. Ohjesuunnittelijoina Annariikka Qvist, Soile Pyhänniska, Leeni Hoimela ja monet muut T A I T O Onni elää käsityössä. Neulo Kehräsauniopipo ja -huivi . . . . nro 6?|?2018?|. . 12,50 € Tee itse! Käsityön luoma hyvinvointi Katri Korpikallio: ”Neulomisessa ei ole aikataulua, ja hyvä niin” Virkkaa suloinen kettu Kaisa Vanhala kutoo tarinat kantoliinoiksi .
Kirjonnasta tulee siisti, kun ristipistojen langat kulkevat samansuuntaisesti. Mallikuvioiden keskimmäinen ruutu on merkitty punaisella. Erilaisten lumihiutaleiden kuvioideat on poimittu yli 50 vuoden takaa Käsiteollisuus-lehdestä. Yläpisto ommellaan oikeasta alakulmasta vasemmalle yläkulmaan. Jos rivissä on useampi kuin yksi ristipisto, ompele ensin rivin kaikki alapistot, HIUTALE-LIINA Malli Sonja Kokko Tarvikkeet • Pellavainen tai puolipellavainen kaitaliina tai muu pöytääsi sopiva vaalea liina. Ohje Sijoittele lumihiutaleita liinaan haluamallasi tavalla. Alapisto ommellaan vasemmasta alakulmasta oikealle yläkulmaan. jonka jälkeen palaa takaisin ompelemalla rivin kaikki yläpistot. Nyt voit aloittaa ristipistojen teon. Lumihiutaleet menneisyydestä Käsiteollisuus vuonna 1950–60-luvuilla Ristipistoin koristeltu Hiutale-liina tuo juhlapöytään talvisen tunnelman. Kuviota ei jäljennetä kankaaseen. Ristipistoja on helpoin tehdä ruudulliseen kankaaseen tai sellaiseen kankaaseen, josta on helppo laskea langat. Merkitse kuvion keskikohta liinaan harsimalla tai nuppineulalla. Mallityössä on käytetty hopeanharmaata muliinilankaa, väri nro 762. • DMC-muliinilankaa. Päättele langanpäät kirjoessa, niin työn takapuoli pysyy siistinä ja langat eivät sotkeudu toisiinsa. Mallikuvion yksi ruutu vastaa kankaan yhtä ruutua. Ristipistot tehdään kankaan ”ruutuja” apuna käyttäen. • Neula, sakset ja kirjontakehys. Kun aloitat kirjonnan kuvion keskeltä, se on helpompi saada oikeaan kohtaan kangasta. ?. HIUTALE 1 (ALKUPERÄINEN VUODELTA 1955) 10 10 20 30 40 47 20 30 40 47 Krs. Käytä kirjonnassa kahta tai kolmea muliinilangan säiettä riippuen pohjakankaasi paksuudesta
Teema: käsityön luoma hyvinvointi 24 KÄSIEN KOSKETUS Käsityöt vaikuttavat mielialaan tutkitusti. 28 TARINANKANTAJA Kaisa Vanhala kutoo itselleen ja muille hyvinvointia. 20 VÄHÄN UUTTA, VÄHÄN VANHAA Külli Jacobsonin virolaiset kirjoneuleet loistavat väreillään. 64 TÄHTIÄ JA TAIVAANKAPPALEITA Neulo sukat pakkasten varalle. 60 HALAUS HARTIOILLE Leeni Hoimelan Sina-huivia koristaa herkkä ja kaunis kuvio. 53 VIRKKAA SULOINEN KETTU Annariikka Qvistin Kettuliinu hurmaa aikuiset ja lapset. 7 PÄÄKIRJOITUS Kihelmöintiä käsissä. 12 KIRJAT Neuleita ja mosaiikkia. 34 VAIHTOEHTOJA ELÄINKUIDUILLE Katja Muhonen on jättänyt eläinkuidut pois käsitöistään. 73 ENSI NUMEROSSA TÄSSÄ NUMEROSSA 40 Täkänät pölyttyvät kirpputoreilla, vaikka ne sopivat erinomaisesti moderniin kotiin. 47 TEKSTIILEISTÄ TAIDETTA Greta Muuri haluaa tuoda taiteen yleisön lähelle. 37 KOLUMNI: ROOPE LIPASTI Rikollista kierrätystä. 68 SVENSKA SIDOR 70 TAPAHTUMAT Tutustu alkutalven tapahtumiin. Külli Jacobsonin kirjoneuleissa loistavat värit ja perinnekuviot. 6TEKIJÄT Tapaa Taidon tekijät. 13 KOLUMNI: ILONA KORHONEN Eihän tämä nyt kummoinen ole. 40 KATOAVA KÄSITYÖ: KANSANOMAISEN KUDONNAISEN KATO Täkänätekniikka tarjoaa mahdollisuuksia. Käsillä 50 KIRJO KANSSAMME SALAINEN PUUTARHA Yhteiskirjonnan viimeinen osa ilmestyy. 45 T A I T O ?6/2018 4 SISÄLTÖ. 45 KOLUMNI: MOLLA MILLS Unelmia ja virkkuuhommia. 20 Tunnen olevani lomalla duunissa.” MOLLA MILLS s. 33 VASTAPAINONA KIIREELLE Katri Korpikallio neuloo rentoutuakseen. 56 PIHAKUKKIA NIPUTETUIN SILMUKOIN Kirjoneuleelta näyttävä kuvio tehdään nostetuilla ja yhteen neulotuilla silmukoilla. 8 ALUKSI Sukkia, kudontaa ja hurmaava käsityöviikonloppu. 14 PERUUKKIMESTARI ON PALVELUAMMATISSA Pekka Helynen auttaa asiakkaitaan löytämään täydellisen peruukin. 42 PISTO KERRALLAAN KOHTI VALLANKUMOUSTA Radikaalit ristipistot -ryhmässä kirjotaan ajatukset julki. 38 TAIDEKÄSITYÖ: TASAPAINOA ETSIMÄSSÄ Genevieve Griffiths tekee näyttäviä kuvakudoksia
34 Miten onnistuvat käsityöt ilman eläinkuituja. 2–3 Etsin teoksissani aina tasapainoa.” GENEVIEVE GRIFFITHS s. 50–67 Hiutale-kuviot s. Käsillä Neulo, kirjo ja virkkaa! s. ?TAITO?6/2018 5. 38 14 Peruukkimestari Pekka Helynen on palveluammatissa. 42 Radikaalit ristipistot vapauttavat huoneentaulut
Oulu: Taito Shop Maakari, Rautatienkatu 11 B. Tampere: Käsityöliike Merletto, Aleksanterinkatu 30. Lehdessä olevia ohjeita ja malleja ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin. Sekä hyvin varustellut Lehtipisteet ja Taidon oma verkkokauppa www. Kouvola: Taito Shop Kouvola, Kouvolankatu 15. 111. Puuvillakatu 4 C 4, 30100 Forssa IRTONUMEROMYYNTI Espoo: Ompelino, Kalastajanmäki 5 A LH. Helsinki: CraftCorner, Eteläesplanadi 4. 044 580 3957, eipenposti@gmail.com MEDIAKORTTI www.taitolehti.fi/ilmoittajalle TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Jaicom Oy Puh. 42). taitolehti.fi/kauppa Voit osta lehtesi myös sähköisenä www.lehtiluukku.fi Taito-lehti ei vastaa tilaamatta toimitetun aineiston säilytyksestä ja palautuksesta. Kannen kuva: Sonja Karlsson ANNINA MANNILA Annina Mannila on tamperelainen valokuvaaja, jonka käsityöinnostus on puuskittaista. Paino Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen. ILMOITUSMARKKINOINTI JA TRAFIIKKI Eipe / Eija Pensasmaa, puh. Kannessa Soile Pyhänniskan Kehräsaunio-pipo ja -tuubihuivi, ohje sivulla 56. KUSTANTAJA JA TOIMITUS Taitoliitto Käsija taideteollisuusliitto / Taito ry Kalevankatu 61 00180 Helsinki www.taito.fi PÄÄTOIMITTAJA Minna Hyytiäinen, minna.hyytiainen@taito.fi, 040 505 0944 www.taitolehti.fi TAITO-lehti taitolehti TUOTTAJA Sonja Karlsson, sonja.karlsson@taito.fi, 040 754 4459 ULKOASU Elina Johanna Ahonen VERKKOTOIMITUS Johanna Aydemir ja Sonja Karlsson TEKIJÄT Suvi Elo, Tiia Eronen, Leeni Hoimela, Merja Häikiö, Sonja Kokko, Ilona Korhonen, Roope Lipasti, Annina Mannila, Molla Mills, Soile Pyhänniska, Annariikka Qvist, Merja Räty, Taina Saarinen, Anu Välilä, Barbro Vuorinen. Mikkeli: Kenkävero, Pursialankatu 6. T A I T O ?6/2018 6 TEKIJÄT. Pori: Neppari, Nortamonkatu 1. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. 03 4246 5340 asiakaspalvelu@jaicom.com Asiakaspalvelu avoinna arkipäivisin klo 9–16. vuosikerta. Rovaniemi: Taito Lappi, Valtakatu 21. Hänelle uusien käsityötekniikoiden opettelu on ehtymätön kauneuden ja oivallusten lähde. Joensuu: Taito Shop Pohjois-Karjala, Koskikatu 1. Kuusi numeroa vuodessa. Kokkola: Kankuri, Mannerheiminaukio 3. ISSN 1235-6875 Tähän Taitoon Annina ja Merja tekivät jutun Tampereen Radikaalit ristipistot -ryhmästä (s. Taito ei korvaa taloudellisesti ohjeissa mahdollisesti olevien painotai muiden virheiden aiheuttamia vahinkoja. Hän uskoo, että isoäidin ja äidin perintönä on odotettavissa vielä kunnon koukuttuminen. MERJA HÄIKIÖ Merja Häikiö on journalisti, jolle käsitöiden tekeminen on opettanut ennen kaikkea kärsivällisyyttä
SIKSI KAI USEIN ONKIN NIIN VAIKEAA, KUN KÄSITÖITÄ EI VOI ENÄÄ TEHDÄ. Käsityön luomat hyvinvointivaikutukset ovat meille tekijöille selviä. Totta puhuen se on yksi suurimmista peloistani. Kädet tuntuvat tyhjiltä ja toimettomilta. Jutun lukemisen jälkeen olen entistä vakuuttuneempi, että jokaisella tulisi olla mahdollisuus tehdä käsitöitä. Äitini tekee käsitöitä ja minäkin teen. Ehkä vastaukset löytyvät ajan myötä. Mikä sitten on identiteettini, miten maadoitun paikalleni. Neulominen paalutti minut paikoilleni. Käsityöt ovat läsnä keskusteluissa ja ajatuksissa – silloinkin, kun käsitöitä ei varsinaisesti tee. Kun kehon kunto heikentyy siten, etteivät vanhat taidot enää luonnistu. KÄSITÖIDEN TEKEMINEN LISÄÄ ONNELLISUUTTA. s. 60 TUTKITTUA TIETOA Taina Saarisen jutun mukana pääsemme tutustumaan tutkittuun tietoon käsityön hyvinvointivaikutuksista. Käsityöt ovat tuoneet minulle ystäviä, ja monesti tuntemattoman kohtaaminen käsityön äärellä on tuonut meidät hetkeksi yhteen, luonut hetkellisen ystävyyden. Ehkä käsitöistä tulee ihmisoikeus, johon jokaisella on tavalla tai toisella mahdollisuus. Myös tunnettu aivotutkija Minna Huotilainen on usein puhunut julkisuudessa käsitöiden hyvää tekevästä vaikutuksesta. 24 TAIDETTA LÄHELLE Myös taide ympärillämme lisää viihtyvyyttä ja sitä kautta hyvinvointia. Tässä Taidon numerossa tutkijat Riitta Hari ja Sinikka Pöllänen kertovat, miten käsillä tekeminen liittyy kiinteästi ihmisenä olemiseen ja hyvänolontunteisiin (s. ?TAITO?6/2018 7 PÄÄKIRJOITUS. Kutina ja kihelmöinti tuntuvat kämmenpohjissa saakka. Käsityöt saavat meidät kuulumaan osaksi joukkoa, ja joukkoon kuuluminen on osa merkityksellistä elämää. Me tarvitsemme ympärillemme yhteisön, oman laumamme. Käsityö on yhdistävä tekijä. Ylen haastattelussa hän on sanonut, että ihan kaikilla tulisi olla oikeus tehdä käsitöitä: ”käsityön pitäisi melkeinpä kuulua ihmisoikeuksiin”. Isäni äiti teki nuorempana käsitöitä. 46 Kun syksyn aikana viimeistelin yliopisto-opintojani ja tein samanaikaisesti täysiä työpäiviä, oikeat ja nurjat silmukat olivat ainoita, jotka saivat ylikierroksilla käyvän mieleni ja rummun lailla hakkaavan sydämeni rauhoittumaan. Teksti Sonja Karlsson?Kuva Hilja Mustonen Kihelmöintiä käsissä HYVINVOINTIA NEULOMALLA Aion talven aikana rauhoittua neulomalla Sina-huivin. Käsillä tekeminen laskee sykettä ja saa luovuuden valloilleen. Greta Muuri haluaa tuoda taiteen lähelle. s. Meillä on aina jotain mistä puhua: mitä olet tehnyt viimeksi, mitä puikoilla on nyt, mitä olet nähnyt Pinterestissä, miltä tuntui purkaa puoli metriä mattoa ja mihin käsityötapahtumaan aiot lähteä seuraavaksi. Jopa nyt, kun kirjoitan tätä tekstiä ja vain ajattelen käsitöitä. s. Keskityin käsillä olevaan ja päästin muusta irti. 24). Minä pelkään sitä hetkeä, kun en enää voi tehdä käsilläni
Lähtö Helsingistä lauantaina klo 11 ja paluu Helsinkiin sunnuntaina noin klo 16. Taidon verkkokauppaan, (www.taitolehti.fi/kauppa). Neulo villasukat jouluksi Taidon mysteerineulonta on jo edennyt hyvään vaiheeseen. Ku va ?T iia Er on en Ku va ?S an nä sin Ka rt an o Tarvikepaketteja myy Taito Shop -verkkokauppa (www.taitoshop.fi). eteenpäin. Koonnut Sonja Karlsson Sukka-Finlandia tulee taas! Sukka-Finlandia on leikkimielinen nopeus neulontakilpailu, jossa osallistujat pääsevät neulomaan kotimaisten huippusuunnittelijoiden sukkamalleja. Koko ohje on Taidon verkkosivuilla 15.12. Valmiissa tarvikepakeiteissa värivaihtoehtoja on kaksi: hurmaavat vihreän sävyt harmaalla merinovillahuopakankaalla tai graafinen musta valkoisella pohjalla. Lumikello-sukkien ohje löytyy osoitteesta www.taitolehti.fi. Lisäksi pääsemme osallistumaan Emma Karvosen kirjontakurssille, jossa jokainen osallistuja suunnittelee oman huoneentaulunsa. Idyllisen Sannäsin lähimaastossa on hyvät ulkoilumahdollisuudet sekä saunatilojen yhteydessä uima-allas, joka on yksityiskäytössämme parin tunnin ajan saunomisen yhteydessä. Tutustu Sannäsin kartanoon jo ennakkoon osoitteessa www.sannaskartano.fi. Kirjo Viidakko kotiisi Taitojärjestön uusin yhteinen malli on Tiia Erosen suunnittelema Viidakkotyyny. Jos rakastuit Salaisen puutarhan satumaailmaan, ihastut takuulla myös Viidakko-tyynyn kirjottuun maisemaan. Tänä vuonna kisailu starttaa loppiaisena, joten vielä on aikaa teroittaa puikot ja taktiikka kuntoon! Lisätietoja www.sukkafinlandia.fi. Pakkaa siis käsityö valmiiksi ja tule kanssamme nauttimaan! Taidon käsityöviikonloppu järjestetään 30.–31.3.2019. K u v a K ris tiin a Lou hi Lähde mukaan Taidon käsityöviikonloppuun! Taito järjestää maaliskuun lopulla ihanan tunnelmallisen käsityö viikonlopun Porvoossa Sannäsin kartanossa. Mallin nimi on Lumikello ja ohje julkaistaan kahdeksassa osassa. Viikonlopun aikana vietämme yhdessä aikaa käsitöiden, hyvän ruoan, seurustelun ja saunomisen merkeissä. Jollet ehtinyt mukaan mysteerin aloitukseen, jää ohje Taito-lehden verkkosivuille, jotta mattimyöhäisilläkin on mahdollisuus tarttua puikkoihin. Liput viikonloppuun tulevat myyntiin sunnuntaina 16.12. Tarkempi ohjelma julkaistaan Taidon verkkosivuilla perjantaina 14.12. T A I T O ?6/2018 8 ALUKSI. Hinta sisältää matkat, majoituksen, ruoat ja ohjelman. Mysteeristä muodostuvat Emma Karvosen suunnittelemat pintaneulesukat. Viikonlopun hinta 260 €/hlö kahden hengen huoneessa, 230 €/hlö yhden hengen huoneessa
Taitoliitto valitsi Vuoden käsityötekniikan nyt kolmannen kerran. Kudonta on paljon muutakin kuin räsymatot. TÄNÄÄN NEULON YouTube Tänään neulon on uusi tulokas Suomen podcastmaailmassa. Vuoden 2018 käsityötekniikka on kirjonta ja vuonna 2017 se oli makramee. Valmistaudutaan siis yhdessä kudonnan vuoteen! Taitoliitto on Taito-lehden kustantaja. . Haluamme, että kudonta nähdään monien mahdollisuuksien tekniikkana. Loppuvuoden somesuosikit ovat neulepodcasteja, jotka tuovat käsityön lämmön jokaisen omaan olohuoneeseen. . . . Kaikista suomalaisista 18 % kertoo seuraavansa käsityöaiheisia sosiaalisen median kanavia. Aktiiviharrastajista 67 % seuraa kanavia päivittäin. Kudonta elää uutta kukoistustaan. – Kudonnalla on vahvat perinteet Suomessa. kudonta vuoden 2019 käsityötekniikka ?TAITO?6/2018 9 ALUKSI. Marikan neulepodcast tarjoaa naurunpyrskähdyksiä ja samastuttavaa arkirealismia. Vuoden käsityötekniikka näkyy monipuolisesti myös Taidon sivuilla. . Kudonnan kurssit, joissa tekemisen vaiheet opetetaan loimen rakentamisesta lähtien ovat suosittuja myös nuorten kaupunkilaisten keskuudessa. Ota puikot käteen ja sukella neulepodcastien seuraan. Sujuvasanainen Jonna esittelee inspiroivasti kauniita neuleitaan. TOP 3 Taito-lehden somesuosikit VILLAPESUOHJELMA YouTube Kun Villapesuohjelman naisia katsoo, tekee mieli keittää pannullinen teetä ja unohtua pehmeään tunnelmaan. Pienet seinätekstiilit ja kehyskudonta innostavat uusia tekijöitä kudonnan pariin. Räsymaton kudonta on yksi Elävän perinnön kansalliseen luetteloon kirjatuista taidoista ja kudonta on mitä parhain esimerkki aineettomasta kulttuuriperinnöstä, joka elää vahvana Suomessa, kertoo Taitoliiton toiminnanjohtaja Minna Hyytiäinen. Kaikki podcastit löytyvät YouTubesta. Taitojärjestö tuo Vuoden käsityötekniikkaa esiin vuoden aikana kurssitarjonnassa ja tapahtumissa. Kudonta on vuoden 2019 käsityötekniikka Vuoden 2019 käsityötekniikaksi on valittu kudonta. KOUKUTTAJAN KOOTUT YouTube Neuleita ja kissoja – voiko parempaa olla
Kaikki alkoi käsityömessuilta, jonne menin pitkän ostoslistan kanssa. Näyttelyssä on teoksia 39 huopataiteilijalta eri puolilta Suomea ja ulkomailta. Ne suorastaan karttoivat minua! Siitä tulee nimi Eluded fibres. Messut, kurssit ja työpajat kiinnostavat erityisesti 25–49-vuotiaita . MISTÄ SAAT INSPIRAATIOTA. Villasta ja huovasta on moneen – myös tulevaisuudessa. Huovasta voi rakentaa myös veistoksellisia teoksia. Vinkkaa hänestä Taito-lehdelle toimitus@taito.fi Anu Talka Millaista on tulevaisuuden huovutus. Itsensä haastaminen näissä asioissa on innostavaa. – Huopa ja huovutus luovat mahdollisuuksia tekstiilitaiteessa, Pirttilahti jatkaa. Näyttely esittelee villan ja huovan monimuotoisuutta teosten kirjon laajuudella. Napsin talteen valokuvia väreistä aina, kun näen jotain jännittävää. Ulkomaisissa nettikaupoissa haluamani värit olivat usein loppuunmyytyjä. MITEN PÄÄDYIT VÄRJÄÄMÄÄN LANKOJA. Minullakin on parhaillaan kaksi paria puikoilla. Kikka Jelisejeff: Lauma (2018). Kaikki taiteilijat ovat Filtin jäseniä. Talvi on sukkaneulonnan kulta-aikaa. Kuva Olli Levaniemi / Suomen käsityön museo T A I T O ?6/2018 10 ALUKSI. Näyttely on toteutettu yhdessä Suomen käsityön museon kanssa. Tutustu tuoreeseen tekijään: Eluded Fibres . MITÄ OLET VÄRJÄNNYT VIIME AIKOINA. Usein mietin tiettyä neuleohjetta, kun värjään. Aloin värjätä, koska tarvitsin tietyn väristä lankaa. Voin siis sanoa, että värjään edelleen hyvin pitkälle vain sellaisia lankoja, joita tykkään neuloa. . Huomisen huopaa on esillä Suomen käsityön museossa 15.12.2018–5.5.2019. MIKÄ VÄRJÄYKSESSÄ KIEHTOO. Syksyinen märkä katu ja valomainokset tai vaikkapa kahvilan sohvatyyny likaista sohvaa vasten saattaisivat päätyä inspiraationlähteiksi. – Huomisen huopaa on ikivanhan käsityötekniikan siirtymistä tulevaisuuteen uusina tuotteina, käyttökohteina ja materiaaliyhdistelminä. Lähdin sieltä tyhjin käsin pois, koska en löytänyt haluamiani kirkkaita väriyhdistelmiä. Tarinani on perinteinen värjäreiden keskuudessa. Huopaan on liitetty erilaisia kuituja, kankaita, lasia tai jotain muuta ja pintaa on koristeltu esimerkiksi kirjomalla. Filtin 20-vuotisjuhlanäyttely on jäsenistön luoma kokonaisuus. Värit ja väriyhdistelmät ovat minulle se juttu. Tiedätkö tuoreen tekijän. Värjääminen on melko helppoa, mutta vaikeampaa on saada aikaan juuri tiettyä värisävyä, värien toistettavuutta ja värien kaunista yhteensopivuutta. Pörröisiä mohairlankoja, paksumpaa DK-lankaa ja tietenkin sukkalankoja. Mietin aina, millaisen projektin itse mieluiten toteuttaisin ohjeesta. Suomen käsityön museon Huomisen huopaa -näyttely pohtii huovan paikkaa modernissa maailmassa. . Huopa sopii moderniin maailmaan monipuolisuutensa, ekologisuutensa ja eettisyytensä vuoksi, kertoo Filtti ry:n puheenjohtaja Eija Pirttilahti. Suomen huopayhdistys Filtin 20-vuotisjuhlanäyttelyn on juryttanyt kuvataidekriitikko Hannu Castrén
