TAITO ETELÄ-SUOMI Helsinki, Hyvinkää, Lahti, Lappeenranta, Lohja, Luumäki, Nurmijärvi: Klaukkala, Tuusula: Hyrylä, Vantaa: Hakunila, Hiekkaharju, Korso www.taitoetelasuomi.fi • info@taitoetelasuomi.fi TAITO ETELÄ-POHJANMAA Seinäjoki, Vaasa, Alavus, Isokyrö, Kauhajoki www.taitoep.fi • taito@taitoep.fi TAITO ITÄ-SUOMI Mikkeli, Kuopio, Pieksämäki, Savonlinna, Varkaus www.taitoitasuomi .fi • www.kenkavero.fi taitoshop@taitoitasuomi.fi TAITO KESKI-POHJANMAA Kokkola, Kalajoki, Sievi www.taitokeskipohjanmaa.fi • kokkola@taitokeskipohjanmaa.fi TAITO KESKI-SUOMI Jyväskylä, Joutsa, Saarijärvi www.taitokeskisuomi.fi • taito@taitokeskisuomi.fi TAITO LAPPI Rovaniemi ja Pello www.taitolappi.fi • toimisto@taitolappi.fi TAITO NYLAND / NYLANDS HANTVERK Tammisaari / Ekenäs www.nylandshantverk.fi • info@nylandshantverk.fi TAITO PIRKANMAA T ampere: Epilä, Hervanta, Verkaranta Kangasala, Lempäälä, Orivesi, Pirkkala, Vesilahti, Ylöjärvi www.taitopirkanmaa.fi • toimisto@taitopirkanmaa.fi TAITO POHJOIS-KARJALA Joensuu + kiertävä Taitobussi www.taitopohjoiskarjala.fi • www.taitokortteli.fi toimisto@taitopohjoiskarjala.fi TAITO POHJOIS-POHJANMAA Oulu ja Kuusamo www.taitopohjoispohjanmaa.fi • toimisto@taitopohjoispohjanmaa.fi TAITO SATAKUNTA Sastamala, Pori, Huittinen, Noormarkku www.taitosatakunta.fi • toimisto@taitosatakunta.fi TAITO VARSINAIS-SUOMI Turku, Salo, Raisio www.taitovarsinaissuomi.fi • turku@taitovarsinaissuomi.fi TAITO YLÄ-SAVO Iisalmi, Kiuruvesi, Lapinlahti www. PAL.VKO 2025-05 6 414887 433853 2 4 6 74 33 85 -2 40 6 Käsityön punainen lanka Ku va Hi lja M us to ne n. taitoylasavo.fi • kasityokeskus.iisalmi@taitoylasavo.fi TAITO ÅBOLAND / ÅBOLANDS HANTVERK Parainen / Pargas & Kemiö /Kimito www.taitoaboland.fi • www.gullkrona.fi • gullkrona@gullkrona.fi TAITO ÖSTERBOTTEN / ÖSTERBOTTENS HANTVERK Vaasa / Vasa www.loftet.fi • info@loftet.fi Taitoliitto • Kalevankatu 61, 00180 Helsinki • taitoliitto@taito.fi taito.fi Ku va Hi lja M us to ne n.. PUNAINEN PUHUTTELEE Punaisen värin merkitys ja symboliikka on vaihdellut aikojen saatossa. OMPELUKONERETKELLÄ Topias Tyni ompelee itse retkeilyvarusteensa. N ro 6 • 20 24 • K äs ity ön pu na in en la nk a ONNI ELÄÄ KÄSITYÖSSÄ Nro 6 | 2024 | 16,90 € KANSALLISPUKU NYT Kansallispuku elää ajassa, ja pitkäikäinen perinne kestää sen hyvin
Taidon seuraavassa numerossa sukellamme koulutuksen ja oppimisen maailmaan. Käsillä MALLISTO 6/24 Käsityön punainen lanka Ilmoita Taito lehdessä! ILMOITUSMYYNTI Kristiina Ahti, P. Käsityöseikkailut alkavat viimeistään alakoulussa ja parhaimmillaan into käsillä tekemiseen ja uuden oppimiseen kantaa läpi koko elämän. Vuoden ensimmäisen Taidon teemana on opintiellä. Kuva Pexels. 044 2023 516, ilmoitukset@taito.fi Taito 1/25 ilmestyy viikolla 5
Taito-lehti ei vastaa tilaamatta toimitetun aineiston säilytyksestä ja palautuksesta. Voit ostaa Taidon myös sähköisenä Lehtiluukusta. 2. Mukana on kaikkea juhlasomistuksesta askartelutarvikkeisiin ja käsityöläistuotteista monenlaisiin elämäntapoihin sopiviin kulutustavaroihin. TEKIJÄT TÄSSÄ NUMEROSSA Emilia Anundi, Enikö Balogh, Julia Bonde-Jensen, Pirjo Hakala, Anna-Katri Hänninen, Leevi Ikonen, Anniina Juuti, Tuija Järvelä-Uusitalo, Sonja Karlsson, Sanna Kuitunen, Jenna Kostet, Iida Pirinen, Annika Pitkänen, Merja Räty, Matias Sivonen, Anna-Karoliina Tetri, Satu Tolvanen, Maija Voutila. – 11. Joensuu Taitokeskus Joensuu, Torikortteli, Koskikatu 1. ISSN 1235-6875 7. 2025 FRANKFURT / MAIN 7. 040 544 5577 3. Lisäksi hyvin varustellut Lehtipisteet, Taidon ja Taito Shopin verkkokaupat. 03 4246 5340 tilaajapalvelu@atex.com Asiakaspalvelu on avoinna arkisin klo 9–16. – 10. 2. 117. Lehdessä olevia ohjeita ja malleja ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin. Oulu Taito Shop Maakari, Rautatienkatu 11. Paino Punamusta. Pori Taito Shop Pori, Itäpuisto 13. Hämeenlinna Wetterhoff, Wetterhoffinkatu 4 D. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Kokkola Kankuri, Mannerheiminaukio 3. 2025 NEW: Friday to Monday FRANKFURT / MAIN MEET UP AT THE MARKET 76 39 5 -0 04 _S yn er gi e_ A Z _T ai to le ht i_ 10 1x 27 • P S O C oa te d V 3 • C M Y K • lr | D U : 04 .1 1. Ohjeiden korjaukset julkaistaan osoitteessa www.taitolehti.fi/korjaukset Kuusi numeroa vuodessa. vuosikerta. Taito ei korvaa taloudellisesti ohjeissa mahdollisesti olevien painotai muiden virheiden aiheuttamia vahinkoja. Mikkeli Kenkävero, Pursialankatu 6. Tervetuloa Frankfurtiin. 2. Aikakausmedia ry:n jäsen. 20 24 FI Valinnanvaraa pitää olla: uusia tuotteita, trendejä, asiantuntijatietoa ja inspiraatiota. 2025 FRANKFURT / MAIN 7. Puuvillakatu 4 C 4, 30100 Forssa TUOTTAJA Tiina Hautamäki tiina.hautamaki@taito.fi, 040 754 4459 ULKOASU Johanna Ilander VERKKOTOIMITUS Tiina Hautamäki OHJEIDEN TEKNINEN EDITOINTI Heli Rajavaara (neuleet). consumergoods.messefrankfurt.com info@evenos.fi Puh. PÄÄTOIMITTAJA Minna Hyytiäinen minna.hyytiainen@taito.fi 040 505 0944 www.taitolehti.fi Taito-lehti taitolehti TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Atex Software Oy Puh. ILMOITUSMYYNTI Kristiina Ahti, 044 202 3516, ilmoitukset@taito.fi MEDIAKORTTI www.taitolehti.fi/ilmoittajalle IRTONUMEROMYYNTI Helsinki Craft Corner, Eteläesplanadi 4. Frankfurtissa kolme johtavaa messutapahtumaa esittelee kansainvälisiltä markkinoilta kootun ainutlaatuisen runsaan valikoiman. KUSTANTAJA JA TOIMITUS Taitoliitto / Käsija taideteollisuusliitto Taito ry Kalevankatu 61, 00180 Helsinki www.taito.fi Taitoliitto ja alueelliset taitoyhdistykset muodostavat yhdessä Taitojärjestön. – 11. Jyväskylä Lankakauppa Titityy, Cygnaeuksenkatu 2
Kuva Sami Repo Käsillä Kansallispuku elää ajassa siinä mielessä, että sen rajoja haetaan ja rikotaan koko ajan. Juttu karjalaisesta käsityöperinteestä sivulla 52. Neulakinnastekniikkaan voi hyödyntää langanloput ja kerien jämät. 12 ” 4 6/24. Sisällys Kannessa Saimipaita (s. 67) Kannen kuva Tiina Hautamäki 06 ALUKSI 10 ILONA KORHONEN: RAKKAUDESTA TEHTY 12 KANSALLISPUKU ELÄÄ AJASSA 22 ISÄN KÄDET 26 METSÄ KUTSUU OMPELUKONERETKEILIJÄÄ 36 PELLON PUUTA JA KOIVUN KAUNEUTTA 40 TAIDE PUHUU 42 RISTIRIITAISUUKSIEN PUNAINEN 52 UUDISTUMALLA ETEENPÄIN 56 ROOPE LIPASTI: KIVENPYÖRITTÄJÄN PIHA 57 KORJAAMALLA KUKONASKELIA KÄSITYÖN PUNAINEN LANKA 58 Ohjeissa käytetyt lyhenteet 59 Kirjokansi-paita 62 Nauhapirran veisto-ohje 65 Kuuruoho-lapaset 67 Saimi-paita 72 Ruusu-sukat 73 Panta pirtanauhasta 75 Suba-neuletakki 78 Sydämellä – käsinsidottu muistikirja Kirjokansi -paidan helmaa ja hihansuita koristavat kuviot jäljittelevät perinteistä karjalaista punapoimintatekniikkaa. Ohje sivulla 59. Soja Murto, s. Kintaat ovat Sanna Vatasen Lankahine -projektista
Käsityön merkitykset ovat moninaiset ja tiiviisti kietoutuneet osaksi yhteiskuntaamme. Käsityön punainen lanka vetää meidät takaisin tekemisen pariin kerta toisensa jälkeen. Kyselyn perusteella puolet suomalaisista tekee käsitöitä, nikkarointia tai rakentelua vähintään muutaman kerran kuukaudessa. Pohdimme myös tärkeimpien työkalujemme merkitystä tekijälle: tuleeko käsityön tekijästä mykkä, jos itseilmaisu kädentaitojen kautta estyy. 85 % suomalaisista on tehnyt käsitöitä viimeisen vuoden aikana. 6/24 VAIN HARVA EI TEE KÄSITÖITÄ Pääkirjoitus Teksti TIINA HAUTAMÄKI Kuvitus Johanna Ilander Pääkirjoitus Teksti TIINA HAUTAMÄKI Kuvitus Johanna Ilander K äsityöt vaikuttavat hyvinvointiimme, tuovat mielenrauhaa ja palauttavat meidät takaisin juurillemme. Taitoliitto teetti yhdessä Talous tutkimuksen kanssa suuren kuluttajakyselyn syksyllä 2024. Yhtä innostaa perinteiden vaaliminen ja niiden kehittäminen, toista aktivismi. Syitä käsitöiden tekemiselle löytyy yhtä monta kuin puurtavia käsiparejakin. Mikä sinulle on käsityön punainen lanka. Niillä välitetään lämpöä ja rakkautta, mutta ne voivat toimia myös vaikuttamisen välineenä. Tässä Taito-lehden numerossa tutustumme tarkemmin, mistä kaikkialta palo tekemiseen voi löytyä. Käsityöt rentouttavat ja palkitsevat, ne ovat tärkeitä luovuuden ja itseilmaisun välineitä. 5
Aluksi Koonnut TIINA HAUTAMÄKI ja SONJA KARLSSON Nappaa talteen kolme vinkkiä, joilla virittäytyä joulun tunnelmaan! 1 Suomalaisesta koivuvanerista valmistetut Viilupukkija Tuomaantähti-koristeet henkivät perinteistä joulun tunnelmaa, mutta sopivat mainiosti myös moderniin kotiin. Noin joka viides suomalainen sanoo parsivansa, paikkaavansa tai korjaavansa muulla tavoin tekstiilejä useamman kerran kuukaudessa ja jopa 75 % suomalaisista tekee sitä vähintään satunnaisesti. 3 Joulu saapuu myös Turun Luostarinmäen käsityöläismuseon koteihin. Kyselyn on toteuttanut Taloustutkimus. Joka neljäs suomalainen neuloo kyselyn mukaan päivittäin tai viikoittain, ja 35 % suomalaisista neuloo vähintään muutaman kerran kuukaudessa. Kuva Taitoliitto/Kapina Oy Kuva Rva Silmusolmu 6 6/24. Luostarinmäen joulu avoinna 31.12. Ku va Eu ro pe an a/ D ub lin Ci ty Li br ar y an d Ar ch iv e Ikkunan korjausta. Neulomisen suosio on säilynyt koronavuosien tuoman kasvun myötä ennallaan. Kunnostamiseen ja korjaamiseen liittyvät käsityöt kasvattavat suosiotaan. Lisäksi kotimaisuus, luonnonmateriaalit ja perinnekäsityöt saivat mainintoja vastauksissa. Korjaaminen, kierrätys ja ekologisuus nousivat myös esiin, kun yleisöltä kysyttiin arviota tulevaisuuden käsityötrendeistä. Tässä & NYT Joulu tulla jollottaa Korjaaminen kiinnostaa Erilaiset korjaamiseen ja kunnostamiseen liittyvät käsityöt ovat kasvattaneet suosiotaan, selviää Taitoliiton teettämästä kuluttajakyselystä. Kyselyn mukaan puolet suomalaisista kertoo tekevänsä käsitöitä vähintään muutaman kerran kuukaudessa. 2 Rva Silmusolmu värjäsi joulun lankoihinsa. Tämän vuoden uutuusvärissä, Metsänväen joulussa, vaalea pohjaväri on koristeltu vihreällä. saakka. Paikan päällä selviää, miten menneinä aikoina joulu on otettu vastaan. Valmistaja Hermanni Vuorisalo, valmistuttaja Taito Varsinais-Suomi
www.europeana.eu Ku va Eu ro pe an a/ D ub lin Ci ty Li br ar y an d Ar ch iv e Yksityiskohta Arvo Kirvesmäen teoksesta Apina . Palkinnon saajan valitsi Kansallisbaletin solistitanssija Atte Kilpinen. Tutustu suomalaiseen ITEtaiteeseen www.msl.fi/itetaide Suomen käsityön museon kokoelma-aineistoja julkaistaan Europeana-verkkoalustalla. PALKINTOJA MESSUHUMUSTA DIGITAALISTA KULTTUURIPERINTÖÄ MANNER-SUOMEN ITE-TAIDE KARTOITETTU Vuonna 1998 alkanut ITEtaiteen kartoitustyö on saatu päätökseen. Kuva Maaseudun Sivistysliitto/Veli Granö 7 6/24. Alusta on Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Euroopan komission hanke, joka edistää alueen digitaalisen kulttuuriperinnön saatavuutta ja käyttöä. Aluksi Marianne Huotari voitti vuoden 2024 Taito-Finlandia-palkinnon Suomen kädentaidot -messuilla marraskuussa. Vuosien aikana suomalaiset ovat lähettäneet yli 2?500 vihjettä itseoppineista taiteilijoista Maaseudun Sivistysliittoon. Verkkoalustalta löytyy kulttuuriperintöaineistoja yli 2?000 eurooppalaisesta museosta, galleriasta, kirjastosta ja arkistosta. Käsitöiden ystäville alusta on aarrearkku: kirjoita hakusanaksi mieleisesi käsityötekniikka ja sukella eurooppalaisen kulttuuriperinnön rikkauteen. Vuoden 2024 artesaaniosaajaksi valittiin puuseppä Joonas Malvisto. MSL on tehnyt kaikkiaan 1?100 dokumentointikäyntiä taiteilijoiden luokse ja kartoitusten tuloksista on julkaistu 17 kirjaa. Viimeisenä kesällä valmistui Uudenmaan seudun kartoitus
Lisäksi korjaamisen ja kunnostuksen ymmärrys lisää arvostusta käsityötaitoja ja alan ammattilaisia kohtaan. Aluksi K orjaaminen ja kunnostaminen on valittu vuoden 2025 käsityötekniikaksi. Vuoden käsityötekniikan valitsee Taitoliitto. Korjaaminen ja kunnostus ovat myös ekologisesti ja taloudellisesti kestäviä valintoja. Valinnalla halutaan korostaa, että korjaamisen ja kunnostamisen perustaidot ovat tärkeitä kansalaistaitoja. Farkkujen paikkaus. Kuva Taitoliitto/Sonja Karlsson Keramiikan korjaus kintsugi -tekniikalla. Viime vuosikymmeninä kertakäyttökulttuuri on vallannut alaa, ja samalla nämä tärkeät arjen taidot ovat vähitellen jääneet taka-alalle, kertoo Taitoliiton toiminnanjohtaja ja Taito-lehden päätoimittaja Minna Hyytiäinen tiedotteessa. – Vaatteiden ja huonekalujen korjaaminen, huoltaminen ja kunnostus ovat olleet suomalaisille arkipäiväisiä taitoja sukupolvien ajan. Kun huolehtii puisen leikkuulaudan öljyämisestä, kenkien huollosta, ompelee irronneen napin vaatteeseen ja parsii reiän villa paidasta, pidentää arkisten käyttötuotteiden elinikää sen sijaan, että tavara päätyisi ympäristöä kuormittavaksi jätteeksi. Kuva Taitoliitto/Hilja Mustonen ENSI VUONNA KORJATAAN JA KUNNOSTETAAN 8 6/24
Ohjeet sopivat myös aloittelijoille ja käyvät mainioiksi välipaloiksi myös suuritöisempien neuleprojektien väliin. Kirjat Koonnut TIINA HAUTAMÄKI ja SONJA KARLSSON 9. Nimensä mukaisesti 52 x muhkeat neuleet sisältää 52 uutta neuleohjetta suunnittelijoilta eri puolilta maailmaa. Laitisen uutukainen Muuttolintuja ja tuulenpesiä sisältää 18 neuleohjetta, joista valtaosa on paitoja, mutta mukana on myös muutama neuletakki, huivi ja ohje topin neulomiseen. Löthgren ja Jonna Helin. Paksuilla langoilla neulotut muhkeat neuleet valmistuvat nopeasti, ja siten kirjaan ohjeet sopivat hyvin myös vasta-alkajille. Suunnittelijakaartissa ovat esimerkiksi Veera Välimäki, Lotta H. Osa malleista vaatii neulojalta keskittymiskykyä, mutta Laitisen selkeä tapa kirjoittaa neuleohjeita helpottaa. Suurin osa kirjan neuleohjeista on uusia, mutta teoksesta löytyy myös aiemmin ilmestyneiden Villahullu: neuleohjeita 1 ja 2 asusteohjeet. Kirjasta löytyy esimerkiksi kirjoneulelapasiaja sukkia, pintaneulepipoja sekä rannekeja huppuohjeita. Kirjan ohjekirjo on kuitenkin laaja ja haastetta piisaa sitä kaipaaville. 52 X MUHKEAT NEULEET Laine Publishing, 2024 Suursuosion saavuttanut 52 x -kirjasarja saa jatkoa muhkeista neuleista. 6/24 LÄMPÖÄ TALVEEN Loppuvuoden uutuuskirjat pitävät huolen siitä, että neulepuikot pysyvät kiireisinä talven hämärässä. Muuttolintuja ja tuulenpesiä on takuuvarma hitti! VILLAHULLU: Asusteet Heli Nikula, Readme.fi 2024 Villahullu-nimellä neuleita suunnittelevan Heli Nikulan kolmas ohjekirja kokoaa Nikulan suunnittelemat asusteohjeet yksien kansien väliin. Ohjekirjan tunnelmassa on paljon samaa kuin Laitisen aiemmissa sukkakirjoissa: herkkiä ja sointuvia malleja ja sopivassa suhteessa sekä pintaettä kirjoneuleita. Heli Nikulan suunnittelemien neuleiden muotokieli on käytännöllistä ja kaunista. Mukana on simppeleitä malleja, väri-ilottelua sekä pitsiä, palmikoita ja muita pintaneuleita. MUUTTOLINTUJA JA TUULENPESIÄ Niina Laitinen, Otava 2024 Villasukistaan tutuksi tullut Niina Laitinen laajentaa tekemistään
Jotkut ovat sukittaneet koko suvun ja kaikki läheiset tai korjanneet vihdoinkin ne kunnostusta vaativat ikkunanpuitteet. Ja tietenkin, kun sukuun odotetaan uutta pienokaista, koko suku tarttuu puikkoihin, ompelukoneisiin ja puutyökaluihin, liiankin kanssa! Minä lähetin läheiseni matkaan neulomassani kirjavassa, jo vanhassa kirjoneulevillapaidassa, jonka jokainen silmukka oli rakkaudesta neulottu. 10. Häälahjana yhteensopivat neulepuserot ja villasukat ovat yllättävän yleisiä. Syntyvälle lapselle puolestaan veistettiin kehtoja ja tikutettiin lämmintä vaatetta. 6/24 Kolumni Teksti ILONA KORHONEN Kirjoittaja on kansanmuusikko, joka värjää käsin kuvankauniita lankoja. Pohdinkin, olemmeko me nykyihmiset menettäneet riiteistämme jotain tärkeää, kun häissä ei tehdä päähineiden vaihtoa ja letitystä, emmekä juuri enää tee mahdollisiin kumppaniehdokkaihin vaikutusta komeilla kirjokintailla tai näyttävillä kapioarkuilla. Monet ovat selvinneet surustaan neulomalla, virkkaamalla tai vaikka puuukkoja veistelemällä. ENTISINÄ AIKOINA ERILAISET käsityöt ovat liittyneet elämän vaiheisiin myös symboleina ja rituaaleina. Huomaan pohtivani käsityön merkitystä monenlaisissa elämän siirtymäriiteissä ja erilaisissa käänteissä. Arvaamattomuus ja ennustamattomuus ovat elämän niitä ominaisuuksia, joilta harva meistä pystyy suojautumaan, suojaamaan lähimmäisiään tai muuten elämän suuntia mitenkään ohjailemaan. Ja voi kai nykyajan kultasepän käsityönä valmistamia, toinen toistaan upeampia sormuksiakin ajatella sopimuksen vahvana symbolina. Jotkut rivit huutavat vääryyttä, jotkut iloa elämän lahjasta. Värit seuraavat toisiaan, ihan kuten elämässäkin. Se tuntui tärkeältä ja hyvältä. Toiset silmukat sisältävät kiitollisuutta, toiset silkkaa rakkautta, jotkut tuskaa, pelkoa, jopa kiukkua. Olen neulonut koko luopumisen ja suremisen prosessin ajan. Silmukka toisensa perään. Käsityön tekeminen on itsessään tietenkin terapeuttista ja tunteita jäsentelevää. Kuollut puettiin arkkuun parhaimpiinsa, mukaan laitettiin työkaluja ja koruja – ehkä mukaan tuonpuoleiseen, jossa vainaja niitä saattaisi tarvita. Tärkeitä siirtymiä merkittiin siis monien käsitöiden avulla. Päähineillä ja hiusten letityksellä viestittiin siviilisäätyä ja vanhoissa häärituaaleissa käsin tehdyt, upeat päähineet vaihdettiin uusiin, vaikkapa neidon paulat naineen naisen huntuun. Moni neuloo edesmenneen läheisen mukaan niin sanotut taivasmatkasukat, ettei olisi matkalla niin kylmä. Sulhasen oli hyvä veistää morsiamelle kaunis rukinlapa, siitä neito tiesi miten taitavan miehen oli ottamassa. Riitiltä ja symbolilta. Nuori nainen valmistautui miehelään menoon kapioilla, kauniilla liinavaatteilla, ja olivatpa komeat ja taitavasti valmistetut juhlavaatteetkin nuoren naisen mitta, joiden perusteella nuorten miesten oli mahdollista arvioida neitojen hyveellisyyttä ja taitavuutta. Puuttuuko meiltä elämän tärkeiden tapahtumien symboleja ja merkkejä, kun emme viesti elämänvaiheistamme näkyvillä ja näyttävillä käsitöillä. RAKKAUDESTA TEHTY Ku vi tu s Jo ha nn a Ila nd er E lämääni astui suuri suru ja murhe pyytämättä, tilaamatta. MUUTAMIA NYKYAJASSA ELÄVIÄ siirtymäkäsitöitä kuitenkin tapaa silloin tällöin
