Ohjesuunnittelijoina Tiia Eronen, Helena Heinonen, Lumi Karmitsa, Marjo Maininki, Sari Åström, Heli Rajavaara, Sanna Suonpää ja Sanna Vatanen nro 2?|?2019?|. 12,50 € T A I T O Onni elää käsityössä . Lumoudu käsityöstä! Kevät on valon ja käsityön aikaa
Ruususet, s. 70: Mallikuva
67: Mallikuvat Taustalla oleva ruudukko helpottaa kuvan siirtämistä (yksi ruutu = 1 x 1 cm).. Käsi-kämmekkäät, s
s. Saaristossa-sukat 71 . Nyppylä-pussukka 70 . TEEMA: Taidekäsityö 25 SUUNNITTELE RYIJY Valitse taideteoksista suosikkisi ja suunnittele sen pohjalta itsellesi miniryijy! 26 ITE-TAIDE KUMPUAA KÄTEVYYDEN KULTTUURISTA Suomalainen nykykansantaide elää ja voi hyvin. Hopea-kämmekkäät 68 . 24?ROOPE LIPASTI: ANTIKONMARITTAJA MUISTELEE 34?NUKESSA ON KOKO MAAILMA 38?YKSISARVISISTA UUSIIN MAAILMOIHIN 40?KORISTEOMPELUA KIMALTAVILLA LANGOILLA 42?MUINAISPUKU VAATII TIETOA 46?GULDKANT PÅ VARDAGEN FRÅN GULDVIVA Kaarinan Ravattulasta löytyi tekstiilinpala 1200-luvulta. Ruusutarhurit-neuletakki 63 . KÄSILLÄ: Taide saa hengittämään syvemmin 48?TAIDE SAA HENGITTÄMÄÄN SYVEMMIN Kahdeksan suomalaista suunnittelijaa valitsi suosikkinsa kotimaisten taiteilijoiden tai taideteosten joukosta ja suunnitteli sen pohjalta käsityöohjeen Taitoon. 30 TORCHON-PITSI UUDISTUU RAUMALLA Raumalaiskaksikko Katrina Salo ja Tarmo Thorström luovat taidetta nypläämällä torchonpitsiä. Valpuri-pesukinnas ja -sieni 61 . Camokukka-tyynynpäällinen Käsillä-sivut s. 42 Valaisinkorjaaja Kari Eriksson oppi taitonsa merillä. 48–72 Kudontajutt usarja tutustuttaa tällä kertaa kuvakudoksi in! 7?ALUKSI 13?ILONA KORHONEN: NEULOISITKO TILAUKSESTA. s. Käsi-kämmekkäät 68 . 24 T A I T O ?2/2019 4 SISÄLTÖ. Saara-myssy 66 . 14 Tavarat tuppaavat katoamaan tavaroiden joukkoon.” ROOPE LIPASTI, s. 14?KRISTALLIN SÄIHKETTÄ 20?MISTÄ VAATTEET TULEVAT. 59?OHJEET 59?OHJEISSA KÄYTETYT LYHENTEET 60 . Ruususet-villamaalaus 72 . Tie vieköön -punosreppu 70
Sinnittelen viimeiseen saakka, etten pura niitä. Ei niistä ainakaan voi laittaa Instagramiin kuvaa. Puolisoni istui sohvalla vieressäni viimeistellessäni sukkia. Käsillä s. Ne ovat olleet jo pitkään valmiit, mutta en ole kehdannut vieläkään jakaa niistä kuvaa maailmalle. Rapatessa roiskuu, sanotaan. En tiedä kehtaanko koskaan. 26 Neuloin alkuvuodesta villasukat. Minä otan yleensä varman päälle. Kehtaako rumia sukkia antaa kenellekään. Sillä virheitähän olemme tulleet tänne tekemään. Esittelen hänelle yleensä kaiken, minkä saan valmiiksi ja hän nyökyttelee ”kiinnostuneesti”, sanoo hieno tai ei mitään. Teksti Sonja Karlsson?Kuva Hilja Mustonen Uskalla tehdä rumaa INSPIRAATIO Pyysimme kahdeksaa suunnittelijaa valitsemaan suosikkinsa kotimaisen taiteen kentältä ja suunnittelemaan sen pohjalta uusia käsityöohjeita. Siinäpä vasta esikuvia! ITE-taide kumpuaa kätevyyden kulttuurista s. Sukista tuli hivenen tylsät, joten päätin lisätä niihin väriä silmukoita jäljentämällä. SUKISTA TULI RUMAT. Eteeristen kuvien avulla pystymme hetkeksi unohtamaan huolemme, keskittymään puikkojen ja langan asetteluun kuvaa varten. Työkaverini sanoi kerran (eli monesti), että minun on opittava sietämään sitä, etteivät asiat ole aina viimeisen päälle. Olin tehnyt käyttökelpoisen, mutta ruman käsityön. Olin aluksi asiasta huvittunut, mutta sitten minua alkoi hävettää. Ennen kaikkea: unohdammeko nauraa arjen vastoinkäymisille. Tällä kertaa hän katsoi sukkia pitkään. Heidän käsissään syntyvät ilmeikkäät nuket herättävät tarinat eloon. Mutta jos kaikki on koko ajan kaunista, unohdammeko, että arki siellä ruudun toisella puolella on kaikilla yhtä kaaoksentäyteistä ajan kanssa kamppailua, kuraisia housunlahkeita ja kiireen takia huurtuvia silmälasien linssejä. Valitsin niihin keltaista ja valkoista lankaa. Siivotut pöydät, asetellut esineet, sävy sävyyn sopivat leikkokukat pöydällä. Valitsen neulepuseroon neljä eri harmaan sävyä, jotta puserosta tulee varmasti käyttökelpoinen. Näin sen itsekin. 2/2019?TAITO 5 PÄÄKIRJOITUS. Puran vaikka koko puseron, jos yksikin silmukka ärsyttää. 34 LUOVUUS ITE-taide on rosoista, omaperäistä ja luovaa. Minun on vaikea sietää virheitä, ja tiedän, että kaltaisiani on monta. Taiteilijat yhdistelevät kekseliäästi erilaisia materiaaleja ja tekniikoita. Sille, että neulommekin rumat sukat, vaikka tarkoitus oli tehdä jotain aivan muuta. Mitä ihmisetkin ajattelisivat. Työn tuloksena syntyi upea Taide saa hengittämään syvemmin -ohjemallisto. OLEN MIETTINYT NIITÄ SUKKIA VIIME AIKOINA PALJON . 48 ROHKEUS Kotimaiset nukketeatteritaiteilijat tekevät työtään intohimoisesti. Katsoi vielä toisenkin kerran ja totesi lakonisesti, että värivalinnat ovat kiinnostavat. Nukessa on koko maailma s. Virheitä ja rumia sukkia. Kauneus on tärkeä osa ihmisen eloa, kun maailma näyttää jatkuvasti ruman puolensa. Aloitan opettelun rumista sukista. Käsityösomen ovat vallanneet samat eteerisen kauniit kuvat, jotka ovat jo vuosien ajan etäännyttäneet tavallista tallaajaa lifestyle-maailmasta. Ei sillä ole niin väliä, koska sukat ovat opettaneet minulle muutakin. Valitsin jäljentämiseen vanhaa roosaa ja räikeää pinkkiä
Sekä hyvin varustellut Lehtipisteet ja Taidon verkkokauppa sekä Taito Shop -verkkokauppa. 03 4246 5340 asiakaspalvelu@jaicom.com Asiakaspalvelu avoinna arkipäivisin klo 9–16. 61. vuosikerta. 112. 044 2023 516, ilmoitukset@taito.fi MEDIAKORTTI www.taitolehti.fi/ilmoittajalle TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Jaicom Oy Puh. Lehdessä olevia ohjeita ja malleja ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin. LUMI KARMITSA Neulekirjailija Lumi Karmitsa tunnetaan parhaiten hassuttelevista ja värikkäistä kirjoneuleistaan. Oulu: Taito Shop Maakari, Rautatienkatu 11 B. Rakkaus eläimiin ja luontoon näkyy hänen töissään. Rovaniemi: Taito Lappi, Valtakatu 21. Taito ei korvaa taloudellisesti ohjeissa mahdollisesti olevien painotai muiden virheiden aiheuttamia vahinkoja. Käsitöiden tekemisessä hänelle tärkeintä ei ole matka vaan määränpää: ihan uudenlainen tuote, jollaista ei ensin ollut olemassa ja nyt on. Mikkeli: Kenkävero, Pursialankatu 6. Tähän Taitoon Lumi suunnitteli Ruusutarhuritneuletakin (s. Opettele maalaamaan villalla Helenan Ruususet-ohjeen avulla (s. Voit ostaa lehtesi myös sähköisenä osoitteesta www.lehtiluukku.fi Taito-lehti ei vastaa tilaamatta toimitetun aineiston säilytyksestä ja palautuksesta. Helsinki: CraftCorner, Eteläesplanadi 4. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Kannessa Ruusutarhurit-neuletakki, ohje s. Helena perusti yrityksensä Helana Artin, kun hän valmistui tekstiiliartesaaniksi. Kuusi numeroa vuodessa. Puuvillakatu 4 C 4, 30100 Forssa IRTONUMEROMYYNTI Espoo: Ompelino, Kalastajanmäki 5 A LH. ISSN 1235-6875 Uusi ilmoitusmyy jä T A I T O ?2/2019 6 TEKIJÄT. Joensuu: Taito Shop Pohjois-Karjala, Koskikatu 1. Kannen kuva: Sonja Karlsson HELENA HEINONEN Kun Helena Heinonen ottaa huovutusneulan käteensä, haluaa hän jälleen kerran haastaa itsensä. 70). Paino Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen. Kokkola: Kankuri, Mannerheiminaukio 3. KUSTANTAJA JA TOIMITUS Taitoliitto Käsija taideteollisuusliitto / Taito ry Kalevankatu 61 00180 Helsinki www.taito.fi PÄÄTOIMITTAJA Minna Hyytiäinen, minna.hyytiainen@taito.fi, 040 505 0944 www.taitolehti.fi TAITO-lehti taitolehti TUOTTAJA Sonja Karlsson, sonja.karlsson@taito.fi, 040 754 4459 ULKOASU Elina Johanna Ahonen VERKKOTOIMITUS Johanna Aydemir ja Sonja Karlsson TEKIJÄT Tiia Eronen, Helena Heinonen, Marjatta Hietaniemi, Saara Huovinen, Merja Häikiö, Lumi Karmitsa, Ilona Korhonen, Roope Lipasti, Marjo Maininki, Annina Mannila, Ulla Miettunen, Sari Åström, Heli Rajavaara, Merja Räty, Sanna Suonpää, Tiina Tahvanainen, Sanna Vatanen, Riitta Vauras, Siiri Väisänen ILMOITUSMYYNTI Kristiina Ahti p. 61). Käsitöissä kun voi kehittyä loputtomiin
Kassit on valmistanut Pure Waste. Salainen puutarha -kangaskasseja myy CraftCorner Helsingissä sekä Taidon verkkokauppa (www.taitolehti.fi/kauppa). SALAINEN PUUTARHA LÖYTYY NYT MYÖS KANGASKASSINA! Voit kirjoa laadukkaaseen kangaskassiin piston tai kaksi tai käyttää kassia sellaisenaan. Värivaihtoehtoja on kaksi: musta kassi valkoisella kuviolla ja valkoinen kassi mustalla kuviolla. Tule tutustumaan puutarhojen kirjoon! 30.3.–27.4. Tiia Erosen suunnittelema kirjontamalli sai monet tarttumaan neulaan ja kirjontalankaan jopa vuosien tauon jälkeen. Hinta 15 €, materiaali 100 % kierrätyspuuvilla. Näyttelyssä on esillä kaikkiaan 28 toinen toistaan upeampaa, värikkäämpää ja mielikuvituksekkaampaa Salaista puutarhaa. 2/2019?TAITO 7 ALUKSI. Nyt osa vuoden aikana valmistuneista kirjonnoista nostetaan esille Helsingin CraftCorneriin. Salainen puutarha – Taito-lehden yhteiskirjontanäyttely CraftCornerissa (Eteläesplanadi 4, Helsinki). Koonnut Sonja Karlsson Salainen puutarha puhkeaa kukkaan keväisessä Helsingissä Viime vuoden aikana Taidossa ilmestynyt Salainen puutarha -yhteiskirjonta villitsi käsityökansan
Taitojärjestön tarvikepaketin avulla voit kutoa tai ommella itsellesi suloisen Vuoriston koristamaan kotiasi. Tarvikepakettia löytyy kahdella eri värivaihtoehdolla: alkuperäistä mallia muistuttava vaaleanpunainen versio sekä tummempi sininen versio. Teokset saavat miettimään, mihin kaikkeen käsityö taipuukaan! . Jos lankavyyhti voi olla taideteos, niin nämä ovat sitä takuulla! . . He li Sa vi la T A I T O ?2/2019 8 ALUKSI. . Hankkeen tavoitteena on luoda uusia mahdollisuuksia käsityöperinnön säilyttämiseksi ja oman paikallisen käsityökulttuurin vaalimiseksi. Julkaisimme ryijyohjeesta version sekä kangaspuille että kudontakehykselle. TOP 3 Taito-lehden somesuosikit MIRJA MARSCH IG: mirjamarsch Mirja Marsch koristelee taideteoksensa paljetein ja kirjontapistoin. Taito Satakunta on kiikkalaisen räsymaton kummi Onko käsissäsi syntynyt kiikkalainen räsymatto. Tällä kertaa somesuosikit yhdistävät taiteen käsityöhön. Nyt Vuoristosta on tehty tarvikepaketti. LEMONS AND YARN IG: lemonsandyarn Virolaistaustainen Heli Savila tekee langoista taidetta tuftausneulalla. . Taito Satakunta on ryhtynyt kiikkalaisen räsymaton kummiksi ja nyt yhdistys kerää kokemuksia räsymaton maailmasta. Voit myös lähettää aiheesta sähköpostia Taito Satakunnan Hanna-Leena Rossille (hanna-leena.rossi@taitosatakunta.fi). Koko matto sommitellaan jo kuteina: matto kudotaan yhdellä sukkulalla etukäteen valmiiksi tehdyn järjestyksen mukaisesti. Teosten pinnat ovat niin herkullisen runsaita, että kuviin tekee mieli tarttua. Vuoristo-ryijy nyt tarvikepakettina Muistatko Taidossa 6/16 julkaistun Tiia Erosen suunnitteleman Vuoristoryijyn. Missä ja milloin opit kutomaan kiikkalaista vai saitko opit kiikkalaisen tekoon verenperintönä. Ryijynpohjakangasta myy mm. Taito Pirkanmaa ja Taito Pohjois-Pohjanmaa. HEDGEHOG FIBRES IG: hedgehogfibres Irlantilainen lankamerkki Hedgehog Fibres on kasvanut Beata Jezekin pienestä keittiövärjäämöstä neulojien ihannoimaksi lankayritykseksi. Kiikkalaisen maton erikoisuus on, että kuteet pätkitään valmiiksi kaksi kertaa loimen levyisiksi. Taito Ylä-Savo. Jollei kumpikaan valmiista värivaihtoehdoista iske, voit hankkia myös valmiiksi käsinkudotun ryijynpohjakankaan, johon on helppo ommella mieleisensä Vuoristo omilla värivalinnoilla! Tarvikepakettia myyvät mm. Taito Satakunnan kummius on osa Taitoliiton Käsityöperinnön kummitoiminta -hanketta. Ti ia Er on en Ku va . Kerro kokemuksesi kiikkalaisesta Facebook-ryhmässä ”Kiikkalainen räsymatto”. Ku va t
Suomen suurimmassa ompelutapahtumassa yhdistyvät kangasja tarvikemarkkinat, ompelulanit sekä lukuisat kurssit, luennot ja työpajat. Seinäjoella. Tapahtumaan on ilmainen sisäänpääsy, mutta osa ohjelmasta on maksullista. Ompelulaneilla kaikki raskaan tai kevyen paininjalan omaavat pääsevät yhdessä huristelemaan ompelukoneilla. Ommel tulee taas! Viime kesänä ensimmäistä kertaa järjestetty Ommel saa jatkoa. Ommel järjestetään Espoon Opinmäessä 7.–9.6. Ompelulanien ideana on ottaa oma ompelukone mukaan tapahtumaan ja surruttaa sitä aamusta yömyöhään. Esimerkiksi paikat ompelulaneille myydään erikseen. 2/2019?TAITO 9 ALUKSI. Kangasmarkkinoilla myydään Pohjoismaissa suunniteltuja kankaita ja paikan päällä pääsee hypistelemään juuri niitä ihania kuoseja, joita usein ihastelee vain tietokoneen näytöltä. Tiedossa on Ommelin tapaan ompeluntäyteinen viikonloppu luentojen, kangas pop up:ien, työpajojen, kurssien ja ompelulanien merkeissä. Hurmaavinta Ommelissa on, että se kannustaa tekemään myös yhdessä. Lisätietoja www.ommel.fi Kansallispukujen perinteiset materiaalit BRAGES AB +358 (0)50 555 8258 Kasarmikatu 28 00130 Helsinki draktbyra@brage.fi www.brage.fi Ommelin pikkusisko Ommel x Taito EP järjestetään 27.–28.4. Tänä vuonna Ommelin teemana on pohjoismainen design
Taide saa hengittämään syvemmin CraftCornerissa (Eteläesplanadi 4, Helsinki). Mallisto on esillä Taito Lapin osastolla. Mallisto on esillä Helsingin CraftCornerissa koko Salainen puutarha -näyttelyn ajan. järjestettäville Rovaniemen Kädentaitomessuille Taito Lapin osastolle. 68) näyttävät oikeasti. TAITOJÄRJESTÖN TEKEMISEN ILOA -MALLISTO TÄYDENTYY kuluvana keväänä Marianne Huotarin suunnittelemalla Nuotta-kassilla. Ku va ?H ilj a M us to ne n Kalenteri esiin! Viime vuonna suuren suosion saavuttanut Käsityön upea tulevaisuus -seminaari järjestetään tänä keväänä 11.5.2019. Lisätietoja, liput ja ohjelma osoitteessa www.taito.fi. T A I T O ?2/2019 10 ALUKSI. 61) tai Tie vieköön -punosreppu (s. Tässä Taidossa julkaistu ohjemallisto ”Taide saa hengittämään syvemmin” on kevään aikana nähtävillä Helsingissä ja Rovaniemellä. 18.–19.5. Seminaarin ohjelmassa on keskusteluja ja avauksia käsityön ja muotoilun ulottuvuuksista, kestävästä tulevaisuudesta ja tulevaisuuden työelämätaidoista, tekemällä oppimisesta sekä teknologiakasvatuksesta. Pohjoisen kädentaitajat pääsevät ihastelemaan mallistoa 18.–19.5. Lisätietoja paikalliselta taitoyhdistykseltäsi sekä osoitteesta www.taito.fi. Pellavasta ja parkkinahasta valmistettavaa verkkokassia pääsee tekemään monissa taitoyhdistyksissä ympäri Suomen. Käsityö upea tulevaisuus -seminaari Kansallismuseossa (Mannerheimin 34, Helsinki) 11.5.2019. Piipahda paikalle ja hurmaannu käsitöiden taidokkuudesta! 30.3.–27.4. Rovaniemen Kädentaitomessut Lappi Areenalla (Hiihtomajantie 4). Tule tutustumaan Taidon 2/19 ohjemallistoon! Kiinnostaako sinua, miltä vaikkapa Ruusutarhurit-neuletakki (s. Seminaarin järjestävät Taitoliitto, Tekstiiliopettajaliitto sekä Teknisten aineiden opettajat TAO r.y. Seminaari on suunnattu kaikille käsityön opettajille, alan opiskelijoille ja muille alasta kiinnostuneille. Liput 65 €, opiskelijat 45 €
W. SERLACHIUS-MUSEO GUSTAF. Ehrström, korvakorut, emaloitu tompakki, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. asti Nathalie Lautenbacher: Glass Works. asti Waste not – Pihkassa nahkaan. Ku va M ia Li nd qv ist . Oli varmaankin tavallisen kuluttajan onni, että kankaita myytiin taulujen asemesta sisustusja vaatetuskankaiksi. Tekniikka oli nopea ja väriä säästävä – ja molemmista puolista tuli samanlaiset. . Kokoelmaa on aiemmin tutkittu ja esitelty hyvin vähän, joten nyt on nähtävillä näyttely, joka kertoo Ehrströmien taiteesta ja elämästä laajemmin kuin koskaan. asti Kylpijät – Jasmin Anoschkin, Emma Helle ja Tommi Toija. PIIPAHDA MYÖS Kajaanin taidemuseo • 12.5. W. Jo pelkän esittelyn lukeminen alkaa hengästyttää: Olli ja Bucklan ovat todella olleet aikansa monitaitoinen tehotiimi, jolla on ollut sormensa vahvasti pelissä muun muassa Hvitträskin ja Hvittorpin yksityiskohtien suunnittelussa. . joka päivä klo 10–18 • 12.1.2020 asti Olli ja Bucklan – Ehrströmien elämä ja taide. MUSEO MILAVIDA. Eric O. Leikin ja vakavuuden rajamailla. Kuhunkin teokseen käytetty materiaali määräytyykin idean mukaan. Pitsimäiseen pilleripeittoon on ommeltu 3?510 kipsistä valettua pilleriä ja teokseen on käytetty muun muassa kierrätettyjä kapiolakanoita. Sarpanevan Ambientet ihastuttivat muun muassa Andy Warholia, joka oli sitä mieltä, että kehystettyinä kankaista ansaitsisi miljoonia. Joskus rikkoutunut konekin voi antaa idean johonkin uuteen. asti kuvanveistäjä Tiina Laasosen näyttely Päivän kierto. asti 11–18, ti–su 2.5.–29.9. ti–su klo 11–18 ja kesäaikaan 1.6.–31.8. Hän halusi jalostaa tekniikkaa pidemmälle ja hyödyntää sitä kankaiden painamiseen. MÄNTTÄ Serlachius-museo Gösta Joenniementie 47 Serlachius-museo Gustaf R. Ku va ?R au no Tr äs ke lin 2/2019?TAITO 11 NÄYTTELYT. Eric O. Taiteilija sanoo, että hänen työssään tärkeää on materiaalin kosketus ja sen olemuksen kunnioittaminen. Ehrströmistä (1881–1934). Kuvassa Tiina Laasosen teos Kehtolaulu 2. Esimerkki Ambiente-tekniikalla painetusta kankaasta. Timo Sarpaneva (1926–2006) keksi Ambiente-tekniikan työskennellessään Rosenlewin paperitehtaalla Porissa, kun rikkoutunut kone roiski väriä yllättävällä tavalla. 11–18 • 12.4.2019–5.1.2020 Ambiente – Timo Sarpanevan painokankaita. Koonnut Merja Räty Näyttelytietoja voi lähettää osoitteeseen toimitus@taito.fi. Ehrström (kotoisasti Bucklan) oli Göstä Serlachiuksen luottotaiteilijoita ja Serlachius puolestaan taiteilijapariskunnan mesenaatti ja ystävä. W. Ehrström oli muun muassa mestari korujen suunnittelijana ja tekijänä. Kuva: Eric O. W. Erik Serlachiuksen katu 2 Avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. VAASA Pohjanmaan museo Museokatu 3 Avoinna ti–su 10–17 • 19.5. Näyttelyn teoksista vanhin on vuodelta 2003 ja uusimmat tältä vuodelta. Monipuolinen muotoilija työskenteli kuitenkin myös muiden materiaalien parissa – myös kankaiden. Suomen lasimuseo, Riihimäki • 5.5. Esimerkiksi vuonna 2011 valmistunut sairastamisen ja vanhenemisen tematiikkaan liittyvä teos Kehtolaulu 2 on suorastaan kirpaisevan ajankohtainen juuri nyt. 11–18, pe–su 4.10.–31.12. Lapseton pariskunta testamenttasi Gösta Serlachiuksen taidesäätiölle koko taiteellisen jäämistönsä, eli noin 4?000 teosta ja luonnosta. Ihmisen elämänkiertoon punoutuvat aiheet eivät kuitenkaan vanhene, vaikka vuosia kuluu. TAMPERE Museo Milavida Näsilinna, Milavidanrinne 8 Avoinna pe–su 28.4. Sarpaneva itse kutsui tekniikkaa konemaalaukseksi. Tiina Laasosen Pohjanmaan museossa esillä olevien tilataideteosten materiaalikirjo on kiinnostava: keramiikkaa, kangasta, kierrätysmateriaalia ja puuta. Museo Milavidassa pääsee tutustumaan näihin kankaisiin – sekä kokeiluihin että tuotantoon tulleisiin – tämän vuoden huhtikuusta aina ensi vuoden loppiaisen korvalle saakka. Serlachius-museoissa on liki vuoden ajan tarjolla näyttely taiteilijapari Olga GummerusEhrströmistä (1876–1938) ja Eric O. POHJANMAA MUSEO. Kun puhutaan Timo Sarpanevasta, tulee ensimmäisenä mieleen tietenkin lasi. Suomen käsityön museo, Ikkunagalleria, Jyväskylä • 19.5
