12,50 € ”Elän ja hengitän käsitöitä.” Molla Mills. nro 4?|?2020?|. • Suomen paras käsityölehti Ohjesuunnittelijoina Elina Airikkala, Helena Heinonen, Pia Kuivalainen, Outi Santaniemi, Anne Vierimaa ja Sari Åström
[?5?] Aaran Sisko, sävy Laventeli. [?2?] Seikun lammastilan kaksisäikeinen karstalanka, värjätty verihelttaseitikillä. [?3?] Town Dyerin merino-silkki-ramie-sukkalanka, värjätty kokenillilla ja raudalla. Te ks ti ja ku va ?S on ja Ka rls so n Poimi alkusyksyn lankavinkit! valitse langat ohjemalliston värien mukaan!. [?4?] Darn Good Yarnin Silk Waste Yarn, värjätty keltasipulilla ja krapilla. 1 2 3 4 5 [?1?] Taito Pirkanmaan Kirjo-Pirkka, sävy keltainen (50)
24 Maailmalla räsymatto on vielä tuntematon. s. Pellonpekko-reppu 70 . Pellavaiset pikkupyyhkeet 65. 28?VIRKKAAN ITSENI NÄKYVÄKSI Päivi Parjanen-Vättö löysi hyvinvoinnin virkkuukoukusta. 46 MATONTEKIJÄT MAAILMALLA 50 SVENSKA SIDOR: ORAVAIS KVINNOOCH MANSDRÄKT T A I T O ?4/2020 4 SISÄLTÖ. Hirvensarvi-korit Lehden mukana kaavioliite! TEEMA: Virkkaus 24?VIRKATEN YMPÄRI MAAILMAA Molla Mills vietti talven EteläAmerikassa. s. 14?MOOTTORISAHATAITURI 20?OPETTAJILLE ON KUDONTA-ALALLA KYSYNTÄÄ 34?KÄSITYÖT VALKOKANKAALLA 38?VÄRIÄ, VÄRIÄ! SIENIMETSÄLLÄ 40 TUHAT VUOTTA KORUMUOTIA: KORUJEN TEKIJÄT 42 PELLAVASYDÄMEN MERVI 45 ROOPE LIPASTI: LUITKO OHJEET. Päivänsäde ja menninkäinen -sukat 68 . Kultasepp ien ala oli aikanaan tarkoin varjeltu. 46 Suomalaisia tarinoita 54–72 Suomessa on rikas ja monipuolinen kudonnan perinne, mutta mikä on sen tulevaisuus. Mielikki-raanu 64 . 20 KÄSILLÄ 52 Onnenkantamoinen-yhteiskirjonta, osa 4 54?OHJEMALLISTO: SUOMALAISIA TARINOITA 61?OHJEISSA KÄYTETYT LYHENTEET 62 . 32?LÄHELLE KATSOMISEN TAITO Virpi Siira virkkaa kesän kukkia. Mädästä sienestä irtoaa muhevat värit. Kuutar-huivi 72 . 8?ALUKSI 13?ILONA KORHONEN: KENELLE KÄSITYÖVÄLINEET TEHDÄÄN. s. Molla Mills seikkaili puoli vuotta EteläAmerikassa
Lainasin kevyet pirtakangaspuut, loin niihin loimen ja ryhdyin toimeen. Yritän aktiivisesti päästä yli oikein tekemisen eetoksesta. Olen neulonut sukkia jo vuosia. Muistan täsmälleen, miten monta silmukkaa minun pitää luoda puikoille, jos haluan tehdä itselleni sukat ohuesta langasta tai puolisolleni sukat kolmosen puikoilla. Teksti. eulominen on minun turvasatamani. Loimeni oli puoli metriä liian lyhyt – syynä laskentavirhe tai huolimaton luoja, kuka tietää. TURVASATAMAT OVAT TÄRKEITÄ, mutta tärkeää on myös uskaltaa astua turvasataman ulkopuolelle. Etenkin sukkien teko. Ohje s. Olen tehnyt niitä hurjasti ja turvaudun uuteen sukkaneuleeseen aina, kun kaipaan takaisin turvasatamaani, aina kun aivot pitää rauhoittaa tai käynnistää uudelleen, aina kun pitää keskittyä tai aina kun mielessäni hyrrää jokin hankaluus. VÄRIOPPIA Virpi Siiran neljäs käsityökirja Tienvarsikukkia vie virkkaajan kukkaloiston väreihin, s. Mutta huivi on valmis ja se pysyy koossa, ja se on tärkeintä. N 4/2020?TAITO 5 PÄÄKIRJOITUS. 32. Tänä kesänä laineet ovat vieneet minut kudonnan pariin. 70. Se on haastavaa, koska kriittisyys ja arvostelu on iskostettu mieleen niin syvälle ja vahvasti. SILTI HALUAN AJATELLA, ETTÄ SE ON TÄYDELLINEN. Tiedäthän, siitä ajatuksesta, että käsitöitä voi tehdä oikein tai väärin, että jäljen pitää olla viimeisen päälle ennen kuin se on siedettävää ja nurjankin puolen pitää olla katseen kestävä, vaikka tekisi vain itselleen. Se johtuu toistosta. Ja juuri siksi halua juhlia huivini vikoja: se on hyvä sellaisenaan. Potkaista elämän vene kohti aavaa ulappaa ja antautua laineiden vietäväksi. 12. Koska haluan huivieni olevan valtavia, on huivi minulle ihan liian lyhyt. Sonja Karlsson?Kuva?Hilja Mustonen Turvasatamista ja ulapoilta VIRKKUUTRENDIT Virkkaus on näkynyt vuonna 2020 myös kansainvälisissä muotinäytöksissä, s. Ei siksi, että se olisi työnä järin onnistunut: lyhyyden lisäksi huivin reunat eivät menisi läpi yhdenkään tiukan kudonnanopettajan tarkastuksesta ja välillä loimilangat ovat takertuneet toisiinsa niin, että sidos on vähän sinne päin. Ensimmäisestä huiviviritelmästäni tuli niin sievä, etten edelleenkään oikein ole malttanut päästää sitä käsistäni, mutta ulapalla myös myrskyää. Huivi on sen mittainen, että se riittää juuri ja juuri kahdesti kaulani ympärille. HUIVI KOUKULLE Sari Åströmin suunnittelema kevyt Kuutar-huivi lämmittää harteita loppukesän pimenevinä iltoina
TAITO LAPPI Pohjolakatu 4, 96100 Rovaniemi, puh. Ontelokuteella ja isoilla virkkuukoukuilla oli hyvä elvyttää jo alakoulussa opittua taitoa. • hanna-leena.rossi@taitosatakunta.. 044 2023 516, ilmoitukset@taito.fi MEDIAKORTTI www.taitolehti.fi/ilmoittajalle IRTONUMEROMYYNTI Helsinki: CraftCorner, Eteläesplanadi 4. 040 849 9642 www.taitovarsinaissuomi.. Kudotun kankaan rakennetta hän huomaa miettivänsä aamuvarhaisella ja iltamyöhällä, harvemmin kuitenkaan kesken ruokailun, mutta autoa ajaessa kyllä. 040 684 9550 Rautatienkatu 11, 05800 Hyvinkää, puh. Oulu: Taito Shop Maakari, Rautatienkatu 11 B. TAITO PIRKANMAA Verkaranta, Vuolteentori 2, 33100 Tampere, puh. ISSN 1235-6875 VIRPI ADAMSSON Virpi Adamsson on vapaa toimittaja, joka välillä sijaistaa opettajana. Turku: Ilo Yarn, Linnankatu 8. Ohje s. ÅBOLANDS HANTVERK Rantatie / Strandvägen 16 B, 21600 Parainen / Pargas, puh./tel. (06) 318 5300 www.loftet.. 044-770 3100 www.taitosatakunta.. ELINA AIRIKKALA Alussa oli suo, sukkula ja sidos, jos Elina Airikkalalta kysytään. • info@loftet.. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. 03 4246 5340 asiakaspalvelu@jaicom.com Asiakaspalvelu avoinna arkipäivisin klo 9–16. NYLANDS HANTVERK Björkuddsvägen 155, 10620 Tammisaari / Ekenäs, tel./puh. Kudo Mielikki-raanu Outin tapaan. Joensuu: Taito Shop Pohjois-Karjala, Koskikatu 1. OUTI SANTANIEMI Outi Santaniemi on kaikenlaisten pehmoisten asioiden suunnittelija. 0440 162 236 www.taitoitasuomi .. • www.gullkrona.. • tiina.aalto@taitovarsinaissuomi.. • www.kenkavero.. vuosikerta. • kouvola@taitokymenlaakso.. Rovaniemi: Taito Lappi, Valtakatu 21. • eija.rasanen@taitoylasavo.. TAITO POHJOIS-KARJALA Koskikatu 1, 80100 Joensuu, puh. TAITO POHJOIS-POHJANMAA Rautatienkatu 11 B, 90100 Oulu, puh. Mikkeli: Kenkävero, Pursialankatu 6. 040 680 0101 www.taitolappi.. TAITO KAINUU Linnankatu 18, 87100 Kajaani, puh. • kankuri@taitokeskipohjanmaa.. Voit ostaa lehtesi myös sähköisenä osoitteesta www.lehtiluukku.fi Taito-lehti ei vastaa tilaamatta toimitetun aineiston säilytyksestä ja palautuksesta. • info@nylandshantverk.. TAITO ETELÄ-SUOMI Eteläesplanadi 4, 00130 Helsinki, puh. 040 3522 500 www.taitopohjoispohjanmaa.. TAITO SATAKUNTA Marttilankatu 10, 38200 Sastamala, puh. Outin työpöydällä on useimmiten painokuoseja, tekstiilituotteita tai kuvitustöitä. 050 5500 501 Tasihinintalo, Kauppakatu 25, 53100 Lappeenranta, puh. ÖSTERBOTTENS HANTVERK Raastuvankatu/Rådhusgatan 28, 65100 Vaasa / Vasa, puh./tel. Paino Punamusta. toimisto@taitopohjoiskarjala.. taitoylasavo.. Kokkola: Kankuri, Mannerheiminaukio 3. Aikakauslehtien Liiton jäsen. • toimisto@taitopohjoispohjanmaa.. 65). TAITO YLÄ-SAVO Savonkatu 19, 74100 Iisalmi, puh. Hän asuu ja työskentelee Joensuussa, eikä voisi kuvitellakaan muuttavansa kauemmas luonnonhelman läheisyydestä. • info@taitoetelasuomi.. Elina on kutoja-artesaani ja taiteen maisteri. Ku va Hi lja M us to ne n. Elina suunnitteli tähän Taitoon pellavaisten pikkupyyhkeiden ohjeita (s. 040 596 0521 www. TAITO KYMENLAAKSO Kouvolankatu 15, 45100 Kouvola, puh. Puuvillakatu 4 C 4, 30100 Forssa TUOTTAJA?Sonja Karlsson, sonja.karlsson@taito.fi, 040 754 4459 ULKOASU?Elina Johanna Ahonen VERKKOTOIMITUS?Sonja Karlsson OHJEIDEN TEKNINEN EDITOINTI Elina Helminen (kudonta) ja Heli Rajavaara (neulonta) TEKIJÄT?Virpi Adamsson, Elina Airikkala, Nina Haiko, Helena Heinonen, Hanna-Kaisa Hämäläinen, Ilona Korhonen, Pia Kuivalainen, Maria Lindén, Roope Lipasti, Hilja Mustonen, Merja Räty, Taina Saarinen, Outi Santaniemi, Ville Tulkki, Anne Vierimaa, Anu Välilä, Meeri Ylä-Tuuhonen ja Sari Åström. ILMOITUSMYYNTI Kristiina Ahti p. www.taito.fi SYKSYL LÄ #RYIJYH AASTE IG #ryijyhaa ste FB-ryhm ä #ryijyhaa ste 2020 yhdistysilmoitusTAITO_4_2020.indd 1 15.6.2020 16.17.55 KUSTANTAJA JA TOIMITUS Taitoliitto Käsija taideteollisuusliitto Taito ry Kalevankatu 61 00180 Helsinki www.taito.fi PÄÄTOIMITTAJA Minna Hyytiäinen, minna.hyytiainen@taito.fi, 040 505 0944 www.taitolehti.fi TAITO-lehti taitolehti TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Jaicom Oy Puh. 010 387 1010 www.taitokeskisuomi.. 112. 040 716 6839 www.nylandshantverk.. 040 7517 855 www.taitoetelasuomi.. • gullkrona@parnet.. Lehdessä olevia ohjeita ja malleja ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin. Haukipudas: Louhittaren Luola, Välitie 4. Jyväskylä: Lankakauppa TitiTyy, Cygnaeuksenkatu 2. Ohjeiden korjaukset osoitteessa www.taitolehti.fi Kuusi numeroa vuodessa. TAITO KESKI-POHJANMAA Mannerheiminaukio 3, 67100 Kokkola puh. 040 554 0057 Vesijärvenkatu 19, 15140 Lahti www.taitokymenlaakso.. • anne.ossi@kenkavero.. TAITO ETELÄ-POHJANMAA Taideja kulttuurikeskus Kalevan Navetta Nyykoolinkatu 25, 60100 Seinäjoki , puh. TAITO VARSINAIS-SUOMI Vanha Suurtori 3, 20500 Turku, puh. TAITO KESKI-SUOMI Kauppakatu 25, 40100 Jyväskylä, puh. • toimisto@taitolappi.. Äskettäin hän löysi itsensä neuvomasta amiksen opiskelijoita virkkauksen saloihin – heidän pyynnöstään. • taito@taitokeskisuomi.. 050 595 0502 www.taitopirkanmaa.. • www.taitokortteli.. Taito ei korvaa taloudellisesti ohjeissa mahdollisesti olevien painotai muiden virheiden aiheuttamia vahinkoja. • taitokainuu@kainuunpirtti.. 044 5454370 www.taitoep.net • taito@taitoep.net TAITO ITÄ-SUOMI Kenkövero, Pursialankatu 6, 50100 Mikkeli, puh. 044 3363500 www.taitokeskipohjanmaa.. 040 759 9751 www.taitokainuu.. (02) 454 4066 www.taitoaboland.. Lue Virpin juttu Pellavasydämen Mervistä sivulta 42. 0400 364 234 www.taitopohjoiskarjala.. 62 Kannessa Päivänsäde ja menninkäinen -sukat (ohje s. 64). • www.craftcorner.. • toimisto@taitopirkanmaa.. Sekä hyvin varustellut Lehtipisteet ja Taidon, Taito Shopin sekä Silmu&Solmun verkkokaupat. Kannen kuva: Sonja Karlsson 4/2020?TAITO 7 TEKIJÄT
Taidon tilaajilla on nyt ainutlaatuinen mahdollisuus tilata lehti itselleen jo ennakkoon alennettuun hintaan. Ennakkoon tilattu lehti toimitetaan tilaajille postitse lokakuun ensimmäisellä viikolla ilmestyvän Taidon 5/20 mukana. Tilaa Taito – joulun neulelehti 2 ennakkoon www.taitolehti.fi/kauppa 10?€ Norm. Tilausrajoitus 1 kpl/tilaaja. 12,50 € VAIN TAIDON TILAAJILLE! Taito – joulun neulelehti 2 sisältää miltei sata sivua innoitusta jouluisiin käsitöihin. Neulesuunnittelijoina nähdään muun muassa Anna Johanna, Susanna Winter ja Soile Pyhänniska. Tulossa! KOTIMAISTA NEULEILOTTELUA SUOMEN PARHAILTA NEULESUUNNITTELIJOILTA.. Tarjous on voimassa 13.9.2020 saakka. Taito – joulun neulelehti 2 ilmestyy irtonumeromyyntiin 14.10.2020. Lehden ytimenä ovat neuleohjeet, jotka on suunniteltu varta vasten tähän lehteen
Tilaustuotteita myyvillä yrittäjillä tilanne on paikoin ollut hieman helpompi. IG: aamuvirkkuu UUTTA MOLLAA Suomen tunnetuin virkkaaja Molla Mills suunnitteli Lankavalle jälleen uuden upean ohjemalliston. – Lisääntynyt kotimaan matkailu saattaa tuoda helpotusta tilanteeseen. 4/2020?TAITO 9 ALUKSI. Hakuaika päättyy 18.9.2020. Mutta mitä reppu kuvastaa. Näyttely on esillä Helsingin CraftCornerssa 15.1.–24.2.2021 sekä myöhemmin Suomen käsityön museossa Jyväskylässä. Ohjeet löydät osoitteesta www.lankava.fi. Alan kivijalkamyymälöiden asiakasmäärät pienenivät keväällä merkittävästi eikä juhlasesongin myynti toteutunut toivotusti. Hakuohjeet: www.taito.fi Virkkauskipinöitä! Poimi innoitusta ahkerille virkkuukäsille. SUUNNITTELIJA ESIIN Anne Vierimaan Pellonpekkorepussa on tuulahdus menneiden aikojen maaseudun elämää raikkaissa väreissä. Taitoliitto toivoo hakijoilta kiinnostavia ja tuoreita tulkintoja siitä, mitä paikattu, korjattu ja parsittu voivat olla. Koonnut Sonja Karlsson Koronavirus on tehnyt hallaa myös käsityöalalla Käsityöalalla koronaviruksen aiheuttamat ongelmat näkyvät eri tavoilla. – Vaikka monelle käsityön harrastajalle korona on ollut kulta-aikaa, koetteli kevät käsityöläisiä ja alan muita yrittäjiä merkittävästi. Näyttelyyn haetaan paraikaa osallistujia. Taidon toimituksen sormia kihelmöi erityisesti Tähkä-pussukka. Näyttelyllä halutaan kohottaa korjaamisen arvostusta ja tuoda esiin uudistamista. Ehdotetut teokset voivat olla perinteisiä tai perinteitä uudistavia. Paikalliset käsityöt kiinnostavat matkailijoita ja tuliaisiksi halutaan tuotteita, joita ei saa lähimarketista, pohtii Hyytiäinen. Verkkokaupan puolella on nähty jopa ilonpilkahduksia: esimerkiksi Taito Shop -myymälöiden verkkokauppa teki huhtikuussa ennätystuloksen. Parsitut ja paikatut näyttelyyn Taitoliitto tuottaa kevättalveksi 2021 näyttelykokonaisuuden otsikolla Parsittu ja paikattu. Messu-, markkinaja tapahtumatoiminnan keskeytyminen vei monelta toimijalta tulot, kertoo Taitoliiton toiminnanjohtaja Minna Hyytiäinen. Taitoliitto oli mukana keräämässä tietoa koronaviruksen vaikutuksista käsityöalaan Opetusja kulttuuriministeriötä varten. Myös turistien poissaolo näkyi myynnissä. Lue se Taidon nettisivuilta jutusta Valokeilassa Anceliga Designin Anne Vierimaa. IHANAA PASTELLIA Kurkkaapa päivän pastellipläjäys Instagramista: jyväskyläläinen Hannele virkkaa syötävänsuloisia koruja Aamuvirkkuu-nimen alla
T A I T O ?4/2020 10 ALUKSI. (5.) Louhittaren Luolan Väinämöinen Sport, sävy Tuohi. (3.) Aara Tunto, sävy Aarni. Pohjoismainen käsityöfestivaali Kursseja, työpajoja, näyttely ja markkinat. Lankatiedot oikeassa järjestyksessä ylhäältä alas: (1.) Toukokuussa kerätyillä koivun lehdillä vär jätty luonnonvalkoinen Drops Fabel. Taitojärjestön ryijyhaasteessa kannustetaan jakamaan ryijykuvia ja -kertomuksia Instagramissa aihetunnisteella #ryijyhaaste tai saman nimisessä Facebook-ryhmässä. (2.) Krapin jälkiliemellä ja kurkumalla värjätty helmenharmaa Drops Nord. Nordisk hantverksfestival Kurser, workshops, utställning och marknad. Ihanat ryijyt esiin Ryijyperinne on nimetty osaksi Elävän perinnön kansallista luetteloa ja sen kunniaksi Taitojärjestö haastaa kaikki mukaan ryijyilotteluun: oppimaan ja jakamaan oppia tuosta suloisen pehmeästä, värikylläisestä tekniikasta. Sen kautta saat kuulumisemme kerran kuukaudessa sähköpostiisi. (6.) KVG Woolworks, Merino-nylon, sävy Mummy. SLOYD FEST 29-30.8 Eckerö Post & Tullhus, Åland/Ahvenanmaa Välkommen – Tervetuloa! www.sloydfest.net Hei! Olethan tilannut Taidon uutiskirjeen. (4.) Toukokuussa lupiininkukilla värjätty luonnonvalkoinen Drops Fabel. Korjaus Taidon 3/20 sivulla 54 olevassa lankalistauksessa numerot ovat väärässä järjestyksessä kuvan lankoihin nähden
Finlayson 200 -näyttelyssä riittää värejä. Näyttely tutkii inspiraation alkuperää – taiteessa mennyt ruokkii tulevaa ja aikakausien erot hälvenevät. Ku va ?A ns si Vu oh el ai ne n Huom! Tarkistathan näyttelyiden ajantasaiset aukioloajat ennen vierailua. Yritys oli hyvin kansainvälinen, mutta työväki oli suomalaista. Ku va ?M er ja Rä ty 4/2020?TAITO 11 NÄYTTELYT Koonnut Merja Räty Lähetä näyttelytiedot osoitteeseen toimitus@taito.fi.. Näyttelyn esittely lupaa moniaistista kokemusta ja monenlaista tekemistä eri-ikäisille. lähtien ma–ke, pe 10–17, to 10–20, la–su 10–18 16.8. Enimmillään työntekijöitä oli 1900-luvun vaihteessa yli 3?100. Tampereen museoilla on valtava Finlaysonkokoelma, joten näyttelyssäkin on esillä runsaasti esineistöä ja tietenkin tekstiilejä tuotannon eri ajoilta. 16.1.2022 asti SuperPUU Vuoden 2020 käsityötekniikka on vuoleminen, joten jo se on mainio syy lähteä Heurekaan tutustumaan näyttelyyn SuperPUU. Kesäkuussa Vapriikkiin avautunut näyttely Finlayson 200 – tehtaasta brändiksi kertoo Finlaysonin tarinan alusta asti. asti liput tulee ostaa tai varata ennakkoon verkkolippukaupasta. joka päivä 10–18, 17.8. VANTAA Heureka Tiedepuisto 1 Avoinna 16.8. Puusta voi tehdä pientä tai suurta eikä kokeiluun tarvita juuri muuta kuin pieni pala puuta ja puukko. Ku va ?V ap rii kk i . asti Kohtalona luovuus – ITE ja kumppanit Riihimäki, Suomen lasimuseo Tehtaankatu 23 • 25.10. Siis takuuvarma nostalgiamatka! . HEUREKA. Työn tuoksinaa voi näyttelyssä kurkistella tehdasrakennus Kuusvooninkisen pienoismallin ikkunoista. Pieni näyttely tarjoaa tutkittavaa tekstiileistä, lasista ja keramiikasta kiinnostuneille. Yrityksen alku oli vaatimaton, mutta parhaina päivinään Finlayson oli Pohjoismaiden merkittävin teollisuuslaitos ja valtava merkitys sillä oli myös Tampereen kehitykselle. Heurekan SuperPUUnäyttelyssä voi rakentaa vaikka unelmiensa kaupungin. Erityisesti Korolaisen käsin tuftatut ryijyt ja tyynyt herättävät vaikeasti hillittävän halun upottaa sormensa töiden pehmeäksi ja pörheäksi harjattuun pintaan. Teokset ovat saaneet inspiraationsa Hvitträskin miljööstä ja ateljeekodin tunnelmasta. asti Rakkauden ja kapinan talo – käsityötaidetta Hvitträskissä Hvitträsk mainitaan kansallisromanttisen arkkitehtuurin helmeksi ja kokonaistaideteokseksi, joten jo museo itsessään on useammankin käynnin arvoinen. Sitä voi työstää käsipelillä, mutta nykyään myös tietokoneohjatusti ja automatisoidusti. Tänä kesänä Hvitträskissä on myös esillä näyttely Rakkauden ja kapinan talo – käsityötaidetta Hvitträskissä, joka esittelee HannaKaisa Korolaisen tekstiilejä, lasia ja keramiikkaa sekä Saija Halkon, Nikolo Kerimovin ja Tuuli Saarelaisen uniikkeja teoksia. TAMPERE Vapriikki Alaverstaanraitti 5 Avoinna ti–su 10–18 Finlayson 200 – tehtaasta brändiksi Kenellepä meistä Finlayson ei olisi tuttu. asti Ilmiöiden kauneus – Gunnel Nyman ja Dora Jung, lasia ja tekstiiliä Turku, Turun linna • 7.3. asti ke–su 11–17 30.9. HVITTRÄSK. Hanna-Kaisa Korolaisen Flowers-ryijyn pinta on houkuttelevan pehmeä. asti Sisustusarkkitehti Carin Bryggman 100 vuotta . PIIPAHDA MYÖS Oulu, Oulun taidemuseo Kasarmintie 9 • 20.9. KIRKKONUMMI Hvitträsk Hvitträskintie 166 Avoinna 30.9. Museokorttilaisten iloksi Heurekakin on nykyään yksi museokorttikohteista. Finlaysonin kodintekstiileitä löytyy kaapista kuin kaapista. VAPRIIKKI. Puu on suomalaisille tuttu ja läheinen materiaali, josta on moneksi
Virkatut palat Virkkuumaailmassa vajaamittaiset puserot ovat löytäneet tiensä tekijöiden sydämiin. Peittojen sijaan paloista kootaan nyt mekkoja ja puseroita. Navan paljastaviin puseroihin voi upottaa esimerkiksi perinteisiä isoäidinneliöitä maanläheisissä tai pastellisissa sävyissä. Leveät lahkeet Vogue listasi paperinarusta virkatut laukut yhdeksi kevään 2020 kuumimmista trendeistä. Suomeenkin jo vauhdilla rantautunut trendi on kierteellä oleva panta, johon saa vaihtelua erilaisilla pintakuvioilla. Hillitymmän tyylin ystävä valitsee koukulleen syksyksi maanläheisiä sävyjä. Koukulla paperinaru taipuu sekä suuriksi kasseiksi että sieviksi kirjekuorilaukuiksi. Vajaamittaiset puserot Muotimaailman virkkaajat ovat kääntäneet katseensa 1970-luvulle. Muotisuunnittelija Stella McCartneyn muotinäytöksissä virkatuissa mekoissa oli hekumallisen pitsimäistä mustaa ja herkkiä puuterisävyjä. Hulmuavat helmat Palavirkkaus on palannut! Monien muotitalojen virkatuissa vaatteissa toistuvat pyöreät muodot, mutta muun muassa Marni luottaa klassiseen isoäidinneliöön. Oscar de la Rentan muotinäytöksessä mekoissa loiskuivat aaltomaiset pinnat ja kuviot. Vuonna 2020 virkkuukoukku suunnataan kultaiselle 70-luvulle, jolloin virkkaus oli villiä ja vapaata. Häveliäämpi pukee vajaamittaisen paidan korkeavyötäröisten housujen tai hameen pariksi. Sieltä on poimittu leveitä lahkeita ja haalareita sekä virkattuja sortsipukuja. T A I T O ?4/2020 12 ALUKSI. Virkkuuhuumaa! Ku va t iS to ck .co m / At la nt ic Ki d, iS to ck .co m / Ka ri Hø gl un d , Un sp la sh / Be ki r Te m el , Un sp la sh / M on ic a Si lv a, Un sp la sh / M ar ya Fo lk ja iS to ck .co m / Ph ot ob oy ko Virkkuukoukulla luodaan nyt vaatteita ja asusteita päästä varpaisiin. Asusteista pannat ovat virkkaajien huulilla. Laukut ja asusteet Virkkaus on uuden vuosikymmenen alun kuumin käsityötekniikka
