FI Ra kk aa t, elä vä t pe rin tee t Lasinpuhaltaja Renata Jakowleff: ”Lasissa ja betonissa on paljon samaa” Eteläesplanadi 4 • Helsinki • www.craftcorner.fi CraftCornerista löydät sekä suomalaista muotoilua että laadukkaita käsityötuotteita. Meiltä voit ostaa kauniit ja yksilölliset lahjat ja tuliaiset. Nyt myös verkkokauppa! Etsitkö paikkaa näyttelylle tai pop up -myymälälle. CraftCornerIlmoitus_Taito3_2017.indd 1 15.5.2017 12.14.03 6 414887 433853 1 7 4 74 33 85 -1 70 4 PAL.VKO 2017-38 Juhani Salonen muotoilee nahasta panssareita Vauvojen värikylvyt ihastuttavat Taito-4-2017-kansi.indd 1 13.7.2017 19.49. nro 4?|?2017?|. CraftCornerissa järjestetään näyttelyitä, tapahtumia ja kursseja. 12,50 € Kudo kaunis laudeliina, virkkaa kori tai kaksi ja ompele näppärä projektipussukka! T A I T O Onni elää käsityössä Rakkaat, elävät perinteet Makramee – Solmeile seinätekstiili kodin koristeeksi Tee itse! UPEASTI UUDISTUNUT LEHTI! 4/ 20 17 TA IT OL EH TI. Vuokraamme valoisaa galleriatilaamme, tiedustele 2018 vapaita aikoja
TILAA UUDISTUNUT TAITO WWW.TAITOLEHTI.FI T A I T O -lehti TAITOLIITTO UPEASTI UUDISTUNUT LEHTI! Taito-4-2017-kansi.indd 2 13.7.2017 19.50. OHJE SIVULLA 64. Koska itse tehty on ihanin. HUUMA-PANNUMYSSYN KIRJONTAKUVIO
Rekisteröidy ammattikävijäksi veloituksetta formasyksy.fi Samaan aikaan: Suomen johtava lahjatavaraja sisustustuotteiden ammattitapahtuma Tervetuloa tutustumaan lifestyletuotteiden kattavaan tarjontaan! Forma Syksy sijoittuu nyt Habitaren Decor-halliin yhdessä lupaavia uusia pohjoismaisia yrityksiä esittelevän Nordic Buzzin kanssa. Avoinna: Pe klo 10–19, la–su klo 10–18 15.–17.9.2017 Messukeskus Helsinki Lataa Messukeskus-sovellus ja tee omat suosikkilistasi! Taito-4-2017-sisus.indd 3 13.7.2017 21.59
54 HEMPEÄ SAUNAILTA Kudo laudeliina kesäiseen saunailtaan. 47 KOLUMNI: ROOPE LIPASTI Lyöntitaitoja. 14 KIRJAT Kukkia ja kuvankauniita neuleita. 56 KORI JOKAISEEN KOTIIN Molla Millsin kori säilöö lankakerät ja kankaat. 30 VEISTOKSELLISTA NAHKAA Juhani Salonen näkee tekemänsä nahkapanssarit veistoksina. 40 TAIDEKÄSITYÖ: JUSSI TWOSEVEN Katutaideteokset hurmaavat ohikulkijat. 68 SVENSKA SIDOR Ledare och Eija Koski. 70 TAPAHTUMAT Loppukesän menovinkit. Käsillä 52 SOLMUJA SEINÄLLE Tiia Erosen suunnittelema seinätekstiili tehdään solmeilemalla. 22 PYSÄYTETTY LIIKE Renata Jakowleff puhaltaa taidelasia ja suunnittelee betonielementtejä. 36 ARVOSTUSTA ON, KÄYKÖ KAUPPA. Käsityöammattilaisuus on houkuttelevaa, mutta taloudellisesti haastavaa. Teema: Rakas perinne 26 KOHOPAINON OPPIPOIKA Turkulainen Sakari Männistö on itseoppinut kohopainaja. Perinteiset käsityötekniikat ihastuttavat. 44 VÄRIKYLVYSSÄ Vauvojen värikylvyssä pääsee luvan kanssa sotkemaan. 34 KÄDENTAITAJA: MITÄ KUULUU, VUOKKO LYYTINEN. 16 HIMMELI ON HIMMELI KAIKKIALLA Himmelisti Eija Koski vie olkien ilosanomaa maailmalle. 64 HAVUMETSÄN SIIMEKSESTÄ Muita ihania -Tiinan kirjontatyö hurmaa suloisuudellaan. 42 KANSALLISPUKU: Hankasalmen naisen kansallispuku. 60 PROJEKTIT TALLESSA Nova Melinan projektipussukassa käsityötarvikkeet pysyvät koossa. 7 PÄÄKIRJOITUS Rakas perinne. 11 KOLUMNI: OLLI-POIKA PARVIAINEN Käsityöt elävät digiajassakin. 12 ALUKSI Tendencen trendit. ”Digiyhteiskunta ja perinteet eivät kilpaile keskenään.” – OLLI-POIKA PARVIAINEN 64 Kirjonta on ihanaa kesäpuuhaa. 73 SEURAAVASSA NUMEROSSA TÄSSÄ NUMEROSSA 40 Hankasalmen kansallispuku. 8 ALUKSI Näyttelykutsu ja Metsä kukkii -kuulumiset. 66 LOPPUKESÄN KAHVIHETKIIN Kirjo myssy kahvipannulle. 6 TEKIJÄT Avustajat esillä. 15 KOLUMNI: ILONA KORHONEN Pelkkää säästöä. 48 LEIMOJA INTIASTA Blockwallah tuo maahan yksityiskohtaisia puuleimasimia Intiasta. 58 ROUHEA JUUTTIKORI Virkkaa suojakori viherkasville. T A I T O ?4/2017 4 SISÄLTÖ Taito-4-2017-sisus.indd 4 13.7.2017 21.59
?TAITO?4/2017 5 Taito-4-2017-sisus.indd 5 13.7.2017 21.59. 36 Käsityöyrittäjyyden karikot 60 Nova Melinan projektipussukka pitää langat kurissa. 16 Eija Kosken käsissä syntyy upeita, herkkiä himmeleitä. ” Ymmärsimme, että leimasimet ovat se meidän juttu ja voimme laajentaa pistämällä pystyyn oman leimasintuotannon .” – LAURA VACKER 48 26 Kohopainajia on Suomessa enää muutamia
53 €/vuosi) IRTONUMEROMYYNTI Helsinki: Taito Shop Helsinki, Eteläesplanadi 4. 040 754 4459 VERKKOTOIMITUS Johanna Aydemir?ULKOASU Elina Johanna Ahonen?AVUSTAJAT Tiina Aalto, Tiina Arponen, Tiia Eronen, Jonna Hietala, Anna-Kaisa Huusko, Kikka Jelisejeff, Kaisu Jouppi, Annika Konttaniemi, Ilona Korhonen, Roope Lipasti, Katja Lösönen, Nova Melina, Molla Mills, Soja Murto-Hartikainen, Olli-Poika Parviainen, Annariikka Qvist, Merja Räty, Susanna Uusitalo, Emmi-Riikka Vartiainen, Barbro Vuorinen, Anu Välilä. Kuusi numeroa vuodessa. Erityisesti hän innostuu, kun hän törmää hienoon muotoiluun, käsityöhön, sisustukseen tai arkkitehtuuriin. Taito-lehti ei vastaa tilaamatta toimitetun aineiston säilytyksestä ja palautuksesta. 59 €/vuosi), opiskelijavuosikerta 2 x 26,50 € (yht. Vaasa: Loftet, Raastuvankatu 28. 03 4246 5340, asiakaspalvelu@jaicom.com TILAUSHINNAT Vuosikerta 64 €, kestotilaus 2 x 29,50 € (yht. 110. Sekä hyvin varustellut Lehtipisteet. 044 580 3957, eipenposti@gmail.com MEDIAKORTTI taitolehti.fi/ilmoittajalle TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Jaicom Oy, Puuvillakatu 4 C 4, 30100 Forssa, puh. lehtiluukku.fi. MERJA RÄTY Kässähuone pursuaa kirjoja ja materiaaleja – koskaanhan ei tiedä, mitä mihinkin tarvitsee. PAINO Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen ISSN 1235-6875 KUSTANNUS JA TOIMITUS Taitoliitto Käsija taideteollisuusliitto / Taito ry Kalevankatu 61 00180 Helsinki PÄÄTOIMITTAJA Minna Hyytiäinen minna.hyytiainen@taito.fi www.taito.fi www.taitolehti.fi ANNA-KAISA HUUSKO Anna-Kaisa Huusko on helsinkiläinen toimittaja ja tietokirjailija, joka kulkee silmät auki ihmetellen maailmaa. Huom! Voit ostaa lehtesi myös sähköisenä osoitteesta www. vuosikerta. Oulu: Taito Shop Maakari, Rautatienkatu 11 B. ILMOITUSMARKKINOINTI JA -TRAFIIKKI Eipe / Eija Pensasmaa, puh. T A I T O ?4/2017 6 TEKIJÄT Taito-4-2017-sisus.indd 6 13.7.2017 21.59. Mikkeli: Kenkävero, Pursialankatu 6. Joensuu: Taito Shop Pohjois-Karjala, Koskikatu 1. Tilaajarekisterin tietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin. Kannen kuva: Jonna Hietala TUOTTAJA Sonja Karlsson, sonja.karlsson@taito.fi, puh. Merja Räty on toimittaja ja tekstiiliartesaani, joka kokeilee mielellään uusia ja vanhoja tekniikoita ja yhtä mielellään kirjoittaa taitavista tekijöistä
Olen haaveillut nahkatöistä ja lasinpuhalluksesta sekä kotini täyttämisestä käsinpainetuilla korteilla ja julisteilla. s. ONNEKSI KUITENKAAN KAIKKEA ei tarvitse oppia tekemään itse. Käsityöperinteet kulkevat sukupolvelta seuraavalle ja harrastamisen merkitys syntyy usein lapsuudenkodissa. Välillä on aivan paikallaan ihailla muita, itseä paljon taitavampia tekijöitä. Hänen upeat villakirjontatyönsä inspiroivat tarttumaan neulaan ja lankaan. Liitän kangaspuihin rakkaita muistoja, kun pienenä tyttönä istuin mökin verannalla keinumassa äitini paukuttaessa räsymattoon metri metriltä lisää pituutta viereisessä huoneessa. s. Heitä esitellään tässäkin Taidon numerossa aikamoinen liuta. Tulevaisuudessa voin ehkä opettaa saman taidon jollekin ja perinne saa jatkoa. Kun äitini viime syksynä aloitti villakirjontakurssin, oli heti selvää, että hän opettaa taidon myös minulle. PERINTEET SYNNYTTÄVÄT HAAVEITA . TOIVON, ETTÄ NAUTITTE JA INSPIROIDUTTE Taidon parissa yhtä paljon kuin minä. Joskus pääsin avuksi repimään matonkuteita, ja aina oli kesä ja lämmin ja auringonpaiste. Tätä numeroa valmistellessa olen päättänyt matkustaa intialaisen käsityön juurille, alkaa syksyn tullen tehdä himmeleitä ja virkata ja neuloa jos jonkinmoista asiaa ja esinettä. UUTUUDET Saksan Tendence-messuilla näkyivät tämän hetken isoimmat kansainväliset sisustustrendit: kierrätys ja luonnonmateriaalit. Etenkin sellaisia, jotka liittyvät käsitöihin. Olen jo vuosia suunnitellut opettelevani kutomaan. Teksti Sonja Karlsson?Kuva Hilja Mustonen Rakas perinne MINÄ RAKASTAN PERINTEITÄ . KÄSITÖIDEN MAAILMA ON IHMEELLINEN . s. Toisaalta heidän tarjoama inspiraationsa saattaa koitua ainakin tämän lehdentekijän kohtaloksi. Käsityöperinteet säilyvät vain tekemällä. Ehkä myös pääkirjoituksen tekemisestä kehkeytyy minulle jonkun sortin perinne: keitän kupposen kuumaa inkivääriteetä, istun näppäimistön ääreen ja kirjoitan teille, rakkaat lukijat. 34 PÄÄKIRJOITUS ?TAITO?4/2017 7 ?TAITO?4/2017 7 Taito-4-2017-sisus.indd 7 13.7.2017 21.59. On ollut ihanaa ja inspiroivaa astua perinteikkään Taidon peräsimeen. Saan luotsata jo 110-vuotiasta lehtivanhusta, joka jatkaa elämäänsä virkeänä ja eläväisenä käsityömaailman ikkunana. 12 SOLMEILU Tänä kesänä aion tehdä makramee-tekniikalla pienen seinävaatteen uuteen kotiini. 66 PERINTEET Vuokko Lyytinen pitää esillä perinteisiä suomalaisia kädentaitoja. Tuskin minäkään olisin tarttunut tylsänä hetkenä sukkapuikkoihin, ellen olisi koko lapsuuttani saanut lämmitellä äitini valmistamissa villaisissa tumpuissa ja sukissa
Sen huomaa Salon taidemuseo Veturitallissa, jonka kesänäyttely Pitsi on POP paljastaa kävijälle, mihin kaikkeen pitsi taipuu. Se sisältää yli 70 taideteosta aina 1600-luvulta tähän päivään saakka ja lähes saman verran eri tekniikoilla valmistettuja pitsejä. Tule siis kanssamme neulomaan, virkkaamaan, kirjomaan ja nypläämään – voit tuoda tullessasi minkä tahansa käsityön. Näyttelyssä on nähtävillä nykytaiteilijoiden teoksia, joissa pitsiksi muotoutuu paperi, valokuitukaapeli, teräs ja alumiinivaijeri. Se sopii sekä taiteen että pitsien ihailijoille. Pahoittelut virheen aiheuttamasta harmista. Ni th ik ul Ni m ku lra t: Se ei ng Pa pe r (2 00 5) T A I T O ?4/2017 8 ALUKSI Taito-4-2017-sisus.indd 8 14.7.2017 6.07. Tervetuloa! KORJAUS! Taito 3/2017 sivulla 58 oli virhe Tiina Arposen Pikniktyynyn kuviokaaviossa. Ohessa korjattu kaavio. Lisäksi näyttelyyn on saatavilla maksuton ääniopastus. Pitsi on POP -näyttely on esillä Salon taidemuseo Veturitallissa 17.9.2017 asti. klo 17–20. Taidemuseon ystäväyhdistys järjesti näyttelyn myötä tempauksen, jossa Salon toripuiston ankkuri peitettiin pitseillä salolaisten käsityöharrastajien avulla. Ei ennakkoilmoittautumista. Taitoillat CraftCornerin tiloissa (Eteläesplanadi 4, 00130 Helsinki) torstaisin 24.8., 21.9., 26.10. Pitsiä on perinteisesti valmistettu pellavasta, villasta, silkistä ja puuvillasta. Näyttely on tasapainoinen ja monipuolinen. Nautitaan illasta yhdessä käsitöiden äärellä, juodaan teetä ja kahvia ja inspiroidutaan toinen toistemme tekemisistä. Pitseillä peitetty ankkuri on kävelymatkan päässä taidemuseolta. ja 23.11. Näyttely yhdistää taidetta ja kulttuurihistoriaa. Punainen väri oli jäänyt kuviokaaviosta kokonaan pois. Koonnut Sonja Karlsson Pitsikesä Salossa Pitsiä ei ole ilman reikiä. Näyttelyyn järjestetään yleisöopastus joka perjantai klo 14. Siksi Taito-lehti järjestää yhdessä Taito Etelä-Suomen kanssa syksyn aikana neljä käsityöiltaa CraftCornerin tiloissa Helsingissä. Yhteisöllistä käsityötä CraftCornerissa Käsitöiden harrastamisessa parasta on yhteisöllisyys, vaikka monesti tuleekin nyhrättyä yksikseen sohvannurkassa kutimen kanssa. Ajan saatossa pitsin statusarvo on muuttunut, mutta viehätys ja kauneus säilynyt. Aiemmin miesten koristeena ollut ylellinen pitsi on konevalmistuksen myötä muuttunut arkiseksi naisellisuuden symboliksi
Olen keräillyt lankoja vuosia eri puolilta maailmaa. MITÄ TOIVOT KIRJAPROJEKTILTA. Liikun metsässä, vesillä, vuorilla, tuntureilla, aavikoilla ja viihdyn tuntikausia nuotiolla istuen. Tarvitaanko niihin neulaa ja lankaa vai tietokonetta ja 3D-tulostinta. 6. Luonnosta. Sen tarkoituksena on tuoda näkyviin tuoretta käsityötä, luovuutta ja näkemyksellisen taidon tuloksia. Sillä perustaisi pienen lankakaupan. Sitä käyttämällä tukee harvinaisen rodun säilymistä. MITÄ TEET TÄLLÄ HETKELLÄ. Laitan säännöllisesti lankoja myös kiertoon, myyn tai lahjoitan lasten käsityön opetukseen. MIKÄ ON SUOSIKKIMATERIAALISI. Arvioinnissa arvostetaan erityisesti teeman omaperäistä tulkintaa, idean tuoreutta ja ilmaisuvoimaista toteutusta. Jos joskus onnistun neulomaan ihan vain huvikseni, rentoudun nauttimalla teetä ja unohtumalla kimurantin dekkarisarjan syövereihin. Minussa asuu pieni neiti Marple. Villa ja erityisesti kainuunharmaan villa. PISTOT-näyttelyn juryna toimii kuvaja tekstiilitaiteilija Ulla Pohjola. Luonnon helmassa putkahtavat parhaat ideat. 1. Teosten hakuaika on käynnissä nyt ja jatkuu aina 2.10.2017 saakka. MISTÄ SAAT INSPIRAATIOTA. Kainuunharmas on suomenlampaan muoto, jonka villa on uskomattoman pehmeää. Taitoliitto etsii pistoja Mitä pistot voivat olla. 3. Teokset voi tehdä perinteisillä tekniikoilla, perinteitä uusien tai uusinta teknologiaa soveltaen. Näyttelyyn haetaan käsitöitä, muotoilua ja taidetta. Osallistujat voivat toteuttaa pistonsa haluamallaan tavalla. 0407523662, kikka.jelisejeff@taito.fi Ku va Ha rr i Ko sk in en ?TAITO?4/2017 9 ALUKSI Taito-4-2017-sisus.indd 9 14.7.2017 6.07. 4. KUVAILE LANKAVARASTOASI. 5. Värjäämättömät harmaan sävyt ovat kauniita ja värjätessä langasta saa upeita murrettuja sävyjä. Lankavarastoni on valtava. Ehdotusten tulee olla vuonna 2015 tai sen jälkeen valmistuneita. Haluan edistää suomenlampaan villan näkyvyyttä. Meillä on käsissämme upea ja kansainvälisesti kilpailukykyinen materiaali, jota ei ole vielä hyödynnetty täydellä kapasiteetilla. MITÄ KATSELET NEULOESSASI. Neulon, virkkaan ja ohjeistan lokakuussa ilmestyvän BÄÄ! -kirjan tuotteita. Osa töistä asetetaan näytteille myös Suomen käsitöiden museon Näytönpaikassa 6.3.–22.4.2018 järjestettävään näyttelyyn. Toivon, että suomalaiset käsityönharrastajat ja langanvalmistajat ottavat oman hienon villamme omakseen. Taitoliiton tuottama PISTOT-näyttely etsii tekijöitä. 2. Ideoimisen iloa! Lisätiedot: www.taito.fi/pistot-nayttely-2018/ Kikka Jelisejeff, puh. Mitä kuuluu, taiteilija-muotoilija Sanna Vatanen. Ku va Sa m i Re po Sanna Vatasen BÄÄ! -kirja julkaistaan lokakuussa. Näyttelyteokset valitaan tulostettujen teoskuvien tai luonnosten ja kirjallisten esittelyiden perusteella. PISTOT-näyttely on esillä 13.1.– 24.2.2018 Helsingin CraftCornerissa
Ohjeen muokkaaminen suljetuksi ei ole homma eikä mikään: silmukoita tuplasti ja sillä selvä. . Neulon omaa Metsä kukkii -paitaani pyörönä, koska kirjoneulonta on kohtalaisen paljon kätevämpää, kun saa työskennellä vain oikein silmukoin. Tusken Knits -langat ovat luonnollisia ja luonteikkaita, vahvoja ja ainutkertaisia. Miehen värisilmä on pettämätön. . . Minun paitani on edennyt parinkymmenen sentin tuolle puolelle, ja kunhan kesälomani kohta koittaa, kaivan sen keskeneräisten neuleideni kasasta ja tikutan kukan jos toisenkin. . . TUSKEN KNITS IG: @tuskenknits www.tuskenknits.com Maria Tuskenin värjäämät vyyhdit lukeutuvat minun mittapuullani maailman kauneimpiin. . Metsä jatkaa kukkimistaan Kirjoneulekalistelumme on jatkunut ahkeran alun jälkeen hieman hitaammin, mutta ei huolta – vuotta on vielä jäljellä vaikka kuinka. LA BIEN AIMÉE IG: @labienaimee www.labienaimee.com Aimée Osbourne-Gillen kattiloissa valmistuu kiehtovia, kuvankauniita lankoja, jotka hehkuvat toisaalta luonnollisina, toisaalta loistokkaina – aivan kuin jalokivinä. En muuten malta lopettaa Pirkka-langan värikartan ihastelemista, ties vaikka neuloisin jonkin toisenkin kirjoneuleen Könösen klassikon lisäksi. Taito-lehden somesuosikit TOP 3 TWISTED FINTCH IG: @twistedfintch Britit taitavat käsinvärjäyksen. Supisuomalaisesta metsästä ammentava paita voisi tarvita kaverikseen vaikkapa islantilaisen villapaidan eli lopapeysan. Jonna Hietala . . Yksi uusista tulokkaista on Twisted Fintchin Nathan, jonka langoissa on syvyyttä ja salaperäisyyttä. Käykäähän kurkkimassa Instagramissa, miltä Metsä kukkii -kalistelun paidat näyttävät, hashtag on vanha tuttu #metsäkukkiikal. Loppukesän suosikkimme ovat indievärjääjiä, jotka tekevät langasta taidetta. Koonnut Sonja Karlsson Jo nn a Hi et al a #metsäkukkiikal T A I T O ?4/2017 10 ALUKSI Taito-4-2017-sisus.indd 10 13.7.2017 21.59