Käsityönä valmistettuun lasiin liittyvä tieto, tekniikka ja taito lisättiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon joulukuussa 2023. Karttunen tunnetaan muun muassa pitkän uran tehneenä, ilmaisuvoimaisena tekstiilitaiteilijana sekä kansanomaisen käsityöperinteen tutkijana, jonka omissa töissä näkyivät taiteen muotivirtaukset ja vahva tekninen osaaminen. Näyttelyn vanhin tuoli on muinaisesta Egyptistä ja tuoreimmat nykyajalta. Tuolin tarina on tyylihistoriallinen läpileikkaus tuolien muotoilusta. Mutta onko tuoli tuhansienkaan vuosien aikana muuttunut. RIIHIMÄKI Riemu-museot, Temppelikatu 8 20.4.2025 asti Tuolin tarina Kuva Ella-Maria Tommila Ku va H äm ee nl in na n ta id em us eo /S am i Pa rk ki ne n Ku va t Su om en La si m us eo /E lla To m m ila 11. Tätä juhlistaakseen Suomen Lasimuseo on koonnut suomalaisen lasin historiaa ja tätä päivää luotaavan kiertonäyttelyn. Näyttelyssä on esillä Karttusen teoksia laajalla skaalalla luonnoksista ryijyihin ja maalauksista kuvakudoksiin. Näyttely on ensimmäisen kerran ja laajimmillaan esillä itseoikeutetusti Nuutajärven lasikylässä Lasimuseo Prykärissä, mistä se jatkaa matkaansa kiertueelle ympäri Suomen. 6/24 Näyttelyt Koonnut TIINA HAUTAMÄKI ja SONJA KARLSSON Lähetä näyttelytiedot osoitteeseen toimitus@taito.fi Tekstiilitaiteen ja käsityön historian ystäviä hemmotellaan: Hämeenlinnan taidemuseo on koonnut kokoelmastaan näytille Laila Karttusen (1895–1981) teoksia. NUUTAJÄRVI, URJALA Lasimuseo Prykäri, Pruukinraitti 15 HÄMEENLINNA Hämeenlinnan taidemuseo, Viipurintie 2 31.1.2025 asti Käsityönä tehdyn lasin lumo 4.5.2025 asti Laila Karttunen ja elämän väriraidat Istuminen tuntuu olevan tämän päivän synneistä suurimpia, mutta Riihimäellä pääsee synnittä tutustumaan istuinten historiaan
Soja Murto pukeutuneena Jääsken naisen tarkistettuun kansallispukuun. 12
Kansallispuku ELÄÄ AJASSA Jokainen sukupolvi etsii uudelleen kansallispuvun rajoja. Helpottaakseen ongelmaa kansallispukuneuvosto laati vuonna 1?991 13. Jo 140-vuotinen perinne kestää sen hyvin. – Ne tuovat näkyväksi suomalaista pukeutumisperinnettä ja tapakulttuuria. Kangas alkoi kartoittaa esikuvamateriaalia pukua varten museoiden kokoelmista, ja lopulta projekti muuttui kokonaan uuden pukumallin kokoamiseksi. Pukuihin liittyy muun muassa työtapoja, jotka olisivat jo hävinneet, jos kansallis pukuja ei olisi tehty, Kangas kertoo. Ensimmäiset kansallispuvut kokosi 1?800-luvun lopulla Theodor Schvindt, palavamielinen parrakas karjalainen ja kovia perhe-elämässään kokenut yhdistysmies. Tähän päivään mennessä kansallispukuja on koottu yli 400, ja ne ovat edelleen osa juhlapukeutumista. Tätä pitkittivät myös korona vuodet, jolloin oli esimerkiksi vaikea saada lankoja käsinkudottaviin kankaisiin, kertoo Taina Kangas. Vastaavaa ei tapahdu joka päivä. VAATTEITA HISTORIASTA Suomalaiset kansallispuvut perustuvat 1?700 –1?800 luvuilla eläneen tavallisen kansan juhlapukuihin. Työkseen hän koordinoi pukutarkistuksia ja uusien pukumallien kokoamista yhdessä kansallispukuraadin ja kunkin puvun asiantuntijan kanssa sekä ohjaa mallipukujen valmistusta. Teksti SONJA KARLSSON | Kuvat ANNA-KATRI HÄNNINEN ja SUOMEN KÄSITYÖN MUSEO V iipurin seudun naisen kansallispuku esiteltiin ensimmäisen kerran julkisesti syyskuussa. – Lahden historiallisen museon kokoelmista löytyi hyvä aineisto uudelle puvulle. Tällaisen aineiston löytyminen oli hienoa. Kangas työskentelee kansallispukukonsulttina Suomen kansallispukukeskuksessa. Nykyiselle verkkarikansalle kansallispuvun pukeminen ja huoltaminen on kuitenkin usein vierasta. Tiettävästi puvun esikuvana käytetty aineisto on päähineitä lukuun ottamatta ollut yhden henkilön päällä. Hän oli aikakaudelle tyypilliseen tapaan kiinnostunut suomalaisuudesta ja kansanomaisista esineistä ja asioista. Työ Viipurin seudun kansallispuvun parissa alkoi vuonna 2?017, kun Viipuri-säätiö esitti pukutarkistuspyynnön. – Nämä ovat isoja projekteja
Kuva Anneli Hemmilä-Nurmi 14. Kuvassa kansallispukukonsultti Taina Kangas. 6/24 Kansallispukukeskus on toteuttanut myös videoita siitä, miten kansallispukuun pukeudutaan. Kuva Hanna-Kaisa Hämäläinen Tykkimyssy on aikuisen naisen päähine monissa länsisuomalaisissa ja suomenruotsalaisissa kansallispuvuissa
Pukeutumissuositukset ovat osaltaan luoneet vaikutelman, että kansallispukuihin liittyisi paljon sääntöjä. ” Viipurin seudun naisen kansallispuku julkistettiin syyskuussa. Kansallispuku on jo 140 vuoden ajan muuttunut ja elänyt muodin mukana, ja se tekee niin vastakin. Samoilla linjoilla on kansallispukuguruksikin tituleerattu yrittäjä Soja Murto. Kansallispuku elää ajassa siinä mielessä, että sen rajoja haetaan ja rikotaan koko ajan, Murto kertoo. Yhdellä tapaa rajoja haettiin, kun Karjalainen Nuorisoliitto haastoi vuonna 2?015 muokkaamaan kansallispukuperinnettä ”Tuunaa mun perinne”-kampanjassa. – Silti minulta kysytään edelleen samoja kysymyksiä: esimerkiksi miten tykkimyssy puetaan, ketkä niitä käyttävät, entä ketkä käyttävät huntuja, Kangas luettelee. – Varmin tapa tappaa koko ilmiö on heristää sormea ja kertoa, että ei saa tehdä sitä, ei saa tehdä tätä. Vasta 1?980luvulta lähtien kansallispukuja on koottu mahdollisimman tarkasti Kansallispuku elää ajassa siinä mielessä, että sen rajoja haetaan ja rikotaan koko ajan. Mallina Outi Mulari, joka on pukuhankkeen tilaajatahon hanketyöryhmän jäsen. SÄÄNTÖJÄ VAI SUOSITUKSIA. Herkästi se sekoitetaan kansallispukuun, hän pohtii. Mikä se asu on, jos arkipukeutumisen joukossa on useita kansallispuvun osia, mutta ei koko pukua. Kuva Mari Varonen 15. Sitten kukaan ei uskalla tehdä yhtään mitään. 6/24 kansallispuvuille pukeutumissuositukset. Taina Kangas vakuuttaa, että suositukset ovat pikemmin neuvoja, joiden tarkoitus on helpottaa, ei hankaloittaa. Somen kuvavirtaan alkoi ilmestyä otoksia, joissa kansallispuvun osia oli yhdistetty tavalliseen arkipukeutumiseen. – Mutta jokainen vastaa omasta pukeutumisestaan, Kangas jatkaa. ”Tuunaa mun perinteessä” hän näkee eritoten hyötyjä: yksittäisten kansallispuvun osien käyttäminen madaltaa kansallispuvun käyttökynnystä ja lisää kansallispuvun näkyvyyttä. MUUTTUVA KANSALLISPUKU Soja Murto ajattelee, että uuden sukupolven pitää saada käsitellä kansallispukua omalla tavallaan. Taina Kankaan mukaan suositus on, että tavallisen pukeutumisen joukossa käytettäisiin vain yhtä tai korkeintaan muutamaa kansallispuvun osaa kerralla. – Kun sanoo pukeutuvansa kansallispukuun, puhutaan tietystä pukukokonaisuudesta, jossa puettuna ovat yhden ja saman puvun osat siten kuin niitä kuuluu käyttää. – Kansallispuku on jokaisen kansalaisen oma, ja jokainen voi käsitellä sitä miten haluaa. 1?920-luvulla kansallispuvuista tuli malliltaan suoria, ja 50-luvulla silhuetti vaihtui tiimalasiin
Se oli myös ammatillisesti kiinnostavaa, Murto kertoo. Tähän pukuun tuli sellaisia rakenteita ja yksityiskohtia, joita ei ole aiemmin tehty. Oman kansallispuvun voi valita täysin mieltymystensä mukaan. Ensimmäinen puku, niin sanottu A-puku, on nyt valmis ja seuraavaksi valmistetaan toinen vastaava eli B-puku. Viipurin seudun puvussa poikkeuksellista on myös väritys. Uudet kansallispuvut perustuvat tutkittuun tietoon. Hän antaa esimerkin: Kun uutta pukua ryhdytään kokoamaan, voi esikuvia alueelta olla paljonkin. Tekohetkellä jokainen niistä on ihanin. 6/24 historiallisten esikuvien mukaan. OMAN MIELEN MUKAAN Soja Murto on mukana tekemässä myös uutta Viipurin seudun naisen pukua. Soja Murto lähestyy kysymystä historian kautta. Samalla tehdään puvun työohjeet ja kaavat. Soja Murto ompelee Viipurin seudun naisen kansallispuvun hametta. – Tutkimustieto lisääntyy edelleen koko ajan. Viipurin seudun naisen kansallispuvun esikuva-aineisto löytyi Lahden historiallisen museon kokoelmista. Jos nyt tehtäisiin kasarin pukuja uudelleen, ne näyttäisivät profiililtaan jonkin verran toiselta. Monet käyttävät sen alueen pukua, mistä heillä on sukujuuria. Koska kansallispuvun esikuvien aikaan ei tunnustettu sukupuolen moninaisuutta, puhutaan meillä edelleen naisen ja miehen puvuista. Lyhyt vastaus: kuka haluaa. – Ajattelisin ennemmin, että meillä on housulliset puvut ja hameelliset puvut, ja sukupuolesta riippumatta jokainen voi itse valita, mitä pukua käyttää. 16. Yhtä hyväksyttyä on valita puku kauneuden tai violetin värin vuoksi – ja vaikka puhutaan naisen puvusta, ei puku määritä käyttäjän sukupuolta. Esikuvien joukosta pukuun valitaan ne osat, jotka sen hetkisen tiedon mukaan edustavat parhaiten aikaa ja aluetta, ja jotka sopivat keskenään yhteen. Kuka sitten Viipurin seudun kansallispukuun voi pukeutua. Vaikka nykyään kopioimme mahdollisimman tarkasti, näemme varmasti 2?050luvulla, jos puku on tehty 2?020-luvulla, Murto kertoo. Lähtötiedot ovat usein vajavaiset. – Aiemmin kansallispuvussa ei ole ollut näin paljon violettia. Puvun kokoajat tekevät valintoja, ja näihin valintoihin vaikuttavat sen hetken kauneuskäsitykset. Joissain tykkimyssyissä ja miehen liivissä on violettia silkkiä, mutta ei näin suurissa määrin, Taina Kangas paljastaa. – Olen ollut mukana pukuhankkeissa vuodesta 2?009 lähtien
Puvun on koonnut Tyyne Vahter vuonna 1935. 17. Inkeriläiset saavat käsitellä omaa pukuaan ihan kuten haluavat. – En näe, että Tuuterin tai Raja-Karjalan puvun käyttäminen sinänsä olisi ongelmallista Suomessa, mutta on tosi tärkeää ymmärtää, mihin puvut perustuvat. Jääsken naisen kansallispuku on yksi ensimmäisistä suomalaisista kansallispuvuista. Tuuterin puku on lähtöisin Tuutarin kylästä Inkeristä ja puvun esikuvana on inkeriläisen nuoren tytön puku. Soja Murto on toiminut kansallispukujen parissa yrittäjänä vuodesta 2001 lähtien. Samaa tematiikkaa on löydettävissä Raja-Karjalan kansallispuvusta. Soja Murto kertoo, että sukujuuriltaan inkeriläiset käyttävät kansanpukua, joka kaukaa katsottuna näyttää samalta kuin Tuuterin kansallispuku. Tarkistettu puku julkaistiin vuonna 2014. Emme menisi saamelaisillekaan sanomaan, että sinulla on vääränlainen gákti, Murto sanoo. Sen esikuvat ovat Uhtualta, Vienan Karjalasta eli alueelta, joka ei ole koskaan kuulunut Suomeen. 6/24 Pukuja rajan takaa Theodor Schvindtin kokoamat ensimmäiset kansallispukumallit julkaistiin vuonna 1899 Koti ja yhteiskunta lehden käsityöliitteissä. – Joskus kuulee, että joku on mennyt inkeriläiselle kommentoimaan, että hänen pukunsa on vääränlainen. Vuosikymmenten aikana koristeellinen Tuuterin puku on kasvanut yhdeksi pidetyimmistä kansallispuvuista Suomessa. Näiden pukumallien joukossa oli Tuuterin puku. Puku on sarafaani eli karjalainen ortodoksinaisen puku. Kyse on kuitenkin kahdesta eri asiasta: kansallispuku on historiaan perustuva pukukokonaisuus ja kansanpuku taas ajassa elävä ja käyttäjältä toiselle muokkautuva, kansan oma puku
Suunnittelija Anniina Juuti Ohje s annijuutiknits #saimipaita 18. Pääntietä, helmaa ja hihansuita koristavat korostusvärillä neulotut ohuet raidat. SAIMI -paita Anniina Juutin suunnittelemassa upeassa Saimi -paidassa yhdistyvät rennon moderni siluetti sekä perinteiset kuviot, jotka kirjotaan ristipistoin paidan satulaolkapäihin. Paita neulotaan ylhäältä alas ensin tasona, sitten suljettuna neuleena
6/24 Käsillä-malliston kuvat Tiina Hautamäki Kuvausavustaja Sanni Laine Malli Aino Lehtonen Mallin meikki ja hiukset Vilja Vuolle Käsillä 19
Nauhapirran muotoilussa ja koristelussa vain luovuus on rajana. Suunnittelija Matias Sivonen Ohje s 20. Pirran kokoa on myös mahdollista säätää oman mielen mukaan. Veistetty NAUHAPIRTA Valmista pirtanauhan kutomiseen tarvittavat apuvälineet alusta asti itse! Matias Sivosen laatiman ohjeen avulla tehdään nauhapirta ja sukkula käyttämällä yksinkertaisia työkaluja
6/24 ISÄN KÄDET Suomalaisessa kulttuurissa käsityöt ovat tunneilmaisun muoto. Vaikka kädentaidot olivat sen ajan maatalouskulttuurissa tavallisia, oli Veijo Koskinen käsistään erityisen kätevä. Perheen lisäksi Artolla oli seuranaan kotitilan lehmät ja kymmenkunta omanikäistä leikkikaveria. Jos kädet lakkaavat toimimasta, voi ihminen menettää kyvyn ilmaista itseään. Muunlaisia elämäntapoja hän hädin tuskin hahmotti. Hän hallitsi niin moottoreiden korjaamisen, rakennustyöt kuin mandoliinin soiton. Teksti LEEVI IKONEN | Kuvitus JOHANNA ILANDER K oneet ja soittimet olivat taipuisia Veijo Koskisen, elokuvaohjaaja Arto Koskisen isän käsissä. Arton isä Veijo Koskinen oli tyypillinen sota-ajan nähnyt mies: vahva mutta perheelle hieman etäinen hahmo, jonka elämä pyöri käytännön askareiden, kuten kotitilan lehmien hoitamisen sekä ojitusja metsätöiden ympärillä. Näin kävi elokuvaohjaaja Arto Koskisen isälle. Puhuminen oli Veijolle vaikeampaa. Kauppojen kaltaisista palveluista ei ollut tietoakaan. 23. Sillä hän osasi tulkita monet aikakautensa rallit vain kertaalleen ne kuultuaan. Yhteys läheisiin haettiin sanojen sijaan teoilla. Se alleviivaa käsillä tekemisen suurta merkitystä suomalaisessa kulttuurissa. Niihin liittyy katkeransuloinen, monelle elokuvantekijälle tuttu tarina. Kun Veijo Koskinen oli neljissäkymmenissä, tapahtui jotain, mikä vei hänen elämältään pohjan. Vuonna 1962 syntynyt Arto Koskinen varttui syrjäisessä Lautamaan kylässä Torniossa vanhempien ja kolmen isoveljen kanssa. Sen syyksi Veijo epäili toistuvia paleltumia käsissä, joita talviaikaan moottoripyöräily nuoruuden tukkimiesvuosina oli aiheuttanut. Tuolloin hän sairastui nivelreumaan. Kun Arto meinasi esimerkiksi lähteä kalareissulle nikottelevalla Ladalla, kaivoi isä rälläkän ja vaihtoi parissa tunnissa autoon uuden nokka-akselin
6/24 6/24 24
Vaikka puhumisen tärkeyttä ei pidä vähätellä, jättävät kouriintuntuvat eleet usein kaikista vahvimman tunnejäljen. Tässä kohtaa isä oli jo niin huonossa kunnossa, ettei kyennyt vastaamaan. Kun Veijon sormet menettivät lopullisesti pontensa, ryhtyi Arto hänelle lainakäsiksi. Onneksi kätevät kädet auttavat kertomaan asioita, joihin kankea suu ei taivu. Isä kertoi, mikä pultti ja ruuvi menee mihinkin, ja poika väänsi osat paikoilleen. Elokuvataiteen laitoksen ovet aukesivat ennakkotehtävillä, joita varten Koskinen valokuvasi isän reuman vääntämiä työläisen käsiä. Puhumattomuus ei tarkoittanut, etteikö isä olisi tuntenut samoin. Niistä välittyi kontrasti vahvuuden ja haavoittuvuuden välillä. Vuosia alalla toimittuaan Koskinen aloitti työt käsikirjoittamisen opettajana. Lopulta sairaus otti Veijosta voiton. Siinä Heikki Helan esittämä torniolainen perheenisä sairastuu reumaan. Koskisesta tuntui mahtavalta päästä tekemään asioita isän kanssa. Yhteiset hetket jättivät vahvoja muistoja, joista tuli myöhemmin osa Koskisen opetusta Tampereen elokuvakoulun käsikirjoittamisen lehtorina. Tällaiset tunneilmaisun muodot lienevät erityisen tärkeitä meille suomalaisille. Isovanhemman kutomat villasukat ovat paljon muutakin kuin käyttötavaraa. Helsingin yliopistossa vuonna 2020 tehdyn sosiologian tutkimuksen mukaan kulttuurissamme korostuu järkiperäisyys ja tunteiden hallinta: etenkin miesten keskuudessa. Koskisen käsikirjoittama ja ohjaama elokuva Kahlekuningas, joka pohjautuu löyhästi isän kokemuksiin, on katsottavissa Yle Areenassa. Ensin jäi mandoliinin soitto, sitten nikkarointi ja lehmien hoito, lopulta jopa leivän leikkaaminen. Sama voi päteä puumajaan tai itse väkerrettyyn unileluun. Se on tärkeä oppi käsikirjoittajalle, sillä asioiden ääneen selittäminen on draamallisesti tylsää. Kuten vaikkapa sen, ettei tahdo pojan jäävän Ladoineen tienposkeen keskelle korpea. Ennen kuin Veijo menehtyi, löysivät isä ja poika yhdessäolon tavan, joka tuntui molemmille luontaiselta. Koskisen mukaan isän sukupolven mieskuva oli kömpelö verrattuna nykypäivään. Vaikka Veijon sukupolven mieskuvasta on tultu eteenpäin, ovat samat piirteet edelleen läsnä. Käsityöt myös tarjoavat tavan ja syyn olla yhdessä. Tuolloin perhe ei vielä kyennyt täysin hahmottamaan koettelemusten syvyyttä. Käsien mukana Veijo menetti kyvyn olla ja elää itselleen ominaiseen tapaan. Se tapahtui vasta jälkikäteen. Se tuntui tönköltä, sillä keskinäistä kulttuuria tällaisten asioiden sanomiseen ei ollut. ” 25. Ne ovat sanaton viesti lämmöstä ja rakkaudesta. Isällä oli tässä välillisesti näppinsä pelissä. Kun Arto meinasi esimerkiksi lähteä kalareissulle nikottelevalla Ladalla, kaivoi isä rälläkän ja vaihtoi parissa tunnissa autoon uuden nokka-akselin. Näin nikkaroinnin kulttuurista tulee yhdessäolon kulttuuria. KOSKISTEN TARINALLA ON HOPEAREUNUS. Kun Arto oli parikymppinen, olivat isän sormet jo pahasti virheasentoihin vääntyneet. Elokuva-alalle Arto Koskinen päätyi reilu parikymppisenä, arkkitehtiopinnot jätettyään. Toiminnalla on olennainen rooli myös elokuvien ulkopuolella. Yhteys läheisiin haettiin sanojen sijaan teoilla. Samalla ainakin osa kädentaidoista siirtyi seuraavalle polvelle. Hän muistelee, että esimerkiksi halaaminen oli monelle suomalaismiehelle vieras asia aina 80-luvulle asti. Se oli jopa kovia fyysisiä kipuja pahempaa. Jos kavereiden tai sukulaisten kanssa varttuu majoja rakennellen, on myöhemmällä iällä helppo siirtyä skeittiramppeihin tai telttasaunoihin. Sittemmin monen nuoren kirjoittajanalun opinnot ovat alkaneet tarinalla Veijo Koskisen käsistä. 6/24 Vuosien saatossa sormista meni motoriikka ja voima. Hänen kuolinvuoteellaan Arto kertoi isälle ensimmäisen kerran rakastavansa häntä. Se havainnollistaa oppilaille, kuinka ihmiset voivat viestiä haluistaan ja tarpeistaan rivien väleissä