Tanskalainen taloustieteilijä Ester Boserup on esittänyt teorian, että kulttuureissa, joissa on käytetty kyntöauraa, peltotyöt olivat miesten vastuulla. Kultaja koruseppä on monesti nainen, perinteinen metallitai kengitysseppä taas stereotyyppisesti mies. Kun pitkä mieheni otti telineen käteensä, hän pystyi kantamaan sitä suorana ja suoralla kädellä. Ne ovat usein puutarhaharrastuksiin sopivia lapioita ja pienempiä kirveitä. Mutta kuinka on raskaan luokan käsityövälineiden laita. On myös pohdittu, että käsin kuokkiminen on helppo aloittaa ja lopettaa, jos vaikka vauva itkee, mutta eläinvetoisen kyntämisen keskeyttäminen on hankalampaa. Kirjoittaja on kansanmuusikko, joka värjää käsin kuvankauniita lankoja. Heureka! I Naisten on ollut helpompi ottaa puuropadan ääreen kehruutyö kuin sepän vermeet.” 4/2020?TAITO 13 KOLUMNI. Voisiko työkalujen sovittaminen keskimääräisen naisen kokoon ja voiman jakautumiseen muuttaa käsityön sukupuolisidonnaisuuksia. El in a Jo ha nn a hmettelen usein, miksi käsityöammatit ja -harrastukset ovat voimakkaasti sukupuolisidonnaisia. Huomasin kerran puita kantaessani, että suhteellisen pieni paino kantotelineessä tuntui kohtuuttomalta. Samalla hoksasin monia muita työkaluja, jotka eivät myöskään olleet minulle yksinkertaisesti sopivia. Itse työskentelyssä ei kuitenkaan ole juuri mitään, miksi esimerkiksi tekstiilitekniikat koetaan naisten puuhiksi ja kovat materiaalit miesten jutuksi. Ehkäpä myös kuuman raudan takomisen keskeyttäminen on monimutkaisempaa kuin kutimen laskeminen. Jutun lähteenä on käytetty Caroline Criado-Perezin teosta Näkymättömät naiset – näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille. Käsi ei ylety tiilen ympärille. Olen yrittänyt selvittää, miksi naiset seppinä ja puutyökerhoissa ovat harvinaisuuksia, liki kuriositeetteja. Jopa standardikokoinen tiili on keskimääräisessä naisen kädessä epäergonominen. Jouduin kannattelemaan telinettä käden voimalla ja taivuttamaan vartaloani sivulle, että sain telineen ylös maasta. Kankaita mies kutoo vain harvoin ja neulepiireissäkin mies on harvinaisuus ja heti lehtien otsikoissa. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan työkalut on suunniteltu keskimääräiselle ihmiselle – siis miehelle. Aivan yhtä hyvin kuin käsisahan kahva on keskimääräisen naisen käteen liian suuri, voivat pienet sukkapuikot olla keskimääräisessä miehen kädessä aivan liian lyhyet ja kevyet, ja kangaspuiden alle on pitkän ihmisen hankala pujotella. Se tarkoittaa, että käsikäyttöiset työkalut ovat naisille usein liian raskaita ja pitkiä, niiden kahvat ja kädensijat ovat väärässä paikassa ja painopiste väärin aseteltu. Kyntöauran käytössä on tarvittu merkittävää ylävartalon massaa ja puristusvoimaa, ja miesten ylävartalon massa on keskimäärin 75 % suurempi kuin naisilla. Se aiheuttaa alalla työskenteleville naisille työperäisiä vammoja jopa siinä määrin, että he joutuvat lopulta vaihtamaan alaa. Kulttuurisesti kun lasten kaitseminen on ollut naisten vastuulla. Teksti Ilona Korhonen Kenelle käsityövälineet tehdään. Ilokseni olen huomannut, että kotimaisilla markkinoilla on pieniä sarjoja pienempiä työkaluja. KYLMÄÄ DATAA JA TILASTOTIETOA NÄISTÄ ASIOISTA ON KUITENKIN VAIKEA LÖYTÄÄ. YKSI MERKITTÄVÄ SYY ON , että historiallisesti naisten työt ovat olleet talossa sisällä – kaikkea ruokahuollosta lasten kaitsemiseen – ja miehet ovat viettäneet valoisan ajan peltotöissä. Ku vi tu s. Raahasin ja raahasin, kunnes pysähtyessäni huomasin, että vapaana roikkuessaan käteni on alempana kuin kantoaisa. Kiinnostava kysymys on tietysti, miksi joissain kulttuureissa naiset ovat tehneet peltotyöt. Mikään data epäsopivista työvälineistä ja niiden aiheuttamista vammoista ei ole sukupuolten mukaan jaoteltua. Tietyt tekniikat ovat jostain syystä miehisiä, tietyt naisvaltaisia. Naisten on ollut helpompi ottaa puuropadan ääreen kehruutyö kuin sepän vermeet. OLEN JOSKUS IHMETELLYT, miksi mieheltäni jotkut työt sujuvat kädenkäänteessä, kun minä ährään pitkään eikä siltikään meinaa sujua
Rautasaari vaihtaa puolta useaan kertaan ennen kuin hän on saanut sahattua järeästä kuusitukista sopivan kappaleen. Sitten piirrän kynällä koiran ääriviivat kappaleen kylkeen. ??”Minulle on tärkeää, että veistokseni eivät kuormita luontoa”, Susanna Rautasaari sanoo. Rautasaari ei ole perinteinen moottorisahaveistäjä. 4/2020?TAITO 15. Nykyään hän veistää moottorisahalla realistisia eläinhahmoja. Hän veistää puusta hämmästyttävän aidonnäköisiä eläinhahmoja. Meeri Ylä-Tuuhonen?Kuvat?Petri Blomqvist M oottorisahaveistäjä Susanna Rautasaari tankkaa moottorisahan ja nostaa sen järeän kuusipölkyn päälle kotipihallaan Jämsän Arvajalla. Viivat piirrettyään hän laittaa kypärän päähänsä, nykäisee moottorisahan käyntiin ja aloittaa suomenpystykorvan veistämisen. Arvostan heidän työtään, mutta olen halunnut löytää oman tyylini ja erottua joukosta. Sen jälkeen hän jättää veistoksen kuivumaan. – Monet moottorisahaveistäjät ovat pitkän linjan metsureita. – Parhaimmillaan tukit ovat halkaisijaltaan 90-senttisiä. – Seuraavaksi tarkistan, että koira mahtuu siihen luonnolliseen asentoon. – Teen tähän pari apuviivaa, jotta en sahaa pölkkyä liian ohueksi, muuten siitä tulee polttopuita, Rautasaari sanoo. Ne ovat sen kokoisia, että saan tehtyä makaavan hevosen yhdestä puusta. MOOTTORISAHATAITURI Teksti. Puru pöllyää, kun teräketju pureutuu kuusipölkkyyn. Susanna Rautasaari kammosi koneita, kunnes hän sai lahjaksi sähkösahan. Moottorisaha soi vielä hyvän tovin, kun Rautasaari veistää koiran karkeasti malliinsa
Veistosten nostelemista helpottaa sähkövinssi. Nykyään suhtaudun niihin potentiaalisina ystävinä. Rautasaaren tyttäret kiintyivät siihen ikihyviksi. Se on kuulemma helppo. Tajusin, etteivät koneet tule silmille, jos käyttää vähän järkeä. Hän osti tyttärelleen syntymäpäivälahjaksi sähkösahan. Sen avulla voin kieputella ja käännellä veistoksia edestakaisin ja pystyn muokkaamaan myös veistoksen pohjan. VEISTOKSIA MALLIN MUKAAN Lastut vain sinkoilevat, kun Rautasaari veistää puuhevosen takamusta veistolaipalla. Niiden pitää olla yhtä kaukana selkärangasta, jotta syntyy realistinen vaikutelma. Sanoin, että minä teen mieluummin hevosia. Puuveistos halutaan muistoksi. – Melkein kaikki tilaukset tulevat jostain tietystä eläimestä. Katsoin paljon kuvia luurangoista ja makuulla olevista lehmistä. Heidän surunsa oli suuri, kun äiti myi sen. ??Eri työvaiheissa olevat hevoset kuivuvat vanhan navetan seinustalla. Eläinhahmojen veistäminen edellyttää anatomian ja rodun ominaispiirteiden tuntemusta, hän sanoo. Kun oikeat muodot ovat löytyneet, Rautasaari hioo hevosen huolella. Maassa makaavan hevosen toinen lonkka on ylempänä kuin toinen. ”Puu on minun juttuni.” T A I T O ?4/2020 16. Hevonen madaltuu yhä, sillä muuten se olisi paksu kuin ilmapallo. – Se on minun veistoshissini. – Kun sain veistettäväkseni ensimmäisen lehmän, menin nettiin ja opiskelin lehmän anatomiaa. – Äiti ehdotti, että tee ensiksi pöllö. Pöllö jäi puolitiehen, mutta hevonen valmistui. HALKEAMAT SAAVAT NÄKYÄ Susanna Rautasaari on piirtänyt paljon lapsesta asti. Samalla niiden painosta voi kadota jopa puolet, Rautasaari kertoo. ??Hevosten veistäminen on Susanna Rautasaarelle luontevaa, sillä hän on ratsastanut lapsesta asti. Verstaan nurkassa nököttää yhä ensimmäinen veistos, jota Susanna Rautasaari hahmotteli sähkösahallaan. – Olemme nyt sopineet, että he saavat hoitaa, ratsastaa ja rakastaa veistämiäni hevosia niin kauan kun ne ovat meillä, ja sitten teen taas uusia. Rautasaari on veistänyt eläinhahmoja työkseen nyt kaksi vuotta. Eine Rautasaari ei antanut periksi. ???Rautasaaren puuveistokset syntyvät järeistä kuusitukeista. ÄIDIN JALANJÄLJISSÄ Suomenpystykorvan lisäksi Rautasaarella on työn alla neljä hevosta ja suuri susi. Muotoilu kiinnosti minua, mutta kammosin moottorisahoja. Kun kyllästyn sahaamaan isolla sahalla, siirryn hifistelemään, Rautasaari nauraa. Se esittää erään maatilan satatonnaria eli lehmää, joka on lypsänyt elämänsä aikana satatuhatta litraa maitoa. Olen silitellyt niitä paljon enemmän kuin pöllöjä. – Tästä lähtee vielä paljon pois. Olen aina ollut huono käyttämään koneita. – Hänellä oli outo visio, että osaisin veistää, jos vain yrittäisin. – Teen töitä aina ristiin. Se on luonnollinen ja kestävä materiaali, joka on korjattavissa. Nyt sähkövinssin alla lepää lehmä. Veistäjänä Rautasaari on itseoppinut. – Teen selkärankaa nyt aika syvälle. Ennen sitä veistoksen on kuitenkin syytä antaa kuivua kunnolla. – Puu on minun juttuni. – Olin ihan kauhuissani, mutta sähkösahan avulla pääsin yli pelostani. Sain tästäkin lehmästä paljon kuvia. Suuret puuveistokset saattavat kuivua parikin kuukautta. Olen umpisurkea tekemään pitkään yhtä ja samaa työvaihetta. Malli helpottaa aina tekemistä. Sysäys puuveistosten tekemiseen tuli hänen äidiltään, moottorisahaveistäjä Eine Rautasaarelta. Lisäksi pihassa odottaa vuoroaan laikukas lehmä, joka on tullut paikattavaksi. Muuten en saa lonkkaluita oikeille paikoilleen. Veistos näyttää aina kivammalta, jos siihen saa muotoja. Pidän myös siitä, miltä puun syyt näyttävät ja tuntuvat
4/2020?TAITO 17
T A I T O ?4/2020 18
Minulla on niin paljon töitä, ettei minun ole vielä tarvinnut mainostaa tai tehdä omia nettisivuja. . – Toivon, että minäkin voisin joskus olla samanlainen innoittaja jollekulle toiselle. Äidilleen hän on kiitollinen uudesta urastaan. Keväällä puu kuivaa ja silloin veistos voi rävähtää vähän rikki jostain. Puu, josta tuli lehmä, oli joskus ollut osa lehmiaitaa. – Kun sahasin tätä lehmää, löysin puusta paljon nauloja sekä piikkilankaa, joka oli kasvanut sen sisään. Lopuksi hän suojaa veistoksen puuöljyllä. – Kostealla säällä puu turpoaa ja pienet halkeamat saattavat sulkeutua. Liima lehmän kylkiin tulleissa halkeamissa on kuivunut. Jotkut töistä päätyvät osaksi sisustusta, toiset taas löytävät paikkansa pihamaalta, kuten luonnollista suurempi susi. Seoksella hän paikkaa kaikki häiritsevät halkeamat. Susanna Rautasaari tarttuu pensseliin ja maalaa hevosen jouhet mustiksi. Hampaat tein puruliimamassasta, koska minulla ei ollut niin pieniä koneita, että ne olisivat mahtuneet suden suuhun. – Puuveistoksille on yllättävän paljon kysyntää. Jos veistos on ulkona, siihen tulee halkeamia, koska puu reagoi ilmankosteuteen, Rautasaari toteaa. Joku saa mieleisensä veistoksen ja minä opin tehdessäni sen. Rautasaari käyttää mahdollisuuksien mukaan aina myrkyttömiä maaleja. Häntä kiehtoo myös niiden pitkä historia. ??Rautasaari paikkaa, hioo ja maalaa häiritsevät halkeamat tarvittaessa vaikka jälkikäteen. – Hevosen nahka ja pohjaväri ovat aina eriväriset ja sillä saattaa olla hyvin eriväristä karvaa monessa kerroksessa. Rautasaari käyttää veistoksissaan kuusta monestakin syystä. Nyt tuo lehmä on palannut Rautasaaren verstaaseen korjattavaksi. – Olen todella perfektionisti. Esimerkiksi sutta veistäessään hän soitti veljelleen, puuseppä Mika Rautasaarelle ja pyysi tätä opettamaan puuliitoksia. Enää äiti ei sano minulle, että teen liian kauan tai tarkkaan. Hän on huomannut, että olen valjastanut pakkomielteeni käyttöön. MAALI TUO PIIRTEET ESIIN Navetan seinustalla vuoroaan odottaa kolme hevosta. Kesällä hän työskentelee paljon ulkona ja talvisaikaan hän kantaa työt kirjaimellisesti kotiinsa. – Alle on pakko laittaa mustaa tai tummaa ruskeaa, jotta saan jouhet näyttämään siltä, että niissä on jonkinlaista syvyyttä, Rautasaari kertoo. OPINTIELLÄ VEISTÄJÄKSI Rautasaaren verstas on pieni ja se sijaitsee vanhassa navetassa. Jos en tekisi varjostuksia, lopputulos näyttäisi tyhmältä. Halkeamien paikkaamisen hän käyttää siivilöityä sahanpurua. Tilauksia hänellä on kuitenkin riittänyt. ???”Tämäkin on erään asiakkaan edesmennyt ratsu”, Susanna Rautasaari kertoo. Se on aika miellyttävää. Ne saavat veistokseni näyttämään puulta eikä muovilta. – Teen kaikki työni riemusta kiljuen, koska siten voin oppia paremmaksi. – Se on ensimmäinen muriseva eläin, jonka olen veistänyt. Hän maalaa hevosen useaan kertaan, jotta siitä tulee mahdollisimman aidon näköinen. Se on pehmeää työstää, ja järeitä kuusitukkeja on Jämsässä hyvin saatavilla. ”Teen kaikki työni riemusta kiljuen, koska siten voin oppia paremmaksi.” 4/2020?TAITO 19. – Pieniä halkeamia en paikkaa. – Minusta ei tuntunut hyvältä ottaa lainaa ja räväyttää isoja työtiloja, kun en tiennyt, tuleeko tästä mitään, Rautasaari sanoo. Ne ovat minusta hienoja. Yksi niistä on maalausta vaille valmis. Puunveistoa Rautasaari kokee vielä opettelevansa. Sen Rautasaari teki vartioimaan erään asiakkaansa kotia. Rautasaari tarttuu paineilmalla toimivaan hiomakoneeseen ja alkaa hioa paikkaamiaan kohtia. Paikka-aineen Rautasaari tekee siivilöidystä sahanpurusta ja puuliimasta
OPETTAJUUS VEI VOITON Haastattelua tehtiin koronaviruksen aiheuttamien rajoitusten vuoksi puhelimitse, sillä Sahan työpaikka Tapiolan kudonta-asema Omnian Espoon työväenopistossa oli kiinni. Into kudontaan ei ole vuosien mittaan laantunut, pikemminkin päinvastoin. Näistä opinnoista olen hyvin kiitollinen, sillä kudonnan opetus meni syvälle. Teksti. Aiemmin käsija taideteollisuusalan koulutusta oli saatavilla runsaasti. Nyt minua kiinnostavat vaatekankaat ja testailen niiden ominaisuuksia, kertoo Saha. Toisin on nyt. Opetusta alkoi tarjoutua yhä enemmän ja se alkoi kiinnostaa. Saha on saanut perusteellisen koulutuksen kudontaan ja opettamiseen. Esimerkkikudonnaisia sen sijaan löytyy Jaana Sahan kodista runsaasti. – Muotoilijaksi kouluttautumisen jälkeen työskentelin yrittäjänä ja suunnittelin ja valmistin tilaustöitä. Olen kutonut kotiimme käyttötekstiilit ja kangaspuissa on syntynyt myös huiveja, laukkuja ja erilaisia säilyttimiä. – Olen kutonut paljon taidetekstiilejä, sillä kudonnan ilmaisullisuus on kiehtovaa. Netistä löytyy monenlaisia videoita, mutta moni aloittelija ja T A I T O ?4/2020 20. – Koska käsin kutominen ei tilastojen mukaan työllistänyt riittävästi, tutkintoon johtavissa koulutuksissa kudontaa vähennettiin rajusti. Materiaalin olemus, pintastruktuuri ja pinnan kolmiulotteisuus ovat elementtejä, joiden avulla olen kertonut töissäni kommenttejani ja ajatuksiani. Merja Räty?Kuvat?Taitoliitto / Hilja Mustonen ja Jaana Sahan arkisto Kudonta voi tällä hetkellä hyvin. Monia alan ihmisiä kuitenkin huolettaa, mistä kudonnanopettajia saadaan tulevaisuudessa. Kudonta antaa valtavasti mahdollisuuksia: mitä enemmän tietää ja taitaa, sitä enemmän haluaa kokeilla lisää. Kouluttauduin lisää, hankin opettajan pätevyyden ja täydensin artenomin tutkintoni ammattikorkeakoulututkinnoksi. Vastaavaa koulutuspolkua ei enää ole tarjolla. Se on vahinko, sillä kudonnan suosio käsityön tekijöiden keskuudessa on viime vuosina noussut vahvasti ja osaaville opettajille ja ohjaajille on kysyntää, sanoo Saha. Jos haluaa edetä pidemmälle, kudonta on myös vaativa tekniikka. Samalla kokeilin opettajan töitä. Lopulta oli tehtävä valinta opetuksen ja yrittäjyyden välillä, ja opetustyö voitti. Opettajille on kudonta-alalla kysyntää udonnanopettaja Jaana Saha on 35 vuoden aikana ehtinyt opettaa kudontaa niin eri-ikäisille harrastajille kuin ammattiin opiskelevillekin. Erityisesti Jurvasta sain kudonnasta ihan huippuopit. – Lukion jälkeen opiskelin ensin kaksi vuotta kotiteollisuuskoulussa Ilmajoella, sen jälkeen kolme vuotta Jurvassa K opistoasteella kudonta-alan suunnittelijaksi. VAATIVA, MUTTA ANTOISA TEKNIIKKA Kun pääsee alkuun, vie kudonta helposti mukanaan. – Minun mielestäni kudonta on käsityötekniikoiden jalokivi. Vuosikymmen myöhemmin kouluttauduin yliopistossa käsityönopettajaksi
On innostuttu muun muassa poppanaliinoista, kuultokudoksista ja karstatuista huovista. KUDONTAHARRASTUS ON LUKSUSTA Itse tekeminen on nyt korkeassa kurssissa. Myös töiden viimeistelystä ja valmiiden tuotteiden huollosta pitää olla selvillä, pohtii Jaana Saha. – Monelle kudontaharrastus on luksusta, omaa aikaa kiinnostavalle tekemiselle. – Kudonnanopettajalla on hyvä olla ammattiosaamista ja paloa kokeilla ja testata eri materiaaleja ja niiden ominaisuuksia – mitkä ratkaisut toimivat ja miksi jotkut eivät toimi. Ja kantoliinoja. Varmasti kudonnan suosion nousuun on osansa sosiaalisella medialla, jonka välityksellä voi esitellä omia tekemisiään ja etsiä ideoita. KUDONTA-ASEMAT KUTSUVAT KAIKENLAISIA KUTOJIA Espoon työväenopistossa järjestetään kudonnan lyhytkursseja eri aiheista, esimerkiksi kudonnan perusteista ja loimen rakentamisesta. Kun puolestaan hallitsee sidosoppia, töiden suunnittelu monipuolistuu. Toisaalta kudontaan innostuneet tarttuvat myös pitkällisempiin projekteihin: esimerkiksi kantoliinaa kudotaan kolmesta viiteen metriä ohuista langoista ja sidoskin on usein näyttävä. Avoimen oppimisympäristön tarjoavia kudonta-asemia työväenopistolla on kaksi, Espoon keskuksessa ja Tapiolassa. Kun loimi on saatu kudontakuntoon, moni työ valmistuu melko nopeasti. Kudonnan alalla on nähty monenlaista buumia. Kudontavuorot sovitaan etukäteen ja opettaja opastaa tarpeen mukaan henkilökohtaisesti. On hienoa, kun alkaa ymmärtää, miten sidokset toimivat ja miten vaikkapa langan tekstuurin, paksuuden tai värin vaihtaminen vaikuttaa tulokseen. Kudonta kiinnostaa aiempaa enemmän myös nuoria. Itse tekemällä saa myös uniikin tuotteen. Kudonta-asemille ovat tervetulleita niin aloittelijat kuin kokeneetkin kutojat. – Jos ei halua kutoa vain valmiiseen loimeen, täytyy myös osata suunnitella, luoda ja rakentaa loimi. T A I T O ?4/2020 22. Jaana Sahan mukaan suositut työtavat vanhentuvat herkästi ja niitä pitää myös uudistaa, jotta ne kiinnostavat. Mattojen lisäksi tehdään huiveja, torkkupeittoja, laudeliinoja ja pyyhkeitä. Nykyään on noussut myös esiin käsityön merkitys hyvinvoinnin edistäjänä. – Räsymatot sen sijaan ovat pitäneet pintansa koko ajan. Laskelmien tekoa ja mallin sovitustakin tarvitaan. ”Kudonta on käsityötekniikoiden jalokivi.” pidemmällekin edennyt toivoo lähelle opettajaa, joka näyttää asioita kädestä pitäen. Enää ei tehdä siksi, että se on välttämättömyys, vaan siksi, että se on innostavaa ja palkitsevaa
Kudonta-alan toinen aste, ammattikorkeakoulu sekä pedagogiset opinnot tulisi virtaviivaistaa kouluttamaan alalla tarvittavat ammattilaiset, sanoo Jaana Saha. . Näihin työvaiheisiin osallistuminen pienentää kudontapäivämaksua. Kun näkee muiden töitä, se innostaa kokeilemaan lisää. MINKÄLAINEN ON KUDONNAN TULEVAISUUS. Erityisesti nuoria kiinnostavat myös uudet materiaalit. Kudonnan saralla siis riittää tekemistä. Halutessaan voi myös vuokrata kangaspuut omaan käyttöön ja laittaa niihin oman loimen. Tarjolla on monenlaisia loimia ja kutojat voivat myös esittää toivomuksia. Mikäli loimen rakentaminen ei ole ennalta tuttua, siihen saa henkilökohtaisen opastuksen. – Kannustamme asiakkaita oppimaan kutomisen lisäksi myös loimen rakentamista ja valmiin työn irrottamista puista. Kudonta-asemat ja muut kudontapaikat ovat hieno asia harrastajille. Osa kutojista taas nauttii kutomisessa erityisesti luovasta prosessista ja työn suunnittelusta. Jaana Saha Ku va . – Kudonta-alan opetustarjonta on vähentynyt 2000-luvulta alkaen, joten ammattiosaajien määrä niukkenee. Kutojalle vaihtoehtoja riittää, voi tehdä pieniä ja isoja töitä, nopeita ja aikaa vaativia. – Meillä on Suomessa rikas ja monipuolinen kudonnan perinne, jota on syytä vaalia ja viedä eteenpäin. Ja an a Sa ha n ar ki st o 4/2020?TAITO 23. Innokkaat kotikutojat tarvitsevat myös sopivia työvälineitä, isoille kangaspuille kun on harvoin kaupunkiasunnoissa tilaa. Kudonnanopettajalta edellytetään kudonnan perustaitojen lisäksi sidosten ja materiaalien tuntemista, tuotesuunnittelutaitoja sekä kulttuuriperinteen tietämystä ja alan uudistamishalua. Saha sanoo, että pirtakangaspuiden lisäksi markkinoille kaivataan myös pienehköjä kangaspuita, joissa on riittävästi niisivarsia ja kudontaleveyttä monipuolistamaan mahdollisuuksia. Kudonnan tietoja, kokemuksia ja virikkeitä voi laajentaa verkostoitumalla kudontayhteistyöhön myös kansainvälisesti. Jaana Saha kertoo, että kudonta-asemilla pyritään huolehtimaan kudonnan koko prosessin oppimisesta. Kudonta tarvitsee myös lisää ammattilaisia, vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Itse olen tuonut kudonta-asiakkaille vaihtoehdoiksi muun muassa korit naruista ja kierrätyspaperista, solmuttomat ryijyt ja kaksin kerroin tasoksi levitettävänä kudotut matot. – Asiakkaat innostuvat helposti uusista kokeiluista, sehän kuuluu käsityön seikkailuun. – Edelleen tehdään tarpeeseen ja moni haluaa käyttää kierrätystai hukkamateriaaleja. Kudonta-asemilla on tarjolla malleja ja ideoita, jotka houkuttavat kokeilemaan
