VK O 20 24 -2 5 KOTISEUDUN TURVANA NORJAN MALLIIN. alv 10%) Paikallisjoukoista Suomeen kodinturvajoukot. PEKKA TOVERI: UKRAINAN OPIT 9 78 95 29 87 29 23 70 17 71 -2 40 1 PA L. V K O 20 21 -5 2 9,90 € (sis. 70 17 71 -2 10 4 PA L
TILAA NYT SUOMEN SOTILAS Kuusi tuhtia numeroa: 72 euroa/vsk Soita kestotilaus (03) 4246 5334 Voit tilata myös sähköpostitse: tilaajapalvelu@atex.com www.facebook.com/suomensotilas www.suomensotilas.fi SA -K U VA N VÄ RI TY S TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G
Organisaatio olisi oma puolustushaara tai aselaji kussakin puolustushaarassa (maa, meri ja ilma), jota johtaisivat virkavastuulla ammattisotilaat. 040 589 4547 • Kansikuva: Jussi Mäkinen, Tore Ellingsen • Kirjapaino: PunaMusta • ISBN 978-952-9872-92-3 T ässä julkaisussa on pyritty kattavasti esittelemään naapurimaidemme kodinturvajärjestelmiä. Yhteiskunnan tulisi kyetä toimimaan kaikissa olosuhteissa. Meillä tulisi olla kyky harjoitelluilla ja toiminta-alueensa hyvin tuntevilla joukoilla nopeasti lyömään vihollisen aktiivisia yksiköitä, jotka pyrkivät tuhotöihin. Paikallisjoukko – Maakuntajoukko – Kodinturvajoukko n Suomen Sotilas vieraili Heimevernetin esikunnassa helmikuussa ja haastatteli paikallisia upseereita Norjan kodinturvasta ja sen tulevaisuudesta. Selvityksen myötä on tullut ilmeiseksi, että yhteiskunnan kokonaisturvallisuus edellyttää eri viranomaistahojen ja vapaaehtoisten organisaatioiden kanssa tehtävää säännöllistä ja jatkuvaa yhteistyötä. SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT Postiosoite: Döbelninkatu 2, 6 krs., 00260 Helsinki • Teksti: Risto Penttinen, Max Liikka, Kari Selén, Olavi Jantunen, Agilolf Kesselring, Reima Pensala, Pia Lindell, Pekka Toveri, Juha Särestöniemi • Kustantaja: Kustannus Oy Suomen Mies, toimitusjohtaja Kai Ahotupa, puh. välineet olisivat valtion varastoissa nopeasti käyttöön saatavissa. Joukkojen henkilöstön varustus olisi kotisäilytyksessä kuitenkin niin, että aseet ja ampumatarvikkeet sekä viesti-, pioneeri-, ym. Pohjoismaissa toiminnassa korostuu viranomaisjohtoisuus ja virkavastuu yhdistettynä vapaaehtoisuuteen ja säännölliseen harjoitteluun. Kodinturvajärjestelmää eniten muistuttava osa Suomessa ovat paikallisjoukkojen niin sanotut maakuntajoukot. Kodinturvajärjestelmällä kyettäisiin parhaimmillaan yhdistämään viranomaistoimintoja vapaaehtoisuuteen edellä kerrotulla tavalla äärimmäisen kustannustehokkaasti. Paikallistuntemuksen omaava asukas pystyy tunnistamaan tavallisuudesta poikkeavan. Käsityksemme mukaan Norjan Heimevernetin malli voisi olla meille toimiva ratkaisu. Pataljoonassa voisi olla räätälöidysti eri tasoisia yksiköitä, jotka olisi varustettu jalkaväkiaseistuksella. Meillä tulisi olla kaikkialla kyky suojata kansalaisia, yhteiskunnan tärkeitä toimintoja, infrastruktuuria ja liikenneyhteyksiä sekä turvaamaan sotilaalliset kohteet ja joukkojen perustaminen lyhyellä varoitusajalla. 0400 418 705 • Ulkoasu: Matti Vartiala, puh. Tarvitaan koko yhteiskunnan osallistumista ja auttavia käsiä, niin naisia kuin miehiä. Meillä tulisi olla kyky koko valtakunnan kattavasti luoda tilannekuvaa. Niiden määrä on kuitenkin mitättömän pieni mahdollisuuksiin nähden. Vedensaanti, ruoka, sähkö, lämpö, telekommunikaatio ja liikkuminen sekä mahdollinen evakuointi tulee saada turvattua. Mihin tarvittaisiin kodinturvajoukkoja. Organisaatio rakentuisi aluejärjestelmälle, jossa maa olisi jaettu selkeisiin alueisiin esimerkiksi aluetoimistojen johtamiin piireihin. Meillähän ei sellaista enää ole ollut vuoden 1944 jälkeen. Monien tulisi kyetä voida jatkaa arkitöitään häiriöistä huolimatta. Merkittävää julkista valtaa käyttäisi viime kädessä sotilasvirassa palveleva ammattisotilas. Tätä ei sotaväki yksin pysty tekemään. Kussakin piirissä olisi yksi tai useampi ammattisotilaan johtama pataljoona, jossa olisi apuna vapaaehtoisten reserviläisten esikunta. Tulisi olla myös kyky jatkuvaan harjoiteltuun yhteistoimintaan siviiliviranomaisten, kuten poliisin, pelastustoimen, terveydenhuollon, sosi aalitoimen ja kuntien kanssa muissakin kuin sotilaallisissa kriiseissä. kai.ahotupa@suomensotilas.fi
Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023 KA RO LI N E LI LL EM O / FO RS VA RE T. 4 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT Hallitus parantaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimintaedellytyksiä ja selvittää siihen liittyen vapaaehtoisten alueellisten ja paikallisten joukkojen sekä muiden kokonaisturvallisuuden toimijoiden roolia ja asemaa
Aineisto hyväksytään julkaistavaksi ehdoin, että Kustannus Oy Suomen Mies saa aineistoon hyvän kustannustavan puitteissa eri korvauksetta vapaan käyttöoikeuden tiedonvälitystoiminnassaan, ellei muuta ole nimenomaisesti sovittu. 76 Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan 82 Naisten Valmiusliitto maanpuolustuksen asialla 86 Suojeluskunnat Suomenmaassa 94 Oliko suojeluskuntajärjestö itsenäinen?. 5 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT Julkaistava aineisto. 10 Ukrainan aluepuolustusjoukot ja kansalliskaarti 16 Kodinturvajoukot länsinaapureissamme 26 Kodinturvajoukot kotiseudun tukena ja turvana Norjan malliin 30 Hemvärnet Ruotsia puolustamassa 34 Heimevernet nyt ja tulevaisuudessa 37 Norjan Heimevernet osallistuu laadukkaan tilannekuvan luomiseen 38 Saksan kodinturvajärjestelmä ja reservi 42 Sodan ajan joukkojemme määrä 54 Alueellinen puolustusjärjestelmä ja paikallisjoukot 56 Tehostettua kriisivalmiutta vapaaehtoisella panostuksella 68 Miten me voisimme tehdä tämän. KODINTURVAJOUKOT 6 Mitä hallitusohjelman maanpuolustuslinjaukset tarkoittavat
. Mitä hallitusohjelman maanpuolustuslinjaukset tarkoittavat. Kokonaisturvallisuus ja kyberuhkat Hallitusohjelma: Suomi huolehtii puolustuskykynsä ylläpidosta ja kehittämisestä ottaen huomioon turvallisuusympäristön muutokset. PU O LU ST U SV O IM AT. Pääministeri Orpon hallitusohjelmassa on useita kohtia, jotka liittyvät vapaaehtoisen maanpuolustuksen ja yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden järjestelyihin. Suomella on valmius vastata niin sotilaalliseen painostukseen, hybridisodankäyntiin kuin laajamittaiseen sotilaalliseen hyökkäykseenkin. TEKSTI: RISTO PENTTINEN, KTM, MAJURI RES. 6 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT H allitusohjelman (20.6.2023) lainaukset on otettu luvuista 8.2 Uskottava maanpuolustus Suomen turvallisuuden perustana, 8.5 Kyberturvallisuus, informaatioturvallisuus ja hybridiuhkien torjuminen sekä 10.1 Kansallista turvallisuutta ja yhteiskunnan kriisinkestävyyttä vahvistetaan. Tässä jutussa poimimme keskeisiä hallitusohjelman kohtia teemoittain ja pohdimme, mitä ne tarkoittavat ja kuinka ne voivat mahdollistaa kodinturvatyyppisen toiminnan Suomessa
Hallitus toteuttaa ulkopuolisen tutkimushankkeen Venäjän laaja-alaisesta vaikuttamisesta Suomeen 2000-luvulla. Yhteistyötä Ruotsin kanssa syvennetään edelleen. Eriasteisten kriisien väliset raja-aidat hämärtyvät, ja sotilaallisia ja muita ei-sotilaallisia hybriditoimenpiteitä voidaan kohdistaa Suomeen samanaikaisesti. Arvioidaan turvallisuusselvityksen käyttöalan laajentamista kattamaan erityisesti kriittisen infrastruktuurin ja teknologian parissa työskentely. Hallitus painottaa ja kehittää edelleen Puolustusvoimien kansainvälistä yhteistoimintaa.. Hallitus laatii kyberpuolustusdoktriinin sekä selkeyttää ja tarkentaa Puolustusvoimien roolia kyberpuolustuksessa. Suomen Sotilaan kommentti: Hallitusohjelmaan sisältyy kattava ja merkittävä yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden tarkistuspiste vastauksena Venäjän aggressioon. Hallitus laatii kansallisen turvallisuuden strategian. Suomi varautuu hybridiuhkiin ennakoivasti. Yhteiskunnan toimintakyvyn kannalta kriittisen infrastruktuurin suojaamista parannetaan. Suomi panostaa yhteistyöhön erityisesti Yhdysvaltojen, Ruotsin, Norjan ja Ison-Britannian kanssa. 7 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT Toteutetaan kaikilla hallinnonaloilla häiriöja kriisitilanteiden sääntelyn kokonaistarkastelu. Hybridiuhilla tarkoitetaan laaja-alaista häirintää ja vaikuttamista, jonka päämääränä on heikentää yhteiskuntien toimintaa ja päätöksentekoa. Kansalaisten valmius toimia kyberuhkia vastaan edellyttää laajaa tietoisuutta ja osaamista. – – Suomi kehittää pohjoismaista puolustusyhteistyötä ja Nordefcon (Nordic Defence Cooperation) roolia. Kansainvälinen yhteistyö Hallitusohjelma: Hallitus kehittää Suomen kansainvälistä puolustusyhteistyötä ilman ennakkorajoituksia. Yhteiskunnan kokonaisturvallisuusstrategia uudistetaan vastaamaan uuden turvallisuusympäristön vaatimuksia. Parhaimmillaan tietoiset kansalaiset ovat ikään kuin immuuneja erilaiselle ilkeämieliselle vaikuttamiselle. Kriittisen infrastruktuurin tietojen avoin jakaminen arvioidaan uudelleen huomioiden kansallinen turvallisuus. Kokonaisturvallisuuden käsite sekä hybridivaikuttamisen torjunta korostuvat entisestään. Hallitus uudistaa kansallisen kyberturvallisuusstrategian vastaamaan muuttunutta toimintaympäristöä. Tiedusteluja valmiuslainsäädäntö päivitetään mahdollistamaan hybridiuhkien tehokas torjunta. Eri siviiliviranomaisten ja Puolustusvoimien yhteistoiminta sekä kansalaisten kyky toimia eri valmiustilanteissa on yhä tärkeämpää. – – Keskeinen osa hybridiuhkia ovat kyberhyökkäykset ja informaatiovaikuttaminen. Sektorilainsäädännön päivitystyö toteutetaan samanaikaisesti valmiuslainsäädännön uudistamisen kanssa eli syksyyn 2025 mennessä. Valmiuslain kokonaisuudistuksella rakennetaan tarvittavat toimivaltuudet kriisien johtamiseen ja varautumiseen siten, että yhteiskunnan toimintaedellytykset turvataan poikkeusoloissa. Sotilaallinen yhteistyö Itämeren ja arktisen alueen Nato-maiden kanssa vahvistuu Nato-jäsenyyden myötä. Kartoitetaan yhteiskunnan haavoittuvuudet vieraiden valtioiden laaja-alaiselle vaikuttamiselle ja korjataan puutteet
Tämä antaa erinomaisen mahdollisuuden yhteistyön kehittämiseen paikallispuolustuseli kodinturva-asioissa sekä kumppanimaidemme kokemusten hyödyntämiseen. Nato-jäsenyyden nähdään myös tuovan reserviläisille uusia tehtäviä ja mahdollisuuksia. Hallitus mahdollistaa palvelusturvallisuus huomioiden varusmiespalveluksen suorittamisen ja kertausharjoituksiin osallistumisen diabeetikoille sekä arvioi muiden terveyssyistä vapautettavien henkilöiden mahdollisuuksia osallistua maanpuolustuskoulutukseen. Tämä on tärkeä viesti: kaikki voivat osallistua yhteiseen asiaan kykyjensä mukaan. Mahdollistetaan evp-sotilaan ja reserviläisen palveleminen Puolustusvoimien normaalija poikkeusolojen tehtävissä sen vuoden loppuun, jona hän täyttää 65 vuotta. Reservin koulutus Hallitusohjelma: Hallituskaudella reservin kertausharjoitusten määrä pidetään toimintaympäristön vaatimusten edellyttämällä tasolla. Hallitus kehittää asevelvollisuutta sekä laajentaa kutsunnat koskemaan koko ikäluokkaa parlamentaarisen työryhmän raportin mukaisesti. Suomen Sotilaan kommentti: Hallitusohjelmassa halutaan selvästi lisätä sekä reserviläisten että varusmiespalvelusta suorittamattomien kansalaisten osallistumismahdollisuuksia maanpuolustukseen. Hallitus kehittää siviilipalvelusjärjestelmää tarkoituksenmukaisemmaksi parlamentaarisen työryhmän raporttia hyödyntäen ja kytkien palveluksen nykyistä selkeämmin kokonaisturvallisuuden toimintamalliin. Suomen kansallinen puolustuskyky perustuu jatkossakin yleiseen asevelvollisuuteen, koko maan puolustamiseen ja korkeaan maanpuolustustahtoon. Kansalaisten asema maanpuolustuksessa Hallitusohjelma: Hallitus arvioi Nato-jäsenyyden vaikutukset asevelvollisuuteen sekä vapaaehtoisten reserviläisten ja palkatun henkilökunnan osallistumisen Naton yhteiseen puolustukseen ja toimintaan sekä tekee tarvittavat päätökset. 8 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT Suomen Sotilaan kommentti: Norja ja Ruotsi kuten myös Britannia kuuluvat Suomen tärkeimpiin sotilaallisiin kumppaneihin, ja kussakin näistä maista toimii vapaaehtoiseen sitoumukseen pohjautuvat sotilaallisen puolustuksen joukot eli kodinturvajoukot ja Army Reserve. Hallituksen tavoitteena on kasvattaa vapaaehtoiseen palvelukseen hakeutuvien naisten määrää 2 000:een vaalikauden lopussa. Samalla hallitus varmistaa harjoitusten laaK JO SV O LD / FO RS VA RE T
Puolustusselonteossa käsitellään myös Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) kehittyvä asema, tehtävät, tavoitteet ja resurssit. Ampumataito on yksi maanpuolustuksen perustaidoista. Ulkoampumaratojen määrän tavoite on noin 1 000 ampumarataa vuosikymmenen loppuun mennessä. Lisäksi työssä arvioidaan mahdollisia vapaaehtoiseen maanpuolustukseen liittyviä lainsäädännön kehittämistarpeita. Selvityksen perusteella valmistaudutaan tarvittaviin toiminnallisiin sekä lainsäädännöllisiin uudistuksiin vuodesta 2025 alkaen. Hallitus parantaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimintaedellytyksiä ja selvittää siihen liittyen vapaaehtoisten alueellisten ja paikallisten joukkojen sekä muiden kokonaisturvallisuuden toimijoiden roolia ja asemaa. Puolustusministeriö asetti 21.12.2023 poikkihallinnollisen työryhmän, jonka tehtävänä on valmistella esitys vapaaehtoisen maanpuolustuksen tavoitteista. Työryhmän toimikausi on 1.1.–30.9.2024. Hallitusohjelman mukaan puolustusselonteossa määritellään pidemmän aikavälin tavoitteet Suomen puolustukselle Natossa. Ampumisharjoittelun turvaaminen Hallitusohjelma: Hallitus vaikuttaa EU:n lyijynkäyttökiellon (osana REACH-asetusta) valmisteluihin siten, ettei se haittaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimintaedellytyksiä. Tarvittaessa perustetaan parlamentaarinen työryhmä selvittämään maanpuolustuksen kehittämistarpeita. Toisessa vaiheessa kutsutaan työhön mukaan keskeiset vapaaehtoisen maanpuolustuskentän järjestöt. Selvitetään sotilaskäyttöön soveltuvien varusteiden, tarvikkeiden ja aseiden verovähennysoikeuden luomista, siltä osin kuin ne soveltuvat kriisiajan käyttöön ja ovat yhteensopivia Puolustusvoimien tai MPK:n järjestämän maanpuolustuskoulutuksen vaatimusten kanssa. Hallitus turvaa Suomen ampumaratojen toiminnan ja edistää uusien ampumaratojen perustamista…. Työryhmässä ovat edustettuina puolustusministeriö, Puolustusvoimat, Rajavartiolaitos sekä keskeisimmät vapaaehtoiseen maanpuolustukseen liittyvät järjestöt. Hallitus toimii aktiivisesti ampumaratojen saamiseksi pois rajoituksen piiristä, eikä hyväksy EU:n lyijynkäyttökiellon ja -rajoitusten laajentamista luoteihin. Vapaaehtoinen maanpuolustus ja maanpuolustusvalmiuksia tukeva urheiluammunta tulee rajata kiellon soveltamisalan ulkopuolelle. Työ toteutetaan kahdessa vaiheessa siten, että ensimmäisessä vaiheessa selvitetään virkamiesvalmisteluna vapaaehtoisen maanpuolustuksen muutosja uudistustarpeet Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen näkökulmista. Selvityksessä käsitellään Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen roolia paikallisjoukkojen kouluttajana, paikallisjoukkojen koulutusja muodostamismallia, kokonaisturvallisuuden koulutusvastuukysymyksiä sekä Naton vaikutusta vapaehtoiseen maanpuolustukseen. Suomen Sotilaan kommentti: Maanpuolustusta harrastavien reserviläisten keskuudessa on ollut huolta ampumaratojen saatavuudesta ja rajoituksista, joten varmasti reserviläiset tervehtivät näitä hallituksen tavoitteita tyytyväisinä. Painopiste on kiväärija toiminnallisten ratojen riittävässä määrässä koko maassa. Parannetaan maanpuolustuksen kanssa yhteistyössä toimivien kolmannen sektorin yhdistysten ja järjestöjen koordinaatiota ja luodaan mahdollisuus heidän kouluttamiensa henkilöiden rekisteröintiin näiden tavoittamiseksi tarvittaessa. Kuinka työ etenee. Juuri nyt on siis oikea aika tuoda esille ajatuksia ja ehdotuksia valmistelun pohjaksi! Hallitusohjelmassa halutaan selvästi lisätä sekä reserviläisten että varusmiespalvelusta suorittamattomien kansalaisten osallistumismahdollisuuksia maanpuolustukseen. Selvityksen tulokset sisällytetään valmisteilla olevaan valtioneuvoston puolustusselontekoon. Hallitus turvaa Suomen ampumaratojen toiminnan ja edistää uusien ampumaratojen perustamista ottaen huomioon alueellisen tarpeen ja arvioiden mahdolliset lainsäädäntötarpeet huomioiden keskeisten maanpuolustus-, reserviläis-, ampumaurheilu-, ja metsästysjärjestöjen sekä viranomaisten tarpeet. Suomen Sotilaan kommentti: Tätä kohtaa lukiessa tulee väkisinkin mieleen, että kodinturvajoukkojen eli vapaaehtoisesti harjoittelevien paikallisjoukkojen sekä siviiliyhteiskunnan valmiutta parantavien organisaatioiden aihepiiristä on kyse. Puolustusministeriö asetti jo joulukuussa 2023 työryhmän selvittämään ja kehittämään asiakokonaisuutta. SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 9 dukkaan toteutuksen ottaen huomioon varusmiesten koulutuksen sekä Nato-jäsenyyteen liittyvän toiminnan volyymin nousun. Erityisen hyvä asia on varaamisen mahdollistaminen ei-sotilaallisiin tehtäviin, mikä toisi motivaatiota ja tavoitteellisuutta siviilivalmiuden koulutukseen. Hallitusohjelman linjausten konkretisoiminen on käynnistynyt. Sujuvoitamme ampumaratoja koskevia ympäristölupaprosesseja sekä lainsäädäntöä
TEKSTI: PEKKA TOVERI, KENRAALIMAJURI EVP W IK IM ED IA C O M M O N S. 10 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT Ukrainan aluepuolustus joukot ja kansalliskaarti
11 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT Vapaaehtoistoiminnalla on Ukrainan itsenäisyyden aikana ollut suuri merkitys maanpuolustuksessa, mikä korostui Krimin valtauksen jälkeen vuonna 2014. Ukrainan aluepuolustus joukot ja kansalliskaarti. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen uudelleen itsenäistynyt Ukraina peri mittavan määrän sotilaallista kalustoa. Neuvostoliiton aikana Ukrainaan oli sijoitettu puna-armeijan toisen portaan joukkoja, joilla oli tarkoitus täydentää Naton-vastaisessa sodassa Keski-Euroopassa kärkenä hyökkääviä ensimmäisen portaan joukkoja
Maavoimat organisoitiin uudelleen vuoden 2015 lopussa perustamalla neljä alueellista johtoporrasta. Muun muassa panssarivaunuja oli noin 6 500. Paikalliset viranomaiset tukivat myös ensimmäisten aluepuolustusjoukkojen, kuten Dnipro 2 -pataljoonan, perustamista. Aluepuolustusjoukot maavoimien tukena Krimin valtauksen jälkeen nopeasti muodostetut aluepuolustusjoukot liitettiin vuodesta 2015 alkaen maavoimiin. Kun Ukrainan parlamentti syrjäytti Janukovytšin alkuvuodesta 2014 ja Venäjä valtasi kostoksi Krimin, Ukrainan asevoimat kykenivät saattamaan nopeasti taisteluvalmiiksi vain noin 6 000 sotilasta. Ukrainan asevoimilla oli kuitenkin kädet täynnä töitä, kun se yritti saada omat joukkonsa taisteluvalmiiksi, joten monet vapaaehtoiset värväytyivät erilaisiin vapaaehtoisjoukkoihin. Juuri itsenäistynyt ja talousvaikeuksista kärsinyt Ukraina ei kuitenkaan kyennyt ylläpitämään näin suurta sotilaallista voimaa. 12 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT U krainaan oli sijoitettu viisi armeijaa ja armeijakunta, yhteensä 21 divisioonaa. Asevoimien panssarija tykistökalustosta vain noin kolmannes oli käyttökunnossa. Supistamista ei ehditty laittaa toimeen, mutta siitä huolimatta Ukrainan asevoimien taisteluvalmius romahti vuoteen 2014 mennessä. Vapaaehtoisjoukkojen varustus ja koulutustaso vaihteli suuresti, mutta ne osallistuivat taisteluihin Donbassissa vuosina 2014–2015. Kun rintamalinjat jäätyivät ja taistelu laantuivat Minskin sopimuksen solmimisen jälkeen vuonna 2015, Ukraina alkoi kehittää asevoimiaan suuremmilla resursseilla. Aktiiviprikaatit alistettiin alueellisten johtoportaiden alaisuuteen, ja samalla maavoimiin muodostettiin aktiiviprikaatien lisäksi reserviprikaateja.. Osa näistä joukoista oli paikallisia, esimerkiksi Donbass-pataljoona, osa poliittisten puolueiden ja ryhmittymien perustamia, kuten Aidarja Asovpataljoonat. Riittämättömästi resursoiduilla asevoimilla ei ollut varaa koulutukseen ja harjoituksiin, ja kaluston ylläpito oli heikkoa. Asevoimissa oli vuonna 1996 lähes puoli miljoonaa henkeä mutta vuonna 2012 enää noin 215 000, samaan aikaan puolustusbudjetin osuus bruttokansantuotteesta putosi lähes kolmesta prosentista vain yhteen prosenttiin. Aluepuolustusjoukkojen pataljoonia perustettiin useita kymmeniä. Kun Venäjä laajensi konfliktia Itä-Ukrainaan ja Venäjän luomat separatistijoukot pyrkivät valtaamaan Donbassin, tuhannet ukrainalaiset halusivat värväytyä puolustamaan maataan. Puolustusbudjetin BKT-osuus nousi tasaisesti ja saavutti neljä prosenttia vuonna 2020. Aluepuolustuspataljoonat organisoitiin moottoroiduiksi jalkaväkipataljooniksi, ja ne liitettiin maavoimien prikaateihin. Tällainen joukko olisi tietenkin ollut täysin kykenemätön puolustamaan Ukrainaa Venäjän hyökkäykseltä. Putinin tuella presidentiksi vuonna 2010 valittu Viktor Janukovytš valmisteli asevoimien pienentämistä jopa vain noin 50 000 sotilaan vahvuiseksi
Pataljoonia perustettiin 27 kappaletta. Krimin miehitystä seurannut sota Donbassissa nosti kuitenkin esiin tarpeen muodostaa joukko, joka voisi tukea siviiliturvallisuusviranomaisia yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpidossa ja kriittisen infrastruktuurin suojaamisessa. Jokainen neljästä alueellisesta johtoportaasta sai aluksi yhden aluepuolustusprikaatin, mutta niitä alettiin perustaa nopeasti lisää. Tammikuussa 2022 alueellisista joukoista tuli uusi aselaji Ukrainan asevoimiin. Operatiivinen reservi 1 oli tarkoitettu aktiivija reserviprikaatien täydentämiseen määrävahvuisiksi ja Operatiivinen reservi 2 tukijoukkojen ja aluepuolustusjoukkojen perustamiseen. 13 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT Resurssien vähäisyyden vuoksi aktiiviprikaatit olivat kuitenkin vain 30–60 %:n vahvuudessa ja reserviprikaateissa oli vain 10 %:n miehitys. Prikaatien määrä on kasvanut jo 32:een, ja niiden varustusta on parannettu. Myöhemmin kansalliskaartia on kasvatettu perustamalla uusia joukkoja, samalla sen vahvuus on kasvanut noin 90 000 kaartilaiseen. Se, että aluepuolustusjoukot olivat kuitenkin jo olemassa, mahdollistivat kuitenkin niiden nopean laajentamisen. Pataljoonien oli määrä olla noin 500 sotilaan vahvuisia. Ongelmana ei ollut vapaaehtoisten määrä vaan kaluston ja varusteiden vähäisyys sekä pätevien kouluttajien ja johtajien puute. Lennokkien lisäksi joka prikaatille on hankittu mm. Aluepuolustusjoukkoihin sai värväytyä kuka tahansa 18–60-vuotias Ukrainan kansalainen tai ulkomaalainen, joka oli asunut Ukrainassa vähintään viisi vuotta. Pataljoonassa olisi esikunta, kolme kiväärikomppaniaa, tukikomppania, tiedustelujoukkue, viestijoukkue, pioneerijoukkue ja materiaalihuoltojoukkue. Prikaatien lisäksi aluepuolustusjoukkoihin perustettiin nopeasti alueellisten ja paikallisten sotilasviranomaisten johtoon pataljoonia, puolustuskomppanioita ja puolustusosastoja. Venäjän hyökkäyksen jälkeen noin neljännes kansalliskaartin joukoista organisoitiin neljäksi raskaaksi prikaatiksi tukemaan maavoimien taistelua. Joukkojen täydentämiseksi määrävahvuisiksi sotatilanteessa muodostettiin 230 000 sotilaan reservijoukot, jotka jaettiin kahteen kategoriaan. Aseistus oli kevyttä jalkaväkiaseistusta, raskainta aseistusta edustivat 23 mm:n ZSU-23-ilmatorjuntatykit, meillekin tutut ”Sergeit”, sekä 82 mm:n kranaatinheittimet. Joukkoja oli tarkoitus käyttää rauhan aikana virka-aputehtävissä avustamassa esimerkiksi luonnonkatastrofeissa ja suuronnettomuuksissa. Kansalliskaarti perustetaan uudelleen Ukrainan kansalliskaarti perustettiin maan itsenäistymisen myötä vuonna 1991, mutta se lakkautettiin asevoimien supistamisen myötä vuonna 1999. Sota-aikana joukkojen tehtävänä oli selusta-alueiden valvonta, kriittisten kohteiden suojaaminen, vastaerikoisjoukkotoiminta ja mahdollisessa miehitystilanteessa vastarinnan jatkaminen vihollisen selustassa. Aluksi perustettiin aluepuolustuspataljoonia, jotka koottiin vuodesta 2020 alkaen aluepuolustusprikaateiksi. Tavoitteena oli perustaa 150 pataljoonaa 25 aluepuolustusprikaatin alaisuuteen. Kun Venäjä hyökkäsi helmikuussa 2022, alueellisten joukkojen perustaminen oli vielä pahasti kesken. Prikaateilla oli ytimenä pieni koulutettu kaaderijoukko. kuuden 120 mm:n kranaatinheittimen tuliyksikkö. Kansalliskaarti perustettiin uudelleen vuosina 2014–2015, ja muutamassa vuodessa se kasvoi 60 000 sotilaan vahvuiseksi. Alueellisia joukkoja alettiin perustaa uudestaan vuodesta 2018 alkaen. Kansalliskaarti oli sisäministeriön alaisuudessa, ja joukot organisoitiin lähinnä erityistehtävien mukaisiksi yksiköiksi, esimerkiksi vastaterrorismiyksiköiksi tai ydinvoimaloiden suojausyksiköiksi. Puolustuskomppanioiden kokoonpanoon kuului komentojoukkue ja neljä suojausjoukkuetta, yhteensä noin 120 sotilasta. Joukoilla olisi ollut 10 000 henkilön kaaderi, jota täydennettäisiin liikekannallepanossa 130 000 vapaaehtoisella reserviläisellä. Maaliskuussa 2022 suuressa osassa aluepuolustusprikaateista oli 4–6 pataljoonaa, joissakin jopa kahdeksan. Kansalliskaartin joukot olivat Kiovassa olevan esikuntansa alaisuudessa, mutta operatiivisesti ne alistettiin alueellisille johtoportaille. Toukokuussa 2022 aluepuolustusjoukoissa oli jo 300 000 sotilasta. Tuhansia vapaaehtoisia, joukossa Donbassin jäätyneen konfliktin veteraaneja, värväytyi joukkoihin. Vain osa kaaderista oli koulutettu, ja moni prikaateista oli olemassa vain paperilla. Puolustusosastojen kokoonpanoon kuului puolestaan komentojoukkue, yhdeksän jalkaväkijoukkuetta ja huolto-osia, yhteensä noin 280 sotilasta. M A RI EN KO A N D RE W /A P/ TT Kun Venäjä hyökkäsi helmikuussa 2022, alueellisten joukkojen perustaminen oli vielä pahasti kesken.
