RIIPPUMATON SOTILASAIKAKAUSJULKAISU VUODESTA 1919 BOEING SUPER HORNET JA GROWLER -ERIKOISLIITE BOEING SUPER HORNET JA GROWLER
2 SUOMEN SOTILAS U S N A VY
Nyt meneillään olevaa Puolustusvoimiemme historian suurinta suorituskyvyn uusimista – Ilmavoimien HX-järjestelmän hanketta – olemme seuranneet erityisen tarkasti pyrkien kertomaan selkokielellä ja kansantajuisesti sen, miksi ja mitä ollaan hankkimassa. Aiemmin Suomen Sotilaan numerossa 3/2020 ja verkkosivustollamme www.suomensotilas.fi julkaistu sisältö on päivitetty kesän 2021 tilanteen tasalle ja sitä on täydennetty viimeisimmän tiedon pohjalta kirjoitetulla uusilla artikkeleilla. 3 SUOMEN SOTILAS BOEING SUPER HORNET JA GROWLER -ERIKOISLIITE Suomen Sotilas on seurannut Puolustusvoimiemme materiaalihankintoja yli sadan vuoden ajan. Tarjolla olevien vaihtoehtojen tarkastelussa painotamme sitä, mitä eroa on eri toimittajien HX-järjestelmillä ja miten ne sopivat Suomen ainutlaatuisiin tarpeisiin. Jaakko Puuperä päätoimittaja. Tässä erikoisliitteessä käydään läpi Boeingin tarjoama HXjärjestelmä, joka on rakennettu 50 F/A-18E Super Hornet Block III -monitoimihävittäjän ja 14 EA-18G Growler Block II elektronisen sodankäynnin erikoiskoneen ympärille. Lopputuloksena on yksiin kansiin koottuna maailman sotilasja ilmailuaikakauslehdistön yksityiskohtaisin analyysi Boeingin HX-järjestelmästä
4 SUOMEN SOTILAS BOE I NG SUPE R HORNET JA GROWLE R SUPER HORNET Korvaako Hornetit?
Super Hornet sopisi Suomelle niin ELSO-kone Growlerin kanssa kuin ilman niitä. Suomen Sotilaan käytössä olevista avoimista, julkisista lähteistä saatavien tietojen valossa Super Hornet ei olisi huono vaihtoehto nykyisen Hornetimme suorituskyvyn korvaamiseksi. Tämän toteamme siis meillä olevan tiedon, asiantuntemuksen ja ymmärryksen valossa. Tarkkaa ja luottamuksellista tietoa eri HX-kandidaattien sotilaallisesta suorituskyvystä ei ole kuin Ilmavoimilla, ja tuo tieto tulee edes osittain julkiseksi vasta 25 vuoden salassapitoajan kuluttua.. Sokerina pohjalla esittelemme tällä kertaa amerikkalaisen Boeingin Super Hornetin. SUOMEN SOTILAS 5 S uomen Sotilaan laaja ja perusteellinen tyyppija järjestelmäkokonaisuuskohtainen analyysi HXehdokkaista alkaa lähestyä loppuaan
US Navyn tämän hetkisten suunnitelmien mukaan F-35Ckalusto ei siis ole Super Hornetin korvaaja vaan sen täydentäjä. Aikakautta kuvaa hyvin Yhdysvaltojen puolustusministeriä Caspar Weinbergistä kerrottu kasku, jonka mukaan puolustusministeri ei ikinä nähnyt sellaista asejärjestelmää, josta hän ei olisi pitänyt. Lisäksi Super Hornetilla on näyttöä niin taistelutoimissa kuin todellisissa käyttökustannuksissakin, ja Puolustusvoimien ja Boeingin välinen yhteistyökin on jo toimivaksi jumpattu. Kylmän sodan loppu Super Hornetin tarina alkaa presidentti Ronald Reaganin valtakaudelta 1981– 1989, jolloin Yhdysvallat aseistautui ennen näkemättömässä mittakaavassa sitten toisen maailmansodan. 6 SUOMEN SOTILAS BOE I NG SUPE R HORNET JA GROWLE R S uomen näkökulmasta Super Hornetin etuna on se, että se olisi toimiva ja käyttövalmis ratkaisu ja siihen siirtyminen Ilmavoimien nykyisestä klassisesta Hornet-hävittäjäkalustosta olisi muihin HX-kandidaatteihin verrattuna nopeinta, helpointa ja halvinta. Yhdysvaltain merivoimat (US Navy) aikoo käyttää Super Hornet -monitoimihävittäjiä palvelukseen tulevien Lockheed Martin F-35C -häivemonitoimihävittäjien rinnalla 2060-luvulle asti modernisoiden niitä jatkuvasti uusien haasteiden tasolle. . Tämäkin on Suomelle etu, Super Hornetilla näyttäisi vielä riittävän elinkaarta ja valmistajatukea meidän tarpeisiimme riittävän pitkä aika. TEKSTI: ALEKSEI KETTUNEN Tavoitteena oli ajaa Neuvostoliitto kilpavarustelulla konkurssiin, ja se onnistui. Tavoitteena oli ajaa Neuvostoliitto kilpavarustelulla konkurssiin, ja se onnistui. Vaikka US Navyn konekannan suunnitteluhorisontti on tällä hetkellä vain viisi vuotta eikä siis yllä 2060-luvulle saakka, niin laivaston ilma-aseen selkärangan muodostavan Super Hornetin korvaaminen ei ole lähivuosikymmenien tavoitteissa, ja jos kuitenkin näin päätettäisiin tehdä, vaatisi Super Hornetista luopuminen minimissään useamman vuosikymmenen jopa siinä tapauksessa, jos korvaava kalusto olisi jo kehitetty valmiiksi. 1950-LUVUN TEKNOLOGIAAN PERUSTUVA VA-45-laivueen aliääninopeuksinen kevyt A-4E Skyhawk -rynnäkkökone 1972.
Super Hornet syntyy Juuri näin kävikin: ensin A-6 Intruderin F-versiosta piti luopua A-12:n hyväksi, ja hieman myöhemmin salaisen A-12-ohjelman tultua ongelmineen julkisuuteen siitäkin piti luopua vuonna 1991 juuri Persianlahden sodan kynnyksellä. Koska A-6F:n ja A-12:n korvaajana nähtiin huippumoderni raskaan rynnäkkökoneen AX-hanke, joka tulisi palveluskäyttöön vasta vuonna 2020, tarvittiin nopeampi ja edullisempi väliaikainen ratkaisu, jollaisina nähtiin jokin F-14 Tomcatin lukuisista monitoimisista D-version viYLLÄ: A-7E CORSAIR II Vuosikymmentä tuoreempaan 1960-luvun teknologiaan perustuva VA-146-laivueen kevyt aliääninopeuksinen rynnäkkökone 16.11.1974. ALLA: GRUMMAN F-14 TOMCAT oli 1960ja 1970-lukujen taitteen teknologiaan perustuva aikansa edistyksellisempiä ja suorituskykyisempiä hävittäjiä, joka kehitettiin US Navyn pitkän kantaman ilmapuolustusjärjestelmäksi vastauksena neuvostoliittolaisten pintatorjuntaohjusten kasvavaan kantamaan ja iskukykyyn.. Amiraaleista kaukonäköisimmät oivalsivat jo, että näin ennätyksellisen avokätiset puolustusbudjetit olivat väliaikainen ilmiö, ja merivoimien lentokaluston ostoslistaa pitäisi priorisoida ja karsia. Seuraavina ostoslistalla olivat huomattavasti kehittyneemmät Grumman A-6 Intruderin F-versio, F-14 Tomcatin D-versio, vallankumouksellinen raskas häiverynnäkkökone A-12 sekä klassisen Hornetin puutteet korjaava evoluutio. Koska US Navyllä ei ollut suorituskykyistä rynnäkkökonetta, se suoritti Persian lahden sodassa vain 20 % USAF:n lentämistä tehtävistä, minkä amiraalikunta koki nöyryytyksenä. Merivoimien vahvuus oli tarkoitus nostaa vuoden 1980 tason 538 aluksesta 600 alukseen, vertailukohtana mainittakoon tämän hetkinen vahvuus 236 alusta. SUOMEN SOTILAS 7 Yhdysvaltain laivaston lentotukialuksilla olivat tuolloin käytössä raskas Grumman F-14 Tomcat -ilmaherruushävittäjä, raskas rynnäkkökone Grumman A-6 Intruder sekä upouudella F/A-18 Hornetilla korvattavaksi tarkoitetut kevyet Douglas A-4 Skyhawk ja Ling-Temco-Vought A-7 Corsair II -rynnäkkökoneet sekä McDonnell Douglas F-4 Phantom II -torjuntahävittäjät/hävittäjäpommittajat
Jos klassisen Hornetin piti korvata lentotukialuksilla kaksi kevyttä rynnäkkökonetta ja yksi torjuntahävittäjä/hävittäjäpommittaja, niin Hornetin evoluutiolla piti korvata kaukoilmapuolustuksessa ja ilmasta ilmaan -tehtävissä Grumman F-14 Tomcat, ilmasta ilmaan-, ilmasta maahan/merelleja tiedustelutehtävissä klassinen Hornet, ilmasta maahan/merelle -tehtävissä poistuva raskas A-6 Intruder -rynnäkkökone ja toteutumatta jäänyt AX-rynnäkLOCKHEED S-3 VIKING muodosti 1974–2016 lentotukialusten pitkän toimintasäteen sukellusvenetorjunnan selkärangan. F-14-jatkokehityksen ja Hornetin evoluution välinen kamppailu ratkesi jälkimmäisen eduksi vuonna 1992, kun koneen tuolloiselta valmistajalta McDonnell Douglasilta tilattiin seitsemän Hornet II -EMD-tuotekehityskonetta. Yleiskone Puolustusbudjetin leikkauksia ajaneen presidentti Bill Clintonin hallinto muutti US Navyn väliaikaiseksi aiotun Hornetin evoluutioon perustuvan ratkaisun vaihtoehdottomaksi ja lopulliseksi lopettamalla AX-kehitysohjelman. Grumman F-14 Tomcatin jatkokehitystä puolsi se, että erittäin suorituskykyisen AN/AWG-9/AN/APG-71-tutkansa – havainnointietäisyys jopa 370 km – ja pitkän, yli 190 km:n kantaman AIM-54 Phoenix -ilmataisteluohjuksiensa takia sillä oli monopoliasema merivoimien pitkän kantaman ilmapuolustusjärjestelmänä, mutta koneen hankintaja käyttökustannukset olivat korkeat. Toisaalta tulevan vielä pidemmän kantaman AIM155-ilmataisteluohjuksella aseistettu Hornetin evoluutio voisi korvata F-14 Tomcatin pitkän kantaman ilmapuolustusjärjestelmän roolissa. Hornetin evoluutio oli hankintaja käyttökustannuksiltaan edullisempi ja sopi paremmin muihin kuin pitkän kantaman ilmapuolustustehtäviin. Politiikkojen ja amiraalikunnan linjausten lopputuloksena Hornetin evoluutiosta tulikin vaihtoehdoton ”kaikki yhdessä paketissa” -ratkaisu Yhdysvaltain merivoimien tukialuslennostojen kiinteäsiipisen etulinjan taktisen lentokaluston tarpeisiin. Lisäksi konetta käytettiin ilmatankkaus-, ELSOja kuljetuskoneena.. Nyt lentotukialusten kyky käydä ilmasotaa seisoisi tai kaatuisi Hornetin evoluution menestyksen myötä. 8 SUOMEN SOTILAS BOE I NG SUPE R HORNET JA GROWLE R sioista tai klassisen Hornetin puutteet korvaava evoluutio Hornet II tai Hornet 2000
Tätä lopulta melkoisen sattumanvaraista tapahtumaketjua ei voi pitää esimerkkinä onnistuneesta riskienhallinnasta, mutta Yhdysvaltojen asevoimien onneksi kaikki päättyi loppujen lopuksi hyvin. Uustuotantona Tomcatin D-versioita valmistettiin 132 tarvittavan koneen sijaan vain 37, ja aiempia A-versioita modernisoitiin D-tasolle 18. Myöhemmin vielä osoittautuisi, että Hornetin evoluutio korvaisi myös EA-6B Prowler -ELSO-koneen, jolloin Hornetin evoluutioiden lisäksi lentotukialuksilta toimisivat vain Grumman E-2 Hawkeye -tutkavalvontakoneet sekä siihen pohjautuvat Grumman C-2 Greyhound -kuljetuskoneet sekä helikopterit. Listan kärjessä oli paluuhyötykuormaksi kutsuttu suorituskyky. AIM-120 AMRAAM oli 1991 palvelukseen tullessaan tiikerinloikka ilmataistelukyvyssä keskietäisyyksillä kiitos aktiivisen tutkahakunsa. . SUOMEN SOTILAS 9 kökone sekä ilmatankkauskone Lockheed S-3B Viking. Klassinen Hornet oli nimittäin hieman ylipainoinen, eikä se pystynyt laskeutumaan takaisin lentotukialukselle, jos sen asekuormassa oli muuta kuin ilmataisteluohjukset, maalinosoitusja naSuper Hornetin korvaaminen ei ole lähivuosikymmenien tavoitteissa... Sota ja aseet muuttuvat US Navyllä oli Hornetin evoluutiota varten pitkä toivomuslista siitä, mitä kaikkea pitäisi parantaa klassiseen Hornetiin verrattuna. Tilanteen ironisuutta korosti vielä pitkän kantaman tulevan AIM-155-ilmataisteluohjuksen kehittämisohjelman lopettaminen, jolloin lentotukialusosastojen kaukoilmapuolustus jäi vain modernimpien mutta lyhyemmän kantaman AIM-120 AMRAAM -ilmataisteluohjusten varaan. YLLÄ: GRUMMAN F-14D TOMCAT 1991 palvelukseen otetun D-version myötä torjuntaja ilmaherruushävittäjä Tomcat muuttui monitoimihävittäjäksi. Syynä F-14D-ohjelman epäonnistumiseen oli puolustusministeri Dick Cheneyn vuonna 1989 törkeänä rahastuksena pitämä 50 miljoonan dollarin kappalehinta.. Alla aukeaman kuvassa Nimitz-luokan lentotukialus täysin tukossa olevine lentokansineen