??Molla Mills on matkustelun myötä löytänyt värit elämäänsä, niin pukeutumiseen kuin käsitöihin. Viimeisin pitkä kiertue suuntautui Etelä-Amerikkaan. Niissä on kaktuksia, vuoria ja värikkäitä taloja, palmuja ja ympäristön inspiroimia virkkuutöitä. Vuonna 2015 Mills oli saanut juuri valmiiksi kolmannen Virkkuri-kirjansa. Hän antoi suurimman osan omaisuudestaan kierrätyskeskukseen, pakkasi vähät tavaransa reppuun ja lähti maailmalle. olla Millsin Instagram-tilille päivittyy kuvia maailmankiertueelta Brasiliasta, Meksikosta, Argentiinasta, Uruguaysta ja Chilestä. Latinalaisessa Amerikassa häntä viehättävät värit, symbolit ja tarinat. Opintojen lopputyönä syntyi ensimmäinen Virkkuri-kirja, joka teki hänestä hetkessä tunnetun ja työtahti kiihtyi. Reissuissa on jännitystä. Perillä odotti ystävä, jonka kanssa Mills reissasi kuukauden maata ristiin rastiin. Hän ei kuitenkaan koskaan ajatellut, että käsitöistä voisi tulla ammatti, jota voisi toteuttaa ympäri maailmaa. Niiden perusteella Molla Mills tunnistetaan kadulla, hän saa vierailukutsuja ja ihmiset tarjoutuvat majoittamaan hänet kotiinsa. Anu Välilä?Kuvat?Molla Millsin arkisto Virkkuri-kirjoista tunnettu taiteilija Molla Mills vietti puoli vuotta EteläAmerikassa vetäen virkkaustyöpajoja paikallisille naisille. – En haluaisi pysähtyä, vaan olla liikkeellä. Virkaten ympäri maailmaa T A I T O ?4/2020 24 TEEMA: VIRKKAUS. Siellä hän olisi matkustanut ja työskennellyt pidempäänkin, ellei koronapandemia olisi pakottanut palaamaan kesken matkan Suomeen. Elän ja hengitän käsitöitä, ja matkoilta saan paljon inspiraatiota. Kolmekymppisenä Mills istui Aalto-yliopiston muotoilun maisteriohjelman luennoilla ja hillitsi keskittymisvaikeuksiaan virkkaamalla. Mills on vetänyt työpajoja, opettanut virkkaustekniikoita ja tehnyt yhteistyötä lankayritysten kanssa muun muassa useissa Euroopan kaupungeissa, Japanissa ja Yhdysvalloissa. Mills oli kaivannut irtiottoa kaikesta jo aiemmin, mutta nyt tuli tilaisuus lähteä Intiaan. M INTIA HERÄTTI LUOVUUDEN Käsillä tekeminen tarttui puuseppäisältä ja kokeilunhaluiselta käsityöläisäidiltä Molla Millsiin jo lapsena. Kuva on viime maaliskuulta São Paulosta Millsin kotiovelta. Koen olevani hurjan onnekas, että saan tehdä tällaista, Molla Mills sanoo. Käsityöt ovat vieneet häntä ympäri maailmaa. Tällaista taiteilijan elämä on ollut ollut viime vuodet. Kuvat keräävät tuhansia tykkäyksiä ja ihastuneita kommentteja. Teksti. Ihaninta on elää hetkessä ja olla kunnolla läsnä: koko ajan näkee ja kokee uusia asioita, aistit ovat avoinna ja on jatkuvasti uutta tekemistä. Tiivis työtahti oli aiheuttanut hänelle lievää loppuunpalamista ja samalla tuli ero puolisosta
T A I T O ?4/2020 26
Kaikki oli siellä niin luonnollista ja ihmiset tunsivat jo työni. Se on henkisesti tärkeää. Hän ei ollut koskaan aiemmin käynyt Japanissa, eikä kukaan tuntenut häntä. – Matka muutti minua paljon. – Ikimuistoisimpia ovat liikuttavat tarinat, joita naiset tulevat kertomaan minulle. – Kasvan jokaisella reissullani ja opin uutta. Ne ovat ihania hetkiä, jotka haluaisin purkittaa, jotta purkin voisi avata, kun itselleni tulee inspiraatiovaje. – Turvatarkastuksiin on jäänyt jokunen koukku. Kerran virkailija otti koko koukkukokoelmani käsiinsä ja ajattelin, että menetän sen, mutta hän ottikin sieltä yhden ja alkoi muistella isoäitiään, Molla Mills kertoo. Intiassa kaikki oli uutta ja erilaista. KÄSITÖIDEN KIEHTOVAT TARINAT Molla Millsille matkat ovat työtä, mutta samalla myös inspiraation keräämistä ja uusiin ihmisiin, paikkoihin ja kulttuureihin tutustumista. Siten he innostavat myös muita käsitöiden pariin. Intian reissu sytytti matkustuskipinän ja matkat lisääntyivät ja pitenivät. Ihailen esimerkiksi Meksikossa ja Intiassa ihmisten tapaa käyttää värejä. Vaikka langat ja koukut yhdistävät käsityön ystäviä ympäri maailman, suuria erojakin kulttuurien väliltä löytyy. Hän matkusti Espanjan kautta Brasilian São Pauloon. Tunsin olevani kotona. Hän vietti pitkiä aikoja muun muassa Yhdysvalloissa, Italiassa ja Saksan Berliinissä, missä hän työsti neljännen kirjansa. Brasiliassa minut otettiin vastaan niin lämpimästi, että rakastuin heti siihen tunteeseen. . Perillä odotti hotellihuone, jossa oli sauna ja saunaolutta. Esimerkiksi Brasiliassa, missä talous on nousussa, ihmisillä on aiempaa enemmän vapaa-aikaa ja käsitöistä on tulossa joillekin myös harrastus. Latinalaisessa Amerikassa käsityö tarkoittaa useammin työtä, jolla ansaitaan elanto. Etelä-Amerikan kiertueesta muistuttavat kuoseihin siirtyneet erilaiset symbolit ja kuviot. Työpajat ja virkkausmatkat olivat olleet osa Millsin työtä käsityöuran alusta lähtien. Naiset myös kuvaavat koko ajan ja lataavat runsaasti kuvia ja videoita Instagramiin. Ryijyissä on kokonaisten kylien tarinoita. ”Tarinat antavat käsityölle syvemmän merkityksen.” ??Molla Millsille reissut ovat työtä, mutta samalla myös inspiraation keräämistä. 4/2020?TAITO 27 TEEMA: VIRKKAUS. – Käsityöläiset ovat kaikkialla samaa jengiä, yhtä ja samaa korvaamatonta käsityöperhettä. He ovat käyneet läpi rankkoja asioita ja sairauksia. Niiden symboliikka ja tarinat kiinnostavat häntä. – Olin paikallisen lankatalon maskotti. – Perinnekäsitöissä symboliikkaan liittyy aina jokin tarina, esimerkiksi perheen tarina. Uudet ideat tallentuvat mukana kulkevaan piirustuslehtiöön ja siirtyvät edelleen käsien kautta virkkuutöihin. Seuraavana päivänä kustantajan assistentti ja paikallinen käsityöporukka kierrättivät Millsiä käsityöliikkeissä. Minun työpajoihini tullaan opettelemaan uusi taito, josta tehdään itselle ammatti. Pohjoismaissa käsityöt ovat usein vapaa-ajan harrastus, josta nautitaan iltaisin television äärellä. Kahden viikon työpaja Japaniin vuonna 2016 oli Millsille mieleenpainuva kokemus. – En tiedä nauttivatko he tekemisestä vai onko se vain työ. Tämä on kuitenkin hiljalleen muuttumassa. Tunnelma oli vähän samanlainen kuin Suomessa. Kokemusten ja ideoiden lisäksi Mills kerää matkoilta lankoja ja koukkuja. HYVINVOINTIA KÄSITÖILLÄ Ensimmäiselle Etelä-Amerikan kiertueelle Molla Mills lähti kaksi vuotta sitten. Olin aluksi hämmentynyt ja mietin teenkö jotain väärin, kunnes ymmärsin, että hiljaisuus on osa japanilaista kulttuuria. Minua kiinnostavat myös arkkitehtuuri ja maiden värit. Pieni setti virkkuukoukkuja kulkee myös aina reissuilla mukana. Uudet ideat tallentuvat mukana kulkevaan piirustuslehtiöön ja siirtyvät edelleen käsien kautta virkkuutöihin. Se avasi luovuuteni uudelleen. Etelä-Amerikan työpajoissa tunnelma on Millsin mukaan hyvin toisenlainen kuin esimerkiksi Japanissa: ääntä ja puhetta riittää. Kirjani avulla he ovat alkaneet virkata. On hienoa tuoda onnea, onnellisuutta ja hyvinvointia ihmisille käsitöiden avulla. Työpajoissa kaksi tulkkia käänsi sanomiseni, mutta muutoin kukaan ei puhunut tai kysynyt mitään. Millsiä kiehtovat myös museot, joissa on esillä paikallisia tekstiilitöitä. Tarinat antavat käsityölle syvemmän merkityksen. Imen uutta kulttuuria ja kieltä, tarkkailen ihmisiä ja yritän samastua heihin ja heidän elämiinsä
– Se tunne! Sormissa kihelmöi. -S Teksti?Taina Saarinen?Kuvat?Ville Tulkki Kolme pylvästä, kolme ketjusilmukkaa. 4/2020?TAITO 29. Päivi Parjanen-Vättö alkoi virkata palavasti. Hämmästyttävintä ja onnellisinta on, että virkkuusta ei tarvitse tulla täydellistä. Kuin olisin löytänyt jotain kadonnutta. Hän teki ensimmäisen isoäidinneliönsä vuosi sitten tammikuussa. Värien valitseminen on hänelle yhtä lankojen hypistelyä ja lankarunsauden möyhintää. ”Saan värien valitsemisesta voimaa, energiaa ja suurta riemua”, sanoo Päivi Parjanen-Vättö. Virkkaan aina kun mahdollista. Edellisestä virkkuusta oli 40 vuotta ja neuletyöstä parikymmentä. Kolme pylvästä, kolme ketjusilmukkaa. Hän on ollut se uupumukseen asti juokseva suorittaja. Ei ollutkaan. Hän kertoo vaatineensa jo lapsena itseltään paljon, aina ja aina enemmän. Samalla tapahtui kummia. – Mutta ootas vähän, miepä siule näytän. Ohje Youtubesta, puoli tuntia nyhräystä ja neliö oli valmis. – Alkaa melkein kuola valua, kun väriyhdistelmä ja idea kolahtavat, hän kertoo. Eivätkä sitäkään, kun ei voi tietää, minkälainen työ syntyy, kun aloittaa, sanoo Päivi Parjanen-Vättö. Virkkaan itseni näkyväksi . – Tässä mie sit istun ja virkkaan ja olen ihan pohjattoman onnellinen. VIRKKUUKOUKKU OPETTAA Peittojen virkkaaminen on Päivi Parjanen-Vätölle myös oppimisen prosessi. Päivi Parjanen-Vättö ei tosin edes etsinyt ratkaisua kohtuuttomiin itsevaatimuksiinsa, ei ainakaan virkkuukoukun kanssa. – Mutta nyt sillä ei ole väliä ja oppiihan sitä kaiken aikaa. Ketjusilmukka. – Enpä olisi voinut kuvitella, että löydän paikkani pysähtymällä. Aloitan, kun herään ja lopetan, kun menen nukkumaan. Peitteitä on nyt lähes 40: on valtavia parisängynpeitteitä ja maltillisemman kokoisia torkkupeittoja. Pelännyt ja varmistanut, pyrkinyt olemaan askeleen edellä, ja vaikka tajuaa, että se on mahdotonta, lopettaa ei voi. – Ikään kuin etsin omaa paikkaani ja tilaa, jossa voin vain olla juuri mie, tällaisena. Virkatessa miun ei tarvitse ryntäillä mihinkään, vaan elän just siinä hetkessä. Ketjusilmukka. Niin syntyy isoäidinneliö. anat eivät riitä kertomaan sitä tunnetta, kun saan kaikessa rauhassa virkata. Puoliso totesi, ettei ollut koskaan nähnyt hänen tekevän käsitöitä. Ei tämä enää ihan järkevää ole, mutta älyttömän hauskaa. Se on kuin meditaatiota, josta saan mielenrauhaa. Keväällä hänen oli ostettava uusi nojatuolikin, virk kauspaikaksi. VIRKKUU ETENEE, AJATUS JÄRJESTYY Värikkään lankaneliön virkkaaminen ei kuulosta sellaiselta, mitä tehtäisiin onnellisuuskonsulttien kalliilla kursseilla. Päivi Parjanen-Vättö ei tiennyt, että hänessä on tällainen palo. Parjanen-Vättö kertoo, että virkkuutyö vaientaa sisäistä ääntä, joka väittää, ettet osaa eikä tule hyvä
”Tämä on minulle hyväksymistyötä. Hän haluaa löytää itsestään räjähdyksiä, vallattomuutta, heittäytymistä ja pelottomuutta. – Tämä on minulle hyväksymistyötä. – Töitä minulla on kesken useita ja jatkan aina siitä mikä innostaa. Silloin voi riittää yksi reunakerros lisää. Kun virkkuun kuvio järjestyy, ajatuksetkin järjestyvät, ja se on terapeuttista. – Mielikuvassa miun ei tarvitse olla täydellinen. – Väriyhdistelmät tulevat minusta ja ovat minua. Vähän niin kuin meille ihmisillekin tapahtuu, kun tapaa samalla aaltopituudella olevan. Väreissä kiehtoo, että joku väri on yksinään hengetön, mutta kun rinnalle laittaa toisen, se alkaa hehkua ja elää. Ne ovat vuorovaikutuksessa. Käsityössä Parjanen-Vättö myös toteuttaa omia mielikuvia itsestään. Se on tärkeä osa miun kasvamista ihmisenä. Kahden samanlaisen tekeminen on kuin toistaisin itseäni. Virkkaan itseäni näkyväksi. Peitto voi periaatteessa olla valmis ja silti jotain tarvitaan. Valmiin vaatimusta ei ole. Peitteiden yksilöllisyyskin on tärkeää. PEITTEET OVAT TARINOITA Päivi Parjanen-Vättö sanoo olevansa syvästi tunneihminen, mutta sanoja ei tunteille aina ole. – Ne ovat tarinoita sisäisestä minästä. Parjanen-Vättö ei tee toiveitten mukaisia tilauksia, vaikka toisille tekeekin. – Virkkaan vain värejä, jotka tuntuvat hyvältä. Virkkaan itseäni näkyväksi.” T A I T O ?4/2020 30. Käsityön tekeminen tutkitusti voimauttaa ja voi auttaa löytämään levollisuutta. Kaikki esteet poistuvat päästä, ajatukset virtaavat. Virkatut peitot ovat tekijänsä ajatuksia, muistoja, haaveita ja tunteita – sellaista, mikä ei näy ulospäin. Mieli työskentelee askarruttavien asioiden parissa ja siihen liittyy käsissä valmistuva työ. Hän kertoo, että häntä pidetään rauhallisena ja järkevänä, mutta hän haluaa olla muutakin kuin ”pikkusievä kukkapeitto”. Neliöitä yhdistävät saumat saavat olla vähän vinossa kuten mie itsekin ja silti kaikki on hyvin. Hän kuvaa elämystään virkkauksen parissa syväksi rauhaksi. Käsityöstä hän löysi sen, että tunteet ovat värejä ja kuvia, kuvioita. VÄRI-IMPROVISAATIOTA Väriyhdistelmien muodostaminen on Päivi Parjanen-Vätölle mitä suurimmassa määrin improvisaatiota. Käsityö on toimintaa, joka antaa mahdollisuuden asioiden etäännyttämiseen ja symboliseen erittelyyn. Saman tarinan voi kertoa monella tapaa. Kuvio voi olla sama, mutta eri väriyhdistelmä tuo työhön ihan uuden lähestymiskulman. Käsityötieteen professori Sinikka Pöllänen toteaa, että jujuna on kahden prosessin yhtäaikaisuus, sisäisen eli psyykkisen ja ulkoisen eli aistein havaittavan
On saatava pöyhiä ja tunnustella, etsiä inspiraatiota ja valita päivän väri. Päivi Parjanen-Vättö voi lisätä reunakerrokseksi uuden värin, joka antaa tilkuille luonnetta kun ”jotain tuntuu puuttuvan”. Kuka on sitten se isoäiti. Puukaiverruksin kuvitetusta teoksesta löytyy hyvin tutun näköinen neliöshaali. Mie löysin sen virkkaamisesta ja sen kautta itseni toteuttamisesta. 4/2020?TAITO 31 TEEMA: VIRKKAUS. Koska isoäidinneliöön voidaan käyttää lyhyetkin purkuja jämälangat, neliön värikkyyden idea oli omiaan, kun talous oli tiukalla. . Kätevä isoäiti virkkaa neliöitä Isoäidinneliötä pidetään amerikkalaisena tekniikkana, mutta ensimmäinen neliömalli löytyy Lontoossa vuonna 1882 julkaistusta Caulfeildin ja Sawardin lankakäsitöiden teoksesta Dictionary of Needlework. Työväenluokan naiset neuloivat. ??Kun peitto koostuu paloista, kokonaisuus muokkautuu pikkuhiljaa ja loppuun asti. Mummonneliöt ovat kansainvälinen kieli ja sitä puhutaan kautta maailman. Kodin raskaammista töistä jo väistyvä iäkkäämpi nainen, joka ei toki istunut toimettomana, vaan teki käsitöitä. Lankoja pursuaa kotona kaikkialla. Päivi Parjanen-Vättö on virkannut Viipurin rautatieasemalla ja taksin takapenkillä Viipurista Käkisalmeen. Virkkaamisessa pitää säilyä oman löytämisen ilo. Kotikin on neutraali ja vähäeleinen. Parjanen-Vättö käyttää akryylilankaa. Päässä pyörii värien yhdistelmiä ja ne haluaisin tuoda esiin. Värejä hän silti miettii paljon. Ensimmäinen virkkausmalli oli julkaistu hollantilaisessa Penelope-käsityölehdessä vuonna 1822. Suosio piillee värikylläisyydessä ja helppoudessa. – Matka Lappeenrannasta Tampereelle on 17 isoa mummonneliötä. PÖYHIMÄLLÄ PÄIVÄN VÄRI Värit eivät ehkä näy Päivi Parjanen-Vätön ulkoisessa olemuksessa. Koska mittakaava on suuri, astmaatikolle ei käy villa. – Joku toinen löytää rauhansa jonkin muun kautta. Syksyisin meinaan pakahtua, kun luonnon väriloisto saa miut ihan sekaisin. Neliöistä virkatut puserot ja liivit olivat 70-luvun alun hippiaikana muotia myös Suomessa, ja ovat sitä taas nykyään. Neliöissä voi kokeilla väriyhdistelmiä, tekniikka on helppo ja käsityö kevyt kantaa mukana. Automatkat sujuvat nopeasti, kun virkkaa. Isossa-Britanniassa virkkauksen katsottiin soveltuvan ylempien sosiaaliluokkien naisille. Joskus kiinnitysvirkkuu on pitänyt purkaa ja tehdä toisella värillä. Päivi Parjanen-Vättö sanoo, että hän on onnellinen. – En tahdo rajoja, enkä käytä valmiita malleja. Koukku ja lankakerä kulkevat kätevästi mukana kaikkialle. – Olen aika tylsä tyyppi, mutta sisälläni on aina käynyt lähes jatkuva ilotulitus. Tunteet ovat värejä
Ku va ?J ar kk o Ju ha na Sa rja ne n T A I T O ?4/2020 32
Tienvarsikukkatakissa en himmaillut yhtään. Kirja lähti syntymään, kun oivalsin läheltä otetuista valokuvista, että kukissa on upeat väriyhdistelmät. Visuaalinen taide on minulle omempaa, mieluisampi ilmaisuväline. Olen aina keräillyt kukkia. Päivänkakkara. Teen käsitöitä aina limittäin, koska tarvitsen mietintätaukoja. Ja virheet, niitä tulee elämässä tehtyä aina. En ole ennen tehnyt värikästä kirjaa. Jos haluaa tehdä oikein hehkuvan punaista, kannattaa ottaa kolme eri sävyä. MITEN KUKKIA VOI VIRKATA. Kukka hehkuu niin, että sen huomaa nurmelta. Mietin takkia tehdessä, että jos on sellainen päivä, että haluaa kerätä kimppuunsa tienvarren kaikki erilaiset kukat, niin miten sen voisi tehdä vaatteeksi. MIKÄ ON SUOSIKKIKUKKASI. Olen lapsesta asti tehnyt omia juttujani. Virkkasin kirjaan 11 ja 13 terälehtisiä päivänkakkaroita, koska muuten se ei rakasta. Tauot ovat hyväksi työlle. Kukat liittyvät elämän isoihin hetkiin. Kirja tuntuu hienolta kokonaisuudelta. 4/2020?TAITO 33. Kukaan ei myöskään näe pelkkää sinistä, kun katsoo lemmikkiä, koska ympäristö vaikuttaa väreihin. Olen ollut uupumuksen takia sairauslomalla ja käsityö on auttanut pitämään minut järjissäni ja rauhoittanut, kun käyn ylikierroksilla. Jossain vaiheessa mietin, että onko aihe liian helppo tai tylsä, mutta painoin ajatukset pois. Keväällä virkkasin kukkapeiton, jossa minut voisi haudata tai jonka voisi laittaa hautakukkien asemasta arkulleni sitten joskus. Se viihtyy karullakin alustalla ja nousee puristuksista vaikka katukivetyksen välistä. Värien yhdistely on minulle luontaista taideopintojeni myötä. MILLAINEN KIRJA TIENVARSIKUKKIA : VIRKATTUJA VARIAATIOITA ON. Päivänkakkara kuvastaa minulle työelämän painetta. Vaikka tiedän osaavani värit, minulle on ollut haastavaa ilmaista ja näyttää, miten värejä kannattaa yhdistellä ja mitkä värit jytäävät. . MITEN PÄÄDYIT VIRKKAAMAAN TIENVARSIKUKKIA. Aivan sama, mitä muut ajattelevat. Sellaiselta, jonka myötä maailma ja käsityöt kaunistuvat. Teksti. MIKSI OLET VALINNUT VIRKKAUKSEN. Yhdessä pienessä lemmikissä on todella hienovaraiset sävyt: ei pelkästään yhtä sinistä, vaan kolme erilaista. Se pätee myös virkkauksessa. Sonja Karlsson?Kuvat?Virpi Siiran teoksesta Tienvarsikukkia Lähelle katsomisen taito Virpi Siiran uudessa teoksessa Tienvarsikukkia : Virkattuja variaatioita pientareiden luonnonkukat virkataan väreiksi. Virkkuutyötä on helppo kuljettaa mukana ja se on hiljainen harrastus verrattuna huilunsoittoon, jota olen myös harrastanut. Vaikka kuinka inhoaisi vihreää tai tummanharmaata, niin kun yhdistelmään lisää vastavoimaa – tumman sekaan vaaleaa tai punaisen vierelle vihreää – väri toimii vielä paremmin. Ajattelen, että samalla kun virkkaa, voi miettiä omaa elämäänsä. Minun pitää saada näkyväistä aikaiseksi. Päivänkakkara on systeemin puristuksissa, mutta kukkii silti. Pääosassa ovat värit, värien yhdistely ja lähelle katsomisen taito. Keltavalkoinen kukka on ajaton ja siinä terälehtien lukumäärällä ei ole väliä. Olen ylpeä kirjan väripaletista: se on runsas ja sain siihen tiivistettyä ajatukseni väreistä. Kun ottaa vähän etäisyyttä, oivaltaa, että tähänhän pitää tehdä tuollainen reuna tai ottaa kaulukset pois, niin tulee hyvä. Ymmärsin kukista, että niiden kautta voin tuoda värit esiin
