N ro 1 • 20 24 • M u st aa ja va lk oi st a ONNI ELÄÄ KÄSITYÖSSÄ Nro | | 6, € MESTARIN OPISSA Vaatturit vähenevät, mutta ammatin voi vielä oppia tekemällä KÄSITYÖTÄ KONEILLA Yli vuotta sitten suunnitellut kirjapainokoneet ahkeroivat edelleen ISÄLTÄ POJILLE Raution Aika on perheyritys, jossa uurastaa seppiä kahdessa sukupolvessa MUSTAA JA VALKOISTA PAL.VKO 2024-08 6 414887 433853 2 4 1 74 33 85 -2 40 1 Taito / ilmestyy viikolla Maaliskuussa ilmestyvän Taidon teemana on kuvioiden leikki. Kevät saapuu ilmassa on sähköä ja sähäkkyyttä Maailma kaipaa väripilkkuja hauskoja väriyhdistelmiä sekä maailmaa piristäviä leikkisiä kuvioita Kesä on tulossa!
Eettisiä lankoja intohimoisille käsityöharrastajille 041 314 0380 FB: Lankapuoti Tiukula Oy IG: @lankapuoti.tiukula Käsityötarvikkeiden verkkokauppa ja puoti Tohmajärvellä. Meiltä löydät tarkoin valitut langat neulontaan, virkkaukseen ja makrametöihin. TAITO ETELÄ-SUOMI Helsinki, Hamina, Hyvinkää, Kouvola, Lahti, Lappeenranta, Lohja, Luumäki, Nurmijärvi: Klaukkala, Tuusula: Hyrylä, Vantaa: Hakunila, Havukoski, Hiekkaharju, Korso www.taitoetelasuomi.fi • info@taitoetelasuomi.fi TAITO ETELÄ-POHJANMAA Seinäjoki, Vaasa, Alavus, Isokyrö, Kauhajoki www.taitoep.fi • taito@taitoep.fi TAITO ITÄ-SUOMI Mikkeli, Kuopio, Pieksämäki, Savonlinna, Varkaus www.taitoitasuomi .fi • www.kenkavero.fi taitoshop@taitoitasuomi.fi TAITO KESKI-POHJANMAA Kokkola, Kalajoki, Sievi www.taitokeskipohjanmaa.fi • kokkola@taitokeskipohjanmaa.fi TAITO KESKI-SUOMI Jyväskylä, Joutsa, Saarijärvi www.taitokeskisuomi.fi • taito@taitokeskisuomi.fi TAITO LAPPI Rovaniemi ja Pello www.taitolappi.fi • toimisto@taitolappi.fi TAITO NYLAND / NYLANDS HANTVERK Tammisaari / Ekenäs www.nylandshantverk.fi • info@nylandshantverk.fi TAITO PIRKANMAA Tampere: Epilä, Hervanta, Verkaranta Kangasala, Lempäälä, Orivesi, Pirkkala, Vesilahti, Ylöjärvi www.taitopirkanmaa.fi • toimisto@taitopirkanmaa.fi TAITO POHJOIS-KARJALA Joensuu ja Ilomantsi + kiertävä Taitobussi www.taitopohjoiskarjala.fi • www.taitokortteli.fi toimisto@taitopohjoiskarjala.fi TAITO POHJOIS-POHJANMAA Oulu ja Kuusamo www.taitopohjoispohjanmaa.fi • toimisto@taitopohjoispohjanmaa.fi TAITO SATAKUNTA Sastamala, Pori, Huittinen, Noormarkku www.taitosatakunta.fi • toimisto@taitosatakunta.fi TAITO VARSINAIS-SUOMI Turku, Salo, Raisio www.taitovarsinaissuomi.fi • turku@taitovarsinaissuomi.fi TAITO YLÄ-SAVO Iisalmi, Kiuruvesi, Lapinlahti, Pielavesi www. “Näyttää tiskirätiltä, mutta ei haise tiskirätiltä” www.lempiriepu.. Nähdään verkkokaupassa! Kestävä ja pestävä siivousliina, joka valmistetaan käsinpainaen Suomessa neulotusta bambucollegesta. Sasky Ikaalisten käsija taideteollisuusoppilaitos Taidosta ammatti Ikatalla onnistut! sasky.fi/ikata KOTIMAISET KÄSITYÖTARVIKKEET www.kainor.fi säädettävät sukkaplokit tilkkujen pingotusalustat personoitavat merkit käsityömitat, jne Ku va Hi lja M us to ne n. www.lankapuotitiukula.fi Kotimaisuus on ykkösarvomme www.suomenlanka.fi Kotimaiset langat kudontaan, virkkaukseen, makrameesolmeiluun sekä muihin käsitöihin ja askarteluihin. taitoylasavo.fi • kasityokeskus.iisalmi@taitoylasavo.fi TAITO ÅBOLAND / ÅBOLANDS HANTVERK Parainen / Pargas & Kemiö /Kimito www.taitoaboland.fi • www.gullkrona.fi • gullkrona@gullkrona.fi TAITO ÖSTERBOTTEN / ÖSTERBOTTENS HANTVERK Vaasa / Vasa www.loftet.fi • info@loftet.fi Taitoliitto • Kalevankatu 61, 00180 Helsinki • taitoliitto@taito.fi taito.fi yhdistysilmoitusTAITO_1_2024_sisakansi.indd 1 yhdistysilmoitusTAITO_1_2024_sisakansi.indd 1 4.1.2024 16.44.17 4.1.2024 16.44.17
Jyväskylä Lankakauppa Titityy, Cygnaeuksenkatu 2. Voit ostaa Taidon myös sähköisenä Lehtiluukusta. Lehdessä olevia ohjeita ja malleja ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin. Hämeenlinna Wetterhoff, Wetterhoffinkatu 4 D. ILMOITUSMYYNTI Kristiina Ahti, 044 202 3516, ilmoitukset@taito.fi MEDIAKORTTI www.taitolehti.fi/ilmoittajalle IRTONUMEROMYYNTI Helsinki Craft Corner, Eteläesplanadi 4. Oulu Taito Shop Maakari, Rautatienkatu 11. vuosikerta. Kokkola Kankuri, Mannerheiminaukio 3. Rovaniemi, Taito Lappi, Pohjolankatu 4. Paino Punamusta. Pori Taito Shop Pori, Itäpuisto 13. Kuva Pexels KUSTANTAJA JA TOIMITUS Taitoliitto / Käsija taideteollisuusliitto Taito ry Kalevankatu 61, 00180 Helsinki www.taito.fi Taitoliitto ja alueelliset taitoyhdistykset muodostavat yhdessä Taitojärjestön. Taito ei korvaa taloudellisesti ohjeissa mahdollisesti olevien painotai muiden virheiden aiheuttamia vahinkoja. 116. Lisäksi hyvin varustellut Lehtipisteet, Taidon ja Taito Shopin verkkokaupat. Ohjeiden korjaukset julkaistaan osoitteessa www.taitolehti.fi/korjaukset Kuusi numeroa vuodessa. Joensuu Taitokeskus Joensuu, Torikortteli, Koskikatu 1. Aikakausmedia ry:n jäsen. Mikkeli Kenkävero, Pursialankatu 6. Puuvillakatu 4 C 4, 30100 Forssa TUOTTAJA Tiina Hautamäki tiina.hautamaki@taito.fi, 040 754 4459 ULKOASU Johanna Ilander VERKKOTOIMITUS Tiina Hautamäki OHJEIDEN TEKNINEN EDITOINTI Heli Rajavaara (neuleet), Tuija Sulisalo (virkkaus), Elina Helminen (kudonta). 03 4246 5340 tilaajapalvelu@atex.com Asiakaspalvelu on avoinna arkisin klo 9–16. TEKIJÄT TÄSSÄ NUMEROSSA Emma Auvinen, Enikö Balogh, Suvi Elo, Jaana Etula, Tuija Heikkinen, Merja Häikiö, Petri Kangas, Sonja Karlsson, Jenna Kostet, Annika Pitkänen, Soile Pyhänniska, Anna-Karoliina Tetri, Emmi-Riikka Vartiainen, Riikka Viitanen, Anu Välilä. ISSN 1235-6875. PÄÄTOIMITTAJA Minna Hyytiäinen minna.hyytiainen@taito.fi 040 505 0944 www.taitolehti.fi Taito-lehti taitolehti TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Atex Software Oy Puh. Taito-lehti ei vastaa tilaamatta toimitetun aineiston säilytyksestä ja palautuksesta. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen
Käsillä MALLISTO 1/24 Mustaa ja valkoista 5 1/24
Sisällys Kannessa Mäyristä kaunein paita (s. Vaatturi on parhaimmillaan silloin, kun hän pistää neulan neulatyynyyn viimeistä kertaa.” Sami Eklund, s. Kuva Studio 1851 6 1/24. 46. 14 ” Kuvassa Aija Pahkala ja lapset Sylvi ja Saimi. Käsillä Studio 1851 vie valokuvillaan menneeseen maailmaan, s. 63) Kannen kuva Tiina Hautamäki 08 ALUKSI 12 ILONA KORHONEN: ARVOKAS AINEETON PERINTÖ 14 VAATTURIN AMMATTI OPITAAN TEKEMÄLLÄ 24 YHDESSÄ TÄYDELLISIÄ 28 MUSTIA LAMPAITA, VALKOISIA LAMPAITA 38 5 X MUSTAA JA VALKOISTA 40 KORUTTOMISTA PUVUISTA VALKOISIIN PITSIUNELMIIN 44 SUOMALAISEN LAMPAANVILLAN UUDET MAHDOLLISUUDET 46 MÄRKÄLEVYTEKNIIKAN UUSI AIKA 56 TAPOLAN KOLME SEPPÄÄ 60 ROOPE LIPASTI: TEE-SE-ITSE -NOIDANKEHÄ 61 KORISTELE TARJOTIN MOSAIIKILLA MUSTAA JA VALKOISTA 62 Ohjeissa käytetyt lyhenteet 63 Mäyristä kaunein -paita 66 Halaus-kaulus 68 Rauha-huivi 71 Hiutale-lapaset 74 Mustetta teestä 75 Salmiakki-matto 76 Avaimenhaltija-sukat 78 Kilpi-suojapussi Graafisten Avaimenhaltija -sukkien ohje löytyy sivulta 76
Taustajoukot eivät siis auta vain yhtä käsityöläistä, vaan koko kotimaisen käsityön kenttää. Ilahdun, kun kässätapahtumissa seikkaillessani huomaan, miten usein käsityöläisten mukaan on lähtenyt niin puolisoita, ystäviä kuin perheen lapsiakin. 1/24 KÄSITYÖN MAHDOLLISTAJAT Pääkirjoitus Teksti TIINA HAUTAMÄKI Kuvitus Johanna Ilander Pääkirjoitus Teksti TIINA HAUTAMÄKI Kuvitus Johanna Ilander K äsityöläisyys on koko perheen operaatio. Ennen Taito-lehden puikkoihin tarttumista työskentelin itsekin käsityöyrittäjänä. Siinä missä läheiset antavat omalle rakkaalle ihmiselleen mahdollisuuden työskennellä hänelle tärkeän asian parissa, taustajoukkojen merkityksen voi asettaa myös laajempaan mittakaavaan. Erityisesti tarvikkeiden varastointi saattaa vaatia lähipiiriltä joustavuutta: langat vievät paljon tilaa ja varaston erikoisuudet, kuten metsälenkiltä poimitut, vaatehuoneeseen säilötyt kepit saattavat herättää hetkellistä hämmennystä. Käsityöt ovat osa elävää kulttuuri perintöä ja jokainen käsityön parissa työskentelevä ihminen edesauttaa myös käsityötaidon säilymistä. Tiedän, että en ole ainoa, joka on saanut apua. Vaikka vain yksi perheenjäsen olisi käsityöläinen, sen lieveilmiöt näkyvät kaikkialla ympärillämme. Kodit ovat täynnä sekä kauniita käsitöitä että niihin käytettäviä materiaaleja. Käsityöläisenä elantonsa hankkiminen ei ole helppoa, mutta vahvat tukijoukot auttavat. Se oli mahdollista, koska puolisoni auttoi minua silloin, kun omat resurssini eivät riittäneet. 7
Jyväskylän Paviljonki Rovaniemen Kädentaitomessut 4.–5.5. 8 1/24. Saariaho haluaa tuoda esille käsityön oppimisen monialaisuutta ja tarjota opettajille välineitä oman pedagogiikan kehittämiseen. Käsityötoimijuus syntyy, kun minäkompetenssi otetaan käyttöön ja oppilas hallitsee koko prosessin. Väitöstutkimuksessa avataan, miten käsityötaiteen oppiminen edistää sekä oppilaan itsetuntemusta että persoonallista kasvua ja kehittää monenlaista osaamista. Saariaho työskentelee käsityönopettajana Aimokoulussa Hämeenlinnassa, joka järjestää taiteen perusopetusta kuvataiteessa ja käsityössä. Käsityötaiteen opiskelu kehittää oppilaan minäkompetenssia, jolla viitataan muun muassa oppilaan kykyyn hahmottaa omia käsityötaitojaan sekä asettaa sopivia tavoitteita työn suunnittelussa. Aluksi Koonnut TIINA HAUTAMÄKI Väitöstutkimus nuorten käsityötoimijuudesta Kevään kässämessukalenteri: Helsingin Kädentaitomessut 2.–3.3. Lappi Areena Tässä & NYT Käsityöinspiraatiota messuilta! Kuva Sonja Karlsson Milla Saariaho lähestyy väitöstutkimuksessaan käsityön opettamista oppilaan kokonaisvaltaisena kohtaamisena. Turun messukeskus Jyväskylän Kädentaitomessut 6.–7.4. Milla Saariahon väitöstutkimus Selfcompetencies and craft agency – A grounded theory study of learning and teaching craft-art tarkastettiin Helsingin yliopistossa 16.12.2023. Wanha Satama Turun Kädentaitomessut 16.–17.3. Tutkimuksen tulokset kiteytetään kahden käsitteen avulla
19.5.2024 asti Aboa Vetus Ars Nova, Itäinen Rantakatu 4–6, Turku Kuva Anne-Mari Liira 9 1/24. Mahlamäki pohtii neulomista esimerkiksi feminismin, sukupuolen, uskonnon ja eettisyyden näkökulmista ja tarjoaa näin uutta perspektiiviä rakkaaseen harrastukseen. Nykyisen Kaarinan alueella sijaitseva Ravattulan Ristimäki on Suomen vanhin tunnettu kirkonpaikka. Kustaa Saksille Pro Finlandia -mitali Sukella neulomisen maailmaan RAVATTULAN RISTIMÄKI Ars Novassa järjestettävässä näyttelyssä voit tutustua Aurajokilaakson asukkaiden elämään yli 800 vuotta sitten. Tarinallinen tietokirja avaa käsitöiden hurmosta lempeällä huumorilla sävytettynä. Aluksi Tiina Mahlamäen lämminhenkinen tietokirja Neuloosi luo tunnelmaa alkuvuoden paukkupakkasiin ja johdattaa neulomisen maailmaan. Mahtuupa joukkoon myös varsin keskeinen kysymys – miksi neulomiseen on niin helppo hurahtaa. Vuonna 2023 mitali myönnettiin neljälletoista taiteilijalle ja kirjailijalle. Näyttelyssä valokeilaan pääsevät kaivauslöydöt sekä hautalöytöön perustuva värikäs muinaispukurekonstruktio, vuonna 2021 julkistettu Ravattulan muinaispuku. Kirja ei sisällä ohjeita, mutta sen edetessä valmistuu villapaita. Into Kustannus 2024 Näyttävistä teoksistaan tunnettu tekstiilitaiteilija Kustaa Saksi palkittiin itsenäisyyspäivänä Suomen Leijonan ritarikunnan Pro Finlandia -mitalilla
Lisätietoja: shop.wetterhoff.fi Kuvat Wetterhoff 10 1/24. Osa arkiston ryijymalleista on nyt saatavissa valmistettavaksi myös ryijyntekijöille! Kokoelmaan kuuluu Wetterhoffin opettajina ja tuotesuunnittelijoina toimineiden taiteilijoiden, kuten Ester Axin, Hilja Palomäen, Tellervo Strömmerin, Pia Katerman ja Laila Karttusen ryijymalleja. Mallistoon kuuluviin ryijymalleihin voi tutustua tarkemmin Wetterhoffin myymälässä Hämeenlinnassa sekä heidän verkkokaupassaan. Ryijyntekijä saa värikopion alkuperäisestä ruutumallista ja mallipiirroksesta sekä ohjeen ryijyn valmistamiseksi ommellen tai kutoen. Aluksi Aarteita ryijyarkistosta Fredrika Wetterhoff -säätiöllä on arkistossaan satojen ryijymallien kokoelma, jonka vanhimmat ryijyt ovat 1800–1900-lukujen taitteesta. Vintage-malliston ryijyt ovat pääosin 1930–1960-luvuilta. Wetterhoff myy käyttöoikeuden vanhan ryijymallin valmistamiseen. Käyttöoikeus sisältää yhden kappaleen valmistusoikeuden omaan käyttöön
Kirjasta löytyy ohjeita monipuolisesti erilaisille langanvahvuuksille sekä eri pituisille varsille ja kirjoja pintaneulesukille ja niihin sointuville lapasille. NEULEHETKIÄ – Silmukoita pohjoisen järven rannalta Ronja Hakalehto, Cozy Publishing 2023 Ronja Hakalehdon tuore neuleteos pursuaa lempeää ja maanläheistä neuleinspiraatiota. Kirjat Koonnut TIINA HAUTAMÄKI VILLASUKKIEN MATKASSA Niina Laitinen, Otava 2024 Mikä olisikaan hauskempi matkakumppani kuin mukana kulkeva sukkaprojekti. Kirjan ohjeet ovat selkeitä ja inspiroivia ja ne tarjoavat sekä aloitteleville että kokeneemmille neulojille mahdollisuuden löytää juuri omaan taitotasoon sopiva neule. Näiden matkojen muistot voit nyt ikuistaa ihaniin villasukkiin. Kirja sisältää ohjeita myös korjaamiseen ja paikkaamiseen jämälangoilla. Ohjeet ovat selkeitä ja laaja kokoskaala takaa sen, että neulottavaa löytyy monelle. INSPIRAATIOTA TALVEEN Alkuvuoden kirjauutuuksista löydät paljon innoitusta neulomiseen ja pysyt kevättalven pakkasilla lämpimänä. Kauniisti kuvitettu kirja johdattaa neulojan veden äärelle ja vehreään metsään luoden elämyksellisen tunnelman. Jämälankakekkerit on värikäs kokonaisuus erilaisia neuleita ja asusteita, joiden valmistuksessa voit hyödyntää varastostasi löytyviä jämälankoja. 11 1/24. Niina Laitisen sukkakirjassa matkataan neuloen ja katsellaan kotimaan maisemia. Koillismaalla asuvan Hakalehdon ihanan ajattomat luomukset lämmittävät vuoden ympäri koko perhettä. Inspiraationa sukille ovat kauniit ja jännittävät paikat, joihin voi poiketa matkan varrella. JÄMÄLANKAKEKKERIT – Neuleita ylijäämälangoista Veera Jussila, Tammi 2024 Paras lanka on se, joka löytyy jo kaapistasi! Käsityökekkerit-sivustolta tutulta Veera Jussilalta ilmestyi uusi teos, jonka sivuilla ampaistaan kaapista löytyvien jämälankojen kimppuun
