Suomen Sotilas 6/2018 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

EUROFIGHTER JA LUFTWAFFE VIRON TAIVAALLA 100 V U OT TA VA S T U U L L I S TA J O U R N A L I S M I A • 6/2018 • 13,50 € VENÄJÄN ASEVOIMAT ASELAKI HAKARISTIN RITARIT SUOMALAISET SS-MIEHET, POLITIIKKA, USKONTO JA SOTARIKOKSET DESANTIT ISKEVÄT
Suomen ja kymmenien tuhansien suomalaisten kohtaloon 200 vuotta vaikuttaneen ”Pohjolan Venetsian” sotamuseoiden ja sotahistoriallisten kohteiden lisäksi tutustumme matkalla muun muassa sadan vuoden takaiseen brittien ja suomalaisten yhteiseen sotaretkeen Kronstadtia vastaan Koivistolla ja tietysti 75 vuotta sitten purkautuneen Leningradin piirityksen tapahtumapaikkoihin Pietarin ympäristössä. Kysy lisää matkaohjelmasta matkanjärjestäjältä tai asiantuntijaoppaaltamme Kari Kuuselalta. Pietarin hotellit eivät ole vielä ilmoittaneet ensi vuoden hintojaan. Yhden hengen huoneita lisämaksusta, omalla viisumilla matkustaville alennusta. Majoitukset matkan varrella laadukaissa hotelleissa Pietarissa ja Kuokkalassa. Lisätietoja: kari.kuusela@suomensotilas.fi Vastuullinen matkanjärjestäjä Vihdin Liikenne Oy VL-Matkat, rekisteritunnus 4074/00/Mj Mv Matkanjohtaja Göran Lindgren, sotahistoria-asiantuntija Kari Kuusela. 09-444774, sähköposti: myynti@vihdinliikenne.fi.. Matkan alustava hinta kahden hengen huoneessa on 780,– 850,– riippuen osanottajamäärästä (30-40 henkeä). 14.-17.6.2019 • Suomen Sotilas 100 vuotta lukijamatka Suomen Sotilaan 100-vuotisjuhlalukijamatka Suomen kohtalon kaupunkiin, Pietariin. VAR AA MAT KAS I HET I SUOMEN SOTILAS 100 VUOTTA Ilmoittautumiset: Vihdin Liikenne Oy VL-Matkat, Albertinkatu 22-24 A 2, 00120 HKI, Puh. Sovellamme Vihdin Liikenne Oy:n erityisehtoja matkan peruuntumistilanteissa
Monen kohtaloksi koitui historian ensimmäinen pandemia, joka surmasi seuraavana vuonna enemmän ihmisiä kuin ihminen oli tappanut taakse jääneinä neljänä vuonna. Älkää jättäkö ketään yksin. 00260 Helsinki etunimi.sukunimi@suomensotilas.fi Osoitteenmuutokset, tilaukset ja laskutusasiat Asiakaspalvelumme palvelee arkisin kello 9-16 Puhelin 03 4246 5334 Telefax 03 4246 5341 asiakaspalvelu@jaicom.com Päätoimittaja Jaakko Puuperä gsm 050 590 3964 Ulkoasu ja taitto Kalevantuli, Matti Vartiala gsm 040 589 4547 Kustantaja Kustannus Oy Suomen Mies Toimitusjohtaja Kai Ahotupa gsm 0400 418 705 fax 010 423 8389 Tilaushinnat alkaen 7.4.2015 Kestotilaus: 72,00 €/vsk Määräaikaistilaus 12 kk: 91,00 €/vsk Opiskelija/varusmies: 67,00 €/vsk Tilaus alkaa aina tilausta seuraavasta tilaajalle toimitetusta lehden numerosta. Aineistopäivä 4.1.2019. Kenties jättäen sen vielä meidän aikanamme jälkeensä. Itämeren divisioonan miehistä monen osaksi tuli taistella vielä seuraavakin vuosi erilaisissa vapaajoukoissa kotimaassa, Baltiassa ja Saksan menetetyillä alueilla. muistopäivää. Siis yhdessä, käsi kypärässä, katse eteenpäin! jaakko.puupera@suomensotilas.fi. Että voisimme viimein unohtaa vihan. Vuonna 1919 tykinruokaa syntyikin tarpeeseen ja ylikin. Muuttuvan jälleen moninapaistuvamman maailman, jossa Yhdysvaltojen tähti näyttää loistavan yhä ja jättävän vanhan maailman varjoonsa Aasian jättien – Kiinan niistä tärkeimpänä – noustessa haastamaan taloudellisen, poliittisen ja sotilaallisen suurvallan ylitse muiden. Kestotilauksen voi katkaista ainoastaan tekemällä se ennen seuraavan uuden tilausjakson alkua. Sata vuotta sitten päättynyt suuri sota loi maailmanjärjestyksen perustat ja suuren linjan, jossa elämme yhä. Ensi vuonna, vajaan vuoden päästä, muistamme toisen maailmansodan ja myös talvisodan syttymisen 80. Kirjapaino: PunaMusta Seuraava numero 1/2019 ilmestyy helmikuussa 2019. Sen verran moni poika oli päässyt jouluksi kotiin sata vuotta sitten. Toimitus: toimitus@suomensotilas.fi Janhunen, Jukka • Knuuti, Jukka Kuusela, Kari • Lappi, Ahti Lindblom, Tom • Mäkelä, Pekka Ojanen, Arto • Rundgrén, Eerikki Särestöniemi, Juha • Säyrinen, Timo Valve, Tuomo • Virkki, Pekka Avustajat Suomen Sotilaan kotisivuilla osoitteessa www.suomensotilas.fi ISSN-1237-8704 Aikakauslehtien liiton jäsen Suomen Sotilas myös Facebookissa 30.11.2018 Kun veljet vaikenevat Sata vuotta sitten viimeinen saksalaissotilaiden kuljetusalus irtosi kaijasta ja alkoi näidenkin ensimmäisen maailmansodan nuorten veteraanien matka jouluksi kotiin. Tänä joulunakaan kaikki eivät ole kotonaan. Ensi kesänä jatkosodan ratkaisutaisteluista tulee täyteen 75 vuotta. Sodat eivät päättyneet, eivätkä kaikki eri puolilla maailmaa loppuvuodesta kotiin vieviin juniin ja laivoihin nousseet päässeet jouluksi kotiin. Näillä mietteillä satavuotias Suomen Sotilas toivottaa kaikille rauhallista joulua ja onnellista tulevaa vuotta 2019. Kaikkien koteja ei enää ollut. Vanha tarina kertoo Clemenceaun kuulleen matkalla Versaillesiin lapsen itkua. SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 3 PARAS LUOTTOLUOKKA 10/2006 Postiosoite Döbelninkatu 2, 6 krs. Vuonna 1919 saneltiin hävinneille rauha. Muistakaamme veteraaneja, niitä viimeisiä elossa olevia ja jo poisnukkuneita sankareita ja Suomen sotilaita, jotka rauhan jouluna 2018 valvovat turvallisuuttamme kotona ja kaukomailla. Pian viimeinenkin ase kädessä isänmaataan tuolloin puolustanut veteraani on poissa. Kestotilauksen vähimmäistilausjakso on yksi vuosikerta. Vuosikertaan sisältyy vähintään kuusi lehteä. Moni suomalainen taisteli vielä seuraavina vuosina heimosodissa, Venäjän sisällissota kesti vuoteen 1922, romahtaneen Ottomaanien imperiumin alueella nähtiin sotia ja kansanmurhia pitkälle 1920-luvulle. Seuraavat ikäluokat saivat korjata kahden vuosikymmenen päästä isiensä kylvöä. Ristit liittyivät toisiinsa. Heistä, jotka olivat unohtaneet taakse jääneen katkeran veljessodan vihan ja taistelivat rintarinnan yhteisen tulevaisuuden puolesta eivätkä toisiaan vastaan isiensä tavoin. Pian vaikenee veljistä viimeinenkin. Sodassa, joka olisi ollut laajuudessaan mahdoton ilman lääketieteen vallankumousta ja jonka päätteeksi ihmisen luoma tiede joutui tunnustamaan heikommuutensa luonnon edessä. Heidän ja heidän ampumiensa miljoonien kranaattien jäännöksiä löytyy maaperästä ympäri Eurooppaa yhä. Määräaikaistilausta ei voi perua. Miljoonat nuorukaiset eivät palanneet koskaan. Maailman sota muutti. Niin kuin niin monta sotaa ennen ja jatkossa. Kun ”Tiikeri” kysyi miksi vastasyntynyt itkee, oli hänelle tarinan mukaan vastattu: ”Koska hän on syntynyt vain kaatuakseen nyt kylvämässänne sodassa.” Sodan kylvi rauhan tae, YK:n edeltäjä Kansainliitto, voittajien järjestelmä. Niin oli luvattu jo neljänä vuotena, ja nyt se toteutui mutta vain osalle. Toivokaamme, että viimeisen veljistä nukuttua pois, emme unohtaisi, jotta emme toistaisi samoja virheitä ja joutuisi taas kerran kohtaamaan kanssaveljiämme vihassa. Vielä joitain vuosia sitten räjähtämättömiin kaasukranaatteihin kuoli ja vammautui ihmisiä, lähes sata vuotta sodan päättymisen jälkeen, muistuttaen järjettömästä sodasta, jota ei koskaan pitänyt tulla ja jonka piti lopettaa sodat
Aineisto hyväksytään julkaistavaksi ehdoin, että Kustannus Oy Suomen Mies saa aineistoon hyvän kustannustavan puitteissa eri korvauksetta vapaan käyttöoikeuden tiedonvälitystoiminnassaan, ellei muuta ole nimenomaisesti sovittu. 66 VENÄJÄ 6 Venäjän asevoimien vuosi 2018 – Aleksei Kettunen JYVÄLLÄ 16 Turvallisuuskatsaus 20 Eurofighter ja Luftwaffe Viron taivaalla – Jaakko Puuperä 23 Suomi osallistui Nato-harjoitukseen – Pekka Mäkelä 24 Intti IT-alan suosikki Northern Coasts kokosi kumppanit Itämerelle Venäjä häiritsi GPS-paikannusta Maailmalta – Pekka Mäkelä 26 GRU:n villi menneisyys – Pekka Virkki 28 Liettua Suomen tiellä – Pekka Virkki 29 Mallisotilas majuri Metsavas – Pekka Virkki 30 Trump ja tähtien sodan paluu – Pekka Virkki 31 Myrkkymiehiä ja luusahoja – Pekka Virkki 32 Suomen Sotilaan avustajia palkittiin – Jaakko Puuperä IIVI 33 Sata vuotta vapautta – Iivi Masso 100 VUOTTA SITTEN 36 Saksalaisvuosi 1918, Osa II – Agilolf Kesselring 63 Lenin, bolševikkidiktaattori – Agilolf Kesselring 64 Trotski, puna-armeijan perustaja – Agilolf Kesselring TAKTIIKKA & TEKNIIKKA 66 Desantit iskevät – Antti Karila ASEET 86 Aselaki valiokuntakäsittelyyn – Juha Särestöniemi KIRJAT 90 Hakaristin ritarit – Kari Kuusela 98 Swanström: "Suomalaisista SS-miehistä suurin osa oli fasisteja" – Kari Kuusela 102 Venäjä vailla tulevaisuutta – Pekka Virkki Dagbok från UD – Pekka Virkki 103 Vakoilijoita ja veijareita – Pekka Virkki KNUUTI 106 Tuomio ilman todisteita – Jukka Knuuti Palvelukortti sivulla: 105 Lisää sivuiltamme: WWW.SUOMENSOTILAS.FI. Lehden tilaajarekisteriä voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Tilaajarekisteri. Julkaistava aineisto. Niitä lehden tilaajia, jotka eivät halua että heidän tietojaan käytetään, pyydetään ilmoittamaan siitä lehden tilauksen yhteydessä. DESANTIT ISKEVÄT Neuvostoliiton maahanlaskujoukot 1930– 1945 ja maahanlaskujoukkojen synty s
36. 6 s. VI RO N PU O LU ST U SV O IM AT VENÄJÄN ASEVOIMIEN VUOSI 2018 SUOMI OSANA SAKSAN ITÄRINTAMAA 1916–1918 HAKARISTIN RITARIT s. 66 s
TEKSTI: ALEKSEI KETTUNEN. 6 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 V E NÄ JÄ Miten Venäjän asevoimat voivat, mikä niiden julkisuuskuva, asema ja suosio on Putinin Venäjällä ja kuinka Venäjä haluaa asevoimiensa näkyvän. Suomen Sotilas tutustui itänaapurin asevoimiin ja niiden julkisuuskuvaan viime kesän ja taakse jääneen syksyn ajan. On raportin aika. VENÄJÄN ASEVOIMIEN VUOSI 2018
7 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018
Mutta mistä löytyy totuus itänaapurin arsenaalista. Suomalaismediaan verrattuna maanpuolustusja sotilasaiheinen uutisointi on Venäjällä yleisempää ja laajempaa. Lehtemme tehtävä on kuitenkin informoida lukijoitamme siitä, kuinka toimintaympäristömme asevoimat voivat ja mihin ne pystyvät. Nyky-Venäjän asevoimat viettävät toki vuosipäiväänsä samana päivänä kuin puna-armeijakin. Jos meillä päämediat uutisoivat sotaväestä melkoisen vähän, niin venäläisessä valtamediassa on päinvastoin harvinaista tämän aihepiirin uutisten puuttuminen. Myös kriittistä materiaalia on tarjolla. Toki niin kutsutun valtamedian uutisoinnissa on vallitsevana niin Venäjällä kuin Suomessakin kohtuullisen suodattamaton ja kritiikitön kuva omisVenäjällä sotaväki näkyy ja kuuluu.. Tiedon määrä ei ole ongelma. Viime kesänä vietimme viikon brittiläisellä sota-aluksella ja seurasimme läntisten Nato-kumppaniemme läsnäoloa ja vaikutuskykyä Itämerellä sekä syksymmällä suuria harjoituksia hyisemmillä vesillä. Asevoimat ja maanpuolustus ovat Venäjällä suunnilleen yhtä yleinen uutinen kuin ilmastonmuutos suomalaisessa mediassa. Venäjän asevoimista on tänään yhä vaikeampi saada objektiivista kuvaa, kysyipä lännestä tai idästä. Venäjällä sotaväki näkyy ja kuuluu. Venäjän kielen taitoiselle avautuu myös huomattavan paljon monipuolisempi tapa käsitellä asevoimia kuin voisi kuvitella. 8 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 V E NÄ JÄ J os puna-armeija olisi olemassa, olisi se täyttänyt päättyvänä vuonna virallisesti sata vuotta. Tutustuimme viimeksi kuluneen puolen vuoden ajan myös Venäjän toimintaan sen etupihalla, naapurissamme. Esitämme omat johtopäätelmämme ja loput jätämme sinulle, lukijalle. Näkyminen, julkisuuskuva, vuosipäivät ja paraatit ovat osa myös nykyään hybridisodaksi kutsuttua kaikkien sotavoimien vaikuttamisvälinepakkia. Päälähteenämme raportissamme käytämme avoimia lähteitä ja kerromme, kuinka Venäjän asevoimat ja sen puolustusmateriaaliteollisuus ovat näyttäneet voimaa kahden viimeisen kvartaalin aikana, kesällä, syksyllä ja syystalvesta 2018
Sisäiseen näkyvyyteen ja eräänlaiseen maanpuolustuksen ja asevoimien popularisointiin – jota toki esiintyy kaikkialla maailmassa – panostetaan Venäjällä paljon. Siirtyminen alueelta toiselle on melko helppoa, mutta yhdessäkin alueessa riittää tutustumista ja ihmeteltävää koko päiväksi. Heinä-elokuussa järjestetään myös vuodesta 2015 asti pidetyt vuosittaiset Kansainväliset armeijakisat. Neljättä kertaa 21.–26.8.2018 Moskovassa järjestetty Armeija 2018 -näyttely on kasvanut erääksi maailman suurimmista sotilasja asealan tapahtumista. Asevoimat ja maanpuolustus ovat Venäjällä suunnilleen yhtä yleinen uutinen kuin ilmastonmuutos suomalaisessa mediassa.. Vuoden 2018 jälkipuolella sotilasaiheisissa ulostuloissa Venäjän mediassa näkyivät perinteisten syksyn sotaharjoitusten lisäksi kireä kansainvälinen tilanne, Ukrainan ja Syyrian kriisien uusimmat käänteet sekä Yhdysvaltain ja Iranin vastakkainasettelu. Maanpuolustushenkeä pidetään yllä erityisesti kesällä, jolloin pidetään monien puolustushaarojen ja aselajien lippujuhlat, kuten merivoimien 29.6., maahanlaskujoukkojen 2.8. sekä ilmaja avaruusvoimien 12.8. Nautitaan sisäisesti Sotaväki nauttii Venäjällä suurta suosiota. Tänä vuonna kävijöitä oli miljoona – lähes 200 000 ihmistä asiantuntijaja lehdistöpäivinä tiistaista torstaihin ja 800 000 kaikille avoimina yleisöpäivinä perjantaista sunnuntaihin. Suomen Sotilas suosittelee vierailua tapahtumassa niin ammattilaisille kuin yleensä itänaapurin sotavoimannäytöstä kiinnostuneille. Näyttely on suorastaan valtava ja jakautuu kolmelle eri alueelle: lentokalusto on Kubinkan lentotukikohdassa, maakaluston dynaamiset näytökset (ajoja taistelunäytökset) järjestetään Panssarikisoista tutussa Alabinon ammuntaja harjoitusalueella, ja itse päänäyttely on Kubinkan lentotukikohdan lähistöllä sijaitsevassa maanpuolustushenkisessä Patriot-näyttelyja tapahtumapuistossa, jonka arkiseen perusnäyttelyyn tutustumiseenkaan ei yksi päivä tunnu riittävän. Lisäksi on tarjolla kesäkuussa parittomina vuosina Pietarin merisodankäyntiaiheinen IMDS-näyttely ja heinä-elokuulle ajoittuvat Moskovan suuret maanpuolustusaiheiset näyttelyt, jokavuotinen Armeija-näyttely sekä parittomina vuosina pidettävä Moskovan kansainvälinen ilmaja avaruusnäyttely MAKS. 9 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 ta asevoimista ja niiden toiminnasta
Ja ulkoisesti Armeija-näyttely on neljässä vuodessa kasvanut merkittävästi: jos vuonna 2015 näyttelyesineitä oli 7 495, niin tänä vuonna niitä oli jo 26 495. Vuoden 2018 Armeija-näyttelyn tärkein yksittäinen uutinen oli seuraavan sukupolven kaluston, kuten Armata-panssarivaunuperheen ja Su-57 (PAK FA) -monitoimihäivehävittäjän, hankinta-aikataulujen selkiyttäminen. Toimitusten piti alkaa vuoden 2018 lopusta. Vaikka Venäjän merivoimiin ja merisodankäynnin kalustotarjontaan voi tutustua kaikkein kattavammin Pietarin IMDS-näyttelyssä, tämäkin puolustushaara oli Armeija 2018 -näyttelyssä laajasti esillä siitäkin huolimatta, ettei sisämaassa sijaitsevaan Kubinkaan pysty rannikkokaupunki Pietarista poiketen tuomaan laivakalustoa. Osa vaunuista osallistui toukokuun 9. V E NÄ JÄ 10 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 Moskovan Armeija-näyttely on kaikki puolustushaarat kattava paketti eli tavallaan Pariisin ilmaja maakaluston Eurosatory-näyttelyn tai Lontoon DSEIn venäläinen vastine runsaalla annoksella Le Bourgetin/Farnborough’n ilmailunäyttelyjen sotilaspuolen antia. Vaikka näytteilleasettajia oli 1 245 tahoa 118 eri maasta, niin tuntuvassa pääosassa olivat kuitenkin Venäjän ja sen yhteistyökumppanimaiden valmistajat. Armata Raskaan Armata-panssarikaluston tilanne on uusimpien tietojen mukaan se, että sen esisarjatuotantoversioita – T-14-taistelupanssarivaunuja, T-15-rynnäkköpanssarivaunuja ja T-16-evakuointija raivauspanssarivaunuja – tilattiin loppuvuodesta 2015 tuotekehitysja koepalveluskäyttöön 132 vaunua. Tällä 132 esisarjatuotantovaunun tilauksella on tarkoitus viimeistellä vaunujen tuotekehitys palveluskäyttöön hyväksymiseen tasolle ja aseistaa koepalveluskäyttöä varten vuodesta 2020 alkaen Läntisen sotilaspiirin 2. kaartin Tamanin moottoroidun divisiMoskovan Armeija-näyttely on kaikki puolustushaarat kattava paketti.... päivän voitonpäivän-paraateihin vuosina 2015–2018 Moskovassa sekä tietysti alustapohjaisen vaunuperheen tuotekehitykseen ja testaukseen, yhdeksän toimitetaan etuajassa vuoden 2018 aikana ja loput vuoteen 2022 mennessä. Aikanaan näemme, mikä lopulta toteutuu, mutta tässä vaiheessa on kiinnostavaa tietää, mitä Venäjä suunnittelee toteuttavansa ja mitä se ilmoittaa toteuttavansa. Nyt on toimitettu yhteensä 30 tuotekehitysja esisarjatuotantovaunua
Takaiskuista huolimatta eteenpäinkin on menty. Vuoden 2018 näyttelyn Armata-uutuus oli 57 mm:n automaattika. Vaunujen koepalveluskäyttö Tamanin divisioonassa ei rajoitu pelkästään vaunujen testaukseen ja tuotekehitykseen, vaan samalla kehitetään myös Armata-kalustolla aseistettavien yksikköjen organisaatiota ja taktiikkaa. 11 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 oonan kaksi pataljoonaa T-14-taistelupanssarivaunuilla ja yksi pataljoona T-15-rynnäkköpanssarivaunuilla. Todennäköisesti Tamanin divisioona toimii tulevaisuudessakin Armata-kaluston pilottikäyttäjänä. Vaunujen palveluskäyttöön hyväksymistestaus alkaa vuonna 2018 ja jatkuu vuoden 2019 loppuun asti. Järjestelyjen etuna on se, että sarjatuotantoon ja palveluskäyttöön asti saadaan valmiimpi vaunu vähäisemmällä määrällä lastentauteja, mutta haittana on se, että Armata-kalusto ei ehdi mukaan täyttämään Venäjän maavoimien vuoden 2020 lopun modernin kaluston osuuden 70 %:n minimitavoitetta. Modernin kaluston osuutta joudutaankin nostamaan modernisoidulla T-72B3ja T-80BVM-vaunuilla sekä T-90M-uustuotanto/modernisaatioilla. Takapakkia Marssijärjestys on tietenkin takapakkia vuoden 2015 alkuperäisestä kunnianhimoisesta suunnitelmasta 2 300 vaunun toimituksille vuoden 2020 loppuun mennessä, mutta se ei missään nimessä tarkoita Armata-vaunuperheen sarjatuotannosta luopumista. Vuoden 2020 aikana on tarkoitus lyödä lukkoon vaunujen ensimmäisen sarjatuotantoerän speksit ja tehdä päätös ensimmäisestä sarjatuotantotilauksesta, minkä jälkeen vaunuja kehitetään jatkossa ja tilataan lisää tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan
Vaunut lienee tarkoitettu sodankäyntiin arktisissa olosuhteissa. Erittäin mielenkiintoinen panssariuutuus oli Uralvagonzavodin uusi T-90-vaunun alustalle rakennettu monitoiminen UBIM-pioneeripanssarivaunu, jolla voidaan korvata kolme eri erikoisvaunua: huoltoja evakuointivaunu, miinanraivausvaunu ja kulku-uran raivausvaunu. Vaunut modernisoidaan T-80B-vaunuista, ja ne toimitetaan vuosien 2018 ja 2019 aikana. Epävirallisten tietojen mukaan Armeija 2018 -näyttelyn aikana tilattiin vielä yksi pataljoonallinen eli noin 30 T-90M-vaunua. merijalkaväkiprikaatin erillisen vaunukomppanian 10 peruskorjattua T-80BV-vaunua uusilla Sosna-U-tähtäimillä ja Relikt ERA -suojalla. Modernisaatioista on olemassa ainakin vuosimallit 2011, 2014 ja 2016. Omana erillisenä projektinaan on modernisoitu Venäjän pohjoisen laivaston 61. T-80BVM-modernisaatioita tilattiin Armeija 2017 -näyttelyn aikana 62. Toimitusaikataulu on 31 vaunua vuodessa. T-90/T-90A-taistelupanssarivaunun varsin edistyksellinen ja tuhdimmin suojattu T-90M-evoluutio esiteltiin jo aikaisemmin, samaan aikaan T-80BVM-modernisaation sekä uusimman T-72B3 vm. 12 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 V E NÄ JÄ nuunalla ja Ataka-pst-ohjuksilla aseistettu T15-rynnäkköpanssarivaunun versio. T-90M-evoluutiota tilattiin jo kesällä 2017 yksi pataljoonallinen eli 30 vaunua. 2016 -vaunun kanssa Armeija 2017 -näyttelyn aikana sekä vuoden takaisen Zapad 2017 -sotaharjoituksen aikana. Samalla tilattiin 12 BMPT-tulitukipanssarivaunua. Maavoimien muussa seuraavan sukupolven panssarikalustossa, kevyessä Kurganets25-panssarialustaan perustuvassa rynnäkköja kuljetuspanssarivaunuperheessä sekä Bumerang-alustaan perustuvassa panssariajoneuvoperheessä on aivan sama tilanne kuin Armata-vaunuperheen kanssa, eli niiden testaus, tuotekehitys ja koepalveluskäyttö etenevät suunnitelmien mukaan. Uralvagonzavod toimittaa modernisaatioita muutaman sadan vaunun vuosivauhdilla. Toimitukset tapahtuvat vuosina 2018–2019, ja tilatuista vaunuista 10 on uustuotantovaunuja ja loput 20 modernisoidaan jo käytössä olevista T-90/T-90A-vaunuista. Modernisaation uudet vuosimallit ja/tai niiden parannukset esitellään perinteisesti kesällä joko Panssarikilpailujen tai Armeija-näyttelyn yhteydessä. Jatkoa seiskakakkoselle… T-72B-vaunujen modernisaatio T-72B3-tasolle on jatkunut jo vuodesta 2011. Niidenkin sarjatuotantotilauksia koskevat päätökset tehtäneen aikaisintaan vuonna 2020.
Venäjän asevoimissa on erikseen maajoukkojen mukana orgaanisesti siirtyvä ja toimiva maavoimien ilmatorjunta sekä kohdeja aluepuolustuksesta vastaava vaatimattomamman maastoliikkuvuuden mutta järeämmän kaluston ilmaja avaruusvoimiin kuuluva ilmatorjunta. Armeija 2018 -näyttelyn uutuutena oli BMP-1 Basurmanin -modernisaatio, jossa asetorniksi on vaihtunut BTR-82A-panssariajoneuvon miehittämätön asetorni, jossa on 30 mm:n 2A72-automaattikanuuna ja 7,62 mm:n PKTM-kk uusine tähtäimineen. Basurmanin-modernisaatio on nyt testauksessa, ja sillä on merkittävä markkinarako, koska BMP-1-vaunuja on Venäjällä aktiivikäytössä noin tuhat sekä vielä 7 000 varmuusvarastoissa ja ulkomailla ainakin noin 7 000 vaunua 30 valtiossa. Kahdentoista ohjuksen ja automaattisen optisen ympäristön havainnointija ammunnanhallintajärjestelmän sisältävä 3,5-tonninen torni, jolla on 10 kilometrin kantama ja viiden kilometrin korkeusulottuma, voidaan asentaa mille tahansa sopivalle telatai pyöräalustalle. Ilmasta maahan ja maasta ilmaan Maahanlaskujoukkojenkin laskuvarjopudotteinen panssarikalusto uusiutuu sekä uustuotannolla että modernisaatioilla. Lyhyen kantaman Strela-10-ilmatorjuntaohjusjärjestelmää modernisoidaan uusituilla ohjuksilla, ja sen seuraajaksi on kehitetty ilman aktiivista tutkasäteilyä toimiva ilmatorjuntaohjusjärjestelmä Sosna. Muita merkittäviä maavoimien kalustouutuuksia olivat erilaisten ajoneuvojen julkistukset ja tilaukset sekä maavoimien ilmatorjunnan uusi kalusto. Modernin kaluston osuutta joudutaan nostamaan modernisoidulla T-72B3ja T-80BVM-vaunuilla sekä T-90M-uustuotanto/modernisaatioilla.. Hyvälle ja kohtuuhintaisella BMP-1-modernisaatioille lienee kysyntää ulkomaillakin. Nyt se esiteltiin MT-LB-kuljetusvaunun alustalla. 13 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 …ja bemarille Rynnäkköja kuljetuspanssarivaunujen ylimenokauden ratkaisuna ovat jo aiemmin tilatut BMP-2M Berežok ja lukuisat BMP3-modernisaatiot. Armeija 2018 -näyttelyn yhteydessä vuosille 2019–2020 tilattiin 67:n BMP-3-vaunun ja vuoteen 2020 mennessä 230:n BMP-2-vaunun modernisointityöt. Vuosiksi 2018–2020 tilattiin toimitettavaksi 132 BMD-4M-rynnäkköpanssarivaunua ja 58 BTR-MDM-kuljetuspanssarivaunua. Toisena vaihtoehtoina ovat BMD-1-, BMD-2ja BMD-3-modernisaatiot. Uustuotantopuolella palveluskäytössä ovat vuodesta 2016 alkaen BMD-4M-rynnäkköpanssarivaunu ja siihen pohjautuva kuljetuspanssarivaunu BTR-MDM
Ammuksia ja ohjuksia Myös ammusilmatorjunnan puolella esiteltiin samalla ideologialla toimiva ratkaisu eli 57 mm:n automaattikanuunalla varustettu 2S38 Derivatsija-PVO BMP-3-vaunun alustalle rakennettuna. Buk M3E -patteri voi samanaikaisesti tulittaa 36 maalia, jotka voivat liikkua jopa 3 km/s nopeudella, eli sillä voidaan torjua ballistisia ohjuksia ja jopa hypersoonisia maaleja, mikä on tässä kokoja hintaluokassa ainutlaatuista. 14 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 V E NÄ JÄ Ilmatorjuntaohjus voi toimia myös maakohteita vastaan, ja se voidaan laukaista 25-30 km/h liikkuvalta alustalta. Punatähti taivaalla Venäjän ilmaja avaruusvoimien osalta vuoden 2018 merkittävin uutinen oli Su-57 (PAK FA T-50) -monitoimihäivehävittäjän hankintojen tarkentuminen. Kumpikin it-ratkaisu sopii maavoimien lähi-ilmatorjunnan lisäksi myös käytettäväksi maahanlaskujoukkojen laskuvarjopudotteisessa kalustossa. Modernin hävittäjän kaikkein hitaimmin kehitettävä alijärjestelmä on moottori: ensimmäisen vaiheen moottori AL-41F1 (valmiste 117), jolla on lennetty vuodesta 2010 alkaen, sai tyyppihyväksynnän vasta huhtikuussa 2018. Toisen vaiheen valmiste 30 -moottori on nyt koelentovaiheessa ja saanee tyyppihyväksynnän vuonna 2023 – kone tulee olemaan täydessä iskussa vasta silloin eikä koneen täysimittainen sarjatuotanto sitä ennen ole järkevää. Viimeisimpien virallisten tietojen mukaan Venäjän ilmaja avaruusvoimat saavat käyttöönsä ennen vuoden 2020 päättymistä viisi. Koelento-ohjelma jatkuu edelleen 10 lentävän prototyypin voimin. Järjestelmän kantama on 65 kilometriä ja korkeusulottuma viidestä metristä 35 km:iin. Tela-ajoneuvossa on nyt integroitu kuuden ohjuksen kasetti, joita latausvaunussa on kaksi eli 12 ohjusta. Ohjukset voidaan laukaista uudessa Bukissa tornia kääntämättä, koska suoraan ylös laukaistu ohjus kääntyy ennen marssimoottorin käynnistymistä tarvittuun suuntaan. Buk-M3-ItO-järjestelmästä on tuotu markkinoille vientiversio Buk M3E Viking. Kummankin järjestelmän etuina ovat vaikea havaittavuus, alempi torjunnan hinta sekä mahdollisuus asentaa ne eri alustoille. Sen kantama on kuusi kilometriä, korkeusulottuma 4,5 kilometriä ja tulinopeus 120 lks/min. PAK FA -kehitysohjelman Suhoi T-50 -prototyyppi teki ensilentonsa jo 29.1.2010. Buk-M3-ItOjärjestelmästä on tuotu markkinoille vientiversio Buk M3E Viking
Korkeusulottuma on 100 metristä 30 kilometriin, ja torjuttavien kohteiden maksiminopeus on 4 800 m/s, eli sillä voidaan torjua myös ballistisia, aeroballistisia ja hypersoonisia maaleja. Rosoboronexport solmi vuoden 2018 näyttelyn aikana vientisopimuksia 298 miljoonan dollarin arvosta, ja Venäjän puolustusministeriö allekirjoitti 32 tilaussopimusta yhteisarvoltaan 130 miljardia ruplaa eli 1,9 miljardia dollaria. Sopimukset ovat vain pieni osa Venäjän omista hankinnoista ja vientikaupoista. Harva on perillä siitä, että tänäkin päivänä moderneina pidettyjen, alun perin 1980-luvulla palveluskäyttöön tulleiden amerikkalaisen Patriotja neuvostoliittolaisen S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmien suunnittelutyö alkoi jo kaukaisella 1960-luvulla, eli näissä asejärjestelmissä tuotekehityssykli on perinteisesti ollut jopa yli 25 vuotta. Muita lentokalustouutisia ovat kaikkien MiG-31-hävittäjien päivittäminen MiG-31BM-tasolle ja korvaavan MiG-41-torjuntahävittäjän kehittäminen, kuuden MiG-35-hävittäjän ensitilaus, nykyisten pommikoneiden modernisointi entistä iskukykyisempiin Tu-22M3M-, Tu-95MSMja Tu-160Mversioihin, Tu-160M2-koneiden uustuotanto, uuden strategisen pommikoneen PAK DAja raskaan kuljetuskoneen PAK TA -kehitysohjelmien eteneminen, Su30ja Su-34-modernisoinnit sekä Be200-lentoveneiden tilaus. Kauppa käy Tässä artikkelissa on lueteltu vain osa siitä, mihin kaikkeen Armeija 2018 -näyttelyssä olisi ollut mahdollista tutustua ja mistä on näyttelyn jälkeen vuoden loppupuolella kerrottu venäläisissä lähteissä. Vuoden 2018 ensimmäisen kymmenen kuukauden aikana Rosoboronexport solmi 1 100 uutta vientisopimusta yhteisarvoltaan 19 miljardia dollaria, mikä on 25 % enemmän kuin vuonna 2017. Edelleen avointen venäläislähteiden mukaan nykyinen Su-27/30/35-hävittäjäkalustokanta on määrällisesti ja laadullisesti täysin riittävä lähivuosien haasteisiin. Ilmaja avaruusvoimien alaisen ilmatorjunnan merkittävin uutinen oli S-400ja S-500-ilmatorjuntaohjusjärjestelmien pitkän kantaman aktiivisella tutkahakupäällä varustetun 40N6 (40N6E) -ilmatorjuntaohjuksen suorituskyvyn julkistaminen. Se on venäläislähteiden mukaan uuden hävittäjätaktiikan kehittämisen ja uuden konetyypin sisäänajoon kannalta täysin riittävä konehankinta vuoteen 2023 mennessä. Maassa ja ilmassa oli mahdollisuus tutustua hypersoonisen Kinžhal-ohjuksen ja sen MiG-31K-laukaisulavetin yhdistelmään. Ensimmäiset varsinaiset Su-57-sarjatuotantokoneet toimitetaan vuonna 2019. Kauppakin tuntuu käyvän, ja sopimuksia on solmittu. SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 15 toista Su-57-monitoimihäivehävittäjää, jotka eivät tule olemaan prototyyppejä vaan ensimmäisen vaiheen eräänlaisia esisarjatuotantokoneita. Rosoboronexportilla on nyt yli 50 miljardin dollarin tilauskanta Venäjän sotamateriaaliteollisuutta vastaan suunnatuista pakotteista huolimatta.. Mereltä avaruuteen Merivoimien puolella merkittävimpiä uutisia olivat kuuden Projektin 22800 Karakurt -ohjuskorvetin tilaus, jonka myötä kokonaistilaukset nousevat 18 korvettiin, vientimarkkinoille tarkoitetun lentotukialuksen esittely ja eri kalustoja alijärjestelmäuutuudet. Uuden ohjuksen kantama aerodynaamisia, lentokonemaisesti lentäviä maaleja – kuten miehitettyjä ja miehittämättömiä ilma-aluksia sekä risteilyohjuksia – vastaan on 5–385 kilometriä ja ballistisia ohjuksia vastaan 5–15 kilometriä. 40N6 on ensimmäinen alusta alkaen Venäjän federaation aikakaudella suunniteltu ilmatorjuntaohjus, joka ei perustu Neuvostoliiton aikaisiin ratkaisuihin. Ohjuspuolella uutta olivat Iskander-M-ohjusjärjestelmän modernisointi, uuden hypersoonisen AntšarRV-asejärjestelmän tuotekehitystilaus sekä seuraavan sukupolven itsenäisesti maaliin hakeutuvat Hermes-panssarintorjuntaohjukset. Rosoboronexportilla on nyt yli 50 miljardin dollarin tilauskanta Venäjän sotamateriaaliteollisuutta vastaan suunnatuista pakotteista huolimatta. Käytännössä palveluskäyttöön tulee 12 hävittäjän laivue kolmella lisäkoneella viimeistään vuoden 2021 alkuun mennessä. Vuosina 2019–2022 on järkevää keskittyä koneen omaksumiseen, henkilöstön koulutukseen ja Su-57-hävittäjän jatkotuotekehitykseen, jotta toisen vaiheen moottorilla varustettu entistä iskukykyisempi hävittäjä voitaisiin ottaa käyttöön vuodesta 2023 alkaen. Nämä koneet eivät tule osallistumaan PAK FA -ohjelman koelentoihin ja tuotekehitykseen vaan palveluskäytön puitteissa tapahtuvaan konetyypille sopivan taktiikan kehittämiseen sekä koulutukseen. Kauppasummaltaan merkittävin yksittäinen kauppa oli kymmenen S-400 Triumf -ilmatorjuntaohjuspatteriston toimitus Intialle vuosina 2020–2022 noin 5,4 miljardilla dollarilla
Joulukuun 7. päivänä 2017 viisitoista tansanialaista YK:n rauhanturvaajaa sai surmansa, kun kapinalliset iskivät Semulikin sillan lähellä YK:n sotilastukikohtaan. YK:n mukaan surmansa saaneista rauhanturvaajista kuusi oli Malawista ja yksi Tansaniasta. ADF on nimestään huolimatta ideologialtaan islamistinen, ja se on pyrkinyt viime aikoina lanseeraamaan itselleen uuden nimen Madina at Tauheed Wau Mujahedeen (MTM, Yksijumaluuden ja uskonsotureiden kaupunki) ja lipun, joka noudattaa al-Qaidan ja ISISin lippujen esikuvaa. Kongon asevoimien tappioieeksi. Ugandalaismuslimit perustivat alun perin ADF:n 1990-luvulla. Lisäksi useita paikallisia kuoli tai haavoittui YK:n ja maan hallituksen joukkojen yhteisessä operaatiossa. Yli 300 ihmistä on saanut tartunnan, heistä kaksi kolmesta on menehtynyt. BENIN ALUE , johon Kididiwe kuuluu, on kärsinyt myös ebola-epidemiasta. KOHTALOKAS OPERAATIO tehtiin Kididiwessa, jota on luonnehdittu alun perin Ugandaa mutta viime vuosina Kongon hallitusta vastaan taistelevan ADF-kapinallisryhmän (Allied Democratic Forces) päätukialu. JY VÄLL Ä 16 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 S eitsemän YK:n rauhanturvaajaa sai surmansa marraskuun puolivälissä kapinallisia vastaan tehdyssä operaatiossa Kongon demokraattisen tasavallan itäosissa. Lisäksi hyökkäyksessä haavoittui kymmenen rauhanturvaajaa. Epidemia on jo nyt kolmanneksi pahin viruksen historiassa: sen edelle menevät vain vuosina 2013–2016 LänsiYK-SOTILAAT ISLAMISTIEN MAALINA KONGOSSA den uutisoitiin nousseen 12 kaatuneeseen. Alueen kapinallisryhmän toistuvat aseelliset hyökkäykset vaikeuttavat kansainvälisten ryhmien torjuntatyötä viruksen leviämisen estämiseksi. ADF/MTM ei ole ensimmäistä kertaa kohdistanut väkivaltaansa Kongossa olevia 17 000 YK:n rauhanturvaajaa vastaan. BENIN rauhanturvaajien kaatumista pahoitellut YK:n pääsihteeri António Guterres vaati aseellisia ryhmiä lopettamaan alueen epävakauttamisen, jotta ebola-epidemia alueella saataisiin kuriin