KÄSITYÖT RUUDUSSA Siihen nähden, miten suosittua käsityön harrastaminen on, käsityötä nähdään verrattain harvoin liikkuvassa kuvassa – jos opetusvideoita ei oteta lukuun. Laaksonen on käsityöelokuvafestivaali Nordic Makers’ Film Festivalin taiteellinen johtaja. – Televisio-ohjelmia käsitöistä tuotetaan paljon Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa ja Japanissa. oitain vuosia sitten istuin Turussa Wäinö Aaltosen museossa epämukavalla museopenkillä ja katsoin valkokankaalta, miten liidulla piirrettiin sulava linja ja valtavat räätälinsakset pureutuivat pehmoiseen villakankaaseen. Täysin vailla käsityötä suomalainenkaan televisio ei kuitenkaan ole. Se on valtava määrä Suomen kokoisessa maassa. Teoksen äänimaailma sai ihokarvani nousemaan pystyyn: karhea liitu ja napakasti leikkaavat sakset. Kaksipäiväinen festivaali järjestetään lokakuussa Kristiinankaupungissa. Ennustankin, että käsityöelokuvien laatu ja määrä tulevat kasvamaan tulevaisuudessa, koska kiinnostunutta yleisöä on niin paljon, Laaksonen pohtii. Strömsö pyörii Ylellä jo toista vuosikymmentä ja viime syksynä nähtiin TV5:llä Antti Holman juontama Mestaritekijä , jossa etsittiin Suomen osaavinta ja monipuolisinta käsityöläistä yhdysvaltalaisen Making it -formaatin pohjalta. Sonja Karlsson?Kuvitus?Elina Johanna kierrätysmateriaaleissa ja stailauksessa. Käsityöt valkokankaalla Teksti. Niissä näkökulma on usein Yli kaksi kolmasosaa suomalaisista kertoo harrastavansa käsitöitä vähintään satunnaisesti. Ymmärsin ainoastaan elokuvan ja sen äänimaailman rauhoittavan voiman. Esimerkiksi Ruotsissa museoilla on paljon omaa tuotantoa, jossa perinteet dokumentoidaan elokuvamuodossa, kertoo Nordic Makers’ Film Festivalin toiminnanjohtaja Staffan Martikainen. – Myös suomalaista käsityökulttuuria ja aineetonta kulttuuriperintöä voitaisiin tallentaa paljon enemmän ja kehittää elokuvan avulla. Ohjelmat kiinnostavat suurta harrastajayleisöä, Laaksonen sanoo. Tunnen sen vieläkin selkäpiissäni. Taitoliiton vuonna 2018 teettämän tutkimuksen mukaan 77 % suomalaisista kertoo harrastavansa käsitöitä satunnaisesti ja 34 % kertoo tekevänsä käsitöitä ainakin muutaman kerran kuussa. Siitä huolimatta käsityöt näkyvät vain harvoin televisiossa, saati elokuvateattereissa. Naisista jopa 11 % kertoo tekevänsä käsitöitä päivittäin. Kepeän viihteen lisäksi Suomesta löytyy vain vähän, jos lainkaan, kädentaidoista kertovia elokuvia ja dokumentteja. – Esimerkiksi dreijaamisen katsominen filmiltä on hyvin meditatiivista, kertoo Taina Laaksonen. – Olin yllättynyt, että Suomesta löytyy niin vähän elokuvia, joissa dokumentoidaan käsityön kulttuuriperintöä. J T A I T O ?4/2020 34. En silloin ajatellut katsovani lyhytelokuvaa käsityöstä. Ajattelin sen ehkä olevan lyhytelokuva ja taide-elokuva, mutten ymmärtänyt yhteyttä käsityöhön, vaikka sitä siinä todellisuudessa kuvattiin. Harrastajayleisöä löytyisi Suomestakin. – Ihmisiä kiinnostaa katsoa tekemistä
Elokuvan avulla voimme oppia itsestämme, toisistamme ja ympäristöstämme. Se luo juuria, että osaa tehdä käsillään jotain samanlaista kuin mitä isovanhemmat ovat tehneet. – Idea käsitöihin keskittyneestä elokuvafestivaalista syntyi lopulta aika nopeasti. Käsityöläisyys on monesti yksinäistä ja omassa kammiossa tapahtuvaa työtä, Taina Laaksonen sanoo. Nykyinen globaali kaupunkikulttuuri luo tarvetta identiteetin säilyttämiselle ja näen käsityöelokuvat myös osana tätä identiteettityötä. – Ajattelen, että sillä on uutuusarvoa, kun käsityöläiset kertovat itse omasta tekemisestään. KÄSITYÖELOKUVIA KRISTIINANKAUPUNGISSA Suomessa käsityöelokuvafestivaali on uusi käsite. Se kasvattaa, viihdyttää ja vie uusiin maailmoihin. – Olin jo pitkään haaveillut osallistumisesta Real to Reel -käsityöelokuvafestivaaleille. Käsityöstä kertovien elokuvien kautta voi saada kosketuksen omiin juuriinsa – tai toisen juuriin. Elokuvat toimivat kurkistusikkunoina myös eri kulttuurien tapoihin tehdä käsityötä ja lisäävät siten ymmärrystä maailmasta. Tapasimme Staffanin kanssa Kristiinankaupungissa viime elokuussa, liikuimme kaupungilla ja ihmettelimme, miten pienessä kaupungissa on käyttämättöminä upeita tiloja, Taina Laaksonen kertoo. – Käsityöelokuvat tarjoavat mahdollisuuden päästä katsomaan kulissien taakse. ELOKUVAN VOIMA Liikkuvalla kuvalla on valtava voima. Käsityöläisen maailma on kiinnostava, mutta käsityöläisen arjesta ja identiteetistä liikkuu lopulta aika vähän tietoa. Staffanin kanssa keksimme, ettei ”Käsityöelokuvat tarjoavat mahdollisuuden päästä katsomaan kulissien taakse.” T A I T O ?4/2020 36. Käsityöelokuvat voivat avata sellaisen todellisuuden osan, jota aiemmin on nähty vain harvoin valkokankaalla. – Yksi osa käsityötä on myös perinteen ja taitojen siirtyminen sukupolvelta seuraavalle
Festivaalin tapahtumapaikkoina ovat kulttuuritalo Dux, Hemslöjdsgården i Kristinestad ja Kristiinankaupungin ruotsinkielinen lukio ja kauppakeskus Corner. – Osa elokuvista on minuutin, parin mittaisia taideklippejä, osa pidempiä jopa 20 minuutin dokumentteja. – Myös Nordic Makers’ Film Festivalilla käsityö käsitetään laajasti. Käsityö-sana on Suomessakin jo alkanut laajeta: meillä on käsityöläisoluet ja Ahvenanmaalla puhutaan mathantverkista. Festivaalin ytimen muodostavat vaihtuvat käsitöistä kertovat lyhytelokuvat, joita näytetään ympäri maailmaa. Lisätietoja www.makersfilmfestival.fi 4/2020?TAITO 37. Yhdessä hetkessä voidaan katsoa hitaasti liikkuvia käsiä ja toisessa hetkessä ollaan täysin toisessa maassa ja kulttuurissa ja tutustutaan siellä elävään käsityöläiseen. – Real to Reel -kokonaisuudet ovat rönsyileviä, mutta dokumentit ovat elokuvatyypeistä enemmistössä, Staffan Martikainen sanoo. Nordic Makers’ Film Festival Käsityöelokuvafestivaali järjestetään 10.– 11.10.2020 Kristiinankaupungissa. Elokuvat ovat osa isobritannialaista Real to Reel -käsityöelokuvafestivaalia. Tapahtuman ytimessä ovat kansainväliset ja kotimaiset lyhytelokuvat kädentaidoista. minun tarvitse matkustaa festarin takia, jos elokuvat tulisivat luoksemme Suomeen. Crafts Councilin nimeämä raati valitsee ehdokkaista kokonaisuuden. . Se, että käsityö tarkoittaa nykyään laajaa kirjoa erilaisia asioita, tarkoittaa myös, että käsityö on kulttuurissamme nousussa, Taina Laaksonen pohtii. Festivaalilla esitetään perinteisiä ja uusia käsityömuotoja elokuvan, videon, keskustelujen ja työpajojen kautta. Martikaisen mukaan käsityö ei välttämättä aina ole pääroolissa elokuvissa, mutta käsityön kautta tutustutaan erilaisiin maailmoihin. Festivaalielokuvia haetaan avoimen haun kautta. Järjestäjien tavoitteena on luoda vuosittain järjestettävä tapahtuma, joka kasvaa sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Elokuvat voivat sisältää mitä tahansa modernista kudonnasta keramiikkaan, lasinpuhallukseen tai sepän työhön. Elokuva voi käsitellä esimerkiksi sitä, miten käsityö vaikuttaa tekijäänsä tai tekijän elämään. Ensimmäistä tapahtumaa tukemassa ovat muun muassa Taiteen edistämiskeskus ja Kristinestads kulturfond. Isobritannialaisen Crafts Councilin organisoima Real to Reel on kiertävä elokuvafestivaali. Nyt elokuvat ovat saapumassa ensimmäistä kertaa Suomeen. Työpajoja järjestämässä on muun muassa Strömsöstä tuttu Jim Björni
T A I T O ?4/2020 38
Niistä saadun värin toistettavuus on haastavampaa kuin monilla muilla väriaineilla. Veriseitikit sisältävät runsaasti väriainetta: vaihtelemalla sienten määrää tai värjäämällä samassa liemessä useita kertoja, on mahdollista saada aikaan sekä hehkuvan punaista että suloisenhaaleaa vaaleanpunaista. Teksti. Tässä juttusarjassa sukelletaan värjäyskattilaan. Samettijalasta irtoaa monia erilaisia värejä sienen iästä riippuen: nuori samettijalka päästää sinistä etikan ja tinasuolan avulla, rautavihtrillin kanssa nuoresta sienestä saa vihreää ja vanhasta sienestä kuparivihtrillin avulla mustanruskeaa. Niitä saa jokamiehen oikeuksien nojalla kerätä, sieniä on verrattain helppo poimia ja kirsikkana kakun päällä niistä saa melkeinpä mitä tahansa väriä. Mutta huoli pois, sillä mitä mädemmän herkkutatin nakkaat värjäyspataan, sen paremman värin saat. Koska sienien kasvuaika on verrattain lyhyt ajanjakso vuoden kierrossa, kannattaa kaikki matkalle sattuvat sopivat sienet poimia matkaan mukaan. RUOAKSI KELPAAMATTOMAT Yksi merkittävä vaikutustekijä värjäyksen lopputuloksessa on sienen ikä. Nykyvärjärin kannattaa kuitenkin pihistää muutama sieni myös omaan värjäyspataan, sillä sienet ovat oiva värien lähde. Sonja Karlsson?Kuvat?Johanna Wallius Sienimetsällä Sienet ovat värjärille antoisa mutta yllättävä kumppani. Yksi tällainen sieni on samettijalka, joka on siitäkin hyvä värjäyssieni, ettei se kelpaa syötäväksi laisinkaan. Kaksi muuta vyyhtiä on värjätty kokonaan veriseitikillä. Verihelttaseitikit eivät ole yhtä väririkkaita: niitä tarvitaan noin kaksi kertaa veriseitikkejä enemmän yhtä voimakkaaseen väriin. äivien lyhetessä alkavat mielessä kiilua vihreät metsät, saappaat ja sienikori. Kokeilunhaluiselle värjärille sienet ovat mitä mainiointa seuraa: edes mätää tai toukkaista sientä ei kannata jättää metsään, sillä siitä saattaa irrota juuri kaikkein muhevimmat värit. Niillä värjätessä voi saada aikaan kirkkaita oranssinkeltaisia. Ruokasienten etsijää taas saattaa usein harmittaa, kun komeaan tattiin törmätessä huomaa, että madot ja toukat ovat ehtineet apajille ensin. . Värjäyksessä pätee usein sääntö: mitä mädempi sieni, sen muhevampi väri. Sienillä voi nimittäin värjätä myös kuivattuna tai pakastettuna; koko väriliemen määrää ei tarvitse poimia samalla sieniretkellä. Samallakin sienilajilla tehdyt värjäyskokeilut voivat saada aikaan useita erilaisia lopputuloksia. Ylipäänsä sienistä saatu väri on monesti voimakkaampi kuin luonnonväreissä keskimäärin. HARVINAINEN PUNAINEN Punaista halajavan kannattaa kiinnittää haukankatseensa seitikkeihin. Jutun lähteenä on käytetty Riihivillan blogia (www.riihivilla.blogspot.com) ja Riitta Aittomäen, Hans Collianderin ja Heikki Kotirannan teosta Väriä luonnosta sekä Satu Hovin, Hannele Maahisen ja Katri Niemen teosta Keskiajan puvut. On epäilty, että keskiajan suomalaiset jättivät sienet koskematta pelon tai kunnioituksen vuoksi: sienet oli varattu šamaanien työkaluiksi. Punavyöseitikki, veriseitikki ja verihelttaseitikki ovat kaikki hyviä punaisen lähteitä ja arvokkaitakin siinä mielessä, ettei punaista väriainetta saa Suomen luonnosta monestakaan muusta paikkaa. 4/2020?TAITO 39 VÄRIÄ, VÄRIÄ!. Sieniä on käytetty värjäykseen Euroopassa jo vuosisatoja, ainakin 1400-luvulta lähtien. Tasalaatuisuuteen tai samankaltaisiin värieriin pyrkivä värjäri voi siksi kokea sienet haasteelliseksi. YLLÄTTÄVÄT SIENET Sienet ovat värjärille yllättävä kumppani. Tateista värjäykseen käyvät myös männynherkkutatti ja iäkäs kangastatti sekä nummitatti, äikätatti ja samettitatti. Värjärin ei kannata lähteä metsään ainoastaan ruokasienten toivossa, sillä sienistä saatu väri ilahduttaa vähintään yhtä paljon kuin herkullinen tattimuhennos. P Sienistä saatu väri ilahduttaa vähintään yhtä paljon kuin herkullinen tattimuhennos.” ??Keltainen lanka on värjätty värisaflorilla ja sen punaiset läikät on saatu veriseitikistä. Sienillä värjäys on siis tavallaan helppoa kuin heinänteko – vain vähän jännittävämpää, koska lopputulos voi olla mitä tahansa tai sitten juuri sitä, mitä värjäri odottaakin. Jälkipolville ei ole kuitenkaan jäänyt todisteita siitä, että sienivärjäystä olisi harjoitettu silloin Suomen alueella. Sienillä värjätessä ei välttämättä tarvitse tuhrata aikaa edes puretukseen, ellei sitä halua käyttää tehokeinona ja muokata sen avulla väriä suuntaan tai toiseen
Oppipoika oli tapana ottaa perheenjäseneksi mestarin perheeseen. Käytännössä se vaikutti myös siten, että kultasepän ammattiin ei voinut kuka tahansa ryhtyä: luvan harjoittaa ammattia sai vain perimällä tai naimalla mestarin lesken tai tyttären. Ruotsin vallan aikana pidettiin kiinteästi yhteyttä Tukholman kultaseppiin. Suomessa kultasepät työskentelivät ammattikuntalaitoksen alaisena 1600-luvulta lähtien. Pietarissa työskenteli 1800-luvulla yli 500 suomalaista kultaja hopea-alan työntekijää. Kun kisällivaiheen päätteeksi kultaseppäkokelaan käteen annettiin mestarin kirja, hän usein palasi takasin kotimaahansa. KOHTI NYKYAIKAA Ammattikuntalaitos lakkautettiin vuonna 1861. Mestarit ottivat yhä oppipoikia – koulumuotoistakaan opetusta ei ollut – mutta suhde oli lähempänä nykyaikaista työnantajan ja työntekijän välistä palkkasuhdetta. Sonja Karlsson?Kuvitus?Nina Haiko Korujen tekijät Kun puhutaan koruista, puhutaan lopulta korujen valmistajista. Ammattikuntalaitos valvoi ammatin harjoittamista: ainoastaan ammattikunnan jäsenet ja mestarit, ketkä olivat hankkineet porvarioikeudet saivat harjoittaa kultasepän ammattia. Oppipoika-aika kesti 4–6 vuotta ja se oli pidempi kuin monilla muilla käsityöammateilla. Kultasepän ammatti on ollut tarkoin varjeltu. Valtaosa oppipojista sai ajan päätteeksi kisällikirjan, jonka turvin he lähtivät hakemaan lisäoppia muilta mestareilta, joskus jopa ulkomaita myöten. Pajalla oppipojan hommina olivat likaisimmat ja vähiten taitoa vaativat työt. 1900-luvulla mestari-oppipoikamalli muuttui oppisopimuskoulutukseksi ja se sai rinnalleen myös taideteollisen alan koulutusta. Samalla hän toi mukanaan ulkomailta kerätyt tiedot ja taidot ja tuoreimmat muodit. 1300-luvulla vaikutteet tulivat hansakaupan mukana ja alalla vallitsi saksalainen käsitys laadusta ja tarkkuudesta. Hän asui samassa talossa ja osallistui pajatöiden lisäksi perheen muihin arkiaskareisiin. Vuosisatojen ajan koruja valmistaneiden kultaseppien ammattikunnalla on kiehtova menneisyys. Nämä muutokset yhdessä hiljalleen alkavan teollistumisen kanssa muuttivat käsityöläisten koulutusta ja työsuhteita. Vuosien ajan ominainen piirre suomalaisessa kultasepän työssä oli ottaa vaikutteita ja ajatuksia muualta. 1970-luvulla kultasepän koulutus tuli osaksi yleistä käsija taideteollisuusalan koulutusta, mutta yhä vielä alan nostalgisimmat tekijät kaipaavat mestarin ja oppipojan välistä tiivistä suhdetta. Autonomian aikana suuntaa katsottiin Venäjän keisarikunnan pääkaupungista Pietarista. Tässä juttusarjassa tutustutaan korumuodin historiaan. orua ei voi irrottaa tekijästään – hänestä, jonka kädet herkällä otteella muovaavat korun todeksi. K Korua ei voi irrottaa tekijästään.” T A I T O ?4/2020 40 TUHAT VUOTTA KORUMUOTIA. Ammattikuntalaitoksen tavoitteena oli turvata työnteko ja tekijöiden riippumattomuus, taata tuotteiden laadukkuus ja säilyttää ammattikunnan hyvä maine. Oppipojan tai kisällin ja mestarin yhteiselämä oli tullut tiensä päähän. Osa heistä oli mestareita, osa kisällejä ja oppipoikia. Muut alan osaajat saivat työskennellä ainoastaan mestarin laskuun. Suomalaisia pidettiin huolellisina ja luotettavina ja Pietarissa kukoistanut kultasepäntaito tarjosi hyvät uramahdollisuudet suomalaisille. TUULIA ULKOMAILTA Ammattikuntaperinteeseen kuului myös pitkään vallalla ollut mestarioppipoikamenetelmä. Seuraavalla vuosikymmenellä Suomessa toteutui elinkeinovapaus, jonka myötä kultasepän toimeen ei enää tarvinnut lupaa. Jutun lähteenä on käytetty teoksia Suomalainen koru, Koru Suomessa ja Eligius : jalot kullan takojat. Kultaseppien käsissä on vuosisatojen aikana valmistunut tuhansia ja taas tuhansia koruja, jotka ilahduttavat, kaunistavat, herkistävät ja herättävät muistoja. Teksti
Mutta sitten koronavirus saapui Suomeen ja kaupanteko hiljeni. Kestosuosikki on kirjoitus siitä, pitääkö käsitöistä maksaa veroa. udenkaupungin kirkon kupeessa sijaitsevan käsityöliike Pellavasydämen yrittäjä Mervi Lamminen on asiakkaille tuttu näky kyynärsauvoineen. Matkat ovat kuitenkin verottaneet kauppiaan voimia niin, että maaliskuun alussa hän aloitti loppuunmyynnin liikkeessään. Suosituimmista teksteistä haetaan neuvoja. – Kun kirjoituksen otsikkona oli ”Rumat karkkisukat”, lukijoita tuli yhtäkkiä hirveästi. Se mahdollistaa omalta osaltaan yrittäjyyteni. Lammisella on henkilökohtainen avustaja, joka auttaa muutaman tunnin viikossa myös kaupan puolella. Vamma vei hänet eläkkeelle valtion virasta vuonna 2003. Kun eläkeläiselämän alkumetreillä sohva oli täynnä matonkuteista virkattuja koreja, syntyi ajatus omasta käsityöputiikista. Lammisen synnynnäinen lonkkavika on vaatinut parikymmentä leikkausta ja lukuisia tekoniveliä. – Lääkkeet eivät enää vie kipuja kokonaan pois. Viikonloppuisin kaupan ollessa kiinni hän on huomannut, miten tyhjäksi elämä muuttuisi ilman sitä. Äskettäin Lamminen sai hyvän opetuksen otsikoinnin merkityksestä. Lähes sadan kilometrin matkat opintojen takia Turkuun ovat onnistuneet avustajan ansiosta. Pellavasydämen Mervi Teksti. Yrittäjälle on ollut erityisen tärkeää pystyä myös työllistämään. Virpi Adamsson?Kuvat?Sonja Karlsson ??Mervi Lamminen törmää silloin tällöin blogin lukijoihin. HELPOTUSTA KOLOTUKSIIN Mervi Lamminen haluaa kannustaa ihmisiä huomaamaan, että vaikka tie nousisi pystyyn sairauden tai vamman takia vanhalla uralla, tekemistä ei tarvitse lopettaa. Intohimoni käsitöihin poiki yllättäen uuden uran yrittäjänä, sanoo Mervi Lamminen. T A I T O ?4/2020 42. U Lonkkavika pakotti Mervi Lammisen nelikymppisenä eläkkeelle. – Vammastaan huolimatta voi löytää itsestään sitkeyden ja tehdä jotain ihan muuta. Tilaisuus vetää henkeä sai toisiin aatoksiin. Ei ole ihan sama, miten otsikoi, varsinkin jos linkittää juttuja sosiaalisessa mediassa. Pellavasydän oli keväällä auki vain kolme tuntia päivässä. Elämässä täytyy olla jotain kiinnostavaa, ettei vaan laskeskele omia kolotuksiaan. Sopivasti rosoinen tyyli on siivittänyt blogin kärjen tuntumaan blogit.fi-sivuston kategoriassa käsityöt. HAAVEENA NEULEKAHVILA Vuosi sitten Mervi Lamminen haki ja pääsi suorittamaan mittatilausompelijan opinnot Suomen Yrittäjäopistossa. Tunikan teko-ohjeitakin haetaan säännöllisesti. Kerran turkulaisessa kangaskaupassa myyjä kysyi yllättäen ostosten lomassa, onko asiakas Pellavasydämen Mervi. Pellavasydän-nimisen käsityöblogin kirjoittaminen tuli mukaan kuvioihin kymmenen vuotta sitten. – En tiennyt vielä silloin, mikä minusta tulee isona. Miltei parikymmentä vuotta myöhemmin hän on yrittäjä, joka pitää Pellavasydän-käsityöblogia ja opiskelee mittatilausompelijaksi. Käsityöt ovat olleet Lammiselle myös lääkkeetöntä kivun hoitoa. Voi tehdä myös ihan mielenvirkistykseksi, Lamminen sanoo. Vuosien varrella blogi on kertonut myös sairauksista ja muista yksityisistä asioista. Se antaa pienen haasteen jokaiseen päivään ja pitää aikataulussa. – Minulla on ollut ompelija palkattuna nelisen vuotta
Nautin saadessani jakaa omaa osaamistani. Se on nyt vakavassa harkinnassa, se ja kaikenlainen muu käsityöalan koulutus. Täällä käydessään he kertovat opetelleensa tekniikkaa Youtuben kautta. – Teatteripuvustusten suunnittelu on hirveän paljon virkistänyt ja haastanut elämääni. Lamminen pohtii, että jos myymälä jäisi pois elämästä, hän voisi ryhtyä tekemään haastavampia ja ainutkertaisempia töitä omaksi iloksi. Ehkä loppuunmyynnistä tulikin tyhjennysmyynti, että saataisiin tilaa. Paperit Turun ammattikorkeakoulun pukeutumisneuvojakurssille ovat vetämässä. Vaatteen pitää olla katseen kestävä myös nurjalta puolelta. Sieltä voisi tilata tarvikepaketteja, joissa olisi ohjeet, materiaalit ja mahdollisesti työvälineetkin samassa paketissa. Pistojen pituudella ja ompelun huolellisuudella ei ole niin suurta merkitystä. Kuusikymppisen Lammisen unelmana on perustaa liikkeen yhteyteen neulekahvila, jonne voisi tulla hakemaan apua vaikka sukan kantapään neulomiseen. Kaksi näyttötyötä on jo takana ja viimeinen on edessä joulun alla. Teen asioita hetken mielijohteesta. Mervi Lammisen tavoitteena on, että käsityöliike jatkaa vähintään blogia tukevana verkkokauppana. Ero on Lammisen mukaan valtava verrattuna teatteripuvustusten ompeluun, joita hän on myös tehnyt eläkkeelle jäätyään. . Lamminen suunnittelee, että voisi järjestää makramee-kursseja. Päätökseensä lähteä opiskelemaan mittatilausompelijaksi Lamminen on tyytyväinen. En pysty olemaan yhtään ilman kudinta, en edes uutisia katsomaan. – Minulla on kummallinen taipumus testata, että huolitaanko minut. Nyt on taas sellainen olo, etten lopeta putiikin pitoa. – Makrameesta ovat innostuneita nimenomaan nuoret naiset. – Nyt kaikki tekemiseni liittyy tavalla tai toisella työhön. – Eilen mietin, että myymälässä pitäisi olla sen verran aina lankoja, että on mistä itsekin ottaa. – Haaveeni on ollut, että minulle jäisi kaupan avoinna pitämisen lisäksi aikaa ohjeiden väsäämiseen. Käytän kutoessa yksinkertaisia malleja, jotka inspiroivat asiakkaita. Siellä opetetaan huolellista työtä. – Huomasin selviäväni lyhyestä päivästä hyvin avustajan tuella. LISÄOPISKELUT MIELESSÄ Mervi Lammisen kotoa ei näe, että hän on käsityöihmisiä. Jos teen villasukat itselleni, ne päätyvät loppujen lopuksi myyntiin. – Asiakkaat ovat toivoneet sitä usein. Lammisen opiskeluhalutkaan eivät ole jäämässä mittatilausompelijan ammattitutkintoon. 1970-luvulta tuttu käsityötekniikka on nyt kovassa huudossa. – Se on kiva lisä. Ne ovat tilanteita, jotka elämä on vain jotenkin tuonut eteen. Liike on omissa tiloissa, joten vuokrasta ei tarvitse murehtia. Teatterissa pitää miettiä, miten työ näyttää mahdollisimman paljon vaikkapa hevoselta, miten se tukee roolia ja kestää näyttämöllä. ”Nautin saadessani jakaa omaa osaamistani.” T A I T O ?4/2020 44. KEHITTEILLÄ VERKKOKAUPPA Mitään kiirettä kaupan lopettamisen kanssa ei ole. Lyhyemmillä aukioloajoilla se voisi onnistua