Esimerkiksi Sumyn ja Tšernihivin kaupungit joutuivat venäläisten saartamiksi, mutta aluepuolustusjoukot kykenivät pitämään kaupungit hallussa, kunnes venäläiset joutuivat vetäytymään. Joukot tositoimissa Aluepuolustuksen joukkoja oli alun perin tarkoitus käyttää vain omilla alueillaan paikallispuolustuksen suojaustehtäviin, mutta Venäjän hyökkäys muutti tilanteen nopeasti. Ukrainan länsiosissa aluepuolustusjoukot toimivat näissä tehtävissä, mutta alueilla, joihin venäläiset etenivät, joukot joutuivat usein koviin taistelutehtäviin. Varustepuutteet ja johtajien kokemattomuus ja osaamattomuus ovat osaltaan tuoneet haasteita. Rintamalinjojen vakiintuessa keväällä 2022 osa aluepuolustusjoukkojen prikaateista ryhmitettiin Valko-Venäjänja Venäjän-vastaisille rajoille mahdollisten uusien hyökkäysten varalta. Esimerkiksi painopistealueilla käydyissä kovissa taisteluissa aselajiyhteistyön osaamattomuus on aiheuttanut turhia tappioita. Joukkoja pyritään vah. Moni vapaaehtoinen värväytyi kotiseutunsa puolustukseen, ja taistelut kaukana kotoa ovat olleet henkisesti raskaita. Useilla alueilla aluepuolustusjoukot jäivät toimimaan venäläisten selustaan, jossa ne tiedustelivat ja tekivät ylläköitä venäläisiä vastaan, ne tuhosivat etenkin huoltokuljetuksia ja venäläisten hylkäämää raskasta kalustoa. Useimmissa prikaateissa oli lisäksi panssarivaunukomppania ja tiedustelukomppania. Tämän lisäksi kansalliskaartiin kuului neljä vapaaehtoispataljoonaa, viisi yleisen järjestyksen turvaamiseen tarkoitettua prikaatia ja yksi rykmentti, yksi prikaati ja neljä pataljoonaa kuljetusten suojaamiseen ja joukko erillisiä prikaateja, rykmenttejä ja pataljoonia. Osa joukoista kärsi suuria tappioita, mikä on myös syönyt joukkojen moraalia. Operatiivisissa joukoissa oli lisäksi erikoisjoukkorykmentti. Kun Venäjä siirtyi Donbassissa raskaan tykistötulen tukemiin hyökkäystaisteluihin, aluepuolustusjoukkoja jouduttiin keskittämään muilta alueilta kuluttaviin puolustustaisteluihin Donbassissa. Aluepuolustusjoukkojen toiminta pakotti venäläiset sitomaan joukkoja oman selustansa puolustukseen. Aluepuolustusjoukoilla on kuitenkin ollut suuri merkitys Ukrainan maavoimien vahvistamisessa ja yli 1 000 kilometriä pitkän rintamalinjan puolustamisessa. Useiden venäläisten ohittamien asutuskeskusten puolustus oli aluepuolustusjoukkojen käsissä. EF RE M LU KA TS KY. 14 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT Vuoden 2023 lopulla kansalliskaartiin kuului seitsemän operatiivista prikaatia, joissa kussakin oli 3–5 jalkaväkipataljoonaa, tykistöpatteristo ja ilmatorjuntapatteristo. Hostomelin lentokenttä huhtikuussa 2022. Pääosa aluepuolustusjoukkojen prikaateista on rintamalla
Ukrainassa Venäjän hyökkäys pakotti kuitenkin käyttämään aluepuolustusjoukkoja raskaissa maataisteluissa operatiivisten joukkojen tapaan, mikä on aiheuttanut näihin tehtäviin kouluttautumattomille ja varustetuille joukoille suuria tappioita. Kansalliskaartin joukoilla on myös ollut tärkeä rooli maavoimien vahvistamisessa heti Venäjän hyökkäyksen alusta lähtien. Norjassa kodinturvajoukoilla on puolestaan erittäin korkeatasoisia yksiköitä, joihin on sijoitettu erikoisjoukkotaustaisia reserviläisiä vaativiinkin virka-apuja taistelutehtäviin. Alueellisten joukkojen perustamisen yhteydessä niille suunnitellut tehtävät sekä rauhan aikana että paikallispuolustuksessa muistuttavat meillä paikallispuolustukseen tarkoitettujen maakuntajoukkojen tehtäviä. Ne voisivat muodostaa Puolustusvoimien paikallisjoukkojen kovan ytimen, valmiusjoukon, jota voitaisiin käyttää niin rauhan ajan kuin sodan ajankin vaativiin tehtäviin. Aika toimia Meillä olisi paikallisjoukkojen hyödyntämisessä kehitettävää. Joukot tarvitsevat kykyä panssarintorjuntaan, ilmatorjuntaan sekä epäsuoraan tuleen. Kaartin operatiiviset prikaatit ovat ottaneet osaa taisteluihin eri rintamalohkoilla. Vapaaehtoisten paikallisjoukkojen käyttöä ja suorituskykyjä voisi myös laajentaa nykyisestä hyödyntäen reservistä löytyvää osaamista. Kolmanneksi, reservin monipuolista osaamista tulee hyödyntää entistä paremmin sekä Puolustusvoimien omissa tehtävissä että muiden viranomaisten tukemisessa. Monipuolinen koulutus tärkeää Vapaaehtoisilla on ollut merkittävä rooli Ukrainan puolustamisessa aina Krimin valtauksesta lähtien. Esimerkiksi Yhdysvalloissa useissa osavaltiossa kansalliskaarti tukee siviiliviranomaisia ja yksityistä puolta kyberpuolustuksessa, ja useammassa osavaltiossa viranomaisten CBRN-valmiusjoukko tulee reservistä. Meillä Ukrainan kokemuksista voi ottaa myös oppia.. Vihollisella on sodassa myös sanansa sanottavana. Tässäkin voitaisiin hyödyntää reserviläisiä nykyistä enemmän, esimerkiksi määräaikaisissa tai osa-aikaisissa tehtävissä. Siksi meilläkin paikallisjoukkojen koulutukseen, mukaan lukien johtajakoulutus, ja varustamiseen on syytä panostaa. Joukkojen organisoinnissa ja varustamisessa tulisi huomioida myös tarve ja kyky saada raskasta tulitukea, jos sitä tarvitaan. Mahdollisia rajoituksia henkilöstön käyttämiseen vaativissa virka-aputehtävissä tulisi puolestaan vähentää lainsäädäntöä kehittämällä. Molemmilla joukoilla on ollut myös tärkeä rooli selustan puolustamisessa. Molemmat kyvyt ovat tietenkin tärkeitä myös sotatilanteessa. nopean toiminnan prikaati oli tärkeässä roolissa venäläisten ensimmäisen portaan lyömisessä ja Venäjän maahanlaskujoukkojen toisen portaan maahanlaskun estämisessä. Kansalliskaartilla on samankaltaisia ongelmia kuin aluepuolustusjoukoilla värväämisessä, varustamisessa ja koulutuksessa. Venäjän erikoisjoukot eivät ole kyenneet sodan aikana merkittävimpiin operaatioihin Ukrainan selusta-alueilla. Vapaaehtoiset maanpuolustajat tarjoavat myös mahdollisuuksia valmiuden parantamiseen. Koulutuksen tulisi olla monipuolista ja käsittää myös vaativaa taistelukoulutusta. Osasyynä voi olla, että paikallispuolustuksella ei ole omaa johto-organisaatiota. Nyt meillä on oikea hetki pohtia, miten kehittää vapaaehtoista paikallispuolustusta vastaamaan uusia uhkia. Ukrainassa paljon käytetyt lennokit ja droonit tulee ottaa mukaan koulutukseen. SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 15 vistamaan ja niiden koulutusta ja varustusta parantamaan. On siis varauduttava ja koulutettava joukot monipuolisesti. Tulisi pohtia avoimin mielin nykyisten maakuntajoukkojen kehittämistä esimerkiksi pohjoismaisten kodinturvajoukkojen suuntaan. Sodan pitkittyessä ja tappioiden kasvaessa uusien vapaaehtoisten värvääminen on vaikeutunut, mikä on tehnyt tappioiden korvaamisesta haastavaa. Asiat ovat junnanneet maakuntakomppanioiden perustamisen jälkeen paljon paikoillaan. Ensinnäkin, sotaan mennään sillä joukolla ja varustuksella, mikä sodan syttyessä on kasassa. Tilaisuuteen olisi syytä tarttua. Nyt tehtävät on sälytetty kiireisille joukko-osastoille ja niiden aivan liian pienille aluetoimistoille, joilla ei ole aitoa kykyä johtaa ja kehittää paikallispuolustusta. Lisäksi tarvittaisiin resurssien varaamista joukkojen varustamiseen ja jatkuvaan koulutukseen. Tässä esimerkiksi maakuntakomppanioita on hyödynnetty aivan liian vähän. Paikallisjoukot ovat myös erinomainen keino hyödyntää ihmisten halua osallistua vapaaehtoiseen maanpuolustukseen ja siviiliviranomaisten tukemiseen erilaisissa rauhan ajan kriiseissä. Tämä edellyttää tietenkin Puolustusvoimien henkilökunnan lisäämistä paikallisjoukkojen koulutus-, hallintoja johtotehtäviin. Ne ovat erinomaisia välineitä alueiden ja kohteiden valvontaan selustan puolustuksessa mutta myös tärkeitä välineitä taistelukentällä, jossa niiden hyödyntäminen ja torjuminen korostuu. Muissa Pohjoismaissa kodinturvajoukoilla on varustus kotona ja joukot saadaan esimerkiksi kohteiden suojaustehtäviin tai erikoisjoukkojen torjuntaan muutamissa tunneissa. Toiseksi, niitä taistelutehtäviä, joihin joukkoja lopulta joudutaan käyttämään, on vaikea ennalta tarkasti nähdä ja suunnitella. Esimerkiksi kun Venäjä teki maahanlaskun Hostomelin lentokentälle Kiovan lähellä, Kansalliskaartin 4. Venäjän uhka on kasvattanut kiinnostusta maanpuolustukseen, resursseja on saatavilla ja poliittista tahtoa toiminnan tukemiseen niin resursseilla kuin lainsäädännölläkin löytyy. Meillä Ukrainan kokemuksista voi ottaa myös oppia
Sen sijaan ne ovat kiinteä osa maidensa puolustusta ja pyrkivät kanavoimaan vapaaehtoisen tahdon ja valmiuden mahdollisimman tehokkaasti puolustuskyvyn tukemiseen. TEKSTI: RISTO PENTTINEN, KTM, MAJURI RES.. Maakuntajoukot vastaavat tehtäviltään ja toimintaperiaatteiltaan monella tavalla kodinturvajoukkoja. Kuten taulukon luvuista ilmenee, naapurimaidemme kodinturvajoukkojen vahvuudet ovat sekä absoluuttisina lukuina että erityisesti suhteellisina osuuksina sodan ajan joukkojen vahvuuksista selvästi suuremmat kuin Suomen maakuntajoukot. 16 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT KODINTURVAJOUKOT LÄNSINAAPUREISSAMME Suomen Sotilas -lehdessä 5/2023 Jaakko Puuperä kävi perusteellisesti läpi vapaaehtoisen maanpuolustuksen vaiheita 1990-luvun alusta lähtien. Seuraavassa esitellään lyhyesti Pohjoismaiden kodinturvajoukot sekä Viron Kaitseliit. Taulukkoon sivulla 39 on koottu vertailutietoa Pohjoismaiden kodinturvajoukoista, Viron Kaitseliitista ja Suomen maakuntajoukoista. Ansiokkaassa kirjoituksessaan hän myös käsitteli syitä sille, miksi Suomeen ei ole luotu useissa maissa toimivia kodinturvajoukkoja vastaavaa vapaaehtoisten vahvaan sitoutumiseen perustuvaa organisaatiota. Sen jälkeen esitän ajatuksia Suomelle soveltuvasta mallista. Sotilaalliseen toimintaan keskittyvien kodinturvajoukkojen kanssa tiiviissä yhteistyössä toimii usein joukko muita vapaaehtoisorganisaatioita eri kokonaismaanpuolustuksen tehtävissä sekä kodinturvajoukkojen tukena. Näissä organisaatioissa on paljon yhtäläisyyksiä mutta myös joitakin olennaisia eroja, joita tässä pyritään kuvaamaan. Ensin päivitän verrokkimaissamme Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Virossa toimivien kodinturvajärjestelmien perustietoja. Kodinturvajoukot eivät siis ole mitään outoja, maiden viranomaisista irrallisia vapaaehtoisten muodostamia sotilaallisia järjestöjä. Suomessa on vahva maanpuolustustahto ja edelleen melko kattava varusmiespalvelus. Pienet maakuntajoukkomme Kun Suomessa sodan ajan Puolustusvoimien vahvuus on noin 280 000 sotilasta, maakuntajoukkoihin sitoutuneiden noin 5 000 reserviläisen osuus kokonaisvahvuudesta on noin kaksi prosenttia. Vahvuuksien vertailun tarkoitus ei ole arvostella Suomen puolustusratkaisuja, vaan lähinnä päinvastoin. M A D S SU H R PE TT ER SE N / FO RS VA RE T T ässä kirjoituksessa jatkan samasta aiheesta. Kiteyttäen voisi sanoa, että Pohjoismaiden kodinturvajoukot ovat maidensa alueellisen puolustuksen keskeisiä osia, ja niiden tehtäviä ovat muun muassa strategisten kohteiden suojaaminen, alueen valvonta ja toiminta vihollisen erikoisjoukkoja vastaan. Taulukon jäsenmäärissä on otettu huomioon ainoastaan kyseisten organisaatioiden sotilaallisten joukkojen vahvuudet. Kodinturvajoukkoja käytetään myös siviiliviranomaisten tukemiseen esimerkiksi luonnonkatastrofeissa ja onnettomuuksissa. Toki on huomattava, että muiden Pohjoismaiden kodinturvajoukkojen suuri osuus vahvuuksista selittyy pitkälti näiden maiden viime vuosikymmenien päätöksistä pienentää sodan ajan puolustusvoimiaan ja siirtyä valikoivaan varusmieskoulutukseen. . Mitä termillä ”kodinturvajoukot” tarkoitetaan. Siksi on perusteltua arvioida, että Suomessa olisi mahdollista sitouttaa nykyistä noin 5 000 henkilöä merkittävästi suurempi joukko säännölliseen vapaaehtoiseen harjoitteluun sotilasjoukon osana. Kodinturvajoukot ovat nopeassa liikekannallepanovalmiudessa. Mitä kodinturvajoukot ovat
Norjan Heimevernetin nopean toiminnan innsats-joukko (HV-08) harjoittelemassa kaupunkitaistelua vanhalla Kvernelandin tehtaalla.. SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 17
Hemvärnet koostuu pääasiassa henkilöistä, jotka ovat saaneet perussotilaskoulutuksensa varusmiespalveluksessa. Sen varustus on jatkuvasti parantunut ja keski-ikä alentunut. Keskeinen järjestö on Frivillig Befälsutbildning, jolla on laaja kurssitarjonta reservin ja Hemvärnetin päällystölle, muiden vapaaehtoisorganisaatioiden jäsenille sekä erikoishenkilöstölle.. Hemvärnetillä on lentoja merellisiä yksiköitä, jotka osallistuvat merivalvontaan ja tilannekuvan luomiseen yhteistyössä tiedustelukomppanioiden kanssa. Ruotsin Hemvärnetistä osa on kuuden tunnin ja valtaosa vuorokauden valmiudessa. Sen jälkeen vahvuutta on asteittain pienennetty, samalla kun varustusta on modernisoitu ja parannettu. Kodinturvajoukkoihin kuuluu myös pioneeri-, kuljetusja kranaatinheitinjoukkueita sekä muun muassa kemiallisilta, biologisilta ja radioaktiivisilta uhilta suojautumiseen erikoistuneita CBRN-joukkueita. Erityisesti 2000-luvulla Ruotsin puolustusvoimien suurten muutosten myötä Hemvärnetin kokoa pienennettiin. Kurssijärjestelmä on luotu mahdollistamaan reserviläisen urapolku ja tehtävissä eteneminen. Lisäksi kurssivalikoimaan kuuluu esimerkiksi esikuntatyöskentelyyn, tiedusteluun ja eri aseisiin keskittyviä kursseja. Sen lisäksi kodinturvajoukkoihin on sijoitettu henkilöstöä ilman varsinaista sotilaallista koulutusta tiettyihin erikoistehtäviin, kuten sairaanhoitajiksi ja koiraohjaajiksi. Hemvärnetin kokonaisvahvuus oli suurimmillaan 1980-luvulla jopa 120 000 miestä ja naista. Näin nopean valmiuden mahdollistaa jatkuva joukkona harjoittelu ja varusteiden säilytys kodeissa. Oman koulutuksensa lisäksi Hemvärnetin jäsenet voivat osallistua useiden muiden vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestöjen koulutukseen. Samoin kuin muiden Pohjoismaiden kodinturvajoukkojen organisaatioihin myös Hemvärnetiin kuuluu oma taistelukoulu, Hemvärnets Stridsskola. Hemvärnetin tehtävät ovat alusta lähtien olleet paikallispuolustukseen liittyviä. Rauhan aikana Hemvärnet tukee esimerkiksi poliisia ja pelastusviranomaisia luonnonkatastrofeissa, metsäpaloissa ja tulvissa, muissa suurissa onnettomuuksissa, pandemioissa ja kadonneiden etsinnässä. Insats-yksiköt ovat liikkumiskykyisiä ja paremmin varustettuja, ja niitä voidaan käyttää vaativissa tehtävissä, joissa tarvitsee kohdistaa useiden yksiköiden voimaa. Niiden käytössä on muun muassa telakuorma-autoja (bandvagn), maastoautoja ja erikoisvarusteltuja pikkubusseja. Pääasiassa Hemvärnetin joukot ovat vartioja insatskomppanioita, joista vartiokomppaniat on tarkoitettu paikallisiin tehtäviin. Jäsenet ovat sitoutuneet vuosittaiseen vähimmäisharjoitteluun. Vuonna 2023 Hemvärnetiin kuuluu noin 23 000 sotilasta, mikä on lähes puolet koko Ruotsin sodan ajan joukkojen vahvuudesta. Suuri valmius Hemvärnetin joukot ovat osa Ruotsin valmiusjoukkoja, ja ne saadaan valmiuteen jopa tunneissa. Se järjestää suuren määrän kouluttajaja johtamistaidon koulutusta ryhmän, joukkueen, komppanian ja pataljoonan tason johtajille. Tärkeänä tehtävänä on ollut pääjoukkojen liikekannallepanon tukeminen sekä varusvarastojen vartiointi ja turvaaminen. 18 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT FÖ RS VA RS M A K TE N Ruotsin Hemvärnet Ruotsin Hemvärnet perustettiin vuonna 1940 toisen maailmansodan riehuessa Ruotsin naapurimaissa
Suurin osa kodinturvahenkilöstöstä suorittaa osan asevelvollisuudestaan vuosittaisissa harjoituksissa kodinturvassa. Kiinnostus liittyä Hemvärnetiin ja osallistua vapaaehtoiseen maanpuolustukseen kasvoi merkittävästi, kun geopoliittinen tilanne kiristyi syksyllä 2021 ja erityisesti Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Ruotsin Hemvärnetistä osa on kuuden tunnin ja valtaosa vuorokauden valmiudessa.. Tavoitteena nostaa vahvuus 30 000:een. Maan koko sodan ajan vahvuus (noin) 280 000 64 000 75 500 73 000 30 60 000 Organisaation osuus koko sodan ajan vahvuudesta 2 % 35 % 60 % (ml. SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 19 Suomi: Maakuntajoukot Ruotsi: Hemvärnet Tanska: Hjemmeværnet Norja: Heimevernet Viro: Kaitseliit Perustettu 2008 1940 1946 (toiminta), 1949 (virallinen) 1946 1918, uudelleen 1990 Asema Puolustusvoimien joukkoja Osa maavoimia Rauhan aikana osa puolustusministeriötä Oma puolustushaara Puolustusministeriön alaisuudessa Vahvuus (noin) 5 000 23 000 43 000 40 500 18 000 Erityispiirteitä Yksiköt ovat osa paikallisjoukkoja. Noin 13 000 eli 35 % sitoutunut vähintään 24 tunnin harjoitteluun vuosittain. avtalsorganisationer, kuten Lottorna ja Punainen risti. Hemvärnet partioi Tukholman eteläisessä saaristossa. Hemvärnet tekee yhteistyötä useiden muiden vapaaehtoisorganisaatioiden kanssa erilaisissa sotilaallisissa ja muissa kokonaisturvallisuuteen liittyvissä tehtävissä. Muut ns. Useita vapaaehtoisista koostuvia yhteistyöorganisaatioita, ns. Hjemmeværnetin reservi) 55 % 25 % Pohjoismaiset kodinturvaorganisaatiot, Kaitseliit ja maakuntajoukot vertailussa Lähteet: Puolustusvoimien, Hjemmeværnetin, Hemvärnetin, Heimevernetin, Kaitseliitin sekä maiden puolustusvoimien wwwsivut. . Tämän lisäksi osa sitoutuu lisäharjoitteluun. Yhteistyö on ollut pitkää ja tiivistä esimerkiksi Ruotsin Lotta-järjestön, Punaisen Ristin ja koirakouluttajien järjestön kanssa. Hjemmeværnetin reservi. Maakuntajoukot eivät muodosta varsinaista organisaatiota
Heimevernet jatkaa osaltaan Norjan vastarintaliikkeen perinnettä. Niillä on käytössään kahdentyyppisiä joukkoja: 207 paikallista HValuetta, jotka hoitavat perinteisiä paikallispuolustuksen tehtäviä, kuten vartiointia ja tärkeiden siviilija sotilaskohteiden suojaamista, sekä 12 erikoistehtäviin koulutettua innsats-yksikköä, joilla on suuri liikkuvuus ja toimintakyky sekä maalla että merellisissä tehtävissä. HV-alueet toimivat nimenomaan paikallisesti, mutta innsats-yksiköitä voidaan tarpeen vaatiessa käyttää eri puolilla maata. Tämä antaa kuvan kustannustehokkaasta koulutuksesta ja kustannuksiin nähden merkittävästä panoksesta valmiuteen. 20 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT Norjan Heimevernet Norjan Heimevernet perustettiin toisen maailmansodan ja saksalaismiehityksen jälkeen vuonna 1946. Laajan maantieteellisen peittonsa ansiosta Heimevernetillä on tärkeä merkitys puolustusvoimien ja paikallisen väestön välisessä yhteydenpidossa, vaikka joukkojen vahvuus onkin pienentynyt. Kodinturvajoukkojen toimintamenot ovat noin 1,4 miljardia kruunua, mikä vastaa noin 1,5 %:n osuutta Norjan puolustusbudjetista. Heimevernetin tehtäviä ovat alueellinen ja paikallinen puolustus, paikalliset operaatiot, omien ja liittolaismaiden joukkojen tukeminen, kokonaispuolustuksellinen yhteistoiminta alueellisesti ja paikallisesti sekä siviiliviranomaisten tukeminen. JO A KI M FU RU N ES / FO RS VA RE T. Loput 99 % ovat siviilejä, jotka suorittavat osan asevelvollisuudestaan Heimevernetissä tai ovat vapaaehtoisesti halunneet sitoutua kodinturvajoukkoihin. Innsats-yksiköiden osuus kokonaisuudesta on noin 3 000 sotilasta. Heimevernet on oma puolustushaaransa osana Norjan puolustusvoimia Forsvaretia, ja se toimii yhdessä muiden Forsvaretin ja liittolaismaiden yksiköiden kanssa. Vuonna 2023 Heimevernetin vahvuus on noin 40 000 sotilasta eli noin 65 % koko Norjan sodan ajan joukoista. Tämä vastaa noin 1,5 % koko Heimevernetin vahvuudesta. Norjan kodinturvaa uudistettiin vuosina 2005– 2006 merkittävästi. Organisaation vahvuus pieneni 83 000 sotilaasta noin 45 000 sotilaaseen, samalla varustusta parannettiin ja vaativimpiin tehtäviin tarkoitetut erikoiseli innsats-yksiköt perustettiin. Vaikuttimena oli tahto varmistaa, ettei maata koskaan enää miehitettäisi. Vain vähän palkkaväkeä Heimevernetissä palkattua henkilöstöä on 403 sotilasta ja 133 siviiliä ja lisäksi noin 80 varusmiespalvelusta suorittavaa. Heimevernet jakautuu 11 HV-piiriin, jotka kattavat koko maan. Piireillä on vastuu puolustuksesta alueellaan
Johtamistaidon koulutusta arvostetaan myös siviiliyhteiskunnassa, ja koulun kurssien kautta on mahdollista edetä kodinturvatehtävissä esimerkiksi ryhmän johtajaksi, joukkueen johtajaksi tai HV-alueen johtotehtäviin asti. Yhteensä kursseja on 70 erilaista, ja ne kattavat hyvin monipuolisesti eri sotilaalliset aiheet ja taidot. FO RS VA RE T / JO ST EI N H ES TD A L. Palvelus tapahtuu useiden seuraavien vuosien aikana, ja miehistö osallistuu vuosittain kuuden ja johtajat yhdeksän päivän harjoitusja koulutuspalvelukseen. Jatkuva harjoittelu Jatkuva koulutus ja harjoittelu ovat tärkeä osa kodinturvajoukkojen valmiuden ja osaamisen ylläpitoa. Erikoiskoulutetuilla myös pidempi, esimerkiksi 16 kuukauden varusmiesaika on mahdollinen. Yllä: Heimevernetin henkilökuntaa. Norjassa asevelvollisuus on 575 päivän eli 19 kuukauden mittainen, ja se koostuu yleensä 12 kuukauden varusmiespalveluksesta ja sen jälkeisistä kertausharjoituksista. Heimevernet koostuu pääasiassa henkilöistä, jotka ovat suorittaneet 12 kuukauden mittaisen asevelvollisuutensa koulutusjakson (ns. Noin 4 000–4 500 asevelvollista siirtyy vuosittain 12 kuukauden jälkeen kodinturvajoukkoihin, jossa he suorittavat jäljellä olevat seitsemän kuukautta asevelvollisuudestaan. Alla: Norjan Heimevernet harjoittelemassa Pohjois-Tromssassa. Erikoistumisalueina voivat olla esimerkiksi talvitai tarkka-ampujatoiminta. SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 21 Norjan kodinturvajoukkojen erikoisuus verrattuna muihin Pohjoismaihin on asevelvollisuuden suorittaminen osin Heimevernetissä. Heimevernetin jäsenille koulutus on ilmaista ja siitä maksetaan myös korvausta. Suurin osa Heimevernetin koulutuksesta ja harjoittelusta tapahtuu kuitenkin paikallisella tasolla, jäsenten kotien lähellä. førstegangstjeneste) muissa Forsvaretin joukoissa ja jotka on tämän jälkeen sijoitettu kodinturvajoukkoihin. Suuri paino on kodinturvajoukkojen päällystön johtamistaidon ja koulutuksen taidoissa, ja vuosittain koulutetaan yli 1 200 sotilasjohtajaa. Kodinturvajoukkojen yhteydessä toimii myös Heimevernsungdommen, joka tarjoaa 16–21-vuotiaille nuorille sotilastehtäviin valmentavaa ja liikunnallista toimintaa ennen varusmiespalvelusta. Innsats-yksiköissä harjoitusvelvoite on pidempi, vähintään yhdestä kahteen viikkoa ja jopa 30 päivää vuodessa. Kouluun on palkattu 50 kouluttajaa, jotka antavat opetusta vuosittain noin 2 000 henkilölle. Kuten Ruotsissa myös Norjan Heimevernetiin kuuluu oma sotilaskoulu, Heimevernets Våpenskole Dombåsissa. Velvoite jatkuu vuoteen, jolloin henkilö täyttää 44 vuotta (sotatilassa 55-vuotiaaksi).
Landsrådet antaa lausuntoja, tekee ehdotuksia ja antaa neuvoja kodinturvajoukkoja koskevissa tärkeissä asioissa. Useimmissa tapauksissa tämä tarkoittaa myös henkilökohtaista asetta, jonka säilytyksestä on tarkat säännöt. Heimevernet on muiden Pohjoismaiden kodinturvajoukkojen tavoin kytketty monin sitein ympäröivään yhteiskuntaan. Näin varmistetaan, että toiminta nauttii laajaa luottamusta ja yhteistoiminta siviilitoimijoiden kanssa on saumatonta. Vuosittaisesta koulutuksesta maksetaan reserviläispäivärahaa. Esimerkiksi miehistön jäsen saa 207,50 kruunua päivässä, aliupseerien ja upseerien korvaukset ovat noin 1 500–2 100 kruunua päivässä mahdollisine lisineen. Jos henkilö ei perustellusta syystä katso voivansa osallistua vuosittaiseen koulutukseen tai harjoitukseen, hänen tulee hakea lykkäystä aluepäälliköltä. 22 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT Venäjän hyökättyä Ukrainaan Norjassa on koulutettu ukrainalaisia sotilaita. Vastaavia elimiä on kaikilla toiminnan tasoilla. Pienempiä elimiä on myös piirija aluetasoilla, ja niiden rooliin kuuluu muun muassa avustaa sen varmistamisessa, että Heimevernetin henkilöstö nauttii luottamusta ja soveltuu tehtäviinsä. Tuoreessa keskustelussa Heimevernetin merkitys osana Norjan puolustusta on edelleen korostunut, koska se soveltuu paikallisen luonteensa ja korkean valmiutensa vuoksi erityisen hyvin myös hybridisodankäynnin keinojen torjumiseen. Noin 4 000 Heimevernetin jäsenellä on kokemusta Norjan kansainvälisistä tehtävistä. • Sopeutumiskyvyn kehittäminen tulevaisuuden haasteisiin vastaamiseksi. Kodinturvajoukkojen jäsenillä on henkilökohtainen varustus kotonaan, mikä varmistaa nopean valmiuden ja joukkojen perustamisen. Heimevernetillä on ollut tässä koulutuksessa tärkeä rooli. Kodinturvajoukkojen jäsenten edut ja velvollisuudet ovat pitkälti samankaltaisia kuin suomalaisella asevelvollisella reserviläisellä. Aseen säilytyksessä periaatteena on, että aseen keskeinen osa, kuten lukko, säilytetään joukon perustamispaikalla olevassa varastossa. Joukon yhteinen varustus sijaitsee alueen varastoissa. Innsats-yksiköiden jäsenet saavat korkeamman korvauksen ja myös 31 000 kruunun loppubonuksen, kun heidän kolmen vuoden sitoumusaikansa loppuu. Esimerkiksi liikkumiskykyä parannetaan noin 360 uudella maajoukkojen ajoneuvolla ja merellisiin tehtäviin hankittavilla aluksilla, ja esikuntien ja joukkojen vahvuutta kasvatetaan 500 sotilaalla jo 2023. Työhön liittyvät syyt eivät yleensä riitä perusteluksi. Kodinturvajoukkojen vuoteen 2030 tähtäävässä strategiassa on asetettu neljä kehityksen painopistealuetta: • Organisaatioiden, varustuksen, toimintatapojen ja prosessien suurempi standardisointi ja yksinkertaistaminen toiminnan tehokkuuden parantamiseksi. Miehistön jäsenten vuosittainen harjoitusvelvollisuus on vähintään kuusi päivää ja erikoistehtävissä palvelevien, aliupseerien ja upseerien yhdeksän päivää. Kursseille osallistumisesta maksetaan 1 519 kruunua päivässä sotilasarvosta riippumatta. JO ST EI N H ES TD A L / FO RS VA RE T Kodinturvajoukkojen jäsenillä on henkilökohtainen varustus kotonaan.. Korkeimmissa tehtävissä olevat upseerit voivat saada korvausta myös suunnitteluja kotitoimistotyössä käytettävistä laitteista. Landsrådet for Heimevernet on kansallisen tason neuvosto, jossa 15 siviiliorganisaatiota ja jokaisen 11 kodinturvapiirin edustajat tapaavat yleensä kahdesti vuodessa
Siviilijohtajan kuuluu varmistaa, että kodinturvajoukot säilyttävät kansanliikkeen luonteensa. Lisäksi Hjemmeværnetiin kuuluu erikoistehtäviin tarkoitettuja yksiköitä. Toinen ero on, että Hjemmeværnetillä on kaksi johtajaa: sotilaallisesta toiminnasta vastaava kenraalimajuri ja siviilijohtaja (Den Kommitterede for Hjemmeværnet). Siviilijohtaja toimii tiiviissä yhteistyössä sotilasjohtajan kanssa ja työskentelee erityisesti sen eteen, että kodinturvajoukoilla on hyvä suhde poliittisiin päättäjiin ja yhteiskuntaan yleisemmin. Tanskan Hjemmeværnet Samoin kuin Norjan kodinturvajoukot myös Tanskan Hjemmeværnetin toiminta alkoi heti toisen maailmansodan miehitysvaiheen jälkeen vuonna 1946 vastarintaliikkeen vaatimuksena ja panoksella. Hjemmeværnet on puolustusministeriön alaisuudessa, ja kodinturvajoukkojen johto raportoi suoraan ministerille. Heimevernetin tunnuslause onkin ”Overalt alltid” – kaikkialla, aina. Suuri osa kodinturvajoukkojen jäsenistä on suorittanut varusmiespalvelun. Laki kodinturvajoukoista määrittelee toiminnan perustan, ja se päivitettiin viimeksi vuonna 2017. Hän myös johtaa vapaaehtoisten rekrytointia ja vastaa Hjemmeværnetin tiedotustoiminnasta. Sille kuuluu myös ilmatilan valvontatehtäviä. Kodinturvajoukkojen ansiosta Norjassa on noin 40 000 sotilaan paikallispuolustukseen keskittynyt joukko, jonka valmius on korkealla tasolla säännöllisen joukkona tapahtuvan harjoittelun ja korkean puolustustahdon ansiosta. Organisaation virallinen perustamisvuosi on 1949. Sotilaallisia tehtäviä ovat esimerkiksi sotilaskohteiden vartiointi, kulunvalvonta ja suojaus, logistiset tehtävät, sotilaskoulutus, erilaiset merelliset tehtävät, kuten merivalvonta rannikon läheisyydessä, sekä sotilaslentokenttien vartiointi ja kulunvalvonta. Esimerkiksi hajautettua varusteiden varastointia kehitetään. Siviiliyhteiskunnan tukemisen tehtäviä ovat esimerkiksi poliisin ja pelastusviranomaisten tukeminen merellisissä tehtävissä, liikenteen ohjauksessa, alueiden sulkemisessa ja evakuoinnissa, etsinnässä sekä siviililentokenttien suojauksessa. Hjemmeværnet määritellään vapaaehtoiseksi sotilaalliseksi valmiusorganisaatioksi, joka tukee puolustusvoimia ja siviiliviranomaisia kokonaispuolustuksen tehtävissä. Siviilijohtajana toimii tällä hetkellä kansanedustaja Torsten Schack Pedersen. Erityisen merkittävä Hjemmeværnetin panos oli covid-pandemian alussa vuonna 2020, kun muut viranomaiset tarvitsivat tukea esimerkiksi testikeskusten perustamisessa ja toiminnassa, sairaaloissa, rajavalvonnassa sekä junien ja autoliikenteen tarkistamisessa. Kodinturvajoukoissa on yhteensä noin 43 000 jäsentä kolmessa puolustushaarassa eli maavoimien Hærhjemmeværnetissä, merivoimien Marinehjemmeværnetissä ja ilmavoimien Flyverhjemmeværnetissä. • Tunnettuuden ja näkyvyyden kehittäminen ja sitä kautta arvostuksen lisääminen Heimevernetin roolista yhteiskunnassa. He ovat henkilöitä, jotka haluavat edelleen palvella yhteiskuntaa vapaaehtoisesti ja jatkaa sotilasuraansa, kouluttautua pidemmälle tai yksinkertaisesti vain haastaa Suuri osa Tanskan kodinturvajoukkojen jäsenistä on suorittanut varusmiespalvelun.. SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 23 • Nopean valmiuden kehittäminen, hajautettu organisaatio, kyky yhteistoimintaan ja verkostoitumiseen sekä korkea puolustustahto. Kodinturvajoukot ovat tärkeä resurssi onnettomuuksissa ja luonnonkatastrofeissa, kuten tulvien yhteydessä. Tanskan kodinturvajoukkojen johto on organisoitu eri tavalla kuin muissa Pohjoismaissa
Järjestö koostuu vapaaehtoisista henkilöistä, jotka harjoittelevat sotilastehtäviä aseellisesti. Pähkinänkuoressa kodinturvajoukkojen keskeisiä yhteisiä piirteitä ovat: • Ne ovat keskeinen osa maidensa puolustusta. Tällaisia tehtäviä on ollut esimerkiksi Afganistanissa, Irakissa ja Kosovossa. Yksikön tehtävänä on turvata Viron korkeaan teknologiaan perustuva elämäntapa, erityisesti tietoliikenneinfrastruktuuri. Yksikön jäsenyydelle on asetettu tiukat kriteerit, ja henkilöille tehdään turvallisuustarkastus. Kaitseliit järjestää monipuolista sotilaallista ja johtajakoulutusta sekä julkaisee koulutusta tukevia oppaita ja materiaaleja. Koko 43 000 vahvuisen henkilöstön jokaisen kodinturvaajan panos oli siis keskimäärin noin 40 tuntia. Pohjoismaisten sisarorganisaatioiden lailla myös Tanskan kodinturvajoukoilla on oma koulu, joka järjestää vaativimman koulutuksen sisäoppilaitoksena. Hjemmeværnetin niin sanottu reservi koostuu noin 30 000 muusta jäsenestä. Jäsenistä 13 000 on tässä kategoriassa ja valmiita toimimaan lyhyellä varoitusajalla. Jäsenmäärä on noin 18 000, mutta tavoitteena on kasvattaa vahvuus 30 000:een. Kyberyksikkö pyrkii lisäämään asiantuntijoiden yhteistyötä ja parantamaan kriittisen infrastruktuurin turvaamista koulutuksen ja tiedonjaon avulla. Organisaatiolla on vahva KA RR I KA A S Viron kodinturvajoukkojen jäsenmäärä on noin 18 000, mutta tavoitteena on kasvattaa vahvuus 30 000:een.. 24 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT itsensä erilaisissa tilanteissa ja samanhenkisessä porukassa. Viron kodinturvajoukkojen tehtävänä on puolustaa Viron itsenäisyyttä ja perustuslain mukaista järjestystä. Kaitseliit on organisoitu 15 piiriin, jotka noudattavat pitkälti Viron läänien rajoja. Vuodesta 2006 lähtien Hjemmeværnet on osallistunut myös Tanskan puolustusvoimien kansainvälisiin tehtäviin. Siksi jäsenet, jotka eivät ole suorittaneet varusmiespalvelusta aloittavat kodinturvauransa 250–300 tunnin sotilaan peruskoulutuksella jäsenyytensä ensimmäisten kolmen vuoden aikana. Kaitseliit on Viron puolustusministeriön alaisuudessa, ja sitä ohjaa oma säädöspohja. Vuodesta 2011 lähtien on Kaitseliitin osana toiminut kyberturvallisuuteen erikoistunut Küberkaitseüksus. kesäkuuta 1940, kun Neuvostoliitto miehitti Viron. Yksikössä toimii sekä kriittisen infrastruktuurin osalta keskeisissä tehtävissä olevia henkilöitä että vapaaehtoisia asiantuntijoita, jotka haluavat tuoda osaamisensa IT-alalta, taloudesta, lakiasioista tai muilta aloilta puolustuksen käyttöön. Kaitseliitin yhteydessä ja tukena toimivat myös naisten maanpuolustusorganisaatio Naiskodukaitse sekä nuorten organisaatiot Noored Kotkad ja Kodutütred, joissa on yhteensä noin 10 000 jäsentä. Kun näitä lukuja verrataan Viron sodan ajan joukkojen tavoitevahvuuteen, joka on 30 000–60 000 sotilasta valmiusasteesta riippuen, on Kaitseliitin tärkeä rooli kokonaispuolustuksessa ilmeinen. Mukaan pääsee ilman sotilaskoulutusta Tanskassa on pitkään ollut valikoiva asevelvollisuus. Viimeksi kodinturvajoukkojen kouluttajat ovat kouluttaneet ja valmentaneet paikallisia sotilaita Ukrainassa. Se on erityisen hyvä esimerkki siitä, kuinka vapaaehtoisen toiminnan kautta on kanavoitu osaamista yhteiskunnan kriisivalmiuden hyödyksi. Tämän jälkeen vähimmäisvaatimuksena on 24 tunnin vuosittainen palvelus, jotta jäsen säilyy niin sanotussa kodinturvajoukkojen aktiivisessa joukossa. Kaiken kaikkiaan kodinturvajoukot tarjoavat 300 erilaista kurssia, joilla jäsenet voivat peruskoulutuksen jälkeen erikoistua laajasti erilaisiin tehtäviin, kuten syventäviin sotilasaiheisiin, kuljettajaksi, merellisiin tehtäviin, vartijaksi, koiraohjaajaksi, ensiaputehtäviin, IT-tehtäviin sekä viestintäja rekrytointitehtäviin. Sen tehtävänä on vahvistaa kykyä toimia kyberiskuissa ja muissa kriisitilanteissa. Kodinturvajoukot pähkinänkuoressa Pohjoismaiden kodinturvajoukot ja Viron Kaitseliit muodostavat maidensa puolustuksen nopeasti toimintavalmiudessa olevan ydinjoukon. Vuonna 2020 kodinturvajoukoissa toimivat vapaaehtoiset palvelivat yhteensä 1 732 219 tuntia, kun mukaan luetaan harjoitukset, koulutukset ja yhteiskunnan tukitehtävät. Viron Kaitseliit Kaitseliit on Viron vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö, jolla on puolustusvoimien aluepuolustuksen tehtäviä. Kaitseliit on perustettu vuonna 1918 ja uudelleen 1990 jo ennen Viron itsenäisyyden palauttamista elokuussa 1991. Toisen maailmansodan aikana Kaitseliit riisuttiin aseista 19. Johtamiskoulutus mahdollistaa etenemisen johtajatehtäviin ja ylenemisen sotilasarvoissa
Viranomaisvastuun ja -valvonnan sekä vapaaehtoisuuden yhdistelmä varmistaa vapaaehtoisuuden positiivisen voimavaran ja motivoituneiden osaajien hyödyntämisen maanpuolustuksen hyväksi. Ne antavat virka-apua siviiliviranomaisille ja tukevat erityisesti poliisia ja pelastusviranomaisia poikkeustilanteissa, kuten suurissa onnettomuuksissa, metsäpaloissa, tulvissa, pandemioissa ja kadonneiden etsinnässä. • Ne ovat alueellisia ja paikallisjoukkoja, joilla on keskeinen asema alueellisessa puolustuksessa. • Vapaaehtoisuus tarkoittaa sitoutumista säännölliseen harjoitteluun ja tositilanteessa toimimiseen. • Niillä on nopea valmius ja paikallistuntemus jatkuvan, säännöllisen joukkona tapahtuvan harjoittelun ja kotona säilytettävän varustuksen myötä. Artikkelin lähteinä käytetty Ruotsin, Norjan ja Tanskan puolustusvoimien ja kodinturvajoukkojen sekä Viron Kaitseliitin www-sivuja. Laadukasta johtamiskoulutusta arvostetaan myös siviiliyhteiskunnassa. SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 25 säädöspohja, ja joukot ovat joko puolustusministeriön tai puolustusvoimien alaisuudessa mutta perustuvat vapaaehtoiseen sitoutumiseen. • Kodinturvajoukkojen rooli on olla osa kokonaisturvallisuutta ja -puolustusta. Suurin osa koulutuksesta tapahtuu paikallisesti vapaaehtoisten reserviläisjohtajien johdolla, vaativin koulutus järjestetään keskitetyillä kursseilla. Henkilöstöllä on mahdollisuus vähimmäisvaatimusten lisäksi osallistua kursseille ja sitoutua vaativampiin tehtäviin elämäntilanteensa ja kiinnostuksensa mukaisesti. Pohjoismaissa on kyetty ylläpitämään kodinturvajoukkojen melko suuret vahvuudet, vaikka puolustusvoimien kokoja on pienennetty ja yleisestä asevelvollisuudesta on siirrytty valikoivaan palveluun. • Kodinturvajoukoilla on nousujohteinen koulutusjärjestelmä. Varustuksen modernisointiin, erityisesti joukkojen taistelukykyyn ja liikkuvuuteen, on panostettu viime vuosina. Kodinturvajoukoilla on omat koulunsa ja monipuolinen kurssitarjonta. A SS O PU ID ET. • Sotilaallisina tehtävinä ovat muun muassa paikallispuolustustehtävät, kuten kohteiden suojaus ja valvonta (maa, meri, ilma), viivytys ja paikallinen puolustustaistelu. Osa joukoista on koulutettu ja varustettu erikoistehtäviin, ja niillä on tiukemmat vaatimukset vuosittaisen harjoittelun suhteen (esim. • Yhteistoiminta paikallisten viranomaisten ja maanpuolustusjärjestöjen kanssa on tiivistä. Ruotsissa kahdeksan päivää, Norjassa 2–3 viikkoa)
Tämänkaltaista organisaatiota on äärimmäisen vaikeaa lamauttaa edes yllätyshyökkäyksen tapahtuessa. Norjan Heimevernet kouluttaa ja harjoittaa joukkojaan säännöllisesti. Kotiseudun tukena ja turvana Norjan malliin FR ED ER IK RI N G N ES /F O RS VA RE T. Toiminta oli ammattimaista, kurinalaista, nopeaa ja tehokasta. Toiminta perustuu jatkuvaan harjoitteluun, paikallistuntemukseen niin ihmisten kuin maastonkin osalta ja sotilaiden ilmestymiseen puolustustehtäviinsä tarvittaessa koko Norjan alueella. Järjestelmän valmius tuli testattua tositilanteessa, ja se toimi hyvin. Valmiusosastot harjoittelevat erittäin tiiviisti ja muu osa hieman harvemmin mutta säännöllisesti. Norjassa aloittaa vuosittain palveluksen noin 10 000 varusmiestä, ja heistä kotiutuu reserviläisenä noin 8 000 varusmiestä. 26 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT H eimevernet toimii koko Norjan alueella 11 piirin alueella ja vastaa paikallispuolustuksesta ja sen edellyttämän puolustusvalmiuden ylläpidosta. Heimevernet vastaakin valtakunnan paikallispuolustuksesta osana Norjan asevoimien toimintaa. Kun Anders Bering Breivik teki järkyttävät pommi-iskunsa ja joukkomurhansa, Heimevernet hälytettiin Osloon suojaustehtäviin. Organisaatio toimii vapaaehtoisuusperiaatteella ja on osa Norjan asevoimia. Varmasti hankala asia käsiteltäväksi hyökkääjän kannalta KODINTURVA JOUKOT Norjassa – kuten muissakin mantereisissa pohjoismaissa (paitsi Suomessa) – toimii kodinturvajoukot. Osa hakeutuu ammattisotilaaksi tai kriisinhallintatehtäviin, mutta lähes puolet Norjan varusmiehistä ja -naisista liittyy varusmiespalveluksensa jälkeen Heimevernetiin. Norjassa organisaation nimi on Heimevernet (kodinturva). Heimevernetiä johtaa kenraalin arvoinen upseeri. Sotilaiden koulutustaustasta riippuen heitä voidaan käyttää erikoisjoukkotehtäviin tai paikallisiin tehtäviin
Kodinturvajoukot kykenevät vahvistamaan valtakunnan puolustusta myös nykyaikaisissa sodissa. Heimevernet’in komentaja, kenraalimajuri Frode Ommundsen.. Yksittäisiä suojeluskuntia ja aseellisia palokuntia perustettiin ympäri valtakuntaa jo ennen vapaussodan alkua. Myös käynnissä olevassa Ukrainan sodassa vapaaehtoiset maanpuolustustoimijat ovat toimineet esimerkillisesti maansa puolustamiseksi. Vapaaehtoisuuteen ja omaan rahoituspohjaan perustuva toimintamalli osoittautui tehokkaaksi. Sodan syttymisen yhteydessä ja sen muututtua vielä sisällissodaksi tammikuussa 1918 suojeluskunnat julistettiin Suomen senaatin joukoiksi. TEKSTI: OLAVI JANTUNEN, KOMMODORI EVP, UUDENMAAN PRIKAATIN JA RANNIKKOJÄÄKÄRIPATALJOONAN KOMENTAJA EMERITUS KUVAT: FORSVARET, MUSEOVIRASTO tilanteessa kuin tilanteessa. Suojeluskuntien rinnalle ja . Malli Suomesta Suomen vapaustaisteluun valmistautuminen loi aikoinaan pohjan suojeluskunnille. SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 27 KODINTURVA JOUKOT
Maailman ja Euroopan turvallisuustilanne huononee koko ajan. Kysymys kuuluukin: miksi emme vapaana maana ja nyt vielä Nato-jäsenenä perustaisi kodinturvajoukkoja Lotta Svärd -järjestöä Puolustusvoimien osaksi ja tueksi. Jokainen lotta vapautti yhden sotilaan ja kiväärin etulinjaan. Jokainen lotta vapautti yhden sotilaan ja kiväärin etulinjaan. Ei olekaan, mutta mitä paksumpi puolustuksemme panssari on, niin sitä parempi ja vahvempi puolustuksemmekin on. Jos pahin tapahtuu, niin sitten emme enää ehdi. Joku sanoi 1990-luvulla, ettei Suomen puolustuksessa ole suojeluskuntien kokoista reikää. Suomen puolustus olisi vahvempi Puolustusvoimien osana toimivien miehille ja naisille tarkoitettujen kodinturvajoukkojen sekä aseettomasti palveleville tarkoitetun Lotta Svärd -järjestön tuella. Eipä ihme, että silloinen vihollisemme halusi rauhansopimukseen asetettujen ehtojen oman tulkintansa perusteella lakkauttaa nämä järjestöt. 28 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT tueksi perustettiin aseeton sisarjärjestö Lotta Svärd. Selvästikään vastustajan puolella ei enää haluttu joutua tekemisiin näiden kanssa. PE KK A N IE M IN EN FO RS VA RE T. Tällä oli etenkin talvisodan mutta myös jatkosodankin aikana merkittävä vaikutus puolustuskykyymme. Nyt meillä olisi hyvä hetki perustaa Suomen kodinturvajoukot. Suojeluskunnat pystyivät osoittamaan maanpuolustustehtäviin 120 000 täysin varustettua suojeluskuntalaista joko Puolustusvoimiin tai paikallistehtäviin. Ruotsissa ja Norjassa perustettiin myös Lotta Svärd -järjestöt, jotka toimivat siellä edelleen. Edullista, tehokasta ja ammattimaista maanpuolustustyötä sekä lisäksi maanpuolustushenkeä vaalivaa toimintaa. Kuinka asia oli ja on Suomessa Lotta Svärd -järjestö ja suojeluskunnat osoittivat sotiemme aikana niiden merkityksen maamme puolustuskyvylle. Nyt tähän on vielä aikaa. Kun Lotta Svärd saavutti vuonna 1944 noin 200 000 lotan vahvuuden, jokainen meistä ymmärtää millainen merkitys sillä oli maamme puolustuskyvylle. Muut pohjoismaat ottivat pian mallia, ja niin Norjaan, Tanskaan ja Ruotsiin perustettiin kodinturvajoukot. Suomalainen Lotta Svärd -järjestö on muuten edelleen maailman suurin naisten vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö. Lotta Svärdin mahdollistamat tukitoiminnat Puolustusvoimille osoittautuivat sodissa myös erittäin tehokkaaksi ratkaisuksi. Suojeluskuntien pitkäaikainen maanpuolustustyö sotilaan perustaitojen ja sotilaskunnon rakentamisessa sekä ylläpidossa oli tärkeässä osassa
29 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT . Norjalaisia lottia harjoituksessa vuonna 1953.
