8 Illu, kahden ristin ritari 15 Juutilainen – ihminen ja ässä 23 Pieni mutta pippurinen ja osaava 24 Lentävä kenraaliluutnantti Adolf Galland 37 Hävittäjälentäjien kapina 38 Saburo Sakai, nousevan auringon ässä 47 Japanin ilma-aseesta 48 Günther Rall 60 Antti Tani 64 Ranskatar Pohjolassa SA -K U VA N VÄ RI TY S TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. TÄSSÄ EXTRASSA 4 Kuka oli ässä. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G
4 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT Lentäjä-ässä on termi, joka syntyi ensimmäisessä maailmansodassa ensimmäisten ilmataisteluiden jälkeen, ja sillä tarkoitetaan lentäjää, jolla on viisi tai useampia ilmavoittoja. TEKSTI: TIMO SÄYRINEN, KOMENTAJAKAPTEENI EVP KUKA OLI ÄSSÄ?.
Oma kysymyksensä on, miten ilmavoitto todennetaan. Osa näistä on myöhemmin voitu arkistotutkimuksella osoittaa kyseenalaisiksi tai jopa virheellisiksi. Maalaisjärjellä ajatellen ilmavoitot olisi tietysti aina todennettavissa vastapuolen arkistoista. Ässätermiä on käytetty myös muista kuin hävittäjälentäjistä. Joskus puhutaan sukellusveneässistä tai panssariässistä. Termin sisältö siis vaihtelee. Ilmavoittoluvut ovat olleet kautta historian varsin kiisteltyjä. Esimerkiksi talviIlmavoittoluvut ovat olleet kautta historian varsin kiisteltyjä.. Tässä lehdessä keskitymme toisen maailmansodan suomalaisiin, saksalaisin ja japanilaisiin taivaan sankareihin. Esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeen liittoutuneet eivät uskoneet saksalaisten ässien ilmavoittolukuja, sillä eiväthän saksalaiset olleet voineet ampua alas satoja lentokoneita, kun liittoutuneet ampuivat parhaimmillaankin vain joitakin kymmeniä. Eri asia sitten on, kuinka hyvin ylipäätään virallisia todistusvaatimuksia on käytännössä noudatettu ja kuinka luotettavia ovat ilmataistelun tuoksinassa tehdyt havainnot, kun satojen tai yli tuhannen kilometrin suhteelliset tuntinopeuserot, sääja valaistusolosuhteet ja vaikkapa suonissa virtaava adrenaliini saattavat vaikuttaa siihen, mitä lentäjä luulee nähneensä. 5 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT M aalaisjärjellä ajatellen yhdellä ilmavoitolla tarkoitetaan yhtä alasammuttua viholliskonetta, josta annetaan kunnia alas ampuneelle lentäjälle tai jaettu ilmavoitto, jos pudotukseen on osallistunut kaksi tai useampia lentäjiä. Sama koskee tietysti kaikkia ilmavoimia eri sodissa. Mutta takaisin taivaan ritareihin. Useimmilla ilmavoimilla on ollut erilaisia todistevaatimuksia, esimerkiksi oman lentäjän tai maa-aseman on pitänyt nähdä viholliskoneen syöksyminen taivaankappaleen pintaan tai koneenhylky on pitänyt löytyä ilmavoittoilmoituksen tehneen lentäjän ilmoittamasta paikasta, ennen kuin ilmavoitto on voitu asianomaiselle virallisesti myöntää. Tulevissa numeroissa lisää myös vastustajan ässistä ja taistelijoista maalla, merellä ja ilmassa sodissa eri puolilta maailmaa. Tosin ilmataistelujen historiassa on välillä erilaisista syistä äskeisestä poikettukin. Suomen ilmavoimienkin ilmavoittoluetteloissa jatkosodan loppupuolella esiintyy melko usein määritteitä ”esikunnan varmaksi lukema ilman todistajaa” ja ”rykmentin tiliin luettu ilman todistajaa”
Toisin kuin viihde-elokuvissa, ei ilmataisteluliikehdinnässä taitolentoliikkeillä ole juurikaan merkitystä, joskin taitolentoharjoittelu parantaa lentäjän kykyä hallita hävittäjäänsä erilaisissa lentotiloissa. Me suomalaiset tietenkin luotamme omiin tilastoihimme, mutta voidaanko kaikkien ilmavoimien tilastoihin luottaa. hyvä tilanteen hahmotuskyky 3. Kyky selvitä hengissä suuresta määrästä ilmataisteluja. Gillcristin kymmeneen kohtaan voisi lisätä vielä kaksi: 11. Ilmasotahistorian ykkösässää, 352 ilmavoiton Erich Hartmannia taas pidettiin enemmänkin varovaisena. hyvä lentotaito 7. kyky ampua ennakolta 5. Raa’asti yksinkertaistaen sanottuna se on kyky valita taistelutilanteen kannalta optimaalinen lentoliike – kaarto, syöksy tai nousu – ilman että lentokone hajoaa tai sakkaa. Suurta määrää ilmavoittoja ei saada lyhyessä ajassa muualla kuin roskaviihteessä. Hän luonnehti omassa taistelutavassaan hyökkäyksen päätöksentekohetkeä: ”... Mitkä inhimilliset ominaisuudet tekevät ässän. Nykyään erilaiset sensorit melko pitkälle hoitavat myös ilmatilan tarkkailun lentäjän puolesta. Ykköskohdan kyky ja halu hyökätä ei tarkoita uhkarohkeutta. Näet vihollisen ja päätät, hyökkäätkö välittömästi, odotatko parempaa hetkeä, liikutko tehdäksesi siitä suotuisamman vai etkö hyökkää lainkaan.. Ilmataistelussa menestys seuraa hyökkäävää osapuolta. Tällä kyvyllä on ehkä yhteys kakkoskohdan tilanteen hahmottamiseen, tai se on osin onnestakin riippuvainen – niin kuin kaikki sodassa. 6 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT sodassa Ilmavoimamme menetti vihollisvaikutuksesta 53 lentokonetta, mutta neuvostoliittolaiset lentäjät ilmoittivat ampuneensa alas 427 lentokonettamme. hyvä fyysinen kunto 9. 2. näet vihollisen ja päätät, hyökkäätkö välittömästi, odotatko parempaa hetkeä, liikutko tehdäksesi siitä suotuisamman vai etkö hyökkää lainkaan.” Edellinen on varmastikin osoitus kakkoskohdan tilanteenhahmottamiskyvystä. kyky pysyä rauhallisena vihollisvaikutuksen alaisena. Poikkeuksiakin on: 197 ilmavoiton Walter Krupinskin sanottiin olleen kapakkatappelijatyyppinen lentäjä, jolla oli tapana saada itsensä mahdottomiin tilanteisiin, joista hän kuitenkin selvisi. tietoisuus oman ja vastapuolen lentokoneiden hyvistä puolista ja heikkouksista, ja kyky hyödyntää näitä omaksi edukseen 6. itseluottamus ja 10. kyky lentää suoritusarvojen äärilaidoilla 8. Aiemmin mainittu Erich Hartmann saavutti 352 ilmavoittoaan noin 1 400 taistelulennolla, joista noin 850 sisälsi todellisen taistelukosketukSaksalaisten ja liittoutuneiden lentäjien ilmavoittojen määrässä suhteutettuna lentotuntimäärään ei ollut oleellisen suuria eroja. Muutamaa kohtaa lienee tarpeen selittää. Suin päin taisteluun painavat hävittäjälentäjät on tavattu ennemmin tai myöhemmin ampua alas. hyvä näkö ja kyky tarkkailla ympäröivää ilmatilaa 4. Kohdassa seitsemän mainittua kykyä lentää suoritusarvojen äärilaidoilla ei pidä ymmärtää täydellä kaasulla lentämisellä. Kuutoskohdassa hyvä lentotaito ei välttämättä edellytä taitolennon hallintaa. Nykypäivänä tekniikan kehitys on vähentänyt joidenkin kohtien merkitystä – esimerkiksi ennakon laskee hävittäjän tulenjohtojärjestelmä, toisen maailmansodan aikana lentäjän piti arvioida se itse. Yhdysvaltojen laivaston Vietnamin sodan aikainen hävittäjälentäjä, sittemmin vara-amiraali Paul Gill crist on listannut kymmenen ominaisuutta: 1. Ei voida, ja tähän on useita syitä alkaen siitä, että menetyksiä ei ole tilastoitu ollenkaan, ja päätyen pahimmillaan aina tietoiseen eri syistä tapahtuvaan vääristelyyn asti. kyky ja halu hyökätä
Mainittakoon esimerkkinä, että toisessa maailmansodassa Saksaa Britanniasta käsin pommittaneen USAAF:n 8. Seuraavilla sivuilla valitsemamme viisi taivaiden ritaria ajalta, joka ei enää palaa. On selvää, että jos omalla puolella on suuri lukumääräinen ylivoima, mahdollisuuksia kohdata vihollinen ja ampua heitä alas on vähemmän. Patrick Stephens Limited, 1997. 7 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT sen. Lue lisää: Spick, Mike: Luftwaffen hävittäjä-ässät. Lentävien ässien historiasta. ilma-armeijan riveissä palveli noin 5 000 hävittäjälentäjää, joista noin puolet ei saavuttanut ensimmäistäkään ilmavoittoa. Siksi, että ilmasotaa, jossa molemmin puolin olisi nähty niin valtavia suhteellisen tehokkaiden miehitettyjen hävittäjien määriä toistensa kimpussa, ei ole nähty ennen toista maailmansotaa, sen jälkeen, eikä tulla enää koskaan näkemäänkään. Artikkeleiden näkökulma ei ehkä tarpeeksi korosta sitä, että ilmataistelu on ennen kaikkea yhteispeliä. Seuraavissa artikkeleissa tutustumme eräisiin toisen maailmansodan hävittäjä-ässiin. JA A KK O PU U PE RÄ Pohdinnan lopuksi pitää muistuttaa, että ilmavoittojen määrä ei ole ainoa hyvän hävittäjälentäjän mittari, yksiselitteisin ja helpoimmin todennettavissa oleva se kylläkin on. Ilmavoittojen määrän ohella hyvänä hävittäjälentäjänä on pidettävä sellaista, joka harjoituttaa lentäjiään tai muuten myötävaikuttaa yksikkönsä taisteluyhteistyökyvyn ja -halun parantamiseen. Pysy siivellä, niin saat lukea jatkossa muistakin. Hyvin harjoitellulla taisteluyhteistyöllä voidaan useimmiten peitota heikommin koordinoidun osapuolen lukumääräinen ylivoima ja suorituskyvyltään paremmat lentokoneet.. 12. Viimeinen lisätty kohta on pelkkää matematiikkaa: taistelupalvelus sellaisissa ilmavoimissa, jonka vastapuolelta löytyy riittävästi kohteita. Voidaan arvioida, että saksalaisten ja liittoutuneiden lentäjien ilmavoittojen määrässä suhteutettuna lentotuntimäärään ei ollut oleellisen suuria eroja. Miksi sitten vain nämä valitut ässät. Saksan ilmavoimilla oli taipumus lennättää hävittäjälentäjiänsä, kunnes he kaatuivat, vammautuivat, menettivät hermonsa tai melko harvoissa tapauksissa heidät ylennettiin ylempiin komentajatehtäviin, joiden luonne ei edellyttänyt lentämistä. Hyvin harjoitellulla taisteluyhteistyöllä voidaan useimmiten peitota heikommin koordinoidun osapuolen lukumääräinen ylivoima ja suorituskyvyltään paremmat lentokoneet. Morgan, Hugh & Seibel, Jürgen: Combat Kill. Miksi sitten keskitymme tälle kertaa juuri toisen maailmansodan hävittäjäässiin. Koala-kustannus, 1999. Keväällä 1945 melko harva amerikkalaislentäjä enää edes kohtasi saksalaisia ilmassa. Liittoutuneiden lentäjät, varsinkin lännessä, taistelivat tietyn lentotai lentotuntimäärän, jonka jälkeen heidät yleensä siirrettiin koulutustai esikuntatehtäviin. Kokeneilla saksalaisilla hävittäjä-ässillä ei useiden satojen tai jopa yli tuhannen taistelulennon kertyminen ollut mitenkään erityistä, ja heihin verrattuna liittoutuneiden lentomäärät jäivät melko vähäisiksi
8 ILLU Lentomestari Ilmari Juutilainen
Ilmailusta Juutilainen kiinnostui seurailtuaan ystäviensä kanssa Sortavalan Kasinhännän lentotukikohdan toimintaa. Suomen sotilaista suurimpia. SA -K U VA. Hän syntyi, kun vanhemmat olivat sukuloimassa: perhe asui oikeasti Sortavalassa. . Hän palveli ensin apumekaanikkona ja moottoriveneen kuljettajana. Vuotta myöhemmin isänmaallinen nuorukainen aloitti vapaaehtoisena varusmiespalveluksen Viipurissa sijaitsevassa 1. Juutilainen liittyi 17-vuotiaana Sortavalan merisuojeluskuntaan – sellainen toimi Laatokankin rannalla, kulkihan valtavan järven halki myös valtakunnan uhanalainen itäraja. erillisessä merilentolaivueessa. Sellainen mies oli Suomen ilmasotahistorian kovin ässä, lentomestari Ilmari Juutilainen. TEKSTI: TIMO SÄYRINEN, KOMENTAJAKAPTEENI EVP Kahden ristin ritari Kahden Mannerheim-ristin ritari, Suomen sotien ässien ässä. 9 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT E ino Ilmari Juutilainen syntyi 21.2.1914 Lieksassa. Mies, jonka suoritusta ei kukaan tule koskaan ylittämään
Juutilainen sai kurssikumppaneiltaan lempinimen ”Valkoinen Richthofen”, koska luki innolla ensimmäisen maailmansodan saksalaisässän muistelmia. 10 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT Vuonna 1934 Juutilainen kävi Suomen Ilmapuolustusliiton neliviikkoisen ohjaajakurssin Keljossa. Noina aikoina Juutilaisella oli tiettyjä ongelmia sotilasja lentokurin kanssa: hänelle kertyi 27 vuorokautta arestia, joista ainakin kertaalleen tuli peräti seitsemän vuorokautta lentoharjoitukseen käsketyn minimilentokorkeuden alittamisesta. Seuraavana vuonna ilmailusta yhä enemmän innostunut Juutilainen värväytyi Ilmavoimien vakinaiseen palvelukseen lentoasema 5:een Suur-Merijoelle. Kurssin lennonopettajana toimi Niilo Karhu mäki. Juutilainen on viides vasemmalta ja Luukkanen viides oikealta.. Se oli maayhteistoimintaeli käytännössä tiedustelulaivue, joka lensi muun n Ilmari Juutilainen Ilmapuolustusliiton lentokurssilla Keljossa vuonna 1934. Lentopalvelukseen hän pääsi kuitenkin vasta seuraavana vuonna saatuaan komennuksen Kauhavalle reservin aliupseeriohjaajakurssi 2:een, joka jatkui aliupseeriohjaajakurssi 5:nä aina helmikuuhun 1937 saakka. Vaikka aikakauden sotakouluissa kuri oli usein kohtuuttomankin kova, mitään sellaista ei tapahtunut, etteikö kurssin johto olisi antanut epätavallisen lahjakkaaksi lentäjäksi osoittautuneelle kurittomuutta lopulta anteeksi. n Alla lentolaivue 24:n osasto Luukkanen Värtsilässä vuoden 1939 viimeisinä päivinä. Juutilainen valmistui putkareissuistaan huolimatta kurssiltaan priimuksena. Hän sai kurssin parhaana valita palveluspaikakseen lentoasema 5:n lentolaivue 12:n
Keskitetystä hävittäjätorjunnasta ei voinut enää puhua, joskin lentäjiemme paremman koulutuksen ja taktiikan ansiosta vailla aikaisempaa taistelukokemusta olleet hävittäjälentäjämme pärjäsivät hajauttamisesta ja vihollisen murskaavasta ylivoimasta huolimatta käsittämättömän hyvin. Juutilainen jäi muista jälkeen, sillä moottorihäiriö viivästytti starttia. Joulukuun 19. Tuleva ässä nousi kuitenkin pian muiden perään. Laivueesta muodostettiin talvisodan alettua kolme osastoa, joista yhden kaksilentueisen osaston päälliköksi Luukkanen ryhtyi itse. Osastoja siirreltiin sodan kestäessä tarpeen mukaan usein turhankin nopealla varoitusajalla tukikohdasta toiseen eteläisen Suomen alueella. Juutilainen kuului laivueen kolmanteen lentueeseen, jonka päällikkönä oli luutnantti Eino Luukkanen. Neuvostopommikoneet pudottivat pommikuormansa ja kaartoivat kohti kotia Juutilaisen havaittuaan. 11 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT muassa Alankomaissa valmistetuilla kaksitasoisilla Fokker C.V -tiedustelu/kevyillä pommikoneilla. Ampumatarvikkeet olivat lopussa, ja lentäjä palasi tukikohtaansa. Toisen, lentolaivue 26:n kalustona oli kymmenen 1920-luvun lopun peruja olevaa Bristol Bulldog -kaksitasohävittäjää. Se oli Juutilaisen viides taistelulento ja ensimmäinen koskePI IP PO N EN. Juutilainen hyökkäsi yksin osaston kimppuun. Vastassa oli lähteestä riippuen 1 500–2 000 Neuvostoliiton ilmavoimien lentokonetta. Juutilainen seurasi ja useiden hyökkäyksien jälkeen sai yhden SB2-pommikoneen ammuttua alas Raudun ja Valkjärven välillä. Marraskuussa 1938 kersantti Juutilainen komennettiin hävittäjäkurssille Uttiin. Se oli hänen tulikasteensa ja ensimmäinen ilmavoittonsa. Hyvä kurssimenestys aiheutti sen, että hänet siirrettiin maaliskuussa 1939 lentolaivue 24:ään. Hän sai maa-asemalta, ”kipparilta”, tiedon toisesta kolmen pommikoneen osastosta, joka lähestyi Antreaa. Laivue oli hävittäjälaivueistamme toinen ja käytännössä ainoa taistelukykyinen. Tulikaste Kun talvisota syttyi, oli lentolaivue 24 aseistettu 35 alankomaalaisella Fokker D.XXI -hävittäjällä. päivänä 1939 Juutilainen starttasi Värtsilästä viiden Fokkerin muodostelmassa torjumaan Viipuria lähestynyttä kuuden punapommarin osastoa
Nämä kolme saavuttivat sotiemme aikana kaikkiaan 141 ilmavoittoa. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G. SA -K U VA N VÄ RI TY S TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. 13 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT . Vasemmalta oikealle: BW-364, Jouko Huotari, Ilmari ”Illu” Juutilainen ja Emil ”Emppu” Vesa kesällä 1942 Hirvaksen tukikohdassa Äänislinnan, nykyisen Petroskoin liepeillä
Juutilainen IHMINEN JA ÄSSÄ SA -K U VA. Eräs kouluttaja totesi Juutilaisesta suunnilleen näin: ”Siellä se karjalaispoika vaan lensi koko ajan parikymmentä metriä takanani ja vielä virnisteli ohjaamossaan.” Sodan aikana Juutilainen ei haavoittunut kertaakaan eivätkä vastapuolen lentokoneet ampuneet hänen lentämiinsä hävittäjiin ensimmäistäkään osumaa. Elämäntavoiltaan Juutilaista on luonnehdittu terveeksi. Muun muassa alkoholia hän ei sodan aikana käyttänyt alkuun ollenkaan, sen jälkeen tiettävästi kylläkin, jos kohta ei koskaan toisen kuuluisan Juutilaisen tavoin. Hän sanoi olevansa mieluummin lentomestari numero ykkönen kuin kuollut upseeri, joita Juutilaisen mielestä oli riittävästi Suomen armeijassa. Lähimpänä sankarikuolemaa Juutilainen kävi 12.6.1944. Juutilainen oli lentäjänä jonkinlainen luonnonlahjakkuus. Gustaf Magnusson, ”G”, kuten häntä kutsuttiin, ehdotti tätä alkuvuonna 1943. Juutilainen pyysi johtajaa vetämään nimensä yli kadettien luettelosta. Toukokuussa hänet komennettiin Kadettikoulun johtajan puheille. Juutilainen oli eloisa, sanavalmis ja vapaa-aikana, ja luultavasti joskus palveluksessakin, taipuvainen erilaisiin kepposteluihin. Mene ja tiedä. Ilmatorjunta osui muutamaan otteeseen kyllä. ”Olet tervetullut kouluumme kuukauden kuluttua”, tämä sanoi. Joka tapauksessa kyseessä on ilmasotahistorian menestyksekkäin ei-saksalainen hävittäjälentäjä, joka saavutti suorituksensa 442 sotalennolla. Melko usein nähty luku on 94 ½ – Ilmavoimissa jaettiin ilmavoiton osia silloin, kun kaksi tai useampia lentäjiä osallistui yhden lentokoneen alas ampumiseen. Näillä ominaisuuksilla on kääntöpuolensakin, sotaväessä esimerkiksi esimiehelle osoitettu vääränlainen sanavalmius voi johtaa hankaluuksiin. Juutilainen kieltäytyi. Epäilemättä ilmiöllä oli osansa Juutilaisen putkareissuihin Kauhavan aikoina. Tämän artikkelin lähteenä oleva Jukka Piipposen teos mainitsee 93. Juutilaisen esimiehet yrittivät saada hänet Kadettikouluun. Joidenkin lähteiden mukaan Juutilainen olisi ampunut alas hieman yli 120 lentokonetta, mutta hän olisi jättänyt ilmavoittoilmoitukset tekemättä sellaisista tapauksista, joita ei voitu todistaa. Ilmari Juutilainen nimikkokoneensa BW-364 siivellä. Kateelliset ovat sanoneet, että todellinen syy olisi ollut miehen halu olla ykkösässä. Hedelmätön spekulointi kannattaa jättää sikseen. Kauhavan ohjaajakursseilla pidettiin käärmelentoharjoituksia, joissa kouluttaja lensi edellä ja väänsi mitä erilaisimpia lentoliikkeitä, ja oppilaan oli tarkoitus pysyä perässä. TS . 15 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT E ino Ilmari Juutilaisen ilmavoittomääristä on eri lähteissä hieman eriäviä tietoja
PI IR RO S: PE N TT I M A N N IN EN. Mersuja ja merisotaa Vuoden 1942 kesällä Suomen ja Neuvostoliiton välisen ilmasodan painopisteeksi muodostui itäinen Suomenlahti, joka pysyi painopisteenä kesäkuun 1944 suurhyökkäyksen alkuun asti. Näissä tehtävissä Juutilainen saavutti ässästatuksen ampumalla alas kolme punatähtistä I-153-hävittäjää 21.7.1941 mennessä. Tämä tarkoitti hävittäjillemme runsaasti torjuntaja suojauslentoja, joiden kestäessä ne päätyivät ilmataisteluihin useimmiten lukumääräistä ylivoimaa vastaan. Messerschmitt Bf 109G-6 -koneita oli Ilmavoimissamme 108 kappaletta alkaen maaliskuusta 1944. Kone oli muun muassa Ilmari Juutilaisen nimikkokoneena ja hänen ensimmäinen G-6 koneensa. Ilmavalvonnan viestiyhteyksissä olleiden puutteiden takia Suomen ilmavoimat ei kyennyt keskittämään hävittäjiä torjuntaan aivan täydellä voimalla. Sodan tässä vaiheessa, ja koko marraskuun alkuun kestäneen hyökkäysvaiheen loppuun saakka punailmavoimat hyökkäili Maavoimia vastaan enemmän tai vähemmän aktiivisesti. 16 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT mikoneen voimin suomalaiskohteisiin aloittaen jatkosodan. Tällä koneyksilöllä Illu pudotti 10 viholliskonetta, kaikkiaan 94 ilmavoitostaan. Lentolaivue 24 ryhmitettiin Rantasalmelle, ja yksikön tehtäväksi tuli Maavoimien suojaaminen Laatokan luoteisrantaa vastapäätä ja eteläisen Aunuksen Karjalan alueella. Huraa!” Ritari Kenttäarmeijan keskitysmarssit saatiin isommitta häiriöittä päätökseen heinäkuun alkupäivinä, ja Suomi valmistautui hyökkäämällä ottamaan takaisin talvisodassa menettämänsä alueet, korkojenkin kera. Vuoden lopussa hänen tilillään oli 18 ilmavoittoa. Ja lisää seurasi. Lentomestari Juutilaisen näkemyksiä kuvannee hänen päiväkirjaan kirjoittamansa kommentti: ”Sota alkanut. Ylipäällikkö nimitti Juutilaisen Mannerheim-ristin ritariksi numero 56 päivämäärällä 26.4.1942. Kysymys oli siitä, että ILMARI JUUTILAISEN MT-426 1/HLeLv 34:n Messerschmitt Bf 109 G-6 Taipalsaaren huoltohallin edessä heinäkuussa 1944. Hän oli Ilmavoimien viides ritari lentomestarien Oiva Tuomisen ja Viljo Salmisen sekä luutnanttien Paavo Kahlan ja Rolf Winqvis tin jälkeen. Ilmavoimien hävittäjälaivueita siirrettiin itään päin sodan alun tukikohdistaan lähemmäksi tulevaa sotatoimialuetta. Juutilaisen kolmoslentue ei päässyt taistelukosketukseen. Tästä huolimatta sodan aloituspäivänä 26 punatähtistä pommaria pudotettiin taivaalta alas
