. . Taito-2-2018-kansi.indd 1 9.3.2018 12.34 Untitled-5 1 12.3.2018 10:44:19. 12,50 € Ohjesuunnittelijoina Marianne Huotari, Saara Toikka, Tiia Eronen ja Leeni Hoimela sekä monet muut. . pystynilmoitus_Taito_2_2018.indd 1 8.3.2018 16.00.16 6 414887 433853 1 8 2 74 33 85 -1 80 2 PAL.VKO 2018-21 Viivakoodi_Taito.indd 1 2.3.2018 15:30:02 Anne Wirkkala: ”Kaikki lähtee luonnon kunnioittamisesta” Paula Malleus tekee kierrätystekstiileistä huippumuotia Opi parsimaan pykäpistoin T A I T O Onni elää käsityössä . Kestävä käsityö Tee itse! TA IT O 2/ 20 18 TA IT OL EH TI. KERRO, mitä opetit: www.pystyn.fi www.jojagkan.fi Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan 8 kpl neuvontajärjestöjen tuotepalkintoja (arvo noin 20 € kpl) helmi-syyskuun aikana sekä 4 kpl neuvontajärjestöjen kurssilahjakorttia vuodelle 2019 kampanjan päätyttyä (arvo 100 €/palkinto). FI Ke stä vä kä sit yö Tule mukaan ja jaa taitosi nuorelle, tavoitteena on että suomalaiset opettavat 10 000 uutta taitoa nuorille! OPETA nuorelle jokin arkinen taito. . Se voi liittyä vaikka kodinhoitoon, ruoanvalmistukseen, remontointiin, käsitöihin tai raha-asioihin. Sido kaunis kukkakimppu! . . nro 2?|?2018?|.
050 596 2828 KERAMIIKKAALAN ARTESAANIOPINNOT nyt Forssassa LOUNAIS-HÄMEEN KOULUTUSKUNTAYHTYMÄ Taito-2-2018-kansi.indd 2 9.3.2018 12.34 Untitled-5 1 12.3.2018 10:46:27. Taideteollisuusalan sekä teks?ilija muo?alan tutkintokoulutukset Hanki puuttuva tutkinto, syvennä osaamistasi, kehitä ammattitaitoasi tai yritystäsi! Hanki puuttuva tutkinto, syvennä osaamistasi, kehitä ammattitaitoasi tai yritystäsi! www.raseko.. On aina parempi jatkaa vanhan käyttöä kuin tehdä uutta. Tiina Aalto opastaa, kuinka vanhoista villatakeista ja monista muista vaatteista tehdään päällä kannettavia taideteoksia yksinkertaisten neulanpistojen avulla. amma?tutkinnot . Katumuodikas kuvitus. Kaikkea ei aina tarvitse ostaa uutena. Roskiin lentää villatakki, jossa on reikä, tai paita, jonka hihansuut ovat kuluneet. Mainitse tilauksessa tunnus: Taito-lehti. teks?ili . Postimaksu lisätään hintaan. . Ku vi tu s El in a Jo ha nn a Forssan ammatti-instituutti | www.lhkk.fi Taideteollisuusalan perustutkinto Kysy lisää opiskelupaikoista puh. Vaihtoehtona on antaa vanhalle vaatteelle uusi elämä. KORJAA RIKKINÄINEN Tässä me käsitöiden tekijät olemme luonnostaan aika hyviä. Te ks ti So nj a Ka rls so n. perustutkinnot . vaatetus . erikoisamma?tutkinnot T A I T O -lehti TAITOLIITTO Koska itse tehty on ihanin. Monet rikkinäiset tekstiilit on helppo korjata ja sitä kautta pidentää niiden elinikää. Se voi olla materiaalien aarreaitta. korjausrakentaminen . Lukijatarjous! 28€ (OVH 38,50€) Vaatteen uusi elämä Jokainen suomalainen laittaa roskiin 13 kiloa vaatetavaraa joka vuosi. Myös kirpputoreilta voi löytyä vaikka mitä käsitöiden tekijälle. Esimerkiksi vanhat, laadukkaat farkut voivat löytää uuden elämän ommeltuna laukkuna, puserona tai hameena. Panosta kuitenkin sielläkin laadukkaisiin materiaaleihin. KÄYTÄ KIERRÄTETTYJÄ MATERIAALEJA Kaiva kotisi kätköjä tai mummolan ullakkoa. puu . muinaistekniikka . metalli . TILAUKSET : puhelimitse 09751 2020 tai sähköpostilla: maahenki@msl.
On vähennettävä jätteen ja kulutuksen määrää. Tarkista tarkat ohjeet kotipaikkakuntasi jätehuollosta. Kierrätyksestä tekstiilit päätyvät kiertoon, josta voit lukea enemmän sivuilta 28–31. Laadukkaista materiaaleista tehty käsityö kestää käytössä pidempään. Lahja tuo hyvän mielen sekä antajalle että saajalle. Jollei vaatetta tai sen materiaalia voi enää käyttää tai korjata, oikea osoite on kierrätyksessä. Tee siis vain tarpeeseen ja panosta materiaalien laatuun. Anna ne eteenpäin. VÄHENNÄ KULUTUSTA Pelkkä kierrättäminen ei pelasta maailmaa. Täysin käyttökelvottoman tekstiilin voi kunnasta riippuen laittaa joko energiatai sekajätteeseen, josta se päätyy poltettavaksi energiaksi. Käyttökelpoiset, ehjät vaatteet kelpaavat ystäville, kirpputoreille ja hyväntekeväisyyteen. ANNA TURHA ETEENPÄIN Oletko neulonut läjäpäin puseroita, jotka lojuvat vaatekaapin perukoilla. Taito-2-2018-sisus.indd 3 9.3.2018 12.38. MUTTA VIE KÄYTTÖKELVOTTOMAT KIERRÄTYKSEEN Kirpputorit täyttyvät huonolaatuisista vaatteista, eikä kukaan kaipaa nuhjuuntunutta puseroa
28 UUSI ELÄMÄ POISTOTEKSTIILEILLE Telaketju-projekti on tulevaisuuden hanke. 8 ALUKSI Neuleita ja näyttelyitä. 20 KAUNISTA KOTIMAASTA Suomalainen puu elää Kuhmoisissa. 70 TAPAHTUMAT Kevään tapahtumakalenteri täyttyy menoista. 40 KATOAVA KÄSITYÖ: TUOHIROVE TÄYTEEN Tuohesta saa erinomaisia ruoka-astioita. 56 KAUNEUTTA MARKETISTA Sido kaunis kukkakimppu päiviesi iloksi. 7 PÄÄKIRJOITUS Maailmaa pelastamassa. 13 20 Puulonin tehtaalla valmistuu designhuonekaluja 40 Tuohirove on katoamisvaarassa T A I T O ?2/2018 4 SISÄLTÖ Taito-2-2018-sisus.indd 4 9.3.2018 12.38. 64 KONFETTI ON MODERNI KANAVATYÖ Marianne Huotarin suunnittelemassa Konfetti-tyynyssä materiaalit loistavat. 66 PYKÄPISTOILLA PARSIT JOUTUISASTI Opi korjaamaan rikkinäiset tumput ja sukat. 14 UURNANTEKIJÄ Pia Zettinig valmistaa maatuvia uurnia rakkaudella. 73 SEURAAVASSA NUMEROSSA TÄSSÄ NUMEROSSA ”Käsitöitä tehdessä ei yksinkertaisesti voi olla kiire” ILONA KORHONEN s. 42 TOHTORINHATTU TAI TUHKAKUPPIPÄÄHINE Modistimestari Memmu Lankila taikoo hatun jokaiselle. 68 SVENSKA SIDOR Att rädda världen och Tillsammans. 38 TAIDEKÄSITYÖ: ÄÄRIMMÄISTÄ NEULONTAA Jacqui Fink tekee valtavia neuleita. 34 KOLUMNI: ROOPE LIPASTI Kummitustalohommissa. 13 KOLUMNI: ILONA KORHONEN Jaettu ilo. 59 KÄÄRIYDY PEHMEÄÄN HUIVIIN Kaksi erilaista huiviohjetta kudotaan villaja jakkilangasta. Teema: KESTÄVÄ KÄSITYÖ 25 KAIKELLA ON HENKI Nahkuri Anne Wirkkala jakaa perinneosaamista. 6 TEKIJÄT Tapaa Taidon tekijät. 32 KUN ON TEHTÄVÄ Paula Malleus suunnittelee vaatteita kierrätystekstiileistä. 53 PINTANEULEELLA KEVÄÄSEEN Leeni Hoimelan suunnittelemat lapaset neulotaan käsinvärjätystä langasta. KÄSILLÄ 50 KIRJO KANSSAMME SALAINEN PUUTARHA Taidon yhteiskirjonnan toinen osa. 45 KOLUMNI: MOLLA MILLS Hei, me virkataan! 46 KIOSKILLA KUDOTAAN Weaving kiosk tuo kudonnan nykyaikaan. 35 YHDESSÄ Käsityöt ovat yhteisöllinen harrastus. 12 KIRJAT Villasukista perinnemateriaaleihin. 62 HIIRENKORVILLA Villasukkakausi ei ole vielä ohi
50–67 ?TAITO?2/2018 5 Taito-2-2018-sisus.indd 5 9.3.2018 12.38. 34 42 Memmu Lankila luo mielikuvituksellisia hattuja 14 Pia Zettinig valaa maatuvia uurnia Käsillä Kudo, kirjo ja neulo s. 46 Weaving kiosk kutsuu kutomaan ”En yhtään ihmettelisi, jos jonkin seinän sisästä löytyisi kummitus ” ROOPE LIPASTI s
Taito ei korvaa taloudellisesti ohjeissa mahdollisesti olevien painotai muiden virheiden aiheuttamia vahinkoja. Vaasa: Loftet, Raastuvankatu 28. Kannen kuva: Sonja Karlsson SAARA TOIKKA Saara Toikan tavoite suunnittelija on yhdistää design-ajattelu käsitöihin ja suunnitella neulemalleja, jotka kestävät ajassa sekä tyylillisesti että laadullisesti. 03 4246 5340 asiakaspalvelu@jaicom.com Asiakaspalvelu avoinna arkipäivisin klo 9–16. Käsityöt ovat Saaralle myös lähtökohta ekologisempaan ajatteluun. Mikkeli: Kenkävero, Pursialankatu 6. Sekä hyvin varustellut Lehtipisteet ja Taidon oma verkkokauppa www.taitolehti.fi/kauppa Voit osta lehtesi myös sähköisenä www.lehtiluukku.fi Taito-lehti ei vastaa tilaamatta toimitetun aineiston säilytyksestä ja palautuksesta. Elinan intohimona ovat kukat. Rovaniemi: Taito Lappi, Valtakatu 21. Oulu: Taito Shop Maakari, Rautatienkatu 11 B. vuosikerta. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. ISSN 1235-6875 Ku va Hi lja M us to ne n T A I T O ?2/2018 6 TEKIJÄT Taito-2-2018-sisus.indd 6 9.3.2018 12.38. Kokkola: Kankuri, Mannerheiminaukio 3. Itse tehden on mahdollista toteuttaa eettisesti ja ekologisesti kestävä vaate mittojen mukaan. Joensuu: Taito Shop Pohjois-Karjala, Koskikatu 1. Elinan mielestä kaikki käsillä tekeminen on luovaa taidetta, jossa jokainen valitsee itseään puhuttelevan materiaalin. Paino Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen. Kuusi numeroa vuodessa. 111. ELINA BOSTRÖM Työn visiointi, materiaalien ja värien suunnittelu, käsillä tekeminen ja valmiin työn näkeminen on Elina Boströmille iloa ja onnea tuova prosessi. Jyväskylä: TitiTyy, Cygnaeuksenkatu 2. Puuvillakatu 4 C 4, 30100 Forssa IRTONUMEROMYYNTI Helsinki: CraftCorner, Eteläesplanadi 4. ILMOITUSMARKKINOINTI JA TRAFIIKKI Eipe / Eija Pensasmaa, puh. Kouvola: Taito Shop Kouvola, Kouvolankatu 15. KUSTANTAJA JA TOIMITUS Taitoliitto Käsija taideteollisuusliitto / Taito ry Kalevankatu 61 00180 Helsinki www.taito.fi PÄÄTOIMITTAJA Minna Hyytiäinen, minna.hyytiainen@taito.fi, 040 505 0944 www.taitolehti.fi TAITO-lehti taitolehti TUOTTAJA Sonja Karlsson, sonja.karlsson@taito.fi, 040 754 4459 ULKOASU Elina Johanna Ahonen VERKKOTOIMITUS Johanna Aydemir ja Sonja Karlsson AVUSTAJAT Tiina Aalto, Katarina Boijer, Elina Boström, Tiia Eronen, Mikael Heikkanen, Marja Heikkilä, Leeni Hoimela, Marianne Huotari, Päivi Ketolainen, Marjo Koivumäki, Ilona Korhonen, Roope Lipasti, Annina Mannila, Molla Mills, Hilja Mustonen, Merja Räty, Saara Toikka, Barbro Vuorinen, Anu Välilä. Lehdessä olevia ohjeita ja malleja ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin. 044 580 3957, eipenposti@gmail.com MEDIAKORTTI www.taitolehti.fi/ilmoittajalle TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Jaicom Oy Puh. Tampere: Käsityöliike Merletto, Aleksanterinkatu 30. Rauma: Neppari, Nortamonkatu 1
Kun käytän aikaa suunnitteluun, langan ja värien valitsemiseen, mietin mallia ja istun tuntitolkulla tekemässä ennen kuin saan valmiin tuotteen käsiini, olen jo ehtinyt kiintyä tuotteeseen, jota teen. 66 MATERIAALIVALINNAT. Mitä niille tapahtuu. s. Etsin niitä vimmatusti, enkä löytänyt. Elämäntyylimme vaatisi neljä maapalloa. KÄSITYÖTKÄÄN EIVÄT PELASTA KOKO MAAILMAA , mutta ehkä ne voivat tehdä oman, pienen osansa. Niitä kertoja en muista ja tavara, jonka katoamista ei edes huomaa, on turha. ?TAITO?2/2018 7 PÄÄKIRJOITUS Taito-2-2018-sisus.indd 7 9.3.2018 12.38. Tekstiileitä kertyy kierrätykseen huimat määrät. Teksti Sonja Karlsson?Kuva Hilja Mustonen Maailmaa pelastamassa KORJAA. Tavarapaljouteen kun hukkuu – sekä mielenrauha että ajatukset. Käsin tehdyistä tuotteista pidetään huolta. s. Ympäristöjärjestö WWF:n mukaan koko maailman osalta ylikulutuspäivä on yleensä elokuussa, mutta me suomalaiset käytämme luonnonvarat nopeammin. huhtikuuta. HALUAISIN OMISTAAN AINOASTAAN SELLAISIA ESINEITÄ ja vaatteita , joiden kadottaminen harmittaisi minua. Tekijä on neulonut silmukoihin surut, valanut saveen ilot ja kertonut käsillään tarinan. ELÄMME KOHTA TAAS YLIKULUTUSPÄIVÄÄ . Rikkinäiset tumput ja sukat voi korjata myös näyttävästi. Tuotteet valmistuvat hitaasti, niitä pidetään rakkaudella ja käytetään pitkään. 28 OLIN NOIN VIIDENTOISTA VANHA , kun kadotin äitini tekemät kirjoneulelapaset diskon narikkaan. Oli kyseessä ammattikäsityöläinen tai oma isoäiti: vaivannäkö on puolet tuotteen arvosta, ylikin. Vuonna 2017 Suomen ylikulutuspäivä oli 3. s. Se tarkoittaa sitä, että olemme käyttäneet osuutemme luonnonvaroista ja lopun vuotta elämme velaksi. Ja se merkitsee, kun tiedän, että joku minulle rakas tai vaikka tuntematonkin, on käyttänyt aikaa ja vaivaa, lukuisia tunteja ja tuhansia ajatuksia tuotteeseen, jonka saan tai ostan häneltä. Sen jälkeen olen hukannut lukemattoman määrän lapasia, avaimia, tärkeitä papereita ja tyhjänpäiväisiä vaatekappaleita. Kestävät materiaalivalinnat ovat tulevaisuuden avain. Siksi omatekoinen villapusero ei huku niin helposti pyykkikoneen syövereihin tai sen katoaminen taloyhtiön pyykkituvasta harmittaa aivan vietävästi. Olisipa maailmassa enemmän käsitöitä. Käsin tehdyistä tuotteista tulee väistämättä merkityksellisempiä kuin niistä, jotka vain pikaisesti kipaisemme kaupasta. Muistan edelleen lapasten harmaan eri sävyillä tehdyn kuvioinnin täsmällisesti. 32 KIERRÄTÄ
KASPERI IG: @kasperibags Kasperin kuvissa suomalainen luonto ja kädentaidot näyttäytyvät upean elinvoimaisina. Yhdessä tapahtuman kanssa Taito järjestää Sano se pistoin -kurssin, jolla osallistujat pääsevät valmistamaan oman, perinteistä poikkeavan huoneentaulunsa. MAANANTAIMALLI IG: @maanantaimalli Maanantaimalli on yhden naisen korupaja. järjestettävien neulefestareiden ohjelmassa. Kesällä Jyväskylään saapuu muun muassa maailmankuulu neulesuunnittelija Stephen West sekä kaksivärisen patenttineuleen kuningattaret Nancy Marchant ja Soile Pyhänniska. Kortteja saa nyt lehden verkko kaupasta www.taitolehti.fi/kauppa Kirjo oma viestisi T A I T O ?2/2018 8 ALUKSI Taito-2-2018-sisus.indd 8 9.3.2018 12.38. Myös Taito on ensimmäistä kertaa mukana 5.–8.7. . TOP 3 Taito-lehden somesuosikit MYSSYFARMI IG: myssyfarmi Pöytyäläinen Myssyfarmi tuottaa mummojen tekemiä suloisia myssyjä koko maailman tarpeisiin. Ku va M at le en a Tö hö ne n Taito yhteistyöhön Jyväskylän Kesän Neulefestareiden kanssa Tulevana kesänä neulojia hemmotellaan, kun Jyväskylän Kesän Neulefestarit järjestetään jo kolmannen kerran lankakansan iloksi. . Sen pastellinen maailma tekee elämästä ihanaa – myös maanantaisin. Kurssin opettajana on Villaviidakko-blogista ja Taidon ohjesivuilta tuttu Emma Karvonen. . Liput ja lisätietoa ohjelmasta www.jyvaskylaknitfest.com Ku va Em m a Ka rv on en Taito lanseerasi Suomen Kädentaidot -messuilla Lintu-ompelu kuvakortin. Yksinkertainen on kaunista! . Tapahtuman yhteydessä järjestettävät kurssit on julkaistu ja lipunmyynti aloitettu. Koonnut Sonja Karlsson Kevään somesuosikit ovat inspiroivia yrityksiä, jotka tekevät kestävää käsityötä.
12.4. Lisätietoja www.taito.fi Kaikuja neuleasujen menneisyydestä Tekstiilikulttuuriseuran uusin julkaisu, Ritva Koskennurmi-Sivosen tutkimus Neulottua – Stickat kertoo Ulla Berghin suunnittelemista neuleasuista ja hänen Taidekutomo-yrityksestään. Salainen puutarha -kirjontapaja 4.4. KLO 10–15 TAITOKESKUS VERKARANTA, TAMPERE (VUOLTEENTORI 2) . Taidon päivän ohjelmassa on Lempäälässä isoja ristipistoja, nappien kirjontaa ja vapaata kirjontaa koko päivän. Ilmoittaudu ennakkoon taitokeskukselle, vapaa pääsy. Taitoliiton tuottamat Käsityön äärellä -keskustelu kortit on julkaistu. . KLO 10–15 TAITOKESKUS LEMPÄÄLÄ (ASEMATIE 6) . Ne olivat nykytermein sanottuna hidasta muotia, jota pidettiin pitkään. Ota mukaan oma käsityösi. Raisiossa järjestettävän pihatapahtuman teemana on puutarha. KLO 11–14 TAITO LAPPI, ROVANIEMI (VALTAKATU 21) . 24.3. Vapaata yhdessäoloa ja kirjontaa Isossakyrössä. CraftCornerissa. Kirjotaan yhdessä Salainen puutarha -kurssi. Salainen puutarha -kirjontakahvila. KLO 17–19 TAITOKESKUS LUUMÄKI (PAJATIE 7) . KLO 10–14 TAITOKESKUS VILLAVINTTI, ISOKYRÖ (LILIUKSENMUTKA 7) . KLO 17–19 TAITOKESKUS PARIKKALA (KIRKKOKATU 6) . Paikan päällä on valmiiksi tulostettuja 1:1 kirjontakuvioita sekä jäljennösvälineitä. Joukkoon mahtui myös iltapukuja. Tutkimus julkaistiin vuoden 2017 lopulla. . KLO 10–14 KANKURI, KOKKOLA (MANNERHEIMINAUKIO 3) . klo 10–13.15. Sen myötä Raision taitokeskuksessa opastetaan, miten kirjaillaan Salaista puutarhaa. . Kortit johdattavat keskustelemaan kädentaidoista. Ilmoittaudu ennakkoon taitokeskukselle, vapaa pääsy. Kevään myöhemmät kokoontumiskerrat ovat 26.4. . Salongissa ei valmistettu mitään yhden sesongin vaatteita. KLO 10–13.15 TAITOKESKUS RAUMA (LENSUNKATU 4) . Tarjolla pientä purtavaa. Taidon järjestämässä Taitoillassa kaikki käsityötekniikat ovat sallittuja. . Kirjotaan yhdessä! Taidon yhteiskirjonta Salainen puutarha on saanut lukuisat käsityöihmiset tarttumaan neulaan. #yhteiskirjonta #kirjottupuutarha . . 5.4. Salainen puutarha -kirjontakahvila. 14.4. Kokkolassa Taidon päivänä on mahdollisuus kirjoa porukassa Salaista puutarhaa. 26.4. Pieni materiaalimaksu. KLO 17–20, CRAFTCORNER, HELSINKI (ETELÄESPLANADI 4) . 14.4. Kevään viimeinen Taitoilta järjestetään 31.5. Mahdollisuus piirtää kaava ja kuviot valopöydällä. sekä 24.5. Jollet pääse paikan päälle, niin vertaistukea on tarjolla myös Facebookin ”Salainen puutarha -yhteiskirjonta”ryhmässä. Tampereen Verkarannassa kirjotaan yhdessä Taidon päivänä. 12.4. Ulla Berghin muotisalongissa suunniteltiin ja valmistettiin pelkästään neuleasuja arkeen ja juhlaan. . Huhti-toukokuun aikana kirjotaan porukassa eri puolilla Suomea. 20.5. Yhteiskirjonnan ensimmäinen tapaaminen Vaasassa. KLO 15–18 LOFTET, VAASA (RAASTUVANKATU 28) . 13.4. Koskennurmi-Sivosen tutkimus on luettavissa kokonaan Tekstiilikulttuuriseuran sivuilla www.tekstiilikulttuuriseura.fi Merja Räty ?TAITO?2/2018 9 ALUKSI Taito-2-2018-sisus.indd 9 9.3.2018 12.38. KLO 12–15, TAITOKESKUS RAISIO (HULVELANKATU 35) . Kurssi on alkanut jo 22.2., mutta vielä ehtii mukaan. 14.4.