Käsityön aktiivi harrastajat käyttävät käsityömateriaaleihin ja -tarvikkeisiin rahaa keskimäärin 350 euroa vuodessa. Lähde: Käsitöiden harrastaminen Suomessa, Taitoliiton Taloustutkimuksella teettämä kyselytutkimus. Ensimmäisinä hankkeessa ovat mukana Taito EteläPohjanmaa, Taito Keskipohjanmaa, Taito Etelä-Suomi, Taito Keski-Suomi ja Taito Satakunta. Tilaa pinssit itsellesi osoitteesta www.taitolehti.fi/kauppa. – Hankkeen avulla edistetään elävän perinnön vaalimista ja vahvistetaan käsityöperinnön elinvoimaisuutta, kertoo Taitoliiton kehittämispäällikkö Kikka Jelisejeff. Taitoliiton yhteistyökumppani hankkeessa on Suomen käsityön museo. Se kerää yhteen käsityökulttuurista kiinnostuneita toimijoita tutkimaan, huoltamaan ja uudistamaan perinteitä omalla alueellaan. ?TAITO?6/2018 11 ALUKSI. Nyt painopistettä vahvistetaan Käsityöperinnön kummitoiminta -hankkeella. Naisista jopa 11 % tekee käsitöitä päivittäin. Käsityöharrastuksen tärkein motiivi on käsitöiden tuoma rentoutus ja hyvinvointi. Taitoyhdistykset keräävät yhteen oman alueensa käsityö kummi toiminnasta kiinnostuneet. Hinta: 8 €/kpl, 18€/3 kpl. Taidon ihanat pinssit ovat ilmestyneet Taidon uudet kässäaiheiset pinssit ovat viimein saapuneet painosta ja voit nyt tilata kolme erilaista pinssiä suoraan kotiisi Taidon verkkokaupasta. Käsityön kummitoiminta aktivoi perinteen pariin Käsityöperinnön vaaliminen on yksi taitojärjestön toiminnan osa-alueista. 77 % suomalaisista harrastaa käsitöitä vähintään satunnaisesti. Pinssien kuvituksesta vastaa Taidon AD Elina Johanna ja pinssit on painettu Helsingissä. Verkkokaupasta voit myös tilata vuosien 2017–2018 Taitoja irtonumeroina. Hanke toteutetaan taitojärjestön paikallisyhdistysten kautta. Hankkeen tarkoituksena on antaa ihmisille mahdollisuus vaikuttaa kulttuuri perinnön asemaan Suomessa. 34 % kertoo nikkaroivansa, rakentelevansa tai tekevänsä käsitöitä ainakin muutaman kerran kuussa. Naiset tekevät käsitöitä säännöllisemmin ja useammin kuin miehet . Taitoliitto on Taito-lehden kustantaja
Sopivia jämälankoja kirjontaan löytyy takuulla jokaiselta neuloositartunnan saaneelta. Mallien kiinnostavuutta lisää Karmitsan itselleen asettama tavoite. Kirjan esipuheessa Vatanen kertoo, että neulemallien inspiraationa ovat olleet skandinaavisen neulehistorian kuviot. Maria Kuparin Mosaiikkia! 33 värikästä projektia tarjoaa virkistävän katsauksen mosaiikkitöiden mahdollisuuksiin. Kirja on aloittelijaystävällinen, sillä ohjeet mosaiikkityön tekoon löytyvät vaihe vaiheelta aloittamisesta viimeistelyyn saakka. Mosaiikkia on tehty perinteiseen tapaan kukkaruukkuihin ja valokuvakehyksiin, mutta myös kiinnostavasti kauniisin vanerirasioihin ja naulakoihin. Kirjan neuleet toimivat yksitai kaksivärisinä, mutta niiden suola löytyy lopulta väreistä. Ohjeet on jaettu kolmeen osaan tekniikan perusteella: on kirjoneuleita, pintaneuleita sekä kaksivärisiä pintaneuleita. Kirjan sukkamallit on neulottu DK-vahvuisesta sukkalangasta, osa jopa vielä paksummasta. Vatanen on kirjonut silmukat neulelankaa ohuemmalla langalla, jolloin pinta ei peity kokonaan ja siitä tulee hauskan elävä. Kuparin töissä hehkuvat hyvällä maulla yhdistellyt iloiset värit. Me suomalaiset olemme vannoutuneita paksujen sukkien neulojia ja sukkamallejahan ei koskaan voi olla liikaa. En ole koskaan kokeillut mosaiikkityön tekoa, mutta jo ajatuksena särkyneiden astioiden yhdistely kuulostaa ihanalta! Muhkeat sukat LUMI KARMITSA MOREENI 2018 Lumi Karmitsa tuli muutama vuosi sitten tunnetuksi värikylläisistä ja näyttävistä kirjoneuleista. Lumi Karmitsan Muhkeista sukista löytyy montakin sulavasti etenevää mallia, jotka olisi ihana vetää jalkaansa talven jo tuntuessa varpaissa. Kirja sisältää parikymmentä uutta asusteohjetta. Sanna Vatasen toinen BÄÄ!-kirja ihastuttaa ohjeillaan ja Sami Revon tunnelmallisilla kuvilla. Nyt Karmitsa on tehnyt uuden aluevaltauksen, aivan erilaisen aiempiin kirjoihin verrattuna. Värjäämättömään lampaanvillaan saa persoonallisen silauksen jäljentämällä silmukat omilla suosikkiväreillä Vatasen näyttäessä mallia. Sanna Vatanen kutsuu kirjan neuleita ”väritysneuleiksi”, koska mallit saavat väriä pintaansa silmukoita jäljentämällä. Sanna Vatasen ja Sami Revon BÄÄ! Neulo & kirjo kuvioita aiheuttaa akuutin halun tarttua puikkoihin ja möyriä omasta lankalaatikosta suomalaiset lampaanvillat esiin. Jo ensimmäisestä BÄÄ!-kirjasta tuttuun tapaan kaikki kirjan mallit on neulottu kotimaisten alkuperäisrotujen lampaanvillasta. Ohjeiden avulla pääsee neulomaan ihania sukkia, kauniita lapasia, hurmaavia myssyjä ja tossuja sekä muutaman neulekäsiä kovasti kutkuttavan huivin. Kun selailen kirjaa, huomaan ajattelevani, että pitäisikö lähteä läheiselle kirpputorille metsästämään sopivia astioita. Lisämuhkeutta sukkiin on saatu erilaisilla pinnoilla ja palmikoilla. Muhkeat sukat sisältää nimensä mukaisesti muhkeita sukkia. Koonnut Sonja Karlsson Mosaiikkia! 33 värikästä projektia MARIA KUPARI ATENA KUSTANNUS 2018 Kirpputorit, vintit ja ullakot, kellarinkomerot ja keittiönkaappien perukat ovat täynnä mosaiikkitöihin sopivaa materiaalia. ”Enemmän on enemmän, mitä tulee muhkeuteen!”, kirjoittaa Karmitsa. Nämä mallit eivät ole mitään saapassukkia. Hän halusi sulauttaa resorin, kantapään ja kavennukset huomaamattomaksi osaksi kokonaisuutta. Taito-lehden alkutalven KIRJASUOSIKKI BÄÄ! Neulo & kirjo kuvioita SANNA VATANEN JA SAMI REPO MOREENI 2018 T A I T O ?6/2018 12 KIRJAT
Ajattelin, että jos siitä ei tule lahjaksi kelpaavaa, niin pidän sen itse. Reunat hortoilivat sinne tänne ja välillä polkaisin pari polkusta ihan omaan järjestykseeni, mutta niin siitä kaiken nyhräämisen jälkeen tuli jonkinlainen liina. Kuinka monta kertaa olen ollut ihastunut jonkun käsityöhön ja tekijä itse kuitenkin vähättelee työtään! Lopetetaan tämä perisynnin viljely yhteisestä sopimuksesta ja ryhdytään arvostamaan omia ja ihailemaan muiden käsitöitä. Niinpä sain varsinaisen neronleimauksen: kudon heille suuren, perinteisen pellavaliinan. Mitäpä se haittaa, jos työssä onkin virhe tai se ei ole viimeisen päälle. Valittelin, että se on ruma, siinä on virheitä ja reuna kiemurtelee, että en oikein osannut. Päätin kurillanikin viedä sen ruman liinan! HÄÄPARI OLI AIVAN ÄLLISTYNYT, KUN KERROIN KUTONEENI LIINAN ITSE. Internetin ihmemaata selatessani näen usein kuvia erilaisista käsitöistä, jotka eivät syystä tai toisesta miellytä silmääni. Olin ajatellut hääparia koko kudonnan ajan ja jokaisessa heitossa oli lämpöä ja ystävyyttä. Kysyin itseltäni, miksi en veisi sitä virheistä huolimatta. Se on juuri minun tekemäni ja minun tyyliseni, sellaisenaan täydellinen. Katso nyt tätäkin kohtaa, olen pistellyt ihan vinoon.” MIKSI MEIDÄN SUOMALAISTEN ON VÄHÄTELTÄVÄ MUODON VUOKSI OMIA KÄSITÖITÄMME. Onko onnistuneimpaankin työhön varmuuden vuoksi suhtauduttava kuin se olisi vahingossa kaunis, ettei kehuja ajattele, että luulen itsestäni ja taidoistani liikoja. Teksti Ilona Korhonen Eihän tämä nyt kummoinen ole Hääparia nauratti ja he lupasivat käyttää liinaa muutenkin, jos sen kerran saa pilata tahroilla eikä sitä tarvitse säilyttää kaapissa piilossa kuten perintökalleuksia. Kirjoittaja on kansanmuusikko, joka värjää käsin kuvankauniita lankoja. Olin valtavan ylpeä itsestäni, mutta ajattelin, että liinaa ei voisi viedä lahjaksi. Kyllä, todellakin, pitkään pöytään ja pellavaisen! Käsityöneuvoja yritti ehdottaa, että harjoittelisin ensin jollain helpommalla, mutta pidin pääni. Ehdotin, että aina kun tulen käymään, he laittaisivat liinan pöytään ja läikyttäisimme sille yhdessä punaviiniä. Myöhemmin pohdin, miksi oli niin vaikeaa olla ylpeä omasta työstään ja siitä, että sain liinan valmiiksi asti. EN ENÄÄ MUISTA, KUINKA KAUAN ÄHRÄSIN SITÄ LIINAA , varmasti päiväkausia, mutta päätin olla luovuttamatta. Ne ovat kaikki upeita saavutuksia ihan sellaisenaan! Ku vi tu s El in a Jo ha nn a Kymmenisen vuotta sitten minuun iski kudontakärpänen. ”Haluaisin, että jokainen olisi ylpeä tekemästään työstä, oppimastaan tekniikasta ja saavuttamastaan etapista.” ?TAITO?6/2018 13 KOLUMNI. Mistä meihin on istutettu varovainen kursailu ja nolostelu, vaikka olisimme kuinka ylpeitä aikaansaannoksistamme. ”Eihän tämä nyt kummoinen ole.” ”Se nyt vain on sellainen… kurpos!” ”Ei se ole oikein onnistunut. On halvannäköisiä materiaaleja, kummia väriyhdistelmiä ja milloin mitäkin tyyliseikkaa, jotka ovat vain omien mieltymysteni vastaisia. Mutta eivät minun mieltymykseni mitään niistä töistä kerro. Neulekärpäsen pureman olin saanut jo lapsena ja olin tehnyt kaikenlaisia juttuja neulalla ja langalla, mutta isot, pelottavat kangaspuut olivat tuntuneet liian suurelta haasteelta. Kotona kääntelin ja katselin liinaa. Haluaisin, että jokainen olisi ylpeä tekemästään työstä, oppimastaan tekniikasta ja saavuttamastaan etapista. Marssin paikalliseen käsityökeskukseen ja ilmoitin, että en osaa kutoa, mutta aion tehdä pellavaisen pöytäliinan. Ne ovat makuasioita! EN MISSÄÄN NIMESSÄ KUTSUISI KENENKÄÄN TYÖTÄ RUMAKSI TAI KUMMALLISEKSI , en usein edes epäonnistuneeksi. En tietenkään toivoisi tekijöiden vähättelevän ja mollaavan omia töitään. Ystäväni olivat kuitenkin menossa naimisiin, enkä keksinyt mitään sopivan arvokasta käsityötä, jonka olisin voinut tehdä heille. Neuvoja myöntyi nikotellen ja kertoi, että muutaman viikon päästä loimessa on tilaa
Merja Räty?Kuvat?Sonja Karlsson Peruukkimestari Pekka Helynen tuntee olevansa oikeassa paikassa, kun hän saa auttaa asiakkaita löytämään itselleen sopivan peruukin. Teksti. Peruukkimestari on palveluammatissa T A I T O ?6/2018 14
Peruukkia valitsevalle on nykyään tarjolla monenlaisia materiaalija värivaihtoehtoja.
T A I T O ?6/2018 16
Sen lisäksi, että on mahdollista valita keinohiuksien ja aitojen hiuksien välillä, voi valita muun muassa värit, jakauksen, pyörteen paikan, kiharuuden, tiheyden… P . PERUUKKEJA KAUPAN HYLLYLTÄ JA MITTATILAUKSESTA Peruukin tekemisen perustekniikka on sama, oli sitten kyse teatterista tai päivittäin käytettävästä peruukista. – Olen alun perin parturi-kampaaja, mutta lipsahdin aika pian teatterin maailmaan. – Ranskan vallankumouksen jälkeen muuttui moni asia ja myös peruukkien suosio hiipui. Perinteikkään Suomikallion ohjissa hän on ollut vuodesta 2012. PERUUKKIMESTARIKSI TEATTERIN KAUTTA Mikään oppilaitos Suomessa ei tarjoa peruukintekijän ammattitutkintoa. – Peruukkien huippukautta oli 1600ja 1700-luku, barokki ja rokokoo. Helynen nappaa pöydältä työkalun, pienen teräväkärkisen koukun, ja aloittaa työn. Barokin ja rokokoon aikana peruukki oli yläluokan naisten ja miesten muotia. Usein peruukit myös olivat huikean kokoisia ja muutenkin mielikuvituksellisia koristelultaan. Teatterityössä Pekka Helyselle on tullut tutuksi myös peruukin historia. Pekka Helynen on laskenut tehneensä kolmisen tuhatta peruukkia. Edelleen käytettävä solmiminen on tekniikka, joka keksittiin juuri 1700-luvulla. Moni asiakas on saattanut koettaa selvitä kotikonstein pitkänkin ajan, ennen kuin uskaltautuu kokeilemaan peruukkia tai hiuslisäkettä. Kun tehdään peruukki tavalliselle asiakkaalle, on tarkoitus kaunistaa, sanoo Helynen. Työ etenee ammattilaisen tekemänä pettävän sulavasti. Pekka Helynenkin on itseoppinut. Pekka Helynen sanookin, että hänen työnsä on hyvin luottamuksellista. Kukaan peruukkien tekoa osaava ei suostunut opettamaan, joten opettelin itse. Kansallisoopperan Lumikuningattareen hän on suunnitellut sekä naamioinnin että peruukit. – Näin hiukset pysyvät paikoillaan eivätkä valahda lattialle kesken työn, selittää Helynen. Peruukkeja ja hiuslisäkkeitä on käytetty historian aikana vaihtelevasti ja muoti on vaikuttanut niihin yhtä lailla kuin pukeutumiseenkin. – 1960–70-luvuilla oli varsinainen peruukkibuumi. ”On palkitsevaa, että voin auttaa ihmisiä hankalassa tilanteessa ja parantaa heidän elämänlaatuaan.” ?TAITO?6/2018 17. Peruukkimestari Pekka Helysen päivät kuluvat suunnittelussa ja asiakaspalvelussa, mutta hän tekee töitä myös teatteriiin. Aidot hiukset olivat kalliita jo silloin, eikä kaikilla ollut varaa koreilla peruukeilla. – Hiusten lähteminen joko kokonaan tai osittain voi osua kenen tahansa kohdalle. Ensimmäiset tekemäni peruukit olivat kyllä hirveitä, naurahtaa Helynen. – Peruukin käyttö juontuu muinaiseen Egyptiin, jossa peruukkeja tehtiin hiuksista, mutta myös lampaanvillasta, niinestä tai värjätystä puuvillatai pellavakankaasta – niiden ei siis ollut välttämättä tarkoitus edes näyttää oikeilta hiuksilta. – Kyllä siinä pari vuotta meni, ennen kuin työ alkoi sujua. Tämäkin liike perustettiin vuonna 1966, kertoo Helynen. Syinä voivat olla esimerkiksi syöpähoidot, pälvikalju, aineenvaihdunnan häiriöt tai geneettiset syyt. Hiukset solmitaan koukun avulla yksi kerrallaan tyllipohjaan yhdellä tai kahdella solmulla. Löysin 1950-luvulta peräisin olevan kampaajan käsikirjan ja opettelin sen avulla, kertoo Helynen. Synteettisten peruukkien tulo markkinoille 1960-luvulla toi muutoksen peruukin käyttöön: keinohius on aitoa hiusta halvempaa, joten peruukki oli yhä useamman ulottuvilla. Hiuksettomuus tai hiusten oheneminen on arka asia, josta ei liiemmin välitetä huudella. Kiinnostuin maskeeraamisesta ja siinä sivussa myös peruukkien teosta. Pohjatylli on pingotettu valmiiksi peruukkitukin päälle. – Jos asiakas hikoilee paljon tai käyttää peruukkia myös nukkuessaan, ennakoidaan ja tehdään kaksi solmua, jotta rakenne on pitävämpi. Helynen on ehtinyt työskennellä Helsingin Kaupunginteatterin peruukkimestarina, Tukholman Dramatiska Teaternissa, Suomen Kansallisteatterissa sekä Savonlinnan Oopperajuhlilla ennen siirtymistään yksityiselle puolelle. Peruukit eivät enää ole mitään tönkköjä pehkoja, vaan peruukin valitsijalle on monenmoisia vaihtoehtoja, jotka auttavat siinä, että peruukista saa omalta tuntuvan. Liki viidenkymmenen vuoden takaisen peruukkibuumin jälkeen ei vastaavaa ole ollut ja teatterikäytön ohella peruukkeja hankitaankin nykyään ensisijaisesti tarpeeseen. 1600-luvun alusta lähtien peruukit pysyivät yhtäjaksoisesti muodissa lähes 200 vuotta. Ranskan Ludvig XIV:n aikana hovissa hääri viidensadan peruukintekijän joukko, sillä muotiperuukeille oli kova kysyntä. Erojakin silti on. ekka Helynen ottaa nipun hiuksia ja asettaa ne kahden karstalevyn väliin. – Teatteriperuukit ovat karakterisoivia, joten jos roolihenkilön luonne sitä vaatii, tehdään myös rumaa
ASIAKKAAT OVAT TYÖN SUOLA Peruukkimestari Pekka Helysen työhön ei enää kuulu kovin paljon varsinaista peruukin tekemistä. Koska sairaudelle ei voi mitään, on piristävää, että voi vaikuttaa edes johonkin, että saa otteen siitä, että on sama ihminen kuin ennenkin. – Sain maksusitoumuksen ja hankin peruukin, mutta se ei tuntunut oikein omalta. Peruukeissa käytettävät aidot hiukset tulevat pääosin Intiasta, ja ne jatkokäsitellään alan tehtaissa peruukkeja varten, kertoo Helynen. Ylijääneet lahjoitushiukset lähetetään Iso Britanniassa toimivalle Little Princess -säätiölle. – Teen itse lähinnä korjauksia ja joitain pieniä juttuja sekä toisinaan tilauksesta peruukkeja esittävän taiteen tarpeisiin, muutoin käsin tehdyt peruukit teetetään Kaukoidässä. – Parhaat keinohiukset taittavat valoa aika samalla tavalla kuin aitokin hius, joten eroa ei välttämättä huomaa. Myös hiustenpidennysten suosio on nostanut selvästi kaikenlaisten hiusten hintaa. – Asiakkaat ovat tämän työn suola. Ehkä omaa tuskaani purkaakseni ryhdyin kehittelemään ideaa hiuspäähineestä, eli kevyestä päähineestä, johon kiinnitetään hiusnauha. Ajattelin ensin, olenko pinnallinen, kun suren hiuksiani, mutta olen Bravehairia pyörittäessäni huomannut, että moni hiuksensa menettänyt kokee ihan samalla tavalla. Tätä konseptia ollaan kehittämässä niin, että kampaajamestari Minna Haantaus-Pekarila, joka on opetellut tekniikan, kävisi kouluttamassa yhteistyökampaamoissa. Näitä yhteistyökumppaneita olemme juuri etsimässä ja valitsemassa. Pekka Helynen viihtyy työssään ja tuntee olevansa oikealla paikalla. Bravehairin uusimman tuotteen MyHairin idea on, että asiakkaan omista hiuksista tai vaikka ystävän lahjoittamista hiuksista tehdään hiuspäähine. Kaikki ylijääneet letit on lajiteltu ja pakattu ja pakkaukset sinetöity, sillä keräykseen lähetetyt hiukset on korvamerkitty hyväntekeväisyyteen. ?. Aika pian kuitenkin huomasin, että tällaiselle tuotteelle on kysyntää. Helysen mukaan moni ei tiedä peruukeista ennen kuin eteen tulee tilanne, jolloin peruukki on tarpeen. Hindulaisuuteen kuuluu hiusten uhraaminen temppelissä, joten puhutaan myös temppelihiuksista. Tällainen hyväntekeväisyys tarvitsisi hyvän palvelukonseptin, jotta toiminta voisi olla säännöllistä, sanoo Satu Rautalahti. T A I T O ?6/2018 18. Bravehair on vielä melko tuore yritys. Minusta hiuksensa menettänyt kaipaa nimenomaan vaihtoehtoja. – Tarkoitus on, että asiakas saa niin hyvän opastuksen, ettei hänen tarvitse olla joka asian takia naimisissa peruukkiliikkeen kanssa. Ykköstavoitteena on tehdä yritys tunnetuksi Suomessa, mutta ennen pitkää tähtäimessä on myös kansainvälistyminen. On palkitsevaa, että voin auttaa ihmisiä hankalassa tilanteessa ja parantaa heidän elämänlaatuaan. Peruukin tekeminen käsin vie ainakin 40 tuntia, joten hintaa peruukille tulisi aivan liikaa eikä juuri muuta ehtisi tehdäkään. Rautalahti arvelee, että järkytys hiusten lähtemisestä oli niin suuri, koska hiusten puuttuminen on hyvin konkreettinen merkki sairaudesta. – Ja tietysti henkilökohtaisena tavoitteena on se, että voisin täysin panostaa Bravehairiin kehittämiseen ja nostaa palkkaakin. Jos peruukin käyttö on pitkäaikaista, asiakas saattaa päätyä mittatilausperuukkiin. Jos hiustenlähtö on äkillinen, moni hankkii ensimmäiseksi peruukikseen jonkin vakiomalleista, jonka saa nopeasti. Siinä tapauksessa asiakkaan päästä otetaan tarkat mitat, pohditaan malli ja muut seikat ja sen jälkeen lähtee tilaus tehtaalle. Vuosi sitten Bravehair oli kumppanina Tukkaoperaatiossa, jossa kerättiin hiuksia syöpäsairaiden lasten päähineisiin. Satu Rautalahti korostaa, että hiuspäähineen ei ole tarkoitus korvata peruukkia. Siksi hänen työnsä on pitkälti asiakaspalvelua ja sen miettimistä, minkälainen ratkaisu on kullekin asiakkaalle paras mahdollinen. Bravehairiin tulee viikoittain kyselyjä mahdollisuudesta luovuttaa hiuksia niitä tarvitseville. – Olin käynyt läpi leikkauksen, jossa toinen rintani poistettiin, mutta kaljuus iski tajuntaani kunnolla sen tiedon, että minulla on syöpä. Intiassa riittää ihmisiä, joilla on pitkät, käsittelemättömät hiukset. Kampaajan tuoliin istahti ennätysmäärä ihmisiä, sillä lettejä tuli 3 665 kappaletta. – Määrä oli valtava. – Tempauksia on kyllä tulossa ja niistä tiedotetaan erikseen. Bravehair syntyi tarpeeseen Bravehairin perustaja Satu Rautalahti tietää, miltä tuntuu, kun entisen tutun minän sijaan peilistä katselee hiukseton nainen. Peruukin tekeminen käsin kestää ainakin 40 tuntia. Lähinnä Bravehairin asiakkaita ovat syöpähoitojen takia hiuksensa menettäneet sekä ne, joilla on alopecia eli pälvikalju. – Tällä tavalla asiakas saa omat hiuksensa – tai läheisen ihmisen hiukset eri muodossa takaisin. Suunnittelua ja asiakaspalvelua sen sijaan riittää joka päivälle. – Bravehairin hiuspäähineet ovat vaihtoehto. Peruukin saa noin kolmessa kuukaudessa. . Eurooppalaisiakin hiuksia on tarjolla, mutta vähemmän, ja siksi ne ovat kalliimpia. Sen näkee aina, kun peiliin vilkaisee – tai kun seuraa muiden ilmeitä. Ajan mittaan myös keinohiuksista on tullut parempia ja aidomman oloisia
