V K O 20 22 -1 9. 9,80 € (sis. alv 10%) KAHDEKSAN SUOMEN SANKARIA ITSENÄISEN SUOMEN SUURMIEHET MARSKISTA MAROKON KAUHUUN 9 78 95 29 87 28 62 70 17 71 -2 20 1 PA L
46 Marokon kauhu Suomen pelastaja Oesch 4 30 Tuplaritari 72
040 589 4547 • Kustantaja: Kustannus Oy Suomen Mies, Toimitusjohtaja Kai Ahotupa, puh. 050 590 3964, toimitus@suomensotilas.fi • Ulkoasu: Matti Vartiala, puh. TÄSSÄ EXTRASSA SUOMEN SOTILAAN SANKARIT Postiosoite: Döbelninkatu 2, 6 krs., 00260 Helsinki • etunimi.sukunimi@suomensotilas.fi • Teksti: Mika Kulju • Toimitus: Jaakko Puuperä, puh. 56 Einar Vihman elämä ja kuolema etulinjassa 4 Suomen marsalkka C. Aineisto hyväksytään julkaistavaksi ehdoin, että Kustannus Oy Suomen Mies saa aineistoon hyvän kustannustavan puitteissa eri korvauksetta vapaan käyttöoikeuden tiedonvälitystoiminnassaan, ellei muuta ole nimenomaisesti sovittu. E. M. Mannerheim 20 Jääkärikenraali K. Wallenius 30 Aarne Juutilainen – Marokon kauhu 38 Jääkärikenraali Albert Puroma 46 Unohdettu kenraali Oesch 56 Einar Vihman elämä ja kuolema etulinjassa 64 Alpo Marttinen – kahden armeijan eversti 72 Tuplaritari ja ässä Hans Wind. 0400 418 705 • Kirjapaino: PunaMusta • ISBN 978-952-9872-86-2 Julkaistava aineisto. G
. E. MANNERHEIM. G. Henkilönä hän on myös luonteva historian hahmo, jolla aloittaa Suomen Sotilaan sankarit -erikoisnumero. Siinä hän oli muiden aikakautensa sotilaiden ja erityisesti valtiomiesten rinnalla suurmies ylitse muiden kansainvälisessäkin vertailussa. TEKSTI: MIKA KULJU Puhtain asein, puhtaan asian puolesta C. Mannerheimissa kun riitti myös henkilökohtaista sankaruutta nuoresta pitäen. Mannerheimiin kiteytyy myös pitkä jatkumo Suomen historiaa. Kokemuksensa ansiosta Mannerheimin vahvuus johtajana oli maailmanpolitiikan suurten linjojen ymmärtäminen. Kosmopoliitin elämänkaarelle piirtyvät Suomen historialliset yhteydet Venäjään, Ruotsiin ja eurooppalaisiin suurvaltoihin, itsenäisen Suomen kasvukivut, vapaussotana ja kapinana alkaneesta sisällissodasta myyttisiin mittasuhteisiin saaneeseen talvisodan sankaritarinaan ja jo kovin iäkkäänä jatkosodan hyökkäysvaihe, voimat äärimmilleen virittänyt torjuntavoittojen kesä 1944, Suomen irtaantuminen toisesta maailmansodasta ja sodanjälkeiset vaaran vuodet. 4 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT Suomen marsalkka, Suomen sotilas Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867–1951) on Suomen itsenäisyyden ajan historian hallitsevin hahmo
C O M /H IS TO RY C O LO RI N G. 5 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT KU VA N VÄ RI TY S: TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K
CHEVALIERKAARTIN upseeri vuonna 1892. 6
Se oli ensimmäinen monista kerroista, jolloin Mannerheim loi itsensä uudelleen ja aloitti puhtaalta pöydältä. kesäkuuta 1867. Mannerheim palveli chevalierkaartissa vuodet 1891–1904, minkä jälkeen hän lähti everstiluutnanttina Venäjän ja Japanin sotaan Mantšuriassa 1904–1905. Mantšuriassa Mannerheim joutui todistamaan Venäjän armeijan moraalista ja ammatillista rappiota, joka johti tappioon ja vauhditti Japanin nousua Aasian voimatekijäksi. Läheinen kontakti hoviin loi pohjan kosmopoliitin uralle. Mannerheim joutui kovaan koulutukseen, joka oli lopulta ponnistusalusta keisarillisen chevalierkaartin ratsuväkirykmenttiin. Villien nuoruusvuosien pohjakosketus oli vuonna 1886, jolloin hän sai potkut Haminan kadettikoulusta. Mannerheim lähdössä vapaaehtoisena Venäjän Japanin sotaan 1904. Saman vuoden kesällä Gustaf Mannerheim täytti 19 vuotta. Perhe ajautui vararikkoon, ja Mannerheimin murtunut äiti kuoli pojan murrosiän kynnyksellä. Kuvassa everstiluutnantti Mannerheim, kapteeni von Stewen, eversti Meissner ja amiraali Greve.. Mannerheim oppi jo varhain, mistä narusta politiikassa pitää vetää, ja hänelle alkoi kehittyä kansainvälinen henkilösuhdeverkosto. Traagiset tapahtumat eivät voineet olla vaikuttamatta siihen, että Mannerheimin nuoruus ei sujunut kovin onnellisten tähtien alla. SUOMEN SOTILAAN SANKARIT 7 Mannerheim syntyi Askaisten Louhisaaressa 4. G. Samalla hänestä tuli kuuluisin suomalainen esimerkki ihmisestä, joka pystyi jättämään nuoruuden hölmöilyt taakseen ja nousemaan aikuisena lahjakkuutensa edellyttämälle tasolle. Skandaalin jälkeen Mannerheim yllätti lähipiirinsä ryhdistäytymällä ja kirjoitti ylioppilaaksi. Koulussa hän erottui joukosta lähinnä häiriökäyttäytymisellään. C. Mannerheimin askel suuntautui polulle, joka johti Suomen historian avainhenkilöksi. Hänen lapsuutensa oli aatelisista sukujuurista huolimatta vähemmän juhlava, sillä vanhempien perheonni ei kestänyt isän uhkapelien sävyttämää seikkailevaa elämäntapaa. MANNERHEIM . Jo syksyllä 1887 tuolloin 20-vuotias nuorukainen vannoi uskollisuudenvalan keisarille ja aloitti upseerikadettina Nikolain ratsuväkiopistossa. E. Isänsä tavoin nuori Mannerheim oli myös huoleton rahankäyttäjä, mikä johti uhkapelivelkojen vuoksi taloudellisiin ongelmiin
8 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT Valkoinen kenraali Venäjän arvovaltaa nakertaneen sodan jälkeen Mannerheim suuntasi kahdeksi vuodeksi tutkimusretkeksi naamioidulle tiedustelumatkalle Aasiaan. Tsaari joutui luopumaan vallastaan keväällä 1917. MANNERHEIM . G. Mannerheim oli mukana monissa poliittisissa hankkeissa Venäjän sisäisen ja ulkoisen kriisin vakauttamiseksi varsin keskeisessäkin asemassa, mutta kun bolševikit kaappasivat vallan Pietarissa marraskuun alussa 1917, Mannerheim ymmärsi, että hänen oli poistuttava maasta. Todennäköisesti hän vertasi kaikkea myöhemmin kokemaansa tuohon uskomattomaan retkeen, joka antoi myös aikaa miettiä elämäntilannetta ja uran jatkoa uudessa valossa. Kaikkiaan Mannerheim oli Venäjän armeijan palveluksessa 30 vuotta, mikä näkyi hänen elämänuransa loppuun saakka vahvana itänaapurin tuntemuksena – ja kunnioituksena. Saksalaismielistä hänestä ei kuitenkaan koskaan tullut. Mannerheim kutsuttiin maan vaaleilla valitun eduskunnan luottamusta nauttineen laillisen hallituksen asevoimien johtoon. Käytännössä Mannerheim menetti kaiken, minkä eteen hän oli tehnyt töitä koko aikuisikänsä. Elämyksenä kahden vuoden seikkailu poikkesi kaikesta siitä, mitä Mannerheim oli aiemmin urallaan kokenut kaartinupseerina ja hovissa sekä sen hevostalleilla. Todennäköisesti Mannerheim ymmärsi Venäjää ja sen imperiumia jatkanutta Neuvostoliittoa paremmin kuin kukaan muu aikansa länsimaalainen valtiomies. Kun vaalit hävinneet, oppositioon jääneet sosialidemokraatit nousivat Venäjän bolševikkien tukemana aseelliseen kapinaan laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan, muuttui hallituksen joukkojen vapaustaistelu maassa yhä olleiden levottomien ja . Kiskot veivät takaisin juuri itsenäistyneeseen synnyinmaahan. Oikealla karavaani ylittää Belnyng Tupese -solan Kelpinin ja Uch-Turfanin välillä 16.2.1907. C. Kahdessa vuodessa Mannerheim taittoi hevosen selässä noin 14 000 kilometrin reitin, josta ovat jälkipolville muistona kuuluisa matkapäiväkirja ja vaikuttava valokuvaja etnografinen esinekokoelma. Nelikymppisen upseerin aivot saivat askarrella nyt strategisen tason kysymysten parissa. Kiskot veivät takaisin juuri itsenäistyneeseen synnyinmaahan.. Maailmanhistorian käänteiden ansiosta hän löysi itsensä lopulta samalta puolelta entisten vihollistensa kanssa. . Uudella Venäjällä ei ollut käyttöä konservatiiviselle kenraalille. Ensimmäisessä maailmansodassa kenraalimajuri Mannerheim taisteli saksalaisia vastaan prikaatinja divisioonankomentajana Puolassa, Galitsiassa, Bukovinassa ja Romaniassa. Aasian seikkailun jälkeen Mannerheimin maine kasvoi. E. Mannerheim Keski-Aasian tutkimusmatkallaan retkikuntansa majapaikan edustalla Kashgarissa 1906. Hän siirtyi Puolaan rykmentinkomentajaksi ja menestyi tehtävässään erinomaisesti. Tsaarin imperiumin hajoaminen oli tosiasia vuonna 1917, jolloin Mannerheimin ura sai suurimman ja historian kannalta merkittävimmän käänteensä. Eversti Mannerheim tutkii kameraansa Espoon Karhusaaressa Sinebrychoffin huvilalla vuonna 1906 ennen Aasian matkaa
9 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT
Saksan sitten hävittyä joulukuussa 1918 Mannerheim valittiin järjestyksessään toiseksi Suomen valtionhoitajaksi. Näin ruotsinkielinen entinen Venäjän armeijan upseeri nousi 50-vuotiaana suomalaisten eläväksi legendaksi. 10 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT kurittomien venäläisjoukkojen aseistariisumiseksi tammikuun lopulla 1918 katkeraksi sisällissodaksi vasemmiston punakaarteja vastaan. MANNERHEIM AMPUI NEPALISSA ennätyksellisen kookkaan tiikerin helmikuussa 1937 (3,27 metriä). savallan presidentiksi 1919. Kun Suomi ei syksyyn 1918 mennessä ymmärtänyt hallitusta kevään 1918 sisällissodassa ratkaisevasti tukeneen Saksan häviävän sotaansa, teki Mannerheim yhden uransa merkittävimmistä ja liian usein unohdetun työn sukkuloidessaan ympärysvaltojen keskuudessa Suomen aseman takaamiseksi ja maan siirtämiseksi pois häviävän Saksan keisarikunnan uppoavan aluksen vanavedestä. Tässä vaiheessa näytti siltä, että Mannerheim oli jättänyt puumerkkinsä historiaan ja poistunut suurelta näyttämöltä. Vieressä Nepalin maharadja Juddha Shumser Rana.. Mannerheimin pettymykseksi sotasankarin maine ei kuitenkaan siivittänyt häntä taValkoisille hän oli yksiselitteisesti kansallissankari, valkoinen kenraali ja punaisille lahtarikenraali. Vaalitappion jälkeen hän vetäytyi yksityishenkilöksi käytännössä koko 1920-luvun ajaksi. Valtionhoitaja Mannerheim kirjoitti jo pelkästään toiminnallaan keväällä 1918 nimensä itsenäisen Suomen historiaan sekä kapinan murskaajien että kapinansa hävinneiden muisteloissa: valkoisille hän oli yksiselitteisesti kansallissankari, valkoinen kenraali ja punaisille lahtarikenraali. Olihan 1920-luvulla 60 vuotta täyttäneellä miehellä ajan mittapuuhun jo ikääkin. Sen aikana hänellä oli aikaa muun muassa pitää kahvilaa Hangossa ja metsästää tiikereitä Intiassa
11 VALKOINEN KENRAALI kantaa päässään Ruotsin armeijan turkislakkia ja rinnassaan Saksan ensimmäisen luokan rautaristiä ja toisen luokan nauhaa. Keväällä 1918 saksalaisia vastaan yli kolme vuotta sotinut kenraali joutui nyt johtamaan Venäjää vastaan nousseita suomalaisia saksalaisten tuella venäläisten aseistamia suomalaisia vastaan. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G. KU VA N VÄ RI TY S: TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K
Koko Pohjolassa ei ollut sotamarsalkkaa. Suomi sai 5. Mannerheim oli jo yli 70-vuotias. n Puna-armeijan T-26 etenee Kollaanjoen itäpuolella.. Hän oli aitiopaikalla todistamassa maailmanpolitiikan kehitystä, joka johti Suomen toiseen maailmansotaan. Hän oli useaan otteeseen varoitellut Suomen johtoa Puolustusvoimien säästöistä ja varustelun laiminlyönnistä. Svinhufvud uudisti Suomen puolustusneuvoston, jonka puheenjohtajaksi pyydettiin Mannerheim. Mannerheimin viholliset, mm. Svinhufvud ylensi Mannerheimin 19.5.1933 sotamarsalkaksi. marraskuuta. Siinä missä samassa tilanteessa olleet Baltian maat antoivat pirulle pikkusormen, erosi Suomen asenne sille suunnitelluista kohtalotovereistaan täysin. lokakuuta 1939 kutsun tulla Moskovaan neuvottelemaan ”konkreettisista poliittisista kysymyksistä”. Turhautunut Mannerheim jätti jopa eronpyyntökirjeensä 27. Mannerheimin mukaan Suomen johto toimi yksinkertaisesti vastuuttomasti. Ero vaihtui kuitenkin muutama päivä myöhemmin Puolustusvoimain ylipäällikön tehtäväksi. Sitä Toivo Kivimäen hallitus ei uskaltanut tehdä. Suomi ei suostunut taipumaan Stalinin vaatimuksille. 12 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT Kohtalo oli kuitenkin päättänyt toisin, ja Mannerheimin suurin rooli odotti tulevaisuudessa. Paluu kansakunnan kaapin päälle Vuonna 1931 tasavallan presidentiksi valittiin ennen Mannerheimia valtionhoitajana toiminut Pehr Evind Svinhufvud, jonka kaudella Mannerheim palasi suomalaisen yhteiskunnan näkyväksi sotilaspoliittiseksi vaikuttajaksi. Sauvan Mannerheim oli saanut lahjaksi jo vuonna 1928. Juuri sellaista tarvitsi kansakunta, joka kävi yhdessä rintamassa todellista vapaussotaanMARSALKAN SAUVA Presidentti P.E. Sandels, joka ylennettiin sotamarsalkaksi 1824. kenraali Ernst Löfström olivat juonitelleet hanketta vastaan. Monet johtavat suomalaispoliitikot uskoivat vielä neuvotteluiden päätyttyäkin, että Neuvostoliitto taktikoi. Puolustusneuvoston puheenjohtajan mielestä sodan syttyminen oli vain ajan kysymys. Talvisota Talvisodan alussa Mannerheim suhtautui suljettujen ovien takana Suomen selviämismahdollisuuksiin pessimistisesti, mutta kansakunnalle välittyi kuva raudanlujasta ja päättäväisestä marsalkasta. Maailmansotien välisellä kaudella Suomen ainoa turvallisuuspoliittinen uhka oli Neuvostoliitto, joka yritti alistaa Suomen takaisin kontrolliinsa vuosikymmenen lopulla. Mannerheim piti ylentää vapaussodan muistopäivänä 16.5. Edellinen oli kreivi J.A. Virallinen sauva oli tekeillä
Yllättävää kyllä, Mannerheimin nimelle luotiin legendaarista leimaa myös Kremlissä. Talvisodan aikana ja jälkeen Moskovassa tuli kova kiire sepittää sankaritarinoita, joissa suuri ja mahtava puna-armeija kiillotti taisteluissa kolhiintunutta kilpeään. Erityiskiitoksen amVihollinen yhdisti suomalaisten rivit. Nimenomaan vihollinen yhdisti suomalaisten rivit, sillä jokainen informoitu ja älykäs kommunistikin ymmärsi, mistä Neuvostoliiton tarjoamassa työväestön vapautuksessa oli todellisuudessa kysymys. SA -K U VA. Hän oli jo toisen kerran avainasemassa Suomen historian käännekohdassa. Talvisodan aikana syntynyttä myyttiä Mannerheim-linjasta olivat tosin luomassa myös Suomessa vierailleet länsimaiset lehtimiehet, jotka kirjoittivat ”Suomen Maginot-linjasta”. Mannerheim totesi kuten yllä, että linjan muodostivat suomalaiset sotilaat. saaneet ammattitaitoiset reserviläiset ja tietysti heidän osaavat ammattisotilasesimiehensä. Samalla Mannerheim-linja lähestulkoon yhdistettiin ranskalaisten Maginot-linjaan ja saksalaisten Siegfriedlinjaan. Moni tiesi usean suomalaisen kommunistin päätyneen maan poveen tovereidensa surmaamina. Mannerheim itse ei osallistunut nimikkolinjansa myytin luomiseen. Todellinen Mannerheim-linja olivat Suomen sotilaat, erityisesti suojeluskunnissa vapaaehtoisesti lisäkoulusta n Sotasaalista Raatteentiellä. 13 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT sa perivihollistaan vastaan. Suomalaisten talonpoikien ja työläisten yhteisenä johtajana Mannerheim onnistui enemmän kuin hyvin. Todellisuudessa suomalaisten pääaseman rakentaminen oli talvisodan syttyessä pahasti kesken, ja pääosa linjasta oli vain kenttälinnoitusten varassa. Olihan tietoja Stalinin verilöylyistä Neuvostoliitossa kantautunut Suomeenkin. Ennen talvisotaa linjan nimi oli yksinkertaisesti Pääasema, ja muistelmissaan marsalkka kirjoitti ”Mannerheim-linjasta” ainoastaan lainausmerkeissä. Neuvostoliiton propagandassa puhuttiin juhlavaan sävyyn raskaasti linnoitetun Mannerheim-linjan murtamisesta
Kyseisestä päiväkäskystä huolimatta Mannerheim oli realisti operaatio Barbarossan suhteen. Kun Suomelta olisi haluttu apua, oli Saksa jo epäonnistunut, aikaikkuna oli sulkeutunut, eikä Suomella ollut edes joukkoja ja välineitä sotilaallisen menestyksen saavuttamiseksi. Wallenius. n Hugo Österman. Mannerheimin ulkopoliittisesti kaukonäköisyydestä on katsottu jälkikäteen kertoneen pidättäytyminen Leningradin piirityksestä ja Muurmannin radan katkaisemisesta. C. Tämä ei tietenkään sulje pois sitä, etteikö MannerheiPITKÄVIHAINEN MARSKI n K.M. Keisarillisen Venäjän ja sen jälkeläisen Neuvostoliiton tuntijana Mannerheim varmaankin ymmärsi hyvin varhaisessa vaiheessa, viimeistään joulukuussa 1941, että Hitlerin Saksa tulisi joutumaan idän sotaretkellään suurten haasteiden ja ongelmien eteen. G. n Juho Heiskanen. O nnistumisten lisäksi tyypillistä ikääntyneelle marsalkalle oli ylimmän sotilasjohdon henkilösuhteissa pitkävihaisuus, sillä hän ei koskaan antanut toista mahdollisuutta hylkäämälleen kenraalille. Malliesimerkkejä ovat talvisodasta Juho Heiskasen epäoikeudenmukainen ja kohtuuton kohtelu sodan alussa, Kannaksen armeijan komentaja, kenraaliluutnantti Hugo Östermanin ja II armeijakunnan komentajan, kenraaliluutnantti Harald Öhquistin sekä Rannikkoryhmän komentajana mahdottomissa olosuhteissa epäonnistuneen Lapin erämaataistelujen sankarin, kenraalimajuri Kurt Martti Walleniuksen saama osa. Todellisuudessa ainakin Leningradin operaatioon osallistumatta jäämisen syy taisi kuitenkin olla puhtaasti sotilaallinen arvio. Mannerheimin epäsuosioon joutumisen jälkeen heille ei löytynyt jatkosodassa mitään merkittävää roolia. Nämä suuret linjaukset tehtiin jatkosodan alkuvaiheessa 1941, kun kävi selväksi, ettei Neuvostoliitto luhistunut muutamassa kesäisessä viikossa. Hän ymmärsi myös, mitkä olivat Suomen vaihtoehdot Neuvostoliiton naapurina. 14 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT mattisotilas antoi reserviupseereille ja suojeluskuntalaisille. Surullista kyllä, Mannerheimin objektiivinen käsittely valtiomiehenä, mutta kuolevaisena ja myös erehtyväisenä ihmisenä, tuntuu olevan Suomessa yhä, yli 150 vuotta hänen syntymänsä jälkeen arka ja helposti politisoituva aihe. Jatkosodan aluksi Mannerheim julisti kansakunnalle ”miekantuppipäiväkäskynsä”, jossa Vienan ja Aunuksen valtaustavoite ei jäänyt epäselväksi. Sodanjohtajana Mannerheim olikin ajoittain särmikäs persoona, josta riittääkin edelleen analysoitavaa tutkijoille. MANNERHEIM Mannerheim oli realisti operaatio Barbarossan suhteen.. Pahinta oli, että erityisesti Heiskasen ja Östermanin kohdalla Suomi menetti vaaran hetkillä kaksi todella osaavaa upseeria. Särmikäs strategi Historiantutkija Lasse Laaksonen on kuvannut osuvasti Mannerheimia renessanssiruhtinaaksi, joka valitsi alaisiksiin hänelle sopivimpia persoonia, jotka eivät välttämättä olleet tehtävissään aina kaikkein pätevimpiä vaihtoehtoja. E. Vuoden 1918 valkoista henkeä kuvastanut päiväkäsky ei ollut kovin mieleinen niille sotilaille, joiden motivaatioksi riitti talvisotaa edeltäneiden rajojen palauttaminen. Vaikka Mannerheim oli onnistunut sisällissodan yhteiskunnallisen kahtiajaon jälkeen nousemaan kansakuntaa yhdistäväksi tekijäksi, oli hänellä kuitenkin edelleen kulmikkaat ja ehkäpä hieman harkitsemattomatkin hetkensä. Heitä ei ollut Suomessa liikaa