Teknologia voi tulevaisuudessa helpottaa myös käsityötekniikoiden oppimista. Käsillä tekeminen on monelle myös vasta painoa hektiselle arjelle ja informaatioähkylle. Sosiaalisen median vahvistama uusi yhteisöllisyys kokoaa harrastajat ja osaajat yhteen. Teksti Olli-Poika Parviainen ?TAITO?4/2017 11 KOLUMNI Taito-4-2017-sisus.indd 11 13.7.2017 21.59. MITÄ MERKITYSTÄ KÄDENTAIDOILLA VOI DIGIAIKANA OLLA. Meillä on usein tarve toteuttaa itseämme tekemällä asioita itse. Ne siirtävät kulttuuri perintöä sukupolvelta toiselle ja lisäävät historiantuntemustamme ja ymmärrystämme siitä, mistä tulemme. Kirjoittaja on vihreiden kansanedustaja ja Taitoliiton hallituksen jäsen. Matka on vasta alussa. Kädentaitojen harjoittaminen pitää pään kunnossa. Kädentaitoihin yhdistyy positiivisia yhdessä tekemisen kokemuksia. Ne täydentävät toisiaan. UUDET TEKNOLOGIAT MULLISTAVAT TAPAAMME OLLA JA ELÄÄ. Käsityöt elävät digiajassakin . KÄDENTAIDOT KEHITTÄVÄT YLEISIÄ TYÖELÄMÄVALMIUKSIA. Digiyhteiskunta ja perinteet eivät kilpaile keskenään. Olemme jo tottuneet älypuhelimen sovelluksiin ja tulevaisuudessa virtuaalitodellisuudet, tekoäly ja muu tekniikan kehitys avaavat uusia mahdollisuuksia. Miten tuemme pienyrittäjiä ja itsensä työllistäjiä. . Harrastaminen lisää iloa ja hyvinvointia. Yksikään robotti ei pysty tekemään samanlaisia villasukkia kuin isoäiti eikä mikään koneellinen tekele vastaa lapsen askarteluja. Se on kanava luovuuteen, rentoutumiseen ja erilaisiin hyödykkeisiin. Miten vapautamme digitalisaation ja työn murroksen myötä ihmisten aikaa omaehtoiseen tekemiseen. Miten vahvistamme kädentaitojen roolia lasten ja nuorten maailmassa. Käsillä tekeminen on monelle vastapainoa hektiselle arjelle ja informaatioähkylle. Internet mahdollistaa monien taitojen siirtämisen ja ylläpidon. Osalle meistä ne merkitsevät myös yrittäjyyttä, ammattia ja toimeentuloa. Kaiken muutoksen keskellä myös perinteille on paikkansa. . Itse tekeminen muistuttaa meitä samalla luonnon kantokyvystä ja kestävän elämäntavan merkityksestä. Se on väylä ilmaista inhimillistä uteliaisuutta ja kekseliäisyyttä. Ihmisen omaa uniikkia panosta on vaikeaa jäljitellä. KÄDENTAIDOILLA ON SUKUPOLVIA YHDISTÄVÄ VAIKUTUS. Yhteiskunnallisilla päätöksillä on merkitystä kädentaidoille. Kädentaidot lataavat akkuja ja rauhoittavat mieltä. Ne opettavat suunnitelmallisuutta, kärsivällisyyttä ja syvällistä keskittymistä
”Kun aloin käsissäni käännellä pyöreää, ohueksi leikkaamaani geometrista muotoa, huomasin, että se on hyvin orgaaninen. Messuille somisteeksi tehty paperinen versio Sila-valaisimesta herätti messuvieraissa erityistä kiinnostusta. Valaisimessa äärimmäisen ohueksi laserleikattu koivuvaneri saa volyymia taivutettaessa. Suomalaista valoa Suomesta Talents-osastolle valittiin Aaltoyliopistossa opiskeleva Zsuzsanna Horvath. Valaisimen lisäksi lasinaluset, korvakorut ja tilanjakajat houkuttelivat yleisöä tutustumaan Horvathin töihin. Kun muodon avasi, siitä tuli upeasti kolmiulotteinen”, kuvailee Horvath oivallustaan. www.zsuzsannahorvath.com Ku va ?V ill e Va pp ul a Tendence-messut 2017 Koonnut Kikka Jelisejeff T A I T O ?4/2017 12 ALUKSI Taito-4-2017-sisus.indd 12 13.7.2017 21.59. Materiaali väreilee pienessäkin tuulenvireessä ja sisäänrakennettu LED-valo elävöittää kokemusta. Horvath on arkkitehti ja kiinnostunut origameista, mikä näkyy hänen suunnittelemissaan Sila-valaisimissa
”Talents on erinomainen tapa saada näkyvyyttä kansainvälisillä markkinoilla ja aloittaa tuotteiden kaupallistaminen sekä kansainvälinen markkinointi”, kertoo Messe Frankfurtin Suomen edustaja Virpi Hopeasaari. www.kuniko-maeda.com Ku va ?M es se Fr an kf ur t Ex hi bi tio n Gm bH / Pi et ro Su te ra Ku va ?K un ik o M ae da Ku va ?M es se Fr an kf ur t Ex hi bi tio n Gm bH / Pi et ro Su te ra ?TAITO?4/2017 13 ALUKSI Taito-4-2017-sisus.indd 13 13.7.2017 21.59. Tuote viimeistellään sorvaamalla. Maeda luo poisheitetystä materiaalista uutta yhdistämällä japanilaista käsityötaitoa moderniin teknologiaan. Taitoliiton kehittämispäällikkö Kikka Jelisejeff vietti juhannuksen Frankfurtissa ihaillen messujen Talents-osastoja. www.thomas-pildner.de Puisia pintoja Leikkuulautoja ja tarjoilualustoja valmistava saksalainen Hubert Steffe voitti Tendence-messujen ja Saksan käsija taideteollisuusliiton järjestämän Form 2017 -kilpailun. Messut ovat Euroopan merkittävin ammattilaisille suunnattu designja lifestyle-tapahtuma. Mukaan pääsee joko valmiilla tuotteilla tai prototyypeillä. Huolella valitut puuaihiot ja suunnitelmallinen asettelu muodostavat visuaalisesti harkittuja pintoja. Saksalainen Thomas Pildner käyttää materiaalinaan tuoretta massiivi puuta, johon kuivumisprosessi luo oman designinsa. tendence.messefrankfurt.com/frankfurt/en/besucher/events/talents.html Kierrättämällä kaunista Japanilainen tekstiilisuunnittelija Kuniko Maeda käyttää innovatiivisella tavalla jätepaperia Paperin maisema -mallistossaan. Tuotteet suunnitellaan digitaalisesti ja viimeistellään käsin. www.schnittstelle2.de TENDENCEN TRENDIT Modernin teknologian ja käsityötaidon sekä kestävän kehityksen yhdistäminen näkyi Saksan Tendence-messuilla. Aaltoileva kulho Messuilla näkyi paljon taidokasta puun työstöä. Monet Talents-osallistujat ovat vastikään oman toimintansa aloittaneita käsityöläisiä tai opiskelijoita. Talents-osastot on tarkoitettu tuoreille suunnittelijoille ja tuotteille
Ohjeet ovat selkeästi koostettuja ja osa niistä sopii myös aloitteleville neulojille. Jonna Hietala T A I T O ?4/2017 14 KIRJAT Taito-4-2017-sisus.indd 14 13.7.2017 21.59. Haluaisin käpertyä Luoto-paitaan Saaristomeren kylmillä kallioilla, heittää Kivi-pipon päähäni metsäretkellä ja kääriytyä Greta-huiviin kulkiessani Helsingin tuulisia katuja. Hetken aikaa ne huumaavat tuoksullaan ja ulkonäöllään ja kohta ne jo kuihtuvat ja kuolevat. Kukkiensidonta ei ole pelkästään herkkää ja romanttista. Yksinkertaiset, kuvalliset ohjeet saavat kukkiensidonnan näyttämään helpolta. Se kasvaa kasvamistaan, ja tiedän jo valmiiksi, ettei minulla ole toivoakaan kaikkien suunnitelmien toteuttamisesta. Kirjan kauniit, luonnonläheiset ja ajattomat neuleohjeet sekä luonnon helmassa otetut kuvat ihastuttavat. Lars Jonin kirjassa Kimppu kukat pääsevät täyteen loistoonsa. Kukat sotkevat, niistä irtoaa tahmaa ja piikit ja oksat aiheuttavat naarmuja ja haavoja. Yksi suosikkisuunnittelijoistani on tanskalainen Helga Isager, jonka uusin neulekokoelma, The Artisan, sisältää kymmenen kaunista, aivan käsittämättömän kaunista, ohjetta. The Artisan HELGA ISAGER AMIMONO 2017 Olen saanut sukellella neulemaailman syvissä syövereissä kauan, kohdannut satoja, ehkäpä tuhansia neulojia ja saanut sydänystäviä niin kanssaharrastajista kuin ammattilaisistakin. Kirjasen sivuilta löytyy muutama paita ja villatakki, yksi pipo ja huivi, jotka ovat oiva osoitus siitä, että myös neulomalla saa vaatekaappinsa täytteeksi muotia isolla M-kirjaimella. Taito-lehden kirjasuosikki ELO–SYYSKUUSSA Koonnut Sonja Karlsson Kimppu LARS JON KARISTO 2017 Kukat ovat kiehtovia. Ehkä minäkin pääsen vielä joskus sitomaan kimpun itse kasvattamistani kukista. Minäkin voisin osata. Neuleita palvelee lukijaa täydellisesti. Oma suosikkini on kimonosta ja koivuista inspiraatiota ammentanut Birch. Nyt kun olen vuosien tauon jälkeen saanut oman parvekkeen, taidan laittaa sinne muutaman ruukullisen leikkokukkia kasvamaan. Se vie ajatukset syksyn pimeneviin iltoihin ja houkuttelee tarttumaan puikkoihin, vaikka kalenterin mukaan vielä ei pitäisi olla tarvetta villaisille vaatteille. Rakastan harrastukseni – oikeastaan työnikin – monimuotoisuutta: erilaisia ihmisiä, monia mieltymyksiä, langantuntua, sitä, että neulesuunnittelijat luovat liki jokaiseen mielentilaan ja tilanteeseen sopivia ohjeita. Kirjan kimput on sidottu kotipuutarhan ja luonnon aineksista. Neuleita SAARA TOIKKA MOREENI 2017 Listani neuleista, jotka aion tulevan syksyn ja talven aikana toteuttaa, on loputon. Lista kasvoi entisestään, kun avasin Saara Toikan Neuleita-kirjan. Saara Toikan neuleet ovat käyttövaatteita. Monen neuleen kohdalla ehdotetaan useampaa eri värivaihtoehtoa ja tarjotaan vaihtoehtoisia lankoja ohjeessa käytetyn tilalle. Kukkiensidonta vaatii käsityöläisen kädet. Se alkaa ihan alkeista: siitä, miten leikkokukkia kannattaa kasvattaa ja miten ne poimitaan oikeaoppisesti, miten kukkien varret tulee leikata ja mitkä kukkakaupan lajikkeet sopivat kotipuutarhan kasvien kanssa yhteen. Helga Isagerin ohjeet ovat haastavia, mutta lopputulos kruunaa poikkeuksetta kaiken vaivannäön
Kuinka paljon maksoikaan ryijypaketti, paljonko tuliterä ompelukone kaikilla herkuilla. Pelkkää säästöä! Laskematta kuitenkin jätetään koneen päivitys parempaan, hutiostokset, pilalle menneet, ufoutuneet sekä vanhaksi menneet värit ja kuosit. EI HARRASTUSTA PIDÄKÄÄN MITATA RAHASSA . Ilo, onnellisuus ja nautinto ovat rahassa mittaamattoman arvokkaita. Ison talon vanhaemäntä – maalla pikkukylissä vielä on semmoisia – tuli paikalle ja kysyi ykskantaan paljonko uusi rukki maksaa. Hyviä vinkkejä kuitenkin jaetaan: onko Virossa halvempaa kuin kotomaassa vai tilattaisiinko yhdessä kauempaa. Harrastus luo hyvinvointia ja onnellisuutta, itse neulotuissa vauvannutuissa tiivistyy puhdas rakkaus, vaikka pikkuisia vaatteita ei ehtisikään käyttää kuin pari kertaa vauvan jo kasvettua niistä ulos. Samoin on välineiden ja tykötarpeiden hankkiminen. Hän sanoi kerran hauskasti, ettei nykyihmisellä ole enää aikaa mennä kalaan tai sitoa rauhassa perhoja, mutta kalastamisesta haaveilu on osa harrastusta. Ovatko tekstiilikäsityöt sitten kallis harrastus. Kirjoittaja on kansanmuusikko, joka värjää käsin kuvankauniita lankoja. Kerrottuani hinnan, noin tonnin verran tykötarpeineen, vanhaemäntä käänsi minulle mielen osoituksellisesti selkänsä eikä puhunut enää mitään. . Niin olen itsekin alkanut ajatella: ihanien lankojen hankkiminen ja niiden silittely ja pohdinta, mitä mistäkin neuloisi, on lopulta suurempi osa harrastusta kuin itse neuleen valmiiksi saaminen. Monia kiinnosti rukkien toimintaperiaatteet ja monet vanhemmat ihmiset pysähtyivät päivittelemään, että tuollaisella se mummikin kehräsi, tai että tuommoinenko se rukki nykyään on. . Mukanani oli pappani tekemä perinnerukki sekä moderni, uusiseelantilainen, minimalistinen rukki. RAHASTAHAN ME SUOMALAISET emme mielellämme puhu. Teksti Ilona Korhonen ?TAITO?4/2017 15 KOLUMNI Taito-4-2017-sisus.indd 15 13.7.2017 21.59. Selkä puhui kyllä paljonkin: olipa kallis peli! KÄSITYÖIHMISET EIVÄT MIELELLÄÄN puhu harrastuksensa hinnasta. Olin kerran esittelemässä kehräämistä pikkukylän kesätapahtumassa. Ilo, onnellisuus ja nautinto ovat rahassa mittaamattoman arvokkaita. VELJENI HARRASTAA PERHOKALASTUSTA . Neulomisessa kun menee niin kauankin! Pelkkää säästöä . Moni harrastaja vastaa perstuntumalta, että ei ole, sehän on liki ilmainen! Ja ajatellaanpa sitä nettoa, mikä saadaan lasten vaatteiden ompelulla tai sillä, että pidetään koko suku villasukissa
Taito-4-2017-sisus.indd 16 13.7.2017 21.59
Teksti Sonja Karlsson?Kuvat Katja Lösönen Himmelisti Eija Koski toimii elämässään intuition perusteella. Se on vienyt hänet yliopiston akateemisesta maailmasta peltojen keskelle Martoisten kylään ja omaan himmelinäyttelyyn Tokioon. Himmeli on himmeli kaikkialla ?TAITO?4/2017 17 Taito-4-2017-sisus.indd 17 13.7.2017 21.59
Se on himmelin aito ja alkuperäinen raaka-aine, jossa Kosken mukaan näkyy himmelin kauneus, pyhyys ja harmonia. Hän alkoi perehtyä himmelin historiaan ja kirjan kirjoittaminen palasi Kosken mieleen. Kun pidän ulkomailla himmelikurssia, vien sinne aina rukiinoljen. Tein elämässäni asioita toisten johdattelemana, enkä ajatellut sen enempää, mitä itse haluan. Ne pakattiin kahdeksaan ruumisarkun kokoiseen laatikkoon ja lähetettiin lentokentälle viikkoja ennen näyttelyä. Seuraavan talven aikana tein kotona seitsemän himmeliä. Väitöskirja ei ollut oma idea eikä intohimo. Hän oli 10-vuotiaana viettämässä joulua Savon sydämessä Klaudia-tädin luona. Himmelien kuljettaminen toiselle puolelle maapalloa oli vaikeaa. Koski ajattelee ja tekee himmeleitä päivittäin. Kesällä poimin oljet omasta pellosta ja pystyin aloittamaan omien himmelien teon alusta asti. Se oli niin ilmeistä, että nautin käsillä tekemisestä jo lapsena. Se oli helppoa, koska hän oli juuri löytänyt uudelleen rakkautensa. Nykyään Eija Koski näkee himmeleitä kaikkialla: tekstiileissä, geometrisissä kuvioissa, tapeteissa. Pieni tyttö ei pystynyt keskittymään aikuisten puheisiin, koska hän oli lumoutunut katosta roikkuvasta himmelistä. Mies on maanviljelijä, ja olkiin ihastunut nainen päätti mennä himmelikurssille. Eija Koski otti yliopistolta virkavapaata, jonka aikana hän työskenteli projektipäällikkönä Österbottens hantverkissä. Hänellä oli opettajan erityislupa jatkaa koulussa aloitettujen töiden tekoa kotona. Arki oli niin kiireistä, ettei elämässä ollut tilaa käsitöille. – Se oli niin kaunis ja ihana ja iso ja kultainen. – Näin jälkeenpäin ihmettelen, miten harhauduin väärälle alalle. Kun hän sulkee silmänsä, alkavat geometriset kuviot muotoutua hänen mielessään. Viihdyin kyllä, mutta akateeminen ura ei ollut lainkaan oma juttuni. Kurssilla sain tehtyä yhden himmelin ja ostin opettajalta loput materiaalipaketit. Muotoilin kuvion pohjalta seinähimmelin. Vuonna 2016 himmelistillä oli näyttely Tokiossa. Jo toinen yhteydenotto kustantamoihin tuotti tulosta ja Eija Kosken ensimmäinen kirja Himmeli julkaistiin vuonna 2012. Eija Koski on ekonomi. Ensimmäisestä kouluvuodestaan lähtien tyttö teki kymmeniä käsitöitä vuodessa. Hän harhautui yliopistomaailmaan ja työskenteli vuosia kaupallisella alalla. – Olen kokeillut muita materiaaleja: järvija meriruokoa, koiranputkea, paperia, metallia, muovia. Palaan aina takaisin olkeen. Käsityöt veivät mennessään ja akateemiseen maailmaan ei ollut enää paluuta. – Poimin kuvioita ympäristöstä. Koski oli tekemässä väitöskirjaa Vaasan yliopistossa, kun hän havahtui. He kysyivät, onko himmelissä jotain pyhää. Jo vuonna 1999 hän alkoi suunnitella himmelikirjan tekoa. Jo lapsena Eija Koski teki käsitöitä. Hän oli pilkkonut tuhansittain olkia kauniisiin pussukoihin. Kirjaprojektin myötä hän alkoi suunnitella omia himmelimalleja. Toisen kerran himmeli tuli Kosken elämään, kun hän tapasi tulevan miehensä. HERKKÄÄ TYÖSKENTELYÄ Eija Kosken koti on yleensä täynnä himmeleitä – paitsi nyt niitä on vähemmän. Koski meni mykäksi, hän ei osannut vastata. Eija Koski on tehnyt himmeleitä 20 vuotta, joista seitsemän hän on toiminut täyspäiväisenä himmelistinä. – Elämä oli suorittamista. Olki on edelleen Kosken suosikkimateriaali. HIMMELIN KOSKETUS Eija Koski muistaa elävästi ensimmäisen näkemänsä himmelin. Työssään Koski kannusti käsityöyrittäjiä löytämään oman intohimonsa. Hänen rakkaimmat muistonsa kotoa ovat äidin kanssa tehtyjä joulukoristeita ja vaatteita. Vuosia myöhemmin Koski sai vieraita Japanista. Se on suomalainen himmeli. – Opettajalla oli valmiita materiaalipaketteja. Kun näin kaksiulotteisen japanilaisen asanoha-puuintarsiatyön, näin siinä välittömästi himmelin. Ensimmäiset yhteydenotot eivät johtaneet tuloksiin, mutta ajatus jäi mieleen muhimaan. T A I T O ?4/2017 18 Taito-4-2017-sisus.indd 18 13.7.2017 21.59. Päivät kuluivat pankissa, keskuskauppakamarissa ja tutkijana. Kurssin opettaja kertoi, miten oljet kerätään himmeliä varten
Herkkä olki rasahtaa helposti rikki. Himmelin teko vaatii tarkkuutta ja rauhallisuutta. Taito-4-2017-sisus.indd 19 13.7.2017 21.59
T A I T O ?4/2017 20 Taito-4-2017-sisus.indd 20 13.7.2017 22.00
Himmeleistä ovat kiinnostuneita sekä trenditietoiset että perinteisten käsitöiden ystävät. Salit kuitenkin täyttyivät ja kiinnostuneita tuli satojen kilometrien päästä Hokkaidon saarelta saakka kuuntelemaan himmelin tarinaa. Kosken ystävä, japanilainen maanviljelijä Yoko Ezura kuvailee himmeliä suomalaiseksi sieluksi, elämän symboliksi. Eija Koski näkee himmeleitä kaikkialla: tekstiileissä, geometrisissä kuvioissa, tapeteissa. Luostariympäristö ja hiljaisuus eivät silti tarkoita, että himmelinteko olisi vakavaa. Kun Eija Koski liittyi kolme kuukautta sitten Instagramiin, alkoi seuraajia sadella eri puolilta maailmaa. Tällä hetkellä hän työstää kolmatta kirjaansa ja nurkat täyttyvät uusista malleista. He ovat saaneet oppinsa internetistä. Koskelle on ehdotettu, että hän voisi järjestää kurssin Valamon luostarissa hiljaisuuden retriittinä. Himmelit eivät sovi festareille. Koski ja jo viidettä kertaa Valamoon kokoontunut himmeliryhmä räjähti nauramaan ehdotukselle – eikä se ollut ensimmäinen kerta. – Himmelin peruskuviot, oktaedrit, yhdistyvät toinen toisiinsa kuten me ihmiset olemme yhdistyneinä toisiimme. Vieraat tekivät millin paksuisesta oljesta työtä tarkasti eikä yksikään olki hajonnut. Vastikään Koskea pyydettiin pitämään himmelityöpajaa festivaaleille. Viime vieraiden kanssa teimme niin pieniä himmeleitä, että ne saatiin kuljetettua matkalaukussa kotiin. Japanilaisille himmelissä on syvyyttä. KIINNOSTUSTA ULKOMAITA MYÖTEN Eija Koski on pitänyt himmelikursseja Suomen lisäksi Sveitsissä, Ruotsissa ja Japanissa. Hän suunnitteli lahjoittavansa himmelit vastaantulijoille. Siinä näyttäytyy kunnioitus. . – Kurssin aikana nauretaan niin paljon, että leuat ovat sen jälkeen kipeät. Suomalaisille himmeli on usein joulukoriste, mutta japanilaiset pitävät niitä esillä vuoden ympäri. Kun hän sulkee silmänsä, alkavat geometriset kuviot muotoutua hänen mielessään. Hän ei suostunut. Himmeli yhdistää ja sosiaalisen median myötä maailma on sille auki, kuvailee himmelisti Eija Koski. Yllätys oli melkoinen, kun yksityinen galleria ilmoitti ostavansa näyttelyn himmelit. . Meille se on joulukoriste, joka pyhien jälkeen laitetaan takaisin säilytykseen. Kun himmelisti työskentelee, vallitsee harras hiljaisuus. Löytämistä helpottaa se, että himmeli on himmeli kaikilla kielillä. Himmelin äärellä on oltava läsnä. Oljista tehty himmeli vaatii kiireettömyyttä, tarkkuutta ja rauhallisuutta, jotta herkät oljet eivät rasahda rikki. Siellä on rauha. Se on täydellinen paikka pitää himmelikurssia. . Olki on suomalaisen himmelin alkuperäinen materiaali. Kosken mukaan japanilaiset näkevät himmelissä koko pellon kauneuden. Vasta viimeisenä maanantaiaamuna ennen näyttelyä Koski sai kuulla, että himmelit pääsevät Japaniin. Häneen ovat yhteydessä designerit, arkkitehdit, kaupunkilaiset ja maaseudun ihmiset. Uusia himmeleitä valmistuu Kosken ateljeessa jatkuvasti. Kaikki 61 työtä myytiin Tokiossa. – Japanilaiset haluavat kaivautua syvälle himmelin tekoon ja käydä ruispellolla. Matkaa oli suunniteltu kolme vuotta, mutta aivan viime hetkillä himmelilaatikot kannettiin pois lentokoneesta. – Se oli kunnia, mutten voinut suostua. Eija Kosken mukaan oljessa näyttäytyy himmelin kauneus ja harmonia. Kun hän meni ensimmäistä kertaa Tokioon kertomaan himmeleistä, hän ajatteli, ettei kukaan tiedä aiheesta mitään. Kosken mukaan japanilaiset näkevät himmelissä paljon enemmän kuin me suomalaiset. ?. Heille himmeli edustaa pyhyyttä. Ne kiedottiin tuorekelmuun, ja Koski päätti, ettei tuo himmeleitä enää takaisin Suomeen. Koski on yllättynyt, miten erilaisia ihmisiä himmeli kiehtoo. Japanin tulli ei päästänyt himmeleitä maahan, koska olki on orgaanista materiaalia. Japanissa on runsaasti himmelin harrastajia ja puoliammattilaisia. Pidän nyt viidettä kurssia Valamon luostarissa. ?TAITO?4/2017 21 Taito-4-2017-sisus.indd 21 13.7.2017 22.00. Kun Eija Koski näki japanilaisen asanoha-puuintarsia työn, hän muotoili sen pohjalta seinälle kiinnitettävän himmelimallin. Nyt Koski odottaa jälleen vieraita Japanista, jotka haluavat päästä himmelin juurille. Koen sen tällä hetkellä konkreettisesti, kun saan paljon yhteydenottoja eri puolilta maailmaa