30 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT
Siellä Suomen Sotilas otettiin vastaan periruotsalaiseen tapaan fika-pöydän äärellä. HarjoiRUOTSIA PUOLUSTAMASSA JO H A N N IL SS O N Suomen Sotilas tapasi Ruotsin Hemvärnetissä, Norrbottenin pataljoonassa joukkueenjohtajana toimivan vänrikki Johan Nilssonin. Kurssit ovat pääsääntöisesti kymmenen päivän mittaisia; ryhmänjohtajille niitä on kolme ja joukkueenjohtajille kaksi (iskujoukkojen joukkueenjohtajille kolme). Koulutuksia on luonnollisesti paljon, samoin kuin harjoituksiakin, sillä osa tehtävistä on aidosti vaativia. Tällöin koulutukseen sisällytetään tarvittava ampumakoulutus ja myöhemmin harjoittelu. Hesse kertoi vänrikki Nilssonin tuntevan Hemvärnetin hyvin nimenomaan aktiivisen osallistujan näkökulmasta ja edustavan oikeaa kuvaa organisaatiosta. Osassa näistä tehtävistä kannetaan asetta (ja tarvittaessa käytetäänkin), koska tehtävän luonne sitä vaatii. Hemvärnet tarjoaa selkeän koulutusputken erilaisiin tehtäviin, ja esimerkiksi ryhmänjohtajaksi tai joukkueenjohtajaksi pääsee vain suorittamalla siihen suunnitellun koulutusputken. Koulutusta ja harjoittelua tarjolla Jos kandidaatti haluaa sotilaallisiin tehtäviin Hemvärnetissä, on hänellä oltava Ruotsin varusmieskoulutus suoritettuna. Siviiliammatissaan prosessi-insinöörinä Nils son pystyy sovittamaan työn ja Hemvärnet-sitoumuksen yhteen varsin hyvin. Hän aloitti sotilaana, josta eteni ryhmänjohtajaksi ja siitä nykyiseen tehtävään joukkueenjohtajaksi vuonna 2016. Sijoitus Hemvärnetissä on sijoitus sodan ajan tehtävään. SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 31 A lun perin toiveena oli päästä seuraamaan Hemvärnetin harjoituksia ja tehdä haastattelu siellä, mutta sopivaa harjoitusta ei halutulla aikataululla ollut tarjolla, joten auton ajovalot kääntyivät kohti Råneån kylää ja Johan Nilssonin kotia. Näin toimi myös Johan Nilsson. Upseeri aloittaa Hemvärnet-uransa usein rivisotilaana. Haastateltavaksi siviiliammatissaan prosessi-insinöörinä toimiva Nilsson päätyi Ruotsin pohjoisen sotilasalueen tiedottajan Anna-Lena Hessen suosituksesta. Hemvärnetin sotilasarvot eivät suoraan periydy muun sotilasarvon mukaisesti, vaan ne ovat tehtäväkohtaisia. Jokaiseen tehtävään on räätälöity koulutusputki, joka sisältää kaiken tehtävään tarvittavan koulutuksen. Sijoituksen säilymiseksi edellytetään tehtävästä riippuen, että henkilö osallistuu vuosittain harjoituksiin ja koulutuksiin 4–15 päivän ajan. Vuonna 2013 häneltä kysyttiin eräässä ampumatilaisuudessa Luulajassa kiinnostuksesta liittyä Hemvärnetiin, ja luutnantti Nilsson tarttui tilaisuuteen. Tehtäviä on kuitenkin tarjolla myös niille, jotka eivät ole sotilaskoulutusta saaneet. Harjoitusja koulutuspäiviltä maksetaan ansionmenetyksen korvaus ja lisäksi päiväraha. Joukkueenjohtajien on aina käytävä ensin ryhmänjohtajakoulutus ja toimittava siinä tehtävässä ennen siirtymistä joukkueenjohtajakoulutukseen. Hemvärnet TEKSTI: JUHA SÄRESTÖNIEMI. Vänrikki Nilsson aloitti tarinansa kertomalla, että kotiutui Ruotsin puolustusvoimista luutnanttina ja palasi opiskelujen jälkeen pohjoiseen, jossa kiinnostui jälleen maanpuolustuksesta
Iskukomppaniaan. Tosin osittain syynä oli myös se, ettei Hemvärnetillä ole vaunuja käytössään, joten se tehtävä olisi ollut joka tapauksessa mahdoton. Lentoryhmä 127. Paikalliskomppania 124. Paikalliskomppania 126. Erityisesti Ukrainan sodan alkamisen jälkeen on halukkaita ollut paljon ja erityisesti sellaisia, joilla varusmiespalvelus on jäänyt suorittamatta. Johan Nilsson Hemvärnet-varusteineen. Kursseille voi myös osallistua missä päin Ruotsia tahansa, joten tarjonta ei ole rajattu vain paikallisiin koulutuksiin. Iskukomppania 123. Lisäksi on muun muassa Ranskan muukalaislegioonassa palvelleita ruotsalaisia, joista osa on suorittanut Ruotsin varusmiespalveluksen vasta Hemvärnetiin liittymisen jälkeen. Huoltoryhmä 128. Pataljoonan esikunta ja komentojoukkue 121. Muuallakin saatu sotilaskoulutus käy Hemvärnetiin sotilaallisiin tehtäviin pääsee myös muulla kuin Ruotsin puolustusvoimien tarjoamalla sotilaskoulutuksella. Näin teki myös vänrikki Nilsson, joka suoritti varusmiespalveluksensa panssarijoukoissa. Osa nimenomaisesti haluaakin hyödyntää tätä mahdollisuutta. Erityisesti Etelä-Ruotsissa Hemvärnetillä on käytössään useampia erilaisia veneitä, Norrbottensbataljonen 12. Koulutuksiin haetaan ja ilmoittaudutaan itse, joten koulutuskalenterista voi valita sellaiset kurssit, jotka sopivat omaan aikatauluun. Granaatinheitinjoukkue . 32 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT tervetulleita. Muualla sotilaskoulutuksen saaneille sotilastaustaan soveltuvat tehtävät katsotaan tapauskohtaisesti ja koulutusputkea räätälöidään tarvittaessa. Se loisi ristiriidan kahden eri sijoituksen välille. Soittokunta 129. Haastattelussa selvitetään hakijan motiivit ja taustat mutta myös toiveet ja tarpeet. JU H A SÄ RE ST Ö N IE M I tuksista ilmoitetaan aina viisi kuukautta etukäteen, joten työt pystyy melko helposti sovittamaan sen mukaisesti. Nilsson itse, kuten valtaosa muistakin pyrkivistä, on liittynyt Hemvärnetiin siksi, että haluaa antaa oman panoksensa Ruotsille ja ruotsalaiselle yhteiskunnalle. Muilta osin moninaisuutta arvostetaan ja erilaiset ammattikunnat ovat erittäin. Sellaisia Suomen kaksoiskansalaisia, jotka ovat suorittaneet varusmiespalveluksensa Suomessa, on useampia. Erona suomalaiseen järjestelmään voi mainita sen, että joukkueenjohtajien tulee tuntea alaisensa oikeasti hyvin. Tosin poliiseja ja henkilöitä, joiden siviilitehtävä on myös heidän sodan ajan sijoituksensa, ei Hemvärnetiin varsinaisesti oteta. Hemvärnetissä on mahdollista kouluttautua myös aivan toisenlaisiin tehtäviin kuin aikaisemmalla sotilasuralla. Hemvärnetissä on ihmisiä lähes kaikilta yhteiskunnan aloilta ja erilaisista ammateista. Pioneerijoukkue 130. Uutisia seurattuaan heille on tullut tahto puolustaa maataan ja osallistua toimintaan. Lisäksi puolison kanssa on aikatauluista sopiminen onnistunut Nilssonien taloudessa hyvin. Nilsson kuuluu 121. Iskukomppania 122. Nilsson korostaa sitä, että ihmiset kannattaa sijoittaa sellaisiin tehtäviin, joihin nämä oikeasti haluavat, koska muuten motivaatio ei säily. Sama koskee merivoimia, lukuun ottamatta veneitä. Tämä tarkoittaa myös Hemvärnetin ulkopuolisen osaamisen ja elämän tuntemista sekä osaamisen hyödyntämistä harjoituksissa ja varsinaisissa tehtävissä. Pyrkijälle järjestetään aina haastattelu, jossa ovat mukana sekä puolustusvoimien edustajat että tulevat johtajat
Terveellinen elämä ja jatkuva harjoittelu pitävät kuitenkin toimintakyvyn parempana pidempään. Näistä yhtenä voidaan mainita toiminta droonien kanssa. Aktiivista kokonaispuolustusta Vänrikki Nilsson toimii joukkueenjohtajana nopean toiminnan iskujoukoissa. Lähtökohtaisesti päivystysvelvoitetta ei ole, mutta oletus on, että puhelimeen vastataan sen soidessa. Koska johtajien kuuluu tuntea alaisensa, soitto vastaa melkein kaveriavun pyyntöä. Hän sanoo olevansa nyt sellaisessa elämäntilanteessa, jossa tämä on mahdollista. Monet ovat ystäviä myös virallisen toiminnan ulkopuolella. Tällä hetkellä nelikymppinen Nilsson sanoo pysyvänsä mukana niin kauan kuin kroppa kestää, mutta luonnollisesti sitä ei aina itse voi päättää. Hemvärnetin pataljoonat vastaavat itse kalustostaan ja materiaalistaan aina ajoneuvoista majoitusvälineisiin myös huollon ja valmistelujen osalta. Sotilaallisen toiminnan lisäksi Hemvärnet osallistuu yhteiskunnan kokonaispuolustukseen, joten se antaa viranomaisapua muun muassa poliisille ja pelastusviranomaisille. Lisäksi tällaisia tehtäviä harjoitellaan muiden viranomaisten kanssa. Aina ei voi lähteä, mutta jos mahdollisuus on, niin sitten mennään. Suomessa Hemvärnetiä vastaavaa organisaatiota ei ole, lähimpänä ovat maakuntajoukot. Esimerkiksi kadonneiden etsintöihin Hemvärnetiä käytetään usein, ja metsäpalojakin Nilsson kertoo olleensa sammuttamassa. Harjoituksissa tähdätään neljän tunnin operaatiovalmiuteen, joka perustuu siihen, että sotilailla on kotonaan kaikki tehtävässä tarvittava materiaali. Ukrainan sodan myötä yhteistyö puolustusvoimien kanssa on kuitenkin lisääntynyt erityisesti sieltä saatavien oppien soveltamisessa. Nilsson kuitenkin toteaa, että Hemvärnet toimii kaikissa muissa Pohjoismaissa ja hän on vieraillut harjoituksissa arvioimassa ja oppimassa niiden toiminnasta. Viimeistään 60-vuotiaana seuraa siirtyminen veteraanileiriin, mutta luonnollisesti tehtävissä mennään oman kyvyn mukaan. Sillä on kaksi merkittävää tehtävähaaraa: Nopean toiminnan iskujoukot (insatsstyrka), jotka voidaan lähettää minne tahansa Ruotsissa nopeana vastauksena tarvittavaan tehtävään. Harjoituksissa tähdätään neljän tunnin operaatiovalmiuteen, joka perustuu siihen, että sotilailla on kotonaan kaikki tehtävässä tarvittava materiaali. Jos johtaja on estynyt, se ei tarkoita koko joukkueen estymistä, vaan viesti välitetään eteenpäin, ja tehtävä hoidetaan varamiesjärjestelyin. Toisena haarana ovat paikallisjoukot (bevakning), jotka toimivat hieman suomalaisen maakuntajoukon tapaan alueellisessa puolustuksessa. Iän karttuessa pyritään yleensä kevyempiin tehtäviin. Hyvin usein Hemvärnet-vapaaehtoisen elämänkaari menee siten, että aktiivinen aika on noin ikävuosina 25– 35, sitten tulee tauko perheen ja sen velvoitteiden suhteen ja noin 40–45-vuotiaina palataan aktiivisiksi, kun lapset ovat kasvaneet tarpeeksi. Hemvärnetiin sijoitetut säilyttävät kuittauksen jälkeen kaiken tehtävässään tarvittavan materiaalin kotonaan ja ovat siten aidosti valmiina hyvin nopeasti siellä, missä heitä ikinä tarvitaankaan. Kovin helposti ei sanota ei. Hemvärnet-organisaatio koostuu kiinteästi sijoitetuista vapaaehtoisista, joten sotilaat ryhmätasolta aina pataljoonan johtoon saakka ovat harjoitelleet paljon yhdessä ja tuntevat toisensa hyvin. SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 33 joiden käsittelyyn tarjotaan myös koulutusta. Lisäksi Hemvärnet-komppanioilla on mielenkiintoisena konseptina tukiyhdistys, joka tukee toimintaa ruokaja varustehankinnoilla, osallistumalla kuljetuksiin ja järjestämällä yhteishenkeä nostattavia tapahtumia. Kaksi tehtävähaaraa Hemvärnet toimii osana Ruotsin puolustusvoimia (Försvarsmakten), mutta se on varsin itsenäinen organisaatio. JO H A N N IL SS O N. Kun kysyn Nilssonin kantaa Hemvärnetin perustamiselle Suomeen, hän ilmoittaa, ettei tunne Suomen järjestelmää tarpeeksi hyvin
34 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT Kodinturvajoukkojen merkitys nykypäivänä Suomen Sotilas vieraili kodinturvajoukkojen esikunnassa Elverumissa, noin tunnin ajomatkan päässä Oslon lentokentältä pohjoiseen. Brigader eli prikaatikenraali Morten Eggen on Heimevernetin esikuntapäällikkö, apulaiskomentaja ja komentajan sijainen. ”Ukrainan sota on myös Norjassa laittanut mietintäprosessin liikkeelle puolustuksen uudistamisja vahvistamistarpeista. Tapasimme useita esikunnan upseereita. Neljä keskeistä kyvykkyyttä Heimevernetin suunnitteluosaston päällikkö everstiluutnantti Werner Staurset toteaa, että kodinturvajouk. Prikaatikenraali Morten Eggen, everstiluutnantti Werner Staurset ja everstiluutnantti Per Gunnar Grosberghaugen kertoivat kodinturvajoukkojen merkityksestä ja tehtävistä nykyaikaisessa kriisin ja sodan kuvassa ja avasivat myös hieman tulevaisuutta. Suomen Sotilas vieraili Heimevernetin esikunnassa helmikuussa ja haastatteli paikallisia upseereita Norjan kodinturvasta ja sen tulevaisuudesta. TEKSTI: RISTO PENTTINEN, KTM, MAJURI RES. RI ST O H EI KK IN EN. Keskellä brigader (prikaatikenraali) Morten Eggen, Heimevernetin apulaiskomentaja ja esikuntapäällikkö, vasemmalla everstiluutnantti Per Gunnar Grosberghaugen, Heimevernetin viestintäjohtaja ja oikealla everstiluutnantti Werner Staurset, G-5-suunnitteluosaston päällikkö HV-esikunnassa. Heimevernet nyt ja tulevaisuudessa . Kodinturvajoukkojen kyvykkyydet ja merkitys on todettu entistäkin tärkeämmiksi nykyaikaisessa kriisissä ja hybridisodassa”, sanoo Eggen
Voidaan käyttää koko Norjan alueella. • Yhteistoiminta siviilitoimijoiden kanssa on organisoitu HV-piiri-/ siviililäänija HV-alue-/kuntatasoilla. • 512 täyspäiväistä työntekijää. • Jäsenet allekirjoittavat sopimuksen, joka tuo mukanaan oikeuksia ja velvollisuuksia. 10 % -sopimuksella. • Minimivelvollisuus on miehistöllä kuusi päivää ja johtajilla yhdeksän päivää harjoittelua vuodessa. • Laaja kurssimuotoinen koulutusohjelma. Pohjoisimmassa Norjassa alueellinen vastuu on maavoimilla (Hæren), joille Heimevernetin yksiköt on alistettu, mutta muualla maassa kodinturvajoukot ovat päävastuussa. • 11 HV-piiriä, joiden johtajat ovat ammattisotilaita. • Kodinturvajoukoilla on ollut tärkeä osuus Ukrainan sotilaiden koulutuksessa. HV:n osuus on siis noin 55 %. • Suurin osa henkilöstöstä on 12 kuukauden varusmiespalveluksen jälkeen sijoitettu kodinturvaan. • Nopean toiminnan Innsats-yksiköillä on 3–4 viikkoa harjoittelua vuosittain. TO RE EL LI N G SE N KA RE N G JE TR A N G / FO RS VA RE T. • 12 nopean toiminnan yksikköä, joissa on noin 3 000 Innsats-sotilasta. Maan tasolla on valtakunnallinen kodinturvaneuvosto. Sen osuus koko Norjan liikekannallepantavasta voimasta on merkittävä, jopa 40 500 harjoitellutta sotilasta, kun koko suunniteltu sotilasvahvuus on yhteensä noin 73 000. kojen päävastuuna on alueellinen puolustus. Heimevernetin viestintäpäällikkö everstiluutnantti Per Gunnar Grosberghaugen kuvaa tarkemmin Heimevernetin neljää keskeistä kyvykkyyttä: Kodinturvasotilas seuraa tapahtumia ympäristössään, ja hänen on kyettävä ymmärtämään ja tulkitsemaan havaintojaan. • Kodinturvajoukoilla on hyvin nopea toimintavalmius, kun sotilaallinen puolustus tai siviiliyhteiskunta tarvitsee. • 207 HV-aluetta, joiden johtajat ovat reserviläisiä ns. 35 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT Heimevernet • 40 500 jäsentä, jotka yhdessä muodostavat pääosan Norjan puolustuksen sodan ajan joukoista, joiden vahvuus noin 73 000 sotilasta
Morten Eggen kertoo Heimevernetin tulevaisuudennäkymistä: ”Parhaillaan Norjassa on tekeillä White Paper, jossa kodinturvajoukkojen kehityssuunnat tulevaisuudelle tullaan linjaamaan tarkemmin. Kodinturvasotilaiden tulee olla valmiita osana joukkoa lyömään pienempiä vihollisyksiköitä. Kummankin merkitys näkyy myös Ukrainassa.” • 11 HV-piiriä • 12 nopean toiminnan Innsats-yksikköä • 207 HV-aluetta • Heimevernetin kouluja osaamiskeskus • Esikunta jolla alueellinen operaatiokeskus Myös asevelvollisuuden kehittäminen siten, että se sopii kodinturvajoukkoihin entistäkin paremmin, on asialistalla. 3. Myös esikunnat vaativat vahvistusta. Kyky yhteistoimintaan siviilitoimijoiden kanssa. Yhteistoimintaa harjoitellaan säännöllisesti. Lisäksi tehtäviin kuuluu sotilasjoukkojen ja sotilaskohteiden suojaaminen sekä joukkojen perustamisen ja siirtymisen turvaaminen. Näin jokainen kodinturvan jäsen osallistuu tilannekuvan muodostamiseen alueellaan ja viime kädessä koko maassa. D Æ H LE N / H EI M EV ER N ET. Kodinturva-alueen tärkeisiin tehtäviin kuuluu yhteistoiminta alueensa siviiliviranomaisten ja muiden kokonaisturvallisuuteen liittyvien tahojen kanssa. 4. Etuna on kodinturvajoukkojen paikallistuntemus. Kyky luoda tilannekuvaa. Hänen on oltava kiinnostunut lähialueestaan ja tunnistettava, jos meneillään on jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Suorituskyvyn kehittäminen edellyttää laadullista parantamista määrää kuitenkaan unohtamatta. Entä tulevaisuus. Kyky taistella. Kodinturva-alueen tulee kyetä torjumaan kriittiseen infrastruktuuriin sekä siviilija sotilaskohteisiin kohdistuvia uhkia. 36 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 1. Käsittelemiämme aiheita ovat muiden muassa, kuinka edelleen vahvistaa toiminnan ’ammattimaisuutta’, eli kodinturvasotilaat ovat eräällä tavalla puoliammattimaisia sotilaita. Kyky suojata. Kodinturvan tehtäviin kuuluu suojata kriittistä infrastruktuuria, yhteiskunnan tärkeitä toimintoja, liikenneyhteyksiä ja kansalaisia. 2. Kodinturvasotilas seuraa tapahtumia ympäristössään, ja hänen on kyettävä ymmärtämään ja tulkitsemaan havaintojaan. Kodinturvan tehtäväksi voi kriisissä tulla muiden toimijoiden tukeminen ja suojaaminen. Å SM U N D K
Siksi organisaatio soveltuu erinomaisesti erilaisten uusien teknologioiden ja toimintatapojen testaukseen. Tässä työssä on erityisesti otettu huomioon Ukrainan opit ja uusimmat uhkanäkymät. Käyttäjäkokemus oli testauksessa positiivinen. Kolmen viikon harjoitus oli riittävän pitkä, jotta käytetystä datamäärästä saatiin tarpeeksi palautetta järjestelmän kehittämiseksi. Lisäksi ”puoliammattimaiset” nopean toiminnan Innsats-yksiköt parantavat iskukykyä ja liikkuvuutta. Kummallakin naisella on sodan ajan tehtävä kodinturvajoukoissa. Keväällä 2023 noin 4 000 sotilaan kolmen viikon kodinturvaharjoituksessa Agderin ja Rogalandin kodinturvapiirissä HV-08 testattiin useita teknologioita, kuten droonienvastaisia järjestelmiä, katkenneiden 5G-verkkoyhteyksien uudelleen pystytystä kevyillä liikuteltavilla mastoilla, yhteensopivia siviilija soon pitänyt siirtää järjestelmästä toiseen. Sovellus todettiin erittäin merkittäväksi kodinturvajoukoille, ja keskustelua on käyty myös tietojen saamisesta muiden kokonaisturvallisuuden toimijoiden käyttöön. ”Tämä on yhtä helppoa kuin tekstiviestin lähettäminen”, totesi harjoitukseen osallistunut kodinturvamies. WaSOS on kriittisten havaintojen raportointiin luotu järjestelmä. SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 37 H eimevernetiin kuuluu 40 500 reserviläistä ja muuta kansalaista, joilla on hyvin monipuolinen tausta ja kokemus eri aloilta. RI ST O H EI KK IN EN FO RS VA RE T. . Jos kodinturvasotilas havaitsee esimerkiksi vartiopaikaltaan jotain epäilyttävää, on kyse vain sekunneista, kun tieto on näpytelty kännykkään ja se on kodinturva-alueen ja kodinturvapiirin johdon käytössä. Kodinturvasotilaat käyttävät WaSOSsovellusta harjoituksessa keväällä 2023. Työ on tietysti vielä kesken, mutta olen varma, että kodinturvajoukoille kehityssuunta on jatkossakin erittäin myönteinen”, toteaa Eggen. ”Uuden sovelluksen tavoitteena on nopeuttaa havaintojen siirtämistä ja hyödyntämistä ja tätä kautta tukea laadukkaan tilannekuvan luomista. ”Myös asevelvollisuuden kehittäminen siten, että se sopii kodinturvajoukkoihin entistäkin paremmin, on asialistalla. TEKSTI: RISTO PENTTINEN . Lähteet: everstiluutnantti Per Gunnar Grosberghaugenin haastattelu, Heimevernstaben ja Heimevernet-lehti 1/2023. Järjestelmää on kehitetty kokemusten pohjalta edelleen, ja sen laajempi käyttöönotto on käynnissä. Viime kädessä tärkeät tiedot ovat osa valtakunnan kokonaisvaltaista tilannekuvaa”, sanoo everstiluutnantti Per Gunnar Grosberghaugen Heimevernetin esikunnasta. Vasemmalla Lotta-järjestön hallituksen puheenjohtaja Camilla Austmo Guddingstoa ja oikealla hallitukseen (Landsstyret) kuuluva Mie Svarstad, joka vastaa Lottien rekrytoinnista. Norjan Heimevernetin tärkeä kumppani 1940-luvulta saakka on ollut Lotta-järjestö eli Norges Lotteforbund. Järjestelmä on kehitetty yhteistyössä Heimevernetin asekoulun (HV Våpenskole), Norjan puolustusvoimien materiaalilaitoksen (Forsvarsmateriell) sekä eri yritysten, kuten IBM:n, kanssa. Kynnys raportoida havainnoista halutaan myös tehdä hyvin matalaksi ja sovellus helpoksi käyttää, jotta havaintojen määrää saadaan kasvatettua. Tuotteen on tarkoitus helpottaa havaintojen raportointia kännykän kautta päätöksentekijöille, jotka voivat hyödyntää tietoja paremman tilannekuvan luomiseen. tilasviestijärjestelmiä sekä havaintojen raportointia WaSOSkännykkäsovelluksella. Kodinturvajoukkojen alueellinen rakenne ja luonne ovat myös tulevaisuudessa organisaation ydintä. Tämä teki tietojen käsittelyn hitaaksi ja hankalaksi. Työ valmistuu kesällä, ja muutosten toteutus alkaisi näillä näkymin vuoden 2025 alusta. Suomen Sotilas julkaisee myöhemmin lotista oman juttunsa. Havainnoista raportoiminen on aiemminkin kuulunut kodinturvajoukkojen jäsenten tehtäviin, mutta käytössä on ollut useita eri järjestelmiä ja tietoja Norjan Heimevernet osallistuu laadukkaan tilannekuvan luomiseen
TEKSTI: AGILOLF KESSELRING • KUVAT: BUNDESWEHR. 38 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT Saksan kodinturva järjestelmä ja reservi
Vuonna 2021 Bundeswehr alkoi kehittää reserviä ja kodinturvaa. Vasta vuonna 2012 Bundeswehr alkoi vaatimattomalla tasolla perustaa ensimmäisiä uusia kodinturvakomppanioita. Reservin ja kodinturvajärjestelmän uudelleenrakentaminen ei kuitenkaan tapahdu hetkessä.. 39 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT BU N D ES W EH R/ TO M TW A RD Y Saksan kodinturva järjestelmä ja reservi Viimeiset jäljellä olevat kodinturvapataljoonat (Heimatschutzbataillone) lakkautettiin Saksassa jo vuonna 2007
Vuodesta 1981 lähtien Territorialheerin alaisuuteen perustettiin 12 mekanisoitua kodinturvaprikaatia (Heimatschutzbrigade). Bürgergarden ja Landwehrin perintö Vaikka voi näyttää siltä, että Saksan nyky-yhteiskunnassa puolustustahto olisi alhainen, Saksan paikallisten perinteiden voimaa ei kannata aliarvioida. Landwehrissä palveli 17–40-vuotiaita miehiä, usein ilman kenkiä ja alussa aseinaan vain kirveet. Alueellisten maavoimien sodan ajan vahvuus oli noin 500 000 sotilasta, ja ne muodostivat yhdessä Bundeswehrin kenttäarmeijan kanssa noin miljoonan sotilaan vahvuiset maavoimat (Heer). 40 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT S aksan Bundeswehr on vuodesta 2009 lähtien ollut vapaaehtoisten ammattisotilaiden ja sopimussotilaiden armeija. On muistettava, että Saksan liittotasavalta on nimenomaan sitä: liittotasavalta, joka koostuu kuudestatoista osavaltiosta. Korkein mahdollinen sotilasarvo reservissä on eversti. Baijerissa perustettiin jo vuonna 1809 baijerilainen kansalliskaarti kolmitasoisen Ranskan mallin mukaisesti: linjajalkaväen rykmenttien reservipataljoonat, Landwehr ja porvarikaarti (garde burgeoise). He palvelivat isänmaataan esimerkiksi rauhan ajan tehtävissä, kun ammattisotilaat olivat ulkomaankomennuksella, tai toimivat itse kriisinhallintatehtävissä. Näistä kuusi oli puoliaktiivisia joukkoja, joiden sodan ajan vahvuus kasvoi 2 500 sotilaasta 4 500. Preussin porvarit ja opiskelijat palvelivat vapaaehtoisissa jääkäriosastoissa. Tämä maaviljelijöiden miliisi puolusti maataan jo ruotsalaisia – ja näin myös hakkapeliittoja – vastaan vuosina 1632–1648. Erot esimerkiksi Baijerin Chiemseen ja Berliinin Kreuzbergin välillä ovat suuria. Kodinturvan kylmä kulta-aika Kylmän sodan ajan Bundeswehr koostui Naton alaisuudessa toimivasta kenttäarmeijasta (noin 500 000 sotilasta) ja kansallisesta aluepuolustuksesta vastaavasta aluearmeijasta (Territorialheer). Kodinturvanjärjestelmillä on Saksassa vanha perinne. Hansakaupungeissa, kuten Lyypekissä, Hampurissa tai Bremenissä, oli järjestäytyneitä miliisityyppisiä porvarikaarteja (Bürgergarde) vuodesta 1813 lähtien. Palvelusvuosien jälkeen osa entisistä sopimussotilaista päätti vapaaehtoisesti jäädä reserviin. Erikoisuutena toimi ja toimii edelleen perinnejärjestönä Alppien läheisyydessä vuoristoampujakomppaniat (Gebirgsschützenkompanien, noin 12 000 miestä). Pakollista reservipalvelusta ei johdonmukaisesti enää asepalveluksen lakkauttamisen jälkeen ollut. Tällä hetkellä vapaaehtoisia reserviläisiä on 34 000, ja suurin osa heistä on myös korkeasti koulutettuja upseereita ja aliupseereita, jotka ovat keränneet kokemusta Afganistanissa, Balkanilla tai Afrikassa. Suurin osa sotilaista oli reserviläisiä. Preussissa perustettiin samana vuonna Landwehr-joukkoja Napoleonin vastaisiin vapaussotiin
Näin laskennallisesti Saksan puolustusvoimien sodan ajan vahvuuden tavoite (340 000 sotilasta) toteutuu vuonna 2027. Ohjelman mukaisesti tuleva kodinturvajoukkojen sotilas allekirjoittaa kuuden vuoden sopimuksen. Aluksi Landesregiment Bayern -nimellä toiminut rykmentti koostui seitsemästä komppaniasta. Kokeilun jälkeen baijerilaisesta maarykmentistä tuli toukokuussa 2022 Heimatschutzregiment 1 -niminen uuden ajan kodinturvarykmentti. Tällä hetkellä järjestelmässä on noin 4 000 sijoituspaikkaa reserviläisille. Agilolf Kesselring on sotahistorioitsija, Saksan puolustusvoimain reservieverstiluutnantti ja Suomen maanpuolustuskorkeakoulun Euroopan sotataidon historian dosentti. Uusi malli Bundeswehrin käänne alkoi jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Bundeswehrin vahvuuden yläraja on Saksojen yhdistymissopimuksen mukaisesti maaja ilmavoimissa 345 000 sotilasta ja kokonaisuudessaan 370 000 henkilöä. Kuvailtu järjestelmä on eri asia kuin kenttäarmeijan reservi, jonka uudelleen rakentaminen alkoi lokakuussa 2021, ja kaikki sen jälkeen Bundeswehristä lähteneet entiset sopimussotilaat ovat reserviläisiä 57 ikävuoteen asti (Grundbeorderte). Tämän jälkeen reserviläinen on velvoitettu viiden kuukauden palvelukseen kuuden vuoden aikana. Jokaiselta Baijerin hallintoalueelta löytyi siis yksi ”oma” komppania. Vuoteen 2025 mennessä on tarkoitus perustaa kuusi kodinturvarykmenttiä seuraavissa osavaltioissa: Nordrhein-Westfalen (5 komppaniaa), Ala-Saksi (4 komppaniaa), Mecklenburg-Etu-Pommeri (4 komppaniaa, jotka kattavat aluksi myös Schleswig-Holsteinin ja Hampurin), Hessen (10 komppaniaa, jotka kattavat myös Thüringenin) ja Berliini. SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 41 sotilaaseen. Seuraavana vuonna voimaan astui Bundeswehrin uusi ohjelma (”Sinun vuotesi Saksan puolesta”). Vuonna 2012 perustettiin ensimmäinen kodinturvakomppania Bremenissä, ja se toimi mallina seuraaville 30 kodinturvakomppanialle. Jokaiselle hallintoalueelle kuuluisi oma komppania; järjestelyssä ongelmana on, että kaikissa osavaltioissa ei löydy hallintoalueen hallintotasoa Saksan 295 piirikunnan yläpuolella. Palvelus alkaa seitsemän kuukautta kestävällä aktiivisella palvelusajalla, jonka aikana sotilaalle maksetaan ensimmäisestä päivästä lähtien 1 400 € kuussa. Kodinturvaprikaatien 43 000 sotilasta toimivat aluepuolustuksen kärkijoukkona, ennen kuin vuonna 1990 prikaateja alettiin lakkauttaa. Vuoden 2025 jälkeen järjestelmää on tarkoitus laajentaa niin, että jokaisessa osavaltiossa olisi yksi oma rykmentti. Loput kuusi prikaatia koostuivat pelkästään 2 800 reserviläisestä. Vuonna 2012 perustettiin ensimmäinen kodinturvakomppania Bremenissä, ja se toimi mallina seuraaville 30 kodinturvakomppanialle (RSU-Kompanien). Yksi komppania per piirikunta olisi toivottavaa, mutta tällä hetkellä se on epärealistista. Baijerissa kokeiltiin vuonna 2019 uutta liittotasavallan kodinturvajärjestelmän mallia osavaltiotasolla. Entisistä sopimussotilaista noin 10 000 siirtyy reserviin joka vuosi
RISTO PENTTINEN, KTM, MAJURI RES. Tällaisen hyökkäyksen torjuminen ja hyökkääjän joukkojen lyöminen edellyttää puolustavalta valtiolta merkittävän kokoisia joukkoja, jotka on varustettu ja koulutettu tehtäviinsä. SODAN AJAN JOUK KOJEMME MÄÄRÄ – tarve vai talous edellä. PU O LU ST U SV O IM AT. . 42 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT Venäjän hyökkäys Ukrainaan on osoittanut, että laajamittainen hyökkäyssota toisen maan valloittamiseksi ja alistamiseksi on edelleen vakavasti otettava uhkakuva
Vielä ei ole aika vetää lopullisia johtopäätöksiä käynnissä olevasta sodasta. Tämän lisäksi tulevat haavoittuneet, joita yleensä on kuolleisiin nähden moninkertainen määrä. Venäjän hyökkäys – Ikävä muistutus tosiasioista Luotettavia tietoja sodan osapuolten tappioista on hyvin vaikea tai mahdotonta saada sodan edelleen riehuessa. Ison-Britannian puolustusministeriö puolestaan arvioi joulukuun alussa 2023, että Venäjän miestappioiden yhteismäärä olisi noin 320 000 sotilasta, joista 70 000 olisi kaatunutta ja 220 000–280 000 haavoittunutta. Venäjän tappiot olisivat tätäkin suuremmat, jopa 120 000 taisteluissa kaatunutta ja 170 000–180 000 haavoittunutta ( The Guardian, 18.8.2023). Kaikki arviot ovat edelleen epävarmoja, ja niihin on suhtauduttava varauksella. Varovaistenkin arvioiden mukaan helmikuusta 2022 marraskuuhun 2023 Ukraina on menettänyt vähintään useita kymmeniätuhansia sotilaita kaatuneina. Venäjän arvellaan yleisesti raportoivan tappionsa merkittävästi alakanttiin, kun taas Ukraina ei ilmoita omia tappiolukujaan lainkaan. Silti epävarmatkin julkisuudessa mainitut tiedot ovat pysäyttäviä. Brittiläisen The Guardianin mukaan Yhdysvaltain hallinnon edustajat arvioivat elokuussa 2023, että Ukrainan tappiot saattaisivat olla yhteensä lähes 200 000 miestä, joista noin 70 000 kaatuneita ja 100 000– 120 000 haavoittuneita. 43 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT U krainan sota on valitettavasti osoittanut todeksi jälleen kerran sen, että myös nykyaikaisessa sodassa tulee tappioita – jopa suuria. Kotiinpäin vedetään todennäköisesti kummallakin puolella, kun ilmoitetaan vastapuolen tappioista. Tärkeä oppi ja muistutus sodasta on, että Venäjä on myös osoittanut valmiutta kestää ihmishengistä piittaamattoman taisteSODAN AJAN JOUK KOJEMME MÄÄRÄ Suomen puolustuksessa on tehty useita oikeita valintoja verrattuna moniin Euroopan maihin.. Mitä ilmeisimmin Venäjän tappiot ovat ukrainalaisia suuremmat, koska se on ollut hyökkäävä osapuoli suurimman osan ajasta