Tyytymättömiä olivat myös Israelin rajasiirtokuntien asukkaat, jotka osoittivat mieltään tulitauon johdosta. LIEBERMANN perusteli eroaan ”antautumisena terrorille”. Sotatoimet olivat rajuimpia sitten vuoden 2014 viisikymmentä päivää kestäneen Gazan sodan. Paljastuttuaan he avasivat tulen ja pakenivat ajoneuvollaan oliivilehtoon, jonka läheltä israelilaishelikopteri nouti heidät. SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 17 Afrikan epidemia, jonka yhteydessä 28 000 ihmistä sai tartunnan, ja vuoden 2000 Ugandan epidemia, jonka yhteydessä rekisteröitiin 425 tapausta. Verityötä seurasi Kongon asevoimien operaatio, jonka yhteydessä useamman sadantuhannen asukkaan Benin kaupungissa käytiin tulitaisteluita hallituksen joukkojen ja kapinallisten välillä. Israelilaisten mediaspekulaatioiden mukaan erikoisjoukkooperaation alkuperäinen tavoite oli ollut ei-väkivaltainen tiedustelu. Eron myötä pääministeri Netanyahu toimii myös virkaa tekevänä puolustusministerinä. Siviileiksi tekeytyneet israelilaissotilaat ajoivat ilmeisesti vahingossa Hamasin tiesulkuun. Väkivaltaisuudet ovat kuitenkin kiihtyneet viimeisen vuoden aikana, mistä on syytetty erityisesti ADF/ MTM:ää, jonka arvioidaan yrittävän solmia suhteita muihin afrikkalaisiin jihadistiryhmiin. EPÄONNISTUNUT ERIKOISOPERAATIO JOHTI ISRAELIN PUOLUSTUSMINISTERIN EROON. Alkusysäyksen yhteenotoille antoi pieleen mennyt israelilaisten salainen operaatio Gazassa. Itäinen Kongo on kärsinyt levottomuuksista ja epävakaudesta Mobutu Sese Sekon syrjäyttämisestä lähtien viimeiset kaksikymmentä vuotta. Liebermannin usein aggressiivinen linja puolustusministerinä on mediatietojen mukaan herättänyt närää Israelin asevoimien johdossa. New Yorkin yliopiston Kongoa seuraavan tutkimusryhmän mukaan ADF on saanut rahaa kenialaiselta ISIS-terroristiryhmän keskeiseltä rahoitusvastaavalta, Waleed Ahmed Zeinilta, joka pidätettiin viime heinäkuussa Keniassa. Israelin hallitus hyväksyi Egyptin välittämän ja palestiinalaisten hyväksymän tulitaukotarjouksen, jolloin Israelin puolustusministeri, oikeistolaiseen Yisrael Beiteinu -puolueeseen kuuluva Avigdor Liebermann erosi tehtävästään. Surmansa sai myös israelilaissotilas, joka oli sotilasarvoltaan everstiluutnantti. YHTEENOTTOJEN viimeisin kierros alkoi syyskuun 22. Eronneen puolustusministerin mukaan maan aseellinen vastaus palestiinalaisten rakettituleen oli jäänyt riittämättömäksi. HAMAS REAGOI välikohtaukseen ampumalla kaikkiaan 460 rakettia ja kranaattia Israeliin, mihin Israel vastasi 160 ilmaiskulla Hamasja Islamilainen Jihad -ryhmän kohteisiin. Väkivaltaisuuksissa kuoli seitsemän palestiinalaista ja yksi israelilaissotilas. Suojatakseen sotilaidensa vetäytymistä israelilaisjoukot avasivat tulen ja surmasivat kuusi Hamasin taistelijaa. päivänä, kun ADF/ MTM:n viidakkoveitsin aseistautuneet taistelijat surmasivat yhteensä 18 siviiliä. P aljastunut Israelin erikoisjoukko-operaatio 11.11.2018 Khan Younisissa johti kaksi päivää kestäneeseen sotaan Hamasin ja Israelin välillä. Neljän kongolaissotilaan uutisoitiin saaneen yhteenotoissa surmansa
Samaa strategiaa Venäjä on käyttänyt Balkanin sodista lähtien ja viime vuosina myös Ukrainassa ja Syyriassa. Venäjän tukemat maat ovat Avramovin mukaan osa Venäjän geopoliittista peliä. KESKI-AFRIKAN tasavallan rinnalla Venäjä lähentelee nyt myös Eritreaa, joka viime kesän aikana solmi rauhansopimuksen Etiopian kanssa ja mahdollisesti nyt alkaa avautua maailmalle. Epävakauden myötä Venäjä on löytänyt mahdollisuuksia levittää vaikutusvaltaansa ja vahvistaa jalansijaansa Afrikan mantereella. Avramov arvioi, että Venäjän aktiivisuus Afrikassa on kasvussa, kun se yrittää saada pitkäaikaisen jalansijan Afrikassa rajallisista resursseistaan huolimatta. Siihen sisältyy tietty kaksoisetu: yhtäältä mahdollisuus kiistää toiminta, mutta samalla mahdollisuus käyttää kovaa voimaa usein aikaa ja resursseja kuluttavan pehmeän vaikuttamisen sijasta. VENÄJÄ TYÖNTÄÄ JALKAANSA AFRIKKAAN. Viime kesänä kolme Wagner Groupin toimintaa Keski-Afrikan tasavallassa tutkinutta venäläistä lehtimiestä sai surmansa väijytyksessä. Venäläistutkija Kiril Avramov on nimennyt strategian aseistetuksi seikkailupolitiikaksi. VENÄJÄ on hankkinut itselleen keskeisen roolin Keski-Afrikan tasavallassa muun muassa vastaamalla presidentti Faustin-Archange Touadéran henkilösuojauksesta. Toimittajien murha on edelleen selvittämättä. Poliittisesti maa yrittää markkinoida itseään vaihtoehtona länsimaisille demokratioille, joihin Afrikassa suhtaudutaan epäilevästi osin jo siksi, että ne ajavat ihmisoikeuksia, läpinäkyvää hallintoa sekä demokratiaa, joista Venäjä ja Kiina eivät niin piittaa. Keski-Afrikan tasavallassa Venäjä toimii Ranskan takapihalla ja samalla rajoittaa Kiinan vaikutusvallan kasvua Afrikan mantereella. Venäjä ei halua lopettaa konflikteja vaan hallita niitä, sillä se mahdollistaa jatkuvan asekaupan ja kilpailuedun muita valtoja vastaan. Lehtimiehet olivat saaneet viitteitä siitä, että yritys toimi samanaikaisesti hallituksen sekä sitä vastaan taistelevien kapinallisten kanssa. Pyyteettömästä avusta Venäjän toiminta on kuitenkin kaukana. KANSAINVÄLISEN huomion kohteeksi on noussut venäläinen palkkasoturiyritys Wagner Group. Keski-Afrikan tasavallan puolustusministeri MarieNoëlle Koyaranin mukaan toimittajat eivät olleet hankkineet tarvittavia lehdistöpasseja, mutta hän totesi toivovansa salamurhan selviämistä. Houkuttelevaksi – tai haavoittuvaksi – Venäjän kiinnostukselle maan tekee vuonna 2013 alkanut ja pitkittynyt sisällissota. KESKI-AFRIKAN tasavallassa Venäjän vaikutusvallan vahvistamisen keihäänkärkenä ovat toimineet turvallisuusalan yritykset ja toimijat. Keskellä Afrikan mannerta sijaitseva viiden miljoonan asukkaan maa ei houkuttele venäläisiä reippaalla talouskasvullaan, öljytai mineraaliluonnonvaroillaan tai edes strategisella sijainnillaan. Avramovin mukaan Venäjästä on tullut vastavallankumouksen vientivaltio, joka pyrkii rientämään pinteessä olevien hallitusten tueksi, oli kyseessä sitten Keski-Afrikan tasavalta tai Syyria. Turvallisuusja palkkasoturiyritysten toiminta täydentää Venäjän laajempaa geopoliittista strategiaa. Usein hädässä olevat hallinnot toivottavat Venäjän avun tervetulleeksi. 18 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 JY VÄLL Ä V enäjä on viime vuosien aikana vahvistanut läsnäoloaan Keski-Afrikan tasavallassa. Viime elokuussa Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov neuvotteli Eritrean edustajien kanssa mahdollisen logistiikkakeskuksen avaamisesta Etelä-Eritrean rannikolla sijaitsevan Assabin satamaan
Tilaisuuteen on esitystilan rajallisuuden vuoksi mahdollista ottaa vain 120 ensimmäiseksi ilmoittautunutta kuuntelijaa. Tarkempia tietoja aseen tyypistä ei kerrottu; uutista kuvitettiin Pohjois-Korean johtajan Kim Jongunin kuvilla, joissa tämä oli iloitsevien kenraaliensa ympäröimänä. Lisätietoja tilaisuudesta ja tarkempi aikataulu julkaistaan Panssarimuseon internet-sivuilla www.panssarimuseo.fi ja Panssarimuseon facebook-ryhmässä sekä Panssarikillan internet-sivuilla www.panssarikilta.fi. Kunkin luennon jälkeen on varattu aikaa lyhyitä kysymyksiä varten ja tilaisuuden lopuksi on vuorossa loppukeskustelu päivän kaikista aiheista ja mahdollisuus lisäkysymyksille. Lounastauon yhteydessä on tutustumistilaisuus luentojen aiheisiin liittyvään kalustoon. ottamalla ensin yhteys Panssarimuseon toimistoon, puh 040 5681186 tai toimisto@panssarimuseo.fi, josta annetaan viitenumero osallistumismaksun maksamista varten niin kauan, kuin paikkoja on vapaana ja 2. Maat ovat alustavasti sopineet uudesta huippukokouksesta vuoden 2019 alkupuoliskolla. SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 19 M arraskuun puolivälissä Pohjois-Korean valtion tiedotustoimisto KCNA uutisoi uuden, taktisen hightechaseen onnistuneesta koekäytöstä. Presidentti Kim Jong-unin uutisoitiin kiitelleen aseen rakentavan läpäisemätöntä puolustusta ja edesauttavan kansanarmeijan taistelukykyä. Tämän vuoksi tilaisuuteen tulevien on tehtävä ennakkoilmoittautuminen kaksivaiheisesti: 1. Kyseessä on ensimmäinen tänä vuonna julkaistu uutinen onnistuneesta asekokeesta. POHJOIS-KOREALLE HIGHTECH-ASE. Kulujen peittämiseksi peritään etukäteen osallistumismaksu, joka on samalla sitova ennakkoilmoittautuminen tilaisuuteen ja siihen kuuluvaan ruokailuun sekä kahteen kahvitukseen. Ennakkoilmoittautumiset: Tilaisuus on avoin Panssarikillan jäsenille sekä muille asiasta kiinnostuneille. Paikkoja on siis rajallisesti, joten tee ennakkoilmoittautumisesi ajoissa! Ennakkoilmoittautuminen on vahvistettava viimeistään keskiviikkoon 23.1.2019 mennessä maksamalla osallistumismaksu 35,00 euroa (Panssarikillan jäseniltä 33,00 euroa) Panssarimuseon tilille FI58 4260 1320 0758 51 Lammin Säästöpankkiin ja kirjoittamalla viitenumero sille tarkoitettuun kenttään. KESÄKUUSSA Singaporessa pidetyssä huippukokouksessa presidentit Kim Jong-un ja Donald Trump sopivat, että Korean niemimaa tulisi riisua ydinaseista, mutta konkreettisia suunnitelmia ei laadittu. Seminaaripaikalle saavuttuaan vieraita pyydetään ilmoittautumaan vastaanottopisteessä, jossa läsnäolo rekisteröidään ja annetaan tarkempia ohjeita tilaisuuden järjestelyistä. Uutista edelsi satelliittikuviin nojaava raportti Pohjois-Korean laajasta ohjustukikohtien verkostosta. Panssarijoukkojen kehitys sodan jälkeisinä vuosina.” ev Petteri Jouko ”Panssarijoukkojen kansainvälinen harjoitustoiminta” ev Kari Nisula Kaikkien luentojen esityskieli on suomi. Tilaisuus pidetään Parolannummen vanhan sotilaskodin Vaakunasalissa klo 10.00 – 17.00. Etelä-Koreassa on arvuuteltu aseen olleen tavanomainen, sillä KCNA ei viitannut siihen strategisena aseena. Ovet avautuvat ilmoittautumista ja tulokahveja varten klo 9.15.. Panssariseminaari 2019 Panssarimuseo järjestää yhteistoiminnassa Panssarikilta r.y:n kanssa panssarija panssarintorjunta-alaa käsittelevän seminaaritilaisuuden lauantaina 2.2.2019 Parolannummella. Ohjelmassa olevien viiden luennon aiheet ovat seuraavat: ”K9 – jumalan nyrkki” ev Pasi Pasivirta ”Back to Basics – Patria 6x6” pääsuunnittelija, liikkuvuus Toni Töyrylä ”Ei pure! Kun panssari päihitti pst:n 1939-1944” FM Simo Liikanen ”Kokemuksista kokoonpanoihin. Tilaisuuden luennoitsijoiksi on lupautunut joukko alansa parhaita asiantuntijoita. maksamalla osallistumismaksu viitenumeroa käyttämällä
TEKSTI: JAAKKO PUUPERÄ • ÄMARI, VIRO Turvallisuutta taivaalle eurooppalaisella yhteistyöllä EUROFIGHTER JA LUFTWAFFE VIRON TAIVAALLA JA A KK O PU U PE RÄ. Vaikka Naton päivystysosasto Viron Ämarissa on kaikilla tavoilla mitaten pieni, on sen vaikutus suuri. Pienellä joukolla ei provosoida Venäjää, mutta se on samalla nostamassa kynnysarvoa kunnioittaa Baltian maiden suvereniteettia ja ilmati. Saksalaisia heistä on 135, ja materiaalia on vaatimattomat 140 tonnia. Marraskuun lopulla meille tarjoutui mahdollisuus tutustua Viron puolustusvoimien, BAE:n ja Luftwaffen vieraana yhteen konetyyppiin, Airbusin, BAE:n ja Leonardon Eurofighter Jagdflugzeug GmbH:n Eurofighteriin osana Luftwaffen Nato-ilmapäivystysvuoroa Viron Ämarin lentotukikohdassa. 20 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 JY VÄLL Ä S uomen Sotilas on seurannut jo vuosia tarkkaan Suomelle tarjolla olevien HXhankkeeseen mukaan päässeiden koneiden ja niiden ympärille rakennettujen ilmapuolustusjärjestelmien sekä lähialueemme ilmapuolustuksen, ilmasodankäyntipotentiaalin ja lähiilmatilamme turvallisuuden kehitystä. Takana ja tukena on tietysti koneen maaja johtamisjärjestelmä, joka on linkitetty Nato-maiden yhteiseen ilmatilannekuvaan ja johtamisrakenteisiin sensoreineen ja muine alijärjestelmineen. Vertailun vuoksi Venäjällä on lähialueilla laskentatavasta riippuen noin kolmesataa sotilasilma-alusta, suurin osa aseistettuja, ja määrää voidaan nostaa nopeasti. Tukikohdassa on yhteensä noin 250 hengen miehitys. Elokuussa päivystysvuoronsa vastaanottanut Saksan ilmavoimat – Luftwaffe – on Ämarissa neljän Eurofighter Typhoon -koneen voimin. Normaali päivystysrotaatio on ollut vuodesta 2006 asti osallistujamaata kohti neljä kuukautta, mutta Saksa on saanut tällä kertaa yhteensä kahdeksan kuukauden vuoron, joka päättyy vappuaattona 2019
21 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 laa. Marraskuussa 2018 kaksimoottorisen canarddeltasiipihävittäjän konearmadalla tuli täyteen puoli miljoonaa lentotuntia. Ämariin ja muille Baltian maiden siviilija sotilaslentokentille voidaan toki tuoda nopeasti myös lisää iskuvoimaa liittolaismaista, mutta Ämarin kaltaisten pienten lentotukikohtien kapasiteetti on kovin rajallinen. Vastauksena Eurofighter. Ainakin lastentaudeista pitäisi olla päästy eroon koneella, jonka prototyypin ensilento oli vuonna 1994 ja tuotantokoneenkin jo 15 vuotta sitten. Samalla liittolaismaiden ilmavoimat saavat kokemusta operoinnista Baltiassa ja Itämerellä, mikä puolestaan lisää koko liittokunnan uskottavuutta ja parantaa samalla ilmailuturvallisuutta alueella. Ämarista on kuitenkin lennetty jo ennen toista maailmansotaa. Yhteensä 623 tiMonimutkaisiin kysymyksiin ei siis edelleenkään ole yksinkertaisia vastauksia. Vuosina 1940–41 siellä ehti hetken majailla puna-ilmavoimat. Luftwaffellekaan Ämari ei ole aivan uusi tuttavuus. JA A KK O PU U PE RÄ. Suomellekin tarjolla olevalla yhteiseurooppalaisella Eurofighterilla on HXhankkeen koneista eniten lentoja taistelutunteja sekä koneja ilmataistelujärjestelmäkokonaisuuksia. Neuvosto-ilmavoimat lensivät Ämarista säännöllisesti vuodesta 1950 alkaen. Normaaliolojen ohjearvojen mukaan tukikohtaan voi tukeutua tusinan verran hävittäjiä ja neljä taktista kuljetuskonetta. Eurojet EJ200 -moottoreilla on siis lennetty jo yli miljoona lentotuntia. Eurofightereita tulee joka tapauksessa olemaan tukikohdassa Saksan päivystysvuorolla ajoittain useampikin kuin pysyvät neljä. Tukikohtaa ollaankin kasvattamassa, mutta mistään jättiläistukikohdasta ei voida puhua tulevaisuudessakaan. Se nostaa kynnystä loukata Baltian maiden suvereniteettia sotilaallisesti. Nato päätti aloittaa päivystyslennot kiertävällä rotaatiolla Baltian Nato-maiden ilmatilassa jo vuonna 2004. Loukkauksista 70 % tapahtuu yhdessä ja samassa paikassa Suomenlahden yllä Suursaaren länsipuolella, jossa kansainvälinen ilmatila on todella kapea. Kenttä oli Saksan ilmavoimien tukikohtana vuosina 1941–1944. Oleellisinta Luftwaffen ja muiden Nato-maiden ilma-aseiden läsnäolossa Baltian ilmatilassa on kuitenkin se, että käytännössä niiden läsnäolo pakottaisi maahantunkeutujan iskemään liittolaisia vastaan. 31.8.2018 palveluskäytössä oli 538 Eurofighteria. Venäläiset jättivät Ämarin vuonna 1994. Naton päivystyslennot Ämarista Virosta alkoivat keväällä 2014 Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja miehitettyä Krimin. Ilmatilaloukkauksia tapahtuu silti jatkuvasti
Sodankuvan muuttuessa se ei ole helppoa. Koneen liikehtivyyttä myös yliäänialueella on kehuttu, ja se nousee lähtövalmiudesta tukikohdasta yli 10 kilometrin korkeuteen alle kahdessa ja puolessa minuutissa. Aivan toinen kysymys, johon tuskin kukaan osaa vastata, on se, mikä on Eurofighterin kaltaisen koetellun ja taatusti vielä ensi vuosikymmenelläkin hyvän työkalun taisteluarvo 20 vuoden päästä ja onko se silloin haukkunut hintansa. Uusimmat tuotantoerät ovat taas erittäin suorituskykyisiä aitoja monitoimihävittäjiä, joilla on vakuuttava sensorija asevalikoima niin ilmasta ilmaan-, ilmasta maahankuin ilmasta pintaan -vaikuttamiseen. Se, mikä on yhdelle paras, voi olla toiselle vihoviimeinen ratkaisu. Kalliilta ilmapuolustusjärjestelmiltä pitäisi voida odottaa pitkää elinkaarta, mutta teknisen syklin nopeasti kiihtyvä vauhti ja sotilasteknologian samaa tahtia kasvava hinta tekevät kaikista 2020-luvun ilmapuolustusjärjestelmähankkeista kauniisti sanoen haastavia. Viimeisin oli Itävallan lahjusepäily, joka on horjuttanut pienen liittoutumattoman maan pysymistä asiakkaana. Eurofighter on ollut tuotannossa pitkään. On osajärjestelmiä ja lavetteja, jotka ovat lentäneet ja ampuneet pidempäänkin, 1980-luvun teknologiaan perustuvaa kalustoa nähdään yhä käytössä, ja lavetit, kuten B-52, saattavat saavuttaa pitkiäkin elinkaaria, jos kohta nykyinen komposiittien käyttö ei lupaa tulevaisuudelle DC-3-tyyppisiä elinkaaria. SPEAR3pienoisristeilyohjus). Itse uskon, että lentää ja paljon. On myös syytä muistaa, että supervallan (USA), maailmanlaajuisesti toimivan suurvallan (Iso-Britannia), alueellisen liittoutuneen suuren valtion (Saksa), liittoutuneen pikkuvaltion (Viro) ja liittoutumattoman pienen maan (Suomi) ilmapuolustuksen ja ilmasta maahan -vaikuttamiskyvyn tarpeet, edellytykset ja toimintaympäristö ovat tyystin erilaiset. Oleellista onkin hahmottaa oikein uhkaympäristö ja käyttötarve. Luvassa on myös uusi tutka ja laajeneva kattaus erilaisia vaikuttamisjärjestelmiä (esim. Saksalla on kiitos Bundeswehrin säästötalkoiden ollut Eurofightereiden käytettävyyden kanssa merkittäviä ongelmia. Esimerkiksi alkupään tuotantoa olevat Itävallan koneet ovat vain lähi-ilmataisteluohjuksilla aseistettuja ”hyvän sään” ilmasta ilmaan -torjuntahävittäjiä. Vastaus voisi olla vaikka seuraava: Mikään asejärjestelmä ei ole täydellinen eikä sovi joka paikan höyläksi. Tulevaisuuden sodankuvassa datafuusion rooli kasvaa, ja Eurofighter panostaa siihen paljon. Eurofighter, kuten kaikki muutkin HX-hankkeen tarjokkaat, on varmasti kustannustehokas ja tuottava työkalu siihen käyttöön, mihin se on suunniteltu. Puolustushankkeet ja sotilaallisen iskukyvyn ylläpito ovat aina politiikkaa. Jos jo olemassa olevien tai vasta protoasteella etenevien ilmapuolustusjärjestelmien ja alijärjestelmien mahdolliset ostajat vaativat ja myyjät lupaavat 20-40 vuoden elinkaaria, voidaan perustellusti esittää kaikkien teknologiatarjoajien kohdalla kysymys: mihin lupaus perustuu. Palveluskäytössä olevan koneyksilön suorituskyky osana ilma-asejärjestelmää vaihtelee valtavasti siitä riippuen, mitä tuotantoerää kone on. Monimutkaisiin kysymyksiin ei siis edelleenkään ole yksinkertaisia vastauksia. Käytännössä kaikkiin tämän kokoluokan hankkeisiin vaikuttaa lopulta myös politiikka. Harmaitakin pilviä on matkalla ollut. Jatkuvan kehityksen alla ovat myös koneen sensorit ja jo nyt varsin kehittynyt linkittyneisyys sekä johtamisjärjestelmä. Vielä enemmän onkin järjestelmiä ja osajärjestelmiä, jotka eivät elä kuin vuosikymmenen tai kaksi. Saksa säästi puolustusministerinsä Ursula von der Leyenin johdolla varsin nimellisen summan koneen nestejäähdytteisen elektronisen omasuojajärjestelmän tiivisteiden hankinnassa, mikä on heikentänyt kohtalokkaasti Saksan Eurofighter-armadan taisteluarvoa.. Saksan ja Ranskan mahdollinen yhteinen uusi hävittäjähanke, brexit ja brittien vahva osallistuminen Yhdysvaltain F-35-hankkeeseen, yleensäkin meneillään oleva alati kiihtyvä ilmasodankuvan vallankumous, ballististen ja hypersoonisten aseiden uhka, tekoäly ja taistelukentän robotisoituminen sekä eurooppalaisten valtiontalouksien syvä kriisi ovat myös tekijöitä, jotka varjostavat niin Eurofighterin kuin sen kilpailijoidenkin asemaa tulevaisuuden sotataivaalla. Kiitääkö teknologiasykli nopeammin ja tekeekö se kahdessa vuosikymmenessä tämän päivän herkuista huomisen ongelmajätettä. Mikä tärkeintä, kone on helposti päivitettävissä ja monipuolisesti varusteltavissa. Eurofighterinkin kohdalla voimme siis kysyä, valmistetaanko sitä ja tarjotaanko sille elinkaarentukea vielä vuonna 2038 ja kuinka paljon sen elinkaareen on silloin kulunut käyttäjämaiden veronmaksajien rahoja. 22 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 JY VÄLL Ä latusta koneesta 543 on jo toimitettu yhdeksän eri maan ilmavoimille eli neljään Eurofighter-tuotantokumppanimaahan (Saksa 143, Iso-Britannia 160, Italia 96 ja Espanja 73 konetta) sekä viiteen asiakasmaahan (Itävalta 15, Saudi-Arabia 72, Oman 12, Kuwait 28 ja Qatar 24). Sota on yhä vain politiikan väline ja jatke. Eurofighterin aseistusja muu vaikuttamisjärjestelmävarustus on monipuolinen, ja sen tehopainosuhde 1.2:1 myyjän lupaamalla 30 %:n tehonkasvupotentiaalilla on mairitteleva
Euroopan unionin ylläpitämän EU vs Disinfo -sivuston mukaan venäläismediassa väitettiin, että Suomen Nato-yhteistyön ja harjoitukseen osallistumisen taustalla on aggressio ja halu valloittaa uusia alueita arktisilta seuduilta. Suomen osallistuminen Trident Juncture 2018 -harjoitukseen sai Venäjän mediassa ennalta arvattavaa kohtelua. Suomi osallistui Nato-harjoitukseen Ilmavoimista harjoitukseen osallistui yhteensä yhdeksän F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjää ja noin 160 sotilasta. Harjoituksessa oli mukana 150 lentokonetta, 65 alusta ja jopa 10 000 erilaista ajoneuvoa. Foggo. Harjoitusta johti Naton Napolissa, Italiassa sijaitsevan yhteisesikunnan komentaja, Suomen Sotilaalle entuudestaan BaltOps-harjoituksista tuttu, amerikkalainen amiraali James G. Yhteensä siihen osallistui noin 50 000 henkilöä 31 Natoja -kumppanimaasta, Suomi yhtenä jälkimmäisestä joukosta. Harjoitusjoukot sijoittuivat Norjan maa-alueelle, Pohjois-Atlantille, Itämerelle sekä Islantiin. Harjoitus oli Naton suurin pitkään aikaan. Ilmavoimien joukot tukeutuivat harjoituksessa Rovaniemen ja Norjan ilmavoimien Ørlannin tukikohtiin. Ilmavoimista harjoitukseen osallistui yhteensä yhdeksän F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjää ja noin 160 sotilasta. Maavoimien harjoitusjoukon pääosat, noin 250 henkilöä, olivat Porin prikaatista. Myös Ruotsin ja Suomen ilmatilassa oli harjoitustoimintaa. FO RS VA RE T FO RS VA RE T FO RS VA RE T. 23 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 N orjan johtama korkean näkyvyyden harjoitus Trident Juncture 18 pidettiin lokakuussa. Suomen kansainväliseen valmiusjoukkoon koulutettava jääkärikomppania harjoitteli ruotsalaisen pataljoonan alaisuudessa osana ruotsalaista prikaatia kalustonaan Patrian XA-203-panssaroidut miehistönkuljetusajoneuvot. Suomen maavoimat osallistui harjoitukseen Norjassa ja Ruotsissa
Suomen käytössä oleva alun perin israelilainen mutta saksalaisen yrityksen valmistama Euro-Spike-panssarintorjuntaohjusjärjestelmä kantaa Spike-LRversiollaan (PSTOHJ 2000M) mainitut 4 000 metriä. IT-alan ammattilaisten silmissä Puolustusvoimien haluttavuus työnantajana on noussut top 10:een, sijalle seitsemän. Norjan puolustusministeriön mukaan häirinnän lähde oli Venäjällä, Kuolan niemimaalla. Admiral Kuznetsov upotti telakan VENÄJÄN laivaston lippulaivan, maan ainoan lentotukialuksen Admiral Kuznetsovin kohtalo on vaakalaudalla. Viro tehostaa panssarintorjuntaa VIRO aikoo hankkia 40 miljoonalla eurolla panssarintorjuntaohjuksia. Lisäksi sen on oltava jo sarjatuotannossa sekä jo jonkun toisen Nato-maan käytössä. Osallistujia oli mukana Suomen lisäksi 13 maasta. JY VÄLL Ä 24 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 Intti IT-alan suosikki TÄSSÄ IT ei tarkoita ilmatorjuntaa vaan informaatioteknologiaa. Joukot harjoittelivat Selkä-, Saaristoja pohjoisella Itämerellä sekä Suomenlahdella merivalvontaa, meriyhteyksien suojaamista sekä pinta-, ilma-, sukellusveneenja miinantorjuntaa. Venäjä häiritsi GPS-paikannusta VENÄJÄ häiritsi GPS-paikantimien signaalia Pohjois-Suomen ja Pohjois-Norjan alueella Naton Trident Juncture 2018 -harjoituksen aikana. Harjoitukseen osallistui noin 4 000 sotilasta, yli 40 pinta-alusta sekä useita ilma-aluksia. Admiral Kuznetsov oli viimeksi otsikoissa melkein tasan kaksi vuotta sitten, kun se mahtavan savupilven saattelemana purjehti Englannin kanaalin läpi Välimerelle ja osallistui siellä Venäjän Syyrian-operaatioon. Estonianworldin kuvituskuvassa on Javelin-panssarintorjuntaohjus, jonka kantomatka on vain 2 500 metriä, eli se ei kelpaisi ehdokkaaksi tähän hankintaan, mikäli speksit pitävät. Lennonvarmistuksesta vastaava viranomainen antoi Puolustusvoimilta saamaansa tiedon perusteella alueen siviili-ilmailuliikenteelle NOTAM-varoituksen GPS-signaalin häiriöstä. Kansainvälisten osallistujien aluskalusto oli yleisön nähtävissä Turussa Aurajoen rannassa. Tuloksena tuolloin oli kaksi pudonnutta omaa konetta. Puolustusvoimien voimakkaat panostukset johtamisjärjestelmien kehittämiseen ja kyberturvallisuuteen näkyvät jo PV:n työnantajamaineessa. Murmanskin lähellä peruskorjattavana oleva lentotukialus sai vakavia vaurioita kelluvan kuivatelakan upottua sen ympäriltä. Hankittavan asejärjestelmän valmistajaa ei ole vielä päätetty, mutta Virossa edellytetään, että ohjuksen kantomatka olisi vähintään 4 000 metriä. Suosituimpien työnantajien kymmenen kärki on seuraava: 1 Google 2 Reaktor 3 Microsoft 4 KONE 5 Finnair 6 Supercell 7 Puolustusvoimat 8 F-Secure 9 OP Ryhmä 10 Vincit Northern Coasts kokosi kumppanit Itämerelle SUOMEN MERIVOIMIEN johtama Northern Coasts 2018 -harjoitus käytiin marraskuussa Itämerellä. Järjestelmiä hankitaan vähintään 18 kappaletta ampumatarvikkeineen. Tapahtuneesta kohistiin mediassa marraskuussa, ja Suomen viranomaiset kertoivat jatkavansa asian selvittelyä Venäjän kanssa diplomaattikanavia pitkin. Venäjän puolustusministeriö on vähätellyt onnettomuutta, mutta asiantuntijoiden mukaan on kyseenalaista, saadaanko lentotukialusta enää korjattua ilman mittavia lisäpanostuksia. Ensin putosi mereen marraskuussa 2016 lentotukialukselta noussut MiG-29K ja muutamaa viikkoa myöhemmin lentotukialukselle laskeutumista yrittänyt Su-33.
Sveitsi uusii ilmapuolustustaan... Silloin Sveitsi aikoi ostaa 22 Saab JAS 39 Gripen -hävittäjää. Eräänä ratkaisuna voidaan pitää vastaavan, Tyynenmeren laivaston käytössä olevan japanilaisvalmisteisen uivan telakan PD-41:n siirtämistä Pohjoisen laivaston ja PohjoisVenäjän laivanrakennusteollisuuden käyttöön, koska Tyynenmeren rannikolle on valmistumassa uutta suurikokoista kuivatelakkakapasitettia maihin. Sveitsin haasteena on maan erikoinen hallintotapa: tämäkin jättihankinta täytyy alistaa kansanäänestyksen päätettäväksi. Kansainvälinen yhteisö on laajalti tuominnut Venäjän toimet, mutta Ukraina on jäänyt käytännössä kriisissä toistaiseksi yksin länsimaiden välttäessä provokaatiota. jalkaväkirykmentti eli niin sanottu vanha kaarti vartioi maan pääkaupungissa Washingtonissa Arlingtonin hautausmaalla tuntemattoman sotilaan hautaa kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä. Venäjä näyttää nyt tekevän Asovanmerestä sisämertaan. Sveitsin Air 2030 -ohjelmaan kuuluu maan ikääntyneiden F-5 Tigerja F/A-18 Hornet -hävittäjien uusiminen ja ilmatorjunta-aseistuksen kehittäminen. Kunniavartio sai uudet pistoolit YHDYSVALTOJEN armeijan 3. Belgiallekin F-35 BELGIA on päätynyt korvaamaan F16-hävittäjänsä 34:llä Lockheed Martinin F-35A-hävittäjällä. Syynä tapaturmaan olivat ulkoisen sähköverkon sähkökatkos myrskyn takia sekä uivan telakan dieselgeneraattorin vaurioituminen, kun uivan telakan syväystä muutettiin suuremmaksi, jotta lentotukialus voitaisiin siirtää siitä pois. SVEITSI on samassa tilanteessa Suomen kanssa ja joutuu uusimaan ilmapuolustustaan. Salmessa on kansainvälisen meriliikenteen väylä Mustaltamereltä Asovanmerelle, eikä Venäjällä ole kansainvälisen oikeuden tunnustusta aluevaltaukselleen Krimillä. Varsinainen vahinko Venäjän meripuolustuskyvylle tulikin siitä, että näin isoja (pituus 330 m, leveys 88 m, uppouma 215 860 tonnia, kantavuus 80 000 tonnia) uivia telakoita on Venäjällä vain kaksi, ja ne ovat kriittisiä suurten pinta-alusten ylläpidon kannalta. ...jos kansa haluaa.... Saadaanko alunperin Ruotsin vuonna 1980 Gotaverken Arendalin toimittama Projektin 7454 uiva telakka PD-50 nostettua ja korjattua, on vielä epäselvää. Rafalea Suomellekin tarjoavan Ranskan presidentti Emmanuel Macron arvosteli kitkerästi pienen naapurinsa valintaa. Venäjä on syyttänyt Ukrainan presidentti Petro Porošenkoa tilanteen käyttämisestä presidentin vaalikampanjassa. SAMP/T oli taannoin ehdolla Suomeenkin mutta hävisi NASAMSille jättäen Suomen samalla Bukien poistumisen myötä kokonaan vaille ballististen ohjusten korkeatorjuntakykyä. SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 25 Suomen Sotilaan saaman tiedon mukaan lentotukialus ei saanut haverissa merkittäviä vaurioita ja sen perushuolto etenee suunnitelmien mukaisesti. F35-maa. Kaupan myötä Belgia on jo 12. Neljälle pistoolille on annettu omat nimet: Silence (hiljaisuus), Respect (kunnioitus), Dignity (arvokkuus) ja Perseverance (sinnikkyys), jotka kuvaavat kunniavartion henkeä. Yhteenotto Kert š insalmessa VENÄLÄISET valtasivat sunnuntaina 25.11.2018 kaksi Ukrainan merivoimien tykkivenettä ja hinaajan Kertšinsalmessa Venäjän Ukrainalta 2014 miehittämän Krimin lähivesillä, ilmeisesti kansainvälisellä vesialueella. Kunniavartio on aina moitteettomasti varustettu, ja se tekee pilkuntarkan vahdinvaihtoseremonian asetarkastuksineen. Venäjä syyttää Ukrainaa aluevesiloukkauksesta. Ukrainalaiset lähteet ilmoittavat kuuden merisotilaansa haavoittuneen yhteenotossa. Sveitsillä on jopa aivan samat ehdokkaat tulevaisuuden hävittäjäkalustoksi kuin Suomella: Dassault Rafale, Eurofighter Typhoon, Saab JAS 39 Gripen, Lockheed Martin F-35 Lightning II ja F/A-18 Super Hornet. Sveitsi aikoo kuitenkin hankkia vain 30-40 hävittäjää, kun Suomi aikoo korvata kaikki poistuvat Hornetit uusilla hävittäjillä, eli hankinnassa on noin 65 konetta, toki eroa on maiden maantieteellisessä sijainnissa, koossa ja pinnanmuodostuksessakin. Sveitsi aikoo panostaa myös korkeailmatorjunnan kehittämiseen ja pohtii joko amerikkalaisen Raytheonin Patriotia tai alkujaan ranskalaista Eurosam SAMP/T -ilmatorjuntajärjestelmää. Ukrainaan on julistettu sotatila. Aseiden osiin on liitetty myös muuta symboliarvoa: muun muassa aseiden kahvojen puuosat on tehty panssariristeilijä USS Olympian kansilaudoista. Seremoniaa seuraa usein monilukuinen yleisö. Alus kuljetti ensimmäisen tuntemattoman sotilaan jäänteet Euroopasta Arlingtonin hautausmaalle vuonna 1921. Sveitsin kansa on jo kerran vuonna 2014 hylännyt ilmavoimiensa hankintasuunnitelmat. SIG Sauer M17 on vuonna 2017 Yhdysvaltojen armeijan käyttöön ottama 9 mm:n pistooli, joka perustuu SIG Sauer P320 -pistooliin. Nyt vahdinvaihtoa johtavat aliupseerit ovat saaneet uuden sivuaseen: SIG Sauer on varta vasten valmistanut neljä seremoniallista M17-pistoolia yksinomaan kunniavartion käyttöön. n Sveitsin ilmavoimien Northrop F-5 E Tiger II.