Hän on tehnyt taidelasia jo yli 15 vuotta. Kun esine on puhallettu valmiiksi, laitetaan se noin vuorokaudeksi jäähdytysuuniin, jotta se viilenee riittävän hitaasti. Bastioni Hyveen harmaiden kivimuurien sisällä oleva puinen kaariovi on apposen auki. Kun esine myöhemmin otetaan pois jäähdytysuunista, Jakow leff jatkaa vielä lasiesineiden työstämistä hiomalla ja kokoamalla ne isommiksi kokonaisuuksiksi. Suomenlinnassa on edessä vielä kävely Susisaareen, joka on yksi Suomenlinnan kolmesta pääsaaresta. Renata Jakowleffin lisäksi tilassa työskentelevät Anna Schrodeus, Riikka Latva-Somppi ja Esko Kurvinen. Nyt Jakowleff on kehittänyt uuden, veistoksellisen tavan tehdä betonielementtejä. LASITAIDETTA JA YRITTÄJYYTTÄ Kun Renata Jakowleff piti viime keväänä oman gallerianäyttelyn, oli seinälle ripustettu metrin korkuinen ja kaksi metriä leveä teos, Pleasure. Tänään työvuorossa on lasimuotoilija ja -taiteilija Renata Jakowleff. T A I T O ?4/2017 22 Taito-4-2017-sisus.indd 22 13.7.2017 22.00. Sisällä vanhojen kaariholvien alla puhalletaan lasia. Pysäytetty liike Lauttamatka Helsingin Kauppatorilta Suomenlinnaan kestää vain viisitoista minuuttia, mutta siinä ajassa ennättää irtautua Helsingin keskustan hälinästä. Ruokataukoihin ei ole aikaa. Yhden lasiosan merkitys on vähentynyt ja olennaista on osista syntyvä kokonaisuus. Vielä kuumempi on lasinpuhaltajalla, joka työskentelee uunien lähellä. Muussa tapauksessa esineeseen jää jännitteitä ja se voi pirstoutua pienestäkin kolahduksesta. Välillä lasia lisätään pillin päähän, sitä kuumennetaan uunissa, muotoillaan erilaisilla puisilla ja metallisilla työvälineillä ja välillä lasikuplan sisälle puhalletaan lisää ilmaa. Hän tekee teoksensa perinteisesti puhaltamalla eli esine työstetään pitkän metalliputken, eli pillin, päässä. Jakowleffin työskentelyä lasihytissä on hypnoottista katsella. – Aiemmin tein teoksia, joissa yksi lasikappale oli koko teos. Teksti Anna-Kaisa Huusko?Kuvat Kaisu Jouppi ja Christian Jakowleff Renata Jakowleff hurahti lasin tekemiseen opiskeluaikana. Kun ovesta astuu sisään, ei enää ihmettele, miksi ovi on auki. Se koostui yli kahdestasadasta vaaleanpunaisesta ja kultaisesta ilmapalloa muistuttavasta lasikappaleesta, jotka oli kiinnitetty metalliverkkoon. Viimeisten 3-4 vuoden aikana työskentelyni on muuttunut. Jakowleff ottaa uuden kuuman lasimassan pillin päähän heti, kun on saanut yhden valmiiksi. Kokoan teokset pienemmistä osista. Kovasta työtahdista huolimatta yhden työpäivän aikana ei ennätä tehdä kovin montaa esinettä, Jakowleff kertoo. TYÖTÄ TEHDÄÄN TAUOTTA Verstaan pöydällä Jakowleffilla on valmiina tummia, munakoison muotoisia lasikappaleita. Niitä tarvitaan vielä lisää, sillä hän kokoaa teoksensa kymmenistä, toisinaan jopa sadoista, erillisistä osista. – Yleensä puhallan tauotta koko päivän. Sitä varten hänellä on toinen työhuone. LASIN TYÖSTÄMINEN Suomenlinnassa toimiva lasihytti on neljän lasintekijän yhteinen työtila. Lasiuunit hohkaavat yli tuhannen asteen lämmössä, ja vaikka niistä on vain pieni luukku tilaan, nostaa se lämpötilan trooppisen kuumaksi. He jakavat tilan, laitteet ja kustannukset ja käyvät vuorotellen tekemässä lasia. Käyn välillä juomassa vettä, sillä tässä tulee hiki ja nestettä tarvitaan. Puhalluspillin on oltava jatkuvasti pyörivässä liikkeessä, sillä muuten esine vääntyy. Niiden tekemisessä oli olennaista, että olin itse mukana puhaltamassa tai ainakin sanomassa puhaltajalle, mihin suuntaan kuumaa lasia taivutetaan. Hiki nousee pintaan jo huoneessa seistessä. Jokainen lasikappale tehdään yksitellen, eikä se käy hetkessä
Lasinpuhalluksessa esinettä työstetään pitkän metalliputken eli pillin päässä. Taito-4-2017-sisus.indd 23 13.7.2017 22.00
Lähdin tekemään kokeellista lasia, en käyttöesineitä. Moni tehdas ja pikkupaja on lopettanut. Kustannussyistä on pakko toteuttaa vain valmiiksi suunnitellut ideat. Lasihytin ylläpitäminen on kallista, koska lasiuunien on oltava päällä vuorokauden ympäri. Olen ollut puhaltamassa lasia eri puolilla Suomea: Nuutajärvellä, Riihimäellä ja Nauvossa. Aikansa vuokrahyttejä käytettyään Jakowleff päätti nelisen vuotta sitten liittyä osakkaaksi Suomenlinnan lasihyttiin. Teen yhä käyttölasia jonkun verran, mutta se ei ole asia, johon haluan keskittyä. Puhalluspäiviä on enemmän, eikä tarvitse matkustaa pitkiä matkoja tehdäkseen lasia. Jakowleffin ominta työskentelyaluetta on lasitaide. Lämpötila lasihytissä nousee trooppisen kuumaksi. Lasintekijän on valittava, sitoutuuko hän lasihyttiin sekä sen kustannuksiin ja ylläpitämiseen vai vuokraako hän tarpeen tullen lasihyttiä muilta ja maksaa palkkaa lasinpuhaltajille. Se vei heti mukanaan. – Alkuvuosina tein enemmän käyttölasia, lähinnä maljakoita. Lasihyttejä ei ole tämän päivän Suomessa kovin montaa jäljellä. Hän tekee puhtaasti kuvataidetta, jolle lasi antaa oman erityisilmeensä. – Se on ollut kätevä ratkaisu. Lasihytin vuokraamisen ongelma on kalleus. Puhallustaidon opin käytännön kokeilujen kautta, kertoo Jakowleff. – Olin opiskellut pari vuotta Taideteollisessa korkeakoulussa muotoilua, kun meille tuli ensimmäinen lasikurssi. VUOKRAHYTISTÄ OSAKKAAKSI Taidelasi on mielenkiintoinen ja haastava itseilmaisun muoto. Teosten valmistamiseen hän käyttää perinteisiä lasinvalmistusmenetelmiä, mutta lopputuloksena ei ole kukkavaasia, kynttilänjalkaa tai edes mitään etäisesti niitä muistuttavaa. Pillin päässä olevaa lasia muotoillaan puisilla ja metallisilla työvälineillä. Kurssin jälkeen mikään muu ei enää kiinnostanut. Haluan tutkia ja työstää sitä teoksissani. Meillä oli käytössä työpaja, jossa lasinpuhallusta sai kokeilla itsenäisesti. – Uran alkuvuosina vuokrasin lasihyttejä. – Olen kuvannut teoksillani viime aikoina rehevyyttä ja liiallisuutta, joka on meidän ajallemme ominaista. Yhden työpäivän hinta on korkea, eikä silloin ole mahdollista tehdä kokeiluja. Opiskeluaikana lasi-innostus vei mukanaan ja vuodesta 2005 lähtien Jakowleff on työskennellyt itsenäisenä muotoilijana ja lasintekijänä. T A I T O ?4/2017 24 Taito-4-2017-sisus.indd 24 13.7.2017 22.00. Teokseni liikkuvat visuaalisesti kauniin ja ärsyttävän yltäkylläisyyden rajamaastossa. Minua on aina kiehtonut lasin erilaiset ominaisuudet ja liike, jonka lasiin pystyy vangitsemaan. Opetus oli hyvin muotoilupainotteista, eikä meille opetettu oikeastaan lainkaan lasinpuhalluksen käytännön taitoja. Lasia ei voi tehdä muualla kuin sille varatuissa tiloissa
Idean jalostaminen tuotteeksi on vaatinut uuden mittakaavan, materiaalin ja sen lainalaisuuksien oppimisen sekä pitkäjänteistä yhteistyötä. MUOTOJA BETONISEINIIN Lasi on ollut Renata Jakowleffin päämateriaali. Yritys lähti jatkokehittämään rakennusteollisuuteen soveltuvaa valmistustekniikkaa yhdessä muotoilijan kanssa. Katariina 2. Molemmat ovat nestemäisiä materiaaleja, joihin voi taltioida liikkeen. Pikee erisyväkuvio. – Olemme kehittäneet ideani pohjalta uudenlaisen menetelmän, jonka avulla betonirakennuksiin voidaan tehdä kolmiulotteisia pintoja. ?. Nykyisin puhallan pääosin teokseni itse, joten pystyn tekemään vain sellaisia töitä, joihin omat puhallustaitoni riittävät. Suomenlinnaan on helppo tulla. Suurin etu on, että pystyn tekemään kokeiluja ja pääsen helpommin puhaltamaan. Betoni kestää sekä ulkoettä sisätiloissa, joten sillä on laajat käyttömahdollisuudet. Pienessä lasihytissä on rajallinen määrä laitteita. . Odotan kiinnostuneena, missä kaikkialla muotobetonia tullaan käyttämään ja millaisia pintoja suunnittelijat sillä toteuttavat. – Toisaalta pitää osallistua paikan ja laitteiden ylläpitoon. Muotobetoni on uudenlainen työkalu, jolla rakennusten suunnittelijat voivat muokata betonielementtejä veistoksellisiksi pinnoiksi. Se on kiinnostanut minua aina suunnittelussa, mutta siihen yhtäläisyydet loppuvat. Uskon, että yhdistämällä eri alojen asiantuntijoiden taitotietoa muotoiluun, saadaan kehitettyä uusia, kiinnostavia innovaatioita ja tuotteita. Kokeileminen on välttämätöntä, että kehittyy työssään. Jakowleff on vaihtanut työskentelynsä mittakaavaa pienistä lasikappaleista kolmimetrisiin betonielementteihin. ?. Olen päässyt ilmaisussa ja tekemisessäni selkeästi eteenpäin. – Lähdin kokeilemaan betonilla hieman samanlaista valmistustekniikkaa, jota olin käyttänyt lasin kanssa. Asioilla on aina puolensa. – Lasissa ja betonissa on paljon samaa. Työpajan jälkeen Jakowleff meni esittelemään ideoitaan betoniyritys Parmalle, jossa innostuttiin hänen kehittämistään uudenlaisista kolmiulotteisista pinnoista. Heti ensimmäisten testien jälkeen vakuutuin, että tekniikka toimii hyvin myös betonilla. Sileä kangas verhokuvio. . Katariina 1. . Vuonna 2014 hän osallistui Teollisuustaiteen Liitto Ornamon ja betoni firma Ruduksen yhdessä järjestämään työpajaan, jossa etsittiin betonille uudenlaisia käyttötapoja. Te os ku va t Ch ris tia n Ja ko w le ff ?TAITO?4/2017 25 Taito-4-2017-sisus.indd 25 13.7.2017 22.00. Sen myötä Jakowleff laajensi käyttömateriaaliaan betoniin. Reilun vuoden jälkeen hanke on esitellyt julkisesti uuden betoni-innovaation, muotobetonin, ja pilottikohde on valittu
Kohopainaminen vaatii pikkutarkkaa käsityötä. Taito-4-2017-sisus.indd 26 13.7.2017 22.00. Käsin painettaessa koneesta ei tule koskaan ulos kahta täysin samanlaista printtiä ja lopputulos on aina jossain määrin yllätys
Teksti Anu Välilä?Kuvat Sonja Karlsson Kohopainon taitajia on Suomessa enää kourallinen. – Teollisen muotoilun ohessa tein asiakkaille graafisen puolen suunnittelua. Yksi heistä on alan itse oppinut, muotoilija Sakari Männistö, joka nauttii kirjainten ladonnan aikaan saamasta flow’sta ja opettelee kestämään epätäydellisyyttä. HARRASTUKSESTA TULI TYÖ Sakari Männistö polkaisee ”Vanhan Rouvan” eli englantilaisen 1900-luvun alkupuolelta peräisin olevan Arab-tiegel-kohopainokoneen käyntiin. Sellaisessa käytössä tällaiset laitteet ovatkin paljon tänä päivänä, Männistö kertoo. – Suurin osa töistä on asiakkaiden tilaustöitä. Haaveissani alkoi olla yhä enemmän se, että saisin tehtyä asiakkaille myös kohopainettuja töitä. Pitkästä iästään ja noin viidensadan kilon painostaan huolimatta kone kehrää pehmeästi ja toimii mainiosti. ?TAITO?4/2017 27 TEEMA: RAKAS PERINNE Taito-4-2017-sisus.indd 27 13.7.2017 22.00. Kohopainotöitä tilaavat ihmiset, jotka arvostavat yksilöllisiä, käsin tehtyjä tuotteita. Vielä muutama vuosi sitten hän kuljetti Macia kainalossaan. Kohopainossa painojälki on käsinkosketeltavaa, sillä painolaatta uppoaa paperin tai kartongin pintaan. Nykyisten koneiden liikuttamiseen ei yksi mies riitä. Musteet sekoitetaan käsin ja väri kerrallaan. Toisilla taas ei ole mitään ideaa. Letterpress Housekin on ainutlaatuinen paikka, eikä samanlaisia käsinpainettuja printtejä saa muualta. Männistö on koulutukseltaan teollinen muotoilija, ja hän ehti olla alalla kymmenisen vuotta ennen kokopäiväiseksi kohopainajaksi ryhtymistä. Omaan mallistoon kuuluvat muun muassa kortit ja julisteet. Männistön asiakastöitä ovat esimerkiksi hääkutsut, käyntija lahjakortit, menut, lasinaluset ja diplomit. Männistö hankki pienen pöytämallisen Adana-kohopainokoneen, jonka avulla hän opetteli alan lainalaisuudet. Kohopainaminen on hidasta, sillä prosessi etenee käsityönä alusta loppuun. Silloin kaadetaan kahvit kuppiin ja aletaan miettiä, mitä se voisi olla. Hän paitsi jatkaa vanhaa käsityöperinnettä myös sekoittaa siihen uusia tekniikoita. Osa tietää tarkkaan, mitä he haluavat ja kyse voi olla vain siitä, onko se toteutettavissa ja mihin hintaan. Turun keskustassa, Korppi-korttelin kulmalla, sijaitseva jugendtalo sai kutsumanimensä talossa lähes sata vuotta toimineen paperikaupan mukaan. – Masiina on nopea, kun kaikki on kunnossa ja asetukset kohdillaan. Painaminen tapahtuu painolaatoilla tai käsinladotuilla puuja metallikirjasimilla. Sillä pystyy valmistamaan helposti esimerkiksi kortteja ja käyntikortteja. Talon historia ilahduttaa muotoilija ja painaja Sakari Männistöä, joka avasi Letterpress House -kohopainopajan entisen paperikaupan tiloissa puolitoista vuotta sitten. – Paperi-Lehdosta sai ostettua kyniä ja papereita, joita ei ollut missään muualla, Männistö muistelee. Lisäksi sillä pystyy leikkaamaan ja nuuttaamaan. Männistö on siirtynyt raskaiden koneiden pariin hiljalleen harrastuksen kautta. Männistö on yksi harvoista alan taitajista Suomessa. Kohopaino on yksi vanhimmista painotekniikoista, jonka offsetkoneet ja digitaalitekniikka ovat syrjäyttäneet lähes historiaan. Alun perin tarkoitus oli tutustua kohopainotekniikkaan vain sen verran, että hän pystyisi tekemään printtejä, jotka painattaisi tuttavapariskunnan painokoneella. KOHOPAINON OPPIPOIKA Paperikaupan talo – osuva paikka pienelle kohopainopajalle ja putiikille, joka valmistaa erilaisia paperiprinttejä ja myy niiden ohella huolella valittuja kirjoja, lehtiä ja vihkoja
T A I T O ?4/2017 28 TEEMA: RAKAS PERINNE Taito-4-2017-sisus.indd 28 13.7.2017 22.00