. En koskaan unohda sitä hetkeä, kun kone piti laittaa päälle ja saatoin vain toivoa, ettei sirkkelin terä pomppaa otsaani. Ku vi tu s. Mikä helkutti siinä on, että ohjeiden tekeminen on niin vaikeaa. Peltipalanen tuli kiinnitettyä väärälle puolelle jalkoja. Ohjeiden ykköskuvassa näytettiin, kuinka jalkojen läpi pujotetaan suojakangas. Vaikka pidän kaikenlaisesta puuhastelusta, niin kokoamisjuttuja vihaan – paitsi jos mukana on monta asennuskaljaa. Y Ruuveja jäi vähän yli, kuten aina.” 4/2020?TAITO 45 KOLUMNI. Piste grillille hyvästä yrityksestä. Siksi satsasin tänä kesänä kaasugrilliin. Vai ovatko he insinöörejä, noita ihmisen lähisukulaisia. Oli miten oli, tälläkin kertaa ohjeet näyttivät siltä kuin ne olisi piirrätetty päiväkoti Touhulan askartelutunnilla. Kun sain paketin auki, ymmärsin, että ruoanlaittokoneeni oli noin sadassa palassa. Mutta oli siinäkin omat metkunsa. Seuraavan kuvan perusteella piti laittaa jonkin pellinpalan läpi erilaisia asioita. Mutta. Siksi aloitin homman vanhalla kunnon ”levitä rojut terassille”-metodilla, jolloin lisäjännitystä tuo se, kuinka monta ruuvia putoaa terassin alle. Grillin hyväksi on sanottava, että sen kokoaminen oli melkoisen miellyttävää verrattuna siihen, kun ostin aikanaan pöytäsirkkelin, joka toimitettiin tuhannessa osassa. Mitä pidemmälle grillin kokoamisessa pääsin, sitä vahvemmin alkoi epäilyttää, ettei ”arvotaan seuraava ruuvi”-systeemi ole paras mahdollinen. Möntin näköistä vehjettä ei pakkauksessa ollut, mutta yksi hieman sitä muistuttava löytyi, joten laitoin sen. Se on ylimääräistä työtä, josta ei makseta. Lopulta se löytyi roskakasasta kaikkien papereiden alta. El in a Jo ha nn a Luitko ohjeet. Sain heti projektin ensimmäisen merkittävän tieteellisen tuloksen: kankaan voi laittaa vain kahdella tavalla väärin, joista molempia kokeilin. Ei auttanut kuin ottaa hattu pois päästä ja ohjeet kauniiseen käteen. KÄYTTÖOHJEIDEN KOHDALLA IHMISKUNTA JAKAANTUU TYYPILLISESTI KAHTIA HEIHIN , jotka eivät lue ohjeita ja heihin, jotka eivät ymmärrä lukemaansa. KUN VIHDOIN SAIN MAKKARAT GRILLIIN, syksy oli jo pitkällä ja olisi lähinnä tehnyt mieli potkia hökötystä. Edes se projekti ei opettanut lukemaan ohjeita täydellisesti, mutta opin kyllä kiristämään ruuvit aika hyvin. Ruuveja jäi vähän yli, kuten aina, mutta toisaalta ihan kaikkia tarpeellisia ei löytynyt, joten keskimäärin kaikki oli kunnossa. Hiillos on parhaimmillaan puolisen tuntia sen jälkeen, kun perhe on lopettanut syömisen. Pallogrillin suhteen asia on selkeä. Lopuksi koko hökötys ruuvattiin kiinni grillin jalkoihin ja saatoin hetkeksi pysähtyä ihailemaan kätteni työtä – mutta vain hetkeksi, sillä seuraavaksi oli irrotettava äsken kiinnitetyt ruuvit. Toisaalta ei se kai grillin vika ollut, vaan tämän kokoilukulttuurimme, jota ei pääse pakoon missään. Teksti Roope Lipasti Kirjoittaja on kirjailija, joka kokoilee mieluummin sarjakuvakokoelmaa kuin grillejä. Sisään laitetaan hiilet ja päälle ruiskutetaan sytytysnestettä, annetaan nesteen imeytyä, sytytetään ja odotetaan. Jos käy ostamassa uudet kottikärryt rikkoutuneiden tilalle, jotta pääsisi jatkamaan hiekan levitystä, kuluu ensin tunti niiden kokoamiseen. ksi ihmiskunnan suurista kysymyksistä on, milloin grilli on kyllin kuuma. Lopulta homma oli kuitenkin valmis. Minä kuulun molempiin ryhmiin. Puolen valinta tosin oli tuurikauppaa, koska ohjeissa ei pidetty asiasta sen kummempaa meteliä. SEURAAVAKSI PELTIPALAAN PITI KIINNITTÄÄ METALLIMÖNTTI , johon tuli kiinni kaasupullo. Valitettavasti pellinkappaletta ei näkynyt missään. Onko tosiaan niin, että kokoamisja käyttöohjeita tekevät kaksipäiset hirviöt, joiden elämän tarkoitus on piinata ihmisiä. Kokoaminen on ärsyttävää. On erikoista, miten nämä menevät aina väärinpäin, vaikka olisi 50–50 tsäänssit. Grillille piste oveluudesta
EVA OLSAN EI OLLUT ENSIMMÄINEN EIKÄ VIIMEINEN SUOMALAINEN KUTOJA MAAILMALLE. Alun perin räsymattoihin kudottiin käytöstä poistuneet kankaat ja materiaalit, se oli uusiokäyttöä parhaimmillaan. MARRASKUUSSA 1978 SUOMALAISTAUSTAISEN EVA OLSANIN KUVA KOMEILI THE NEW YORK TIMESISSA. Se kertoi menneestä elämästä: pieniksi jääneistä vaatteista, revenneistä lakanoista ja tahraantuneista liinoista. R Suomalaisista jokaisella lienee mielikuva räsymatosta: sen samalla napakasta ja pehmeästä tunnusta jalkojen alla, mattolaiturin loiskeesta ja Mäntysuovan tuoksusta. Matontekijät maailmalla Teksti. Pitkän jutun myötäsukaisesta suhtautumisesta suomalaiseen räsymattoon kertoo jo sen otsikko The Riches of Rag Rugs (Räsymaton rikkaudet). Samalla räsymatosta syntyi muistojen matto. Ne kaunistavat kotia. Sonja Karlsson?Kuvat?River Rugs ja Auli’s Studio 4/2020?TAITO 47. Alussa räsymatot olivat harmahtavia, koska värikästä materiaalia ei ollut saatavilla. Olsan oli muuttanut New Yorkiin työskentelemään suomalaisten räsymattojen parissa. Mustavalokuvassa tummahiuksinen nuori nainen katsoo kädet puuskassa kohti kameraa. Hänen eteensä on levitetty raidallinen räsymatto. . äsymatto on Suomessa miltei itsestäänselvyys. Tänä päivänä he vievät räsymaton sanomaa maailmalle, sillä suomalaisethan sen jo tietävät: räsymatto on se oikea matto, sellainen maton kuuluu olla. Käytännöllisyyden, kylmän ja kulumiselta suojaamisen lisäksi matoilla on aina ollut myös esteettinen merkitys. Räsymatto on Suomessa miltei itsestäänselvyys, mutta maailmalla se on monille vielä tuntematon tuote. Vanha kansa sanoi ”kyynärä pohjaa, kortteli raitaa” kutojan oman käden mittojen mukaisesti. Haastattelimme kahta suomalaiskutojaa maailman eri laidoilta: Länsi-Australiassa asuvaa Sonja Hedströmiä ja Kaliforniassa vaikuttavaa Auli Sookaria. Se on tehty kestämään käyttöä ja pesua. New York Timesin artikkelin mukaan hän työllisti naisia Suomen maaseudulla ja myi matot yhdysvaltalaisille kuluttajille. VANHIN TIETO RÄSYMATOISTA ON VUODELTA 1798. Räsymatto on käyttötuote. Se on tuttu mummolan tai lapsuudenkodin lattioilta, monille omankin kodin kautta. Räsymaton kutominen on ollut tyypillinen käsityötaito, joka on kulkenut talosta toiseen, isoäidiltä äidille ja edelleen tyttärelle. Suomen luultavasti yleisimmässä räsymattomallissa oli tasaisia raitaryhmiä harmahtavalla pohjalla
T T A I T O ?4/2020 48. Muistan, kuinka lapsena tuli itkettyä monet itkut, kun äiti leikkasi jonkun lempimekoistani räsyiksi, mutta syksyllä, kun matot laitettiin lattialle ja seasta löytyi pätkiä ihanasta mekosta tai veljien vaatteista, se ei enää tuntunutkaan niin pahalta. Olen tilannut materiaaleja Suomesta ja käyn paikallisella kirpputorilla, josta materiaaleja saa muutamalla dollarilla. Olen opiskellut Vihdin käsija taideteollisuusoppilaitoksessa ja suvussamme on aina kudottu mattoja. Se on aarreaitta. En löytänyt paikallisesta valikoimasta omaan makuuni sopivia mattoja. Mattojani on ollut myynnissä viidessä paikassa Lounais-Australiassa. Materiaalienkin saaminen oli hankalaa. Toiset saattavat kyllä muistella, että jonkun sukulainen tai isovanhempi on joskus tehnyt jotain vastaavaa, mutta uudella sukupolvella ei ole enää samaa taitoa. Valmiit kuteet ovat täällä kalliita ja niitä ei ole paljoa. Australiassa ei koulussa opeteta kovin laajasti käsityötä, joten paikallisille joutuu kertomaan aika alusta asti, miten matto syntyy. Nappasin ne heti. En tiedä oliko se kotimaan kaipuuta vai mitä, mutta Australiassa ajattelin, että voin tehdä jotain sellaista, jota haluan ja kaipaan, ja mitä Suomessa en tehnyt. Olen yrittänyt etsiä Australiasta jotain toista, joka tekisi täällä räsymattoja, mutta en ole löytänyt. Sonja Hedström, River rugs MARGARET RIVER, LÄNSI-AUSTRALIA Sonja Hedström kutoo räsymattoja Australiassa, missä talojen kylmät kivilattiat kaipaavat suomalaiskutojan mukaan lämpöä. Suomessa räsymatto on arkinen asia. Kun omat lattiat täyttyivät ja paikalliset kommentoivat mattojani myönteisesti, päätin alkaa myymään tekemiäni räsymattoja. KÄYTÄN PERINTEISIÄ SIDOKSIA: PALTTINAA, RUUSUKASTA, KIRKONKAARTA JA LEMMENPOLKUA. Aloin haaveilla kangaspuista, joilla voisin kutoa matot. Täällä paikalliset kyselevät, miten ne tehdään. LÄNSI-AUSTRALIASTA EI LÖYDY HELPOLLA KANGASPUITA KÄYTETTYNÄKÄÄN, mutta sattumalta löysin kolmisen vuotta sitten Toikan vipukangaspuut lähistöltä. Toivoisin, että käsityö nousisi enemmän täälläkin, sillä käsityöperinne on tärkeää. Sen olen huomannut, että vaikka olisi kuinka ruma lakana, niin siitä saa kauniin maton. Mattoihini on suhtauduttu kiinnostuksella. ulimme puolisoni kanssa 7,5 vuotta sitten Australiaan pelkät rinkat selässämme. Aloitin puhtaalta pöydältä. Ajattelin, että haluan perinteiset suomalaiset räsymatot – sellaiset, joita lapsuudenkodissanikin oli – mutta ei niitä tietenkään löytynyt mistään. Viisi vuotta sitten aloimme rakentaa tänne omaa taloa, johon tarvitsimme matot lattialle
Monelle olen koittanut selittää, että se on ihan helppoa. Mattopyykin käsitettä ei tunneta. jattelen, että elämä on kuin räsymatto. IHMISET OVAT KIINNOSTUNEITA SIITÄ, MITÄ TEEN, mutta näkyvyys ja markkinointi ovat haasteita. Tapahtumaan kuului, että sai viedä yhden työn esiin galleriaan. Vaikka vein sen mattona sinne, se ostettiin seinätekstiiliksi. Ehkä räsymattojen arvostus nousee myös Suomessa, jos tekijöiden määrä vähenee ajan myötä. . Ihmiset heittävät tavaraa pois ja kaikki on vielä kertakäyttöisempää kuin Suomessa. Laitoin ilmoituksen eräälle nettisivustolle ja sain sitä kautta hirveät kasat materiaalia heti ensi kyselyllä. Pystyn käyttämään poisheitettyä materiaalia ja tekemään siitä jotain käytännöllistä ja kaunista. Niitä tehdään omista ylijäämistä vapaa-ajalla ja sille ei lasketa hintaa. Vein sinne kudekuviollisen maton. Kalifornia on kuitenkin yksi vihreimmistä osavaltioista. Tiesin, että niihin laitetaan mattoloimi. A 4/2020?TAITO 49. Toimin 30 vuotta Suomessa käsityönopettajana, kunnes elämäntilanne heitti minut tänne. Löysin hyvän myyntiväylän vuosi sitten, kun paikallisten taiteilijoiden studioilla oli avoimet ovet. Suomessahan mattoja tehdään vähän kuin ilmaiseksi. En suunnitellut sitä, enkä ollut haaveillut, että ryhtyisin matontekijäksi, mutta tilaisuus teki varkaan. TÄÄLLÄ TEKEMIÄNI MATTOJA EI MIELLETÄ MATOIKSI TAI NIITÄ EI RAASKITA LAITTAA LATTIALLE. Täällä ihmiset arvostavat puhdasta ruokaa ja ympäristöystävällisiä tuotteita. Ajattelin, että farkut ja t-paidat ovat tyypillisiä kalifornialaisia tuotteita. Alussa mietin, mistä saan räsyjä. Kyllähän työlle silloin hintaa tulee, mutta ajattelen, että kun matosta maksaa, sen arvo nousee. Toin muuttokuormassani sinne Toikan kangaspuut. Päädyin Kaliforniaan sattumalta. Kun sekaan lisää vanhaa puuvillalakanaa, syntyy hyvää mattoa. Nimesin sen Auli’s Studioksi. Eteen tulee mitä sattuu ja sillä kudotaan. Olen hinnoitellut mattoni siten, että lasken, miten paljon aikaa minulla menee neliöjalan tekemiseen. Se on hirveän suosittu tapahtuma ja ilmoittauduin mukaan. Yhdysvalloissahan ihmiset lampsivat kengät jalassa sisällä, joten matot likaantuvat nopeasti. YHDYSVALLOISSA KULUTUSHYSTERIA ON SUURTA SUOMEEN VERRATTUNA. Kapeita mattoja ei juurikaan käytetä ja ihmiset ajattelevat, että kaikki pitää pestä pesukoneessa tai viedä pesulaan. järkevin tuote nimenomaan Kaliforniassa. Räsymatot ovat siinä mielessä mitä Auli Sookari, Auli’s Studio MILL VALLEY, KALIFORNIA, YHDYSVALLAT Kun Auli Sookari muutti Kaliforniaan, otti hän mukaansa Toikan kangaspuut. Minulla oli mahdollisuus rakentaa työtila autotalliimme
??Söljebälte A338 i Brages Dräktmuseum, stämplad G Blomqvist. Den kan vara enfärgad, broderad eller av mönstervävt sidentyg. Dräkten har som alternativ en dekorativ brudgumsskjorta med bred hålsöm på kragen, längs axeln och på ärmlinningarna. Livstycket, i samma färger med smalare ränder, är midjelångt och häktas framtill. Till dräkten hör en tröja i svart kläde med vackra skörtveck baktill. Han gjorde sammanlagt ca 4 000 bälten och fick erkännande i Europa för sina bälten som han stämplade med sitt eget namn. Ärmarna har breda uppslag utan knappar. I Brages dräktmuseum finns flera söljebälten av Gustav Blomqvist. Som prydnad har byxorna på vardera sidan 10 stora stölingar och vid knälinningarna släta, rektangulära mässingsspännen. Voit lukea artikkelin myös suomeksi Taito-lehden verkkosivuilta taitolehti.fi. Den har en hög Oravais kvinnooch mansdräkt Söljebälten hörde allmänt till den folkliga mansdräkten under 1700och 1800-talet. krusade mässingsknappar. Oravais kvinnodräkt, akvarell av Maja Mikander. KVINNODRÄKTENS kjol är av halvylle med röd botten och ränder i vinrött, gult, svart, grönt, rött och blått. Kjolsäcken kantas med rött och fästs runt midjan med långa mönstervävda band i rött och vitt. MANSDRÄKTEN består av knäbyxor och rock i svart vadmal. Sömmen mitt bak har ett sprund och vid vardera kanten fem stora mässingsknappar. Västen är så kort att skjortan syns mellan västen och byxorna. Den korta rocken har en hög, uppstående krage och framtill sju par stora, sköldliknande mässingsknappar i två rader. Maria Lindén?Foto?Laura Mandelin?Illustration?Hanna Lodenius och Maja Mikander?Bildhantering?Elina Johanna Ahonen O uppstående krage och knäpps tätt under hakan med 6 par små stölingar. . Till dräkten bärs en axelduk som kan vara av siden eller av tryckt yllemuslin, vita strumpor och spännesskor eller snörskor med röda rosetter. Kjolsäcken sys av kläde med lappar i olika färger, gult, svart, rött och grönt. Text. ravais är en svenskspråkig ort i Österbotten. Kvinnodräkten målades i en akvarell av Maja Mikander. Skjortan, av vitt linnetyg, har en hög uppstående krage, ärmspjäll och halsspjäll. Byxorna har bred lucka och knäpps med 4 stora stölingar, dvs. Oravais kvinnodräkt hörde till de första dräkterna som publicerades 1910. Till de finlandssvenska mansdräkterna och speciellt till de österbottniska mansdräkterna hör ett söljebälte med stjärnor och/eller hjärtan. ??Oravais mansdräkt, akvarell av Hanna Lodenius. Enligt gamla bouppteckningar har söljebälten värderats högt. Västen har två fickor med raka ficklock, i ryggen en tamp som tillsnörs med naturfärgad linnesnodd. 1923 publicerade Yngvar Heikel Oravais mansdräkt och mansdräkten avbildades i en akvarell av Hanna Lodenius. Västen är av halvylle med röd botten och ränder i vinrött, gult, svart, grönt, rött och blått. Gustav Blomqvists bälten finns även på Nationalmuseet, Jakobstads museum, Björneborgs museum, Österbottens museum samt Vörå hembygdsmuseum där det även finns gjutformar. Bindmössan är röd, svart eller naturvit. Till dräkten bärs en svart sidenhalsduk, svart skärmmössa med läderskärm eller en svart, låg, rund filthatt, vita eller svarta strumpor och svarta spännesskor. En serie om finlandssvenska folkdräkter. Framstyckena viks utåt och knäpps med knapparna på samma sida. Studenten Anna Krook forskade 1906 i ortens dräktskick och blev senare lektor och medlem av Brage. I Brages dräktmuseum finns flera söljebälten av Gustav Blomqvist. Till brudgumsdräkten kan bäras brudgumshängslen rikligt prydda med hålsömmar och på västen en klockkedja av silver. Till dräkten bärs antingen ett sidenförkläde eller ett linneförkläde med ett rött sidenband. Söljebälten, som användes under 1700och 1800-talet, hörde allmänt till den folkliga dräkten. T A I T O ?4/2020 50 SVENSKA SIDOR. Gustav Blomqvist (1841–1919) föddes i Korsholm och var gelbgjutare i Vörå. Ärmarna är tätt rynkade vid axel och ärmlinning, som knäpps med 3 trådknappar. Blusen, av vitt linnetyg, har hals linning, axelkokett och knapplist med 3 par trådknappar. Enligt gamla bouppteckningar har söljebälten värderats högt. Den är rynkad vid axlar och ärmlinningar, framtill en knapplist med 3 trådeller pärlemorknappar
400 m/100 g). Kiinnitä ristikko huopaan ristipistoilla. Ristikkopohja on kiinni vain alueen reunoilta. Lehdet kirjotaan aitapistoilla ja viimeistellään varsipistoilla. Aloita kirjomalla tasaisin välein pitkiä laakapistoja. Ohje PISTOT Käytä yläosan kasveissa ketju-, ristikko-, aitaja varsipistoja. Tässä neljännessä osassa kirjomme kuvion yläosan kasvit, joissa on sydämen muotoiset kukat. Toiseen suuntaan laakapistot pujotetaan neulalla joka toisen langan ali ja toisen yli. ONNENKANTAMOINENYHTEISKIRJONTA Malli ja ohje Elina Johanna Ahonen Koko 45 x 45 cm. Seuraava lanka pujotetaan päinvastoin. Aitapisto Kirjo aitapistoilla kasvin lehdet. O Huom! Ohjeen kolme ensimmäistä osaa ja kaikki tarvittavat materiaalit löydät Taidoista 1/20, 2/20 ja 3/20 sekä nettisivuiltamme www.taitolehti.fi. • Mallityö on kirjottu ohuella Pirkkalangalla (n. Katso kirjonnan värit sivulta 53. Täytä sydämenmuotoinen kukka ristikkopohjalla ja kiinnitä ristikkopohja kankaaseen ristipistoilla. ONNENKANTAMOINEN-YHTEISKIRJONTA OSA 4: Yläosan sydänkukat Yhteiskirjonnan neljännessä osassa kirjotaan vinoneliön yläosaan kiinnittyvät sydämenmuotoiset kukat neljällä erilaisella pistolla. Ketjupisto Kirjo ketjupistoilla kukan varsi ja sydämen ulkoreunat sekä sydämen ja kärjen välissä oleva alue. Ristikkopohja Ristikkopohjalla voi täyttää isoja väripintoja. 400 m/100 g) sävyillä: • Curry (222) • Kettu (335) • Hyasintti (203) • Kelo (321) • Myyrä (329). Varsipistot Kirjo varsipistoja lehtien yläpinnoille. Mallityössä on käytetty kolmea väriä. Ki rjo tu t pe ito t, He lin ä Ja ak ko la , Ku st an nu so sa ke yh tiö Aj at us (1 99 6) M at er ia al iti ed us te lu t: Eu ro ka ng as w w w .e ur ok an ga s.fi , Ta ito Pi rk an m aa w w w .ta ito pi rk an m aa .fi nnenkantamoisessa on suippoja lehtikuvioita vinoneliön yläja alaosassa. T A I T O ?4/2020 52 KÄSILLÄ Tällä palstalla kirjotaan rekipeittokirjonnan innoittamina viisiosainen Onnenkantamoinen-kirjontakuvio, josta kuudennessa osassa ommellaan reppu.. Voit täyttää koko sydämen tai jättää puolikkaat pistot kaaren yläosiin. Lä ht ee t: Pe rin te in en pe itt ok irj on ta , Irm a Gr ön lu nd ja M ar ja Le en a Le ht o, O ta va (1 98 5) . Aloita kirjomalla kasvin varsi ketjupistoilla ja jatka sydämen ympäri. Kukan yläosaan tulee ketjupistoja ja tiivis ristikkopohja. Kirjo sydämeen väljempi ristikko siten, että ristipistot mahtuvat väleihin. Lanka Fingering-vahvuista villalankaa (n. . Kirjo kukan kärkeen ristikkopistoilla tiivis pinta niin, että taustan väri ei näy läpi
Curry Ku va t. VÄRIMALLIKUVA Osassa 4 käytetyt värit: . Hyasintti. So nj a Ka rls so n Lähikuva sydämen pistoista. . 4/2020?TAITO 53 KÄSILLÄ. Kettu.