Saaristo-olosuhteisiimme modifioiduilla ja RBS-15-meritorjuntaohjuksilla varustetut ohjusveneet paransivat Merivoimien torjuntakykyä. Suomen puolustuksen vahvuudet Olemme viime vuosina saaneet olla tyytyväisiä siitä, että Suomen puolustuksessa on tehty useita oikeita valintoja verrattuna moniin Euroopan maihin. Ilmatorjuntaa vahvistettiin uusilla alueja kohdetorjuntaohjuksilla. PU O LU ST U SV O IM AT netien ilmasta maahan -kyky, Leopardpanssarivaunut, CV90-taisteluvaunut, NH90-kuljetushelikopterit sekä pitkän kantaman raketinheittimet. Vastikään tehdyt päätökset hävittäjien uusimisesta, Laivue 2020 -hanke sekä ohjusten, kranaattien ja ammusten hankinnat osoittavat, että materiaalin uusimisessa Suomi jatkaa JATKUU SIVULLE 46 >. Venäjällä käytettävissä olevia sotilaita on arvioitu olevan noin 1,3 miljoonaa, kun mukaan lasketaan reservit ja Wagnertaistelijat. Kun näihin suhteuttaa edellä mainitun suuruusluokan tappiot, on helppo ymmärtää, miksi Venäjä mobilisoi ja on päättänyt lisätä asevoimiensa vahvuutta. Tappioluvut ovat myös suhteellisina lukuina erittäin merkittäviä. Olennaisen tärkeitä tiedustelu-, valvontaja johtamisjärjestelmiä on modernisoitu. Esimerkkeinä 2000-luvun merkittävistä hankinnoista ovat olleet F-18 Hor2008 Maavoimat Valmiusprikaati 3 Mekanisoitu taisteluosasto 2 Jääkäriprikaati 2 Alueellinen prikaati 6 Erikoisjääkäriptaljoona 1 Helikopteripataljoona 1 Merivoimat Ohjusja miinatorjuntalaivueet 5 Rannikkoalue (yhtymä) 5 Rannikkojääkäripataljoona 2 Ilmavoimat Hävittäjälentolaivue 3 Päätukikohta 6 Yhteiset suorituskyvyt Johtaminen Tiedustelu ja valvonta Logistiikka Puolustusvoimien keskeisiä sodan ajan joukkoja 2008 ja 2015 jälkeen Lähde: Turvallisuusja puolustuspoliittinen selonteko 2012, sivu 103 2015 jälkeen Maavoimat Valmiusprikaati 3 Mekanisoitu taisteluosasto 2 Jääkäriprikaati Jalkaväkiprikaati (alueellinen) 3 Erikoisjääkäriptaljoona 1 Helikopteripataljoona 1 Merivoimat Taisteluosasto (laivasto) 2 Taisteluosasto (rannikko) 3 Taisteluosasto (rannikkojääkäri) 1 Ilmavoimat Hävittäjälentolaivue 3 Päätukikohta 4 Yhteiset suorituskyvyt Integroitu johtaminen Integroitu tiedustelu ja valvonta Ilmasta maahan -kyky Yhteinen logistiikka Puolustusvoimien sodan ajan kokonaisvahvuus 2015 on noin 230 000. F-18 Hornet -hävittäjien hankinta 1990-luvun loppupuolella kohotti Ilmavoimat uudelle tasolle. Tilastoja informaatiopalvelu Statistan mukaan Ukrainan puolustusvoimien vahvuus on noin 500 000 sotilasta mukaan lukien taistelevat joukot ja reservi. Listaa voisi jatkaa. Emme ole ajaneet puolustustamme alas vaan olemme panostaneet suorituskykyisiin asejärjestelmiin, kuten uusiin hävittäjiin, ohjuksiin ja panssarivaunuihin, sekä edelleen vahvistaneet tykistöämme ja parantaneet joukkojen liikkumiskykyä. Suomeen hankittiin entisestä Itä-Saksasta muun muassa T-72-panssarivaunuja kahdelle prikaatille, huomattava määrä ampumatarvikkeita sekä rynnäkkökivääreitä, joista tuli Maavoimien sotilaan perusase. 44 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT lutapansa seurauksena syntyviä suuria omia tappioita. Voidaankin todeta, että sodan ajan joukkojen määrän suhteen Puolustusvoimat oli vahvimmillaan 1990-luvulla, ja myös materiaalinen taso oli kehittynyt merkittävästi muutamassa vuodessa. 1990-luvulla sodan ajan joukkojen materiaalinen kyvykkyys koheni huomattavasti
Eräitä keskeisiä organisaatiomuutoksia 1.1.1993: Sotilaspiirit (27 kpl) lakkautettiin Perustettiin 3 maanpuolustusaluetta Perustettiin 12 sotilaslääniä Merivoimat ja rannikkotykistö yhdistettiin Maavoimien esikunta perustettiin itsenäiseksi puolustushaaraesikunnaksi johtamaan maavoimia (2008) Puolustusvoimauudistus 2012-2015: Johtamistasojen määrää vähennettiin 4:stä 3:een Hallintoyksiköiden määrää vähennettiin 51:stä 32:een Kouluttavien joukkoosastojen määrää vähennettiin 25:sta 16:een Maavoimien ja Merivoimien kykyä vastata nopeasti kehittyviin uhkiin on parannettu ottamalla käyttöön valmiusyksiköt ja välittömän valmiuden joukot Lähde Ruotuväki, kesäkuu 1989 Tomas Ries, 1989 Erkki Nordberg, 2011 Valtioneuvoston selonteko, 17.3.1997, sivu 78 PLM:n ja PV:n välinen tulossopimus 2011, Liite 1 Valtioneuvoston selonteko, 13.6.2001, Liite 3 Valtioneuvoston selonteko VNS 6/2004, sivut 106-115 Valtioneuvoston selonteko, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 11/2009 Valtioneuvoston selonteko, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2012, sivut 99-103 Valtioneuvoston selonteko 2017, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2017, sivu 20 Valtioneuvoston selonteko 2021 Sodan ajan puolustusvoimien joukkojen kehitys 1990-luvulta lähtien Kyselyjen mukaan maanpuolustustahto on edelleen korkea. maakuntajoukot Armeijakunta, jonka ytimen muodostavat 3 valmiusprikaatia. 45 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 1990-luku 2001 2005 2008-2010 2015 2017Sodan ajan joukkojen vahvuus 530 000 – 540 000 490 000 -> 430 000 358 000 230 000 280 000 Sodan ajan joukot Maavoimat: 460 000 Merivoimat: 12 000 Ilmavoimat: 30 000 Rajajoukot: 26 000 Maavoimat: 315 000 Merivoimat: 30 000 Ilmavoimat: 30 000 Alueellisiin joukkoihin perustettavat paikallisyksiköt: 55 000 Maavoimat: 240 000 Merivoimat: 28 000 Ilmavoimat: 38 000 Rajajoukot: 11 600 Pääesikunta ja alaiset laitokset: 6 200 Maavoimat: 180 000 Merivoimat Ilmavoimat Rajajoukot Perustamisorganisaatio Riittävän koulutustason saavuttaneet varusmiehet Maavoimien tärkeimmät yhtymät Yhteensä 27 prikaatia 2 panssariprikaatia 11 jääkäriprikaati 90:ä 14 jalkaväkiprikaatia (rajoitettu operaatiokyky) Lisäksi muita joukkoja Yhteensä 22 prikaatia 2 panssariprikaatia 3 maavoimien valmiusyhtymää, paras suorituskyky, käyttö valtakunnan kaikissa osissa 6 jääkäriprikaatia 11 alueellista prikaatia, joilla vanhempaa operatiivisilta joukoilta vapautuvaa materiaalia Lisäksi muita joukkoja Yhteensä 15 prikaatia Operatiiviset joukot (62 000): 3 valmiusprikaatia 2 jääkäriprikaatia 2 mekanisoitua taisteluosastoa 1 helikopteripataljoona erikoisja aselajijoukkoja Alueelliset joukot (178 000): 6 jalkaväkiprikaatia 14 erillistä pataljoonaa/ taisteluosastoa 28 paikallispuolustusyksikköä ml. Puolustusvoimien sodan ajan joukot jaetaan jatkossa käyttöperiaatteen mukaan operatiivisiin joukkoihin ja paikallisjoukkoihin. Yhteensä 6 prikaatia 3 valmiusprikaatia 2 mekanisoitua taisteluosastoa jääkäriprikaatia 3 jalkaväkiprikaatia Katso erillinen taulukko Puolustusvoimien tärkeimmistä joukoista 2008 ja 2015 edelliseltä sivulta Selonteko 2021: Puolustusvoimien joukkojen jako uudistetaan selontekokaudella siten, että aiemmin käytössä olleesta alueellisten joukkojen käsitteestä luovutaan paikallispuolustuksen uudistamisen myötä
Huolimatta tietojen epävarmuudesta, voimme valitettavasti todeta jo tässä vaiheessa, että nykyaikainenkin sota aiheuttaa suuria tappioita. Sotilasläänien ja sotilaspiirien alaisissa paikallisjoukoissa oli noin 200 000 sotilasta. Yleisjoukkoihin oli tarkoitus sijoittaa noin 300 000 sotilasta. Puolustusvoimien vahvuus oli kylmän sodan aikana noin puoli miljoonaa sotilasta ja vielä 1990-luvun alussa 530 000–540 000. Joukkojen varustamisen tilanne oli kuitenkin vaihteleva, eikä kaikkia joukkoja olisi kyetty varustamaan sen paremmin ajanmukaisilla aseilla kuin varusteillakaan. 46 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT pitkäjänteistä työtä. Kuinka omien sodan ajan joukkojemme vahvuudet ovat kehittyneet 1990-luvulta lähtien. Ukrainan sota on jo vaikuttanut lisääntyvinä reservistä eroamisina. Tiedot perustuvat julkisiin virallisiin lähteisiin, joiden tarkkuus vaihtelee ja joissa julkaistun tiedon yksityiskohtaisuus on vuosien myötä myös vähentynyt, varmasti valtakunnan turvallisuuteen liittyvistä syistä. Keskeyttäneiden osuus oli kuitenkin huolestuttavassa kasvussa jo 2020-luvun vaihteessa. Edellisen sivun taulukkoon on koottu lähinnä valtioneuvoston selonteoista Puolustusvoimien sodan ajan joukkojemme suunnitellut vahvuudet ja perustettavat joukot 1990-luvulta alkaen. Kyselyjen mukaan maanpuolustustahto on edelleen korkea, vaikka tulosten uskottavuutta hieman syökin varusmiespalveluksesta vapautettujen ja keskeyttäneiden kasvaneet määrät. Taulukon tiedot ovat siksi suuntaa antavia. Sotaa varten oli tarkoitus perustaa 27 prikaatia niin sanottuihin yleisjoukkoihin. Onko sodan ajan joukkojen määrä heikkoutemme. Meidän on Venäjän naapurina hyvä olla erityisen tarkkoina Ukrainan sodan opeista. Onko meillä riittävä kyky kestää pitkäaikaista sotaa ja täydentää joukkojamme. Näistä 11 oli parhaiten varustettuja Jääkäriprikaati 90 -yhtymiä, kaksi oli panssariprikaateja ja loput 14 jalkaväkiprikaateja, joilla oli rajoitettu operaatiokyky. Vuonna 1989 Puolustusvoimat julkaisi Ruotuväki-lehdessä ensimmäistä kertaa tarkemmin tietoja sodan ajan joukoistaan. Lisäksi yleisjoukkoihin kuului myös muita panssari-, ilmatorjunta-, kenttätykistö-, rannikkotykistö-, pioneeri-, viestija tukiyksiköitä. Edellä on kuvattu pitkä lista oikeita ratkaisuja ja puolustuksemme vahvuuksia. Gallupissa ilmaistun mielipiteen ja todellisten tekojen välillä on tietysti aina eroa. Suurta koulutettua reserviä pidettiin tärkeänä, taustalla vaikuttivat toisen maailmansodan kokemukset useiden vuosien kuluttavasta sodasta ja erityisesti kesän ja syksyn 1944 raskaista torjuntataisteluista. Itsetyytyväisyyteen ei kuitenkaan ole syytä. Suuria poliittisia erimielisyyksiä varustautumisen suhteen ei ole ollut, vaikka sotavarustuksen hankinnoista, painotuksista ja valinnoista toki käydään ajoittain aktiivista ja tervetullutta keskustelua asiantuntijoiden keskuudessa. Näemme varmasti pian, kuinka Ukrainan sota on vaikuttanut motivaatioon suorittaa varusmiespalvelus. Joukot muodostuivat linnakkeista ja torjuntapataljoonista, sissiM AT TI KA LT O KA RI / SO TA M U SE O PE KK A N IE M IN EN Puolustusvoimien vahvuus oli kylmän sodan aikana noin puoli miljoonaa sotilasta ja vielä 1990-luvun alussa 530 000–540 000.. Sodan pitkittyessä joukkojen täydentäminen ja koulutetun reservin määrä ja sitä kautta tappioiden kestokyky nousevat ratkaisevan tärkeiksi tekijöiksi lopputuloksen kannalta. Toisin kuin useimmissa Euroopan maissa, olemme säilyttäneet melko kattavan ja toimivan varusmiespalvelun, jonka suorittaa loppuun hieman yli 60 % miesikäluokasta. Hyvin motivoituneiden vapaaehtoisten naisten määrän lisääminen on varmasti yhä tärkeämpi keino palveluksesta vapautettujen ja palvelunsa keskeyttäneiden miesten vajeen kattamisessa
SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 47 toimintaan tarkoitetuista pataljoonista sekä valvontaan ja kohteiden suojaukseen tarkoitetuista yksiköistä. Arvioitiin, että Suomella ei ollut varaa varustaa ja ylläpitää noin puolen miljoonan sotilaan vahvuisia sodan ajan joukkoja. Kylmän sodan aikana keskeisenä uhkakuvana oli laajamittainen hyökkäys, jonka tavoitteena on strategisesti tärkeiden alueiden valtaaminen tai Suomen alueen hyväksikäyttö kolmatta osapuolta vastaan. Tehostusta haettiin keskittämällä kiinteistöt Senaattikiinteistöt-liikelaitokselle. Selontekoja on annettu vuosina 1995, 1997, 2001, 2004, 2009, 2012, 2017 ja 2021. Vaikka tämänkaltainen täysimittainen hyökkäys Suomea vastaan säilyi edelleen uhkakuvien joukossa, todennäköisemmiksi uhkiksi nousivat muunlaiset maantieteellisesti ja ajallisesti rajoitetummat kriisit ja konfliktit. Selonteoissa on esitetty erityisesti kolme keskeistä perustelua joukkojen supistuksille. Myöskään Puolustusvoimien hallussa olevien rakennusten korjaukseen ja huoltoon ei tahtonut riittää varoja. Selontekojen linjausten tarkempi toteutuminen on sovittu puolustusministeriön ja Puolustusvoimien välisissä tulossopimuksissa, joihin merkityt vahvuudet ovat jonkin verran muuttuneet. Kolmantena perusteluna mainittiin kylmän sodan päättymisen jälkeen alkanut rauhan ja yhteistyön aika. Uhkien hälventyminen. Erityisesti sotavarustuksen kallistuminen nähtiin suurena ongelmana; joukkoja ei olisi pystytty varustamaan tehokkaalla ja uudenaikaisella varustuksella. Tilannekuva Suomen lähialueesta muuttui selvästi 1990-luvulla. Onko uhkakuvamme ollut realistinen. Toinen perustelu oli, että miespuoliset ikäluokat olivat pienentyneet. Puolustuspoliittiset selonteot Suomen puolustuksen päälinjat ja myös sodan ajan joukkojen vahvuuden kehitys on 1990-luvun puolivälistä lähtien linjattu valtioneuvoston eduskunnalle antamissa turvallisuusja puolustuspoliittisissa selonteoissa. Joukko-osastojen lakkauttamisen motiivina olivat toki myös säästöt. Rajavartiojoukoissa oli noin 24 000 miestä. Talous. Hyvin tärkeänä syynä Puolustusvoimien rakennemuutokselle ja joukkojen määrän pienennykselle oli Suomen julkinen talous.. Selontekoihin valmisteltujen linjausten mukaisesti 1990-luvun puolivälissä käynnistyi Puolustusvoimissa rakenneuudistusten ja joukko-osastojen sekä laitosten lakkauttamisten kausi, joka jatkui aina 2010-luvun puoliväliin asti. Useiden. Pienet saapumiserät. Siten myöskään tulevan reservin eli varusmiesten kouluttamiseen ei enää tarvittu kaikkia kouluttavia joukko-osastoja
Uudessa tilanteessa tämä vaara on entisestään vähentynyt.” Vuoden 1997 selonteossa todettiin suoraan, että yleinen kehitys Euroopassa mahdollistaa sodan ajan Puolustusvoimien vahvuuden pienentämisen, jos jäljelle jäävien joukkojen teknistä tasoa nostetaan. Suursodan uhka on purkautunut, varusteluja vähennetään ja avoimuutta lisätään. 48 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT vuosien kestoista laajamittaista sotaa ei pidetty enää todennäköisenä tai edes mahdollisena. Vuoden 2001 selonteossa todetaan, että puolustuksen suunnittelun painopiste on strategisen iskun ennaltaehkäisyssä ja torjunnassa. Laajamittaisen hyökkäyksen sijasta todennäköisempiä uhkia ovat poliittinen painostus sotilaallisen voimankäytön uhkineen sekä nopea strateginen isku. Turvallisuusja puolustuspoliittisessa selonteossa vuonna 1995 todetaan: ”Sotilaallinen tilanne on muuttunut kylmän sodan jälkeen. Alueellisen organisaation uudistus Uudessa uhkakuvassa kolmen maanpuolustusalueen asema tuli keskeiseksi, koska ne saivat vastuuta alueellisen taistelun ja liikPE KK A N IE M IN EN. Suomen joutumista erillisen hyökkäyksen kohteeksi tai pääkohteeksi voitiin kylmän sodan aikana pitää epätodennäköisenä. Vanhan alueelliseen puolustukseen perustuvan sotilasopin mukaisesti tällaisessa tilanteessa vastustajaa hidastetaan, kulutetaan ja sitten se lyödään syvällä alueella käytävässä taistelussa. Hägglundin mukaan vanha puolustusoppi ei riitä, kun uhatkin ovat muuttuneet. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa marraskuussa 1997, että aiemmin pelätty laajamittainen hyökkäys maatamme vastaan on epätodennäköinen. [– –] Kahden sotilasliiton vastakkainasettelun oloissa vakavin Suomeen kohdistunut sotilaallinen uhka oli sen alueen hyväksikäyttö suursodassa. Puolustusvoimain komentaja Gustav Hägglund totesi 145. Tällaisissa tilanteissa uhka pitäisi torjua jo rajalla ja rannikolla, ja se vaatisi valmiutta joukkojen nopeaan toimintaan
Vuoden 2009 selonteossa korostettiin, että suorituskyky muodostuu liikkuvista ja tulivoimaisista operatiivisista joukoista sekä uudistettavista alueellisista joukoista. Paikallisjoukkojen renessanssi Jo vuosien 2009, 2012 ja 2017 selonteoissa paikallispuolustusta korostettiin, mutta vuoden 2021 selonteossa on näkyvissä PU O LU ST U SV O IM AT. Vuosina 2012–2014 toteutetussa mittavassa puolustusvoimauudistuksessa Puolustusvoimien koko ja rakenne mitoitettiin vastaamaan tiukkoja taloudellisia vaatimuksia ja silloista, nykyistä matalamman uhkatason turvallisuusympäristöä. Sodan ajan perustamisorganisaatio liitettiin osaksi paikallisjoukkoja, ja riittävän koulutustason saavuttaneita varusmiehiä oli tarkoitus käyttää valmiuden kohottamisen ja kriisiajan tehtäviin. Jääkäriprikaatien kehittämisestä luovuttiin, ja niiden määräksi 2010-luvulla ilmoitettiin 0. Kriisinhallintalaki tuli voimaan vuonna 2008. Organisaatiomuutosten tavoitteena oli myös parantaa Pääesikunnan kykyä kaikkien puolustushaarojen johtamiseen mutta toki myös säästöt, koska maanpuolustusalueet tulivat yhdeksän sotilasläänin tilalle. Tärkeimpiä alueellisia joukkoja kehitettäisiin aktiiviseen puolustustaisteluun kykeneviksi muun muassa maavalvontaja pimeätoimintakykyä tehostamalla. Myöskään alueellisista prikaateista ei enää puhuttu, ja kuuden prikaatin tilalle oli tarkoitus muodostaa viisi taisteluryhmää. Vahvuuteen sisällytettiin myös kriisitilanteessa tarvittaessa Puolustusvoimiin liitettävät rajajoukot. Joukkojen määrän vähenemistä oli tarkoitus tasata suorituskykyisemmillä joukoilla ja asejärjestelmillä. SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 49 kuvien sotatoimien johtamisessa. Määrän sijasta laatua Puolustusvalmiuttamme on kehitetty joukkojen määrän sijaan laatuun panostamalla eli parantamalla erityisesti tulivoimaa, liikkuvuutta ja johtamisjärjestelmiä. Vaikka periaatteena onkin ollut, että sotilaallisessa kriisinhallinnassa käytetään pääosin samoja voimavaroja, joita on varattu kansalliseen puolustukseen, on kriisinhallinnassa tarvittavien kyvykkyyksien kehittäminen luonnollisesti vaikuttanut myös esimerkiksi siinä käytettävien joukkojen varustukseen, koulutukseen ja toimintatapoihin. Operatiivisissa joukoissa painopisteeksi asetettiin armeijakunnan kehittäminen; sen ydin muodostuu kolmesta valmiusprikaatista. Maavoimien sodan ajan yhtymien määrä väheni samana aikana 1990-luvun alun 27 prikaatista kuuteen prikaatiin sekä kahteen mekanisoituun taisteluosastoon vuonna 2015. Puolustusbudjettia leikattiin noin 10 prosenttia, asevoimat on usein helpoin kohde säästöille. Vuoden 2017 puolustusselonteossa linjattiin, että Suomi parantaa koko maan puolustuskykyä tehostamalla 230 000 sotilaan vahvuuteen kuulumattomien joukkojen käyttöä. 1990-luvun yli 500 000 miehestä joukkojemme vahvuus onkin pienentynyt merkittävästi: vuonna 2001 vahvuus oli vielä 490 000, mutta vuonna 2005 jo 430 000, vuonna 2010 vain 358 000 taistelijaa ja vuonna 2015 enää 230 000 sotilasta. Hallintorakenteita kevennettiin, useita joukko-osastoja lakkautettiin, ja Puolustusvoimien sodan ajan joukkojen kokoa pienennettiin 230 000 sotilaaseen. Puolustusvoimat oli osallistunut rauhanturvaoperaatioihin vuodesta 1956 lähtien, mutta kansainvälinen sotilaallinen kriisinhallinta nousi yhä tärkeämmäksi toiminnan osaksi erityisesti 2000-luvulla. Uhkakuvien muutoksen myötä kansainvälinen kriisinhallinta painottui kansallisen puolustuksen rinnalla yhä enemmän. Näiden lisäysten jälkeen Suomen sodan ajan joukkojen määrä on siis tällä hetkellä noin 280 000 sotilasta, kun mukaan lasketaan Maavoimat, Merivoimat, Ilmavoimat, perustamisorganisaatio sekä rajajoukot. Operatiivisten ja alueellisten joukkojen rinnalle luotiin uudeksi joukkotyypiksi välillä jo unohduksiin häipyneet paikallisjoukot, joilla haluttiin vahvistaa paikallispuolustusta
[– –] Paikallispuolustuksen uudistusta valmisteltaessa on tunnistettu mahdollisuudet sekä tarpeet tehostaa laajan reservin käyttöä. Mutta olisiko ollut mahdollista hyödyntää vanhempaa varustusta paikallisjoukkojen käyttöön sen sijaan, että varustus tuhottiin. Edellä kuvatusta ei voida suoraviivaisesti vetää johtopäätöstä, että puolustuskykymme olisi sodan ajan joukkojen määrien pienenemisen myötä heikentynyt. Näin 2021 selonteossa: ”Puolustusvoimien joukkojen toiminnallinen jako uudistettiin käyttöperiaatteen mukaan operatiivisiin joukkoihin ja paikallisjoukkoihin. Päädyttiin pienentämään joukkojen määrää. Paikallisjoukoilla ylläpidetään maanpuolustuksen valtakunnallista reagointikykyä kaikissa turvallisuustilanteissa, mahdollistetaan operatiivisten joukkojen tehokas käyttö sekä turvataan puolustuksen ja yhteiskunnan kannalta elintärkeitä toimintoja. Käytöstä poistettiin ja tuhottiin muun muassa yli 160 kpl T-72-panssarivaunua, joita nyttemmin Ukrainassa on aktiivisesti käytetty, pari sataa kuljetusja rynnäkköpanssarivaunua, pari sataa kenttätykkiä, rynnäkkökivääreitä, konekivääreitä, osa 23 mm:n ilmatorjuntakanuunoista sekä 120 mm:n kranaatinheittimistä. Näin haluttiin muun muassa välttää varastoinnista aiheutuvia kustannuksia. Paikallispuolustuksesta kehitetään koko maan kattava sotilaallisten suorituskykyjen kokonaisuus, joka osaltaan ennaltaehkäisee ja torjuu myös laajaalaista vaikuttamista. Joukkoja supistettaessa ja uutta sotavarustusta hankittaessa paljon vanhaa tuhottiin. Olisiko tästä varustuksesta kuitenkin edes osa voitu säilyttää ja näin varmistaa riittävän tulivoimaiset paikallisjoukot, erityisesti jos niiden henkilöstö olisi ollut erityisen osaavaa ja pystynyt taidolla ja kekseliäisyydellä huolehtimaan varusteista ja saamaan niistä irti kaiken mahdollisen vaikutuksen taistelukentällä?. Jälkimmäisessä luvussa on edellä kerrottu sodan ajan joukkojen määritelmän laajentamisen mukanaan tuomat sotilaat. Paikallispuolustuksella on jatkossa merkittävä rooli laaja-alaisen vaikuttamisen keinoihin vastaamisessa.” Kaiken kaikkiaan sodan ajan joukkojemme vahvuus supistui siis 1990-luvun yli 500 000:sta noin 25 vuoden aikana 250 000 sotilaalla nykyiseen 280 000 sotilaaseen. 50 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT paikallisjoukkojen ja paikallispuolustuksen varsinainen renessanssi. On tiedossa, että yli puolen miljoonan kokoisille joukoille ei riittävän tehokasta aseistusta ja ajanmukaista varustusta olisi silloisilla määrärahoilla riittänyt
Vaikka vuoden 2017 päätös lisätä sodan ajan vahvuutta 50 000:lla 280 000 mieheen näyttää hyvältä, on jäänyt epäselväksi, kasvoiko joukkojen määrä todellisuudessa juurikaan vai oliko kyseessä vain perustamisorganisaation, rajajoukkojen ja osan varusmiehistä – siis joka tapauksessa olemassa olevien joukkojen – lisääminen ilmoitettuun sodan ajan vahvuuteen. Venäjän hyökkäys Ukrainaan antaa perustellun syyn kysyä, onko liikekannalle pantavien joukkojemme nykyinen vahvuus riittävä laajamittaisen hyökkäyksen torjuntaan. Tällainen yksikkö toki voisi olla hyödyksi myös Suomen puolustuksessa, ja ajatus on ilman muuta tarkemman selvityksen arvoinen. Mitä siis voisimme tehdä. Pystymmekö korvaamaan joukkojen kulumista koulutetuilla ja harjoitelleilla sotilailla. Kuinka tästä eteenpäin. M A RI N E C O RP S FO RC ES , EU RO PE Onko liikekannalle pantavien joukkojemme nykyinen vahvuus riittävä laajamittaisen hyökkäyksen torjuntaan?. Presidentti Alexander Stubb on ehdottanut ”ammattimaisista reserviläisistä” muodostettavaa 5 000 sotilaan valmiusyksikköä käytettäväksi ensisijaisesti Nato-tehtäviin. n Kasvatetaan paikallisjoukkojen määrää vapaaehtoisesti sitoutuvilla Sivulta 24 alkavassa jutussa kuvasin muiU .S . Tämä ei kuitenkaan olisi kovin suuri määrällinen muutos Suomea puolustaviin joukkoihin, kun otamme huomioon Ukrainan sodasta kerääntyvät opit joukkojen selviytymisja palautumiskyvyn tarpeesta. 51 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT Tarkoitus ei ole olla jälkiviisas, vaan kannustaa pohtimaan, kuinka voimme jatkossa hyödyntää paikallisjoukkojen ja niissä toimivien osaavien, aktiivisten reserviläisten vapaaehtoisen energian mahdollisuudet mahdollisimman täysimääräisesti. Ohessa teen kolme ehdotusta, joilla voisimme kustannustehokkaasti parantaa nimenomaan kotimaan puolustusta
Muutoksen myötä paikallisjoukkoihin kuuluisi nykyistä enemmän joukkoja, joita voidaan käyttää taistelutehtäviin myös silloin, kun maahan hyökätään. Reserviläisten osallistumista maanpuolustukseen edistetään uudistamalla koulutusta ja tehostamalla maakuntajoukkojen suorituskykyjä. Siksi reserviläisten osaamista tukeva nousujohteinen, PuolustusvoiPaikallisten tehtäviensä vuoksi paikallisjoukot voivat olla tehokkaita, vaikka ne ovat kevyemmin varustettuja kuin liikkuviin operaatioihin kykenevät joukot. Joukon kiinteys ja tuttujen kavereiden kanssa toimiminen lisäävät myös halua sitoutua harjoitteluun. Ennen kaikkea joukot ovat harjoitelleet yhdessä ja ovat nopeassa valmiudessa. Sijoitukset ovat siis luonteeltaan ”tuplasijoituksia”, koska samaan joukkoon ja jopa tehtäviin on sijoitettu kaksi reserviläistä. Jo vuoden 2021 puolustusselonteossa linjattiin, että paikallisjoukkojen määrää lisätään vuodesta 2025 alkaen muuttamalla pääosa alueellisista joukoista paikallisjoukoiksi. Nämä ovat erittäin hyviä linjauksia, kunhan muutos alueellisista joukoista paikallisjoukoiksi ei tarkoita joukkojen kokonaismäärän pienennystä. Fysiikan rapistuminen iän myötä karsinee vanhimpia ikäluokkia suurelta tuntuvasta reservistä. Nämä reserviläiset voivat harjoitella osana sodan ajan joukkoa ja ovat siten huomattavasti paremmin valmistautuneita, jos ja kun joukot tarvitsevat täydennystä. Korvauksia toki maksetaan osasta harjoituksia, mutta paljon vapaaehtoistyötä tehdään myös ilman korvauksia. n Hyödynnetään vapaaehtoisuus täysimääräisesti koulutuksessa ja varustuksessa Paikallisjoukot ovat hyödyllisiä ainoastaan, jos ne on asianmukaisesti koulutettu ja riittävän hyvin varustettu tehtäviinsä. Siksi toinen tärkeä keino parantaa joukkojemme taistelukestävyyttä on jo rauhan aikana varmistaa, että varareserviin kuuluvia reserviläisiä sijoitetaan sodan ajan joukkoihin. Joukon korkealla osaamisella ja puolustustahdolla on mahdollista saada merkittäviä tuloksia aikaiseksi, vaikka varustus ei olisikaan aivan yhtä modernia kuin parhaiten varustetuilla yksiköillä. Tästä ovat tuoreena esimerkkinä Ukrainan aluejoukot, jotka menestyksekkäästi torjuivat Venäjän strategisen iskun ja estivät muun muassa Kiovan valtauksen. Näin joukko voi toimia ketterästi ja tilanteen vaatimalla tavalla. Sijoitus joukkoon lisää motivaatiota kouluttautua ja ylläpitää omia sotilastaitoja. n Sijoitetaan varareserviin kuuluvia sijoittamattomia joukkoihin Sodan ajan joukkojemme vahvuus on nyt 280 000, mutta Suomen varusmieskoulutuksen saaneiden reserviläisten määrä on jopa 870 000. PE KK A N IE M IN EN PU O LU ST U SV O IM AT. Suurinta osaa näistä reserviläisistä ei ole siis sijoitettu joukkoihin, mutta heidän sijoittamiskelpoisuuskaan ei ole tiedossa. Paikallisjoukkojen valmiutta ja varustusta kehitetään. Paikallispuolustuksen joukkoreservillä mahdollistetaan maanpuolustuksen kyky pitkäkestoiseen sodankäyntiin koko valtakunnan alueella. Näihin joukkoihin olisi mahdollista rekrytoida mukaan myös sijoittamattomia reserviläisiä ja tätä kautta lisätä Puolustusvoimien joukkojen määrää. Lisäksi heidän täytyy osata toimia yhdessä ja käyttää varusteitaan tehokkaasti ja kekseliäästi. 52 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT den pohjoismaiden kodinturvajoukkoja, joissa henkilöstö sitoutuu harjoittelemaan säännöllisesti. Kun otetaan huomioon Suomen korkea maanpuolustustahto ja muiden pohjoismaiden kodinturvajoukkojen esimerkit, vaikuttaa esimerkiksi 50 000–75 000 nyt sijoittamattoman reserviläisen uudet sijoitukset vahvennettuihin paikallisjoukkoihin hyvinkin realistiselta tavoitteelta. Joukkoihin sijoitettujen sotilaiden tulee tuntea toiminta-alueensa, kriittiset suojattavat kohteet ja muut tehtävänsä. Samalla paikallisjoukkojen tehtäväkenttä laajenee ja vaatimustaso nousee. Päinvastoin, olisi harkittava myös mahdollisuutta edelleen lisätä paikallisesti toimivien joukkojen määrää