6/24 Itse ommellut varusteet tuovat hyvää mieltä varsinkin, kun ne osoittautuvat käytössä toimiviksi. 26
Koulussaan hän ohjaa yläkoululaisten erätaitoja vaelluskurssia. Pohjoisessa syntynyt ja kasvanut luokanopettaja ei omista autoa ja pyöräilee työmatkat Ylikylän kouluun kaupungin toiselle laidalle. – Ensimmäinen isompi ompelutyöni oli takki. Kovaan käyttöön tulevien varusteiden tekniset ratkaisut haastavat mielikuvitusta ja ongelmanratkaisukykyä. Mutta pelkän koeajon sijaan kävikin niin, että hän innostui. Siksi ompelutyötkin liittyvät pääasiassa ulkoilmaelämään. Tosin en voi tällä hurskastella, on asioita, joita ilmankin pärjäisin, hän pohtii. Neljä vuotta sitten Topias Tyni sai palkinnoksi ompelukoneen ja testaili koneen toimintoja. Esimerkiksi kaksi rinkkaa ja teltta. Suuri osa Tynin käyttämistä ompelutarvikkeista ja -materiaaleista on löytynyt kirpputoreilta ja kierrätyslaareista. Ekologinen elämäntapa näkyy myös Tynin ja hänen puolisonsa kodissa, jossa on paljon itse tehtyjä huonekaluja, taidetta ja tekstiilejä. 6/24 METSÄ KUTSUU OMPELUKONERETKEILIJÄÄ Topias Tyni ompelee retkeilyvarusteensa itse, koska siten saa kestävää ja juuri sopivaa. Teksti MAIJA VOUTILA | Kuvat SANNA KUITUNEN K aikki alkoi arpajaisvoitosta. Puuvillasekoitekankainen retkeilytakki kuitenkin valmistui, osoittautui sopivaksi ja pienine puutteineenkin toimivaksi. Pyrin myös siihen, että ompelisin vain tarpeeseen. Aluksi tuntui, että voinko oikeasti saada tämän valmiiksi, hän muistelee. Yksi niistä on se, että aina ei tarvitse ostaa uutta. EI UUTTA, KIITOS Rovaniemellä asuva Topias Tyni, 29, on innokas retkeilijä, kalastaja ja luonnossa liikkuja. – Kun ompelee itse, säästää luonnonvaroja. Itse tekemisessä on Topias Tynille monia tärkeitä elementtejä. Sen jälkeen paininjalan alta on valmistunut monta takkia, liiviä ja muutakin tarveompelusta. – Kun huomaan että jotain tarvitaan, alan suunnitella, hän kertoo. 27. Katsoin mallia valmiista takista ja tein jäljittelemällä
28. 6/24 Topias Tyni hahmotteli rinkan mallin kynällä ja paperilla. Materiaalit ja huolellinen ompelujälki ovat tärkeässä osassa. Se on hänelle tyypillinen tapa aloittaa ompelutyö. Arpajaisvoittona saatu ompelukone on jo työnsä tehnyt, ja nykyään Topias Tyni ompelee kirpputorilta löytyneellä Singerillä. Topias Tynin keväällä ompelema rinkka on ollut tositoimissa metsäretkillä ja kalastusvaelluksella. Rinkan soisi kestävän käytössä. Huoltotoimet kuuluvat asiaan. Huolellisen suunnittelun ja ompelun jälkeen on palkitsevaa, kun varuste toimii käytännössä
Miksi siis tehdä huonoa, hän miettii. – Nyörit ja soljet voi vaihtaa, ja kangas on korjattavissa, hän sanoo. Facebookissa on aktiivinen Ompelukone retkeilijätryhmä, jossa harrastajat voivat kysyä neuvoa ja esitellä tuotoksiaan. – Olen huomannut, että esimerkiksi taskujen huolittelut ovat jääneet usein tekemättä, hän kertoo. – Rinkka on kiva nostaa selkään, kun tietää, että se on omien mittojen mukaan itse tehty. – Kynnys tehdä toiselle on iso esimerkiksi istuvuuden suhteen. Kesän ja syksyn mittaan se on päässyt mukaan monille reissuille ja Lapin kalastusvaellukselle. Ja mikä parasta, keveistä kierrätysmateriaaleista ommellut kamppeet kestivät moitteetta Italiaan asti suuntautuneen reilireissun. ” 29. Mielekästä ompelussa on Tynin mukaan suunnittelun ja toteutuksen palapeli. Topias Tyni pitää myös ajatuksesta, että itse tehty retkeilyvaruste on huollettavissa. – Suunnittelen eri työvaiheita pitkään mielessäni, esimerkiksi työmatkoja pyöräillessäni. Siellä Tynikin on saanut kannustusta ompeluilleen. ITSE TEHTYÄ VOI HUOLTAA Tämän vuoden isoin ompeluponnistus on kevätpuolella syntynyt 65-litrainen vaellusrinkka. Nyt kuitenkin on mielessä alkanut kutkutella seuraava suunnitelma, kotamallinen teltta. Tyni kertoo, että yleensä isomman ompelu-urakan jälkeen kuluu pari kuukautta, jolloin ei tee mieli tarttua koneeseen lainkaan. – Youtube on ylivoimainen opettaja ja ongelmakohtien ratkaisija, hän sanoo. Aikaa iloisen värisen rinkan tekemiseen kului noin kuukausi – pari viikkoa suunnitteluun ja toinen samanmoinen toteutukseen. 6/24 – Kestävyys on minulle tärkeä arvo. Mielessäni olen ommellut työn varmasti 50 kertaa ennen toteutusta. Rinkassa on tarkkaan mietityt taskujen paikat sekä irrotettava, pehmustettu lantiovyö. Selkäpuoli pehmusteineen on oman kaavoitustyön tulosta. – Rinkan runkona käytin rautakaupan alumiiniputkea, ja sain taivutteluun apua koulun käsityöopettajalta. Kun aloin ommella, huomasin että minun ei tule enää käytettyä huonosti tehtyjä vaatteita. En halua omien varusteiden olevan valmistettu huonoissa oloissa ja lapsityövoimaa käyttäen. – Siihen menee paljon kangasta. Itse tehden saa sellaista kuin haluaa. – Alle 200 euron rinkkaa ei voi olla. Ehkä sen aika on keväällä, hän arvelee. – Tekeminen innostaa ja motivoi, ja ompelu on hauska harrastus, hän summaa. Esimerkiksi parin vuoden takainen ompelukoneretkeilijän itse tehty interrail-varustus – rinkka, teltta, makuupussi tai paremminkin peitto, tuulitakki ja vyölaukku – sai ihailevaa palautetta. Harrastus on saanut lähipiirissä aikaan ihastelua ja ompelupyyntöjäkin, joista Tyni kohteliaasti kieltäytyy. Työmäärä saa kuitenkin pohtimaan, kuka ompelee retkeilyvalmistajien edulliset tuotteet. Sen tekemiseen hän hankki valmiskaavan ja osti säänkestävät materiaalit uutena. Muutama työkaveri antoi vinkkejä, mitä kannattaisi ottaa huomioon. ITSELLE SOPIVAA Ompeluharrastus on saanut Tynin myös tutkimaan tarkemmin esimerkiksi valmisvaatteiden työn laatua. Itselle on helpoin tehdä, vaikka tosin kainaloita en osaa vielä ommella, hän naurahtaa. IDEASTA TOTEUTUKSEEN Yleensä Topias Tyni ei juurikaan käytä valmiita kaavoja tai ohjeita, vaan ideoi esikuvien pohjalta ja piirtää suunnitelmat paperille. Mielessäni olen ommellut työn varmasti 50 kertaa ennen toteutusta, hän kertoo. Internetin hakutoiminnot ovat kuitenkin tulleet tiedonjanoiselle tutuiksi
Käsillä Käsillä-malliston kuvat Tiina Hautamäki Kuvausavustaja Sanni Laine Malli Aino Lehtonen Mallin meikki ja hiukset Vilja Vuolle 30 6/24
Nämä lapaset käsissä näpit pysyvät taatusti lämpiminä! Suunnittelija Iida Pirinen Ohje s freestyleknits #kuuruoholapaset 31. KUURUOHO -lapaset Iida Pirisen suunnittelemien Kuuruoho -lapasten kuviomaailma on napannut inspiraationsa entisaikojen suomalaisista neuleohjeista ja suunnittelijan itäkarjalaisista sukujuurista
Käsillä 32
Paidan helmaa ja hihansuita koristavat kuviot jäljittelevät perinteistä karjalaista punapoimintatekniikkaa. 6/24 KIRJOKANSI -paita Jenna Kostetin suunnittelema Kirjokansi -paita on rennon väljä malli, johon kelpaa kääriytyä talven pakkasissa. Suunnittelija Jenna Kostet Ohje s ihtiriekkoknits #kirjokansipaita 33. Raglanhihaisessa paidassa on korkea pääntie
SYDÄMELLÄ – käsinsidottu muistikirja Satu Tolvasen laatiman ohjeen avulla opit sitomaan herttaisen Sydämellä -muistikirjan, jonka kansi koristellaan kohokuviolla. Muistikirjojen valmistamisessa voi käyttää kekseliäisyyttä ja hyödyntää myös kierrätettyä materiaalia: nahkaa, paksua kangasta tai vanhan valokuvakehyksen takaa löytyvää konepahvia. Suunnittelija Satu Tolvanen Ohje s noitametsa #sydämelläkirja 34 6/24
Käsillä 35
6/24 Tobias Feuerbacher harjaa tuohesta pois irtonaisen aineksen ja käsittelee sen pinnan vaha-öljyseoksella. Huonekaluja tuotesuunnittelija Tobias Feuerbacherin töissä näkyvät suomalainen koivumetsä sekä pelloilla yksinäisenä kököttävät vanhat ladot PELLON PUUTA JA KOIVUN KAUNEUTTA Teksti ja kuvat TIINA HAUTAMÄKI 36
Molemmat opiskelivat paikallisessa muotoilun ammatti korkeakoulussa. Huonekalujen lisäksi Tobias Feuerbacher on kiinnostunut kaikesta esteettisestä, kuten sisustuksesta ja arkkitehtuurista. – Muutimme maatilalle, koska se oli tyhjillään. Tobias Feuerbacherin Tulipuro-yrityksen tilat löytyvät omalta pihamaalta: työpaja sijaitsee vanhassa navetassa ja toimisto päätalon kellarikerroksessa. – Haluan pitää metsän tunnelman läsnä tuohessa, eli jätän myös tuohen uloimmat kerrokset paikoilleen. Mallistoon kuuluu viisi erilaista huonekalua, joiden pintamateriaalina on käytetty koivun tuohta viilun lailla. KOTIMAISTA KOIVUA JA LATOJA OMALTA PELLOLTA Ennen huonekaluja tuotesuunnittelijan opintojaan Feuerbacher opiskeli puusepäksi. Susanna ja Tobias Feuerbacher tapasivat Saksassa Schwäbisch Gmündin kaupungissa, kun Susanna Feuerbacher muutti kaupunkiin vaihto-opiskelijaksi. Nyt olen tottunut maaseudun vapauteen: voi saunoa ja uida milloin haluaa, sekä meluta viikonloppuisin, jos huvittaa, Tobias Feuerbacher kuvailee. Tämän vuoksi hän suunnittelee mielellään myös pienempiä esineitä, kuten lamppuja, erilaisia tiloja kaunistamaan. Vaimo on koulutukseltaan kultaseppä, ja pian Suomeen muuttamisen jälkeen pariskunta yhdisti voimansa: yhteistyönä syntyi vuonna 2018 korumallisto, joka palkittiin saksalaisen käsija taideteollisuus yhdistyksen ja Frankfurtin messujen Form-suunnittelupalkinnolla. STUTTGARTISTA KARKKILAAN Tobias Feuerbacherin työpaja löytyy Karkkilasta, idyllisen peltomaiseman keskeltä. He päättivät asuttaa ja kunnostaa vaimon perheen vanhan maatilan. Toisin kuin perinteisissä tuohitöissä, Feuerbacher käsittelee tuohen pintaa mahdollisimman vähän. Myöskään työpaikalle ei ole pitkä matka. Näin syntyi idea Birch Forest -huonekalumallistosta, joka näki päivänvalon syksyllä 2024. 6/24 Tobias Feuerbacherille on tärkeää käyttää töissään mahdollisimman paljon paikallisia materiaaleja. Hän muutti Suomeen seitsemän vuotta sitten yhdessä vaimonsa Susanna Feuerbacherin kanssa. Hänen pitkäaikainen suhteensa puuhun näkyy hänen työssään: hän valmistaa jokaisen suunnittelemansa huonekalun prototyypit kokonaan käsin. 37. K un huonekaluja tuotesuunnittelija Tobias Feuerbacher löysi vanhalta maatilalta vanhaa tuohta sekä tuohikontin, hän tiesi, että haluaa itsekin käyttää koivun tuohta töissään
6/24 Tobias Feuerbacher huomasi Suomeen muutettuaan, että vanhoja latoja näkyi kaikkialla. 38. Suoralinjaisissa huonekaluissa tuohen pinta pääsee kauniisti esille. Hän halusi kokeilla vanhan materiaalin käyttämistä huonekaluissa. Kuvan senkki on valmistettu Feuerbacherien asuttaman maatilan pihalta löytyneestä vanhasta aidasta
Tuohessa Feuerbacheria kiehtoo sen yksilöllisyys. – Huonekalut, joissa on käytetty tuohta, ovat käyttöön tarkoitettuja, mutta nojaavat enemmän taidehuonekalun puolelle. Ensin tulee tunnistaa, mitä asiakas tarvitsee. Jokainen tuohen palanen on erilainen ja sen pinnassa voi kukin nähdä mitä haluaa. Mitkä tahansa kierrätyspuun palaset eivät kuitenkaan sovellu huonekalujen valmistamiseen, sillä liian lahosta tai murentuvasta puusta huonekaluja ei voi tehdä. Seuraavaksi suunnittelijan täytyy löytää toimiva ratkaisu näihin tarpeisiin ja valmistaa toimiva ja kaunis laatuhuonekalu tai sisustusesine, kuten valaisin. Yksi näkee maiseman, toinen kuutamon, hän tunnelmoi. Projekti alkoi materiaalin huolellisella testaamisella. TUOHI VIILUNA Kun Tobias Feuerbacher aloitti tuohen työstämisen, hän huomasi, ettei sen käyttäminen viilun tapaan huonekalun pinnassa ole täysin mutkatonta. Tobias Feuerbacher päätti nähdä vanhan puutavaran aarteena. – Esimerkiksi puuhun jääneet naulat ja ruuvit voivat rikkoa koneet, Feuerbacher kertoo. ONGELMANRATKAISUA JA ONNELLISIA ASIAKKAITA – Työssäni minua motivoi kaikkein eniten lähes täydellisen ratkaisun löytäminen asiakkaan tarpeisiin, Feuerbacher kertoo. ” 39. 6/24 Suomeen muuttamisen jälkeen Feuerbacherin suhde puuhun on syventynyt entisestään. Lisäksi huonekalujen pinta käsitellään öljyvahaseoksella, johon on sekoitettu pieni määrä pigmenttiä. – Vanhasta maatalosta löytyy paljon aarteita tai roskia. Piti pohtia, miten tuohen pinnan voi käsitellä, jotta siitä tulee kestävä, mutta se näyttäisi mahdollisimman luonnolliselta. Riippuu siitä, miten ne itse haluaa nähdä, Feuerbacher sanoo ja nauraa. Nyt se näyttää lähes samalta kuin miltä koivun pinnassa, Feuerbacher kertoo. Feuerbacherin käsissä siitä syntyy uniikki huonekalu. Näin tuohen ainutlaatuinen pinta pääsee parhaiten esille. Kestävät materiaalit, sekä niiden käytettävyyden että luonnon näkökulmasta, ovat Feuerbacherin mukaan kaiken a ja o. – Jokainen tuohen palanen on erilainen ja sen pinnassa voi kukin nähdä mitä haluaa. – Jos huonekalu on hyvä, voit käyttää sitä koko elämäsi ja lopulta antaa sen lapsillesi, Feurbacher sanoo. Käsittelystä huolimatta tuohen pinta on edelleen melko hauras ja se naarmuuntuu helposti, Feuerbacher kertoo. – Käytän Tulipuron kalusteissa ja sisustustavaroissa pääosin suomalaista materiaalia, kuten koivua, mäntyä tai kierrätettyä puuta. – Huonekalun pinta on kuin kanvaasi, Feuerbacher kuvailee. Kun Feuerbacher valmistelee tuohta huonekaluja varten, hän harjaa sen pinnasta pois kaiken irtonaisen aineksen. Puutavara tuleekin tarkastaa huolellisesti jo sen keruuvaiheessa. Hän on valmistanut huonekaluja esimerkiksi kierrätyspuusta, joka oli alun alkaen Feuerbacherien asuttaman maalaistalon pihamaalta löytynyt vanha aita. Tätä nykyä hänellä on saatavilla huonekalumallisto, jota varten asiakas voi tuoda työstettäväksi vaikkapa oman vanhan latonsa. Idea vanhojen rakennusten käyttämisestä huonekalujen materiaalina syntyi, kun hän osallistui suunnittelukilpailuun, jossa hyödynnettiin kierrätysmateriaaleja. Lähimateriaalin käyttäminen on Feuerbacherille tärkeää. Huonekalut ovat muodoltaan yksinkertaisen geometrisia. Birch Forest -malliston huonekalut on suunniteltu nimenomaan koivun tuohta ajatellen siten, että tuohen kaunis pinta vangitsee huonekalussa katsojan huomion. – Ilman pigmenttiä tuohen pinta muuttuisi kellertäväksi. Esineiden ja huonekalujen tulee sopia niiden käyttötarkoitukseen ja niiden tulee kestää pitkään
Sonja Salomäki käyttää töissään muun muassa kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista löytyviä raanuja. 40
– Ilmastoaktivismitaide on tutkimuksessani tehtyä taidetta kuvaava termi. Sonja Salomäki on jatkanut Ilmastokanavan aktiivivuoden koelaboratoriohenkeä tehdessään taiteellista analyysia hankkeen aineistosta. maan ihmiselämää planeetan rajoihin mahtuvaksi. Sonja Salomäki oli kanavan taiteellinen vastaava ja tuotetut teokset käsittelivät muun muassa ilmastonmuutosta ja talvilajeja, Suomen biotalouden ongelmia ja fossiilisista polttoaineista luopumista. ILMASTONMUUTOKSESTA RIITTÄÄ AIHEITA Ilmastonmuutos kaikkine vaikutuksineen ja yhteyksineen on laaja aihe, josta riittää sekä pohdittavaa että taiteilijalle aiheita. – Taidetta tehdessäni on ollut pakko miettiä, miten viestiä visuaalisesti näin monimutkaisesta ja monisyisestä aiheesta. – Itselleni ilmastonmuutos on tärkeä asia, ei mitään päälle liimattua trendiajattelua. Väitöskirjatyössä puolestaan olen joutunut opettelemaan ilmaisemaan itseäni sanallisesti. Koelaboratoriona ja väitöskirjatyön toiminnallisena osana toimi Ilmastokanava-sivusto, joka tuotti aktiivivuoden 2018 aikana kahdeksan taiteilija-järjestöparien yhteistyönä toteuttamaa ilmastoteosta. Väitöskirjatyö alkaa olla loppusuoralla. Väitöskirjatyössään Sonja Salomäki tutkii sitä, miten ilmastotaide vaikuttaa katsojaan. Ehkäpä vähän jäykkä, rajaava ja keinotekoinen, mutta toisaalta kuvaava sana. – Ilmastonmuutos ei ole pelkästään ympäristöasia vaan myös kulttuurinen asia, elämän ja kuoleman kysymys. Se pyrkii muuttaTAIDE PUHUU Sonja Salomäki sekä tekee ilmastotaidetta että tutkii sen yleisövaikutuksia. Teksti MERJA RÄTY | Kuva ANNIKA PITKÄNEN 41. T ekstiilitaiteilija Sonja Salomäki on pitkään käsitellyt taiteessaan ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia. Salomäki huomauttaa, että jos aihe ei puhu tekijälleen, se ei puhu katsojalle. – Analysoin kertynyttä tutkimusaineistoa tekstiilitaiteen keinoin. – Taiteen vaikuttavuuden sanallistaminen on tärkeää, jotta taiteen arvo voidaan välittää ihmisille, jotka sitä eivät muutoin ymmärtäisi. Saatan kyllä jatkossa haluta kirjoittaa jostain ihan muusta! Ilmastokanavaan voit tutustua osoitteessa ilmastokanava.org. Varmasti samalla sanalla voi kuvata monia muita teoksia ja tekijöitä, jos niin haluaa. Niinpä Salomäen töissä näkyvät muun muassa niin lumisten talvien väheneminen kuin öljyvuodot ja niukentuva villieläinkantakin. Senkin jälkeen Salomäkeä kiinnostaa taiteilijan työn jatkamisen ohella kirjoittaminen. MITÄ ON ILMASTOAKTIVISMITAIDE. Tavoitteena oli vaikuttaa päättäjiin ja pikemminkin stimuloida ihmisten ajattelua, ei syyllistää. Ilmastoaktivismitaide yhdistää taiteen luovan voiman ja aktivismin muutostavoitteen. Taiteilijaltahan sanallistamista ei välttämättä odoteta. Olen ollut mukana ilmastoliikkeessä jo vuosia ja miettinyt, mitä voisin tehdä omalla taiteilijan ammattitaidollani, kertoo Salomäki. Asetin itselleni saman tehtävän kuin Ilmasto kanavan taiteilijoille eli pyrin tekemään mahdollisimman koskettavaa, vaikuttavaa ja esteettisesti tasokasta taidetta Ilmastokanavan järjestöjen ilmastoteemoista