Kansanmusiikin professori Kristiina Ilmonen loi jutussa lausumaan näin: "Meillä suomalaisilla on sellainen henkinen vamma, ettemme ole oikein mitään. Olkaa ylpeitä, nähkää ja tunnistakaa! Kertokaa kaikille! Arvokas aineeton perintö Ku vi tu s Jo ha nn a Ila nd er wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi ”Aineeton kulttuuriperintö tarkoittaa kaikkea sitä, mitä opetamme lapsillemme ja mitä vinkkaamme naapurillemme.” 12. Jokainen meistä osallistuu tähän monella tasolla, vaikkapa perinteisten ruokien kokkaamisella tai tutun kehtolaulun laulamisella vauvalle, luonnossa luontevasti liikkuen tai sienestämällä. 1/24 Kolumni Teksti ILONA KORHONEN Kirjoittaja on kansanmuusikko, joka värjää käsin kuvankauniita lankoja. Lisäksi kuulun aineettoman kulttuuriperinnön asiantuntijarinkiin, osallistun kokouksiin ja tapahtumiin, mutta arjessani aineeton kulttuuriperintö on niin itsestään selvää, että en näe sitä enää, en tunnista, en huomaa. Emme ehkä tunnista sitä niin vahvana itsessämme. TUTKIN ITSENÄISYYSPÄIVÄN ERIKOISEMPAA keikkaa varten netissä julkaistua kotimaisen aineettoman kulttuuriperinnön wikiluetteloa. O len työskennellyt eri tavoin erilaisten aineettoman kulttuuriperinnön aiheiden kanssa vuosikymmeniä: käsityöhommissa, runolaulajana, kansanmuusikkona, opettajana ja kirjoittajana. Siellä listataan erilaisten kategorioiden alle erilaisia taitoja ja perinteitä, jotka monet ovat aivan tuttuja ja arkisia, mutta jotkut mielenkiintoisia ja tuntemattomia, paikallisia perinteitä. Olin ilahtunut, kun löysin myös lempilajini neulomisen luettelosta. Aineeton kulttuuriperintö tarkoittaa kaikkea sitä, mitä opetamme lapsillemme ja mitä vinkkaamme naapurillemme. Haemme koko ajan ulkopuolista vahvistusta sille, että kelpaamme." Silti meidän arjessamme suomalainen, aineeton, elävä kulttuuriperintö näkyy ja elää voimakkaana. Harmikseni neulomisesta kertova artikkeli oli mielestäni vähän vanhanaikainen, mutta toisaalta siinä käsiteltiin jonkin verran nykyistäkin neulealaa. Emme osaa arvostaa sitä, emme näe itse tätä ruohonjuuritason vahvuutta. Siksi yritämme koko ajan olla jotain muuta, milloin ruotsalaisia, milloin amerikkalaisia. Erityisesti ilahduin siitä, että yhdessä neulominen ja toinen toiselle opettaminen nostettiin artikkelissa tärkeiksi osiksi harrastusta. Taannoin Helsingin sanomissa oli pitkä juttu kansanmusiikin asemasta Yleisradiossa sekä siitä, että Yle on lopettamassa ainoaa toimitettua kansanmusiikkiaiheista ohjelmaansa. Käsityöaiheisella listalla on muun muassa sellaisia erikoisuuksia kuin sellupaalien ahtaus, purjehtiminen perinteisillä limisaumaveneillä, kaislatyöperinne Kruunupyyssä ja Kainuun peilikäs, mutta myös monenlaisia tapoja kattavia isompia otsikoita, kuten ryijyperinne ja räsy maton kutominen. Melkein kaikki harrastuksenikin liittyvät tavalla tai toisella aineettomaan kulttuuri perintöön. Se on kaikenlaista ei-fyysistä henkistä rikkautta, kuten kansanperinnettä, tapoja, uskomuksia, perinteitä, tietoa ja taitoja: vaikkapa ruokaa, sananlaskuja, käsitöitä ja lauluja
Vaikka värjääminen on yksi vanhimmista käsitöistä, sen tarpeet ja tavat ovat eläneet vuosisatojen saatossa. Birit ja Reetta Tornensis ovat serkukset, jotka molemmat lähestyvät saamenkäsitöitä omasta näkökulmastaan. 1/24 Näyttelyt Koonnut TIINA HAUTAMÄKI Lähetä näyttelytiedot osoitteeseen toimitus@taito.fi Duodjebálgát -näyttelyssä matkataan kahden saamenkäsityöntekijän mukana tutustumaan heidän sukujensa ja perheidensä kantamiin saamenkäsityöperinteisiin ja -taitoihin. Näyttelyssä voit kulkea väriaineiden matkassa perinteistä tulevaisuuteen ja pohtia, millaisiin tekstiileihin tulevaisuudessa verhoudumme. Siinä missä Birit keskittyy töissään enemmän perinteisen duodjin luomiseen, on Reetta ottanut askeleita kohti duodjitaidemuotoilua . Suomen käsityön museon Vihreää väriä -kiertonäyttelyssä pohditaan luonnonväriaineilla värjäystä, värjäämisen trendejä, tulevaisuutta ja kestävää kehitystä sekä erilaisia värjäystekniikoita ja niiden ekologisuutta. Tekstiilivärjäyksen perinteet juontavat juurensa kauas ihmisen historiaan. Molemmille tekijöille oman suvun käsityöt ovat olleet tärkeitä inspiraation lähteitä. Kuva Midori Tsunoi 13. JYVÄSKYLÄ Suomen käsityön museo, Kauppakatu 25 10.3.2024 asti Dialogi – Kudottu ja kirjottu silta Reetta ja Birit Tornensis. SEINÄJOKI Etelä-Pohjanmaan museo, Törnäväntie 23 ROVANIEMI Arktikum, Pohjoisranta 4 24.3.2024 asti Vihreää väriä 7.4.2024 asti Duodjebálgát – Duodjipolut Suomalais-japanilainen näyttely pohjautuu tekstiililähtöiseen teosvaihtoon. Teosvaihtoon oman mausteensa ovat tuoneet helposti lähestyttävät tekniikat, kuten saori -kudonta sekä sashiko -kirjonta. Vaikka tekstiili on teosten pääasiallinen materiaali, nähdään niissä myös keramiikkaa ja paperia. Kuva Paul Miettinen Ku va Vä rjä rik ilt a Z?ri installaatio: Midori Tsunoi, 2021-2022
Mutta onko tulevaisuuden Suomessa enää vaattureita. Suomessa ammatillinen koulutus on jaettu kolmeen vaiheeseen: perustutkintoon, ammattitutkintoon ja erikoisammattitutkintoon. Hän on Eklundille tuttu tekijä, sillä Palkén suoritti Eklundin yrityksessä kymmenen kuukauden oppisopimusjakson. Tällä kertaa apukäsiksi on kutsuttu Christian Palkén. Toisinaan on hiljaisia aikoja, jolloin Eklundin sanoin “pärjää pirun hyvin yksinään” ja toisinaan iskee kiire ja yksinyrittäjä kaipaa apukäsiä helpottamaan pitkiksi venyviä päiviä. Hän tekee esimerkiksi miesten pukuja, päällysvaatteita tai naisten jakkupukuja. Ala on haastava ja vaatii sille haluavalta sitoutumista. Vaatturin työ on Eklundin mukaan sesonkiluonteista. Alan ammattilaisten mukaan vaattureille riittää töitä. – Minulla on ollut kesästä lähtien koko ajan paljon töitä, hän kertoo. Perustutkinnossa opitaan alan perusteet, ammattitutkinnossa syvennetään osaamista. Erikoisammattitutkintoon hakeudutaan yleensä vasta 14. Viisikymppinen Sami Eklund on alalla nuorimmasta päästä. Myös Sami Eklund ja Christian Palkén ovat Anttilalle tuttuja opiskeluvuosiltaan. Vaatturi – eli räätäli tai vanhakantaisemmin kraatari – valmistaa käsityönä korkealaatuisia vaatteita. Kun vanhemmat räätälit alkavat lähivuosina jäädä eläkkeelle, on ammattia harjoittavia vaattureita kohta vielä vähemmän. Vaatturin ammatti opitaan tekemällä Teksti ja kuvat SONJA KARLSSON VAATTURIMESTARI SAMI EKLUND on ollut kiireinen. – Vaatturit loppuvat kohta, jos alalle ei tule uusia kiinnostuneita. Ompelijasta vaatturi eroaa siten, että ompelijan työpöydällä vaatteet ovat usein keveämpiä: puseroita, hameita tai iltapukuja. 1/24 Vaatturit vanhenevat ja vähenevät. Ihan oikeasti, Eklund sanoo. MUUTTUVA KOULUTUS Katja Anttila on opettanut Stadin ammattiopistossa alan ammattija erikoisammattitutkinnon syventäviä opintoja jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Vaatturiliikkeitä on Suomessa vain vähän, ja vaatturit vanhenevat
15. Heistäkin vain osa tekee tutkintoa vaatturin painotuksella. Tutkinto on 180 osaamispisteen laajuinen. – Uudistus kiusaa meitä käsityöläisiä. Ennen 2010-luvun loppupuolella tehtyä ammatillisen koulutuksen laajaa reformia, vaatetusalan ammattitutkinnosta valmistui vaatturikisälliksi ja erikoisammattitutkinnosta vaatturimestariksi. Katja Anttila kritisoi erityisesti erikoisammattitutkinnon uusia perusteita. Aiempi ammattinimike vaatturikisälli on jäänyt pois ja tilalla on mittatilausompelija (AT). Viidestä arkipäivästä vain kaksi ollaan koululla ja kolme työelämässä, ja jotkut opiskelijat ovat työelämässä lähes kokonaan. Kuinka tärkeää esimerkiksi olisi, että tutkinnon nimikkeestä tietäisi, mistä on kyse, Anttila puuskahtaa. Ammatillisen koulutuksen uudistumisen myötä opintoihin tulisi ottaa 24 opiskelijaa vuosittain. Hän kertoo pyrkivänsä järjestämään koulutuksen mahdollisimman käytännönläheisesti opetussuunnitelman puitteissa. 1/24 sitten, kun ammatti hallitaan jo syvällisesti. HUOLI ALAN TULEVAISUUDESTA Stadin ammattiopistossa ammattija erikoisammattitutkintoa suorittavat opiskelevat samassa ryhmässä. Uudistuksen myötä vaatetusalasta tuli tekstiilija muotiala ja vanhoista tutkintonimikkeistä luovuttiin. Erikoisammattitutkinnosta valmistuva ei saa nimikettä lainkaan, tosin tutkinnon osien valinnoista voi päätellä ammatin painotuksen. Sitä helpottaa, että opiskelu on työelämäpainotteista. – Kehittäminen on totta kai hyvä juttu, mutta tavoitteet ovat aika lähellä ammattikorkeakoulun vestonomin tutkinnon tavoitteita. – Kisälli-mestari-suhde on tällä alalla paras tapa oppia, koska suhde on henkilökohtainen. Tällä hetkellä Anttilalla on kahdeksan opiskelijaa. Mielestäni ammattikoulussa tekemisen pitäisi mennä etusijalle, Anttila sanoo. Se sisältää kaksi pakollista osaa: 60 osaamispistettä tuotteiden ja palveluiden vastuullista kehittämistä ja 30 osaamispistettä tuotteistamisen, brändäyksen ja markkinointiviestinnän kehittämistä. Hän vastaa kysymyksiin ja voin kysyä mielipidettä, mihin koulussa opettajalla ei ole aina aikaa, Christian Palkén sanoo
16. Toistoilla tulee vaadittu varmuus ja nopeus, jotta työtä pystyy tekemään ammatiksi, Sami Eklund sanoo. 1/24 Vaatturi on parhaimmillaan silloin, kun hän pistää neulan neulatyynyyn viimeistä kertaa.” – Sami Eklund ” – Oppiminen vaatii päivittäistä toistoa. Christian Palkénin neulatyyny on peritty huonekaluentisöijänä toimineelta isoisältä. Kun teet saman vaiheen monta kertaa, se muuttuu rutiiniksi
64-vuotias Katja Anttila on jäämässä eläkkeelle näillä näkymin keväällä 2025. – Tein harjoittelun turkulaisessa Vintage Eija´sissa. Suomen Vaatturiliitto on alkanut jakaa koulutustukistipendejä tilanteen helpottamiseksi. Tuen turvin myös Christian Palkén suoritti ammattitutkintonsa oppisopimuksella Sami Eklundin liikkeessä. – Pikkuisen huolettaa. Syksyllä 2023 Christian Palkén kutoi ensimmäisen pukukankaansa Turun taitokeskuksessa Brinkkalassa. Hän leikkasi yksinkertaisia fiftarimekkoja ja minä kokosin niistä vaatteita. 17. Töitä alalla kyllä riittäisi. Opinnoissa käytiin läpi ompelua, kankaankudontaa, kirjontaa, neulontaa ja painantaa. TULEVAISUUDEN TOIVO Christian Palkén on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt käydä monia kouluja. Hän ei tiedä, tuleeko hänen tilalleen jatkajaa. Kolmas kynnyskysymys on yrittäjyys. – Voi olla, että nuorilla on kynnys hakeutua vaatturin oppiin, koska liikkeessä on vastassa vanhempi ihminen. Myös Suomen Vaatturiliitossa on huolestuttu alan tulevaisuudesta. Siitä innostukseni lähti. Opiskelijat ajautuvat muille aloille. Käsityötaitojen lisäksi alalle haluavan tulee hallita oman yrityksen pyörittäminen, myynti, markkinointi ja asiakaspalvelu. Eihän se minun huoleni ole, mutta on kuitenkin, hän miettii. Perustutkinnossa opitaan perusasiat ja aniharva – jos kukaan – voi ryhtyä harjoittamaan ammattia suoraan sen jälkeen. Liitto tukee taloudellisesti sekä opiskelijaa että vaatturia, joka opettaa alalle uutta ihmistä. Se on vaatturille miltei välttämättömyys, koska nykyisten vaatturien mahdollisuus palkata työntekijöitä on pieni. Minulla oli vahva luotto, että kun häntä alkaa opettaa, niin hänestä tulee hyvä. 1/24 – Tämä ehkä koetaan vähän pelottavana alana, vaatturi Sami Eklund pohtii. Kun näin Christianin ensimmäisen kerran ja hän näytti koulussa tekemäänsä takkia, näin heti, että kaveri osaa ommella ja on huolellinen tekijä. Työn jälki oli kuulemma hyvää ja se innosti vielä enemmän, Palkén muistelee. Eklund toimii liiton varapuheen johtajana. Eklund epäilee, että moni opiskelija saattaa myös potea ähkyä perustutkinnon suorittamisen jälkeen, eikä siksi lähde opiskelemaan pidemmälle. – Kukaan ei ollut aiemmin kysynyt pääsyä oppisopimukseen. Peruskoulun jälkeen hän hakeutui Tammisaareen opiskelemaan artesaaniksi, ensin kultaseppäpuolelle, mistä hän vaihtoi tekstiilialalle. Palkén oli Eklundin ensimmäinen oppisopimusopiskelija
1/24 Tilauksesta täysin asiakkaan mittojen mukaan kaavoitettu ja valmistettu räätälipuku on vaatturin työn taidonnäyte. Se on usein ainutlaatuinen yksittäiskappale. 18. Räätälipuku eroaa mittatilauspuvusta, joka on myös mittojen mukaan tehty, mutta tehdasvalmisteinen puku
Sekä mestari että kisälli ovat olleet tyytyväisiä yhteiseen taipaleeseen. Haastattelujen lisäksi jutun lähteenä on käytetty Suomen Vaatturiliiton verkkosivuja sekä Katja Anttilan opinnäytetyötä Muutokset mestariopinnoissa (Metropolia-ammattikorkeakoulu, 2018). Palkén sai Svenska Kulturfondetilta oppipoikastipendiaatin ja pääsi mukaan työryhmään tekemään puvustusta teatteriesitykseen. Aloin ymmärtää enemmän vaatteiden rakentamisesta ja muotoilusta. – Erityisesti käsityöaloilla tämän tyyppinen kisällisysteemi toimii. – Olemme kyseenalaistaneet toisiamme ja kinastelleetkin asioista. Palkénin tuore perustutkinto takasi, että kouluopetus oli tuoreessa muistissa ja Eklundilla taas oli hallussaan niksit ja käytännöt. Mutta en vaihtaisi tätä pois. Hän valmistui vaatturimestariksi viimeisten joukossa vuonna 2019. – Sen aikana kaikki aiempi oppi alkoi käydä järkeen. Oppia on jaettu puolin ja toisin. Opetus on ollut räätälöidympää kuin koulussa, jossa on aina huomioitava koko opiskelijaryhmä. Kun töitä ei projektin loppumisen jälkeen ollut enempää tarjolla, hän haki ja pääsi Stadin ammattiopistoon opiskelemaan vaatturin perustutkintoa. Entä mitä kisälli ajattelee. Kun koulusta valmistumisen jälkeen on mahdollista olla ammattilaisen opissa, voi sanoa, että alkaa ymmärtää jo puolet alan aakkosista, Eklund sanoo. Sain koulusta ihan hirveästi ja siellä oli tilaa hurahtaa vaatturin tekniikoihin. – Olen tehnyt vaatturin töitä yli kymmenen vuotta, enkä tiedä, onko minulla vieläkään sellaista oloa että hallitsen kaiken ihan kokonaan, Sami Eklund sanoo. Hän oppi kaavoittamista ja vaatteiden rakenteita. OPPIA TEKEMÄLLÄ JA TOISTOILLA Helmikuussa 2022 Palkén alkoi suorittaa ammattitutkintoa oppisopimuksella Sami Eklundin opissa. 19. Mestarikirjan myöntää Mestarikiltaneuvosto. 1/24 Palkén hakeutui ammattitutkintoon opiskelemaan ompelijakisälliksi. Sami Eklundin liikkeen seinällä Turun Yliopistonkadulla komeilee mestarikirja. Tämä on ollut antoisa kokemus, Eklund sanoo. Tavoitteena oli syventää alan osaamista. – Oppisopimuksessa parasta on ollut se, että mestari on luottanut tekemiseeni ja olen saanut tehdä myös vaativia tehtäviä – ja tietysti parasta on ollut myös seura. Minun kohdallani koulu opetti enemmän kuin olin ennakkoon ajatellut
1/24 MÄYRISTÄ KAUNEIN -PAITA Soile Pyhänniska suunnitteli Mäyristä kaunein -paidan, jota koristaa koko vartalon matkalta mäyrien tähdittämä kirjoneulekuvio. Paita neulotaan ylhäältä alas ensin tasona ja yhdistetään hihojen erottelun jälkeen pyöröneuleeksi. Paidan pudotettu olkapäälinja antaa sille rennon ilmeen. Suunnittelija Soile Pyhänniska Ohje s s pyhanniska #mäyristäkauneinpaita Käsillä 20
1/24 Käsillä-malliston kuvat Tiina Hautamäki Kuvausavustaja Nikita Jelisejeff Malli Malla Säärelä Mallin meikki ja hiukset Jasmin Vilander Kuvauspaikka Lapinniemen kartano 21
Jaana Etulan suunnittelema Halaus-kaulus on ajaton ja tyylikäs. Rusetille sidottava samettinauha ja etupuolelle kiinnitettävä nappi viimeistelevät ilmeen. Suunnittelija Jaana Etula Ohje s jaanaetula #halauskaulus Käsillä 22 1/24. Kauluksen pinta on täynnä muhkeita virkattuja nyppyjä. HALAUSKAULUS Täydennä asusi virkatulla kauluksella
23
Leikkikouluikäisen oppilaan ensimmäinen lelu oli ihan oikea punakahvainen veivipora, toimeksiantona kairata reikiä ukin jakkaraan. Ukilla oli kaksi painokonetta 90-luvun puoliväliin saakka, saksalainen Original Heidelberg Platen Press ja tšekkiläinen Adast. Sen sijaan, että teksti tuotettaisiin paperille kirjain kerrallaan, koko arkin voi painaa kerralla. Pienpainot valmistivat kaikkien elämänalueiden medioita: asiakirjaja kirjepapereita, kutsu-, juhlaja käyntikortteja, tarroja, julisteita… Erilaisilla lisälaitteilla katalogi laajenee, kuten näyttävillä folioinneilla. 24. Mutta paraskaan kone ei olisi mitään ilman sitä käyttävää taitavaa käsiparia. Maailmalla Heidelbergin lempinimi on windmill, Suomessa siipiheikku. Nimi juontuu tuulimyllymäisesti pyörivästä paperinsyöttömekanismista. Teknisen läpilyönnin iski saksalainen Johannes Gutenberg noin vuonna 1440. Ukki oli kädentaitaja. 1/24 Yhdessä täydellisiä Kertakäyttökulttuurin ja pikamuodin aikana on hankala kuvitella konetta, jonka oletettu käyttöikä olisi vuosikymmeniä saati -satoja. Kohopaino on muinainen insinööritaito, jonka juuret ovat Kiinassa 500-luvulla. Ala koneellistui 1800-luvulla ja viimeistään 1900-luvun alussa painotuotteen valmistaminen muuttui teollisuustuotannoksi. Saksassa ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä kehitetty Original Heidelberg -painokone on käyttäjilleen edelleen liki täydellinen laite. Heidelberg on tiikelikone, jossa painomateriaali kulkee suorana. Yksinkertaistetusti kohopaino toimii kuin mekaaninen kirjoituskone. Lapuissa käytetty vettähylkivä Tyvek-materiaali oli oiva rakennusaine kaarnalaivojen purjeisiin. Kisällinkoulutukseni alkoi työkaluihin tutustuttamisella. Ukkini hoksasi markkinaraon urheilukilpailuiden numerolappujen painamisessa. Hän ratkaisi valamismenetelmän, jolloin kirjakkeet ovat käytettävissä uudelleen. Vuonna 1914 suunniteltua Heidelbergiä valmistettiin pysäytyksettä vuodesta 1923 vuoteen 1985. Teksti ja kuvat PETRI KANGAS VARHAISIMMAT MUISTONI YLTÄVÄT ukkini Alpo Eklundin (1926–2021) kirjapainoon Kajaanissa. Eskari-ikäisenä kirjapainoapulaisena tutustuin ensi kertaa Heidelbergautomaattitiikeliin. Ajokortiton ukki vitsaili, että hänellä on autotallissa "Mersu ja Škoda"