C O M /H IS TO RY C O LO RI N G. 15 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT KU VA N VÄ RI TY S: TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K
16 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT n Tuore presidentti Gustaf Mannerheim poistuu valan vannottuaan eduskuntatalosta 4.8.1944. Mannerheimin viimeinen suuri tehtävä oli katkaista välit Saksaan ja solmia rauha Neuvostoliiton kanssa. SA -K U VA
C. Ryti uhrasi itsensä harkitusti, sillä Mannerheim ei katsonut olevansa SUOMALAISTA JALKAVÄKEÄ etenemässä Tornion-Kemin maantiellä 3.10.1944. Voisikin sanoa, että Mannerheim oli valtiomiehenä vielä sitäkin suurempi kuin hän oli sotilaana. 17 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT milla olisi voinut olla myös poliittisia ja strategisia aavistuksia päätöstensä takana. Mannerheimin arvion mukaan voimavarat riittivät kolmen kuukauden taisteluun, ja Suomen poliittinen johto teki tilanteesta omat johtopäätöksensä. Neuvotteluasemien kannalta ratkaisevan tärkeät kesän 1944 torjuntavoitot saavutettiin osaksi Saksan aseiden avustuksella, mutta Suomi ei voinut enää jatkossa nojata tappioon tuomittuun aseveljeensä. Joka tapauksessa Mannerheimin poliittisen näkökulman perspektiivi oli tavallista laajempi: hän pystyi hahmottamaan tapahtumien ja asioiden merkityksen suuressa mittakaavassa ja pitkällä aikavälillä. Elokuun ensimmäisenä päivänä 1944 Risto Ryti erosi tasavallan presidentin tehtävästä ja tilalle valittiin Mannerheim. Lopputuloksena oli Suomen säilyminen itsenäisenä ja länsimaisena demokratiana, toki kylmän sodan loppuun asti kovin rajoitetusti ja jopa hieman kyseenalaisesti, mitä voi joka tapauksessa pitää Mannerheimin saavutuksista kauaskantoisimpana. Sota saksalaisia vastaan oli alkanut. Viimeistään helmikuussa 1943 Saksan Stalingradissa kärsimän tappion jälkeen hyvin informoiduille tahoille täytyi olla selvää, että Suomi oli sodassa tulevan häviäjän puolella. Presidentti Kaikesta valtiomiehen ja ammattisotilaan urastaan huolimatta yksi vaihe Mannerheimin elämässä nousee vaativuudessaan ja raskaudessaan muiden yläpuolelle. E. Ja sitten tarvittiin tietysti myös hyvää onnea. G. Useinhan muistamme myös ansioituneet Paasikiven ja Kekkosenkin, mutta Mannerheimin rooli tahdotaan unohtaa. Sitäkin Mannerheimilla oli – niin kuin kaikilla menestyneillä suurmiehillä on ollut pakko olla. Ryti oli hankkinut Saksalta lisäase avun lupauksella, ettei hän tai hänen nimittämänsä hallitus tekisi erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa. Joukot olivat tehneet onnistuneen maihinnousun saksalaisten selustaan Tornioon pari päivää aikaisemmin. Muurmannin radan katkaisusta pidättäytymisestä ja sen kaukonäköisyydestä on esitetty jo aikanaan ja myös myöhemmin hyvin arvovaltaisiakin eriäviä mielipiteitä. MANNERHEIM SA -K U VA. Edessä oli pitkä ja verinen tie rauhaan. Mannerheimin ulkopoliittinen pelitaito oli jälleen avainroolissa, kun Suomi pääsi irti aseveljeydestä Hitlerin Saksan kanssa ja selvitti tiensä rauhaan Stalinin Neuvostoliiton kanssa
Keitel esitteli 17. Mannerheim ei herkistynyt aseveljien kehumisesta vaan jatkoi viileää linjaansa. Suomi ei antautunut, eikä Suomea miehitetty. Mannerheim vältteli kysymyksiä sotilasliittolaisuuden jatkumisesta, mikä kirvoitti Rendulicin lausumaan yhden siteeratuimmista Lapin sodan kommenteista. Suomi oli astunut ulkopolitiikassaan uudelle tielle, ja jälleen kerran Mannerheim oli itsenäisyyden säilyttämisen takuumiehenä. Vain pari päivää Mannerheimin valinnan jälkeen suurlähettiläs Wipert von Blücher ilmoitti sisäpiiritietojensa perusteella Saksan ulkoministeriöön, mikä oli presidentinvaihdoksen todellinen syy. Rendulic totesi saksalaisten ja suomalaisten olevan maailman parhaita sotilaita, joiden keskinäisessä taistelussa kaatuneita olisi 90 prosenttia. n Suomen Sotilaan kansi tammikuu 1919.. Eikä aiheetta. Erikoista: Mannerheim toimi Puolustusvoimain ylipäällikkönä jokaisessa Suomen itsenäisyyden ajan sodassa lukuun ottamatta heimosotia. Korkein sotilasarvo: marsalkka (arvonimi). 27. Samana iltana Suomen eduskunta vastasi Neuvostoliiton ennakkoehtoihin myöntyvästi 108 kansanedustajan jaa-äänillä. vuoristoarmeijan hyökkäystä vastaan. Carl Gustaf Emil Mannerheim s. Syyskuun ensimmäisenä päivänä Mannerheim kääntyi Stalinin puoleen, jotta aselepo saatiin solmittua mahdollisimman nopeasti. Gummerus 2013. Edwin Linkomiehen hallitus pyysi eroa, ja Mannerheim suostutteli uudeksi pääministeriksi Antti Hackzellin. kesäkuuta 1867, Askainen. Sen sijaan suomalaisten on edelleen vaikea ymmärtää termiä ”kapitulieren”, joka esiintyy varsin useassa saksalaisessa historianteoksessa Suomen sodasta irtaantumisen yhteydessä. Viimeiset seitsemän vuotta hän oli ollut jatkuvassa psyykkisessä paineessa... Hitler raivostui saatuaan Mannerheimin kirjeen, mutta osoitti varsin pian jopa jonkinlaista ymmärrystä Suomen päätökselle. Mannerheim esitti Stalinille, että Suomi pystyi omin voimin vangitsemaan linjan Oulujoki–Oulujärvi–Sotkamo eteläpuolelle olevat saksalaisjoukot ja puolustamaan kyseistä linjaa 20. Syyskuun toisena päivänä Saksan 20. Hän allekirjoitti vielä samana iltapäivänä Hitlerille osoitetun kirjeen, jossa hän ystävällisin sanavalinnoin kertoi aseveljeyden virallisesta päättymisestä. Mika Kulju: Lapin sota 1944–1945. Mannerheim kirjoitti Hitlerille ennen eduskunnan kokoontumista, joten hänellä täytyi olla varmuus äänestyksen lopputuloksesta. Mannerheim ilmoitti Keitelille, ettei Rytin tekemä henkilökohtainen sitoumus velvoittanut uutta presidenttiä. Rauha Suomen pyrkimykset erillisrauhaan tulivat Saksalle selväksi viimeistään elokuun puolivälissä, kun Saksan yleisesikunnan päällikkö, sotamarsalkka Wilhelm Keitel vieraili Suomessa. k. Edellytyksenä oli kuitenkin aselepo Neuvostoliiton kanssa. tammikuuta 1951 Lausanne, Sveitsi. elokuuta Mikkelissä voitonvarman tilannekatsauksen, mikä ei tietenkään vakuuttanut isäntiä. Samana iltana Mannerheim laati testamenttinsa. Gummerus 2009. vuoristoarmeijan komentaja, kenraalieversti Lothar Rendulic tapasi Mannerheimin Helsingissä. Artikkelin tärkeimmät lähdeteokset: Mika Kulju: Raatteen tie – Talvisodan sankaritarina. 4. 18 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT velvoitettu pitämään edeltäjänsä lupausta. Saksalaiset kokivat Suomen antautuneen, mihin käsitykseen suomalaisessa kirjallisuudessa ei törmää. Näin Suomi pääsi suuntaamaan kohti rauhaa, mikä rekisteröitiin myös Saksassa. Jälkiviisaasti voidaan todeta, että samalla äänestettiin Lapin sodan aloittamisesta
Sankari Mannerheim oli isolla ässällä. Hänen hautajaisensa olivat kansallinen surujuhla. Muun muassa Neuvostoliiton suurlähettiläs osoitti mieltään juhlia vastaan poistumalla Helsingistä niiden ajaksi. Talvisota, välirauhan ajan ulkopoliittiset jännitteet, jatkosota, Lapin sota ja vaaran vuosien alkuvaihe olivat historiallinen jatkumo, joka musersi monen poliittisen päättäjän terveyden. 19 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT Suurin suomalainen Toinen maailmansota päättyi Suomen osalta 27. Viimeiset seitsemän vuotta hän oli ollut jatkuvassa psyykkisessä paineessa, jossa olisi ollut terveelle nuorukaisellekin kestämistä. Sankari, jonka rooli Suomen pelastamiseksi on isossa kuvassa kiistaton. Kekkonen oli kuitenkin väärässä, sillä varsinkin 1990-luvulla ajat muuttuivat, kun ilmapiiri vapautui YYA-kahleesta. Kun kansalaiset valitsivat vuonna 2004 viihteellisessä äänestyksessä historian suurinta suomalaista, nousi voittajaksi Mannerheim. huhtikuuta 1945, kun Lapissa sotatoimia johtanut kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuo ilmoitti Mannerheimille viimeistenkin saksalaisten poistuneen maasta. tammikuuta 1951. Mannerheim kuoli Lausannessa 28. LIPUNNOSTO kolmen valtakunnan rajapyykillä 27.4.1945.. Jättäessään tasavallan presidentin tehtävät vuonna 1946 Mannerheim oli 79-vuotias. Vuonna 1967 Mannerheimin syntymästä tuli kuluneeksi sata vuotta, mutta juhlallisuuksia vietettiin YYA-ajalle sopivasti matalalla profiililla. Mannerheim oleskeli ensin Portugalissa, jossa moni muukin oli ikään kuin valmiina emigroitumaan meren yli, mutta muutti Sveitsiin, jossa hän laati avustajiensa kanssa muistelmansa valmiiksi. Neuvostoliiton romahtamisen 1991 jälkeen Mannerheimista on kirjoitettu enemmän teoksia kuin tulipunaisin kommunisti olisi voinut pahimmissa painajaisissaankaan kuvitella. Mannerheimin työ ei kuitenkaan ollut lopussa, sillä häntä tarvittiin Suomen itsenäisyyden säilymisen takuumiehenä erittäin epävakaassa ulkopoliittisessa tilanteessa. Kekkonen kirjoitti muistiinpanoihinsa, että Mannerheimin myytin kukoistusaika oli todennäköisesti ohi, kun SDP oli siirtymässä poliittisesti entistä vasemmalle. Samalla se oli yhden aikakauden symbolinen päätös Suomen historiassa. Myös Mannerheimin terveys alkoi reistailla, mikä johtui raskaan vastuun lisäksi korkeasta iästä ja ajoittain vähemmän terveellisestä ruokavaliosta
Wallenius tammikuun alussa 1940. 20 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT n Lapin Ryhmän komentaja K. M. SA -K U VA
TEKSTI: MIKA KULJU K. . Kaiken kaikkiaan hän koki urallaan korkeita huippuja ja pohjakosketuksia, jotka hakevat vertaistaan Suomen sotahistoriassa. SUOMEN SOTILAAN SANKARIT 21 Kenraalimajuri ja kirjailija Kurt Martti Wallenius (1893–1984) oli palavasieluinen isänmaan mies, jonka vaiherikkaan ja värikkään sotilasuran suurin menestys ja tragedia osuivat talvisodan päiviin. WALLENIUS Monien myrskyjen jääkärikenraali. M. Sankari, jollei suorastaan seikkailijaluonne. Taitavana mediapersoonana hän nousi Lapissa saavutetun sotamenestyksen siivittämänä kansainvälisesti tunnetuimpien suomalaisten joukkoon, mutta jo ennen talvisodan päättymistä hänet oli tiputettu kansakunnan kaapin päältä lopullisesti
Suomessa parikymppiset nuorukaiset saivat alkuun aivan liian isoja tehtäviä. Jääkärit olivat nuoria miehiä, he saivat kovin kirjavan ja valtaenemmistön kohdalla lyhyen sotilaskoulutuksen. Monilla jäi myös jatkokoulutus kovin vähäiseksi. Ehdottomasti. n Wallenius Libaussa (nyk. Latvian Liepaja) kasarmin edessä , jonka sotahistoriamatkailusta innostunut löytää Liepajasta yhä. 22 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT. Tämä unohtuu usein arvioitaessa jääkärien kuten Walleniuksen onnistumisia ja epäonnistumisia. Myös sotakokemus yhdellä ensimmäisen maailmansodan rauhallisimmista rintaman osista jäi vähäiseksi. Vaan sankareita silti
Britit muiden ympärysvaltojen tukemana olivat nousseet maihin tukeakseen Venäjän valkoisia ja pitääkseen Venäjän tavalla tai toisella yhä sodassa, kun bolševikit olivat tehneet ensin aselevon ja sitten rauhan Saksan kanssa, ja aseiden näin vaiettua itärintamalla. M. Jälkimmäisen riveissähän oli juuri Suomesta paenneita punaisia, jotka olivat näin joutua sotaan tovereitaan Venäjän bolševikkeja vastaan. SUOMEN SOTILAAN SANKARIT 23 U ransa aallonharjalla K. Walleniuksen kakkosmiehenä oli jälleen Willamo. Resurssit olivat kuitenkin vähäiset, eivätkä kaikki Vienan asukit välttämättä halunneet tulla ”vapautetuiksi”. Maailmansodan myllerrettyä Euroopan valtapolitiikkaa Suur-Suomi jäi tuolloinkin haaveeksi, mutta sotaretken aikana syntyi jotain pysyvää. K. Keväällä 1918 Wallenius järjesti koillisrintaman joukoista Sallan rykmentin, joka oli Lapin rajavartioston edeltäjä. Lisäksi moni suomalainen asevelvollinen karsasti etenemistä Suomen rajojen ulkopuolelle. Suomi suureksi Vuonna 1919 Wallenius oli jälleen sotajalalla, kun hänen johtamansa retkikunta lähti rankaisemaan porovarkauksista syytettyjä kolttasaamelaisia rajan taakse Kuolan Lappiin. Lappi ei ollut kuitenkaan Walleniuksen oma valinta. Tavoitteena oli Suomen rajojen laajentaminen Vienan suunnassa ja samalla punaisen uhan torjuminen. Todellisuudessa taustalla oli myös Suomesta yhä tiukentuvaa otetta ottanut Saksa, joka halusi suomalaisten operoivan koillisessa. Maaliskuussa 1918 hänet määrättiin Kuolajärvelle ja Kuusamoon koottujen joukkojen päälliköksi johtamaan koillisrintaman sotatoimia saman vuoden lokakuuhun saakka. Jälkimmäisessä venäläisiä vastaan käydyssä taistelussa kaatui Zugführer Friedel Jacobsson, jonka seuraaja Lapin sotatoimien johdossa oli silloinen Gruppenführer Wallenius kakkosmiehenään toinen tuleva Lapin legenda Oiva Willamo. Yhtenä oppaana retkikunnalla oli legendaarinen sompiolainen porovaras Aleksi ”Mosku” Hihnavaara, joka saattoi olla myös koko kostoretken n Nuoren miehen kotimaan sotilasura alkoi Lapista. WALLENIUS. M. Lapissa oli siis todellisuudessa kyse suurvaltapolitiikasta kovin riittämättömin resurssein. Wallenius ratsasti Lapissa, jossa hän taisteli ensimmäisen kerran jo vuonna 1918 vapaussoturina Tervolassa ja Torniossa. Lapissa Wallenius ei tyytynyt varmistamaan valkoisten voittoa puhdistusten parissa, vaan hän päätyi johtamaan itsenäisen Suomen alkuvaiheen kenties merkillisimpiä operaatioita. Koillisrintamalla Walleniuksen enemmän tai vähemmän motivoitunut joukko ehtikin näin taistelemaan niin punaisia kuin brittien palveluksessa ollutta Muurmannin legioonaa vastaan. Kuvan oton aikoihin Wallenius oli Petsamossa nuoren tasavallan rajalinjaa vetämässä. Muiden jääkäreiden tapaan Wallenius olisi halunnut mukaan Etelä-Suomen ratkaiseviin taisteluihin, mutta valkoisten sodanjohto katsoi hänen paikkansa olevan pohjoisessa
24 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT n Vas. M U SE O VI RA ST O. Viimeinen kokous Mäntsälän kapinan aikana: Kosola, Sario, Wallenius, Paavo Susitaival ja Koivisto. n Yllä. Wallenius tutkintavankeudessa Katajanokan vankilassa. Korkein oikeus vapautti hänet lopulta presidentti Ståhlbergin kaappaussyytteestä
M. WALLENIUS n Lapin Ryhmä: kapteeni Karanko, kenraali Wallenius ja eversti Willamo. Ståhlbergin kyyditykseen. 21.2.1940. Tuolloin Wallenius oli Lapin rajavartioston päällikkö, jonka seuraaja rajakomendanttina oli myöhemmin samana vuonna Oiva Willamo. SUOMEN SOTILAAN SANKARIT 25 ideanikkari. Kun talvisota syttyi 30. Oli siis ryhdyttävä hyökkäämään näillä, oli käytäK. Willamo oli Walleniuksen kakkosmiehenä myös talvisodassa. Siirto osoittautui käänteentekeväksi koko lohkon sotatapahtumien kehityksessä. Joulukuun puolivälissä 1939 tilanne oli muuttunut kriittiseksi Pelkosenniemellä, jossa nopea ja vahva läpimurto olisi merkinnyt Joutsijärvellä taistelleen Osasto Roinisen taustayhteyksien katkeamista. Jälkikäteen rajantakaisten kolttasaamelaisten kurittaminen aseistetun sotilasjoukon voimalla vaikuttaa hyvin erikoiselta episodilta Lapin historiassa. Lapin ryhmän komentajana arktisen alueen hyvin tuntenut Wallenius saavutti menestystä. Viimeiset joukot saapuivat Kemijärvelle, eikä päämaja voisi enempää antaa. Seuraavana vuonna Wallenius oli päällikkönä Petsamon retkikunnassa, jonka vakaana tarkoituksena oli alueen valloittaminen Suomen omistukseen. Kaikki pohjoiseen liikenevät pataljoonat oli jo sidottu taisteluihin Suomussalmella. ”Pelkosenniemellä oli vihollinen lyötävä” Maailmansotien välisellä kaudella Walleniuksen ura oli myrskyisä. Pelkosenniemellä ratkaistiin Lapin herruus, kuten Wallenius kirjoitti talvisodan jälkeen: ”Pelkosenniemellä oli vihollinen lyötävä, lyötävä millä hinnalla tahansa, sekä heitettävä takaisin Savukosken yli. Samalla vuosikymmenellä hän ehti toimia muun muassa sotakirjeenvaihtajana Aasiassa ja kalanjalostusyritysten johtajana Petsamossa. Hän ehti muun muassa työskentelemään yleisesikunnan päällikkönä ennen kuin hänen uransa tyssäsi vuonna 1930 osallisuudesta Suomen ensimmäisen presidentin K. Joka tapauksessa rankaisuretki oli Walleniuksen ensimmäinen vierailu Petsamossa. Se sivusta oli poistettava vaikuttamasta, ja muualla sen aikaa kestettävä. Vuonna 1921 hän puolestaan johti joukkoja, jotka miehittivät Petsamon Tarton rauhansopimuksen tultua voimaan. SA -K U VA SA -K U VA. n Etenemistä Saijan maastossa. Hänen johdollaan puna-armeijan eteneminen pysäytettiin Sallan suunnalla ja Petsamossa. Samalla koko alueen puolustus olisi romahtanut, ja puna-armeijan tie kohti Kemijärveä olisi ollut auki. Tämä ei ollut suinkaan viimeinen kerta, kun näiden suurten persoonallisuuksien tiet kohtasivat Lapin historiassa. marraskuuta 1939, Wallenius halusi aktiivisesti rintamalle, ja parin viikon sotatoimien jälkeen hänet kutsuttiin reservistä palvelukseen. Hän nosti ensimmäisenä Suomen lipun salkoon Petsamossa mutta joutui retkikuntineen väistymään bolševikkien tieltä Salmijärven taistelun jälkeen. J. Wallenius reagoi tilanteeseen nopeasti ja lähetti Jalkaväkirykmentti 40:n alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen Joutsijärven sijasta Pelkosenniemelle. Yhtä skandaalimainen oli hänen roolinsa Lapuan liikkeessä ja vuoden 1932 Mäntsälän kapinassa, jonka jälkiselvittelyissä rapsahti vuoden ehdonalainen vankeustuomio
26 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT
Neuvostoliittolaiset olivat hajauttaneet voimiaan, ja Joutsijärven suunnalla suomalaisilla oli käytössään muun muassa neljä pataljoonaa sekä kahden Bofors-tykin vahvuinen panssarintorjuntajoukkue. Joulukuun 16. Päinvastoin soturit kävivät oma-aloitteisesti tieltä hyökkäykseen kohti Mäntyvaaraa, ja hälytyksen saanut, Pietarivaaraan ehtinyt komppania lähti kiertämään pohjoisrinteelle. Mäntyvaaran taistelu ja toinen saman lohkon taistelu Pelkosenniemellä ovatkin turhaan jääneet merkitykseltään Suomussalmen mottitaistelujen varjoon. Mäntyvaaran taistelussa ratkaistiin Lapin kohtalo muutamassa tunnissa: jos suomalaiset olisivat hävinneet, olisi puna-armeija päässyt Kemijärven kautta Rovaniemelle ja sitä kautta Tornioon. WALLENIUS. päivä Wallenius antoi käskyn, jossa tehtäväksi annettiin etenemisen lopullinen pysäyttäminen Joutsijärvelle. n Pommituksen jälkeinen tulipalo Kemijärvellä 24.2.1940. Puolustusasemia ei saanut jättää ilman lupaa, sillä vihollisen pysäyttäminen oli nyt realismia muistakin syistä kuin huoltoyhteyksien pituuden kasvamisen vuoksi. n Viereinen sivu: Wallenius puhuttelee neuvostoliittolaista sotavankia Rovaniemellä Pohjanhovin edustalla. Jälkikäteen Wallenius piti Mäntyvaaran taistelun voittoa tärkeimpänä koko pohjoisen sotatapahtumien kirjossa. Ilman kunnollisia johtamisvälineitä se oli ainoa tie menestykseen nopeasti muuttuvissa, vaativissa oloissa. Ihan näin tyylipuhtaan käsikirjoituksen mukaan Pelkosenniemen taistelu ei sujunut, mutta joka tapauksessa sillä oli ratkaiseva merkityksensä koko Pohjois-Suomen sotatapahtumiin. Vihollinen lähti lyötynä pakoon keskiyön jälkeen. Ne olivat Suomen historiaan oleellisesti vaikuttaneita tapahtumia koko talvisodan kontekstissa: esimerkiksi Raatteen tien taistelulla ei olisi ollut nykykäsityksen kaltaista laajempaa merkitystä, jos suomalaiset olisivat hävinneet Sallan lohkolla. Suomen maayhteys länteen olisi ollut poikki. joulukuuta pohjoisesta Mäntyvaaraan, jossa käytiin Sallan suunnan kuuluisin taistelu talvisodassa. Aloite oli temmattava vihollisen käsistä. Yksi puna-armeijan pataljoona onnistui koukkaamaan 20. Täytyihän jossain olla onneakin.” Pelkosenniemellä uhkapeli onnistui. Kuusamo sai jäädä kohtalon huomaan. Lopputuloksena oli, että rinteiltä laskettiin noin 300 neuvostosotilaan ruumiit ja kerättiin noin 400 vihollisen käsiasetta. Pelkosenniemen taistelu oli todennäköisesti ensimmäinen talvisodan taistelu, jossa suomalaiset saavuttivat voiton myöhemmin kuuluisaksi tulleella mottitaktiikalla: vihollinen saarrettiin, pilkottiin pieniksi joukoiksi ja tuhottiin. Lapissa käytiin talvella 1939–1940 unohdettua sotaa. M. Unohdettu sota Koko laajuudessaan tapahtumien merkitys selvisi vasta myöhemmin. Kaatuneiden joukossa oli kaksi komppanianpäällikköä. Sen jälkeen puna-armeija yritti läpimurtoa Kemijärvelle ainoastaan Joutsijärven suunnasta. Ajoittain taistelu oli konkreettisesti koitosta elämästä ja kuolemasta mies miestä vastaan puukoin ja pistimin. Koko illan kestänyt taistelu päättyi Lapin miesten murskavoittoon. Tässä auttoi herra K. Suomalaisia todellakin johdettiin edestä. Suomalaisten kaatuneiden määrä oli 17. Mäntyvaaran taistelumuistomerkissä lukee ?”Tässä auttoi herra”. Klo 13–14 välillä suomalaiset saivat yllätyksekseen tulta majapaikkaansa Mäntyvaaran rinteiltä, mutta paniikki ei iskenyt väsyneisiin miehiin. 27 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT vä ratkaisutaisteluun Pelkosenniemellä. Mäntyvaaran ihme Puna-armeijan toisessa etenemissuunnassa suomalaiset arvioivat vastustajan uupuneeksi
Tämä johti siihen, että kansainväliset journalistit viihtyivät pohjoisessa Walleniuksen hoivissa jopa paremmin kuin Helsingissä. Kaikki tämä herätti luonnollisesti kateutta. Mediasodan mestari Rovaniemellä omia tiedotustilaisuuksiaan kansainvälisille lehtimiehille pitänyt Wallenius onnistui myös mediasodassa. Sotapäällikön mainen kunnia on katoavaista. Kielenä oli saksa, sillä Wallenius ei ollut kummoinen englannin taitaja. Lehtimiesten mieleen jäi lisäksi Walleniuksen persoonallinen tapa käyttää piippua karttakeppinä. Lähetti yksinkertaisesti muisti käskyn paikannimen väärin, minkä ansiosta suomalaiset olivat täsmälleen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Walleniuksen omapäinen ja mediaa palveleva tiedottaminen poikkesi täysin Mannerheimin omaksumasta linjasta. Eräskin ranskalainen lehtimies saapui Rovaniemen rautatieasemalle pukeutuneena golf-housuihin ja kesäkenkiin. Rovaniemellä esikuntaansa pitänyt Wallenius alkoi 12. Baskeripäinen monokkelimies erottui matkustajien joukosta kuin bušmanni napajäältä. Wallenius kävi taistelupaikoilla lehtimiesten mukana Pelkosenniemellä, Joutsijärvellä ja Petsamossa. Wallenius päätti viedä journalistit tapaamaan kolttasaamelaisia Kittilään siksi aikaa, kun ruotsalaisten kolonna kulki Rovaniemen läpi. Mannerheim edusti vanhanaikaista tiedotusta, kun taas Wallenius modernia viestintää. 28 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT Tarinan mukaan Erillinen pataljoona 17 pysähtyi lepoon Mäntyselän sijasta Mäntyvaaraan taistelulähetin inhimillisen virheen vuoksi. Lähetin virhe saattoi pelastaa puolet Suomesta. SA -K U VA. Hän esimerkiksi tajusi, ettei ollut Suomen asialle hyväksi, jos kansainväliset lehtimiehet raportoisivat lehtiinsä ruotsalaisten vapaaehtoisten saapumisesta Rovaniemen kautta Sallan rintamalle. Erään arvion mukaan kansainvälisistä lehtijutuista saattoi jopa saada sellaisen kuvan, että Wallenius oli ”hoidellut koko talvisodan”. Monella Lappiin saapuneella journalistilla ei ollut mitään kokemusta arktisista olosuhteista. Talvisodan ansiosta Walleniuksesta tuli elävä legenda, joka nautti kansainvälistä sotasankarin mainetta. Seurauksena oli, että kansainväliset lehtimiehet näkivät omin silmin puna-armeijan sotilaan, jolla oli edelleen kran Lapin Ryhmän komentaja Kurt Wallenius ja kenraaliluutnantti Carl August Ehrensvärd Rovaniemellä helmikuussa 1940. Se rikkoisi mielikuvaa yksin suurvaltaa vastaan taistelevasta Suomesta. Kokemuksensa perusteella hän tiesi, miten journalistien tiedonjanoa piti helpottaa. Walleniuksella oli journalistisen kokemuksensa ansiosta silmää myös propagandaan liittyville tempuille. Kansainvälisellä mittapuulla Wallenius nousi toiseksi kuuluisimmaksi suomalaiseksi heti Mannerheimin jälkeen. Ensimmäiset kansainväliset journalistit saapuivat Rovaniemelle 8. Mustasukkaisuutta vahakabinetissa Walleniuksen omaksumalla tiedotuslinjalla oli väistämättä myös se vaikutus, että hänen persoonansa sai paljon palstatilaa kansainvälisessä lehdistössä. Ehrensvärd oli Svensk Frivilligkårenin komentajan kenraaliluutnantti Ernst Linderin esikuntapäällikkö. Lisäksi hän lähti lehtimiesten mukaan matkoille taistelupaikoille. joulukuuta, ja heitä vieraili Lapissa yhteensä kuutisenkymmentä. Mannerheim suhtautui julkisuuteen nihkeästi, ja Päämaja tiedotti tapahtumista vain sen verran kuin oli tarpeen. joulukuuta lähtien pitää omia tiedotustilaisuuksiaan Pohjanhovissa. Näillä paikoilla taistelut käytiin jopa poikkeuksellisen kovassa pakkasessa, mikä johti siihen, että kaatuneet jäätyivät nopeasti. Kenties mediajulkisuus oli painavana syynä siihen, että Wallenius joutui talvisodan loppuvaiheissa Mannerheimin epäsuosioon. Kenraalin katsaukset antoivat lisäväriä Päämajan tiedotuksiin, vaikka hän vältti tarkasti paljastamasta sotasalaisuuksia
Katkeroitunut Wallenius kirjoitti Mannerheimille kirjeen, jonka tarkoitus oli uuden mahdollisuuden saaminen. Hänet vapautettiin tehtävästä vain kolmen päivän jälkeen. Wallenius ilmiselvästi pahoitti mielensä siitä, että Lapin torjuntavoittojen ansiot eivät painaneet Mannerheimin vaakakupissa. heinäkuuta 1893, Kuopio. Tapaukseen liittyi monien tulkintojen mukaan Walleniuksen reipas alkoholinkäyttö, vaikka hän itse kiistikin tällaiset puheet jyrkästi. 25. Helmikuun lopulla rintamavastuun Lapissa otti Svenska Frivilligskåren, ja Wallenius siirrettiin Viipurinlahdelle perustetun Rannikkoryhmän komentajaksi. Korkein sotilasarvo: kenraalimajuri. Artikkelin tärkein lähdeteos: Mika Kulju: Kaksintaistelu lumessa – Lapin talvisota 1939–1940. Toinen ruumis oli jäätynyt asentoon, jossa hän oli lataamassa kivääriään. Syrjään sysätty monien myrskyjen mies keskittyi kirjailijanuraansa, jolla hän saavutti menestystä varsinkin arktisen alueen kuvaajana. Kolmas oli purkamassa parikaapelia. k. naatti kädessä heittovalmiina. Viipurinlahdella tilanne oli Walleniuksen tullessa jo menetetty, eikä sitä pelastanut enää muu kuin rauhan tulo. Mannerheim ei koskaan antanut Walleniukselle anteeksi. Gummerus 2019. Joka tapauksessa tapahtuman vaikutukset päättivät Walleniuksen sotilasuran lopullisesti. Se saattoi olla melkoisen kohtuuton ja virheellinen päätös. Mannerheim totesi Walleniukselle ilkeästi, että sinänsä arvokkaat voitot eivät olleet mitenkään erityisen loisteliaita. 29 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT Kurt Martti Wallenius s. Hieman kauempaa katsottuna näytti nimittäin siltä, että miehet olivat edelleen elossa. Mannerheim ei koskaan antanut Walleniukselle anteeksi. 15. M U SE O VI RA ST O. Tällaiset näyt muistuttivat Daily Expressin Geoffrey Coxin mukaan vahakabinettia. Tilanne Viipurinlahdella oli muuttunut kriittiseksi, eikä Wallenius saanut otetta tapahtumista. Talvisota oli Walleniuksen oman kuvauksen mukaan ”rakas luminen helvetti”, joka osoitti hänelle vanhan totuuden: sotapäällikön mainen kunnia on katoavaista. Riistetty sädekehä Lapin sotatoimien menestyksen jälkeen Walleniuksen uralla seurasi äkillinen mahalasku. Lopulta Wallenius oli valmis lähtemään jatkosodassa rintamalle vaikka rivimiehenä, mutta sekin mahdollisuus evättiin häneltä. toukokuuta 1984, Helsinki. Huhtikuussa 1940 Wallenius siirrettiin armeijan reserviin, ja lokakuussa 1941 hänet poistettiin vakinaisen väen upseeriluettelosta. Erikoista: Kymmenen kirjoittamansa teoksen lisäksi Wallenius oli ansioitunut kirjallisuuden suomentaja, joka hallitsi sujuvasti useita kieliä. Kenties mustasukkainenkin
30 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT SA -K U VA
TEKSTI: MIKA KULJU MAROKON KAUHU. Vuosikymmenten varrella lähes myyttisiin mittoihin kasvaneet tarinat Marokon kauhusta elävät edelleen, mutta ihmisenä Aarne Juutilainen pysyy ikuisesti arvoituksena. SUOMEN SOTILAAN SANKARIT 31 Aarne Juutilainen Eräs koko talvisodan kuuluisimmista rintamasotilaista oli reservin luutnantti Aarne Juutilainen (1904–1976), joka tunnettiin lempinimellä ”Marokon kauhu”. . Sen sijaan rauhan aikoja hän ei pystynyt käsittelemään yhtä kylmähermoisesti kuin Kollaan jatkuvaa vihollistykistön painetta ja läpimurtoyrityksiä. Hän oli onnensoturi, jonka parhaat ominaisuudet tulivat esille raaoissa erämaataisteluissa
32 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT
Tieteellisen historiantutkimuksen näkökulma loistaakin poissaolollaan Aarne Juutilaisesta kirjoitetuissa teoksissa. Mäkelä ja Seppo Porvali ovat kirjoittaneet hänestä elämäkerralliset teokset, jotka mukailevat Marokon kauhun sankarimyyttiä. Niinpä tämäkin teksti jää suurimmaksi osaksi miehen itsensä kertoman tai hänestä kerrotun – toki tarkistetun – lähdeaineiston varaan. Nuorukainen yritti päästä mukaan jo vapaussotaan vain 13-vuotiaana. n Yllä everstiluutnantti Teittinen ja kapteeni Juutilainen tarkastelevat kättensä työtä Kollaanjoella uudenvuodenpäivänä 1940. Narsakan teoksesta Tulimyrsky Kollaalla – Rautjärven miehet talvisodan polttopisteessä saa kuvan luutnantista, joka herätti ajoittain pelkoa myös omissa miehissään. Miestä haastatelleet Jukka L. Huomionarvoista on, että kukaan edellä mainituista kolmesta kirjoittajasta ei ole akateemisen koulutuksen saanut tutkija. Sodan jälkeen hän väärensi paperinsa ja yritti mukaan Aunuksen retkelle yhtä huonolla menestyksellä: värvärit huomasivat poikasen n Vasemmalla nuori Aarne Juutilainen muukalaislegioonalaisena. Kutsumus Koko elämänsä Juutilainen oli kiistanalainen sankari ja seikkailijaluonne. Esimerkiksi Porvalin lennokas pienoisromaani Minä, Marokon Kauhu, josta ohjattiin myös monologinäytelmä, on tyylilajiltaan dokumentaarista fiktiota, joka mairittelee kohdettaan. Toisenlaisen kuvan sankarin arjesta piirtää Hannu Narsakka, joka on ansiokkaasti perehtynyt Kollaan rintaman tapahtumiin talvisodassa. SUOMEN SOTILAAN SANKARIT 33 S ortavalassa syntyneen Aarne Juutilaisen elämäntaipaleen eri käänteiden hahmottaminen on yllättävän haastava tehtävä, sillä toissijaisten lähteiden näkökulma on varsin yksipuolinen. Toisaalta kirja arvioi Juutilaisen myös kovien paikkojen rohkaisevaksi ja ammattitaitoiseksi johtajaksi. Kollaa kesti! AARNE JUUTILAINEN SA -K U VA. Juutilaisen elämänvaiheista on kirjoitettu paljon, mutta suurimmaksi osaksi tarinat perustuvat hänen omiin kertomuksiinsa
Hän ei hermoillut tulituksen keskellä tai kauhistunut haavoittuneiden valituksista ja kaatuneiden tovereiden ruumiiden näkemisestä. n Kollaa, joulukuun alku 1939. Tuohon aikaan muukalaislegioona oli väärällään väkivaltaisia – usein jopa rikollisia – miehiä. Sota Tappeluihin liittyi tahattoman koomisiakin piirteitä. Epäonnistumisten jälkeen Juutilaisen tiedetään suunnanneen merille. Juutilainen on saanut kiväärinperästä silmäkulmaansa. Ympäristö oli monella tapaa otollinen kuningas alkoholin otteelle, sillä raskaiden töiden miehillä olivat raskaat huvit. Hänelle näytettiin ovea kadettikoulusta sotilaalle sopimattomien elämäntapojen vuoksi. Juutilaisen suuri ongelma oli alkoholi, joka teki hänestä muun muassa väkivaltaisen. Auringon karaisema Vuonna 1930 Juutilainen päätti lähteä toteuttamaan itseään muukalaislegioonassa, jossa hän taisteli pohjoisafrikkalaisia sissejä vastaan Atlas-vuorilla. 34 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT tempun, ja reissu jäi haaveeksi. Vangiksi jääminen olisi tiennyt todennäköisesti tuskallista teurastusta kiduttamisen jälkeen, joten legioonalaisten taistelumotivaatio oli kova. Kerran hän otti kiivastumisen jälkeen matsia itävaltalaisen legioonalaisen kanssa siihen malliin, että lopulta väsyneet miehet eivät itsekään muistaneet, mistä tappelu oli saanut alkunsa. Juutilainen menestyi viiden vuoden pestinsä aikana sotilaana, mutta viinanpiru ei jättänyt miestä rauhaan Afrikan kuumuudessakaan. Eivätkä kyllä ranskalaisetkaan kohdelleet silkkihanskoin ?terroristeja?. Pojan halu vei kuitenkin kohti toiveammattia eli sotilasuraa, mutta jo varhaisessa vaiheessa esille tullut luonteen arvaamattomuus katkoi haaveilta siipiä. Nämä ominaisuudet tekivät hänestä myöhemmin legendan. Sota oli julmaa. Taistelut olivat raakoja, sillä sissit olivat vihaamiaan legioonalaisia kohtaan armottomia. Hän pystyi pitämään päänsä kylmänä ja toimimaan järkevästi, vaikka ympärillä roiskui verta ja ammukset räjähtelivät. Muutenkin hänen arvaamaton luonteensa aiheutti erilaisia kahnauksia. Legioonan kovan kurin arjessa hermot olivat monesti kireällä, ja Juutilainen selvitteli välejään aseveljiensä kanssa nyrkein. Kerran hän tappeli italialaisen Juutilaisen suuri ongelma oli alkoholi. Juutilaiselle elämäntehtävä ammattisotilaana valkeni heti tulikasteessa, kun hän huomasi itsessään ominaisuuksia, jotka tulevat esille vain kovimmassa käytännön testissä. SA -K U VA. Kadettikoulun jäätyä taakse hän sai uuden mahdollisuuden parissa varuskunnassa nuorempana reserviupseerina – heitä palveli alkuvuosien aktiiviupseeripulasta kärsineessä puolustuslaitoksessa lukuisia, mutta henkilökohtainen ongelma ei haihtunut jatkossakaan. Alkoholi ja väkivalta olivat siellä arkea
Kollaanjoella hänen rohkea ja henkilökohtaiseen esimerkkiin pohjautuva johtamistapansa loi uskoa riveihin, joihin itänaapuri kohdisti ankarimman tykistöpaineensa. Hän teki sanoista ”Kollaa kestää” kuuluisat. Hän oli tyynenä teltassaan sen repeytyessä sirpaleista. Hän teki sanoista ”Kollaa kestää” kuuluisat.. Juutilainen yritti muukalaislegioonan vuosiensa jälkeen ylimääräisesti palkattuna reserviupseerina Suomen armeijassa vaihtelevalla menestyksellä. Legenda syntyy Talvisodan kuukausina Marokon kauhusta tuli kansallinen legenda, jonka nimen tunsivat käytännössä kaikki suomalaiset. Sankarillisen Kollaan mainetta loi 12. marraskuuta 1939, ja se toi Marokon kauhun koko kansan tietoisuuteen. Talvisota alkoi 30. Marokon kauhu oli julkisuuskuvaltaan juuri sellainen sankari, jota Suomi tarvitsi kovimmalla kohtalonhetkellä: kylmähermoinen ammattimies, joka todellakin johti miehiään edestä eikä pelännyt kuolemaa. joulukuuta 1939 tehdystä lyhyestä radiohaastattelusta. Keväällä 1939 hän oli valmis palaamaan töihin muukalaislegioonaan, mutta äiti sai pojan pysymään kesän Suomessa. Häyhän ohella eniten mainetta saavutti 6. divisioonan taitava valistusupseeri Erkki Palolampi, jota voi pitää tehtävässään varsinaisena mestarina. Paluuta kadettikouluun suunnitellut soturi ansaitsi maineensa kovana, äänekkäänä ja käytännönläheisenä kouluttajana, joka sai alaisiltaan kuuluisan liikanimen Marokon kauhu. SUOMEN SOTILAAN SANKARIT 35 aseveljensä kanssa siten, että italialainen joutui sairaalahoitoon ja sairaalasta takaisin riviin halunnut Juutilainen eristysselliin. Huonoksi onneksi paikalle sattui sotaväen päällikkö, kenraali Hugo Österman, joka ei riemastunut näkemästään. Hirtehisen huumorin sävyttämät, rauhallisesti ja näennäisen vaatimattomasti kerrotut sankaritarinat loivat uskoa kansakuntaan: KOLLAA TEKI myös Simo Häyhästä legendan. Siellä taistelivat tarkka-ampuja Simo Häyhä ja pataljoonan komentajana – joskus Espanjan kauhuksi kutsuttu – kansainvälinen seikkailija Carl von Haartman sekä moni muu vähemmän kuuluisa sotasankari. Tälläkin kertaa reipas alkoholinkäyttö katkoi urakehitystä. Kollaan lohkolla puna-armeija vyörytti uusia joukkoja rintamalle koko sodan ajan Loimolan rautatien suunnassa. Kollaa teki monesta suomalaisesta taistelijasta legendan varsinkin JR 34:n toisessa pataljoonassa. Rangaistuksensa aluksi Juutilainen ajautui tappeluun vartijoiden kanssa. Juutilainen sai lähteä. Syksyn tullen kansainvälinen ilmapiiri kiristyi, ja ammattimiehelle oli pian töitä tarjolla. Näitä tarinoita Marokon kauhusta riittää. Sanomalehtimiehenä hän ymmärsi, minkälaiset tarinat ja persoonat kiinnostivat mediaa. Juutilainen oli myös verbaalisesti lahjakas ja hyvä esiintyjä, mikä tulee esille 19. Mahtoiko alkoholilla olla näissäkin vahvahko rooli. Kollaa kestää Talvisodassa everstiluutnantti Wil helm ”Sota-Ville” Teittisen komentaman Jalkaväkirykmentti 34:n kuuluisat puolustusasemat olivat Kollaanjoella, josta tuli yksi suomalaisten puolustustahdon symboleista. komppanian päällikkö Juutilainen, joka olikin talvisodassa enemmän kuin mies paikallaan. Hän kertoi rintamalta radiohaastattelussa poikiensa odottelevan todellisten taistelujen alkamista meneillään olevien ”kertausharjoitusten” jälkeen. Suomalaiset olivat päivästä toiseen ankarassa tulessa, mutta kuin ihmeen kaupalla puolustus kesti jopa viisinkertaista ylivoimaa vastaan. Potkut tietenkin sekoittivat levottoman miehen ajatuksia. Hän johti taistelua haavoittuneena keinutuolissa istuskellen. Hän liikkui hevosen selässä neuvostoliittolaiselta politrukilta napattu valkoinen turkki päällään. Nyt potkuihin johti sammuminen upseerikerhon pöytään, minkä jälkeen toverit käärivät hänet valkoiseen liinaan ja koristelivat kattauksen kuusenhavuilla