Punainen on ristiriitaisuuksien väri. Se on mielletty yhtä lailla paholaisen tai synnin väriksi kuin suojaa tuovaksi intohimon väriksi. Punaista väriä on ollut hankala saada luonnosta, mikä on tehnyt siitä kallista. 42. Teksti TUIJA JÄRVELÄ-UUSITALO | Kuvat EMILIA ANUNDI RISTIRIITAISUUKSIEN punainen Punainen on monen luonnonvärjäyksen harrastajan tavoittelema väri, jota saadaan esimerkiksi kokenillilla ja krappijuurella
PURPPURASTA SYNTEETTISIIN VÄREIHIN Punaista väriä on lukuisia sävyjä, jotka eri ihmiset mieltävät eri tavalla. Punaista pidetään myös aggressiivisena, mutta toisaalta energian ja intohimon värinä. – Sienivärjäyskirjaa kirjoittaessani huomasin, ettei tietoa esimerkiksi verija palttuseitikkien käytöstä värjäykseen juurikaan löydy. Niiden käyttö yleistyi kuitenkin vasta keskiajalla. Meillä väriin suhtautuminen on vaihdellut uskonnon mukaan. 6/24 P unaisen värin monet puolet ovat tulleet tutuksi useita värjäysja neulontakirjoja kirjoittaneelle kädentaitoalojen kouluttaja Anna-Karoliina Tetrille. Senkin takia on usein tyydytty käyttämään lampaanvalkoista, -harmaata ja -ruskeaa villaa. Edelleen myös moni luonnonvärjäyksen harrastaja etsii punaisen värin lähteitä. Jos miettii väriin tarvittua työmäärää, ymmärtää sen kalleuden. – Punaisen värin symboliikkakin on hyvin kaksijakoinen. Tetri arvelee sen johtuvan siitä, että monet kasvimme antavat vain keltaisen ruskeaa, keltaisen vihreää tai harmahtavaa väriä. Rautakautisista kaivauksista ei ole löytynyt mitään sieniin viittaavaa. PERINTEISESTI MATARAKASVEISTA Jo rautakaudella Suomessa saatiin punaista väriä etenkin matarakasvien juurista. 43. Punaiseksi luokiteltavan purppuran historia on mielenkiintoinen. Värjääminen sinälläänkin on aikaa vievää ja siten kallista. Toisille se on ollut kielletty synnin väri, osalle taas suojaväri. Matarakasvien juurten lisäksi punaista saatiin paatsaman kuoresta lipeäkäsittelyssä. Nykyään tunnetuista punaisen lähteistä, Cortinarius-suvun sienistä löytyy hyvin vähän historiatietoa. – Hentoiset juuret täytyy kerätä matarakuokalla sekä puhdistaa mullasta ja savesta. Anna-Karoliina Tetrin tekemiä punaisia pigmenttejä, joiden lähteenä ovat verihelttaseitikit, kokenilli ja lakkakirvat
6/24 Lakkakirvalla värjättyjä selluloosakuituja. Näytteet ovat Tetrin Värjää kasvikuituja luonnonväreillä -kirjasta. Kuvassa olevista kokenillikirvoista saadaan kokenillia, joka antaa karmiininpunaista väriä. 44. Värin on antanut krappijuuri, jonka lisäksi purkissa on ollut muun muassa raparperin juurta. Purkkivärjättyjä punaisen sävyjä. Krappijuuri eli värimatara on suosittu ja perinteikäs punaisen värin lähde. Juurta myydään paloina ja jauheena
Tetri itse on voimakkaiden värien ystävä, joten punaisista hän pitää eniten kokenillilla, okrakäävällä ja veriseitikillä saatavista punaisen sävyistä. Uusille harrastajille hän antaa neuvoksi asiaan perehtymisen. Anna-Karoliina Tetri opastaa väripigmenttien tekoon kirjassaan Värjää kasvikuituja luonnonväreillä . Samoihin aikoihin alkoi myös muiden värien teollinen valmistus. Purppuran valmistaminen keksittiin 1?500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Minua kiinnostaa kovasti uudet tulossa olevat kuidut ja materiaalien kierrättäminen. Nyt olemme palanneet hairahduskauden jälkeen vanhanaikaiseen luonnonvärjäykseen, johon eivät kuuluneet ärhäkät aineet, Tetri toteaa. Pitkään luonnonvärien parissa työskennellyt Anna-Karoliina Tetri kertoo olevansa voimakkaiden värien ystävä. Sillä oli vaikutuksensa myös kotivärjäykseen. 45. Siitä oli pitkä matka 1?850-luvulle, jolloin keksittiin synteettinen tapa valmistaa purppuraa. PEREHTYMINEN KANNATTAA Yli kaksikymmentä vuotta luonnonvärien parissa työskennellyt ja tuhansia ihmisiä värjäykseen opettanut Tetri on hyvillään värjäämisen suosiosta. – Punaista väriä yritetään saada usein esimerkiksi marjoista, jotka ovat värjärin kieltolistalla värin säilyvyysongelman takia. Perinteisessä rautakautisessa värjäyksessä pelattiin ympäristöystävällisesti alunalla ja viinikivellä tai fermentointitekniikalla. Värjäyssieniäkin on turha mennä hakemaan ennen kuin opettelee tunnistamaan niitä. Uusien värisävyjen etsimisen sijasta häntä kiinnostaa värien pysyvyyden tutkiminen. – Haluan soveltaa perinteisiä värjäysmenetelmiä tähän aikaan. Perehtymällä värjäykseen ennen sen aloittamista oppii perusjutut ja varmistaa, ettei pilaa hyviä ja kalliita materiaaleja. – Teollisuusvärien yleistyttyä myrkyllisiä lisäaineita alettiin käyttää luonnonvärjäyksessäkin. 6/24 – Foinikialaisten purppurakotiloista valmistaman värin kerrotaan maksaneen jopa kolme kertaa painonsa verran kullassa, Tetri kertoo
PANTA pirtanauhasta Perinteisestä pirtanauhasta hiuspannaksi! Julia Bonde-Jensenin laatiman ohjeen avulla sukellat nauhakudonnan saloihin. Opit luomaan pirtanauhan loimen, kutomaan nauhan sekä muokkaamaan sen hurmaavaksi pannaksi! Suunnittelija Julia Bonde-Jensen Ohje s aikamafinland #pantapirtanauhasta 46
6/24 Käsillä Käsillä-malliston kuvat Tiina Hautamäki Kuvausavustaja Sanni Laine Malli Aino Lehtonen Mallin meikki ja hiukset Vilja Vuolle 47
Käsillä 48
RUUSU -sukat Pirjo Hakala suunnitteli Ruusu -sukat, joiden art deco -tyylisen kuvion inspiraatio on löytynyt suunnittelijan äidin kauan sitten kirjomista tyynynpäällisistä. Suunnittelija Pirjo Hakala Ohje s peigidesign #ruususukat 49. Koristeelliset sukat neulotaan ylhäältä alaspäin ja niissä on tiimalasikantapää
Enikö Balogh suunnitteli näyttävän Suba -neuletakin, joka neulotaan pyöröneuleena alhaalta ylös. 6/24 SUBA -neuletakki Subat ovat perinteisesti unkarilaisten paimenten käyttämiä kirjonnalla koristeltuja, lampaannahasta valmistettuja takkeja. Suunnittelija Enikö Balogh Ohje s baloghenikoe #subatakki 50. Tässä ohjeessa suba muuntuu kirjoneuleella koristelluksi baseball -takiksi. Lopuksi takki leikataan auki eli steekataan ja siihen ommellaan vetoketju
6/24 Käsillä 51
UUDISTUMALLA ETEENPÄIN Teksti SONJA KARLSSON | Kuvat SONJA KARLSSON ja SAMI REPO Käspaikka on karjalainen perinnetekstiili. Kuvan käspaikka on Tuula Ahtiaisen tekemä, ja sen kuva-aiheena on Georgios Voittaja eli Pyhä Yrjö. Samalla kädentaitajat oppivat omista ja toistensa juurista. 52. 6/24 Karjalainen käsityöperinne säilyy ja muuntuu tekevissä käsissä
Myös kerhon toinen vetäjä Sari Suuronen on tänään valinnut kirjontatyön: hän viimeistelee Seiskarin kansallispuvun huntukirjontoja. Pöydän ympärillä kolme käsiparia työskentelee kinnasneulalla, kaksi virkkuukoukulla. Siihen on aikaa, mihin on halua, sanoo kerhon perustajajäsen Tuula Ahtiainen. HARVINAISEMPIA KÄDENTAITOJA Ahtiaisen sormet pujottelevat tiuhaan tahtiin etupistoja valkoisella langalla pellavaliinalle. Kerho sai alkunsa loppuvuodesta 1988 ortodoksiseurakunnan järjestämällä käspaikkakurssilla. Jos seuraavan vuoden tammikuussa Käspaikkakerho kokoontui ensimmäisen kerran, ja niin se on kokoontunut säännöllisesti siitä lähtien karjalaisten käsityötekniikoiden äärelle. Siitä kerho järjesti vastikään kurssin, ja työ on Anttilalla vielä kesken. Tuula Ahtiainen (keskellä) on Käspaikkakerhon perustajajäsen. – Mutta ydinporukka on meillä aika vakiintunut. Sisältä kuuluu puheen sorinaa ja naurun helähdyksiä. 53. Toisinaan porukka on suurempikin, uusia jäseniä tulee ja menee. Tänään pitkän pöydän ympärille on kokoontunut kahdeksan kädentaitajaa. Turun Karjala-Seuran Käspaikkakerho kokoontuu täällä joka maanantai. Raija Anttila ompelee käsin kansallispuvun taskua. 6/24 K ellertävänvihreän puutalon kellarikerroksen ikkunasta kajastaa valo hämärtyvässä illassa
Tuula Ahtiainen koristelee pellavaliinaa etupistoilla. Koen, että surullisinta on, jos mikä tahansa traditio jää vain museon hyllyille unohtumaan, eikä säily enää ihmisten arjessa. – Täällä oppii näitä harvinaisempia tekniikoita, kertoo Anne Bäcklund. Me emme ole olemassa ilman historiaa. – Uskaltaako tähän pyhänä pidettyyn traditioon koskea. Vatanen uskoo, että esimerkiksi kinnasneulatekniikkaa innostuu kokeilemaan useampi, jos kintaan muotokieli on tämän ajan mukainen. 54. Vatanen alkoi tutkia juuriaan ja syntyi Lankahine-projekti: perinteisestä karjalaisesta käsityöstä ammentava näyttely, käsityöohjeita sisältävä kirja ja Karjalassa käytettyjä käsityötekniikoita esitteleviä työnäytöksiä. – Ja auliisti neuvotaan, vaikka apua ei edes haluaisi, veistelee Anttila toiselta puolen pöytää. Siellä vastaan tulivat käsityön suurnaisen lausumat rohkaisun sanat: “Että perinteet säilyvät, on niiden aika ajoin uudistuttava”. Elämäntavan ja ilmaston muuttuminen vaikuttavat, joten kokeilin, kuinka tekniikka toimii ohuemmilla langoilla. PERINTEESTÄ AMMENTAEN Ahvenanmaalle kotiutunut tekstiilitaiteilija ja muotoilija Sanna Vatanen on viimeisimmissä töissään myös ammentanut karjalaisesta käsityöperinteestä. Ja toimiihan se! PERINNE ELÄÄ Sanna Vatanen kertoo, että välillä häntä pelotti, mitä projektista tulee, koska karjalainen käsityöperinne on niin rakastettu. – Tekniikalla on perinteisesti tehty tiivistä pintaa paksuilla langoilla, koska tavoitteena on kestävä työja talvikäsine. Ilmestyttyään Vatasen Lankahine-projekti on saanut Sari Suuronen tekee Seiskarin kansallispuvun huntukirjontoja. 6/24 Käspaikkakerhon kaikille avoimilla kursseilla kerholaiset opettavat arvokkaita taitojaan eteenpäin: on ollut nauhakudontaa, kinnasneulatekniikkaa, viitelöintiä ja muuta. Syntyjään pohjoiskarjalaisen kädentaitajan isän puolen suku siirtyi Karjalasta Pohjois-Karjalaan jo ennen 1900-luvun sotia. Lankahine-projektin taustatyönä hän perehtyi Tyyne-Kerttu Virkin kokoelmaan Suomen käsityön museon arkistossa. – Mietin, voisiko tätä rakastettua perinnettä uudistaa meidän aikaamme sopivaksi. – Lapsuudessa äidin puolen evakkomummon ja -ukin kanssa vietetty aika on kuitenkin voimakkain linkki karjalaisuuteen, Vatanen kertoo
Kirjojen on tarkoitus ilmestyä vuoden 2025 aikana. Neulominen on tämän ajan ihmisille osatuin taito. Toinen kirjoista esittelee kinnasneulatekniikkaa, toinen viitelöintiä. Jatkoakin projektille seuraa: Vatasella on valmisteilla kaksi uutta kirjaa. Sari Suuronen ja Anne Bäcklund olivat mukana tekemässä Sukupolvien silmukat -teosta, joka sisältää karjalaisia neulemalleja. “Koin tärkeäksi kertoa karjalaisesta tapakulttuurista”, Vatanen kertoo. KÄSITYÖTÄ JA PALJON MUUTA Myös Käspaikkakerhon osallistujien käsissä on syntynyt käsityökirjoja. Kysymyksiä alkaa sadella, sillä asia on monelle tuntematon. – Tavoitteeni on sovittaa perinne mahdollisimman hyvin tähän päivään, jotta mahdollisimman moni voisi innostua oppimaan. Hän näki asian niin, että kun ensin pääsee perinnetekstiilin tekemiseen sisälle tutulla tekniikalla, voi edetä opettelemaan haastavampia tekniikoita. 55. Sari Suurosen isoäiti on tuonut oikeanpuoleisen punapoiminnalla koristellun pellavaliinan mukanaan Karjalasta, vasemmalla oleva on Suurosen itsensä tekemä. – Suomen Kädentaidot -messuilla kokenut käspaikkojen tekijä oli tyytyväinen, kun esillä oli mahdollisuus tehdä karjalainen pyhä tekstiili neuloen. – Käsitöiden lisäksi täällä oppii Karjalasta, karjalaisuudesta ja ortodoksisuudesta, Anne Bäcklund summaa keskustelun antia. Myöhemmin Bäcklundilta ilmestyi vielä tupsusormikasmalleja esittelevä Juhlasormikkaat : kirjoneulekäsineitä Koivistolta. 6/24 kiittävää palautetta. Käspaikkakerhossa Turun Karjalatalolla puhe kääntyy ortodoksisen kirkon järjestämiin kristinoppikouluihin, jotka vastaavat luterilaisen kirkon rippikouluja. Sanna Vatanen suunnitteli neulotun käspaikan. Molempien kirjojen mallien esikuvat löytyvät museoiden kokoelmista ja lähtökohta on Vatasen kirjoja perinteisempi, mutta oma yleisönsä löytyy takuulla kaikille – ehkäpä jopa samoista Karjalan käsityöperinteistä kiinnostuneista harrastajista
Heillä oli laulu, jossa laulettiin: ” assan vessan kassa, ammatissa alimmassa ” . Hän oli taloyhtiömme talkkari ja painoi menemään ajettavalla ruohonleikkurilla. Fyysinen työ: respect! 56. Muistan joskus kauan sitten, tarkemmin sanottuna vuonna 1997, kuunnelleeni radiosta Mascara-nimistä bändiä. rehellinen työ on juuri fyysistä työtä ja rehellisyydestä huolimatta sitä ei arvosteta kylliksi. Niinpä pääsin kaivamaan ja vääntämään kiviä ja pyörittelemään helevetin painavia sellaisia niin, että itku oli välillä lähellä. Kova homma oli: kunnostin 31 ikkunaa, hioin, kittasin, maalasin, jopa lasitin muutaman ruudun, joskin se on epäkiitollista hommaa, koska minun käsissäni vain noin joka kymmenes lasinleikkuu onnistuu. Enemmän, elämällä on merkitys: saada tuo kivi tuonne ja vielä oikeaan asentoon. Kun raivasin tilaa patiolle, jouduin kaivelemaan tieltä luonnonkiviä, jotka päätyivät kiviaitaani. Kannattaisi. Ajettava ruohonleikkuri! Voisiko mikään olla mageempaa. Excelit häviävät, mutta kiviaidat jäävät. Vihdoin sille tuli käyttöä. Ku vi tu s Jo ha nn a Ila nd er KIVENPYÖRITTÄJÄN PIHA T ein kesällä kasvihuoneen vanhoista ikkunoista, joita minulle oli kerääntynyt elämäni villien vuosien aikana. Alle kouluikäisenä kadehdin kaikista maailman työntekijöistä eniten Juhania. Kiviaidan tekijät harvemmin ovat. IHMISET OVAT NYKYAIKANA usein ahdistuneita, huonokuntoisia ja elämäänsä kypsiä. Samaa kohtaloa odotti kaksi muutakin kivikasaa, joita en ollut vielä ehtinyt hoidella. Paras oli kuitenkin edessä: ketjureaktio, joka lähti siitä, että halusin tehdä kasvishuoneelle pienen nupukivipation lapsenlapsia varten. Samalla siinä rivien välissä pilkattiin kaikkea tavallista työtä. Tai jos esittää asian vähemmän dramaattisesti: kiksit tulevat fyysisestä työstä. Nykyään minulla on sellainen itselläni, ja olen tullut siihen tulokseen, että voi. Fyysinen työ, on se sitten nikkarointia, ojan kaivamista, haravointia tai vaikka polttopuiden pilkkomista, parantaa elämänlaatua. Eikä niiden näköjään tarvitse olla edes järkeviä, kunhan ovat nättejä. Mutta edelleen minusta talkkarin hommat – vaikkei talkkareita taida enää olla – ovat hyvin tyydyttäviä. Sellaista ei tällainen tietokonetyöläinen saa alvariinsa kokea. Arvelen sen johtuvan siitä, ettei heillä ole resursseja surra ja murhettua juuri mistään, koska illalla tulee uni ennen kuin ahdistus. YMMÄRRÄN TOKI, ETTEI kaikkien elämänideaali ole olla Jussi Koskela, mutta minun on. Usein nimittäin se nk. Se, että hikoaa kuin hullu, voimat ehtyvät, kaikkiin paikkoihin sattuu ja naama on kurassa. Kun tekee hyvin konkreettista fyysistä työtä, mitä yksinkertaisempaa, sen parempi, sitä tuntee elävänsä. Enkä puhu pelkästään kunnon noususta ja voimien karttumisesta, vaan siitä ilosta, että saa näkyviä asioita aikaiseksi. Saa tehdä käsillä ja pitää osata monenmoista. Lapsenlapsia tosin ei ole, mutta nupukivikasaani olen hautonut kauemmin kuin keskimääräinen hanhiemo. Mikään, mikään, tässä maailmassa ei ole hauskempaa kuin leikkiä kivien kanssa. 6/24 Kolumni Teksti ROOPE LIPASTI Kirjoittaja on kirjailija, joka rakastaa myös tiiliskiviä. Lopulta lasitalo oli valmis ja entisöin vielä pari vanhaa kalustetta sinne (kasviasunnosta tuli niin hieno, että siellä voi viljellä enintään tomaatteja sekä jalometallikasveja kuten kultapiiskua). Minua nolotti hirmuisesti biisintekijän puolesta ja toivoin, ettei kukaan assan vessan kassa joutuisi kuulemaan lyriikoita, sillä niiden avoin halveksunta heidän työtään kohtaan oli ikävää
Ompele pystysuuntaiset langat reiän päälle etupistojen ulkopuolelle. KORJAAMALLA kukonaskelia OHJE 1. Kukonaskelkuvio on kangasmaailman klassikko. 1 2 3 4 5 6 7 8 8 7 6 5 4 3 2 1 8 7 6 5 4 3 2 1 PARSINTAKUVIO Punavalkoinen parsinta on tehty ohjeen mukaan. 4. Näin reikä ei kasva isommaksi. • Parsinsieni tai esimerkiksi keittiökauha ja hiusdonitsi tai muu lenkki. 3. 2. Jatka näin ja täytä koko parsittava alue tiiviisti. Se toimii mainiosti myös parsintakuvion pohjana. Kierrä reiän ympäri etupistoilla. TARVIKKEET • Suunnilleen samanvahvuista lankaa kuin parsittava neule, kaksi väriä. Vuorottele ompelemalla neljä lankaa värillä 1 ja neljä lankaa värillä 2. • Sakset. Käänny aina etupistojen ulkopuolella. Kuvio on kätevintä tehdä, jos pystysuuntaisia lankoja on neljällä jaollinen määrä. Ompele vaakasuuntaiset langat kuvion mukaan riviltä 1 alkaen. Pujota parsinsieni tai kauha neuleen sisään ja kierrä hiusdonitsi tai muu vastaava hellävarainen kumilenkki sienen tai kauhan varren ympärille siten, että reikä pikkuisen pingottuu. 57. Lopuksi päättele langanpäät nurjalle puolelle ja höyrytä valmis paikka. • Kaksi parsinneulaa. Erivärisillä langoilla vuorottelu on helpompaa, kun niillä on omat neulansa