Juutilainenkin, jolla oli tuohon aikaan 36 ilmavoittoa tilillään, ilmoittautui lentolaivue 34:ään helmikuun 1943 alussa. Vasemmalta: luutnantti Winqvist, lentomestari Juutilainen, kapteeni Karhunen, luutnantti Wind. Tarkoitus oli tehdä laivueesta eliittiyksikkö, ja sen komentaja valtuutettiin valitsemaan laivueeseen haluamansa henkilöstö. pääsemättä aluksi taistelukosketukseen. SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT 17 Leningradin ja Oranienbaumin motteihin ryhmitetyt Neuvostoliiton ilmavoimat pyrki häiritsemään Suomenlahden miinakenttiä valvovia ja sukellusveneen torjuntatehtävissä olevia saksalaisia ja suomalaisia sota-aluksia, pommittamaan itäisen Suomenlahden tärkeintä satamaa Kotkaa ja häiritsemään saksalaisten rannikkomeriliikennettä Suomenlahden etelärannalla. Laivue aloitti sotalentonsa 18.3. Elokuusta 1942 lähtien lentolaivue 24 oli ryhmitetty Karjalankannakselle Römpöttiin ja Suulajärvelle. Juutilainen saavutti tällä koneella 15 ilmavoittoa. Harmi kyllä usein kuitenkin vasta punailmavoimien lento-osastojen paluumatkoilla, kun tihutyöt oli jo kohdealueilla tehty. Mutta 24.3. Kolmilentueisesta laivueesta kaksi ryhmitettiin Uttiin ja yksi, kapteeni Pauli Ervin komentama ykköslentue, johon Juutilainenkin kuului, Malmille. Paria päivää myöhemmin hän lensi osana noutokomennuskuntaa Saksaan hakemaan laivueelle uutta hävittäjäkalustoa, Messerschmitt 109 -koneita. Kuva piti poistaa todennäköisesti lentueen päällikön tai laivueen komentajan määräyksestä. Sen komentajaksi määrättiin majuri Olavi Ehrn rooth. Ilmavoimiin perustettiin tammikuussa 1943 uusi hävittäjälaivue, lentolaivue 34. Ilmavoimien Marskin ritareita toukokuussa 1943. PI IR RO S: PE N TT I M A N N IN EN . Messerschmitt Bf 109G-2 -versioita oli Ilmavoimien käytössä 48 kappaletta. Kävi tietenkin niin, että muut laivueet joutuivat luopumaan Ehrnroothin parhaiksi arvioimista lentäjistä. Sieltä käsin se kykeni ottamaan osaa taistelutoimiin Suomenlahden yllä. Suorituskyvyltään siihen aikaan maailman parhaimmistoon kuuluvia lentokoneita tuli Suomeen aluksi 30 kappaletta, joista viimeiset toukokuun puolivälissä. kapteeni Ervi ja lentomestari Juutilainen starttasivat Malmilta jahtaamaan ilmavalvonnan havaitsemaa, pitkin Suomenlahtea lentänyttä ILMARI JUUTILAISEN MT-222 Ohjaamon alla oleva ruutuässä-tunnus oli mekaanikkojen maalaama kuva. SA -K U VA. Lentolaivue 34:n tehtäväksi tuli Itä-Suomenlahden ja pääkaupungin suojaus
Täältä käsin neuvostoilmavoimien osastot joutuivat torjunnan kohteeksi ennen kuin ne ehtivät kohteilleen. Nämä hävittäjät olivat Suulajärvelle edelleen ryhmitetyn lentolaivue 24:n BW-koneita suorituskykyisempiä. Valmistettu noin 3 400 kpl. Valkoisen 13:n kyljessä on iskulause ”Neuvostoliiton puolesta!” . I-16-pari ilmataistelupartiossa. Neuvostoliiton ilmavoimien tärkeimmät hävittäjät talvisodassa ja vielä jatkosodan hyökkäysvaiheessa olivat Polikarpov I-153 ja Polikarpov I-16. Nousukyky: 5,2 min 5 000 metrin korkeuteen. MT oli Ilmavoimien ensimmäinen luotettavalla tykkiaseistuksella varustettu hävittäjä. I-16 tuli palveluskäyttöön 1935 ja taisteli Espanjan sisällissodassa, Kiinassa ja Japania vastaan käydyssä HalhinGolin/Nomonhanin taistelussa kesällä 1939. Itäisen Suomenlahden ilmataistelukentällä toimi loppuvuonna 1943 ja alkuvuonna 1944 lentolaivue 24 ja kaksi lentolaivue 34:n lentuetta, jälkimmäisistä toinen osana 24:ää ja toinen Utista käsin. I-153 perustui aiempaan kiinteälaskutelineiseen I-15:een, tuli palveluskäyttöön kesällä 1939 ja taisteli niin ikään Halhin-Golissa. Kun Utista startattiin torjuntaan, päästiin taistelukosketukseen usein myöhässä. Aseistus: neljä 7,62 mm:n konekivääriä. Lentolaivue 24 pärjäsi kuitenkin käyttämällä entistä isompia muodostelmia ja korkeusporrastamalla ne: lentolaivue 34:n MT:t oli tarkoitettu BW:iden lakisuojaksi. Nämä lentokoneet olivat jo aikansa eläneitä Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon 1941, ja kalustoa tuhoutui sen vuoden kesällä ja syksyllä valtavia määriä. Nämä säilyivät kuitenkin rajoitetussa taistelukäytössä vielä pari vuotta, Suomenlahdella I-16 koneita tavattiin vielä vuonna 1943. I-16-koneita on kaikkiaan valmistettu lähteestä riippuen 9 000–10 300 kpl. Malmille sijoitettua lentuetta kierrätettiin, joten ykköslentue siirtyi Uttiin kesäkuun alussa ja sieltä Kannaksen Suulajärvelle heinäkuussa. Konepari joutui heikohkossa säässä toisistaan eroon, mutta Juutilainen löysi kohteen ilmavalvonnan maalinosoituksella ja ampui sen mereen Suursaaren länsipuolella. Lakikorkeus: 10 800 m. Se oli Suomen ilmavoimien sataysien (hävittäjän tyyppimerkki meillä oli MT) ensimmäinen ilmavoitto, ja samalla ensimmäinen ilmavalvontatutkan maalinosoituksen perusteella onnistunut torjunta Suomessa. Toimintamatka: 470 km. Punahävittäjäkalusto oli LaGG-3-, Jak-1ja 7sekä Lavotškin-5-koneita. Lakisuojana Lentolaivue 34 kärsi ensimmäisen tappionsa 27.3., kun laivueen komentaja menehtyi Pyry-harjoituskoneella tekemässään taitolentoharjoituksessa. 18 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT Petljakov 2 -tiedustelukonetta. Nousukyky: 900 m/min. Mekaanikot huoltavat Messerschmittiä Suulajärvellä keväällä 1944. Myös Neuvostoliiton lentokalusto oli parantunut niin määrältään kuin laadultaan. I-153 Voimalaite: Švetsov M-82 -tähtimoottori, 800 hv. SA -K U VA. Juutilainen kirjoitti taisteluraporttiin: ”Koneesta irtosi kappaleita, ja se painui pystyssä mereen. Lakikorkeus: 10 700 m. Pääosin poissa olivat jatkosodan alun 1930-luvulta peräisin olleet Polikarpovin hävittäjät. . Suulajärvelle ryhmitetty 34:n lentueella vahvennettu lentolaivue 24 pääsi edelleen hätyyttämään punatähtiosastoja lähellä niiden omia tukikohtia. MT:n aseistus mainio, ammukset tekivät hyvää jälkeä.” Räjähtäviä kranaatteja ampuvan MT:n moottoritykin teho näytti tehneen vaikutuksen sekä ampujaan että maaliin. Toimintamatka: 700 km lisäpolttoainesäiliöillä. Aseistus: neljä 7,62 mm:n konekivääriä. Hänen tilalleen määrättiin Juutilaisen talvisodan aikainen lentueenpäällikkö, nyt majuri Luukkanen. Vaakalentonopeus: 490 km/h. I-16, tyyppi 24 Voimalaite: Švetsov M-63 -tähtimoottori, 1 100 hv. Suomenlahden taivaan lisäksi joskus kiivaissa ilmataisteluissa ”ajauduttiin” Lavansaaren ja Suomenlahden etelärannan Oranienbaumin motin ylle, vaikka Ilmavoimissa vallitsi määräys olla torjuntaja suojauslennoilla lentämättä vihollisalueen yllä. Mutta elokuussa otettiin käyttöön Kymin lentotukikohta aivan Kotkan pohjoispuolella, ja Utissa sijainnut 34:n lentue siirtyi sinne. Vaakalentonopeus: 440 km/h
Messerschmittejä Utin lentokentällä huhtikuussa 1943. Ilmavoimien kaikki laivueet saivat helmikuussa nimiinsä niiden toimintaa kuvaavan etuliitteen, joten hävittäjälaivueista tuli hävittäjälentolaivueita. Mutta apua oli luvassa. Jatkossa hävittäjälentolaivue 34 toimi kaksilentueisena aina jatkosodan loppuun saakka. 19 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT Pilvet kerääntyvät Keväällä 1944 Ilmavoimien hävittäjäyksiköitä järjesteltiin uudestaan. Koulutustasoa ja rutiinia osoitti se, että torjuntataistelu jatkui kalustojenvaihdon kanssa samanaikaisesti entiseen tapaan: vihollinen ei suonut mahdollisuuksia erillisille tyyppikoulutusjaksoille. Saksa toimitti maallemme lisää hävittäjiä, kesäkuun 1944 alkuun mennessä 30 Bf 109G-6 -hävittäjää. MT:n aseistus mainio, ammukset tekivät hyvää jälkeä. Yhteisvahvuus oli suuruusluokassa 2 000 lentokonetta. Maaliskuun alussa hävittäjälentolaivue 34:n Malmilla toiminut lentue alistettiin hävittäjälentolaivue 30:n johtoon, joka siitä eteenpäin vastasi pääkaupungin ilmapuolustuksesta. Saksa. Ensin mainituista lentomestari Juutilaisen tilille tuli 22. Ainoa ajanmukainen hävittäjätyyppi oli MT, joita oli rivissä 41 kappaletta. Hyökkäystä . Taivas repeää Neuvostoliitto aloitti 9.6.1944 niin kutsutun neljännen strategisen iskunsa, suurhyökkäyksen Karjalankannaksella. Entisiä BW:itä ei poistettu käytöstä, vaan ne siirrettiin Karjalankannaksen pohjoisosaan ryhmitetylle hävittäjälentolaivue 26:lle. G-2:ta paremmin aseistetut versiot toimitettiin hävittäjälentolaivue 34:lle, joka luovutti G-2-koneensa hävittäjälentolaivue 24:lle huhtikuun loppuun mennessä. SA -K U VA SA -K U VA tuki kaksi rintamailmavoimien ilma-armeijaa, Itämeren laivaston ilmavoimat sekä joitakin ADD:n (kaukotoimintailmavoimien) yksiköitä. Touko-kesäkuun vaihteessa hänellä oli 59 ilmavoittoa. Vuoden 1943 alusta toukokuun 1944 loppuun saakka olivat hävittäjälentolaivueet 24 ja 34 ilmoittaneet ampuneensa itäisen Suomenlahden ja sitä ympäröivien maa-alueiden yllä alas noin 310 Neuvostoliiton lentokonetta 13 oman ilmataistelussa menetetyn hävittäjän hinnalla. Tavoitteina olivat Suomen irrottaminen sodasta ja ajan sekä menestyksen salliessa lisäksi maan miehitys. Alkoi pari viikkoa kestänyt ajanjakso, jota on joskus nimitetty hävittäjälentäjien sissisodaksi: pienehköt suomalaiset hävittäjämuodostelmat iskivät kiinni massiivisiin punatähtisten lentokoneiden muodostelmiin, jotka talvisodasta poiketen olivat voimakkaasti hävittäjäsuojattuja. Suomen ilmavoimien rintamalaivueilla oli aloituspäivänä hieman yli 200 lentokonetta, joista sata hävittäjiä
Kesäkuun 12. Kesäkuun 28. Niin ikään Saksa toimitti Ilmavoimillemme lisää MT-koneita, kuun loppuun mennessä lisäys oli noin 50 MT:tä ja siitä sodan loppuun saakka vielä noin 40 lisää. . Tiedustelulennot hoidettiin hävittäjien suojaamina kameroilla varustetuilla pommikoneilla ja sodan loppua kohti yhä enemmän yksittäisillä hävittäjillä tai parin hävittäjän muodostelmilla. ilmavoimiensa tehtävää varten kootun tilapäisyksikön, taisteluosasto Kuhlmeyn, liittolaisensa tueksi. Juutilainen kykeni kuitenkin tekemään pakkolaskun Suulajärven tukikohtaan, joka oli jo poistettu käytöstä ja jota pioneerit olivat paraikaa suluttamassa. Pommikoneyksikkömme iskivät Neuvostoliiton maavoimien tykistöasemia ja huoltokuljetuksia ja Viipurinlahden taistelujen aikana kuljetusaluksia vastaan. päivänä Juutilainen starttasi hävittäjäparin johdossa Kivennavan alueelle tiedustelemaan vastapuolen tykistön asemia. Vaakalentonopeus: 640 km/h. Kukaan ei olisi kestänyt enempää. Aseistus: yksi 12,7 ja kaksi 7,62 millin konekivääriä. Tuplaritari Karjalankannaksella ei sodan lopussa ollut suomalaisia tiedustelulentoyksiköitä; katsottiin, että niiden heikkosuorituskykyisillä lentokoneilla ei ollut toimintaedellytyksiä Kannaksen olosuhteissa. Niin kutsuttuja rykmenttipommituksia, joissa kaikki neljä pommituslaivuettamme hyökkäsivät samaan maaliin, pyrittiin suojaamaan kaikella lentokelpoisella MT-kalustolla. Samana päivänä toistamiseen Marskin ristin sai hävittäjälentolaivue 24:n kapteeni Hans Wind, 75 ilmavoiton mies. Neuvostohävittäjien menestys pommikoneitamme vastaan jäikin vähäiseksi. Tiedusteltuaan käsketyn alueen hän kaarsi kohti kotia. Neuvostoliiton maavoimien hyökkäyskärki ei ollut kovinkaan monen kilometrin päässä. MiGejä valmistettiin vain kahden vuoden ajan, 1940–1941, noin 3 400 kappaletta. Paluumatkalla ilmatorjunta pamautti osuman Juutilaisen Mersuun. Taivaalla oli runsaasti punatähtisiä lentokoneita, hävittäjiä, pommareita, maataistelukoneita, ja alkavan ilmataistelun kestäessä niitä lappoi kaakon suunnasta vielä lisää. Nousukyky: 10,2 min 8 000 metrin korkeuteen. Juutilainen starttasi 30.6.1944 yhdeksän MT:n osaston mukana torjuntalennolle Talin alueelle. Voimalaite: Mikulin AM35A -rivimoottori, 1 330 hv. Osasto oli noin 80 lentokoneen vahvuinen ja sisälsi Focke-Wulf 190 -hävittäjiä ja hävittäjäpommittajia, Stuka-syöksypommittajia ja Messerschmitt 109:n tiedusteluversioita. Hävittäjämme torjuivat maavoimiensa hyökkäystä tukevia pommitusja maataisteluyksiköitä joutuen usein ampumaan aluksi tiensä punatähtisten hävittäjien läpi. Hävittäjälentolaivue 24 operoi kesäkuun loppupuoliskolta alkaen Lappeenrannasta ja hävittäjälentolaivue 34 Taipalsaarelta käsin. Juutilainen ampui alas kaksi Amerikan-apuna toimitettua Airacobraa. päivänä 1944 ylipäällikkö soi Juutilaiselle Mannerheim-ristin toistamiseen – tämä oli virallinen ilmaisu kahdesti myönnetystä Marskin rististä. Ilmavoimamme kohtasi näitä hävittäjiä melko usein syksyllä 1941 ja keväällä 1942. Hävittäjälaivueitamme oli siirretty taaksepäin puna-armeijan maahyökkäyksen tieltä. Suomalaisia hävittäjiä vastaan MiG-3-lentäjät eivät pärjänneet. Mutta Windin taistelut oli taisteltu: samana päivänä hän haavoittui tiedustelulennolla. MiG oli suorituskyvyltään maailman parhaimmistoa vuonna 1941, mutta koneen liikehtimiskyky oli heikko ja aseistus kevyehkö. Lämmöt nousivat, ja DB 605 -moottori rupesi yskimään. Levon puute ja jatkuva lentäminen vaativat veronsa. Lakikorkeus: 12 000 m. Luftwaffen taisteluosasto Kuhlmey toimi Immolasta. 20 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT siirsi 16.6. Juutilainen siirtyi maakyydillä laivueeseensa, ja hänen koneensakin saatiin vielä pikakorjattua ja lennettyä samana iltana pois Suulajärveltä. Torjuntamme voima kasvoi, ja kamppailu kulminoitui kesäheinäkuun vaihteessa Ihantalan ja lähialueiden taivaalla kiivaimpiin ilmataisteluihin mitä Pohjoismaiden taivailla on koskaan käyty. MT:t lähdössä taas torjumaan suurhyökkäystä Lappeenrannassa kesä-heinäkuun vaihteessa 1944.. Moottoriöljyä tuli ulos. Vänrikki Sakari Heiskasen MT vaurioitui ilmatorjuntatulessa, ja Juutilainen jatkoi tehtävää yksin. Sitten oli vuorossa kaksi Jak-9:ää ja vieMiG-3 MiG-3 oli Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon yksi jälkimmäisen kolmesta ajanmukaisesta hävittäjästä (muut olivat Jakovlev-1 ja LaGG-3). Tuohon aikaan Juutilaisella oli 73 ilmavoittoa. Toimintamatka: 820 km. Wind kykeni tekemään puolitajuttomana pakkolaskun Lappeenrantaan ja joutui sodan loppuajaksi sairaalaan. Wind oli palanut loppuun henkisesti
No, ehkäpä vastustajakin oli hiukkasen haastavampi kesällä 1944 kuin talvella 1940. Loppu Neuvostoliiton ilmavoimien kärsimät suuret tappiot ja osin lentokoneiden tarve muualla vähensivät ilmasotaintensiteettiä heinäkuun puolivälistä lähtien, ja elokuun alussa Suomen ja Neuvostoliiton välisellä rintamalla ilmatila enemmän tai vähemmän rauhoittui. Lakikorkeus: 6 300 m. Voimalaite: Mikulin AM38F -rivimoottori, 1 750 hv. Konetta pidettiin erittäin vaikeasti alas ammuttavana sen (lentokoneeksi) vahvan panssaroinnin takia. Sturmovik tuli palveluskäyttöön kesällä 1941, ja konetta valmistettiin hieman reilut 36 000 kappaletta, mikä tekee siitä historian eniten valmistetun sotilaskoneen. Toimintamatka: 760 km. Hän menehtyi vuonna 1964. Aseistus: vaihteli version mukaan, useimmiten kaksi 23 mm:n tykkiä ja kaksi 7,62 mm:n konekivääriä eteenpäin ampuvina ja taka-ampujalla 12,7 mm:n konekivääri. Tässä taistelussa Juutilaisesta tuli Ilmavoimien toinen ja toistaiseksi viimeinen ässä yhdellä sotalennolla, ensimmäinen oli luutnantti Jorma Sarvanto talvisodassa 4.1.1940, jolloin hän ampui alas Fokker D.XXI:llä kuusi DB-3-pommikonetta. Ilmatorjunta pudotti taivaalta alas hieman vajaat 400 lisää. Sarvanto tosin käytti suoritukseen vain neljä minuuttia, Juutilainen reilun tunnin. Iljušin 2 Sturmovik ”Tämä lentokone on puna-armeijalle yhtä tärkeää kuin ilma ja leipä”, sanoi diktaattori Stalin maataistelukone Iljušin 2 Sturmovikista. Vaakalentonopeus: 410 km/h. Näistä 500:sta noin 420 tuli hävittäjälentolaivueiden 24 ja 34 tilille, noin suhteessa 3:2. Luukkanen, joka saavutti 56 ilmavoittoa, tuomittiin sodan jälkeen ilmakuvien luovutuksesta Ruotsiin kahden vuoden kuritushuonerangaistukseen. Suomen tilastojen mukaan suurhyökkäyksen alusta jatkosodan loppuun saakka Ilmavoimiemme hävittäjät ampuivat alas noin 500 lentokonetta, joista noin 58 % hävittäjiä. Taistelulennon lopuksi Juutilainen kävi reilun viiden minuutin kaartotaistelun Lavotškin 5:tä vastaan, se päättyi neuvostohävittäjän maahansyöksyyn Viipurin itäpuolella. JUUTILAINEN SODAN JÄLKEEN entisen esimiehensä everstiluutnantti Eino Luukkasen haudalla. Lisäksi 600 kg pommeja tai raketteja. Juutilaisen ampumatarvikkeet olivat vähissä, joten hän suuntasi takaisin kohti Taipalsaarta. Nousukyky: 15 min 5 000 metriin. 21 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT lä yksi Iljušin 2 Sturmovik -maataistelukone. PI IP PO N EN SA -K U VA
Aiheesta lisää: Piipponen, Jukka: Illu, lentomestari Ilmari Juutilaisen elämä. Kaiken varalta. Juutilainen oli kahteen otteeseen naimisissa, ja hänellä oli neljä lasta: kolme poikaa ja yksi tyttö. Seuraavana aamuna Juutilainen esitti laivueen komentajalle, majuri Luukkaselle tiedustelulentoa, jolla olisi tarkoitus todentaa alas ammuttu Lisunov. Mutta siipimies oli joutunut Juutilaisesta hieman eroon eikä nähnyt ilmavoittoa. 1950-luvulla Juutilainen toimi vakuutusvirkailijana. päivänä starttasi Juutilainen juuri täydennyslentäjänä saapuneen luutnantin kanssa Viipurin ja Valkjärven alueelle tiedustelemaan. Kari Stenman, 2001. Puhelu tuli juuri äsken. Sen jälkeen hän toimi vajaan vuoden päälentäjänä eräässä Ivalossa toimineessa kuljetuslentoyhtiössä. Suomen ässien ässä on haudattu Tuusulan hautausmaalle. Ilmavoimien killat: Torjuntavoitto 1944. Juutilainen sai pyytämänsä eron Ilmavoimien palveluksesta vuonna 1949. Syyskuun 3. Stenman, Kari & Keskinen, Kalevi: LeR 2. Koalakustannus, 2014. Helmikuun 4. Raivokkaiden torjuntataistelujen luonne näkyy vaikuttaneen myös punailmavoimien moraaliin: heinä-elokuulta on kertomuksia tilanteista, joissa Neuvostoliiton lento-osastot välttelivät taistelua. Tehtävän kestäessä Juutilainen ampui alas Lisunov-2:n, amerikkalaisen DC-3-kuljetuskoneen kopion. Hän toimi myös aktiivisesti erilaisissa reserviläisjärjestöissä, muun muassa Helsingin reservialiupseeripiirissä. Ilmavoimien viestikilta r.y., 1994 . Komentaja vastasi: ”Ette olekaan vielä kuulleet. 22 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT Vihollisvaikutuksesta tuhoutui samana aikana 66 Ilmavoimiemme lentokonetta, joista ilmataisteluissa 32 kappaletta. Sodan päättymisen aiheuttama riehakkuus näkyy Martti Soikkelin, Ilmari Juutilaisen, Hemmo Leinon ja Antti Tanin otteissa syyskuussa 1944, vaikka maan kohtalo oli edelleen epävarma.. Sota on päättynyt tänä aamuna kello kahdeksan. Suomi kävi pakollista sotaa pohjoisessa pitkin hampain ja voittajan rajoittamin resurssein, mutta maan poliittinen ja sotilaallinen johto piti nyrkin taskussa. ”Turpa kiinni, et ole nähnyt mitään”, muodostelman johtaja vastasi. 1960-luvulla hän lensi kymmenen vuoden tauon jälkeen, nyt kuitenkin vain harrastuksena. Kaikki lennot peruutetaan.” Rauha Lapin sotaan hävittäjälentolaivue 34 eikä Juutilainen osallistunut. päivänä 1951 Juutilainen oli yksi arkunkantajista, kun Suomen marsalkka Mannerheim haudattiin Hietaniemen hautausmaalle. Kerran radiotiedustelumme kuunteli neuvostoliittolaisten hävittäjälentäjien radiokeskustelua; lentäjä ilmoitti muodostelman johtajalleen havainneensa suomalaisia hävittäjiä tietyssä suunnassa. Stenman, Kari: Mersulaivue. Taivaan ritari menehtyi syntymäpäivänään vuonna 1999. Niinpä monet parhaista pidettiin vaaran vuosien pahimpina hetkinä toisen maailmansodan lopulla reservissä. Kari Stenman, 2012
