Tosi elämää 10/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

LUKIJAT KERTOVAT NARSISTIN LOK AKUU · 2009 · 4 70 AK KUU 4,70 TOSI ELÄMÄÄ OTTEESSA: taistelin itseni vapaaksi! Eronnut nainen: Nyt osaan rakastaa LÖYSIN KAKSOISSISARENI internetin senssipalstalta KOSTIN VAIMOLLENI ensirakkauteni pettymystä ÄIDIN KUOLEMA toi elämänmuutoksen ÄITI NEUVOO JA HAUKKUU vaikka minulla on jo perhe LAPSUUTENI ONNELLISIN PÄIVÄ VARKAUSKIERTEEN SEURAUS: menetin kaiken
Harrastuksissakin saisi mieluusti näkyä tietty älyllisyys: joogaamisesta saa sisäistä rauhaa ja syvällisyyttä, kun taas parinkymmenen vuoden takainen muotijuttu bodaus vaikuttaa nyt yksitoikkoiselta peilin edessä pullistelulta. Ihmisen perusluonteeseen kuuluu laumasieluisuuden ohella myös vaihtelunhalu. Näitä lehtiä ja televisio-ohjelmia ei olisi, jos niille ei olisi kysyntää. Joskus puhuttiin että avioeroista on tullut jo muodin tapainen villitys, mutta nyt nuoriso hakee tyylikkyyttä kokeilemalla kaveruuteen perustuvia seksisuhteita tai suhteita samaan sukupuoleen. Ekologisuus alkaa näkyä matkustamisessakin. Siis, kyllä, me ihmiset todella haluamme toisten kertovan meille, miten meidän pitäisi elää. Enää ei ole hienoa matkustaa neljä kertaa vuodessa Kanarialle, paljon tyylikkäämpää on matkustaa vaikka junalla Alpeille patikoimaan. Parhaimmillaan uudet muotivirtaukset voivat tuoda ihan oikeata muutosta ihmisen elämään. Ihmisestä itsestään on sitten kiinni, kuinka tiukasti haluaa muoteja noudattaa. Nykyiset elämäntapatrendit ovat selkeästi nähtävissä, kun vähän vilkaisee ympärillään pyöriviä ihmisiä: Ruuanlaitto on selvästi muotia ja vielä kuumempaa hottia on, jos tekee ruokansa luomutuotteista. Tätä ihmisen laumasieluisuutta vahvistaa tietysti se, että monet ovat tajunneet, että näillä muotivirtauksilla voi tehdä rahaa. Ihminenhän on kaiken sivistyksensä alla edelleen laumaeläin. Kukaan ei halua näyttää koko ikäänsä samalta, tehdä vuodesta toiseen samoja asioita, matkustaa aina samoihin paikkoihin. Nykyään on olemassa lehtiä ja televisio-ohjelmia, joiden ainoa tehtävä on välittää kuvaa siitä, millainen elämäntapa on tällä hetkellä tyylikästä ja hyväksyttävää. Eihän muodeissa tietysti mitään pahaa sinänsä ole. Itse olen ollut sen verran puskassa tämän kesän, etten tiedä syksyn tulevista muotivirtauksista mitään, mutta oletan, että yksi vanha juttu pitää pintansa edelleen: onnellisuus on pitänyt ykköspaikkansa muotijuttujen listoilla jo pitkään. Ihminen kaipaa vaihtelua, ja muodit näyttävät tuolle vaihtelunhalulle mahdollisen suunnan. Muotijuttu un yleensä puhutaan muodista, ihmiset liittävät sanan vaatteisiin ja pukeutumiseen, mutta itse asiassa muoti vaikuttaa kaikkeen siihen, mitä elämässämme teemme: syömiseen, matkustamiseen, harrastuksiin ja parisuhteisiinkin. Sitä onnellisuutta minäkin taas tavoittelen, myös tänä syksynä. TOSI ELÄMÄÄ TÄSSÄ NUMEROSSA Henkilökohtainen avustaja: RAKKAUS TEKI MINUSTA TYÖORJAN Eronnut nainen: NYT OSAAN RAKASTAA LÖYSIN KAKSOISSISARENI internetin senssipalstalta JUTTUTUPA Narsistin otteessa: TAISTELIN ITSENI VAPAAKSI Varkauskierteen seuraus: MENETIN KAIKEN 4 8 12 17 18 28 K KAHDEN NAISEN LOUKUSSA: vain valheilla selviää 34 Kalliita onnen hetkiä LUULOSAIRAAN VAIMONA LAPSUUTENI ONNELLISIN PÄIVÄ ÄIDIN KUOLEMA toi elämänmuutoksen KOSTIN VAIMOLLENI ensirakkauteni pettymystä Taistelin NUORUUDENRAKKAUTENI TAKAISIN ÄITI NEUVOO JA HAUKKUU vaikka minulla on jo perhe HOROSKOOPPI ÄÄNESTÄ JA VOITA 38 44 46 48 58 66 72 74 3. Sitä on kummallista ajatella: että oikeasti rakentaisi elämäänsä joidenkin muotivirtauksien mukaiseksi, mutta toisaalta, miksei niin olisi
Henkilökohtainen avustaja: rakkaus teki minusta työorjan Työsuhteeni lähti liikkeelle hieman erikoisissa merkeissä ja vielä erikoisemmissa se jatkui. Kuitenkin eräänä iltana soitin numeroon, josta miellyttävä miesääni vastasi. Silmäni nauliintuivat näkövammaisen miehen ilmoitukseen henkilökohtaisesta avustajasta. Mies kertoi, että hänellä on kesäpaikka vähän matkan päässä ja uuden avustajan kanssa on ongelmana se, ettei häntä kiinnosta mökkielämä. K atselin työvoimatoimistossa työpaikkoja alaltani. Aloimme kuitenkin jutella kaikennäköistä muuta maan ja taivaan väliltä. Työ oli kolmivuorotyötä. Pikemminkin kävi päinvastoin. ollut 20 vuotta samassa työpaikassa, ei siitä lähteminen niin yksinkertaista ollut. Työ oli päivätyötä, ja palkalla tulisin toimeen, kun ruoka tulisi työpaikassa. Olihan minulla töitä kyllä, mutta olin todella väsynyt työhöni. Minä huomasin olevani työnantajani rakastajatar, mutta se ei suinkaan tarkoittanut, että olisin päässyt töissäni helpommalla. Olin. Olin kaupungilla, suuressa vanhainkodissa hoitajana. Paperi jäi lojumaan kirjoituspöydälleni ainakin viikoksi. Mieleni teki vaihtaa työpaikkaa, koska ikä alkoi myös painaa, eikä 4 eläkkeelle olisi mukava päästä täysin rappeutuneena. Asukkaat olivat täysin dementoituneita, ja me hoitajat kireitä ja usein sairauslomalla. Arvasin, että paikka oli jo mennyt. Monistin työilmoituksen puhelinnumeroineen ja ajattelin ottaa yhteyttä