Samaan aikaan Suomen lehdistö pönkitti kertomuksillaan Juutilaisen hurjaa mainetta, vaikka tämä oli toipumislomalla Sortavalassa aikalaistarinoiden mukaan kosteissa merkeissä. Heistä 16 oli joukkueenja ryhmänjohtajia, joten kolmen viikon taistelujen jälkeen joukkueiden alkuperäisistä miehistä puolet oli sivussa. Kesällä 1940 hän oli töissä Kontiolahden varuskunnassa, jossa sattui yksi monista humalasekoiluista. Marokon kauhun legenda ruokki siis heti alusta alkaen itseään monella tapaa. n Aarne Juutilaisen komppania suksilla. Temppunsa seurauksena Juutilainen joutui maksamaan tuntuvat kipurahat. Hän nostaa esille myös Juutilaisen komppanian suuret tappioluvut. SA -K U VA. Juutilaisen sijaiseksi komppanian päälliköksi nousi vänrikki Soini Salo, joka Narsakan mukaan johti miehiään vastahyökkäyksissä taitavasti. Kerran Kollaan taistelujen kiihkeydessä Juutilainen uhkaili miehiä liikkeelle ampumisen uhalla, jolloin eräs sotamies totesi, että moisen yrittäminen veisi luutnantin hengen. Tällä kertaa tapaus oli tavallista vaarallisempi, sillä Juutilainen ampui pistoolilla upseeritoveriaan jalkapöydästä läpi. Siihen oli syypäänä huijari, joka oli esiintynyt kuuluisana Marokon kauhuna. Maine ei takaa onnea Monien tarinoiden keskiössä ollut Juutilainen ylennettiin talvisodan aikana luutnantista kapteeniksi, ja maineen kasvaessa olisi luullut sotilasuran kulkevan vihdoin viimein oikeaan suuntaan. Oliko se 14. Edellä mainitut tarinat kerrotaan Hannu Narsakan kirjassa, joka on yksi tämän artikkelin lähteistä. Myöhemmin tuli esille myös toisenlaisia tarinoita, joissa Juutilaisen toiminnasta ilmenee harmaampia sävyjä. Eivät ne ryssät sitten enää heittäneetkään.” Unohdetut sankarit Suomalaisen sitkeyden ja sisun perikuvana Juutilainen piirtyi kansakunnan muistiin viimeistään Palolammen bestsellerin Kollaa kestää ansiosta. Siihen Juutilainen totesi, että juuri tällaisia miehiä tarvitaan. Pojat ottivat pistimen kärjet pois kansiluukusta, niin silloin ryssät raottivat luukkua ja heittivät käsikranaatin. Lähellä ollut alikersantti kopautti Juutilaista kiväärinperällä silmäkulmaan, minkä jälkeen vertavuotava luutnantti huomasi, että juokseva mies oli lähetti. Kunnian päivien jälkeen Juutilaisen ura jatkui kuitenkin menneiltä ajoilta tutuissa vuoristoratamaisissa merkeissä. Kolme pojista meni pistimillä rassaamaan kansiluukkua auki, ja ryssät riippuivat ja pitivät kiinni siitä. Harvemmin on korostettu myös sitä, että Juutilainen haavoittui 2. Esimerkiksi talvisodan alkuvaiheessa Hyrsylän mutkassa hän tulkitsi kohti juosseen sotilaan karkuriksi ja veti pistoolinsa esiin. Neljä ne kerkesi heittää, mutta sitten kun ne viimeisen kerran lonkottivat, niin pojat tökkäsivät puolestaan käsikranaatin sisään. 36 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT Johti miehiään edestä eikä pelännyt kuolemaa. päivä, kun viisi hyökkäysvaunua särjettiin ja yksi pysähtyi. tammikuuta 1940 sormiin ja joutui rintamalta sivuun kuukaudeksi. Narsakan mukaan kuuluisan ”aseet otettiin viholliselta” -legendan pohjana olleet kuusi lyhyttä hyökkäystä vaativat joulukuussa yli 70 haavoittunutta tai kaatunutta. ”Tuossa pikkaisen nauratti. Maksumieheksi hän ei sen sijaan joutunut helsinkiläisen hotellin laskuun kahden viikon syömisestä ja juomisesta
Keväällä 1944 vaimo päätti ottaa Marokon kauhusta avioeron neljän yhteisen vuoden jälkeen, minkä masentamana mies upotti murheensa pulloon. Siinä missä lentäjäsankari oli iloluontoinen veijari – jos kohta ei hänkään myöhempinä vuosinaan varsinaisesti raittiusseuralaisia, teki alkoholi aavikoiden ja lumikenttien kauhusta aggressiivisen räyhähengen. Pariskunta sai pojan, mutta avio-onni ei kukoistanut. ...juuri tällaisia miehiä tarvitaan. lokakuuta 1904, Sortavala. Laakso oli viimeinen, joka lyötiin Mannerheim-ristin ritariksi. SUOMEN SOTILAAN SANKARIT 37 Jotain onnellistakin tapahtui välirauhan aikana, sillä Juutilainen meni naimisiin Joensuussa tapaamansa Helvin kanssa. Korkein sotilasarvo: kapteeni. Yksikkönä oli Jalkaväkirykmentti 8, joka on jäänyt suomalaiseen sotahistoriaan monestakin syystä. Ase laukesi, mutta luoti ei osunut. Artikkelin tärkein lähdeteos: Hannu Narsakka: Tulimyrsky Kollaalla – Rautjärven miehet talvisodan polttopisteessä (2017). Eräs lähisukulainen on kuvannut Aarne Juutilaista pahaksi ihmiseksi, jonka synkän puolen viina nosti esiin kerta toisensa jälkeen. Aikalaisten kuvausten perusteella veljeksillä oli eroa kuin yöllä ja päivällä. Marokon kauhu on suomalaisen sotahistorian traagisimpia hahmoja, jonka sankaruuden vastapainona oli alkoholinhuuruinen pimeä puoli. Arvoitus Juutilaisen elämä kulki tutuilla raiteillaan sotavuosien jälkeenkin, sillä sielu pysyi rauhattomana loppuun saakka. Ura armeijan leivissä jatkui jatkosodasta Lapin sotaan, mikä pelasti Marokon kauhun vankilalta. 28. Alkoholin vaikutuksen alaisena Juutilainen ei ollut parhaimmillaan, eikä vaimo jaksanut pitkään humalahakuista miestään. Vänrikki kieltäytyi, ja Juutilainen tehosti vaatimustaan vetämällä pistoolin esiin. Viimeiset Juutilaisen ura jatkui jatkosodassa komppanianpäällikkönä, pataljoonan komentajana, varuskunnan komendanttina, rykmentin komendanttina ja divisioonan komendanttina. Se oli lyhyt yhteenveto kunnian päivistä. Rangaistuksen täytäntöönpanoa siirrettiin enintään seuraavan vuoden loppuun saakka. Ainoa, joka sai riehuvan Marokon kauhun aisoihin, oli hänen velipoikansa, kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari Ilmari Juutilainen. Aarne Edward Juutilainen s. Erään kerran viina oli päässyt loppumaan, joten Juutilainen käski nuorta vänrikkiä hakemaan sitä lisää. lokakuuta 1976, Helsinki. k. Aarne Juutilainen kuoli vuonna 1976 Helsingissä pahasti alkoholisoituneena. Siirto sotavankikomppanian päälliköksi oli edessä toukokuussa 1944, ja syy uran käännökseen oli vanha tuttu. 18. Tärkein tekijä on, että sen ensimmäisen pataljoonan konekiväärikomppania oli esikuvana Väinö Linnan Tuntemattomaan sotilaan konekiväärikomppanialle. Sotavuodet miehen elämä pysyi jotenkin raiteillaan, mutta sen jälkeen vuodet olivat pitkälti sinnittelyä ongelman kanssa. SA -K U VA. Vuosikymmenten varrella hänen maineensa talvisodan sankarina ei kuitenkaan himmennyt, vaan pikemminkin hänestä on kasvanut entistäkin suurempi myyttinen hahmo. Monesta seikkailusta hengissä selvinnyt sotilas kertoi AARNE JUUTILAINEN lehdistölle 70-vuotispäivänään, että Afrikan paahtavat aavikot eivät olleet mitään verrattuna Kollaanjoen päivästä toiseen jatkuneeseen kylmään helvettiin. Lapin sodan historiassa Juutilainen astuu kuvaan Karungin korkeudella Tornion taistelujen jälkeen. Lapin sodassa rykmentin komentaja oli everstiluutnantti Viljo Laakso, joka oli kuuluisa puujalastaan. Seurauksena oli, että Juutilainen joutui murhayrityksestä epäiltynä kenttäoikeuteen, joka tuomitsi miehen kuudeksi kuukaudeksi kiven sisään lievästä käskynalaisen pahoinpitelystä. Erikoista: Hänen nuorempi veljensä Ilmari Juutilainen oli kaksinkertainen Mannerheimristin ritari ja suomalaisista eniten ilmavoittoja (94) saavuttanut hävittäjälentäjä
. Näin alkoi sotilasura, joka johti huutolaispojasta kenraaliksi. Ensimmäisen maailmansodan melskeissä hänet internoitiin vihollismaa Venäjän kauppalaivaston merimiehenä Saksassa, missä hän päätti liittyä vuonna 1916 jääkärikoulutukseen muiden suomalaisten nuorten joukkoon. TEKSTI: MIKA KULJU Jääkärikenraali ALBERT PUROMA. 38 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT Huutolaispoika, merimies, kenraali Albert Puroman (1895–1987) urapolku oli monella tapaa poikkeuksellinen menestystarina. Elämä sai kuitenkin yllättävän käänteen, joka muutti nuoren miehen suunnitelmat täysin. Puroma oli huutolaispoika, joka halusi merimieheksi, ja sen haaveen hän myös melkein toteutti
39 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT SA -K U VA
Lisäksi poikaa kohdeltiin hyvin, päinvastoin kuin monia muita sen ajan huutolaislapsia. heinäkuuta 1941. Samaan aikaan saksalaisten tuli edetä samalle alueelle etelästä. Hän jäi orvoksi alle 10-vuotiaana, ja hänet huutokaupattiin vähiten tarjonneelle. Puroman jänkäjääkärit kävivät raa?an taistelunsa tulen ja savun keskellä, kun puna-armeijan tykistö pääsi möyhentämään maastoa pen Gruppenführer Puroma. Hyökkäyksen strategisesti tärkeään Kieristelemävaaraan sai tehtäväkseen Puroman komentama rykmentti kahden pataljoonan ja kevyen osaston voimalla. Taistelu tunnetaan myös Kelsinkäisen nimellä. Kaksi vuorokautta kestäneitä taisteluja Kieristelemävaarassa on kuvattu maanpäälliseksi helvetiksi. Hänen päätymisestään sotilasuralle on useampi hieman toisistaan poikkeava tarinaversio, mutta pelkistetysti hänellä oli tuossa elämäntilanteessa kolme saksalaisten tarjoamaa vaihtoehtoa: pakkotyö, vankila tai sotilaskoulutus. Joukot onnistuivat taistelujen jälkeen katkaisemaan rautatien Kieristelemävaaran pohjoispuolella. Pohjoisen rintaman kuuluisimpiin lukeutuva taistelu nähtiin Kieristelemävaarassa 9.–11. prikaatin komentajaksi, ja jatkosodan hän aloitti Jalkaväkirykmentti 12:n komentajana Sallan suunnalla. Jatkosota Välirauhan aikana Puroma määrättiin Lappiin perustetun 12. Puroman joukot lähtivät etenemään Kuorekevaarasta ja Nenäpalosta heinäkuun yhdeksäntenä kello kymmenen aikaan aamupäivällä. Suomalaiset joutuivat puolustuskannalle. Merille haaveillut Puroma onnistui nuorena miehenä pestautumaan laivaan, mutta urahaave tyssäsi parikymppisenä internointiin Saksassa. Everstiksi kohonneen Puroman sota alkoi harvinaisen verisissä merkeissä, kun saksalaisten salamasota kangerteli ja suomalaiset joutuivat ottamaan suunniteltua suuremman vastuun vanhan Sallan valtauksesta heinäkuussa 1941. Albert Puroma palasi Suomeen helmikuussa 1918 jääkärien pääjoukossa ja osallistui Viipurin valtaukseen. Hän valitsi viimeksi mainitun. 40 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT A lbert Puroma ei syntynyt hopealusikka suussaan. Maasto syttyi palamaan tykistön ja kranaatinheitinten tulesta. Pakkotyö, vankila tai sotilaskoulutus.. Maailmansotien välisellä kaudella hän työskenteli koulutusupseerina erilaisissa tehtävissä. Vaaran laelle päästyään suomalaiset huomasivat, että lännestä lähestyi puna-armeijan jalkaväkeä ja idästä saapui lisäjoukkoja junalla. Puroma astui Kuninkaallisen preussilaisen jääkäripataljoona 27:n palvelukseen marraskuussa 1916. Pojalla oli siinä mielessä hyvää onnea, että hänet ostanut perhe tuli kohtuullisen hyvin toimeen. Neuvostojoukot ryhtyivät vastahyökkäykseen välittömästi, ja vihollisia ilmestyi myös suomalaisten selustaan. Vuonna 1936 everstiluutnantti Puroma määrättiin Kannaksen sotilaspiirin päälliköksi, ja talvisodan ajan hän oli ankarien pommitusten keskellä Viipurin suojeluskuntapiirin päällikkönä
Kenraalimajuri Kurt Dittmarin päävoimien hyökkäys tyrehtyi Kairalan kapeikossa, ja kun suomalaiset katkaisivat tien Kierestelemävaaran pohjoispuolella, olivat saksalaiset vielä kaukana Kairalan ja Kieristelemävaaran välisestä tiestä. esikunnastaan kokoon haalimallaan osastolla torjui erään vihollispataljoonan hänen komentopaikkaansa suuntaaman hyökn Kiestinki, Jelettijärven suunta keväällä 1942. Teräskypärästään tunnettu Puroma toimi keväästä 1942 lähtien Osasto Puroman komentajana Kiestingin rintamalla, ja hänelle suotiin Vapaudenristin 2. Saksalainen armeijakunta antoi suomalaisille luvan mahdolliseen vetäytymiseen. Puroma oli erään arvion mukaan jopa palvottu komentaja, sillä hän liikkui säännöllisesti etulinjassa pohjoisten miestensä parissa. Tämän vaiheen aikana eversti Puroma mm. Tälläkään kertaa saksalaiset eivät päässeet tavoitteisiinsa. luokan Mannerheim-risti lokakuussa 1942 seuraavin perusteluin: ”Eversti Puroma on toiminut koko sodan ajan vastuunalaisella paikalla vaikuttaen kerran toisensa jälkeen taidollaan ja neuvokkuudellaan ratkaisevasti taisteluitten lopputulokseen. Monessa sodanaikaisessa valokuvassa hän on teräskypärä päässään, mikä kuvastaa hyvin asennetta. Erikoisesti kunnostautui hän kevään suurissa torjuntataisteluissa, jolloin hän ensin joukkoineen torjui toistuneet ylivoimaisten vihollismuodostelmien hyökkäykset sille verisin tappioin, eteni sitten rohkeasti erittäin vaikean maaston kautta vihollisen yhteyksille, jotka katkaisi, mahdollistaen siten suurten vihollisvoimien täydellistä tuhoamista. ...murskattuaan sen päävoimat, pakotti sen epäjärjestyksessä pakenemaan. Miehet väsyivät, ja upseereita kaatui. Sallan jälkeen jänkäjääkärit taistelivat marraskuusta lähtien Kiestingin suunnalla, jossa Puroman maine kovana, tehokkaana ja myös oikeudenmukaisena johtajana kasvoi. Kiestingin ritari Sallassa suomalaisten ja saksalaisten eteneminen päättyi Vermanjoelle vuoden 1941 syyskuun puolivälissä. ALBERT PUROMA SA -K U VA. Seuraavan yön aikana Puroman joukot palasivat takaisin. 41 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT räti kolmesta eri suunnasta. Toimiessaan vaikeassa korpimaastossa onkin hänen kekseliäisyyttään ja henkilökohtaista rohkeuttaan tarvittu, sillä erämaaoloissa tehdyt sotatoimet ovat vaatineet paitsi alaisten rautaista kestävyyttä myöskin johtajan lujatahtoista ja selväpiirteistä, kaikki mahdollisuudet huomioonottavaa toimintaa, jos mieli päästä sellaisiin tuloksiin kuin eversti Puroma on pystynyt
Joukot olivat suurimmalta osaltaan nyt vuonna 1925 syntyneitä asevelvollisia sekä reservin alipäällystöksi koulutettavia vuonna 1924 syntyneitä varusmiehiä, joiden kokemus sodankäynnistä oli koulutusta myöten puutteellinen. Tässä Suomen historian vaiheessa Puromalla oli yksi tärkeimmistä rooleista. Hänen osastonsa kuului viimeisiin suomalaisjoukkoihin, jotka taistelivat Käsivarressa talvella 1944–1945. luokan Mannerheim-ristin ritariksi Jääkäriprikaatin ansiokkaasta johtamisesta Karjalankannaksella 1944. Kesällä 1944 vihollisen suurhyökkäyksen aikana Puroma johti Kannaksella Jääkäriprikaatia rajuissa taisteluissa Kuuterselässä, Tali–Ihantalassa ja Vuosalmella. divisioona komentoonsa. Kenraalimajuri Einar Vihman kaaduttua Ihantalassa 5. Kiukkunen murkku Lokakuussa 1944 alkanut Lapin sota oli hyvin erikoinen ajanjakso, jossa Suomi ja Saksa sotivat haluttomasti Neuvostoliiton painostuksesta Moskovan välirauhansopimuksen hengessä. Siksi tuntuu hyvin erikoiselta, että Lapin sodan viimeinen vaihe joulukuusta 1944 huhtikuulle 1945 on jäänyt hyvin vähälle huomiolle. Ihantala, Kääntymän tie 26.8.1944. kesäkuuta esitys ja 16. Esitystä ei kuitenkaan hyväksytty. elokuuta 1944 määrättiin Puroma ottamaan 6. Puromasta tehtiin 28. Yleisesti ottaen Suomen sotahistoria on tutkittu perusteellisesti. Lapin sodassa saksalaisten takaaajoa jatkoi länsirajalla Muoniosta pohjoiseen ensin Ryhmä Heiskanen, johon kuului neljä vajaavahvuista pataljoonaa. Marraskuun neljäntenä päivänä 1944 takaa-ajoa varten muodostettiin Ryhmä Puroma, joka käsitti edellä mainitut kaksi vajaavahvuista rykmenttiä, joissa oli yhteensä vain tuhatkunta miestä kahden tykistöpatterin tukemana. heinäkuuta lisäesitys nimittämisestä toisen kerran Vapaudenristin 2. Vastassa olivat motivoituneet ja rajujen taistelujen karaisemat saksalaiset, joten ”lasten ristiretki” on Lapin sodan loppuvaiheelle kuvaava nimi. Helmikuussa 1944 hänet määrättiin Viipuri–Kuparsaari – Taipale-linjan varustustöissä olleen Panssaridivisioonan jääkäriprikaatin ko mentajaksi. Tuskin missään muussa maassa on kokoonsa nähden julkaistu niin paljon sotaa käsitteleviä tutkimuksia ja kirjallisuutta kuin Suomessa. 42 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT käyksen sekä murskattuaan sen päävoimat, pakotti sen epäjärjestyksessä pakenemaan.” Asemasotavaiheessa Puroman sotapolku jatkui rykmentin komentajana Itä-Karjalassa. Rajuin taisteluvaihe kesti vain reilun kuukauden, mutta viimeiset saksalaiset poistuivat Käsivarren alueelta vasta huhtikuun lopulla 1945. Marraskuussa n Eversti Puroma etulinjan poteron suulla. Lapin sodassa hän joutui ajamaan saksalaisia maasta. ALBERT PUROMA SA -K U VA SA -K U VA
Karhumäki 19.9.1943.. Eversti Puroma ojentaa lahjan. Taka-alalla vas: Eversti Hanste, everstiluutnantti Kuremaa, everstiluutnantti Karanko, majuri Arimo ja eversti Mäki. 43 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT n 6. divisioonan lähetystö onnittelukäynnillään kenraalimajuri Vihman luona
SA -K U VA. Esimerkiksi Ryhmä Puroman sotapäiväkirjassa on merkitty 28. Saksalaisten poistuminen Suomen maaperältä merkitsi sitä, että viholliset olivat Norjan puolella eli edelleen rajan välittömässä läheisyydessä. Suomalaiset rakentelivat saunoja, mutta vastaavaan ylellisyyteen saksalaisilla ei ollut koksilla lämmitetyissä korsuissaan mahdollisuuksia. tammikuuta kello 11 on Ryhmä Puroman sotapäiväkirjassa merkintä, jonka mukaan päivän kuluessa oli poistettu 188 panssarimiinaa ja 191 jalkaväkimiinaa. Kaikkiaan jouluaatto oli rintamalla hyvin rauhallinen, joten etulinjasta voitiin antaa tilanneilmoitus: ”Tilanne ennallaan. Maailmansodan jälkinäytös Takaa-ajo kohti Kilpisjärveä oli jatkossakin tuskaista. Sen jälkeen olisi edessä lyhyt takaa-ajo kohti Kilpisjärveä ja Norjan rajaa. Mustavaaran muurahainen osoittautui reilun kuukauden aikana erittäin myrkylliseksi. Käsivarren talvi oli tyypillisen ankara, ja saksalaisilla oli pulaa polttopuusta. Nälkää saksalaiset eivät nähneet, sillä elintarvikevarastot oli täytetty puna-armeijan suurhyökkäyksen varalta yli puolen vuoden tarpeeseen. Voittamaton Sturmbock Maaston ja voimasuhteet huomioiden suomalaisilla ei ollut mitään mahdollisuuksia menestyä mahdollisessa hyökkäyksessä. Silti talvesta muodostui kovempi koettelemus saksalaisille kuin suomalaisille. Joulukuun 1944 alussa Sturmbockia oli puolustamassa 10 saksalaista pataljoonaa ja kolme kenttätykistön patteristoa. Miinojen naamiointi tapahtui lumipyryn ansiosta kuin itsestään. Joulukuun lopulla saksalaiset viestittivät ruotsalaisten kautta, ettei suomalaisten kannattanut tapattaa miehiä hyökkäyksessä Sturmbockia vastaan, koska saksalaiset lähtisivät Suomesta joka tapauksessa joskus vuodenvaihteen jälkeen. Puroma säilytti jämerän otteensa Lapin sodan loppuun saakka. toukokuuta lakoninen ilmoitus Saksan antautumisesta bockia voisi kuvailla voittamattomaksi asemaksi. huhtikuuta 1945 on merkitty päivämääränä, jolloin viimeiset saksalaiset joukot oli karkotettu tasavallan maaperältä. Esimerkiksi 14. Partiokahakat saksalaisten kanssa jatkuivat Kilpisjärven maisemissa koko talven. Sturmbockin edessä oli vahva Mustavaaran tukikohta, jolle saksalaiset olivat antaneet nimeksi Zornige Ameise eli Vihainen muurahainen. Jouluaattona Puroman esikunnassa vieraili ministeri Kaarlo Hillilä, joka toi hallituksen jouluterveiset Käsivarn Miinoja haetaan Jäämeren tiellä marraskuussa 1944. huhtikuuta ilmoitus neuvotteluista saksalaisten kanssa kolmen valtakunnan rajapyykillä. Samaisessa sotapäiväkirjassa on 7. Tietenkin suomalaiset olisivat voineet yrittää murtautua Sturmbockiin massiivisen tykistötulen ja lentopommitusten tukemana, mutta silti tappiot olisivat eittämättä kasvaneet suuriksi. Hyvää joulua!” Joulunpyhinä suomalaiset partioivat vain lähimaastossa. Markkinan tasalle jääneen ryhmä Puroman ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ryhmittyä puolustukseen odottamaan, koska saksalaiset poistuisivat väkivahvoista asemistaan. Lisäksi koukkauksen varalta sivustaa suojasi Vuoristojääkäriprikaati 139 kolmella pataljoonallaan. Näissä olosuhteissa Sturmren taistelijoille. Kumpikaan osapuoli ei pyrkinyt tuhoamaan toista, eikä suomalaisilla olisi ollut siihen edes resursseja. Lisäksi sankka lumipyry ja voimakas tuuli tekivät jo pelkän liikkumisenkin hankalaksi. Saksalaiset olivat tuhonneet tai miinoittaneet kaiken lumiaitakasoista lähtien. Tammikuun alkupuolella Sturmbockin jättäneet saksalaiset jättivätkin muistoksi tunturiin röykkiöittäin tyhjiä säilykepurkkeja ja pulloja. 44 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT suomalaiset törmäsivät Lätäsenon länsipuolen vahvaan puolustusasemaan Sturmbockiin, jonka perusteellinen kartoittaminen on tehty vasta viime vuosina. Suomen historiaan 27
