Suomen Sotilas Extrat Mannerheim/2017

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Marski 150 vuotta Yli 150 sivua Marskista | Mukana upea päiväkäsky
Vuosikerta sisältää kuusi lehteä – yhteensä yli 500 sivua täyttä asiaa maanpuolustuksesta, sotataidosta, sotilastekniikasta ja sotahistoriasta. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinoinnissa. Suomen Sotilas on maamme suurin ja vanhin riippumaton sotilasaikakausjulkaisu. nro _____________________________________ Sähköposti: __________________________________. Täytä ja lähetä oheinen kuponki tai soita tilaus (03) 4246 5334 tai faxaa (03) 4246 5341 Voit tilata myös sähköpostitse asiakaspalvelu@ kustantajapalvelut.fi SA -K U VA Postimaksu maksettu KUSTANNUS OY SUOMEN MIES 00003 HELSINKI Vastauslähetystunnus nro 5007541 KYLLÄ KIITOS! Tilaan Suomen Sotilaan kestotilauksena edulliseen 72 € hintaan Tilaajan tiedot: Nimi: ________________________________________ Osoite: ______________________________________ Postinro: _____________________________________ Postitoimipaikka: _____________________________ Puh
Kritiikkiä suolsi niin objektiivinen vakava tutkimus kuin sisällissodan häviäjät revanssin janossaan. Niin kuin me sen tänään 150 vuotta Mannerheimin syntymän jälkeen tiedämme. Mannerheim yhdistää suomalaisia, mutta myös jakaa, yhä, vuosisata verisen veljessodan jälkeen. Sitä eivät ole horjuttaneet sen enempää surkuhupaisat mauttomuudet, Uralin perhoset tai mustat mannerheimit, kuin nykytaiteen museot tai vakava tutkimuskaan. Kuvia kumartamatta, patsaita kaatamatta. Mannerheimin kansanarmeijaa ei lyöty. Joukkoja johti 72-vuotias marsalkka, aatelismies, entinen tsaarin kenraali. Helsingissä 16.5.2017 Jaakko Puuperä Suurin suomalainen. Eikä se erehtynyt. Kului kaksi vuosikymmentä, jotka hitsasivat veljessodan repimän kansan yhteen. Sataviisikymmentä vuotta sitten syntyneen suurmiehen paikka on kansakunnan kaapin päällä – ja pysyy. Sillä hekään, jotka pitävät Mannerheimintietä ratsastavaa valkoista kenraalia verisenä, eivät voi kiistää hänen merkitystään pian sata vuotta täyttävän yhteisen isänmaamme taipaleella. Sodan johtajaksi Mannerheim oli jo liian vanha mies, mutta valtiomiehenä hän oli yhä mies yli muiden. Mutta hävityn sodan jälkeen koko se maailma, jota Mannerheim oli edustanut, näytti katoavan. Vanha sotaratsu sai luotsata maan rauhaan hävittyjen sotien jälkeen. He halusivat säilyttää yhdessä rakennetun vapauden ja tasavallan. Mannerheim jää Suomen historian suurmieheksi halusivatpa tulevaisuuden suomalaiset sitä tai eivät. Aika velikulta. Tänään Mannerheimin ratsastajapatsas seisoo yhä Helsingissä paikallaan. Objektiivisesti, kaunistelematta tai mustamaalaamatta. Hyviä lukuhetkiä suurmiehen matkassa aateliskodista Aasiaan, läpi kuuden sodan ja pienen tasavallan johtopaikoilta elämän iltaan Sveitsissä. Kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen marraskuussa 1939, ei sisällissodassa lyöty vasemmisto toivottanutkaan miehittäjää tervetulleeksi vapauttajana. Kansa oli puhunut. Sodat hävittiin, mutta itsenäisyys säilyi. Siksi ei ollut yllätys, kun suomalaiset äänestivät suurimmasta suomalaisesta ja vanha marsalkka voitti kisan kirkkaasti haudan takaa. Kului vuosia. Marsalkka ja hänen maailmansa joutuivat nyt kriittisen suurennuslasin alle. SUOMEN SOTILAan historia 3 suomen sotilaan mannerheim Postiosoite: Döbelninkatu 2, 6 krs., 00260 Helsinki • etunimi.sukunimi@suomensotilas.fi • Toimittaja: Jaakko Puuperä, gsm 050 590 3964 • Ulkoasu: Kalevantuli, Matti Vartiala, gsm 040 589 4547 • Kustantaja: Kustannus Oy Suomen Mies, Toimitusjohtaja Kai Ahotupa, gsm 0400 418 705, fax 010 423 8389 • Kirjapaino: PunaMusta • Toimitus: toimitus@ suomensotilas.fi • ISBN 978-952-9872-68-8 • Kannen kuva: Mannerheim-museo • Kansikuvan väritys: Tommi Rossi, www.facebook.com/HistoryColoring M annerheim. Vapaussodan valkoinen kenraali on yhä osalle suomalaisista lahtarikenraali ja verinen pyöveli. Tehtaan työmies ja patruuna seisoivat yhtenä miehenä torjumassa Stalinin hirmuvaltaa. Haluamme kertoa tasapuolisesti niin onnistumiset kuin epäonnistumiset. Presidentti, valtionhoitaja, sotiemme ylipäällikkö, kosmopoliitti, tutkimusmatkailija, diplomaatti, valtiomies, sotilas, metsästäjä, aatelismies, herrasmies ja herkkusuu. Voittajien kenraali, kapinan kukistaja. Mannerheimiin erikoistunut Robert Brantberg kertoo seuraavilla sivuilla teille suurmiehen tarinan. Marsalkka kuoli keväällä 1951. Mannerheimin hahmo seisoo yhä myös kansakunnan kaapin päällä. Mies menneestä maailmasta. Sillä suurmiehetkin ovat vain ihmisiä. Suurmiehet eivät tee historiaa yksin, mutta he ovat suurmiehiä. Voittajien, jotka voittajien tavoin saivat kirjoittaa valkoisen historian, jossa kapinan hävinneillä ei ensin ollut muuta sijaa kuin konnan rooli
I MAAILMANSOTA s. 66 s. s. TSAARIN UPSEERI Mannerheimin sotilasura alkoi Venäjän armeijassa. 18 VALKOINEN KENRAALI Mannerheim johti itsenäisen Suomen asevoimat läpi neljän sodan. 78
Aineisto hyväksytään julkaistavaksi ehdoin, että Kustannus Oy Suomen Mies saa aineistoon hyvän kustannustavan puitteissa eri korvauksetta vapaan käyttöoikeuden tiedonvälitystoiminnassaan, ellei muuta ole nimenomaisesti sovittu. Kansikuvan väritys: Tommi Rossi, www.facebook.com/HistoryColoring Kuva: Mannerheim-museo n Mannerheim tutustumiskäynnillä Äänislinnassa Solomannin lentokentällä jatkosodan aikana vuoden 1942 kesäkuussa.. TÄSSÄ EXTRASSA 6 Nuori kapinallinen 18 Tsaarin upseeri 30 Tulikaste 42 Ratsain Kiinaan 54 Menneen maailman loppu 66 Ensimmäinen maailmansota 78 Valkoinen kenraali 94 Katoava kunnia 106 Talvisota 122 Jatkosodan ylipäällikkö 136 Presidentti 146 Viimeinen taistelu Julkaistava aineisto
6 SUOMEN SOTILAAN historia KADETTI GUSTAV MANNERHEIM 1884. Oikealla sivun yläreunassa Keisarillisen Suomen Kadettikoulun todistuksen yläosa vuodelta 1885. M A N N ER H EI M -M U SE O
”Täydestä menee”, kadetti Otto Widnäs sanoi. Hän oli asetellut manttelin punkkansa viltin alle siten, että joku näyttäisi nukkuvan siinä. Luvaton poissaolo oli tuonut potkut. TEKSTI: ROBERT BRANTBERG N äyttää hyvältä, eikö vain?” Haminan kadettikoulun oppilas Gustaf Mannerheim oikaisi selkänsä. . Haettuaan rohkaisua kestikievarista ystävykset tilasivat ajurin ja suuntasivat maalle henkikirjoittaja Leo Elfvengrenin luo. Siellä olisi ehkä tyttöjä ja joka tapauksessa virvokkeita.. Gustafilla oli rahaa säästössä, koska hän oli ollut pitkään lomakiellossa. Kolmekymmentäkaksi vuotta myöhemmin sama mies ottaisi ratsuväenkenraalina entisen suuriruhtinaskunnan pääkaupungissa vastaan johta miensa joukkojen voitonparaatin. ”Ei sitä kukaan huomaa.” Otto paranteli vielä lopputulosta. Hoidan päivystäjän. 7 SUOMEN SOTILAan historia Nuori kapinallinen Kiirastorstaina 1886 pienessä Haminan varuskuntakaupungissa 18-vuotias kadetti pakkasi laukkuaan. Lähde menemään, kun reitti on selvä.” Gustaf livahti kadettiystävänsä Martin Wetzerin kanssa ulos ja nuoret suunnistivat kestikievariin. ”Nyt näyttää paremmalta
Hän oli nukahtanut olohuoneen sohvalle. Kadetti Widnäs sai avunannosta kaksi vuorokautta karsseria ja poistumiskiellon pääsiäislomien ajaksi. Kahden karsseripäivän kuluttua kadetti Mannerheimille ilmoitettiin, että koulun johtaja, kenraali Carl Enckell oli erottanut hänet. Chevalier-kaarti puolestaan oli Venäjän kaartinratsuväen 1. 8 SUOMEN SOTILAAN historia Kadetit viihtyivät Elfvengrenin seurassa. Henkikirjoittajalla oli kalju päälaki, villinä rehottava parta ja mahtava basso. Gustaf nukkui tilapäisessä vuoteessa, yöpöydällä oli lasi maitoa. ”Nyt lähden Pietariin pyrkimään Nikolain ratsuväkikouluun”, Gustaf sanoi iloisesti tovereilleen pakatessaan tavaroitaan. Kuulusteluissa selvisi, kuka oli ollut Mannerheimin apulaisena. Gustaf nautti tovereidensa epäuskoisista ilmeistä ja naurusta. Kadettikoulun partio ehti kuitenkin ensin ja saattoi Gustafin suoraan kadettikoulun pimeään karsseriin. Kadetti Widnäsin oli pakko kertoa, minne Gustaf todennäköisesti oli lähtenyt edellisiltana. Ilta jatkui hilpeissä merkeissä. Kadetit tiesivät, että ratsuväkikouluun oli vaikea päästä. Hän oli edellisenä iltana ottanut hieman liikaa ja voinut pahoin, koska hänen herkkä vatsansa ei oikein sietänyt alkoholia. Kadetti Wetzer oli vannottanut Elfvengreniä, että tämä herättäisi Mannerheimin riittävän ajoissa aamulla. luokan rykmentti, jota komensi keisarinna ja jonka upseeristo oli valikoitua. Wetzerin poistumista opettaMinusta tulee Chevalierkaartin upseeri. ”Vääpeli käy ensin kysymässä Elfvengreniltä.” Partio löysi Mannerheimin henkikirjoittajan luota. Hamina keväällä 1886 Aamulla päivystävä upseeri Victor Hedlund löysi Gustafin punkan tyhjänä. Kuulosti siltä, että ääni tuli maan alta. Kapteeni Hedlund lähetti matkaan etsintäpartion. ”Minusta tulee Chevalier-kaartin upseeri.” Tämä herätti yleistä hilpeyttä. Gustaf Mannerheim erotettiin kadettikoulusta kiirastorstaina.. Gustaf Mannerheim erotettiin kadettikoulusta kiirastorstaina, hän olisi valmistunut ylioppilaaksi samana keväänä
Pääja sivurakennukset on restauroitu 1960-luvulla. Mannerheimin ura oli saanut ratkaisevan käänteen. Kartano on ollut Suomen valtion omistuksessa vuodesta 1961. Kartano sijaitsee Askaisissa Varsinais-Suomessa. Louhisaaren päärakennus on valmistunut 1650-luvulla. Rakennusta hallinnoi Museovirasto.. Gustafin täti Vilhelmina Mannerheim möi Louhisaaren vuonna 1903. He pitivät arvossa etenkin sitä, että Hélène oli perinyt aikaisempien sukupolvien kristillisyyden. Nuoripari lähti Eurooppaan suuntautuvalle usean kuukauden häämatkalle. Hélène oli lempeydestään huolimatta itsenäinen, kriittinen ja hieman romanttinen nuori nainen. Ystävät ja sukulaiset luonnehtivat Hélène von Julinia lämpimäksi ihmiseksi. Suvussa oli sotilaita, valtion korkeita virkamiehiä sekä taiteilijoita ja toisinajattelijoita, jotka ajoittain aiheuttivat suvulle kaikenlaista harmia. Talon isäntäväki oli mieleltään eurooppalainen. Hän oli torjunut monta sulhasehdokasta, kunnes hyväksyi komean ja älykkään Carl Robertin kosinnan, olkoonkin, että nuori kreivi oli vakaumukseltaan ateisti. Hääjuhlat Fiskarsissa kestivät monta päivää. Edessä odotti pitkä ura Venäjän armeijan leivissä. Eikä niitä ehkä niinä päivinä ollutkaan. Maan suurimpiin kuuluva kartano oli vauras, sen tilukset olivat laajat ja ankarat katovuodet olivat kohdelleet Louhisaarta lempeästi. 9 SUOMEN SOTILAan historia jat eivät olleet huomanneet ja kukaan kadeteista ei katsonut asiakseen käräyttää häntä. ”Pyylevä pappi lukee lukunsa, Hélène von Julinista tulee kreivitär ja Carl Mannerheimista rikas mies”, eräs häävieras totesi. Neiti oli suvun vastustuksesta huolimatta suostunut. Juhlakerros ja talouskerros ovat 1600-luvun asussa. Se edustaa Suomessa harvinaista palatsiarkkitehtuuria. Louhisaaren kartanon radikaali hulivilikreivi Carl Robert Mannerheim oli pyytänyt Fiskarsin edesmenneen patruunan John von Julinin tyttären Hélènen kättä. Carl Robert Mannerheimin ja Hélène von Julinin avioliitto oli alkanut suotuisissa merkeissä. Syötiin, juotiin, keskusteltiin, tanssittiin ja käyttäydyttiin aivan kuin ristiriitoja ei olisi ollut. Se on uusittu 1700ja 1800-luvulla Louhisaaressa on myös englantilainen puisto kävelyteineen. Louhisaari 1868 Louhisaaren kartanolinnassa elettiin kesällä 1868 hyvin. Fiskars 1862: Siunattu liitto Fiskarsin herraskartanossa valmistauduttiin vuoden 1862 viimeisinä päivinä seurapiirihäihin. Vuonna 1917 hän palaisi Suomeen kenraaliluutnanttina. Hélène sai Fiskarsin edesmenneen ruukinpatruunan John LOUHISAARI Gustaf Mannerheimin syntymäkartano Louhisaari (ruotsiksi Villnäs) kuului 340 vuotta Flemingja yli 100 vuotta Mannerheim-suvulle. Keskimmäinen kerros on varsinainen asuinkerros
Evan jälkeen perheeseen syntyivät vielä Annickaksi sanottu Anna vuonna 1872 ja August, Pysi, seuraavana vuonna. Lapsi sai nimekseen Carl Gustaf Emil. Turussa, Louhisaaressa ja Fiskarsissa järjestettiin hyväntekeväisyysjuhlia ja illanviettoja hädänalaisten auttamiseksi. Sophie ja Calle olivat tunnollisia lapsia, joita ikäero velvoitti. Pysi seurasi ihmetellen muiden menoa, etenkin Gustaf oli hänelle esikuva. Kutsumanimeksi tuli Gustaf. Heti häiden jälkeen Carl Robert oli myynyt Hélènen perintönä tulleen kivitalon Turussa. Juhannuksena Jäämereltä oli virrannut kylmää ilmaa Pohjolaan ja seuraavana yönä ruis, ohra ja kaura olivat paleltuneet. Carl Robertin ja Hélènen kolmas lapsi oli syntynyt Louhisaaren kartanossa kesäkuun 4. M A N N ER H EI M -M U SE O. Rahoilla kreivi oli maksanut velkojaan sekä lunastanut sisaruksiltaan Louhisaaren kartanon ja siihen liittyvän Hannulan suuren ulkotilan. Kuudessa vuodessa Hélènelle ja Carl Robertille oli syntynyt kolme lasta; tyttö ja kaksi poikaa, neljäs vauva oli tulossa. Nonnesta kasvoi Gustafin innokas adjutantti. Hän huusi ja kirkui, jollei hänen tarpeitaan välittömästi tyydytetty. Mutta perheen talous oli heikoissa kantimissa. Seurauksena oli eräs pahimmista KREIVI CARL ROBERT JA KREIVITÄR HÉLÈNE (os. Carl ja Gustaf olivat isän suvun vanhoja nimiä ja Emil annettiin äidin vanhimman veljen mukaan. He kuolivat joukoittain nälkään ja tauteihin. Gustafista kasvoi vilkas ja itsenäinen pikkuparoni, joka uhmasi kartanon jäykkää ilmapiiriä kaikin tavoin. Hän ei pitänyt lainkaan siitä, että lastenhoitajat ja kotiopettajat puuttuivat toisten yksityisasioihin. Louhisaaren kartanossa oli kolme lapsiryhmää; Sophie ja Calle olivat isoja lapsia, Gustaf ja Nonne villiä välisarjaa, Eva, Annicka ja Pysi pikkulapsia. Selviytyäkseen niistä isä Carl joutui myymään lisää perheen omaisuutta. …perheen talous oli heikoissa kantimissa. Elämä kuitenkin jatkui Carlin horjumattoman optimismin siivittämänä. von Julin) Mannerheim, tulevan Suomen marsalkan vanhemmat. Eva oli itsepäinen keimailija ja Annickasta kasvoi totuutta rakastava ja oikeudenmukainen poikatyttö, joka lahjomattomuutensa vuoksi usein joutui vaikeuksiin. Oikean puoleisella sivulla veljekset Carl ja Gustaf (vasemmalla) vuonna 1875. Suomi 1868–1879: Nuori kapinallinen Gustaf Mannerheimilla oli kaksi vanhempaa sisarusta, vuonna 1863 syntynyt Sophie ja vuonna 1865 syntynyt Carl, jota sanottiin Calleksi. Perheen taloudelliset vaikeudet olivat kärjistyneet vuosikymmenen vaihteessa. katovuosista Suomen historiassa. Vuonna 1868 perheeseen syntyi poika Johan, jota sanottiin Nonneksi ja vuonna 1870 tytär Eva. 10 SUOMEN SOTILAAN historia von Julinin perinnönjaossa Paarskylän kartanon Perniössä ja kivitalon Turussa. päivänä vuonna 1867. Vanhemmat sisarukset olivat hyvin käyttäytyviä lapsia, mutta Gustaf osoittautui hankalaksi. Kesä oli Suomessa jälleen huono. Ihmiset vaelsivat hädissään pohjoisesta Etelä-Suomeen
11 SUOMEN SOTILAan historia M A N N ER H EI M -M U SE O
OIKEALLA SISARUSPARVI VUONNA 1878. Hän ja Gustaf löysivät heti toisensa jo siitäkin syystä, että kaikki muut lapset olivat tyttöjä. Keskellä Sophie, vasemmalla Johan (Nonne), Carl (Calle) ja August (Pysi), oikealla Gustaf, Anna (Annicka) ja istumassa Eva. Seiniin ilmestyi piirustuksia, tyttöjen letit eivät saaneet olla rauhassa ja raamattutunnilla oli vaikea olla hiljaa. H EL SI N G IN KA U PU N G IN M U SE O. Gustaf ja Martin tekivät kolttosia, joista ei selvinnyt rangaistuksetta. Kouluun otettiin samana syksynä Gustafia vuotta nuorempi helsinkiläinen rasavilli Martin Wetzer, edesmenneen saksalaisen insinöörin poika. Martinista tuli Gustafin elinikäinen adjutantti. Tarhassa opetettiin myös lukemista, laskentoa ja kirjoitusta. Gustafia sanottiin Patruuna Mannaryyniksi koululaisten piirissä epäsuositun vellisuurimon mukaan. Koulussa oli kolmevuotinen valmistava koulu ja kahdeksanluokkainen oppikoulu. Iltaisin Mamma luki satuja, kertoi tarinoita lapsuudestaan Fiskarsissa ja soitti flyygeliä. Mutta Gustaf osasi pitää puoliaan. Mutta perheessä harjoitettiin tiukkaa viktoriaanista kasvatustapaa, karua ja karaisevaa, joka korosti itsekuria, pidättyvyyttä ja velvollisuudentuntoa. Vuoden 1874 kesällä Gustaf täytti seitsemän vuotta. Väsynyt ja hermostunut Hélène ajatteli, että sekä poika että Louhisaari rauhoittuisivat. Yleisiä rangaistuksia olivat tukistaminen, nurkassa häpeäminen tai sormille lyöminen karttakepillä. Koululaiset saivat viettää välituntinsa viereisessä Kaisaniemen puistossa. Veistoa, uintia, ratsastusta ja kiipeilyä opetettiin myös tytöille. Helsingistä oli vuokrattu tilava huoneisto lasten koulunkäyntiä ajatellen. Se oli eliittikoulu, jota myös poikien isä Carl oli käynyt. VUORIKATU 22:SSA sijainnutta Helsingfors Lyceum -koulua sanottiin Böökin lyseoksi. 12 SUOMEN SOTILAAN historia Aikansa lapset Perhe oli poliittisesti vapaamielinen, sympatiat olivat ranskalaiset. Koulunkäynti ei ollut helppoa maaseutuaatelin edustajalle. Ulkoilu, uinti, kovat patjat, hevosenjouhityynyt ja kylmät kylvyt kuuluivat kasvatukseen. Gustaf aloitti koulunkäynnin Helsingfors Lyceumin valmistavan koulun toisella luokalla. Vuorikatu 22:ssa sijaitsevaa koulua sanottiin Böökin lyseoksi ja sitä kävi myös vanhempi veli Calle. Viisivuotias Gustaf laitettiin vuoden 1872 syksyllä neiti Rosa Helsingiuksen lastentarhaan Helsingissä. Rumasta kielenkäytöstä oli tapana pestä suu saippualla
SUOMEN SOTILAan historia 13 M A N N ER H EI M -M U SE O
Gustaf muutti talveksi Louhisaareen äitinsä kanssa. Siinä olisi voinut käydä huonosti, mutta Gustaf nousi lumesta vahingoittumattomana. Ulkopuolisille kerrottiin, että Carl oli tehnyt elintarvikkeiden säilöntään liittyvän keksinnön ja oli lähtenyt myymään sitä Ranskaan. Hän tuli hyvin toimeen kartanon miesten kanssa ja auttoi heitä eläinten hoidossa, hän hakkasi myös puita ja jäätä ja kävi päivittäin pitkillä ratsastusretkillä. Pikku sotapäällikkö jäi hevosten jalkoihin. Helsingin rautatieasemalla nähtiin kreivin seurassa viehättävä nuori nainen. ”Siitä saitte!” Gustaf huusi. ”Olen ensimmäisen luokan kenraali.” Böökin lyseon kolmannen luokan korkea huone kaikui vuoden 1879 syksyllä 12-vuotiaiden nuorukaisten huudoista. Suomen asioiden hoito jäi Hélènen harteille. Gustaf oli yrittänyt vierittää syyn muille, mutta rehtorin käsityksen mukaan Gustaf oli se, joka oli houkutellut muut mukaansa. Hän oli Sofia Nordenstam, jalkaväenkenraali Johan Mauritz Nordenstamin tytär, joka oli seurapiireissä tunnettu myös keisarinna Maria Aleksandrovnan hovineitinä. Pojat olivat päättäneet tehdä iskun kaupungille, vielä oli yksi tunti jäljellä. Se olisi jo toinen retki, edellisellä oli ollut hauskaa, he saivat monta hyvää osumaa ikkunoihin. Gustaf oli jälleen julistautunut joukon johtajaksi, kenraaliksi. Hän heitti vielä yhden lumipallon perääntyvän vihollisen perään. Rehtori Emil Böök ilmoitti myöhemmin Hélènelle, että Gustaf oli kolmena perättäisenä päivänä yhdessä luokkatovereidensa kanssa särkenyt ikkunaruutuja. ”Nimeni on Mannerheim”, hän sanoi kauhistuneille silminnäkijöille. 14 SUOMEN SOTILAAN historia Johtaja Aloitekykyisestä Gustafista tuli koululuokkansa ehdoton johtaja. Suomi 1879–1882: Romahdus Vuoden 1879 syksyllä isä Carl Robert joutui myymään Louhisaaren suuren ulkotilan Hannulan. Menetys oli isku etenkin vanhalle kreivittärelle, kartanossa asuvalle Gustafin isoäidille Eva Wilhelminalle. Ystävättäret kehottivat Hélèneä anomaan rehtori Böökiltä armahdusta, mutta äidin mielestä pojan olisi paras päästä vähäksi aikaa pois muiden tovereiden seurasta. Erään lumisen päivän välitunnilla Kaisaniemen puistossa oli jälleen kiivas luokkataistelu. Gustaf juoksi innoissaan heidän perässään kadulle eikä huomannut lähestyviä ajoneuvoja. M A N N ER H EI M -M U SE O. Vuoden 1880 tammikuussa Carl Robertin tilanne kärjistyi edelleen. Ensimmäisen särkyneen ikkunan jälkeen tuli niin hyvä olo, että sitä oli yritettävä uudelleen ja taas uudelleen. Hélènen mielestä Gustafin käyttäytyminen oli pelkkää vallattomuutta ja hänestä rangaistus oli turhan ankara. Carl Robert matkusti samana syksynä Pietarin kautta Pariisiin liikeasioissa. Gustaf onnistui joukkoineen tarkasti suunnattujen lumipallojen avulla ajamaan ylempien luokkien oppilaat pakoon. Gustaf erotettiin koulusta vuodeksi. Viikko loppiaisen jälkeen hän sähkötti Pariisista VELJEKSET lyseolainen kreivi Carl ja kadetti vapaaherra Gustaf Mannerheim
Kolmiodraaman tuoma sosiaalinen eristys oli hänelle liikaa. 15 SUOMEN SOTILAan historia Gustaf hyväksyttiin toisella yrittämällä Suomen kadettikouluun… vaikka olikin tapana laittaa yläluokan häiriköt sotakouluun. Näennäisestä iloisuudestaan huolimatta Hélène oli masentunut. Hän päättyi Walter Scottin romaaniin Ivanhoe sekä Jules Vernen seikkailukertomuksiin. Hänet sijoitettiin ankaruudestaan tunnettuun, Julinien sukulaisen hoitamaan koulukotiin, jonne kaikkein kurittomimmat pojat oli tapana passittaa. Huhtikuussa Hélène eristäytyi ulkomaailmasta. Kartanon osti Carl Robertin sisar Mimmi-täti. Jos vallattomuutta tai kurittomuutta esiintyi, pojat tuomittiin kotiarestiin. Irtaimisto jouduttiin myymään huutokaupassa. Hélène kärsi reumatismista ja hermosärystä ja joutui kylmässä kartanossa kääriytymään saaleihin ja huiveihin. Äiti Hélène asui äitipuolensa Louise von Julinin luona Pohjan pitäjän Sällvikin kartanossa. Äiti mietti, millaista luettavaa pojalle voisi laittaa matkaan. Gustaf pyrki kadettikoulun kolmannelle luokalle, mutta hän yritti kurkottaa liian korkealle ja epäonnistui. Vaakakupissa painoi se, että Gustaf voisi saada vapaapaikan ja hyvän kasvatuksen. Kadettikoulussa oli seitsemän luokkaa, joista neljä ensimmäistä vastasivat oppimäärältään lukiota, kolme seuraavaa valmisti sotilasammattiin. Vernen tieteisromaaneja ei ollut vielä saatavissa suomen kielellä, mutta ruotsiksi olivat ilmestyneet Kapteeni Grantin lapset, Sukelluslaivalla maapallon ympäri ja Maailman ympäri 80 päivässä sekä Michel Strogoff, tarina tsaarin kuriirista. Huonekalujen, itäintialaisten astioiden ja perhehopeiden lisäksi meni myös Carlin keräämä arvokas taidekokoelma. Gustaf laitettiin Haminan Reaalikoulun toiselle luokalle lisäoppia saamaan. Alla kadetit harjoittelevat ratsastusta.. Gustafin kadettikouluun lähtö vuoden 1880 syksyllä ei ollut itsestään selvyys, JOKA TOINEN AAMU kadetit herätettiin kello 5.45 signaalitorvella ja joka toinen rummulla. KartaHélènen veljelle Albert von Julinille, ettei ollut saanut asioitaan kuntoon. Rahat eivät riittäneet elämiseen ja hän ei voinut kutsua vieraita, koska ei kyennyt pitämään kartanoa sellaisessa kunnossa kuin olisi halunnut Louhisaari myytiin velkojen kattamiseksi
Hän oli puhunut ja melunnut tanssitunnin aikana ja hän oli ollut laiska. Ensimmäinen rike merkittiin rangaistuspäiväkirjaan jo syyskuun puolivälissä. Carl Robert lainasi matkarahat, nousi Pariisista Pietariin lähtevän pikajunan ensimmäisen luokan vaunuosastoon ja tuli Suomeen. Gustafin opinnot sujuivat aluksi hyvin, mutta hän ei suostunut alistumaan pikkumaiseen kuriin ja jatkoi häiriköintiään. Vanhin poika Calle lennätti tiedon isälleen Pariisiin. Vuoden 1881 syksyllä isä Carl Robert matkusti Pariisista Yhdysvaltoihin liikeasioissa. Nuori sankarimme määrättiin • Herätys kello 5.45 vuoropäivinä rummulla tai signaalitorvella • Aamupesu • Aamurukous ja vahvuustarkastus vanhassa maneesissa • Ulkoilua/aamukävelyä 15 minuuttia koulun pihalla • Läksyjen kertausta tuvissa kello 7.00–8.00 • Aamiainen ruokalassa kello 8.30 (korppuja ja maitoa) • Opetusta luokissa, sotilasharjoituksia, voimistelua kello 9.00–12.00 • Päivällinen ruokalassa kello 13.30–14.30 (leipää, silliä, perunoita) • Opetusta luokissa, harjoittelua kello 15.00–18.00 • Läksyjen lukemista tuvissa kello 18.00–19.30 • Illallinen ruokalassa kello 20.30 • Iltarukous ja vahvuustarkastus maneesissa • Hiljaisuus kello 21.15 Kadettikoulun päiväjärjestys Keväällä Gustaf oli luokkansa priimus…. Melkein kaikki oppilaat olivat suomenruotsalaisista upseeritai virkamiesperheistä. Hélène sai viimeisen leposijansa vanhempien ja sisarusten rinnalla Julinien hautakammiossa. Hélène Mannerheim menehtyi tammikuun lopulla sydänkohtaukseen. 16 SUOMEN SOTILAAN historia non vahtikoira sai joka ilta tulla sisään ja maata matolla Hélènen huoneessa, koska Mamma pelkäsi susia, joiden julmista teoista hän oli lukenut sanomalehdistä. Vuoden 1884 keväällä Gustaf jatkoi rangaistusmerkintöjen keräämistä. Kadettikoulussa opetettiin taktiikkaa, sotahistoriaa, topografiarestiin koko sunnuntaiksi, koska hän oli ”koettanut pettää opettajaa esittämällä toisen pojan kirjoituksen omanaan”. Hamina 1882–1886: Kadettikoulu Gustaf hyväksyttiin toisella yrittämällä Suomen kadettikouluun vuoden 1882 kesäkuussa. Albert-eno antoi rahat, mutta piti samalla moraalisaarnan Gustafille ja huomautti, että tämän tulisi karttaa huonoa seuraa, huonoja tapoja ja huonoa ajankuluketta. Gustaf oli joutunut kiusalliseen tilanteeseen lainattuaan huolettomasti rahaa tovereiltaan. Ennen joulua rangaistuskirjaan merkittiin muitakin rikkeitä. Hän oli nauranut tanssitunnilla, ollut tarkkaamaton, puhunut ja kuiskutellut tunnilla sekä karannut luokkahuoneen ikkunan kautta välittämättä kokoontumissignaalista. Keväällä Gustaf oli luokkansa priimus, keskiarvo oli 9,4. aa, vartiopalvelusta ja aseiden käyttöä, mutta myös kieliä, humanistisia aineita ja luonnontieteitä. Kieliopetuksessa venäjä ja ranska olivat keskeisellä sijalla. Gustafin luokalla oli myös kadetti Martin Wetzer, johon hän oli tutustunut lastentarhassa kymmenen vuotta aikaisemmin. Gustaf kääntyi hädissään Albert-enon puoleen, koska isä ei kyennyt sellaista rahasummaa järjestämään. Velka oli kohtuullisen iso ja toverit vaativat takaisinmaksua. Gustaf valitteli sitä, että matkoilla kului paljon rahaa ja että sitä meni myös lukukausien aikana. Kuukautta myöhemmin Gustafia rangaistiin jälleen vilpistä. Hänet oli 39-vuotiaana sananmukaisesti vaiettu kuoliaaksi. Arkkua kantoivat Carl Robert, pojat Calle ja Gustaf, veli Albert von Julin sekä Hélènen läheiset ystävät. Hélènen hautajaiset pidettiin aurinkoisena, mutta jäätävän kylmänä päivänä Pohjan pitäjän harmaakivikirkossa
Kirjoitusja laskukoneita maahan tuova konttorikoneliike Systema menestyi hyvin, Carl Robert käytti hyväkseen amerikkalaistyylistä mainontaa. Gustaf kirjoittautui Aleksanterin yliopiston historiallis-kielitieteellisen osaston opiskelijaksi ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan, johon myös hänen veljensä Calle kuului. Vauva ristittiin Olga Sofia Margaretaksi, kutsumanimeksi tuli Kissie. Yksityisopettajien avulla Gustaf kirjoitti ylioppilaaksi vuoden 1887 keväällä. Myöhemmin Carl Robert keskittyi nykyaikaisiin konttorikoneisiin ja -kalusteisiin. Bergenheim oli käynyt Haminan kadettikoulun ja palvellut upseerina Venäjän insinöörijoukoissa. Kirjoitukset menivät hyvin, puoltoääniä oli 27 ja arvosanaksi tuli cum laude approbatur. Laudaturista jäi puuttumaan kaksi ääntä. Carl Robert, Sofia ja pikku Kissie elivät vakaata ja onnellista perhe-elämää uudessa asunnossaan Bulevardi 7:ssä. Kirjoitukset menivät hyvin, puoltoääniä oli 27 ja arvosanaksi tuli cum laude approbatur. ”Sinulla on nyt kaikki mahdollisuudet edessäsi”, Albert sanoi. Gustaf täytti odotukset, ainakin paperilla. Albert-eno edellytti Gustafilta tiivistä opiskelua ja tarkkaa tilinpitoa. Gustaf oli Bergenheimin mukaan erinomainen nuorukainen, hyväkäytöksinen, huomaavainen, hyväpäinen, erittäin vilkas ja kenties hiukan kevytmielinen. Louhisaaren hulivilikreivi oli vihdoin saanut asiansa kuntoon. Hän perusti Helsinkiin asiointiliikkeen, joka välitti ulkomaankauppaa. Laudaturista jäi puuttumaan kaksi ääntä. Loppusyksystä Gustaf sairastui lavantautiin, joka siihen aikaan oli erittäin vaarallinen tauti. Hän luki ahkerasti venäjää yksityisopettajan opastuksella. Albert-eno ehdotti Gustafille, että tämä kohentaakseen kielitaitoaan lähtisi kesällä Venäjälle Albertin langon Edvard Bergenheimin luo Harkovaan. Sophie-sisar hoiti häntä taudin pahimman vaiheen yli Helsingissä ja toipilasajan Gustaf vietti Fiskarsissa. Gustaf suostui. Gustafin oli keskeytettävä opintonsa kahdeksi kuukaudeksi. Gustafin yllätykseksi Albert-eno, vaikka toivoikin pojan luovan uransa Suomessa, antoi hänen valita tässä tärkeässä tilanteessa vapaasti. Gustaf ja Sophie-sisko tulivat hyvin toimeen isänsä kanssa. Gustafin sisarussarja lisääntyi yhdellä vuoden 1884 syksyllä, kun kreivi Carl Robertin toinen vaimo Sofia synnytti Pariisissa terveen tyttölapsen. ”Voit itse valita uran, jota tulevaisuutesi kannalta pidät sopivimpana ja viisaimpana.” Isä Carl Robert muutti perheineen takaisin Suomeen vuoden 1887 keväällä, maanpakolaisuutta oli kestänyt yli seitsemän vuotta. M A N N ER H EI M -M U SE O. Carl Robert oli uusine perheineen päättänyt saada asiansa kuntoon. 17 SUOMEN SOTILAan historia Ylioppilas Gustaf palasi Suomeen ja pääsi vanhan koulunsa Böökin lyseon viimeiselle luokalle. Mutta nuorukainen haaveili kuitenkin edelleen venäläisestä upseerikoulutuksesta. Kun Gustaf erotettiin kadettikoulusta huhtikuussa 1886 yöllisen retken vuoksi, hän matkusti Helsinkiin ja asettui Albert-enon järjestämään asuntoon miettimään tulevaisuuttaan. Hän oli vielä pitkään hyvin heikko ja joutui kävelemään kepin kanssa. 20-VUOTIAS YLIOPPILAS VUONNA 1887. Hurjapäiseksi ja mahdottomaksi väitetty Gustaf teki Harkovassa Bergenheimiin suotuisan vaikutuksen
CHEVALIERKAARTIN upseeri vuonna 1892.
Kruunajaiskulkueessa Chevalier-kaartin osasto marssi kärjessä. Tsaarin ja tsaaritar Alixin kruunajaiset järjestettiin Moskovassa 26.5.1896. Hänet oli määrätty kolmen muun Chevalier-kaartin pitkävartisen upseerin kanssa kunniakujaan kruunajaisistuimille johtaville portaille. Nuori kapinallinen oli tekemässä loistavaa uraa tsaarin Venäjällä. Upseerit seisoivat viisi tuntia liikkumatta raskas lyömämiekka oikeassa ja kyyhkyksi sanottu painava kypärä vasemmassa kädessä. . Kruunajaisista tehtiin kuvasarja, jota näytettiin ympäri maailmaa. Tsaari kulki baldakiinin alla. Kuva jäi lähtemättömästi Evan mieleen. Katoksen edessä marssivat Mannerheim ja virolainen paroni Andrei von Knorring miekat paljastettuina. Kruunajaiset toimitettiin Kremlin Uspenskin katedraalissa. TEKSTI: ROBERT BRANTBERG. 19 SUOMEN SOTILAan historia Tsaarin upseeri Tsaari Aleksanteri III oli kuollut munuaistulehdukseen Krimillä marraskuuussa 1894. Uudeksi tsaariksi nousi hänen poikansa Nikolai II. Mannerheimin sisar Eva ja hänen miehensä Louis Sparre yllättyivät nähdessään Gustafin valkokankaalla eräässä pariisilaisessa teatterissa. Mannerheim kertoi, että päivä oli hänen elämänsä rasittavin
Ligovskaja-kadun talon sijainti osoittautui huonoksi. Mannerheim selvitti huolellisesti, että asunto oli lämmin, valoisa ja kuiva. Oli jälleen muuton aika. Gagarinin rantakadun asunto oli edellisenä talvena osoittautunut kylmäksi ja vetoisaksi. Mannerheimilla ei kuitenkaan ollut toiveita päästä kouluun ilman suhteita. Tosin Suomen puoleinen puhelinasema ei suostunut avaamaan linjaa suurruhtinaskuntaan ilman viidentoista ruplan ennakkomaksua. Sijainti oli mahdollisimman hyvä, Millionnaja johti Palatsiaukiolta suoraan Talvipalatsin ja Eremitaašin vierestä Mars-kentälle. Hän parkui täyttä kurkkua, ellei saanut haluamaansa. Vuonna 1887 koulun ratsuväkilinjalle pyrki lähes sata nuoM A N N ER H EI M -M U SE O. Perheeseen syntyi toinen tytär 25.6.1895. Pietari 1887, Nikolain ratsuväkikoulu Tuore ylioppilas Gustaf Mannerheim oli päättänyt pyrkiä maineikkaaseen Nikolain ratsuväkikouluun, josta valmistui upseereja ratsuväkeen ja kasakkajoukkoihin. Perhe muuttikin marraskuussa Ligovskaja-kadun taloon numero 49. Hänestä kasvoi iloinen, eloisa ja vilkas lapsi. Pietarissa sijaitseva koulu oli yläluokan oppilaitos, johon hyväksyttiin vain aatelisperheiden nuorukaisia. Pihalla oli neljän hevosen talli ja vaunuvaja. Pääsyvaatimuksena oli kadettikoulun tai vastaavan oppilaitoksen tutkinto. Asunnon erikoisuus oli oma puhelin, numero oli 12-58. Kolmen minuutin puhelu Helsinkiin maksoi ruplan. Sopiva seitsemän huoneen asunto löytyi Millionnaja Ulitsan numerosta 8. Lähistöllä ei ollut paikkaa lasten ulkoiluttamiselle, puistot olivat kurjassa kunnossa ja tuuli nostatti kaduilta jatkuvasti ilmaan sankkoja pölypilviä. Sophy tuli isäänsä. Kahden kerroksen asunnossa oli kahdeksan huonetta. Perhe palasi Pietariin. Toisen kerroksen suuressa salissa oli erkkerit ja kaari-ikkunat. Ruokasali oli ensimmäisessä kerroksessa ja sen vieressä Gustafin työhuone. Matka jatkui Wieniin ja Budapestiin, jossa Gustaf kiersi veljensä Nonnen kanssa Unkarin hevossiittoloita. 20 SUOMEN SOTILAAN historia K rasnoje Selon vuoden 1894 kesäleirin jälkeen Chevalier-kaartin luutnantti Gustaf Mannerheim ja hänen puolisonsa Nata matkustivat runsaan vuoden ikäisen Stasien kanssa kylpyläkaupunki Biarritziin. Suomalainen ylioppilastutkinto oli riittävä
Keisarin edellä oikealla puolella Chevalierkaartin upseeri, luutnantti Mannerheim.. 21 SUOMEN SOTILAan historia KEISARI NIKOLAI II:N KRUUNAJAISET Moskovassa toukokuussa 1896
Kokeet menivät Mannerheimin mielestä hyvin. Kaksi kolmasosaa oli valmistunut Venäjän kadettikouluista. Aluksi ratsastettiin puuhevosella, jolla harjoiteltiin ryhtiä sekä vartalon ja käsien asentoa. 22 SUOMEN SOTILAAN historia rukaista. Mannerheim vannoi uskollisuudenvalan keisarille ja perintöruhtinaalle lokakuun 12. Aluksi oli harjaamista ja sukimista, hevosten tuli olla putipuhtaat ja niiden karvan tuli kiiltää. Mannerheim oli tässä joukossa. Oppitunnit alkoivat kello kahdeksan. Kohentaakseen kielitaitoaan Mannerheim matkusteli Venäjän maaseudulla. NIKOLAIN RATSUVÄKIKOULUN oppilaat. Mannerheimia auttoi suomalainen paroni Gösta Aminoff, joka oli naimisissa Mannerheimin kummitädin Louisen kanssa. päivänä. Liettualainen Antanas Druvé (vas.) ja suomalainen Gustaf Mannerheim.. Toinen käytösluokka Junkkarit kuuluivat toiseen käytösluokkaan, heillä ei ollut kaupungille asiaa. Heidät hyväksyttiin ilman pääsykoetta. Matkalla hän sai tiedon, jonka mukaan hänelle oli myönnetty oikeus osallistua Nikolain ratsuväkikoulun pääsykokeisiin. Parin ensimmäisen kuukauden aikana he olivat koko ajan upseerien valvonnassa. Tämän jälkeen harjoiteltiin satulointia ja ratsastusta, aluksi tyyliin ratsaille ratsailta. Hän kävi perhetuttavien luona Kurskin kuvernementissa ja Harkovassa. Valan jälkeen junkkarit otettiin armeijan vakinaiseen palvelukseen. Ruokailun jälkeen oli sulkeisten vuoro. Hänen oli ilmoittauduttava ratsuväkikoulussa syyskuun puolivälissä. Kenraalimajuri Aminoff kuului ratsuväkikoulun johtajan Aleksander von Bilderlingin ystäväpiiriin. MyöJunkkarit kuuluivat toiseen käytösluokkaan, heillä ei ollut kaupungille asiaa. Hän matkusti Helsinkiin jonne sai viestin, että oli läpäissyt tutkinnon. ”Kyynärpäiden tulee olla kuin vartaloon kiinni ommeltuja”, kouluttaja neuvoi suuressa harjoitussalissa. ”Ohjatkaa hevosta ranteilla, pehmeästi ja huolettomasti.” Marraskuussa parhaat junkkarit korotettiin ensimmäiseen käytösluokkaan, joka oikeutti käymään kaupungilla neljä kertaa viikossa. Mannerheimin hieman äksyn ensimmäisen hevosen nimi oli Nektor
Mannerheim oli vanhempi junkkari. Mannerheim velkaantui. Avuksi tuli jälleen Albert-eno, koska isällä Carl Robertilla ei vieläkään ollut ylimääräistä rahaa. 23 SUOMEN SOTILAan historia hemmin ratsastettiin käymäjalkaa ja ravia ilman jalustimia ja kannuksia. Toinen opintovuosi alkoi syyskuun puolivälissä 1888. Vajaa viikko ennen kurssin päättymistä hänet määrättiin takaisin ensimmäiseen käytösluokkaan. ”Jos joku ylipäänsä joskus on luotu sotilaaksi, niin kyllä se on Gustaf. Erään kostean iltaloman jälkeen Mannerheim nimitti päivystävää upseeria tomppeliksi. Hän joutui karsseriin ja häneltä otettiin pois porte d’épée -junkkarin arvo. M A N N ER H EI M -M U SE O. Tomppeli Mannerheim pyrki Chevalier-kaartiin, mutta toiveet kariutuivat heinäkuussa. Mannerheim oli jälleen parhaiden joukossa, kun ensimmäiset todistukset jaettiin. Sophie-sisaren mukaan Gustaf näytti terveeltä ja hyvinvoivalta. Tämä aliupseeriarvo myönnettiin opinnoissaan parhaiten menestyneille oppilaille. Ohjelmassa oli topografiaa, taktiikkaa, ratsastusja ratsuväkiharjoituksia, aseiden käsittelyä ja ammuntaa. Hän tuntee olevansa oikeassa elementissään ja suhtautuu halveksivasti vaivaisiin siviileihin, kuten todellinen sotilas ainakin. Isä ja Calle taisivat joskus hiukan loukkaantuakin, kun huomasivat, että heitä väheksyttiin.” Loppukuulusteluissa Mannerheim sai eskadroonan toiseksi parhaan pistemäärän. Hänet ylennettiin maaliskuun lopulla 1889 neljän muun kanssa porte d’épée -junkkariksi. Jopa venäjän pistemäärä kahdeksan oli hyvä. Mutta hänelle kerrottiin, ettei kannata pyrkiä ChevaNIKOLAIN RATSUVÄKIKOULUN junkkari vuonna 1889. Pääsiäiseksi Mannerheim matkusti Suomeen kuntoisuuslomalle. Revolveriammunnassa Mannerheim saavutti ensimmäisen sijan. Mutta raha oli jatkuva ongelma, koulutuksesta ja varusteista piti maksaa. Koulutusta viimeisteltiin Krasnoje Selon leirillä. Mannerheim ryhdistäytyi. Loppukuulustelut alkoivat huhtikuussa
elokuuta loppututkinnon läpäisseet junkkarit järjestäytyivät Krasnoje Selon aukiolle. Kello 11 tsaari Aleksanteri III aloitti rivistöjen tarkastamisen. Perhetuttavat ja etenkin kreivitär Alfhild Scalon käyttivät suhteitaan keisarinna Maria Fjodorovnaan asian edistämiseksi. Mannerheim sijoitettiin galvaaniseen komppaniaan, jonka tehtävänä oli miinoittaa teitä ja panostaa siltoja. Mannerheimin mielestä alokkaat olivat helppoja käsitellä sekä erittäin oppivaisia ja kestäviä. Lokakuussa Mannerheim sai iloviestin. Tuoreet kornetit asettuivat jonoon keisarillisen katoksen eteen. ”Sukunne on vanha, siinä on ollut monta rohkeaa miestä”, Gerngross sanoi. virsta 1066,8 m) Varsovasta länteen. Toivotan paronille menestystä!” Toive toteutuu Aleksandran rakuunarykmentti sijaitsi Saksan rajalla Kaliszissa parisataa virstaa (ven. ”Teidän tulee yhdistää sukunne urhoollisuus henkilökohtaisiin ominaisuuksiinne. Eskadroona oli rykmentin viidestä eskadroonasta hienoin, sen vahvuus oli 175 miestä ja 12 upseeria. ”Teidät on määrätty Pietariin virkatutkintoa ja sitä seuraavaa Chevalier-kaartiin ja hänen majesteettinsa keisarinna Maria Fjodorovnan rykmenttiin siirtämistä varten”, käskyssä todettiin. Onnittelen teitä ylentämisen johdosta. 24 SUOMEN SOTILAAN historia lier-kaartiin. Näkemiin, herrat upseerit!” Puhetta seurasi hurraahuuto. Muistakaa, että aateluutenne edustaa Suomen kansan sielua ja sydäntä sekä kansanne jaloimpia aatteita.” ALEKSANTERI III oli kookas ja voimakas mies, vaikuttava kuusi jalkaa neljä tuumaa (noin 192 cm) pitkä hahmo.. Sotaharjoitusten jälkeen hänet määrättiin Aleksandran husaarirykmentin pioneerikomppanian päälliköksi Kalisziin. Upseeri saavutti miestensä vankan luottamuksen vain, jos tämä kohteli miehiä oikeudenmukaisesti. Mannerheim valitsi palveluspaikakseen Puolassa sijaitsevan Aleksandran rakuunarykmentin. Mannerheim ei ollut unohtanut haavettaan päästä Chevalier-kaartiin. Kierroksen jälkeen Aleksanteri puhutteli junkkareita. Palvelus kaartissa oli kallista, palkallaan kukaan ei siellä tullut toimeen. Mannerheim määrättiin paroni Jevgeni Gerngrossin komentaman henkieskadroonan ensimmäiseen joukkueeseen. Kaarti oli läsnä hovin juhlissa, kruunajaisissa, hautajaisissa ja edustustilanteissa Vaatimukset kurin, ulkoisen olemuksen ja hevosten suhteen olivat tavallista suuremmat. Elokuussa 1890 Mannerheim komennettiin Narvan suuriin sotaharjoituksiin, joihin osallistuivat myös keisarit Aleksanteri III ja Vilhelm II. Keisarinna Maria Fjodorovna ojensi Mannerheimille ylennyskäskyn. Tsaari oli kookas ja voimakas mies, vaikuttava kuusi jalkaa neljä tuumaa (noin 192 cm) pitkä hahmo. Tanskassa syntynyt Suomen suurruhtinatar sanoi ruotsiksi: ”Sydäntäni lämmittää aina nähdessäni armeijassamme suomalaisen upseerin. Aamupäivällä 10. Pietari 1890–1893: Chevalier-kaarti Chevalier-kaartin palveluksessa olivat Venäjän hienoimpien sukujen jälkeläiset. ”Toivon, että palvelette uskollisesti Venäjää, kirkkoa ja keisarianne
Mannerheim huomasi, että pienet torkut ennen myöhäistä illallista antoivat uutta puhtia ja korvasivat hyvin pari tuntia lyhyemmän yöunen. Hän omisti Uspenskojen kartanon Moskovajoen rannalla ja Aleksandrovskojen kartanon Voronežin lähellä. Tsaaritar puhui jälleen sujuvaa ruotsia, osoitti tuntevansa Suomen hyvin ja sanoi muistavansa hänen isänsä ja isoisänsä. Hän järjesti tapaamisen Natan ja Gustafin välillä. Pietarissa oli myös ranskalainen teatteri ja italialainen oopperaseurue. Ortodoksinen vihkiminen tapahtui rykmentin kirkossa, luterilainen Anastasian tädin kodissa. Naimakauppa Kreivitär Alfhild Scalonin mielestä Mannerheimille piti löytää sopiva puoliso. Edustava ja tunnollinen Mannerheim pärjäsi kaartissa hyvin. Kylässä oli paljon metsää ja Moskova-joen sivujoet halkoivat niittyjä. Illallisten jälkeen tanssittiin. Kohtaaminen sujui hyvin. Pääkaupungissa oli oopperaja balettiseurueet sekä sinfoniaja kamariorkesterit. ”Minulla on kunnia julkistaa kihlaukseni neiti Anastasia Arapovan kanssa!” Häät vietettiin vanhan ajanlaskun mukaan 20.4.1892. Mannerheimilla oli ammattimiehen asenne ja suhde työhön. Molemmat suhtauVUONNA 1892 Mannerheim solmi avioliiton neiti Anastasia Arapovan (Arapoff) kanssa. Nataksi kutsutun neidon omaisuus oli lähes miljoona ruplaa, tulot olivat 14 000 ruplaa vuodessa. 25 SUOMEN SOTILAan historia Pietari oli muodikkaan elämän ja edistyksellisen ajattelun keskus. Elokuussa kornetti Mannerheim hyväksyttiin rykmentin vakinaiseen kokoonpanoon. Kartanossa oli 40 huoneen päärakennus. Alfhild ryhtyi juonittelemaan naimakauppaa. Häämatka suuntautui Uspenskojeen. Se ei ollut kevyttä ajanvietettä, jona venäläiset ylimystöupseerit sitä pitivät. Maailman parhaat taiteilijat tulivat kaupunkiin esiintymään. Luonnonkaunista aluetta sanottiin Venäjän Sveitsiksi. Aatelismiehet ja upseerit kävivät ratsastuskilpailuissa ja pelikerhoissa. Ehdokkaaksi valikoitui tsaarin hoviin kuuluneen kenraaliluutnantti Nikolai Arapovin orpo tytär Anastasia. ”Ryssä on ryssä” Elokuun alussa Gustafin sisarukset Sophie ja Nonne tulivat käymään. Hänet nimitettiin rykmentin lipunkantajaupseerin apulaiseksi. Nata oli ihastunut kaikkeen ruotsalaisuuteen ja oli verhonnut linnan sinikeltaisin värein. Muutama päivä Sophien ja Nonnen lähdön jälkeen saapuivat isä Carl Robert ja Calle-veli. Anastasia olisi loistava puoliso rutiköyhälle tsaarin upseerille. Juodessaan hän pysyi kohtuudessa, sen hän oli oppinut. Seurustelu sujui mutkattomasti, kaikki puhuivat ranskaa. Illalla ihmiset siirtyivät ravintolaan nauttimaan herkkuja, joita tuotiin ympäri maailmaa. Kenellekään ei tullut mieleen lähteä ennen kello kolmea aamulla, Chevalier-upseerit viipyivät tavallisesti kello viiteen. Kesällä Chevalier-kaarti vietti leirielämää Krasnoje Selossa. M A N N ER H EI M -M U SE O. Katolla liehui Ruotsin lippu ja palveluskunta oli puettu Ruotsin väreihin. Häntä luonnehdittiin palkkasoturiksi, joka suhtautui palvelukseen vakavasti. Kornetti Mannerheim ilmoitti uutisen päivällisillä voitettuaan ratsastusmaneesin kilpailussa ensimmäisen palkinnon. Joulukuussa Mannerheim esiteltiin rykmentin komentajalle, keisarinna Maria Fjodorovnalle
”Pikkurouva todellakin tarvitsee kultauksen, ennen kuin häntä voi pitää kauniina.” Mannerheim yritti ostaa Louhisaaren, mutta Mimmi-täti ei suostunut myymään eikä vuokraamaan kartanoa. Mannerheim sai viisi pistettä kahdestatoista. Venäjän kielen tentti pidettiin puolihämärässä auditoriossa, joka oli viimeistä paikkaa myöten täynnä akatemiaan pyrkiviä ei-venäläisiä upseereja. Stasie sairasti kaikki lastentaudit ja vilustui usein. Hän tarjosi rahaa myös Albert-enolle, joka kieltäytyi vastaanottamasta ruplaakaan. Esikoinen Natalle ja Gustafille syntyi tytär sunnuntaina 23.4.1893. Lopun aikaa Stasien seurassa olivat lastenhoitaja ja myöhemmin opettajat. Suku oli vastassa laiturilla. Mannerheim ei murehtinut asiaa. Illalla lähdettiin kaupungille. Isoäiti Eva Wilhelmina oli suorastaan ilkeä kuvaillessaan Anastasiaa. Sitä paitsi hän ei ollut kunnolla ehtinyt valmistautua kokeisiin, joten se siitä. Häämatka jatkui Imatran kautta Ruotsiin. Mannerheim osti kolme valjakkohevosta, Telephonen, Al Koranin ja Kogelin sekä tummanruskean tamman, jonka nimi oli Kiss Me Quick. Hän oli hyvin seurallinen ja kaipasi jatkuvasti äidin tai hoitajansa huomiota. Tytär ristittiin Anastasieksi, kutsumanimi oli Stasie. Häntä ei voinut sanoa kaunottareksi, mutta hän oli ehdottomasti eurooppalainen, ei venäläinen. Vuoden lopulla hän saattoi ylpeänä tiedottaa, että Nata oli siunatussa tilassa. Hänen taloutensa oli turvattu ja hänellä oli hyvä virka Chevalier-kaartissa. ”Vaikka ranskaa puhuukin.” Ei ruplaakaan Mannerheim oli luvannut Albert-enolle pyrkivänsä Yleisesikunta-akatemiaan, joka nopean uran kannalta oli varmin tie eteenpäin. Siinä seisoivat tuimailmeinen vanha kreivitär Eva Wilhelmina, hymyilevä kreivi Carl Robert, Gustafin vanhempi veli Calle, nuoremmat veljet Nonne ja Pysi sekä sisko Eva. Hän oppi nopeasti kävelemään ja puhumaan. 26 SUOMEN SOTILAAN historia tuivat kriittisesti venäläisyyteen, mutta sekä Nata että Uspenskoje läpäisivät tarkastuksen. Kokeet eivät huolestuttaneet, ne olisivat vain vanhan kertausta. Matka jatkui Turkuun, jossa Mannerheim vuokrasi yksityisen höyrylaivan Louhisaareen. Tukholman sukulaiset ja tuttavat kohtasivat vaalean, pitkän ja suoraryhtisen nuoren naisen, joka oli innostunut musiikista ja urheilusta. Anastasia oli jonkin verran tanakka, reipas ja pirteä tyttö. Vanhemmat viettivät tyttärensä seurassa tietyn ajan joka päivä. Tentti alkoi sanelulla, jota seurasi ainekirjoitus. Chevalier-kaartin perinteiden mukaan eskadroonan upseerit ojensivat Gustafille uudet olkalaput ja tyhjensivät samppanjalasin hänen kunniakseen. ”Carl Robert näytti tyytyväiseltä, kun katseli rumaa miniäänsä”, Eva Wilhelmina sanoi. Se merkitsi hylättyä suoritusta. Perheen kotikielenä oli ranska, mutta Nata puhui tarvittaessa myös hyvää englantia. Elokuussa Mannerheim ylennettiin luutnantiksi. M A N N ER H EI M -M U SE O. Mannerheim yritti ostaa Louhisaaren… TYTTÄRET Anastasia (Stasie) ja Sofia (Sophy). Mannerheim maksoi pois velkansa, olihan perheellä varallisuutta. ”Ryssä on ryssä”, oli Mimmi-tädin mielipide
M A N N ER H EI M -M U SE O. 27 SUOMEN SOTILAan historia HEVOSENOSTOMATKALLA Ranskassa
”Tehtäviinne kuuluisi hevosten valinta kaartille ja palatsihallinnolle Venäjän ja Euroopan hevossiittoloista. Puhelinnumero oli 12-73. Mannerheim sai luvatun asunnon syksyllä 1898. Perhe muutti toisen kerroksen asuntoon, jossa oli viisi huonetta, keittiö, kylpyhuone sekä kolme palvelijoiden huonetta. Virkaetuihin kuului kalustettu asunto ja henkilökohtainen kulkuneuvo. Hannoverissa hän osti hevosia ratsuväelle, Brysselistä hän löysi kaksi kaunista nelivaljakkoa leskikeisarinna Maria FjodorovnalMANNERHEIM (keskellä) hevosten hankintamatkalla Ranskassa. Hän pysyisi edelleen Chevalier-kaartin luetteloissa. Von Grünewald määräsi Mannerheimin hankintamatkalle Eurooppaan vuoden 1898 lopulla. Kymmenen huoneen asunto oli toisessa kerroksessa. Se oli Pietarin parhaita paikkoja, Bolšaja Nevan varrella kaupungin keskustassa Mars-kentän vieressä. Mannerheim sai vuokratuksi huoneiston Gagarinin rantakadun talosta numero 28. Hevosmies Tsaari nimitti Chevalier-kaartin komentajan Artur von Grünewaldin vuoden 1897 kesällä hovin ylitallimestariksi. Lisäksi antaisin teille erityistehtäviä hovitallihallinnon piiristä.” Talliosasto oli 2 000 sotilaan ja siviilivirkamiehen organisaatio. Se sijaitsi maneesin vieressä osoitteessa Talliaukio 1. 28 SUOMEN SOTILAAN historia Perheellä oli huoneisto Moikan rantakatu 29:ssä, mutta Nata oli pitkin kevättä haaveillut muuttavansa eräälle Pietarin ylellisimmistä kaduista, Gagarinin rantakadulle. Kadulla asui myös Natan ystävättäriä. Grünewald tarjosi Mannerheimille komennusta ylitallimestarin apulaiseksi. Siihen kuului kolme tallia ja neljän vaunun vaja. Mannerheim hyväksyi tarjouksen ja aloitti uudessa toimessaan syyskuussa. Asuntojono tosin oli pitkä. SO TA M U SE O VILHELM II oli viimeinen Saksan keisari.