Matilla oli kaunis koti. Tyttäreni oli kyllä jo 23-vuotias, mutta lapsi minulle kuitenkin. Jossain välissä ehdin soitella tytölle sairaalaan, kun Matti soitti jälleen. Yhtäkkiä Matti tokaisi. Vierailu sujui hyvin. No, kyllä on harmi, että paikka on mennyt. Matti vakuutti, et5 N O S. Aamut alkoivat puhelulla ja loppuivat siihen. Minä jo luulin, että menetän sinut. Vierailun päätyttyä lähdimme ajamaan kotia kohti. Kuuluin sitä paitsi Helluntaiseurakuntaan ihan vanhempien perun vuoksi ja seurakunnasta olisi ulosheitto, mikäli tiedettäisiin, millaista elämää vietin. Hei kulta, kuului puhelimesta. Tämä on sitä kuuluisaa maailman parantamista, enkä minä ole utelias, vaikka niin voisi kuvitella. Älä nyt vain kaadu pyörälläsi, lepää nyt tarpeeksi, kun työsi on raskasta..., mies neuvoi minua. Se teki hyvää minulle, kaksi vuotta sitten eronneelle naiselle, jolle aikuisiällä solmittu avioliitto nuoruudenrakkauden kanssa oli suuri pettymys. Eikö se ole hyvä, että ihminen janoaa tietoa. Kotiin päästyäni päätin, etten ottaisi paikkaa. Jotain tanssimisesta muistan hämärästi, mutta siihen se filmi katkesi. iitä alkoivat puhelinkeskustelut vailla vertaa. Puheluissa oli välittämisen maku. Piti tietää asuntoni koko, monennessako kerroksessa asuin, onko asunto omassa omistuksessa, onko tytön asunto oma. Minä olen tiedonhaluinen. Suostuin ilomielin. On toki. Menin jopa seurakuntaan mielenrauhaa hakemaan. Sovittiin, että näemme lauantaina, kun kerran työsuhde alkaisi. Tämä tieto tuntui todella pahalta ja lähdin saman tien Matin luo, vaikka oli myöhä. Aloin vierailla Matin luona aika usein, ja elämäni sai aivan uuden sisällön aina siihen asti, kun eräs tuttavani kertoi, että Mattihan seurustelee ja on muutenkin iänikuinen naistennaurattaja, vaikka sokea onkin. Eiköhän mennä minun kotiini ja otetaan muutamat paukut? Minullehan, työn uuvuttamalle sairaan lapsen äidille, pieni rentoutus sopi paremmin kuin hyvin. Sitä vaan ihmettelin, kun puhelin soi lakkaamatta. Ajattelin, että nyt hän tietää kaiken minusta. Koko ajan hän sanoi kännykkäänsä, että soittelen iltapäivällä. Joimme kahvia ja puhuimme työasiaa. Siellä saisi laitella kasvimaita ja kalastella kanssani, mikäli on sellaisesta innostunut. Selvittelin krapulani enkä vastannut Matin puheluihin, vaikka puhelin soi taukoamatta. Sentään työssä pystyin olemaan rauhassa. iin päivät kuluivat, ja minulla loppuisi sijaisuus vanhainkodilla. Paljain jaloin hiivin taksiin, koska olin vielä niin sekaisin viinasta. Lopulta suljin kännykän ja tein vakaan päätöksen, että mies sai puolestani olla. Minä tein työtä käskettyä ja lupasin tulla hänelle avustajaksi, kun entinen avustaja lähtee. Minä sanelen sen tähän koneelle, niin soittelen sinulle, jos tämä avustaja vaikka lähtisi muualle. Jo samana iltana Matti soitti ja kyseli kaiken elämästäni. Minä olen maalta kotoisin ja todella pitäisin mökkielämästä. Hän oli suurikokoinen mies ja todella rento ja mukavan oloinen. Sitten hän ilmoitti, millä autolla lähtisin pois. Tämä tuttava oli myös näkövammainen, ja minä toimin kahvinkeittäjänä ja tarjoilijana. Olin kuitenkin jotenkin imarreltu. Oliko minulta mennyt oma tahto elämän aallokossa, vaikeuksien keskellä, mutta joka tapauksessa menin juuri sillä linja-autolla, jonka Matti minulle sanoi. Eikä meillä ole mitään salaisuuksia, kyllä minulta kysyä saa. Esitin asiani ja pyysin Matilta rehellisyyttä tässä asiassa. Sanopa se puhelinnumerosi. Niin rennosti, että minulta meni muisti täydellisesti. Otimme oikein rennosti. Eipähän tarvitse enää soitella muuta kuin jos paikka vapautuu. Nyt meillä on ihana kesä edessä, jos sinäkin olet mökki-ihmisiä. lin kuitenkin kai niin tottunut Matin huolehtiviin soittoihin, että alkuviikosta soitin hänelle itse. Toisekseen olin niin haavoilla, kun tyttäreni joutui olemaan sairaalassa pitkiä aikoja. Näin teimmekin ja odottelin innokkaana, jos vaikka Matti, joksi hän itsensä oli esitellyt, soittaisi. Ilmassa oli mielestäni selvästi rakkauden merkkejä, ja minä menin jälleen kuin pässi narussa. Ei ollut mitenkään soveliasta, että avustaja ja avustettava makaavat keskenään. Vetosin uskooni ja sanoin, että vetäytyisin ilman muuta pois tilanteesta, mikäli hänellä oli joku seurustelukumppani. Olin varmaan henkisesti heikossa kunnossa tyttäreni sairauden vuoksi, sillä vastailin kuin kone kaikkiin kysymyksiin. Se oli väärä luulo. Niinpä sitten ajaa köryyttelimme Matin upealla autolla lähipaikkakunnalle. Eräänä iltana Matti soitti ja ilmoitti, että entinen avustaja lähtee pois. No, sitä ei tarvinnut kauan odotella. Todellisuudessa olin onnellinen, että puhelu loppui ja laitoin puhelimen äänettömälle saman tien. Eräänä lauantaiaamuna Matti soitti ja pyysi minua kuskikseen erästä kaveriaan katsomaan. Esimieheni suureksi hämmästykseksi en ottanut uutta sijaisuutta vastaan. Oleilin kotona ja olin sairaalassa tyttöni luona, joka oli iloinen, kun olin saanut kevyempää työtä. Menin kuin pässi narussa teuraalle. Merkeistä päättäen olimme olleet myös intiimissä kanssakäymisessä, ja niin Matti sanoi asian olevankin. Loputon kyselytulva alkoi, ja puhelu kesti vaikka kuinka kauan
Otin päivä toisensa jälkeen viinaa ja päätin, että suhteemme olisi loppu, ennen kuin tuhoudun täysin. Kun työ oli tehty, olin onnellinen, että pääsin kotiin lepäämään. "Tule perjantaina tänne, lähdetään mökille", viesteissä luki. Matti kehui minua sängyssä "hyväksi" ja kokeneeksi ja sanoi olevansa oppipoika minuun nähden. Sekin oli minusta outoa, että aina, kun lähdin kotiini, piti joka paikka syynätä, ettei vain mitään vaatteita jäänyt. Tunne sanoi ihan muuta. Kysyin kerran, että katsooko hän, että me seurustelumme, ja vastaus oli myöntävä. Seksiä harrastimme todella paljon. Matti ehdotti, että tehtäisiin makkarakeittoa valmiiksi, jos hänelle tulee vaikka illalla vieraita. Järki sanoi, että olen hullu. Tuumasin vain aina, että meitähän on sitten kaksi yksinäistä. Tosiasiassa olen aina ollut erittäin avulias ihminen, ja Matti osasi vetää oikeasta narusta, kun kertoi yksinäisyydestään ja riidastaan tyttärensä kanssa. Kun pääsimme kauppareissulta kotiin, minun olisi pitänyt ruveta silittämään hänen paitojaan. Kaveri tiesi