Seuraan paljon, mitä muut suunnittelijat tekevät. MITEN EROAT MUISTA KÄDENTAITAJISTA. Tekniikoiden ja materiaalien ilottelua Huhtikuun lopussa Suomen Käsityön museon valtaa näyttely Pehmeetä touhua – Nordic Outsider Craft. . . Käsityö voi herättää huomiota ja olla tekijänsä näköinen, eikä käsillä tekemistä tarvitse ottaa vakavasti. Tarkoitukseni oli lähinnä julkaista Instagram-tililläni tekemiäni käsitöitä, enkä aluksi ajatellut tehdä tuotteita myyntiin, mutta nälkähän tunnetusti kasvaa syödessä. Suomessa se voi tarkoittaa vaikka ITE-taidetta, erityistaidetoimintaa sekä mielenterveyskuntoutujien tekemää taidetta. Esimerkiksi oululainen FM/AM ja Mine Güngör Helsingistä tekevät kiinnostavia tuotteita. Järjestä pop up -tapahtuma, kutsu ystävät tekemään yhdessä, vie käsityöharrastus työpaikan taukohuoneeseen tai ideoi jotain ihan muuta. Outsider-taide on kattokäsite, jolla kuvataan itseoppineiden taiteilijoiden nykykansantaidetta. Renlundin museon ITE-amanuenssi Elina Vuorimies. Löysin kaupasta halvalla pinssitaustoja ja mietin, mikä olisi räväyttävä tuote. Taidon ja käsityön viikko 9.–15.4.2018 T A I T O ?2/2018 10 ALUKSI Taito-2-2018-sisus.indd 10 9.3.2018 12.38. Puuveistoksia islantilaisen Safnasafnið-museon kokoelmasta. Ku va M in na Ha ve ri Valtakunnallista Taidon ja käsityön viikkoa vietetään 9.–15.4. Nyt olen saanut tehdä tilauk sesta useita tissipinssejä viikossa. Olen kyllästynyt suomalaiseen käsityökulttuuriin. Teosten tekniikoissa näkyvät muun muassa puunveisto ja keramiikka sekä erilaiset tekstiilikäsityöt. 28.4.–2.12. Tuotteissani kaikilla yksityiskohdilla on merkitys. Pehmeetä touhua – Nordic Outsider Craft esillä Suomen Käsityön museossa (Kauppakatu 25, Jyväskylä) Teos: Ragnar Hermansson. Olen työssäni televisioja elokuva-alalla oppinut, että asioilla pitää olla tarkoitus. Olen tehnyt pitkään käsitöitä ja halusin jonkin isomman projektin vapaa-ajalleni. Laitoin myöhemmin Facebookin virkkausryhmään kuvan pinsseistäni ja se sai yli 400 tykkäystä. Vinkkaa hänestä Taito-lehdelle toimitus@taito.fi MITEN PÄÄDYIT PERUSTAMAAN TUOTEMERKKISI. Tiedätkö tuoreen tekijän. MISTÄ SAIT IDEAN TISSIPINSSEIHIN. Myös taitoyhdistyksissä on viikon aikana erilaisia tapahtumia ja työpajoja. Siellä nähdään, mitä tapahtuu, kun käsityö ei pysy kuosissaan, vaan muuttuu tekniikoiden ja materiaalien ilotteluksi. MISTÄ SAAT INSPIRAATIOTA. Näyttelyn ovat kuratoineet taiteen tutkija Minna Haveri ja K.H. Tutustu tuoreeseen tekijään: Moona Komulainen, Unique Stuff . Näyttelyn teokset on valittu pohjoismaisen outsider-taiteen kentältä. Kotimaisesta designista. Aloin virkata ja keksin tissin muodon – haluan pinsseilläni poistaa myös rintoihin liittyviä tabuja
nland.messefrankfurt.com Puh. Lahjoitussumma oli yhteensä 10 000 euroa. 20 18 Fi nn la nd Neulomalla hyvää Sukka-Finlandia, kotimainen villasukkien neulomiskisailu, päättyi helmikuun lopussa. Neulominen tekee hyvää sekä itselle että muille! Ku va He le na Hä m äl äi ne n Ehdot uksia Taitopalkin non voitta jaksi saapu i määrä ajassa 23 kappa letta. Lisäksi kilpailun aikana valmistuneista sukista reilu 20 paria lahjoitettiin Ensija turvakotien liitolle. Voitta ja julkaista an Taidon päivän ä 14.4. 040 544 5577 66 25 201 1_ TE _a llg _T ai to _M 1_ 10 1x 27 • FO G R A 39 • C M Y K • bs : 15 .0 2. must haves must haves 2018/19 International trade fair for consumer goods. Lisätie toja www. Valistunut veikkaukseni on, että sukkapareja neulottiin Sukka-Finlandian aikana yhteensä 1500 kappaletta, kertoo Sukka-Finlandian puuhanainen Taina Schildt. Kaikki lisätiedot: tendence.messefrankfurt.com info@. taito.fi Taito-2-2018-sisus.indd 11 9.3.2018 12.38. 20 18 D U : 23 .0 2. Kisan osallistumismaksut lahjoitettiin Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Kisaan osallistui kaikkiaan 1410 innokasta neulojaa. Jokaiselta seitsemältä etapilta valmistui keskimäärin 125 paria. ??. – Valmistuneiden sukkaparien arviointi onkin vaikeampi tehtävä. Tendence tarjoaa herkullisia “Must Have”-elämyksiä: uusia tuotteita ja tuoreita ideoita, joiden avulla sisustamisen ja lahjatavaramarkkinoiden syksystä ja talvesta sekä kevät-kesäsesongista 2019 tulee tavallista mielenkiintoisempia ja menestyksekkäämpiä
Muita ihania -käsityökirja ei ole tarkoitettu ryppyotsaisille vakavikoille. Aina on syytä juhlaan NOORA ILORANTA README, 2018 Kuten kirjan nimi jo sen sanoo: aina on syytä juhlaan. Se on aina ilo neulojalle. Perinnemestarin materiaalioppi HANNU RINNE WSOY, 2018 Sammalesta, pahvista, raudasta ja lasista. T A I T O ?2/2018 12 KIRJAT Taito-2-2018-sisus.indd 12 9.3.2018 12.38. Kirjassa on ilahduttavasti käytetty erivahvuisia lankoja ja esitelty langoille useita vaihtoehtoja. Osa ohjeista on julkaistu jo aiemmin Tiina Arposen Muita ihania -blogissa, mutta kirjasta löytyy myös liuta uutta ihasteltavaa. Sosiaalisesta mediasta tutuksi tulleen Niina Laitisen ensimmäinen neulekirja sisältää vuoden täydeltä villasukkia. Sukat on jaettu vuodenaikojen mukaan. Kas, kun Suomen kesässä villasukat eivät yleensä ole liioittelua. Muita ihania – Lempeä ja hulvaton käsityökirja TIINA ARPONEN, JOHANNA KARTTUNEN JA HENNA-KAISA SIVONEN GUMMERUS, 2018 Hattaraisessa Muita ihania -pastellimaailmassa neulotaan, virkataan, askarrellaan, ommellaan ja kirjotaan iloisen suurpiirteisesti. Ohjeet on taitettu selkeästi ja kuviokaaviot ovat riittävän isot. Noora Ilorannan koko perheen juhlakirja sisältää roppakaupalla ideoita juhlien järjestämiseen ja toteutukseen. Kirjan käsityöohjeita voi noudattaa pilkuntarkasti tai niitä voi käyttää iloisen inspiraation lähteenä. Taito-lehden kevään KIRJASUOSIKKI Koonnut Sonja Karlsson Villasukkien vuosi NIINA LAITINEN MOREENI, 2018 Käsi ylös, jos rakastat villasukkia! Tämä kirja on sinulle. Muita ihania -maailmassa saumojen ei tarvitse olla tikkusuoria eikä lankojen viimeisen päälle järjestyksessä. Kun työkaverini kanssa selasimme kirjaa lounaalla, henkäisimme sukkien tullessa vastaan samanaikaisesti ihanat. Tiesitkö, että tiiliä on valmistettu Suomessa pienimuotoisesti jo 1200-luvulla ja että sana tapetti on alun perin tarkoittanut suojaavia, koristeellisia kankaita. 20 ohjeen joukosta jokainen löytää takuulla omansa. On herkkää pitsiä, kauniita pintoja ja koristeellisia kirjoneulekuvioita. Minun suosikkisukkani ovat kirjan kannessa näkyvät Ihan hiljaa -sukat. Kirjan kohdeyleisönä ovat lapsiperheet, mutta Aina on syytä juhlaan inspiroi takuulla kaikkia, jotka haluavat elämäänsä enemmän juhlaa – ja kuka nyt olisi niin pöljä ettei haluaisi. Tärkeintä on tehdä. Kirjaa koristavat Viola Minerva Virtamon kauniit kuvat, joissa sukat esitetään kiinnostavasti ja selkeästi. Koristeilla ja yksityiskohdilla kuka tahansa voi luoda ihanat juhlat ilman otsalla helmeileviä hikikarpaloita. Kirja tarjoaa myös innostavia matkoja rakentamisen menneisyyteen. Perinnemestari Hannu Rinteen parisataasivuinen tietopaketti on perinteisistä rakennusmenetelmistä kiinnostuneen remontoijan tai talonrakentajan unelma. Niistä on vanhat talot tehty. Tärkeintähän on juhlia, ei luoda täydellisiä puitteita. Kirjan herkulliset kuvat henkivät iloa, ja vinkkejä annetaan jokaiselle vuodenajalle. Vaikeammankin ohjeen seuraaminen on helppoa. Listalta löytyy niin markettilankaa kuin herkkulankoja hifistelijöille
Ompelulaneissa ommellaan hyvässä seurassa, hyvän ruuan siivittämänä koko päivä ja tarvittaessa yökin. VIIME VIIKONLOPPUNA OLIN KÄSITYÖTAPAHTUMASSA , jossa huomioni kiinnittyi äitiin ja aikuiseen tyttäreen, jotka selvästi tapasivat pitkästä aikaa. MIKÄ VOISI OLLAKAAN LUONTEVAMPI YHDESSÄOLON MUOTO KUIN KÄSITYÖ ja ajanvietto sen puitteissa. Molemmat innostuivat laajasta lankatarjonnasta ja olivat jatkuvasti ilahtuneita uusista väreistä ja fiineistä lankalaaduista. Mummi nauroi ja hassutteli, vaikka oli usein vakava ja jotenkin huolestunut, sanoi opettajan kyllä nyt ihmettelevän. Vantaalaisen kerrostalolähiön lastenhuoneessa se sitten tapahtui: koulun virkkaustehtävästä tuli käänteentekevä, se sytytti rakkauteni käsitöihin. Käsitöitä tehdessä ei yksinkertaisesti voi olla kiire. Onko kylällä maahanmuuttajia, naisia, miehiä tai nuoria, joille voisit jakaa yhdessäoloa nimenomaan opettelemalla ja opettamalla, jakamalla niin meidän kuin heidänkin traditiotaan, kehräten sen hitaasti yhteiseksi tulevaisuuden traditioksi. Teksti Ilona Korhonen Jaettu ilo Ku vi tu s El in a Jo ha nn a MUISTATKO, KUINKA OPIT VIRKKAAMAAN. Olin ehkä ekaluokkalainen, kun mummi tuli kylään. Kuka opetti vuolemaan lastuja terävällä puukolla pienestä puukalikasta. He jo kaukaa vilkuttivat toisilleen ja huusivat kutsuen toisiaan nimillä ”äiti” ja ”lapsi”. Entä se kantapää sitten. Termi on lainattu pelimaailmasta. ÄITINIKIN OLI KOVA KÄSITYÖIHMINEN , virkkasi ja kutoi mattoja, ompeli kansallispukujakin. Kuka neuvoi, millaisesta langasta sukka kannattaa neuloa. Hätäisesti hutaistut tekeleet eivät yleensä miellytä omaakaan silmää. Kiireettömyydessä voi sitten rauhassa jakaa elämänviisauttaan ja läsnäoloaan, vaikka juteltaisiinkin ihan niitä näitä. Löytyisikö helppoa kohtaamispaikkaa, jossa voisit rauhassa vuoleskella ja jutella elämästä ihan hitaasti ja rauhassa. Mietipä! . Olen kuullut nuorten äitien ompelulaneista. Olisiko naapurustossa joku yksinäinen, jonka voisit pyytää käsityötreffeille. Saa vain ommella. ?TAITO?2/2018 13 KOLUMNI Taito-2-2018-sisus.indd 13 9.3.2018 12.38. Tyttären nuoret ystävät liittyivät porukkaan mukaan ja naurua ja ilonpitoa kuului riittävän: kokemuksia langoista, ohjeista, malleista ja muutakin siinä samalla. Ja mummin silmukoiden jälkeen omanikin alkoivat juosta kuin ihmeen kaupalla siistimpinä eikä opettaja ihmetellyt mitään. Laneissa nuoriso pelaa tietokonepelejä yhdessä yötä myöten. Siksipä mummi tai vaari on ollut varmaan aika monessa tarinassa tärkeä käsityöperinteen lähettiläs: seuraavaan sukupolveen on helppo istuttaa käsityörakkautta, kun samalla jakaa aikaansa. Kirjoittaja on kansanmuusikko, joka värjää käsin kuvankauniita lankoja. Mummi ei ollut mikään matkustelija eikä se kai hänen ikäpolvellaan niin ollut tapanakaan, lähteä nyt kaukaa maalta kaupungin melskeeseen vain huvikseen. Mummi otti lyhyen, sotkuisen, paksusta punaisesta langasta virkkaamani hiirenhännän ja koukutteli hetkessä puoli metriä lisää tasaisia muhkeita ketjusilmukoita, jotka kulkivat suoraan ja toisiaan tottelevaisesti seuraten. He lähtivät yhdessä kiertämään kojuja ja tutkimaan lankoja. Tai hassuteltaisiin ja naurettaisiin yhdessä. Olisiko joku vanhus, joka osaisi vielä kehrätä, sorvata tai sitoa oikeaoppisen saunavastan. Äiti jakoi minulle harrastustaan ja neuvoi eteenpäin, mutta äiti oli aina vähän kiireinen, aina piti laittaa ruoka tai tehdä vähän vielä töitä. Hetki oli maaginen. Ja mitä kaikenlaisia yhdessä kässyämisen uusia muotoja voisimmekaan keksiä. Kukaan ei roiku helmassa eikä kenenkään tarpeisiin tarvitse sinä aikana vastata
Uurnantekijän keramiikkapajassa on jälleen valmistumassa yksi leposija jollekin, jonka maallinen matka on päättynyt. P T A I T O ?2/2018 14 Taito-2-2018-sisus.indd 14 9.3.2018 12.38. Zettinig kävi lapsena taidekoulua ja rakasti piirtämistä. – Jokainen uurna on minulle rakas ja tärkeä. Fysioterapeuttina ja homeopaattina työskennellyt Zettinig oli pitämässä hyvinvointikurssia Italiassa, kun hän vieraili paikallisella keramiikkapajalla. Mutta asiat etenivät nopeasti ja pian paja oli minun ja kädet täynnä työtä. Toivon, että ihminen saisi niissä arvoisensa paikan, Zettinig sanoo. – Aluksi oli tarkoitus, että menen oppitytöksi pajalle ja opettelen uurnien tekoa hiljalleen. Samaan aikaan Suomessa opettaja oli kysellyt Zettinigin äidiltä entisen oppilaansa kuulumisia ja kertonut etsivänsä pajalleen jatkajaa. Keramiikan lisäksi Zettinig on maalannut posliinia sekä akryylija öljyväritöitä. Huolehdin niistä kuin äiti lapsistaan: pusutan ja halaan. Pitkän linjan keramiikkaharrastajalla oli takanaan yli kaksi vuosikymmentä jatkunut ura terveydenhoitoalalla eri puolilla maailmaa, kun suunta muuttui. Teksti Anu Välilä?Kuvat Sonja Karlsson Turkulaisen Pia Zettinigin käsissä syntyvät Suomen ainoat täysin maatuvat saviuurnat. Uurnantekijä ia Zettinig nostaa ruukun dreijasta ja suukottaa sen kylkeä ennen kuin laskee ruukun hyllylle kuivumaan. Kuvanveistäjäkurssin hän kävi Uudessa-Seelannissa asuessaan. PERITTY TAITO Vaikka uurnat olivat Pia Zettinigille hyppy tuntemattomaan, käsillä tekeminen ja keramiikka ovat kulkeneet mukana läpi hänen elämänsä. Ensimmäiset savityönsä hän teki 12-vuotiaana työväenopiston kurssilla, jonne hän päätyi äitinsä mukana. Ennen kuin tilaus lähtee matkaan, rummutan uurnat shamaanirummullani, jotta ne löytävät oikean ihmisen sielun luokse. Zettinigistä tuli uurnantekijä sattumalta reilu vuosi sitten. Visiitti palautti mieleen vuosien takaisen keramiikkaopettajan
Näin lopputulos on luonnollisen rosoinen. Pia Zettinig ei hio uurnan pintaa sileäksi vaan pesee sen kevyesti pesusienellä. Taito-2-2018-sisus.indd 15 9.3.2018 12.38
T A I T O ?2/2018 16 Taito-2-2018-sisus.indd 16 9.3.2018 12.38. Hiljaisuus-uurnia koristaa pelkistetty heinäkuvio. Saamelaiset ovat perinteisesti valmistaneet itse puukot ja muut tarvitsemansa työkalut. Pia Zettinig piirtää uurnien kuviot vapaalla kädellä, jotta jokainen uurna on uniikki
Pia Zettinigin uurnat ovat kaukana liukuhihnatyöstä. ”Käsillä tekeminen on minulle meditaatiota, josta löydän aina jotain uutta.” ”Uurnan myötä luonnon kiertokulku jatkuu.” . Suosituimpia malleja ovat Taivaanlinnut ja Suojelusenkelit sekä pitsija heinäkuvoiset Huurreja Hiljaisuus-uurnat. Lisäksi Zettinig valmistaa personoituja uurnia asiakkaiden toiveiden mukaan. Pia Zettinig remontoi miehensä Peterin kanssa lähes kokonaan Turun Aurajoen rannassa sijaitsevan vanhan tehdashallin, jossa hänellä on keramiikkapajan lisäksi oma joogasali sekä tila fysioterapiaja homeopatiavastaanotolle. Innostuksen käsillä tekemiseen Zettinig on perinyt äidiltään ja isovanhemmiltaan. Itse tekeminen on kuin elämä itsessään. Niissä näkyy käden jälki: ihminen on tehnyt ne ihmiselle luonnon materiaaleista. – Uurnani ovat polttamatonta savea. Kaikki Tierra Finlandian uurnat ovat ympäristöystävällisiä ja täysin maatuvia. Valmistusprosessissa voidaan käyttää ympäristölle haitallisia aineita tai menetelmiä. Myös äitini on ollut aina kova tekemään kaiken itse ja kannustanut, että kaikki on mahdollista. Kai tällainen suureellinen usko omiin kykyihin ja perheen kannustus ovat edesauttaneet siinä, että olen uskaltautunut tekemään omanlaisiani juttuja. – Ennen pajalla yritettiin tehdä käsityönä sarjatuotannon kaltaista lopputulosta hiomalla uurnat posliinimaisen sileiksi. Olen utelias, opettelen asioita kokeilemalla, enkä pelkää epäonnistumista. Zettinigin pyörittämän yhden naisen Tierra Finlandia -keramiikkayrityksen mallistoon kuuluu kolmekymmentä erilaista aikuis-, lapsija eläinuurnaa. Zettinig on karsinut valmistusprosessista pois kaiken teollisen ja ympäristöä kuormittavan. Saman katon alla toimii myös pari muuta yritystä, joiden kanssa Zettinig tekee yhteistyötä. – Käsillä tekeminen on minulle meditaatiota, josta löydän aina jotain uutta. Minun uurnani ovat rosoisempia. Ympäristöystävällisiä uurnia mainostavat muutkin, mutta Zettinigin mukaan kaikki maatuvat uurnat eivät kuitenkaan välttämättä ole ekologisia. ?TAITO?2/2018 17 Taito-2-2018-sisus.indd 17 9.3.2018 12.38. Mallistossa on mukana kolme hänen uurnaansa. ”Siitä on ollut etua, että tulen ulkopuolelta. Ne maatuvat sataprosenttisesti ensimmäisen sateen jälkeen. Zettinigin kädenjälki näkyy vahvasti myös perheen kodissa ja uudella keramiikkapajalla, jonne yritys muutti viime vuoden lopulla. – Isoisäni teki puutöitä ja rakensi taloja. Hän on tehnyt esimerkiksi AD/DC-fanin uurnan, johon maalattiin kultainen salama ja saatesanat I’m on my way, on a highway to heaven. Jokainen uurna ja sen jokainen työvaihe tehdään käsin. Olen tuonut ne tähän päivään ja tehnyt niistä näköisiäni. Terveydenhuoltoalalla pitkään työskennellyt Pia Zettinig vaihtoi yllättäen alaa reilu vuosi sitten ja ryhtyi uurnantekijäksi. Koskaan ei tiedä, mitä seuraava hetki tuo tullessaan ja lopputulos on aina yhtä ihmeellinen. Minun on ollut helpompi nähdä prosessi uusin silmin ja tehdä omannäköisiä uurnia”, Zettinig sanoo. – Monesti personoitujen uurnien tekeminen muuttuu intuitiiviseksi prosessiksi. Lopputuloksena on uurna, joka on henkilökohtainen ja poismenneen läheisen näköinen. Etenkin eläinuurnat olen muuttanut kokonaan. Pia Zettinig istuutuu ruukku sylissään leppoisasti nojatuoliin ja alkaa silmukkaraudalla vetää vapaalla kädellä pystysuoria viivoja ruukun pintaan. EKOLOGISIA JA MAATUVIA UURNIA Dreijan vieressä hyllyillä pari vuorokautta kuivuneet ruukut ovat valmiita seuraavaan työvaiheeseen. Myös uurnien maatuminen voi kestää jopa 50 vuotta. Pajalta uurnat matkaavat hautaustoimistoihin sekä SHT-tukkuun. Silti ne ovat käytössä lähes yhtä kovia kuin poltettu keramiikka ja kestävät käsittelyä rikkoutumatta esimerkiksi krematorioissa ja kuljetuksissa. Olen pienestä asti ollut kiinnostunut siitä, miten kaikki syntyy ja saa muotonsa. Hiljaisuus-uurnan heinäkuviot valmistuvat varmoin ottein. Pajalla käytetään ainoastaan biohajoavia materiaaleja. – Kaikki mallistoni uurnat ovat kuitenkin muotokieleltään minun suunnittelemiani. Zettinig haluaa, että hänen kädenjälkensä myös näkyy uurnissa. Käsillä tekeminen ei rajoitu työhön ja taiteeseen. Zettinig haluaa kunnioittaa pajan entistä omistajaa ja hänen kädenjälkeään