Potilaan tutki keisarin henkilääkäri, Tarton yliopiston kirurgian professori Ernst von Bergmann. ”Haluaako paroni kokeilla?” ”Se olisi minulle kunnia.” Lämminverinen hevonen valjastettiin keveiden rattaiden eteen. Minusta Willyn henkilääkärin olisi pitänyt käyttää kultalankaa chevalierkaartilaiseen.” Tsaari päätti myöntää von Bergmannille venäläisen kunniamerkin. Kuva on otettu vuonna 1892. Mutta mikään ei estä paronia komentamasta vaikkapa rykmenttiä tai tulemasta eteväksi kenraaliksi.” Tulevaisuus on merillä Mannerheim vietti sairaalassa kaksi kuukautta. ”Polvi tulee jäämään jäykäksi. ”Hävytöntä. ”Polvilumpio oli murtunut viiteen osaan ja jouduin liittämään ne yhteen hopealangalla”, von Bergmann sanoi. Mannerheim sai kutsun lounaalle keisari Vilhelmin luo. Nuoresta kapinallisesta oli tullut lupaavasti uraa tekevä tsaarin upseeri. ”Hänen kuninkaallinen majesteettinsa ottaa teidät välittömästi vastaan. Mannerheim istui kyytiin, jolloin hevonen pillastui. Saksa tulee aina tukemaan pyrkimyksiänne idän sotaisten laumojen kurittamisessa. Mannerheim kävi Potsdamin keisarillisilla talleilla, jonne hänet oli kutsunut Preussin hovin ylitallimestari, kreivi Karl von Wedel. Omaan laskuun hän osti muutaman englantilaisen ratsuhevosen. Yhdessä meriministeri Alfred von Tirpitzin kanssa olemme aloittaneet maailman uljaimman avomerilaivaston rakentamisen. Koko Pietari puhuu teidän polvestanne. ”Tätä hevosta koulutetaan keisari Vilhelmille”, von Wedel sanoi. Polvi leikattiin. Sitä paitsi teitä epäillään veljeilystä keisari Vilhelmin kanssa.” Mannerheimin raportoi tapahtumista Nikolaille. Saksa aina tulee suojaamaan selkäpuoltanne Euroopassa.” Tirpitzin avomerilaivaston rakentaminen johti laivastokilpailuun ja lopulta sotaan joka teki keisarista ja hänen valtakunnastaan lopun. Onnenpotku Mannerheim ilmoittautui hoviministeri Vladimir Fredericksille Pietarissa. 32-vuotias Mannerheim ylennettiin aliratsumestariksi vuoden 1899 heinäkuussa. Paluumatka kulki Berliinin kautta. Berliinistä ei koskaan tullut laskua leikkauksesta. Yksi potku osui Mannerheimin vasempaan polveen, joka vahingoittui vakavasti. ”Tulevaisuus on merillä, hyvä paroni. M A N N ER H EI M -M U SE O. Briljantein koristellun Vladimirin ritarikunnan rintatähden arvo oli 10 000 ruplaa. SUOMEN SOTILAan historia 29 le. Näytämme Englannille, että mekin osaamme.” Vilhelmin mielestä Venäjän ulkopolitiikan painopisteen tuli olla Aasiassa. ”Mikään ei estä tulemasta kenraaliksi” Pariisissa Mannerheim vietti pari iloista päivää Eva-sisarensa miehen Louis Sparren kanssa. Kirurgilla jo oli varsin korkea kunniamerkki, siispä piti myöntää korkeampi. ”Olen iloinen siitä, että Nicky on päättänyt laajentaa mahtavaa valtakuntaanne itään. Shokissa oleva vieras kiidätettiin Berliinin parhaaseen sairaalaan. Eskadroonan komentaminen tulee ehkä tuottamaan vaikeuksia. Saksan 39-vuotias keisari ja tsaarin 31-vuotias luutnantti keskustelivat hetken polvivammasta ja hevosista. Keisari osoittautui hauskaksi ja vilkkaaksi keskustelukumppaniksi. LILI-RATSUN KANSSA Mannerheim voitti monia ratsukilpailuja. Venäjän pyhä tehtävä on suojata Eurooppaa keltaiselta vaaralta. Kun hän pääsi von Bergmannin hopealankaan, tsaari keskeytti. Mongolit, buddhalaiset ja kiinalaiset on pidettävä kurissa. Keisari Vilhelm lähetti sairaalaan kukkia ja ylitallimestari von Wedel kävi usein katsomassa potilasta
30 SUOMEN SOTILAAN historia …en katso voivani jättää käyttämättä tilaisuutta kokeilla voimiani sodassa.
Tsaarin upseeri oli Gustaf Mannerheim. Hän oli väsynyt ja viluissaan, vaikka oli pukeutunut lämpimään turkkiin. Sotapäiväkirjaan merkittiin vanhan ajanlaskun mukaan 25.2.1905. Moni lyyhistyi tienvarteen ja paleltui. Ratsastajat olivat todistamassa 300 000 miehen surkeaa tappiota. Maalla Venäjän armeijan surkeaa esitystä olikin todistamassa muudan everstiluutnantti Suomen suuriruhtinaskunnasta. Tie oli täynnä jalkaväkeä ja ratsumiehiä sekä vankkureita, tykkejä ja muuta sodan kannalta välttämätöntä tavaraa. Venäjän armeija koki musertavan tappion sodassa Japania vastaan merellä ja maalla. Kuvassa everstiluutnantti Mannerheim, kapteeni von Stewen, eversti Meissner ja amiraali Greve.. 31 SUOMEN SOTILAan historia V enäjän armeijan everstiluutnantti ratsasti lähettinsä kanssa lumen peittämän tasangon halki kohti palavaa Mukdenin kaupunkia. Sotilaiden ainoana ajatuksena oli päästä pois vihollisen luotija kranaattisateesta. Teurastus Mantsuriassa oli kuin hyytävä ennusmerkki siitä mitä tuleman piti. Huopasaappaat olivat kasakkamalliset, vyössä oli nagant-revolveri ja kannikkeessa ratsuväenupseerin sapeli. Riemukulkueesta ei kuitenkaan ollut kyse. Tappio johti vallankumoukseen Venäjällä ja pakotti tsaarin luopumaan yksinvaltaisesta asemastaan. He raahautuvat nälissään pohjoiseen. Konekiväärit ja tykistö tekisivät lopun Mannerheimin aselajista, ratsuväestä. Mahtavan Venäjän joukot oli lyönyt pieni Japani. Se oli Gustaf Mannerheimin tulikaste. Mannerheim lähdössä vapaaehtoisena Venäjän Japanin sotaan 1904. Joku saattoi hetkeksi löytää suojaa rikki pommitetusta maalaistalosta, joka oli täynnä uupuneita ja haavoittuneita sotilaita. Se oli myös tulevan suursodan teknologioiden esiinmarssi. Päässään hänellä oli korkea musta vuohennahkalakki, venäläisen sotilaan vakiovaruste. Tulikaste . TEKSTI: ROBERT BRANTBERG KUVA VASEMMALLA SIVULLA
32 SUOMEN SOTILAAN historia Mantšuria 1905: Suuri teurastus Nikolai II:n Kaukoidän joukkojen ylipäällikkö Aleksei Kuropatkin oli päättänyt luopua Mantšurian suurimmasta kaupungista Mukdenista edellisenä yönä kello kaksi. Lääkäri määräsi Mannerheimin n Japanilaiset yhdentoista tuuman tykit Port Arthurissa 1904. Sotilaat ryöstivät kauppoja ja varastoja. Pommituksilta ja tulipaloilta suojaan.” Ratsumiehet löysivät sairaalajunan pieneltä rautatieasemalta. Japanin ylipäällikkö Iwao Oyama oli saanut tuekseen Port Arthurin valtaajan, kreivi Maresuke Nogin ja hänen järeät yhdentoista tuuman tykkinsä. ”Voisitteko ystävällisesti kertoa minulle, missä sairaalajuna on?” ”Junat on siirretty kaupungin pohjoispuolelle, gospodín podpolkóvnik. Kuume oli noussut niin korkeaksi, että hän hädin tuskin pysyi ratsunsa Arbusin selässä. Kaupunki näytti hornankattilalta. Esikuntapäällikkö oli määrännyt hänet sairaalajunalle Mukdenin asemalle. n Japanin ylipäällikkö Iwao Oyama.. Rakennukset olivat tulessa tai raunioina. Armeijat olivat lähteneet aikaisin aamulla marssille kohti pohjoista. Rautatieasemaa oli pommitettu, ratapiha oli autio. Ratsumiehet löysivät aseman edestä luutnantin, joka yritti ylläpitää järjestystä. Mannerheimilla oli sietämätön korvasärky
Yläkuvassa Venäjän armeija vetäytyy Mukdenin taistelun jälkeen.. Mannerheim nousi ratsailta ja samassa uskollinen Talisman lyyhistyi kuolleena maahan. Kaksi suurvaltaa otti mittaa toisistaan kaikin käytettävissä olevin keinoin. Ammuskelua kesti 15 minuuttia, jonka jälkeen japanilaiset hajaantuivat. Rakuunat ratsastivat suojaan ja jääkärit maastoutuivat. armeija piti puoliaan, mutta oikealla puolella kenraali Alexander von Kaulbarsin 2. SUOMEN SOTILAan historia 33 haavoittuneita sotilaita täynnä olevaan härkävaunuun. armeija joutui vaikeuksiin. Japanilaiset avasivat konekivääritulen. VENÄJÄN KAUKOIDÄN JOUKKOJEN ylipäällikkö Aleksei Kuropatkin. Mannerheim luovutti Arbusin lähetilleen ja raivasi itselleen makuupaikan. Vihollinen oli nähty kahdeksan virstan päässä Mandariinitien varrella. Yksi upseeri oli kaatunut, kuusi jääkäriä haavoittunut. Taistelu Mukdenista Mannerheim lähetti upseerin ruumiin Mukdeniin haudattavaksi. Ruhtinas Oyama oli hyökännyt 150 virstaa leveällä rintamalla. Se oli erehdys. Ratsuväki ja konekiväärit Venäjän ja Japanin välisen sodan ratkaisutaistelu kuuluu sotahistorian merkittävimpiin taisteluihin. Oli tavanomaista tuskallisempaa laatia suruviesti kaatuneen kreivin vanhemmille. Mannerheim oli kahden eskadroonansa kanssa alistettu kenraali Aleksander Gerngrossin siperialaiselle armeijakunnalle, joka oli ottanut vastaan kovimman iskun. Kenraali Nogi oli tehnyt vaarallisen kiertoliikkeen hyökkäämällä kohti Mukdenia lännestä. Osasto saapui parin virstan päässä olevan kylän laitaan. Venäläisten vasemmalla siivellä taisteleva kenraali Nikolai Linevitšin 1. Mannerheim antoi vetäytymiskäskyn. Mannerheim lähetettiin selvittämään japanilaisten määrää ja pidättelemään heitä kolmen rakuunajoukkueen ja kahden pienen jääkärikomennuskunnan voimin. Japanin ylipäällikkö Iwao Oyama oli saanut tuekseen Port Arthurin valtaajan, kreivi Maresuke Nogin ja hänen järeät yhdentoista tuuman (280 mm) tykkinsä. Mannerheim näki kylässä liikettä ja oletti sotilaiden olevan kasakoita. Mannerheim tunsi, miten ruskea täysverinen ori Talisman vavahti hänen allaan
He olivat sapeleilla raivanneet tietään kahden vihollisosaston läpi. ”Kokonaiset rykmentit kutistuivat aamupäivän aikana muutamaksi sadaksi mieheksi.” n Japanilaisia “Tark’ampujia” eli kevyttä jalkaväkeä etulinjassa Mukdenin edustalla. 34 SUOMEN SOTILAAN historia Mannerheim tunsi olevansa vastuussa tapahtuneesta. Ylipäällikkö Kuropatkin johti tuhoon tuomittua taistelua henkilökohtaisesti. Käynnissä oli teurastus. Kenraali Kaulbarsin armeija ei ollut kestänyt painetta ja ylipäällikkö Kuropatkin antoi yöllä vetäytymiskäskyn, joka johti kaaokseen. Kumpikin ase käytti samaa patruunaa (7,62x54R).. Mannerheim joutui taisteluun rautatieaseman lähellä. Hän menetti toisesta eskadroonastaan päällikön ja nuoremman upseerin sekä puolet miehistä. ”Eräät joukot taistelivat kuin leijonat”, Mannerheim kertoi. Käsky annettiin liian myöhään. Osasto oli törmännyt kenraali Maresuke Nogin joukkoihin, jotka olivat onnistuneet kiertämään Venäjän puolustuksen. Taistelu Mukdenista oli alkanut. n Alla venäläistä jalkaväkeä rintamalla. Mannerheim toivoi, että he olivat joutuneet vangeiksi, mutta pelkäsi, että kaikki olivat kaatuneet. Miehet makuullaan näyttävät käyttävän kolmenlinjan Mosin-Nagant -kiväärejä. Mannerheim oli saapunut osastoineen Mukdeniin keskellä talvista hiekkamyrskyä. Kenraali Gerngrossin siperialainen armeijakunta oli joutunut vetäytymään. Vetäytyminen muuttui sekasortoiseksi paoksi japanilaisten tykkitulen alla. Joukot joutuivat jättämään asemat päivänvalossa. Vihollinen lähetti venäläisten perään tykeillä varustettuja osastoja. Ratsuväen menetyksiä ei tosin voinut verrata jalkaväen tappioihin. Huomaa vasemmalla kiikaroivan turkislakkipäisen miehen selässä ase, joka on muista miehistä poiketen amerikkalainen Venäjän armeijalle toimitettu m/1895 Winchester. Miesten kohtaloa ei tiedetty. Hän oli jo silloin kuumeessa, mutta onnistui voimakkaiden lääkkeiden avulla pitämään taudin kurissa
Mukdenin taistelussa japanilaiset menettivät yli 40 000 miestä kaatuneena tai haavoittuneena. armeijan komentajan, kenraali Nikolai Linevitšin. 35 SUOMEN SOTILAan historia Mannerheim näki, miten eräs jalkaväkikolonna joutui kiivaaseen tykistötuleen ja hajaantui. Mannerheim toipui molemminpuolisesta korvatulehduksesta ja hänet komennettiin tiedustelutehtäviin Mongolian rajalle. Hän pyysi soittokunnalta raikuvaa marssimusiikkia ja määräsi jalkaväen paraatimarssille tykkitulen alla olevalle kentälle. Uudistukset olivat tarpeen. Talliosaston asiakirjat oli siitä lähtien laadittava kirjoituskoneella. Sairaalajuna puuskutti kohti pohjoista. Hänestä tehtiin rosvopäällikkö, kolmen hunguusisotnian komentaja (sotnia oli komppaniaa vastaavan kokoinen noin sadan miehen joukko, hunguusit olivat eräänlaisia vapaajoukkoja). Osaston asioita oli hoidettu vähän miten sattuu. Rintama vakiintui 170 virstaa Mukdenin pohjoispuolelle, jossa sodan viimeinen suuri maataistelu muuttui asemasodaksi. Upseereilta ei saanut ottaa vastaan asiakirjoja, n Kenraali Nikolai Linevitš nimitettiin Venäjän Kaukoidän joukkojen ylipäälliköksi Mukdenin katastrofin jälkeen.. Talliosaston kanslian eräänä ongelmana oli henkilökunta, työntekijät olivat pääasiassa upseerien vaimoja. Lääkäri oli suositellut istumatyötä. Syynä oli, että Mannerheimin Potsdamissa saama polvivamma vielä muistutti itsestään. Tulevat ja lähtevät paperit ja laskut talletettiin lukemattomiin diaareihin jonkin ajat sitten unohdetun järjestelmän mukaan. Kenraali Kuropatkin sai seuraavalla viikolla joukkojensa rippeet järjestykseen. Hän tunnisti myös kanslian toisen keskeisen ongelman. Diaarit oli täytettävä selkeällä käsialalla. Tsaari Nikolai II erotti ylipäällikkö Kuropatkinin ja nimitti tämän tilalle 1. Mannerheimilla otti käyttöön säännölliset työajat ja amerikkalaisen työkurin, samanlaisen, jota noudatettiin isä Carl Robertin konttorikoneliikkeessä Systemassa. ”Tulette huomaamaan, että tehtäväkenttää riittää”, Grünewald sanoi ja lähti pitkälle ulkomaankomennukselle Eurooppaan. Venäjä menetti 90 000 miestä, joista 30 000 joutui vangiksi. Kenraali Gerngross määräsi kolonnan uudestaan kokoon. Usein hyökkäys tulee puolustusta kalliimmaksi, mutta nyt kävi toisin. Joukot olivat totelleet, vielä silloin. Mannerheim kysyi isältään neuvoa ja tilasi Nevski Prospektilla olevan tavaratalon kautta amerikkalaisia konttorikoneita. Kanslian rouvat ehtivät tuskin kysyä mitä tarkoitetaan kymmensormijärjestelmällä, kun jokainen sai pöydälleen kirjalliset työohjeet. Pietari 1900–1901: Uusia tehtäviä Vuoden 1900 toukokuussa paroni Artur von Grünewald määräsi Mannerheimin tilapäisesti johtamaan tsaarin talliosaston kansliaa
OIKEALLA SIVULLA ranskalainen näkemys sodasta Kaukoidässä. Kotiin päästäkseen Gustaf kulki keittiön ovesta. Palvelijat ja hoitajat saivat pitää huolta tyttäristä silloin, kun Nata vietti aikaa ystävättäriensä luona. Elokuun lopulla Mannerheim oli työmatkalla. Hän sanoi irti kaikki palvelijat smolenskilaista Ivan Fjodorovia lukuun ottamatta. Nata ja Gustaf jakoivat asuntonsa kahteen puoliskoon. Muu maailma seuraa Euroopan ja Aasian mestareiden ottelua. n Port Arthurin valtaaja, kreivi Maresuke Nogi. Hän oli pitkään maannut 15 asteen pakkasessa ja itse oikaissut jalkansa ennen kuin oli saanut apua Nata oli saanut tarpeekseen ja päätti lähteä kotiin. Hän oli hoitanut sekä venäläisiä että kiinalaisia sotilaita ja nähnyt, miten julmasti venäläiset kohtelivat kiinalaisia. Jalkansa vuoksi hän oli kärsinyt kovia tuskia. Ivan sai luvan toimia keittäjänä, pyykkärinä ja palvelijana. Venäjän tappioon ei uskottu. Syksyllä 1902 Nata nosti tililtään rahaa, otti lapset kainaloon ja lähti Cannesiin. Rouvat mainostivat innoissaan uusia koneitaan seurapiirikutsuilla ja esittelivät ylpeinä lyhyeksi leikattuja kynsiään. 36 SUOMEN SOTILAAN historia jotka olivat suttuisia tai joiden allekirjoitukset olivat epäselviä. Paluumatka Siperian läpi oli ollut kurja. Oikeudet ja palkkaus olivat samat kuin rykmentinkomentajalla, joka oli everstin virka. Hän majoittui ylelliseen hotelli Beau Rivageen. Mutta Cannes oli liian kallis paikka Natalle, jonka rahavarat ensimmäistä kertaa olivat rajalliset. Grünewald yllättyi palatessaan elokuussa ulkomailta. Hän oli matkustanut härkävaunussa, koska Punainen risti ei ollut kyennyt järjestämään parempaa kyytiä. Pietari 1901–1903: Perhe hajoaa Nata palasi Pietariin joulukuussa 1901 jalka kipsissä. Sattumalta Mannerheimin sisar Eva ja Louis Sparre oleskelivat kaupungissa. Valkoiset vastaan keltaiset.. Jalkansa Nata oli katkaissut, kun hänen hevosensa oli pillastunut ja reki kaatunut. Natan täti Maria Zvegintseva otti tyttäret hoiviinsa ja äiti nousi Punaisen ristin ryhmän mukana Odessan junaan. Ensihämmennyksen jälkeen kanslia alkoi toimia nykyaikaiseen tapaan. Nata oli lähtenyt Kaukoitään eikä tulisi heti takaisin. Nata antoi takaisin lyömällä laimin omat velvollisuutensa. Rouvien istujaisiin osallistui myös Punaisen ristin aktivisti Natalia Ortševskaja, joka järjesti Natan sairaanhoitajakurssille ja komennukselle Kaukoitään. Mies saapui Pietarin yöelämästä usein kotiin pikkutunneilla. Välirikko orastaa Mannerheimin puoliso Anastasia oli kyllästynyt perhe-elämään. ”Miellyttävä velvollisuuteni on lausua paronille vilpittömät kiitokseni sangen tärkeän ja vastuullisen tehtävän erinomaisesta täyttämisestä”, kenraali sanoi. n Upseerien ratsastuskoulun johtaja, kenraali Aleksei Brusilov oli Venäjän armeijan merkittävin ja menestyksekkäin komentaja ensimmäisessä maailmansodassa. Matka jatku laivalla kohti Habarovskia Venäjän toiselle laidalle. Mannerheim harkitsi vaativansa tyttäriä itselleen, mutta hänellä ei ollut siihen taloudellisia mahdollisuuksia. Eva yritti puhua järkeä Natalle ja näytti aluksi onnistuvan. Palattuaan Pietariin Mannerheim yritti selvittää asiaa laihoin tuloksin, kunnes soitti Natan tädille Marialle. Hän päätti lapsineen muuttaa Pariisiin. Keväällä, heti kun jalka tervehtyi, Nata lähti lasten kanssa Uspenskojen maatilalle. Mallieskadroona Mannerheim otti vuoden 1903 kesäkuussa vastaan Upseerien ratsastuskoulun mallieskadroonan päällikkyyden
”Hyvä Gustaf Karlovitš”, ratsastuskoulun päällikkö Aleksei Brusilov sanoi. Ehkä ymmärrätte päätökseni, jos sanon teille, että en katso voivani jättää käyttämättä tilaisuutta kokeilla voimiani sodassa.” Sotaan lähtevä Mannerheim ylennettiin ohjesäännön mukaan everstiluutnantiksi. Syksyllä koulu siirtyi Vilnan seudulle harjoittelemaan parforcea. ”Olen tuntenut teidät viisitoista vuotta, te olette erinomainen upseeri. Kaksi kertaa viikossa harjoiteltiin parforce-ajoa. Loistokkaat ajat olivat jälleen ohi. Brusilov arvosti Mannerheimia, koska tämä oli tunnollinen upseeri, komea ja edustuskelpoinen. Brusilov kohosi ensimmäisessä maailmansodassa suureen maineeseen, johtaen mm vuonna 1916 kuulua Brusilovin hyökkäystä ja palveli vallankumouksen jälkeen puna-armeijaa. Siitä saattaa kehittyä suursota.” Mannerheim piti päänsä. Hänet määrättiin Netšinin rakuunarykmentin nuoremmaksi esiupseeriksi Mukden 1904 Mannerheim saapui junalla Mantšurian suurimpaan kaupunkiin Mukdeniin marraskuussa1904. Yksin asuva Mannerheim joutui syksyllä luovuttamaan asuntonsa seuraajalleen hovitallihallinnossa. Mutta teidän on turha osallistua näin mitättömään sotaan, teidän tulisi perua anomuksenne. Tumanovin tehtävänä oli kartoittaa japanilaisten vasenta siipeä. Maasto oli avarampaa kuin Pietarin ympäristössä, mutta soita oli paljon ja metsät paikoitellen läpipääsemättömiä. Tilalle hän sai pienen kaksion Talliaukio 2:ssa. Sotaan Venäjän ja Japanin välinen sota alkoi 8.2.1904, kun Japani ilman sodanjulistusta hyökkäsi venäläisten Port Arthurin laivastotukikohtaan Tyynenmeren rannikolla. Hän pääsi everstiluutnantti Georgi Tumanovin tiedusteluosastoon, johon kuului kaksi kasakkasotniaa. Aamuisin oli ratsastusharjoituksia, iltapäivisin suullista opetusta ja voimistelua. Todellinen voimankoitos alkaa kohta Euroopassa ja paronin tulisi säästää itseään sitä varten. ”Aleksei Aleksejevitš, hän aloitti. n Netšinin rakuunarykmentin everstiluutnantti Gustaf Mannerheim.. 36-vuotias ratsumestari Gustaf Mannerheim päätti lähteä sotaan vapaaehtoisena. 38 SUOMEN SOTILAAN historia Mallieskadroonan opettajana oli legendaarinen nykyaikaisen kouluratsastuksen suurimpiin auktoriteetteihin kuuluva englantilainen James Fillis, Mannerheimin entinen opettaja. ”Te olette sotilaana kokenut paljon, osallistuitte Turkin sotaan nuorena ratsumestarina. Ratsastuskoulu oli kesäkuussa leirillä Krasnoje Selossa. Hyvänä taktikkona tunnettu kenraali järjesti mielenkiintoisia sotapelejä ja kenttäharjoituksia. Yksi huone oli Mannerheimille ja toinen palvelijalle. Ratsastuskoulun johtaja, kenraali Aleksei Brusilov oli nopeaälyinen ja ankara päällikkö. Se oli vaativa metsästysmuoto, jossa ratsastajan oli edettävä maastossa nopeasti samalla, kun hän piti silmällä jäljittäviä koiria
Ensimmäinen sortokausi päättyi. Venäjän asevoimat murskattiin Japanin sodassa niin maalla kuin merelläkin. Japanin ja Venäjän sota VENÄLÄINEN SOTA-ALUS OSLJABJA vaipuu aaltoihin Tsushimassa 27. Mutta toinen, Itä-Kiinan radan toimilupa säilyi, Kaupallisesti tärkeä rautatie kulki Harbinista Vladivostokiin. 39 SUOMEN SOTILAan historia JAPANIN JA VENÄJÄN välinen sota käytiin vuosina 1904–1905 Japanin ja Venäjän keisarikuntien välillä. VENÄJÄ joutui evakuoimaan Mantšurian ja luopumaan oikeuksistaan Port Arthurissa sekä EteläMantšurian radan toimiluvasta. Venäjä pääsi helpolla. Japanin 400 000 sotilaan armeija menetti 85 000 miestä. RAUHANSOPIMUS allekirjoitettiin Yhdysvaltain Portsmouthissa elokuun lopulla. Sota päättyi japanilaisten voittoon. toukokuuta 1905. Japani on yhä keisarikunta. Konflikti aiheutti Venäjällä vuoden 1905 vallankumouksen, joka johti maan siirtymisen perustuslailliseen monarkiaan. Suomi sai yksikamarisen eduskunnan ja naiset äänioikeuden ensimmäisinä Euroopassa. Suomen suuriuhtinaskunnassa oli levottomuuksia. SOTA OLI KAATAA Venäjän keisarikunnan, joka kesti vielä toistakymmentä vuotta ja kaatui viimein ensimmäiseen maailmansotaan. Japani sai rauhanteossa Sahalinin saaren eteläosan. Alus sai kyseenalaisen kunnian olla ensimmäinen täysin teräksinen taistelualus joka upotettiin pelkällä tykkitulella. Tsushimasta tuli Venäjän Itämeren laivaston loppu ja se pakotti venäläiset Suomessa yhä näkyvän rannikkolinnoitusohjelman käynnistämiseen.. VENÄJÄN 500 000 sotilaan armeijan kokonaistappiot kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina olivat arviolta 125 000 miestä. Venäjä tunnusti Japanin käskyvallan Koreassa
Samassa hän kuuli piiskan viuhahdusta muistuttavan äänen. Hän oli saanut esimakua sodan verisestä todellisuudesta eikä saanut unta. ”Haluaisitteko ottaa komentoonne puoli sotniaa?” Tumanov kysyi Mannerheimilta. Mannerheim lähetti kolme kasakkaa tarkistamaan oliko kylä miehitetty. Kaksi kasakkaa makasi hiekalla vatsaan ammuttuina. 40 SUOMEN SOTILAAN historia Osasto oli joulukuun puolivälissä edennyt lähelle muutamaa kylää, joiden kerrottiin olevan japanilaisten hallussa. Ratsastajat lähestyivät kylää ketjussa. ”Mutta se ei kuitenkaan aiheuttanut vakavaa järkytystä. Mannerheimin kesä kului tiedusteluretkillä Mongolian rajalla läntisessä Mantšuriassa. Hevosen rauhoittamiseen kului luotisateessa pari minuuttia, jonka jälkeen Mannerheim arvokkuutensa säilyttäen pääsi lyhyttä ravia ratsastaen suojaan. Kylän suunnalta alkoi kiivas ammunta. Japanilaiset TRANS-SIPERIAN RAUTATIE: Tie on pitkä ja maa on suuri. Tulikaste Mannerheim pyysi kreivi Tolstoita ratsastamaan kymmenen miehen kanssa kylään. Kello kymmenen maissa osasto lähestyi ensimmäistä kylää. Hirvittävää sen sijaan oli katsella haavoittuneita, joilla oli kovat tuskat. Hänen oli käytettävä kaikki voimansa estääkseen hevosta riistäytymästä käsistä ja nolaamasta häntä. Talvipäivä oli kylmä ja kirkas. Se oli vanha kaukasialainen tapa. Osasto saapui kylän muurin edessä olevalle aukiolle. Jos sekään ei auttanut, heidät tapettiin. Venäläiset menettivät Mukdenin helmikuussa 1905. Vakavasti haavoittuneet miehet toimitettiin rauhalliseksi tiedettyyn kylään. Mannerheim meni hyvissä ajoin nukkumaan makuupussiinsa turkin ja päällysvaatteiden alle. He noudattivat kuitenkin kaukasialaista urhoollisuusperinnettä, joka pitää voihkimista häpeällisenä.” Rosvopäällikkö Ruhtinas Tumanov ehdotti illalla Mannerheimin tulikasteen kunniaksi toverimaljaa aseveljien kesken. Kasakat laukkasivat läheisen hiekkakumpareen suojaan, mutta Mannerheimin hevonen vauhkoontui. ”Teidän olisi tiedusteltava pari kylää ja muuan tieosuus.” Mannerheim otti ilomielin tarjouksen vastaan. ”Tunne luotisateessa oli epämiellyttävä”, Mannerheim kertoi. Siperian rautatie oli Venäjän kaukoidän imperiumin emämaahan yhdistävä napanuora, mutta se oli kapea ja hidas.. He ratsastivat takaisin havaitsematta mitään epäilyttävää. Kasakat lähestyivät kylää käymäjalkaa ja kiersivät muuria parinkymmenen askeleen päässä. Varhain seuraavana aamuna hän lähti osastoineen liikkeelle. Itse hän ratsasti kornetti Jeldarovin ja jäljelle jääneiden kasakoiden kanssa kohti seuraavaa kylää. Noin parinsadan askeleen päässä Mannerheim pysähtyi kiikaroimaan. Hunguusit olivat vuoristolaisia, jotka vuosisatoja olivat terrorisoineet väestöä. Mukana oli myös ystävä Pietarista, husaarikornetti (kornetti, vänrikkiä vastaava alin ratsuväen upseerin arvo) Tolstoi sekä toinen kornetti, ruhtinas Jeldarov. Mannerheimista tuli rosvopäällikkö. Elokuun alussa armeijan esikunta ehdotti, että hän ottaisi komentoonsa kolme hunguusisotniaa. Ne jotka eivät maksaneet lunnasrahoja, saivat nähdä talonsa palavan
”Olisi voinut kuvitella juutalaiskauppiaiden kilpailevan siitä, kuka lujemmin huutaen saa ostajan.” Tiedustelijana Mongoliassa Mannerheim lähti tiedusteluretkelle Mongolian rajaseuduille. Mannerheim osti itselleen lehmän, josta kuitenkaan ei herunut maitoa enempää, kuin pullollinen päivässä. Miehet herkuttelivat pölykerroksen peittämällä maidolla ja piimällä sekä vuohenjuustolla. He tosin ampuivat, vaikka vihollista ei edes näkynyt. Mannerheim oli iltaisin nähnyt hunguusien ratsastavan huimaa vauhtia erään kylän pääraittia tulisilla pienillä mongolianhevosilla. ”Käskyn tulkitsemista seurasi kovaääninen keskustelu, Mannerheim kertoi. Osasto jatkoi rajan yli Mongoliaan, joka oli vielä kehittymättömämpi maa kuin Mantšuria. Osasto vetäytyi samojen aaltomaisten törmien turvin, jotka olivat suojanneet japanilaisia. Hunguusi ottaa sen mikä ei ole kiinni Venäjän armeija oli pestannut riveihinsä tuhatkunta hunguusia. Mannerheim joutui toteamaan, että hunguusit olivat ruokkoamattomuudestaan huolimatta rohkeita miehiä. Karjaa oli paljon. ”Japanilaiset tekisivät melkoisen tempun, jos hyökkäisivät juuri nyt”, kelteisillään oleva Mannerheim sanoi korneteille polskiessaan vedessä. Tulkit olivat kehnoja. Osasto piti lounastauon pienessä kylässä järven rannalla. Heille maksettiin päiväraha, mutta vapaajoukkona he saivat varustaa itse itsensä. Miehet nauttivat puuroa ja säilykkeitä sekä kävivät uimassa. Lisäksi hän oli kiinnittänyt satulaan ison sinisen päivänvarjon. Yöllä hän sai vihollisen karistetuksi kannoiltaan muuttamalla suuntaa ja ratsastamalla tiettömien hiekkakumpujen yli pakoon. Pakoon ratsastaessaan he ampuivat olalta taaksepäin päätään kääntämättä. Jopa yksinkertaiset käskyt oli selitettävä perusteellisesti. ”He tuntuivat sopivan paremmin kadunlakaisijoiksi ja puotipalvelijoiksi, kuin aseita käyttämään”, Mannerheim kertoi. Päivä oli lämmin ja seutu kaunis. Lisäksi hunguusit pitivät kaikkea irtainta tavaraa omanaan. Esikunta oli tyytyväinen. Lierien koristeena oli samettikukkia. Kukkulamaasto oli lähes viljelemätön. Sissiosasto oli kartoittanut neljäsataa virstaa maastoa ja kerännyt runsaasti tietoa japanilaisten asemista. Samassa he saivat kolmelta suunnalta tulta vastaansa. ”Milloin tahansa heiltä voi saada luodin takamuksiinsa”, Mannerheim kertoi. Vihollinen seurasi venäläisosastoa kuusi tuntia. Joukot eivät olleet samoja kuin ne, joita hän iltaisin oli nähnyt. Hunguusit kantoivat kivääriä kevyesti kuin ratsupiiskaa. ”Vaikka eivät he mitään pahaa tarkoittaisikaan.” Mannerheimin Mongolian retki oli kestänyt kahdeksan päivää. Hevoset olivat harjoittamattomia, satulat kurjassa kunnossa ja miehet velttoja. 41 SUOMEN SOTILAan historia olivat menestyksellä kokeilleet hunguuseja venäläisten selustassa. Väestö joutui luovuttamaan hunguuseille hevosia, rehua, vaatteita ja muonaa. He erottuivat edukseen venäläisestä kömpelöstä rakuunasta. Hunguusien mielestä sota oli sitä, että ammutaan mahdollisimman paljon. Siellä oli kuitenkin laidunmaita, jotka kasvoivat mehevää ruohoa. Osasto eteni noin 160 virstan päähän tukikohdasta kartoittaen japanilaisten asemia. Miehet lähtivät liikkeelle iltapäivällä. Hunguusien liikkeet olivat joustavat ja ketterät. Koplat partioivat kolme vuorokautta japanilaisten joukkojen tuntumassa ja olivat jatkuvasti tulikosketuksessa viholliseen. Mannerheim pettyi, kun hän tarkasti kolme sotniaansa. Mutta tie koilliseen oli vielä auki. n Venäläiset katselevat täynnä japanilaisia kaatuneita olevaan juoksuhautaan Port Arthurissa 1904.. Jäljelle jääneet hunguusit hän jakoi kahdeksaan koplaan, joista neljä operoi menestyksellä sadan virstan säteellä tukikohdasta. Japanilaiset rakuunat ja heidän pestaamansa hunguusit olivat Mannerheimin kolmesta suojavartiosta huolimatta saartaneet osaston hiekkatörmien suojassa. ”Joukkooni oli haalittu kuona-ainesta, jossa ei ollut järjestystä.” Eräällä hunguusilla oli päässään suuri panamahattu, jossa oli pitkät, kirjavat nauhat. Kahden päivän jälkeen hän oli tekosyillä saanut joukon supistumaan puoleen. Hunguusien päällystönä oli nuoria venäläisiä kornetteja, joilla ei ollut sotakokemusta. Mannerheim sai kiittää kumpuilevaa maastoa siitä, että tappiot rajoittuivat muutamaan lievään haavoittumiseen. Mannerheim ratsasti neljän jäljelle jääneen koplan kanssa kauemmaksi länteen kiertääkseen japanilaisten selustaan
42 SUOMEN SOTILAAN historia Te olette kolmas eurooppalainen, joka pääsee Dalai-laman puheille.
Mannerheim tervehti kohteliaasti. . Itä-Turkestanin Kašgarissa (Kaxgar) retkikunnan ranskalainen arkeologi Paul Pelliot tuli paljastaneeksi kiinalaisille, että Mannerheim oli venäläinen eversti. Virkamiestapaamisessa Mannerheim painotti, että haluaa keskustella Dalailaman kanssa ilman kiinalaisten läsnäoloa. Hän näki, miten palatsin portilta talutettiin kahta satuloitua hevosta. Dalai-lama vilkaisi Mannerheimia, mutta jatkoi matkaa tervehtimättä. ”Te olette kolmas länsimaalainen, joka pääsee Dalai-laman puheille”, eräs ruhtinas sanoi. ”Valitettavasti kutsu on vain kahdelle, minulle ja tulkilleni. Maan hengellinen johtaja, Dalai-lama Thubten Gyatso oli paennut Lhasasta ja oleskeli Utaišanin luostarikaupungissa Šansin provinssissa neuvotellakseen Kiinan kanssa. Mutta Hänen pyhyytensä tietää hyvin, että Venäjä on merkittävä voimatekijä Aasiassa.” Kutsu kahdelle Palatsin portaiden juurella seisoi tarkkailija Jang täydessä juhla-asussa. Seuraavana päivänä Mannerheim sai kutsun palatsiin. Hetken kuluttua nuori lama tuli hakemaan vierasta. 43 SUOMEN SOTILAan historia S iviiliasuinen tsaarin upseeri nousi Kiinan asettaman tarkkailijan Jangin kanssa temppelikukkulalle sopiakseen tapaamisesta Dalai-laman kanssa. Hänen pyhyytensä oli pukeutunut keltaiseen silkkipuRatsain Kiinaan Vuonna 1908 Venäjä ja Britannia olivat käytännössä tunnustaneet Kiinan ylivallan Tiibetissä. ”Teitä ennen ovat käyneet amerikkalainen ja ranskalainen tutkija. 41-vuotias Gustaf Mannerheim saapui Utaišaniin kesäkuun lopulla 1908. Ette siis voi tulla mukaan.” Vieraat opastettiin vastaanottohuoneeseen. Mannerheimin mitta tuli täyteen ja hän lähti omille teilleen.. Hän oli Gustaf Mannerheim. Dalai-lama istui kullatulla valtaistuimella. Dalai-lama astui kullankeltaisessa silkkikaavussa kiireesti alas portaita. TEKSTI: ROBERT BRANTBERG KUVA VASEMMALLA SIVULLA
Dalai-lama piti hetken tauon. ”Tiibetiläisten uskonDalai-lama kysyi vieraan kotimaata, ikää, arvoa ja matkareittiä.. 44 SUOMEN SOTILAAN historia kuun, jossa oli vaaleansiniset hihansuut. ”Kiinalaisten ehtona paluulleni on, että tunnustan heidän ylivaltansa”, Dalai-lama sanoi. ”Täällä Utaišanissa on hyvä olla, mutta sydämeni on Tiibetissä. ”Onko teillä kenties viestiä Hänen majesteetilta?” ”Valitettavasti minulla ei ollut tilaisuutta keskustella Hänen majesteettinsa kanssa ennen lähtöäni Pietarista.” Dalai-lama kysyi tsaarista, Venäjästä ja armeijan vahvuudesta. Mutta ehkä jopa pyhällä miehellä on näinä levottomina aikoina enemmän käyttöä vaatimattomalle aseelle kuin rukousmyllylle.” Mannerheim oli arvioinut Dalai-laman huumorintajun oikein. Puheenaiheina olivat englantilaisten tunkeutuminen Tiibetiin, nykyaikainen sodankäynti sekä Dalai-laman oleskelu Kiinassa ja hänelle asetetut rajoitukset. Mannerheim luovutti hänelle kumartaen vaaleansinisen silkkisen lahjaliinan, hatakin, ja sai vastalahjaksi kauniin valkoisen hatakin. Dalai-lama kysyi vieraan kotimaata, ikää, arvoa ja matkareittiä. ”Viekää tämä vilpittömänä lahjana Hänen majesteetilleen Venäjän keisarille.” Mannerheimilla ei ollut muuta vastalahjaa kuin kotelossa oleva Browning-automaattipistooli. Hän kertoi myös omasta asemastaan. ”Pyydän anteeksi, mutta minulla ei kahden vuoden matkan jälkeen ole muita lahjoja jäljellä. Monet täällä käyneet tiibetiläiset ovat pyytäneet minua palaamaan Lhasaan. Puvun yllä oli punainen tooga, lamojen perinteinen tunnus. Ehkä jonain päivänä.” ”Venäjän kansan myötätunto on puolellanne”, Mannerheim vakuutti. Hänen pyhyytensä hymyili, kun Mannerheim näytti, miten pistooli lipastetaan. Dalai-lama oli noin 30-vuotias keskimittainen laiha mies, jolla oli ulkonevat korvat ja kapeat viikset. ”Tämän vuoksi paluuni on viivästynyt.” Dalai-lama viittasi palvelijalle, joka kohta kantoi huoneeseen hienosti kirjaillun hatakin. Vieressä seisoi kaksi aseistamatonta rotevaa tiibetiläistä. Ulkona Mannerheimia odotti synkän näköinen Jang, joka kohteliaasti tiedusteli mitä keskustelu oli koskenut. Hän otti aseen varovasti esiin. Tiedustelua ja diplomatiaa Välillä Dalai-lama tarkistutti, ettei oviverhon takana ollut kuuntelijoita. Mannerheim kertoi ja mainitsi olevansa eversti Hänen majesteettinsa tsaarin palveluksessa
Mannerheimin oli määrä kartoittaa alueen tiet ja määritellä niiden sotilaallinen arvo, selvittää väestön mielialat, asutuksen tiheys, luonnonvarat ja tuotantokyky sekä Kiinan uudistuspolitiikan toteutusta rajamaakunnissa. W IK IM ED IA C O M M O N S VENÄJÄN YLEISESIKUNNAN PÄÄLLIKKÖ Fjodor Palitsyn värväsi eversti Mannerheimin Kiinaan vakoilumatkalle.. Seuraavana päivänä Dalai-lama lähetti Mannerheimille vielä yhden valkoisen hatakin, kaksitoista sylenmittaa (Venäjän syli oli 2,1336 metriä) kapeaa, punaruskeaa tiibetiläistä kangasta ja viisi tukkua suitsuketta. Sodanjohto oli huolissaan uudistuvan Kiinan rajasta. Pariisista hän tilasi kelloja, peilejä, soittorasioita ja pornografisia värikuvia. Mannerheim suostui. ”Miettikää, miten toimisitte, jos alue pitäisi miehittää.” Fedja-sedän naamio Tiedustelumatka naamioitiin tieteelliseksi retkikunnaksi. VASEN SIVU Mannerheim tapasi Kiinan matkalla Dalai-laman kesällä 1908. Hän pahoitteli, ettei ehtinyt kirjoittaa loppuun tsaarille aiottua kirjettä. ALLA Tekes-virran ylistys alkamassa. Suomalais-Ugrilainen Seura myönsi tutkimusstipendin ja Antellin valtuuskunta antoi rahaa esineiden ostamiseksi Suomen Kansallismuseolle. Olisiko eversti valmis tekemään puolentoista vuoden tiedusteluretken Keski-Aasiaan. Alueesta ei ollut kunnon karttoja. Hän hankki tuliaisiksi puukkoja, aurinkolaseja ja kompasseja, neuloja, hajuvesiä, karamelleja, värikyniä, kirjepaperia ja kuoria. 45 SUOMEN SOTILAan historia nollisia tapoja ja noviisien koulutusta”, Mannerheim sanoi. Mutta Mannerheim olisi aina tervetullut Lhasaan. Jotain oli ilmaantunut. Miten jalkaväki, ratsuväki ja tykistö tarvittaessa saadaan perille. Kenraali Palitsyn halusi tietää, miten rajaseutujen muhamettilainen väestö suhtautuu Pekingiin. Turkestanin vuoristoseudulla saattoi syttyä sota. Mannerheim suunnitteli itse reittinsä, jonka tsaari Nikolai hyväksyi. Venäjä 1906: Sotilaallinen tehtävä Venäjän yleisesikunnan päällikkö Fjodor Palitsyn oli uudistamassa kiireellä tappiollisessa sodassa Japania vastaan vanhentuneeksi osoittautunutta armeijaa. Olot matkalla olivat usein ankarat ja ratsut sen mukaisia; ei sitä loistokkuutta, johon tsaarin upseeri oli tottunut jaloine lämminverisine ratsuineen, mutta sitäkin kenttäkelpoisempia. Mannerheim hankki kaksi valokuvauskonetta, opetteli kuvaamaan ja kehittämään lasilevyjä. ”Kuvitelkaa olevanne ylipäällikkö”, Palitsyn sanoi. Matka päätettiin liittää Sorbonnen yliopiston arkeologin Paul Pelliotin retkikuntaan, jonka oli määrä kulkea samoja reittejä. Millaista strategiaa tulee noudattaa. Maaliskuussa yleisesikunta määräsi hänet tehtävään. Kuva vuodelta 1910. Palitsyn teki Mannerheimille tarjouksen. Maasta saattaisi tulla vaarallinen valtatekijä
Ranska ei suostunut myöntämään Mannerheimille passia, joten hän matkusti suomalaisena tiedemiehenä, joka oli Venäjän suojeluksessa. Karavaani lähti liikkeelle elokuun puolivälissä kohti Itä-Turkestanin tärkeintä kaupunkia Kašgaria. Pakaaseja oli lähes 500 kiloa. Hänen ja Mannerheimin retkikuntien tiet erosivat Kašgarissa.. Retkikunta kulki kohti Kiinan rajaa 3 900 metriä korkean Taldykin solan kautta vanhaa Silkkitietä pitkin, jota Marco Polo oli taivaltanut matkalla Kublai-kaanin hoviin yli 600 vuotta aiemmin. Kenraali Palitsynin peitenimi oli Fedjasetä. Kašgar 1906–1907: Hevonen, joka karauttaa läpi pilvien Matka alkoi heinäkuun alussa. Hänen tuli raportoida säännöllisesti yleisesikunnalle. Mannerheim matkusti junalla ja jokilaivalla Kaspianmerelle, joka ylitettiin höyrylaivalla. OIKEALLA Karavaani ylittää Belnyng Tupese -solan Kelpinin ja Uch-Turfanin välillä 16.2.1907. Asia päätettiin hoitaa siten, että hän kirjoittaisi isälleen Carl Robertille Helsinkiin. Retkikunta saapui Kašgariin elokuun lopulla. Isä poimisi kirjeistä yleisesikunnalle tarkoitetut tiedot ja lähettäisi ne eteenpäin Pietariin. Daotai, kaupungin korkein virkamies, kirjoitti Mannerheimille matkustuspassin ja antoi hänelle kiinalaisen nimen Ma-da-tai, Hevonen, joka karauttaa läpi pilvien. Itärannalta matka jatkui Transkaspian rataa pitkin Samarkandiin, jossa Mannerheim sai mukaansa pari kasakkaa. Mitta tuli täyteen, kun Pelliot tuli paljastaneeksi tarkoin varjellun salaisuuden Mannerheimin roolista. Tiet eroavat Professori Paul Pelliot osoittautui pikkumaiseksi ja itsetietoiseksi mieheksi, joka sotkeutui jatkuvasti Mannerheimin tekemisiin. 46 SUOMEN SOTILAAN historia Mannerheim perehtyi Aasian-kulkijoiden teoksiin Marco Polosta lähtien. Mannerheim osti kirgiisimarkkinoilta kuusi hevosta ja vuokrasi saman verran kantohevosia rehun kuljetusta varten. KiiYLÄKUVASSA Upseerien tarkkuusammuntaa Aksussa. Länsi-Turkestanin pääkaupungista Taškentista juna jatkoi Ferganan maakuntaan Andižaniin, jonne rata päättyi. Mannerheim jatkoi hevoskyydillä Ošin kaupunkiin, jossa hän kohtasi professori Pelliotin. RANSKALAINEN ARKEOLOGI Paul Pelliot osoittautui pikkumaiseksi mieheksi
47 SUOMEN SOTILAan historia
Polttoon tarvittavia piippuja ei myyty. 48 SUOMEN SOTILAAN historia nalaisille selvisi, että Mannerheim oli venäläinen eversti. Paikallinen sotamandariini Tan kertoi, että armeijaa uudistetaan Japanin mallin mukaan. Saamme lisää miehiä ja nykyaikaiset aseet.” Kenraali ei pelännyt Venäjän tiikeriä, kuten hän asian ilmaisi. 200 000 ASUKKAAN KAIFENGIN VARUSKUNNAN koulutustaso oli Mannerheimin mukaan korkea. Kaupunki oli rautatien varressa. Kaifengissa taisteltiin myös oopiumin väärinkäyttöä vastaan. Oopiumia polttavat sotilaat tekivät surkean vaikutelman. Kaupungin asepajan vuosituotanto oli 300 Mauser-kivääriä ja 10 tykkiä sekä kaksi miljoonaa patruunaa. Matkaa tehtiin pakkasessa ja lumipyryssä. Unikon viljelyalaa oli supistettu ja huumetta myyvien kauppojen määrää karsittu. Retkikuntien tiet erosivat. ”Itä-Kiinassa armeijaa on nykyaikaistettu. Ampumaharjoitukset ovat tärkeitä, bambuseipäillä ei enää taistella. Mannerheim ilmoitti haluavansa tutkia Silkkitien eteläistä haaraa, joka ei kuulunut Pelliotin retkikunnan suunnitelmiin. Mannerheim kyseli, ratsasteli lähiseuduilla ja piirsi karttoja. Aksu ja Tienšan, talvi ja kevät 1907: Bambuseipäillä ei taistella Aksun kasarmien miehitys oli minimissään. Tammikuun lopulla hän lähti kulkemaan Silkkitien pohjoista haaraa Taklamakan suuren aavikon halki kohti Ilin maakuntaa. Kohta sotilasasiat ovat myös täällä kunnossa. Aksuun Mannerheim saapui maaliskuun alussa. Erityisesti Aksun keitaan ympäristö oli sotilaallisesti tärkeä alue. Tutkittuaan Silkkitien lyhyen eteläisen haaran Mannerheim palasi Kašgariin. Virkamiesten oli valittava piipun ja viran välillä.