Ohjelman juontaja Lee Esselström suunnitteli ideoiden pohjalta Suomi 100 -setin: sukat, tuubihuivin ja ranteenlämmittimet. Suosikkini ovat kuitenkin Anna Kaisa Piispasen Hiljuska-polvisukat. Rauhallinen ulkoasu tekee suurikokoisesta kirjasta houkuttelevan. Se ei ole ohjekirja, vaan tutkielma kudonnan moninaisesta maailmasta: tekijöistä ja teemoista, joita he teoksissaan työstävät. Niiden kauniin ja yksinkertaisen kuvion innoittajana on ollut Leppävirta-raanu. Hän löysi kudonnan ja erityisesti kuvakudokset alun perin Instagramin kautta. Se osoittaa, että tekniikassa on imua myös nykyajassa. T A I T O ?2/2019 12 KIRJAT. Villasukkia Strömsöstä LEE ESSELSTRÖM, TANJA MAJAVA, EVA-MARIA OKSMAN, ANNA KAISA PIISPANEN JA MARIANNE WASBERG MINERVA 2019 Villasukkia Strömsöstä sai alkunsa jo pari vuotta sitten, kun Suomi juhli sataa itsenäisyyden vuotta. Sen sivuille tekee mieli upota tuntikausiksi ihastelemaan nykykutojien kädenjälkeä ja näkemyksiä ympäröivästä yhteiskunnasta. Neulojat, joiden ideat olivat Kudonta on vuosituhansia vanha tekniikka. Satumaiset silmukat jatkaa esikoisesta tuttua linjaa: selkeät ja sujuvasti etenevät ohjeet sekä monipuolinen valikoima erilaisia malleja. Lehdessä 6/18 kerroimme uusiseelantilaisesta Genevieve Griffithsistä. Etsi Weaving – Contemporary Makers on the Loom käsiisi vain, jos olet valmis hurahtamaan. Se on elänyt monipuolisena vuosisadasta toiseen ja muuttuu maailman ja muodin mukana. Juhlavuonna Ylen hittiohjelma Strömsössä pyydettiin neulojilta ideoita neulemalleihin, jotka juhlistaisivat pyöreitä täyttävää maata. Taito-lehden kevään KIRJASUOSIKKI C O N T E M P O R A R Y M A K E R S O N T H E L O O M WEAVING LU D IO N C O N TE M P O R A R Y M A K E R S O N TH E L O O M W EA V IN G Weaving – Contemporary Makers on the Loom KATIE TREGGIDEN LUDION 2018 osana settiä, kutsuttiin Strömsöhön yhteiseen neuleiltaan. Kudonnan kipinä voi syttyä pienestä ja kasvaa todella suureksi roihuksi. Siellä syntyi ajatus yhteisestä kirjasta. Mukana on myös yhteistyössä syntynyt Suomi 100 -setti. Koonnut Sonja Karlsson Satumaiset silmukat NIINA LAITINEN MOREENI 2019 Villasukat ovat mielestäni maailman paras asia punssinappien ja inkiväärisipsien ohella. Runsasta vuotta myöhemmin ilmestyi Villasukkia Strömsöstä. Villasukat lämmittävät ja lohduttavat, eikä mikään voita sitä tunnetta, kun saa vetää uudet, ihanasta langasta neulotut sukat jalkaan. Tekijän mukaan mallit ovat saaneet innoituksen satujen maailmasta. Jos siis haaveilee pienemmistä tai suuremmista sukista, vaaditaan neulojalta soveltamistaitoja. Weaving – Contemporary Makers on the Loom kertoo parinkymmenen nykykutojan tarinan. Olinkin erityisen innoissani, kun kuulin, että Laitiselta ilmestyy toinen neulekirja. Se sisältää jokaiseen makuun ja tyyliin sopivia sukkaohjeita koko vuoden tarpeiksi. Taidon lukijoille kirjan sivuilta löytyy myös tuttuja. Aloittelijoita ajatellen kirjan ensimmäisillä sivuilla on kerrattu myös kirjoneuleen perusteet. Ohjeet on pääasiassa kirjoitettu kokoihin 37–39. Siksi Niina Laitisen esikoisteos Villasukkien vuosi on yksi lempineulekirjoistani. Kirja sisältää 19 sukkamallia ohjeineen. Kirjan 18 sukkaohjetta ja kuudelle sukkaparille suunnitellut yhteensopivat lapaset on huolella mietitty loppuun saakka. Kirjan upeat kuvat kutojien työnjäljestä ja työhuoneista herättävät välittömän halun rynnätä lähimmän loimen luo. Malleista valtaosa on kirjoneuleita. Malleista huokuu suomalaisuus: mökin järvimaisema, marjametsä, talvinen luonto sekä kesällä lentelevät perhoset
Parinsadan euron villasukilla ei paljoa tienaa, sillä niille ei ole markkinoita. Tapaus herätti valtavan myötätunnon aallon neulojien keskuudessa ja raivon tämän kaltaisia ”lahjoja” kohtaan. On kuitenkin eri asia käyttää kanssaihmisen taitoja hyväksikäyttömielessä kuin vastaanottaa lahjoja. Lahjaan sisältyi ehto, että niistä neulotut sukat olisi lahjoitettava lahjan antajalle. KUN MINUA PYYDETÄÄN NEULOMAAN JOTAIN , olen päättänyt, että vastaan ystävällisesti, etten neulo tilauksesta lainkaan: ”Neulon ystävilleni lahjaksi, jos tulee inspiraatio, ja voihan se olla, että tuleekin!” Lahjasta en pyydä palkkiota, en edes materiaalikustannuksia. Huono bisnes on puolestaan jälleen harrastelijamaista, kotoista puuhastelua, jollei siitä kerran tienaa. Ammattilaisen puolestaan ei voi kuvitella nostavan paininjalkaa korvauksetta – ellei hänkin tee lahjaksi omasta halustaan. Reaktio vastaukseeni on usein ihmettelevä. KUULIN SOSIAALISEN MEDIAN IHMEMAASSA TAPAUKSESTA , jossa neuloja oli saanut ystävältään syntymäpäivälahjaksi ison määrän sukkalankoja. Neuloja ei oikein osannut kieltäytyä lahjasta. Teksti Ilona Korhonen Neuloisitko tilauksesta. Monien muidenkin alojen taiturit vetoavat pitkiin opiskeluaikoihin. Teenhän itsekin huvikseni kaikenlaisia asioita vapaa-ajallani. Onko kohdallesi sattunut puhdasta hyvää tarkoittava kanssakulkija, joka mielellään pelastaisi neuloosin vallassa olevan tilaamalla ilmaiseksi sukkia tai isompia neuleita. Kyseinen tapaus oli räikeydessään suoranainen käsityön tekijän hyväksikäytön manifesti. Ihmettelen, kuinka ihmiset kehtaavat! Vai onko kyse ymmärtämättömyydestä ja tietämättömyydestä. Siinä silmänräpäyksessä käsityö muuttuu huonoksi bisnekseksi, jos en kerran vastaanota siitä rahaa. Moni kertoo tuttavasta tai työkaverista, joka ”tilaa” monimutkaiset kirjoneulepolvisukat tai villapuseron, ja kun neuloja siihen suostuu ja pyytää edes materiaalien hinnan ja minimaalisen korvauksen työstä, alkaa kiukkuinen ällistely. Miksei käsityön tekijän jo usein lapsena aloittama harjaantuminen ole yhtä korkeaa oppineisuutta, vaan vain heppoista kotona puuhastelua. Eli se ei ole kerrassaan mitään. Ei lähdetä mukaan sellaiseen, eihän. . KÄSITYÖTAITOJEN HARJOITTELU ALOITETAAN YHDESTÄ SILMUKASTA JA TIKISTÄ , hitaasti, hankalasti ja hermoja koetellen. Kuitenkin hän itse käy töissä, tekemässä työtään koko ajan, ja saa siitä kunnollisen korvauksen. Taiturin jokaisen piston takana on jopa kymmenien vuosien motivoitunut ja sinnikäs harjoittelu. Kirjoittaja on kansanmuusikko, joka värjää käsin kuvankauniita lankoja. Harrastaja voi suhtautua rennommin työn lahjoittamiseen. K 2/2019?TAITO 13 KOLUMNI. Etkö neulo näitä joka tapauksessa koko ajan?” Ilmeisesti tilaaja ajattelee tekevänsä suuren palveluksen tilatessaan ilmaiseksi työtä, jota käsityön tekijä tekee muutenkin koko ajan. Sehän on lahja! Jollei valmiilla tuotteella ole omassa lähipiirissäni käyttöä, saatan myydä sen kunnollista korvausta vastaan. Monelle ne olivat valitettavan tuttuja eri muodoissa. Entä hän, jonka mielestä ompelu on nopeaa ja kivaa surauttelua, joten voisit ommella hänelle kädenkäänteessä vauvanvaatteita koko vauva-ajan tarpeisiin. Harvoin kuitenkaan ymmärretään villasukkaparin työmäärää ja kustannuksiin perustuvaa todellista hintaa. MONILLE BLOGISTEILLE JA MUUTEN SOSIAALISESSA MEDIASSA KÄSITÖITÄÄN ESITTELEVILLE ON AIVAN ARKIPÄIVÄÄ KUVITELMAT , että neuleet ja ompelukset syntyvät itsestään tai vähintään joka tapauksessa. Käsityötekniikoiden opettelu on hidasta ja hikistä puuhaa, vaikka taitavan tekijän käsissä mikä tahansa työ näyttää sujuvan joutuisasti. Hän neuloi sukkia näännyksiin asti lahjan antajalle. TIETYSTI KÄSITYÖN KENTÄLLÄ ON SEKÄ AMMATTILAISIA ETTÄ HARRASTAJIA. ”Ei me mistään korvauksesta sovittu! Miten niin langat ovat noin kalliit. Kukaan ei synny neula kädessä ja harvalla alakoululaisella villapuserot neuloutuvat itsestään. Ku vi tu s El in a Jo ha nn a ÄSITYÖN HINTA on kestoaihe, joka on aina tapetilla joltain kantilta
2/2019?TAITO 15. Kristallikruunun korjaamiseen tarvitaan kokonaisen lehmälauman hermot. Saara Huovinen Kari Eriksson entisöi valaisimia vanhassa kansakoulussa Nousiaisissa. Teksti ja kuvat. Kristallin SÄIHKETTÄ
Vaan osia ei ollutkaan niin yksinkertaista panna takaisin. Niiden kiinnittäminen takaisin paikoilleen vaatii sorminäppäryyttä ja pitkää pinnaa. – Hän moitti, että Eriksson se pyörii pulpetissaan kuin väkkärä. Mutta kun saan käsilleni tekemistä, keskittymiskykyni on hyvä. Kävimme hakemassa vettä tästä koulusta, joka toimi kansakouluna vuoteen 1968 asti. Levoton nuorimies lähti merille keittiöhommiin. Kunnostuksen yhteydessä kristallikruunu on pakko riisua. Eriksson kunnosti myyntiin tulevia huonekaluja ja valaisimia, ja puoliso työskenteli verhoilijana. Työpiste sijaitsee koulun apukeittiössä, jossa Eriksson työnsä ohella myös valmistaa perheen ruoat. Koulun vanha veistosali, luokkatila ja eteinen pursuavat työkaluja, valaisimia ja niiden erilaisia osia. – Kristallikruunu voi käydä suihkussa, kun sähköosat ottaa pois. Sellainen oli valaisinkorjaaja Kari Erikssonille tsaarinaikainen, 12-haarainen kristallikruunu. . Kun aikaa kului, hän ei osannutkaan enää koota sitä, Eriksson kertoo. Kun on kolme kertaa koonnut ja purkanut valaisimen, neljännellä kerralla menee useimmiten oikein. – Valaisin oli uniikkikappale uusrenessanssin ajalta 1800-luvulta. Kari Eriksson ei laske työtuntejaan, kun hän sitoo kristallikruunuun prismoja. Jos valaisimessa on painosorvattuja metalliosia, kulumisjälkien perusteella voi päätellä paljon. Liikkeen lopettamisen jälkeenkin Eriksson yhä, yli 70-vuotiaana, jatkaa vanhojen valaisimien kunnostusta. Kunnolla puhdistettu kristallikruunu on helppo huollettava. Kari Erikssonin käsissä valaisin sai nykyaikaiset lampunpitimet, maadoitetut sähköjohdot ja sokeripalan peittävän, tyyliin sopivan kattokupin. Mekaaninen työ ei välttämättä vie kauan, mutta pohtiminen vie. Olin ollut nuorena poikana partioleirillä tien toisella puolella, jossa on Metsähallituksen maita. Nimen yritys sai Erikssonin lempinimestä, joka on peräisin kansakoulun kolmannen luokan opettajalta. – Isä tiesi taipumukseni, sillä kuljin koko ajan puukko kädessä väsäämässä jotakin. Osasin lukea ja laskea jo ennen kouluikää, ja koulussa kiinnostivat eniten veistotunnit ja piirustus, jos nekään. Yksi koukuista on kylpyhuoneessa kodin puolella vanhassa opettajan asunnossa. TYÖTILAT KANSAKOULUSSA Kari Eriksson piti viime vuoteen saakka puolisonsa Kaija Kahilaluoman kanssa Turussa ostoja myyntiliikettä, Verhoomo Wäkkärää. – En koskaan laske työni miettimistunteja. . Omistaja oli päättänyt kunnostaa valaisimen ja purkanut sen osiin. Siellä täällä katossa on huoltokoukkuja, joihin voi ripustaa painavankin valaisimen. Sähköistyksen tai johtojen vaihdon yhteydessä kristallikruunun prismat on riisuttava. Nelihenkinen perhe muutti koululle vuonna 1988. JOTKUT TYÖTEHTÄVÄT JÄÄVÄT LÄHTEMÄTTÖMÄSTI MIELEEN. Säännöllisellä pölyjen pyyhkimisellä selviää, eikä lika pääse kiinnittymään. Suurimmissa kokoamissani kristallikruunuissa on ollut 400–600 prismaa, ja pisin kokoamani ketju on ollut 85 senttimetriä pitkä. Se saapui verstaalle korjattavaksi kahdessa banaanilaatikossa. – Tässä työssä eivät riitä vain lehmän hermot, tarvitaan koko lehmälauman hermot. Monimutkaisen ja kookkaan valaisimen kokoaminen oli visainen pulmatehtävä myös kokeneelle valaisin korjaajalle, sillä piirustuksia ei ollut. – Kun kävimme katsomassa taloa, muistin käyneeni siellä aiemmin. Yhden valaisimen prismojen sitomiseen voi hyvinkin mennä 40 tuntia. Pikku tarkka näprääminen sopii minulle. Verstas hänellä on jo pitkään ollut kotona Nousiaisissa Saksalan kylän vanhassa kansakoulussa. Mutta ei minua pitänyt maissa mikään, tahdoin nähdä maailmaa, Kari Eriksson kertoo. SORMILLE TEKEMISTÄ Kansakoulun päättötodistuksen saamisen jälkeen isä toimitti 15-vuotiaan, kouluja vieroksuvan poikansa penkkipuuseppäkouluun, jossa tämä viihtyi vain vuoden. T A I T O ?2/2019 16
2/2019?TAITO 17
T A I T O ?2/2019 18
– Saatan käyttää entisöinnissä muodoltaan hieman alkuperäisistä poikkeavia prismoja, tai yksittäisiä puristelasista valmistettuja prismoja, jos aitoja ei ole helposti saatavilla. Aidon kristallin tunnistaa äänestä, kun sitä kilauttaa. Valaisinten metalliosissa on usein stanssi, ja jos se kertoo valaisimen olevan Tšekkoslovakiassa tehty, kristalli on pomminvarmasti sitä laadukkainta, böömiläistä kristallia. . Kaupoista ei silloin saanut oikein mitään, kaikki piti joko itse tehdä tai teettää. Tuttavat alkoivat silloin kysellä, tekisinkö heillekin. Lähes aina huoltoon tulevista kristallivalaisimista puuttuu vähintään prisma tai pari. Prismat on saatettu riisua epäkäytännöllisinä ja turhan prameina kokonaan pois, tai jos muuton jälkeen huoneen korkeus ei olekaan riittänyt, kaikki roikkuvat ketjut on otettu pois. Laivan konemestari oli taitava käsistään, ja teki pöytävalaisimia kierrätystavarasta itse. Palattuaan armeijan takia maihin Eriksson päätyi veneenrakennuskurssille ja alkoi työskennellä puuseppänä. Tarvittaessa Eriksson valmistaa kokonaan uuden osan puusta tai metallista. PUUTTUVIA PRISMOJA Vuonna 1989 perustetun Verhoomo Wäkkärän asiakkaiden tarpeiden takia Eriksson alkoi korjata yhä enemmän valaisimia. . – Sain sormille jotakin tekemistä. Vanha osa saa toisessa valaisimessa uuden käyttötarkoituksen, ja esimerkiksi lampunpitimestä voikin tulla kattokuppi. Silloin hinta pysyy kohtuullisena. Tuttu lasinpuhaltaja valmistaa tilauksesta täsmälleen sopivia uusiakin, mutta kappalehintaa tulee silloin jopa 40–50 euroa. Muille miehistön jäsenille hän myi niitä, mutta Erikssonin hän otti oppiin. Se myös heijastelee valoa vasten sateenkaaren kaikkia värejä. Myöhemmin valaisimia tuotiin maadoitettaviksi. Jos lapsuudessani jotakin ei osattu tehdä, sitä ei myöskään tarvittu. – Rautaa en pysty kuumentamaan, mutta pronssin, messingin ja alumiinin sulamispiste on alhaisempi. Olen valanut osia alumiinista, ja käytän silloin muottiin hammaslääkärin kipsiä. Yleensä ne ovat tolkuttoman likaisia, ja lian alla voi yhtä hyvin olla puristelasia tai muovia. Jos taskussa sattuu olemaan ruuvimeisseli tai vähintään avaimet, aidon kristallin tunnistaa kilauttamalla kylkeen. Aina kristallikruunut eivät ole nauttineet suosiota. Jos särkynyttä muoviosaa ei voi korvata, saatan kuitenkin tarttua liimaan. – Jos työhön menee muutama minuutti enemmän aikaa niin hyvä niin. AITO KRISTALLI KILAHTAA Valaisinten varaosia Kari Erikssonille on kertynyt muun muassa kuolinpesistä. Asiakkaan kanssa neuvotellaan, minkä laatuiseen entisöintityöhön tämä on valmis. Puuttuvien tilalle Eriksson etsii varastostaan vastaavia prismoja ja tarvittaessa kokoaa niistä uusia ketjuja. Kristallin tuntee myös siitä, että valoa vasten se heijastelee kaikkia sateenkaaren värejä. KAIKKI ITSE Yhä vieläkin Eriksson toteuttaa 1950-luvun lapsuudestaan tuttua asennetta: jos jotakin tarvitaan, sen myös pystyy tekemään itse. – 23-vuotiaana kunnostin ensimmäiseen omaan asuntooni huonekalut ja valaisimet itse. Nykyisin liimataan kai avaruusrakettejakin, mutta ihan vielä en liimaan luota. Myös kirpputorit, vanhan tavaran liikkeet ja design-kaupat ovat tulleet tutuiksi. Aikaa ja vaivannäköä Kari Eriksson ei työssään laske. Yhtä hyvin asiat voi tehdä kunnolla, ja kerralla valmiiksi asti. Vanhat öljylamput ja kristallikruunut saivat uuden elämän sähköistettyinä. – Silloin kristallin täytyy olla puhdas. Myös isäni ja enoni olivat taitavia käsistään. Hopealle ja messingille teen kovajuotoksia, mutta joissain tapauksissa toimii vain mekaaninen paikka. ”Kuljin koko ajan puukko kädessä väsäämässä jotakin.” 2/2019?TAITO 19
Suuren myynnin takeena on halpa hinta. Teollisuus kuluttaa hurjat määrät vettä, energiaa ja maa-alaa. Vaateteollisuus vastaa yksin noin kymmenestä prosentista maailman hiilidioksidipäästöjä ja on siten osallisena myös ilmastonmuutoksen pahenemiseen. Yhden vaatteen käyttökerrat taas miltei puolittuivat. Maailmanlaajuisesti yli puolet pikamuodista heitetään menemään alle vuoden kuluttua ostamisesta. Kun vaatteita saa halvalla, voi rohkeammin kokeilla. Vaatteiden valmistuksessa käytettävät kemikaalit saastuttavat vesistöjä ja pohjavesiä. Vaateteollisuus työllistää miljoonia ihmisiä. Ihmisoikeusloukkausten lisäksi myös ympäristö kärsii vaatteiden tuotannosta. Vaateteollisuuden ongelmat eivät rajoitu ihmisoikeuksien loukkaamiseen. T A I T O ?2/2019 20. Jenni Pouhakka oli 2000-luvun alkuvuosina teini-ikäinen. Ratkaisun avaimet piilevät kestävässä kuluttamisessa ja jo olemassa olevien vaatteiden huoltamisessa. Rakennuksen tiedettiin olevan huonossa kunnossa, mutta ompelijat pakotettiin töihin, koska tilausten ei haluttu myöhästyvän. eväällä 2013 kahdeksankerroksinen tehdasrakennus Rana Plaza romahti Bangladeshissa. Rana Plazan onnettomuuden jälkeen vaateteollisuuden ongelmat nousivat myös suuren yleisön tietoisuuteen. K . Sitä kautta kuluttaja saadaan jatkuvasti haluamaan uusia vaatteita, ja kierre on valmis. Yli 1?100 tehtaan työntekijää kuoli ja yli 2?000 loukkaantui. Halpavaateliikkeet mahdollistivat persoonallisen pukeutumisen yhä useammalle. Vaatteiden nopea kierto tekee alasta suuren saastuttajan. Ellen MacArthur -säätiön tutkimuksen mukaan vuosien 2000–2015 välillä vaatteiden myynti kaksinkertaistui maailmassa. Kansainvälinen vaateteollisuus tulvii ongelmia. Jenni Pouhakka on korjannut rikkoutuneen lempivillatakkinsa paikalla ja etupistoilla. Mistä vaatteet tulevat. KESTÄVÄ VAATEKAAPPI Pikamuoti mullisti vaatteiden kuluttamisen 2000-luvun alussa. Pukeutuminen on ollut minulle aina intohimo, Pouhakka kertoo. VAATTEIDEN LIIAN NOPEA KIERTO Ongelmien ytimessä on pikamuoti. Tehtaan ylimmissä kerroksissa oli viisi vaatetehdasta. Konepesun yhteydessä vaatteista irtoavat mikromuovit ovat vaarallisia paitsi mereneläville myös ihmisille. Teksti ja kuvat ?Sonja Karlsson . – Silloin oli vaihe, kun oikein kahmin vaatteita. Suuri osa tuotetuista vaatteista poltetaan tai viedään kaatopaikalle – usein jopa ennen kuin ne ehtivät kuluttajan käyttöön asti. Jotta tavoite saavutetaan, ovat vaatteet heikkolaatuisia ja muuttuvat nopeasti epämuodikkaiksi. Pikamuodissa mallistot vaihtuvat nopealla syklillä, joskus jopa viikoittain, ja jatkuvasti tulevia uutuuksia pyritään myymään mahdollisimman paljon. Lienee selvää, ettei kymmenen euroa maksavasta puuvillapuserosta riitä kunnon korvausta ompelijalle tai puuvillan kasvattajalle. Palkkaus on usein huono, eikä se auta ihmisiä pois köyhyydestä. Hutiostos ei kaada taloutta. Muotiteollisuuden hiilijalanjälki on YK:n mukaan hieman suurempi kuin kansainvälisen lentoja laivaliikenteen hiilijalanjälki yhteensä. Myyjäkään ei nettoa yhdestä puserosta montaa euroa, ja siksi vaatteita on myytävä paljon. Vaaralliset työolot, lapsityövoima, pakkotyö ja seksuaalinen häirintä ovat osa vaateteollisuuden arkea. Kun vaate siirtyy kuluttajan käyttöön, ongelmat jatkuvat