Vapaaehtoisuus kunniaan Suomen julkinen talous on jo suurissa vaikeuksissa, eikä suunnanmuutos ole helppoa. SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 53 mien johtama koulutusjärjestelmä ja urapolut ovat ratkaisevan tärkeitä reserviläisten osaamisen varaan rakentuvien joukkojemme valmiuden kannalta. Paikallisten tehtäviensä vuoksi paikallisjoukot voivat olla tehokkaita, vaikka ne ovat kevyemmin varustettuja kuin liikkuviin operaatioihin kykenevät joukot. Tämän vuoksi on ensiarvoisen tärkeää hyödyntää ennakkoluulottomasti kansalaisten vapaaehtoinen energia mahdollisimman tehokkaasti vahvistamaan puolustustamme entisestään. Henkilökohtaisen varustuksen osalta olisi mahdollista hyödyntää myös halukkaiden reserviläisten omaa panosta. Koulutusjärjestelmään sisältyvät luonnollisesti myös Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen soveltuvat sotilaallisia taitoja parantavat kurssit sekä osaavat reserviläiskouluttajat. Kun vahvistetaan yllä olevien toimien avulla erityisesti paikallispuolustusta reserviläisten vapaaehtoisella energialla, jää myös Puolustusvoimien operatiivisiin joukkoihin enemmän resursseja. Jo nyt aktiivisesti maanpuolustusta harrastavat reserviläiset ja muut kansalaiset hankkivat usein tasokkaita asusteita ja muita varusteita itselleen. Voisimme hyödyntää tätä valmiutta entistä paremmin varmistamalla selkeillä ohjeilla, että hankittu varustus on juuri sellaista, joita sodan ajan joukoissa tarvitsemme. Sijoitus joukkoon lisää motivaatiota kouluttautua ja ylläpitää omia sotilastaitoja.. Tätä varten tulisi myös luoda taloudellisia kannusteita esimerkiksi verovähennysten kautta. Lähteistä: Kirjoituksen pääasiallisina lähteinä on käytetty virallisia julkisia asiakirjoja, erityisesti turvallisuusja puolustusselontekoja vuosilta 1995, 1997, 2001, 2004, 2009, 2012, 2017 ja 2021 sekä puolustusministeriön ja Puolustusvoimien välistä tulossopimusta 2011
Alueellisen puolustusjärjestelmän synty Suomen alueellinen puolustusjärjestelmä otettiin käyttöön pitkän valmistelutyön jälkeen vuonna 1971, kun oli todettu, että aika oli ajanut ohi toisen maailmansodan linjapuolustusmallin. Secundo: kun vihollisen tulivoima ja ennen kaikkea sen tulen ulottuvuus (kantama) on suurempi kuin meillä, on pyrittävä viemään tuli esimerkiksi miinoin vastustajan keskuuteen. Suomea ei kannattanut sotilaallisesti uhata.” Alueellinen puolustusjärjestelmä ja paikallisjoukot . Entinen Puolustusvoimain komentaja, kenraali Jaakko Valtanen kirjoitti: ”Hyvin toteutettu yleinen asevelvollisuus tuotti suuren asekuntoisen reservin. Kenraaliluutnantti Ermei Kanninen, yksi kehitystyön keskeisistä arkkitehdeista, kuvasi järjestelmän periaatteita näin: ”Alueellisen puolustusjärjestelmän perusfilosofia oli perin yksinkertainen ja nykyisin kaikissa pienissä maissa tunnettu kyseisen alueen edellyttämin sovellutuksin. Vaikka emme kyenneet varustamaan kaikkia joukkojamme riittävin nykyaikaisin varustein, sotilaskoulutuksemme tulokset sekä erityisesti koko maan kattava paikallispuolustusjärjestelmämme viestittävät ulospäin merkittävää kynnyssignaalia. Primo: kun vihollisen liikenopeus on suurempi kuin meidän, on pyrittävä hidastamaan sen liikenopeus meidän tasollemme tai estämään se sopivilla maastoalueilla kokonaan. TEKSTI: RISTO PENTTINEN, KTM, MAJURI RES. 54 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT K un puhumme kodinturvajoukoista tai kodinturvatyyppisestä vapaaehtoiseen sitoutumiseen perustuvasta maanpuolustustoiminnasta, liitämme sen keskeisesti Puolustusvoimien alueelliseen puolustusjärjestelmään ja paikallisjoukkoihin. PU O LU ST U SV O IM AT. Lyhyt kertaus näistä on siis paikallaan. Näin sissitoiminnan menetelmät astuivat arvoon arvaamattomaan.” Paikallisjoukot olivat yksi alueellisen puolustusjärjestelmän keskeinen osa
Ylimääräinen reservi on edelleenkin mahdollista sijoittaa paikallisjoukkoihin. Esimerkiksi osa sotilaspoliiseista koulutetaan varusmiespalveluksessa suoraan paikallisjoukkoihin. Niiden sodan ajan tehtäviin kuuluu strategisten kohteiden suojaaminen, alueen valvonta ja vihollisten erikoisjoukkoja vastaan toimiminen. Verkkosivuillaan Puolustusvoimat myös kertoo, että reserviläinen voi hakeutua paikallisjoukkoihin ja oman alueen maakuntakomppaniaan ilmoittamalla halukkuudestaan Puolustusvoimien aluetoimistolle. Paikallisjoukot Suomen ”kodinturvan” perustana Jaakko Valtanen osallistui Puolustusvoimain komentajan tehtävästä eläköidyttyään aktiivisesti maanpuolustuskeskusteluun ja johti muun muassa nimeään kantanutta vapaaehtoista maanpuolustusta selvittänyttä työryhmää vuosina 1995–1996. Maakuntakomppaniat puolustavat sodan aikana tiettyä maantieteellistä aluetta. Tälle Puolustusvoimiin kuuluvalle kotiseudun turvallisuusjärjestelmälle riittäisivät hyvin tunnesiteistä vapaat ja jo käytössä olevat nimet paikallisjoukot tai maakuntajoukot.” Valtanen jatkoi: ”Paikallisjoukoista kehitettävä aikaamme soveltuva puolivapaaehtoinen kodinturvajärjestelmä helpottaisi myös nykyaikaisesti varustettavien operatiivisten joukkojen määrän pienentämistä ilman yleiselle asevelvollisuudelle syntyviä kielteisiä vaikutuksia. SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 55 Paikallisjoukot ja maakuntakomppaniat Puolustusvoimat kertoo verkkosivuillaan paikallisjoukoista. Näin hän kirjoitti: ”1970-luvulla meillä luotiin niin sanotut paikallispuolustusjoukot, jotka muodostettiin ikään kuin räätälintyönä tärkeiden kohteiden puolustamista varten. Maakuntakomppaniat ovat osa paikallisjoukkoja. Rauhan aikana maakuntakomppanioita voidaan hyödyntää Puolustusvoimien virka-aputehtävissä ja muissa puolustusvalmiutta tehostavissa tehtävissä. Pataljoonissa on useita komppanioita, muun muassa maakuntakomppanioita. Normaalioloissa paikallisjoukkoja voidaan käyttää rajoitetusti muiden viranomaisten apuna. Maakuntakomppanioihin valitaan henkilöitä, jotka ovat antaneet Puolustusvoimille vapaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 28 §:n mukaisen sitoumuksen. Paikallisjoukkoihin sijoitetaan toiminta-alueen hyvin tuntevia reserviläisiä alueellisista ja operatiivisista joukoista. Maakuntakomppaniat tarjoavat koulutusta halukkaille reserviläisille. Joukkojen kouluttamisessa käytetään paljon vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen resursseja. Maakuntakomppanioiden yhteisvahvuus on noin 5 000 sotilasta. Ne voitiin varustaa vanhemmalla ja puutteellisellakin varustuksella, koska niille ei ollut tarkoitus antaa liikkuvuutta vaativia operatiivisia tehtäviä. Valtanen näki vuonna 2011 paikallisjoukkojen tulevaisuuden kodinturvatyyppisenä. Paikallisjoukot kattavat koko maan. Pitkään etsityn suomalaisen kodinturvajärjestelmän luonteen nykyisille paikallisjoukoille antaisi helposti se, että niihin muodostettaisiin yksiköitä, joihin voisivat osallistua myös vapaaehtoiset miehet ja naiset ainakin 60 vuoden ikään saakka. Paikallisjoukot muodostuvat paikallispataljoonista, joiden vastuualue on pääsääntöisesti yksi maakunta. Puolustusvoimien osana toimivien paikallisjoukkojen kodinturvaluonnetta vahvistamaan tulisi myös perustaa alueittain muodostettavat eri kansalaispiirejä edustavat neuvottelukunnat, jotka vahvistaisivat väestön ja paikallisyksiköiden suhteita sekä edistäisivät niiden välistä yhteistoimintaa.” Artikkelin lähteinä käytetty Puolustusvoimien kotisivua sekä kenraalien Jaakko Valtasen ja Ermei Kannisen artikkeleita Kanava-lehdessä 6/2011.
56 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT PU O LU ST U SV O IM AT
TEKSTI: RISTO PENTTINEN JA KALLE-OSKARI SOLA Tehostettua kriisivalmiutta vapaaehtoisella panostuksella Vahvennetut paikallisjoukot kokonaisturvallisuuden osana Ukrainan sodan myötä on voitu todeta Suomen olevan varautunut sellaiseen sotaan, jota Venäjä harjoittaa. Suomeen usein viitataan, kun puhutaan länsimaiden kokonaisturvallisuuden ja resilienssin (kyvyn toimia poikkeusolojen aikana ja niiden jälkeen) kehittämisestä. Pienen valtion on välttämätöntä valjastaa kaikki voimavaransa kokonaisturvallisuutensa varmistamiseksi.. Nykyaikainen sota on hybridisotaa. Tarkastelemme seuraavassa, miten kriisin ja sodan kuva muuttuu, millaisia uusia tarpeita yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen ja valmiusorganisaatioihin kohdistuu ja miten nämä tulisi ottaa huomioon toiminnan organisoinnissa. Suomi haluaa Natossa profi. Suomalainen kokonaisturvallisuuden malli, jossa viranomaisten resursseja täydennetään ja toimintaa tuetaan yksityissektorin lakisääteisin ja vapaaehtoispohjaisin varautumisja valmiustehtävin, on kustannustehokas tapa nostaa mahdollisen uhkaajan hyökkäyskynnystä ja järjestää sotilaallinen ja siviilipuolustus. Hyödyllinen kehikko tätä varten on hybridisodankäynnin pelikenttä. Siksi on tärkeätä arvioida, miten kriisin, sodan ja taistelun kuvan muutos vaikuttaa siihen, miten yhteiskunnan kannattaisi järjestää kokonaisturvallisuuden edellyttämät sotilaalliset ja ei-sotilaalliset tehtävät. Suomen asevelvollisuusratkaisu olisi omiaan tuottamaan tällaiseen yhteiskunnan valmiusorganisaatioon tarvittavan osaamisen ja motivaation. Tarvittaessa Nato puolustaa jäseniään myös hybriditoimia vastaan. Natolla on ollut vuodesta 2015 lähtien hybridisodankäynnin strategia, jolla se pyrkii varmistamaan, että sen jäsenillä on valmius puolustautua hybridioperaatioita ja -sodankäyntiä vastaan. Useissa länsimaissa viranomaisten tueksi on muodostettu sotilaallisiin ja ei-sotilaallisiin tehtäviin kykenevä viranomaistaho, joka perustuu vapaaehtoiseen sitoutumiseen ja harjoitteluun. 57 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT K ansainvälisesti arvioiden Suomi on onnistunut erinomaisesti sekä järjestämään uskottavan puolustuksen että varmistamaan yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen jatkuvuuden
Olisiko mahdolHybridisodankäynnin elementit * CBRN = chemical, biological, radiological, nuclear Lähde: Soveltaen: Mika Hyytiäinen, Turvallinen Suomi 2018. Ympäristön, maaperän tai juomaveden saastuttaminen ovat myös mahdollisia sabotaasitoimia, joiden valmistelua tehdään jo ennen varsinaista kriisiä. Kuinka voisimme kehittää Suomen yhteiskunnan kykyä havaita, torjua ja kestää hybriditoimia. Suomen venäläisvähemmistön mielialoihin vaikuttaminen ja sitä kautta yhteiskuntarauhan heikentäminen voivat olla tavoitteena Suomea kohtaan esitetyillä valheellisilla väitteillä ja siirtolaisten ohjaamisella rajalle. Suomeen kohdistuneita hybridivaikuttamisen keinoja ovat viime vuosien aikana olleet esimerkiksi useat kyberhyökkäykset, joilla on aiheutettu katkoksia viranomaisten, pankkien ja muiden kriittisten palveluntarjoajien verkkosivuille, energialla kiristäminen, vedenalaisen kriittisen infrastruktuurin rikkominen, suunnatut pakolaisvirrat, haitallisen ja väärän informaation jakaminen Suomessa ja Venäjällä sekä taloudelliset vastapakotteet. Yllä oleva kuva näyttää tyypilliset hybridisodan keinot. Tietoja kokonaisturvallisuudesta. Toimia voidaan myös toteuttaa vaiheittain, suunnitelmallisesti tai joustavasti, edellisten toimien vaikutuksia analysoiden ja niistä oppien. Toiminnalla pyritään saavuttamaan määriteltyjä tavoitteita yleensä kuitenkaan ylittämättä perinteisen, saati julistetun sodankäynnin kynnystä. Hybridisodankäynnillä hyökkääjä pyrkii luomaan sekaannusta ja epätietoisuutta ja hajottamaan yhteiskuntarauhaa. Mitä hybridiuhilla tarkoitetaan. Tällaisia toimia voivat olla esimerkiksi erikoisjoukkojen ja valehenkilöllisyyden turvin kohdemaassa elävien illegaalien toiminta, kuten taistelukentän valmistelu, maalien paikantaminen sekä kriittisen infrastruktuurin, esimerkiksi energiantuotannon ja -jakelun sekä tietoja viestintäverkkojen, haltuunotto yritysostoin tai lamauttaminen sabotaasitoimin. Toimia voidaan käyttää samanaikaisesti mahdollisimman voimakkaan yhteisvaikutuksen saavuttamiseksi. Hybridisota voi johtaa myös täysimittaiseen sotilaalliseen hyökkäykseen. Vaikka osaa hybridipaletista käytetään härskin avoimesti, on hyvä tiedostaa, että osa keinoista pyritään pitämään salassa. Olennainen osa nykyaikaista hybridisodan kuvaa on myös niin sanottu narratiivien sota, jossa pyritään oikeuttamaan oma toiminta sekä toisaalta saamaan toinen osapuoli toimimaan itselleen haitallisesti. 58 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT loitua kokonaisturvallisuuden osaajana. Erilaisen haitan aiheuttamisen valmisteluun voivat liittyä myös yritysostot tai kiinteistökaupat, kuten mahdollisesti osa venäläisten suoraan tai bulvaanien kautta Suomessa tekemistä lukuisista kiinteistökaupoista lähellä strategisia kohteita. Hybridiuhilla ja -toimilla tarkoitetaan laaja-alaista kriisiä, joka koostuu samanaikaisesti konventionaalisista ja ei-konventionaalisista, sotilaallisista ja ei-sotilaallisista sekä avoimista ja peitetyistä keinoista, joita käyttää koordinoidusti joko valtiollinen tai ei-valtiollinen toimija. Tähän sopii erinomaisen hyvin myös vuonna 2017 Helsinkiin perustettu Euroopan hybridiuhkien osaamiskeskus, jota sekä EU että Nato tukevat
Lisäisikö tällainen organisaatio yhteiskunnan resilienssiä, kokonaisturvallisuutta ja valmiutta. Organisaatio voisi olla yksinkertaisinta ja helpointa rakentaa Puolustusvoimien paikallisjoukkojen ympärille. Ketterä reagointi ja nopea ennakointi nopeasti muuttuvassa taistelukentässä. Tämä edellyttää, että henkilöt on todettu luotettaviksi ja heidät on koulutettu tekemään oikeita havaintoja ja kiinnittämään huomionsa huomaamattomiinkin ennusmerkkeihin sekä raportoimaan näistä. 59 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT lista tai jopa välttämätöntä perustaa organisaatio kanavoimaan kansalaisten vapaaehtoista osallistumishalukkuutta ja hyödyntämään laajaa osaamista. Sen ytimen muodostaisivat vapaaehtoisen sitoumuksen pohjalta muodostetut paikallisjoukot sekä niiden kanssa läheisessä yhteydessä toimivat ei-sotilaalliset yksiköt, joita kutsumme valmiusorganisaatioksi. Valmiuden oikea-aikaisen säätämisen kannalta luotettavan tiedon kerääminen ja jakaminen yhteiskunnassa nousevat olennaisen tärkeiksi. • Laadukkaampi tilannekuva joukkoistamisen ja digitaalisten työkalujen avulla: Koulutetut kansalaiset tekevät havaintoja ja raportoivat organisoidusti ja ohjatusti epäilyttävästä toiminnasta, havainnoista ja häirinnästä maalla, merellä, ilmassa, tietoverkoissa, sähkömagneettisessa spektrissä ja informaatioympäristössä. Vapaaehtoisuuteen perustuvaan organisaatioon kuuluvien ihmisten päivätyö jakautuu monipuolisesti ympäri Suomea, jolloin he kykenevät tuottamaan ajantasaista sisältöä joukkoistettuun tilannekuvaan. Sotilasja siviilitoimijoiden horisontaalinen yhteistoiminta, 4. Tällaisen verkoston hyödyntäminen voi tukea valtakunnan laajuisen tilannekuvan luomista merkittävästi. Näemme, että tällaisen organisaation kautta syntyvät hyödyt olisivat merkittäviä. Informaatioja kybertoimet tukevat sotilastoimia. Yhteiskunnan valmiuden joustava säätö ja kustannustehokas korkean valmiuden ylläpito sekä 5. Perustelemme näkemyksemme tällaisen organisaation hyödyistä hybridisodan edellyttämien kyvykkyyksien kautta: 1. Kokonaisuutta voi Varsinaiset sotilaalliset toimet eivät myöskään noudata pelkästään maantieteen rajoja tai rintamalinjoja.. Varsinaiset sotilaalliset toimet eivät myöskään noudata pelkästään maantieteen rajoja tai rintamalinjoja. Tällaisia voivat olla yritysostot ja kiinteistökaupat, avustajien värväys sekä kriittisten henkilöiden ja kohteiden tunnistaminen, paikantaminen ja sabotaasin valmistelu. Valtakunnan laajuinen koko hybridivaikuttamisen uhan kattava tilannekuva, 2. Kokonaisuutta luonnehdimme myös vahvennetuiksi paikallisjoukoiksi. Toki rintamalinjoilla on merkitystä myös nykyajan sodassa, kuten Ukrainan tilanne osoittaa, mutta sen lisäksi vihollinen pyrkii laajaan kaukovaikutukseen koko valtakunnan alueella muun muassa ohjusten, droonien ja tykistön pitkällä kantamalla, ottamalla tärkeitä alueita haltuun maahanlaskuin ja maihinnousuin, soluttautumalla illegaaleilla ja erikoisjoukoilla osaksi yhteiskuntaa sekä valmistelemalla ja toteuttamalla kriittisten kohteiden ja kulkureittien tuhoamista tai vahingoittamista. Valtakunnan laajuinen koko hybridiuhan kattava tilannekuva Pyrkiessään harhautukseen ja yllätykseen vihollinen valmistelee taistelukenttää monin eri keinoin. Nopea toimintavalmius sekä sotilaallisin että ei-sotilaallisin keinoin, 3. Toiminta on Suomeakin vastaan jatkuvasti käynnissä
Venäjän vallattua vuonna 2014 Krimin Puolustusvoimat on lisännyt nopean valmiuden joukkoja. Olennaista on tällaisen toiminnan vaikutuksen minimointi nopealla havaitsemisella ja kansalaisten valveutuneisuuden avulla. Joukkoistaminen mahdollistaa kokonaan uudenlaisen tavan toteuttaa tilannetietoisuutta ilman haavoittuvia ja kalliita sensoreita. H EL EN E SO FI E TH O RK IL D SE N / FO RS VA RE T FO RS VA RE T. • Nopea valmius ja kyky aloittaa puolustustaistelu ennen joukkojen perustamista: Suomi on Venäjän rajamaana altis yllätyshyökkäykselle, koska Maavoimamme on rauhan aikana lähinnä koulutusorganisaatio. 60 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT kuvata tiedustelun ja tilannekuvan syötteen jalkauttamiseksi ja joukkoistamiseksi. Nopea toimintavalmius sekä sotilaallisin että ei-sotilaallisin keinoin Ajantasaisen tilannekuvan lisäksi Suomella on oltava riittävästi nopeasti toimintansa aloittavia joukkoja niilläkin paikkakunnilla, joilla Puolustusvoimilla ei ole toimipaikkoja. • Koko maan kattava läsnäolo: Joukot ovat läsnä myös alueilla, joissa Puolustusvoimilla ei ole joukko-osastoa. Valmiuden säätelyn kyky paranisi edelleen, jos eri puolilla maata olisi sitoumuksen tehneitä joukkoja, jotka olisivat lyhyellä varoitusajalla toimintavalmiita. • Erikoisjoukkojen toiminnan valmistelun ja toiminnan aikainen havaitseminen ja torjunta: Erikoisjoukkoja käytetään hyökkäyksen valmistelun aikana jo ennen varsinaisten pääjoukkojen hyökkäyksen alkamista. He voivat viestiä ja parantaa Suomen omaa narratiivia. Pienikin joukko kykenee tekemään paljon, jos se on paikalla ennen hyökkääjää. Suomeen soluttautuneiden erikoisjoukkojen havaitseminen esimerkiksi kriittisten kohteiden läheisyydessä ja niiden toiminnan estäminen voisi onnistua nopeammin, jos havaintoja on tekemässä suuri joukko koulutettuja ja valveutuneita kansalaisia, jotka ovat päivätyössään tekemisissä muun muassa tietoverkkojen, lämmönja sähkönjakelun, makean veden ja ruokahuollon, postinjakelun ja muiden kriittisten palveluiden kanssa. Yhdessä harjoitelleiden joukkojen valmiutta ja toimintakykyä edistävät osaaminen, säännöllinen joukon perustamisen harjoittelu, joukon tiiviys ja keskinäinen luottamus. Hajautettu passiivinen ilmavalvonta onnistuu digi-TV:n vastaanottimen kylkeen asennetulla pienellä laitteella. Näin voimme muodostaa myös GPS-häirintätilannekuvan. Esimerkiksi aisti-ilmavalvonnan avulla havainnot lentokoneista, ohjuksista ja drooneista saadaan reaaliaikaisesti koko valtakunnan alueelta. • Valheellisten narratiivien havaitseminen ja oman narratiivin viestiminen: Koulutetut ja valppaat osaajat voivat myös olla tärkeässä asemassa havaitsemassa meitä vastaan suunnattua valheellista viestintää. Vapaaehtoisesti sitoutuneet paikallisjoukot lisäisivät toimintavalmiutta yllätyshyökkäyksiä vastaan koko maan kattavana valmiusorganisaationa. Säännöllisen harjoittelun ja tehtävien tuntemisen tuoma toimin…nopeimmillaan esimerkiksi Norja kykenee muodostamaan torjuntakyvyn jopa muutamissa tunneissa
Suomen paikallisjoukkojen tehtäviin kuuluu oman alueensa tärkeiden siviilija sotilaskohteiden tunteminen, valvonta ja suojaaminen. Paikallisjoukkojen, alueen siviiliviranomaisten ja kriittisten yritysten yhteisharjoittelulla ja valppaudella on kohteiden suojaamisessa olennainen rooli, erityisesti kun Puolustusvoimien alueellinen läsnäolo on joukko-osasto. Olemme viime vuosina havahtuneet venäläisten kiinteistökauppoihin kriittisen infrastruktuurin ja kuljetusreittien varrella. Sotilasja siviilitoimijoiden horisontaalinen yhteistoiminta Koska hybriditoiminta kohdistuu laajasti yhteiskuntaan ja sen kriittisiin toimintoihin ja sitä toteuttavat sekä siviiliettä sotilaalliset toimijat, myös uhkien torjunnan on tapahduttava läpi viranomaisten ja organisaatioiden. Toimet voivat kohdistua energian tuotantolaitoksiin ja jakeluverkkoon, tietoverkkojen fyysiseen infraan, kuten palvelimiin, valokuituun, yhteyksiin ja mastoihin sekä lämmön, vedenja ruoanjakeluun. Suomen on kyettävä vastaamaan hybriditoimiin laajalla resurssikirjolla, ja eri viranomaisten yhteistyön on oltava kenttätasolla tiivistä. • Puolustusvoimien sodan ajan joukkojen perustamisen suojaaminen ja tukeminen: Puolustusvoimien sodan ajan joukkojen kokonaisvahvuus on 280 000 sotilasta. Joukon perustamispaikka on lähellä ihmisten koteja, ja henkilökohtaiset varusteet säilytetään kotona. Siviiliviranomaiset, kuten poliisi ja pelastuslaitos, vastaavat oman alansa tehtävistä myös kriisiaikana. Riittävä huoltovarmuus on yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden perusta. Ukrainan sota on kuitenkin opettanut, että sotilasja siviiliviranomaisten yhteistoimintaa edellyttäviä tehtäviä on runsaasti, esimerkkeinä pommitettujen talojen raivaustyö ja ihmisten pelastaminen samalla, kun räjähtämättömien ammusten ja pommien uhka on olemassa, tai kriittisten viranomaisyhteyksien varmistaminen, kun mastot ja muu verkkoinfra on vaurioitunut. Paikallisjoukot myös suojaavat operatiivisten joukkojen taistelua monin tavoin, kuten valvomalla selustaa, estämällä maahanlaskuja ja maihinnousuja, torjumalla yllätyshyökkäyksiä ja korjaamalla tuhottua infraa, esimerkiksi siltoja. Joukon varustus ja aseet pystytään toimittamaan viranomaisten varastoista nopeasti jakopaikkaan. Jotta operatiiviset joukot voivat keskittyä varsinaisiin taistelutehtäviin, siviiliosalla vahvistetut ja harjoitellut paikallisjoukot soveltuvat suojaamaan joukkojen perustamista, tukemaan materiaalin hajauttamista ja suojaamaan joukkojen ryhmittämistä ensimmäiseen operatiiviseen tehtävään ottamalla haltuun avainkohteet, valvomalla aluetta, estämällä vastustajan erikoisjoukkojen maalitustoiminnan ja harhauttamalla vihollisen tiedustelua ja tulenkäyttöä. • Kriittisten kohteiden tunteminen, valvonta ja suojaaminen sekä tarvittaessa alueiden haltuunotto: Vihollisen strategiaan kuuluu huoltovarmuuteemme iskeminen. Tämä edellyttää säännöllistä yhdessä harjoittelua. On tärkeää, ettei vastuita hämärretä tai luoda turhia päällekkäisyyksiä. Kriittisten kohteiden suojaaminen edellyttää tiivistä yhteistyötä ja harjoittelua sotilasja siviiliviranomaisten ja kriittistä infraa omistavien yritysten välillä. Muissa Pohjoismaissa tällainen valmiusorganisaatio kattaa koko valtakunnan alueen. 61 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT tavalmius on parhaimmillaan muutamia tunteja, osalle joukoista muutama päivä. Paikallisjoukot kykenevät tarvittaessa aloittamaan puolustustaistelun ja vihollismaalien tuhoamisen, kunnes alueelle saadaan muita nopean valmiuden joukkoja. Tämä on mahdollista, koska henkilöstö tuntee tehtävänsä ja joukko on harjoitellut yhdessä. Se tarkoittaa, että väestön toimeentulon, talouselämän ja maanpuolustuksen kannalta välttämätön tuotanto, palvelut ja infrastruktuuri voidaan turvata normaaliolojen vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Niiden valmiudessa on eri tasoja, mutta nopeimmillaan esimerkiksi Norja kykenee muodostamaan torjuntakyvyn jopa muutamissa tunneissa. Vapaaehtoinen toiminta voi tälläkin saralla tukea valmiuttamme monella tavalla
62 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT jen lakkautusten ja sodan ajan vahvuuksien pienentämisen myötä maassamme vähentynyt. Eri ikäluokat yhdistävä toiminta mahdollistaa hiljaisen tiedon siirtymisen kokeneilta konkareilta nuoremmille tekijöille. Näin olisi mahdollista luoda myös nykyistä kattavampi kybertilannekuva. Tällaisia ovat esimerkiksi viranomaisten tuki sähkön-, ruoantai lämmönjakelun häiriötilanteissa, metsäpaloissa, myrskytuhoissa, Moni suomalainen ei tiedä kriisiajan tehtäväänsä, tai hänellä ei sellaista ole. Siksi tällainen organisaatio tukee valmiuden säätöä kustannustehokkaasti ja on joihinkin poikkeusoloihin mahdollisesti riittävä, eikä suurempien joukkojen liikekannallepanoa tarvitsisi toteuttaa. PU O LU ST U SV O IM AT. Paikallisjoukkojen pataljoonan komentajaksi sijoitettu sotilas on alueen korkein sotilasviranomainen ja keskeisessä roolissa sodan aikana. Viron Kaitseliitissa on panostettu kyberpuolustuksen osaamiseen kokoamalla alan parhaita osaajia vapaaehtoisen maanpuolustuksen kautta tukemaan valtakunnan valmiutta. Puolustusvoimien jatkuvan sijoitustoiminnan lisäksi myös siviiliviranomaisten kriisiajan organisaatiot olisi syytä säännöllisesti tarkistaa ja päivittää, jotta tehtäviin varatut henkilöt varmasti ovat myös käytettävissä ja tehtäviinsä koulutettuja ja valmennettuja. Se voisi auttaa niitä ihmisiä, joilla ei ole sijoitusta sotilasjoukossa tai muussa kriisiajan organisaatiossa, löytämään itselleen poikkeusolojen tehtävän nimenomaan paikallistasolla. Tällainen tuki voi olla hyvin monimuotoista, kuten markkinointi ja tiedotus, tilaisuuksien järjestelyt sekä harjoitusten muonituksen, ensiavun ja kalustohuollon tehtävät. Kokeneemmat kansalaiset voivat toimia nuorempien tekijöiden arvokkaina tukijoina ja sparraajina. Hallitusohjelmassa mainittu varattujen henkilöiden rekisteri tukisi tätä työtä ja siviilipuolen kriisivalmiutta merkittävästi. Eri puolilla Suomea toimivien vapaaehtoisesti sitoutuvien tiimien kautta Puolustusvoimat voi saada käyttöönsä maan parhaita kyberosaajia, joiden palkkaamisesta valtiolla ei ole mahdollista kilpailla yksityissektorin kanssa. • Siviiliviranomaisten tukeminen virka-apuna: Reserviläisten hyödyntäminen virka-aputehtävissä on jo nyt mahdollista maakuntajoukkojen kautta, mutta toiminnan laajuus verrattuna muihin Pohjoismaihin vaikuttaa vähäiseltä. Puolustusvoimat vastaa vain omien järjestelmiensä suojelemisesta. • Kriisiajan yhteistoiminnan harjoittelu: Valmiutta kohotettaessa poikkeusoloissa ja viime kädessä sodan uhan kasvaessa on tärkeää, että sotilasja siviiliviranomaisten sekä kriittisten yritysten yhteistoiminta on saumatonta. Yhteiset kotiseutuharjoitukset ja varautumissuunnitelmien testaus voidaan toteuttaa samanaikaisesti toimintaan vapaaehtoisesti sitoutuneiden paikallisjoukkojen vuosittaisten harjoitusten yhteydessä. Paikalliset viranomaiset ja tärkeät yritykset tunteva vapaaehtoisorganisaatio pystyisi myös auttamaan viranomaisten tarpeiden ja kansalaisten sitoutumisvalmiuden kohtaamisessa. Mukana olevien kansalaisten valveutuneisuus paranee ja kehittää näin koko yhteiskunnan resilienssiä. • Yhteiskuntaa hyödyntäviä kriisiajan tehtäviä sitoutuville: Moni suomalainen ei tiedä kriisiajan tehtäväänsä, tai hänellä ei sellaista ole. Vapaaehtoisen sitoumuksen tekevät paikallisjoukot ja valmiusyksikön kansalaiset olisivat käytettävissä nopeaa valmiutta edellyttävissä yhteiskunnan häiriötilanteissa. Yhteiskunnan valmiuden joustava säätö ja kustannustehokas korkean valmiuden ylläpito Vapaaehtoisen sitoumuksen tehneiden paikallisjoukkojen eli maakuntajoukkojen reserviläisten sekä valmiusorganisaation siviilitehtävissä olevien henkilöiden sitoumukseen sisältyy velvollisuus olla nopeasti käytettävissä valmiutta nostettaessa. Paikallisjoukon ylin johtaja, yleensä pataljoonan komentajana toimiva ammattiupseeri tai hyvin kokenut reservinupseeri, on luonteva aloitteellinen taho yhteistoiminnan harjoitteluun paikallisella kunnan tai kuntien tasolla. • Paikallisjoukkojen toiminnan tukeminen ilman sodan ajan sijoitusta: Kansalaiset, jotka eivät fyysisen syyn, iän tai muun seikan vuoksi enää voi saada sijoitusta sotilasjoukossa tai siviiliviranomaisten tehtävissä, voisivat kuitenkin monin tavoin suunnitelmallisesti tukea joukon toimintaa. • Kyberosaaminen: Kyberuhkien havaitseminen ja torjunta on tärkeä osa nykyaikaista sodan kuvaa. Huoltovarmuuskohteiden sotilaallinen suojaaminen paikallisjoukoilla vapauttaa operatiiviset joukot niille suunniteltuihin taistelutehtäviin. Kybertoiminta on myös osaltaan hämärtänyt rauhan ja sodan rajaa, koska kyberhyökkäyksiä tapahtuu jatkuvasti