KÄSILLÄ. Näiden tarinoiden kautta syntyi Taidon 4/20 ohjemallisto. Saunatonttu nauttii saunan viimeisistä löylyistä. Sonja Karlsson?Malli?Vilhelmiina Tulla?Kuvauspaikka?Ruissalo ja Runosmäen pirunpelto, Turku T A I T O ?4/2020 54 Suomalaisia tarinoita Näkki kurkottaa kätensä ja houkuttelee veteen. Kuvat. Suomalaiset tarut ja kansanusko ovat täynnä erilaisia olentoja, jotka suojelevat, auttavat, pelottelevat ja uhkaavat luonnossa kulkijaa. Joka paikalla on omat haltiansa: tulella tulen väki ja vedellä veden väki
KUUTAR-HUIVI Kuutar tunnetaan suomalaisessa kansanuskossa kuun jumalattarena – kuun kauniina neitona, joka omistaa kuun kullan, kehrää siitä kultaisia lankoja ja kutoo kultaisia vaatteita. 70 4/2020?TAITO 55 KÄSILLÄ. Suunnittelija Sari Åström Ohje s. Sari Åströmin suloisen pehmeä Kuutar-huivi valmistuu virkkaamalla
64 T A I T O ?4/2020 56 KÄSILLÄ. Pyyhemalleista kahden jujuna on huopunut yläreuna: siihen voi leikata saksilla ripustimeksi reiän! Elina Airikkalan pikkupyyhkeet valmistuvat sutjakkaasti kutomalla. Suunnittelija Elina Airikkala Ohje s. PELLAVAISET PIKKUPYYHKEET Pieneen tilaan mahtuva, naulassa kolminkertaisena roikkuva tai kulmastaan keikkuva keittiöpyyhe on joka kodin kaunistus. Materiaaleina käytetään rouheaa pellavaa ja karskia villaa, jota riittää ihan pienet nöttöset
PELLONPEKKOREPPU Pellonpekko on karjalaisten henkiolento, viljan, pellon, ohran ja oluen jumala. Anne Vierimaan suunnittelemassa virkatussa Pellonpekko-repussa pekon – tai oikeastaan pekottaren – hiukset kiertyvät pyörteileväksi tuuleksi. 68 4/2020?TAITO 57 KÄSILLÄ. Suunnittelija Anne Vierimaa / Anceliga Design Ohje s
65 T A I T O ?4/2020 58 KÄSILLÄ. Suunnittelija Pia Kuivalainen Ohje s. PÄIVÄNSÄDE JA MENNINKÄINEN -SUKAT Ikoninen rakkaustarina ja vastakohtien vetovoima esittäytyvät Pia Kuivalaisen suunnittelemissa, neulojan aivonystyröitä haastavissa Päivänsäde ja menninkäinen -sukissa
62. Missä hän kulkee, siellä kukoistaa metsä kauneimmillaan ja marjamättäät pursuilevat. Mielikki-raanu on lempeä seinätekstiili, jonka kuvioista voit löytää metsän yrttejä, käpälänjälkiä ja jopa portin metsään. MIELIKKI-RAANU Mielikki, metsän kultainen emäntä on suomalaisessa kansanuskossa yhtä kuin luonnon luova voima. Harva rohkeni entisaikoina astua metsään lausumatta ensin muutamaa sanaa Mielikille. Mielikki tuntee niin metsän polut, niitä tallaavat tassut kuin sen parantavat yrtitkin. Suunnittelija Outi Santaniemi Ohje s
Sarvineen niin korskea ja arvokas. Pohjoisen ihmisille hirvi oli pyhä. HIRVENSARVI-KORIT Hirvi, metsän jylhä olento. Uljaat hirvensarvet koristavat Helena Heinosen suunnittelemia koreja. Korit valmistetaan virkkaamalla ja huovuttamalla. Nämä kaksi suurta olivat kivikautisten heimojen palvottuja esivanhempia. Sen uskottiin syntyneen Otavaisen olkapäillä. 72 T A I T O ?4/2020 60 KÄSILLÄ. Kansanperinteen tutkijat ovat arvelleet suomalaisten jakautuneen muinaisuudessa karhun ja hirven klaaneihin. Suunnittelija Helena Heinonen / Helana Art Ohje s
Päivänsäde ja menninkäinen -kirjoneulesukat: Snurre www.snurre.fi, puh. Pellonpekko-reppu: Lankamaailma www.lankamaailma.fi, puh. Kuutar-huivi: Misanja www.misanja.fi, puh. knk?Kahden noston kavennus, vasemmalle kallistuva kavennus. 010 6173030. VIRKKAUS hy?Hyppää yli KEpuolip?Kohoetupuolipylväs kjs?Ketjusilmukka kjs-kaari?Ketjusilmukkakaari krs?Kerros ks?Kiinteä silmukka ks-pv?Kiinteä silmukka 3 pylväsryhmän pylväiden väliin, ellei toisin mainita. nn?Nosta neulomatta, nosta silmukka kuin neuloisit sen nurin. 06 434 5500 ja Taito Pirkanmaa www.taitopirkanmaa.fi, puh. KTpuolip?Kohotakapuolipylväs KTp?Kohotakapylväs N?Nirkko: 5 kjs, ps kjs-ketjun juureen. 040 171 9123. Mielikki-raanu: Lankava www.lankava.fi, puh. Nosta kaksi silmukkaa vuorotellen kuin neuloisit ne oikein ja neulo silmukat takareunoista oikein yhteen. OP/NP?Oikea/nurja puoli p?Pylväs pp3?Erikoispitkä pylväs kolmella langankierrolla ps?Piilosilmukka puolip?Puolipylväs s?Silmukka SM?Silmukkamerkki Vaikeusaste ????Aloittelija ????Osaaja ????Taitaja MATERIAALITIEDUSTELUT Hirvensarvi-korit: Pirtin Kehräämö www.pirtinkehraamo.fi, puh. OHJEISSA KÄYTETYT LYHENTEET NEULOMINEN o/n?Oikein/nurin krs?Kerros s?Silmukka 2 o yht?Kaksi oikein yhteen, oikealle kallistuva kavennus. 044 337 7102. 050 595 0402. 06 434 5500. 2 n yht?Kaksi nurin yhteen. Pikkupyyhkeet: Lankava www.lankava.fi, puh. 044 974 2303.
Pirta 50/1. • 4,5 cm ripsisidosta persikalla. • 10 cm ripsisidosta tummankeltaisella. 400 m/100 g), sävy terra (315). • Tikaspuukuvio: terra kuviokuteena, pohjakude vaihtuu kuvion puolivälissä tummankeltaisesta persikkaan. Polkusmäärä 4 polkusta. RAANUN RAIDOITUS • 6 cm ripsisidosta tummankeltaisella. • Pieni kuvio: vaalea minttu kuviokuteena, persikka pohjakuteena. • Iso kuvio: vaalea persikka kuviokuteena, tummankeltainen pohjakuteena. Lankaluku 203. • 40 cm ripsisidosta vaalealla persikalla. Tiheys 5 lankaa/cm. T A I T O ?4/2020 62 KÄSILLÄ: OHJEET. 175 m/100 g), sävy luonnonvalkoinen (101). Sidos Mukailtu ruusukas. • Nuolenpääkuvio 2: persikka kuviokuteena, vaalea persikka pohjakuteena. Loimilanka 6-säikeinen Liina-kalalanka, sävy valkaisematon, (100 % puuvillaa, tex 30 x 6, 1 kg = 5?300 m). • 4,5 cm ripsisidosta persikalla. • Kuvion nukitus alkaa paksulla Pirkkalangalla 6,5 cm nuolenpääkuvion jälkeen. • 4,5 cm ripsisidosta persikalla. • Ohut Pirkkalanka, terra (315) 15 g. • 6 cm ripsisidosta tummankeltaisella. Menekki • Esito-kampalanka: • Tumma keltainen (8031) 69 g. MIELIKKI-RAANU Ohje ja malli Outi Santaniemi ??. 1?020 m/240 g) sävyissä tumma keltainen (8031), persikka (8054), vaalea mintunvihreä (8052) ja vaalea persikka (8053). • 6 cm ripsisidosta tummankeltaisella. Menekki Noin 50 g. RAANUN MITAT JA RAKENNE 90 cm 40 cm Ku to m is su un ta Käännösvara 10 cm 6 cm 6 cm 6 cm 4,5 cm 4,5 cm 4,5 cm 4,5 cm 6,5 cm 6,5 cm LOIMI Leveys Pirrassa 41 cm. Tiheys 16 l/cm. • Vaalea mintunvihreä (8052) 10 g. • Iso kuvio: vaalea persikka kuviokuteena, tummankeltainen pohjakuteena. • Pieni kuvio: vaalea minttu kuviokuteena, persikka pohjakuteena. • 4,5 cm ripsisidosta persikalla. Pituus Mallityötä varten luotiin 2 metrin loimi, jossa kokeiluvaraa 20 cm. • Nukitukseen paksu Pirkkalanka (100 % villa, tex 285/2, n. Varsimäärä 4 vartta. • Tikaspuukuvio: terra kuviokuteena, pohjakude vaihtuu kuvion puolivälissä persikasta tummankeltaiseen. • Paksu Pirkkalanka, luonnonvalkoinen (101) 50 g. • Ohut Pirkkalanka (100 % villa, tex 125/2, n. • Persikka (8054) 44 g. • Nuolenpääkuvio 1: vaalea persikka kuviokuteena, persikka pohjakuteena. KUDE Kude • Esito-kampalanka (100 % kampavilla, tex 118/2, n. Koko 40 × 90 cm. • Vaalea persikka (8053) 75 g
Solmi raanun alaosan loimilangat NUKITUSKAAVIO (WWW.TAITOLEHTI.FI) hapsuiksi: solmi neljä lankaa kankurinsolmulla ja solmi päälle hevosenhäntäsolmu. Isoimman kuvion nukitus aloitetaan kolmella ryijynukalla, keskimmäinen nukka työn keskikohtaan. Voit halutessasi ohentaa kuteen päätä hieman saksien tylpällä sivulla. Huom! Kaavio netissä www.taitolehti.fi. × 4 × 4 × 4 ripsisidos × 4 Pi en i ku vi o × 4 × 4 × 4 × 4 ripsisidos Ti ka sp uu ku vi ot ripsisidos × 4 iso ku vi o × 4 × 4 × 4 × 4 × 4 × 4 ripsisidos X X 1 × 25 SIDONTA, NIISINTÄ JA POLJENTA yläreunaan kolmen sentin taite ripustustankoa varten ja ompele taite käsin kiinni siten, että piilotat samalla loimilankojen solmut taitteen sisään. Persikka (8054) Vaalea mintunvihreä (8052) Terra (315) Vaalea persikka (8053) Tumma keltainen (8031) . Tarkkaile kuteiden sitoutumista työn reunoissa. Ryijynukat solmitaan yhdellä nukkalangalla. Kuvioissa vuorotellaan kahden viriön välillä kahdeksan heiton ajan. Jätä molempiin reunoihin yksi reunalanka (x) tasoon. Tasaa hapsut. Pienten kuvioiden nukitus aloitetaan kolmella nukalla pirrasta laskien 6,5 cm:n päästä kustakin reunasta samaan tapaan kuin isonkin kuvion. 4/2020?TAITO 63 KÄSILLÄ: OHJEET. Keskiosan nukitus aloitetaan, kun ripisisidosta on kudottu vaalealla persikalla 6,5 cm. 199 200 201 202 203 204 205 Mielikki nukituskaavio o = ryijynukka Kudo nukkakerrosten väliin 8 kerrosta ripsisidosta pohjakuteella. . Kun ison kuvion korkeus on 30 nukkakerrosta, jatka nukkien solmimista samaan tapaan, mutta joka toinen kerros yhden solmun verran kuvioita kaventaen. . Neulaa raanun ripsisidos × 4 Nu ol en pä äk uv io 1. . Sido kaksi perättäistä nukkakerrosta samojen loimilankojen ympäri ja siirrä sitten ryijynukkia yhden nukan verran ulospäin kuvion keskilinjasta ja jatka neljällä nukalla kerrosta kohti. Siten raanusta ei tule liian jäykkä. × 4 × 4 × 4 . Nukkien väliin ei tarvitse jättää tyhjiä loimilankoja. Kun ison kuvion nukkamäärä on vähentynyt kolmeen, kudo pelkkää ripsisidosta 6,5 cm. . Höyrytä työ kevyesti. . Jätä siis niisimättä ensimmäinen ja viimeinen lanka ja pujota ne pirrassa normaalisti omiin piinväleihinsä. Kun kudot kuviota, käytä kahta sukkulaa, joista toisella on kuviokude ja toisella välikude. Tarkkaile kuteen tiheyttä, kun kudot. Kudo raanun loppuun ripsisidosta tummankeltaisella 10 cm käännevaraksi. Kun kudot, heitä sukkula viriöön tasossa olevan reunalangan päältä ja ota sukkula vastakkaisessa reunassa vastaan reunalangan alta. Kudo nukkakerrosten väliin 8 heittoa eli noin 0,5 cm ripsisidosta. Mielikki puhdistuu parhaiten tuulettamalla. Pidä huoli, etteivät pistot tule kankaan läpi työn oikealle puolelle. Pienempien kuvioiden nukitus aloitetaan, kun vaalean persikan ripsisidoksen korkeus on 12 cm. Paras tiheys on 16 lankaa per kudottu sentti. Solmi työn yläreunassa loimilangat kankurinsolmulla ja leikkaa langat lyhyiksi. Päättele kudelanka värinvaihdosten yhteydessä samaan viriöön. Nukitusta varten leikkaa valmiiksi 8 cm:n mittaisia nukkalankoja paksusta Pirkkalangasta joko nukkapulikan tai muun apuvälineen avulla. X Reunalanka, ei niisitä Ohje Niisi ohjeen mukaan. Raanun kutominen aloitetaan työn alareunasta. Aloita reunasta, ja kun pääset työn keskelle, jatka vastakkaisesta reunasta keskelle. Nukat solmitaan kahden loimilangan ympäri ryijysolmulla. ripsisidos × 4 Is o ku vi o × 4 × 4 × 4 × 4 × 4 × 4 ripsisidos Ti ka sp uu ku vi o ripsisidos × 4 Pi en i ku vi o × 4 × 4 × 4 × 4 ripsisidos × 4 Nu ol en pä äk uv io 2
Pesun jälkeen reunaa tukevan siksakin voi leikata pois. LOIMEN LUONTIOHJE 12 l rohdin harmaa (väri 2003) 12 l rohdin kullanruskea (väri 454) 12 l rohdin harmaa Lankaluku 252 } × 10 VALMIIDEN PYYHKEIDEN MITAT JA RAKENNE Ohje sisältää kolme erilaista pyyhemallia, jotka voi kaikki kutoa samaan loimeen. Pikkupyynkeiden mallit vasemmalta A, B ja C. • Malli B Esito-kampalanka (tai muu huopuva villa), tex 118 x 2, SIDONTA, NIISINTÄ JA POLJENTA X Tiivis villaraita X X Palttina X X Kanavaryhmä II X X X Kanavaryhmä I X X X X X X X X X X X X × 6 × 40 × 6 sävy vaaleanharmaa (8093) ja Bockens-rohdinpellava Nel 8, sävy kullanruskea (454). Lankaluku 252. • Malli C Voit kutoa pyyhkeen raidalliseksi loimen rohdinpellavilla tai jämäpellavilla. Reikä leikataan pyyhkeeseen 40 cm 40 cm Malli C 50 cm 40 cm Malli A 52 cm 40 cm Malli B Villainen osa ennen pesua. Pituus 4 metriä. Menekki • Mallit A ja B Esito-kampalanka, tex 118 x 2, 15 grammaa per pyyhe ja Bockensin rohdinpellava Nel 8, 20 grammaa per pyyhe. Pesussa kankaan villaiset osat huopuvat. Kutomisen jälkeen pyyhkeet leikataan, huolitellaan siksakilla ja pestään koneessa 40 asteessa. Voit kutoa pyyhkeen raidalliseksi loimen rohtimilla (12 lankaa palttinaa, 15 lankaa kanavaa) tai erilaisilla laatikoiden pohjien jämäpellavilla. vasta kankaan huopumisen jälkeen. Reiän voi halutessaan huolitella krouvisti napinläpipistoilla. Polkusmäärä 4 polkusta. KUDE Kude • Malli A Esito-kampalanka (tai muu huopuva villa), tex 118 x 2, sävy kuparinruskea (8027) ja Bockens-rohdinpellava Nel 8, sävy harmaa (2003). Varsimäärä 4 vartta. Sidos Kanava ja reunoihin niisitään 6 lankaa palttinaa. • Malli C Yhteensä vajaa 20 grammaa rohdinpellavaa. Tiheys 6 lankaa/cm. Loimilanka Bockens-rohdinpellava Nel 8, sävy harmaa (2003) ja kullanruskea (454) Menekki Yhteensä 180 grammaa. T A I T O ?4/2020 64 KÄSILLÄ: OHJEET. LOIMI Leveys 42 cm. PELLAVAISET PIKKUPYYHKEET Ohje ja malli Elina Airikkala ??. Villainen osa pesun jälkeen
Toista raitoja, kunnes kangasta on 40 cm. Tuloksena syntyy tiivis, ripsimäinen villainen raita. Tuloksena syntyy tiivis villainen raita. Kudo kampalangalla nastallisilla polkusilla (polkuset 1 ja 4 vuorotellen) 9 lankaa. Yksi kanavaryhmä muodostuu polkusista 2, 1, 2 ja toinen vastakkainen kanavaryhmä polkusista 3, 4, 3. Toista, kunnes työssä on 11 kampalankaraitaa. KOKOVAIHTOEHDOT A: Sukan ympärysmitat: Koko 1 Pohkeen ympärys 30 cm, nilkan ympärys 18,5 cm, jalkaterän ympärys 18,5 cm. PÄIVÄNSÄDE JA MENNINKÄINEN -SUKAT Ohje ja malli Pia Kuivalainen ??. Molemmat hahmot toistuvat molemmissa sukissa. Kudo 45 cm palttinaa (polkuset 2 ja 3) pellavalla. Kudo pellavalla kanavapolkusilla kolme lankaa (polkuset 3, 4, 3). Kutominen raidoitetaan palttinaraidoilla ja kanavaraidoilla: Kudo 12 lankaa harmaata pellavaa palttinapoljennalla (polkuset 2 ja 3). Kudo loppuun vielä 2 cm palttinaa, siten on helpompi ommella päärme. Siten varmistetaan, ettei kangas liesty viimeistelypesussa. Kudo 15 lankaa kullanruskeaa pellavaa kanavapoljennalla (polkuset 2, 1, 2, lyö yhteen ja jätä väli, polkuset 3, 4, 3, lyö yhteen ja jätä väli). Jatka kutomista ainoastaan pellavalla ja yhdellä sukkulalla. Toista, kunnes työssä on 11 tiivistä kampalankaraitaa. Jatka näin, kunnes kangas on noin 45 cm. Koko 2 Pohkeen ympärys 34 cm, nilkan ympärys 20,5 cm, jalkaterän ympärys 20 cm. VALMIIN SUKAN MITAT JA RAKENNE Neulomissuunta Vasen Oikea C B A A A 4/2020?TAITO 65 KÄSILLÄ: OHJEET. Lanka Fingering–vahvuista sukkalankaa vahvikkeella (noin 420 m/100 g). Koko 3 Pohkeen ympärys 38 cm, nilkan ympärys 22,5 cm, jalkaterän ympärys 21,5 cm. Ohje MALLI A Aloita kahdella sukkulalla. Päärmäyksen ansiosta pyyhe myös laskeutuu kauniisti. Taita 10 cm:n kanttinauha puoliksi ja ompele yhteen kulmaan, jätä nauhan päät päärmeen sisään. Kudo pellavalla 18 lankaa palttinapolkusilla (2 ja 3 vuorotellen). Aloita ja lopeta 2 cm:n palttinaraitaan. Kudo kolmen langan ryhmää kanavapoljennalla (polkuset 2, 1, 2, lyö ne yhteen ja jätä muutaman millimetrin väli, polkuset 3, 4, 3, lyö vuorostaan tämä ryhmä yhteen ja jätä muutaman millimetrin väli, polkuset 2, 1, 2, lyö nämä kolme lankaa yhteen). Kaavio toistuu peilikuvana toisessa sukassa. MALLI B Aloita kahdella sukkulalla. Puikot 2,5 mm:n sukkapuikot tai käsialan mukaan. Ripustuslenkki kiinnitetään kulmaan. Kudo kampalangalla pitkänastallisilla polkusilla (polkuset 1 ja 4) 9 lankaa. MALLI C Tähän malliin voit upottaa kaikki pienet pellavapuolat laatikoiden pohjilta! Reunoissa raidoituksen synnyttämät pitkät kudejuoksut eivät haittaa, koska pyyhe päärmätään jokaiselta sivulta. Koko 4 Pohkeen ympärys 42 cm, nilkan ympärys 24,5 cm, jalkaterän ympärys 22,5 cm. Jatka kutomista ainoastaan pellavalla ja yhdellä sukkulalla. Kudo pellavalla kanavapolkusilla yksi kolmen ryhmä (polkuset 3, 4, 3, lyö yhteen). • Mallisukat on neulottu Filcolanan Arwetta Classicista (80 % superwash merino, 20 % nylon, 210 m/50 g) sävyissä Mustard (keltainen, 136) ja Marzipan melange (vaaleanharmaa, 977). B: Kantalapun korkeus (cm): 6–7–8 C: Jalkaterän pituus (kengän koko): (35/36, 37/38), 39/40, 41/42, 43/44, (45/46, 47/48, 49/50) Huom. Tiheys 30 s ja 36 krs = 10 × 10 cm kirjoneuletta. Menekki Noin 60–85 g molempia värejä sukkapariin valitusta koosta riippuen. Siksakkaa kangas kolmipistesiksakilla tai huolittele leikkuureuna saumurilla. Kanavaryhmien kolme lankaa lyödään aina varovasti, mutta tiiviisti, yhteen ja kolmen ryhmien väliin jätetään selkeä noin 3–4 millimetrin tyhjä rako. Jätä kutoessa selkeä reikä kanavaryhmien väliin. . Koko 5 Pohkeen ympärys 46 cm, nilkan ympärys 26,5 cm, jalkaterän ympärys 22,5 cm