Kuluttaja joutuisi miettimään kalliimman vaatteen ostoa pidempään, mutta todennäköisesti hutiostokset vähenisivät ja vaatteet hankittaisiin käyttöön, ei vaatekaapin perälle. Materiaaleissa suosin kierrätettyä. VAATEALA PÄÄLAELLEEN Kuluttaja pystyy valinnoillaan vaikuttamaan paljon, mutta vastuu vaatealan muutoksesta on teollisuudella. Koko vaatealan pitäisi kääntyä päälaelleen. Monille työ vaatetehtaassa on tärkeä, joten tuotannon lopettaminen kokonaan köyhemmistä maista ei ole mielekäs ratkaisu. Vaihtelemme esimerkiksi tuttujen kanssa kaappiin seisomaan jääneitä kankaita. – Vastuullisintahan olisi, ettei käyttäisi vaatteita lainkaan, naurahtaa Jenni Pouhakka. Jos esimerkiksi tarvitsen housut, mietin ensin, millaiset housut haluan. Se vaikuttaisi väistämättä myös vaatteiden hintoihin. ”Jos asia menee rikki, se on vain mahdolllisuus jollekin muulle.” T A I T O ?2/2019 22. Olen oppinut mummultani, että mitään ei saa heittää pois ja jos asia menee rikki, se on vain mahdollisuus jollekin muulle. Sittemmin Pouhakan kulutuskäyttäytyminen on muuttunut. Ja jos ostan uutta, suosin kotimaista. Vaatteiden pitäisi olla ajattomia ja tekijöille pitäisi maksaa kunnon palkka. Nykyisin Pouhakan vaatekaappi koostuu enimmäkseen kirpputorilöydöistä ja itse tehdyistä vaatteista. – Monesti käsityökuplassakin ajatellaan, että pitäisi olla jotain uutta näytettävää ja jaettavaa sosiaalisessa mediassa. Tuotannon määrää pitäisi vähentää ja laatua parantaa. Materiaaleissa pitäisi miettiä myös ympäristöä ja panostaa kierrätyskankaisiin, summaa Jenni Pouhakka. Pouhakka toivoo, että sen sijaan että ihannoidaan uutta, ihannoitaisiin sitä, miten pitkään jokin vaate on ollut käytössä. Eettisesti ja ekologisesti tuotetut vaatteet ovat toistaiseksi paljon kalliimpia kuin halpa pikamuoti. – Vaateteollisuudessa pitäisi tehdä laadukkaita ja kestäviä vaatteita sillä ajatuksella, että ne tehdään käyttöä varten. – Vaatteiden kestävä kuluttaminen on oikeastaan ollut elämässäni läsnä aina. Myös itse tehtyjen vaatteiden on oltava pitkäikäisiä. Se kumpuaa siitä perinteestä, että esimerkiksi juhlissa pitäisi aina olla uutta päällepantavaa. Vastikään Pouhakka aloitti Instagram-tilillään #vanhaonuusimusta-kampanjan. – Huomasin ajattelevani, etten voi laittaa kuvaa Instagramiin, koska minulla ei ole mitään uutta näytettävää. VANHASTA UUSI MUSTA Mitä enemmän vaateollisuudesta tietää, sen hankalampi on hankkia uusia vaatteita. Samalla ymmärsin, miten hirveä ajatus on. – Kun teen itse vaatteita, pyrin tekemään vain tarpeeseen ja sellaista, josta oikeasti tykkään. Olisi hauskaa, jos jollain olisi vaikka 15 kuvaa samoista villasukista, joita on käyttänyt 20 vuotta. Tällä hetkellä kestävä kuluttaminen on kuitenkin vain hyvin toimeentulevien etuoikeus. Jokaisella ei ole taloudellista mahdollisuutta ostaa vastuullisesti tuotettuja uusia vaatteita, vaikka halu löytyisi. Hänen esimerkkinsä avulla olen oppinut miettimään, mihin muuhun rikki mennyttä tuotetta voisi käyttää
VAATTEIDEN MUOKKAUS JA KORJAUS Jenni Pouhakalle vaatteet ovat paitsi harrastus myös tuleva ammatti. Kuva jaetaan sosiaalisessa mediassa ja sen yhteyteen merkitään vaatemerkki ja kysymys kuka valmisti vaatteeni, #whomademyclothes. Suomessakin on paljon ihmisiä, jotka eivät osaa korjata vaatteita. Kampanjan ytimessä ovat valokuvat. Myös vaatteiden korjaus ja muokkaus vaativat kärsivällisyyttä. Vaateyritykset saivat sosiaalisen median ja sähköpostin välityksellä yli 110 000 kysymystä vaatteiden valmistajista. Vaikka monet vaatteet voisi korjata ja muokata jälleen mieleisiksi, ne viedään mieluummin kierrätykseen tai heitetään pois. Pouhakan haaveena on työskennellä tulevaisuudessa vaatteiden korjauksen ja muokkauksen parissa. Moni kädentaitaja muistaa punoittavin poskin ensimmäiset tekeleet, joista ei tullut sitä mitä piti – ei ehkä edes sinne päin. – Uskon vaatteiden korjauksen ja muokkauksen olevan osa ratkaisua vaatealan ongelmiin. – Mutta siinä tulee hyväksi, mitä jaksaa tehdä ja harjoitella, muistuttaa Pouhakka. – En oikeastaan käy vaatekaupoissa. 2/2019?TAITO 23. Kansainvälinen liike haluaa nostaa ihmisoikeudet ja ympäristön suojelun vaateteollisuuden keskiöön. Vuosi Rana Plazan onnettomuuden jälkeen syntyi Vaatevallankumous-liike (engl. Jos tarvitsee uuden takin, ei voi olettaa, että se tulee vastaan heti seuraavana päivänä. Värisilmäkään ei ole useimmille luonnonlahja, vaan ajan saatossa kehittyvä taito. Olen luonteeltani impulsiivinen ja vältän heräteostoksia sillä, etten mene niiden äärelle. Lähde: fashionrevolution.org ?????Jenni Pouhakka ajattelee, että parsinta ja korjaukset saavat näkyä. Kestävän kuluttamisen keskiössä on ennakointi. ??Jenni Pouhakka muutti vanhan mummulasta löytyneen tyynyliinan repuksi. . Fashion Revolution). – Kun kirpputoreilla on kiertänyt paljon, oppii tietämään hyvät paikat. Tänä keväänä Vaatevallankumousta vietetään 22.– 28.4.2019. AVAINSANANA KÄRSIVÄLLISYYS Kestävän vaatekaapin kokoaminen vaatii tietoa, taitoa ja pitkäjänteisyyttä. Uuden vaatteen ostamisen sijaan voisi jatkaa vanhan vaatteen elämää korjaamalla rikkoutuneet kohdat tai muokkaamalla vanhan ja tylsän näköisen vaatteen jälleen kivaksi ja käyttökelpoiseksi. Olen miettinyt, onko tekopyhää lähteä vaatealalle, kun siihen liittyy niin suuria ongelmia. – Yksinkertaisia korjaustaitoja pitäisi opetella ja opettaa enemmän. Kuluttajia kannustetaan pukemaan valitsemansa vaate nurinpäin päälle ja ottamaan itsestään kuvan, jossa vaatteen tuotelappu näkyy. – Mietin tarkkaan, mihin ryhdyn valmistumisen jälkeen. Vuonna 2017 kampanjaan osallistui miljoona ihmistä yli sadasta maasta. #Whomademyclothes. Vuosittain järjestettävä Vaatevallankumous-viikko nostaa esiin vaateteollisuuden ongelmia. Pitää myös olla valmis joustamaan omista kriteereistään. ???Mustan mekon taskut on tehty kirpputorilta löytyneestä sisustustyynyliinasta. En voi tehdä työtä, joka sotii arvojani vastaan. Hän valmistuu toukokuussa vaatetusalan artesaaniksi. Mielestäni siinä on oma viehätyksensä, ettei voi täsmällisesti tietää, mitä tulee löytämään. Kun tarvitsen jotain, menen kirpputorille, kertoo Jenni Pouhakka
Seurasi monen vuoden ajanjakso, jolloin puhuimme, että pitäisi palauttaa ne talonpoikaistuolit käyttöön, kun ensin hankitaan pari tuolia lisää. Vuosien varrella aina joskus jostain ilmestyi uusi, huonokuntoinen talonpoikaistuoli, joka katosi varastojemme syövereihin. Uskomatonta, miten haju olikin voinut jäädä sinne! Mutta haju lähti, kun tuolin hioi ja maalasi. Ne ovat hyviä, jos tontilta joskus löytyy öljylähde. Scottin retkikunnan vaivoihin, kun he yrittivät valloittaa etelänapaa. Kävin läpi kaikki varastot ja itse talon, jokaisen huoneen ja huoneen nurkan. . Kyllä voi tuokin raudankappale olla sellainen, että jos sen heittää pois, niin vielä kaduttaa! Ja tuollainen lipasto! Se on hieno, vaikka laatikot eivät aukea. Ei se paljoa lohduta, jos on ylimääräinen kela sähköjohtoa, jollei tiedä, missä se on. TOISINAAN TULEE MYÖNTEISIÄKIN YLLÄTYKSIÄ. Minulla on muun muassa vanha sirppi ja tahko, joskaan en tiedä missä. Miinuspuolena on, että kun tavaraa kertyy nurkkiin, ei koskaan ole käsitystä omaisuuden mitasta ja määrästä. Ku vi tu s El in a Jo ha nn a Anti-konmarittaja muistelee un asuu maalla, jossa säilytystilasta ei ole puutetta – meillä on ulkorakennuksiakin viisi ja suurin niistä sellainen, minne mahtuu valtamerilaiva tai Paavo Väyrysen itseluottamus – seuraa, että tulee säilöttyä kaikenlaista. Teksti Roope Lipasti Kirjoittaja on kirjailija, jolla on hamsterin geenejä. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä tarvitsee. Sitten tapahtui jotakin (vaimo), ja hankittiin uudet tuolit. Sellaisia itse tehtyjä. Sitä en uskalla kuvailla, millainen prosessi on ollut, lukijoina saattaa olla lapsia. Ne olivat kuitenkin vähän tylsät ja lopulta huonotkin. Edessäni oli kahdeksan tuolia, joista neljä lakattu ja loput huonossa maalissa. Se veti uskaliaisuudessaan vertoja Robert F. Kun poistin maalin, alta lehahti tuoksahdus suoraan 2000-luvun alun kansainvälisiltä pulipäiviltä. Muutama tuoli piti myös liimata uudestaan, koska kosteus oli pehmentänyt niiden nivelet. Lähes antiikkia! Rikkinäisiä keinutuoleja tarvitaan aina, samoin tyhjiä öljytynnyreitä. Lopputuloksena saimme kahdeksan hienoa tuolia – ja vieläpä ikään kuin ilmaiseksi, koska emme tienneet, että niitä on niin paljon. Ei kun hommiin! Ensin maalit pois lämpöpuhaltimella ja sitten hiomakoneella ne kohdat, joihin pääsi, ja loput käsin. Tuolit voisi hioa ja maalata mustiksi, niin ne sopisivat nykyiseen keittiöön. K T A I T O ?2/2019 24 KOLUMNI. Suuri se joka tapauksessa on. Kun tuoli pestiin ja desinfioitiin, siitä tuli ihan hyvä. Huvittavaa oli, että yksi tuoleista, se kaunein, jossa oli koristekaiverrusruusu ja kaikki, oli löytynyt autiotalosta, jota olimme olleet tyhjentämässä. VIIMEIN OTIN ITSEÄNI NISKASTA KIINNI ja päätin, että nyt teen sen. Kokemuksesta innostuneena aion seuraavaksi kirjoittaa Anti-KonMari -kirjan. Istuskelin pihalla, hioin tuoleja, välillä maistoin olutta ja nautin työstä ja kevään aavistuksesta. Inventoin, hion, korjaan ja maalaan. Se rohkaisee ihmisiä säilyttämään kaiken ja mahdollisuuksien rajoissa hankkimaan alati lisää ryönää ja roskaa kaappeihin ja tallin ylisille. Talonpoikaistuoleja olikin kahdeksan. Se oli ollut talossamme vuosia, eikä haissut miltään. Lopputulos oli hämmästyttävä. Kahdeksan! Ne olivat lisääntyneet tallin pimeydessä. Lähdin ulkorakennuksiimme tutkimusretkelle. Talossa oli asunut viimeiset ajat puliukkoja ja talon haju oli niin hirveä, että se oli tarttunut tuoliinkin. Mutta niin kuitenkin oli. Ja tämä on ongelma: tavarat tuppaavat katoamaan tavaroiden joukkoon. Meillä oli ennen keittiön tuoleina neljä vanhaa ja kaunista, puunväristä, lakattua talonpoikaistuolia. OI! OLIPA SE ZEN-PUUHAA
• Kanavaneula ja sakset. 2/2019?TAITO 25 TEEMA: TAIDEKÄSITYÖ. 6. Voit myös yhdistää kaksi tai kolme eri lankaa sopivan sävyn saamiseksi. Ka ns al lis ga lle ria / Si ne br yc ho ffi n ta id em us eo Tarvikkeet • Kudontakehys ja loimi. Kaivele lankalaatikostasi palojen värisiä lankoja. Kun työ on valmis, päättele se ja kiinnitä ryijyyn sopiva ripustusratkaisu. 5. • Erilaisia lankoja. 2. El in a Jo ha nn a. Sommittele palat kudontakehyksen kokoiselle paperiarkille. Suunnittele oma ryijy Valitse taideteoksista suosikkisi ja suunnittele sen pohjalta itsellesi miniryijy! Jaa luomuksesi Instagramissa aihetunnisteella #taitolehti! TAIDON OHJEMALLISTO "TAIDE SAA HENGITTÄMÄÄN SYVEMMIN" SIVUILLA 48–72 Ku vi tu s. Revi tai leikkaa kuvat taideteoksen muotojen mukaisiksi palasiksi. Kudo suunnittelemasi ryijy kudontakehykseen. 3. Etsi vanhoista lehdistä teoksen värimaailmaan sopivia kuvia ja leikkaa ne talteen. Voit tehdä ryijyhapsuja tai kutoa palttinaa. 7. Valitse taideteos. • Lehtiä ja paperia suunnitelmaa varten. 4. Ta ul un m aa la us ?S ilv es tr Fe od os ie vi tš Št še dr in (1 79 1– 18 30 ): Nä ky m ä Pi et ar ist a. OHJE 1
– Monella ei ole ollut tekemiselleen mitään nimeä, eräskin haastateltu sanoi, että ITE-taiteilija tuli korvaamaan ”kylähullun”. Kun Viljo S. Nyt yllätysmomentti on menetetty, mutta tilanne on marginaalissa olevalle taidemuodolle silti hyvä: meidät tunnetaan, Kokkolassa on ITE-museo ja näyttelyitä on säännöllisesti isoissa museoissa. 2/2019?TAITO 27 TEEMA: TAIDEKÄSITYÖ. – Suomessa tehty systemaattinen dokumentointi on alalla harvinaista, ja sitä kyllä muualla vähän kadehditaankin. Vuonna 2020 tulee täyteen kaksikymmentä vuotta ITE-taiteen näyttelytoimintaa, ja silloin on isot näyttelyt Hämeenlinnassa, Kokkolassa ja Oulussa. Projektin tarkoituksena oli kansantaiteen kerääminen. Yksityiskohta Mirjami Raution kirjotusta teoksesta. Niinpä kulmia ei enää kohotella, vaikka naapuri työstäisi puusta karhuveistoksen eikä hakkaisi mahtavaa klapipinoa tai jos pihapolun varrella olisikin ylijäämämateriaaleista hitsattuja veistoksia. Suomalaista nykykansantaidetta, ITE-taidetta, on kartoitettu ja dokumentoitu jo kaksikymmentä vuotta. Kartoitusta odottavat vielä kuitenkin Häme, Satakunta, Pohjois-Savo, Uusimaa ja saaristo. ITE-taide kumpuaa kätevyyden kulttuurista ykykansantaiteesta väitellyt ja monipuolisesti ITE-taiteeseen perehtynyt Minna Haveri sanoo, että ITE-taide jaksaa Suomessa hyvin. Merja Räty?Kuvat?Minna Haveri ja Kati Lehtinen . Vuosien mittaan Suomesta on löytynyt kartoitusten ja ”ilmiantojen” avulla sankoin joukoin omaehtoisesti visuaalista luovuuttaan toteuttavia ihmisiä – itseoppineita taiteilijoita taiteen valtavirran ulkopuolelta. – Alkuajat voitiin ratsastaa uutuusarvolla ja yllättävyydellä. N . Ilmiön yleisyys on myös lisännyt paikallista hyväksyttävyyttä. – ITE-taiteessa taidemaailman keskus on omassa arjen elämässä, ei taidekeskuksissa. Jos töitä on ollut esillä vaikkapa Kiasmassa, se ei ole ollenkaan niin tärkeää kuin juttu näyttelystä oman alueen lehdessä, kertoo Minna Haveri. Määttälä Kansanmusiikkisäätiöstä otti 1990-luvun lopulla yhteyttä Maaseudun Sivisitysliiton (MSL) Liisa Heikkilä-Paloon ja ehdotti, että Kaustiselle olisi hyvä saada myös kansantaidetta, panivat Kansanmusiikkisäätiö ja MSL yhdessä liikkeelle projektin, joka sai nimekseen Itse Tehty Elämä. Ja se, että dokumentoidaan ja tuodaan esille, on myös itseään vahvistavaa, sanoo Haveri. Tuolloin kukaan ei vielä arvannut, että yksi selvitys ja yksi näyttely saisivat liikkeelle kokonaisen kartoitusten ja näyttelyiden sarjan. Projektin nimestä MSL:n kulttuurituottaja Raija Kallioinen keksi lyhenteen ITE, ja ITE-taide vakiintui vähitellen suomalaisen nykykansantaiteen nimeksi. OMA, ARKINEN ELÄMÄ MSL on tehnyt ITE-kartoituksia miltei kaikkialla Suomessa. Teksti. MIEHET JYLLÄÄVÄT ITE-TAITEEN KENTÄLLÄ Kun ITE-taidetta alettiin kartoittaa, huomion saivat patsaspuistot ja muut näkyvät työt
. Se on aika epäreilua. – ITE-taidetta ovat ne teokset ja taiteilijat, jotka joku on löytänyt ja nimennyt ITE-taiteeksi – ja veistokset pihalla on helppo löytää. Jyri Rastas: Degeneroituneet munkit. Luova käsityön tekeminen on kuitenkin ollut nousussa, joten se vaikuttaa varmasti myös ITE-taiteen puolella. . Sisällytä ilmiantoon lyhyt kuvaus tekijän taiteesta, muutamia kuvia sekä taiteilijan ja ilmiantajan yhteystiedot. Vaikka aineksia olisi paljon, varsinkin vanhemmat, niukkuuden ajan kokeneet tekijät pitävät kunnia-asiana käyttää materiaaleja tuhlaamatta, kertoo Minna Haveri. Niitä ottaa vastaan kulttuurituottaja Raija Kallioinen, raija.kallioinen@msl.fi. . Kuva Veijo Rönkkösen patsaspuistosta. – Kun mennään kaupunkiin, on ITE-taide jo tilasyistä pienempää ja intiimimpää. Ilmiantoja tarvitaan siis edelleen. Ollaan sitten maaseudulla tai kaupungissa, ITE-taide versoo vapaana eikä sille ole tarkoitus panna kahleita. MAASEUDULTA KAUPUNKIIN Vaikka monet tähän mennessä löydetyt ITE-taiteilijat ovat maaseudulta, se ei tarkoita, että kaupungeissa ei syntyisi ITE-taidetta. – Nykykansantaide perustuu meillä Suomessa ja Skandinaviassa kätevyyteen ja käsityötaitoihin. Käsitöissä ollaan helposti sanomassa, mikä on oikein tehty, mikä väärin. Kaupungeissa ITE-taiteen rinnalla ja osin sukulaisina elävät myös graffitit ja neulegraffitit. Ja kun se on neljän seinän sisällä, sitä on myös vaikeampi löytää. ITE-taide puolestaan on yksilöllistä ja traditioista piittaamatonta. Naisten pehmeä ITE-taide lähtee tavallaan takamatkalta, koska monissa käsityötekniikoissa traditio, säännöt ja mallit elävät hyvin vahvasti. Yleensä hyödyllä tarkoitetaan, että tehdään esineitä, joilla on jokin selvä käyttötarkoitus. Kouliintunut moottorisahan käyttäjä tai hitsaaja saa monenlaista aikaan, kun mielikuvitusta, näkemystä ja tilaa riittää. Myös esimerkiksi virkkaus taipuu ennakkoluulottomissa käsissä ITE-taiteeksi. Lue lisää ITE-taiteesta: www.itenet.fi ”Käsitöissä ollaan helposti sanomassa, mikä on oikein tehty, mikä väärin.” Ilmiantoja ITE-taiteesta ja -taiteilijoista voi jatkuvasti tehdä Maaseudun Sivistysliittoon. Kirjonta on käsityötekniikoista se, jossa tunnistaa ehkä helpoimmin, onko kyseessä oma malli. – Traditionaalisilla käsityötekniikoilla on vaikea lukeutua ITE-taiteen piiriin. Kun on ollut taitoja, muttei niille enää tarvetta käytännön töissä, on taidot siirretty luovaan ilmaisuun. Uusia mahdollisuuksia tarjoavat digitaalinen maailma, esinemaailman muutos ja ajassa elävät trendit. – Hyöty ja oikein tekeminen ovat pehmeän käsityön kahleet. Maaseudulla on ollut tilaa rakennella omaa elinpiiriään oman näkemyksensä mukaan, ja varsinkin monella vanhemmalla tekijällä on taitoja, jotka eläkkeelle jäädessä ovat tavallaan jääneet käyttöä vaille. Tärkeänä on pidetty – ja usein pidetään edelleen – hyötyä. Minna Haverin mukaan se, että arjessa käytetyt kädentaidot ovat niin keskeisiä meikäläisessä ITE-taiteessa, selittää myös kentän miesvaltaisuuden. Keskeistä on ollut korkeatasoinen käsityö. ITE-taiteen kartoituksen alussa patsaspuistot keräsivät paljon huomiota. – ITE-taide on aikalaistaidetta, joka muuttuu ajan ja tekijöidensä myötä. Tilanne miesvaltaisuuden suhteen voi siis muuttuakin. Moni ITE-taiteilijakin saattaa sanoa, että nämä pistot on ihan väärin tehty, hymähtää Haveri. Neulegraffitien tekijät puolestaan tapaavat käyttää jämälankoja, ja samankaltainen materiaalien kunnioitus on tyypillistä myös ITE-taiteilijoille. Näyttelyissä on ollut esillä esimerkiksi Helinä Savosen virkattuja muotokuvapatsaita ja Johanna Sepän villejä virkkauksia. T A I T O ?2/2019 28 TEEMA: TAIDEKÄSITYÖ. . PEHMEÄN KÄSITYÖN KAHLEET Perinteinen kansantaide on korostanut kollektiivisuutta ja traditionaalisuutta. Helinä Savosen virkattu muotokuvapatsas. Ei ole odotettavissa, että suomalaisten tekeminen ja luovuus loppuu. Mutta jos todella pääsisimme näkemään, mitä kotien sisätilat kätkevät, naiset voisivat olla ITE-taiteessa paremmin edustettuina. – Graffiteissa on hyvin voimakas sitova traditio, mutta eetos on samankaltainen kuin ITE-taiteessa. ITE-taiteen piirissä näitä tekijöitä ovat esimerkiksi Ullakaisa Kaarlela ja Mirjami Rautio
Ku va ?K at i Le ht in en / Ty öv äe nm us eo W er st as 2/2019?TAITO 29 TEEMA: TAIDEKÄSITYÖ
Katrina Salo: One likes crows. Sarjasta Testamentti, yksityiskohta.