Faktori ja kirjapainoyrittäjä Alpo Eklund esittelee työnsä ääressä myyntivalttiaan, urheilukilpailujen numerolappua. Kuva Pentti Kangas Käyttäjiensä mukaan Heidelberg on pomminvarma laite, joka kestää säännöllisellä huoltamisella vuosikymmeniä. Kirjanpainajaksi ryhtyminen oli puoliksi yllätys somerolaiselle Jouni Väreelle itselleenkin. Kuva on otettu Kajaanissa maaliskuussa 1995. Kirjoittajan ukin 1960-vuosimallin painokone on edelleen käyttökunnossa. 1/24 Kirjanpainaja Esa Multanen tekee pieniä painotöitä ja kertoo vanhan ajan tekniikoista Tampereen Työväenmuseon Werstaan näytöksissä. 25. Painotöitä Väre teki lopulta 25 vuotta ennen eläköitymistään
Nimi juontuu tuulimyllymäisesti pyörivästä paperinsyöttömekanismista. – Joku on painajan heilumisesta sanonut, että hän on kuin kapellimestari. 26. Päivä alkaa koneen öljyämisellä. Öljyn annetaan levitä koekäyttämällä, minkä jälkeen koneen yläosaan annostellaan painomuste. Tampereen Työväenmuseo Werstaalla järjestetään näytöksiä. Heidelbergin lempinimi on "windmill", Suomessa "siipiheikku". Joskus puhutaan "ciceromitoista", ja 12 pistettä on yksi cicero. Mukavimpia toimeksiantoja olivat hänestä parit 5?000 arkin ajot, koska niihin kului oheistöineen sopivasti työpäivä. Heidelberg-automaattitiikelissä on ilmanpaineella toimiva pneumaattinen alistin. Heidelbergillä voi painaa vain yhtä väriä, pari desiä riittää tuhanteen painotuotteeseen. Suomessa yleisen Didot-Berthold -järjestelmän peruseli pienin mitta on vajaan puolen millimetrin suuruinen typografinen piste. Ensinäkemältä vaikeatajuiset Heidelbergit ovat käyttäjilleen mutkattomia ja huoltovarmoja. 1/24 PAINOJEN KAPELLIMESTARIT Vanhoihin painoihin voi tutustua Suomessa parissa museossa. Ladoksen aineksia, etualalla kirjakkeita. Kuulostelun jälkeen painaminen voi alkaa. Kirjanpainaja Esa Multanen tekee pieniä painotöitä ja kertoo vanhan ajan tekniikoista. Laitteessa on värikoodattuja rasvanippoja, parikymmentä kutakin, joista punaisiin lisätään voiteluaine päivittäin ja keltaisiin viikoittain. Musteenkin annetaan levitä ja lämmetä tyhjäkäynnillä. Painokoneen käyttö vaatii Multasen mukaan sekä artesaanitaitoja että hoksottimia ja estetiikan tajua. Multanen kertoo käskyttäneensä kerralla jopa viittä kirjapainokonetta
Paperi aseteltiin koneeseen itse, mitä Multanen havainnollistaa työntämällä käsivartensa kainaloa myöten painokoneen uumeniin. Suomessa latomisessa käytettiin ranskalais-saksalaisen Didot-Berthold -järjestelmän mitoitusta. 27. Teini-ikäisillä lapsilla oli varma kesätyö paikka kilpalappupainossa, onhan se kuuminta urheilukisojen aikaa. – Kurkistin liikaa, siipi kopsahti nokkavarteen. Painoissa käytetään paljon voimakastuoksuisia aineita, kuten erilaisia ohentimia, voiteluaineita, talkkia ja tietysti painomustetta. Juoksupoikana 60-luvulla aloittaneen ja parissakymmenessä painossa työskennelleen Multasen kokemuksen mukaan tapaturmat olivat harvinaisia. Jouni Väre jatkoi numerolappujen painamista 25 vuotta vuosikymmenen taitteeseen saakka. Perusmitta on vajaan puolen millimetrin suuruinen typografinen piste, noin 0,375 mm. Ukki myi Väreelle lopulta sekä laput että laitteet. Tuoksujen cocktailista tulee väistämättä nostalginen olo. YSTÄVÄLTÄ TOISELLE – JA KOLMANNELLE Ukkini Alpo eläköityi vuonna 1995. Heidelbergit muuttuivat Multasen mukaan vuosien varrella vain vähän. Tallissa asunut projektiauto Morris Minor joutui väistämään Mersua. Tuolloin nelikymppinen intohimoinen suunnistaja oli kisoja järjestäessään kuullut, että Kajaanissa on numerolappupaino. Kävimme Kajaanissa, enkä ymmärtänyt sanaakaan, kun mestarit keskustelivat ja käyttivät laitteita, Väre muistelee ja jatkaa: – Minulla oli lämmin autotalli, josta tein itselleni kirjapainon. Painovärin paperiin siirtymiseen vaikuttavat musteen koostumuksen lisäksi esimerkiksi koneen käyntinopeus eli puristusaika ja puristuksen voimakkuus sekä paperilaatu. Kone vaihtoi taas omistajaa ystävien kesken, kun Heidelberg meni muutaman kilometrin päähän kirjanpainaja Markku YliHingistölle. Metallipajalla työskennelleellä Väreellä ei ollut aiempaa kokemusta kirjapainoista. Melkein silmä puhkesi, Multanen kertoo. Siipiheikun monipuolisuudesta ja tarkkuudesta kertoo, että sillä oli mahdollista painaa mitta-asteikko puisiin viivaimiin. 1/24 Heidelbergin käyttövoimana on sähkömoottorin liikuttama vauhtipyörä ja paineilma. Ukki kävi useampana viikonloppuna opastamassa koneiden käyttöä ja selventämässä niiden saloja. Kohopaino on muinainen insinööritaito, jonka juuret ovat Kiinassa 500-luvulla.” ” Painomuste on usein paksua tavaraa. Ne ovat oma maailmansa, jossa on oma kielensä: sokeisto, sulukkeet, nelikkeet, välisteet, loitot, kehilö, originaali, Liberty, Gally, Helvetica, serif, groteski, syaani ja magenta. Papereissa ja tarroissa on erilaisia vahvuuksia, pintoja ja tekstuureita. Standardeilla on hauskoja nimiä: nonparelli, petiitti, korpus ja cicero – 6, 8, 10 ja 12 pistettä. – Kiinnostuin kovasti. Samoihin aikoihin koneisiin tuli myös hätäkatkaisu. Lapsuuteni Mersu-kone on edelleen taitavissa käsissä, käyttökuntoisena ja valmiina töihin. Tosin kirjapainossa on oma mittajärjestelmänsä. Painokoneiden nälkä ei tyyntynyt, vaan ne osti somerolainen Jouni Väre. Väreestä tuli Alpo-ukin kisälli ja kaveri. Tämä magentaväri tulee 2,5 kilon purkissa. Pyysin faktorija opettajaystävääni Markku Jääskeläistä mukaan. Liikanimen antanut siipikoneisto ei olekaan alkuperäisosa, vaan se tuli sotien välissä, hän kertoo. Ennen siipeä alistettiin käsin. Sekä mummolassani että Väreillä kirjapainon pyörittäminen oli koko perheen operaatio. Vain kerran hän teki koneen kanssa liian läheistä tuttavuutta
1/24 28
1/24 Ennen kuin ihminen tutustui lampaisiin, ei valkoisia lampaita ollut. Reformaation myötä mustan tärkeys vaatteiden värinä kasvoi. Munkkien ohella filosofit, vallankäyttäjät ja inkvisiittorit verhoutuivat mustaan. Kun ihminen alkoi jalostaa lammasta valinnan kautta, menetti lammas vähitellen luonnolliset värinsä turkissaan ja muuttui värittömäksi, puhtaan valkoiseksi. Kalleutensa vuoksi musta oli arvostettu tekstiilien väri keskiajalla. Mustista lampaista ei täysin mustaa villaa saanut, vaan villa oli tumman ruskeaa. MUSTAN MERKITYKSISTÄ Pikimusta oli haluttu väri. Dominikaanimunkkien mustat viitat valkean puvun päällä kertoivat järjestön vauraudesta. Jalostuksessa tavoiteltiin valkean villan ohella sen värjäytymisominaisuuksia, joiden ansiosta päästiin tekemään myös aivan mustaa. 29. Fransiskaanimunkit sen sijaan pukeutuivat ruskeaan, sillä he kunnioittivat köyhyyttä. MUSTAN MAGIASTA Mustalla oli vaatevärin haluttuudesta huolimatta myös paha maine. Rautakaudella värien kirjo sisälsi myös lähes mustaa, harmaata ja kaikkein eniten valkoista. Edelleen tunnemme sanonnan epäsovinnaisesti käyttäytyvästä perheen mustasta lampaasta. Täydellinen musta täytyi siis värjätä tekstiileihin, ja koska tämä oli monimutkaista, tuli mustasta kallista. Mustia lampaita, valkoisia lampaita Teksti TEIJA ALANKO | Kuvitus EMMI-RIIKKA VARTIAINEN PRONSSIKAUDELLA IHMINEN TEKI tekstiilejään luonnonvärisestä villasta ruskean eri sävyillä. Yhteiskunnallisen aseman merkiksi ja edustusväriksi musta nousi 1600-luvun lopussa. 1800-luvulla musta tuli yleisesti suositummaksi ihmisten vaatetuksessa
Mustaa lammasta ei myöskään haluttu sukua jatkamaan. Mutaa lisättiin lepänkuoriliemeen, jossa villatai puuvillalangat mustuivat kestäväksi timantinmustaksi. Valkoinen oli puhtauden, hyvyyden ja viattomuuden verSen symbolisella merkityksellä oli käytännöllinen lähtökohta. Jos joukkoon eksyi musta lammas, ei sen villoja voitu kelpuuttaa mukaan vitivalkoiseen villaerään, mikä aiheutti taloudellista tappiota. Haasteena oli villan haurastuminen voimakkaassa rautaja tanniinikäsittelyssä. Lanka värjättiin ensin morsingolla siniseksi ja toisella värjäyskierroksella krapilla ja resedalla mustaksi. Musta lammas sopi mustaa magiaa harjoittavien noitien apulaiseksi. Mutaa lisättiin lepänkuoriliemeen, jossa villatai puuvillalangat mustuivat kestäväksi timantinmustaksi. Jalostuksen myötä mustan villan geenimuoto ei ollut kadonnut kokonaan vaan säilyi piilevänä. Haasteena oli villan haurastuminen voimakkaassa rautaja tanniinikäsittelyssä. Kun lampaat oli jalostettu valkoisiksi, haluttiin lammaslauma pitääkin puhtaan valkeana. Pellavakankaisiin mustaa saatiin rantayrtistä. Mustaa lammasta ei myöskään haluttu sukua jatkamaan. Musta lammas sopi mustaa magiaa harjoittavien noitien apulaiseksi. Suomessa mustan värjäämiseen käytettiin myös oman luonnon raaka-aineita, kuten suomutaa, joka sisältää hajonnutta tanniinipitoista puuta. Valkoisten uuhien ja pässien jälkeläiseksi saattoi siis putkahtaa ei-toivottu musta karitsa. Kun lampaat oli jalostettu valkoisiksi, haluttiin lammaslauma pitääkin puhtaan valkeana. Silkkiä värjättiin äkämillä mustaksi Euroopassa vuosisatoja, myöhemmin myös puuvillaa. Valkoisten uuhien ja pässien jälkeläiseksi saattoi siis putkahtaa ei-toivottu musta karitsa. Mustaa syntyy myös muun muassa tammen äkämien tanniineista rautasuolojen avulla. Tämä väritön väri oli silti tavoiteltu. Pellavakankaisiin mustaa saatiin rantayrtistä. Ennen musta tehtiinkin useampaa värikasvia käyttäen. 1/24 Sen symbolisella merkityksellä oli käytännöllinen lähtökohta. Jos joukkoon eksyi musta lammas, ei sen villoja voitu kelpuuttaa mukaan vitivalkoiseen villaerään, mikä aiheutti taloudellista tappiota. Lanka värjättiin ensin morsingolla siniseksi ja toisella värjäyskierroksella krapilla ja resedalla mustaksi. Alun perin luonnollisen mustasta lampaasta tuli taikauskon kohde ja samalla kansanparannuksen taikavoima. Koska muinaiset lammasfarmarit eivät hallinneet genetiikkaa, mustan karitsan syntyminen valkoiseen katraaseen vaikutti noituudelta. MUSTAKSI VÄRJÄÄMISESTÄ Musta sävyttyy luonnonväreillä värjättäessä usein hieman vihreään, punaiseen, ruskeaan tai siniseen. VALKOISEN MERKITYKSISTÄ Valkoista pidetään värittömänä, vaikka valkoisessa valossa yhdistyvät spektrin kaikki värit. MUSTAKSI VÄRJÄÄMISESTÄ Musta sävyttyy luonnonväreillä värjättäessä usein hieman vihreään, punaiseen, ruskeaan tai siniseen. Villavaatteita värjättiin mustaksi Välimerellä kasvavan sumakin äkämillä, joiden lisänä käytettiin Amerikasta tuotua sinipuuta. Koska muinaiset lammasfarmarit eivät hallinneet genetiikkaa, mustan karitsan syntyminen valkoiseen katraaseen vaikutti noituudelta. Pellavakankaat valkaistiin, samoin kuin lampaat. Mustaa syntyy myös muun muassa tammen äkämien tanniineista rautasuolojen avulla. VALKOISEN MERKITYKSISTÄ Valkoista pidetään värittömänä, vaikka valkoisessa valossa yhdistyvät spektrin kaikki värit. Villavaatteita värjättiin mustaksi Välimerellä kasvavan sumakin äkämillä, joiden lisänä käytettiin Amerikasta tuotua sinipuuta. Tämä väritön väri oli silti tavoiteltu. Ennen musta tehtiinkin useampaa värikasvia käyttäen. Jalostuksen myötä mustan villan geenimuoto ei ollut kadonnut kokonaan vaan säilyi piilevänä. Suomessa mustan värjäämiseen käytettiin myös oman luonnon raaka-aineita, kuten suomutaa, joka sisältää hajonnutta tanniinipitoista puuta. 30. Alun perin luonnollisen mustasta lampaasta tuli taikauskon kohde ja samalla kansanparannuksen taikavoima. Silkkiä värjättiin äkämillä mustaksi Euroopassa vuosisatoja, myöhemmin myös puuvillaa
1100-luvulla sisterssiläinen munkki Walter Daniel kirjoitti veljien pukeutuvan kuten enkelit, aidosta lampaanvillasta kudottuun kankaaseen, ja olevan näin kuin lokkiparvia ja loistavan lumenvalkeina. 1/24 tauskuva. Kristinuskossa Pyhä Henki kuvattiin valkeana kyyhkynä, josta tuli myös rauhan symboli. Valkoiset alusja liinavaatteet olivat merkki puhtaudesta eli hygieenisyydestä. Puhdas valkoinen erotti porvariston likaisista työläisistä. Englannin kuningatar Victoria aloitti valkean hääpukumuodin vuonna 1840. Kastepuku on ollut valkoinen varhaiskirkon ajoista asti. Lähteet: Coulthard 2020; Hintsanen coloria.net/varit; lammasyhdistys.fi; Ryder 1981, 1983, 1990; Räisänen et al. Ripillekin päästiin ensin mustaan pukeutuneena, mutta sittemmin valkoiseen. Näin nämä Valkoisiksi Munkeiksi nimetyt veljet korostivat köyhyydessä elämistään ja moraalista puhtauttaan sekä erottuivat mustaa käyttävistä benediktiinimunkeista. Kainuunharmakset ja ahvenanmaanlampaat syntyvät usein mustina lampaina, mutta väri vaalenee karitsan kasvaessa. 2020 31. Valistuksen ja porvariston nousun aikaan 1700ja 1800-luvuilla valkoisesta tuli suosittu uuden keskiluokan keskuudessa. Suomenlampaissa on eniten valkoisia yksilöitä, kainuunharmakset ovat nimensä mukaisesti usein vaalean harmaita, ahvenanmaanlampaista puolestaan löytyy tumman siniharmaita ja beigen punaruskeita. MONISÄVYISET LAMPAAT SUOMESSA Suomalaisissa alkuperäisroduissa villan väriskaala kattaa valkoisen, harmaan eri sävyt, ruskean ja ”valkaisemattoman” melkein mustan. Valkoinen syrjäytti mustan monessa juhla-asussa. Sisterssiläiset munkit pukeutuivat luonnonvalkoisiin, värjäämättömiin villakaapuihin
Huivi viimeistellään tuppiloeli i-cord-reunuksella. Kolmion muotoinen suuri huivi suojaa tuulelta ja tuiskeelta. Suunnittelija Tiina Hautamäki Ohje s kaaramaknits #rauhahuivi Käsillä 32 1/24. Tiina Hautamäen suunnitteleman huivin reunaan muodostuva kuvio neulotaan mosaiikkineuleena. RAUHA-HUIVI Kääriydy Rauha-huivin muhkeaan syleilyyn
Käsillä-malliston kuvat Tiina Hautamäki Kuvausavustaja Nikita Jelisejeff Malli Malla Säärelä Mallin meikki ja hiukset Jasmin Vilander Kuvauspaikka Lapinniemen kartano 33
34
1/24 Käsillä HIUTALE-LAPASET Enikö Balogh suunnitteli ihastuttavat Hiutale-lapaset, joiden kuvio on saanut inspiraationsa menneiltä vuosikymmeniltä. Suunnittelija Enikö Balogh Ohje s baloghenikoe #hiutalelapaset 35. 1950-luvun neulelehdessä ollut kuvio on muokattu kirjoneuleeksi ja uudelle aikakaudelle sopivaksi, moderniksi designiksi
Anna-Karoliina Tetrin ohjeella muste syntyy käytetyistä teepusseista. 1/24 Käsillä MUSTETTA TEESTÄ Kokeile musteen valmistamista kotona. Aikojen saatossa musteet onkin valmistettu suurimmaksi osaksi itse. Ensimmäiset kirjoitusmusteet otettiin käyttöön Kiinassa ja Egyptissä jo 4 500 vuotta sitten. Suunnittelija Anna Karoliina Tetri Ohje s annakaroliinatetri #mustettateestä 36
37 1/24