10 SUOMEN SOTILAS BOE I NG SUPE R HORNET JA GROWLE R vigointisäiliöt sekä lähes tyhjät ulkoiset polttoainesäiliöt, minkä johdosta kaikki muu asekuorma, joka jäi käyttämättä ensisijaisessa ja toissijaisessa kohteessa, oli pakko tiputtaa mereen. GE kehitti peruutettuun A-12-rynnäkkökoneeseen aiottujen F412-moottorien pohjalta Hornetin evoluutiota varten 35 % suuremman työntövoiman antavat uudet F414-moottorit. Samalla siirryttiin joko kalliimpien tai huomattavasti kalliimpien täsmäaseiden käyttöön, joita ei ollut enää varaa kylvää mereen. Isompi, raskaampi ja tehokkaampi Merimiesten toivomuslistan kärjessä oli myös suurempi toimintasäde, joka edellytti suurempaa sisäistä polttoainekuormaa, mikä saneli suuremman rungon tarpeen. 1990-luvulla voimankäytön säännöt muuttuivat huomattavasti tiukemmiksi ja aseita sai käyttää vain tarkasti määriteltyjä kohteita vastaan ja vain tietyissä tilanteissa. Paluuhyötykuorman kasvattaminen johti siihen, että Hornetin evoluutio tarvitsi isommat siivet, joista klassiselle Hornetille tyypillisten siipirakenteiden väsymisongelmien välttämiseksi tehtiin paksummat, mikä kasvatti aerodynaamista vastusta. US Navyn VFA-136 Knighthawks-laivueen yksipaikkaiset F/A-18E Super Hornetit ilmataistelukuormassa.. 1970ja 1980-luvuilla valtaosin käytetyt ”tyhmät” pommit olivat niin halpoja, ettei niiden pudottaminen mereen johtanut merkittäviin lisäkustannuksiin, ja sodankäynnin luonnekin oli noina ammoisina aikoina sen verran suurpiirteistä, että tyhmää rautaa pystyi kylvämään myös vihollisen alueelle ilman, että sivullisista uhreista ja vahingoista nousi useinkaan sen suurempaa meteliä. Korkeampi paino vaati tehokkaampia moottoreita. Koska rungon mittoja päätettiin kasvattaa, samalla päätettiin jättää enemmän kasvuvaraa tulevaisuuden kehittyneemmille sensoreille ja ilmailuelektroniikalle, eli runkoon piti saada mahtumaan entistä suuremman polttoainekuorman lisäksi myös enemmän tilaa, jäähdytystehoa ja käyttöenergiaa. GE (General Electrics) kehitti peruutettuun A-12-rynnäkkökoneeseen aiottujen F412-moottorien pohjalta Hornetin evoluutiota varten . . Liikehtimiskyvyn palauttamiseksi siiven juuren johtoreunojen jatkeet (LERX) suunniteltiin uudestaan, ja niistä tehtiin isommat. Kaikki tämä yhdessä johti siihen, että Hornetin evoluution tyhjäpaino oli 25 % suurempi kuin klassisen Hornetin. Kasvaneen vastuksen kompensoimiseksi lisättiin siiven nuolikulmaa, mikä heikensi koneen liikehtimiskykyä
SUOMEN SOTILAS 11 35 % suuremman työntövoiman antavat uudet F414-moottorit. F-22A RAPTOR kehitettiin samaan aikaan kuin Super Hornet. Super Hornetin (oikealla) isommat LERXit sanelivat halutut lento-ominaisuudet ja suuremmat ilmanottoaukot enemmän ilmaa kaipaavat, 35 % tehokkaammat uudet moottorit.. aan liikehtimiskykyyn ja taitolento on siirretty ilmataisteluohjusten tehtäväksi. Toisaalta amerikkalainen lähestymistapa ilmasodankäyntiin on viimeisen 25 vuoden aikana perustunut yhä vähemmän korkeSuper Hornetia valmistetaan ainakin vuoteen 2035 asti. Lopputuloksena olivat kaikki toivomuslistan parannukset ja klassisen Hornetin puuteiden korjaukset, mutta samalla Super Hornet menetti osittain klassisen Hornetin arabiorin räväkkyyden ja poikkeuksellisen liikehtimiskyvyn. Samalla päätettiin käyttää osittaista häiveteknologiaa Hornetin evoluution tutkapoikkipinta-alan alentamiseksi. Erot Hornetin ja Super Hornetin siiven juuren johtoreunojen jatkeiden (LERX) koossa ja ilmanottoaukkojen rakenteissa ovat helppo keino tunnistaa, kumpi kone on kyseessä. Uudet moottorit vaativat puolestaan isompia ilmanottoaukkoja, joista tehtiin poikkikeikkaukseltaan suorakulmion muotoiset klassisen Hornetin D-muotoisten sijaan. Loppujen lopuksi klassisesta Hornetista Super Hornet -evoluutioon siirtyivät sellaisenaan vain eturungon rakenteet ilmanottoaukkojen etupuolelta tutkakupuun asti, jotka nekin muutettiin Super Hornetin seuraavassa kehitysversiossa. Kaiken lisäksi modernisoitiin kaikki asejärjestelmät ja ohjaamo, monipuolistettiin asevalikoimaa ja kasvatettiin asekuormaa, vaihdetiin uusimmat sensorit ja lisättiin siipiripustimen määrää neljästä kuuteen. Erot kahden hävittäjän kehitysprojektien tavoitteissa, kulussa ja lopputuloksessa ovat varsin kuvaavia. Kaksi konseptia US Navy kehitti F/A-18 E/F Super Hornet -evoluutiota samaan aikaan, kun Yhdysvaltain ilmavoimat (USAF) kehitti puhtaalta pöydältä Lockheed Martin F-22A Raptor -häivehävittäjää, mikä kertoo paljon kahden puolustushaaran erilaisista lähes. Super Hornetilla oli nyt viimeisimpiin klassisen Hornetin kehitysversioihin verrattuna alhaisempi nopeus, kiihtyvyys ja liikehtimiskyky
Ilmaja merivoimat kehittävät nyt seuraavan sukupolven hävittäjäkalustoa, joka saataneen palveluskäyttöön saakka 2030–2040-luvuilla, ja niillä pystytään korvaamaan puolustushaarojen nykyiset hävittäjät yli vuosikymmen myöhemmin eli aikaisintaan 2040–2050-luvuilla. Ilmavoimilla oli varavaihtoehtoja, kun amiraalit taas pelasivat äkkirikasta ja rutiköyhää. Lisäksi F-22-hävittäjien modernisointi on osoittautunut varsin haastavaksi rastiksi. Vuoden 2003 lopussa koneita oli toimitettu jo 170 eli viisi laivuetta, ja US Navy tilasi vielä 210 konetta toimitettavaksi vuosina 2007– 2012. F-22-häivehävittäjästä tuli niin kallis hankkia ja käyttää, että alun perin aiotun 765 hävittäjän sijaan niitä valmistettiin vain 187, ja niiden valmistus lopetettiin 2011. Boeing F/A-18E/F Super Hornet Ensimmäinen seitsemästä vuonna 1992 tilatusta Hornetin evoluution EMD-esisarjatuotantokoneesta valmistui St. . US Navyn kokonaisriski oli Super Hornet -hankkeessa suurempi kuin USAF:lla F22-hankkeessa. Kummassakaan kehitysohjelmassa ei saavutettu kaikkia suunnittelutavoitteita, mutta Super Hornetissa pysyttiin budjetissa ja aikataulussa, kun taas F-22-ohjelmassa kummatkin paukkuivat. Tällä hetkellä Super Hornetien tavoitevahvuus on 568 konetta, eikä se ole tulossa merijalkaväen käyttöön. Toiminta Helsingin ydinkeskustan töpötäysiä parkkipaikkoja muistuttavalla lentokannella vaatii kellosepän tarkkuutta.. Super Hornetilla on klassiseen Hornetiin verrattuna 40 % suurempi toiminSuper Hornet -konekantaa ollaan nyt modernisoimassa toista kertaa Block III -tasolle. Louisin tehtaalta 19.9.1995, suoritti ensilentonsa 29.11.1995, ja se nimettiin hieman mielikuvituksettomasti Super Hornetiksi. Super Hornetia vuorostaan valmistetaan ainakin vuoteen 2025 asti, ja koko Super Hornet -konekantaa ollaan nyt modernisoimassa Block III -tasolle, minkä ansiosta Super Hornetin ja Growlerin tuotantolinjat ovat avoinna ainakin vuoteen 2035. Super Hornet otettiin alustavaan palveluskäyttöön vuonna 2001, ja ensimmäisenä Super Hornet -kalustoon siirtynyt VFA-115-laivue aloitti ensimmäisen operatiivisen tukialuskomennuksensa USS Abraham Lincoln -lentotukialuksella kesällä 2002. Operatiivisen OPEVAL-arvioinnin Super Hornet suoritti alkuvuodesta 2000, ja US Navy tilasi McDonnell Douglasin vuonna 1997 ostaneelta Boeingilta 222 hävittäjää toimitettavaksi vuosina 2002–2006. 12 SUOMEN SOTILAS BOE I NG SUPE R HORNET JA GROWLE R tymistavoista uuden hävittäjäkaluston kehittämisessä. F-22-hävittäjän kehittämisen tavoitteena oli vallankumouksellinen suorituskykyloikka, ja siinä otettiin reippaita teknologiariskejä, kun taas Super Hornet -ohjelmassa tyydyttiin maltilliseen evoluutiomaiseen suorituskykyparannukseen käyttämällä testattua teknologiaa alhaisella riskitasolla. VFA-154 Black Knights -laivueen F/A-18F Super Hornet laskeutumassa USS Theodore Roosevelt (CVN 71) -lentotukialuksella 18.2.2020. Yksipaikkaisen hävittäjän tunnukseksi tuli F/A-18E Super Hornet ja kaksipaikkaisen F/A-18F Super Hornet
Block II Block II -tuotantosarjassa oli uudelleen suunniteltu eturunko AESA-tutkaa varten. Kun sarjatuotanto pääsi kunnolla käyntiin, Super Hornetin väliaikaista alkutuotantovarustusta parannettiin tehokkaammalla prosessorilla ja modernisoiduilla ohjaamon näytöillä, ja koneeseen integroitiin ATFLIR-maalinosoitussäiliö sekä MIDS/Link 16 -datalinkki. Super Hornetin alkupään kehitysversioissa käytettiin klassisen Hornetin lopputuotantosarjojen AN/APG-73-tutkaa mutta kehittyneempää omasuojajärjestelmää hinattavine harhamaaleineen. Tässä 2001 alkaen kehitetyssä Xtaajuusalueen aktiivisesti elektronisesti keilaavassa AESA-tutkassa käytetään GaAS-lähetin-vastaanotinmoduleita, ja sen havainnointisektori on 120 astetta.. Valmistusteknisesti se on huomattavasti edistyneempi, siinä on 25 % vähemmän osia ja paljon enemmän kevyempiä hiilikuiturakenteita. Vuonna 2005 siirryttiin Block II -sarjaan, jossa oli AN/APG-79-AESATaitolento on siirretty ilmataisteluohjusten tehtäväksi. Aiempien Super Hornetien modernisointi Block II -tasolle alkoi vuonna 2008. SUOMEN SOTILAS 13 tasäde, asekuorma on kasvanut 6 200 kilosta 8 050 kiloon, ja sillä on – kuten edellä kerroimme – huomattavasti suurempi paluuhyötykuorma. tutka ja kehittyneempi ACS-takaohjaamo. Block II Super Horneteissa on myös kehittyneempi omasuojajärjestelmä, uusimpien lyhyen kantaman infrapunahakuisten AIM-9X Sidewinderja keskiAN/APG-79-AESA-TUTKA on Super Hornetissa asennettu kiinteästi ja suunnattu hieman yläviistoon kaartotaisteluja varten ja koneen tutkahavaittavuuden alentamiseksi suoraan edestä. SHARP-tiedustelusäiliön ja SLAM-ER-ohjuksen integrointi viivästyivät hieman, mutta aseistuksen integrointi eteni niin nopeasti, että VFA115-laivueen yksipaikkaiset F/A-18Eja kaksipaikkaiset F/A-18F-hävittäjät USS Abraham Lincolnja USS Nimitz -lentotukialuksiin tukeutuen pääsivät osallistumaan vuonna 2003 Irakin sotaan
Truman (CVN 75) -lentotukialukselta Arabianmerellä 25.2.2020. Kahden Super Hornetin yhtäaikainen katapulttilaukaisu USS Harry S. koordinoiduksi hankkeeksi, tarkempien tietojen puuttuessa on syytä olettaa, että Super Hornetin yhteydessä Ilmavoimille tarjotaan US Navyn varsin laajaa ja ajanmukaista aseistuskattausta. Ensimmäiset Block III -koneet luovutettiin tilaajan testattavaksi 17.6.2020, ja 78+12 uustuotantokoneen toimitukset US Navylle tapahtuvat 2021–2025.. Ensimmäiset Block III -koneet luovutettiin tilaajan testattavaksi 17.6.2020, ja 78+12 uustuotantokoneen toimitukset US Navylle tapahtuvat 2021–2025. Tärkeimpänä niistä tulevat olemaan 20 % tehokkaammat, polttoainetaloudellisemmat ja luotettavammat GE F414 EPE -moottorit. Oikealla VFA-11 Red Rippers -laivueen F/A-18F ja vasemmalla VFA-81 Sunliners -laivueen F/A-18E. Super Hornet on palveluskäytössä Yhdysvaltain laivastossa sekä Australian ja Kuwaitin ilmavoimissa, ja sitä on valmistettu vuodesta 1995 lähtien yli 600 konetta. Koska HX-hankkeessa hävittäjien sensorit ja aseistus on eriytetty omaksi erilliseksi mutta hävittäjähankinnan kanssa . päivänä 2017 Syyrian oppositiota tukevien joukkojen Super Hornet ampui alas Syyrian hallituksen Su-22-hävittäjäpommittajan saavuttaen ensimmäisen ilmavoiton Super Hornetilla. Block III -kehitysversion uutuuksia ovat koneen yli 10 000 lentotuntiin kasvatettu elinkaari, toimintasädettä jopa 250 km kasvattavat alhaisen ilmanvastuksen konformaaliset lisäpolttoainesäiliöt, laajennetut verkkopohjaisen sodankäynnin mahdollisuudet, verkotettu ja hajautettu maalinosoitusjärjestelmä, avoimen arkkitehtuurin tehtävän suunnittelujärjestelmä, seuraavan sukupolven FLIR, verkostopohjainen verkon kaikkien toimijoiden täydentämä datafuusiopohjainen taktinen CTP-tilannekuva sekä paremman tilannekuvan ja sensorifuusion antava uusi suurilla värikosketusnäytöillä varustettu ohjaamo. Vuodesta 2014 Super Hornetit ovat osallistuneet sotatoimiin Islamilaista valtiota (ISIS/ISIL) vastaan Irakin ja Syyrian alueilla. Muita parannuksia ovat takaohjaamon uudet 20 x 25 cm:n taktiset näytöt, SSD-datatallennin, hajautettu DTS-maalinosoitusjärjestelmä, ja rungon keskiripustimen lisäpolttoainesäiliöön asennettu AN/passiivinen ASG-34 IRST -järjestelmä, jolla voidaan havaita maa-, merija ilmakohteita tutkaa käyttämättä. US Navy aikoo myös päivittää aiemmat Super Hornetit Block III -tasolle. Block III Uusin US Navyn tilaama Hornet-kehitysversio ja modernisaatio on Block III, jota tarjotaan nyt HX-hankkeessa myös meidän Ilmavoimillemme. 14 SUOMEN SOTILAS BOE I NG SUPE R HORNET JA GROWLE R matkan tutkahakuisten AIM-120C-7ja AIM-120D AMRAAM -ilmataisteluohjusten sekä pitkän 930 km kantaman AMG158C LRASM -pintatorjuntaohjuksen käyttömahdollisuus. Seuraavasta Super Hornetin varustelustandardista on sen verran ennakkoarveluja, että siihen tulevat todennäköisesti kuulumaan ne uudet suorituskyvyt, joita Boeing tarjosi vuoden 2011 Advanced Super Hornet -konseptissaan mutta joita ei sisällytetty Block III -kehitysversioon. Heinäkuun 18