Niitä tuli sitten harjoitella riittävän kauan ilmassa, jotta ne hallittiin selkäytimestä. Neuvostoliitolla oli käytännössä lähes koko ajan lukumääräinen ylivoima ja talvisodassa ja osan jatkosotaa myöskin lentokaluston laadullinen ylivoima. 2) Ilmavoimissa otettiin Lorentzin aloitteesta ensimmäisenä käyttöön systemaattinen ilmaammuntakoulutus, jossa vaikeampaan harjoitteeseen siirryttiin vasta, kun helpompi hallittiin kunnolla. 4/Lentolaivue 24, Itä-Karjala,17.3.1942. Kaksi ja neljä ovat nykyäänkin hävittäjätaktiikan perusta. Omia lentokoneitamme tuhoutui vihollisvaikutuksesta vastaavasti talvisodassa 53 ja jatkosodassa hieman reilut 200, ilmataisteluissa hieman vajaa puolet. Suurhyökkäyksen torjuntavaiheessa hän oli Karjalankannaksen ilmatoimintakomentaja. TS . Jälkimmäisiin on esitetty myöhemmin perusteltuakin kritiikkiä, mutta luku on joka tapauksessa suuruusluokassaan oikea. 3) Lorentz kehitti kahden ja neljän hävittäjän muodostelmat, jotka ovat joustavampia kuin monessa maassa vielä toisessa maailmansodassa käytetyt kolmen koneen ja sen moninkertojen muodostelmat. Lorentz kehitti 1930-luvulla ainakin kolme tärkeää asiaa: 1) Jokaista hävittäjätyyppiä varten oli pöydän ääressä laskettavissa ja määritettävissä optimaaliset lentoliikkeet. Hälytysvuorossa olevan hävittäjälentueen työpäivä . Lentojoukkomme kirjasivat talvisodassa 207 ilmavoittoa ja jatkosodassa 1 600. Kuvassa Sakari Ikonen, Aulis Lumme, Uolevi Teromaa, Hans Wind, Aarne Korhonen ja Urho Sarjamo. PIENI MUTTA PIPPURINEN JA OSAAVA. Menestyksemme perustui vastapuolta parempaan koulutukseen ja taktiikkaan, joiden tärkeimpänä kehittelijänä oli Richard Lorentz, joka toimi 1930-luvun alussa lentolaivue 24:n komentajana ja talvisodassa ja jatkosodan alussa lentorykmentti 2:n komentajana. 23 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT S uomen ilmavoimat oli toisen maailmansodan menestyksekkäimpiä ilma-aseita, jos mittarina käytetään ilmataisteluissa tuhoutuneiden vihollisja omien lentokoneiden suhdetta
Huomaa teleskooppitähtäin, jota Galland kokeili lyhyen aikaa.. 24 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT GALLANDIN BF 109:N RUNGOSSA NÄKYVÄT TUNNUKSET: JG26:n rykmenttitunnus goottilainen S, Gallandin henkilökohtainen ”mikki hiiri” -tunnus, ja oikealla <– on osa hävittäjärykmentin komentajan tunnusta
Lopetan sen kenraaliluutnanttina ja lentueenpäällikkönä.” Vaikka asia tarkasti ottaen ei ihan noin ollut, kuvasti väittämä osin Gallandin uraa: toimittuaan kolme vuotta korkeassa asemassa ilmavoimien esikunnassa hän johti sodan lopussa jälleen ilmassa hävittäjäyksikköä. Sodan lopussa hän sanoi suunnilleen: ”Aloitin tämän sodan luutnanttina ja lentueenpäällikkönä. Hän toimi aluksi maataistelulentäjänä Espanjan sisällissodassa ja Puolan sotaretkellä ja keväästä 1940 alkaen hävittäjälentäjänä ja laivueenja rykmentin komentajana. Mutta millaista hävittäjäyksikköä! Adolf Galland Lentävä kenraaliluutnantti. 25 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT Adolf Galland on todennäköisesti toisen maailmansodan kuuluisin lentäjä
Hän osallistui muutamaan otteeseen ilmataisteluihinkin, mutta vailla menestystä. Saksan ilmavoimat, Luftwaffe, perustettiin virallisesti 1.3.1935 mutta käytännössä ensimmäiset operatiiviset lentoyksiköt olivat olleet olemassa jo 1.4.1934 lähtien. Möldersistä tuli Legion Condorin menestyksekkäin hävittäjälentäjä 14 ilmavoitollaan ja toisen maailmansodan kahden ensimmäisen vuoden menestyksekkäin lentäjä kaikkiaan 115 ilmavoitollaan. . TEKSTI: TIMO SÄYRINEN, KOMENTAJAKAPTEENI EVP . Pian laivue sai käyttöönsä Messerschmitt Bf 109 -koneita, mutta Gallandin kolmoslentue, joka erikoistui heikommalla kalustolla maataistelutehtäviin, ei niitä saanut. Adolfilla oli yksi vanhempi ja kaksi nuorempaa veljeä. Maataistelukokemuksensa johdosta Gallandin seuraava palveluspaikka oli ilmailuministeriö, jonka sotilaallinen osa oli vielä Versaillesin perintönä samalla ilmavoimien esikunta, jossa hän työskenteli maataisteluaselajin kehitystehtävissä. Gallandille sattui kaksi sairaalahoitoa edellyttänyttä lento-onnettomuutta. Legion Condorin huoltojohtoa sen sijaan hämmensi lentueen kasvanut lisäpolttoainesäiliöiden tarve. Syntynyt sirpaleja polttovaikutteinen räjähde lisäsi asevaikutusta maakohteissa. Vuonna 1932 Galland haki ja pääsi Saksan liikennelentäjäkouluun (DVS). Looginen jatko viimeksi mainitulle oli purjelentoharrastus, jonka Adolf aloitti viisitoistavuotiaana. Toukokuussa 1937 Galland liittyi Legion Condoriin, Espanjan sisällissodassa taistelleeseen saksalaiseen vapaaehtoisyksikköön. Jälkimmäinen tarkoitti, että hänen lentäjänuransa oli vaakalaudalla. Galland Luftwaffen edeltäjän, kansallissosialistien valtaannoustuaan maaliskuussa 1933 perustaman DLV:n (Deutscher Luftsportverband – Saksan ilmailu-urheilu-yhdistys) univormussa.. Espanjasta Puolaan Galland lensi Espanjan sisällissodassa 280 taistelulentoa. Ne vaikuttivat ikävästi sekä ulkonäköön että näköönkin ainakin jonkin aikaa. Heinkel 51 ei pärjännyt kovin hyvin tasavaltalaisten neuvostovalmisteisille Polikarpov I-16ja I-15-hävittäjille. Ensimmäiset Maaliskuussa 1935 Galland komennettiin palvelukseen hävittäjärykmentti (JG) 132:n kakkoslaivueeseen, joka ryhmitettiin Jüterbogiin. Kansallissosialistien päästyä Saksassa valtaan julisti Adolf Hitler Versaillesin rauhansopimuksen mitättömäksi. Galland luovutti toukokuussa 1938 lentueen päällikkyyden Werner Möldersille ja palasi Saksaan. Sotilaslentokoulutus kurssilaisille annettiin salaa Saksassa ja Italiassa. Adolf oli nuorena kiinnostunut tekniikasta ja ensimmäisen maailmansodan aikaisia hävittäjälentäjiä koskevista tarinoista. Hän otti käyttöön lentueessa uuden aseen: hän käski mekaanikkojen kiinnittää Heinkeleiden lisäpolttoainesäiliöihin kuhunkin kaksi kymmenen kilon pommia. Gallandin oma-aloitteisuus ja aktiivisuus alkoivat näkyä jo Espanjassa. Elokuun 1939 alussa, kun sodanuhka kasvoi Euroopassa, Galland siirrettiin rintamalaivueeseen. Noihin aikoihin lentoturvallisuuteen liittyvä tekniikka, ehkäpä asenteetkaan, eivät olleet nykypäivän tasalla. Se otti käyttöönsä Arado 65ja Heinkel 51 -kaksitasohävittäjät. Galland kuului Condorin hävittäjälaivueeseen Jagdgruppe 88, joka oli varustettu Heinkel 51 -hävittäjillä. Koululla oli virallisen tarkoituksensa lisäksi rooli salaisessa sotilaslentäjien koulutuksessa: tuohon aikaan oli voimassa Versaillesin rauhansopimus, joka kielsi Saksalta kokonaan muun muassa ilmavoimat. 26 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT A dolf Galland syntyi 12.3.1912 Westerholtissa Westfalenissa aateliskartanon tilanhoitajan perheeseen. Heinäkuussa Galland sai lentueen päällikkyyden. Näkötestin Galland kuitenkin läpäisi opettelemalla näkötaulun kirjaimet ulkoa etukäteen
Kesäkuun 6. Esimerkiksi pari kuukautta myöhemmin Luftwaffen taistelun Britanniasta aloitusvahvuus oli lähteestä riippuen 2 500–3 000. Voitto lännessä Saksa hyökkäsi Ranskaan, Belgiaan ja Alankomaihin 10.5.1940. Tosiasiassa Saksalla oli siis ilmassa ylivoima, mikä oli yksi tärkeimmistä syistä lännen sotaretken pikaiselle menestykselle. Hänen pettymyksensä oli suuri, kun hänet määrättiinkin lentueen (Staffel) päälliköksi Lehrgeschwader (LG) 2:n kakkoslaivueeseen. Myöhemmin valtakunnanpuolustuksessa nelimoottoristen torjuntaan ryhmitettyjen päivähävittäjäyksiköiden yhteenlaskettu konemäärä ylitti tuhannen vasta syksyllä 1944. SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT 27 Bf 109 Galland oli Espanjassa tutustunut Messerschmitt Bf 109 -hävittäjään, joka päihitti suorituskyvyssä kaikki konetyypit siihen aikaan. Toukokuun 12. Lähteissä on jälleen runsaasti eri lukuja. Suunnilleen saman verran ilmavoimaa Luftwaffe keskitti Neuvostoliittoa vastaan kesällä 1941. Näistä Bf 109 -koneita oli noin 1 000, mikä olikin käytännössä suurin määrä lentokoneita mitä Luftwaffe sodan aikana kykeni keskittämään yhteen operaatioon. Galland halusi lentää työkseen tuolla konetyypillä. Hän katsoi sotakokemuksensa antavan hänelle oikeuden valita palveluspaikkansa, vaan toisin kävi. Hän ei saanut siirtoa, aluksi. Nekin olivat eri maista muodostuneen löyhän ja johtosuhteiltaan hahmottoman koalition kansallisessa johdossa vailla tehokasta yhteistä taisteluajatusta ja johtoa. Lentomatkat hyökkäyslentojen kohdealueille pyrittiin näin pitämään lyhyinä, ja Henschel soveltuikin yksinkertaisena ja helppohuoltoisena koneena käyttöön tilapäistukikohdista käsin. Vuodenvaihteessa Galland sairastui reumatismiin ja sai lääkärin vakuuttumaan syynä olleen lentäminen avo-ohjaamoisilla koneilla. JG 27 oli ryhmitetty pohjoisen Belgian taistelukaistalle. Keväällä 1940 Euroopan mantereella oli vastassa noin 5 500 liittoutuneiden lentokonetta, joista kuitenkin ajanmukaisia taistelukoneita oli ehkä noin 1 500. Rykmentti aloitti lännen sotaretkensä Mönchengladbachista. Kesäkuun 6. Galland sai siten tahtonsa läpi ja ilmoittautui uudessa palveluspaikassaan Messerschmitt Bf 109E -koneilla lentävässä hävittäjärykmentti (JG) 27:ssä maaliskuussa 1940. Se lensi ja taisteli kaksitasoisilla kiinteälaskutelineisillä Henschel 123 -maataistelu/syöksypommituskoneilla. Kolmea hyökkäävää saksalaista armeijaa tuki kaksi lentolaivastoa, joiden taisteluvahvuus hyökkäyspäivänä oli noin 4 500 lentokonetta. Laivue oli sodan alussa ryhmitetty Sleesiaan ja siirtyi tilapäisestä tukikohdasta toiseen etelästä kohti Varsovaa hyökkäävän maavoimien yhtymän perässä. Taiteilijan näkemys: RAF:n Douglas Baderin Spitfire tukalassa tilanteessa Gallandin Messerschmittin ahdistelemana. . päivänä kapteeni Galland sai hävittäjälaivue III/JG 26:n komentajuuden.. Kesäkuun alussa, kun brittien siirtoarmeija oli evakuoitu Dunkerquesta saarelleen, oli Gallandille kertynyt 12 voittoa. päivänä Galland saavutti ensimmäiset ilmavoittonsa: kahdella taistelulennolla hän pudotti kolme RAF:n Hawker Hurricane -hävittäjää. Puolan taistelujen jälkeen Galland haki siirtoa hävittäjiin. päivänä kapteeni Galland sai hävittäjälaivue III/JG 26:n komentajuuden
Ylipäätään hän koko sodan Heinkel 51 He 51 tuli palveluskäyttöön vuonna 1934, ja se oli Luftwaffen tärkein hävittäjä ennen Bf 109:ää. ”Hävittäjät on oikeastaan alistettu pommikoneille”, ensimmäisen maailmansodan ässä Göring tokaisi kerran hävittäjäkomentajilleen. RAF taisteli ennennäkemättömän kovan paineen alla. Gallandin henkilökohtainen ”mikki hiiri” -tunnus.. Tämä oli brittien kannalta taistelun kaikkein kriittisin vaihe. Gallandin mielestä tällainen virheellinen taistelutapa poisti hävittäjiltä niiden tärkeimmän ominaisuuden: luontaisen aloitteellisuuden ja hyökkäyskyvyn. Elokuun lopussa ilmavoimien komentaja marsalkka Göring käski pommikoneosastoja suojaavat hävittäjäosastot hoitamaan tehtävänsä lähisuojauksena, siis pysymään lähellä pommikoneita. 28 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT Taistelu Britanniasta Oli alkamaisillaan ilmasotahistorian ensimmäinen strategiseksi ilmasodaksi luonnehdittu taistelu Britanniasta. Rahkeet eivät yksinkertaisesti riittäneet siihen, mitä oltiin yrittämässä. Mutta Saksan sodanjohto onnistui parilla typerällä päätöksellä hölmöilemään taistelun brittien eduksi. Heinkel 51:tä valmistettiin noin 700 kappaletta. He 51 poistui hävittäjäkäytöstä vuoden 1939 alkuun mennessä, mutta sitä käytettiin harjoitushävittäjänä vielä toisen maailmansodan alkuvuosina. Lakikorkeus: 7 700 metriä. Taistelu alkoi Luftwaffen hyökkäyksillä Englannin kanaalin laivaliikennettä ja Britannian etelärannikon kohteita vastaan. Toimintamatka: 570 km. . Saksa pyrki pakottamaan Yhdistyneen kuningaskunnan rauhaan ilmasodalla ja samanaikaisella merisaarrolla. Kolmannen valtakunnan sotaan lähtöä leimasi muutenkin selkeän toteuttamiskelpoisen strategisen suunnittelun ontuvuus, keskenään kilpailevat strategiat ja reagoivuus. Elokuun 13. Voimalaite: 750 hv:n BMW VI -rivimoottori. Vastustajaa aliarvioitiin erityisesti lännen kevään 1940 murskavoiton jälkeen. Aseistus: kaksi 7,92 mm:n konekivääriä. Ainakin Saksan merivoimien näkemys oli, että maihinnousu ei voi onnistua, koska Saksan merikuljetuskapasiteetti oli liian pieni. Vaakalentonopeus: 330 km/h. Heinkel taisteli Espanjan sisällissodassa sekä Legion Condorissa että Espanjan kansallismielisten ilmavoimissa. Nousukyky: 16 min 30 s 6 000 metrin korkeuteen. Yleinen käsitys on, että taistelau Britteinsaarista oli valmistelua maihinnousulle Englantiin, mutta jotkut historioitsijat ovat kyseenalaistaneet tämän. päivästä alkaen Saksa hyökkäsi täydellä voimalla Britannian ilmapuolustusta vastaan: tärkeimpinä kohteina olivat tutka-asemat, lentotukikohdat ja lentokonetehtaat
Vaakalentonopeus: 560 km/h. Hyökkäysten asevaikutus jäi minimaalliseksi, ja taistelu Britanniasta päättyi brittinäkemyksen mukaan loka-marraskuun vaihteessa ja saksalaisten näkemyksen mukaan seuraavana keväänä, kun yöpommitushyökkäykset kuihtuivat kokoon. 29 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT TAISTELU BRITANNIASTA Paikallispoliisi, kodinturvan sekä maaja ilmavoimien henkilöstöä tutkimassa ylivääpeli Fritz Beeckin (6./JG 51) “Emiliä” lentäjän tehtyä pakkolaskun Kentissä, East Langdonilaiselle pellolle. ajan vastusti kaikkia uudistuksia, jotka haittasivat hävittäjäyksiköiden taistelutoiminnan vapautta. lentueen päällikkö yliluutnantti Joachim Müncheberg. Hengähdystauon saanut RAF kykeni torjumaan nämä nyt aikaisempaa tehokkaammin. Ensin mainittu ryhmitettiin Calais’n/ Ranskan–Belgian raja-alueelle ja toinen Cotentinin ja Bretagnen niemimaalle.. Nousukyky: 1 100 m/min. Pommituksen teho heikkeni entisestään. Voimalaite: 1 175 hv:n DB601Arivimoottori. Emileitä valmistettiin vajaat 3 700 kappaletta. Uranousussa olleella Gallandilla, joka oli heinäkuun lopussa ottanut vastaan hävittäjärykmentti 26:n komentajuuden, oli tapana rumasti sanottuna sabotoida eli viivyttää typerinä pitämiensä käskyjen toimeenpanoa ja välillä toimia kuten parhaaksi näki, kunhan ei jäänyt kiinni. Tätäkin tehtävää Galland kritisoi kovasti ja pyrki viivyttämään sen aloittamista parhaansa mukaan. Tässä vaiheessa Luftwaffen hävittäjäyksiköt aloittivat hävittäjäpommittajatoiminnan RAF:n tukikohtia ja muita kohteita vastaan. Messerschmitt Bf 109E Tällä koneyksilöllä lensi JG 26:n 7. Koska Luftwaffen tappiot näin kasvoivat, se siirtyi yöpommituksiin lokakuussa 1940. Aseistus: kaksi 20 mm:n tykkiä ja kaksi 7,92 mm:n konekivääriä. Ranskaan nojaaminen Toukokuun loppuun 1941 mennessä Luftwaffe siirsi pohjoiseen Ranskaan ryhmitetyt hävittäjäyksiköt itään Neuvostoliittoon hyökkäystä varten kahta rykmenttiä lukuun ottamatta: Kanaalin rintamaa puolustamaan jäivät Gallandin JG 26 ja Wilhelm Balthasarin JG 2. Lisäksi hänen komentamansa JG 26 oli ilmavoitto/tappiosuhteessa laskettuna Saksan ilmavoimien paras yksimoottoristen hävittäjien rykmentti taistelussa Britanniasta. E-versio oli Luftwaffen päähävittäjä kesästä 1939 kevääseen 1941. RAF oli ottanut Luftwaffesta torjuntavoiton. Mutta Galland oli pärjännyt henkilökohtaisesti hyvin: hänellä oli vuodenvaihteessa 58 ilmavoittoa. Tämä Mersu oli saattamassa pommittajia matkalla Manstoniin 24.8.1940. Hitlerin suuri virhe Toinen Saksan kannalta käsittämättömän typerä ratkaisu oli Hitlerin päätös syyskuun ensimmäisellä viikolla vaihtaa ilmahyökkäyksen kohteet ilmapuolustuksen kohteista kaupunkeihin. Toimintamatka: 700 km. Lakikorkeus: 10 500 metriä
Näillä taas oli niin ikään aluevastuullisia alajohtoportaita, joilla oli johdossaan varsinaiset lentoyksiköt, lentorykmentit (Geschwader). Lentorykmentit oli numeroitu kolminumeroisilla koodeilla, joista saattoi lukea lentopiirin ja sen alajohtoportaan. TS LUFTWAFFEN yksiköiden numeroinnista 1930-luvulla . LG:t olivat sekarykmenttejä: LG 1:ssä oli kolme pommituslaivuetta ja yksi syöksypommitusja yksi raskashävittäjälaivue ja LG 2:ssa yksi hävittäjä-, tiedusteluja maataistelulaivue. Samalla lentorykmenttien numerointi muuttui juokseviksi numeroiksi siten, että rykmenttien numerot 1–25 oli varattu lentolaivasto 1:n käyttöön, numerot 26–50 lentolaivasto 2:n käyttöön ja niin eteenpäin. Lentävä johtaja Galland pyrki johtamaan rykmenttiänsä ilmassa aina, kun hallinnolliset tehtävät antoivat myöten. Luovuttaessaan JG 26:n seuraajalleen Gerhard Schöpfelille joulukuun alussa 1941 oli everstiluutnantti Gallandilla 94 ilmavoittoa. Ensimmäinen kerta päättyi kotitukikohdan lähelle tehtyyn pakkolaskuun, L uftwaffen lentävä organisaatio perustui 1930-luvulla aluevastuullisiin lentopiireihin, joita oli neljä. Mainituissa rykmenteissä palvelivat Saksan parhaat hävittäjälentäjät – ei ehkä ilmavoitoissa laskettuna ainakaan Neuvostoliiton vastaisen sodan alettua mutta tosiasiallisesti kyllä: Kanaalin rintamalla Luftwaffella oli nimittäin äksiisikouluttajana liittoutuneiden parhaat ilmavoimat RAF. Aina ei Gallandin tapaisella mestarillakaan tosin mennyt virheettömästi: esimerkiksi 21.6.1941 hänet ammuttiin alas kahteen kertaan. Kolminumeroisen koodin keskimmäinen numero kertoi lentorykmentin tyypin, esimerkiksi 3 tarkoitti hävittäjärykmenttiä. 30 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT Luftwaffe oli siis puolustusasemissa, kun RAF aloitti ”Ranskaan nojaamisen” eli aluksi vähäisillä mutta alati kasvavilla voimilla tehdyt hyökkäykset Pohjois-Ranskan ja Belgian saksalaiskohteisiin. Lentopiirit muuttuivat helmikuussa 1939 lentolaivastoiksi, joiden johtoon lentorykmentit tai joissain tapauksessa useasta rykmentistä tai laivueesta muodostetut lentoarmeijakunnat alistettiin. Myös sillä, että ilmataistelut käytiin Saksan puolella Englannin kanaalia, oli osuutensa asiaan. Toisen maailmansodan alkuun mennessä näiden rykmenttien arviointitehtävät olivat vaihtuneet ihan normaaleiksi taistelutehtäviksi. Tekstissä mainittu Lehrgeschwader on joskus suomennettu hieman epäloogisella ilmaisulla ”mallirykmentti” tai ”koulurykmentti”. Läheskään kaikki rykmentinkomentajat eivät menetelleet niin. Vuonna 1941 palveluskäyttöön saatu Bf 109F -versio ja uusi Focke-Wulf 190 -hävittäjä olivat sen ajan vastapeluriaan Spitfire V:tä parempia; Spitin IX-versio tasoitti kyllä myöhemmin lentokonelaadullista tilannetta. Järjestelmä tarkoitti, että jos yksikkö siirtyi vastuualueelta toiselle, yksikön numerokin muuttui. LG perustettiin lokakuussa 1936 suoraan Luftwaffen esikunnan johtoon tehtävänään uusien aseiden ja muun materiaalin ja toimintamenetelmien arviointi. Määrä oli siihen asti suurin kenenkään saavuttama länsivaltojen lentokoneista. Tämä oli vain periaate, joka ei alkavan suursodan kestäessä läheskään aina toteutunut. Luftwaffe oli lukumääräisesti alakynnessä mutta saavutti 3:1–4:1-ilmavoittosuhteen ainakin vuoden 1943 kesään saakka. Taistelussa Britanniasta etu oli ollut briteillä, nyt se oli saksalaisilla. Gallandin Jagdgeschwader 26:n Bf-109E ruokitaan ja pian on taas lintu taivaalla.. Marraskuussa 1938 LG jaettiin LG 1:ksi ja LG 2:ksi
31 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT MARSALKKA GÖRING tutkii Gallandin sata ysin ilmavoittomerkintöjä jälkimmäisen rykmentinkomentajan tehtävien luovutustilaisuudessa 5.12.1941.