kyllä kertoa, ettei Matin luona ollut yöpynyt kukaan. Työpäiväni olivat pitkiä, ja Matti käyttäytyi kuin olisin ollut hänen vaimonsa. Takkeja, talvivaatteita yleensäkin. Niinpä minä kitkutin yötä myöten polkupyörälläni kotiin. Heti alkuun huomasin, että siivoaminen oli melkein tärkeintä tässä taloudessa. iin elämä jatkui. Illan päätteeksi päädyimme sänkyyn ja uskoin kaiken, mitä Matti puhui, vaikka sisimmässäni tiesin ja kokemuksesta ymmärsin, ettei tarina ollut totta. L opulta koitti se päivä, että avustaja lähti pois, ja minä aloitin työt. Kerran hän laittoi meille ruokaa ja kehui, miten mukavan miehen olin löytänyt. Otetaan sitten tujut ja mennään parvekkeelle istumaan iltaa. Se oli kyllä väärä luulo. Istuin melkein puoleen yöhön Matin kanssa ja välillä käytiin sängyssä rakastelemassa. Jopa kahvilusikka piti olla tietyllä tavalla. Matti siis kuitenkin vaikutti luotettavalta, mutta se kuuluisa naisen vaistoni sanoi minulle, ettei juttu päättyisi hyvin. Kauppareissu oli tapahtuma sinänsä. Alettiinpa vaihteeksi siivota ja siivota ja kerran vielä siivota. Matti oli nuukuuden huippu ja koska hän ei nähnyt, minä luettelin hänelle kaikki hinnat. Selvä. Aina otettiin halvinta ja juostiin pitkin kaupunkia tarjousten perässä. Aloimme käydä mökillä viikoittain ja sitä mukaa, kun ilmat lämpenivät, olimme siellä yötä. Ja niinhän siinä kävi, että lopulta hellyin ja soitin Matille. Olen aivan realistinen ihminen, mutta kyllä se, että ihmiselle soitetaan ja pidetään huolta, osoittaa mielestäni, että toinen välittää. uli toukokuu ja lähdimme mökille. Hyvä niin. Hän osteli minulle hammasharjoja kaupunkiin ja mökille aivan kuin varmistaakseen, että olin olemassa. En kokeneena naisena uskonut näitä juttuja ja jäinkin pienelle "ryyppylomalle". Hän käski tulla heti, ja minä tein työtä käskettyä. Olimme touko- ja kesäkuun alussa mökillä paljon. Hikosin krapulaani ja siivosin. Otettiin samalla petivaatteet ja pudisteltiin peitteet ja tyynyt ja mitä kaikkea siinä mahtoi ollakaan. Matti oli myös äärimmäisen tarkka kaikista asioista. Matti oli huomaavainen ja kyseli tarkkaan, mihin halusin kukkia istuttaa ja amppelit ja asettaa riippumaan. Matti soitteli minulle monta kertaa päivässä, ja hänen tiputtamiaan viestilappuja putoili postiluukusta. Se herätti epäilyjä minussa, etten koskaan voinut olla yötä Matin luona, vaikka aamulla tulin takaisin. Mistäs minä sokea tiedän, kuka avustaja ne tänne on jättänyt. Sanoinkin kerran, että tuleeko se talon emäntä paikalle, kun todisteet täytyy hävittää. Hän osasi olla myös todella ilkeä, N. Ruoanlaiton lomassa saatoimme "tehdä temput" keskellä päivää. Jossakin sieluni sopukoissa tiesin, ettei kaikki ollut niin täydellistä, mutta toisaalta minulla ei ollut todisteita muustakaan. Kolme vuotta hän oli leskenä ollut, eikä yksikään nainen ole ollut yötä hänen luonaan. Vähintään joka päivä ja yö ja joskus useamminkin. 6 T Olin kuin eloon herännyt, ja tyttärenikin iloitsi puolestani. Matti vaan nauroi ja sanoi, ettei ketään toista ole. Ymmärsin, että näkövamman takia kaiken piti olla paikoillaan, mutta suurin osa Matin säännöistä oli kuitenkin saivartelua ja liioittelua. Emme todellakaan olleet enää avustaja/avustettava, vaan aidosti mies ja nainen. tei hänellä ole ketään. Niinhän siinä jälleen kävi. No, minä tein keiton ja sitten lähdettiin kauppaan. Silloin sanoin, että tälle päivälle riitti. Meillä oli asiasta joskus kinaakin, mutta Matti halusi edetä hitaasti, niin kuin hän asian ilmaisi. Pussit suljettiin hänen tavallaan ja kaikki muukin oli hyvin jämptiä. Niitä hilattiin parvekkeelle ja siivottiin ja siivottiin. Ei ainakaan intiimiä vaatekappaleita. Oli kaupungissa toinenkin hammasharja, punainen kynsilakka, hiusharja, hiussolkia, eikä Matilla ollut harmainta aavistustakaan, kenen ne olivat. Olin kuin kotonani hänen luonaan ja kun olin poissa, hän soitteli ja jatkuvasti. Humalassa menin Matin parhaan kaverin luo, joka kertoi, että Matilla oli ollut ulkolainen avustaja, jonka menetyksestä Matti ei ollut toipunut vieläkään. Paikka oli upea ja olin onneni kukkuloilla siitä, että voisimme viettää kesän täällä
Kävivät aamulla ostamassa kukat sinne. Seuravana aamuna tuli samanlainen puhelu. Minä kysyin, kuka soittaja oli. Menimme hiljaisina hänen asuntoonsa ja vielä sisällä hän toisti, etten ottaisi häntä niin vakavasti. Tunnelmat olivat sekavat ja jotenkin koko ajan ajattelin, että nyt se tulee ilmi, mistä minulle on vihjailtu. Soitin jopa vammaispalveluohjaajalle kysellen, mitä kaikkea avustajalla saa teetättää. Vastaus oli tyrmistyttävä: Olenkohan minä koskaan rakastanutkaan. Sitten hän kertoi, että oli tavannut entisen naisystävänsä, eikä voinut vastustaa tätä. Minuun ei millään ollut enää mitään vaikutusta. Jopa tuli äkkiä tieto syntymäpäivistä. Kai mulla huomenna on työpäivä sitten. Hän voi unohtaa minut ja elää naisensa kanssa rauhassa. Ehkä minä olin jollakin tapaa yhdistämässä heitä. Hänen täytyi aina tietää, kenen kanssa puhuin puhelimessa, ketä kadulla tervehdin. Silloin jo puhelimessa räjähdin. Sieltäpähän emäntä ne löytää. Tätä naista ja Mattia varten. Joo. Älä ota minua niin vakavasti. EVE 7 K. Minä huusin autossa kuin palosireeni ja sanoin, että haluan tietää, kuka hänelle soittelee, jos minunkin puheluitani vahditaan. Hänen täytyi mennä syntymäpäiville. Pääsihän nainen ainakin puhtaaseen ja ympäristöltään ja siistiin kesäpaikkaan. Matti ei muka tiennyt, kuka siellä oli. Juttelimme niitä näitä. Sen olin pannut merkille, ettei hänen puhelimensa enää soinut juuri ollenkaan. E räänä iltana olimme tulossa mökiltä, ja silloin hänen puhelin