Kuva Pexels SUORAAN KEHRÄÄMÖLTÄ Suomalaiset langat ovat nosteessa ja meiltä löytyykin lukuisia kehräämöjä, joiden valikoimissa on hurmaava kattaus kotimaisista materiaaleista valmistettuja lankoja, topseja ja huovutusvilloja. SALO-ANGORA Langat luonnollisissa väreissä ja värjättynä. ISOKUMMUN KEHRÄÄMÖ Luonnollisen väriset ja värjätyt langat. Listauksessa on mukana toimituksen tiedossa olevat kehräämöt, joilla on toiminnassa oleva verkkokauppa kuluttajille. KEHRÄÄMÖ CHRISTINA Langat, hahtuvat ja huovutusvillat. PIRTIN KEHRÄÄMÖ Langat, hahtuvat, kampatopsit ja huovutusvillat sekä luonnonväreissä että värjättynä. LINKULLA SPINNERI Kotimaisesta alpakan, lampaan ja angorakanin villasta valmistetut langat. SAIMAS SPINNERY Langat luonnollisissa väreissä sekä käsinvärjättynä eri lammasrotujen villoista. KEHRÄÄMÖ MUSTALAMMAS Karstattua huovutusvillaa luonnonväreissä ja värjättynä. Kuva Fiia Harju-Säntti 38. IDÄN KEHRÄÄMÖ Värjäämättömät ja luonnonväreillä värjätyt langat, karstalevyt ja topsit
Löydä omat pandasi taitoep.fi. 39 1/24. 5 x Mustaa ja valkoista TUFTAA KUKKAPENKKI-TAULUT Taito Etelä-Suomen ja Wetterhoffin yhteistyönä syntynyt Kukkapenkki tuftauspaketti pohjautuu Tellervo Strömmerin suunnittelemaan täkänämalliin. Kuva Fiia Harju-Säntti Kuvat Wetterhoff Kuvat Julia Kinner/Aikama OSAKSI ARKEA Pirtanauhat voivat olla osa myös nykyaikaista pukeutumista – ne toimivat vaikkapa vyönä, laukun hihnana tai koristenauhana neuleissa. Taito Etelä-Pohjanmaan tekemispaketista löydät lankojan lisäksi selkeän ohjeen sekä kirjoneulekaavion. Tutustu tarkemmin aikama.fi. Sarjassa on myös Kukkapenkki -ryijy, jonka ompelemiseen löydät tarvikepaketin Taito Shop -verkkokaupasta. Aikaman verkkokaupasta löydät monipuoliset välineet ja ohjeet sekä pirtaettä lautanauhojen kutomiseen. Lue lisää taitoshop.fi. Aikaman verkkokaupasta löydät monipuoliset välineet ja ohjeet sekä pirtaettä lautanauhojen kutomiseen. LEIKI KONTRASTEILLA JonSukista tunnetun neulesuunnittelijan Jonna Kalliomäen Ihan musta -villasukkakirjasta löydät monia ajattomia ja tyylikkäitä kirjoneulemalleja. PERSOONALLISET PANDAT Neulo asusi piristykseksi hauskat Panda -lapaset. Lapasten selkäpuolella seikkailevat herttaiset pandakarhut ja kämmenpuolelta löytyy bambuja. PIRTANAUHAT OSAKSI ARKEA Pirtanauhat voivat olla osa myös nykyaikaista pukeutumista – ne toimivat vaikkapa vyönä, laukun hihnana tai koristenauhana neuleissa
Hääkuva 1900-luvun alusta. Vihkimisen hetki on aina ainutlaatuinen, vaikkei nykyään välttämättä enää elämässä ainutkertainen. Etenkin maaseudulla oli tärkeää päästä naimisiin, koska vaimon asema oli arvostettu verrattuna naimattomaan maalaistyttöön. KORUTTOMISTA PUVUISTA VALKOISIIN PITSIUNELMIIN Teksti SONJA KARLSSON | Kuvat TIINA HAUTAMÄKI JA TAMPEREEN HISTORIALLISET MUSEOT 40. Hetken merkityksellisyys näkyy myös hääpuvuissa läpi historian
– Museokokoelmissa on pääasiassa muodin mukaisia, rikkaamman väen hääpukuja. Toisinaan morsiamilla saattoi olla häitä varten useampikin vaatekerta: esimerkiksi ensimmäisen ja toisen päivän puvut erikseen. Vasemman kuvan hääpuku on vuodelta 1881, oikean vuodelta 1939. Hapsut jatkuvat hihansuissa ja kangas kimaltaa. 41. Silloin niitä lainattiin morsiamenpukijoilta, Pyysalo kertoo. Ja tietenkään kaikilla ei ollut edes varaa omaan hääpukuun. Hääpukuja oli tavallista käyttää myös häiden jälkeen. Kaunis morsian -näyttely on esillä Tampereella Museo Milavidassa 3.3.2024 saakka . Kyseessä on hääpuku 1800-luvun puolivälistä. Varakkaammalla väestöllä häät olivat usein monipäiväiset ja vieraita kutsuttiin mielettömästi. VALKOISEN PUVUN PÄÄNTIETÄ koristaa hapsurivistö. – Puku oli helsinkiläisen seurapiirikaunottaren käytössä. Se on kaksiosainen, tyypillinen sen ajan muodikas hääpuku. Köyhemmällä kansanosalla kaikki vaatteet olivat niin pidettyjä, ettei niistä ole jäänyt paljon jäljelle, Pyysalo harmittelee. Pukuun panostettiin pitsillä, koristeilla ja laskoksilla ja valittiin viimeisimmän muodin mukainen puku, jos se oli taloudellisesti mahdollista. Varallisuus näkyi myös morsiamen vaatetuksessa. Sen tunnistaa hääpuvuksi jo kaukaa. Yläosa on korsettimainen ja hame muhkea. Esimerkiksi kylän pastorin rouva tai kartanon rouva saattoi ottaa tehtäväkseen morsiamen pukemisen ja lainata hänelle pukua, koruja ja muuta asiaan liittyvää, vaikkapa morsiuskruunun. Etenkään maaseudulla hääpuku ei ollut mikään yhden käyttökerran vaate. – Niillä näytettiin suvun menestystä. HÄÄPUKU KERTOO VARALLISUUDESTA Häillä on ollut aina yhteys varallisuuteen. Vaikka ero 2020-luvun hääpukuihin on selvä, edustaa puku silti selkeästi samaa lajityyppiä. 1/24 Silkki, silla ja erilaiset pitsit olivat tyypillisiä materiaaleja hääpuvuissa 1900-luvulla. Mutta kun lähdettiin pois pääkaupungin seurapiireistä, moni asia muuttui – hääpuvutkin. Kuolemansa jälkeen häntä ja hänen sisartaan muisteltiin vanhan Helsingin kauneimpina nuorina naisina, kertoo tutkija Katri Pyysalo Tampereen historiallisista museoista
Takamusta korostava turnyyripuku oli 1880-luvun ihanne. Kuvan kaksiosainen hääpuku on vuodelta 1855. Kuvan hääpuku on vuodelta 1888, sen yläosa on haarniskamainen ja pukua koristavat erikoiset laskokset. 42. 1/24 Häät olivat morsiamelle ja hänen suvulleen näytön paikka. Kuvan sukkanauhat ovat vuodelta 1857. Hääpuvuissa näkyy muoti, mutta samalla niiden estetiikka on pysynyt melko samanlaisena. 1800-luvulla ystävillä oli tapana tehdä sukkanauhoja lahjaksi morsiamelle. Myös puvun koristeluun panostettiin, jos se oli taloudellisesti mahdollista
VALKOISEN VAKIINTUMINEN Vaikka voisi kuvitella, että värillinen hääpuku on osa nykyajan tuomaa vapautta, niin ei siinäkään lopulta ole mitään uutta. Nimenomaan valkoisen ympärille kietoutuva häämuoti vakiinnutti paikkansa vuoden 1840 jälkeen. Valkoiseen väriin liitetään symboliikkaa ja moraalisiakin oletuksia. Vastineeksi hunnusta rouva sai 52 kananmunaa, Pyysalo kertoo. Seuraavalla vuosikymmenellä hääpuvuissa näkyi vartaloa mukaileva tyyli ja sotavuosina taas korostui ajan hengen mukaisesti koruttomuus ja yksinkertaisuus. Oli myös tavallista, että ennen häitä morsian kokoontui yhteen ystäviensä kanssa tekemään käsitöitä. Etenkin maaseudulla musta oli yleinen väri hääpuvuissa nimenomaan käytännöllisyytensä takia.” ” 43. Erityisesti maaseudulla oli tärkeää päästä naimisiin, koska vaimon asema oli hyvä. – Puvut olivat arvokkaita ja häihin haluttiin pukeutua parhaimpiin. Hääpuvut seurasivat aikansa muotivärejä. – Valkoinen on ollut kristinuskossa kauan viattomuuden ja puhtauden väri. 1950-luvulla palattiin kapean vyötärön ja suuren helman yhdistelmään ja 60–70-luvuilla alettiin häämuodissakin karttaa perinteitä. – Esimerkiksi hääsukkanauhoja tehtiin porukalla ainakin 1800-luvulla. Kun muotokielestä tuli pelkistetty, lisättiin pukuihin koristeita kuten helmiä tai kirjontaa metallilangalla. – Sota-aikana kaikesta oli pulaa, myös materiaalista ja ruoasta. On ajateltu, että valkoisiin pukeutunut morsian on viaton, puhdas ja neitsyt. Ystävät antoivat niitä lahjaksi morsiamelle ja sukkanauha puettiin häissä jo tuolloin hameen alle. Esikuvana toimi Englannin kuningatar Viktorian valkoinen hääpuku. Ystävät auttoivat morsianta esimerkiksi juuri kapioiden teossa. 1800-luvun lopulla saatettiin pukea turnyyripuku, joka korosti takamusta kuin Tuhkimon siskoilla Disneyn piirretyssä. Pula-aikana rouva näki lehdessä ilmoituksen, että maalaistyttö haluaa ostaa hunnun ja hän keksi, että voisi myydä omansa. Sulhanen taas antoi tekemiään puutöitä morsiamelle ja hänen sukulaisilleen. Kun 1800-luvun alussa vaalea väri oli muodissa, olivat hääpuvutkin vaaleita. Vielä 1800-luvulla värilliset hääpuvut olivat tuikitavallisia. Häihin voitiin pukea vaikkapa minihame ja maistraatista tuli suosittu paikka mennä naimisiin. 1920-luvulla hääpukujen helmat lyhenivät muun muodin ja hiustyylin mukana, mutta tasapainoksi hunnut ja kukkakoristeet saattoivat olla todella pitkiä. Symboliikkansa puolesta se sopi morsiamelle, vaikka ehkä juuri epäkäytännöllisyyden takia se ei ollut kovin suosittu väri ennen 1800-lukua. Häihin liittyi paljon myös ihan konkreettista vaihtokauppaa ja siinä käsitöillä oli suuri rooli. Etenkin maaseudulla musta oli yleinen väri hääpuvuissa nimenomaan käytännöllisyytensä takia. – Ennen häitä monia asioita tehtiin yhdessä, Pyysalo sanoo. – Morsian teki kapioita ja häissä hän jakoi osan niistä sulhasen sukulaisille. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä tyylistä tuli laskeutuvampi ja helmat kapenivat. Tiedämme tarinan eräästä lakimiespariskunnasta, joka meni naimisiin juuri ennen talvisodan syttymistä. 1/24 MUUTOKSIA AJASSA Hääpuvut ovat aina seuranneet aikansa muuta pukeutumismuotia. HÄÄT YHDESSÄ TEHDEN Naimisiin meno oli kahden kauppa ja pitkään rakkausavioliiton sijaan nimenomaan taloudellinen järjestely. Haluttiin hankkia puku, jolla on käyttöä myös jatkossa
1/24 SUOMALAISEN LAMPAANVILLAN UUDET MAHDOLLISUUDET Laadukas materiaali neuleisiin löytyi läheltä, mutta sen hyödyntäminen vaati kahden vuoden kehitystyön. YHTEINEN KIELI KADOKSISSA Suomesta löytyi kotimainen materiaali, suomalainen lampaanvilla, sekä kehräämöjä, joissa villasta tehtiin lankaa. Kehräämöistä tullut käsityölanka ei soveltunut teolliseen tuotantoon, neulekoneiden käyttöön. Suomalainen lampaanvilla osoittautui juuri sellaiseksi materiaaliksi, jota hän oli etsinyt. – Pian sain selville, että nämä kaksi, kehräämöt ja neulomot, eivät kuitenkaan puhuneet samaa kieltä keskenään. Hän kysyi asiantuntijoilta mitä langalle tulisi tehdä, jotta sitä voisi neuloa koneellisesti ja vei tämän tiedon kehräämölle. – Juttelin alalla olevien kanssa ja kuulin, että suomalainen lampaanvilla on laadukas ja vastuullinen materiaali. Joku kehotti, että katso nyt vielä se tarkemmin läpi, Mikaela Larma sanoo. Materiaali, jota ei Suomessa täysin hyödynnetä, vaan osa lampaiden villasta menee edelleen hukkaan. Kaikki olivat kuitenkin auttavaisia ja valmiita jatkamaan kokeiluja. Vastuullinen materiaali oli löytynyt, mutta vielä oli yksi haaste ratkaistavana. – Minulla oli visio lopputuotteesta, tiesin miltä halusin neuleen näyttävän ja tuntuvan. Kotimainen luonnonmateriaali, joka on pitkäikäinen ja helppohoitoinen. Minulle kerrottiin, että kukaan ei ollut koskaan ennen kokeillut suomalaisen lampaanvillan käyttöä teollisesti, Larma kertoo. Suomesta löytyi myös neulomoita, joissa neuleita voisi valmistaa. Ensim44. Lopulta lanka saatiin kehitettyä ominaisuuksiltaan sellaiseksi, että sitä voidaan neuloa koneellisesti. Teksti MERJA HÄIKIÖ | Kuvat ANNIKA PITKÄNEN ENSIMMÄISEN KERRAN AJATUS vastuullisen neuleen valmistamisesta, tuli Mikaela Larman mieleen opintojen aikana. Larma aloitti tarkemman tutustumisen villaan materiaalina ja eri lammasrotuihin. Ensimmäisten testien jälkeen hänelle sanottiin, että tästä ei taida kyllä tulla yhtään mitään. Olin kuitenkin riippuvainen heidän asiantuntemuksestaan ja olen todella kiitollinen, että valmistajat lähtivät mukaan kehitystyöhön. Larma on koulutukseltaan kauppatieteilijä ja opiskellessaan yritysvastuuta kauppakorkeassa hän tutustui lähemmin muotiteollisuuden haasteisiin. Tuotantoprosessi olisi siis mahdollista pitää lähellä. Tällöin syntyi ajatus kotimaassa valmistetusta neuleesta. Larma työskenteli tiiviisti valmistajien kanssa. Tästä alkoi kaksi vuotta kestänyt kehitystyö
Mikaela Larmalle on tärkeää, että myös tuotteet valmistetaan Suomessa. Tuotteiden sävyt: harmaa, ruskea, beige ja luonnonvalkoinen tulevat villan luonnollisia värejä sekoittamalla. Tuotanto pidetään mahdollisimman ekologisena, eikä lankoja värjätä. 45. Tällä hetkellä se ei vielä erotu edukseen villojen joukosta, Larma huomauttaa. Haasteena on, että se ei ole niin tunnettu kuin monet muut villat. 1/24 Mikaela Larma kehitti yhteistyössä kehräämön ja neulomon kanssa suomalaisesta lampaanvillasta langan, joka soveltuu teolliseen tuotantoon. Ekta Helsinki on nyt avannut neuleiden teollisen tuotannon suomalaisesta lampaanvillasta. Kaikki tuotteet on valmistettu täysin suomalaisesta lampaanvillasta ja tuotanto on Suomessa. ARVOKAS MATERIAALI KAIKKIEN TIETOON Tuotevalikoimassa on tällä hetkellä neuleita, asusteita ja peittoja. Ekta Helsinki on saanut ensimmäisenä suomalaisena tekstiilituottajana Joutsenmerkin. Tavoitteena on levittää kotimaisen materiaalin arvostusta ja tunnettavuutta myös maailmalle. mäiset tuotteet olivat valmiina syksyllä 2021 ja Mikaela Larma perusti opiskelijakaverinsa Nicolina Zilliacuksen kanssa Ekta Helsingin. Ekta Helsingin tuotteiden materiaalina on suomalainen lampaanvilla. – Suomalainen villa on hieno materiaali, ja sen kotimainen valmistusprosessi on kestävää ja laadukasta
Kuva Studio 1851/Tuomas Sinkkonen 46. Kuvien mustavalkoisuus ja rosoisuus sekä kuvattavien vakavat ilmeet muistuttavat valokuvauksen alkuajoista. Kuvassa Krista, Tapio, Otso ja Taika Manninen (2022)
Itse kuva piirtyy levylle päivänvalossa kuvattavan silmien edessä. Valokuvaaja Tuomas Sinkkonen ottaa kuvia wet plate eli märkälevytekniikalla, jonka brittiläinen Frederic Scott Archer kehitti vuonna 1851. On niin monta asiaa, mikä voi mennä pieleen. Vanhojen kameroiden käyttö vaatii opettelua, mutta nyt ne ovat vain käden jatkeita. Kuvattavan on pysyttävä 5–6 sekuntia paikoillaan, jotta valotus saadaan kohdalleen. Märkälevytekniikalla kuvaaminen on jatkuvaa opettelemista ja tarkkaa käsityötä alusta loppuun asti. Porilainen Studio 1851 kuvaa potretteja, jotka ovat kuin aikamatka menneisyyteen. Kuvia otetaan vain yksi, joten sen on onnistuttava. 1/24 Analoginen valokuvaus eli vanhalla kameralla käsin tehty, pimiössä tuotettu valokuva on ollut viime vuosina nousussa. Porilainen Studio 1851 vie valokuvillaan menneeseen maailmaan, yli 170 vuoden taakse. Mustavalkoiset valokuvat näyttävät 1800-luvun potrettikuvilta, mutta lähempi tarkastelu paljastaa kuvista nykyajan merkkejä: uusia vaatteita ja julkisuudesta tuttuja henkilöitä. Haasteita on paljon, mutta olen oppinut ratkomaan niitä tekemällä. Onnistunut lopputulos vaatii Sinkkosen mukaan suunnittelua ja kuvattavan ohjaamista. Märkälevymenetelmällä kuva tehdään mustalle alumiinilevylle, joka saadaan valoherkäksi ja kiinnittymään levyyn kemiallisten liuosten avulla. – Aluksi ajattelin, miten saan aikaan muuta kuin mustan levyn. Varsinainen kuvaussessio saa kestää vain vartin verran, koska kuvauslevyn pitää pysyä koko ajan kosteana. Märkälevytekniikan UUSI AIKA Teksti ANU VÄLILÄ | Kuvat SUVI ELO SEINÄLTÄ TUIJOTTAVAT VAKAVAILMEISET kasvot, joiden maagiset katseet pysäyttävät. 47. Kuvauksen jälkeen levy viedään pimiöön kehitettäväksi. Alumiinilevy sivellään kollodionilla ja upotetaan hopealiuokseen, joka tekee pinnasta valoherkän