Matkalaiset yöpyivät valtion jurtassa, joka oli laitettu kuntoon Mannerheimia varten. Ma-nu-ör-hei-mu Fin-Kuosta Huhtikuun puolivälissä Mannerheim saapui Kuldzhaan. Hän oli virhearvioinnillaan aiheuttanut miehen kuoleman. Konsuli ojensi Mannerheimille Pekingistä saapuneen passin, joka oli Mannerheim sai oppaakseen vanhan kalmukkimetsästäjän Numganin.. ”Mutta kirgiisi vaikuttaa ylimykseltä kalmukin rinnalla, jonka siivottomuus ylittää kaiken mielikuvituksen. Lämpötila oli päivisin plussan puolella mutta yöt olivat kylmiä. Kuvassa eversti Mannerheim tutkii kameraansa Espoon Karhusaaressa Sinebrychoffin huvilalla vuonna 1906 ennen Aasian matkaa. Tapaus jäi vaivaamaan hänen mieltään. ”Kirgiisien puhtaudessa on toivomisen varaa”, Mannerheim kertoi. Mannerheim ampui kauriin Mauser-kiväärillään. Kapea polku kulki jyrkkää vuorenseinämää pitkin korkealla Muzart-joen yläpuolella. Reitti kulki vaarallisen Muzartin solan kautta. Miehet ratsastivat pari virstaa ylös erään rotkon hengenvaarallisen jyrkkää seinämää pitkin. ”Epäilen, että se hautoo itsemurhaa”, Mannerheim sanoi. ”Tai sitten se on maiseman lumoissa.” Muzartin sola oli osittain vaikeakulkuista jäätikköä. Tienšanin lumipeitteiset huiput kohosivat yli 7 000 metriin. Sotatie Turkestanista Sinkiangin maakunnan pääkaupunkiin Urumtšiin kulki tämän seudun kautta. Mies saatiin ylös kuolleena. mukkimetsästäjän Numganin. Venäjän konsulaattia suojasi puoli kasakkasotniaa ja tykistöosasto. Mannerheim hermostui uskolliseen hevoseensa Filipiin, joka halusi kulkea polun ulkoreunaa. Karu maisema oli Mannerheimin mielestä suurenmoinen. Heidän nahkavaatteensa olivat mustuneet savusta ja liasta. Mannerheim lähti Aksusta maaliskuun lopulla. He saivat näkyviinsä metsäkauriin, jolla oli seitsenhaaraiset sarvet. Hän huolehti siitä, että vainajan perheelle maksettiin korvaus. Ylitys tapahtui lumituiskussa joka muuttui sateeksi ja sumuksi. Mannerheim sai oppaakseen vanhan kalMANNERHEIM harrasti valokuvausta. Ihmiset ja eläimet kaatuivat kinoksiin ja paleltuivat kuoliaiksi. Eräs uupunut vuokrahevosen kuljettaja astui sivuun ja suistui rotkoon. Retkikunnassa oli kolmetoista hevosta, joista seitsemän oli vuokrattu. Mannerheim kuljetutti ruumiin lähimpään kylään. Mannerheim oli arvioinut matkan keston väärin, hän yritti ylittää solan vuorokaudessa. Pari kalmukkia toivotti hänet tervetulleeksi. Aluksi Filip oli säikkynyt hevosten pääkalloja, mutta kohta se tuskin vilkaisi niitä. Ennen saapumista Ilin maakunnan pääkaupunkiin Kuldzhaan oli vielä ylitettävä yksi sola. Kiinalainen komennuskunta rakensi siltoja railojen yli ja piti kunnossa jäähän hakattuja korkeita portaita, joilla hevoset liukastelivat. Ili Matka jatkui Tekes-joen laaksoon, karavaani oli saapunut Ilin maakuntaan. He eivät syntymänsä jälkeen ilmeisesti pese muita ruumiinosia kuin ehkä kasvonsa ja kenties kätensä. SUOMEN SOTILAan historia 49 Retkikunnan piti ylittää Tienšanin vuoristo päästäkseen strategisesti merkittävälle Ilin seudulle Džungariaan. Reitillä kuoli joka vuosi noususta uupuneita matkaajia, jotka eivät jaksaneet taivaltaa jäätikköä. Mannerheim oli matkan varrella laskenut yli kolmekymmentä hevosenraatoa. Ihonvärin tulee vuosien mittaan yhä tummemmaksi, kunnes se on saanut hyväksi poltetun merenvahapiipun värin.” Seudulla oli runsaasti riistaa
Retkikunta saapui marraskuun lopulla Kiinan muurille Kansun provinssissa pienen linnoituskaupungin kohdalla. Saroeli keltaiset jugurit olivat paimentolaiskansaa, joilla oli kiinteät asumukset, šera-jugurit nomadeja. Lähes sadantuhannen asukkaan kaupungissa oli sotaisten džungaarien strategisesti tärkeä, ikivanha linnoitus. Sellainen hyökkäys olisi hyödytön. Kylä näytti köyhältä, mutta siistiltä. Peitetarinana ollut tutkimusmatka sen sijaan osoittautui tieteellisesti korvaamattoman arvokkaaksi. Pakkasta oli ajoittain kaksikymmentä astetta. Keltajugurien kylässä oli noin 40 rakennettua pihapiiriä. ”Paikan valloittaminen on ratkaisevan tärkeää”, Mannerheim kirjoitti.. ”Jos etenisimme halki erämaan, joutuisimme kokemaan kaikki ne vaikeudet, jotka Sinkiangin kiinalaisten joukkojen nyt on kestettävä. Tätä kautta mongolit olivat velloneet länteen Tšingisja Kublai-kaanien sekä Timur Lenkin johdolla. Samalla päätettiin siitä, mitä venäläiselle everstille jatkossa näytettäisiin ja kerrottaisiin. Hän tutustui ammustehtaaseen, jonka vuosituotanto oli 15 000 patruunaa, sekä Kiinan uusia hopeakolikoita lyövään rahapajaan. Retkikunta ratsasti kaupunkiin viiden pitkän porttiholvin kautta. Pekingissä oli kiistelty siitä, pitäisikö Sinkiangiin saapunut venäläinen upseeri karkottaa tai vangita vai myöntää passi ja pysyä hiljaa. Mannerheimin tehtävät olivat muuttuneet. Takanamme olisi suuri vedetön aavikko, yhteyslinja olisi yli 200 peninkulmaa pitkä. Kiinalaiset kauhistelivat sitä, että venäläinen eversti oli tavannut Sinkiangin itäosan sotamandariinit ja nähnyt varuskuntien surkean tilan. ”Päähyökkäyksellä Urumtšiin katkaisemme Ilissä operoivien joukkojen yhteydet ja viemme kärjen seudun puolustukselta. Passi oli kirjoitettu. Suurempien joukkojen eteneminen Sinkiangin maanteitä pitkin tuottaa jo sinänsä vaikeuksia ja ne kasvavat, kun tulemme kauemmaksi omasta rajastamme.” ”Tulos ei vastaisi uhrausta. Sotatilanteessa Mannerheim olisi teloitettu. Kerrottiin, että kiinalaiset itkivät vuolaasti kulkiessaan muurin portista ulos ja iloitsivat saapuessaan takaisin Keskuksen valtakuntaan. Se kysyisi valtavasti voimia, eikä sillä kuitenkaan olisi ratkaisevaa merkitystä sodan kululle.” Venäjä ei koskaan tunkeutunut Kiinaan. Pihoilla työskenteli naisia alkeellisilla kangaspuilla. Tykinlaukaukset ilmoittivat porttien sulkemisesta. Tienšanin ja Altaivuoriston välistä aluetta sanottiin Kansakuntien portiksi. Mutta vangitseminen ei auttaisi, venäläisellä oli ollut mahdollisuus raportoida asiasta Pietariin jo Kašgarissa, Peking tiesi, että jonkinlainen viesti oli lähtenyt. Urumtšista Lantšouhin on jalkaväelle sadan päivämarssin matka. Sisällissodan aikana valkoisia vetäytyi tappion kohdattuaan rajan yli Kiinaan, mutta suurempaa hyötyä Venäjän asevoimat ei tiedustelumatkasta saanut. Kansu, talvi 1908: Antropologi Joulun jälkeen Mannerheim teki retken kahden eristetyn heimon luo, joita yksikään länsimaalainen tiedemies ei ollut tutkinut. Fedja-sedän neuvo osoitettu Fin-Kuosta, Suomesta, kotoisin olevalle Ma-nu-ör-hei-mulle. Mutta Mannerheimin mielestä ei tulisi hyökätä liian syvälle Kiinaan. 50 SUOMEN SOTILAAN historia E versti Gustaf Mannerheim muisti Kiinan retken raporttia laatiessaan Fedja-sedän neuvon. He kuulivat tähtikirkkaassa yössä pitkän iltasoiton. Mannerheim oli odottanut näkevänsä mahtavan muurin, mutta se olikin vain savesta rakennettu valli, jossa määrätyin välein oli vartiotorneja. Hyökkäyksen kannalta strategisesti tärkein kaupunki oli Urumtši, Sinkiangin hallintoja tuotantokeskus. Hänen tuli ajatella kuin ylipäällikkö. Mannerheim teki topografisia mittauksia sekä hankki tietoja sotilaallisesta valmiudesta ja hallinnosta. Matkalaiset yöpyivät nokisessa saraissa muurin lähellä. Matka jatkui Gobin autiomaan halki, syksy muuttui talveksi. Nyt piti kiinnittää huomio Kiinan uudistuspolitiikkaan ja sen vaikutuksiin armeijassa. Rakennusten katoilla liehuivat valkoiset liput, joihin oli painettu rukouksia sairauksien torjumiseksi. Taukoineen ja taisteluineen siihen menisi lähes puoli vuotta. Voimakas ratsuosasto kuularuiskuineen voi menestyksekkäästi suorittaa operaation hyökkäämällä laaksoja pitkin Kašgarin kautta.” Operaatio oli mahdollinen vain kesäaikaan jolloin solat ovat kulkukelpoiset. Enää ei tarvinnut kartoittaa teitä ja vuoristoja. Kiina 1907–1908: Kansakuntien portti Kuldzhasta matka jatkui Sinkiangin pääkaupunkiin Urumtšiin. Kadettikoulu oli aloittamassa toimintaansa. Palmikot päättyivät hopeasolkiin, joiden jatkoksi oli kiinnitetty kuparirenkaita ja metallinuppi, jossa roikkui lähes maahan ulottuva tupsu.. Heillä oli pitkät palmikot, joihin oli kiinnitetty korallia, lasinpaloja ja kivihelmiä
Jauhoista ja ryyneistä koostuvaa ruokavaliota täydensivät suola, voi ja maito. Mannerheimille vakuutettiin, ettei keltajugureilla ollut kansanlauluja. ALLA KIRGIISIMETSÄSTÄJÄ haukkoineen lähellä Kyzyl-Bazaria URUMTŠIN PIIRIKUNNAN niet’ai eli ylituomari.. Mannerheim kutsuttiin syömään telttaan, jonka keskellä loimusi tuli. Vyön kuparisolkeen oli kiinnitetty metallituppi, jossa kannettiin puukkoa, syömäpuikkoja ja tulentekovälineitä. Heidän alkuperänsä oli tuntematon. Palmikot päätyivät emalikoristeisiin, jotka ulottuivat lähes maahan asti. Nomadit kantoivat lyhyttä lammasnahkaturkkia, jonka korkea kaulus oli ulkopuolelta vuorattu punaisella tai sinisellä kankaalla. He eivät tanssineet eivätkä laulaneet, instrumentteja heillä ei ollut. Jaloissa oli karkeat sukat, jalkineet olivat kiinalaismalliset. Heillä oli kolme palmikkoa, joista yksi roikkui selässä. Pyöreät teltat olivat pieniä, halkaisija oli kolmesta neljään askelta ja niissä ei mahtunut seisomaan. Naiset hoitivat ulkotyöt, miehet istuivat kotona punomassa koreja ja neulomassa vaatteita. Heimopäällikkö käytti kylän tuomiovaltaa, määräsi verot ja sovitteli kiistat. Sekä miehet että naiset käyttivät pitkää turkkia. Nomadijugurien 300 teltan talvileiri näytti keltajugurien kylään verrattuna vauraalta, jakkilaumat ja lammaskatraat olivat hyvässä kunnossa. Heimossa oli joskus ollut jopa 3 000 telttaa, mutta väestö pieneni jatkuvasti. Väljien kangastai nahkahousujen lahkeet oli sidottu leveällä nauhalla. Kylässä oli lama-luostari ja temppeli. Kaksi muuta oli pujotettu kuparirenkaiden läpi ja niissä oli koristellut soljet. Keltajugurit söivät jauhoista ja ryyneistä valmistettua ruokaa, juhlatilaisuuksiin teurastettiin lammas. Naiset käyttivät purjekankaista leveälieristä lakkia, jossa oli sylinterimuotoinen ylöspäin kapeneva kupu. 51 SUOMEN SOTILAan historia Päähineenä oli kiinalainen myssy tai mongolilainen huopahattu. Miehillä oli turkislakit
Sulhaselta ei vaadittu miehuuskoetta eikä morsiamelta koskemattomuutta. Päälleen he vetivät turkin tai lampaanvillasta tehdyn peiton. Tsaari seisoi työpöytänsä vieressä eikä tehnyt elettäkään istuakseen. Hän oli luonnostellut sotilaallisesti tärkeiden kaupunkien asemakaavoja sekä tehnyt tilastoja väestöstä, viljelystä, karjasta ja rehun saatavuudesta. Joukossa oli tiibetiläisiä temppelilippuja, jumalankuvia ja pronssiveistoksia sekä vanhoja käsikirjoituksia. Ei missään tapauksessa enempää.” Sovittuna aikana Mannerheim ilmoittautui Tsarskoje Selossa ja Fredericks ohjasi hänet Nikolain puheille. Hän oli kerännyt suuren määrän kansatieteellistä materiaalia. Kaksi naista ja miestä esitti kauniita mongolilaisia lauluja, jotka päättyivät haikeaan säveleen. ”Kaksikymmentä minuuttia”, Fredericks sanoi. ”Veitset, peilit ja muut tavarat, jotka annoin mittauksen kauhuja uhanneille, eivät saaneet heitä astumaan huoneeni kynnyksen yli.” Mannerheim kyseli nomadijugurien tavoista ja teki muistiinpanoja heidän kielestään. Perillä hän tiedusteli hoviministeri Vladimir Fredericksilta miten pitkään tsaarin audienssiin hänen tulisi varautua. ”Moni laama hävisi heti, kun näki kraniometrin”, Mannerheim kertoi. Raportin valmistuttua Mannerheim teki kahden viikon matkan Japaniin lähetystöneuvos Boris Arsenjevin seurassa. Hän onnistui suurin vaikeuksin mittaamaan kraniometrillä kahdentoista henkilön kallot. Lehti ihmettelee, kuka on se venäläinen, joka matkustaa Kiinan rajaseuduilla kahdella passilla, pysähtyy sotilaallisesti tärkeissä paikoissa, piirtää karttoja ja valokuvaa.” ”Tämä selittää passivaikeudet ja muut”, Mannerheim sanoi. 52 SUOMEN SOTILAAN historia Ruokailun jälkeen jugurit riisuuntuivat ujostelematta alasti ja asettuivat nukkumaan maahan levitetylle huovalle. Peking, elokuu 1908 Mannerheim saapui Pekingiin elokuussa 1908. Venäjän lähetystössä hän tapasi vanhan tuttavansa Taškentista, eversti Lavrenti Kornilovin, joka oli nimitetty Pekingin sotilasasiamieheksi. ”Voinko aloittaa?” kiina mannerheimin ratsastus aasian halki mongolia Venäjä. ”Mutta teille ehkä puoli tuntia. Tarjolla oli lämmitettyä viinaa. Mannerheim aloitti antropologisen työn. Kun vaimo jäi kiinni syrjähypystä, mies kuittasi asian selkäsaunalla. ”Tämä on päivätty jo vuosi sitten. Kotiin Mannerheim palasi Pietariin Vladivostokin ja Mantšurian kautta. Kornilov näytti kiinalaisen lehtileikkeen ja siitä tehdyn käännöksen. Tilaisuutta varten teurastettiin jakkivasikka, josta tehtiin keittoa. Valokuvia oli yli 1 500. Tilaisuus pidettiin värikkäin lipuin koristellussa hallintorakennuksessa. Kornilovista tuli myöhemmin Venäjän asevoimien ylipäällikkö ja hän johti epäonnista vallankaappausyritystä Venäjän väliaikaista hallitusta vastaan syksyllä 1917. Sukupuolielämä oli varsin vapaata ja morsian saattoi tuoda avioliittoon lapsia. Avioeroa ei tunnettu, mutta jos vaimo oli hedelmätön, mies sai ottaa toisen vaimon tämän rinnalle. Päällikkö järjesti Mannerheimille juhlat. ”Tiedon on täytynyt vuotaa Pelliotin retkikunnan kautta.” ”Teidän on välittömästi muutettava hotellistanne lähetystöön, turvallisuutenne ja muistiinpanojenne vuoksi.” Mannerheim oli matkannut 14 000 virstaa sekä kartoittanut teitä ja solia yli 3 000 virstan verran. ”Teidän majesteettinne”, Mannerheim sanoi
”Teidän majesteettinne”, hän vastasi. ”Olkaa rauhassa, hyvä paroni. En minäkään huomannut, vaikka kello koko ajan on ollut edessäni. Hän seurasi tarkkaavaisena Mannerheimin esitystä. Kiitän teitä ystävällisyydestänne, esitys oli mielenkiintoinen.” Tsaari kysyi Mannerheimin suunnitelmia. ”Olen ollut kauan poissa ja jäänyt nimityksissä muiden jälkeen. menttiä, mutta harvalla upseerilla on ollut tilaisuus tehdä näin mielenkiintoista matkaa.” Ystävällisesti everstiään puhutelleella keisarilla olisi edessä enää kymmenen elinvuotta ja väkivaltainen kuolema perheensä kanssa. ”Te ehditte vielä komentaa rykNIKOLAI II vastaanotti eversti Mannerheimin Kiinanraportin lempiresidenssissään Aleksanterin palatsissa Tsarskoje Selossa. MANNERHEIM oli kunniavieraana varakuningas Šenin päivälliskutsuilla sotilaallisesti tärkeän, Keltaisen joen rannalla sijaitsevan Lantšoun kaupungin temppelissä. ”En huomannut ajan kulua.” Nikolai hymyili. Everstillä oli edessä nouseminen pienen maan vallan ylimmille portaille, ja pitkä elämä yksin. 53 SUOMEN SOTILAan historia Tsaari nyökkäsi kevyesti. Vastattuaan erääseen kysymykseen Mannerheim kääntyi ja vilkaisi seinäkelloa. ”Suokaa anteeksi, teidän majesteettinne”, Mannerheim sanoi. Rohkenen toivoa omaa rykmenttiä.” ”Turha paronin on surra”, Nikolai sanoi. Kerrottiin, että kreivi Fredericks ei edes tiennyt, miten istutaan, kokemuspiiriin kuului ainoastaan seisominen ja makaaminen. Nikolai otti vastaan Dalai-laman lähettämän hatakin perinteisellä tavalla molemmin käsin. Esittely tapahtui seisten. Nikolai otti vastaan Dalai-laman lähettämän hatakin perinteisellä tavalla molemmin käsin.. Tunti ja kaksikymmentä minuuttia oli kulunut. Miehet eivät huomanneet ajan kulkua, pendyyli sijaitsi Mannerheimin selän takana
54 SUOMEN SOTILAAN historia M A N N ER H EI M -M U SE O
Lihamyllyn tuotteena aatelismiehen kotimaasta tulisi itsenäinen tasavalta ja Eurooppaan kylvettäisiin uuden sodan siemenet. Kun 45-vuotiaan kenraalimajurin ulaanirykmentti käskettiin syyskuussa 1912 vartioimaan tsaarin metsästysmaita, olisi jälkeenpäin kauniiksi aikakaudeksi – la belle epoque – kutsuttu hetki kulkemassa vääjäämättömästi kohti loppuaan. S yyskuun alussa vuonna 1912 kenraalimajuri Gustaf Mannerheimin ulaanirykmentti määrättiin Bia?owie?an metsään vartioimaan tsaarin metsästysmaita. Mannerheimilla oli pysyvä kutsu tsaariperheen pienen, viehättävän metsästyslinnan päivällispöytään. Menneen maailman loppu . Seitsemänvuotias suurruhtinas Aleksei oli kiintynyt Mannerheimiin, joka itse oli toivonut poikaa. Kahdensadan tuhannen tynnyrinalan (tynnyrinala tarkoitti alun perin maa-alaa, joka peltomaana laskennallisesti tuottaisi tynnyrillisen viljaa satokaudessa), uuden mittajärjestelmän mukaan tuhannen neliökilometrin, laajuinen havumetsä sijaitsi parisataa virstaa Varsovasta luoteeseen. Se nielisi päättyessään keisarien ja aateliston tuhatvuotisen maailman edessä olevaan lihamyllyyn ja tuhoaisi kulttuurin, jonka kasvatti kenraalimajuri itsekin oli. Kuusi vuotta myöhemmin bolševikit murhaisivat Aleksein perheineen kauppias Ipatjevin talon kellarissa Carl Gustaf Emil Mannerheim sai osakseen olla osana erään maailmanajan loppua. Bia?owie?assa metsästettiin muun muassa vaalean kastanjanruskeita visenttejä, eurooppalaisia biisoneita. TEKSTI: ROBERT BRANTBERG. 55 SUOMEN SOTILAan historia KUVA VASEMMALLA SIVULLA Henkikaartin Hänen Majesteettinsa ulaanirykmentin komentaja Varsovassa. Aleksei leikki mielellään tinasotilailla nuorekkaan ja iloisen Mannerheimin kanssa
assa Mannerheim nimitettiin suurruhtinas Nikolai Nikolajevitšin esityksestä kenraalimajuriksi tsaarin seurueeseen. M IH Á LY Z IC H Y, W IK IM ED IA C O M M O N S W IK IM ED IA C O M M O N S KASAKKAPUKUINEN TSAARI NIKOLAI TOINEN poseeraa Spalassa vuonna 1912. Teitä on esitetty. 56 SUOMEN SOTILAAN historia Jekaterinenburgissa. ”Gustaf Karlovitš”, suurruhtinas Nikolai Nikolajevitš sanoi Mannerheimille. Lisäksi Mannerheim sai olkalappuihinsa tsaarin nimikirjaimet ja oli oikeutettu käyttämään aseman suomaa punottua kultanauhaa. Bia?owie?a ja Spa?a 1912: Tsaarin seurueen kenraali Bia?owie . Mutta vuonna 1912 kukaan ei olisi osannut sellaista ennustaa. Se ei ollut hovivirka, mutta antoi oikeuden päästä keisarin puheille ilman muodollisuuksia. Mitä mieltä te olette?” Mannerheim ei miettinyt pitkään, suurruhtinaalle hän pystyi puhumaan kuin ystävälleen. ”Toisen kyrassieeriprikaatin komentajan vakanssi Tsarskoje Selossa vapautuu piakkoin. Aleksanteri kuoli saman vuoden syksyllä palatsissaan Krimillä. ALEKSANTERI III (kolmas oikealta) visenttimetsällä Bia?owie?assa elokuussa 1894. Pitihän kruunupäiden ja heidän valtioidensa keskinäisriippuvuuden estää sota ja vallankumoukset. Mutta Mannerheim viihtyi hyvin Varsovassa, hän tunsi seurapiirit ja hän oli rakentanut kaupunkiin oman, viihtyisän poikamieskodin. Tarjous oli houkutteleva, virka oli tavoiteltu. Keisarin kaato on saanut sarviinsa kyltin, jossa on hallitsijan monogrammi, kyrillinen N-kirjain ja kruunu, kaatajansa merkkinä.
Kaikki olisi ollut täydellistä, jollei syksy olisi ollut sateinen ja kylmä. Mutta mieluummin odotan, että Kaartin ratsuväkiprikaatin komentajan paikka vapautuu Varsovassa.” Suurruhtinas puhkesi leveään hymyyn ja läimäytti ystäväänsä olkapäälle. Huvila oli hyvin hoidetun havumetsän keskellä, jossa virtasi kirkasvetinen joki. Spa?aan kuului metsästysmaata yhteensä 80 000 tynnyrinalaa. Pehmeät hiekkatiet halkoivat aluetta. Polkuja sanottiin keisarin teiksi. Siellä oli Puolan parhaat peltopyyja fasaanimaat, myös metsäkauriita metsästettiin. tää ja suuret laumat kulkivat puunrunkojen välissä laiduntamassa. Tukhol. Lisäksi metsään oli rakennettu polkuja, joille pääsy ulkopuolisilta oli kielletty. Hän nautti ketjuajoista ja arvosti yksinkertaisuutta, jolla keisariperhe ympäröi itsensä. Novominsk, Puola 1909: Ulaanirykmentin uudistaja Vuoden 1908 lopulla everstiluutnantti Gustaf Mannerheim oli vieraillut Ruotsissa veljensä Johanin luona. Maasto oli loivasti kumpuilevaa, havumetsää ja pieniä puroja oli paljon. SUOMEN SOTILAan historia 57 ”Olen imarreltu. Myös Mannerheim pääsi osallistumaan retkiin. Tsaari Nikolai ryhtyi innokkaana metsästämään vieraskutsun saaneiden szlachtan (puolan kuningaskunnan ja Liettuan suuriruhtinaskunnan aatelisto) edustajien kanssa. ”Saman minä sanoin niille yleisesikunnan paperinkääntäjille. Minä järjestän teille Varsovan prikaatin.” La Belle Epoque Tsaarin, joka oli siis myös Puolan kuningas aivan kuten hän oli Suomen suuriruhtinas, perhe jatkoi matkaansa Spa?aan, Puolan kuninkaiden entiselle metsästysmajalle Varsovan lähistölle. Illan hiljaisuudessa kuului saksanhirvien mylvinSO TA M U SE O n Ulaanirykmentin komentaja Gustaf Mannerheim upseereineen Varsovan upseerikerholla Varsovassa 1913. Poluilta oli poistettu puiden juuret, kivet ja muut epätasaisuudet. Hiekkatien päässä oleva keisarillinen puinen huvila muistutti pientä majataloa. Muotokuvassa rykmentin kunniakomentaja, tsaari Nikolai II. Iltaisin metsästysseurue kokoontui metsästysmajan eteen ihailemaan päivän saalista, joka oli tuotu näytille. Näitä teitä oli lähes tuhat virstaa (Venäjän virsta oli 1066,8 metriä, kaksi metriä vähemmän kuin suomalainen virsta, joka taas oli ruotsalaisen peninkulman kymmenys)! Niitä pitkin ajettiin metsästysvaunuilla ja harjoitettiin saksanhirven ”Pyrschmetsästystä” ilman koiria tai ajomiehiä. Spa?assa ruokittiin tuhansia saksanhirviä ja villisikoja
M A N N ER H EI M -M U SE O M A N N ER H EI M -M U SE O. Rykmentti oli Venäjän parhaita ja sen kunniapäällikkönä oli itse keisari, joka henkilökohtaisesti valitsi rykmentin upseerit. Kenttäja metsästysratsastus oli tärkeää, koska häirintäja tiedustelutoiminnassa tarvittiin sekä taitoa että hyvää fyysistä kuntoa. Vladimirin ulaanirykmentti, jonka sijoituspaikka oli Novominsk, pikkukaupunki neljäkymmentä virstaa Varsovasta itään. OIKEALLA Henkikaartin 13. Ratsuväki oli parhaimmillaan häirintätoimissa vihollisen sivustassa ja selustassa sekä tiedustelutoiminnassa. Mannerheim ryhtyi kohottamaan rykmenttinsä tasoa. Mannerheimin työ Vladimirin ulaanirykmentissä huomattiin katselmuksissa. Wladimirin ulaanirykmentin komentaja harjoittelemassa ampumista upseereidensa kanssa. Hänellä oli myös tuttavia Puolassa. Vajaassa kahdessa vuodessa Mannerheim oli saattanut rykmenttinsä esimerkilliseen kuntoon. Hän opetti ulaaneille, miten jalkautettu ratsuväki taistelee. ”Kaikki pitää taas aloittaa alusta.” Pietarin kaartinrykmentteihin verrattuna henkikaartin ulaanirykmentti oli ulkoisesti vaatimaton, mutta sitä arvostettiin. Tammikuussa Mannerheim sai nimityksen rykmentinkomentajaksi ja samalla hänet ylennettiin everstiksi. Mannerheimilta tiedusteltiin, kelpaisiko hänelle 13. Mannerheim hämmästeli sitä, ettei Mantšuriassa saatuja oppeja vieläkään sovellettu koulutukseen. Mannerheimin komennus ulaanirykmenttiin ei ollut sattuma, suurruhtinas oli tiennyt rykmentin surkean tilan. Ratsuväen tarkastaja, suurruhtinas Nikolai Nikolajevitš seurasi tarkoin hänen edistystään. Hän painotti taktiikkaa ja asemasotaa, joka oli seuraus uusista, tehokkaista ”kuularuiskuista” eli konekivääreistä ja pikatykeistä. Tsaari suostui suurruhtinaan esitykseen. Mannerheim suostui, hänellä ei ollut erityistä hinkua Pietarin seurapiireihin. Mannerheim ei unohtanut ratsastusharjoituksia. Ampumaharjoitukset lisääntyivät. Mannerheim harjoitti ulaaninsa taistelemaan myös pienessä yksikössä esimerkiksi saarrettuna tai rykmentistään eristettynä. Varsova 1910–1911: Hänen majesteettinsa henkikaartin ulaanirykmentti Suurruhtinas Nikolai Nikolajevitš, joka myös oli kaartin joukkojen komentaja, ehdotti tsaari Nikolaille uudenvuodenaattona 1910 Mannerheimin nimittämistä Hänen majesteettinsa henkikaartin ulaanirykmentin komentajaksi Varsovaan. Mannerheim yllättyi mieluisasti, vaikka pitikin rykmentin vaihtamista hankalana. Hän ylläpiti rykmentissään reipasta urheiluhenkeä ja osallistui henkilökohtaisesti kilpailuihin. VASEMMALLA Kenraali Gustaf Mannerheimin koti Varsovassa. Mannerheim oli varsin taitava pistooliampuja. Mannerheimin unelma oli täyttynyt, hänellä oli oma rykmentti Hän huomasi nopeasti, että rykmentin koulutustaso oli kehno, vaikka miehistöaines oli hyvää. Aseena on Venäjän keisarikunnan palvelusrevolveri Nagant m/1895. 58 SUOMEN SOTILAAN historia maan hänelle oli saapunut sähke Venäjän yleisesikunnasta. Oltuaan husaarija rakuunaupseeri hänestä nyt tuli ulaaniupseeri. Se ei ollut osallistunut Japanin sotaan, ei myös yksikään sen upseereista. Rykmentti kuului kiinteästi sijoitettuihin suojajoukkoihin. Sodan kulku tunnettiin vain pääpiirteittäin
Vanhemmat upseerit asuivat kauniissa kaksikerroksisessa uusklassisessa talossa, jonka keskiosan pääsisäänkäynnin edessä oli neljän pylvään muodostama kolonnadi. ”Puolalaiset naiset rakastavat univormupukuisia poikia jo luonnostaan”, Varsovassa laulettiin. Jopa alokkaiden ruoka oli tavanomaista parempaa. Mannerheim sai upeasti kalustetun asunnon Czerniakowska 35:ssä sijaitsevan rakennuksen oikeanpuoleisen siiven yläkerrasta. Rykmentin päiväjärjestys oli tiukka, työpäivät olivat pitkät. Mannerheimin nimitys edellytti käyntiä keisarin esittelyssä Pietarissa. Illalla oli jälleen tallipalveluksen vuoro. 59 SUOMEN SOTILAan historia Sotakouluista valmistuvat junkkarit hakeutuivat mielellään rykmenttiin. Samalla päiväkäskyllä tsaari ylensi 43-vuotiaan Mannerheimin kenraalimajuriksi, koska kyseessä oli kaartin rykmentin komentaja. Pylväät kannattivat avaraa terassia, jolle rakennuksen juhlasalista pääsi korkeiden lasiovien kautta. Seutu oli kaupunkilaisten suosittu kävelykohde. Mannerheim pani tyydytyksellä merkille, että aterioiden hinnat olivat vain kolmanneksen Pietarissa perityistä hinnoista. Henkiulaanirykmentin kasarmit sijaitsivat kauniilla alueella ?azienkipuiston ja Czerniakovska-kadun välissä. Hän oli tyytyväinen viihtyisään asuntoon ja varsinkin isoon työhuoneeseen. Aamupäivisin oli sekä muodollista että maastoratsastusta tai taistelukoulutusta. Ravintoloiden ja teatterin lisäksi pääkiinnostuksen kohteena olivat naiset ja hevoset. n Suurruhtinas Nikolai Nikolajevitš.. Poikamiesupseereilla ei juuri ollut harrastusmahdollisuuksia Varsovassa. Upseerien aamiaiset, päivälliset ja illalliset olivat runsaita. Aamu aloitettiin tallipalveluksella, jota nuoremmat upseerit valvoivat. Iltapäivällä oli luentoja tai taistelukoulutusta ilman hevosta
Siitä lähtien Mannerheim ja Lubomirski olivat tavanneet silloin tällöin radoilla ja keskustelleet, mistäpä muustakaan, kuin hevosista ja naisista. Venäjä oli kohdellut Puolaa, kuten miehittäjä kohtelee kapinoivaa maakuntaa tai kuvernementtia. Varsova 1911: Suosittu suomalaiskenraali Sotilaiden ja siviilien suhteet olivat ongelmalliset Puolassa. Ulaani, husaari, rakuuna, kyrassieeri. Metsästysseurassa hän tutustui tunnettujen puolalaissukujen edustajiin. Kaartinupseerit eivät vierailleet puolalaisten kodeissa vaan tapasivat heitä korkeintaan ravintoloissa, teattereissa ja kaupoissa. Kyrassieeri oli raskasta ratsuväkeä. Kerrotaan, että muuan kornetti oli sadan ruplan kauppahintaan ostanut ilotalon emännältä jalkavaimokseen katolisen nunnaluostarin nuoren kokelaan. Varsovan länsipuolinen maasto soveltui hyvin hyökkäyssodan tukikohdaksi ja tarjosi toisaalta puskurin puolustussodassa. Maria osoittautui lahjakkaaksi naiseksi, jolla oli poliittisia ja sosiaalisia harrastuksia. Myöhemmin myös husaarien aseistus keveni. Eräänä kesänä Lubomirskin hevoset olivat voittaneet Kolomäen hippodromin kilpailuissa uskomattomat 33 000 ruplaa. Myös kaupallisia palveluja oli tarjolla, kuten jokaisessa maailman suurkaupungissa. Mannerheimilla oli erityisen hyvät suhteet ruhtinas Lubomirskiin, johon hän oli tutustunut jo Pietarissa. Mannerheim joutui joskus puuttumaan miesten moraaliin kurinpidollisin toimin. Osasyynä suhteiden viileyteen oli, että Venäjän armeija oli miehitysjoukko, joka oli 1800-luvulla kaksi kertaa verisesti kukistanut Puolassa puhjenneet kapinat. Maria Lubomirska oli, kuten useimmat vanhan aaP uolankielinen sana ulan tarkoitti kevyttä ratsumiestä, jonka pääaseena oli peitsi. Venäläiset olivat lähes täysin eristyksissä puolalaisväestöstä, Mannerheim laski, että vain kolme hänen rykmenttinsä upseereista piti yllä suhteita Puolan ylimpään yhteiskuntakerrokseen. Puolan Jockey Club oli vähintään yhtä hieno, kuin vastaavat seurat Lontoossa, Pariisissa tai Pietarissa. Kornetin puheet intohimoisesta rakkaudesta eivät asiaa muuksi muuttaneet. Kouluissa venäjä oli pakollinen kieli. Rakuunalla tarkoitettiin alun perin aseistettua ratsuväen sotilasta, joka taisteli jalan. Eräällä tällaisella vierailulla vuoden 1911 keväällä Mannerheim tapasi ensimmäisen kerran ruhtinaan vaimon Maria Lubomirskan. Venäjällä oli Puolassa voimakkaat ja hyvin varustetut sotajoukot, jotka säännöllisesti osallistuivat suuriin sotaharjoituksiin, koska Puola oli strategisesti tärkeä alue Saksan ja Venäjän välillä. Virastokielenä oli venäjä ja henkilöitä, jotka yrittivät ylläpitää puolalaista kulttuuria, vainottiin. 60 SUOMEN SOTILAAN historia Tämä oli totta, nuoret puolattaret antautuivat herkästi pikaromansseihin kaartin upseerien kanssa. Husaareilla oli erityisen värikkäät asepuvut, johon kuului lyhyt takki, dolma. Tällainen ei Mannerheimin mielestä käynyt päinsä, koska koko rykmentin maine oli vaarassa. Husaari puolestaan tulee unkarinkielisestä sanasta huszár, jolla alun perin tarkoitettiin raskaasti aseistettua ratsumiestä. Sadat tuhannet puolalaiset oli kahden kapinan jälkeen karkotettu Siperiaan. Hän oli myös pitkä ja komea upseeri, joka puhui sujuvaa ranskaa, kuten myös Puolan yläluokka. Poikamiesupseereilla oli joskus monta samanaikaista romanssia meneillään, iltaisin upseerien asuintaloissa kävi melkoinen vilske. Kirjoittamattomana lakina oli, ettei seurapiiritilaisuuksissa puhuttu politiikkaa. Rakuuna tulee italiankielisestä sanasta dragone. Aseistuksena oli lyhyt musketti tai karbiini. Seurapiirielämää Mannerheim hyväksyttiin Varsovan arvostetun ratsastusja metsästysseuran jäseneksi. Olihan Puola merkittävä pelkästään hevosjalostusalueena ja sen ratsastusperinteet olivat pitkät. Toissijaisena aseena oli kevyen ratsuväen sapeli. Varsovassa tapaamiset muuttuivat säännöllisiksi ja Mannerheim alkoi saada kutsuja ruhtinaan kartanoon. Miekan ja peitsen lisäksi kyrassieereilla oli pistoolit ja joskus lyhyt karbiini. Mannerheimilla oli hyvät mahdollisuudet rakentaa suhteita puolalaisiin, koska hän oli suomalainen. Nimi tulee raskaasta rintapanssarista, kyrassista. Hänen lähimmiksi ystävikseen tulivat kreivi Alexander Wielopolski, Japanin sodasta tuttu ruhtinas Georgi Tumanov, kreivit Maurycy ja Adam Zamoyski sekä ruhtinas Zdzis?aw Lubomirski, joka oli Varsovan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja
M A N N ER H EI M -M U SE O. Vanhemmalta upseeristolta jouduttiin sattuneesta syystä salaisella määräyksellä kieltämään vedonlyönti, varsinkin suurilla pelipanoksilla. ”Opiskelu tekee herroille kenraaleille hyvää”, Nikolai Nikolajevitš sanoi. Wladimirin ulaanirykmentin komentaja Novominskissä. Nuoremmat sen sijaan olivat innolla mukana. ”Kumpikaan teistä ei ole Nikolain ratsuväkikoulun jälkeen opiskellut sotatieteitä.” HENKIKAARTIN 13. Ranska 1913: Saumurin ratsastuskoulu Suurruhtinas Nikolai Nikolajevitšin johtama upseerivaltuuskunta oli vuonna 1912 vieraillut Venäjän liittolaismaassa Ranskassa. Mannerheimin mielestä hevosurheilu oli oiva keino suhteiden parantamiseen rykmentin upseereiden ja puolalaisten välillä. 61 SUOMEN SOTILAan historia teliston, szlachtan, edustajat vapaamielinen. Mutta ongelmiakin syntyi, lähinnä totalisaattoripuolella. ”Innokkaita ratsumiehiä, joille ranskalaisen ratsuväkitaktiikan opiskelu ei tekisi pahaa.” Niinpä Mannerheim ja ruhtinas Sergei Beloselski-Belozerski, joka oli kaartin ratsuväkirykmentin komentaja, määrättiin vuoden 1913 syksyllä Ranskan maineikkaaseen Saumurin ratsastuskouluun, joka kantoi nimeä L’ecole d’application de cavalerie. Mokotówin hippodromilla jaettiin muhkeita palkintoja. Joukko ranskalaisia sotilaita teki kenraali Maxime Weygandin johdolla vastavierailun Venäjälle seuraavana keväänä. ”Hän näkisi mielellään pari venäläistä upseeria syksyn kurssilla.” ”Taidan tietää sopivat ehdokkaat”, suurruhtinas vastasi. Keisarillinen palkinto oli viisituhatta ruplaa. Hän kannusti upseereitaan mukaan hippodromille ja esitteli heidät tuntemilleen puolalaisille. Toukokuun lopussa järjestettävän Varsovan Derbyn pääpalkinto oli peräti kymmenentuhatta ruplaa. ”Olen keskustellut Saumurin ratsastuskoulun johtajan kanssa”, kenraali Weygand sanoi Nikolai Nikolajevitšille
Nimitys merkitsi myös sitä, että Mannerheimista tuli Varsovan sotilaspiirin sotaneuvoston jäsen. Herrat nousivat ylelliseen junavaunuun ja matkustivat Pariisiin. Linna oli tuhatvuotias ja roomalainen kirkko Notre-Dame de Nantilly 1100-luvulta. päivänä kesäkuuta 1914, kun bosniaherzegovinalainen serbianarkisti Gavrilo Princip ampui Itävalta-Unkarin arkkiherttuan Frans Ferdinandin ja tämän puolison, herttuatar Sophian. Maineikas valtiollinen ratsastuskoulu oli perustettu 1700-luvulla. 1914 Mannerheim nimitettiin Kaartin ratsuväkiprikaatin komentajaksi Varsovaan vuoden 1914 tammikuussa. Ensin anarkistit yrittivät pommia, mutta kun se ei tuottanut toivottua tulosta, Princip otti käyttöön pistoolin. OIKEALLA Anarkisti Gavrilo Princip ampui arkkiherttua Frans Ferdinandin ja herttuatar Sophian Sarajevossa 28.6.1914. Italialaisen lehden kansi.. Opetus oli korkeatasoista, ranskalainen ratsuväkitaktiikka oli edistyksellistä ja ennakkoluulotonta. Siellä he viettivät pari rattoisaa päivää sotilasasiamies Aleksei Ignatjevin kanssa, joka oli ollut Mannerheimin alainen nuorempi upseeri Chevalier-kaartissa. Pieni kaupunki oli kaunis ja täynnä historiaa. Hän oli karriäärissä ohittanut useimmat ikätoverinsa, nyt hänellä oli alaisenaan kaksi kenraalia, lähes sata upseeria ja tuhat miestä. Prikaatiin kuuluivat hänen vanhan ulaanirykmenttinsä lisäksi Hänen majesteettinsa henkikaartin Grodnon husaarirykmentti sekä ratsastava patteri. Ratsumieshenki Saumurissa oli huipussaan. Tsaarin upseerit osallistuivat innokkaasti sotapeleihin ja taktisiin harjoituksiin. Mutta ennen kaikkea Saumurissa omistettiin aikaa hevosille ja ratsastukselle sekä ratsastukselle ja hevosille. Euroopan ruutitynnyri syttyi Sarajevossa sunnuntaina 28. Itävalta-UnkaYLLÄ VANHA POSTIKORTTI Ranskan maineikkaasta Saumurin ratsastuskoulusta. Rattoisan Pariisin vierailun jälkeen kenraalien matka jatkui Saumuriin Loiren varrelle LänsiRanskaan. Se oli näyttävä virka. Heidän seuraansa liittyi Nobel-yhtiöiden joviaali Ranskan edustaja, everstiluutnantti Eugène Beaux, joka mielellään opasti venäläisiä kollegojaan Ranskan politiikan kiemuroissa ja Pariisin yöelämässä. 62 SUOMEN SOTILAAN historia Se oli totta, Mannerheim ja kenraalimajuri Beloselski-Belozerski eivät olleet käyneet yleisesikunta-akatemiaa, eikä Mannerheim sellaista koskaan myöskään käynyt. Epäiltiin, että kymnasisti Princip oli tehnyt kaksoismurhan serbialaisen terrorijärjestön ”Mustan käden” toimesta. Mannerheim ylennettiin samalla prikaatinkenraaliksi, mikä oli pelkkä muodollisuus, koska hänellä jo oli tämä arvo. Attentaatin takana oli salaliitto
SUOMEN SOTILAan historia 63 W IK IM ED IA C O M M O N S
Sitten hän irrotti köydet ja purjehti Norjan vuonoille. Vilhelm järkyttyi. Itävalta-Unkari esittikin Serbialle uhkavaatimuksen. Nikolai oli perheineen purjehtimassa jahdillaan Standartilla Suomenlahdella. päivänä. Saksalaiset kylpylävieraat suhtautuivat kylmäkiskoisesti venäläisiin, joista suurin osa Mannerheimin tapaan oli kylpylän vanhoja kanta-asiakkaita. Hän poikkesi tapansa mukaan hevoskauppias Woltmannin luona, jonka talleissa oli Euroopan parhaat hevoset, paljon hienoja irlantilaisia ja saksalaisia eläimiä. Mannerheim oli Sarajevon laukausten aikoihin Wiesbadenin kylpyläkaupungissa Hessenissä hoitamassa Mantšuriassa hankkimaansa reumatismia. ”Hyvä herra Woltmann, miksi tallinne ovat lähes tyhjät?” ”Teidän jalosukuisuutenne”, kauppias pahoitteli. Mannerheim oli itsekin ostanut kolme hevosta Woltmannilta. Sotahysteria levisi ihmisten pariin. Hän vakuutti Itävallalle, että Saksa pysyisi ystävänä ja liittolaisena. Varsova 1914: sotaa aikataulun mukaan Saksa aikoi mobilisoida, se tiesi sotaa. Liian kallis sota Sarajevon laukaukset ammuttiin pahaan aikaan. Hän sai tukea yleisesikunnan päälliköltä, kreivi Franz Conrad von Hötzendorfilta, Itävallan strategilta. Torstaina hän matkusti prikaatiinsa, joka n Nikolain Standart-jahti. Nikolai oli perheineen purjehtimassa jahdillaan…. Saksan keisari Vilhelm II sai tiedon murhasta ollessaan lähdössä Hohenzollernilla kesäristeilylle Kielistä. Saapuessaan talleille Mannerheim hämmästyi. Tsaari ei nähnyt mitään syytä palata Pietariin murhan vuoksi. Mannerheim saapui Varsovaan keskiviikkona heinäkuu 22. ”Harmi, ettei kenraali tullut eilen, jolloin hevosia vielä oli. Paluumatka kulki Berliinin kautta ja Mannerheimilla oli muutama tunti aikaa ennen Varsovan junan lähtöä. Näinkö huonosti asiat ovat?” ”Jos haluaa sotaa, niin siitä saa luvan maksaa”, Woltmann hymyili. Mutta toimitin juuri sataviisikymmentä hevosta armeijalle.” ”Hyvänen aika”, Woltmann! Armeija ostaa kouluttamattomia hevosia, joista se maksaa vain 1 200 markkaa, Teidän korkealuokkaiset hevosenne maksavat 5 000 markkaa. 64 SUOMEN SOTILAAN historia rin ulkoministeri, kreivi Leopold von Berchtold, näki tässä loistavan tilaisuuden Suur-Serbia -haaveiden kukistamiseksi
”Kuten paroni varmaan tietää, me kuljemme kohti sotaa. 65 SUOMEN SOTILAan historia oli kenttäharjoituksissa kaupungin ulkopuolella. Mannerheim osallistui harjoitukseen, joka päättyi kahden rykmentin harjoitusyhteenottoon. ”Gustaf Karlovitš, esitelkää te mielipiteenne tästä sekasotkusta.” Kaartin ratsuväkiprikaati oli menestynyt harjoituksessa hyvin. Jumala olkoon kanssanne, Gustaf Karlovitš!” …lähti saman tien uudella ranskalaisella Renault-automobiilillaan pääkaupunkiin. Tällöin Mannerheimille sattui jälleen onnettomuus, hänen ratsunsa Panache kaatui laukassa ja Mannerheim venähdytti nilkkansa. Prikaatin oli välittömästi siirryttävä Varsovaan ja Mannerheimin oli ilmoittauduttava Varsovan sotilaspiirin päällikölle Jakov Žilinskille. Mannerheim oli tuskin päässyt karuun vuoteeseensa, kun hänen esikuntapäällikkönsä, ratsumestari Boris Ivanov toi hänelle sähkeen. Häneltä murtui reisija solisluu sekä useita kylkiluita. Mobilisaatiossa hänestä tulisi koko Luoteisrintaman päällikkö, jonka vastuualue oli Itä-Preussi, vaikka hänellä ei ollut kokemusta alueesta. ja 2. Ja juuri, kun hän oli loukannut jalkansa. Žilinski oli analysoinut harjoituksen tuloksia siihen osallistuneiden upseerien kanssa. Teille on varattu neljä junaa, joilla prikaati siirtyy Lubliniin. ”Rykmentit ovat jo marssilla kohti Varsovaa.” ”Varjelkoon luoja meitä tulevassa sodassa”, Žilinski jatkoi. Mutta vaikka Žilinskiä upseereiden piirissä kutsuttiin ”Eläväksi ruumiiksi”, hänen suhtautuminen Mannerheimiin oli muuttunut ystävälliseksi erään suuren sotaharjoituksen jälkeen. Sitten hän siveli pitkiä viiksiään ja pääsi asiaan. Mannerheim antoi määräyksensä ja lähti saman tien uudella ranskalaisella Renault-automobiilillaan pääkaupunkiin. Nikolain ratsuväkikoulun käynyt Žilinski oli suoraryhtinen upseeri. Siitä lähtien Žilinski oli ollut huomaavainen Mannerheimia kohtaan ja kutsui tätä jopa “sotilaspiirin kaartilaiseksi numero yksi”. armeijaa ollaan jo keskittämässä. Hän joutui kenttävuoteeseen telttaansa, joka oli pystytetty mahtavien hevoskastanjoiden alle kreivi Maurice Zamoyskin tilusten kauniiseen puistoon. Joudun kuitenkin jättämään teille, Gustaf Karlovitš, hyvästit. Jalkaväenkenraali oli katkeroitunut Japanin sodan veteraani, joka oli toiminut yleisesikunnan päällikkönä ja nyt, ilmeisen epäpätevänä, nimitetty Varsovaan. Mannerheim oli yksin liikkeellä, kun auto sateessa suistui tieltä Algeriassa. Mannerheim esitteli näkemyksensä mielellään, vaikka tiesi, ettei Žilinski pitänyt keskeytyksestä, kukaan kenraali ei pitänyt. Ratsuväkiprikaati on määrätty Lounaisrintamalle, vaikka teitä olisi kipeästi kaivattu täällä, onhan Saksa pääiskun kohde.” ”Olemme valmiit vuorokauden kuluessa”, Mannerheim sanoi. armeijaan. Olen siis nyt Luoteisrintaman komentaja. Suurruhtinas Nikolai Nikolajevitš oli tylysti keskeyttänyt Žilinskin esityksen ja kääntynyt hiljaa kuuntelevan Mannerheimin puoleen. Mannerheimia harmitti myös tapaaminen Žilinskin kanssa. Sota. Mannerheim nilkutti keppinsä varassa esikuntarakennuksen toiseen kerrokseen. Hän kuitenkin uusi ajokorttinsa 1929.. Keisari on tänään julistanut valmiustilan kaikkiin sotilaspiireihin, 1. Kenraali otti tapansa mukaan Mannerheimin vastaan leveästi hymyillen, kyseli vointia ja kuulumisia. Tapauksen jälkeen Mannerheim ei tiettävästi enää tarttunut auton ohjauspyörään. MANNERHEIM OLI SVEITSISTÄ OSTANUT suuren Benz-merkkisen henkilöauton, jolla hän matkusti nuoren ranskalaisen kreivittären Jeanne de Salvertin kanssa Afrikkaan 1923. ”Teidät liitetään kenraali Anton von Salzan 4. Toivottavasti ne riittävät