?TAITO?6/2018 19
– Viron kansallismuseoon on kerätty kaikkiaan 5?000 erilaista lapasja sukkamallia eri puolilta Viroa. – Olin neulonut lapaset viimeksi kouluaikoina. Hän pyysi minut neuletapaamiseen, joka järjestettiin kaupalla. Vähän uutta, vähän vanhaa nni alkoi epäonnesta. Kansallispuvuissa käytetyistä kuoseista valmistetaan pussukoita, rintaneuloja ja kravatteja. PERINNE HYPPYSISSÄ Neulominen on Virossa suosittu harrastus. Valitsin lapasiin värikkäät langat, joista lapseni pitivät. Elävää perinnettä ovat myös Külli Jacobsonin lapaset. – Näytin lapasia tapaamisen muille osallistujille. Löysin vihkosen, jossa oli perinteisiä virolaisia kirjoneulelapasmalleja, ja päätin kokeilla. Ihmisiä näkee puikot kädessä julkisilla paikoilla ja neuleita käytetään paljon. Sonja Karlsson Kun Külli Jacobson järjesti näyttelyn tekemistään kirjoneulelapasista, hän laittoi lapaset taulujen lailla kehyksiin. O ?TAITO?6/2018 21. Perinteen pohjalta rakennetaan uutta. Teksti ja kuvat. Mallit ovat perinteisiä, mutta lapasten värimaailma ei. Värija kuviovalintojen perusteella on mahdollista määrittää, missä päin Viroa neule on valmistettu, Jacobson kertoo. Häneltä alettiin tilata värikkäitä perinnelapasia ja jo muutaman kuukauden jälkeen suunnitelma oli selvä. – Jäin talvella 2010 työttömäksi, kertoo Külli Jacobson Viron kansallismuseon kahvilassa. Jacobson pakkasi puikkonsa ja otti tapaamiseen mukaan valmiit lapasensa. Seuraavan puolen vuoden aikana Jacobson vietti paljon aikaa lankakaupassa ja tutustui paikallisiin neulojiin. Onneksi hän oli pakannut puikot ja langat mukaan. Se näkyy esimerkiksi paikallisten kansallispukujen mielikuvituksekkaassa käytössä. Heidän silmänsä laajenivat ihastuksesta, Jacobson nauraa vuosia myöhemmin. Paikalliset perinteet ovat Virossa vahvat, neuleissa on eroja. Hän oli neulonut vasta muutaman lapasparin, mutta jo niistä näkyi Jacobsonin persoonallinen tyyli: perinteiset virolaiset kirjoneulekuviot yhdistettyinä iloisen kirjaviin lankoihin. Külli Jacobsonin piti lähteä kauas nähdäkseen lähelle: Yhdysvalloissa hän ymmärsi virolaisen neuleperinteen merkityksen ja ainutlaatuisuuden. Puolen vuoden päästä edessä oli uusi muutos: Jacobsonin perhe muutti Yhdysvaltoihin miehen työn perässä. Rintaneulan käyttö on esteettisesti kaunis, pieni kannanotto perinteen säilymisen puolesta. – Neuloin lapasia, ja kun lanka loppui, menin paikalliseen lankakauppaan ja aloin jutella myyjän kanssa. Külli Jacobsonilla ei ollut maassa työlupaa ja hän eli kotirouvana, muttei kokenut sitä omakseen. Viron hallitus panostaa myös perinnetekniikoiden ja -tekstiilien säilymiseen koulutuksen kautta. Sen virolaiset perinneneuleet ansaitsevat. Vaikka kansallismuseossa lapasia ja sukkia on tallessa aika liuta, ei niiden säilyminen ole ollut itsestäänselvyys. Syksyllä 2011 Jacobson perusti yrityksensä Nordic Knittersin. Aiemmin Virossa jokainen tyttö oppi neulomaan sukat ja lapaset koulunpenkillä
Lapaset neulotaan etelävirolaisesta, käsinvärjätystä villasta. Verkostoon kuuluu kymmenisen neulojaa, joille Jacobson tarjoaa langat ja joilta hän ostaa valmiit lapaset ja myy ne eteenpäin. Kun Viro juhli 100-vuotisjuhlaansa, Jacobson neuloi lapaset lipun väreissä. T A I T O ?6/2018 22. Neuvostohallinto piti projektia kuitenkin liian kansallismielisenä ja vain ensimmäinen osa kirjasarjasta ehti ilmestyä, kertoo Jacobson. ??. Kolmiovarsi sai alkunsa Latviassa. NEULOMISEN PITÄÄ OLLA MUKAVAA Kuten monilla kädentaitajilla, myös Külli Jacobsonin taidot ovat lähtöisin lapsuudenkodista. Neuvostoaikana kauppojen valikoima ei ollut suuri, joten vain itse tekemällä oli mahdollista saada omanlaisia vaatteita, Jacobson muistelee. – Äitini neuloi ja virkkasi. Isoäidiltä saimme sukat ja lapaset. Külli Jacobson ?. Hän myös myi neuleitaan. Yhteistyö on kaksisuuntaista. – Tällä hetkellä neulon juuri niin paljon kuin haluan. Yrityksen perustamisen jälkeen Jacobsonin arki kuluu aamuisin ja iltaisin neuloessa ja päivisin matematiikan opettajan töissä. Mielestäni neulomisen pitää olla mukavaa, ja sen takia varaan tilausten toimittamiseenkin riittävästi aikaa. – Neuleeni ovat värikkäitä ja ajattelen, että ne kuvastavat minua ja iloista luonnettani. ESIÄITIEN LAILLA Nordin Knittersin lapaset loistavat iloisen kirkkaissa väreissä. Viron kansallismuseon vitriinien kirjoneulelapasissa on käytetty pääasiassa valkoista, mustaa ja punaista lankaa. Kun herään, neulon pari tuntia ennen päivätöihin lähtöä, ja iltaisin jatkan neulomista. Myöhemmin alueiden tutkimista on jatkettu ja malleja kerätään muistiin ja julkaistaan kirjoina. Jacobsonille on tärkeää, että muutkin neulojat neulovat vain niin paljon kuin haluavat. Ruusukuvio on peräisin Siperian virolaiskylästä. – Neulojani ovat minulle tärkeitä, ja ajattelen, että minä opetan neulojiani ja he opettavat minua. . Mutta jos joskus ei tee mieli, niin silloin en neulo lainkaan. Teini-ikäisenä tein paljon erilaisia paitoja. ?. Olin nuorena innostunut ja halusin itsekin oppia neulomaan. Monen mielestä esimerkiksi keltainen ja pinkki väriyhdistelmä perinnelapasessa tuntui hurjalta, mutta he ovat kyllä ajan myötä tottuneet. Hän teki paitoja, hattuja, mekkoja ja erilaisia pitsejä. Hänen tavoitteenaan oli käydä läpi kaikki Viron maantieteelliset alueet samalla tavalla ja julkaista jokaisesta alueesta oma kirjansa. Muilta neulojilta kesti aluksi päästä sisään väreihini. Alkuperäisten perinnelapasten värejä ei Jacobsonin mukaan voi kuitenkaan tietää tarkkaan. Ohjeita kerätään talteen iäkkäiltä neulojilta, joilla on hyppysissään perinteiden avaimet. – Kalju Konsin alkoi tutkia Mulgin alueen neuleperinnettä neuvostovallan aikana. Painetta neuloa helpottaa se, että Jacobsonin yrityksessä on muitakin neulojia
Teen lapaset samalla tavalla kuin esiäidit tekivät sata vuotta sitten, Jacobson kertoo. – Emme tiedä ovatko museoissa säilyneet lapaset tyypillisiä vai ovatko ne säilyneet vain sattumalta. Niitä ei voi lukea, mutta ne voi aistia. Hän on suunnitellut malleja, joissa on pitkä, lähes kyynärtaipeeseen ulottuva varsi. – Ajan mittaa langan muuttuessa ja puikkokoon suuretessa kuviot muuttuivat tietysti suuremmiksi. – Haluan pitää lapasteni laadun korkeana. Kalkunin oli keräämässä alueen lauluja ja tarinoita, mutta siellä ollessaan hän kuvasi myös vanhan naisen, Maria Ossipovan, muistivihkoa. Suosikkikuvioni kirjassa on ruusu. Neuvostoaikana lapasiin neulottiin monesti vain yksi kuvio kämmenen puolelle ja toinen kämmenselkään. – Uskon, että vanhoissa mallikerroissa on salaisia viestejä. Neulos on tiivis ja karkea, mutta se pehmenee käytössä nopeasti ja on lyömätön apu purevalla pakkasella. Kylistä suurimmassa vanhimmat naiset puhuivat Viron ja Venäjän rajalla sijaitsevan Setumaan murretta. Voihan olla, että säilyneet lapaset ovat olleet niin tylsät, ettei kukaan ole halunnut ottaa niitä käyttöönsä ja siksi ne ovat olemassa yhä tänä päivänä. Kalkunin oli viettänyt aikaa Siperian virolaiskylissä. Paksummalla langalla lapaseen ei mahdu montaa kuviota. Se löytyi lopulta museon kokoelmasta. Vanhoissa virolaisissa malleissa toistuvat tiheästi pienet, symmetriset kuviot. Jacobson oli siellä tutustumassa paikallisiin lapasmalleihin. . Kun Viro oli vuosikymmenten ajan osa Neuvostoliittoa, langasta tuli paksumpaa ja löyhäkierteisempää. Malli, jonka varsi koostuu useista kolmioista, sai alkunsa kolmipäiväisellä neuleleirillä Latvian maaseudulla. Sataan silmukkaan mahtuu monta mallikertaa. ”Neuleeni ovat värikkäitä ja ajattelen, että ne kuvastavat minua ja iloista luonnettani.” ?TAITO?6/2018 23. Tyypillisiä väriyhdistelmiä on kuitenkin löydetty ja esimerkiksi Muhun alueella neuleet ovat olleet todella värikkäitä. Viisi vuotta sitten Jacobson tapasi kansantieteilijä Andreas Kalkunin. Kuvissa oli lapasiin sopivia mallikertoja, joissa näkyivät sekä virolaisettä venäläisvaikutteet. Malli sai alkunsa, kun Jacobson huomasi, että monissa hänen suosimissaan vintage-takeissa hihat olivat vajaamittaiset. – Tein mallien pohjalta kirjan. Virolaiset kirjoneulelapaset neulotaan ohuesta, sataprosenttisesta lampaanvillasta ohuilla puikoilla. Mallit ja tekniikat kulkevat ihmisten mukana, eivätkä välitä maiden rajoista, kertoo Jacobson. Kuvat nähdessään Jacobsonin sydän alkoi pamppailla. Virolainen malli, jossa oli samanlainen varsi, oli vuodelta 1913. Yhdessä kerroksessa voi olla jopa sata silmukkaa. Erityisesti Külli Jacobson tykkää leikkiä lapasen varren kuvioilla ja pituudella. – Näin varren kolmiokuvion jonkun lapasissa ja muistin, että olin nähnyt jo aiemmin vastaavan. Otin kuvion käyttöön omiin lapasiini. Kyläläiset neuloivat kuviot isommilla puikoilla, joten kuvio oli lapasissa vain kerran, mutta suunnittelin mallin uudelleen vahvemmilla virolaisvaikutteilla ja lisäsin ruusujen määrää. VIESTEJÄ KUVIOISSA Külli Jacobson poimii perinnekuvioita lapasiinsa määrätietoisesti etsimällä ja sattuman avulla. Samalla myös kuviot muuttuivat
Käsityöt ovat tutkitusti aivoja laajasti aktivoivaa täsmätoimintaa. Käsien kosketus inulla on langat käsissäni, mutta en ota kantaa suoralta kädeltä. Se virkistää ja rauhoittaa. Teksti. Ymmärtäminen ja asioiden hallinta sekä ajan ja suhteiden hahmottaminen liittyvät kielessämme konkreettisesti käsillä tarttumiseen. Sonja Karlsson Kädellisinä meillä on tarve tarttua. Käsityö lisää hyödyllisyyden ja tyytyväisyyden tunteita. Mistä johtuu käsityötaidon säilyminen suosittuna harrastuksena. Taina Saarinen Kuvat. Palkitseva kierre! KÄTTÄ PIDEMPÄÄ Evoluutiossa lisääntymään ja aivojaan kehittämään jäivät ne, jotka olivat taitavia käsistään. Käsittämätöntä, käsittää, käsi. – Käsityön tekemisestä haetaan mielenrauhaa. Näin se menee: kun teet hyödyllisiä asioita, joista nautit ja joista tulee konkreettisia tuloksia, ja teet niitä kahdella kädellä, aivot aktivoituvat monipuolisesti ja se tuottaa mielihyvää. Joulu on jo käsillä, enkä käsitä miten olen taas taudin kourissa. Terveyshyödyt ovat sekä psyykkisiä että fyysisiä. Käden toiminnoilla on valtava edustus aivoissa. He nauttivat tuloksista: saalistuksesta, tulenteosta, suojan ja vaatetuksen valmistamisesta. – Silmän ja käden yhteispelissä on jotain hyvin palkitsevaa, sanoo akateemikko ja aivotutkija Riitta Hari. Aloitamme elämänkin kädestä pitäen. – Aivojen toiminta on massiivista rinnakkaisprosessointia, jossa aivojen eri alueet tekevät ilmiömäistä yhteistyötä. M T A I T O ?6/2018 24 TEEMA: KÄSITYÖN LUOMA HYVINVOINTI. Käsityötieteen professori Sinikka Pöllänen on tutkinut käsitöiden hyvinvointivaikutuksia. Nelikuiselle vauvalle on tajunnan räjäyttävä kokemus, kun kädet tarttuvat toisiinsa
T A I T O ?6/2018 26
– Rauman pitsi on hyvä esimerkki tällaisesta elävästä perinteestä, miten se otetaan mielellään osaksi paikallisidentiteettiä, kertoo Pöllänen. Esimerkiksi lapsenlapselle ompeleminen valmistaa isovanhemman rooliin. Erilaiset materiaalit tuntuvat puhuvan suoraan sormien kanssa omaa yhteistä kieltään. Ja kun muistisairaus on edennyt tai fyysinen toimintakyky heikentynyt, käsityömuistot tuovat iloa ja virkistävät, Sinikka Pöllänen sanoo. Käsityönopetus on kouluissa vähentynyt. KÄSITTÄMINEN Tuttava kertoi ajoittain stressaantuvansa niin äärimmilleen, että on vaikeaa hengittää ja ainoa tunne on kipu. Se kasvattaa pitkäjänteisyyttä ja tavoitteellisuutta. – Kun toimintasilmukkaa toistetaan monta kertaa, toiminto automatisoituu ja energiaa vapautuu muuhun, Riitta Hari sanoo. Masentuneelle saattavat sopia itseilmaisulliset käsityöt, jotka vahvistavat itsetuntoa ja kadoksissa olevaa pystymisen tunnetta. Ihminen voi hyvin tai ainakin paremmin, kun tuntee itsensä tai taitonsa merkitykselliseksi. Taitojen kehittyminen on terapeuttista. Käsityön pitkät prosessit voivat auttaa vaikeiden asioiden käsittelyssä. – Mielihyvähormonien erittyminen on yhteydessä korkea-asteiseen ajatteluun, ongelmanratkaisuun. Kuulostaa niin hyvältä, että käsityöt ovat varmasti ihan kärjessä koulun opetussuunnitelmissa, etenkin nyt kun lapsilla ja nuorilla on mobiilit, padit ja läppärit, eikä työn konkreettisia tuloksia synny entiseen tapaan. Kun vaikkapa neulominen sujuu ja liikemallit ovat automatisoituneet, ihminen rauhoittuu ja rentoutuu. – Koulussa kädentaidoilla on tavattoman monia merkityksiä. Aikaansaamisen tunne lisää toiveikkuutta, positiivista mielialaa ja uskoa selviytymiseen. Kerran uupuneena, työmatkalla täydessä junassa, hän kuuli neulepuikkojen kilinän. Sosiaalisilla ja kulttuurisilla tekijöilläkin on merkitystä. Pöllänen luettelee lisää ylivertaisen hienoja asioita. Käsitöitä arvostetaan ja opittu taito voi liittää tekijänsä muiden tekijöiden ryhmään. Ja sitä mikä tuottaa mielihyvää, haluaa tehdä lisää. Toimimme jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa ruumiin, erityisesti käsien, liikkeiden ja aistiemme välityksellä. Myös kuuloaisti aktivoi moniaistimellista käsityövaikutusta, kun tekniikka on myönteinen ja tuttu, Pöllänen sanoo Käsin tekeminen tukee myös oppimista. Käsien motorinen taituruus kehittyy 16 ikävuoteen mennessä, ja niitä taitojahan tarvitsevat vaikkapa kirurgit, Pöllänen sanoo. . Omin käsin valmiiksi tehty työ on jälki itsestä ja merkki olemassaolosta. Olemmehan lopulta koskettelijoita. Kielellinen järjestelmä ja oikean käden alue sijaitsevat aivoissa lähekkäin, joten oikeakätiset voivat neulomalla tehostaa oppimista vaikka kielikurssilla. Silloin hän tunsi lämpimän hyvänolontunteen leviävän ruumiiseen, kasvojen rentoutuvan ja pään rauhoittuvan. Räsymaton tai kaulahuivin valmiiksi saaminen lisää hallinnan tunnetta, jos elämässä on muuten paljon hallitsematonta. Syke ja verenpaine laskevat. Lankakaupassa on vaikeaa olla hypistelemättä. Käsityö vahvistaa myös omakuvaa ja kehittää ja ylläpitää itsetuntoa. Tätä aivojen, ruumiin ja ympäristön jatkuvaa yhteyttä kutsutaan toimintasilmukaksi. – Se on virhe. Rutiininomainen valmiista mallista tekeminen voi rauhoittaa kiireen stressaamaa – silloin saa ”vain tehdä”. Konkreettiset työn tulokset tuovat mielihyvää, jos leipätyö on näkymätöntä. Neuloja venyttelee ja silittelee edistyvää työtä. Abstraktin ajattelun välityksellä saatu tieto ei voi kokonaan korvata motoriikan hyötyjä. Kun mukaan tulee jokin uusi, muistamista vaativa toiminto, mieli taas virkistyy. VIIME KÄDESSÄ Uusien mielenkiintoisten asioiden harjoittelu tekee aivoille hyvää. – Kun istuu alas käsityön kanssa, rauhoittuu. – Kun ei enää pysty tekemään, voi muistella käsityötekniikoita ja katsella vanhoja käsitöitä. Hän rakastaa neulomista. – Muistisairaiden olisi hyvä pitää yllä omia toimintasilmukoitaan niin pitkään kuin mahdollista puuhailemalla arkiaskareiden parissa, Riitta Hari toteaa. – Erityisesti flow’lla on näitä ominaisuuksia. ”Silmän ja käden yhteispelissä on jotain hyvin palkitsevaa.” ?TAITO?6/2018 27 TEEMA: KÄSITYÖN LUOMA HYVINVOINTI. Mutta näin ei ole
Hän hankki kangaspuut ja alkoi kutoa kantoliinoja. Uupumuksen keskellä Kaisa Vanhalalle tuli valtava kauneuden kaipuu. Se auttoi häntä pääsemään yli masennuksen kokemuksesta, ja paransi myös hengellisen kriisin.