Kansalaisten laajan osaamisen ja paikallistuntemuksen hyödyntäminen tällaisissa tilanteissa on erityisen tärkeää. • Uuden teknologian ja toimintatapojen kokeilu ja ketterä kehittäminen: Sota Ukrainassa on osoittanut, kuinka nopeasti uutta tekniikkaa on kehitetty ja otettu käyttöön taistelukentällä. Uusien vaihtoehtoisten toimintatapojen tai teknologioiden keksiminen on tyypillistä kriisitilanteissa, mutta sitä olisi syytä opetella ja harjoittaa jo normaalioloissa. Viranomaisilla olisi hallittu kanava viestiä tarpeistaan ja alaan perehtynyt kohdeyleisö. • Uutta tai erityisosaamista edellyttävät tehtävät: Valmiusorganisaatio mahdollistaisi nopeasti ja ketterästi uusien erityisvalmiuksia vaativien yksiköiden muodostamisen ja kehittämisen. Tämä luonnollisesti edellyttää, että yhteiskunta turvaa henkilöiden työpaikan säilymisen heidän suorittaessaan maanpuolustuspalvelustaan. On esimerkiksi väitetty, että Ukrainassa puolet venäläisille aiheutetuista tappioista syntyy tällä tavalla syntyneistä ratkaisuista. Norjan kodinturvajoukkojen Heimevernetin toiminnassa korostetaan jäsenten monipuolisen siviiliosaamisen ja kokemuksen hyödyntämistä.. Esimerkkejä ovat droonien käyttö, niiden torjunta sekä viestiyhteyksien häirintä ja vaihtoehtojen kehitys. Puolustusvoimat ja siviiliviranomaiset voisivat hyödyntää vapaaehtoisia paikallisjoukkoja ja valmiusorganisaatiota uuden teknologian ja toimintamallien kehittämisessä, testaamisessa ja koekäytössä. Ketterä reagointi ja nopea ennakointi nopeasti muuttuvassa taistelukentässä Reserviläisten ja muiden kansalaisten osaaminen ja kekseliäisyys voivat hyödyttää puolustusvalmiutta ja kriisinsietokykyä monella tavalla. • Tarvittaessa itsenäinen taistelu tehtävätaktisin periaattein: Hyödyntämällä paikallistuntemusta sekä maastoon ja olosuhteisiin soveltuvaa varustusta paikallisjoukot kykenevät vihollisen kuluttamiseen, hidastamiseen ja jopa torjuntaan. SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 63 tulvissa, kadonneiden etsinnöissä ja liikenneonnettomuuksissa sekä suuronnettomuuksissa. Vapaaehtoisen valmiusorganisaation osaajien monialaisuus voisi tuoda uusia vaihtoehtoisia ratkaisumalleja. Ukrainan sota on jälleen osoittanut myös tämänkaltaisen tarpeen, katsotaanpa vaikka droonien ja meridroonien kehitystä, elektronista sodankäyntiä ja kybertoimintaa. . Koska joukot ovat taajaan harjoitelleita ja henkilöstö tuntee tehtävänsä, toiminta-alueensa ja toisensa, ne kykenevät tarvittaessa itsenäiseen toimintaan ilman yhteyksiä ylempiin johtoportaisiin. Tällaisia voisivat olla vaikkapa erilaisiin kehitysja kokeilutehtäviin keskittyvät alojensa huippuosaajista varta vasten muodostetut ryhmät. • Liikkuvat ja kovaa fyysistä kuntoa vaativat tehtävät: kuten partiotiedustelu, tarkka-ammunta ja sotilaspoliisitehtävät, joihin vaadittavat tiukat kuntoja osaamistestit läpäisseet reserviläiset voivat esimerkiksi Norjassa liittyä. • Joustava valmiuden kohottaminen: Koska paikallisjoukkojen henkilöstö koostuu sitoumuksen tehneistä reserviläisistä, joukko on erityisen joustavasti käytettävissä eri poikkeusolojen asteissa ennen täysimittaista liikekannallepanoa. Osa tai koko joukko voidaan käskeä harjoituksiin ja näin lisätä asteittain, tarvittaessa hyvinkin nopeasti, valmiustasoa. Kansalaisten siviilitoimissaan hankkima monipuolinen osaaminen sekä alueella saatavissa olevat tekniset ja muut resurssit tulevat näin hyötykäyttöön
Paikallisjoukkojen tärkeä suunnitteluperuste on paikallisiin olosuhteisiin vastaaminen. 64 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT • Harhautukset, valelaitteet ja salaaminen: Kyky harhauttaa vihollisen tulenkäyttöä on tärkeää, jotta sotilasjoukko kykenee aloittamaan taistelutehtävät ilman, että joutuu vastustajan tulen alle. On tärkeää, ettei parhaiten varustettuja operatiivisia joukkoja ja kevyemmin ja osin vanhemman varustuksen paikallisjoukkoja nähdä kilpailemassa samoista rajallisista resursseista. Pienen maan on hyödynnettävä yhteiset resurssinsa tehokkaasti. • Resurssien vapauttaminen operatiivisiin joukkoihin. • Paikallisten olosuhteiden tunteminen, hyödyntäminen ja vapaaehtoispohjalta tarvittavan monipuolisen osaamisen kokoaminen aina tilanteen ja tehtävän mukaisesti. Molempia tarvitaan puolustuksessa. Suomen sodan ajan joukoista 97 % koostuu joka tapauksessa reserviläisistä, ja kun tämä joukko tietää tehtävänsä ja on niihin ennalta valmentautunut, niin se muodostaa vahvan kynnystekijän hyökkääjälle. Vain eri kyvykkyydet yhdistävällä toimintatavalla on mahdollista vastata uskottavasti nykyaikaiseen kriisiin ja sotaan, jossa toimintaa on koko ajan vaikeampi jakaa sotilaalliseen ja ei-sotilaalliseen. Koska olosuhteet voivat erota huomattavasti tiiviistä asutuskeskuksista haja-asutusalueille PU O LU ST U SV O IM AT. Huonosti hoidettuna tällaisen mallin riskejä ovat: • Jäykkyys, joukot ovat ”yhdestä puusta”. • Kansalaisten osaamisen, resurssien ja vapaaehtoisen energian tehokas hyödyntäminen, myös joukkoistamisen periaattein. Uskottava harhauttaminen edellyttää siihen koulutettuja joukkoja, joiden ei tarvitse osallistua varsinaisiin taistelutehtäviin. Hallittu joukkoistaminen voi tarjota ennennäkemättömiä etuja tilannekuvaan, uusien ratkaisujen ideointiin ja resurssointiin. Operatiivisten joukkojen perustamisen tukemiseen liittyvät tehtävät soveltuvat paikallisjoukoille, kuten liikekannallepanon ja varustamiseen tarvittavien varastojen hajauttamisen suojaus. Nopeasti toimintavalmiit ja itsenäiseen toimintaan kykenevät paikallisjoukot mahdollistavat puolustusvalmistelujen ja taisteluiden aloittamisen nopeasti, mikä antaa aikaa pääjoukkojen perustamiseen. Siviiliyhteiskunnan valmius on vähintään yhtä tärkeä tekijä yhteiskunnan kriisinkestokyvyssä, sillä ilman yhteiskunnan kriittisten toimintojen jatkuvuutta ei sotilaallinen puolustustaistelu myöskään onnistu. Kansalaisten vapaaehtoisuuden hyödyntäminen on kustannustehokas tapa parantaa sekä sotilaallista valmiutta että laajempaa yhteiskunnan kriisinsietokykyä. Tällainen toiminta sopisi erinomaisen hyvin vapaaehtoiselle joukolle. Hyödyt ja riskit Vapaaehtoisesti sitoutuvien paikallisjoukkojen ja niiden kanssa tiiviissä yhteydessä toimivien siviiliyksiköiden hyötyjä ovat: • Soveltuminen kokonaisturvallisuuden konseptiin. Paikallisjoukot voivat kokeneiden ja osaavien reserviläisten johdolla olla erittäin tehokas ja kekseliäs puolustuksen voimavara. Suomella on korkeatasoista osaamista harhauttamisessa, johon kuuluvat kotimaiset valelaitteet. • Kustannustehokkuus. Pitkälti vapaaehtoisesti sitoutuvien reserviläisten hoidossa ja vastuulla tehokkaasti toimiva järjestelmä vapauttaa operatiiviset joukot vaativimpiin tehtäviin
SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 65 M AT TI S W EN N EM O / FO RS VA RE T Vapaaehtoisen sitoutumisen hyödyt
Tämän vuoksi paikallisjoukkojen muodostamisessa, koulutuksessa ja toiminnassa on huomioitava modulaarisuus ja mahdollisimman suuri joustavuus. Puolustusvoimiin kuuluvien paikallisjoukkojen pataljoonan komentajina olisi tärkeää olla ammattiupseeri aina kun mahPaikallispuolustuksen ja nopean valmiuden merkitys on entisestään korostunut sodan kuvan muutoksen myötä. Joukon varustus ja aseet voidaan perustamisen yhteydessä myös tuoda joukon luokse. • Vastuut ovat epäselviä organisaation ja eri viranomaisten välillä. Perustamista nopeuttaa henkilökohtaisen varustuksen säilytys henkilöstön kotona. Paikallisjoukkojen kanssa tiiviissä yhteistoiminnassa toimivien siviiliyhteiskunnan valmiutta tukevien osien tulee sopia toiminnasta muiden viranomaisten kanssa. Upseerien valinnassa erityisen tärkeä tekijä on yhteistoimintakyky ja halu toimia reserviläisten kanssa. vaativa joukkojen koulutus) myös niiden johtamaa. Sitoutuminen toimintaan on vapaaehtoista, mutta sitoumuksen jälkeen henkilön on noudatettava sääntöjä ja ohjeita sekä osallistuttava vähintään vuosittaiSU N N IV A SK A RS VÅ G / FO RS VA RE T. Tämän riskin hallinta edellyttää, että sotilasaseita tai muita joukon varusteita ei säilytetä henkilöstön kotona vaan mahdollisimman lähellä olevan Puolustusvoimien (tai muun viranomaisen) vartioidussa varastossa, josta joukon perustaminen voidaan hoitaa tarvittaessa nopeasti. Toiminnan on tarjottava mielekkäitä oppimispolkuja ja toiminnallisia harjoituksia sekä johtajille että miehistön jäsenille. Toiminnan organisoinnin keskeisiä periaatteita Toiminnan organisoinnissa on tärkeää noudattaa seuraavia keskeisiä periaatteita: • Vapaaehtoinen sitoutuminen. • Aseiden säilytys ja käyttö eivät täytä turvallisuusvaatimuksia. • Johtajat ja kouluttajat eivät ole riittävän ammattitaitoisia, jolloin huonot kokemukset voivat johtaa henkilöstön alhaiseen motivaatioon ja sitoutumiseen. dollista. Tämä varmistaisi tarvittavan osaamisen, viranomaisvalvonnan, vastuusuhteiden selkeyden sekä riittävän ajallisen panostuksen toiminnan kehittämiseen ja johtamiseen. 66 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT ja Lapin ja Kainuun suuriin erämaihin, myös joukkojen tulee kyetä vastaamaan hyvin erilaisiin uhkiin ja tilanteisiin. Organisaation on oltava Puolustusvoimien osa, ja joukon harjoittelun, ammunnan ja operatiivisen toiminnan on tapahduttava virkavastuulla. Tämän riskin hallinta edellyttää, että koulutus on Puolustusvoimien ja muiden viranomaisten hyväksymää ja valvomaa ja tarvittaessa (esim. Koulutuksen on oltava vaativaa ja nousujohteista, jotta se kannustaa pitkäjänteiseen sitoutumiseen. Aseita joutuu pahimmassa tapauksessa varkaiden tai mieleltään järkkyneiden käsiin
Siksi myös osallistujien tulee olla alueelta ja täten nopeassa valmiudessa. Toinen vaihtoehto on organisoida paikallisjoukot omaksi puolustushaaraksi, jolloin yhteydet myös Merija Ilmavoimiin voi olla helpompi järjestää. Etelä-Karjalan maakuntakomppanian reserviläinen kertausharjoituksessa Taipalsaaren harjoitusalueella vuonna 2018. • Joustavuus velvollisuuden suorittamisessa. • Puolustusvoimien johtama. Koska toiminnan ytimessä ovat paikallisjoukot, olisi luontevaa, että toiminnasta vastaa Maavoimat. . Jotta vastuut ja oikeudet olisi mahdollista selkeästi määritellä, toiminnan johtajaja kouluttajatehtävissä olevien olisi tärkeä toimia väliaikaisesti virkavastuulla tehtäviä hoitaessaan. Paikallispuolustuksen ja nopean valmiuden merkitys on entisestään korostunut sodan kuvan muutoksen myötä. On tärkeää, että myös siviiliviranomaiset voisivat hyötyä valmiusorganisaatiosta. Ketterä kanava joukkoistamisen hyödyntämiselle viranomaisten ja kansalaisten välillä tarjoaa ihmisille mahdollisuuden osallistua yhteiskunnan kriisinkestokyvyn parantamiseen ja löytää itselle mielekäs keino osallistua kokonaismaanpuolustukseen. • Alueellisten olosuhteiden hyödyntäminen. Paikallisen maaston ja toiminta-alueen, kriittisten kohteiden ja toimijoiden tuntemus on keskeinen lähtökohta. Viranomaisten on voitava luottaa siihen, että joukko on tarvittaessa käytettävissä. Koska mukana olijoiden päätyö on muualla, joustavuus on tarpeen sen suhteen, milloin henkilö tarvittavan koulutuksen ja harjoittelun suorittaa. 67 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT sen harjoittelun ja koulutuksen vähimmäismäärään. PU O LU ST U SV O IM AT. • Palveluksessa virkavastuulla ja -mandaatilla. Työsuhteen jatkuvuus tulee taata säädöksin. • Kanava myös asevelvollisuutta suorittamattomille. Koska toiminnan ytimessä ovat paikallisjoukot (maakuntajoukot), olisi luontevaa, että toiminnasta vastaa Maavoimat. • Myös muihin kuin sotilaallisiin toimiin kykenevä joukko. Tämä lisäisi kansalaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja siten parantaisi kansakunnan henkistä kriisinsietokykyä. Yhteenveto Vapaaehtoisen sitoumuksen pohjalta kootut ja säännöllisesti harjoittelevat paikallisjoukot sekä niiden kanssa kiinteässä yhteistoiminnassa olevat siviilitoimijat voivat tukea merkittävällä tavalla Suomen kokonaisturvallisuutta
Hallitusohjelman linjaukset ovat erittäin hyvin linjassa muiden Pohjoismaiden kodinturvajoukkojen periaatteiden kanssa, ja niiden pohjalta on hyvä jatkaa pohdintaa, kuinka Suomen puolustusta voidaan entisestään vahvistaa. Paikallisjoukot muodostuvat paikallispataljoonista, joiden vastuualue on pääsääntöisesti yksi maakunta. Jos onnistuisimme tässä haasteessa, siitä olisi useita hyötyjä Suomen puolustukselle. Suomessakin paikallisjoukot kattavat koko maan ja joukkojen sodan ajan tehtäviin kuuluu strategisten kohteiden suojaaminen, alueen valvonta ja vihollisten erikoisjoukkoja vastaan toimiminen. Esimerkiksi osa sotilaspoliiseista koulutetaan varusmiespalveluksen aikana suoraan paikallisjoukkoihin. Puolustusvoimien mukaan maakuntakomppanioihin valitaan henkilöitä, jotka ovat antaneet Puolustusvoimille sitoumuksen vapaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 28 §:n mukaisesti. Paikallisjoukkoihin sijoitetaan toiminta-alueen hyvin tuntevia reserviläisiä alueellisista ja operatiivisista joukoista. PA SI LI N D RO O S. Pohjoismaita selvästi pienemmässä Virossa Kaitseliitin vahvuus on 16 000. Yhteistoiminnan harjoittelu siviiliviranomaisten kanssa poikkeustilanteita ja virka-apua varten lisää yhteiskunnan Miten me voisimme tehdä tämän. Paikallisjoukkomme Puolustusvoimien paikallisjoukot vastaavat tehtäviltään ja käyttöidealtaan pitkälti Pohjoismaiden kodinturvajoukkoja. Kuinka voisimme lisätä maakuntajoukkojen eli vapaaehtoisesti harjoittelevien reserviläisten osuutta paikallisjoukoista ja muodostaa niistä Suomen todelliset kodinturvajoukot. Pataljoonissa on useita komppanioita, näiden joukossa myös maakuntakomppanioita. Vapaaehtoisista reserviläisistä muodostetut maakuntakomppaniat tulivat osaksi paikallispuolustusta yli 15 vuotta sitten, mutta niiden määrä ei ole juurikaan kasvanut. Tavoitteeksi on asetettu parantaa maanpuolustuksen kanssa yhteistyössä toimivien kolmannen sektorin yhdistysten ja järjestöjen koordinaatiota ja luoda mahdollisuus heidän kouluttamiensa henkilöiden rekisteröintiin, jotta nämä olisivat tavoitettavissa tarvittaessa. Lisäksi halutaan selvittää sotilaskäyttöön soveltuvien varusteiden, tarvikkeiden ja aseiden verovähennysoikeuden luomista siltä osin kuin ne soveltuvat kriisiajan käyttöön ja ovat yhteensopivia Puolustusvoimien tai MPK:n järjestämän maanpuolustuskoulutuksen vaatimusten kanssa. Säännöllinen sodan ajan joukkona harjoittelu ja kouluttautuminen lisää puolustusvalmiutta. Vertailu muiden Pohjoismaiden kodinturvajoukkoihin on silmiä avaava: Ruotsin Hemvärnetissä on 23 000 sotilasta, Tanskan Hjemmevaernetin vahvuus on 13 000 aktiivista vapaaehtoista ja lisäksi 30 000 sotilaan reservi, ja Norjan Heimevernetissä on 40 000 jäsentä. Maakuntakomppaniat ovat hyvin lähellä kodinturvajoukkojen ideaa vapaaehtoisesta sitoutumisesta säännölliseen harjoitteluun, ja ne tarjoavat koulutusta halukkaille reserviläisille. Rauhan aikana maakuntakomppanioita voidaan hyödyntää Puolustusvoimien virka-aputehtävissä ja muissa puolustusvalmiutta tehostavissa tehtävissä. Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa 20.6.2023 todetaan (luku 8.2): ”Hallitus parantaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimintaedellytyksiä ja selvittää siihen liittyen vapaaehtoisten alueellisten ja paikallisten joukkojen sekä muiden kokonaisturvallisuuden toimijoiden roolia ja asemaa.” . RISTO PENTTINEN, KTM, MAJURI RES. Puolustusvoimien verkkosivuilla vahvuudeksi kerrotaan noin 5 000 sotilasta. Maakuntakomppaniat puolustavat sodan aikana tiettyä maantieteellistä aluetta osana paikallisjoukkoja. Erot ovat erityisen merkittäviä, kun otamme huomioon maiden sodan ajan joukkojen vahvuudet ja varusmieskoulutuksen määrät. 68 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT P uolustusselonteossa käsitellään myös Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) kehittyvä asema, tehtävät, tavoitteet ja resurssit
SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 69
Vähimmäissitoumuksen lisäksi halukkaille tulisi tarjota mahdollisuus tiiviimpään ja päämäärätietoiseen harjoitteluun – kuten insats-yksiköillä Pohjoismaissa. Tämä on toki monivivahteinen kysymys ja ansaitsee kokonaan oman analyysinsä. Samalla järjestelmä tulisi pitää yksinkertaisena, jottei osallistujan tarvitse arvuutella, mihin kyseinen kurssi valmentaa ja onko sen sisältö Puolustusvoimien hyväksymä. Jotta maakuntajoukkojen toiminnalla olisi todella merkittävä puolustusta vahvistava rooli, tulisi tavoitteeksi asettaa 50 000–75 000 reserviläistä, jotka olisivat sitoutuneet vapaaehtoiseen vuosittaiseen harjoitteluun. Kuten edellä on kuvattu, kaikkien Pohjoismaiden ja Viron kodinturvaorganisaatioilla on omat koulutuskeskuksensa. Koulutusjärjestelmän osissa – kursseissa – tulisi luonnollisesti jatkossakin hyödyntää Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen parhaita koulutuksia ja osaamista. 2. Olennaista on, että joukko harjoittelee säännöllisesti omaa sodan ajan tehtäväänsä nimenomaan sodan ajan joukkona ja oikeilla alueilla. Kokonaisuuden tehokkuuden ja selkeyden kannalta olisi jopa perusteltua harkita myös Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen yhdistämistä osaksi paikallisjoukkojen organisaatiota Puolustusvoimien suoraan alaisuuteen. Sotilasjoukkona harjoittelu ja koulutus ovat toisiaan tukeva kokonaisuus, ja niiden erottaminen toisistaan voi olla joskus vaikeaa. Vuosittaisen minimitason tulisi olla riittävä ylläpitämään joukon valmiutta, mutta samalla vaatimustason tulisi olla realistinen, jotta valtaosa sijoitetuista sotilaista voisi siihen myös sitoutua. Pohjoismaisten esimerkkien mukaisesti olisi hyvä olla useita sitoutumisen tasoja. Ehkäpä kaikkein tärkein vaikutus on tämänkaltaisen toiminnan lähettämä signaali ja konkreettinen osoitus suomalaisten halusta puolustaa maatamme kaikissa tilanteissa. Puolustusvoimien on tärkeää ottaa johtava rooli, jotta koulutusjärjestelmä saataisiin yhdenmukaiseksi ja Puolustusvoimien vaatimuksia vastaavaksi. Noin 5 000 sotilaan sitoutuminen paikallisjoukkojen vapaaehtoiseen harjoitteluun on hyvä alku, mutta vertailussa verrokkimaihimme se on pettymys, erityisesti koska maakuntakomppanioita on ollut olemassa jo yli 15 vuotta. Lisäksi olisi hyvä hyödyntää heidän siviilielämässä syntynyttä osaamistaan. Oman kotiseudun puolustus lisää alueellisen puolustuksen kykyä ja uskottavuutta sekä Puolustusvoimien näkyvyyttä paikkakunnilla, joilla ei ole varuskuntia. Reserviläisten vapaaehtoisen energian entistäkin parempi hyödyntäminen on kustannustehokas tapa lisätä valmiutta. Jotta reserviläisiä saadaan houkuteltua mukaan toimintaan, koulutuksen tulisi mahdollistaa eteneminen haastavampiin tehtäviin joko johtajina tai asiantuntijoina. Asetetaan kunnianhimoinen tavoite Jos haluamme saavuttaa jotain merkittävää, on hyödyllistä asettaa kunnianhimoinen tavoite, jonka toteutuessa puolustuksemme tilanne olisi selvästi parempi. MPK:n kouluttajat muodostavat jo tänä päivänä merkittävän voimavaran reserviläisten koulutuksessa. Maanpuolustusjärjestöjen jäsenyys ei jatkossakaan voi olla vaatimuksena koulutukseen osallistumiseen. 70 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT kokonaisturvallisuutta. Esimerkiksi koulutusmetodien kehittyminen, kyberja tietoturvallisuus sekä ihmisten johtamisen uudet opit ovat varmasti hedelmällisiä aiheita, joihin siviilielämän kokemukset antavat hyvää pohjaa, kun niitä sovelletaan sotilasorganisaatioon. Kuvassa seuraavalla sivulla on pohjoismaisten mallien inspiroima esimerkki sitoutumisen asteista keskustelun pohjaksi. Seuraavassa esitän ajatusten ja keskustelun sytykkeeksi seitsemän kohdan toimintaohjelman. Paikalliset olosuhteet hyvin tuntevat joukot ovat nopeassa valmiudessa, ja niillä olisi tarkoituksenmukainen varustus valmiina kotona ja lähellä olevissa varastoissa. Se mahdollistaisi joukon perustamisen, ampumisharjoituksen ja toiminnan harjoittelun, aiheet vaihtuisivat vuosittain. 1. Luodaan puitteet säännölliselle ja nousujohteiselle harjoittelulle Pelkästään sotilaiden määrä ei tietenkään luo puolustuskykyä, vaan tarvitsemme osaavan joukon. Myös erityisesti virka-aputehtävistä kiinnostuneet henkilöt voisivat tehdä tähän liittyvän sitoumuksen. Laadukas ja nousujohteinen koulutusjärjestelmä on edellytys osaamisen kehittymiselle sekä turvalliselle ja tehokkaalle toiminnalle. Esimerkiksi yksi tai kaksi viikonloppua (2–4 vuorokautta) voisi olla sopiva vähimmäisvaatimus. Suomen maanpuolustustahdon ja varusmieskoulutuksen vuoksi maamme rekrytointipotentiaali on perustellusti naapureitamme suurempi. ReserviPA SI LI N D RO O S
SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 71 Paikallisjoukkoon sitoutuvan reserviläisen * sitoutumisen asteet – Esimerkki * Sitoutuminen tavallisen asevelvollisuuden velvoitteiden lisäksi
Maavoimien osa. Yhteydet Merivoimien ja Ilmavoimien KT-tyyppisiin joukkoihin vaativat erityisjärjestelyjä. Ei sovellu Suomen puolustuksen johtosuhteisiin. Mahdollisuus omaleimaiseen toimintatapaan ja alueellisen puolustuksen kehittämiseen. Erityisen vahva yhteiskunnallinen kytkentä ministeriön kautta. Helpoin, nykyinen Suomen malli. PA SI LI N D RO O S. Yhteydet Merivoimien ja Ilmavoimien joukkoihin vaativat erityisjärjestelyjä. Kodinturvajoukot oma organisaatio, jossa koko henkilöstö sitoutuu harjoittelemaan lisää. Hajauttaisi sodan ajan joukot ”kahteen raportointiin”. Kukin johtoporras kokee asian omakseen, koska ”omia joukkoja”. Toiminnan ja tunnettuuden kehittäminen hankalaa ilman yhtä vastuullista johtoa. Yhteys Puolustusvoimiin voi muodostua epäselväksi. Kodinturvajoukoilla ei omaa johtoa, vaan ne on alistettu eri joukoille. Selkeä oma asema. Yhteistoiminta operatiivisiin ja muihin alueellisiin joukkoihin luonteva järjestää osana Maavoimia. Kuinka omaleimaiset paikallisjoukot tulisi integroida Puolustusvoimiin. Selkeä tehtävä. Tiettyjä yhteisiä toimintaperiaatteita. Raportoi puolustusministeriölle. Heikkoudet Yhteydet operatiivisiin joukkoihin varmistettava. Riski, että sitoutuneiden sotilaiden määrä jää pieneksi ja hyöty puolustukselle marginaaliseksi. Selkeä asema osana Maavoimia, alueellisen puolustuksen kärkijoukkoina. Kodinturvajoukot oma organisaatio, jossa koko henkilöstö sitoutuu harjoittelemaan lisää. Vahvuudet Vahvin asema, ei riskiä jäädä marginaaliin. 72 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT Vaihtoehdot Oma puolustushaara (vastuuna alueellinen puolustus) Oma organisaatio, alistettu Maavoimille Oma organisaatio, puolustusministeriön alaisuudessa Hajautetut joukot – yhteiset toimintaperiaatteet Esimerkkejä Norjan Heimevernet Ruotsin Hemvärnet Tanskan Hjemmeværnet ja Viron Kaitseliit Suomen maakuntajoukot Lyhyt kuvaus Osa puolustushaaran joukoista sitoutuisi harjoittelemaan lisää vapaaehtoisesti, osa vain asevelvollisuuden pohjalta
Suomen puolustuksen johtosuhteissa Puolustusvoimain komentaja vastaa suoraan tasavallan presidentille, joten ei olisi luontevaa alistaa mitään sodan ajan joukkoja puolustusministeriölle. Jos paikallisjoukoista muodostettaisiin tämänkaltainen organisaatio, ei tietenkään olisi realistista saada läheskään koko joukkojen vahvuutta maakuntajoukkojen ja kodinturvajoukkojen tyyppisesti sitoutumaan säännölliseen harjoitteluun ja yhteydenpitoon. Ne kuuluvat kunkin johtoportaan paikallisiin joukkoihin, mutta niille ei kuitenkaan ole luotu kovin vahvaa omaleimaista identiteettiä, eikä niitä tunneta laajalti. Paikallisjoukot ja sen osana maakuntajoukot ovat monella tapaa hyvä pohja, jota kehittämällä voimme luoda entistä vahvemman paikallisja alueelliseen puolustukseen keskittyvän organisaation. Nykyisiä maakuntajoukkoja voi kuvata hajautetuiksi joukoiksi, jotka toimivat yhteisin toimintaperiaattein mutta ilman yhteistä johtoa. SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 73 läisten urapolkuja kehitettäessä muiden maiden järjestelmistä voisi varmasti ottaa oppia. Olisi hyödyksi, että paikallisjoukkojen pohjalle muodostetulla organisaatiolla olisi omat määrärahansa, korvamerkityt varusteensa ja tarvittaessa harjoituksiin osoitetut alueet ja ampumaradat, mikäli lähellä ei ole Puolustusvoimien muita harjoitusalueita. Tavoitteeseen olisi edettävä vaiheittain kasvattamalla sitoumuksen vapaaehtoisesti allekirjoittaneiden osuutta. Maakuntajoukkojen tunnettuuteen ja markkinointiin on panostettava, jotta rekrytointi onnistuu. Varteenotettava vaihtoehto olisi muodostaa Suomen paikallisjoukoista leimallisesti reserviläisten vahvaan sitoutumiseen pohjautuva organisaatio, jota johdettaisiin omana organisaationaan ainakin rauhan aikana. Se ei saa hautautua turhan byrokraattisuuden alle. Suuri osa harjoittelusta tulisi tapahtua joukkokokoonpanoissa, mutta myös aihekohtaisia kursseja ja johtamiskoulutusta olisi tarjolla reserviläisen osaamisen kehittämiseen ja urapolulla etenemiseen. Vaihtoehtoja on ainakin kolme: oma puolustushaara (kuten Norjan Heimevernet), maavoimille alistettu organisaatio (Ruotsin Hemvärnet) tai puolustusministeriön alaisuuteen hallinnollisesti kuuluva organisaatio (Tanskan Hjemmeværnet ja Viron Kaitseliit). Vastuun tulisi olla keskitetysti maakuntajoukkojen organisaation käsissä, vaikka vapaaehtoisten viestinnän ja rekrytoinnin ammattilaisten osaamista uusimmista keinoista ja työkaluista onkin syytä hyödyntää. Muodostetaan paikallisjoukoista omaleimainen organisaatio Pohjoismaiden kodinturvajoukoilla ja Kaitseliitilla on vahva oma identiteetti ja tunnettuus sekä omat erityispiirteensä organisaatioina, ja ne yhdistävät menestyksekkäästi joukkojen kahtalaisen luonteen: vapaaehtoisuuden ja viranomaistehtävät. Kuinka Pohjoismaiden tai Viron kodinturvajoukkojen kaltainen omaleimaisuus ja itsenäinen toiminta tietyissä puitteissa olisi mahdollista järjestää. Vasemmalla sivulla taulukossa on verrattu näitä vaihtoehtoja. Sodan tai muun kriisin aikana yksiköitä olisi totta kai mahdollista alistaa muille johtoportaille tarpeen mukaan. Tavoitteena olisi saada mahdollisimman suuri osuus paikallisjoukkojen henkilöstöstä sitoutumaan osaamisensa ja valmiutensa kehittämiseen säännöllisen ja pitkäjänteisen harjoittelun kautta. Vaihtoehdoiksi jäävät silloin käytännössä joko oman puolustushaaran muodostaminen paikallisjoukoista tai paikallisjoukkojen jatkaminen Maavoimien osana mutta selkeämmin omaleimaisena organisaationa. On tärkeää saavuttaa nimenomaan nuorten reserviläisten kiinnostus, myös heidän, jotka eivät ole välttämättä perinteisten maanpuolustusjärjestöjen jäseniä tai niistä kiinnostuneita. Suomessa on syytä pyrkiä vastaavaan, jotta varmistamme vapaaehtoistoiminnan oikean vireen säilymisen. Aktiivisella sijoittamisella olisi mahdollista lisätä sitoutumisen astetta paiVapaaehtoisten paikallisjoukkojen rekrytointivaihtoehdot. 3
Maavoimien muutama vuosi sitten uudistettu taistelutapa soveltuu erinomaisesti reserviläisvetoisiin paikallisjoukkoihin, joissa joukkojen ja reserviläisjohtajien itsenäiset tehtävät ja osaamisen hyödyntäminen tehtävätaktiikan mukaisesti on keskeinen toimintatapa. Oma kysymyksensä on, aiheuttaako sota Ukrainassa syyn kasvattaa Puolustusvoimien sodan ajan vahvuutta. 5. Hyödynnetään ja aktivoidaan sijoittamaton reservi Taistelut Ukrainassa ovat valitettavasti osoittaneet, että nykyaikaisessa sodassa syntyy suuria tappioita. Moni reserviläinen pettyi, kun heidän sijoituksensa purkautui sodan ajan joukkojen vahvuuksien pienennyksen myötä. Suomi tarvitsee siis laajan reservin paitsi suunniteltujen sodan ajan joukkojen muodostamiseksi myös kärsittyjen tappioiden korvaamiseksi. Paikallispuolustus tarjoaa sijoittamattomille reserviläisille useita mahdollisuuksia. Voisimme myös lisätä tuplasijoitusten määrää joukoissa, eli nyt tarkentamattomassa varalisässä olevia henkilöitä voitaisiin suoraan sijoittaa paikallisjoukkoon ylimääräisinä. 4. Näin hyödyntäisimme reserviläisten maanpuolustustahtoa konkreettisesti joukkojen taistelukestävyyden parantamiseen. Tämän ansiosta Suomessa sotilaskoulutuksen saaneita reserviläisiä on noin 870 000. Varusmiespalveluksen suorittaa edelleen suuri osa miespuolisesta väestöstä ja yli 1 000 vapaaehtoista naista vuosittain. Mahdollistetaan paikallisjoukkoihin sijoitus jo varusmiespalvelun aikana Paikallisjoukkojen asemaa vahvistaisi lisäksi malli, jossa jo varusmiespalveluksen aikana osalle varusmiehistä annettaisiin koulutus ja sijoitus nimenomaan paikallistai alueellisiin joukkoihin. Mikäli Ukrainan oppien analyysi päätyisi tämänkaltaiseen johtopäätökseen, voitaisiin muodostaa kokonaan uusia paikallisjoukkoja halukkaista reserviläisistä ja kasvattaa näin sodan ajan joukkojen määrää. Valtaosalla reserviläisiä ei kuitenkaan ole sijoitusta sodan ajan joukoissa, mikä ei lisää motivaatiota ylläpitää osaamista koulutuksen ja harjoittelun kautta. Sitä kautta he harjoittelisivat joukon mukana ja olisivat sodan sattuessa valmiimpia astumaan mahdollisesti loukkaantuneiden tai kaatuneiden toveriensa tehtäviin. Joukkotuotantomallia hyödynnettäisiin tuottamalla valmiita paikallisjoukkoja. Norjan mallin mukaisesti varusmiespalvelus voisi jakautua osalle varusmiehistä nykyistä lyhyempään peruskoulutusjaksoon ja vuosittaisiin harjoituksiin useiden vuosien ajalle jaksotettuina. Edellisen sivun kuvassa on esitetty paikallisjoukkoihin rekrytoinnin vaihtoehdot. Varmistetaan viranomaisvastuun ja vapaaehtoisen energian toimiva liitto Tässä kuvatun kaltaisten paikallisjoukkojen toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen mutta viranomaisten ja nimenomaan Puolustusvoimien johdolla ja ohjauksessa. 74 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT kallisissa pataljoonissa ja komppanioissa ja luoda yksiköitä, joista valtaosa toimii vapaaehtoisen sitoumuksen periaattein. Vapaaehtoinen sitoutuminen täytyy ottaa vakavasti, ja reserviläisen on ymmärrettävä, että se edellyttää velvollisuuksiin sitoutumista, esimerVapaaehtoiset paikallisjoukot täydentävät ja vahvistavat asevelvollisuutta reserviläisuran kaikissa vaiheissa. Tämä varmasti lisäisi halukkuutta sitoutua oman maakunnan puolustuksen tehtäviin ja tuottaisi tiiviitä sotilasjoukkoja, joille olisi luontevaa jatkaa yhteistä toimintaa varusmiespalveluksen jälkeen. Osa heistä voitaisiin halukkuuden perusteella sijoittaa paikallisjoukkoihin, jos niissä sillä hetkellä olevat henkilöt eivät ole halukkaita sitoutumaan säännölliseen harjoitteluun. Osalle joukoista voi myös olla riittävä parannus, että reservin johtajat ja keskeisiin tehtäviin sijoitetut sotilaat sitoutuvat harjoitteluun, vaikka suurin osa kokoonpanosta ei näin tekisikään. 6