Neulo kiertäen eli takareunasta. knk Kahden noston kavennus. am/sm/pm Aseta/siirrä/poista merkki. VAIKEUSASTE Aloittelija Osaaja Taitaja Käsillä L1 Lisää 1 s. Suba-neuletakki Vuonue, vuonue.fi, puh. o/n Oikein/nurin. Nosta 1. Panta pirtanauhasta Aikama, aikama.fi, puh. Kuuruoho-lapaset Vuonue, vuonue.fi, puh. OHJEISSA KÄYTETYT LYHENTEET MATERIAALITIEDUSTELUT Kirjokansi-paita Titityy, titityy.fi, puh. Tuo lanka puikon yli edestä taakse ja kiristä. Nosta silmukoiden välinen lanka työntämällä vasen puikko sen alle edestä ja neulo se takareunasta oikein. kiert. Nosta silmukoiden välinen lanka työntämällä vasen puikko sen alle takaa ja neulo se etureunasta oikein. L1o Oikealle kaartuva lisäys. Jätä lanka työn eteen, kun käännät sen. TS Tuplasilmukka. 2 o/n yht Neulo 2 silmukkaa oikein/nurin yhteen. 58 6/24. KAM Kerroksen aloitusmerkki. Nosta silmukoiden välinen lanka työntämällä vasen puikko sen alle edestä ja neulo se takareunasta nurin. lk Langankierto. PV Pääväri. s neulomatta. Neulomatta nostettu silmukka kääntyy puikolla ja näyttää kahdelta silmukalta. L1on Oikealle kaartuva nurja lisäys. Saimi-paita Pirtin kehräämö, pirtinkehraamo.fi, puh. KV Kuvio-/kontrastiväri. 040 844 5327. 041 548 7474. OP/NP Oikea/nurja puoli. L1v Vasemmalle kaartuva lisäys. 041 548 7474. Nosta 2 s yksitellen oikealle puikolle niin kuin neuloisit ne oikein, siirrä silmukat takaisin vasemmalle puikolle ja neulo ne takareunoistaan yhteen. krs Kerros. 010 617 3030. Nosta silmukoiden välinen lanka työntämällä vasen puikko sen alle takaa ja neulo se etureunasta nurin. Ruusu-sukat Taito Pirkanmaa, kauppa.taitopirkanmaa.fi, puh. 050 598 4367. s Silmukka. 040 487 4778. Käsittele sitä kuitenkin jatkossa yhtenä silmukkana. L1vn Vasemmalle kaartuva nurja lisäys. NEULOMINEN * – * Toistettava osuus
LANKA DK-vahvuinen villalanka (noin 250 m/100 g). [Työssä on nyt 96 (96, 100, 108, 108) (112, 120, 124) s.] Aseta silmukkamerkit raglanlisäyksiä varten. KV: 84 (87, 91, 95, 98) (101, 120, 124) m. B) Helman ympärys 90 (102, 114, 126, 138) (150, 162, 174) cm. Raglanhihaista Kirjokansipaitaa koristavat perinteisestä karjalaisesta punapoimintatekniikasta ammentavat kuviot. Neulo *3 o, 1 n* -joustinneuletta, kunnes kappaleen korkeus on 25 cm. Pidä krs:n alkua osoittava silmukka59 6/24. KIRJOKANSI-PAITA Ohje ja malli Jenna Kostet KOKO (1, 2, 3, 4, 5) (6, 7, 8). Valitse koko, jonka rinnanympärys on noin 5–10 cm väljempi kuin paidan käyttäjän rinnanympärys. C) Vartalon korkeus 25 (25, 26, 27, 28) (29, 31, 32) cm. TIHEYS 20 s x 26 krs = 10 x 10 cm sileää neuletta 4 mm:n puikoilla neulottuna pingotuksen jälkeen. A) Rinnanympärys 84 (96, 108, 120, 132) (144, 156, 168) cm. PUIKOT 3,5 mm:n pyöröpuikot 40 cm:n ja 80-100 cm:n kaapelilla, 4 mm:n pyöröpuikko 80-100 cm:n kaapelilla, 3,5 ja 4 mm:n sukkapuikot hihoihin ja hihansuiden joustinneuleeseen. Yhdistä työ suljetuksi neuleeksi, am krs:n alkuun (= keskitaka). Sävyt Manna (PV) ja Hohka (KV). MENEKKI PV: 710 (765, 838, 918, 1100) (1242, 1400, 1610) m. Neulo 1 krs o ja lisää samalla työhön tasavälein 12 (8, 12, 20, 16) (20, 24, 24) s. Vaihda työhön 4 mm:n pyöröpuikko. D) Hihan pituus 43 (44, 45, 45, 46) (46, 47, 47) cm. Mallipaita on neulottu Tukuwool DK:lla (100 % suomalainen villa, 250 m/100 g). VALMIIN PAIDAN MITAT JA RAKENNE C D B A Neulomissuunta OHJE PÄÄNTIE Luo PV:llä 84 (88, 88, 88, 92) (92, 96, 100) s 3,5 mm:n lyhyemmälle pyöröpuikolle. LISÄKSI Silmukkamerkkejä, apulankaa tai silmukkakaapeleita, neula päättelyä varten
Toista krs:t 1–2 yhteensä 15 (16, 17, 18, 20) (23, 25, 27) kertaa. VARTALO Vartalo ja hihat erotellaan toisistaan seuraavasti: *Neulo o merkille, pm, 1 o, pm, siirrä 52 (54, 56, 60, 64) (70, 76, 80) hihasilmukkaa odottamaan apulangalle tai silmukkakaapelille, luo kainaloa varten 3 (4, 5, 6, 7) (8, 9, 10) s, am, luo 3 (4, 5, 6, 7) (8, 9, 10) s, pm, 1 o, pm*, toista * – * vielä kerran, neulo o KAM:lle, pm. krs Tee TS, *neulo o merkille, sm*, toista * – * vielä 3 kertaa, neulo o KAM:lle, sm, *neulo o merkille, L1o, sm, 1 o, sm, L1v*, toista * – * vielä kerran, neulo o TS:lle, neulo TS o, 3 o, käännä työ. Lyhenteet s. Neulo o merkille, sm, neulo o merkille. Tee paidan takaosaan korotus lyhennetyillä kerroksilla (engl. Lisäyskrs *Neulo o merkille, L1o, sm, 1 o, sm, neulo o merkille, sm, 1 o, sm, L1v*, toista * – * vielä kerran, neulo o KAM:lle. s. Hihoissa on 22 (22, 22, 24, 24) (24, 26, 26) s, ja etuja takakappaleessa 44 (44, 46, 48, 48) (50, 52, 54) s ja 4 raglansilmukkaa]. Seuraava krs (OP) Tee TS, *neulo o merkille, sm*, toista * – * vielä 3 kertaa, neulo o KAM:lle, sm. 65) 60 6/24. [4 s lisätty] Toista lisäyskrs joka krs:lla yhteensä 1 (5, 8, 11, 14) (15, 17, 19) kertaa. Uusi krs:n vaihtumiskohta on vasemmassa kainalossa. krs Neulo o. KAARROKKEEN RAGLANLISÄYKSET Jatka työtä suljettuna neuleena ja tee raglanlisäykset seuraavasti: 1. [Työssä on nyt 168 (192, 216, 240, 264) (288, 312, 336) s. krs Tee TS, *neulo n merkille, sm*, toista * – * vielä 3 kertaa, neulo n KAM:lle, sm, *neulo n merkille, L1on, sm, 1 n, sm, L1vn* toista * – * vielä kerran, neulo n TS:lle, neulo TS n, 3 n, käännä työ. Kumpaakin hihaa varten odottamassa on 52 (54, 56, 60, 64) (70, 76, 80) s]. Neulo o, kunnes kappaleen korkeus on edestä mitattuna 17 (18, 19, 21, 22) (24, 27, 30) cm. krs (OP) *Neulo o merkille, L1o, sm, 1 o, sm, L1v*, toista * – * vielä kerran, 3 o, käännä työ. Seuraavaksi lisäyksiä jatketaan vain vartalon puolella. 58 KAAVIO A KAAVIO B PV KAAVIOAVAIN KV Mallikerran toisto 12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 21 20 19 18 17 16 15 14 13 12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 21 20 19 18 17 16 15 14 13 12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 24 23 22 21 20 19 18 17 16 15 14 13 12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 1 6 7 4 8 5 2 3 merkki mukana työssä ja neulo siitä alkaen 17 (17, 18, 19, 19) (20, 21, 22) o, am, 1 o, am, 12 (12, 12, 14, 14) (14, 16, 16) o, am, 1 o, am, 34 (34, 36, 38, 38) (40, 42, 44) o, am, 1 o, am, 12 (12, 12, 14, 14) (14, 16, 16) o, am, 1 o, am, 17 (17, 18, 19, 19) (20, 21, 22) o. krs (lisäys) *Neulo o merkille, L1o, sm, 1 o, sm, L1v *, toista * – * vielä 3 kertaa, neulo o KAM:lle. [4 s lisätty] 2. German short rows ) ja ja aloita samaan aikaan raglanlisäykset. Neulo PV:llä sileää oikeaa neuletta 2 (2, (ks. [Työssä on nyt 256 (264, 276, 292, 308) (336, 360, 380) s, molemmissa hihoissa 52 (54, 56, 60, 64) (70, 76, 80) s, etuja takakappaleessa 74 (76, 80, 84, 88) (96, 102, 108) s ja 4 raglansilmukkaa]. [4 s lisätty] 3. Korotus neulotaan keskitaka-silmukkamerkistä alkaen seuraavasti: 1. [4 s lisätty] 4. [4 s lisätty] Toista krs:t 3–4 vielä 3 kertaa. [8 s lisätty] 2. [Työssä on nyt 260 (284, 308, 336, 364) (396, 428, 456) s, molemmissa hihoissa 52 (54, 56, 60, 64) (70, 76, 80) s, etuja takakappaleessa 76 (86, 96, 106, 116) (126, 136, 146) s ja 4 raglansilmukkaa]. krs (NP) Tee TS, *neulo n merkille, sm*, toista * – * vielä 3 kertaa, neulo n KAM:lle, sm, *neulo n merkille, L1on, sm, 1 n, sm, L1vn* toista * – * vielä kerran, 3 n, käännä työ. [Työssä on 136 (136, 140, 148, 148) (152, 160, 164) s
Kun kirjoneule on valmis, katkaise KV, neulo PV:llä 1 krs o. Kaavioon on merkitty kunkin koon aloituskohta (kuvio ei mene krs:n vaihtumiskohdassa tasan). Vaihda sitten työhön sukkapuikot ja neulo *1 o, 1 n* -joustinneuletta 3 cm. Neulo toinen hiha samoin. Neulo sen jälkeen vielä 2 krs o ja päättele s:t löyhästi. 61 6/24. Kaavio toistuu 15 (17, 19, 21, 23) (25, 27, 29) kertaa krs:lla. Aloita sitten kirjoneule kaavion A mukaan. Neulo sitten vielä 2 krs o. Kaavion jälkeen katkaise KV ja neulo PV:llä 1 krs o. [Työssä on nyt 180 (204, 228, 252, 276) (300, 324, 348) s]. Tee sitten kainaloissa silmukkamerkkien molemmin puolin lisäykset seuraavasti: Lisäyskrs *1 o, L1v, neulo o, kunnes merkkiä edeltää 1 s, L1o, 1 o, sm*, toista * – * vielä kerran, neulo o KAM:lle. Jatka sileää oikeaa suljettuna neuleena, kunnes hihan pituus on 31 (32, 33, 33, 34) (34, 35, 35) cm. Neulo sileää oikeaa neuletta, kunnes työn korkeus kainalosta mitattuna on 13 (13, 14, 15, 16) (17, 19, 20) cm. Vaihda työhön 3,5 mm:n pyöröpuikko pidemmällä kaapelilla ja neulo *1 o, 1 n* -joustinneuletta 3 cm. Neulo PV:llä 2 (2, 2, 2, 2) (1, 1, 1) cm sileää oikeaa neuletta ja aloita sitten kavennukset silmukkamerkin molemmin puolin seuraavasti: Kavennuskrs 1 o, 2 o yht, neulo o, kunnes jäljellä on 3 s, 2 o yht kiert, 1 o. Neulo sitten kuvio kaavion B mukaan. [2 s kavennettu] Toista kavennuskrs joka 7. Yhdistä työ suljetuksi neuleeksi ja am kainalon keskelle. 2, 2, 3) (3, 3, 3) cm. VIIMEISTELY Päättele langanpäät. Kostuta neule ja asettele muotoonsa kuivumaan. Työssä on kavennusten jälkeen 48 (52, 56, 58, 60) (62, 66, 66) s. Poimi kainaloon luoduista silmukoista 6 (8, 10, 12, 14) (16, 18, 20) s. [4 s lisätty] Toista lisäyskerros joka 10. krs yhteensä 3 kertaa. (7., 6., 6., 5.) (5., 4., 4.) krs yhteensä 5 (5, 5, 7, 10) (12, 14, 17) kertaa. [Työssä on nyt 58 (62, 66, 72, 78) (86, 94, 100) s]. Päättele s:t löyhästi. HIHAT Ota apulangalta tai silmukkakaapelilta hihan 52 (54, 56, 60, 64) (70, 76, 80) s 4 mm:n pyöröpuikolle
(Kuva 1.) Seuraavaksi piirretään pystyviivat, joista tulee pirran lovet. Pirran muotoilussa ja koristelussa vain oma luovuus on rajana. Ohjeen pirta on tehty pyöreäksi ja sen muoto on hahmoteltu lyijykynällä aihioon. (Kuva 2.) REIKIEN PORAUS Poraa reiät 2,5 mm:n terällä niille merkityille paikoille. Reunimmaiset viivat tulevat 2,5 cm:n päähän aihion reunoista. Maalarinteippiä. Lyijykynä, kumi ja viivain. . teipillä siten, että terää jää noin yhden senttimetrin verran näkyviin. Vinkki! Ohjepirrassa on 10 reikää ja 9 lovea, mutta voit tehdä itsellesi juuri sen kokoisen pirran kuin haluat! Pidä reikien ja lovien väliset mittasuhteet kuitenkin samana. Puuaihio (esim. Lovien väliin tulevat reiät merkitään keskimmäiselle poikittaisviivalle sentin välein toisistaan ja aihion sivureunoista. Puukon terän tulee upota pari milliä 62 6/24. Suosittelen myös käyttämään viiltosuojahanskoja, jos puukon käyttö ei ole täysin tuttua. (Kuva 5.) Pidä puukkoa kynämäisellä otteella ja tee noin 45 asteen kulmassa viilto reikien väliin. koivua), nauhapirtaan n. Piirrä ensin aihioon kolme poikittaisviivaa 3,5 cm:n välein toisistaan. Siksi valtaosa terästä kannattaa suojata esim. . (Kuva 4.) PIRRAN LOVIEN VEISTO Lovien veistossa puukkoa pidetään kynämäisellä otteella kiinni terästä. Narex). Käsitai akkuporakone ja 2,5 mm:n (nauhapirtaan) ja 8 mm:n (sukkulaan) poranterä. Mikäli jätät pirran neliskanttiseksi, siisti ainakin sahausjäljet puukolla tai hiomapaperilla. Myös pitkittäisviivojen eli lovien alaja yläpäätyihin porataan reiät, joiden välille lovi veistetään. . Vuolupuukko (esim. . Veistä välineet pirtanauhan kutomiseen! Tämän ohjeen avulla veistät itsellesi nauhapirran ja sukkulan. MUODON VEISTO Muotoile pirta haluamaasi muotoon puukolla. Poraa varovasti äläkä paina liikaa, ettei puu repeile. 4 mm paksu, 130 mm pitkä ja 30 mm leveä. Jos halut muotoilla pirran ulkomuotoa, tulee se tehdä tässä vaiheessa, kun lovet eivät vielä heikennä puun kestävyyttä. PIRRAN HAHMOTTELU AIHIOON Aloita hahmottelemalla pirran lovien ja keskireikien kohdat aihioon lyijykynällä. NAUHAPIRRAN VEISTO-OHJE Ohje ja malli Matias Sivonen / Kapusta Woodenware TARVIKKEET . 4 mm paksu, 110 mm leveä ja 120 mm pitkä, sukkulaan n. . Pystyviivat piirretään puun syiden suuntaisesti sentin välein toisistaan ja reunimmaiset 1,5 cm:n päähän aihion reunoista. Mora 120). (Kuva 3.) APUVIIVOJEN LISÄÄMINEN Kun reiät on tehty, lisää myös pirran takapuolelle apuviivat, jotka osoittavat lovien kohdat. Tarkkuusveitsi (esim
Tarkoituksena on saada puusta irti V:n muotoisia suikaleita ja avata siten pikkuhiljaa lovea. 2 . (Kuva 10.) VIIMEISTELY Pyyhi kumilla kynänjäljet pois ja pirta on valmis käyttöön! Voit viimeistellä pirran myös puuöljyllä (esim. Aloita varovasti ja tunnustele puukon liikettä. unikko-, kiinanpuutai pellavansiemenöljyllä). 5 . 2 mm). 10 . Aloita loven keskivaiheilta ja purista tarkkuusveistä itseesi päin. Pidä ranne paikallaan ja tee viilto koko käsivartesi liikkeellä. (Kuvat 8 ja 9.) VEISTON VIIMEISTELY Siisti veistojälkiä ja pyöristele lovien reunoja. Käännä pirta ympäri (sama puoli ylöspäin) ja toista sama loven toiselle reunalle siten, että puukon kärki osuu samaan kohtaan puun sisällä kuin edellisessä viillossa. 8 . (Kuva 11.) Sukkulan veistoohje seuraavalla sivulla. 4 . Toista sama koko pirtaan. Voit käyttää puukkoa, tarkkuusveistä tai hiomapaperia. 3 . 7 . 6 . Puukko lähtee seuraamaan usein puun syitä, joten ole tarkkana, etteivät lovet levene liikaa. Lovien tulisi olla yhtä leveitä kuin päätyihin porattujen reikien (n. 9 . 63 6/24. 1 . (Kuva 6.) Jatka viiltojen tekemistä, muuta tarpeen mukaan puukon kulmaa saadaksesi irti eri levyisiä suikaleita ja tee sama myös pirta-aihion takapuolelle. Muista käsitellä öljyiset rätit käyttöohjeen mukaisesti, sillä osassa öljyistä on itsesyttymisvaara. puuhun. 11 . (Kuva 7.) LOVIEN AVAAMINEN Kun viillot alkavat yltää puun läpi, ota käyttöön tarkkuusveitsi ja aloita lovien levennys
5 . 64 6/24. 6 . Voit myös öljytä sukkulan halutessasi. Merkitse keskiviivalle 2 cm:n päähän päädyistä merkit, joihin porataan reiät. (Kuva 2.) Hahmottele kynällä sukkulan päätyihin pyöristykset. Vältä liikaa voimaa veistäessäsi, ettei puu halkea. (Kuva 1.) Poraa merkityille paikoille 8 mm:n poranterällä reiät. (Kuva 5.) Lopuksi muotoile sukkulan ulkoreunat pyöreämmiksi vuolupuukolla. (Kuva 4.) Veistä tarkkuusveitsellä sahausura leveämmäksi, jotta lankaa on helppo kiertää sukkulan ympärille. (Kuva 6.) 1 . 3 . (Kuva 3.) Sahaa päädyissä keskiuraa pitkin reikään asti lovet molemmille puolille sukkulaa. SUKKULAN VEISTO-OHJE Piirrä keskelle aihiota apuviiva pituussuunnassa. 2 . 4
LISÄKSI 1 silmukkamerkki, apulanka peukaloa varten ja päättelyneula. 20 (22,5) cm. KV: Noin 41 (55) g. Älä pudota silmukkaa puikolta. Pujota neula takimmaisen puikon ensimmäisestä silmukasta kuin neuloisit sen nurin. Kärjen silmukointi neulalla Aseta puikot rinnakkain siten, että molemmat kärjet osoittavat oikealle. Pujota neula etummaisen puikon toisesta silmukasta kuin neuloisit sen nurin. Neulo kolmannella puikolla (tai pyöröpuikon vapaalla päällä) pyöröpuikkojen ensimmäiset silmukat yhteen. Toista kaikille silmukoille. PUIKOT 2,5 mm:n pyöröpuikko vähintään 80 cm:n kaapelilla. ERIKOISTEKNIIKAT Kolmen puikon tekniikka Ota kolmas puikko ja pidä molemmat silmukalliset pyörö puikot vierekkäin, aloitusreunasta poimitut silmukat takana. Pudota silmukka puikolta ja kiristä varovasti. *Pujota neula etummaisen puikon ensimmäisestä silmukasta kuin neuloisit sen oikein. Älä pudota silmukkaa puikolta.* Toista * – *, kunnes olet käynyt läpi kaikki silmukat. Apupuikko (esim. Katkaise lanka ja jätä reilu langanpää. Muistisääntö silmukointiin on ”oikein, nurin, nurin, oikein”. Pudota silmukka puikolta ja kiristä varovasti. Pujota neula takimmaisen puikon ensimmäisestä silmukasta kuin neuloisit sen oikein. 58 65 6/24. Pujota neula takimmaiset puikon toisesta silmukasta kuin neuloisit sen oikein. MENEKKI PV: Noin 30 (39) g. Lyhenteet s. Pujota langanpää neulansilmään ja ala silmukoida: Pujota neula etummaisen puikon ensimmäisestä silmukasta kuin neuloisit sen nurin. Neulomissuunta Peukalon pituus 6,5 (8) cm. Mallilapaset on neulottu Tukuwool Fingering -langasta (100 % suomalainen lampaanvilla, 370 m/100 g), sävyt Hohka (PV) ja Snow White (KV). Kauniiden Kuuruoho-lapasten kuviomaailma on ammentanut entisaikojen suomalaisista lapasohjeista sekä suunnittelijan itäkarjalaisista sukujuurista. toinen 2,5 mm:n pyöröpuikko). KUURUOHO-LAPASET Ohje ja malli Iida Pirinen KOKO 1 (2). 8 (9) cm. LANKA Fingering-vahvuinen villalanka (noin 370 m/100 g). TIHEYS 35 s ja 34 krs = 10 x 10 cm kirjoneuletta pingotuksen jälkeen. VALMIIN LAPASEN MITAT 28 (32,5) cm