26 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 JY VÄLL Ä GU:N VILLI MENNEISYYS V enäjän sotilastiedustelu GU (GRU) on joutunut toistuvien nolojen kömmähdysten polttopisteeseen viime kuukausien aikana. Mutta millaisesta tiedustelupalvelusta oikein on kyse ja mistä viime aikojen virheet kumpuavat. Venäjän sotilastiedustelun osallisuudesta muun muassa Suomessa tapahtuneisiin maakauppoihin Turun saaristossa sekä Itä-Suomessa ja eräiden varuskuntien. Hänen ensimmäisiin tehtäviinsä kuului entisten upseeritoveriensa vangitseminen ja pyrkimys heidän lojaalisuutensa varmistamiseen. Puolalaisten kapinaa vuonna 1794 kukistamassa ollut toisen polven aatelinen sai Suomen suuriruhtinaan tehtävän johdettuaan menestyksekkäästi venäläisjoukkoja Pohjanlahdella Suomen sodan aikana. SIINÄ, MISSÄ sotilastiedustelu on ollut niin neuvostoaikana kuin myöhemmin Venäjällä jatkuvassa kilpailuasetelmassa (toki myös yhteistyötä tehden) siviilitiedustelun kanssa, myös sen rooli suhteessa armeijaan on ollut suorastaan hämmentävän itsenäinen. Hänen ministeriaikanaan joukkojen määrä peräti kaksinkertaistui, mutta lisäksi laadullisia uudistuksia esimerkiksi koulutusjärjestelmiin ajettiin läpi. Neuvostoaikaisen GRU:n eli Yleisesikunnan tiedustelupäähallinnon virallinen nimi vuodesta 1992 alkaen on GU eli Yleisesikunnan päähallinto. SATA VUOTTA myöhemmin puna-armeija alkoi järjestellä omaa sotilastiedusteluaan pian marraskuun 1917 bolševikkivallankaappauksen jälkeen. Rekisteritoimistoksi kutsuttu organisaatio perustettiin brutaaliudestaan tunnetun kommunistisen kansankiihottajan Lev Trotskin alaisuuteen. Syvällä nyky-Ruotsin puolella, Pohjanlahden länsirannalla sijaitsevan Uumajan kukistaminen onnistui sadan kilometrin vaarallisen taipaleen myötä keväällä 1809. NYKYAIKAISEN venäläisen sotilastiedustelun alku voidaan ulottaa vuoteen 1810, jolloin sotaministeri Michael Andreas Barclay de Tolly ehdotti tsaari Aleksanteri I:lle pysyvän sotilaallisen tiedusteluyksikön luomista. Myös Suomen suuriruhtinaana toiminut baltiansaksalainen ministeri tunnettiin armeijan uudistajana. Myöhempinä vuosinaan hän toimi diplomaatin peitevirassa muun muassa Latviassa, Liettuassa ja Turkissa. Tiedusteluorganisaation ensimmäisenä sotilasjohtajana toimi keisarillisen armeijan riveissä palvellut, tiedustelupuolen majuriksi edennyt Semjon Aralov. Trotski toimi tuolloin neuvostojoukkojen siviilijohtajana. Sen lisäksi, että jo vuonna 1918 perustettu nykyisenkin Venäjän asevoimien tiedustelupalvelu GRU toimii verraten itsenäisesti suhteessa muihin palveluihin, sen työnjako ei ole vastaavalla tavalla maantieteeseen rajoitettua kuin kotimaantiedustelu FSB:n, joka hoitaa myös niin kutsuttuja ”lähiulkomaita”, kuten Suomea, ja SVR:n Venäjän ulkomaantiedustelupalvelun. Sergei Skripalin murhayrityksen myötä tämä vähemmän tunnettu organisaatio nousi kansainvälisen julkisuuden keskiöön. 1920-luvun jälkipuoliskolle tultaessa raportointi kulki suoraan politbyroolle ja valtion puolustusneuvostolle, ilmeisesti jopa pääesikunnan ohitse. KGB-LOIKKARI Oleg Gordievskin mukaan esimerkiksi Suomessa oli 1980-luvulla erään listauksen mukaan 160 GRU:n hyväksi toimivaa henkilöä
Vuonna 2016 palvelun johtajana toimineen Igor Sergunin kuolema herätti kysymyksiä. GU:N JOHTAMINEN on juuri niin bysanttilaista kuin Venäjän tiedustelun voi kuvitella olevan. GU:lla on ollut näppinsä pelissä myös Itävallassa (vakoilijatapaus eversti ”M”) ja Alankomaissa tehdyssä OPCW:n (Kemiallisten aseiden kieltojärjestö) päämajaan kohdistetussa hyökkäysyrityksessä. GU:n johtaja Igor Korobov menehtyi 21. VASTAREAKTIOT ovat vaihdelleet diplomaattikarkotuksista aina täydelliseen pidättäytymiseen ja reagoimattomuuteen. Eräs merkittävimmistä on kahdesta pataljoonasta muodostettu 45. itsenäinen Spetsnaz-prikaati, jonka tausta on Abhasian sodassa 1990-luvun alkuvuosissa. Yksi presidentin ”aivoista”, Vladislav Surkov (alkuperäiseltä tšetšeeninimeltään Aslanbek Dudajev) on monien käsitysten mukaan GRU:n mies ja kaiken lisäksi entinen spetsnaz. Kunniakulttuurissa kyse on kuitenkin myös sekaannuksen luomisesta ja vihamielisen toiminnan tekemisestä naurunalaiseksi, millä on vaikutusta myös Venäjän sisällä. On myös spekuloitu, onko esimerkiksi Bellingcatin toiminta, jossa palvelun työntekijöiden ja toimintamallien haavoittuvuudet tuodaan ilmi julkisuuteen, itse asiassa venäläisten auttamista tahattomasti tai tarkoittaen. Takana on arveltu mahdollisesti olevan Apollo-koodinimellä kulkevan entisen korkea-arvoisen GU-miehen loikkaus ja sen kautta länteen päätyneet tiedot. VIIME KUUKAUSINA GU:n toimintaa on paljastunut Ison-Britannian alueella Skripalien myrkytystapauksen yhteydessä ja Virossa ainakin majuri Deniss Metsavasin tapauksessa. Viimeiseksi mediahavainnoksi hänestä jäi osallistuminen delegaatioon, joka kävi neuvotteluja Jordanian kuningas Abdullahin kanssa. Myös Yhdysvaltain presidentinvaalien alla tapahtuneissa hakkeroinneissa GU:lla oli tiettävästi oma osansa. marraskuuta sairastuttuaan pian Putinin tapaamisen jälkeen, kun hänen alaisensa jäivät kiinni lukuisissa yhteyksissä tiedusteluaktiviteeteista. 27 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 lähellä on käyty paljon keskustelua. Jälkimmäinen linja on otettu Itävallassa, jonka johtavien poliitikkojen ja tiedusteluelinten Venäjä-suhteet ovat herättäneet muualla EU-alueella ja Yhdysvalloissa hämmennystä. Vuonna 2014 se osallistui Itä-Ukrainan epävakauttamiseen Donetskin alueella, mutta yritystä oli myös maan läntisemmissä osissa. Ehkä muutaman vuoden päästä tiedämme, mitä viimeaikaisesta paljastusten aallosta pidemmällä tähtäimellä seuraa.. EHKÄ PARHAITEN GRU tunnetaankin pelätyistä Spetsnaz-joukoistaan, jotka perustettiin vuonna 1949. KYLMÄN SODAN aikana ja jälkeen GRU:n toimintaa ovat värittäneet kilpailu muiden venäläisten tiedustelupalveluiden kanssa ja aggressiivinen kansainvälinen toiminta. Nykyisin termiä tosin käytetään joskus myös muista venäläisistä erikoisjoukoista. Presidentti Vladimir Putinilla uskotaan FSB-taustastaan huolimatta olevan läheinen keskusteluyhteys myös sotilastiedusteluun. Myös verkossa toimiva Bellingcat-ryhmä on tehnyt paljon työtä tämänkaltaisen vakoilun kartoittamiseksi ja tuomiseksi julkisuuteen
SAMANAIKAISESTI eteläisin Baltian maa on myös lisännyt taloudellisia panostuksia puolustukseensa presidentti Dalia Grybauskait . SuoLIETTUA SUOMEN TIELLÄ men Sotilas selvitti, millaisista suunnitelmista on kyse. n johdolla. THE BALTIC TIMESIN mukaan asevelvollisuus ei ole ollut mikään itseisarvo, mutta Nato-jäsenyyden luoman kynnysarvon lisäksi Suomen kaltaisen turNÄIN PALAUTETAAN ASEVELVOLLISUUS Liettualaisten asevelvollisuuden palauttanut laki tuli voimaan vuoden 2016 syyskuun alusta.. 28 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 JY VÄLL Ä V enäjän tekemän Krimin valtauksen myötä Liettua päätyi palauttamaan asevelvollisuuden, jonka se oli lakkauttanut vuonna 2008. Taustalla oli Ukrainan sodan myötä lähialueilla kiristynyt turvallisuustilanne. Onko tavoitteet saavutettu ja puolustuskykyä lisätty. ASEVELVOLLISUUS ei ole kuitenkaan automaattisesti jatkuva, vaan Liettuan parlamentin tulee arvioida sen tarpeellisuus aina viiden vuoden välein. LIETTUALAISTEN asevelvollisuuden palauttanut laki tuli voimaan vuoden 2016 syyskuun alusta. Lopulta asevelvollisuus ehti pysyä poissa puolustuksen keinovalikoimista ainoastaan vuoteen 2015 saakka eli seitsemisen vuotta. Yhdysvalloissa liettualaisten aktiivisuutta puolustuskykynsä varmistamiseksi on kiitelty. Presidentin kanslia on kuitenkin pitänyt muutosta pysyvänä. Liettuan ja Puolan välinen maayhteys, niin sanottu Suwalkin käytävä on ainoa Baltian Nato-jäsenmaiden maayhteys länteen ja siten koko Baltian huoltoon ja puolustusvarmuuteen liittyen kriittinen alue. Lopulta asevelvollisuus, joka koskee nyt kaikkia 18–26-vuotiaita miehiä yliopisto-opiskelijoita sekä yksinhuoltajaisiä lukuun ottamatta, ehti olla pois ainoastaan vajaan vuosikymmenen. Se sulkee samalla maayhteyden ValkoVenäjältä entisen Itä-Preussin pohjoisosiin, Venäjän Kaliningradin alueelle. Palvelukseen astuvien määräksi on arvioitu vain noin 3 500 varusmiestä vuosittain, eli koko ikäluokka ei ainakaan lähiaikoina tule viettämään pitkiä aikoja kasarmeilla
Vuonna 2013 Afganistanissa palvelleen majurin oli tarkoitus aloittaa pidätyspäivänään työt Viron suojeluskuntajärjestö Kaitseliitin palveluksessa. Tiettävästi suomalaista aineistoa ei kuitenkaan hänen kauttaan ole päätynyt Venäjän sotilastiedustelulle. Suomen malli kiinnostaa, vaikkei välttämättä juuri sellaisenaan. Julkisuudessa liikkui pidätyksen jälkeen huhuja perhesalaisuuksien osuudesta tapahtumiin. Metsavasin uskotaan toimittaneen GRU:lle Viron valtionsalaisuuksia sekä ulkovalloilta saatua salassa pidettävää aineistoa. kommentoi ytimekkäästi. Mallikelpoisena vironvenäläisenä ja esimerkillisenä sotilaana tunnettu Metsavas (syntyjään Volin) toimitti tiettävästi aineistoa itänaapurille perinteisen maastoon perustetun ”kuolleen postilaatikon” kautta. Muistan elävästi, kuinka pari vuotta sitten Kiovassa erään korkean tason ukrainalaispäättäjän asiantunteva ja laajalti yleissivistynyt neuvonantaja lähes hyppäsi kattoon keskustelun siirryttyä Suomen reservin kokoon. MALLISOTILAS MAJURI METSAVAS. Vironvenäläiseen perheeseen syntynyt Metsavas esiintyi ajoittain julkisuudessa esimerkkinä virolaisesta patriootista, jonka isänmaallisuutta venäläistausta ei ole haitannut. Niin ikään ei ole tiedossa, mistä virolaisviranomaiset saivat vihjeen vakoilusta. ”Valitsemme parhaat ja motivoituneimmat miehet”, maan puolustusministeri Kristina Šapkinait . SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 29 Y ksi Venäjän sotilastiedustelu GRU:n viimeaikaisista epäonnistumisista liittyi virolaismajuri Deniss Metsavasin kiinnijäämiseen. vallisuusmallin – joka on artikkelissa erikseen mainittu – omaksuminen on tulevaisuuden tavoitteena. Toisin kuin Suomen yleinen asevelvollisuus, Liettuan malli on ruotsalaisen mallin mukaisesti vahvasti valikoiva, vaikka teoriassa palvelusvelvollisuus koskee koko miesikäluokkaa. Kuvaa niin kaksikon vakoilun sotilaallisesta merkityksestä kuin tapauksen vaikutuksesta armeijan turvajärjestelyihin ja vironvenäläisten asemaan saamme jäädä vielä odottamaan. Myös hänen isänsä, vankeinhoitolaitoksen palveluksessa ennen eläköitymistään työskennellyt Pjotr Volin pidätettiin. Toisaalta virolaismediassa on pohdittu myös, miksi Metsavaksen kiinnisaamisessa kesti näinkin kauan. Voisiko syynä olla sekin, että hänen on loppuvaiheessa annettu toimia juuri toiminnan laajuuden selvittämiseksi. Saattaapa meistä tulla laajempikin esikuva eurooppalaisvaltioiden etsiessä riippumattomuutta Yhdysvalloista eli niin kutsuttua strategista autonomiaa. Vuosina 2003– 2005 hän opiskeli Tykistökoulussa Suomessa. Tapaus on kuitenkin herättänyt merkittävää kansainvälistä huomiota, ja virolaisten kykyä sekä halua Kremlin vakoilun torjuntaan on ihasteltu ja ihmetelty. Niin ironista kuin se onkin, vuonna 2016 hän totesi television keskusteluohjelmassa, ettei kaipaa Kremlin suojelua, jota Venäjän hallinto on aina ajoittain ollut ”maanmiehille” tyrkyttämässä. Aihetta käsittelevässä verkkolehti Politicon artikkelissa todetaankin suoraan: ”On aika lähettää parhaat teinimme takaisin kasarmeille.” SUOMEN reserviläiskirjettä on pidetty kaiken muun lisäksi taitavana informaatio-operaationa, joka paljasti maailmalle asevelvollisuusarmeijan hyödyt ja miksei muuntautumiskykyisyydenkin. Metsavas oli ammatillisesti menestynyt. On aika lähettää parhaat teinimme takaisin kasarmeille. LIETTUAN päätös ja Ruotsin vahvasti valikoiva palvelusmalli ovat herättäneet maailmalla keskustelua asevelvollisuuden hyödyistä
Houston, we have the Space Force!.... Presidentti vei ajatuksen pidemmälle ja ehdotti maaliskuussa erillisen mutta tasavertaisen organisaation luomista ilmavoimien rinnalle. Avaruusvoimat luotaisiin esitetyn suunnitelman mukaisesti fuusioimalla ilmavoimien avaruuskomentokeskus, maavoimien avaruusja ohjuspuolustuskeskus sekä kaksi laivaston alaisuudessa operoivaa tahoa. Mistä on kyse. Venäjällähän näin oli, se oli Venäjän vastaus Reaganin tähtien sotaan vuonna 1982. Suunnitelma on herättänyt innostusta mutta myös huvittuneisuutta. Yhdysvaltojen uutta hanketta on perusteltu toimintojen järkeistämisellä ja sillä, että urakehitys erityisasiantuntemusta vaativiin avaruustehtäviin ei ole nykyisen komentorakenteen myötä helppoa. Puolustusministeri James Mattisin on kerrottu aluksi vastustaneen suunnitelmaa. Suunnitelmassa avaruusvoimat nousisivat Yhdysvaltain maavoimien, laivaston, ilmavoimien, merijalkaväen ja rannikkovartioston rinnalle tarkoituksenaan yhdistää avaruudessa toimivia asevoimien osastoja ja muita viranomaisia. Ennen tätä haasteisiin tulisi vastata ilmavoimien rakenteita järkeistämällä. On arvioitu, että nykyisin avaruudessa tapahtuviin toimintoihin käytettävästä rahoituksesta 80 % osoitetaan ilmavoimille. Reaganin tähtien sodan paluustako. Vuonna 2017 tuotiin viralliselle tasolle ajatus eräänlaisen avaruusjalkaväen (space corps) perustamisesta merijalkaväen tapaan. Venäjällä on ollut itsenäiset avaruusvoimat vain vuosina 1992–97 ja 2001–11. Tätä ennen Neuvostoliitossa toimi myös erilliset avaruusvoimat vuodesta 1982 maan hajoamiseen asti. Armeijan sekä puolustushallinnon piirissä mielipiteet ovat jakautuneet. Mitä ihmettä. 30 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 JY VÄLL Ä Y hdysvaltain presidentti Donald Trump on suunnitellut avaruusvoimien (Space Force) perustamista. Tavoitteeksi on asetettu, että avaruusvoimat olisivat toiminnassa vuonna 2020, mutta tätä pidetään epävarmana. ...ELI TRUMP JA TÄHTIEN SODAN PALUU n Tavoitteeksi on asetettu, että avaruusvoimat olisivat toiminnassa vuonna 2020, mutta tätä pidetään epävarmana. Lisäksi esimerkiksi asteroidintorjuntaa on väläytelty mahdollisena toimintakenttänä. Taustalla on myös rahoituksen epätasainen jakautuminen: ilmavoimien ylläpitämiä avaruusjärjestelmiä hyödyntävät muutkin, jotka kriitikoiden mukaan eivät niistä kuitenkaan asianmukaisesti maksa. Nimekkäitä tukijoita löytyy paitsi upseerien myös julkisuudessa toimivien mielipidevaikuttajien keskuudesta: joukkoon on liittynyt muun muassa Elon Musk, jonka sotilaspuolta sivunneet vahvatkin näkemykset ovat tehneet melkoisen selväksi, että hän ei ymmärrä sotilasasioista lähestulkoon mitään. Muun muassa budjettisyihin vedoten avaruusvoimia ehdotettiin pitkän aikavälin tavoitteena jo puolustusministeri Donald Rumsfeldin kaudella avaruuteen liittyviä kyvykkyyksiä tutkineen komission raportissa. Nasan johtaja Jim Bridenstine on puolestaan pitänyt hanketta tärkeänä Yhdysvaltain energiahuollon sekä GPS-verkon suojelemisen näkökulmasta
Venäjä yritti murhata Montenegron pääministerin ennen maan Nato-jäsenyyden sinetöimistä. Ottaen huomioon presidentti Recep Tayyip Erdoganin asenteen brutaalia diktatuuria ja islamismia kohtaan hänen motiivinaan tuskin on silkka inhimillinen järkytys. Toteutuivatko kauhukuvat. Tätä kirjoitettaessa marraskuun puolivälissä viimeisestä suuresta terrori-iskusta Eurooppaan on kulunut jo kuukausia, vaikka aivan hiljattain äärioikeistolainen ryhmä jäi kiinni suunnitelmasta murhata Ranskan presidentti Emmanuel Macron. MYRKKYMIEHIÄ JA LUUSAHOJA Mureniko kansainvälinen järjestelmä?. Toki voidaan pohtia mahdollisia taloudellisia sidoksia, mutta kyse ei varsinaisesti ole edes diplomaattisesta loukkauksesta siinä mielessä, että todennäköinen murha tapahtui suojatussa vieraan valtion konsulaatissa. Luusahastakin puhuttiin, mutta väitettä ei ole onnistuttu vahvistamaan. Tuskin myöskään Khashoggin suvun turkkilaistaustalla on ollut suurta vaikutusta Erdoganin reaktioon, vaikka tälläkin voidaan spekuloida. Sauditoimittaja Jamal Khashoggin kuolema järkytti. Tanskassa suljettiin syksyllä moottoriteitä Iranin valtion palveluksessa olevien salamurhaajien varalta. Sen sijaan valtioita ja niitä lähellä olevia toimijoita on jäänyt poikkeuksellisen paljon kiinni epämääräisistä tekosista. Tilannetta voi verrata muutaman vuoden takaisiin Venäjän ilmatilanloukkauksiin, joille Turkin tomera presidentti laittoi pisteen ammuttamalla koneen alas. SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 31 T errorismia, salamurhia, kaasuiskuja, ohjuksia, kybersotaa... Toisaalta suuren armeijan ja sukulaiskansojaan enemmän tai vähemmän tukevan Turkin mahdollisuus tulla varsinaiseksi Venäjän vasalliksi ei ole kovin suuri. Turkkilaispoliisin tekemä venäläisen, maassaan verraten uudistusmielisenä pidetyn diplomaatti Andrei Karlovin murha ei onnistunut suhteiden kehitystä pidemmälti häiritsemään. Pari vuotta sitten kaikkien sääntöjen piti murentua. Vai ovatko ne ainoastaan päätyneet julkisuuteen aiempaa useammin. Huomionarvoista on, että nimenomaan valtiollisten toimijoiden tekemiset ovat lisääntyneet. Seurauksena oli lentäjän menehtyminen ja diplomaattisten suhteiden noin vuoden kestänyt jääkausi. Maailmantilanteen muuttuessa epävarmemmaksi konfliktien laajentumisen mahdollisuudet kasvavat, mutta toisaalta hidas kehitys antaa myös tilaa realismin kasvulle. Erdogania vastaan suunnatun vallankaappausyrityksen jälkimainingeissa – olipa kaappausyritys aito tai ei – Turkki kääntyi kohti liennytystä Moskovan kanssa. GRU:n myrkkymiehet kuljeskelivat pitkin Salisburyn katuja. Kyse oli paitsi šokeeraavasta pettymyksestä liittolaisten hiljaisuuteen myös pidempiaikaisesta keskenään vihoitelleiden hallintojen jakamasta ideologisesta länsivastaisuudesta. Maailma oli matkalla, jos nyt ei kolmanteen maailmansotaan, niin ainakin voimakkaan epävakauden kauteen, jossa pienten sanalla ei olisi sijaa eivätkä isot tuntisi enää mitään häpeää. Jos näin on, mitä johtopäätöksiä Suomen tulisi asiasta tehdä. Vai oliko mukana sittenkin DNA-ketjujen tuhoamiseen erikoistunut kemisti. Kyseessä ei siis ole vieraan valtion toimijoiden aggressio Turkin maaperällä, ainakaan ilmaisun pahimmassa merkityksessä. Molemmissa on kyse myös viestistä ulkomaisille valtionpäämiehille ja kotimaisille toimijoille: ette ole turvassa. Myöskään Natosta maa ei ole vetäytynyt, mutta se saattaa pitkällä tähtäimellä lamauttaa enemmän Natoa kuin Erdogania. Viime kuukausina on todellakin tapahtunut. Sattumaa tietysti. Jostain syystä isovenäläinen imperialisti-ideologi Alexander Dugin oli vallankaappauksen aikaan käymässä Turkissa. Tekijät jäivät nolosti kiinni. Sodankäynnissä ja diplomatiassa on omat sääntönsä, joita mikään valtioiden yläpuolinen taho ei normaalisti ole käytännössä toimeenpanemassa. Tiettyjen aseiden välttäminen, johtajien näyttävistä teloituksista pidättäytyminen ja monet muut varsin yleisesti hyväksytyt periaatteet ovat vain sopimukseen perustuvia käytänteitä, joiden noudattaminen hyödyttää kaikkia osapuolia ainakin tiettyyn rajaan saakka. Eurooppalais-amerikkalaisessa turvallisuusajattelussa on pitkään painotettu nimenomaan terrorismintorjuntaa, mikä toki on tärkeää, mutta valtioiden ja perinteisempien turvallisuusuhkien on annettu osin painua varjoihin. Mutta onko kansainvälisen järjestelmän mureneminen totta ja ovatko suurvallat muuttumassa härskimmiksi. Turkki vaikuttaisi käyttävän Khashoggin salamurhaa häikäilemättä geopoliittisten tavoitteidensa ajamiseen, mutta mitä nämä tavoitteet ovat, ei ole täysin selvää. Nyt useammat muistavat jälleen, millaisista maista ja hallinnoista puhumme vaikkapa Venäjää, Irania, Pohjois-Koreaa tai Saudi-Arabiaa arvioidessamme. Samoin GRU-loikkari Sergei Skripal tyttärineen joutui näilläkin sivuilla paljon puhutun myrkytyksen kohteeksi Isossa-Britanniassa
Kunniamerkit luovutettiin 16.11. Viikkoa myöhemmin, perjantaina 23.11. Kenraali Terras siirtyy joulukuussa reserviin palveltuaan 27 vuotta, ja omien sanojensa mukaan hän halusi vielä palkita Kuuselan ja Mattilan, koska hänen mukanaan muistitieto heidän osallistumisestaan Viron asevoimien alkutaipaleeseen katoaa. Mattila ja Kuusela tekivät töitä Viron asevoimien uudelleen rakentamiseksi jo vuosia ennen virallisen Suomen ja puolustusvoimien heräämistä Viron asiaan. Aikaisemmat saajat ovat olleet kirjailijoita, kuvataiteilijoita, toimittajia ja opetusalan ammattilaisia.. 32 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 JY VÄLL Ä V iron puolustusvoimien komentaja, kenraali Riho Terras on myöntänyt Suomen Sotilas -lehteä vuosikymmenet avustaneille Kari Kuuselalle ja Jukka Mattilalle Kaitseväe teenetemärkin eli Viron puolustusvoimien ansiomerkin. palkittiin Suomen Tallinnan-suurlähetystössä Suomen Sotilaan kolumnisti, valtiotieteiden tohtori Iivi Anna Masso Aino Kallas -tunnustuspalkinnolla hänen toiminnastaan Suomelle ja Virolle tärkeiden länsimaisten ja eurooppalaisten arvojen puolustajana. Masso on ansioitunut Suomen ja Viron sillan rakentajana ja toimii nykyään muun muassa Suomen Sotilaan kolumnistina. Kenraali Terras tapasi kummatkin jo tuolloin toimiessaan luutnanttina Kalevi Üksik jalaväepataljoonin eli ”Kalevi-pataljoonan” esikuntapäällikkönä Jägalan varuskunnassa. Aino Kallas -tunnustuspalkinto myönnettiin 11:ttä kertaa. Suomen Sotilaan avustajia palkittiin Virossa n Vasemmalta lukien Kari Kuusela, kenraali Riho Terras ja Jukka Mattila. Aino Kallas -tunnustuspalkinto myönnettiin 11:ttä kertaa. Aikaisemmat saajat ovat olleet kirjailijoita, kuvataiteilijoita, toimittajia ja opetusalan ammattilaisia. Kuusela ja Mattila toimivat 1990-luvulla ensimmäisten suomalaisten vapaaehtoisten joukossa kouluttamassa Viron puolustusvoimia ja suojeluskuntaa, Kaitseliitia. Molemmat palkitut Suomen Sotilaan avustajat ovat sotilasarvoltaan Suomen puolustusvoimien kapteeneita reservissä. Viron puolustusvoimien pääesikunnassa Tallinassa Viron asevoimien 100-vuotisjuhliin liittyen
Varsin voimakas oli tuomio saksalaisissa, mutta myös monissa englanninkielisissä medioissa. SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 33 IIVI Iivi Masso Sata vuotta vapautta MARRASKUUN 11. Krakovan Rynek-aukiolle kokoontui tuhansia puolalaisia ja ulkomaalaisia laulamaan. Varsovassa itsenäisyyspäivänä marssi neljännesmiljoona ihmistä, iloisesti, rauhallisesti, punavalkoliput liehuen, hymniä laulaen. EU-jäseninä itäisen Euroopan maat alkoivat kivuta samaan luokkaan muun Euroopan kanssa – kunnes uusina taantumuksen merkkeinä löydettiin nationalismi, populismi, uskonnollisuus. Kaikki eivät kuitenkaan pitäneet puolalaisten juhlista. Mielenosoituksiin tuppautuu aina provokaattoreita ja ääri-ilmiöitä. Kuten Suomi ja Viro, myös Puola joutui puolustamaan nuorta vapauttaan Neuvostoliittoa vastaan. Ilkeämmin tulkiten voisi kysyä, onko joillekin saksalaisille kenties jäänyt jotain hampaankoloon siitä, että Puola on vapautunut Saksan vallan alta useammin kuin kerran eikä epäröi näyttää riemuaan siitä. Ei se mitään, että mainittuja piirteitä löytyy monelta puolelta Eurooppaa, itäinen Eurooppa on yhä kätevä syntipukki, kun suuren osan muun maailman arvostelu on poliittisesti epäkorrektia. Samoilla nationalistija fasistisyytöksillä neuvostojohtajillakin oli tapana moittia miehitettyjä kansoja, jotka eivät ymmärtäneet kunnioittaa miehitystään. Läntisemmän Euroopan ylenkatseella itää kohtaan on pitkä historia. Juhlinta sujui vailla välikohtauksia, yhteenottoja tai ilkivaltaa. Perheitä, vanhuksia, lapsia. Sittemmin sitä on uusittu erilaisilla verukkeilla: sosialismi, sen aiheuttama köyhyys, liiallinen USA-ystävällisyys. Euroopan sisällä ylemmyydentunteen ilmaisu suhteessa alempiarvoiseen toiseen on sallittua, kun sen tekee ”oikein” perustein. Puolan hallitusta syytettiin yhteistyöstä ”fasistien” kanssa. Historiassa kärsineen kansan vapaudenjuhlan leimaaminen äärioikeiston tempaukseksi satojen tuhansien joukkoon tungetun tusinan lipun takia on yhtä hyvä kuin helsinkiläisen Unelma-mielenosoituksen leimaaminen pyrkimykseksi palauttaa Gulag-leirit, koska siinä oli mukana sirpillä ja vasaralla koristeltuja neuvostopunalippuja. Onhan Suomikin noussut itsenäiseen eloon kaatuneiden valtakuntien raunioille, joista myös Puolan ja Baltian vapaus sai mahdollisuutensa.. Miksi sitten yksi kansa leimataan niin kovalla kiireellä. Varsinkin saksalaisten kommentointi puolalaisten ”fasistisista” juhlista tuo mieleen kysymyksen, yritetäänkö päästä Molotoff–Ribbentrop-sopimuksen jättämästä syyllisyyden taakasta projisoimalla isoisien syntien varjo heidän väkivaltansa kohteeseen. Riittääkö tosiaan parin tusinan nationalistilipun läsnäolo leimaamaan neljännesmiljoonan ihmisen marssin ja koko maan vapauden juhlan. Vapauden vuosisataankin mahtuu kahden diktaattorin uusi yritys jakaa Puola keskenään, natsien miehitys ja pakkososialismi, joka pysäytti ja köyhdytti maan. Suomen Yle mainitsi puolalaisten juhlapäivän pääuutisissa pikaisesti ohimennen todeten kuivahkosti ”yhteistyön äärioikeistolaisten kanssa” varjostaneen sitä. Varsovan mielenosoituksiin osallistui yksi paikallinen nationalistijärjestö ja yksi italialainen äärijärjestö lippuineen. Maailmalla valaistiin kohteita punavalkoisiksi. Kummankin lippuja oli kuvissa noin tusinan verran, rasistisilta iskulauseilta tällä kertaa vältyttiin. Samana päivänä uudelleenitsenäistymisen satavuotisjuhlaa vietti sodan päätyessä kolmen valtakunnan raunioista noussut vanha eurooppalainen valtio, Puola. Heillä ei kokoontumisvapauden puitteissa ollut mahdollisuutta kieltää kyseisten järjestöjen osallistumista. Puola oli jaettuna Venäjän, Saksan ja Itävalta-Unkarin välillä 123 vuotta. Ei ole vaikea ymmärtää, miksi puolalaiset iloitsevat vapaudestaan näyttävästi. Monesta kärsinyt kansa täynnä iloa ja toivoa. Todellisuudessa puolalaisten juhla oli kaunista katsottavaa. Taistelu itsenäisyydestä ei silloinkaan, vuonna 1918, ollut ihan ohi. Ilo toisten ilosta ei tarkoita, ettei maan hallituksen politiikkaa voisi arvostella – niinhän monet puolalaiset tekevät, kuten vapaissa maissa on tapana. ARVOSTELUN TAUSTAA tulisi etsiä nykyhetkeä paljon syvemmältä. He laskivat – aivan oikein – että paras tapa välttyä provokaatioilta on estää rinnakkaisten protestimarssien synty. PÄIVÄNÄ Eurooppa juhli yhden historiansa tuhoisimman sodan, ensimmäisen maailmansodan päättymisen satavuotispäivää. Olisiko läntisen Euroopan, sata vuotta suurten valtakuntien kaatumisen jälkeen, jo aika hyväksyä pienempien, aiemmin alistettujen kansojen itsenäinen olemassaolo ja kohdella niitä tasavertaisina tasavertaisten joukossa. Monissa länsimaisissa medioissa saimme jälkeenpäin lukea ”nationalistien” ja ”äärioikeistolaisten” marssista, hallituksen yhteistyöstä ”fasistien” kanssa. Historioitsija Larry Wolff on seurannut kirjassaan Inventing Eastern Europe (1994) taantumuksellisen ItäEuroopan mielikuvan syntyä 1700-luvulle asti. Koko maassa järjestettiin satoja juhlatapahtumia. Lännessä Puolan ja Saksan välinen raja haki paikkaansa seuraavaan suursotaan asti
Euroopassa on käytössä lähes 500 Eurofighter Typhoon -hävittäjää, jotka muodostavat eurooppalaisen ilmapuolustuksen selkärangan. Eurofighter Suomelle Eurofighter Typhoon toimii tehokkaasti kaikissa olosuhteissa kaikkialla maailmassa. Suomi pääsee keskeiseen osaan hävittäjän kehitystyössä.. Koneeseen jo tulossa olevat uudet ominaisuudet ja jatkuva kehitysohjelma takaavat, että Eurofighter Typhoon on valmis vastaamaan tulevaisuuden uhkiin aina 2060-luvulle. Eurofighter Typhoon kytkee Suomen osaksi Euroopan laajinta puolustusyhteistyötä ja vahvistaa itsenäistä puolustuskykyä. Kone on näyttänyt luotettavuutensa ja erinomaisen käyttöasteensa eri puolilla maailmaa ympäri vuoden. Eurofigher Typhoonin valinta osaksi Suomen ilmapuolustusta varmistaa koneiden itsenäisen ylläpidon myös tulevaisuudessa. Parasta suorituskykyä Euroopan ilmatilaa suojelemassa Lue lisää: www.baesystems.com/finland @BAES_Finland #eurofighterSuomelle Käytössä koeteltu, monikäyttöinen ja ylivoimainen ilmataistelukyky – Eurofighter Typhoon on eurooppalainen hävittäjävaihtoehto, joka vastaa Suomen puolustustarpeisiin nyt ja tulevaisuudessa. Hävittäjät ovat jatkuvassa hälytysvalmiudessa myös Baltian ilmavalvonnassa Suomenlahdella
Suomi pääsee keskeiseen osaan hävittäjän kehitystyössä.. Kone on näyttänyt luotettavuutensa ja erinomaisen käyttöasteensa eri puolilla maailmaa ympäri vuoden. Parasta suorituskykyä Euroopan ilmatilaa suojelemassa Lue lisää: www.baesystems.com/finland @BAES_Finland #eurofighterSuomelle Käytössä koeteltu, monikäyttöinen ja ylivoimainen ilmataistelukyky – Eurofighter Typhoon on eurooppalainen hävittäjävaihtoehto, joka vastaa Suomen puolustustarpeisiin nyt ja tulevaisuudessa. Eurofigher Typhoonin valinta osaksi Suomen ilmapuolustusta varmistaa koneiden itsenäisen ylläpidon myös tulevaisuudessa. Euroopassa on käytössä lähes 500 Eurofighter Typhoon -hävittäjää, jotka muodostavat eurooppalaisen ilmapuolustuksen selkärangan. Hävittäjät ovat jatkuvassa hälytysvalmiudessa myös Baltian ilmavalvonnassa Suomenlahdella. Eurofighter Typhoon kytkee Suomen osaksi Euroopan laajinta puolustusyhteistyötä ja vahvistaa itsenäistä puolustuskykyä. Koneeseen jo tulossa olevat uudet ominaisuudet ja jatkuva kehitysohjelma takaavat, että Eurofighter Typhoon on valmis vastaamaan tulevaisuuden uhkiin aina 2060-luvulle. Eurofighter Suomelle Eurofighter Typhoon toimii tehokkaasti kaikissa olosuhteissa kaikkialla maailmassa
Viimeiset saksalaiset joukot jättivät Suomen sata vuotta sitten, joulukuussa 1918.. 36 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 100 VUOT TA SIT TEN SAKSALAIS OSA II . Vuodesta 1918 tuli Suomen saksalaisvuosi, joka päättyi vasta Saksan tappioon ensimmäisessä maailmansodassa. TEKSTI: AGILOLF KESSELRING FEUER! Saksan Itämeren divisioonan vuoritykistö avaa tulen Suomessa
37 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 VUOSI suomi osana saksan itärintamaa 1916–1918 Vuodesta 1916 lähtien ensimmäinen maailmansota näytti strategisesta näkökulmasta Saksalle hävityltä. Itsenäistymisessä vaikuttivat lopulta yksittäisten aktivistien aloitteellisuus, rohkeus ja toiminta sekä viime kädessä kansainvälisen politiikan ja suursodan yllättävätkin käänteet. Puuttuvien reservien takia voitto mantereella oli poissuljettu. Suomi ei saanut itsenäisyyttään lahjaksi, ei Leniniltä eikä Ludendorffilta, eikä se säilynyt ilman ulkoista apua, mutta paljon hyvää onnea oli matkassa sata vuotta sitten. Yksi kortti pelissä oli Suomi. Tästä eteenpäin oli vain kaksi mahdollisuutta jäljellä: erillisrauha Venäjän kanssa tai Ison-Britannian karkottaminen merialueilta rajoittamattoman merisodankäynnin avulla. Peli johti saksalaisten tukemien Venäjän vallankumousten ja -kaappausten kautta Suomen itsenäisyysjulistukseen, sisällissotaan, Saksan interventioon Suomeen ja lopulta Saksan tappion kautta Suomen pelastumiseen ensimmäisen maailmansodan lopun pyörteistä. Merellä laivasto ei kyennyt murtamaan Ison-Britannian laivaston saartoa. Suuren sodan pieni näyttämö Suomessa oli kuin järjettömän maailmansodan itsensä kuva; tapahtumakulku, joka ei lopulta ollut kenenkään hallinnassa, ansiota tai syytä… sata vuotta sitten.
Yhdysvallat protestoi, sillä 1 198 matkustajan joukossa oli 120 amerikkalaista. toukokuuta 1915. Tämä tarkoitti sitä, että aseistetut kauppa-alukset upotettaisiin ilman ennakkovaroitusta mutta matkustaja-alukset jätettäisiin rauhaan. Saksa oli päättänyt jo 4. Tällä kertaa Saksan valtakunta piti säännöistä kiinni – varoitti siis ennen laukausta. 38 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 S aksan viimeinen toivo oli sukellusvenesota, kauppasota sukellusveneillä. Kaksi kuukautta myö...kesästä 1917 lähtien ainoa mahdollisuus voittaa sota oli saada Venäjä hajoamaan sisäisesti.. Yhdysvallat katkaisi diplomaattiset suhteensa Saksan valtakuntaan rajoittamattoman sukellusvenesodan johdosta 3. Britanniaan matkalla olleet kauppalaivat upotettiin torpedoilla, yleensä ilman ennakkovaroitusta. Kun elokuussa tapahtuneen toisen aluksen upotuksen yhteydessä menehtyi jälleen myös amerikkalaisia, Saksan hallitus keskeytti 18. Sukellusvenein tuettu kauppasota alkoi uudestaan syyskuussa 1916. Toukokuussa 1916 Saksan valtakunta kutsui kaikki sukellusveneet operaatioalueelta takaisin. Kun saksalainen sukellusvene UB 29 torpedoi kanavahöyrylaiva Sussexin, uhkasi Yhdysvallat katkaista suhteet Saksaan. Näin pystyttiin heikentämään Britannian taloutta, mutta toisaalta kauppasaarto Saksan valtakuntaa vastaan pysyi tehokkaampana. helmikuuta 1917. Kun Saksan valtakunta julisti sukellusvenesodan, oli sillä vain 22 sukellusvenettä, joista 14 Britannian länsirannikolla valmiina käymään sotaa. Näin saatiin käytettyä sukellusveneiden hyötyä eduksi. Saksan laivaston johto vakuutti Saksan kanslerille Britannian olevan polvillaan kuuden viikon sisällä. syyskuuta 1915 alkaen Britannian länsipuolella käydyn sukellusvenesodan kauppalaivoja vastaan. Maaliskuusta 1916 alkaen Saksan sodanjohto hyväksytti niin kutsutun kovennetun sukellusvenesodan, jolla Iso-Britannia saataisiin lopullisesti kauppasodassa polvilleen. helmikuuta 1915 aloittaa sukellusvenesodan Britanniaa vastaan. Tästä syystä ylin sotajohto vaati rajoittamatonta sukellusvenesotaa ja asetti keskimääräisen kuukausittaisen upotustavoitteen 600 000 brt:iin. Sussex oli aseistamaton brittiläinen laiva, jolla oli matkustajina myös amerikkalaisia, joista osa loukkaantui vakavasti. Sukellusveneiden käyttö kauppalaivoja vastaan oli uutta, ja sen takia kansainvälisen oikeuden kannalta epäselvä. Ongelmana ei ollut pelkästään kansainvälinen oikeus vaan sodan psykologia. Britannian kanssa kauppaa käynyt ja sitä kautta sodan vaikutuksille osallisena ollut Yhdysvallat esitti vastalauseensa tämän tyyppistä sodankäyntiä kohtaan. Saksalainen sukellusvene U-20 upotti matkustusalus Lusitanian 7. Kuitenkin kuukausittain upotettiin keskimäärin 324 810 bruttorekisteritonnia (brt). Toisin kuin suuret valtamerialukset, pieni sukellusvene ei kyennyt ottamaan tilan puutteen vuoksi upotetun aluksen miehistöä kyytiin
Taktinen uudistus, suojasaattueiden lisäys, johti kuitenkin kesällä 1917 upotuslukujen painumiseen vuoden 1916 tasolle. Kun seuraavana päivänä samat sotilaat yrittävät hajottaa väkijoukkoja asein, seurauksena on kapina. helmikuuta 1917, mistä nimi helmikuun vallankumous) joukot ampuivat mielenosoittajia Znamenskaja-aukiolla. Hallitus otti käyttöön ratsusantarmit, kaksi kasakkakomppaniaa ja kaksi henkikaartikomppaniaa Moskovan rykmentistä. Lisäksi ympärysvallat olivat saaneet USA:sta vahvan taloudellisen liittolaisen. Upotusluvut nousivat nyt jyrkästi rajoittamattoman sukellusvenesodan seurauksena aina kevääseen 1917 asti. Tammikuussa 1917 oli vuoden 1905 vallankumouksen – verisunnuntain – muistopäivä (22. Ensimmäiset työläisja sotilasneuvostot (venäjäksi sovjet) perustettiin. Päivää aiemmin oli kielletty kaikki kokoontumiset. huhtikuuta 1917, Yhdysvallat julisti sodan Saksan valtakuntaa vastaan. Tsaari Nikolai II pakotettiin luopumaan vallasta.. maaliskuuta, melkein koko Petrogradin noin 170 000 miehen varuskunta seisoi vallankumouksellisten puolella. Vahvalla poliisioperaatiolla tilanne saatiin kuitenkin rauhoitettua muutamassa päivässä. Komppaniapäällikkö, joka yritti toteuttaa Moskovan rykmentin käskyä, lynkattiin, ja iltaan mennessä noin 65 000 sotilasta oli liittynyt Petrogradin kapinaan. Mielenosoituskyltteihin ilmestyi ”Lisää leipää” -tekstin tilalle pian myös poliittisia vaatimuksia: ”Lopettakaa sota” ja ”Tsaarinvalta alas”. Tsaari Nikolai II pakotettiin luopumaan vallasta, ja päivää myöhemmin myös seuraajaksi asetettu tsaarin veli Mihail Aleksandrovitsh erosi. päivänä (vanhan ajanlaskun mukaan 26. Mielenosoitukset jatkuivat lähes päivittäin. Kuukausittain upotettiin 700 355 brt, mikä johti kriisiin liittoutuneiden puolella. Maaliskuun 11. 39 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 100 VUOT TA SIT TEN hemmin, 4. Tammikuun 27. Petrogradin elintarvikepula ja sodasta johtuva työläisten lisärasitus johtivat vuoden 1917 alussa lakkojen merkittävään kasvuun aikaisempiin vuosiin verrattuna. Saksan toiveet erillisrauhan syntymisestä idässä vallankumouksen myötä näyttivät kariutuneen. Uusi väliaikainen vallankumoushallitus päätti jatkaa myös sotaa. Elintarvikepula – mielenosoituksen syy – jatkui edelleen. Vain kaksi päivää myöhemmin, 15. Lakkoihin osallistui yli 120 tehtaasta 140 000 työläistä, vaikka maa oli sodassa. Vallankumous Pietarissa Vallankumous alkoi tilanteessa, jossa sodasta johtuva taloudellinen kärsimys ja ylihinnoitellut elintarvikkeet vaikeuttivat elämää Venäjän pääkaupungissa, jota oli kutsuttu sodan alusta lähtien Pietarin sijaan Petrogradiksi. päivänä lakot alkoivat kuitenkin uudestaan ja uusia mielenosoituksia pidettiin. Myös muut helmikuun vallankumouksen vaatimukset, kuten kahdeksan tunnin työpäivä ja sodan loppuminen, jäivät toteutumatta. Tämän lisäksi tuli Britannian menestyksekäs miinasota sukellusveneitä vastaan, minkä seurauksena Saksan sukellusvenease kärsi merkittäviä alustappioita. Sodan loppuun mennessä 50 venettä tuhoutui miinoihin. tammikuuta silloisen venäläisen ajanlaskun mukaisesti). Luotisateessa kuoli ainakin 50 mielenosoittajaa. Kesäkuussa 1917 Saksan valtakunnalla oli vielä käyttövalmiina 129 sukellusvenettä. Helmikuun alussa lakossa oli jo 158 000 henkilöä ja 130 tehtaan tuotanto seisoi paikoillaan. Tämän takia kesästä 1917 lähtien ainoa mahdollisuus voittaa vielä sota oli saada Venäjä hajoamaan sisäisesti. Verisunnuntaina 1905 tsaarin sotilaat olivat avanneet tulen rauhallista mielenosoitusta vastaan Pietarissa