Muiden Pohjoismaiden kodinturvajoukoille on vuosien mittaan luotu monenlaisia vaikuttamismahdollisuuksia ja -näyttämöitä. Esimerkiksi kotiseutuharjoituksissa on hyödyllistä harjoitella yhteistoimintaa erilaisissa valmiustilanteissa ja poikkeusoloissa. Ammattisotilaat johtavat ja ohjaavat toimintaa, mutta heidän lukumääränsä ei voi olla kovin suuri, jotta toiminnan kustannustehokkuus säilyy. Tästäkin malleja ja kokemuksia on löydettävissä muista Pohjoismaista. Kaikkein tärkein voimavara on vapaaehtoisesti sitoutuneiden reserviläisten muodostama henkilöstö ja heidän motivaationsa.. Sotilaallisia joukkoja tukevissa monipuolisissa tehtävissä toimivat osaajat vahvistaisivat tätä signaalia edelleen. Kytketään paikalliset viranomaiset ja muut vapaaehtoiset toimijat yhteistoimintaan Paikallisjoukkojen vapaaehtoinen harjoittelu tukee paikallisten viranomaisten toimintaa. Siksi kaikki keinot puolustuksen järjestämiseksi mahdollisimman kustannustehokkaasti olisi ennakkoluulottomasti käytävä läpi. Kaikkein tärkein voimavara on vapaaehtoisesti sitoutuneiden reserviläisten muodostama henkilöstö ja heidän motivaationsa. Lisäksi paikallinen toiminta antaa halukkaille mahdollisuuden mielekkäisiin maanpuolustustehtäviin sekä rauhan ajan järjestelyissä että sijoitettuina mahdollisiin paikallisiin kriisiajan organisaatioihin. SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 75 kiksi suostumista tiettyihin vuosittaisiin harjoitusmääriin ja osallistumista virkaaputehtäviin. Suomen julkinen talous on suurissa vaikeuksissa. Suomen järjestelmä perustuu joka tapauksessa suuren reservin käyttöön, joten reserviläisten osaaminen ja motivaatio ovat tarkasti seurattuja puolustuksemme mittareita. Mahdollisuus vaikuttaa asioihin on tärkeä motivaatiotekijä nimenomaan ei-sotilaallisissa asioissa. Toiminta luonnolSotilasjoukon lisäksi paikallisjoukkojen toiminta yhdistää paikallisia viranomaisia ja vapaaehtoisia toimijoita lisesti painottuu viikonloppuihin ja iltoihin, mikä olisi otettava huomioon myös kantahenkilökunnan työsopimuksissa. Sitoumuksista on tärkeää pitää kiinni, koska niistä syntyy joukkojen valmius ja viime kädessä myös organisaation uskottavuus. Esimerkiksi 75 000 taistelijan vahvuisten paikallisjoukkojen vapaaehtoinen harjoittelu vuosittain tiukan kurinalaisesti ja reserviläisten työja elämänkokemuksen tuomalla rennolla otteella höystettynä olisi vahva osoitus maanpuolustustahdostamme. Kantahenkilökunnan tehtäviin on hyvä valita sotilaita, joiden motivaatio ja yhteistoimintakyky soveltuvat nimenomaan vapaaehtoisten reserviläisten kanssa toimimiseen. On syytä myös selvittää, kuinka reserviläisten harjoitusten aikainen virkavastuu ja esimerkiksi koulutuksin suoritettavat ammuttamisluvat voisivat edesauttaa toimintaa ja sen kustannustehokkuutta, esimerkiksi ammuntojen järjestämistä. Vapaaehtoisille reserviläisjohtajille, kouluttajille ja muille sitoutuneille on tärkeää antaa vastuuta ja motivoivia tehtäviä. Luottamus vapaaehtoisiin on tärkeää. Puolustuskyvystämme emme voi kuitenkaan tinkiä. 7
76 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT Si vis pacem, para bellum. Tunnetuin hajautetuista järjestelmistä lienee Sveitsin malli, jossa maanpuolustuksen ampuma-aseet ovat kotisäily. Mutta miten sotaan pitää rauhan oloissa valmistautua, sitä Vegetius ei kerro. TEKSTI: REIMA PENSALA, KUVAT: PASI LINDROOS Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan Si vis pacem, para bellum. En lähde tässä artikkelissa tutkimaan Euroopan ulkopuolisia, Yhdysvaltojen perustuslain muovaamia ihmisoikeusnäkökulmia, vaan pitäydyn EU:n jäsenvaltioiden ja ennen kaikkea Suomen vapaaehtoisen maanpuolustuksen ampuma-aseiden säilytyksessä. Nuo kuuluisat sanat mainitaan suuren roomalainen sotapäällikkö Publius Flavius Vegetius Renatuksen kirjoittamiksi. Maanpuolustuksen sotilasaseistusta säilytetään Euroopan valtioissa joko hajautetusti ja keskitetysti. A seet ja niiden säilyttäminen maanpuolustusta varten on sotaan valmistautumista. Erityisesti kun puhutaan Suomen kodinturvasta, niin lähes jokaisella näyttää olevan vahva mielipide aseiden säilytysasiaan. Venäjän hyökkäys Ukrainaan nostaa aiheesta voimakkaita tunteita. Tunnetuin käsitysten jakaja lienee näkemys ampuma-aseiden roolista yleensä tai merkityksestä sekä vaikutuksesta turvallisuuteen – yksilön ja yhteisön näkökulmasta
SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 77
Lainsäädännön jaosta ”kruunun” ja ”muiden” eli siviilien ampuma-aseisiin seuraa erittäin merkittävä jakolinja: velvollisuus ampuma-aseen ja patruunoiden käyttöturvallisuustarkastukseen. Väärinkäytön torjumiseksi sotilaalliseen käyttöön tarkoitettujen patruunoiden kotisäilytyksestä on yleensä luovuttu. Lieveilmiöiden, anastusten ja väärinkäytösten seurauksena asesäilytyksen järjestelyjä on jouduttu arvioimaan uudelleen. Perusteena ehdotukselle on ollut se, että ratkaisulla edistettäisiin reserviläisten ampumataidon ylläpitämistä ja parannettaisiin joukkojen valmiutta kriisitilanteessa. Erityisesti AR-tyyppiset kiväärit ovat tunnetusti toiminnallisten ampumalajien harrastajien suosiossa. Eräänä kannusteena on ollut Puolustusvoimien uuden AR15-tyyppisen M23-rynnäkkökiväärin käyttöönoton uutisointi. Pykälä alkaa sanoilla ”Tämä laki ei koske…” ja sen jälkeen luetellaan kaikki mahdolliset erilaiset ampuma-aseisiin liittyvät toiminnot, jotka liittyvät valtion, siis myös Puolustusvoimien omistamiin tai hallitsemiin ampuma-aseisiin. 78 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT tyksessä. Suomi on valtiosopimuksella sitoutunut ampuma-aseiden ja patruunoiden turvallisuutta varmistavaan C.I.P-sopimukseen.. Pohjoismaissa puolustusvoimien reservin kodinturvajoukot Ruotsin Hemvärnet ja Norjan Heimevernet ovat nekin aikaisemmin käyttäneet kotisäilytystä. Käytännössä esitetyssä ratkaisussa Puolustusvoimat tarvittaessa lunastaisivat reserviläisten itse hankkimat ja omistamat aseet valtiolle, ja niitä voitaisiin näin tehokkaasti käyttää Suomen maanpuolustuksessa sotilasaseina. Tärkein ero on periaate, joka julkilausutaan ampuma-aselain 17 §:ssä, lain soveltamisalaa koskevissa poikkeuksissa. Suomessa on nykyisessä lainsäädännössä ja sen soveltamisessa käytössä yksiselitteisen selkeä erottelu ja jakolinja siviilija sotilaskäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden ja patruunoiden välillä. Tämä laki ei koske… Suomessa on viime vuosina nostettu voimakkaasti esiin ratkaisu, jossa reserviläisten itse hankkimat ja omistamat ampuma-aseet voisivat olla heillä käytössä myös kriisiajan tehtävissä. Kuten tunnettua, Suomen 1918 vapaussodan taistelevien joukkojen aseistus oli hyvin kirjavaa, osin jopa urheiluja metsästyskäyttöön suunniteltua siviiliaseistusta. Myös Viron vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestö Kaitseliit, jolta tosin anastettiin suuri määrä aseita 1990-luvulla, on ottanut käyttöön ampuma-aseiden kotisäilytyksen puolustusvalmiuden ylläpitämiseksi. Sinänsä pakon saneleman ja silloin hyvin ymmärrettävän ajatusmallin omaksuminen nuoren, itsenäistyneen Suomen maanpuolustukseen aiheutti osaltaan myöhemmin suuria logistisia haasteita talvija jatkosodan asevarustelulle ja huollolle, kuten Markku Palokangas kuvaa teoksessaan Sotilaskäsiaseet Suomessa
Perinteisenä klassisena esimerkkinä vaikkapa vauriot, joita 9x19 mm:n konepistoolin talvilaatu-patruunan ampuminen Parabellum-pistoolilla aiheuttaa. Näin on ilmeisesti ehdotettu. SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 79 Kaikkien C.I.P-sopimukseen sitoutuneiden valtioiden alueella valmistettujen ja kuluttajille, siis siviileille, myytävien tai luovutettavien uusien ampuma-aseiden tulee läpäistä tiukat tarkastuksen raja-arvot. Yleensä sotilaspatruunat ladataan tehokkaammiksi kuin siviilikäyttöön tarkoitetut patruunat, koska niiden tulee toimia taistelukentän huonoissa olosuhteissa sotilaskäyttöön tarkoitetussa ampuma-aseessa – myös sarjatulella. Ehdotuksen hyväksyminen toisi esitetyssä muodossa kuitenkin useita haasteita. Johtaisiko tällainen logiikka siihen, että Sakon M23-mallista poikkeavien aseiden omistajien pitäisi hankkia uusi ase, siis M23, päästäkseen suunnitellun edun piiriin. Vastaavasti AR-15-tyyppisissä kivääreissä ulkonäöltään samankaltaisten mutta vaatimuksiltaan ja käyttötarkoitukseltaan keskenään erilaisten .223 Remingtonja 5.56 Nato -patruunoiden ampuminen voi aiheuttaa vaaraa. C.I.P-tarkastus ei kuitenkaan koske valtion aseita, kuten Puolustusvoimien rynnäkkökivääreitä, joille sitä ei siis tehdä ja jotka eivät yleensä tarkastusarvoja läpäisisi. Riitely vahingonkorvauksesta Valtiokonttorin tai vakuutusyhtiöiden juristeja vastaan on hyvin, hyvin kallista toimintaa. Suomen puolustusvoimien reservin ja kodinturvan joukkojen ampumaaseiden huollon ja logistiikan kannalta tämän ehdotuksen myötä nousee väkisinkin mieleen kysymys: miten ihmeessä taataan kymmenien, jos ei jopa satojen erilaisten itse omistettujen, pitkälle kustomoitujen ja käyttäjälle kilpailullisiin tarpeisin rakennettujen ampumaaseiden mallien ja tyyppien varaosien saatavuus. Pitäisikö siis reserviläisten, jotka käyttäisivät harjoituksissa itse omistamaansa ampuma-asetta, tuoda ampumaharjoituksiin omat patruunansa. Lisäksi AR-15-järjestelmään pohjautuvia asemalleja on saatavissa kahdella eri toimintaperiaatteella. Saadun tiedon mukaan eräässä viimeaikaisessa suunnitelmassa tuotantoon tulevaa uutta M23-kivääriä olisi tarkoitus myydä Puolustusvoimien ulkopuolelle vain maanpuolustuksen vapaaehtoisen reservin tai kodinturvan toimintaan sitoutuneille. Jos mahdollisen vahingon tapahtuessa C.I.Ptarkastetulla aseella ammuttaisiin Puolustusvoimien käyttämää ja luovuttamaa tarkastamatonta patruunaa, antaisi se sekä Valtiokonttorille että yksityisille vakuutusyhtiöille vahvan perusteen pidättäytyä korvauksista. Ehdotetussa järjestelmässä tällaisen siviiliaseen luvitus tapahtuisi ampuma-aselain perusteella ja hankintahinnasta olisi tarkoitus korvata ALV:n osuus. Tarkastuttamisvelvollisuus ei koske myöskään sotilaskäyttöön valmistettuja ampuma-aseiden patruunoita. Sen sijaan siviilien, siis vapaaehtoisen maanpuolustuksen reservin jäsenten toiminnallisissa ampumalajeissa osallistujalta vaaditaan ainakin kilpailutapahtumissa itse kustannettava kilpailulisenssi, joka sisältää myös vakuutuksen. Ongelma korostuu, kun otetaan yhtälöön mukaan patruunat. Sotilaskäyttöön tarkoitettujen patruunoiden painevaikutuksen ampuma-aseeseen aiheuttama rasitus on yleensä suurempi kuin siviilikäyttöön tarkoitettujen patruunoiden. Ja jos pitäisi, kenen Valittiin kuitenkin millainen linja tahansa, ongelma tulee olemaan vapaaehtoisen maanpuolustuksen käyttöön varatun asemateriaalin säilytys.. Suosittuun AR-15-tyyppiseen kivääriin on saatavissa hyvin paljon erilaisia viritysosia, jotka on nimenomaisesti suunniteltu toimimaan näiden kiväärien lukemattomissa siviiliversioissa. On mielestäni hyvin epätodennäköistä, että Valtiokonttori hyväksyisi antamansa vakuutusturvan piiriin yksityisten henkilöiden omistamien aseiden käytössä tapahtuneet vahingot ja onnettomuudet. Varsinkin poikkeusolojen aikana. Alkuperäinen Eugen Stonerin ArmaLite AR-10 -luomuksesta kehitetty AR-15 perustuu suoraan kaasunpuhallukseen, ja sen uudemmat malliversiot voivat toimia kaasumäntäperiaatteella. Suomen valtion toiminnassa, esimerkiksi Puolustusvoimien kertausharjoituksissa, osallistujat ovat lähtökohtaisesti Valtiokonttorin vakuutusturvan piirissä. Semminkin kun tässä kuvatussa suunnitelmassa kiväärin, mikä se sitten olisikaan, omistussuhde on tarkoitus muuttaa vasta valmiutta kohotettaessa
Puolustusvoimien nykyisen järjestelmän viereen rakennettu uusi siviililinja toisi paitsi sekavuutta, byrokratiaa, kustannuksia myös lisäisi valvonnan tarvetta. Omat vai valtion aseet. Kun tänään kysytään, onko Ruotsin tie Suomen tie, kannattaisi ehkä hetki miettiä, mistä ne kaikki laittomat aseet Ruotsiin oikein ovat tulleet. Jos päädyttäisiin siihen, että valtion omistamat ampuma-aseet ja patruunat luovutetaan käyttäjiensä kotisäilytykseen, olisi Suomen valtion vastuulla – ainakin moraalisesti – antaa jokaiselle materiaalia säilyttävälle voimassa olevien määräysten mukainen standardit täyttävä, anastuksen ja väärinkäytön estävä turvakaappi. Entäpä valmiutta kohotettaessa, onko reserviläisen itse ostettava omat sodan ajan patruunansa. Kun henkilölle jaetaan rynnäkkökivääri, jota hän on harjoituksissa ja ammunnoissa käyttänyt ja jonka hän on itselleen kohdistanut ja nimilapulla varustettuna varastoinut Puolustusvoimien osoittamaan säilytykseen, se ei merkittävästi hidasta joukon toimintakyvyn saavuttamista. Vaatimuksina ovat vasteaika ja ampumatarvikkeiden säilytysturvallisuus. Uhan ja tilanteen arviointia ei voida tehdä henkilötasolla, vaan sitä varten Suomessa on tarpeelliset viranomaisjärjestelmät, sotilastiedustelu sekä valmiuden kohottamisesta vastuussa olevat esikunnat. Tällöin ratkaisussa tulisi harkita ja valita tavoitellun lopputuloksen kannalta järkevin toimintalinja. Kuka ne sinne järjesti ja miten. Lisäksi jo nyt on tiedossa ikävät ongelmat ja onnettomat seuraukset, joita Puolustusvoimien henkilökunnalleen ampumaharjoitteluun korvauksetta jakamien patruunoiden päätyminen laittomaan kauppaan on aiheuttanut. Kysymyshän on johdetusta, varustetusta, harjoitelleesta ja koulutetusta sotilasjoukosta, ei erillisistä itsenäisesti toimivista yksilötaistelijoista. Kyse on aina Suomen valtion ja sen viranomaisen toiminnasta. Vapaaehtoiselle maanpuolustukselle käyttöön jo rauhan aikana varattavien ampuma-aseiden ja -tarvikkeiden muodostamista haasteista on mahdollista selvitä. Keskitetyllä, mutta samalla järkevästi suunnitellulla maanpuolustuksen asemateriaalin säilytyksellä kyetään välttämään aseiden väärinkäyttöä.. Miten valvottaisiin ja kuka valvoisi. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen toiminnan olennaisin kysymys on joukon operatiiviseen valmiuteen saattamiseen kuluva aika. Jos tilanne edellyttää, voidaan joukolle osoitetut aseet ja muu materiaali kuljettaa sovitusti erikseen määritellylle perustaVapaaehtoisessa maanpuolustuksessa kyse ei siis ole tulenavauksen nopeudesta. Keskeinen periaate tulisi olla se, että vapaaehtoisen maanpuolustuksen käytössä valtion aseet ja niihin tarkoitetut patruunat kohdennetaan ja varataan kuten muillekin perustettaville Puolustusvoimien sodan ajan joukoille. Korkean valmiuden joukoilla Puolustusvoimissa on myös aikaisemmin järjestelynä ollut se, että aseet on varastoitu yksikkövarastoissa. Vaikka ampuma-aselaki ei koske valtion asemateriaalia, niin kymmenientuhansien tehokkaiden ja tulivoimaisten sotilasaseiden, käytännössä sarjatuliaseiden, kotisäilytys merkitsisi Suomen oloissa merkittävää sisäistä riskiä. Ja juuri niin sopivasti. Valittiin kuitenkin millainen linja tahansa, ongelma tulee olemaan vapaaehtoisen maanpuolustuksen käyttöön varatun asemateriaalin säilytys. 80 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT kustannuksella. Laissa säädettyä toimivaltuutta käyttää aina Puolustusvoimat, ja toimivaltuuksien käyttöön saanti on poikkeusoloja koskevan erillislainsäädännön takana. Ampumaaseiden anastaminen, jopa ryöstäminen – mitä harva tulee ajatelleeksi – ja niiden väärinkäyttö, olisi nimenomaan Suomeen vihamielisesti suhtautuvan valtion käyttökelpoinen työkalu tilanteessa, kun haluttaisiin horjuttaa Suomen yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Suomen voimassa olevan lainsäädännön perusteella kenellekään yksittäiselle henkilölle tai millekään ryhmälle ei synny oman maanpuolustuksen aloittamisen oikeutta. Käytännössä tämäkin olisi taloudellisesti hyvin haasteellinen ratkaisumalli. Kuka takaisi ylijäämänä myytävien bulkkipatruunoiden laadun ja toimintavarmuuden. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen harjoitteluun ja aseenkäyttötaidon ylläpitämiseksi tarkoitetut itse omistetut ampumatarvikkeet on rauhan aikana säilytettävä voimassa olevan ampumaaselain mukaisesti. Pohjoismaissa käytetyt menettelyt ovat aina kompromisseja kahden ristiriitaisen vaatimuksen välillä. Voidaankin perustellusti kysyä, miten mahdollinen valtion patruunoiden väärinkäyttö estettäisiin. Kotisäilytyksen lukittu rynnäkkökivääri ilman lukkoa ja patruunoita on vain lyömäase. Edes Puolustusvoimat ei ole kaikessa toimivaltainen viranomainen, mikäli puolustustilalain tarkoittamia toimivaltuuksia ei ole saatettu voimaan ja käyttöön
Vallitseva lainsäädäntö ei käytännössä edes muuta mahdollista. Arvion ja ratkaisun voi tehdä vain yhteiskunnan tähän tarkoitukseen varaamien ja valmistelemien rakenteiden mukaiset organisaatiot. SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 81 mistai ryhmityspaikalle, mikäli joukon toiminta-alue on kaukana lähimmästä varuskunnasta tai säilytykseen varatusta paikasta. Kotisäilytys tulisi helposti aiheuttamaan paitsi poliittista vastustusta, sekaannusta ja hajaannusta myös suuria ja kalliita turvallisuusriskejä, joihin varautuminen taas vaatisi ylimääräisiä resursseja. Erityisen tärkeää on ymmärtää, että kysymystä sotilaallisesta toimivallasta ei ratkaista aseilla. Nämä seikat onkin välttämättä otettava huomioon, jotta esimerkiksi kodinturvan perustaminen olisi poliittisesti ja lainsäädännöllisesti mahdollista. Tämä on erityisen tärkeää ymmärtää nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa, jossa Suomeen vihamielisesti suhtautuvalla valtiolla ja sitä tukevilla ryhmittymillä on rajattomat resurssit, halu ja kyky jopa äärimmäiseen kulutussodankäyntiin. Kodinturvan asemateriaalin säilytysratkaisut tulisi räätälöidä siten, että ne mahdollistavat joukoille ja niiden jäsenille Puolustusvoimien niille asettamat operatiiviset asetettavat tarpeet ja näin koko Suomen suunnitelmallisen ja tehokkaan puolustamisen.. Vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa kyse ei siis ole tulenavauksen nopeudesta. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen asemateriaalin säilytys Mielestäni kaiken Suomen puolustamiseen tarkoitetun sotilaallisen aseistuksen tulee lähtökohtaisesti olla Puolustusvoimien hallinnassa ja valvonnassa. Kyse on siitä, että vain Puolustusvoimilla on oikeus käyttää valtion sotilaallista voimaa poikkeusolojen jälkeen todetun puolustustilan takia. Vaikka Suomen vapaaehtoista maanpuolustusta varten kotiin jaettaisiin pst-ohjuksia, niin tosiasiallisesti se ei Puolustusvoimien toimia nopeuttaisi, mikäli käytettävissä ei olisi kaikkia puolustustilalain antamia toimivaltuuksia, jotka mahdollistavat koko Suomen maanpuolustuksen nopean, häiriöttömän käynnistämisen ja käyttämisen. Edellä mainitun johdosta arviointi yhteiskunnan tilanteesta ja tarpeesta puolustuksen valmiuden kohottamiseen ei voi olla yksittäisten henkilöiden tehtävä tai oikeus. Keskitetyllä, mutta samalla järkevästi suunnitellulla maanpuolustuksen asemateriaalin säilytyksellä kyetään välttämään aseiden väärinkäyttöä. Vaikka taistelussa yksittäisen taistelijan kyvykkyys on hyvinkin suotavaa ja antaa etua, niin voiton taistelussa ratkaisee kuitenkin joukkojen koko, varusteet, kyvyt ja tahto sekä ennen kaikkea johtaminen
82 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT
Maanpuolustustahtoa ylläpitää se, että tietää itse olevansa osallinen ja tärkeä kokonaismaanpuolustuksen kokonaisuudessa. Naiset väliinputoajina Syksystä 1995 lähtien naisten vapaaehtoisen asepalveluksen on suorittanut Puolustusvoimissa tai Rajavartiolaitoksessa reilu 13 000 naista (vuoden 2022 lopussa 12 262). Lotta Svärd -järjestöhän lakkautettiin syksyllä 1944 Neuvostoliiton vaatimuksesta. Tämä näkyy viimeisemmästä Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) haastattelututkimuksessa, joka julkaistiin tammikuussa 2024. Normaaliolojen järkkyessä resilienssiä vahvistaa mahdollisuus osallistua ja toimia. NVL:n kurssit tupaten täynnä Naisten Valmiusliitto (NVL) on järjestänyt yli 25 vuotta naisille suunnattua koulutusta arjen turvallisuuteen ja varautumiseen liittyen. Vuoden 2023 lopussa maanpuolustustahdon huippulukemat ovat hieman taittuneet laskuun keväästä 2022. Yhteiskunta ja sen kokonaisturvallisuus hyötyvät, jos henkilön aktiivisuus voidaan kanavoida koordinoidusti ja tarjota mahdollista koulutusta etukäteen. Vain hyvin pienellä määrällä naisia on suora yhteys maanpuolustukseen. Kaiken yllä olevan ulkopuolelle jää valtava määrä innokkaita, halukkaita ja kouluttautuneita naisia, jotka olisivat valmiit osallistumaan moninaisiin tehtäviin yhteiskunnan häiriötilanteessa – olkoot syynä luonnonvoimat tai aggressiivisesti käyttäytyvä toimija. Naisten Valmiusliitto MAANPUOLUSTUKSEN ASIALLA. SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 83 P erinteisesti miesten maanpuolustustahto on naisten tahtoa korkeammalla. Puolustusvoimien reservin lisäksi työnantajat ovat varanneet kriittisiin työtehtäviin (VAP) noin 100 000 henkilöä niin miehiä kuin naisiakin, eli he tietävät hoitavansa omaa työtehtäväänsä kriisitilanteessa. NASTAharjoitukset ja yksittäiset kurssit ovat tällä hetkellä niin suosittuja, että lähes kaikki kurssit täyttyvät jopa muutamassa minuutissa. Syyt tähän ovat moninaiset, mutta ehkä tahtotilan taso konkretisoituu tiedon laajuuteen ja kokemukseen maanpuolustuksesta. Varsin monella on halu auttaa ja olla hyödyksi. Harva nainen on joutunut miettimään suhdettaan maanpuolustukseen kuten miehet. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että naiset muodostavat enemmistön Suomessa, joten ei siis puhuta marginaaliryhmästä. Tämä tarkoittaa, että vain pienellä osalla naisia on tehtävä ja sijoitus, kun paha päivä koittaa. Useat maanpuolustusjärjestöt ovat lisänneet merkittävästi jäsenmääräänsä kevään 2022 jälkeen. Tämän jälkeen muun muassa Naisten Valmiusliittoon tuli lukuisia kyselyjä, miten lottiin voi liittyä. Tietyt kurssit antavat valmiuksia sitoutua muun . Tyypillisin osallistuja on pääkaupunkiseudulla asuva korkeasti koulutettu yli 40-vuotias nainen. Kutsunnoissa mies joutuu valitsemaan asevelvollisuuden, siviilipalveluksen ja totaalikieltäytymisen välillä. TEKSTI: PIA LINDELL, TOIMINNANJOHTAJA NAISTEN VALMIUSLIITTO RY KAPT RES Maanpuolustustahdon merkitystä ei voi liiaksi korostaa, kun mietitään yhteiskunnan kriisintietokykyä. Vuosittain Naisten Valmiusliitto kouluttaa keskimäärin 1 500 naista (2 500 vuonna 2023). Ukrainan tilanteen kärjistyminen noin kaksi vuotta sitten sai monen naisen havahtumaan totutusta turvallisuudentunteesta
Kokonaisturvallisuuden kentässä toimivat viranomaiset harjoittelevat valmiuksiaan säännönmukaisesti. korona tai Ukraina). Jotta rekisterillä olisi suurempi merkitys, tulisi viranomaisten ennalta osoittaa tehtäviä, joissa vapaaehtoisia voisi hyödyntää. Harjoitukset ovat kestoltaan melko lyhyitä, eikä silloin tule välttämättä huomioitua sitä, että kriisi voi kestää kuukausia tai vuosia (vrt. Naisten Valmiusliitolla on ollut koko olemassaoloaikanaan tavoitteena saada valtakunnallinen rekisteri, josta löytyisi tarvittaessa kouluttautuneita henkilöitä kokonaisturvallisuuden vapaaehtoistehtäviin. Miten hoidetaan lepoajat ja vapaat kriisin pitkittyessä. Samalla rekisteri antaisi todellisen tiedon käytettävissä olevista henkilöistä, sillä varsin usein aktiiviset toimijat ovat sitoutuneet useampaan tehtävään. Maakuntajoukkojen toiminta vaihtelee myös alueellisesti. Vielä kun pidämme mielessämme maanpuolustusvelvollisuuden ja. Toki on ymmärrettävä, että viranomaiset toimivat virkavastuulla, mutta varmasti on paljon tehtäviä, joissa vapaaehtoiset voisivat toimia kriisin aikana. Halukkuutta olisi sitoutua paljon moninaisemmin maanpuolustuksen ja kokonaisturvallisuuden tehtäviin. Koulutukseen osallistuneiden ja sitoutuneiden naisten ”kansalaiskuntoisuutta” on jo ennalta koeteltu, heidät ”tunnetaan” ja heidän tietotaidoistaan on jonkinmoinen käsitys. Tällä hetkellä maakuntajoukot ovat jotain siihen suuntaan, mutta kaipaisin tehtäviä laajalla kirjolla myös siviileille, jotta siviilinaiset voisivat osallistua maanpuolustukseen paremmin. Nykyisten maakuntajoukkojen käytettävyys erilaisissa yhteiskuntaa ravistelevissa tilanteissa on liian rajoittunut, tai sitä ei osata hyödyntää. 84 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT muassa Vapaaehtoisten pelastuspalvelun (VAPEPA) hälytysryhmään tai Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) toimijaksi. Asevelvolliset ja siviilit paikallisjoukoissa Ottamatta kantaa, mikä olisi joukkojen nimi ja mikä taho sitä johtaisi, näkisin, että Suomessa olisi tarvetta tulevaisuudessa paikalliselle sekä asevelvollisista että siviileistä koostuvalle joukolle
viikko) lisähenkilöitä ruokahuollon järjestämiseksi. Kehitettäessä maakuntajoukkoja tai perustettaessa kokonaan uusi järjestelmä, tulee huolehtia siitä, että toimivat järjestöt eivät koe sitä liian suureksi uhaksi omalle toiminnalleen. Artikkeli perustuu kirjoittajan omiin näkemyksiin, eivätkä esitetyt näkemykset ole Naisten Valmiusliiton virallisia kantoja. Lisäedellytyksinä ovat hygieniapassi sekä majoittuminen omatoimisesti muualla kuin varuskunta-alueella (asuminen lähialueella). Kaikesta huolimatta tulee pitää kirkkaana mielessä yhteinen päämäärä: Suomen paras ja kriisistä selviäminen. Kansainväliset joukot harjoittelevat yhä enemmän Suomen maanperällä, ja niillä on ymmärrettävästi ohitusoikeus joukko-osaston tiloihin, jolloin vapaaehtoinen maanpuolustus joutuu väistymään. Uusia alueellisia koulutuskeskuksia. muun muassa pelastuslain velvollisuudet kansalaisille, on kaikkien etu, että halukkaat ja koulutetut ovat ensisijaista reserviä tarvittaessa. Ennen sitoumusta pitää käydä verkkokurssi, jossa perehdytään tehtäviin ja olosuhteisiin. Jokainen järjestö tekee omalta osaltaan tärkeää työtä, ja jokainen järjestön jäsen on tärkeä. Oma lukunsa on ampumaratojen ongelmallisuus, jota en tässä yhteydessä käsittele. Aktiivitoimijat ovat monesti usean eri järjestön jäseniä, ja lisäksi osalla on vielä sodan ajan sijoitus. Maanpuolustusjärjestöille on tehty tiettäväksi, että Puolustusvoimien mahdollisuudet antaa joukko-osastojen tiloja ja alueita tulevaisuudessa vapaaehtoisen maanpuolustuksen harjoituskäyttöön tulevat vähenemään merkittävästi johtuen muun muassa Nato-jäsenyyden mukanaan tuomasta toiminnasta. En ota myöskään kantaa mahdollisten koulutuskeskusten rahoituspohjaan enkä ylläpitäjään. Haasteena on kokonaisturvallisuuden sirpaleinen järjestökenttä.. Haasteena on kokonaisturvallisuuden sirpaleinen järjestökenttä. Tarkoitan sekä järjestöjen taloudellisia että toimijaresursseja. Yhtenä tulevaisuuden näkymänä voi olla tarve perustaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen alueellisia koulutuskeskuksia. Tällaisia tehtäviä, joilla on merkitystä, naiset odottavat innolla. Olisi hyvä alku, mikäli aluksi Suomeen saataisiin muutama alueellinen koulutuskeskus, jossa olisi majoitusmahdollisuuksia, suojavarusteita ja maastoharjoitukseen tarvittavaa välineistöä sekä harjoitusmaastot vieressä. Tällä hetkellä ainoa toteutunut siviilinaisten sitoutumismahdollisuus to delliseen maanpuolustukselliseen tehtävään on Leijona Cateringin, Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ja Naisten Valmiusliiton yhteistyöllä syntynyt pilottihanke. Siinä siviili voi sitoutua toimimaan varuskuntaravintolassa silloin, kun varuskunnan valmiutta on kohotettu ja tarvitaan hetkellisesti (esim. Ymmärtääkseni tämä on suurin haaste tässä asiassa