Suomen ilmavoiminen hävittäjäkannan vahvuisessa amerikkalaisen tukialuksen tukialuslennostossa on yleensä kolme Super Hornet -laivuetta. Vähintään yksi lentää kaksipaikkaisilla Super Horneteilla, yksi on Growler-ELSO-laivue, yksi E-2 Hawkeye -tutkavalvontakonelaivue, ja lisäksi lennostossa on helikoptereita. Meillä käytössä olevan konetyypin evoluutiomallina Super Hornet olisi ainakin tässä mielessä vahvoilla. Mutta miksi amerikkalainen tukialuskone istuu hyvin suomalaiseen järjestelmään ja käyttöperiaatteisiin?. Ensi vuonna valittavan HX-kaluston on siksi oltava maksimaalisen käyttövalmista minimaalisilla lastentaudeilla. TUKIALUSKONE SOPII SUOMELLE Boeing F/A-18E/F Super Hornet Suomen ilmavoimat ei ole hävittäjäkaluston tuotekehitysorganisaatio vaan käyttöorganisaatio. SUOMEN SOTILAS 15
Miksi Suomi päätyi tuolloin jo toista kertaa tukialuskoneeseen. Yhdysvaltojen asevoimien eri puolustushaarojen lähestymistavoissa taktisen hävittäjäkaluston kehittämiseen on tuntuvia eroja, mikä yleensä näkyy myös lopputuloksessa. SA -K U VA N VÄ RI TY S TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. Amerikkalainen ilmavoima Ilmavoimaa on Yhdysvalloissa useammassa puolustushaarassa: itse ilmavoimissa (USAF), merivoimissa (USN), merijalka. Suomen kannalta tukialuskoneiden tukeutumisja ylläpitojärjestelmissä on ollut löydettävissä melkoisia etuja maatukikohtakoneisiin verrattuna. Mikä sitten on tehnyt amerikkalaisista merivoimien (US Navy) koneista niin hyvin ja jopa paremmin Suomelle sopivia kuin Yhdysvaltojen ilmavoimien (USAF) koneet. Koska Yhdysvaltain ilmavoimilla, merivoimilla ja merijalkaväellä on kullakin omat erityisvaatimuksensa hävittäjäkalustolleen, jokaiselle niistä olisi oltava omat monitoimihävittäjänsä. 16 SUOMEN SOTILAS BOE I NG SUPE R HORNET JA GROWLE R S uomella on historiassaan hyviä kokemuksia amerikkalaisista lentotukialuskoneista aina kahdeksan vuosikymmenen takaisten kohtalonaikojemme taivaan helmestä – Brewsteristä – varsin hyvin isänmaatamme yhä palvelevaan Hornetiin. Alla: Suomen ilmavoimien klassinen F/A-18C Hornet HN-420 ilmasta maahan -aseistuksessa (GPS-hakuiset täsmäpommit, lisäpolttoainesäiliöt ja AIM-9X Sidewinder -ilmataisteluohjukset). TEKSTI: ALEKSEI KETTUNEN väessä (USMC), maavoimissa (US Army) sekä rannikkovartiostossa ja rajavartiostolla, joista monitoimihävittäjillä operoivat vain USAF, USN ja USMC sekä niihin liittyvät reserviorganisaatiot. Syy on melkoisen yksinkertainen. Käytännössä merivoimien ja merijalkaväen hävittäYllä: Suomen ilmavoimien jatkosodan aikainen, alun perin tukialuskäyttöön suunniteltu Brewster Model 239 -hävittäjä, jolla oli poikkeuksellisen suuri toimintamatka – jopa 1 600 kilometriä. Tarjottiinhan Hornetinkin vaihtoehtona aikoinaan nimenomaan maalle tukeutumaan suunniteltua F-16-hävittäjää. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G Klassisen F/A-18C/D Hornetin elinkaari on 6 000 lentotuntia tai vain 2 000 nousuja laskeutumissykliä tukialuskäytössä.
Tästä syystä esimerkiksi Lockheed Martin F-35 Lightning II -häivemonitoimihävittäjästä on kolme eri versiota eli kullekin puolustushaaralle omansa: ”normaali” F-35A-versio maissa sijaitsevilta lentotukikohdista toimiville ilmavoimille, suuremmilla siivillä ja vankemmalla laskutelineellä varustettu F-35C-versio merivoimien tukialuskäyttöön sekä lyhyeen nousukiitoon ja pystysuoraan laskeutumiseen pystyvä F-35B-versio merijalkaväelle. Koska Ilmavoimien hävittäjäkalusto tukeutuu maissa oleviin lentotukikohtiin tai toimii korkeintaan hajasijoitettuna, sillä on kaikkien suopein tukeutumisympäristö, joka ei aseta rajoituksia koneen huollolle, ylläpidolle tai varaosien ja kulutusmateriaalien saatavuudelle. SUOMEN SOTILAS 17 jät ovat kuitenkin useimmiten olleet pitkälti samoja. Merivoimien ja merijalkaväen hävittäjäkaluston on kyettävä toimimaan lentotukialuksilta, ja erityistoivomuksena osalle merijalkaväen kalustosta on kyky lentoon nousemiseen joko pystysuoraan tai erittäin lyhyeltä kiitoradalta ilman katapulttilaukaisua sekä laskeutuminen pystysuoraan. Tukeutumisympäristö ratkaisee Vaikka eri puolustushaarojen hävittäjäkaluston sotilaalliset suorituskykyvaatimukset ovat pitkälle samanlaiset – koska niillä suoritetaan samoja tehtäviä samassa uhkaympäristössä – niiden erilaiset tukeutumisympäristöt asettavat järjestelmille omat erikoisvaatimuksensa. PU O LU ST U SV O IM AT. Lisäksi Yhdysvaltain ilmaLockheed Martin F-35 Lightning II -häivemonitoimihävittäjästä on kolme eri versiota eli kullekin puolustushaaralle omansa. Myöskään koneen ulkomitoilla ei ole sen suurempia rajoituksia kuten ei myöskään nousuja laskukiidon pituudella
Pahimmassa tapauksessa lentotukialuksen lennosto joutuu toimimaan vain niiden resurssien varassa, joita tukialukselta löytyy. Käyttöajatus Toisena merkittävänä erona Yhdysvaltain ilmavoimien ja merivoimien sekä merijalkaväen välillä on niiden käyttäjäorganisaatioiden ajatusmaailma. Ilmavoimille taktinen hävittäjäkalusto on avainasejärjestelmä, koska jos hävittäjillä ei pystytä saavuttamaan ilmatasaväkisyyttä tai ilmayliherruutta, niin muitakaan ilmavoimien asejärjestelmiä ei voida hyödyntää. Miten tämä kaikki liittyy Suomen ilmavoimien HX-hankintaan. Entä Suomi. Kun kalusto hajasijoitetaan kriisiaikana huollon ja ylläpidon kannalta huomattavasti karumpiin maantietukikohtiin, ovat hävittäjäkaluston korkea käyttöaste ja vaivaton huolto suomalaisesta näkökulmasta avainkysymyksiä. Lentotukialus vuorostaan vaatii suojakseen muita pinta-aluksia ja sukellusveneitä. Suomen ilmavoimien yksipaikkainen klassinen F/A-18C Hornet.. Muutoin hävittäjäkalustomme ei ole ilmassa tehU S A IR FO RC E ...olemme hankkimassa käyttövalmista maanpuolustuksen työkalua... Merivoimissa tilanne on aivan toinen, koska lentotukialusten taktinen hävittäjäkalusto on vain yksi puolustushaaran asejärjestelmä muiden joukossa. 18 SUOMEN SOTILAS BOE I NG SUPE R HORNET JA GROWLE R voimat on ilmailualan maailman suurin toimija, suurin tonttija kiinteistöomistaja sekä suurin huoltoja logistiikkaorganisaatio. Hävittäjäkaluston käyttö vaatii lentotukialusta, joka on aivan oma monumentaalinen jumppansa. PU O LU ST U SV O IM AT . Merivoimien ja merijalkaväen näkökulmasta katsottuna ilmavoimien hävittäjäkaluston käyttö, huolto ja ylläpito tapahtuu suorastaan ruhtinaallisissa olosuhteissa. Suomella ei ole Yhdysvaltain ilmavoimien valtavia resursseja hävittäjäkaluston ylläpitoon edes rauhan aikana, kun kalusto tukeutuu lentotukikohtiin. Nouseminen ja laskeutuminen lentotukialuskäytössä vaativat hävittäjältä huomattavasti vahvempia rakenteita ja lyhentävät koneen elinkaarta: klassisen F/A-18C/D Hornetin elinkaari on 6 000 lentotuntia tai vain 2 000 nousuja laskeutumissykliä tukialuskäytössä. Tukeutumisympäristöjen eroista johtuen merivoimien ja merijalkaväen hävittäjäkalusto on suunniteltu pidettäväksi taistelukelpoisena huomattavasti ohuemmilla resursseilla, koska lentotukialuksessa on huomattavasti rajallisemmat huoltoresurssit sekä varaosaja kulutusmateriaalivarastot kuin maailman suurimpien ilmavoimien maissa sijaitsevassa lentotukikohdassa. Tästä johtuen Yhdysvaltain ilmavoimat pyrkii hävittäjäkaluston kehittämisessä teknologisiin tiikerinloikkiin, ja se ottaa välillä tuntuvia teknologiariskejä, koska se näyttää olevan ainoa keino kilpailuedun saavuttamiseksi hävittäjäkaluston sotilaallisessa suorituskyvyssä. Lentotukialuksiin, maihinnousuja johtamisaluksiin sekä rannikkotukikohtiin tukeutuva merivoimien ja merijalkaväen hävittäjäkalusto toimii huomattavasti ohuemman logistiikan varassa, ja sen huolto ja ylläpito tapahtuu vaatimattomammissa oloissa. Tästä johtuen Yhdysvaltain merivoimat ja merijalkaväki kehittävät hävittäjäkalustoaan huomattavasti konservatiivisemmin pyrkien hävittäjäkalustonsa kehittämisessä jatkuvaan evoluutioon maltillisella kustannustasolla teknologiariskejä välttäen. Kalustolla on oltava parempi korroosiosuoja, ja sen on pystyttävä nousemaan ja laskeutumaan joko lentotukialuksille (katapulttija jarruvaijeriavusteisesti) tai lyhyemmille etulinjan hajasijoituskentille. Sotaalusten käyttö vaatii merkittävää laivastotukikohtaja telakkaverkostoa
Kolme USAF:n Alaskan Eielsonin lentotukikohdan 18. Koska kaikista HX-kandidaateista tarjotaan kuitenkin kaikkein uusinta versiota ja/tai kehitysversiota, niin tiettyyn määrään jumppaa ja viilausta on tietysti syytä varautua, ja sama harjoitus tulee luultavasti toistumaan HX-kaluston tulevien elinkaaren aikaisten modernisointien yhteydessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että merkittävään suorituskykyloikkaan tähtäävä hävittäjähanke, jossa teknologiariskien suhteen ollaan miehekkäästi etunojassa, olisi välttämättä tuhoon tuomittu projekti, vaan sitä, että riskeillä on tapana toteutua edes osittain, mikä nostaa kehityskustannuksia, johtaa viivästyksiin aikatauluissa ja yleensä suurempaan määrään lastentauteja, joiden korjaamisessa palaa aikaa ja rahaa. F-16 Fighting Falcon. Lentotukialuskalusto vaatii vähemmän koulutettua, kallista työresurssia lentotuntia kohti. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että olemme hankkimassa käyttövalmista maanpuolustuksen työkalua emmekä joskus myöhemmin käyttövalmiiksi asti jalostuvan työkalun kehitysprojektia.. Aggressor-yksiköt simuloivat koulutuksessa vastustajaa, mikä näkyy koneiden à la Suhoi Su27/30/34/35 -maalauskaavioissa. Eräät ominaisuudet ovat meidän käytössämme jopa puutteita: koska lentotukialuksen kiitorata eli lentokansi pidetään pikkutarkasti puhtaana vieraista esineistä, jotta ne eivät imeytyisi lentokaluston moottoreihin, klassisen Hornetin etulaskuteline voitiin sijoittaa hyvin pitkälle eteen koneen matalalla sijaitsevista moottoreiden ilmanottoaukoista, minkä takia Suomessa rullausja kiitoradat joudutaan pitämään puhtaina imuriautojen avulla jo nykykalustolla. Aggressor-laivueen F-16 -hävittäjää. SUOMEN SOTILAS 19 täviä suorittamassa vaan seisoo huollossa tai odottamassa huoltoa. Eräät tukialuskäyttöön optimoidun hävittäjäkaluston ominaisuudet ovat meidän käytössämme jokseenkin tarpeettomia, kuten lentotukialusten ahtaiden lentokonehallien vaatimat ylös kääntyvät siiven uloimmat osat ja maahan tukeutuessa turhan vankat laskutelineet. Tehtävä kirkkaana mielessä… Jos klassista Hornetia vertaa Yhdysvaltain ilmavoimien vastaavaan aikalaiseen General Dynamics F-16 Fighting Falcon -monitoimihävittäjään, niin jälkimmäisessä on kutakuinkin sama sotilaallinen suorituskyky hieman edullisimmilla hankintaja käyttökustannuksilla mutta hankalammin ja raskaammalla logistiikalla ylläpidettävässä paketissa, jonka käyttö vaatii myös fiinimpää maainfraa. Tästä syystä Yhdysvaltain merivoimien ja merijalkaväen hävittäjäkalusto sopii meidän resursseihimme ja tarpeisiimme paremmin kuin järeämpää infraa edellyttävä Yhdysvaltain ilmavoimien hävittäjäkalusto. Klassisen Hornetin osalta tukialusvarustuksen muutaman sadan kilon . Siis enemmän resursseja, joita meillä ei ole. ylimääräinen paino sekä tarve eräisiin poikkeusjärjestelyihin eivät ole Ilmavoimien näkökulmasta merkittäviä puutteita ja ovat täysin hyväksyttävä hinta helposti ylläpidettävästä ja suorituskykyisestä monitoimihävittäjästä.