Sinkkosilla on käytössä muutama erikokoinen kamera. 48. Tupakantumppejakin laatikossa oli, pariskunta muistelee. Osa myytävistä kameroista on käytettyjä, mutta myös käyttämättömiä on tarjolla. Sinkkonen oli harrastanut valokuvausta puolisonsa Aliisa Sinkkosen kanssa, ja pian pari etsi kameroita ja muita varusteita nettifoorumeilta ympäri maailmaa. Euroopassa kameroiden valmistus jatkui aina 1970-luvulle asti. – Koko prosessi vaikutti kiinnostavalta ja kuvat, joissa oli virheitä, olivat kuin toisesta maailmasta. – Olen tehnyt tuhansia kuvia, mutta innostus kuvaamiseen pysyy, kun näen ihmisten jännittyneen fiiliksen ja voimme tarjota heille ainutlaatuisen kokemuksen, Tuomas Sinkkonen sanoo. Märkälevytekniikalla kuvaaminen on jatkuvaa opettelemista ja tarkkaa käsityötä alusta loppuun asti.” ” Studio 1851:n studiolla on esillä vanhoja kameroita, joita Sinkkoset ovat hankkineet nettifoorumeilta ympäri maailmaa. Pariskunnalla on selkeä työnjako: Tuomas kuvaa, Aliisa avustaa. – Jo alkuvaiheessa aloin ottaa potretteja, kun ymmärsin, että niissä on jotain todella taianomaista. Erityisesti ensimmäinen Ukrainasta tehty hankinta on jäänyt pariskunnan mieleen. Samaan aikaan sosiaalinen media teki vahvemmin tuloaan ja se auttoi kuvien markkinoinnissa. Netissä silmiin osuneet rosoiset kuvat ja videot vanhoista valokuvaustekniikoista lumosivat digitaalisen kulttuurintutkimuksen opiskelijan. Sillä voi ottaa joka sivultaan puolen metrin kokoisia kuvia. Sinkkoset uskovat, että vanhalla menetelmällä tehty muotokuva antaa digiajan ihmiselle kokonaisvaltaisen elämyksen. Tuomas Sinkkonen kiinnostui märkälevytekniikasta opiskeluaikana. – Projekti on ollut alusta asti yhteinen. – Olen ottanut kyllä iloisiakin kuvia, mutta ne vakavat ovat kuitenkin jollain lailla parempia ja kiinnostavampia, Tuomas Sinkkonen sanoo. Ammattikuvaajia, jotka käyttävät märkälevytekniikkaa, on Suomessa kuitenkin vain muutama. Suurimman kameransa he ovat rakentaneet itse. – Pahvilaatikko oli jäätävän kokoinen ja pehmusteena oli käytetty muovisia kaljapulloja. 1/24 VIRHEET KIEHTOVAT Vanhojen kuvien estetiikka kiinnostaa niin kuvaajia kuin kuvattavia. VAKAVIA ILMEITÄ LEVYLLÄ Ensimmäisen kuvansa märkälevytekniikalla Tuomas Sinkkonen otti kastelukannusta sukulaisen pihasaunaan tehdyssä pimiössä. Kuvien mustavalkoisuus antaa ajattomuuden tunteen ja oman leimansa luo se, että kuvattavat ovat useimmiten vakavia. Kierrämme myös ympäri maata kuvaamassa. Sinkkoset ovat tilanneet kameroita myös Intiasta ja Yhdysvalloista. Kolme kuukautta sen jälkeen Sinkkosilla oli studiotilat valmiina. Sen lisäksi kuva on saatavilla myös digitaalisena. Suurin osa kuvattavista on saanut vihiä studiosta nimenomaan somen kautta. Osa kameroista on hankittu varaosiksi. Kuvauskokemuksen lisäksi kuvattavalle jää uniikki alumiinilevy
Märkälevymenetelmällä kuva tehdään mustalle alumiinilevylle, joka saadaan valoherkäksi ja kiinnittymään levyyn kemiallisten liuosten avulla. 49. Tuomas ja Aliisa Sinkkonen uskovat, että vanhalla tekniikalla tehty muotokuva antaa digiajan ihmisille kokonaisvaltaisen kokemuksen. Kuvattavan on pysyttävä paikoillaan 5 sekuntia, jotta valotus saadaan kohdalleen. Märkälevytekniikalla kuvaavia ammattilaisia on Suomessa vähän. Siinä on linssi, tyhjää välissä, palkeet säätelemässä tarkkuusaluetta ja takalasi, missä kuvaaja näkee kuvattavan peilikuvana ja ylösalaisin. Pimiössä alumiinilevyn pinnalle hahmottuu kuvan negatiivi, ja kun levy asetetaan päivänvaloon kiinniteliuokseen, kuva kääntyy positiiviksi. 1/24 Kuvauksessa otetaan vain yksi kuva. Kamera on teknisesti melko yksinkertainen
Riikka Viitasen suunnittelema Salmiakki-matto lumoaa pehmeän muhkealla salmiakkikuvioinnillaan. Maton kuviot poimitaan työn edetessä. Valmista matto omien mieltymysten mukaan, joko yksivärisenä tai leikittelemällä eri väreillä. Suunnittelija Riikka Viitanen Ohje s riimidesign #salmiakkimatto 50. 1/24 Käsillä SALMIAKKI-MATTO Kudo kodikasta tunnelmaa jalkojesi alle
1/24 Käsillä-malliston kuvat Tiina Hautamäki Kuvausavustaja Nikita Jelisejeff Kuvauspaikka Lapinniemen kartano 51
Suunnittelija Jenna Kostet Ohje s ihtiriekkoknits #avaimenhaltijasukat Käsillä 52 1/24. Jenna Kostetin suunnittelemien Avaimenhaltija-sukkien varren kirjoneulekuvio tuo mieleen suuren, vanhanaikaisen avaimen. AVAIMENHALTIJA-SUKAT Suomalaisessa kansanperinteessä monilla esineillä, paikoilla ja asioilla on omat haltijansa. Kokeile muuttaa sukkien tyyliä ja tunnelmaa neulomalla ne toistensa vastakohtina
53
Kilpi-suojapussiin voit säilöä vaikkapa sukkapuikot, kynät tai siveltimet! Suunnittelija Tuija Heikkinen Ohje s tuijaheikknen #kilpisuojapussi 54. 1/24 Käsillä KILPI-SUOJAPUSSI Kilpi-suojapussin vahvat kontrastit ja selkeät graa. set pinnat ovat saaneet innoituksensa kankaankudonnan sidoksista, kilpikankaista. Kankurin ruutupiirrosta luetaan tässä Tuija Heikkisen laatimassa ohjeessa kirjontakaaviona
1/24 55
TAPOLAN KOLME SEPPÄÄ Teksti EMMA AUVINEN | Kuvat ANNIKA PITKÄNEN Teollisuuden käyttöön taotut painokairan kärjet ovat Lehtosten myydyimpiä tuotteita, niitä pajalla taotaan vuodessa tuhansia. Vantaalla Tapolassa 1890-luvulla rakennetussa navetassa sijaitseva Raution Aika oy on harvinaisuus: perheyritys, jossa työskentelee kolme seppää kahdessa sukupolvessa. 56. Surulliset tapahtumat hitsasivat vuosituhannen alussa isän ja pojat tiiviisti yhteen
Eräs pajan tärkeimmistä työkaluista on sepän selkää säästävä konevasara. Raution Aika myy pajallaan ja myyjäisissä myös koruja, esimerkiksi sormuksia. Rauno Lehtonen ajoi kouluaikoinaan 1970-luvulla kilpaa hevosilla, ja hänen uransa alkoikin kengitysseppänä. Pajalla on käytössä likipitäen samanlaiset välineet kuin keskiajalla, tärkeimpänä ahjo, alasin ja vasara. Käy kova kolke ja kolina. Poikien mukaan isä on antanut heille aina vapaat kädet kokeilla vapaasti, mitä huvittaa. – Välillä isä seurasi vain vieressä ja katsoi, että ai sinä teet sen noin. Seppä Rauno Lehtonen, 65, nostaa tottuneesti kuumennettuja terästankoja hiilloksesta ja takoo niitä äänekkäästi ylös ja alas iskeytyvällä konevasaralla. – Meillä on VHS-nauhalla, kun 4-vuotiaana taon ensimmäistä kertaa konevasaralla, Ville Lehtonen kertoo. Tässä pajassa valmistuu vastaavanlaisia teollisuuden käyttöön meneviä painokairan kärkiä vuodessa tuhansia. Veini Lehtonen, 33, touhuaa rälläkän äärellä, kipinät lentelevät ja pojista nuorempi Ville Lehtonen, 28, hääräilee ympäriinsä. 1/24 PAJAAN ASTUESSA TUNNELMA on kuin kaukaa menneisyydestä: katossa palavat himmeät lamput, ahjossa palaa kivihiilestä jalostetut koksikekäleet, joiden hajuun sekoittuu vaimea tervan tuoksu. PERHETRAGEDIA MUUTTI SUUNNITELMIA Sepän työt tulivat pojille tutuiksi jo ennen kouluikää. – Haluamme pitää perinteisiä sepän töitä yllä ja käyttää tekniikoita, joita on käytetty tuhansia vuosia, Ville Lehtonen kertoo lopetettuaan juuri päivän työt. Perheen isä muistelee, että videolla tehtiin äitienpäivälahjaa, teräksistä kukkakimppua, jonka tekemiseen molemmat pojat hänen avustuksellaan osallistuivat. Ei tuolleen välttämättä kannata, tee tällä toisella tavalla, Ville Lehtonen sanoo ja naurahtaa. Lehtoset ovat ulkoisesti samasta muotista valettuja: miehet ovat pukeutuneet erivärisiin ruudullisiin flanellipaitoihin, työhousuihin ja lippalakkeihin. Hiukset on laitettu poninhännille, mutta parrat rehottavat valtoiminaan. 57
58. 1/24 Monet luulevat, että kun työmme ovat vasaralla taottuja, niin ne ovat täynnä kaiken maailman möykkyjä ja lommoja.” ” Lehtoset ovat tehneet mittatilaustöinä monenlaista pienistä koruista jykeviin portteihin ja pöytiin. Ville (vas.), Rauno, ja Veini Lehtonen ovat seppäpiireissä tunnettu kolmikko. Rauno on opettanut poikiensa lisäksi monia muita aloittelevia seppiä, voittanut useita palkintoja urallaan, ja hänen töitään ollut näytteillä monissa Euroopan maissa sekä USA:ssa ja Etelä-Koreassa
KESKIAIKAISET MENETELMÄT MUTTA MODERNI LOPPUTULOS Raution Aika sijaitsee vanhalla maatilalla. Eläkkeellä oleva Rauno Lehtonen ei ole enää pitkään aikaan neuvonut poikiaan, ja paperityöt ovat siirtyneet nuoremmalle sukupolvelle vuosia sitten. Aika monella on arvostus häntä kohtaan. Paja on vanhassa navetassa, ja rakennuksen toinen puoli on ollut talli. Ville oli aloittamassa samana syksynä peruskoulua ja Veini kuudetta luokkaa. Noin 10 vuotta sitten hän siirsi yrityksen kaiken kirjanpidon digitaaliseen muotoon ja sen jälkeen teki uudet nettisivut. Seiniä ja pöytiä koristavat korut, kynttilänjalat, miekat ja tikarit sekä muut teräksiset käyttöja koriste-esineet. Kullakin perheenjäsenellä on omat roolinsa. 1/24 Vuonna 2002 tapahtui jotain, joka määritti yrityksen ja perheen kohtalon: Rauno Lehtosen vaimo ja poikien äiti menehtyi eräänä kesäyönä keuhkoveritulppaan. Häneltä tulee luontaisesti se, miten materiaali käyttäytyy ja mihin sitä haluaa viedä, Rauno Lehtonen kertoo silmät tuikkien. Tallin puolella on nykyään oleskeluja näyttelytilat. Suunnitelmissa on avata vielä verkkokauppa. Se on tärkeää, sillä kolmikosta jokainen kertoo olevansa jääräpää. Veini aloitti työt pajalla peruskoulun jälkeen. Hän on myös opettanut monia, Ville ja Veini Lehtonen kertovat toisiaan täydentäen. Kuudella vuosikymmenellä takonut Rauno on myös itse tunnettu nimi. Seppämestariksi kouluttautunut Veini on luova kokeilija, jolle on mieleistä tehdä mahdollisimman erikoisia ja vaativia tilaustöitä, joita pääsee tekemään liian harvoin. Rauno Lehtonen jäi yksinhuoltajaksi. Tärkein tuote kolmikolle on työkalut, joita he valmistavat eri alojen rakennustyöntekijöille. Ne tuovat suurimman osan yrityksen tuloista. Jokunen vuosi sitten hän suunnitteli tilaustyönä moderniin asuntoon virtaviivaisen keittiönpöydän ja kahdeksan tuolia. Puhelias ja yrittäjähenkinen Ville on ottanut ne hoitaakseen. Vaikka tekniikat ovat perinteiset, se ei tarkoita, että lopputulos on automaattisesti keskiaikaisen näköinen. 59. Lehtoset käyttävät lähinnä vapaataonnan menetelmiä, eli takovat ilman muotteja. – Seppäpiireissä faijan tietää kaikki, ulkomaita myöten. – Pojat tulivat tänne viettämään usein koulun jälkeen aikaa, kun minä tein töitä, Rauno Lehtonen kertoo. Vanhempaa poikaansa Rauno Lehtonen kehuu taidokkaaksi sepäksi. Ne on tehty työläällä damastimenetelmällä, jossa puumainen pinta muotoutuu kerrostamalla useita yhteen hakattuja teräslevyjä päällekkäin. – Suomessa on noin 40–50 seppää, jotka repivät elantonsa tästä, Rauno Lehtonen arvioi. – Veinillä ajatus kulkee käden kautta vasaran varteen ja siihen materiaaliin. Oleskelutilassa huomion kiinnittävät erikoiset tikarit ja puukot, joiden terien pinnan muodot muistuttavat puunsyitä. – Monet luulevat, että kun työmme ovat vasaralla taottuja, niin ne ovat täynnä kaiken maailman möykkyjä ja lommoja. Ala elättää koneellistuneessa yhteiskunnassa enää kourallisen ihmisiä. Pinnanhan voi takoa myös siististi, Veini Lehtonen, esikoinen, kertoo. JOKAISEN VAHVUUDET KÄYTTÖÖN Seppäpiirit ovat Suomessa pienet. Tikareihin ja puukkoihin saa damastimenetelmällä hämmentävän aidon näköisen puunsyitä jäljittelevän pinnan. Ville kävi kokeilemassa Järvenpään lukion musiikkiluokkaa, mutta päätyi muutaman kuukauden päästä itsekin kokopäiväisesti pajalle töihin. Hän osaa jopa nimetä miltei jokaisen samalta istumalta
Se onnistui, mutta kun piti ryhtyä laittamaan niitä takaisin, syntyi katastrofaalinen ketjureaktio: myös kaapin peite levyä (eräänlainen koristelevy, joka oli peittänyt jääkaapin kyljen) piti nostaa, minkä seurauksensa levyn aiemmin piilossa ollut alaosa tuli näkyviin. Ensin uunikaupoille. Pelkään kuitenkin, että jos maalaan keittiön lattian, se saa eteisen lattian näyttämään nuhruiselta, joten sekin on maalattava, minkä jälkeen portaiden kulumat ja kolhut erottuvat inhasti. 60. Siinä oli ruuvinreikiä. Lopulta kaapit olivat kohonneet uusiin korkeuksiin ja kiiltävä jääkaappi solahti paikalleen kuin hansikas varpaisiin. Ei auttanut kuin ajaa peitelevykauppaan ja hakea uusi. MUTTA VOI! Uuden uutukainen peiteseinälevy hohti keittiössä kuin joulun tähti ja varjosti upeudellaan kaiken muun, minkä seurauksena päädyimme ostamaan kauhtuneiden ja virttyneiden keittiön kaappien ovien tilalle uudet. Niinpä uusi kylmettimemme ei mahtunut vanhaan koloon. Ei auttanut kuin nostaa sen yläpuolella olevia kaappeja. Puukäsitöistäkin sain koulussa seiskan. 1/24 Tee-se-itsenoidankehä Kolumni Teksti ROOPE LIPASTI Kirjoittaja on puuhasteleva kirjailija, joka ei aina ymmärrä vaaroja ympärillään. Eikö olisi mukavampi, että sielläkin olisi lautalattia. Sen jälkeen pääsin vihdoin asiaan. ” M eillä hajosi loppuvuodesta, vähän ennen joulua kuinkas muuten, uuni ja heti perään jääkaappi. Olisi tietenkin, rakkaani. Ja toisin päin. Ei voi olla kovin vaikea asentaa kaappeja, ajattelin. Olin varma, että tällainen näppärä tee-se-itse-mies vaihtaa uunin uudeksi ennen kuin vaimo ehtii sanoa ”induktioliesi”! Mutta voi! Sähköliitos olikin sellainen, että katsoin parhaaksi tilata sähkärin. Seuraavaksi meni jääkaappi. Ku vi tu s Jo ha nn a Ila nd er ”Vaikka olenkin kaikkien alojen erityisasiantuntija, niin ei se kaappien nostaminen ihan helppoa ollut. Lopputuloksena meillä nyt on hieno melkein uusi keittiö, mutta lattia alkaa vaikuttaa nukkavierulta, kun on niin hienot kaapinovet. Ensin kaapit piti saada siististi irti. Vaikka olenkin kaikkien alojen erityisasiantuntija, niin ei se kaappien nostaminen ihan helppoa ollut. SEN VERRAN OLIN VIISASTUNUT sähkömiestragediasta, etten tilannut paikalle ketään aikuista, vaan hain omat työkaluni – höylän ja talikon – tallin perukoilta. Sain ähkittyä nekin paikoilleen. Sinä aikana, kun tuo edellinen (totuuden nimessä se kesti kyllä vuosi kymmenen) oli ollut käytössä, ihmisten ja jääkaappien keskipituus on päässyt kasvamaan. Tämän jälkeen ollaankin jo yläkerrassa, jossa ei ole lautalattiaa vaan laminaatti. Vaimo ilahtui suuresti ja keksi kaikenlaisia asioita, jotka voisi tehdä ”nyt kun se sähkömies kerran on tulossa”. Ei siinä auttanut kuin kaivaa kuvetta syvemmältä ja miettiä, että ensi kerralla laitan ne piuhat itse arpomalla. Ne pitää muun muassa saada kiinni aika tukevasti, mutta yksin oot sinä ihminen kaiken kaappiremontin keskellä: niinpä kun toisella kädellä yritin pitää kaappia ylhäällä ja toisella porata sitä kiinni, kävi mielessä että voisi käydä siellä kuntosalilla vaikka vähän useamminkin. Samalla kun vaihdan sinne lautalattian, voisin ehkä parantaa vähän makuuhuoneen ja sen alla olevan juhlasalin äänieristystä, sillä jos siellä joku viettää hippoja niin se kuuluu ylös
Anna saumojen kuivua. 5. 1/24 Vanha puutarjotin saa uutta ilmettä, kun sen ehostaa pienillä laatoilla. Kun laasti ei enää tartu sormeen, pinta puhdistetaan kostealla sienellä. Kiinnitä laatat alustaan mosaiikkitöihin sopivalla liimalla. Saumausaineita on saatavilla useissa eri väreissä. 4. Kun laasti on kuivunut kokonaan, pinta viimeistellään nihkeällä liinalla tai trasselilla. 2. Voit etsiä sopivia laattoja myös rautakaupoista. Sekoita saumauslaasti pakkauksen ohjeen mukaan. Anna liimattujen palojen kuivua kunnolla ennen saumausaineen levittämistä. Voit koristella mosaiikilla myös vaikkapa ruukkuja tai pannunalusia. Valitse saumausaineen väri työhösi sopivaksi. 3. Jätä jokaisen palasen ympärille samankokoiset raot. KORISTELE TARJOTIN MOSAIIKILLA 1. Mosaiikkilaattoja ja -tarvikkeita myyvät useat mosaiikkiin erikoistuneet verkkokaupat sekä askarteluliikkeet. 61. Paina saumat täyteen. Suojaa kädet kumihanskoilla ja levitä saumauslaasti kumilastalla laatoituksen yli vinottain. Valitse käsiteltävä esine
lte Lanka työn edessä. ltt Lanka työn takana. NEULOMINEN 2 o/n yht Neulo 2 silmukkaa oikein/nurin yhteen. Lankaa myy myös Sulo shop www.suloshop.fi, suloyarnshop@gmail.com. kiert Neulo kiertäen eli takareunasta. s Silmukka. VAIKEUSASTE Aloittelija Osaaja Taitaja Käsillä m Silmukkamerkki. Halaus-kaulus Novita www.novita.com, info@novita.fi. OHJEISSA KÄYTETYT LYHENTEET MATERIAALITIEDUSTELUT Avaimenhaltija-sukat Nurja www.nurja.fi, puh. PV Pääväri. 045 7873 4941. 040 9615 844. OP/NP Oikea puoli/nurja puoli. am/sm/pm Aseta merkki/siirrä merkki/poista merkki. Nosta 1 s kuin neuloisit oikein, nosta 1 s kuin neuloisit oikein, siirrä silmukat takaisin vasemmalle puikolle ja neulo ne takareunoistaan oikein yhteen. KV Kuvio-/kontrastiväri. o/n Oikein/nurin. krs Kerros. oete Oikein etuja takaja etureunasta (2 s lisätty). Mäyristä kaunein -paita Piessan lammastila, puh. Rauha-huivi & Hiutale-lapaset Vuonuen lankoja myy moni kotimainen lankakauppa, esimerkiksi Vuonuen oma verkkokauppa, Kässäpuoti ja Lankamaailma. oet Oikein etuja takareunasta (1 s lisätty). knk Kahden noston kavennus. L1 Lisää 1 s. 1/24 62