Olen etuoikeutettu, kun voin tehdä tätä työkseni. Uurnan sivuille tehdään pienet reiät kannen naruja varten. Jos on mahdollisuus haudata uurna omaan maahan, siitä kasvaa puu. Logojen painaminen leimasimilla on hänen lempipuuhaansa. Kaikki tuotannosta syntyvä jäte on minimoitu ja se kierrätetään. Hän on menettänyt monia läheisiä ja kulkenut tukena rinnalla, kun ystävät ovat kokeneet menetyksiä. Sitten savesta muovaillaan tulivuoren näköinen kasa, joka dreijataan ruukun muotoon. – Makuasioista ei sovi kiistellä. Keväällä hän on mukana järjestämässä SanatOn Suruni -tapahtumaa, joka on suunnattu kouluikäisille lapsille. Zettinig on suunnitellut Itävallassa teetetyt leimasimet, joilla painetaan yrityksen logo pakkauslaatikoihin ja tuotelappuihin. Neljän lapsen äidille erityisesti lapset ovat lähellä sydäntä. Tällöin voisin hypätä dreijausvaiheen yli. ”Kai tällainen suureellinen usko omiin kykyihin ja perheen kannustus ovat edesauttaneet siinä, että olen uskaltautunut tekemään omanlaisiani juttuja.” T A I T O ?2/2018 18 Taito-2-2018-sisus.indd 18 9.3.2018 12.38. Se helpottaisi ja nopeuttaisi raskasta työtä ja mahdollistaisi isomman uurnamäärän valmistamisen. Toivon kuitenkin, että uurnani tuovat vaihtelua valikoimiin ja ne koskettavat ihmisiä surun ja valinnan hetkellä. Toivon, että kurssien avulla voin olla uudenlaisen surutyön sanansaattaja. Uurnan myötä luonnon kiertokulku jatkuu. Työssä voi myös yhdistää aiempaa osaamista. Pintaan tulevat kuviot ja kuvat Zettinig piirtää tai maalaa vapaalla kädellä. Luonnon kunnioittaminen ja sen puhtaana säilyminen ovat minulle sydämen asia. Myös muistolaatat, tuotelaput ja paketointi ovat käsityötä. Uurnien lisäksi Zettinig valmistaa keraamisia koruja ja astioita, vetää kursseja ja joogatunteja sekä pitää homeopatiavastaanottoa. Tulevaisuudessa Zettinig toivoo löytävänsä yhteistyökumppaineita, joiden kanssa hän voisi toteuttaa yhden haaveistaan. – Joihinkin uurniin on saatavilla kanteen upotettu turvekiekko puun siemenellä. Monenlaista työtä tehnyt Zettinig ajattelee, että uurnantekeminen on se, mihin hänet on ohjattu. Lopuksi kansi kiinnitetään uurnaan puuvillanarulla. – Järjestän kursseja, joissa osallistujilla on mahdollisuus käsitellä tunteitaan saven eri muotojen avulla, vaikka heittämällä savea seinään. Pohjan käsittelyn jälkeen siihen painetaan leima. Savipala menee prässiin, jossa siitä puristetaan turhat ilman pois. Niiden työstöaika muodottomasta savikimpaleesta valmiiksi uurnaksi kestää noin kaksi viikkoa. Savi ja tuhka ravitsevat maata ja auttavat uuden syntymisessä. Uurnat pohjamaalataan käsin tai ruiskumaalilla. Ison uurnan valmistukseen tarvitaan noin viisi kiloa savea. SURUTYÖN SANANSAATTAJA Pia Zettinigille suru ja kuolema ovat luonnollisia asioita. Hän haluaisi kyetä lahjoittamaan jokaiselle lapsensa menettäneelle rakkaudella valmistetun, uniikin uurnan. Kuolema ja suru ovat Zettinigin mukaan edelleen tabuja, joista vaietaan. Ideoita, suunnitelmia ja haaveita keraamikolla riittääkin. Dreijaamisen ja saven käsittely eri vaiheissa salaisella reseptillä takaa, että ruukusta tulee kestävä ja kova ilman polttoa. – Kehittelen parhaillaan valmistustapaa, jolla pystyn valmistamaan käsin uurnan runkoja tehokkaammin. – Usein äitini on mukana auttamassa pakkaustöissä. Minulle siinä on jotain todella pyhää. Uurnien kuvioimisesta syntyvästä jäännössavesta Zettinig tekee muistolaattoja ja uurnien kannet. – Olen nöyrästi kiitollinen, että voin valmistaa uurnan sille, joka lähtee matkaan. Yrittäjä tiedostaa työskentelevänsä herkällä alalla. . Uurnien narut ovat pellavaja puuvillanarua, uurnat kääritään värjäämättömään uusiosilkkipaperiin ja pakataan kierrätyspahvilaatikkoon, jonne laitetaan pehmusteeksi puulastua. Uurniin ihmiset suhtautuvat yhtä lailla varovaisesti. Hän toivoo, että voisi omalla työllään tehdä kuolemasta lähestyttävämmän ja rohkaista ihmisiä löytämään keinoja, joilla käsitellä omaa surua. Pia Zettinig valmistaa aina pariakymmentä uurnaa kerralla. UURNA SYNTYY KAHDESSA VIIKOSSA Uurnan valmistuksessa on monta työvaihetta, ja saven on annettava välillä kuivua. Sen olen huomannut kiertäessäni hautureiden luona. Sen jälkeen uurnan pinta kastellaan ja viimeistellään pesusienellä. Perinteiseen makuun eivät välttämättä sovi mustat kolmiot ruskealla pohjalla, kuten Zettinigin Terra Antik -uurnassa
Pia Zettinig kiinnittää uurnan kannen puuvillanarulla. ?TAITO?2/2018 19 Taito-2-2018-sisus.indd 19 9.3.2018 12.38. Kokeilun alla on, miten kirpputorilta löytyneet kakunkoristeluvälineet taipuvat savitöihin. Taivaan linnut -uurna on yksi suosituimmista
Taito-2-2018-sisus.indd 20 9.3.2018 12.39
M ”Pääasia on, että intoa riittää, ja yrityksen hoidon tuntemus seuraa työn mukana.” ?TAITO?2/2018 21 Taito-2-2018-sisus.indd 21 9.3.2018 12.39. KOULUNPENKILTÄ YRITTÄJÄKSI Jaakko Järvi ryhtyi yrittäjäksi kolme vuotta sitten, yhdessä kahden kaverinsa kanssa. Mutta totta siitä tuli. Rukkaset saavat kyytiä. Teksti Päivi Ketolainen?Kuvat Annina Mannila Puulonin yrittäjät luottavat suomalaiseen puuhun. Vuoden 2017 loppuun saakka yrityksen markkinoinnista vastasi kolmas kaveri, Tomas Nordström, 24. Sillä pärjää jo pitkälle. Kuhmoinen on noin 2000 asukkaan kunta Päijänteen rannalla, Hämeen ja Keski-Suomen rajapinnalla. Yrittäjän toimenkuva muotoutuu tarpeen mukaan. Alan työllistäjiä on vähän ja se näkyy jo opiskeluaikana vähäisinä työharjoittelupaikkoina. Kaunista kotimaasta aanantaiaamu aukeaa Puulon Oy:n tehtaalla Kuhmoisissa. Siksi Puulon ottaa mielellään työssäoppijoita harjoitteluun. Toinen heistä on Puulonin toimitusjohtaja Olli Hietajärvi, 26. Puulon vaihtoi omistajaa ja kotimainen puusepäntyö sai jatkuvuutta, kun Hietajärvi ystävineen hyppäsi yrityksen ruoriin. Hän on hienopuuseppänä Euroopan mestari vuosimallia 2016: uniikki työpöytä toi Järvelle Euroskills-mestaruuden. Yrityskaupan mukana nuoret yrittäjät saivat valmiit toimitilat sekä neljä kokenutta työntekijää. Yrittäjäksi lähtevällä pitää olla takataskussaan ennen muuta rohkeutta. Sarvala ihmetteli ensin, oliko Hietajärvi aivan tosissaan. Kaverusten yhteistyö alkoi Ikaalisten käsija taideteollisuusoppilaitoksella, jossa kolmikko opiskeli hienopuusepän ammattiin. Hienopuuseppä Jaakko Järvi, 23, nostaa tuppeensahattua lautatavaraa sisään tuotantohalliin. Näissä maisemissa Puulon Oy valmistaa designhuonekaluja ja muita puutuotteita. Inputin ja outputin välissä hän tuotantopäällikkönä vastaa siitä, että huonekalujen valmistus sujuu kaikin puolin mutkitta. – Käsitöitä tulee edelleen tehtyä omaksi iloksi, kun vain ehtii. Mistä löytyisi jatkaja 1970-luvulla perustetulle huonekaluyritykselle. Tästä lähtee työviikko käyntiin, tuppeensahatusta. Kun Olli Hietajärvi oli opiskeluaikanaan Puulonilla työssäoppimisjaksolla, otti silloinen yrittäjä Unto Sarvala puheeksi liiketoimintansa tulevaisuuden. Vaikka Järven ranteessa on ruista ja kämmenessä kokoa, tarvittaessa sormet toimivat kirurgimaisella tarkkuudella. Jonain toisena päivänä Järvi ahkeroi tuotantolinjan loppupäässä, kun kuljetusauton kyytiin lastataan valmiita tuotteita. Tuontantohallin pihamaalla kasvaa valkorunkoisia koivuja. Ollaan suomalaisuuden ytimessä. Koti alkaa olla jo aivan täynnä itse tehtyjä töitä, Järvi sanoo vaatimattomasti. Kilpailuihin Järvi osallistuu, koska se pitää yllä näppituntumaa omaan osaamiseen. – Minä voisin jatkaa, heitti työssäoppija nopean vastauksen. – Toivottavasti viiden vuoden kuluttua tilanne on toinen ja työpaikkoja on enemmän tarjolla, sanoo Hietajärvi. Olli Hietajärven mukaan yrityksen perustaminen on käsityöläiselle lähes ainoa tapa työllistyä
Vintageen vivahtavan kalusteen teko jatkuu Puulonilla edelleen. Koulutukseen kuuluu sekä perinteisiä menetelmiä että uutta teknologiaa. Luovuus ei ole yrityksessä juhlapuhetta, vaan jokapäiväinen Mikä hienopuuseppä. Hienopuuseppä on puuntyöstön ja esineenvalmistuksen ammattilainen. Ammatissa tarvitaan kädentaitoja ja luovuutta. Tuoli on saanut ympärilleen kokonaisen ruokailuryhmän muotoilija Risto Halmeen käsissä. Hienopuuseppiä työskentelee muun muassa yrittäjinä, puusepänverstaissa ja huonekaluliikkeissä. Yritys tekee yhteistyötä nimekkäiden muotoilijoiden, kuten Eero Aarnion kanssa. Pääasia on, että intoa riittää, ja yrityksen hoidon tuntemus seuraa työn mukana. Opinnot kestävät 2–3 vuotta. Jaakko Järvi T A I T O ?2/2018 22 Taito-2-2018-sisus.indd 22 9.3.2018 12.39. Pienissä verstaissa valmistetaan pääasiassa mittatilaustöitä asiakkaiden toiveiden pohjalta. Hän on erikoistunut kokopuisten huonekalujen ja esineiden suunnitteluun ja valmistukseen. Lähtökohtana on kotimaisuus sekä puumateriaalin kauneus ja tyylikkyys. – Luulen, ettei minuakaan olisi kiinnostanut opiskeluaikana kirjanpito tai muu sellainen. – Oma mottoni on: jos ei koita, ei myöskään voita! Yrittäjyyttä ei opeteta koulun penkillä kovin syvällisesti, eikä se Hietajärven mielestä ole edes tarpeen. Uusia tuotteita suunnitellaan Puulonilla tuotantoon jatkuvasti. Hienopuuseppä tuntee puun materiaalina: tietää, ettei sen eläminen lopu puun kaadon jälkeen, ja osaa ottaa sen huomioon työtä tehdessään. KOTIMAISTA LÄHITUOTANTOA Unto Sarvala lanseerasi viimeisinä yrittäjävuosinaan menevän tuotteen, 1960-nimisen tuolin. Tuoleja, ruokaryhmiä, sohvapöytiä ja vitriinejä, mutta periaatteessa myös kaikkea muuta, mitä puusta voi valmistaa. Puulon tekee ongelmanratkaisua puusta. Puulon valmistaa useita kymmeniä eri tuotteita. Se on yrityksen lippulaivatuote. Hienopuusepäksi voi opiskella esimerkiksi Ikaalisten käsija taideteollisuusoppilaitoksessa. – Kone ei ymmärrä, onko työstettävä palikka harjapuu vai tuolin selkänoja. . Jos on puinen asia, jolle tarvitaan valmistajaa, niin meiltä kannattaa kysyä, toteaa Olli Hietajärvi
– Otan rinkan selkään ja lähden vaeltamaan aina kun vain ehdin, sanoo Hietajärvi. Kynttilää ei kannata polttaa loppuun, vaikka työstään nauttisi. Yhteistyö on yleensä silloin helpompaa, kun on joku, jolle voi soittaa saman tien, tai lähteä jopa käymään suoraan paikan päällä. Kaupan myötä yritystoiminta laajeni melkoisesti. Kaupan myötä osakkaiksi tulivat muotoilija Risto Luoma, joka tuotekehityspäällikkönä vastaa uusien tuotteiden suunnittelusta ja suunnittelijayhteistyöstä sekä Markku Peltonen, joka toimii hallituksen puheenjohtajana. – Positiivinen julkisuus on aina mukava juttu. Yrittäjät uskovat, että suomalaisella designilla on vakaa paikkansa markkinoilla. Vaikka osa kuluttajista hakee kaupasta huokean palikkalaatikon ja askartelee huonekalunsa itse, myös hinnakkaammille laatukalusteille riittää ostajia. . Aarnon Puu Oy:n kaupan kautta toimintaamme tuli mukaan muun muassa harjapuiden valmistaminen, joita teemme näkövammaisyhdistyksille. Nyt yhtiöllä on kaksi tehdasta, toinen Kuhmoisissa ja toinen Padasjoella, ja se työllistää yhteensä parikymmentä ihmistä. Yritys käyttää raaka-aineena esimerkiksi kotimaista koivua, tammea ja saarnia. Aarnon Puulla on tehty sitä työtä jo vuosikymmeniä ja haluamme jatkaa perinnettä, kertoo Hietajärvi. Päivää on jatkettava, jos tilanne niin vaatii. Siitä pitää olla kiitollinen, iloitsee Hietajärvi. Markku Peltonen ja Risto Luoma ?TAITO?2/2018 23 Taito-2-2018-sisus.indd 23 9.3.2018 12.39. Vaarana on, että vapaa-aika jää vähäiseksi. Muutama vuosi sitten Kuhmoisten kunnanhallitus päätti, että kunnan jokainen tuore vauvaperhe saa lahjaksi Puulonin valmistaman Mutteri-jakkaran. Laatua on helppo pitää esillä. – Pyrimme pitämään raaka-ainetuotannon niin lähellä kuin mahdollista. asenne työhön. Voisiko jonkun asian tehdä vielä oivaltavammin. Yrittäjän työpäivä ei seisahdu, kun kello lyö neljä iltapäivällä. Suunnittelu kulkee mukana käytännön tekemisessä. . Yrittäjät kuitenkin koettavat pitää huolen, että aikaa on myös harrastuksille ja rentoutumiselle. Puulon luottaa kotimaiseen materiaaliin sekä tuotteiden viimeistelyyn ja kestävyyteen. Markkinointi ja näkyvyys on meillä aika pitkälti omissa käsissä, ja olemme mielestämme onnistuneet, sanoo Olli Hietajärvi. – Pyöritämme yritystä neljästään tällä hetkellä. Olli Hietajärvi ?. Syksyllä 2016 Puulon osti padasjokelaisen Aarnon Puu Oy:n liiketoiminnan. Jaakko Järven menestys kilpailuissa on tuonut mainetta myös yritykselle. – Tavoite on, että meidät tunnistetaan ja löydetään. MYÖNTEISTÄ JULKISUUTTA Puulonin yrittäjille internet ja sosiaalinen media ovat arkipäivää. He tietävät, kuinka tärkeää on olla näkyvillä monilla julkaisualustoilla
Taito-2-2018-sisus.indd 24 9.3.2018 12.39
Lähes katoamassa olleet T ”En pukeutuisi nahkaan, jonka alkuperästä en tiedä mitään.” ?TAITO?2/2018 25 TEEMA: KESTÄVÄ KÄSITYÖ Taito-2-2018-sisus.indd 25 9.3.2018 12.39. Kemiössä toimiva Axxell Brusabyn kansanopisto on jo vuosia toiminut sen puolesta, että perinteiset menetelmät säilyvät elossa. On helppo ymmärtää nahan lähteneen eläimestä, mutta harvat tietävät, millaisen tien nahka on kulkenut ennen kuin se on vaatteena tai kenkinä ja millaisia ongelmia sisältyy teolliseen nahantuotantoon. Siihen kiteytyy Wirkkalan tuotemerkin Elävän filosofia: ”Kaikki on elävää, kaikella on henki”. Teksti Tiina Aalto?Kuvat Sonja Karlsson Anne Wirkkalalle eläin on arvokas myös sen jälkeen, kun sen elämä on päättynyt. Hänen taustaansa kuuluvat niin huovuttajan kuin suutarin opit. – Kaikki lähtee luonnon kunnioittamisesta ja siitä, että pyrimme aidosti ymmärtämään luontoa. Wirkkala on ollut alusta asti puuhaamassa Suomen perinnenahkurit ry.:tä, joka perustettiin vuoden 2017 loppupuolella. Kaikella on henki uoteselosteessa lukee harvoin, millaisten kemikaalien ja myrkkyjen kautta pörheä lampaantalja on päätynyt kaupan hyllylle. Yhdistyksen tarkoituksena on elvyttää perinteisiä ja luonnonmukaisia menetelmiä nahkojen ja taljojen työstämisessä. Yhdistys ja perinnenahkurin ammattitutkinto ovat pitkäjänteisen työn tuloksia. Saati, että tuoteselosteessa kerrottaisiin, millaisissa olosuhteissa eläin on elänyt. Haastatteluhetkellä Wirkkala on pukeutunut valkeaan, kilintaljasta tehtyyn boleroliiviin. AMMATTINA PERINNENAHKURI Anne Wirkkala ei päätynyt alalle tyhjästä. Hän myös tietää, kuka oli taljan alkuperäinen haltija: kili asusti lähialueella. Se on tehty Wirkkalan itsensä työstämästä taljasta. Liivi voisi olla luksusvaatemerkin uusimmasta kuvastosta, muttei ole. Wirkkala on suorittanut myös käsityöläisen ammattitutkinnon erikoistumisalanaan perinnenahkurin työ. – En pukeutuisi nahkaan, jonka alkuperästä en tiedä mitään. Se haluaa lisätä tietoisuutta sekä kuluttajien kuin vaikka metsästäjien keskuudessa. Etenkin, kun puhutaan eläimistä ja niiden elämästä. Fiskarsissa asuva käsityöläinen Anne Wirkkala haluaa tehdä muutoksen kulutustottumuksiimme
– Silloin tiedän, mistä talja on tullut. – Kuulun niihin harvinaisiin kalan ostajiin ruokakaupassa, joka pyytää saada nähdä lihapuolen sijaan eläimen nahkapuolen. . – Kengät ovat toistaiseksi testivaiheessa. – Näiden menetelmien ja tekniikoiden puolesta on syytä puhua paljon nykyistä enemmän. – Kalojen kylkiviivat ovat kauniita, kun aurinko osuu niihin, Wirkkala hymyilee. Esimerkiksi kasviparkkiliemessä seisovaa vuotaa voi liottaa rauhassa puolikin vuotta. TALJAN TYÖSTÄMINEN Lampaantalja vaatii valtavan määrän aikaa ja fyysistä voimaa ennen kuin se on valmiina käyttöön. Kun eläin on teurastettu, se nyljetään ja talja laitetaan suolaantumaan. En usko, että ongelmia tulee ainakaan nahan takia. TIETÄMYSTÄ LUONNOSTA Anne Wirkkala on työstänyt valtavan määrän eri eläinten nahkoja ja vuotia: lammasta, peuraa, hirveä, supikoiraa, poroa, hyljettä, vasikkaa, vuohta, villisikaa... Wirkkala puolestaan on valmistanut hauennahkakengät. Rakkaus kalannahkoihin on myös muuta kuin kauneuden ihailua. Materiaalina kalannahka on vahvaa ja kestävää. Sekin vaihe vaatii rutkasti käsivoimia. Perinnemenetelmät ovat ikiaikaisia, menneiden sukupolvien taitotietoa, joka on vaarassa kadota. – Hyvä talja vaatii aikansa. Se on usein raakaa työtä. Silloin se saa rauhassa imeä parkin itseensä ja nahasta tulee napakka. Suuri inspiraation lähde hänelle ovat kalojen nahat. Toisaalta se myös kestää aikaa. Vuotien parkitsemiseen ja värjäämiseen tarvittavat raaka-aineet löytyvät läheltä: metsistä, pihoilta ja pientareilta. Anne Wirkkala pitää tärkeänä, että hän voi aloittaa taljan työstämisen näkemällä, miten eläimen elämä päättyy. Operaation jälkeen talja liotetaan ja pestään, jotta suola huuhtoutuu pois, minkä jälkeen sen annetaan kuivua nahkeaksi. On valitettavaa, että hauki on kovin aliarvostettu kala. Nahan sävy syvenee ja patinoituu vielä valmiinakin. Kalat ja vedenalainen maailma kiinnostavat Wirkkalaa tavattomasti. Maailmassa ei ole enää moniakaan alkuperäiskansoja, joille tämä on yhä arkipäivää. Alkuperäiskulttuureissa eläimen kunnioitus tarkoittaa usein sitä, että mitään ei heitetä pois, toisin kuin me teemme. Kuusen, lepän tai pajun kuori toimivat luonnon omina parkkiaineina antaen omanlaisen sävyn vuodalle. Kun talja on kuivunut, sen nahkapuolelle hierotaan rasvaparkki. Se on työlästä ja vaatii sekä käsivoimia että huolellisuutta. Jos tekijä oikaisee huolimattomalla ilmaamisella, voi olla varma, ettei lopputulos ole kaksinen. menetelmät ovat saaneet uusia seuraajia, joille luonnosta puhuminen ei ole pelkkää sanahelinää. Hän käy kesäisin ja syksyisin suppailemassa lähilammissa ja tutkii samalla kirkkaan veden läpi pinnanalaista elämää. ”Kaikki lähtee luonnon kunnioittamisesta ja siitä, että pyrimme aidosti ymmärtämään luontoa.” ”Perinnemenetelmät ovat ikiaikaisia, menneiden sukupolvien taitotietoa, joka on vaarassa kadota.” T A I T O ?2/2018 26 TEEMA: KESTÄVÄ KÄSITYÖ Taito-2-2018-sisus.indd 26 9.3.2018 12.39. – Joskus laskin, että työstin viittä eläimen vuotaa yhteensä noin 80 tuntia, Wirkkala naurahtaa ja lisää, ettei näissä hommissa voi hötkyillä. Sitten talja saa rauhassa tekeytyä muutaman päivän, minkä jälkeen se pestään ja pehmitetään. Kun talja on ollut aikansa suolassa, se puhdistetaan kalvoista ja mahdollisista rasvoista näskäämällä. Se luo työskentelyyn eläintä kunnioittavan asenteen. Huolellisesti työstetty vuota on pehmeä, kaunis ja käyttökelpoinen mitä erilaisimpiin asuihin ja asusteisiin. Parkin imeytymisen lomassa taljaa ilmataan venyttelemällä sitä käsin. Kestävyytensä ansiosta siitä on tehty esimerkiksi polkupyörän satula. Täällä Pohjolassa meitä ympäröivä luonto on monipuolinen
?TAITO?2/2018 27 Taito-2-2018-sisus.indd 27 9.3.2018 12.39. Luut ja sarvet ovat oivallisia esimerkiksi koruihin. Perinnenahkurin ideologiaan kuuluu, että eläimestä pyritään käyttämään kaikki osat luita ja sarvia myöten. Anne Wirkkalan uusimpia kokeiluja ovat hauennahkakengät
Taito-2-2018-sisus.indd 28 9.3.2018 12.39
P ”Poistotekstiilien kuljettaminen Afrikkaan ei ole ratkaisu ongelmaan.” ?TAITO?2/2018 29 TEEMA: KESTÄVÄ KÄSITYÖ Taito-2-2018-sisus.indd 29 9.3.2018 12.39. Poistotekstiilien joukossa on aina materiaalia, jonka jatkokäyttäminen on mahdotonta tai kannattamatonta. Kymmenet käsiparit lajittelevat tekstiilejä Turun seudun TST ry:n poistotekstiilipajassa Texvexissä. TELAKETJULLA VAUHTIA Tekstiilin keräys ei ole vielä kierrätystä, koska tekstiileille on löydettävä myös uutta käyttöä. – Poistotekstiilien kuljettaminen Afrikkaan ei ole ratkaisu ongelmaan. Monissa maissa jätehuoltojärjestelmät ovat puutteelliset, Knuutila tähdentää. Marja Heikkilä Telaketju-projektilla on kunnianhimoinen päämäärä: kehittää poistotekstiilien keräys-, jalostusja markkinointijärjestelmä. Hallitsemattomana vienti muuttuu vahingolliseksi, kurjistaa paikallista tekstiiliteollisuutta ja synnyttää jäteongelman. Jäterättivuori jatkaa paisumistaan, koska toimivaa kierrätysjärjestelmää ei ole olemassa vielä missään. – Texvex on toiminut pari vuotta Turun kaupungin rahoittamassa toimintakeskuksessa. Vaatteesta tuli päiväperhonen: arvoton, kertokäyttöinen kulutustuote. Noin kolmannes määrästä menee hyötykäyttöön, joko myyntiin vaatteena tai kankaana tai teollisuuden raaka-aineeksi. Vaateteollisuus alkoi sysätä markkinoille aina vain halvempia ja huonolaatuisempia trendivaatteita. Useimmissa Euroopan maissa vanhat rikkinäiset vaatteet, joita ei voi enää käyttää uudelleen vaatteena, päätyvät roskiin ja sitä kautta kaatopaikalle tai energiaksi. Halvan hinnan ja heikon laadun vuoksi vaatteet hennotaan heittää jo muutaman käyttökerran jälkeen roskiin. Tekstiilien kiertotalouden suuntaa etsitään Euroopan laajuisesti. RATKAISU TEKSTIILIJÄTEONGELMAAN. Uusi elämä poistotekstiileille Rättisulkeisia riittää, sillä Lounais-Suomen Jätehuolto Oy:n (LSJH) keräyspisteiltä tuotuja tekstiilieriä vastaanotettiin viime vuonna peräti 75 tonnia. Mäkiön mukaan sellaisen materiaalin hyödyntäminen energiantuotannossa on sopiva vaihtoehto. Jotta kierrätys toteutuisi, tarvitaan toimivaa ja taloudellisesti kannattavaa ketjua keräyksestä ja lajittelusta lähtien jalostukseen ja myyntiin saakka. Mustien jätesäkkien sisältö erotellaan jopa 20 erilaiseen jakeeseen. arikymmentä vuotta sitten pukeutumiseemme kiilasi fast fashion, neljästi vuodessa vaihtuva muoti. Telaketju-projektin projektipäällikkö Henna Knuutila Turun ammattikorkeakoulusta ei pidä sitä kestävänä ratkaisuna. Viime vuonna tekstiilien lajittelu ja myynti työllisti 120 ihmistä, kerralla jopa 70 henkilöä, ohjaaja Päivi Lintula kertoo. – Valitettavasti kierrätysastioihin tuodaan edelleen paljon sinne kuulumatonta tavaraa, kaikkea sirkkelinteristä homehtuneisiin tyynyihin, poistotekstiiliasiantuntija Inka Mäkiö LSJH:sta harmittelee. Teksti ja kuvat. Vaatekauppojen ylijäämävarastoja ja kuluttajien lahjoittamia pukineita viedään länsimaista kolmansiin maihin