soi. Matti oli hyvin mustasukkainen. Minut olikin siis otettu mökin kunnostajaksi ja pesijäksi, puupinojen pinoajaksi ja lehtien haravoijaksi. Muina miehinä Matti sanoi, että eiköhän se järjesty. Seuraavana aamuna Matti soitti ja ilmoitti, että voisin pitää vapaata. Tuli mieleen yhteiset kalareissut, kauniit illat järvelle katsellen, saunamatka ja vastan taitot. Lähdin kotiin, mutta sitä ennen kävin viskaamassa vaaleansiniset pikkuhousuni sängyn alle. Kun aloin laskea yhteen yksi plus yksi, tajusin, että mökillä olimme saaneet kaiken kuntoon kesää var- ten, paskahuussin pesua ja tyhjennystä myöten. Tulevat hakemaan autolla. Vastuu oli kuulemma minulla, minun täytyi tietää, mihin suostun ja mihin en. Lähdimme mökiltä hiljaisina pois. Töihin nähtävästi kutsuttiin, milloin tarvis oli. Missäs saakka niitä vietetään. Tässä ihan lähellä. Suutuspäissäni lähdin Matin kaverin luo ja pyysin häntä soittamaan Matille. Matti meni sanattomaksi ja pyysi, että kävisimme vielä mökillä. Sain niin hirveän raivokohtauksen, että Mattikin pelästyi, istui kädet ristissä ja pyysi anteeksi. Silloin minulle tuli kyyneleet silmiin. Mihinkään ihmissuhdesotkuihin en tietoisesti ala. Minulle oli kyllä aivan selvää, kuka se toinen oli. No, se nyt oli vaan. Matti lopetti puhelun lyhyeen ja sanoi soittelevansa. Pitkään, pitkään oli kosto mielessä. Matti vastasi ja ilmoitti, että he ovat menossa hautausmaalle. Kodissaan Matti ehdotti lasillista ja suostuin. Kun menin keittiöön, hän tuli perässäni, sulki minut syliinsä ja sanoi, että olen liian hyvä ihminen. Samassa muistin, miten olin kantanut saunanlauteet keväällä pihalle ja pessyt ne oikein juuriharjan kanssa. Myöhemmin kuulin, että Matti oli seurustellut naisensa kanssa vuosia, ja heillä oli ollut vain väliaikainen välirikko. Se ulkomaalainen entinen avustaja. M enin seuraavana päivänä Matin luo ja ilmoitin kylmän viileästi, ettei hänellä olisi enää muuta asiaa minulle kuin laittaa nimensä paperiin, jolla irtisanon itseni. En sitä, että tiesin toisesta naisesta, oikeastaan olin aina uskonut ne vihjailut, vaan siitä, että minua pidettiin aivan hölmönä. otiin päästyäni soitin Matille ja ilmoitin, etten tarvitse häntä mihinkään. Meille tuli sellainen väittely, että oksat pois. Huomenna tavataan. Etkö sinä sitten enää rakasta minua. Sitä tunnetta, miten hölmöksi itseni tunsin, ei voi sanoin kuvata. Ketkä ne. Lähdin hiljaisuuden vallitessa pyörälläni kotiin. Katsoin kuin aavetta tuota sokeaa ukkoa ja vielä enemmän katsoin, kun hän kysyi, voisinko lahjoittaa heille, ihastukselleen ja itselleen, lakanat ja tyynyliinat, joita mökille olin jättänyt. Kaikki mökillä oli siinä kunnossa, että siellä oli hyvä aloittaa kesän vietto. Menimme sänkyyn, koska se oli totuttu tapa, ei mikään tunnepitoinen rakastelu. Leikilläni kysyin, että saisiko sitä laatua muulloinkin, en viitsisi lähteä muualta hakemaan. Lähdimme raivoni loputtua mökille hakemaan tavaroitani. Vietä sinä nyt sitten synttäreitä. Rannatkin oli raivattu ja vene pesty. Ehkä se auttaa suhdetta hyvään alkuun. Vanha tuttu se oli. komentelevainen ja äreä, ja ennen kaikkea hän tiesi joka asian paremmin kuin asianomainen itse. Hän pyysi, että jäisin hänen avustajakseen, mutta emme enää rakastelisi. kysyin Matilta arasti. Olisi virastokäyntejä ja voisin pitää vapaata
Avioerosta oli kulunut jo neljä vuotta. Hän kaipasi vierelleen turvallista ihmis-. Lopulta hän oli luovuttanut ja päättänyt, että pärjäisi näinkin: ilman rakkautta. uulia istui bussissa eväskassi sämpylöineen ja taskumattien täyttöpulloineen vierellään. Työ8 Eronnut nainen: T kavereilla oli puolisot mukanaan pikkujoulumatkalla. Tuulia ei ollut löytänyt eronsa jälkeen miestä rinnalleen, vaikka oli etsinytkin. Tarkoitus oli ollut lähteä Tukholman risteilylle, mutta sinne ei ollut paikkoja, joten matkankohteeksi vaihtuikin Tallinna. nyt osaan rakastaa Tuulian yksinäisyydestä oli jo tullut työporukassa vitsi. Tuulialla oli haikea ja jollain tavalla ulkopuolinen olo eväskassin vieressä istuessaan. Jokaiselle oli pakattu mukaan pieni muovinen lasten kerhopullo taskumatiksi
Ja se lähti. Läheisen ihmisen ikävä ja kosketuksen kaipuu varmaan näkyvät ulospäinkin, ajatteli Tuulia katsellen bussin ikkunasta peilautuvaa kuvaansa. Hitolle tuommoiset ajatukset! En enää jaksa pyöritellä mielessäni tuommoisia, Tuulia päätti. Ruoka oli maittavaa, ja viini kirvoitti kielet muuhunkin kuin työasioista puhumiseen. Ahaa, nyökkäili mies tyytyväisen näköisenä ja siemaisi oluttaan. Baarimikkoa odotellessa hän vilkaisi vasemmalle puolelleen ja heti kohta oikealle puolelleen. Onko sinulla puhelinta. Taavi lähti Tuulian vierellä kävelemään hytille päin. Onhan niillä, muttei meidän huushollissa. Kunpa minullakin olisi joku, kunpa joku välittäisi, Tuulia mietti. Yllättäen laivan disko olikin lähes tyhjä. Kysymys vilahti aivoissa samalla hetkellä, kun hän käänsi päätään oikealle. Myöhemmin illalla porukka siirtyi tanssiravintolan puolelle. Tilannetta ei juurikaan helpottanut työnantajan miehen vitsailut siitä, ettei Tuulia enää ymmärtäisi sellaisten juttujen päälle mitään. Ilmoitin sille, että ei käy, ei enää. Tuulia ja mies tanssivat pari tanssia. Suuret, paljon puhuvat silmät kohtasivat Tuulian katseen. Huhhuijaa, ajatteli Tuulia avatessaan hytin ovea ja vilkaistessaan samalla loittonevaa miestä. Sitten vaan ilmestyi ja piti itsestään selvänä lähtevänsä minun työporukan pikkujoulumatkalle. Hytin ovella mies painautui Tuuliaa vasten ja suuteli. Komea, tummahiuksinen mies hymyili leveästi. Tuulia palasi pöytään, jossa pomolla oli jo uusikin juoma puolessa välissä. Ennen pitkää