TEKSTI: ALEKSEI KETTUNEN Hopealuoti.... Tarve maata ympäröivien laajojen merialueiden hallintaan yhdessä ajan muodin, strategisen ilmasta maahan -vaikuttamisen – douhetismin – kanssa, johti siihen, että Yhdysvalloissa ilmavoima – tai paremminkin kyky vaikuttaa ilmasta käsin tapahtumiin maalla ja merellä – kehittyi merivoimien tapaan voimakkaammin kuin maavoima. . Mannervallat, kuten Venäjä, Kiina ja Manner-Euroopan valtiot Suomi mukaan lukien, taas panostavat kukin kykyjensä mukaan enemmän maavoimiinsa, koska näillä mailla on haastajiinsa myös maayhteys. 20 SUOMEN SOTILAS BOE I NG SUPE R HORNET JA GROWLE R MODERNIT merivallat, joilta puuttuu suora maayhteys haastajiinsa – esimerkiksi Yhdysvallat, Iso-Britannia, Japani ja Australia – panostavat merivoimiensa lisäksi myös huomattavasti enemmän ilmavoimiinsa. AMERIKKALAISEEN kilpailuhenkiseen yhteiskuntaan kuuluu myös toisinaan lähes sokealta vaikuttava usko siihen, että mikä tahansa ongelma tai haaste on ratkaistavissa käyttämällä yhä edistyneempää teknologiaa jopa silloin, kun asia voisi olla helpommin ratkaistavissa muilla keinoilla. Olihan oman alueen turvaamisen ohella pyrkimyksenä hallita laajoja alueita ja suojata etuja oman alueen ulkopuolella. Sotilaspuolella tämä näkyy hopealuoti-ilmiöIlmailuteknologinen johtoasema siirtyi jo 1920ja 1930-lukujen taitteessa Ranskalta Yhdysvalloille
Jos ratkaisu vielä tukee kotimaista puolustusmateriaaliteollisuutta, on valinta helppo ymmärtää, kannattipa sitä sitten tai ei. Sotilaallisesta konfliktista voidaan luoda mielikuva näytösluonteisesta kurinpalautuksesta lähes mitättömillä tappioilla. ...ja merisuurvallan ilmasotafilosofia Sotilaallisesta konfliktista voidaan luoda mielikuva näytösluonteisesta kurinpalautuksesta lähes mitättömillä tappioilla.. SUOMEN SOTILAS 21 nä, eli sotilaalliset haasteet pyritään ratkaisemaan pääasiassa turvautumalla yhä huipputeknologisempiin ratkaisuihin. Sota vaatii yleensä henkilöstötappioita, jotka ovat sisäpoliittisesti erittäin epäsuosittuja varsinkin korkean elintason valtioissa ja erityisesti, kun sotaa käydään kaukana kotoa tavalliselle ihmiselle helposti hahmottomista intresseistä eikä elämästä ja kuolemasta. Lisäksi ilmavoiman käyttö alentaa myöhemmin konfliktiin liittyvien omien maaja merivoimien henkilöstötappioita. Lisäksi huipputeknologisten asejärjestelmien korkeampi suorituskyky saattaa näkyä korkeampina – pahimmillaan käsistä karkaavina – hankintaja käyttökustannuksina. Koska ilmiö korostuu merkittävästi, jos oman lentokaluston sotilaallinen suorituskyky on vastustajaa huomattavasti korkeampi, vastustaja on määrällisesti selkeästi alivoimainen tai vastustajalta puuttuu kyky ilmasodankäyntiin ja tehokkaaseen maasta ilmaan -vaikuttamiseen, hopealuoti-ajattelu on jopa perusteltua. Jos 1940-luvun Saksassa usko ihmeaseisiin syntyi muiden kilpailuetujen hävittyä, niin Yhdysvalloissa ilmiö dominoi, vaikka muita kilpailuetuja on yllin kyllin, mikä usein näkyy amerikkalaisissa asejärjestelmissä liiallisena huipputeknologisuutena kenttäkelpoisuuden kustannuksella. Ilmasodankäynti antaa mahdollisuuden aiheuttaa vastustajalle merkittäviä tappioita suhteellisen pienellä määrällä taisteluun osallistuvaa henkilöstöä. AMERIKKALAISEN ajattelun taustalla ovat myös sotilaallisten konfliktien sisäpoliittiset ja taloudelliset ulottuvuudet
Hornetin ja Super Hornetinkin. Christien vuonna 1964 julkaisemaan energia-liikehtimiskyky-teoriaan, jossa Korean ja Vietnamin ilmasodankäynnin kokemukset kiteytettiin visioksi siitä, millaisen hävittäjän pitäisi olla. TEKSTI: ALEKSEI KETTUNEN Klassinen. . 22 SUOMEN SOTILAS BOE I NG SUPE R HORNET JA GROWLE R . Kaikki HX-kandidaatit, kuten kaikki muutkin neljännen, neljä ja risat sekä viidennen sukupolven hävittäjät perustuvat USAF:n hävittäjälentäjä, eversti John Richard Boydin ja matemaatikko sekä puolustusanalyytikko Thomas P. Merijalkaväen MAG-11-lennoston VMFA-323-laivueen klassiset F/A-18C Hornetit palaavat takaisin muodostelmaan ilmatankkauksen jälkeen harjoitusalueella Kalifornian San Diegon edustalla
Suorituskykyisen hävittäjän suunnittelu voitiin kiteyttää siihen, että sillä olisi eri tilanteissa mahdollisimman korkea Ps-arvo. John Richard Boyd. Thomas P. SUOMEN SOTILAS 23 T utkimuksen suurimpana innovaationa oli se, että kaikki hävittäjän suorituskyvyn avainparametrit – nopeus, työntövoima, aerodynaaminen vastus ja paino – yhdistettiin toisiinsa selkeän kaavan avulla ja kiteytettiin kokonaissuorituskykyä kuvaavaksi arvoksi Ps. Christie.. Boydin ja Christien ajatukset saivat kannatusta niin Pentagonissa kuin Yhdysvaltojen sotilasilmailuteollisuuden keskuudessa, ja niiden ympärille puolustushallintoon syntyi niin sanottu hävittäjämafia, jonka toiminnan tuloksena kehitettiin kokonainen uusien, liikehtimiskykyisempien hävittäjien sukupolvi – Grumman F-14 Tomcat, McDonnell Douglas F-15 Eagle, General Dynamics F-16 Fighting Falcon ja McDonnell Douglas F/A-18 Hornet – joissa hävittäjämafian kannattama korkeampi liikehtimiskyky sekä väheksymät suorituskykyiset tutkat ja . . Kun siihen yhdistetään hävittäjän sensoreiden havainnointikyky, häive eli kyky tavalla tai toisella vaikeuttaa itse havaituksi tulemista sekä modernin ilmasta ilmaan -aseistuksen suorituskyvyt, niin olemmekin jo 2020-luvun ilmataistelusuorituskyvyn ytimessä. Boydin ja Christien energia–liikehtimiskyky-teoria on tänäkin päivänä ajankohtainen, vaikka se koskee pääasiassa hävittäjän airframea eli sen moottoreista, rakenteista ja aerodynaamisista pinnoista koostuvaa niin sanottua lentorankoa
Talon on ollut USAF:n lentävä pulpetti vuodesta 1961 tähän päivään saakka. Kohti Hornetia Boydin ja Christien kanssa samoilla linjoilla toimi jo 1950-luvulta amerikkalainen hävittäjävalmistaja Northrop Corporation, jonka erittäin hyvien lento-ominaisuuksien kevyt F-5A/B Freedom Fighter -hävittäjä tuli palveluskäyttöön jo vuonna 1962. Northropin hävittäjät käänsivät hävittäjien kehityksen 1950ja 1960-lukujen valtatrendin, jonka mukaan seuraava hävittäjä oli aina edeltäjiään kooltaan ja painoltaan suurempi, suorituskykyisempi – nimenomaan nopeutta, toimintaetäisyyttä ja hyötykuormaa painottaen – sekä monimutkaisempi, kalliimpi, vaikeampi ylläpitää ja vähemmän liikehtimiskyinen. Tuleva Hornet on jo tunnistettavissa varsinkin suurilla kohtauskulmilla erittäin hyvän liikehtimiskyvyn takaavine tuplasivuperäsimineen ja suurehkoine siiven johtoreunan juuren levikkeineen (LERX). 24 SUOMEN SOTILAS BOE I NG SUPE R HORNET JA GROWLE R tutkahakuiset ilmataisteluohjukset yhdistyivät optimoiduksi iskukykyiseksi kokonaisuudeksi. Northrop osallistui LWF-kilpailuun kehittämällä P-600-konseptikoneiden pohjalta jo palveluskäyttöön soveltuvan ennennäkemättömän liikehtimiskyisen YF-17 Cobra -koehävittäjän, joka oli ”kuin Hornet lapsena”, mutta LWF-kilpailun voitti vuonna 1975 loppujen lopuksi General Dynamicsin YF-16-koehävittäjä, jonka sarjatuotantoversio F-16 Fighting Falcon -mo. Koska ilmavoimat halusi samalla varmistaa raskaan F-15 Eagle -ilmaherruushävittäjän hankintojen toteutumisen, ilmaherruuden saavuttamiseen optimoitu tuleva kevyt LWFhävittäjä esitettiin julkisuudessa harhaanjohtavasti etupäässä maakohteita vastaan toimivana hävittäjäpommittajana, jolla olisi myös itsepuolustuskyky ilmataisteluissa. USAF:n kenraalikunnan nopeammin, korkeammalle, pidemmälle ja huipputeknologisemmin -ideologian vastainen edullinen, suorituskyinen, yksinkertainen, halpa ja erittäin ketterä F-5A/B oli hittituote Yhdysvaltain liittolaisten keskuudessa. Northropin F-5E-hävittäjä oli kaikkein liikehtimiskykyisin amerikkalaishävittäjiä aina neljännen sukupolven hävittäjäkaluston palveluskäytön alkamiseen saakka. Tämän erittäin liikehtimiskykyisen ja kehittyneellä tutkalla varustetun, kalliinpuoleisen, raskaan hävittäjän rinnalle haluttiin myös edullisempi kevyt ilmaherruushävittäjä, jonka kehittämiseksi USAF käynnisti vuonna 1972 LWF-hankkeen. Northrop jatkoi 1960-luvun jälkipuoliskolta alkaen vielä liikehtimiskyisemmän hävittäjän kehittelyä Pariisin vuonna 1971 lentonäyttelyssä julkistetun P-530 Cobra -konseptikoneen ja sen pohjalta kehitettyjen P-600ja P610-prototyyppien muodossa. Sen vuonna 1972 palveluskäyttöön tullut kehittyneempi F-5E/F Tiger II oli aivan yhtä suosittu ulkomailla, ja se otettiin käyttöön USAF:ssa vastustajien hävittäjiä ilmataisteluharjoituksissa simuloivissa Agressor-laivueissa. F-5A/B-hävittäjä kehitettiin T-38 Talon -suihkuharjoituskoneen rinnalla. USAF:n ”lentävä pulpetti” vuodesta 1961 tähän päivään asti: maailman ensimmäinen ja eniten valmistettu (1 146 konetta) yliääninopeuksinen suihkuharjoituskone Northrop T-38 Talon.. Neljäs sukupolvi Maailman ensimmäinen neljännen sukupolven hävittäjä oli USAF:n vuonna 1968 alkaneen F-X-hankkeen voittaja, raskas McDonnell Douglas F-15 Eagle -ilmaherruushävittäjä (ensilento 1972, palveluskäyttö 1976 alkaen)
Samaan aikaan Yhdysvaltain laivasto (US Navy, USN) halusi kehittää kevyemmän ja edullisemman taisteluparin raskaalle Grumman F-14 Tomcat -ilmaherruushävittäjälleen ja korvata sillä myös kevyet Douglas A-4 Skyhawkja Ling-Temco-Vought A-7 Corsair II -rynnäkkökoneet sekä McDonnell Douglas F-4 Phantom II -torjuntahävittäjät/hävittäjäpommittajat, minkä johdosta USN aloitti vuonna 1974 uuden kevyen monitoimihävittäjän VFAX-hankkeen. Koneeseen mahtui polttoainetta sisäisesti huikeat 6 060 litraa. Kone sai myös tukialuskäytön vaatimat järeämmät laskutelineet ja vankemmat rakenteet, sen siiven mekanisointia lisättiin merkittävästi, ja se sai hyvin suorituskykyisen Hughes AN/APG-65 -monitoimitutkan. Samalla hankkeen nimeksi vaihtui NACF. Moottorin ensimmäinen koekäyttö oli vuonna 1978. Samalla voittajatiimissä vaihtui vetovastuu: johtoon siirtyi McDonnell Douglas, jonka osuus projektissa olisi nyt 60 %, ja loput 40 % säilyisi Northropilla, jolla olisi myös yksinoikeus tukialushävittäjän pohjalta ilmavoimille myöhemmin kehitettävään F-18L-versioon. Oikealla: Klassisen Hornetin lähtökohtana ollut USAF:n LWF-hävittäjäkilpailun Northrop YF-17 -prototyyppi NASA:n testeissä 1976. SUOMEN SOTILAS 25 nitoimihävittäjästä tuli maailman suosituin moderni hävittäjäkone, jota on valmistettu vuodesta 1972 alkaen tähän päivään mennessä yli 4 600 yksilöä! Naimakauppa Supervaltojen Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton ilmavoimissa raskaiden ja kevyiden ilmaherruushävittäjien suhde palveluskäytössä vakiintui 1980-luvulla tasolle yksi kalliimpi ja suorituskykyisempi raskas hävittäjä kolmea neljää kevyempää ja edullisempaa kevyttä hävittäjää kohti. Vasemmalla: Sveitsin ilmavoimien Northrop F-5E Tiger II -hävittäjä, jota käytetään Sveitsissä suorituskykyisempien F/A-18C/D Hornetien apuhävittäjänä. Lopputuloksena olivat General Dynamicsin yhteistyössä Ling-Temco-Voughtin kanssa kehittämä YF-16:n tukialusversio LTV model 1600 ja Northropin yhteistyössä McDonnell Douglasin kanssa kehittämä YF-17:n tukialusversio P-630 (MDD Model 267), joista US Navy valitsi voittajaksi vuonna 1975 McDonnell Douglasin ja Northropin tarjoaman vaihtoehdon, jonka pohjalta kehitettiin F/A-18 Hornet. Samalla modernisoitiin koneen ohjaamo ja sen rajapinnat lentäjän työn helpottamiseksi. . Muodikkaan kompakti ja sulavalinjainen YF-17 ei kasvanut merkittävästi ulkomitoiltaan, mutta sen muodot muuttuivat huomattavasti lihaksikkaimmiksi, ja sen tyhjäpaino ja suurin lentoonlähtöpaino, kuten myös polttoaineja asekuorma, kasvoivat huomattavasti. Hornet syntyy Ilmavoimien YF-17-koehävittäjän jalostaminen merivoimien palveluskäyttöön lentotukialuksilla soveltuvaksi F/A-18-monitoimihävittäjäksi oli pitkä ja iso urakka, ja se söi kongressin ”säästämät” varat. Edullista ja suorituskykyistä F-5-hävittäjää valmistettiin 1964–1989 yli 2 600 konetta, ja se on vieläkin käytössä 26 valtiossa. Koneesta tehtiin myös mahdollisimman helppo huoltaa ja ylläpitää. Kaikkien muutosten myötä YF-17:n erittäin korkea liikehtimiskyky aleni hieman ja F/A18:n toimintasäde jäi hieman alle tavoittei. Koska General Dynamicsillä ja Northropilla ei ollut kokemusta lentotukialuksiin tukeutuvien hävittäjien suunnittelusta, ne liittoutuivat kokeneiden merivoimien lentokonevalmistajien kanssa. Moottorit vaihtuivat huomattavasti tehokkaimmiksi ja moderneimmiksi uunituoreiksi General Electric F404 -ohivirtaussuihkumoottoreiksi. Tulosten perusteella alkoi YF-17:n jatkokehitys merivoimien VFAX-kilpailun voittaneen F/A-18 Hornetin prototyypiksi.. Vaikka USN halusi VFAX-kandidaattien olevan puhtaalta pöydältä suunniteltuja lentotukialuskäyttöön optimoituja monitoimihävittäjiä, Yhdysvaltain kongressi määräsi, että laivaston VFAX-hävittäjäkandidaattien olisi pohjauduttava ilmavoimien LWF-hankkeessa ehdolla olleisiin konemalleihin kustannusten alentamiseksi