Elämän vaikeat kysymykset osuivat ensimmäistä kertaa kohdalle henkilökohtaisesti, ja Vanhala alkoi uupua. Raskaus oli vasta alussa, kun Vanhalan isällä diagnosoitiin suusyöpä. YLLÄTTÄVÄ KAUNEUDEN KAIPUU Kaisa Vanhalasta ei pitänyt tulla käsityöläistä – mutta ei pitänyt tulla pappiakaan. aisa Vanhala kietoo kuopuksensa, vuoden ikäisen Aurin, kantoliinaan ja nostaa lapsen tottuneesti selkäänsä. Minua kiehtoo ajatus, että kantoliinani kulkeutuvat ympäri maailmaa ja kantavat lapsia useissa perheissä. Pappeus tuntui liian yksinkertaiselta ratkaisulta papin tyttärelle, jolle kirkon kuviot ja hengelliset asiat olivat olleet läsnä koko elämän. Haasteista huolimatta hänen käsissään on syntynyt jo 61 kantoliinaa. – Nautin kutomisesta suunnattomasti, mutta minun on pitänyt hyväksyä, että tämä on toistaiseksi enemmän harrastus kuin työ, Vanhala kertoo. Anu Välilä?Kuvat?Suvi Elo Uupumus järjesti Kaisa Vanhalan elämän uusiksi, ja pappeus vaihtui käsityöläisyyteen. Liinat löytävät kotinsa useimmiten Facebookin ja yrityksen verkkosivujen kautta. Sitten hän alkoi odottaa esikoistaan. Siellä syntyvät hänen yrityksensä Paradisaea Handwovenin käsinkudotut kantoliinat. Auri nojailee äidin selkää vasten ja keinuu lempeästi mukana liikkeissä, kun Vanhala esittelee sauvolaisen kotinsa autotalliin ja varastoon rakennettua työtilaa. Sattuman kautta Vanhala päätyi opiskelemaan teologiaa ja töihin Turun Mikaelin seurakuntaan. Tarinankantaja – Käsin tehty kantoliina kestää lapselta toiselle. Teksti. K ?TAITO?6/2018 29 TEEMA: KÄSITYÖN LUOMA HYVINVOINTI. Vanhala kutoo, kun Auri nukkuu päiväunia ja isommat lapset, 3-vuotias Taisto ja 5-vuotias Konsta ovat päiväkodissa. Ilo ja toivo palasivat Vanhalan elämään kutomalla. Työt jatkuvat usein iltaisin, kun muu perhe jo nukkuu
Oli kevättalvi 2015, ja elämä tuntui kaoottiselta. ”Visioni herää eloon ja se, mikä oli aiemmin vain paperilla, on muuttunut kankaaksi.” T A I T O ?6/2018 30. Minulla on jo saksofoni ja kitara, joita en osaa soittaa. Ajattelin, että tuleeko tästä taas yksi kallis ja tilaa vievä projekti, joka ei etene. Hän ei ollut koskaan kutonut kangaspuilla, mutta nyt hän alkoi harkita puiden ostoa. Kutominen vei Vanhalan kuitenkin heti mennessään. – Olin tosi väsynyt. – Jokin kolahti. – Olin laskenut sen puolitoista kertaa liian leveäksi, koska en ymmärtänyt, mitä olin tekemässä. Kävin samalla läpi hengellistä kriisiä. HOITAVAA JA TERAPEUTTISTA Kaisa Vanhalaa alkoi kiinnostaa, voisiko hän kutoa kantoliinan itse. Vanhalan anoppi on kudonnan ammattilainen ja hän opetti miniälleen perusasiat kutomisesta. Pari kuukautta positiivisen raskaustestin jälkeen elämä veti jälleen maton jalkojen alta: Vanhalan äidillä todettiin rintasyöpä. Diagnoosi olisi varmaan ollut synnytyksen jälkeinen masennus. Esikoinen syntyi, ja isä alkoi toipua syövästään. Vanhala oli saanut mallin käsillä tekemiseen kotoa käsityönopettajaäidiltään, mutta hän ei ollut koskaan kokenut olevansa kädentaitaja. Meistä kumpikaan ei tiennyt niistä mitään. – Ajatus tuntui hurjalta. Työ eteni yrityksen, erehdyksen ja turhautumisen kautta, mutta Vanhala oli innoissaan. Hän oli kutonut ensimmäistä liinaansa vasta kymmenkunta Taustalla oli myös työn aiheuttamaa väsymystä, ja Vanhala jäi sairauslomalle kuukautta ennen äitiysloman alkua. Vasta kotona tajusin, etten ollut huomannut ottaa myyjältä mukaan penkkiä ja jouduin tekemään uuden reissun. – Yllätyin, että hurahdin tällaiseen, mikä vaatii pitkää pinnaa. Liinojen kauneus puhui minulle toivosta – siitä, että kaiken vaikeankin jälkeen elämässä on todellista kauneutta. Molempia lapsiaan kantoliinassa kantanut Vanhala törmäsi Facebookissa taidekudontakilpailuun ja ihastui käsinkudottujen kantoliinojen kauneuteen. Vuoden päästä Vanhala alkoi odottaa toista lastaan. – Hain helsinkiläiseltä mieheltä kangaspuut, jotka olivat kuuluneet hänen äidilleen. Se, minkä varaan olin rakentanut elämäni, ei enää pätenyt. Vanhala ei kuitenkaan päässyt asian yli. Anopin opastuksella Vanhala sai aikaan ensimmäisen loimensa. Seuraavana kesänä äidin syöpähoidot olivat ohi, kun Vanhalan yllätti valtava tarve saada jotain kaunista ja konkreettista, jotain johon tarttua. Olen se tyyppi, joka innostuu neulomaan lapasen, mutta peukalot jäävät tekemättä. Se yllätti hänet itsensäkin. Loppukesästä hän osti vanhat kangaspuut nettikirpputorin kautta. Ristiäisiä vietettiin jälleen tilanteessa, jossa toinen Vanhalan vanhemmista eli keskellä syöpähoitoja. Alku oli siitä huolimatta hidasta
?TAITO?6/2018 31 TEEMA: KÄSITYÖN LUOMA HYVINVOINTI. Kaisa Vanhala värjää kaikki lankansa itse. – Siitä tuli mielettömän hyvä olo. – Minulla pitää olla jokin sanoma, mitä haluan langoillani sanoa. Keväällä 2016 Vanhala osallistui kansainväliseen kudontakilpailuun. Tämän muiston Vanhala kutoi myöhemmin tarinaksi kantoliinaan, joka sai nimekseen The Nightingale, satakieli. Kutominen oli hänelle itseilmaisun muoto ja henkireikä, mahdollisuus paeta uupumusta ja saada hetki omaa aikaa. . Vanhala työstää usein toivon teemaa, ja kauneus liittyy toivoon. Se erottaa Vanhalan muista kutojista. Samoihin aikoihin hän perusti liinoilleen Facebook-ryhmän, jonne alkoi kilpailun myötä tulla jäseniä ympäri maailmaa. Se oli sysäys, joka sai Vanhalan irtisanoutumaan virastaan ja perustamaan toiminimen. Kautta aikojen ihmiset ovat pyrkineet antamaan merkityksiä elämälleen ja kokemuksilleen käsityötaiteen kautta. Se auttoi minua pääsemään yli masennuksen kokemuksesta, ja paransi myös hengellisen kriisini. Kutominen hoiti minua ja kauneuden kaipuutani. Vanhala oli sairaalassa synnyttämässä esikoistaan. Kaisa Vanhala on kantanut kaikkia kolmea lastaan kantoliinoissa. TARINOITA KANKAALLA Kesäilta oli kuuma ja hikinen. Hän käyttää töissään paljon kirkkaita ja heleitä värejä: keltaista, oranssia ja pinkkiä. Tarinallisuudesta tuli hänen juttunsa. Vuoteella maatessaan hän kuuli avoimesta ikkunasta satakielen laulua. – Maailmassa on paljon rumuutta ja hallitsematonta kaaosta. Ne ovat hänelle voiman ja ilon värejä. Perheen kuopus, reilun vuoden ikäinen Auri, on tottunut liinailija, ja hän on kiikkunut äidin selässä myös kangaspuiden äärellä. Vanhalaa kiehtoo kudonnassa perinteisyys ja ikiaikaisuus. senttiä, kun hän jo mainitsi kantoliina-aiheisella foorumilla, että voisi kutoa liinoja myös myyntiin. Minua kiehtoo ajatus, että kangas voi olla jonkin merkityksellisen symboli, joka muistuttaa käyttäjäänsä hänelle tärkeistä asioista. Hän sijoittui yhdessä sarjoista toiseksi. Jos voimme luoda jotain kaunista, meillä on toivoa. ?. – Onneksi en tiennyt, mihin ryhdyin. Olin hidas, kudoin päivässä vain 20 senttiä, mutta siitä tuli käyttökelpoista kangasta. Syksyn ja talven Vanhala kutoi, minkä ehti. Jokaisella liinallani on oma värien ja sidoksen kautta kerrottu tarina
Alkuvalmisteluihin menee helposti kaksikin viikkoa. Silloin kantoliina herää henkiin. Hän on värjännyt laajan värikartan mallitupsuja, joilla hän leikittelee etsiessään yhteensopivia värejä. Ne ovat hänelle voiman ja ilon värejä. ”Jos voimme luoda jotain kaunista, meillä on toivoa.” . – Minua kiehtoo, miten väreillä on kyky kertoa tarinoita, välittää viestejä ja kantaa merkityksiä. Lankojen värjäys, loimen luominen ja kankaan rakentaminen vievät paljon aikaa. – Kantoliina ei ole pelkästään seinällä oleva taulu tai pöydällä oleva kangas. – Visioni herää eloon ja se, mikä oli aiemmin vain paperilla, on muuttunut kankaaksi. Kantoliinojen kutominen on pitkä ja monivaiheinen prosessi. Ennen kuin erivärisistä langoista tulee kangas, Vanhala suunnittelee ja luonnostelee visionsa puuväreillä paperille. Lankojen värjääminen, samoin kuin loimen laittaminen, vie paljon aikaa. – Haluan luoda efektejä, joissa värit liukuvat vesivärimäisesti. Parhaimmat jutut syntyvät usein puolivahingossa. HIDASTA MUTTA KIEHTOVAA Vanhala kertoo tarinoita värien ja symbolien avulla. Vanhala laskee, että tavallisen 3–5 metrin mittaisen liinan kutomiseen menee häneltä nopeimmillaan pari päivää. Kun alkuvalmistelut on tehty, tavallisen 3–5 metriä pitkän liinan kutomiseen menee Vanhalalta nopeimmillaan pari päivää. Kankaaseen on kudottu, kirjottu ja painettu niin uskomuksia, toivomuksia, haaveita kuin lupauksiakin. Myös Vanhalan kantoliinat ovat tarinankantajia. Se on hellyyden väline, joka kannattelee niin lasta kuin aikuistakin. Vanhalan töissä on paljon kirkkaita ja heleitä värejä: keltaista, oranssia ja pinkkiä. Kun kangas on kudottu, otettu puilta ja viimeistelty, se on valmis kokeiltavaksi. Esimerkiksi kaksi väriä reagoi keskenään eri tavalla kuin olin alun perin ajatellut. T A I T O ?6/2018 32. . Ne ovat tarpeeksi abstrakteja kertoakseen jostain, jolle ei usein löydy edes sanoja. Vanhala värjää kaikki käyttämänsä langat itse, jotta hän saa maalata niistä sellaisia kuin haluaa
Aiemmin myös ompelin valtavasti. Silloin minulla on lupa irtautua arjen kiireestä: nyt työpäivä on ohi ja teen jotain muuta. Neulominen on minulle omaa aikaa. Neulominen ei ole minulle suorittamista. Edes purkaminen ei harmita minua. Dokumentoin tekemistäni aika vähän ja suunnittelen samalla kun teen. Nykyään ompeluni on tarvepohjaista. Neuloessa voin toteuttaa luovan ajatuksen oikeaksi tuotteeksi. . Saatan neuloa kynttilänvalossa ja kaataa lasiin kuohuviiniä. Kun arki on tullut kiireisemmäksi, neulominen on lisääntynyt. Olen hedonistinen neuloja ja nautinto on minulle tärkeä osa harrastusta. Minun ei tarvitse olla muiden käytettävissä. Neuloa voi vaikka puoli tuntia kerralla, ompelemaan on ryhdyttävä. Työni on abstraktia ja teknistä ja lopputulosta ei välttämättä aina näe. T Neulominen ei ole minulle suorittamista.” ?TAITO?6/2018 33 TEEMA: KÄSITYÖN LUOMA HYVINVOINTI Kädentaitaja. Oman luovuuteni ylläpitäminen on minulle hyvinvointiasia. Jos neuloisin bussissa, se ei olisi minulle rentouttavaa. Jos vaikka työkaveri jää eläkkeelle tai hänestä tulee isovanhempi, neulon jotain pientä lahjaksi. Neulomisessa ei ole aikataulua, ja hyvä niin. Vastapainoksi on tärkeää tehdä myös konkreettisia asioita. Siksi en ota neuletta mukaan, kun tapaan ystäviäni. Ompelu ei ole minulle kuitenkaan samalla tavalla rentouttavaa kuin neulominen. Monet neulovat työmatkojen aikana. Kun neulon, rauhoitun. Neulon lähes joka päivä, paitsi silloin kun olen reissussa tai purjehtimassa. Vastapainona kiireelle pitkin vuotta. Kun purjeveneeseen tarvittiin tyynynpäälliset, kaivoin ompelukoneen esiin. Aamuni alkavat bussiin säntäämisellä ja töissäkin riittää palavereita. Annan käsintehtyjä lahjoja myös ystävilleni ja kollegoilleni Teksti ja kuvat Sonja Karlsson Katri Korpikallio neuloo rentoutuakseen. Neuloessa haluan, että lopputulos on hyvä. Puikot kädessä hänen on lupa pysähtyä. Työelämä on mennyt yhä vauhdikkaammaksi ja aikataulutetummaksi. Joulun alla neulominen lisääntyy, koska teen joululahjat itse. Sitä mukaa kun työni on muuttunut teknisemmäksi, omien neulemallien suunnittelu on alkanut merkitä minulle yhä enemmän. Minä en sitä tee. Markkinointi muuttuu vauhdilla: uusia työvälineitä, järjestelmiä ja prosesseja otetaan käyttöön jatkuvasti, joten opiskelen ja opin joka päivä jotakin uutta. Työni on todella sosiaalista. Luovuus merkitsee käsitöissä paljon. Kun neulon, en halua tarkkailla kelloa tai sitä, koska pitää jäädä pois kyydistä. Neulominen on minulle vapaa-aikaa ja siksi minulle ei tulisi mieleenkään neuloa esimerkiksi palaverissa. Mittaan tiheyden ja valitsen langan, pohdin värejä ja sommittelen raitoja. Iltaisin teen käsilläni, leivon leipää tai neulon. Kun neulon, minun on mahdollista vetäytyä. yöskentelen markkinoinnin parissa ja työni on kiireistä ja tiukkaan aikataulutettua. Kun valitsen lahjaneuleeseen mallia ja väriä, mietin lahjan saajaa. Hypistelen lankoja ja mietin, mikä se voisi olla valmiina
EETTISTÄ JA EKOLOGISTA Kun opinnoissa tuli opinnäytetyön aika, Katja Muhonen päätti yhdessä opiskelukaverinsa kanssa keskittyä materiaaleihin, jotka eivät ole eläinperäisiä. Katja Muhonen ei käytä käsitöissään lainkaan eläinkuituja. – Tavallisen kuluttajan saatavilla ei tällä hetkellä ole täydellistä materiaalia, joten kultainen keskitie on tärkeä. Parivaljakko sukelsi syvälle materiaalien maailmaan, ja sukeltamista riitti. Kuitenkin aina, kun käsittelin eläinkuituja, mietin mistä se oli peräisin. T A I T O ?6/2018 34. Teksti. Vielä ei ole win-win-tilannetta. Katja Muhosen mielestä voi. Toivottavasti tulevaisuudessa se täydellinenkin materiaali löytyy. Jokaisella materiaalilla on omat hyvät ja huonot puolensa. L – Halusimme valmistaa malliston lemmikeille ja heidän ihmisilleen ja halusimme valita mallistoon materiaaleja, jotka eivät ole vahingollisia eläimille. Vaihtoehtoja eläinkuiduille Ruokakorit täyttyvät yhä useammin vegaanisista valinnoista, mutta käsitöissä eläinperäiset materiaalit pitävät pintansa. Muhonen on vegaani ja hän tekee myös käsityönsä vegaanisesti, ilman eläinkuituja. – Keinonahat ovat usein öljypohjaisia ja villa korvautuu helposti akryylillä. Mutta ei sekään ole maapallolle hyväksi, jos eläinperäisen materiaalin tilalla on käytetty vaikka öljypohjaista tekokuitua. Ammattikoulussa hän oppi perusteet: mikä sopii mihinkin ja mistä materiaali on valmistettu. Tekokuidut taas ovat kestäviä, ja vaikka niiden kierrättämiseen kehitetään jatkuvasti uusia ratkaisuja, ei tekokuitujen kierrätystä ole vielä täysin ratkaistu. Ne olivat kaiken pohja, jolle tuote rakennettiin. Kun Muhonen opiskeli ammattikoulussa pukuompelijaksi ja myöhemmin Savonian ammattikorkeakoulussa muotoilijaksi, käytiin opinnoissa runsaasti läpi materiaalien ominaisuuksia. Ei ole sellaista materiaalia, joka olisi aina hyvä kaikelle, joten on pakko tasapainotella ja tehdä arvovalintoja. Kasvikuidut hengittävät, mutta niiden viljely vaatii usein hurjat määrät vettä ja energiaa, ja torjunta-aineet ja lannoitteet saastuttavat ympäristöä. Sonja Karlsson?Kuvat?Sonja Karlsson ja Salla Klementtilä ampaanvillan lämpöominaisuudet, nahan kestävyys ja silkin kiilto – voiko niitä voittaa. Hänen käsissään eivät kulu villa tai nahka, eivätkä muutkaan eläinperäiset materiaalit. Myöhemmin muotoilijan koulutuksessa suunnittelu oli materiaalilähtöistä. – Mutta eläinperäisten materiaalien eettisistä ja ekologisista ongelmista ei puhuttu. Eläinystävällinen kuitu ei kuitenkaan ole välttämättä ekologinen. Pitää löytää sellainen vaihtoehto, joka on hyvä itselle, ympäristölle ja eläimille. Ei-eläinperäisiä materiaaleja löytyy jo nopeasti ajatellen aika liuta: kasvikuiduista puuvilla, pellava, hamppu, bambu ja korkki, muuntokuituiset viskoosi ja modaali sekä synteettiset kuidut polyesteri, polyamidi ja akryyli. Lopulta tulin siihen tulokseen, etten halua käyttää eläinperäisiä materiaaleja, koska mielestäni eläimet eivät ole olemassa ihmisen hyödyn vuoksi eikä nykyihmisellä ole mielestäni tarvetta käyttää eläinperäisiä tuotteita, Muhonen kertoo
Dinamica on mokkamainen kangas, joka on valmistettu kierrätetystä polyesteristä ja PET-muovista.
– Näen tämän kaltaiset esimerkit hyvinä. . Haasteena käsitöissä ilman eläinkuituja ovat ennen kaikkea saatavuus ja täydellinen korvautuvuus eli se, miten löytää ominaisuuksiltaan täysin vastaavan materiaalin. Niitä irtoaa kaikista tekokuiduista sekä esimerkiksi kosmetiikasta ja autojen renkaista. – Erilaisia puukuituja kehitetään tällä hetkellä muutenkin paljon. Muhonen tilasi pohjiin mokkamaista Dinamica-kangasta. Syksyllä uutisoitiin, että Jenni Haukio pukeutuu itsenäisyyspäivän vastaanotolla Ioncell-kuidusta valmistettuun pukuun. Täydellistä vaihtoehtoa ei ole ja huomioitavia seikkoja nousee jatkuvasti esiin. Ymmärrän toki, ettei kankaita kannata hankkia pakkakaupalla, jollei ole varmuutta menekistä, mutta jos kankaita saisi vaikka tilauksesta, niin kiinnostus voisi hiljalleen alkaa kasvaa. Se on valmistettu kierrätetystä polyesteristä ja kierrätystä PET-muovista eli muun muassa muovisista juomapulloista. Fleece ei kuitenkaan ole ainoa mikromuovien lähde. Valopilkkujakin on. ESIMERKIN VOIMA Puhe materiaaleista, eettisyydestä ja ekologisuudesta vaikuttaa helposti lannistavalta. Dinamican energiankulutus on vain murto-osa neitseellisen materiaalin valmistuksesta ja hiilidioksidipäästöistä. Sa lla Kl em en tt ilä / Be lla Ph ot o T A I T O ?6/2018 36. ”Haasteena käsitöissä ilman eläinkuituja ovat ennen kaikkea saatavuus ja täydellinen korvautuvuus eli se, miten löytää ominaisuuksiltaan täysin vastaavan materiaalin.” . – Kierrätysmateriaaleista valmistettuihin kankaisiin en ole törmännyt suomalaisissa kivijalkakaupoissa. Tällä hetkellä puhutaan paljon mikromuoveista ja monet ovat sen myötä alkaneet boikotoida fleecekankaita. Niistä isoon osaan emme päässeet käsiksi opinnäytetyötä tehdessä, mutta uskon että tulevaisuudessa nimenomaan näiden vaihtoehtojen määrä tulee kasvamaan. Kuitu on kehitetty Aalto-yliopistolla ja se on peräisin suomalaisesta koivusta. Kun yksi ongelma ratkeaa, tuntuu tulevan viisi uutta ongelmaa tilalle. Katja Muhosen valmistamia käsitöitä, joissa ei ole käytetty eläinperäisiä materiaaleja. – Esimerkiksi suomalainen Orneule valmistaa muun muassa Tencelinä tunnettua puukuitukangasta. – Asia pitää nähdä kokonaisuutena, eikä ottaa yhtä materiaalia tai kuitua silmätikuksi. Ne lisäävät tietoisuutta ja saavat meidät hetkeksi ajattelemaan vaihtoehtoja, Muhonen summaa. Niiden pohjaosat valmistetaan monesti nahasta. Sen raaka-aineena on eukalyptus ja valmistusprosessi on ekologisempi kuin monilla muilla selluloosamuuntokuiduilla. Niitä Muhonen etsi ja löysi. Mutta hyviäkin vaihtoehtoja on jo nyt. Opinnäytemallistoon sisältyi esimerkiksi koirien suojatossuja. Kangas on käytössä pehmeä ja hengittävä, Muhonen kertoo