lasit tyhjenivät, ja Tuulia nousi hakeakseen baaritiskiltä itselleni toisen paukun. Pomo tilasi juomat koko iloiselle porukalle. Taavihan minä. yöhemmin illalla Tuulia lähti miehen kanssa etsimään rauhallisempaa paikkaa laivasta. Minulla on kaksi lasta, sanoi Tuulia näyttäessään tyttäriensä kuvia lompakostaan. Ajatukset risteilivät sinne tänne. Muuten kohta nukkumisesta ei tule mitään. En tarvitse elämääni ketään muuta. Siellä he istahtivat reunapöytään ja tilasivat juomat. Mies saisi olla tumma, komea, taitava käsistään, viihtyisi kotona, olisi hauska, sellainen, joka pitäisi lapsistani kuin omistaan, maalaili Tuulia kuvaa unelmamiehestään. Tuulia tiesi illan mittaan vielä kuulevansa vihjailuja ja suorempaankin puhetta aiheesta. Mies ei tanssiaskelista tiennyt tuon taivaallista, muttei se häntä estänyt, ei edes hidastanut. Taavi veti Tuulian uudestaan lähelleen. Miehen kengännauha oli auennut, Tuulia kumartui nauraen solmimaan sen. Lähdetään tanssimaan, ehdotti Tuulia miehelle unohtaen juomat sillä siunaamalla sekunnilla. Sen kunniaksi hän siemaisi sinisestä taskumatista. M atkalaiset kipusivat valkoiseen laivaan kapeita portaita hanurimusiikin säestyksellä. Juhlatun- nelmissa näyttivät olevan myös muut matkalaiset. Illallispöydässä Tuulian vastapäätä oleva tyhjä tuoli ei antanut hänen unohtaa olevansa pariton parillisten joukossa. Outo tuttuuden tunne ventovieraan ihmisen olemuksessa nousi tajuntaan. Kerää tavarasi ja poistu tältä, sanoin sille. Mitä minä näin. Mies sanoi jotain vain saadakseen Tuulian huomion kääntymään itseensä. On minulla, haluatko numeron. Tuonne, kävi Tuulian mielessä. Tunteiden sekamelska ja arjen paineet olivat välillä olleet melkein liikaa. Tuulia huomasi yhdessä kohdassa pienen rakosen. Baaritiskillä näytti olevan täyttä. tä. Minä olen Tuulia, mikä sinun M nimesi on. Joo, mennään. Mies asettui täydessä ravintolasalissa istumaan paikkaan, josta hän voisi seurata Tuulia. Piste, päätti Tuulia ajatuksen kulkunsa ja päätti vaihtaa viihteelle. Ollaan erottu nelisen vuotta sitten. Tuulia antoi korttinsa miehelle. Sisälle en voi sinua pyytää, Tuulia ilmoitti. Nyt on pakko lähteä nukkumaan, sanoi Tuulia. Hyvää yötä! Hyvää yötä. Tuu9. Tuulia sai hyttikaverikseen matkaoppaana toimivan naisen. Minulla on hyvä näin. Hän ei selvästikään halunnut päästää naista silmistään. Minulla ja lapsilla on hyvä näin. Minkä ikäisiä ne on. Tuulia hämmentyi ja vetäytyi etäämmälle. He jopa kuulivat toisiaan, diskossa. Seitsemän ja yhdeksän. Minä laitoin pari viikkoa sitten välit poikki tyttöystäväni kanssa. Pomo pyysi tuomaan hänellekin samanlaisen. Se oli vuorokausikaupalla teillä tietymättömillä. Tuulia ja Taavi tanssahtelivat parketin ainoana parina, kunnes valomerkki yllättävän pian ilmoitti illan päättyneen. Onhan niillä kait isäkin. Tuulia käänsi välittömästi päänsä takaisin vasemmalle. Tässä on minun numero, mies ojensi bussilipun, jonka taakse oli juuri rustannut numeronsa. Hän ei enää jaksanut suuremmin piitata moisesta, sen enempää kuin promilleiden noustessa lisääntyvästä flirttailuistakaan. Hengitykset muuttuivat raskaammiksi ja suudelmat kuumemmiksi. Minulla on hyttikaverina matkaopas. Hän oli katsellut suurin piirtein kaikkia vastaantulevia kaksilahkeisia arvioiden, olisiko tuo hänelle sopiva. Voisimme soitella joskus
Useampi suu levähti auki, kun Taavi riisui takkinsa ja istahti Tuulian viereiselle penkille. paalle sopi, yhdellä ehdolla. jestyi näin näppärästi. Tuulian porukan bussi löytyi. Ja nekö ker- lauantai ja huomenna vielä vapaa. Nyt. Ei näkynyt miestä saTuulia ja Taavi tanssivat yhden tamaan palatessakaan. Taavin huomatessaan hän hymyili merkitsevästi Tuulialle. Taavi suos Joo, minä ajattelin, että pakko tui oitis, eikä Tuuliakaan miettitehdä jotain. Yhteisen taipaleen kaksikymmenvuotista taivalta juhlittaisiin Välimerellä. Mitähän sitä tulisi, jotain kolNo, eivätpä ne kauan levänneet, misensataa kilometriä kai, aprikoi nyt jo ovat menosTuulia. Jopa tulomatkalla viisastellut työnantajan mies oli vaiti. A S K un he olivat päässet perille, Tuulia esitteli kotiaan ja laittoi heti saunan lämpiämään. on. toi. Tuulia kein tuleekaan. He luulivat hänen tulleen saattelemaan ja tuomaan Tuulian kantamuksia. Taavi kaivoi kassistaan kuohuviinipullon. mies, ne sanoivat. työkavereiden si Lähde nyt meiljasta Taavi. Päivä päivältä rakkaampaa tämä on ollut, vaikka se joskus arjen tohinoissa on unohtunutkin, miettivät Tuulia ja Taavi katsoessaan laivayhtiön esitteitä. Käydään päin, se on samassa hytissä mat- kysymässä matkaoppaalta, sopiiko kaoppaan kanssa, kertoi Taavi sa- sille, Tuulia ehdotti. ehti edes ajatella. Nyt varattaisiin sviitti samalta valkoiselta laivalta. Matkaopnun hytin numeron. Niin, oikeastaan, nyt on Täh! Ihan oikeasti. Ei, katso eteen- Siinä olisi vapaa paikka. Seuraavak- lia ihmetteli tapahtunutta. Tuulia ja Taavi lähtivät vähin äänin ravintolaan. Heidän nautittuaan lasilliset Tuulia ohjasi Taavin hellä varoen makuuhuoneen puolelle, sängyn viereen ja tönäisi naurahtaen hänet vesisänkyyn. kaupunkiin. le. noneensa. pyytäneeksi ventovieraan tei liian pitkä, mies Ovelta löytyikin tuumi. ta kuului koputus. Loistojuttu, että asia järdä sinua. lähteä kävelemään laivalle toivo Kuinkas paljon välimatkaa oien vielä tapaavansa Taavin. Onpa komea, mutta se on minua nuorempikin. Tuuliakin vielä aikaa istuskella ja nauttia ajatteli hetken levähtää ja sitten toistensa seurasta. Ilman järjen häi En minä muistanut sinun hytti- vääkään, vastoin tapojansa, hän si numeroa. ataman parkkipaikalla tungeksi väkeä etsien omia bussejaan. Sitten löytyi Tuulia ja Matkaopas