Inkerinmaata hän kuvasi eestiläiseksi Makedoniaksi. Pohjoisen Liivinmaan entinen bolševikkien johtaja Aleksander Kesküla tutustui Leniniin jo Suomessa järjestetyssä sosialistien konferenssissa vuonna 1906. Ilmeisesti eräälle toiselle ulkoministeriön agentille, Kööpenhaminassa maanpaossa elävälle venäläiselle vallankumoukselliselle Israel L. päivänä 1914 Kesküla otti yhteyttä Leniniin, joka oli Sveitsissä. He pitivät huolta siitä, että rintamalla kuria pidettiin yllä ja sota jatkui luoti luodista -periaatteella. Näiltä ajoilta johti myös yhteys Leninin ja georgialaisen bolševikkien johtajan Stalinin välillä. Kollontai ja Lev D. 100 VUOT TA SIT TEN 40 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 Punainen pelikortti Radikaalisosialistien johtajat – niin kutsutut bolševikit – eivät olleet ottaneet osaa helmikuun vallankumoukseen. Tunnetuin heistä oli silloisen puoluelehti Pravdan toimittaja ja myöhemmin Neuvostoliiton ulkoministerinä tunnettu Vjajtšeslav M. He tekivät myös yhteistyötä Venäjän väliaikaisen hallituksen kanssa. Buharin, Aleksandra M. Ruotsin tulisi koostua Kalmarin unionin 1397–1523 mukaisesti Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta, ja Eesti koostuisi puolestaan Suur-Eestistä eli Eestistä, Liivinmaasta, Inkerinmaasta (ilman Pietaria) ja Suomesta. Käsitys Suur-Eestistä voidaan ymmärtää rinnakkaisideana Suur-Suomelle. Voidaan olettaa, että Kesküla toimi Saksan ulkoministeriön agenttina ottaessaan Leniniin yhteyttä lokakuussa 1914 – joka tapauksessa hänen poliittinen mielipiteensä oli erittäin kaukana Leninin poliittisesta mielikuvasta. Helphandille (Alexander Parvus) annettiin tehtäväksi Leninin tarkkailu ja rahoitus. Skrabin (Molotov). Meidän on nyt pyrittävä saamaan aikaan Venäjällä mahdollisimman suuri kaaos.. Sverdlov ja Josif V. Lokakuun 6. Hänen perustelunsa paljastaa ajatuksen Saksan suunnitelmien takana, radikaalien bolševikkien hyödyntäminen Venäjällä: ”Meidän on nyt pyrittävä saamaan aikaan Venäjällä mahdollisimman suuri kaaos.” Jos radikaalit ottaisivat vallan Venäjällä, niin noin kolmessa kuukaudessa sen jälkeen, kun armeija puuttuisi asiaan, Venäjä romahtaisi, Brockdorf-Rantzau laskelmoi. Syyskuun 30. Parvus ilmoitti Saksan Kööpenhaminan-lähettiläälle, kreivi Ulrich BrockdorfRantzaulle vielä samassa kuussa: ”Taistelu Saksaa vastaan ei merkitse hänelle mitään, sen sijaan tsaaria vastaan kaikkea. päivänä 1917 Romberg sai sähkeen, jossa kerrottiin, että Sveitsissä maanpaossa olevat venäläiset vallankumoukselliset toivovat pääsevänsä palaamaan Venäjälle. Džugašvili (Stalin) oli karkotettu Siperian Tuhuranskiin. Sotahistorioitsija Werner Hahlweg huomautti vuonna 1957, että kyseinen ohjelma löytyi avaamattomana ja siten lukemattomana Saksan ulkoministeriön asiakirjoista. Samalla pitää kuitenkin pitää mielessä, mitä Kesküla ymmärsi Ruotsilla ja Eestillä. Uljanov (Lenin) ja Grigori J. Brockdorf-Rantzau painosti ulkoministeriötä muistiossaan, että Lenin tulisi saada Petrogradiin mahdollisimman pian. Bronstein (Trotski) Yhdysvalloissa maanpaossa. maaliskuuta 1915 Kesküla lähetti Saksan Bernin-lähettiläälle, vapaaherra Gisbert von Rombergille selonteon tapaamisesta sosialisti Leninin kanssa. Hänen visionsa valtiosta oli Itävalta-Unkari-kaksoismonarkian mallin mukainen: Ruotsi ottaisi Itävallan ja Eesti Unkarin roolin. Maaliskuun 23. Valtiosihteeri Zimmermann sai heti tiedon valLÖ N N Q VI ST G U N N A R/ H EL SI N G IN KA U PU N G IN M U SE O n Venäjän Itämeren laivastoa lähdössä Helsingistä kohti Pietaria 10.4.1918. Kesküla oli yhteydessä myös Eestin Sotsialdemokraatliku Emigrantliku Lidu -liiton kautta latvialaisen Vierasmaalaisten liigan johtajiin. Lenin kieltäytyi saksalaisesta rahoituksesta mutta vastaanotti varat kuitenkin Parvuksen välityksellä. Maaliskuun puolivälissä Siperiaan karkotetut Stalin ja Kamenev palasivat ensimmäisinä Petrogradiin takaisin ja ottivat venäläisen toimiston ohjat käsiinsä. Tästä seurasivat nopeat neuvottelut ja valmistelut. Rosenfeld (Kamenev), Jakov M. Heidän johtajansa Vladimir I. Lev B. Petrogradin bolševikkien keskuskomitean venäläisessä toimistossa oli ainoastaan kakkosrivin virkailijoita. Jo 25. Kesküla edusti tuolloin poliittista ohjelmaa, jonka tavoitteena oli Euroopan täydellinen geopoliittinen uudelleenjärjestely: ohjelmaa on lyhennettynä kuvailtu Eestin ja Ruotsin jälleenyhdistymisenä. Apfelbaum (Zinovjev) olivat Sveitsissä ja Nikolai I. Hän toivoo avoimesti Venäjän häviötä.” Liidulla vedetty viiva Ulkoministeriön Lenin-havainnoinneista huolimatta helmikuun vallankumoukseen asti ei voida puhua mistään tiiviistä yhteistyöstä Saksan viranomaisten ja Leninin välillä. päivänä hän lähetti Rombergille Leninin poliittisen ohjelman
Suurena syynä oli Suomessa huonosti tunnettu Root Mission. Alkuperäinen suunnitelma Leninin ja Parvuksen tapaamisesta Tukholmassa ulkopoliittista neuvonpitoa varten peruuntui Leninin kieltäytymiseen. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että Lenin teki yhteistyötä sekä yleisesikunnan että ulkoministeriön kanssa keväällä 1917 – siihen ei liidun jälki junavaunun lattiassa vaikuttanut millään lailla. Ruotsin hallitus antoi läpikulkuluvan Tornioon asti. Sanansaattajan tuomat Leninin vaatimukset – hän saisi matkustusta varten diplomaattisen koskemattomuuden ilman, että yhteys Saksaan olisi näkyvää – hyväksyttiin nopeasti, vaikka Romberg selittikin, ettei ollut tavanomaista yksityishenkilön esittää vaatimuksia Saksan valtakunnalle. Yhdysvallat oli liittynyt ympärysvaltoihin, ja presidentti Wilsonin lähettämän delegaation tavoite oli luoda yhteys Yhdysvaltojen ja Venäjän väliaikaisen hallituksen välille ja saada näin Venäjä pysymään ympärysvaltojen puolella. päivänä 1917 sijaisyleisesikunta Berliinissä antoi käskyn Leninin matkasta. Leninin johtamat bolševikit saivat Keskülan kautta ulkoministeriöltä kuukausittain kahden vuoden ajan 10 000 markkaa. Leninin matkavalmistelut kestivät yhteensä vain kolme viikkoa. maaliskuuta sovittiin kokouksessa, että Lenin tuli johdattaa kohteliaasti Saksan halki. Lenin itse vakuutti aina itsenäisyyttään ja korosti, ettei koskaan vastaanottanut rahaa ulkoministeriöltä. Jo 27. Huhtikuun 6. Root-tehtävästä lokakuun vallankumoukseen Odotukset, jotka ulkoministeriö ja osasto IIIb sijaisyleisesikunnasta olivat asettaneet operaatioon Venäjän vallankumouksen vahvistamiseksi, eivät siis täyttyneet. Bolševistien lokakuun vallankaappauksen perusta oli näin luotu. Keisari Wilhelm II uskoi Leninin toimivan Petrogradissa Saksan hyväksi, vaikka pitikin sosialistien tukemista vallankumoushankkeissa henkilökohtaisesti vastenmielisenä. Huhtikuun 16. 41 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 misteluista ja lähetti sen edelleen ylimmälle armeijan johdolle. Kenraali Ludendorff myöntyi heti mutta asetti ehdoksi, että Berliinissä sijaitseva osasto III b sijaisyleisesikunnasta – Saksan armeijan tiedustelupalvelu – tiiviissä yhteistyössä ulkoministeriön kanssa järjestäisi kuljetuksen. Historiassa väitellään usein siitä, kuinka paljon Lenin toimi Saksan puolesta. Presidentti Wilson teki päätöksen lähettää kyseinen delegaatio Petrogradiin 12. Käsky sisälsi seuraavia yksityiskohtia: kuljetus tapahtuisi Saksan johdolla Saßnitzin rajanylityspaikalle asti, matkatavarat täytyi sinetöidä, ei minkäänlaisia passitarkastuksia, ja matkustusta varten toimitetaan kaksi toisen luokan vaunua. Virallisena matkanjohtajana toimi sveitsiläinen sosialisti Fritz Platten. Parvuksen kautta bolševikeille kulki yhteensä noin kaksi miljoonaa markkaa. Platten vaati propagandasyistä, että kuljetus tapahtui kolmannen luokan vaunuissa ja että matkasta ei annettu lehdistötiedotetta. Keskustelussa tulee ilmi aina myös se, että junavaunun lattiaan olisi merkitty liidulla eksterritoriaalisen Venäjän alue ja ettei Lenin seurueineen olisi keskustellut sanaakaan heidän kanssaan matkustaneiden saksalaisten kanssa. Sen lisäksi saattueupseerina toimisi ”hienotunteinen upseeri poliittisella ymmärryksellä”, ratsumestari Arwed von der Planitz. Delegaatio viipyi Petrogradissa 16.6.–9.7.1917 välisen ajan. huhtikuuta eli vain viikko Yhdysvaltain Saksalle esittämän sodanjulistuksen ja kolme päiKeisari Wilhelm II uskoi Leninin toimivan Petrogradissa Saksan hyväksi.... päivänä 1917 Lenin saapui Torniosta lähtien englantilaisen saattueupseerin seurassa Petrogradin Suomen-rautatieasemalle
Heidän joukossaan oli vaatimattomasti muun muassa USA:n yleisesikunnan päällikkö kenraalimajuri Hugh L. Kuinka pitkälle Root Mission vaikutti lopulta No fight, no loans -periaatteellaan väliaikaisen hallituksen sotaja laivastoministerin, myöhemmän pääministerin Aleksand Kerenskin. Hän oli toiminut Yhdysvaltojen puolustusja ulkoministerin tehtävissä presidentti William McKinleyn ja Theodor Rooseveltin kabineteissa, ja häntä pidettiin sekä US Army War Collegen (perustettu 1901, edelleen strategisen tason koulutusta ylimmälle sotilasja siviilihenkilöstölle puolustushallinnossa ja eri puolustushaaroissa antava opetuslaitos) että Yhdysvaltain yleisesikunnan perustajana. Juuri sotaan liittynyt maa oli päättänyt olla voittajien puolella, ja Venäjän romahdus voisi kääntää pelin vielä tappioksi. Alla: Kuvassa veturi nro 293, joka jäi 1918 Venäjälle ja ostettiin takaisin Suomeen 1925. 42 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 100 VUOT TA SIT TEN vää Leninin Zürichistä lähdön jälkeen. Amerikkalaiset olivat selvästi nyt tosissaan. Yhdysvaltain Petrogradin-lähettiläs oli vaatinut: ”Olisi tehtävä kaikki tilanteen vahvistamiseksi, koska Venäjällä on henkilöitä, jotka toivovat erillisrauhaa.” Delegaatio tulisi muodostaa välittömästi, mutta sen muodostuminen kesti kuitenkin henkilökiistojen takia toivottua kauemmin, ja delegaatio saapui Vladivostokiin vasta kesäkuussa 1917. Delegaation 72-vuotiaalla johtajalla Elihu Rootilla oli menestyksellinen poliittinen ura takanaan. Glennon sekä entinen sotilasasiamies Pietarissa Venäjä–Japani-sodan aikana, eversti William Judson. Lenin matkusti sillä Suomesta Venäjälle 1917. n Yllä: Lenin saapuu Pietariin junalla 1917. Root Mission muodostui 26 henkilöstä. Scott, laivastotukikohdan komentaja ja laivastotykistön asiantuntija kontra-amiraali James H. Tämän lisäksi hänelle oli myönnetty Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1912
43 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 Huhtikuun 6. päivänä 1917 sijaisyleisesikunta Berliinissä antoi käskyn Leninin matkasta. Leninin matka Zürichistä Suomeeen huhtikuussa 1917 Junalla Lautalla
Matkalaukussaan delegaatiolla oli toivelista väliaikaiselta hallitukselta. Kapina alkoi Petrogradiin sijoitetussa konekivääriosastossa ja levisi pian merimiehiin, sotilaisiin ja työläisiin. heinäkuuta virastaan. Lviv), otti Zborivin (Ternopilin lähellä) taistelussa 18 000 vankia. LeYhtä suurhyökkäyksen armeijakuntaa oli komentanut muuan suomalaissyntyinen kenraaliluutnantti Mannerheim.. Kerenskin hyökkäys Kerenskin hyökkäys – tai operaatiota komentaneen lahjakkaan kenraali Brusilovin mukaan toisena Brusilovin hyökkäyksenä tunnettu kesän 1917 hyökkäys – alkoi 1. Huomiota herättävää on kuitenkin delegaation sotilaallinen ja poliittinen arvovaltaisuus, mikä ylittää täysin sen, mitä tavanomaiseen tiedonkeruu-delegaatioon olisi ollut tarpeellista. Huonosti koordinoitu kapina pystyttiin kyllä taltuttamaan, mutta väliaikaisen hallituksen pääministeri, ruhtinas Georgi J. Lvov erosi 21. armeija oli menettänyt vain neljässä päivässä 40 000 miestä! Kun menestys taisteluissa jäi saavuttamatta, alkoivat sotilaat niskuroida rintamajoukoissa. 11. heinäkuuta 1917 USA:n yleisesikunnan päällikkö oli henkilökohtaisesti paikalla. heinäkuuta Ukrainassa Itävalta-Unkarin tunnetusti paljon saksalaisia taisteluarvoltaan heikompia joukkoja vastaan koko rintaman leveydellä. armeijan hyökkäyksen. Saksan 7. Kerenskin hyökkäyksen alkaessa itärintamalla 1. 44 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 100 VUOT TA SIT TEN mukaan nimettyyn niin kutsuttuun Kerenski-hyökkäykseen ja yleensä väliaikaisen hallituksen päätökseen jatkaa sotaa keskusvaltoja vastaan, on tutkimuksessa kiisteltyä. Yhtä suurhyökkäyksen armeijakuntaa oli komentanut muuan suomalaissyntyinen kenraaliluutnantti Mannerheim. Ja niin jo 11. Heti kun Scott palasi rintamalta, delegaatio lähti kotiin. armeija sai muutamassa päivässä torjuttua sitä suuremman Venäjän 7. Myös Rootin ehdottaman 5,5 miljoonan dollarin arvoisen propagandatoimiston perustaminen jäi toteutumatta nopeatahtisten tapahtumien vuoksi. Root noudatti Yhdysvaltain presidentin ohjetta, jonka mukaan vastaisuudessa Yhdysvaltojen myöntämät lainat olisivat riippuvaisia kyseisen maan sotapanoksesta. Leninin johtamat bolševikit olivat hyvin vähän esillä tämän kapinan aikana. Heinäkuun 6. Hyökkäys epäonnistui ja johti karmiviin tappioihin, mikä sytytti Petrogradissa 16. armeija hyökkäsi menestyksekkäästi kenraaliluutnantti Lavr G. Kornilovin johdolla. heinäkuuta myös Kornilovin hyökkäys saatiin pysäytettyä – 8. Se sisälsi 78 yksittäislistausta ja oli arvoltaan 1 276 000 000 dollaria! Root korosti selonteossaan Wilsonille, että lainat tulisi myöntää, mikäli haluttaisiin ylläpitää Venäjän tehokasta taisteluvoimaa. heinäkuuta 1917 niin kutsutun heinäkuun kapinan. armeija, jonka kohteena oli pohjoisessa Lemberg (ukr. päivänä seurasi kuitenkin Saksan vastahyökkäys. Kerenskin hyökkäys oli epäonnistunut, ja kello alkoi lyödä väliaikaiselle hallitukselle. Mutta sitten saksalaiset sekaantuivat peliin. Lainoja ei kuitenkaan annettu Kerenskin hyökkäyksen epäonnistumisen takia. Heidän tavoitteensa pitää Venäjä sodassa näytti toteutuneen. Tämän seurauksena hyökkäyksen painopiste siirrettiin edelleen Itävalta-Unkarin armeijaa vastaan etelään, jossa venäläinen 8. Hyökkäykseen osallistui 40 jalkaväkidivisioonaa, kahdeksan ratsuväkidivisioonaa ja noin 800 tykkiä
Vasemmalla pikkukuvassa Riian puolustajia; latvialaisia kiväärimiehiä kuvattuna syyskuun alussa 1917 Riiassa. Konekiväärin miehistö on aseistettu lyhyillä m/1907 karabiineilla.. Latvialaiset kiväärimiehet olivat myöhemmin osa bolševikkien Leniniä suojannutta puna-armeijan ydinjoukkoa. 45 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 SAKSALAISET YLITTÄVÄT VÄINÄJOEN lähellä Riikaa venäläisten tuhoaman rautatiesillan jäännösten varaan rakennettua jalkasiltaa pitkin
46 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 100 VUOT TA SIT TEN
Lopulta se ei ollutkaan Leninin johtama kaaos, joka mahdollistaisi saksalaisten läpimarssin. heinäkuuta. 47 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 ninin oli kuitenkin matkustettava Suomesta, joka oli yhä Venäjän suuriruhtinaskunta, osallistuakseen kapinaan pääkaupungissa Petrogradissa. elokuuta 1917, ja riita, joka koski Kornilovin vaatimaa sotilasneuvostojen purkamista, laajentui lopulta niin kutsutuksi Kornilovin kapinaksi, josta Kerenski sai syyn syyttää Kornilovia vallankaappausyrityksestä ja vallankumouksen petturiksi. Lyödyt ja toimettomat, upseeriensa erittäin kaltoin kohtelemat matruusit vaikuttivat merkittävästi tulevan vallankaappauksen kulkuun ja tapahtumiin myös Suomessa. Jälkeenpäin katsottuna vasta tämä oli se hetki, jolloin bolševikit astuivat jälleen näyttämölle. Bolševikit olivat selvästi myöhästyneet kapinasta – bolševikkijohtajien oli jälleen mentävä maan alle, heidän lehtensä kiellettiin, ja Lenin piiloutui jälleen Suomeen. Kerenski oli menettänyt kaikki kannattajansa, ja bolševikit poimivat nyt hedelmät. Vuosi 1916 oli sodan käännevuosi, josta eteenpäin Saksan ainoa toivo voittaa konekivääritulen ja kenttätykistön jähmettämä sota oli voittaa se nopeasti. Kornilovin joukkojen lakkauttamisen myötä myös Kerenskin hallituksen sotilaallinen turva oli poissa. Neuvostojen komitea pelasti heikentyneen Kerenskin – vielä viimeisen kerran – taistelulta vastavallankumouksellisia vastaan. Joukot liittyivätkin pääosin vallankumouksellisiin, jotka eivät suinkaan olleet vain yksi yhtenäinen ryhmä. Petrogradissa puolustusministeri Kerenski astui Lvovin tilalle 31. Sotilaskarkurit otettiin mielihyvin vallankumouksellisten puolella vastaan, mikä loi edellytykset Leninin ja Trotskin niin kutsutulle lokakuun suurelle vallankumoukselle, joka oli kuitenkin todellisuudessa vallankaappaus. Saksalaiset valtasivat Riian 19. Vaikka Brockdorf-Rantzaun arvioiman kolmen kuukauden sijaan olikin vierähtänyt kuusi kuukautta Venäjän saattamisesta kaaokseen, alkoi Saksan ylimmän armeijan johdon ja ulkoministeriön hetki olla käsillä, kun bolševikit kaappasivat vallan marraskuussa 1917 (Venäjän vanhan juliaanisen kalenterin mukaan lokakuun lopussa 1917). Tästä seurannut Kornilovin joukkojen marssi Petrogradiin saatiin estettyä lakoilla ja rautatietyöläisten sabotaasilla. Ei siis mikään loistava saksalainen suunnitelma tai lopulta sangen heikon bolševikkipuolueen toiSAKSALAISTA JALKAVÄKEÄ konekivääreineen Veikselillä joskus vuonna 1916. Samaan aikaan tilanne eteni Venäjän hajoamistilassa olevilla rintamilla. lokakuuta 1917. Bolševistisia lehtiä sai jälleen painaa, ja esimerkiksi Trotski vapautettiin uudelleen. Kenelle kello käy. Sotilaallisesti tarkastellen kauan odotettu strategisen tason käänne itärintamalla mahdollisti ensiksi yhdistetyn maaja meri (nykykielellä Joint) -operaation Öseliä vastaan 16.–19. Kornilov siirsi vahvat joukot Petrogradiin ja Moskovaan odottaen vallankumouksellista rauhattomuutta helmikuun vallankumouksen puolivuotisjuhlapäivän lähestyessä. Kornilov oli asettanut nimitykselleen ehdoksi, että hänen edeltäjänsä käyttöön ottama kuolemanrangaistus törkeästä kuririkkomuksesta rintamalla tulisi ottaa käyttöön kaikkialla – myös Petrogradissa. Vasta nyt Venäjän Itämeren laivasto jätti Riika–Ösel-alueen ja perääntyi talvehtimaan Suomenlahdelle Helsinkiin ja Kronstadtiin. Ennen kaikkea suunniteltujen tapahtumien järjestys oli muuttunut täysin. Pikemminkin Kerenskin hyökkäyksen menestyksellinen pysäyttäminen suurine miestappioineen ja sitä seurannut eteneminen Riikaan sekä Kerenskin virheellinen peliliike Kornilovia vastaan oli pedannut tilaisuuden Leninille. Saksa taisteli nyt aikaa vastaan, ja yksi kortti sen isossa pelissä oli pieni Suomi.. Kerenski nimitti hyvin menestyneen Kornilovin Venäjän armeijan ylipäälliköksi, ja Brusilov sai ansioistaan huolimatta väistyä
tammikuuta takaisin. 48 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 100 VUOT TA SIT TEN minta Saksan avulla, vaan amerikkalaisten vaatima hyökkäys ja Kerenskin kömpelö – suorastaan typerä – politiikka sekavissa ja onnettomissa olosuhteissa, johtivat Venäjän väliaikaisen hallituksen kaatumiseen ja bolševikkien valtaannousuun. Sodanjulistuksen aikaan huhtikuussa 1917 USA:lla ei ollut merkittäviä sotaan lähetettäviä joukkoja, ja sen olikin luotava armeija asevelvollisuuden voimin. Länsivallat olivat lähes tuhoon tuomituilla apuhyökkäysvaatimuksillaan, joita esitti varsinkin Yhdysvallat ehdollistamalla samalla elintärkeiden lainojen saannin, itse uhranneet lopulta heikkouksistaankin huolimatta mahtavan venäläisen liittolaisensa. Pershingin johdolla saapuivat kylläkin symbolisesti Ranskaan jo heinäkuussa 1917, mutta heiltä puuttui koulutus ja raskas aseistus, myös jalkaväen raskas aseistus konekivääreitä myöten! Vasta lokakuussa 1917 sotilaat lähetettiin tositoimiin länsirintamalle Nancyyn. Toisaalta saksalaisilla ei ollut sotilaallisia resursseja operoida Suomen suunnalla niin kauan kuin Venäjän laivasto ja vahva rannikkotykistö olisivat sitä estämässä. Paria päivää aikaisemmin 27.–28.1.1918 suomalaiset sosialidemokraatit olivat tehneet Helsingissä ja eräissä muissa suuremmissa Suomen kaupungeissa aseellisen vallankaappauksen Pietarin bolševikkien vahvalla ja salaisella agitaatiolla sekä tuella. Saksan näkökulmasta bolševikkien lokakuun vallankumoukseksi nimeämä vallankaappaus marraskuussa tuli liian myöhään, jotta Saksa olisi voinut vapauttaa joukkoja lännestä, ennen kuin USA:n liittyminen sotaan olisi vaikuttanut muutenkin kuin taloudellisesti. Aika tuhoaisi keskusvallat ja pelastaisi ympärysvallat. Amerikkalaiset joukot tarvitsivat aikaa voidakseen vaikuttaa läntisellä sotanäyttämöllä. Kello kävi nyt Leninin, länsivaltojen ja lopulta Suomenkin eduksi, mutta keskusvalloille tuhoksi. Joffen Trotskiin. Samaan aikaan ensimmäiset amerikkalaiset sotilaat olivat kaatuneet rintamalla Ranskassa. Viimeinen vuosi Helmikuun vallankumouksen myötä Siperiasta vapautunut ja karkotuksesta jo keväällä Suomeen palannut vapaaherra Pehr Evind Svinhufvud oli julistanut senaatin puheenjohtajana hajoamassa olevan jakautuvan maansa itsenäiseksi 6.12.1917. Saksalaisten kapinasuunnitelmat Suomessa olivat kariutuneet toukokuussa 1917 aktivistien keskuskomitean vastustukseen. Niin kauan kun neuvotteluja BrestLitovskissa ei saataisi päätökseen, vahvat saksalaiset joukot pysyisivät sidottuina itärintamalle samalla, JATKUU SIVULLE 52 >. Ensimmäiset 14 000 amerikkalaista sotilasta (the 1st Infantry Division) American Expeditionary Forcesta (AEF) kenraalimajuri John J. Heti vuoden alussa, 7. Jälkeenpäin katsottuna nämä olivat merkittävät kuukaudet, jotka Saksan ylimmältä armeijan johdolta puuttuivat. Se olisi hyvin merkityksellistä ensimmäisen maailmansodan kulun kannalta. joulukuuta 1917 alkoivat aseleponeuvottelut Brest-Litovskissa. Ainakin jälkiviisaasti ajatellen he vaihtoivat Venäjän aikaan. Neuvostodelegaatio viivytteli neuvotteluja, ja 18. Sitten alkoi ensimmäisen maailmansodan viimeinen vuosi, suomalaisten saksalaisvuosi. tammikuuta Trotski lähti Brest-Litovskista. Hän palasi Saksan painostuksesta vasta 30. Tämä oli Saksan kannalta suotuisaa, mutta se tapahtui ilman Saksan tukea. Vasta 15. tammikuuta 1918, tasan kaksi kuukautta marraskuisen valtaannousunsa jälkeen, Lenin vaihtoi BrestLitovskin delegaation johtajan Adolf A. Myös Lenin osasi pelata aikaa – taito, joka venäläisillä suurmiehillä on ollut oikeastaan aina – ja länsiliittoutuneet tekivät kaikkensa tukeakseen sitä
Suomalaisen kenraalimajuri Hannes Ignatiuksen kirje Berliinin-lähettiläs Edvard Hjeltille kuvaa hyvin saksalaisten ja heidän komentajansa asemaa Suomessa sisällissodan päätyttyä. Ignatius oli juuri keskustellut valtionhoitaja Svinhufvudin kanssa ja kirjoitti seuraavasti: “Tajusin selvästi, että itsenäisyydestämme on vain varjo jäljellä, von der Goltz on Suomen todellinen valtionhoitaja, ja kaikki muut vain sätkynukkeja….”. SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 49 Saksan Suomessa vuonna 1918 olleiden joukkojen komentaja, kenraalimajuri, kreivi Rüdiger von der Goltz upseereineen tarkistamassa vuoritykistöjoukkojaan. Suomessa käytettiin vuoritykistöä, koska se soveltui kevyenä ja helposti liikuteltavana hyvin maahan, jossa oli heikko tieinfrastruktuuri
50 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 100 VUOT TA SIT TEN
jalkaväkidivisioona hyökkää Argonnen “metsässä” Maas–Argonne-hyökkäyksen aikana vuonna 1918. Kuvassa Yhdysvaltain 23. Vuosi 1918 oli kulminaatiopiste, joka aloitti vanhan Euroopan alamäen ja Yhdysvaltojen sata vuotta jatkuneen voitokkaan roolin kansainvälisen politiikan mahtitekijänä. Vielä keväällä 1918 Saksalla oli viimeinen mahdollisuus lyödä länsivallat Euroopassa ennen amerikkalaisten tuloa, kun Venäjä olisi ensin pelattu ulos osin Suomen avulla, mutta kesään 1918 mennessä Saksa oli hävinnyt kilpailun ajasta osin Leninin taitavan ajanpeluun vuoksi. 1916). 51 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 Amerikkalaiset joukot tarvitsivat aikaa voidakseen vaikuttaa läntisellä sotanäyttämöllä. AMERIKKALAISET RATKAISIVAT ensimmäisen maailmansodan. 37 mm oli pienin Haagin vuoden 1899 sopimuksen sallima räjähtävän ammuksen väljyys.. Etualalla tuetaan hyökkäystä amerikkalaisjoukkojen laajasti käyttämällä alkujaan ranskalaisella 37 mm:n jalkaväkitykillä (37 mm mle
Kenraali Ludendorffin sanoin: sota olisi voitettava keväällä 1918, tai se hävittäisiin kokonaan. Saksan lähettiläs kreivi Wilhelm von Mirbach-Harff, joka murhattiin Petrogradissa 6. päivänä 1918 saksalaiset saapuivat Rääveliin eli saksalaisittain Revaliin, jonka nykypäivänä tunnemme Viron pääkaupunkina Tallinnana. Rauha liian myöhään Neuvosto-Venäjä sen sijaan vahvisti hiljalleen sekä sotilaallisia että neuvotteluasemiaan. Kun saksalaisten sota Suomessakin päättyi toukokuussa 1918, oli Euroopassa jo miljoona amerikkalaista sotilasta. Helmikuun 25. tammikuuta 1918 ulkoministeriöön Berliiniin: ”Smolny-hallitus puhuu yhtä ja tekee toista. Professori Rafael Erichin 10. Samanaikaisesti American Expedition Forcen (AEF) joukkojen vahvuus Ranskassa oli kasvanut neljään divisioonaan. Loppu olisi vain ajan kysymys. Punakaarti, kevyt tykistö, konekiväärit ja panssarivaunut on suuressa määrin siirretty Suomeen.” Leninin ja Trotskin viivytyspolitiikan takia Saksan delegaatio ilmoitti lopulta 17.2.1918 aselevon olevan ohi, ja Saksa aloitti Baltiassa nopean etenemisen kohti Narvaa. He antavat minun ymmärtää – – että olisivat aloittaneet luvatun venäläisten joukkojen takaisinvetämisen, mutta todellisuudessa bolševikit – – tukevat suomalaisia työläisiä. marraskuuta 1917 käsin kirjoittama ja lähettämä vetoomus kuulostaa tämän päivän tiedoilla jopa ennustukselta: ”Sitä paitsi on syytä pelätä, että jotkut velvollisuudentunnottomat ja oman maan ja väestön mukamas luokkaintressien sokaisemat elementit käyttävät PERIKATO Saksalaisia sotavankeja siellä jossain sata vuotta sitten.. Saksan peli oli käytännössä pelattu ja hävitty. joulukuuta 1917 julistaman itsenäisyysjulistuksen. 52 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 100 VUOT TA SIT TEN kun amerikkalaiset laivasivat joukkojaan länteen. maaliskuuta 1918, jäivät Viro, Liivinmaa ja Valko-Venäjä Dnjeprin länsipuolella Saksan miehityksen alle. Suomea koskeva lause sopimustekstissä (artikkeli 6) kuului sananmukaisesti: ”Myös Suomi ja Ahvenanmaa siivotaan venäläisistä ja punakaartin joukoista, ja satamat tyhjennetään venäläisestä laivastosta ja merivoimista.” Suomen kortti Leninin valtuuttama Joffe oli luvannut Suomelle itsenäisyyden jo Brest-Litovskin aseleponeuvotteluja edeltävänä iltana joulukuussa 1917. Saksalaisten eteneminen lisäsi bolševikkien neuvotteluhaluja. Bolševistinen Venäjä hyväksyi Brest-Litovskissa Ukrainan sekä Suomen 6. Intressi oli yhteinen, saksalaisethan halusivat käyttää joukkojaan lännessä ja kiireesti! Kun Brest-Litovskin rauhansopimus allekirjoitettiin 3. heinäkuuta 1918 – ilmoitti 28
Ne olivat erikoisia aikoja. Itämeren laivaston vallankumouksellinen organisaatio TSENTROBALT oli perustettu Helsinkiin jo 23. Vasta neljä päivää myöhemmin Suomen parlamentti ilmoitti olevansa korkein valtiovallan haltija, ja vasta 27. Juridisesta näkökulmasta katsoen kenelläkään allekirjoittaneista ei ollut valtuuksia tähän ulkopoliittiseen toimenpiteeseen maassa, joka ei ollut vielä itsenäinen ja jolla ei ollut ulkopolitiikkaa, saati että se olisi ollut allekirjoittajien päätettävissä. Leninin johtamille bolševikeille Suomi oli vetäytymispaikka ja operaatiotukikohta. Saksan asevoimien nopealla ja vahvalla toiminnalla tässä tilanteessa olisi korvaamaton merkitys.” Asiakirja on luultavasti ensimmäinen, jossa suomalaiset selkeästi pyytävät Saksan sotilaallista väliintuloa tilanteessa, jossa Leninin bolševikkien vain kolme päivää aikaisemmin Petrogradissa tekemä vallankaappaus leviäisi lähellä sijaitsevaan Suomeen. Bolševistinen määritelmä ”paikalliselle” ei suinkaan tarkoittanut syntyperää tahi kansaa vaan nimenomaan maantieteellistä aluetta.. Se koostui paikallisista työläisja sotilasneuvostoista sekä TSENTROBALTin Suomessa sijaitsevista osista. huhtikuuta 1917. Helsingissä puolestaan bolševistinen liivinmaalainen Ivars Smilga otti vallankumouskomitean ohjat käsiinsä. marraskuuta muodostettiin itsenäisyyssenaatti hallitukseksi. Toisaalta eittämättä Sivén, Gummerus, Erich ja Sario toimivat Svinhufvudin johtaman vajaa kolme viikkoa myöhemmin muodostetun itsenäisyyssenaatin linjan mukaisesti. Kyseessä ei suinkaan ollut pelkästään Erichin mielipide. SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 53 tilaisuutta hyväkseen ottaakseen vallan omiin käsiinsä ja syöksemällä vakivalloin yhteiskuntajärjestyksen sekasortoon. Sen seurauksena maa joutuisi sekaannukseen ja ehkä sisällissotaan, ihmishenkiä, kulttuuria ja omaisuutta tuhottaisiin käsittämättömästi, ja samalla halvaannutetaan kaikki hyvä todella pitkäksi aikaa. TSENTROBALTin bolševistisen puheenjohtajan Pavel E. Vaadittiin erityisiä tekoja. Keskuskomitea (Sivén, Gummerus, Sario, Erich) kirjoittaa vielä selvemmin seuraavana päivänä kirjeessään ulkoministeriölle (ministeri von Kühlmann) 11. Dybenkon pidätyksen jälkeen heinäkuussa 1917 perustettiin Kronstadtiin sotilaallistekninen komissio, joka edusti vallankumouksellisia kronstadtilaismatruuseja. marraskuuta 1917: ”Saksan jatkuvilla sotaoperaatioilla Itämerellä, mitkä mahdollistavat Suomen sotilaallisen kehittämisen, on ratkaiseva merkitys Suomelle.” Keskuskomitea painosti Saksaa miehittämään Ahvenanmaan ja pyysi Saksan hallituksen poliittista tukea Suomen itsenäistymispyrkimyksille. Ymmärtääkseen Erichin toimintatapaa täytyy pitää mielessä tilanne Suomessa juuri ennen lokakuun suuren vallankumouksen alkua
Noin 4 800 sotilasta lähti välittömästi junalla matkaan kohti Petrogradia. 54 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 100 VUOT TA SIT TEN Lenin vai Ludendorff. lokakuuta. Kuten Teidän Korkeutenne tietää, tuemme jo suomalaisia aseellisesti. Hän arvioi vastauksessaan 13.11.1917 Suomen tilannetta skeptisesti: ”En usko, että tilanne siellä [Suomessa, kirjoittajan huomautus] on meille jo riittävän suotuisa – – Ei pidä unohtaa muonitusongelmia Suomessa, emme voi niissä auttaa, eikä myöskään pidä väheksyä ympärysvaltojen vaikutusta, etenkään Englantia ei pidä aliarvioida. Leninille luvattiin 5 000 miestä, kenttäkanuunoita ja 35 konekivääriä. Pyrimme kouluttamaan suomalaisia jääkäreitä tarvittavaan sissitoimintaan. Smilga ilmoitti vastaavasti ottaneensa Suomen alueen haltuunsa 3. Tämän lisäksi lähetettiin välittömästi sotalaiva Republik ja kaksi hävittäjää suojaamaan rautateitä Nevan suulle. – – Meidän on tehtävä kaikkemme, että toive Suomen liittämiseksi Saksaan toteutuu.” Tässä kohtaa ulkoministeriön (Kühlmann) suunnitelmat eroavat selvästi ylimmän armeijan johdon suunnitelmista (LuJA A KK O LA N ES TO RI , H EL SI N G IN KA U PU N G IN M U SE O. TSENTROBALTin puheenjohtaja Dybenko, joka vapautui 29. Syyskuun 23. Vallankumouskomitea ilmoitti 28. Helsingistä junalla lähetetyt noin 4 800 sotilasta ja kolme sota-alusta eivät jääneet huomaamatta. päivänä 1917 Smilgalle kirjoittamassaan kirjeessä Lenin vaatii sotilaallisten valmistelujen keskittämistä Kerenskin kaatamiseen. Sotalaiva Republik lienee ollut Helsingin edustalla seissyt sotalaiva, alkuperäiseltä nimeltään Petropavlosk ja myöhemmin Marat. Niin kutsutut suomalaiset joukot – oikeammin venäläiset joukot Suomessa – muodostivat sotilaallisen reservin Leninin vallankaappaukselle Petrogradissa 7. lokakuuta vankilasta, oli jo matkalla Helsingistä Petrogradiin. Heti vallankaappauksen onnistuttua Lenin soitti 9.11.1917 Smilgalle Helsinkiin ja vaati luotettavia sotilaita Petrogradiin vallankumouksen suojaksi. Erichin edellä mainittu päivää myöhemmin (10.11.1917) kirjoittama kirje saksalaisille koskee juuri näitä tapahtumia. Ainoastaan joukot Suomessa sekä Itämeren laivasto olisivat bolševistisessa mielessä luotettavia. Ludendorffin reaktio kyseiseen kirjoitukseen on mielenkiintoinen. syyskuuta ottavansa koko Suomen alueen hallintaansa. lokakuuta) 1917. Liettuan Suvalkaissa syntynyt vallankumouksellinen bolševikki Aron Scheinman otti haltuunsa Helsingin sotilasneuvoston 3. marraskuuta (vanhan ajanlaskun mukaan 27. Tällä tarkoitettiin Suomessa olevia venäläisten varuskuntien sotilasneuvostoja (sovjets), jotka olivat nyt bolševikkien hallussa. Lenin pysytteli Viipurin alueella heinäkuun kapinan jälkeen. lokakuuta 1917 vain kuukautta ennen h-hetkeä Pietarissa
Eläköön kansainvälinen sosialistinen vallankumous.” Seuraavana päivänä pidettiin SDP:n puoluekokous, jossa piti valmistella hallituksen muodostaminen. Tämä oli selvä viittaus Brest-Litovskiin. Joka tapauksessa ulkoministeriö selvitti nyt ylimmälle armeijan johdolle Saksan intressit Suomessa: Mikäli Suomi antaisi itsenäisyysjulistuksen, Saksa lupasi keskusvaltojen diplomaattisen tunnustuksen (Saksa, Itävalta-Unkari, Bulgaria, Turkki) sekä poliittista ja taloudellista tukea itsenäisen valtion rakentamisessa. 55 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 dendorff). Intressiero Päivää ennen itsenäisyyssenaatin hallituskauden alkua ja vajaa viikko Suomessa verenvuodatuksiin johtaneen vasemmiston masinoiman yleislakon (14.–20.11.1917) päättymisen jälkeen käytiin marraskuun 26. Sen lisäksi keskusteltiin jääkäripataljoonasta: ”Lisäksi jatkamme aselähetyksiä ja siirrämme vähitellen suomalaisen pataljoonaan n Venäjän maaliskuun vallankumous 1917, vallankumousjuhlintaa Helsingissä 4.4. Marraskuun 24. Tämä oli varmasti sotilaallisesti totta ja kätki taakseen totuuden, ettei Saksalla yksinkertaisesti ollut mahdollisuutta eikä varaa vaarantaa laivastoaan ja rauhanneuvottelujaan yrittämällä maihinnousua venäläisten vahvaa meripuolustusta vastaan Suomessa. Siihen asti voisi kuitenkin luottaa Venäjän kanssa tehtävään aselepoon. Vasemmistolaisen vallankumouksen ja aseellisen kapinan siemen iti nyt Suomessa, joka ei ollut vielä edes itsenäinen. päivänä 1917 Lenin vaati suomalaisilta sosialisteilta vallankumousta: ”Hyvät toverit! Suurella ilolla olen saanut kuulla suomalaisilta ystäviltäni, että Te seisotte suomalaisen sosialidemokraattisen työväenpuolueen vallankumouksellisen siiven kärjessä ja puolustatte köyhälistön sosialistisen vallankumouksen asiaa. Neuvottelussa sovittiin, että jos aselepo solmittaisiin, tulisivat Hjelt ja Bonsdorff puhumaan sen puolesta, että Suomen valtiopäivät vaatisivat venäläisten joukkojen poistumista Suomesta ja pyytäisivät Saksalta apua näiden vaatimusten toteutuksessa. Käsitettä ”liittäminen” voidaan tulkita poliittisesti – näin teki ainakin Saksan ulkoministeri. Amerikkalaisilla Winchester -kivääreillä aseistettuja venäläissotilaita Helsingin rautatieaseman portailla. Kühlmann alleviivasi sanat Suomen liittämiseksi Saksaan ja kirjoitti kysymysmerkin perään. Kansojenasiainkomissaari Stalin saapui puoluekokoukseen pitääkseen huolen Leninin vaatimusten läpiviennistä. Vasemmistolaisen vallankumouksen ja aseellisen kapinan siemen iti nyt Suomessa, joka ei ollut vielä edes itsenäinen.. 1917. Siitä hyvästä Saksa vaatisi, että Suomi julistautuisi neutraaliksi kaikkia sotaa käyviä valtioita kohtaan sekä estäisi Venäjän, Ruotsin ja Norjan rajoilla sotamateriaalien kuljetukset ja ympärysvaltojen ja Venäjän välisen yhteydenpidon. Oikealla toisintokuvassa punakaartilainen. päivänä 1917 lopulta suuntaa antava neuvottelu Saksan ja Suomen välillä: Ludendorff selitti suomalaisille aktivistien edustajille, ettei maihinnousu Suomeen tulisi sääolosuhteiden takia kysymykseen ennen seuraavaa kevättä. – – Me luotamme Suomen vallankumouksellisen sosiaalidemokratian apuun. Mahdollisesti Ludendorff tarkoitti sillä sotilaallista liittämistä keskusvaltojen liittouman jäseneksi. Ludendorff lupasi puhua Suomen puolesta Venäjän kanssa käytävissä neuvotteluissa