27. Kaavio A1 on neulottu yhteensä 5 kertaa. krs Neulo kaavion A2 krs:n 3 mukaan 22 s, neulo seuraavat 15 s apulangalle peukalon paikkaa varten, siirrä s:t takaisin vasemmalle puikolle ja jatka kirjoneuletta kaavion mukaan. [Työssä on 30 (34) s.] Seuraavalla krs:lla aloitetaan peukalon kirjoneule kaavion C (D1/D2) mukaan. 28.–70. krs Neulo kaavion A2 mukaan. OHJE Ohje on kirjoitettu magic loop tekniikalle. 65). Koko 2 1.–26. krs *1 o, L1v, 33 (37) o*, toista * – * kerran. krs Neulo kaavion A2 mukaan. Taita joustin kaksin kerroin NP:t vastakkain, aseta molemmat pyöröpuikot rinnakkain ja yhdistä s:t neulomalla ne yhteen kolmen puikon tekniikalla (ks. Voit halutessani neuloa myös sukkapuikoilla, silloin sukkapuikot I ja II vastaavat magic loop -tekniikan puikkoa I ja sukkapuikot III ja IV magic loop -tekniikan puikkoa II. KÄRKIKAVENNUKSET Sekä oikea että vasen lapanen kavennetaan kärjestä samalla tavoin, jokaisella krs:lla kavennetaan yht. [Työssä on 18 (18) s.] Katkaise KV. 24. 2. Kaavio A2 on neulottu yhteensä 5 kertaa ja krs:t 1–10 vielä kerran. Aloita kirjoneule kaavion A1 (A2) mukaan ja toista 12 krs:n mallikertaa. Halutessasi lisää krs:n vaihtumiskohtaan silmukkamerkki, jotta pysyt tietoisena siitä, milloin kerros vaihtuu. krs Neulo kaavion A1 mukaan. ] KÄMMEN Sekä oikean että vasemman käden lapanen neulotaan samalla tavoin, vain peukalon paikka vaihtuu. Näin kirjoneulekuviot jatkuvat saumattomasti kämmenestä peukaloon sen kummallakin puolella. krs Neulo o PV:llä. krs Neulo kaavion A1 krs:n 12 mukaan 2 s, neulo seuraavat 13 s apulangalle peukalon paikkaa varten, siirrä s:t takaisin vasemmalle puikolle ja jatka kirjoneuletta kaavion mukaan. Jaa s:t magic loop -tekniikan mukaisesti Ija II -puikoille. Lapaset voi viimeistellä höyryttämällä. 24. Yhdistä pyöröneuleeksi ja neulo 1 krs o. 25.–60. 4 s. s. s. 66 6/24. [Työssä on yhteensä 68 (76) s.] Valmistelukerrokset Varmista, että kummallakin puikolla on tasaisesti 34 (38) s ja ota käyttöön PV. Kaaviot löytyvät lehden välissä olevalta erilliseltä kaava-arkilta. krs Neulo kaavion A1 krs:n 12 mukaan 20 s, neulo seuraavat 13 s apulangalle peukalon paikkaa varten, siirrä s:t takaisin vasemmalle puikolle ja jatka kirjoneuletta kaavion mukaan. Kaavio A1 on neulottu yhteensä 5 kertaa. krs Neulo kaavion A1 mukaan. 27. krs Neulo kaavion A2 mukaan. [2 s lisätty] [Työssä yhteensä 70 (78) s. Koko 2 1.–26. RANNE Luo KV:llä 2,5 mm:n pyöröpuikolle 68 (76) s löyhästi perinteisellä aloituksella. Poimi aloitusreunasta apupuikolle 68 (76) s. krs Neulo kaavion A1 mukaan. Krs alkaa aina kämmenpuolen oikeasta reunasta. (Voit halutessasi säilyttää krs:n vaihtumiskohdan silmukkamerkkiä kärkikavennuksiin asti, tai jättää sen tässä vaiheessa pois.) 1. Neulo kaavion B1 (B2) kaikki 13 (15) krs:ta ja kavenna kaavion osoittamissa paikoissa. Kaavion jälkeen kummallakin puikolla on jäljellä 9 (9) s. Vasemman käden peukalon neulominen aloitetaan kaaviosta D2, minkä jälkeen jatketaan kaaviolla D1. krs Neulo kaavion A1 mukaan. Vasemman käden lapanen Koko 1 1.–23. 25.–60. Ohjeessa I-puikolla tarkoitetaan magic loop -tekniikassa olevaa ensimmäistä puikkoa ja II-puikolla tarkoitetaan toista puikkoa. krs Neulo kaavion A2 mukaan. Koko 2 Koossa 2 oikean käden peukalon neulominen aloitetaan I-puikolla kaaviosta D1, minkä jälkeen jatketaan II-puikolla kaaviota D2. Kun kaavion C (D1/D2) viimeinen krs on neulottu, kummallakin puikolla on jäljellä 6 (6) s. PEUKALO Pura varovasti apulanka pois ja poimi 2,5 mm:n puikolla I-puikolle 13 (15) s apulangan alapuolelta, poimi lisäksi 2 s aukon reunasta. 28.–70. Oikean käden lapanen Koko 1 1.–23. VIIMEISTELY Päättele lopuksi jäljelle jääneet langanpäät työn NP:lle. Älä katkaise KV:iä, vaan jätä se odottamaan kirjoneuleen alkamista. krs Neulo kaavion A2 krs:n 3 mukaan 2 s, neulo seuraavat 15 s apulangalle peukalon paikkaa varten, siirrä s:t takaisin vasemmalle puikolle ja jatka kirjoneuletta kaavion mukaan. Kaavio A2 on neulottu yhteensä 5 kertaa ja krs:t 1–10 vielä kerran. [Yhteensä 12 (12) s.] Katkaise KV. Neulo *2 o, 2 n* -joustinneuletta, kunnes neuleen mitta on aloitusreunasta mitattuna 12 (13) cm. 65) PV:llä. Poimi vastaavasti II-puikolle 13 (15) s yläpuolelta, lisäksi 2 s aukon toisesta reunasta. Päättele kärjen jäljelle jääneet s:t silmukoimalla PV:llä. Päättele kärjen jäljelle jääneet s:t silmukoimalla (ks
Tyylikkäillä yksityiskohdilla koristeltu Saimi-paita neulotaan ylhäältä alas. 58 67 6/24. Mallipaita on neulottu Pirtin Kehräämön 110 tex x 4 -kampalangalla (100 % suomalainen villa, 220 m/100 g), sävy valkoinen. Valitse koko, jonka rinnanympärys on noin 5–10 cm väljempi kuin paidan käyttäjän rinnanympärys. Paitaa muotoillaan kainalon alta, jolloin olkapää putoaa sulavasti, eikä kainalon alle jää pussia. MENEKKI PV: 4, 5, 5 (6, 6, 7, 8) 8, 9, 10 vyyhtiä Pirtin kehräämön 110 tex x 4 -kampalankaa tai 850, 900, 950 (1?150, 1?250, 1?400, 1?550) 1?700, 1?850, 2?025 m muuta DK-vahvuista lankaa. TIHEYS 21 s ja 26 krs = 10 x 10 cm sileää neuletta 4 mm:n puikoilla pingotuksen jälkeen. A) Rinnanympärys 96, 105,5, 115 (126,5, 136, 147,5, 155) 163, 172,5, 182 cm. Kuvioväri on neulottu joustimiin kaksinkertaisena, mutta kirjailut on tehty yhdellä langalla. B) Helman ympärys 79, 88,5, 98 (107,5, 117, 128,5, 138) 147,5, 157, 166,5 cm. F) Kädentien korkeus 11, 12, 13,5 (14,5, 15,5, 17, 18,5) 19,5, 20,5, 21,5 cm. VALMIIN PAIDAN MITAT JA RAKENNE C D E F B A Neulomissuunta Voit käyttää paidan koristeluun myös varastosi jämälankoja! ! Lyhenteet s. SAIMI-PAITA Ohje ja malli Anniina Juuti KOKO 1, 2, 3 (4, 5, 6, 7) 8, 9, 10. KV: 1, 1, 1 (1, 1, 1, 1) 1, 1, 1 vyyhti Pirtin kehräämön 90 tex x 3 -kampalankaa tai 120, 120, 120 (150, 150, 150) 200, 200, 250 m muuta fingering-vahvuista lankaa. C) Hihan yläosan ympärys 30,5, 32,5, 36 (38, 40, 43, 45) 46,5, 48,5, 50,5 cm. D) Vartalon pituus kainalosta helmaan 33 cm. LISÄKSI Päättelyneula, silmukkamerkkejä, jämälankaa tai silmukkakaapeleita. PUIKOT 3,5 mm:n pyöröpuikko pääntietä, helmaa ja hihansuita varten, 4 mm:n pyöröpuikko vartaloa ja hihoja varten. LANKA DK-vahvuinen villalanka (noin 225 m/100 g). E) Hihan pituus 45 cm. Kuviovärinä on käytetty Pirtin Kehräämön 90 tex x 3 -kampalankaa (100 % villa, 100 g/360 m), sävy Puolukka
krs: Neulo o TS:lle, neulo TS o, 4, 4, 5 (5, 5, 5, 5) 6, 6, 6 o, käännä työ. Aloita vasemmasta olkakappaleesta siitä kohdasta, missä lanka on kiinni, ja poimi ja neulo 30, 33, 38 (43, 46, 50, 52) 54, 57, 60 s o, am, luo neuloen 41, 45, 45 (47, 51, 55, 59) 63, 67, 71 s, am, poimi ja neulo 30, 33, 38 (43, 46, 50, 52) 54, 57, 60 s o oikean olkakappaleen reunasta (odottamaan jätetyt s:t ovat kädentien reunassa). Voit myös käyttää luovuuttasi ja koristella olkakappaleet haluamillasi kuvioilla! TAKAKAPPALE Silmukat poimitaan olkakappaleiden pitkistä sivuista ja takakappaleen alku neulotaan tasona. Toista krs:t 2 ja 3 yhteensä 6, 6, 6 (6, 7, 7, 7) 7, 7, 7 kertaa ja sitten krs 2 vielä kerran. Pääntietä muotoillaan nyt lyhennetyin krs:in samalla kun silmukoita lisätään pääntien reunaan. [Työssä on 101, 111, 121 (133, 143, 155, 163) 171, 181, 191 s.] Seuraavaksi takakappaletta muotoillaan saksalaisin lyhennetyin kerroksin (engl. 2. Kohdista kuvio niin, että se asettuu olkakappaleen keskelle. Liu’uta s:t pyöröpuikon toiseen päähän ja aloita uudelleen työn OP:lta. Seuraava krs (NP) Neulo n krs:n loppuun. 1. Toista krs:ia 1 ja 2, kunnes kappaleen korkeus on 14,5, 15,5, 18 (20,5, 22, 24, 25) 25,5, 27, 28,5 cm. krs (OP) Tee TS, neulo o merkille, pm, käännä työ. Seuraava krs (NP) Neulo n TS:lle, neulo TS n, neulo n krs:n loppuun. krs (OP) Tee TS, neulo o krs:n loppuun, luo silmuillen 2 s. Toista krs:t 3 ja 4 yhteensä 7, 7, 7 (7, 8, 8, 8) 8, 8, 8 kertaa. Poimi n. Työn OP päällepäin pääntien reunasta aloittaen, poimi ja neulo o PV:llä ja 4 mm:n puikoilla 30, 33, 38 (43, 46, 50, 52) 54, 57, 60 s. Katkaise lanka ja jätä takakappaleen s:t odottamaan silmukkakaapelille tai jämälangalle. krs Neulo n TS:lle, neulo TS n, 4, 4, 5 (5, 5, 5, 5) 6, 6, 6 n, käännä työ. 4. [Työssä on 101, 111, 121 (133, 143, 155, 163) 171, 181, 191 s.] Neulo sen jälkeen sileää oikeaa, kunnes kädentien korkeus on 11, 12, 13,5 (14,5, 15,5, 17, 18,5) 19,5, 20,5, 21,5 cm silmu70 6/24. OHJE OLKAKAPPALEET Luo PV:llä 4 mm:n pyöröpuikolle 19, 19, 19 (19, 19, 19, 21) 21, 21, 21 s. 4 s jokaista 5 krs:ta kohden, jos kerrostiheytesi täsmää ohjeeseen. krs (NP) Tee TS, neulo n krs:n loppuun, luo silmuillen 2 s. Vain koot 7–10 Seuraava krs (OP) Neulo o krs:n loppuun, luo silmuillen 2 s. [Työssä on nyt 8, 8, 8 (8, 9, 9, 9) 9, 9, 9 TS:aa pääntien kummallakin puolella.] Neulo sitten sileää oikeaa, kunnes kädentien korkeus on 11, 12, 13,5 (14,5, 15,5, 17, 18,5) 19,5, 20,5, 21,5 cm silmukoiden poimimisreunasta mitattuna ja olet viimeksi neulonut NP:n krs:n. Vain koot 8–10 Seuraava krs (OP) Neulo o krs:n loppuun, luo silmuillen 2 s. krs (NP) Neulo n krs loppuun. 3. Toista krs:t 2 ja 3 yhteensä 6, 6, 6 (6, 7, 7, 7) 7, 7, 7 kertaa ja sitten krs 2 vielä kerran. krs (NP) Neulo n merkille, sm, neulo n merkille, pm, käännä työ. krs (OP) 4, 4, 5 (5, 5, 5, 5) 6, 6, 6 o, käännä työ. Kaaviot ristipistoihin ovat sivulla 68-69 ja ohjeita ristipistojen tekemiseen viimeistely-osiossa sivulla 71. Aloita kirjominen alhaalta ylös, odottamaan jätetyt silmukat ovat kappaleen alareunassa. Vain koot 8–10 Seuraava krs (NP) Neulo n krs:n loppuun, luo silmuillen 2 s. Vain koot 7–10 Seuraava krs (NP) Neulo n krs:n loppuun, luo silmuillen 2 s. krs (NP) 4, 4, 5 (5, 5, 5, 5) 6, 6, 6 n, käännä työ. krs Tee TS, neulo o TS:lle, neulo TS o, 4, 4, 5 (5, 5, 5, 5) 6, 6, 6 o, käännä työ. Valmisteleva krs (OP) Jatka työssä kiinni olevilla puikoilla ja langalla. Katkaise lanka ja siirrä s:t odottamaan jämälangalle tai silmukkakaapelille. Kaikki koot Katkaise lanka, jätä s:t odottamaan ja jatka oikeaan etukappaleeseen. Kaikki koot Etukappaleiden yhdistäminen Neulo oikean etukappaleen 44, 47, 52 (57, 62, 66, 70) 74, 77, 80 s o, luo silmuillen 13, 17, 17 (19, 19, 23, 23) 23, 27, 31 s, neulo vasemman etukappaleen 44, 47, 52 (57, 62, 66, 70) 74, 77, 80 s samalle puikolle. krs (OP) Neulo o krs loppuun. Seuraava krs (NP) Neulo n krs:n loppuun. 1. Näin voit poimia s:t työn OP:lta ja silti aloittaa neulomisen OP:lta. 1. ETUKAPPALE Etukappaleen s:t poimitaan olkakappaleiden reunoista ja molemmat puolet neulotaan erikseen tasona ennen kuin ne yhdistetään pääntiellä. Seuraava krs (OP) Neulo o TS:lle, neulo TS o, neulo o krs:n loppuun. Seuraava krs (OP) Neulo o krs:n loppuun. Tee toinen olkakappale samalla tavalla ja aseta s:t odottamaan jämälangalle, mutta älä katkaise lankaa! Voit halutessasi kirjoa ristipistot olkakappaleisiin tässä vaiheessa, mutta jos päätät tehdä niin, höyrytä tai kastele kappaleet ennen kirjomista. 3. [Työssä on 44, 47, 52 (57, 62, 66, 70) 74, 77, 80 s.] Älä katkaise lankaa, vaan jatka nyt etukappaleiden yhdistämiseen. Seuraava krs(OP) Neulo o TS:lle, neulo TS o, neulo o krs:n loppuun. 2. Aina kun tulet TS:n kohdalle, neulo se yhtenä silmukkana. 2. 2. krs Tee TS, neulo n TS:lle, neulo TS n, 4, 4, 5 (5, 5, 5, 5) 6, 6, 6 n, käännä työ. Seuraava krs (NP) Tee TS, neulo n TS:lle, neulo TS n, neulo n krs:n loppuun. German short rows ). 1. Vasen etukappale Ota lankaan noin puolen metrin häntä, jolla poimit neuloen s:t vasemmalta olalta. 3. Seuraava krs (OP) Neulo o krs:n loppuun. Työn OP päällepäin poimi ja neulo o PV:llä ja 4 mm:n puikolla 30, 33, 38 (43, 46, 50, 52) 54, 57, 60 s. [Työssä on 44, 47, 52 (57, 62, 66, 70) 74, 77, 80 s.] Oikea etukappale Jatka nyt oikean olkakappaleen kädentien reunasta
Jätä riittävän pitkä lanka, jolla voit ommella käänteen silmukoiden poimimisreunaan kiinni. Päättele pääntien s:t löyhästi ja katkaise lanka. Voit halutessasi kiinnittää käänteen myös neulomalla sen pääntien reunaan yhtä aikaa päättelyn kanssa. PV:llä ja 3,5 mm:n pyöröpuikkoa käyttäen, poimi ja neulo o 27, 28, 29 (31, 33, 35, 37) 39, 43, 46 s takakappaleen pääntieltä, 17, 17, 17 (17, 17, 17, 19) 19, 19, 19 s vasemman olkakappaleen reunasta, 31, 32, 33 (35, 37, 39, 41) 43, 47, 50 s etukappaleen pääntieltä ja 17, 17, 17 (17, 17, 17, 19) 19, 19, 19 s oikean olkakappaleen reunasta. ETUJA TAKAKAPPALEEN YHDISTÄMINEN Nyt etuja takakappale yhdistetään suljetuksi neuleeksi. Neulo *1 o, 1 n* -joustinneuletta 8 krs:ta. Toista krs:t 3 ja 4 yhteensä 9, 9, 9 (10, 10, 10, 9) 8, 8, 8 kertaa. Vaihda työhön 3,5 mm:n pyöröpuikko ja neulo *1 o, 1 n* -joustinneuletta, kunnes sen korkeus on 4,5 cm. Koristele valesaumat ristipistoin kainalosta aloittaen. [Työssä on 52, 52, 56 (56, 60, 60, 60) 62, 64, 64 s] Hihan kavennuskrs 1 o, knk, neulo o, kunnes jäljellä on 3 s ennen merkkiä, 2 o yht, 1 o. HIHAT PV:llä ja 4 mm:n pyöröpuikolla, kainalon keskikohdasta aloittaen, poimi ja neulo o 22, 24, 28 (30, 32, 35, 36) 38, 40, 42 s, neulo olkakappaleen odottamaan jätetyt s:t o, poimi ja neulo o 23, 25, 29 (31, 33, 36, 37) 39, 41, 43 s. [Työssä on 92, 94, 96 (100, 104, 108, 116) 120, 128, 134 s.] Neulo *1 o, 1 n* -joustinneuletta 10 krs:ta. Vartalon kavennukset 3. krs *1 o, 1 n, neulo o, kunnes jäljellä on 2 s ennen merkkiä, 1 n, 1 o, sm*, toista * – * vielä kerran. Neulo seuraava krs *1 o, 1 n* -joustinneuletta ja päättele italialaisella päättelyllä tai haluamaasi joustavaa päättelytapaa käyttäen. [Työssä on 64, 68, 76 (80, 84, 90, 94) 98, 102, 106 s.] Neulo sileää oikeaa ja tee samalla hihan kavennuskrs joka 16., 12., 10. [4 s kavennettu] 4. krs yhteensä 6, 8, 10 (12, 12, 15, 17) 18, 19, 21 kertaa. [Työssä on 202, 222, 242 (266, 286, 310, 326) 342, 362, 382 s.] Kainalon alta helmaan tehdään valesauma nurjin silmukoin, johon kirjotaan lopuksi ristipistoja. Jos kerrostiheytesi täsmää ohjeeseen, poimi n. Neulo seuraava krs *1 o, 1 n* -joustinneuletta ja päättele italialaisella päättelyllä tai haluamaasi joustavaa päättelytapaa käyttäen. Neulo etukappaleen s:t o, am sivusauman merkiksi, neulo takakappaleen s:t o samalle puikolle, am krs:n vaihtumiskohdan merkiksi. Neulokseen kirjailu voi tuntua haastavalta, mutta pyri pitämään lanka sopivan löysällä, ettei se ala kiristää neulosta. Katkaise KV ja jatka PV:llä. Pääntien joustin neulotaan muuten PV:llä, mutta taitteeseen neulotaan muutama krs KV:llä. PÄÄNTIE Pääntie neulotaan ja taitetaan lopuksi kaksinkerroin NP:lle, jonne se kiinnitetään ommellen. VIIMEISTELY Kirjo ruusukuviot olkakappaleisiin ristipistoin. (8., 7., 7., 6.) 5., 4., 4. 71 6/24. Neulo 1 krs o. Vaihda työhön 3,5 mm:n puikko ja neulo *1 o, 1 n* -joustinneuletta, kunnes sen korkeus on 4,5 cm. Kastele ja pingota paita mittoihinsa. krs *1 o, 1 n, neulo o, kunnes jäljellä on 2 s ennen merkkiä, 1 n, 1 o, sm*, toista * – * vielä kerran. Älä katkaise lankaa. Ristipistot tehdään yhden silmukan levyisenä ylhäältä alas, jolloin ristipisto osuu kahden oikean silmukan väliin (ks. Ristipistot tehdään yhden silmukan korkuisena. koiden poimimisreunasta mitattuna ja olet viimeksi neulonut NP:n krs:n. Katkaise PV ja ota työhön KV kaksinkertaisena ja neulo 1 krs o. [2 s kavennettu] Kun kavennukset on tehty, neulo sileää oikeaa, kunnes hihan pituus on 40 cm tai 5 cm vähemmän kuin haluttu valmis pituus. Neulo seuraava krs KV:llä n ja seuraava krs o (KV:llä neulottu nyt 3 krs:ta). Liitä pyöröneuleeksi ja am krs:n vaihtumiskohdan merkiksi. Katkaise PV ja ota työhön KV kaksinkertaisena ja neulo 1 krs o. Ota työhön nyt KV kaksinkertaisena ja neulo 1 krs o. Ompele käänne löyhästi työn NP:lle. 4 s jokaista 5 krs:ta kohden. Päättele langanpäät. krs *1 o, 1 n, knk, neulo o, kunnes jäljellä on 4 s ennen merkkiä, 2 o yht, 1 n, 1 o, sm*, toista * – * vielä kerran. kuva alla). Jokainen silmukka vastaa yhtä ruutua. [Työssä on 166, 186, 206 (226, 246, 270, 290) 310, 330, 350 s.] Toista krs:ta 1, kunnes vartalon pituus on 28 cm kainalon yhdistämiskohdasta mitattuna tai kunnes vartalo on 5 cm lyhyempi kuin haluttu pituus. 1.–2. Liitä pyöröneuleeksi ja am krs:n vaihtumiskohdan merkiksi
MENEKKI PV: N. 1. OHJE Luo PV:llä ja 2,5 mm:n puikoilla 86 s, jaa ne neljälle puikolle (21/22/22/21 s) ja yhdistä pyöröneuleeksi. Art deco -tyylisellä kuviolla koristellut Ruusu-sukat neulotaan ylhäältä alas. Kun työssä on jäljellä 11/11/11/11 s, jatka kavennuksia joka krs:lla. Kun olet neulonut kaavion kaikki krs:t, katkaise KV ja jatka PV:llä sukan loppuun. krs (OP) Neulo puikon I silmukat o, käännä työ. VIIMEISTELY Päättele langanpäät. Aloita sitten pidennetyt krs:t: 1. Lyhenteet s. Vaihda työhön 3 mm:n puikot. Tee sitten kavennukset seuraavasti joka toisella krs:lla: Puikkojen I ja III lopussa : Neulo o, kunnes jäljellä on 3 s, 2 o yht, 1 o. 3. Aloita lyhennetyin kerroksin. krs (OP) Tee TS, neulo o TS:lle ja neulo se yhtenä silmukkana o, käännä työ. KV1: N. Toista krs:ia 3–4, kunnes kantapään keskellä on jäljellä 12 s. krs Nosta 1 s o, neulo o TS:lle ja neulo se yhtenä silmukkana o, käännä työ. krs (NP) Nosta 1 s n, neulo n TS:lle ja neulo se yhtenä silmukkana n, käännä työ. Toista krs:ia 3–4, kunnes kaikki TS:t on neulottu. Neulo kaavion kaikki 91 krs:ta ja tee kavennukset kaavioon merkityissä kohdissa. Huomaa lisäykset kaavion ensimmäisellä krs:lla. 22,5 cm. Aloita kaavio A. 60 g. KV2: N. Kaaviot löytyvät lehden välissä olevalta erilliseltä kaava-arkilta. VALMIIN SUKAN MITAT Neulomissuunta 30 cm. LISÄKSI Päättelyneula. RUUSU-SUKAT Ohje ja malli Pirjo Hakala KOKO 37–39. Neulo 10 krs:ta *1 o kiert KV1:llä, 1 n PV:llä* -joustinta. Mallisukat on neulottu Kirjopirkkasukkalangalla (75 % villa, 25 % polyamidi, 425 m/100 g), sävyt 47 valkoinen (PV), 52 roosa (KV1) ja 45 pu nainen (KV2). Jalkaterän pituutta voi säätää ruusukuvion jälkeen alkavaa yksiväristä osuutta pidentämällä tai lyhentämällä. Kastele sukat ja aseta tasolle mittoihinsa kuivumaan. Jatka kirjoneuletta kaikilla puikoilla. Katkaise KV1, neulo 1 krs o PV:llä. 25 g. Jatka sileää oikeaa, kunnes pikkuvarvas peittyy. KANTAPÄÄ Neulo tiimalasikantapää puikoilla I ja IV PV:llä. TIHEYS 35 s ja 34 krs = 10 x 10 cm kirjoneuletta 3 mm:n puikoilla kasteltuna ja pingotettuna. 58 72 6/24. PUIKOT 2,5 mm:n ja 3 mm:n sukkapuikot tai käsialan mukaan. 3. Sukan pohkeen ympärys noin 26 cm, sopii jalkaan, jonka pohkeen ympärys on noin 30–35 cm. krs Nosta 1 s n, neulo n TS:lle ja neulo se yhtenä silmukkana n, käännä työ. Kun olet neulonut kaavion kaikki krs:t, jokaisella puikolla on 16 s. JALKATERÄ Neulo kaavio B. 4. Neulo o puikon IV loppuun. krs (NP) Tee TS, neulo puikkojen I ja IV s:t n, käännä työ. 25,5 cm. 2. LANKA Fingering-vahvuinen vahvistettu sukkalanka (noin 425 m/100 g). Puikkojen II ja IV alussa : 1 o, knk, neulo o puikon loppuun. 2. 4. 20 g. Kun työssä on jäljellä 6/6/6/6 s, päättele s:t silmukoimalla. krs Tee TS, neulo n TS:lle, käännä työ. krs Tee TS, neulo o TS:lle, käännä työ