Männistö innostuu itse siitä, että pääsee fiilistelemään paperin ja painojäljen kanssa, ja saa aikaan kaunista tekstiä. Kohopainetut printit vaativat monta työvaihetta ja paljon käsityötä. – Laitteet ovat usein tosi huonossa kunnossa. – Nälkä kasvoi syödessä, ja aloin etsiä suurempaa manuaalista laitetta. Parasta työssä on Männistön mukaan puuhaaminen ja käsillä tekeminen. Osaa on säilytetty huonoissa oloissa tai ne on käytetty niin loppuun, ettei niistä saa enää kunnostettua käyttökelpoisia. Keski-Euroopassa vanhoja painokoneita käytetään yhä paljon ja tietynlaisista koneista on jopa ylitarjontaa. Työhuone ja koti sijaitsevat samassa talossa, mikä mahdollistaa joustavan työnteon. Silloin ei voi kuunnella radiota ja ajatella omiaan. . Männistön mielestä osasta digitaalisesti tuotetuista fonteista on tehty liian täydellisiä. Joinakin päivinä hän istuu koneen ääressä ja suunnittelee hääkutsuja. Palkitsevinta on saada tehdä monenlaisia töitä yhdistysten kalentereista punkbändien levynkansiin ja luoda yksilöllisiä printtejä. Paljas silmä ei esimerkiksi enää erota tekstistä kirjainpareja ja -yhdistelmiä. OPPIA ALAN MESTAREILTA Männistö on itseoppinut kohopainaja. Perfektionistiksi tunnustautuvan Männistön on ollut välillä vaikea niellä sitä, ettei hän voi kontrolloida kaikkea. Suomesta vanhat koneet on lähes kokonaan hävitetty uuden tekniikan tieltä. Kaksi pientä lasta pitävät huolen siitä, ettei työhuoneelle voi unohtua koko päiväksi. Käsin painettaessa koneesta ei tule koskaan ulos kahta täysin samanlaista printtiä ja lopputulos on aina jossain määrin yllätys. Toisina päivinä hän valottaa laattoja, leikkaa papereita, purkaa käsin ladottuja formeja tai siivoaa. Viiden aikaan livahdan kotiin ruokkimaan, pesettämään ja nukuttamaan lapset, ja tulen takaisin työhuoneelle, kun muu perhe nukkuu. – Tulen aamulla yhdeksän maissa työhuoneelle, kun olen vienyt lapset päiväkotiin. Vaikka käsityöläisyyden ja yrittäjyyden yhdistämisessä riittää haasteita, Männistö iloitsee siitä, että uskalsi perustaa oman yrityksen. Kohopainotekniikkaa ei tällä hetkellä voi Suomessa opiskella lainkaan, ja siksi oppia on haettava alan mestareilta. Männistö pitää suurena onnenpotkuna sitä, että hän löysi Amsterdamissa omaa painoa pyörittävän Thomas Gravemakerin ja tanskalaisen Jens Jørgen Hansenin, joilta hän on ammentanut tietonsa ja taitonsa. Sakari Männistö on yksi harvoista vanhan kohopainotekniikan taitajista Suomessa. Minulla on esimerkiksi paljon vanhoja puukirjaimia. Työ on monotonista, mutta kun keskittyy tekemiseen, voi helposti saavuttaa flow-tilan. Esimerkiksi kun kone hajoaa, korjaaminen on tehtävä itse ja siihen voi muiden töiden ohella mennä aikaa. Letterpress Housen vanhin kone on satavuotias ja uusimmatkin koneet monen vuosikymmenen takaa. Kohopainolla työtä tehdään kuin sokkona siihen asti, kunnes ladonta on valmis ja ensimmäinen koevedos otettu. Männistön urakka on hiljalleen helpottunut eurooppalaisten kontaktien myötä. Pidän erityisesti niistä, jotka eivät ole enää varsinaisesti painokelpoisia. Kun lopputuloksesta ei tule sellaista kuin haluan tai printtiin tulee jokin virhe, selvitän mistä se johtuu. . . Plussaa tulee siitä, että layoutilla ja tekstin muodolla on jotain tekemistä sisällön kanssa. – Olen alusta asti tehnyt kaikenlaisia töitä, vaihtelevalla menestyksellä. Männistön mukaan työtä tehdään kuin sokkona siihen asti, kunnes ladonta on valmis ja ensimmäinen koevedos otettu. – Toisaalta osa käsin painamisen viehätystä on epätäydellisyys, ja kädenjälki saisi näkyä enemmän. Häntä viehättää myös se, että toisin kuin digiprinteissä, käsin painaessa musta on aina mustaa. – Kauniissa tekstissä painojälki on hyvää ja teksti on hyvin asemoitu ja välistetty. Hän on hakenut oppia maailmalta alan mestareilta. ?. – Minun oli pakko päästä sotkemaan käteni. Vanhoilla kohopainokoneilla on pitkä historia. ?. – Työvaiheita on monia ja tekemisen aikana voin kirota ja riemuita moneen kertaan, mutta koen onnistumisen hetken melkein jokaisesta työstä, Männistö sanoo. Niillä saa aikaan kiinnostavia pintoja. TYÖTÄ AAMUJA YÖVUOROSSA Männistöllä ei ole niin sanottua tavallista työpäivää. Jotta perheelle jää aikaa, Männistö tekee töitä usein aamuja yövuorossa. Siinä mielessä minulla on edelleen liian vähän leluja, Männistö nauraa. Pitkän etsinnän jälkeen löysin ”Vanhan Rouvan”. Yksi työn hyvistä puolista onkin vaihtelevuus. Männistö käyttää aktiivisesti kahta isointa konetta, mutta varalaitteita on hyvä olla olemassa. Suurin osa nykyisistä printtituotteista on digitaalisesti tuotettuja. Nyt Männistön työpajassa on lisäksi toinen isokokoinen painokone, ”Nuori Kundi” eli saksalainen Korrex Hannover -vedosprässi 50-luvulta sekä pienempi tanskalainen vedosprässi 30-luvulta. Lopulta kohopainajaksi oppii kuitenkin vain tekemällä ja kokeilemalla. Koko muotoilu-uran ajan hänellä oli vahva käsillä tekemisen tarve, ja se oli suuri syy, miksi hän lähti tekemään kohopainoa ja perusti oman yrityksen. – Siivoaminen ja purkaminen voi kuulostaa tylsältä, mutta välillä sellaiset rennot päivät tuntuvat lomalta. Tykkään erityisesti tekstin käsin latomisesta. Latoessa kello käy usein nopeasti. Historiallisten painokoneiden hankkiminen on haastavaa ja aikaa vievää puuhaa. ?TAITO?4/2017 29 Taito-4-2017-sisus.indd 29 13.7.2017 22.00. Vasta sitten pystyy näkemään lopputuloksen ja tekemään tarvittavat korjaukset. – Aina kun kannan jotain ovesta sisään, tekeminen helpottuu. Myös musteet sekoitetaan ja lisätään käsin
Alan yrityksenkin Salonen ehti perustaa opiskelukaverinsa kanssa. Teksti Merja Räty?Kuvat Nahkajuhani ja Liisa Salonen Materiaali vaihtui metallista nahkaan, kun Juhani Salosesta tuli nahkapanssarien tekijä. Harrastus johdatti Salosen nahan pariin. Kun harjoittelin, hankin itselleni pari koekaniinia prototyyppejä varten. Lukiosta matka jatkui metalliartesaanin opintoihin ja sen päälle tuli korumuotoilijan koulutus. Nahka oli minulle aivan uusi alue, eikä materiaalin vaihtaminen tosiaankaan sujunut tuosta noin vain. Salonen huomasi, että vaikka pohjalla on niin käsityöläisen kuin muotoilijan koulutus ja kokemus, ei materiaalin vaihtaminen ole ihan yksinkertaista. Tekee Juhani Salonen Nahkajuhani-tuotemerkillä tavallisempiakin nahkatuotteita, mutta nahkapanssarit ovat hänen ydinosaamistaan ja se, mikä hänet erottaa muista. Kun sitä kovettaa, pystyy saamaan aikaan veistoksellista muotoa. – Olen perfektionisti. Oppirahoja tuli maksettua. – Yhteistä töilleni on, että teen ne paksusta kasviparkitusta kotimaisesta nahasta. Veistoksellista nahkaa T A I T O ?4/2017 30 TEEMA: RAKAS PERINNE Taito-4-2017-sisus.indd 30 13.7.2017 22.00. EI VAATTEITA VAAN VEISTOKSIA Nahkatöistä eivät maallikolle tule ensimmäisenä mieleen taisteluvarusteet. Silloin tajusin, että veistoksellisuus on se, mikä minua kiinnostaa, kertoo Juhani Salonen. Ajattelen nahkapanssareita enemmän veistoksina kuin vaatteina, sanoo Salonen. Oikeastaan kaikki alkoi kipsistä. – Parit vanhat kotisivut löysin, joissa aihetta oli käsitelty. – Harrastan keskiaikaisia taistelulajeja, ja muutama vuosi sitten pehmomiekkailun – boffauksen – piirissä alkoivat yleistyä nahkapanssarit. Käytännössä olen hankkinut tiedon ja taidon kokeilemalla. – Ajattelen myös koruja pieninä veistoksina ja olen suunnittelemissani koruissa lähtenyt kolmiulotteisuudesta, en levystä. Aloin sitten tuumia, jos koettaisin tehdä itselleni sellaisen ihan omin käsin. Ja ihan totta: kun Salosen töitä katsoo, tuntuu veistoksellinen sopivalta sanalta kuvaamaan niitä. HOPEA VAIHTUU NAHKAAN Kun Salonen luopui koruyrittäjyydestä, eteen osui ihan toisenlainen materiaali. Muistan vielä hyvin sen tunninkin. Nahan kovettaminen on sekin oma taitolajinsa, eikä siitä ole kovin paljon tietoa saatavilla. – Piirtäminen on kulkenut matkassani aina, mutta ratkaisevaa oli, kun lukiossa tehtiin kipsiveistoksia. Kyllä siinä pari vuotta meni opetellessa ja uuteen materiaalin tutustuessa
– Jätin ulkomaat suunnitelmista, palasin harrastajaksi ja lähdin opiskelemaan koneinsinööriksi. – Asiakkaat tulivat tutuista harrastuspiireistä. – Puolisentoista vuotta tein nahkatöitä täysipäiväisesti. Koska minulla on ”Paksun nahan muokkaamisessa märkänä tunnun aina palaavan siihen, että paras mahdollinen työkalu on omat kädet ja erityisesti peukalot.” Yamaada (2016). Juhani Salonen sanoo, että täysipäiväisenä panssareiden tekijänä ei sopivaa urapolkua löytynyt. Suojia on mennyt pääasiassa pehmomiekkailijoille, mutta paljon myös SCA (Society for Creative Anachronism) ja HEMA (Historical European Martial Arts) -harrastajille. Se osoittautui kuitenkin yllättävän hankalaksi. T A I T O ?4/2017 32 TEEMA: RAKAS PERINNE Taito-4-2017-sisus.indd 32 13.7.2017 22.00. Kotimaiset haarniskamarkkinat eivät ole isot, joten olisi pitänyt mennä rajusti ulkomaille. HANKALAT ULKOMAAN MARKKINAT Maallikkona kuvittelee, että kotimaan jälkeen Juhani Salosen taidokkaille töille löytyisi hurjat markkinat ulkomailta. Kun nahka on kovetettu upottamalla se kuumaan vahaan, antaa nahkapanssari riittävän suojan esimerkiksi rottinkitaistelussa. Ulkomailla lajin kenttä on hyvin pirstaleinen, on paljon erilaisia sääntöjä ja vaatimuksia. Ei Salonen suorastaan suunnitellut ryhtyvänsä tekemään nahkapanssareita ja erilaisia nahkasuojia myyntiin, mutta kun sana kiiri, alkoi tulla kyselyitä
. Raakatekstiä on valmiina jo viitisenkymmentä sivua. Nahkapanssarien tekijä haluaa myös tuoda tietoa muiden harrastajien ulottuville. SUUNNITELMISSA KIRJA TEE SE ITSE -IHMISILLE Juhani Salosen nahkapanssarit eivät ole mitään sarjatuotantoa. – Tämä on tosiaan hyvin käsityövaltaista tekemistä. Toisessa ääripäässä ovat isommat työt, esimerkiksi koristellut lamellihaarniskat, joissa voi käyttää monenlaisia tekniikoita. Harrastuspuolelle palaaminen tuntuu Salosesta hyvältä ratkaisulta. – Paksun nahan muokkaamisessa märkänä tunnun aina palaavan siihen, että paras mahdollinen työkalu on omat kädet ja erityisesti peukalot. Kiinnostavinta on toisaalta tehdä pieniä suojia: kun pinta-ala on pieni, nahka pysyy parhaiten muodossaan. koulutusta ja kokemusta suunnittelusta ja metallialasta, pystyn tällä opiskelualalla hyödyntämään molempia. Matkan varrella olen myös oppinut tekemään työkaluja itselleni. Salosta kiinnostaisi myös opetustyö; parkkinahan käsittelyä ja nahkaisten suojien tekemistä kun ei opistojen kurssilistoilta juuri löydy. Nyt olen tilanteessa, jossa voin valikoida, mitä teen. Ku va Li isa Sa lo ne n Yksityiskohta Henri-haarniskasta (2016). – Tällä hetkellä minulla on suunnitelmissa ja jo tekeilläkin kirja nahkapanssareiden tekemisestä. Kirjassa haluan myös näyttää sen, että tekemiseen ei tarvita isoa työkaluarsenaalia. Kohderyhmäksi Juhani Salonen on suunnitellut tee se itse -ihmisiä. Siinä on tullut pakostakin luovuutta tekemiseen. Vähälläkin pärjää. Koska minulla ei ole ollut taustalla nahan työstämiseen liittyvää koulutusta, olen päätynyt työstämään materiaalia halvalla ja työkaluilla, jotka eivät ole niin perinteisiä. ?TAITO?4/2017 33 Taito-4-2017-sisus.indd 33 13.7.2017 22.00. – Peruspanssareiden tekeminen tuli jo nähtyä. Paljon pystyy saamaan siisteyttä erilaisilla muoteilla, mutta kaikelle ei voi tehdä omaa muottia. Tekeminen on käsityövaltaista myös sananmukaisesti, sillä kädet ovat hyvä työkalu. Ja siihen Salonen pyrkiikin: tekemään aina vain paremmin ja paremmin. – Sitten kun on kirjallista materiaalia opetusta varten, voisi jo ajatella tarjoavansa itseään työpajojen pitäjäksi. – Tavoitteena on tehdä kirja, jossa opastetaan sekä nahan käsittelyä ja kovettamista että nahkapanssareiden tekemistä vaihe vaiheelta. Jokaisessa yksityiskohdassa näkyy laadukas käsityö. Tulossa on ainakin e-kirja, mutta kovakantinenkaan teos ei ole poissa laskuista
Taito-4-2017-sisus.indd 34 13.7.2017 22.00
MITEN SINUSTA TULI PERINTEISTEN KÄSITYÖTEKNIIKOIDEN TAITAJA. Siellä annettu materiaalioppi oli myös erittäin hyvää. Suunnittelukin on tärkeää. Edesmennyt Toini-Inkeri Kaukonen ja nuorista Soja Murto. MITKÄ ASIAT INSPIROIVAT SINUA. Mitä kuuluu, Vuokko Lyytinen. Ja ihmiset, ihmisten kanssa tekemisissä oleminen. Olen ruvennut käyttämään rohkeammin värejä ja ne ovat minulle tärkeitä. Aika huonolta. On ihanaa, että hän vie kansallispukua ja sen käyttöä eteenpäin. Käymme paljon näyttelyissä ja museoissa lastenlasten kanssa. Myös hyvät lehdet ja kirjat inspiroivat. Ohuilla langoilla tehtyä villakirjontatyötä on vaikea myydä, sillä hitaan tekniikan vuoksi hinta on pakostakin korkea – ainakin jos kyse on isoista töistä. Monipuolisuus. Villa on mainio luonnonmateriaali, se antaa kirjoessakin anteeksi ja mukautuu. >>> www.facebook.com/siniaivina/ Ihmisen käsillä pitää olla muutakin tekemistä kuin älylaitteiden hiplaaminen. Järjestin 1980-luvulla Toini-Inkeri Kaukosen luennoimaan Lopen Opistoon kansallispuvuista ja hurahdin itsekin niihin. Wetterhoffilla opiskelu puolestaan oli hyvin työvaltaista ja antoi laaja-alaisen pohjan vastaiselle opiskelulle ja työlle. MITÄ PERINTEISISTÄ TEKNIIKOISTA TEET MIELUITEN. Haluan, että sitä tuodaan esille. Juuri nyt teen pientä kirjottua laukkua. On mukava käyttää värillisiä lankoja ja etenkin villaa. Kun on saanut jotain asiaa vietyä eteenpäin ja saanut keskittyä. MILLAINEN ON ONNISTUNUT KIRJONTAPÄIVÄ. Näyttely on Riihimäen kaupunginkirjastossa 4.8.–30.8. Kansallispukua tehdessä pitää osata hyvin monenlaista, on villakirjontaa, nauhojen tekoa, vetopoimutuksia… Kansallispuku sisältää käytännössä kaiken perinteisistä käsityötekniikoista. Tilkkutöiden tekeminen on auttanut minua tässä, niitä tehdessäni olen rohkaistunut käyttämään värejä töissäni muutenkin. Pitkän uran kädentaitojen opettajana tehneen Vuokko Lyytisen mielestä hitaasti valmistuvat käsityöt tekevät hyvää mielelle. Lähinnä haluan pitää esillä suomalaista perinteistä käsityötä. AMMATILLINEN ESIKUVASI. Valmistelen myös Käsityön ilo -näyttelyäni, jossa on käsitöitäni vuosien varrelta. ja sen yhteydessä on tarkoitus tehdä Suomi 100 -ryhmätyönä kukkatyynyjä vanhalla kengänkorkotekniikalla. Kun keskittyy, saa myös jotain näkyvää aikaan. Käsityökorttelin porukka on mainio, siellä näkee innostusta ja monenlaista tekemistä ja siellä tuetaan toisia. MIKÄ PERINTEISISSÄ KÄSITYÖTEKNIIKOISSA SINUA KIEHTOO. Teksti Merja Räty?Kuva Sonja Karlsson ”Haluan pitää esillä suomalaista perinteistä käsityötä.” ?TAITO?4/2017 35 TEEMA: RAKAS PERINNE Kädentaitaja Taito-4-2017-sisus.indd 35 13.7.2017 22.00. Pidän pohjoismaisesta villakirjonnasta, mutta koska minua kiehtoo uuden suunnittelu, en enää tyydy jäljentämään valmiita malleja vaan suunnittelen omia. Näyttelyt. MITÄ SINULLA ON TYÖN ALLA JUURI NYT. Kasvoin sodan jälkeisessä Pohjois-Karjalassa, jossa osattiin sekä hyödyntää vähäisetkin materiaalit että kierrättää. Toivoisin, että nuori polvi tekisi käsillään enemmän eikä keskittyisi niin paljon älylaitteisiin. MILTÄ TULEVAISUUTESI PERINTEISTEN KÄSITÖIDEN TEKIJÄNÄ NÄYTTÄÄ. Villakirjontaa. Pitkään olin liian varovainen. Niistä jää aina jotain mieleen. MITEN TYÖSI OVAT MUUTTUNEET VIIMEISEN VIIDEN VUODEN AIKANA. Siinä oppii luovuutta
Suomen Käsityön Ystävät Oy teki viimeiset vuodet hartiavoimin töitä etsimällä uusia ja tuoreita näkökulmia, jotta laadukkaan ja designvetoisen käsityön näkyvyyttä voisi nostaa. Se kertoo nykypäivän käsityöyrittämisestä. ARVOSTUSTA ON, KÄYKÖ KAUPPA. Taloudellisista haasteista huolimatta suomalaiseen käsityöyrittäjyyteen liitetään monia positiivisia määreitä. HAAVEITA JA KARIKOITA Minna Särelän luotsaama Paloni tuli muutama vuosi sitten tunnetuksi ekologisesta muodista ja suomalaisesta suunnittelusta kiinnostuneille kuluttajille. Konkurssi koettiin ikävänä ja valitettavana kotimaisen käsityökulttuurin kannalta. Ikävää ja valitettavaa, muttei yllätys. Helmikuussa 2017 levisi uutinen Suomen Käsityön Ystävät Oy:n konkurssista. Suomessa ei ollut yhtään käsityöalan ystävää, joka ei olisi arvostanut alan kahta konkaria ja kulttuurivaikuttajaa. Eivät siitäkään huolimatta, että niitä arvostettiin suuresti. Toisaalta olisi pitänyt toimia markkinatalouden ehdoilla, toisaalta odotettiin suuria panostuksia esimerkiksi epäkaupalliseen kansallispukubisnekseen. Konkurssit eivät tulleet suurelle yleisölle yllätyksenä. Kumpikaan yrityksistä ei ollut erityisesti salaillut ongelmiaan viimeisinä vuosinaan. Sen sijaan yrityksen ympärillä olisi todennäköisesti kuohunut vielä enemmän. Se on luovaa T A I T O ?4/2017 36 Taito-4-2017-sisus.indd 36 13.7.2017 22.00. Yleisesti käytiin keskustelua, että yritysten olisi pitänyt pystyä uusiutumaan. Silti ne menivät konkurssiin. Tuskin. TASAPAINOILUA PERINTEEN JA NYKYAJAN VÄLILLÄ Olisiko konkurssi vältetty, jos Suomen Käsityön Ystävät Oy olisi tehnyt takavuosina strategisen valinnan ja ryhtynyt myymään helppoja, hauskoja, halpoja ja vartissa valmistuvia käsityötuotteita. Kun joitain vuosia sitten haastattelin Helmi Vuorelma Oy:n Kristiina Vuorelma-Ahoa, hän kertoi avoimesti, miten ristiriitainen rooli yrityksellä oli. Se on valtava paradoksi. Molemmat yritykset tekivät parhaansa laadukkaan käsityökulttuurin ja perinteiden saralla, joissa niiden odotettiin ja oletettiin toimivan. Samalla tunnustettiin, ettei uutinen tullut yllätyksenä. Toimittaja Tiina Aalto kertoo miksi. On olemassa vilpitön arvostus käsintehtyä tuotetta kohtaan, mutta arvostuksen muuttuminen euroiksi käsityöyrittäjän tilille on toinen asia. Suomen Käsityön Ystävät Oy ei olisi ollut enää sitä, minkä vuoksi sitä arvostettiin. – Yksi syy käsija taideteollisuusalan haasteisiin Suomessa on talouden yleinen tilanne. Niin Suomen Käsityön Ystävien kuin Vuorelman konkurssista voidaan yksiselitteisesti todeta, että tuotteet eivät myyneet riittävästi. Yleinen mielipide oli harvinaisen yhtenäinen. Miten konkurssit ovat mahdollisia aikana, jolloin käsityön arvostus on huipussaan. Hän seuraa alaa aktiivisesti sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Nyt Särelä toimii Palonin toimitusjohtajana ja Design District Helsinki -yhdistyksen toiminnanjohtaja. Kun rahaa on rajallisesti, on selvää, ettei kaikkiin haluttuihin hankintoihin ole varaa, Särelä tietää. Teksti Tiina Aalto?Kuvat Elina Johanna Kun perinteinen lahtelainen käsityöinstituutio Helmi Vuorelma Oy teki muutamaa vuotta aiemmin konkurssin, mielipiteet olivat likimain samoja kuin Suomen Käsityön Ystävät Oy:n kohdalla. Paloni ei koskaan tehnyt konkurssia, mutta monet toimialan haasteet tulivat yrittäjälle tutuksi
Taito-4-2017-sisus.indd 37 13.7.2017 22.00
Taito-4-2017-sisus.indd 38 13.7.2017 22.00