Voimasuhteet huomioon ottaen oli selvää, että ilman takuita valtiollinen itsenäisyys Leninin Venäjästä johtaisi vain vallankumoukseen ja verenvuodatukseen. Petrogradin ja Helsingin erilaiset intressit lokakuun vallankumouksen aikaan voidaan tiivistää yhteen seuraavasti: Leninille Suomi oli Petrogradin vallankumouksellisen keskuksen vaikutusaluetta. Lenin vaati sitä ja kansainasiainkomissaari Stalin yritti viedä sitä läpi Suomen sosialidemokraattien puoluekokouksessa. Leninille oli itsestään selvää, että itsenäinen Suomi olisi bolševistinen. SAKSALAISIA MERISOTILAITA lähdössä lomalle Helsingissä 1918. Suomessa ei ollut mitään merkittäviä vastavallankumouksellisia venäläisiä joukkoja, koska sotilasneuvostot ja Itämeren laivasto olivat tiukasti bolševikkien käsissä. Lenin myöntyi paperilla Brest-Litovskissa Suomen itsenäisyyteen ainoastaan Saksan painostuksesta. 56 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 100 VUOT TA SIT TEN Suomeen auttaaksemme tarvittavan organisaation ja miliisin muodostuksessa.” Kuten 26.11.1917 oli luvattu, saksalainen diplomaatti Frederic ”Hans” von Rosenberg otti puheeksi jo ennen Brest-Litovskin (14.12.1917) aseleponeuvottelujen alkua venäläisen delegaation puheenjohtajan Joffen kanssa Suomi-kysymyksen. Lenin tunnusti Suomen itsenäisyyden 31.12.1917 ja keisari Wilhelm 4. Heti Petrogradin menestyksekkään vallankaappauksen jälkeen marraskuussa 1917 Smilga painosti Suomen sosialisteja vallankumoukseen. Leninin Suomi-ystävällisyys ei suinkaan ollut osoitettu Suomen kansalle vaan Leninin Suomessa oleskelevalle organisaatiolle. Svinhufvudin johtamalla Suomella ei ollut Lenin tunnusti Suomen itsenäisyyden 31.12.1917 ja keisari Wilhelm 4. tammikuuta 1918. Saksan ei kuitenkaan pitäisi toimia – –, ennen kuin Venäjän ja Suomen tilanteessa on päästy kahdenväliseen yhteisymmärrykseen.” Ja näin tehtiin. Joffe selitti Venäjän kannan asiaan: ”Mikäli suomalaiset päättäisivät asiallisessa muodossa itsenäisyyden puolesta, ei tämänhetkinen venäläinen hallitus usein toistettujen periaatteidensa mukaisesti haluaisi, eikä edes pystyisi, aiheuttamaan ongelmia. tammikuuta 1918. Mielenkiintoista tässä yhteydessä on huomata, kuinka Stalin muutti linjaansa 27. Svinhufvudille taas oli tärkeää, että jo ennen itsenäisyyssenaatin muodostamista saadaan saksalaisilta sotilaalliset takuut itsenäisyyttä varten. marraskuuta 1917 Suomen sosialidemokraattien puoluekokouksessa – ja toisin kuin kaksi päivää aiemmin – lupasi sosialisteille itsenäisyyden ja kaiken avun vallankumouksessa. Oli itsestään selvää, että aseistettu valta – ja vain sillä oli merkitystä – oli ongelmitta siirrettävissä Helsingistä Petrogradiin ja takaisin. TI M IR IA SE W IV A N /H EL SI N G IN KA U PU N G IN M U SE O
On hyvin todennäköistä, että Lenin myös tiedosti tämän tosiasian. Ratkaiseva sukellusvenekortti Saksan armeijan ylin johto yritti saada aikaongelman haltuunsa riskialttiilla ja jälkiviisastellen melkoisen toivottomalla mutta sotahistoriaan jäävällä ja rohkealla sissioperaatiolla. Mutta Leninillä oli selkeä ajallinen etulyöntiasema kisassa Suomesta. Saksan ja Neuvosto-Venäjän kädet olivat sidotut Suomessa. Marraskuun 12. Tätä varten Svinhufvudin hallitus tarvitsi mahdollisimman nopeasti aseita ja kouluttajia. Tähän eivät riittäneet Petrogradiin sidotut voimat – ennen kaikkea se olisi voinut vaarantaa vallankumouksen eloonjäämisen kannalta välttämättömän aselevon Saksan kanssa. Intressit kohtasivat, mutta niissä oli merkittävä ero: aika. Toisaalta Lenin ei voinut marraskuun lopulla 1917 aloittaa vallankumousta Suomessa ilman Suomen sosialidemokraattien tukea. Saksahan oli 26. Lisäksi säällä oli merkitystä, jo pelkkä miinatilanne jääpeitteisellä Itämerellä teki joukkojen siirtämisen liian riskialttiiksi. päivänä 1917, vain muutama päivä bolševikkivallankaappauksen jälkeen, sukellusvene UC-57 lähti kotisatamastaan Danzig Neu. Aikaero Entäpä se kolmas peluri. Saksalle ei yksinkertaisesti ollut poliittisesti mahdollista juuri ennen Venäjän kanssa allekirjoitettavaa rauhansopimusta auttaa Suomen valtiota merkittävällä tavalla ja vieläpä sotilaallisella interventiolla suoraan keskelle hampaisiin asti aseistettua bolševikkien reserviä. Operaation tavoitteena oli katkaista Petrogradin rautatieyhteys Suomeen ja erityisesti Helsinkiin. marraskuuta 1917 suostunut tukemaan Suomen itsenäisyyttä. Vaikka jääkärit olisivatkin saapuneet mahdollisimman nopeasti Suomeen, oli suomalaisten joukkojen vahvuus verrattuna Leninin johtamiin venäläisiin Suomessa oleskeleviin joukkoihin auttamattoman pieni, sitä paitsi jo pelkkä maihinnousu olisi voinut koitua kohtaloksi sen yrittäjille. Sen takia Saksan piti auttaa niin pian kuin mahdollista Suomen valtion miliisiarmeijan muodostamisessa. Mutta ennen kaikkea Saksan Itämeren laivaston tuli neutralisoida Helsingin edustalla oleva Venäjän Itämeren laivasto. Punainen vallankumous Suomessa pitäisi toteuttaa niin pian kuin mahdollista, kuitenkin Petrogradin vallan turvaamisen jälkeen – hätätapauksessa punakaartilaisten läpiviemänä vallankumouksena alhaalta käsin. 57 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 mitään vastustaakseen sotilaallisesti tätä apua. Se olisi vaarantanut Saksan valtakunnalle tärkeämmän projektin ajallisesti kriittisemmässä tilanteessa, jossa ennen amerikkalaisten väliintuloa länsirintamalle olisi viimeinen mahdollinen hetki siirtää joukkoja itärintamalta länteen. Taas kerran otettiin käyttöön sukellusvene, jolla sotaa oli yritetty ratkaista Atlantilla jo kahden vuoden ajan. Mitkä olivat Saksan intressit Euroopan koilliskulmalla sodan viimeisen vuoden alussa. Jos Venäjän juliaaninen kalenteri ja Saksassa ja Suomessa käytetty nykyaikainen gregoriaaninen kalenteri muodostivat fyysisenkin aikaeron Venäjän ja lännen välille, näytti Saksan ja Suomen muuten yhteneviä intressejä jakavan myös toisenlainen aikaero. Tällä kertaa tarvittaisiin kuitenkin vain yksi vene… (Lue lisää Saksan salaisista sukellusveneoperaatioista sata vuotta sitten päättyneessä sodassa Christian Jokisen artikkelista lehtemme numerossa 2/2018)
Operaation kannalta oli monessakin mielessä tärkeää, että partion jäsenet olisivat suomalaisia ja heidän yhteytensä Saksaan häivytettäisiin täysin. Operaatio törmäsi keskelle sosialidemokraattien ja ammattiyhdistysliikkeen aloittamaa väkivaltaista yleislakkoa Suomessa (14.–20. Operaatiota oli suunniteltu ja valmisteltu jo kesästä lähtien, ja se alkaisi heti odotetun bolševistisen kapinan onnistuttua. Partion umpisuomalaisuus oli tietysti tärkeää myös suomalaisille itsenäisyysmiehille. Henkilöiden pieni määrä johtui sukellusveneen rajallisesta kuljetuskapasiteetista. Saksan ja Suomen kilpajuoksu ajasta oli näin hävitty. Ruotsin viranomaiset olivat tutkineet suomalaisaktivistien Tukholman toimiston ja takavarikoivat operaation kannalta elimellisen tärkeitä asiakirjoja. Ehkä Suomi olisi säästynyt sisällissodalta. Uskaliaan matkan – jäiden, miinojen ja verkkoesteiden – jälkeen, sukellusvene UC 57 saapui vihdoin Loviisan Hamnskärin saaren edustalle 17. Sukellusvene UC 57:llä oli matkustajinaan kahdeksan suomalaista Jääkäripataljoona 27:n sotilasta eli pieni sissipartio. Lopputuloksena sissipartio ei pystynyt toteuttamaan tehtäväänsä, kun edellytykset olivat nyt täysin erilaiset. marraskuuta 1917). Tarkoituksena oli värvätä Suomesta lisää apua, mikä vaati kuitenkin aikaa ja oli riskialtista. Partiota johti jääkäri-Zugführer Woldemar Hägglund, myöhempi kenraali ja vielä myöhemmän Suomen puolustusvoimain komentajan tuleva isä. Sissipartion tehtävänä oli räjäyttää seitsemän rautatiesiltaa, jotta yhteys Petrogradin ja Suomen välillä saataisiin katkaistua. Kaikki alkoi mennä pieleen jo alussa. Riskit olivat lopulta aika pienet saavutettavissa oleviin tavoitteisiin verrattuna. Palanga Liettuassa) ”pommarikursseilla” räjähdysaineisiin erikoiskoulutuksen saaneesta jääkäristä sekä kahdesta radistista. Räjäytettävien siltojen rakennuspiirustusten hankkiminen tuotti hankaluuksia. Mannerheim lähetti Hindenburgille sähkeen ja pyysi saksalaisia maihinnousujoukkoja alistumaan hänen komentoonsa.. Ryhmä muodostui viidestä Polangenin (nyk. Yhteyttä keisarilliseen Saksaan ei saisi todistaa. Tällä välin tilanne paikan päällä oli kuitenkin muuttunut. Petrogradin ja Suomen rautatieyhteys pysyi ehjänä ja osoittautui ratkaisevaksi niin seuraavan kevään punakapinan alkamisen kuin sitä seuranneen sisällissodan kulunkin kannalta. marraskuuta 1917, ja lastina ollut sissipartio räjäytysaineineen, aseineen, ammuksineen ja radiolaitteineen saatiin suurella vaivalla maihin ankarissa loppusyksyn olosuhteissa. Matkaan lähdettiin vastoinkäymisistä huolimatta. Kysymys, johon emme koskaan saa vastausta, onkin, miten Suomi olisi kehittynyt, mikäli uskalias ja monimutkainen sukellusveneoperaatio olisi onnistunut. Heillä oli mukanaan räjähdysainetta ja radiolaite, jolla he pystyivät pitämään yhteyttä Saksaan. 58 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 Fahrwasserista (nykyään Gdansk Puolassa). Yritys erottaa Venäjän kehitys Suomen kehityksestä oli epäonnistunut. Vähintään voidaan sanoa, että ainakin Venäjän tuki suomalaisille punaisille olisi ollut huomattavasti Saksan ja Suomen kilpajuoksu ajasta oli näin hävitty. Punakaarti oli ottanut jo Kotkan ja Loviisan haltuunsa, mistä seurasi, että punakaartilaisten aloittaman siltojen suojaamisen takia niiden räjäytystä ei olisi mahdollista toteuttaa näin niukalla kokoonpanolla. Vene oli lähtenyt niin pian kuin suinkin bolševikkivallankaappauksen onnistumisesta saadun tiedon saavutettua saksalaiset. Sen lisäksi punakaartilaiset saivat käsiinsä osan räjäytysaineista ja takavarikoivat ne
helmikuuta 1918 seuraavin sanoin: ”Me tervehdimme Suomen sankarillista työväenluokkaa, joka on temmannut valtiovallan porvariston käsistä. Viivästyminen kohtalokasta.” Tämä vastasi myös täysin Suomen silloista sotilaallista tilaa. Täten, ainakin virallisesti, Itämeren divisioona oli Mannerheimin komennuksessa, eikä siten mikään kolmas taho sisällissodassa vaan Saksan takuu Suomen itsenäisyydelle. Trotski tervehti vallankumousta Helsingissä 1. – – Viesti voitostanne sytyttää sydämen kaikissa maissa ja antaa uusia voimia taistelussa sotaa ja kapitalismia vastaan.” Mannerheim lähetti Hindenburgille sähkeen ja pyysi saksalaisia maihinnousujoukkoja alistumaan hänen komentoonsa. Vallankumous… Itsenäisen Suomen Berliinin-lähettiläs professori Edvard Hjelt, hänen assistenttinsa professori Rafael Erich sekä jääkäripataljoonan johtoon juuri nimitetty, Riian luona saksalaisten sotavangiksi ottama entinen tsaarin armeijan eversti Wilhelm Thesleff painostivat 31. Kertomus siitä, että Svinhufvud olisi toiminut vastoin Mannerheimin tahtoa tai että Hjelt olisi ollut omatoimisesti asialla, on varsin epäuskottava. Sotahistorioitsija Martti Turtola huomauttaa vielä Mannerheim-elämäkerrassaan, että vielä maaliskuussa Mannerheim kiirehti maihinnousua: ”Pyydän ilmoittamaan Thesleffille, että pidän sitä muuttumattomana velvollisuutena, että saksalaisten joukkojen saapumista kiirehditään. Aivan yhtä vähän uskottava on versio, jossa Leninin hallituksella oli tuskin mitään tekemistä Suomen vallankumouksen kanssa. Kyse ei ollut kuitenkaan vain Mannerheimin legendaan Itämeren divisioonan marssi kohti Helsinkiä on alkanut Hangosta aluksi vaivalloisesti jalan pitkin kiskoja.. Historiankirjoituksessa kiistellään, kuinka suuri osuus pyynnöstä tuli Mannerheimilta, vai tuliko ollenkaan. Pyyntöön myönnyttiin 10. Olihan punaisten myöhemmin rautateitse Pietarista saamilla asetoimituksilla – erityisesti niin kutsutulla suurella asejunalla – ratkaiseva vaikutus koko kapinan aloittamiseen. tammikuuta 1918 Ludendorffia saadakseen Saksalta pikaista apua kukistaakseen suomalaisten sosialistien Helsingissä 27.–28.tammikuuta 1918 tekemän aseellisen vallankaappauksen. Myöhemmin kun punaiset oli voitettu, ei haluttu muistella enää tällaisia avunhuutoja. Se olisi voinut jäädä jopa niin vähäiseksi, ettei kapinaa olisi koskaan aloitettu. maaliskuuta 1918. 59 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 vähäisempää
maaliskuuta saksalainen jääkäripataljoona 14 nousi maihin Ahvenanmaan Eckerössä. Sen takia kirjallisuudessa olikin enemmän vasemmistosuuntautuneita historioitsijoita, jotka painottivat Saksan apua ja samanaikaisesti sen imperialistisia tavoitteita. Ahvenanmaa-osasto taisteli punaisia vastaan saariston läpi Nauvoon asti, kunnes se siirrettiin 9. 60 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 risesta ylpeydestä – nuorelle Suomen valtiolle oli tärkeää korostaa itse vapauttaneensa itsensä. Vielä merkittävämpi oli kuitenkin amiraali Hugo Meurerin johtama, erityisesti Suomi-operaatiota varten koottu Saksan keisarillisen laivaston erityisosasto. Sillä oli nykykielellä hyvä strateginen liikkuvuus, ja ajan mittakaavaan nähden sen operatiivinen ja taktinenkin liikkuvuus edusti parasta, mitä maailmasodan rintamilta löytyi. Sen tehtävänä oli Brest-Litovskin rauhanneuvottelusopimuksen mukaisesti valvoa ja varmistaa Venäjän Itämeren laivaston poistuminen Suomen satamista ja sen lisäksi maajoukkojen kuljetus Itämeren yli. Se oli kaikilla mittareilla Suomessa keväällä 1918 käydyn sodan tehokkain sotatoimiyhtymä. Myös tämä tulkinta seurasi poliittista tahtoa. Yksi Itämeren divisioonan vahvuuksista tulee tässä hyvin esille. Venäläiset höyrylaivat Baltic ja Led takavarikoitiin. Ahvenanmaalla oli – kuten on yhä -–suuri meristrateginen merkitys. Sen jälkeen, kun Saksa oli hävinnyt ensimmäisen maailmansodan, ei Saksa-ystävällisyys ollut korkeimmillaan – tämä päti vielä enemmän 1950ja 60-luvuilla. Mutta nyt oli tärkeintä juuri sen ylivoimainen strateginen liikkuvuus jopa kevätn Kontra-amiraali Hugo Meurer johti laivastoosasto Sonderverband Ostseetä. Meurer teki paikan päällä jo laivueineen Ahvenanmaan vesialueille ehtineen ruotsalaisen vara-amiraalin kanssa sopimuksen, että ruotsalaiset miehittäisivät Ahvenanmaan pohjoisen puolen ja saksalaiset Ahvenanmaan eteläisen puolen Maarianhaminaa lukuun ottamatta. huhtikuuta 1918 laivoilla Tammisaareen ja asetettiin Hangossa maihinnousseen Itämeren divisioonan alaisuuteen. …ja interventio Jo 6. : SE PP Ä N EN EI N O W ,/ H EL SI N G IN KA U PU N G IN M U SE O. Norrvikin satamassa Ahvenanmaa-osasto sai saaliikseen yli 100 tonnia aseita ja ammuksia
päivänä 1918 Saksan ylin armeijan johto (Ludendorff) kuitenkin päätti, että Suomen pääkaupunki tulisi vallata nopeasti. Itämeren divisioonan alkuperäinen suunnitelma oli edetä Hangosta rautateitä pitkin Karjaan ja Hyvinkään kautta Riihimäelle, jossa risteävät Tampere–Helsinkija Lahti–Viipuri–Petrograd-junaradat. Operaation strateginen päätavoite oli siis Neuvosto-Venäjän ja Suomen yhteyden katkaisu. Myöskään punaisen pääkaupungin psykologista merkitystä ei tule aliarvioida. Häntä pyydettiinkin etenemään pohjoisesta käsin Tamperetta ja Lahtea kohti vahvalla vasemmalla sivustalla. Myös hyökkäys Tampereelle oli siis osa saksalaista operaatiosuunnitelmaa valkoisen Suomen hyväksi, ja anekdoottina mainittakoon, että Tampereen valtauksen suunnitteli ja johti käytännössä lopulta voittoisaan loppuun valkoisten Kalevankankaan katastrofin jälkeen saksalainen upseeri Eduard Ausfelt. Sotilaallisesta näkökulmasta se oli ristiriidassa saksalaisen toimintatavan kanssa, sillä siinä vihollinen lyödään tuhoamistaisteluissa, mutta Helsinki tarjosi kuitenkin mahdollisuuden hyödyntää Itämeren divisioonan ja Meurerin ylivoimaisen laivatykistön tulivoiman. Se oli strateginen ja operatiivinen kyky, jota ei ollut sen enempää punaisilla vastustajilla kuin valkoisilla liittolaisillakaan. Ajallisesti suunnitelma oli sovitettu yhteen Itämeren divisioonan pääjoukkojen maihinnousun kanssa Hangossa, ja se oli samanaikaisesti harhautustehtävä, joka sitoisi punaisten länsiarmeijan Tampereelle. Operatiivisella tasolla oli tarkoitus, että Suomen laillisen hallituksen joukot pystyisivät jatkossa siirtymään punaisten joukkoja nopeammin, kun jälkimmäisten ratayhteys olisi poikki. Operaatiosuunnitelma edellytti tiivistä yhteistyötä Mannerheimin joukkojen kanssa. Tämä oli taito, jota tuohon aikaan vasta kehitettiin ja jonka vain saksalaiset hallitsivat. Maaliskuun 25. Helsingin taistelu oli taktisesta näkökulmasta yhdistetty maa–meri-operaatio. Divisioona pystyi siirtymään nopeasti ja keskittämään Meurerin laivastoerikoisosaston meritse. Rannikollehan venäläiset eivät olleet antaneet aikanaan rakentaa junaratoja juuri saksalaisten nyt toteutuvan maihinnousun pelosta. Suunnitelman muutos tapahtui suomalaisten pyynnöstä. SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 61 talven olosuhteissa Itämerellä. Se oli kaikilla mittareilla Suomessa keväällä 1918 käydyn sodan tehokkain sotatoimiyhtymä.
Voittajien puolella valkoisessa Suomessa vain harva näki tilanteen vaarallisuuden ja vielä harvempi uskalsi kritisoida sitä. Saksalaisvuosi 1918 oli ohi. 16.12.1918 – sata vuotta sitten – irrotti viimeinen saksalaisjoukkojen kuljetusalus köytensä kaijasta. Saksalaisvuosi 1918 oli ohi. SE PP Ä N EN EI N O W , H EL SI N G IN KA U PU N G IN M U SE O. Suomessa olisi koulutettu vain miehistöä ja aliupseeristoa sekä annettu aktiiviupseerikoulutukseen hakeutumiseen edellytyksenä oleva reserviupseerikoulutus. Kapinoitsijoita rankaistiin, ja moni sivullinenkin sai kärsiä. Monelle suomalaiselle lopulta yllätyksenä tullut Saksan tappio sodassa ja sitä seurannut saksalaisten joukkojen poistuminen Suomesta pelasti lopulta Suomen uudelta isännältä. Vakavampaa oli, että Suomi sidottaisiin kauppapoliittisesti Saksan tarpeisiin. Sama sota, jonka alku oli saanut Saksan kiinnostumaan Suomesta, teki myös lopun lyhyestä saksalaisajasta Suomessa. Maaliskuusta toukokuuhun 1918 Saksa ja Suomi olivat sotilaallisesti liittolaisia, mikä päätti punaisten vallankumoushallituksen valta-ajan Suomessa. Saksan omista intresseistä noussut kiinnostus Suomeen vuodesta 1914 alkaen kenties mahdollisti itsenäisyytemme ja jopa pelasti kansakunnan, ja sen loppu keisarikunnan tappioon vuonna 1918 takasi, että saavutettu itsenäisyys myös säilyisi. Tämä vain pienenä esimerkkinä. Mutta siinä ei yksi vapaaherra voinut auttaa, kun Helsingin satamassa oli saksalainen laivasto-osasto korvannut venäläisen ja kenraalikuvernöörin tilalle oli tullut saksalainen kreivi. 100 VUOT TA SIT TEN 62 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 Helsingin valtausta seurannut perinteinen tuhoamistaistelu, joka käytiin punaista länsiarmeijaa vastaan toukokuun alusta alkaen Hämeenlinna–Lahti-alueella, oli saksalais-suomalainen mottitaistelu. Saksalaisaika Voitetun sodan jälkeen Saksan asema Suomessa oli kiistaton. Samanlaista tai ankarampaakin kohtaloa saksalaiset suunnittelivat myös Baltialle ja Puolan kuningaskunnalle. Saksalaiset sotilaat katsoivat päältä, kun Suomen laillinen hallitus palautti kovakouraisestikin järjestyksen maahan. Suomesta tulisi nyt tasavalta, ja sen sotilaita johtaisivat ja kouluttaisivat Suomessa koulutetut, suomalaiset upseerit Suomessa. Saksalaiset päättivät monista asioista, erityisesti sotilasasioista, muun muassa siitä, että Suomen aktiiviupseeristo koulutettaisiin Saksassa. Kauppasuhteet rakennettaisiin omista lähtökohdista, ja suvereeni pikkuvaltio hoitaisi itse ulkopolitiikkansa. Toisaalta saksalaisilla oli myös osaamista, jota Suomesta ei muuten löytynyt, eikä kukaan asiaa tunteva voinut kiistää, että ilman saksalaisten väliintuloa sodasta olisi tullut vieläkin pidempi sekä verisempi, ja mahdollisesti sen lopputuloskin olisi voinut olla toinen. Valkoinen kenraali Gustaf Mannerheim oli sellainen. 16.12.1918 – sata vuotta sitten – irrotti viimeinen saksalaisjoukkojen kuljetusalus köytensä kaijasta. Saksalaiset sotilaat suunnittelivat ja johtivat suurta osaa uuden pikkuvaltion armeijan koulutuksesta ja toiminnasta. Sisällissodan häviäjät otettiin nyt mukaan uuden tasavallan rakennustyöhön, ja työ kansakuntaa jakaneen ja repineen väkivallan vuoden aiheuttamien vahinkojen korjaamiseksi aloitettiin
63 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 V ladimir Uljanovin (1870– 1924) isä oli saanut periytyvän aatelisarvon. Plehanov oli vuoden 1903 riitaan saakka Leninin poliittisen kehityksen tärkeä teoreettinen oppi-isä. TEKSTI: AGILOLF KESSELRING. Vladimir Uljanov opiskeli lakia ja alkoi työskennellä kuuluisan Michail Wolkensteinin asianajotoimistossa. Leninin ja Plehanovin perustama Iskra (suom. Lontoossa pidettiin legendaarinen Venäjän sosialidemokraattisen työväenpuoleen toinen puoluekokous. Puoluekokous oli Iskran toimituksesta käsin organisoitu, ja puolue jakautui Leninin bolševikkeihin (enemmistöläiset) ja Plehanovin menševikkeihin (vähemmistöläiset). Bolševikkidiktaattori Vladimir I. Ensimmäistä kertaa Vladimir matkusti 25-vuotiana ulkomaille, jossa hän tapasi Georgi V. Karkotuksen päätyttyä Uljanov emigroitui Saksaan. Sen tunnuslause oli: ”Kipinästä syttyy leimuava tuli.” Iskran toimitus pakeni baijerilaiselta poliisilta Lontooseen, jossa Lenin ja Trotski tapasivat. Vaikka bolševikit vaativat vallankumousta, vuoden 1905 vallankumous Venäjällä tapahtui käytännössä ilman bolševikkien apua tai edes merkittävää osuutta. Suurin osa hänen ajastaan kuului kuitenkin kielletyn oppositiopolitiikan parissa. Lenin voitti lopulta uhkapelin, jossa Saksa yritti käyttää bolševikkijohtajaa pelinappulana. . Münchenissä hän työskenteli sosialistisen Iskralehden toimittajana ja alkoi kirjoittaa Lenin-nimellä. Hän vietti lähes kaksi vuotta Pietarissa tutkintavankeudessa ennen kuin hänet karkotettiin kolmeksi vuodeksi Siperiaan. Muodollisesti puoluesiivet erotettiin vasta vuonna 1918. Hän kääntyi marxilaiseksi ja perusti Osveboženie Truda (työn vapautus) -ryhmän levittääkseen aatettaan Venäjällä. kipinä) oli venäläisten sosialististen siirtolaisten poliittinen sanomalehti. Todellisuudessa bolševikit eivät edes olleet saavuttaneet enemmistöä, mutta he yksinkertaisesti julistautuivat enemmistöläisiksi. V uonna 1887 Vladimirin veli Aleksander vangittiin tsaarin salamurhahankkeen pääsuunnittelijana ja hänet hirtettiin. Hän oli mukana niin kutsutun Pietarin taisteluliiton perustamisessa vuonna 1895. Uljanov alias... Venäjän salainen poliisi Ohrana oli soluttautunut organisaatioon alusta alkaen, ja Uljanov pidätettiin vielä samana vuonna. Plehanovin (1856–1918) Sveitsissä. n Lenin (oikealla) pelaa šakkia Aleksander Bogdanovin kanssa vieraillessaan Maxim Gorkin (keskellä takana) luona vuonna 1908. Plehanov oli karkotettu Venäjältä vuonna 1880
B ronsteinista tuli valenimellä Ianovski Pietarin vallankumouksellinen neuvoston (sovjet) varapuheenjohtaja. päivänä 1918 Lenin yritettiin murhata ampumalla. Sen mukaan antibolševistinen oppositio oli kirjaimellisesti hävitettävä, kuolemarangaistus otettiin uudelleen käyttöön, ja terrorin toteuttamista varten perustettiin punainen turvallisuuspoliisi Tšeka. Hän yritti edistää puoluesiipien välistä yhteystyötä. Vuodesta 1922 lähtien Lenin sai yhteensä seitsemän aivoinfarktia, joista viimeiseen hän menehtyi 21. Itävaltalaisen sosialistijohtaja Victor Adlerin välityksellä viranomaiset mahdollistivat Leninin matkan Sveitsiin. L ev Bronstein (Trotski) (1879–1940) syntyi juutalaiseen tilanomistajaperheeseen Etelä-Ukrainassa ja kävi saksankielistä koulua Odessassa. Joffe ja Trotski olivat taustoiltaan ja ajatusmaailmaltaan läheisiä. Luvussa eivät ole mukana taistelutoiminnan tai esimerkiksi aliravitsemuksen aiheuttamat kuolemat. 64 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 100 VUOT TA SIT TEN Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Lenin pidätettiin Poronin kylässä (Itävalta-Unkarin Galitsiassa, nykyään Puolassa) 8. Seuravana vuonna liiton jäsenistä 200 pidätettiin. Lev D. Bronstein alias... Iskran toimittajana hän alkoi käyttää pseudonyymi Trotskia. Huomattavasti suurempiakin lukuja on esitetty. tammikuuta 1924. Vuoden 1903 jälkeen hän toimi menševistisen puoluesiiven puolella ja lähti vuonna 1905 itävaltalaisen sosialistijohtaja Adlerin välityksellä Pietariin osallistuakseen vallankumoukseen. Yksi heistä oli nuori Bronstein. n Lenin patikoimassa Tatravuorilla lähellä nykyään Puolaan kuuluvaa Zakopanea. Elokuun 30. 18-vuotiaana hän kirjoitti ja jakeli lentolehtisiä etelävenäläisen työväenliiton puolesta. elokuuta 1914. Puna-armeijan perustaja. Joffe tuli varakkaasta perheestä Krimiltä ja kuului Adlerin seurapiiriin Wienissä. Siperiasta hän karkasi uudelleen Lontooseen vuoden 1907 alussa. Luoti jäi Leninin kaulaan. syyskuuta 1918. Helphand oli kasvanut Odessassa, ja hän oli toiminut Iskran toimituksessa Leninin kanssa Münchenissä alusta alkaen. Hänet pidätettiin Pietarin vallankumouksen kukistamisen jälkeen 3.12.1905 ja karkotettiin Siperiaan lokakuussa 1906. Rosenfeld (Kamenev) (1883–1936). Vuosien 1904 ja 1907 välisenä aikana Trotski teki tiivistä yhteistyötä vallankumouksellisen Israel L. Lenin asui kuvanottomaisemissa tuolloisessa Itävallan Galitsiassa Poroninin kylässä vuodesta 1912 aina ensimmäisen maailmansodan alkuun asti. Kahden vuoden tutkintavankeuden jälkeen muun muassa Odessassa ja Moskovassa Bronstein sai vuonna 1900 nelivuotisen karkotustuomion Siperiaan. Itävaltalaissantarmit pidättivät Leninin sodan sytyttyä, mutta hänet päästettiin pian vapaaksi. Venäjän sisällissodan aikana (1918–1922) Lenin oli punaisten korkein poliittinen taho, vaikka hän ei ikinä käynyt rintamalla. Sisällissodan jälkeen Lenin vaati, että punaisen terrorin pitää alistua lainmukaisiin käytäntöihin, mutta itse terroria ei tulisi lopettaa. Bolševikit saivat tästä syyn julistaa punaisen terrorin alkaneeksi 5. Varovaisimpienkin arvioiden mukaan välittömästi punaisen terrorin aiheuttamia kuolonuhreja olisi ollut ennen Leninin kuolemaa yli 100 000. Pravdan rahoituksen ehdoksi Lenin asetti kuitenkin vaatimuksen, että varapäätoimittajaksi pitäisi tulla kunnon bolševikki ja Leninin luotettu: Leninin lanko Lev B. Helphandin (Parvus) (1867–1924) kanssa. Punaisen terrorin kuolonuhrimäärästä on kiistelty paljon. Samoihin aikoihin Lenin alkoi yhteistyön keskusvaltioiden kanssa. K un bolševikit viimein saivat kaapattua vallan Venäjällä marraskuussa 1917, Leninistä tuli vallankumouksellisten alueiden ja myöhemmin koko Neuvosto-Venäjän diktaattori. Plehanovin ja Leninin välisessä kiistassa Trotski voidaan luokitella Leninin kannattajaksi, vaikka Trotski ei ollut puhtaasti bolševikki. Kamenevin ja Trotskin näkemykset sosialismista olivat erilaiset ja johtivat elinikäiseen vihanpitoon. Seuraavana vuonna Trotski liittyi Adolf Joffen (1883–1927) perustaman Pravda-lehden toimitukseen. Irkutskin alueella sijaitsevasta Ust-Kutista Bronstein pakeni Lontooseen ja liittyi Plehanovin ja Leninin Iskra-lehden toimitukseen
Denikinin (1872–1947) joukot olivat lähestymässä Moskovaa ja toisen valkoisen kenraalin, jalkaväenkenraali Nikolai N. Apfelbaum (Grigori Zinovjev) (1883–1936) ja Kamenev olivat niin ikään lähempänä Leninia. Radek oli jo aiemmin yrittänyt bolševistisen vallankumouksen toteuttamista Saksassa vuonna 1918. Skljanski korvattiin jo vuonna 1924 Zinovjevin luotetulla Mihail V. Bolševikkien asema oli tällöin niin hauras, että heikompi vallankumouksellinen vastarinta olisi johtanut bolševikkien tarun loppuun. Trotskista tuli Neuvosto-Venäjän ulkoasiainkansankomissariaatin eli käytännössä ulkoministeriön perustaja ja johtaja. Trotskista tuli nopeasti Petrogradin neuvoston puheenjohtaja ja sotilaallisen vallankumouksellisen komitean johtohahmo. M aaliskuussa 1918 Trotskista tuli armeijan ja laivaston asioiden komissaari eli käytännössä Neuvosto-Venäjän sotaministeri. T rotskin rooli lokakuun suuressa sosialistisessa vallankumouksessa eli bolševikkivallankaappauksessa marraskuussa 1917 oli erittäin keskeinen. Tämä oli jo toinen kerta, kuin Trotski oli pelastanut bolševismin Pietarissa. Hän lähetti Joffen Brest-Litovskiin, mutta johti itse venäläistä delegaatiota tärkeimpinä hetkinä joulukuusta 1917 helmikuuhun 1918. Skljanski (1892–1925), hänkin ukrainalais-juutalaistaustainen ja Trotskin luotettu. Ranskasta Trotski häädettiin vuonna 1916 pasifististen kirjoitusten vuoksi Espanjaan, jossa sosialisteja pelättiin, ja hänet häädettiin Yhdysvaltoihin, johon hän saapui vasta vuoden 1917 alussa. Trotski ja Zinovjev erotettiin puolueesta jo vuonna 1927, ja Trotski karkotettiin maasta vuonna 1929. Petrogradiin hän saapui kuitenkin vasta toukokuussa, koska brittiläinen laivasto oli pysäyttänyt laivan ja venäläiset vallankumoukselliset paluumuuttajat internoitiin. Frunzella (1885–1925). Usein Leninin luutnantiksi kutsutusta Zinovjevista tuli KOMINTERNin puheenjohtaja, eli hän oli vastuussa tulevan maailmanvallankumouksen toteuttamisesta. Stalin, Zinovjev ja Trotski vastustivat suunnitelmaa, ja Trotski lähti Pietariin palauttaen kurin länsirintamalle kovalla kädellä. Trotski eli vuoteen 1940 asti Turkissa, Ranskassa, Norjassa ja Meksikossa, jossa Neuvostoliiton salaisen palvelun asiamies murhasi hänet jäähakulla hakkaamalla. Leninin kuoleman jälkeen vuonna 1924 Zinovjevin, Stalinin ja Kamenevin muodostama triumfiraatti eli niin kutsuttu troikka (tulee venäläisestä kolmivaljakkoa tarkoittavasta sanasta) syöksi Trotskin lähipiireineen vallasta. Merkittävintä oli hänen organisoimansa puolustus vastavallankumouksellisen kasakkakenraalin Pjotr Krasnovin (1869–1947) johtamia joukkoja vastaan marraskuussa 1917. Hänet murhattiin vuonna 1939 vankileirillä Neuvostoliitossa kolme kuukautta ennen Hitlerin ja Stalinin välisen sopimuksen solmimista. Hänen seuraajakseen Brest-Litovskissa tuli Hirsch J. Yhdysvalloista Trotski lähti jo maaliskuun lopulla takaisin Venäjälle. Zinovjev ja Kamenev murhattiin vuonna 1936 Stalinin puhdistuksissa. 65 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 M aailmansodan syttyessä Trotskin täytyi lähteä Venäjän kansalaisena Itävalta-Unkarista Sveitsin kautta Parisiin. Hänen sijaisenaan, käytännössä yleisesikuntapäällikkönä, toimi Efraim M. n Kun kaikki näyttivät vielä olevan tovereita… lokakuun vallankumouksen 7:ttä juhlaparaatia 7.11.1924 ottavat vastaan Punaisella torilla vasemmalta lukien Andrei Bubnov, Klim Vorošilov, Lev Trotski, Mihail Kalinin ja Mihail Frunze.. Judenitšin (1862–1933) joukot marssivat kohti Pietaria, Lenin vaati keskittymistä Moskovan rintamalle ja käytännössä Pietarin luovuttamista Judenitšille. Sokolnikov oli saapunut Leninin kanssa junalla Sveitsistä. Brilliant (Grigori Sokolnikov) (1888–1939), joka allekirjoitti rauhansopimuksen. Lokakuussa 1919, kun Venäjän valkoisten kenraaliluutnantti Anton I. Skljanski kuoli seuravana vuonna ainakin virallisesti onnettomuudessa, taitavana sotilaallisena ajattelijana tunnettu Frunze taas kuoli leikkauspöydälle, mistä lähti liikkeelle huhut siitä, että Stalin olisi järjestänyt molempien punaisten sotasankarien kuoleman. Myöhemmin vuonna 1923 Sokolnikovin vastuulla oli bolševistisen vallankumouksen toteuttaminen Saksassa yhdessä Trotskin luottomiehen Karol Sobelsohnin (Karl Radek tai ”Parabellum”) (1885–1939) kanssa. Frunze korvasi Trotskin vuonna 1925 sotaministerinä, ja hänen kuolemansa jälkeen korkeimman sotilaallis-poliittisen viran sai Stalinin suojatti, Kliment Vorošilov (1881–1969, Neuvostoliiton marsalkka 1925). Tästä lähtien Trotski voidaan nähdä heti Leninin jälkeen toiseksi vahvimpana miehenä, vaikka Hirsch J
TAK TIIKK A & TEKNIIKK A 66 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 Neuvostoliiton maahanlaskujoukot 1930–1945 ja maahanlaskujoukkojen synty . TEKSTI: ANTTI KARILA
Neuvostoliitto oli kuitenkin alkujaan maahanlaskujoukkojen kehityksen pioneeri, ja sen maahanlaskujoukkojen historia noudatteli lopulta 75 vuotta sitten käydyssä maailmanpalossa pitkälti muiden laskuvarjojoukkoja ja yleensä maahanlaskujoukkoja käyttäneiden maiden vastaavien joukkojen historiaa – kaikki alkoi uuden aseen myötä suurella innostuksella ja päättyi epäonnistumisiin. Mutta ensin laskuvarjo näytti lupaavalta.... 67 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 Venäjän kielen sanan ”desantit” – maahantai maihinlaskujoukot – ymmärretään Suomessa usein tarkoittavan vain laskuvarjolla pudotettuja salaisia asiamiehiä ja tiedustelijoita
Eikä menetettykään, sillä pelastautuminen hyökkäyksen kohteeksi joutuneesta tähystyspallosta tapahtui laskuvarjolla, joka oli kiinnitetty korin ulkopuolelle ja vapautui tähystäjän hypätessä. Tämä teki tähystyspallosta merkittävän kohteen, ja ne olivat ensimmäisten hävittäjälentokoneiden tärkeitä maaleja. Lentäjän pelastautumismahn Saksalainen tähystäjä hyppää tähystyspallosta varjolla joskus noin vuonna 1916. Ilman laskuvarjoa tähystäjien tappiot olisivat kasvaneet kohtuuttoman suuriksi. Erikoiskoulutuksen saaneita tulenjohtajia ei kuitenkaan ollut varaa menettää tällaista tahtia. Tykistö ja konekiväärit hallitsivat taistelukenttää. Puurakenteet, kangasverhous ja polttoainetta vuotavat moottorit saattoivat muuttaa lentokoneen osumista hetkessä lentäväksi soihduksi. 68 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A L askuvarjo on vanha keksintö, mutta sotilaallisesti sen läpimurto alkoi sata vuotta sitten päättyneessä ensimmäisessä maailmansodassa. Vaikka tähystyspalloja pyrittiin monin tavoin suojaamaan sulkupalloin, lentokonein ja ilmatorjunta-asein, olivat menetykset suuria. Tämä johtui pallon sisältämän vetykaasun syttymisherkkyydestä, josta tuli suoranainen ongelma sen jälkeen, kun sytytysluodit otettiin käyttöön hävittäjälentokoneiden konekivääreissä. Sodan lopulla nähtiin myös teknisesti vielä epäluotettavan mutta silti konseptina lupaavan panssariaseen debyytti. Sodan lopulla lentokoneesta oli kehittynyt monipuolinen sodankäyntiväline, mutta lentäjälle se ei ollut turvallinen. Tähystyspallon keskimääräinen käyttöaika olikin vain kaksi viikkoa. Pallon alapuolelle sijoitetusta korista tähystäjät saattoivat hyvällä säällä tehdä havaintoja jopa yli 15 kilometrin etäisyydelle ja johtaa näin epäsuoraa tulta vihollisen asemiin. Tähystyspallon keskimääräinen käyttöaika olikin vain kaksi viikkoa.. Ratsuväen merkitys tiedustelussa väheni, ja sen korvasivat lentokoneet ja tähystyspallot, joita käytettiin kasvavassa määrin myös tykistön tulenjohdossa, mikä mahdollisti hyvin yhä pidemmille kantamille ampuvan tykistön teknisen kehityksen tehokkaan hyödyntämisen. Vetykaasua sisältävät tähystyspallot nostettiin vaijerien varassa yläilmoihin satojen metrien korkeuteen
Niinikään tähystyspallohypystä sai alkunsa myös maahanlaskujoukkojen pioneerivaltion, Neuvostoliiton maahanlaskujoukkojen kehitys.. Tähystyspallotoiminnasta sai alkunsa myös laskuvarjon sotilaallinen käyttö ja ensimmäiset pienet maahanlaskutehtävät suoritettiin ensimmäisen maailmansodan rintamilla. 69 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 n Vastatykistötähystyspallo nousee lähellä Ypresiä Belgiassa 23.10.1917
TAK TIIKK A & TEKNIIKK A 70 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 dollisuudet alasammutusta koneesta olivat heikot. Kesällä 1918 länsirintamalla eversti Daum ja vänrikki Schleife lensivät ohjaamallaan koneella kolme kertaa brittien selustaan, räjäyttivät rautatien ja lensivät takaisin tukikohtaansa. Lentokone onnistui myös hakemaan heidät turvallisesti pois seuraavana päivänä. Saksassa ilmakuljetusten avulla tapahtuva sissisodankäynti – lentokoneilla vastustajan selustaan ja sieltä takaisin omalle alueelle kuljetettavien joukkojen käyttö – alkoi itseasiassa jo sodan alussa länsirintamalla laajentuen myös itärintamalle vuodesta 1916 alkaen. Tehtävänä saattoi olla esimerkiksi tiedustelu tai vaikkapa siltojen tuhoaminen selustassa. He katkaisivat rautatieyhteyden useamman kerran viikon aikana. Agentteja pudotettiin laskuvarjoilla vihollisen selustaan jo sadan vuoden taakse jääneessä ensimmäisessä maailmansodassa. Laskuvarjon sotilaskäyttö oli alkanut. Lokakuun 14. päivänä 1916 saksalainen vänrikki (Leutnant) Kassel ja vääpeli (Oberfeldfebel) Windisch lennätettiin peräti 80 kilometrin syvyyteen venäläisten selustaan, jossa he räjäyttivät Grodno–Brody-rautatien yön aikana poikki useasta kohdasta. päivänä 1918 Italialaiset kehittivät ilmeisesti ensimmäisinä nykyaikaisen sotilaskäyttöön tarkoitetun laskuvarjon.. Laskuvarjon myöhäiselle käyttöönotolle oli toki muitakin syitä kuin sadan vuoden takaiset ajattelutavat. Ymmärrettiin, että osaava, koulutettu mies, joka halusi ja suostui nousemaan pilviin kankaasta ja puusta kyhätyillä onnettomuusherkillä ”kangaspuilla”, oli arvokkaampi kuin koneensa. Riskinä oli varjon takertuminen koneeseen. Kesällä 1918 ranskalainen majuri Évrardin ja kaksi sotamiestä pudotettiin laskuvarjoilla Ardennien alueelle. Mutta maahanlaskujoukot ovat muutakin kuin laskuvarjopudotuksia. Myös tekniikka asetti rajoituksia, sillä laskuvarjo lisäsi painoa, eikä sille ollut juurikaan tilaa ahtaassa ohjaamossa, minkä vuoksi esimerkiksi saksalaiset sijoittivat laskuvarjon tähystyspallojoukkojen tapaan koneen rungon ulkopuolelle lentäjän taakse. Kun lentokoneiden määrä kasvoi, lentäjien pelastautuminen alkoi mennä selvemmin koneen menetyksen edelle. Lokakuun 20. Kuriositeettina mainittakoon sadan vuoden takaisesta ihmiskuvasta kertova osasyy laskuvarjon myöhäiseen käyttöönottoon: haluttiin estää taistelumoraalin höltyminen ja koneen hylkääminen liian helposti taistelussa. Iskut vastustajan selustaan ja syvyyteen ilmakuljetuksin alkoivat nekin yli sata vuotta sitten. Ensimmäiset sotilaalliset jalkaväen laskuvarjopudotukset tehtiin erikoistehtävissä jo ensimmäisessä maailmansodassa. Lisäksi heille pudotettiin laskuvarjoilla räjähteitä ja radio. Tehtävät olivat siis alkuun hyvin samanlaisia kuin meidän suomalaisten viime sodista desantteina muistamilla neuvostosotilailla ja -agenteilla. Miesten lisäksi pudotettiin myös materiaalia. Oletettavasti tällaisia tehtäviä oli länsirintaman lisäksi Italiassa, Itävallassa ja Venäjällä. Ensimmäiset maahanlaskut Entä laskuvarjon käyttö muuhun kuin pelastautumiseen. Tarvikepudotuksia ilmasta maajoukoille tehtiin yleisesti jo vuonna 1917. Tilanne muuttui paremmaksi, kun laskuvarjo otettiin myös ilmaa raskaampien koneiden lentäjien käyttöön sodan lopulla. Kaikista näistä puutteista huolimatta useat lentäjät pelastautuivat laskuvarjon avulla ennen sodan päättymistä. Saksalaisten käyttäessä lentokuljetuksia ympärysvallat suosivat laskuvarjopudotuksia