Halutessasi voit merkitä reunasilmukan silmukkamerkillä, niin muistat sen. Ensin luodaan takaolkien s:t ja ne yhdistetään pääntien jälkeen takakappaleeksi. Valitse koko, jonka rinnanympärys on noin 5–15 cm väljempi kuin paidan käyttäjän rinnanympärys. Jos haluat neuloa pidemmän helman tai hihan, sopivia kerroksia kuvion lopetukselle ovat esim. LANKA DK-vahvuinen villalanka (noin 240 m/100 g). Soile Pyhänniskan suunnittelemaa paitaa koristaa koko vartalon mitalta mielenkiintoinen kirjoneulekuvio. Etukappaleen s:t poimitaan takaolkien luomisreunasta. kaavion A krs:t 15, 33, 39, 42 tai 57. Olan kaavioihin on merkitty kohta, josta ensimmäinen krs alkaa. krs neulotaan nurjalta. Lyhenteet RS Reunasilmukka. Neulo KV:llä merkityt silmukat silloin PV:llä. Olkapäiden 1. Hihojen silmukat poimitaan kädentien aukosta. Huomaa, että reunasilmukkaa ei ole merkitty kaavioihin. Ohjeen muokkaaminen Voit muokata kädentien korkeutta neulomalla pienemmän/isomman koon ohjeistuksen mukaisesti. Paidan mitat ja rakenne seuraavalla sivulla! 63 1/24. Kappaleet yhdistetään pyöröneuleeksi kädenteiden jälkeen. PUIKOT 4 mm:n pyöröpuikko 80 cm:n kaapelilla, 3,5 mm:n pyöröpuikko 60 cm:n kaapelilla ja 3,5 mm:n sukkapuikot. Reunasilmukka neulotaan kädentien puoleisessa reunassa, kun paitaa neulotaan tasona. Paita neulotaan ylhäältä alas. MENEKKI PV: 350 (400) 500 (600) g. KV: 200 (300) 400 (500) g. MÄYRISTÄ KAUNEIN -PAITA Ohje ja malli Soile Pyhänniska KOKO 1 (2) 3 (4). Huomaa, että tasona neuloessa NP:n kerroksella kaavioita luetaan vasemmalta oikealle. Muista varata enemmän lankaa, jos pidennät helmaa. Mallipaita on neulottu Piessan tilan Indy DK -langasta (100 % suomenlampaanvilla, 240 m/100 g), sävyt luonnonmusta (PV) ja luonnonvalkoinen (KV). TIHEYS 20 s ja 21 krs = 10 x 10 cm kirjoneuletta 4 mm:n puikoilla pingotuksen jälkeen. LISÄKSI Silmukkamerkkejä, silmukan pidikkeitä tai ylimääräisiä pyöröpuikkoja, päättelyneula. Kaavioiden tietyissä aloitusja lopetuskohdissa jätetään neulomatta joitain kuvion osia. RS:t kavennetaan pois, kun työ yhdistetään pyöröneuleeksi. Neulo se OP:lla o ja NP:lla n. Pudotettu olkapäälinja antaa paidalle rennon ilmeen
krs alkaa NP:lta. krs (NP) RS, neulo Vasen etuolka kaavion 1. krs (Huom! Neulo kaavioon merkitty mallikerta 2 kertaa), RS. krs alkaa NP:lta. D) Hihan ympärys 38 (38) 47,5 (47,5) cm. krs RS, neulo Vasen etuolka -kaavion seuraava krs. [Työssä on nyt 54 (64) s.] Kaikki koot Takaolkien yhdistäminen Seuraava krs (OP) RS, neulo Vasen takaolka -kaavion 4. krs RS, neulo Oikea takaolka -kaavion seuraava krs. (8.) krs, RS. krs Neulo Vasen takaolka -kaavion seuraava krs, RS. 1. Toista krs:t 2–3 vielä 12 (14) 14 (14) kertaa, olet nyt neulonut viimeksi kaavion krs:n 31. krs (NP) RS, neulo Oikea takaolka -kaavion 1. Huomaa, että 1. Koot 1 ja 2 1. Huomaa, että 1. krs. 2. [Takakappaleessa on nyt 97 (116) 135 (154) s.] Jatka kaavion A mukaan krs:lta 48. Katkaise langat ja jätä s:t odottamaan. 2. Huom! Seuraa oman kokosi kaaviota. VALMIIN PAIDAN MITAT JA RAKENNE A C D B Neulomissuunta Lyhenteet s. Huom! Seuraa oman kokosi kaaviota. Katkaise molemmat langat ja jätä s:t odottamaan. Toista krs:t 2–3 vielä (2) kertaa, yhteensä 3 (7) krs:ta neulottu. Neulo kaavion A mukaan, kunnes työn korkeus kädentien reunasta mitattuna on 23 (23) 27 (27) cm ja olet viimeksi neulonut NP:n krs:n. krs (OP) Neulo Oikea takaolka -kaavion seuraava krs, RS. (8.) 8. 2. Muista neuloa molemmissa reunoissa RS. krs (Huom! Koko 1, aloita kaavion krs:lta 5, koot 3 ja 4 neulo kaavioon merkitty mallikerta 2 kertaa). 64 1/24. krs (OP) RS, neulo Vasen takaolka -kaavion seuraava krs. Älä katkaise lankoja. krs alkaa NP:lta. B) Pituus olalta helmaan edessä 56 (56) 61 (61) cm. (8.) krs, katkaise KV. Katkaise langat ja jätä s:t odottamaan. VASEN ETUOLKA Poimi ja neulo PV:llä 4 mm:n puikoille vasemman takaolan aloitusreunasta 28 (38) 47 (57) s. A) Rinnanympärys 95 (114) 133 (152) cm. krs (Huom! Neulo kaavioon merkitty mallikerta 2 kertaa). krs (OP) Neulo Oikea takaolka -kaavion seuraava krs. 3. [Työssä on nyt 54 (64) s.] VASEN TAKAOLKA Luo 28 (38) 47 (57) s PV:llä 4 mm:n pyöröpuikoilla. 3. Huom! Seuraa oman kokosi kaaviota. krs (OP) Neulo Vasen etuolka -kaavion seuraava krs. Toista krs:t 2–3 vielä (2) kertaa, yhteensä 3 (7) krs:ta neulottu. Kaaviot löytyvät lehden välissä olevalta erilliseltä kaava-arkilta. Toista krs:t 2–3 vielä 2 (2) kertaa, yhteensä 7 (7) krs:ta neulottu. Huomaa, että 1. Älä katkaise lankoja. Katkaise molemmat langat ja jätä s:t odottamaan. Huom! Seuraa oman kokosi kaaviota. 62 OHJE OIKEA TAKAOLKA Luo 28 (38) 47 (57) s PV:llä 4 mm:n pyöröpuikoilla. [Työssä on nyt 35 (45) s.] Koot 3 ja 4 1. krs (NP) Neulo Vasen takaolka -kaavion 1. [Työssä on nyt 41 (51) 60 (70) s.] OIKEA ETUOLKA Poimi ja neulo PV:llä 4 mm:n puikoille oikean takaolan aloitusreunasta 28 (38) 47 (57) s. 2. krs (NP) Neulo Vasen takaolka -kaavion 1. C) Hihan pituus 47 (47) 51 (51) cm. 2. krs, RS. krs (OP) RS, neulo Vasen takaolka -kaavion seuraava krs 3. krs Neulo Vasen takaolka -kaavion seuraava krs Toista krs:t 2–3 vielä 2 (2) kertaa, yhteensä 7 (7) krs:ta neulottu. Toista kaaviota krs:lla 5 (6) 7 (8) kertaa. (8.) 8. 3. krs alkaa NP:lta. Luo PV:llä 27 (26) 27 (26) s, liitä työhön KV ja neulo Oikea takaolka -kaavion 4. [Työssä on nyt 35 (45) s.] Koot 3 ja 4 1. Huomaa, että 1. 3. krs RS, neulo Oikea takaolka -kaavion seuraava krs. Koot 1 ja 2 1. krs (NP) RS, neulo Oikea takaolka -kaavion 1
Asettele neule tasaiselle alustalle mittoihinsa kuivumaan. Hihassa on 38 (38) 48 (48) s. 2. [Työssä on 190 (228) 266 (304) s.] Koot 1 ja 2 Jatka pyöröneuleena kaavion A mukaan, kunnes työ on olalta mitattuna n. Kastele neule kädenlämpöisessä vedessä. krs Neulo Oikea etuolka -kaavion seuraava krs, RS. KAULUS Poimi ja neulo 3,5 mm:n pyöröpuikoilla PV:llä pääntien reunasta, aloittaen oikeasta olkasaumasta, 40 (44) 44 (46) s takakappaleelta ja 68 (68) 72 (72) s etukappaleelta, yhteensä 108 (112) 116 (118) s. Katkaise lanka, jätä n. Katkaise KV ja neulo PV:llä 2 krs:ta o. Puristele vesi varovasti pois. Toista krs:ia 1–2, kunnes joustin on 6 cm korkea. 50 cm ja olet neulonut viimeksi kaavion krs:n 33. Katkaise lanka, jätä n. krs (OP) RS, neulo Oikea etuolka -kaavion seuraava krs 3. Huom! Jätä kaavion A krs:lla 32. krs (OP) 1 o, *1 o, 1 n*, toista * – *, kunnes jäljellä on 1 s, 1 o. Neulo viimeisellä krs:lla kaksi viimeistä s:aa n yht. [Etukappaleessa on nyt 97 (116) 135 (154) s.] Jatka kaavion A mukaan krs:lta 15. 1. 2. krs *1 o 1 n*, toista* – * krs:n loppuun. Päättele s:t ommellen. Am krs:n vaihtumiskohdan merkiksi. kolme kertaa pääteltävän reunan pituinen pää. Koot 3 ja 4 Jatka pyöröneuleena kaavion A mukaan, kunnes työ on olalta mitattuna n. 55 cm ja olet neulonut viimeksi kaavion krs:n 42. Toista krs:ia 1–2, kunnes joustimen korkeus on 6 cm ja olet viimeksi neulonut NP:n krs:n. 2. Lisää loppuun 1 s poimimalla lanka silmukoiden välistä vasemmalle puikolle etukautta ja neulo se kiert o. 1. krs (Huom! Koko 1, aloita kaavion krs:lta 5, koot 3 ja 4 neulo kaavioon merkitty mallikerta 2 kertaa), RS. Käännä työ. Neulo kaavion A krs:t 32–57 (32–57) 39– 57 (39–57) ja sitten krs:t 1–57. krs *1 o, 1 n*, toista * – * krs:n loppuun. Vaihda työhön 3,5 mm:n sukkapuikot. kolme kertaa pääteltävän reunan pituinen pää. Neulo *1 o, 1 n* -joustinta seuraavat 96 (114) 134 (152) s. Neulo viimeisellä krs:lla kaksi viimeistä s n yht. krs (OP) 1 o, *1 o, 1 n*, toista * – *, kunnes jäljellä on 1 s, 1 o. Am krs:n aloitusmerkiksi. Seuraava krs *2 o yht* krs:n loppuun. 2. TAKAHELMA Lisää 1 s poimimalla lanka 1. ja 33 mäyrän kuonon ympärillä olevat kuviot neulomatta KV:llä, neulo kuvion s:t PV:llä. krs *Nosta 1 s lanka työn takana, 1 n*, toista * – * krs:n loppuun. [Työssä on nyt 41 (51) 60 (70) s.] Etuolkien yhdistäminen Seuraava krs (OP) RS, neulo Oikea etuolka -kaavion 32. kolme kertaa pääteltävän reunan pituinen pätkä. Kaikki koot Katkaise KV ja neulo PV:llä 2 krs:ta o. VIIMEISTELY Päättele kaikki langanpäät. Toista krs:ia 1–2, kunnes joustin on 6 cm korkea. ja viimeisen s:n välistä ja neulo se kiert o. ETUHELMA 1. Hihan pituus on n. Lisää 1 s poimimalla lanka 1. Päättele s:t ommellen. 2. Huom! Koot 1 ja 2, jätä kahdella ensimmäisellä krs:lla neulomatta KV:llä mäyrän kuonon s:t. 1. Toista kaaviota krs:lla 5 (6) 7 (8) kertaa. 1. krs (NP) Nosta 1 s lanka työn edessä, *1 o, nosta 1 s lanka työn edessä*, toista * – *, kunnes jäljellä on 1 s, nosta 1 s lanka työn edessä. Etuja takahelman jakaminen Vaihda työhön 3,5 mm:n pyöröpuikko. Jatka pyöröneuleena kaavion A mukaan aloittaen kaavion krs:lta 32 (32) 39 (39). krs, RS. Tarkalla sijainnilla ei ole väliä. s lanka työn edessä, *1 o, nosta 1 s lanka työn edessä*, toista * – *, kunnes jäljellä on 1 s, nosta 1 s lanka työn edessä. Tarkista, että olet neulonut viimeksi saman krs:n kuin takakappaleella. Älä katkaise lankoja. Päättele s:t ommellen. Katkaise lanka, jätä n. ja viimeisen s:n välistä ja neulo se kiert o. Neulo toinen hiha samoin. kolme kertaa pääteltävän reunan pituinen pätkä. Jätä takakappaleen 96 (114) 134 (152) s:aa odottamaan. krs (NP) Neulo Oikea etuolka -kaavion 1. 41 (41) 45 (45) cm. Koossa 3 ja 4 lisää 1 s. Neulo kaavion A mukaan, kunnes työn korkeus kädentien reunasta mitattuna on 23 (23) 27 (27) cm. Etuja takakappaleen yhdistäminen Seuraava krs (OP) 2 o yht etukappaleen reunassa, neulo kaaviota A, kunnes jäljellä on 2 s, knk, 2 o yht takakappaleen alussa, neulo kaaviota A, kunnes jäljellä on 2 s, knk, am krs:n vaihtumiskohdaksi. krs *Nosta 1 s lanka työn takana, 1 n*, toista * – * krs:n loppuun. krs (NP) Nosta 1. HIHAT Poimi ja neulo 4 mm:n pyöröpuikoilla ja PV:llä kädentien reunasta kainalon keskeltä aloittaen 76 (76) 95 (95) s. Koot 3 ja 4 Neulo vielä krs:t 1–15. Lisää loppuun 1 s poimimalla lanka silmukoiden välistä vasemmalle puikolle etukautta ja neulo se kiert o. Katkaise lanka, jätä n. krs, katkaise KV, luo PV:llä 15 (14) 15 (14) s, liitä KV ja neulo Vasen etuolka -kaavion 32. Toista krs:t 2–3 vielä 12 (14) 14 (14) kertaa, olet nyt neulonut viimeksi kaavion krs:n 31. Neulo *1 o, 1 n* -joustinta seuraavat 96 (114) 134 (152) s. Toista krs:ia 1–2, kunnes joustimen korkeus on 10 cm ja olet viimeksi neulonut NP krs:n. Muista neuloa molemmissa reunoissa RS. Päättele s:t ommellen. 65 1/24. Koot 1 ja 3: lisää 2 s, toinen keskelle eteen ja toinen vastaavasti taakse
Halaus-kaulus on tyylikäs lisä pukeutumiseen sekä arkeen että juhlaan. [Kerroksella virkattiin 36 nyppyä.] 2. ps Piilosilmukka. krs:lla s:oita aloitusketjuun, työnnä koukku vain kjs:n toisen reunan ali. Kaaviossa näytetään punaisella ne silmukat, jotka virkataan samaan silmukkaan. TEKNIIKAT Nyppy: *Ota lanka koukulle, vie koukku s:aan, ota lanka koukulle ja vedä s:n läpi.* Toista * – * kerran samaan s:aan. 1. Huomaa, että kaikki ohjeen krs:t on esitetty myös kaaviossa. krs Virkkaa toiseen s:aan koukusta laskien nyppy, virkkaa sitten *ps, nyppy*, toista * – * aloitusketjun loppuun, tee ps aloitusketjun päätyyn. TIHEYS 18 s = 10 cm mallivirkkausta, jossa vuorotellaan nyppyjä ja piilosilmukoita. Sulje krs ps:lla krs:n alun kjs:aan. VIRKKUUKOUKKU 4 mm tai käsialan mukaan. Kerros suljetaan aina ps:lla krs:n alussa. Työ aloitetaan kauluskappaleen keskeltä ja kappaletta virkataan pyörönä aloitusketjun ympärille. Kauluksen pintaa koristavat muhkeat virkatut nypyt ja sen viimeistelee kauluksen etupuolelle kiinnitettävä nappi. Mallikaulus on virkattu Novita Syli Merino -langalla (100 % merinovilla, 160 m/100 g), sävy (099) Noki. LISÄKSI Silmukkamerkki, tylppäja teräväkärkinen neula, noin 1 cm:n levyistä mustaa samettinauhaa 120 cm, musta koristenappi. Kun virkkaat 1. HALAUS-KAULUS Ohje ja malli Jaana Etula KOKO Yhden kauluskappaleen pituus (kaarevaa muotoa mukaillen) noin 24 cm, korkeus noin 5 cm. MENEKKI 35 g. LANKA Aran-vahvuinen tiukkakierteinen merinovillalanka (noin 160 m/100 g). OHJE Virkkaa aloitusketjuksi 36 kjs. kjs Ketjusilmukka. LYHENTEET krs Kerros. Ota lanka koukulle ja vedä kaikkien koukulla olevien s:oiden (5 kpl) läpi. Kierrä työtä myötäpäivään ja jatka virkkaamista aloitusketjun toiselle puolelle: tee nyppy aloitusketjun päätyyn, virkkaa *ps, nyppy*, toista * – * aloitusketjun loppuun. [Kerroksella virkattiin 41 nyppyä.] Piirros PIIRROS 66 1/24. Sulje krs ps:lla aloitusketjun viimeiseen kjs:aan. Aloitusketjun tulisi olla noin 19–20 cm:n pituinen venyttämättä. s Silmukka. krs 1 kjs, nyppy + ps + nyppy ensimmäiseen nyppyyn, ps, *nyppy, ps*, toista * – * vielä 2 kertaa, virkkaa [nyppy + ps seuraavaan s:aan, *nyppy, ps*, toista * – * vielä 3 kertaa] yhteensä 3 kertaa, nyppy + ps + nyppy + ps seuraavaan s:aan, nyppy + ps + nyppy seuraavaan s:aan, *ps, nyppy*, toista * – * vielä 2 kertaa, virkkaa [jätä 1 s väliin, *ps, nyppy*, toista * – * vielä 3 kertaa] yhteensä 3 kertaa, ps, nyppy + ps + nyppy seuraavaan s:aan. Työtä virkataan koko ajan nurjalta puolelta
[Kerroksella virkattiin 45 nyppyä.] Tee toinen kauluskappale kuten ensimmäinen. Kiinnitä samettinauha kauluskappa leiden nurjalle puolelle nuppineuloilla piirroksen mukaan, 1–1,5 cm:n päähän kappaleiden sisemmästä pitkästä reunasta. Jätä samettinauhaa näkyviin kappaleiden väliin keskelle eteen noin 1,5 cm:n matkalta. Samettinauhan oikea puoli tulee virkat tujen kappaleiden nurjaa puolta vasten. Sulje krs ps:lla krs:n alun kjs:aan. 66) KAAVIO 67 1/24. Älä paina silitysrautaa kappaleisiin kiinni, etteivät nypyt litisty. VIIMEISTELY Päättele langanpäät. Kiinnitä nappi keskelle eteen samettinauhaan. krs 1 kjs *nyppy, ps*, toista * – * vielä 24 kertaa, nyppy + ps + nyppy seuraavaan s:aan, *ps, nyppy*, toista * – * kerran, jätä 1 s väliin, *ps, nyppy*, toista * – * vielä 11 kertaa, jätä 1 s väliin, *ps, nyppy*, toista * – * kerran, ps, nyppy + ps + nyppy seuraavaan s:aan, jätä viimeinen s (krs:n sulkenut ps) väliin. Leikkaa samettinauhan päät viistoon tai siksak-saksilla, etteivät ne purkaannu. aloitus kjs ps jätä s väliin nyppy (ks. Sulje krs ps:lla krs:n alun kjs:aan. 3. [Kerroksella virkattiin 44 nyppyä.] 4. s. krs 1 kjs, *nyppy, ps*, toista * – * vielä 2 kertaa, nyppy + ps seuraavaan s:aan, *nyppy, ps*, toista * – * vielä 5 kertaa, nyppy + ps seuraavaan s:aan, *nyppy, ps*, toista * – * vielä 8 kertaa, nyppy + ps seuraavaan s:aan, *nyppy, ps*, toista * – * vielä 2 kertaa, nyppy + ps + nyppy seuraavaan s:aan, ps, *nyppy, ps*, toista * – * vielä 6 kertaa, nyppy, jätä 1 s väliin, *ps, nyppy*, toista * – * vielä 7 kertaa, ps, nyppy + ps + nyppy seuraavaan s:aan, jätä viimeinen s (krs:n sulkenut ps) väliin. Ompele nauha kiinni pienin luotospistoin. Höyrytä kauluskappaleet varovasti