Torchon-pitsejä kutsutaan yleisesti myös nimellä pyyhepitsit. Ranskalaisesta keittiöpyyhkeen koristuksesta nimensä saanut torchon-pitsi on laajimmalle maailmassa levinnyt nyplätty pitsi. Torchon-pitsien pohja on neulaeli puolilyöntitai kokolyöntipohja. Hän on tutkinut pitsinnypläystä matematiikan näkökulmasta. Torchon-pitsi uudistuu Raumalla atkustin kesällä 2017 Rauman Pitsiviikoille katsomaan uudenlaista pitsiä, ja erityisesti taiteilija Katrina Salon teoksia. Niille ovat tyypillisiä hämähäkit ja reunaviuhkat. Hän julkaisi ne lisäosana avoimen lähde koodin InkScape-ohjelmaan. Marjatta Hietaniemi?Kuvat?Marjatta Hietaniemi ja Tarmo Thorström Torchon-pitsi Torchon-pitsit ovat yksinkertaisia, karkeita nyplättyjä pitsejä. Hänen teostensa pohjana on perinteisen nypläystekniikan soveltaminen kuvanrakentamiseen. Irvine loi ohjelman, joka luo nypläyksessä käytettäviä pohjia. Tekniikka pohjautuu perinteiseen, viuhkareunaisista pöytäliinoista tuttuun torchon-pitsiin. Olennaista sille on kuitenkin mynsterin eli mallin käyttö erotuksena vapaapohjaisesta pitsistä kuten nyytingeistä. – Törmäsin jotakin kautta kanadalaisesta Veronika Irvinestä kertovaan artikkeliin. Itse asiassa juuri Thorström on syyllinen siihen, että Salo on alkanut soveltaa uudenlaista kuvanrakennustekniikkaa pitsitaiteessaan. M . Raumalla en kuitenkaan tavannut Saloa, vaan hänen ystävänsä, tunnetun raumalaisnyplääjä Tarmo Thorströmin. AVAIN UUTEEN – Pari vuotta sitten etsin Googlesta inspiraatiota eri pitsihakusanoilla, Tarmo Thorström kertoo. He ovat näyttäneet, että torchon taipuu kuviksi. Se on nopeaa ja helppoa, ja siksi erityisesti aloittelijoiden suosiossa. Torchon on yleisintä, lähes kaikkialla nyplättävää pitsiä. Salon ja Thorströmin uusissa torchon-mukaelmissa mynstereinä eli malleina toimivat valokuvat, joista saadaan ”näköisiä” modifioimalla pohjalyöntejä tarpeen mukaan. Torchonin nimitys tulee ranskasta, missä se tarkoittaa yksinkertaisesti rättiä tai pyyhettä. Alun perin torchon-pitsi onkin ollut astiapyyhkeen laitaan kiinnitettyä nyplättyä pitsiä eli käyttöpitsiä. 2/2019?TAITO 31 TEEMA: TAIDEKÄSITYÖ. Pitsi on luonteeltaan hyvin geometrista. Uutta verta perinteiseen pitsiin on tuonut raumalaiskaksikko Katrina Salo ja Tarmo Thorström. Torchoneissa saattaa olla puolilyönnillä tai liinalyönnillä nyplättyjä vinoneliöitä tai siksaknauhoja. Teksti
Thorströmin mukaan Irvinen ohjelma ei luo pohjia täydellisinä. Nypläyspohjia on tunnettu aiemmin eri määritelmistä riippuen vain parista sadasta tuhanteen. Irvinen lisäosan lataamalla nyplääjät voivat hyödyntää hänen luomiaan pohjia. – Löytö oli fantastinen! Olen käsitellyt pitsin algoritmeja, eli yksityiskohtaisia prosesseja pitsin teossa, ja esitelmöinyt niistä muun muassa Jyväskylässä Suomen käsityön museossa. Irvine on määritellyt julkaisuissaan joihinkin konealgoritmeilla luotuihin pohjiin myös lyönnit, mutta kone ei sitä ”Teoreettisesti mahdollisuuksia on loputtomasti.” T A I T O ?2/2019 32 TEEMA: TAIDEKÄSITYÖ. Nyplääjä ikään kuin maalaa kuvia langalla. Irvine loi ohjelman osana matematiikan tohtorinopintoja. automaattisesti tee. Pitkään pitsin uudistamista pohtinut Thorström oli innoissaan. Mestarinyplääjä Impi Alangolta taitonsa oppineelta Tarmo Thorströmiltäkin vei aikaa, ennen kuin hän saattoi aloittaa nypläyksen uudella tekniikalla. Inhimillisesti katsoen se on kyllä vaikeaa, koska tekeminen on hidasta, mutta teoreettisesti mahdollisuuksia on loputtomasti, kertoo Tarmo Thorström. Thorströmin mukaan muutosta voisi verrata vaikkapa nykytietokoneen ja 1980-luvulla yleisesti käytössä olleen Commodore 64 -tietokoneen välillä. – Periaatteessa ohjelman avulla luoduista pohjista voi tehdä miljoonittain erilaisia pohjia. Opintojen yksi osa oli juuri pitsinnypläyksen matemaattinen mallintaminen, kertoo Tarmo Thorström. Uuden tekniikan avulla ja käyttämällä erilaisia pohjia voidaan pitsin alueiden välille luoda dynamiikkaa ja kontrastia. Commodore 64:ssä oli käytössä 16 väriä. TIETOKONEOHJELMA NYPLÄÄJÄN APUNA – Veronika Irvine on ensimmäiseltä koulutukseltaan ohjelmoija, joten tietokoneohjelman teko ei ollut hänelle ongelma. Nyt tietokoneiden näytöt toistavat niitä yli 16 miljoonaa. Se ikään kuin näyttää neulojen paikat ja parien kulkureitit, mutta nyplääjän itsensä päätettäväksi jää, mitä lyöntejä missäkin kohtaa käytetään. RAJATTOMASTI MAHDOLLISUUKSIA Perinteisesti torchon-pitsillä on tehty graafisesti näyttäviä osia esimerkiksi sisustustekstiileihin ja asuihin
– Ei ollut yllätys, että aihe kiehtoi häntä yhtä lailla, kertoo Thorström. Sarjasta Testamentti, yksityiskohtia. Katrina Salon teos sarjasta Testamentti, yksityiskohta. M ar ja tt a Hi et an ie m i . Kairina Salo: One is dying. Kuva: Tarmo Thorström . Teossarja pohdiskelee identiteetin määrittelemistä elämän ja kuoleman lyhyessä välitilassa – syntymää, kuolemaa, naiseutta ja seksuaalisuutta. Sarjasta Testamentti, yksityiskohtia. Niitäkin Salo käyttää teoksissaan, mutta Irvinen tekniikka tarjoaa lisää työkaluja kuvanrakentamisen näkökulmasta. 2/2019?TAITO 33 TEEMA: TAIDEKÄSITYÖ. PITSISTÄ TAIDETTA Tarmo Thorströmillä ja Katrina Salolla on hyvin samankaltainen filosofia nypläyksessä ja taidon elävänä pitämisessä. . Se mahdollisti tarinoiden kertomisen aivan toisella tavalla kuin perinteisiin kuvioihin pohjautuvat tekniikat. Tä m än siv un ku va t. Kairina Salo: One looks like this. Niin sai alkunsa toistaiseksi keskeneräinen teossarja Testamentti, joka oli esillä Rauman Pitsiviikoilla. 16-vuotiaana kirjojen avulla nypläyksen aloittanut Katrina Salo näki tekniikassa oitis taiteellisia mahdollisuuksia. . Pitsinnypläyksessä kaikki on mahdollista.. Yksityiskohta Veronika Irvinen lyöntijärjestelmäkaaviosta. Molempia yhdistää taiteellinen ilmaisu nyplätyn pitsin kautta, joten Thorström kertoi löydöstä ystävälleen ensi tilassa. Katrina Salo ryhtyi soveltamaan uudenlaista tekniikkaa pohtimiinsa elämänfilosofisiin kysymyksiin
”Viisas ihminen on aika ironinen nimitys meistä, kun katsoo nykymaailmaa”, Vanttaja kertoo.. Iida Vanttaja työstää paraikaa esitystä Havaintoja kädellisistä . Esityksessä kyseenalaistetaan ihmisen rooli luomakunnan kruununa
Siinä saa luvan kanssa lähteä lapsuuden mielikuvitusleikkiin. Minua kiehtoo, miten kuollut elävöitetään. Olemme arjessa usein rationaalisia, mutta nukke pettää rationaalisuuden suojuksen. Kaikki käyvät läpi oman polkunsa. Nukketeatterissa vuorovaikutus on ensisijaista. Nykyään nukketeatterikulttuuri on yhä enemmän sellainen, että omat keksinnöt jaetaan ja toisille tekijöille annetaan teknistä tukea. Oppia haettiin ulkomaisilta festivaaleilta ja itse tekemällä yrityksen ja erehdyksen kautta. Nukketeatterissa kiehtoo mahdollisuuksien rajattomuus. AIKUISTEN NUKKETEATTERI ON JÄNNITTÄVÄÄ. Niissä pienetkin liikkeet näkyvät kauas ja se on tärkeää, kun yleisö istuu esityksissä kaukana. Se tapahtuu varkain. 35. Nuken persoona ja olemus muotoutuvat sen myötä, kun nuken kasvot rakentuvat. Olen mieltynyt karrikoituihin hahmoihin. Teen nukkeja, jotka palvelevat käsikirjoitusta. Kaikista opeista on työssäni hyötyä. Voisin työstää sitä loputtomasti. Välillä olen kuin insinööri, kun mietin nuken mekaniikkaa. Ei nukenrakentajaksi vieläkään ole yhtä oikeaa reittiä. Nukkea ei sido fysiikan lait samalla tavalla kuin ihmistä. Nukessa on koko maailma Nukketeatteri ei ole vain lasten huvia. Vaikka olisi hiljaista, voi ilmasta aistia yleisön tunnetilat. Nukenrakennus on käsityötä, mutta kun nukke elollistetaan, siitä tulee teatteria. Kolme kotimaista nukketeatteritaiteilijaa kertoo työstään nukenrakennuksen parissa. On oikeastaan aika mieletön ajatus, että saan veistämäni nuken elämään. Kun aloitin työssäni, opetusta oli vaikea saada. Esitystilanteet ovat hyvin intensiivisiä. En tee luonnoksia. Iida Vanttajan tärkein työkalu on lääkäreille tuttu spaatteli, jolla hän muotoilee nukkeja. KUN TEEN NUKEN, MUOTOILEN ENSIN SEN PÄÄN. Alun perin nukketeatteri on ollut nimenomaan aikuisten kulttuuria. Työskentelyvuosieni aikana nukketeatteri on kulkenut jatkuvasti parempaan suuntaan. Teksti ja kuvat. Kun opin itse jotain, haluan viedä opin eteenpäin. Aloitin alalla kuitenkin nukenrakentajana ja sitä olen tehnyt 25 vuotta. Sillä on valtava merkitys ovatko suupielet kaksi milliä ylöspäin vai alaspäin. puuartesaaniksi ja lavastajaksi, opetellut metallinkäsittelyä, tekstiilialaa, maalausta ja muotoilua. Olen opiskellut . Näen itseni käsityöläisenä. Erityisesti suun ilme on tärkeä. Se on paras kiitos, minkä työstään voi saada. Tein lopputyöni Taideteollisessa korkeakoulussa animasta, kaiken olevaisen sielusta ja animoimisen ihmeestä. Se on aika perinteinen tapa tehdä tätä työtä. Kun nukkeja on rakentanut elämänsä aikana satoja, on luonnos jo valmiiksi mielessä. Se on Kaarina Helakisan tarinaan perustuva kiertue-esitys. Iida Vanttaja Iida Vanttajan viimeisin esitys on Mies, joka halusi nähdä koko maailman. Pari kertaa minulle on tultu kertomaan, että joku on vaihtanut alaa esitykseni seurauksena. Mietin aina, miten nukke taipuu käsikirjoituksen vaatimuksiin. Sonja Karlsson Teen nukketeatteriin liittyen miltei kaikkea: lavastan, kirjoitan käsikirjoituksia, ohjaan ja näyttelen. Ehkä nukke on yli-ihminen, kun se voi tehdä niin paljon sellaista, mitä me ihmiset emme voi. Prosessi on koukuttava
Esitykseen tulee myös yksityiskohtaisempia nukkeja, esineteatteria ja materiaalimanipulaatiota. OLEN TEHNYT NUKKETEATTERIA AMMATTIMAISESTI VIISI VUOTTA. Tykkään työskennellä iltaisin ja öisin. Työtä tehdään apurahojen voimin. Työssäni on tasapainoiltava sen kanssa, mihin on järkevää käyttää aikansa. ARVIOISSA USEIN KIRJOITETAAN, ETTÄ NUKKENI OVAT RUJONKAUNIITA. USKON, ETTÄ TEKEMINEN OPETTAA. Nukketeatterissa näkyy häive tai pieni vinksahdus siitä, minkä ihminen normaalisti huomaa vain sivusilmällä. Tällä hetkellä rakennamme esitykseen tulevaa kansaa. Tyylini on aina esityksen maailmasta kiinni. Oikeaa tai väärää tapaa ei ole. Jokainen esitys ja hahmo sanelee omat lakinsa. Kotonani on työhuone, mutta valtaan helposti koko kodin nukkejen rakentamiselle. Olen kiinnostunut visuaalisesta kerronnasta, ja kaikkien opintojeni summana on syttynyt kiinnostus nukketeatteriin. T A I T O ?2/2019 36. Nukke on kiehtova ja taianomainen väline. Minulle työn ja vapaa-ajan raja on häilyvä. Se yhdistää musiikkija nukketeatteria. Vapaalla kentällä nukkemäärät ja työryhmät ovat pienempiä. Se resonoi, on elävöitetty eloton. Mutta vasta nukettajat saavat nuket oikeasti elämään. Heini Maaraselle kädet ovat tärkein työkalu. Minulla ei kuitenkaan ole yhtä tiettyä estetiikkaa tai kiveen kirjoitettua tyyliä tehdä nukkeja. Vain pakosta teen töitä aamulla. Suunnittelen ja rakennan nuket yleensä itse. Siksi on hienoa, että laitosteattereissa on vihdoin alettu työllistää ammattinukettajia ja nukenrakentajia. Nukenrakentaminen on jatkuvaa keksimistä. Kalevalan lisäksi työstän marraskuussa Turun kaupunginteatterissa ensi-iltansa saavaa koko perheen esitystä Babe – urhea possu. Heini Maaranen ??Heini Maaranen työskentelee Åbo Svenska Teaterin Kalevala-esityksen parissa. Vapaalla kentällä on palo nukketeatteritaiteeseen ja valtava määrä ammattitaitoa. Haluaisin silti työstää nukkeja rauhassa ajan kanssa. Tammikuusta lähtien olen valmistellut syksyllä ensi-iltansa saavaa aikuisille suunnattua Kalevala-esitystä Åbo Svenska Teaterilla. He tuovat taidoillaan näkyväksi nukketeatterin taian. Olen luonteeltani levoton ja tekijänä nopea. Rakennan esityksen eläinnuket. TAVALLISESTI TEEN ESITYKSIÄ VAPAALLA KENTÄLLÄ. Olen nukenrakentaja ja työskentelen freelancerina . En toteuta nukkeja suoraan toisten piirustuksista. Teemme joukkokohtauksiin 22 puolivartalonukkea, joilla on yksinkertaiset muodot. Tämä vuosi on siinä suhteessa erilainen. Testaan nukkejeni liikettä paljon, ja koen, että se aika jonka annan nukelle, välittyy. Käsillä tekeminen on minulle tärkeää, mutta haluan oppia myös esimerkiksi 3D-mallintamista. Olen opiskellut paljon: muun muassa metallisepäksi ja kuvanveistäjäksi, käynyt parin vuoden nukketeatterikurssin ja nyt tauolla ovat teatterilavastuksen opinnot. Åbo Svenska Teaterilla harjoittelijat ja talon henkilökunta auttavat nukenrakennuksessa. Nyt Kalevalassa olen tehnyt piirustuksia myös muille, koska esitys sisältää paljon rakentamista. En kyllä osaisi heittäytyä pelkästään suunnittelijaksi. Se on kiinnostavaa oppia myös minulle, koska olen joutunut suunnittelemaan nuket ennakkoon tarkasti
Siihen voi kulua paljonkin aikaa. Kun rakennan nukkea, leikin sillä samalla. ???Tällä hetkellä Hallantie työstää Illuminium-esitystä Turun TEHDAS teatterille. Kai se on jokin tietty tyyli, jonka muut tunnistavat. Vaikka nuket eivät ole eläviä, ne voivat olla samastuttavia. Toukokuun alussa on seuraavan projektini ensi-ilta Turun TEHDAS teatterissa. Silloin voi panostaa yksityiskohtiin. NUKEN KÄSITE ON LAAJA. Silti kuulen, että nukkeni ovat ”minun näköisiäni”. Kun nukke on hyvin rakennettu, se helpottaa näyttelijän työtä. . Sen mukaan valikoituu nukketyyppi. Laura Hallantien tärkein työkalu on pienikokoinen porakone. Alkuvuosina esiinnyin itse, mutta viime vuosina olen keskittynyt rakentamaan nukkeja. Hahmoja luomalla voin viedä ihmiset toiseen maailmaan. Se on osa materiaalin valintaa ja sitä kautta mietin, miten nuken saa henkiin. Keräilen materiaaleja, enkä heitä mitään pois, kierrän kirpputoreja ja romukauppoja. AJATTELEN USEIN, ETTÄ HALUAN MENNÄ UUTEEN SUUNTAAN NUKENRAKENNUKSESSA. Mietin, millaisessa maailmassa nukke elää. 2/2019?TAITO 37. Voisin tehdä myös taidenukkeja, joiden tehtävänä on olla kirjahyllyssä. Nukenrakennuksessa pitää osata ideoida ratkaisuja, ajatella dramaturgisesti, tuntea materiaalit, suunnitella liike ja ajatella tekniikka nuken rakenteessa. Viime aikoina olen halunnut tehdä nukkeja, joiden ei tarvitse liikkua. Kun alan rakentaa nukkea, lähden siitä, miten se liikkuu ja on näyttämöllä. Teoksen nimi on Illuminium ja se yhdistää sanatonta ja visuaalista teatteria sekä nukketeatteria. Pienellä piperryksellä ei ole väliä, kun nukke on teatterilavalla. Joku on Laura Hallantie ??Laura Hallantien nukkeja sanotaan usein herkän näköisiksi. Tykkään käyttää vanhoja vaatteita nukkejen teossa. Vai säälittäisiköhän se lopulta. sanonut, että teen herkkiä nukkeja. Teatterinukelle on sääli, jollei se koskaan pääse lavalle. Niissä on jo valmiiksi sielu ja elämä, ja nukke tuo niihin elävyyden. Esityksessä ei ole tekstiä. Joskus taas henki löytyy helposti: saa heti selville, mikä tämä tyyppi oikein on. Vaikka nuken ulkonäkö on herkkä, sen pitää kestää rajua käsittelyä. Nuken kestävyys on tärkeää. Se ei aina ole konkreettinen nukke, vaan nukke voi olla myös muunlainen visuaalinen asia esityksessä. Valmistuin Turun taideakatemian nukketeatterilinjalta kymmenen vuotta sitten. Koskaan kun ei tiedä, mitä seuraavaksi tarvitsee. MINULLE ON TÄRKEÄÄ, MILTÄ NUKET TUNTUVAT . Kun on itse ollut lavalla, ymmärtää, mihin nuket on tehty: nuket on luotu liikkumaan. Työtä tehdään tiettyjen raamien sisällä, mutta voin viedä aika vapaasti materiaaleja näyttelijöille leikittäväksi. Vien harjoituksiin nuken tai materiaaleja, ja näyttelijät katsovat, mitä he saavat niistä irti. Kokeilen paljon tehdessäni, ja uudet materiaalikokeilut pitävät osaltaan työn mielekkäänä. En yritä tietoisesti tehdä sellaisia, mutta niitä syntyy väistämättä
ETF järjestää ARTAPESTRY-näyttelyitä, joita on tähän mennessä ollut viisi. Taiteilija sanoo, että aina vähän jännittää, kun kuvakudos rullataan tukilta ja sen näkee kokonaisuutena. Hidas tekniikka mahdollistaa harkinnan.” V 2/2019?TAITO 39 KUUSI KULMAA KUDONTAAN. Tuloksena on langoilla luotuja tarinoita, jotka eivät tyhjene yhdellä vilkaisulla. iime keväänä Victoria & Albert -museossa Lontoossa katselin ison seinän kokoista kuvakudosta, jossa tepasteli kukkarunsauden keskellä valkoinen yksisarvinen. Sysäyksen uuteen työhön voi antaa melkein mikä vain, mitä omassa elämässä tai ympäröivässä maailmassa tapahtuu. Aihetta voi ryydittää vaikkapa luettu kirja tai mieleenpainuva tapahtuma. Donner sanoo kulkevansa koko ajan silmät ja korvat auki. Tosin esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa tehdään kuvakudoksia paljonkin. Eurooppalaiset tekstiilitaiteilijat tuovat esille kuvakudostaidetta European Tapestry Forumissa (ETF), jossa Ariadna Donner on johtoryhmässä. Useimmiten kuvakudoksia tekevät taiteilijat kutovat työnsä pystypuissa. Värit saattavat vaihtua, samoin aihe. ELÄMÄSTÄ, KIRJOISTA, HETKISTÄ Luonnoksesta ja suunnitelmista huolimatta Ariadna Donnerin työ voi myös muuttua. Donner arvelee, että tekniikan hitaus on yksi syy siihen, että tekijöitä on vähän. Tällaisia isoja kuvakudoksia näkee Euroopan museoissa paljon. Pienen pieniä yksityiskohtia ja huikean iso kokonaisuus: siinä on ollut kutojilla töitä, ajattelin. Suosittuja aiheita olivat muun muassa Raamatun tapahtumat, ritaritarustot ja pyhimyskertomukset. Teksti Merja Räty?Kuvitus Siiri Väisänen Yksisarvisista uusiin maailmoihin Käsin kangaspuissa tehtävät kuvakudokset syntyvät hitaasti. Ei ihme, että on puhuttu seinävaatteista, sillä isolla kuvakudoksella saattoi vaatettaa kalsean seinän mukavasti. Donnerin kolme metriä leveissä pystypuissa on nurjalla puolella villin näköinen lankojen maailma, jossa roikkuu lukematon määrä sormioita. Ne ovat taiteilijan tarkalla värisilmällä tehtyjä lankasekoituksia – villaa, pellavaa, silkkiä, puuvillaa… Teosta kudotaan työn takapuolella ja loimen takana on luonnos. Tällä palstalla tutustutaan kudonnan mahdollisuuksiin. Heinäkuussa Norjasta tulvineet uutiset Utøyan saaren joukkosurmasta muuttivat hänen työnsä: Donner purki alun ja ryhtyi kutomaan Surunauhaa. . Juttua varten on haastateltu tekstiilitaiteilija Ariadna Donneria ja tutustuttu Lasse Naukkarisen dokumenttiin Kudottu muistikirja (2015). Niin tekee myös Ariadna Donner, joka tunnetaan isoista, värikylläisistä kuvakudoksistaan. Työhön kutoutuivat niin joukkosurma kuin surut, jotka taiteilija kohtasi seuraavana vuonna, kun moni läheinen ihminen kuoli. Suomessa kuvakudoksia tehtiin enemmän 1960–1970-luvuilla, mutta nykyään niitä tekevät taiteilijat ovat vähissä. Ison, parimetrisen työn kutominen kestää puolestatoista vuodesta kahteen vuoteen, ja sen ajan Donner elää kuvakudoksensa maailmassa. Donner mainitsee itsensä lisäksi kolme taiteilijaa: Aino Kajaniemen, Inka Kivalon ja Soile Hovilan. Vuonna 2011 taiteilija oli aloittanut uuden kuvakudoksen. Ja kun malttaa odottaa tammikuuta 2020, on tiedossa jutussa mainitun suomalaisnelikon yhteisnäyttely Suomen käsityön museossa Jyväskylässä. Ariadna Donner puhuukin töistään päiväkirjoina. Hidas tekniikka mahdollistaa harkinnan, kutoja elää teoksensa rytmissä. Donnerin luonnos on mustavalkoinen, värit puolestaan ovat tekijän mielessä. KUTOJA UPPOAA TYÖHÖNSÄ Kuvakudosten aiheet ovat muuttuneet ja moninaistuneet vuosisatojen aikana, mutta tekniikka on yhä sama. Kuvakudoksia kudotaan usein myös värialue kerrallaan ja eri taiteilijoilla on omiakin toteutuksiaan. Ehkä kuvakudoksia myös pidetään vanhanaikaisina. Valmista työtä näkee kerralla enintään seitsemänkymmentä senttiä, sitten se katoaa tukille. Osa niistä on nähty Suomessakin, viimeksi vuonna 2015. Kun nykysisustaja tarttuu tapettirullaan, renessanssin ajan keskieurooppalainen varakas väki teetti seinilleen kuvakudoksia. Susi juoksi tien yli -kuvakudoksen taustalla on hetki, jolloin Donner näki suden jolkottelevan tien yli. HELMI SYNTYY HITAASTI – NIIN MYÖS KUDOTTU TARINA Ariadna Donner kutoo kuvakudoksensa rivi riviltä, ensin vasemmalta oikealle ja sitten oikealta vasemmalle