Suomen Käsityön Ystävät Oy:n tilanne on toistaiseksi avoin. Olen huomannut kasvavan kiinnostuksen suomalaista käsityötä ja muotoilua kohtaan. Yrittäjien suuntautuminen kansainvälisille markkinoille on järkevää jo siksi, että kotimaisen ostovoiman määrä on pieni ja rajallinen. – Jos nyt muistellaan Palonin aikaa kivijalkakauppana, niin kulut esimerkiksi kiinteistöstä olivat raskaita, vaikka kauppa olisi kohtuudella käynytkin, Särelä kertoo. – Työssäni vastaanotan ja emännöin jatkuvasti ulkomaalaisia toimittajia. Tuotteiden hinnanmuodostuksessa on mielenkiintoinen ristiriita. Ruohonjuuritason yrittämisen nostatus tuntuu jämähtäneen kahvipöytiin, joissa rouvat keskustelevat keskenään sopivista pöytäliinoista. Se on kulttuurisesti merkittävää aineetonta osaamista ja toisinaan myös osallistavaa ja henkisesti ravitsevaa tekemistä. Se voi olla hyvä ja oikea ratkaisu monen kohdalla, mutta onnistumisen automaatio se ei ole. Se on tosiasia, joka ei muutu. Monet käsija taideteollisuusalan yrittäjistä ovat päätyneet monialayrittäjiksi. Särelä uskoo, että juoksevat, raskaat kulut ovat syynä siihen, että moni yrittäjä joutuu lyömään hanskat tiskiin. MISTÄ EUROT KÄSITYÖYRITTÄJILLE. Viime aikoina on keskusteltu siitä, miten yrittäjyyttä tarjotaan vaihtoehdoksi työttömyydelle ja onko se järkevästi perusteltua. Sen on moni suomalainen käsija taideteollisuusalan yrittäjä saanut kokea. Yrittämisen lisäksi tehdään koulustuskeikkoja ja toisinaan myös aivan muita sivutöitä. Hän itse ei haudannut Palonia kokonaan, mutta muutti sen toimintakonseptia kevyemmäksi. ja kaunista, oman itsensä herrana olemista, lähituotettua, eettistä ja elinkeinoelämää piristävää toimintaa. Esimerkiksi elokuun loppuun saakka Paloni sijaitsee Helsigissä CraftCornerin tiloissa. Alaa arvostetaan ja sillä myös mielellään kiillotetaan juhlapöydissä kuvaa osaavasta ja kätevästä kansakunnasta. Erityisesti eteläkorealaiset ovat löytäneet Suomen. Kirjoittaja on käsija taideteollisuusalaan erikoistunut toimittaja. Siksi on ihmeellistä, miten vähän käsija taideteollisuutta julkisesti tuetaan. Asia on monelle vaikea pala, johon ei tunnu löytyvän helppoa ratkaisua. Hän kritisoi sitä, että työllisyysja elinkeinopolitiikka on sotkettu keskenään. Yllätyksenä saattavat tulla erilaiset kiinteät kulut, jotka ovat Suomessa toimivalle pienelle yrittäjälle korkeat. Helmi Vuorelma Oy:n toimintaa jatkaa Suomen Perinnetekstiilit Oy. Kaikista ei ole yrittäjiksi, joten sitä ei pitäisi markkinoida yksinkertaisena vaihtoehtona työttömyydelle. – Yrittäjyys lähtee palavasta halusta ryhtyä yrittäjäksi, ei tarpeesta saada työpaikka, kommentoi aloittavista yrityksistä väitellyt Antti Sekki helmikuun alussa Helsingin Uutisille. – Erilaisten verkostojen merkitys on yrittäjälle suuri, Särelä muistuttaa. Ovatko kotimaiset tuotteet todella liian kalliita vai ovatko ulkomaiset tuotteet kohtuuttoman halpoja. Erityisesti eteläkorealaiset ovat löytäneet Suomen.” ?TAITO?4/2017 39 Taito-4-2017-sisus.indd 39 13.7.2017 22.00. ”Olen huomannut kasvavan kiinnostuksen suomalaista käsityötä ja muotoilua kohtaan. Ei varmasti ole yhtään alan yrittäjää, joka ei olisi jossakin vaiheessa joutunut selittämään ja perustelemaan tuotteidensa hintoja. Haasteista huolimatta käsija taideteollisuusala on merkittävä tekijä kansantaloudellisesti ja kulttuurisesti. RATKAISU ULKOMAILTA Särelä kannustaa yrittäjiä pohtimaan, minkälainen tapa yrittää on oikea ja kohtuullinen yrittäjälle itselleen. . Toiminnanjohtajan työ Design District Helsingissä on avannut hänen silmiään entistä enemmän kansainvälisyydelle. Kun positiivisia asioita listataan, ei ole ihme, että monet haaveilevat käsityöyrittäjän urasta. Kulut käsija taideteollisuusalan yrittäjille ovat korkeat aina materiaalihankinnoista lähtien. Suomessa on vallalla valtava teknologia ja startup-hype. Yritys elää tänä päivänä erilaisten tapahtumien ja pop up -kauppojen kautta. On selvää, että tuotteiden kuluttajahinnat ovat toisinaan selkeästi korkeammat kuin halvemmissa maissa tehdyillä tuotteilla. Jos tuote on kallis, sitä saa perustella kuluttajille, ja jos tuote on halpa, sitä saa perustella toisille yrittäjille. Niihin riittää rahaa ja julkista mielenkiintoa ylen määrin. Toimialaa säätelee yhtäältä kuluttajien käyttäytyminen, toisaalta toiset alan yrittäjät. Kun ei ole töitä, perustetaan käsityötuotteita myyvä yritys
Petojen tuimat katseet ja terävät hampaat ovat sitä paitsi visuaalisesti sangen vaikuttavia. TÄRKEÄT ENNAKKOVALMISTELUT Vaikka TwoSeven maalaa suuret katutaideteokset ulkona, valtaosa aikaa vievästä työstä tapahtuu sisätiloissa. Tietokoneen ruudulla teoksen kokoa on vaikea hahmottaa. Sen tietää kuvataiteilija Jussi TwoSeven, joka on maalannut valtavia eläinaiheisia katutaideteoksia Suomessa ja Norjassa. Teosten maalaaminen vaatii paljon fyysistä työtä, mutta isotkin teokset valmistuvat noin viikossa. – En halunnut enää maalata kaupunkiaiheita kaupunkiin. Sen pitäisi valmistua kesän lopulla tai syksyn alussa. – Oli mahtava tunne astua sisään galleriaan, jossa isot valkoiset seinät odottivat maalauksiani. Sabluunoiden pitää olla tarkoissa pinoissa ja oikeassa järjestyksessä. Seuraava peittävämpi musta maalikerros maalataan sabluunoilla ja spraymaalilla. – Toisinaan kaipaan kuitenkin suurempia haasteita, TwoSeven naurahtaa. Työskentelyn lähtökohtana ovat valokuvat, joita TwoSeven on kuvannut täytetyistä eläimistä museoissa. Parasta työskentelyssä oli telata ja roiskia ensimmäinen valuva musta maalikerros, TwoSeven muistelee. Sabluunoiden koko on aina 100 cm x 140 cm, joten suureen teokseen tarvitaan vino pino sabluunoita. Koko on siinä mielessä ideaali, että TwoSeven pystyi toteuttamaa teoksen kokonaan itse. Kuva Jussi Koistinen. Miltä tuntuu maalata taideteosta huojuvassa nosturissa, kun tuuli yrittää napata tarvikkeet ja merisairaus vaani vatsanpohjassa. TwoSevenin teoksissa yhdistyy vapaa ja voimallinen maalaustyyli sekä valokuvanomainen tarkkuus. Tällä palstalla tutustutaan taiteilijoiden työskentelyyn ja heidän suhteeseensa käsin tekemiseen. . Vasta kun olen nosturissa nenä seinää vasten, ymmärrän, kuinka valtavaa maalausta olen tekemässä, TwoSeven kuvailee. Samalla hahmottuu teoksen muoto. Eläinaiheet ovat myös kannanotto luonnon puolesta, TwoSeven miettii suunnanmuutostaan. – Kun katselen maalattavaa seinää kadun toiselta puolelta, se tuntuu vielä hallittavalta. T A I T O ?4/2017 40 TAIDE & KÄSITYÖ Taito-4-2017-sisus.indd 40 13.7.2017 22.00. – Pidän siitä, että lopputulos ei ole täysin ennalta tiedossa, vaikka valmistelenkin teoksiani huolellisesti etukäteen, TwoSeven sanoo. Seuraavaa teostaan Jussi TwoSeven valmistelee parhaillaan Ouluun. Bubo bubo, 2015. Mustan värin päälle maalataan vielä 3 vaaleampaa kerrosta spraymaalilla sabluunoiden avulla. Ensin hän levitti gallerian seinille valtavat kankaat, mutta muuten työskentely oli samanlaista kuin ulkonakin. – Se on täysin aivotonta työskentelyä, mutta myös hyvää meditatiivista aikaa miettiä tulevia teoksia, TwoSeven toteaa. Sitten hän valmistaa maalauksessa tarvittavat sabluunat, jotka leikataan PVC-muovikalvosta tietokoneohjatun tarraleikkurin avulla. TYÖSKENTELY ULKONA Katutaideteosten suuri skaala yllättää välillä itse taiteilijankin. Hyvin suuria teoksia maalatessaan TwoSeven tarvitsee avustajan. Teoksen mitat ovat kuusi kertaa viisi metriä. Valuva maali tekee TwoSevenin kädenjäljestä omaleimaisen ja tunnistettavan. Teksti Tiia Eronen?Kuvat Kati-Maarit Ritvanen, Veera Virtanen ja Jussi Koistinen Jussi TwoSeven Katutaideteosten teko vaatii suurten skaalojen taituria. Roar27, 2016. Leikkuri ei kuitenkaan leikkaa kuvioita muovikalvon läpi, joten TwoSeven viettää paljon aikaa viimeistellen sabluunoita käsityönä askarteluveitsen avulla. Kuva Veera Virtanen.??. Aikaisemmin TwoSeven työsti kaupunkimaisemia, mutta sittemmin hän halusi tuoda uutta näkökulmaa kaupunkitilaan. Kuva Kati-Maarit Ritvanen.?. Galleria oli suljettuna kuukauden ajan, jolloin TwoSeven työskenteli. . KADUILTA GALLERIAAN TwoSeven on pitänyt myös kaksi näyttelyä Helsingissä Galleria Heinossa, missä hän maalasi teokset paikan päällä. Huolellinen valmistelu ennen varsinaista maalausta on tärkeää, sillä nosturissa työskentelyolot ovat tuulen takia usein haastavat. Ensin TwoSeven työstää valokuvia tietokoneella. Yksityiskohta teoksesta The Metro, 2011. Se luo syvyyttä kuvaan. Ensimmäisen maalikerroksen TwoSeven telaa ohennetulla mustalla maalilla, joka saa valua sattumanvaraisesti. Helsingin Pasilassa sijaitsevan Huuhkajan, Bubo Bubon, TwoSeven maalasi sillan alle
Esiliina solmitaan vyötäisille kapealla pirtanauhalla. Liivien malli on kiinteähkö ja ulottuu nipin napin vyötäisille. Tilaajayhteisönä toimi Hankasalmen Kalevalaiset Naiset ry, ja Vepsäläisen pro gradua käytettiin hankkeen perustana. Sen esikuva on hankasalmelainen. Jalkaan puetaan tummansiniset, sileäneuleiset puuvillatai villasukat, jotka sidotaan polven alta säärisiteillä. Pohja on tummansininen ja violettien ja vihreiden kuderaitojen seassa on kapeita pellavaviiruja. Leila Vepsäläinen (nykyisin Niittymäki) teki vuonna 2000 Joensuun yliopistoon pro gradu -tutkielman Hankasalmen naisen kansallispuku. Esiliina voi olla valkea pellavainen tai painokankainen. Hankasalmelta talletetun esikuvan mukaan toteutettu röijy on kimonohihainen ja ommeltu luonnonmustasta, ohuehkosta sarasta. Paita on tyypillinen läntisen pukualueen naisen juhlapaita. Liivivaihtoehtoja on kaksi. HANKASALMEN naisen kansallispuku PUVUN OSAT Hankasalmen naisen kansallispuvussa on lyhyt ylispaita, jossa on kookas pääntie, pystykaulus ja nirkkoreunalla ja tikkipistoilla koristellut rannekkeet. Kansallispukuraati nimesi hankkeen asiantuntijoiksi silloisen kansallispukukonsultin Leena Hokkasen ja tutkija Leena Teksti Soja Murto-Hartikainen?Kuvitus Emmi-Riikka Vartiainen Hankasalmen naisen kansallispuvun ensimmäinen versio suunniteltiin vuonna 1935. Niissä on kaksirivinen napitus ja takana helmassa pyöreät läppäkörtit. Esikuvien aikaan mustat kengät olivat hienoimmat, ja jos henkilöllä ei ollut varaa sellaisiin, hän korvasi ne nahanvärisillä jalkineilla. Se on pienisuinen ja sidotaan vyötäisille yksinkertaisella pirtanauhalla. Puvun kanssa voi käyttää valkeaa pellavapalttinaista huivia tai pikkuruudullista tai yksiväristä, kuviolliseksi kudottua silkkihuivia. Tytön päähine on punainen silkkinauha, joka kulkee edestä hiusrajasta niskaan ja sidotaan hiusten päälle umpisolmuun. Tykkipitsi on tyllille kirjailtu, kasviaiheinen, ja sen reunaa kiertää kapea nyplätty pitsi. Hamekangas on toteutettu Hankasalmelta talletetun, turkin vuoriksi päätyneen hamekangaspalan mukaan. Vyötärökaitale kudotaan hamelangoista vapaalla raidoituksella. Tarkistettu puku julkaistiin kymmenkunta vuotta sitten, 2006, Hankasalmella. Se on rouheaa, karstavillalla kudottua parkkumia. Esikuvaliivit on talletettu Hirvensalmelta. Hameen runsas väljyys kootaan vyötäisille pienille myötälaskoksille. Levyriipus on mäntyharjulainen, hopeinen, kaiverretuista laatoista ketjuilla koottu koru, joka puetaan kaulan juureen ja sidotaan nyörillä tai kapealla silkkinauhalla niskasta. Vyötaskun voi sommitella puvun kankaista. Tarkistettu puku julkaistiin kesällä 2006 Hankasalmella. Silkki on kirjottu paksuhkolla, voimakaskierteisellä, rusehtavalla silkkilangalla. Röijyä voi käyttää myös yksinään, silloin se suljetaan neuloilla. Mallipukujen kankaat kutoi Tuula Pärnänen, tykkimyssyn tykin reunapitsin nypläsi Annikka Eilola, ja Taina Kangas ompeli mallipuvut, kutoi pirtanauhat ja laati työohjeet ja kaavasarjat. Aikuisen päähine on suurikoppainen, petrolinsinisellä silkillä päällystetty tykkimyssy. Toisen liivin etureunassa on kaistale eriväristä sinistä. Puvun esikuva-aineisto. Tällä palstalla tutustutaan rakkaisiin perinnetekstiileihimme. Holstin, jotka laativat kokonaissuunnitelman puvun tarkistamiseksi ja täydentämiseksi. Huivin voi pukea kokonaan tai osittain liivin tai röijyn alle tai päällimmäiseksi. Puvun esikuvat ovat Suomen Kansallismuseon kokoelmissa. Lyhyen ylispaidan alle puetaan hihaton, pitkä hankkipaita. T A I T O ?4/2017 42 KANSALLISPUKU Taito-4-2017-sisus.indd 42 13.7.2017 22.00. Pukuun nimettiin kolme erilaista painokangasta. Kumpikin on sinipohjainen, ja kummassakin elävyyttä tuovat pienet flammutiplat eli pätkävärjätyllä langalla kudotut kapeat raidat. Siinä ei ole kiinnittimiä ja liivin päälle puettuna se jätetään auki. . Vuonna 2005 käynnistettiin puvun tarkistus esikuvia vastaavaksi. Kengät ovat mustat, nahkaiset, eleettömät avokkaat tai nauhakengät. Röijyn takahelmassa on terhakat laskoskörtit. Nauhan päät ulottuvat puoleen selkään
Taito-4-2017-sisus.indd 43 13.7.2017 22.00
Taito-4-2017-sisus.indd 44 13.7.2017 22.00
Joihinkin tilkkuihin on tehty taskuja, jotka kätkevät sisuksiinsa teemaan sopivia tavaroita, joihinkin on ommeltu pitkiä matonkuteenpätkiä. Vauvojen värikylvyssä on ihanaa – ja ihanan sottaista! Teksti ja kuvat. Leikkihetki tähtää lapsen ja aikuisen väliseen vuorovaikutukseen ja kannustaa visuaaliseen ja vähän sottaiseenkin leikkiin. Myös vanhemmissa on eroja. Ne odottelevat käytävälle kerääntyneitä vuoden vanhoja vanhempineen. Vauvat suhtautuvat värikylpyihin eri tavoin. TÄRKEINTÄ ON OLLA LÄSNÄ Epilän värikylpytuokio on teemoitettu. Nyman valitsee ennen tuntia yhden värin ja levittää sen sävyjä toistavan leikkimaton lattialle. Se on Porin lastenkulttuurikeskuksessa kehitettyä lapsiperheille suunnattua kuvataidetoimintaa, jota harrastetaan ulkomaita myöten. Pääasia on valita vaatteet, jotka saavat sotkeentua. Aikuisenkin kannattaa kiinnittää huomiota pukeutumiseensa, sillä on enemmän kuin todennäköistä, että puuhassa pesuun pääsevät myös vanhemman vaatteet. Jonna Hietala Vauvojen värikylpy on suomalainen keksintö. Toiset antavat vauvojensa sotkea oikein kunnolla, toiset vähän pidättelevät. Vauvat on puettu bodyihin, mutta pelkällä vaipallakin voi olla. Jotkut nauttivat silmin nähden siitä, kun saavat upottaa sormensa soseeseen ja levittää sitä pitkin kasvoja tai lattialle levitettyä suurta paperia, ohjaaja Elisa Nyman nauraa. – Jotkut lapset lämpenevät vähän hitaammin: seuraavat ensimmäisen kerran sivusta, toisenkin, ja intoutuvat vasta sitten leikkimään. – Värikylpy perustuu ajatukseen, että värit ja erilaiset materiaalit ovat merkityksellisiä mielihyvän tuottajia. Matolla pyörii palloja, pieniä muovieläimiä, pari autoakin. Ensimmäiset alle yksivuotiaille suunnatut Vauvojen värikylpy -työpajat järjestettiin jo vuonna 2003 yhteistyössä Porin taidemuseon kanssa. Värikylpy pohjaa erilaisten värien ja materiaalien luomiin kokemuksiin ja elämyksiin, vaikkapa siihen, miltä ruohonvihreä, elintarvikeväreillä värjätty hyytelö tuntuu käsissä, sormien sopukoissa tai pienillä kasvoilla. ?TAITO?4/2017 45 Taito-4-2017-sisus.indd 45 13.7.2017 22.00. Jo pitkään harrastus on kerännyt vauvoja ja vanhempia yhteen myös Tampereella, Taitokeskus Epilässä. Se on kuin pehmyt tilkkutäkki, joka on ommeltu erilaisista kankaista: pellavasta, sametista, puuvillasta... Värikylvyssä Mustikkasoseisia poskia, pieniä, vadelman värjäämiä sormia, sinisiä ja punaisia palloja sekä kymmenkunta innostunutta ilmettä
Yksien kangaspuiden takana istuu seitsemänkymppinen kutoja. Jotkut ovat kiinnostuneita palloista, toiset taas siveltimistä. Tarjolla on muun muassa mustikkakiisseliä, mansikkasosetta, vadelmia ja suurimoita, ruokatarvikkeita, joita voi laittaa turvallisin mielin myös suuhun. Osa nököttää turvaistuimissaan, osa taapertaa jo kohti ulko-ovea läpi kangaspuiden täyttämän tilan. . Hetki kertoo kaiken oleellisen: Taitokeskus on elinikäisen oppimisen paikka. Se on täynnä hymyä ja ilonkiljahduksia ja jo joitakin väsymyksestä lupsahtelevia silmäluomia. Puolituntisen taiteilukylvyn jälkeen myös oikea kylpy tulee tarpeeseen. Pesuhuoneesta ei kuulu kitinää, ei itkua – päinvastoin. PESUN KAUTTA KOTIIN Tuokion kokonaiskesto on tunnin verran kaikkine pukemisineen. Siksi pidämme värikylvyt varsin lyhyinä, toteaa Nyman. – Vauvat väsähtävät nopeasti uusien tuntemusten, äänten ja värien tuoksinassa. ”Jotkut nauttivat silmin nähden siitä, kun saavat upottaa sormensa soseeseen ja levittää sitä pitkin kasvoja tai lattialle levitettyä suurta paperia.” T A I T O ?4/2017 46 Taito-4-2017-sisus.indd 46 13.7.2017 22.00. Tällä porukalla on jo kaksi kertaa takana ja toiset kaksi edessä. Leikkihuoneeseen kannetut lapset käyvät tuumasta toimeen ja tunnustelevat leikkimattoa vanhempiensa kannustamina. Taitokeskus Epilässä vauvat pääsevät suihkuun tai suuriin käsienpesualtaisiin, mikä sekin on osa kokemusta. Vauvat tekevät tuttavuutta myös keskenään: kädet koskevat toisiaan, joku kokeilee vieruskaverin poskeakin. Moni käy kurssin vielä toisenkin kerran, eikä ihme, sillä värikylvystä nauttii sekä lapsi että aikuinen. – Erilaiset persoonat paljastuvat täällä. Vauvat alkavat olla pukeissa. Kun matolla on touhuttu tovi, ohjaaja rullaa sen pois, levittää lattialle suuren paperin ja kantaa maalaustarvikkeet paikalle. Pääasia on kuitenkin se, että kukaan ei mieti mitään muuta – niin lapset kuin aikuiset ovat läsnä, Nyman kertoo. Yksi puristelee tilkkutäkin sisälle ommeltua rapisevaa kangasta, toinen silittelee sinisiä fanttilanganpätkiä, kolmas kokeilee, miltä paperinaru tuntuu