Poistotekstiilien lajittelu tapahtuu kaikkialla maailmassa käsityönä. Vuosi sitten perustettiin poistotekstiilien kiertoa edistävä Telaketju-verkosto, jota koordinoivat Lounais-Suomen Jätehuolto Oy, Turun ammattikorkeakoulu ja Valtion teknillinen tutkimuskeskus (VTT). Samankaltaisia laitteita käytetään jo muiden jätejakeiden lajittelussa. Verkoston tavoitteena on saada Suomeen valtakunnallinen ja kattava poistotekstiilien keräysja lajittelujärjestelmä sekä kehittää tekstiilikuidun mekaanisia ja kemiallisia prosessointimenetelmiä ja uusien tuotteiden tuotekehitystä. Lahden ammattikorkeakoulun mekatroniikan opiskelijat suunnittelivat ja rakensivat tekstiilien tunnistusja lajittelulaitteiston, joka selvittää jätekankaiden laatua. Toivottavasti Suomi tunnetaan tulevaisuudessa myös tekstiilikuitujen tehokkaan tunnistusteknologian kehittämisestä. Pahin on elastaani, joka haittaa esimerkiksi puuvillan kierrätysprosessia. Jotta puuvillasta voidaan valmistaa uutta kangasta liotusmenetelmällä, raaka-aine ei saa sisältää muita jakeita. ”Tekstiilien tunnistaminen on hankala juttu, mikäli vaatteesta on leikattu tuoteselostelaput pois.” T A I T O ?2/2018 30 TEEMA: KESTÄVÄ KÄSITYÖ Taito-2-2018-sisus.indd 30 9.3.2018 12.39. Teollisessa mittakaavassa lajittelu ja käsittely eivät onnistu käsin, joten tarvitaan laitteita, jotka kykenevät erottelemaan materiaaleja luotettavasti. Uusista robotiikkaan perustuvista teknologiaratkaisuista on muutamissa yrityksissä jo saatu lupaavia tuloksia. Myös oppilaitokset tekevät työtä asian eteen. – Tekstiilien tunnistaminen on hankala juttu, jos vaatteesta on leikattu tuoteselostelaput pois. Se on hidasta ja kallista. – Ensimmäisen toimintavuoden aikana mukaan on saatu monipuolisia toimijoita ja yrityksiä, joilla on useita kiinnostavia kokeiluja meneillään. Meillä on vahva usko, että projekti tuottaa tulosta, Mäkiö iloitsee. Kankaiden materiaalisisältö on tiedettävä tarkkaan, jotta niitä voidaan hyödyntää sellaisenaan tai jalostaa uudeksi raaka-aineeksi. Samassa vaatteessa voi olla useita eri kangaslaatuja ja nappeja, neppejä, vetoketjuja ja somisteita, jotka pitää poistaa käsipelillä. Lounais-Suomessa tekstiilien kierrätyshaasteeseen on tartuttu kunnianhimoisesti. Silmämääräisesti on mahdoton arvioida, paljonko vaate sisältää vaikka puuvillaa ja keinokuituja, Mäkiö selittää. SEKOITEKANKAIDEN HETTEIKKÖ Texvexin tekstiilinlajittelijat ovat olennainen lenkki orastavassa tekstiilien kierrätyksessä. Projektin sisällä tehdään monia erilaisia kehittämishankkeita
Janakkalassa toimii vuonna 1994 perustettu Dafecor Oy valmistaa muun muassa öljynimeytysmattoja ja eristeitä rakentamiseen, verhoilumateriaalia huonekaluteollisuuteen ja kasvualustoja puutarhoille. Neitseellisen materiaalin, kuten puuvillan, hinta tulee luultavasti nousemaan merkittävästi, koska ruoantuotantoon tarvitaan nykyistä suurempi peltoala väestönkasvun seurauksena. Se käyttää kangasta, joka voidaan kierrättää kahdeksan kertaa. TUHLAILU TURMELEE YMPÄRISTÖÄ Hylkytekstiili pitäisi mieltää arvokkaana raaka-aineena, ei jätteenä, koska nykyisen kaltaiseen materiaalien haaskaamiseen ei ole varaa. – Tekstiilien kierrätys ja uusiokäyttö ovat tulevaisuuden aloja. TARVITAAN TEOLLISIA RATKAISUJA Texvexin poistotekstiilipajan yhteydessä Turussa on myymälä, jossa myydään käyttökelpoisia vaatteita. . – Poistotekstiilien hyödyntämiseen tarvitaan kuitenkin teollisen luokan ratkaisuja, jotta toimiva kierrätysketju toteutuu. Lisäksi on olemassa sähköinen lomake, jolla yritykset voivat tilata kilotavarana ja valmiiksi leikattuna erilaisia kangaslaatuja. Samankaltaista teknologiaa voidaan hyödyntää myös tekstiilikuitujen valmistuksessa, Mäkiö pohtii. Kierrätysmateriaalista uutta kuitua ja tuotteita valmistavia yrityksiä on muutamia Suomessa. Tekstiilejä on kannattamatonta jalostaa ilman kierrätysmateriaalien kysyntää ja aitoja kierrätysratkaisuja, Telaketjun kiertotalousasiantuntija Sini Ilmonen LSJH:sta painottaa. Sen jälkeen materiaali päätyy komposiitin raaka-aineeksi. Suomen on mahdollista olla eturintamassa alalla, koska meillä on korkea osaaminen muun muassa selluteollisuudessa. Tekstiiliteollisuus on maailman toiseksi saastuttavin teollisuudenala, jos mitataan vaatteen koko elinkaarta. Uuden polven yrityksiin kuuluu ekologisten työvaatteiden palvelumuotoiluyritys TouchPoint Oy. ”Tekstiilien kierrätys ja uusio käyttö ovat tulevaisuuden aloja.” ?TAITO?2/2018 31 Taito-2-2018-sisus.indd 31 9.3.2018 12.39. – Jätedirektiivin tehostaminen on ollut useaan otteeseen esillä EU-parlamentissa. Dafecor hyödyntää myös Turussa lajiteltuja poistotekstiilejä. Kierrättäminen on välttämätöntä monesta syystä. Jos hylätyt puuvillatonnit pystyttäisiin muuttamaan uusiokuiduksi, kuluu puuvillan tuotannossa käytettävästä vedestä vain noin sadasosa ja kemikaaleista vain kolmannes. Viime joulun alla saatiin tieto, että tekstiilijätteen erilliskierrätysvelvoite astuu voimaan vuoden 2025 alusta, Mäkiö kertoo. Lounais-Suomessa on useita kierrätysmateriaalia raaka-aineena käyttäviä käsityöläisiä ja määrä on lisääntymässä
Lopetin lukion parin ensimmäisen kuukauden jälkeen ja pääsin työvoimatoimiston kautta harjoittelijaksi ateljeeompelimoon. Olin tehnyt viiden vuoden ajan pelkkää asiakastyötä. Tavoitteeni on, että tämän vuoden aikana pääsemme testaamaan kierrätysmateriaalista tehdyn malliston sarjatuotantoa isommassa mittakaavassa teollisessa ympäristössä. AMMATILLINEN ESIKUVASI. Aloitin ensimmäisen vaatemalliston rakentamisen vuonna 2012 ja se ilmestyi paria vuotta myöhemmin. Chanel uudelleentuotti sotilasunivormuista vaatteita ja toi esiin, että naisetkin voivat käyttää housuja. Kerran alkuaikoina sisään asteli nuori nainen mukanaan kolme hänen isänsä vanhaa kauluspaitaa. T A I T O ?2/2018 32 TEEMA: KESTÄVÄ KÄSITYÖ Kädentaitaja Taito-2-2018-sisus.indd 32 9.3.2018 12.39. MIKÄ KIERRÄTYSMATERIAALIN KÄYTÖSSÄ KIEHTOO. Tärkeintä on olla harjoittelijalle tai kuntoutujalle läsnä ja kuulla hänen toiveensa. Kun on tehtävä vastuu siirtyy kuluttajalle. MITEN SINUSTA TULI OMPELIJA. Kaikki sujui, olimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Näen kuntouttavassa työtoiminnassa paljon potentiaalia. Nykyinen teollinen tuotanto tähtää tuotteen saamiseen kuluttajan käsiin ja tämän jälkeen Teksti ja kuvat. Vuonna 2007 kaivoin kaapista äitini kaulaliinan ja muokkasin sen uudeksi vaatteeksi. Myöhemmin opiskelin pukuompelijaksi Roihuvuoren ammattikoulussa. Sonja Karlsson Ompelijamestari Paula Malleus muuttaa kierrätystekstiilit kullaksi. Kymmenen vuoden aikana Remakessa on ollut 300–400 harjoittelijaa erilaisista taustoista. Heidän toiminnallaan on ollut laajempia vaikutuksia. Varsinaiset tuotteet ovat lopulta sivuosassa. Tiedän, että hyvällä ohjaamisella saa paljon aikaan. Tausta-agendani on vaikuttaa siihen, mitä ihmiset ajattelevat kuluttamisesta ja miten muut ammattilaiset näkevät vaatetuotannon. Se on yhteiskunnallinen ongelma, ei kuntouttavaa työtoimintaa järjestävien tahojen syy. Alun perin ajatuksemme oli valmistaa myös uniikkeja vaatteita kierrätystekstiileistä, mutta avajaisista lähtien listat täyttyivät mittatilaustöistä. Remake alkoi siitä oivalluksesta: vanhasta on tehtävä uutta. MIKSI PERUSTIT TILAUSJA KORJAUSOMPELIMO REMAKEN. Nainen halusi niistä mekon korsettiyläosalla. Kun kävimme ystäväni Pia Leikaksen kanssa Fidan lajittelukeskuksessa, ymmärsin, että kyseessä on oikea ongelma. Siihen aikaan ei julkisuudessa vielä puhuttu tekstiilijätemääristä. Kaikki vaatteissa käytetty materiaali on kierrätystekstiiliä ja tuotteissani on 12 kuukauden takuu. Ystävänpäivänä vuonna 2008 avasimme Pian kanssa Remaken. On tärkeää luoda merkityksellisyyden kokemuksia. MITEN MEM BY PAULA MALLEUS SAI ALKUNSA. Sitä kautta motivaatio nousee. MIHIN AIOT SUUNNATA TULEVAISUUDESSA. Olen jälkeenpäin miettinyt, että piti olla aika iso pokka lähteä tekemään. Työstämme tällä hetkellä viidettä vaatemallistoa. Oman vaatemalliston tekeminen oli unelmani jo murrosikäisenä. Mielestäni jo suunnitellessa pitää miettiä, mitä tuotteelle tapahtuu, kun kuluttaja ei enää tarvitse sitä. Olin innoissani: tätähän me juuri teemme! Ei näihin asioihin ollut mitään mallia, kun aloitimme toiminnan. Voisi sanoa, että ihailemiani tekijöitä yhdistää se, ettei heidän tekemänsä muoto ole pelkästään muotoa. Ennen kuin sain ompelukoneen, tein barbeille vaatteita teippaamalla. En oikeastaan muista aikaa, jolloin en olisi tehnyt vaatteita. Esimerkiksi Coco Chanel ja Vivienne Westwood. Westwood taas oli määrittämässä, miltä anarkia näyttää muotona. . Tämä päämäärä tuntuu olevan monella kateissa. Kun aloin suunnitella mallistoa, ensimmäinen vuosi meni oman muotokielen hakemisessa
On sitä ennenkin osattu tehdä sutta. Ku vi tu s El in a Jo ha nn a Kummitustalohommissa OSTIMME PARI VUOTTA SITTEN VANHAN TALON Turun keskustasta. Yläkerran suuret ja kauniit päätyikkunat olivat aika hurjassa kunnossa. Siellä ei ollut siis 60 sentin leveydellä yhtään purua koko alaja yläkerran matkalla. Sitä on nyt koetettu pitää vaihtelevalla menestyksellä pystyssä. Otimme siis akkunat pois ja siinä samalla purimme ikkunapenkin, kun sekin oli mennyttä. Työskennellessämme meidät ohitti kadulla kulkeva päiväkotiryhmä. Ei ihme, jos talossa on ollut suuret sähkölaskut. Kun on pikkaisen kopauttanut jokaiseen kohtaan vasaralla, on tultu tutuksi. Mutta sellaista se on: ikinä ei löydy kolikkokätköjä, ei kultaa, ei kadonneita picassoja eikä kruununjalokiviä. Ope sanoi kuuluvalla äänellä: – Kattokaas lapset, tuolla on kummitustalo! Huusin lapsille pöö ja luulen, että he muistavat loppuikänsä, kuinka pienenä heidän naapuristossaan oli hirmuinen kummitustalo ja siellä hullu mies, joka pelotteli pieniä lapsia ja mahdollisesti myös söi heitä. Samahan se on ihmistenkin kanssa: kun on oltu yhdessä niin, että on huomattu, ettei katto ole aivan laho, alapohja on tiivis eikä tuuli käy korvista läpi, niin hyvä sellaiseen on asettua. YKSI MIELENKIINTOINEN JUTTU VANHOISSA TALOISSA ON . Paitsi ei ikinä mitään kivaa. Oli parikymmentä senttiä pelkkää tyhjää. Eristys esimerkiksi on aina yhtä riemukas asia. Kerran oli esimerkiksi lepakko, joka oli vähintään yhtä järkyttynyt kuin minäkin, kun keikuin monen metrin korkeudessa tikkailla ja kolmen sentin päässä nenästä kirkui nahkasiipinen hirviö. Hiljalleen remontti on edennyt ja pääsimme jo hetkeksi yläkertaan saakka. Tai sitten oli kesä eikä silloin kaivata eristeitä, kun ei ole kylmäkään. Oli vähän hankala sanoa, missä kohtaa tarkalleen alkoi sisä ja missä ulko. Vain sillä keinoin saa realistisen näkemyksen siitä, minkä tyyppisen kummitustalon on mennyt ostamaan. T A I T O ?2/2018 34 KOLUMNI Taito-2-2018-sisus.indd 34 9.3.2018 12.39. Joka kerta, kun repäisee jonkin laudan irti, niin takana voi olla ihan mitä tahansa. Mutta että kehtasivatkin sillä lailla haukkua hyvää taloa! Tosin ei se opettaja kauhean väärässä ollut. Purua kyllä oli, mutta ne olivat painuneet tai sitten niitä oli alun perin liian vähän. Ehkä rakentajilla oli sattunut lauantai juuri siihen saumaan, tai kenties 1920-luvun ukot olivat saaneet jostain pimeän pullon ja jäi sitten tuollainen pikkujuttu tekemättä. Teksti Roope Lipasti Kirjoittaja on kirjailija, joka harrastaa talojen korjailua. IKIVANHAN TALON KUNNOSTUS on nimittäin hyvin jännittävää puuhaa. Sama homma oli monen ikkunan alla pienemmässä mittakaavassa. Seinääkin piti avata sen verran, että näimme, kuinka pitkältä matkalta pitää vaihtaa puuta. Ei sellainen olisi erikoisimmasta päästä, kun miettii, mitä vanhojen talojen rakenteista löytyy. Mutta koska ei voi tietää, mitä seinien sisään tarkalleen on haudattu, on mukava avata ne ja päästä kurkistamaan. MUTTA KUN SITTEN PIKKUHILJAA SAA KÄYTYÄ KOKO TALON LÄPI ja eristettyä sen niin, että sillä on villapaita päällä, eivätkä ikkunat suuremmin falskaa, niin se on hieno hetki. Kun tuona kummitustalopäivänä purimme sen ikkunan, niin kiinnostavin hetki oli huomata, kuinka yksi ruodeväli oli unohtunut talonrakentajilta kokonaan eristeistä tyhjäksi. Se ei suinkaan ole nykyajan keksintö. Sen sijaan on hiirenpaskaa, lahoa puuta, tyhjiä viinapulloja, vanhan isännän sukat (reikäiset), nitropurkki sekä kengänrajat. Samalla on tullut tehtyä sinunkaupat talon kanssa. . En yhtään ihmettelisi, jos jonkin seinän sisästä löytyisi kummitus. Ikinä ei tiedä, mitä seuraavaksi tulee eteen
Työmäärä on käsittämätön, ja teimme kaiken vapaaehtoispohjalta päivätöiden, perheen ja K Taito-2-2018-sisus.indd 35 9.3.2018 12.39. Aivan toista, mitä tiedostojen tallentaminen kovalevylle on. CALeja, crochet alongeja, oli järjestetty maailmalla jo vuosia, mutta yhteisölliset virkkuuprojektit eivät vielä olleet ottaneet Suomessa tuulta alleen. Kuvioiden ohjeita julkaistiin internetissä elokuusta marraskuuhun kahdesti viikossa. Tietoyhteiskunnan ajassa on jotain, joka saa ihmiset janoamaan käsillä tekemistä. Yhdessä Käsitöitä on aina tehty yhdessä. Iso osa meistä viettää päivänsä sinisen valon loisteessa ja kaipaa illan tullen jotain muuta: fyysistä rääkkiä tai materiaalin tuntua sormen päissä. Sitten tuli Kalevala CAL, suomalaisten suunnittelijoiden järjestämä yhteisvirkkaus, joka sai tuhannet ihmiset tarttumaan samanaikaisesti virkkuukoukkuun. Teksti Sonja Karlsson?Kuvat Sonja Karlsson ja Tommi Åström irjastot, museot ja kahvilat täyttyvät aika ajoin neulojista ja virkkaajista. Kalevala-peiton kuviot olivat 19 suomalaisen virkkuusuunnittelijan käsialaa. Vapaaehtoisten kääntäjien avulla ohjeet käännettiin myös usealle eri kielelle. KALEVALA RÄJÄYTTI PANKIN Kun Suomi juhli satavuotista itsenäisyyttään, sai yhteisöllinen virkkaus maassa aivan uudet mittasuhteet. – Yllätyin, miten vaativaa CALin järjestäminen lopulta on. Työn tulos on pysyvää ja käsin kosketeltavaa. Käytimme puoli vuotta langan valintaan, ruutujen koon suunnitteluun ja yhteistyökumppaneiden hankintaan, kertoo Sari Åström, toinen hankkeen perustajista. Ennen vanhaan kokoonnuttiin kylän naisten kanssa, keitettiin kahvit ja käytiin läpi naapurinkin kuulumiset – eikä mikään ole oikeastaan muuttunut digiaikana. Monet suunnittelijoista olivat tuttuja tekijöitä sosiaalisen median virkkausryhmistä. CALissa virkattiin 24 erilaisesta ruudusta koostuva peitto. Ehkä se liittyy näyttöpäätetyöskentelyyn. Käsitöitä tehdessä mieli rauhoittuu ja saa keskittyä konkreettiseen. – Aloimme ystäväni Milla Elon kanssa suunnitella suomalaista CALia jo maaliskuussa 2016
”Kalevala CALin avulla ’Jokioisten mummokin’ pääsi mukaan suomalaisten vetämään, yhteisölliseen käsityöprojektiin.” T A I T O ?2/2018 36 Taito-2-2018-sisus.indd 36 9.3.2018 12.39. Sari Åström suunnitteli Kalevala-peittoon Ilmatar-ruudun. . neulekerhossa. On CALeja, KALeja ja mysteerineulontaa sekä tietysti Ravelry, lankaan keskittynyt sosiaalisen median kanava, jossa tuhannet neulojat ja virkkaajat selaavat ja ostavat käsityöohjeita, keskustelevat omista ja muiden käsitöistä sekä listaavat tekeillä olivia töitä ja ostettuja lankoja. Saan yhteisöltä niin paljon, että haluan antaa sille myös takaisin, pohtii Rauhamäki. Hän neuloo, virkkaa ja keskustelee viikoittain Ravelryssa muiden tekijöiden kanssa. – Innostuin yhteisöllisestä käsityöstä, kun aloitin yliopisto-opinnot vuonna 2015. Englanninkielisestä peittoporukasta löytyy toiset 10 000 virkkaajaa lisää. YHTEISÖLLISYYS EI OLE IKÄÄN SIDOTTUA Yhteisöllinen käsityö on tällä hetkellä kietoutunut lankaan. Hän otti minut mukaan tapaamiseen ja huomasin, että siellähän on hauskaa. Käsityön täyteiset somekanavat ovat täynnä keski-iän hujakoilla olevia taitureita. Tuutorini oli mukana opiskelijoiden . – Osallistun yhteisneulontoihin, koska ne ovat hyvä inspiraation lähde. yöunien ohella. Rauhamäen neulekerho kokoontuu kuukauden, joskus kahden, välein. YSTÄVYYTTÄ YMPÄRI SUOMEN Mikä yhteisöllisessä käsityössä kiehtoo. Facebookin Kalevala CAL Suomi -ryhmässä on tällä hetkellä jo yli 11 000 jäsentä. On kivaa katsella muiden tekemiä juttuja ja samalla on kiva jakaa omia tekemisiä, koska ne saattavat inspiroida muita. Neulekerho kokoontuu edelleen, ja vaikka vaihdoin välissä opiskelualaa, neulekerho säilyi. Sari Åströmin mukaan myös Kalevala CALin osallistujista valtaosa on keski-ikäisiä tai hieman sen alle. Virkkaajat odottavat tohkeissaan uuden kuvion tuloa ja innostus tarttuu itseenkin, vaikka en ehtinyt virkata omaa peittoani kuin vasta CALin loppuvaiheessa, nauraa Åström. – Yhteinen innostus pursuaa ryhmissä. Jyväskyläläinen Emmi Rauhamäki, 22, vannoo yhteisöllisen käsityön nimeen. Osallistujien kysymykset työllistivät paljon, mutta samalla oli ilo nähdä, että Facebook-ryhmissä osallistujat auttoivat toisiaan. Noin 5–10 neulojaa tapaa kahvilassa tai jonkun osallistujan kotona, keittää kuppikaupalla teetä, neuloo ja juttelee kuin vanhan ajan ompelukerhossa. Sari Åström järjesti tuhansia ihmisiä innostaneen Kalevala-peiton virkkuuprojektin. Mutta tekevät nuoretkin käsitöitä
Kielteisestä käänteestä huolimatta Åström suhtautuu myönteisesti yhteisölliseen käsityöhön. . Sen eteenpäin vieminen tulisi niin kalliiksi. Vuoden 2017 lopussa eteläafrikkalainen lankakauppa alkoi markkinoida Kalevala-peiton yhteisvirkkausta omissa nimissään. Liike myy lankapaketteja ja järjestää tapahtumia virkkuun tiimoilta, mutta ei ole kysynyt toimintaan lupaa mallin alkuperäisiltä suunnittelijoilta. Kuvat ja keskustelu, pöhinä, inspiraatio ja vinkit vaihtavat omistajaa, vaikka välimatkaa olisi satoja kilometrejä. Voi sanoa, että mennäänkö meille keittämään teet, eikä siinä ole mitään outoa. Lopulta saimme edes mallin nimen markkinoinnin yhteyteen, mutta esimerkiksi suunnittelijoiden nimiä ei mainita, Sari Åström harmittelee. Hänen sanomanaan se kannattaa uskoa: virkkuusuunnittelija veti ammattilaisen elkein tuhansia ihmisiä ympäri maailmaa innostaneen yhteisöllisen käsityöprojektin kunnialla läpi. – Ystävyys netin välityksellä on erilaista. – Saimme useita ilmiantoja ympäri maailmaa ja olemme yrittäneet olla yhteydessä lankakauppaan. Joulukuussa Kalevala-peittoja tuuletettiin eduskuntatalon portailla Helsingissä. – Emme oikein voi tehdä asialle mitään. Internetin nurja puoli Vaikka internet on tuonut elämäämme monia iloja, eivät kaikki sen puolet aiheuta ihastuksen huokaisuja edes käsityömaailmassa. Ku va To m m i Ås tr öm ?TAITO?2/2018 37 Taito-2-2018-sisus.indd 37 9.3.2018 12.39. Uskon, että sen vaikutus käsityökulttuuriin on suurempi, mitä tällä hetkellä ymmärrämme, miettii Sari Åström. Siellä hän tapasi kymmenisen neulojaa, jotka saapuivat Jyväskylään eri puolilta Suomea. Siinä konkretisoitui, miten mukavaa porukkaa neulojat pääasiallisesti ovat. Internetin kautta meistä jokaisella on mahdollisuus päästä osaksi käsityöyhteisöä, vaikka sellainen puuttuisi omalta kotipaikkakunnalta. – Kalevala CALin avulla ”Jokioisten mummokin” pääsi mukaan suomalaisten vetämään, yhteisölliseen käsityöprojektiin. Neulekavereista on vuosien kuluessa tullut Rauhamäelle ystäviä. Tekijänoikeuksia on helppo rikkoa verkossa ja niiden valvominen on miltei mahdotonta. Helmikuussa Rauhamäki osallistui Jyväskylässä järjestettyyn Neulefestareiden talvi -tapahtumaan. Samaa kutsua ei välttämättä esitä jokaisessa uudessa porukassa, mutta sillä hetkellä se tuntui todella luontevalta. Se koskee sekä neulekerhon porukkaa että internetissä tavattuja käsityöihmisiä. – En tuntenut kaikkia entuudestaan, mutta päädyimme yhdessä syömään ja lopulta kotiini istumaan iltaa. . – Jos aihe ja tilaisuus tulevat, niin voin kuvitella lähteväni tekemään uutta, isoa projektia. Toisaalta siinä on myös oma hohtonsa, kun ihmisiä näkee harvemmin. Kalevala-peiton ohjeet jaettiin internetissä ilmaiseksi useilla eri kielillä ja ne ovat kenen tahansa saatavilla