Katsoin mallia ystäviltäni ja naapureiltani ja opin sitä kautta, en koulun penkillä. Osa koristekuvioista syntyy sähköjuottimella, polttamalla kankaaseen reikiä. Muut koristesaumat hän ompelee kankaaseen vapaasti. – Olen oppinut koristeompelun taidon itse. Koristeelliset liinat ja kankaat kuuluvat arjen lisäksi juhliin. Asiakas toi minulle oman kankaansa, valitsi kuvion ja tilasi sellaisen tuotteen, jolle hänellä oli tarve. Hoseinin liinavarastot eivät hupene, vaikka hän välillä antaakin kauniisti kimaltelevia liinoja ja kankaita lahjoiksi ystävilleen. LIINAVARASTOIHIN TÄYDENNYSTÄ Sakineh Hoseini muutti viisi vuotta sitten Suomeen, eikä hän sen jälkeen ole enää työllistynyt koristeompelulla. Pienempiin liinoihin menee kolmisen tuntia, Hoseini kertoo. Teksti. Kokeen jälkeen hän perusti ompelimon. Isoja koristeltuja kankaita käytetään myös avoimien hyllyjen edessä, jotta niissä olevat tavarat saadaan piiloon. Pussin sisällä on muutaman kilon pala sokeria, ja nauhaan ommellaan onnentoivotuksia ja kauniita kuvioita. Palstalla tutustutaan eri kulttuureista tulleiden käsityöharrastuksiin. – Yhden ison kankaan kuvioimiseen menee yhteensä noin puolitoista päivää. Esimerkiksi iranilaisissa häissä sulhasen vanhemmat antavat hääparille lahjaksi kankaan, joka sidotaan keskeltä pussiksi nauhan avulla. Myöhemmin tein kyllä kokeen, jonka kautta sain todistuksen taidoistani, Hoseini kertoo. Koristelluista kankaista taitellaan usein myös pusseja, joiden sisällä voidaan säilyttää esimerkiksi vaatteita. Koristeellisilla liinoilla voidaan peittää kodinkoneet, esimerkiksi kahvinkeitin tai ompelukone, ja nojatuolien ja sohvien päälle ripotellaan koristekuvioituja liinoja, joita voi vaihtaa mielen mukaan. KORISTELIINOJA ARKEEN JA JUHLAAN Etenkin iäkkäämmät ihmiset käyttävät Iranissa paljon erilaisia liinoja kodin sisustuksessa. Sakineh Hoseinin mukaan aiemmin koristeompelussa käytettiin enemmän värejä. Hän aloittaa piirtämällä kuvion ensin käsin kankaalle. Jos koristeessa on tarkoitus käyttää päällikeompelua, hän leikkaa kankaanpalat oikeaan muotoon ja ryhtyy töihin. Silti hän ylläpitää tarkkuutta vaativaa taitoaan. Yhteensä 16 vuoden ajan Sakineh Hoseini teki koristeompelua työkseen Iranissa. Katsoin mallia ja opin koristeompelun sitä kautta.” A T A I T O ?2/2019 40 HARRASTUKSENA KÄDENTAIDOT. . Kuvioissa kimaltavat kukat, linnut ja köynnökset. Merja Häikiö?Kuvat?Annina Mannila Koristeompelua kimaltavilla langoilla Afganistanissa syntynyt Sakineh Hoseini on koristellut sadoittain liinoja, tyynynpäällisiä, pussilakanoita ja kankaita erilaisilla koristeompeleilla. Työskennellessään Hoseini piirtää vain kuvion ääriviivat ennakkoon. Afganistanissa yleinen tapa on käyttää naisten vaatteissa koristeompelua: kuvioita tehdään esimerkiksi housujen lahkeisiin tai paidan pääntiehen. – Nykyään käytetään sen sijaan paljon kullan ja hopean värisiä lankoja sekä valkoista ja harmaata. Polttamalla koristeltu kangas ei purkaudu pestessä ja kuvioihin saa tarkan muodon. Kuviot kankaisiin Hoseini teki, ja tekee edelleen, vapaalla kädellä ompelukoneen avulla. fganistanissa syntynyt, alle 1-vuotiaana perheensä kanssa Iraniin muuttanut Sakineh Hoseini aloitti koristeompelun ollessaan noin 25-vuotias. – Ompelen kotona päivittäin ja opetan koristeompelua myös muille. – Tein tilaustöitä
Sakineh Hoseini 2/2019?TAITO 41
Maamme arkeologisissa kaivauksissa on löytynyt ensimmäistä kertaa hautavaate, jossa on keskiajan henkeä. Sidos on toimikasta ja loimi on aina poikittain. Vieressä on syvänsininen päähine pronssikoristeineen. Kirkko rakennettiin 1100-luvun lopulla. Sen päälle kietaistaan villainen, yläreunastaan taitettu suorakaide, joka on joskus ommeltu lieriöksi. – Teemme tosin tutkimusta osin myös talkootyönä, löydöt ovat niin kiinnostavia, kertoo Riikonen. Tekstiileihin erikoistunut arkeo logi Jaana Riikonen avaa aarrekäärettään. Alinna on paita tai alusmekko, joka on villaa tai pellavapalttinaa. Aurajokirannan metsäsaareketta on tutkittu arkeologi Juha Ruohosen johdolla nyt vuosikymmen aina kun työhön on saatu rahoitusta. Turun torilta on matkaa Ravattulan Ristimäelle runsaat neljä kilometriä. Haudoissa tekstiiliä on säilynyt juuri metallin lähellä, sillä pronssin kupari suolat ja myös hopea estävät orgaanista ainesta hajottavien mikrobien kasvun. Pukua koristavat soljet, käädyt ja kankaiden reunojen pronssiset spiraaliputket ja renkaat sekä pronssilevyllä päällystetty puukontuppi. Muinaispuku vaatii tietoa ilkkipaperi kahisee Turun museokeskuksen konservointilaboratoriossa. Kumpaakin vaatetta kehystää spiraaliputkien rivistö. – Kankaan loimilangat on päätelty lautanauhaan ja nauhan loimet on puolestaan päätelty kulmien spiraaliviuhkoihin, Riikonen selittää. – Esiliina ei muuttunut juuri mitenkään parissa sadassa vuodessa, mutta hame muuttui. Se on tehty Jaana Riikosen pro gradu -tutkimuksen pohjalta perustuen pääosin yhden Kirkkomäen haudan tekstiilija korulöytöihin. Kaarinan puvussa on poikkeuksellisesti kaksi vastakkaista suorakaidetta, ja molemmat sivut ovat auki. Kalmisto on sitäkin vanhempi. Vuonna 2013 sieltä löytyi maamme tähän asti vanhin kirkonpaikka. . Tämä pohjepituinen vaippahame eli peplos kiinnitetään soljilla olkapäille. SELKEITÄ LINJOJA Kaarinan muinaispuku on aseteltu laboratoriopöydälle. Esiliina kuuluu Kaarinan muinaispukuun, jonka malli perustuu Kaarinan Kirkkomäen 1000-luvun alun hautalöytöön. Ravattulan löytö onkin ainutlaatuinen maassamme, hymyilee tutkija. Kulmien pronssispiraaliviuhkat ovat molemmissa esiliinoissa samanlaiset. Ruskean viittakankaan päällä on hienoja, sinisävyisiä ja erikokoisia kankaita. Ravattulan muinaispukua rekonstruoidaan parhaillaan, ja kun se valmistuu, Kaarina saa toisen muinaispukunsa. Hulpioihin on usein ommeltu kuviollinen lautanauha tai palmikkopunos. Muinaispuvun perusrakenne on selkeä. Samanlainen spiraaliviuhka on myös Kaarinan muinaispuvun esiliinassa. PUKU SYNTYY YHTEISTYÖLLÄ Vuonna 1991 valmistunut Kaarinan puku edustaa viikinkiaikaa. – Tämä esiliinan kulma kuuluu vuonna 2016 Kaarinan Ravattulasta tehtyyn hautalöytöön, hän kertoo. Riitta Vauras?Kuvat?Sonja Karlsson ja Jaana Riikonen . S Teksti. HUOLITELTUA JA HARKITTUA Riikonen asettaa Kaarinan Ravattulasta löydetyn, 1200-luvun alkuun ajoitetun, tumman tekstiilinpalan vihreänsinisen villaesiliinan päälle. Ravattulasta löydetyn tekstiilinpalan kulmassa on spiraalinmuotoinen pronssiviuhka. Muinaisasua täydentävät villaiset esiliina, päähine ja viitta sekä säärisiteet palmikkonauhoineen. T A I T O ?2/2019 42
1982: Euran (emännän) puku 1985: Maskun puku 1991: Kaarinan muinaispuku 1994: Mikkelin seudun muinaispuku. Wetterhoffin kotiteollisuuskoulun käynyt tutkija ymmärsi näkemänsä ja osasi tulkita sitä. – Esimerkiksi viitan väriversioita on useampia. – Monet asiat eivät ole muuttuneet tuhannessa vuodessa. Rekonstruktion tekijä kiittää muinaispukuyhdistys Heinolan seudun Kalevalaisia Naisia, jotka valmistivat puvun. Ne edustavat eri aikakausia. Jo syksyllä kehrättiin värttinällä puvun mallilankoja ahvenanmaanlampaan villasta. Kaarinan puvut eivät kilpaile keskenään. Hame on ollut leveähelmainen ja ommeltu erilevyisistä kaitaleista, hehkuttaa tutkija. Perustuu samaan hautalöytöön kuin Tuukkalan puku. Kaarinan muinaispuvussa on samaa kuviota. – Ilman heitä Kaarinan muinaispukua ei olisi olemassa! Nyt tekeillä on toinen kaarinalainen puku, Ravattulan muinaispuku, ja jälleen rekonstruktiota on tekemässä Jaana Riikonen. Myös kansatiedettä opiskelleen Riikosen oli luontevaa perehtyä arkeologian opinnoissa tekstiileihin. Kaarinan pukuakin on jo ehditty muuntaa ja täydentää. – Näethän paksut saumat. Hän kuitenkin painottaa, että pukuhankkeessa on mukana monia käsityön taitajia ja muita eri alojen asiantuntijoita. 2020: valmisteilla Ravattulan muinaispuku ”Monet asiat eivät ole muuttuneet tuhannessa vuodessa.” T A I T O ?2/2019 44. – Tässä haudassa on säilynyt poikkeuksellisen paljon tekstiiliä. Hauraiden hauta-aarteiden salaisuudet täsmentyvät sitä mukaa kun tutkimusmenetelmät kehittyvät ja löytyy uutta tutkimusaineistoa. Kaarinan muinaispuvun suunnittelu ja toteutus vei useita vuosia. Hän pelkäsi oikoa löytöä. KESKIAIKAISIA VAIKUTTEITA Ravattulan puvun on määrä valmistua viimeistään vuoden kuluttua. Pystykangaspuissa syntyi samanlaista toimikasta kuin nykypuissa, tutkija toteaa. Värianalyysit kun eivät ole yksiselitteisiä, pohtii Riikonen. Riikonen kertoo, että kangas oli tiukasti laskostuneena arkun reunassa. SUOMEN MUINAISPUVUT 1893: pukufantasia Aino 1925: Perniön puku 1937: Tuukkalan puku 1952: Muinais-Karjalan puku 1956: Kaukolan puku, perustuu samoihin hautalöytöihin kuin edellinen. Uudentyyppinen muinaispuku perustuu vuonna 2016 löydetyn haudan tieteellisen tarkkaan analyysiin. Kun kangasta katsoo vähän viistosti, erottuu siitä himmeän kukonaskelkuvion kaltainen kuvio. Naisen puvussa on ensimmäistä kertaa nähtävissä vaikutteita keskiajan pukeutumisesta, selostaa Riikonen ja poistaa silkkipaperin teräspöydälle levitetyn suuren, repaleisen hautatekstiilin päältä
Värien täsmällistä selvittämistä varten tekstiileistä on lähetetty näytteet värianalyysiin Belgiaan. 2/2019?TAITO 45. Viitan pronssiset ristiaiheet henkivät vielä ristiretkiaikaa ja spiraalikoristeinen esiliina edustaa rautakauden vanhempaa pukuperintöä. Tiivis savi on säilönyt vaalean kampauksen, jolla on ikää 800 vuotta. ??Vuonna 1991 valmistunut Kaarinan muinaispuku edustaa viikinkiaikaa. Satoi jo lunta, kun vastaan tuli yllätys eli hauta, jossa erottui poikkeuksellisen paljon tekstiiliä, tutkija muistelee. Vasta sitten arkeologi tekee työnsä laboratoriossa, yhteistyössä konservaattorin kanssa. – Toimikkaassa vuorottelee kaksi eriväristä tai -sävyistä loimija kudelankaa. Kalmiston muistakin haudoista on löytynyt pellavapalttinan palasia ja jopa taidokkaasti päärmätty hihansuu. Hautakerrostuma nostetaan aina varovasti paksuina paakkuina maasta ja kylmävarastoidaan. Siksi pukuun tehdään pellavapaita. Tekstiilija muinaistekniikan artesaani Sue Salminen vastaa uuden muinaispuvun toteutuksesta osana käsityömestaritutkintoaan. Värimorsingosta saatiin virtsan avulla sinisen sävyjä. Tekstiilitutkija selvittää sidokset, lankatiheydet ja loimilankojen suunnat haudassa. ???Sekä Kaarinan että Ravattulan muinaispuvuissa on käytetty kangasta, jonka kuviointi muistuttaa kukonaskelkuviota. ????Ravattulasta löydetyssä haudassa on säilynyt poikkeuksellisen paljon tekstiiliä. Rautakaudella ja keskiajalla punaruskeaa väriä saatiin muun muassa fermentoimalla tanniinipitoisia puunkuoria ja liekokasveja. . Ravattulan Ristimäen kalmiston nutturalöytö hämmentää. Keskellä vainajan rintaa oli kuitenkin hopeasolki, jonka alta löytyi pienenpieni palanen hienoa pellavapalttinaa. Kuidut analysoidaan erikseen. Väreistä tehdään läpivalaisumikroskoopilla ensiarviot. Ensin hautapaakut röntgenkuvataan. HAUTA OTETAAN TALTEEN – Kaivoimme Ravattulassa vuonna 2016 vielä marraskuussa. ???Ravattulan kalmistosta löytynyt nuttura on noin 800-vuotias. Kangas kasan päällimäisenä. PITKÄ PUKUHANKE Ravattulan puku on Suomen kymmenes muinaispuku ja se tulee edustamaan aiemmin tuntematonta rautakauden ja keskiajan välivaihetta. Kallo, kuten lähes kaikki muukin luu, on liuennut vuosisatojen saatossa Suomen happamaan maahan. – Ravattulan vainajan hame näyttää punaruskealta ja viitta tummansiniseltä. Vierailun lopuksi arkeologi Jaana Riikonen avaa vielä yhden laatikon. Riikonen kertoo, että tuhatvuotinen hauta on yhtä kuin korkeintaan parin sentin paksuinen, tummantahmea kerros vaaleammassa maassa. Suomen muinaistutkimuksen tuki ry tukee – varojensa mukaan – pukuhanketta, mutta lisärahoitusta tarvitaan myös muualta. Uuden muinaispuvun rekonstruointia vaikeuttaa se, että hautavaatteen yläosa on säilynyt huonosti eikä hihoista ole mitään jäljellä
Hantverket, att skapa med sina händer, tilltalade mig redan från början. T A I T O ?2/2019 46 SVENSKA SIDOR. År 1989 öppnade jag och en kollega något som idag skulle kallas för en livsstilsbutik som hette ”Galleri guld & gåvor”. I och med att företaget säljer sina smycken på även på Finlandsfärjorna måste det finnas ett gediget lager innan en ny produkt kan lanseras. Det finns numera över 300 olika smycken i Guldvivas sortiment, även om vissa smycken som tillverkades för tjugo år sedan inte längre finns kvar i produktionen. . Ibland frågar folk om jag inte tröttnar på mina smycken, hur skulle jag kunna göra det. – Jag var väldigt skoltrött och gick i handelsskolan i Mariehamn efter högstadiet. Varje år utökas sortimentet med två till tre nya produkter och inspirationen kommer fortsättningsvis att hämtas från den vackra och vilda åländska naturen. Det är ju samma sak med stickning, det blir ju olika varje gång, skrattar Karlström. Den hette redan då Guldviva, ”guld” för att vi båda var guldsmeder och ”viva” som står för livskraft, berättar Karlström. Vår verkstadsdel är också väldigt mycket större och i och med att det alltid finns något att göra så kan man själv välja vad man vill ägna sig åt, produktionen pågår hela tiden, säger Karlström. aria Karlström hade egentligen tänkt utbilda sig till sjuksköterska men när hennes pappa meddelade att den svenske guldsmeden Kaj Rinman var på väg att flytta till Mariehamn och sökte en lärling så tipsade han sin dotter om detta. UNIK DESIGN FRÅN SKÄRGÅRDEN Guldvivas storsäljare genom åren är Blomman som numera är varumärkesskyddad både i Finland och i Sverige. – I början hade vi butiken här och verkstaden hemma hos mig. i marknadsföringen och på butiksväggen. Voit lukea artikkelin myös suomeksi Taito-lehden verkkosivuilta taitolehti.fi. Gör man en bra modell så är det ju roligt att folk vill köpa och bära den, alla är gjorda för hand och alla är olika. I bakgrunden finns butiken, på sistone har Maria Karlström valt att använda svartvita foton, som hennes pappa har tagit på Åland på 1960-talet. Nu har hon dessutom byggt ett nytt hus och företaget har gått från 65 kvadratmeter till hela 220 kvadratmeter. Text Ulla Miettunen?Bilder Tiina Tahvanainen M – Jag har väl någon typ av medfött hjärnfel, min hjärna går igång hela tiden och planerar nytt. Därefter sökte jag lärlingsjobbet och fick det. Jag har vuxit in i den här branschen under årens lopp, vi måste ha produkter som tilltalar den som kommer in och sortimentet måste vara stort. Det är en unik process varje gång. ?. ?. Men nu har allting samlats på ett och samma ställe. Hantverket, att skapa med sina händer, tilltalade mig redan från början” . Hon fastnade för det gamla fiskrökeriet som hade stått tomt i många år, pratade med sina föräldrar som gick med på att köpa det och därefter hyrde hon rökeriet av dem. För mig är det väldigt meditativt att göra och skapa smycken. Verkstaden är hjärtat i Guldviva. I början gjorde man ett smycke, numera jobbar man med serier, en familj av produkter. Den fyraåriga praktiken varvades med veckor av utbildning i Köpenhamn. FISKRÖKERIET I SJÖKVARTERET År 2000 erbjöds Karlström en chans att driva ett sommarcafé i det vackra Sjökvarteret norr om Mariehamn och det var då hon såg potentialen i att även driva en smyckesbutik där. I den här serie träffar vi finlandssvenska hantverkare. Blomman är en symbol för lycka och glädje och tillverkas i flera olika storlekar. Maria Karlströms inspiration kommer från den åländska naturen, djuren omkring henne och till exempel från enkla båtturer. Att forma silversmycken kräver ibland hårda tag, här bockar och bankar Karlström med en smideshammare. Förutom att reparera guldoch silverföremål så hade vi också en egen verkstad också. Jag ville göra den nya butiken större så att större sällskap får plats här samtidigt och dessutom skapa en lokal där det inte känns trångt för våra kunder. Jag ritar eller skissar aldrig på mina smycken utan gör dem rakt av. Guldkant på vardagen från Guldviva Guldsmeden Maria Karlström erbjöds ett tillfälle att driva ett smyckescafé i det vackra Sjökvarteret norr om Mariehamn och det var då hon insåg att stället var helt perfekt för smyckessmedjan Guldviva. Den låg i ett gammal keramikgalleri, vi inredde med fina mattor och i och med att min pappa var konsthandlare så hade vi även tavlor i vårt sortiment
Maria Karlström 2/2019?TAITO 47
Taide saa hengittämään syvemmin Taide saa meidät näkemään uudella tavalla. Sonja Karlsson KÄSILLÄ. Kuvat. Pyysimme kahdeksaa kotimaista suunnittelijaa valitsemaan suosikkinsa kotimaisten taiteilijoiden tai taideteosten joukosta ja suunnittelemaan sen pohjalta uusia käsityöohjeita. Se kiihdyttää, rauhoittaa, kutkuttaa, hivelee ja häiritsee