Docendo 2013. Sen kunniaksi Jalkaväkirykmentti 1:n komentaja, eversti Väinö Oinonen esitti Suomessa olleille norjalaisille sotilasviranomaisille onnittelut omasta, Puroman sekä Käsivarren joukkojen puolesta. Hän oli aktiivisesti mukana muun muassa 6. Erikoista: Ylennykset karttoivat sotavuosina eversti Puromaa, joka oli muun muassa avainasemassa Lapin sotatoimien johtamisessa talvella 1944– 1945. divisioonan perinnetoiminnassa ja Jääkäriliiton viimeiseksi jäänyt puheenjohtaja. Kenraalin viimeinen palvelus Albert Puroman sotilasura jatkui toisen maailmansodan jälkeen, mutta ylennys kenraalimajuriksi antoi odottaa itseään aina vuoteen 1946 saakka. Ryhmä Puroman toiminta lopetettiin 5. k. kesäkuuta 1945, jolloin esikunta hajotettiin. Vuonna 1953 Puroma ylennettiin kenraaliluutantiksi. SUOMEN SOTILAAN SANKARIT 45 kaikkialla ja ehdoitta. Puroma säilytti jämerän otteensa Lapin sodan loppuun saakka. 8. Lisäksi Puroma oli muiden kenraalien kanssa kunniatehtävässä kantamassa Mannerheimin arkkua kirkosta tykinlavetille. Sotasankaruutensa jälkeen Puroma jätti jälkensä Suomen historiaan vielä kerran vuonna 1951, kun hän nouti yhdessä kenraali Kustaa Tapolan kanssa marsalkka Mannerheimin ruumiin Sveitsistä. Tai ehkä juuri siksi. helmikuuta 1895, Tuusula. Artikkelin tärkein lähdeteos: Jarkko Kemppi: Albert Puroma – Huutolaispojasta kenraaliksi. Korkein sotilasarvo: kenraaliluutnantti. roma oli leppoisan vanhan herran maineessa. Hänet ylennettiin kenraaliksi vasta sodan jälkeen vuonna 1946. Hän vaati erityisesti keväällä 1945 joukoiltaan kovaa kuria sekä sotilaallista ja reipasta käytöstä, vaikka sodan loppuminen oli ollut jo pitkään pelkästään ajan kysymys. huhtikuuta 1987, Helsinki. Eläkepäivinään PuKY Y TI N EN , PE KK A /M U SE O VI RA ST O Albert Aleksander Puroma s. ALBERT PUROMA n Kenraaliluutnantti Albert Puroma ja rouva Puroma helmikuussa 1967.. 21. Hänet nimitettiin vuonna 1949 rajavartiostojen päälliköksi, jossa tehtävässä hän työskenteli melkein seitsemän vuotta. Pari kuukautta ennen kuolemaansa hän ehti osallistumaan Jääkäriliiton viimeiseen kokoukseen helmikuussa 1987. Koko sotilasuransa ajan hän oli tarkka erityisesti upseerien käytöksestä: moraalisesti löyhälle miehelle ei voitu antaa vastuullisia tehtäviä
46 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT M U SE O VI RA ST O
. TEKSTI: MIKA KULJU UNOHDETTU KENRAALI OESCH Kesän 1944 torjuntavoiton isä Suomen pelastaja. SUOMEN SOTILAAN SANKARIT 47 Suomen puolustusta Karjalankannaksella kesällä 1944 johtanut kenraali Karl Lennart Oesch (1892–1978) eli hyvin erikoisen elämän, joka hakee monella tapaa vertaistaan suomalaisten suurmiesten joukossa. Hän ehti muun muassa olla suositun lastenkirjasarjan yhtenä esikuvana. Hän oli myös perustamassa jääkärien mukana itsenäisen Suomen armeijaa ja Suomen lyhytaikaisin ministeri, kahden sodan ratkaiseva sotapäällikkö, sotarikoksesta tuomittu vanki ja tunteita herättäneen – vaikeina vuosina liekkiä ylläpitäneen – klassikkolehden päätoimittaja
Vielä vanhempanakin Oesch saattoi viettää tuntikaupalla aikaa kasvien parissa tutkien niiden erikoista maailmaa, joka näytti olevan hänelle yhtä tärkeä kuin ihmisten maailma. Oeschista olisi voinut tulla merkittävä kasvitieteilijä, mikäli miehen mieli olisi ollut vähemmän isänmaallinen. 48 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT K arl Lennart Oeschin isä Christian oli muuttanut Suomeen Sveitsistä, jonka rinnakkaiskansalaisuus tulevalla kenraalilla oli aina vuoteen 1920 saakka. Lapsuutensa Oesch vietti Tohmajärvellä, jossa hänen isänsä toimi paikallisen juustomeijerin yrittäjänä. Oesch lähti vuonna 1915 Saksaan sotilaskoulutukseen. Torjuntavoiton isä olisi halutessaan voinut tehdä kokonaan toisenlaisen elämänuran. Muutaman viikon pituiseksi suunnitellusta jääkärien koulutusjaksosta kasvoi kokonainen elämänura, ja haaveet tutkijan urasta jäivät taka-alalle. Kasvit kiinnostivat Oeschia nuorukaisena niin suuresti, että hän hakeutui opiskelemaan luonnontieteitä Helsingin yliopistoon vuosiksi 1911?1915. KANNAKSEN SOTAHARJOITUKSET 7.–12.8.1939. Oikealla ulkomaisia sotilastarkkailijoita seuraamassa harjoitusta.. Toisena vasemmalta kenraali Oesch, keskellä Marski. Kuriositeettina mainittakoon, että maaliskuussa 1932 Mäntsälän kapinan jälkiselvittelyissä hän hoiti apulaissisäministerin tehtävää 12 vuorokautta. Toisin kävi. Lojaali sotilas ei hyväksynyt kapinointia. Vapaussodan jälkeen Oesch jäi vasta itsenäistyneen maan nuorien asevoimien palvelukseen ja toimi maailmansotien välisellä kaudella muun muassa Sotakorkeakoulun johtajana, divisioonankomentajana ja yleisesikunnan päällikkönä. Ennen myrskyä. Ei vasemmalta eikä oikealta. Erityisesti Finne tunnetaan kahdeksanosaisesta lastenkirjasarjasta, jossa seurataan Kiljusen herrasväen edesottamuksia. Sattuman oikusta perheen lasten kotiopettajana oli tuohon aikaan Jalmari Finne, josta tuli myöhemmin omana aikakautenaan kuuluisa kirjailija. Esikuvana Kiljusen pojille olivat Oeschin perheen pojat Uno ja Lennart, joiden parissa kotiopettajan arki lienee ollut värikästä
Puna-armeija nousi maihin lahden länsirannalle Häränpäänniemeen ja Vilaniemeen, jossa se onnistui katkaisemaan Viipurin ja Helsingin välisen valtatien neljä päivää ennen sodan loppumista. OESCH n Elämää itärintamalla preussilaisena jääkärinä. Näin Laatikainen hukkasi tähtihetkensä, ja Oesch vastaanotti valtausparaatin Viipurissa. Sodan loppuvaiheessa suurin uhka kohdistui Viipurin alueelle ja ennen kaikkea Viipurinlahdelle. Mannerheim käski armeijakunnan komentajan sijaiseksi Laatikaisen, joka ei ilmeisesti itsekin kyvyttömyytensä tietäen halunnut häiritä Oeschin esikuntapäällikön, eversti Valo Nihtilän tuloksekasta johtamista. Talvisotaa edeltäneet liikekannallepanosuunnitelmat olivat pitkälti Oeschin työn tulosta, ja syksyllä 1939 hänet nimitettiin Päämajan yleisesikunnan päälliköksi. Walleniuksen jäljiltä, mutta Oesch onnistui vakauttamaan tilanteen, toki toisinkin olisi voinut käydä, jollei rauhaa olisi saatu viime hetkellä. Viipurin valtaus lähestyi elokuun lopulla 1941, mutta Oesch joutui pakkolepoon ylirasituksen vuoksi. Viipurinlahden puolustus kuitenkin kesti kovassa paineessa loppuun saakka. Lopulta hän sai tilaisuutensa myös sodanjohtajana. Rauhan tullessa tilanne Viipurinlahdella oli äärimmäisen kriittinen, sillä puna-armeija oli keskittänyt alueelle lisää joukkoja ylivoiman luomiseksi. Puna-armeijan onnistunut läpimurto olisi uhannut koko Etelä-Suomen puolustusta, koska vähenevät suomalaisjoukot olivat edelleen syvällä alueen itäpuolella. Vajaat kolme vuotta myöhemmin nämä samat luonteeltaan hyvin erilaiset kenraalit olivat K. L. Viipurinlahden puolustus oli kaaoksen partaalla Rannikkoryhmää komentaneen kenraali K. M. Laatikainen lähti saunomisen jälkeen muutamaksi päiväksi omille teilleen, ja lopulta Nihtilä pyysi Oeschin takaisin sairauslomalta. Oesch pääsi näyttämään kykynsä helmikuussa 1940, jolloin hänet määrättiin Rannikkoryhmän komentajaksi. SUOMEN SOTILAAN SANKARIT 49 Talvisodasta jatkosotaan Oeschista tuli vuonna 1936 kenraaliluutnantti, joka jäi hänen viimeiseksi ylennyksekseen. Suomalaiset kuitenkin estivät läpimurron laajenemisen, mikä oli Kannaksen puolustuksen elämän ja kuoleman kysymys. Välirauhan aikana Oesch toimi II armeijakunnan komentajana ja kesällä 1941 hän komensi Karjalankannaksella hyökännyttä IV armeijakuntaa. M U SE O VI RA ST O SA -K U VA. Näin hänestä tuli talvisodassa ylipäällikkö Mannerheimin lähin apulainen. Jatkosodassa Oeschin tiet kietoutuivat erikoisella tavalla yhteen jostain syystä Mannerheimin suosiossa aina paistatelleen, melkoisen lahjattoman kenraaliluutnantti Taavetti Laatikaisen kanssa
Oesch näki Suomen toiseksi suurimman kaupungin menetyksen kuitenkin vain kauneusvirheenä, jolla ei ollut merkitystä suuressa mittakaavassa. Siinäkin näkyi ammattimiehen näkemys, mielenlaatu ja asenne. F. Oeschin ensimmäisenä päämääränä oli saada joukot VKT -asemaan taistelukykyisinä. Oeschin johdolla suomalaiset vetäytyivät VKT-linjalle, jossa punaarmeija pysäytettiin saksalaisten avulla lopullisesti kolme viikkoa myöhemmin. Kannaksella on asiat päin helvettiä. Veitsen terällä Mannerheim komensi Oeschin Kannaksen joukkojen komentajaksi 14. Siellä ratkaistaisiin kansakunnan kohtalo. SA -K U VA SA -K U VA. 50 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT avainasemassa vastaamassa Suomen kohtalosta Talin–Ihantalan suurtaistelussa. Tarinan mukaan A. Oesch oivalsi tykistön ja ilmavoimien suuren merkityksen ratkaisutaisteluissa. Noiden viikkojen henkinen paine oli yliinhimillisen raskas, sillä Suomen tulevaisuus oli moneen otteeseen veitsenterällä. Tilannetta ei ainakaan helpottanut se, että Viipuri menetettiin nöyryyttävällä tavalla. Airo soitti Aunuksen ryhmää komentaneelle Oeschille ja totesi, että Kannaksella on asiat päin helvettiä. kesäkuuta Kivisillansalmen taistelussa, jossa salmen yritystä n Oesch ja Valo Nihtilä elokuussa 1941. Sitä ennen piti pelata aikaa viivytystaisteluissa, jotta vahvennukset saatiin Itä-Karjalasta ajoissa ratkaisutaisteluihin. kesäkuuta 1944, jolloin puna-armeija oli murskannut suomalaisten asemia ja edennyt jo viisi päivää. Oeschin esityksen pohjalta Päämaja oikeutti joukot ryhmittymään uudelle linjalle Viipurinlahti–Kivisillansalmi–Konkkala–Tali–alkuperäinen VKT-asema. Neuvostojoukot tyrmättiin ensimmäisen kerran 23. Lähtiessään Äänislinnasta Kannakselle Oeschin vaihtoehdot olivat vähissä: ”Tässä tehtävässä minun on onnistuttava tai minua ei ole.” Kesällä 1944 Oesch johti suurempaa sotatoimiyhtymää kuin kukaan suomalainen rintamakomentaja on koskaan johtanut
Kenraaliluutnantti Oesch tarkastaa joukot. OESCH M U SE O VI RA ST O. Hänen takanaan oikealla eversti Valo Nihtilä. 51 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT n Viipurin valtausparaati 31.8.1941. Alla suomalaiset panssarivaunut Petroskoin liepeillä 30.9.1941, päivä ennen kaupungin valtausta. K. L
Onneakin oli matkassa. Talin?Ihantalan suurtaistelun viiden ensimmäisen päivän aikana neuvostoliittolaiset onnistuivat etenemään rintamakohdasta riippuen 6–10 kilometriä. Rakentamalla kenttälinnoituksia aluksi täysin varustamattomaan maastoon suomalaiset saivat yhä lujemman otteen asemiinsa. Ritari Govorovin toisen kerran pysäyttänyt Oesch nimitettiin Mannerheim-ristin riKAKSI KOVAA RINTAMAKOMENTAJAA. tariksi jo 26. Neuvostosotilaat tekivät lukuisia hyökkäysyrityksiä käyttäen jatkuvasti tukenaan voimakasta tykistötulta, panssarivaunuja, maataisteluja pommituskoneita. Vihdoin nyt käytävässä ankarassa puolustustaistelussa on kenraaliluutnantti Oesch menestyksellisesti johtanut puolustusoperatioita ylivoimaista vihollista vastaan sekä torjunut sen yhäti jatkuvat, keskitetyt läpimurtoyritykset.” Oesch ei pitänyt ritarinimityksensä ajankohdasta, sillä Suomen ratkaisutaistelu oli vasta alussa ja työ edelleen kesken. Oeschin oletuksen mukaisesti Govorov yritti seuraavaksi Lappeenrantaan ja Imatralle Talin ja Ihantalan kautta. Toisen kerran hän johti operatioita Aunuksessa torjuen vihollisen kelirikkohyökkäyksen 1942 sille raskain tappioin. Tienhaara jäi neuvostosotilailta saavuttamatta, ja Oeschin päävastustajan, tuoreen Neuvostoliiton marsalkka Leonid Govorovin tähän asti päivälleen aikataulun mukaan edennyt hyökkäysaikataulu meni sekaisin. divisioonan komentaja. Kenraaliluutnantti Karl Lennart Oesch vasemmalla sai osakseen pelastaa Suomen Kannaksen ratkaisutaisteluissa. Oikealla kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari, kenraalimajuri Pajari, 3. Rintamamiesten ja -upseerien verellä ja hiellä maksettiin poliittisen ja sotilaallisen johdon monen vuoden laiminlyönnit. kesäkuuta seuraavin perusteluin: ”Kenraaliluutnantti Oesch on tämän sodan aikana jo kolmasti johtanut ratkaisevia operatioita erittäin suurella taidolla ja menestyksellä. SA -K U VA SA -K U VA. Oesch kirjoitti, että kaikki hyökkäysyritykset torjuttiin yleensä alkuunsa tai vähäisen murron tapahduttua vastaiskulla. Ensimmäisen kerran hyökkäysvaiheen aikana, kun hän komensi Länsi-Kannaksella toimivia joukkoja, jolloin hänen johdollaan saarrettiin Viipurin suunnassa taistelevat vihollisvoimat ja vallattiin Karjalan pääkaupunki. 52 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT yrittänyt vihollinen tuhottiin ilmavoimien iskuilla ja tehokkaalla tykistötulella
Suomalaisten vastus oli ollut liian kova ja kiire Berliiniin painoi. Paljon myöhemmin legendaariseen maineeseen nousseiden torjuntavoittojen kenraali ei saanut eläessään virallisen Suomen kiitosta. Neuvostojoukot testasivatkin suomalaisten hermoja, ja Leningradin rintaman on laskettu ampuneen noin 7 000 kranaattia ensimmäisenä aselepopäivänä. Suomi oli saavuttanut historiansa suurimman yksittäisen torjuntavoiton, vaikka taistelut alueella jatkuivat vielä viikon, minkä jälkeen ne alkoivat laantua. Vaaran aika Syyskuun neljännen päivän aselepoon Oesch suhtautui suurella varauksella. L. Rauhanvaltuuskunnan käyttämä reitti miinoitettiin uudelleen. Vihollisen tappiot olivat suuret, ja suomalaisten puolustuslinjat olivat kestäneet. heinäkuuta. Puna-armeijan pysäyttäminen Viipurin koillispuolella ei ollut sitä, mitä jatkosodalta oli lähdetty hakemaan, joten torjuntataistelut eivät tuntuneet pitkään aikaan voitoilta. Syyskuun seitsemäntenä hän oli saattelemassa Moskovaan matkaavaa rauhanvaltuuskuntaa rintamalinjan yli Juustilassa. Heinäkuun seitsemäntenä päivänä Oesch tiedotti, että puna armeijan strategiseen läpimurtoon pyrkinyt hyökkäys oli pysäytetty Vakkilan ja Ihantalan maastoissa. Ja kyllä, sota oli hävitty, mutta ei oltu antauduttu. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kaikki hyökkäykset oli torjuttu, ja vihollinen oli kärsinyt suuria tappioita. Hän teki esityksen välirauhan aikana rakennetun taemman puolustuslinjan vahvistamisesta. 53 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT Torjuntavoiton isä Ensimmäisen kerran tilanne oli suomalaisten hallinnassa 30. Jo pari päivää aiemmin IV armeijakunnan komentaja, kenraaliluutnantti Laatikainen oli tiedottanut joukoilleen, että hyökkääjän voima oli murtunut. kesäkuuta, jolloin Ihantalan suunnan joukot olivat lopulliseksi jääneessä puolustusasemassaan. Oesch oli antanut joukkoineen osaavalla johtamisellaan Suomelle riittävästi aikaa. Heti aamuyöllä neuvostojoukkojen voimakas hyökkäys oli jäänyt suomalaisen tykistön ansiosta ryhmitysalueelle. Varoittavana esimerkkinä oli Romania, jossa venäläiset vangitsivat aselevon tehneet joukot. Hän kävi viimeisellä tarkastusmatkalla Salpalinjalla vielä elokuun lopulla. Erityisen tärkeäksi päiväksi muodostui 3. K. OESCH. Käytännössä neuvostoliittolaisten aselepo alkoi päivää myöhemmin kuin suomalaisten. Oesch oli varuillaan, sillä punainen vaara ei ollut kadonnut mihinkään. Oesch liikuttui kuultuaan kenraalimajuri Vihman tilannekatsauksen ja vertasi Ihantalaa talvisodan Taipaleeseen. Talin–Ihantalan torjuntavoiton jälkeen suomalaiset pysäyttivät vihollisen Kannaksella myös Vuosalmella ja Viipurinlahdella. Heinäkuussa Oesch esitti linjan nimeksi Suomen salpa, jota alettiin pian kutsua Salpalinjaksi. Puna-armeija antoi periksi. Varmuuden vuoksi Oesch teki tarkan suunnitelman puolustustaistelun jatkamisesta niin pitkään kuin mahdollista. Oeschin käskystä asemat tuli pitää ja hyökkäykset piti torjua. Kannaksella puna-armeijan torjunut Oesch sai huomata, että sodan jälkeisessä yhteiskunnassa tuuTässä tehtävässä minun on onnistuttava tai minua ei ole. Aselevosta huolimatta Oesch halusi pitää joukot hereillä, mikä tarkoitti taisteluvalmiuden säilyttämistä ja kenttävarustelutöitä. Oli jotenkin kohtalon leikkiä, että samoissa maastoissa oli käyty edellisenä kesänä armottomia taisteluja. Kiittämätön isänmaa Toisen maailmansodan jälkeistä historiaa tuntematon voisi luulla, että kesän 1944 jälkeen Oesch olisi noussut Suomessa kansallissankarin asemaan. Jälkipyykki keskittyi valtaosin siihen, miksi Pääasema ja VT-linja murtuivat nopeaan tahtiin. Toinen Oeschin käyttöön ottama sana oli torjuntavoitto, jota hän käytti Kannaksen taistelujen yhteydessä heti jatkosodan jälkeen. Vuosalmella suomalaiset löivät vihollisjoukot takaisin vastahyökkäyksellä