Jos on niin huono, ettei edes ymmärrä kuinka huono on, ei nouse kovin korkealle. Lyöntitaitoja Teksti Roope Lipasti Kirjoittaja on kirjailija, joka rakastaa palloja. Kaikkiin pätee, että tarvitaan sekä taitoa että älyä. YHTÄ SUOSIKKIKÄDENTAITOANI ei oikein mielletä kädentaidoksi, nimittäin mailapelejä. Molemmat ovat vaikeita, ja niitä tehdessä on yleensä tuskainen ja riittämätön olo. Se ei ole samalla lailla taitoa kuin jos valmistaa korun tai rakentaa talon. TÄSSÄ MIELESSÄ OLEN HYVÄLLÄ ALULLA , sillä lista asioista joita en osaa, on valtava. Lyöntien liikeradat ovat yhtäläiset, voiman tuotto on samanlaista. Kaveri katseli naista hetken ja sanoi miehisessä uhossaan, että kyllä hän tuohon yltäisi, jos pari vuotta harjoittelisi. Jännittävääkin se voi olla, vaikka ei ole mitään väliä kuka voittaa. Kuvaavaa oli, kun kaverini oli pelaamassa ensimmäisiä kertoja ja viereisellä kentällä pelasi nuori, selvästi SM-tasolla pelaava nainen. Urheilu hyödyttää vain urheilijaa itseään. Kun itse menee kentälle, käsittää, kuinka pitkän matkan joutuu juoksemaan ehtiäkseen kulmasta toiseen ja kuinka mahdottomalta tuntuu osua palloon hallitusti, voimalla ja sopivalla kierteellä. Mestariksi pääseminen edellyttää nöyryyttä ja sen ymmärtämistä, mitä ei osaa. ?TAITO?4/2017 47 KOLUMNI Taito-4-2017-sisus.indd 47 13.7.2017 22.00. Katsoin häntä vähän säälivästi: et yltäisi, vaikka harjoittelisit loppuikäsi joka päivä. URHEILUA USEIN VÄHEKSYTÄÄN . Niissä kaikissa on paljon samaa. Toisaalta sama pätee moneen muuhun. Yhteistä ihmisille, jotka osaavat jonkin asian, on se, kuinka helpolta heidän käsissään kaikki vaikuttaa. . Ei korusta ole mitään hyötyä, se on vain kaunis. Totta kai siinä on viihdeulottuvuus: hyvää urheilua on mukava katsella. Kun pallo menee sinne, minne haluaa sen menevän, tai henkilöhahmo herää eloon. Heikkouksien myöntäminen on ensimmäinen askel, joten tuhannen vuoden päästä olen haka noissa kaikissa. . Kun taito on hyppysissä ja myös visio siitä, mitä taidolla haluaa tehdä: miten rakentaa kirjan maailma tai juoksuttaa vastustaja henkihieveriin. Hän saa iloa, terveyttä ja revähdyksiä, luustonkulumia, selkäkipuja ja sairauseläkkeen. Omalla kohdallani sitä on vaikea mieltää kädentaidoksi. Sinfonian kuunteleminen tuottaa mielihyvää tai lohdutusta, mutta ei se leipää tuo pöytään, paitsi säveltäjälleen eikä luultavasti hänellekään. TENNIKSESSÄ, KUTEN MONISSA KÄDENTAITOA VAATIVISSA LAJEISSA , ensimmäinen kymmenen vuotta menee lajin vaikeuden ja oman surkeuden käsittämiseen. Niinä harvoina hetkinä, kun asiat luistavat, se on mahtavaa. Vasta kun käsi ja pää pelaavat yhteen, syntyy hienoja asioita. TENNIKSESSÄ JA KIRJAN KIRJOITTAMISESSA ON PALJON SAMAA . Kun katsoo tennistä televisiosta, kenttä näyttää pieneltä ja pallo tulee aina kivasti mailan ulottuville. Olen pelannut tennistä toistakymmentä vuotta ja sitä ennen pelasin sulkapalloa. En osaa sahata suoraan, lyödä rystyä, kirjoittaa hääppöisesti, imuroida (vaimon mielestä), enkä tehdä yhtään rakentamisasiaa, jota perinnerakentaja-pikkuveljeni ei tekisi paremmin. Urheilu on hyödytöntä viihdettä. Sama pätee kaikkeen osaamiseen. Mestariksi pääseminen edellyttää nöyryyttä ja sen ymmärtämistä, mitä ei osaa. . Viimeisen neljän vuoden aikana olen tutustunut nyrkkeilyyn
Puisilla leimasimilla voi painaa kuvioita hyvinkin erilaisille materiaaleille. Taito-4-2017-sisus.indd 48 13.7.2017 22.00
Leimoja Intiasta Blockwallah-leimasimien tarina syntyi tuhansien kilometrien, eri maissa sijaitsevien kotien, useiden työpaikkojen ja yritysidean myötä. Pikkutarkasti kaiverretut leimasimet toimivat esimerkiksi paperilla, kankaalla, savella tai askartelumassoilla. TUOTANTO INTIAAN Puuleimasimilla on merkittävä rooli Intian käsityöperinteessä, mutta Vacker ja Pillai lähtivät valloittamaan alan markkinoita omilla tavoitteillaan. Hyvien työntekijöiden löytäminen kesti kauan. Reilun vuoden kuluttua Intia kutsui jälleen, nyt rakkauden vuoksi. Hän tapasi miehensä jo silloin, mutta palasi pestin jälkeen takaisin Hyvinkäälle. Pariin kuukauteen venynyt visiitti Suomessa on kulunut vauhdikkaasti. Perhe vuokrasi Hyvinkään kotinsa ja muutti Orlimin kylään Goaan vuonna 2011. Vacker lähti ensimmäisen kerran Intiaan vuonna 2002. Leimasimet tehdään seesamipuusta käsin kaivertamalla, Vacker kertoo. Pariskunta päätti kuitenkin perustaa perheen Suomeen ennen esikoisen syntymää. – Aikaa tähän kaikkeen meni noin viisi vuotta. Kun palaset loksahtivat kohdalleen, Hyvinkäältä kotoisin oleva Laura Vacker aloitti miehensä kanssa Intiassa puusta valmistettavien leimasimien tuotannon. ?TAITO?4/2017 49 Taito-4-2017-sisus.indd 49 13.7.2017 22.00. Ymmärsimme, että leimasimet ovat se meidän juttu ja voimme laajentaa pistämällä pystyyn oman leimasintuotannon. Pehmeä alusta ja säästeliäästi tuputeltu nestemäinen väri takaavat pikkutarkan painojäljen. Erilaisten asiakastapaamisten ohella Vacker ehti työskennellä kädentaitomessuilla ja käydä Englannissa esittelemässä leimasinmalleja ja askarteluideoita televisiossa. Leimasimet tehdään alusta loppuun käsityönä. Vedellä ja harjalla puhdistettu leimasin palvelee pitkään. YRITYSIDEAN ETSIMISTÄ Pillain päämäärä uudessa kotimaassa oli yrittäjyys. Jälkituotanto, johon kuuluvat esimerkiksi maalaus ja pakkaaminen, tapahtuu perheen kotikylällä. – Itse kävin perhe-elämän ohessa siivoamassa aamuisin, Zul siivosi iltaisin, Vacker muistelee. Pillai oli kuullut Marttaliitosta ja ideoi iltoja yhdistyksille. Yritys työllistää vakituisesti 20 naista, mutta isompien tilausten kanssa apuun saadaan tarpeen mukaan naisia lähislummeista. – Käsityötaito periytyy isältä pojalle kyläyhteisöissä. Intialaisten kankaiden kuviointiin käytetyt leimasimet alkoivat kiinnostaa laajemmin, jolloin pariskunta alkoi tuoda niitä maahan askarteluliikkeiden tarpeisiin. Parivaljakko alkoi tuoda Intiasta Suomeen kankaita, huiveja ja laukkuja. Vacker kävi marttailloissa kertomassa Intiasta ja paikallisista käsitöistä. Yrityksen perustaminen vaati kuitenkin pääomaa, jota mies säästi tekemällä kolmea työtä yhtä aikaa. Alkutuotanto, eli leimasimien kaivertaminen, tehdään Pohjois-Intiassa. Tuolloin matkan tarkoituksena oli vuoden kestävä hyväntekeväisyystyö orpokodissa. Sillä aikaa Vackerin mies, Zul Pillai, on hoitanut Intiassa yrityksen tuotantoa ja uudessa omakotitalossa asuvaa perhettä, johon kuuluvat vaimon ja Saima-vauvan ohella kymmenenvuotias Siia ja kahdeksanvuotias Saraswati. Teksti Susanna Uusitalo?Kuvat Susanna Uusitalo ja Laura Vackerin kotialbumi Laura Vacker sovittelee aikatauluja ja vastailee puhelimeen vuoden ikäinen Saima sylissään
Joukosta löytyy myös tilaustöistä tehtyjä malleja sekä yrittäjien ideoimia leimasimia. Blockwallah työllistää noin 20 naista kotikylässään Orlimissa. Malleja suunnitellaan Suomessa ja Intiassa. MARKKINOINTIA YMPÄRI MAAILMAN Erilaiset askartelualan messut ovat tärkeä osa markkinointia. Vackerin ja Pillain yrityksellä, Blockwallahilla, on noin tuhat erilaista leimasinmallia, joista jokaista pyritään pitämään varastossa noin 50 kappaletta. Suora lähetys kestää tunnin, jonka aikana Vacker kertoo yrityksestä ja antaa katselijoille kolme neljä uutta askarteluideaa. T A I T O ?4/2017 50 Taito-4-2017-sisus.indd 50 13.7.2017 22.00. Suomessa niitä voi tiedustella askarteluliikkeistä tai tilata suoraan yrityksen nettikaupasta. Mallien suunnittelu jätetään kuitenkin pääsääntöisesti muille, sillä Pillai vastaa yrityksen työnjohdosta ja tuotannosta, vaimo kauppiaskontakteista ja markkinoinnista. Vacker mainitsee kotimaisten kädentaitomessujen ohella tärkeimpinä Frankfurtin Paperworld-messut sekä Yhdysvaltain Anaheimissa pidettävät CHA-messut. Nyt he ovat perustaneet sisarkanavan Yhdysvaltoihin – vierailen myös siellä. – Lisäksi kävin vuonna 2016 kuusi kertaa Englannissa askartelukanava Create & Craft -televisiokanavan suorassa lähetyksessä, sillä meidän leimasimiamme myydään heidän tv-shopissaan. Leimasimia myydään ympäri maailmaa. Laura Vacker muutti Goaan kuusi vuotta sitten ja perusti miehensä kanssa Blockwallah-yrityksen
?TAITO?4/2017 51 Taito-4-2017-sisus.indd 51 13.7.2017 22.00. KANKAIDEN KORISTELUSTA Tekstiilien koristelu kirjomalla levisi nahkaisten peitteiden ja vuodetekstiilien kautta vaatteisiin. Puuvillan sanotaankin olevan Intian lahja maailmalle. Kashmirin saalien paisleykuviot, brokadien kultaja hopealangat sekä ikat-kankaiden kuviosuunnittelu jo lankojen värjäysvaiheessa kielivät merkittävästä kudottujen tekstiilien perinnöstä. Tekstiilejä on pidetty Intian vanhimpina ja tärkeimpinä vientituotteina. Uskomuksilla ja uskonnoilla on ollut tärkeä osa kankaiden koristelutavoissa ja kuvioissa. Valmiiden kankaiden koristeleminen eri tekniikoilla on yhtä olennainen osa maan käsityökulttuuria. Intialainen värjäys puretusaineita käyttäen muodostaa koko nykyisen teollisen tekstiilipainannan pohjan kaikkialla maailmassa. Lähde: Marjatta Parpola: Jäljet johtavat Intiaan, Museovirasto 2006 Lue lisää: www.blockwallah.com Käsityötaito periytyy suvussa. Ketjupistot, laakapistot ja aitapistot piirtyivät usein kasvien ja eläimien hahmoiksi, ja peilikirjonta torjui pahaa ja toi kantajalleen elinvoimaa. . Silkkiset, paljetein koristellut sarikankaat ja leimaillen kuvioidut kankaat nousevat intianpuuvillan ohella ensimmäisenä mieleen maan käsityökulttuurista puhuttaessa. Laura Vackerilla ei ole aikaisempaa kokemusta askartelun alalta, joten askartelumaailman ja sen uutuuksien opetteleminen firman pyörittämisen ohella on ollut mielenkiintoista. Maassa on hyvät olosuhteet tuottaa luonnonkuiduista valmistettuja materiaaleja, kuten silkki-, nokkosja hamppulankoja sekä silkki-, villa-, pellavaja puuvillakankaita. Vackerin mukaan maassa ei niinkään harrasteta käsitöitä, vaan lähes kaikki tekeminen painottuu kaupalliseen tuotantoon. Ikatja solmuvärjäyksen ohella kankaita alettiin kuvioida vapaalla kädellä maalaten tai puisella painolaatalla painamalla jo satoja vuosia sitten. Sitä on kehrätty langaksi värttinällä ja kudottu kankaaksi jo Indus-kulttuurin kukoistuksen aikaan. INTIALAISEN KÄSITYÖN PERUSTA Kasviväreillä värjätyt ja käsityönä kuvioidut kankaat kuuluvat olennaisesti intialaiseen käsityökulttuuriin. – Enää en saa kulttuurishokkia kaikista väreistä, hajuista ja köyhyyden ja rikkauden voimakkaista eroista, mutta aina opin jotain uutta. Päällikeompelun rinnalle tulivat myös helmikirjonnat ja tilkkutyöt. Laura on asunut Intiassa nyt kuusi vuotta, ja joka kerta sinne palatessaan hän huomaa uusia asioita. Seesamipuusta kaiverrettuja leimasimia syntyy useita kappaleita työpäivän aikana
Taito-4-2017-sisus.indd 52 13.7.2017 22.00
Jätä edelliseen riviin n. • Puurima, n. Makramee on vuoden 2017 käsityötekniikka. 1,5 cm:n väli. Ota reunimmaiset langat ja aseta ne makrameetyön keskikohtaan kolmiomuotoon. Solmeile roikkuvilla langoilla kohosolmuja näiden lankojen ympärille kunnes solmut kohtaavat. 26 cm. • 11 puuhelmeä, halkaisija n. 45 cm. Tasoita langat ja tee pienet vetosolmut lankojen päihin. Jatka kohosolmuilla siten, että laitat aina kaksi vierekkäistä tukilankaa ristiin. Ohje Tiia Eronen?Kuva Jonna Hietala Solmeile seuraava kerros kohosolmuja aivan puuhelmien viereen. Solmeilu on ihastuttavaa kesäpuuhaa: kanna tarvikkeet ulos, asetu aurinkoon ja anna solmujen viedä. 5 metrin mittainen sidontalanka. KOKO: 19 cm x 23 cm, hapsut n. 1 cm. Kiinnitä langat puiseen ripustustankoon aloitussolmuilla. KALAHARI-MINISEINÄTEKSTIILI Malli Tiia Eronen TARVIKKEET: • Vahattua 3 mm:n puuvillalankaa. Laita jälleen uloimmat langat keskelle ja solmi niiden ympärille kohosolmuja samalla tavalla. Solmuja seinälle OHJE Leikkaa 16 kappaletta 1,8 metrin mittaista lankaa sekä n. Huomaa, että joka toinen kohosolmurivi kulkee oikealta vasemmalle ja joka toinen vasemmalta oikealle. Pujottele joka kolmanteen lankaan puuhelmi. ALOITUSSOLMU OIKEALTA ALOITETTU KOHOSOLMU Sidontalanka ?TAITO?4/2017 53 KÄSILLÄ Taito-4-2017-sisus.indd 53 13.7.2017 22.00. Toista 4 kertaa. Solmeile erillisellä sidontalangalla kaikkien roikkuvien lankojen ympärille kohosolmut kiinni puurimaan. Jatka seuraava kierros kohosolmuilla siten, että laitat kaksi vierekkäistä tukilankaa aina ristiin. Jätä edelliseen riviin noin 1,5 cm:n väli
Liina kutistuu myös hieman 60°C:n pesussa. LANKALUKU: 364 lankaa: 360 (+ 4) lankaa, 2 reunimmaista lankaa vahvistettuina. KAIDE: 40 mm, 1 lanka niidessä, 2 lankaa piinvälissä. VIIMEISTELY Jos et käytä ompelukonetta viimeistelyyn ja päärmäämiseen: Solmi kankaan päihin 4 langan merimiessolmut ja leikkaa lyhyeksi. LOIMEN TIHEYS: 8 lankaa/cm. siitä kohtaa mistä kudoit alun ja lopun kalalangat. LOIMI / M: 60 g Bockenspuuvillapellava 22/2 tex 80 x 2, 60 % puuvilla, 40 % pellava. Taita yksintai kaksinkertainen päärme ja ompele kiinni. Kudo kankaan alkuun ja loppuun pari kierrosta kalalankaa. Se estää kudetta purkautumasta ennen viimeistelyä. T A I T O ?4/2017 54 KÄSILLÄ Taito-4-2017-sisus.indd 54 13.7.2017 22.00. Hempeä saunailta Ohje Annika Konttaniemi?Kuva Jonna Hietala KYLY-LAUDELIINA Malli: Annika Konttaniemi / Susivilla KOKO: Noin 40 x 110 cm, ota kutoessa huomioon 4–5 cm:n päärmäysvara ja 10–20 %:n kutistumisvara pestessä. Pese liina 60°C:n ja silitä kuumimmalla höyryllä niin se tekeytyy kankaaksi. VIIMEISTELY Mikäli et käytä ompelukonetta viimeistelyyn ja päärmäämiseen: solmi kankaan päihin 4 langan merimiessolut ja leikkaa lyhyeksi: käännä ja ompele päärmeet. Käännä ja ompele päärmeet. Jos käytät ompelukonetta: Siksakkaa kangas aivan reunasta ja leikkaa vasta sitten ylimääräiset kuteet pois. • Myös loimilanka kaksinkertaiseksi puolattuna käy hyvin. Jos käytät ompelukonetta: Siksakkaa kangas aivan reunasta, ja leikkaa vasta sitten ylimääräiset kuteet pois. Jos käytössäsi on saumuri, voit kätevästi hurauttaa sillä aivan kankaan reunasta, siitä kohtaa, mistä kudoit alun ja lopun kalalangat. Ja eikun saunomaan! SIDOS, NIISINTÄ JA POLJENTA x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x 20x18lk 1 2 3 4 Vinkki: jos sinulla on saumuri voit kätevästi hurauttaa sillä aivan kankaan reunasta, SIDOS, NIISINTÄ JA POLJENTA Kun illat alkavat pimetä, tekee mieli paeta saunan lempeään lämpöön. Taita yksintai kaksinkertainen päärme ja ompele kiinni. Vinkki! Ota kutoessasi huomioon, että liina menee jonkin verran kasaan kangaspuista irrotettaessa. (Mallikappaletta varten luotiin hieman yli 9 m:n loimi, ja lankaa kului 0,590 kg.) KUDE: Hjertegarn Cotton Linen puuvillapellavalanka (120 g / 50 g) tai muu vastaava puuvillatai puuvillapellavalanka: • 50 g vaaleansininen (3317), 50 g roosa (6995). LOIMEN LUONTI 82 lankaa, väri 2002, valkaisematon 12 lankaa, väri 2008, keltainen 42 lankaa, väri 2061, mintunvihreä 18 lankaa, väri 2016, ruskea 28 lankaa, väri 2075, persikka 82 lankaa, väri 2002, valkaisematon 12 lankaa, väri 2008, keltainen 42 lankaa, väri 2061, mintunvihreä 18 lankaa, väri 2016, ruskea 28 lankaa, väri 2075, persikka OHJE Vahvista reunimmaiset 2 loimilankaa. Susivilla for Taito Varmista kutoessa, että reunimmaiset loimilangat eivät jää sitomatta liian pitkältä väliltä: sujauta tarvittaessa sukkula reunimmaisen loimilangan yli tai ali. Kudo käyttäen puolalle pyöräytettyä lankaa. LEVEYS: 45 cm. Pese liina 60C asteessa ja silitä kuumimmalla höyryllä niin se tekeytyy kankaaksi. Susivillan Annika Konttaniemi suunnitteli Taito-lehdelle kesäisiin saunahetkiin täydellisesti sopivan laudeliinan
Vinkki! Loimesta voit kutoa myös kivoja kesähuiveja, kaitaliinoja ja muita pikkukankaita kudelankaa ja kudetiheyttä vaihtamalla. Taito-4-2017-sisus.indd 55 13.7.2017 22.00
Kori jokaiseen kotiin Molla Mills suunnitteli viehättävän korin, joka sopii kotiin kuin kotiin. Ohje Molla Mills?Kuva Sonja Karlsson Molla Mills for Taito Taito-4-2017-sisus.indd 56 13.7.2017 22.00. Tekonahkaiset kahva ja pohja tekevät korista kestävän ja liikuteltavan. Enää tarvitsee miettiä täyttäisikö sen mieluiten kankailla, langoilla vai jollain ihan muulla
OHJE Kori virkataan kiintein silmukoin kiinni tekonahkaiseen pohjaan. Kiinnitä korin yläreunaan hihna vahvalla langalla. Sulje kierros piilosilmukalla alun kolmanteen ketjusilmukkaan. 23. Sulje kierros piilosilmukalla alun kolmanteen ketjusilmukkaan. Katkaise ja päättele langat. Virkkaa 7 p ja vaihda seuraavan pylvään puolivälissä luonnonvalkoiseen lankaan. Kuljeta toista lankaa silmukoiden mukana koko työn ajan. Ota mukaan roosa lanka, virkkaa 4 pylvästä (p). Ota työhön luonnonvalkoinen lanka ja koukku nro 3,0. Virkkaa kierros kiinteitä silmukoita. • Virkkuukoukku nro 6,0 (3,0 pohjan virkkaamiseen) KOKO: Korkeus 35 cm, halkaisija 32 cm Kuvion leveys 14 p Ku vi o ja tk uu 50 p 40 p 30 p 20 p 10 p 5 krs 10 krs 15 krs 20 krs Materiaalitiedustelut: Lankava Oy ?TAITO?4/2017 57 KÄSILLÄ Taito-4-2017-sisus.indd 57 13.7.2017 22.00. Jatka työtä kaksivärisellä pylväsvirkkuulla. krs. Lanka vaihtuu aina pylvään viimeisen langankierron kohdalla. Virkkaa 1 p, vaihda seuraavan pylvään puolivälissä roosaan lankaan. krs. Virkkaa 1 p ja vaihda langan väriä. • Hihna, pituus 50 cm. Vaihda seuraavan pylvään puolivälissä roosaan lankaan. Sulje kierros piilosilmukalla alun ks:aan. Virkkaa 7 p luonnonvalkoisella langalla ja vaihda väriä. 3.–22. • Musta tekonahkainen pohjakappale, halkaisija 28 cm. Virkkaa 3 ks joka kahdeksanteen reikään, virkkaa 2 ks muihin reikiin. krs. krs. • 1 vyyhti luonnonvalkoinen. 2. Virkkaa alkuun 3 ketjusilmukkaa (kjs) luonnonvalkoisella langalla. Virkkaa alkuun 3 kjs roosalla langalla. Virkkaa seuraavan p puoliväliin ja vaihda luonnonvalkoiseen lankaan. Koriin virkataan yhteensä 22 kaksiväristä pylväskierrosta. Pohjaan virkataan yhteensä 112 ks. 1. Seuraa työn kulkua piirroskaaviosta. Seuraa työn kulkua piirroskaaviosta. ISO KORI Malli Molla Mills TARVIKKEET: • Lanka: Mini-ontelokude • 1 vyyhti roosa. Pohjassa on valmiina 53 reikää. Kierroksella virkataan aina 6 p luonnonvalkoisella langalla ja 8 p roosalla langalla