Teksti Tiia Eronen?Kuva Sharyn Cairns Äärimmäistä neulontaa Jacqui Fink luo suuria neuleita. Työn terapeuttinen voima perustuu osittain luonnonkuitujen rauhoittavaan energiaan, kuitujen tuntuun ja pehmeyteen. Hän luo paksusta, huovutetusta merinovillalangasta valtavia taideteoksia, muhkeita neulepeittoja ja erilaisia tilaustöitä. Eräänä yönä Jacqui Fink näki unta, jossa voimakas ääni sanoi: – Sinun pitää neuloa, ja sen pitää olla suurta. – Annan tunnustusta itselleni, koska minun piti valmistaa työ paikan päällä. Fink teki paljon virheitä, mutta oppi sitäkin enemmän. FYYSISTÄ RAUHOITTUMISTA Fyysinen työskentely on Finkille olennainen osa työskentelyä. – Tiesin, että hahtuva pitäisi huovuttaa. Jacqui Fink . Jacqui Finkin isä valmisti tyttärelleen suuret neulepuikot ja alkoi pitkä kokeilemisen aika. Myös hänen äitinsä toipui. Vuonna 2006 Jacqui Finkin äiti sairastui vakavasti. Jacqui Finkin lankojen ja puikkojen tuotenimi K1S1 kertoo yhteisöllisyydestä. Finkin käyttämät neulepuikot ovat halkaisijaltaan 5 senttimetriä ja pituudeltaan 110 senttimetriä. Knit one, share one. Fink rakensi teosta useita päiviä tasapainoillen hankalissa olosuhteissa rakennustelineillä. Fink etsi paksuja puikkoja ja lankoja, mutta mikään ei tuntunut riittävältä. Lopulta yhteistyökumppani löytyi Uudesta-Seelannista. Lopulta hän löysi merinovillaisia hahtuvapaaleja, joiden upottava materiaali puhutteli häntä. . Todellinen voimankoitos taitelijalle oli valmistaa teos Dubain oopperatalon ravintolaan. Neulo yksi, jaa yksi. Silloin pitää antaa mahdollisuus purkaa niitä. Muuten tuotteet eivät olisi kestäviä. LUONNONKUITUJEN RAUHOITTAVA VOIMA Laadukkaat materiaalit ja niiden käsittely on Finkille tärkeää. Samalla hän loi pohjan tekniikalleen ja taiteelliselle työskentelylleen. Hän tiesi, että hänen pitäisi tehdä käsillään jotain luovaa, mutta suunta ja tapa olivat hukassa. Se on yli seitsemän metriä korkea ja kokonsa takia myös hyvin painava. – Kurssilla voi aina olla joku, jolla on suuria ja vaikeita kysymyksiä mielessään. Fink haluaa opettaa ja jakaa neulomisen iloa. Siihen kului aikaa, eikä kukaan tuntunut ottavan häntä vakavasti. En osaa istua paikallani ja hiljentää mieltäni, joten fyysinen suoritus on minun tapani rauhoittua. Hän löysi mielenrauhansa käsillä tekemisestä ja luomisesta, ja siksi Finkin neulekursseilla yhteisöllisyys, keskustelut ja lämmin tunnelma ovat avainasemassa. Fink alkoi etsiä sopivaa huovutetun langan valmistajaa. Jacqui Finkin tarinalla on myös toinen onnellinen loppu. Voisin kutsua niitä nimillä Toipuminen 1, Toipuminen 2 ja niin edelleen. – Työni on sekä fyysinen suoritus että luova hengähdystauko. Haluan haastaa itseäni myös fyysisesti. Hän haluaa koetella ja etsiä rajojaan. ”Työni on sekä fyysinen suoritus että luova hengähdystauko.” T A I T O ?2/2018 38 TAIDEKÄSITYÖ Taito-2-2018-sisus.indd 38 9.3.2018 12.39. Teoksella ei ole virallista nimeä, kuten ei ole Finkin teoksilla yleensä muutoinkaan. Alkuperäiseltä koulutukseltaan Fink on asianajaja. Se oli myös terapiaa eksyneelle mielelle. Hänellä ei ollut aiempaa kokemusta käsityöstä tai taiteesta. – Värit tulivat takaisin elämääni hitaasti, mutta vakaasti, Fink kertoo. Niiden käyttäminen vaatii paljon koko keholta. Kokemuksesta alkoi vuosien etsiminen. Kiireinen arki ja kolme lasta olivat vieneet hänen aikansa, ja Fink oli ajautunut henkiseen ja fyysiseen uupumukseen. Kun Fink meni naimisiin, hän työskenteli miehensä yrityksessä ja huolehti perheen lapsista. Huoli äidin terveydestä sai hänet oivaltamaan, kuinka huonosti hän oli huolehtinut itsestään. Töissään Fink käyttää mieluiten merinovillaa luonnon omissa väreissä. Vuonna 2015 Fink lanseerasi kehittämänsä paksun ja kevyesti huovutetun langan. Fink yritti toipua ja löytää uutta suuntaa elämälleen. Tällä palstalla tutustutaan taidekäsityöhön Australialainen Jacqui Fink kutsuu työtään äärimmäiseksi neulomiseksi, joka pelasti hänen terveytensä. Hän aloitti neulomalla hahtuvasta torkkupeittoja, mutta havaitsi pian, ettei se ollut käytännöllistä. – Kaikki teokseni ovat osa paranemisprosessiani. Hän alkoi etsiä neulottavaa. Se muutti myös Finkin elämän
Taito-2-2018-sisus.indd 39 9.3.2018 12.39
Taito-2-2018-sisus.indd 40 9.3.2018 12.39
Tuohta saadaan koivun rungon uloimmasta suojakerroksesta. Tuohitöiden teko alkoi vähetä ensimmäisen maailmansodan jälkeen. ”Kipposet, kapposet, marjoja täyteen” ?TAITO?2/2018 41 KATOAVA KÄSITYÖ Taito-2-2018-sisus.indd 41 9.3.2018 12.39. Teksti Sonja Karlsson?Kuvitus Mikael Heikkanen Tuohirove täyteen Keskikesän aikaan, kun tuohi irtoaa puusta parhaiten, sen sanottiin olevan roveellaan. Joskus tuokkosella on tarkoitettu pieniä, alle 20 senttimetrin pituisia astioita, ja tuohisilla sitä isompia. Tällä palstalla tutustutaan uhanalaisiin käsityöesineisiin. Ennen vanhaan tuohta käytettiin lähes kaikkeen, minkä nykyihminen valmistaa muovista. Jutun lähteenä on käytetty Sirkka-Liisa Rannan kirjaa Ylimuistoinen tuohi. Kansa houkuteltiin ostamaan mämmiä myymällä sitä ropeen muotoisissa pahvikipoissa. Tuohi katosi käyttöesineistöstä lähes kokonaan, mutta jatkaa edelleen elämäänsä koriste-esineissä. Portta on astioista pienin ja kuppimaisin, luostu on suorakaiteen muotoinen ja se saattaa olla yli puoli metriä leveä ja jopa kolme kertaa leveyttä pidempi. Siitä on saanut nimensä tuohirove. ROVE RUOKA-ASTIANA Rove valmistuu nopeasti ja helposti tuoreesta tuohenpalasta. Paremman puutteessa tuohinen oli myös mainio juomaja keitinastia. Hyvien ominaisuuksiensa ansiosta tuohiastiat olisivat kelpoja edelleen. Ropposta käytettiin myös marjanpoiminnassa. Ennen vanhaan tavattiin sanoa: ”Ei köyhänkään suu tuohesta ole”, kun haluttiin kertoa, että ruuassa pitää olla makua ja makeutta. Kun entisaikaan lapset lähetettiin marjametsälle, heillä oli tapana ennusta marjaonnea heittämällä rove selän taakse ja huutaa samalla: ”Kipposet, kapposet, marjoja täyteen” tai ”Ylössuin, alassuin, minun rove täyteen”. Se kiinnitettiin kepin nokkaan ja nostettiin hiilloksen päälle: vedellä täytetty ropukka ei syty palamaan. Länsi-Suomessa tuohirove tunnetaan ropposena, roppisena, rovikkona tai ropukkana. Nurinperin kääntynyt tuohkonen taas ennusti marjatonta reissua. Tuohi sopii erinomaisesti ruoka-astioiden valmistukseen. Tuohiset mämmiropeet väistyivät pahvisten tieltä sotien jälkeen, kun mämmin valmistus siirtyi kodeista elintarviketeollisuuteen. Sellaisissa mämmiä myydään edelleen. Nimitys tulee äänestä, joka syntyy, kun ropposeen ropisee marjoja tai vesipisaroita. Se on näppärä täyttää marjametsällä tai veden haussa. Maatalouden kehittyminen ja koneistuminen, vaneriteollisuuden kasvu ja muovin valtaamat markkinat vaikuttivat kaikki tuohikäsitöiden hiljattaiseen hiipumiseen. Tuokkosia käytettiin voiastioina, niissä säilytettiin pesuaineita ja kuljetettiin lampaille suoloja. Tämän päivän metsissä puut saavat kasvaa vain joitain kymmeniä vuosia, jolloin koivut eivät ehdi kasvaa riittävän paksuiksi tuohikäsitöitä varten. Jos tokkonen putosi oikein päin, oli marjasato taattu. Materiaalina tuohi on hajutonta ja mautonta. Suorakaiteen tai neliön muotoinen tuohen pala taitellaan astiaksi. Muiden puiden osalta kutsumme samaa osaa kaarnaksi. Joskus rovikkoon kiinnitetään ripa. . Nide tehdään halkaistusta varvusta tai juuresta. Kosio taas on sangallinen astia. Ropeen muoto on nykyihmisellekin tuttu, ainakin pääsiäisen aikaan. Tuohella sanottiin olevan myös parantavia vaikutuksia ja tiede onkin myöhemmin todistanut, että tuohella on antibakteerisia ominaisuuksia. Hankaluutena vain on, että hyvälaatuista tuohta on nykyään vaikea saada. TUOHEN TULEVAISUUS. Saamelaisille ropeen nimitys riippui astian koosta ja muodosta. Tuohen ruskeasta puolesta tehdään astian sisäpinta ja valkeasta kuoresta tulee ulkopinta. Ropeen päädyt nostetaan ylös ja kiinnitetään niteellä. Ropposta tavattiin käyttää mämmin paistossa ja monien mielestä maukkain mämmi syntyi oikeassa ropeessa: sellaisessa, joka on valmistettu mahlanjuoksun aikaan ja mämmin on annettu tekeytyä astiassa pitkään. Savolais-hämäläisillä alueilla rove on tuokkonen, tuohinen, tuohkonen, tuokkinen tai tokkonen
Oli vauvantossuja, hattuja ja korvaläppiä. – Sain liiketilan lopulta Kruununhaasta ja aloin tehdä yhä enemmän hattuja. Hattuja voi tehdä niin monesta materiaalista: kankaasta, huovasta, turkiksista, oljista ja nahasta ja koristeet vielä siihen päälle. Se on vastapainoa muille päähineille, joiden teossa voin ilotella. Tohtorinhatun teko on pikkutarkkaa ja säntillistä puuhaa. KOHTI YRITTÄJYYTTÄ Vuonna 1987 Memmu Lankila uskaltautui hankkimaan oman myyntipaikan Helsinkiin, Hakaniemen halliin. Roihuvuoren ammattikoulun pukuompelulinjalla hän kuuli, että koulussa annetaan myös hatuntekijän koulutusta. Myöhemmin Lankila jatkoi opintoja ensin modistikisälliksi ja myöhemmin modistimestariksi. – Myin hallissa samoja tuotteita, joita olin aiemmin myynyt iltatorilla. – Opin koulussa paljon ja heti valmistuttuani pääsin töihin Tarja Niskasen turkisateljeehen. Hatuntekijän nuoruuden uratoiveena oli ompelijan ammatti. Kaikki napit, harsot, niitit, sulat, höyhenet ja erilaiset nauhat antavat hattuun jännittävän säväyksen. Muodon täytyy olla millilleen oikea, koska hattu on kova eikä materiaali anna periksi. Työskentelin siellä nelisen vuotta hattujen parissa. Joulunalusaika oli aina kiireistä, mutta sen jälkeen taas rauhoittui. Nykyään modistimestari Lankila valmistaa hattuja koristamaan asiakkaidensa päitä. Edelleen iloitsen jokaisesta päivästä ja asiakkaasta, kertoo hatuntekijä Memmu Lankila hyväntuulisesti. Kiertävät, jos kiertävät. Olen tehnyt rairuohohatunkin, kertoo Lankila. Mestaritasolla oppilaat opiskelevat viiden päivän aikana kaikkea materiaalin käsittelystä työlainsäädäntöön. Lankila vaihtoi koulutuslinjaa. Kuuntelimme jopa rentoutuskasetteja. Sen jälkeen menin töihin kangaskauppaan, jossa ihastuin kankaisiin. Se oli siihen aikaan hyvin edistyksellistä, Lankila nauraa. Ajatus omasta liikkeestä kyti Lankilan mielessä. Hankin niitä valtavat määrät ja kankaita on edelleen varastossani vaikka kuinka paljon. Vastasin napakasti, että se on mukavaa, ja huutiahan siitä tuli. – Kävin myöhemmin yrittäjäkurssin, jotta oppisin paremmin markkinointia. Perehdyin kurssilla kohderyhmäajatteluun, varastonkiertoon ja muihin yritykseen liittyviin asioihin, enkä enää kehdannut sanoa, että siellähän ne tavarat hyllyssä ovat. Se päässään hän poseeraa valokuvassa onnellisesti hymyillen. Sen jälkeen tehdään hatun pohja ja päällystys pisto pistolta. Siellä tentattiin, miksi olen yrittäjä. Lankilan käymällä kurssilla mestarikokelaita oli yhdeksän, joista vain neljä läpäisi vaikean kokeen. Kruununhaassa oli tuohon aikaan paljon kivijalkaliikkeitä, joista kirjoitettiin myös lehdissä. Tohtorinhattujen pintamateriaalina –O T A I T O ?2/2018 42 Taito-2-2018-sisus.indd 42 9.3.2018 12.39. – Koulussa oli loistavat opettajat ja hyvä henki. Sain julkisuutta sitä kautta, muistelee Lankila. Teksti Katarina Boijer?Kuvat Marjo Koivumäki Memmu Lankila nappasi 1-vuotiaana kummitätinsä päästä iloisen raitahatun. Vaikka työvaiheita oli kamalasti, ihastuin tohtorinhattuihin heti. – Sain oppini modistimestari Kirsti Valtoselta. HATTUJA TOHTOREILLE Memmu Lankila on erikoistunut tohtorinhattuihin. Hän ihastui hattuihin heti ja tunsi löytäneensä oman alansa. Tohtorinhattu tai tuhkakuppipäähine len kolmisenkymmentä vuotta elättänyt itseni kätteni töillä. Hatun teko alkaa mittaamalla asiakkaan pään muoto ja koko. Pisteeni oli hallin yläkerrassa ja asiakkaat eivät ehkä oikein löytäneet sinne. – Hatut ovat ihania ja ne taipuvat vaikka mihin
Taito-2-2018-sisus.indd 43 9.3.2018 12.39
Memmu Lankilan hattuateljeessa on esillä mitä mielikuvituksellisimpia luomuksia. Taitava hatuntekijä löytää hatun myös heille, jotka eivät ole hattuihmisiä. on duchesse-silkki. Yhden hatun tekoon Lankilalta kuluu pari päivää. – Teen hattuja kaikille tiedekunnille. Tummia pipoja ja lippiksiä käytetään paljon, vaikka voisi rohkeasti irrotella. Britit ovat kovia lyömään vetoa asiasta kuin asiasta, joten myös kuningatar Elisabethin hatun väristä läiskitään puntia pöytään Royal Ascotin aikaan. – Olin muiden suomalaisten hatuntekijöiden kanssa Ascotissa vuonna 2010 opintomatkalla. Paitsi turkulaisilla lääketieteilijöillä hatut ovat mustia. Tekniikan tohtorien hattu on musta, mutta sen lieri on käännetty. Tärkeintä hatunteossa on, että päähine sopii kantajalleen ja tilaisuuteen. Modistimestari itse ei ole suurien kukkahattujen ystävä, vaan hän on omimmillaan lippisviritelmien parissa. En tainnut montaakaan hevosta nähdä, mutta ne hatut! Daamien päissä keikkui ties mitä riikinkukkoa, metrinkorkuista sulkaa tai ruusupensasta. KONSERVATIIVINEN HATTUKANSA Iso-Britanniassa järjestettävä Royal Ascot -laukkakilpailu on paikka, jossa komeassa hattuviritelmässä voi keekoilla surutta. Kullattu messinkilyyra kuuluu myös hintaan. Edelleen iloitsen jokaisesta päivästä ja asiakkaasta.” T A I T O ?2/2018 44 Taito-2-2018-sisus.indd 44 9.3.2018 12.39. Kun Memmu Lankila lopetti tupakanpolton, hän valmisti tuhkakuppihatun. Modisti on taikonut päänkoristeiksi kastelukannuja, kukkaruukkuja ja lounasevästä muistuttavan sushi-hatun. Natsat olivat lopullisesti sammuneet. ?. Oikeustieteilijöiden hattu on punainen, teologeilla violetti ja sotatieteilijöillä harmaa. Se on vuotuinen hassujen hattujen paraati: kirjaimellisesti hattujen kuninkuuslaji. Hatut ovat aina henkilökohtaisia, eikä niitä lainata muille. Olin harvinaisen maltillinen, koska päässäni oli vain taiteilijan paletti, kertoo Lankila. Tuhkakuppihattu sai ideansa, kun Lankila lopetti tupakanpolton. – Suomalaiset ovat hattukansana hyvin konservatiivisia. Natsat sammuivat lopullisesti. Tavallisin väri hatuille on musta, mutta esimerkiksi lääketieteellisessä tiedekunnassa hatut ovat tummanvihreitä. Jos kuivuminen lasketaan mukaan, asiakas saa hatun päähänsä vasta kahden viikon kuluttua. . Vuorikangas valmistetaan moiré-silkistä ja taftista. ”Olen kolmisenkymmentä vuotta elättänyt itseni kätteni töillä
Olen saapunut liian ajoissa palaveriin, katselen kustannustoimittajani työhuoneen hyllyllä komeilevaa monikielistä Virkkuri-sarjaa. Työskentelen mukavien lankakauppiaiden kanssa, ideavarastoni on loputon ja saan lukijoilta sähköpostia Brasiliasta saakka. Se on tuore kustannussopimus, jonka alareunaan on sinikynällä signeerattu oma allekirjoitukseni. Siitä lisää seuraavassa kolumnissa. Ehkä siirrän Virkkurin lehtimuotoiseksi ja julkaisen ohjeita vain verkossa. Kirjoja on paljon, yhteistyömme jo vuosien mittainen, ja minulla on vankka ajatus siirtyä uusille virkkuulaitumille. Virkkurin tarinaan ovat kuuluneet esiintymiset julkisilla messuilla ja erilaisissa tapahtumissa. Hei, me virkataan! VIRKKURI ON OLLUT MINULLE ALUSTA TÄHÄN KAIKKEEN . Kirjoittaja on maalaistyttö, joka opettaa virkkausta ja kerää inspiraatiota eri puolilla maapalloa. PS. Omasta työstä on helppo puhua varsinkin, jos työ on loogista, helppotajuista ja hauskaa. . Silloinkin, kun päätin, että neljäs kirja jää sarjan viimeiseksi. Ku vi tu s El in a Jo ha nn a ?TAITO?2/2018 45 KOLUMNI Taito-2-2018-sisus.indd 45 9.3.2018 12.39. Punainen merkki kartalla osoittaa kohti Helsingin Tapanilaa. Kenties lähtisin Afrikkaan opettamaan naisille virkkausta ja ompelua tai opiskelen käsityöopettajaksi ja elvytän suomalaisten nuorten käsityötaitoja. ”Ehkä sitten seuraavalla kerralla”, ajattelin, kun allekirjoitin kustannussopimuksen ja hymyilin tuleville inspiraation ja yhteistyön täyttämille kuukausille. Teksti Molla Mills Astelen sisään kirjakustantamo Otavan kivilinnaan, satavuotiseen jugendtaloon Helsingin Uudenmaankadulla. Käsissäni on virkkaantunut kymmeniä kiloja matonkuteita, villaa, muoviputkea, lampunjohtoa – kaikkea, mikä vain langaksi taipuu. Palaverin päätteeksi pitelen käsissäni paperia. Mietin, miten tavoittaisin käsityöläisiä ja uusia virkkaajia kaikkialta maailmasta ja ennen kaikkea miten tuotan elantoni virkkuulla. Mietin, haluaisinko oikeasti jättää Virkkurin taakseni ja kokeilla virkkuukoukulla jäätä. Se vasta on vahvistanut luovaa mieltä. Virkkurin tarina on aina ollut hauska. Miltä kuulostaisi iso ryijy virkattuna muovijäteastian valikoitua sisältöä hyödyntäen. Päässäni humisee: mitä olen mennyt tekemään?! VIRKKUREIDEN KANSSA VIETETYT VUODET ovat olleet värikkäitä ja täynnä upeita reissuja, käsityöläisten kohtaamisia, ideointia, inspiraatiota ja lankaa. Kirjani tavoittavat käsityöläisiä kaikilla mantereilla ja olen usean vuoden ajan käynyt opettamassa eri maissa. Kirja voisi kenties kohdata yhdysvaltalaisen taitelija Justin Gignacin näkökulman ja tehdä roskasta käyttötaidetta. Kirjoitin edellisessä kolumnissani työhuoneetsinnöistäni. Mielessäni on pitkään viipyillyt ajatus ekoVirkku rista, jossa kaikki työt valmistettaisiin kierrätysmateriaaleista. Kaksikymmentä kirjaa saa riittää, ne vievät ja puoli metriä hyllytilaa. Luokan arkajalka, kirjareferaatteja pelännyt ujo tyttö on mikrofoni kädessä kertomassa käsityöstä englanniksi Japanissa