66 SUOMEN SOTILAAN historia M A N N ER H EI M -M U SE O
Syyskuun 12. Joukot lähtivät liikkeelle ja vyöryttivät itävaltalaiset taisteluhaudoistaan. Kärkieskadroona joutui yllättäen vihollisen tuleen. Husaarit tunkeutuivat vetäytyvien joukkojen kintereillä Janówiin. Gustaf Mannerheimilla oli takana jo toinen hävitty sota, ympärillä anarkia ja edessä tuntematon tulevaisuus. Husaarit jalkautuivat ja etenivät kohti vihollista lyhyin syöksyin. Husaarieskadroonat saivat nopealla toiminnallaan vallatuksi runsaan sotasaaliin. päivänä kello kuusi aamulla tykistö aloitti ampumisen. Ensimmäinen maailmansota . TEKSTI: ROBERT BRANTBERG KUVA VASEMMALLA SIVULLA Mannerheim eräiden upseereittensa seurassa Galitsian operaatioiden aikana vuonna 1915. Maailmansota riehuisi vielä melkein vuoden. 75 km). Vihollinen vetäytyi metsäteitä pitkin Janówin eteläpuolelle ja Mannerheimin joukot seurasivat perässä. Mannerheim saapui Lauantaina 16. Hänen vanha synnyinmaansa oli julistautunut itsenäiseksi vain reilua viikkoa aikaisemmin. Toinen oikealta ruhtinas Georg Jeltšaninov, Ahtyrkan husaarirykmentin komentaja.. joulukuuta 1917 virkansa ja keisarinsa menettänyt viisikymmenvuotias kenraali matkusti junalla Pietarista Helsinkiin. Äärimmäisenä vasemmalla eversti Bogaldin, joka kaatui Romaniassa johtaessaan Starodubovin rakuunoita Gara Putnan valtauksessa. He kahlasivat vyötäröään myöten suossa kunnes juuttuivat paikoilleen vihollisen tulen vuoksi. Puolentoista tuhannen ajoneuvon kuormasto oli täynnä elintarvikkeita ja sotilasmateriaalia. 67 SUOMEN SOTILAan historia S yyskuun alkupuolella vuonna 1914 Mannerheim sai tehtäväkseen puhdistaa Tanewin metsän ulosmenotiet ja vallata Janówin kaupunki, joka sijaitsee Kaakkois-Puolassa seitsemän peninkulmaa (n. Lublinista etelään. Etelä-Puola, syyskuu 1914: ”Pelkäättekö, aliratsumestari Bibikov?” Illalla alkoi sataa. Mikään ei sitonut enää entistä kenraalia vanhaan emämaahan
Ortodoksiseen tapaan Mannerheim suuteli Bibikovia otsalle. päivänä tsaari Nikolai II oli julistanut valmiustilan kaikkiin sotilaspiireihin. Kulttuurin, jossa herraksi synnyttiin ja valtaenemmistöllä ei ollut mahdollisuutta nousta köyhyydestä vaikka kykyjä olisi ollut.. Aamulla Mannerheim järjesti Bibikoville ja muille kaatuneille hautajaiset. ”Miksi ette hyökkää?” hän kysyi aliratsumestari Jevgeni Bibikovilta. Romanttisessa piirroksessa venäläissotilaat kaivavat tulen alla lumeen ja jäähän tietä tykkivaljakoille, esimiestensä johtaessa työtä ratsupiiskoineen. Loput vetäytyivät takaisin. Hän järjesti jälkikäteen Bibikoville Yrjönristin ja ylennyksen ratsumestariksi. Paikalla ollut Englannin sotilasasiamies, kenraali Alfred Knox kirjoitti päiväkirjaansa, että Mannerheimia moitittiin ihmishenkien tuhlaamisesta. Eskadroonasta on jäljellä vain neljätoista husaaria.” ”Pelkäättekö, aliratsumestari Bibikov?” Bibikov punastui. Venäjän asevoimissa tykinruoan osa oli kova ja kuri julmaa, jos kohta ajan henki oli ankara tavallista kansaa kohtaan kaikissa sotaakäyneissä maissa. Myöhemmin ruhtinatar Maria Lubomirska sai Varsovassa kuulla saman väitteen: Mannerheim tapatti miehiään. Hänellä oli vain yksi vaihtoehto: ”Grodnon husaarit! Hyökkäykseen!” Aliratsumestari syöksyi miestensä kärjessä kohti vihollista. 68 SUOMEN SOTILAAN historia eteen. ”Olisin halunnut kaatua teidän sijastanne”, hän sanoi. Mannerheim määräsi joukot vetäytymään Janówiin. Rintamalle Keskiviikkona heinäkuun 22. Myös Mannerheim oli ensimmäiseen maailmansotaan päättyneen sääty-yhteiskuntien aikakauden kasvatti. Bibikov ja kaksi muuta husaaria kaatuivat luotisateessa. Mannerheim oli tapattanut kolme miestä, joista yksi oli hänen ystävänsä. ”Teidän ylhäisyytenne. Kenraali GALITSIA nykyisen Puolan ja Ukrainan alueella, kuului sata vuotta sitten osin ItävaltaUnkarin kaksoismonarkiaan. Bibikov oli ollut hyvä kilparatsastaja ja Varsovan seurapiirien lemmikki. Mannerheim tunsi syyllisyyttä tapahtuneesta, hän ei koskaan unohtaisi sitä
armeijaan, joka alistetaan tykistönkenraali Nikolai Ivanovin Lounaisrintamalle. ”Hyvät herrat”, Mannerheim aloitti. Upseerien alaisuudessa oli vain vajaa tuhat aliupseeria ja sotilasta. Tsaari Nikolai määräsi armeijan liikekannalle kaikissa Itävallan rajalla olevissa Venäjän sotilaspiireissä. Liitymme liikekannallepanossa paroni Anton von Salzan 4. Kello viideltä seuraavana aamuna Itävalta-Unkarin tykistö pommitti Tonavan vastarannalla olevaa Belgradia. Tehtävänämme on strateginen tiedustelu. Mannerheim oli illalla Varsovan jahtiklubilla. Hän kutsui koolle upseerien kokouksen perjantai-illaksi. ”Näyttää siltä, että joudumme sotaan. päivänä. Avatkaa välittömästi määräykset.” Tapahtumat vyöryivät eteenpäin Euroopan pääkaupungeissa. Tasan ilmoitettuna aikana prikaatin esikuntaan saapui sähke. Siinä määrättiin, että Mannerheimin on oltava prikaatin esikunnassa tasan kello kaksitoista samana yönä. Joukossa oli seitsemän ruhtinasta ja neljä paronia. SUOMEN SOTILAan historia 69 Gustaf Mannerheimin prikaati oli määrä kuljettaa neljällä junalla Varsovasta Lubliniin. Mennerheimilla oli komennossaan kaksi kenraalia; ulaanirykmentin komentaja Aleksandr Abalešev ja Grodnon husaarirykmentin komentaja Nikolai Jentšalytšev sekä lähes sata muuta upseeria. Venäjän armeijalla oli pula lähes kaikesta paitsi kenraaleista. ”Liikekannallepano määrätty alkaen kello 12 yöllä. Mannerheim antoi puhelimitse määräyksen, jonka mukaan kaikkien upseereiden on oltava yksiköissään viimeistään keskiyöllä. Torstaina Mannerheim tarkasti matkatavaransa ja leikkautti tukkansa lyhyeksi, kuten aina ennen pitkää manööveriä. Meidän on tuhottava itävaltalaisten kärkijoukot ja selvitettävä heidän päävoimiensa vahvuus sekä suojattava omien joukkojemme keskityksiä.” Itävalta-Unkari julisti Serbialle sodan tiistaina heinäkuun 28. Sali hiljeni. Ulkoministeri Sergei Sazonovin ja sotaministeri Vladimir Suhomlinovin painostuksesta tsaari Nikolai määräsi koko Venäjän armeijan liikekannalle perjantaina. Kesken ruokailun hänelle tuotiin viesti sotilaspiirin esikunnasta. Kes. Keskitystä jatkui koko päivän siitä huolimatta, että asukkaat olivat nostaneet valkoisia lippuja talojen katoille
Suurruhtinas oli syvästi uskonnollinen. Sapeli tai tikari vyössään hän oli rohkeuden ruumiillistuma, oikea slaavilainen sotapäällikkö. Seuraavana päivänä tsaari antoi virallisen julistuksen vihollisuuksien alkamisesta. 70 SUOMEN SOTILAAN historia kiyöllä Sazonov vastaanotti Saksan uhkavaatimuksen, jonka mukaan liikekannallepano on pysäytettävä kahdentoista tunnin kuluessa. VIIMEISET RATSASTAJAT. W IK IM ED IA C O M M O N S. Näistä maisemista Aleksanteri Suuren ratsuväki aloitti kerran maailmanvalloituksensa. Lauantaina 1. Ylipäällikkö päätti sijoittaa päämajansa Baranovitšiin, Minskistä Varsovaan johtavan rautatien tärkeään risteykseen. Kello seitsemän illalla Sazonov vastaanotti nootin, jonka mukaan keisari Vilhelm katsoi olevansa sotatilassa Venäjän kanssa. Suurruhtinas oli 57-vuotias kunnioitusta herättävän pitkä mies. Tällä oli Venäjän armeijassa suuri merkitys. Itärintamalla se näytti vielä kerran kyntensä, mutta konetuliaseet, tykistö ja polttomoottori olivat tehneet siitä jo katoavan aselajin. Päämajasta käytettiin VASEMMALTA TSAARI NIKOLAI II, hoviministerikreivi V.B. Tsaari Nikolai nimitti ylipäälliköksi suurruhtinas Nikolai Nikolajevitšin. Rivimiehet pitivät Nikolai Nikolajevitšia Pyhän Venäjän uljaana ritarina, joka ei vaatinut keneltäkään enempää kuin itseltään. Vihollisia, saksalaisia husaareja Makedoniassa ensimmäisen maailmansodan aikana. Hänellä oli kirkkaan siniset silmät ja kapeita kasvoja koristi huolellisesti leikattu parta. päivänä elokuuta 1914 Saksa ei ollut saanut vastausta ja julisti yleisen liikekannallepanon. Mannerheimin aikana ratsuväki eli jo iltaansa. Fredericks ja suurruhtinas Nikolai Nikolajevitš stavkassa syyskuussa 1914
Kaupungin pohjoispuolella kulki rautatie, jota pitkin Venäjän neljättä armeijaa kuljetettiin rintamalle. Nopeudellaan ja röyhkeydellään Mannerheimin ratsuväki oli saanut vihollisen perääntymään. Itävaltalaiset jättivät taistelukentälle aseensa ja haavoittuneensa. SUOMEN SOTILAan historia 71 Venäjällä perinteistä nimitystä stavka, joka alun perin oli tarkoittanut päällikön sotaleiriä. Krašnik oli tärkeä risteyskaupunki. ”Uraa!” Ulaanit syöksyivät Mannerheimin perään nähdessään, miten heidän komentajansa sapeli paljastettuna ratsasti päin vihollista. Elokuun puolivälissä Itävalta-Unkarin joukot marssivat leveänä rintamana kohti pohjoista. Oli mentävä asemiin kaupungin eteläpuolella ja pidettävä ne “maksoi mitä maksoi”. Venäläisiä huomattavasti vahvemmat osastot etenivät ratsuväen ja tykistön tukemina. Hän kohottautui vaivalloisesti hetkeksi istumaan ja teki kunniaa. Mannerheim nousi hevosensa Daisyn selkään, komensi adjutanttinsa seuraamaan ja laukkasi komentopaikan ällistyneen vartiojoukkueen ohi alas mäkeä kohti pulassa olevia ulaanejaan. ”Isänmaan ja tsaarin puolesta!” ”Uraa!” takaa kuului. Haavoittunut husaari oli hengissä. Sodan aikana rupla kuitenkin ajautui syöksykierteeseen.. Myöhäinen iltapäivä oli aurinkoinen. Hän löysi upseerin, jonka oli suistanut ratsailta. Yhteinen kieli Hämärtyvässä illassa Mannerheim kiersi täynnä kaatuneita ja haavoittuneita olevaa taistelukenttää. Ratsuväki hyökkää Mannerheimin ratsuväkiprikaati kuului ruhtinas Grigori Tumanovin ratsuväkiosastoon. n Venäläinen sotaobligaatiojuliste. Mannerheim oli jo Nikolan ratsuväkikouluissa harjoitellut lähitaistelua laukkaavan hevosen selässä halkaisten yhä uudestaan narussa riippuvan arbuusin yhdellä iskulla. Tilanne oli kehittymässä vaaralliseksi. ”Eteenpäin!” Mannerheim huusi. Husaariupseeri suistui Mannerheimin iskusta maahan. Aukealla kentällä alkoi verinen taistelu, jossa vastustajaa ammuttiin, iskettiin pistimillä ja hakattiin sapeleilla. Hän näki, miten yksi ulaanieskadroonan joukkue joutui itävaltalaisen jalkaväen luotisateeseen. Mannerheim seurasi aaltoilevaa taistelua kiikarilla. Itävaltalainen husaariupseeri syöksyi täydessä laukassa kohti Mannerheimia sapeli paljastettuna. Vihollinen hyökkäsi jalkaväkiprikaatin, kolmen patterin ja vahvan ratsuväen voimin. Venäläiset saivat vangiksi kuusi upseeria ja 250 sotilasta. Kohta koko eskadroona joutuisi perääntymään. Joukkue oli alkanut vetäytyä siinä vaiheessa, kun taisteluun liittyi vihollisen ratsuväki. Myös Suomen Pankki joutui myöntämään Venäjälle lainaa ruplamääräisiä obligaatioita vastaan. Sitä ei saanut päästää tapahtumaan. Prikaatin komentopaikka oli kukkulalla, josta oli hyvä näköala. Prikaati ryhmittäytyi 40 virstaa Lublinin eteläpuolelle lähelle Krašnikin kaupunkia. Venäläisten jalkaväki liittyi taisteluun. Hän jatkoi laukaten linjan läpi kohti vihollista. Kenraaliluutnantti Tumanovin käsky oli selkeä
Taistelussa oli kaatunut 41 miestä ja seitsemän upseeria. ”Kirurgimme tulevat tekemään kaikkensa teidän pelastamiseksi.” Rykmenttien sidontapaikoilla oli kaaos. Tätä oikeutta hän käytti. armeija. Itävaltalaiset pääsivät puolusn Kasakka ampuu hevosen takaa.. Opatów, lokakuu 1914: Pyhän Yrjön risti Lokakuun alkupäivinä saksalaiset uhkasivat Varsovaa ja venäläisten läntisen rintaman keskustaa. Tiet olivat kurjassa kunnossa, kaikkialla oleva lieju vaikeutti joukkojen siirtoa. Stavkan oli pakko keskittää huvenneet joukkonsa uudestaan. ”Haluan husaarina onnitella Teitä huimapäisen hyökkäyksenne johdosta. Lääkintämiesten sitomat haavoittuneet jonottivat kenttäsairaalassa pääsyä kirurgien luo. Mannerheim oli pysäyttänyt vihollisen etenemisen ja turvannut Lounaisrintaman joukkojen keskittämisen. Haavoittuneiden joukossa oli ulaanirykmentin komentaja, kenraali Aleksandr Abalešev. Itävaltalainen majuri kannettiin jonon ohi, mutta menehtyi kirurgien käsiin. päivänä. ”Olen pahoillani, että joudun tutustumaan Teihin näissä olosuhteissa”, Mannerheim vastasi. 72 SUOMEN SOTILAAN historia ”Mon general!” itävaltalainen sanoi voimakkaalla äänellä. Taistelu alkoi aamulla lokakuun 3. Hänelle myönnettiin taistelustaan Pyhän Yrjön miekka urhoollisuudesta. Ratsumiehenne iskivät kuin pirut!” Miehillä oli yhteinen kieli, ranska oli pian katoavan ylimystön lingua franca. Mannerheimin tehtävänä oli miehittää pieni eteläpuolalainen Opatówin kaupunki 25 virstan päässä Wislan eli Veikselin varrella sijaitsevasta Sandomierzistä länteen. Armeijan ryhmittäytymistä varmistamaan määrättiin kenraali Pjotr Delsalin johtama kevyt osasto, johon kuului Mannerheimin ratsuväkiprikaati ja kaksi tarkka-ampujaprikaatia. Mannerheim keskusteli haavoittuneiden kanssa ja pyrki löytämään epäonnisille sotilailleen muutaman lämpimän ja lohduttavan sanan. Venäläisten vasemmalle siivelle lähelle Unkarin rajaa määrättiin kenraali Platon Letšinskin 9. Hienoinen lohtu oli, että Hänen Majesteettinsa seurueen kenraalina Mannerheimilla oli oikeus myöntää Pyhän Yrjön risti sotilailleen ja aliupseereilleen
Lisäksi divisioonassa oli kaksi kuuden tykin patteria ja pioneeriosasto. ”Prikaatit ja tykistön valjakot siirtyvät alajuoksulle ja ylittävät Veikselin heti, kun se on mahdollista”, Mannerheim käski. ”Nyt, jos niin käy, voin kuolla tyynesti”, hän kirjoitti sisarelleen Sophielle. Hänen ongelmanaan oli leveä Veikseljoki, jonka sillat oli räjäytetty. Samalla kylvettiin seuraavan sodan siemenet. Esikuntapäällikkö, ruhtinas Leonid Jeletski herätti yöllä Mannerheimin. Mannerheim ja kenraali Pjotr Delsal olivat ensimmäisiä upseereja, joille suursodan aikana myönnettiin Yrjönristi. Miehet joutuivat murtautumaan saarrostuksen läpi raskain tappioin. Divisioona taisteli Bukovinassa Karpaattien itäisimmillä haarakkeilla Prutja Dnestr-jokien välissä. Mannerheimin prikaatin tappiot olivat kymmenkunta miestä ja kuutisenkymmentä hevosta. SUOMEN SOTILAan historia 73 tuksen sivustaan. Yö oli vaikea, mutta operaatio onnistui. ”Minua olisi kiusannut, ellei täällä niin varmasti toisessa maailmassa, jos olisin kuollut ennen kuin olin saanut Yrjänän ritarikunnan pienen valkean ristin.” ”Pyhän Yrjön ritarikunnan etuoikeudet ovat niin huomattavat, että kenraalikunnassa on vaikea kilpailla niiden kollegoiden kanssa, jotka ovat Yrjönritareita. luokan ansiomitalin myöntämiseksi toiminnasta vihollista vastaan paroni Gustaf Mannerheimille.” Risti myönnettiin Opatówin taisteluista. Myös Mannerheim joutui vetäytymään. ratsuväkidivisioonan komentajaksi. ”Leonid Vasiljevitš, lukekaa!” ”Hänen Majesteettinsa keisari on armollisimmin antanut suostumuksensa Pyhän Yrjön ritarikunnan 4. Kaikkiaan neljännen luokan ristejä myönnettiin noin 3 500 kappaletta.. Mannerheim oli rististä iloinen kuin koulupoika. Samalla ratsuväki suojasi tarkka-ampujien ainoaa ulospääsytietä Veikselille. Hän tuijotti hetken tekstiä ennen kuin ymmärsi. Lyhyesti sanottuna: paha jarru on miehellä, ellei hän omista tätä ansiomerkkiä.” Bukovina ja Galitsia1915: Divisioonankomentaja Vuoden 1915 helmikuun puolivälissä Mannerheim määrättiin 12. Tarvitsemme aluksen, jolla tykistö saadaan yli.” Höyrylotjan avulla tykit saatiin vastarannalle. Divisioonaan kuului kaksi prikaatia, joissa molemmissa oli kaksi kuuden eskadroonan ratsuväkirykmenttiä. KokonaisvahEnsimmäinen maailmansota S ota tuli kalliiksi niille, jotka sen aiheuttivat, mutta myös niille jotka siihen eivät voineet vaikuttaa. Kaupunki oli runsaat kuusi peninkulmaa Lublinista luoteeseen Varsovaan johtavan rautatien varrella. SUOMALAISIA neljännen luokan Yrjön ritareita oli kolmisenkymmentä. ”Gustaf Karlovitš! Teille on sähke Hänen Majesteetiltaan.” Mannerheim heräsi silmänräpäyksessä. Venäjän ja sen liittolaisten puolella Ympärysvalloissa taisteli 43 miljoonaa sotilasta. Prikaati oli lokakuun lopulla sijoittunut Deblinin linnoitukseen. Saksan ja sen liittolaisten puolella Keskusvalloissa taisteli 25 miljoonaa sotilasta. Neljä imperiumia romahti mutta monta uutta valtiota myös syntyi. Seuraavana päivänä tarkka-ampujat oli saarrettu. Hän katsoi Jeletskiä ja puhkesi hymyyn. Mannerheimin ratsuväki onnistui sitkeästi taistellen jarruttamaan vihollisen etenemistä Opatówin eteläpuolella. Tappiot olivat 5,5 miljoonaa kaatunutta, 12,8 miljoonaa haavoittunutta ja 4,1 miljoonaa kadonnutta eli yhteensä 22,4 miljoonaa sotilasta. ”Lähetämme tiedustelijat sekä yläettä alajuoksulle. Tappiot olivat 4,4 miljoonaa kaatunutta, 8,4 miljoonaa haavoittunutta ja 3,6 miljoona kadonnutta eli yhteensä 16,4 miljoonaa sotilasta. Päivä kallistui iltaan
Mannerheimin kritiikki oli perusteltua. Divisioona kävi kovia taisteluita. Suurista tappioista huolimatta Mannerheim vakuuttui siitä, että hänellä oli hyvä joukko-osasto. Tykistökeskitys alkoi kesäkuun 1. Saksalaiset joukot olivat elokuussa marssineet Varsovaan, jossa tulisivat pysymään sodan loppuun asti. Venäjän sodanjohto oli surkeaa ja menestys itävaltalaisia vastaan perustui osin siihen, että itävaltalaisten sodanjohto oli jos mahdollista vieläkin kehnompi. Mannerheim päätti kiertää etelän kautta, VENÄLÄISESSÄ PROPAGANDAJULISTEESSA Wilhelm ja Frans Josef saavat satikutia ja saivatkin, mutta ensin romahti Venäjä.. Alku oli kuitenkin sekasortoa, kuten suuroffensiiveissa usein. Itävaltalaiset olivat vallanneet Lutskin jo 29.8.1915 ja olivat kaupungissa yhä kesäkuussa 1916. Mutta hän suhtautui kriittisesti ylempään sodanjohtoon. 74 SUOMEN SOTILAAN historia vuus oli 4 500 miestä ja 5 000 hevosta. Divisioonan vuoden 1915 syksy kului taisteluissa Dnestrin ja sen sivujoen Seretin varsilla. Divisioonan oli määrä osallistua läpimurtoon Venäjälle kuuluneen Dubnon kaupungin kohdalla, ylittää sen jälkeen Lutskin läpi virtaava Pripet-joen leveä sivujoki Styr ja katkaista vihollisen perääntymistie Vladimir-Volynskin tärkeän risteyskaupungin kohdalla. Menestyksiä ei kyetty käyttämään hyväksi. Taisteluvahvuus oli 3 500 miestä. Ajoittain Mannerheim määrättiin komentamaan koko kenraali Aleksei Brusilovin ratsuväkiarmeijakuntaa. Brusilov oli yksi koko tsaarinarmeijan lahjakkaimpia sotilaita. Vastassa oli hyvin linnoittautunut vihollinen. Joukot lähtivät hyökkäykseen tulivalmistelun päätyttyä kolme päivää myöhemmin. Etelärintama, kesä 1916: Brusilovin vastahyökkäys Venäjän Etelärintaman komentajaksi vuoden 1916 huhtikuussa nimitetty kenraali Aleksei Brusilov aloitti suuren offensiivin Itävallan Galitsian maakunnan tuolloisen pääkaupungin, nykyään Ukrainalle kuuluvan Lwówin (ukrainaksi Lviv, saksaksi Lemberg) koillispuolella kesän alussa. Taistelut olivat raskaita. armeijalle hyökkäyssuunnan painopisteessä Venäjälle kuuluneen Volynian pääkaupungin Lutskin (puolaksi Luck) itäpuolella. Mannerheimin divisioona oli alistettu 8. Aamulla divisioona kohtasi itävaltalaisten viivytysjoukot, jotka päivän mittaan vetäytyivät Styrin taakse. Mutta kun divisioona kahden peninkulman marssin jälkeen illan suussa saapui paikalle, läpimurto oli jo tehty. Tehtävänä oli puolustaa Galitsian viimeistä kolkkaa ja estää vihollisen tunkeutuminen Bessarabiaan, nykyiseen Moldaviaan. Mannerheimin tehtävänä oli viivyttää vihollisen etenemistä ja suojata Venäjän armeijan perääntymistä. Ylipäällikkö Nikolai Nikolajevitš joutui eroamaan. Mannerheimin divisioona oli levännyt koko talven. Lopulta rintama lukkiutui Dnestriin pohjoisesta laskevien Stryija Strypa-jokien väliselle linjalle. Divisioona piti puoliaan itävaltalaisten sivustahyökkäyksiä vastaan Bukovinassa Dnestrin ja Prutin välisillä laajoilla tasangoilla. Joukkoja sekä aseja ammusvarastoja oli täydennetty, miehiä oli koulutettu. Mystikko Grigori Rasputinin neuvosta tsaari Nikolai ryhtyi itse uudeksi ylipäälliköksi. Kesällä divisioona taisteli Dnestrin yläjuoksulla. Ratsuväen joukko-osastot olivat huomattavasti pienempiä kuin jalkaväen. päivänä
12. Stavka nimitti hänet 6. Heillä oli kiire kotiin, koska väliaikainen hallitus oli luvannut jakaa heille maata. kesäkuuta Mannerheim oli Torgowizassa etujoukkona ratsastavien Ahtyrkan husaarien kanssa. Upseereita tapettiin. Uudeksi ylipäälliköksi tuli stavkan esikuntapäällikkö, kenraali Mihail Aleksejev, joka käytännössä oli hoitanut asioita tsaarin ylipäällikkyyden aikana. Divisioona määrättiin marraskuun lopulla Transilvanian Alpeille. Se oli divisioonan neljäs peräkkäinen yöllinen ratsastus. Aamunkoitteessa 7. Ruhtinas Zdzis?aw Lubomirski jatkoi kaupungin hallintotehtävissä. ratsuväkidivisioona kunnostautui taistelujen aikana. Armeijakunnan komentaja Kesäkuussa Mannerheim ylennettiin kenraaliluutnantiksi. Käytännössä hän johti Venäjän armeijaa tsaari Nikolai II:n ylipäällikkyyden aikana.. Hän päätti ratsastaa sinne, matkaa oli kaksi ja puoli peninkulmaa. Tsaari Nikolai II joutui luopumaan kruunusta 15.3.1917 nykyistä ajanlaskua (2.3.1917 vanhan juliaanisen kalenterin mukaan). ”Kallis paroni”, Marie kirjoitti Mannerheimille Pietarista. Suurin osa heistä oli talonpoikia. Kesäkuun 4. Moni asia muuttui. Mannerheimin maine taitavana komentajana kasvoi. päivänä tasan sata vuotta sitten Mannerheimin 50-vuotispäivää vietettiin paraatein ja juhlin. Runsaan peninkulman päässä Galitsian eli Itävallan puolella, nykyään Ukrainassa olevassa Torgowizan (puolaksi Targowica, saksaksi Targowitz) kylässä oli hyvä kahluupaikka. ratsuväkiarmeijakunnan komentajaksi, hän nousi armeijan ylimpään n Venäläiset vetäytyivät saksalaisten edessä Varsovasta elokuussa 1915. Ylitystä ei voinut edes ajatella. Ruhtinatar Marie pakeni lokakuussa lapsineen Pietarin ja Haaparannan kautta Tukholmaan. Laajassa ja metsäisessä vuoristomaastossa joukot tekivät hyökkäysja partioretkiä. Väliaikainen hallitus korvasi pian vehkeilijänä pidetyn Aleksejevin poliittisesti, jos kohta sotilaallisestikin taitavammalla kenraali Brusilovilla. Länsirintamalta tuodut saksalaiset joukot pysäyttivät venäläiset ja pelastivat itävaltalaiset katastrofilta. Säilyttäkää minusta hyvä muisto. Sotilasneuvostot tulivat osaksi komentoketjua ja puuttuivat johtamiseen. Mannerheimin divisioona sai toukokuussa määräyksen ottaa haltuunsa rintamaosuus Itävalta-Unkarille kuuluneen Suceawan (saksaksi Sotschen ja unkariksi Szucsava) kaupungin länsipuolella Transilvanian Alpeilla nykyisessä Romaniassa. Varustettuja asemia ei ollut. Venäläiset pääsivät etenemään lähelle Vladimir-Volynskia. Huhtikuun lopulla Venäjän armeijasta oli karannut noin miljoona sotilasta. Jalkaväki oli asemissa kahdessa päällekkäisessä linjassa ja joukkojen tukena oli vahva tykistö. ”Matkustan huomenna varhain kohti tuntematonta. Sotilaskuri höltyi, sotaoikeudet ja kuolemantuomiot poistuivat. Minä säilytän sen teistä.” n Kenraali Mihail Aleksejev toimi stavkan esikuntapäällikkönä 1915–1917. Mutta siinä vaiheessa offensiivi oli lopuillaan. Komentaja oli saavuttanut miehen iän. 75 SUOMEN SOTILAan historia vihollinen oli vastarannalla hyvissä asemissa. Venäjä ja Romania 1917: Vallankumous Venäjän helmikuun vallankumous kaatoi keisarin valtaistuimelta. Mannerheim kuuli, että Lutsk oli vallattu. Mannerheimin tykistö avasi tulen vastarannalla oleviin hyvin varustettuihin vihollisasemiin
Sisarukset istuskelivat rannalla ja kiersivät kaupunkia. Heinäkuun 1. Venäläiset menettivät Tarnopolin ja Czernowitzin, vihollinen tunkeutui Venäjän Ukrainaan. Kenraali Brusilov lähti liikkeelle kesäkuun lopulla. Offensiiviin liittyisi myös hyökkäys Bukovinan maakunnassa. Alkoi toinen Brusilovin offensiivi. ”Hän on suosittu ja hän saa tarvittaessa joukot marssimaan.” Herrat joutuivat kuitenkin toteamaan, ettei vielä ollut aika marssia PieKENRAALI LAVR KORNILOV yritti vastavallankumousta jo vuonna 1917, mutta epäonnistui. Salaliitto Kornilov sai vihollisen pysäytetyksi, mutta rintama oli siirtynyt sata virstaa taaksepäin. päivänä itävaltalaiset kävivät vastahyökkäykseen Galitsiassa ja Bukovinassa. ratsuväkidivisioonansa. Myös Kornilovin sotaonni kääntyi. Heinäkuun puolivälissä Mannerheim tapasi salaa kasakkakenraali Aleksandr Krymovin ja kenraali Pjotr Wrangelin, joka oli saanut komentoonsa kenraali Kornilovin armeijan 7. Päähyökkäyssuunnassa Venäjä saavutti aluksi menestystä, mutta sitten hyökkäys pysähtyi. Tykistö keskitettiin Itävaltaa vastaan suunniteltua hyökkäystä varten. Sophie tapasi myös veljensä tuttuja, puolalaisia hienostonaisia, jotka olivat sotaa paossa. Armeijakunnassa oli kolme divisioonaa, joista yksi oli hänen entinen 12. Sophien mielestä Gustaf näytti sairaalta ja väsyneeltä, mutta se johtui rankoista mutakylvyistä, jotka juuri olivat päättyneet. Venäläisten puolustus murtui ja joukot pakenivat sekasorrossa. armeija sen sijaan menestyi ja eteni noin kolmekymmentä virstaa. Pääoffensiivi tulisi tapahtumaan Itä-Galitsiassa Tarnopolin rintamalla Lwówin itäpuolella. Ylipäälliköksi Brusilovin jälkeen tuli Kornilov. Sophie viihtyi hyvin kaupungissa, joka toi mieleen Välimeren. Pietarissa oli syntynyt upseerien liittouma, jonka tavoitteena oli ehkäistä sekasorto ja löytää mies, jonka ympärille enemmistö upseereista voisi ryhmittäytyä. Tämän ansiosta Kornilov nimitettiin koko Lounaisrintaman komentajaksi. W IK IM ED IA C O M M O N S Mannerheim lähti Odessaan hoitamaan polveaan ja reumatismiaan. Wrangel ehdotti Kornilovia. Eteläisellä sivustalla operoiva kenraali Lavrenti Kornilovin 8. Herrat pohtivat armeijan surkeaa tilaa sekä vastavallankumouksen mahdollisuuksia aamuyöhön asti. Uuden väliaikaisen hallituksen Sotaja laivastoministeri Aleksandr Kerenskin mielestä Venäjän oli jatkettava suursotaa, oltava mukana voittajien rivissä. ratsuväkidivisioonan. Bolševikkipuolue kiellettiin ja Lenin pakeni Suomen suuriruhtinaskuntaan, jonne hän piiloutui. Rintama piti muutamaa paikallista sisäänmurtoa lukuun ottamatta. 76 SUOMEN SOTILAAN historia johtoon. Reumatismi oli kuitenkin kaikonnut ja Mannerheimin voimat palasivat päivä päivältä.. M A N N ER H EI M -M U SE O SOPHIE MANNERHEIM kävi syksyllä 1917 tapaamassa veljeään Odessassa. Mannerheimin lohkolla Suceawassa paineet lisääntyivät vihollisen tunkeutuessa Bessarabiaan. Bolševikkien kesällä epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen Kerenski nousi uudeksi pääministeriksi
Kasakkakenraali Aleksandr Krymov ratsasti kahden divisioonan kärjessä Pietariin pidättääkseen pääministeri Kerenskin. Kiivaan keskustelun jälkeen Krymov lähti kasvot punaisena erään tutun upseerin asuntoon, sulkeutui työhuoneeseen ja ampui itsensä. W IK IM ED IA C O M M O N S n Aleksandr Kerenski toimi väliaikaisen hallituksen pääministerinä 1917, mutta joutui pakenemaan bolševikkeja Pihkovan kautta Pariisiin. Hän anoi stavkalta toipumislomaa. Seuraavana päivänä väliaikaisen hallituksen luottamusta nauttiva sotilasosasto pidätti ylipäällikkö Kornilovin stavkan päämajassa Mogilevissä. Divisioonat leiriytyivät kaupungin laidalle. Mannerheim päätti lähteä Suomeen. Stavkassa oli pantu merkille Mannerheimin kielteinen suhtautuminen väliaikaiseen hallitukseen ja sotilaskomiteoihin. Kerenski kuoli New Yorkissa 1970. Kohta hän sai stavkalta sähkeen, jossa ilmoitettiin, että hänet oli siirretty Odessan sotilaspiirin reserviin. Seuraavien päivien aikana Mannerheim neuvotteli Pietarissa entisen ylipäällikön Nikolai Nikolajevitšin ja muiden kenraalien kanssa aseellisesta vastarinnasta, mutta halukkuutta siihen ei ollut, ei vielä. Aseellista vallankaappausta alettiin nimittää myöhemmin Lokakuun vallankumoukseksi. Hän oli käytännössä saanut potkut armeijasta. päivänä, vanhan ajanlaskun mukaan 24. Stavka määräsi Mannerheimin luovuttamaan armeijakuntansa komentajan tehtävät kenraali Mihail Aleksejeville. He ottivat myös haltuunsa pankit ja julkiset rakennukset. Kenraalit eivät enää jaksaneet pysyä toimettomina. Aivan rintaman takana Libaussa (nykyisin Latvian Liepaja)olivat koulutuksessa suomalaiset Jääkärit, joita Mannerheim seuraavana keväänä johtaisi Suomen vapaussodassa. Tiistaina marraskuun 6. Kenraalia syytettiin vallankaappauksen valmistelusta. Krymov oli toiminut Kornilovin käskystä. Kuva vuodelta 1917.. Täysin luotettavaa kenraalia ei ollut tiedossa. Mannerheim matkusti Helsinkiin. ”Kiellän ottamasta vastaan yhtään käskyä Kerenskiltä.” Muutama tunti myöhemmin esikuntiin saapui Kerenskin sähkösanoma, jossa tämä syytti Kornilovia kapinasta. Mannerheim lähti Odessaan hoitamaan polveaan. Lauantaina 16. Pääministeri, joka ei ollut saanut apua armeijalta, puki ylleen matruusin univormun ja katosi päätyen lopulta pakolaisena Yhdysvaltoihin. Tunnelma rautatieasemalla oli painostava. Kerenskin ministerit antautuivat. Joka puolella oli kurittomia sotilaita. päivänä joulukuuta solmittiin aselepo Venäjän ja keskusvaltojen välillä Brest-Litovskissa. Riika kukistui. Kerenski kutsui Krymovin Talvipalatsiin neuvottelemaan kärjistyneestä tilanteesta. päivänä. Venäjä, syksy 1917: Lokakuun vallankumous. Syyskuun puolivälissä Mannerheim loukkasi ratsastusonnettomuudessa vasemman polvensa. Kornilov päätti pelastaa valtakunnan asevoimin. Kerenski otti itselleen armeijan ylipäällikkyyden. ”Väliaikainen hallitus on pettänyt meidät”, hän julisti. päivänä. Bolševikit miehittivät puhelinkeskukset, postitoimistot ja rautatieasemat. Kymmenen päivää aikaisemmin Suomi oli julistautunut itsenäiseksi. SUOMEN SOTILAan historia 77 tariin. Mannerheim seikkaili läpi Venäjän ja saapui seurueineen Pietariin joulukuun 11. Ylipäällikkö Kornilov lähetti armeijoiden esikuntiin julistuksen. lokakuuta, risteilijä Aurora nosti punalipun, purjehti Nevalle ja laski ankkurin Talvipalatsia vastapäätä. Hän hankki itselleen passituksen Pietariin polvensa hoitoa varten ja lähti dramaattiselle junamatkalle läpi kuohuvan Venäjän kohti Pietaria joulukuun 3. ”Kaikki liikenneyhteydet ovat vallankumouksellisten käsissä”, Krymov sanoi.” Emme pysty toimimaan ilman puhelinta, lennätintä tai rautateitä.” Elokuun loppupuolella saksalaiset tekivät onnistuneen hyökkäyksen Kuurinmaalla. Lenin ja Lev Trotski nousivat valtaan. Aurora avasi tulen kohti Talvipalatsia ja Pietari-Paavalin linnoitusta
78 SUOMEN SOTILAAN historia K enraaliluutnantti Gustaf Mannerheim lähti Odessasta junalla läpi kuohuvan Venäjän kohti Pietaria maanantaina 3.12 1917. Valkoinen kenraali välttyi sisällissodasta Venäjällä ja joutui johtamaan toista vasta itsenäistyneessä synnyinmaassaan. Mannerheim oli pukeutunut univormuun päästäkseen ehkä helpommin levottomien alueiden läpi. ”Karpatšev!” Mannerheim komensi. Etelä-Ukrainassa sotilaspartio tunkeutui Mannerheimin vaunuun. . TEKSTI: ROBERT BRANTBERG VALKOINEN KENRAALI kantaa päässään Ruotsin armeijan turkislakkia ja rinnassaan Saksan ensimmäisen luokan rautaristiä ja toisen luokan nauhaa. ”Tässä on 500 ruplaa, hankkikaa meille vaunu.” Asia järjestyi. Keväällä 1918 saksalaisia vastaan yli kolme vuotta sotinut kenraali joutui nyt johtamaan Venäjää vastaan nousseita suomalaisia saksalaisten tuella venäläisten aseistamia suomalaisia vastaan.. Seurue lähti 2 000 virstan matkalle Punaisen ristin vaunussa. Asemalla seisoi useita käyttökelpoisia vaunuja, joita sotilaat käyttivät majoitukseen. Kenraalin synnyinmaa julistautui itsenäiseksi ja viisikymmenvuotias viraton sotilas nousi Pietarissa Helsingin junaan. Kornilovin sotilasvallankaappausyritys epäonnistui eikä bolševikkeja vastaan saatu koottua riittävää voimaa ajoissa. Seurue pääsi jatkamaan matkaansa tiistaina, mutta vaunu hajosi jälleen parin aseman jälkeen. Jo kolmen aseman kuluttua Mannerheimille ilmoitettiin, että vaunu oli epäkunnossa. Junaan nousivat myös Mannerheimin adjutantti, kornetti Martin Franck ja ukrainalainen sotilaspalvelija Ignati Karpatšev. ”Ei meillä kenraalit enää matValkoinen kenraali Keisarille uskollisuutta vannonut kenraaliluutnantti Gustaf Mannerheim oli ollut mukana yrittämässä nostaa sotajoukkoja vastavallankumoukseen ensin tsaarin vallasta kaatanutta väliaikaista hallitusta ja sitten sen vallan kaapanneita bolševikkeja vastaan. Korjaus kestäisi kolme vuorokautta. ”Mikä mies te luulette olevanne!” joukon johtaja sanoi
79 SUOMEN SOTILAan historia KU VA N VÄ RI TY S: TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G
Pietari, joulukuu 1917 Mannerheim saapui Pietariin tiistaina 11.12. 80 SUOMEN SOTILAAN historia kusta omissa vaunuissaan. Se valta tulisi kestämään Venäjällä aina vuoteen 1991 asti. Sotilaille tuli kiire, he tunkivat ulos osastosta ja hyppäsivät liikkuvasta junasta laiturille. ”Ulos täältä!” Franck määräsi. Tulette mukaan asemalle, jossa tarkistamme paperinne.” ”Kornetti, palauttakaa järjestys!”, Mannerheim sanoi adjutantti Franckille. Suomi julistautui eduskunnan päätöksellä äänin 100–88 itsenäiseksi torstaina 6.12. Hän astui kohti joukkoa. MANNERHEIM TARKASTAA Preussin jääkärit Vaasan torilla 26. Porvarienemmistöinen edus kunta ei katsonut voivansa jatkaa yhteistyötä Venäjän kanssa. Väliaikaisen hallituksen aikana se vielä oli käynyt päinsä. helmikuuta 1918.. Ihmiset olivat lamaantuneita. Katunäkymät olivat masentavat, kunnossapito ei toiminut ja liikenne Nevskillä oli harvaa. Mannerheim asettui Hôtel d’Europeen. Halua vastarintaan ei tuntunut olevan. Vasemmisto halusi tunnustuksen Venäjällä aseellisesti vallan kaapanneilta bolševikeilta. Joka puolella oli kurittomia sotilaita. Sosialidemokraatit äänestivät päätöstä vastaan, heidän mielestään asiasta olisi neuvoteltava bolševikkihallituksen kanssa. Bolševikkien vallankaappaus oli ollut häikäilemätön ja he käyttivät valtaa brutaalisti. Seuraavien päivien aikana hän otti yhteyttä tuttaviinsa. Svinhufvudin senaatti ryhtyi toimiin ulkovaltojen tunnustuksen hankkimiseksi. Tunnelma rautatieasemalla oli painostava. Kornetilla ei ollut muuta asetta kuin sapelinsa, jonka hän vetäisi huotrasta. Maa oli jakautunut kahtia. ”Kuulitte, mitä kenraali sanoi.” Sotilaat vilkaisivat partion johtajaa. Sitten juna nytkähti
Laillista valtaa käyttäneen Suomen demokraattisesti valitun parlamentin luottamusta nauttineen senaatin sotilasasioita suunnitteli sotilaskomiteaksi itseään kutsuva entisten Haminan kadettien joukko. Keskiviikkona 9.1.1918 aamupäivällä kaksi sotilaskomitean jäsentä, ratsumestari Hannes Ignatius ja pankinjohtaja Aimo Hallberg, saapuivat hotelli Kämpiin Mannerheimin puheille. Perille hän pääsi tiistaina 18.12. Mutta aseita ei ollut kaikille. Satamakaupunki Vaasa oli hyvä paikka toiminnan tukikohdaksi. SUOMEN SOTILAan historia 81 Mannerheim jatkoi matkaa Helsinkiin siviilivaatteissa. Ignatius kertoi, että sotilaskomitea tarvitsi kaiken käytettävissä olevan asiantuntemuksen. Punakaartit rakensivat vallankumousarmeijaa. Rautatie Vaasasta kulki tärkeiden risteysasemien Seinäjoen ja Haapamäen kautta Pieksämäelle sekä sieltä Savonlinnaan ja Karjalaan. Aseita oli saatu Saksasta ja Pietarista sekä ostamalla niitä maassa olevilta venäläisiltä. Mannerheim lähti miesten seurassa sotilaskomitean kokoukseen Ritarihuoneelle. Paras tilanne oli Pohjanmaalla, josta oli tarkoitus tehdä tukialue. Saksassa odotti kotiin kutsumista toistatuhatta suomalaista Preussin jääkäriä. Kaupungeissa jako tapahtui tehtaiden, ammattikuntien ja kaupunginosien mukaan. Maakunnassa arvioitiin olevan 30 000 suojeluskuntalaista. Seinäjoelta pääsi myös Oulun kautta Tornioon ja Ruotsiin.. Rajalla ei kysytty papereita. Ranska ja Ruotsi tunnustivat Suomen samana päivänä, Saksa seurasi perässä sunnuntaina. Helsinki, tammikuu 1918: Sotilaskomitea Bolševikkien kansankomissaarien neuvosto tunnusti perjantaina 4.1.1918 Suomen itsenäisyyden. Joulun ja uudenvuoden hän vietti sisarensa Sophien luona Kasarminkadulla. Piireihin päätettiin muodostaa kylittäin ryhmiä, jotka yhdistettäisiin pitäjittäin plutooniksi, komppanioiksi, pataljooniksi ja rykmenteiksi. Punainen Suomi jaettiin kahteentoista sotilaspiiriin. Vimpelissä oli päättymässä vanhanväen kenraalin Paul von Gerichin johtama ja eräiden maahan jo saapuneiden jääkärien vetämä päällystökurssi, josta saataisiin ehkä jopa kaksisataa ”upseerinkorvaajaa” johtotehtäviin. Suomeen oli perustettu paloja suojeluskuntia, joista saataisiin miehistöä ja alipäällystöäkin. Riveihin saataisiin koko maassa ehkä jopa 100 000 miestä. Mannerheimilla, jos kellään, sotatietoa oli yllin kyllin. Sieltä saataisiin päällystöä ja kouluttajia. Tilanne Suomessa kärjistyi
”Mitä te haluatte?” juuri unen päästä kiinni saanut Mannerheim kysyi venäjäksi. Punakaartien yleisesikunnan päällikkö Ali Aaltonen antoi sunnuntaina 27.1. ”Hyvä on, antaa miehen olla.” Samassa veturi vihelsi. eduskunta antoi senaatille valtuudet järjestysvallan luomiseen. Mannerheim myöntyi sillä ehdolla, ettei Suomi pyydä sotilaallista apua ulkomailta. ”Te puhutte venäjää?” ”Olen liikemies. ”Tämä on täysin kunnossa”, hän sanoi venäjäksi. Hänellä oli käytössään 20 000 miestä, jotka olivat saaneet aseensa venäläisiltä. Mannerheimilla oli mukanaan kauppias Gustaf Malmbergille kirjoitettu asiakirja, joka oikeutti hänet matkustamaan kaikkialla Suomessa. Kaikki asiat käsiteltiin kollegiaalisesti, siis yhdessä, myös kaikkein vähäpätöisimmät. ”Tässä näyttää olevan epäselvyyksiä.” ”Mielelläni. ”Voisitteko ehkä auttaa?” Mannerheim sanoi. Punaiset surmasivat sisällissodan aikana arviolta 1 500 siviiliä. Junanlähettäjä Eero Lähteenmäen toiminta oli pelastanut Mannerheimin. n Tampereen punakaartin komppania rintamalla.. 82 SUOMEN SOTILAAN historia Mannerheim oli muutaman kokouksen jälkeen vakuuttunut siitä, ettei sotilaskomitea ollut tehtäviensä tasalla. toimintakäskyn. Punakapina Mannerheim ja puolenkymmentä sotilaskomitean jäsentä lähti perjantai-iltana 18.1. ”Nouskaa ylös! Seuraatte meitä esikuntaan.” Mannerheim huomasi käytävällä miehen, jolla oli rautateiden virkalakki päässä. Alkoi punainen terrori. Juna nytkähti liikkeelle ja sotilaat poistuivat vaunusta. Näin ei menetelty tsaarin armeijassa, eikä kyllä oikein missään muussakaan kunnon armeijassa. ”Miksi vaivata päätään tällaisella asialla?” Sotilaat epäröivät. Tiistaina Mannerheim valittiin sotilaskomitean puheenjohtajaksi. Valta Suomessa kuuluu nyt järjestäytyneelle työväelle. Kaatuneen senaatin aseelliset avustajat kukistetaan armotta.” Helsinkiin jääneet senaattorit painuivat maan alle. Entisen eduskunnan puhemiehen Kullervo Mannerin johtama vallankumoushallitus antoi julistuksen Suomen kansalle. ”Pääkaupungin työväki on tänään uljaasti kukistanut synkän harvainvallan päämajan. junalla kohti Vaasaa. Tampereen asemalla kolme aseistettua venäläistä sotilasta tunkeutui osastoon. Myös Ylistaro, Lapua ja Seinäjoki olivat maanantaina 28.1. Lauantaina 12.1. Vihdoin eräs heistä avasi suunsa. Maanantaiaamuna punakaarti miehitti senaatintalon. Svinhufvud ehdotti Mannerheimille, että tämä ottaisi vastuun järjestyksen ylläpitämisestä Pohjois-Suomessa. Ylimielinen asenne ei miellyttänyt sotilaita. Puhun venäjää, sekä ranskaa, englantia ja muitakin kieliä. Ilmajoki antautui tiistaiaamuna. suojeluskuntien käsissä. Keskiviikkona senaatin puheenjohtaja P.E. Vapaussoturit Senaatin laillisen järjestysvallan asevoimaksi nimittämät Suojeluskunnat olivat aloittaneet venäläisten varuskuntien aseistariisunnan Laihialla tammisunnuntai-iltana 27.1.1918. Näyttäisittekö paperinne?” Virkamies silmäili matkustuslupaa. Svinhufvud suostui, ”elleivät ylivoimaiset syyt siihen pakota”. Hämeenlinnan kohdalla Mannerheim vetäytyi nukkumaan