Ilmasta ilmaan -aseistuksena olivat lyhyen kantaman infrapunahakuiset AIM-9 Sidewinder -ohjukset ja keskimatkan passiiviset tutkahakuiset AIM-7 Sparrow -ohjukset. Maaja merimaaleja vastaan voitiin käyttää laajaa kattausta ”tyhmiä” pommeja sekä laserja TV-hakuisia täsmäpommeja, täsmäliitopommeja sekä AGM-65 Maverick -ohjuksia ja AGM62 Walleye -täsmäpommeja. A, B, C ja D Hornetin A/B-versio voitiin varustaa myös taktisella ydinaseella. Hornetin A/B-versioissa oli sisäänrakennettu 20 mm:n GE M61A1 Vulcan -automaattitykki (taisteluannos 560 laukausta, tulinopeus 4 000/6 000 ls/min) ja 7 300 kilon ulkoinen asekuorma yhdeksässä ripustimessa. 26 SUOMEN SOTILAS BOE I NG SUPE R HORNET JA GROWLE R den, mutta hävittäjäprojektia jatkettiin, koska merivoimat oli muiden vaihtoehtojen puuttuessa pakon edessä. Uuden prosessorin dataväylän ansiosta Hornet pystyi myös hyödyntämään datafuusiota, eli nyt tilannekuvaa voitiin täydentää lähettimiin hakeutuvien AGM-88 HARM -ohjusten ja infrapunahakuisten AGM-65 Ma. Vuodesta 1987 alkoi yksipaikkaisten C-versioiden ja kaksipaikkaisten D-versioiden tuotanto. Yksipaikkaisten F/A-18A-monitoimihävittäjien sarjatuotantotoimitukset alkoivat vuonna 1980, ja Hornet otettiin palveluskäyttöön niin Yhdysvaltain laivastossa kuin merijalkaväessä vuonna 1984. Koneessa oli 268 huoltoluukkua, joista 238:aa voitiin käyttää ilman tikkaita. Vaikka osa amiraalikunnasta suhtautui uuteen monitoimihävittäjään kielteisesti sen USAF-taustan takia, käyttäjät olivat enemmän kuin tyytyväisiä. Koneen sisäisen omasuojaja ELSO-varustuksen lisäksi siinä voitiin käyttää ulkoisia häirintä-, maalinosoitusja navigointisäiliöitä, jotka tekivät koneesta taistelukykyisen myös yöllä. hävittäjälennoston F-16-, F-15Cja F-15E-hävittäjät lentävät vetäytyvien irakilaisjoukkojen sytyttämien Kuwaitin öljykenttien yllä 1991 Persianlahden sodan aikana. Ne saivat paremmat omasuojajärjestelmät, uudet NACES-heittoistuimet, huomattavasti tehokkaamman prosessorin, parannetun ohjelmiston ja ennen kaikkea mahdollisuuden käyttää uutta aktiivista tutkahakuista keskimatkan AIM-120 AMRAAM -ilmataisteluohjusta sekä muuta uusinta aseistusta. Tutkia vastaan voitiin käyttää lähettimiin hakeutuvia AGM-88 HARM -ohjuksia. Hornet oli vankka ja luotettava työkalu, jonka ylläpito oli helppoa ja edullista. Merimaaleja vastaan voitiin käyttää AGM-84 Harpoon -pintatorjuntaohjuksia. Hornet otettiin palveluskäyttöön niin Yhdysvaltain laivastossa kuin merijalkaväessä vuonna 1984.. Kaikkiaan kevyenä YF-17-hävittäjänä uransa aloittanut F/A-18A/B miehistyi keskiraskaaksi hävittäjäksi, jonka sotilaallinen suorituskyky oli nyt lähempänä ilmavoimien raskasta F-15-hävittäjää kuin kevyttä F-16-hävittäjää – ja oli sitä monipuolisempi. Tyyppikoulutusta varten oli kaksipaikkainen F/A-18B Hornet, jolla oli 6 % pienemmät sisäiset polttoainesäiliöt, mutta sillä voitiin suorittaa samoja tehtäviä kuin yksipaikkaisella F/A18A:lla. Sillä oli kaikista laivaston hävittäjistä paras liikehtimiskyky ja eräät parhaimmista sensoreista. Hornetin A-mallia valmistettiin 371 ja B-mallia 40 konetta vuosina 1980–1987. Polttoainekuormaa voitiin kasvattaa kolmella 1 250 litran polttoainesäiliöllä rungon keskiripustimessa ja sisemmissä siipiripustimissa. Amerikkalainen ilmamahti voimiensa huipulla: USAF:n 4
Eräs Hornet-lentäjä totesikin: ”Tällä uudella tutkalla isoäitinikin voittaisi ilmataistelun.” Tämä olikin suurin piirtein varustus, jolla Suomen ilmavoimille toimitettiin vuonna 1992 tilatut ja 1996–2000 toimitetut 57 yksipaikkaista F/A-18Cja seitsemän F/A-18D-hävittäjää. Tämän takia Suomessa Hornetin tyyppimerkinnäksi tuli F-18C/D ilman ilmasta maahanja ilmasta merelle -suorituskykyä merkitsevää A-kirjainta. Merkittävä suorituskykyloikka tapahtui vuonna 1994 uuden kehittyneemmän AN/APG-73-monitoimitutkan myötä. Tiikerinloikkia Vuonna 1989 koneiden pimeätoimintakykyä parannettiin F/A18C+ja F/A-18D+ Night Attack -versioiden myötä. Hornetit toimitettiin aluksi ilman ilmasta maahanja ilmasta merelle -toiminnallisuutta ja -aseistusta. Kyseessä oli samankaltainen tiikerinloikka kuin Messerschmitt Bf 109 G-2/G-6 -hävittäjien ja MiG-21F-13 -hävittäjien käyttöönotossa vuosina 1943 ja 1963. Ensinnäkin ilmataistelut pystyttiin modernien sensorien ja aktiivisten tutkahakuisten keskimatkan AIM-120 AMRAAM -ilmataisteluohjusten ansiosta käymään huomattavasti suuremmilla keskietäisyyksillä. Ensimmäisessä MLU1-päivityksessä vuosina 2004–2010 koneiden lähi-ilmataistelukykyä parannettiin tuntuvasti JHMCS-kypärätähtäinjärjestelmällä ja jopa takasektoriin laukaistavissa olevilla uusilla infrapunahakuisilla lyhyen kantaman AIM-9X-ilmataisteluohjuksilla. Hornet-hävittäjäkaluston tarjoamaa lisäystä Suomen maanpuolustuskyvylle lisäsi myös se, että Venäjän ilmavoimat oli nälkäkuurilla vuoteen 2000 asti ja aloitti hävittäjäkalustonsa modernisoinnin ja uudistamisen vasta vuoden 2008 jälkeen. Toisessa laajemmassa MLU2-päivityksessä vuosina 2012– 2016 uudistettiin viesti-, suunnistus-, tiedonsiirto-, sensorija. MLU Suomessa Hornet-hävittäjiä on modernisoitu kahteen otteeseen MLU-elinkaaripäivityksillä. SUOMEN SOTILAS 27 verick -ilmasta maahan -ohjusten hakeutumissensorien tuottamalla informaatiolla. 1990-luvulla kehitettiin merijalkaväen tiedustelutarpeisiin F/A-18D-mallin ATARS-tiedusteluversio, jossa automaattikanuunan tilalle koneen nokkaan sijoitettiin digitaalinen optroninen sensorijärjestelmä. Ilmavoimille Hornet-hävittäjäkalusto merkitsi tuntuvaa suorituskykyloikkaa aiempaan edellisten sukupolvien MiG21bisja Saab Draken -hävittäjäkalustoon verrattuna. Samalla otettiin käyttöön Mode S -omatunnuskyselijä, Have Quick -UHF/VHF-radiot ja TAMMAC-karttatietokone. Toiseksi modernit sensorit yhdessä korkean liikehtimiskyvyn kanssa paransivat hävittäjäkaluston sotilaallista suorituskykyä merkittävästi muissakin tilanteissa. Vuonna 1992 siirryttiin tehokkaampiin ja luotettavampiin F404-GE402-EPE-moottoreihin
tynnyri), niin suomalaisessa käytössä koneen elinkaarta syö eniten se, että sillä lennetään suhteessa kokonaislentoaikaan erittäin paljon korkeiden G-voimien tiukkoja ilmataisteluliikkeitä. Suomelle uusia ilmasta maahan -aseita ja varusteita olivat lyhyen kantaman GPS-ohjautuvat JDAM-täsmäpommit GBU-31(V)1/(V)3, GBU-32 ja GBU-38A, keskimatkan JSOW-liitopommi, pitkän 370 km kantaman AGM-158A JASSM -rynnäkkötäsmäohjus sekä Litening AT -maalinosoitussäiliö. Hornet-kaluston täysi ilmasta maahan/merelle -toimintakyky saavutettiin vuonna 2018. PU O LU ST U SV O IM AT. 2010-luvulla Suomen Hornethävittäjille palautettiin MLU2-päivityksen myötä niiden monitoimisuus, eli koneisiin uudelleenintegroitiin ilmasta maahan/merelleja kaukovaikuttamiskyvyt sekä hankittiin siihen sopivaa aseistusta sekä varusteita, minkä myötä tyyppimerkintä vaihtui F/A-18C/D Hornetiksi. Hornetkaluston täysi ilmasta maahan/merelletoimintakyky saavutettiin vuonna 2018. Tämä johtuu siiTällä uudella tutkalla isoäitinikin voittaisi ilmataistelun. 28 SUOMEN SOTILAS BOE I NG SUPE R HORNET JA GROWLE R omasuojasekä koelentomittausjärjestelmiä, otettiin käyttöön keskimatkan aktiivisesti tutkahakuisen AMRAAM-ilmataisteluohjuksen uusin pidemmän kantaman AIM-120C-7-versio, vahvistettiin koneen rakenteita ja hankittiin varaosia. Suomalaisessa käytössä Hornet-kalustossa havaittiin ainutlaatuisia koneen rakenteiden väsymisongelmia. Jos amerikkalaisten tukialuskäytössä Hornetin elinkaari lyhenee ennen kaikkea sangen väkivaltaisten tukialusnousujen ja -laskeutumisten seurauksena ja rakenteiden väsyminen kohdistuu etuja päälaskutelineiden kuormitukset yhdistäviin rakenteisiin (nk
Tämä näkyi luonnollisesti meillä Suomessakin supistuneena ja kallistuneena modernisaatiotarjontana ja oli eräs syy siihen, miksi AGM-158A JASSM -rynnäkkötäsmäohjusten integrointi suomalaisiin Horneteihin vaati niin paljon aikaa ja rahaa. Suomalaisissa Horneteissa väsyminen kohdistuikin näin eri kohtiin. Ongelma korjattiin MLU2-päivityksen yhteydessä. Kaikkiaan klassisia A/B/C/D-mallin Horneteja valmistui vuosina 1980–2000 yhteensä 1 480 konetta. Afganistanin 2001 ja Irakin 2003 sotiin klassiset Hornetit osallistuivat Super Hornetien rinnalla. Persianlahden sodassa seitsemän Hornetia vaurioitui, kolme ammuttiin alas ja menetettiin kaksi lentäjää. Vaikka US Navyn klassisten Hornetien viimeinen operatiivinen tukialuskomennus oli loppuvuodesta 2018 ja viimeinen jäähyväislento palveluskäytössä suoritettiin Oceanian lentotukikohdassa 1.2.2019, klassinen Hornet on edelleen Yhdysvaltain merijalkaväen ahkerassa käytössä Lockheed Martin F-35 Lightning II -häivehävittäjän merijalkaväelle tarkoitettujen Bja C-mallien viivästyneiden toimitusten takia. Hornetin sotilaallinen suorituskykykin on pysynyt valtaosin ajan vaatimusten tasalla. Hornetit osallistuivat myös operaatio Southern Watchiin Irakissa vuosina 1992–2003 sekä Jugoslavian hajoamissotiin Bosniassa ja Serbiassa. Horneteilla ammuttiin alas kaksi irakilaista MiG-21-hävittäjää, ja irakilainen MiG25 ampui alas yhden Hornetin. Vuoden 2018 MLU2-päivityksen myötä saavutettu klassisten Hornetiemme suorituskyvyn huipputaso on täysin riittävä kaluston loppuelinkaaren (7–12 vuotta) ajaksi. Koska klassinen Hornet asetettiin virallisesti Yhdysvaltain laivaston käytöstä poistettavan kaluston listalle jo 2000-luvun alkuvuosina, amerikkalaisen lainsäädännön mukaan siihen ei saanut enää rahoittaa muita kuin lentoturvallisuutta parantavia modernisointeja. SUOMEN SOTILAS 29 tä, että Suomessa kaikista muista Hornet-hävittäjien käyttäjävaltioista (Australia, Espanja, Kanada, Kuwait, Malesia, Sveitsi ja Yhdysvallat) poiketen harjoitusalueet sijaitsevat käytännössä lentotukikohtien naapurissa, eikä meillä ole tarvetta pitkiin siirtolentoihin harjoitusalueelle esimerkiksi sveitsiläisistä poiketen, he joutuvat harjoittelemaan Ranskassa. Iltaruskoon Yhdysvalloissa klassinen Hornet alkoi väistyä evoluutionsa Boeing F/A18E/F Super Hornetin (ensilento 1995, palveluskäytössä 2001 alkaen) tieltä jo 1990-luvun jälkipuoliskolla, ja sen valmistus päättyi vuonna 2000. Irakin vuoden 2003 sodassa yksi klassinen Hornet menetettiin vahingossa omalle ilmatorjunnalle ja kaksi klassista Hornetia törmäsi toisiinsa ilmassa. Seuraava klassisten Hornetien sota oli vuoden 1991 Persianlahden sota, jossa ne suorittivat 4 551 tehtävää. Tämän hetken tietojen mukaan Hornet-kalustomme tulee säilyttämään suhteellisen sotilaallisen suorituskykynsä vaikka rakenteet väsyisivätkin 2025–2030 päättyvän elinkaarensa loppuosan eli seuraavan 5-10 vuoden ajan. Valitettavasti kattavampaa kerrontaa klassisen Hornetin taipaleesta Ilmavoimissa joudutaan odottamaan ainakin 2030-luvulle saakka, koska vielä palveluskäytössä oleviin asejärjestelmiin liittyy merkittäviä ”hys-hys-tekijöitä” eivätkä lakisääteiset salassapitoajatkaan ole vielä päättyneet. Klassisilla Horneteilla – A/B/C/Dmalleilla – on sodittu paljon aina vuoden 1986 Libyan vastaisesta Yhdysvaltojen operaatio El Dorado Canyonista lähtien. US Navy siirtää palveluskäytöstä vuonna 2019 poistamansa klassiset Hornetit merijalkaväelle, joka aikoo vuosina 2020–2022 modernisoida niistä 98 vähiten lennettyä yksilöä AN/APG-79(V)4AESA-tutkalla, SLEP-peruskorjata niiden rakenteet elinkaaren jatkamiseksi ja pitää ne palveluskäytössä ainakin vuoteen 2030 asti. Kuolonuhreilta ollaan onneksi vältytty. Suurin yksittäinen Hornet-kaluston suhteellista sotilaallista suorituskykyä heikentävä tekijä on Venäjän ilmatorjunnan ja ilmavoimien voimakas kehitys vuodesta 2008 alkaen. Tähän mennessä on menetetty kaksi Hornetia (vuonna 2001 HN-430 ja vuonna 2010 jo aiemmin vuonna 2001 kolaroitu HN-468) ja kolaroitu kolmea Hornetia. Palveluksessa Suomen ilmavoimien käytössä klassinen Hornet on kestänyt elinkaarensa mallikkaasti. PU O LU ST U SV O IM AT