Vaakalentonopeus: 600 km/h. Hävittäjäkenraali Gallandin aseveli ja ilmavoittokilpakumppani Mölders oli siirretty heinäkuussa 1941 hävittäjäkenraalin virkaan. Vastaavia tarkastajatehtäviä oli Luftwaffen esikunnassa useita, muun muassa yöhävittäjien, maataistelukoneiden, pommikoneiden ja koulutuksen tarkastaja. Galland sai hädin tuskin puskettua itsensä ulos liekehtivästä Messerschmittistä ja pelastauduttua laskuvarjolla. Hän menehtyi lento-onnettomuudessa marraskuussa. Nousukyky: 1 100 m/min. Toimintamatka: 700 km. Galland otti hävittäjäkenraalin tehtävän vastaan ilman mitään virallista tehtävänkuvaa, joten hän sai melko vapaasti määritellä oman työnsä. Operaatio Kerberos Saksalaiset taistelulaivat Scharnhorst ja Gneisenau sekä raskas risteilijä Prinz Eugen olivat syksyllä 1941 Brestissä Ranskassa. Möldersin hautajaisissa Göring määräsi Gallandin Möldersin seuraajaksi. Voimalaite: 1 310 hv:n DB601E -rivimoottori. Lakikorkeus: 11 000 metriä. Galland asennutti nimikkohävittäjiinsä erilaisia lisävarusteita. Aseistus: yksi 15 tai 20 mm:n tykki, kaksi 7,92 mm:n konekivääriä. F:n aseistus oli E:tä kevyempi, mutta F:ssä oli aerodynaamisia parannuksia, jotka tekivät siitä liikehtimiskykyisemmän. Hävittäjäkenraali vastasi hävittäjäaselajin henkilöstöstä, koulutuksesta ja taisteludoktriinista sekä osallistui kaluston kehittämiseen, nykytermeillä ilmaistuna antoi suoritusvaatimuksia ilmavoimien esikunnan tekniselle puolelle. Sijoituspaikka oli Berliini, Luftwaffen esikunta. . Brittien aiheuttaman kasvavan ilmauhkan seurauksena Saksan sodanjohto päätti siirtää alukset Saksaan mutta ei vaarallista ja pitkää reittiä Brittein saarten ympäri vaan vielä vaarallisempaa ja lyhyempää reittiä Englannin kanaalin läpi. Kuitenkaan hävittäjäkenraalilla ei ollut operatiivista komentovaltaa eikä -vastuuta hävittäjäyksiköihin, paria Göringin erikseen käskemää poikkeustapausta lukuun ottamatta. 32 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT josta Galland selvisi naarmuitta, ja hän oli muutamaa tuntia myöhemmin uudella torjuntalennolla. Se oli aikalaiseensa Spitfire V:een nähden parempi kuin mitä E oli ollut Spitfire I:een nähden. Hävittäjäkenraali vastasi siis kutakuinkin suomalaista aselajitarkastajaa, tai tässä tapauksessa voisi sanoa puolustushaaratarkastajaa. Huomaa sukkulamainen patruunamakasiini ohjaamon edessä. Dornier 17 -pommikonemuodostelma jyrisee kohti Brittein saarilla sijaitsevaa kohdettaan kesällä 1940.. Melko pian hävittäjäkenraaliksi määräämisensä jälkeen Galland saikin operatiivisen tehtävän. Hänellä oli käytettävissään Kanaalin rintaman hävittäjärykmentit JG 2 ja 26, Pohjanmeren rannikon hävittäjärykmentti JG 1, joitakin yöhävittäMesserschmitt Bf 109F Friedrich-versio tuli palveluskäyttöön lokakuussa 1940, ja kesään 1941 mennessä pääosa Saksan yksimoottoristen hävittäjien yksiköistä oli aseistettu sillä. Monesti sanotaan, että Galland oli tässä tehtävässä hävittäjien komentaja. F:ää valmistettiin hieman vajaat 3 400 kappaletta. F:ssä oli myös entistä tehokkaampi moottori. Vaikuttaa siltä, että marsalkka Göringillä oli tapana kerätä esikuntaansa nuorehkoja hyvin taisteluissa menestyneitä upseereita osin korostaakseen omaa asemaansa, tavallaan statussymboleiksi. F:n korvasi G2-versio keväästä 1942 alkaen. Hän ampui alas Spitfiren mutta syyllistyi samalla hävittäjälentäjän vakavaan virheeseen ja erehtyi ihailemaan muutaman sekunnin liian pitkäksi aikaa Spitin syöksyä. Kuin vastapainona tapahtuneelle, vielä samana iltana tukikohtaan tuli lentolaivaston kuriiri kertomaan, että Gallandille oli myönnetty miekat Rautaristin ritariristiinsä ensimmäisenä Saksan asevoimien sotilaana. F:ää pidettiin kaikista 109:n versioista liikehtimiskykyisimpänä ja helpoimpana lentää. Tässä yksilössä on korvattu 7,92 millin konekiväärit 13-millisillä. Kokeneen ilmataistelijan olisi pitänyt tietää paremmin, sillä Gallandin taakse päässeen toisen Spitfiren kranaatit ja luodit iskivät sataysiin. Hävittäjäkenraali, General der Jagdflieger, ei ollut sotilasarvo vaan virkaasema. Gallandin tehtäväksi tuli hävittäjäsuojan järjestäminen alusten siirrolle
Tuohon aikaan noin pitkä lentomatka ei ollut hävittäjille yleinen, ja Galland arvioi liittoutuneiden ilmaaseen tehostavan hyökkäyksiään siten, että ne uhkaisivat jatkossa yhä enemmän Saksan kotialuetta. Galland peräsi lentokoneiden tuotannon kasvattamista ja laadun parantamista. Tosiasiassa Galland tarkoitti sanoa haluavansa ylläpitää hävittäjien taktisen toimintavapauden, joka vastapuolen Spitfireillä oli. Mutta Göring ei pitänyt raportista, ja hän ja Galland ottivat yhteen. Näissä asioissa hän oli samoilla linjoilla varusteluministeri Albert Speerin kanssa, jota hän piti suuressa arvossa. Tosin Galland luonnehti elämäkerrassaan Ensimmäiset ja viimeiset tajunneensa vasta myöhemmin, että hän oli saanut ilmasuojan johtotehtävän siksi, että hänet olisi laitettu syntipukiksi, mikäli britit olisivat upottaneet saksalaiset sotalaivat siirron aikana. Operaation valmisteluvaihe kesti useita viikkoja, ja Galland johti ilmasuojaa 11.–13.2.1942 entisen yksikkönsä JG 26:n komentopaikalta. Mutta brittitulkinta on väärä. Siinä hän muun muassa kertoi, että amerikkalaisia Britanniasta startanneita saattohävittäjiä oli ammuttu alas Belgian/Saksan raja-alueella. ”Koneet ammuttiin alas kauempana lännessä”, Göring sanoi hävittäjäkenraalilleen, ”mikäli koneet lensivät alas amGalland arvioi, että sota hävittäisiin, koska liittoutuneiden sotateollisuustuotanto – ja itse asiassa jo yksin Britanniankin tuotanto – oli ylittänyt Saksan tuotannon jo vuonna 1941.. Oikeasti Galland piti Messerschmittiä parhaana käytössä olevana hävittäjänä, ainakin sodan kahtena ensimmäisenä vuonna, vaikka hänellä oli terve kunnioitus erinomaista Spitfireäkin kohtaan. Göringin johtamistavoista kertokoon seuraava esimerkki: Syksyllä 1943 Galland laati Hitlerille ilmasotaa koskevan raportin. Vuoden 1940 Messerschmittin ja Spitfiren versioiden laatueroja tärkeämmäksi muodostui tosiasiassa niiden käyttötapa ja se, minkä tasoiset lentäjät niitä kulloinkin lensivät. TS ”Herr Feldmarschall, antakaa minulle laivue Spitfireja!” Päästyään tarkastajan tehtävässä käsiksi ilmasodan kokonaisuuteen liittyvään tietoon Galland arvioi, että sota hävittäisiin, koska liittoutuneiden sotateollisuustuotanto – ja itse asiassa jo yksin Britanniankin tuotanto – oli ylittänyt Saksan tuotannon jo vuonna 1941. Tästä asiasta hän oli kiistellyt Luftwaffen johdon kanssa jo rykmentin komentajana toimiessaan ja kiistelisi jatkossakin vielä parin vuoden ajan. Tapauksesta on selostus Gallandin elämäkerrassa. Se osoitti todeksi hänen näkemyksensä, että Luftwaffen hävittäjäaselaji oli kykenevä suunnittelemaan toimintaansa ja operoimaan itsenäisesti vaikuttamalla kokonaistilanteeseen myönteisesti. Käsken ettei ollut! Galland ylennettiin Saksan asevoimien nuorimmaksi kenraalimajuriksi marraskuussa 1942 ja kenraaliluutnantiksi marraskuussa 1944. N uo sanat lausui taistelun Britanniasta aikana Galland marsalkka Göringille tämän kysyttyä, mitä Galland tarvitsisi pärjätäkseen pommikoneiden lähisaattotehtävissä paremmin. Esimiestään, ilmavoimien komentajaa, marsalkka Göringiä hän taas ei oikein arvostanut, vaikka Gallandin on sanottu tulleen henkilökohtaisella tasolla hyvin toimeen Göringin kanssa. Galland itse piti operaatio Kerberosta uransa kohokohtana. Gallandilla oli kyky hyödyntää hävittäjänsä parhaita ominaisuuksia kuhunkin taistelutilanteeseen hyvin soveltuvalla tavalla. Brittiläinen historiankirjoitus väitti lauseen olleen osoitus Gallandin näkemyksestä, että Spitfire oli Messerschmittiä parempi hävittäjä. Operaatio onnistui loistavasti, joskin siinä osansa oli saksalaisia hyödyttäneellä heikolla säällä ja ehkäpä onnettarellakin. Provosoiva esitystapa oli ilmeisesti selkäytimestä pulpahtanut vastine Göringin hieman ylimieliselle käyttäytymiselle. SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT 33 jiä ja joitakin hävittäjäkoulujen operatiivisten lentueiden hävittäjiä. Kuten sitten kävikin. Häntä kun sodassa tarvitaan aina. Tästä aiheestahan ilmasotahistoriaharrastajat kiistelevät vieläkin. Hän on luonnehtinut Messerschmittiä hyökkäykselliseksi ja Spitfireä puolustukselliseksi hävittäjäksi, millä hän tarkoittanee Spitfiren olleen parhaimmillaan kaartotaistelussa ja Messerschmittin nousuja muuta suorituskykyä hyödyntävässä taistelutavassa
Oli kuin enkeli olisi työntänyt konetta. . Alla: III/EJG 2:n 262-koneita Lechfeldissä vuoden 1945 alkupuolella. Aseistus: neljä 30 millin tykkiä, 24 ilmasta ilmaan -rakettia. Me 262:n suorituskyky oli ilmiömäinen – mutta vain kun lentäjä malttoi lentää sillä siten, että riittävä ilmanopeus säilyi. . Me 262:ta valmistettiin reilut 1 400 kappaletta, joista vain pieni osa ehti osallistua taisteluihin. Toimintamatka: 950 km. Maksimi vaakalentonopeus oli vajaat 200 km/h suurempi kuin millään mitä liittoutuneiden ilmavoimat kykeni heittämään sitä vastaan!. Palveluskäyttöön 262 tuli alkukesällä 1944 aluksi nopeana pommikoneena ja syksystä alkaen hävittäjänä. Lakikorkeus: 11 500 metriä. Sodan lopulla se oli ainoa Luftwaffen hävittäjätyyppi, joka kykeni uhkaamaan Saksaa pommittavia liittoutuneiden pommitusmuodostelmia. Lentäjät ovat ohjaamoissa, joten startti lienee edessä. Voimalaitteet: kaksi Junkers Jumo 004 -suihkuturbiinia, työntövoima 2 x 800 kp. 34 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT Messerschmitt 262 Galland koelensi Me 262:n prototyyppiä vuonna 1943. Moottoreiden käynnistyksen edellyttämiä mekaanikkoja ei kuitenkaan paikalla vielä ole. ”Oli kuin enkeli olisi työntänyt konetta”, hän luonnehti kokemustaan. Vaakalentonopeus: 900 km/h. Nousukyky: 1 200 m/min
Ja tämän aion raportoida myös Hitlerille.” Näin siis maailmansotaa käyneen Saksan valtakunnan ilmavoimien johdossa syksyllä 1943. SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT 35 muttaessa korkealla, ne myös liitivät melkoisen matkan ennen maahansyöksyään. Huhtikuun 25. Mutta näin ei käynyt. . JV 44:stä tuli kuuluisin Messerschmitt 262 -hävittäjällä lentänyt yksikkö, joskaan menestyksekkäin se ei ollut. Berliinin lähellä Brandenburg-Briestissä käydyn koulutusja varustamisvaiheen jälkeen JV siirtyi huhtikuun alussa eteläiseen Saksaan München-Riemin tukikohtaan, jossa se sodan viimeisenä kuukautena huolehti täydennyskoulutusrykmentti (EJG) 2:n operatiivisten osien kanssa eteläisen Saksan ilmapuolustuksesta. On sanottu, että Göring harkitsi loppuvuonna 1944 laittavansa Gallandin sotaoikeuteen niskuroinnista. Sen sijaan Galland sai potkut hävittäjäkenraalin virasta vuodenvaihteessa. Täten annan sinulle virallisen käskyn, että amerikkalaishävittäjät eivät olleet siellä. Ne, jotka tuntevat samoin, saavat jatkaa kanssani.” Tiettävästi pari lähti kotiin perhesyihin vedoten. Itse olen ylpeä siitä, että saan kuulua Luftwaffen viimeisiin hävittäjälentäjiin, ja tulen jatkamaan taistelua loppuun saakka. Vasemmalta: III laivueen komentaja yliluutnantti Schöpfel (45), rykmentin komentaja majuri Galland (104) ja 7. JV ilmoitti kaikkiaan noin 55 ilmavoittoa, joista Gallandin tilille tuli seitsemän. Göringin tempoileva ja alaisiansa syyllistävä johtamistyyli johti Gallandin protestointiin ja tosiasialliseen välirikkoon. Ne, joilla on perhe tai mielestään joku muu hyvä syy, voivat poistua yksiköstä. Gallandin valitsema nimi oli sarkastinen kannanotto siihen, että Espanjan sisällissodan ajoista, jolloin hän oli palvellut J88:ssa, oltiin tultu puoleenväliin alaspäin. Galland sen sijaan nousi seuraavana Olen ylpeä siitä, että saan kuulua Luftwaffen viimeisiin hävittäjälentäjiin... Ilmasodan ikäväksi muuttuva todellisuus ei mahtunut Göringin mukavuusalueelle, johon tuntuivat kuuluvan enemmänkin taideaarteista nautiskelu ja kaikenlainen pröystäily. Viimeiset Göringin sanotaan tehneen nopeita päätöksiä usein hatarin perustein, eikä hän päätöksenteon jälkeen enää halunnut kuulla kyseessä olleesta asiasta mitään. lentueen päällikkö yliluutnantti Müncheberg (135) syyskuussa 1940. Hitler puuttui asiaan, ja Galland sai perustaa Messerschmitt 262 -suihkuhävittäjillä lentävän yksikön, jonka nimeksi tuli Jagdverband (JV, hävittäjäyhtymä) 44. päivänä 1945 Galland totesi miehilleen käskynjaossa: ”Sotilaalliselta kantilta katsottuna sota on hävitty. Lähteissä on hieman eriäviä tietoja JV:n perustamisajasta, mutta Galland otti sen komentajan tehtävät käytännössä helmikuussa 1945. Henkilöstön ja hävittäjien käyttöön saamisen hitaus ja polttoainepula aiheuttivat, että yksikkö oli tosiasiassa taistelukykyinen vasta huhtikuun alussa – kun kaikki oli jo ohi. Suluissa herrojen sodan aikana saavuttamat ilmavoitot.
Harrastuslentämistä Galland jatkoi niin pitkään kuin terveyttä riitti, vuoteen 1980 saakka. Äskeiset luonnehdinnat on lainattu Gallandin elämäkerrasta ja saattavat kuulostaa fraaseilta, mutta luultavasti ei ole sattumaa eikä taisteluonnea, että Gallandin johtamat yksiköt pärjäsivät ilmataisteluissa hyvin. Mutta tukikohta oli toisten P-47-koneiden matalahyökkäyksen kohteena. He iskivät B-26-keskiraskaiden pommikoneiden muodostelmaan. Galland oli kilpailuhenkinen – myös muualla kuin hävittäjän ohjaamossa – ja hänen mielestään kilpailuhenki nosti yksikön tasoa, kunhan se toimi ryhmätyön edellytyksillä. Koala-kustannus, 2013. ”Itse en koskaan sietäisi omassa osastossani toisinajattelijoita”, hän kirjoitti kerran veljelleen. Caldwell, Donald: JG 26 Kanaalin ässät. Amerikkalaiset ottivat Gallandin sotavangiksi Tegernseen sairaalasta toukokuun alussa. Rautaristin ritariristin haltija tammenlehvillä, miekoilla ja timanteilla, 104 vihollislentokoneen voittaja, hävittäjäkenraali, kenraaliluutnantti Adolf Galland menehtyi helmikuussa 1996. Vanhempi veli Fritz lensi keväästä 1942 lähtien useissa hävittäjäja tiedusteluyksiköissä saavuttaen yhden ilmavoiton. Galland haavoittui polveen. Galland yritti valita johtamiinsa yksiköihin miehet niin pitkälle kuin järjestelmä mahdollisti: velvollisuuksiaan laistavia henkilöitä hän karsasti. Sitten vastassa olivat amerikkalaiset saattohävittäjät. Galland oli yksi vain kymmenestä hävittäjälentäjästä, jotka ampuivat alas sata tai enemmän länsiliittoutuneiden lentokonetta. Hän saavutti 55 ilmavoittoa. Sodan loppupuolella hän toimi parissakin koulu tusrykmentissä lentueenpäällikkönä. Tilinpäätös Galland saavutti 104 ilmavoittoa noin 750 taistelulennolla. Hän pääsi irtautumaan taistelusta ja lentämään kotiin. Hän vaati myös ehdotonta kuuliaisuutta. Hänelle tarjottiin aluksi Saksan uusissa ilmavoimissa tehtävää, jonka vastaanottoa hän epäröi – lopulta tarjous ”unohdettiin” ilmeisesti hänen aiemman Argentiinassa työskentelynsä takia. Aiheesta lisää: Baker, David: Adolf Galland – elämäkerta. Hän näki, että hierarkkisessa organisaatiossa – pari, parvi, lentue, laivue, rykmentti – vastavuoroinen ylösja alaspäin vaikuttava vastuuntunto ja osallistuva esimerkin avulla toimiva johtaminen olivat olennainen osa tehokasta hävittäjäorganisaatiota. Galland oli kolme kertaa naimisissa, ja hänellä oli kaksi lasta, poika ja tyttö. Gallandin mielestä esimiehen tuli huolehtia miehistään, päivän tavoitteista ja yksikön hyvinvoinnista.. Itselleen hän toki salli mahdollisuuden olla toisinajattelija suhteessa omiin esimiehiinsä. Valtonen, Hannu: Messerschmitt Bf 109 ja Saksan sotatalous. Hän selvisi sodasta hengissä. Putoilevien pommien ja ilmatorjuntatulen keskellä Galland onnistui tekemään pompahtelevan laskun ja raahautumaan sirpalesuojaan. Ilmavoittomäärä ei ole erityisen korkea Luftwaffen huippuässien luettelossa, mutta sen arvoa nostaa se, että kaikki hänen alas ampumansa olivat länsivaltojen lentokoneita, ja tietysti se, ettei hän ollut koko aikaa koneen puikoissa. Galland ampui alas kaksi. 36 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT aamupäivänä 262:llaan viiden muun lentäjän kanssa torjuntalennolle. Spick, Mike: Luftwaffen hävittäjä-ässät. Gallandin mielestä esimiehen tuli huolehtia miehistään, päivän tavoitteista ja yksikön hyvinvoinnista, tässä järjestyksessä. Hän palasi Saksaan vuonna 1955 ja perusti ilmailualan konsulttiyrityksen. Keski-Suomen Ilmailumuseo, 1999. Hänellä oli tilillään 17 ilmavoittoa. Galland johti tiukalla kädellä ja vaati kaikilla tasoilla vastuuntuntoa. Takana Focke-Wulf 190 -hävittäjä, josta tuli JG 26:n päätaisteluväline alkuvuonna 1942. Saavutus oli loistava, mutta Gallandin vielä tärkeämpi panos Saksan ilmavoimien taistelusuorituksiin oli hänen komentajuutensa. P-47 Thunderbolt ampui osumia Gallandin hävittäjän kumpaankin moottoriin. Paul (oikealla) jäi palaamatta Britanniaan suuntautuneelta hävittäjäpommittajien suojauslennolta Spitfirejen uhrina 31.10.1942. Gallandin kaikki veljetkin palvelivat Luftwaffessa, kaksi heistä hävittäjärykmentti 26:ssa. Koala-Kustannus, 2004. Itärintamaa pidettiin ilmavoittojen saamisen kannalta länttä helpompana. Wilhelm-Ferdinand (vasemmalla) oli kakkoslaivueen komentaja tammikuusta 1943 eteenpäin, kunnes kaatui taistelussa 17.8.1943 Belgian yläpuolella USAAF:n P-47-koneita vastaan. Koala-Kustannus, 1999. . Sodan jälkeen Galland toimi noin seitsemän vuotta Argentiinan ilmavoimien neuvonantajana ja kehittäjänä. Siitä oli tuleva Gallandin viimeinen
Valtakunnanmarsalkka Hermann Gö ringin johtamistyyli aiheutti Saksan ilmavoimien taistelevien yksiköiden komentajissa negatiivisia tuntemuksia ja reaktioita. Kun tieto Göringin aikomuksista levisi, monet korkeassa asemassa olevat hävittäjälentäjät – ilmeisesti ei kuitenkaan pohjimmiltaan sotilaskuria kunnioittanut Galland itse – muodostivat ryhmän, jonka oli tarkoitus ohittaa Göring ja mennä suoraan Hitlerin puheille tarkoituksenaan estää Göringin aikomat henkilövaihdokset ja vaatia Göringin erottamista Luftwaffen komentajan tehtävästä. Episodilla ei ollut mitään vaikutusta ilmasodan lopputulokseen. ”Kapinallisryhmä” tapasi Göringin 22.1.1945 eversti Günt her Lutzowin johdolla, syytti Göringiä liittoutuneita vastaan käydyn ilmasodan häviöstä ja vaati Gallandia palautettavaksi entiseen virkaansa. Göring halusi korvata Adolf Gallandin hävittäjälentäjien kenraalina pommikonetaustaisella Hajo Herrmannil la. Galland ei ollut tyytyväinen Gollobin työpanokseen alaisenaan. Muun muassa aikaisemmin Gallandin alaisena toiminut Lützow siirrettiin Pohjois-Italian hävittäjäjohtajaksi, ja hän pääsi johtamaan paria Italian sosiaalisen tasavallan ilmavoimien hävittäjälaivuetta. Näin ei käynyt, vaan Göring ryhtyi siirtämään ryhmään kuuluneita upseereita toisarvoisiin tehtäviin. Taustaltaan skottilaista sukujuurta ollut eversti Gollob oli loistava hävittäjälentäjä, hän oli ensimmäisenä saavuttanut 150 ilmavoittoa syksyllä 1942 ja palvellut sen jälkeen hävittäjäesikuntien johtotehtävissä ja sittemmin Gallandin alaisena Luftwaffen esikunnassa. Hävittäjärykmentti 7:n komentaja Jo hannes Steinhoff sai potkut, joskin hän liittyi myöhemmin Lützowin lailla JV 44:ään. Göringillä oli muun muassa tapana syyttää hävittäjälentäjiä Saksan ilmavoimia kohdanneista vaikeuksista – oli täysin yliammuttua esimerkiksi epäillä päivittäin amerikkalaisten ja öisin brittien ilmahyökkäyksiä torjumaan starttaavia lentäjiä pelkuruudesta. Galland näytti nauttineen hävittäjäaselajin piirissä kunnioitusta. Ryhmän audienssi Hitlerille ei toteutunut. Hänen seuraajakseen hävittäjälentäjien kenraaliksi tuli alkuperäisestä ajatuksesta poiketen Gordon Gollob, ilmeisesti SS:n päällikön Heinrich Himm lerin vaatimuksesta. Galland sai kuin saikin potkut. HÄVITTÄJÄLENTÄJIEN KAPINA Ryhmän audienssi Hitlerille ei toteutunut.. Kapina ei siis ollut sanan varsinaisessa merkityksessä kapina, josta olisi jaettu teloitustai vankilatuomioita. Niin ikään Gallandin alaisena esikunnassa palvellut, entinen JG 54:n komentaja Hannes Trautloft siirrettiin erään koulutusorganisaation johtoportaan komentajaksi. Johtamiskriisi oli osoitus huonoista henkilösuhteista, jotka pohjimmiltaan johtuivat Göringin surkeasta johtamisesta. 37 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT T uhon partaalla olleessa kolmannessa valtakunnassa nähtiin välillä erikoisia johtamisja henkilösuhdekuvioita. Muitakin pommarimiehiä oli tarkoitus määrätä hävittäjäilmavoimien johtoon. Gollobin on luonnehdittu olleen vakaumuksellinen kansallissosialisti, mikä lienee olleen hänen tärkein valintaperusteensa hävittäjäkenraalin tehtävään
TEKSTI: TIMO SÄYRINEN, KOMENTAJAKAPTEENI EVP. SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT 38 Nousevan auringon ässä Saburo Sakai
Sodan lopussa hän osallistui parille taistelulennolle, joissa saavutti menestystäkin, vaikka hänen toinen silmänsä oli sokea. Japanilaisilta puuttui ilmavoittojen todistusvaatimus, eli lähtökohtaisesti heidän ilmavoitoikseen hyväksyttiin lentäjän oma ilmoitus alas ammutusta viholliskoneesta. Potkurien synnyttämä ilmavirta saa ilman sakeaksi pölystä A6M “Zero” -hävittäjien valmistautuessa starttiin Rabaulissa, Japanin eteläisen tyynenmeren päälentotukikohdassa. 39 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT . Toisen maailmansodan japanilaisten hävittäjälentäjien ilmavoittotilastoihin on syytä suhtautua kriittisesti. Hän sai tulikasteensa Kiinan sodassa vuonna 1938 ja taisteli Tyynenmeren sodassa Filippiineillä, Itä-Intiassa ja Uudessa-Guineassa, kunnes vakava haavoittuminen elokuussa 1942 piti hänet maanpinnalla parin vuoden ajan. Olipa hänen ilmavoittomääränsä suurempi tai pienempi, kuuluu mies epäilyksettä ilmasotahistorian ja näin myös tämän julkaisun sivuille.. Tämä johti ilmavoittojen normaaliakin suurempaan liioitteluun, vaikka luultavasti pääosa voitoista oli ilmoitettu hyvässä uskossa siitä, että hyökkäyksen kohteena ollut viholliskone oli todellakin pudonnut. Tunnetuin japanilaisässä on vänrikki Saburo Sakai