Sen sijaan teen niistä jakolinjan, jonka toisella puolella on kauhea villi luonto ja toisella puolella puutarhan ihana järjestys. Paitsi minä en kyllä heittele. Tämä romujen säilyttäminen pitää myös parisuhteen virkeänä, kun aina riittää keskusteltavaa siitä, milloin tuokin kasa häviää takapihalta. Voikukkia ne tuskin torjuvat, mutta heinillä on suurempi homma puskea läpi. Kivet olivat matkalla murskattavaksi betonijätteen ohessa. Nimittäin eivät kivet ole ainoita kelpo asioita kaatopaikoilla. MINUSTA TUNTUU, ETTÄ MILTEI KAIKKI KÄDENTAITOJA HARRASTAVAT IHMISET OVAT MYÖS JONKIN SORTIN HAMSTEREITA. Eikä ikkunoita tietenkään saa ottaa, koska, öö, en minä vain tiedä. Eli tällä hetkellä elän elämäni parasta aikaa, kun saan suunnitella mitä kaikkea niistä rakennankaan – ehkä kiitoradan lentokoneille. Tuosta se nimittäin lähtee. Ja siinä kiviä oli kasassa odottamassa, että pääsen lääppimään niitä himokkailla käsilläni! Ajoin vaivihkaa peräkärryn kivien viereen, ja kun kukaan ei katsonut, heitin kyytiin. Toinen syy on, että tekemiseen tarvitsee aina kaikenlaista raaka-ainetta, jota on hyvä pitää käsillä kahdeksisenkymmentä kuutiota, oli varastotilaa tahi ei. Kun murros iässä kaverini himoitsivat rinnakkaisluokan Katjaa, minun silmissäni vilisivät nupukivet. SAMALLA NUPUKIVIEPISODI MUISTUTTI YHTEISKUNTAMME IKÄVÄSTÄ PUOLESTA. Tein vielä toisenkin reissun, kun ei yhteen peräkärrylliseen paljoa mahdu. Ei ole ihan vain yksi kerta, kun olen ihaillut esimerkiksi vanhoja ikkunoita, joita kaatopaikalla on ziljoonittain ja jotka olisivat vielä ihan hyviä, mutta ne tuhotaan. Olin säilyttänyt kymmenen vuotta parin metrin pätkää maakaapelia, kunnes lopulta heitin sen kaatopaikkakuormaan. Se johtuu ensinnäkin siitä, että tekevät ihmiset näkevät mahdollisuuksia sellaisissa asioissa, joissa muut näkevät roskia. Puukasassa on aina tarjolla hyvää lautaa. KANSALAISTOTTELEMATTOMUUTENI KASVOI USKOMATTOMIIN SFÄÄREIHIN. Jatkuvasti kaatopaikoille tuodaan pieniä eriä uutta villaa, ylijääneitä kipsilevyjä, listankappaleita, finnfoamia, tiiliä ja niin edelleen. Kolmas syy on asian taloudellinen puoli. Kului kaksi viikkoa, kaveri soitti ja kysyi, olisiko minulla parin metrin pätkää maakaapelia, ettei hänen tarvitsisi ostaa koko kerää… ”Tekevät ihmiset näkevät mahdollisuuksia sellaisissa asioissa, joissa muut näkevät roskia.” ?TAITO?6/2018 37 KOLUMNI. Joskus pohdin sellaista taideprojektia, että menisi vuodeksi kaatopaikalle töihin ja keräisi sen vuoden aikana sieltä raaka-aineet, joista rakentaisi talon keskelle kaupungin toria muistutukseksi siitä, kuinka järjettömiä määriä me heitämme hyvää tavaraa mäkeen. Ku vi tu s El in a Jo ha nn a Rikollista kierrätystä Kävin kaatopaikalla ja huomasin siellä kasassa hienoja nupukiviä, sellaisia graniittisia vanhoja torikiviä. Mitään ei kannata heittää pois, koska mistä sitä tietää, jos vaikka ensi viikolla taas tarvitsisi kattopellin palaa. Totta puhuen minusta tulisi vähän huono kaatopaikan pitäjä, koska en raaskisi kierrättää suurta osaa tavarasta vaan säilöisin sen. Ensin varastetaan kaatopaikalta nupukiviä, eikä aikaakaan niin ollaan kadulla vaatimassa hallituksen eroa ja heitellään niitä varastettuja kiviä näyteikkunoihin. Teksti Roope Lipasti Kirjoittaja on kirjailija, ei heitä mielellään mitään pois. Olen haaveillut moisista vuosisatoja. Kohtuuden nimissä on myös myönnettävä, että nykykaatopaikat ovat aika hienoja tehtaita: varsin hyvin raaka-aineet otetaan talteen, vaikka toisinaan tapahtuukin tuollaisia rikoksia, joissa nupukiviä aiotaan laittaa murskaimeen. Ei muuten varmasti tarvitse, paitsi jos sen heittää pois! Ja niinhän siinä kävikin. Eroottiset nupukivet! Mitä kaikkea niistä voisikaan tehdä! Kerrankin saisin pengerrykset kauniiksi, kun olisi samankokoisia kiviä! Tai ne voisi laittaa maahan kiveykseksi, niin ei rapa ja syksyn kura kulkeutuisi sisään. Sain vielä lisääkin nupukiviä, kun siskon perhe teki piharemonttia ja heiltä jäi tarpeettomaksi iso kasa moisia
Kudonta tuntui hyvältä vastapainolta arkkitehdin työlle. Luonnoksen valmistaminen on nopeuttanut työskentelyä ja tehnyt kutomisesta miellyttävää ja meditatiivista. Niissä on tarinani, vaikka se on kudottu teoksiini tiedostamattomasti. On palkitsevaa nähdä, kuinka teos edistyy pala palalta. – Teoksissani on usein erilaisia alueita, joten saatan kutoa yhden alueen kerralla tai työskennellä vaikka puoli tuntia aina kun mahdollista. Hän maalaa kuvioaiheita vesiväreillä ja leikkaa ja siirtelee paloja, kunnes on tyytyväinen sommitelmaan. – Toisinaan koen itseni huijariksi, koska en ole opiskellut kudontaa tai tekstiilialaa. Hän oli lapsesta saakka ollut kiinnostunut käsillä tekemisestä ja uusista tekniikoista, joten hän päätti kokeilla kudontaa. – Kaikki se aika, rakkaus ja luovuus, joka teokseen on sitoutunut käsillä tekemisen myötä, jää teokseen. Menetelmä oli luova ja opettavainen, mutta samalla raskas ja kaoottinen. – En ole perinteinen arkkitehti, koska rakastan myös värejä ja rikasta ilmaisua, Griffiths pohtii. N Käsityö lisää taideteoksen arvoa.” T A I T O ?6/2018 38 TAIDEKÄSITYÖ. Griffiths tekee kuvakudoksensa kookkaissa kudontakehyksissä. Kudonnan tekniikka on jo lähtökohtaisesti kurinalaista. Hän istui kudontakehyksen ääreen ja antoi työn johdattaa. Esimerkiksi maalaaminen olisi paljon vaikeampaa, koska maalit ehtisivät kuivua. Toisaalta se antaa minulle vapauden rikkoa sääntöjä ja tehdä asioita omalla tavallani. – Etsin teoksissani aina tasapainoa, Griffiths tiivistää. Käsityö lisää taideteoksen arvoa. Suunnitelmallisuuden myötä taiteilijan muotokieli on kulkenut yksinkertaisempaan suuntaan: kuviot ovat suurentuneet ja pelkistyneet. Nykyisin kuvioita on vähemmän ja ne ovat harkitumpia. On helppo arvata, että taiteilijan tausta on arkkitehtuurissa, vaikka kuvakudokset ovat myös leikkisiä ja iloisia. Arkkitehtinä Griffiths työskenteli pääasiassa näyttöpäätteen edessä rajatulla väriskaalalla. OIVA TEKNIIKKA KOTONA TYÖSKENTELYYN Genevieve Griffiths on kahden pienen tytön äiti. Sen saattoi tarvittaessa keskeyttää ja jatkaa aina sopivan hetken tullen. Niistä voi löytää kaupunkikuvia kuten tiiliseiniä tai portaikkoja. Tällä palstalla tutustutaan taidekäsityöhön oin yhdeksän vuotta sitten Genevieve Griffiths löysi kudonnan Instagramista. Griffiths päätyi usein umpikujaan, eikä tiennyt, miten jatkaa eteenpäin. Toisinaan teos tuntui tasapainottomalta ja se piti purkaa. Kun lapset syntyivät, kutomista oli helppo jatkaa kotona. – Mutta tietysti teokset kertovat jotain myös minusta. Griffiths kokee, että juuri nyt on käynnissä murros, jonka myötä kudontaa arvostetaan yhä enemmän myös taiteena. . Nykyisin Griffiths valmistaa melko tarkan suunnitelman ennen kudonnan aloittamista. Loimi ja kude tarjoavat puitteet työskentelylle, mutta kuvakudostekniikka antaa loputtomat mahdollisuudet toteuttaa kuvioita. Griffithsin ensimmäiset kuvakudokset olivat pikkutarkkoja ja niissä oli monia pieniä kuva-aiheita ja alueita. Griffithsin teokset ovat geometrisiä ja arkkitehtonisia sommitelmia. SATTUMANVARAISESTA HARKITTUUN ILMAISUUN Aluksi Genevieve Griffiths kutoi ilman tarkkaa luonnosta tai suunnitelmaa. – Kutoessa pyrin puhdistamaan mieleni turhista ajatuksista ja keskityn vain kudonnan rytmiin ja toistuviin liikkeisiin. Teksti Tiia Eronen?Kuvat Genevieve Griffiths Tasapainoa etsimässä Genevieve Griffiths on uusiseelantilainen arkkitehti ja taiteilija, jonka graafisista kuvakudoksista kumpuaa ilo ja harmonia
Genevieve Griffiths ?TAITO?6/2018 39
Täkänä oli tyypillinen ammattikutojan tekemä tuote ja suurin osa Suomen kansanomaisista täkänöistä lienee ammattikankureiden kutomia. Jos täkänän toisella puolella pohjakangas on punainen ja kuvio valkoinen, toisella puolen pohjakangas on valkoinen ja kuvio punainen. Muilta osin kankaat ovat irti toisistaan, ja siksi täkänän reunat usein viimeistellään ompelemalla. Täkänät olivat perukirjojen mukaan yleisiä Lounais-Suomen säätyläisja porvarikodeissa 1400-luvulta lähtien. Suomeen täkänätekniikka saapui Ruotsin suunnalta keskiajan aikana. 1500-luvulla täkänöiden määrä kasvoi, mutta 1600–1700-luvuilla mainintoja täkänöistä ei juurikaan ole. Uuteen tulemiseen vaikuttivat kutomataidon yleistyminen ja kudonnan Teksti Sonja Karlsson?Kuvitus Katri Sola Kansanomaisen kudonnaisen kato Kirpputorit ja kierrätyskeskukset täyttyvät muutaman euron seinätekstiileistä. Tänä päivänä täkänä tunnetaan parhaiten seinätekstiilinä, vaikka se on täkänälle verrattain uusi muoto. TÄKÄNÄ ON ARVOTEKSTIILI Kun täkänätekniikkaa alettiin opettaa kutomakouluissa, kudottiin täkänöitä yhä useammin pöytäliinoiksi, peitteiksi, keinutuolinmatoiksi ja seinätekstiileiksi. uudet oppikirjat. Etelä-Pohjanmaa oli täkänän valmistuksen keskus. Esimerkiksi Naantalin luostarissa täkänöitä kudottiin kirkon kaunistamiseksi 1400-luvulla. Mutta usein pienikokoinen täkänä sopisi oivallisesti kerrostaloasunnon sisustuselementiksi. Ne ovat löytyneet kirkoista, ja kuvioinnissa on käytetty tyyliteltyjä eläinaiheita. 1800-luvun täkänämalleissa käytettiin damasteista tuttuja kuvioaiheita ja myöhemmin, uusromantiikan nousun myötä, erilaiset kasviaiheet tulivat suosituiksi. Usein täkänä viikattiin kapiokirstuun tyttären lähtiessä uuteen kotiin. Tekstiilin ilo on kaksipuolisuudessa: kun toiseen puoleen kyllästyy, voi täkänän kääntää toisinpäin ja koti on kuin uusi. Täkänätekniikka antaa mahdollisuuden moneen.” T ?TAITO?6/2018 41 KATOAVA KÄSITYÖ. Kutomakoulujen mukana täkänät levisivät Hämeeseen ja Satakuntaan ja myöhemmin Savoon ja Karjalaan asti. Täkänä on kullanarvoinen, yhä 2010-luvulla. Täkänät olivat varakkaiden kotien arvotekstiilejä. Se on eräs vanhimmista kansanomaisista kudonnaisistamme. Seuraavalla vuosisadalla täkänöiden kudontataito jälleen elpyi ja täkänöistä tuli osa suomalaisen talonpoikaiskulttuurin kukoistuskautta. Kuvion reunojen kohdalla kankaat vaihtavat puolta ja kaksi kangasta sitoutuu toisiinsa. Kuvio erottuu paremmin pohjakankaasta. Suomen vanhimmat säily neet täkänät Marttilan ja Rauman kirkoista on ajoitettu noin 1400–1600-luvuille. Tällä palstalla tutustutaan uhanalaisiin käsityöesineisiin. Täkänässä on useimmiten kaksi palttinakangasta päällekkäin. . Sen takia täkänässä käytetään usein värejä, joissa on voimakas kontrasti. Sieltä ne levisivät hiljalleen ensin pappiloihin ja myöhemmin myös talonpoikaiskoteihin ympäri Suomen. Perinteisesti täkänän kuvioinnissa on käytetty neliöitä, erilaisia tähtikuvioita ja tyyliteltyjä ristejä, eläinaiheita, kukkia ja köynnöksiä. Ruotsinkielisillä alueilla täkänä oli miltei tuntematon kodintekstiili. Kuvio muodostetaan täkänään poimintalastojen tai kahden kepin avulla. Pohjoismaiden vanhimmat, yhä olemassa olevat täkänät ovat 1100ja 1200-lukujen Ruotsista ja Norjasta. Täkänä koostuu kahdesta kudeja loimirakenteesta. KIRKOISTA KOTEIHIN Täkänät saapuivat Pohjoismaihin varhaiskeskiajalla katolisen kirkon kautta. Aluksi täkänätekstiilejä käytettiin lähinnä linnoissa ja kuninkaankartanoissa. Juttua varten on tutustuttu Suomalaiset käsityöaarteet -kirjasarjaan ja Kansallismuseon amanuenssi Sari Tauriaisen teksteihin aiheesta. Kansanomaiset täkänät olivat monesti juuri punavalkoisia, siniruskeita, sinimustia, mustavihreitä ja myöhemmin, 1800-luvun lopulla, yleensä punamustia. äkänä on kudottu ontelotekstiili. Täkänätekniikka antaa mahdollisuuden moneen. Tekstiilin ydin on kuviossa, joka toistuu täkänän eri puolilla samanlaisena, mutta työn värit ovat päinvastaiset. Taidokkaiden, käsintehtyjen tekstiilien arvoa ei tunneta. Muualla Suomessa täkänät olivat siihen aikaan vielä harvinaisia tekstiilejä. Kirpputorin perimmäisestä nurkasta löytyy usein myös pölyinen täkänä. Nykyään täkänä viikataan kaapin perälle, kuljetetaan tyhjennettävästä kodista kirpputorille tai pahimmassa tapauksessa kaatopaikalle. Täkänöitä alettiin valmistaa seinätekstiileiksi vasta 1800-luvulla
Mielikahvila on vapaaehtoistyön keskus ja sinne on esteetön pääsy. Tekstiin hän törmäsi kesällä Hämeenlinnassa, kun joku oli K T A I T O ?6/2018 42. Käsillä on kaikki, mitä tarvitaan ristipistotyön aloittamiseen. Heidi Penttinen on osallistunut tapaamisiin elokuusta lähtien ja kokee ristipistot itseilmaisuna. AIHEET VAPAUTETAAN PERINTEISTÄ Perinteisesti ristipistotyöt ja kirjonta ovat olleet naisten harrastuksia, ja ne ovat kuuluneet kodin piiriin. – Se on hyvä ohje ja muistutus itselle siitä, että älä rupea keräämään liikaa materiaa, Lintunen sanoo. Pitkänä se menee helposti vaan sotkuun. Tällä hetkellä Penttinen suunnittelee kolmatta työtään, johon hän aikoo kirjoa lausahduksen ”taisin vittuilla väärälle velholle”. Pisto kerrallaan kohti vallankumousta einutuoli, muutama nojatuoli ja pari sohvaa on aseteltu ympyrän muotoon avaraan tilaan. Ristipistoin tehtyjä lausahduksia on ripustettu kodin seinille, ja niitä on pidetty ohjetauluina ja elämänviisauksina. Hän saapui paikalle ensimmäistä kertaa, eikä hän ole aiemmin harrastanut ristipistoja tai kirjontaa. Hän alkoi kirjoa runoilija Kaarlo Uskelan säettä ”varastoon keräävä on varas”. Lintunen kohtasi runon aiemmin syksyllä ja iskevä lausahdus jäi heti mieleen. Tärkeää ei ole pistojen oikeaoppisuus, vaan itse tekeminen. Jos ei ole selkeää suunnitelmaa, mitä aikoo tehdä, niin voi aloittaa tekemällä yhden rastin kerrallaan, Siivonen kertoo. Kun uusia kokoontumisia ei kuulunut pitkään aikaan, hän päätti organisoida itse toimintaa eteenpäin. Kesäkuusta lähtien ryhmä on kokoontunut Mielikahvilaan kuukausittain kirjomaan ja ristipistoilemaan radikaaleja viestejä. Kahvila on epäkaupallinen tila, mikä sopii hyvin queerfeministiseksi kuvaillun ryhmän toimintaan. Hänen mielestään kauniit korulauseet ja kukka-aiheet voi kyseenalaistaa ja rikkoa perinteiden rajoja kirjomalla niiden sijaan vaikka kirosanoja. Jenna Siivonen kävi noin vuosi sitten yhdessä tapaamisessa ja innostui. Ensimmäisenä Radikaalit ristipistot -ryhmän tapaamiseen saapuu syksyisenä torstai-iltana Maija Lintunen. Ryhmän toiminnassa Maija Lintusta kiehtoo, miten naistyypillistä toimintaa käytetään aktivismina ja vastarintana. Ryhmän ylläpitäjä Jenna Siivonen opastaa Lintusen alkuun. Jenna Siivonen kertoo, että usein töiden aiheina on ollut koti, uskonto ja isänmaa. Maija Lintunen pääsee heti mukaan ristipistojen rytmiin. Radikaalit ristipistot -ryhmän tarkoituksena on vapauttaa kirjotut lausahdukset perinteistä ja tehdä harrastuksesta julkista. Teksti Merja Häikiö?Kuvat Annina Mannila Huoneentaulut vapautetaan perinteistä, kun Radikaalit ristipistot -ryhmä kokoontuu. Tuolien keskellä on pyöreä pöytä, jonka päällä on kangasta, lankoja, neuloja, kirjontakehyksiä, ruutupaperia ja saksia. – Ensin kannattaa ottaa aika lyhyt pätkä lankaa. Radikaalit ristipistot -ryhmän toiminta alkoi Tampereella jo useampi vuosi sitten. Aluksi ryhmä kokoontui silloin tällöin puistoissa ja kahviloissa. Se kritisoi yksityisomaisuuden haalimista
Tekeminen itsessään on tärkeintä ja kaikilla on siihen oikeus. En ole täällä vahtimassa tekeekö joku ”oikein”. Ristipistoissa ja kirjonnassa radikaalius tarkoittaa käsiteltäviä aiheita, tyyliä ja harrastuksen tekemistä julkiseksi. – Toivon, että jokainen armahtaa itseään tekemisessä, voi tehdä millä tyylillä itse haluaa. . Hän harrastaa paljon käsitöitä ja on innostunut kantaaottavasta tekstiilitaiteesta. Penttinen koki, että teksti sopi hyvin kuvastamaan hänen tuntemuksiaan omasta elämästään ja samalla se nauratti. Jaakola on kirjonut usein voimalauseita, joiden sanomaa hän pohtii työn edetessä. Se toimii hänelle myös suojakilpenä, kun osallistuu esimerkiksi hieman jännittävään sosiaaliseen tilanteeseen. Jälleen itseironia on tärkeässä roolissa. Tekstit ovat käsitelleet esimerkiksi mielenterveyttä, feminismiä tai ne ovat olleet kannanottoja rasismia vastaan, Jenna Siivonen kertoo. En ole mikään kässäope, hän muistuttaa. – Aiheen itsessään ei aina tarvitse olla radikaali. OMA TYYLI ON PARAS Yksinkertainen tekniikka ja edulliset materiaalit ovat kirjonnan vahvuus tee se itse -kulttuurin työvälineenä. – Se minkä aiheen kokee radikaaliksi, riippuu myös tekijästä. T A I T O ?6/2018 44. ripustanut lausahduksen lähes samoin sanoin kotinsa ikkunaan. – Tekemäni työt ovat olleet voimatauluja, joissa on mukana huumoria ja itseironiaa. Se, että siihen annetaan kuitenkin mahdollisuus, on tärkeää, Minna Jaakola sanoo. AJATUKSIA TYÖSTETÄÄN NEULAN JA LANGAN AVULLA Minna Jaakola on käynyt ryhmän tapaamisissa jo useamman vuoden ajan. Jaakolalle ristipistojen teko on verrattavissa meditaatioon. Näin lausahduksen jossain ja ajattelin heti, että sen voisi ristipistoilla. Siivosen mukaan ei ole oikeaa tai väärää tapaa tehdä, kaikki osaavat tehdä omalla tyylillään. – Nyt tuntui, että kaipaan iloista aihetta, joka tuo energiaa. Lanka ja neula kädessä voi aloittaa vallankumouksen täysin omalla tyylillä. Aiempaan työhön Penttinen kirjoi tekstin ”vitun mielenrauha”. Se kuvastaa, miten elämässä pyrkii mielenrauhaan, mutta sen saavuttaminen ei ole aina niin yksinkertaista. Silloin voi kiinnittää katseen omaan ristipistotyöhön. Jenna Siivoselle taas sosiaalisuus on tärkeässä roolissa, mutta silti jokainen voi halutessaan keskittyä rauhassa omaan työhönsä ja sen sanomaan. Craftivismin eli käsityöaktivismin hengessä Jaakola on tehnyt aiemmin esimerkiksi neulegraffiteja. Kun kaikki ei mene elämässä aina niin kuin Strömsössä, Penttinen kertoo. Radikaaleja ristipistoja kokoonnutaan tekemään yhdessä myös ainakin Helsingissä, Jyväskylässä ja Hämeenlinnassa. Tämä kaikki lisää myös käsityön ja tekniikan arvostusta. Aloin ristipistoilla tekstiä ”throw kindness around like confetti”
Tunnen olevani lomalla duunissa. Vaihtelu oli niin kaivattua! Opiskelin aamut ja illat, kesälomat ja joululomat. Lähden seuraavaksi Etelä-Amerikkaan opettamaan virkkausta! ”Mitä teen luovalle mielelleni, joka pyrkii pinnalle kaikesta huolimatta. Mitä teen luovalle mielelleni, joka pyrkii pinnalle kaikesta huolimatta. Ainakin suurimman osan ajasta, tai puolet nyt ainakin. Elämäni tuntui liikkuvan vain millimetrin kerrallaan ja väärään suuntaan. Kirjoitin niin hyvän (ja epärealistisen) hakemuksen, että paperini pääsi toimiston mallikappaleeksi. ” ?TAITO?6/2018 45 KOLUMNI. Virkkuri-kirjat ovat olleet oman luovan työelämäni avain. Halusin jotain muuta. Miten ihanaa olisi tehdä työkseen jotain luovaa, jättää jälki käsityön historiaan! OLEN ENSI VUONNA 40-VUOTIAS. Minusta se on mahtava ikä! Työnhakukurssista on ikuisuus, ompelukone nuokkuu paksun pölykerroksen alla ja kirjastojen lainavarauslistojen mukaan olen saattanut jättää jonkun jäljen tulevaisuuteen, jo näin etukäteen. Tämä on viimeinen kolumnini Taito-lehteen. PÄÄSIN OPISKELEMAAN. Muistoissani ajelen vuosien taakse, jolloin tulevaisuuteni tuntui olevan mystisesti sidoksissa työnhakutoimistoon. Vuosien tuplaklikkailu työnhakutoimiston sivuilla on vihdoin päättynyt. Millainen on täydellinen työ, millaista palkkaa siitä saa ja mihin se johtaa. AVAAN TYÖNHAKUTOIMISTON SIVUT JA SULJEN NE SAMAN TIEN. Valmistuin. Minut sijoitettiin jopa kurssille oppimaan, miten kirjoittaa mainio työhakemus. Mikä limbo! Löysin itseni ompelemasta sivuverhojen saumoja ja miettimästä vaihtoehtoja. Teksti Molla Mills Unelmia ja virkkuuhommia Ku vi tu s El in a Jo ha nn a Olen mahtanut kertoa jo tuhat kertaa, miten onnellinen olen virkatessani. Siitä huolimatta minulla ei ollut täydellistä mallityötä. Seuraavana vuorossa oli taas työnhakutoimisto. Tosin en edes tiennyt saaneeni tarpeeksi. Kirjat syntyivät luovan mielen avauduttua entisen kaikkea pelkäävän naisen toimesta. Kirjoittaja on maalaistyttö, joka opettaa virkkausta ja kerää inspiraatiota eri puolilla maapalloa. Työskentelin ompelijana, kangasmyyjänä ja asiakaspalvelijana, kunnes sain tarpeekseni. Opiskelinkin ihan toden teolla. No, sanon sen taas ääneen: miten onnelliseksi tämä työ minut tekeekään! Hypistelen lankoja, rapistelen luonnoslehtiön sivuja ja valitsen uudelle työlle värejä. PS