Saori on paikka, jossa on kangaspuita valmiina kudontaan ja hyllyt täynnä kudontamateriaaleja. Polkusten ohella kangaspuista puuttuu luha, joten mattoja Lervad-puilla ei paukutella. Puolen päivän aikaan Kudontakioskilla on jo täysi touhu päällä, mutta koko idean äiti, tekstiilisuunnittelija Rosa Tolnov Clausen ehtii huomata jokaisen uuden tulijan ja huikata englanniksi iloisen tervetulotoivotuksen. Kutojille on tarjolla erilaisia lankoja ohuista puuvillaja pellavalangoista räväkänvärisiin nyöreihin asti. KUDONTAA KENELLE TAHANSA Mistä tässä kaikessa on oikein kyse. Kyltti opastaa nousemaan kakkoskerrokseen. Lähtiessään kutojat maksavat materiaaleista sen painon verran ja pienen maksun kangaspuiden käytöstä. Kurkistan avoimesta ovesta ja huomaan tulleeni oikeaan paikkaan. Kolmena talvisena viikonloppuna tilan suojissa on toiminut Weaving Kiosk. On oudon hiljaista: mistään ei kuulu tuttua kangaspuiden kolketta, joka opastaisi Kudontakioskia etsivää. – Tässä kohden Rosa pyysi minua mukaan suunnittelemaan kanssaan tuotteita Kudontakioskiin. Mallipalojen joukosta kirkkaana paistava aurinko poimii esiin kimaltavan kudonnaisen, joka tyydyttäisi ketä tahansa blingblingin ystävää. L T A I T O ?2/2018 46 Taito-2-2018-sisus.indd 46 9.3.2018 12.39. Tolnov Clausen opastaa kutomaan tulleita alkuun ja selittää, mitä puilla voi tehdä ja mitä ei. Teksti Merja Räty?Kuvat Sonja Karlsson ähellä Kontulan metroasemaa kyltti johdattelee kulkijan tilaan, jota hallinnoi Museum of Impossible Forms. Estetiikkani on jokseenkin sporttista, ja se vetoaa sekä naisiin että miehiin. Silti kevyilläkin puilla (puut painavat vain yksitoista kiloa) ja palttinasidoksella voi kutoa monenlaista, kunhan avaa silmät värien ja erilaisten materiaalien mahdollisuuksille. Mutta miten saada ihmiset kiinnostumaan kudonnasta. Tolnov Clausen alkoi miettiä, olisiko mahdollista siirtää samantyyppinen malli Pohjoismaihin, joissa on pitkä kutomisen perinne. – Kudontakioskin idea sai alkunsa vuonna 2013, kun Rosa vieraili Saori-kudontaworkshopissa Osakassa, Japanissa. Kioskilla kudotaan Weaving Kiosk, Kudontakioski, on konsepti, jossa pohjoismaista kudontaperinnettä elvytetään raikkaalla otteella. Rosa Tolnov Clausen tuli siihen tulokseen, että konsepti tarvitsee myös valmiita kudontamalleja. Suomalaisilla kangaspuilla kutomaan tottunut tapailee aluksi vaistomaisesti polkusia, mutta niitä ei tanskalaisvalmisteisissa Lervad-puissa ole. Kudontakioskin pyörittämisessä mukana oleva vaatesuunnittelija Merja Hannele Ulvinen istahtaa kertomaan. Filosofia on, että kaikki osaavat kutoa. Rosan vahvuuksia ovat tekstiili ja pinta, minun taas vaatesuunnittelijana tuotteet ja muoto. Tätä tarvittiin, jotta ihmiset saataisiin kiinnostumaan kudonnasta ja jotta he saisivat valmistettua omaa silmää miellyttävän tuotteen. Kudonnasta on myös tehty helposti lähestyttävää, kertoo Ulvinen. PALTTINALLA PÄÄSEE PITKÄLLE Tilassa on neljät kevyet kangaspuut. Huomaan jo pohtivani tyhjentyneiden kahvipussien siirtämistä kudontakäyttöön
Taito-2-2018-sisus.indd 47 9.3.2018 12.39
– Myös Ruotsissa ja Tanskassa on kyselty, onko Kudontakioskeja vielä tulossa. Kävijöiden kirjo onkin ollut yksi koko konseptin tavoitteista: herätellä uutta kiinnostusta kudontaa kohtaan ja osoittaa, että ”Kioskilla on helppo pistäytyä ilman tarkkoja ennakkosuunnitelmia.” . Haastattelun aikana kutominen on houkutellut tilaan uusia kävijöitä. Tanskassa tällaisia muistoja ei kävijöillä juuri ollut. Kioski-nimikin on harkittu valinta, sillä sana viestii helppoudesta. Tanskassa ei siksi ole UUSIA KUVIOITA POHJOISMAISEEN KUDONTAAN Weaving Kiosk on ehtinyt toimia Suomen ja Ruotsin lisäksi Tanskassa. Opiskelijaryhmä tenttaa Tolnov Clausenia ja kangaspuiden ääressä istuvien ympärillä pyörii kiinnostuneita. Joukossa on eri-ikäisiä naisia, miehiä, suomalaisia ja ulkomaalaisia. – Todella monella Suomen ja Ruotsin Kudontakioskeissa käyneillä on vähintäänkin muistoja kutomisesta. Ulvinen ja Tolnov Clausen ovat huomanneet, että Helsingissä, jossa on ollut useampi tapahtuma, kävijöitä on tullut uudestaankin. Ja jos ei ole ollut tilaa, on haluttu varata paikka seuraavaan tapahtumaan. Siellä kutomisen ja kangaspuut muistivat selkeimmin vanhat huonekalusuunnittelijat, sanoo Ulvinen. kudonta ei ole vaikeasti lähestyttävää. Meillä ei kuitenkaan ollut resursseja yhteen pysyvään Kudontakioskiin Helsingissä, mutta sen sijaan täällä on useampia pop up -tapahtumia. Tolnov Clausen huomauttaa, että muistojen vähyyteen on todennäköisesti syynä se, että Tanska on teollistunut Suomea ja Ruotsia aikaisemmin ja nopeammin. KUDONTAMUISTOJA MEILTÄ JA MUUALTA Ulvinen kertoo, että kiinnostus Kudontakioskeja kohtaan on ollut suurta ja vastaanotto positiivinen. Kaikissa maissa on mukana ollut monenlaisia kävijöitä, mutta yhden eron Tolnov Clausen ja Ulvinen ovat huomanneet: muistot. Maaliskuisen Islannin-vierailun jälkeen huhtikuussa on vuorossa taas Helsinki. Rosa Tolnov Clausen T A I T O ?2/2018 48 Taito-2-2018-sisus.indd 48 9.3.2018 12.39. – Alkuun suunnitelmissa oli, että Helsingissä olisi pidemmän aikaa pysyvä Kudontakioski ja Ruotsissa, Tanskassa ja Islannissa olisi pop up -tapahtumat. Kioskilla on helppo pistäytyä ilman tarkkoja ennakkosuunnitelmia
. Käsityö toimii ikään kuin katalysaattorina keskusteluille aiheesta kuin aiheesta. Lisäksi nykyään moni karttaa turhaa tavaraa ja haluaa siksi saada aikaan jotain tarpeellista, jotain, mitä voi käyttää. Tärkeää on myös ottaa huomioon tuotteen estetiikka, sillä kutojissa on sekä miehiä että naisia, sanoo Ulvinen. Pyrkimyksemme on rakentaa eräänlainen karkkikauppa, joka on inspiroiva, ja jonka aineksista syntyy omanlainen, moderni tuote, jota haluaa käyttää. Tuote, jota et koskaan voi löytää kaupasta teollisesti valmistettuna. ollut tarvetta tehdä tuotteita kotitarpeiksi eikä joka mummolassa ole vakiovarusteena ollut kangaspuita. Olemme huomanneet, että ihmiset ovat myös tyytyväisempiä, kun ovat malttaneet käyttää työn tekemiseen aikaa vähän enemmän. Pidempään avoinna olevissa Kudontakioskeissa on tehty reppuja, lyhyemmissä vöitä ja Kontulassa tuotteena oli toppakankainen huivi, johon kudottiin taskut. – Taustalla on ajatus eräänlaisen minimalliston rakentamisesta, mutta jokaista Kudontakioskia varten on suunniteltu varta vasten jokin tuote. – Jokaisessa Kudontakioskissa on syntynyt kauniita tuotteita ja mielenkiintoisia keskusteluja kävijöiden välillä. KUTOJAN KARKKIKAUPPA Jos kutominen ei ole tuttua, ei riitä, jos näytetään, että tuossa on puut, rupeapa kutomaan. Tuotteiden suunnittelussa on tärkeää miettiä, mitkä elementit ovat niitä, jotka kutoja voi valita itse kutoessaan. Ainut, mitä pyydetään, on aika, joka työn tekemiseen käytetään. Siihen emme kuitenkaan rohkaise. ANNAT VAIN AIKASI Aika on kallista monellakin tapaa. Toki joku voi ajatella, että työn voi tehdä nopeammin tai vaikka paksummilla langoilla, jotta aikaa menee vähemmän. Yksi lähtökohta on aina aika, jonka kutojan voi olettaa voivan käyttää kutomiseen. Toisin sanoen: tuote, joka on yksilöllinen ja taatusti uniikki. . Ulvinen sanoo, että jokainen Kudontakioski on erilainen, joten jokainen niistä on eräänlainen kokeilu ja uusi haaste. Se on ollut ilo kokea. – Tällaisia valintoja voivat olla kutomiseen tarjoamamme väriskaala, valitsemamme materiaalivaihtoehdot sekä muut tuotteeseen tarvittavat materiaalit ja niiden värit. Ohjauksen lisäksi pitää olla materiaaleja ja mielellään malleja ideoiden ja inspiraation lähteiksi. Kun tekee itse, osaa todennäköisesti arvostaa tuotetta enemmän ja myös pitää tehdystä tuotteesta paremmin huolta. – Tällä projektilla on Pohjoismaisen kulttuurirahaston rahoitus, joten kävijältä ei veloiteta mitään. Merja Hannele Ulvinen ?TAITO?2/2018 49 Taito-2-2018-sisus.indd 49 9.3.2018 12.39. Aika on myös ainut, jota Kudontakioskien kutojilta pyydetään
OSA 1 Yhteiskirjonnan ensimmäisen osan löydät Taidosta 1/18 sekä osoitteesta www.taitolehti.fi Taito-2-2018-sisus.indd 50 9.3.2018 12.39
Voit toteuttaa ne pelkistetysti mustalla langalla tai jatkaa iloisilla ja kirjavilla väreillä. Yhteiskirjonnan ensimmäisen osan aurinko sai meidät hymyilemään ja nyt on aika siirtyä graafisiin linjoihin. Ketjupiston ohje on julkaistu Taidossa 1/18 sekä osoitteessa www.taitolehti.fi. Kirjo kanssamme Salainen puutarha OSA 2 Teksti, ohje ja kuvat Tiia Eronen KETJUPISTO Kukan lehdet täytetään ketjupistoilla. SALAINEN PUUTARHA Malli Tiia Eronen Tarvikkeet • Silmäneula • 2 tokkaa mustaa DMCmuliinilankaa, väri nro: 310. Voit tulostaa 1:1 kirjontakuvion Taito-lehden verkkosivuilta. Tämä kuvio ei ole oikean kokoinen. Aloita kirjonta lehtien ääriviivoista ja täytä muoto spiraalin omaisesti lehden ulkoreunasta sisäosaa kohti. Myös kukan terälehtien ulkoreunat ja päälinjat, eli kaikki luonnoksessa olevat piirretyt viivat, kirjotaan ketjupistoilla. Voit halutessasi kirjoa varren ympärille ketjupistoja. Näin kuvioon saadaan tasapainoa ohuiden linjojen ja täysien pintojen välillä. Huom. Toisessa osassa jatkamme jo tutuilla ketjupistoilla sekä opettelemme varsipiston, ranskalaisen solmupiston sekä timanttipiston. OSA 1 OSA 2 Jaa kirjontasi alatunnisteella #kirjottupuutarha #yhteiskirjonta ?TAITO?2/2018 51 KÄSILLÄ Taito-2-2018-sisus.indd 51 9.3.2018 12.39
Aloita pistojen teko kukan varren alareunasta ja tee noin 11–13 timanttipistoa. Niissä on ristipistoa useampia sakaroita ja siksi ne peittävät hyvin pintaa. B) Jatka pistoja siten, että edellisen piston kohta 3 on seuraavan piston kohta 1. 1 A) Tuo lanka esiin kohdassa 1 ja kierrä lanka neulan ympärille kaksi kertaa. Voit kirjoa linjat joko vapaalla kädellä tai hahmotella ne piirtäen kankaalle. A B RANSKALAINEN SOLMUPISTO KUKAN KESKIKOHTAAN Ranskalaisilla solmupistoilla voit tehdä kauniita pieniä solmuja, jotka sopivat kukkien keskikohdaksi. Käytä varsipistoissa muliinilangan kolmea säiettä. VARSIPISTOT KUKAN KAAREVIIN LINJOIHIN Kukan terälehtien välilinjat kirjotaan varsipistoilla. Näin linjasta tulee kauniin punosmainen. Käytä timanttipistoihin muliinilangan kolmea säiettä. Jos tila näyttää tyhjältä, voit tehdä pistoja enemmän. B A 1 2 3 8 4 5 7 6 TIMANTTIPISTOT KUKAN VARTEEN Timanttipistot ovat ristipistojen koristeellisia sukulaisia. Varsipistot kirjotaan aina vasemmalta oikealle. A D C B T A I T O ?2/2018 52 KÄSILLÄ Taito-2-2018-sisus.indd 52 9.3.2018 12.39. B) Pidä langasta kiinni ja päästä se liukumaan vähitellen nurjalle puolelle. Ne taipuvat kauniisti ja sopivat siksi hyvin ääriviivoihin ja ohuisiin linjoihin. Jos haluat isommat solmut, kierrä lanka kolmesti neulan ympäri. Sopiva välimatka kohdan 1 ja 2 välissä on noin 4 mm riippuen kuitenkin käsialasta. Käytä solmupistossa muliinilangan kaikkia kuutta säiettä. Niillä voi tehdä myös linjoja ja peittäviä pintoja. Pistä neula kankaaseen kohdassa 2 ja tuo esiin kohdassa 3 eli kohtien 1 ja 2 puolivälissä. 1 2 3 A) Tuo lanka esiin kohdassa 1. A–D) Tuo neula esiin kohdassa 1 ja jatka pistojen tekemistä kuvien numeroinnin mukaisesti. Timanttipiston koko on noin 6 mm x 6 mm. Vie lanka takaisin kankaaseen lähelle kohtaa 1
Näin saat juuri sopivan mittaiset lapaset ilman, että kärjen kuvio katkeaa väärään paikkaan. Keväällä lapaset kannattaa neuloa fingering-vahvuisesta merinovillasta. Ohje Leeni Holmela?Kuvat Leeni Holmela ja Sonja Karlsson Pintaneuleella kevääseen Keväiset lapaset neulotaan kärjestä ranteeseen kuten varpaista aloitetut sukat. Taito-2-2018-sisus.indd 53 9.3.2018 12.39. Syksyllä langan voi vaihtaa saman paksuiseen villaan
• 2,5 mm:n pyöröpuikot 80 cm kaapelilla ja halutessasi 2,5 mm:m sukkapuikot. KAAVIO A 8 7 6 5 4 3 2 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 20 19 18 17 16 15 14 13 12 11 10 29 28 27 26 25 24 23 22 21 T A I T O ?2/2018 54 KÄSILLÄ Taito-2-2018-sisus.indd 54 9.3.2018 12.39. LYHENTEET 2 o yht: Neulo 2 s yhteen. krs. krs. Neulo o. 2 o, nosta s, *3 o, nosta s* x 6, 2 o. 1 o, *1 o, pitkä kääntö vasemmalle* x 7. Pudota ensimmäisenä ollut vetosolmu pois puikolta ja anna sen aueta. n: Nurja silmukka o: Oikea silmukka ssk: Siirrä, siirrä, kavenna. Neulo *3 o, 1 n kiertäen* 6 cm. Neulo puikolla 1 (tai I ja II) normaalisti pintaneuletta. Aseta solmu alemmalle puikolle. 4. Lankalenkit jäävät toiselle puikolle ja alemman puikon kaapelille. Aloita lisäykset. 2. krs. krs. Päättele resorin mukaisesti oikeat oikeina ja nurjat nurjina silmukoina. Ohje VASEN LAPANEN Lapasen kärki luodaan magic loop -menetelmällä. 1. 7. Neulo lenkkien toinen puoli. Ohje palmikoihin ilman apupuikkoa julkaistiin Taidossa 1/18. Siirrä silmukat kaapelille ja siirrä odottamassa olleet lenkit puikolle. 5.–6. 3. 2. Seuraa kaaviota A tai sanallista ohjetta. Molemmilla puikoilla on 11 s. Luo kärki turkkilaisella aloituksella pyöröpuikolle. krs. Laita puikkojen kärjet päällekkäin samansuuntaisesti ja tee lankaan vetosolmu. Käsinvärjätyt langat ovat aina uniikkeja ja mallilapasissa kaksi eri vyyhtiä on raidoitettu toisiinsa liukuvan väripinnan aikaansaamiseksi. Tiheys 28 s x 45 krs = 10 cm sileää neuletta. Silmukka näyttää kierretylle. Neulo sama molemmilla puikoilla. 8. Kiertäen neulottu nurja silmukka näyttää paremmalta, jos teet käännettävän reunuksen. Nosta silmukoiden välinen lankalenkki, nosta sen oikea puoli puikolle ja neulo se takalenkistä oikein. • Apulankaa peukaloa varten. Mallilapasissa on käytetty käsinvärjättyä Primrose Co Luscious Sockia värissä Temptation. (lisäys): 1 o, L1O, neulo kunnes jäljellä 1 s, L1V, 1 o. Jatka sileää ja pintaneuletta vielä noin 5,5 cm, kunnes lapanen yltää ranteeseen saakka. Älä kavenna lapasen ulkosyrjältä, sillä se sotkee pintaneuleen ja resorin sulautumisen. Koko Nainen (pituus 24 cm, leveys 8,5 cm, peukalon pituus 7,5 cm, pituudet muunneltavissa). krs. Neulo mallikuviota, kunnes lapasen pituus kärjestä on noin 14 cm tai kunnes olet neulonut peukalon tyveen saakka. krs. BASKET CASE -LAPASET Malli Leeni Hoimela Tarvikkeet • 65 g fingering-vahvuista sukkalankaa (noin 350 m/100 g). Neulo käännöt oikealle ja vasemmalle kuin tekisit palmikoita ilman apupuikkoa. (ei lisäystä): Neulo molemmat puikot. Silmukka näyttää kierretylle. Kiepauta lanka molempien puikkojen ympäri 11 kertaa. L1v: Lisää 1 s vasemmalle. Neulo 1 krs, jolla kavennat tasaisesti kämmenpuolelta 6 s. *Pitkä kääntö oikealle, 1 o* x 7, 2 o. Toista kerroksia 1.–2., kunnes molemmilla puikoilla on 29 s, yhteensä 58 s. Neulo o. Nosta 2 s yksitellen oikealle puikolle kuin neuloisit ne oikein, palauta silmukat vasemmalle puikolle ja neulo yhteen takareunoista. Nosta silmukoiden välinen lankalenkki, nosta sen vasen puoli puikolle ja neulo oikein. Toista 1. Vedä alempi puikko kuin alkaisit neuloa magic loop -menetelmällä. krs. Neulo 11 ensimmäistä s apulangalle, palauta ne vasemmalle puikolle ja neulo uudelleen varsinaisella langalla. PINTANEULE Neulo pintaneule puikolla 1 (tai I ja II sukkapuikoilla), neulo kämmenpuolella sileää. 1. Neulo ylemmältä puikolta 11 lenkkiä. L1o: Lisää 1 s oikealle. Ohjeessa magic loop -puikot on numeroitu 1 ja 2, sukkapuikot I–IV. Lenkeistä tulee 11 s lapasen ulkosyrjään ja 11 s kämmenpuolelle. krs. krs. Jäljellä on 52 s. krs. Tee aukko peukalolle puikon 2 (tai III) alkuun. Toista 1. Jos haluat, voit kärjen jälkeen vaihtaa puikot sukkapuikkoihin
KAAVIO B 8 7 6 5 4 3 2 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 20 19 18 17 16 15 14 13 12 11 10 29 28 27 26 25 24 23 22 21 Vinkki! Roiskevärjätyt langat sopivat hyvin yksinkertaiseen pintaneuleeseen. krs. *Pitkä kääntö oikealle, 1 o* x 7, 2 o. krs. ja 3. 8. Silmukoi loput silmukat. 1. Jäljellä on 12 s. ?TAITO?2/2018 55 KÄSILLÄ Taito-2-2018-sisus.indd 55 9.3.2018 12.40. Toista 1. Pitkä kääntö oikealle: Nappaa oikealla puikolla vasemman puikon 3. KAAVIOAVAIN ?Oikea ?Nosta silmukka nurin . krs. Poimi pudonneet 2 s takaisin vasemmalle puikolle ja siirrä oikealle puikolle nostamasi s takaisin vasemmalle. krs. s oikealle puikolle. 4. Peukalossa on yhteensä 24 s. Tee pintaneule peilikuvana kaavion B tai sanallisen ohjeen mukaan. krs. Pitkä kääntö vasemmalle: Nappaa takakautta vasemman puikon 2. Neulo, kunnes pääset kynsinauhaan saakka. Nosta vielä yhdet silmukat reunoista. Toista ja jäljellä on 8 s. Neulo peukalo kahdella puikolla. krs. 2. 2 o, nosta s, *3 o, nosta s* x 6, 2 o. silmukka etukautta oikealle puikolle. Jäljellä on 16 s. Asettele lapaset mittoihinsa tasaiselle alustalle ja anna kuivua. Nosta puikolta pudonnut s vasemmalle puikolle, siirrä nappaamasi 2 s takaisin vasemmalle. . 7. krs. Neulo puikolla 1 (tai I ja II) sileää ja aloita kuvio puikolla 2 (tai III ja IV sukkapuikoilla). . Neulo puikko(j)a, kunnes jäljellä on 11 s. VIIMEISTELY Kostuta lapaset, jotta kärki ja pintaneule siliävät. 3. Jatka puikolla 2 (tai III ja IV) pintaneuletta normaalisti. Kavenna seuraavan kerroksen alussa neulomalla ssk ja lopussa 2 o yht. Neulo yhtä monta kerrosta pintaneuletta ennen peukaloa kuin vasemmassa lapasessa. Peukalo neulotaan 1 (tai II) puikon loppuun. Toista kavennus ja toista se viiden kerroksen välein vielä 2 kertaa. Neulo o. Kuvassa oleva lanka on Hedgehog Fibresin Sockia värissä Heyday. 1 o, *1 o, pitkä kääntö vasemmalle* x 7. Jäljellä on 22 s. Neulo ne apulangalle ja tee kuten vasemmassa lapasessa. krs. Neulo kaikki 3 s oikein. Tee lapasen loppuosa kuten vasemmassa lapasessa. Neulo o. Neulo o 2 cm. Toista toisella puikolla. krs. Neulo kaikki 3 s oikein. Kavenna 1 s molemmista reunoista. Toista 1. PEUKALOT Pura molempien peukaloiden apulangat ja nosta peukalon yläja alapuolelta puikoille 11 s eli yhteensä 22 s. 5.–6. OIKEA LAPANEN Tee kärki kuten vasemmassa lapasessa
Taito-2-2018-sisus.indd 56 9.3.2018 12.40
Lehdet ja pienet oksat voi poistaa joko käsin tai terävillä saksilla tai veitsellä. Ruusujen piikit voi poistaa veitsellä vuolemalla tai vetämällä ne varovasti pois vartta pitkin paksulla paperitupolla. Ei haittaa, jos kukan aukaisussa irtoaa tai murtuu muutama terälehti. MARKETTIKIMPPU Malli Elina Boström Tarvikkeet • Kukkia, oksia, leikkovihreitä – vain mielikuvitus on rajana. Voit aukaista kaikki kukat tai vain osan kukista. Tässä kimpussa on käytetty tulppaaneja, oksaneilikoita ja ruusuja. Kauneutta marketista Nousevia trendejä kukkien maailmassa ovat kuivakukkien käyttö, värikkäät kukat sekä perinteiset leikkokukat, kuten neilikat, morsiusharso ja daaliat. Vedessä olevat lehdet tekevät veden likaiseksi. 3) NARUN KIEPUTTAMINEN Ohjeen sidontatekniikka on sovellettu muutamasta eri tekniikasta ja auttaa 1 2 ?TAITO?2/2018 57 KÄSILLÄ Taito-2-2018-sisus.indd 57 9.3.2018 12.40. • Maljakko Tässä kimpussa on käytetty punaisen, violetin ja keltaisen eri sävyjä. Aukaisuun sopivat hieman vanhemmat kukat, jotka ovat ehtineet jo luonnollisesti jonkin verran avautua. Kukkakimpun tekemiseen voi kuitenkin käyttää mitä vain materiaaleja. • Juuttitai hamppunarua • Veitsi tai terävät sakset, esimerkiksi puutarhasakset. Ennen kukkien ostoa mieti, mihin kimppu tulee, ja valitse sen mukaan kukkien värimaailma. Voit käyttää kimpussa pelkästään kukkia tai kukkia ja leikkovihreitä, vihreitä oksia tai vaikka kuivuneita kaisloja ja oksia luonnosta. Kukkakimpun kukat kannattaa ostaa edellisenä päivänä, tehdä kukkiin uusi imupinta ja antaa niiden virkistyä viileässä vedessä. Isoon kimppuun tarvitset 30–40 kukkaa riippuen kukkien koosta. Aloita kukan aukaisu uloimmista terälehdistä edeten kohti kukan keskustaa. Lehdet ja oksat poistetaan sidontakohdan alapuolelta eli veteen jäävältä alueelta. Jos haluat hallitun värimaailman, päätä 1–3 väriä, joita haluat käyttää ja valitse eri sävyisiä kukkia näiden värien mukaan sekä kukkia, joissa esiintyy muutamaa valitsemaasi väriä. Tämän kimpun kukat ovat marketista: kaunista saa myös helposti ja läheltä. 1) LEHTIEN IRROTUS Poista varsista lehdet ja oksat noin 15 senttimetrin matkalta tyvestä ylöspäin. Värit yhteen sitovina kukkina on käytetty tulppaaneja, joissa on samassa kukassa sekä punaista että keltaista väriä. 2) TERÄLEHTIEN AUKAISEMINEN Aukaise tulppaanien ja ruusujen terälehdet varovasti yksitellen ennen kuin ryhdyt tekemään kimppua. Ohjeen tekniikalla voit tehdä minkä kokoisen kimpun haluat ja yhdistellä siihen erilaisia kasveja. Ohjeen kukista on poistettu kaikki lehdet ja oksat, mutta lehtiä voi myös jättää kukan yläosaan tuomaan vehreyttä. Valkoisia kukkia kannattaa käsitellä erityisen varovasti tai välttää aukaisemista, koska terälehdet voivat mustua käsittelyssä. Ohje Elina Boström / Arteflos?Kuvat Hilja Mustonen KUKKAKIMPUN TEOSSA voit yhdistellä luonnosta löydettyjä materiaaleja ja marketista tai kukkakaupasta ostettuja kukkia ja leikkovihreitä