Johtaminen perustuu perustuu suorituskykyisiin sensoreihin sekä nopeaan ja luotettavaan viestija dataliikenteeseen. Koska ELSO on kriittinen suorituskyky, jota ilman moderni sodankäynti on mahdotonta, Puolustusvoimista löytyy paljon ELSO-suorituskykyjä. Puolustuksellinen ELSO tarkoittaa usein sitä, että omat järjestelmät pyritään alun alkaen tekemään mahdollisimman toimintavarmoiksi teknisin, taktisin ja muilla keinoin. Seuraavaksi ne on luokiteltava ja priorisoitava uhkatason mukaisesti. Vaikutuskeinot voivat olla sähkömagneettisia ja kineettisiä, ja vaikuttaminen voi olla väliaikaisesti normaalin toiminnan estävää tai pysyvästi tuhoavaa. 30 SUOMEN SOTILAS BOE I NG SUPE R HORNET JA GROWLE R ELSO tänä päivänä Sotatoimien reaaliaikainen johtaminen ja koordinointi ovat keskeisessä osassa nykypäivän sodankäyntiä. järjestelmien toiminta ja hyökkäyksellisen ELSO:n tehtävänä on estää vastustajan järjestelmien toiminta. Tämän takia elektronista sodankäyntiä käydään maalla, ilmassa, merellä ja jopa avaruudessa ja sillä on niin hyökkäyksellinen kuin puolustuksellinen ulottuvuus. ELSO:a ovat kaikki sellaiset sotilaalliset toimet, joissa hyödynnetään sähkömagneettista tai suunnattua energiaa vastustajaa vastaan tai pyritään sähkömagneettisen spektrin hallintaan. TEKSTI: ALEKSEI KETTUNEN. Puolustuksellisen ELSO:n tavoitteena on taata omien ym. Sensoreiden havainnointikyvyn alentuessa tai kadotessa taikka viestija dataliikenteen hidastuessa tai katketessa myös johdettavuus heikkenee tai katoaa, mikä tekee sodankäynnistä vaikeampaa tai jopa mahdotonta. ELSO-vaikuttaminen tapahtuu sykleittäin. Elektronisen sodankäynnin vaikuttamisen kohteina voivat olla esimerkiksi vastustajan viestija dataliikenne, sähkömagneettista spektriä hyödyntävät sensorit ja muut elektroniset laitteet. Seuraavaksi niihin vastustajan aktiivisiin laitteisiin, joihin halutaan vaikuttaa, kohdistetaan häiritsevää, lamauttavaa tai tuhoavaa sähkömagneettista tai kineetOsana HX-tarjoustaan Boeing tarjoaa 50 F/A-18 E/F Super Hornet Block III -monitoimihävittäjän lisäksi Suomen Ilmavoimille myös 14 EA-18G Growler Block II taktista elektronisen sodankäynnin (ELSO) erikoiskonetta. Mitä elektroninen sodankäynti on ja mitä suorituskykyjä löytyy taktiselta ELSO-koneelta. ELSO-kykyä tarjolla: Boeing EA-18G . Aluksi halutulta vaikutusalueelta pyritään havaitsemaan ja paikantamaan kaikki sähkömagneettisessa spektrissä aktiivisesti säteilevät laitteet
Vapaiksi jäävissä aseripustimissa käytetään yleensä lisäpolttoainesäiliöitä, ilmataisteluohjuksia itsepuolustustarkoituksiin ja/tai lähettimiin hakeutuvia AGM-88G AARGM-ER -ohjuksia. Vaikutuksen jatkuessa sykli alkaa uudestaan alusta uusien tai jo aiemmin havaittujen, mutta uudella tavalla vaikutusalueella toimivien vastustajan sähkömagneettisessa spektrissä säteilevien laitteiden havaitsemiseksi. Growlerissa on myös CSS-, MATTja satelliittiviestintäjärjestelmät. Growlerissa käytettävien ALQ249 NGJ -häirintälähetinsäiliöiden valikoima ja lukumäärä riippuu suoritettavasta ELSO-tehtävästä. . Super Hornet -monitoimihävittäjän ja elektronisen sodankäynnin Growlerin suurin ero on siiven ja rungon aseripustimien ulkoisessa asekuormassa. ELSO-tehtävien lisäksi Growler pystyy suorittamaan kaikki Super Hornet -monitoimihävittäjän tehtävät käyttäen sen koko aseistusvalikoimaa. Growler Growler perustuu kaksipaikkaiseen F/A-18F Super Hornet Block III -monitoimihävittäjään, jonka kanssa sillä on 90 prosenttia yhteisiä osia ja komponentteja. Growlerin ELSO-kyvyt HX-keskustelussa vilahtaa usein väittämä, että kaikkien HXmonitoimihävittäjien AESA-tutkien ja omasuojajärjestelmien Aiemmin Growleria on sallittu toimittaa vain luottoliittolaiselle Australialle. SUOMEN SOTILAS 31 tistä vaikutusta, joka estää niiden normaalin toiminnan joko väliaikaisesti tai pysyvästi. Jos keskitaajuuksien lisäksi halutaan vaikuttaa myös matalilla taajuuksilla, Growleriin asennetaan rungon keskiripustimeen kolmas NGJ-LB -häirintälähetinsäiliö. Growler on hankintahinnaltaan kaksipaikkaista Super Hornet -perushävittäjää muutamia kymmeniä prosentteja kalliimpi. Growlerin sähkömagneettisina vaikutusvälineinä ovat ulkoiset ALQ-249 New Generation Jammer (NGJ) -häirintälähetinsäiliöt ja kineettinen vaikuttaminen (tuhoava asevaikuttaminen) aktiivisiin lähettimiin/ tutkiin hoidetaan lähettimiin hakeutuvilla AGM-88G AARGM-ER -ohjuksilla. Monitoimihävittäjän siivenkärkien lyhyen kantaman AIM-9 Sidewinder -ilmataisteluohjusten laukaisukiskojen tilalla Growlerissa ovat AN/ALQ218(V)2-signaalitiedustelujärjestelmän antennit. Etukäteen suoritettavalla signaalitiedustelulla pyritään jo etukäteen valitsemaan kullekin kohteelle mahdollisimman tehokas vaikutustapa. Vaikka tarvittaessa tehtävä voidaan suorittaa vain yhdellä keskitaajuuksien NGJ-MB -häirintälähetinsäiliöllä, niin yleensä asekuormana on kaksi NGJMB -häirintälähetinsäiliötä asennettuna symmetrisesti siipiripustimin. Kaksipaikkaiseen F/A18F -monitoimihävittäjään on jopa tehty valmiiksi tuotantolinjalla Growlerin edellyttämät muutokset sähköjohdotukseen ja jäähdytysjärjestelmään. Jos sähkömagneettinen vaikutus ei tehoa kohteeseen, vaikutustapaa voidaan automaattisesti muuttaa. ALQ-249 NGJ -häirintälähetinsäiliö.. Monitoimihävittäjän eturungossa sijaitsevan 20 mm:n Vulcan-automaattikanuunan tilalla Growlerissa on AN/ALQ218(V)2-signaalitiedustelujärjestelmä ja kaksipaikkaisen monitoimihävittäjän takaohjaamo on muutettu Growlerissa ELSO-operaattorin työpisteeksi
Omasuojajärjestelmät on puolestaan rajattu suojaamaan ELSO-kyvyillään vain yhtä konetta eivätkä pysty suojaamaan useamman koneen taktista osastoa. Syyskuussa 2019 VX-23 -koelentolaivueelle toimitettu ALQ-249 NGJ-MB -häirintälähetinsäiliö. Klassinen esimerkki ELSOkykyjen loppumisesta kesken on toisella taajuusalueella toimiva tai 120 asteen etusektorin ulkopuolella sijaitseva vastustajan tutka tai ilmatorjuntaohjusjärjestelmä eli esimerkiksi uhasta poispäin lentäessä. Se pystyy suojaamaan itseään, useamman koneen muodostelmaa ja toteuttamaan kauempaa saattohäirintää. Väite on kiistanalainen, koska AESA-tutkat toimivat kapealla taajuusalueella ja niillä on vain 120 asteen etusektorin toiminta-alue. Muuhun 240 asteen sektoriin tai muille taajuusalueille niillä ei voi vaikuttaa. Jokaisen AESA-häirintälähettimen taajuusalue huomattavasti on laajemU S N A VY. . ELSO-tehtävien lisäksi Growler pystyy suorittamaan kaikki Super Hornet -monitoimihävittäjän tehtävät käyttäen sen koko aseistusvalikoimaa. Itse asiassa jokaisessa Growlerin ALQ-249 NGJ -häirintäsäiliössä on uusinta GaN-teknologiaa käyttävät suorituskykyiset AESA-häirintälähettimet niin edessä kuin takana ja niiden välissä on ilmavirran vauhdittama generaattori, jäähdytysjärjestelmä ja tarvittava elektroniikka. . Taktinen ELSO-erikoiskone pystyy vaikuttamaan häirintälähettimillään huomattavasti laajemmalle taajuusalueelle ja sillä on niin eteen kuin taakse vaikuttavat häirintälähettimet. 32 SUOMEN SOTILAS BOE I NG SUPE R HORNET JA GROWLE R ELSO-kyvyt ovat täysin riittäviä. Lähettimeen hakeutuva AGM-88G AARGM-ER -ohjus
U S N A VY. SUOMEN SOTILAS 33 Jatkossa amerikkalaiskäytössä EA-18G Growlerin päätyönä tulee olemaan kauempana edessä lentävien Lockheed Martinin F-35 ja F-22 -häivehävittäjien turvaaminen taaempaa sokaisemalla vastustajan tulenjohtotutkat ALQ-249 NGJ-MB -säiliöiden sähkömagneettisella saattohäirinnällä
Kolmikon ensimmäinen keskitaajuksien ALQ-249 NGJ-MB Increment 1 -häirintäsäiliö hyväksyttiin palveluskäyttöön ja sen alhaisen tason sarjatuotanto alkoi 5.7.2021. Suomelle tarjottu uusin EA-18G Growler Block II -suorituskykyversio tulee palveluskäyttöön täydellä kolmen taajuusalueen ALQ-249 NGJ -häirintäsäiliövalikoimalla vasta 2025. pi kuin AESA-hävittäjätutkalla ja se voi muodostaa useamman tarkasti suunnatun häiriökeilan. F/A-18G Growler -ELSO-koneen Block I -kehitysversiossa on 90 % samoja osia ja komponentteja kuin tavallisessa Super Hornetissa. 14 EA-18G Growler Block II ELSO-erikoiskonetta ja niiden ALQ-249 NGJ häirintäsäiliöperheen sisältävä Boeingin lopullinen tarjous HX-järjestelmästä on erittäin houkutteleva.. 34 SUOMEN SOTILAS BOE I NG SUPE R HORNET JA GROWLE R . AESA-lähettimien ansiosta ELSO-vaikutus voidaan rajata tarkasti vain haluttuihin kohteisiin halutulla alueella. Merkittävimpiä eroja ovat eturungossa tutkan takana sijaitsevan 20 mm:n Vulcanautomaattikanuunan korvaaminen AN/ALQ-218(V)2-signaalitiedustelujärjestelmällä sekä siivenkärkien ilmataisteluohjusten laukaisukiskojen korvaaminen tämän järjestelmän antenneilla. 14 EA-18G Growler Block II ELSO-erikoiskonetta ja niiden ALQ-249 NGJ häirintäsäiliöperheen sisältävä Boeingin lopullinen tarjous HX-järjestelmästä on erittäin houkutteleva, koska sen avulla Puolustusvoimat saisi käyttöönsä ennennäkemättömän tehokkaita ja monipuolisia supervaltatasoisia ELSO-suorituskykyjä, jotka ovat nopeasti projisoitavissa kaikkien puolustushaarojen toiminnan tukemiseksi. Kun Growleriin ripustetaan kolme ALQ-249 NGJ -häirintäsäiliötä, jotka kattavat matalat, keskija ylätaajuudet, niin 6 AESA-häirintälähetintä voivat kattaa koko käytössä olevan radiotaajuusspektrin. Jatkossa amerikkalaiskäytössä EA-18G Growlerin päätyönä tulee olemaan kauempana edessä lentävien Lockheed Martinin F-35 ja F-22 -häivehävittäjien turvaaminen taaempaa sokaisemalla vastustajan tulenjohtotutkat ALQ-249 NGJ-MB -säiliöiden sähkömagneettisella saattohäirinnällä. Käytännössä ALQ-99 -häirintäsäiliöiden ELSO-kykyjä on käytetty kaikissa Yhdysvaltojen ilmasotakampanjoissa 1971 alkaen ja käytetään tänäkin päivänä USAF:in ja US Navyn häivekoneidenkin turvaamiseen Growlereilla Syyriassa. ELSO-vaikuttamista voidaan myös tarvittaessa käyttää kirurgisen tarkkana ulkopoliittisena viestinä, koska se voidaan toteuttaa rajatusti, kohdennetusti ja pysyviä vaurioita aiheuttamatta. Growler Suomelle. ALQ-99 on ollut käänteentekevä kriittinen avainasejärjestelmä Vietnamin sodassa 1972–1973, Libyan pommituksissa 1986, Persianlahden sodassa 1991, lentokiellon valvonnassa Irakissa 1992-2003, Jugoslavian pommituksissa 1999, Irakin sodassa 2003–2011, Libyassa 2011 ja Syyrian sisällissodassa 2014 alkaen. Toistaiseksi 2009 alkaen EA-18G Growler Block I ELSO-erikoiskoneissa käytetään vanhempaa ALQ-99 Tactical Jammer -häirintäsäiliöperhettä, joka oli käytössä 1971–2019 US Navyn Northrop Grumman EA-6B Prowler ja 1983–1998 USAF:in General Dynamics–Grumman EF-111A Raven ELSO-erikoiskoneissa. Näillä ELSO-kyvyillä ei pelkästään sokaista vastustajan monitoimihävittäjät, ilmavalvonta ja ilmatorjunta, vaan tarvittaessa estetään vaikutusalueella sähkömagneettisen spektrin käyttö kokonaan niin sotilailta kuin siviiliyhteiskunnaltakin
SUOMEN SOTILAS 35 BOEINGIN LOPULLINEN HX-TARJOUS Boeingin lopullinen HX-tarjous sisältää 50 yksipaikkaista Boeing F/A-18E Super Hornet Block III -monitoimihävittäjää ja 14 kaksipaikkaista Boeing EA-18G Growler Block II elektronisen sodankäynnin (ELSO) taktista erikoiskonetta, monipuolisen ja runsaslukuisen aseistusja varustelupaketin sekä kaikki muut Boeingin HX-järjestelmän käyttöönottoon tarvittavat tuotteet ja palvelut. TEKSTI: ALEKSEI KETTUNEN.