Mosaiikkikaavion yksi krs vastaa neulotussa työssä sekä OP:ta että NP:ta. LANKA DK-vahvuinen villalanka (noin 240 m/100 g). PUIKOT 4,5 mm:n pyöröpuikko 100 cm:n kaapelilla. Ensin neulotaan OP:n krs kaavion mukaan: PV-kerroksella PV:llä merkityt silmukat neulotaan PV:llä, KV-kerroksella KV:llä merkityt silmukat neulotaan KV:llä. 3,5 tai 4 mm:n sukkapuikot lisätyn i-cord eli tuppiloreunuksen neulomiseen. Kuviolankaa ei kuljeteta mukana, kuten perinteisessä kirjoneuleessa, vaan ne silmukat, jotka eivät ole kaaviossa neulontavuorossa, nostetaan nurin neulomatta lanka työn takana (OP) tai lanka työn edessä (NP). Mallineule neulottu Vuonuen Penttikampalangalla (70 % suomalainen villa, 30 % tencel, 240 m/100 g), sävyt luonnonvalkoinen (PV) ja luonnonmusta (KV). Muhkea Rauha-huivi koristellaan mosaiikkineuleella, joka on hauska tapa graafisten ja kulmikkaiden kuvioiden neulomiseen. Esimerkiksi kaavion A krs:t 1–2, 5–6 ja 9–10 neulotaan KV:llä, kun taas krs:t 3–4, 7–8 ja 11–12 neulotaan PV:llä. KV: 285 g. ERIKOISTEKNIIKAT Mosaiikkineule poikkeaa perinteisestä kirjoneuleesta siten, että mosaiikkineuleessa neulotaan vain yhdellä värillä kerrallaan. RAUHA-HUIVI Ohje ja malli Tiina Hautamäki KOKO N. Lyhenteet s. Reunasilmukat neulotaan aina o. Siistin värinvaihtumisreunan saat, kun pidät väistyvän värin työn takana ja nostat seuraavan krs:n värin puikolle toisen langan edestä. 160 x 120 cm. LISÄKSI Silmukkamerkki. Mosaiikkineuleessa kullakin kerroksella neulotaan vain yhtä väriä kerrallaan. Kaavion kunkin krs:n ensimmäisen silmukan väristä voit tarvittaessa tarkastaa, kummalla värillä krs neulotaan. Mosaiikkineuleessa silmukat neulotaan oikein sekä työn OP:lla että NP:lla. MENEKKI PV: 300 g. 62 68 1/24. TIHEYS 18 s ja 38 krs = 10 x 10 cm ainaoikeaa 4,5 mm:n puikolla ja 22 s ja 38 krs = 10 x 10 cm mosaiikkineuletta 4,5 mm:n puikolla kasteltuna ja pingotettuna. Mosaiikkikaavion lukeminen Mosaiikkineuleessa neulotaan vuoron perään kaksi krs:ta PV:llä ja kaksi krs:ta KV:llä
krs (OP) Neulo kaavion A krs 1. Punaisella merkitty mallikerta toistuu ensimmäisellä kerralla 3 kertaa, toisella 5 kertaa. Ota työhön mukaan KV ja aloita neulominen kaavion A (s. krs (NP) Neulo edellisellä krs:lla neulotut s:t o, nosta nostetut s:t n lanka työn edessä. Huomaa kuitenkin pituuden muokkaamisen vaikutus langanmenekkiin. krs Neulo kaavion A seuraava krs. Kastele huivi ja pingota mittoihinsa. (1 s lisätty) 4. (1 s lisätty) 2. Toista krs:ia 3–4, kunnes olet neulonut kaavion kaikki 58 krs:ta. Toista krs:ia 3–4, kunnes olet neulonut kaavion kaikki 24 krs:ta. krs:n s:t 1–6, neulo punaisella merkitty mallikerta 7 kertaa, neulo kaavion s:t 15–22, am, neulo o, kunnes jäljellä on 1 s, 1 oet. krs Toista krs 2. Huivin oikeassa reunassa oleva ku vioosuus alkaa heti huivin kärjestä ja laajenee n. 70) mukaan seuraavasti: 1. Työn pituuden muokkaaminen on helppoa: voit neuloa kaavion B niin monta kertaa kuin haluat säätääksesi työn pituutta. Neulomissuunta 210 cm 121 cm 160 cm VALMIIN HUIVIN MITAT Katso ohjevideot mosaiikkineuleen neulomiseen ja tuppilopäättelyyn Taito-lehden Youtube-kanavalta! 69 1/24. 70) mukaan: 1. 120 cm tai haluamasi pituus ja olet viimeksi neulonut kaavion B viimeisen krs:n. PÄÄTTELY JA REUNUS Katkaise KV ja neulo 1 krs o PV:llä. 3. Rauha -huivi neulotaan mosaiikkineuleena siten, että huivin oikeaan reunaan muodostuu koristeellinen mosaiikkikuvio. [32 s lisätty, työssä on nyt 72 s.] Jatka neulomista kaavion B:n (s. 4. krs (NP) Neulo o merkille, sm, neulo edellisellä krs:lla neulotut s:t o, nosta nostetut s:t nurin neulomatta lanka työn edessä. Valmistelukrs (NP) Neulo o krs:n loppuun. *2 o, 2 o yht kiert. Kuvio neulotaan mosaiikkineuleena. VIIMEISTELY Päättele s:t silmukoimalla. Lisäykset neulotaan huivin vasempaan reunaan jokaisella OP:n krs:lla siten, että vasemmasta reunasta muodostuu huivin pitkä sivu. Huivin silmukat päätellään tuppiloeli i-cord -päättelyllä, minkä jälkeen koko huivin ympäri neulotaan lisätty i-cord eli tuppiloreunus. 3. krs (OP) Neulo kaavio B:n 1. 34 cm:n levyiseksi paneeliksi. Älä käänny, vaan työnnä s:t puikon toiseen reunaan. Neulo tämän jälkeen kaavion A krs:t t 35–58 vielä 2 kertaa. OHJE Luo PV:llä 4,5 mm:n pyöröpuikolla 4 s. Ohjeessa on yksi koko. Käännä työ ja päättele reunan silmukat i-cord eli tuppilopäättelyllä: Luo krs:n alkuun neuloen 3 s. Jatka sitten i-cord -reunuksen neulomista seuraavasti: Poimi ja neulo 1 o työn reunasta. Puikoilla on nyt 4 s. Huomaa, että huivin pituuden muokkaaminen vaikuttaa myös langan menekkiin. 2. *2 o, 2 o yht kiert, poimi ja neulo 1 o työn reunasta, siirrä s:t puikon toiseen reunaan*, toista * – *, kunnes olet neulonut reunuksen huivin ympäri. Siirrä oikealla puikolla olevat s:t takaisin vasemmalle puikolle (1 s päätelty)*, toista * – *, kunnes kaikki s:t päätelty ja oikealla puikolla on jäljellä 3 s. Huivin kokoa voi säätää lopettamalla neulomisen joko aiemmin tai myöhemmin kuin ohjeessa on mainittu. krs Toista krs 2. krs Neulo kaavion B seuraava krs merkille, sm, neulo o, kunnes jäljellä on 1 s, 1 oet. Anna kuivua tasai sella alustalla. Toista sitten krs:ia 1–24, kunnes olet neulonut kaavion B 16 kertaa, työn pituus on n
Neulo 1 krs nurin. Kaksinkertainen reunus: Neulo 6 krs:ta sileää oikeaa. TIHEYS 30 s ja 34 krs = 10 x 10 cm kirjoneuletta neuletta 2,5 mm:n puikoilla pingotuksen jälkeen. VALMIIN LAPASEN MITAT JA RAKENNE Neulomissuunta 28 cm. Vinkki! Voit muuttaa lapasten kokoa puikkokokoa ja langanvahvuutta muuttamalla. Katkaise langat, vedä silmukoiden läpi. OHJE Ohje on kirjoitettu magic loop -tekniikalle, mutta voit käyttää myös sukkapuikkoja. krs Neulo kaavion B 1. Jaa samalla silmukat uudelleen niin, että I-puikolla on 31 s ja II-puikolla 29 s. Enikö Baloghin kirjoneulelapasissa yhdistyy perinne ja nykyaika. Vaihtoehtoisesti voit ommella reunan kiinni neulottuasi koko lapasen tai voit neuloa kaksikertaisen reunuksen sijaan *1 o, 1 n* -joustinta 6 krs:ta. krs Neulo kaavion C 1. Toista krs:ta 2, kunnes olet neulonut kaavioiden kaikki 69 krs:ta. Vinkki: Neulo aloitusreunasta vain toinen “jalka”. Lapasten kuvio ammentaa inspiraatiota menneiltä vuosikymmeniltä, mutta sopii myös tähän päivään. Jaa silmukat kahdelle puikolle, 30 s/puikko. krs Neulo kaavion A 1. krs Neulo kaavion C seuraava krs, neulo kaavion B seuraava krs. Neulo peukalon s:t apulangalle samoin kuin oikeassa lapasessa, mutta seuraa vasemman peukalon ohjetta. Neulo 6 krs:ta sileää oikeaa. OIKEA PEUKALO Pura varovasti apulanka pois ja poimi 2,5 mm:n puikoilla ensimmäiselle puikolle 11 s, poimi lisäksi 2 s aukon reunasta. krs, neulo kaavion C 1. krs Neulo kaavion A seuraava krs, kaavio toistuu 2 kertaa krs:lla. PUIKOT 2 mm:n ja 2,5 mm:n pyöröpuikot 80 cm:n kaapelilla. 20 cm. Tee kärkikavennukset kaavioiden mukaan. krs, kaavio toistuu 2 kertaa krs:lla. Yhdistä pyöröneuleeksi. 2. krs. VASEN LAPANEN Neulo kuten oikea lapanen, kunnes olet neulonut kaavion A loppuun. 28 g tai 100 m. VASEN PEUKALO Neulo samoin kuin oikea peukalo, mutta neulo kaavion E mukaan. 72) mukaan seuraavasti: 1. n. Mallilapaset on neulottu Vuonuen Elsa-langasta (100 % suomalainen villa, 360 m/100 g), sävyt luonnonvalkoinen (PV) ja tummanharmaa (KV). KV: 28 g tai 100 m. Liitä työ pyöröneuleeksi, halutessasi am krs:n vaihtumiskohdan merkiksi. Toista krs:ta 2, kunnes olet neulonut kaavioiden kaikki 69 krs:ta. OIKEA LAPANEN Luo 2 mm:n puikoilla ja KV:lla 60 s. 1. 71 1/24. krs, neulo kaavion B 1. LISÄKSI Apulankaa ja päättelyneula. Ota työhön molemmat langat ja neulo kaavion D 1. Päättele kaikki langanpäät nurjalle puolelle. VIIMEISTELY Pese ja pingota lapaset. 2. LANKA Fingering-vahvuinen villalanka (noin 360 m/100 g). [Peukalossa yhteensä 26 s] Neulo kaavion D mukaan, kunnes peukalo on valmis. 2. krs Neulo kaavion B seuraava krs, neulo kaavion C seuraava krs. Huom! Kun tulet krs:lle 23, siirrä oikean peukalon s:t apulangalle seuraavasti: Neulo peukalon 11 s apulangalle, siirrä apulangalla olevat s:t takaisin vasemmalle puikolle ja neulo krs loppuun. Vaihda työhön 2,5 mm:n puikot ja aloita kirjoneule kaavion A:n (s. Poimi toiselle puikolle 11 s peukaloaukon yläpuolelta, poimi lisäksi 2 s aukon toisesta reunasta. MENEKKI PV: n. Katkaise langat, vedä silmukoiden läpi. Jaa samalla silmukat uudelleen niin, että I-puikolla on 29 s ja II-puikolla 31 s. krs. krs. Tee kärkikavennukset kaavioiden mukaan. HIUTALE-LAPASET Ohje ja malli Enikö Balogh KOKO 1 koko. 1. Taita reuna nurjan krs:n kohdalta, neulo puikoilla olevat silmukat ja aloitusreuna yhteen. Jatka sitten kaavion B ja C mukaan. Toista krs:ta 2, kunnes olet neulonut kaavion kaikki 21 krs:ta. Jatka sitten kaavioiden B ja C mukaan
Jos nesteen määrä on 4 dl, sekoita joukkoon 4 g alunaa. Nyt musteesi on valmis. Sekoitusastioita ja -lusikoita ei voi käyttää musteen teon jälkeen enää ruuanlaitossa. Musteen teko onnistuu pienissäkin tiloissa eikä siinä tarvita erikoisia työvälineitä. Puristele kaikki neste teepusseista talteen. Sekoita arabi kumia 2 grammaa kumpaankin astiaan. Arabikumi tuo musteeseen sitkoisuutta ja mahdollistaa sillä kirjoittamisen. Vanhat teepussit muuttuvat maalausja kirjoitusmusteeksi varsin helpolla reseptillä. 7. Tummempi muste näkyy myös vanhanaikaisella muste kynällä kirjoitettuna. Ainesosat ja niiden tehtävät Aluna parantaa musteen kiinnittyvyyttä paperille, mutta sen avulla muste myös säilyy pitkään. Vanhat mustereseptit perustuvat tälle tanniinien ja raudan väliselle reaktiolle. Omat musteeni ovat säilyneet vuosia suljetussa ja tiiviissä lasisessa mustepullossa. Purkita molemmat musteet omiin mustepulloihinsa tai muuhun tiiviiseen säilytysastiaan. 4. • Siivilä. Keitä teepusseista väriä irti 15–20 minuuttia, kunnes neste on ruskeaa ja kattilan pohjalla on jäljellä enää noin 4 dl. • Rautasulfaattia (rautavihtrilli) 2 g. Rautasulfaattia tarvitaan 1 g/ 1 dl nestettä. Mittaa nesteen määrä deseinä. • Jauhemaista arabikumia 4 g. Arabikumia tarvitaan 1 g/1 dl nestettä. • 1 dl:n mitta ja kaksi sekoitusastiaa. Keittokattilaksi käy joku pieni kattila keittiöstä, koska keität siinä vain teepusseja. Vasta teollistumisen aikakausi toi ihmiskunnalle valmiit musteet. Siivilöi neste sekoitusastiaan. 74 1/24. • 10 kpl:ta kerran käytettyä teepussia mustaa teetä. Voit käyttää mustetta maalaamiseen siveltimen avulla. Sekoita arabikumi hitaasti ja huolella. Lisää toiseen astiaan rautasulfaattia eli rautavihtrilliä 2 grammaa. • Kaksi sekoituslusikkaa. 5. Pidä sekoituslusikka tässä samassa astiassa, jotta toinen muste-erä ei muuta väriään. • Alunaa 4 g. räiskintätekniikalla hienoja pintoja esimerkiksi korttipohjiin. Erivärisistä musteista saa myös ns. Lähde: https://www.coloria.net/ mediat/muste.htm Musteen tekemisen taito on jokaisen opeteltavissa. Mutta ehkä teet lisää musteita. • Mustepullot. Sekoita lämpimään nesteeseen aluna. 3. MUSTETTA TEESTÄ Ohje Anna-Karoliina Tetri/Tetri Design TARVIKKEET • Pieni kattila. 2. Jaa neste tasan kahteen astiaan (2 dl ja 2 dl). Arabikumi toimii musteessa paksunnosaineena. • Grammantarkka vaaka. OHJE 1. Käytä molemmissa astioissa eri lusikkaa. Pane teepussit kattilan pohjalle ja kaada vettä päälle niin että teepussit peittyvät. Mittaa arabikumi. 6. Anna sen liueta rauhassa. Sekoitusasiat voivat olla esimerkiksi vanhoja jugurttipurkkeja tms. Vettä saa olla enintään litra. Musteen tekemisen historia ulottuu tuhansien vuosien taakse ja aikojen saatossa ne on valmistettu suurimmaksi osaksi itse. Rautasulfaatti reagoi tanniinien kanssa muuttaen nesteen mustaksi. Alunaa tarvitaan 1 g/1 dl nestettä
POLKUSMÄÄRÄ 2 polkusta. Pujottele maton nurjalta puolelta kuteiden päät poimittujen kuvioiden alle. Kudo puolitetulla kuteella 8 cm:n päärme palttinaa. Muhkealla kuvioinnilla varustettu Salmiakki-matto luo tyylikkään tunnelman. Aloita salmiakkikuvion (kuvio s. Molemmat reunat vahvistettu siten, että kaksi reunimmaista lankaa on kaksinkertaisena. Tarpeen mukaan lisää kudetta kuvion väleihin, joissa kude kulkee yksinkertaisena. Kutoessa joka toinen kude on pohjakude ja joka toinen kude kuviokude eli pohjaja kuviokuteen suhde on 1:1. Ota kuviota varten kaksinkertaista kudetta n. Matossa on kolme rinnakkaista salmiakkikuviota, jotka toistuvat samalla tavalla. Solmi maton molempiin päihin kankurinsolmut. Kudo mattoa noin 250 cm. SALMIAKKI-MATTO Ohje ja malli Riikka Viitanen KOKO 90 x 250 cm. 3 kg/m, koko mattoon kuluu n. Jatka näin, kunnes kuvio on takaisin keskellä. Tämän jälkeen poimi kuviot uudelleen samasta kohtaa ja kudo kerros palttinaa. Taita päärme kaksin kerroin ja ompele päärmepistoilla kalalangalla loimilankoihin. Lyhennä hapsut noin 2,5 cm:n mittaisiksi. Loimen tiheys 2 lankaa/cm. Lankaluku 189 lankaa. Kutoessa huolehdi, että matto kasvaa tasaisesti. Nyt kuvio lähtee siirtymään vastakkaiseen suuntaan ylittäen edelleen 5 loimilankaa ja siirtyen aina kahden loimilangan verran kahden kerroksen välein. LOIMI Loimen pituus 3,6 m. Kudo väliin yksi kerros palttinaa. Tästä kudottiin n. 370 g. Kuteen tiheys 2 lankaa/cm. Tämän jälkeen kuviot siirtyvät kahden loimilangan verran suuntaansa. Loimilangan menekki N. Pohjaja kuviokuteen suhde 1:1. Yhteensä 193 lankaa. Jätä kuvion kude työn alapuolelle odottamaan. OHJE Leikkaa paksu trikookude puoliksi päärmettä varten. Toista sama vasemmalle. 2,5 m:n mittainen matto. SIDONTA, NIISINTÄ JA POLJENTA 75 1/24. Kuteen menekki N. Lisäyksiä tehdessä kiinnitä huomiota, että palttina jatkuu oikein. Maton salmiakkikuviot poimitaan maton edetessä. Laske keskimmäisen salmiakkikuvion aloitus langasta 95. Poimi tämä kuvio samalla tavalla kuin keskimmäinen: ylitä viisi loimilankaa kahdesti sekä oikealle että vasemmalle. 7 kg. Voit käyttää apuna sormiota. Poimi tämä samalla tavalla kuin aiemmat kuviot. Aloita maton kutominen yksinkertaisella pohjakuteella. 76) poimiminen. Huomioi, että kuvio tulee kokonaisena myös maton loppupäähän. Leveys Pirrassa 94,5 cm. VARSIMÄÄRÄ 2 vartta, mallimatto on kudottu neljällä varrella. Kuvioiden laskeminen on helpointa aloittaa keskimmäisestä kuviosta. 1–1,5 m kerrallaan kutakin kuviota kohden. Eli langasta 95 viisi loimilankaa oikealle, yhden loimilangan alitus ja uudelleen viiden loimilangan yli. Kuviokude Paksu trikookude kaksin kerroin. Jatka näin, kunnes jäljellä on kolme reunimmaista loimilankaa. Huomioi, että kuvion aloituksessa keskimmäinen loimilanka on nousussa. Näin varmistat, että kuviot sijoittuvat symmetrisesti. Tämä on oikean reunan salmiakkikuvion aloituskohta. Ylitä aina kaksi kertaa viisi loimilankaa. Laske työn oikeasta reunasta loimilanka numero 33. Kudo lopuksi vielä 8 cm päärmettä puoliksi leikatulla paksulla trikookuteella. Jatka kuviokudetta tarpeen mukaan. Tästä alkaa seuraava salmiakkikuvio. Laske työn vasemmasta reunasta loimilanka numero 33. KUDE Pohjakude Paksu trikookude. SIDOS Palttina. Loimilanka Valkaisematon 15-säikeinen kalalanka. Pirta 20/1
LANKA DK-vahvuinen sukkalanka (noin 225 m/100 g). Valmiin sukan mitat piirroksen yhteydessä, s. Keskikohta 76 1/24. Jenna Kostetin suunnittelemat sukat neulotaan varresta varpaisiin ja niissä on vahvistettu kantapää. Avaimenhaltija-sukkien vartta koristaa suurta avainta muistuttava kirjoneulekuvio. KUVIO AVAIMENHALTIJA-SUKAT Ohje ja malli Jenna Kostet KOKO 36/37 (38/39, 40/41, 42/43). TIHEYS 24 s ja 26 krs = 10 x 10 cm sileää neuletta pingotuksen jälkeen. Mallisukat on neulottu Nurja merino sock DK -langalla (75 % superwash merino, 25 % polyamidi, 337 m/150 g), sävyt Kristalli (PV) ja Onyx (KV). PUIKOT 3 mm:n ja 3,5 mm:n sukkapuikot tai käsialan mukaan. MENEKKI PV 164 (170, 176, 183) m tai 73 (76, 79, 82) g. 77. KV 62 (64, 68, 72) m tai 28 (29, 31, 32) g. LISÄKSI Apulankaa ja päättelyneula. Ohje on kirjoitettu sukkapuikoilla neulottavaksi, mutta voit halutessasi neuloa sukat 80–100 cm:n pyöröpuikoilla magic loop -tekniikalla