Saburo palasi lopulta Sagaan setänsä saatesanoilla: ”Tokion elämä on pilannut sinut.” Ei ehkä kuitenkaan ihan kokonaan. Ruumiillista kuritusta käytettiin laajalti seuraamuksena pienistäkin rikkomuksista tai tahattomista virheistä niin alokaskaudella kuin laivapalveluksessa ja erikoiskoulutuskursseilla. Hänen vanhempansa olivat köyhiä maanviljelijöitä, mutta vanhaa samuraisukua. 40 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT V irallisten tai paremminkin useimmista lähteistä ilmi käyvien tietojen mukaan Japanin menestyksekkäin hävittäjälentäjä oli Hiroyoshi Nishizawa 87 ilmavoitollaan. Hän pääsi koulutukseen vuonna 1937 kolmannella yrittämällä. Joskus myös kollektiivisella periaatteella: kun yksi töppäsi, niin koko joukko saatettiin vaikkapa piestä bambukepeillä. Mikäli luku olisi luotettava, hän olisi ilmasotahistorian 16. Sovittaakseen vanhemmilleen tuottamansa pettymyksen Saburo värväytyi merivoimiin vuonna 1933. Kaikki haluttiin samaan muottiin. Virallisestihan jälkimmäistä titteliä pitää lentomestari Ilmari Juutilainen 94,5 ilmavoitollaan. Japanilaiset hävittäjälentäjät olivatkin lopulta toisen maailmansodan alussa luultavasti maailman parhaiten koulutettuja, ainakin mitä tulee yksittäisen lentäjän taitoihin, ilmataistelussa vaadittavan yhteistyön hallinta olikin jo eri juttu. Teosta on arvosteltu siitä, että sen tosiasiallinen kirjoittaja, amerikkalainen ilmasotaviihdekirjailija Martin Caidin lisäili siihen fiktiivisiä kohtauksia. Hän teki pääosan voittoilmoituksistaan Rabaulin taistelujen aikana syksystä 1942 kesäkuuhun 1944. Hän palveli alokaskauden jälkeen aliupseerina useilla taistelulaivoilla, kunnes haki laivaston lentokouluun Tshutshiuraan, joka sijaitsi noin 80 kilometriä Tokiosta pohjoiseen. Sakain kurssilla oli 70 lento-oppilasta, jotka oli valittu noin 1 500 hakijasta! Koulutuksessa panostettiin ruumiilliseen kuntoon ja koordinaatioon sekä aggressiivisuuden kehittämiseen. Sakain ilmavoitoista on niin ikään useita eri tietoja. Liian kova koulu Japanin asevoimat oli tunnettu tuohon aikaan kovasta koulutuksestaan, vai voisiko sanoa, että palvelus muodostui koulutuksesta ja simputuksesta. Oppilaiden tuli täyttää asetetut vaatimukset pienintä piirtoa myöten niin koulutusaiheiden kuin yleisen käyttäytymisenkin osalta. Ilmalennon aikana tuli tehdä kaksi tai kolme volttia. menestyksekkäin ässä ja paras ei-saksalainen. Jotkut historioitsijat ovat arvioineet Iwamoton todellisen ilmavoittoluvun olevan noin 80. Hänelle tarjoutui mahdollisuus koulunkäyntiin Tokiossa varakkaan setänsä ylöspidossa. Omien ilmoitustensa perusteella menestyksekkäin olisi kuitenkin Tet suzo Iwamoto 202 ilmavoittoilmoituksellaan. Saburo ei pärjännyt koulussa erityisen hyvin – hänen setänsä itse asiassa kutsuttiin kouluun nuhdeltavaksi Saburon huonon käytöksen johdosta. Iwamoto selvisi sodasta hengissä. Kuri ei raakuudessaan todellakaan aina palvellut organisaation omia tarpeita. Kenties se näkyi sitten täysin järjenvastaisena julmuutena myös vastustajaa kohtaan. Ensinnäkin valintaprosessi oli tiukka. Ehdottomuus karsinnoissa karsi joukosta myös lahjakkuuksia. Täyttämättä jättämisis. Mutta tehtiin koulutuksessa oikeitakin asioita. Esimerkiksi tasapainoaistia harjoiteltiin uimaaltaassa tehdyillä liikkeillä ja testattiin tornista kuivalle maalle hyppäämisellä. Tämän artikkelin tärkeimpänä lähteenä on Sakain vuonna 1957 ilmestynyt elämäkerta Samurai. Saburolla oli kuusi sisarusta. Samurai Saburo Sakai syntyi 26.8.1916 Sagassa Kyushun saarella. Yritämme keskittyä nyt sellaisiin Sakaihin liittyviin asioihin, jotka ovat varmistettavissa muistakin lähteistä. Vakavia loukkaantumisia tietenkin sattui. Hän katosi kuljetuskoneen matkustajana Filippiineillä syksyllä 1944 ilmeisesti amerikkalaisten tukialushävittäjien alas ampumana. Useimmiten nähty luku on 64, joskin joissain lähteissä on alhaisempiakin, kuten 28
Syksyllä 1942 Japani menetti Guadalcanalin taisteluissa lentokoneita ja lentäjiä siinä määrin, että ilma-aseen taistelukyky romahti. Tästä huolimatta häntä ei koskaan sijoitettu lentotukialuksilta toimiviin lentoyksiköihin: hän lensi kaikki sotalentonsa maatukikohdista käsin. Hieman yksinkertaistaen sanottuna tappio poisti edellytykset Japanin merivoimien isommilta hyökkäysoperaatioilta. Kun pyrkii ehdottomaan täydellisyyteen, ei saa edes hyvää. Vääpeli Sakai syksyllä 1939 Kiinassa A5M-hävittäjän ohjaamossa.. Vuonna 1943 Japani aloitti lentäjien massamaisemman kouluttamisen, mikä tapahtui kuitenkin liian myöhään ja johti koulutuksen läpikäyneiden lentäjien tason romahdukseen. 41 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT OSUI JA UPPOSI Edessä oleva taistelulaiva USS Maryland sai Pearl Harborissa vain lieviä vaurioita, USS Oklahoma sen sijaan upposi kääntyen ylösalaisin eikä sitä enää saatu vahvuuteen. Nyt oli menty toiseen ääripäähän. Sakain kurssin 70 aloittaneesta valmistui 25. Sakai oli priimus, ja hän sai palkinnoksi keisarin lahjana hopeisen kellon. . Vääpeli Sakai syksyllä 1939 Kiinassa A5M-hävittäjän ohjaamossa. Kiina Lentokoulun jälkeen Sakai koulutettiin tukialuslentäjäksi. tä erotettiin kurssilta. Midwayn taistelussa kesäkuussa 1942 Japani menetti neljä lentotukialusta lentokoneineen ja suurimman osan niiden lentäjistä. Japanin hävittäjävoimista tuli harvalukuinen eliittijoukko, jonka henkilöstöpohja ei sietänyt juurikaan taistelutappioita
Yksikkö lensi kiinteälaskutelineisellä avo-ohjaamoisella Mitsubishi A5M -hävittäjällä, jonka liittoutuneet tunsivat nimellä Claude. Vaakalentonopeus: 440 km/h. 42 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT Isommalle osalle maailmaa toinen maailmansota alkoi heinäkuussa 1937 Japanin hyökkäyksellä Kiinaan. vat tapauksesta, ja Sakai palasi Japaniin juhlittuna sankarina. Sakai määrättiin keväällä 1938 Kiinassa taistelevaan 12. Viimeinen numero oli konetyypin valmistusversio. Japanin laivaston lentokoneiden numero-kirjainkoodeista oli luettavissa lentokoneen käyttötarkoitus (A = tukialuksilta toimimaan tarkoitettu hävittäjä), juokseva numero (5 oli 4:n seuraaja jne.) ja valmistaja (M = Mitsubishi). Nousukyky: 675 m/min. Lakikorkeus: 10 000 metriä. Voimalaite: 610 hv Nakajima Kotobuki -tähtimoottori. Ensimmäisen ilmavoittonsa Sakai saavutti Hankoun alueella. Aseistus: kaksi 7,7 mm:n konekivääriä. Zero! Kesäkuussa 1941 Sakai siirrettiin Tainanin rykmenttiin. Päivämäärästä on eri lähteissä runsaastikin toisistaan poikkeavia tietoja. Edestakainen lentomatka Tainanin rykmentin tukikohdasta Formosalta. kokutain tukikohtaa ja tuhosi melkoisen määrän lentokoneita. Yhdysvaltojen suojeluksessa olleesta nukkevaltiostakin voi ehkä puhua. Palattuaan tukikohtaan Sakai ei saanut esimieheltään onnitteluja vaan haukut siitä, että oli ilmataisteluliikehdinnän tuoksinassa irtautunut muodostelmanjohtajan siiveltä. Edessä oli sota Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia vastaan, ja Tainanin rykmentin ensimmäinen tehtävä oli ilmaherruuden saavuttaminen Filippiineillä, jossa sijaitsi Yhdysvaltojen tukikohtia. kokutaihin, lentorykmenttiin. Toimintamatka: 740 km. Sen jälkeen hävittäjää käytettiin koulutukseen. Japanin tiedotusvälineet kiinnostuiMitsubishi A5M2 Vuonna 1937 käyttöön otettu A5M2 taisteli menestyksekkäästi Kiinassa, mutta Tyynenmeren sodan alussa se oli jo melko käyttökelvoton liittoutuneiden hävittäjiä vastaan. Hän kuittasi tästä ilmavoiton, vaikka ei ollutkaan varma, tuhoutuiko DB-3 oikeasti. Lokakuussa 1939 kiinalainen pommikonemuodostelma pommitti 12. Jo tätä ennen oli Japani miehittänyt Mantšurian vuonna 1931, eikä ennen vuoden 1937 sotatoimien alkuakaan Japanin ja sisäisesti kaoottisen Kiinan välejä voinut luonnehtia rauhanomaiseksi rinnakkaiseloksi. Uhri oli Kiinan ilmavoimien Polikarpov I-16 -hävittäjä. Sitä käytettiin jonkun verran Japanin hyökkäysvaiheessa, mutta se poistui taistelupalveluksesta viimeistään keväällä 1942. Tämä yksikkö lensi edellisenä syksynä palveluskäyttöön tulleella ja jo Kiinassa taistelupalvelusta nähneellä Mitsubishi A6M Zero -hävittäjällä. Ilmahyökkäykset Filippiineille oli suunniteltu suunnilleen samanaikaisiksi, mutta huono sää viivästytti hyökkäysosastojen starttia useilla tunneilla. Sota alkoi 7.12.1941 lentotukialusten hyökkäyksellä Pearl Harborin laivastotukikohtaan Havaijilla. Sakai nousi lievästi haavoittuneena A5M-koneeseensa, seurasi muodostelmaa noin 250 kilometrin matkan ja ampui yhden Iljušin DB-3 -pommikoneen savuamaan. A5M-koneita valmistettiin noin tuhat kappaletta
Taistelu tästä pienestä tuliperäisestä saaresta oli eräs sodan kovimpia. 251. Edessä olevaa numero 105:tä lentää todennäköisesti Sakain entinen taistelutoveri Hiroyoshi Nishizawa. . Kuvassa 27. 43 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT . lentorykmentin eli uudelleennimetyn Tainanin rykmentin A6M Zeroja jossakin Rabaulin alueen ilmatilassa vuonna 1943. M A RI N E C O RP S. Iwo Jima 1945. U .S . merijalkaväkirykmentin toisen pataljoonan taistelijoita ja LVT (A) 4
Vielä tässä vaiheessa sotaa he kärsivät kuitenkin vastapuoltansa suurempia tappioita: huhtikuusta heinäkuun loppuun Tainanin rykmentti ampui alas noin 300 liittoutuneiden lentokonetta menettäen itse 20 A6M:ää japanilaisten – sinänsä hieman epäluotettavien – tietojen mukaan. Tainanin rykmentin Zerot saattoivat joskus Port Moresbyyn hyökkääviä Rabaulista startanneita pommikoneita. Tällä hävittäjäyksilöllä Sakai lensi 7.8.1942 Rabaulista Guadalcanaliin ja vieläpä takaisin.. Japani taisteli Zerolla sodan loppuun asti, jolloin vallitseva versio oli A6M5. . Kyseessä oli siihenastisen ilmasotahistorian pisin taistelulento hävittäjillä. 44 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT (nykyinen Taiwan) Filippiinien Clarkin lentotukikohtaan oli noin 1 600 kilometriä. LVT:t (Landing Vehicle Tracked) etenevät kohti maihinnousurantaa. Tainanin rykmentin ja Sakain sotatie kulki seuraavaksi Alankomaiden ItäIntiaan, jossa vastaavasti lamautettiin melko nopeasti alueella toimineet Alankomaiden ilmavoimien yksiköt. UudenGuinean etelärannalla oli Port Moresby, liittoutuneiden tärkeä tukikohta. Tästä alueesta oli tuleva Tyynenmeren sodan painopistealue suunnilleen vuodenvaihteeseen 1943–44 saakka, jolloin Yhdysvallat ryhtyi hyökkäykseen keskisellä Tyynellämerellä. Siivoajat Tainanin rykmentti oli huhtikuusta 1942 alkaen Rabaulissa, Uudessa-Britanniassa sijainneessa Japanin Australian pohjoispuolen tärkeimmässä tukikohdassa. Osapuolten ilmavoimat taistelivat toisiaan vastaan vuorten ja tukikohtiensa yllä. Japanilaiset yllättivät puolustajat valmistautumattomina. Zeron erityisominaisuus oli loistava liikehtimiskyky, ja heikoimpana puolena oli huono osumien ja vaurionsietokyky. Toimintamatka: lisäpolttoainesäiliöllä 3 100 km. Suurehko määrä amerikkalaisia lentokoneita tuhoutui tukikohtaan, ja Yhdysvaltojen ilma-ase Filippiineillä lamautettiin muutaman päivän sisään. A6M2: Voimalaite: 930 hv Nakajima Sakae -tähtimoottori. Välissä oli vajaat 500 kilometriä viidakkoa ja 4 500 metrin korkeuteen kohoavat Owen Stanley -vuoret. Lentoon kyettiin säätämällä Zerojen polttoaineseos erittäin laihalle ja lentämällä lähes sakkausnopeudella. Keväällä 1942 Japani hyökkäsi Australian pohjoispuolella sijaitseviin Uuteen-Guineaan, Uuden-Britannian saaristoon ja Salomonin saaristoon ja uhkasi Yhdysvaltojen ja Australian välisiä meriyhteyksiä. Isku taivaalta Sään aiheuttama viive ei haitannut japanilaisten ilmahyökkäystä. Eikä pelkästään laadullisella paremmuudella; japanilaisilla oli yhteenotoissa useimmiten lukumääräinenkin ylivoima. Ilmeisesti amerikkalaiset eivät uskoneet japanilaisten hyökkäävän niin pitkän matkan päästä. Vaakalentonopeus: 510 km/h. Kesällä 1942 ilmasodan voimasuhteet kehittyivät siten, että Uuden-Guinean alueella liittoutuneet toimivat useimmiten hyökkääjinä. Aseistus: kaksi 20 millin tykkiä ja kaksi 7,7 mm:n konekivääriä. Mitsubishi A6M2 Zero Tämä Jiro Horikoshin suunnittelema hävittäjä sai Tyynenmeren sodan ensimmäisenä vuonna tarunhohtoisen, ehkä todelliseen taistelukykyynsä nähden liioitellunkin maineen. Lakikorkeus: 10 000 metriä. Port Moresbyn alueen lentotukikohdista käsin iskivät Yhdysvaltojen ja Australian ilmavoimien Curtiss P-40ja Bell P-39 -hävittäjät ja Martin B-26ja North American B-25 -pommikoneet. Nousukyky: noin 1 000 m/min. Operaation harjoitteluvaiheessa japanilaiset olivat lentäneet jopa 12 tuntia kestäneitä lentoja. Zero tarkoittaa japanin kielessäkin nollaa ja viittaa siihen, että hävittäjä otettiin käyttöön vuonna 1940 = Japanin perinteisen kalenterin vuonna 2600. Zeroja valmistettiin kaikkiaan noin 11 000 kpl. Rykmentti sijoitti osan hävittäjistään Laeen Uuden-Guinean pohjoisrannikolle. Hävittäjävahvuus Laessa oli keskimäärin noin 20 A6M:ää. Liittoutuneet tunsivat Zeron nimellä Zeke
Japanilaiset pommittivat korkealta vaakapommituksena. Sakai onnistui lentämään yksin, näkökenttä sumeana ja osan matkaa puolitajuttomana takaisin Rabauliin ja teki toisella yrittämällä pompahtelevan laskun polttoainetankit tyhjinä. Sakaita, aiemmin mainittua Hiroyoshi Nishizawaa ja Toshio Otaa (34 ilmavoittoa) kutsuttiin ”siivouskolmikoksi”. Guadalcanalissa, sitä ympäröivillä merialueilla ja lähialueiden ilmatilassa tultiin seuraavan puolen vuoden aikana käymään kiivaita, Japanille lopulta tappiollisia taisteluja. Sakai vietti seuraavat vajaat pari vuotta Japanissa. Toinen silmä jäi sokeaksi. Hänelle tehtiin silmäleikkaus, joka pelasti hänen näkönsä, mutta vain toisesta silmästä. Hävittäjäsuojana oli 18 Zeroa, joista yhtä lensi Sakai. Eräänä toukokuun päivänä Port Moresbyn yllä käydyn ilmataistelun jälkeen nämä kolme jäivät joksikin aikaa vetämään taitolentoliikkeitä tiukkana siipi siivessä kiinni -muodostelmana. Japanin ilma-ase tarvitsi kipeästi kokeneita lentäjiä. Sota alkoi tänä aikana sujua Japanin kannalta kiihtyvään tahtiin heikosti, ja Sakai sai hajatietoja monien Laen aikaisten aseveljiensä kaatumisista. päivän aamuna 1942 amerikkalaiset nousivat maihin Guadalcanalin saarelle, joka sijaitsee Salomonin saariryhmän itäosassa reilun tuhannen kilometrin päässä Rabaulista. Kohdealueen taivaalla lensi Yhdysvaltojen lentotukialuksilta startanneita lentokoneita: F4F Wildcat -hävittäjiä, SBD Dauntless -syöksypommittajia ja TBF Avenger -torpedo/vaakapommittajia. Yksikään pommi ei osunut aluksiin, ja Zerot päätyivät ilmataisteluihin. Seurauksena eräs liittoutuneiden lentokone kävi pudottamassa Laeen viestin, jossa kommentoitiin hieman sarkastiseen sävyyn japanilaiskolmikon toimintaa. He ottivat haltuunsa japanilaisten lähes valmiiksi rakentaman lentotukikohdan, joka tunnettiin siitä eteenpäin Henderson Fieldinä. Tai niin hän aluksi luuli; muodostelma olikin SBD-koneita, joiden taka-ampujien konekivääritulitus sattui Sakain hävittäjään ja Sakaihin. Sakai menetti näkönsä, joka kuitenkin palasi hetken päästä ainakin osaksi. Japanin laivaston ilmavoimat lähti välittömästi Rabaulista ilmahyökkäykseen kohteenaan Guadalcanalin maihinnousurannan edustalla olleet kuljetusalukset. Kuin ihmeen kaupalla Zero ei vaurioitunut lentokykyä haittaavasti. Häntä ei suinkaan kotiutettu palveluksesta, vaan hän koulutti laivaston lento-oppilaita. Iwo Jima Sakai liittyi kesäkuussa Yokosukan hävittäjärykmenttiin, joka oli ryhmitetty Iwo Jiman saarelle noin 1 000 kilometriä Japanista kaakkoon. Sankarit saivat laivueenkomentajalta haukut luvattoman tempun takia. Toinen jäi pysyvästi sokeaksi. Puolisokea Sakaikin kelpasi nyt takaisin taistelutehtäviin. Kesällä 1944 Japanin niin kutsuttu ulompi puolustusrengas oli menetetty, ja siihen kuulunut Rabaul oli liittoutuneiden piirittämänä, mitä se tuli olemaan sodan loppuun saakka, tosin merkityksensä menettäneenä. Nishizawa oli huhtikuussa yksikköön liittyessään melko kokematon lentäjä, mutta Sakai piti häntä lupaavana ja mentoroi tätä, kunnes tämä rupesi menestymään. Puolisokea Sakaikin kelpasi nyt takaisin taistelutehtäviin. Sakai ampui alas yhden F4F:n ja SBD:n. 45 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT Sakain näkemyksen mukaan Tainanin rykmentissä palvelivat Japanin parhaat lentäjät. 7,62-kaliiperin luoti nirhasi Sakaita päähän. Hänen laivueenkomentajansa oli luutnantti Junichi Sasai (54 itse ilmoitettua ilmavoittoa), Rabaulin Richthofeniksikin kutsuttu. Yhdysvallat uhkasi nyt sisempää puolustusrengasta Mariaanien saaristossa ja Filippiineillä. Seuraavaksi hän hyökkäsi F4F-muodostelman kimppuun. Rykmentti oli aseistetZEROT VÄHENEVÄT Jenkit tutkivat Zeron hylkyä Saipanilla 1944. Guadalcanal Elokuun 7
Käytännössä rykmentti lensi rinnan Shideneillä ja Zeroilla. Sakai laskeutui vailla ensimmäistäkään luodinreikää Zerossaan. H EN RY SA KA ID A. . Vuosikymmenten saatossa Sakaista muodostui kunniavieras Yhdysvaltojen ja Japanin ilma-aseiden perinnetapaamisissa ja vastaavissa tilaisuuksissa. Sakai esittelee SBD-3 -koneen ampujana Sakaita tulittaneelle Harold Jonesille luotien repimää lentopäähinettään. Hän päätyi kylläkin seurailemaan tukikohdan ympäristössä käytyjä japanilaisille useimmiten tappiollisia ilmataisteluja. Sodan jälkeen Sakai ryhtyi vakaumukselliseksi buddhalaiseksi ja vannoi, ettei ryhdy enää minkäänlaiseen väkivaltaan. Hän elätti itsensä kirjapainoyrittäjänä. Sakai oli kahdesti naimisissa, ja hänellä oli kaksi tytärtä ja yksi poika. Sakai irtautui ja johti kolmen hävittäjän muodostelmansa huonon sään ja laskeutuvan pimeän turvin takaisin Iwo Jimalle. 46 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT tu noin 90 Zerolla. Yksikkö oli tarkoitus aseistaa erinomaisilla Kawanishi N1K Shiden -torjuntahävittäjillä, mutta niitä ei missään vaiheessa saatu riittäviä määriä. Yhdysvaltojen merivoimien lentotukialuskoneet hyökkäsivät saarelle kesäkuun lopulla 1944. Amerikkalaisten tutkat havaitsivat ne, ja vastaan lensivät Hellcatit. Se oli hänen ensimmäinen kohtaamisensa USA:n Grumman F6F Hellcat -hävittäjien kanssa, joita pidetään Tyynenmeren sodan varsinaisina ilmaherruuden voittajina ja joiden sanotaan ampuneen alas kaikkiaan noin 5 000 lentokonetta ja saavuttaneen 19:1-ilmavoittosuhteen. Sakai havaitsi Hellcatin joka suhteessa Zeroa paremmaksi hävittäjäksi mutta amerikkalaiset lentäjät kokemattomiksi. Zerot eivät saaneet amerikkalaislaivoihin näköhavaintoakaan. Sakaida, Henry: Imperial Japanese Navy Aces 1937–45. Erääseen tilaisuuteen liittyneen illallisen yhteydessä syyskuussa 2000 Atsugin tukikohdassa Sakai sai sydänkohtauksen, josta rauhan löytänyt vanha taistelija ei enää selvinnyt. Toisen tyttärensä hän lähetti aikanaan Yhdysvaltoihin opiskelemaan oman ilmaisunsa mukaan ”englantia ja demokratiaa”. Järjestelmälliset kamikaze-hyökkäykset, joista tuli Japanin ilma-aseen tärkein hyökkäysmenetelmä aluksia vastaan sodan lopussa, alkoivat vasta Filippiineillä saman vuoden lokakuussa. Sodan loppuvaiheessa lentomestari Sakai ylennettiin vänrikiksi. WSOY 1962. Tarkoitus oli myös, että saattavat Zerot tekevät saman tempun. Rykmentin johto käski ne saattamaan kymmenkuntaa pommikonetta hyökkäykseen kohti amerikkalaista tukialusosastoa. Amerikkalaiset hävittäjät pudottivat pommikoneet taivaalta muutamassa minuutissa. Pommikoneet oli aseistettu torpedoilla, mutta niitä ei ollut tarkoitus pudottaa kohteisiinsa. Kolmen päivän hävittäjätorjuntataisteluiden jälkeen Yokosukan rykmentillä oli jäljellä yhdeksän Zeroa. Jumalten tuuli Nousevan auringon ympyröillä varustetut lentokoneet, parikymmentä kappaletta, starttasivat Iwolta ja suuntasivat kohti amerikkalaista laivastoa. Iwo Jiman ilmataistelujen yhteydessä Sakai ilmoitti kolme ilmavoittoa. Yokosukan rykmentin rippeet siirrettiin kuljetuskoneilla Japaniin, jossa rykmentti käytännössä perustettiin uudestaan. Osprey Publishing, 1998. Se oli juuri perustettu kotisaarten ilmapuolustukseen tarkoitettu yksikkö, johon keskitettiin kokeneita hävittäjälentäjiä muista yksiköistä – vähän niin kuin meillä lentolaivue 34 maaliskuussa 1943. Sakai pääsi jälleen taisteluun vajaan kahden vuoden tauon jälkeen. lentorykmenttiin, joka myös Matsuyaman rykmenttinä tunnettiin. Entiset viholliset. Joulukuussa Sakai siirrettiin 343. Aiheesta lisää: Sakai, Saburo: Samurai. Hän väisteli joka suunnasta hyökkääviä omaa hävittäjäänsä suorituskykyisempiä amerikkalaisia ja siirtyi kaarto kaarrolta lähemmäksi Iwo Jimaa, kunnes saaren ilmatorjunta, tai ehkä polttoaineen vähäisyys, pakotti amerikkalaiset irtautumaan. Tiettävästi Sakai ei lentänyt sotalentoja Shidenillä eikä kovin montaa enää Zerollakaan. Eräällä torjuntalennolla Sakai joutui yksin kymmenkunnan Hellcatin yllättämäksi. Tämä oli siis hyökkäysosastolle annettu selvä käsky, ilmeisesti ensimmäinen laatuaan Japanissa. Tarkoitus oli, että pommikoneet syöksyvät päin amerikkalaisia tukialuksia ja tuhoavat ne törmäämällä. Aliupseerin ylentäminen upseeriksi oli Japanissa tiettävästi erittäin harvinaista, ja tätä olikin pidettävä korkeana kunnianosoituksena. Jones oli pudottaa Sakain elokuussa 1942. Aurinko laskee Sakain mukaan hänen suurin saavutuksensa eivät olleet ilmavoitot vaan se, että hän ei koskaan menettänyt taistelussa yhtään siipimiestä