löytyi, ja Tuulia selmatkaopas, ja se antoi minulle si- vitti hänelle tilanteen. miehen kotiinsa. Helppoa saalista hakemassa tietenkin, yritti järki päästä tunteista voitolle. si oli löydettävä Taavin työnantaja ja ilmoitettava, ettei hän lähdekään heidän mukanaan takaisin, vaan meneekin ihan toiseen suuntaan lähtevään bussiin. Lämmitetään Moi, sanoi Taavi ilahtuneena. Kävin kysymässä hen- tuli pyytäneeksi ventovieraan miekilökunnalta, missä hytissä Tuulia hen kotiinsa. Hän No jo on. Voisinhan minä lähteäkin. Kenelläkään ei tuntunut olevan mitään sanottavaa. Ovel- tiä. alkoi Taavi mietkömpi yläpetille ja torkahti. Hyvä kuitenkin, että halusi Taavin kuljettavan matkalöysit. Ei se minusta välitä, ei oikeasti. Voidaanhan me soitella joskus, sanoi Tuulia. TUULEN TYTÄR T 10. Ja minähän voin Tuulia vilkuili ympärilleen joskus viikonloppuna tulla käyhakien katseellaan Taavia. Täällä on Tuulia ja joku si vieressä ja nyt on eväät syöty. Matkaopas tuli hyttiin ostostensa kanssa. Saunan jälkeen Tuulia ja Taavi nostivat toiset lasilliset kuohuvaa ja malttoivat nyt jo rauhallisemmin nauttia toisistaan. Saunojat lämpenivät ennen saunaa, uteliaina ja nälkäisinä he tutustuivat toisiinsa. amulla Tallinnan satamassa Joo, totta kai. sa, ajatteli Tuulia Ilman järjen häivääkään, Onhan se aika könytessään ovel- vastoin tapojansa, hän tuli pitkä matka, mutle kassien välistä. valssin laivan keinunnan tehostaTyökaverit puolisoineen menivät mana. Kaksi elämän oppilasta oli kohdannut, löytänyt kodin toisistaan. uosta kohtaamisesta on jo aikaa. laukkunsa tullin läpi. Kohta ollaan Helsin- nyt sen suuremmin mahdollisia gissä, ja sitten minä en kyllä löy- riskejä. Siellä työkaverit ja työnantaja seuralaisineen jo istuivatkin, katsovat ihmeissään, kun illalla Tuulian kanssa tanssinut mies tuli bussiin. Sinä muistit kuuli Tuulia sanovansa ennen kuin reitin. Eipä määnkin. näkynyt miestä, ei. Joo, ne kävi läpi matkustaja Minulla oli tullessa eväskasluetteloa. Tuulia läh Kiva, minäkin voin joskus tulla ti työporukkansa ja muun ryhmän käymää sinun luona, kun tytöt ovat mukana kierrokselle tutustumaan isällään. sauna, laitetaan takkaan tulet ja..., Moi, tule sisään. Tanssin jälkeen heillä oli hytteihinsä lepäilemään
Mukana myös helppotekoiset myssyt ja huivit. Selkeiden ohjeiden avulla saat näyttävää nopeasti ja helposti. Palvelu toimii suomalaisissa matkapuhelinliittymissä. TIL AUSKORTTI Leikkaa tästä! Toimi jo tänään! Kyllä kiitos! Tilaan Kauneimmat Joulun Käsityöt-lehden suoraan kotiini hintaan 9,50 (sis. Neulo lämpimiä neuleita koko perheelle: sukkia, lapasia, kirjo- ja palmikkoneuleita. Olanlämmitin mummille, miehekäs villatakki tai slipoveri vaarille. 9,50 ) Mikäli et vielä ole Tosi Elämää -lehden tilaaja, saat upean Joululehden suoraan kotiisi hintaan 9,50 . 7 ILMAISELLA TEKSTIVIESTILLÄ! KTILAA JO NIMI OSOITE numeroon 16303 Huom! Tekstiviestitilauksissa Tosi Elämää -lehden tilaajat saavat Joululehden automaattisesti tilaajaetuhintaan! Palvelun hinta 0 . postikulut). postikulut). Kauneimmat Joulun Käsityöt ilmestyy 1.10.09 Nimi Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Tilaa suoraan kotiisi! käsityöt Postimaksu maksettu kauneimmat JOULUN käsityöt Tunnus 5007535 90003 Vastauslähetys SOITA! 08537 0370 KTILAA JO LLIKAS MARI MA LIKATU 1 MAL SINKI 00100 HEL Tilaajan allekirjoitus Tilaa netistä: www.kauneimmatkasityot.fi tai sähköpostilla: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi. Veikeä tonttupusero, kiva jääkarhupeite ja suloinen nalle perheen pikkuväelle. näyttävät verhot ruutuvirkkausta sekä liinat ja koristeet kulta- ja hopealangasta. Mukana mm. RUNSAS JA MONIPUOLINEN ERIKOISNUMERO TÄYNNÄ IHASTUTTAVIA LAHJAIDEOITA! Kauneimmat Joulun Käsityöt sisältää runsaasti helppoja ja muodikkaita ohjeita joulun pehmeisiin paketteihin. Olen Tosi Elämää -lehden tilaaja ja saan Kauneimmat Joulun Käsityöt -lehden tilaajaetuhintaan vain 7,90 (sis. Virkkaa kodikkaita ja juhlavia joulutekstiilejä. Paljon mukavaa tekemistä joulua odotellessa! Kauneimmat Joulun Käsityöt ilmestyty 1.10.2009. Lämpimät toivelahjat koko perheelle! TILAA Sinulle Tosi Elämää lehden tilaaja Vain! 90 tähdet pallot et Kuuseen sydäm (Norm
Tunnistin Sallassa omituisen tuttuuden tunteen heti ensi hetkistämme lähtien, mutta mielikuvitukseni ei riittänyt kuvittelemaan sitä, millaiseksi suhteemme tulisi vielä muuttumaan. 12. Kuvittelin löytäneeni internetistä ihmisen, josta saisin seuraa yksinäisiin hetkiini
Tiesin, että ne tulisivat taas kyyneleet. Olimme rakentaneet talon mieheni vanhempien maille ja menneet naimisiin. Mieheni kävi töissä tehtaassa, jossa tehtiin ambulanssiin kuuluvia vempaimia, ja minä hoidin kotiamme, kahta kissaamme, kukkoa ja kahta kanaamme päivät. Olihan minulla mieheni, joka oli paras ystäväni ja paljonkin naispuolisia ystäviä, mutta ei ketään perheeni ulkopuolista ystävää samalta paikkakunnalta. Se oli pahinta, mitä minä tiesin ja raskainta, mitä olin koskaan kokenut. Vaikka kuinka yritin ajatella kanojani, kukkoani ja aviomiestäni ja vaikka miten katsoin kanalan ikkunaa ajatellen, että siellä ne pienet söpöiset kaakattajat tekivät iltapuhteitaan ajastinlampun valossa, silti kyyneleet tulivat. Sallalla oli pyöreät, pienet kasvot ja alati nauravat silmät. Eihän sellaisten kanssa voinut suunnitella oikein pidempää päiväkahvitreffai- lua. Minun oli niin ikävä Sallaa ja yhteisiä hetkiämme. Niistä tunteista minä sitten kirjoitin tämän tarinani teille. Miten monta kertaa ennenkin olin niin tehnyt ja antanut ajatusteni lennähtää sinne ja tänne. Hän oli tismalleen saman ikäinenkin kuin minä, ihmeekseni meillä