O lli Hä kä m ie s
Ammattikorkeakouluopintojen jälkeen Muuri opiskeli museologiaa silkasta kiinnostuksesta. Greta Muurin puheessa toistuukin kiinnostus uuteen – oli sitten kyse uuden opiskelusta tai uudesta asuinpaikasta. E ?TAITO?6/2018 47. Museologian valinta oli luonteva, sillä museot olivat hänelle tuttuja paikkoja. Äiti ei sitä kannattanut, sillä hän oli sitä mieltä, että kuvataiteilijana olisi kovin vaikea hankkia elantoa. Kudekuutiota tehtiin eri puolilla Espoota työpajoissa, ja se oli todella hauskaa. PORISTA POHJOISEEN Avoimuus uusille ideoille ei ole haitaksi, kun tienaa leipäänsä taiteen saralla. Kotona oli ompelukoneet ja saumurit, ja sain käyttää niitä. Tekstiileistä taidetta lokuun loppupuolella Espooseen Tapiolan kulttuurikeskuksen viereiselle aukiolle ilmaantui jotain hyvin värikästä. Illalla kuutio näytti taas ihan erilaiselta, sillä sen sisällä oli valaistus. Kudekuutio on tekstiilitaiteilija Greta Muurin suunnittelema yhteisötaideteos, joka piristi Tapiolassa kulkevia osana Espoo-päivän juhlintaa. Se oli meille yhtä tavallista kuin kaupassa käyminen. Sitä opiskelumahdollisuutta ei Seinäjoen ammattikorkeakoulussa muuten enää ole, ikävä kyllä. Samalla tutustuin uusiin ihmisiin ja uusiin paikkoihin Espoossa, jota en tunne vielä kovin hyvin. – Maalasin öljyväreillä realistisia kuvia ja muun muassa jäljensin kultakauden taiteilijoiden töitä. Kauempaa katsoen silmä erotti erilaisia väripintoja, mutta kun tuli lähemmäksi, tajusi, että siinähän on trikookuteista tehty kuution mallinen ryijy, jota saattoi tutkia sekä ulkoettä sisäpuolelta. Vanhemmat tykkäävät museoista, joten me lapset totuimme siihen, että matkan varrella käytiin museoissa. Kesälomilla matkattiin kuitenkin Kotkaan. Kaikki eivät kyllä ihan onnistuneet, naurahtaa Muuri. – Haaveksin tekstiilimuraalista, mutta se olisi tullut liian kalliiksi. Muuri sai kuluvaksi vuodeksi espoolaiselle uransa alussa olevalle taiteilijalle suunnatun työskentelyapurahan ja Kudekuutio oli yhteisötaiteesta kiinnostuneelle taiteilijalle mieluinen työ. – Äiti teki meille vaatteet uikkareista toppatakkeihin. Innostuin ompelusta ja tein kaikenlaisia kokeiluja. Muurin sisar opiskeli huonekalumuotoilua ja arveli, että tekstiili voisi sopia sisarelle. – Opiskelin kudontaa, sisustussuunnittelua ja printtikankaiden suunnittelua. – Alun perin ehdotin Espoo-päiväksi työpajaa lapsille, mutta Espoon kaupunkitapahtumissa kuitenkin oltiin sitä mieltä, että nyt tehdään jotain isompaa, Muuri kertoo. Se oli mielenkiintoista. Teksti. UIKKAREISTA TOPPATAKKIIN Greta Muuri tottui kotonaan Porissa siihen, että käsityö oli läsnä arjessa koko ajan. Lukion jälkeen mietin, mitä opiskelisin ja pohdin taidealaa. Sitten alkoi kiinnostaa myös taide ja neljätoistavuotiaana Muuri meni taidekouluun sisarensa kanssa. Siellä vierähti useampi vuosi. Isoäiti oli ompelija, isä puuseppä ja äiti ompeli lapsilleen melkein kaikki vaatteet. Merja Räty?Kuvat?Olli Häkämies, Sonja Karlsson ja Greta Muuri Greta Muuri haluaa tuoda tekstiilitaidetta sinne, missä ihmiset kulkevat. – Olin yksivuotias, kun muutimme vanhempien kotiseudulta Kotkasta isän työpaikan vuoksi Poriin. Niinpä Greta Muuri pyrki Seinäjoen ammattikorkeakouluun opiskelemaan tekstiilialaa
– Toteutin Leppävaaran elä ja asu -seniorikeskuksen asukkaiden kanssa Germa Huijbersin Lippumeri-teoksen uuden ilmeen. – Mietin, mikä on lempimuseoni ja päädyin Espoon Emmaan. Soitin sinne ja kysyin, löytyisikö heiltä graduaihetta. – Kudekuutiossa käytettiin kierrätettyjä trikoopaitoja. Apurahan saajan siis toivotaan tuovan oman lisänsä kaupungin kulttuuritarjontaan. MAISTERIAIHE MUSEOSTA Kun opinnoissa tuli eteen lopputyön valinta, Muuri mietti, löytyisikö sopiva aihe jostain museosta. Espoo-päivää juhlisti myös toinen yhteisötaideprojekti. Muuri muutti graduaiheen perässä Espooseen. Minusta otettiin kuvakin poseeraamassa taulun edessä, muistelee Muuri. – Erityisesti muistan vaikuttuneeni Ateneumissa Hugo Simbergin maalauksesta Haavoittunut enkeli. Kuution sivujen koko on 4 x 4 metriä ja se vaati lähes 100 000 solmittua trikoopalasta. Ja mukavaa oli sekin, että Espoon Tapiola tuntui heti kotoisalta paikalta, kertoo Tapiolan kyljessä Mankkaalla perheineen asuva taiteilija. Greta Muuri työskenteli Tapio Wirkkala Rut Bryk -säätiössä neljä vuotta assistenttina. Lisäksi kriteereissä on ”kaupungin vetovoimaisuuden lisääntyminen toteutetun taiteellisen työn tuloksena”. Seita-kankaita pääsee muuten näkemään Emmassa, jossa on Bryk & Wirkkala -katseluvarasto ja näyttely, vinkkaa Muuri. Ja sehän löytyi: Tapio Wirkkala Rut Bryk -säätiössä odotti laatikkokaupalla Rut Brykin tekstiileitä tutkijaansa. – Rovaniemelle muutto oli mielenkiintoista ja opiskelu hieno kokemus: saimme tehdä paljon projekteja oman mielenkiinnon mukaan ja lisäksi tuli paljon uutta ja kiinnostavaa tietoa tekstiilialasta. – Siinä näki taas ihan uusia asioita, kuten sen, miten säätiö toimii. – Tein aluksi säätiössä kesätöitä ja inventoin kuusitoista laatikollista Brykin tekstiilejä. Maisterityöni tein Rut Brykin 1960-luvulla suunnittelemasta Seita-kangassarjasta, joka oli osa aikansa Finnish design -ilmiötä. Museologiaopintojen jälkeen suuntana oli taas uusi paikkakunta, kun Muuri pyrki ja pääsi Lapin yliopistoon suorittamaan sisustusja tekstiilimuotoilun maisterintutkintoa Rovaniemelle. Asukkaat maalasivat työpajoissa kuvia, joiden teemoina olivat kesämuistot, rakkaus, ilo ja onni. YHTEISÖTAIDE TUO KAUPUNKILAISET MUKAAN TEKEMISEEN Ennen työskentelyapurahan saamista Muuri oli hiljakkoin osallistunut kansainväliseen Miniartextil-näyttelyyn Italiassa ja Ranskassa sekä World Textile Art -organisaation biennaaliin Uruguayssa. Ryijysolmuhan on tosi helppo, mutta palasten leikkaamisessa riitti työtä. Kudekuution tekeminen oli Greta Muurin ensimmäinen iso yhteisötaideprojekti Espoossa. Kuvat valokuvattiin ja O lli Hä kä m ie s So nj a Ka rls so n T A I T O ?6/2018 48. Tekeville käsille riitti työpajoissa askaretta. Espoon kaupungin ammattitaiteilijalle suunnatun apurahan kriteereissä painaakin ammatillinen ansioituminen, mutta myös työsuunnitelman laatu
. Mukavaa työpajojen lisäksi oli sekin, että Lippumeri näkyi seniorikeskuksen ikkunoista: tekijät saattoivat näyttää läheisilleen, mitä olivat yhdessä tehneet, kertoo Muuri. Mutta voi sitä tehdä yhtä ja toista lyhyemmässäkin ajassa. – Olen iloinen, että sain residenssin, johon voin ottaa mukaan kaksivuotiaani – kuukaudeksi en niin pientä malttaisi jättää. Mutta mitä kävi Kudekuutiolle sen jälkeen, kun koko komeus purettiin. • 5.4.–27.4.2019 Tekstiilikrokit – Pariisi, Ranska Instagram-näyttely, www.instagram.com/gretamuuri • 17.6.–30.6.2019 Tapiolan kirkko, Kirkkopolku 6. Näyttävät yhteisötaideteokset tuovat taiteen lähelle ilman että pitäisi varta vasten lähteä sitä katsomaan. • 7.12.2018–7.1.2019 Tapiolan palvelukeskus, Länsituulentie 1. Siellähän voisi pitää vaikka kesällä lukupiiriä, tuumii Muuri. Kauppakeskukset olisivat esimerkiksi mainioita paikkoja taiteelle. ?TAITO?6/2018 49. Ollessaan äitiyslomalla Muuri keksi tekstiilikrokit. Ensi keväänä suomalaisia tekstiilikrokeja nähdään Pariisissa: Muuri sai kuukauden taiteilijaresidenssin ja suunnitelmana on tehdä tekstiilikrokeja Pariisin eri kaupunginosiin paikan päältä hankituilla kierrätysmateriaaleilla. Äitini jäi kesällä eläkkeelle ja hänet saan mukaan hoitajaksi. ”Kun nyt kaksivuotias tyttäreni nukkui päiväuniaan, tein tekstiilikrokeja, nopeita tekstiiliteoksia ympäristöön, jotka sitten kuvasin ja postasin Instagramiin.” Greta Muurin töitä on esillä • 10.12.–30.12.2018 Kohtaamo, Iso Omena, Markkinakatu 2a. Greta Muuri toivoisi, että taidetta saataisiin entistä enemmän kaikkien ulottuville, sinne missä ihmiset muutenkin liikkuvat. – Taide tuo hyvää mieltä arkeen. painettiin lippuihin. Kun nyt kaksivuotias tyttäreni nukkui päiväuniaan, tein tekstiilikrokeja, nopeita tekstiiliteoksia ympäristöön, jotka sitten kuvasin ja postasin Instagramiin. TAIDETTA VAIKKA VUOROKAUDEN YMPÄRI Greta Muurille työskentelyapuraha on mahdollistanut keskittymisen luovaan työhön. Ideoita on pulpunnut niin paljon, että niitä voisi työstää vaikka vuorokauden ympäri. Kudekuutiota voi siis käyttää edelleen kaupunkitapahtumissa. – Rakenteet ovat varastossa, samoin kudeseinäkkeet. – Tykkäsin nopeista kroki-piirustuksista jo taidekoulussa, vaikken niissä kovin hyvä ollutkaan
Millainen on sinun versiosi. Jaa kirjontasi aihetunnisteilla #kirjottupuutarha ja #yhteiskirjonta!
• Kirjontakehys. A) B) C) A) Tee linnun rintaan keltaisen muliinilangan kolmella säikeellä pitkä pisto vasemmasta yläkulmasta oikeaan alakulmaan noin 45 asteen kulmassa. Ohje ÄÄRIVIIVAT Kirjo linnun ääriviivat varsipistoilla muliinilangan kolmella säikeellä. SALAINEN PUUTARHA Malli Tiia Eronen Tarvikkeet • Silmäneula. Kirjonnan viimeisessä osassa opimme kirjomaan vinoruudukon ja ruusuja tähtikuvion tuttuja ketjuja varsipistoja käyttäen. Tuo lanka esiin risteyskohdan alapuolella ja vie jälleen takaisin kankaaseen kohdassa 2. Pistele vastaavat kaksinkertaiset vinot linjat koko linnun rinnan alueelle noin 8 mm:n välein. Tuo lanka uudelleen esiin aivan edellisen piston vierestä ja vie takaisin yläkulmaan ensimmäisen piston viereen. Piirrä linnun rintaan kaari ja kirjo myös sen reuna varsipistoilla. VINORUUDUKKO Aseta kirjontakehys linnun ympärille vinoruudukon kirjomista varten. Linja on helpompi pitää 45 asteessa, jos linjojen teon aloittaa täytettävän alueen keskeltä. B) Tee vastaavat vinot linjat oikeasta yläkulmasta vasempaan alakulmaan. Sido jokainen risteyskohta samoin. C) Sido pitkät pistot kiinni mustan muliinilangan kuudella säikeellä. • 1 tokka mustaa muliinilankaa, väri nro 310. • 1 tokka keltaista muliinilankaa, väri nro 783. 2 1 ?TAITO?6/2018 51 KÄSILLÄ. Tuo lanka esiin kohdassa 1 ja vie takaisin kankaaseen keskellä keltaisten lankojen risteyskohtaa, kohdassa 2. Tuo lanka esiin hieman risteyskohdan vasemmalla puolen ja vie takaisin kankaaseen risteyskohdan keskellä. Kirjo kanssamme Salainen puutarha OSA 6 Ohje ja kuvat Tiia Eronen Talven kylmyys nipistelee jo varpaissa, mutta Salainen puutarha alkaa olla täydessä kukassa – enää puuttuu suloinen linnunlaulu. Lopuksi tuo lanka esiin keltaisten lankojen oikealla puolen ja vie takaisin kankaaseen keskellä
Tuo neula uudelleen esiin ketjupiston aloituskohdassa ja vie takaisin kankaaseen kohdassa 2. PIKKURUUSU Täytä linnun vartalo pienillä ruusuilla. Täytä tyhjät välit vielä ketjupistoilla siten, että silmään tulee yhteensä kuusi ketjupistoa. Tuo neula esiin kohdassa 1. Salainen puutarha on nyt valmis! Silitä kirjontatyö varovasti nurjalta puolelta ja ompele sivusaumat tyynynpäälliseksi. Yhteen varteen tulee 3–5 pistoa. A) B) C) A) B) Yhteiskirjonnan viisi ensimmäistä osaa löytyvät Taidoista 1–5/18 ja osoitteesta www.taitolehti.fi. B) Tuo lanka esiin samassa kohdassa kuin ensimmäistä ketjupistoa tehdessä ja tee toinen ketjupisto ensimmäistä ketjupistoa vastapäätä. C) Tee lehti myös varren toiselle puolelle. Voit myös tulostaa 1:1 kirjontakuvion Taito-lehden verkkosivuilta. Tee lopuksi ruusu yhdellä ranskalaisella solmupistolla muliinilangan kuudella säikeellä. Tee tavallinen ketjupisto. 2 1 1 T A I T O ?6/2018 52 KÄSILLÄ. Vie neula takaisin kankaaseen heti piston päädyssä kohdassa 2. LINNUN SILMÄ A) Linnun silmä muodostuu kuudesta ketjusilmukasta, joihin on käytetty muliinilangan kolme säiettä. Tuo lanka esiin kohdasta 1, tee ketjupisto ja vie neula takaisin kankaaseen heti piston päädyssä. A) Kirjo ruusun varsi varsipistoilla muliinilangan kolmella säikeellä. B) Kukan lehti kirjotaan täytetyllä ketjupistolla
Virkkaa suloinen kettu Annariikka Qvistin suunnittelema Kettuliinu on oiva lahjaidea isommalle tai pienemmälle eläintenystävälle. Ohje Annariikka Qvist?Kuvat Sonja Karlsson
Yht. 60 s. *Virkkaa 5 ks ja kavenna*. Tee levennys joka neljänteen s. krs. 5. *Virkkaa oranssilla 4 ks ja kavenna*. Virkkaa kiinteitä silmukoita. *Virkkaa 7 ks ja kavenna*. Yht. Yht. *Virkkaa 6 ks ja kavenna*. Yht. Virkkaa kiinteitä silmukoita. Yht. 20 s. • Kuonoa varten riittää pieni jämäkerä mustaa lankaa. Virkkaa valkoisella 6 ks, oranssilla 8 ks, valkoisella 6 ks. Napit irtoavat helposti, joten Kettuliinua ei suositella pienille lapsille. krs. 12 s. Yht. 9 ks, oranssilla 14 ks, valk. Tee levennys (lisäys) joka silmukkaan (s). Luo oranssilla langalla kiristettävään lenkkiin 6 kiinteää silmukkaa (ks). Toista * – * kerroksen loppuun. krs. Yht. Yht. *Tee levennys kahteen ensimmäiseen s. Tee levennys aina ennen ja jälkeen värinvaihdoksen. krs. krs. Yht. Tee levennys joka yhdenteentoista s. 5. Yht 14 s. Toista * – * kerroksen loppuun. Huom. Yht. Valk. krs. Yht. Virkkaa 3 ks, tee levennys kahteen seuraavaan s, 11 ks, tee levennys kahteen seuraavaan s, 8 ks. Virkkaa kiinteitä silmukoita. Yht. Yht. 24 s. Virkkaa kiinteitä silmukoita. 26 s. krs. krs. krs. Virkkaa valkoisella 9 ks, oranssilla 14 ks, valkoisella 9 ks. 29. 24 s. krs. Yht. 31. 3.–4. Päättele. 9. 6. 4. Tee levennys joka toiseen s. 11. Napit silmiksi. T A I T O ?6/2018 54 KÄSILLÄ. Tee levennys joka viidenteen s. krs. Tee levennys joka yhdeksänteen s. 28 s. krs. krs. Päättele. 7. 18 s. 48 s. Yht. 12. Tee levennys aina ennen ja jälkeen värinvaihdoksen. Tee kuten pään ohjeessa. krs. 32 s. Yht. 12. 9 ks. krs. krs. krs. Virkkaa oranssilla 23 ks, valkoisella 26 ks, oranssilla 23 ks. 3. 72 s. 11. krs. 8. 8. 30 s. 28. Päättele. 3. KETTULIINU Malli Annariikka Qvist Koko Korkeus noin 42 cm. krs. Virkkaa 1 ks, tee levennys kahteen seuraavaan s, 7 ks, tee levennys kahteen seuraavaan s, 6 ks. krs. 32 s. 56 s. Tee levennys aina ennen ja jälkeen värinvaihdoksen. krs. krs. krs. Tee levennys ensimmäiseen s, 5 ks, tee levennys, 5 ks. Tee levennys joka s. • 50 g ruskeaa. Toista * – * kerroksen loppuun. Ohje PÄÄ 1. Virkkuukoukku 3,5 mm. 5. krs. Yht. 54 s. 8. 13. 8 ks, oranssilla 12 ks, valk. 7 ks. Tee levennys joka kolmanteen s. Virkkaa oranssilla 18 ks, valkoisella 14 ks, oranssilla 16 ks. Tee valkoisella 6 ks, oranssilla 8 ks, valkoisella 6 ks. 40 s. Yht. Valk. Tee levennys joka kolmanteen s. krs. 26. 64 s. 7 ks, oranssilla 10 ks, valk. 27. 66 s. KUONO 1. krs. 1 ks.* Toista * – *. KORVAT 1.–2. Toista * – * kerroksen loppuun. krs. krs. krs. 6. Virkkaa oranssilla 22 ks, valkoisella 28 ks, oranssilla 22 ks. Yht. krs. Tee levennys joka kymmenenteen s. Tee levennys kahteen ensimmäiseen s, 5 ks:aa, tee levennys kahteen seuraavaan s, 5 ks. 10. Virkkaa kiinteitä silmukoita. Virkkaa oranssilla 22 ks, valkoisella 28 ks, oranssilla 22 ks. krs. 2. Mallityössä on käytetty Svarta Fåretin Stina-lankaa. krs. krs. Lanka Puuvillalankaa, jonka vahvuus on noin 80 m/50 g. Menekki • 150 g oranssia. 9. 48 s. Yht. Yht. 8 ks. krs. Yht. krs. Virkkaa oranssilla 21 ks, valkoisella 23 ks, oranssilla 20 ks. 10 s. krs. Virkkaa oranssilla 20 ks, valkoisella 18 ks, oranssilla 18 ks. 33. 12 s. 18 s. krs. 13.-25. Virkkaa oranssilla 21 ks, valkoisella 30 ks, oranssilla 21 ks. 22 s. 7. Yht. 10. Valk. 40 s. • 50 g valkoista. 32. Yht. 6. 4. Tee levennys joka kahdeksanteen s. krs. Virkkaa kiinteitä silmukoita. 7. 2. Virkkaa 2 ks, tee levennys kahteen seuraavaan s, 9 ks, tee levennys kahteen seuraavaan s, 7 ks. Virkkaa kiinteitä silmukoita. 30. krs. Luo mustalla langalla kiristettävään lenkkiin 6 ks. krs
krs. Yht. Yht. 12 s. 32. krs. krs. Yht. *Virkkaa 8 ks ja kavenna*. 23.–34. krs. Täytä pää vanulla niin, että keskelle jää tilaa lankojen päättelylle. krs. krs. 16 s. krs. Toista * – * kerroksen loppuun. 24 s. 19.–29. Ompele vartalo päähän niin, että vartalon avoin pää uppoaa yhden kerroksen verran pään sisään. Tee kaksi kavennusta aina eri paikoissa kierrosta. 16.–22. Virkkaa kiinteitä silmukoita. Tee levennys kahteen ensimmäiseen s, 5 ks, tee levennys kahteen seuraavaan s, 5 ks. Toista * – * kerroksen loppuun. 21. krs. Ompele ketun silmiksi napit. 4.–18. Täytä jalat, kädet ja häntä vanulla. 16. 11. 33. Toista * – * kerroksen loppuun. Yht. 10.–15. 35 s. Yht. Näin kettu pysyy itsenäisesti pystyssä. krs. Virkkaa kiinteitä silmukoita. Virkkaa kiinteitä silmukoita. Tee levennys ensimmäiseen s, 5 ks, tee levennys, 5 ks. Yht. 7. KÄDET 1.–3. krs. *Virkkaa 6 ks ja kavenna*. 40 s. krs. Yht 14 s. Toista * – * kerroksen loppuun. krs. Virkkaa kiinteitä silmukoita. 18 s. Yht. krs. 13.–14. krs. Virkkaa kiinteitä silmukoita. krs. Vaihda oranssiin lankaan. *Virkkaa 5 ks ja kavenna*. Yht. Tee yhden s levennys kerroksen alussa. krs. Yht. krs. HÄNTÄ 1.–3. Virkkaa kiinteitä silmukoita. Aloita valkoisella langalla. 20 s. 27.–35. 36.–37. Virkkaa kiinteitä silmukoita. Päättele. krs. Toista * – * kerroksen loppuun. 48 s. Virkkaa kiinteitä silmukoita. krs. Yht. 10. Yht. krs. krs. Yht. 8. 12. Tee levennys joka kolmanteen s. krs. krs. krs. krs. Täytä kuono puolilleen vanulla ja ompele se kiinni päähän siten, että kerrosten vaihtumiskohta sijoittuu kuonon alapuolelle keskelle. krs. Yht. Tee yhden s levennys kerroksen lopussa. Virkkaa kiinteitä silmukoita. Vaihda oranssiin lankaan. krs. Tee kuten pään ohjeessa. krs. 26. Ompele ne kiinni. Virkkaa kiinteitä silmukoita. 9. krs. 6. Tee yhden s levennys kerroksen lopussa. 8. krs. Yht. Aloita ruskealla langalla. 35. 15.–30. krs. 4.–5. 3. Virkkaa 4 ks, tee levennys kahteen seuraavaan s, 13 ks, tee levennys kahteen seuraavaan s, 9 ks. Virkkaa kiinteitä silmukoita. Tee levennys joka viidenteen s. Täytä kuono vanulla loppuun vasta vähän ennen ompelukerroksen sulkemista. Virkkaa kiinteitä silmukoita. krs. *Virkkaa 2 ks ja kavenna.* Toista * – * kerroksen loppuun. Ompele korvat niiden reunoja pitkin kiinni päähän. Yht. KOKOAMINEN Aloita viimestely päästä. 7.–10. Tee kuten pään ohjeessa. krs. . 12 s. 31. krs. Yht. krs. 28 s. *Virkkaa 4 ks ja kavenna.* Toista * – * kerroksen loppuun. krs. 11. Virkkaa 1 ks, tee levennys kahteen seuraavaan s, 7 ks, tee levennys kahteen seuraavaan s, 6 ks. 34 s. Tee yhden s levennys kerroksen alussa. krs. 12.–15. Virkkaa kiinteitä silmukoita. krs. Tee kuten korvien ohjeessa. Päättele. 26 s. 54 s. Päättele. 9. 30 s. 40 s. *Virkkaa 4 ks ja kavenna*. Virkkaa 2 ks, tee levennys kahteen seuraavaan s, 9 ks, tee levennys kahteen seuraavaan s, 7 ks. krs. JALAT 1.–2. Virkkaa kiinteitä silmukoita. Yht. Yht. 6. 38 s. krs. krs. 5. Tee levennys joka seitsemänteen s. Virkkaa 3 ks, tee levennys kahteen seuraavaan s, 11 ks, tee levennys kahteen seuraavaan s, 8 ks. Täytä vartalo ja pää vanulla. VARTALO 1.–6. 22 s. 4. 35. 7. Virkkaa 5 ks, tee levennys kahteen seuraavaan s, 15 ks, tee levennys kahteen seuraavaan s, 10 ks. Tee kuten jalkojen ohjeessa. Ompele kädet kiinni vartaloon. Virkkaa kiinteitä silmukoita. krs. ?TAITO?6/2018 55 KÄSILLÄ. 22. Vaihda väri oranssiin. 30. 32 s. *Virkkaa 7 ks ja kavenna*. Päättele. 23.–25. 17.–20. krs. Päättele langat. 34. Aseta vartalo pöytälevyä vasten pystyyn ja sijoita jalat ja häntä pöytälevyn päällä vaakatasossa vartaloon. krs. Tee yhden s levennys kerroksen lopussa. Virkkaa kiinteitä silmukoita. Virkkaa kiinteitä silmukoita