Kristiinankaupunki antautui 31.1. Mannerheimin joukot olivat onnistuneet aseistariisunnassa neljässä vuorokaudessa. Myös Kristiinankaupungin, Pietarsaaren ja Kokkolan kahakoissa tuli tappioita. SUOMEN SOTILAan historia 83 Vaasassa taisteltiin kaksi tuntia. Esikunta syntyy Mannerheim oli venäläiseen mallin mukaan antanut varustaa itselleen liikkuvan stavkan, päämajajunan. n Vapaussodan ylipäällikkö ja hänen lähimmät apulaisensa kenraalimajuri Gösta Theslöf ja kenraalimajuri Hannes Ignatius sekä päämajan neuvottelukunnan jäsenet, vas. Herätys oli kello puoli seitsemän aamulla ja töitä tehtiin puoli kahteen yöllä. Kokonaistappiot olivat pienet. 14 valkoista kaatui. Kahakassa kaatui ainakin 15 venäläistä, kaksi valkoista ja kaksi siviiliä. Hän päätti siirtää päämajan Seinäjoelle, joka oli lähempänä tulevaa sotatoimialuetta. Bror Erik Hildén Helsingistä, Ewald Piispanen Kuopiosta ja Jalo Lahdensuo Lapualta, oikealla Isak Kaitera Oulusta. VA PR IIK IN KU VA -A RK IS TO. Saaliina oli 8 000 kivääriä, 14 konekivääriä, neljä miinanheitintä ja 37 tykkiä sekä ampumatarvikkeita. Ylipäällikkö teki pitkää työpäivää. Mannerheim nimitti lauantaina 2.2 eversti Martin Wetzerin esikuntapäälliköksi ja ratsumestari Hannes Ignatiuksen päämajoitusmestariksi
Yleisesikuntakapteeni Gösta Törngrenistä tehtiin operaatiopäällikkö. Tykistön kapteeni Adolf Hamiltonista tehtiin majuri, kuten muistakin kapteeneista. Sen loppuselvittelyssä Mannerheimin johtama valkoinen armeija syyllistyi vakaviin sotarikoksiin. Mukanaan hänellä oli kuusi upseeria. Punaisten yhteYLÄKUVASSA punaisten konekiväärimiehiä Helsingissä Siltasaarenkatu 6:n edustalla. TY YN E BÖ Ö K / M U SE O VI RA ST O , H IS TO RI A N KU VA KO KO EL M A ALLA TUHOUTUNUTTA KYTTÄLÄN KAUPUNGINOSAA TAMPEREELLA Oikealla on Suvantokatu ja ensimmäinen poikkikatu on Aleksanterinkatu. Osapuolille oli jäänyt oma rautatieverkosto. Suurista kaupungeista Helsingin lisäksi Turku, Tampere ja Viipuri, olivat punaisen käsissä. Hamilton nimitettiin tykistökoulun johtajaksi. Valkoisille tärkeä rata kulki Seinäjoelta Jyväskylän ja Savonlinnan kautta Sortavalaan. Entisestä tsaarin upseerista, eversti Vilho Nenosesta tuli tykistön tarkastaja ja ase-esikunnan päällikkö. Punainen terrori kostettiin moninkertaisesti. Tampereen valtauksesta tuli Pohjoismaiden siihenastisen historian suurin taistelu. Hänen tehtävänään oli tykistön luominen. VA PR IIK IN KU VA -A RK IS TO. 84 SUOMEN SOTILAAN historia Ensimmäisenä Ruotsin vapaaehtoisena ilmoittautui 50-vuotias Suomessa syntynyt eversti Ernst Linder, Mannerheimin vanha perhetuttava. Apulaisikseen hän sai kaksi ruotsalaista ye-kapteenia, Archibald Douglasin ja Henry Peyronin. Senaatti istui Vaasassa ja kansanvaltuuskunta Helsingissä. Rintamalinja Rintamalinja kulki Pohjanlahdelta Porin, Tampereen, Heinolan, Lappeenrannan ja Viipurin pohjoispuolitse Laatokan rantaan. Joukkojen kurittomuus pahensi asiaa
Tiainen esitti kritiikin esimiehelleen; ”Hyökkäys rivistössä aukeiden yli aiheuttaa valtavasti tappioita. Ignatius oli yöllä lähettänyt everstiluutnantti Vilho Nenosen tykkeineen Oulujoen pohjoispuoliselle rantatöyräälle, josta oli määrä pommittaa Intiön kasarmialuetta. Ignatiuksen rivistöt olivat lähteneet liikkeelle pari tuntia aikaisemmin. He avasivat tuhoisan tulen kohti eteneviä valkoisia. 85 SUOMEN SOTILAan historia ys Pietariin kulki Riihimäen ja Viipurin kautta. Jääkärinä Zugführerin arvon saanut Suomen valkoisen armeijan kapteeni Lauri Tiainen oli saapunut Suomeen aselaiva Equitylla jo lokakuussa 1917. Myös valkoisten selusta oli puhdistettava. Ignatius määräsi leveän rintamahyökkäyksen, jossa miehet etenevät tiheässä rivistössä. Preussin asevoimissa esimiehen päätöstä sai kyseenalaistaa, jos näki sen vaarantavan tehtävän. Mannerheim määräsi Hannes Ignatiuksen Pohjois-Suomen sotatoimien johtajaksi. Koko ajan värvätään lisää miehiä.”. Preussissa me teimme siten, että...” Ignatius keskeytti jääkäriupseerin vastaväitteet. Lisäksi hänellä oli kaksi tykkiä ja14 konekivääriä. Ignatius oli joutunut maksamaan kovan hinnan hyökkäyksestä: yli 30 kaatuneena ja saman verran haavoittuneena. ”Meillä ei ole armeijaa.” Syntyi hälinä. Yksi rivistö olisi reservissä länsipuolella. Pohjanmaa, helmikuu: Mobilisaatio Maanantaina 11.2. senaatti ja Mannerheim söivät päivällistä hotelli Ernstissä Vaasassa. Ignatius jakoi joukkonsa neljään osastoon, tai rivistöön, kuten ratsumestari asian ilmaisi. Punaiset olivat ryhmittäneet noin 500 miestä Oulua halkovan kaupunginojan varteen. Kaupungissa oli lisäksi noin 700 punakaartilaista. Ensimmäiseksi piti saada lisää miehiä. ”Mutta onhan meillä suojeluskunnat. Ensimmäinen suuroperaatio oli onnistunut. Kaksi rivistöä etenisi kaupunkiin rautatien itäpuolelta ja yksi länsipuolelta. Ignatius sai 700 vankia. Mannerheim oli tappioista huolimatta tyytyväinen. Oulussa oli Pohjois-Suomen vahvin venäläisvaruskunta, noin 1 000 miestä. Venäläiset antautuivat kello puoli yksitoista illalla. Hänellä oli varsin hyvä ja ajanmukainen sotilaskoulutus. Reservin turvin Ignatiuksen joukot pääsivät kaupunkiin etelästä. Mannerheim ryhtyi organisoimaan joukkojaan. Tulitaistelun jälkeen valkoiset joutuivat vetäytymään Intiön kasarmeilta kaupungin keskustaan, jonne he linnoittautuivat. ”Näin me olemme aina hyökänneet!” Nenosen tykit aloittivat kasarmialueen pommittamisen aamulla kello 9. ”Hyvät herrat”, Mannerheim aloitti. Oulun olkoon omamme. Oulun valkoisilla oli aseissa 300 miestä, jotka yrittivät riisua venäläiset aseista. Punaisten tappiot olivat samaa suuruusluokkaa. Työväentalo vallattiin kello puoli neljä iltapäivällä. Ignatiuksella oli Oulun valtausta varten käytettävissään paikallisten lisäksi noin 900 suojeluskuntalaista. Ratkaisutaistelu käytiin 3.2
Kenraalimajuri Ernst Löfström sai hoitaakseen Savon ryhmän, jonka rintama kulki Päijänteen ja Saimaan välillä. Satakunnan ryhmä vastasi Pohjanlahden ja Näsijärven välisestä alueesta. Haapalaisella oli käytössään noin 10 000 miestä. Mannerheim jakoi joukkonsa neljään ryhmään, joiden väliset saumat kulkivat suurten järvien kohdilla. Punaisten tavoitteena oli linja, joka kulki Kristiinankaupungista Haapamäen kautta Jyväskylään, eli valkoisille tärkeän poikkiradan valtaaminen. Hämeen ryhmä otti eversti Martin Wetzerin johdolla rintamavastuun Näsijärven ja Päijänteen välillä. Jääkärit olisivat halunneet suoraan rintamalle omana joukkoosastona, mutta Mannerheim määräsi heidät kutsunnoissa saapuvien joukkojen kouluttajiksi. Suomen kansa ei halua taistella vapautensa puolesta.” ”Mitä meidän pitäisi tehdä?” senaattori Heikki Renvall kysyi. Toinen hyökkäyskiila kohdistui Mikkelin kautta radanvartta pitkin Jyväskylään. Tuloksena oli yhdeksän divisioonaa, joissa oli yhteensä 27 rykmenttiä sekä erikoisjoukkoja. PUNAISTEN PANSSARIJUNA, joka oli käytössä Karjalankannaksella. Se oli ensimmäinen virhe. 86 SUOMEN SOTILAAN historia ”Suojeluskunnat eivät ole armeija”, Mannerheim jatkoi. Samalla saisimme niskoittelevat suojeluskunnat ruotuun.” Senaattori Renvall oli lakimies. ”Voisimme tietysti harkita vuodelta 1878 olevan asevelvollisuuslain voimaan saattamista.” Päämajassa ryhdyttiin laatimaan mobilisaatiosuunnitelmaa. ”Aion vallata Tampereen mahdollisimman pian”, Mannerheim sanoi. Preussin jääkärit saapuivat Vaasaan 26.2. ”Miehet eivät halua taistella maakuntansa ulkopuolella. Voimat hajotettiin. Jääkärikapteeni Aarne Sihvon Karjalan ryhmä hoiti Saimaan ja Laatokan välisen alueen. Eikä heitä voi siihen pakottaa. Ylipäällikkönä oli keskuskomitean puheenjohtaja Eero Haapalainen ja esikuntapäällikkönä eversti Mihail Svetšnikov, Tampereelle sijoitetun venäläisdivisioonan komentaja. Panssarijuna tarjosi liikkuvaa tulivoimaa ja oli siksi pelottava vastustaja.. Kolmas painopiste oli Karjalassa. Värväys on epäonnistumassa. ”Tämän jälkeen saatte hyökätä asevelvollisista muodostettuine pataljooninenne kohti Viipuria ja KarSENAATTORIT Senaattorit P.E. Jääkärit tulevat! Punaiset käynnistivät yleishyökkäyksen torstaina 22.2.1918. Svinhufvud (keskellä) ja Kaarlo Castrén tarkastavat Tornion suojeluskuntajoukot kevättalvella 1918. katkaistu rata. ”Voisimme turvautua pakko-ottoon. Kuvan panssarijunan pysäytti Säiniöllä 23.4. Sen päälliköksi tuli ruotsalaiseversti Ernst Linder. Puolet joukoista hyökkäsi Vilppulassa ja Ruovedellä
Saksalaiset olivat vastoin Mannerheimin tahtoa päättäneet tehdä intervention Suomeen. Kuvan ase on venäläinen Maxim Sokolov-alustalla. VALKOISTEN KONEKIVÄÄRI Leinolassa Tampereen valtauksen jälkeen. Mannerheim suostui saksalaisten väliintuloon ehdolla, että joukot alistetaan hänelle. Konekivääri eli kuularuisku, oli sodan ratkaisevia aseita. Kalevankangas sijaitsee Messukylään johtavan maantien varrella Tampereen kantakaupungin itäpuolella. Varmuuden vuoksi, niin että hänen arvonsa taatusti olisi korkeampi kuin Saksan interventiojoukkojen komentajalla. Taistelussa kaatui myös upseereita, jotka yrittivät näyttää esimerkkiä. Se on historiallinen tehtävänne.” Alokkaiden pikakoulutus käynnistyi. Tappioita tuli, mutta majuri von Bonsdorff patisti joukkojaan eteenpäin. 87 SUOMEN SOTILAan historia jalankannasta. Riveihin saapuneet miehet saivat pian huomata, että nyt oli tosi kyseessä. Kalevankankaalla punaiset avasivat lumipyryssä murhaavan kuularuiskutulen kohti valkoisia, jotka olivat lähteneet suoraan rintamahyökkäykseen. III Keski-Pohjanmaan reservipataljoonan konekiväärikomppanian ryhmä. VALKOISTEN JOUKKOJA Tampereen keskustassa 5.4.1918. Joukko-osastojen nimet eivät nuoressa armeijassa aivan kertoneet niiden kokoa… Tykistö aloitti kello 7 ja jalkaväkihyökkäys käynnistyi kello 8. Ruotsin joukot olivat miehittäneet Ahvenanmaan 13.2., mutta ne joutuivat poistumaan, kun saksalaiset nousivat siellä maihin 4.3. ”Kun olin kenraaliluutnantti Venäjällä, minulla oli yli 40 000 ratsumiestä”, Mannerheim sanoi. VA PR IIK IN KU VA -A RK IS TO. Hiki säästäisi verta ja toistot veisivät taistelutekniikan lihasmuistiin. Mannerheimilla oli käytössään yli 10 000 miestä ja lähes 30 tykkiä. ”Nyt, kun minulla on 600 rakuunaa, olen ratsuväenkenraali.” Kalevankankaalla kahreksantoista kuularuiskut laulo Taistelu Tampereesta alkoi 15.3. jääkärirykmentin sekä luutnantti F.V. Äksiisikuri oli saksalaisen mallin mukaisesti kovaa. Kun heidät viimein sai liikkeelle, he eivät osanneet suojautua. Kiirastorstaina Kalevankankaasta tuli musta luku valkoisen Suomen historiaan. Mannerheim keskitti Kalevankankaan edustalle jääkärimajuri Gabriel von Bonsdorffin 2 000 miehen 2. Näsijärven ja Roineen välissä oleva harju oli portti kaupunkiin. Asevelvollisia ei tahtonut saada hyökkäykseen. Bennich-Björkmanin 350 miehen ruotsalaisen prikaatin. Vaasan senaatti ylensi Mannerheimin ratsuväenkenraaliksi 7.3
Puoleen päivään mennessä joukot olivat saavuttaneet Kalevankankaan hautausmaan. ”He ovat tottuneet hyökkäämään eri tavalla.” Ausfeld sai tahtonsa läpi. Joukossa oli myös 30 Preussin jääkäriä ja 20 ruotsalaista vapaaehtoista. Tampereen valtaus oli siihen mennessä suurin pohjoismaissa käyty taistelu. SA LO N ST RI N D BE RG / M U SE O VI RA ST O. He olivat edenneet vain virstan verran. Eversti Wilkman pääsi etelästä Hämeenkadulle sekä verkatehtaalle. Taistelua käytiin kortteli korttelilta. Eversti Wetzer päätti käynnistää hyökkäyksen yli 20 000 miehen voimin seuraavana yönä. Kalevankankaan punaisten yhteishautaan haudattiin 2 750 vainajaa. Iltapäivällä kello 4 punaiset olivat vetäytyneet vielä toisen virstan ja olivat asemissa yleisen sairaalan kohdalla. Hyökkäys pysähtyi iltapäivällä Viinikkaan Kalevankankaan eteläpuolelle. 88 SUOMEN SOTILAAN historia Ruotsalainen prikaati joutui avoimella pellolla tuleen. Luvussa on SAKSAN ITÄMERENDIVISIOONAN KOMENTAJA, Marnen ja Sommen veteraani, kenraalimajuri ja kreivi Rüdiger von der Goltz. Majuri Malmberg hyökkäsi Lapinniemestä Tampellan tehtaille, jotka hän valtasi iltaan mennessä. Rautatieasema vallattiin kello yksi iltapäivällä. Jääkäreiden kouluttaja, saksalainen eversti Eduard Ausfeld, vaati hyökkäystapaan muutosta. Rauha päättyi keskiviikkoaamuna kello puoli kolme, kun valkoisen armeijan tykistö lähes 30 putken voimin aloitti Tammelan ja Kyttälän pommituksen. Välissä oli kolme helposti puolustettavaa siltaa. Wetzerin joukot jatkoivat kohti Tammerkosken siltoja, jonne hyökkäys pysähtyi kello 5. Valkoisten kokonaistappiot kaatuneina, haavoittuneina tai kadonneina oli lähes 1 000 miestä, joista yli 200 oli kaatunut. Saksalainen valtasi Tampereen Kalevankankaan verilöylystä oli tiistaina kulunut viisi päivää. Operaatioon osallistui yhteensä 30 000 punaista ja valkoista sotilasta. Uhrien joukossa oli luutnantti Bennich-Björkman, joka kaatui yrittäessään vallata punaisten konekivääriä. Lauantaiaamuna kello puoli yhdeksän viimeiset Pyynikillä ja Pispalassa vastarintaa tehneet punaiset antautuivat. Tampereen asukkaat olivat saaneet viettää rauhallisen pääsiäisen. Mannerheimin joukkoja oli huollettu ja täydennetty. Hän sai tehtäväkseen laatia Tampereen lopullisen valtaussuunnitelman. Rintamalinjat kulkivat Tammerkosken molemmin puolin. Kalevankankaalla oli käyty sisällissodan siihen mennessä verisin taistelu. ”Kalevankankaalla meni kymmeniä jääkäreitä”, hän sanoi. Toteutuksen Mannerheim antoi eversti Martin Wetzerin tehtäväksi. Kaupungintalo antautui perjantaina. Punaiset tekivät vastarintaa vielä pystyssä olevalla Tammelan kivisellä kansakoululla. Punaisten tappiot olivat tuntuvasti pienemmät. Tappiot olivat melkoiset. Taisteluissa kaatui noin 700 valkoista. Muun muassa keskisuomalainen komppania menetti puolet miehistään. Siihen 2. Kalevankankaan jälkeen Mannerheimin ja ratsumestari Hannes Ignatiuksen suosima ”ryssäläinen” suora hyökkäystapa joutui vastatuuleen. Etelässä Kalle Wilkmanin tuleen lähettämä pataljoona sai tykistötulta niskaansa. jääkärirykmentin ja ruotsalaisen prikaatin hyökkäykset pysähtyivät. Useimmat kaatuneet olivat asevelvollisia. Vankeja valkoiset saivat yli 10 000
Itäarmeijalla oli käytössään 12 rykmenttiä. Venäläiset eivät puuttuneet taisteluihin, vaikka heillä oli rajan takana 6 000 miestä. Hangon edustalle oli 3.4. Ausfeld teki rohkean pikamarssin Kannaksen poikki Venäjän rajan läheisyydessä. 89 SUOMEN SOTILAan historia mukana myös myöhemmin teloitetut ja vankileireillä kuolleet ihmiset. höyrynnyt kolme Hochseeflotten laivasto-osastoa jäänmurtaja Sammon saattamana. Vastassa oli vain suomalaisia kapinallisia. Punaisten puolustus Helsingissä oli surkeasti organisoitua ja johdettua jos kohta paikoin kiivasta. ”Me emme tule valloittajina, emmekä tahdo omaksemme ainoatakaan palasta teidän kallista kotimaatanne.” Kenraali Goltz oli sopinut Berliinissä Svinhufvudin kanssa sanamuodosta, Mannerheimin vaatimukset oli siltä osin täytetty. Saksalaiset nousevat maihin Wetzerin tehtävänä lännessä oli asettua puolustukseen Lempäälän tasalle sekä miehittää Porin rata. Maanantaina Ausfeld hyökkäsi leveällä rintamalla kohti Pietarin rataa. Länsiarmeijan komentajaksi hän nimitti kenraali Wetzerin ja itäarmeijan komentajaksi kenraali Löfströmin. Eversti Ausfeld lähti liikkeelle Raudusta. n Saksalaisten vartio-osasto keisarin palatsin eli nykyisen presidentinlinnan pihassa 14.4.1918. Pietari oli päättänyt noudattaa Brest-Litovskin rauhansopimusta, jonka mukaan venäläisten joukkojen oli poistuttava Suomesta. Hän jakoi sotavoimansa kahteen armeijaan. Saksalaisten 10 000 taistelijan Itämerendivisioona oli noussut maihin kreivi Rüdiger von der Goltzin johdolla. Taustalla näkyy Saksan merivoimien aluskalustoa.. ”Me tulemme ystävinä teitä auttamaan teidän taistelussanne murhaajajoukkioita vastaan”, kenraali Goltz julisti. Intomieli ei kuitenkaan taaskaan korvannut osaamista. n Saksalaisia sotilaita konekivääreineen Esplanadilla 13.4.1918. Löfströmin itäarmeijan tehtävänä oli Pietarin radan katkaiseminen ja Viipurin valtaaminen. Wetzerin länsilohkoa komensi kenraalimajuri Linder ja itälohkoa Lempäälässä ruotsalaiseversti Harald Hjalmarson. Mannerheim järjesti Tampereella voitonparaatin sunnuntaina 7.4. Kokeneet ja hyvin varustetut joukot suoriutuivat tehtävästään lähes leikiten ja varsin pienin tappioin. Myös Turun seutu oli puhdistettava. Divisioona lähti marssimaan kohti Helsinkiä, joka vallattiin 14.–15.4.1918. Näin Mannerheimin päämajalle jäi aikaa keskittyä sodan johtoon. He palauttivat Suomeen aseettomina ne punaiset, jotka olivat paenneet rajan yli. Karjalankannas, huhtikuu: Taistelu Viipurista Kenraali Löfström käynnisti Viipurin offensiivin lauantaina 20.4. Mannerheim matkusti Antreaan seuraamaan tilanteen kehittymistä
4. Samana päivänä Viipurin suojeluskunnan jäsenet tarttuivat aseisiin, mutta kun apua ei kuulunut, he joutuivat antautumaan.. Valkoiset hyökkäsivät kohti kaupunkia torstaina 25. Wilkmanin henkilökohtaisessa komennossa oleva oikea siipi oli yön aikana onnistunut valtaamaan Talin ja seisoi keskiviikkoiltana 24. Mannerheimin joukot tunkeutuivat tulivalmistelun jälkeen Viipuriin sunnuntaina 28. IV A R A LE KS A N D ER EK ST RÖ M / VA RK A U D EN M U SE O Teitä oli kourallinen huonosti aseistettuja miehiä… pohjoisesta Talin suunnasta. Korkeista johtajista vain kansanvaltuuskunnan jäsen Edward Gylling jäi Viipuriin. ”Punaisten johtomiehet ja taisteluun osallistuneet venäläiset ovat lain ulkopuolella”, Löfström sanoi. Noin 7 000 punaista yritti murtautua ulos kohti etelää. n Valkoisen armeijan sotilaiden lepotauko Tammisuolla 28.4.1918 ennen etenemistä kohti Viipuria. 90 SUOMEN SOTILAAN historia Kuolintapa Punaiset Valkoiset Muut Yhteensä Kaatunut 5 199 3 414 790 9 403 Teloitettu, ammuttu, murhattu 7 370 1 424 926 9 720 Kuollut vankileireillä 11 652 4 1 790 13 446 Kuollut vankileireiltä vapauduttuaan 607 6 613 Kadonnut 1 767 46 380 2 193 Muut kuolintavat 443 291 531 1 265 Kaikki yhteensä 27 038 5 179 4 423 36 640 Sodan uhrit Keskiviikkona punaisten yhteydet itään olivat poikki. Tämä oli vastoin Mannerheimin ohjeita. Käskyn mukaan Viipuri oli vallattava äkkirynnäköllä vuorokauden kuluessa. Toisin kävi. Sihvo oli saanut hyökkäyskäskyn vasta keskiviikkoiltana, jonka seurauksena hän myöhästyi lähdöstä. 4. Tahrattu kilpi Everstiluutnantti Aarne Sihvon tehtävänä oli katkaista yhteydet Viipurin länsipuolella. Sotasaalina oli 300 tykkiä ja 200 konekivääriä. 4, mutta lyötiin takaisin. Länsipuolella olevat punaiset onnistuivat irtautumaan ja vetäytymään kaupunkiin. Vasemman siiven tehtävänä oli hyökätä kaupunkiin idästä. Ensimmäisen sotkun aiheutti malttamaton saksalaiseversti Ulrich von Coler, joka jääkäriprikaatillaan yritti keskiviikkona rynnäköidä kaupunkiin Vasen siipi oli joutunut päämäärän kannalta toisarvoisiin taisteluihin Säiniössä ja Kämärässä ja jääkärieverstiluutnantti Erik Jernström pääsi marssimaan kohti Viipuria vasta torstaiaamuna. Perjantain vastaisena yönä punajohtajat Kullervo Manner, Eero Haapalainen, Mihail Svetšnikov ja monet muut poistuivat kolmella laivalla Suomenlahden yli Pietariin. Viipuri antautui maanantaina. Heistä noin 500 kaatui valkoisten konekiväärituleen. Kenraali Kalle Wilkman hyökkäsi kahtena kiilana kohti Viipuria. Valkoiset saivat vajaat 15 000 sotavankia. Hyökkäys pysähtyi Papulanlahden rantaan. Viipurin porteilla. Oikean siiven oli määrä katkaista Viipurista Antreaan johtava rata Talin kohdalla ja sen jälkeen hyökätä kaupunkiin pohjoisesta
Istuntosalissa senaatti odotti ylipäällikköä P.E. Ja kuitenkin ratkaistaan nyt, kuten ennenkin, suuret kysymykset raudalla ja verellä.” Joukot marssivat Senaatintorille, jonne he saapuivat Porilaisten marssin tahdissa. ”Teitä oli kourallinen huonosti aseistettuja miehiä, kun aloititte vapaustaistelun Pohjanmaalla ja Karjalassa”, Mannerheim sanoi. VALKOISET ottivat Viipurin taisteluiden aikana satoja punakaartilaisia vangiksi. W IK IM ED IA C O M M O N S senaatinlinnassa, jonne hän oli saanut kutsun. Joukossa oli täysin syyttömiä ihmisiä, suurin osa oli siviilejä. Jos uhri ei lähtenyt mukaan, hänet ammuttiin. Kuvassa valkoiset kuljettavat vankikolonnaa Viipurin kaupungin katujen läpi. ”Suomen sotajoukkojen ylipäällikkö, ratsuväenkenraali, vapaaherra Gustaf Mannerheim on saapunut tuomaan Suomen hallitukselle oman ja Suomen armeijan tervehdyksen”, Svinhufvud ilmoitti. ”Lumivyöryn tavoin on Suomen armeija kasvanut voittokulkunsa aikana.” ”Nyt, yli sadan vuoden jälkeen kuulemme ensi kerran suomalaisten tykkien jyskeen Viaporin linnoituksesta. Se on tervehdys kaatuneille urhoille, mutta myös viesti uuden päivän noususta.” ”Uusi aika uusine velvollisuuksineen. Helsinki, toukokuu: Voitonparaati Valkoinen armeija piti sodan päättäjäisparaatin Helsingissä torstaina 16. Svinhufvudin johdolla. säteilevänä kevätpäivänä. Joukkojen järjestäytyessä Mannerheim käväisi lähimpine miehineen PUNAISET surmasivat 30 valkoista vankia Viipurin lääninvankilassa huhtikuun 27. päivänä 1918. ”Seison tässä Suomen nuoren, voittoisan armeijan edustajana”, Mannerheim vastasi suomen kielellä. Rautatieasemalla ammuttiin 150 ihmistä. Viipurin Haminan portilla järjestettiin verilöyly. ”Tässä samassa linnassa suomalaiset upseerit saivat neljä kuukautta sitten tehtäväksi. 5. Kaupungin vapauttamista seurasi voittajan kosto ja verilöyly, jossa surmansa sai moni valkoisten kannattajakin. 91 SUOMEN SOTILAan historia Ihmisiä pidätettiin ilmiantojen perusteella. Vangit häädettiin vallihautaan, jonka jälkeen satakunta valkoista, joukossa upseereja, avasivat heihin ristitulen
Mannerheim ja Svinhufvud kiersivät toria ja tervehtivät joukkoja. Jumalanpalveluksen jälkeen Mannerheim otti vastaan joukkojen ohimarssin Pohjois-Esplanadilla Runebergin patsaan kohdalla. Armeija pitää takeena sitä, että valtiolaivan peräsin uskotaan lujiin käsiin, joihin puolueriidat eivät ulotu ja joiden ei tarvitse kompromisseja tehden pilkkahinnasta kaupitella hallitusvaltaa.” Puhe kuulosti enemmän määräykseltä kuin toiveelta tai tervehdykseltä. ”Teidän tarmokkaalla johdollanne Suomen nuori armeija luotiin. Mukana oli myös saksalaisia kreivi Rüdiger von der Goltzin johdolla. Ongelmat ovat suurempia, kuin millään aikaisemmalla hallituksella tai kansanedustustolla maassamme aikaisemmin on ollut.” ”Armeija katsoo oikeudekseen avoimesti lausua toivomuksen, että moisten olojen uudistumisen välttämiseksi annetaan takeet luomalla yhteiskuntajärjestys ja hallitusvalta, jotka ainaiseksi suojaavat meidät uudelta hirmukaudelta. 92 SUOMEN SOTILAAN historia asettua johtamaan armeijaa, jota ei ollut, mutta joka oli luotava uhrimielellä kootuilla varoilla sekä varustettava aseilla, jotka oli ostettava tai viholliselta otettava.” ”Hyvät herrat! Suuri tehtävämme on loppuun saatettu nyt, kun teidän tehtävänne alkaa koko laajuudessaan. ”Se oli elämäni onnellisin päivä”, Sophie kertoi. Svinhufvud esitti pelkät kiitokset. Myös Sophie Mannerheim oli seuraamassa tilaisuutta. Teidän ylijohdollanne ovat palavan isänmaanrakkauden elähdyttämät sotajoukot kulkeneet voitosta voittoon.” Mannerheim palasi Senaatintorille, jonne myös senaatti saapui. Seison tässä Suomen nuoren, voittoisan armeijan edustajana…
VAPAUSSODAN voittajien suosimia termejä olivat kapina, punakapina ja vapaussota, joista viimeistä Mannerheim vapaussotaa johtaneena valkoisena kenraalina itse käytti. Eipä ole minusta sitä kiistämään, mutta joutava riitely sodan nimestä olisi aika lopettaa ja keskittyä siihen mitä tapahtui ja miksi sekä siihen ettei niin enää ikinä kävisi. HÄVINNEIDEN punaisten suosimia termejä olivat ainakin luokkasota ja veljessota sekä vallankumous. Jaakko Puuperä, toimittaja Vapaussoturin tyttären poika Vuoden 1918 sota ja… sadan vuoden sanasota. Hänen armeijansa aloitti tahollaan sodan vapaussotana riisumalla aseista venäläiset hallussaan pitämillään alueilla. Vallankumousta yritettiin, kapinaan noustiin laillista, epäoikeudenmukaisena sortokoneistona pidettyä esivaltaa vastaan ja veljessotahan siitä seurasi. Tänään yleisimmin käytetty ja erittäin hyvin sodan luonnetta kuvaava, neutraali nimi, vuoden 1918 sodalle on sisällissota. Jonkun verran käytetään myös historiallisesti ja kansainvälisestikin helposti ymmärrettävää ja sinänsä myös oikein hyvin vuoden 1918 sotaa kuvaavaa nimeä kansalaissota (vrt. SUOMEN SOTILAan historia 93 SATAVUOTINEN SOTA vuoden 1918 sodan nimestä, kertoo paljon, suomalaisista ja siitä kuinka sisällissodan varjo pimentää yhä kykyämme keskustella historiastamme. Värittömiä, hajuttomia ja mauttomia – turvallisia kuin suomalainen ruoka – ovat myös nimet vuoden 1918 sota tai vuoden 1918 tapahtumat. Nämäkin kaikki oikein osuvia termejä. KENRAALI ADOLF EHRNROOTH sanoi ennen kuolemaansa että sota alkoi vapaussotana, eli edellä mainittuna venäläisten aseistariisuntana ja muuttui sisällissodaksi. Toivottavasti me, joiden isovanhemmissa on jo edesmenneitä sotaan osallistuneita, olemme viimeinen sukupolvi joka jaksaa jatkaa joutavaa sotaa nimestä. Osuvia nimiä hirvittävälle ja maatamme sata vuotta repineelle tapahtumalle kaikki. Pieni tiedostava osa työväenluokkaa ja punaisten johtoa varmasti näki taistelun luokkasotana ja yhteiskunta, jossa kapinaan noustiin oli epäoikeudenmukainen luokkayhteiskunta. Civil War), joka on käytännössä sisällissodan synonyymi. Tavoitteena oli maan vapauttaminen venäläisistä ja toisaalta myös bolševismin uhasta, laillisen yhteiskuntajärjestyksen palauttaminen ja kapinan kukistaminen
94 SUOMEN SOTILAAN historia M A N N ER H EI M -M U SE O
95 SUOMEN SOTILAan historia V oitetun sisällissodan jälkeen alkoi juonittelu siitä, miten Suomen armeija rakennetaan ja kuka sitä johtaa, ratsuväenkenraali Gustaf Mannerheim vai saksalaiset. Senaatti oli sitoutunut Saksaan. Vahvoine divisioonineen ja laivasto-osastoineen Helsingissä istuvaa Von der Goltzia oli siis syytä kuunnella. Svinhufvudin liikkumatila oli kapea. Sitten ylipäällikkö allekirjoittaisi käskyt, jotka annettaisiin hänen nimissään. Saksalaiset eivät nimittäin olleet Suomessa hyvää hyvyyttään vaan ajamassa oman maansa strategista etua Berliinistä saamansa tehtävän mukaisesti. Sodan voittoisaan päätökseen johtanutta kenraalia se katkeroitti. TEKSTI: ROBERT BRANTBERG KUVA VASEMMALLA SIVULLA Mannerheim oli innokas suurriistan metsästäjä sekä Euroopassa että Aasiassa. Senaatin puheenjohtaja P.E. Isäntänä oli ilmailuministeri Hermann Göring. Senaatti teki Mannerheimin selän takana 17.5. kenraali Rüdiger von der Goltzin kanssa sopimuksen, joka alisti sotalaitoksen saksalaisten johtoon. . Oliko kiittämättömyys valkoisen kenraalin palkka. Jo saksalaisten käytös Helsingissä voitonparaatissa toukokuussa 1918 antoi vapaussodan voittajalle katkeraa esimakua siitä mitä tuleman piti. Ylipäälliköllä olisi rinnallaan saksalainen upseeri, joka laatisi ja esittelisi armeijaa koskevat ehdotukset. Katoava kunnia. ”Olen suorittanut saamani tehtävän”, hän totesi. Mannerheim tuohtui. Saksa oli toukokuussa 1918 Itämeren ehdoton herra ja Venäjän irrottua sodasta liittoutuneet olivat länsirintamalla tiukilla. Saksa hävisi sodan ja saksalaiset hävisivät Suomesta mutta nopeasti suli myös Mannerheimin asema valkoisessa Suomessa. Tässä hän on metsästysretkellä ItäPreussissa vuonna 1935. Olisivat kyllä jääneet pyytämättäkin. Senaatti jätti anomuksen käsittelemättä. ”Ei kai kukaan kuvittele, että minä, poljettuani maasta armeijan ja johdettuani kouluttamattomat ja puutteellisesti varustetut joukkoni voittoon, nyt alistuisin nimikirjoituksellani vahvistamaan ne käskyt, jotka Saksan sotilaskomissio katsoo tarpeellisiksi?” Mannerheim jätti eroanomuksensa. Svinhufvud pyysi keskiviikkona 22.5 kreivi von der Goltzilta, että Saksan Itämerendivisioona jäisi Suomeen
Meillä on tehtävään päteviä suomalaisia miehiä.” Tieto Mannerheimin vaatimuksista kantautui saksalaisten korviin. Helsinkiin, että Itämerendivisioona tulee toistaiseksi jäämään Suomeen. Svinhufvud. ”Ylipäälliköllä on oltava senaatista ja sotaministeristä riippumaton ja ehdoton käskyvalta”, Mannerheim sanoi. 96 SUOMEN SOTILAAN historia Välirikko Mannerheim neuvotteli senaatin kanssa torstaina armeijan järjestelyistä. ”Englannin olisi n Hessenin prinssi Friedrich Karl valittiin Suomen kuninkaaksi 9.10.1918. Mannerheimin seuraajaksi senaatti nimitti kenraalimajuri Kalle Wilkmanin (vuodesta 1919 Wilkama). Suuri tehtävä oli suoritettu. Senaatissa Saksan kannattajat ovat enemmistönä.” Menestyksekästä kevätoffensiivia länsirintamalla johtanut Saksan päämajoitusmestari Erich Ludendorff sähkötti keskiviikkona 29.5. Ei edes valtionhoitajaksi juuri valittu P.E. ”Suomi on saksalaisten protektoraatti, mutta minä olen vapaa mies.” Siinä Mannerheim oli kovin oikeassa. ”Saksalaista upseeria ei tule nimittää yleisesikunnan päälliköksi. Huonekalut ja muut tavarat olivat Varsovassa. Kenraali on ainoa mahdollinen vaihtoehto. Seurueen määränpää oli Tukholma. Matkassa oli myös Mannerheimin sotilaspalvelija Ignati Karpatšev, joka oli pakannut isäntänsä maallisen omaisuuden kahteen matkalaukkuun. Perjantaiaamuna kello 8 Mannerheim nousi Turun junaan lähimpien työja sotatovereidensa kanssa. ”Kyseessä on saksalaismielisten ja ententen kannattajien välinen valtataistelu. Paasikivi vaati senaatissa syksyllä 1918. Sota oli voitettu, mutta maa menetetty. Mannerheim varmisti anomuksen käsittelyn olemalla läsnä senaatin kokouksessa. ”Emme voi tukea Mannerheimia”, kreivi von der Goltz sanoi. ”Tiistaina täytän 51 vuotta”, Mannerheim sanoi kenraalimajuri Ernst Linderille, joka myös oli eronnut armeijasta. Samalla senaatti myönsi hänelle 30 000 markan (nykyrahassa noin 10 000 euron) vuotuisen eläkkeen. ”Voisitteko harkita matkustavanne Englantiin ja Ranskaan Suomen hallituksen edustajana?” Enckell kysyi. Saksalaista upseeria ei tule nimittää yleisesikunnan päälliköksi.. Hän oli keisari Vilhelm II:n lanko. Mannerheim sytytti sikarin. ”On varmistettava ympärysvaltojen tuki. Hän ei olisi esteenä saksalaiskomennon toimeenpanolle. Kukaan ei kätellyt. ”Luovun tänä iltana päällikkyydestä ja matkustan huomenna ulkomaille”, hän sanoi ja nousi lähteäkseen. Suomi pelaa väärää hevosta ”Meidän pitää saada Mannerheim takaisin Suomeen”, puheenjohtaja J.K. Ainoa!” Apulaisulkoministeri Carl Enckell matkusti Mannerheimin puheille Tukholmaan. Mannerheim pyysi jälleen eroa, jonka senaatti myönsi torstaina
Olisi myös pyrittävä siihen, että Amerikka kumoaa viljan vientikiellon.” ”Senaatin kanta tärkeissä kysymyksissä on eri kuin minulla”, Mannerheim vastasi. Saksa oli tuolloin jo ilmiselvästi häviämässä sodan. Ehkä teillä jopa on toinenkin valttikortti, ja samalla viimeinen.” ”Mikä se olisi?” Svinhufvud kysyi. Suostun, mutta vain yksityishenkilönä. SUOMEN SOTILAan historia 97 tunnustettava Suomi. n Valtionhoitaja Gustaf Mannerheim. Julistautumalla kuningaskunnaksi ja valitsemalla saksalaisen prinssin kuninkaaksi Suomi ottaisi kantaa keskusvaltojen puolesta. En voi edustaa hallitusta, joka on kompromettoitunut länsimaiden silmissä. Kevätkylvöt viivästyivät sodan vuoksi ja sato epäonnistui.” Mannerheim siis palasi Helsinkiin perjantaina 4.10. Olisi myös toimittava sen puolesta, että Ranska palauttaisi diplomaattiset suhteet.” Ranska oli katkaissut suhteet saksalaisten noustua maihin. ”Velvollisuuteni on toimia valtakunnan rakentamiseksi varmalle pohjalle”, Mannerheim sanoi veljelleen Johanille: ”Vapaussodan saavutukset ovat vaarassa, jollemme vahvista suhteitamme länsivaltoihin. Yritän kartoittaa Lontoon ja Pariisin kantaa kuningaskysymykseen ja muihin asioihin. Muussa tapauksessa Suomen asiaa tullaan käsittelemään yleisessä rauhankonferenssissa. ”Kuningaskysymys. ”Siinä väitettiin, että Suomi on Saksan talutusnuorassa. Mutta lupaan harkita asiaa.” Mannerheim tuli siihen tulokseen, että kyse oli Suomen itsenäisyydestä. Maassa oli ankara elintarvikepula ja levottomuuksia. Sen jälkeen hallitus voi tehdä johtopäästöksensä. Ranskalta ei ole odotettavissa tukea. ”Saimme Ranskalta jyrkkäsanaisen nootin”, Svinhufvud kertoi. ”Senaatti toivoo, että Lontoon ja Pariisin tietoon saatetaan hallituksen kanta kuningaskysymyksessä. Jos haluatte monarkin, valitkaa hänet jostain muualta kuin Saksasta.” Valtiopäivät päätti kuitenkin keskiviikkona 9.10.1918 pyytää Hessenin prinssi Friedrich Karlia Suomen kuninkaaksi. ”En ole kovin halukas yhteistyöhön hallituksen kanssa, joka ei ymmärrä maan parasta. Silloin joudumme valkoisten emigranttivenäläisten juonittelujen kohteeksi. Yhdysvallat oli saanut joukkonsa Ranskaan ja Saksan tappiot olivat olleet syksyllä kovia. ”Haluatte pelata valttikorttinne. M A N N ER H EI M -M U SE O. Ranskan tunnustus riippuu myös hallituksemme kokoonpanosta.” ”En voi kieltäytyä tehtävästä”, Mannerheim ilmoitti. Sitä paitsi Suomea uhkaa taloudellinen kriisi, nälänhätä ja kaaos, jollemme saa ulkomaankauppaa käyntiin
”Suomea kohtaan tunnetaan suurta epäluottamusta. ”Nälkää näkevien ihmisten on helppo sortua bolševismiin ja anarkiaan.” ”Ymmärrän kantanne. Eikö riittäisi, että hallituksessa olisi pari luottomiestä, jotka ajaisivat liittoutuneiden hyväksymää politiikkaa?” ”Vakuutan, että Ranska suhtautuu kunnioituksella Suomen oikeutettuihin vaatimuksiin”, Berthelot sanoi. Yritän vaikuttaa amerikkalaisiin liittoutuneiden saartokomiteassa.” Revanssi Mannerheim raportoi Helsinkiin sunnuntaina 17.11. Pariisi, marraskuu 1918: Quai d’Orsay Mannerheim matkusti Pariisiin. ”Voisitteko harkita ottavanne Suomen valtiollisen johdon käsiinne valtionhoitajana?” Mannerheim vastasi myöntävästi. ”Teillä on oikeus itse määrätä valtiomuodostanne. Jos haluatte toimia maanne parhaaksi, teidän ei tulisi millään tavoin edesauttaa Hessenin prinssin valtaannousua.” Keskustelu siirtyi elintarvikeapuun. Hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto 1937. ”Imperiumin on toimittava yhteisymmärryksessä Ranskan ja muiden liittolaisten kanssa.” ”Friedrich Karlin valinta kuninkaaksi murentaa uskoa Suomen kykyyn harjoittaa itsenäistä politiikkaa. ”Miten saamme tuotua esiin pienen ja kaukaisen maan toiveet tässä yleisessä voitonhuumassa. YLÄKUVASSA MANNERHEIMIN LUOTTOMIES, kenraalimajuri Rudolf Walden täytti 60 vuotta 1.12.1938. ”Mutta edellytän, että kenraali Rudolf Walden valitaan sotaministeriksi.” Waldenista oli sisällissodan aikana tullut Mannerheimin luottomies. Me pyrimme täyteen itsenäisyyteen. Kansalaiset riemuitsivat sodan päättymistä ja voittoa. ”Suomi olisi yhtä riippuvainen ympärysvalloista kuin se oli Saksasta. 98 SUOMEN SOTILAAN historia Lontoo, marraskuu 1918: Foreign Office Mannerheim saapui Lontooseen tiistaina 12.11. MANNERHEIM NEUVOTTELI LONTOOSSA apulaisulkoministeri Robert Cecilin kanssa Suomen kuningaskysymyksestä ja elintarvikeavusta. Mannerheim sai uuden kutsun Quai d’Orsaylle. W IK IM ED IA C O M M O N S U .S . Edellisenä päivänä oli solmittu aselepo ympärysvaltojen ja Saksan välillä. Etenkin, kun Suomen hallitus on viime hetkeen asti kannattanut hävinnyttä osapuolta.” Perjantaina Mannerheim otettiin vastaan Foreign Officessa. Virallista nimitystä ei kuitenkaan voinut tehdä ennen Mannerheimin paluuta Suomeen. Meidän pitäisi luopua prinssi Friedrich Karlista.” Samana päivänä Mannerheim vastaanotti sähkeen Helsingistä. Suomen hallitukseksi muuttunut senaatti ilmoitti keskiviikkona, että valtiopäiväryhmät ovat yksimielisiä Mannerheimin valinnasta. Edellyttäen, että päätös vastaa kansan tahtoa.” Kabinettisihteeri Berthelot selosti Mannerheimin näkemyksiä pääministeri Georges Clemenceaulle ja ulkoministeri Stéphen Pichonille. ”Ympärysvaltojen päättäjät kiinnittävät liikaa huomiota Suomen politiikan yksityiskohtiin”, Mannerheim sanoi. ”Tehtävämme tulee olemaan odotettuakin vaikeampi”, Mannerheim sanoi sihteerilleen, majuri Michaël Gripenbergille. Hänet otti vastaan ulkoministeriön harmaa eminenssi Philippe Berthelot. Molemmille osapuolille olisi eduksi, jos löytäisimme suuret linjat.” Mannerheimin mielestä Ranskan ei tulisi puuttua Suomen ministerivalintoihin. ”Olemme päättäneet auttaa vain valtioita, jotka kykenevät ylläpitämään sisäistä järjestystä. Apulaisulkoministeri Robert Cecilin mukaan Englanti ei voi tunnustaa Suomea ennen rauhankonferenssia. Kauppasaarto luonnollisesti jatkuu.” ”Elintarviketuonti on ehto järjestyksen ylläpitämiselle”, Mannerheim huomautti. LI BR A RY O F C O N G RE SS. Siviilissä hän oli Yhtyneiden Paperitehtaiden johtokunnan puheenjohtaja ja suurliikemies. ”Meidän on ruokittava kaikkia Euroopan valtioita, myös entisiä vihollisiamme”, lordi Robert sanoi. Myöhemmin Mannerheim harmitteli sitä, ettei lähettänyt pidempää ministerilistaa. Seinen länsirannalla Quai d’Orsaylla uutinen hänen valinnastaan oli tehnyt tehtävänsä. Lord Robert oli Kansainliiton kantavia voimia
Valkoiset kenraalit suunnittelivat Pietarin valtausta amiraali Aleksandr Koltšakin johdolla. Ehdot olivat samat kuin Ranskalla sillä lisäyksellä, että Saksan joukkojen ja saksalaisten sotilasasiantuntijoiden oli poistuttava Suomesta. Heidän sotansa ei ollut vielä päättynyt vaan jatkuisi Baltiassa. ”Olen saanut tarpeekseni sitkeistä puolueriidoista” hän sanoi. Samana päivänä nälkää näkevään Suomeen saapui ensimmäinen Mannerheimin järjestämä vilja-alus. Sotilaiden joukossa oli monta tuttua kasvoa. En ole käytettävissä presidentinvaaleissa.” Mannerheim joutui kuitenkin painostuksen kohteeksi. ”Milloin se alkaa?” ”Tietonne perustuvat väärinkäsitykseen”, Mannerheim vastasi. Hän halusi osoittaa hyvää tahtoaan. ”Hallituksen on edustettava kansan enemmistöä ja sen on vakuutettava noudattavansa ympärysvaltojen hyväksymää politiikkaa.” ”Lisäksi Suomen olisi valittava valtionpäämies, jolla on ententen luottamus, tarkoitan siis Teitä, sekä ulkoministeri, jonka kanssa liittoutuneet voisivat tehdä yhteistyötä. Mannerheim astui junasta Helsingin rautatieasemalla maanantai-aamuna. ”En tiedä, saako Ranska muita liittoutuneita seuraamaan esimerkkiä. Vuoden 1919 keväällä Judenitš oli Tamminiemessä Mannerheimin vieraana. Laiturilla oli sekä sotaväen että suojeluskuntien kunniakomppaniat. ”Liittoutuneet tuntevat epäluuloa Suomea kohtaan. Pyytäjien kärjessä oli kenraalimajuri Rudolf Walden. Mannerheim saapui Turkuun sunnuntaina 22.12. ”Meillä ei ole aikomustakaan hyökätä ennen kuin amiraali Koltšak ja te muut olette tunnustaneet Suomen itsenäisyyden. Valtionhoitaja Suomen ensimmäiset presidentinvaalit lähestyivät. Hessenin prinssi Friedrich Karl ilmoitti lauantaina luopuvansa Suomen kruunusta. Sekä britit että amerikkalaiset ilAMIRAALI ALEKSANDR KOLTŠAK, valkoisten ylipäällikkö Venäjän sisällissodassa.. ”Lounaalla sain kunnian istua teidän pääkomissaarinne Albert Edelfeltin pöytänaapurina. Sunnuntaina kenraali Rüdiger von der Goltzin joukot pitivät läksiäisparaatin Helsingissä. Hän puhui niin lämpimästi Suomesta, että menetin ikiajoiksi sydämeni maallenne.” Pichon mainitsi, että Ranska oli vuodenvaihteessa tunnustanut Suomen hänen aloitteestaan. Sen jälkeen voimme keskustella yhteistoiminnasta.” Liittoutuneet käsittelivät Suomen asiaa Pariisissa toukokuussa. Häntä kaavailtiin valkoisten luoteisarmeijan johtoon. ”Ihastuin Pariisin maailmannäyttelyssä Suomen paviljonkiin”, Pichon sanoi. ”Loistava ajatus!” Mannerheim oli temmannut ulkopoliittisen aloitteen käsiinsä kysymättä neuvoa keneltäkään. Tulen suosittelemaan Englannille Suomen tunnustamista ja vaikuttamaan siihen, että Ranska jälleen solmii diplomaattisuhteet Suomeen.” Pichon suhtautui myönteisesti ranskalaisen sotilasmission lähettämiseen Suomeen. Hän lupasi Ranskan tuen Suomelle elintarvikekysymyksessä. Britannia tunnusti Suomen itsenäisyyden 6.6.1919 ja Yhdysvallat seuraavana päivänä. Torstaina Mannerheim sai sähkeen, jossa ilmoitettiin, että Svinhufvud oli vetäytynyt valtionhoitajan tehtävistä. Sunnuntaina 8.12. ”Olen kuullut, että Te suunnittelette hyökkäystä Pietariin,”, hän sanoi. ”Olen täyttänyt velvollisuuteni valtionhoitajana vahvistamalla hallitusmuodon. Venäjällä riehui sisällissota. Mannerheim ilmaisi halunsa vetäytyä lepäämään pitkän ja rasittavan sotilasuran jälkeen. SUOMEN SOTILAan historia 99 ”Ranska edellyttää Suomelta uusia vaaleja sekä uutta hallitusta, jossa ei saa olla saksalaisystävällisiä sotakiihkoilijoita”, Berthelot sanoi. Jalkaväenkenraali Nikolai Judenitš oli lokakuun vallankumouksen jälkeen päätynyt Viroon. Maanantaina joukot nousivat laivoihin. Mannerheim oli nimitetty hänen tilalleen. ”Ranska voisi lähettää sotilaslähetystön Suomeen saadakseen kuvan maan olosuhteista.” Kabinettisihteeri Berthelot hymyili. ”Sinä et voi pettää meitä tälläkään kerralla”, Walden sanoi. On valitettavaa, että en vielä jatkuvissa neuvotteluissa voi esiintyä tarpeellisella auktoriteetilla.” Mannerheim tapasi Britannian ulkoministerin Arthur Balfourin, ententen pääarkkitehdin. ”Me luotamme sinuun.” Mannerheim suostui. Vastassa oli koko hallitus, kaupungin johto sekä tuhansia ihmisiä, jotka täyttivät asema-aukion ja lähikadut. Britannian hallitus hyväksyi ohjelman, jonka toteuttaminen oli edellytyksenä Suomen tunnustamiselle. Valta vaihtuu Ulkoministeri Pichon kutsui Mannerheimin puheilleen. Suomen ulkopoliittinen linja oli muuttunut. Mannerheim sähkötti Lontoosta ulkoministeri Carl Enckellille. Ehkä pidätte ehtoja kovina?” ”Takaan, että Suomen ulkopolitiikan suunta muuttuu, jos minut valitaan valtionpäämieheksi”, Mannerheim sanoi