oli sama syntymäpäiväkin. Salla oli tällä hetkellä työttömänä sairaanhoitajan työstään, joten hänellä oli päivisin aikaa koneen äärellä. Hän oli ihme kyllä samalta paikkakunnalta kuin minä! En voinut muuta kuin ihmetellä, sillä kyseisellä palstalla pyörivät olivat aina järjestään jostakin isommasta kaupungista ja asuivat minusta vähintään 70 kilometrin päässä. Minä taas sain firmani pienet työt hoidettua ja järjestettyä itselleni aikaa. Mutta Sallapa asui minusta 15 kilometrin päässä, hänellä oli auto, ja hän oli lapseton, mutta avioliitossa, kuten minäkin. Parhaat ystäväni asuivat minusta satojen kilometrien päässä, ja näimme harvoin, jos silloinkaan, ja pidimme suhteitamme yllä kirjein, mailein ja chättäämällä Facebookissa ja Messengerissä. Kaipasin päiviini ihan oikeaa juttukaveria, jotain muutakin kuin tietokoneen tarjoamia seurustelukanavia. Salla oli pihalla vastassa minua. Sovimme, että tapaisimme Sallan kotitalon pihalla, ja niinpä minä sitten ajoin pienen Fiestani sinne. Niin paljon elämää takana, toivon mukaan myös edessäpäin. Elämässäni oli kaikki ihan hyvin, kaipasin vain yhtä asiaa sydänystävää samalta paikkakunnalta. Asetuimme aloillemme. Vastaus tuli Sallalta. Me kättelimme. Salla asui kaupunkimme keskustassa, sinisessä puutalossa. Puhelinnumeroitakin vaihdoimme pikavauhtia ja kohta jo tekstailimmekin, jos emme päässeet koneen äärelle sähköposteja vaihtelemaan. Olimme siis valmiit ystävystymään. Illat tummuivat jo ihan väkisin, enää ei valo tehnyt haittaa nukkumiselle, ja pimeys soi ihanan turvallisuuden tunteen. En voinut 13 A. Minä istuin parvekkeella, korituolissani ja otin pimeyden vastaan. li vuosi 2000. Kolmen viikon kuluttua ensimmäisestä mailista tuli aika, kun alkoi tuntua siltä, että meidän oli aika tavata toisemme. Pidimme samoista asioista ja kohta jo vaihtelimme innokkaasti leivontareseptejä ja ruokaohjeita. Viihdyin kuitenkin yksinkin, mutta salaa mielessäni toivoin, että minua vielä joskus lykästäisi ja löytäisin "sydänystäväkseni aikuisen naisen", kuten laulukin sanoo. Se kuulosti liian hyvältä ollakseen totta, mutta totta se oli. Minun oli ikävä. Tein kirjoitustöitäni lempeään tahtiin. Lieneekö kohtalo kuullut toiveeni, kun sitten erään kerran sain vastauksen eräälle palstalle jättämääni kirjeenvaihtoilmoitukseen. Olin tullut elämässäni pisteeseen, jossa rakas ihminen oli päästettävä menemään. Laitoin ruokaa, O O siivosin, kävin kaupassa ja pyöritin siinä sivussa pientä firmaanikin. Hän oli vaaleahiuksinen, pitkät liehuvat hiukset ulottuivat vyötäisille asti ja ne olivat kovin laineikkaat. loitimme kirjeenvaihdon ja meillä synkkasi heti. Olin juuri muuttanut pienelle paikkakunnalle Pirkanmaalle aviomieheni perässä. Löysin kaksoissisareni internetin senssipalstalta li vihdoin tullut elokuu
Tunsin vain, kuinka Salla johdatti minut sisälle kotiinsa ja istutti olohuoneen sohvalle työntäen avointa paperipussia naamani eteen. Silloin tällöin yritin kysyä Sallalta jotakin, mutta kun en osannut pukea tuntemuksiani sanoiksi, minä luovutin. Tuosta, hengitä siitä, minä olen saanut ensiapukoulutuksen ja olen sairaanhoitaja, kuten tiedätkin. muuta kuin tuijottaa hänen kasvojaan ja häpeillen lopulta kiskaisin silmäni hänestä irti ja tuijotin mietteliäänä alas jalkoihini. Kiskoin kiivain vedoin ilmaa pussista sisääni. Salla osasi olla kylässä sopivan aikaa, hän ei roikkunut minussa, vaan antoi omaa tilaa runsaasti. Tämä tilanne jo yksistään oli omiaan laukaisemaan tuollaisen reaktion. Silloin minä avauduin Sallalle. Mahtaakohan Elvi olla vielä siellä poliklinikalla töissä. Päätin ihan piruuttani ja mielenkiinnosta jäädä Sallan elämään katsomaan, mitä hänestä vielä paljastuukaan. tai jotakin. Mutta hän oli nyt, kaksi vuotta myöhemmin, terve ja työkykyinen, vaikka lääkitystä psykoosin estoon vielä söikin. Minä unohdin päällisin puolin nopeasti Sallan olleet ja menneet mielenterveydenongelmat ja keskityin ystävyyteemme. Hän sai minussa aikaan omituisia väristyksiä ja paniikkikohtauksen kaltaisia tuntemuksia. Minä tuijotin Sallaa ja olin saada uuden paniikkikohtauksen. aikean ja hieman koomisen alun jälkeen siis ystävystyimme. Mitä Salla sai minussa aikaan. Se oli kesäkuun valoisa yö, ja istuimme rannalla laiturilla huljuttelemassa jalkojamme vedessä. Ja miksi hän sai aikaan minussa paniikkikohtauksen. Kuule Katariina, hän sitten sanoi kylmällä äänellä ja jatkoi: Älä ajattele niin paljon. Teimme kaikkea sitä, mistä olimme molemmat vain ennen haaveilleet. Minua kuitenkin hieman epäilytti. En tiennyt mielenterveydenongelmista tuon taivaallista omia paniikkikohtauksiani lukuun ottamatta ja olin ennakkoluuloinen. Vaikka kaikin keinoin yritin, en kuitenkaan saanut hallintaani sitä tunnetta, että Sallassa oli jotakin tuttua. Meistä tuli tuntemuksistani huolimatta nopeasti parhaat ystävykset. Hän oli minun psykologini kaksi pitkää vuotta. Tunsin, kuinka Salla vieressäni hätkähti, ja hänen silmiinsä syttyi säikähtänyt ilme. Sallan mitatessa pulssiani ranteesta rauhallisen oloisena oloni kohentui vähitellen. Ja aivoni yrittävät viestittää minulle jotain, mistä minä en saa minkäänlaista otetta ja minä... Minusta tuntuu, että sinussa on jotakin tuttua. Selvitin Sallalle, että sain toistuvia paniikkikohtauksia ja olin menossa niiden vuoksi jopa psykiatrian poliklinikalle tutkittavaksi. Oliko Salla hullu. Salla alkoi uudelleen jutella niitä näitä ja kysäisi sitten: Ovatko paniikkikohtaukset sinulle ominaisia. Minua ohjasivat kuitenkin vanhanaikaiset käsitykset ja kun en ollut ollenkaan perehtynyt psykoosiin, en voinut tunteilleni mitään. Toivottavasti saat olla