2. Toista kerroksia 1.–4., kunnes kantalapun korkeus on 43–51–59 krs. JALKATERÄ Poimi ja neulo oikein kantalapun sivusta keltaisella langalla 22–26–30 s sen mukaan, montako kerrosta neuloit kantalappuun. Valitse ensin mittojesi pohjalta sopivin varren ympärysmitta. Käännä työ. ja 3. kunnes kaikki reunoilla odottavat silmukat on kavennettu pois molemmin puolin. 4. ja 4. Kaikki koot (OP): Nosta 1 s neulomatta, 11 o. Käännä työ. 1. ja 4. kunnes kaikki reunoilla odottavat silmukat on kavennettu pois molemmin puolin. Reunoilla molemmin puolin on 8–10–12–14–17 silmukkaa. ja 2. puikon välinen kerroksen vaihtumiskohta on sukan takasauma. puikon vaihtumiskohtaan. s neulomatta ja neulo 27 n. Neulo 2 n yht. Käännä työ. krs (OP): Nosta 1 s neulomatta. Neulo varret kaaviota seuraten. Jaa silmukat puikoille siten, että 2. Käännä työ. Käännä työ. krs (NP): Nosta 1 s neulomatta, 10 n, 2 n yht. 3. KANTAPÄÄ Työssä on 56–62–68–74–80 silmukkaa. Käännä työ. krs (OP): Nosta 1 s neulomatta, *1 o, nn*, toista * – *, kunnes jäljellä on 3 s ennen edellistä käännöstä, 2 o, knk. krs (NP): Nosta 1 s neulomatta, 10 n, 2 n yht. Käännä työ. puikon välissä on kaavion keskikohta. 2. Neulo jalkaterän kaavion ensimmäinen kerros puikoille 2 ja 3 (kaavion keskimmäinen paneeli) oman kokosi mukaisesti. krs (NP): Nosta 1 s neulomatta, *1 o, nn*, toista * – *, kunnes jäljellä on 3 s. Neulo 2 o. 1. puikon silmukat jäävät odottamaan, kun neulot kantapään. Käännä työ ja jätä loput silmukat odottamaan. Kaavioon on merkitty punaisilla viivoilla eri varsien koot ja viivojen kohdille kunkin koon kavennukset. krs (NP): Nosta 1 s neulomatta, 10 n, 2 n yht. 4. 1. Koko 5 Nosta 1. Neulo 1. Seuraa oman kokosi kavennuskaaviota, ja jätä huomiotta muut kuin oman kokosi kavennusmerkit. Toista kerroksia 1.–4. Poimi ja neulo oikein sitten kantalapun toiselta sivulta keltaisella langalla T A I T O ?4/2020 66 KÄSILLÄ: OHJEET. puikon silmukat nurin samalla yhdistäen silmukat yhdelle puikolle. KANTALAPPU (NEULOTAAN KELTAISELLA LANGALLA) 1. 4. 2. Lopuksi neulo jalkaterä haluamaasi pituuteen annettujen ohjeiden mukaisesti. 3. Langanjuoksujen sitomiseen suositellaan tikapuutekniikkaa. Jätä loput silmukat odottamaan ja käännä työ. Kantapää neulotaan tasona 28–32–36–40–46 silmukalla. Neulo suljettuna neuleena. puikon silmukat oikein kuljettaen samalla vaaleanharmaan langan 1. Neulo muut kuin oman kokosi kavennusmerkityt silmukat oikein ruutuun merkityllä värillä. Käännä työ. Päivänsäde ja menninkäinen -sukat neulotaan varresta varpaisiin. krs (OP): Nosta 1 s neulomatta, *1 o, nn*, toista * – *, kunnes jäljellä on 3 s ennen edellistä käännöstä, 2 o, knk. krs (OP): Nosta 1 s neulomatta, 1 o, *1 o, nn*, toista * – *, kunnes jäljellä on 2 s ennen edellistä käännöstä, 1 o, knk. Valitse sitten kantalapun sopiva korkeus sen mukaan, onko jalkasi rintava vai matala. Käännä työ. Siirrä loput silmukat puikoille 1 ja 4. puikoilla on molemmilla 14–15–16–17–17 keskimmäistä silmukkaa. Koot 1–2–3–4 Nosta 1 s neulomatta ja neulo 18–20– 22–24 n. Käännä työ. Ota odottamassa ollut vaaleanharmaa lanka takaisin työhön, kun pääset sen kohdalle. krs (OP): Nosta 1 s neulomatta, 1 o, *1 o, nn*, toista * – *, kunnes jäljellä on 2 s ennen edellistä käännöstä, 1 o, knk. 2. ja 3. ja 3. Ohje VARSI Luo 90–102–114–126–138 s keltaisella langalla ja jaa ne neljälle puikolle tasaisesti. Neulo 2 n yht. krs (NP): Nosta 1 s neulomatta, 10 n, 2 n yht. Toista kerroksia 1.–4. Neulottava osuus alkaa kaavion kerrokselta 3. Aloita varren kaavio. Käännä työ. Neulo kaavio loppuun saakka, kerrokset 1–110. Käännä työ ja jätä vaaleanharmaa lanka odottamaan. Käännä työ. Kantapään käännös Jaa kantalapun silmukat kolmeen osaan siten, että keskelle jää 12 s. Neulo keltaisella langalla 1. 3. Neulo 3 o. krs (NP): Nosta 1 s neulomatta, 1 o, *1 o, nn*, toista * – *, kunnes jäljellä on 2 s. 2. krs (OP): Nosta 1 s neulomatta, neulo kaikki silmukat nurin
Jatka kaaviota seuraten. . Koot (37/38), 39/40, 41/42, 43/44, (45/46, 47/48, 49/50): Neulo jalkaterän kaavion kerrokset 1–16. A PELLON PEKKO -REPPU: KAAVIOAVAIN . Toista. Neulo 1 krs oikein. ja 3. Jatka, kunnes kaikki silmukat on päätelty. Harmaa (1361) Sinapinkeltainen (1048) Vaaleankeltainen (3040) Oranssi (3255) Vaalea persikka (915) Vaalea koralli (404) Puuteri (3803) Murrettu lila (3304) Vaaleanvioletti (5390) . Sinulla on yhteensä 56–60–64–68–68 s. Neulo taas kiilan silmukat vuorotellen värejä vaihdellen oikein, kunnes jäljellä on 14–15–16–17–17 silmukkaa. Päättele kärki silmukoimalla tai kolmen puikon päättelyllä. KOLMEN PUIKON PÄÄTTELY Käännä sukka nurja puoli ulospäin. Tähän väliin tulee kiilakavennus, joka on 5–16 s leveä riippuen siitä, montako ylimääräistä silmukkaa sinulla on jäljellä. 2 krs:ta oikein. Seuraava krs: 9–10–11–12–12 o, 2 o yht, 2 o, knk, 18–20–22–24–24 o, 2 o yht, 2 o, knk, 9–10–11–12–12 o. Tämän jälkeen jalkaterässä on 56–60– 64–68–68 s. . Jalkaterän sopiva pituus Koko (35/36): Neulo jalkaterän kaavio (42 krs:ta). Viimeistele sukat höyryttämällä ne sileiksi. Päättele kaikki langanpäät. Lopuksi neulo vielä 1. Kavenna samoissa kohdissa joka krs vielä 4–5–5–6–6 kertaa. Mustard (keltainen, 136) Marzipan melage (vaaleanharmaa, 977) Oikea silmukka n / 2 o yht \ knk Ei silmukkaa | Kaavion eri kokoja merkitsevä reuna KAAVIO: VARSI (LIITE B) Huom! Kaaviot erillisellä liitteellä. 66): KAAVIO: VARSI 138 135 130 125 120 115 110 105 100 95 90 85 80 75 70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 112 112 5 4 3 2 1 1 2 3 4 5 110 110 / / \ \ / / \ \ 105 / \ 105 / / \ \ / / \ \ 100 100 / \ / \ / / \ \ / \ 95 95 / \ / / / \ \ \ / \ 90 / \ 90 / / \ \ / / \ \ / / \ \ 85 / \ 85 / / / \ \ \ / \ / \ 80 / / \ \ 80 / \ / \ / / / \ \ \ 75 / / \ \ 75 / / \ \ / / \ \ / / / \ \ \ 70 70 / / \ \ / / \ \ / / \ \ / \ 65 / / \ \ 65 / \ / / / / \ \ \ \ / / \ \ 60 / / \ \ 60 / / / \ \ \ / / \ \ / / \ \ 55 / / \ \ 55 / / \ \ / \ / / \ \ 50 / \ 50 / / \ \ / / \ \ / / \ \ 45 / \ 45 / / / \ \ \ / / \ \ 40 / \ 40 / / \ \ / / \ \ / \ 35 / / \ \ 35 / \ / \ / / / / \ \ \ \ 30 30 / \ / / \ \ / / \ \ 25 / \ 25 / \ / \ 20 20 15 15 10 10 5 5 5 4 3 2 1 1 2 3 4 5 1 1 138 135 130 125 120 115 110 105 100 95 90 85 80 75 70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 4 3 2 1 B PÄIVÄNSÄDE JA MENNINKÄINEN -SUKAT: KAAVIOAVAIN . Seuraa kaaviota oman silmukkamääräsi kohdalta. 1 krs oikein. Ota molemmat puikot vierekkäin käteesi ja käyttäen kolmatta puikkoa, neulo molempien puikkojen ensimmäiset silmukat oikein yhteen. Seuraava krs: 8–9–10–11–11 o, 2 o yht, 2 o, knk, 16–18–20–22–22 o, 2 o yht, 2 o, knk, 8–9–10–11–11 o. LIITE Taito-lehti 4/2020 A-puoli • Pellonpekko-reppu: Kaavio • Päivänsäde ja menninkäinen -sukat: kaavio jalkaterä B-puoli • Päivänsäde ja menninkäinen -sukat: kaavio varsi PELLON PEKKO -REPPU (OHJE S. Neulo vielä 6 o keltaisella, jotta kerroksen vaihtumiskohta siirtyy keskelle kantapäätä. Kavenna kiilojen viimeiset silmukat jalkapohjan kuviopaneelin alle siten, että neulot 1. 4/2020?TAITO 67 KÄSILLÄ: OHJEET. puikon silmukat oikein. Neulo kiilakavennukset jokaisella kerroksella, kunnes jäljellä on molemmin puolin enää yksi kavennettava silmukka. 68): KAAVIO 165 160 155 150 145 140 135 130 125 120 115 110 105 100 95 90 85 80 75 70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 4 3 2 1 64 64 60 60 55 55 50 50 45 45 40 40 35 35 30 30 25 25 20 20 15 15 10 10 5 5 1 1 165 160 155 150 145 140 135 130 125 120 115 110 105 100 95 90 85 80 75 70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 4 3 2 1 PÄIVÄNSÄDE JA MENNINKÄINEN -SUKAT (OHJE S. puikon silmukat. Siirrä kärjen silmukat kahdelle puikolle siten, että jalkapohjan puolella on puolet silmukoista ja jalkapöydän puolella loput. Seuraava krs: 11–12–13–14–14 o, 2 o yht, 2 o, knk, 22–24–26–28–28 o, 2 o yht, 2 o, knk, 11–12–13–14–14 o. Neulo kaavion mukaan 2. Mustard (keltainen, 136) Marzipan melage (vaaleanharmaa, 977) o n / 2 o yht \ knk Ei silmukkaa | Kaavion eri kokoja merkitsevä reuna KAAVIO: JALKATERÄ (LIITE A) PÄIVÄNSÄDE JA MENNINKÄINEN -SUKAT (OHJE S. 4 krs:ta oikein. puikolla knk–kavennuksen ja 4. Toista sitten kaavion kerrokset 13–16 vielä (1), 2, 3, 4, (5, 6, 7) kertaa. Neulo kiilan silmukat vuorotellen molemmilla väreillä oikein. 22–26–30 s kuljettaen samalla vaaleanharmaata lankaa työn takana. . Neulo kaavio loppuun (kerrokset 17–42). Neulo viimeisen paneelin mukaan kerros loppuun. KÄRKIKAVENNUKSET Kärki neulotaan vaaleanharmaalla langalla. . Aloita jalkaterän kaavio 2. Katkaise keltainen kuviolanka jättäen riittävästi päättelyvaraa. Neulo 14–15–16–17–17 silmukkaa kaaviota seuraten, kunnes pääset ensimmäisen paneelin loppuun. 3 krs:ta oikein. puikolla 2 o yht kavennuksen. Seuraava krs: 7–8–9–10–10 o, 2 o yht, 2 o, knk, 14–16–18–20–20 o, 2 o yht, 2 o, knk, 7–8–9–10–10 o. kerroksen kohdalta. Vedä sitten aiemmin syntynyt lenkki uuden lenkin yli niin, että sinulla on kolmannella puikolla vain yksi silmukka jäljellä. Seuraava krs: 10–11–12–13–13 o, 2 o yht, 2 o, knk, 20–22–24–26–26 o, 2 oyht, 2 o, knk, 10–11–12–13–13 o. 66): KAAVIO: JALKATERÄ 100 95 90 85 80 75 70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 44 44 40 40 35 35 30 30 25 25 20 20 \ / \ / \ / \ / 15 \ / 15 \ / \ / \ / \ / 10 \ / 10 \ / \ / \ / \ / 5 \ / 5 1 2 3 4 4 3 2 1 5 4 3 2 1 1 2 3 4 5 1 5 5 1 100 95 90 85 80 75 70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 4 3 2 1 PÄIVÄNSÄDE JA MENNINKÄINEN -SUKAT: KAAVIOAVAIN
puolip:ään varren ympäri, 1 ks puolip:ään varren ympäri 57 kertaa, 2 ks viimeisen puolip:ään varren ympäri. • Sakset, nuppineuloja ja silitysrauta. kerrosta, kunnes työssä on 59 krs:ta ja olet viimeksi virkannut 2. s:aan, 18 ks, 2 ks viimeiseen s:aan. krs 2 kjs (= 1. Virkkuukoukku 3 mm. • Mallireppu on virkattu Hjertegarnin Cotton nr. Sulje krs ps:lla 1. Kaaviossa 1 ruutu = 1 ks. Kaikki kerroksella käytetyt eriväriset kuviolangat kuljetetaan kiinteiden silmukoiden sisällä, jolloin langanjuoksuja ei tule. krs 2 kjs (ei lasketa s:ksi), KTpuolip edellisen krs:n 1. 3. • 4 D-lenkkiä, leveys 3 cm. puolip), 19 puolip [20 puolip]. PELLONPEKKO-REPPU Ohje ja malli Anne Vierimaa, Anceliga Design ??. Parillinen krs = työn oikea puoli. 2. Käännä työ jokaisen krs:n jälkeen. • Oranssi (3255) 50 grammaa. VALMIIN REPUN MITAT JA RAKENNE Noin 32 cm No in 36 cm LYHYT SIVU: 2 ks 1. • Murrettu lila (3304) 50 grammaa. Aloita pohjan pitkää reunaa alaspäin virkaten eli jatka kohdasta missä olet nyt. krs 2 kjs (= 1. Virkkaa uudella värillä kaaviossa esitetty silmukkamäärä ja vaihda jälleen viimeisen kiinteän silmukan viimeisen langan läpivedon yhteydessä seuraavaan väriin. krs PITKÄ SIVU: kjs (ei lasketa s:ksi), 2 ks 1. Ohje POHJA Luo sinapinkeltaisella 20 s. Silmukat virkataan edellisen kerroksen takareunaan, jolloin silmukoiden sisällä olevat langanjuoksut peittyvät. ALAREUNA Virkkaa pohjaosan ympäri. 8 (100 % puuvilla, 165 m/50 g) sävyissä: • Harmaa (1361) 100 grammaa. KTpuolip:een. Lanka Sport-vahvuista puuvillalankaa (noin 330 m/100 g). Koko Noin 32 x 36 cm. Lankojen kiertymisen estämiseksi lanka otetaan värinvaihdon yhteydessä joka toinen kerta eri puolelta. 1. [2 x pitkä sivu 61 ks, 2 x lyhyt sivu 22 ks, yhteensä 166 ks] Tarkista, että työssä on yhteensä 166 ks. KTpuolip), 19 KTpuolip [20 KTpuolip]. [166 KTpuolip] T A I T O ?4/2020 68 KÄSILLÄ: OHJEET. • Sinapinkeltainen (1048) 100 grammaa. ohuesta leikkuulaudasta). ks:aan (aseta tähän SM), 165 KTpuolip. • Vaalea koralli (404) 50 grammaa. krs 2 kjs (= 1. • Neula ja ompelulankaa ja/tai ompelukone (vuoritettu reppu). Sulje krs ps:lla krs:n 1. • Vaalea persikka (915) 50 grammaa. TEKNIIKAT Kirjovirkkausohje: Kuviot muodostuvat kiinteitä silmukoita virkaten. krs:n mukaisen krs:n. 1. • Vaaleanvioletti (5390) 100 grammaa. Toimi näin vaihtaessasi väriä: Tee kiinteä silmukka normaaliin tapaan, mutta jätä viimeinen langanveto tekemättä, ota uuden värinen lanka koukulle ja vedä se kahden koukulla olevan lenkin läpi. • Puuteri (3803) 50 grammaa. s:aan, 18 ks, 2 ks viimeiseen s:aan. ks:aan. Älä katkaise lankaa. • Vaaleankeltainen (3040) 50 grammaa. Toista 2.–3. LYHYT SIVU: 2 ks 1. • 45 × 150 cm puuvilla-markiisikangasta repun vuorittamiseen (vapaaehtoinen). • Noin 25 × 10 cm:n pala tekonahkaa nyörien päihin ja kiristinosaan. puolip:ään varren ympäri, 1 ks puolip:ään varren ympäri 57 kertaa, 2 ks viimeisen puolip:ään varren ympäri. Voit tarvittaessa etsiä netistä lisäohjeita hakusanalla kirjovirkkaus. • 100 cm punottua nyöriä, leveys 1 cm. • Repun pohjaosan muotoinen pahvi tai muovilevy (esim. KEpuolip), 19 KEpuolip [20 KEpuolip]. PITKÄ SIVU: 2 ks 1. 2. Lisäksi • 220 cm nauhaa olkaimiin, leveys 3 cm
3. krs Kjs (= 1. ks:n takareunaan. [166 ks] 77. [164 p, 2 x 2kjs-kaari] 78. Harmaa (1361) Sinapinkeltainen (1048) Vaaleankeltainen (3040) Oranssi (3255) Vaalea persikka (915) Vaalea koralli (404) Puuteri (3803) Murrettu lila (3304) Vaaleanvioletti (5390) . [166 p] Katkaise ja päättele lanka. krs Harmaa, vaalea persikka, sinapinkeltainen. kjs:aan. 29.–30. Sulje krs ps:lla 1. REPUN LÄPPÄ Virkkaa 31 kjs:n ketju. 4/2020?TAITO 69 KÄSILLÄ: OHJEET. Vinkki: Voit myös edetä työssä ”spiraalina” seuraavalla krs:lle, tällöin muista merkitä krs:n 1. 2.–10. kerros repun sisäpuolelle ja ompele neulan ja langan avulla yläosaan nauhakuja. krs:lle saakka. ks), 2 ks samaan 47. ks), virkkaa ks:oita krs:n viimeiseen s:aan saakka. krs Harmaa, vaalea persikka, oranssi. 25.–28. YLÄOSA Käytä vaaleanviolettia lankaa. krs Harmaa, sinapinkeltainen. Sulje krs ps:lla 1. Leikkaa puuvilla-markiisikankaasta kaavojen mukaan 1,5 cm:n saumanvaralla: 2 x pohjakappale, 1 x sivu-etu-takakappale. [47 ks] Virkkaa ks:t läpän ympäri: kjs (= 1. krs Harmaa, vaalea persikka, vaalea koralli. 17.–47. krs:lle saakka. 31.–37. krs Harmaa, vaaleankeltainen. Virkkaa läpän oikeaan laitaan jokaisen krs:n ks:n varren ympärille ks aina 47. krs Harmaa, vaalea persikka, oranssi. Älä katkaise lankaa. kjs:aan. krs Harmaa, vaalea persikka, vaaleankeltainen. Sulje krs ps:lla 3. krs 3 kjs (= 1. krs Virkkaa krs:n alkuun kjs (ei lasketa s:ksi) ja ks samaan s:aan kjs:n kanssa, 165 ks. [166 KTp] 80.–81. Käännä 79.–81. krs Harmaa, vaaleanvioletti. Mikäli et vuorita reppua, siirry seuraavaksi kohtaan Hihnat ja viimeistely. 15.–17. 21.–22. Aseta pohjapahvi/-levy repun sisään ja kiinnitä se 4 kohdasta repun pohjaosaan käyttäen neulaa sekä sinapinkeltaista lankaa. 18. Käännä työ jokaisen krs:n jälkeen. Katkaise ja päättele lanka. Aloituskohta on repun takakappaleen oikea reuna. Sulje krs ps:lla 3. REPUN POHJA, HIHNAT JA VIIMEISTELY Leikkaa pahvista tai muovilevystä repun pohjan muotoinen kappale ja pyöristä kaikki kulmat. REPUN VUORITUS (VAPAAEHTOINEN) Mittaa repun pohjan leveys x pituus, repun korkeus sekä pohjan ympärysmitta. Työ saattaa kiristyä hieman pohjaosan leveyteen verrattuna käsialasta riippuen, mutta tämä ei valmiissa työssä haittaa, koska repun suuaukkoon tulee kiristysnauha. krs Harmaa, vaalea persikka, puuteri. 66): KAAVIO: JALKATERÄ 100 95 90 85 80 75 70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 44 44 40 40 35 35 30 30 25 25 20 20 \ / \ / \ / \ / 15 \ / 15 \ / \ / \ / \ / 10 \ / 10 \ / \ / \ / \ / 5 \ / 5 1 2 3 4 4 3 2 1 5 4 3 2 1 1 2 3 4 5 1 5 5 1 100 95 90 85 80 75 70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 4 3 2 1 PÄIVÄNSÄDE JA MENNINKÄINEN -SUKAT: KAAVIOAVAIN . krs 3 kjs (= 1. 24. ks:aan. Sulje krs:t ps:lla 1. KTpuolip:een, 165 ks. . krs: Toista 3. Virkkaa jokaisen krs:n alkuun kjs (ei lasketa s:ksi) ja ks (edellisen krs:n s:n takareunaan) samaan s:aan kjs:n kanssa. 68): KAAVIO 165 160 155 150 145 140 135 130 125 120 115 110 105 100 95 90 85 80 75 70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 4 3 2 1 64 64 60 60 55 55 50 50 45 45 40 40 35 35 30 30 25 25 20 20 15 15 10 10 5 5 1 1 165 160 155 150 145 140 135 130 125 120 115 110 105 100 95 90 85 80 75 70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 4 3 2 1 PÄIVÄNSÄDE JA MENNINKÄINEN -SUKAT (OHJE S. krs Virkkaa 1. Työssä on 16 krs:n jälkeen 47 ks. krs. Ompele 81. 3 ks samaan s:aan, 45 ks. LIITE Taito-lehti 4/2020 A-puoli • Pellonpekko-reppu: Kaavio • Päivänsäde ja menninkäinen -sukat: kaavio jalkaterä B-puoli • Päivänsäde ja menninkäinen -sukat: kaavio varsi PELLON PEKKO -REPPU (OHJE S. krs:n ohjeen mukaan. kjs:aan. . 1. Piirrä läpälle kaava jäljentämällä se kaavapaperille. ks), ks tämän aloituskjs:n juureen, virkkaa ks:oita krs:n viimeiseen s:aan saakka. Tee pohjaan noin 1 cm:n päähän kulmista pienet reiät saksenkärjellä tai naskalilla (yht. p), 151 p, 2 kjs, hy ks, 4 p, 2 kjs, hy ks, 8 p. krs Harmaa, vaalea persikka, vaaleanvioletti. [32 ks] 2.–16. krs Kjs (= 1. p), 151 p, p 2kjs-kaareen, 4 p, p 2kjs-kaareen, 8 p. [166 p] 79. 70). 65.–76. 11.–14. krs:n kiinteiden silmukoiden taakse työn nurjalle. krs Harmaa, sinapinkeltainen, vaalea persikka. krs 3 kjs (= 1. Mustard (keltainen, 136) Marzipan melage (vaaleanharmaa, 977) o n / 2 o yht \ knk Ei silmukkaa | Kaavion eri kokoja merkitsevä reuna KAAVIO: (LIITE A) Huom! Kaavio erillisellä liitteellä. krs:n oikean puolen viimeiseen s:aan. A PELLON PEKKO -REPPU: KAAVIOAVAIN . p), 165 p. Piirrä näiden mittojen mukaan yksi kaava, joka on korkeudeltaan yhtä korkea kuin repun korkeus pohjasta nauhakujaan asti sekä leveydeltään pohjaosan ympäryksen mittainen (repun 2 sivuosan + etuja takakappaleen leveys). Katkaise ja päättele lanka. krs Kjs (ei lasketa s:ksi), ks edellisen krs:n 1. Joka krs:lle lisätään 1 s krs:n alussa. [166 ks] 4.–5. [166 ks] KIRJOVIRKKAUS Virkkaa kaavion 1 mukaan kirjovirkkaustekniikalla. ks:aan. krs Harmaa, vaalea persikka. krs Harmaa, vaalea persikka, vaaleankeltainen. 5 ks 1. 41.–52. krs Harmaa, vaalea persikka, murrettu lila. 23. Huom! Silmukat virkataan nyt edellisen krs:n silmukoiden molempien lenkkien läpi. Mikäli vuoritat repun, jatka seuraavaksi kohtaan Repun vuoritus. krs:n vasempaan kulmaan, 29 ks läpän alareunaan, 5 ks 1. krs:n silmukat 72. 38.–40. krs 3 kjs (= 1. kasvojen alueella käytetty lanka). Sulje krs ps:lla 3. kjs:aan. 53.–64. Pujota nyöri nauhakujaan ja ompele halutessasi tekonahasta/kankaasta nyörien päihin nauhanpäät sekä nyörien ympärille kiristinosa (katso piirroskuva s. Sulje krs ps:lla 3. 19.–20. 4 kpl). krs Harmaa. krs:n viimeiseen ks:aan. Käytössä olevat värit kerroksittain: 1. Virkkaa läpän vasempaan laitaan jokaisen krs:n ks:n varren ympärille ks aina 1. Ole erityisen tarkka, että langanjuoksut pysyvät sopivan löysinä erityisesti pitkissä langanjuoksuissa (esim. . KTp), 165 KTp. s SM:llä