Merja Orvokki Waseniuksen, MOWA:n, upeat, ilman sivellintä tehdyt naiskuvat ovat vaikuttaneet minuun syvästi. HELI RAJAVAARA: Saaristossa (MERINOVILLA, 2019) ”Se ensivilkaisulla tavalliselta vaikuttava taideteos, johon on palattava aina uudelleen. Se pitää otteessaan pidempään kuin yhden hetken ja sisältää halun palata aina uudelleen työn äärelle. Se, joka ei päästä otteestaan. Halusin haastaa työlläni kuten taide haastaa minut. Lähdin työskentelemään samalla ajatuksella kuin mikä taiteessa on minulle tärkeää. Yksi teoksista, Saaristossa, löytyy omalta seinältäni. 66 2/2019?TAITO 49 KÄSILLÄ. Joka kerralla siitä löytyy jotain uutta – pieni vivahde, jota et aiemmin huomannut, uusi merkitys siveltimen vedolle. Niin syntyivät Saaristossa-sukat.” Ohje s
Mietin, että omissa töissäni usein esiintyvät nauravat kallot ovat itse asiassa hyvin saman henkisiä kuin tuo hellyttävä maalaus puutarhureista, joita kuolemakaan ei estä huolehtimasta kukkasista. Minun kalloni tosin ovat erikoistuneet pelkkiin ruusuihin, sillä mikäpä voisi olla ruusujen hoitoa tärkeämpää tässä elämässä – tai sen jälkeenkään.” Ohje s. 61 2/2019?TAITO 51 KÄSILLÄ. LUMI KARMITSA: Ruusutarhurit (VILLA, 2019) ”Kävin jokin aika sitten Tampereen tuomiokirkossa ja pysähdyin ihailemaan Hugo Simbergin Kuoleman puutarha -freskoa. Ruusutarhurit-neuletakissa yhdistän aiemmista Hohottajat-sukistani tutut pääkallot Simbergin freskon kukkaloistoon ja lämpimän keltaiseen värimaailmaan
Taiteilijan teosten inspiroimana valitsin tauluuni pellavanvärisen taustakankaan sekä herkän vaaleanpunaiset ruusut. ”Ruususet-villamaalaukseen sain inspiraation taiteilija Helene Schjerfbeckin rauhallisen unenomaisesta maailmasta. Schjerfbeckin töissä on usein maanläheisiä värejä, pelkistettyjä muotoja ja tiettyä utuisuutta, jota lähdin kuvaamaan villalla maalaamisen keinoin. Villa tuo ruusuihin samanlaista pehmeyttä ja tunnelmaa, jota Schjerfbeckin maalauksissa on.” Ohje s. 70 HELENA HEINONEN: Ruususet (VILLA JA PELLAVA, 2019) T A I T O ?2/2019 52 KÄSILLÄ
SANNA SUONPÄÄ: Tie vieköön (KORKKIKANGAS, 2019) ”Tuttuja kotimatkoja tai matkoja uuteen, tuntemattomaan ja kutkuttavan jännittävään. Kuljettakoon tämä reppu sinut lukuisiin seikkailuihin!” Ohje s. Repun inspiraationa toimi Sigfrid August Keinäsen maalaus Kulkematon : tähtitaivaan alla kävelysauvansa kanssa taivaltava matkamies kantaa selässään tuohesta punottua reppua. 68. Tie vieköön -repussa perinnetekniikka saa modernin muodon korkkikankaasta punottuna. Tie vieköön -punosreppuni tuo henkäyksen menneistä matkoista tähän päivään
MARJO MAININKI: Camokukka (PUUVILLA, 2019) ”Taidemaalari Ilari Hautamäen upeat kukkamaalaukset inspiroivat minut kuvittamaan tyynynpäälliseni maastokuviomaisilla pörröisillä kukkasilla. 72. Halusin tyynyyni yksittäisiä kukkia sinne tänne, jotta sileän pohjakankaan ja pörröisten kukkien ero olisi mahdollisimman suuri.” Ohje s
Kirkasta valoa, joka on kuitenkin pehmeä. TIIA ERONEN: Valpuri (PUUVILLAPELLAVA JA JUUTTI, 2019) ”Kun katson Ellen Thesleffin maalauksia, ajattelen ensimmäisenä valoa. 60 2/2019?TAITO 55 KÄSILLÄ. Yhdistin Valpuri-pesukintaassa ja -sienessä sitruunankeltaisen kuteen lempeään pellavan sävyyn tuoden samalla ajatuksiin kevään kirkkaan valon.” Ohje s. Kudonnankin taika piilee usein värien yhdistämisessä: siinä, miten tuoda värien keinoin valo näkyväksi
Langanloput voi hyödyntää näppäriin ja yksinkertaisiin sormien suunnasta aloitettaviin Hopea-ranteenlämmittimiin. SARI ÅSTRÖM: Saara, Hopea ja Nyppylä (MERINOVILLA JA PELLAVA, 2019) ”Neulottu Saara-myssy on kaunis ja kevyt päähine välivuodenajoille, silloin kun ei tarvitse enää suojautua pakkasilta. Se on saanut inspiraationsa suoraan taiteilijan samannimisestä lasisarjasta.” Ohje s. 63 T A I T O ?2/2019 56 KÄSILLÄ. Virkattu Nyppylä-pussukka täydentää kokonaisuuden. Myssyn hopeanhohtoinen merinovilla ja siihen sopiva kaunis neulesilmukka kunnioittavat Saara Hopean luovuutta ja silmää kauneudelle
T A I T O ?2/2019 58 KÄSILLÄ. Kirjan kansi folioituine yksityiskohtineen toimi Käsi-kämmekkäideni inspiraationa. Kiitos työhuoneen kuvauslainasta Olli Larjo, Mikko Myöhänen ja Katri Stenberg. Väritettävä kirjoneule on klassinen kaksivärinen siksak.” Ohje s. SANNA VATANEN: Käsi (VILLA JA HEIJASTINLANKA, 2019) ”Olen aina pitänyt Kati Rapian kädenjäljestä, hänen sarjakuviensa tarinankerronnasta ja huumorista. Folio vain vaihtui heijastinlankaan ja tällä kertaa piirretään ja väritetään neulalla ja langalla. 67 KUVAUSPAIKKA: Taidekasarmi, Ars-Häme ry, Hämeenlinna. Kun hän lahjoitti minulle kirjansa Käsi keittiössä, se viihtyi kunniapaikalla työpöytäni kaunistuksena hyvän aikaa
Nosta kahden silmukan välinen vaakasuora lanka vasemmalle puikolle työn takakautta ja neulo se etureunasta oikein. Nosta kahden silmukan välinen vaakasuora lanka vasemmalle puikolle työn etukautta ja neulo se takareunasta oikein (nurjan puolen kierroksella nurin). o/n?Oikea/nurja silmukka. L1v?Vasemmalle kallistuva lisäys. krs?Kerros. Ohjeet OHJEISSA KÄYTETYT LYHENTEET NEULEET am/sm/pm ?Aseta/siirrä/poista silmukkamerkki. Neulo silmukat takareunoistaan oikein yhteen. L1o?Oikealle kallistuva lisäys. knk?Kahden noston kavennus: nosta 2 s neulomatta yksi kerrallaan kuin neuloisit ne oikein. s?Silmukka. 2 n yht?Neulo 2 s nurin yhteen VIRKKAUS s?Silmukka, kjs?Ketjusilmukka, ks?Kiinteäsilmukka, ps?Piilosilmukka, puolip ?Puolipylväs, pp?Pitkä pylväs (kaksi langankiertoa), kl?3 pp samaan silmukkaan (paina kl työn etupuolelle seuraavaa silmukkaa virkatessa).. 2 o yht?Neulo 2 s oikein yhteen. op/np?Oikea/nurja puoli
Kudetiheys 6 lankaa/cm. Lopuksi ompele käsin suuaukon päärme. • Bockens Nialin sitruunankeltainen. Voit katkaista sisalnarun reunassa, sillä reunat huolitellaan pesukintaan nurjalle puolelle. KUDE Kuteena käytetään kaksinkertaista puuvillapellavakudetta. Sidos Kärkitoimikas, palttina ja helmipoiminta. Voit vetää puikon pois helmipoiminnasta kudottuasi muutaman palttinakuteen. Kudo pesukintaan kärkeen muutama ylimääräinen heitto palttinaa. Käytä kahta lankaa yhtenä loimilankana eli niisi kaksi lankaa yhteen niiteen ja pistele samaan pirran väliin. Menekki 180 cm:n loimeen kului noin 80 g lankaa. Tee pesukintaan ensimmäiselle puolelle kuusi helmipoimintariviä. Tee ensin ripustuslenkki. Pesusieni Kudo ensin palttinaa 3 cm sitruunankeltaisella kuteella. • Toikan ohut juuttinaru, valkaistu, tex 330 x 2. Kudo 6 heittoa palttinaa. • Toikan ohut juuttinaru, valkaistu. Toista sitten pesukintaan toinen puoli ensimmäisen peilikuvana päättäen kudonta 9 cm:n sitruunankeltaiseen kärkitoimikkaaseen. Lisäksi Ohut sukkapuikko (2 tai 2,5 mm), pesusienen pala. Sujauta pesusieni pussiin ja sulje reuna käsin ompelemalla. Ompele sitten pesukintaan sivusaumat ja liitä lenkki sivusaumaan. Jätä myös vasemmassa reunassa kuusi reunimmaista loimilankaa sivuun. Pujota sisalnaru palttinaviriöön. • Valkaisematon (2002). Tee sisalnarulla ensimmäinen helmipoimintarivi, kudo yksi rivi palttinaa väliin ja tee toinen helmipoimintarivi. Lankaluku 224 lankaa (112 lointa). Lopuksi kudo 3 cm palttinaa. Kudo vielä 6 cm palttinaa keltaisella kuteella ripustuslenkkiä varten. 1 2 3 4 5 6 8 x Ompele lopuksi pesukinnas. Tee ensimmäinen helmipoimintarivi. Jätä oikealla kuusi reunimmaista loimilankaa sivuun. • Sitruunankeltainen (2008). Lanka Bockens Nialin, valkaisematon. Ompele lopuksi pussiksi. Tiheys 6 lankaa/cm. Kudo 2 cm palttinaa kaksinkertaisella valkaisemattomalla kuteella. Jos olet oikeakätinen, jätä narun katkaisematon pää vasemmalle puolelle. VALPURI-PESUKINNAS JA -PESUSIENI Ohje ja malli Tiia Eronen Koko • Pesukinnas valmiina noin 14 x 22 cm. Kudo kaksi palttinariviä ja tee toinen helmipoimintarivi. Lanka • Bockens Nialin -puuvillapellava (60 % puuvillaa, 40 % pellavaa), tex 80 x 2. SIDOS, NIISINTÄ JA POLJENTA LOIMI Leveys 18,7 cm. Toista 4 kertaa, kuitenkin niin, että kudot viimeisen helmipoiminnan jälkeen noin 5 cm palttinaa. Toista jälleen 4 kertaa helmipoimintaja palttinaraidat. Kudo helmipoimintojen väliin aina noin 10–12 heittoa palttinaa. T A I T O ?2/2019 60 KÄSILLÄ. Pirta 60/1. . KUDONTA JA VIIMEISTELY Pesukinnas Kudo ensin kärkitoimikasta 9 cm sitruunankeltaisella. • Pesusieni valmiina noin 9 x 14 x 2,5 cm. Kuteet • Bockens Nialin valkaisematon. Kierrä sitten sisalnaru jokaisen päällä olevan loimilangan välistä sukkapuikolle. Polkusmäärä 6 polkusta
TARVITTAVAT KAAVIOT ERILLISELLÄ LIITTEELLÄ • Taulukko A • Kaavio B, koko S/M • Kaavio B, koko L • Oikean hihan kaavio, koko S/M • Oikean hihan kaavio, koko L • Vasemman hihan kaavio, koko S/M • Vasemman hihan kaavio, koko L Neule neulotaan pyörönä ja leikataan lopuksi auki. Huomaa, että takin V-kaula-aukko asettuu muotoonsa vasta, kun neule on leikattu auki, joten sovittaminen on tätä ennen hankalaa eikä anna todellista kuvaa vaatteen istuvuudesta. Lopuksi neule leikataan auki eli steekataan ompelukoneella tehtyjen ommelten välistä. Takissa ei siis ole lainkaan saumoja, yhteen liitettäviä kappaleita tai nurjan . • Mallityössä on käytetty Dropsin Karismaa (100 m/50 g, 100 % villa) • Pohjaväri: Tumma sinappi (52), menekki noin 500 (600) g. Lisäksi 4 silmukkamerkkiä, 7 nappia (halkaisija 2–2,5 cm) sekä ompelukone ja ompelulankaa. Tiheys 20 s ja 28 krs sileää neuletta ja 20 s ja 24 krs kirjoneuletta = 10 x 10 cm. • 4 ja 4,5 mm:n pyörö puikko 80 cm:n kaapelilla tai käsialan mukaan. RAKENNE JA MITAT HIHA ½ ETUKAPPALE ½ TAKAKAPPALE 21,5 (22,5) 53 4 21 20 (21,5) 43 6,5 21 (24) 92 (108) neulomista, joten se sopii hyvin myös aloittelijalle. Puikot • Sukkapuikot 4 ja 4,5 mm tai käsialan mukaan. RUUSUTARHURIT Ohje ja malli Lumi Karmitsa Koko S/M (L), rinnanympärys 94 (110,5) cm, takin pituus 78,5 (79,5) cm. • 4 mm:n pyöröpuikko 40 cm:n kaapelilla tai käsialan mukaan. Raglanhihainen Ruusutarhurit-takki neulotaan kokonaan suljettuna neuleena kaula-aukosta alaspäin. Koon S/M kuvio takaa. Lanka DKtai worsted-vahvuista villaa (noin 200 m/100 g). 2/2019?TAITO 61 KÄSILLÄ. • Kuvioväri: Luonnonvalkoinen (01), menekki noin 150 (200) g
Vaihda työhön paksummat sukkapuikot ja jaa silmukat puikoille kaavion C punaisten pystyviivojen osoittamalla tavalla eli 12/12/12/12 (13/14/13/14). Kaavioon on merkitty myös nurjat saumanvarasilmukat: neulo ne edelleen nurin kaavion mukaisilla väreillä. NEULEEN AUKILEIKKAUS ELI STEEKKAUS Ompele ompelukoneella suora ommel lyhyellä pistonpituudella kummankin nurjan saumanvarasilmukkaketjun päältä kahteen kertaan. Raglanlisäyskrs: Neulo oikein, kunnes jäljellä on 1 s ennen ensimmäistä silmukkamerkkiä, L1o, 1 o, sm, *1 o, L1v, neulo oikein, kunnes jäljellä on 1 s ennen seuraavaa silmukkamerkkiä, L1o, 1 o, sm*. Kun neulominen alkaa käydä hankalaksi sukkapuikoilla, vaihda työhön 40 cm:n pyöröpuikko ja myöhemmin 80 cm:n pyöröpuikko. Pm, neulo oikein seuraavaan silmukkamerkkiin asti, pm, siirrä oikeaa hihaa varten 50 (58) s apulangalle odottamaan, luo tilalle 5 (6) uutta silmukkaa, am, luo 5 (6) uutta silmukkaa. Pm, neulo oikein kerroksen loppuun saakka. Toista * – * vielä 2 kertaa, neulo 1 o, L1v, neulo oikein kerroksen loppuun saakka. krs: 1 o, *lisää 1 oikealle (= L1o), 1 o, siirrä merkki oikealle puikolle (= sm), 1 o, lisää 1 vasemmalle (= L1v), neulo oikein, kunnes olet 1 silmukan päässä seuraavasta silmukkamerkistä*. Neulo 9 kerrosta oikein tai siirry heti kirjoneuleeseen, jos haluat neuleeseen lyhyemmät hihat kuin ohjeessa. Erota hihat helmasta seuraavalla tavalla: Neulo oikein 1. Tee sitten kavennukset helmaosan molemmissa sivuissa seuraavalla tavalla: Neulo oikein, kunnes jäljellä on 3 s ennen silmukkamerkkiä, 2 o yht, 1 o, sm, 1 o, knk. Kun olet päässyt kaavion B loppuun, vaihda työhön 4 mm:n pyöröpuikko ja neulo 2 kerrosta oikein. Välillä lisäykset sattuvat samalle kerrokselle, välillä eivät. Tällöin voit vain neuloa kainalon jälkeisillä 185 (217) silmukalla + 2 nurjalla saumanvarasilmukalla eteenpäin, kunnes työ on noin 28 cm vaille haluamasi mittainen. Kerrosmäärällä ei ole niin väliä (se vaikuttaa vain takin pituuteen), mutta silmukkamäärän tulisi olla sama (20 s/10 cm) tai jopa hivenen pienempi kuin sileässä neuleessa, jotta helmasta ei tulee liian tiukkaa. Taulukon A lopussa työssä on yhteensä 265 (309) s + 2 nurjaa saumanvarasilmukkaa. silmukkamerkkiin asti, poista merkki (= pm) siirrä vasenta hihaa varten 50 (58) s apulangalle odottamaan, luo tilalle 5 (6) uutta silmukkaa, am, luo 5 (6) uutta silmukkaa. L1o, 1 o, sm, 1 o, L1v, 1 o. Jatka työtä taulukon A 7. Pysyt hyvin kärryillä etenemisestäsi, kun merkitset taulukkoon juuri neulomasi kerroksen. kerrokselta. . Aloita hihan kirjoneuleosuus oikean hihan kaavion mukaisesti. Aloita kirjoneule kaavion B 1. HELMAOSA Neulo 13 kerrosta oikein. Kuviossa on välillä pitkiä langanjuoksuja: sido tällöin lanka työn takana vähintään 4 silmukan välein. Työssä on nyt yhteensä 60 (70) s ja olet kerroksen vaihtumiskohdassa. Päättele helma ylivetämällä tai muulla haluamallasi tekniikalla. Työssä on nyt yhteensä 173 (205) s + 2 nurjaa saumanvarasilmukkaa. Helmaosassa on nyt yhteensä 185 (217) s + 2 nurjaa saumanvarasilmukkaa. Tee sitten lisäykset helmaosan molemmissa sivuissa seuraavalla tavalla: Neulo oikein, kunnes jäljellä on 1 s ennen silmukkamerkkiä, L1o, 1 o, sm, 1 o, L1v. kerros vielä 2 kertaa. Neulo 1 välikerros. Neulo 13 kerrosta oikein. Etene tarvittaessa hitaasti, jotta varmasti saat ompeleen osumaan keskelle nurjia silmukoita. Huomaa, että kaavion alla kerrotaan, kuinka monta kertaa kutakin punaisten pystyviivojen välistä osuutta tulee toistaa. Poimi 5 (6) s kainaloaukosta aloittaen poimiminen aukon keskeltä, neulo apulangalla olleet silmukat oikein ja poimi sitten vielä 5 (6) s kainaloaukosta. Toista samanlaiset kavennukset joka 12. Tee sitten kavennukset seuraavalla tavalla: Neulo 1 o, knk, neulo oikein, kunnes jäljellä on 3 s ennen silmukkamerkkiä, 2 o yht, 1 o. kerros vielä 2 kertaa. Toista kavennukset joka 10. Jos vasempaan sarakkeeseen on merkitty X, kerroksella tehdään raglanlisäykset, ja jos oikeaan sarakkeeseen on merkitty X, kerroksella tehdään kaula-aukon lisäykset. Tässä vaiheessa haluat varmasti jo kovasti nähdä, miten neule istuu päällesi, joten leikkaa se ohjeiden mukaan auki. Työssä on nyt yhteensä 48 (54) s. Tee sitomiset aina eri kohdassa kuin edellisellä kerroksella, jotta sitomiskohtiin ei muodostu pystyviivoja. Työssä on nyt yhteensä 185 (217) s + 2 nurjaa saumanvarasilmukkaa. kerrokselta. Taulukon värilliset kerrokset ovat välikerroksia, jotka neulotaan oikein. Neulo tämän jälkeen helman kirjoneuleosio ohjeiden mukaisesti. Kun ompeleet ovat valmiit, leikkaa saksilla neule halki kahden nurjan silmukan välistä, ompeleiden keskeltä. Jatkossa tällä kerroksella saatetaan jättää raglanlisäykset tekemättä; neulo silloin niiden sijaan oikein. T A I T O ?2/2019 62 KÄSILLÄ. 2. Kaula-aukon lisäyskrs: 2 o, L1v, neulo raglanlisäyskerroksen mukaisesti, kunnes jäljellä on 2 s ennen kerroksen loppua, L1o, 2 o. Huom! Neulo tästä eteenpäin kerroksen ensimmäinen ja viimeinen silmukka aina nurin. Toista lisäykset joka 16. Aloita helman kirjoneule. Ohje Luo pohjavärillä 55 s ohuemmille sukkapuikoille ja yhdistä työ suljetuksi neuleeksi. 1. Neulo 11 (8) kerrosta oikein. Välikrs: Neulo oikein. Takissa on todellisuudessa yhteensä 6 (7) pääkalloa. Näitä kahta saumanvarasilmukkaa ei mainita ohjeessa, mutta ne kulkevat mukana koko työn ajan haamusilmukoina. Huom! Jos haluat tehdä villatakista lyhyemmän kuin ohjeessa, kannattaa jättää helmaosan kavennukset ja lisäykset tekemättä. Helman kirjoneule Vaihda työhön 4,5 mm:n pyöröpuikko tai mikä tahansa koko, jolla saat neuletiheyden kirjoneuleessa täsmäämään sileän neuleesi kanssa. Neulo vielä yksi kerros oikein ja lisää sen aikana työhön 1 s. krs: Aseta työhön silmukkamerkit seuraavalla tavalla: Neulo 1 n, 2 o [vasen etukappale], aseta merkki (= am), 6 (4) o [vasen hiha], am, 37 (41) o [takakappale], am, 6 (4) o [oikea hiha], am, 2 o, 1 n [oikea etukappale]. Hihan kirjoneuleosuuden korkeus on noin 12,5 cm, jonka päälle neulotaan vielä resoria halutun mittainen pätkä. Ompeleita tulee siis yhteensä 4, 2 kumpaankin nurjien silmukoiden ketjuun. Toista * – * vielä 2 kertaa. (9.) kerros vielä 5 (7) kertaa. Tämä on tehty tilan säästämiseksi. HIHAT Oikea hiha Siirrä apulangalla odottavat 50 (58) s ohuemmille sukkapuikoille. Neulo sitten 10 kerrosta *2 o, 2 n*-joustinta aloittaen kerroksen 1 nurjalla haamusilmukalla ja päättäen sen yhteen nurjaan haamusilmukkaan. Lisää tähän silmukkamerkki