Tästä johtuen Super Hornet ja Growler -kaluston yhdistelmää voidaan käyttää kuin 64 monitoimihävittäjää tai esimerkiksi 12 neljän Super Hornet -monitoimihävittäjän parvena, joista jokaista suojaa ELSOkyvyillään yksi Growler, jolloin vielä kahta monitoimihävittäjää ja kahta ELSO-konetta voidaan käyttää muihin tehtäviin. 80 %) asettavat reunaehdot, joiden perusteella 64 koneella kyetään toteuttamaan koko valtakunnan kattava puolustus. 36 SUOMEN SOTILAS BOE I NG SUPE R HORNET JA GROWLE R E LSO-tehtäviensä lisäksi ja jopa samanaikaisesti niiden kanssa EA18G Growler -koneilla voidaan suorittaa myös kaikkia Super Hornet -monitoimihävittäjien tehtäviä ja käyttää kaikkea niiden aseistusta. Boeingin tarjoaminen 64 lentokoneen lukumäärä on tärkeä. Nykyisiä Super Hornet-käyttäjiä ovat Yhdysvaltojen lisäksi Australia ja Kuwait, kun taas Growler on käytössä vain Yhdysvalloissa ja Australiassa. Kaikki amerikkalaiskäytössä olevat Super Hornetit ja Growlerit tullaan modernisoimaan näihin uusimpiin kehitysversioihin. Lisäksi on huomioitava, että nykykehityksen myötä aseiden kantama, koneiden toimintamatka tai -aika eivät ole muuttuneet merkittävästi – tai jos ovat muuttuneet, niin molemmilla puolilla rajaa yhtä paljon. Kaksi ensimmäistä US Navyn 78:stä maaliskuussa 2019 tilaamasta 2024 loppuun mennessä toimitettavasta Super Hornetin Block III -kehitysversiosta luovutettiin tilaajalle testattavaksi 17.6.2020. Tästä lisää sivuilla 41–43. Pääkäyttäjän US Navyn vahva sitoutuminen Super Hornetteihin 2060-luvulle asti ja päättäväinen koko konekannan modernisointikäytäntö siihen uusimpaan kehitysversioon uustuotantotilausten lisäksi antavat aihetta uskoa siihen, että Super Hornet ja Growler -parivaljakolla on tulevaisuutta ja uusia, entistä suorituskykyisempiä kehitysversioita tulee jatkossakin. Koneiden lukumäärällä on edelleen merkitystä. Nykyisillä tilauksilla ja Block III -elinkaaripäivityksillä koneiden tuotantolinjat ovat avoinna ainakin vuoteen 2035. Boeingin kilpailuedut Boeing F/A-18E Super Hornet -monitoimihävittäjän Suomelle tarjottu Block III -kehitysversio on HX-joukon uusin kone, joka on valmis ja lentää kaikilla suorituskyvyillä eikä ole vain valmistajansa lupaama tulevaisuuden suorituskyky. US Navyn suunnitelmien mukaan Super Hornet ja Growler -kaluston käyttö jatkuu 2060-luvulle eikä maailman suurimmilla merivoimilla ole oikein vaihtoehtoja, koska amerikkalainen merimahti seisoo tai kaatuu Super Hornet ja Growler -kaluston suorituskyvyn mukana. Saksan puolustusministeri Annegret Kramp-Karrenbauer julkisti 16.4.2020, että Saksan ilmavoimien Tornado IDF -hävittäjäpommittajat ja Tornado ECR ELSO-koneet korvataan kompromissiratkaisuna hankkimalla 90 Eurofighter Typhoon ja 30 F/A-18E/F Super Hornet -monitoimihävittäjää sekä 15 EA-18G Growler ELSO-konetta, joista Super Hornetit korvamerkitään NATO:n ydinpelotetehtäviin, mutta tämä päätös vaatii vielä vaalien jälkeisten Saksan liittopäivien hyväksynnän 2022-2023. Parhaillaan käsiteltävässä Yhdysvaltojen 2022 puolustusbudjettiesityksessä on 12 Super Hornetin lisätilaus. Suomen puolustamisen ajallisen ja alueellisen kattavuuden vaatimukset sekä koneiden käyttöaste (n . Boeingin HX-järjestelmän aseistus ja varustelu Vaikka Puolustusministeriö on ohjeistanut HXkilpailijoita julkistamaan lopullisten tarjoustensa aseistuksen ja varustelun vain varsin yleisellä tasolla, tarkempaa tietoa ainakin kahden. Neljästä muusta HX-kilpailijasta kolmea tarjotaan Puolustusvoimille vasta kehitteillä olevina kehitysversioina, joille luvatut tulevaisuuden suorituskyvyt joko pystytään toimittamaan Ilmavoimille 2025-2035 tai sitten ei. Koska Super Hornetin ensimmäinen Block I -kehitysversio tuli palveluskäyttöön vaativaan lentotukialuksen tukeutumisympäristöön 2001 ja sitä seurasi toinen Block II -kehitysversio 2005, niin sen Puolustusvoimille tarjotussa kolmannessa Block III -kehitysversiossa ei ole enää lastentauteja eikä yllätyksiä, vaan se on useammasta HX-kilpailijastaan poiketen käyttövalmis työkalu eikä tuotekehitysprojekti. Boeingin HX-järjestelmän lopullinen tarjous sisältää myös laajan, reilusti yli 3 miljardin euron arvoisen suomalaisen ilmailuja puolustusalan teollisuuden ja Boeingin sekä sen Super Hornet -ohjelman teollisten kumppanien Northrop Grummanin, GE Aircraft Enginesin ja Raytheonin välisen teollisen yhteistyön paketin, jonka avulla Suomeen luodaan Boeingin tarjoaman HX-järjestelmän huoltovarmuus. Ensimmäisen Growlerin modernisointi Super Hornetin Block III-kehitysversion suorituskykyihin perustuvaksi Growler Block II -kehitysversioksi alkoi 19.3.2021. Parivaljakko on nyt mukana yli 360 koneen tarjouskilpailuissa Kanadassa, Saksassa, Intiassa ja Suomessa, joista meidän kannaltamme merkittävin lienee Saksan mahdollinen Super Hornet ja Growler -hankinta, koska sillä saataisiin Eurooppaan toinen iso käyttäjä
SUOMEN SOTILAS 37 Nykyisiä Super Hornet-käyttäjiä ovat Yhdysvaltojen lisäksi Australia ja Kuwait, kun taas Growler on käytössä vain Yhdysvalloissa ja Australiassa.
GBU-53/B Stormbreaker (SDB II) -liitotäsmäpommi. AGM-158B-2B JASSM.. DSCA-ilmoituksista on kuitenkin syytä muistaa, että niissä ilmoitetut tuotevalikoimat, kappalemäärät ja hinnat ovat aina tarkoituksellisesti ylimitoitettuja ja sisältävät päällekkäisiä vaihtoehtoja. 38 SUOMEN SOTILAS BOE I NG SUPE R HORNET JA GROWLE R . Sisäinen ja ilmataisteluaseistus Super Hornet -monitoimihävittäjien sisäisenä aseistuksena on 6000 lks/min tulinopeuden kuusiputkinen 20 mm . EA-18G Growler Block II ELSO-erikoiskoneen suorituskyvyistä kerrotaan tarkemmin sivuilla 30–34. amerikkalaisen HX-vaihtoehdosta on saatavilla amerikkalaisen DSCA-viranomaisen 9.10.2020 julkaisemista vientilupailmoituksista. Growlereiden ELSO-järjestelmän pääsensoreina ovat AN/ALQ-218(V)2signaalitiedustelujärjestelmän sensorit. Boeing F/A-18E Super Hornet -monitoimihävittäjän Suomelle tarjottu Block III -kehitysversio on HX-joukon uusin kone. Sensorit Super Hornetien ja Growlereiden pääsensoreina ovat suorituskykyiset AN/ APG-79 AESA-tutkat, keskirunkoripustimen lisäpolttoainesäiliöön integroidut passiiviset IRST-sensorit, koneiden omasuojajärjestelmän sensorit sekä ATFLIR ja/tai Sniper -maalinosoitussäiliöt
Käytännössä tämä loisi Suomelle supervaltojen kaltaisen konventionaalisen risteilyohjuspelotteen (à la Yhdysvaltojen BGM-109 Tomahawk TLAM Block IV tai Venäjän 3M14K Kalibr -risteilyohjukset). Sähkömagneettinen ELSOvaikuttaminen Elektronisen sodankäynnin taktisen EA18G Growler Block II -erikoiskoneen sähkömagneettinen vaikuttaminen tapahtuu häirintäsäiliöiden avulla. Suomelle tarjottu ja onneksi ilmasodankäynnissä se kaikkien tarpeellisin keskitaajuksien ALQ-249 NGJ-MB Increment 1 -häirintäsäiliö hyväksyttiin palveluskäyttöön ja sen alhaisen tason sarjatuotanto alkoi 5.7.2021. Kummankin koneen lyhyen kantaman lämpöhakuisena ilmataisteluohjuksena on AIM-9X Sidewinder Block II ja keskimatkan aktiivisesti tutkahakuisena ilmataisteluohjuksena on AMRAAM -ohjuksen uusin vientiin sallittu versio AIM-120C-8, jolla kaikki vain Yhdysvaltojen omaan käyttöön tarkoitetun AIM-120D -version uudet ominaisuudet tehokkaampaa pidemmän kantaman moottoria lukuun ottamatta. SUOMEN SOTILAS 39 M61A2 Vulcan -automaattitykki 412 laukauksen taisteluannoksella. Boeing tarjoaa osana HX-järjestelmäänsä Suomelle seuraavan sukupolven ALQ-249 Next Generation Jammer (NGJ) -häirintäjärjestelmää, joka koostuu kolmesta eri taajuusaluiden häirintälähetinsäiliöistä, joiden tuotekehitys on vaiheistettu: keskitaajuuksien ALQ-249 Increment 1 NGJ-MB (Mid-Band) on palveluskäytössä 5.7.2021 alkaen, alataajuuksien ALQ-249 Increment 2 NGJ-LB (LowBand) on tulossa palveluskäyttöön 2025 ja korkeiden taajuuksien ALQ-249 Increment 3 NGJ-HB (High-Band) lähempänä vuotta 2030. Yhdysvalloissa EA-18G Growler Block II ELSO-erikoiskone on tulossa palveluskäyttöön keskitaajuuksien NGJ-MB ja matalien taajuuksien NGJ-LB -häirintäsäiliöillä varustettuna 2025 ja korkeiden taajuuksien NGJ-HB häirintäsäili. Yli 200 km kantaman AGM-88G AARGM-ER hakeutuu aktiivisesti säteilevään lähettimeen/tutkaan. Vaikka lähetin/tutka kytkettäisiin pois päältä, niin AARGM-ER-ohjus pystyy silti tuhoamaan kiinteän lähettimen sen sijaintitiedon perustella ja liikkuvan lähettimen aktiivisen tutkahakuisen loppuhakeutumisjärjestemän ja maalikirjaston avulla. JASSM -risteilyohjuksen uuden pidemmän 930 km kantaman AGM-158B2B JASSM-ER -version myötä Suomelle muodostuisi Pohjois-Euroopan oloissa jopa strateginen konventionaalinen täsmäasepelote, jolla olisi HX-hävittäjän yli 1 000 km taistelutoimintasäde huomioon ottaen yli 2 000 km kantama. Kummatkin ohjukset ja automaattitykki on Ilmavoimille tuttuja HN-kalustosta. Kineettinen ELSOvaikuttaminen Uutuutena on kineettinen ELSO-ase, lähettimeen hakeutuva ilmasta-maahan/ pintaan-ohjus AGM-88G AARGM-ER, jota voidaan käyttään niin Super Hornetissa kuin Growlerissa. JASSM-risteilyohjus on INSja GPS-hakuinen ja varustettu datalinkillä ja kuvantavalla IP-loppuhakeutumisjärjestelmällä. Ilmasta-maahan-aseistus Uutuuksia ovat GBU-53/B Stormbreaker (Small Diameter Bomb (SDB) II) -liitotäsmäpommi ja ilmavoimien kaukovaikutteisen asejärjestelmän AGM-158A JASSM -risteilyohjuksen pidemmän kantaman AGM-158B-2B JASSM -versio. Boeingin vientilupailmoitus ja mitä todennäköisemmin myös tarjouskin sisältää vain yhden kolmesta häirintäsäiliöversiosta, koska kahden muun version tuotekehitys on vielä kesken. 93 kilon GBU-53/B Stormbreaker (SDB II) -liitotäsmäpommi, joka voi hakeutua maaliin INSja GPS-pohjaisesti, puoliaktiivisesti laserilla osoitettuun maaliin, millimetrialueen aktiivisella tutkalla, passiivisella kuvantavalla lämpökameralla ja/tai datalinkin yli ohjattuna tarjoaisi Ilmavoimille kyvyn torjua kiinteiden (110 km etäisyydeltä) lisäksi myös liikkuviakin pistemaaleja (72 km etäisyydeltä) niin maalla kuin merellä. Ilmavoimien jo käytössä olevana tarjontana ovat keskimatkan kantaman (22-130 km) 497 kg INSja GPS-hakuinen, datalinkillä ja kuvantavalla IP-loppuhakeutumisella varustettu AGM-154 JSOW -liitotäsmäpommin C-1-versio sekä lyhyen kantaman (korkeintaan 28 km) 226 kg, 454 kg ja 908 kg INSja GPShakuiset JDAM-täsmäpommit joko käyttövalmiina ja/tai peruspommin ja JDAM-täsmävarustussarjan yhdistelmänä. Growlerissa tykkiä ei ole, koska sen tilalle on asennettu ALQ-218(V)2-signaalitiedustelujärjestelmä. Näiden häirintäsäiliöiden sisällä sijaitsevat AESA-häirintälähettimet edessä ja takana sekä niiden välissä ilmavirran vauhdittama generaattori, jäähdytysjärjestelmä ja tarvittava elektroniikka