Ilmavoimat muodostuivat lentolaivastoista ja lentolaivastot lentorykmenteistä – merivoimissa kokutai ja maavoimissa sentai. Ilmataistelussa johtaminen tapahtui käsimerkeillä tai vaaputtamalla siipiä. Japani aloitti ja pääosin kävi sotansa yksillä ja samoilla hävittäjätyypeillä: merivoimat Zerolla ja maavoimat Nakajima Ki-43 Hayabusalla. Lopuksi nippelitieto esimerkiksi tietokilpailuja tai japanilaisten kanssa kommunikointia varten: kaartotaistelu on japaniksi senkai sento. Vuonna 1943 joissakin japanilaisissa hävittäjäyksiköissä otettiin käyttöön neljän koneen muodostelma, mutta ei missään vaiheessa koko ilma-aseen piirissä. Kaksi ja neljä ovat tänä päivänäkin hävittäjätaktiikan perusta, vaikka ilmasota ei muuten juuri enää lentävien ritarien ja ässien maailmaa muistuta. Britit lensivät vielä taistelussa Britanniasta syksyllä 1940 kolmen hävittäjän muodostelmissa. Seikka, mikä tietyllä tavalla osoitti Japanin ilmataisteluoppien alkeellisuuden, oli käytössä ollut kolmen hävittäjän perusmuodostelma. Lentotukialuksistaan kuuluisassa Japanissa tukialuksilta toimineiden lentokoneiden määrä oli kuitenkin varsin pieni verrattuna laivastonkin ilmavoimien kokonaislentokonemäärään. Yksiselitteisiä määrävahvuuksia ei ollut, vaan ne määräytyivät kunkin kokutain tehtävien mukaan. Määrävahvuus vaihteli 36–64 lentokoneen välillä, joskin joissakin yksittäisissä kokutaissa saattoi olla jopa 150 lentokonetta. Näillä ensimmäisen maailmansodan aikaisilla menetelmillä ei pidemmän päälle ollut menestyksen mahdollisuutta radioilla varustettua ja yhteistyöhön koulutettua vastustajaa vastaan. Japani tuotti sodan lopussa pari ihan kelpo hävittäjää, esimerkiksi laivaston Kawanishi N1K Shiden ja armeijan Nakajima Ki-84 Hayate, jotka olivat hyvin aseistettuja sekä kohtuullisen suoritusja liikehtimiskykyisiä – eivät kuitenkaan parhaiden amerikkalaishävittäjien veroisia. TS Japanin ilma-aseesta Senkai sento! Ilmataistelussa johtaminen tapahtui käsimerkeillä tai vaaputtamalla siipiä.. Useimmiten kokutaihin kuului kolme tai neljä laivuetta (laivastossa tai paremminkin merivoimissa hikotai ja armeijassa eli maavoimissa hikosentai), ja niiden määrävahvuus oli 12–16 konetta. Kummastakin ilmestyi sodan aikana uusia versioita, jotka eivät kuitenkaan tarjonneet oleellisesti parempaa taistelukykyä, ainakaan verrattuna esimerkiksi niin ikään sodan alusta loppuun asti Euroopassa ensi linjassa taistelleiden Supermarine Spitfiren ja Messerschmitt Bf 109:n versioihin. Lisäksi laivaston ilmavoimissa oli tietenkin lentotukialusten lennostot. Kokutain vahvuus ja kokoonpano vaihtelivat. 47 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT K uten vastustajamaassaan Yhdysvalloissa ei Japanissakaan toisen maailmansodan aikana ollut itsenäisiä ilmavoimia. Japanissa oli armeijan ja laivaston ilmavoimat, joiden välillä ei juurikaan ollut yhteistyötä. Japanilaisessa ilmataisteludoktriinissa ja -koulutuksessa keskityttiin yksittäisten hävittäjien ja lentäjien toimintaan. Esimerkiksi Suomessa ja Saksassa oli otettu jo ennen toista maailmansotaa käyttöön kahden ja neljän koneen joustavammat ja taistelukykyisemmät muodostelmat, jotka olivat sodan alkuvuosina Saksan ilmataistelumenestyksen yksi tärkeä syy. Ilmeisesti tällaisia asioita ei Japanissa keskitetysti kehitelty. Kokutaita oli merivoimissa kaikkiaan noin 90. Kokutait oli useimmiten aseistettu yhdellä lentokonetyypillä, mutta joskus esiintyi seka-kokutaita, esimerkiksi yhdistelmiä hävittäjä + pommittaja tai hävittäjä + yöhävittäjä tai hävittäjä + tiedustelukone. Näiden tuotantomäärät jäivät kuitenkin pienehköiksi, ja ne tulivat palveluskäyttöön niin myöhään, että Japanilla ei ollut enää riittävän hyvin koulutettuja lentäjiä hyödyntämään kunnolla niiden ominaisuuksia. Tästä eräs osoitus on sekin, että japanilaisissa hävittäjissä ei usein ollut radioita, tai jos oli, niin vain muodostelmien johtajien koneissa
48 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT Saksan ilmavoimissa oli toisen maailmansodan aikana noin 100 hävittäjälentäjää, jotka ampuivat alas vähintään sata viholliskonetta. Hänestä oli sittemmin tuleva ilmasotahistorian kolmanneksi menestyksekkäin hävittäjälentäjä ilmavoittomäärässä laskettuna. Günther Rall. Günther Rall oli eräs monista, joiden ilmataistelumenestys avautui varsinaisesti vasta Neuvostoliiton vastaisen sodan alettua. Kymmenen menestyksekkäintä lentäjää pudotti taivaalta 2 554 lentokonetta – lähteissä on hieman lukumääräeroja kuten aina. Näistä vain kymmenen ampui alas sata tai yli länsivaltojen lentokonetta. Paljon myöhemmin hänestä tuli vielä Saksan liittotasavallan ilmavoimien komentaja. Pudotetuista koneista punaisia tähtiä kansallisuustunnuksenaan kantoi hieman yli 2 300
Saksalaislentäjien ilmavoittoluvut alkoivatkin kasvaa melkoisesti verrattuna aikaisempaan. TEKSTI: TIMO SÄYRINEN, KOMENTAJAKAPTEENI EVP. Luftwaffessa todettiinkin, että lännessä oli vaarallisempaa ilmassa ja turvallisempaa maassa, itärintamalla tilanne oli toisinpäin. Vaikka taisteluosapuolten lentokoneiden suorituskykyerot tasoittuivat ajan myötä, piti Saksan ilmavoimat koko sodan ajan itärintamaa länttä, valtakunnanpuolustusta ja Välimeren näyttämöä helpompana sotanäyttämönä. Punailmavoimien taktiikkakin oli saksalaista heikompaa. Tällä viitattiin siihenkin, että vuodenvaihteesta 1942–43 eteenpäin saksalaiset lentoyksiköt menettivät idässä . 49 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT K un Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon kesällä 1941, syntyi Luftwaffelle ennen kokematon tilanne: sillä oli nyt vastassaan todella suuri määrä suorituskyvyltään heikompia lentokoneita, joita lensivät Luftwaffea heikommin koulutetut lentäjät
Seuraavana vuonna hänen kouluaikainen ilmavoimiin kuulunut ystävänsä sai puhuttua Rallin ympäri hakemaan ilmavoimiin. Osapuolet odottivat linnoituslaitteidensa suojissa, mitä tuleman piti. Hrabak toimi JG 52:n komentajana marraskuusta 1942 syyskuun loppuun 1944. Vänrikiksi ylennettynä Rall aloitti peruslentokoulutuksen Dresdenin ilmasotakoulussa. Rall komennettiin hävittäjärykmentti 52:n kakkoslaivueeseen, joka oli ryhmitetty Böblingeniin läntiseen Saksaan. Itse asiassa Saksan hävittäjäyksiköistä pääosa ei toiminut Puolan sotaretkellä Puolaa vastaan vaan oli lännessä suojaamassa Saksaa lännen ilmahyökkäyksiltä, joita sodan tässä vaiheessa ei tullut. Hän saavutti 125 ilmavoittoa. Alla: JG52, Hermann Graf ja “keltainen ysi” Pultavassa 1941.. Kumpikin osapuoli pidättäytyi . Saksan ja Puolan välinen sota oli muuttunut maailmansodaksi, kun Britannia ja Ranska julistivat Saksalle sodan 3.9.1939. Nuorukainen astui Saksan tuolloin vasta perustetun Wehrmachtin maavoimien (Heer) palvelukseen joulukuussa 1936. Länsirintamalla vallitsi Sitzkrieg tai Phoney war tai Drole de guerre, suomeksi valesota. Kevällä 1940 hänet siirrettiin kolmoslaivueeseen, jonka tukikohdaksi tuli Mannheim. Mutta ei itärintaman ässiäkään tule väheksyä. 50 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT melko paljon kalustoa ja valitettavasti miehiäkin, kun puna-armeijan läpimurrot jyräsivät lentotukikohtien yli. Kesällä 1939 Rall oli saanut lentokelpuutuksen, ja hänet komennettiin Berliinin lähellä sijaitsevaan Werneuchenin hävittäjäkouluun. He jäänevät historiaan kiistatta ylittämättöminä pudottajina, vaikka virallisissa pudotusluvuissa olisi ilmaakin. . Rall jutustelee everstiluutnantti Dieter Hrabakin (vasemmalla) kanssa. Kolmen kuukauden mittaiseksi tarkoitettu hävittäjäkurssi päättyi hieman etuajassa syyskuun puolivälissä: juuri syttynyt sota vaati pikaisia henkilötäydennyksiä alati kasvaviin lentoyksiköihin. Yksikkö lensi Messerschmitt Bf 109E -hävittäjillä. Lentäjä Eräs näistä taivaan ritareista, itärintaman ässä Günther Rall syntyi ensimmäisen maailmansodan viimeisenä keväänä 10.3.1918 Gaggenaussa, Karlsruhen eteläpuolella. Ilmeistä päätellen muutama neuvostoilmavoimien lentäjä ei ole palannut tukikohtaansa
Yksittäisiä tiedustelukoneita torjuvat ja saattavat hävittäjät kahakoivat harvakseltaan. – – Se, että suhtautuu hyökätessään omaan turvallisuuteensa suurpiirteisesti, päättyy ennemmin tai myöhemmin hengenmenoon. Lokakuussa laivue siirrettiin Romaniaan, jossa se suojasi Ploestin öljykenttiä seitsemän kuukauden ajan. – – Hävittäjäilmailussa korkein taito on siinä, että kaikkein kovimmassakin ilmataistelussa ohjaa konettaan pehmeästi ja ohjainliikkeet yhteen sovittaen.” Sanotaan, että hävittäjälentäjän jatkomenestyksen kannalta ensimmäisen ilmataistelun syventävä käsittely mielessä tai alitajunnassa on oleellinen asia. SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT 51 ilmahyökkäyksistä ja useimmiten myös rajan ylityksistä. Rallille ei tältä ajalta kertynyt taistelukokemusta, jonkin verran operatiivisia lentoja kylläkin. Romania Taistelussa Britanniasta III/JG52:lla oli vähäinen rooli. Osaan sen. Lainataanpa hänen muistelmiaan: ”1. Rall tutkii laivueensa vahvuusja ilmavoittotilastoa joulukuussa 1943.. Tässä kohtaa kaatuivat sekä laivueen komentaja että Rallin 8. Pystyn havaitsemaan vihollisen kyllin aikaisin – – olen kyllin ovela ja kovahermoinen viedäkseni parveni ja itseni taktisesti parempaan asemaan antamatta yllättää itseni – – ja osaan ampua vastustajan alas. 3. lentueen päällikkö, minkä seurauksena Rall sai lentueen johtaakseen. 2. Mutta toinen samassa muodostelmassa taistellut lentäjä näki, ja tämän todistuksen perusteella Rallille myönnettiin ilmavoitto. Laivue saikin koko lännen sotaretken aikana Ranskan kanssa tehtyyn aselepoon 25.6 saakka vain kymmenen ilmavoittoa. Palattuaan tukikohtaan Rall ilmoitti vaurioittaneensa ranskalaista: hän ei ollut nähnyt sen maahansyöksyä. Taistelutoimet jäivät tänä aikana . Rall oppi ensimmäisestä ilmataistelustaan kolme asiaa. Rallin kohdalla prosessi mitä ilmeisimmin onnistui hyvin. Rall sai ensimmäisensä 11.5., kun hän lensi tiedustelukoneen suojauslentoa. Uhri oli Ranskan ilmavoimien Curtiss Hawk 75 -hävittäjä. Ei, se oli taitolaukaus. En ole haavoittumaton. Aloittelijan tuuria. Ammuttuaan Hawkiin kohtalokkaat osumat Rall joutui välittömästi toisen ranskalaishävittäjän tulitukseen mutta pääsi irtautumaan sataysi rei’ille ammuttuna. Heinä-elokuun vaihteeseen sattuneen parin viikon taistelujakson aikana laivue kärsi niin suuret tappiot, että se vedettiin Saksaan uudelleen varustettavaksi ja koulutettavaksi. Kuulen vieläkin ne kuivat, napsahtelevat iskut, kun iskemät porautuivat koneeni takarunkoon. Rallin III/JG 52 operoi Belgian eteläosan alueella, joka ei ollut ilmasodan painopisteessä. Minun on opittava hallitsemaan Messerschmitt paremmin. Ensimmäinen oppitunti Saksa hyökkäsi länteen 10.5.1940
Toukokuun lopussa laivue otti osaa viikon verran Kreetan taistelujen loppuvaiheeseen, minkä jälkeen se palasi Romaniaan. Punaisilla ilmavoimilla oli tarkoitus pommittaa Ploestin öljykentät ja Constantan satama hajalle. Mainittakoon, että itärintamasta muodostui Luftwaffelle eniten omia lentokonetappioita aiheuttanut sotanäyttämö toisessa maailmansodassa. Itään Heinäkuun lopulla III/JG52 liittyi varsinaisiin itärintaman ilmataisteluihin. . Iltaan mennessä noin 1 800 punatähtistä lentokonetta oli tuhottu pääosin tukikohtiin pommitettuina. Rallin yksikkö ampui kesäkuun loppuun mennessä alas 35 neuvostoliittolaista pommikonetta. Tehtävänä oli omien syöksypommittajien ja maataistelukoneiden suojaus ja maajoukkojen hävittäjäsuoja. Se siirtyi aluksi Belaja Tšerkoviin Kiovan eteläpuolelle ja myöhemmin hyökkäyksen edetessä edelleen itään päin. Edellä mainituista pudotuksista kolme tuli Rallin tilille. Itärintamalla on sanottu tuhoutuneen noin 69 000 saksalaislentokonetta, noin 70 % kaikista. Mutta se ei onnistunut. Kapteeni Rall ja alikersantti Borgers, Rallin vastaava mekaanikko.. Ne aloittivat 22.6.1941 aamulla massiiviset hyökkäykset Neuvostoliiton länsiosan lentotukikohtiin. Siis 99 400! Luku antanee jonkinlaisen kuvan teollisen sodan kulutuksesta. Seurauksena olivat kiivaat ilmataistelut, joissa Luftwaffe veti melkein poikkeuksetta pidemmän korren. Ehkä itärintaman taivaskaan ei ollut lopulta sen turvallisempi kuin laskevan auringon mailla. Ei hävittäjiä, sillä punapommarit hyökkäsivät täälläkin ilman hävittäjäsuojaa. Ilmahyökkäysten kohteet vaihtuivat hiljalleen huoltokeskuksiksi, liikenneyhteyksiksi ja punaarmeijan rintamajoukoiksi. Vain kahden sotapäivän jälkeen lukuun tuli noin 1 200:n lisäys. Itämeren ja Mustanmeren välille oli ryhmitetty kolme saksalaista lentolaivastoa vahvuudeltaan, lähteestä riippuen, 2 500–3 000 lentokonetta. Rallin III/JG 52 ei osallistunut aluksi ilmahyökkäyksiin: sen tehtävä oli edelleen Romanian öljytuotannon ja -kuljetusten suojaus. 52 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT nollaan, mutta laivue sai käyttöönsä Messerschmitt 109:n F-version, jonka suoritusja liikehtimiskyky olivat aikaisempaa E:tä parempi mutta aseistus kevyempi. Romanian diktaattori, marsalkka Ion Antonescukin kävi heinäkuussa laivueessa kiittämässä yksikköä onnistuneesta ilmapuolustuksesta. Mutta taistelun makuun se kyllä pääsi. Huolimatta Neuvostoliiton ilmavoimien kärsimistä pahoista tappioista puskivat punatähtiset päälle kaikella mahdollisella lentokalustolla – maataistelukoneilla, keskiraskailla pommikoneilla ja hävittäjillä. Toisen maailmansodan ilmasodan joltain osin ratkaisseena pidetyt Saksan pommitukset eivät olleetkaan LuftwafSaksan lentokonetappiot sodan aikana olivat noin 99 400. Hannu Valtosen teoksen Bf 109 ja Saksan sotatalous mukaan Saksan lentokonetappiot sodan aikana olivat noin 99 400. Mutta ei ilman tappioita
Musta 13 oli Rallin nimikkokone, kun hän toimi 8. III/JG 52 lensi G-2-versiolla heinäkuusta 1942 huhtikuuhun 1943. Itärintamalla operoitiin usein tilapäiskentiltä. Musta 13 = lentokoneen yksilöivä taktinen tunnus lentueessa. Aseistus: yksi 20 millin tykki ja kaksi 7,92 mm:n konekivääriä. Olosuhteet olivat ankarat niin lentäjille kuin kenttähenkilöstöllekin. lentue, musta tai punainen = 2., 5. lentue. lentue ja keltainen = 3., 6. Vaakalentonopeus: 650 km/h. Taktisen ja laivuetunnuksen värit kertovat lentueen numeron seuraavasti: valkoinen = 1., 4. ja 7. Siipiin voitiin lisäksi asentaa kaksi 20 mm:n tykkigondolia. Keltainen runkoraita ja siivenkärjet = itärintamatunnus. lentueen päällikkönä. Lakikorkeus: 12 000 metriä. JG 52:n Messerschmitt Bf-109 G6:set käynnistävät moottorinsa siellä jossain itärintamalla talvella 1942-1943. Sellaisissa rykmenteissä, joissa oli neljä laivuetta, aaltokuvio oli neloslaivueen tunnus. Toimintamatka: ilman lisäpolttoainesäiliötä noin 800 km. G-2:n tuotanto päättyi vuodenvaihteessa 1942–43, ja sen korvasi G-4, joka oli lähes sama hävittäjä mutta varustettu paremmalla radiolla. Bf 109G-2. ja 9. 53 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT . Hävittäjän merkinnät kertovat muun muassa seuraavaa: punainen ristikuvio = III/JG52:n logo. Nousukyky: noin 1 200 m/min. oli Luftwaffen vallitseva 109-versio kesästä 1942 seuraavaan alkuvuoteen. Voimalaite: 1 475 hv Daimler-Benz 605 -rivimoottori. ja 8. G-2:ta valmistettiin noin 1 600 kpl (sataysejä kaikkiaan noin 32 000). Aaltokuvio = pystyviivan ohella rykmentin kolmoslaivueen tunnus, pystyviivaa harvinaisempi
Pari meni myöhemmin naimisiin. Rall teki ”hallitun” pakkolaskun, joka kuitenkin päättyi päin maavallia, ja hän menetti rytäkässä tajuntansa. Rallin, siihen aikaan 36 ilmavoiton ässän, onneksi lähellä eteni saksalainen panssarivaunuosasto, jonka sotilaat kampesivat hänet ulos sataysin hylystä. Neuvostoilmavoimien entisiä tukikohtia pyrittiin käyttämään aina, kun se oli mahdollista, mutta usein tukikohdaksi kunnostettiin vain riittävän iso ja tasainen alue. Jossain korkeammalla ollut havaitsematon neuvostohävittäjä iski. Mutta Rall pinnisteli ja kuntoutti itsensä. Hän oli loukannut päänsä ja lantiorankansa. Onkin hyvä muistaa, että edellä mainitun Valtosen teoksen mukaan Saksan tappioista noin 39 % johtui jostain muusta syystä kuin vihollisen vaikutuksesta. Häntä hoiti tohtori Hertha Schön ja hoitikin hyvin ja pitkään. 54 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT fen pahimpien tappioiden syy. Heinä-elokuun vaihteessa Rall ilmoittautui taistelupalvelukseen entisessä yksikössään ja entiseen tehtäväänsä 8. Rall heräsi Taganrogissa kenttäsairaalassa. III/JG52 oli tuolloin ryhmitetty Rostoviin. Sinne edettiinkin suhteellisen nopeasti, kunnes liike jumiutui vuorijonon etelärinteille. Itärintaman – Suomenkin – ilmasodan unohdettuja sankareita olivat kekseliäät ja sitkeät kenttähenkilöstöt, jotka puursivat käsittämättömän alkeellisissa oloissa, siis molemmin puolin, mentiinpä eteen tai taakse päin. Kesällä 1942 Rall sai puhuttua itselleen koelennon. Hän ampui lokakuun loppuun mennessä alas 65 neuvostolentokonetta! Aasiaan… Rall liittyi uudestaan sotaan juuri, kun Saksa oli aloittamassa kesän suurhyökkäystä kohti Kaukasusta. päivänä 1941 Rall lensi siipimiehensä kanssa omien rintamajoukkojen suojauslentoa Rostovin alueella. Onnekas Kaputt Marraskuun 12. Äskeiset luvut sisältävät kaikista syistä johtuvat menetykset. Rall mainitsee muistelmissaan yksikkönsä vaihtaneen tukikohtaa elokuun 1942 aikana seitsemän kertaa. lentueen päälliköksi. Luftwaffen käyttämissä lentotukikohdissa varsinkin itärintaman eteläosalla, toisen maailmansodan suurimpien liikuntasotatoimien näyttämöllä, oli varsin harvoin oikein minkäänlaisia palveluja. Hänet siirrettiin Wieniin sotasairaalaan. Erään luonnehdinnan mukaan maapohja kelpasi kiitoradaksi, 52 oli Luftwaffen menestyksekkäin rykmentti.. Hänet leikattiin, ja lääkärin arvio oli, että Rall ei lennä enää ikinä, käveleminenkin voisi olla siinä ja siinä. He havaitsivat kaksi Polikarpov I-16 -hävittäjää ja iskivät kimppuun. Yli puolen vuoden tauko ei ollut vähentänyt Rallin pelisilmää. Bf 109 -hävittäjien toimintasäde ei ollut valtaisa, ja haluttiin pitää tukikohdan ja omien joukkojen välinen lentoaika mahdollisimman vähäisenä. Rall ampua kajautti toisen alas, mutta paria sekuntia myöhemmin hän sai lyijyä niskaansa. Selkäkivuista huolimatta se sujui hyvin
SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT 55 jos siellä kykeni ajamaan autolla 50 km/h ilman kohtuuttomia pomppuja. Viimeksi mainitulta Rall otti vastaan II/JG 11:n komentajan tehtävät huhtikuussa 1944. Viimeksi mainittu oli menestyksekäs maataistelulentäjä. Suomen Sotilas ei ryhdy määrittämään äskeisten kolmen kohdan keskinäistä tärkeysjärjestystä. Sillä saatiin uuteen tukikohtaan siirrettyä suhteellisen nopeasti ainakin kriittisin osa maahenkilökuntaa ja toiminnan aloittamiseen tarvittavat työkalut, varaosat, ampumatarvikkeet ja polttoaineet. Muistutettakoon jälleen kerran, että Saksan koko itärintaman sotaretken kriittisiksi tekijöiksi muodostuivat logistiikkavaikeudet, neuvostojoukkojen sitkeä vastarinta ja länsivaltojen Neuvostoliitolle toimittama materiaaliapu. Suluissa jälleen lentäjien ilmavoitot koko sodan aikana. Telttaja korsumajoitus ei jäänyt Luftwaffen henkilöstölle vieraaksi. Alkaen vasemmalta: tuntematon, Johannes Steinhoff (176), Rall (275), Ernst-Wilhelm Reinert (174) ja Alfred Druschel (7). . Henkilöstön majoitukseen pyrittiin käyttämään lähellä sijainneita kolhooseja ja vastaavia. . Joka tapauksessa nämä kaikki näkyivät ja tuntuivat myös ilmasodassa. Ehkäpä suurten pudotuslukujen saavuttamiseksi tarvittiin idässäkin aikamoisia tekijämiehiä. Tässä eletään marraskuuta 1942 Hitlerin jakaessa tammenlehviä. Aina ei tähänkään ollut mahdollisuutta. Mainittakoon vielä, että Luftwaffen hävittäjäyksiköiden kokoonpanoon kuului harvoin, jos koskaan, kuljetuskoneita: ilmakuljetussuoritukset piti tilata lentolaivastolta tai lentoarmeijakunnalta. Nämäkään eivät vielä antaneet riittäviä edellytyksiä tukikohtien nopeille siirroille: on luonnehdittu, että Luftwaffe ei olisi kyennyt liikuntasotaan ilman riittävää kuljetuskonekapasiteettia. Günther Rall ja nahkavarustuksessa Günther Specht hävittäjäyksiköiden komentajien tapaamisessa. Saksan diktaattori tapasi jakaa Rautaristin ritariristin lisäansiomerkit henkilökohtaisesti. Hän jäi JG 11:n komentajana palaamatta 1.1.1945 liittoutuneiden lentotukikohtiin tehdystä hyökkäyksestä operaatio Bodenplattesta.. Logistiikan kannalta oli oleellista, että tukikohtaan johti jonkinlainen tie tai lähellä oli sellainenkin ylellisyys kuin rautatie. Specht saavutti lähteestä riippuen 31–34 ilmavoittoa, joista 15 oli nelimoottorisia pommikoneita