Mallityössä on käytetty Wetterho. Solmi langanpäät tuolinjalkaan. Luo loimi kahden tuolin jalkoihin niin, että loimen pituus on 200 cm. Ompeluneula. PANTA PIRTANAUHASTA Ohje ja malli Julia Bonde-Jensen KOKO Päänauhan kahden osan pituus on yhteensä 100 cm, joten loimen on hyvä olla n. . (Kuva 4.) 7. ! OHJE Alkuvalmistelut 1. . Tässä ohjeessa loimi on kierretty kuuden jalan ympäri, ks. hukkavara. LOIMEN LUONTIOHJE Kuvio muodostuu kahdesta rivistä. . Teippaa tiuhdan apulanka pöytään, jotta loimilankojen vieminen pirran reikien ja rakojen läpi olisi helpompaa. Aloita nostamalla ruokapöydän tuolit ylösalaisin pöydälle. Voit luoda loimen myös puristimien väliin. Vyö. Mustaa ompelulankaa. TARVIKKEET . Vie loimilangat nauhapirran reikien ja rakojen läpi loimen suunnitteluohjeen mukaisesti. 200 cm pitkä. Loimen luonti 2. Kudo oma pirtanauhasi ja muunna se hiuspannaksi! Tämän ohjeen avulla sukellat nauhakudonnan maailmaan. Ota tiuhta talteen viemällä apulanka risteävän kohdan kummaltakin puolelta. Kierrä tuolinjalkoja kahdeksikon muodossa, jolloin langat risteävät loimen keskeltä muodostaen tiuhdan, joka pitää loimilangat järjestyksessä. Kudontasukkula. Yleinen ohje loimen luonnissa on lisätä n. . Leikkaa loimen toinen pääty auki. 6. . Nauhapirta. (Kuva 2.) 4. Mustaa kuminauhaa. yksi metri ylimääräistä halutun nauhan pituuteen, koska nauhaa ei voi kutoa aivan loimen alusta loimen loppuun. Sakset. Värijärjestyksessä eteneminen helpottaa loimilankojen viemistä nauhapirran reikien ja rakojen läpi. 73 6/24. Solmi loimen toinen pääty tiukasti apulangalla. LANKA DK-vahvuinen villalanka (noin 200 m / 100 g). . Raot Reiät Kaikki värit vierekkäin järjestyksessä. Solmi apulangan päät yhteen niin, että apulanka jää väljäksi. Teippiä. . Etene värijärjestyksessä loimen luontiohjeen mukaan: 3 punaista, 3 valkoista, 2 punaista, 1 valkoinen, 2 punaista, 3 valkoista, 3 punaista. Löydät lisää ohjeita ja vinkkejä pirtanauhojen kutomiseen osoitteesta aikama.fi. n Wanjaa (100 % suomalainen lampaanvilla 100 m/50 g), sävyt luonnonvalkoinen (1146) ja tummanpunainen (1269). Vaihekuvat seuraavalla sivulla. Tee solmu loimen avoimeen päähän. loimen kulkusuunta. Kun luot loimea, seuraa mallia, jossa kaikki värit ovat vierekkäin. Tämä ylimääräinen metri on ns. Liu’uta pirtaa yhden kerran edestakaisin koko loimen pituudelta, jotta loimilangat tasoittuvat. (Kuva 3.) 5. (Kuva 1.) 3
Hyvä kudonta-asento on sellainen, jossa loimi on kiinnitetty hieman yläviistoon kutojasta katsottuna. Avaa viriö painamalla pirta alas, vie sukkula viriön läpi, nosta pirtaa niin, että viriö aukeaa toiseen suuntaan ja vie sukkula viriön läpi takaisin. (Kuva 7.) 12. Kun olet kutonut 100 cm valmista nauhaa, leikkaa nauha kahteen 50 cm:n mittaiseen osaan. Nyt olet valmis aloittamaan kudonnan. Kierrä reilu määrä kudelankaa kudontasukkulaan kahdeksikon muodossa. 5 . 74 6/24. Kuljeta tätä apumerkkiä eteenpäin työn edetessä. On hyvä, että loimi on napakka kun aloitetaan kutominen. 2 . Tällöin selkä pysyy suorana ja työskentely on mukavampaa. Viimeistele ompelemalla kaikki 4 reunaa. Toiseen suuntaan viriö aukeaa nostamalla pirtalautaa ylös. (Kuva 8.) Viimeistely 14. Jos kudontaleveys kuitenkin heittelee, leikkaa pieni suikale paperia ja taita se nauhan ympärille. 9. Viriö on loimilankojen väliin jäävä tyhjä tila. 7 . (Kuva 9.) 1 . Pirtanauhan kutominen 8. Kiinnitä loimen toinen pää vyötärölläsi olevaan vyöhön solmimalla (tai pussinsulkijalla). Toista. (Kuva 5.) 10. 6 . 3 . Aseta pirtanauhan palat ristikkäin pöydälle. Loimen kireyttä säädellään omalla asennolla. Viriö aukeaa painamalla pirtalautaa alas. Tällä tavalla pirtanauha risteää yhden kerran otsan kohdalla, kun hiuspanta on valmis. Toista toiselle puolelle. Näin kapeassa nauhassa on helppo pitää pirtanauhan leveys tasaisena. Lisäksi tarvitset 18 cm pitkän ja 2 cm leveän mustan kuminauhan, ompeluneulan ja mustaa lankaa. 8 . 4 . Loimen kauimmaisen pään voi kiinnittää tuolinjalkaan, puristimeen tai mihin vain kiinteään kohtaan, joka kestää vetoa. Teippaa paperisuikaleen avoin pää ja piirrä merkkiviiva paperiin. Kuvassa näkyy myös pussinsulkijalla nauhan kiinnitys vyöhön. 9 . 13. Tiivistä rivit sukkulan reunalla. Kudelanka on loimeen nähden poikittain kulkeva lanka. Taita kuminauha ohjeen kuvan mukaisesti niin, että pirtanauhan päädyt jäävät kuminauhan sisälle piiloon. (Kuva 6.) 11. Aseta alemman pirtanauhan päädyt ylemmän pirtanauhan päätyjen päälle
VALMIIN TAKIN MITAT JA RAKENNE C D E B A Neulomissuunta Suba -villatakki neulotaan alhaalta ylös pyörönä. LISÄKSI Silmukkamerkkejä, PV:n väristä ompelulankaa, ompeluneula, päättelyneula, nuppineuloja, 2,5 tai 3 mm:n virkkuukoukku, eri väristä ohuempaa tai saman paksuista villalankaa leikkausvarojen viimeistelyyn, jämälankaa, silitysrauta sekä 60 cm:n vetoketju kokoihin 1-3 tai 65 cm:n vetoketju kokoihin 4-7. MUITA HUOMIOITA Pidä langat aina samoin päin eli KV kulkee vasemmalla ja PV oikealla. LANKA Fingering-vahvuinen villalanka (noin 360 m/100 g). Mallitakki on neulottu Vuonuen Elsalla (100 % suomalainen lampaanvilla, 360 m/100 g), sävyt burgundi (PV) ja luonnonvalkoinen (KV). MENEKKI PV: 180 (200, 220, 245) (265, 285, 305) g. 75 6/24. krs *1 o, 1 n*, toista * – * krs:n loppuun. Lopuksi vetoketju ommellaan paikalleen ja pääntie neulotaan valmiiksi. TIHEYS 24 s x 26 krs = 10 x 10 cm kirjoneuletta suljettuna neuleena 3 mm:n puikolla pingotuksen jälkeen. Lopuksi takki leikataan auki ja siihen ommellaan vetoketju. Sido yli 5 s pitkät langanjuoksut, niitä tulee raglankavennuksissa. PUIKOT 2,5 ja 3 mm:n pyöröpuikot 80–120 cm:n kaapelilla. Tämän jälkeen hihat ja vartalo yhdistetään. Varmista, että seuraat kaaviota huolellisesti ja huomioit, mitkä silmukat poistuvat. Näyttävä Suba-neuletakki neulotaan alhaalta ylös pyöröneuleena. Kaaviota luetaan oikealta vasemmalle ja alhaalta ylös. Valmis villatakki pestään ja pingotetaan. krs *1 o, 1 n*, toista * – * krs:n loppuun. Kun työssä kavennetaan, kaaviosta poistuu silmukoita, joten kaavio ei välttämättä jatku aina ensimmäisestä silmukasta. B) Hihan ympärys 31,5 (34, 36, 38) (42, 46,5, 48,5) cm. 8.–10. krs Ota työhön KV ja neulo 1 krs oikein. Neulo mallitilkku pyörönä, tee mallitilkusta vähintään 12 cm x 12 cm. E) Kädentien korkeus 20,5 (22,5, 24, 25,5) (26, 27,5, 28,5) cm. KV: 160 (180, 200, 220) (240, 260, 280) g. A) Rinnanympärys 83,5 (91,5, 100, 113,5) (120, 133,5, 141,5) cm. 7. Ensin neulotaan hihat kainaloihin asti ja sen jälkeen vartalo kainaloihin saakka. D) Pituus kainalosta helmaan 37 cm kaikki koot. SUBA-NEULETAKKI Ohje ja malli Enikö Balogh KOKO 1 (2, 3, 4) (5, 6, 7). Valitse koko, jonka rinnanympärys on noin 5–10 cm väljempi kuin paidan käyttäjän rinnanympärys. OHJE Aloita neulomalla mallitilkku kaavion B mukaan. C) Hihan pituus 45 cm kaikki koot. Sen jälkeen etukappale leikataan auki eli steekataan. 11. Samalla myös pääntie muotoillaan leikkaamalla. krs Ota työhön PV ja neulo 1 krs oikein. 1.–6. VINKKI: Testaa mallitilkulla steekkausta! HIHAT Luo PV:llä ja 2,5 mm:n pyöröpuikolla 50 (54, 56, 58) (62, 68, 72) s ja yhdistä pyöröneuleeksi
Kun hiha on n. krs Neulo kuten krs 1 ja 2. krs *1 o, 1 n*, toista * – * krs:n loppuun. Hihat ovat pidemmät kuin vartalo, mutta kirjoneuleen pitäisi jatkua molemmissa samalta kaavion krs:lta. 10.–12. Neulo toinen hiha samoin. Hihojen ja vartalon yhdistäminen Neulo 49 (53, 57, 63) (68, 73, 77) s kaavion mukaan (oikea etukappale), siirrä 7 (9, 11, 13) (15, 19, 21) s apulangalle tai silmukkakaapelille, AM1, neulo oikean hihan 69 (72, 75, 78) (86, 92, 95) s kaavion mukaan, AM2, neulo takakappaleen 93 (101, 109, 123) (129, 141, 149) s kaavion mukaan, siirrä 7 (9, 11, 13) (15, 19, 21) s apulangalle tai silmukkakaapelille, AM3, neulo vasemman hihan 69 (72, 75, 78) (86, 92, 95) s kaavion mukaan, AM4, neulo kaavion mukaan merkille (vasen etukappale), sm, neulo leikkausvaran s:t. krs (NP) Nosta 1 s kuin neuloisit sen n, *1 n, 1 o*, toista * – *, kunnes jäljellä on 2 s, 2 n. 1. Siirrä vielä loput hihan 69 (72, 75, 78) (86, 92, 95) s omalle apulangalleen ja jätä odottamaan. krs Neulo NP:lla n ja OP:lla o, lukuunottamatta krs:n ensimmäisiä silmukoita, nosta ne o tai n neulomatta riippuen siitä millä krs:lla olet. Huom! Ennen kappaleiden yhdistämistä tarkista, että olet samalla kirjoneuleen krs:lla sekä vartalossa että hihoissa. Kaavion mallikerta toistuu krs:lla 7 (8, 8, 9) (10, 11, 11) kertaa. Vartalossa raglankavennukset tehdään KV:llä, hihoissa PV:llä. 3.–4. 1. krs Ota työhön PV, nosta 1 s kuin neuloisit sen o, neulo o krs:n loppuun. [Työssä on yhteensä 329 (351, 373, 405) (437, 471, 493) s.] Aloita seuraavalla krs:lla raglankavennukset. krs Ota työhön KV, nosta 1 s kuin neuloisit sen o, neulo o krs:n loppuun. VARTALO Luo PV:llä sekä 2,5 mm:n pyöröpuikolla 205 (225, 245, 275) (295, 325, 345) s. Kun olet neulonut vartaloa 17 cm joustimen alareunasta mitattuna, lisää taskujen paikat: Neulo 10 (10, 15, 15) (20, 20, 20) s kaavion mukaan, neulo seuraavat 30 s apulangalle ja siirrä apulangalle neulotut s:t takaisin vasemmalle puikolle. Jatka neulomista pyörönä ja aloita kirjoneule kaavion B mukaan. 45 cm tai halutun pituinen, siirrä kainalon s:t apulangalle: neulo 3 (4, 5, 6) (7, 9, 10) s kaavion mukaan ja siirrä ne apulangalle tai silmukkakaapelille, neulo kaavion mukaan, kunnes olet 4 (5, 6, 7) (8, 10, 11) s:n päässä krs:n lopusta, siirrä loput 4 (5, 6, 7) (8, 10, 11) s apulangalle. Neulo 1 krs o PV:llä, am. 5. Koot 1, 3 ja 7 neulotaan kaavion A1 mukaan ja koot 2, 4, 5 ja 6 kaavion A2 mukaan. Luo silmuillen 7 s takin etuosan aukileikkaamista varten käyttäen PV:ä. krs Neulo NP:lla n ja OP:lla o, lukuunottamatta krs:n ensimmäisiä silmukoita nosta ne o tai n neulomatta riippuen siitä millä krs:lla olet. Lisäksi takin etupuolella on tarkoituksella enemmän silmukoita kuin takaosassa. 12.–16. Kirjaa ylös millä krs:lla olet lopettanut kirjoneuleen. Näillä silmukoilla silmukoidaan kainalon aukko umpeen myöhemmin. [Työssä on 76 (81, 86, 91) (101, 111, 116) s.] Aloita kirjoneule. Vaihda työhön 3 mm:n pyöröpuikko. 6.–8. 58 76 6/24. 9. Huomaa, että hihojen sekä etuja takakappaleen kuviot eivät “kohtaa” vaan kirjoneule jatkuu eri kohdasta. krs (OP) Nosta 1 s kuin neuloisit sen o, *1 o, 1 n*, toista * – *, kunnes jäljellä on 2 s, 2 o. Vaihda työhön 3 mm:n pyöröpuikko ja neulo PV:llä 1 krs lisäten 26 (27, 30, 33) (39, 43, 44) s tasaisin välein. krs (kavennus) Neulo kaavion mukaan, kunnes jäljellä on 2 s ennen merkkiä, 2 o yht KV:llä, sm, knk PV:llä, neulo kaavion mukaan, kunnes jäljellä on 2 s ennen merkkiä, 2 o yht PV:llä, sm, knk KV:llä, neulo kaavion mukaan, kunnes jäljellä on 2 s ennen merkkiä, 2 o yht KV:llä, sm, knk PV:llä, neulo kaavion mukaan, kunnes jäljellä on 2 s ennen merkkiä, 2 o yht PV:llä, 16 15 14 13 12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 KAAVIO A1, koot 1, 3 ja 7 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 KAAVIO A2, koot 2, 4, 5 ja 6 15 14 13 12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 KAAVIO B PV KAAVIOAVAIN KV Mallikerran toisto Lyhenteet s. Kaavion mallikerta toistuu 20 (22, 24, 27) (29, 32, 34) kertaa krs:lla, sm, neulo leikkausvaran silmukat seuraavasti: *1 o PV:llä, 1 o KV:llä*, toista * – * vielä 2 kertaa, 1 o PV:llä. 2. Jatka kaavion mukaan, kunnes tulet 40 (40, 45, 45) (50, 50, 50) s:n päähän krs:n lopusta, neulo seuraavat 30 s apulangalle, siirrä ne takaisin vasemmalle puikoille, jatka kaavion mukaan krs:n loppuun. Huomaa, että ohjeessa leikkausvaran 7 s:aa ei lasketa krs:n silmukoihin mukaan. Huomaa, että kaaviossa on 1 ns. Aseta KAM. Kun olet neulonut vartaloa 37 cm, yhdistä vartalo ja hihat. reunasilmukka, joka neulotaan aina KV:llä
Aseta vetoketju etukappaleisiin käyttäen nuppineuloja apuna. krs Jatka neulomista kaavioiden mukaan, mutta neulo 1 s ennen ja jälkeen merkkiä aina samalla värillä, hihoissa PV:llä ja vartalossa KV:llä. Ota ompeluneula sekä varaamasi erivärinen lanka. Vahvista samojen silmukoiden toinen jalka käyttäen varsipistoa sekä vasemmalla että oikealla. Ota nuppineulat pois edetessäsi. Poimi s:t aukon alareunasta ja yläreunasta sekä 2 s aukon molemmilta puolilta käyttäen 2,5 mm:n pyöröpuikkoa. Sovita neuletta. 77 6/24. Mittaa pääntien päättelyreunasta 4 cm alaspäin. 2. Käytä tarvittaessa sormustinta apuna. Huom! Ompele langan säikeiden läpi, ei langan yli eikä ali! Toista tämä vaihe leikkausvaran vasemmassa reunassa: Ompele edestä katsottuna vasemmalta leikkausvaran toisen silmukan vasemmanpuoleinen jalka harsimalla alhaalta ylös. 4. Varaa tähän riittävästi aikaa ja kärsivällisyyttä. Päättele langanpäät vartalosta, silmukoi kainaloiden aukot sekä kiinnitä taskut kulmista etukappaleeseen parilla pistolla. Taita ja höyrytä etukappaleen leikkausvarat märän kankaan läpi. Jotta vahvistettu reuna ei näkyisi pääntien joustimen läpi, käytä tähän PV:iä. Leikkaa etukappaleet (ei pääntietä vielä!) edestä auki keskimmäisestä silmukasta keskeltä silmukkaa. Ompele harsimalla pääntien kohta, eli ompele piirtämäsi viivan yli. Tarvitset nyt teräväkärkisen ompeluneulan, eriväristä villalankaa (samanpaksuista tai ohuempaa kuin takin neulomiseen käytetty), sakset sekä kynän pääntien merkitsemiseen. Etene hitaasti ja varmista, ettet vahingossa leikkaa takin selkäpuolta. Päättele langanpäät. Käännä taskupussi aukon kautta työn NP:lle. Ennen aukileikkausta Kastele ja pingota villatakki. 3. Huomaa, että varsinainen pääntie, eli kohta josta s:t poimitaan on pari millimetriä alempana kuin harsittu pääntien kohta. 1. 1,3 cm:n kääntövaran etukappaleen molemmin puolin. Taita kääntövara 90 astetta ja ompele kääntövara vetoketjuun kiinni. Ompele edestä katsottuna oikealta leikkausvaran toisen silmukan oikean puoleinen “jalka” harsimalla alhaalta ylös, jatka harsimista näin ylöspäin krs krs:lta, kunnes olet harsinut kaikki leikkausvaran s:t. Jos pääntie näyttää hyvältä, leikkaa n. Langanpäitä ei tarvitse tässä kohtaa vielä päätellä. Huom! Kun poimit kirjoneuletta taskun yläreunassa, poimi KV:n s:t kiertäen, eli takareunasta. Aloita oikealta, etukappaleen raglansauman vierestä, etene leikkausvaran silmukoiden yli kohti vasenta raglansaumaa. 2. Jos kaikki on kunnossa, lyhennä vetoketju sopivan mittaiseksi siten, että jätät vetoketjuun n. krs (OP) 2 o, *1 n, 1 o*, toista * – *, kunnes 1 s jäljellä, 1 o. Taita tasku kaksin kerroin. VETOKETJUN OMPELEMINEN Tämä vaihe on kaikista työläin. Merkitse tähän kynällä pääntien aloituskohta. Käytä tarvittaessa sekä oikeassa että vasemmassa etukappaleessa virkkuukoukkua apuna. PÄÄNTIEN JOUSTIN Poimi pääntien reunasta 93 (105, 115, 127) (139, 149, 159) s PV:llä ja 2,5 mm:n pyöröpuikolla neuleen oikeasta etureunasta aloittaen. Jotta s:t eivät lähtisi purkautumaan, ommellaan leikkausvaran s:t ennen etukappaleen ja pääntien aukileikkaamista harsimalla ja varsipistoa käyttämällä. Aloita alhaalta. krs (NP) 2 n, * 1 o, 1 n*, toista * – *, kunnes 1 s jäljellä, 1 n. Jos sinulla on liian pitkä vetoketju, älä lyhennä sitä ennen kuin se on ommeltu paikalleen! 1. Harsi vetoketju kiinni erottuvalla ompelulangalla. krs (OP) Neulo joustinneuletta, kunnes jäljellä on 4 s ennen krs:n loppua, käännä työ. 6. Ompele vetoketju paikoilleen käyttäen varsipistoa ja PV:n väristä ompelulankaa. Anna kuivua kunnolla. Kokeile neule päälle jokaisen vaiheen jälkeen ja tarkista, että vetoketju asettuu oikein: sen tulee olla tarpeeksi lähellä etukappaleiden reunaa ja sen ei pidä pullottaa eikä vetää neuletta. Ota teräväkärkinen ompeluneula sekä varaamasi eri värinen villalanka. Poista kaikki silmukkamerkit. 2. 5. 1 cm:n päästä varsipistoista ylimääräinen kirjoneule pois pääntiestä, eli etukappaleiden molemmilta puolilta. TASKUT Pura pois apulanka. [8 s kavennettu] 2. Kun takki on leikattu auki, tarkista pääntien kohta. Siistimmän jäljen saat ompelemalla ensimmäisen silmukan keskeltä. Neulo 1 krs o PV:llä ja päättele s:t. Aloita lyhennetyt krs:t: 1. Piirrä neuleseen pääntie kulkemaan leikkausvaran sivuilta kohti vartalon raglankavennuksia (molemmille puolille leikkausvaraa). Ota työhön PV. Katkaise lanka. Vahvista pääntien raakareuna virkkaamalla piilosilmukoita. Avaa ja sulje vetoketju tarkistaaksesi, ettei neulos ota vetoketjuun kiinni. Toista näitä kahta krs:ta yhteensä 27 (29, 31, 33) (34, 36, 37) kertaa. Tee toinen tasku samalla tavalla. Aloita takin helmasta. Aseta takki itseäsi päin, niin että etukappaleen alareuna on napaasi kohti. krs Tee TS, neulo joustinta, kunnes jäljellä on 2 s ennen edellistä TS:aa, käännä työ. sm, knk KV:llä, neulo kaavion mukaan merkille, sm, neulo leikkausvaran s:t. Laita esimerkiksi paperia tai pahvia etu-ja takakappaleen väliin. 3. Jatka, kunnes olet harsinut kaikki leikkausvaran s:t. Vahvista pääntie käyttäen varsipistoa, eli ompele varsipistolla neulotut s:t juuri harsimasi pääntien yläpuolelta, mahdollisimman läheltä harsimaasi kohtaa. Liitä PV takaisin työhön oikeasta etureunasta. Merkitse nuppineuloilla peilin edessä pääntien syvyys: pääntien syvimmän kohdan tulisi olla noin 1 cm kaulakuopan yläpuolella. AUKILEIKKAUS Takissa leikataan auki eli steekataan sekä etukappale että pääntie. Laita takki päälle, työnnä pääntien ylimääräinen neulos NP:lle, asetu peilin eteen ja tarkista onko pääntie oikealla korkeudella. Neulo sileää oikeaa, kunnes tasku on 14 cm pitkä, päättele tasku silmukoimalla. [Työssä on 113 (119, 125, 141) (165, 183, 197) s] Katkaise KV. krs (NP) Tee TS, neulo joustinta, kunnes jäljellä on 4 s ennen krs:n loppua, käännä työ. Aloita taskun neulominen pyörönä. Koska villatakkiin tulee vetoketju, leikkausvarojen huolittelu virkkaamalla ei ole suositeltavaa, sillä siitä tulee liian paksu. Pääntien merkitseminen Sovita neuletta. Toista tämä kohta myös toisella puolella