• Mallineuleessa on käytetty Kässäkerho Pom Pomin Merino Singleä, väreinä Kaupungin valot (väri A) ja Flamingo (väri B). ja = Laita lanka vasemman puikon päälle, nosta se ja silmukka yhdessä oikealle puikolle. ja = Laita lanka vasemman puikon päälle, nosta se ja edellisen kerroksen langannosto sekä silmukka yhdessä oikealle puikolle. Huomaa, että värit ovat tuubihuivissa päinvastoin kuin pipossa, joten molemmille neuleille on oma kaavionsa. ja = Neulo silmukka neljän langannostonsa kanssa oikein yhteen. Menekki 100 g kumpaakin väriä. 1. Toista kerroksia 1–2 yhteensä 7 kertaa. TUUBIHUIVIN KAAVIO 6 5 4 3 2 1 Huom. Kaavioon on merkitty, kumpi väri on kerroksella käytössä. ja = Laita lanka vasemman puikon päälle, nosta se ja edellisten kerrosten kolme langannostoa sekä silmukka yhdessä oikealle puikolle. Ohje Soile Pyhänniska?Kuvat Sonja Karlsson KEHRÄSAUNIO-PIPO JA -TUUBIHUIVI Malli Soile Pyhänniska Koko Tuubihuivin leveys 32 cm, korkeus 41 cm. 2. Pipon ympärysmitta on 58 cm, korkeus noin 24 cm. krs: Neulo oikein. Ohje TUUBIHUIVI Luo 3 mm pyöröpuikoille värillä A 150 silmukkaa ja yhdistä suljetuksi neuleeksi. Pipoa varten 2,5 ja 3,0 mm:n pyöröpuikot 40 cm:n kaapelilla sekä 3,0 mm:n sukkapuikot. ja = Laita lanka vasemman puikon päälle, nosta se ja edellisten kerrosten kaksi langannostoa sekä silmukka yhdessä oikealle puikolle. Tiheys 24 s x 53 krs kuvioneulosta = 10 x 10 cm. Lanka Kaksi eriväristä fingeringvahvuista yksisäikeistä merinovillalankaa (noin 366 m/100 g). TEKNIIKASTA: Neuleen kuvio syntyy niputtamalla silmukoita eli silmukoita nostetaan yhdessä langannostojen kanssa. Pihakukkia niputetuin silmukoin Graafinen Kehräsaunio-kuvio toistuu Soile Pyhänniskan suunnittelemissa pipossa ja tuubihuivissa. Englanniksi tekniikka tunnetaan nimellä tuck stitch. Kirjoneuleelta näyttävä kuvio saadaan aikaiseksi nostetuilla ja yhteen neulotuilla silmukoilla. KAAVIOAVAIN = Neulo oikein värillä B. T A I T O ?6/2018 56 KÄSILLÄ. = Neulo oikein värillä A. krs: Neulo nurin. Neulelyhenteet löydät sivulta 63. Kerroksella käytetään vain yhtä väriä kerralla. 76 75 74 73 72 71 70 69 68 67 66 65 64 63 62 61 60 59 58 57 56 55 54 53 52 51 50 49 48 47 46 45 44 43 42 41 40 39 38 37 36 35 34 33 32 31 30 29 28 27 26 25 24 23 22 21 20 19 18 17 16 15 14 13 12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Krs. Puikot Tuubihuivia varten 3,0 mm:n pyöröpuikko 60 cm:n kaapelilla. Laita silmukkamerkki kerroksen alkuun. Nostetut silmukat ja langat neulotaan myöhemmin yhteen. Lisäksi tarvitset silmukkamerkin
VIIMEISTELY Päättele langanpäät. Toista * – * kerroksen loppuun saakka. Toista mallikertaa kerroksella 21 kertaa. Neulo 2 krs oikein. Katkaise lanka B. Neulo kerrokset 1–77. . Puristele varovasti ylimääriset vedet pois. Kavennuskerros: *Neulo 2 o yhteen*. Aloita kuvioneule pipon kaavion mukaan. Työssä on 42 silmukkaa. Neulo lisäyskerros: *Neulo 6 o, lisää 1 s*. Pingota kevyesti ja jätä tasaiselle alustalle kuivumaan. Neulo värillä A n. PIPON KAAVIO 6 5 4 3 2 1 ?TAITO?6/2018 59 KÄSILLÄ. Katkaise lanka, jätä noin 20 cm pää. Katkaise lanka A. 1. Vedä lanka silmukoiden läpi, kiristä ja päättele hyvin. Toista * – * kerroksen loppuun. Neulo 2 krs oikein. Pingota kevyesti ja jätä tasaiselle alustalle kuivumaan. krs: Neulo oikein. Laita neule likoamaan kädenlämpöiseen veteen. 75 74 73 72 71 70 69 68 67 66 65 64 63 62 61 60 59 58 57 56 55 54 53 52 51 50 49 48 47 46 45 44 43 42 41 40 39 38 37 36 35 34 33 32 31 30 29 28 27 26 25 24 23 22 21 20 19 18 17 16 15 14 13 12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Krs. Toista kerroksia 1–2 yhteensä 12 kertaa. Neulo 2 krs oikein. Aloita kuvioneule tuubihuivin kaavion mukaan. Kavennuskerros: *Neulo 2 o yhteen*. Seuraava krs: Neulo värillä B: *Neulo silmukka kahden langannostonsa kanssa oikein yhteen. 2. Varo venyttämästä pipon alareunaa. Vaihda työhön 3 mm puikot. Puristele varovasti ylimääriset vedet pois. VIIMEISTELY Päättele langanpäät. Toista * – * kerroksen loppuun. Neulo 1 krs oikein. Luo 2,5 mm pyöröpuikoille värillä B 108 silmukkaa ja yhdistä suljetuksi neuleeksi. Neulo seuraavaksi: 1 krs oikein 1 krs nurin Toista näitä kahta kerrosta yhteensä 7 kertaa. Työssä on 84 s. Neulo ensin kerrokset 1–76, sitten kerrokset 5–76 ja lopuksi vielä kerrokset 5–38. Toista * – *kerroksen loppuun. krs: Neulo nurin. Tee tupsu ja kiinnitä se pipon päälaelle. Päättele silmukat. Työssä on 21 silmukkaa. 5 cm oikein. Kavennuskerros: *Neulo 1, neulo 2 oikein yhteen*. Laita silmukkamerkki kerroksen alkuun. Laita neule likoamaan kädenlämpöiseen veteen. PIPO Huomaa, että pipossa värit neulotaan toisinpäin kuin tuubihuivissa. Työssä on nyt 126 s. Neulo 5 o*. Toista mallikertaa kerroksella 25 kertaa. Vaihda sukkapuikkoihin, kun pyöröpuikot käyvät liian pitkiksi. Toista * – * kerroksen loppuun
Lanka Fingering-vahvuista yksisäikeistä merinovillalankaa (noin 366 m/100 g). 95 CM N. Neulo 2 n. Krs 13 (OP): 1 o, *1 n, 1 o kiert*, toista * – * vielä kaksi kertaa, L1Vn, 1 o. Krs 4 (NP): 1 n, 1 n kiert, 1 o, 1 n. Tehostevärinä on käytetty Lystig Yarnin merinosukkalankaa, väri Tobacco. Halaus hartioille Sina on arkinen huivi joka tilanteeseen. Erityisen pehmoisen huivin saat, kun käytät laadukkaita, yksisäikeisiä merinolankoja. Menekki 200 g pääväriä, 10 g tehosteväriä huivin reunaan. Krs 12 (NP): 1 n, *1 n kiert, 1 o*, toista * – * vielä kaksi kertaa, 1 n. Krs 9 (OP): 1 o, *1 n, 1 o kiert*, toista * – *, L1Vn, 1 o. Krs 10 (NP): 1 n, *1 o, 1 n kiert*, toista * – *, 1 o, 1 n. Krs 2 (NP): 1 n, 1 o, 1 n. Krs 6 (NP): 1 n, 1 o, 1 n kiert, 1 o, 1 n. Krs 3 (OP): 1 o, 1 n, L1V, 1 o. Ohje OSA 1: PYSTYRAIDAT Luo 3,75 mm puikoilla 2 s. Krs 1 (OP): 1 o, L1Vn, 1 o. Tiheys 27 s x 32 krs pystyraitaneuletta (nurjia ja oikeita silmukoita) pingotettuna 3,75 mm:n puikoilla = 10 x 10 cm. Päävärinä on käytetty La Bien Aiméen Single merinoa, väreinä Parchment ja Driftwood Graffiti. Puikot 3,5 mm huivin pitsiosuuteen ja 3,75 mm muuhun huiviin. Krs 11 (OP): 1 o, *1 n, 1 o kiert*, toista * – *, 1 n, L1V, 1 o. Vaihtelu tiheydessä vaikuttaa huivin kokoon, reilusti löysempi käsiala kuluttaa enemmän lankaa. Nappaa reunan tehosteen sävy esimerkiksi täplävärjätyn langan pilkuista. Krs 5 (OP): 1 o, 1 n, 1 o kiert, L1Vn, 1 o. Jätä se rennosti olkapäille tai kietoudu siihen vilun hetkellä: Sina on aina kotoisa ja lämmin turvapaikkasi. Krs 14 (NP): 1 n, *1 o, 1 n kiert*, toista * – * vielä kaksi kertaa, 1 o, 1 n. Ohje ja kuvat Leeni Hoimela Krs 8 (NP): 1 n, 1 n kiert, 1 o, 1 n kiert, 1 o, 1 n. Krs 7 (OP): 1 o, 1 n, 1 o kiert, 1 n, L1V, 1 o. • Mallihuivi on tehty kahdesta erivärisestä langasta, joissa on sama pohjasävy, mutta vain toisessa väritäpliä. SINA-HUIVI Malli Leeni Hoimela Koko Noin 95 x 135 cm pingotettuna. Huomaa, että silmukoita lisätään sekä oikein että nurin. N. Käänny OP:lle ja seuraa kasvavan kolmion ohjetta rivi riviltä. 135 CM ?TAITO?6/2018 61 KÄSILLÄ
Nosta kahden silmukan välinen vaakasuora lanka vasemmalle puikolle työn takakautta ja neulo se etureunasta oikein. L1V?Vasemmalle kallistuva lisäys. KAAVIO C Neulo kaavio C kerran. s?Silmukka. Älä suotta venytä huivia liikaa pingotuksessa! Anna huivin kuivua. Neulo kaavio A. Neulo sitten kaavio C kerran niin, että toistat harmaan osuuden kaksi kertaa. 1 o, 2 o yht takareunoista, siirrä 2 s takaisin vas. Krs 15 (OP): 1 o, *1 n, 1 o kiert*, toista * – * vielä kaksi kertaa, L1V, 1 n, 1 o. Reunasilmukat: Joka kerroksen 3 reunimmaista s neulotaan aina samoin. KAAVIO A Ennen kuin siirryt neulomaan kaavioita, lue ohjeet. puikolle, *2 o, 2 o yht takareunoistaan, siirrä 3 s takaisin vas. OP/NP?Oikea/nurja puoli. puikolle*. Krs 18 (NP): 1 n, *1 o, 1 n kiert*, toista * – * vielä kolme kertaa, 1 o, 1 n. Näin luet pitsikaavioita: NP:n silmukat neulotaan, kuten ne näkyvät aiemmalla kerroksella: oikeat o ja nurjat n. ?TAITO?6/2018 63 KÄSILLÄ. Kaavioissa näkyvät vain OP:n kerrokset. Toista * – *, kunnes jäljellä on 3 s. OP:n lopussa: 1 o kiert, 1 n, 1 o. puikolle, 2 o yht takareunoista, katkaise lanka ja vedä se silmukoiden läpi. Krs 16 (NP): 1 n, 1 o, 1 n kiert, *1 n kiert, 1 o*, toista * – * vielä kaksi kertaa, 1 n. Nosta kahden silmukan välinen vaakasuora lanka puikolle työn etukautta ja neulo se takareunasta nurin. Neulo sitten kaavio B kerran niin, että toistat harmaan osuuden kaksi kertaa. Krs 17 (OP): 1 o, 1 n, *1 o kiert, 1 n*, toista * – *, 1 o kiert, L1Vn, 1 o kiert, 1 n, 1 o. Neulo vielä kerran kaavio C niin, että toistat harmaan osuuden kolme kertaa. knk?Kahden noston kavennus: nosta 2 s neulomatta yksi kerrallaan kuin neuloisit ne oikein. Varmista siis kaaviosta, kumman silmukan vuoro on. L1O?Oikealle kallistuva lisäys. Neulo se NP:lla o. Neulo silmukat takareunoistaan oikein yhteen. Pystyraitojen kohdalla lisätään o vasemmalle kallistuvana. Lisäykset: Useimmiten lisäys neulotaan n vasemmalle kallistuvana. Neulo 3 o, siirrä 3 s takaisin vas. Useimmiten lisäys neulotaan n vasemmalle kallistuvana. Huom! Jos lanka tuntuu loppuvan, voit neuloa kaavion vain 2,5 kertaa. Neuleessa on 155 s. Neulo langankierrot n. Ota tehostelanka käyttöön ja aloita I-cord-päättely. OSA 2: PITSI Vaihda 3,5 mm:n pyöröpuikkoon. Ne on merkitty kaavioon. krs?Kerros. Neuleessa on 43 s. OP:n alussa: 1 o, 1 n, 1 o kiert. KAAVIO B Neulo ensin kaavio B kerran kokonaan. Nosta kahden silmukan välinen vaakasuora lanka vasemmalle puikolle työn etukautta ja neulo se takareunasta oikein. Neuleessa on 203 s. I-CORD-PÄÄTTELY Liu’uta neuleen NP pyöröpuikon alkuun eli aloita seuraavaksi neulominen NP:n alusta. Saadaksesi tasaisen pinnan ja välttääksesi oikean reunan kiertymistä upota huivi hetkeksi kylmään veteen, purista se kuivaksi pyyhkeen välissä ja aseta mittoihinsa tasaiselle alustalle. Varmista siis kaaviosta, kumman vuoro on. Neulo se NP:lla o. Huom. Neulo se NP:lla n. L1Vn?Vasemmalle kallistuva lisäys nurin. Näin luet pystyraitakaavioita: Kaaviota luetaan oikealta vasemmalle, alhaalta ylös alkaen oikeasta alakulmasta. o/n ?Oikea/nurja silmukka. NP:n lopussa: 1 n kiert, 1 o, 1 n. NP:lla silmukat neulotaan, kuten ne näkyvät aiemmalla kerroksella: oikeat oikein ja nurjat kierrettyinä. Neulo se NP:lla n kiert. Lisäykset: Lisää 1 s jokaisen OP:n kerroksen lopussa 3 s ennen kerroksen päättymistä. VIIMEISTELY Pujota langanpäät neuleeseen. NP:n alussa: 1 n, 1 o, 1 n kiert. Lue ohjeet ennen kuin siirryt neulomaan kaaviota, sillä ne poikkeavat hieman edellisosiosta. Katkaise lanka. Oikeiden silmukoiden kohdalla lisätään o vasemmalle kallistuvana. Jatka siten, että toistat harmaan osuuden kaaviossa aina yhden kerran enemmän, kunnes olet toistanut harmaan osuuden seitsemän kertaa. . vas?Vasen 2 o yht?Neulo 2 s oikein yhteen. Lyhenteet neuleohjeisiin kiert?Neulo silmukka kiertäen eli takareunastaan. lk?Langankierto. Aseta oikea reuna tarkasti viivasuoraan ja neulaa alustaan
RISTIINVAHVISTETTU RANSKALAINEN KANTAPÄÄ 1. krs: *Nosta 1 o, neulo 1 o*. Kun olet neulonut puikoilla 1 ja 2 kaavion 9. • Kaksivärisissä mallisukissa on käytetty keltasipulin kuorilla värjättyä luonnonvalkoista Novitan Nallea ja valkoista Gjestalin Maijaa. Käännä työ. Käännä työ. Käännä työ. krs. Toista kantapään kerroksia 1.–4. Neulo *1 o kiert, 1 n* -joustinta 3 cm. 3. Toista * – * vielä 14 krt. Käännä työ. 2. Jos neulot varren resorin, kantapään ja sukan varvasosan toisella värillä, tarvitset toista väriä noin 20 grammaa. krs: Nosta 1 n, neulo loput silmukat n. krs: Nosta 1 o, neulo 2 o, *nosta 1 o, neulo 1 o*. Neulo kaaviota puikoilla 1 ja 2. 28 s) ja tee samalla kantapään 1. Aloita kantapään kavennukset: Nosta 1 o, neulo 15 o, knk, 1 o. Jos neulot resorin eri langalla kuin muun varren, neulo varren langalla ensin yksi kerros o, jonka jälkeen siirry neulomaan kaaviota. ?TAITO?6/2018 65 KÄSILLÄ. Niin tai näin, sukkia neuloessa pääsee taivaaseen ja takaisin. Sukan kärkeä on helppo muokata eri kokoihin. Puikot 3,0 mm sukkapuikot. Toista * – * puikon loppuun, mutta neulo viimeinen silmukka oikein. yhteensä 7 kertaa (yht. Neulo o, kunnet tulet kolon kohdalle, neulo knk siten, että toinen s on ennen koloa ja toinen sen jälkeen, neulo 1 o. Käännä työ. Käännä työ. Lanka Sport-vahvuinen sukkalanka (noin 260–280 m/100 g). Ohje Luo 56 silmukkaa, jaa silmukat sukkapuikoille (14 s/puikko) ja yhdistä suljetuksi neuleeksi. Nosta 1 o. Kolmiot toistuvat sukkien etuosassa varresta varpaisiin saakka. Jos teet kantapään eri langalla, vaihda lanka ennen puikkojen silmukoiden yhdistämistä. Ohje ja kuvat Sonja Karlsson TRIANGULUM Malli Sonja Karlsson Koko Noin 38. kerroksen, neulo puikon 3 silmukat puikolle 4 (yht. 28 krs). Neulelyhenteet löydät sivulta 63. Neulo kaavio kaksi kertaa kokonaan ja vielä kerrokset 1–9. Siirry neulomaan kaaviota. Nosta 1 n, neulo 5 n, 2 n yht., 1 n. Neulo puikot 3 ja 4 o. • Yksivärisissä mallisukissa on käytetty Lanitium Ex Machinan Basic Merino Sportia, väri Catalonian Nights. Toisaalta kuviossa voi nähdä nurjista silmukoista muodostuvan salaman. Tiheys 26 s ja 38 krs = 10 x 10 cm. Menekki 90 grammaa. Huom. Tähtiä ja taivaankappaleita Sukkien suunnittelussa inspiraationa toimi kolmionmuotoinen Triangulum-tähdistö. krs: Nosta 1 n, neulo loput silmukat n. 4. Vaihda kerroksen ensimmäisen ja viimeisen silmukan paikkaa, niin yhdistämiskohtaan ei jää koloa
Aloita samalla kantapään kiilakavennukset. Jos neulot kärjen toisella langalla, vaihda väri. Neulo puikoilla 1 ja 2 kaavioita kerroksesta 10 eteenpäin ja puikoilla 3 ja 4 sileää. siten, että toinen s on ennen koloa ja toinen sen jälkeen, neulo 1 n. Neulo kaavio vielä kolme kertaa. Jaa silmukat kahdelle puikolle (8 s/puikko) ja poimi virkkuukoukun avulla kantalapun reunasta 15 s molemmin puolin (yht. Toista kavennukset joka toinen kerros, kunnes jokaisella puikolla on jäljellä 8 s. T A I T O ?6/2018 66 KÄSILLÄ. Neulo n, kunnes tulet kolon kohdalle, neulo 2 n yht. Neulo 1 ja 3 puikkojen alussa 1 o, knk ja puikkojen 2 ja 4 lopussa 2 n yht., 1 o. . Kun olet neulonut kaavion kerrokset 10–16, aloita jälleen kerrokselta 1. Silmukoi loput silmukat ja neulo toinen sukka samoin. Neulo joka toinen kerros kolmannen puikon lopussa 2 o yht, 1 o ja neljännen puikon alussa 1 o, knk. Tee sen jälkeen kavennukset joka kerros, kunnes joka puikolla on 2 s. Kaikkiaan kaavio toistuu koko sukassa kuusi kertaa. Neulo loput silmukat oikein. 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 20 19 18 17 16 15 14 13 12 11 28 27 26 25 24 23 22 21 16 15 14 13 12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Krs. Toista kahta edellä olevaa riviä, kunnes olet käynyt läpi kaikki sivusilmukat ja puikolla on jäljellä 16 s. Jatka kavennuksia, kunnes jokaisella puikolla on 14 s. Jos olet neulonut kantapään eri langalla, vaihda takaisin päälankaan. Jatka neulomista pyörönä. KAAVIO KAAVIOAVAIN = o = n = kiert takareunasta o Nosta 1 n. 23 s/ puikko). Kun kärjen pituus on 19 cm tai pikkuvarvas peittyy, aloita kärkikavennukset
– Visst tog det några år innan arbetet började flyta undan. Perukerna var dessutom också ofta enorma och även annars försedda med fantasifulla dekorationer. Pekka Helynen är självlärd. Jag blev intresserad av maskering och vid sidan om av peruktillverkning. Under den traditionsrika Suomikallios styre har han arbetat sedan 2012. Skallighet eller tunnhårighet är ett ömtåligt ämne, som man inte gärna vill tala högt om. Perukmästare – ett serviceyrke – Ursprungligen är jag herroch damfrisör, men ganska snabbt halkade jag in i teaterns värld. Arbetet fortlöper bedrägligt snabbt i en yrkesmans händer. Med början från 1600-talet fortsatte modet med peruker oavbrutet i nästan 200 år. Helynen har hunnit arbeta som perukmästare vid Helsingfors stadsteater, vid Dramatiska teatern i Stockholm samt vid operafestivalen i Nyslott innan han började arbeta privat. Text. Vissa skillnader finns dock. Mina första peruker var nog ganska hemska, flinar Helynen. Altjämnt är knyttekniken densamma som man kom på just på 1700-talet. Pekka Helynen säger också att hans arbete är mycket konfidentiellt. Pekka Helynen beräknar att han gjort runt tretusen peruker. Många kunder har försökt klara sig på egen hand länge, innan de vågar prova en peruk eller postisch. Perukerna är inte längre styva buskar, utan det finns många slags peruker att välja mellan, som hjälper till för att ge den rätta känslan. – Om kunden svettas mycket eller använder peruken också på natten, är vi förutseende och gör två knutar och resultatet blir mera hållbart. – Användningen av peruker var störst på 1600och 1700-talen, barock och rokoko. – På 1960–70-talen hade vi en verklig perukboom. Med tiden har också konsthåret blivit bättre och mera likt äkta hår. P T A I T O ?6/2018 68 SVENSKA SIDOR. – Teaterperukerna är karaktäriserande, det vill säga om rollpersonen kräver en ful peruk, så gör man en ful peruk. Jag hittade en lärobok för frisörer från 1950-talet och lärde mig genom den, berättar Helynen. Också den här affären grundades 1966, berättar Helynen. Efter boomen för nästan femtio år sedan har vi inte haft något liknande och vid sidan av bruket på teatrarna, skaffar man sig idag en peruk närmast då man har behov av en. Genom arbetet vid teatern har också perukens historia blivit bekant för Helynen. Hårstråna knyts, ett i gången, med hjälp av kroken i tyllbottnen med en eller två knutar. Då de syntetiska perukerna uppenbarade sig på marknaden på 1960-talet skedde en förändring i bruket av peruker: konstgjort hår är billigare än äkta, allt flera hade möjligheter att skaffa sig peruk. Orsaken kan vara cancerbehandling, alopecia, störningar i ämnesomsättningen eller ha genetiska orsaker. Då man gör peruker för vanliga kunder är det meningen att göra dem vackra, säger Helynen. Under barockens och rokokons tidevarv var peruken ett mode för överklassens kvinnor och män. – Efter franska revolutionen förändrades mycket och också perukernas popularitet falnade. – Att man tappar håret helt eller delvis kan hända vem som helst. PERUKER DIREKT FRÅN BUTIKEN ELLER SOM MÅTTBESTÄLLNINGSARBETE Tekniken då man tillverkar en peruk är densamma vare sig det är fråga om teatern eller peruker för dagligt bruk. Helynen plockar upp ett arbetsredskap från bordet, en liten krok med vass spets och sätter igång. Merja Räty?Foton?Sonja Karlsson Perukmästare Pekka Helynen känner att han är rätt man på rätt plats, då han får hjälpa sina kunder att hitta den peruk som passar just dem. Ingen, som kunde tillverka peruker gick med på att lära ut konsten, så alltså lärde jag mig själv. Under Ludvig XIV:s tid flängde en skara om femhundra perukmakare omkring i hovet, då det var stor efterfrågan på modeperuker. Bottentyllen är färdigt utspänd på perukstocken. PERUKMÄSTARE VIA TEATERN Ingen läroanstalt i Finland erbjuder yrkesexamen för perukmakare. Äkta hår var dyrt redan då och alla hade inte råd att paradera med peruker. Förutom att man kan välja mellan konstgjort och äkta hår, kan man välja bland annat färg, bena, var virveln kommer, lockighet, täthet... – Så här hålls stråna på plats och glider inte ner på golvet under arbetets gång, förklarar Helynen. Peruker och postischer har under historiens gång använts i varierande grad och modet har inverkat på dem på samma sätt som på klädedräkten. Översättning Barbro Vuorinen ekka Helynen tar ett knippe hårstrån och placerar dem mellan två kardskivor. – Bruket av peruker kan härledas till det forna Egypten, då man gjorde peruker av hår, men också av fårull, bast eller färgat bomullseller linnetyg – det var inte ens alltid meningen att de skulle se ut som riktigt hår