Kenraali Anton Denikin hyökkäisi joukkoineen kohti Moskovaa etelästä. Samaan aikaan Mannerheimin, kenraali Judenitšin ja virolaiskenraali Johan Laidonerin joukot hyökkäisivät Pietariin Suomenlahden rantoja pitkin. Italian tunnustusta saatiin odottaa 26.6 asti ja Japanin tunnustusta vielä neljä päivää. ”Aunukselle ja Arkangelin alueelle on taattava autonomia. Lisäksi Suomi vaatii, että entente korvaa sotaretken kustannukset ja että valkoinen Venäjä tunnustaa Suomen itsenäisyyden.” ”Petsamo ja Itä-Karjala on liitettävä Suomeen”, sir Hubert jatkoi. Sotaministeri Winston Churchill päätti lähettää sotilaskomission Suomeen ja Baltian maihin. Lisäksi Suomi haluaa viidentoista miljoonan punnan lainan Britannialta.” Näillä ehdoilla Mannerheim oli sir Hubertin mukaan valmis etenemään kohti Pietaria, ottamaan kaupunki haltuunsa ja odottamaan kenraali Judenitšia. Yllä kartta vuodelta 1902. Sitä johti kenraaliluutnantti Hubert de la Poer Gough. Mannerheimin ulkopolitiikka oli kantanut hedelmää. W IK IM ED IA C O M M O N S. 100 SUOMEN SOTILAAN historia moittivat, ettei tunnustukseen liittynyt varauksia. Suunnitelmaan sisältyi tarvittaessa myös Suomen valtiopäivien hajotus, sotatilan julistaminen ja sotilasdiktatuurin luominen. ”Mannerheim palaa halusta hyökätä Pietariin”, sir Hubert raportoi. ”Voisi kuvitella, että Suomi jo on valloittanut koko Venäjän.” Hän ryhtyi kuitenkin painostamaan Britannian hallitusta ja amiraali Koltšakia ehtojen hyväksymisen puolesta. Eurooppa, 1919: Suuri suunnitelma Sotaministeri Churchillin, amiraali Koltšakin ja Mannerheimin suunnitelmalla oli vanhastaan Ranskan tuki. Churchill piti lainapyyntöä uskomattomana. SOTAMINISTERI CHURCHILLILLA ja Mannerheimilla oli yhteinen tavoite: Bolševikkien kukistaminen. Ajatuksena oli, että brittien Arkangelissa olevat joukot etenisivät etelään samalla, kun idästä hyökkäävät Koltšakin joukot etenisivät Uralilta länteen. Bolševikkien kohtalo oli hiuskarvan varassa vuonna 1919. Joukkojen oli määrä kohdata Pietarin ja Uralin puolivälissä. ”Suomen hallitus edellyttää kuitenkin, että Britannia tukee operaatiota
Bolševikit olivat huolissaan. Mannerheim oli ennen vaaleja vetäytynyt hoitamaan terveyttään Runnin kylpylään Iisalmen lähelle. Presidentti Ståhlberg toivoo, että suostuisitte.” ”En voi harkita ehdotusta, jolleivät presidentti ja hallitus vakuuta, että uusi hallitus myös antaa minun kantaa vastuun maan puolustuksesta”, Mannerheim sanoi. Ratkaisun avaimet olivat hetken brittien tukemilla valkoisilla kenraaleilla, Suomella ja Puolalla sekä Virolla. Mannerheimin takana olivat ainoastaan kokoomus ja ruotsalainen kansanpuolue. 101 SUOMEN SOTILAan historia Neuvostovalta Pietarissa oli hiuskarvan varassa. Mannerheim sai 50 ääntä Ståhlbergin 145 ääntä vastaan. ”Hänellä on seitsemän divisioonaa, yhteensä 100 000 miestä. Lehdistössä kiersi huhu, jonka mukaan Mannerheim olisi ylipäällikkyyden ehdoksi asettanut, että maa julistetaan sotatilaan. Maruševski Arkangelista. ”Kenraali Mannerheim haluaa hyökätä Pietarin suuntaan”, Maruševski raportoi Lontooseen. Tappio Edistyspuolueen K.J. ”Suomen itsenäisyyden tunnustaminen on ensimmäinen ehto sille, että ylipäätään välittäisimme valkovenäläisten menestyksestä”, Mannerheim sähkötti Lontoon kautta Koltšakille 10.6.1919. K.J. Pääministeri Kaarlo Castrén saapui Runnille elokuun alussa. ”Hallituksemme pitää Pietarinoperaation aloittamista tervetulleena”, sir Hubert vakuutti Mannerheimille. ”Lupaan kunnioittaa Suomen kansan kansallista vapautta”, Koltšak viestitti Mannerheimille 24.6. ”Voisiko kenraali ajatella ryhtyvänsä ylipäälliköksi. Lenin oli järjestänyt itselleen ulkomaisen passin. ”Mutta rahaa, aseita tai joukkoja emme voi lähettää.” Brittijoukot joutuivat kuitenkin vetäytymään pohjoisessa ja Koltšakin eteneminen idässä tyrehtyi. Novitskin kuvaamana puna-armeijan vappuparaatin jälkeen 1.5.1918 Hodinkan kentällä Moskovassa. Myös amiraali Koltšak kehotti Mannerheimia hyökkäämään. STÅHLBERG valittiin Suomen ensimmäiseksi presidentiksi heinäkuussa 1919.. Ståhlberg valittiin 25.7.1919 tasavallan presidentiksi. Britannian ulkoministeriö lähetti Suomelle viestin, jonka mukaan entente on hyväksynyt Pietarin operaation. Kaksi hänen käytössään ollutta Rolls Royce -henkilöautoa oli valmiina lähtöön. ”Vaikka se tietääkin ongelmia Suomen ja Venäjän suhteissa.” Mannerheimin puheilla kävi kenraaliluutnantti V.V. Torstaina 12.6. Amiraali Koltšakin epämääräiset puheet eivät kuitenkaan riittäneet Mannerheimille. Vuotta myöhemmin bolševikit kävivät tuhon partaalla. Tämän jälkeen Suomen armeija olisi hyökännyt Pietariin. Liikekannallepano voidaan tehdä 10 päivässä.” Britannia yritti vielä taivuttaa Suomea. LENIN, NADEŽDA KRUPSKAJA JA LENININ SISKO MARIA toisessa uuden punaisen tsaarin loistoautoista, P.K
M A N N ER H EI M -M U SE O. Ståhlbergille. Pietarin tehtaiden piiput ja Iisakin kirkon kultaiset tornit näkyivät. ”Taistelussa sitä vastaan Suomi voi aina luottaa minun ja Ranskan tukeen.” Pääministeri Georges Clemenceau ilmoitti Mannerheimille, ettei hän ole luvannut Ruotsille tukea Ahvenanmaan kysymyksessä. Hän matkusti Helsinkiin ja tapasi presidentti Ståhlbergin 16.8. ”Juuri he edellyttivät lainoja, Itä-Karjalan liittämistä Suomeen ja takeita Suomen itsenäisyydestä.” Historiallinen tilaisuus bolševikkien diktatuurin nujertamiseksi oli menetetty. Kasakat ryöstelivät kaiken, minkä saivat käsiinsä. Syyskuun lopulla Mannerheim tapasi Lontoossa sotaministeri Churchillin. Pulkovon kukkuloilla. ”Bolševismi on vaaraksi Euroopalle”, marsalkka Foch sanoi. ”Asioista perillä olevat tahot sanovat, että neuvostovallan kaatuminen on ajan kysymys.” Olemmeko ansainneet asemamme vapaana kansana. ”Hän oli yhtä huolestunut kuin minäkin Euroopan tulevaisuudesta”, Mannerheim kertoi. Kenraali Judenitšin luoteisarmeija eteni kohti Pietaria. Etelä-Venäjällä kenraali Anton Denikillä oli ongelmia. Eripura Sisällissota Venäjällä jatkui. Puolan hyökkäys Liettuaan ja Valko-Venäjälle sen sijaan oli menestys. Viron hallitus ilmoitti, että LuoteisVenäjän hallituksen oleskelu maassa on ei-toivottu. 102 SUOMEN SOTILAAN historia Mannerheim kielsi asettaneensa sellaisia ehtoja. Denikinin hyökkäys kohti pohjoista tyrehtyi kuitenkin 300 virstan (noin 320 km) päähän Moskovasta. ”Olemme molemmat sitä mieltä, ettemme voi sallia bolševikkien vahvistavan asemaansa Venäjällä.” Pariisissa Mannerheim tapasi Ranskan sotavoimien ylitarkastajan Ferdinand Fochin. n Mannerheimille myönnettiin kunniatohtorin arvonimi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootiossa vuonna 1919. Lokakuun lopulla Mannerheim kirjoitti avoimen kirjeen tasavallan presidentti K.J. Vilna ja Minsk vallattiin. Miehet keskustelivat myös bolševismin uhasta. Judenitšin offensiivi muuttui joukkopaoksi ja kenraali joutui vetäytymään Viroon. Pietarin-operaation lopullisina tuhoajina Churchill piti presidentti Ståhlbergiä ja ulkoministeri Rudolf Holstia. Denikin suosiota ei lisännyt se, että vallattujen alueiden maat palautettiin entisille omistajille. Matkaan talvipalatsiin oli 15 virstaa. Judenitšin joukot olivat 20.10. Presidentin puheista Mannerheim ymmärsi, ettei ylipäällikön virka enää ollut hänen. Eteneminen tyrehtyi marraskuun alussa punalaivaston tykkituleen ja bolševikkien vastahyökkäykseen. Luoteisarmeijan joukot internoitiin. Bolševikkien vastahyökkäys onnistui ja valkoiset joutuivat vetäytymään takaisin Ukrainaan. Clemenceau ymmärsi Mannerheimin huolen. Venäjän sisällissodan avaimet olivat Britannian tukemalla kenraali Anton Denikinillä, Puolalla ja Suomella
Marsalkka otti Mannerheimin ja Gripenbergin vastaan torstaina 4.12.1919. ”Mutta kun otimme puheeksi Puolan tunnustamisen, Denikin ryhtyi puhumaan jakamattomasta Venäjästä, johon myös Puola kuuluu. Sundman.. ”Mutta herrat valkokenraalit eivät ymmärrä, että on syntymässä uusi Venäjä, johon Suomi ja Puola eivät kuulu.” Pi?sudski oli lähettänyt sotilasvaltuuskunnan kenraali Denikinin luo. Jos valkoiset joukot lyödään Pietarin porteilla, Venäjä ja muu maailma tulevat pitämään Suomea vastuullisena. ”Haluaisin vahvistaa Denikinin joukkoja. Marsalkka Pi?sudskin residenssi oli Belvédèren linnassa Lazienki-puiston varrella. ENGLANNIN VIERAILULLA 1936. Huonekalut olivat hyvässä tallessa. Olemmeko ansainneet asemamme vapaana kansana?” Ylpeys käy lankeemuksen edellä Marraskuun lopulla Mannerheim matkusti Pariisista Varsovaan. Toisaalta pitäisi luoda uusi luoteinen rintama.” Churchill oli keskustellut asiasta myös sir Samuel Hoaren kanssa, joka ennen vallankumousta oli johtanut BriM A N N ER H EI M -M U SE O LASTENLINNAN VIHKIÄISIIN 1921 osallistuivat mm. ”Kun he ovat voittaneet Etelä-Venäjällä, on Suomen ja Puolan vuoro.” Churchill oli samaa mieltä. piispa Jaakko Gummerus, ylihoitaja Sophie Mannerheim, kenraali C.G. Mannerheim, sairaanhoitaja Toini Liekola ja professori Arvo Ylppö. Hän halusi keskustella Puolan valtionpäämiehen Jósef Pi?sudskin kanssa bolševismin vastaisesta taistelusta sekä pelastaa viisi vuotta aikaisemmin varastoimansa huonekalut. Puolalaiset olivat ilmoittaneet olevansa valmiit taistelemaan venäläisten puolesta. On toivotonta neuvotella heidän kanssaan.” Mannerheim tapasi Churchillin Lontoossa joulukuun puolivälissä. ”On välttämätöntä koordinoida valkovenäläisten operaatiot meidän toimiemme kanssa”, Pi?sudski sanoi. Toinen vasemmalta kenraali Sir Walter Kirke, Mannerheimin oikealla puolella yleisesikunnan koulutustoimiston päällikkö, everstiluutnantti ja myöhempi jalkaväenkenraali V.A. 103 SUOMEN SOTILAan historia ”Koko Euroopan mielestä Pietarin kohtalo on Suomen käsissä. ”Bolševikit tulevat keskittämään kaiken voimansa kenraali Denikinin lyömiseen”, Mannerheim sanoi. Se on maailmanluokan kysymys. Maailman katseet on suunnattu meihin
Bolševikit valtasivat Odessan, jonka jälkeen valkoiset joukot ahtautuivat Krimin niemimaalle. Suomi säilytti historialliset rajansa. ”Miten voidaan solmia rauha osapuolen kanssa, joka ei pysy sitoumuksissaan. Mannerheimin viholliset, mm. Mannerheim ylennettiin sotamarsalkaksi 1933. Bolševikit valtasivat Arkangelin kenraali Eugene Millerin joukoilta 19.2. ”Sitä ei olisi pitänyt tehdä”, Mannerheim sanoi. Bolševikit olivat kukistaneet kaikki merkittävät sisäiset vihollisensa. Hän toimi myös eri pankkien hallintotehtävissä. Samalla Mannerheim tutustui Saksan ilmailuteollisuuteen. Kyseessä oli kenraalien suunnittelema vallankaappaus. Bolševikit teloittivat kaupunkiin jääneitä valkoisia upseereja ja johtajia. ”Jonain päivänä he esittävät meille uusia aluevaatimuksia.” Oikeiston mielestä kyseessä oli häpeärauha. Hanke valui kuitenkin hiekkaan pääasiassa P.E. Edellinen oli kreivi J.A. Seuraavan vuoden sykn Mannerheim kävi valtakunnanmarsalkka Hermann Göringin kanssa metsästämässä kesällä 1935. Sandels, joka ylennettiin sotamarsalkaksi 1824.. kenraali Ernst Löfström olivat juonitelleet hanketta vastaan. Koko Pohjolassa ei ollut sotamarsalkkaa. Helmikuun alussa Viro solmi rauhan Neuvosto-Venäjän kanssa. Svinhufvudin väliintulon vuoksi. Sitä Toivo Kivimäen hallitus ei uskaltanut tehdä. Uskotaanko Suomessa bolševikkien vilpittömyyteen?” Sopimus avasi Mannerheimin mukaan portit bolševikkien kiihotukselle Suomessa. Denikin luovutti komennon kenraali Pjotr Wrangelille ja pakeni ulkomaille. Vuonna 1920 hän perusti Mannerheimin lastensuojeluliiton. Mäntsälän kapina helmikuussa 1932 aiheutti hallituskriisin, Mannerheim ehdotti uudeksi pääministeriksi Rudolf Waldenia, joka asetti ehdoksi sen, että Mannerheimista tehdään ylipäällikkö. Siperiassa punaiset olivat marrasjoulukuussa vallanneet Omskin ja Irkutskin. Maa joutui luovuttamaan Neuvosto-Venäjälle Repolan ja Porajärven, mutta sai Petsamon. ”Se rakentuisi reunavaltioiden varaan. Etelä-Venäjällä kenraali Denikinin joukot vetäytyivät Mustanmeren rannoille. Svinhufvud ylensi Mannerheimin 19.5.1933 sotamarsalkaksi. Svinhufvud pyysi Mannerheimia puolustusneuvoston puheenjohtajaksi. Sauvan Mannerheim oli saanut lahjaksi jo vuonna 1928. Suomen Punaisen ristin puheenjohtajaksi hänet valittiin 1921. Amiraali Aleksandr Koltšak yritti pakoa, mutta hän joutui punaisten vangiksi ja hänet teloitettiin. Kenraali Miller pääsi pakoon. Sopimus oli monen mielestä Suomen kannalta edullinen. Olemme palaamassa vuoden 1918 tilanteeseen.” Sotamarsalkka Mannerheim siirtyi siviiliin. Paasikivi sanoi. Virallinen sauva oli tekeillä. Vuonna 1931 presidentti P.E. Tartossa juhlittiin 14.10.1920 Suomen ja Neuvosto-Venäjän rauhansopimusta. Tällöin Suomi ja Puola nousisivat keskeiseen asemaan.” Valkoisten kenraalien loppu Tammikuun puolivälissä 1920 kenraali Judenitšin armeija oli hajotettu. Kaksi päivää myöhemmin Murmansk kaatui. Kului kymmenen vuotta. SA KS A N VA LT IO N A RK IS TO M A N N ER H EI M -M U SE O MARSALKAN SAUVA Presidentti P.E. Hänen sallittiin muuttaa Pariisiin. ”Täällä uskotaan, että agitaatio voidaan torjua, vaikka sitä ei edes kyetä tekemään nykyoloissa. 104 SUOMEN SOTILAAN historia tannian sotilastiedustelua Pietarissa. Mannerheim piti ylentää vapaussodan muistopäivänä 16.5. ”Ehkä liiankin edullinen”, J.K. Kassakaappisopimuksen mukaan tuolloin jo 64-vuotias vanha sotaratsu toimisi sodan syttyessä armeijan ylipäällikkönä. ”Sir Samuelin mielestä meidän pitäisi luoda antibolševistinen blokki Itä-Eurooppaan”, Churchill jatkoi
syllä hän osallistui Pariisin ilmailunäyttelyyn sotilasvaltuuskunnan johtajana. Englannissa Mannerheim kävi useaan otteeseen tutustumassa maan panssariaseeseen ja ilmailuteollisuuteen. Neuvostoliitin ulkoministerin Maksim Litvinovin sovinnollinen ulkopolitiikka Ranskan ja Englannin suhteiden lähentämiseksi oli kärsinyt haaksirikon. Vuoden 1939 toukokuun alussa hän sai mennä. Hän pohti ilmailuministerin kanssa ilmapuolustusta ja raportoi presidentille keskusteluistaan. Mannerheim lähti kohti Berliiniä syyskuussa. Litvinovin tilalle ulkoasiain kansankomissaariksi nimitettiin pääsihteeri Josif Stalinin lähin mies Vjatšeslav Molotov. Raskaissa koneissa ollaan siirtymässä sisään vedettävään laskutelineeseen.” Saksan ilmailuministeri Hermann Göring kutsui Mannerheimin tutustumaan Saksan lentokoneteollisuuteen kesällä 1935. ”Ranskan ilmavoimissa ja ilmateollisuuden tuotannossa jatkuvasti esiintyvät häiriöt eivät ole rohkaisevia”, Mannerheim kirjoitti. Vanha marsalkka oli 72-vuotias. Eurooppa oli jälleen suursodan kynnyksellä. Suomen kannalta Molotovin nimitys oli huolestuttava asia. Vieläkö vanhaa miestä tarvittaisiin sotatyöhön. SUOMEN SOTILAan historia 105 n Mannerheim ampui Nepalissa ennätyksellisen kookkaan tiikerin helmikuussa 1937 (3,27 metriä). Niistä puuttuvat ilmajarrut kokonaan. Vieressä Nepalin maharadja Juddha Shumser Rana. Hän keskusteli maailmantilanteesta kuningas Edwardin ja politiikasta vetäytyneen Winston Churchillin kanssa. Seuraavina päivinä tutustuttiin Junkersin, Heinkelin ja Dornierin tehtaisiin. ”Heillä on vähintään yhtä hyviä, jollei parempia lentokoneita kuin englantilaisilla”, Mannerheim raportoi. Vuonna 1938 Itävalta liitettiin Saksaan. Kansallissosialistit olivat nousseet valtaan Saksassa. Berliinissä Göring vei Mannerheimin rakenteilla olevaan komeaan Ilmailuministeriöön. ”Raskaiden taistelukoneiden ja hävittäjien suuri laskunopeus asettaa niiden käytön Suomen oloissa kyseenalaiseksi. 1930-luvun lopulla poliittinen tilanne Euroopassa kärjistyi. M A N N ER H EI M -M U SE O. Elokuun lopulla Neuvostoliitto ja Saksa yllättäen solmivat Molotov-Ribbentrop -sopimuksen, jossa Eurooppa jaettiin etupiireihin. Hänet tiedettiin jyrkän linjan mieheksi
106 SUOMEN SOTILAAN historia SA -K U VA
Nyt vanha marsalkka saapui presidentinlinnaan, jossa odotti totinen valtionpäämies. Tulipaloja syttyi eri puolilla kaupunkia, koska venäläiset käyttivät palopommeja. 72-vuotias marsalkka oli tuntenut itsensä väsyneeksi. Edessä olivat vielä talvisodan kovimmat paikat ja ratkaisun hetket.. ”Edellyttäen, että presidentti ja hallitus katsovat tarvitsevansa palveluksiani.” ”Kiitän marsalkkaa”, presidentti Kyösti Kallio vastasi. . Ja jos ei, niin kuka olisi ollut Suomessa osaavampi. Marsalkka oli ollut oikeassa, mutta oliko hän jo liian vanha mies johtamaan sotaa. Suomenlahden yllä olevien pilvien vuoksi Helsingin ilmavalvonta ei huomannut lähestyvää uhkaa. Helsinki, 30.11.1939: Yhdeksän pommikonetta nousi puolenpäivän jälkeen ilmaan virolaiselta lentokentältä. Valtionjohto ei uskonut sodan syttyvän. Presidentti julisti Suomen sotatilaan. Aloitus tuli kuin itsestään. Nyt hän piristyneenä luonnosteli mielessään ensimmäistä sotapäiväkäskyä. Punakoneet pudottivat pomminsa Hietalahden satama-alueen sekä rautatieaseman seudulle. Tammikuussa 1940 työhuoneessaan Otavan opistolla kuvattu 72-vuotias marsalkka näytti olevan vielä elämänsä kunnossa. Jälleen. Olivatko edellisen vuosisadan ratsuväkiupseerin opit ja vuosikymmenien takaiset sotakokemukset enää riittäviä uudenaikaisen sodan johtamiseen. Kohta ilmoitettiin, että useita Suomen kaupunkeja oli pommitettu. ”Pyydän teitä ottamaan tehtävän vastaan.” Asia oli sovittu. ”Suomen uljaat sotilaat! Te tunnette minut ja minä tunnen teidät.” ”Te tunnette minut… Talvisota …ja minä tunnen teidät.” VASEMMALLA SIVULLA Vanha sotaratsu sai revanssinsa ja tunsi virkistyvänsä kun Suomi joutui taas tahtomattaan sotaan. Maa oli käytännössä sodassa. ”Ilmoittaudun ylipäällikön tehtävään”, marsalkka sanoi. TEKSTI: ROBERT BRANTBERG 107 SUOMEN SOTILAan historia M arsalkka oli kolme päivää aikaisemmin eronnut puolustusneuvoston puheenjohtajan tehtävästä määrärahojen riittämättömyyden vuoksi. Helsingissä sai kahden Marsalkka Gustaf Mannerheim sai torstaiaamuna 30.11.1939 Kaivopuistoon tiedon, jonka mukaan venäläiset joukot olivat ylittäneet rajan Karjalankannaksella
Myös runsaasti siviilejä lähti Helsingistä evakkoon. Suomen Pankin pääjohtaja Risto Ryti muodosti uuden enemmistöhallituksen. Cajander jätti hallituksensa eronpyynnön. Eduskunta matkusti erikoisjunalla Kauhajoelle. Bensiinin, kahvin ja sokerin säännöstely aloitettiin. Alkoholiliike korotti viinan hintaa lähes 50 %. Toinen maailmansota oli alkanut. Iso-Britannia ja Ranska julistivat Saksalle sodan. Teknillinen korkeakoulu ja monet muut rakennukset tuhoutuivat. Eurooppa, syksy 1939 / Ennen myrskyä Neuvostoliitto ja Saksa olivat yllättäen tehneet hyökkäämättömyyssopimuksen. Suomi julistautui puolueettomaksi. 108 SUOMEN SOTILAAN historia päivän aikana surmansa 91 henkilöä. Eduskunta kokoontui pommitusuhan vuoksi Vallilan työväentalolla ja asettui yksimielisesti hallituksen taakse. 23.8.1939. Saksa hyökkäsi Puolaan 1.9. Tämän jälkeen pääministeri A.K. päivänä”, Mannerheim sanoi. Neuvostoliitossa julistettiin yleinen liikekannallepano. Suomi kutsui 7 500 erikoiskoulutettua miestä ylimääräisiin harjoituksiin.. Salaisen lisäpöytäkirjan mukaan Suomi ja Baltian maat olivat Neuvostoliiton etupiiriä. Haavoittuneita oli lähes 250. ”Hänen olisi pitänyt tehdä se jo syyskuun 1
Paasikiven johdolla. Tämä merkitsi käytännössä vaivihkaista liikekannallepanoa. Reserviläiset kutsuttiin ylimääräisiin harjoituksiin (YH). AUKEAMAN KUVASSA hiihtopartio ohittaa tuhotun liekinheitinhyökkäysvaunun Ruhtinaanmäellä. SA -K U VA SA -K U VA. ja miehitti maan itäosat. Yksi näistä muutamista poikkeuksista oli vanha marsalkka Mannerheim. Suomi siirsi väestöä rajan pinnasta turvaan. Paasikivin mielestä neuvotteluja olisi voitu vielä jatkaa. Hän oli vakuuttunut siitä, että Suomi häviäisi tulevan sodan, jopa niin vakuuttunut, että oli tyhjentänyt kotinsa arvotavaroista. ENSIHÄLYTYS HELSINGISSÄ klo 9 Esplanadilla 30.11.1939. Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov ilmoitti, että Neuvostoliitto Suomen suhteen noudattaa puolueettomuuspolitiikkaa. ”Suomen johtavat piirit, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, eivät käsittäneet asemamme vakavuutta”, hän sanoi. Suomen valtuuskunta lähti Moskovaan valtioneuvos J.K. Se oli asian kaunistelua. Neuvostoliitto halusi maa-alueita Karjalankannaksella ja Petsamossa sekä saaria Suomenlahdella. Paasikivi lähti uudestaan Moskovaan 21. Puola oli jaettu nyt neljännen kerran. lokakuuta. YH 5.10., kun Puola oli jo romahtanut, Molotov esitti Suomelle neuvotteluja ”konkreettisista poliittisista kysymyksistä”. Marraskuussa neuvottelut katkesivat tuloksettomina. He halusivat myös vuokrata Hangon 30 vuodeksi. Sen järjestäminen oli käytännössä suojeluskuntien vastuulla. Puna-armeijan divisioonat olivat jo rautatiemarssilla kohti Karjalankannasta, Aunusta, Vienaa ja Kuolaa. 109 SUOMEN SOTILAan historia Puna-armeija hyökkäsi Puolaan 17.9. Mannerheim vaati neuvottelujen jatkamista. 21.1.1940
Sodan alussa marsalkka Kliment Vorošilovilla oli käytössään 20 divisioonaa, 2 000 panssarivaunua ja tuhansia tykkejä, yhteensä lähes puoli miljoonaa miestä. Uutistoimisto TASS ilmoitti, että Suomen tykistö oli ampunut rajan yli kello 15.45. Mainila, marraskuu 1939 Neuvostoliitto lavasti sunnuntaina 26.11. irti Suomen kanssa solmitun hyökkäämättömyyssopimuksen ja katkaisi diplomaattisuhteet. Kukaan ei ollut nähnyt, että paikalta olisi viety kuolleita tai haavoittuneita. Suomella ei ollut alueella edes kenttätykistöyksikköä, joka olisi voinut ampua väitetylle maalialueelle. Suomen kaupunkeja pommitettiin lähes täydellisen ilmaherruuden turvin. Kranaattikuopat näyttivät pioneerien räjäyttämiltä. Suomen tähystyshavaintojen mukaan Mainilan laukaukset oli ammuttu idästä, jos niitä oli edes ammuttu. 110 SUOMEN SOTILAAN historia Päivänpoliitikot eivät kuunnelleet asiantuntijoita. Parin viikon vaivaton sota Puolassa oli hyvässä muistissa. Ulkoministeri Eljas Erkko oli sitä mieltä, etteivät venäläiset lähde talvea vastaan hyökkäämään. Neuvostoliitto sanoi kuitenkin jo tiistaina 28.11. Lisäksi Neuvostoliitto pani liikkeelle punalaivaston risteilijät ja taistelulaivat. Opetusministeri Uuno Hannula päätti, että pari kuukautta keskeytyksissä ollut koulujen toiminta aloitetaan uudestaan. n Puna-armeija voitokkaana. Hallitus kehotti evakuoituja ihmisiä palaamaan kotiinsa. Kolmentoista punaarmeijan sotilaan väitettiin kaatuneen tai haavoittuneen. Molotov vaati Suomen joukkojen vetämistä parikymmentä kilometriä rajan taakse. ”Suomi on vihamielinen maa”, Molotov ilmoitti Moskovan radiossa. Stalinilla oli käytössään noin 2 000 lentokonetta Suomen 114 konetta vastaan. Yli kahtakymmentä paikkakuntaa pommitettiin. Vajaan kilometrin päässä rajalta sijaitsevat Mainilan parakit olivat iltapäivällä hyvin näkyneet tähystyspaikalle. Tavoitteena oli paraatimarssi Suomeen, jossa työväki nousisi kapinaan. provokaation Mainilassa Etelä-Kannaksella. Pääsihteeri Josif Stalin oli päättänyt nujertaa itsepäisen Suomen parissa viikossa. SA -K U VA PE KK A N IE M IN EN. Suomi, joulukuu 1939: ”Kaikkien teiden suunnassa…” Neuvostoliitto hyökkäsi ilman sodanjulistusta kaikkien Suomeen johtavien teiden suunnassa torstaiaamuna 30.11
Maavoimissa oli yritetty käyttää vähätkin rahat oleellisempaan kuin vaatteisiin. ”Tilanne IV armeijakunnan lohkolla on kriittinen. 111 SUOMEN SOTILAan historia Suomalaisten taisteluvahvuus oli 275 000 miestä. Heiskanen ei jäisi viimeiseksi alas delegoidun vastuun kantajaksi. Moni oli jäänyt kouluttamatta kokonaan rahapulassa itsenäisyyden alkuvuosina. epäonnistui. Puolustuslaitos ei ollut ennen sotaa edes yrittänyt hankkia vaatetusta koko kenttäarmeijalle. Syntipukki Tilanne Laatokan pohjoispuolella oli uhkaava. Pääministeri Cajander itse oli kohtuullisen osaton ratkaisuun ja saa kantaa surkean varustuksen nimeä aiheetta.. Mannerheim erotti Heiskasen ja määräsi hänen tilalleen toisen jääkäriupseerin, kenraalimajuri Woldemar Hägglundin. Miehet olivat väsyneitä ja osa joukoista joutui panssarikauhun valtaan kohdatessaan ensi kertaa vihollispanssareita. Venäläisten kiilat kohti Tolvajärveä ja Ilomantsia uhkaavat kenraalimajuri Hägglundin selustaa. Suomalaiset sytyttivät kauppalan tuleen ja vetäytyivät johdetusti viivyttäen, mutta lähes taisteluitta. He ovat uhka myös Kannaksen armeijalle.” SUVILAHTI PALAA toinen joulukuuta 1939. Saamaansa kohteluun täysin osattoman Heiskasen ura käytännössä katkesi Mannerheimin vihanpurkaukseen. Siellä on heti lähdettävä vastahyökkäykseen. Suomalaiset käyttivät vetäytyessään 75 vuotta sitten poltetun maan taktiikkaa ja pyrkivät hävittämään kaiken, mitä vihollinen voisi hyödyntää, ja sillä olikin vaikutusta, kun puna-armeija oli vailla kenttämajoitusvälineitä. Varusteita oli jakaa huonosti, koska asevoimiin ei käytetty riittäviä resursseja ja vähiäkin käytettiin maanpuolustuksen kannalta tehottomasti. Se nostaisi sisua ja moraalia. Haluan komennuksen Laatokan Karjalan rintamalle. Toivoisin saavani taistella everstiluutnantti Aaro Pajarin kanssa.” Mannerheim määräsi kenraalimajuri Juho Heiskasen IV armeijakunnan valtaamaan takaisin Suvilahden eversti Aksel Airon vastaväitteistä huolimatta. VASEMMALLA MALLI CAJANDER on yksi talvisodan myyteistä. Mikkelin hovi syntyy Päämaja muutti Mikkeliin. Everstiluutnantti Nihtilä osoitti kartalta Tolvajärvellä olevaa rintaman painaumaa. Hätäinen vastahyökkäys aamulla 3.12. Seuraavan kerran vetäytyvän armeijan tuhotöitä koettiin Suomessa, kun saksalaiset lähtivät viisi vuotta myöhemmin Lapista ja tekivät saman. puna-armeija valtasi suuren osan Suojärven pitäjästä ja lähestyi Suvilahden kauppalaa. Koulutettua reserviä ja asekuntoista miesväestöä olisi ollut enemmänkin, mutta aseita muista varusteista puhumattakaan ei riittänyt suuremmalle joukolle. Ylipäällikkö pyysi operaatiopäällikkö Valo Nihtilältä ehdotuksia vihollisen pysäyttämiseksi. Valinta osoittautuisi myöhemmin epäonnistuneeksi. ”Suojärvi on koko itärajan lukko”, Talvela sanoi. Lauantaina 2.12. ”Sieltä avautuu tieverkosto etelään Pitkärantaan ja länteen Värtsilään. Paljon oli nyt vapaaehtoisesti itsensä kouluttaneiden ja osin omin varoin varusteensakin hankkineiden suojeluskuntalaisten varassa. Suvilahden menetyksestä järkyttynyt jääkärieversti Paavo Talvela saapui illalla Hotelli Helsingissä sijaitsevaan päämajaan ylipäällikön puheille
SA -K U VA. ”Olen päättänyt muodostaa Tolvajärven ja Ilomantsin alueelle Ryhmä Talvelan”, Mannerheim ilmoitti Talvelalle. Tykkiä käytettiin talvisodassa ja myöhemmin läpi toisen maailmansodan eri rintamilla jopa suora-ammuntaan. Ilomantsissa Talvelan täydennysjoukot pysäyttivät puna-armeijan. Keskiviikkona 20.12. (?-4)), jolle saksalaiset antoivat myöhemmin kunnioittavan nimen Stalinin leka. Ryssät ovat väsyneitä. Annamme ryssille opetuksen ja saamme samalla edullisemman puolustuslinjan.” ”Vastassa on kolme punadivisioonaa, kaksi panssariprikaatia ja aika tehokas tykistö, jolla tosin ei juuri nyt liene ammuksia. Ylivoima raskaassa ja järeässä tykistössä oli ratkaiseva. Hägglundin armeijakunnan vasen siipi irrotettaisiin omaksi lohkokseen. ”Tolvajärven voitto palautti armeijan itseluottamuksen”, ylipäällikkö sanoi. Taisteluhenki on heikko ja johto hajallaan. 1931 ?. Oulun korkeudella punaarmeija valtasi Suomussalmen. Rovaniemen tasalla puna-armeija eteni kohti Kemijärveä ja Petsamosta kohti Ivaloa. Mutta Kuhmoa kohti marssi kokonainen punadivisioona. hän selosti hyökkäyssuunnitelmaansa divisioonankomentajille sekä antoi suulliset toimintaohjeet. ???. Karjalankannas, joulukuu 1939: Vastahyökkäys II armeijakunnan komentaja jääkärikenraaliluutnantti Harald Öhquist oli sitä mieltä, että hyökkäys on paras puolustus. Laatokan Karjala, joulukuu 1939: Voitto! Yksi puna-armeijan divisioona eteni kohti Tolvajärveä, jonne Talvela ja Pajari pysäyttivät vihollisjoukot. ”Tavoitteena on lyödä Isaksonin divisioonan edessä hääräävä vainolainen kaksipuolisella saarrostuksella. Everstiluutnantti Pajarin rykmentti on komennettu Tampereelta Tolvajärvelle.” Puna-armeija eteni kahden divisioonan voimin Laatokan pohjoispuolella kohti Sortavalaa. ??????. ”Eversti saa divisioonan verran joukkoja, mutta tykistöä ei ole kovin paljon.” ”Pysäytätte kenraali Hägglundin kanssa vihollisen ja toteutatte vastahyökkäyksen. Kuvassa puna-armeijan ylijohdon kahdeksan tuuman (203 mm:n) järeä haupitsi M/1931 (B-4), venäjäksi 203-?. Kenraali Hägglund pysäytti vihollisen Kitelän kohdalla. Pohjoisempana punadivisioona eteni kohti Kollaanjokea, jonne rintama vakiintui. Sitä paitsi meillä on asettaa heitä vastaan viisi divisioonaa.” MANNERHEIM TIESI puna-armeijan murskaavan materiaalisen ylivoiman. Kenraaliluutnantti Öhquist selvitti operaatiota jääkäritoverilleen, Kannaksen armeijan komentajalle Hugo Östermanille. Lieksassa hyökännyt rykmentti lyötiin eversti Erkki Raappanan toimesta takaisin. Murtuisiko pieni Suomi saavutetusta voitosta huolimatta puna-armeijan valtavan ylivoiman alla. Suomalaisilla ei ollut laittaa mitään vastaan. Ehdotan, että alistamme ylipäällikön reservissä olevan eversti Paalun divisioonan kenraalimajuri Hägglundille.” Mannerheim päätti muuttaa vastuualueita Laatokan Karjalan rintamalla. Poliitikot eivät sitä uskoneet eivätkä ymmärtäneet ja moni suomalainen sotilaskin suhtautui puna-armeijaan ylimielisesti ja halveksuvasti. 112 SUOMEN SOTILAAN historia ”Joukot tarvitsevat myönteisiä kokemuksia voittojen muodossa. Liekö panssarivaunuilla edes polttoainetta
Suomi onnistui tekemään suuren osan Stalinin tavoitteista tyhjiksi. Tutkimus siitä, mikä oli tässä Mannerheimin ja hänen päämajansa rooli, puuttuu yhä.. Vähintään yhtä suuri kiitos kuului suojeluskuntalaisille, joiden rooli talvisodassa oli erittäin merkittävä. Suomi hävisi, mutta itsenäisyys säilyi. Mannerheim osasi arvioida ennen sotaa monia muita suomalaisia paremmin Neuvostoliiton uhkan, mutta hänkin aliarvioi maanpuolustustahdon merkityksen. Kiitos siitä kuului erityisesti puna-armeijalle itselleen, jonka suoritus oli sen ylivoimaan nähden täysin ala-arvoinen. 113 SUOMEN SOTILAan historia RA U N IO , A RI , SO TA TO IM ET SU O M EN SO TI EN 19 39 -4 5 KU LK U KA RT O IN PE KK A N IE M IN EN P una-armeijan hyökkäys ja sen tavoitteet. Joka tapauksessa 13.3.1940 rauha tuli viime hetkellä, eikä edes Mikkelin päämajassa ollut täysin realistista kuvaa siitä, kuinka lähellä katkeamispistettä Suomi oli. Tärkeintä oli, ettei myöskään Stavka sitä oivaltanut
Päämajoitusmestari Aksel Airo esitteli suunnitelman ylipäällikölle. Maastoja sääKENTTÄTYKKI TULIASEMASSA. 114 SUOMEN SOTILAAN historia Siitä tulisi Suomen armeijan historian laajin hyökkäys. Öhquist sai tiedon päätöksestä perjantaina kello 17. ”Onhan tämä aika iso offensiivi.” Airo oli kuitenkin sitä mieltä, ettei suunniteltua hyökkäystä enää voisi pysäyttää. Suomalaiset pääsivät etumaastoon vaikeuksitta. Mutta pst-tykit olivat nopean etenemisen vuoksi jääneet jälkeen. SA -K U VA. Kalustona 76 mm:n venäläinen kanuuna vuodelta 1900 (76 K 00). Jokainen todellinen ammattimies ymmärsi, että se olisi erityisesti joukkojen kaluston ja koulutustason sekä sääolosuhteet huomioiden täysin kohtuuton vaatimus ja odotettavissa ei voisi olla muuta kuin turhia tappioita ja epäonnistuminen. Syvemmällä venäläiset olivat ryhmittäneet panssarivaununsa leiripaikkojensa ympärille “villin lännen malliin”, kuten joku tuli sanoneeksi. Mannerheim päätti hyväksyä operaation. Paalun divisioona pääsi liikkeelle aikataulussa mutta Laatikainen myöhästyi pari tuntia. ALLA KAATUNEITA NEUVOSTOSOTILAITA haudataan Suomussalmen lossin luona 1.12.1939. Syskyjärvi 10.1.1940. Herrat päättivät, että Hhetki on kello 06.30 lauantaiaamuna. Hölmön tölmäys Päävastuun Öhquistin hyökkäyksessä kantoivat eversti Paavo Paalun ja kenraalimajuri Taavetti Laatikaisen tuoreet divisioonat. Aikaa hyökkäyksen alkamiseen oli vain 13 tuntia
Laatokan pohjoisrannalla Hägglundin armeijakunta lähti vastahyökkäykseen 5.1. SUOMEN SOTILAan historia 115 olosuhteet sekä Suomen tuolloinen tiekalusto ja kuljetusja johtamisvälineiden puute tekivät näin laajan hyökkäyksen mahdottomaksi. Raatteen tien taisteluissa tammikuun alussa Siilasvuon joukot löivät kaksi punadivisioonaa. Venäläiset lähtivät vastahyökkäykseen. Taivaalle ilmestyi myös viholliset lentokoneita. LEPOHETKI taistelun lomassa etulinjoilla Kollaanjoella 1.2.1940. Kenraaliluutnantti Österman ilmoitti katastrofista ylipäällikölle. Vastuu valuu alaspäin Paalun divisioonan tulikaste päättyi onnettomasti. Ulkomaiset lehtimiehet kutsuttiin paikalle. Itäraja, tammikuu 1940: / Armeija taistelee Uudenvuoden päivänä 1940 Suomi oli vastustanut puna-armeijan vyörytystä kuukauden päivät. Österman saisi kantaa esimiehensä vastuun. ”Eikö sinulla ole mitään muuta sanottavaa?” Mannerheim kysyi. Yhteydet divisioonan esikuntaan olivat poikki ja yksiköt palasivat lähtöasemiin. Vastuu kuului kuitenkin todellisuudessa ylipäällikölle, 72-vuotiaalle Mannerheimille. Maailmalle levisi tieto Suomen vankasta puolustustahdosta. Myöskään kenttätykistöstä ei ollut apua, koska tulenjohtoyhteydet oli pommitettu hajalle ja radioita ei juuri ollut. Kello 14.30 Öhquist keskeytti hyökkäyksen. ”Ylipäälliköllesi?” Vastahyökkäystä ruvettiin sanomaan Hölmön tölmäykseksi ja Öhquist sai lisänimekseen Harald Verinen. Liike pysähtyi. Vastarinta oli aluksi heikkoa, mutta sitten myös Laatikaisen joukot kohtasivat ylivoimaisen vihollisen. Punatykistön ammukset eivät olleet loppuneet. Joukot olivat puolustautuneet ennennäkemättömän sitkeästi ja taitavasti ja tehneet kaksi onnistunutta vastahyökkäystä; eversti Talvelan ryhmä löi puna-armeijan joukot Tolvajärvellä ja eversti Hjalmar Siilasvuon divisioona teki vastaavan tempun Suomussalmella. PunaPYSTYKORVA eli suojeluskuntien sotilaskivääri m/28-30 oli parhaiten onnistunut kotimainen modifikaatio venäläisestä m/91 Mosin Nagant -kivääristä. Laatikaisen divisioona oli joutunut lähtemään liikkeelle ilman tulivalmistelua, sillä tykistö oli myöhästynyt lähdöstä. SA -K U VA. Lapissa puna-armeijan hyökkäykset pysäytettiin Kemijärvellä ja Petsamossa. Operaation hintana oli 361 kaatunutta, 777 haavoittunutta ja 190 kadonnutta sotilasta. Suomalaisten ryhmitykset menivät sekaisin ja moni yksikkö joutui käymään yksityissotaa
Tulisiko apu ajoissa. Paalun 3. Nihtilä saikin töitä ja vastuuta mutta ei suuremmin kunniaa. Syskyjärvi, 10.1.1940, kertoo alkuperäinen SA-kuvan teksti. Ruotsilta oli tulossa tykkejä, jalkaväen aseistusta ja ampumatarvikkeita. Kunnia meni kuitenkin muille.. Tammikuun taisteluihin materiaali ei Ruotsin aseita lukuun ottamatta ehtinyt. Raja Venäjää vastaan voitaisiin ehkä saada kulkemaan Laatokalta Jänisjärven kautta Vienanmereen.” Länsi-Kannaksella oli helmikuun puolivälissä kaksi suomalaisdivisioonaa kuutta punaarmeijan divisioonaa ja kolmea panssariprikaatia vastassa. Toimitukset oli kuitenkin ohjattava kiertotietä Norjan satamien ja Tornion kautta. Paasikivi innostui avuntarjouksesta luonteelleen vieraasti. Länsivaltojen korkein sotaneuvosto päätti 5.2. Hän vaati kuitenkin Suomelta suurempia myönnytyksiä kuin syksyllä. Asemasota jatkui Kollaalla, jossa venäläiset kuluttivat suomalaisia tykistötulella. Vapaaehtoisia ilmoittautui Ruotsista, Englannista, Unkarista, Puolasta, Itävallasta ja Italiasta. Riittäisikö se. Tanner esitti, että Karjalankannaksen alueluovutuksista voitaisiin päästä sopimukseen, mutta Suomenlahden suulta vaadittu tukikohta aiheuttaisi vaikeuksia. 116 SUOMEN SOTILAAN historia armeijan kaksi divisioona ja panssariprikaati saarrettiin ja niiden pääosat jäivät motteihin. Suomi voisi ehkä luovuttaa jonkin saaren mutta korvaukseksi pitäisi saada Repolan ja Poralahden alueet. Käytännössä koko operaatio johdettiin päämajasta ja sen aivot olivat Valo Nihtilä. Moskova tyrmäsi ehdotuksen. Summa murtuu Puna-armeijan divisioona murtautui panssareiden tukemana suomalaisten asemiin Summassa. ”Jos Suomi länsivaltain avulla voisi heikentää Neuvostoliittoa, se olisi historiallinen teko. Marsalkan tuki auttoi ja Nihtilä sai johtaa operaatioita vastoin ylempiensä näkemystä menestyksekkäästi. Talvisodassa Mannerheimin huipputaitava ja vaatimaton palomies sai pelastaa Suomen muutamaan kertaan. Tähän Suomi ei suostunut, vaikka periaatteessa oli valmis rauhaan. Kuhmossa hyökännyt puna-armeijan divisioona oli tammikuun lopulla pysäytetty ja pilkottu kolmeen osaan. Hänet ylennettiin everstiksi mutta hän jäi paitsi korkeimmista kunniamerkeistä ja kenraaliylennyksestä. Avustusretkikunta Marsalkka Semjon Timošenkon suurhyökkäys käynnistyi 1.2. Taipumattomat Stalin ilmoitti 29.1.1940, että Neuvostoliitto oli valmis aseleponeuvotteluihin. Tukholmaan neuvottelemaan suurlähettiläs Aleksandra Kollontain kanssa. Karjalankannaksen Summassa yli 400 tykin tulivalmistelulla. VASEN KUVA Everstiluutnantti Valo Nihtilä, toinen vasemmalta, tarkastuksella. Englannista ja Yhdysvalloista oli luvassa lentokoneita. Ulkoministeri Väinö Tanner matkusti 4.2. Ranska ja Englanti olivat kallistumassa Suomen auttamisen kannalle. Ranskalta saatiin 30 hävittäjää ja 14 laivalastillista aseita, josta osa ehti mukaan talvisotaan. Mannerheim kutsui Nihtilää myöhemmin päämajan kirkkaimmaksi valoksi, eikä aiheetta. IV armeijankunnan komentajasta ei hyökkäyksen ja motituksen läpiviennissä ollut juuri apua. Etulinjassa taisteli pataljoona, jonka OIKEALLA Vuoden 1937 mallia oleva kevyt T-26 taistelupanssarivaunu pysäytetään Kollaalla joulukuussa 1939. Tukena hyökkääjällä oli samanaikaisesti jopa 150 panssarivaunua. lähettää Suomen avuksi neljä valiodivisioonaa, yhteensä 57 000 miestä. Mitä kovemman vastustuksen Suomi antaisi puna-armeijalle, sen parempi. Punaarmeijan panssariylivoima oli absoluuttinen. divisioona piti asemansa
Niissä vaadittiin koko Karjalankannasta ja Laatokan Karjalaa sekä Hankoniemeä. Tuhoaminen tapahtui kuitenkin useammin vaunun pysähdyttyä kenttätykistöllä tai pst-tykillä tai viimekädessä kasapanoksella. Itä-Lemetin suurmotti puolustautui sitkeästi koko helmikuun ajan. SUOMEN SOTILAan historia 117 vahvuus oli vain 375 miestä. Suomalaisten oli 15.2. Väliasemasta taisteltiin 27.2. kello 11 mennessä. Karkauspäivänä suomalaiset pääsivät laskemaan vihollisen kaatuneita, yhteensä 3 100 sotilasta, joukossa kenraali ja divisioonan esikunta. Saaliiksi tuli 20 panssarivaunua. hänen anomansa sairasloma ja tilalle tuli lujahermoiseksi ja oma-aloitteiseksi sanottu Erik Heinrichs, joka samana päivänä ylennettiin kenraaliluutnantiksi. Joukot olisivat pePOLTTOPULLO kuvattuna vain muutamaa päivää ennen sodan loppua 8.3.1940. Ruotsin asenne oli tyly. asti, jonka jälkeen suomalaiset vetäytyivät takaasemaan Viipurista Vuokselle ulottuvalle linjalle. Englanti ilmoitti, että Suomeen tulisi 12–13 000 miestä. Ruotsi tulisi vastustamaan englantilaisten ja ranskalaisten joukkojen läpimarssia. Lisäksi piti luovuttaa Hankoniemi. Polttopulloa käytettiin yleensä vain vaunujen sokaisuun ja häirintään. Kollaan tilanne oli suhteellisen rauhallinen, venäläiset keskittyivät joukkojensa täydentämiseen. Helmikuun puolivälin jälkeen suomalaiset valtasivat Rykmentinmotin, jossa kaatui 1 350 vihollista. Panssarintorjuntatykki tai raskaan kenttätykistön massiivinen tuli olisi ollut käyttäjälleen paljon turvallisempi ja tehokkaampi väline tuhota vihollisvaunuja kuin läheltä vaunun kannelle nakattava tilapäisväline. Suomi vastaanotti Neuvostoliiton täsmennetyt vaatimukset 23.2. Petsamossa venäläiset vetäytyivät Höyhenjärveltä Nautsiin. Östermanille myönnettiin 19.2. SA -K U VA SA -K U VA. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta oli kansanedustaja Urho Kekkosta lukuun ottamatta rauhan kannalla. Seuraavana päivänä Tanner neuvotteli Ruotsin hallituksen edustajien kanssa Tukholmassa. Tarjous Neuvostoliitto jätti 12.2. Mannerheim päätti nyt vaihtaa Kannaksen armeijan komentajaa. Mottisotaa Helmikuun alussa suomalaiset olivat Laatokan Karjalassa tuhonneet LänsiLemetin motin ja saaneet saaliikseen yli 30 panssarivaunua. Raja noudattelisi suuren Pohjan sodan (1700–1721) Uudenkaupungin rauhan rajaa, jolloin Venäjä sai Karjalan. Rauhantekoa vastustivat puolustusministeri Juho Niukkanen ja opetusministeri Uuno Hannula. Rauhanehdot oli hyväksyttävä 1.3. jätettävä Summa ja vetäydyttävä Mannerheim-linjalta taaempaan väliasemaan. Rauhan ajan säästöt maksettiin talvisodassa suomalaisten verellä. Ruotsin hallitukselle rauhanehtonsa. Syyllinen oli löydettävä. Avunannon lisääminen ei tullut kyseeseen