Toista krs:ia 1 ja 2, kunnes puikoilla on yhteensä 24 s. krs Neulo o vahvistettua neuletta, kunnes jäljellä on 1 s ennen edellisen käännöksen tekemää aukkoa, knk, käännä työ. Neulo kaavion kaikki 36 krs:ta. krs Neulo n, kunnes jäljellä on 1 s ennen edellisen käännöksen tekemää aukkoa, 2 n yht, käännä työ. krs (NP) Neulo n, kunnes jäljellä on 9 (10, 11, 11) s, 2 n yht, käännä työ. 2. Neulo sukan kantalappu seuraavasti: 1. Jatka sileää oikeaa suljettuna neuleena ja tee kiilakavennukset: 1. [ Työssä on nyt 48 (56, 60, 64) s.] KÄRKI Kun sukan pituus kantapäästä mitattuna on noin 19 (21, 22, 23) cm tai sukka peittää pikkuvarpaan, aloita sukan kärjen kavennukset neulomalla seuraavasti: 1. krs Neulo o krs:n loppuun. Toista krs:t 1–2 vielä 11 (11, 14, 14) kertaa ja 1. 4. 22 (23,5, 25, 26,5). krs Neulo o krs:n loppuun. PV KAAVIOAVAIN KV KAAVIO 77 1/24. 12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 36 35 34 33 32 31 30 29 28 27 26 25 24 23 22 21 20 19 18 17 16 15 14 13 12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 VALMIIN SUKAN MITAT JA RAKENNE Neulomissuunta 21 (21, 21,5, 22,5). Neulo 4 (4, 5, 7) krs:ta sileää oikeaa ja kavenna samalla työstä vähitellen (4, 0, 8) s neulomalla 2 o yht. krs vielä kerran. Vaihda työhön 3,5 mm:n puikot. Seuraava krs *2 o yht* krs:n loppuun. Toista krs:t 1–2 vielä 4 (3, 4, 4) kertaa. OHJE Luo PV:llä 3 mm:n puikoille 52 (60, 64, 72) s. Neulo *1 o kiert, 1 n* -joustinneuletta 5 cm. Jaa s:t neljälle puikolle niin, että kullakin puikolla on 13 (15, 17, 18) s. 2. Jätä loput s:t odottamaan sukkapuikoille tai apulangalle. Neulo 1 krs o ja kavenna tasavälein 4 (0, 4, 0) s neulomalla 2 o yht. [Työssä on nyt 12 s.] Katkaise lanka ja vedä jäljellä olevien silmukoiden läpi niin, etteivät ne pääse purkautumaan VIIMEISTELY Päättele langanpäät, kostuta työ ja asettele muotoonsa kuivumaan. Yhdistä työ pyöröneuleeksi. Toista krs:ia 3–4, kunnes kantapäässä on jäljellä 8 (10, 10, 12) s. krs (OP) Neulo o vahvistettua neuletta kuten kantalapussa, kunnes jäljellä on 9 (10, 11, 11) s, knk, käännä työ. 2. [Työssä on nyt 48 (60, 60, 72) s.] Aloita varren kirjoneule k aavion mukaan, kaavio toistuu 4 (5, 5, 6) kertaa krs:lla. [Työssä on nyt 48 (56, 60, 64) s, eli jokaisella puikolla on 12 (14, 15, 16) s.] KANTAPÄÄ Kantalappu neulotaan puikoilla I ja IV eli 24 (28, 30, 32) s:lla. 3. krs (OP, vahvistettua neuletta) *n1, 1 o*, toista * – * krs:n loppuun. Kun kantapään kavennukset on neulottu, jaa kantapään s:t kahdelle puikolle ja poimi kantalapun molemmista reunoista kantapään puikoille 13 (13, 15, 15) s. krs (kavennus) *Neulo o, kunnes puikolla I on jäljellä 3 s, 2 o yht kiert, 1 o, neulo puikon II alussa 1 o, 2 o yht, neulo o puikon loppuun*, toista * – * pui koilla III ja IV. Katkaise sitten KV ja jatka sukan loppuun PV:llä. krs (kavennus) Neulo o, kunnes puikolla I on jäljellä 2 s, 2 o yht, neulo o puikkojen II ja III s:t, neulo puikon IV 2 ensimmäistä s:aa 2 o yht kiert, neulo o krs:n loppuun. Neulo sitten vielä puikot I–III o. Puikoilla on nyt yhteensä 58 (64, 70, 74) s. Aloita kantapään kavennukset seuraavasti: 1. krs (NP) Neulo n. 2
Mallityössä käytetty Esito-virkkuulankaa. • 4 kpl Magneettinappeja. Kuviot muodostetaan pohjakankaan rakenteeseen, paltti naan, tiiviisti ommelluista etupistoista lankoja laskemalla. • Silitysrauta ja -lauta • Ompelukone. • Sakset. 78 1/24. Aseta magneetti taskuun ja ompele muutama etupisto käsin aukon sulkemiseksi. Käännä työ oikein päin kääntöaukon kautta. Tämän jälkeen toista kuviokerta kaksi kertaa ja jatka kuviota kankaan reunan saumanvaraan asti. 3. Kirjontapohjan koko 9 x 25 cm. Pussin kiinnitys tapahtuu magneettien avulla, joille ommellaan ”taskut” etureunan kaitaleeseen. KILPI-SUOJAPUSSI Ohje ja malli Tuija Heikkinen TARVIKKEET KOKO 9 x 23 cm. OHJE Kankurin ruutupiirrosta luetaan tässä ohjeessa kirjontakaaviona. 4. • Kirjontalanka: puuvillalanka, joka on saman paksuinen tai paksumpi kuin pohjakankaan langat. Etene vaakasuuntaisesti riviltä toiselle kaaviota seuraten. 5. Kirjonta pohjautuu pohjakankaan rakenteeseen, palttinaan, johon kuvio muodostuu tiiviisti ommelluista etupistoista lankoja laskemalla. Ompele ja silitä takakappale ja sen vuorikangas samoin (saumanvarat pussin takaosaan päin). Ommellessa täytyy tarkistaa, ettei työ kiristy liikaa, aika ajoin voit venyttää kankaan vastakkaisia kulmia venyvyyden estämiseksi. 2. Leikkaa puuvillakankaasta pussin takaosa 9 x 25 cm (samankokoinen kuin kirjottu kappale). KAAVIO Kaaviossa yksi ruudukon viiva vastaa yhtä lankaa. Tarkista, että pussin sivusaumat ovat kohdakkain vuorin ja pussin päälliosan kohdalta. Tämä säännönmukaisuus helpottaa kuvion hahmottumista. Asettele vuori pussin sisään ja silitä 2 cm:n reunus työhön. PUSSIN OMPELU 1. Kankaaksi voi hyödyntää kierrätystekstiilejä, kuten vanhaa paitaa tai pöytäliinaa. Silitä saumanvarat kirjotun kappaleen puolelle. (Ks kuva, viereinen sivu). Ompele kappaleet yhteen siten, että jätät vuorin puolelle kääntöaukon pohjan kohdalle. Aloita kuvio kirjontapohjan keskikohdasta kaavion mukaisesti. • Puuvillakangasta: 9 x 25 cm (pussin takaosa) ja 2 kpl 14 x 25 cm (pussin vuori). Kirjontatekniikkana suojapussissa käytetään virvittäin ompelua, joka tunnetaan japanilaisittain myös kogin-kirjontana. Sulje lopuksi vuorin kääntöaukko. (Ks. Ompele 1 cm:n saumanvaroin. • Kirjontapohja: palttinasidoksinen puuvillakangas. Lue aloitusrivi seuraavasti: kulje neulalla kahden langan ali, kahden langan yli, kahden langan ali, kahden langan yli, kahden langan ali, kahden langan yli, seitsemän langan ali, kahden langan yli jne. Ompele magneeteille taskut, tee edestakaisompeleet aloitusja lopetuskohtaan. Langan alkuja loppupää päätellään työn nurjalle puolelle etupuolen ompeleiden sisään. Työssä käytettävien pistojen pituus on joko kahden langan yli/ali tai seitsemän langan yli/ ali. Aseta ommellut kappaleet päällekkäin siten, että kappaleiden oikeat puolet ovat vastakkain. kuva, viereinen sivu). Aloita ja lopeta kirjontapistot 1 cm:n päähän kankaan reunoista (saumanvarat). Aseta toinen vuorikangas kirjotun kappaleen päälle siten, että kappaleiden oikeat puolet ovat vastakkain ja ompele kappaleet yhteen vain pitkältä sivulta (1 cm:n saumanvara). Ompele ensin kuvion yläpuoli kaavion mukaan ja jatka sitten kuviota alaspäin saumanvaroihin asti. Työ kirjotaan siten, että kunkin kerroksen etupistot pujotellaan kerralla valmiiksi reunasta reunaan. Kaaviossa toistettava alue on merkitty punaisella kehyksellä. Leikkaa myös vuorikankaat (14 x 25 cm x 2 kpl). Pussin takaosassa ja vuorikankaassa on käytetty puuvillakangasta. KIRJONTA Huolittele kirjontapohjan reunat ennen kirjontaa esimerkiksi saumurilla tai siksakilla. Mallityössä magneetin halkaisija 8 mm, paksuus 3 mm. • Ompelulankaa. Mallityössä pohjana Davosa-käsityökangas, 7 lankaa/cm. • Tylppä neula
Vuori (np) Pussiosa (np) op KIRJONTAKAAVIO PUSSIN OMPELU AL O IT US 1,5 cm 2 cm 2 cm Sa um av ara 1 cm 79 1/24
Hänen suuri intohimonsa on keräillä tietoa, kokeilla, tutkia, kehitellä ja kasata kaikki kerätty informaatio ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Soile laati ohjeen Mäyristä kaunein -puseroon, jonka löydät lehden sivuilta 61. 64 TIINA HAUTAMÄKI Tiina rakastaa käsinvärjättyjä lankoja ja kotimaista villaa. JENNA KOSTET Jenna on raisiolainen kirjailija ja neulesuunnittelija, joka rakastaa metsiä, salmiakkia, aamukahvia ja hyviä tarinoita. TUIJA HEIKKINEN Tuija on rovaniemeläinen tekstiilisuunnittelija, joka on toiminut pitkään kädentaitojen opettajana ja käsityöläisenä. Parasta on suunnitella jotain läheisille todelliseen tarpeeseen. ENIKÖ BALOGH Enikö on monipuolinen tarinankertoja ja luova sielu, joka ymmärtää, että jokainen silmukka on sekä yhteys menneeseen että tulevaan. Tiinaa inspiroivat vahvat kuviot ja luova värien yhdistely: oikeat sävyt töihinsä hän valitseekin huolella. Kudonta on yksi Riikan rakkaimmista käsityötekniikoista, johon kipinä syttyi jo pikkutyttönä yhdessä edesmenneen äidin kanssa kutoessa. Tutustu tekijöihin 80 1/24. Häntä kiinnostavat erityisesti luonnonvärit ja tietenkin ihanista luonnonväreillä värjätyistä langoista neulotut neuleet. Anna-Karoliinan käsialaa on ohje musteen valmistamiselle teestä, s. Suunnittelussa Jaanaa inspiroivat luonnonmateriaalit, uudet tekniikat ja tuotteen toimivuus. Enikön suunnittelemat Hiutale-lapaset löydät sivulta 69. 66. Soilen kuviot saavat innoituksensa luonnosta ja tarinoista. Lähellä sydäntä on myös vapaa ja impulsiivinen ilmaisu käsityön keinoin. ANNA-KAROLIINA TETRI Anna-Karoliina on kädentaitoalan kouluttaja, asiantuntija ja tietokirjailija. Vapaa-aikansa hän viettää lumilautaillen ja luonnossa retkeillen. 72. Täydelliseen neulehetkeen kuuluu mukavan haasteellinen neule sekä pannu teetä ja jännittävä etsiväsarja. Tuija suunnitteli Kilpi-suojapussin, joka löytyy sivulta 76. SOILE PYHÄNNISKA Soile on sunnuntaisuunnittelija, joka innostuu kuvioista ja väreistä aina uudelleen. JAANA ETULA Neulovaksi viestijäksi itseään tituleeraava Jaana suomentaa, editoi ja kirjoittaa neuleja virkkausohjeita. Neulemalleissaan hän yhdistelee usein kansanperinteestä tulleita vaikutteita ja yksityiskohtaisia kirjoneulekuvioita. RIIKKA VIITANEN Riikka on intohimoinen käsityö harrastaja, joka vuosi sitten lähti toteuttamaan suurta unelmaa ja opiskelemaan tekstiilija muotialaa. Runsaskuvioiset ja värikylläiset kirjoneuleet ovat lähellä hänen sydäntään. Hänen käsissään syntyy uusia tarinoita, oli kyseessä sitten kirjoneuleet, käsikirjoitukset tai muut luovat projektit. Jaana suunnitteli söpön Halaus-kauluksen, s. Tuija on utelias tutkimusmatkailija käsityötekniikoiden ja -materiaalien maailmassa. Aiemmin värjärinä työskennellyt Tiina neuloo paljon, ja silloin kun hän ei neulo, hän todennäköisesti ajattelee neulomista. Hänen ominta aluettaan ovat värit ja leikkisä tyyli. Riikan taidonnäyte on sivulta 73 löytyvä Salmiakki-matto. Jennan ohjeen upeisiin Avaimenhaltija-sukkiin löydät sivulta 74. Tiina laati ohjeen Rauha-huivin neulomiseen, ohje s
Jaanan Lankapaja AIDOSTI JA INTOHIMOSTA SUOMALAISEEN VILLALANKAAN www.jaananlankapaja.fi Vieraile nettisivuillamme www. 050 596 2828 www.kansallispukukeskus.fi www.kansallispukukeskus.fi 13.1.-7.4.2024 Kirjotut kannat Käsityökaupat Tallinnassa – perinteitä ja laatua Eesti Käsitöö Maja Pikk 22 Kaarmanni Käsitöö Vanaturu kael 8 Käsityötapahtumat 2023 Keskiaikapäivät 6.–9.7 Martin Markkinat 9.–11.11 Viron Kansantaiteen ja Käsityön Liitto www.folkart.ee Käsityölangat Matonkuteet Tarvikkeet WWW.LANKAVA.FI www.pirtinkehraamo.fi Laadukkaat tuotteet 100 % suomalaista villaa 81 1/24. slojd-detaljer.fi Aloita vuosi uudella harrastuksella Käsitöitä * Taidetta * Askartelua Forssan ammatti-instituutti | www.lhkk.fi Taideteollisuusalan perustutkinto Jatkuva haku on avoinna! Kysy lisää puh. 050 596 2828 KERAMIIKKA-ALAN ARTESAANIOPINNOT FORSSASSA LOUNAIS-HÄMEEN KOULUTUSKUNTAYHTYMÄ Kysy lisää puh
puh. 03 626 2610 Wetterho?nkatu 4 D, Hämeenlinna www.wetterho?.. Käsityötarvikkeet, suomalaiset villalangat & ryijyt Kotimainen käsityökauppa palvelee sinua verkossa ja myymälässä KUDON-LANGAT Käsinvärjätyt ja pehmeät, luonnonkuituiset langat Tampereella Hiedanrannan Pajalla, Tehdaskartanonkatu 28 kudontaputiikki@gmail.com 040 7011 703 EIJANKUDONTAPUTIIKKI.FI Sisustusja käsityöliike Hilma ja Onni Kaikkea kivaa neulontaan ja muihin käsitöihin www.hilmajaonni.fi info@hilmajaonni.fi Niittytie 6 44300 KONNEVESI 040-6741331 82 1/24. KEMIN NAHKATARVIKE OY Vuota parkkinahat, rumpunahat ja rumpukehät www.keminnahkatarvike.fi Pirkanmaan paras lankakauppa nurja.fi / ilmarinkatu 35, tampere suunnitteluohjelma uuden Suunnitteluohjelmamme avulla voit suunnitella neulokseen oman kuosin ! me neulomme suunnittelemasi kuosin kankaaksi! loihdi omasta designista upeita neuleita! www.johannakdesign.fi kurkkaa lisää täältä! tilaukset@wetterho?.
“Näyttää tiskirätiltä, mutta ei haise tiskirätiltä” www.lempiriepu.. taitoylasavo.fi • kasityokeskus.iisalmi@taitoylasavo.fi TAITO ÅBOLAND / ÅBOLANDS HANTVERK Parainen / Pargas & Kemiö /Kimito www.taitoaboland.fi • www.gullkrona.fi • gullkrona@gullkrona.fi TAITO ÖSTERBOTTEN / ÖSTERBOTTENS HANTVERK Vaasa / Vasa www.loftet.fi • info@loftet.fi Taitoliitto • Kalevankatu 61, 00180 Helsinki • taitoliitto@taito.fi taito.fi yhdistysilmoitusTAITO_1_2024_sisakansi.indd 1 yhdistysilmoitusTAITO_1_2024_sisakansi.indd 1 4.1.2024 16.44.17 4.1.2024 16.44.17. Meiltä löydät tarkoin valitut langat neulontaan, virkkaukseen ja makrametöihin. www.lankapuotitiukula.fi Kotimaisuus on ykkösarvomme www.suomenlanka.fi Kotimaiset langat kudontaan, virkkaukseen, makrameesolmeiluun sekä muihin käsitöihin ja askarteluihin. Eettisiä lankoja intohimoisille käsityöharrastajille 041 314 0380 FB: Lankapuoti Tiukula Oy IG: @lankapuoti.tiukula Käsityötarvikkeiden verkkokauppa ja puoti Tohmajärvellä. TAITO ETELÄ-SUOMI Helsinki, Hamina, Hyvinkää, Kouvola, Lahti, Lappeenranta, Lohja, Luumäki, Nurmijärvi: Klaukkala, Tuusula: Hyrylä, Vantaa: Hakunila, Havukoski, Hiekkaharju, Korso www.taitoetelasuomi.fi • info@taitoetelasuomi.fi TAITO ETELÄ-POHJANMAA Seinäjoki, Vaasa, Alavus, Isokyrö, Kauhajoki www.taitoep.fi • taito@taitoep.fi TAITO ITÄ-SUOMI Mikkeli, Kuopio, Pieksämäki, Savonlinna, Varkaus www.taitoitasuomi .fi • www.kenkavero.fi taitoshop@taitoitasuomi.fi TAITO KESKI-POHJANMAA Kokkola, Kalajoki, Sievi www.taitokeskipohjanmaa.fi • kokkola@taitokeskipohjanmaa.fi TAITO KESKI-SUOMI Jyväskylä, Joutsa, Saarijärvi www.taitokeskisuomi.fi • taito@taitokeskisuomi.fi TAITO LAPPI Rovaniemi ja Pello www.taitolappi.fi • toimisto@taitolappi.fi TAITO NYLAND / NYLANDS HANTVERK Tammisaari / Ekenäs www.nylandshantverk.fi • info@nylandshantverk.fi TAITO PIRKANMAA Tampere: Epilä, Hervanta, Verkaranta Kangasala, Lempäälä, Orivesi, Pirkkala, Vesilahti, Ylöjärvi www.taitopirkanmaa.fi • toimisto@taitopirkanmaa.fi TAITO POHJOIS-KARJALA Joensuu ja Ilomantsi + kiertävä Taitobussi www.taitopohjoiskarjala.fi • www.taitokortteli.fi toimisto@taitopohjoiskarjala.fi TAITO POHJOIS-POHJANMAA Oulu ja Kuusamo www.taitopohjoispohjanmaa.fi • toimisto@taitopohjoispohjanmaa.fi TAITO SATAKUNTA Sastamala, Pori, Huittinen, Noormarkku www.taitosatakunta.fi • toimisto@taitosatakunta.fi TAITO VARSINAIS-SUOMI Turku, Salo, Raisio www.taitovarsinaissuomi.fi • turku@taitovarsinaissuomi.fi TAITO YLÄ-SAVO Iisalmi, Kiuruvesi, Lapinlahti, Pielavesi www. Nähdään verkkokaupassa! Kestävä ja pestävä siivousliina, joka valmistetaan käsinpainaen Suomessa neulotusta bambucollegesta. Sasky Ikaalisten käsija taideteollisuusoppilaitos Taidosta ammatti Ikatalla onnistut! sasky.fi/ikata KOTIMAISET KÄSITYÖTARVIKKEET www.kainor.fi säädettävät sukkaplokit tilkkujen pingotusalustat personoitavat merkit käsityömitat, jne Ku va Hi lja M us to ne n
N ro 1 • 20 24 • M u st aa ja va lk oi st a ONNI ELÄÄ KÄSITYÖSSÄ Nro | | 6, € MESTARIN OPISSA Vaatturit vähenevät, mutta ammatin voi vielä oppia tekemällä KÄSITYÖTÄ KONEILLA Yli vuotta sitten suunnitellut kirjapainokoneet ahkeroivat edelleen ISÄLTÄ POJILLE Raution Aika on perheyritys, jossa uurastaa seppiä kahdessa sukupolvessa MUSTAA JA VALKOISTA PAL.VKO 2024-08 6 414887 433853 2 4 1 74 33 85 -2 40 1 Taito / ilmestyy viikolla Maaliskuussa ilmestyvän Taidon teemana on kuvioiden leikki. Kevät saapuu ilmassa on sähköä ja sähäkkyyttä Maailma kaipaa väripilkkuja hauskoja väriyhdistelmiä sekä maailmaa piristäviä leikkisiä kuvioita Kesä on tulossa!