86 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT SUOJELUSKUNNAT SUOMENMAASSA Suojeluskuntien synty ”Suojeluskunnat Suomenmaassa järjestystä vaatii…”, kaikuivat Vöyrin marssin sanat sata vuotta sitten. TU U PA IN EN , PE KK A /M U SE O VI RA ST O. Suojeluskuntien pohjalta syntyi myös Suomen puolustusvoimat, 106 vuotta sitten. TEKSTI: MAX LIIKKA n Harlun Suojeluskunnan harjoituspäivät Tenjärvellä vuonna 1920. . Suojeluskunnat syntyivät tarpeesta erottaa maa emämaastaan ja turvata laillinen järjestys ja omaisuus
Todellinen yhteiskunnallinen romahdus tapahtui vuoden 1917 maaliskuussa, kun Pietarissa käynnistynyt vallankumous kaatoi tsaarinvallan Venäjällä. Varsinainen suojeluskuntien perustaminen ja järjestyminen alkoi Suomessa samaan aikaan keväällä 1917 ja jatkui vuo. 87 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT SUOJELUSKUNNAT SUOMENMAASSA S uomen itsenäistymisessä ja 106 vuotta sitten päättyneessä sisällissodassa ratkaisevaa osaa näyttelivät suojeluskunnat. Kuin sisällissodan esinäytöksenä maan tilapäinen järjestysvalta jakaantui porvareista ja työläisistä muodostettuihin kaarteihin. Aluksi myös työläisten perustamia yksiköitä saatettiin kutsua suojeluskunniksi, vaikka ne kehittyivätkin myöhemmin ensin työväen järjestyskaarteiksi ja sitten punakaarteiksi. Suojeluskuntien rooli, tehtävät ja tarkoitus muuttuivat ajan kuluessa paikallisista järjestysjoukoista maanlaajuiseksi, asevoimien osana toimineeksi ja parlamentaarisesti valvotuksi vapaaehtoiseksi maanpuolustusjärjestöksi. Ensimmäiset järjestyskaartit syntyivät Suomeen vuoden 1905 suurlakon aikana, kun horjuvan keisarivallan edustajat menettivät hetkeksi kykynsä ylläpitää järjestystä suuriruhtinaskunnassa
Siihen asti suojeluskunnat olivat keskeinen osa suomalaista yhteiskuntaa, puolustuslaitosta ja puolustuskyvyn ylläpitämistä. Järjestystä suojelemaan Suojeluskuntien kaltaiset puolisotilaalliset ryhmittymät eivät olleet harvinaisia ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa. Sodan jälkeen varsinkin hävinneissä valtiossa, kuten Saksassa, ja vasta itsenäistyneissä valtiossa, kuten Suomessa, syntyi kansalaisten muodostamia puolisotilaallisia ryhmittymiä, erilaisia kansalliskaarteja ja vapaajoukkoja paikkaamaan valtatyhjiötä. Motiivina toimi usein vallankumouksen ja väkivallan pelko ja tarve turvata yhteiskunnan normaalitoiminnot ja omaisuus sekä yksilövapaudet ja henkilökohtainen koskemattomuus. Tärkeä vaikuttaja ryhmittymien synnyssä oli ajan henki ja nykyihmisen silmin autoritäärinen kulttuuri, jossa korostui sotilaallisuutta ja kuria ihannoiva ilmapiiri. Oikealla toisinto kuvassa suojeluskuntalaisten miehittämä venäläinen Maxim-konekivääri m/1910 Sokolovin pyöräjalustalla. Suojeluskunnat jatkoivat toimintaansa osana puolustuslaitosta aina syksyyn 1944 asti, jolloin järjestö lakkautettiin maahan aselevon jälkeen saapuneen, suurta valtaa käyttäneen liittoutuneiden valvontakomission painostuksesta. Toisaalta innokkuutta perustaa sotilaallisia n Valkokaartilaisia Helsingissä 1918. Yksi suojeluskuntien tärkeimmistä tehtävistä oli tarjota sotilaallista koulutusta halukkaille ja sopiviksi katsotuille suomalaisille miehille. SU N D ST RÖ M ER IC , H EL SI N G IN KA U PU N G IN M U SE O. 88 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT den loppuun asti. Samaan aikaan sosialistit nousivat Suomessa aseelliseen kapinaan laillisilla vaaleilla valitun eduskunnan luottamusta nauttinutta senaattia vastaan. Marko Tikka on teoksessaan Valkoisen hämärän maa (SKS, 2006) määritellyt ne seuraavasti: ”Joukot olivat useimmiten vapaaehtoisuuteen perustuvia, siviileistä kokoonpantuja ja sotilaallisesti käyttäytyviä ryhmiä.” Niiden perustamisen motiivina toimi järjestysvallan lamaantuminen, ja sitä seurannut valtatyhjiö, jota syntyvät järjestyskaartit pyrkivät täyttämään. Edessä oli sisällissota. Maailmansodan loppuvaiheessa valtion poliittinen valta perustui uskolliseen järjestysvaltaan, jota Suomen suuriruhtinaskunnassa edustivat venäläiset sotilaat ja poliisilaitos. Puolisotilaallisia joukkoja voidaan määritellä niitä yhdistävien piirteiden kautta. Tammikuun lopussa 1918 Suomen senaatti julisti suojeluskunnat hallituksen joukoiksi
SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 89. Omaisuutta suojanneet järjestyskaartit ja itsenäisyysliike löysivät toisensa, samalla kun radikalisoitunut työväenliikkeen osa ja kapinoiva vieras venäläinen sotaväki löysivät puolestaan toisensa. Suojeluskuntia pystyttiin käyttämään puolustautumiseen ja valvontaan, kun muita viranomaistoimijoita ei maanlaajuisesti ollut. ryhmiä saattoi joidenkin osalta selittää myös nuoruuden into ja seikkailunhalu. Suojeluskuntien riveihin hakeutuivat ihmiset, joilla oli menetettävää omaisuutta ja asemaa... Kun työväen omat järjestyskaartit radikalisoituivat ja punakaartien rooli kasvoi, alettiin suojeluskuntien ja omistavan väestönosan keskuudessa nähdä vasemmisto yhä selvemmin uhkana. Toki puolen valintaan vaikutti myös ympäristön paine. Hallituksen päätös julistaa suojeluskunnat omiksi joukoikseen tammikuun lopussa 1918 oli siis hyvin looginen – tai oikeastaan ainoa mahdollinen – ratkaisu. Suojeluskuntien riveihin hakeutuivat ihmiset, joilla oli menetettävää omaisuutta ja asemaa eli talonpojat, yliopisto-opiskelijat ja porvaristo. Tieto kulki huonosti, ja monesti vaihtoehtoja oli vähän. Ajan kuva Itsenäistymisen jälkeen joulukuussa 1917 Suomen asema valtiona oli heikko ja puolisotilaalliset, maanlaajuisesti toimineet suojeluskunnat olivat tehokas tapa vakiinnuttaa hallintoa. Yhtäältä sotilaskomitean ja aktivistien, itsenäisyysmiesten suojeluskunnat, joihin pyrittiin rekrytoimaan kaikkien kansalaispiirien ja yhteiskuntaluokkien edustajia, ja toisaalta alun alkaenkin yksityistä omaisuutta ja järjestystä suojaamaan perustetut talonpoikaiset ja porvarilliset järjestyskaartit. Maaliskuun vallankumouksen jälkeen levottoman venäläisen sotaväen ja sen usein tukeman lakkoilevan ja rettelöivän vasemmiston vahva agitaatio – aikakautensa vihapuhe – ja väkivallan teot, yksityisen omaisuuden vahingoittaminen ja ryöstely sekä se, että vasemmisto pyrki aktiivisesti estämään halukkaita työläistaustaisia liittymästä suojeluskuntiin tai eroamaan niistä, johti siihen, että suojeluskunnista alkoi tulla viimeistään loppuvuodesta 1917 yhä selvemmin talonpoikien ja porvarien järjestyskaarti. Siellä missä suojeluskunnat olivat vahvoilla, liittyi niiden riveihin myös työväkeä, ja vastaavasti punaisten valta-alueilla moni, joka ei vallankumousta kannattanut, liittyi punakaartiin käytännön pakosta tai palkan perässä. Suojeluskuntien taustalla oli tavallaan kaksi eri tavoittein motivoitua linjaa. On muistettava, ettei ihmisillä sata vuotta sitten ollut sen enempää kristallipalloa kuin yleensä kovinkaan syvällistä tietoa aikakauden aatteiden ja liikkeiden sisällöistä ja tavoitteista tahi nykyihmisen mahdollisuutta seurata lähes reaaliaikaisesti tapahtumien kulkua. Maailmansodasta myöhästyneet kaipasivat korvaavaa toimintaa. Asiaa ei helpottanut molempien osapuolien lehdistön kiihtyvä kirjoittelu
Vuoden 1917 lopussa syntyneet valkoiset ja punaiset järjestyskaartit tulivat siis tarpeeseen. Suojeluskunnatkin olivat rakentamassa uutta itsenäistä Suomea eikä suinkaan paluuta menneeseen. Vallankumous tuntui houkuttelevammalta vaihtoehdolta kuin vanhan järjestyksen ylläpitäminen. Poseeraukseen otetut neljä konekivääriä ovat Maxim-Sokolov mallia 1910, joka oli yksi ensimmmäisen maailman sodan parhaita konekiväärejä. Moni maaja kaupunkityöväestöön kuuluva sen sijaan koki agitaattorin julistaman vallankumouksen lupauksena paremmasta tulevaisuudesta. Punakaarti lupasi parempaa tulevaisuutta, ja suojeluskunta alkoi näyttää vain riistäjien väkivaltakoneistolta. Punaisten puolella johtajatilanne oli vielä kehnommissa kantimissa.. Näkemys tulevaisuudesta oli varsin toisenlainen eri puolilla syvenevää kuilua. Elääkin piti. Vasemmiston ja oikeiston lehdet syvensivät kuilua, ja molempien puolten järjestyskaartit aseistautuivat yhä selvemmin toisiaan vastaan. Venäläisiltä on otettu varsin ajanmukainen, yhtenäinen ja vahva aseistus. Järjestyksen tarpeeseen. Arkeen haluttiin järjestys puolin ja toisin, vaikka on muistettava, että molemmin puolin haluttiin myös muutosta. Yleinen järjestyksen puute, turvattomuuden tunne, elintarvikepula ja keinottelu, rettelöivä venäläinen sotaväki, lakot ja ryöstely ja lopulta murhat yhdistettynä epäluottamukseen valtiollista järjestelmää ja sen käytännössä romahtanutta kykyä ylläpitää yhteiskuntajärjestystä johtivat ristiriitoihin ja vastakkainasetteluun. Toisaalta myös omaisuuden turvaaminen on keskeinen motiivi järjestyskaartien ylläpidossa; ei ollut ollenkaan poikkeuksellista, että nimenomaan talonpojat ja keskiluokka kokevat tarvetta omaisuuden turvaamiseen ja vanhan järjestelmän säilyttämiseen. Keväällä 1918 valkoisten suurin ongelma ei ollut asepula vaan pula osaavista sotilasjohtajista, upseereista ja reserviupseereista. Tänäänkin meille kaikille tuttu vihapuhe oli syksyllä 1917 räikeää ja vain pahensi tilannetta. 90 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT Lupaus paremmasta Marko Tikan mukaan suojeluskuntien osallistujapohjaa selittää konservatiivisuus, ajatus vanhan säilyttämisestä ja kaipuu entiseen järjestykseen. Kohti veljessotaa Suojeluskuntien järjestelmällisempi koulutn Vaasan suojeluskuntaa vuonna 1918
Niissä kuoli yhdeksän ihmistä, ja haavoittuneiden määrä oli vielä suurempi. Tammikuun lopussa vuonna 1918 Suomessa toimi noin neljäsataa suojeluskuntaa, joissa oli 38 000 jäsentä. Bolševikkien vallankaappaus Pietarissa johti Suomen sosialidemokraattien ja ammattiyhdistysliikkeen julistamaan yleislakkoon, josta tuli käytännössä tammikuun 1918 vallankumousyrityksen kenraaliharjoitus. Ensimmäiset yhteenotot valkoisten ja punaisten järjestysjoukkojen kesken tapahtuivat marraskuussa 1917. Vaikka sodan eri osapuolet saivat tukea venäläisiltä ja saksalaisilta joukko-osastoilta sekä Saksasta palanneista jääkäreistä, on vuoden 1918 sotaa Suomessa kutsuttu aiheesta amatöörien sodaksi. Kouluttajina oli ensin vanhan väen upseereita ja aliupseereita ja myöhemmin myös maahan saapuneita jääkäreitä, jotka laativat koulutusta varten oppimateriaalia. Itsenäisyyssenaatti, joka käytti maassa laillista valtaa, näki selvästi vasemmiston pyrkivän vallankumoukseen. Hallitukselle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin nostaa suojeluskunnat puolustamaan laillista järjestysvaltaa ja kukistaa kapina tai antautua ja suostua siihen, että vaaleilla valittu eduskunta ja sen luottamusta nauttinut senaatti korvataan aseiden voimalla valtaan nostetulla vasemmiston vallalla. Samaan aikaan sosialistit julistivat vallankumouksen alkaneen. Suojeluskuntien sota Senaatti valitsi Venäjältä joulukuussa kotiutuneen kenraali Mannerheimin valkoisten joukkojen ylipäälliköksi ja julisti suojeluskunnat hallituksen virallisiksi joukoiksi 27.1.1918. Toimintaa leimasi kuitenkin ammattitaidottomuus, sillä joukot muodostuivat yleensä enintään pikakoulutuksen saaneista siviileistä, eikä useimpien sotilasohjaajienkaan osaaminen päätä huimannut. Porvaristo ja talonpojat saivat nyt hyvän syyn pelätä vasemmistoa. Erilaisia lyhyitä kursseja oli paljon. SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 91 taminen aloitettiin vasta loppuvuodesta 1917. Se tarvitsi joulukuussa itsenäistyneelle valtiolle aseellisen suojan. Sodan puhkeamisen myötä suojeluskuntatoiminta punaisten hallussa pitämillä alueilla joko loppui tai pain Alkuvaiheen suojeluskuntalaisen sotilaspuku oli siviiliasu ja hihanauha.. Valtaosalle miehistä ei kuitenkaan ollut edes antaa asetta
Tilanne punaisella puolella oli osittain ongelmallisempi. helmikuuta uudelleen käyttöön otettu vuoden 1878 asevelvollisuuslaki, joka määräsi kaikki 21–40-vuotiaat merkittäväksi kotipaikkansa suojeluskuntaan. Moni suojeluskuntalainen tai muutoin turvallisuutensa uhatuksi tunteva tai valkoista puolta sympatiseerannut pakeni yli rintamalinjan pohjoispuolelle ja liittyi siellä hallituksen joukkoihin. Sodan alkuvaihetta leimasi aseiden puute ja epäjärjestys. Jääkärien noustua maihin Vaasassa valkoisten joukot järjestettiin uudelleen ja koulutusta lisättiin. 92 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT nui maan alle. Samaan aikaan suojeluskuntien toiminta valkoisten hallussa pitämillä alueilla kehittyi. Sodan lopputuloksen kannalta Saksasta palannut jääkärien pääjoukko oli korvaamaton apu valkoiselle puolelle. Rintamalinja ei kuitenkaan ollut alkuun ollenkaan niin selvä kuin historian kirjojen kartoista voisi kuvitella, valkoisten selustassa oli vahvoja punaisten keskittymiä, ja punaisten selustassa oli suuria määriä aseistettuja suojeluskuntalaisia, jotka sitoivat paljon punaisten resursseja ja aiheuttivat hämmennystä sodan loppuun asti. Tärkeä käännekohta suojeluskuntien kehityksen kannalta oli 18. Sodan alussa suojeluskunnat olivat vielä hyvin paikallisia yksiköitä, ja vasta sodan kuluessa valkoinen osapuoli järjestyi paremmin. Moni myös vangittiin tai tapettiin pakomatkalla. Myös pahempaa kurittomuutta ja jopa ryöstelyä esiinn Suojeluskuntalaisia Tampereen Hämeenkadulla huhtikuussa 1918.. Enemmän tai vähemmän vapaaehtoisista koostuviin yksiköihin liittyi omia kurinpidollisia ongelmiansa. Vapaaehtoisuuden merkitys väheni: kaikki vapaaehtoiset miehet eivät olleet rintamakelpoisia, mutta laki velvoitti kaikkia ilmoittautumaan. Suojeluskuntien toiminta vaihteli paikoitellen hyvin paljon, mutta sodan edetessä valkoinen puoli pystyi järjestymään tehokkaammin. Kun lapualaisen suojeluskunnan päällikkö Matti Laurila ja hänen poikansa Ilmari kaatuivat Längelmäellä 16.3., ilmoitti Lapuan suojeluskunta päämajalle lähtevänsä päällikkönsä hautajaisiin. Näin vapaaehtoispohjalta aloittaneesta suojeluskunnista oli tullut ensin senaatin sotavoima ja sitten asevelvollisuuden täytäntöönpanija. Esimerkkinä Selén nostaa tapauksen, jossa kokonainen suojeluskunta-osasto poistui rintamalta omin luvin. Kari Selén toteaa teoksessaan Sarkatakkien maa (WSOY, 2001), että hallituksen joukoilla oli sentään asevelvollisuuslain tuoma mandaatti – punaisella puolella miehiä saatettiin vain pakko-ottaa punakaarteihin. Joukkoa ei pystytty estämään. Nähtiin kasvava tarve puolustautua kapinaa vastaan
Tikka Marko: Valkoisen hämärän maa: suojeluskuntalaiset, virkavalta ja kansa 1918–1921, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2006. SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 93 tyi. Jotkut myös kokivat, että suojeluskunnat olivat tehneet tehtävänsä: mihin niitä enää tarvittaisiin, kun hallitus oli saanut maan kokonaan hallintaansa. Sisällissodan jälkeen Suomeen oli muodostunut saksalaisten tuella toimiva järjestysvalta ja suojeluskunnista oli tullut tältä osin monen mielestä tarpeettomia. Tuloksena olisi yhden valtakunnallisen ja sotilaallisesti organisoidun suojeluskuntajärjestön perustaminen. Myös kiistely uuden valtion hallitusmuodosta laski kiinnostusta suojeluskuntia kohtaan. Kuulustelut, vangitsemiset ja teloitukset laskivat intoa osallistua suojeluskuntatyöhön. Vapaaehtoisten suojeluskuntalaisten merkitys säilyi suurena koko sodan ajan. He toimivat taistelutehtävien ohella myös vartiointi-, huoltoja järjestyksen ylläpitotehtävissä. Sisällissota myös synnyttää omat ilmiönsä, mikä ei sinänsä tee suoranaisista rikoksista ja hirmuteoista hyväksyttäviä mutta ymmärrettäviä. Toiminnan tehokkuus vaihteli paikallisesti koko toiminta-ajan alueittain, mutta ajan myötä suojeluskunnat alkoivat toteuttaa entistä enemmän vapaaehtoisuuteen perustuvaa maanpuolustuskoulutusta. Rauha Sodan loppuvaiheessa suojeluskuntajoukoissa tapahtui yleisesti motivaation laskua. Selén Kari: Sarkatakkien maa: suojeluskuntajärjestö ja yhteiskunta 1918–1944, WSOY 2001. TA M PE RE EN M U SE O T Ajan myötä suojeluskunnat alkoivat toteuttaa entistä enemmän vapaaehtoisuuteen perustuvaa maanpuolustuskoulutusta.. Suojeluskuntajoukkojen kotiutukset aloitettiin toukokuussa 1918. Löyhästi järjestettyihin ja alkuperäiseltä luonteeltaan vapaajoukkomaisiin sotajoukkoihin liittyy luonnollisesti lähes poikkeuksetta tällaisia kurinpidollisia ongelmia. Artikkelissa käytettyä kirjallisuutta: Selén Kari & Pylkkänen Ali: Sarkatakkien armeija: suojeluskunnat ja suojeluskuntalaiset 1918–1944, WSOY 2004. Tilanne punaisella puolella ei kuitenkaan ollut yhtään sen parempi, pikemminkin päinvastoin, ja se vain heikkeni tappion alkaessa olla yhä selvempi, samalla kun valkoinen vastapuoli vahvistui myös kurinalaisuuden suhteen. Suojeluskunta-asetuksen myötä suojeluskuntien rooli sotilaskoulutusta antavana organisaationa alkoi vakiintua. Suojeluskunta-asetus 2.8.1918 määräsi, että suojeluskuntien tehtäväksi tulee ”hallituksen ohjeiden mukaan edistää kansan puolustuskuntoisuutta sekä turvata laillista yhteiskuntajärjestystä” (Suomen asetuskokoelma. Taistelutoiminnan päätyttyä loppukeväällä alkoi kuri taas heltyä ja joukkoja sijoitettiin puuduttavaksi ja vastenmielisiksi koettuihin vankileirien vartiointitehtäviin, joihin kuului myös kuolemaantuomittujen teloitusten täytäntöönpano. Ratkaisu suojeluskuntien epäselvään tilaan tuli elokuussa 1918, kun suojeluskuntien rooli osana puolustusjärjestelmää virallistettiin. Asetus 86: Asetus suojeluskunnista 2.8.1918)
94 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT n Suojeluskuntalaisia talvisessa harjoituksessa 1930-luvun l opulla. H A KK A PE LI IT TA /S O TA M U SE O n TEKSTI: KARI SELÉN Oliko suojeluskuntajärjestö itsenäinen?
SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 95 Suomen Sotilas pyysi maamme eturivin suojeluskunta-asiantuntijalta, tohtori Kari Seléniltä kommentteja muutamiin olennaisiin suojeluskuntiin liittyviin kysymyksiin: järjestön asemaan, sen varainhankintaan sekä mahdollisiin oppeihin nykypäivään. Hän on kirjoittanut muun muassa WSOY:n vuosina 2001 ja 2004 julkaisemat teokset ”Sarkatakkien maa. Suojeluskuntajärjestö ja yhteiskunta 1918–1944” ja ”Sarkatakkien armeija. Suojeluskunnat ja suojeluskuntalaiset 1918–1944”, jälkimmäisen yhdessä Ali Pylkkäsen kanssa.. Kari Selén tunnetaan ennen kaikkea suojeluskuntien ohittamattomien historiateosten kirjoittajana
Esimerkiksi vuonna 1924 joukko järjestön masinoimia kansanedustajia teki ohi puolustusministeriön ja puolustuslaitoksen esityksen, että varusmiespalveluksen alkuosan voisi suorittaa suojeluskun. Yritykset epäonnistuivat. Se kyllä yritti. Kun suojeluskuntajärjestö perustettiin asetuksella elokuussa 1918, edellytettiin järjestön edistävän sille määrättyjä tavoitteita ”hallituksen ohjeiden mukaan”. U sein kuulee sanottavan, että suojeluskunnat olivat autonomisia, että niillä oli oma itsehallinto. Siinä todettiin suojeluskuntien kuuluvan ”osana tasavallan sotavoimaan”. Laki suojeluskunnista annettiin joulukuussa 1927. Mutta oliko sitä ja missä määrin. Reserviupseeriston tappiot olivat henkilöstöryhmistä suhteellisesti korkeimmat. Sen tuli seurata puolustusministeriön ja puolustuslaitoksen ohjeita. Järjestö ei saanut itselleen viranomaistehtäviä, jotka olisivat korostaneet sen asemaa. 96 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT n Suojeluskuntaupseeri toisintokuvassa. H A KK A PE LI IT TA /S O TA M U SE O PE KK A N IE M IN EN n Pikakiväärimies apulaisineen suojeluskunnan harjoituksessa 1930-luvun lopulla. He kantoivat suuremman taakan kuin heille oli ajateltu sälytettävän. Alkuvuosina oikeistolaiset suojeluskunta-aktivistit yrittivät lisätä suojeluskuntien itsenäisyyttä tavoitteenaan valtionjohdosta jokseenkin irrallinen järjestö, jonka kaikki menot valtio maksaisi. Suojeluskuntajärjestön paikka valtiokoneistossa määriteltiin. Suojeluskunnat kouluttivat ja jatkokouluttivat sodan ajan armeijalle tuhansia reserviupseereita, joiden rooli varsinkin talvisodassa oli korvaamaton
Sotilaspiirit ja suojeluskuntapiirit yhdistettiin uudeksi viranomaiseksi, joka sai suojeluskuntapiirin nimen, sillä paikalliset suojeluskunnat. Sen sijaan sotilaallinen koulutus oli tiukasti aluepäälliköllä. Omat varat mahdollistivat joissain tapauksissa aluepäälliköille ylimääräisten etujen, kuten auton, hyvän asunnon tai lisäpalkan, antamisen. Valtiovalta ei uskaltanut mennä niin pitkälle, että muutokset heikentäisivät suojeluskuntien toimintaa ja vähentäisivät suojeluskuntalaisten määrää. Tätä sektoria paikallispäällikkö ja paikallisesikunta hoitivat varsin itsenäisesti. Toisaalta järjestöllä oli luonteestaan johtuen paljonkin autonomiaa. Suojeluskuntajärjestön paikka oli ja pysyi puolustuslaitoksen varjossa. Autonomia oli vahvasti säädelty. Aloite kaatui eduskunnassa. Sitä ylläpidettiin oman varainhankinnan avulla. Tällaisista eivät puolustuslaitoksen upseerit päässeet nauttimaan. Monin paikoin ne olivat pitäjän mahtiseuroja, joilla oli monipuolinen vapaa-ajan tarjonta. Sen sijaan yhdistyksenä sillä oli vapaammat kädet oheistoimintojensa suhteen. Komento-organisaationa suojeluskunta saattoi tehdä paikallisista olosuhteista johtuen pieniä säätöjä. Siirtyminen alueelliseen liikekannallepano-järjestelmään vuonna 1934 rajoitti edelleen suojeluskuntien liikkumavapautta komento-organisaationa. Se oli kaksitahoinen: sekä komento-organisaatio että vapaa kansalaisjärjestö, yhdistys. Sille määrättiin raskaita liikekannallepanoon liittyviä tehtäviä, mikä herätti myös vastustusta. Sen pelättiin jopa merkitsevän itsenäisen suojeluskuntajärjestön loppua. SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT 97 nassa. Suojeluskuntapiirit saivat pitää rajansa, vaikka ne eivät olleet yhtenäisiä sotilaspiirien rajojen kanssa. Niillä oli omaa omaisuutta. Kaikkeen ei suostuttu. Ylimääräisten harjoitusten myötä suojeluskunnat muuttuivat vapaaehtoisjärjestöstä viranomaiseksi. Se vapautti suojeluskunnan valitsemaan itselleen sopivan luottamusmies-paikallispäällikön kiinnittämättä suurinta huomiota hänen kykyynsä toimia sotilaallisena kouluttajana. Niillä oli kiinteän omaisuuden lisäksi muun muassa kuoroja, orkestereita, urheiluseuroja ja teatteriryhmiä
Isäntä saattoi antaa metsästään tarvittavat rungot ja hevosen rakentajien käyttöön. Mikäli sosialidemokraatit olivat kunnassa vahvassa asemassa, he pystyivät estämään tukipäätökset. Varakkaammat heistä ostivat oman suojeluskuntakiväärin, joka sodan sytyttyä päätyi armeijalle. Mikäli paikallinen poliittinen tilanne sen salli, monet kunnat ja myös manttaalikunnat tukivat suojeluskuntia. Yksittäisellä yhdistyksellä ei enää ole mahdollisuuksia saavuttaa samanlaista asemaa paikkakunnallaan kuin aikoinaan suojeluskunnilla ja lotilla oli. Suojeluskuntajärjestön rahoitus Suojeluskuntajärjestön ylläpitäminen maksoi. Suojeluskunnat täyttivät kunnialla tehtävänsä. Tänään moisen jäsenmäärän saaminen on utopia. Suojeluskuntajärjestössä ja sen tukiorganisaatiossa Lotta Svärdissä oli kummassakin noin 100 000 jäsentä toisen maailmansodan alla.. Se oli lievää tuhlausta, mutta se ylläpiti henkeä. Vapaaehtoistyö talkoineen oli tärkeä suojeluskuntayhteisöä koossapitävä tekijä. Sen jäseneksi pääsy edellytti kauan oikeaa poliittista kantaa. Lisäksi haettavissa olevaa rahaa tavoittelee entistä useampi taho. Liikkuvuus ja ajanvieton mahdollisuudet ovat moninkertaistuneet. Lotat saattoivat myös olla suojeluskuntatalon omistajia tai osaomistajia. Vanha suojeluskuntajärjestö sellaisenaan ei ole nykypäivänä mahdollinen, mutta siitä voi ottaa joitakin oppeja myös nykypäivään. Myös yksittäiset suojeluskuntalaiset osallistuivat yhteisen potin kasvattamiseen. Ajat ovat muuttuneet. Suojeluskuntien toiminta supistui tuntuvasti, kun kenttäkelpoiset olivat kenttäarmeijan joukko-osastoissa. Merkittävin tukija oli valtio, ja rahoituksen pääosa meni järjestön palkkoihin. Hieman kärjistäen voi sanoa, että lotat keräsivät rahaa, jonka suojeluskuntalaiset ampuivat ampumaradan suojavalleihin. Lotilla oli myös suuri merkitys suojeluskuntatalojen sisustamisessa ja esineistön hankkimisessa. Siitä aiheutuisi monenlaisia ongelmia. Viimeinen rauhanajan vakinaisen väen upseeriluettelo käsitti runsaat 2 200 upseeria, joista 426 palveli suojeluskuntajärjestössä, eli noin joka viides upseeri työskenteli suojeluskunnissa. Entinen jähmeä paikallisyhteisö on muuttunut. Suomessa ei enää aikoihin ole ollut kahta toisiaan kyräilevästi tuijottavaa osapuolta. Sen juuret olivat sisällissodassa. Suojeluskuntien ylläpito ja rahoitus muodostivat monimutkaisen ja kalliin kokonaisuuden. Rakennettiin suojeluskuntataloja, ampumaratoja, urheilukenttiä. Yksittäisten suojeluskuntalaisten tuki oli monimuotoista, eikä sitä pysty arvioimaan euroina. Elinkeinoelämä, erityisesti teollisuus suhtautui myönteisesti suojeluskuntiin, koska ne ylläpitivät työrauhaa. Sitä annettiin myös miehille, joilla ei ollut sota-ajan sijoitusta. Kansalaiset eivät enää ole samalla tavoin sidottuja lähiympäristöönsä. Yhteiskunta on sittemmin muuttunut radikaalisti. Vapaaehtoinen maanpuolustus joutuu kilpailemaan euroista muiden hyvää tarkoittavien yhdistysten kanssa. Se on tunnustettava, ja niille on annettava paikkansa historian ketjussa. Ilman valtion budjettivaroja koko järjestelmä olisi luhistunut. Suojeluskuntajärjestössä ja sen tukiorganisaatiossa Lotta Svärdissä oli kummassakin noin 100 000 jäsentä toisen maailmansodan alla. Suojeluskuntalaisilla oli ase kotona. He eivät edes olleet suojeluskuntien jäseniä. Tuki saattoi olla muutakin kuin rahaa, esimerkiksi tehdas saattoi antaa toimitiloja tai hankkia varusteita, jopa it-kanuunan. Sillä oli myös sellaisia tehtäviä ja valtaa, jotka eivät nykyisille maanpuolustusjärjestöille sovi. Omassa rahoituksen hankinnassa oli kaksi suurta tekijää: lottayhdistykset ja talkoot. 98 SUOMEN SOTILAAN KODINTURVAJOUKOT tarvitsivat toiminnassaan suojeluskuntapiirejä, eikä suojeluskuntien toimintaa ollut tarkoitus lakkauttaa. Valtion palkkaamat aluepäälliköt, aktiiviupseerit, vastasivat suojeluskuntien sotilaskoulutuksesta. Nyky-Suomeen ei oikein sovi ajatus, että jokaisella vapaaehtoisella maanpuolustajalla olisi kotonaan rynnäkkökivääri tai vastaava ase. Heistä yli 80 % oli luutnantteja ja kapteeneita. Suojeluskunnissa sotilaskoulutus oli jokaisen jäsenen oikeus, vakinaisessa väessä pakko. Rakennusmateriaali oli usein pääosin lahjoituksena saatua. Toki suojeluskuntajärjestössä, esimerkiksi sen hallinnossa, oli satoja muitakin valtion palkkaa nauttivia. Niitä riittää esimerkiksi kulttuurin, nuorisotyön sekä urheilun ja liikunnan aloilta, eikä menestymisestä voi olla varma. Talkoiden rahallista arvoa on mahdotonta arvioida. Valtio maksoi myös osan toimintamenoista, mikä mahdollisti esimerkiksi edullisen lainan talojen rakentamiseen. Se oli vuosia voittaneen puolen järjestö, jonka olemassaolo perustui lakiin ja asetuksiin. Lisäksi suojeluskuntien toimintaa kansalaisjärjestönä pyörittivät vapaaehtoiset. Voi kysyä, olisiko nyky-yhteiskunnalla kiinnostusta ja varaa ylläpitää noin suurta maanpuolustuksen vapaaehtoisjärjestelmää. He muodostivat merkittävän Maavoimien, erityisesti jalkaväen komppanianpäällikkövarannon. Suojeluskuntien kunniakas menneisyys Suojeluskuntajärjestö oli aikansa lapsi. On sitten toinen asia, että ne käsittelivät pääasiassa sotilaspiirille kuuluneita asioita perinteisten suojeluskunta-asioiden jäädessä toissijaisiksi
n Maaliskuussa 1939 pidettiin suuri kertausharjoitus, jossa olosuhteet olivat samantapaiset kuin vajaata vuotta myöhemmin talvisodassa. SO TA M U SE O
C O M /H IS TO RY C O LO RI N G. www.facebook.com/suomensotilas www.suomensotilas.fi TILAA NYT SUOMEN SOTILAS Kuusi tuhtia numeroa: 72 euroa/vsk Soita kestotilaus (03) 4246 5334 • Voit tilata myös sähköpostitse: tilaajapalvelu@atex.com SA -K U VA N VÄ RI TY S TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K