3. Virkkaa krs toistamalla: 8 ks ja kavennus = yht. 43 s. 18. 13 cm, korkeus n. krs. krs. Ohje Annariikka Qvist?Kuva Sonja Karlsson Rouhea juuttikori Annariikka Qvistin suunnitteleman suloisen juuttikorin voi pujottaa viherkasvin suojaksi tai nostaa säilytyskoriksi eteisen hyllylle. 5.–7. 12. 16.–17. krs. Päättele. Tee kuten kerros 13. Virkkaa normaalisti tuoden langanvedot nyt silmukoiden kummankin langan alta normaalisti. 16 s. krs. Virkkaa normaalisti. Koko: Halkaisija n. Jatka ks:oilla tuomalla langanvedot ketjusilmukan reunan takaa. Virkkaa kiinteillä silmukoilla, mutta tuo langanvedot työstä ketjusilmukan reunan takaa. Jatka levennys joka 7 s:aan = yht. Tee levennys heti krs:n alkuun. 10. krs. 13 cm. 2. Jatka kiinteillä silmukoilla ja tee levennys (lisäys) joka s:aan = yht. 4. 40 s. 9. Virkkaa normaalisti. krs. 14. Luo kiristettävään lenkkiin 8 kiinteää silmukkaa (ks). krs. Jatka toistamalla: 5 ks:aa ja levennys = yht. Tee levennys joka 8 s:aan = yht. 4 ks:aa ja levennys. JUUTTIKORI Malli Annariikka Qvist Tarvikkeet: • Juuttilankaa 200 g, esimerkiksi Lankavan juuttinaru tex 280 x 8. 44 s. 8. Tee levennys joka toiseen s:aan = yht. • Virkkuukoukku nro 7. 32 s. krs. OHJE 1. Virkkaa kiinteillä silmukoilla, mutta ota taas langanvedot ketjusilmukan reunan takaa. 13. krs. 24 s. 11. Virkkaa krs:n 2 viimeistä s:aa piilosilmukoilla. krs. Tee levennys joka kolmanteen s:aan = yht. krs. T A I T O ?4/2017 58 KÄSILLÄ Taito-4-2017-sisus.indd 58 13.7.2017 22.00. krs. krs. Virkkaa krs toistamalla: 7 ks ja kavennus = yht. krs. 38 s. 15. Toista kerrokset 13.–14. 48 s. krs. Karhea juutti ei ole kaikkein helpoin virkattava, mutta lopputulos palkitsee kauneudellaan
Taito-4-2017-sisus.indd 59 13.7.2017 22.00
Taito-4-2017-sisus.indd 60 13.7.2017 22.00
• Mikäli haluat kevyemmän version, voit jättää ulkotaskut ja tukikankaat pois. Aseta kaavat nuppineuloin kankaalle ja leikkaa osat irti. 2. Aloita piirtämällä kaavat kaavapaperille seuraavien mittojen mukaan: A. Mikäli haluat pussukasta todella ryhdikkään, tue myös taskukaitale kokonaisuudessaan. Tee sama perusosalle mitoilla 1 cm + 1,5 cm. puuvillakangas, tukeva liimatukikangas (puuvillaa). 3. • Kangasvaihtoehdot: 1. Nova Melinan suunnittelema käytännöllinen projektipussukka pitää tarvikkeet kurissa. 3. Pohjaympyrä (1 kpl): halkaisija 20,5 cm. PROJEKTIPUSSUKKA Malli Nova Melina Tarvikkeet: • Noin 60 cm täysleveää kangasta. Projektit tallessa OHJE 1. 2. Silitä taskukaitaleen yläreunaan tupla käänne 1,5 cm + 2 cm ja päällitikkaa taitos. Vinkki! Mikäli haluat kirjoa taskukappaleeseen kivoja kuvia tai tekstiä, tee se nyt. Nova Melina for Taito A 64 PIENOISKAAVAT 34 6 6 20,5 20,5 32 23 B C C D ?TAITO?4/2017 61 KÄSILLÄ Taito-4-2017-sisus.indd 61 13.7.2017 22.00. Silitä liimatukikankaat pussukan perusosaan ja pohjaan. Nyörikuja (2 kpl): korkeus 6 cm x leveys 34 cm. C. Teksti ja kuvat Nova Melina Kesällä on ihanaa ottaa käsityö mukaan ulos auringonpaisteeseen, mutta lankakerät pyörivät helposti pitkin pihamaata sotkeutuen toisiinsa. canvas-kangas, ei tarvetta tukikankaalle. pellavakangas, kevyt liimatukikangas (puuvillaa). • Silitysmerkkejä, pinssejä tai kirjontalankaa koristeluun. • Kynä, viivoitin, kaavapaperia tms., nuppineuloja, sakset, hakaneula ja ompelukone. Pussukan perusosa (1 kpl): korkeus 32 cm x leveys 64 cm. Koko pussukan kiertävä sivutasku (1 kpl): korkeus 23 cm x leveys 64 cm. • Nyöriä tai nauhaa 85–100 cm. D. B
Voit tehdä puikoille sopivat, kapeammat kujat ja vaikkapa langoille, pyöröpuikoille ja vihkolle omat, leveämmät taskut. 4. 8. Ota hakaneula ja kiinnitä se nyörin toiseen päähän. 5. Vinkki! Mikäli haluat silittää pussukkaan silitysmerkkejä, tee se tässä vaiheessa. Ota toinen nauha ja tee samalla tavalla, mutta aloittaen vastakkaiselta puolelta niin, että nauhan molemmat päädyt jäävät toiselle puolelle pussukkaa vierekkäin roikkumaan. 9. Yhdistä kummankin puolen nauhan solmimalla ne yhteen. Yhdistä nyt pussukka renkaaksi ompelemalla sivusauma kiinni, huolittele saumurilla tai ompelukoneen siksakilla. Pussukkasi on nyt valmis matkaan! Tiedustelut: Pussukka 1: Pellavakangas, Eurokangas. 6. Pussukka 2: Art Gallery Fabrics, kaktus-kangas + silitysmerkit, www.novamelina.com. Mikäli haluat lyhyemmät hihnat, riittää kaksi 85 cm:n nauhaa. Aseta nyt pussukka tasaiselle alustalle kaksin kerroin oikea puoli ylöspäin ja aseta nyörikuja paikalleen noin 2,5–3 cm:ä pussukan yläreunasta siten, että kumpaankin sivuun jää hieman tilaa. T A I T O ?4/2017 62 KÄSILLÄ Taito-4-2017-sisus.indd 62 13.7.2017 22.00. Silitä sauma siistiksi (halutessasi voit myös päällitikata sauman nurjalle puolelle). Käännä työ jälleen oikeinpäin ja silitä varovasti pohjan sauma siistiksi, saumanvarat ylöspäin. Vinkki! Tässä vaiheessa voit määritellä itse nyörikujan leveyden käyttämäsi nauhan mukaan, voit siis tehdä siitä myös kapeamman. 11. Leikkaa kaksi pätkää nyöriä tai nauhaa pussin sulkemista varten. Käännä työ nurinpäin ja neulaa pyöreä pohjakappale pussukan alareunaan kiinni oikeat puolet vastakkain. Jos taas haluat pitemmät nauhat (kuten Kaktus-pussissa), leikkaa kaksi 100 cm:n nauhaa. 10. 7. Ota kapeat nyörikujakaitaleet esille ja silitä tuplakäänne (0,5 cm + 1 cm) lyhyisiin reunoihin + tikkaa. Kiinnitä nuppineuloilla ja ompele kiinni läheltä nyörikujan reunaa. Ompele pohjakappale kiinni ja huolittele reuna saumurilla tai ompelukoneen siksakilla. Neulaa taskukappale perusosaan kiinni siten, että alareunat ovat kohdakkain, ja tikkaa haluamallasi tavalla avotaskujen paikat pystysuuntaisilla ompeleilla. Tee sama pitkille reunoille, mutta älä ompele vielä. Aloita nauhan pujottaminen jommastakummasta sivusta ja kuljeta se kummankin nyörikujan läpi niin, että nauhan kummatkin päät jäävät lopuksi samalle puolelle vierekkäin roikkumaan. Tikkaa saumanvara kiinni pussukkakappaleeseen, siten saat pohjaan lisäryhtiä. Nauhat: www.etsy.com
Taito-4-2017-sisus.indd 63 13.7.2017 22.00
Taito-4-2017-sisus.indd 64 13.7.2017 22.00
Voit myös ommella valmiin työn esimerkiksi osaksi suurta tilkkutyötä. Nauti kirjonnasta! Voit jättää työn kirjontakehykseen ja leikata ylimääräiset kankaanreunat pienemmiksi ja ommella ne työn taakse pienin pistoin. Voit vahvistaa kuviota tarvittaessa työn edetessä. • Kirjontakehys (halkaisija 20 cm). Kirjo mielitavallasi ja vaihtele värejä välillä. Kirjo kuvio erilaisin pistoin: laaka-, linnunsilmä-, kierto-, tikkija ketjupistoin muliinilangalla. Kirjontalangat, ohut pellavakangas ja hauska kuvio ovat mitä mainioin yhdistelmä. Kirjominen on ihanaa! Havumetsän siimeksestä Teksti ja kuva Tiina Arponen OHJE Pingota kangas kirjontakehykseen ja jäljennä kuvio hennosti esimerkiksi lyijykynällä kankaalle. Muita Ihania for Taito ?TAITO?4/2017 65 KÄSILLÄ Taito-4-2017-sisus.indd 65 13.7.2017 22.00. • Eri värisiä muliinilankoja. Ota langasta aina kolme säiettä ja tee langan päähän solmu. HAVUMETSÄN ASUKKI Malli: Tiina Arponen Tarvikkeet: • Noin 30 x 30 cm:n pala vaaleanpunaista pellavaa. Kun lanka loppuu, päättele se työn nurjalle puolelle. Vaaleanpunaiseen pohjakankaaseen sopivat erilaiset ruskeat, harmaat ja vihreän sävyiset muliinilangat. Pistojen ei tarvitse olla oppikirjasta, tärkeintä on, että annat langan ja neulan liitää pitkin kankaan pintaa. • Kirjontaneula
OHJE Leikkaa kankaasta kaksi 27 cm x 34 cm palaa sekä vuoriksi yksi 56 cm x 26 cm pala. Ohje Tiia Eronen?Kuva Jonna Hietala HUUMA Malli Tiia Eronen Tarvikkeet: • Mustaa puuvillatai pellavakangasta. Laita vanu ja vuori päälliskankaiden sisään. Kirjontakuvio sivulla 2. Lainaus Immi Hellénin runosta ”Aamukahvin ääressä”, teoksessa Hyvää huomenta, punahilkka! Toimittanut Tuula Korolainen, kuvittanut Karoliina Pertamo. Kirjo kahvipannu laakapistoin. Silitä kankaat ja ompele päälliskankaat myssyksi. Loru ja japanilainen sashiko-kirjonta, jossa kankaan pinta usein täytetään tiiviillä etupistoilla, inspiroivat Tiia Erosen suunnittelemaan Taito-lehdelle ihastuttavan kirjaillun pannumyssyn. Koko: 25 cm x 28 cm, sopiva esim. Jäljennä kirjontakuvio toiseen päälliskappaleeseen joko vapaalla kädellä tai jäljennyspaperin avulla. Aloita jokainen kiehkura ulkoreunasta ja kirjo sitten tiiviitä renkaita keskustaa kohden. Tammi 2011. Kirjo höyrykuvio etupistoin. Höyryn kiehkuroista kannattaa merkitä vain ulommaiset reunat. Silitä saumat auki. Ompele myös vanu ja vuorikangas myssyiksi. • Muliinilankaa, esim. Huom. DMC, väri 3033. • Jäljennöspaperia tai jäljennöskynä (myydään ompelutarvikeliikkeissä). Kiinnitä yläsaumaan Loppukesän kahvihetkiin Muistatteko Immi Hellénin lorun Aamukahvin ääressä. T A I T O ?4/2017 66 KÄSILLÄ Taito-4-2017-sisus.indd 66 13.7.2017 22.00. 8 kupin pressopannulle. samalla ripustuslenkki. • Patalappuvanua eli lämpöä eristävää vanua. Sen, jossa kukko ensin kysyy: ”Hyvää huomenta, punahilkka! Miltäs se maistuu kahvitilkka?”, ja kana vastaa ”Ah, se on aivan liian kuumaa, kieltäni polttaa, päätäni huumaa”. Leikkaa vanusta yksi 27 cm x 56 cm pala. Huomioi kuvion kohdistamisessa, että myssyn alareunassa on reilumpi 5 cm:n saumavara. Jaa muliinilanka puoliksi. Käännä ylimääräinen päälliskangas myssyn sisään ja ompele se käsin kiinni vuorikankaaseen
Taito-4-2017-sisus.indd 67 13.7.2017 22.00
Den följande vintern gjorde jag sju halmhimlar hemma. Eija Koski är ekonom. Ibland är det alldeles på sin plats att beundra andra, som kan vara mycket skickligare än man själv. Hon firade som tioåring jul hos sin tant Klaudia i hjärtat av Savolax. Det är det ursprungliga materialet, där man enligt Koski ser himlens skönhet, helighet och harmoni. JAG HOPPAS ATT NI NJUTER och inspireras i sällskap av Taito, lika mycket som jag.. Då jag håller kurser utomlands tar jag alltid med mig råghalm. Jag kommer alltid tillbaka till halmen. Speciellt sådana som har med handarbete att göra. Doktorsavhandlingen var inte min egen idé eller passion. En älskad tradition JAG ÄLSKAR TRADITIONER. Då min mor senaste höst började på en kurs i yllebroderi, var det självklart att hon lär också mig. Också sådan kommer vi att presentera en hel mängd av i detta nummer av Taito. Dagarna gick i banken, i centralhandelskammaren och som forskare. På kursen fick jag gjort en himmel och köpte resten av materialpaketen av läraren. Under sommaren plockade jag själv halm från egna åkrar och så kunde jag starta tillverkningen av halmhimlar ända från början. Knappast skulle väl jag heller ha fattat strumpstickorna en trist stund, om jag inte hela min barndom hade fått värma mig med mammas stickade yllesockor och vantar. Hon hade fått särskilt lov av sin lärare att hemma fortsätta med de arbeten hon börjat på i skolan. Jag trivdes nog, men en akademisk karriär var inte alls min egen dröm. Text Sonja Karlsson?Bilder Katja Lösönen Himmelisten Eija Koski lever sitt liv enligt intuition. Jag har redan i åratal planerat att lära mig att väva. Vardagen var så arbetsfylld att det inte fanns utrymme för handarbete. Mannen är jordbrukare och kvinnan, som var förtjust i halm, beslöt delta i en kurs i hur man bygger halmhimlar. Kursläraren berättade hur man skall samla in halmen för som användas i himlarna. Det var så uppenbart att jag njöt av att handarbeta redan som barn. Det är den finska himlen. Redan från och med sitt första skolår gjorde flickebarnet tiotals handarbeten om året. Den lilla flickan kunde inte koncentrera sig på de äldres prat, hon var helt förtrollad av halmmobilen, som hängde i taket. Redan som barn höll Eija Koski på med handarbeten. Andra gången himmeln kom in i Koskis liv, var när hon träffade sin blivande man. – Läraren hade färdiga materialpaket. Koski höll på med sin doktorsavhandling vid Vasa universitet, då hon vaknade upp. – Livet var bara prestation på prestation. . Jag har drömt om läderarbeten och glasblåsning samt att fylla mitt hem med handtryckta kort och planscher. Handarbetstraditionerna lever vidare endast genom att de utövas. I sitt arbete uppmuntrade Koski hantverksföretagare att finna sin egen passion. – Jag har prövat på olika material: vass och säv, hundloka, papper, metall, plast. TILL ALL LYCKA BEHÖVER MAN DOCK INTE LÄRA SIG att göra allt själv. Det har varit härligt och inspirerande att ställa sig vid rodret till den traditionsrika tidningen Taito. HALMHIMLENS BERÖRING Eija Koski kommer levande ihåg den första himmel hon såg. Handarbetstraditionerna går från släktled till släktled och innebörden av dem föds ofta i barndomshemmet. Jag får lotsa den redan 110-åriga gamlingen, som fortsätter sitt liv pigg och levande som ett fönster till hantverksvärlden. Kanske också arbetet med att skriva ledaren blir ett slags tradition för mig: jag kokar en kopp hett ingefärste, sätter mig vid tangenterna och skriver för er, kära läsare. Det var lätt, för hon hade just själv återfunnit sin egen kärlek. Den har fört henne från universitetets akademiska värld ut på åkrarna i byn Martois och till en egen himmelutställning i Tokio. Hennes käraste minnen från barndomshemmet är juldekorationer och kläder, som hon gjort tillsammans med sin mor. – Så här i efterskott undrar jag över hur jag kunde förirra mig in på fel bana. Ibland fick jag hjälpa till och riva matttrasor och alltid var det sommar och varmt och solen sken. Å andra sidan kan den inspiration de bjuder på föra med sig ödesdigra följder åtminstone för den här tidningens skapare. – Den var så vacker och underbar och stor och gyllene. Eija Koski tog tjänsteledigt från universitetet och arbetade istället som prokjektchef vid Österbottens hantverk. För mig hör det kära minnen till vävstolen, sedan jag som liten flicka satt och gungade på stugverandan medan mamma slog in meter efter meter på trasmattan i rummet bredvid. HANDARBETETS VÄRLD ÄR UNDERBAR. Hon råkade komma in i universitetsvärlden och arbetade i åratal inom affärsvärlden. Hon hade kapat tusentals halmstrån i vackra påsar. I framtiden kan jag kanske lära konsten vidare och traditionen får en fortsättning. Halm är alltjämnt Koskis favoritmaterial. Handarbetet tog överhand och det fanns inte längre någon väg tillbaka till den akademiska världen. Medan jag har hållit på med detta nummer har jag bestämt mig för att resa till det indiska hantverkets källor, så fort hösten kommer börja bygga himlar och virka och sticka både det ena och det andra. En himmel är en himmel överallt Text Sonja Karlsson?Bild Hilja Mustonen T A I T O ?4/2017 68 SVENSKA SIDOR Taito-4-2017-sisus.indd 68 13.7.2017 22.00. TRADITIONERNA FÖDER DRÖMMAR. Jag lät mig styras av andra utan att desto mera tänka på vad jag själv ville