Oeschin saama syyte koski marraskuussa 1941 Kivennavalla annettuja suullisia ohjeita sotavankien käsittelystä. Se oli palkka Suomen pelastamisesta. Oeschin kirja on oman aikansa lapsi, joka ei suuremmin hehkuta esimerkiksi Talin–Ihantalan suurtaistelun lopputulosta ja jättää saksalaisen avun ansiot huomiotta. Syytteen mukaan kenraali oli antanut luvan niskuroivien sotavankien teloittamiseen. 1944. Lisäksi niskassa olivat huolet toimeentulosta, sillä armeijasta eroamisen jälkeen säännölliset tulot loppuivat. Alikersantti, joka samassa taistelussa tuhosi toistakymmentä panssarivaunua kaatuen itse lopulta tykkinsä ääreen, ei taistellut turhaan, ei myöskään sotamies, joka haavoittuneenakin jatkoi panssarivaunujen tuhoamista estäen siten tukikohtansa menetyksen. Vastaavien mainetekojen suorittajia oli tuhansia. Oesch koki neuvostoliittolaisten ja kommunistien valtapyrkimykset anarkiaksi ja erosi armeijan palveluksesta syyskuussa 1945. 54 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT li puhalsi idästä. Oesch ilmoittautui Porissa poliisille ja matkasi seuraavana päivänä Riihimäen keskusvankilaan. He suorittivat taistelukentillä urotöitä, jotka herättivät kunnioitusta vastustajiemmekin riveissä. Hänet tuomittiin sotaylioikeudessa ”yllytyksestä seitsemäntoista käskynalaisen sotavangin tahalliseen tappoon ja sotavankeihin kohdistuneesta tahallisesta virkavelvollisuuksien rikkomisesta” 12 vuodeksi kuritushuoneeseen. Se pelasti Suomen kansan elämän.” n Rauhanneuvotteluvaltuuskunta saapuneena rintamanylityskohdalle Juustilassa syksyllä 1944. Sen sijaan Oesch käyttää huomattavan osan Pääaseman ja VT-aseman murtumisen syiden analysointiin. Lopulta vuosista 1956–1957 tuli käännekohta Oeschin sodanjälkeisellä uralla. Seuraavana kesänä Oesch nuoli henkisiä haavojaan, mutta sitten hän aloitti oman ”propagandasotansa” valmistelun. Kenraalia simputettiin eläkepäätöksen venyttämisellä joulukuuhun 1947 saakka. Hän tunsi yhteistyön valvontakomission kanssa vastenmieliseksi mutta hoiti työnsä yleisesikunnan päällikkönä tyypillisellä sveitsiläisen kellon tarkkuudella. Pelastajat Tuomio oli Oeschille kova paikka, koska hänen oikeustajussaan vankila oli väärintekijöitä varten. Omaa rooliaan hän ei mitenkään erityisemmin korosta: ”Raskaassa tehtävässään pelastivat suomalaiset sotilaat maalleen mittaamattomia sekä henkisiä että aineellisia arvoja. Vuonna 1956 hän julkaisi teoksen Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. Sotilaittemme uhri ei mennyt hukkaan. Korkeimmassa oikeudessa tuomio lieveni kolmeksi vuodeksi vankeutta. Hän päätti paeta Ruotsiin, mutta matka katkesi todennäköisesti veneen karilleajoon. SA -K U VA. Hän vapautui Helsingin lääninvankilasta helmikuussa 1948 helpottuneena mutta myös katkeroituneena miehenä. Oesch työskenteli Suomen Maanviljelijäin Kaupan tarkastajana vuosina 1948–1951, minkä jälkeen hän toimi reilun vuoden taloyhtiön isännöitsijänä. Vasemmalla kenraaliluutnantti Oesch, pääministeri Hackzell ja jalkaväenkenraali Heinrichs. Oesch oli samalla tavalla sijaiskärsijä kuin sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä tuomitut poliitikot. Se oli palkka Suomen pelastamisesta. Kuukausi myöhemmin hän sai vihjeen tulevasta pidätyksestä. Vuodesta 1949 hän osallistui suurella mielenkiinnolla Suomen Sotatieteellisen Seuran kuukausikokouksiin, joissa hän kommentoi esitelmiä terävästi ja analyyttisesti. Näinä vuosina hän alkoi pohtia ja tutkia entistäkin tarkemmin kesän 1944 tapahtumia
alkoi julkaista aikakauslehteä Kansa taisteli – miehet kertovat. Samassa tv-dokumentissa hän kertoi, ettei pelännyt enää vanhana miehenä kuolemaa. Lehti muistutti säännöllisesti suomalaisen korpisoturin vaiheista talvisodassa, jatkosodassa ja Lapin sodassa. Korkein sotilasarvo: kenraaliluutnantti. Torjuntavoittoja johtaneen kenraalin kuollessa vuonna 1978 elettiin kuitenkin ulkopoliittisesti erilaisessa Suomessa kuin nykyään. Kontrasti lehden maanpuolustuksellisen hengen ja virallisen YYA-liturgian välillä oli huomattava. Gummerus 2014. Oesch oli toimituskunnan puheenjohtaja vuosina 1957–1963, minkä jälkeen hän toimi päätoimittajana vuosina 1963–1974. Erikoista: Maaliskuussa 1932 Oesch hoiti apulaissisäministerin tehtävää 12 vuorokautta, mikä tekee hänestä Suomen historian lyhytaikaisimman ministerin. Kenraali kuoli 11 vuotta myöhemmin. Vuonna 1957 hän jätti pysyvän jälkensä suomalaisen sotahistorian kirjoittamiseen, kun hänen aloitteestaan perustettu Sotamuisto yhdistys ry. Sotaveteraaneille lehti oli kanava nuoruuden erikoisten kokemusten kertomiselle, ja oikeisto arvosti sen maanpuolustuksellista ja isänmaalista perusvirettä. Vasemmistoradikaaleille lehti edusti äärimmäistä taantumusta ja historian roskalaatikoiden kaivelua. Oesch koki tehneensä kaiken tehtävissä olleen Suomen puolesta. Hän onnistui ennakoimaan historian lainalaisuudet jo vuonna 1946 tasavallan presidentin tehtävät jättäneelle Mannerheimille lähettämässään kirjeessä, jonka tyyli on taattua Oeschia: ”Ne suuret teot, jotka Teidän johdollanne, herra Marsalkka, suoritettiin isänmaan vapauden säilyttämiseksi, uinuvat tällä hetkellä painajaisunen ahdistamina, mutta heräävät vielä kerran, ne leimuavat vielä korkeimmassa kukoistuksessa isänmaan historian lehdillä.” n Oesch juhli 85-vuotispäiviään 1977. Samaan aikaan kun virallinen Suomi korosti ystävyyttä, yhteistyötä ja avunantoa itänaapurin kanssa, Kansa taisteli ”ryssää” vastaan. 8. Suomen pelastaja sai mennä viimeiselle leposijalleen rauhassa, mikä oli symbolista kansakunnan henkiselle ilmapiirille ja koko veteraanisukupolven kohtelulle. Kuningas vieraalla maalla Oesch totesi vuonna 1967 valmistuneessa tv-dokumentissa pelänneensä sotilaana kuolemaa. maaliskuuta 1978, Helsinki. Avoin julkinen arvostus tuli vasta sen jälkeen, kun Neuvostoliitto oli lopullisesti romahtanut joulukuussa 1991. Vuosina 1957–1986 julkaistu Kansa taisteli on Suomen historian kuuluisimpia aikakauslehtiä, joka vei kansan syvien rivien sotatarinoiden kertomisen kokonaan uudelle tasolle. Hänen mukaansa sotilaan tuli voittaa kuolemanpelko tahdonvoimalla. Ajoittain lehden pääkirjoitukset olivat kuin suoraan suojeluskuntien Hakkapeliitasta. ST EF A N BR EM ER. Artikkelin tärkein lähdeteos: Mika Kulju: Kohtalona Tali-Ihantala – Ihmisiä Suomen ratkaisutaistelussa. On jotenkin kuvaavaa, että Oesch nautti Sveitsissä suurempaa kunnioitusta ja mainetta kuin Suomessa. Ei ollut mikään ihme, että tasavallan presidentti Urho Kekkonen muisti lehden päätoimittajaa kolmella myllykirjeellä. 28. Karl Lennart Oesch s. k. Oeschin hautajaisissa ei nähty valtiovallan edustajia tai muita suurmiehen viimeisen taipaleen tunnusmerkkejä. SUOMEN SOTILAAN SANKARIT 55 Kansa taisteli Näiden rivien lähes kansallisromanttinen tyyli on tuttu kaikille, jotka ovat tutustuneet Oeschin kirjoittamiin teksteihin. elokuuta 1892, Pyhäjärvi. Koko kansakunnalle se oli häpeällisinä valheen ja vaaran vuosina tärkeä henkireikä. Lukiessasi näitä rivejä on suurista torjuntavoitoista kulunut pian 78 vuotta, ja viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana nuo tapahtumat on nostettu niille kuuluvaan arvoon suomalaisessa historiankirjoituksessa. YYA-Suomessa lehti ui melkoiseen vastavirtaan. Ei ole mikään ihme, että lehden sinivalkoinen ote jakoi mielipiteet kahtia
. Hänet nimitettiin lokakuussa 1941 Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi. Tämä totuus päti kenraalimajuri Einar Vihmaan (1893–1944), joka ei todellakaan ollut keskinkertainen ihminen. 56 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT Keskinkertaisuudella ei saavuteta suuria asioita. Kenraalin elämäkerran kirjoittanut Martti Turtola on kuvannut miestä muun muassa adjektiiveilla jyrkkä, kiihkeä, jopa hillitön, avomielinen ja rehti. TEKSTI: MIKA KULJU EINAR VIHMAN Jääkärikenraali elämä ja kuolema etulinjassa. Lopulta isänmaan mies antoi maalleen korkeimman hinnan, oman elämänsä, jatkosodan viimeisillä hetkillä. Hän oli impulsiivinen ihminen, joka ei loistanut sotakorkeakoulussa, mutta johti sodassa joukkojaan etulinjassa suuriin menestyksiin
57 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT SA -K U VA
Paljon Vihman luonteesta kertoo, että itsenäisen Suomen ensimmäisessä vapaustaistelussa keväällä 1918 nuori jääkäriupseeri ei suostunut mielistelemään entistä Venäjän armeijan upseeria tai ruotsalaista vänrikkiä. Vihma ei piitannut muodollisuuksista eikä arvostanut byrokraatteja. 58 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT E inar Vihma uskalsi olla omaa mieltään asioista, vaikka ajatukset eivät aina saavuttaneet yleistä hyväksyntää. Upseeriuransa alkuvaiheessa hän sai varoituksen reippaasta alkoholinkäytöstä. Wichmann toisessa rivissä keskellä. Komppanianpäällikkö Vihma oli valmis uhmaamaan typeräksi kokemaansa everstin käskyä vaikka sotaoikeuteen saakka, ja pullistelevan ruotsalaisen vänrikin käskyä hän kieltäytyi tottelemasta. n Vuoden 1912 Olympialaisten Suomen voimistelujoukkue. Hän arvosti ihmisiä, jotka pystyivät ratkaisemaan haasteita improvisoimalla. Omapäisyydestä – ja kenties myös edellä mainitusta äkkipikaisuudesta – kertoo myös, että papinpoika Vihma erosi kirkosta. n Ylioppilas Einar Wichmann 1912. Komppaniansa miehiä hän arvosti, ja miehet arvostivat päällikköään. Saksan jääkäristä… Einar August Vihma (vuoteen 1936 asti Wichmann) kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion klassillisesta lyseosta vuonna 1912 ja osallistui samana vuonna joukkuevoimistelun varamiehenä Tukholman olympiakisoihin. Vihman luonteenpiirteet tulivat esille jo varhaisessa vaiheessa. Harvapa jääkäriksi hakeutunut taisi olla ikäluokkansa varovaisemmasta päästä. Hän suuttui todennäköisesti siksi, että kirkollisvero tuli kerran maksettavaksi vahingossa kahteen kertaan. Hän jatkoi opiskelujaan Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla vuoteen 1915 saakka, jolloin nuorukainen lähti jääkäreiden ensimmäisessä aallossa Saksaan sotilaskoulutukseen. Mikään enkeli hän ei myöskään ollut. Olennainen osa Vihman luonnetta oli äkkipikaisuus. Sodan jälkeen kuopiolaiset nuorukaiset lahjoittivat Vihmalle muistoksi arvokkaan kultakellon perineen. Olihan kyse hengenvaarallisesta uhkayrityksestä. Vihma muun muassa vältteli avioliittoon sitoutumista pitkään, sillä hän oli onnellinen perheensä kanssa ilman muodollisuuksia. Yksityiselämässäänkään Vihma ei ollut mikään keskitien kulkija. Aikakauden yleiseen ilmapiiriin nähden melkoisen avarasta elämänasenteesta kertoo, että Vihma suostui auttamaan entistä kihlattuaan lapsettomuusongelman ratkaisussa. Se lienee ollut hänen tapansa pahoitella käytöstään. Hän saattoi haukkua alaisensa hetken tulistumisen päätteeksi mutta myöhemmin katui sanojaan. Oli hyvin tyypillistä, että haukkujen jälkeen Vihma soitti alaiselleen puhelun, jossa tilanne käytiin läpi asiallisemmassa sävyssä. EINAR VIHMA
Vapaustaistelussa Vihmalla oli erityistehtävänsä. Sukellusveneseikkailun lisäksi Vihma ehti toimia ennen sisällissodaksi muuttunutta vapaussotaa suojeluskuntien kouluttajana Karjalankannaksella ja Kuopiossa. Tammikuun lopussa, kun sosialidemokraatit nousivat aseelliseen kapinaan laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan ja aloittivat näin sisällissodan, Vihma oli komppanian päällikkönä muun muassa Kuopiossa, Varkaudessa, Mäntyharjulla, Heinolassa ja Viipurissa. Vuosina 1925–1926 Vihma opiskeli Sotakorkeakoulussa. Opinnot eivät maistuneet suoran toiminnan miehelle, mutta hän sai ne kuitenkin kurssinsa häntäpäässä loppuun. Hän taisteli muun muassa kuuluisassa Simon kahakassa vuonna 1916.. Vuosina 1933–1936 Vihma johti Kadettikoulua, ja ennen talvisotaa hän oli Helsingissä Suomen Valkoisen Kaartin komentajana. n Oikealla: Wichmann lähti jääkäreiden ensimmäisessä aallossa Saksaan sotilaskoulutukseen. n Yllä: kenraaliluutnantti Harald Öhquist ja Vihma harjoituksessa ennen talvisodan syttymistä. Hän saapui maahan jo marraskuussa 1917 saksalaisella sukellusveneellä, jolla tuotiin 1 500 kiloa räjähteitä ja pioneeritarvikkeita. Hän taisteli muun muassa kuuluisassa Simon kahakassa vuonna 1916. SUOMEN SOTILAAN SANKARIT 59 Vihma oli ”pommari”, jonka tehtäviin kuuluivat sekä jääkärietappien että sabotaasien järjestelyt
Oma lukunsa oli ajoittainen suurten egojen taistelu, jota Vihma kävi armeijakuntaa komentaneen kenraali Paavo Talvelan kanssa. Taipale kesti 105 päivää, ja nuori tasavalta ja sen uhattuna ollut elämänmuoto säilyi. Vihma johti rom. 60 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT n Vihma perheineen asuntonsa portailla Karhumäessä syyskuussa 1943. Hän oli legendaarisen Taipaleen lohkon divisioonankomentaja, joka joutui kokemaan puna-armeijan ylivoimaisen paineen Yrjö Jylhän kuvaamassa kiirastulessa. Konfliktiin tarvitaan aina vähintään kaksi, ja Talvelan kanssa joutui napit vastakkain vielä moni, olipa sitten esimies, palvelustoveri tai alainen. Taistelun kiihkossa kenraali unohti muodollisuudet komentosuhteissa. Vihman piikkiin näitä riitoja ei siis oikein voi laittaa. Jatkosodan hyökkäysvaiheessa 1941 Vihma näytti Karjalankannaksella luonteestaan sen puolen, joka tuli olennaisesti värittämään hänen henkilökuvaansa. Esikuntaupseerit joutuivat seuraamaan vaivaantuneina, kun kenraali ja eversti ottivat henkistä mittaa toisistaan naama punaisena huutaen. Divisioonan varsinainen johtaminen jäi esikuntapäällikön tehtäväksi, kun kenraali halusi rynnistää kärkijoukkojen mukana. …jänkäjääkäriksi Talvisodan syttyessä Vihma oli mies paikallaan
Vihmalle sota oli raakaa toimintaa, jossa humanismille ei ollut sijaa. BBC:n uutiset eivät kertoneet suomalaisittain miellyttäviä uutisia, mistä Vihma teki omat johtopäätöksensä sodan lopputuloksesta. Vihman toimintaa sävytti sotilaan inhorealismi. Sitä kovaan elämään tottuneet pohjoisen miehet arvostivat. Kuudennen divisioonan esikunnassa palveli tuleva Hufvudstadsbladetin toimituspäällikkö Karl-Gustaf Lindman, jolla oli joka aamu erikoistehtävä kello kuuden ja seitsemän välillä. Vihman mielestä kysymys oli ainoastaan vihollisen ruokkimisesta, sillä puna-armeijan saapuminen oli vain ajan kysymys. Komentaja halusi pysytellä kartalla maailman sotatapahtumista, joilla oli olennainen vaikutus Suomen kohtaloon. Vihma joutui tekemään kovasti töitä pohjoisten miesten kanssa ennen kuin saavutti heidän luottamuksensa. Vihma EINAR VIHMA KU VA N VÄ RI TY S: TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. kesäkuuta. Yritys oli jälkikäteen arvioiden melkoinen optimismin osoitus, mutta toisaalta myös malliesimerkki aktiivisuudesta ja aloitteen tempaamisesta puolustustaistelussa. Hän eli hetkessä ja saattoi jäädä innostuksensa keskellä itsekin neuvostoliittolaisten mottiin. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G. Mistään ei löydy todisteita, että sotapäiväkirjassa mainitut 20 karkuria olisi ammuttu. Hän kuunteli tarkkaan BBC:n uutiset ja raportoi koosteen kello kahdeksalta Vihmalle. Samalla hän käski estämään karkuritapaukset mahdollisesti ankaraakin väkivaltaa käyttäen.” Vihma oli rintaman kurinpidossa niin ehdoton, että tarkoitus pyhitti keinot. maj. divisioonan komentaja. Vihman divisioona saapui suurtaistelun näyttämölle vaiheessa, jossa puna-armeijan hyökkäyskärjet olivat ahtaassa pussinpohjassa Leitimojärven pohjoispuolella aamulla 28. Lopulta kairojen sankarit kunnioittivat ahkeraa kenraalia, joka ei lymynnyt takamaastoissa. Paikallisille oli annettu muonaa, jonka tuli riittää heinäkuun puoliväliin saakka. Suomalaiset jyräsivät Rajajoelle hurjaan tahtiin. Hän oli jo varhaisessa vaiheessa varma, että Saksa tulee häviämään sodan. Karhumäessä pohjoisen poikamiehet tutustuivat siihen malliin neuvostoliittolaisiin naisiin, että Vihma uhkasi sukupuolitautien ja pilkkukuumeen levittäjiä jopa kuolemanrangaistuksella. Pussin suulla Vihman ja Laguksen joukot jäivät vain kilometrin päähän toisistaan. Kenraalimajuri Ruben Lagus puolestaan komensi Murokallion suunnassa olleita joukkoja. Vihma otti tapauksesta kovasti itseensä, eivätkä kurinpidollisesti haasteet loppuneet siihen. Vihma sivuuttaessaan III/JR 12:n kom. Vihman näkökannassa tulee esille armoton suhtautuminen sotaa kohtaan. Hyökkäysvaiheen hienon lopputuloksen ansiosta impulsiivinen ja ajoittain suorastaan sekava johtaminen jäi kuitenkin nopeasti unholaan. Kovat ajat vaativat kovia johtajia Lopulta torjuntavoitto vaati omilta joukoilta venymistä viimeiseen saakka, joten Vihma otti käyttöönsä kovat otteet. kesäkuuta 1944, ja divisioonan ensimmäiset taistelujoukot olivat tulessa Ihantalassa pari päivää myöhemmin. Kesään 1944 mennessä hän oli saavuttanut maineen sekä ankarana että sanansa pitävänä komentajana. Neuvostojoukot lähtivät rajuun läpimurtoon, minkä seurauksena suomalaiset menettivät aloitteen. Vihma esikuntineen saapui taistelualueelle 26. Vaikka ne olisivat kohdanneet, eivät suomalaisten voimat olisi ikinä riittäneet pitämään pussin suuta kiinni. Se oli sotilasjohtajalta ja yleensäkin johtajalta paha virhe. Vihma myös eli niin kuin opetti. Vihman komentoon alistettiin 18. Vihman divisioonan verekset voimat ehtivät yritykseen, jossa pyrittiin rakentamaan yksi Suomen sotahistorian suurimmista moteista. kesäkuuta seuraavat rivit: ”Klo 16.00 tienoissa 6.D:n komentaja kenr. Motti jäi näkemättä, sillä vahvistumisestaan huolimatta suomalaiset joukot joutuivat toteamaan suupalan liian suureksi. Vihman komentama 6. Esimerkiksi Karhumäestä lähdettäessä kesällä 1944 hän soitti kenraali Talvelalle äkäisen puhelun, jossa hän kritisoi ruoan jakamista siviiliväestölle. Kenraali Verner Viiklan itsemurhan jälkeen Vihmasta tuli joulukuussa 1941 PeräPohjolasta kootun 6. Hänet nähtiin monesti etulinjassa ase kädessä. Ase kädessä etulinjassa Vihma oli monella tapaa jopa fanaattinen ihminen, mutta naiiviudesta häntä ei voida syyttää. Kuudennen divisioonan turhautuneet miehet ryöstivät talvella 1942 viinakaupan Kajaanissa, jossa nähtiin pienimuotoinen humalainen kapina. Jalkaväkirykmentti 12:n kolmannen pataljoonan taistelukertomuksesta löytyvät 29. divisioona oli viimeinen Talin–Ihantalan suurtaisteluun lähetetty suomalainen vahvennus. rynnäkkötykkiprikaati. paikan käski saattamaan miehistön tietoon, että takamaastossa on pidätettäessä ammuttu 20 karkuria. SUOMEN SOTILAAN SANKARIT 61 melmaisesti surutta pataljoonia ja komppanioita kuuntelematta niiden komentajia ja päälliköitä. divisioona, Taistelu osasto Björkman ja saksalainen – käytännössä pataljoona vahvuinen, mutta erittäin hyvätasoinen – 303
62 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT n Kenraali Vihma, hänen esikuntapäällikkönsä ja auttamaan tullut sotamies viedään Suomen lippuun käärittyinä. Vihma oli viimeinen Saksan jääkäri ja viimeinen suomalainen kenraali, joka kaatui taistelussa.