Toista niin monta kertaa kuin ohjeessa sanotaan. Päättele hiha ylivetämällä tai muulla haluamallasi tekniikalla. Jos helman kirjoneule on niin tiukkaa, ettei takkia tahdo saada siitä kohtaa nätisti kiinni, voit jättää napinlävet kokonaan tekemättä tai tehdä lävet vain neljälle napille siten, että alin napinläpi sijoittuu kirjoneuleen alkuun ja ylin kohtaan, josta V-kaula-aukko alkaa. Voit muuttaa kokoa helposti vaihtamalla tiheyttä tai langan tai puikkojen paksuutta. Videoapua myssyn perusosan neulomiseen löydät YouTubesta hakusanalla ”anemone stitch”. Palauta 6 silmukkaa takaisin vasemmalle puikolle ja neulo samat 6 silmukkaa kolme kertaa oikein ja nurin -yhteen*, toista * – * kerroksen loppuun. 2/2019?TAITO 63 KÄSILLÄ. VIIMEISTELY Kiinnitä napit vasemmanpuoleiseen nappilistaan siten, että ne osuvat yksiin napinläpien kanssa. Ohje PÄÄRME Luo 144 (120) silmukkaa ohuemmilla puikoilla. Neulo 1 kerros oikein ja kavenna samalla (2) s. silmukka oikein sekä etureunasta että takareunasta. silmukka poimimatta. . krs alussa 3 venytettyä silmukkaa, vapauta ylimääräiset langankierrot ja jätä nämä oikealle puikolle, neulo ne vasta viimeisen silmukan yhteydessä. Olet nyt oikean puolen alussa. Neulo seuraavalla kerroksella jokainen silmukka yhteen vastaavan luomisreunan silmukan kanssa. NAPPILISTA Merkitse tasaisin välimatkoin 7 napinlävelle paikat etukappaleen oikeaan reunaan esimerkiksi hakaneuloin tai langanpätkin. Vasen hiha Tee muutoin samoin kuin oikea hiha, mutta seuraa vasemman hihan kaaviota. Käännä työ ja neulo tasona 5 kerrosta *2 o, 2 n*-joustinta. Jatka joustinta ja tee samalla napinlävet aiemmin merkitsemiisi kohtiin seuraavalla tavalla: 2 o yht, lk (jos napinläpi sijoittuu nurjien silmukoiden kohdalle, voit neuloa 2 o yht sijasta 2 n yht: kokeile, mikä näyttää näteimmältä). Kavennusten sujuvuuden vuoksi silmukkamäärän muuttaminen on rajallisempaa. Päättele nappilista ylivetämällä tai muulla haluamallasi tekniikalla. Taita neulos nurjan silmukkarivin kohdalta niin, että oikea puoli jää päälle. krs, mutta nosta ensin jokaisen 2. Päättele langanpäät työn nurjalle puolelle ja höyrytä työ kauttaaltaan kevyesti. Erityisesti kirjoneulekohdat siliävät kummasti höyrytyksessä, joten tätä askelta ei kannata jättää väliin. Neulo 10 krs oikein, 1 krs nurin, 10 krs oikein. KUVIONEULE Myssyn perusosa koostuu kahdesta kerroksesta, jossa ensimmäisessä tehdään venytettyjä silmukoita ja jälkimmäisessä neulotaan 6 silmukkaa yhteen muodostaen kuusi uutta silmukkaa: 1.krs: Neulo koko krs venytettyjä silmukoita kiertämällä lanka kahdesti puikon ympäri ennen kuin vedät sen läpi silmukasta. Poimi niskassa, alussa luotujen silmukoiden kohdalla joka silmukka, ja jätä vasemmassa etukappaleessa jälleen joka 4. Lanka Cowgirlblues Merino Lace Single (700 m/100 g, 100 % merinovilla). Oikein ja nurin -yhteen Neulo 6 tai 12 silmukkaa oikein yhteen, mutta älä pudota silmukoita puikolta. Säädä silmukkaluku parilliseksi. Yksi sadan gramman vyyhti riittää sekä Saara-pipoon että Hopeakämmekkäisiin. Laske, miten saat silmukkaluvun toimimaan siten, että takin alareunoista tulee samanlaiset, kun neulot *2 o, 2 n*-joustinta. ja 2. Olet nyt oikean puolen alussa. Vaihda paksummat puikot. Neulo 2 kerrosta oikein ja 18 kerrosta (tai haluamasi mitta) *2 o, 2 n*-joustinta. Lisäksi Tylppäkärkinen neula lankojen päättelyyn. Puikot 2 ja 4 mm:n pyöröpuikot. Menekki Noin 70 grammaa. . SAARA-MYSSY Ohje ja malli Sari Åström Koko Aikuinen 54 cm (lapsi 45 cm). silmukka poimimatta. Jätä oikeassa etukappaleessa joka 4. Toista 1. Neulo vielä 1 krs oikein ja lisää samalla silmukkamäärää 216 (180) silmukkaan neulomalla joka 2. Lopetusreuna ei saa olla niin tiukka, että se vetää neuletta kasaan. Katso, että alin napinläpi sijoittuu lähelle neuleen alareunaa ja ylin kohtaan, josta V-kaula-aukko alkaa. Kun olet päässyt kaavion loppuun, vaihda työhön ohuemmat sukkapuikot. Poimi silmukat lähimpänä saumanvarareunaa olevien kokonaisten silmukoiden läpi. Neulo napinläpikerroksen jälkeen vielä 5 kerrosta joustinta. Tiheys 28 s ja 50 krs = 10 x 10 cm sileää neuletta. Ota käyttöön 4 mm:n pyöröpuikko 80 (tai 100) cm:n kaapelilla ja aloita silmukoiden poimiminen oikean etukappaleen alareunasta työn oikea puoli itseesi päin. Tuo lanka työn eteen ja neulo samat silmukat nurin yhteen, mutta älä pudota silmukoita puikolta. 2.krs: *Nosta 6 venytettyä silmukkaa ja vapauta samalla niiden langankierrot
krs. Toista * – * kerroksen loppuun. [108 s] Toista 1. Puikot 2 mm:n pyöröpuikko ja sukkapuikot peukaloa varten. Voit muuttaa kokoa helposti vaihtamalla tiheyttä tai langan tai puikkojen paksuutta tai silmukoiden määrää. [36 s] Toista 1. 4.krs: Nosta 3 venytettyä silmukkaa neulomatta ja jätä ne odottamaan . Toista * – * kerroksen loppuun. KAVENNUKSET (Tee lasten koossa kerros venytettyjä silmukoita ja jatka 4. Neulo kuviokerroksia yhteensä 12 (9–10) ennen kavennuksia. krs. Toista * – * kerroksen loppuun. krs. krs ja toista vielä 1. Huom! Neulo ensin sulkumerkkiin asti. Lisäksi Tylppäkärkinen neula lankojen päättelyyn. Menekki Noin 30 grammaa. Lanka Cowgirlblues Merino Lace Single (700 m/100 g, 100 % merinovilla). (Nosta 6 venytettyä silmukkaa ja vapauta niiden langankierrot, palauta 6 silmukkaa takaisin vasemmalle puikolle ja neulo samat 6 silmukkaa kolme kertaa oikein ja nurin -yhteen) neljä kertaa*. kerroksen loppua, *nosta 12 venytettyä silmukkaa ja vapauta niiden langankierrot, palauta 12 silmukkaa takaisin vasemmalle puikolle ja neulo samat 12 silmukkaa kolme kertaa oikein ja nurin -yhteen. [72 s] Toista 1. HOPEA-KÄMMEKKÄÄT Ohje ja malli Sari Åström Koko Aikuinen (lapsi). 5.krs: Nosta 3 venytettyä silmukkaa neulomatta ja jätä ne odottamaan kerroksen loppua, *nosta 12 venytettyä silmukkaa ja vapauta niiden langankierrot, palauta 12 silmukkaa takaisin vasemmalle puikolle ja neulo samat 12 silmukkaa kolme kertaa oikein ja nurin -yhteen. 8. Toista * – * kerroksen loppuun. [24 s] Katkaise lanka ja vedä se kaikkien 24 silmukan läpi, päättele lanka hyvin. T A I T O ?2/2019 64 KÄSILLÄ. (Nosta 6 venytettyä silmukkaa ja vapauta niiden langangierrot, palauta 6 silmukkaa takaisin vasemmalle puikolle ja neulo samat 6 silmukkaa kolme kertaa oikein ja nurin -yhteen) kaksi kertaa*. 7.krs: Nosta 3 venytettyä silmukkaa neulomatta ja jätä ne odottamaan kerroksen loppua, *nosta 12 venytettyä silmukkaa ja vapauta niiden langankierrot, palauta 12 silmukkaa takaisin vasemmalle puikolle ja neulo samat 12 silmukkaa kolme kertaa oikein ja nurin -yhteen*. krs. Näin saat silmukat osumaan joka kerta edellisten silmukoiden väliin. Toista kuvioneuleen ensimmäinen krs ja siirry neulomaan 3. 3.krs: Nosta 3 venytettyä silmukkaa neulomatta ja jätä ne odottamaan kerroksen loppua, *nosta 12 venytettyä silmukkaa ja vapauta niiden langankierrot, palauta 12 silmukkaa takaisin vasemmalle puikolle ja neulo samat 12 silmukkaa kolme kertaa oikein ja nurin -yhteen. . Tiheys 28 s ja 50 krs = 10 x 10 cm sileää neuletta. ja 2. krs: Nosta 3 venytettyä silmukkaa neulomatta ja jätä ne odottamaan kerroksen loppua, *nosta 6 venytettyä silmukkaa ja vapauta niiden langankierrot, palauta 6 silmukkaa takaisin vasemmalle puikolle ja neulo samat 6 silmukkaa kaksi kertaa oikein ja nurin -yhteen*. Toista sen jälkeen sulkeiden väli niin monesti kuin sulkeiden jälkeen mainitaan. Toista * – * kerroksen loppuun. krs. Yksi sadan gramman vyyhti riittää sekä Saara-pipoon että Hopeakämmekkäisiin. krs:lta). krs. 6.krs: Nosta 3 venytettyä silmukkaa neulomatta ja jätä ne odottamaan kerroksen loppua, *nosta 12 venytettyä silmukkaa ja vapauta niiden langankierrot, palauta 12 silmukkaa takaisin vasemmalle puikolle ja neulo samat 12 silmukkaa kolme kertaa oikein ja nurin -yhteen, nosta 6 venytettyä silmukkaa ja vapauta niiden langangierrot, palauta 6 silmukkaa takaisin vasemmalle puikolle ja neulo samat 6 silmukkaa kolme kertaa oikein ja nurin -yhteen*. [144 s] Toista 1. [180 s] Toista 1. Toista * – * kerroksen loppuun. (Nosta 6 venytettyä silmukkaa ja vapauta niiden langankierrot, palauta 6 silmukkaa takaisin vasemmalle puikolle ja neulo samat 6 silmukkaa kolme kertaa oikein ja nurin -yhteen) kolme kertaa*
s:aan, 9.krs: 2 kjs (lasketaan puolip), puolip kerroksen loppuun, ps 1. s:aan, toista yhteensä 8 krs puolipylväitä. Virkkuukoukku 2,5 mm. Krs: 1 kjs (ei lasketa), ks jokaiseen s:aan, ps 1. [Yht 84 s] 4.krs: 1 kjs (ei lasketa), *2 ks, 2ks* kahdesti, 33 ks sivulle, päätyyn *2 ks, 2ks* kolmesti, 33 ks sivulle, 2 ks, 2ks, ps 1. . Neulo 8 krs oikein, päättele löyhästi. Ohje Luo 48 (36) s. NYPPYLÄ-PUSSUKKA Ohje ja malli Sari Åström Koko Korkeus noin 15 cm, leveys noin 15–18 cm, pohjan leveys noin 3 cm. s:aan. 7.krs: 2 kjs (lasketaan puolip), puolip, *kl, 5 puolip* kerroksen loppuun, 3 puolip, ps 1 s:aan. Neulo kaksi kerrosta joustinneulosta*. Neulo 8 krs oikein. Toista 6. Tiheys 30 ks ja 30 krs = 10 x 10 cm. Jos ohjeessa on siniset 2ks tai 3ks yhteen kirjoitettuna, virkataan kiinteät silmukat samaan silmukkaan. krs: 1 kjs (ei lasketa), 2ks, 2ks, 33 ks sivulle, päätyyn 2ks, 2ks, 2ks, 33 ks sivulle, 2ks, ps 1. Lisäksi Tylppäkärkinen neula lankojen päättelyyn. Voit helposti muuttaa pussukan kokoa muuttamalla silmukkamäärää (sivujen mallikerta on kuudella silmukalla jaollinen) tai vaihtamalla langan paksuutta. Neulo vielä 9 krs joustinneulosta. s:aan [Yht 90 s] 5.krs: 1 kjs (ei lasketa), kohotakakiinteä silmukka jokaiseen s:aan, ps 1 s:aan. Etsi pussukan reunakohdat ja ompele punottu hihna kaksinkertaisena huolellisesti pussukan sivuille. Menekki 100 g. hakaneulan varaan, luo tilalle 17 (13) s (=peukalokiila) ja jatka kerros loppuun joustinneulosta. Ohje POHJA 1.krs: Virkkaa 36 kjs, käännä, 2ks koukusta 2. Jos taas ohjeessa lukee 2 ks erikseen kirjoitettuna, niin kiinteät silmukat virkataan kahteen seuraavaan silmukkaan. 78 s] 3.krs: 1 kjs (ei lasketa), 2ks, ks, 2ks, ks, 33 ks sivulle, päätyyn 2ks, ks, 2ks, ks, 2ks, ks, 33 ks sivulle, 2ks, ks, ps 1. [Yht 90 s] REUNAT 6.krs: 2 kjs (lasketaan puolip), 4 puolip, *kl, 5 puolip* kerroksen loppuun, ps 1 s:aan. [Yht. [Yht. Päättele kaikki langanpäät huolella. Toista *– * kunnes peukalokiilaa on jäljellä vain 1 s. js 7. Lanka Katia Lino (150 m/50 g, 100 % pellava). Tee toinen kämmekäs samalla tavalla. 2/2019?TAITO 65 KÄSILLÄ. PEUKALO Poimi 3 sivuun jätettyä silmukkaa, sekä 19 (15) silmukkaa kiilan kohdalta ja sen reunoilta. PEUKALOKIILAN KAVENNUKSET *Neulo 1 o, 1 n, ylivetokavennus, neulo joustinneulosta kunnes kiilaa on jäljellä 1 s, neulo 2 oikein yhteen, jatka joustinneulosta kerros loppuun. Neulo vielä 8 krs oikein, päättele löyhästi. 10. 72 s] 2. krs vielä 7 kertaa (16 nyppykerrosta). s:aan. s:aan, 32 ks, viimeiseen kjs:aan 3ks samaan, käännä 33 ks kjs toiselle reunalle, ks (samaan s:aan, jossa on jo 2 ks), ps ensimmäiseen silmukkaan. Aloita *1 o, 1 n*-joustin ja lisää ensimmäisellä kerroksella tasaisesti 8 (6) s. Jatka joustinneulosta niin kauan, että ranne alkaa olla halutun mittainen. Neulo 3 krs joustinta. Puno 5 metriä kuusinkertaista lankaa tiukalle punokselle (= reilun metrin mittainen kaksiosainen hihna). PEUKALOKIILA Neulo 1 o, 1 n, 1 o, nosta kolme seuraavaa silmukkaa odottamaan esim. . Katkaise ja päättele langat. 8.krs: 2 kjs (lasketaan puolip), *4 puolip, 2 puolip yhteen* kerroksen loppuun, ps 1. ks:aan
Lanka Fingering-vahvuista vahvistettua villatai merinovillalankaa. Seuraavaksi neulotaan kantalappu krs:n 28 (32, 36, 40) viimeisellä silmukalla. puikolla 1 ovat päällipuolen silmukat ja puikolla 2 alapuolen silmukat. Toista kerroksia 3 ja 4 kunnes kaikki silmukat sivuilta on kavennettu pois, jäljellä on 18 (20, 22, 24) kantasilmukkaa. Siirrä sivusilmukkamerkki. krs (OP): Neulo 28 (32, 36, 40) silmukkaa mallin mukaan (tehden kaaviosta 1. Koot M ja XL: 1 n, *2 o, 2 n* toista * – * kunnes jäljellä on 3 s, 2 o, 1 n. krs: *Nosta 1 s, 1 o* 14 (16, 18, 20) kertaa. krs: Nosta 1 s, neulo nurin kunnes jäljellä on 1 s ennen edellisen käännöksen aiheuttamaa rakoa, 2 nurin yhteen, 1 n, käännä. . Jos neulot sukkapuikoilla, jaa silmukat tasaisesti neljälle puikolle. Käännä työ. Jalan ympärys 17,5, (20, 22,5, 25) cm, vastaa noin kokoa 34–35 (38–39, 40–42, 44–46). krs (NP): Nosta 1 s, neulo 7 s nurin, 2 nurin yhteen, 1 n, käännä. Seuraavalla kerroksella aseta silmukkamerkki kuviota varten ja aloita kuvio: Neulo 1 (3, 5, 7) silmukka(a) oikein, aseta merkki, tee kaavion ensimmäinen kerros, neulo oikein krs loppuun. Jatka joustinta, kunnes resoria on 15 kerrosta. Käännä työ. Joudut hieman siirtelemään silmukoita puikolta toiselle sukan etuosassa mallikerran kerroksilla 4, 16 ja 24. KANTAKIILA Nosta 1. Jatka näin neuloen kaaviosta aina seuraava krs, kunnes olet tehnyt kaavion kokonaan kaksi kertaa (56 krs:ta). silmukka, neulo loput kantasilmukat oikein. Laita silmukkamerkki kerroksen aloituskohtaan. • Mallisukissa käytetty Skein Queenin Crushia (425 m/100 g, 75 % superwash merino, 25 % polyamidi) sävyssä Watership Down. Poimi 14 (16, 18, 20) silmukkaa kantalapun sivusta ja neulo ne oikein, siirrä (kerroksen vaihtumisesta kertova) silmukkamerkki. krs (NP): Nosta 1 s, neulo nurin sivusilmukkamerkille. Aloita 2 x 2 joustinneule seuraavasti: Koot S ja L: 1 o, *2 n, 2 o*, toista * – * kunnes jäljellä on 3 s, 2 n, 1 o. Käännä työ. VAHVISTETTU KANTALAPPU 1. Voit tehdä sukat joko sukkapuikoilla tai pitkällä pyöröpuikolla käyttäen magic loop -menetelmää. Tiheys 32 s ja 46 krs = 10 x 10 cm sileää neuletta. Seuraava krs: Neulo jalkapöydän silmukat mallin mukaan, siirrä sivusilmukkamerkki, neulo oikein krs loppuun. 2. krs:lta). 4. 3. Jos neulot pyöröpuikolla, jaa silmukat tasan: T A I T O ?2/2019 66 KÄSILLÄ. KAAVIO ERILLISESSÄ LIITTEESSÄ Sukat neulotaan varresta kohti varpaita. Poimi 14 (16, 18, 20) silmukkaa kantalapun sivusta, neulo oikein krs:n loppuun. VARSI Luo 56 (64, 72, 80) silmukkaa ja yhdistä suljetuksi neuleeksi. 4. krs: Nosta 1 s, neulo oikein, kunnes jäljellä on 1 s ennen edellisen käännöksen aiheuttamaa rakoa, knk, 1 o, käännä. Lisäksi Apupuikko, kolme silmukkamerkkiä ja neula päättelyä varten. Jatka sitten mallin mukaan: oikein kuviomerkille, siirrä merkki, palmikkokuvio mallin mukaan, oikein SAARISTOSSA-SUKAT Ohje ja malli Heli Rajavaara Koko S (M, L, XL). krs: Nosta 1 s, neulo nurin sivusilmukkamerkille. krs (OP): Nosta 1 s, neulo 16 (18, 20, 22) s oikein, knk, 1 o, käännä. Aloita kantapohjan kavennukset: 1. Neulo jalkapöydän silmukat malliin mukaan (jatka kaavion 2. Toista näitä kahta krs:ta kunnes puikoilla on jälleen 56 (64, 72, 80) silmukkaa. 3. Käännä työ. Tässä vaiheessa puikoilla on 74 (84, 94, 104) silmukkaa. 2. Toista kerroksia 3–4 vielä 12 (14, 16, 18) kertaa (tai kunnes kantalappu on riittävän pitkä). Puikot 2,25 mm:n sukkapuikot tai pyöröpuikko, jos käytät magic loop -menetelmää. Molemmat sukat ovat samanlaiset. Menekki Noin 240 (265, 290, 320) metriä. krs), aseta sivusilmukkamerkki, *nosta 1 s, 1 o* 14 (16, 18, 20) kertaa (krs loppuun). Kavennuskrs: Neulo jalkapöydän silmukat malliin mukaan, siirrä sivusilmukkamerkki, 1 o, knk, neulo oikein, kunnes jäljellä on 3 silmukkaa ennen krs:n vaihtumismerkkiä, 2 o yht, 1 o
Tee kämmekkääseen värityskirjontaa heijastinlangalla jäljittelemällä oikein neulottuja silmukoita ja väritä siten hahmon paidan harmaat rivit. Väritä heijastinlangalla myös taustan harmaita raitoja haluamistasi kohdista. Toista kaavio korkeussuunnassa kaksi kertaa. • Mallityössä on käytetty Rintalan tilan kaksisäikeistä Ilo ja Suru-sukkalankaa luonnonvalkoisena ja vaaleanharmaana. Kirjo mustalla langalla tikkipistoin ensin kasvot, sitten hiukset ja kädet. Ota työhön myös luonnonvalkoinen lanka ja neulo 3 mm:n puikoilla kirjoneuletta suljettuna neuleena kaavion mukaan. Päättele langanpäät ja höyrytä neulosta kevyesti. . Tee värityskirjontaa heijastinlangalla jäljittelemällä oikein neulottuja silmukoita ja väritä kämmekkään harmaita raitoja haluamistasi kohdista. Kirjo teksti mustalla langalla tikkipistoin. Menekki noin 50 grammaa. Päättele langanpäät. 2/2019?TAITO 67 KÄSILLÄ. Kirjo toiseen kämmekkääseen teksti. Kaavio toistuu kerroksella kuusi kertaa. OHJE Aloita kämmekkäiden neulominen varresta. Päättele langanpäät. Tee sen jälkeen kavennuskrs joka krs:lla, kunnes jäljellä on 16 (16, 20, 20) silmukkaa. Päättele heijastinlankojen päät. Jatka näin, kunnes sukka on noin 4 cm lyhyempi kuin haluttu pituus (voit lopettaa neulomisen minkä tahansa kuviokrs:n jälkeen). Luo harmaalla langalla 60 s ja yhdistä suljetuksi neuleeksi. Toista näitä kahta krs:ta kunnes jäljellä on 24 (32, 56, 68) silmukkaa. Sommittele hahmo neuleeseen käyttäen apuna eriväristä merkkilankaa. Puikot 2 mm:n ja 3 mm:n sukkapuikot tai pyöröpuikko, jos käytät magic loop -menetelmää. Vaihda työhön 2 mm:n puikot ja neulo harmaalla langalla ainaoikeaa 8 krs. KÄRKIKAVENNUS Kavennuskrs: 1 o, knk, neulo oikein kunnes jäljellä on 3 s ennen sivusilmukkamerkkiä, 2 o yht, 1 o, siirrä merkki, 1 o, knk, neulo oikein kunnes jäljellä on 3 s ennen krs:n loppua, 2 o yht, 1 o. sivusilmukkamerkille, siirrä merkki, oikein krs loppuun. Väristyskirjonnassa jäljitellään pistoilla oikein neulottua silmukkaa: tuo neula kirjottavan silmukan alakärjen kohdalla nurjalta oikealle ja vedä työn läpi, vie neula kirjottavan silmukan yläpuolella olevan silmukan lankojen alta oikealta vasemmalle ja pistä takaisin nurjalle samasta kohtaa, josta toit langan työn oikealle puolelle. KAAVIOAVAIN = Väri 1 = Väri 2 KÄMMEKKÄIDEN MALLIKUVA S.3 KIRJONEULEKAAVIO 9 8 10 1 2 3 4 5 6 7 8 7 6 5 4 3 2 1 Krs. Neulo 2 mm:n puikoilla 8 krs ainaoikeaa. Tee peukaloaukko neulomalla kaavio kaksi kertaa tasona. Sileä krs: Neulo oikein krs loppuun. • Kirjontaan on käytetty teetee Kamena-kampavillalankaa mustana ja Prymin 0,5 mm:n vahvuista heijastinlankaa. Tee toinen kämmekäs samoin. Päättele silmukat. Lisäksi 3 mm:n virkkuukoukku ja pienehkö tylppäkärkinen silmäneula. Tikkipiston ohje: pistä neula työn nurjalle puolelle langan ulostulokohdasta piston verran taaksepäin ja tuo takaisin päällipuolelle pistämällä neula piston verran eteenpäin. KÄSI-KÄMMEKKÄÄT Ohje ja malli Sanna Vatanen Kirjontakuva Kati Rapia Koko Yksi koko, leveys 9,5 cm ja korkeus 16,5 cm. Lanka Fingering-vahvuista vahvistettua villatai merinovillalankaa. Toista kaavio vielä kaksi kertaa suljettuna neuleena. Kirjo toiseen kämmekkääseen hahmo. Viimeistele peukaloaukko virkkaamalla reunaan 1 krs kiinteitä silmukoita. . Tiheys 32 s = 10 cm. Poista viimeisellä kerroksella palmikkokuvion silmukkamerkki. Katkaise lanka ja silmukoi kärjen silmukat
H = Kiristyshihnojen yläkappale (D-renkaat kiinnittyvät tähän): 7 x 8 cm (2 kpl). • Vuorikangasta 64 cm (paksua puuvillaa tai sisustuspuuvillaa). T A I T O ?2/2019 68 KÄSILLÄ. I = Repun olkahihnojen kiinnityskolmiot: 10 x 10 cm (4 kpl). Huom! Silitä B (1KPL) 38 64 35 A (9 KPL) 64 6 D (2 KP L) 80 8 E (2 KPL) 17 8 I (4 KPL) 10 10 H (2 KPL) 8 7 F (1 KPL) 30 8 J (2 KPL) 24 8 G (2 KPL) 49 8 38 6 A (15 KPL) C (2 KPL) 36 62 33 PIENOISKAAVIO LEIKATTAVISTA OSISTA (MITAT CM) . A = Punossuikaleet: 6 x 64 cm (9 kpl), 6 x 38 cm (15 kpl). C = Vuorikappaleet: yläreuna 36 cm, alareuna 33 cm, korkeus 62 cm (2 kpl). Tarvikkeet • Korkkikangasta 1,2 m. Silitä tukikangas repun hihnasuikaleisiin sekä repun alaosaan tuleviin kolmion muotoisiin paloihin, joihin alahihnat kiinnittyvät. F = Ripustuslenkki: 8 x 30 cm (1 kpl). • Tarranauhaa 30 cm. Punososa leikataan tähän muotoon vasta repun kasausvaiheessa. E = Olkahihnojen alaosat: 8 x 17 cm (2 kpl). • Kiinni silitettävää tukihuopaa 0,5 m. J = Repun hihnojen kiinnityskappale (selkäosaan): 8 x 24 cm (2 kpl). G = Kiristyshihnat alas: 8 x 49 cm (2kpl). LEIKATTAVAT OSAT Päälliosan takakappale ja vuori leikataan siten, että ne ovat alaosastaan hieman yläosaa kapeammat. Repun osat leikataan korkkikankaasta poislukien vuori ja tukihuopa. • Kiinni silitettävää tukikangasta 1 m. VALMISTELEVAT TYÖT Leikkaa korkkija vuorikankaista kuvan mukaiset osat. B = Päälliosan takakappale ja tukihuopa: yläreuna 38 cm, alareuna 35 cm, korkeus 64 cm (1 kpl). Nahkapaininjalka helpottaa korkkikankaan ompelua, mutta ei ole välttämätön. TIE VIEKÖÖN -PUNOSREPPU Ohje ja malli Sanna Suonpää Koko Korkeus 43 cm, leveys 34 cm. D = Olkahihnojen yläosat: 8 x 80 cm (2 kpl). • 8 kpl pronssin sävyisiä 25 mm:n D-renkaita