Yllä: Erich Hartmann (352), Gerhard Barkhorn (301). armeija jäi mottiin. Hänen maineensa kasvoi jatkuvasti ja pakotti hänet osiin, joiden mittainen hän ei ollut.” … ja takaisin Marraskuun loppupuolella puna-armeija aloitti vastahyökkäyksen Stalingradissa. Suluissa lentäjien ilmavoitot koko sodan aikana. Joka tapauksessa 52 oli Luftwaffen menestyksekkäin rykmentti; se ilmoitti sodan kestäessä hieman yli 10 000 ilmavoittoa. Rallin (275 todistettua ilmavoittoa) lisäksi pudotuksin mitattuna rykmentissä taisteli kaikkien aikojen ässä numero yksi Erich Hartmann (352), Gerhard Bark horn (301), Wilhelm Batz (237) ja Her mann Graf (212). Vaikka näissä olisi ilmaakin, niin suuruusluokka täsmää, ja se on huikea. lentueen lentäjillä olleen eniten Rautaristin ritariristejä. Nopea perääntyminen ja marsalkka von Man steinin taidokas operointi pelasti tilanteen jotenkuten kevättalvella 1943. Suluissa herrojen vahvistetut ilmavoitot kaikkiaan. Oli vähällä, ettei koko Saksan asevoimien Kaukasuksen suuntaan hyökännyt armeijaryhmä jäänyt mottiin Kaukasuksen ja Mustanmeren väliin. Rall kertoo muistelmissaan, kuinka Hartmann kieltäytyi aluksi ottamasta neuvoja vastaan kokeneemmilta mutta sotilasarvoltaan alemmilta lentäjiltä ja kuinka nuori höyrypää oli aluksi ilmassa siinä määrin kuriton, että joutui sen seurauksena huoltotehtäviin viikoksi. Aikaa myöten Rall mitä ilmeisimmin kunnioitti Hartmannin lentoja taistelutaitoa mutta toteaa teoksessaan: ”Näin alkaa yhtä loistokas kuin traaginenkin tarina kaikkien aikojen menestyksekkäimmästä hävittäjälentäjästä, joka oikeastaan oli poju (”Bubi”), sellaisena pysyi ja halusi pysyäkin. < tunnuksella on merkitty laivueen adjutantin hävittäjä.. Parin kuukauden päästä tämän otteet paranivat ilmataistelujen edellyttämään kuosiin. Sak. Saksan 6. 56 Parhaista parhaat Rall mainitsee III/JG 52:n olleen vuodenvaihteessa 1942–43 Luftwaffen menestyksekkäin hävittäjälaivue ja sen 8. Suomen Sotilaalla ei ole mahdollisuutta todentaa asiaa tilastoista, otamme mieluusti tarkkaavaisilta lukijoiltamme tästä lisätietoa vastaan. Luftwaffen ja koko ilmasotahistorian kymmenestä menestyksekkäimmästä hävittäjälentäjästä viisi taisteli koko tai lähes koko toisen maailmansodan aikaisen palveluksensa ajan 52:ssa. . Hartmann aloitti sotatiensä Rallin 8. Alla: Kapteeni Johannes Wiesen I/JG52:n koneita eteläukrainalaisessa lentotukikohdassa vain hetki ennen puna-armeijan kevätoffensiivia 1944. lentueessa lokakuussa 1942
Mutta se ei ollut enää Krimillä. Walter Krupinskin Bf 109G-2 syksyllä 1942. Vaan toisin kävi. . Ei hätää: vain pieni reikä korkeusperäsimessä! Kenraaliluutnantti Gallandin elämäkerran mukaan tammija toukokuun 1944 välillä Saksan hävittäjäilmavoimat menetti 99 % keskimääräisestä miesvahvuudestaan.. Punaiset ilmavoimat oli keskittänyt tulevalle taistelualueelle noin 2 500 lentokonetta ja kohdisti aamutuimaan ilmahyökkäyksen alueella sijainneisiin noin 20:een Luftwaffen lentotukikohtaan. Tässä taistelussa Saksan oli tarkoitus oikaista Kurskin rintamamutka, joka noin 200 x 150 kilometrin kokoisena painautui Saksan rintamaan siten, että saksalaiset yhtymät olivat mutkan kolmella puolella. Rall ehti ottaa laivueen komentoonsa juuri ennen Kurskin taistelun alkua. Tarkoitus oli riistää Saksan maavoimien hyökkäykseltä ilmatuki ennen sen alkamistakaan. Lentokelvottomat hävittäjätkin jouduttiin räjäyttämään. Tuleva komentaja lähti kohti yksikköään. Paul Carellin mukaansatempaava, mutta ei kaikin osin luotettava teos Poltettu maa mainitsee Neuvostoliiton menettäneen tuona päivänä 432 lentokonetta. Kursk Neuvostoliiton tiedustelu oli selvittänyt hyökkäyksen alkamisajankohdan 5.7.1943 aamulla kellonaikoineen. lentueeseen. Siipi–miekka-logo ohjaamon alla on JG52:n tunnus. Noihin aikoihin Rallilla oli 145 ilmavoittoa. Saksan viimeinen yritys siepata aloite idässä oli alkamassa. Vaakapalkki kansallisuustunnuksen takana kertoo hävittäjän kuuluvan kakkoslaivueeseen ja keltainen väri 6. Kesällä Rall oli Wienissä lomalla, kun hänelle ilmoitettiin, että hänestä tulee 5.7.1943 alkaen III/JG 52:n komentaja. Laivue varustettiin uudestaan Nikolajevissa Mustanmeren pohjoisrannalla ja oli taistelukelpoinen vasta maaliskuun puolivälissä 1943. Dieter Hrabak ja Rall tutkivat jälkimmäisen hävittäjän taisteluvauriota. Laivue oli siirretty mitä suurimpien salailutoimenpiteiden suojaamana noin 500 kilometriä pohjoisemmaksi Belgorodin lähelle, samoin kuin suuri osa kaikista itärintamalla taistelleista Luftwaffen yksiköistä. SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT 57 san logistiikkatilanteesta kertoo ehkä sekin, että III/JG 52:n henkilöstö onnistuttiin vetämään takaisin, mutta laivue menetti melkein kaiken maakalustonsa. Luftwaffe oli ryhmittänyt noin 1 800 lentokonetta hyökkäyksen tukemiseen. Keväällä III/JG 52 taisteli Krimillä ja Tamanin niemimaalla
Saksa oli kuitenkin vetäytyvä Krimiltä toukokuussa. Mutta Rall ei ollut enää kokemassa sitä. Oleellista kuitenkin oli, että Luftwaffea kulutettiin rajusti loppuun ja pommitusten teho oli aikaisempaa suurempi. Bundesluftwaffen hävittäjäpommittajarykmentti 34:n komentaja, eversti Günther Rall ja F-104 Starfighter.. Neuvostoliiton ilmavoimat hyökkäsi heikon koordinaation ja yhä kehnon operaatiotaitonsa takia myöhässä ja synkronoimattomasti. . ilma-armeijan menettäneen vuoden 1944 kahdeksana ensimmäisenä kuukautena yli kaksi kertaa enemmän pommikoneita kuin vuoden 1943 kahdeksana viimeisenä. Seuraavan reilun puoli vuotta Rall taisteli jälleen eteläisellä Venäjällä. Kyseessä oli eräs siihenastisen sotahistorian kiivaimmista ilmasotapäivistä. Tämän jälkeen III/JG 52 palasi etelään. Vaikka Carellin kerronta ja luvut ovat lähinnä vauhdikkaita, on kiistatta totta, että päivä oli Luftwaffen! Kurskin taistelu kesti hieman tulkinnasta riippuen reilun viikon kulminoituen Prokhorovkan panssaritaisteluun 12.7. Liittoutuneiden ilma-aseen lukumääräinen ylivoima oli kasvanut. Saksalaiset ilmavalvontatutkat, jotka itärintamalla olivat tuohon aikaan vielä harvinaisia, kykenivät ohjaamaan neljän hävittäjärykmentin sataysit ja Focke-Wulf 190:t menestyksellä torjuntaan. Mustang-laivueet taistelevat ilmatilan vapaaksi puiden latvoista aina 11 000 metriin”, kertoo Rall muistelmissaan USAAF:n vapaan metsästyksen taktiikasta. Ajanjaksoon liittyi vetäytyminen Dnepropetrovskin alueelta jälleen tuhat kilometriä länteen päin. Taistelun loppuvaiheessa se oli enää noin 4:1. Taivaalla kamppailu jatkui Kurskin alueella suunnilleen elokuun loppuun saakka, jolloin Neuvostoliiton vastahyökkäys oli pysäytetty. Etelään Länsiliittoutuneet nousivat maihin Sisiliassa 10.7., mikä sai mikromanageeraavan ja ailahtelevan Adolf Hitlerin pari päivää myöhemmin keskeyttämään Saksan hyökkäyksen Kurskissa. ilmavoittonsa 29.8.1943, kolmantena Luftwaffen hävittäjälentäjänä. Neuvostoliitto ei vieläkään kyennyt lähettämään hävittäjiä ja pommikoneita kohteeseen samaan aikaan: moni pommikonemuodostelma hyökkäsi ilman hävittäjäsuojaa. Toki Saksan hyökkäys ei saavuttanut tavoitettaan. Huhtikuussa 1944 III/ JG 52 siirrettiin saarroksiin joutuneelle Krimille, jonka Hitler oli tapansa mukaan käskenyt pitää viimeiseen saakka vastahyökkäyksen lähtöalueena ja Turkin pitämiseksi puolueettomana. Saksalaisen näkemyksen mukaan Kurskin taistelu näivettyi päätöksen takia jonkinlaiseen tasapeliin. Luftwaffe kykeni vielä jonkin aikaa antamaan rajuja iskuja viholliselleen ilmassa – Yhdysvaltain raportissa todettiin 8. Kummankin osapuolen menestyksen kannalta ilmatuki oli oleellisen tärkeä, ja mustaristiset ja punatähtiset lentokoneet – Göringin mustat kotkat ja Stalinin punaiset haukat – iskivät raivokkaasti kiinni toisiinsa Kurskin taivaalla. Neuvostoliiton näkemyksen mukaan Kurskin taistelu päättyi Neuvostoliiton voittoon. Kenraaliluutnantti Gallandin elämäkerran mukaan tammija toukokuun 1944 välillä Saksan hävittäjäilmavoimat menetti 99 % keskimääräisestä miesvahvuudestaan. Günther Rall saavutti 200. Puna-armeija aloitti vastahyökkäyksen Kurskin rintamamutkan pohjoispuolella niin ikään 12.7., mikä johti lähes kaksi vuotta kestäneeseen jatkuvien hyökkäysten sarjaan, joka päättyi Berliinin sortumiseen toukokuussa 1945. Jos amerikkalaiseen pommikonemuodostelmaan syksyllä 1943 kuului 200–300 nelimoottorista, saattoi niitä seuraavana keväänä olla 800–1 000, ja niitä suojattiin suunnilleen samalla määrällä hävittäjiä. Ruotsalaisen ilmasotakirjailijan Christer Bergströmin mukaan taistelun alkuvaiheessa Luftwaffe saavutti noin 10:1-ilmavoittosuhteen. Rall saavutti 250. 58 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT Luku on liioiteltu, mutta se on suuntaa antava. Hänet siirrettiin pian valtakunnanpuolustuksessa taistelevan II/JG 11:n komentajaksi. Reichsverteidingung Keväällä 1944 oli ilmasota lännessä ja Saksan taivaalla siirtynyt ratkaisuvaiheeseensa. ilmavoittonsa 28.11.1943. ”Eikä jenkki käytä niitä vain pommitusmuodostelmien suojaamiseen, vaan pistää ne kauaksi sisään lentävien pommikoneidensa edelle. Poissa olivat Luftwaffen edellisen syksyn hyvät torjuntavoitot
Rall menetti rytäkässä vasemman peukalonsa. Rall ampui yhden tuleen. Kaikki ilmavoittonsa hän sai Messerschmitt Bf109:llä lentäen. Toisin kuin monet aseveljensä, häntä ei myöskään luovutettu itään. Ikuisten hävittäjälentäjien joukkoon Rall siirtyi 4.10.2009 Bad Reichenhallissa. Tulevaisuudessa lennokkioperaattorien taikka tekoälyn saavuttamat ilmavoitot eivät muutenkaan ole vertailukelpoisia. Mahtoiko Rallia lohduttaa tieto, jonka hän sai kauan sodan jälkeen, että hänen viimeisenä ampumansa P-47 oli murskautunut kotimatkallaan. Huhtikuun lopussa hän sentään ampui alas P-38 Lightning -hävittäjän. jotkut jatkaneet sotalentoja yksisilmäisenä ja jopa yksijalkaisena. Se oli hänen 275. Hänet ammuttiin alas kahdeksan kertaa ja hän haavoittui kolmasti. Rall oli vaikuttunut intialaisen Marut-suihkuhävittäjän suorituskyvystä, vaikkei koneella saavutettukaan sen alkuperäistä yliäänitavoitetta. Hän on ilmasotahistorian kolmanneksi menestyksekkäin hävittäjälentäjä ja sellaiseksi jääkin. Rall irtautui syöksymällä ja pääsi lopulta pelastautumaan laskuvarjolla. Hän pääsi ampumaan toistakin, mutta tämä väänsi karkuun. Sen jälkeen parin amerikkalaishävittäjän piipuista tulikin rautaa selkään ja ohjaamossakin jysähti pari kertaa. Rall lensi 621 taistelulentoa ja saavutti 275 ilmavoittoa. Pikku vammako. Sota on muuttunut maailman myötä, eikä mennyt koskaan palaa. 1960-luvulla hän oli puolitoista vuotta kyseisellä hävittäjällä aseistetun Bundesluftwaffen hävittäjärykmentti 34:n komentaja. Ilmavoitoista 272 oli Neuvostoliiton ilmavoimien lentokoneita. Luonnollisesti uudet ilmavoimat koulutettiin amerikkalaisten koulutusmenetelmien ja -ohjelmien mukaan, ja aluksi amerikkalaiset olivat myös kouluttajina. Sodan loppua kohti yhä useampi nuori kotka ei palannut ensimmäiseltä viholliskosketukseen johtaneelta sotalennoltaan. Untergang Toukokuun 12. Eläkkeelle hän jäi lokakuussa 1975 Naton sotilasneuvoston pysyvän edustajan tehtävästä. Rall liittyi Bundesluftwaffeen, Saksan liittotasavallan ilmavoimiin, tammikuussa 1956. Valtonen, Hannu: Messerschmitt Bf 109 ja Saksan sotatalous. Rallkin sai uudestaan lentokoulutuksen – ihan alkeista lähtien – ja hänet tyyppikoulutettiin vuonna 1957 Yhdysvalloissa Republic F-84 Thunderstreak -koneeseen, joka oli Bundesluftwaffen ensimmäinen hävittäjä. Hänelle kävi kuten niin monelle muullekin idästä länteen siirtyneelle saksalaiselle hävittäjälentäjälle: aikaisempi menestys ei tullut mukana. Aiheesta lisää: Rall, Günther: Lentopäiväkirjani. Sodan päättyessä majuri Rall jäi onnekseen amerikkalaisten sotavankeuteen. Mutta Rallin vamma tulehtui siinä määrin, että toipuminen kesti kuukausia. Nykyään monenkaan maan ilmavoimien kalustoon ei kuulu 275 lentokonetta, saatikka että niitä riittäisi yhden lentäjän ammuttavaksi. Ennen kuin se pääsi kiinni pommareihin, Rallin kakkoslaivue päätyi taisteluun P-47 Thunderbolt -hävittäjiä vastaan. Monen muun Luftwaffen veteraanin lailla Rall liittyi Bundesluftwaffeen, Saksan liittotasavallan ilmavoimiin, tammikuussa 1956. SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT 59 Saksan lentokouluista tulevien lentäjien taso laski; koulutusohjelmia oli jouduttu lyhentämään, jotta sotatoimiin saataisiin nopeasti täydennyslentäjiä. Ovathan . Koala-kustannus, 2005. Toukokuu 1973. Tällaiselle ilmataistelunäyttämölle Rall siirtyi 19.4.1944. Sittemmin hän toimi ylempien johtoportaiden komentajana, kunnes lokakuussa 1970 otti vastaan Saksan liittotasavallan ilmavoimien komentajan tehtävät. Bundesluftwaffe Saksan liittotasavalta liittyi Natoon vuonna 1955, ja samana vuonna perustettiin uudelleen yhä miehitetyn maan asevoimat. ilmavoittonsa. Rall lensi myös Focke-Wulf 190:llä ja Messerschmitt 262 -suihkuhävittäjällä mutta jälkimmäisellä ei taistelulentoja. Rall toimi marraskuusta 1944 alkaen lentokoulun johtajana ja helmikuusta 1945 alkaen hävittäjärykmentti 300:n komentajana. Myöhemmin hän toimi Lockheed F-104 Starfighterin käyttöönoton työesikunnan päällikkönä. päivänä JG 11 sai hälytyksen torjumaan amerikkalaista pommikonemuodostelmaa. Koala-kustannus, 1999. Sodan loppuaikana polttoainepulan ja yleisen sekasorron takia taistelulennot jäivät minimiin
60 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT Antti Tani . Korjataanpa ässä-viisikkomme päätteenä tämä asia. TEKSTI: TIMO SÄYRINEN, KOMENTAJAKAPTEENI EVP Vuonna 2017 viimeiseen iltahuutoon kutsuttu, yli 20 ilmavoiton Suomen sotilas, pilven veikko, lentomestari, sotilasmestari Antti Tani oli yksi viimeisiä suomalaisia ässiä. Vaatimaton tekijämies, liian monelle tuntematon. SA -K U VA
Lentolaivue 34:n lentäjiä ja MT-hävittäjiä Utissa. Tani on avopäin oikealla. Kuusitoistavuotiaana Antti haki ja pääsi kellosepän oppiin, jossa hän viihtyi seuraavan neljän vuoden ajan. Mutta Antilla oli kiikarissaan toinenkin ura: sotilasilmailu, johon hän oli saanut innoituksen Kou. A ntti Johannes Tani syntyi Hämeenlinnassa 3.8.1918. 61 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT . Tanin isä Aarne oli ammatiltaan muusikko, joka oli aiemmin työskennellyt hämeenlinnalaisessa soittokunnassa ja joutunut moisesta porvarillisuudesta vapaussodan aikana punaisten silmätikuksi, hän pelastui vain niukasti teloitukselta. Nuori Antti tutustui näinä aikoina myös sotilaselämään; Kouvolassa Tanit asuivat varuskunta-alueella. Itsenäisyyden alkuajan taiteilijat eivät itkeneet apurahojen ja tuen perään vaan tekivät muita töitä, jos ei taiteella elänyt. 1920-luvulla Aarne Tani työskenteli Kouvolassa Keski-Suomen rykmentin soittokunnassa ja myöhemmin Jyväskylässä rautakaupan myyjänä, sivutoimenaan sielläkin suojeluskunnan soittokunnassa. Vuonna 1932 perhe muutti Käkisalmelle jälleen isän työn perässä. Jyväskylässä Antti otti osaa suojeluskunnan poikaosaston toimintaan
Sen sijaan hänen kurssikaverinsa Urho Lehtovaara ampui samana päivänä alas SB-2-pommikoneen. 63 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT TAISTELUPARTIOON! Ylikersantti Tani rullaa starttiin Moranellaan Viitanan lentotukikohdassa. päivänä 1939 oli Ilmavoimiin perustettu lentolaivue 28, jonka käyttöön ranskalaiset Moranet tulivat helmikuun 1940 alussa. Tani lensi tyyppilentonsa Moranella 2.3.1940. Talvisodan alussa Suomen ilmavoimien rintamayksiköillä oli hieman yli sata lentokonetta. Tani on vasemmalla puoliksi makaavassa asennossa. Britannia toimitti muutamia Blenheimejä lisää sekä Hawker Hurricaneja Gloster Gladiator -hävittäjiä. Reservin aliupseeriohjaajakurssi 5:n oppilaita Kauhavalla. vain ollut saatavissa. Ranskasta saatiin 50 Morane Saulnier 406 -hävittäjää, joista oikeasti maahan saatiin 30. Hän ei kuitenkaan ehtinyt ottaa kosketusta kaakkoon päin irtaantuviin punapommikoneisiin. Laivueen komentajana toimi aluksi majuri Niilo Jusu. Tanin ohjaajakurssista suurin osa siirrettiin kurssin jälkeen lentolaivue 28:aan. Talvisota Joulukuun 8. . Laivueen tukikohdaksi tuli Säkylä – kiitoradat aurattiin Pyhäjärven jäälle – ja sen tehtäväksi Turun ja Lounais-Suomen muiden satamien suojaus. Kolmilentueisen laivueen kaksi lentuetta otti sodan viimeisen viikon aikana osaa maataistelutehtäviin Viipurinlahdella. Yhdysvalloista ostettiin Brewstereitä ja Italiasta Fiat G.50 -koneita. Tuskin tuntia lennon jälkeen laivueeseen tuli tieto, että neuvostopommikoneiden muodostelma pommitti Turkua. SA -K U VA PI IP PO N EN. Tani oli tiedon tullessa ohjaamossa valmistautumassa uudelle harjoituslennolle, mutta harjoituslennosta tulikin Tanin ensimmäinen taistelulento. Gladiatorit osallistuivat taisteluihin aktiivisesti tammikuun lopusta alkaen, ja Moranet ja Fiatit saavuttivat menestystäkin sotalennoilla talvisodan lopulla
Jatkosota Jatkosodan alussa lentolaivue 28 oli ryhmitetty Naarajärvelle Pieksämäen liepeille. Samaan aikaan sota levisi Euroopassa, eivätkä ajan vaatimukset mahdollistaneet täyttä rauhan kannalle siirtymistä, vaikka maan talous olisi sitä kaivannut. Virallisen tiedon mukaan kuulustelun aikana hän riisti kuulustelijalta tämän aseen ja ampui itsensä. Lehtovaarakin selvisi sodasta hengissä, mutta tammikuussa 1949 hän joutui asekätkentäjuttuun liittyen Valpon kuulusteluun. Mutta eräänä kesäkuun 1940 päivänä Ilmavoimien esikunnan henkilöstöosaston päällikkö tuli vierailemaan laivueen tukikohdassa. Aika huoleton ryhmitys, ilmeisesti viholliskoneita ei Joensuussa koettu uhaksi enää heinäkuun lopulla. Välirauha ei ollut rauhanomaista rinnakkaiseloa vaan Neuvostoliiton poliittista painostusta, vaatimuksia ja provokaatioita. Hän ei ollut saanut vakituista vakanssia kurssinsa loppuvaiheessa tapahtuneen sairastumisen vuoksi. Toisin kuin pääosa ohjaajakurssinsa lentäjistä, oli Tani laivueessa reserviläisen statuksella. SA -K U VA PI IP PO N EN. 66 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT Tani ja Lehtovaara tulivat taistelemaan yhdessä jatkosodassa, ja Lehtovaarasta tuli Ilmavoimien neljänneksi menestyksekkäin ässä 44 ½ ilmavoitollaan. Puutetta oli, sillä hävittäjiä oli 27. Laivueen tehtävä oli kenttäarmeijan keskitysmarssien ja liikennesolmukohtien suojaaminen Pieksämäen–Lappeenrannan alueella. Tanille tarjoutui tilaisuus esittää virkatie ohittaen asiansa hänelle. heinäkuuta 1941. Aukeaman kuvassa lentolaivue 28:n Moraneja Joensuun Pyhäselän järvenrantatukikohdassa 25. Mainittakoon, että talvisodan jälkeen Puolustusvoimat aloitti reserviläisten kotiuttamisen, mutta se tapahtui vallinneissa jatkuvan sodanuhan oloissa ymmärrettävästi varsin verkkaisesti. Komentajalla taisi olla jotain henkilökohtaista Tania vastaan. Tositoimet alkoivat 25.6.1941, kun Neuvostoliiton ilmavoimat pommitti noin 150 pommikoneen vahvuudella Suomen paikkakuntia. Välirauhan aika, Turku. Kun maaliskuun lopussa 1940 palveluksessa oli noin 365 000 sotilasta ja rauhan ajan tavoitevahvuus oli 75 000, niin tosiasiallisesti vuodenvaihteessa 1940–41 vahvuus oli yhä 110 000 ja uuden liikekannallepanon alkaessa kesäkuussa 1941 vielä noin 97 000. . Ruuti paloi ensimmäistä kertaa jo ennen aamukahdeksaa, mutta lentolaivue 28 sai . Välirauhan aikana jatkui lentolaivue 28:ssa ahkera lentäjien koulutus Moraneihin. Hän teki keväällä 1940 kahdesti hakemuksen pääsystä vakitoimeen, mutta laivueen uusi komentaja kapteeni SvenErik Siren ei toimittanut hakemuksia eteenpäin. Vaaran aika Talvisota päättyi ilman, että Tani pääsi enempiin viholliskosketuksiin. Majuri Haaki suhtautui myötämielisesti, ja Tani sai heinäkuussa vakanssin. Nämä tiukannäköiset kaverit ovat Urho Lehtovaara ja Antti Tani. Keväällä 1941 sotatoimikelpoisia hävittäjälentäjiä katsottiin laivueessa olevan 17 kappaletta
Kohta ilmavalvonta ilmoitti radiolla uudesta vihollismuodostelmasta Rantasalmen alueella. 67 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT hälytyksen vasta kello yhdentoista jälkeen. Kahdeksan Moranea starttasi, Tani mukana. He havaitsivat yksittäisen hopeanhohtoisen kaksimoottorisen lentokoneen punaiset tähdet siivissään. Patruunoiden loputtua Morane-pari joutui irtautumaan. Tupolev SB-2 -pommikone, joka oli ilmeisesti eksynyt muodostelmasta. Tani irtautui muodostelmasta kohti Rantasalmea siipimies, alikersantti Lehto nen perässään. Ilmavalvonnan määrittämässä paikassa ei punatähtisiä lentokoneita näkynyt, ja Moranet kaarsivat kohti kotia. Moranea huolletaan Naarajärven lentokentällä kesäkuun lopulla1941.. Maahan syöksyneen SBkakkosen hylky löytyi vielä samana päivänä, ja ilmavoitto voitiin myöntää Tanille kevyen konekiväärin luodinreikien perusteella: muut samalla alueella alas ammutut punapommittajat olivat lenSA -K U VA . Yhdelle kävi startissa onnettomuus, mutta seitsemän jatkoi taivaalle. Muodostelman johtaja kuuli tai ymmärsi väärin ja kaarsi kohti Hankasalmea – Moranen radiot eivät olleet kaikkein luotettavimmasta päästä. Siipimies jäi hieman Tanista jälkeen, mutta Tani sai ammuttua kolmella kevyellä konekiväärillään punapommarin molemmat moottorin savuamaan