Toista krs:t 3–4 vielä kerran. Toista lyhennetyt krs:t 1–8 vielä kerran jokaisessa koossa. Taita joustin kaksin kerroin ja ompele paikalleen niin, että joustimen alussa ja lopussa piilotat vetoketjun alut sekä etukappaleiden leikkausreunat kauluksen sisälle. . Tee tällaisia vihkoja yhteensä 6 kappaletta. Piikkinaskali tai pieni naula reikien tekoon. TARVIKKEET . Leikkaa nahasta tai kankaasta kappale, joka on jokaisesta reunastaan noin 1 cm:n leveämpi kuin kannen koko. Aseta kuivumaan prässiin. Kankaan on hyvä olla niin paksua, ettei liima pääse tulemaan siitä läpi. . . Pahviksi käy kuitenkin mikä tahansa tarpeeksi jämäkkä, noin 2–3 mm paksu pahvi tai kartonki, pois lukien pahvilaatikoiden pahvi. . 8. Kaareva neula (verhoiluneula) ompeluun. Kannet Leikkaa konepahvista 2 kpl 0,5 cm vihkoa leveämpää ja korkeampaa kappaletta. Vahalankaa tai vahvaa ompelulankaa ja parafiini-/mehiläisvahakynttilä. Levitä liimaa etukanteen ja aloita nahan/kankaan kiinnitys kannen toisesta reunasta. . 4. . Aseta 4 näin taitettua arkkia sisäkkäin, jolloin muodostuu yksi vihko. Kirjaprässi (voit käyttää esimerkiksi painavia kirjoja). Kansissa käytettyä konepahvia voit löytää esimerkiksi vanhojen lehtiöiden taustapahveista. Aseta kannen päälle muutama painava kirja, jotta kansi pysyy suorana kuivuessaan. Lanka ei saa katketa käsin vetämällä. OHJE Vihkot Taita A4-arkki puoliksi lyhyet sivut vastakkain ja leikkaa taitosta pitkin. Konepahvia voi ostaa nettikaupoista tai sitä löytyy kierrätettynä esimerkiksi piirustuslehtiöiden tai valokuvakehysten taustapahvina. Höyrytä tai kastele joustinneule. krs Tee TS, neulo joustinta krs:n loppuun (kun tulet TS:oiden luo, neulo ne yhtenä silmukkana). Punaista tai valkoista verhoilunahkaa tai kangasta kanteen. . Viivain ja taittoluu (taittoluun voi korvata viivaimen pyöristetyllä, sileällä kulmalla). Liimaa sydän etukanteen keskelle ja laita prässiin kuivumaan. Jätä tarpeeksi pitkä häntä pääntien taitteen ompelemista varten. Päällystä takakannen ulkopuoli levittämällä liima tasaisesti koko kannen alueelle ja painamalla nahka kiinni kanteen. Koptisidottujen muistikirjojen materiaalina voi käyttää vaikkapa kierrätettyä nahkaa tai kangasta. SYDÄMELLÄ KÄSINSIDOTTU MUISTIKIRJA Ohje ja malli Satu Tolvanen KOKO 15,5 cm x 11,5 cm. Leikkaa konepahvista myös sydän, joka mahtuu hyvin kannen päälle. Katkaise lanka ja päättele s:t. Ompele PV:iä käyttäen parilla pistolla pääntien joustimen alku ja loppu umpeen. Liimaa nahan reunat sisäkannen puolelle. . Taita leikattu arkki uudestaan puoliksi lyhyet sivut vastakkain. Silottele taittoluulla ilmakuplat pois. krs Tee TS, neulo joustinta, kunnes jäljellä on 2 s ennen edellistä TS:aa, käännä työ. Lisäksi konepahvista leikataan myös kannen sydän. Päättele mahdolliset langanpäät NP:lle. Leikkuulauta vihkojen ja kansien rei’itysalustaksi. Yleisliimaa. . Anna kuivua. Vain koot 5, 6 ja 7 Neulo 2 krs:ta joustinneuletta. Taittoluun avulla silota nahkaa kohti sydäntä ja painele sydämen reunat tarkasti, jot78 6/24. 7. Käytä tarvittaessa apuna nuppineuloja tai harsimista. krs Neulo joustinta krs:n loppuun (kun tulet TS:oiden luo, neulo ne yhtenä silmukkana). Kaksi palaa konepahvia. Palojen tulee olla 0,5 cm leveämpiä ja korkeampia kuin taiteltu kirjan sivu. Kuivumisaika riippuu käyttämäsi liiman ominaisuuksista, mutta kannen on hyvä olla prässissä ainakin puoli tuntia. Nahkaa voi löytää kierrätettynä esimerkiksi nahkasohvista tai nahkatakeista. 12 arkkia A4-vesiväripaperia (paksummasta paperista on helpompi aloittaa kirjojen sitominen) + puolikas A4-arkki paperia tai kartonkia sisäkansiin
4 . Tuo lanka ulos seuraavasta reiästä, vie lanka alemman kerroksen silmukan takaa, kannen yläpuolelta ja vie takaisin samasta vihkon reiästä mistä tulitkin. Rei’itä sekä vihkot että kannet piikkinaskalilla tai naulalla: avaa vihko auki merkki ylöspäin, tarkista, että paperien taitokset ovat samassa kohdassa ja paina reikä suoraan ylhäältä alas jokaisen arkin läpi. Merkitse vihkon merkit molempiin kansiin. (Kuva 1.) 2. 2 . 4. Vie lanka seuraavasta vihkon reiästä ulos ja toista kohtia 1–3, kunnes tulet viimeiselle reiälle. Sisäkansien päällystys Leikkaa puolikkaan vihkon kokoinen pala paperista tai kartongista (¼ A4:stä) ja liimaa se sisäkanteen niin, että paperi peittää nahan reunat. (Kuva 3.) 6. Merkitse merkattua vihkoa ja viivainta apuna käyttäen merkit myös muihin vihkoihin: nosta vihkot nippuun päällekkäin ja piirrä viivaimen avulla merkit kaikkiin vihkoihin samaan kohtaan. Tee samoin myös aivan ensimmäisen vihkon langanpäälle. 3 . ta kulmista tulee mahdollisimman terävät. (Kuva 2.) 5. 1. Vie lanka takaisin samasta vihkon reiästä, josta tulit ulos. Mittaa vihkon molemmista reunoista 2 cm keskikohtaa kohti, merkitse lyijykynällä. Vie lanka kannen yläpuolelta läpi kannen ensimmäisestä reiästä ja sisään viimeisen vihkon ensimmäisestä reiästä. 5 . Toista ompelua niin kauan, kun on aika ottaa viimeinen vihko mukaan ompeluun. Vihkon viimeisen reiän jälkeen otetaan mukaan aina uusi vihko. Ota uusi lanka, jätä 10 cm langanpäätä ja jatka ompelua seuraavasta reiästä. Käännä sekä kannen että vihkon selkä itseesi päin ja aloita ompelu oikeasta reunasta. Solmi lanka viereiseen lankaan, kiristä, katkaise lanka ja pujota langanpää ompeleen alle. (Kuva 4.) 8. Tuo lanka ulos vihkon seuraavasta reiästä ja pyöräytä lanka edellisen kerroksen silmukan takaa ja vie takaisin vihkon sisään samasta reiästä, josta tulit ulos. (Kuva 6.) Mikäli lanka loppuu kesken, tuo lanka vihkon sisälle ja sido se viereiseen lankaan kiinni. Mikäli käytät vahvaa ompelulankaa, vahaa lanka vetämällä lankaa kynttilää vasten, näin solmuista tulee pitävämpiä. Sido langanpää viereiseen lankaan kiinni, katkaise ja pujota ompeleen alle. Silota taittoluulla koko etukansi. 79 6/24. Nosta yksi vihkoista takakannen päälle (kannen sisäpuoli ylöspäin vihkoa kohti). 1 . Kun olet tuonut langan kannen ja vihkon välistä, nosta uusi vihko edellisen päälle ja vie lanka vihkon ensimmäisestä reiästä sisään. 6 . Ompelu Ota noin 1,5 metrin mittainen pätkä vahalankaa ja pujota se kaarevaan neulaan. Merkitse vielä yhdet merkit reunamerkkien ja keskimerkin puoliväleihin. Viimeinen vihko ja etukansi ommellaan kiinni yhtä aikaa: 7. Aseta kuivumaan prässiin. Kiristä ompeleita kunnolla, jotta ne eivät jää missään vaiheessa löysäksi! Varo kuitenkin, etteivät ne pureudu paperista läpi. Vihkot, reikien teko Mittaa ja merkitse lyijykynällä yhden vihkon selkäpuolelta keskikohta. Toista molempiin kansiin. Taita nahan reunat sisäkannen puolelle ja liimaa kiinni. Tuo lanka vihkon sisäpuolelta oikeanpuolimmaisesta reiästä ulos, jätä noin 10 cm:n langanpää vihkon sisään. Vie lanka kannen alapuolelta reiästä läpi, lanka jää kannen ja vihkon väliin. Aseta prässiin kuivumaan. Toista kunnes tulet viimeiselle reiälle. Kansi, reikien teko Nosta yksi merkitty vihko kannen päälle 0,5 cm:n päähän reunasta, joka toimii kirjan selkäosana. Toista kohtaa 5. Vihkossa on yhteensä 5 merkkiä. (Kuva 5.) 9. Varo, ettet lävistä jo reiässä kulkevaa lankaa! 3. Viimeisellä reiällä toista vaiheet kohdasta 8 ja vie lanka vihkon sisään samasta reiästä, josta tulit ulos
Hän innostui nauhakudonnasta, kun hän työskenteli Norjan Lofooteilla viikinkimuseossa. JENNA KOSTET Jenna Kostet on raisiolainen kirjailija ja neulesuunnittelija, joka rakastaa metsiä, salmiakkia, aamukahvia ja hyviä tarinoita. Anniina suunnitteli upean Saimi-paidan ohjeen, s. Julia haluaa tuoda pirtanauhakudonnan kaikkien ulottuville ja herättää vanhan käsityötaidon eloon laadukkaiden nauhakudontavälineiden ja selkeiden ohjeiden muodossa. Nyt neulominen on enemmän elämäntapa kuin harrastus, eikä Anniina voisi kuvitella päivää ilman neulomista! Suunnittelijana Anniina haluaa tarjota helppolukuisia neuleohjeita, jotka sopivat monen tasoisille neulojille. Tutustu tekijöihin 80 6/24. 78. PIRJO HAKALA Pirjo on saanut intohimon käsityön tekemiseen jo äidinmaidossa. ENIKÖ BALOGH Ennen kuin aamukahvi on valmis, Enikö tarttuu usein jo puikkoihin. Iida suunnitteli hauskat Kuuruoho-kirjoneulelapaset, s.65. Lumottujen kirjojen koti – sido itse omat kirjasi on Satun esikoisteos ja sen pohjalta tämäkin kirjansidontaohje on tehty. Matias omaa tutkivan mielen – fyysisen tekemisen ohella tuorepuuveisto on väylä suhtautua maailmaan, metsiin, puihin ja yhteiskuntaan. Satu teki ohjeen soman Sydämellä-kirjan sitomiseen, s. Hänen äitinsä ja edesmennyt isoäitinsä ovat aina neuloneet, virkanneet ja ommelleet. Enikön suunnitteleman huikean Suba-neuletakin ohjeen löydät sivulta 75. Jennan ohjeen tyylikkään Kirjokansi-paidan neulomiseen löydät sivulta 59. Muutama vuosi sitten Pirjo innostui kirjoneuleista ja huomasi kohta jo suunnittelevansa niitä. Erityisen lähellä hänen sydäntään on sukkien suunnitteleminen. 67. Pirjon ohjeen kauniisiin Ruusu-sukkiin löydät sivulta 72. Matias laati ohjeen nauhapirran ja sukkulan veistämiseen, s. Neulomisessa häntä kiehtoo erityisesti jatkuva oppiminen, käsillä tekemisen maadoittava vaikutus ja mahdollisuus soveltaa intuitiivisesti. Hän innostui neulomisesta, kun odotti esikoistaan vuonna 2017. Hän yhdistelee työssään käytännönläheistä talonpoikaiskulttuuria moderniin käsityöhön ja DIY -henkeen. Inspiraatio neuleisiin syntyy usein luonnosta, arkkitehtuurista tai käytössä olevien lankojen ominaisuuksista. Julian käsialaa on hurmaava panta pirtanauhasta, s. 73. Hän perusti Noitametsä-yrityksensä, jotta hän voisi yhdistää mystiikkaa, taruja ja menneen ajan loitsuja käsillä tekemisen taitoon. Neulemalleissaan hän yhdistelee usein kansanperinteestä tulleita vaikutteita ja yksityiskohtaisia kirjoneulekuvioita. 62. IIDA PIRINEN Iida on lapsuudestaan asti käsitöitä harjoittanut neulootikko. ANNIINA JUUTI Anniina on 36-vuotias perheenäiti Kokkolasta. JULIA BONDE-JENSEN Julia on muinaistekniikan artesaani ja Aikama -yrityksen perustaja. SATU TOLVANEN Satu on monipuolinen käsitöiden taitaja. Rakkaus kirjoneuleeseen näkyy hänen töissään, ja hän suunnittelee neuleita, joista toivon mukaan tulee tulevaisuuden klassikoita – aina kuitenkin pienellä jujulla höystettynä. MATIAS SIVONEN Matias on Saimaan sydämessä, Savonlinnassa, asuva tuorepuuveistäjä
050 596 2828 81 6/24. Täytä joulusi hauskalla askartelulla, luovilla joulukoristeilla ja lahjoilla, joita kaikki tulevat rakastamaan! Joululuettelo 2024 Kaikkea jouluaskarteluun & henkilökohtaisiin joululahjoihin Käsityökaupat Tallinnassa – perinteitä ja laatua Eesti Käsitöö Maja Pikk 22 Kaarmanni Käsitöö Vanaturu kael 8 Käsityötapahtumat 2024 Keskiaikapäivät 5.–7.07 Martin Markkinat 7.–9.11 Viron Kansantaiteen ja Käsityön Liitto www.folkart.ee Forssan ammatti-instituutti | www.lhkk.fi Taideteollisuusalan perustutkinto Jatkuva haku on avoinna! Kysy lisää puh. puh. Suomalaiset villalangat & ryijyt Kotimainen käsityökauppa palvelee sinua verkossa ja myymälässä Sasky Ikaalisten käsija taideteollisuusoppilaitos Taidosta ammatti Ikatalla onnistut! sasky.fi/ikata Sisustusja käsityöliike Hilma ja Onni Kaikkea kivaa neulontaan ja muihin käsitöihin www.hilmajaonni.fi info@hilmajaonni.fi Niittytie 6 44300 KONNEVESI 040-6741331 Vieraile nettisivuillamme www.slojd-detaljer.fi Luomisen iloa jouluun Pidätkö käsillä luomisesta. 050 596 2828 KERAMIIKKA-ALAN ARTESAANIOPINNOT FORSSASSA LOUNAIS-HÄMEEN KOULUTUSKUNTAYHTYMÄ Kysy lisää puh. 050 3660779 kempeleenmattokutomo.fi Myymme myös kuteita ja kudontatarvikkeita! tilaukset@wetterho?.. KEMPELEEN MATTOKUTOMO OY Meiltä laadukkaat kotimaiset kudotut matot! contact us: Sohjanantie 9, 90440 Kempele P. 03 626 2610 Wetterho?nkatu 4 D, Hämeenlinna www.wetterho?.
Nähdään verkkokaupassa! Kestävä ja pestävä siivousliina, joka valmistetaan käsinpainaen Suomessa neulotusta bambucollegesta. www.suomenlanka.fi Kotimaiset langat kudontaan, virkkaukseen, makrameesolmeiluun sekä muihin käsitöihin ja askarteluihin. “Näyttää tiskirätiltä, mutta ei haise tiskirätiltä” www.lempiriepu.. Aidosti suomalaista villalankaa www.pirtinkehraamo.fi KOTIMAISET KÄSITYÖTARVIKKEET www.kainor.fi säädettävät sukkaplokit tilkkujen pingotusalustat personoitavat merkit käsityömitat, jne suunnitteluohjelma uuden Suunnitteluohjelmamme avulla voit suunnitella neulokseen oman kuosin ! me neulomme suunnittelemasi kuosin kankaaksi! loihdi omasta designista upeita neuleita! www.johannakdesign.fi kurkkaa lisää täältä! 82 6/24. Pirkka-lanka hurmaa väreillään! Tilaa kätevästi verkkokaupasta taitopirkanmaa.fi
Vuoden ensimmäisen Taidon teemana on opintiellä. Taidon seuraavassa numerossa sukellamme koulutuksen ja oppimisen maailmaan. Käsillä MALLISTO 6/24 Käsityön punainen lanka Ilmoita Taito lehdessä! ILMOITUSMYYNTI Kristiina Ahti, P. 044 2023 516, ilmoitukset@taito.fi Taito 1/25 ilmestyy viikolla 5. Kuva Pexels. Käsityöseikkailut alkavat viimeistään alakoulussa ja parhaimmillaan into käsillä tekemiseen ja uuden oppimiseen kantaa läpi koko elämän
TAITO ETELÄ-SUOMI Helsinki, Hyvinkää, Lahti, Lappeenranta, Lohja, Luumäki, Nurmijärvi: Klaukkala, Tuusula: Hyrylä, Vantaa: Hakunila, Hiekkaharju, Korso www.taitoetelasuomi.fi • info@taitoetelasuomi.fi TAITO ETELÄ-POHJANMAA Seinäjoki, Vaasa, Alavus, Isokyrö, Kauhajoki www.taitoep.fi • taito@taitoep.fi TAITO ITÄ-SUOMI Mikkeli, Kuopio, Pieksämäki, Savonlinna, Varkaus www.taitoitasuomi .fi • www.kenkavero.fi taitoshop@taitoitasuomi.fi TAITO KESKI-POHJANMAA Kokkola, Kalajoki, Sievi www.taitokeskipohjanmaa.fi • kokkola@taitokeskipohjanmaa.fi TAITO KESKI-SUOMI Jyväskylä, Joutsa, Saarijärvi www.taitokeskisuomi.fi • taito@taitokeskisuomi.fi TAITO LAPPI Rovaniemi ja Pello www.taitolappi.fi • toimisto@taitolappi.fi TAITO NYLAND / NYLANDS HANTVERK Tammisaari / Ekenäs www.nylandshantverk.fi • info@nylandshantverk.fi TAITO PIRKANMAA T ampere: Epilä, Hervanta, Verkaranta Kangasala, Lempäälä, Orivesi, Pirkkala, Vesilahti, Ylöjärvi www.taitopirkanmaa.fi • toimisto@taitopirkanmaa.fi TAITO POHJOIS-KARJALA Joensuu + kiertävä Taitobussi www.taitopohjoiskarjala.fi • www.taitokortteli.fi toimisto@taitopohjoiskarjala.fi TAITO POHJOIS-POHJANMAA Oulu ja Kuusamo www.taitopohjoispohjanmaa.fi • toimisto@taitopohjoispohjanmaa.fi TAITO SATAKUNTA Sastamala, Pori, Huittinen, Noormarkku www.taitosatakunta.fi • toimisto@taitosatakunta.fi TAITO VARSINAIS-SUOMI Turku, Salo, Raisio www.taitovarsinaissuomi.fi • turku@taitovarsinaissuomi.fi TAITO YLÄ-SAVO Iisalmi, Kiuruvesi, Lapinlahti www. taitoylasavo.fi • kasityokeskus.iisalmi@taitoylasavo.fi TAITO ÅBOLAND / ÅBOLANDS HANTVERK Parainen / Pargas & Kemiö /Kimito www.taitoaboland.fi • www.gullkrona.fi • gullkrona@gullkrona.fi TAITO ÖSTERBOTTEN / ÖSTERBOTTENS HANTVERK Vaasa / Vasa www.loftet.fi • info@loftet.fi Taitoliitto • Kalevankatu 61, 00180 Helsinki • taitoliitto@taito.fi taito.fi Ku va Hi lja M us to ne n.. OMPELUKONERETKELLÄ Topias Tyni ompelee itse retkeilyvarusteensa. PUNAINEN PUHUTTELEE Punaisen värin merkitys ja symboliikka on vaihdellut aikojen saatossa. PAL.VKO 2025-05 6 414887 433853 2 4 6 74 33 85 -2 40 6 Käsityön punainen lanka Ku va Hi lja M us to ne n. N ro 6 • 20 24 • K äs ity ön pu na in en la nk a ONNI ELÄÄ KÄSITYÖSSÄ Nro 6 | 2024 | 16,90 € KANSALLISPUKU NYT Kansallispuku elää ajassa, ja pitkäikäinen perinne kestää sen hyvin