Maailma sai tietää rauhantunnustelusta. Suomen hallitus epäröi, mutta ei uskaltanut antaa Neuvostoliitolle täysin kielteistä vastausta. päivään. n Hugo Österman. Suomen rauhanvaltuuskunta matkusti pääministeri Risto Rytin johdolla Moskovaan 6.3. Se ei olisi sellainen kysymys, jonka vuoksi Ruotsin kansa menisi sotaan.” Länsivallat siirsivät avunpyynnön takarajaa maaliskuun 12. 118 SUOMEN SOTILAAN historia rillä huhtikuun puolivälissä. Kenraalimajuri K.M. Vuoden 1944 helmikuussa hänet komennettiin ylipäällikön edustajaksi Saksan päämajaan. Lännessä käytiin valesotaa (Sitzkrieg), joka olisi mahdollistanut joukkojen lähettämisen Suomen avuksi. Avun määrä olisi täysin riittävä. Karjalan armeijan entinen komentaja, kenraaliluutnantti Hugo Österman toimi välirauhan ja jatkosodan aikana sotakoulutuksen ylitarkastajana. Seuraava syntipukki Puna-armeija päätti maaliskuun alussa vallata Viipurin. Stalin joutuisi joka tapauksessa huomioimaan riskin joutua sotaan Ranskan ja Iso-Britannian kanssa. Walleniusta ei Viipurinlahden jälkeen enää määrätty palvelukseen hänen lukuisista pyynnöistään huolimatta. maan pohjoisosassa, kuin pienen Suomen itsenäisyys… ”Viipurin ja Sortavalan menettäminen ei merkitse Suomen tuhoa”, ulkoministeri Christian Günther sanoi. ”Ei Ruotsin kansa jaksaisi käsittää, että edes Hanko olisi Suomelle elinkysymys. Wallenius. Tilanne oli toivoton. n Juho Heiskanen. Talvisodan jälkeen hän muutti Marrasjärvelle Lappiin ja ryhtyi hyvällä menestyksellä eräkirjailijaksi. Tämä nähtiin sittemmin, kun samat joukot lähetettiin Norjan avuksi Saksan hyökättyä huhtikuussa 1940. Jatkosodassa hänet määrättiin Viipurin komendantiksi. vastaisena yönä. Alaisiltaan vanha marsalkka vaati ehdotonta tottelevaisuutta ja aina sekään ei riittänyt. Täydennysrykmenttiä vasta purettiin junasta. Ruotsi kieltäytyy Länsivallat paransivat avuntarjoustaan Suomelle 1.3. Toisaalta suosikit näyttivät saavan anteeksi kaiken. Komentajaksi Mannerheim nimitti kenraalimajuri K.M. Painopiste oli kaupungin länsipuolella Viipurinlahdella, jonne 28.2. Kukaan ei tiennyt, missä se oli. IV armeijakunnan entinen komentaja, kenraalimajuri Juho Heiskanen toimi välirauhan aikana linnoitustöiden johtajana. Matkan piti olla salainen, mutta Riian lentokentällä eräs lehtimies tunnisti ministeri Paasikiven profiilin ruotsalaisen Junkers-koneen ikkunasta. Ruotsi ymmärsi hyvin että länsivaltoja kiinnostaisi enemmän Ruotsin malmivarannot kolme kenraalia M annerheim ei antanut toista mahdollisuutta, ei vaikka epäonnisuus ei olisi ollut mitenkään miehen omaa syytä. Päämajoitusmestari Airo oli luvannut Walleniukselle tykistöä, josta ei näkynyt jälkeäkään. Sotien jälkeen hän erosi vakinaisesta palveluksesta. Avunpyynnön takaraja oli 5.3. Talvisodassa Mannerheimin hampaisiin joutui kolme kenraalia. Walleniuksen, joka oli kunnostautunut Lapin ryhmän komentajana. Esikunnan koko oli vain noin puolet divisioonan esikunnan koosta. Tilanne kärjistyi, kun päämaja määräsi Walleniuksen valtaamaan takaisin juuri menetetyn Teikarin saaren. Eikä sitä, milloin hänen omat joukkonsa Lapista saapuisivat. Wallenius saapui komentopaikalleen. Ranskan ensimmäisessä portaassa tulisi 20 000 miestä. Wallenius viivytti käskyn toimeenpanoa, koska joukot eivät olleet valmiit. n K.M. muodostettiin armeijakuntaan verrattavissa oleva Rannikkoryhmä. Ankarat taistelut kestivät puolitoista viikkoa. Suomi pyysi rauhanehtojen täsmentämistä. Hän valitti Walleniuksen,. Ruotsin hallitus kielsi länsivaltojen apujoukkojen läpimarssin. Paine kasvaa Turhantarkkana miehenä tunnettu kenraali Öhquist ei tullut toimeen Walleniuksen kanssa. Ranskan hallitus lupasi joukkojensa olevan perillä jo maaliskuun aikana
Molotov esitti vieläkin ankarammat rauhanehdot. Kuvassa marssilla 45 mm pst-tykkikalustoa. Vasta länsivaltojen vuoden 1941 jälkeen antama apu mahdollisti asevoimien mekanisoinnin. 119 SUOMEN SOTILAan historia mielestään mahtipontisesta käyttäytymisestä päämajaan. Mannerheim pyysi lauantaina 9.3. ”Raportista tulee käydä selville myös armeijakuntien komentajien mielipide.”. Samaan aikaan kun sodanjohto riiteli keskenään, taistelivat miehet rintamalla elämästä ja kuolemasta. Vaihtoehtoa ajoivat opetusministeri Uuno Hannula ja puolustusministeri Juho Niukkanen. Heinrichsiltä lausuntoa rintamatilanteesta. Toinen puna-armeijan hyökkäyskiila eteni Viipurin itäpuolella Talissa. YLÄKUVASSA Sotasaalista Raatteentiellä. Moskovaan. Airo yritti turhaan puolustaa Walleniusta, joka sai lähteä. Tämän lisäksi kohdistettiin rintamahyökkäys kohti Viipuria. Nyt piti luovuttaa myös Salla, entistä laajemmat alueet Kaakkois-Suomessa ja Hangossa sekä Kalastajasaarento. Hallitus oli jälleen kallistumassa länsivaltojen avun hyväksymisen puolelle. Tiukennetut ehdot otettiin tyrmistyksellä vastaan. Vielä viikko… Suomen rauhanvaltuuskunta saapui 7.3. Molemmat hyökkäyskiilat pääsivät eteenpäin, mutta ratkaisua ei syntynyt. Vihollinen yritti läpimurtoa myös Vuosalmen kohdalla, jossa saavutti sillanpääaseman Vuoksen pohjoisrannalla. Taipaleessa asemat pitivät venäläisten jatkuvista hyökkäyksistä huolimatta. Tilalle Mannerheim nimitti yleisesikunnan päällikön, kenraaliluutnantti Lennart Oeschin. PUNA-ARMEIJA MARSSI vielä talvisodassa pääosin hevosvetoisesti
”Kun kuulin lisävaatimuksista, olin sitä mieltä, että valtuutetut olisi kutsuttava Moskovasta kotiin, jatkettava sotaa ja pyydettävä länsivaltojen apua. ”Pataljoonien taisteluvahvuus on yleisesti alle 250 miestä. Se ei ole toiveikas jatkamisen mahdollisuuksiin.” Sähkeessä todettiin myös, että sodan jatkaminen on vaikeata luvatunkaan avun turvin. ”Kaikki on hiuskarvan varassa”, Talvela kuvaili tilannetta Itä-Kannaksella.” ”Jos minulla olisi neljä divisioonaa lisää, niin ei olisi mitään hätää”, Heinrichs sanoi Airolle ja ryhtyi laatimaan raporttia. Airo huolestui nähdessään paperin. ”Näillä joukoilla ei saavuteta menestystä.” ”Rintama kestää 4-6 päivää”, Öhquist arveli Länsi-Kannakselta. 120 SUOMEN SOTILAAN historia ”Miehet ovat vähissä ja he ovat väsähtäneitä”, Rannikkoryhmän komentaja Oesch raportoi. Mannerheim toimitti raportin saatteen kera hallitukselle. ”Eiväthän siviilit voi ymmärtää sotilasasioita. ”Nyt vaaditaan asutuskeskusten ja liikenneväylien luovuttamista. Fyysisten ja henkisten rasitusten seurauksena ei taisteluvoima ole sama kuin sodan alussa.” Myös upseeritappiot vähensivät joukkojen taisteluarvoa. ”Päämaja on antanut kirjallisen tilannelausunnon. ”Olemme pakkorauhan edessä. ”Puolustuksemme kestävyys on uhkaavasti heikentynyt.” Heinrichs liitti raporttiinsa armeijakuntien komentajien lausunnot. VIIPURI PALAA 7.3.1940. ”Armeija on lyömätön. On kiirehdittävä ennen kuin romahdus tapahtuu. Sen jälkeen mielipidettämme ei enää kysytä.” me taistelua, on mahdollista saada ne takaisin lopullisessa pesänselvittelyssä.” Presidentti Kallio epäröi. Ylipäällikkö oli tehnyt virheen lähettäessään raportin sellaisenaan. Oli kuitenkin liian vaarallista uskoa järkyttäviä tietoja sähkösanoman varaan. ”Päämajasta on jatkuvasti saapunut pessimistisiä tietoja”, Hannula sanoi. Tykkituli ja ilmapommitukset olivat tuhonneet konetulija panssarintorjunta-aseita siinä määrin, että niistä oli puute. Asiasta oli ilmoitettava rauhanneuvottelijoille. Raportti tiivistettiin kahteen lauseeseen. Pian linnan tornissa liehuisi punalippu. Päivittäiset tappiot nousevat jopa tuhanteen mieheen. Kenraalien lausunnolle täytyy kuitenkin antaa painoarvoa.” Muut hallituksen jäsenet katsoivat, että uudet vaatimukset oli hyväksyttävä. ”Enemmät sotatoimet eivät voi johtaa muuhun kuin tilanteen heikkenemiseen ja alueluovutuksiin”, Heinrichs kirjoitti. On pyydettävä länsivaltojen apua.” Niukkasen mielestä oli edullisempaa jatkaa taistelua. Mutta jos jatkamSA -K U VA. Ministerit Niukkanen ja Hannula vastustivat esitystä. Tannerin mukaan rauhanneuvottelijoille oli annettava valtuudet tehdä sellainen rauha kuin oli saatavissa. Jos se tapahtuu ilman taistelua, ne on iäksi menetetty. ”Tämä on ylipäällikön käsitys”, Tanner sanoi. He tulevat ottamaan raportin liian vakavasti.” Liian vähän liian myöhään Valtioneuvosto käsitteli raporttia illalla
Sodan jatkamiselle ei kuitenkaan olisi ollut maaliskuussa ilman ulkovaltojen apua mitään edellytyksiä, olivatpa Mannerheim ja Airo Mikkelissä asiasta mitä mieltä tahansa maaliskuussa 1940. Länsivaltojen avun tulon pelottamana diktaattori suostui rauhanehtoihin, jotka olivat Suomelle paremmat, kuin moni keväällä 1940 ymmärsi.. Vihollisuudet lopetetaan tänään kello 11.” Tuli rintamalla lakkasi. Ehdot ovat surkeat. ”Sinun pessimistisellä raportillasi oli toivottu vaikutus. Ovat allekirjoittaneet rauhansopimuksen. Ministeri Tanner ehdotti kuitenkin, että hallitus pysyisi koossa kunnes rauha oli solmittu. ”Hänen Majesteettinsa ja Ranskan hallitukset ovat valmiit auttamaan Suomea kaikin käytettävissä olevin keinoin.” Länsivallat eivät tulisi luopumaan suunnitelmistaan, vaikka Ruotsin ja Norjan hallitusten kanta läpikulkuun pysyisi kielteisenä. ”Ei pitänyt. alahuoneessa kysymykseen, joka koski Suomen auttamista. Ministerit Niukkanen ja Hannula uhkasivat erota hallituksesta, jollei taistelua jatketa. Sota oli hävitty ja sen jatkaminen olisi johtanut täydelliseen tappioon. Rauhansopimus allekirjoitettiin Mos kovassa samana päivänä. Suurimman virhearvion teki maaliskuussa 1940 kuitenkin Stalin. Olisimme taistelleet vaikka juhannukseen asti, jos tarpeen.” ”Tiedän. SUOMEN SOTILAan historia 121 ”Valtuutamme teidät päättämään asiasta, jos olette yksimielisiä.” Rauha Englannin pääministeri Neville Chamberlain vastasi 11.3. iltana. Suomen itsenäisyys oli säilynyt. Tämän jälkeen koko hallitus eroaisi. Pääministeri Chamberlain määräsi, että torstaina alkavaksi määrätty avustusoperaatio keskeytetään. ”Tulemme antamaan Suomelle riittävän ja nopean avun”, Englannin Helsingin lähettiläs Gordon Vereker ilmoitti Myös Moskovassa neuvoteltiin 11.3. ”Ei tässä näin pitänyt käydä”, Mannerheim sanoi Airolle. Suomi ei ole.” Kello 3.45 keskiviikkoaamuna Airo soitti Heinrichsille. kello 9 aamulla. Olen arvioinut hallituksen käsityskyvyn väärin.” ”Niin he ovat tehneet myös Pariisissa, ja etenkin Lontoossa.” ”Mutta armeija on koskematon.” ”Niin on. Neuvostoliiton edustajat eivät tehneet myönnytyksiä. Moskovan rauhassa Neuvostoliitto sai Karjalan, Sallan alueen, Kalastajasaarennon länsiosan ja Suomenlahden ulkosaaret sekä vuokra-alueena Hangon. Mutta ankarat rauhanehdot johtivat osaltaan siihen, että Suomi hyökkäsi Saksan rinnalla Neuvostoliittoon vuoden 1941 kesällä. Talvisodassa kaatui 23 157 ja haavoittui noin 45 000 suomalaista, joista invalidiksi jäi 10 000. Suomen hallitus kokoontui tiistaina 12.3. Neuvostoliiton kokonaistappiot olivat yli 200 000 miestä
122 SUOMEN SOTILAAN historia
”Tavoitteena on eteneminen Kaakkois-Suomesta kohti Itä-Kannasta”, Mannerheim sanoi. . Päivämäärä oli myös vuotanut Neuvostoliiton Suomen tiedustelulle, mutta Stalin ei uskonut tietoa. TEKSTI: ROBERT BRANTBERG, KUVAT: SA-KUVA 123 SUOMEN SOTILAan historia S uomen sisäpiireissä tiedettiin jo 11.6.1941, että sota syttyisi 22.6. Nyt hänellä oli käytössään puoli miljoonaa miestä ja viitisenkymmentä kenraalia, joista muutama onnekas. Erik Heinrichs ja Paavo Talvela olivat vanhan ylipäällikön mielestä osoittaneet kykynsä. Joukot etenivät kohti Vienaa, Rukajärveä, Petroskoita ja Pietaria.. Operaatio Barbarossa käynnistyi sunnuntaina 22.6. Siilasvuon V armeijakunta (AK) muutettiin III AK:ksi ja Talvelan armeijakunta sai nimekseen II AK. KUVA VASEMMALLA SIVULLA Mannerheim päämajassa jatkosodan hyökkäysvaiheen alussa. Keskiviikkona 25.6. Nuori Aksel Airo oli vanhukselle korvaamaton. Juuri 74 vuotta täyttänyt marsalkka oli lähdössä viidenteen sotaansa. Mannerheim neuvotteli Helsingissä 5.6.1941 kenraalimajuri Talvelan kanssa III armeijakunnasta. Jatkosodan ylipäällikkö Marsalkka Gustaf Mannerheimilla oli talvisodan perusteella omat suosikkikenraalinsa. pääministeri Jukka Rangell ilmoitti eduskunnalle, että Suomi oli sodassa Neuvostoliiton kanssa. Neuvostoliitto pommitti Suomea. Mannerheimin mukaan hyökättäisiin ensin Laatokan pohjoispuolella, joten Talvelan vuoro tulisi myöhemmin. Hänen viides sotansa oli alkanut menestyksekkäästi. Suomessa julistettiin 17.6. liikekannallepano. Talvela esitti innokkaana päämajalle Itä-Kannaksen hyökkäyssuunnitelman. Saksa hyökkäsi kohti Leningradia, Moskovaa ja Kiovaa. Myös Woldemar Hägglund ja Hjalmar Siilasvuo olivat pärjänneet Mikkelistä tarkastellen, vaikka kunnia ei ollut kylläkään aina mennyt sinne, minne se olisi kuulunut… Lennart Oeschin suhteen Mannerheimilla oli varauksia, mutta Oesch oli pätevä rintamakomentaja. Olihan diktaattori saanut samansuuntaista tietoa muualtakin, mutta hän piti sitä hämäyksenä. Saksan vuoristoarmeijakunta Norwegen eteni Petsamon alueelle. ”Kiinnostaisiko kenraalia?” Talvela suostui mielihyvin
Länsi-Kannaksella operoivaa IV armeijakuntaa komensi kenraali Oesch. hoidettavaksi. 100 000 miehen armeijan komentajaksi Mannerheim nimitti kenraali Heinrichsin. Tähän ylipäällikkö pysäytti hyökkäyksen, koska muut Karjalan armeijan joukot olivat edenneet odotettua hitaammin. Mannerheim siirsi Talvelan Laatokan pohjoispuolella operoivan VI armeijakunnan komentajaksi. Reservissä oli eversti Paavo Paalun divisioona. Samana päivänä Oeschin IV AK aloitti hyökkäyksen kohti Viipuria.. Hyökkäys Laatokan Karjalaan alkoi 10.7. Saksalaiset ylittivät Moskovan rauhan rajan Sallassa 1.7. Hävittäjälentolaivuetta komensi jatkosodan alussa majuri Olavi Ehrnrooth, joka itse oli saavuttanut viisi ilmavoittoa. Eversti Erkki Raappanan 14. Laatikaisen joukot valtasivat Käkisalmen 21.8. Laatikaisen II AK aloitti 31.7. uuden I armeijakunnan, jonka komentajaksi ylipäällikkö nimitti eversti Einar Mäkisen. Armeijakunnan tehtävänä oli vallata Sortavala. hyökkäyksen Itä-Kannaksella kohti Laatokan rantaa. Mannerheim päätti päämajoitusmestari Airon esityksestä perustaa Karjalan armeijan, koska rintama Laatokan pohjoispuolella oli liian laaja päämajan LENTOLAIVUE 32:N FOKKER D.XXI -HÄVITTÄJÄT suojasivat jatkosodan alussa Utin kentältä Kymenlaakson aluetta ja Kannaksen suuntaan keskitettäviä joukkoja. Itärajalla oli 11 divisioonaa ja Hangossa yksi. 124 SUOMEN SOTILAAN historia Talvela oli kuitenkin malttamaton. Ehrnrooth sai surmansa lento-onnettomuudessa 1943. Armeijan tavoitteena oli Syväri ja Ääninen. Suomen kautta aikojen suurimpaan armeijaan kuului etelässä Hägglundin VII armeijakunta, keskellä Talvelan VI armeijakunta ja pohjoisessa kenraali Woldemar Oinosen erillinen ryhmä. Päämaja perusti 8.8. II AK:n komentajaksi Mannerheim määräsi rauhallisemman miehen, kenraalimajuri Taavetti Laatikaisen. Kenraali Siilasvuo hyökkäsi samana päivänä kohti Uhtuaa ja Kiestinkiä. Hyökkäys itään Joukot oli keskitetty 29.6. Jänisjärven seudulla oli ankara ukkosmyrsky. Hän olikin hyvin rauhallinen, mutta vanhan marsalkan suosikkina koskematon. Ylipäällikön reservissä oli neljä divisioonaa. Talvelan VI armeijakunta eteni nopeasti Laatokalle ja jatkoi rantatietä alas, kunnes saavutti vanhan valtakunnanrajan. divisioona ylitti rajan Rukajärven suunnalla 4.7. Vuoristoarmeijakunta Norwegen aloitti hyökkäyksen Petsamosta kohti Murmanskia samana päivänä
Hitlerin toimeksiannosta kenraalieversti Jodl ojensi Mannerheimille II ja I luokan Rautaristiin uuden vuonna 1939 alkaneen sodan soljet. ”Voisimme vahvistaa Siilasvuon armeijakuntaa. Vuoristoarmeijakunta Norwegen yritti vielä kerran edetä kohti Murmanskia. ”Olisiko meidän jatkettava hyökkäystä Kantalahteen?” Jodl kysyi. Minulla ei ole antaa joukkoja.” ”Voisimme viivyttää hyökkäystämme Kantalahteen”, Jodl sanoi. Hän jatkaisi mielellään hyökkäystään Louhen suuntaan. ”Silloin voisimme luovuttaa takaisin eversti Viiklan divisioonan ja asettaa koko armeijakunta jälleen marsalkan ylipäällikkyyden alaiseksi.” ”Uskon, että Siilasvuo kykenee Viiklan avulla valtaamaan Louhen ja jatkamaan hyökkäystään pitkin Muurmannin rataa pohjoiseen kohti Kantalahtea”, Mannerheim sanoi. rintamakomentajien odottaman käskyn Karjalan armeijalle hyökkäyksen jatkamiseksi. Keskustassa on vallattava Prääsän tienristeykset hyökkäyksen jatkamista varten. Hyökkäys tyrehtyi Litsajoelle, jonne rintama va. Hän puhui Pohjois-Suomen tilanteesta. Hän vahvisti myös, että Saksa toimittaa Suomelle 15 000 tonnia viljaa. ”Minulla olisi parempi ehdotus”, Mannerheim vastasi. Pääsuunta on Petroskoi.” Samana päivänä kenraali Alfred Jodl Saksan asevoimien ylijohdosta (OKW, Oberkommando der Wehrmacht) saapui Mikkeliin. Eversti Fagernäsin divisioona on jo menettänyt 6 000 miestä. ”Armeijan oikean siiven on saavutettava Syväri. 125 SUOMEN SOTILAan historia A RI RA U N IO JA JU RI KI LI N , JA TK O SO D A N H YÖ KK ÄY ST A IS TE LU JA 19 41 Syväriin ja Ääniselle Ylipäällikkö antoi 27.8
Sota juuttui pohjolassa asemasodaksi. Syyskuun alussa Karjalankannas oli suomalaisten hallussa. Saksalaiset keskittivätkin Suomeen lähinnä mekanisoimattomia joukkoja, jotka kulkivat jalan ja kuljettivat kalustonsa hevosilla tai muuleilla. Kolme saarrettua punadivisioonaa menetti pääosan kalustostaan. ”Olen syvästi surullinen, jos me parin päivän kuluttua lojaalisuudesta Venäjää kohtaan joudumme julistamaan Suomelle sodan”, Churchill kirjoitti. Mannerheim ja Airo olivat läsnä valtioneuvoston kokouksessa, jossa asiaa käsiteltiin. Vuokkiniemi 1.7.1941. Englanti esitti 28.11.1941 uhkavaatimuksen Suomelle. Suurmotista pelastui vain noin 12 000 miestä. Pääministeri Jukka Rangellin mukaan Suomen strategiset tavoitteet oli lähestulkoon saavutettu. ”Karhumäen valtauksen jälkeen voimme ryhmittäytyä puolustukseen. Metsäiset alueet, ankara ilmasto, suot ja heikko tiestö aiheuttavat tänäkin päivänä ongelmia mekanisoidulle sodankäynnille. 126 SUOMEN SOTILAAN historia kiintui. VIIPURIN VALTAUSPARAATI 31.8.1941. Kenraaliluutnantti Oesch tarkastaa joukot Torkkeli Knuutinpojan patsaalla, kaupunginmuseon edustalla.. Operaatiota ei kuitenkaan johtanut Oesch, joka oli sairastunut, vaan eversti Valo Nihtilä, Oeschin esikuntapäällikkö. Joukot seisoivat neljän peninkulman päässä Talvipalatsista. ”Operaatiota on mahdoton pysäyttää”, Mannerheim vastasi. Hyökkäys itään oli pysäytettävä, muussa tapauksessa Englanti julistaisi Suomelle sodan. Hänen mielestään vaatimukseen voitaisiin suostua. ”Jos me sen teemme, tulemme myös sotimaan. Mutta sitä emme voi sanoa englantilaisille, koska he ilmoittaisivat asian Kremlille.” Seuraavana päivänä Mannerheim sai viestin pääministeri Winston Churchillilta. Lopun alku Oeschin joukot valtasivat Viipurin 29.8. ”Onko mahdollista keskeyttää sota ja pysähtyä jo saavutetulle linjalle?” kauppaja teollisuusministeri Väinö Tanner kysyi. Pietarissa suunniteltiin kaupungin teollisuuslaitosten ja virastojen evakuointia. Venäjän rannattomilla aroilla panssareiden ja ilma-aseen yhteistyö tuotti tulosta, mutta sielläkin ongelmaksi nousi hitaamman huollon, tukevien aselajien ja jalkaväen pitäminen hyökkäyksen rytmissä. Teidän joukkonne ovat edenneet SAKSALAINEN HV-OSASTO ETENEE
Seuraavina päivinä toinen maailmansota ratkeaisi. 127 SUOMEN SOTILAan historia tarpeeksi pitkälle turvallisuutenne takaamiseksi. Herrat suunnittelivat Sorokan valtausta ja Muurmannin radan katkaisua. Airo ja panssarikenraali Ruben Lagus vierailivat maaliskuussa 1942 Raappanan luona Rukajärvellä. Divisioonien kokoa supistettiin ja vanhimmat miehet kotiutettiin. oli Suomen itsenäisyyspäivä. Airo sen sijaan oli innostunut hyökkäysajatuksesta. 6.12. kiin. Englanti julisti samana päivänä Suomelle sodan. Kenraali Raappanan korpidivisioona oli edennyt Rukajärvelle, kenraali Siilasvuon armeijakunta Uhtuan edustalle ja Kiestinn Kenraalit Erkki Raappana, Aksel Airo ja Ruben Lagus suunnittelivat Rukajärvellä Sorokan valtaamista 14.3.1942. Teidän ei tarvitse julistaa sitä. Ratkaiseva päätös. Ylipäällikkö päätti perustaa Karjalan armeijan tilalle Aunuksen ryhmän Syvärin suunnalle ja Maaselän ryhmän Karhumäen suunnalle. Syväri oli saavutettu, Petroskoi ja Karhumäki vallattu. Perusteluna käy ankara talvi. Ylipäällikköä ja hallitusta kritisoitiin. Olisi valitettavaa, jos nämä Suomen suojaksi tarkoitetut operaatiot aiheuttaisivat konfliktin Englannin kanssa ja olisin hyvin pahoillani, jos Englanti katsoisi olevansa pakotettu julistamaan Suomelle sodan” Karhumäen valtaus oli vain muutaman päivän päässä. Mannerheim määräsi Airon valmistelemaan operaatiota. ”En voi keskeyttää operaatioita ennen kuin joukot ovat saavuttaneet asemat, jotka takaavat meille riittävän turvallisuuden. Japani teki Pearl Harborissa yllätyshyökkäyksen Yhdysvaltojen Tyynenmeren laivastoa vastaan, mutta pidättäytyi sodasta Neuvostoliittoa vastaan. Oli pakko. Messuhallissa vietetyn isänmaallisen juhlan aikana ilmoitettiin, että Karhumäki oli vallattu. n Lapin aseveljet, kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuo ja saksalaiskenraali Eduard Dietl.. Olisi kiusallista, jos Suomi olisi syytettyjen penkillä yhdessä lyötyjen natsien kanssa.” Mannerheim vastasi kirjeeseen 2.12. Ylimobilisoidun maan talous tarvitsi työvoimaa. Karjalan armeijaa ei enää tarvittu ja kenraali Heinrichs palasi päämajaan, Talvela määrättiin Suomen edustajaksi Saksaan. Aikaa kuluisi vielä yli kolme veristä vuotta. Saksa julisti sodan Yhdysvalloille. Sen oivalsi kuitenkin vuonna 1941 Suomessa vain ani harva. Suomen joukot olivat vuoden loppuun mennessä miehittäneet suuren osan ItäKarjalaa, tai Kaukokarjalaa kuten Mannerheim sanoi. Riittää, että lopetatte taistelut. Peli oli pelattu. Oli menetetty ainoa Suomen puolestapuhuja Kremlissä. Saksan Suomessa Pohjois-Suomessa toimineiden joukkojen komentaja, kenraali Eduard Dietl oli taivutellut vastahakoista ylipäällikköä. Tulemme kukistamaan natsit. Loppu olisi enää vain ajan kysymys
”Hyökkäykseen liittyy selkkauksen vaara Yhdysvaltain kanssa”, Ryti sanoi. Talvela ei tiennyt, mutta vetäisi hihastaan luvun 50 000. ”Kreml käyttäisi kaikki liikenevät voimavaransa yhteyden avaamiseksi.” Alueen puolustus jätettäisiin saksalaisten haltuun, hehän sitä operaatiota ajoivat. Heidän takanaan kenraalit Wilhelm Keitel ja Erik Heinrichs.. Yksityisvierailulla oleva Führer toisti ihmetellen: ”Der Reichspräsident!” Seurue siirtyi Kaukopään raiteelle, jossa Mannerheimin ja Rytin junat seisoivat. Suunnitelma saatiin valmiiksi. Kaukopään raide, 4.6.1942 Hitler saapui yllätysvierailulle Suomeen Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivänä 4.6. ”Montako järveä Suomessa on?” Hitler kysyi. Suomen Marsalkaksi samana päivänä nimitetty Mannerheim tervehti Hitleriä ystävällisesti. Suomen yllä Hitler vilkaisi ulos ikkunasta. Yläkuvassa Hitleriä ja kenraali Paavo Talvelaa kuljettanut erikoiskone FockeWulf Fw 200 Condor. Raappanan divisioonaa vahvennettiin Laguksen panssareilla ja eversti Albert Puroman JR 12:lla, Lapin jänkäjääkäreillä. Hän kääntyi mukana olleen Talvelan puoleen. Joukkoja keskitettiin hyökkäystä varten. ”Uskomatonta!” Hitler vastasi. 128 SUOMEN SOTILAAN historia Airo ei epäillyt radan katkaisun onnistumista. ”Tosin Amerikka julistaa meille sodan riippumatta tekemisistämme, jos se katsoo sen etujensa mukaiseksi. ”Eri asia oli se, kykenemmekö pitämään sen”, hän sanoi. Kone laskeutui Immolan kentälle. Hyökkäys Sorokan suuntaan antaisi Neuvostoliitolle sopivan aiheen kiristää Amerikalta sodanjulistuksen.” Tilaisuus Muurmannin ja Arkangelin ratojen katkaisemikseen sekä liittoutuneiden sotatarvikeavun pysäyttämiseen oli menetetty. Alakuvan eturivissä Mannerheim, Hitler ja Ryti. Neuvoteltuaan Rytin kanssa Mannerheim kuitenkin keskeytti suunnitelman. – 75 vuotta sitten – Hitlerin kone nousi ilmaan kello 8. ”Tämä siis on Suomi. Valtakunnankansleri kertoi ADOLF HITLER SAAPUI ONNITTELEMAAN MANNERHEIMIA tämän 75-vuotipäivänä. ”Onnittelen herra marsalkkaa!” Hitler sanoi. Miten kaunista kaikki onkaan! Lento jatkui kohti Lappeenrantaa. Vastassa oli tasavallan presidentti Risto Ryti
Venäjän vaatimukset olivat ennenkuulumattomat.” Molotov oli kertonut, että Suomi muodosti uhkan Neuvostoliitolle. ”Neuvottelimme Molotovin kanssa marraskuussa. Hitler teki yhteenvedon maailmankartan VALTAKUNNANMARSALKKA HERMANN GÖRING ja hänen metsästystoverinsa, Suomen Marsalkka Gustaf Mannerheim tilannekartan äärellä Sudenpesässä. SUOMEN SOTILAan historia 129 suunnitelleensa Venäjän suhteiden katkaisemista jo syksyllä 1940. Maan sotapotentiaali tuli yllätyksenä.” ”Venäläiset tuhoavat kansamme, jollemme nyt vie taistelua voittoisaan päätökseen. ”Sanoin hänelle, että Suomen aggressio oli epäuskottava jo epätasaisten voimasuhteiden vuoksi. ”Niin kauan kuin nämä suurkaupungit ovat jäljellä, ei itä rauhoitu. Molotov vastasi, ettei Kreml voinut sietää Suomen muodostamaa moraalista uhkaa. Pietari on ollut Suomelle onnettomuus. ”Olisin tehnyt sen, vaikka olisin ollut tietoinen Venäjän varustelusta. Hän vaati vapaita käsiä.” Suomalaiset nauhoittivat salaa Hitlerin puheen. Venäläiset ovat niin epäluotettavia ja kavalia, ettei heitä ole syytä säästää. Führer ilahtui, se oli sotilaan lahja sotilaalle. Kun saksalaiset tuhoavat kaupungin, Suomi pääsee painajaisesta.” ”Myös siviiliväestö saa menehtyä. Eihän siitä tulisi mitään, jos joka kahdeskymmenes vuosi nousisi kansakuntiemme olemassaoloa uhkaava uusi myrsky.” Hitlerin mukaan Pietari ja Moskova hävitetään. ”Ainoa mahdollisuutemme oli hyökätä itään”, Hitler jatkoi. Alakuvassa Mannerheimin Hitlerille lahjoittama Suomi-konepistooli.. Rastenburgista Stalingradiin Mannerheim teki kesäkuun lopulla vastavierailun Hitlerin komentopaikalle Sudenpesään Itä-Preussiin (nykyisin Puolaa). Mannerheimin vieressä kenraaliluutnantti Viljo Tuompo. Ohjelmaan kuului tilannekatsaus suuressa operaatiobunkkerissa. Tuliaisena oli Suomi-konepistooli
Tiedustelupäällikkö Aladàr Paasonen piti 3.2. ”Saksa ja sen liittolaiset ovat menettäneet 60 divisioonaa, joita ei voida korvata. ”Hyökkäys on tarkoitukseton”, panssarikenraali Heinz Guderian sanoi. Sain kyllä myös kirjeitä, jotka kiittivät minua rohkeasta esiintymisestä.” Maaliskuussa presidentti Risto Ryti valittiin jatkokaudelle. Pohjoisessa valtaamme Pietarin ja etelässä Kaukasuksen öljykentät. Jopa Führer epäröi. ”Antakaa edustajien kuulla kunniansa. Menetetty voitto Saksa käynnisti suuroperaation Kurskin rintamamutkan oikaisemiseksi 5.7.1943. Saksan häviö on varma ja sen mukana myös Suomi joutuu tappioon.” Eversti Paasosen esitelmä otettiin vastaan hyväksyen ja hänelle annettiin tehtäväksi informoida myös eduskuntaa. Toisen rintaman muodostuminen länteen on ajan kysymys. ”Laaja kesäoffensiivimme idässä alkaa lähipäivinä. Meidän pitäisi päinvastoin varustaa länsirintaman joukot uusilla hyökkäysvaunuilla, jotta voisimme n Päämajan tiedustelupäällikkö, eversti Aladàr Paasonen toimi myös Jalkaväkirykmentti 5:n komentajana Karjalankannaksella ja Itä-Karjalassa vuosina 1941-1942. ”Eduskunta ei ollut kypsä kuulemaan näin realistista esitystä. ”Saavutamme kohta ratkaisevan voiton Libyassa”, hän sanoi. ”Hyökkäystapa johtaisi raskaisiin panssaritappioihin. Alla saksalaisia Tiger-panssareita Kurskissa vuonna 1943. Hyökkäyksestä ei Hitlerin päämajassa oltu yksimielisiä, tiedustelutiedot osoittivat, että venäläiset olivat varuillaan. Teknisesti ylivoimainen Tiger ei kuitenkaan pärjännyt puna-armeijan T-34 Sotkille, joita toivat taistelun kotiin silkan lukumääräisen ylivoimansa ansiosta.. päämajassa valtiojohdolle ja sotilaspäällystölle esitelmän yleistilanteesta. ”Sota voi pian olla lopussa!” Saksa menetti vuodenvaihteessa 1942–1943 Stalingradin taisteluissa 300 000 miestä ja noin yhden vuoden sotatarviketuotantoa vastaavan määrän kalustoa ja tarvikkeita. Kyseessä oli puna-armeijan ensimmäinen suurvoitto saksalaisista. Uudeksi pääministeriksi tuli Edwin Linkomies. Juuri öljyä Saksa tarvitsee taistelun jatkamiseen.” ”Pitäkää varanne!” Luftwaffen komentaja Hermann Göring huudahti. Sodassa oli tapahtunut käänne. Esitelmä sai vihamielisen vastaanoton. Tulemme saattamaan voitokkaaseen päätökseen ankaran talven keskeyttämän sotaretken. ”Erään IKL:n kansanedustajan mukaan olisi pitänyt viheltää minulle”, Paasonen kertoi Mannerheimille. 130 SUOMEN SOTILAAN historia äärellä. ”Käsitelkää aihetta realistisesti”, Mannerheim evästi. Operaatio piti toteuttaa klassisena kaksipuolisena saarrostuksena. Jos he eivät olisi estäneet maanpuolustuksemme rakentamista, emme olisi tässä tilanteessa.” Paasonen kertasi eduskunnassa käsitystään, jonka mukaan uuden Moskovan rauhan allekirjoittaminen olisi paras saavutettavissa oleva mahdollisuus. Älkää säästäkö ruutia, sillä useimmat heistä ovat syylliset siihen, että me olemme siinä missä olemme
Puna-armeija oli menettänyt yli 500 000 sotilasta ja 1 500 panssari-vaunua, mutta aloite oli jälleen siirtynyt Kremlille. Saksan joukot oli internoitava, vuoden 1940 rauhansopimus oli palautettava voimaan, Suomen armeija oli kotiutettava, sotakorvauksia maksettava ja Petsamosta oli luovuttava. Neuvottelut eivät nytkään johtaneet tulokseen. Maaliskuussa 1944 Kreml ilmoitti olevansa valmis ottamaan vastaan pari valtuutettua neuvottelemaan rauhanehdoista. Hitler päätti panna liikkeelle kaikki käytössään olevan hyökkäysvoimat, 800 000 miestä ja 2 700 panssarivaunua. ”Paluu lähtöasemiin merkitsee taistelun menettämistä.” Puna-armeija oli marssittanut taistelukentälle toista miljoonaa sotilasta ja 3 600 panssarivaunua. Hitler joutui pysäyttämään epäröintinsä takia myöhässä alkaneen hyökkäyksen viikon jälkeen, osin suurten tappioiden, osin jatkuvan epäröintinsä ja Välimeren tilanteen vuoksi. J.K. Historian suurin panssaritaistelu oli alkanut. Panssarijoukkojen kokonaistappiot olivat 200 000 miestä. Hän halusi ratkaisun itärintamalla ennen liittoutuneiden maihinnousua. Saksalaiset pääsivät ensimmäisenä päivänä etelässä etenemään vain 15 kilometriä, pohjoisessa 10. Paasikivi ja Mannerheimin luottomies Carl Enckell lensivät Tukholman kautta Moskovaan 26.3.1944. 500 panssarivaunua oli tuhoutunut. 131 SUOMEN SOTILAan historia kohdata ensi vuonna odotettavissa olevan maihinnousun. Helsinkiä pommitettiin kolme kertaa helmikuun aikana. Saksalaisen menettivät Harkovan. ”Hyökkäys ei saa epäonnistua”, Hitler sanoi. Saksalaiset olivat kärsineet jo toisen strategisen suurtappion. Suomi 1943–1944: Kohti rauhaa Suomi ja Neuvostoliitto neuvottelivat tuloksetta erillisrauhasta vuoden 1943 syksyllä ja seuraavana talvena. Sitä paitsi uudet Panther-vaunut kärsivät vielä lastentaudeista.” Ainoastaan varusteluministeri Albert Speer kannatti Guderianin näkökohtia. Venäläisten vastahyökkäys alkoi. Neuvostoliitto vaati käytän. Molotov toisti vaatimuksensa
”Mutta aikaisintaan heinäkuussa”, hänelle oli kerrottu. Tehtävän toteutus annettiin armeijankenraali Leonid Govoroville. Järeät rautatietykit, Kronstadtin rannikkotykit ja Itämerenlaivasto tukivat hyökkäystä. Kuuterselkäkin murtui Perjantai oli vain tunnustelua. Panssareiden tukema jalkaväki hyökkäsi kello 7. Pommit irtosivat, vihollisen tykistö ja Stalinin urut liittyivät mukaan. Joukoilla oli ollut kaksi ja puoli vuotta aikaa varautua hyökkäykseen. Jopa tarpeettoman rauhallisesti. ”Ne sälyttäisivät Suomelle taakkoja, jotka runsaasti ylittäisivät maan kestokyvyn.” Huhtikuun puolivälissä Saksa katkaisi asetoimitukset Suomelle tietoisena Suomen neuvotteluista. helvetti pääsi irti Karjalankannaksella. armeijan tavoitteena oli tuhota pääosa suomalaisten III ja IV armeijakunnan elävästä voimasta. Myös hallituksen sisärengas olisi hyväksynyt rauhanehdot, mutta Maalaisliitto, Kokoomus ja IKL vastustivat. Kenraalieversti Dmitri Gusevin 21. Ylipäällikkö Mannerheim aavisti, että suurhyökkäys oli tulossa. Perjantaiaamuna 9.6. Liittoutuneet tekivät Normandiassa maihinnousun 6.6.1944. Tykistön kumu kantautui Mannerheimin työhuoneeseen asti 200 kilometrin päähän. Maa oli miehitettävä. 132 SUOMEN SOTILAAN historia nössä siis ehdotonta antautumista. Puna-armeija oli aloittanut yllättäen offensiivinsa länteen pohjoisesta, tavoitteena tiputtaa Suomi pelistä ensin. Juuri tätä saksalaiset olivat yrittäneet suomalaisille tolkuttaa jo pitkään, mut. Kumpikin saisi kesäkuussa katkeran opetuksen. divisioona. Sihvon divisioona murtui parin tunnin taistelujen jälkeen. Pääministeri Linkomiehen hallitus antoi eduskunnalle selonteon 12.4. ”Vai nyt ne sen aloittivat”, Laatikainen sanoi. He kertoivat liittolaismaalleen mistä tietää että hyökkäys on tulossa ja miten se on torjuttavissa. Paasikivi suositteli kuitenkin ehtojen hyväksymistä. Vastuu siitä kuului joukkojen komentajille ja päämajalle Mikkelissä, sekä ikääntyneelle asevoimien komentajalle. Ne tulevat! Stalin päätti hyökätä. Saksalaiset myös varoittelivat puna-armeijan tulevasta hyökkäyksestä Kannaksella. ”Ehdot horjuttaisivat Suomen olemassaoloa itsenäisenä valtiona”, hallitus ilmoitti Kremlille. Viipuri oli saavutettava ja vallattava kymmenessä päivässä. ”Emme voi hyväksyä ehtoja, jotka ovat tuhoisat kansan elämälle.” Eduskunta hyväksyi yksimielisesti selonteon. Lentokoneita tuli taivaan täydeltä. Saksalaisten rintamakomentajien näkemyksiä ei kuunneltu kuitenkaan sen enempää OKW:ssä kuin Mikkelissäkään. Ikävä kyllä niitä ei kuunneltu myöskään Kannaksella alajohtoportaissa eikä Saksan keskustan armeijaryhmässä. Govorovilla oli käytössään 260 000 miestä, yli 1 600 kenttätykkiä ja 700 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä sekä 1 500 lentokonetta. Hyökkäyssuunnitelma perustui murskaavan materiaalisen ja elävän ylivoiman käyttöön. armeija, jonka tavoitteena oli Valkjärvi Keski-Kannaksella. Gusevin armeijaa seurasi kenraaliluutnantti Aleksander Tšerepanovin 23. Hyökkäys alkoi massiivisella tulivalmistelulla aamulla kello 5. ”On parempi valita se vaihtoehto, joka tulevaisuudessa antaa mahdollisuuden säilyttää sellaista, mikä ehtojen hyväksymisellä varmasti menetettäisiin”, Linkomies sanoi. Vuodet oli osin laiminlyöty, osin käytetty väärin. Saksa katkaisi viljatoimitukset Suomeen. IV AK:n komentaja otti asian rauhallisesti. Mannerheim uskoi myös tiukkaan, että hyökkäyksen painopiste olisi Laatokan pohjoispuolella. Aamupäivän mittaan ylipäällikkö ymmärsi, ettei pääasemaa enää voinut palauttaa vastahyökkäyksen avulla. Lauantaina päähyökkäys kohdistui Valkeasaareen, jota puolusti kenraalimajuri Jussi Sihvon 10
Mannerheim kieltäytyi Linkomies ehdotti, että Mannerheimille voisi tarjota presidentin paikkaa. kello 7 aamulla hyökkääjä kohdisti massiivisen tulivalmistelun Kuuterselkää puolustavan pataljoonan lohkolle. Paikkani on päämajassa. Lagus esitti Laatikaiselle, että Viipurista luovuttaisiin ilman taisteluja. Kaupunkia ei kyettäisi puolustamaan. Ryti matkusti Mikkeliin. ”Viipuria on ehdottomasti puolustettava”, Mannerheim sanoi. Päämajassa esitys tyrmättiin. Viipuri menetetään Mannerheim päätti siirtää eversti Armas Kempin 20. Pääasema pidettäisiin ja otettaisiin takaisin vastahyökkäyksellä tukiasemasta. Iltapäivällä Pajari sai avukseen kenraalimajuri Laguksen jääkäriprikaatin, joka oli vahvennettu rynnäkkötykkipataljoonalla. Molemmat pitivät sitä rauhanteon kannalta tarpeellisena. Mutta nyt oli vastassa uusi puna-armeija ja eri vuodenaika. Asia oli loppuun käsitelty. Ryti sai tehtäväkseen kysyä puhelimitse suostuisiko Mannerheim pääministeriksi. Vetäytyvien sotamiesten kauhutarinat eivät vahvista taistelumoraalia.” Laguksen mukaan Viipurin puolustuslinja kulki maastossa, jossa ei edes panssaridivisioona kykenisi puolustautumaan punapanssareita vastaan. Suomalaisten panssarintorjunta oli järjestetty osaamattomasti ja myös joukkojen taistelutahdossa oli toivomisen varaa. Govorovin tiedustelu oli selvittänyt, että suomalaisten puolustus olisi murrettavissa Kuuterselässä. Torstaina pääministeri Linkomies ja ulkoministeri Henrik Ramsay menivät presidentti Rytin puheille keskustelemaan hallituksen vaihdosta. Johtamisyhteydet eivät toimineet. ”Tein suuren virheen 1919 suostuessani presidenttiehdokkaaksi. Olihan se toiminut talvisodassakin. Täällä tilanne on kriittinen varsinkin, koska joudumme vetäytymään myös Aunuksesta.” 12.6. Govorov antoi tiistaina 20.6. ”ItäKarjalassa toimineella prikaatilla ei ole kokemusta panssarintorjunnasta. Saksasta saapui Suomen avuksi Immolaan Lento-osasto Kuhlmey, jossa oli noin 70 lentokonetta. armeijalle käskyn vallata Viipuri. Prikaatin ensimmäiset osat saapuivat kaupunkiin sunnuntaina 18.6. Gusevin 21. 133 SUOMEN SOTILAan historia ta Suomen asevoimia johdettiin ensimmäisen maailmansodan opein. ”En katso missään tapauksessa voivani suostua ehdotukseenne”, Mannerheim sanoi. Keskiviikkona 14.6. prikaatin Viipurin suojaksi. Puolelta öin käynnistynyt vastahyökkäys ei menestynyt. Arn Jalkaväkiryhmä sivuuttaa tuomiokirkon poistuessaan Viipurista 26.6.1944.. Kello 14 Mennerheim hyväksyi Laatikaisen ehdotuksen vetäytymisestä taaempaan Vammelsuusta Taipaleelle kulkevaan VT-asemaan. Kaikki johtui vihollisen ylivoiman lisäksi puutteellisesta valmistautumisesta asemasotavuosina. Kenraalimajuri Aaro Pajari yritti tuloksetta vastahyökkäystä
Kreml esitti ehtonsa. Hallitus tiedusteli mahdollisia rauhanehtoja. ”Suomen asetoimitukset täytetään mahdollisuuksien mukaan.” Veitsen terällä Neuvostoarmeija valloitti Äänislinnan eli Petroskoin 28.6. ”Vakuutuksella saisitte nopeaa ja tuntuvaa sotilaallista apua. Mutta emme voi toimittaa teille aseita, jollemme täysin voi luottaa Suomen politiikkaan.” Samana iltana Saksan sotalaivaston – Kriegsmarinen – raskas 15 000 tonnin risteilijä Admiral Hipper ja sen sisaralus Prinz Eugen lipuivat Helsinkiin. 134 SUOMEN SOTILAAN historia meijan hyökkäystä tukisi kaksi panssariprikaatia, kolme panssarirykmenttiä, kaartin läpimurtodivisioona ja vahvat ilmavoimat. Pääministeri Linkomies, puolustusministeri Walden ja ulkoministeri Ramsay olivat torjuvalla kannalla. Valtiovarainministeri Tanner olisi hyväksynyt ennakkoehdot. Suomi taipuu Hallituksen ulkoasiainvaliokunta päätti 21.6. Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop saapui yllättäen Helsinkiin. Suomalaiset onnistuivat pysäyttämään Neuvostoliiton strategisen suurn Jalkaväki vetäytyy ylivoimaisen vihollisen tieltä. Linkomiehen kanta voitti. ”Se oli urotyö”, Mannerheim sanoi. Lisää ei saatu pyynnöistä huolimatta. Juhannuksen alla 23.6. Olisiko Suomi nyt lyöty. Samana päivänä saksalainen rynnäkkötykkiprikaati, joka oli vahvuudeltaan pikemminkin vahvennetun pataljoonan kokoinen taisteluosasta, saapui Helsinkiin. Prikaati oli pieni mutta kokenut. Viipuri oli menetetty, lopullisesti. ”Suomen on vakuutettava, ettei se muuten kuin yhteisymmärryksessä Saksan kanssa solmi rauhaa”, Ribbentrop sanoi. Kello 22 Ryti ojensi kirjeen Ribbentropille Tamminiemessä. “Vaadimme, että Suomen hallituksen on jätettävä tasavallan presidentin ja ylipäällikön allekirjoittama ilmoitus, että Suomi on valmis antautumaan ja pyytämään rauhaa.” Ryti epäröi. Puna-armeija valtasi sen aikataulussa. Ryti allekirjoitti kirjeen yksin. Kello 16 punapanssarit vyöryivät kaupunkiin. Hallitus äänesti 26.6 Saksalle annettavasta sitoumuksesta. Tosin se takasi myös samalla sen, että Ryti kantaisi vastuun ja Mannerheim saisi poliittista liikkumatilaa. Punapanssarit saivat ryhmittäytyä rauhassa. Hän kävi Tamminiemessä ulkoministeri Henrik Ramsayn ja Saksan Helsingin lähettiläs Wipert von Blücherin kanssa. Linnan Pyhän Olavin tornissa liehuva lippu laskettiin kello 17. Se kuljetettiin junalla Lappeenrantaan. Presidentti antaisi henkilökohtaisen sitoumuksen Hitlerille. Eversti Kemppi määräsi komentopaikkansa tyhjennettäväksi. Äänet menivät 10–5 avunpyynnön puolesta. Saksan ulkoministeri hymyili. Aamupäivällä suomalaisten tykistöja jalkaväkiammukset olivat loppumassa. Valkjärvi-Kivennapa 11.6.1944. Eversti Kempin vastahyökkäys tuntia myöhemmin epäonnistui ja pakokauhu yltyi. ilmoittaa Kremlille, että Suomi on valmis irtautumaan sodasta ja katkaisemaan suhteensa Saksaan. Suomalaislinjat murtuivat kello 13. Sosialidemokraatit äänestivät vastaan. n Panssarintorjuntatykki Summan lohkolla 18.6.1944.. Karjalankannaksella joukot olivat monin paikoin hajaantuneet. Syväriltä suomalaiset onnistuivat vetäytymään järjestyneesti