– Meningen är att kunden får så gedigen vägledning att han eller hon inte av minsta orsak behöver var gift med perukaffären. – De bästa konsthåren bryter ljuset på samma sätt som äkta hår, varför man kanske inte alltid märker skillnaden. Att arbeta med sina händer får pulsen att gå ner och släpper lös kreativiteten. Att göra en peruk för hand tar minst 40 timmar, så priset skulle bli alldeles för högt och man skulle inte hinna göra något annat alls. Också den välkända hjärnforskaren Minna Huotilainen har ofta i offentligheten talat om handarbetets goda inverkan, I en intervju i Yle har hon sagt att alla borde ha rätt att handarbeta: ”handarbete borde nästan höra till de mänskliga rättigheterna”. KUNDEN ÄR ARBETETS SALT I perukmästare Pekka Helynens arbete ingår inte längre speciellt mycket arbete med att tillverka peruker. Min farmor gjorde i yngre dagar handarbeten. Vi har alltid någonting att tala om: vad har du gjort sedan sist, vad håller du på och stickar nu, vad har du sett i Pinterest, hur känns det att sprätta upp en halv meter av mattväven och till vilket hantverksevenemang kommer du att åka nästa gång. Handarbete är en gemensam nämnare. Planering och kundbetjäning däremot räcker till för alla dagar. Jag koncentrerade mig på det jag hade för händerna och släppte allt annat. DÄRFÖR ÄR DET ANTAGLIGEN OFTA SVÅRT, DÅ MAN INTE LÄNGRE KAN HANDARBETA. Kanske svaren kommer med tiden. Peruken får man om cirka tre månader. I detta nummer av Taito berättar forskarna Riitta Hari och Sinikka Pöllänen, hur fast arbetet med händerna knyts till människans existens och känslor av välbefinnande (s. När det kliar i fingrarna Då jag under hösten slutförde mina universitetsstudier och samtidigt arbetade heltid, var det endast räta och aviga maskor, som fick mig och mitt trummande hjärta att lugna ner sig. Efter det jag läst artikeln var jag ännu mera övertygad om att var och en borde ha rätt att handarbeta. – Kunderna är saltet i mitt arbete. Händerna känns tomma och overksamma. Också europeiskt hår står till buds, men i mindre skala och därför är det dyrare. Kanske handarbetet blir en människorättighet, som på ett eller annat sätt har ett alternativ för var och en. Vilken är då min identitet, hur binds jag till min plats. Om håravfallet kommer plötsligt, skaffar sig många som första peruk en av standardmodellerna, som man får snabbt. Handarbetet får oss att höra till en grupp och att höra till en grupp ar en del av ett värdefullt liv. Om behovet av peruk är långvarigt kanske kunden stannar för en måttbeställd peruk. Det kliar och sticker i handflatorna, till och med just nu, när jag skriver den här texten och bara tänker på handarbete. Vi behöver en gemenskap runt oss, vår egen flock. Pekka Helynen trivs i sitt arbete och känner sig vara på sin rätta plats. Det äkta hår som används i perukerna kommer i huvudsak från Indien och de efterbehandlas i fabriker just för att användas till peruker, berättar Helynen. Sonja Karlsson?Bild?Hilja Mustonen ?TAITO?6/2018 69 SVENSKA SIDOR. Till hinduismen hör att man offrar sitt hår i templet, varför man också talar om tempelhår. Också modet med hårförlängningar har höjt priset på allt slags hår. Då kroppskrafterna tryter så att de gamla färdigheterna inte längre lyckas. – Jag gör själv närmast reparationer och en del små saker, samt ibland peruker för scenkonstens behov, annars tillverkas de handgjorda perukerna i Fjärran östern. Det känns meningsfullt, att jag kan hjälpa människor i svåra situationer och förbättra deras livskvalitet. Handarbetet är hela tiden närvarande i samtalen och tankarna – även då man inte egentligen håller på med något arbete. Enligt Helynen är det inte många, som vet något om peruker, innan man är i den situationen att man har behov av en peruk. Text. För att vara helt sanningsenlig, är det en av mina största rädslor. . I Indien finns det massor av människor som har långt obehandlat hår. Jag fruktar den stunden jag inte längre kan arbeta med mina händer. Handarbetets inverkan på vårt välbefinnande är alldeles tydligt för oss som handarbetar. Min mamma handarbetar och det gör också jag, Handarbetet har gett mig vänner och ofta har det hänt att möten med en obekant i handarbetets tecken, för en stund för oss samman, skapar en kortvarig vänskap. Därför är hans arbete i hög grad kundbetjäning och att fundera ut vilken lösning är den bästa för varje enskild kund. 24). ATT HANDARBETA ÖKAR KÄNSLAN AV LYCKA. I sådana fall mäter man noggrant kundens huvud, funderar på modellen och andra omständigheter och därefter skickas beställningen till fabriken. Stickningen tog mig tillbaka till min plats
Menneen ajan joulumarkkinat. Koonnut Anna-Kaisa Huusko?Näyttelytietoja voi lähettää osoitteeseen toimitus@taito.fi. • 15.12.–12.5.2019 Cerámica . Suomen rakastetuin koru 80 vuotta. » Pieskin taide nostaa esille vähemmistökulttuurin asiaa leikitellen saamelaiseen käsityöperinteeseen liittyvillä väreillä, muodoilla ja menetelmillä sekä viittauksilla pohjoisen valoon ja maisemaan. klo 10–16 joulutunnelmaa Glimsissä. 1700-luvun lopulla rakennetun porvaristalon historialliset interiöörit saavat jouluisen silauksen. • 6.1.2019 asti Palanderin talon joulunäyttelyssä tutustutaan sadan vuoden takaiseen joulutunnelmaan ja joulun tapoihin hämeenlinnalaisessa kaupunkikodissa. OULU Oulun taidemuseo Kasarmintie 9 Avoinna ti–pe 9–18, la 10–16, su 11–18 • 13.1.2019 asti Luonnollisesti Anni Rapinoja. PORVOO Porvoon museo, Vanha raatihuone Jokikatu 45 Avoinna ke–su 12–16 • 6.1.2019 asti Saara Hopean joulu. Tammikuu suljettu. klo 16–22 joululahjavalvojaiset. Esillä on hienoja kattauksia, jouluruokia, koristeita, vanhoja joulukortteja ja tietenkin perinteinen joulukuusi. asti Tuomaan markkinat. klo 13 työpajassa kirjotaan yksinkertaisia kuvioita puuvillalangalla vohvelikankaalle. TAMMISAARI Ekta Kustaa Vaasan katu 11 Avoinna ke–su 11–17 • 6.1.2019 asti Joulutunnelmaa porvaristalossa. Suomen lasitaiteilijat ry:n näyttely. HÄMEENLINNA Palanderin talo Linnankatu 16 Joulunäyttely avoinna ma–su 12–16. SEINÄJOKI Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo Törnäväntie 23 Avoinna ke 12–18, to, pe, su 12–16 • 21.10.– 6.1.2019 Suomalainen kansallispuku, Suomen käsityön museon näyttely. 600 esineen Saara Hopea -kokoelmasta valituilla astioilla 1950-luvun henkeen kruununa himmeli, tietenkin. LOHJA Lohjan kirkkokenttä Sibeliuksenkatu 1 • 15.–16.12. » Kalevala korun juhlanäyttely, esillä yli 200 korua kahdeksan vuosikymmenen ajalta. HELSINKI Hakasalmen huvila Mannerheimintie 13 B Avoinna ti klo 11–19, ke–su klo 11–17 • 1.9.2019 asti Suruton kaupunki. • 4.4.2019 asti Le forme del vetro – venetsialaista lasia 1900-luvun alusta. Espoon työväenopisto Tapiolan toimipiste Itätuulentie 1 • To 13.12. ROVANIEMI Rovaniemen taidemuseo Kulttuuritalo Korundi Lapinkävijäntie 4 Avoinna ti–ke, pe–su 11–18, to 11–20 • 3.3.2019 asti Place of Origin. LAPPEENRANTA Lappeenrannan taidemuseo Kristiinankatu 8–10 Avoinna ti–su 11–17 • 31.3.2019 asti Rohkea. Aito. Ajassa. RIIHIMÄKI Suomen lasimuseo Tehtaankatu 23 Avoinna ti–su 10–18. » Kaisu Koiviston ja italialaisen Claudia Peillin tutkimusmatka museon kokoelmiin ja Mary Gallénin maailmaan. ESPOO Emma Näyttelykeskus Weegee Ahertajantie 5 Avoinna ti, to 11–18, ke ja pe 11–19, la–su 11–17 • 6.1.2019 asti Outi Pieski: ?uolmmadit. » Näyttelyssä esiin pääsevät Riitahuhdan heksakon-töiden lisäksi nicaragualaisten nykykeraamikkojen teokset. HARJAVALTA Emil Cedercreutzin museo Museotie 1 Avoinna ti, ke, su 12–16, to 12–18 • 13.1.2019 asti Lasinen maailma. » Designmuseo esittelee syksyllä itävaltalaissyntyisen arkkitehti-muotoilija Josef Frankin (1885–1967) tuotantoa arkkitehtuurin, kaupunkisuunnittelun, huonekalumuotoilun ja tekstiilisuunnittelun aloilla. . JYVÄSKYLÄ Suomen käsityön museo Kauppakatu 25 Avoinna ti–su 11–18 • 6.1.2019 asti Ikkunagalleriassa Suomen Nukketaiteilijat ry:n joulunäyttely Jos metsään haluat mennä nyt… • 15.12.–5.5.2019 Huomisen huopaa » Suomen huopayhdistys Filtin 20-vuotisen taipaleen juhlanäyttelyn on juryttanyt kuvataidekriitikko Hannu Castrén. Gallen-Kallelan museo Gallen-Kallelan tie 27 Avoinna ma– su 11–18 • 13.1.2019 asti Capriccio – Kaisu Koivisto ja Claudia Peill. Senaatintori Avoinna ma–pe 11–20, la–su 10–19 • 22.12. Koonnut Merja Räty Vinkkaa tulevasta tapahtumasta toimitus@taito.fi Toimitus suosittelee! T A I T O ?6/2018 70 TAPAHTUMAT. Suljettu itsenäisyyspäivänä, jouluaattona, joulupäivänä ja uudenvuodenpäivänä. Tupa jouluasussa ja ohjelmaa koko päivän ajan. Kohtauksia 1920-luvun Helsingistä. KANGASALA Kangasala-talo Kimmo Pyykkö -taidemuseo Kuohunharjuntie 6 Avoinna ti–ke, pe–la 11–17, to 11–19, su 11–15 • 6.1.2019 asti Kimmo Pyykkö: Elämänlanka – pronssiveistoksia. Kaapelitehdas Tallbergintie 1 Avoinna 7.–9.12. ja 22.–23.12. Designmuseo Korkeavuorenkatu 23 Avoinna ti 11–20, ke–su 11–18 • 12.10.–17.3.2019 Josef Frank. Nykytaidetta Alaskasta. • To 27.12. » Porvoon museon vuoden 2018 joulupöytä on katettu museon n. pe 15–19, la 10–19 ja su 10–18 • Ornamon Design -joulumyyjäiset. Talomuseo Glims Glimsintie 1 • La–su 8.–12.12., 15.–16.12
Sa an a Sä ily no ja . pe–su klo 11–18; ti–pe 18.–21.12.klo 11–18; la 22.12 klo 11–16; to– su 27.–30.12. Museo Milavida . Je fu nn e Gi m pe l/ Su om en kä sit yö n m us eo An ch or ag en m us eo , Al as ka ?TAITO?6/2018 71 TAPAHTUMAT. . ROVANIEMEN TAIDEMUSEO. Ohjatussa non-stop-pajassa tehdään paperisia nostalgisia koristeita joulukuuseen tai ikkunaan. klo 13–16. • La 8.12. TEIJO Teijon masuuni Telakkatie 17 Avoinna la–su 11–17 • 30.12. klo 11–18; pe–su 4.–6.1.2019 klo 11–18 • 24.3.2019 asti Jäljet lumessa. TAMPERE Emil Aaltosen museo Mariankatu 40 Avoinna ke 12–18, la–su 12–16. » Näyttely esittelee jalkineratkaisuja sekä talvisten suosikkilajien, hiihdon ja luistelun, välineitä eri vuosikymmeniltä nostalgisessa hengessä. Kalevaland on käsityönäyttely Ahvenanmaalta, jonka teemana on Kalevala. MUSEO MILAVIDA. » Museo Milavida puetaan tunnelmalliseen jouluiseen asuun ja Nottbeckit – Tampereen kosmopoliitit -näyttelyä täydennetään 1800-luvun herrasväen joulunviettoon liittyvillä esineillä ja tarinoilla. • 6.1.2019 asti Palatsin joulu. Kuvassa Da-ka-xeen Mehnerin teos Being the Song. SUOMEN KÄSITYÖN MUSEO. Rovaniemellä on esillä alaskalaisesta nykytaiteesta. . • 29.1.2019 asti käsityömuotoilun näyttelyt Sqin ja Kalevaland. VAASA Kuntsin modernin taiteen museo Kirjastonkatu 2 Avoinna ti–su 11–17 • 13.1.2019 asti Glitch Art. asti Aila Salminen & Esko Salminen: Heijastuksia. » Sqin-näyttely on kunnianosoitus vahvalle pirkanmaalaiselle nahkateollisuudelle ja sen historialle. Milavidassa voi tutustua sekä talvisiin jalkineratkaisuihin että palatsin joulutunnelmaan. Näsilinna, Milavidanrinne 8 Avoinna 16.11.–16.12. Suljettu 22.12.–30.12. Ke 28.11. ja 15.12. museo auki poikkeuksellisesti 12–16. Cerámica-näyttelyssä kohtaavat Heini Riitahuhdan keramiikkainstallaatiot ja nicaragualainen keramiikka
taitoylasavo.fi • eija.rasanen@taitoylasavo.fi HANTVERKSFÖRENINGAR NYLANDS HANTVERK Björkuddsvägen 155, 10620 Tammisaari / Ekenäs, tel./puh. 010 387 1010 www.taitokeskisuomi.fi • taito@taitokeskisuomi.fi TAITO KYMENLAAKSO Kouvolankatu 15, 45100 Kouvola, puh. Kestotilauksena tilattu lehti tulee ilman uudistusta, kunnes tilaaja joko muuttaa sen määräaikaiseksi tai lopettaa tilauksen. TAITOYHDISTYKSET TAITO ETELÄ-SUOMI Taito Etelä-Suomi ja Taito Uusimaa yhdistyvät vuoden 2019 alussa. 050 5500 501 www.taitoetelasuomi.fi • www.craftcorner.fi • helsky@taitoetelasuomi.fi Tasihinintalo, Kauppakatu 25, 53100 Lappeenranta, puh. Kestotilauksen hinta 2018 on 29,50 e/6 kk, laskutus puolen vuoden jaksoissa. Osoitetietoja voidaan käyttää markkinointiin. (02) 454 4066 www.taitoaboland.fi • www.gullkrona.fi • gullkrona@parnet.fi ÖSTERBOTTENS HANTVERK Raastuvankatu/Rådhusgatan 28, 65100 Vaasa / Vasa, puh./tel. Kuva Anna Autio. 03-4246 5340. 040 849 9641 www.taitovarsinaissuomi.fi • toimisto@taitovarsinaissuomi.fi TAITO YLÄ-SAVO Savonkatu 19, 74100 Iisalmi, puh. 040 596 0521 www. 050 595 0502 www.taitopirkanmaa.fi • toimisto@taitopirkanmaa.fi TAITO POHJOIS-KARJALA Koskikatu 1, 80100 Joensuu, puh. Mikäli peruutus ei saavu määräaikaan mennessä, laskutetaan tilaajan saamat lehdet irtonumerohintaan. 59 €/vuosi) 6 numeroa ?6 numeroa hintaan 64 € vuosikertatilauksena. Asiakkaalla on henkilötietolain mukainen tarkastusoikeus ja virheen oikaisuoikeus sekä oikeus kieltää henkilötietojensa käsittely suoramarkkinointiin. (03) 511 3597 www.taitosatakunta.fi • hanna-leena.rossi@taitosatakunta.fi TAITO VARSINAIS-SUOMI Vanha Suurtori 3, 20500 Turku, puh. Tilauksen voi keskeyttää vähintään kaksi viikkoa ennen uuden tilausjakson alkua. Tilaushinnat ovat voimassa Suomeen toimitettaviin tilauksiin. 040 7517 855 www.taitouusimaa.fi • toimisto@taitouusimaa.fi TAITO ETELÄ-POHJANMAA Sahalankatu 3, 60100 Seinäjoki, puh. Tilaushinnat ulkomaille löydät www.taitolehti.fi T A IT O m ak sa a tila uk se n po stim ak su n Lehden asiakkaat ovat Taitoliiton/Käsija taideteollisuusliitto Taito ry asiakasrekisterissä, jossa olevia henkilötietoja käsitellään muun muassa asiakassuhteen hoitoon ja kehittämiseen sekä markkinointiin Taitoliittoon kuuluvissa yhteyksissä. (013) 220 140 www.taitopohjoiskarjala.fi • www.taitokortteli.fi toimisto@taitopohjoiskarjala.fi TAITO POHJOIS-POHJANMAA Rautatienkatu 11 B, 90100 Oulu, puh. Uusi juttusarja kudonnasta alkaa! Taidon ohjesivut uudistuvat. 0440 162 236 www.taitoitasuomi .fi • www.kenkavero.fi • anne.ossi@kenkavero.fi TAITO KAINUU Linnankatu 18, 87100 Kajaani, puh. Meillä on yli 60 taitokeskusta, jossa voit kutoa kangaspuilla! Tule mukaan toimintaan! yhdistysilmoitusTAITO_6_2018.indd 1 12.11.2018 14.14.01 Ku va Hi lja M us to ne n ?TAITO?6/2018 73. 040 680 0101 www.taitolappi.fi • toimisto@taitolappi.fi TAITO PIRKANMAA Verkaranta, Vuolteentori 2, 33100 Tampere, puh. (06) 420 5800 www.taitoep.net • taito@taitoep.net TAITO ITÄ-SUOMI Pursialankatu 6, 50100 Mikkeli, puh. 040 684 9550 www.taitoetelasuomi.fi Rautatienkatu 11, 05800 Hyvinkää, puh. Suunnittelu Marianne Huotari STUDIO smoo. Eteläesplanadi 4, 00130 Helsinki, puh. TILAUSKORTTI Teema: Vuoden 2019 käsityötekniikka: Kudonta Tutustu kudonnan perinteisiin ja uusimpiin tuuliin. 040 716 6839 www.nylandshantverk.fi • info@nylandshantverk.fi ÅBOLANDS HANTVERK Strandvägen 16 B, 21600 Parainen / Pargas puh./tel. Ta ito Tu nn us 50 14 10 6 00 00 3 Va sta us läh ety s 1/19 ilmestyy viikolla 6 Tilaan lehden lahjaksi LAHJAN SAAJA Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka Sähköposti Puhelin TILAAJA/MAKSAJA Minulle saa lähettää Taito-lehden ja Taitojärjestön markkinointiviestejä Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka Sähköposti Puhelin Allekirjoitus / Yhdistyksen leima T A I T O TULE MUKAAN LUKEMAAN, TEKEMÄÄN JA IDEOIMAAN! Tilaan TAITO-lehden ?kestotilauksena hintaan 2 x 29,50 € (yht. 040 3522 500 www.taitopohjoispohjanmaa.fi • toimisto@taitopohjoispohjanmaa.fi TAITO SATAKUNTA Marttilankatu 10, 38200 Sastamala, puh. (06) 318 5300 www.loftet.fi • info@loftet.fi Terho-korit, Tekemisen iloa -kurssit. 040 759 9751 www.taitokainuu.fi • taitokainuu@kainuunpirtti.fi TAITO KESKI-POHJANMAA Mannerheiminaukio 3, 67100 Kokkola puh. Asiakas voi tarkistaa lehtirekisterin tiedot lehden tilaajapalvelusta: Jaicom Oy, asiakaspalvelu@jaicom.fi, puh. 040 554 0057 Vesijärvenkatu 19, 15140 Lahti www.taitokymenlaakso.fi • kouvola@taitokymenlaakso.fi TAITO LAPPI Valtakatu 21, 96200 Rovaniemi, puh. (06) 832 8550 www.taitokeskipohjanmaa.fi • kankuri@taitokeskipohjanmaa.fi TAITO KESKI-SUOMI Kauppakatu 25, 40100 Jyväskylä, puh
T A I T O -lehti TAITOLIITTO Koska itse tehty on ihanin. maanantai-ilta sekä sopimuksen mukaan. Kansallispukujen perinteiset materiaalit BRAGES AB +358 (0)50 555 8258 Kasarmikatu 28 00130 Helsinki draktbyra@brage.fi www.brage.fi www.helmivene.fi webshop +358 40 558 1760 Jaanan Lankapaja -verkkokauppaSuomalaisten villalankojen jälleenmyyjä -lammastilojen omia lankoja -eri vahvuuksia, eri luonnonvärejä ja käsinvärjättyjä -Myös muita lankoja, nappeja, ohjeita, tarvikkeita… www.jaananlankapaja.fi 050-5422026 Sotamiehentie 2, 66300 Jurva Pajapuoti avoinna joka kuukauden 1. Tilaa itselle tai lahjaksi WWW.TAITOLEHTI.FI/KAUPPA Forssan ammatti-instituutti | www.lhkk.fi Taideteollisuusalan perustutkinto Kysy lisää opiskelupaikoista puh. 050 596 2828 KERAMIIKKAALAN ARTESAANIOPINNOT nyt Forssassa LOUNAIS-HÄMEEN KOULUTUSKUNTAYHTYMÄ • kahvipussipunonta • hopeakoru • • Martta-nukkekurssi • kierrätyskorukurssi • skräppäys • Katso syksyn 2018 kurssitarjonta: www.koskelansetlementti.net/keski-suomen-opisto
Luomisen halusta. Nostalgiaa ja nykyaikaa – resepti käsityöhön, joka kiinnostaa koko perhettä. Sisältää elämyksiä! Sisältää elämyksiä! Suomen käsityön museo, Kauppakatu 25, Jyväskylä 014 266 4370, craftmuseum.info@jkl.. Ota yhteyttä info@ryijypalvelu-rp.. Kutiseeko sormesi. www.craftmuseum.. Museon näyttelyt ja tapahtumat vievät sinut aikamatkalle käsityön ilmiöihin. LANKAVA OY, Kauhava (06) 434 5500 www.lankava.fi Puffy-sormineulontalangalla teet nopeasti helpot ja pehmeät lahjat! Katso ohjevideo! on itse tehty! www.taitolehti.fi/ilmoittajalle Ilmoita Taito-lehdessä! www.slojd-detaljer.fi PL 2470 00002 HELSINKI * tilaus@slojd-detaljer.fi * Asiakaspalvelu: 09-3487 0606. Abrahaminkatu 7, 00180 Helsinki Puh. (09) 660 615, www.ryijypalvelu-rp.. Tee oma ryijysi, kutoen tai ommellen
Näyttelyn aikana järjestetään työpajoja ja Käsityön äärellä -paneelikeskustelu. 11.1.–23.2.2019 www.craftcorner.fi. TAITOLIITTO 6 414887 433853 1 8 6 74 33 85 -1 80 6 PAL.VKO 2019-06 Viivakoodi_Taito.indd 1 22.11.2018 15:17:57 Hyvää käsillä Näyttelyn avajaiset 10.1.2019. Lisätietoja www.taito.fi