Italialaiset kehittivät ilmeisesti ensimmäisinä nykyaikaisen sotilaskäyttöön tarkoitetun laskuvarjon (Salvatore). Maahanlaskujoukkojen kokonaisvahvuus oli yhteensä 10 000 sotilasta.. Mitchell esitti sodan loppuvaiheessa ajatuksen Yhdysvaltojen 1. Sotilaallisessa ajattelussa korostui puhtaaksi viljelty tieteellisyys ja ennakkoluulottomuus, jonka tausta oli osin uudessa ideologisessa tieteellisessä maailmankatsomuksessa ja osin olosuhteissa sekä välttämättömyydessä. 71 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 britit kuljettivat viidellä lentokoneella saksalaisten selustaan suuremman joukon miehiä tuhotakseen rautatietunnelin, mutta kun selvisi, että logistiikka alueella tapahtuikin kanavaa pitkin, joukko tuhosi kanavan sulut! Sodasta rauhaan Yhdysvaltalaisia Ranskassa toimivia ilmavoimien joukkoja komentava prikaatinkenraali William L. Italialaisten laskuvarjojoukkojen kehitystyö hiipui kuitenkin jo seuraavana vuonna, kun siihen keskeisesti vaikuttanut kenraali Allesandro Guidoni menehtyi laskuvarjo-onnettomuudessa. Hyökkäys ilmasta sopi niihin hyvin. divisioonan joukkojen pudottamista laskuvarjoilla saksalaisten selustaan Metzin sektorilla. Toki maihinnousujakin kokeiltiin jo aikaisemmin – kuuluisin lienee täydelliseen epäonnistumiseen päätynyt maihinnousu Gallipoliin. Sotilaallisten maahanlaskujen toteuttamisen kannalta merkittävää oli lentokoneiden kuljetuskapasiteetin ja toimintasäteen kasvaminen, mikä mahdollisti aikaisempaa suurempien joukkojen ja tarvikemäärien siirrot yhä kauemmaksi. Sodan päätyttyä laskuvarjo otettiin laajasti siviililentäjien käyttöön ja hyppytekniikoita ja laskuvarjon teknisiä ominaisuuksia kehitettiin. Laskuvarjopudotusten ja joukkojen ilmakuljetusten avaamat sotilaalliset mahdollisuudet tunnistettiin myös Neuvostoliitossa, mutta maa oli ensimmäisen maailmansodan ja sisällissodan jäljiltä heikkouden tilassa. Vuonna 1923 britit siirsivät joukkoja lentokoneilla Irakiin tukahduttamaan kapinaa. Ilmasta tehtyjä laajoja maahanlaskuja ei kuitenkaan ehditty kokeilla. Kaikki piti aloittaa vajavaisin resurssein alusta, joten ennakkoluulotonta kehittämistä helpotti se, että taakkana ei ollut jo olemassa olevaa materiaalia tai vanhoihin perinteisiin ajattelutapoihin kangistunutta henkilöstöä. Sodankäynnissä korostettiin liikkuvuutta, hyökkäystä ja tekniikan merkitystä. Irakissa britit olivat yrittäneet jo ensimmäisessä maailmansodassa huoltaa Kut al Amarassa saarrettuja joukkojaan mutta epäonnistuivat. Italialaiset tekivät ensimmäisen merkittävän kokeilunsa vuonna 1927, kun sotilaita pudotettiin laskuvarjolla Cinsellossa lähellä Milanoa. Neuvostoliitossa pyrittiin 1920-luvulla nopeaan teollistumiseen. Se avautui heti kuljetuskoneen ulkopuolella ja vähensi joukkojen hajautumista. Toisaalta oli myös pakko kehittää vallankumouksellisia uusia menetelmiä, koska vanhoisNeuvostoliitolla oli vuonna 1934 yksi maahanlaskuprikaati, neljä moottoroitua maahanlaskuosastoa, 29 maahanlaskupataljoonaa ja lisäksi pienempiä yksiköitä. Tämä koski myös voimistuvaa puna-armeijaa, jonka panssarivaunut, autot ja lentokoneet pohjautuivat läntisiin esikuviin ja laajaan lisenssivalmistukseen ennen kuin perusta Neuvostoliiton omalle suunnitteluja kehitystyölle ja teolliselle massatuotannolle oli riittävän vahva. Vaikka ympärysvaltojen kenraalija amiraalikunnassa esitettiin vuonna 1918 muitakin ideoita sodan nopeaksi lopettamiseksi, kuten laajat maihinnousut saksalaisten selustaan, sota käytiin lopulta katkeraan loppuun hyvin perinteisillä ja kuluttavilla rintamaläpimurroilla. Suunnitelmaa ei ehditty viedä pidemmälle ennen aselevon solmimista 11.11.1918, mutta se osoitti kuitenkin laskuvarjon sotilaalliset käyttömahdollisuudet – toistaiseksi tosin varsin teoreettiset. Siihen olisi tarvittu kaikki brittien raskaat Handley Page -pommikoneet. Yhteiskunnan ja teollisuuden kehittämisessä hyödynnettiin ulkomailta hankittua osaamista ja hankintoja
n Alla britit täyttävät tähystyspalloa lähellä Ypresiä 24.10.1917. 72 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A n Oikealla brittiläisiä Handley Page -pommikoneita länsirintamalla reilu sata vuotta sitten Tom Aitkenin etualalla olevan koneen ohjaamosta ottamassa kuvassa. Vaikka lentokone teki tuloaan, oli tähystyspallojen rooli edelleen tärkeä, ja varsinkin puna-armeija käytti niitä laajasti vielä seuraavassakin sodassa. Kone olisi soveltunut äärettömän huonosti maahanlaskuihin, mutta parempaakaan ei ollut. Koneen vuonna 1918 käyttöönotettu malli 0/400 pystyi ottamaan miehistön, polttoainetankkauksen ja neljän Lewis-pikakiväärinsä lisäksi 907 kilon (2 000 naulan) pommikuorman tai jotakuinkin vastaavan kokoisen kuorman muuta hyötykuormaa, vaikkapa laskuvarjomiehiä varusteineen. Suomalaisillakin oli kokemuksia puna-armeijan tykistön tulenjohtopalloista vielä niinkin myöhään kuin kesältä 1944.. Amerikkalaiset suunnittelivat sodan lopulla juuri näiden raskaiden pommikoneiden käyttämistä laskuvarjopudotuksiin ja ilmakuljetuksiin
Harjoituksen katsottiin onnistuneen sen epäonnistumisista piittaamatta. Ne hypättiin tietysti tähystyspallosta. Vastaava ilmiö oli havaittavissa 1920–30-luvuilla sekä Saksassa että entisellä Venäjällä eli Neuvostoliitossa. Hieman laajempi maahanlaskuoperaatio tehtiin vajaata vuotta myöhemmin, 23.4.1929, kun Termezin kaupungista lennätettiin jo kuudella koneella prikaatinkomentaja T. Paikallistasolla kehitetty aloite ja sitä seurannut onnistunut operaatio sai nyt korkea-arvoisia puolestapuhujia – erityisesti tuolloisen Leningradin sotilaspiirin komentajan Mihail Tuhatševskin, joka oli vuodesta 1928 alkaen ajanut vihollisen selustaan lentokoneilla kuljetettavien ilmakuljetteisten joukkojen perustamista. Ensimmäisenä hyppäsi Venäjän lounaisrintamalla lähellä Tiraspolia 4.5.1917 alikapteeni Sokolov ja hieman myöhemmin pohjoisrintamalla luutnantti (porutšik) Anoštšenko. 73 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 sa oltiin alakynnessä. Huonon sään takia laskeutumisalueelle löysi vain neljä konetta, jotka nekin laskeutuivat 58 minuutin aikana. Tuhatševski ottaa ohjat Nämä kaksi maahanlaskuoperaatiota saivat runsaasti kiitosta Keski-Aasian sotilaspiirin komentajalta P. Tuhatševski ajoi ankarasti hyökkäävää syvän taistelun ajattelua, jossa keskeisessä osassa olivat ilmaja maamekanisoitujen joukkojen sekä tulivoiman yhteistoiminta ja liike. Tuhatševski otti aloitteen käsiinsä, ja esitys johti 16.3.1930 koeluonteiseen taktiseen joukkojen ilmakuljetusja maahanlaskuharjoitukseen, jossa vietiin kuudella TB-1-pommikoneella Novgorogin alueen Šimskin rautatieaseman lähistölle 45 miestä, neljä konekivääriä ja 600 kiloa muuta kuormaa. ratsuväkirykmentin komentajan A. Vaikeakulkuisessa ja erittäin kuivassa maastossa, jossa oli aroa, aavikkoja ja vuoristoa, käytiin pienten yksikköjen liikkuvaa sodankäyntiä pääasiassa keitaiden ja kaivojen ympäristössä. Basmatši-taisteluiden sotanäyttämönä oli koko Länsi-Turkestan sekä osittain Itä-Turkestanin, Persian ja Afganistanin rajaseudut. Vallankumouksellisen sotaopin todellinen kehittäjä oli kuitenkin vähemmän tunnettu Tuhatševskin apulainen Vladimir Triandafillov, joka menehtyi lento-onnettomuudessa heinäkuussa 1931. Pioneerityötä Ensimmäiset laskuvarjohypyt oli hypätty Venäjälläkin jo ensimmäisen maailmansodan aikana. Toukokuun 27. Sotilaallisten maahanlaskujen laajamittainen kokeilu ja käyttö alkoi Neuvostoliitossa 1920ja 30-lukujen taitteessa. Neuvosto-Venäjän tiettävästi ensimmäisen onnistuneen laskuvarjohypyn hyppäsi 23.2.1919 Ahtubassa 850 metrin korkeudelta tähystyspallosta Volgan rannalla laskuvarjoharrastaja Edelstein. Ensimmäinen puna-armeijan sotilaiden ilmakuljetus sotatoimissa tehtiin keväällä 1928 Turkestanin pitkään jatkuneiden Basmatši-kapinoiden (1916– 1934) aikana. Ratsuväkiprikaatin rivimiehistä koostuvan maahanlaskuosaston aseistuksena oli neljä konekivääriä, eikä heillä ollut aiempaa kokemusta lentokuljetuksista. Neuvostoliiton laskuvarjoukkojen alullepanijana voidaan kuitenkin pitää. Borisovin johtama 15 miehen osasto, joka tehtävän suorituksen jälkeen lennätettiin takaisin tukikohtaansa 5.7.1928. Maahanlaskujoukko ”tuhosi” Šegol-joen ylittävän rautatiesillan ja palasi lentokoneillaan tukikohtaansa Gatšinoon Leningradin lähistölle. Dydenkolta, jolta uutiset kantautuivat puna-armeijan ylimmälle johdolle. Šapkinin ja prikaatin komissaarin A. Fedinin johtama 45 miehen joukko Garmin kaupungin lähistölle, missä se tuhosi taistelussa 80 basmatšia. päivänä 1928 lennätettiin kolmella Junkers F 13 -matkustajakoneella eräälle Karakurumin aavikon keitaalle 84
Valmistautuminen joukkohyppyyn saatiin päätökseen 31.7.1930. Minovilla, joka oli saanut esimiehiltään tiukan ukaasin ostaa vain parasta, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin suostua, vaikka hänellä ei ollut minkäänlaista laskuvarjokoulutusta. Kun Minov vieraili ensimmäisen laskuvarjohyppynsä 14-vuotiaana vuonna 1914 suorittaneen ja maailman ensimmäisen onnistuneen aikomuksellisen (omasta tahdosta tehdyn suunnitelmallisen) vapaahypyn vuonna 1919 hypänneen legendaarisen laskuvarjohyppääjän Leslie Leroy Irvinin perustamalla Irvin Airchute Company -laskuvarjovalmistajalla Buffalossa, Minoville ehdotettiin, että hän voisi varmistua tarjottujen laskuvarjojen laadukkuudesta hyppäämällä itse. Käytössä oli 12 laskuvarjoa ja yksi Farman F-62 Goliath -pommikone. Yksittäisten hyppääjien välillä oli kahden sekunnin tauko. Lentokoneilla maahan asti vihollisen selustaan 1930 Minov komennettiin kouluttamaan Moskovan sotilaspiirin 11. White ylipuhui Minovin osallistumaan tarkkuushyppykilpailuihin 7.7.1929 Pamonassa, ja Minov sijoittui kovatasoisesta seurasta huolimatta aloittelijan tuurilla kolmanneksi! Minov luo laskuvarjojoukot Minov palasi Neuvostoliittoon, ja hänet komennettiin vastaamaan koko ilmavoimien laskuvarjokoulutuksesta. Leirin aikana Irvin-varjoilla hypättiin 59 harjoitusja näytöshyppyä sekä kuvattiin Laskuvarjo -koulutuselokuva. Revolvereilla ja käsikranaateilla aseistautuneet miehet pudotettiin yhdellä seitsenpaikkaisella Farman F-62 Goliath -pommikoneella kahdessa erässä 500 metrin korkeudesta 600 x 800 metrin maalialueelle. Keväällä komentajalle P. Harjoitus osoitti kuitenkin sen, että asiamukaisesti koulutettu joukko voi hypätä, laskeutua ja toimia maassa johdetusti, koordinoidusti ja tehokkaasti. Elokuun 2. 74 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A Tuhatševskin sijaan puna-armeijan ilmavoimien prikaatinkomentajaa Leonid Minovia, joka komennettiin vuonna 1929 työmatkalle Yhdysvaltoihin ostamaan tuolloin yksinomaan lentohenkilöstön pelastautumisvälineenä käytettäviä moderneja laskuvarjoja. Minov raportoi leirin onnistuneesta pitämisestä esimiehelleen, puna-armeijan ilmavoimien tuolloiselle. päivänä 1930 samalla alueella lähellä Voronezhin kaupunkia Minovin johtamat 12 laskuvarjosotilasta hyppäsivät neljästä koneesta. Laskuvarjosotilaat aseistautuivat, kokoontuivat yhteen ja valmistivat varustuksensa taisteluvalmiiksi muutamassa minuutissa. Baranoville, ja sai käskyn valmistautua joukkohyppyihin: erikseen laskuvarjoilla pelastautuvien lentäjien sijaan hyppyosaston pitäisi koordinoidusti hypätä aseistautuneena, kokoontua maassa yhteen ja toimia johdetusti taistelevana joukkona. Minov koulutti 30 vapaaehtoiselle laskuvarjohyppyjen teorian, ja harjoitushypyt hypättiin hyppyleirillä lähellä Voronezhin kaupunkia 26.–29.6.1930. lentoprikaatin parhaiten laskuvarjohypyt omaksuneesta lentohenkilöstöstä. Harjoitusta pidetään Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän maahanlaskujoukkojen perustamispäivänä. lentoprikaatin lentohenkilöstöä, joka lensi TB1-pommikoneilla. Todellisuudessa laskuvarjoilla pudotettu osasto ei koostunut laskuvarjosotilaista vaan 11. Kiväärit, kaksi Lewis-pikakivääriä ja muut varusteet pudotettiin laskuvarjoilla kolmesta R-1-tiedustelukoneesta 150 metrin korkeudesta. Minov hyppäsi 13.6.1929 ensimmäisen kerran 500 metrin korkeudesta kuuluisan amerikkalaisen laskuvarjohyppääjän Bart Whiten valvonnassa
lentoprikaatin lentohenkilöstön 11 laskuvarjosotilaan joukko. Osaston kokoonpanoon kuului jalkaväkikomppania, viestija pioneerijoukkueet ja kevyt ajoneuvojoukkue. Pieniä useimmiten enintään konetai pikakiväärillä tai panssarintorjuntakiväärilllä varustettuja tanketteja valmistettiin useimmissa panssarivalmistajamaissa 20-30-luvuilla. Kuukautta myöhemmin A. Tarvittavan lentokentän valn Valmiina tehtäväänsä siellä jossain. Neuvostoliitto nousi 1930-luvulla johtavaksi valtioksi maahanlaskujoukkojen kehittämisessä ja erityisesti joukkojen lukumäärässä. Erillisosastolla oli yhteensä 12 pommikonetta ja 10 kevyttä lentokonetta, joilla maahanlaskuosasto kuljetettaisiin viholliselta vallatulle lentokentälle. Joukko vetäytyi omalle puolelleen anastamallaan kuorma-autolla. päivänä 1930 Leningradin sotilaspiirin Mihail Tuhatševskin johtamissa sotaharjoituksissa yhden osapuolen hyökkäyksen tukemiseksi harjoitusvastustajan selustaan kuljetettiin lentokoneilla jo 155 miehen, 20 auton, 20 sivuvaunullisen moottoripyörän, 44 polkupyörän, 61 konekiväärin ja 10 rekyylittömän DRP-4-tykin osasto. SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 75 kuljetettaville joukoille oli nyt varteenotettava vaihtoehto. Jo maaliskuussa 1931 perustettiin Leningradin sotilaspiirissä erillinen kokeellinen moottoroitu maahanlaskuosasto. Puna-armeijan desantit hyppäsivät usein pitkä ase mukanaan. Korkin johtamissa Moskovan sotilaspiirin sotaharjoituksissa mentiin jo askelta pidemmälle, kun 2.9.1930 tilavammasta ANT-9-pommikoneesta pudotettiin 250 metrin korkeudesta 11. Laskeuduttuaan joukko kokoontui, aseistautui ja marssin päätteeksi teki yllätysiskun harjoitusvastustajan divisioonan esikuntaan kaapatakseen salaisia asiakirjoja. Suomalaiset saivat vastaavia rekyylittömiä aseita saaliikseen Suomussalmella vuosikymmen myöhemmin. Osastolla oli myös raskaampia jalkaväkiaseita, kuten kolme pikakivääriä, neljä raskasta konekivääriä, kaksi 76 mm:n rekyylitöntä tykkiä, neljä kranaatinheitintä ja kaksi T-27-tankettia. Puna-armeija kokeili myös niiden käyttöä maahanlaskujoukkojen tukena, mutta ilmakuljetuslogistiikan puutteellisuus esti toiminnan kehittämisen.. Kuvassa aseet näyttäisivät olevan lähinnä m/91-30 Mosin-Nagant-kivääreitä. Rekyylittömän aseistuksen kehitys jatkui sittemmin Saksassa. Maahanlaskujen suurvalta Kaikkiaan vuoden 1930 aikana punaarmeijassa hypättiin 84 harjoitusja näytöslaskuvarjohyppyä. Maahanlaskuoperaatioilla oli nyt vahva tuki punaarmeijan ylimmän johdon keskuudessa, ja niitä varten koulutettavien erikoisjoukkojen kehittämiselle näytettiin vihreää valoa. n T-27-tanketti oli tyyppiesimerkki ajan vaunuvalmis tusajattelusta. Syyskuun 9
moottoroituun maahanlaskuosastoon kuului kahdesta komppaniasta koostuva laskuvarjopataljoona ja komppanian vahvuinen maahanlaskuryhmä sekä tykkipatteri. Osaavien lentäjien ja erityisesti yölentotekniikan puute kuitenkin rajoitti yhä maahanlaskukykyä.. Prikaatissa oli laskuvarjopataljoonan lisäksi moottoroitu/mekanisoitu pataljoona ja tykistöpataljoona (-patteristo) sekä kaksi laivuetta kuljetuksiin modifioituja pommikoneita ja yksi laivue kevyitä lentokoneita. Maahanlaskujoukkojen kokonaisvahvuus oli yhteensä 10 000 sotilasta. Ilmakuljetuskapasiteettia vahvistettiin perustamalla kuljetuksia varten erillinen lentolaivue. Osastosta muodostettiin maahanlaskuprikaati joulukuussa 1932. Luultavasti perustamista haittasivat vielä tässä vaiheessa materiaalipuutteet. 76 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A taamiseksi muodostettiin pieni laskuvarjoin pudotettava osasto. NEUVOSTOLIITON ILMAKULJETUKSET ja maahanlaskujoukot saivat kunnolliset ja riittävät työjuhdat vasta toisen maailmansodan viimeisinä vuosina, kun amerikkalaiset DC-koneet ja niiden neuvostoliittolaiset lisenssiversiot alkoivat yleistyä. Prikaatin tehtävänä oli kouluttaa kaaderi maahanlaskujoukkoihin ja kehittää joukkojen operatiiviset käyttöperiaatteet. Neuvostoliitolla oli vuonna 1934 yksi maahanlaskuprikaati, neljä moottoroitua maahanlaskuosastoa, 29 maahanlaskupataljoonaa ja lisäksi pienempiä yksiköitä. Lisäksi kaikkiin jalkaväkiarmeijakuntiin ja kaaderidivisiooniin perustettiin pataljoonat, jolloin vuoden 1933 loppuun mennessä oli perustettu 29 maahanlaskupataljoonaa. Seuraavana vuonna maahanlaskujoukkojen määrä kasvoi kovaa vauhtia, sillä maahanlaskuosastot perustettiin Valko-Venäjän, Ukrainan, Moskovan ja Volgan sotilaspiireihin. Neuvostoliitossa maahanlaskujoukkoihin liitettiin jo varhain mekanisoitu ja moottoroitu elementti, kun ne olivat muualla pääosin vain kevyesti aseistettua jalkaväkeä. Leningradin sotilaspiiriin perustettuun 3. Tavoitteeksi asetettiin neljän uuden erillisen moottoroidun maahanlaskuosaston perustaminen, mutta vain yksi niistä perustettiin, sekin Leningradin sotilaspiiriin
Pommikonetta ei oltu suunniteltu joukkojen kuljettamiseen, ja sen joukkojenkuljetuskapasiteetti oli sen kokoon nähden pieni. Yllätystä ja toiminnan nopeuden merkitystä korostettiin. Toisen maailmansodan aikainen kuljetusliitokone oli valmistusmaasta riippumatta tositilanteessa useimmiten kertakäyttötuote, joka pyrittiin valmistamaan niin nopeasti ja edullisesti kuin vain mahdollista. Syvään taisteluun Maahanlaskujoukkojen käyttöperiaatteita kehitettiin 1930-luvulla osana syvän taistelun oppia. Varsinainen laajempi sarjavalmistus alkoi vasta, kun suunnitteilla oli laajempia maahanlaskuoperaatioita. Joukkojen maahanlasku oli mahdollista tehdä laskuTUPOLEV TB-3 -POMMIKONE, joka on osunut laskeutuessaan puihin. Kone saattoi vaurioitua laskussa vihollistulen vaikutuksesta tai olosuhteiden takia, jolloin se ei päässyt enää ilmaan. Ilmakuljetuksessa hajautumisongelma kyettiin välttämään ja joukot olivat nopeammin koossa ja johdettavissa taisteluun. Liitokone näytti olevan vastaus näihin ongelmiin. Laskuvarjopudotuksissa haasteena oli sotilaiden hajautuminen laajalle alueelle, joukkojen kokoaminen ja toiminnan ajoitus. Harjoitusten huipentumana oli vuonna 1935 järjestetty sotaharjoitus Kiovan sotilaspiirissä. Laskeutuminen raskaasti kuormatulla lentokoneella oli kuitenkin riskialtista. Kasvavien maahanlaskujoukkojen etuna oli, että laskuvarjohypyistä muodostui 1930-luvun Neuvostoliitossa eräänlaista kansanhuvia. Alaan liittyvä harrastetoiminta oli vilkasta Komsomolin ja Osoaviakhimin ohjauksessa, jolloin maahanlaskujoukkoihin voitiin värvätä laskuvarjohyppäämisen perusteet hallitsevia asevelvollisia. Maahanlaskujoukkojen pääosin kevyen aseistuksen vuoksi niitä oli käytettävä massamaisesti. Varsinaisia kuljetuskoneita oli vähän. Maahanlaskujoukkojen käyttöön liittyviä teoreettisia pohdintoja ja ohjeita kokeiltiin sotaharjoituksissa, joissa harjoiteltiin keskeisten kohteiden valtaamista ja vihollisen liikkeiden estämistä. Yli 1 000 sotilasta pudotettiin laskuvarjoilla valtaamaan ja varmistamaan lentokenttä, minkä jälkeen kaksi miesvahvuudeltaan kovin kevyttä jalkaväkirykmenttiä (vain 1 765 sotilasta) kuljetettiin lentokoneilla paikalle. 77 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 Teknisiä kokeiluja Samaan aikaan joukkojen perustamisen kanssa kehitettiin laajasti maahanlaskuihin liittyvää tekniikkaa, kuten välineitä tykkien ja ajoneuvojen kuljettamiseksi. Sen mukaisesti taistelu tuli viedä syvälle vihollisen alueelle hyödyntämällä moottoriajoneuvoin mekanisoituja joukkoja, lentokoneita ja maahanlaskuja. Maahanlaskujoukkojen käyttöön tarkoitettujen kuljetusliitokoneiden sarjatuotanto alkoi Neuvostoliitossa kuitenkin vasta 1941, koska liitokoneet sisältävä maahanlaskujoukkojen organisaatiorakenne vahvistettiin vasta marraskuussa 1940. Liitokoneet olivat sekaranteisia (puuta, metallia ja kangasta) sekä nopeita ja halpoja valmistaa tarpeen mukaan, mutta ne eivät kestäneet pitkäaikaista säilytystä taivasalla. Laskeuduttaessa joukoille voitiin tuoda myös kevyitä tykkejä ja jopa panssaroituja ajoneuvoja. varjopudotuksena tai ilmakuljetuksena laskeutumalla vallatulle lentokentälle. Sillä oli mahdollista kuljettaa huomattava kuorma, eikä puurunkoisen, kangaspäällysteisen liitokoneen menettäminen maahanlaskussa ollut verrattavissa raskaan pommitai kuljetuskoneen menetykseen. Maahanlaskujoukkojen määrä kasvoi kuitenkin sellaista vauhtia, ettei siviilissä hyppySA -K U VA. Siksi kaikissa sotaa käyvissä valtioissa liitokoneita valmistettiin vain lentomiehistöjen ja maahanlaskujoukkojen koulutuksen edellyttämä määrä. Pommikoneet eivät olleet ominaisuuksiltaan ihanteellisia maahanlaskuihin. KuhmoSaunajärvi 14.3.1940. Lisäksi modifioitiin käytettävissä olevia pommikoneita (TB-1 ja TB-3) maahanlaskuissa käytettäviksi
Taustalla oli muutakin kuin politiikka ja puhdistukset. Samaan aikaan nähtiin maailmanpoliittisen tilanteen kiristyvän ja haluttiin lisää aikaa varustautumiseen. armeijaan kuului kaksi maahanlaskuprikaatia. Saksalaiset hyppäsivät yleensä ilman pitkää asetta ja hypyn jälkeen oli ratkaisevaa löytää varustekanisterit aseineen.. Myöhemmin koneen neuvostoliittolaisilla moottoreilla varustettu versio sai nimen Li-2. Ilmakuljetuksen haasteet Maahanlaskujen tekeminen sotaharjoitusolosuhteissa ei antanut kaikilta osin oikeaa kuvaa Neuvostoliiton kyvystä maahanlaskujen toteuttamiseen sodassa. Sitä käytettiin myös pommikoneena, ja konetyypillä pommitettiin myös Helsinkiä helmikuussa 1944. Rappiosta sotaan Syvän taistelun opin kehittäminen hiipui suureen terroriin ja upseereiden teloituksiin 1930-luvun lopulla. Ilmavoimien näkökulmasta joukkojen kuljettaminen ei ollut pommikoneiden ensisijainen tehtävä. Kaksi maahanlaskupO SP RE Y SAKSALAINEN laskuvarjojoukkojen luutnantti (Oberleutnant) on juuri päässyt eroon varjostaan ja riisuu hyppyhaalariaan P-08-pistooli ampumavalmiina Ospreyn hienossa piirroskuvassa. Laatokan Karjalassa toimineeseen 15. Oppia niistä toki saatiin. Resurssipula olikin todellinen. Vuonna 1940 Neuvostoliitto otti Romanian vuonna 1918 Venäjältä miehittämän ja itseensä liittämän Bessarabian (pääosiltaan nykyistä Moldovaa vastaava alue) takaisin. Harjoituksiin koneita riitti, mutta sotatilanteessa tilanne olisi toinen. Lopulta Neuvostoliitto hankki lisenssin valmistaakseen yhdysvaltalaisen DC-3-koneen neuvostoversiota PS84:ää, josta valmistettiin myös sotilaskäyttöön sopiva kuljetuskone. Saksassa siviililentoliikenteen Ju-52:ta käytettiin Espanjan sisällissodassa pommikoneena, ja myöhemmin toisessa maailmansodassa se oli Saksan yleisin kuljetuskone. Kun resursseja ei riittänyt, laiminlyötiin kaksi asiaa: harjoittelu ja sotilaslogistiikan kehittäminen. Se näkyi mekanisoitujen joukkojen kehittämisessä kahdella tavalla. Saksalaisten laskuvarjoja maahanlaskujoukkojen alkumenestys oli osin kiistatonta mutta suurelta osin propagandan paisuttelemaa. Myös koko puolustusoppia rukattiin puolustuksellisemmaksi. Niinpä puna-armeijalla oli sodan kynnyksellä suuri mutta verraten huonosti koulutettu reservi vailla sen enempää maassa kuin ilmassa kulkevia riittäviä kuljetusvälineitä ja riittävän osaavia johtajia. Surullisenkuuluisiksi nousseet ilmapommitukset jäivät vaikutukseltaan ja varsinkin sotilaalliselta merkitykseltään huomattavasti toisarvoisemmiksi. Itse asiassa koko Espanjan sisällissodan merkittävin ilmaoperaatio oli saksalaisten ja italialaisten järjestämä ilmasilta Marokon kapinoivien kansallismielisten joukkojen kuljettamiseksi Espanjan emämaahan aivan sodan alussa. Neuvostoliitossa lentoliikenteeseen soveltuvan matkustajalentokoneen kehitystyö ei sujunut odotetusti. Puna-armeijaa oli kehitetty hirveällä kiireellä ja raskain yhteiskunnallisin kustannuksin. Myös talvisotaan osallistui maahanlaskujoukkoja. Joukkojen kuljettamiseen tarvittiin suuri määrä lentokoneita, jotka olivat varsinaisten kuljetuskoneiden vähäisen määrän ja soveltumattomuuden vuoksi raskaita TB-pommikoneita. 78 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A koulutuksen saaneita ollut lopulta kuin pieni osa. Vapaaehtoisen maanpuolustusjärjestön Osoaviakhimin myöntämä Vorošilovin valioampumamerkki tai laskuvarjohyppymerkki teki kantajastaan suositun 1930-luvun nuorisotansseissa. Ei uskallettu ajaa läpi rohkeita kokeiluita sen pelossa, että epäonnistuja saisi syytteen sabotaasista. Raskaita pommikoneita ei riittänyt kuljetustehtäviin. Terrori vaikutti lamauttavasti myös siltä välttyneiden uskallukseen ja innovatiivisuuteen. Kun syitä haettiin hakemalla, sodankäynnin teoriana syvässä taistelussa nähtiin ”liikaa kapitalististen valtioiden vaikutteita”. Niiden vaikutus asevoimien iskukykyyn tulevassa sodassa oli vielä upseeripuhdistuksiakin ankarampi. Saattoi olla, ettei tahtoa tai tarvittavaa taitoakaan maahanlaskujen toteuttamiseen olisi enää ollut. Ne toimivat tavallisen jalkaväen tapaan ja osallistuivat muun muassa tiedustelutehtäviin. Pommikoneet eivät olleet edes ominaisuuksiltaan ihanteellisia maahanlaskuihin: sisätilat olivat ahtaat ja koneesta poistuminen hankalaa, jolloin sotilaiden täytyi kokoontua siivelle ennen hyppäämistä välttääkseen liiallista hajautumista. Neuvostovaltion johdossa nähtiin, ettei maa ollut teknistaloudellisesti vielä kyllin vahva ja edistynyt viemään läpi monia toinen toistaan huikeampia sotilasteknisiä hankkeita. Neuvostoliiton maahanlaskujoukkoja käytettiinkin vuonna 1939 Japanin armeijaa vastaan kevyenä jalkaväkenä
Alla neuvostodesantti Suomen Sotilaan toisintokuvassa. VASEMMALLA saksalaisten maahanlaskujoukkojen työjuhta DFSliitokone. Joukkojen varustamisessa oli kuitenkin huomattavia puutteita, ja esimerkiksi radioita ja ajoneuvoja oli liian vähän, samoin ajanmukaisia kuljetuslentokoneita. Neuvostoliitto kasvatti maahanlaskujoukkojensa määrää, joka oli kesällä 1941 peräti 100 000 sotilasta. Liitokone oli osoittautunut hyväksi keinoksi saada joukot tarkasti koottuna kohteeseen. Ilmavoimien toipuminen raskaista tappioista ja niiden aiheuttamasta moraalin laskusta kesti pitkään. 79 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 rikaatia kuljetettiin noin 170 lentokoneella kesäkuun lopussa 1940 ottamaan haltuun Bolgradin, Izmailin ja Kagulin kaupungit. Kuljetuslentokoneiden vahvuus ei noussut missään vaiheessa sotaa sille tasolle, joka olisi mahdollistanut maahanlaskujoukkojen käytön syvän taistelun oppien mukaisessa laajuudessa. Myös Norjassa maahanlaskujoukot olivat ajoittain taistelussa pahoissa vaikeuksissa. Ongelmana oli saada joukot maassa kyllin nopeasti kokoon ja riittävän tulivoimaisiksi. Kolmas maahanlaskuprikaati oli reservissä, mutta sitä ei käytetty. Kuljetuskoneista oli muutenkin ollut pulaa. Taktisia laskuvarjojoukkojen pudotuksia tehtiin jonkin verran, mutta laajamittaiset maahanlaskuoperaatiot eivät tässä vaiheessa olleet todellinen vaihtoehto. Romanialaiset eivät tehneet vastarintaa, ja alueen miehitys oli näytösluonteinen. Laatu laski, ja saksalaisten maahanlaskuoperaatioiden propagandasuitsutus sokaisi muut maat maahanlaskujen ongelmilta ja epäonnistumisilta. Valtavien tappioiden seurauksena kaikki joukot tarvittiin rintamalle, ja maahanlaskujoukot taistelivat vuoden loppuun saakka pääosin tavallisen jalkaväen tapaan, niin kuin sodan seuraavina vuosina tulisivat taistelemaan suurin osa kaikkien maiden maahanlaskujoukoista… Neuvostoliiton ilmavoimat menettivät sodan alkuvaiheessa tuhansia lentokoneita ja lentäjiä. Todellisuudessa Saksankin ensimmäisistä suurista maahanlaskuoperaatioista maahanlaskut Alankomaihin olivat päätyä katastrofiin, jonka esti vain Alankomaiden nopea romahtaminen ja liittolaisten epäröinti. Merkittävimmät onnistumiset vuonna 1940 olivat saksalaisten maahanlasku liitokoneilla Eben Emaëliin ja Albertin kanavan silloille Belgiassa toukokuussa 1940 ja sitä edeltänyt menestys Tanskassa. Maahanlaskujoukkojen taistelut jalkaväkenä vuonna 1941 eivät poikenneet juurikaan siitä, mitä ne olivat neuvostojalkaväelle yleisemminkin – epätoivoista puolustustaistelua ja Neuvostoliitto kasvatti maahanlaskujoukkojensa määrää, joka oli kesällä 1941 peräti 100 000 sotilasta. Maahanlaskut edellyttivät myös tehokasta hävittäjäsuojaa, joka lojui nyt tuhottuna ympäri Neuvostoliiton lentotukikohtia ja niiden lähiympäristöjä. Eräässä mielessä helikopterin edeltäjä. Nyt niitä ei oikeastaan ollut juuri ollenkaan. Niistä oli organisoitu muun muassa viisi 10 000 sotilaan vahvuista maahanlaskuarmeijakuntaa ja yksi maahanlaskuprikaati. Kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon, joutui puna-armeija käymään puolustussotaa. Pääosa ilmakuljetuksiin edes jotenkuten soveltuvista TB-pommikoneista menetettiin. JA A KK O PU U PE RÄ. Harhaluuloja ja pettymyksiä Saksan hyökkäys lännessä 1940 osoitti laskuvarjojoukkojen mahdollisuudet
Mikä oli näiden joukkojen todellinen osaaminen ja taisteluarvo, onkin toinen kysymys. Esimerkiksi Kiovan saartorenkaassa elo-syyskuussa tuhoutui kaksi maahanlaskuarmeijakuntaa. 80 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A vastahyökkäyksiä, jotka kuluttivat joukot nopeasti loppuun. maahanlaskuarmeijakunta, johon kuului kolme maahann Kaikkien maahanlaskujoukkojen haasteena oli saada riittävästi tulivoimaa mukaan. Saksalaiset pelkäsivät ja neuvostoliittolaiset toivoivat Napoleonin vuoden 1812 sotaretken kaltaista lopputulosta, jossa saksalaiset joutuisivat vetäytymään Neuvostoliitosta välttääkseen tuhon. Kuvassa SSFallschirmjäger-Bataillon 500:n miehet purkautuvat ulos liitokoneestaan 25.5.1944 operaatio Rösselsprungin alussa Jugoslavian Drvarissa. Talvi Neuvostoliiton vastahyökkäys Moskovan edustalla alkoi joulukuussa 1941. Punadesanteilla oli harvoin mukanaan mitään konekivääriä järeämpää. Taktinen menestys saattaisi olla muutettavissa operatiiviseksi ja jopa strategiseksi voitoksi. Liitokoneella joukot saatiin kohteeseen koottuina ja vielä lähes äänettömästi.. Operaatioon varattiin 4. Vielä joulukuun alussa Moskovaa uhanneessa hyökkäyskiilassa olleiden saksalaisjoukkojen saartaminen ja tuhoaminen alkoi näyttää mahdolliselta. Saarrostukseen käytettäisiin maahanlaskujoukkoja, jotka estäisivät saksalaisten perääntymisen hyökkäyksen alta ennen pihtien sulkeutumista. Talven 1941–42 taistelut tulivat osoittamaan, että saksalaiset eivät olleet tällaiseen vaihtoehtoon tarpeeksi heikkoja, eivätkä neuvostojoukot riittävän vahvoja. Tappioista huolimatta uudelleen organisoitujen maahanlaskujoukkojen määrä kasvoi 200 000 sotilaaseen vuoden 1941 loppuun mennessä. Kaikki maahanlaskujoukkoja käyttäneet maat käyttivät liitokoneita aina kun mahdollista. Saksalaisten liian pitkiksi venyneet huoltoyhteydet, Neuvostoliiton surkea infrastruktuuri, täysin kelirikkoon ja talvisodankäyntiin harjaantumaton Wehrmacht ja lopulta Neuvostoliiton vastahyökkäys pakottivat saksalaiset perääntymään Moskovan edustalta, mikä rohkaisi Neuvostoliiton sodanjohtoa yhä kunnianhimoisempiin tavoitteisiin. n Alla: Sodan lopulla myös Waffen SS sai omat laskuvarjojoukkonsa. Syksyllä jäljellä olleet maahanlaskujoukot vedettiin rintamalta ja niiden käyttö oli mahdollista käytännössä vain Stavkan päätöksellä. Perääntymisen seurauksena saksalaisten rintamalinjat olivat siirtyneet keskustan armeijaryhmän molemmilla sivustoilla läntisen rintaman ja Kalininin rintaman hyökkäyksissä
Maahanlasku oli täydellinen katastrofi.. Määrättyjen maahanlaskualueiden löytäminen oli lentäjille pimeyden, sääolosuhteiden ja peitteisen, epätasaisen maaston vuoksi vaikeaa. Joukot oli mahdollista vapauttaa saarroksista, mutta voimat riittivät enää rajoitettuun hyökkäykseen, jossa 49. Prikaatin laskuvarjopudotukset hajautuivat pahoin, ja joukot olivat paikoin kaukana suunnitelluilta toiminta-alueiltaan. Maahanlaskuoperaatio aloitettiin kaikesta huolimatta yöllä 17.– 18.2.1942, ja viikon pituiseksi venyneenä aikana pudotettiin yhteensä reilut 7 000 sotilasta. maahanlaskuarmeijakunnan jäljellä olevat joukot pudotettaisiin saksalaisten selustaan etenemisen nopeuttamiseksi. Voimaa oli liian vähän avoimeen taisteluun, ja toiminta rajoittuikin pääosin häirintäluonteisiksi hyökkäyksiksi pienempiä saksalaisjoukkoja ja huoltokuljetuksia vastaan. Ilmalogistisen kyvyn puute osoittautuisi jälleen kohtalokkaaksi. Käytettävissä olevalla kapasiteetilla oli mahdollista kuljettaa vain yksi pataljoona kerrallaan. SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 81 laskuprikaatia. Lennot etummaisilta kentiltä keskeytettiin. Joukot ja tarvikesäiliöt hajaantuivat jälleen laajalle alueelle. Lopulta noin 5 000 son Neuvostodesantti hakee maaliaan tarkka-ampujakiväärillään Suomen Sotilaan toisintokuvassa keväällä 2016. Maahanlaskun merkitys jäi lähinnä moraaliseksi. kaartin ratsuväkiarmeijakunnan, 8. Maahanlaskua rajoitti edelleen voimakkaasti kuljetuskoneiden vähäinen määrä, yhteensä enää vain 64 konetta. Tilanne muuttui neuvostojoukkojen kannalta kriittiseksi. Vastahyökkäyksillä saksalaiset saartoivat 1. maahanlaskuprikaatista hyppäsi, niistäkin huomattava osa putosi saartorenkaan ulkopuolelle saksalaisten hallussa olevalle alueelle ja tuhottiin. armeija hyökkäisivät kaakosta ja 4. kaartin ratsuväkiarmeijakunnan hyökkäys kaakosta saavuttaisivat saksalaisten selustaan maahan lasketut joukot parin kolmen päivän kuluessa. 29. Kuljetuskoneiden ja maahanlaskualueiden suojaksi luvattujen hävittäjien määrä supistui sadasta yhdeksääntoista! Lisäksi tiedustelutiedot saksalaisjoukoista ja niiden sijainnista olivat puutteellisia. Ilmenneiden ongelmien vuoksi suunnitellusta, koko 4. Liian vähän, liian myöhään Maahanlaskun toteuttaminen kohtasi heti alussa huomattavia vaikeuksia. armeijan joukkoihin helmikuun lopulla. Maahanlaskujoukkojen osaksi tuli Neuvostoliitossakin taistella pääosa sodastaan tavallisen jalkaväen tavoin. Prikaatin viimeistä pataljoonaa ei enää pudotettu. Ilmahyökkäyksissä tuhottiin myös tärkeitä polttoainevarastoja. Helmikuun alkuun mennessä 8. maahanlaskuarmeijakunnan pudotuksesta luovuttiin ja maahanlaskut keskeytettiin. 29. Tärkeänä tavoitteena oli katkaista saksalaisten huollolle ja joukkojensiirroille elintärkeä Moskovan–Varsovan valtatie. Kuljetuskoneita oli tarpeeseen nähden liian vähän, vain 61 lentokonetta, joista 22 vanhentunutta TB-3-tyyppiä. Samaan aikaan saksalaisten puolustus alkoi tiivistyä, eivätkä neuvostojoukot onnistuneet katkaisemaan strategisesti tärkeitä Vjazman ja Smolenskin välisiä rautatieja maantieyhteyksiä saatikka etenemään Vjazmaan. Tämän seurauksena maahanlaskuihin kuluisi huomattavan pitkä aika. Aika olisi ratkaisevaa, niin kuin maahanlaskuoperaatioissa aina. Maahanlaskun kaikki oleelliset edellytykset – aika, ilmaherruus ja hyvät tiedustelutiedot – puuttuivat. armeijan joukot saivat yhteyden 39. armeijan hyökkäys idästä ja 1. armeija joutui saarroksiin, ja sille päätettiin nyt kuljettaa vahvistukseksi maahanlaskujoukkoja. Alun perin operaatioon varattujen kuljetuskoneiden määrä oli enää 12, ja lentotoiminta vaikeutui huomattavasti. Maahanlaskuhyökkäys aloitettiin 27.1.1942, kun pataljoonan vahvuinen osasto pudotettiin valmistelemaan 8. Vjazma 1942 Kalininin rintaman kahden armeijan hyökkäys pohjoisempana Rzhevin alueella oli myös tyrehtymässä. maahanlaskuprikaatin 3 000 miehestä 2 000 oli pudotettu saksalaisten selustaan, mutta joukkojen suuren hajautumisen vuoksi niistä vain noin tuhat sotilasta oli koossa. Neuvostojoukkojen onneksi saksalaisten kenttäarmeijan liikkuvuus oli heikentynyt talviolosuhteissa, ja surkeisiin lentokenttäoloihin ja talveen tottumaton Luftwaffekaan ei kyennyt antamaan maahanlaskuarmadalle täyttä vastusta. Kohdealueen löytäminen oli vaikeaa, ja vain 300 sotilasta 204. maahanlaskuprikaatin ja 33. armeijan neljä divisioonaa. ja 50. maahanlaskuprikaatin pääosan seuraavana yönä alkavaa maahanlaskua. Suunnitelmien mukaan 33. Saksalaiset saivat nopeasti tiedon maahanlaskuista, ja ilmavoimat otti kohteekseen Neuvostoliiton kuljetuskoneiden käyttämät lentokentät Kalugan alueella, jolloin useita kuljetuskoneita tuhoutui ja vaurioitui. Ongelmaa pahensi, ettei pudotusalueiden merkitseminen radiomajakoilla onnistunut, vaan merkintään käytettiin nuotioita