”Mutta Suomen on katkaistava suhteensa Saksaan. Lauantaina 29.7.1944 presidentti Ryti jätti eroilmoituksensa. Tanner jäi uuden hallituksen ulkopuolelle. Suomen torjuntataisteluilla ja saksalaisten tuella Kannaksella oli merkitystä, mutta Suomen kohtalo ratkaistiin myös Normandian ja Narvan rannoilla. Kello 22 ulkoministeri Enckell kutsui luokseen Saksan lähettilään Wipert von Blücherin ja ilmoitti hänelle eduskunnan päätöksen. Oleellisinta oli se, että junat kolkuttivat täynnä kalustoa nyt kohti Leningradia. Siviilejä kuoli 1 500. 29.8. Mannerheim vannoi virkavalansa samana päivänä. Vaikka Saksan keskustan armeijaryhmä lyötiin kesäkuun lopussa, kulutti sota voimia ja niitä tarvittiin nyt painopisteessä sekä Baltiassa, jossa hyökkäys ei edennyt Narvan rintamalla. Puna-armeijalla oli nyt tärkeämpää tehtävää. Ulkoministeriksi Mannerheim oli suostutellut luottomiehensä Carl Enckellin. Luku sisältää 64 000 vangittua. Luvut vaihtelevat lähteen mukaan.. Perjantaina 4.8. Walden jatkoi puolustusministerinä. Hackzell ja Tanner esittivät rauhanneuvottelujen aloittamisesta mahdollisimman pian. Tosin puna-armeijan hyökkäys oli muutenkin loppumassa. Maahan jääneet joukot on internoitava.” ”Ei siis ehdotonta antautumista?” ”Ei.” Eduskunta hyväksyi aselepoehdot 2.9. ”Suomen on nyt pakko katkaista suhteensa Saksaan ja internoida ne saksalaiset joukot, jotka vielä 15.9. Aikataulu ei pitänyt Viipurin jälkeen ja länsivaltojen maihinnousu polki yhä paikoillaan. Stalin päätti suunnata suoraan Berliiniin. ”Lähettiläs ilmoittanee, että katson voivani toimia täysin vapaasti”, Mannerheim sanoi. Torstaina 24.8. Paikalla olivat myös Walden ja Tukholman lähettiläs Georg Gripenberg. Miehet päätyivät aselevon kannalle. Herrat muotoilivat Neuvostoliiton Tukholman suurlähettiläälle Aleksandra Kollontaille osoitettavaa kirjettä. sekä Viipurinlahdella ja Vuosalmella. Mannerheim suostui presidentiksi sillä ehdolla, että virkakauden pituutta ei saanut rajoittaa. Kirjeessä ehdotettiin, että vihollisuudet lopetettaisiin enemmän verenvuodatuksen välttämiseksi. Kuin koira veräjästä Hackzell, Enckell ja Gripenberg ajoivat Tamminiemeen, jossa Mannerheim ja kenraali Heinrichs odottivat. Jatkosodassa kaatui tai katosi 63 204 ja haavoittui 158 000 suomalaista. Neuvostosiviilejä kuoli 4 000–7 000. Ulkoministeri Carl Enckell hyväksyi ratkaisun perjantaina. Neuvostoliiton puolella arvellaan kaatuneen tai kadonneen 265 000 sotilasta. ovat Suomen maaperällä.” Blücher järkyttyi. Lisäksi Kannaksella levisi puna-armeijan riveissä paha punatautiepidemia, joka vei hyökkääjän lopunkin puhdin. eduskunta hyväksyi lain, jonka mukaan Mannerheimista tuli presidentti. ”Olematta millään tavalla sidottu Rytin Hitlerille antamaan lupaukseen.” Gripenberg luovutti Tukholmassa kirjeen Kollontaille. Toiseksi saksalaisten on vedettävä joukkonsa pois Suomesta kahden viikon kuluessa. Saksalaisia kaatui Suomen rintamilla ennen Suomen ja Saksan välirikkoa 14 000 ja haavoittui 37 000. Vangiksi jäi 2 300–3 500 suomalaissotilasta. Vihollisuudet päättyivät 4.–5.9. Gripenberg kutsuttiin Kollontain puheille. Haavoittuneita oli 385 000. Hän lupasi kuitenkin tukensa. Venäläiset saisivat määrätä ajankohdan. Tiistaina Mannerheim nimitti Suomelle uuden hallituksen, jonka pääministeriksi tuli Antti Hackzell. 135 SUOMEN SOTILAan historia hyökkäyksen Talin–Ihantalan taistelussa 25.6.–9.7. äänin 113–46. Hän aikoi kuitenkin vetäytyä tehtävästä heti, kun on johtanut Suomen irti sodasta. presidentti Mannerheim järjesti neuvottelun rauhankysymyksestä salonkivaunussaan Herttoniemen satamaradalla. Mannerheim antoi Berliinin lähettiläälle Toivo Kivimäelle tehtäväksi saattaa virallisesti Saksan hallituksen tietoon, ettei hän tasavallan presidenttinä katso olevansa sidottu presidentti Rytin ja ulkoministeri Ribbentropin sopimukseen. ”Neuvotteluihin voidaan ryhtyä”, suurlähettiläs sanoi
136 SUOMEN SOTILAAN historia
Sotakorvaukset oli alennettu 600 miljoonasta dollarista 300 miljoonaan Iso-Britannian ansiosta. . ”Te olette lopettaneet sodan, mutta me taistelemme yhä.” ”Uusi puheenjohtajamme saapui vasta eilen”, Walden vastasi. Mukana olivat kenraalit Rudolf Walden, Erik Heinrichs ja Oscar Enckell. Neuvotteluissa ei ollut mahdollista lieventää ehtoja. Moskovaan pääministeri Antti Hackzellin johdolla. 77-vuotiaasta Mannerheimista oli tullut viimein presidentti ja vielä vahvoin valtaoikeuksin, mutta hänen johtamansa maan suvereniteetti oli kavennut samalla kun vanhan marsalkan valta laveni, hetkeksi.. 137 SUOMEN SOTILAan historia Helsinki ja Moskova, syyskuu 1944: Välirauhansopimus Pääministeri Hackzell sai aivohalvauksen Moskovassa ennen ensimmäistä neuvottelua. Mutta miekka roikkui Damokleen pään yllä. Kreml halusi Petsamon sekä vuokratukikohdan Porkkalasta. Presidentti Suomen rauhanvaltuuskunta lähti 6.9. ”Vuoden 1940 neuvotteluissa te, gospodín Walden, olitte nuorempi ja asioiden käsittely tapahtui nopeammin.” ”Valitan, että minusta sen jälkeen on tullut starik, vanhus.” Helsinkiin saapui heti puolenyön jälkeen tiistaina 19.9 tieto, jonka mukaan Kreml vaati, että välirauhansopimus allekirjoitetaan puoleen päivään mennessä. Ministeri ei kuitenkaan ehtinyt ensimmäiseen tapaamiseen venäläisten kanssa. ”Olemme tutkineet ehtojanne, mutta meillä ei ole ollut aikaa katsoa liitteitä.” ”Suostumme lykkäämään neuvotteluja huomiseen sillä ehdolla, että samalla myös lopetamme kaikkien kysymysten käsittelemisen”, Molotov sanoi. Valtuuskuntaa johti Walden. Suomelta ei enää vaadittu ehdotonta antautumista, jota olisi seurannut maan miehitys. ”Starik” pysyy tiukkana ”Meillä on hyvin vähän aikaa”, Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov sanoi seuraavassa neuvottelussa. Mannerheimin viimeinen suuri tehtävä oli katkaista välit Saksaan ja solmia rauha Neuvostoliiton kanssa. ”Kysymykset ovat vaikeat, emme voi antaa takeita.” Molotov katsoi Waldenia silmiin. TEKSTI: ROBERT BRANTBERG, KUVAT: SA-KUVA KUVA VASEMMALLA SIVULLA Tuore presidentti Gustaf Mannerheim poistuu valan vannottuaan eduskuntatalosta 4.8.1944. Hänen tilalleen Mannerheim määräsi ulkoministeri Carl Enckellin. Moskovassa suomalaiset joutuivat useita päiviä odottamaan kutsua Kremliin
Suomessa Alkoholiliike sulki ovensa. Venäläiset halusivat kuitenkin suomalaisilta jyrkempiä toimia. puhelin soi kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuon kotona Oulussa. Aluksissa oli maihinnousujoukkoja, yhteensä lähes 3 000 miestä. Toppilan satamasta oli juuri lähtenyt kolme lähes aseistamatonta kauppalaivaa kohti Torniota. Tarkoitus oli hyökätä saksalaisten selustaan. Mannerheim oli vaatinut kenraali Aksel Airolta hyökkäystä Kemiin ja Tornioon. Airo vastusti operaatiota, koska se olisi johtanut veriseen sotaan. Sään ja sodan jumalat suosivat kenraalia. He allekirjoittivat välirauhan omalla vastuullaan. Eduskunta piti ehtoja raskaina. Pelättiin, että ne merkitsisivät Suomen kansan tuhoa. ”Suomen kohtalo on nyt kenraalin harteilla”, Mannerheim sanoi Siilasvuolle, joka oli ottanut elämänsä riskin. Lapin sota alkoi. Langan toisessa päässä oli hermostunut presidentti Mannerheim. Suomalaiset olivat sopineet saksalaisten komentajan, kenraalieversti Lothar Rendulicin kanssa teatterisodasta. Rauhanneuvottelijat eivät saaneet eduskunnan päätöstä käsiinsä ennen kello kahtatoista. 138 SUOMEN SOTILAAN historia Hallitus esitti aamulla eduskunnalle, että ehtoihin suostutaan. Oli silkkaa hyvää onnea, että joukot pääsivät Tornioon. Mutta vastaehdotuksia ei ollut. Huomenna kuuluu hyviä uutisia.. ”Huomenna kuuluu hyviä uutisia.” n Valvontakomissio majoittui Hotelli Torniin Helsingissä. ”Herra marsalkka voi olla aivan huoletta”, rouva Salli Siilasvuo kuuli miehensä sanovan. Aseveljet vastakkain Illalla 30.9
Rovaniemi paloi. Tapaus Pajari Mannerheim oli nimittänyt kenraalimajuri Aaro Pajarin toiseen kertaan Mannerheim-ristin ritariksi Tornion operaation johdosta. kone, jossa saapui liittoutuneiden valvontakomission puheenjohtaja, kenraalieversti Andrei Ždanov. Valtuuskunta ylittää rintaman. ”Ždanov vaatii sinun pidättämistä sotarikoksista.” ”Kenraali Pajari tuntee kansainväliset sopimukset”, paikalla ollut eversti Wolf H. Ryhmä Lagus jatkoi 17.10. Hänet oli juuri nimetty puolueen pääideologiksi. Vasemmalta kenraalit Erik Heinrichs ja Oscar Enckell, pääministeri Antti Hackzell ja kenraali Rudolf Walden. Malmin kentälle laskeutui 5.10. Halsti ärähti. Suomen armeija taistelee jälleen. ”Hän on noudattanut nii. Saksalaiset vetäytyivät taistellen. Todellisuudessa suomalaisilla joukoilla ei ollut edes edellytyksiä lyödä saksalaisia lujemmin. Ždanov oli NKP:n keskuskomitean jäsen ja Leningradin puoluejohtaja. Hän majoittui hotelli Torniin. Ždanov pakotti Suomen armeijan tuloksettomiin operaatioihin, jollaisiin terveellä järjellä varustettu suomalaiskomentaja ei vapaaehtoisesti olisi ryhtynyt. Hänen poikansa seurusteli Stalinin tyttären kanssa. Kenraali Airo saapui 21.10. 139 SUOMEN SOTILAan historia SUOMALAINEN rauhanneuvotteluvaltuuskunta matkalla Nurmin asemalta Juustilaan 7.9.1944. Asevoimia demobilisoitiin ja Lapin olosuhteet olivat takaaajajalle toivottoman vaativat. Tämä edellytti laajaa suluttamista, murrostamista ja hävittämistä – Lapin vaatimattoman rakennuskannan ja infrastruktuurin tuhoamista perässä tulevien suomalaisten takaa-ajajien etenemisen vaikeuttamiseksi. Pajarin komentopaikalle Hirvaksen tukikohtaan Kemijoen varrelle. hyökkäystä kohti Ivaloa
Mannerheim otti Pajarit isällisesti vastaan. Puolustusministeriksi tuli kenraaliluutnantti Väinö Valve. 140 SUOMEN SOTILAAN historia tä pikkutarkasti. ”Valvontakomissiolla ei ole vaatimuksia kenraalin suhteen. Sosialidemokraatit saivat 50 paikkaa ja kansandemokraatit 49. SUOMALAISTA JALKAVÄKEÄ etenemässä Tornion-Kemin maantiellä 3.10.1944. ”Se on tietysti roskapuhetta”, Mannerheim sanoi. Pajari vietiin Riihimäen vankilaan. Hänellä oli kuitenkin heikko sydän, joka rupesi oirehtimaan, joten hänet siirrettiin Tilkan sotilassairaalaan. Mannerheim saapui 15.12. Tilkkaan tervehtimään Pajaria. ”Pajari on erinomainen ja urhea upseeri. Kenraali sai tietää, että häntä syytettiin sotavankien surmauttamisesta. Minun on kai ammuttava kuula otsaani, sillä kuinka minä voisin luovuttaa heidät?” Puolustusministeri Walden sai 27.11. Porvaripuolueille jäi näin ollen 101 paikkaa. Wuori halusivat antaa periksi, mutta Mannerheim piti suostumista arveluttavana. ”Walden kaatui saappaat jalassa”, Mannerheim sanoi. ”Halusin itse tuoda viestin”, Mannerheim sanoi. Minulla on ilo kutsua teidät Tamminiemeen päivälliselle.” Helsinki, kevät 1945: Neuvostoliitto painostaa Eduskuntavaalit oli määrä pitää maaliskuun puolivälissä. Tässä yritetään häväistä kunniallista miestä ja hänen joukkojaan.” Pajari lensi Mikkeliin, jossa häntä odotti yllätys. Valvontakomission varjossa ”On ollut tuskallista pidätyttää omia kenraalejani”, Mannerheim sanoi. Paasikivi ja ministeri Eero A. Heidän joukossaan olivat Edwin Linkomies, Väinö Tanner ja Henrik Ramsay. Joukot olivat tehneet onnistuneen maihinnousun saksalaisten selustaan Tornioon pari päivää aikaisemmin. Hän nimitti Waldenin Mannerheim-ristin ritariksi. Lopulta listalla olevat henkilöt luopuivat ehdokkuudesta vapaaehtoisesti. ”Vaalit menivät paremmin kuin moni oli odottanut”, Mannerheim sanoi. Myös hänen vaimonsa Kaija oli pyydetty paikalle. kotonaan aivoverentulpan, jonka seurauksena kenraali menetti puhekykynsä. Kremlissä laadittiin luettelo 12 henkilöstä, jotka eivät saisi olla ehdokkaina vaaleissa. Kenraali säikähti, tämäkö oli viimeinen käynti ennen hänen luovuttamistaan Venäjälle. Sisäministeri Urho Kekkonen on määrännyt teidät vapautettavaksi. Sota saksalaisia vastaan oli alkanut.
Valpo haki ihmiset saman tien. Se itsenäisyyden varjo, joka meillä on, olisi lopullisesti menetetty.” Asekätkentä Viimeiset saksalaisjoukot poistuivat Pohjois-Suomesta 27.4. Mannerheim alistui poliittiseen välttämättömyyteen. Sotasyylliset Mannerheim joutui 21.8.1945 presidentin esittelyssä vahvistamaan lakiesityksen sotaan syyllisten rankaisemisesta. Alkoi punaisen Valpon aika. n Kenraalimajuri Aaro Pajari vietiin syksyllä 1944 Lapin rintamalta Riihimäen vankilaan tekaistujen syytteiden perusteella. ”Maassamme on valmisteltu taantumuksellista väkivallanyritystä. ”Hirvittävä asia”, järkyttynyt Mannerheim sanoi. Heidät kuljetettiin Torniin ja lennätettiin Leningradiin – nykyiseen Pietariin, jossa heidät tuomittiin pakkotyöhön. SKP:n Yrjö Leinosta tuli sisäministeri. Hän olisi voinut kieltäytyä, koska taannehtiva laki oli perustuslain vastainen. SUOMEN SOTILAan historia 141 Mannerheim antoi hallituksen muodostamistehtävän Paasikivelle. Puolustusministeriksi tuli, vastoin Mannerheimin toivetta, kansandemokraatteja edustava Metsähallituksen pääjohtaja Mauno Pekkala. Se oli 27-vuotiaan itsenäisen Suomen neljäs sota. Valta säilyi kolmella suurimmalla puolueella, mutta hallituksen kokoonpano radikalisoitui. Eräät pidätettävät olivat palvelleet sodan aikana vapaaehtoisina SS-joukoissa. Asekätkentäjuttu paljastui vuoden 1945 keväällä. Savonenkov luovutti Leinolle luettelon. ”Emme olisi kestäneet riitaa Venäjän kanssa tällaisen asian vuoksi. ”Vaadimme, että te pidätätte nämä henkilöt ja toimitatte heidät haltuumme”, Savonenkov sanoi Leino määräsi Valpon pidättämään mainitut henkilöt tuomatta asiaa hallituksen käsittelyyn. Maan sotavoimia kaikissa sen sodissa johtanut 77-vuotias Gustaf Mannerheim oli sotansa sotinut. Ministeri Leino piti 4.6.1945 – marsalkka Mannerheimin 78-vuotispäivänä eduskunnassa puheen. 10 heistä oli Suomen kansalaisia ja 10 pitkään Suomessa asuneita venäläisiä emigrantteja. Kommunistit näkivät aseiden hajasijoituksen takana kumouksellisia hankkeita, vaikka kyse oli laillisesta toiminnasta miehityksen varalta. Tähän ovat osallistuneet huomattavat ja vaikutusvaltaiset piirit armeijan keskuudessa.” Eversti Valo Nihtilä ja everstiluutnantti Usko Haahti, hankkeen puuhamies, pidätettiin ja vietiin Valpon vankilaan Ratakatu 12:een. ”Tämä on varoitus.” ”Pidätykset olivat välttämättömiä”, ulkoministeri Enckell sanoi. Silloin venäläiset olisivat itse tehneet pidätykset. Suomalaisten tappiot olivat lähes 4 000 ja saksalaisten 4 500 miestä. Laittomuudet alkavat Ministeri Leino kutsuttiin Torniin Savonenkovin puheille. Laki oli Ždanovin ja tulevan presidentin, oikeusministeri Urho Kaleva Kekkosen hanke. Noin 5 000 asuinrakennusta oli poltettu
”Käyn heti Ždanovin luona.” Kohta Kaivopuiston ovikello soi uudestaan. Stalin oli tehnyt selväksi, ettei Mannerheimiin saanut koskea. Ždanov kuitenkin toisti väitteensä ja totesi, että matka tulee vahingoittamaan Suomea.” ”Minun ikäisellä miehellä pitäisi olla oikeus kieltäytyä julkisista tehtävistä”, Mannerheim sanoi. Valtioneuvosto asetti sotasyyllisyystutkijakunnan. Mannerheim päätti matkustaa Portugalin hoitamaan terveyttään. Rangell palasi myöhemmin illalla hirvijahdista, jonka jälkeen hänet vangittiin. 142 SUOMEN SOTILAAN historia Lain mukaan voitiin tuomita vankilaan tai kuritushuoneeseen henkilö, joka ratkaisevalla tavalla oli vaikuttanut Suomen joutumiseen sotaan vuonna 1941 tai joka oli sodan aikana estänyt rauhan aikaansaamista. Se oli Kremlin kanta. Valpo iski 7.11 kello 17. Oikeusministeri Kekkosen esityksestä puheenjohtajaksi pyydettiin eläkkeellä oleva oikeusneuvos Onni Petäystä, joka suostui ”yleisten syiden” vuoksi. Korkein oikeus sai 15.3.1950 asekätkentäjutun päätökseen. Mutta olen tehnyt päätökseni. Kremlin suojatti Mannerheim ilmoitti olevansa sairaslomalla 13.9, jolloin presidentin esittelyssä vahvistettiin laki sotasyyllisyydestä. Matkan peruuttaminen aiheuttaisi ikävää huomiota niissä maissa, joissa minua odotetaan.” ”Venäläiset valvovat myöhään, Paasikivi sanoi. Eduskunta hyväksyi painostuksen edessä lakiesityksen 11.9.1945. Kello lähenteli puoltayötä edeltävänä päivänä, kun Mannerheimin huvilan ovikello soi. Hän tapaisi sinut mielellään, koska arvostaa sinua sotilaana.” ”Krim olisi loistava valinta, en ole käynyt siellä vuoden 1917 jälkeen. Hän asetti ehdoksi, ettei hänen upseereitaan matkan aikana syytetä mistään. Ryti vangittiin uimahallissa, Kivimäki, Tanner, Linkomies, Reinikka ja Kukkonen kotonaan. ”Mutta voin luopua aikeesta, jos matka vahingoittaa Suomea.” ”Voisitko ilmoittaa Ždanoville, että odotan hänen kantaansa aamuun kello kahdeksan mennessä. ”Mannerheim on Rytin jälkeen sotasyyllinen numero yksi”, hän sanoi Paasikivelle. Lähes 1 500 henkilöä tuomittiin vapausrangaistukseen. Venäläiset valvovat myöhään S/S Wellamo oli lähdössä Tukholmaan 3.11. ”Hänen mielestään presidentti on poliittinen henkilö, joka ei voi jättää maata ilmoittamatta siitä heille.” Paasikivi oli sanonut Ždanoville, ettei ole olemassa määräyksiä, jotka voisivat estää presidenttiä matkustamasta. presidenttinä Paasikivi, joka siitä oli marsalkan mielestä vastuussa. Myöhemmin listaan lisättiin ministerit Antti Kukkonen ja Tyko Reinikka, jotka olivat istuneet hallituksen ulkoasiainvaliokunnassa. Oikeusneuvos Petäys aiheutti ongelmia hallitukselle. häntä kuulustelujen ulkopuolelle.” Kekkonen teki kuitenkin selväksi Petäykselle, että Mannerheim oli säästettävä. ”Lisäsin, että siinä tapauksessa valtionpäämiehen tehtäviä hoitaa pääministeri. Sitä paitsi minulla ei ole mitään sanottavaa Stalinille.” Syntipukit Valtioneuvosto päätti nostaa syytteet niitä henkilöitä vastaan, jotka olivat oikeusneuvos Petäyksen listalla. ”Ždanov sanoi lukeneensa lehdistä, että marsalkka aikoo matkustaa Portugaliin”, Paasikivi sanoi. ”En voi jättää Asekätkentä E duskunta sääti 24.1.1947 taannehtivan lain aseellisen toiminnan luvattoman valmistelun rankaisemiseksi. Myös Ramsay saatiin kiinni.. ”Muussa tapauksessa jään puolustamaan sekä itseäni että upseereitani”, hän sanoi Paasikivelle. ”Lähettiläs Pavel Orlov suosittelee Krimiä, jossa on loistavat kylpylät ja lempeä ilmasto. Lyhimmät tuomiot olivat kuukauden mittaiset, mutta eversti Usko Haahden tuomio nousi kuuteen vuoteen kuritushuonetta. ”Estettä matkalle ei Ždanovin mukaan ole”, Paasikivi sanoi. n Urho Kekkonen joutui oikeusministerinä hoitamaan sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä 1945–1946. Hän piti parhaana, että sen allekirjoittaa vt. Stalin on parhaillaan siellä viettämässä lomaa. ”Muu vaikuttaisi pakenemiselta.” Paasikivi lupasi Mannerheimille, ettei upseereihin kosketa. Eduskunta oli jälleen taipunut säätämään lain, joka oli perustuslain vastainen. Heidät määrättiin vangittaviksi. Tutkinnan aikana oli pidätetty lähes 2 000 henkilöä. Tutkintapöytäkirjoja oli 50 000 sivua. Syytettyjen joukossa olivat presidentti Risto Ryti, pääministerit Jukka Rangell ja Edwin Linkomies, ministeri Väinö Tanner sekä Berliinin lähettiläs Toivo Kivimäki. Syytteeseen asetettiin 1 500 henkilöä
Yksi presidentti ja neljä entistä pääministeriä teljettiin muitten epäiltyjen kera Valpon koppeihin. Aamulla vangit siirrettiin Katajanokan lääninvankilaan. Kun te tulitte presidentiksi, te romutitte sopimuksen ja julistitte Saksalle sodan. lokakuuta 1944. Sairaalaan saapui eversti Rassadnikov, joka oli Ždanovin lähimpiä miehiä. 143 SUOMEN SOTILAan historia VALVONTAKOMISSION PUHEENJOHTAJA Andrei Ždanov ja pääministeri J.K. ”On ollut puhetta marsalkan vangitsemista”, Rassadnikov sanoi. Saksan ja Suomen välisen sopimuksen alla on presidentti Rytin nimi. Marttyyrin kruunu Mannerheim palasi Portugalin matkalta 3.1.1946. Hän joutui saman tien Punaisen ristin sairaalaan vatsahaavan vuoksi. Siksi teidät on armahdettu.”. Henkilökohtaiset esineet vöitä ja housunkannattimia myöten oli takavarikoitu. ”Juuri te lopetitte sodan. Saksalaiset olivat jättäneet kirkon polttamatta. Paasikivi neuvottelivat usein yötä myöten välirauhansopimuksen ehtojen tulkinnasta. Venäjällä ei ole vaatimuksia teitä kohtaan.” Rassadnikov käytti nimenomaan sanaa Venäjä, se oli huomionosoitus Mannerheimille. Alakuva: Suomalaiset joukot etenivät taistellen Kittilään 17. ”Mutta viestini on päinvastainen
Linkomiehelle, Ramsaylle ja Reinikalle oli tulossa 2–3 vuoden tuomiot. Tämän seurauksena Paasikivi ja Kekkonen ajoivat läpi esityksen, jossa hallitus ilmoittautui Ždanovin vaatimusten toimeenpanijaksi. Kukaan ei voinut nähdä huomiseen. Neljä oikeuden jäsentä äänesti kaikkien vapauttamisen puolesta. ”Ryti, Tanner, Rangell, Linkomies ja Kivimäki on tuomittava 5–10 vuoden rangaistuksiin. Kommunistit suostuivat lieventämään elinkautisvaatimustaan, koska valvontakomissio ei ollut sitä vaatinut. Paasikivi luetteli valvontakomission esittämät vaatimukset. Paasikivi joutui sunnuntaiaamuna Savonenkovin puhutteluun. Nürnbergissä käytiin oikeutta Saksan sotasyyllisiä vastaan. 144 SUOMEN SOTILAAN historia Todellisuudessa Stalin ei halunnut tehdä Mannerheimista marttyyria. Oikeuden tuli tuomita syytetyt valvontakomission esittämältä pohjalta. Kommunistit vuodattivat tiedot valvontakomissiolle. Paasikivi toimitti henkilökohtaisesti hallituksen kirjelmän oikeudelle maanantaina ennen istuntoa. He esittivät elinkautista Rytille ja Tannerille. Kahdeksan vankia ja yksi ruumis Lauantaina 16.2.1946 sotasyyllisyystuomioistuin äänesti tuomioista, jotka oli määrä julkistaa maanantaina. Muitten tuomioista oli tulossa lievät. Tuomiot eivät kuitenkaan saa olla vain symbolisia.” ”Tuomiota ei saa julistaa vielä maanantaina.” Paasikivi ja Kekkonen aloittivat painostuksen. Heinrichsin jälkeen puolustusvoimien komentajaksi nimitetty Jarl Lundquist oli Mannerhei11.3.1946. Vajaa kuukausi tuomion julistamisen jälkeen oikeusneuvos Petäys ampui itsensä. Ramsay tuomittiin 2½ vuoden rangaistukseen, Kukkonen ja Reinikka saivat 2 vuotta. Lopulta oikeus vetäytyi hallituksen kirjelmän taakse ja taipui ankarampiin rangaistuksiin. Nyt kun sotasyyllisyysoikeudenkäynti oli ohi, tilanne näytti sopivalta, Mannerheim oli sairaslomalla, mutta palasi 3.3.1946 virkapaikalleen jättääkseen eroanomuksensa. Vain kommunistit olivat yksimielisiä vaatiessaan Kivimäelle 6 vuoden vankeusrangaistusta. Ankarimman tuomion sai Ryti, 10 vuotta kuritushuonetta. Tanner, Rangell, Linkomies ja Kivimäki saivat 5–6 vuoden rangaistukset. Paasikivi merkitsi päiväkirjaansa, että shakettiin pukeutunut Mannerheim oli presidentinvaihdoksen päivänä hyvällä tuulella.. Ramsayn, Reinikan ja Kukkoseen nähden komissiolla ei ole omaa mielipidettä. Mannerheim halusi kuitenkin itse valita ajankohdan. Kivimäen osalta päädyttiin vapauttavaan tuomioon. Ryti oli saamassa 8, Rangell 5, Tanner 3½ ja Kukkonen 2 vuotta. Tapaus Lundqvist Paasikivi ja Kekkonen olivat yrittäneet painostaa presidenttiä eroamaan. Mannerheimilla oli myös toinen tehtävä, jonka halusi hoitaa
” Kaivopuiston asunto muuttui kukkamereksi. Mannerheimille annettiin oikeus käyttää armeijan autoa. ”Suomi on täyttänyt välirauhansopimuksen velvoitteet. Lundquistin seuraajaksi nimitettiin kenraaliluutnantti Aarne Sihvo. ”Nyt on virkaan tullut rohkea mies”, Mannerheim sanoi.. Paasikivi hyväksyi sen heti. heimille adjutantin, joksi tuli ratsuväen majuri Carl Olof Lindeman. ”Upseerikuntaa ei saa politisoida”, Mannerheim oli ärähtänyt. 145 SUOMEN SOTILAan historia min mielestä liian innokas uuden suunnan kannattaja. ”Kenraaliluutnantti voi menettelyllään aiheuttaa sen, että presidentti ja ylipäällikkö ratkaisee asian toisin.” Mannerheim pyysi Paasikiveltä, ettei ainakaan Pajaria erotettaisi. Näiden joukossa oli kenraali Pajari. Lundqvist sai Mannerheimilta Heinrichsin laatiman kirjeen. Hän vetosi horjuvaan terveyteensä ja poliittiseen tilanteeseen. Lundquist uhitteli esittämällä eroanomuksensa. Kenraaliluutnantti Lundqvist oli suututtanut Mannerheimin kehottamalla upseereita liittymään Suomi-Neuvostoliitto-seuraan, johon kenraali itse kuului. Lundqvist oli kuitenkin ”unohtanut” kysyä Mannerheimilta lupaa. Lundqvist oli erottanut joukon upseereita, joita piti uuden suunnan vastustajina. Kun Lundquist itsepäisesti vaati Pajaria pois, Paasikivi ilmoitti luvanneensa marsalkalle, ettei Pajaria eroteta. Paasikivi lupasi. ”Ette ole huomioinut, että upseerien vapauttaminen vakinaisesta palveluksesta on asia, joka kuuluu ylipäällikölle”, Heinrichs kirjoitti. Hallitus myönsi MannerLIPUNNOSTO kolmen valtakunnan rajapyykillä 27.4.1945. Katson suorittaneeni ne tehtävät, joiden hoitamista varten suostuin vastaanottamaan presidentin toimen. Paasikivi valittiin eduskunnan säätämällä erityislailla presidentiksi. Ero Mannerheim jätti eroanomuksensa 4.3
146 SUOMEN SOTILAAN historia M A N N ER H EI M M U SE O
”Olen aikoinani kulkenut maan läpi eri suuntiin. Sveitsissä odotti järjestys ja rauha.” Mannerheim majoittui Sionin kaupungin yläpuolella olevaan Cransin hiihtokeskukseen, joka sijaitsi Rhonejoen laaksossa Etelä-Sveitsissä. Hotelli oli kuitenkin liian korkealla, 1 500 metriä merenpinnan yläpuolella. Olen ihaillut järjestystä, työtä ja toimeliaisuutta.” Mannerheim näki raunioita siellä, missä ennen oli vauraita kaupunkeja täynnä elämää. Rauha Mannerheim vietti kolme viikkoa Cransissa. Suomen maavoimien rauhanajan kokonaisvahvuus rajattiin 34 400 mieheen, sotalaivaston 4 500 mieheen ja 10 000 tonniin sekä ilmavoimien 3 000 mieheen ja 60 lentokoneeseen. Vuosipäivää, Suomen marsalkka Gustaf Mannerheim kävi hänen omia sanojaan siteeraten viimeiseen yhteenottoon, siihen, josta meistä suurimmatkaan eivät selviydy voittajina. ”Yhdestäkään pystyssä säilyneestä piipusta ei noussut savua. Suomi myönsi olleensa liitossa Saksan kanssa ja siten osaltaan syyllinen sotaan. KUVA VASEMMALLA SIVULLA Luultavasti viimeinen valokuva Montreuxissa joulukuussa 1950. Viimeinen taistelu Oli tullut ilta. päivänä tammikuuta Sveitsin aikaa Lausannen sairaalassa.. ”Oli murheellista matkustaa Saksassa”, Mannerheim kertoi. Takana oli yli kahdeksan vuosikymmentä elämää, kuusi sotaa, kohoaminen kahdesti pienen kotimaan vallan huipulle sotilaana ja valtiomiehenä, menestyksiä ja kirveleviä tappioita. Juna vyöryi tuntikaupalla läpi maan, josta elämä oli kadonnut, jopa asukkaat, heidän ajoneuvonsa, autonsa ja kotieläimensä. . Atomiaseet, ohjukset, pommikoneet sekä sukellusja moottoritorpedoveneet kiellettiin Mannerheim palasi helmikuussa 1947 Sveitsiin hoitamaan terveyttään. Toisinaan hänellä oli vatsakipuja, mutta terveys kohentui. TEKSTI: ROBERT BRANTBERG 147 SUOMEN SOTILAan historia S uomi allekirjoitti Pariisissa lopullisen rauhansopimuksen 10.2.1947. Mannerheim sai tammikuussa 1951 vakavan vatsakohtauksen ja menehtyi ennen puoltayötä 27. Hän päätti siirtyä Val-Montiin Montreuxin lähelle Genevenjärven itäpäähän. Kahdeksankymmentäkolme värikästä vuotta maailmanhistoriassa oli ohi ja eräs aikakausi oli päättynyt. Viimein, tammikuussa 1951, vain päivää ennen vapaussodan syttymisen 33
”Sinä olet niin hauras. Fagerholmin sosialidemokraattinen vähemmistöhallitus, jossa istui yksi sitoutumaton jäsen, ulkoministeri Carl Enckell. ”Ei ainoastaan vapaussotaa ja viime sotia.” ”Ehkä teemme kuten eversti ehdottaa”, Mannerheim sanoi. Lääkäri määräsi hänet kahden vuorokauden lepoon. Milanossa oli kaatosade. ”Ainoa asia, jota jäin kaipaamaan, oli la Scala, jossa laulu ja musiikki on suurenmoista”, Mannerheim kirjoitti. ”Olen iloinen hänen vierailustaan,” Mannerheim kertoi. Kreivitär Gertrud Arco-Valley, joka juuri oli eronnut miehestään, saapui kylään. Hän nukkui hyvin, teki kävelyretkiä, kävi hierojalla ja noudatti tarkkaa ruokavaliota. Eva Sparre kävi päivittäin sairaalassa. Lämpimän kesän Mannerheim vietti hankkimassaan Gerknäsin kartanossa. Vappuaattona Hän lähti Suomeen. ”Hieman vanhanaikainen, mutta moitteettoman siisti.” Mannerheimin ruokahalu palasi. 148 SUOMEN SOTILAAN historia ”Se on hyvä parantola vanhukselle, joka haluaa olla rauhassa ja levätä”, Mannerheim kirjoitti sisarelleen Eva Sparrelle. ”Kolme revanssia?” ”Revanssia, hyvä eversti. ”Saatte terveytenne takaisin raikkaassa vuoristoilmassa.” Mannerheim saapui Sveitsiin pääsiäisenä. Kaupunki oli myös erittäin kallis. Sairastut ja joudut sinäkin vuoteenomaksi.” M A N N ER H EI M M U SE O. Valinta presidentiksi.” Tohtori Barta Kesällä Mannerheim matkusti Helsinkiin äänestämään heinäkuun alussa pidettävissä eduskuntavaaleissa. Talvisodan ylipäällikkyys. Komissiota jäivät kaipaamaan lähinnä kommunistit, jotka olisivat halunneet valvontakomission jossain muodossa jatkavan toimintaansa. Matka oli ollut rasittava, Mannerheimilla oli lievää kuumetta, nuhaa ja yskää. Vuoden 1918 toukokuu ja paluu valtionhoitajana. SKDL menetti 13 paikkaa. Stalin ei halunnut edes kuulla moisesta. Osanotto vaaleihin oli ennätyksellisen korkea, yli 80 prosenttia. Leikkaus onnistui hyvin. ”Teokseen tulisi sisällyttää teidän elämänne kokonaisuudessaan”, eversti sanoi. Sisäministeriksi n Muistelmien kirjoittamisen parissa Valmontin klinikalla. Sää oli aurinkoinen. Raskaiden vuosien hinta Valvontakomissio poistui Suomesta 19.9. On myös mietittävä ulkopoliittisia näkökohtia. Solnasta on pitkä matka ja sinä tulet tänne pitääksesi seuraa hemmotellulle veljellesi, oli sää mikä hyvänsä. Hän ja kreivitär kävivät kahdesti katsomassa Giacomo Puccinin la Bohèmen. ”Lähtekää Sveitsiin”, professori Svartz sanoi. Syntyi K.A. ”Kreivittären hyvä maku on arvokas apu monissa yksityiskohdissa. Lääkärit päättivät siirtää hänet Karoliiniseen sairaalaan. Mannerheim kutsui paikalle Espanjassa oleskelevan eversti Aladàr Paasosen keskustelemaan muistelmiensa kirjoittamisesta. ”Hän on kiinnostunut kaikesta ja on sangen huomiokykyinen”, Mannerheim kertoi. Olen suunnitellut muistelmateoksen otsikoksi Kolme revanssia”, Mannerheim sanoi. Mannerheimiin iski kova vatsakipu 15.11.1947. Eduskunnan voimasuhteet olivat nyt 108–92 ei-sosialististen hyväksi. Hänellä oli vakavia verenvuotoja. Toukokuun lopulla Mannerheim ja Arco olivat Monte Carlossa kreivittären huvilalla. Mannerheimin mielestä Evan terveys oli suuremmassa vaarassa kuin potilaan. Mannerheim päätti matkustaa kreivitär Arcon kanssa Pohjois-Italiaan. Hän joutui vuoteeseen ja epäili vatsahaavaa. ”Tämä menee ohi muutamassa päivässä.” Viikon kuluttua Mannerheimin tila paheni ja hänet jouduttiin viemään Punaisen ristin sairaalaan. Lääkäri vakuutti kuitenkin, ettei siitä ollut kyse. Kun he astuivat katsomoon, yleisö nousi seisomaan. ”Siitäkin huolimatta, että juoruakat keittävät kokoon kaikenlaista 80-vuotiaan ukkopahan tekemisistä” Kreivitär oli iloinen, vaatimaton ja vilkas. Toukokuun alussa sää muuttui harmaaksi. ”Mutta on vielä selvitettävä rahoitusta. Mannerheimia häiritsi myös kaupungin meteli ja tungos sekä elintarvikepula. Hänen energiansa panee vauhtia koko taloon.” Kolme revanssia Mannerheim pääsi sairaalasta vasta 14.2.1948
SU O M EN VA LO KU VA TA IT EE N M U SE O. Eversti Tauno Viljanen käsitteli talvisotaa, jossa oli toiminut Kannaksen armeijan esikunnassa. Kyseessä oli eversti Aladàr Paasonen, joka oli tullut kirjoittamaan Mannerheimin muistelmia. Kirjastonhoitaja Emerik Olsoni, joka oli Venäjän asiantuntija, kirjoitti Aasian ratsastuksesta. Paasonen oli etsitty mies, joka halusi pitää henkilöllisyytensä salassa. Mannerheimin sanottiin oleskelevan ulkomailla perustaakseen pakolaishallituksen. Hän käytti äitinsä tyttönimeä. SUOMEN SOTILAan historia 149 tuli lakimies Aarre Simonen, joka ryhtyi puhdistamaan punaista Valpoa. Kenraali A.-E. Helsingissä liikkui myös huhu, jonka mukaan perusteilla oleva PohjoisAtlantin puolustusliitto halusi irrottaa Suomen Neuvostoliiton vaikutuspiiristä. Paasikivi armahti presidentti Risto Rytin terveydellisistä syistä. ”Ei kai nyt sitä voida pitää kovin kompromettoivana.” Enckell vaihtoi puheenaihetta. Viimeinen taistelu Mutta aika oli loppumassa. Mannerheim nimitti parivaljakkoa yhteistoimintamiehiksi. ”Äärivasemmisto on huomauttanut, että tiettyjen tietojen luovuttaminen maan rajojen ulkopuolelle voi vaikuttaa epäsuotuisasti itäiseen naapuriimme. ”Sen osoittaa jo sekin, että hän on Sveitsissä ottanut vastaan eversti Paasosen. Hän on myös käynyt Saksassa tapaamassa kenraali Erfurthia. Hän matkusti taas hoitoon Karoliiniseen sairaalaan ja palasi toipuneena Suomeen heinäkuun puolivälissä. Muut vielä vankilassa olleet sotasyylliset olivat vapautuneet kärsittyään puolet tuomiostaan. ”Marsalkka on täysin arvostelukyvytön”, ulkoministeri Enckell sanoi lokakuun alussa. Syyskuussa hän matkusti takaisin Sveitsiin. Vuoden 1950 kevät oli Val-Montissa sateinen ja kylmä. Toukokuussa presidentti J.K. ”Eversti Paasonen oli marsalkan tärkeimpiä avustajia päämajassa.” ”Mutta Paasonen oli myös Stella Polariksen päähenkilö.” Tällä Enckell viittasi operaatioon, jossa Suomen tiedustelumateriaalia ja -henkilöstöä evakuoitiin ulkomaille syksyllä 1944. Pitäisihän marsalkan tietää, että venäläiset vakoilijat pitävät häntä silmällä.” Gripenberg väitti vastaan. Mannerheim ja hänen adjuntanttinsa Olof Lindeman lentokoneessa. Vain puolustusministeri voi antaa siihen luvan.” Paasosen, Heinrichsin ja Mannerheimin motiiveja epäiltiin. Mannerheimin piti vaalien jälkeen palata Sveitsiin, mutta hänelle ilmaantui uusi vaiva: munuaiskivet. Val-Montiin saapui salaperäinen mies, tohtori Barta. Aineiston luovutukset on keskeytetty. Hänen väitettiin olevan yhteydessä länsivaltojen sotilasesikuntiin. Marraskuun alussa seuraan liittyi pikakirjoittaja, rouva Sargit Avellan. Helsinki 24.1.1950. Val-Montiin saapui salassa myös kenraali Erik Heinrichs. Suomi hermostuu Työ muistelmien parissa vaikeutui vuoden 1949 alussa, koska tohtori Bartan henkilöllisyys oli paljastunut. ”Nyt me kuitenkin lähestymme maalisn Presidentinvaaleissa äänestämässä käynyt Suomen marsalkka palaa takaisin Sveitsiin. Mannerheim sai käyttöönsä myös muita avustajia. Martola kirjoitti Mannerheimin toiminnasta puolustusneuvostossa. ”Poliittinen johto on saanut tietää eversti Paasosen käyneen herra marsalkan luona”, adjutantti Lindeman kirjoitti Helsingistä. Paasonen käsitteli Mannerheimin nuoruusvuosia ja toimintaa Venäjällä, Heinrichs vapausja jatkosotaa
hereillä ja luki kirjettä. Mannerheim nautti seurasta, auringosta, lämmöstä ja hyvästä ruuasta, joka oli aina ollut armoitetulle herkkusuulle ja kulinaristille tärkeä elämän ilo. Myös tuore pääministeri Urho Kekkonen ja entinen ulkoministeri Carl Enckell olivat huolissaan. Kadunvarret olivat mustanaan ihmisiä. Syön hyvällä ruokahalulla.” Vuoden 1950 joulun ja uudenvuoden 1951 Mannerheim vietti Luganossa kreivittären seurassa. Maustamaton ja yksitoikkoinen ruoka on vastenmielistä.” Talven aikana laihtunut Mannerheim sai kesällä painonsa nousemaan 70 kiloon. Nautin kuitenkin käytävien hiljaisuudesta tuulen ulvoessa terveisiään pohjoisesta.” Surkea kevätsää jatkui Sveitsissä. ”Tietysti valtion kustannuksella.” Paasikivi soitti Tukholmaan. Mutta nyt luulen, että häviän yhteenoton. ”Kerrotaan, että näytän terveemmältä”, Mannerheim kirjoitti. Tuo kauhistuttava sana, jota Churchill ja Mannerheim mielellään viljelivät, jätettiin toki vuoden 1917 lokakuun vallankumousta käsittelevän luvun yhteyteen. Venäjä korvattiin sanalla Neuvostoliitto. Professori Svartz ilmoitti heti matkustavansa Sveitsiin. Oireet viittasivat ruokamyrkytykseen. Paikalle kutsuttiin sveitsiläisprofessori. ”Marsalkka oli suurenmoinen eilen lähtiessään. Katkeamaton ihmisjono kulki marsalkan arkun ohitse. ”Voisimmeko ehkä tehdä jotain?” hän kysyi ulkoministeri Åke Gartzilta. Mies joka oli matkustanut halki Aasian ja kuuden sodan oli nyt viimeisellä matkallaan. Kello 22 hän menetti tajuntansa. Kello 19 jälkeen hän ei enää tuntenut läsnäolijoita. Eversti Adolf Ehrnrooth todisti, että arkussa oleva vainaja oli Suomen marsalkka. Venäjää ja Ruotsia mahdollisesti ärsyttävät osat siivottiin tai poistettiin. ”Olen suurin piirtein voinut hyvin”, Mannerheim raportoi professori Svartzille palattuaan Val-Montiin. Tämän viimeisen.” Taisteluun ”Hän vastaa täysin mielikuvaa sotilaasta joka lähtee à la bataille, taisteluun”, paikalla ollut hoitajatar sanoi. Oli jäätävä ja luminen talvipäivä. Mannerheim kiitti läsnäolijoita kaikesta, minkä he olivat tehneet hänen hyväkseen. Arkku verhottiin Suomen sotalipulla. Mannerheim aavisti, että loppu oli lähellä. Bolševismia ei esipuheessa mainittu. Kenraalit kantoivat arkun tykkilavetille, jonka eteen oli valjastettu kaksi hevosta. Marsalkka siunattiin viimeiseen lepoon 4.2.1951. ”Teidät on siirrettävä välittömästi Lausannen sairaalaan”, professori määräsi. 150 SUOMEN SOTILAAN historia kuun puoltaväliä, josta Sveitsin kevään lasketaan alkavan”, Mannerheim raportoi professori Svartzille. ”Kun sää estää kävelyretken ylös Glioniin, on työn vuoro. Sitä pidettiin esillä kahden päivän ajan. Leikkaus kesti kaksi tuntia. Mannerheim pakeni Monte Carloon viettämään pääsiäistä kreivitär Arcon ja tyttärensä Sophyn kanssa. Kunniatehtävän suorittivat kaksi kenraalia, kaksi everstiä, kaksi aliupseeria ja kaksi sotamiestä. ”Voisin hyväksyä käsikirjoituksen painatusta varten toukokuussa.” Vaivat palasivat. Parin päivän kuluttua tila paheni. Suurkirkossa Mannerheim siirrettiin loimukoivusta tehtyyn arkkuun. Paasikiven mielestä ajankohta teoksen julkaisemiselle oli huono, vaikka marsalkan näkemys Suomen harjoittamasta politiikasta olikin oikea. Tänä aamuna hänelle tehtiin vakava suolistoleikkaus.” Uutinen Mannerheimin sairastumisesta kantautui presidentti Paasikiven tietoon. ”Voisimme lähettää professori Svartzin Lausanneen”, Gartz sanoi. Presidentti J.K. ”Vanha marsalkka parka, mutta tyylikäs hän on.” Sihteeri sähkötti kustantajalle Helsinkiin. Vuoteen ympärillä olivat lääkäreiden lisäksi Heinrichs ja juuri paikalle saapunut Nanna Svartz. Pari päivää myöhemmin hän tunsi olonsa paremmaksi. En jaksa edes lähteä kävelylle. ”Olen samaa mieltä. Kahdeksan Mannerheim-ristin ritaria laski arkun hautaan. Viimeinen matka Vainaja matkasi Suomeen. Toisinaan se on kiinnostavaa, mutta usein myös vähemmän mielenkiintoista. Pitkä hautajaiskulkue marssi läpi Helsingin kohti Hietaniemen hautausmaata. n Mannerheim pakeni Monte Carloon viettämään pääsiäistä kreivitär Arcon kanssa.. Suomen marsalkka Gustaf Mannerheim kuoli juuri ennen puoltayötä 27.1. Hän antoi Heinrichsille ohjeet julkaisuaikataulusta. Haaskalinnut Mannerheimin muistelmia ryhdyttiin sensuroimaan. Heinrichsin mukaan Mannerheim oli aamulla 25.1. Mannerheim hymyili. Sveitsin aikaan. Presidenttiä huolestutti etenkin vuosia 1940–1941 käsittelevä luku aseellisesta rauhasta. ”Mutta tunnen olevani uupunut. ”Olen taistellut monta taistelua ja kokenut monia sotatapahtumia. Pyhien jälkeen hän työskenteli muistelmiensa parissa Val-Montissa, kunnes jälleen sairastui 19.1.1951
n Suomen marsalkan viimeinen matka tammisunnuntaina 4.2.1951. M A N N ER H EI M M U SE O
ITSENÄINEN SUOMI 100