Silitä punoksen nurjalle puolelle ohut tukikangas. PUNOSOSAN TEKEMINEN Ompele suikaleisiin 1 cm taitteet kumpaankin reunaan. Käännä vuorin kääntöaukon kautta ympäri. Ompele reunasta suoralla ompeleella pussikappaleet toisiinsa kiinni. Ompele näin muodostuvaan kulmaan suora ommel siten, että ommel asettuu sivusaumaan aputikatun kolmion viereen. Yhdistä etuja takakappale toisiinsa suoralla ompeleella mukaillen takakappaleen muotoa. Asettele ripustuslenkkien päät repun hihnojen päälle. Aseta kolmiopalaset oikeat puolet vastatusten. Näin punos ei varmasti pääse purkautumaan. Aputikkaa kolmiot kiinni repun alaosaan 5 cm:n päähän alareunasta. 1 cm:n päähän reunasta. Tikkaa reunasta. Jätä kuitenkin pohjan keskiosa auki kääntöaukoksi. Huom! Takakappale on leikattuna valmiiksi muotoon, joka on alareunasta hieman yläreunaa kapeampi. Käännä päälliosa nurinpäin ja vuoripussi sen päälle. Taita suikaleet kaksin kerroin ja aputikkaa repun takakappaleen yläreunaan. 2/2019?TAITO 69 KÄSILLÄ. Kiinnitä punoskohtiin nuppineulat. Varmista, että lenkit asettuvat yläosan taittuessa kolmanneksi reunimmaisten punosten keskikohtaan. REPUN KASAAMINEN Ompele repun kaikki hihnat siten, että taitat ne pystysuunnassa kaksin kerroin ja reunasta taite sisäänpäin eli reunassa on nelinkertainen kangas. Varmista, etteivät olkaja kiristyshihnat jää liian leveiksi: niiden tulee mahtua läpi D-renkaista. Ompele tukikankaan kiinnittämisen jälkeen vielä punospalan reunojen päälle (mahdollisimman reunaan) suora ommel. Käännä oikein päin ja tikkaa suoralla reunasta. Ompele pohjalle muoto: tartu kiinni repun kulmasta ja paina pohjaja sivusauma toisiaan vasten. Asettele lyhyemmät hihnat kolmiopalojen väliin siten, että alahihna osoittaa lopullisessa kolmiossa repun keskiosaa kohden. Asettele 9 kpl pitkiä punossuikaleita pöydälle vieretysten pystysuuntaan. Ompele sivusaumat ja pohja suoralla 1 cm:n päästä reunasta. Korkkikangas kestää vain miedolla lämmöllä silittämisen. Ompele repun hihnojen päälle tuleva kiinnityskappale (J): aseta palat oikeat puolet vastatusten, jätä kääntöaukko, ompele suoralla. Ompele suoralla. Taita päädyt ja ompele suoralla. Ompele repun alaosaan tulevat kolmion muotoiset palat ja kiinnitä alahihnat niiden väliin. Leikkaa lopuksi etukappale takakappaleen muotoiseksi. Kasaa vuori samaan tapaan kuin päälliosa. Pujota D-lenkit repun yläreunaan tuleviin kiristysosiin. . Aputikkaa repun alareunan kiristyshihnat repun punotun kappaleen alareunaan siten, että ne kiinnittyvät keskelle kolmanneksi reunimmaisia punoksia. Silitä tukihuopa kiinni repun takakappaleeseen. Pujota 2 kpl D-renkaita kumpaankin alahihnaan. Ompele hihnojen päältä neliön muodossa ja ompele vielä ristiin neliön kulmista. Näin varmistat, etteivät punokset pääse liikkumaan. Nämä rivit muodostavat punoksen perustan: asettele suikaleet tarkasti ja varmista, että punos lähtee kulkemaan suoraan eikä punosten väleihin jää rakoja. Ompele suoralla. keinokuidulle tarkoitetulla lämpötilalla ja ehdottomasti tukikankaan puolelta. Taita hihnan pää repun selkäosan puolelle ja ompele suoralla kiinni siten, että D-renkaat kiinnittyvät hihnaan. Kiinnitä kiinnityskappale suoralla ompeleella repun takakappaleeseen siten, että se asettuu keskelle ja 44 cm:n päähän takakappaleen alareunasta. Eli hihnat asettuvat tukikappaletta vasten ja ripustuslenkki asettuu repun takaosaa vasten. Ompele halutessasi tarranauhat vuorikankaaseen siten, että ne asettuvat vuoripalojen leveämpään päähän 4 cm:n päähän yläreunasta. Leikkaa ennen ompelua kolmion yksi kulma pyöristetyksi. Jatka sitten punomista ylöspäin suikale kerrallaan. Vahvista pohja ompelemalla se kahteen kertaan. Ompele kolmion kaksi sivua ja käännä kolmiot ympäri ompelematta jätetystä reunasta. Ompele tikkausommel n. Pujottele näiden lomaan kolme riviä vaakapunoksia. Ompele repun hihnat ja ripustuslenkki kiinni tukipalaseen siten, että hihnat kiinnittyvät 1 cm:n päähän tukipalan sivureunasta ja 2 cm:n päähän alareunasta. Lisää tarvittaessa nuppineuloja varmistamaan punoksen paikoillaan pysyminen. Ompele vuoripussin pohjasauma kiinni. Kasaa päälliosa: aseta etuja takaosa oikeat puolet vastatusten
Varmista kuitenkin, . huopakangasta (esim. Vihreän sävyt on saatu sekoittamalla eri vihreitä keskenään. 20–22 x 20–22 cm:n pala. • Pellavakangasta tai muuta kangasta, esim. Villaa voi sekoittaa pienen määrän sormilla tai karstoilla. • Mallityön taustakankaana on käytetty pellavaa, mutta käyttää voi hyvin myös esim. Ruususet-villamaalauksen ruusuista voi tehdä erivärisiä, taustakankaaksi voi valita muutakin kuin pellavaa ja kehykseksi sopii muukin kuin kirjontakehys. • 15–17 cm pyöreä kirjontakehys tai muu valitsemasi kehys. Jos käytät jotakin muuta kehystä kuin ohjeessa mainittua kirjontakehystä, leikkaa pala sen mukaisesti. Kannattaa sukeltaa omaan villavarastoon ja sekoittaa keskenään värejä sopivan sävyn löytämiseksi. RUUSUSET-VILLAMAALUS Ohje ja malli Helena Heinonen, Helana Art Koko Halkaisija noin 16 cm. Mallikuvaa voi suurentaa, jos teoksen haluaa isompiin kehyksiin. Siirrä mallikuva kankaaseen valitsemaasi kohtaan. Voit tehdä myös isomman taulun suurentamalla ruusukuviota tai pidentämällä ruusujen varsia. • Huovutusalusta, vähintään 15 x 15 cm. Pellavan kohdalla kannattaa testata, että kangas sopii neulahuovutukseen: että neula menee helposti läpi kankaasta ja ettei kangas mene rikki neulanpistoista. huopaa, taustakankaaksi. • Jäljennöspaperia tai kangastussi. • Neula ja lankaa. • Muutama nuppineula. Mikäli kangaspala on ryppyinen, silitä se. • Mallityössä on käytetty suomalaista huovutusvillaa (Kehräämö Mustalammas ja Pirtin Kehräämö). Taito Pirkanmaan merinohuopa on sopivan paksuista). Tarvikkeet • Karstattua lampaanvillaa, yhteensä alle 2 g: 3 eri vaaleanpunaista ja 3 eri vihreää (vaalea, keskitumma, tumma). • Huovutusneula, koko 36–38. (Halutessasi koko 40 viimeistelyyn). RUUSUJEN MALLIKUVA S.2 T A I T O ?2/2019 70 KÄSILLÄ. ALKUTOIMENPITEET Leikkaa kankaasta n
Nyt voit aloittaa villalla maalaamisen. Harsi kankaan reuna tukevalla langalla, joka ei katkea helposti. Voit tehostaa viivan näkyvyyttä myös laittamalla sen molemmille puolille hieman tummanvihreää. Kiinnitä ohuita ja pieniä, muutaman sentin villatupsuja kerrallaan. Laita alareunaan tummempaa vaaleanpunaista, jotta saat terälehtien rajakohtaan varjostuksen. Lisää tarvittaessa villaa kohtiin, joissa taustakangas vielä kuultaa läpi tai joissa näkyy piirrettyjä ääriviivoja. Luo villalla tasainen, ohut kerros, jonka päälle voit kerrostaa tarvittaessa lisää villaa. Laita molempien ruusujen varren oikealle reunalle, eli mallikuvan osoittamalle alueelle, tummanvihreää. Kohdassa, jossa verholehdet menevät päällekkäin, väritä alempi tummanvihreällä. Varjosta takimmaiset terälehdet ainakin osittain tummimmalla vaaleanpunaisella. Väritä nyt ruusujen vihreät osat. Varjosta sitten vaaleanpunaiset alueet. Se lähtee yleensä hyvin irti, mutta voi vetää mukanaan myös muuta villaa. Näin luot varjostuksen ja samalla tiedät missä kohdassa ääriviiva menee. Kiinnitä kangaspala muutamalla nuppineulalla huovutusalustaan, jotta se pysyy tasaisena ja paikallaan. Voit myös leikata mallikuvan saksilla ja piirtää kangastussilla sen ääriviivat kankaaseen. Lisää tarvittaessa villaa. Kun villaa lisätään vähän kerrallaan, on helpompi pysyä ääriviivojen sisällä ja pinnasta tulee tasainen. Kun värialue on valmis, pistele sitä vielä jokaisesta kohdasta, jotta villa pysyy hyvin kiinni kankaassa ja huopuu. Töki villaa huovutusneulalla kiinni kankaaseen pieni villatupsu kerrallaan. Väritä sitten taaempana olevat terälehdet. 2/2019?TAITO 71 KÄSILLÄ. että kehyksen ulkopuolelle jää kaikilla sivuilla suurin piirtein yhtä paljon kangasta. Laita kirjontakehyksen ulompi rengas työn päälle ja tarkista, että ruusujen varsien alareunat osuvat kehyksen reunaan eikä tyhjiä koloja jää. Laita sitten kolmen isoimman verholehden keskelle ohut viiva vaaleimmalla vihreällä. Laita kohtiin, joissa menee terälehtien raja, todella ohut soiro kaikista tumminta vaaleanpunaista. Lisää villaa, kunnes taustakangas ei enää kuulla villan läpi. Pistele villatupsu aina kauttaaltaan kiinni kankaaseen. Voit siirtää kuvan kankaaseen käyttäen esim. ääriviivaa pitkin. Laita työ kirjontakehykseen ja leikkaa ylimääräinen kangas pois niin, että kehyksen ympärille jää joka puolelle noin 2–3 cm kangasta. Varjostus ei saa olla liian räikeä. Laita ruusuihin varjostusta toiseksi tummimmalla vaaleanpunaisella niihin kohtiin, joissa on mallikuvassa pisteitä. Huovuta villaa, kunnes pinta ei enää ole pörröinen. Laita pieni määrä tummanvihreää myös kaikkien verholehtien alaosaan tuomaan varjostusta. Voit samalla ohjailla villaa menemään niihin kohtiin, joihin haluat sen menevän, esim. Kun työ on valmis, ota se varovasti irti huovutusalustasta. vesi-liima-seoksella, jotta se ei lähde purkautumaan. Kiristä ja solmi harsimalanka kiinni työn takapuolelle. Väritä etummaiset niistä vaaleimmalla vaaleanpunaisella. YLEISOHJE VILLALLA MAALAAMISEEN Villalla maalaminen tehdään neulahuovuttamalla. jäljennöspaperia. Saat häivytettyä raja-aluetta, kun laitat ensin villaa pistealueelle muutamalla tökkäyksellä ja sitten tökit lopuksi pistealueen yli niin, että pieni osa villaa kulkee mukana. Halutessasi voit viimeistellä leikkuureunan ompelemalla tai esim. Paikkaa silloin kohta neulalla tökkimällä ja lisäämällä tarvittaessa villaa. Ne tuovat kuvaan kolmiulotteisuutta ja viimeistelevät ruusut aidomman näköisiksi. Väritä takimmaiset terälehdet toiseksi tummimmalla vaaleanpunaisella. Väritä ruusun verholehdet keskitummalla vihreällä. Väritä ruusujen varret vaaleimmalla vihreällä. Korjaile vielä, jos villa nousi joistakin kohdin ylös. Tässä vaiheessa kuva näyttää jo aika hyvältä, mutta viimeiseksi lisätään vielä valoja varjokohdat. Jos viiva ei näy, laita vielä lisää villaa tai kokeile vielä vaaleampaa villaa. Väritä ruusun etuosassa olevat isot alueet vaaleimmalla vaaleanpunaisella. . Korjaa myös kohdat, joissa vihreä ja vaaleanpunainen ovat sekoittuneet keskenään. Muista, että kuvaa ei saa enää pois kankaasta, joten älä piirrä ylimääräisiä viivoja! Kaikki ääriviivat tulee peittää villalla. Varjostuksissa käytetään kaikista tummimpia sävyjä. Tällöin villaa on kankaan päällä noin 2 mm:n kerros. Jos teet virheen, saat sen korjattua nyppäämällä villatupsun irti kankaasta. Nämä alueet ovat hyvin pieniä, joten villaa laitetaan hyvin pieni määrä kerrallaan. Jos värikontrastista tulee liian suuri, sekoita silloin tumman värin joukkoon vaaleampaa väriä. Neulaa tarvittaessa koko työ läpi viimeistelyneulalla. OHJE Aloita huovuttamalla ruusun vaaleanpunaiset terälehdet. Ohuen soiron saat ottamalla hyvin pienen tupsun villaa ja pyörittämällä sitä hieman sormien välissä. Laita tumminta vaaleanpunaista vielä pieni määrä aivan terälehtien alaosaan sekä isomman ruusun keskiviivaan
Oikea puoli, jolla ovat lenkit, on helpompi saada onnistumaan kuin sileämpi nurja puoli. Neulatyökalulla voi käyttää vaikka koko kerän kerralla. Innostuin tuftausneulasta ja sen ihanasta pörröjäljestä kuitenkin sen verran paljon, että seuraava tyynynpäällinen on jo työn alla. Jos valitset pörheän puolen työn oikeaksi puoleksi, voit lopuksi siistiä langanpäät ja lenkit samanmittaisiksi. Tykkään neulan pörröisestä tuftausjäljestä enemmän kuin tikkauspuolesta. Hitaasti ja varmasti!” . Tuftausneulalla tehty työ on helppo purkaa ja tehdä uudelleen, jos jälki ei heti osu oikeaan. Jälkikäteen ajatellen puuvillaverhoa parempi vaihtoehto olisi ollut tiiviimpi kangas, mutta verho toimi kelvollisesti. Jatka pistoja, kunnes olet saanut kuvion valmiiksi. Kankaaksi löysin palan viimekeväistä harmaanturkoosia puuvillaverhoa. Sopivan piston pituuden löydät parhaiten kokeilemalla: erilaisille langoille sopivat erilaiset pituudet. Nettikeskustelut antavat kässähommissa hyvin suuntaa, mutta itse kokeilemalla pääsee monesti paremmin kartalle, mikä materiaali ja tyyli sopii omaan tekemiseen. punch needle). Siksi päätinkin tehdä tyynyni pörröiseksi. Siirrä neulaa eteenpäin ja vie se taas kankaan läpi. • Kehys, johon kankaan saa pingotettua, esimerkiksi isohko kirjontakehys. [Kuva 2] Nosta neula takaisin työn nurjalle puolen, mutta älä vie sen kärkeä kauas kankaasta. Pidä tuftausneulaa kädessäsi kuin kynää ja pidä huolta, että lanka pääsee kulkemaan vapaasti kerältä neulaan. Piirsin kuviot kankaan nurjalle puolelle, kiristin kankaan kirjontakehykseen ja aloitin tikkaamisen. Muovikahvaiseen tuftausneulaani sopivat parhaiten ohuet kirjontalangat. Voit valita kumman tahansa puolen valmiin työn oikeaksi puoleksi. Tärkeintä on hyvä lanka ja pohjakangas. Jos haluat vaihtaa väriä tai lanka loppuu, vedä langanpää työn oikealle puolelle ja vedä lanka pois neulasta varovasti, jotta et vahingossa pura tehtyä työtä. 2) CAMOKUKKA-TYYNYPÄÄLLINEN Malli Marjo Maininki Tuftausohje Johanna Lumila ja Sonja Karlsson Tarvikkeet • Tuftausneula (engl. Ohuempaan tuftausneulaan sopivat esimerkiksi ohuet kirjontalangat, isompaan neulaan käyvät myös ronskimmat villalangat. OHJE Piirrä haluamasi kuvio kankaalle ja pingota kangas tiukasti kehykseen. Työn nurjasta puolesta tulee sileä ja oikeasta puolesta pörheä. Aloita ääriviivoista ja tee vasta sen jälkeen sisustat aloittaen keskeltä ja liikkuen kohti ulkoreunoja. Alkuinnostuksen jälkeen tein tyynyliinaan yhden kukan illassa. • Kangasta. NÄIN MARJO MAININKI TEKI CAMOKUKKA-TYYNYNPÄÄLLISEN ”Ostin tuftausneulan askartelukaupasta ja materiaalien osalta päätin pärjätä vanhoilla varastoillani. Ohuempia tuftausneuloja löytyy esimerkiksi askartelukaupoista ja paksummalle langalle sopivia Oulun Taito Shopista. Tuftausneulalla työskennellessä lankaa ei tarvitse solmia. Lanka kiinnittyy automaattisesti työn oikealle puolelle, mutta pisto voi purkautua, jos vedät neulan liian kauas työstä. 1) Lankalenkkejä tuftaamalla Tuftausneula on kevyempi versio perinteisestä tuftauslaitteesta. • Lankoja. Tylsintä on, kun pistot eivät tunnu jäävän kiinni kankaaseen, ja pidemmän päälle koko kankaan nakutteleminen neulalla oli mielestäni hitusen tylsää. Kun sain pörröiset kuviot valmiiksi, parturoin ylipitkät lankalenkit samanmittaisiksi. Oma pohjakankaani ei ollut napakymppi, mutta ajoi asiansa. Käytin koko tyynyn kokoista tukikangasta, mutta olisin hyvin voinut kokeilla myös kuvioiden muotoisia pikkupalasia. Lopuksi silitin kankaan taakse tukikankaan pitämään kuviot paikallaan ja ompelin kankaasta tyynynpäällisen. Tekniikkaan sopii parhaiten melko tukeva kangas, esimerkiksi Toikan tuftauskangas. Tuftausneulan paras puoli on, että lanka ei lopu kesken. Harjoittelin neulaamista yhden illan. Itseäsi päin on työn nurja puoli. [Kuva 1] Aseta lanka tuftausneulaan ja vie neula kankaan läpi. • Kynä, jolla piirtää kuvio kankaaseen sekä sakset. Mielestäni tuftausneula oli helppo työkalu. Ennen aloittamista lueskelin internetistä kokemuksia tuftausneulan käytöstä. Oikea puoli Nurja puoli T A I T O ?2/2019 72 KÄSILLÄ
Lusikka kaulaan, haarukka sormeen -kierrätyskorut 24.–28.6. Huonekaluparantola – perinteinen verhoilu 14.–15.6. Forssan ammatti-instituutti | www.lhkk.fi Taideteollisuusalan perustutkinto Kysy lisää opiskelupaikoista puh. Taidosta ammatti – Ikatalla onnistut! Katso lisää: sasky.fi/ikata Opiskele Ikaalisten käsija taideteollisuusoppilaitoksella artesaaniksi, kuvallisen ilmaisun toteuttajaksi, mediapalvelujen toteuttajaksi, lauluntekijäksi tai musiikkimanageriksi. Kankaankuviointia luolamaalaustyyliin 9.–11.8. KOSKELAN SETLEMENTTI Rautatienkatu 25, 44150 ÄÄNEKOSKI Puh. 050 596 2828 KERAMIIKKAALAN ARTESAANIOPINNOT nyt Forssassa LOUNAIS-HÄMEEN KOULUTUSKUNTAYHTYMÄ www.helmivene.fi webshop +358 40 558 1760 Jaanan Lankapaja -verkkokauppaSuomalaisten villalankojen jälleenmyyjä -lammastilojen omia lankoja -eri vahvuuksia, eri luonnonvärejä ja käsinvärjättyjä -Myös muita lankoja, nappeja, ohjeita, tarvikkeita… www.jaananlankapaja.fi 050-5422026 Sotamiehentie 2, 66300 Jurva Pajapuoti avoinna joka kuukauden 1. Kahvipusseista kaunista 5.–7.8. Hopeakoru by me Lisätietoja sekä ilmoittautuminen www.koskelansetlementti.net www.kankaanpaanopisto.fi www.kktavastia.fi Jatkuva haku on käynnissä! Katso tarkemmat hakutiedot netistä www.kktavastia.fi/ammattiopisto-tavastia KUDONNAN ARTESAANIKSI AMMATTIOPISTO TAVASTIASTA. 040 0115360, Sähköposti: koskela@aanekoski.fi Kädentaitojen kesäkurssit 2019 5.–8.6. maanantai-ilta sekä sopimuksen mukaan. Kesäyön aikaa, tuohityön taikaa 24.–28.6. Nokkoslankaa-kehruukurssi 5.–7.8. Kuviolliset toiveet -pisankamuna 17.–19.6
@luovakudonta.. Luomisen halusta Neulominen lähtee Lapasesta Postikatu 10 Järvenpää info@lentavalapanen.. www.slojd-detaljer.fi PL 2470 00002 HELSINKI * tilaus@slojd-detaljer.fi * Asiakaspalvelu: 09-3487 0606. Abrahaminkatu 7, 00180 Helsinki Puh. Kutiseeko sormesi. puh. 050 434 2374 www.lentavalapanen.. (09) 660 615, www.ryijypalvelu-rp.. Ota yhteyttä info@ryijypalvelu-rp.. LuovaKudonta™ -kurssit yksityisille ja yrityksille Ashfordin laadukkaat välineet meiltä! www.luovakudonta.. Tee oma ryijysi, kutoen tai ommellen. Matot Matonkuteet Kotimainen ontelokude Leikkaa ilmoitus talteen ja tuo myymälään, saat -10% ostokerrasta " Verkkokauppa osoitteessa www.lanka-tekstiili.fi TEHTAANMYYMÄLÄ Salonkyläntie 355, 69600 Kaustinen Ma-Pe 12-15, La 10-15 ( 040 7000 440 / 0400 263 792
6 414887 433853 19002 74 33 85 -1 90 2 PAL.VKO 2019-23 Lehden sivuilla puhaltavat alkukesän ompelutuulet! Tutustu ompelun tulokkaisiin ja taitavimpiin tekijöihin. Hiiohoi! Teema: Ompelu TAITOLIITTO Tilaa itselle tai lahjaksi WWW.TAITOLEHTI.FI/KAUPPA T A I T O LEHTI Taito 3/19 ilmestyy viikolla 23. Käsillä-sivujen mukana seilaamme aavalle merelle