Kimpulle paras paikka on hämärässä ja viileässä. Vinkkejä ja hoitoohjeita kukkakimpulle • Tee kasveille 3–4 kertaa viikossa uusi imupinta leikkaamalla viistosti 1–2 cm:n varresta ja vaihda uusi vesi huuhdeltuun maljakkoon. Siihen tulee kimpun sidontakohta, joka on noin 10 cm varren tyvestä. T A I T O ?2/2018 58 KÄSILLÄ Taito-2-2018-sisus.indd 58 9.3.2018 12.40. tekemään kimpun spiraalitekniikalla siten, että voit välillä laskea kimpun käsistäsi pöydälle tai maljakkoon. Aloita kukkien sitominen kieputtamalla muutama kierros lankaa ensimmäisen varren ympärille. • Vältä paikkoja, joihin paistaa aurinko pitkiä aikoja. Pitkien kukkien varsia voi lyhentää kimppua tehdessä, jos ne ovat tiellä. • Aseta kimppu hieman kauemmas etyleeniä tuottavista hedelmistä. Ne voivat jouduttaa kukkien lakastumista. 5) KUKKIEN LISÄÄMINEN On aika alkaa rakentaa kimppua. Tärkeää on, etteivät kukkien varret puristu kasaan leikatessa, jotta kukat kykenevät imemään vettä hyvin. . Kieputa narua pitävästi, mutta siten, ettei se uurru kukan varteen. Aseta kimppu haaleaan veteen siten, että vettä on sidontakohtaan asti. Ensimmäisten sidottavien kukkien tulee olla hieman kovempivartisia, esimerkiksi ruusuja tai neilikoita. Terävät puutarhasakset ajavat kuitenkin saman asian ja ovat helpompi vaihtoehto. Asettamalla kukat vierekkäin syntyy tasainen ja perinteisempi kimppu. Levitä kaikki materiaalit riviin pöydälle. Sipulikukat, kuten tulppaanit, viihtyvät kylmässä vedessä. Jätä toiseen päähän noin 20 cm narua, jonka avulla kimppu solmitaan kiinni, kun se on täysin valmis. Hyvä nyrkkisääntö on antaa kukille tilaa hengittää siten, että ne asettuvat syvyyssuunnassa limittäin 3 4 5 6 toisiinsa nähden. Mieti aina kukkia lisätessäsi, mitä värejä haluat mihinkin kohtaan kimppua ja mille korkeudelle tai etäisyydelle toisistaan kukat haluat. 6) VARSIEN LEIKKAUS Etsi alussa jättämäsi narunpätkä ja sido molemmat päät kiinni toisiinsa umpisolmulla. Leikkaa varret noin 10 cm päästä sidontakohdasta ja varmista, että jokaiseen varteen tulee uusi imupinta. 4) RISTIKKO KUKISTA Aseta toisen kukan varsi ristiin edellisen päälle ja sido narulla kiinni niin, että kukista muodostuu x-kirjain. Jos sinulla on kokemusta veitsen käytöstä, voit leikata varret viistosti veitsellä. Etene kukka kerrallaan siten, että aseta seuraava kukka aina viistosti oikealle kimpun edellisiin varsiin nähden ja sido se kiinni muutamalla narun kiepautuksella. Jatka, kunnes kaikki kukat on sidottu kimppuun. • Haalea vesi on paras kimpulle, jossa on erilaisia kukkia. Kimppu on kuitenkin tehty ihailtavaksi ja tuomaan iloa, joten laita se suosikkipaikkaasi. Käännä kimppua kukkien välissä noin 45 astetta myötäpäivään
Seuraavan aukeaman huivit kudotaan ihastuttavan pehmeästä villaja jakkilangasta. Loimilangassa on villan lisäksi silkkiä tuomassa hitusen verran luksusta arkeen. Huivi pelastaa tuulisena päivänä. Kääriydy pehmeään huiviin Ohjeet Tarja Lindfors / Wetterhoff ja Niina Hiltunen / Wetterhoff Kuvat Sonja Karlsson Taito-2-2018-sisus.indd 59 9.3.2018 12.40
Sumuinen ilta -huivi. Tripla-huivi. T A I T O ?2/2018 60 KÄSILLÄ Taito-2-2018-sisus.indd 60 9.3.2018 12.40
Tasoita hapsut 10 cm:n pituisiksi. Kude: Lane Grawitz YEAH G -lankaa (150 m/50 g, 80 % villaa, 20 % jakkia). Yhteen huiviin lankaa tarvitaan 100 g. Jätä reunalangat tasoon. Leveys 41,4 cm. Kudo huivi noin 220 cm:n mittaiseksi. Leveys 54,4 cm. Voit kutoa huivin alusta loppuun suoralla poljennalla (ks. Huomioi kutoessa noin 1 % kutistuminen. Pirta 50/1. Tasokuivatus. Höyrytä huivi ja harjaa kevyesti. rakennekuva) tai halutessasi kudo huiviin eri levyisiä raitoja kärkipoljennalla. . Yhteen huiviin lankaa kuluu noin 170 g. Lankaluku 272. Väri turkoosi, 922. Pese huivi hellävaroen 30 asteessa ja kuivaa se tasossa. Loimi Wetterhoffin Sivillasilkkivillalankaa (30 % silkkiä, 70 % villaa). Solmi hapsut tekemällä hevosenhäntäsolmut 5–6 langalla. TRIPLA-HUIVI Malli Tarja Lindfors Koko Valmiina noin 40 x 180 cm + hapsut. Yhteen huiviin lankaa kuluu 120 g. LUONTIOHJE 69 lankaa väriä 924 69 lankaa väriä 935 69 lankaa väriä 906 KUDONTAOHJE Jätä huivin päihin 15 cm:n hapsuvara. Tiheys 5 lankaa/cm. Höyrytä huivi kevyesti loimivaltaiselta puolelta, älä paina raudalla huivia. Kuteen tiheys 7 lankaa/2 cm. Kuteen tiheys 3,5 lankaa/cm. RAKENNE Täyden nys 6 X Ohje Luo loimi kahdessa osassa kahdelta päältä. Yhteen huiviin kudelankaa tarvitaan noin 150 g. Tuuleta huivia säännöllisesti ja pese se hellävaroen 30 asteessa väljässä vedessä villanpesuaineella kevyesti puristellen. Toista poljennan mallikertaa haluttuun pituuteen saakka. Kudo huivin alkuun ja loppuun loimilangalla 5–6 heittoa palttinaa. Viimeistele huivi tekemällä kierrehapsut (4 + 4 lankaa). Viimeistele huivi ravistelemalla se varovasti irtopölystä. Jätä reunalangat niisimättä, tasoon. Loimi Wetterhoffin Sivillasilkkivillalankaa (30 % silkkiä, 70 % villaa), tex 50 x 4. Pirta 50/1 Lankaluku 207 Kude Lane Grawitz YEAH G -lankaa (150 m/50 g, 80 % villaa, 20 % jakkia). RAKENNE 68 X Toista 220 cm Vinkki! Jakki ja silkki tekevät villalangasta ihanan pehmoista ja ylellisen tuntuista. Sidos Kudevaltainen toimikas. ?TAITO?2/2018 61 KÄSILLÄ Taito-2-2018-sisus.indd 61 9.3.2018 12.40. Tiheys 5 lankaa/cm. Sidos Muunneltu kärkitoimikas. SUMUINEN ILTA -HUIVI Malli Niina Hiltunen Koko Valmiina noin 52 x 200 cm + hapsut. Värit vaalea beige 906, keski harmaa 924 ja valkoinen 935
Taito-2-2018-sisus.indd 62 9.3.2018 12.40
Lanka Fingering-vahvuista sukkalankaa (50 g/210 m). Tee ylivetokavennus (nosta 1 s oikein neulomatta, neulo 1 s oikein ja vedä nostettu s neulotun yli) ja käännä työ. Saara Toikan suunnittelemat suloiset Hiirenkorvat-sukat sopivat täydellisesti kevätaurinkoon. Puikot 2,5 mm sukkapuikot. Ohje Luo vihreällä langalla 64 s ja jaa silmukat neljälle sukkapuikolle siten, että jokaisella puikolla on 16 s. Työn oikea puoli: *nosta 1 s neulomatta, neulo 1 s oikein*, toista * – * kerros loppuun. Neulo kantalapun oikean puolen kerrosta, kunnes jäljellä on 11 s. Tee toinen sukka samoin. . Viimeisen raidan jälkeen jätä kerrokset vihreällä langalla tekemättä. Yksi piirroksen ruutu vastaa yhtä silmukkaa. Kanavaneula kirjontaa varten. Neulo 1 välikerros ja toista kavennukset. Hiirenkorvilla Suomen keväässä tarvitaan villasukkia. Neulo I puikon silmukat IV puikolle vihreällä langalla ja aloita kantalapun neulominen. Nosta 1 s neulomatta, neulo 10 s nurin ja neulo 2 seuraavaa s:aa nurin yhteen, käännä työ. • 50 g vihreää (mallisukissa väri 337). Jatka kavennuksia joka toinen kerros, kunnes kaikilla puikoilla on 16 s. Neulo vielä nurjan puolen kerros ja aloita kantapohjan kavennukset. Käännä työ. Käännä työ. Kirjo kuvio sukan varteen vihreällä langalla ruutupiirroksen mukaan. Tee kavennukset kuten edellä joka toinen kerros, kunnes joka puikolla on jäljellä 9 s. Jatka kavennuksia kuten edellä siten, että molemmilla sivuilla olevat silmukat vähenevät ja työn keskellä on koko ajan 12 silmukkaa. Neulo, kunnes jalkaterä on haluamasi mittainen. Aloita vahvistettu neule seuraavasti: Työn nurja puoli: nosta 1 s neulomatta ja neulo muut silmukat nurin. Mallisukissa on käytetty Novitan Venlaa. Jätä II ja III puikon silmukat odottamaan ja käännä työ. Neulo vahvistettua neuletta yhteensä 30 kerrosta. Neulo kerros kaikilla silmukoilla niin, että poimitut silmukat neulotaan kiertäen oikein. Jatka samaa vahvistettua neuletta kuin aiemmin. Kun kantapohjan kavennukset on tehty, on jäljellä enää keskiryhmän 12 s. Aloita kiilakavennukset. Neuletiheys 28 s sileää neuletta = 10 cm. Neulo I puikon lopussa ja IV puikon alussa 2 viimeistä silmukkaa nurin yhteen. • 25 g valkoista (mallisukissa väri 010). Kun työssä on jäljellä 8 s, katkaise lanka ja vedä se viimeisten silmukoiden läpi. Poimi kantalapun molemmista reunoista 16 s. ?TAITO?2/2018 63 KÄSILLÄ Taito-2-2018-sisus.indd 63 9.3.2018 12.40. Neulo vihreällä langalla 1 kerros oikein ja 1 kerros nurin. Päättele langanpäät. Ohje Saara Toikka?Kuva Sonja Karlsson HIIRENKORVAT Malli Saara Toikka Koko 38–39. Jaa silmukat kahdelle puikolle. Neulo 1 oikein, 1 nurin -joustinneuletta 3 cm. Neulo I ja III puikon lopussa 2 s oikein yhteen, 1 s oikein ja neulo II sekä IV puikon alussa 1 s oikein ja tee ylivetokavennus. KAAVIOAVAIN ?o ?n ?Väri 1 ?Väri 2 ?Kirjottu kuvio MALLINEULEKAAVIO Toista kerroksia 1–16 16 15 14 13 12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 8 7 6 5 4 3 2 1 Hei! Huomasitko, että sukan varressa olevat vihreät ristikot on kirjottu. Ota työhön valkoinen lanka ja neulo 6 kerrosta sileää neuletta. Neulo samalla tavalla kuusi raitaa valkoisella langalla. Tee sen jälkeen kavennukset jokaisella kerroksella
Pienempi pala on tyynyn alareuna. • 1 tokka Anchor Lame -metallilankaa (65 % viskoosia, 35 % polyesteria). Tyynyn etuosan värinvaihto ja takaosan vetoketju osuvat kohdakkain. • 40 cm vetoketju. Ompele vetoketju palojen pitkille sivuille. OMPELU Leikkaa samettikankaasta 30 x 55 cm:n ja 15 x 55 cm:n palat. Väri pastellinroosa, nro 30. • 30 cm TINA-samettikangasta (saatavilla Eurokankaasta). Jatka pistelemällä paksua Lovikka-villalankaa tyynyn alaosaan joka toiselle riville siten, että pisto kulkee diagonaalisti yhden ruudun yli. • 1 tokka DMC Rayon Floss -kirjontalankaa (100 % rayonia). Merkitse valmiiksi paikat yhdeksälle koristeviivalle. Päättele langanpäät solmimallla ne työn takapuolelle. VALMISTELUT Piirrä kanavakankaaseen 30 x 50 cm:n alue ja jätä reunoille ompeluvaraa useita senttejä. Tee tarvittaessa pienempiä pistoja, jotta koristeviivojen reunat peittyvät. Laske viivoille kymmenen ruutua, joiden välille pistot tehdään, ja väritä säikeet sinisellä tussilla. Yläosa pistellään myös diagonaalisti aina seuraavaan ruutuun. • 1 kerä Sandnes Garnin Silk Moharlankaa (280 m/50 g, 25 % silkkiä, 60 % mohairia, 15 % villaa). Kun Konfetin on kerran saanut käsiinsä, ei sitä malta enää laskea pois. Ohje Marianne Huotari / STUDIO smoo?Kuvat Sonja Karlsson PIENOISMALLIKAAVIO 50 CM 20 CM 10 CM Sinisten koristeviivojen pistot tehdään pohjan säikeiden jokaiseen välin. Väri tummansininen, nro 30820. Piirrä vaakaviiva 10 cm alueen alareunasta, yläosaan jää 20 cm. Huomioi, että sametin nukkasuunta on sama. Ompele tyynyn reunat kiinni. Mittaa kangaspalan alareunasta 10 cm ja yläreunasta 20 cm. Ompele vetoketjullinen kangaspala kanavatyöhön. Ompele tyynyn taakse viininpunainen samettikangas. Lankojen erilaiset materiaalit luovat tyynyyn houkuttelevan pinnan. • Sininen tussi. • Kanavaneula ja pienempi, terävä neula koristeompeleisiin. Pistot tehdään pohjan säikeiden jokaiseen välin eli neljään vierekkäiseen pystysäikeeseen siten, että säikeet peittyvät. Väri puuteriroosa, nro 3511. • 2 kerää Dropsin Eskimo-villalankaa (50 m/50 g, 100 % villaa). Yläosa tehdään kahdella langalla, jolloin ohut ja pörröinen Silk Mohair -lanka lujittaa hahtuvaista Eskimo-lankaa. Väri sininen, nro 320. T A I T O ?2/2018 64 KÄSILLÄ Taito-2-2018-sisus.indd 64 9.3.2018 12.40. Käytä ompeluun molempia sinisiä kanavalankoja. KONFETTI-TYYNY Malli Marianne Huotari Tarvikkeet • 40 cm Sudan-kanavakangasta 18 st./5 ct. . KANAVATYÖ Aloita työ koristeviivoista. • 1 vyyhti vihertävää Lovikkavillalankaa (60 m/100 g, 100 % villaa). Konfetti on moderni kanavatyö Marianne Huotarin suunnittelema upea Konfetti-tyyny tehdään kanavakankaalle
Taito-2-2018-sisus.indd 65 9.3.2018 12.41
Taito-2-2018-sisus.indd 66 9.3.2018 12.41
Jos parsittavan omaa lankaa ei ole tallella, valitse parsinlangaksi samanpaksuista ja -tyyppistä lankaa. 4. Tarvitset parsimiseen parsinneulan eli tylppäkärkisen kanavaneulan. Tee pykäpisto. . Parsimisesta ei kannata ottaa liikaa paineita. 5. Ohje Merja Räty?Kuvat Sonja Karlsson KUN REIKÄ ON VIELÄ PIENI , ei parsimiseen kulu aikaa kuin pieni tovi. 7. Jatka: tukilanka aloitetaan aina oikealta, pykäpistot tehdään vasemmalta. 9. Vahvista taas reuna etupistoilla, palaa takaisin etupistoilla, vedä tukilanka 3 8 2 6 1 reiän yli, vahvista toinen reuna etupistoilla ja palaa takaisin etupistoilla. Jos kaipaat näyttävyyttä, parsi aivan erilaisella langalla ja korosta sillä paikkaustasi. 3. Ohje 1. 8. 4 Parsinsieni ?TAITO?2/2018 67 KÄSILLÄ Taito-2-2018-sisus.indd 67 9.3.2018 12.41. Pujota neula edellisen kerroksen pykäpiston läpi ja tukilangan alta ja tee pykäpisto. Älä kiristä käännöskohtaa liian tiukaksi. Pujota neula silmukan läpi ja tukilangan alta. Jatka näin kerros loppuun asti. Palaa takaisin reiän reunaan muutamalla etupistolla. Vahvista reiän reuna tekemällä muutama etupisto. Jos haluat panna vielä paremmaksi, korjaa purkaantuneet silmukkajonot virkkuukoukun avulla. Vedä tukilanka reiän yli (älä kiristä liikaa) ja vahvista toinen reuna etupistoilla samaan tapaan kuin ensimmäinenkin reuna. Pykäpistoilla parsit joutuisasti Ahkerassa käytössä sukkaan tai tumppuun tulee reikä. Aloita oikealta ylhäältä. Päättele langat. Kun pääset reiän alareunaan, pujota neula edellisen kerroksen pykäpiston läpi, tukilangan alta ja reunan silmukan läpi. Parsintaa helpottaa huomattavasti parsinsieni. Pykäpistoparsinnalla parsit lempiasusteesi taas käyttökuntoon. Jos haluat parsinkohdasta oikein siistin, leikkaa reiän ympäriltä hapsuuntuneet kohdat pois. 6. Jos reiän reuna on jo vanunut niin, ettei siitä erota silmukkaa, pistä vain neula reunan läpi. Jatka pykäpistoja reiän reunaan asti. Jätä jonkin verran häntää päättelyä varten. 2
I denna informationssamhällets tid finns något, som får människorna att längta efter att göra saker för hand. Enligt miljöorganisationen WWF infaller överkonsumtionsdagen för hela världen i augusti, men vi finländare använder naturtillgångarna snabbare. Om det ändå funnes mera handarbeten i världen. Vi använde ett halvt år till att välja garn, planera rutornas storlek och till att skaffa medarbetare, berättar Sari Åström, den andra av projektets skapare. Text och bilder Sonja Karlsson Man har alltid handarbetat tillsammans. Kalevala-filtens rutor har komponerats av 19 finländska virkdesigner. JAG ÖNSKAR ATT JAG HADE ENDAST SÅDANA FÖREMÅL OCH KLÄDESPLAGG , som jag skulle sakna om jag tappade bort dem. mera. Tillsammans Text Sonja Karlsson?Bild Hilja Mustonen Översättning Barbro Vuorinen T A I T O ?2/2018 68 SVENSKA SIDOR Taito-2-2018-sisus.indd 68 9.3.2018 12.41. Man tar väl hand om handgjorda föremål. Arbetsmängden är otrolig och vi gjorde allt på frivillig basis vid sidan om det dagliga arbetet, familjen och nattsömnen. – Jag blev överraskad av hur krävande det sist och slutligen är att arrangera CAL. Resultatet är något bestående och något man kan beröra med sina händer. HANDARBETENA KAN NOG ÄNDÅ INTE RÄDDA HELA VÄRLDEN , men kanske kan de göra sin egen lilla andel. Därför försvinner inte den egenhändigt stickade tröjan i tvättmaskinens gap så lätt, och om den försvinner från gårdsbolaget tvättstuga är det fruktansvärt frustrerande. . Då jag lägger ner tid på planering, på valet av garn och färger, tänker över mönstret och sitter i timtal och arbetar innan jag har den färdiga produkten i mina händer, har jag redan hunnit fästa mig vid det jag gör. Handgjorda alster får automatiskt en större betydelse, än sådant, som vi bara sticker oss in i butiken och skaffar oss. t.o.m. Något helt annat än att lagra filer på hårddisken. År 2017 inföll överkonsumtionsdagen den tredja april. Deltagarnas frågor gav oss mycket arbete, men samtidigt var det roligt att märka hur deltagarna i Facebook-grupperna hjälpte varandra. Jag minns ännu exakt mönstret på vantarna stickat i olika grå nyanser. CAL eller crochet along hade arrangerats runt om i världen redan i flere år, men de kollektiva virkprojekten hade inte ännu fått vind i seglen i Finland. Dessa tillfällen kommer jag inte ihåg, och grejer, som man inte ens märker att man tappar bort, är obehövliga. Det betyder att vi har använt vår andel av naturens resurser och resten av året lever vi på skuld. Mönsterrutorna publicerades på internet från augusti till november, två per vecka. Vår levnadsstil skulle kräva fyra jordklot. I överflödet av ägodelar drunknar – såväl sinnesfrid som tankar. Kanske det hänger ihop med arbetet vid bildkärmsterminalen. Att rädda världen JAG VAR UNGEFÄR FEMTON ÅR då jag tappade mina mönsterstickade vantar, som mamma stickat, i diskots garderob. Många av formgivarna är bekanta från olika virkgrupper i sociala media. Vare sig det är fråga om ens egen mormor eller en yrkesutövande hantverkare, så är besväret hälften av varans värde. – Vi började tillsammans med min vän Milla Elo, planera en finländsk CAL redan i mars 2016. Sedan kom Kalevala CAL, en mysterievirkning arrangerad av finländska formgivare, som fick tusentals människor att samtidigt greppa virknålen. Då man handarbetar lägger sig sinnet till ro och man får koncentrera sig på något konkret. Produkterna blir långsamt färdiga, de vårdas med kärlek och används länge. KALEVALA SPRÄNGDE BANKEN Då Finland firade sin hundraåriga självständighet, antog mysterievirkningen i landet alldeles nya proportioner. Också det är betydelsefullt, om jag vet att någon älskad person eller även en helt okänd har använt tid och gjort sig besvär, använt otaliga timmar och ett mångfald av tankar på alstret, som jag får eller köper. Bibliotek, museer och kafeer fylls nu och då av stickande och virkande besökare. En stor del av oss tillbringar sin dag i det blå ljusskenet och längtar vid dagens slut efter något annat: fysisk ansträngning eller en materialkänsla i fingertopparna. Med hjälp av frivilliga översättare publicerades beskrivningarna på ett flertal olika språk. Föremålets skapare har stickat in sorgerna i maskorna, gjutit in glädjen i leran och med sina händer berättat en historia. Förr samlades byns kvinnor, man kokade kaffe och gick igenom vad som hänt också hos grannarna – och egentligen har ingenting förändrats i vår digitala tid. Jag sökte dem febrilt, men hittade dem aldrig. Senare har jag tappat ett otal vantar, nycklar, viktiga papper och obehövliga klädesplagg. I CAL virkade man en filt, som bestod av 24 olika rutor. ÖVERKONSUMTIONSDAGEN NÄRMAR SIG IGEN