Radion ohella myöskään ranskattaren aseistus ei ollut luotettavinta laatua. Isompaa asetta Kolmisen viikkoa myöhemmin Tanin hävittäjään vaihdettiin moottoriaseeksi 20 millin tykki. Tani sai yhden punatähtisen tähtäimiinsä ja painoi liipaisinta. kymmenen MoKaksi punahävittäjää syöksyi maahan hänen aseidensa haavoittamina.. Tanin ensikohtaaminen neuvostoilmavoimien hävittäjien kanssa tapahtui heinäkuun viimeisenä päivänä 1941. Tani oli saavuttanut ensimmäisen ilmavoittonsa toisella sotalennollaan ja samalla avannut laivueensa ilmavoittotilin jatkosodassa. Ketterä punahävittäjä meni menojaan, ja Tani palasi tehtävästä tyhjin käsin. Seuraavana päivänä toistakymmentä I153-konetta oli rynnäköimässä ja pudottamassa pommeja suomalaisten maajoukkojen niskaan Suojärven alueella, kun neljä sinirististä hävittäjää, yksi niistä Tanin, ryhtyi torjuntapuuhiin. Laivueen tehtäväksi tuli kenttäarmeijan suojaus Laatokan luoteisja pohjoispuolella, ja se ryhtyi lentämään jatkuvia torjuntaja suojauslentoja. 68 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT tolaivue 26:n raskailla konekivääreillä aseistettujen Fiat G.50 -hävittäjien aikaansaannosta. Joukkojen huolto heikkoteisellä alueella oli vaikeaa, joten Ilmavoimat ryhtyi toimittamaan lentokuljetuksilla kriittisintä materiaalia, kuten polttoainetta, hyökkäyksen kärjessä painavalle eversti Laguksen jääkäriprikaatille. Hävittäjän potkurinakselin läpi ampuva raskas konekivääri sai häiriön eikä ampunut laukaustakaan, ja kahden kevyen konekiväärin luodit eivät tehneet vaikutusta. Suomen armeijan hyökkäys jatkui Laatokan Karjalan Tuulosjoelta 5.9.1941 tavoitteenaan Syväri ja Petroskoi. Suomen ilmakuljetuskapasiteetti oli heikko, käytössä oli vain muutama kuljetuskone. Jatkosodan hyökkäysvaihe alkoi Laatokan pohjoiskulman pohjoispuolella Karjalan armeijan osilla 5.7.1941 ja täydellä voimalla viittä päivää myöhemmin. Tani oli 23.9. Hän oli kahden Moranen osaston siipikoneena torjumassa kuutta Polikarpov I-153 -kaksitasohävittäjää, jotka rynnäköivät Sortavalan kaupunkia saartaneiden suomalaisten maajoukkojen kimppuun. Paluukyydeillä tuotiin haavoittuneita. Ilmavoimien hävittäjäja yhteistoimintalaivueita siirrettiin tätä varten heinäkuun alussa lähemmäksi tulevaa toiminta-aluetta, lentolaivue 28 aluksi Joroisiin. Suomen maahyökkäyksen edetessä se teki myöskin maataistelulentoja, jolloin Moranet pudottelivat puna-armeijan ryhmityksiin ja huoltokolonniin kevyitä pommeja. Tuleva ässä rupesi tekemään tulosta raskaammin aseistetulla hävittäjällä: kaksi punahävittäjää syöksyi maahan hänen aseidensa haavoittamina
Ammuttuaan pari sarjaa hän irtautui taistelusta. Pommikoneet pääsivät karkuun suomalaisten ylivoimasta huolimatta: kuri piti, tukikohdan ja lentokuljetuksen suojaustehtävästä ei sopinut lähteä pitkiin takaa-ajoihin. ranen osastossa, joka suojasi DC-2-kuljetuskone Hanssin Jukkaa. Nyt tuli palasta! ”Hei pojat, täällon kolme konetta! Nyt tuli palasta”, ilmoitti Tani radioon ja kaarsi hyökkäykseen. Ilmavoimien DC-2 Hanssin Jukka. Hän ampui yhden punapommarin alas. Tanin alas ampuma pommikone nosti hänet ässä-statukseen, sillä hän oli kuun alussa ampunut alas kaksi puolikasta hävittäjää eli kaksi konetta yhdessä toisen lentäjän kanssa. Hei pojat, täällon kolme konetta! SA -K U VA. Kaksi pommittajaa oli päässyt pudottamaan pomminsa, mutta ne menivät kohteistaan ohi. Ensin mainitun nimi muuttui Äänislinnaksi, kun Suomi valtasi sen lo. Suomalaiset hävittäjät kiersivät yläpuolella. Viimeksi mainittu oli lastattu polttoainetynnyreillä, ja sen määränpäänä oli Suomen hallussa oleva Vorobjevan lentotukikohta. Toisenkin hän sai tähtäimeensä, mutta tykin kranaatit olivat lopussa, ja kevyillä konekivääreillä ei päässyt vaikutukseen. 69 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT . MT-koneiden paraatiryhmityksestä päätellen lentolaivue 34 ei ainakaan odota Neuvostoliiton ilmahyökkäystä. Äänisen aallot Loppusyksystä 1941 lentolaivue 28 suojasi aluksi Petroskoita ja myöhemmin Karhumäkeä kohti hyökkäävää Suomen armeijaa. Hanssin Jukka oli laskeutunut, ja kenttähenkilökunta ryhtyi purkamaan lastia. Äkkiä pilvistä lensi esiin kolme punatähtistä kaksimoottorista pommittajaa – lähteestä riippuen tyyppiä SB-2 tai DB-3
Tiedustelulennot ulottuivat rintama-alueiden lisäksi koko Suomen alueelle, ja joskus koneet saattoivat pudotella lentojen aikana pommejakin. Ja hiljaista olikin. Se tuli palveluskäyttöön maaliskuussa 1941, joskin merkittävissä määrin rintamakäytössä se oli suunnilleen kesästä 1942 eteenpäin. Kone oli syöksypommituskykyinen lähteestä riippuen kevyt tai keskiraskas pommikone. Toinen osui Yrjönkadun, Iso Roobertinkadun ja Pieni Roobertinkadun risteykseen, jossa ihmisjoukko oli siirtymässä elokuvateatterista pommisuojaan. Helmikuussa 1943 Tani ampui alas niin ikään tiedustelutehtävässä lentäoli Neuvostoliiton ilmavoimien tärkein monimoottorinen lentokone toisessa maailmansodassa. Lentotuntimäärät jäivät meillä vähäisiksi heikon kunnossapidettävyyden takia. Arvatenkin jos neuvostolentäjä havaitsi suomalaisen hävittäjän lähellään, hänen kannatti painaa urku auki pois päin ja irtautua loivassa syöksyssä. Hälytyspari, lentueenpäällikkö luutnantti Olli Puhakka ja vääpeli Tani starttasivat. Puhakka jäi startissa jälkeen, ja Tani paineli yksin kohti ilmavalvonnan ilmoittamaa sijaintia. Tietenkin he tunsivat ylpeyttä näiden saamista ilmavoitoista. Kolmen hengen miehistö. Keväällä 1942 se oli Tiiksjärven–Sekehen alue parisataa kilometriä Karhumäestä pohjoiseen, ja kesästä 1942 aina kesän 1944 suurhyökkäyksen alkuun saakka painopiste muodostui Suomenlahden itäosaan. Meillä konetta käytettiin tiedusteluun ja kartoituskuvaukseen. Nousukyky: 430 m/min. Nämä kaksimoottoriset lentokoneet olivat suorituskyvyltään sangen hyviä, niiden maksimivaakalento-nopeudet huitelivat lähteestä ja versiosta riippuen 550 km/h molemmin puolin. Ehkä surullisin tapaus oli 8.11.1942, kun tiedustelu-Petljakov pudotti Helsingin yllä kaksi pommia. Mutta palataan takaisin Aunuksen Karjalaan ja lentolaivue 28:aan. Vaakalentonopeus: lähteestä ja versiosta riippuen 520–580 km/h. Punalentäjä teki erehdyksen aloittaessaan väistöliikehdinnän irtautumisen sijasta: Tani sai Petljakovin uudestaan tähtäimiin, ja pian vihollinen putosi lattakierteessä korpeen. Nopeiden Petljakovien kiinni saaminen tahtoi käydä Moraneille työstä. Suomen ilmavoimilla oli kahdeksan Petljakov-2konetta, seitsemän hankittuna Saksan sotasaalisvarastoista ja yksi pakkolaskun jälkeen lentokykyiseksi kunnostettuna. Tiedustelukonejahdissa Kumpikin osapuoli tietenkin tiedusteli aktiivisesti, se on kaikkien sotilasoperaatioiden välttämätön edellytys. Petljakovista tehtiin myös tiedusteluja raskashävittäjäversiot. Maaliskuun 25. Petljakov-2 No, kun sie oot ensimmäinen, joka sai ilmavoiton miun huoltamalla koneella.. Asemasotavaiheessa, aina kesään 1944 saakka, laivueen tehtävä oli Äänisen alueen ilmapuolustus ja Äänisen itäpuolisten alueiden tiedustelu. Viisikymmentäyksi henkeä, joista suurin osa oli lapsia, menehtyi. Petljakovia valmistettiin reilut 11 000 kappaletta aina joulukuuhun 1945 saakka. Mitä sie hypit. Tani palasi tukikohtaan, ja hänen hävittäjänsä vastaava mekaanikko Roope Hiltunen riemuitsi. Ja hyvinhän Tanin kone oli kulkenut. Viimeksi mainittu oli raskashävittäjäversio. Petljakov-2, perus-pommitusversio Voimalaitteet: 2 x Klimov M105PF -rivimoottoria, 2 x 1 200 hv. Kunnon sotamekaanikkohenkeen kuului, että mekaanikot pitivät lentokoneita oikeastaan ominaan ja katsoivat vain lainaavansa niitä lentäjille taistelulentojen ajaksi. päivänä 1942 laivueeseen tuli hälytys kahdesta Äänislinnaa kohti lentävästä Petljakov 2 -koneesta. Äänisen alue oli sen sijaan rintaman hiljaisin. Matkalentonopeudet olivat luonnollisesti pienempiä, mutta siitä huolimatta Ilmavoimien hävittäjillä, maaliskuussa 1943 saatuja Messerschmittejä lukuun ottamatta, oli vaikeuksia saada niitä kiinni. Lakikorkeus: 8 800 m. Aseistus: vaihteli mutta tyypillisesti 1 x 12,7 ja 4 x 7,62 mm:n konekivääri, pommikuorma lähteestä riippuen 600–1 000 kg. ”No, kun sie oot ensimmäinen, joka sai ilmavoiton miun huoltamalla koneella”, tämä vastasi. Suomen ja Neuvostoliiton välisen ilmasodan painopiste oli syksyllä 1941 ollut Laatokan Karjala. Toimintamatka: 1160 km. 70 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT kakuun alussa. Neuvostoliiton ilmavoimissa se oli käytössä vuoteen 1951 saakka. ”Mitä sie hypit oikeen?” Tani kysyi mekaanikolta. Itse asiassa vuonna 1942 laivue saavutti vain viisi todistettua ilmavoittoa. Lentotiedusteluun Neuvostoliiton ilmavoimat käytti usein kameroilla varustettuja kevyitä pommikoneita, useimmiten tyyppejä Petljakov-2 ja Douglas Boston, jälkimmäinen oli Lend–Lease-apuna tullut amerikkalainen konetyyppi. Hän havaitsi toisen viholliskoneista ja sai ammuttua sitä etusektorista. Vuodenvaihteessa laivue oli sijoitettu Äänislinnaan ja Viitanaan, joka sijaitsee parikymmentä kilometriä Äänislinnan luoteispuolella
Miehittämättä jäi. Toinen, hieman pienempi hyökkäys seurasi muutaman tunnin päästä, samoilla seurauksilla. Huhtikuussa hävittäjälentolaivue 34 sai käyttöönsä MT:n uudemman, paremmin aseistetun mutta suorituskyvyltään hieman G-2:ta heikomman G-6-version. Mahtoiko olla sattumaa, että päivä oli Ilmavoimiemme vuosipäivä. Mutta mihin muodostelmaan. PI IP PO N EN SA -K U VA. Lehtovaara, joka oli juuri tulossa laskuun, veti ylös ja kaarsi punamuodostelmaa kohti. Samalla se luovutti G-2-koneensa hävittäjälentolaivue 24:lle. Helmikuussa 1944 Ilmavoimien hävittäjälentolaivueet nimettiin virallisestikin hävittäjälentolaivueiksi. Lentueen päällikkö kapteeni Puhakka käski Tanin startata heti ja koelennolla olleen vääpeli Lehtovaaran liittyä muodostelmaan, hän itse seuraisi perästä. Kymistä ja Suulajärveltä startanneet MT:t ampuivat alas kaikkiaan 12 lentokonetta sinä päivänä ja ilmatorjunta yhden. Ilmasotahistoria tuli kohta näyttämään, että lentäjät eivät pitkiä uuden version tyyppikoulutusjaksoja tarvinneet. Tani starttasi ja Puhakka kohta perässä. Tiukkailmeinen lentomestari Tani työpaikallaan MT:n ohjaamossa sodan jälkeen. iltapäivällä, jolloin 40 neuvostolentokoneen osasto lähestyi Suursaaren suunnasta Kotkaa. Kolmas oli ilmassa huollon jälkeisellä koelennolla. Kokonaisuuden kannalta oleellista oli, että vain muutama pommikone pääsi pommittamaan Kotkaa. Ilmavalvonta ilmoitti reilun 30 punatähtisen lentokoneen lähestyvän Kotkaa. Vääpeli Tanin osalle tuli kolme: kaksi Petljakovia ja yksi Lavotškin 5 -hävittäjä syöksyi mereen Kirkonmaan linnakkeen itäpuolella. Kolme suomalaista hävittäjää iski kiinni viholliseen yksittäin: tilanne, jossa yksin lentäjät ammutaan useimmiten alas. Harmi vaan, että ilmavoitolle ei löytynyt todistajaa. Vihollisen hyökkäystä tuki Kannaksella reilun 1 500 lentokoneen vahvuinen 7. suurhyökkäyksen maamme irrottamiseksi sodasta ja miehittämiseksi. Huhtikuun 26. SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT 73 MT-koneiden määrä oli joskus laskettavissa yhden käden sormilla: keväällä 1943 oli Suomeen saatu 30 MT:tä, joista neljä tuhoutui sotatoimissa vuonna 1943, joitakin onnettomuuksissa, ja lisäksi koko ajan oli tietty määrä hävittäjiä vaurioiden korjauksissa ja määräaikaishuolloissa. Mutta tällä kertaa neljä neuvostohävittäjää syöksyi mereen Kotkan ja Lavansaaren välisellä alueella, yksi niistä Tanin aseiden saattamana. päivänä 1944 Tani ylennettiin lentomestariksi. Pahempi – todellinen – onnettomuus oli se, että liian harvalukuiset suomalaiset eivät kyenneet estämään punapommikoneita pommittamasta kohdettaan, Kotkan satamaa. Hävittäjälentolaivue 34 nousi torjuntaan viidellä MT:llä ja ampui alas kuusi lentokonetta. Kevään 1944 kiivaat ilmataistelut alkoivat Suomenlahdella 6.3. Esimerkiksi 4.11.1943 Kymissä oli hälyvuorossa kaksi MT:tä. Ratkaisun kesä Suomen ja Neuvostoliiton välisen ilmasodan painopiste muuttui kertaheitolla Suomenlahdelta Karjalankannakselle, kun Neuvostoliitto aloitti 9.6. ilma-armeija ja Itämeren laivaston ilmavoimat. Hyökkäyspäivä
Se oli tiedustelulento Viipurin–Terijoen–Koiviston alueelle. Hävittäjälentolaivue 34:n Kymiin sijoitettu lentue siirrettiin parin päivän sisään Suulajärvelle. Aiheesta lisää: Keskinen, Kalevi & Stenman, Kari: LeR 2. Tani oli naimisissa, ja hänellä oli yksi poika. Tani jäi sodan jälkeen Ilmavoimien palvelukseen ja siirtyi eläkkeelle heinäkuussa 1956 sotilasmestarina. Lentomestari Tani osallistui urakkaan ampumalla alas P-39 Airacobra -hävittäjän Heinjoen Mieltyjärvellä. oli Ilmavoimien menestyksekkäin päivä koko sodan aikana ilmavoittojen määrässä laskettuna. Viipurin menetyksen päivä 20.6. Heinäkuun ensimmäisenä päivänä Tani starttasi yhdistetylle pommikoneiden suojausja tiedustelulennolle Viipurinlahdelle, jossa puna-armeija oli puskemassa Viipurinlahden saaristoa puolustavia Merivoimien rannikkojoukkoja vastaan. Kelloseppä Heinäkuun puolenvälin vaiheilla ilmataistelut vaimenivat. Tuolla lennolla Tani lensi ”tykkivenettä” eli normaalin kiinteän aseistuksen lisäksi kahdella 20 millin siipitykillä varustettua MT:tä. Seurasi kuukauden kiivaiden ilmataistelujen ajanjakso, jolloin lentäjät starttasivat yhä uudestaan torjuntaja sulkulennoille, omien pommikoneiden suojauslennoille ja tiedustelulennoille. päivänä saapui Immolaan Luftwaffen noin 80 lentokoneen vahvuinen taisteluosasto Kuhlmey tukemaan torjuntaa. Taistelujen jälkeen levättäisiin tai sitten haudassa. Ameriikan apua oli taivaalla entistäkin enemmän. PI IP PO N EN. Siirtopäivänä 12.6. Näiden lentäjien yhteenlaskettu ilmavoittosaldo koko sodan ajalta oli 177. Hävittäjälentolaivue 34 siirtyi pois tieltä aluksi Lappeenrantaan, josta käsin operoi jo hävittäjälentolaivue 24, ja sieltä 23.6. Kesäkuun puolivälin jälkeen Saksa toimitti enemmän tai vähemmän katkeamattomana virtana myös uusia MT-koneita Ilmavoimillemme, eikä yhtään liian aikaisin. Tykkivene Kesäkuun 16. Tanin sotilasilmailu-ura oli päättynyt. . Lähteestä riippuen 48 tai 51 punatähtistä lentokonetta putosi todistetusti alas taivaalta Viipurin ja lähialueiden, itäinen Suomenlahti mukaan lukien, ilmatilassa ilman omia tappioita. Lentomestari Antti Tani saavutti 21 ½ ilmavoittoa kaikkiaan 274 sotalennolla. Erkki Tani palveli talvisodassa Blenheim-pommikoneen sähköttäjänä ja kaatui taistelussa 10.3.1940 Ylämaalla punatähtisen hävittäjän ammuttua alas hänen pommikoneensa. Tani ampui alas kolme Sturmovikia. Maassa hurrattiin mikä verissä päin taistelulta ehdittiin. Sotilasmestari evp Tani menehtyi maaliskuussa 2017. MT-muodostelmaan kuuluivat huippuilmataistelijat: laivueen komentaja majuri Luukkanen, luutnantti Pokela ja lentomestarit Juutilainen ja Tani. Jatkosota oli päättyvä torjuntavoiton jälkeiseen aselepoon kahdeksan päivän päästä, joskin Neuvostoliitto jatkoi vihollisuuksia vielä vuorokauden Suomea pitempään. Hän toimi kellosepänliikkeissä aluksi Haminassa ja sitten Kouvolassa. Ei ollut varaa valittaa väsymystä tai lieviä hermovaivoja. 74 SUOMEN SOTILAAN ÄSSÄT nä oli Suomen kaikkien rintamalaivueiden vahvuus yhteensä hieman reilut 200 lentokonetta. Hän palasi toiseen nuorena pohtimaansa ammattiin, kellosepäksi. Taipalsaareen. vallitsi erittäin heikko lentosää, ja pilvet olivat matalalla. Kolme veljestä Erkki, Pekka ja Antti Tani vuonna 1937. Neuvostoliiton maahyökkäyskin muuttui saavutettujen asemien pitämiseksi Karjalankannaksella. Koala-Kustannus, 2001. Paluumatkalla lentomestarit irtautuivat muodostelmasta – temppu, josta heidän olisi kuulunut saada myöhemmin haukut, ellei tulosta olisi tullut – ja iskivät Juustilan alueella omien maajoukkojen kimppuun rynnäköivien kymmenien maataistelukoneiden niskaan. Tani lensi viimeisen sotalentonsa 26.8. 1970-luvulla alan työt vähenivät, minkä jälkeen Tani toimi kuorma-autonkuljettajana, joskin hän teki pienehköjä kellosepän töitä sivuammattina kotonaan. Tukikohta oli kuitenkin alttiina Neuvostoliiton maahyökkäykselle, ja kummatkin hävittäjälaivueet siirrettiin, 24 Lappeenrantaan ja 34 Immolaan. Lentomestari-nimike oli lakkautettu vuonna 1954. Jukka Raunio, 1993. Lisäksi hän ampui alas joitakin lentokoneita, joille ei silminnäkijöitä löytynyt, mutta Suomen Sotilas ei spekuloi varmistamattomilla ilmavoitoilla. Hävittäjät pääsivät vaikeuksitta määräkentilleen. Piipponen, Jukka: Jatkosodan ässä. Aseiden paino heikensi hieman suoritusja liikehtimiskykyä mutta kasvatti MT:n tulivoiman yli kaksinkertaiseksi. Silloin kamppailtiin maamme kohtalosta. Raunio, Jukka: Lentäjän Näkökulma II. Laatokan Karjalassa tosin taisteltiin lujaa vielä elokuun puolivälissä. Laivueen komentajat käskivät kuitenkin hävittäjänsä siirtolennoille täsmentäen: ”Takaisin ei saa tulla.” Tarkoitus ei ollut jättää MT-koneita puna-armeijalle sotasaaliiksi. Kari Stenman, 2001
DOPINGIA SOTILAILLE | KYMMENEN VUOTTA: WTC 0911 | JATKOSODAN ASEET KONEPISTO OLIEN TAISTELU TAISTELU TAISTELU TAISTELU 70 vuotta jatkosodas ta DOPINGIA SOTILAILLE | KYMMENEN VUOTTA: WTC 0911 | JATKOSODAN ASEET DOPINGIA SOTILAILLE | KYMMENEN VUOTTA: WTC 0911 | JATKOSODAN ASEET DOPINGIA SOTILAILLE | KYMMENEN VUOTTA: WTC 0911 | JATKOSODAN ASEET R I I P P U M A T O N S O T I L A S A I K A K A U S J U L K A I S U V U O D E S T A 1 9 1 9 • 6/2 1 • 1 2 , 5 . R I I P P U M A T O N S O T I L A S A I K A K A U S J U L K A I S U V U O D E S T A 1 9 1 9 • 4/2 1 1 • 1 2 , 5 . PIKAKIVÄÄRIT VASTAKKAIN | PUOLUSTUSSELON TEKO | VENÄJÄLLÄ PUHUU RAHA Ihmeaseita vai suuria lupauksia. Tilaa nyt Suomen Sotilas www.suomensotilas.fi. Varaverkko uusiksi Varaverkko uusiksi KIINAN aurinko nousee KIINAN aurinko nousee SUOMEN MAAVOIMAT HUOMENNA | HISTORIA EXTRA: SAKSAN VIIMEINEN VOITTO 1943 R I I P P U M A T O N S O T I L A S A I K A K A U S J U L K A I S U V U O D E S T A 1 9 1 9 • 1/2 1 3 • 1 2 , 5 . USA LIIPAISIMELLA | HÄVITTÄJÄN 4.5 SUKUPOLVI | KOITAJOKI 1944 Uuden taistelutavan UUSI JUHTA Polarikselta Uuden taistelutavan UUSI JUHTA Polarikselta Suomen Sotilas on maamme suurin ja vanhin riippumaton sotilasaikakausjulkaisu. R I I P P U M A T O N S O T I L A S A I K A K A U S J U L K A I S U V U O D E S T A 1 9 1 9 • 2/2 1 3 • 1 3 , 5 . Soita tilaus (03) 4246 5334 Voit tilata myös sähköpostitse asiakaspalvelu@jaicom.com 100 vuotta Suomen Sotilasta Suomen sotilaille . ILMASOTA EXTRA | SODASTA JA RAUHASTA | SVEITSI LUOTTAA RESERVIIN ILMASOTA EXTRA | SODASTA JA RAUHASTA | SVEITSI LUOTTAA RESERVIIN ILMASOTA EXTRA | SODASTA JA RAUHASTA | SVEITSI LUOTTAA RESERVIIN Suihkuhävittäjän VIIDES SUKUPOLVI Suihkuhävittäjän VIIDES SUKUPOLVI R I I P P U M A T O N S O T I L A S A I K A K A U S J U L K A I S U V U O D E S T A 1 9 1 9 • 2/2 1 3 • 1 3 , 5 . Vuosikerta sisältää kuusi lehteä – yhteensä yli 500 sivua täyttä asiaa maanpuolustuksesta, sotataidosta, sotilastekniikasta ja sotahistoriasta. Taivaan robotit Maavoimat uusiksi PIKAKIVÄÄRIT VASTAKKAIN | PUOLUSTUSSELON TEKO | VENÄJÄLLÄ PUHUU RAHA PIKAKIVÄÄRIT VASTAKKAIN | PUOLUSTUSSELON TEKO | VENÄJÄLLÄ PUHUU RAHA PIKAKIVÄÄRIT VASTAKKAIN | PUOLUSTUSSELON TEKO | VENÄJÄLLÄ PUHUU RAHA R I I P P U M A T O N S O T I L A S A I K A K A U S J U L K A I S U V U O D E S T A 1 9 1 9 • 3/2 1 3 • 1 3 , 5
Tilausnro: 30-300 Hinta 6,MESSERSCHMITT BF 109 -AVAINPERÄ Koko 13x3,5 cm. Tilausnumero: 57-130 Hinta 39,Hasse Wind Taistelunhaluinen hävittäjä-ässä Kaksinkertainen Mannerheimristin ritari saavutti 75 varmistettua ilmavoittoa. painos) Saksan Luftwaffe Suomen tukena kesällä 1944. 176 sivua. Runsas kuvitus. Tilauspuh. 320 sivua. Kovakantinen. Hän saavutti kaikkiaan 24 ilmavoittoa. Tilausnro: 30-109 Hinta 6,LENTOMERKKI Korkeus 8 cm. 168 sivua. Tukeva, kestävä muovimuki mukavalla muotoilulla, tilavuus 35 cl. Kovakantinen. Paljon kuvia ja tietoa 244 sivua. Til.no: 14-211 Hinta 5,50 BREWSTER -AVAINPERÄ Koko 13x3,5 cm. (09) 449 801, e-mail: shop@aviationshop.fi Varastomyymälä avoinna: KE 17-19, LA 10-14 Verkkokaupassa noin 2.000 tuotetta: aviationshop.fi Postitse + postima ksu Ilmailun tavaratalo Suomen suurin valikoima kotimaisia ja ulkolaisia ilmailuja militarykirjoja, t-paitoja, lippiksiä, leluja, lennokkeja (myös balsa), kangasmerkkejä, avainperiä, valmiita metallija muovimalleja Lentomerkki muki Suomen ilmavoimien lentomerkki 19181945 -kuvio mukin molemmilla puolilla. Tilausnumero: 57-142 Hinta 35,SODAN SIIVET 2022 seinäkalenteri Kalenterissa joka kuukaudelle oma kuva tositoimissa olevista suomalaishävittäjistä. Tilausnumero: 01-918 Hinta 15,Messerschmitt BF 109G-6 “Juutilainen” MT-451 HobbyMaster valmis metallimalli 1/48 kokoon (pituus 18,8 cm) Laskutelineet saa joko sisään tai ulos. Tilausnumero: 57-127 Hinta 29,50 Yön saalistaja Yöhävittäjälentäjä Wolfgang Thimmig Hän oli mukana kehittämässä yötorjuntaa ja lukeutuu ensimmäisiin yöhävittäjä-ässiin. Kestää konepesun. Maailmansodan hävittäjistä. Hienoja ilmasta-ilmaan valokuvia. Tilausnumero: 57-416 Hinta 45,Kette Lappland Kaukotiedustelua Vienassa ja Muurmannin radalla Kette Lappland oli Saksan ilmavoimien kaukotiedusteluparvi, joka toimi Suomessa vuosina 1941-1944. Taustalla liimapinta. Mukana jalusta Tilausnro: HA8753 Hinta 99,Metallimalli Lento-osasto Kuhlmey (4. Tilausnro: 01-148 Hinta 19,Aviation Shop kangasmerkkejä MESSERSCHMITT Bf 109 Ø 10 cm. Kovakantinen. Suomalaiset nimipäivät. Til.no: 14-018 Hinta 5,50 Tulossa! Suomen Sotilas Ässät liite_A4 17.9.2021 12.14 Sivu 1. Tilausnumero: 57-132 Hinta 39,Dornier-laivue Lentolaivue 46 sodassa Lentolaivue 46 oli Suomen ilmavoimien kaukotoimintalentolaivue, joka perustettiin ilmavoimien organisaatiouudistuksen yhteydessä 1933. Taustalla silitettävä liimapinta. Koko A4, avattuna A3. Dibbsin upeat kuvat 2. Aukeava ohjaamo. Tilausnumero: 30-918 Hinta 6,DOUGLAS DC-3 Ø 10 cm. Tilausnumero: 01-111 Hinta 15,FLYING LEGENDS 2022 seinäkalenteri John M. Til.no: 14-159 Hinta 5,50 TOP GUN -AVAINPERÄ Koko 13 x 3,5 cm. Tämä kirja on Hassen tarina. Tilausnumero: 57-220 Hinta 39,Erich Hartmann Ilmailuhistorian menestynein hävittäjälentäjä Erich Hartmann (1922-1993) saavutti toisessa maailmansodassa Luftwaffen palveluksessa 352 ilmavoittoa. Runsas kuvitus. 360 sivua, kuvaliite. Til.no: 14-160 Hinta 5,50 F/A-18 HORNET -AVAINPERÄ Koko 13x3,5 cm. Koko avattuna: 61 x 43 cm. Kajanuksenkatu 12, 00250 Helsinki