Toinen vaihtoehto on, että yli kaksi kuukautta myöhemmin allekirjoitettu taistelukertomus ei pidä tältä osin paikkaansa. Vihma vain halusi saattaa miesten tietoon, ettei linjoista lähdettäisi karkuun ilman kovaa rangaistusta. Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan, ja ”lauantaisiivous Ihantalassa” jäi historiankirjoihin aivan muista syistä kuin oli alun perin ajateltu. Luutnantti Kolkan iskuosasto onnistui asemien tuhoamisessa osaksi, mutta vänrikki Lampan iskuosasto koki kovia saavuttamatta tavoitteitaan. Panssarivaunut räjäytettiin, ja vihollisen asemat tuhottiin parissakymmenessä minuutissa. Artikkelin tärkeimmät lähdeteokset: Martti Turtola: Jääkärikenraali Einar Vihma – Ihantalan taistelun ratkaisija. Noin kymmenen minuuttia myöhemmin vielä hengissä ollutta kenraalia oli auttamassa sotamies Eino Mustalampi. Viimeisten neuvostojoukkojen yritysten jälkeen Ihantalan lohkolla seurasi asemasodan luonteinen vaihe, jota jatkui välirauhan solmimiseen saakka. Matkalla kukkulalle miesten epäonneksi kohdalle osui puna-armeijan raskaiden kranaatinheitinten keskitys, joka ajoittui kello 19.40–19.50 välille. Heinäkuun alun torjuntavoiton jälkeen Ihantalan päätien varrelle Kokkomäen alueelle oli jäänyt 13 vihollisen panssarivaunua, joista osa oli Pekarinojan pohjoispuolella suomalaisten asemien edessä. Vihma oli viimeinen Saksan jääkäri ja viimeinen suomalainen kenraali, joka kaatui taistelussa. Sankariksi. Panssarivaunut olivat vaurioituneita, mutta niiden tykit ja konekiväärit olivat toiminnassa. Focke-Wulf-hävittäjäpommittajat iskivät kahdeksan koneen voimalla, ja iskuosastot etenivät savutuksen suojissa. Korkein sotilasarvo: kenraalimajuri. elokuuta 1944, Ihantala. Lisäksi ne muistuttivat siitä, että läpimurron uhka ei ollut vielä poissa. Einar August Vihma s. Yksi Focke-Wulf ammuttiin alas. 5. Palkama kaatui kranaatin osuttua viereen, ja Vihma haavoittui pahoin. Neuvostosotilaat olivat kaivautuneet asemiin panssareiden alle, mikä aiheutti suomalaisille jatkuvaa harmia. Ilman Vihman kaltaisia miehiä ja keinoja sitä ei olisi pysäytetty. päivän jälkeen sanojansa todistamassa. Heinäkuun edetessä suurhyökkäys pysäytettiin. Hävittäjäpommittajien isku myöhästyi viisi minuuttia, ja puna-armeijan ilmatorjunta oli hereillä. Mannerheim-ristin ritarin, luutnantti Toivo Korten johtama iskuosasto teki tehtävänsä varsin onnistuneesti. Sankarivainajaksi. Metrin päähän osui kranaatti, joka tappoi sekä kenraalin että sotamiehen. SUOMEN SOTILAAN SANKARIT 63 bluffasi. Kenraalin viimeisen päivän tapahtumista on kerrottu monia eri versioita, jotka poikkeavat yksityiskohdissa toisistaan. Kenraali liittyi miestensä joukkoon. Viimeinen päivä Suomalaiset yrittivät yllätyshyökkäystä vielä yöllä, mutta sillanpään liittäminen omaan linjaan ei onnistunut. Molemmat vaihtoehdot jäävät spekulaatioksi, sillä Vihma ei ollut enää elokuun 5. Paras paikka tähän oli kukkula, jota sodanaikaisella kartalla osoittaa piste 33. Neuvostoliittolaiset pystyivät hallitsemaan edelleen tulella maastoa. Noin 10–15 metriä taempana kävelleet Björkman ja Duncker selvisivät keskityksestä. päivä 1944 koitti Ihantalassa aurinkoisena kuin hienoin kesäinen Karjalankannaksen lauantai. Viestin piti olla niin vahva, että totuus sai väistyä tarkoituksen tieltä. Kenraalilla oli seuranaan Palkama, eversti Sven Björkman sekä everstiluutnantti Zachris Duncker. Se on varmaa, että Vihma halusi seurata operaation onnistumista tapojensa mukaan mahdollisimman läheltä, tällä kertaa Ihantalan hautausmaan kohdalla. Mika Kulju: Kohtalona Tali–Ihantala – Ihmisiä Suomen ratkaisutaistelussa. 19. Erikoista: Viimeinen Saksan jääkäri, joka kaatui taistelussa. k. Kohtalokkaana päivänä suomalaiset olivat päättäneet ratkaista kiusallisen ongelman, johon oli kiinnitetty huomiota Päämajassa saakka. Se oli monella tapaa symbolinen päätös Pohjoismaiden historian suurimmalle taistelulle ja samalla kokonaiselle aikakaudelle. divisioonan komentaja Einar Vihma ja esikuntapäällikkö Gösta Palkama sekä heitä auttanut sotamies. Puna-armeijan riveistä kaatui erään arvion mukaan 6 000 ja haavoittui yli 20 000 sotilasta. Gummerus 2014.. Jälkeen jääneiden arkistolähteiden perusteella tuohon mennessä rintamalohkolla oli ammuttu ainoastaan yksi karkuri. Kuudennen divisioonan esikuntapäällikkö, everstiluutnantti Gösta Palkama oli hyvällä tuulella jo aamukorviketta juodessaan. syyskuuta 1893, Kuopio. Otava 2005. Tavoitteena oli ollut ajaa kaksi valittua panssarivaunua omalle puolelle, mutta siinä ei onnistuttu. Suomalaiset päättivät tuhota panssarivaunut, ja tehtävää varten perustettiin kolme iskuosastoa, joissa oli yhteensä 160 miestä. elokuuta kello 19 kolmentoista patterin yli 2 000 kranaatin tulivalmistelulla, johon yhtyivät kranaatinheittimet toisella mokomalla. Hyökkäys alkoi 5. Kaatuneiden joukossa olivat tapahtumia seuranneet 6. Yhteensä yhdeksän suomalaista kaatui hyökkäyksessä, joka poisti pelistä Ihantalan tienhaaraa uhanneet panssarivaunut. Ja konkreettinen päätös yhdelle erikoislaatuidelle elämälle. Lauantaisiivous Elokuun 5. Miehet lähtivät kiertämään kukkulaa takakautta. Hyökkäyksen jälkeen Vihma halusi nähdä tarkemmin, miten vihollisen panssarivaunuille oli käynyt. Torjuntavoittoon päättyneessä Talin-Ihantalan suurtaistelussa suomalaisten kokonaistappiot olivat yli 1 300 kaatunutta ja noin 7 000 haavoittunutta
64 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT SA -K U VA
Hän oli harvinaisen kovaluontoinen persoona, joka johti miehiään edestä ja piti kiinni periaatteistaan loppuun saakka. SUOMEN SOTILAAN SANKARIT 65 ALPO MARTTINEN Kahden armeijan eversti Alpo Marttinen (1908–1975) yleni everstiksi sekä Suomen että Yhdysvaltojen armeijoissa. Hän oli Mannerheim-ristin ritari, joka jäi suomalaiseen sotahistoriaan Raatteentien legendaarisen tuhoamistaistelun, Tienhaaran torjuntavoiton, asekätkennän ja Yhdysvaltoihin siirtyneiden Marttisen miesten ansiosta. TEKSTI: MIKA KULJU.
Vuonna 1913 Marttisen perhe muutti Alatorniolta joen yli Tornion kaupunkiin, joka oli tuohon aikaan vain parin tuhannen asukkaan kauppakeskittymä Suensaarella. Toinen tarjokas 9. Marttisen perheessä tosin tiedettiin, mistä oli kysymys. Sodan alkuvaiheessa emigrantit siirtyivät Tornion kautta takaisin Venäjälle ja saksalaiset länteen. Siilasvuo ja Marttinen tunsivat toisensa ennestään, sillä molemmat toimivat Pohjois-Suomessa. n Marttinen aloitti kadettikurssin 11 vuonna 1928 ja valmistui vänrikkinä vuonna 1930. Käytyään Kadettikoulun Alpo Marttinen toimi upseerina Puolustusvoimissa koko 1930-luvun. Ensimmäisen maailmansodan vuosina 1914–1918 Tornio oli Marttisen kaltaiselle poikaselle jännittävä ja kansainvälinen kaupunki. Marttisen lapsuuden ja nuoruuden osoite oli Pitkäkatu 7, jossa on nykyään Saarenvireniminen kuntoutuskeskus. divisioonan esikuntapäälliköksi talvisodan kynnyksellä 1939. 66 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT A lpo Kullervo Marttinen syntyi vuonna 1908 Alatorniolla, joka oli siihen aikaan oma kuntansa. divisioonan esikuntapäälliköksi oli majuri Into AhoKuka todellisuudessa johti Suomussalmen taistelut... M A RT TI N EN – KA H D EN A RM EI JA N SO TU RI. Alpo Marttinen sai varmaankin esimerkin sotilasuralleen 14 vuotta vanhemmasta veljestään Einar Marttisesta, joka lähti jääkäriksi vuonna 1917 ja kaatui kaksi vuotta myöhemmin luutnanttina Viron vapaussodassa. Marttisen sijoituspaikka oli ennen talvisotaa Kemin sotilaspiirissä. Marttinen pääsi näyttämään lahjakkuutensa sotilaana, kun eversti Hjalmar Siilasvuo rekrytoi hänet komentamansa 9. Myöhemmin rajakaupungissa vaihdettiin invalidisoituneita sotavankeja, ja se oli myös postin kannalta merkittävässä asemassa. Samaan aikaan Tornion etappi oli tärkeässä roolissa jääkärien lähtiessä Saksaan, mutta siitä toiminnasta poikaset eivät tietenkään tienneet juurikaan mitään. Alun perin Saarenvire oli sotaveteraanien veljeskoti, ja sen ulkoseinällä komeilee Marttisen muistolaatta
Siilasvuo ei pitänyt Ahosesta, koska tämä ei ollut tarpeeksi aggressiivisen räväkkä. Taistelun jälkeen paikalle tuotiin ulkomaisia lehtimiehiä, jotka välittivät maailmalle reportaasit ja kuvat suomalaisten murskavoitosta jään ja lumen keskellä. SA -K U VA SA -K U VA. SUOMEN SOTILAAN SANKARIT 67 nen, joka jäi Siilasvuon sijaiseksi Ouluun jatkamaan joukkojen perustamistyötä. JR 61 ja III/JR 13 12.11.1942. divisioonan motteihin, jotka tuhottiin viikon kestäneissä taisteluissa. Tammikuun alussa 1940, toisena osana Suomussalmen voittoisaa kaksoisoperaatiota, suomalaiset joukot pilkkoivat nykyisille Kuhmontielle ja Raatteentielle jumiutuneen puna-armeijan 44. Talvisodassa Marttinen oli esikuntapäällikkönä suorastaan häikäisevä, mistä suurin osoitus oli Raatteentien murskavoitto. Tie Raatteeseen Raatteentie on edelleen Suomen historian kuuluisimpia hetkiä. Syvärin lohko. Sen sijaan tarvittaessa hyvinkin kiivasluontoinen Marttinen oli mies Siilasvuon mieleen. Raatteentien taistelu n Everstiluutnantti Marttinen johtamassa taistelua
68 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT on kansainvälisesti tunnetuin suomalaisten sotatoimi, josta on elokuvaa odotellessa kirjoitettu erittäin paljon artikkeleita, tietokirjoja ja myös romaaneja. Tämä näkyy parhaiten Siilasvuon kirjoittamassa bestsellerissä Suomussalmen taistelut, joka oli omiaan luomaan hänelle kansallissankarin mainetta. Taistelupari Talvisodan viimeisessä päiväkäskyssään Siilasvuo kiitti lähimpiä apulaisiaan, joista nosti esille erityisesti Marttisen käyttäen adjektiiveja taitava ja uupumaton. Siilasvuon esikunnan toimintaa on analysoitu johtamisen näkökulmasta perusteellisesti Pasi Tuunaisen tutkimuksessa Tahtojen taisto – Alpo K. Olennaista on, että hän puhui raskaan vastuun jakamisesta. Komentajan tekemän hienosäädön jälkeen esikuntapäällikkö antoi käskyn. Marttinen ja Hjalmar Siilasvuo talvisodassa. Karrikoidusti esitettynä Marttinen analysoi tilanteen, teki johtopäätökset ja esitteli suunnitelman Siilasvuolle hyväksyttäväksi. Olennaista Siilasvuon esikunnan toimintatavassa oli nopea reagoiminen. E. Yksi talvisodan mielenkiintoisimpia kysymyksiä on ollut, kuka todellisuudessa johti Suomussalmen taistelut: omavaltainen eversti Siilasvuo vai hänen vieläkin omavaltaisempi esikuntapäällikkönsä kapteeni Marttinen. Komentajan ja esikuntapäällikön jaettu johtamistapa tuotti tulosta.. Tuunainen antaa kuvan johtamistavasta, jossa komentaja ja esikuntapäällikkö tekivät ratkaisut yhdessä puntaroiden. Tuompolle. Jos katsotaan puhtaasti organisaatiota, olisi suurin maine Suomussalmen voitoista kuulunut Pohjois-Suomen ryhmän komentajalle, Siilasvuon esimiehelle kenraalimajuri W. Siilasvuo oli kuitenkin Tuompon sanoin arvostaan kiinni pitävä herra, jonka yli ei kävelty silloinkaan, kun kunniaa jaettiin
Ratkaisevaksi muodostui Tienhaaran taistelu, jossa puna-armeijan vyöry pysäytettiin ensimmäisen kerran. Päätelmä perustuu aikalaisten haastatteluihin. Kuvassa vasemmalta lukien Kalle Keränen, Sulo Uitto, Alpo Marttinen ja Vesa Järvinen Alaskassa 1948. M A RT TI N EN – KA H D EN A RM EI JA N SO TU RI SA -K U VA. Hän ylitti Syvärin ja jatkoi hyökkäystään Shemenskiin saakka. Käytännössä Siilasvuo ja Marttinen ottivat jatkuvasti yhteen koko talvisodan ajan. Kesäkuussa 1944 Marttisen johtama, pääosin ruotsinkielinen Jalkaväkirykmentti 61 siirrettiin Karjalankannakselle torjumaan vihollisen suurhyökkäystä. Tienhaaran ritari Marttisen keskeiset ansiot jatkosodassa tulevat esille perusteluista, joilla hänelle esitettiin Mannerheim-ristiä elokuussa 1944. Esikuntapäällikkö oli aggressiivisen toiminnan mies teoreettisuuden sijaan, mikä johti ajoittain jopa sooloiluun esimiehen tietämättä. Kitkan suurin aiheuttaja oli Siilasvuon harkitsevainen varovaisuus, joka selkeästi ärsytti Marttista. Pasi Tuunainen on tullut tutkimuksissaan siihen käsitykseen, että Raatteentien hyökkäyssuunnitelma syntyi Marttisen päässä. Siilasvuo ei koskaan kiistänyt Marttisen osuutta sotatoimien johtamisessa, vaikka ei hän sitä myöskään erityisemmin korostanut. Marttinen oli saanut sodan alussa, syyskuussa 1941 johtoonsa taisteluosaston, jolla hän valloitti rohkeilla hyökkäyksillä muun muassa Vaasenin ja Syvärin aseman seudun. Marraskuussa 1942 ollessaan rykmentin komentajana Shemenskin lohkolla hän torjui henkilökohtaisesti johtamallaan reservikomppanialla määrällisesti ylivoimaisen vihollisen. Jälkipolvien silmissä Siilasvuo on kuitenkin sankarin viittansa ansainnut, sillä komentajan vastuu on jakamaton. Raatteentien taistelun johtamista ja kunnianjakoa olen käsitellyt tarkemmin teoksessani Kenraalin viisi sotaa – Hjalmar Siilasvuon elämäkerta. Rykmentin komentaja Alpo Marttinen III pataljoonan komentopaikalla 23.6.1944. Mannerheim ylensi Marttisen Suomen nuorimmaksi everstiksi. SUOMEN SOTILAAN SANKARIT 69 Siilasvuo ja Marttinen eivät olleet mikään harmoninen työpari, vaan ratkaisuista käytiin ärhäkkääkin väittelyä. MartJALKAVÄKIRYKMENTTI 61 TORJUI PUNA-ARMEIJAN VYÖRYN TIENHAARAN TAISTELUSSA. Lopputuloksesta voi päätellä, että vastakohdat täydensivät toisiaan. ALPO MARTTINEN n Yhdysvaltain armeijassa. Oikealla pataljoonan komentaja majuri Bruno Lagerbohm. Näistä tapahtumista kertoi Åke Lindmanin vuonna 2004 julkaistu elokuva Etulinjan edessä, joka oli monen veteraanin mielestä historiallisesti onnistuneempi kuvaus jatkosodasta kuin Linnan kolmesti filmatisoitu Tuntematon sotilas. Tienhaaran taistelun vielä kestäessä Mannerheim ylensi Marttisen Suomen nuorimmaksi everstiksi. Kumpikaan herroista ei ollut persoonana helpoimmasta päästä, joten räiskyminen ei ollut mikään ihme
Samoin oli asioiden laita operatiivisen osaston päällikkönä työskennelleen majuri Lars Hjalmar Sonckin kanssa. Näitten hyökkäysten torjuminen on laskettava suureksi osaksi eversti Marttisen henkilökohtaiseksi ansioksi ollen saavutetun torjuntavoiton seurauksena se, ettei vihollinen 22.6. 70 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT tinen palkittiin ansioistaan Mannerheim-ristillä, jonka perusteluissa kerrotaan uran toisesta suuresta hetkestä: ”Kesällä -44 taisteli eversti Marttinen Karjalan Kannaksella kunnostautuen erikoisesti Viipurin lohkon puolustuksessa. n Maljoja nostavat Marttinen, Eino Lassila, Aito Keravuori ja edessä Lauri Törni. Myöskin uusittu hyökkäys klo 00.20 torjuttiin samoin kuin seuraavana aamuna alkanut erittäin voimakas hyökkäys, vaikkakin vihollinen käytti runsaasti materiaalia ja joukkoja ampuen suhteellisen kapealle alalle n. M A RT TI N EN – KA H D EN A RM EI JA N SO TU RI. saanut pysyvää jalansijaa Viipurin luoteispuolisella mantereella, mikä arvaamattomalla tavalla olisi voinut vaikuttaa yleistilanteeseen.” Paluu pohjolaan Lapin sotaan Marttinen osallistui III armeijakunnan esikuntapäällikkönä, mutta tuosta jaksosta ei muodostunut millään tavalla hänen uransa kohokohtaa. Siilasvuo vaihtoi Viljasen Marttiseen ja Sonckin everstiluutnantti Veikko Pesoniukseen, minkä jälkeen syrjäytetyt lähetettiin laivoilla Tornioon. Otettuaan 22.6.44 klo 18 vastaan lohkonsa ryhtyi hän heti tarmokkaasti puolustuksen järjestelyyn, joten vihollinen jo samana iltana klo 23 hyökätessään kohtasi tehokkaan esteen. 20 000 kranaattia, minkä lisäksi tuli satojen lentokoneiden keskitetty taistelutoiminta. Siilasvuon ja Marttisen yhteistyö tuotti talvisodassa Suomussalmen suuret voitot, mutta Lapin sodassa miesten henkilökemia ei n Marttinen tähystämässä taistelun aikana vihollisen puolelle 12.11.1942. Aluksi esikuntapäällikkönä oli everstiluutnantti Tauno Viljanen, jonka yhteistyö Lapin sotatoimia johtaneen kenraaliluutnantti Siilasvuon kanssa ei toiminut lainkaan
Alkuvaikeuksien jälkeen Marttisen miesten urakehitys lähti Yhdysvalloissa suotuisille raiteille. Ensio Siilasvuon särmikäs aikalaiskuvaALPO MARTTINEN Pohjan poika Marttinen oli lähtöisin lestadiolaisesta perheestä, ja tietynlainen uskonnollinen vakaumus näkyi hänessä läpi elämän. Siilasvuo halusi Marttisesta eroon jo marraskuun lopulla. Esimerkiksi Hjalmar Siilasvuon poika Ensio Siilasvuo kuvasi Marttista harvinaisen hankalaksi luonteeksi, ja tätä pelkäsivät kaikki sotilasarvoon katsomatta. joulukuuta 1975, Falls Church, Virginia, Yhdysvallat. Sanomattakin on selvää, ettei Kekkosen hallinto ollut mielissään ritarin kannanotoista, jotka käsittelivät sekä ulkopolitiikan suuria linjoja että yksittäisiä YYAajan ilmiöitä. Lapin sodan jälkeen Marttinen toimi Keski-Suomen sotilasläänin esikuntapäällikkönä ja vuosina 1945–1946 Vaasan sotilaspiirin päällikkönä. Kaikkiaan Marttinen oli harvinaisen voimakastahtoinen persoona, joka ei pelännyt tarvittaessa näyttää taisteluissa esimerkkiä miehilleen. ...tätä pelkäsivät kaikki sotilasarvoon katsomatta.. Marttinen etsi vieraassa maassa oikeat vaikutuskanavat, joiden kautta suomalaiset pääsivät etenemään urillaan Yhdysvaltojen armeijassa. Marttinen oli näiden suomalaisten henkinen johtaja, minkä ansiosta ryhmä tunnetaan historiassa nimellä ”Marttisen miehet”. Eläkkeelle hän jäi vuonna 1968. Marttinen raivostui syksyllä 1970, kun Kuhmoon pysytettiin talvisodassa kaatuneiden puna-armeijan sotilaiden muistomerkki. Yhdysvaltojen vuosinaan hän sieti itseensä kohdistuvaa rankempaa huumoria ainoastaan toiselta pohjoisen mieheltä, kaukopartiolegenda Olavi Alakulpilta – eikä aina tältäkään. Uusi isänmaa Kylmän sodan strategioissa arktisella alueella oli suuri merkitys, mikä näkyi parhaiden suomalaisten sotilaiden arvostuksessa. Tämä lienee ollut myös punaisen Valpon otaksuma, sillä Marttisen liikkeitä pyrittiin jäljittämään tarkasti. Marttinen olikin merkittävimpiin asemiin nousseita upseereja joukosta, joka siirtyi Suomesta sodan jälkeen Yhdysvaltojen armeijaan. Kun Marttinen talvisodassa kyseenalaisti Hjalmar Siilasvuon aivoituksia, teki hän sen esimiehensä edessä asennossa seisten. Se on hyvin kuvaavaa Marttisen toiminnalle. Jälkikäteen on arveltu, että Marttisella olisi tullut iso rooli asekätkijöiden suunnittelemassa sissisodassa, jos puna-armeija olisi yrittänyt maahantunkeutumista. Hänen mukaansa moinen oli torjuntavoiton halventamista, jota ei pitänyt kustantaa suomalaisten rahoilla: ”En näe mitään syytä pystyttää maahamme ryssäläisille tuhoojille ja orjuuttajille muistomerkkiä.” Alpo Kullervo Marttinen s. marraskuuta 1908, Alatornio. 20. Hän oli myös taitava dramatisoimaan puheitaan, joiden kohokohdat uhkuivat paatosta. Vahvasta tahdostaan ja periaatteistaan huolimatta Marttinen ei ollut kaavojen kangistama, sillä hän sopeutui uusiin tilanteisiin yllättävän sulavasti. Yleensä Marttinen oli varma siitä, että oli oikeassa, ja hän toimi sen mukaan välittämättä muiden reagoinneista. Artikkelin tärkein lähdeteos: Pasi Tuunainen: Marttinen – Kahden armeijan soturi. us sisälsi totuuden lisäksi kunnioitusta, jota Marttinen nautti ehdottoman asenteensa ansiosta. Hän osallistui Yhdysvaltain erikoisoperaatioihin Kaukoidässä ja toimi šaahin Iranissa sotilasneuvonantajana. Esimerkiksi 1970-luvun alkupuolella sotilaspolitiikkaa sivutessaan hän saattoi etsiä puheeseensa vivahteita antiikin Kreikan suurilta ajattelijoilta. Asekätkentä paljastui, ja Marttinen siirtyi kohtalotoveriensa kanssa pakon sanelemana Ruotsiin ja vuoden 1946 lopulla Yhdysvaltoihin. Otava 2012. Muidenkaan suurten sankarien tavoin Alpo Kullervo Marttinen ei ollut ihmisenä mikään keskitien tallaaja, vaan hän menestyi kulkemalla omaa polkuaan. Hän osasi rakentaa puheisiin draaman kaaren, johon haettiin aineksia kaukaa historiasta saakka. Marttinen osallistui vahvalla otteella puna-armeijan miehityksen varalta tehtyyn aseiden hajavarastointiin eli asekätkentään. SUOMEN SOTILAAN SANKARIT 71 toiminut enää edes entiseen malliin. k. Marttinen toimi erityisesti talvisodankäynnin erikoistuntijana, mutta hän pääsi näyttämään taitonsa myös täysin erilaisilla näyttämöillä. Erikoista: Tornion yhteislyseosta kirjoitti vuonna 1927 ylioppilaaksi kaksi tulevaa Mannerheim-ristin ritaria: Alpo Marttinen ja Tauno Viiri. Päämajan upseereiden salassa suunnittelema ja suojeluskuntapiirien viimeisenä palveluksena isänmaalleen käytännössä tekemä asekätkentä alkoi syyskuussa 1944 ja paljastui keväällä 1945. Hänen tahtonsa, sinnikkyytensä ja verkostoitumiskykynsä tulivat esille myös siinä päämäärätietoisessa toiminnassa, jolla hän järjesteli suomalaisten asekätkijäveljiensä asioita maanpaossa Ruotsissa ja varsinkin Yhdysvalloissa. 4. Marttinen oli vielä vanhoillakin päivillään erittäin suorapuheinen persoona, joka tykitti YYA-liturgian vastaiset mielipiteensä Kekkosen aikakauden henkisestä ilmapiiristä välittämättä. Marttinen osasi myös olla hyvin tarkka omasta arvostaan. Kenties uskonnollisesta taustasta johtui, että Marttinen oli pohjoisen saarnamiesten tavoin vakuuttava ja karismaattinen puhuja