Nämä mahdolliset 2035 asti siirretyt aseistushankinnat koskevat ennen kaikkea ilmataisteluohjuksia, joissa lähivuosina on tapahtumassa sukupolvenvaihdos. Boeing Australia on kehittänyt Loyal Wingman UAV:tä toimimaan Super Hornetin rinnalla keväästä 2020, 4.2.2020 US Navy käytti kahta miehittämätöntä Growleria kolmannen miehitetyn Growlerin parina ja 4.6.2021 Super Hornet -monitoimihävittäjä suoritti ilmatankkauksen miehittämättömästä Boeing MQ-25 Stingray ilmatankkaus-UAV:sta. Joka tapauksessa Super Hornet ja Growler ovat suorituskykyisiä ja uskottavia HX-vaihtoehtoja, Growler tarjoaisi Puolustusvoimille ainutlaatuisia elektronisen sodankäynnin kykyjä ja Boeingilla on kaikki edellytykset menestykseen.. Nykyisen aseistuksen integrointi Lopullisten tarjousten HX-järjestelmien aseistuspaketeilla on kaksi tarkoitusta. Ensinnäkin ne ovat eräänlaisia aloituspakkauksia, joilla HX-järjestelmän sotilaalliset suorituskyvyt saadaan otettua käyttöön 2025-2030 ja joilla Suomea tarpeen vaatiessa puolustetaan. Sen jälkeen Boeingin menestys HX-valinnassa on kiinni vain tarjotun HX-järjestelmän sotilaallisesta suorituskyvystä, joka mitataan simuloidulla sotapelillä. Nykyistä pidemmän kantaman ja korkeamman suorituskyvyn ilmataisteluohjuksia kehitetään niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin. Tulevaisuuden kasvuvara Boeingin HX-järjestelmä on turvallinen valinta tulevaisuuden kasvuvaran kannalta, koska Super Hornet & Growler -parivaljakko on US Navyn perustyökalu ainakin 2060-luvulle ja niiden maksukykyinen ja motivoitunut pääkäyttäjä panostaa voimakkaasti tulevaisuuden suorituskykyjen kehittämiseen. Boeingin HX-järjestelmän seuraaavan sukupolven vaihtoehto on mitä todennäköisemmin AIM-260A JATM (Joint Advanced Tactical Missile) -ilmataisteluohjus, jota on kehitetty 2017 alkaen Yhdysvaltain ilmavoimien ja laivaston yhteistyönä. Boeing HX-arvioinnissa Mitä todennäköisemmin Boeingin tarjoama HX-järjestelmä läpäisee liehuvin lipuin HX-arviointiprosessin hankintaja käyttökustannusten, teollisen yhteistyön ja huoltovarmuuden kynnysehdot. 40 SUOMEN SOTILAS BOE I NG SUPE R HORNET JA GROWLE R öillä tulee palveluskäyttöön lähempänä vuotta 2030 eli vielä HX-toimitusten jatkuessa. Toiseksi aseistuspaketteja tarvitaan simuloidun sotapelin avulla tapahtuvaan tarjottujen HX-järjestelmien sotilaallisen suorituskyvyn arviointiin. Useimmat HX-kilpailijat ovat julkistaneet, että myös Ilmavoimien nykyinen aseistus tullaan integroimaan tarjottuihin HX-järjestelmiin. Sotapelissä jokainen HX-järjestelmä arvioidaan käyttämällä vain lopullisen tarjouksen sisältämää aseistuspakettia. Tarkemmin ALQ-249 NGJ -häirintäjärjestelmästä sivuilla 30–34. HX-aseistusvaihtoehdot 2030-2035 HX-hankeorganisaatio on vuorostaan ilmoittanut, että koska HX-budjetista voidaan suorittaa hankintoja aina 2035 asti, niin HX-järjestelmään saatetaan integroida sellaistakin tulevaa, nykyistä suorituskykyisempää aseistusta, jota ei ole vielä tällä hetkellä saatavilla, mutta josta tiedetään, että se tulee olemaan hankittavissa viimeistään 2035
41 SUOMEN SOTILAS BOEINGIN HX-JÄRJESTELMÄN KUSTANNUKSET, TEOLLINEN YHTEISTYÖ HUOLTOVARMUUS Puolustusvoimilla on alun alkaen ollut selkeä visio siitä, millaisen HX-järjestelmän se haluaa käyttöönsä 2025-3030. TEKSTI: ALEKSEI KETTUNEN. Juuri tästä syystä lopullisten HX-tarjousten arviointi toteutetaan tietyllä tavalla. Toiseksi sen hankintaan ja riittävän aktiiviseen käyttöön pitäisi olla varaa. . Ensinnäkin sen pitäisi olla kaikista tarjotuista HX-vaihtoehdoista se sotilaallisesti suorituskykyisin. Kolmanneksi Suomeen on luotava kaikki ne resurssit ja osaaminen, jotka takaavat HXjärjestelmän tehokkaan käytön niin rauhan kuin kriisin aikana ja jopa silloin, jos yhteydet ulkomaille katkeavat
HX-kynnysehdot Kustannusvaatimuksissa on kaksi hintakattoa. Toiseksikin HX-järjestelmän vuosittaiset käyttökustannukset eivät saa ylittää nykyisen Hornet-järjestelmän kustannuksia eli 250 miljonaa euroa. Myös teollisen yhteistyön vaatimus on määrällinen – suoraa, eli HX-järjestelmään liittyvää teollista yhteistyötä suomalaisten alan toimijoiden ja HX-järjestelmätoimittajan välillä on oltava vähintään 30% HX-hankkeen budjetista eli 3 miljardia euroa. Ensimmäisessä vaiheessa jokaisen HX-tarjouksen on täytettävä kolme kynnysehtoa, jotka koskevat tarjotun HX-järjestelmän kustannuksia, suoraa teollista yhteistyötä ja huoltovarmuutta. 42 SUOMEN SOTILAS BOE I NG SUPE R HORNET JA GROWLE R HX-voittajan selvittäminen HX-arviointi toteutetaan kahdessa vaiheessa. Ensinnäkin Ilmavoimien nykyisestä klassisesta F/A-18C/D Hornet -kalustosta on kaikista HX-vaihtoehdoista helpointa siirtyä sen evoluutioon, Boeingin F/A-18E Super Hornet Block III -monitoimihävittäjään ja siihen perustuvaan EA-18G Growler Block II ELSO-koneeseen. Ensinnäkin käyttövalmis HX-järjestelmä kaikkine tuotteineen ja palveluineen saa maksaa korkeintaan 10 miljardia euroa, mistä HXjärjestelmätoimittajan osuus on 9,4 miljardia euroa, HX-järjestelmän sovittamisen Suomen puolustusjärjestelmän 579 miljoona euroa ja HX-hankkeen valmistelun 21 miljoonaa euroa. Tämä yli. Boeingin HX-tarjouksen teollinen yhteistyö ja huoltovarmuus Boeingilla on HX-hankkeessa kaksi valttikorttia. Pitkälti suoran teollisen yhteistyön kautta saavutettavan huoltovarmuuden vaatimus edellyttää, että Puolustusvoimien on pystyttävä käyttämään, ylläpitämään, huoltamaan ja korjaamaan HX-järjestelmää tarvittaessa jopa pelkästään suomalaisvoimin eli kaikkien siihen tarvittavien resurssien on löydyttävä Suomesta. Puolustusvoimat tulevat esittämään simuloidussa sotapelissä parhaiten menestynyttä HX-järjestelmää hankittavaksi valtioneuvostolle vuoden 2021 aikana. Myös epäsuora teollinen yhteistyö, jolla Suomeen siirretään muuta keskeistä turvallisuusetujen kannalta tärkeää teknologiaa ja osaamista, on toivottavaa. Vain kaikki kynnysehdot täyttävät lopulliset HX-tarjoukset jatkavat toiselle arviointikierrokselle, jossa määritellään pisteytettynä tarjottujen HX-järjestelmien sotilaallinen suorituskyky osana Suomen koko puolustusjärjestelmää. Näissä ehdoissa on vain täytettävä esitetyt vaatimukset hyväksytty/ hylätty-periaatteella, suorituksia ei pisteytetä eikä niitä verrata toisiinsa. Tämä ehdon täyttyminen todennetaan asiantuntija-arviona. Toiseksikin Boeing toteutti onnistuneesti 1992 tilattujen ja 1995-2000 toimitettujen klassisten Hornettien teollisen yhteistyön ja loi sen avulla huoltovarmuusjärjestelmän
43 SUOMEN SOTILAS 30 vuoden teollinen yhteistyö jatkuu edelleen ja se on tuottanut 220 suomalaisyritykselle yli 3 miljardia dollaria liikevaihtoa. Puolustusalalla Boeingilla on tällä hetkellä 59 teollista yhteistyöhanketta 20 miljardin dollarin arvosta 17 valtiossa.. Boeing ja sen kumppanit ovat myös kiinnostuneita suomalaisesta huippuosaamisesta ja etsivät Suomesta tutkimusja tuotekehityskumppaneita ilmailun, avaruuden, ohjelmoinnin, tekoälyn, uusien materiaalien ja uusien valmistusmenetelmien aloilta. Tuskin kukaan muu HX-kilpailija tuntee Ilmavoimia ja alan muiden suomalaistoimijoiden verkostoa yhtä hyvin kuin Boeing. Puolustusalalla Boeingilla on tällä hetkellä 59 teollista yhteistyöhanketta 20 miljardin dollarin arvosta 17 valtiossa. Vaikka HX-hankkeen 30% suora teollinen yhteistyö on myös taloudellinen kompensaatiojärjestely, jolla osa HX-budjetista ohjataan alan suomalaiselle teollisuudelle, niin sen päätavoitteena ei ole suomalaisen teollisuuden kehittäminen eikä HX-tuotannon lokalisointi, vaan ennen kaikkea HX-järjestelmän huoltovarmuusjärjestelmän rakentaminen. Tämä on kaikkiaan herkullinen kattaus niin Ilmavoimille, Suomen ilmailuja puolustusteollisuudelle kuin myös tutkimusja tuotekehitysorganisaatioille. Tästä johtuen Boeing toimii kansainvälisessä teollisessa yhteistyössä aivan omassa luokassaan – yhteisiä projekteja, jotka on kaikki toteutettu joko aikataulussa tai nopeammin, on 38 viime vuoden ajalta yli 55 miljardin dollarin arvosta lähes 40 valtiossa. Boeing on oivaltanut tämän hyvin tarjoamalla sen perinteisen lentorungon ja moottoreiden loppukokoonpanon sijaan osien valmistusta ja ennen kaikkea hävittäjän, moottoreiden ja muiden alijärjestelmien ylläpito-, korjaus-, ja huoltoliiketoimintaa alan suomalaiselle teollisuudelle. Ohjelmaan kuuluu yhteistyötä muillakin Boeingin toimialoilla ja suomalaisilla yhteistyökumppaneilla on mahdollisuus osallistua muihinkin Boeingin hankkeisiin niin Yhdysvalloissa kuin kolmansissa valtioissa myös HX-toimitusten päättymisen jälkeen. Tämä suoran teollisen yhteistyön paketti koostuu 75 projektista ja on selkeästi 3 miljardin euron vähimmäisvaatimusta suurempi. Tähän ohjelmaan osallistuvat myös Super Hornet -ohjelman teolliset kumppanit Northrop Grumman, GE Aircraft Engines ja Raytheon. Kaikista HX-kilpailijoista Boeing on suurin ilmailuja avaruusalan valmistaja, joka sotilaslentokoneiden lisäksi on tarkasteluvuodesta riippuen joko maailman suurin tai toiseksi suurin siviilimatkustajakoneiden valmistaja