Asiaa pahensi joukkojen vajavainen koulutus, osaamattomuus ja kokemattomuus. Samalla muodostettaisiin edulliset lähtökohdat omalle hyökkäykselle. Nyt puna-armeija menetti hävityssä taistelussa parasta ainestaan. Toimintakuntoisia radioita oli vähän, eikä yhteyttä 50. n Harvinainen kuva neuvostoliittolaisesta Kolesnikov-Tsipin KTs-20 (??-20) -liitokoneesta siellä jossain itärintamalla. Tavoitteena oli tuhota ratsuväkiarmeijakunta, maahanlaskujoukot ja alueella toimivat partisaanit. Tehtävä oli resursseihin nähden kohtuuton. Tuho Maahanlaskujoukkojen hyökkäykset Moskovan–Varsovan valtatien katkaisemiseksi epäonnistuivat, ja maaliskuun alkuun mennessä joukkojen vahvuus oli laskenut 2 500 sotilaaseen tappioiden ja sairauksien seurauksena. Maahanlaskujoukoilla oli käytettävissään vain kevyitä tukiaseita, kuten kranaatinheittimiä ja panssarintorjuntakivääreitä. Saksalaisilla oli tukenaan lentokoneita, tykistöä ja panssarivaunuja.. Toukokuun loppupuolella saksalaiset aloittivat operaatio Hannoverin, johon osallistui seitsemän talvitaisteluissa pahoin kulunutta divisioonaa ja suojajoukkoja, yhteensä vain määrävahvuisen divisioonan voimat eli noin 18 000 miestä. Tästä huolimatta 4. Kesäkuun alussa ratsuväki ja maahanlaskujoukot saivat luvan murtautua saarroksista. Vain osa tarvikesäiliöistä löydettiin, ja niissäkin osa tarvikkeista oli rikkoutunut. Tilannetta pyrittiin parantamaan täydennyspudotuksin. maahanlaskuarmeijakuntaa vahvistettiin vielä 19.4.1942 pudottamalla sille yli 600 sotilasta lisää. Ensimmäisen viikon aikana saksalaiset ottivat yli 5 000 vankia ja noin 4 000 neuvostoliittolaista kaatui. Saksalaisten tappiot olivat noin 500 kaatunutta ja 1 500 haavoittunutta. Saksalaisten joukkojen puolustus tukeutui alueen kyliin ja teihin, ja niillä oli toimiva huolto. Vain pieni osa selviytyi kesäkuun lopulla neuvostojoukkojen linjoille. TAK TIIKK A & TEKNIIKK A 82 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 tilasta saatiin koottua, mutta yllätysetu oli menetetty. Saksalaisten useat hyökkäykset maalis-huhtikuun aikana heikensivät saarroksissa olleiden neuvostojoukkojen tilannetta ja käytännössä estivät niiden vapauttamisen saarroksista. Touko-kesäkuun vaihteessa 1942 saarrettujen neuvostojoukkojen avuksi pudotettiin varmaan tuhoon vielä yli 4 000 sotilasta. Joukot olivat väsyneitä ja kuluneita, ja niiden huoltotilanne oli kauniisti sanottuna heikko. Sama ilmiö nähtäisiin myös muiden maiden maahanlaskujoukoissa ja oli jo nähty vuotta aikaisemmin saksalaisten katastrofissa Kreetalla keväällä 1941. Saksalaisilla oli tukenaan lentokoneita, tykistöä ja panssarivaunuja. Vaikka neuvostomaahanlaskujoukkojen laatu oli jo keväällä 1942 laskenut vähintäänkin kirjavaksi, oli kyse kuitenkin keskimäärin puna-armeijan parhaasta jalkaväestä, miehistä, joista olisi saanut hyviä aliupseereita ja valioluokan jalkaväkitaistelijoita äärimmilleen venyneille puolustuslinjoille. Joukkoon liittyi partisaaneja ja heidän perheitään. Neuvostoliiton sodanjohto halusi estää saarrettujen joukkojen tuhoutumisen ja sitoa saksalaisten joukkoja vaikeuttaakseen mahdollista uutta hyökkäystä kohti Moskovaa. armeijaan ollut eikä tullut
Valtaosalle amerikkalaisista maahanlaskujoukoista maahanlasku Normandiaan jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi, ja loppusota taisteltiin kevyenä jalkaväkenä vastustajan laskuvarjojoukkojen tavoin. Syksyllä 1943 hyisen joen yli mentiin kuitenkin millä päästiin. Keväällä 1943 perustettiin 20 uutta maahanlaskuprikaatia, joita koulutettiin tuleviin operaatioihin. 83 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 Kesä 1942 – kaikki joukot rintamalle! Kesällä 1942 akselivaltojen hyökätessä kohti Kaukasusta ja kohtaloaan Stalingradissa Neuvostoliiton maahanlaskujoukot organisoitiin jälleen uudelleen. Sota oli lähestymässä kulminaatiopistettään, mutta Neuvostoliitto oli vedetty äärimmilleen, ja erityisesti oli pulaa osaavista koulutetuista joukoista. Kolmas kaartin panssariarmeija ja 1. Syksyllä 1942 perustettiin kahdeksan uutta maahanlaskuarmeijakuntaa, joista organisoitiin joulukuussa 10 kaartin maahanlaskudivisioonaa. Maahanlaskujoukot oli siis käytettävä siellä, missä joukkoja eniten tarvittaisiin. Lopulta sillanpääasemaa päätettiin laajentaa kolmen prikaatin maahanlaskuilla. Vuonna 1944 lentoja oli enimmillään 900 yössä. kaartin ratn Laskuvarjojoukot ovat ottaneet yhteen, ja mahdollisesti saksalaisille laskuvarjojääkäreille tai muille Saksan ilmavoimien maajoukoille kuulunut Kübelwagen on päätynyt amerikkalaisten käsiin. FR A N Ç A RE U TE RS U S N AT IO N A L A RC H IV ES . Perustetut 10 maahanlaskuarmeijakuntaa muutettiin kaartindivisiooniksi, ja maahanlaskuprikaateista muodostettiin jalkaväkiprikaateja. Puna-armeija törmäsi taas sen merkittävimpään puutteeseen, riittämättömään logistiseen resurssiin, joka oli Neuvostoliiton ongelmana ja operoinnin rajoitteena aina vuoteen 1944, jolloin Yhdysvaltojen valtava materiaalinen tuki ja saksalaisten heikentyminen käänsi asetelman lopullisesti puna-armeijan eduksi. Pelkästään Valko-Venäjälle tehtiin keskimäärin 150 lentoa joka yö vuosina 1942–43. kaartindivisioona taistelivat Stalingradissa. Esimerkiksi maahanlaskuarmeijakunnista perustetut 37., 39. armeijan etummaiset osat etenivät joelle. Joukot koulutettiin – jälleen vähiä resursseja tuhlaten – maahanlaskuoperaatioihin, mutta niitä käytettiin rintamalla jalkaväkenä ensin luoteisrintamalla talvitaisteluissa 1942–43, ja myöhemmin suurin osa taisteli keskisen rintaman joukoissa osallistuen muun muassa Kurskin taisteluun ja sitä seuranneeseen saksalaisten takaa-ajoon kesällä ja syksyllä 1943. Maahanlaskujoukoille alun perin suunnitellut tiedusteluja häirintäluonteiset tehtävät vihollisen selustassa alkoivat vuodesta 1942 siirtyä voimakkaasti kasvavalle partisaaniliikkeelle. ja 13. Huomattava osa kuljetuslentokoneista lensi huoltokuljetuksia partisaaniosastoille, vei niille täydennyksiä ja asiantuntijoita ja evakuoi paluulennoilla haavoittuneita. suväkiarmeijakunta saavuttivat Dneprin yöllä 21.–22.9.1943, ja seuraavana päivänä myös 40. Yli virran Syksyllä 1943 Neuvostoliiton joukot etenivät nopeasti kohti Dnepriä. KU VA N VÄ RI TY S: TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G. Tarvittavan ylimenokaluston puuttuminen esti joenylityksen suuremmin voimin. Pääosa niistä tehtiin kevyillä U-2ja R-5-kaksitasoilla. Joukkojen Maahanlaskujoukoille alun perin suunnitellut tiedusteluja häirintäluonteiset tehtävät vihollisen selustassa alkoivat vuodesta 1942 siirtyä voimakkaasti kasvavalle partisaaniliikkeelle. Syksyyn mennessä prikaateista oli perustettu kuusi uutta kaartin maahanlaskudivisioonaa. Kärkijoukot ylittivät virran ja muodostivat Bukrinin sillanpään. Näiden ylijohdon reservistä perustettujen joukkojen merkitys Kaukasuksen ja Stalingradin puolustukselle oli huomattava
Katastrofin siemenet oli kylvetty jälleen. prikaatille tarkoitetun tehtävän. Tiedustelu – yksi maahanlaskun tärkeimmistä elementeistä – oli epäonnistunut, aivan kuten niin useiden maahanlaskujen osalla kävi toisessa maailmansodassa Kreetalta Market Gardeniin… Kuolema Dneprillä Edeltävät tiedustelulennot maahanlaskualueille oli peruttu huonon sään vuoksi. Osa tarvikkeista jouduttiin jättämään kentille, ja joukkojen jakoa kuljetuskoneisiin jouduttiin muuttamaan. Maahanlasku oli täydellinen katastrofi, mutta 4 500 desanttia pudotettiin ennen kuin operaatio keskeytettiin. Joukkojen ja lentokoneiden keskittäminen lähtökentille viivästyi rautateiden ruuhkautumisen ja huonon sään vuoksi. 84 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 TAK TIIKK A & TEKNIIKK A tehtävänä oli muodostaa syvä puolustusvyöhyke sillanpään suojaksi ja torjua saksalaisten hyökkäykset sitä vastaan. Tietojen puuttuessa operaation johto ei ollut tietoinen saksalaisten joukkojensiirroista Dneprin länsipuolelle. Panssarimiinat ja lapiot jätettiin kuljetuskapasiteetin säästämiseksi pois, koska hyökkäyksen Dneprin yli odotettiin saavuttavan maahanlaskualueet nopeasti. Seuraavien päivien aikana tappiot kasvoivat noin puoleen vahvuudesta. Joukoille ei ehditty antaa selkeitä käskyjä tai kuvaa tehtävistä ja tilanteesta. Lisäksi koneisiin otettiin huonon sään vuoksi suunniteltua vähemmän kuormaa. Ilmakuljetuskapasiteetti asetti jälleen rajoitteita, vaikka koneiden määrä oli huomattavasti suurempi kuin talvella 1941–42. Kolmas ja 5. Tuleva operaatio suunniteltiin huolellisesti, mutta toteutus epäonnistui jo alkuvaiheessa. Saksalaisten arvioiden mukaan noin 700 laskuvarjosotilasta kaatui ja yli 200 otettiin vangiksi operaation ensimmäisen vuorokauden aikana. Pahin takaisku operaatiolle oli kuitenkin oleellisesti muuttunut vihollistilanne. Kuljetuskoneiden tankkaamisessa oli ongelmia. Punadesantin Kreeta Suunnitelmia ja joukkojen tehtäviä muutettiin, ja koko maahanlaskuoperaation alkua siirrettiin vuorokaudella. kaartin maahanlaskuprikaati pudotettaisiin ensin ja vielä siirtymässä ollut 1. Yksittäin pudotusalueelle saapuvat kuljetuskoneet antoivat saksalaisille tilaisuuden keskittää torjuntaa, mikä lisäsi sen tehoa. Tuloksena oli teurastus, kun pääosin yksittäin jonomuodossa lentävistä kuljetuskoneista purkautui sotilaita saksalaisten joukkojen yläpuolella. Tappioita lisäsi myös suuri hyppykorkeus, kun lentäjät pyrkivät väistämään torjuntatulta, joten laskeutuminen maahan kesti pidempään. Kolmas kaartin maahanlaskuprikaati sai alun perin 1. Monilta lentäjiltä puuttuivat kuitenkin pimeällä ja huonossa säässä muodostelmassa lentämiseen tarvittava koulutus ja lentokokemus, eivätkä välineetkään olleet parhaat mahdolliset. panssaridivisioonan joukkoja, aivan kuin tulisi käymään länsiliittoutuneiden maahanlaskulle vuotta myöhemmin Alankomaiden Arnhemin ympäristössä. Vielä pari päivää aikaisemmin puolustus oli ollut heikko, mutta operaation alkaessa maahanlaskualueille oli juuri siirtymässä 19. Määrä ei kuitenkaan riittänyt kaikkien joukkojen maahanlaskuun yhdellä kertaa, ja joukot oli vietävä kohdealueilleen useana perättäisenä aaltona. Sotilaita ei ollut koulutettu edes kätkemään laskuvarjoaan maahantulon jälkeen, joten saksalaiset tiedustelukoneet löysivät nopeasti suurimmat pudotusalueet, joille vastatoimet keskitettiin. Myöskään pääjoukon edellä pudotettavia opastajaryhmiä ei jostakin syystä käytetty. kaartin maahanlaskuprikaati myöhemmin. Hyppääjät joutuivat Ilmatorjuntatykkien ja konekiväärien tuleen, ja maahan saakka päässeitä jahtasivat puolitelavaunut ja jalkaväki. Suunniteltua lentojen määrää ei saavutettu, ja noin kolmannes ensimmäisenä yönä kuljetettavista joukoista jäi lähtökentille, vaikka joukkoja kuljetettiin maahanlaskualueille kolmessa peräkkäisessä aallossa. Kuljetuslentokoneita oli käytettävissä nyt 180 ja lisäksi 35 liitokonetta pommikoneiden hinaamina. n Amerikkalaiset Waco-liitokoneessaan matkalla tehtäväänsä. Sen sijaan, että maahanlaskualue olisi ollut suunniteltu 10 x 14 kilometriä, joukot hajautuivat yli 30 x 90 kilometriä suuruiselle alueelle. Yhdysvallat panosti paljon maahanlaskujoukkoihin, joiden käyttö jäi kuitenkin hyvin vähäiseksi maahanlaskujoukkona. Ne olisivat selvittäneet tilanteen pudotusalueilla, merkinneet ne soihduilla tai nuotioilla ja ottaneet radioyhteyden pääjoukkoon. Hajautuminen johtui muun muassa huonosta näkyvyydestä mutta myös lentäjien kokemattomuudesta ja heikosta suunnistustaidosta sekä puutteellisesta pimeälentotekniikasta. Nämäkin huippukoulutetut ja valikoidut miehet taistelivat valtaosan sodastaan jalkaväkimiehinä. Maahanlaskujoukkojen käyttöön oli varauduttu jo ennalta. Suuremmissa muodostelmissa lentämällä ja hyppäämällä selviytymismahdollisuudet olisivat olleet todennäköisesti paremmat. Osa lentäjistä keskeytti ja palasi kuormineen takaisin. Jokainen olisi ollut taatusti hyvä vähintään normaalijalkaväen aliupseerina.. Aikataulu oli tiukka. Maahanlaskuoperaatio alkoi illalla 24.9.1943 reilu 75 vuotta sitten, mutta vaikeudet jatkuivat
Toisaalta myös maahanlaskujoukkojen toimintaympäristö oli kehittynyt haastavammaksi, koska vastustaja pystyi johtamaan ja siirtämään joukkojaan maahanlaskuoperaation neutralisoimiseksi entistä nopeammin ja tehokkaammin. Fenix-lintu Dneprin maahanlaskuoperaatiosta tuli Neuvostoliiton maahanlaskujoukkojen Kreeta. kaartin panssariarmeijan 150 kilometriä Bukrinin sillanpäästä pohjoiseen, ja se hyökkäsi lopulta Dneprin yli Ljutezhin sillanpään kohdalla marraskuun alussa 1943. Hyökkäys Bukrinin sillanpäästä ei näyttänyt enää mahdolliselta, ja suunnitelmaa muutettiin. Neuvostoliiton suurhyökkäykseen Laatokan Karjalassa osallistui 37. Sodan lopun ilmakuljetukset olivat samalla kuin välähdys Neuvostoliiton maahanlaskujoukkojen tulevista vuosista kylmän sodan vuosikymmeninä. Maahanlaskujoukkoja oli taisteluissa myös Suomen suunnalla. A Combat History of Soviet and Russian Airborne Forces, 1930-1995. Operaatioiden tarkoituksena oli pakottaa mikadon antautumiskäskyä vastustavat japanilaiskenraalit antautumaan ja riisumaan joukkonsa aseista. U.S. Osprey Publishing, 2016. kaartin panssariarmeijaan tai 40. Lisää aiheesta: Zaloga, Steven. Forczyk, Robert. Neuvostojoukkojen suurhyökkäys Dneprin yli kilpistyi saksalaisten tiivistyvään puolustukseen. Se epäonnistui pahoin, ja sen seurauksena Stavka menetti kiinnostuksensa operatiivisten maahanlaskujen toteuttamiseen. The Soviet Airborne Forces 1928–1945. Kaikkiaan Neuvostoliiton kokemukset maahanlaskujoukkojen käytöstä toisessa maailmasodassa olivat samankaltaiset kuin muissa konfliktiin osallistuvissa maissa. Thompson, Leroy. Kaikki toistivat siis samoja virheitä. Panssarintorjuntakivääreillä ei ollut enää syksyllä 1943 riittävää tehoa saksalaisten uusimpiin vaunutyyppeihin. Puna-armeija onnistui saksalaisten huomaamatta siirtämään 3. Kohteina eivät olleet lentokentät vaan niiden vieressä sijaitsevat varuskunnat ja komentokeskukset. Presidio Press, 1995. kaartin armeijakunta, johon kuului kolme kaartindivisioonaksi muutettua maahanlaskudivisioonaa. Vaikka kehityssuuntana oli muuttaa maahanlaskujoukkoja jalkaväeksi, myös uusien joukkojen perustaminen jatkui. armeijaan. 85 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 Selviytyneet maahanlaskujoukot muodostivat kymmeniä erillisiä ryhmiä, joilla ei ollut radioyhteyttä Dneprin itäpuolella oleviin 3. Lisäksi maahanlaskuoperaation puutteellinen toteutus tai omien joukkojen etenemisen tukemisen epäonnistuminen saattoi johtaa koko maahanlaskuosaston tuhoutumiseen. Joukoilla ei ollut lapioita kaivautumiseen, jolloin kunnollisten puolustusasemien rakentaminen oli käytännössä mahdotonta. Merriam Press, 2015. Inside The Blue Berets. Vain ensimmäisessä operaatiossa käytettiin maahanlaskujoukkoja, ja kaikissa muissa saksalaisen vuoden 1940 mallin mukaisia järeämmin aseistautuneita rynnäkköpioneerijoukkoja. The Dnepr 1943, Hitler´s eastern rampart crumbles. Ratkaisu maahanlaskujoukkojen alhaiseen taistelukestävyyteen ja liikkuvuuteen kehitettiin vasta 1970-luvulla.... Maahanlaskujoukkoja käytettiin koko loppusodan ajan pääasiassa jalkaväkenä ja pieniin taktisiin maahanlaskuihin. Unfilled Promise. Maahanlaskujoukot ovat tasokkaan ja kalliin erikoiskoulutuksen (laskuvarjo-, sissija tiedustelukoulutus) saanutta kevyesti aseistettua ilmakuljetteista jalkaväkeä, jonka rivimiehet olisi ollut jälkikäteen arvioiden suursodassa kustannustehokkaampaa kouluttaa tavallisen jalkaväen aliupseereiksi. Samoin olivat tehneet jo sitä ennen saksalaiset, ja tähän ratkaisuun päätyivät sodan lopulla myös amerikkalaiset, britit ja itse asiassa japanilaisetkin. Myös ilmatorjuntakaluston laatu ja määrä oli kehittynyt. 1920ja 1930-lukujen ajatusmalli siitä, että yhdet ja samat maahanlaskujoukkojen yksiköt tekisivät monia maahanlaskuoperaatioita, kariutui suursodan karuun arkeen, jossa maahanlaskujoukot yleensä kuljetettiin lentokoneilla, liitokoneilla tai pudotettiin laskuvarjoilla tositilanteessa sen yhden ainoan kerran, minkä jälkeen ne taistelivat liian kevyesti aseistettuna jalkaväkenä kuukausitai vuosikaupalla. kaartinarmeijaan käytettäväksi rintamalla hyökkäystehtäviin. Glantz, David. Campaign 291. Command Staff Army and General College, Fort Leavenworth, 1984. The Soviet Airborne Experience. Ratkaisu maahanlaskujoukkojen alhaiseen taistelukestävyyteen ja liikkuvuuteen kehitettiin vasta 1970-luvulla laskuvarjopudotteisten kuljetusja rynnäkköpanssarikaluston, itseliikkuvan tykistön sekä uusien tehokkaiden jalkaväen ilmatorjuntaja panssarintorjunta-aseiden muodossa. Loppukesällä 1944 perustettiin kolme kaartin maahanlaskuarmeijakuntaa, jotka organisoitiin myöhemmin maahanlaskuarmeijaksi, mutta liitettiin kuitenkin vuoden lopulla 9. Loppuhuipennus Neuvostoliiton ilmakuljetuksissa nähtiin elokuussa 1945, kun Neuvostoliitto Mantšurian suurhyökkäyksensä 9.–20.8.1945 päätteeksi pakotti japanilaisjoukot rauhaan Mantšuriassa, Mongoliassa, Kiinassa ja Koreassa kuljettamalla suurimmillaan muutaman sadan sotilaan joukkoja suoraan japanilaisten lentokentille tulitauon solmimisen jälkeen. Jonnekin olivat unohtuneet juuri neuvostoliittolaisten jo 1930-luvulla kehittämät rekyylittömät aseet… Sillanpää ja joen ylityskohdat olivat saksalaisten tykistön ulottuvilla, joten lisäjoukkoja joen yli saatiin vain vähitellen ja suurin tappioin
. Perustuslakivaliokuntaa kuullaan varmasti useammastakin syystä, mutta Suomen Sotilaan käsityksen mukaan perustuslain kanssa ristiriidassa ovat ainakin esitys suurten lippaiden muuttamisesta luvanvaraisiksi aseen osiksi ja niin kutsutun grandfathering clausen soveltaminen takautuvasti 12.6.2017 alkaen. ASEET 86 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 Aselaki valiokuntakäsittelyyn Ampuma-asedirektiivin kansallinen täytäntöönpano on siirtynyt eduskunnassa valiokuntakäsittelyyn. Onhan jokaisen sotilaan osattava käyttää henkilökohtaista asettaan, ja omaehtoinen harjoittelu parantaa tätä taitoa ilman, että se maksaa yhteiskunnalle mitään. TEKSTI: JUHA SÄRESTÖNIEMI • KUVAT: PASI LINDROOS. Puolustusvaliokuntaa asia koskettaa ensisijaisesti Suomen EU:lta neuvotteleman reserviläispoikkeuksen vuoksi, sillä reserviläisten oma-aloitteinen ampumaharjoittelu nähdään tärkeänä osana Suomen puolustuskykyä. Varsinaisen esityksen käsittelee ja eduskunnalle jättää hallintovaliokunta, mutta vasta kuultuaan puolustusvaliokuntaa ja perustuslakivaliokuntaa
Jukka Kopra sanoi henkilökohtaisesti soittaneensa EU:n komissioon kysyäkseen reserviläispoikkeuksesta. Maanpuolustuskiltojen liiton puheenjohtaja Marko Patrakka kertoikin heidän puhuttaneen sisäministeriä työryhmän toiminnasta kesäkuussa. Toukokuinen esitys oli maanpuolustusväelle kuin ämpärillinen kuraa suoraan kasvoille. Esityksessä oli tuotu paljon sellaisia tiukennuksia, joista ei ollut minkäänlaista puhetta kuulemisten ja neuvottelujen aikana, vaikka työryhmä korosti sidosryhmien osallistumista prosessiin. Tehtävän myötä Jukka Kopra totesikin: ”Virkamieskunnassa on nähtävissä turhan kuuliainen näkemys Brysselin mielenliikkeitä kohtaan.” Ylikuuliaisuus Brysselin suuntaan tuli esille useissa kohdissa mutta räikeimmin reserviläispoikkeuksessa. 87 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 T oukokuussa 2018 lausuntokierrokselle jätetty esitys on muuttunut maanpuolustusjärjestöjen mielestä parempaan suuntaan mutta ei tarpeeksi. Jokainen työryhmän jäsen sai tehtäväänsä oman eduskuntaryhmänsä täyden tuen. Työryhmä otti tehtäväkseen asiaan perehtymisen ja esityksen arvioimisen rinnakkaisesti virkamiestyöryhmän kanssa. Nähtävästi silloinen esitys oli kuitenkin niin merkittävä ylilyönti virkamiestyöryhmältä, että siihen heräsivät kaikki. Vastaus kuului: ”Suomi tekee niin kuin Suomi haluaa, maanpuolustus on jokaisen maan oma asia.” Suomen virkamiesten näkemys näytti kuitenkin olleen toinen, joten jumppa jatkui. Kansanedustaja Jukka Kopra (kok.) kertoi, että jopa eduskunnassa kohistiin aiheesta, kun asetetut poliittiset tavoitteetkin olivatkin vesittymässä. Varmistuakseen sisäministeriön ymmärryksestä aiheeseen Jukka Kopra oli aktiivinen toimija myös harrastusammunnan (mukaan luettuna reserviläisammunnat) ymmärryksen lisäämisessä sisäministeriössä. Hän pyysi avukseen Suomen Sotilasta, ja yhteistyössä kutsuimme sisäministeri Kai Mykkäsen (kok.) ja hänen erityisavus. Työryhmään kuuluivat Jukka Kopra (kok.), Mikko Savola (kesk.) ja Reijo Hongisto (sin.). Jukka Kopran aloitteesta hallituspuolueet keräsivät työryhmän, jonka tavoitteena oli ottaa aselain valmistelu tiukempaan poliittiseen ohjaukseen
Uusien ehtojen myötä he eivät välttämättä sitä saisi, mikä johtaisi aseen pakkolunas...miksi Suomi pyrkii kansallisilla tulkinnoilla tiukentamaan aselakia direktiivin vaatimuksia ankarammaksi... Kuitenkin tämän jälkeen poliisi on myöntänyt toista vuotta lupia olemassa olevan lain mukaisesti. 88 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 ASEET tajansa Titta Andersson-Bohrenin tutustumaan ampumaharjoitteluun eräälle sisäampumaradalle Helsingin keskustassa. n Maanpuolustuskiltojen liiton puheenjohtaja Marko Patrakka esittelee itselataavien aseiden toimintaperiaatetta sisäministerille ja hänen seurueelleen.. Tässä tullaan suurella varmuudella luomaan ihmisistä rikollisia tahattomasti tai tietämättään. Mikä edelleen kaihertaa. Koulutuksesta mainittakoon, että päivän parhaan tuloksen ampui sisäministerin erityisavustaja Titta Andersson-Bohren. Ampuma-aserikos on kuitenkin niin vakava rikos, että se sulkee esimerkiksi useita turvallisuusalan ammatteja kyseisen yksilön ulottumattomiin. Maanpuolustuskiltojen liiton puheenjohtaja Marko Patrakka ja Firearms United Finlandin puheenjohtaja Mikko Pesonen allekirjoittavat Suomen Sotilaan listauksen edelleen ratkaisemattomista ongelmista direktiivin mukaisen lainsäädännön säätämisessä Suomessa. Lisäksi suurten lippaiden muuttuessa kielletyiksi aseen osiksi niiden pois kerääminen ilman korvausta on EU-sopimusten, perustuslain ja yleisen länsimaisen oikeusvaltion periaatteiden – erityisesti omaisuuden suojan – vastaista. Mikäli tällaisen tuomion saa tietämättömyyden tai ymmärtämättömyyden vuoksi, on se kohtuutonta. Suuret lippaat Esineen, joka ei ole aikaisemmin ollut aseen osa ja joita on maassamme jopa satoja tuhansia, muuttuminen yhdessä yössä luvanvaraiseksi on todella ongelmallista. Kouluttaja totesikin hymyillen tuloksen olevan hyvin yleinen, sillä naiset kuuntelevat paremmin annettuja ohjeita ja siksi myös onnistuvat paremmin. Mikäli esitys hyväksytään sellaisenaan, joutuisivat 12.6.2017 ja tulevan aselain voimaantulopäivämäärän välillä aseluvan saaneet hakemaan uudelleen lupaa omistamalleen aseelle. Kouluttajana tilaisuudessa toimi Maanpuolustuskiltojen liiton puheenjohtaja Marko Patrakka, jolla on useiden vuosien kokemus aseiden ja ammunnan kouluttamisesta niin reserviläisille, harrastajille kuin viranomaisillekin. Näin tietysti täytyykin olla, sillä poliisin tulee noudattaa olemassa olevaa lakia eikä mahdollisia tulevia. 2. 1. Takautuva lainsäädäntö Niin sanotun grandfathering clausen, eli vanhojen lupien jatkumisen osalta, päivämääräksi on asetettu direktiivin hyväksymispäivämäärä 12.6.2017
Ylimääräistä ja turhaa työtä muutenkin resurssipulasta kärsiville viranomaisille ja heidän palkkansa maksaville veronmaksajille. Suomessa on noin 1,5 miljoonaa aselupaa. Näin ollen erityisesti pistooleissa reserviläispoikkeuksen laajentaminen kaikkiin sotilaiden henkilökohtaisiin aseisiin paikkaisi suoraan Puolustusvoimien sodan ajan materiaalivajausta samalla, kun reserviläisten aseosaaminen pysyy laajana. Miten se mahtaa suhtautua vaikkapa yli sata vuotta vanhoihin Mauserja Parabellum-pistooleihin, joihin saa irrotettavan perän. Näin kaiketi perustuslakikin sen määrittelisi. 4. Harrastuneisuuden osoittaminen Esityksen mukaan harrastuneisuus pitää osoittaa tai näyttää toteen viiden vuoden välein, jotta aselupa pysyy voimassa. SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 89 tusmenettelyyn. Onkin siis mielenkiintoista, että rauhallisia ja lainkuuliaisia suomalaisia halutaan taas ajaa tiukempaan kontrolliin kuin eteläeurooppalaisia aseen omistajia. On siis vain pitkiä aseita ja pistooleja, taittoperillä tai ilman. Oudoksuntaa on herättänyt yleensäkin se, miksi Suomi pyrkii kansallisilla tulkinnoilla tiukentamaan aselakia direktiivin vaatimuksia ankarammaksi, kun useimmissa EU-maissa toimitaan päinvastoin ja pyritään tekemään aseharrastus, ammunta, asekeräily, metsästys ja vapaaehtoista maanpuolustusta tukeva ampumaharjoittelu jatkossakin mahdollisimman helpoksi ja tarkoitustaan vastaavaksi aseturvallisuutta vaarantamatta.. Nämä aseet tulisivat esityksen mukaan kokonaan kielletyiksi (paitsi ehkä reserviläispoikkeuksella). Suomessa ei tämän asian suhteen ole tunnettuja ongelmia, joten byrokratian lisääminen on vain ajan ja rahan tuhlausta. Tämä tarkoittaisi sitä, että viranomaisten ja harrastuksen todentajien pitäisi käsitellä 822 lupaa joka päivä, tai jos asiaa hoidetaan vain arkisin, niin 1 500 lupaa päivässä. Aseen alkuperäinen käyttötarkoitus tai ulkonäkö ei ole heille merkittävä asia, vaan pelkästään tehtaan ilmoittama aseluokka. Lisäksi Puolustusvoimilla on nimenomaisesti vajausta pistooleissa, joita ei nykyisinkään riitä kaikille, joiden tehtävään se kuuluisi. 3. Vaikka virkamiehiä asian hoitamiseen palkattaisiin lisääkin, niin harrastusryhmillä ei tällaista mahdollisuutta ole. Heidän lakinsa ei ota kantaa muuhun kuin aseen pituuteen. Malta ja Italia ovat tosin keksineet kiertää direktiiviä omassa aselaissaan. Kategoriassa on muun muassa CZ Scorpion ja sitä vastaavat aseet, joita on Suomessa sekä pistooliluvalla että muu ase -luvalla poliisipiiristä ja lupaviranomaisesta riippuen. Monet muut EU-maat, esimerkiksi Itävalta, soveltavat asiassa kansallisen lain voimaantulopäivämäärää eivätkä direktiivin hyväksymispäivämäärää. Tähän ”ongelmaluokkaan” on laitettu taittoperäiset aseet, kiinnitettävällä olkatuella olevat aseet ja muut sellaiset aseet, jotka on nähty vaarallisen näköisiksi. Osa menettäisi lupansa siksi, että kukaan ei ehdi käsitellä hänen asiaansa. Lisäksi harrastuneisuuden osoittaminen on vaikeaa yksin omilla maillaan metsästäville tai sellaisille henkilöille, joilla on mahdollisuus harjoitella ampumista yksityisillä ampumaradoilla, vain pari esimerkkiä mainitaksemme. Tietyin varauksin avoimeksi ongelmaksi voidaan laskea myös direktiivin A8-luokka. Reserviläispoikkeus vain pitkille aseille Tämä lienee virkamiestyöryhmän omia näkemyksiä edelleen, sillä ei ole mitään perustetta rajata reserviläispoikkeusta vain pitkille aseille
KIR JAT 90 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018
Joitakin minulle tuntemattomia kirjoja tai tutkimuksia oli maailmalta kyllä löytynyt, mutta arkistomateriaali oli käytännössä sama, mikä on ollut olemassa ja tutkijoiden käytettävissä jo 1960-luvulta lähtien ensin Sota-arkistossa ja nyttemmin Kansallisarkistossa. Kirjan teksti ei ole viileän tutkijan kynästä vaan monin paikoin aivan jotakin muuta. Aikaisempi tutkimus on Swanströmin mukaan luonut kuvan puhtoisista taistelijoista, mutta totuus on siis toisenlainen. TEKSTI: KARI KUUSELA. Swanström on itsensä mukaan nyt ensimmäinen, joka murtaa tämän myytin. Petyin. Ennakkopuffit kertoivat, että nyt on uusien lähteiden perusteella löytynyt totuus suomalaisista SS-miehistä ja se on synkkä. Alkupuolella sana fasisti esiintyy niin tiheään, että aioin jo tympääntyneenä jättää tekstin lukemisen sikseen. Yleisluonnehdintana Swanströmin kirjasta voi aluksi todeta, että se ei ole mikään yleisesitys suomalaisten SS-miesten historiasta vaan HAKARISTIN RITARIT André Swanström Suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset . Ilmeisesti vain yhteysupseerina toimineen papin Ensio Pihkalan henkilökohtainen päiväkirja vuodelta 1941 on tässä teoksessa uutta. Toistolla ehkä pyritään siihen, että sana liimautuisi suomalaisten SS-miesten kylkeen, vai onko tutkijan ollut vaikea suhtautua objektiivisesti ilman myönteisiä tai kielteisiä tunnemyrskyjä tutkimuskohteeseensa. 91 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 P aljon etukäteisjulkisuutta saanut, ennestään ainakin minulle tuiki tuntemattoman tutkijan teos on vihdoin käsillä ja arvioitavissa. Oma kiinnostukseni uusiin lähteisiin oli suuri ja luinkin ensimmäisenä lähdeluettelon. He palvelivat pahamaineista SS-järjestöä pimeyden ytimessä ja syyllistyivät sotarikoksiin, jos Swanströmin omasta tekstistä muutamaa huippukohtaa lainataan. Aikaisempi tutkimus, etunenässä 1960-luvulla professori Mauno Jokipiin kynästä syntynyt laaja tutkimus, joka julkaistiin osuvalla nimellä Panttipataljoona, on kuulemma tietoisesti peitellyt ikäviä asioita, vaikka lähteet olisivat olleet käsillä
Kun edelliset oli pidetty viimeksi 1939 ja jälkimmäiset 1936, niin SS-vapaaehtoisista korkeintaan noin joka kymmenennellä oli ollut mahdollisuus äänestää. SS-värväys oli yksi osa Neuvostoliiton vastapainoksi Saksalta tukea hakevaa ulkopolitiikkaa. Jos pohdimme hetken vuoden 1941 Suomea, niin oliko parikymppisillä SS-miehillä tai sellaisiksi pyrkineillä joitain poikkeuksia lukuun ottamatta oikeasti jokin puoluekanta ja olivatko he edes kovin perillä kotimaan tai vaikkapa Saksan politiikasta. 92 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 KIR JAT keskittyy muutamiin asiakokonaisuuksiin ja esittelee eräitä SS-miehiä. IKL oli tuolloin eduskuntapuolue, ja sillä oli saman verran kannatusta kuin monella nyky-Suomen pienemmällä puolueella, joihin suhtaudutaan ihan asiallisesti. Valtion hankkeesta oli kuitenkin todellisuudessa yksiselitteisesti kyse. IKL eli Isänmaallinen Kansanliike niissä varmastikin esiintyy tiheään, kuten tutkija on laskenut, mutta tarkoittaako se todellakin sitä, että kyseinen SS-vapaaehtoinen olisi ollut fasisti. Teksti harhautuu välillä kovin kauas SS-aihepiiristä, muun muassa Isänmaaliseen Kansanliikkeeseen (IKL) ja körttiläisyyteen. Kirjassa jää nimittäin huomiotta vapaaehtoisten ikärakenne, josta pienellä laskutoimituksella olisi huomannut, että hyvin pieni osuus oli koskaan edes äänestänyt. K irjansa alkupuolen Swanström käyttää sen todistamiseen, että suomalaisten SS-miesten valtaosa oli fasisteja. Valtio muun muassa mahdollisti asevelvollisten miesten lähdön antamalla sen tapahtua. Eduskuntavaaleissa äänioikeus oli tuolloin 24 vuotta ja kunnallisvaaleissa 21. Vapaaehtoisten värväytymisajankohdan tilanne vaan oli sellainen, että tällainenkin puolue oli, mutta sen kannattajien tai nuo kolme kirjainta paperiin piirtänen SS-vapaaehtoisen nimeäminen fasistiksi ei ole tiedettä, varsinkin kun termi jää määrittelemättä. Kirjan teksti ei ole viileän tutkijan kynästä…. Swanströmille ei näytä olevan kovin selvää, että koko SS-hanke oli Suomen valtion ulkopoliittinen manööveri, ei minkään SS-kansanliikkeen aikaansaannos, kuten hän antaa ymmärtää. Valtiovalta lupasi, että palvelus Saksassa kuittaisi suorittamattoman varusmiespalveluksen kotimaassa. Lähteenä hän käyttää palvelussitoumuksia, joissa on kysytty puoluekantaa. Suomalaiset eivät siis mistään ideologisesta syystä alkaneet hakeutua saksalaisten palvelukseen, vaan valtio pystytti värväysorganisaation. Historiassa tulisi ainakin pyrkiä tarkastelemaan menneitä aikoja siten, että ihmisten valintoja ja päätöksiä yritetään tarkastella sen tiedon ja käsitysten valossa, mikä aikakauden ihmisillä on voinut olla. Nuorimmat kaksi kolmannesta miehistä eivät olleet edes suorittaneet varusmiespalvelustaan. Huomiotta jää, että SS-mieheksi haluava on varmasti pohtinut, mitä paperiin laittaa, jotta esiintyisi mahdollisimman edullisessa valossa ja pääsisi mukaan. Moni muisteli jälkikäteen lähteneensä, kun oli mahdollisuus saada hyväpalkkaista työtä ulkomailta ja vielä välttyä asepalveluksesta Suomessa. Värväys tehtiin kylläkin monimutkaisemmaksi ja muka salaiseksi käyttämällä siviilejä. Elettiinhän ulkopoliittisesti vaarallisia vuosia, ja kaikkia provokaatioita haluttiin välttää. Värvärit ovat myös näin kehottaneet kirjoittamaan, siitä on SS-miesten kertomuksia. Jälkimmäisten joukossa on kaksi pappia, ja SS:n suhdetta uskontoon käsitellään myös laajasti, missä näkynee Swanströmin tausta kirkkohistorian dosenttina. Valtiovalta halusi pysyä virallisesti siitä irti
93 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 SS-vapaaehtoisilla ei kovin monella liene ollut tietoa siitä, mitä SS tai Waffen-SS tarkoitti. Swanströmin hyökkäys – häntä itseään oman arvioni mukaan paljon ansioituneemman tutkijan – Mauno Jokipiin kimppuun on outo. Itse tuntemistani lukuisista entisistä ja valtaosin edesmenneistä SS-miehistä eräät olivat kertomansa mukaan vasta ollessaan laivalla menossa Saksaan kyselleet, mitä nuo kirjaimet tarkoittavat. Oli siis täysin loogista pistää suomalaiset SS-miehiksi, ja se oli ideologisestikin saksalaisen systeemiin sopivaa, värväys oli meneillään muun muassa Tanskassa, Norjassa ja Alankomaissa. Varsinaisia sotarikoksia hän ei ole löytänyt silloin, eikä yksikään vakavasti otettava tutkija ole sellaisia kyennyt osoittamaan sen jälkeenkään. Ei ollut Wikipediaa, josta katsoa... Se, miksi suomalaiset sijoitettiin Waffen-SS:ään ei kirjasta selviä, vaikka asia toki on tunnettu. T oisin kuin Swanströmin hyökkäyksestä voisi arvata, Jokipiin Panttipataljoonassa on kerrottu sivukaupalla saksalaisten pahanteoista ja sotarikoksista yleensä ja myös Wiking-divisioonaa sivunneista tai sen riveissä palvelleiden tekosista erityisesti. Jokipii ei siis ole peitellyt mitään, mutta ei ole todellakaan suoTeesit jäävät kyllä kirjassa olevalla todistusaineistolla ja lähteillä todistamatta.. Ennen Swanströmiä kukaan tutkijana esiintyvä ei ole sellaista edes väittänyt. Kirjoittaja maalailee Jokipiille hyvin aikaisin syntynyttä positiivista kiinnostusta SS-aihepiiriin ilman oikeastaan yhtään todellista lähdettä ja spekuloi sillä, että Jokipii olisi jättänyt tahallisesti ikäviä asioita pimentoon. Organisaatiosta nimeltä Waffen-SS ei Suomessa juuri kukaan ollut värväysajankohtana kuullutkaan, eikä sitä värväyksen yhteydessä liene juurikaan esitelty. On vaikea kuvitella, että jokin toinen taho olisi tällaisen aihepiirin tutkimusta tuolloin rahoittanut. Se, että Veljesapu rahoitti ja Jokipii tutki ja kirjoitti, tarkoittaa myös sitä, että Swanströmillä on ollut käytettävissään aikaisemman tutkijan keräämä laaja arkistoaineisto, jonka pohjalta spekuloida. Saksassa oli päätetty, että Wehrmacht eli normaalit asevoimat sai kutsuntojen kautta alokkaansa, kansallissosialistisen puolueen yksityisarmeija Waffen-SS joutui tyytymään vapaaehtoisiin ja ulkomaalaisiin. Suomalaisten ero näihin edellä mainittuihin maihin oli kuitenkin siinä mielessä suuri, että Suomi ei ollut Saksan miehittämä maa. Swanströmin ajatus, että suomalaiset hakeutuivat SS-miehiksi fasistisen maailmankatsomuksensa takia, ei yksinkertaisesti ole totta. SS-miehistä monet olivat 60-luvulle tultaessa kohonneet omilla kyvyillään eri tahoilla asemiin, joista käsin rahoituksen järjestäminen oli mahdollista. Taustana nähdään muun muassa se, että entisten suomalaisten SS-miesten yhdistys Veljesapu ry rahoitti Jokipiin tutkimusta, joka ajallisesti kesti useamman vuoden. Normaali suomalainen oli lähinnä sanomalehtitietojen, radion ja kuulopuheiden varassa. Valtio olisi halunnut lähettää miehet Saksan kenttäarmeijan riveihin, mutta saksalaiset eivät siihen suostuneet, koska ulkomaalaiset vapaaehtoiset haluttiin ohjata SS:n riveihin. Suomalaistenkin osalta Jokipii on kertonut sen, mitä todella tuolloin 60-luvulla tiedettiin. Hyökkäystä tietysti helpottaa se, että Jokipii on edesmennyt eikä pysty puolustautumaan. Useimmat tapauksen tulivat julkisuuteen heti sodan jälkeen, ja ne käsiteltiin silloin