Medlemmarna väntar otåligt på de nya mönstren och entusiasmen grep också mig, fastän jag inte hann virka min egen filt förrän alldeles i slutet av CAL, skrattar Åström. Där såg man konkret hur trevliga människor stickarna i regel är. SAMHÄLLELIGHET ÄR INTE BUNDET TILL EN VISS ÅLDER Kollektivt handarbete är för tillfället fast förbundet med garn. I den engelskspråkiga filtgruppen finns 10 000 virkare till. Via internet har vi alla möjligheter att delta i någon handarbetsgemenskap, även om en sådan inte finns på orten där man bor. . Emmi Rauhamäki, 22, från Jyväskylä är fascinerad av mysteriehandarbeten. I den finska Kalevala Cal-gruppen finns för tillfället mer än 11 000 medlemmar. ”Genom Kalevala CAL hade vem som helst också i glesbygden möjlighet att delta i ett kollektivt handarbetsprojekt som leddes av finländska handarbetare.” ?TAITO?2/2018 69 SVENSKA SIDOR Taito-2-2018-sisus.indd 69 9.3.2018 12.41. – Jag deltar i knit alongs, för att de är en utmärkt källa till inspiration. Man kan säga, skall vi gå till mig och koka en kopp te, och det är inte något underligt i det. – Den gemensamma entusiasmen flödar över i grupperna. Jag tror att dess inverkan är större än vad vi för tillfället kan föreställa oss, funderar Sari Åström. Där träffade hon ett tiotal stickare, som kom till Jyväskylä från andra orter i Finland. VÄNSKAP RUNT OM I FINLAND Vad är det som fängslar i kollektivt handarbete. Å andra sidan finns där också ett speciellt skimmer, då man ser människor mera sällan. – Genom Kalevala CAL hade vem som helst också i glesbygden möjlighet att delta i ett kollektivt handarbetsprojekt som leddes av finländska handarbetare. – Jag fascinerades av mysteriehandarbete när jag började studera vid universitetet 2015. Stickkompisarna har med tiden blivit Rauhamäkis vänner. Handarbetsforum i sociala media fylls av skickliga handarbetare i medelåldern. Stickklubben träffas alltjämnt och även om jag efter en tid bytte studieinriktning fortsatte jag i klubben. Det är roligt att se vad andra gör och roligt att dela med sig av sina egna arbeten, för de kan i sin tur inspirera andra. – Jag kände dem inte alls från förut, men så gick vi tillsammans för att äta och till slut satt vi hemma hos mig. Hennes uttalande kan man lita på: en virkformgivare rodde med en fackmans krafter mysterieprojektet, som inspirerat tusentals människor världen över, i hamn. – Vänskap via nätet är annorlunda. Min tutor deltog i studenternas stickklubb. Hon tog mig med till en träff och jag tyckte ju att det var roligt där. Cirka 5–10 stickare träffas på ett kafé eller hemma hos någon, med en kopp te, stickar och pratar – precis som gamla tiders syjunta. Men nog handarbetar också yngre personer. Hon stickar, virkar och diskuterar varje vecka med andra Ravelrybesökare. En likadan inbjudan kan man kanske inte slänga fram i vilket nytt sällskap som helst, men just då kändes det helt rätt. Jag får så mycket av gemenskapen att jag också vill ge något tillbaka, resonerar Rauhamäki. I februari deltog Rauhamäki i en stickfestival, som arrangerades i Jyväskylä (Neulefestareiden talvi). Det finns CAL och KAL och mysteriestickning och naturligtvis Ravelry, ett forum i sociala media, som koncentrerar sig på garn och där tusentals stickare och virkare bläddrar bland handarbetsbeskrivningarna och köper dem, samt diskuterar sina egna och andras handarbeten samt gör upp listor på arbeten på gång och inhandlar garn. Rauhamäkis stickklubb träffas en gång i månaden, ibland varannan månad. Enligt Sari Åström var också deltagarna i Kalevala CAL till största delen medelålders eller litet yngre. Bilder och diskussion, fläng och stök samt inspiration och vinkar byts, även om avståndet är hundratals kilometer. Det här gäller såväl stickklubben som handarbetare hon träffat på nätet
• Palanderin talon pääsiäinen. Esillä Ahti Lavosen informalistisia maalauksia, veistoksia ja grafiikkaa ja Maija Lavosen kokeilevaa tekstiilitaidetta. klo 17–21 Tule ompelemaan Annaja Toivo-nukeille vaatteita ja oppimaan samalla monia ompeluniksejä. Jätä oma jälkesi Maunula-taloon. Barbie – The Icon -näyttely esittelee 450 nukkea eikä pukuloistoakaan puutu: mukana on niin eri maiden kansallispukuihin sonnustautuneita kuin muotisuunnittelijoiden vaatettamia Barbieita. Betonihärkiä ja -torsoja. Pehmeetä touhua. asti Kirjansidokset Pohjoismaista 2018 • 22.12. Näyttely esittelee pistoja eri muodoissa. Helsingin työväenopisto Maunula-talo Metsäpurontie 4 • 9.4. KAJAANI Kajaanin taidemuseo Linnankatu 14 • 6.5. Puunkäsittelyn taituruutta japanilais-suomalaisessa hengessä. asti Ahti ja Maija Lavonen – yhteisiä ajatuksia. Näyttelyn taide rikkoo käsityötradition rajoja • 27.5. Näyttely koostuu kahdesta yksityisnäyttelystä, joiden tekijöinä ovat kuvataiteilijat Ulla Pohjola ja Kaija Poijula. asti Yhtä säätöä -näyttely kuljettaa Mary Gallénin kiehtovaan elämään. KANGASALA Kimmo Pyykkö -taidemuseo Kangasala-talo Kuohunharjuntie 6 Avoinna ti–ke, pe–la 11–17, to 11–19, su 11–15 • 27.5. asti Tänne syntynyt – inarilaisen Tytti Bräysyn käsin valmistamia koruja. • 15.4. HARJAVALTA Emil Cedercreutzin museo Museotie 1 Avoinna talvikaudella ti, ke, su 12–16 ja to 12–18 • 27.3.– 8.7. klo 12–16 joka päivä palmusunnuntaita edeltävästä lauantaista aina 2. Galleria Stoa Turunlinnantie 1 Avoinna ma–to 8–20, pe 8–18, la–su 10–16 • 18.4.–5.5. Jouni Punkki: Toros & Torsos. Korujen tunnistusta, max 10 esinettä/hlö. . Ompele Annaja Toivonukkeja, joilla autetaan maailman lapsia. Suomen lelumuseo Hevosenkenkä Näyttelykeskus Weegee Ahertajantie 5 Avoinna ti ja to 11–18, ke ja pe 11–19 ja la–su 11–17 • Mäng + peli = 100! Suomi ja Viro leikkikaludialogissa. Keravan Sinkassa ihastuttanut näyttely Näkyväksi neulottu on nyt Kajaanin taidemuseossa. Koonnut Anna-Kaisa Huusko?Näyttelytietoja voi lähettää osoitteeseen toimitus@taito.fi. • 7.4. klo 10–15 Päivä hyväntekeväisyydelle. Tommi Kuokkasen sikarilaatikkokitaroita. • 28.4.–2.12. HÄMEENLINNA Palanderin talo Linnankatu 16 Avoinna 24.3.–2.4. Nyt suurperheen äidin uusimmissa töissä langat kertovat omaishoitajien tarinoita. klo 13 Pahlman Collection – korut ja tarinat. pääsiäispäivään. asti Kulttuuriperintöä konservoimassa – Jorma Lyytikäisen työsarka HELSINKI Didrichsenin taidemuseo Kuusilahdenkuja 1 Avoinna ti–su 11–18 • 13.5. Kansalliskirjaston Galleria Unioninkatu 36 Avoinna ma–ti, to–pe 9–18, ke 9–20 • 14.5. Ku va M ar ja an a M al ka m äk i Toimitus suosittelee! T A I T O ?2/2018 70 TAPAHTUMAT Taito-2-2018-sisus.indd 70 9.3.2018 12.41. Et tarvitse ennakkotietoja tai -taitoja. klo 18 –20 Merkityksiä. Aurinkopolku ja ITE-tarinoi – Ullakaisa Kaarlela ja omaishoitajien arki. Helena Pahlman kertoo korukeräilystä. . asti Kirjansidonnan helmiä Kansalliskirjastossa Kansallismuseo Mannerheimintie 34 Avoinna ti–su 11–18, ke 12–19 • 27.4–26.8. Lelumuseo Hevosenkengän ja Tarton lelumuseon yhteinen pienoisnäyttely. asti Näkyväksi neulottu . asti Memento. . 1000 + 1 tilkkua. . Helsingin työväenopisto Oulunkylä-talo Kylänvanhimmantie 25 • 15.4. Neulahuovuta tai kirjo oma merkkisi yhteiseen huopaan. JYVÄSKYLÄ Suomen käsityön museo Kauppakatu 25 Avoinna ti–su 11–18 • 15.4. Galleria Saima Neitsytpolku 9 Avoinna ke–pe 11–17, la–su 12–16 • 11.4–29.4. • 22.4. klo 12–15 Wanhojen korujen päivä. HEINOLA Kauppakatu 14 Avoinna ti ja to–su 11–16, ke 11–18 • 29.4. Kellomuseo Näyttelykeskus Weegee Ahertajantie 5 • 24.3. asti PISTOT. asti Reijo Hukkanen: Luontopolku Koonnut Merja Räty Vinkkaa tulevasta tapahtumasta toimitus@taito.fi ESPOO Emma Näyttelykeskus Weegee Ahertajantie 5 Avoinna ti ja to 11–18, ke ja pe 11–19 ja la–su 11–17 • 31.12.2020 asti Bryk & Wirkkala – katseluvarasto Gallen-Kallelan museo Gallen-Kallelantie 27 Avoinna ti–la 11–16, su 11–17 • 2.9. Seitsemän eläkkeelle jäänyttä teatterialan ammattilaista esittelee tilkkutöitään. asti UUP – Puuseppä/arkkitehti Yoshima Yamada. asti Sointuja sikarilaatikosta. KAJAANIN TAIDEMUSEO. INARI Siida Inarintie 46 Avoinna ti–su 10–17 • 22.4. • 17.4. ITE-taiteilija Ullakaisa Kaarlelan rakkaus tarinoihin ja sen takana oleviin ihmisiin on kirjottu taiteilijan tekstiilitöihin
ROVANIEMI Lapin maakuntamuseo (Arktikum) Pohjoisranta 4 Avoinna ti–su 10–18 • 15.4. DIDRICHSENIN TAIDEMUSEO. asti Mia Hamarin veistoksia ja Maaria Märkälän maalauksia. SEINÄJOKI Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo Törnäväntie 23 Avoinna ke 12–18, to–pe, su 12–16 • 29.4. Ku va Ra un o Tr as ke lin . SUOMEN KÄSITYÖN MUSEO. EMIL CEDERCREUTZIN MUSEO. Irene Kangasniemen ja Oda-Liv Koiviston teokset on toteutettu useilla eri tekniikoita. ?TAITO?2/2018 71 TAPAHTUMAT Taito-2-2018-sisus.indd 71 9.3.2018 12.41. asti Suur-Merijoen kartano – jugendin helmi. Lapinharakka ja monta muuta Ulla Pohjolan työtä on esillä näyttelyssä Memento. klo 10–16 Luostarinmäen pääsiäinen . Tanskalaisen valokuvaajan Søren Zeuthin näyttely Rana Plaza Fashion nostaa esiin globaalin vaatetuotannon nurjan puolen ja kannustaa vastuulliseen kulutukseen. asti Riikka Haapasaari – kertomuksia lasista • 29.4. asti Rut Bryk: Taikalaatikko Luostarinmäen käsityöläismuseo Vartiovuorenkatu 2 • 31.3.–1.4. Muinaispuvusta Marimekkoon TURKU Turun taidemuseo Aurakatu 26 Avoinna ti–pe 11–19, la–su 11–17 • 13.5. asti Heidi Kesti: Pienoisveistoksia ja installaatioita RAISIO Museo Harkko Nallinkatu 2 Avoinna ma–pe 8.15–16, su 12–15 • 13.5. asti. SAARISELKÄ Kakslauttanen Art Gallery Kakslauttanen Arctic Resort / West Village (Kultaojantie) Avoinna ma–pe 10–18 • 27.4. Maija Lavonen on käyttänyt taidetekstiileissään myös valokuitua. Esillä on huonekaluja, sisustusesineitä ja veistoksia sekä museoiden että yksityisistä kokoelmista. asti Raumalaisia mestarinyplääjiä – Aallon sisarukset: Anna Palmu ja Ester Aaltonen RIIHIMÄKI Suomen lasimuseo Tehtaankatu 23 Avoinna ti–su klo 10–18 • 1.4. ITE-taiteilija Ullakaisa Kaarlelan töitä on esillä Harjavallassa. asti Multiformes – tarinallisia taidekäsitöitä Lapista. Handmade – Scandinavian Glass Starting all over – Pohjoismaista lasia • 1.4. asti Unelmien kuteita. TORNIO Tornionlaakson maakuntamuseo Torikatu 4 Avoinna ti–to 11–18, pe–su 11–15 • 27.4.–3.6. . asti Kaj Franck – geometrian kauneus . OULU Galleria Kajaste Uusikatu 17 Avoinna ke–pe 13–18, la–su 12–16 • 1.4. asti Raision Tilkkureiden tilkkutyönäyttely RAUMA Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseo Syväraumankatu 41 Avoinna su 12–16 sekä kuukauden ensimmäinen ke 16–19 • 31.3. asti Rana Plaza Fashion. Näyttelyssä perehdytään kartanon tarinaan ja sen ainutkertaiseen esineistöön. asti Tilkkutyönäyttely Raision kirjaston Aulagalleria Eeronkuja 2 Avoinna ma–to 10–19, pe 10–16, la 10–14 • 28.3. Suuri osa töiden materiaaleista tulee pohjoisen luonnosta. Epookkipukuja Teatterimuseon kokoelmista TAMPERE Työväenmuseo Werstas Väinö Linnan aukio 8 Avoinna ti–su 11–18 • 13.5. asti Tanskalaista posliinia kotimuseossa Rauman museo Vanha Raatihuone, Kauppakatu 13 Avoinna ti–pe 12–17, la 10–13, su 11–17 • 31.3. LAPPEENRANTA Etelä-Karjalan museo Kristiinankatu 15 Avoinna ti–su 11–17 • 8.4
040 684 9550 www.taitoetelasuomi.fi TAITO ETELÄ-POHJANMAA Sahalankatu 3, 60100 Seinäjoki, puh. Ta ito Tu nn us 50 14 10 6 00 00 3 Va sta us läh ety s 3/2018 ilmestyy 23.05. Kestotilauksena tilattu lehti tulee ilman uudistusta, kunnes tilaaja joko muuttaa sen määräaikaiseksi tai lopettaa tilauksen. Kestotilauksen hinta 2018 on 29,50 e/6 kk, laskutus puolen vuoden jaksoissa. 010 387 1010 www.taitokeskisuomi.fi • taito@taitokeskisuomi.fi TAITO KYMENLAAKSO Kouvolankatu 15, 45100 Kouvola, puh. 040 680 0101 www.taitolappi.fi • toimisto@taitolappi.fi TAITO PIRKANMAA Verkaranta, Vuolteentori 2, 33100 Tampere, puh. (03) 511 3597 www.taitosatakunta.fi • hanna-leena.rossi@taitosatakunta.fi TAITO UUSIMAA Rautatienkatu 11, 05800 Hyvinkää, puh. 0440 162 236 www.taitoitasuomi .fi • www.kenkavero.fi • anne.ossi@kenkavero.fi TAITO KAINUU Linnankatu 18, 87100 Kajaani, puh. 040 716 6839 www.nylandshantverk.net • info@nylandshantverk.net ÅBOLANDS HANTVERK Kauppiaskatu/ Köpmansgatan 12, 21600 Parainen / Pargas puh./tel. Osoitetietoja voidaan käyttää markkinointiin. yhdistysilmoitusTAITO_2_2018.indd 1 8.3.2018 10.54.14 Ku va M ik a Al an en Lehden asiakkaat ovat Taitoliiton/Käsija taideteollisuusliitto Taito ry asiakasrekisterissä, jossa olevia henkilötietoja käsitellään muun muassa asiakassuhteen hoitoon ja kehittämiseen sekä markkinointiin Taitoliittoon kuuluvissa yhteyksissä. 050 595 0502 www.taitopirkanmaa.fi • toimisto@taitopirkanmaa.fi TAITO POHJOIS-KARJALA Koskikatu 1, 80100 Joensuu, puh. 59 €/vuosi) 6 numeroa ?6 numeroa hintaan 64 € vuosikertatilauksena. (02) 454 4066 www.taitoaboland.fi • www.gullkrona.fi • gullkrona@parnet.fi ÖSTERBOTTENS HANTVERK Raastuvankatu/Rådhusgatan 28, 65100 Vaasa / Vasa, puh./tel. Kuva Kaisu Jouppi. (013) 220 140 www.taitopohjoiskarjala.fi • www.taitokortteli.fi toimisto@taitopohjoiskarjala.fi TAITO POHJOIS-POHJANMAA Rautatienkatu 11 B, 90100 Oulu, puh. ?TAITO?2/2018 73 Taito-2-2018-sisus.indd 73 9.3.2018 12.41. Tilaan lehden lahjaksi LAHJAN SAAJA Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka Sähköposti Puhelin TILAAJA/MAKSAJA Minulle saa lähettää Taito-lehden ja Taitojärjestön markkinointiviestejä Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka Sähköposti Puhelin Allekirjoitus / Yhdistyksen leima T A I T O TULE MUKAAN LUKEMAAN, TEKEMÄÄN JA IDEOIMAAN! Tilaan TAITO-lehden ?kestotilauksena hintaan 2 x 29,50 € (yht. Asiakkaalla on henkilötietolain mukainen tarkastusoikeus ja virheen oikaisuoikeus sekä oikeus kieltää henkilötietojensa käsittely suoramarkkinointiin. TILAUSKORTTI Teema: OMPELU Tilkkuja, printtikankaita ja kaavakauppaa sekä ohjeita alkukesän suloisiin vapaahetkiin. Tilauksen voi keskeyttää vähintään kaksi viikkoa ennen uuden tilausjakson alkua. (06) 420 5800 www.taitoep.net • taito@taitoep.net TAITO ITÄ-SUOMI Pursialankatu 6, 50100 Mikkeli, puh. Tilaushinnat ovat voimassa Suomeen toimitettaviin tilauksiin. 040 7517 855 www.taitouusimaa.fi • toimisto@taitouusimaa.fi TAITO VARSINAIS-SUOMI Vanha Suurtori 3, 20500 Turku, puh. (06) 832 8550 www.taitokeskipohjanmaa.fi • kankuri@taitokeskipohjanmaa.fi TAITO KESKI-SUOMI Kauppakatu 25, 40100 Jyväskylä, puh. 040 759 9751 www.taitokainuu.fi • taitokainuu@kainuunpirtti.fi TAITO KESKI-POHJANMAA Mannerheiminaukio 3, 67100 Kokkola puh. 050 428 8210 www. Mikäli peruutus ei saavu määräaikaan mennessä, laskutetaan tilaajan saamat lehdet irtonumerohintaan. Tilaushinnat ulkomaille löydät www.taitolehti.fi T A IT O m ak sa a tila uk se n po stim ak su n TAITOYHDISTYKSET TAITO ETELÄ-SUOMI Eteläesplanadi 4, 00130 Helsinki, puh. taitoylasavo.fi • eija.rasanen@taitoylasavo.fi HANTVERKSFÖRENINGAR NYLANDS HANTVERK Björkuddsvägen 155, 10620 Tammisaari / Ekenäs, tel./puh. (06) 318 5300 www.loftet.fi • info@loftet.fi Virkkaa ihana matto paloista! Hanki ontelokuteet taitoyhdistyksestä, saat ohjeen kaupan päälle! Marjakehrä-matto, malli Sari Åström. 040 3522 500 www.taitopohjoispohjanmaa.fi • toimisto@taitopohjoispohjanmaa.fi TAITO SATAKUNTA Marttilankatu 10, 38200 Sastamala, puh. 050 5500 501 www.taitoetelasuomi.fi • www.craftcorner.fi • helsky@taitoetelasuomi.fi Tasihinintalo, Kauppakatu 25, 53100 Lappeenranta, puh. 040 554 0057 Vesijärvenkatu 19, 15140 Lahti www.taitokymenlaakso.fi • kouvola@taitokymenlaakso.fi TAITO LAPPI Valtakatu 21, 96200 Rovaniemi, puh. 03-4246 5340. Asiakas voi tarkistaa lehtirekisterin tiedot lehden tilaajapalvelusta: Jaicom Oy, asiakaspalvelu@jaicom.fi, puh. 040 849 9641 www.taitovarsinaissuomi.fi • toimisto@taitovarsinaissuomi.fi TAITO YLÄ-SAVO Savonkatu 19, 74100 Iisalmi, puh
www.craftmuseum.. Ota yhteyttä ryijypalvelu@kolumbus.. Eipe Pensasmaa 044 580 3957?|?eipenposti@gmail.com Ilmoitusmynti T A I T O ?2/2018 74 Taito-2-2018-sisus.indd 74 9.3.2018 12.41. Hämeentie 155 B, 4.krs 00560 HELSINKI 09 862 39 300 www.serivari.fi info@serivari.fi A.Wennström Oy, Värjärintie 3-5, 16230 ARTJÄRVI 03 882 590 www.awennstrom.fi info@awennstrom.fi Kansallispukujen perinteiset materiaalit BRAGES AB +358 (0)50 555 8258 Kasarmikatu 28 00130 Helsinki draktbyra@brage.fi www.brage.fi Tee oma ryijysi, kutoen tai ommellen. www.jaananlankapaja.fi 050-5422026 Jurva(Kurikka) Varasto avoinna sop.mukaan • EKO-, Lillija Mini-ontelokude • Paulina-punoskude ja Frotee-pörrökude • Aino & Sisu-räsykude LANKAVA OY, Kauhava 06 434 5500 | www.lankava.fi Tutustu Lankavan kierrätysmateriaaleihin! Nostalgiaa ja nykyaikaa – resepti käsityöhön, joka kiinnostaa koko perhettä. Meiltä myös silkit ja merinovillat edullisesti. Museon näyttelyt ja tapahtumat vievät sinut aikamatkalle käsityön ilmiöihin. Abrahaminkatu 7, 00180 Helsinki Puh. Kaupasta löytyy myös muita lankoja. www.helmivene.fi webshop +358 40 558 1760 Jaanan Lankapaja -verkkokauppaSuomalaisten villalankojen jälleenmyyjä -lammastilojen omia lankoja, alkuperätila tiedossa -luonnonvärit, kasvivärjätyt -eri vahvuuksia esilangasta paksuun hahtuvaan. Sisältää elämyksiä! Sisältää elämyksiä! Suomen käsityön museo, Kauppakatu 25, Jyväskylä 014 266 4370, craftmuseum.info@jkl.. Laaja valikoima tuotteita silkkipainoon, tekstiilien värjäykseen ja koristeluun. (09) 660 615, www.ryijypalvelu-rp.
Myös kirpputoreilta voi löytyä vaikka mitä käsitöiden tekijälle. TILAUKSET : puhelimitse 09751 2020 tai sähköpostilla: maahenki@msl.. korjausrakentaminen . Te ks ti So nj a Ka rls so n. Roskiin lentää villatakki, jossa on reikä, tai paita, jonka hihansuut ovat kuluneet. . Panosta kuitenkin sielläkin laadukkaisiin materiaaleihin. Tiina Aalto opastaa, kuinka vanhoista villatakeista ja monista muista vaatteista tehdään päällä kannettavia taideteoksia yksinkertaisten neulanpistojen avulla. Taideteollisuusalan sekä teks?ilija muo?alan tutkintokoulutukset Hanki puuttuva tutkinto, syvennä osaamistasi, kehitä ammattitaitoasi tai yritystäsi! Hanki puuttuva tutkinto, syvennä osaamistasi, kehitä ammattitaitoasi tai yritystäsi! www.raseko.. metalli . Esimerkiksi vanhat, laadukkaat farkut voivat löytää uuden elämän ommeltuna laukkuna, puserona tai hameena. Katumuodikas kuvitus. On aina parempi jatkaa vanhan käyttöä kuin tehdä uutta. Se voi olla materiaalien aarreaitta. Postimaksu lisätään hintaan. Kaikkea ei aina tarvitse ostaa uutena. Lukijatarjous! 28€ (OVH 38,50€) Vaatteen uusi elämä Jokainen suomalainen laittaa roskiin 13 kiloa vaatetavaraa joka vuosi. puu . amma?tutkinnot . muinaistekniikka . erikoisamma?tutkinnot T A I T O -lehti TAITOLIITTO Koska itse tehty on ihanin. Vaihtoehtona on antaa vanhalle vaatteelle uusi elämä. KÄYTÄ KIERRÄTETTYJÄ MATERIAALEJA Kaiva kotisi kätköjä tai mummolan ullakkoa. KORJAA RIKKINÄINEN Tässä me käsitöiden tekijät olemme luonnostaan aika hyviä. Ku vi tu s El in a Jo ha nn a Forssan ammatti-instituutti | www.lhkk.fi Taideteollisuusalan perustutkinto Kysy lisää opiskelupaikoista puh. perustutkinnot . vaatetus . Monet rikkinäiset tekstiilit on helppo korjata ja sitä kautta pidentää niiden elinikää. teks?ili . 050 596 2828 KERAMIIKKAALAN ARTESAANIOPINNOT nyt Forssassa LOUNAIS-HÄMEEN KOULUTUSKUNTAYHTYMÄ Taito-2-2018-kansi.indd 2 9.3.2018 12.34 Untitled-5 1 12.3.2018 10:47:20. Mainitse tilauksessa tunnus: Taito-lehti
Taito-2-2018-kansi.indd 1 9.3.2018 12.34 Untitled-5 1 12.3.2018 10:43:14. . nro 2?|?2018?|. Sido kaunis kukkakimppu! . pystynilmoitus_Taito_2_2018.indd 1 8.3.2018 16.00.16 6 414887 433853 1 8 2 74 33 85 -1 80 2 PAL.VKO 2018-21 Viivakoodi_Taito.indd 1 2.3.2018 15:30:02 Anne Wirkkala: ”Kaikki lähtee luonnon kunnioittamisesta” Paula Malleus tekee kierrätystekstiileistä huippumuotia Opi parsimaan pykäpistoin T A I T O Onni elää käsityössä . FI Ke stä vä kä sit yö Tule mukaan ja jaa taitosi nuorelle, tavoitteena on että suomalaiset opettavat 10 000 uutta taitoa nuorille! OPETA nuorelle jokin arkinen taito. KERRO, mitä opetit: www.pystyn.fi www.jojagkan.fi Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan 8 kpl neuvontajärjestöjen tuotepalkintoja (arvo noin 20 € kpl) helmi-syyskuun aikana sekä 4 kpl neuvontajärjestöjen kurssilahjakorttia vuodelle 2019 kampanjan päätyttyä (arvo 100 €/palkinto). . . Se voi liittyä vaikka kodinhoitoon, ruoanvalmistukseen, remontointiin, käsitöihin tai raha-asioihin. 12,50 € Ohjesuunnittelijoina Marianne Huotari, Saara Toikka, Tiia Eronen ja Leeni Hoimela sekä monet muut. Kestävä käsityö Tee itse! TA IT O 2/ 20 18 TA IT OL EH TI. . .