72 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT SA -K U VA
SUOMEN SOTILAAN SANKARIT 73 Tuplaritari ja ässä HANS WIND ”Luutnantti Wind on osoittanut esimerkillistä urhoollisuutta ja lannistumatonta taistelutahtoa sekä erinomaista taitoa ja rohkeutta johtaessaan hävittäjälentuetta ja -parvea lukuisissa kiivaissa ilmataisteluissa useimmiten lukumääräisesti ylivoimaista vihollista vastaan taisteltaessa. Tähän mennessä on luutnantti Wind käynnissä olevan sodan aikana saavuttanut kaikkiaan 33 henkilökohtaista ilmavoittoa.” Muun muassa näillä perusteilla Hans ”Hasse” Wind ansaitsi ensimmäisen Mannerheim-ristinsä heinäkuussa 1943. . TEKSTI: MIKA KULJU. Toinen ritarin arvo oli tuolloin vielä tulevaisuudessa, ja se suotiin dramaattisena päivänä torjuntavoittojen kesänä 1944
74 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT n Wind ja hänen mekaanikkonsa Suulajärvellä syyskuussa 1943. SA -K U VA
Äärimmäisen vaaralliseen tehtävään lähti kaksi Messerschmitt Bf 109:ää, joiden lentäjät olivat kuolemanväsyneitä yli kaksi viikkoa jatkuneesta taistelusta massiivista ylivoimaa vastaan. Nyt suomalaiset olivat tempaisseet hetkeksi aloitteen. Kuin ihmeen kaupalla Katajainen kuitenkin selvisi hullunmyllystä hengissä. Sen jälkeen lentäjälle ei jäänyt tapahtuneesta muistikuvia. Kirkkaalta taivaalta hyökkäsi seitsemän Jak-9-hävittäjää. Samalla päivämäärällä ylipäällikkö soi toisen kerran Vapaudenristin 2. Airacobrien aseistuksena olivat 37 mm:n tykit, jotka ruhjoivat Windin konetta. Kapteeni Windin erinomaiset suoritukset ovat mitä kannustavimpana esimerkkinä nuoremmalle hävittäjälentäjäpolvelle.” Ensimmäiset ja viimeiset Tajuihinsa Wind palasi vasta Mikkelin sotasairaalassa, kun kivulias sirpaleiden poisto herätti hänet. Seurasi raju taistelu, johon liittyi koko ajan lisää vihollisia. Jollain ihmeen vaistolla hän lensi viiden minuutin matkan Lappeenrannan kentälle, jossa kone liukui radalle holtittoman näköisesti. Wind haavoittui pahoin, kaasuvipu hajosi tyveen saakka, ja mittaristo repesi osumasta säpäleiksi. Päämaja halusi nopeasti tietoja mahdollisista Talia lähestyvistä vihollisen lisäjoukoista Terijoen ja Viipurin välisen junaradan suunnalta. Nyt suomalaisilla ei ollut pilvien suomaa pakopaikkaa. Seuraavana päivänä alkaneen vihollisen suurhyökkäyksen aikana käydyissä rajuissa ilmataisteluissa on hän lisännyt voittotiliään 32 viholliskoneella ja yhdellä tähystyspallolla. Edellisenä päivänä oli aloitettu yritys hyökkääjän saartamiseksi Leitimojärven pohjoispuolelle. Tiedustelemaan starttasivat kapteeni Hans Wind ja vääpeli Nils Katajainen. Lopulta kaksi suomalaista hävittäjää taisteli ainakin 30:tä vihollista vastaan. SUOMEN SOTILAAN SANKARIT 75 H ans Windin kohtalon päivämäärä oli 28. Messerschmitt poukkosi kolmeen otteeseen radan pinnasta ennen kuin se pysähtyi pyörähtäen yhden renkaan varassa tulosuuntaansa. He pääsivät Suomenlahden kautta Viipurin lähettyville, kun tapahtui se, mikä oli odotettavissa. Suomalaislentäjät oli määrätty välttämään taistelua, mutta nyt vihollista ei voinut paeta. kesäkuuta 1944, jolloin sää Kannaksella oli lähes pilvetön. Tiedustelutehtävä vaikutti lähes itsemurhalta, sillä Kannaksen taivaan tiedettiin kuhisevan punatähtisiä koneita ja puna-armeijan ilmatorjunta oli vahva. Loppuun ajetut Wind sai ensimmäisen Jakin tähtäimeen ja ampui sen alas. Lentäjien silmissä tilanne oli murhaava mylläkkä, josta ei näyttänyt olevan ulospääsyä. Taistelu jatkui, ja neljä punatähtistä konetta koki saman kohtalon, mutta sitten määrällinen ylivoima oli yksinkertaisesti liikaa. Mukana oli myös vielä Jakejakin nopeampia Airacobria. Puna-armeijan suurhyökkäys oli vyörynyt lähes vastustamattomalla voimalla Kannaksella, ja lentäjät olivat koko ajan inhimillisen suorituskykynsä rajamailla. HANS WIND. Wind ehti sanoa siipiparinsa pudonneen taistelussa, minkä jälkeen hän menetti tajunsa. Wind pystyi myös kertomaan radioon osumasta ja pyysi ambulanssia. luokan Mannerheim-ristin kapteeni Hans Henrik Windille seuraavin perusteluin: ”Kapteeni Wind on jatkuvasti osoittautunut erittäin taisteluhaluiseksi hävittäjälentäjäksi, mitä osoittaa hänen ilmavoittojensa nopea lisääntyminen, 8.6.44 mennessä oli kapteeni Wind pudottanut 44 viholliskonetta. Näin ollen on kapteeni Wind tähän mennessä pudottanut 76 konetta ja yhden tähystyspallon. Verinen lentäjä nostettiin ulos koneesta. Jälkikäteen hän arvioi nostaneensa koneen 3 500 metriin. Lopulta tuli osuma selkäpanssariin niskan kohdalle, ja sitä seurasi toinen kranaatti panssarilasin läpi ja olkapään yli suoraan kojetauluun. Wind oli kuitenkin hävittäjälentäjänä mestari, jonka toiminnot lähtivät tarvittaessa selkäytimestä. Yksi suurimmista Verinen lentäjä nostettiin ulos koneesta
Talvisodassa Wind ei noussut taisteluihin, sillä hän oli koulutuksessa Tyrvännön jäätukikohdassa. Hän osoitti alusta saakka itsevarmuutta ja taitoa, jotka tulkittiin monesti myös uhkarohkeudeksi. . Wind koneessaan Suulajärvellä syksyllä 1943. Niin, ura alkoi tiedustelulennosta ja päättyi sellaiseen. Kk-nauhat asetetaan Brewateriin. Wind sai heti erinomaisen tuntuman amerikkalaiseen Brewsteriin. Tarinan mukaan ensimmäinen rintamalento oli tiedustelutehtävä Kannakselle lentueen päällikön, kapteeni Per-Erik Soveliuksen siipiparina. HANS WIND . Wind kuntoutui vakavista vammoistaan kohtuullisesti fyysisesti, mutta henkisesti hänen sotansa ei päättynyt koskaan. Sovelius joutui ihmettelemään tulokkaan ällistyttävää huomiokykyä. Jatkosodassa hänet määrättiin rintamalle elokuun alussa 1941 Lentolaivue 24:n ensimmäiseen lentueeseen Immolan tukikohtaan. 76 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT suomalaista sotasankareista oli lentänyt viimeisen taistelulentonsa ja selvinnyt hengissä takaisin yli 300 kertaa. Urakehityksen myötä hänet tunnettiin esimiehenä, joka ei piitannut muodollisuuksista. SA -K U VA. Hans Wind oli hävittäjälentäjänä luontainen lahjakkuus, primus inter pares, jolle veti suomalaisista vertoja ainoastaan toinen kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari Ilmari Juutilainen. Hänen käskynjakonsa saattoivat olla hyvinkin vapaamuotoisia. Tiedustelulennosta syntyi ärhäkkä jälkipyykki
Ensimmäisen Mannerheim-ristin perusteluissa todetaan, että Wind sai tulikasteensa 2. Elokuussa 1942 käydyssä suuressa ilmataistelussa, jossa ammuttiin alas yhteensä 16 vihollisen konetta, hän johti ritariperustelujen mukaan erinomaisen taitavasti seitsemän punatähteä pudottanutta lentuettaan. syyskuuta samana vuonna. Vuonna 1965 hän muisteli elämänsä jännittävintä kahakkaa seuraavasti Peitsi-lehdessä. 19 reikää Lokakuun lopulla 1942 Hans Wind joutui yksin hurjaan taisteluun Sepelevan majakan luona. Soveliuksen mukaan Wind ei ollut pystynyt lähellä lentäessään tarkkailemaan mitään muuta kuin hänen konettaan. Tuossa taistelussa luutnantti Wind saavutti henkilökohtaisesti kolme ilmavoittoa. Jatko onkin suomalaista sotahistoriaa. Tarina on hyvin kuvaava Windin uralle ja luonteelle. Päivämäärässä on kuitenkin tapahtunut virhe, sillä todellisuudessa ensimmäisen ilmavoiton päivä oli 27. Vuonna 1942 Wind nousi varsinaisesti hävittäjä-ässäksi, jonka teot ja kyvyt herättivät laajempaa huomiota. 78 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT Alku Soveliuksen mielestä Wind lensi tehtävään nähden aivan liian läheisessä tuntumassa, minkä jälkeen kapteeni seisotti nuorta miestä asennossa kunniaansa kuulemassa. heinäkuuta 1941 ilmataistelussa, jossa hän ampui heti ensi kerralla alas yhden vihollishävittäjän. Wind kuitenkin kertoi täysin rauhallisesti tarkat huomionsa, minkä jälkeen Sovelius joutui ihmettelemään tulokkaan ällistyttävää huomiokykyä. Hän jakoi voiton kapteeni Eino Luukkasen kanssa. Karuselli alkoi siitä, kun Wind iski pinnassa olleen vihollisen kimppuun ja sai niskansa takaa kimppuun peräti kahdeksan vihollishävittäjää: ”Olin tosi kiipelissä, aivan avuttoman alhaalla, nopeuKoneessani oli 19 reikää.
Samoin kävi myöhemmin samassa kuussa käydyssä suuressa ilmataistelussa. Tapahtuman jälkiselvittely oli tosin mutkatonta, kun laivueenkomentajan sijaisuutta hoitanut majuri Eino Luukkanen oli törmäyksen todistajana takapenkillä. Eläkkeeseen oikeuttavasta palvelusajasta jäi puuttumaan kolme kuukautta. Airo. Varastettu historia Sodan jälkeen Hans Wind sai huomata, että Suomi muuttui nopeasti. Kun Suomen Kuvalehti teki artikkelin Hans Windin ja Hilkka Saaren häistä vuonna 1944, runoili päätoimittaja Ilmari Turja ”ritari pelottomasta ja neito ihanasta”. Koneessani oli 19 reikää. Yritti suojautua parhaansa mukaan kierroksillaan, mutta ei malttanut mennä sisään majakkatorniin. ”Lukuisten ilmataistelujen lisäksi on luutnantti Wind suorittanut suurimerkityksellisiä tiedustelulentoja syvälle vihollisen selustaan sekä osallistunut maataisteluihin tuhoamalla mm. Hans Wind oli myös siinä mielessä erikoinen aikansa lapsi, ettei hän käyttänyt sotavuosina alkoholia. Hassuimpana tästä näytelmästä on mieleeni jäänyt majakanvartija, joka juoksi henkensä hädässä ympäri majakkaa katsellen taivaalle, vaikka luotia satoi kuin saavista kaataen. Sen jälkeen kalustona oli sodan loppuun saakka Messerschmitt Bf 109 G-6 nimikkonaan MT-439. Sitten pääsin kuin sattuman kaupalla jostakin reiästä ulos ja karkuun Inkerinmaan kautta. Raittius johti myös siihen, että lentäjien iltalomilla Wind oli yleensä kuskina. Hyppelin kiertäen majakkasaarta aivan maan ja meren pinnassa, ammuin kun ikinä osuin hollille, mutta taistelu oli toivotonta. Sotiminen meni nuorelle miehelle myös veriin: kerran Wind palasi kesken lomamatkan Viipurista Suulajärvelle, kun kuuli taistelujen olevan tulossa. Tästä on jäänyt jälkipolville useampikin tarina. Toukokuun alkupuolella 1943 Wind ampui jälleen alas kolme viholliskonetta. Karismaattinen kansallissankari Ritari Wind oli monella tapaa esimerkillinen mies, jolla oli kaikki ainekset kansallisankariksi. Maaliskuussa 1944 hän oli saavuttanut 39 ilmavoittoa Brewsterilla. Kilpailullinen ominaisuus oli myös henkistä, ja onpa Windin todettu ottaneen taistelulentämisenkin urheilun kannalta. Tunnetuimmassa, Brewsterin vierellä otetussa valokuvassa Wind näyttää erittäin tyylikkäältä nuorelta mieheltä, jolla on filmitähden ulkonäkö ja olemus. Lentäjät selvisivät säikähdyksellä, mutta aikakautensa loistoauto joutui kolhun kärsineenä verstaalle. F. Kerran seitsemän ilmojen sankarin seurue vietti iltaa Viipurissa, jossa ravintolasta löytyi myös viinaa maitokannuihin naamioituna. Hänen tapanaan ei ollut hakea aina taktillisesti edullisinta hyökkäykseenlähtöasemaa, hän valitsi usein uhkarohkeimman ja täten myös viholliselle yllätyksellisimmän aloitustavan.” Kaikkiaan Hans Windissa oli karismaa, joka teki hänestä yhden aikansa kuuluisimmista suomalaisista. Ritari ja kirjailija Jorma ”Joppe” Karhunen arvioi Windia seuraavin sanakääntein: ”Hasse Wind oli nuorekkaan rämäpäinen ilmataistelija, joka koko sydämensä halusta kaipasi lentämistä ja sen tuomia huimia seikkailuja. Tätä hyppelyä kesti 8–9 minuuttia, ja kaksi sain niistä alas. Ei säikähtänyt sittenkään, vaikka toinen pudottamistani viholliskoneista jysähti aivan hänen nokkansa alle rantapusikkoon.” Windin urotekojen määrä kasvoi jatkossa tasaiseen tahtiin. Sotavuosien sankariteot ja uhraukset eivät olleet valtiovallan arvostuksen kohteena, ja harkitsemattoman irtisanoutumisen vuoksi eläke-edut jäivät saamatta. Kenraali olisi halunnut juhlistaa Windin Mannerheim-ristiä lasillisella, mutta hävittäjä-ässä piti periaatteensa. Halu nähdä, kuinka tässä leikissä käy, voitti. Hänellä oli kanttia kieltäytyä konjakkilasista jopa silloin, kun tarjoajana oli päämajoitusmestari A. Elämäkerran perusteella Hans Wind oli sotien jälkeen muuttunut mies, jota kiusasivat sodasta johtuneet HANS WIND. Hän oli urheilullinen tyyppi, joka menestyi muun muassa jalkapallossa, jääpallossa ja koripallossa. Olin aivan yksin, sillä partioni muut lentäjät olivat kokonaan eksyneet minusta kadotessani äkkiarvaamatta korkeuksista pintaan. Klassikkokuva on muun muassa Seppo Porvalin ja Anja Windin kirjoittaman elämäkertateoksen Viimeinen kotka kannessa. Seurauksena oli, että paluumatkalla Windin ohjaama Packard törmäsi lyhtypylvääseen, kun takapenkin kuski tarttui odottamatta rattiin. kaksi rautatieveturia”, kerrottiin ritariksi lyömisen perusteluissa. SUOMEN SOTILAAN SANKARIT 79 teni ei riittänyt pakoon, ja naapurit koukkasivat vuoron perään päälleni armottomasti. Esimerkiksi marraskuussa 1942 Wind ampui taistelussa alas yhden hävittäjän ja yhden syöksypommittajan sekä vaurioitti lisäksi toista niin pahoin, että se teki pakkolaskun omalle puolelleen. Vuonna 1965 julkaistussa artikkelissa vaimo Hilkka Wind totesi yleisesti ottaen lentäjistä, että taistelu oli heille myös suuri seikkailu
Hans Henrik Wind s. 30. Hans Wind kieltäytyi kutsusta. Kuolemansa jälkeen ritari Hans Wind on tunnetumpi suomalainen sankari kuin sodan jälkeen eläessään. Kunnia Vuonna 1994 tasavallan presidentti Martti Ahtisaari kutsui ensimmäisen kerran kaikki elossa olevat Mannerheim-ristin ritarit itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Windin pitkäaikaisen kotitalon seinälle paljastettiin vuonna 2017 kunnioitusta herättävä muistolaatta Tampereen Hervannassa. Korkein sotilasarvo: kapteeni. Esimerkiksi vuonna 1986 Yhdysvaltojen Ilmavoimat kutsui Windin vaimoineen tapahtumaan, johon kokoontui alan suuria nimiä ympäri maailman. k. heinäkuuta 1995, Tampere. Ulkomailla hänen ansionsa sen sijaan tunnustettiin. 24. heinäkuuta 1919, Tammisaari. Wind ei ollut kohtelustaan katkera, mutta ei ymmärtänyt yrityksiä kääntää itsenäisen Suomen historiaa päälaelleen. Piirteisiin voi lisätä ehdottomuuden, joka leimasi niin Windin sanoja kuin tekojakin eläkepäivillä.” Mannerheim-ristin ritarien, Hans Windin ja Tor Lindbladin muistomerkki paljastettiin Tammisaaressa puolustusvoimain lippujuhlan päivänä vuonna 2001. Kaikista ongelmista huolimatta hän piti perheensä leivässä, kasvatti lapset vaimonsa kanssa kunnialla ja pystyi säilyttämään arvokkuutensa. HANS WIND SA -K U VA. Artikkelin tärkein lähdeteos: Mika Kulju: Taistelulentäjät – Suomalaiset legendat 1939-1945. Saman vuosikymmenen lopulla ilmapiiri muuttui Suomessakin, mutta Windin mielessä sodanjälkeiset vuosikymmenet olivat luoneet oman näkökulman maailmanmenoon. Erikoista: Vuoden 1943 Mannerheimristin perusteissa ensimmäisen ilmavoiton päivämäärä on virheellisesti 2.7.1941, kun oikea päivämäärä on 27.9.1941. Määritelmä osui paremmin kuin hyvin sanojaan itseensä. Hans Wind kuoli vuonna 1995, jolloin Helsingin Sanomien julkaisemassa, Erkki Paanasen tekemässä muistokirjoituksessa tiivistettiin hienolla tavalla ritarin ja hävittäjä-ässän luonne: ”Viiden vuoden takaisessa keskustelussa Hasse Wind kuvaili sotien huippulentäjiä päättäväisiksi, suorasukaisiksi ja individualisteiksi. 80 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT painajaiset, perheen talousvaikeudet ja nyt myös alkoholinkäyttö. Jälkikäteen on tietenkin kummallista, ettei Hans Windin kaltaista ritaria arvostettu tai palkittu sodanjälkeisessä Suomessa. Readme.fi 2021. Hänen mukaansa kutsu tuli vuosikymmeniä myöhässä
81 SUOMEN SOTILAAN SANKARIT MESSERSCHMITT BF-109 G-6 Ensimmäiset kuvan G-6-mallin koneet saapuivat Suomeen vasta keväällä 1944, ja niitä saatiin lisää kesän taisteluiden aikana. Hans Windin nimikko G-6 oli MT-439. SA-kuvan on värittänyt Tommi Rossi, www.facebook.com/HistoryColoring
TILAA NYT SUOMEN SOTILAS 100 vuotta Suomen Sotilasta Suomen sotilaille.
www.facebook.com/suomensotilas www.suomensotilas.fi Kuusi tuhtia numeroa: 72 euroa/vsk Soita kestotilaus (03) 4246 5334 Voit tilata myös sähköpostitse: asiakaspalvelu@jaicom.com. Vuosikerta sisältää kuusi lehteä – yhteensä yli 500 sivua täyttä asiaa maanpuolustuksesta, sota taidosta, sotilastekniikasta ja sotahistoriasta. Suomen Sotilas on maamme suurin ja vanhin riippumaton sotilasaikakausjulkaisu
TILAA NYT SUOMEN SOTILAS Soita kestotilaus (03) 4246 5334 • Voit tilata myös sähköpostitse: asiakaspalvelu@jaicom.com www.facebook.com/suomensotilas www.suomensotilas.fi Kuusi tuhtia numeroa: 72 euroa/vsk