Swanströmin tekstinsä lähteeksi mainitsema kolmas Parlandin lehtiartikkeli Kansan Uutisissa vuonna 1988 ei väitteestä huolimatta sisällä yllättäen tästä teloituksesta enää mitään. Sama asia tulee esiin monen niin kutsutun ”divisioonan miehen” henkilökohtaisissa päiväkirjoissa ja muisteloissa, joten havainto ei ole uniikki ja ollut tiedossa vuosikymmeniä. Yksiselitteisiä todisteita tai lähteitä hänellä ei lopultakaan ole. Uschana palvelus jatkui suomalaispataljoonan kolmannessa komppaniassa komppanian komentoryhmässä taistelulähettinä ja tulkkina. Toinen nimi toki on Wilhelm, mutta yhdessäkään asiakirjassa tai muussa lähteessä ei Parlandin käyttämää kaksoisnimeä ole. n Olavi Karpalo.. Lisäksi Parland kirjoittaa koko ajan Kaj-Wilhelm Laurellista, vaikka kyseisen henkilön oikea nimi on Kai Laurell. Vasabladetin vuoden 1988 jutussa Laurell antoi käskyn kuudelle suomalaiselle ja saksalaisille ampua 300 juutalaista, vuoden 1989 jutussa taas Laurell ja kuusi muuta suomalaista on saanut käskyn ampua 600 juutalaista. Divisioonan miehet olivat joukko suomalaisia kokeneempia sotilaita, jotka laitettiin yksittäisinä miehinä Wiking-divisioonan riveihin jo kesällä 1941, erotuksena ”pataljoonan pojista”, jotka olivat yleensä alkujaan nuorempia ja tulivat rintamalle yhtenäisenä joukkona vasta puoli vuotta myöhemmin, vuodenvaihteessa 1941–42. 94 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 KIR JAT malaisten sotarikoksista kertonut siitä yksikertaisesta syystä, että hän ei ole sellaisia löytänyt. Kurssi pidettiin 1.2.–31.7.1943, ja sitä edelsi muutaman viikon Vorbereitungslehrgang, valmistava osuus. Swanströmin logiikka näyttää olevan vastaava kuin aiemmin Heikki Ylikankaalla eli se, että koska saksalaiset tekivät pahoja tekoja ja SS-miehet tekivät erityisen pahoja tekoja ja suomalaiset olivat SSmiehiä, niin heidänkin on täytynyt tehdä pahoja tekoja. Logiikka on siis kovin samanlainen kuin natsien, jotka perustelivat juutalaisten syyllisyyttä suunnilleen kaikkeen pahaan maailmassa lähes yhtä kyseenalaisin ajatuskuluin ja syy-seuraussuhtein. Kriegs-Junker-Lehrgangille SS-Junkerschule Tölziin. Saman vuoden syksyllä hän syyllistyi maanpetokseen loikkaamalla saksalaisten puolelle, mistä hän palasi Suomeen Saksan hävittyä sodan toukokuussa 1945. Alueella oli ja on yhä vain pieniä kyliä, joista ei ole koskaan raportoitu juutalaisten massamurhista. Swanström ei ole tätä tukevaa lähdettä löytänyt eikä sen kertojaa tai kuulijoitakaan pystynyt tavoittamaan, koska kaikki ovat kuolleet. Pahikset myyvät, ja kansallissosialismi on arkkipahaa. Swanströmin lähdekritiikki jää kuitenkin pahasti kesken. Tämä viittaa siihen, että Laurellin saksan kielen taito oli poikkeuksellisen hyvä, ja se saattaa olla syynä myös hänen komentamiseensa upseerikouluun eli 9. SS-Rottenführeriksi (korpraali) hänet ylennettiin 11.6.1941, eli miltei heti Saksaan saapumisen jälkeen, ja SS-Unterscharführeriksi (Uscha, alikersantti) jo 15.6.1941. Kirjeen lause ei todista muuta kuin sen, että Karpalo on tiennyt saksalaisten surmaavan itärintamalla juutalaisia. Kun nyt tiedetään, että suomalaispataljoona lähti autottomana vietetyn kesän 1942 jälkeen ajamaan divisioonaansa kiinni 10.8., niin tässä hyökkäysvaiheessa Laurell on siis ehtinyt olla mukana parisen viikkoa, mille ajalle mihinkään muuhun käytettävissä olevaan lähteeseen tallentumaton massateloitus voisi loogisimmin sijoittua. Hän on kuitenkin selvittänyt asianosaisten kantakorteista, että tapaaminen on ollut mahdollinen, kaikki kun palvelivat samalla suunnalla. Esimerkiksi käy hyvin julkisuudessakin jo käsitelty SS-mies Olavi Karpalon kirje, jossa mainitaan juutalaisten ampuminen. Laurell valmistui sittemmin sangen hyvin arvosanoin SSUntersturmführeriksi (vänrikki), mutta kotiutettiin muiden samalla kurssilla olleiden mukana Suomeen, jossa hän palveli vänrikkinä ja joukkueenjohtajana 15. prikaatissa silloin, kun edellä esitetyn keskustelun väitetään tapahtuneen. Myöhemmin Laurellin ura jatkui Päämajan Ulkomaanosaston käskemänä kesällä 1944 saksalaisten kanssa yhteistoiminnassa Saksassa ja Suomessa. Laurell oli pataljoonan poikia, palvellut lyhyen aikaa Suomen asevoimissa talvisodassa, mutta kokemusta ei ilmeisesti ollut riittävästi suoraan siirtoon Wikingdivisioonan riveihin. Swanströmin kohutussa teoksessakaan uusia tapauksia ei ole enempää kuin kaksi, ja niidenkin lähteet ovat todella heiveröiset. M inulle uusi ja ilmeisesti julkisuudessa laajemmin tuntematon ”sotarikos” on peräisin Swanströmin löytämistä Vasabladetissa vuosina 1988 ja 1989 toimittaja Mark Parlandin kirjoittamista jutuista, joiden mukaan vaasalaissyntyinen Kai Laurell olisi vänrikkinä jouluna 1943 Syvärillä tunnustanut toiselle suomalaiselle sotilaalle antaneensa käskyn teloittaa 300 juutalaista. Kai Laurellin osalta tarkistin hänen SS-palveluksensa kyseisen organisaation henkilöasiakirjoista, jotka minulla on omassa arkistossani kopioina käytettävissä. Ylennykset ovat tulleet poikkeuksellisen aikaisin eli jotakin saksalaisten huomiota kiinnittävää hänessä on ollut, ehkä toiminta tulkkina. Tätä ennenhän suomalaispataljoona ja Laurell sen mukana olivat olleet asemasodassa, sitä seuranneessa levossa ja lyhyellä koulutusjaksolla oikeastaan keskellä ei mitään. Kun pataljoona oli Saksassa koulutuksessa, marssilla rintamalle junassa tai Kirjeen lause ei todista muuta kuin sen, että Karpalo on tiennyt saksalaisten surmaavan itärintamalla juutalaisia. Ihmiset kaipaavat monimutkaisiin ongelmiin helppoja vastauksia. Rintamalta Laurell lähti jo 27.8.1942 ja oli Berliinissä 3.9. J os ajatellaan, että suomalaispataljoonassa komppanian komentoryhmän lähetti ja alikersantti oli siinä asemassa, että hän saattoi käskeä satojen juutalaisten teloittamisesta, niin tämän on täytynyt tapahtua pataljoonan rintamalle tulon eli tammikuun 1942 ja Laurellin upseerikurssille lähdön eli saman vuoden elokuun lopun välillä. Tällainen tietysti myy hyvin. Vajaan vuoden välein julkaistuissa jutuissa on siis sangen merkittävä ero
95 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018
Suomalaispataljoona oli talven ja kevään 1942 kuitenkin Mius-joella hiljaisessa asemasodassa seudulla, jossa on vaikea nähdä tuollaisten juutalaismäärien kokoamisen edes olleen mahdollista. Myös hänen toimintansa SS-miehenä sodan lopussa, kun Suomen ja Saksan suhteet olivat jo katkenneet, on hämärän peitossa ja n Kai Laurell.. Joukko kärsi kovia tappioita, ja siitä olisi ollut vaikea irrottaa pientäkään osaa suuren ihmisjoukon teloitustehtävään. Jos tällaista olisi tapahtunut, niin siitä olisi jokin jälki jäänyt myös muiden suomalaisten muistikuviin tai päiväkirjoihin. Tuolloin Laurell oli jo oppimassa upseeriksi. Laurell oli käytännössä rivimies ja kulki muun joukon mukana, esimiestensä kontrollissa. 96 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 KIR JAT kun Laurell oli upseerikurssilla, niin silloin tällainen teloitus tuskin oli mahdollinen. Kesän 1942 pataljoona vietti organisaatiotaan muuttaen ja koulutuksessa Mokryi Jelantsikissa rintaman takana ja odotti uusia autoja. Kenttäpapit eivät SS-organisaatioon normaalisti kuuluneet. U skonnon suhde SS-aatemaailmaan on kiinnostava, koska siitä ei meillä juurikaan ole kirjoitettu. On hyvin vaikea nähdä, että suomalaispataljoona olisi törmännyt tuollaisiin juutalaismääriin ja sen jäseniä olisi osallistunut näiden surmaamiseen koko taistelujakson aikana. Näitä hän todella mainitsee muutaman, mutta mittakaava jää huomiotta. Lauri Törni liitetään aina SS-aihepiiriin ja spekuloidaan sen vaikutuksella hänen sotilasuraansa ja niin poispäin, vaikka herra vietti itse asiassa SS-joukoissa vain jokusen viikon Saksassa kesällä 1941 eikä saanut käytännössä koulutusta olleenkaan tai tehnyt mitään. Pidänkin erittäin epätodennäköisenä, että tuollainen teloitus olisi tapahtunut ja Laurellilla olisi ollut mahdollisuus sellainen käskeä. Kansallissosialismi suhtautui muidenkin sosialististen liikkeiden tavoin aatteena kielteisesti kristinuskoon. Kyseessä oli taistelujoukko, jota käytettiin vieläpä taistelun painopistesuunnalla. Olen käyttänyt tähän pohdintaan pitkän pätkän tätä kirjoitusta, koska Swanströmin olisi tämä pohdinta pitänyt tehdä jo omassa tekstissään. Olisivatko muut suomalaiset edes totelleet. Kun ne saatiin, pataljoona lähti divisioonansa perään kohti Kaukasusta, jossa käytiin kiivaita taisteluita ensin hyökkäysvaiheessa ja talven 1942–43 mittaan peräännyttäessä. Jos jokin juutalaisten teloittamiseen liittyvä juttu on Syvärillä jouluna 1943 kantautunut kahden upseerin keskustelusta kolmannen henkilön korviin ja hän on sitä 40 vuotta myöhemmin muistellut, niin todennäköisempää on, että kyseessä on jokin Laurellin kuulema juttu kesältä 1941, mutta tapahtuma, jossa hänellä ei ole ollut mahdollista olla itse mukana. Eipä tainnut olla, eli kyllä tässä erikoisuudesta on ollut kysymys. Kahden suomalaisen papin mukanaolo SS-asepuvussa kääntyy Swanströmin logiikassa kuitenkin päälaelleen, se ei olekaan erikoisuus, kuten aikaisemmin on mainittu, vaan muitakin oli. Törnin SS-palvelus oli siis erittäin lyhyt, ja hänen roolinsa olematon. Jos kirjasta poimitaan joitakin minua häiritsevä pätkiä, niin eräs on kaikkien suomalaisten SS-aihepiiristä kertovien tekstien Törni-syndrooma. Waffen-SS:n riveissä palveli suurimmillaan samanaikaisesti noin 900 000 miestä, eli jos SS-pataljoonassa palvelleiden alkuaan yhteensä noin 800 suomalaisen SS-miehen mukana oli miltei koko ajan pappi, heitä olisi pitänyt olla yli 1 100 koko organisaatiossa
Toinen asia on tämä pakonomainen tarve liittää keskitysleirit aina mukaan ja pohtia, tiesivätkö esimerkiksi suomalaiset SS-miehet niistä. Olisiko niin, että tälläkin kertaa on kyseessä pelkästään raflaavin väittein tehty kirjan markkinointi. Aikamoista vihapuhetta taisi esiintyä niin Yleisradion kuin suurten päiväja aikakauslehtien julistuksissa. Ei se heitä osasyyllisiksi tee. Swanströmin kirjan tulo markkinoille syksyllä 2018 viittaa enemmän isänpäiväja joulumyyntiin kuin siihen, että mitään todellista olisi löytynyt. Tavallaan hauska yksityiskohta tekstissä on sivulla 96, kun Suomen Sotilaan numeron 21/1941 kansikuvaa moititaan liian kansallissosialistiseksi. Jos jotakin todella mullistavaa olisi tulossa, niin valtioneuvoston kanslian asettaman SS-projektiryhmän jäsen Swanström tuskin olisi ”vajaata” teosta päästänyt markkinoille. Tosin hyvin se tulee varmasti myymään. Varmasti jotkut olivat jotakin nähneet, kuulleet tai lukeneet, mutta mitäpä sitten. Toisin kävi monelle muulle fasistiseksi syytetylle julkaisulle, eivätkä tuolloisen valtamediankaan asenteet pekkapeitsineen varsinkaan jatkosodan alussa oikein tahtoisi täyttää nyky-arvomaailman mukaista käsitystä poliittisesti korrektista kielenkäytöstä. Tapa on viime sotiin liittyvissä teksteissä nykyään valitettavan yleinen. Varikosta siis oli kyse, sillä sitä SSHauptzeugamt on, ei Swanströmin ”sotatarvikekeskus”. Kannen lisäväriä ei valittu nimenomaan tähän numeroon erikseen. Valtioneuvoston käynnistämä virallinen tutkimus suomalaisten SS-miesten mahdollisesti tekemistä sotarikoksista on tätä kirjoitettaessa kesken, eikä minulla siis ole tietoa sen tuloksista. Uscha Väinö Länsisalmen osalta Swanström kirjoittaa ”keskitysleiripalveluksesta”, vaikka hän työskenteli rintamapalvelukseen kelpaamattomana vähän aikaa varikolla Oranienburgissa, jossa työvoimana oli ilmeisesti myös keskitysleirivankeja. Lehden numero oli omistettu SS-teemalle ja kannessa oli kuva SS-pataljoonan valatilaisuudesta lokakuulta. Swanströmin kirjaa on julkisuudessa hehkutettu SS-myytin murtajana. Pääteesit ovat suomalaisten SS-miesten valtaosan fasistisuus ja suomalaisten syyllistyminen sotarikoksiin itärintamalla. Teesit jäävät kyllä kirjassa olevalla todistusaineistolla ja lähteillä todistamatta. Jostain ihmeen syystä Suomen Sotilas sitten oli sodan loputtua yksi niistä isänmaallisista medioista, jonka lakkauttamista ei edes vaadittu. Sodan päätyttyä moni lehti lakkautettiin juuri vedoten liialliseen kansallismielisyyteen tai fasismiin, vaikkei näin olisi edes ollut. Suomen Sotilas oli kuitenkin lehtenä ensin mustavalkoinen, ja sitten otettiin mukaan yleensä yksi lisäväri, joka oli sotavuosina yleensä punainen tai sininen. Arvostelu: Kari Kuusela André Swanström, Hakaristin ritarit Suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset ISBN: 9789523004498 Sivumäärä: 300 n Suomen Sotilaan 21/1941 kansi, joka Swanströmin mukaan on liian kansallissosialistinen, koska siihen on valittu liikkeen värit. Se oli punainen suurimmassa osassa sotavuosien lehtiä. Suomen Sotilasta ei edes vaadittu lakkautettavaksi, ja se onkin ilmestynyt jo sata vuotta. SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 97 enemmän huhupuhetta kuin tutkittua tietoa. Swanströmin silmään pistänyt kansikuva on suomalaisen SS-pataljoonan valatilaisuudesta 15.10.1941 Gross-Bornista.. Kovia väitteitä esitetään, mutta ne jäävät spekulaatioiksi
Valtioneuvoston kanslia antoikin pikaisesti Kansallisarkistolle tehtäväksi selvityksen tekemisen, ja julkistamista odotetaan lähiaikoina. ”Suomalaisista SS-miehistä suuri osa oli fasisteja” . HAASTATTELU: KARI KUUSELA. 98 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 KIR JAT André Swanström: Suomalaisten SS-miesten mahdollinen osuus juutalaisten massamurhiin itärintamalla vuosina 1941–1943 on ollut jo vuoden verran esillä yhdysvaltalaisen Simon Wiesenthal Centerin vaadittua tasavaltamme presidentiltä Sauli Niinistöltä kansallista selvitystä suomalaisten SS-miesten mahdollisista sotarikoksista
Kultainen keskitie on kaikissa hyveissä hyvä ohjenuora.. Suurin uutuus on varmastikin kirjassa esille tuotu suomalaisten SS-miesten poliittinen profiili, se oli laitaoikeammalla kuin mitä tähän asti on ajateltu. 99 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 V altioneuvoston kanslian asettaman SS-projektiryhmän jäsenen André Swanströmin Hakaristin ritarit julkaistiin 17.10.2018, ja jo ennen tätä sen keskeisiä väittämiä, kuten sitä, että suomalaiset SS-miehet syyllistyivät sotarikoksiin ja surmasivat juutalaisia, oli julkaistu eri lehdissä usein melkoisen kritiikittömissä arvioinneissa. Osalle isänmaallisuus oli IKL-henkistä, osalle maltillisempaa ”kokoomuslaista” isänmaallisuutta. Lehti lähestyi kirjan tekijää, ja keskustelun tuloksena syntyi Helsingissä kirjamessujen yhteydessä tehty haastattelu. Toimituksemme onkin saanut poikkeuksellisen paljon yhteydenottoja, joissa meiltä on toivottu objektiivista arviota Swanströmin suurta kohua herättäneestä uutuusteoksesta. André Swanström, kirjassasi SS-miehiämme käsitellään aikaisemmasta poikkeavalla tavalla. Lähtökohtaisesti näen isänmaallisuuden hyvänä. Oliko se silloin pahaa tai hyvää, onko se nyt pahaa vai hyvää. Julkisuutta on saanut erityisesti Olavi Karpalon ja viiden muun SS-vapaaehtoisen kirje heinäkuulta 1941. Sen eräs lause voidaan tulkita niin, että Karpalo ja muutkin suomalaiset olisivat ampuneet juutalaisia. Haastateltava on tarkistanut haastattelun ennen sen julkaisua. Halusimme antaa puheenvuoron myös tutkijalle itselleen. Hyvänkin asian puolesta liikaa intoilemalla voidaan kuitenkin mennä metsään, vaara piilee äärimmäisyydessä. Mikä on sen suurin uutuus. Edellisiltä sivuilta voit lukea aiheesta tavallista laajemman ja perusteellisemman arvion itse teoksesta. Eräissä lehdissä Swanströmin kirjaa on tervehditty myönteiseen sävyyn, toisissa se on saanut osakseen kovaakin kritiikkiä. Motiivina näen myös isänmaallisuuden eri sävyissään. Oliko isänmaallisuus tuolloin erilaista kuin nyt
Tyrkön arkistoa Jokipii ei liene käyttänyt, se sisältää muun muassa runsaasti hienoja valokuvia. Erilaisiin lopputuloksiin on tultu osin erilaisesta lähdeaineistosta johtuen. Se on tämän aihepiirin perusteos, kovin moni muu ei ole aihetta tutkinut. Materiaali, jota niin minä kuin Jokipiikin olemme käyttäneet, on syntynyt Veljesapu ry:n hankkeena ja sen rahoittamana, eli asialla ovat olleet SS-vapaaehtoiset itse. Tämän on kerrottu olevan kirjassasi uutta. Näin voi sanoa. Jokipii on valinnut käyttämänsä lähdeaineiston, hän olisi voinut hyvin käyttää lähteinä näitä palvelussitoumuksia, ne olivat tuolloin 1960-luvullakin käytettävissä. Arkistomateriaalissa on yhteysupseeri, pappi Ensio Pihkalan päiväkirja, joka löytyi Jukka Tyrkön kokoelmasta Kansallisarkistosta. Onko tutkimuksessasi uusia lähteitä, jos tilannetta verrataan esimerkiksi Jokipiin Panttipataljoonaan. Onko tässä kyse vain eri lähteiden käytöstä. Tutkimustuloksesi on siis näiltä osin erilainen kuin Jokipiillä. SS-miesten poliittisen kannan selvittämiseksi minä olen käyttänyt vapaaehtoisten aikanaan tekemiä palvelussitoumuksia, Jokipii on käyttänyt SS-Aseveljet ry:n jäsenkortistoa. Nyt meillä on siis kaksi tutkijaa, jotka ovat tulleet monessa asiassa, muun muassa vapaaehtoisten poliittisessa suuntautumisessa, aivan erilaisiin lopputuloksiin. Yhteys IKL:ään on selvä, iso prosentti värväreistä tuli sen piiristä, ja oikeistoradikalismin läsnäolo on vahva. Eli jos vapaaehtoiseksi haluava on kirjoittanut palvelussitoumukseen IKL, hän on ollut fasisti. Jälkikäteen toki on väitetty värvärien kehottaneet kirjoittamaan paperiin IKL. Jos lähdetään siitä, että IKL, Isänmaallinen kansanliike, edusti fasismia, niin sen kannattajia voidaan nimittää fasisteiksi. Tämä ei pidä paikkaansa, jos otetaan palvelussitoumusten antama tieto huomioon. 100 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 KIR JAT Aikaisemmin suomalaisia SS-miehiä on laajemmin tutkinut Mauno Jokipii, jonka teos Panttipataljoona ilmestyi jo 1960-luvulla. On myös esitetty, että Waffen-SS ei olisi ollut fasistinen, mikä sitten epäloogisesti tarkoittaisi, että ei-fasistiset nuoret miehet tuovat esiin fasistisuuttaan päästäkseen mukaan ei-fasistiseen organisaatioon. On myös tiedossa, että vapaaehtoisia kokoontui IKL:n toimistoon ennen menoaan värväystyötä organisoineeseen Insinööritoimisto Ratakseen. Toki myönnän, että IKL:n esiin tuominen näissä palvelussitoumuksissa, jotka olivat samalla myös hakemuksia, on voitu tuolloin katsoa edistävän vapaaehtoiseksi pääsyä. Kyllä, kirjoittaja on ilmoittanut poliittisen kantansa. Se on dramaattinen lähde. On se näin, vaikka todistusaineisto ei ole mitenkään massiivinen. Miksi. Eikö oikeistoradiaaleja nimenomaan koitettu karsia joukosta. Muiden muassa Jokipii on väittänyt, että päävärväri Esko Riekki olisi tarkoituksella karsinut vapaaehtoisjoukosta fasisteja. Lähteenä käyttämissäni palvelussitoumuksissa IKL:llä on vahva edustus sekä palvelukseen hyväksyttyjen, hyväksyttyjen mutta paikalle tulemattomien että hylättyjen papereissa. Ei ole mitään Kovin lähellä tutkimuskohdetta oleminen voi helposti ohjailla tutkijan kynää.. Tekivätkö suomalaiset SS-miehet sotarikoksia
Swanström on valtioneuvoston kanslian asettaman SS-projektiryhmän jäsen, ja hän työskentelee historian ja uskonnon lehtorina Järvenperän koulussa Espoossa. Pelkästään sen myöntäminen, että suomalaiset ovat nähneet julmuuksia tapahtuvan, ei oikein riitä. Pidän sitä aika uskottavana, että Laurell olisi teloituksiin osallistunut, mutta aina pitää jättää epäilyksen varjo, viimeistä sanaa asiasta ei ole jutuissa sanottu. Olavi Karpalon kirje on uusi, aikaisemmin käyttämätön lähde sotarikoksesta. Tämä jää spekuloinnin puolelle. Tämähän on täysin ymmärrettävää. Hänen kategorinen väitteensä, että suomalaiset eivät missään osallistuneet teloituksiin, olisi pitänyt lieventää muotoon, että suomalaiset eivät yleensä osallistuneet niihin. Itse tapaaminen korsussa Syvärillä jouluna 1943 kuulostaa uskottavalta, koska jutuissa mainitut henkilöt ovat siellä silloin olleet. Vasabladetin kaksi 1980-luvun lopun juttua, jossa hänet mainitaan, ovat jääneet kielimuurin takia melko tuntemattomiksi. Laurell oli suomalaisen SS-pataljoona jäsen ja rintamalla vuoden 1942 loppupuolelle. Meillä on totuttu ajattelemaan, että suomalaispataljoona ei joutunut näkemään saatikka osallistumaan raakuuksiin, vaan että nämä tapahtuvat niin sanottujen divisioonan miesten palvelusaikana ja silloinkin vain näkijöinä. Meillä on myös suomalaisten teloittaman politrukin tapaus, joka on täysin uusi. 1974) on Åbo Akademin kirkkohistorian dosentti. Pataljoonan poikien irrottaminen raakuuksien alueesta ei ole realistista. Juttujen kirjoittaja Mark Parland on välillä ollut SS:lle myötämielinen, välillä sitä vastaan, jutuissa on myös epätarkkuutta. Kirjeen paperi oli Autosen mukaan peräisin tältä komissaarilta, joka ”tarvitsi vain 60 cm multaa kuononsa päälle.” Mitenkä Kai Laurellin tapaus, tunnustus teloitukseen osallistumisesta. Suomen Sotilaan haastattelema Hakaristin ritarit -teoksen kirjoittaja, teologian tohtori, VTM André Swanström (s. Laurellin osalta on siis kyse epäilyksestä, totuus ei ehkä koskaan selviä. Kirjassasi on esitetty, että Jokipii olisi valikoinut lähteitä siksi, että hänen toimeksiantajansa oli Veljesapu. RI IK KA KA N TI N KO SK I …se todistaa sotarikoksen, tässä ei ole epäselvyyttä.. Onko muita. Meillä on myös Ilmari Autosen kirje, jossa hän kirjoittaa suomalaisten ampumasta puna-armeijan komissaarista, mikä saattaa olla sama tapaus. Jokipiillä on ollut käytössään muun muassa aikaisemmin mainittu Olavi Karpalon kirje ja Jukka Tyrkön kirje teloitetusta komissaarista, mutta näitä ei hänen tutkimuksessaan mainita. Swanström on Suomen kirkkohistoriallisen seuran puheenjohtaja. SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 101 syytä olettaa, että SS-miehet olisivat aikanaan 1960-luvulla antaneet itsensä kannalta raskauttavaa materiaalia tutkimukseen. Swanström on toiminut myös Suomen akatemian ja Åbo Akademin tutkijatohtorina sekä kirkkohistorian, historian ja uskonnon opettajana. Kriitikkoni ovat yrittäneet väittää, että kirjeen kohta ei kerro juutalaisten teloittamisesta. Onko kirjassa uusia suomalaisten SS-miesten tekemiä sotarikoksia. Tämä ei tunnu mitenkään mahdottomalta Waffen-SS:n sodankäyntitapojen valossa. Mutta tekikö Laurell tuolloin tunnustuksen teloituksesta, jää epävarmaksi. Hän on muun muassa saanut kirjeen yhteysupseerina toimineelta Kalervo Kurkialalta, jossa tämä pyytää unohtamaan käyntinsä Himmlerin luona, ja näin Jokipii tekeekin. Jukka Tyrkkö on kirjeessään Unto Bomanille Berliiniin lähettänyt mukana valokuvan ”poikiemme Dnjepropetrovskin valtauksen yhteydessä vangiksi saamasta ja teloittamasta toveri komissaarista”. Onko mahdollista, että hän ja kuusi muuta suomalaista olisivat 300-600 juutalaisen teloitukseen osallistuneet. Hän ei siinä tapauksessa olisi kirjoittanut omasta ampumataidostaan ja sen riittävyydestä. Kirjeestä ei selviä, onko ampuminen tapahtunut taistelutilanteessa vai onko vanki ammuttu antautumisen jälkeen. Vaikka kirjeen rempseät sanavalinnat kuuluivat tuohon aikaan, se todistaa sotarikoksen, tässä ei ole epäselvyyttä. Olisiko mahdollista, että kirje todistaisi vain sen, että Karpalo on nähnyt teloituksia, mutta ei ole itse niihin osallistunut. Kovin lähellä tutkimuskohdetta oleminen voi helposti ohjailla tutkijan kynää. Minusta kirje todistaa, että suomalaisia on ollut mukana myös tekijöinä
Ehkä tässä on kirjan viesti pähkinänkuoressa: venäläisiä toisinajattelijoita on kaikesta huolimatta vielä elossa. Rauhanliikkeen rooli itäblokin aseistariisuntatavoitteiden käsikassarana saa entisestään vahvistusta. Positiivisia visioita saattaisi jäädä kaipaamaan, vaikka niiden toteutumiselle nykytilanteessa onkin huomattavan vähän mahdollisuuksia ainakaan lähitulevaisuuden osalta. He voisivat eristäytyä täydelliseen passiivisuuteen tai liittyä itseään isompaan kokonaisuuteen. Vainoharhaisessa maailmankuvassa vaaran lähde vaihtui lakkaamatta. Arvostelu: Pekka Virkki Theutenberg, Bo: Dagbok från UD, Volym 4 (1981–85) – Ryska björnens järngrepp om Sverige Stockholm institute of international law, arbitration and conciliation 2018 Kovakantinen, 966 sivua ISBN 978-91-980790-6-7 M asha Gessen on yksi maailman tunnetuimmista Venäjän nykyhallinnon kriitikoista, ja tällaisena Venäjän presidentti ehkä haluaisi opposition esittääkin: seksuaalivähemmistöön kuuluva, Yhdysvalloissa majaillut juutalaisnainen on kotimaassaan helppo maalitaulu. Kun Venäjä on jälleen lisännyt sotilaallista aktiivisuuttaan Itämerellä, kirja on myös poikkeuksellisen ajankohtainen. Kuvaavia ovat Gessenin viimeisessä luvussa kertomat tarinat ihmisistä, jotka valikoivan laintulkinnan, pelottelun sekä levottomuuden aiheuttaman ilmapiirin myötä eivät ole enää jaksaneet. Oli oltava kieli keskellä suuta: yhtenä päivänä tärkeää sotaa käytiin Ukrainassa, seuraavana päivänä Syyriassa. Vainoharhasta sai tiettyä lohtua: siinä sietämättömän ahdistuksen syy oli yksilön ja jopa oman maan ulkopuolella. 102 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 KIR JAT T oistaiseksi suomeksi kääntämätön, veteraanidiplomaatti Bo Theutenbergin päiväkirjojen neljäs osa avaa aseistariisunnan ja kylmän sodan aikaisten sukellusvenekohujen vähemmän tuntematonta taustaa tavalla, joka saa vähemmän asioihin perehtyneen lukijan niskakarvat pystyyn. Luettuna yhdessä esimerkiksi Mihail Zygarin ja hiljattain edesmenneen Karen Dawishan teosten kanssa kirja antaa kokonaisvaltaisen kuvan neuvostoajan jälkeisen imperialistivaltion olemuksesta ja kansalaisten mielenmaisemista. Oman maan viranomaisten ja kansalaisten koettu vainoharha pyritään – ja on suurelta osin onnistuttukin – kääntämään länttä vastaan sotapropagandan tueksi: ”Mitä vaihtoehtoja tämä pelottava maa tarjosi sietämättömästi ahdistuneille kansalaisilleen. Venäläiset ovat hyvin koulutettu ja lukutaitoinen kansa. Arvostelu: Pekka Virkki Gessen, Masha: Venäjä vailla tulevaisuutta – Totalitarismin paluu Suom. He voisivat omaksua täysin palkein vainoharhaisen maailmankuvan, jossa kaikki, Yhdysvallat etunenässä, yrittivät heikentää Venäjää ja tuhota sen. Yllätyksenä saattaa tulla myös puoluepolitiikan verraten suuri vaikutus ruotsalaisten maanpuolustukseen erityisesti kansainvälisen yhteistyön osalta. Theutenberg, jolla on oikeustieteilijän tausta, on tehnyt maailmalle ja historiantutkimukselle suuren palveluksen julkaistessaan ulkoministeriön palvelusvuosiensa aikaisia päiväkirjoja lukuisin taustoittavin lisämateriaalein. Yksilö saattoi kuulua johonkin, mutta ei koskaan voinut tuntea hallitsevansa elämäänsä.” Lukuisten anekdoottien ja omakohtaisten pohdintojen värittämä teos on vetävästi kirjoitettu ja lukijankin ajatuksia stimuloiva. Heidän järjenjuoksussaan ei ole mitään vikaa. Ilkka Rekiaro Docendo 2017 528 sivua ISBN 978-952-291-537-5 Putinin ihannevihollinen suorasanaisena Ruotsalaisten pimeät pisteet tarkastelussa. Kirjassa käydään läpi muun muassa CIA:n ja KGB-loikkarien arkistoja sekä Venäjän sotilastiedustelun toimintaa. Suomalaistenkin usein hellimät ajatukset ydinaseettomasta Pohjolasta ja vastaavista hankkeista asettunevat teoksen lukemisen myötä useimpien mielessä uuteen valoon. Mutta he voisivat riemuita muiden kansalaisten kanssa siitä, että Krim oli ”heidän”. Ajoittain monomaanisuuteen sortuvien länsimaisten feministien tyyliä Gessen ei kuitenkaan ole omaksunut, vaan yli viisisataasivuinen lukupaketti käsittelee nyky-Venäjän rakenneongelmia, haasteita ja tulevaisuudennäkymiä syvällisesti sekä monesta näkökulmasta. Epilogin viimeinen osa kertoo oppositiovaikuttaja Vladimir Kara-Murzan selviytymisestä myrkytysyrityksen jälkeen. Oli suuri helpotus kuulua johonkin ja luottaa itseään vahvempaan auktoriteettiin. Ainoa huono puoli oli se, että johonkin kuuluminen edellytti valppautta. Jos omaisuutta voitiin mielivaltaisesti ottaa pois, kenestäkään ei enää tuntunut, että mikään oli oikeasti heidän omaansa
Ilman kohtalaisia pohjatietoja voi olla haastavaa saada irti mitään informatiivista. Neuvostoliittolaisen salamurhapäällikön saunareissut Leppävirralle eivät ehkä näytä hyvältä, mutta kansainvälisiltä skandaaleilta vältyttiin, sillä lähetystöneuvos Viktor Vladimirov ei edes viskipäissään liukastunut järveen johtavalla kivipolulla. Arvostelu: Pekka Virkki Tiitinen, Seppo ja Ervasti, Pekka: Vakoilijoita ja veijareita Otava 2018 Kovakantinen 252 sivua ISBN 978-951-1-32004-3 Iäkkään herrasmiesjuristin ilmaisu on tarkkaa, ja näin ollen omien tekemisten selittäminen parhain päin onnistuu myös mainiosti.. Kaikesta huolimatta teos on miellyttävästi kirjoitettu. Iäkkään herrasmiesjuristin ilmaisu on tarkkaa, ja näin ollen omien tekemisten selittäminen parhain päin onnistuu myös mainiosti. Tätä mielikuvaa Tiitisen kirja ei ainakaan heikennä. Aisaparikseen kirjoittajana hän on valinnut pitkän linjan politiikan toimittajan, nykyisin Suomen Kuvalehden palveluksessa työskentelevän Pekka Ervastin. Ennen kaikkea opuksesta saa kuvan vaikeana aikana toimineen poliisipäällikön ajattelumallista, hyväksyi sen tai ei. Supon kollegoistaan Tiitinen kirjoittaa yllättävän niukasti. Onko esimerkiksi hybridiosaamiskeskuksen johtaja Matti Saarelaisen toistuva esiintuominen sattumaa – tai laitoksen nimittäminen kyberkeskukseksi pelkkää freudilaista lipsuntaa. Suuria paljastuksia kirjasta on turha etsiä, mutta nollateoksesta ei missään tapauksessa ole kyse. SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 103 S uojelupoliisin pitkäaikainen päällikkö Seppo Tiitinen julkaisi vihdoin muistelmansa. Hyvä niin. Usein on katsottu, että sotilastiedustelu oli kylmän sodan aikana ja ehkä sen jälkeenkin se vahvempi lenkki. Oma arvonsa on siinä, että tapahtumien keskipisteessä ollut henkilö vahvistaa monien epäilyt – edes Sanaseppojen veijarointia valtakunnan turvallisuudesta Tiitinen, Seppo ja Ervasti, Pekka: Vakoilijoita ja veijareita O TA VA osittain. Kirjan tärkein anti löytyykin oikeastaan siitä, mitä ei kerrota. Lukijan mielessä käy kysymys, miksi tätä tai tuota asiaa on haluttu korostaa muiden kustannuksella
PU O LU ST U SV O IM AT Suomen sotilaat. Lunastushinnat ovat 45 € + postikulut (pronssi) ja 130 € + posti kulut (hopea). Hopeamitali myönnetään erityisansioista ja vain ulkopuolisesta esityksestä. Hakemuslomakkeita ja sääntöjä voi tilata Suomen Sotilaasta tai tulostaa lehden kotisivuilta osoitteesta: www.suomensotilas.fi Pronssimitalin voi esittää tai anoa myös itselleen, jos mitalisääntöjen ehdot täyttyvät. Vapaaehtoisen maanpuolustustyön ansiomitali
SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 105 Kirjan hinta 29 euroa + postituskulut. Kirjaa voi tilata sähköpostitse osoitteesta: asiakaspalvelu@jaicom.com tai puhelimitse: (03) 4246 5334. nro: _________________ Sähköposti: ____________________ PA LV E L U KO R T T I asiakaspalvelu@kustantajapalvelut.fi Tilaan Suomen Sotilaan ______ / ______ 20 ___ alkaen Yhteensä 6 Suomen Sotilaan numeroa kestotilaus 72 € / vsk määräaikaistilaus 91 € / vsk opiskelijat ja varusmiehet 67 € / vsk tilaan lehden itselleni lahjaksi Osoitteenmuutos. Osoite muuttuu ____ / ____ 20 ___ alkaen Vanha osoite tai lehden saaja (yliviivaa tarpeeton) Kustannus Oy Suomen Mies 00003 Helsinki Vastauslähetystunnus 5007541 Postimaksu maksettu Majuri Timo Liene kertoo tässä kirjassa ainutlaatuisesta 17 vuotta kestäneestä urastaan kotija ulkomailla sotilastiedustelun analyysitehtävissä kenttäja toimisto-olosuhteissa. nro: _________________ Sähköposti: ____________________ Uusi osoite tai lahjatilauksen maksaja (yliviivaa tarpeeton) Nimi: ________________________________________________ Osoite: _______________________________________________ Postinro ja toimipaikka: _____________________________________ Puh. TILAA NYT Nimi: ________________________________________________ Osoite: _______________________________________________ Postinro ja toimipaikka: _____________________________________ Puh. Se kertoo yhden miehen tarinan yhden miehen perspektiivistä, ja sellaisenaan se on ainutlaatuinen kurkistus salaisuuksien verhoamaan sotilastiedustelun analyysitoiminnan maailmaan, jossa yhdistyvät kaikkien tiedustelun osa-alojen hankkimat tiedot.
Raskauttavin todiste suomalaisten syyllistymisestä sotarikoksiin on kirje, jossa huoltotehtävissä turhautunut suomalainen toivoo pääsemistä rintamajoukkoihin. Swanströmin sotahistorian tuntemuksesta kertoo jotain hänen kommenttinsa pilapiirroksesta kirjan sivulla 126. Sotilaspapille kirjoittamassaan kirjeessä hän valittaa, että ”juutalaisten teloittamiseen riittää kehnompikin ampumataito kuin omamme”. Rohkenen olla Silvennoisen kanssa kovasti eri mieltä. Ja sama epäilys lankeaa viiden muun kirjeen allekirjoittaneen ylle, jotka niin ikään toivoivat siirtoa rintamajoukkoihin. ”Tutkimuksessaan” Swanströmilla on ollut valmiina lopputulos: suomalaiset ovat syyllistyneet juutalaisten joukkoteloituksiin. Silvennoinen on Swanströmin hengenheimolainen. Todisteiden puute ei estä häntä uskomasta asiaansa. Tuskin Swanström uskoisi sitäkään, että kriisinhallintatehtävissä eri puolilla maailmaa suomalaiset ovat tulleet usein paremmin toimeen paikallisväestön kanssa kuin muiden maiden rauhanturvaajat. Valpo tutki sellaisetkin ilmiannot, joissa todisteet olivat hinteliä tai niitä ei ollut ensinkään. Kuvan tekstinä on: Viimeinen tervehdys Dieppen sankareille. HS:n kulttuuriosasto tuntuu hyväksyvän Silvennoisen arvion, kun on uhrannut sille kokonaisen sivun. Swanströmin käyttämillä perusteilla niidenkin yhteensä 430 000 jäsentä olivat fasisteja. Eikä sellaista taida tullakaan, koska viimeisen elossa olevan divisioonan miehen iltahuuto ei taida olla enää kovin kaukana. 106 SUOMEN SOTILAS 6 • 2018 KNUUTI Jukka Knuuti OULA SILVENNOINEN kehuu André Swanströmin kirjan Hakaristin ritarit. Määritelmä oli Moskovan käsialaa. Churchill, Roosevelt, Stalin. Tällaiset tarinat Swanström uskoo. Sitä vastoin hänelle kelpaa todisteeksi se, kun joku kertoo kuulleensa toisen kertoneen osallisuudesta teloituksiin. Onkin paikallaan, että Kansallisarkisto tekee Simon Wiesenthal -keskuksen pyytämän selvityksen suomalaisten SSmiesten mahdollisista sotarikoksista. Swanström katsoo SS-mieheksi lähteneiden AKS:aan tai IKL:ään kuuluneiden olleen fasisteja. TODISTEEKSI KELPAA myös kertomus, että eräs suomalainen SS-mies oli ”korsussa tunnustanut jouluna 1943 muutamalle toverilleen osallistuneensa kuuden muun suomalaisen kanssa 600 juutalaisen teloittamiseen”. Näitä tietoja ei ole tietenkään voitu vahvistaa. Kirjassa esiin tuodut ”todisteet” eivät taitaisi aivan riittää tuomioon käräjäoikeudessa. Natsipropagandassa väitettiin juutalaisten johtavan liittoutuneiden toimia. Ja olisiko ihan väärin olettaa, että korsun ankeaa joulunviettoa olisi hieman juhlistettu viinalla. Swanströmin harmiksi kuitenkin sotarikoksista ”suora tunnustus puuttuu edelleen”. Osa suomalaisista SS-miehistä syyllistyi sotarikoksiin.” Swanströmille ei näytä kelpaavan toisaalla hänen kirjassaan oleva kertomus saksalaisesta upseerista, joka haukkui teloitustehtävästä kieltäytyneet suomalaiset suurimmiksi koskaan näkemikseen raukoiksi. Enkä taida olla aivan ainoa. Erityisesti Swanström hakee sotarikoksiin syyllistyneitä niin kutsutuista divisioonan miehistä, eli SS Wiking -divisioonaan hajasijoitetuista suomalaisista. ”Vaikka useat sotarikosepäilyistä jäävät tutkinnan puutteellisuuden tai keskeyttämisen takia epäilyn asteelle, nyt esiin tuotujen todisteiden valossa näyttää yhä vahvemmin siltä, että suomalaiset eivät joukkona olleet mitenkään poikkeava ryhmä verrattuna muiden maiden vapaaehtoisiin. Mutta sitä hän ei usko, kun teloitusryhmään määrätty suomalainen sanoo ampuneena tahallaan ohi. Suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset Helsingin Sanomien kirja-arviossaan (HS 18.10.2018) ”vuoden tärkeimmäksi sotahistoriateokseksi”. Suomalaisten SSmiesten mahdolliset sotarikokset tutki pian sodan jälkeen punainen Valpo. Mutta tuskin kirkkohistorioitsija Swanström siihenkään selvitykseen uskoo. Siinä Kanaalissa kelluu seppele ja Dieppen kohdalla on hautaristi ja brittikypärä. AKS ja IKL määriteltiin fasistisiksi järjestöiksi vasta vuonna 1944, kun ne Moskovan välirauhansopimuksessa syyskuussa sellaisina määrättiin lakkautettaviksi. Koska divisioonan sotatiellä tapahtui murhia ja sotarikoksia, miksi suomalaiset olisivat olleet ”divisioonan joukossa ainutlaatuinen ja kunniallisuudessaan loistava poikkeus”, tutkija kysyy. ”Tapauksen selostus on täysin miehen oman uskottavuuden varassa, ja voidaan pohtia, ampuiko hän todella ohi.” Henkilön itsensä kertomaa tahallista ohiampumista Swanström siis pitää epäuskottavana. Tätä tervehdystä tutkija ei huomaa. PS. Sitä vastoin maassa konttaavan juutalaishahmon hän huomaa. Swanströmin mukaan mies ei olisi tällaista kirjoittanut, ellei itse olisi todella ampunut juutalaisia. Korsuissa kerrottiin yleensä muutenkin ”urotöistä”, joita ei oltu tehty. Muita ”sotarikoksia” Valpo kyllä löysi, mutta ei suomalaisten SS-miesten tekemiä. Tuomio ilman todisteita. Samalla perusteella, siis fasistisina, lakkautettiin myös suojeluskunnat ja Lotta Svärd. Kyllä Suomessa olikin vuonna 1944 huolestuttavan paljon fasisteja. Silloin riitti ilmiantajia, ja miksei heitä olisi ollut SS-miestenkin joukossa. Swanström ei ole ensimmäisenä asialla. IKL oli kuitenkin SS-pataljoonan kokoamisaikana eduskuntapuolue, ja sillä oli yhdeksän kansanedustajaa
Vain lehtipisteestä. Hae omasi!
vastuullistajournalismia.fi Suomen Sotilas • 100 vuotta vastuullista journalismia SA -K U VA 767335-1806 PAL.VKO 2019-08. VASTUULLISEN JOURNALISMIN PUOLESTA Sinulla on oikeus muodostaa mielipiteesi meistä ja muusta maailmasta luotettavan tiedon pohjalta. Vastuullisen journalismin merkistä tiedät, että tämä lehti noudattaa Journalistin ohjeita