De frågade om det fanns något heligt i himlarna. Överraskningen var ganska stor, då ett privat galleri meddelade att de köper utställningens alla himlar. Det underlättar att hitta henne, då himmel är himmel på alla språk. ?TAITO?4/2017 69 SVENSKA SIDOR Taito-4-2017-sisus.indd 69 13.7.2017 22.00. – Grundfigurerna i en himmel, oktaederna sluter an till varandra på samma sätt som vi människor förenas med varandra. Nya himlar föds i Koskis ateljé oavbrutet. Jag upplever det här mycket konkret för tillfället, då jag kontaktas från olika håll av världen. Koski är förvånad över hur olika slags människor, som fascineras av himmeln. Att frakta halmhimlarna till andra sidan av världen var svårt. Koski och gruppen, som redan för femte gången samlats i Valamo kloster brister ut i gapskratt åt förslaget och det är inte första gången. Salarna fylldes och intresserade kom hundratals kilometer ifrån ända från ön Hokkaido för att lyssna till historien om himlarna. Klosteromgivningen och tystnaden betyder dock inte att arbetet att bygga himlar skulle vara allvarligt. Eija Koski har byggt himlar i tjugo års tid, under sju av dem har hon arbetat som himmelist på heltid. Himlarna passar inte på festivaler. Så visar sig högaktningen. Det gick hon inte med på. Hon planerade att skänka dem till människor hon mötte. Jag håller nu min femte kurs på klostret i Valamo. – Det var en ära, men jag kunde inte gå med på det. De lindades i folie och Koski beslöt att hon inte mera tar med sig himlarna till Finland. Såväl de trendmedvetna som människor intresserade av traditionellt hantverk är intresserade av dem. INTRESSE OCKSÅ I UTLANDET Eija Koski har hållit kurser förutom i Finland också i Schweiz, Sverige och Japan. Alla 61 arbeten såldes i Tokio. Man måste vara närvarande då man håller på med dem. Jag utformade utgående från det en vägghimmel. För en tid sedan ombads Koski hålla en workshop i himmeltillverkning på en festival. Japanska tullen släppte inte in halmhimlarna i landet, då halm är ett organiskt material. Japanerna ser i en himmel hela åkerfältets skönhet. Hon började forska i himlarnas historia och tanken på att skriva en bok återkom i Koskis sinne. Redan 1999 började hon planera en bok om himlar. Resan hade planerats i tre år, men i allra sista stund bars lådorna ut från flygplanet. – Japanerna vill gräva sig djupt in i himmelsbyggandet och vandra ut på rågåkern. Då hon första gången reste till Japan för att berätta om himlarna, tänkte hon att ingen känner till något alls om ämnet. Nu väntar Koski igen besökare från Japan, som vill bekanta sig med halmhimlens rötter. Koskis vän den japanska jordbrukaren Yoko Ezura beskriver halmhimlen som den finländska själen, en livets symbol. Himmeln förenar och via sociala media är världen öppen för den. Först den sista måndagsmorgonen innan utställningen fick Koski veta att himlarna ändå släpps in i Japan. Flera år senare fick Koski besökare från Japan. Det finns en mängd människor i Japan som har himlar som hobby eller som tillverkar dem halvt yrkesmässigt. Det är en fullkomlig plats för en himmelskurs. För dem representerar himlen helighet. För oss är det en julprydnad, som efter helgerna läggs undan igen. Hon har kontaktats av formgivare, arkitekter, stadsbor och människor från landsbygden. År 2016 hade himmelisten en utställning i Tokio. När hon sluter ögonen börjar de geometriska mönstren formas i hennes tankar. Då en himmelist arbetar, råder en andaktsfull tystnad. Besökarna arbetade med halm som var endast en millimeter grov och inte ett enda strå kasades sönder. Redan den andra kontakten med ett förlag gav resultat och Eija Koskis första bok Himmeli publicerades 2012. En himmel gjord av halm kräver lugn, noggrannhet och fridfullhet, så att de sköra halmstråna inte krasas sönder. KÄNSLOFYLLT ARBETE Eija Koskis hem är i allmänhet fyllt av halmhimlar – utom just nu, då det finns litet mindre av dem. . När jag såg ett tvådimensionellt japanskt asanohaträintarsia-arbete, såg jag omedelbart en himmel i det. – Jag plockar upp mönster ur omgivningen. Enligt Koski ser japanerna något mycket djupare i dem än vi finländare. För tillfället håller hon på med sin tredje bok och rummet fylls med nya modeller. Under kursen skrattar vi så mycket att käkarna efteråt är ömma. De första kontakterna ledde inte till något resultat, men idén låg och grodde. Nuförtiden ser Koski modeller till halmhimlar överallt: i textiler, i geometriska figurer, i tapeter. De förpackades i åtta lådor i samma storlek som likkistor och sändes från flygfältet veckor innan utställningen. I samband med bokprojektet började hon komponera egna modeller. Då Eija Koski för tre månader anslöt sig till Instagram fick hon efterföljare från olika håll i världen. För japanerna äger himlarna ett djup. Man har föreslagit Koski att hon skulle arrangera sin kurs i Valamo kloster som en tystnadens retreat. Koski tänker på och bygger halmhimlar dagligen. Där råder frid. Tillsammans med de senaste besökarna gjord vi så små himlar att de kunde ta dem med sig hem i kappsäcken. Koski blev alldeles stum, hon kunde inte svara. De har lärt sig via internet
Toimitus suosittelee! ESPOO Weegee Emma Ahertajantie 5 Avoinna ti, to 11–18, ke, pe 11–19, la–su 11–17 • 3.9.2017 asti For Fashion’s Sake – 13 nuorta, pohjoismaista muotisuunnittelijaa KAMU, Espoon kaupunginmuseo Ahertajantie 5 Avoinna ti, to 11–18, ke, pe 11–19, la–su 11–17 • 3.9.2017 asti Lasin aika – Kauklahden lasitehdas 1923–1952 Kellomuseo Ahertajantie 5 Avoinna ti, to 11–18, ke, pe 11–19, la–su 11–17 • 8.4.2018 asti Suomalainen Koru Fiskars Kuparipaja • 24.9. asti Schildt & Aalto – modernit humanistit Höyry-galleria Korpilahden satama Korpilahdentie 10 Avoinna ma–pe 11–18, la–su 12–16 • 12.8.–3.9. TypoCraftHelsinki HAM Tennispalatsi Eteläinen Rautatienkatu 8 Avoinna ti–su 11–19 • 30.7. Saaga Design • 1.–31.7. asti ti–pe 10–18, la–su 11–18, 1.9. asti Jukka Rintala – Muotitaiteilija Galleria Lokal Annakatu 9 Avoinna ti–pe 11–18, la 11–16, su 12–16 • 2.9. asti Modernia elämää! – Suomi 100 -vuoden yhteisnäyttelyssä kuvataidetta, arkkitehtuuria, muotoilua ja valokuvia Iittala & Arabia Design Centre Hämeentie 135 A Avoinna ti–pe 12–18, la–su 10–16 • 31.8. Antiikki 17 • 15.9.–17.9. Forssan kirjasto Näyttelytila Vinkkeli Wahreninkatu 4 Avoinna ma–to 11–19, pe 11–17, la–su 12–16 • 1.8.–3.9. Aarni-reppu on Katriina Nuutisen moderni tulkinta suomalaisesta tuohikontista. asti Alvar Aalto – taide ja moderni muoto Designmuseomuseo Arabia Hämeentie 135 Avoinna ti 12–18, ke 12–20, to–pe 12–18, la–su 10–16 • Arabian ja Iittalan klassikot vuodesta 1873 tähän päivään Craft Corner Eteläesplanadi 4 Avoinna ma–pe 10–18, la 10–16 • 31.7. Habitare • 13.9.–17.9. alkaen ti–su 11–18 • 17.9. asti Näkymättömät reitit HANKO Hangon museo Nycanderinkatu 4 Avoinna 20.5.–31.8. asti Avata • 7.9.–8.10. asti Matkan varrelta – along the way, kultaseppämestarit Chao-Hsien Kuo ja Eero Hintsanen KANSALLISMUSEO . asti Enter and Encounter – Kutsu huomiseen, Designmuseo ja Ornamo • 31.12.2020 asti Utopia nyt – Kertomus suomalaisesta muotoilusta, uusittu perusnäyttely • 27.8. asti Suomalainen kansallispuku • 1.9. ti–su 11–16, lisäksi to 18–19, 1.9.–22.10. asti Margrethe Odgaard, palkittu tanskalainen muotoilija Didrichesenin taidemuseo Kuusilahdenkuja 1 Avoinna ti–su 11–18 • 27.8. Sammallammas – huovuttaja Eija Pirttilahti Designmuseo Korkeavuorenkatu 23 Avoinna ti 11–20, ke–su 11–18 • 22.10. Greetings from Suomi – muotoilua, kalusteita ja kuvataidetta FORSSA Forssan museo Wahreninkatu 12 Avoinna ti–pe 10–16, la 10–16, su 12–16 • 31.12.2020 asti Kirjavan kankaan kaupunki T A I T O ?4/2017 70 TAPAHTUMAT Taito-4-2017-sisus.indd 70 13.7.2017 22.00. ja 21.7.–3.9. Mitä mukanani kannan – Neuliaisten tilkkutyönäyttely Halikko Wiurialan kartano Wiurialantie 126 Avoinna 1.5.–28.5., 9.6.–16.7. asti Paloni pop up • 1.–31.7. asti Arktisen henki – arktisten alkuperäiskansojen kulttuuria • 27.8. päivittäin 11–17 • 3.9. Forma syksy 2017 JYVÄSKYLÄ Alvar Aalto -museo Alvar Aallon katu 7 Avoinna 31.8. Koonnut Anna-Kaisa Huusko?Näyttelytietoja voi lähettää osoitteeseen toimitus@taito.fi. asti Inspiration is here! – Johanna Gullichsenin, Mari Isopahkalan, Katriina Nuutisen, Julia Männistön sekä Alisa Närväsen ja Elina Peltosen historiasta ja perinteestä inspiroitunutta muotoilua Kiasma Mannerheiminaukio 2 Avoinna ti 10–17, ke–pe 10–20.30, la 10–18, su 10–17 • 14.1.2018 asti Ars17 Messukeskus Messuaukio 1 • 13.9.–17.9. Showroom 17 • 13.9.–17.9. 100 pannua – keraamikko Paula Ruuttunen Suomen käsityön museo Kauppakatu 25 Avoinna ti–su 11–18 • 3.12. ke–to, la–su 13–15, lisäksi to 18–19 • 22.10 asti Wirkkalat ja sävähdys Hankoa – Tapio Wirkkalan lasia ja keramiikkaa HELSINKI Ateneum Kaivokatu 2 Avoinna ti, pe 10–18, ke–to 10–20, la–su 10–17 • 24.9. asti MadeBy Helsinki KESÄLAHTI Sovintola Pyhäjärventie 8 Avoinna ma–pe 10–18, la 10–15 • 12.8. asti Pusuja ja Popcornia – Arabian Taideosastoyhdistyksen yhteisnäyttely Kansallismuseo Mannerheimintie 34 Avoinna ti–su 12–18 • 31.12
asti Identiteetti Konsti Taideteollisuusyhdistys ry MIKKELI Kenkävero Pursialankatu 6 Avoinna ma–pe 10–18, la 10–16, su 10–18 • 13.8. asti Kaksin kaunihimpi – Tarinoita hopeasta, Chao-Hsien Kuo ja Eero Hintsanen SIPOO Gumbostrand Vainuddintie 72 Avoinna ke–la 11–17, 14.8. asti 100 lasissa, 100 vuotta – 100 esinettä • 11.9. alkaen pe–la 11–17 ja su 11–16 • 3.9.2017 asti Kesä Gumbostrandissa TAMPERE Finlaysonin alue Finlayson Art Area Avoinna ti–pe 11–18, la–su 12–18 • 27.8. asti Taustalla Erkki Vesanto • 17.9. asti Sydämen puolella – korut ja kunniamerkit OULU Pohjois-Pohjanmaan museo Ainolan puisto Ainolanpolku 1 Avoinna ti–pe 9–16, la–su 10–17 • 27.8. Matti Söderkultalahden puiset astiat. asti Collection Kaikkonen – kotimaisen lasitaiteen klassikoita Vapriikki Alaverstaanraitti 5 Avoinna ti–su 10–18 • 1.10. asti Vielä pimeempi – valohimmelinäyttely • 14.7.–13.8. asti Olipa kerran – Merja Haapalan keramiikkataidetta TURKU Makasiini Contemporary Tuomiokirkonkatu 6 Avoinna ti–pe 11–18, la 11–16, su 12–16 • 20.8. asti Tommi Toijan keraamisia veistoksia Taidekappeli Seiskarinkatu 35 Avoinna ma–pe 11–16, to 11–18.30, la–su 12–15 • 31.8. Mauno Honkanen: Uniikkiriipus (1973), Koruteollisuus Tillander. asti Pitsi on POP SAVONLINNA Savonlinnan maakuntamuseo Riihisaari Avoinna ti–su 10–17 • 10.9. asti Virkatut moottorisahat – Taiteilija-muotoilija Sanna Vatanen RIIHIMÄKI Suomen lasimuseo Tehtaankatu 23 Avoinna ti–su 10–18 • 5.11. NUUTAJÄRVI Vanha Hytti Avoinna joka päivä 11–17 • 26.8. asti Kalevala Koru -juhlanäyttely LAHTI Galleria Nuovo Mariankatu 16 B Avoinna ke–pe 14–17, la 12–15, su 14–17 • 17.9. asti Päivien luku – Merja Winqvistin veistoksia Turun linna Linnankatu 80 Avoinna ti–su 10–18 • 4.3.2018 asti Valtapeliä – Reformaatio Suomessa KOTKA Merikeskus Vellamo Tornatorintie 99 Avoinna ti, to–su 10–17 ja ke 10–20 • 31.1.2021 asti Lasia kaikille – Karhulan lasitehdas 1889–2009 KUOPIO Kuopion museo Kauppakatu 23 Avoinna ti–la 10–17 • 26.8. Ku va An na -K ai sa Hu us ko ?TAITO?4/2017 71 TAPAHTUMAT Taito-4-2017-sisus.indd 71 13.7.2017 22.00. asti Helena Vaari – Neula siveltimenä 30 vuotta, Helena Vaarin 30-vuotistaiteilijanäyttely LAPUA Lapuan Taidemuseo Kultuurikeskus Vanha Paukku Kauppakatu 23 Avoinna ti–pe 12–18, la 11–15 • 9.9. KELLOMUSEO . Kenkävero asuntomessujen oheiskohteena FISKARS . asti ITE käsillä • 14.9.–4.2.2018 Kukkia ja enkeleitä – pohjoispohjanmaalaisia huonekaluja PUNKAHARJU Lusto Lustontie 1 Avoinna ti–su 10–17 • 7.1.2018 Ilona Rista – Puutaiteen uudistaja • 1.10. asti Kielletty kaupunki – Pekingin tarunhohtoinen palatsialue Tampereen taidemuseo Puutarhakatu 34 Avoinna ti–to 9–17, pe 9–18, la–su 10–18 • 27.8. asti Kaappo Lähdesmäki ja Jonas Paajanen ROVANIEMI Arktikum Pohjoisranta 4 Avoinna ti–su 10–18 • 14.1.2018 asti 100 esinettä, 100 kuvaa – Vuosisata Lapin historiaa SALO Salon taidemuseo Mariankatu 14 Avoinna ti–pe 10–18, la–su 11–17 • 17.9
040 684 9550 www.taitoetelasuomi.fi TAITO ETELÄ-POHJANMAA Sahalankatu 3, 60100 Seinäjoki, puh. 040 680 0101 www.taitolappi.fi • toimisto@taitolappi.fi TAITO PIRKANMAA Verkaranta, Vuolteentori 2, 33100 Tampere, puh. 040 554 0057 www.taitokymenlaakso.fi • kouvola@taitokymenlaakso.fi Vesijärvenkatu 19, 15140 Lahti www.taitohame.fi • taitokeskusvelma@taitohame.fi TAITO LAPPI Valtakatu 21, 96200 Rovaniemi, puh. Sukunimi Etunimi Sukunimi Etunimi Lähiosoite Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Puhelin Sähköposti Allekirjoitus / Yhdistyksen leima Sähköposti T A I T O TULE MUKAAN LUKEMAAN, TEKEMÄÄN JA IDEOIMAAN! Tilaan TAITO-lehden ?kestotilauksena hintaan 2 x 29,50 € (yht. 040 849 9641 www.taitovarsinaissuomi.fi • toimisto@taitovarsinaissuomi.fi TAITO YLÄ-SAVO Savonkatu 19, 74100 Iisalmi, puh. Mikäli peruutus ei saavu määräaikaan mennessä, laskutetaan tilaajan saamat lehdet irtonumerohintaan. 040 7517 855 www.taitouusimaa.fi • toimisto@taitouusimaa.fi TAITO VARSINAIS-SUOMI Vanha Suurtori 3, 20500 Turku, puh. (03) 511 3597 www.taitosatakunta.fi • hanna-leena.rossi@taitosatakunta.fi TAITO UUSIMAA Rautatienkatu 11, 05800 Hyvinkää, puh. 010 387 1010 www.taitokeskisuomi.fi • taito@taitokeskisuomi.fi TAITO KYMENLAAKSO Kouvolankatu 15, 45100 Kouvola, puh. (013) 220 140 www.taitopohjoiskarjala.fi • www.taitokortteli.fi toimisto@taitopohjoiskarjala.fi TAITO POHJOIS-POHJANMAA Rautatienkatu 11 B, 90100 Oulu, puh. TILAAJA/MAKSAJA Tilaan lehden lahjaksi LAHJAN SAAJA Ta ito Tu nn us 50 14 10 6 00 00 3 Va sta us läh ety s 5/2017 ilmestyy 20.9. (06) 420 5800 www.taitoep.net • taito@taitoep.net TAITO ITÄ-SUOMI Pursialankatu 6, 50100 Mikkeli, puh. (02) 454 4066 www.taitoaboland.fi • www.gullkrona.fi • gullkrona@parnet.fi ÖSTERBOTTENS HANTVERK Raastuvankatu/Rådhusgatan 28, 65100 Vaasa / Vasa, puh./tel. (06) 832 8550 www.taitokeskipohjanmaa.fi • kankuri@taitokeskipohjanmaa.fi TAITO KESKI-SUOMI Taito Aivia, Kauppakatu 25, 40100 Jyväskylä, puh. 040 716 6839 www.nylandshantverk.net • info@nylandshantverk.net ÅBOLANDS HANTVERK Kauppiaskatu/ Köpmansgatan 12, 21600 Parainen / Pargas puh./tel. (03) 225 1400 www.taitopirkanmaa.fi • toimisto@taitopirkanmaa.fi TAITO POHJOIS-KARJALA Koskikatu 1, 80100 Joensuu, puh. 040 759 9751 www.taitokainuu.fi • kirsi.heikkinen@kainuunpirtti.fi TAITO KESKI-POHJANMAA Mannerheiminaukio 3, 67100 Kokkola puh. 59 €/vuosi) 6 numeroa ?6 numeroa hintaan 64 € vuosikertatilauksena. Osoitetietoja voidaan käyttää markkinointiin. 050 428 8210 www. Tilauksen voi keskeyttää vähintään kaksi viikkoa ennen uuden tilausjakson alkua. 0440 162 236 www.taitoitasuomi .fi • www.kenkavero.fi • anne.ossi@kenkavero.fi TAITO KAINUU Linnankatu 18, 87100 Kajaani, puh. TAITOYHDISTYKSET TAITO ETELÄ-SUOMI Eteläesplanadi 4, 00130 Helsinki, puh. Kestotilauksen hinta 2017 on 29,50 e/6 kk, laskutus puolen vuoden jaksoissa. Kestotilauksena tilattu lehti tulee ilman uudistusta, kunnes tilaaja joko muuttaa sen määräaikaiseksi tai lopettaa tilauksen. Ohjeita syksyn pimeneviin iltoihin. Tilaushinnat ovat voimassa Suomeen toimitettaviin tilauksiin. 040 3522 500 www.taitopohjoispohjanmaa.fi • toimisto@taitopohjoispohjanmaa.fi TAITO SATAKUNTA Marttilankatu 10, 38200 Sastamala, puh. Tilaushinnat ulkomaille löydät www.taitolehti.fi T A IT O m ak sa a tila uk se n po stim ak su n ?TAITO?4/2017 73 Taito-4-2017-sisus.indd 73 13.7.2017 22.00. 050 5500 501 www.taitoetelasuomi.fi • www.craftcorner.fi • helsky@taitoetelasuomi.fi Tasihinintalo, Kauppakatu 25, 53100 Lappeenranta, puh. yhdistysilmoitusTAITO_4_2017.indd 1 21.6.2017 11.36.43 TILAUSKORTTI Teema: Keittiö Keittiötekstiilit, astiat, keramiikka ja lasi. taitoylasavo.fi • eija.rasanen@taitoylasavo.fi HANTVERKSFÖRENINGAR NYLANDS HANTVERK Björkuddsvägen 155, 10620 Tammisaari / Ekenäs, tel./puh. (06) 318 5300 www.loftet.fi • info@loftet.fi Tekemisen iloa -kurssien uudet mallit syksyn kurssiohjelmissa: Labyrintti ja Sulka -taulut sekä Nomparelli-tyyny! Mallien suunnittelijat Elina Helenius ja Saara Renvall
Suomen kattavin kokoelma laatulankoja www.titityy.fi www.mosaiikkimyymala.com info@mosaiikkimyymala.com +358 (0) 500 151 007 mosaiikkimiljoo2017.indd 1 9.3.2017 14.34.07 Forssan ammatti-instituutti | www.fai.fi Käsija taideteollisuusalan perustutkinto Kysy lisää opiskelupaikoista puh. Ota yhteyttä! Eipe Pensasmaa, 044 580 3957, eipenposti@gmail.com 2017 VÄV PROGRAM: svenskavav.com BILJETTER/TICKETS: ticketmaster.se 21-23 SEPTE MBER VÄXJ Ö Käsityölangat Konelangat Myynti ja maahantuonti www.helmivene.fi 100 % Babyalpakka langat Tee oma ryijysi, kutoen tai ommellen. Abrahaminkatu 7, 00180 Helsinki Puh. BRAGES AB Kansallispukujen perinteiset materiaalit +358 (0)50 555 8258 draktbyra@brage.fi Kasarmikatu 28 www.brage.fi 00130 Helsinki Hämeentie 155 B, Hki 09 862 39 300 www.serivari.fi • info@serivari.fi Wennström Oy, 03 882 590 www.awennstrom.fi info@awennstrom.fi Semitone-tekstiilivärit, vesiohenteiset tekstiilipainovärit, silkit, merinovillat, strassit ym. 050 596 2828 KERAMIIKKA-ALAN ARTESAANIOPINNOT nyt Forssassa LOUNAIS-HÄMEEN KOULUTUSKUNTAYHTYMÄ Käsityön monipuolisin www.taitoshop.fi Haluatko nähdä oman ilmoituksesi tällä sivulla. Ota yhtey ä info@ryijypalvelu-rp.. (09) 660 615, www.ryijypalvelu-rp.fi Taito-4-2017-sisus.indd 74 13.7.2017 22.00
OHJE SIVULLA 64. Koska itse tehty on ihanin. TILAA UUDISTUNUT TAITO WWW.TAITOLEHTI.FI T A I T O -lehti TAITOLIITTO UPEASTI UUDISTUNUT LEHTI! Taito-4-2017-kansi.indd 2 13.7.2017 19.50. HUUMA-PANNUMYSSYN KIRJONTAKUVIO
CraftCornerIlmoitus_Taito3_2017.indd 1 15.5.2017 12.14.03 6 414887 433853 1 7 4 74 33 85 -1 70 4 PAL.VKO 2017-38 Juhani Salonen muotoilee nahasta panssareita Vauvojen värikylvyt ihastuttavat Taito-4-2017-kansi.indd 1 13.7.2017 19.49. CraftCornerissa järjestetään näyttelyitä, tapahtumia ja kursseja. nro 4?|?2017?|. Vuokraamme valoisaa galleriatilaamme, tiedustele 2018 vapaita aikoja. Meiltä voit ostaa kauniit ja yksilölliset lahjat ja tuliaiset. 12,50 € Kudo kaunis laudeliina, virkkaa kori tai kaksi ja ompele näppärä projektipussukka! T A I T O Onni elää käsityössä Rakkaat, elävät perinteet Makramee – Solmeile seinätekstiili kodin koristeeksi Tee itse! UPEASTI UUDISTUNUT LEHTI! 4/ 20 17 TA IT OL EH TI. Nyt myös verkkokauppa! Etsitkö paikkaa näyttelylle tai pop up -myymälälle. FI Ra kk aa t, elä vä t pe rin tee t Lasinpuhaltaja Renata Jakowleff: ”Lasissa ja betonissa on paljon samaa” Eteläesplanadi 4 • Helsinki • www.craftcorner.fi CraftCornerista löydät sekä suomalaista muotoilua että laadukkaita käsityötuotteita