Ohje 1. Mittaa repun virkatun takakappaleen yläosan keskikohta ja aseta läppä tähän kohtaan 6 cm:n nauhakujan yläreunan alapuolelle. • Mallihuivi on virkattu Misanjan merino-mohairilla (56 % merinovilla, 44 % mohair, 360 m/100 g), sävy laventeli. Voit halutessasi virkata läpän keskelle lenkin ja kiinnittää repun etukappaleeseen napin läpän kiinnitystä varten. 2. Koko Noin 58 × 125 cm. Aseta yläosan hihna kahvaksi. Ompele sivusauma. Ompele läppä ja yläosan hihna kiinni repun yläosaan kaksoistikkauksella (vuoritetussa repussa sekä virkkausettä vuoriosan läpi). Kiinnitä kaksi D-lenkkiä yläosan hihnan molempiin päihin ja ompele päärme sauman sisään. OHJEEN TULKINTA (...)?Sulkeiden sisällä olevaa pätkää koskee erillinen lisäohje, esim. Ompele pohjaosan ympärille sivu-etu-takakappale (muista jättää alkuun ja loppuun 1,5 cm eli saumanvarat vapaaksi sivusaumaa varten). KUUTAR-HUIVI Ohje ja malli Sari Åström ??. krs (NP) 3 kjs, ks ensimmäisen ja toisen p väliin, 3 kjs, (ks, 3 kjs, ks) Ompele repun pohjapahvi/-levy kahden kankaan väliin niin, että saumanvarat jäävät työn ulkopuolelle. Pujota alaosan hihnat yläosan hihnan D-lenkkien läpi. mihin ko. Tiheys 9 kolmen pylvään ryhmää ja 9 pylväsryhmäkerrosta = 10 × 10 cm viimeistelemättömänä pintana. *...*?Laajempi toistettava alue, sisältää erillisiä toistettavia kokonaisuuksia, toistetaan koko sivun matkalta. Käännä vuorin yläosan saumanvara sisään ja silitä taite, ompele vuori käsin kiinni nauhakujan reunaan. . Mittaa yläosan hihnan kahvaksi jäävän osan kiinnityskohdat seuraavasti: Taita yläosan hihna kaksin kerroin ja mittaa keskikohdasta 12 cm molempiin suuntiin. krs (OP) Virkkaa aloituslenkkiin 3 kjs, 3 p, kjs, 4 p. Silitä alaosan hihnojen vapaana oleviin päihin 2–2,5 cm:n käänne, ompele molemmat hihnat käänteistä käsin tai ompelukoneella virkatun takakappaleen alareunaan 4 cm:n päähän repun sivureunoista. Harsi tai kiinnitä läppä nuppineuloilla. Lanka Sport-vahvuista merinovilla-mohair-sekoitelankaa. 4 cm 4 cm Kiristimen ompelu 4 cm 4 cm 6 cm MALLIPIIRROS = Ompelu T A I T O ?4/2020 70 KÄSILLÄ: OHJEET. Merkitse nuppineuloilla tai harsi merkkilangat. Virkkuukoukku Käsialan mukaan. Ompele alaosan molempien hihnojen toiseen päähän 1,5 cm:n levyinen päärme. Nuppineulat ovat hihnan ulkolaitojen merkkinä, ja hihnan keskikohdan molemmin puolin merkityt kohdat tulevat läpän reunaan. Mittaa 4 cm läpän molemmista reunoista sisäänpäin ja merkitse kohdat nuppineuloilla. (Voit ommella vuoritetun repun vuorin pohjan käsin kiinni virkattuun kappaleeseen). silmukat tehdään tai monestikko toistetaan [...]?Hakasulkeiden sisällä on pylväsviuhkaan liittyvät ohjeet. Silitä läpän vuorin saumanvarat nurjalle ja ompele ompelukoneella se kiinni päällysosaan. Menekki Alle 200 grammaa. HIHNAT, LÄPÄN KIINNITYS JA VIIMEISTELY (KATSO KUVA YLLÄ) Mittaa ja leikkaa olkahihnat: 2 × 64 cm alaosan hihnat, 92 cm yläosan hihna. <...>?Neuvoja ja vinkkejä. Aseta vuori paikoilleen niin, että saumanvarat jäävät piiloon repun päällysosan ja vuorin väliin
Kastele huivi, rullaa se kuivaksi pyyhkeiden sisällä. Reunus: 1. Virkkaa 3.–4. Anna kuivua täysin kuivaksi, irrota pingotusapulanka ja päättele langanpäät vasta nyt, jotta ne eivät jää vahingossa kiristämään. 3. kerros yhteensä 33 kertaa siten, että kummallakin sivulla kulman molemmin puolin on yhteensä 65 pylväsryhmää tai viidellä jaollinen määrä. krs 4. . krs (NP) 3 kjs, ks ensimmäisen ja toisen p väliin, (3 kjs, hy 3 p, ks-pv) kulmaan saakka, 3 kjs, (ks, 3 kjs, ks) kulman kjs-kaareen, (3 kjs, hy 3 p, ks-pv) kunnes hy 3 p, ks-pv) x 2*, toista * – * kulmaan saakka <viimeisen pylväsviuhkan jälkeen vain yksi 3 kjs-kaari> (ks, 2 kjs, ks) kulman kjs:aan, 3 kjs, hy 3 p, ks-pv, hy 4 p, toista * – * reunaan saakka <viimeisen pylväsviuhkan jälkeen vain yksi 3 kjs-kaari>, ks-pv viimeisten pylväiden väliin. (3.) 2. Pingota pingotusapulankojen ja ruostumattomien nuppineulojen avulla muotoonsa. VALMIIN HUIVIN MITAT JA RAKENNE Aloitus kohta n. (4.) Aloitus Reunus: 2. krs (OP) 1 kjs, *hy kjs-kaari, tee pylväsviuhkaan [2p kjs-kaareen, (2p kjs-kaareen, N) x 6, (2p kjs-kaareen) x 2], hy kjs-kaari, ks edellisen krs ks:aan*, toista * – * kulmaan saakka, N, (ks, N) vielä kaksi kertaa kulman kjs-kaareen, toista * – * reunaan saakka, kjs, katkaise lanka ja vedä langanpää läpi viimeisestä kjs:sta, älä vielä päättele langanpäitä. Älä toista viimeistä NP-kerrosta vaan jatka sen sijaan reunukseen: REUNUS 1. 125 cm KAAVIO 1. krs (OP) Ps kjs-kaareen, 3 kjs, 3 p samaan kjs-kaareen, 3 p jokaiseen kjs-kaareen kulmaan saakka, (3 p, kjs, 3 p) kulman kjs-kaareen, 3 p jokaiseen kjs-kaareen, viimeiseen kjs-kaareen lisäksi yksi p. Kiinnitä jokainen nirkko nuppineulalla asemiinsa. krs (NP) 1 kjs, ks-pv ensimmäisen ja toisen p väliin, 3 kjs, hy 3 p, ks-pv, hy 4 p, *tee pylväsviuhka silmukkaan: [(1 kjs, pp3) x 8, kjs, hy 4, ks-pv], (3 kjs, <= kulma> kjs kaareen, 3 kjs, ks viimeisten p väliin, 3 kjs, ks viimeisen p sivuun. jäljellä 4 p, 3 kjs, ks viimeisten p väliin, 3 kjs, ks viimeisen p sivuun. 4/2020?TAITO 71 KÄSILLÄ: OHJEET. 2. <Jos reuna alkaa kiristää, voit tehdä ensimmäisen ”kjs-pylvään” tilalle 4 kjs tai viimeisen pylvään tilalle pitkän pylvään kahdella langankierrolla.> 4. 58 cm n. 3. kerros yhteensä 33 kertaa siten, että kummallakin sivulla kulman molemmin puolin on yhteensä 65 pylväsryhmää tai viidellä jaollinen määrä. krs KAAVIOAVAIN kjs 3 kjs p ks ps pp3 N Virkkaa 3.–4. Älä toista viimeistä NP-kerrosta vaan jatka sen sijaan reunukseen. <Kussakin pylväsviuhkassa on 18 pylvästä ja 6 nirkkoa, pylväsryhmien välissä ks:t, sekä huivin keskellä 3 ks, joissa kussakin nirkko.> Viimeistele huivi pingottamalla: Pujottele joustamaton ja värjäämätön puuvillalanka reunojen pylväskerrosten väleistä
krs 1 kjs, *2 ks samaan s:aan, 2 ks*, toista * – * vielä 7 kertaa, 1 ps. Mallikoreissa alimmat kerrokset on tehty oranssilla tai valkoisella villalla, vain päällimmäinen kerros keltaisella. Varo kuitenkin katkaisemasta neulaa. Vanuta samalla tavalla tai viskomalla koria jotakin kovaa vasten. • Vaahtomuovipala, josta saa leikattua korien sisälle sopivan palan. Näin kori asettuu muotoonsa ja pinnasta tulee samalla tasaisempi. Mallikoreissa villaa on n. Käytä neulahuovutukseen viimeistelyneulaa (koko 40), koska karkeampaa huovutusneulaa (koko 38–36) on hankalampi saada korin tiiviin pinnan läpi. 1. 6. Voit käyttää tekstin alla Ohje KORIEN VIRKKAUS HAHTUVASTA Virkkaa 4 kjs ja sulje ne renkaaksi ps:lla. Koko Vaaleampi kori noin 10 × 9 cm, tummempi noin 7 × 11 cm. • Lisäksi pesukone tai välineet käsin tehtävään märkähuovutukseen ja silitysrauta. krs 1 kjs, 8 ks renkaaseen, 1 ps 1. parin pyyhkeen tai farkkujen kanssa. Virkkaa tummempaan koriin vielä 7. 5. Reunusta sarvet vielä ruskealla: ota ohut soiro villaa käteen, venytä sitä vielä ohuemmaksi ja pistele sillä aivan sarven reunaan ohut viiva. Voit samalla myös ohentaa sarvien piikkejä, jos ne näyttävät tässä vaiheessa liian paksuilta: siirrä villaa hivuttamalla sitä neulalla haluamaasi suuntaan. kjs:aan. Laita korit uudestaan pesuun samalla tavalla kuin edellä tai huovuta koreja vielä käsin. VALMIIDEN KORIEN MITAT JA RAKENNE 9 cm 10 cm 7 cm 11 cm T A I T O ?4/2020 72 KÄSILLÄ: OHJEET. • Vaaleanharmaata ja keskiharmaata hahtuvavillaa. Muotoile ja venyttele niitä oikeaan muotoonsa. Viimeistely: Päättele langat. Viimeistelyneulalla saa tehtyä koko työn, mutta voit käyttää karkeampaa neulaa apuna esim. Mallikoreissa on 3–4 sarvea, mutta parillakin sarvella saat jo näyttävän korin. Saat kuviosta selkeän ja näyttävän, kun pistelet myös sarven reunat tiiviiksi. . krs 1 kjs, *2 ks samaan s:aan, 3 ks*, toista * – * vielä 7 kertaa, 1 ps. 4. krs 1 kjs, *2 ks samaan s:aan, 4 ks*, toista * – * vielä 7 kertaa, 1 ps. Hyvin ohut kerros tarkoittaa vain muutamaa karvaa! Laita tummanruskeaa aivan sarvien tyviosaan. Lisää sitten keskiruskeaa villaa sarvien tyviosaan sekä piikkien kärkiin, halutessasi myös muualle. krs 1 kjs, *2 ks samaan s:aan, 1 ks*, toista * – * vielä 7 kertaa, 1 ps. Muotoile korit lopuksi oikeaan muotoonsa. KORIEN HUOVUTUS PESUKONEESSA Laita kori/korit pesukoneeseen esim. Huovuta kori käyttäen kuumaa vettä ja saippuaa. Saat häivytettyä ruskean ja keltaisen rajaa laittamalla yhä ohuemman kerroksen ruskeaa villaa raja-aluetta kohti mentäessä. • Huovutusneula, koko 40 (hieno/viimeistelyneula). Jatka kunnes kori on tarpeeksi jämäkkä. Kun hahmoteltu kuvio on valmis, ala lisätä tummankeltaista villaa sarviin kerros kerrokselta. HIRVENSARVI-KORIT Ohje ja malli Helena Heinonen, Helana Art ??. Leikkaa ensin vaahtomuovista pala, joka mahtuu juuri ja juuri korin sisään. Sulje kaikki kerrokset samalla tavalla. Vinkki! Alimmaiset kerrokset voi myös tehdä millä tahansa muulla värillä, koska ne peittyvät, mutta antavat kuitenkin sävyä ylimpään kerrokseen. Keltaisiin sarviin lisäksi pieni määrä valkoista. Koreista irtoaa jonkin verran nukkaa ja karvoja. krs 1 kjs, 2 ks jokaiseen s:aan, 1 ps [yhteensä 16 s]. Yhdestä kiekosta saa tehtyä useamman korin. SARVIKUVION NEULAHUOVUTUS Kun kori on kuivunut, aloita kuvion neulahuovutus. näkyviä mallikuvia apunasi. Näin saat sarviin lisää kolmiulotteisuutta. Tummemman korin sarvet on reunustettu tummanruskealla, vaaleamman keskiruskealla. 3. Täytä kone maksimissaan puolilleen. puolen sentin kerros korin pinnalla. Kun kori on vielä hieman kostea, laita se sopivankokoisen muotin, esim. Lisää sarven keskiosaan myös hieman vaaleampaa keltaista. Toinen pesukerta ei ole välttämätön, mutta jämäköittää koria lisää. Tarvikkeet • Virkkuukoukku 6 mm. Pistele pinta vielä huovutusneulalla kauttaaltaan tiiviiksi ja tasaiseksi ennen kuin lisäät ruskeaa villaa. • Huovutusvillaa, yhteensä muutamia grammoja: 2 eri keltaista, vaalea ja tumma sekä 2 eri ruskeaa, keskiruskea ja tumma. krs 1 kjs, *2 ks samaan s:aan, 5 ks*, toista * – * vielä 7 kertaa. Näin lopullisesta väristä tulee samalla eläväisempi. Vaaleamman korin keltaisiin sarviin on laitettu hieman vaalean keltaista ja valkoista villaa sarven keskiosaan ja piikkien haaroihin. Ota muotti pois korin sisältä ja anna korin kuivua. Hahmottele korin pintaan keltaisella villalla sarvikuvio. Pese 40–60 asteessa (riippuen koneesta) normaalilla pesuohjelmalla pesuaineen kanssa, linkous 1??200. Upota kori välillä kuumaan veteen, hiero, rullaa, puristele. Ota korit koneesta pesuohjelman loputtua. Mallikoreissa on käytetty Pirtin Kehräämön hahtuvakiekkoja. Virkkaa sitten 12 krs (tummempi kori) tai 17 krs (vaaleampi kori) kiinteitä silmukoita molempien reunojen läpi. Muotoile, silitä ja kuivaa kuten edellä. 2. Aloita korin sivu virkkaamalla ensin 1 ks-kerros silmukoiden takareunoista. Ohut kerros riittää. KORIEN HUOVUTUS KÄSIN Mikäli sinulla on kokemusta märkähuovutuksesta, voit huovuttaa korit myös käsin. lasipurkin, päälle ja silitä korin pintaa villalle tarkoitetulla lämpötilalla. Sarven tyviosa kannattaa laittaa korin alatai yläreunaan. Voit tehdä myös ohuemman kerroksen, jos et halua sarvista niin muhkeita. kuvion pinnan tiivistämisessä
Taidosta ammatti – Ikatalla onnistut! Katso lisää: sasky.fi/ikata Opiskele Ikaalisten käsija taideteollisuusoppilaitoksella artesaaniksi, kuvallisen ilmaisun toteuttajaksi, mediapalvelujen toteuttajaksi, lauluntekijäksi tai musiikkimanageriksi.. 050 596 2828 KERAMIIKKAALAN ARTESAANIOPINNOT nyt Forssassa LOUNAIS-HÄMEEN KOULUTUSKUNTAYHTYMÄ Kansallispukujen perinteiset materiaalit BRAGES AB +358 (0)50 555 8258 Kasarmikatu 28 00130 Helsinki draktbyra@brage.fi www.brage.fi www.iloyarn.fi ?innan?a??????????????r?. Forssan ammatti-instituutti | www.lhkk.fi Taideteollisuusalan perustutkinto Kysy lisää hakeutumisesta puh
louhittarenluola.. Myymälä: materiaalit ja valmiit tuotteet . puh. Neulominen Neulominen lähtee Lapasesta lähtee Lapasesta Uusi osoite! Uusi osoite! Lanka-Kaisa.fi Altair Design Katia Opal ja monet muut Käsityökeskus Kankurin Ilo, Viipurintie 1, 15150 Lahti Puh. Tilaustyöt: matot ja muut kudonnaiset . Luol. Kankurin Ilo & kasityokeskus_kankurin_ilo . Emalipolku 2 Järvenpää info@lentavalapanen.. K Ä S S Ä K A M M A R I Ihana käsityökauppa Helsingin Hakaniemessä! Hämeentie 1 00530 Helsinki www.kassakammari.fi Facebook: Kässäkammari V E R K K O K A U P P A A V A T T U Louhi?tare. Kudonta-asema: 31 kudontavalmiit kangaspuut . 03 751 0713, kankurinilo@gmail.com, www.kankurinilo.. Käsityöja kudontakurssit Käsityökeskus Kankurin Ilo Hyvä mieli kutoen. 050 434 2374 www.lentavalapanen.. Jaanan Lankapaja -verkkokauppaSuomalaisten villalankojen jälleenmyyjä -lammastilojen omia lankoja -eri vahvuuksia, eri luonnonvärejä ja käsinvärjättyjä -Myös muita lankoja, nappeja, ohjeita, tarvikkeita… www.jaananlankapaja.fi 050-5422026 Sotamiehentie 2, 66300 Jurva Pajapuoti avoinna joka kuukauden 1. maanantai-ilta sekä sopimuksen mukaan
Ota yhteyttä info@ryijypalvelu-rp.. verkkokaupasta! www.popppanalle.fi www.suomenlanka.fi?info@suomenlanka.fi Käsityökauppa RAISION HUHKOSSA Lukkarlantie 2, sisäpiha Parkkipaikkoja oven edessä MA, KE, TO 10-17, TI 10-19, PE-LA 10-14 www.machia.fi Käsityö on makiaa! Verkkokauppa: www.piikkopirta.net. PPy yöörrööppuuiikkkkoo IIhhaanniieenn llaannkkoojjeenn kkaauuppppaa!! iinnffoo@ @ppy yoorrooppuuiikkkkoo..ffii w ww ww w..ppy yoorrooppuuiikkkkoo..ffii K Kiirrkkkkookkaattuu 114 4,, LLaappppeeeennrraannttaa Iisvedentie 3, Suonenjoki Langat ym. Abrahaminkatu 7, 00180 Helsinki Puh. Pirkka-lanka hurmaa väreillään! Tilaa kätevästi verkkokaupasta taitopirkanmaa.?. (09) 660 615, www.ryijypalvelu-rp.. Tee oma ryijysi, kutoen tai ommellen
PAL.VKO 2020-41 74 33 85 -2 00 4 VUOLEMINEN Vuoden käsityötekniikka 2020 TAITOLIITTO Ku va Ka pi na O y