yhteistyössä Elvin kanssa, sillä hän on todella kultainen ihminen. Hän oli kerta kaikkiaan täydellinen ystävä. Hän ei udellut liikaa asioita, vaan oli läsnä tarvittaessa. Sitten Salla nousi laiturilta ja kä-. No sinä yrität aivan kuin sanoa jotain ja sitten sekoilet sanoissasi ja jätät kaiken kuitenkin sanomatta. Eim... Minä en osannut eritellä sitä sen tarkemmin, mutta tajusin lopulta pitkän hiljaisuuden jälkeen, että Sallassa oli aivan selvästi jotakin tuttua. ei mith... Salla hymähti, ja hänen silmiinsä tuli omituisen surullisen katse. Eivätkö hieman höperöt ihmiset olleetkin vähän omituisia. Salla sitten kysyi ja jatkoi hätääntyneenä minua toisella kädellään olkapäästä ravistaen: Katariina. Vain tuo omituinen tunne Sallan tuttuudesta kulki yhä mukana, mutta pikkuhiljaa opin elämään sen kanssa. Tajuntaani iskostui hyytävä muistikuva jostain, joka ei päässyt aivoissani käsittelyyn asti. HEI! Säikähtäneenä minä katsahdin häneen ja auoin suutani, punoitin ja yritin sanoa jotain. Kunpa olisin silloin tiennyt, että psykoosi on vain ihan tavallinen sairaus, johon sairastutaan ja josta voidaan parantua. Mitenkä niin. Mikä sinulle tuli. Salla kuitenkin ihmetteli lempeästi: Kuule Katariina, oletko siellä paniikkikohtausterapiassa jutellut tuosta, että sinä olet joskus hieman omituinen. En välittänyt, vaikka aivoni aivan selvästi kävivät ylikierroksilla ja yrittivät työstää tietoisuuteeni jotakin, mistä en mitenkään saanut otetta. Salla oli oikein hyvää seuraa minulle, hänessä ei ollut mitään, mistä minä en olisi pitänyt. Hän siirtyi aivan selvästi pari senttiä minusta kauemmas ja heilautti kädellään hajamielisesti pitkät hiuksensa pois kasvojensa läheisyydestä. Haukoin henkeäni ja tunsin, kuinka paniikkikohtaus vyöryi ylitseni, rytmihäiriöt vavisuttivat sydäntäni ja luulin kuolevani. Kävimme toistemme luona päiväkahvilla, kävimme yhdessä ruokaostoksilla, kuntosalilla ja tanssitunneilla, milloin missäkin, kävelylenkkejä ja uimahallia unoh- V tamatta. Laitoin kaiken omien paniikkikohtausteni piikkiin ja kuvittelin, että minua vain vaivaa ennakkoluuloisuus Sallan mennyttä psykoosia kohtaan... Syksyisin marjastimme ja sienestimme ja silloin tällöin teimme ruokaakin yhdessä, istuimme iltaa miehiemme ollessa mukana. Seurasi pitkä keskustelu siitä, kuinka Sallalla vuosia sitten oli ollut psykoosi, ja hän oli ollut puoli vuotta ihan raunioina. Vaivaako sinua jokin. Oliko 14 Sallalla mielenterveydenongelmia
Minä ja Jaakko, Sallan mies, istuimme Sallan kanssa heidän olohuoneessaan ja mietimme, mitä pitäisi tehdä. Psykoosilääkkeet, neuroleptit, eivät ole kuin päänsärkylääkkeet, eivätkä ne tehoa heti, vaan vasta viikkojen kuluttua. Niin, minunkin äitini oli kuollut, minä pohdin. uodet kuluivat. Mutta nyt on kaikki kunnossa. Kun olin yrittänyt mainita tuntemuksestani, että tunsin hänet jostain entuudestaan, Salla oli vetäytynyt ja alkanut käyttäytyä viileästi. Syytä minulle ei ollut kerrottu. Tultiin kuitenkin päivään, joka muutti kaiken. Salla oli ollut hyvä ystävä. Salla selitti sekavia tarinoitaan psykoosin saadessa hänestä yliotteen. Ajattelin, että Salla nyt vain puhui sekaviaan. Ja Turussakin luulin olleeni. Sallan diagnoosi oli sama kuin edelliselläkin kerralla eli: äkillinen ja väliaikainen psykoottinen häiriö. Minä otin asioista selvää ja minä... Se oli väärä nauhoitus. Salla jutteli aluksi sekavia, mutta pikku hiljaa aloin uskoa, että hänen puheissaan piili jokin totuuden siemen. Halusin tietää, mitä tuttua Sallassa oli. alla joutui sairaalaan niin pitkäksi aikaa, kunnes lääke alkoi kolmen viikon kuluttua vaikuttaa. No, Jaakko hätääntyi sen tähden, kun minä luulin olleeni Helsingissä, vaikka olinkin koko ajan ollut täällä. Kaikki viiden vuoden aikana patoutunut ihmetys ja hämmennys Sallan tuttuudesta, kaikki sisälläni ollut tuska varhain menetetystä kaksoissisaresta... Minua alkoi kylmätä, kun ajattelin, että Sallalla ja minulla oli sama syntymäpäivä ja sama syntymävuosi ja molempien äiti oli kuollut! Halusin ajatella, että se oli vain sattumaa, mutta järjellä ajateltuna en voinut ymmärtää, miten ylipäätään saatoimme löytää toisemme ja asua vieläpä samalla paikkakunnalla. P S ikkuhiljaa Salla alkoi palata selväjärkisten kirjoihin. Onko Sallalla sisar. Aina kun olin puhunut asiasta, hän oli käyttäytynyt samoin, ja niinpä minä sitten olin antanut asian olla. Se tuska oli ruokkinut paniikkikohtauksiani, antanut niille syyn tulla ja mennä. e-en... Huomenaamulla minä soitan lääkärille psykiatrian polille, tai ainakin varaan sinne ajan, jos en lääkäriä saa kiinni, Jaakko sitten sanoi. Ja lääkityksen pois jättäminen siinä sivussa..., lääkäri selitti, kunnes minä keskeytin hänet. Puolikas nyt ensin ja huomenna annoksen nosto, pikkuhiljaa ylemmäs, niinhän se oli, Jaakko luki pakkauksesta ohjeita ja toi sitten puolikkaan lääkkeen Sallalle, joka vieläkin selitti sekaviaan ja ihmetteli, kun emme ymmärtäneet, mistä hän puhui. Tunsin, kuinka kasvoilleni nouseva kuumotus ja paniikkikohtaus veivät minut taas mennessään, lääkityksestä huolimatta. Äidin oli pakko kertoa, minä haluan halata äitiä, olen antanut hänelle anteeksi, vaikka se nauhoitus ei mennyt putkeen ja minä... Niinpä minä päätin odottaa. Minä kysyin Sallalta, kun hoitajat pyörivät ympärilläni, mittasivat pulssia15. Mikä sinun tyttönimesi on. M-inä, mhä... Tasainen, mutta joskus niin ahdistuneen ja salaperäisen oloinen. Minun kadotukseen joutunut siskoni! Salla huudahti sitten ja katsoi suoraan minuun outo kiilto silmissään. Hän kuoli ollessani vasta 3-vuotias. Ja kaiken keskellä olin elänyt niin, että olin luullut elämässäni kaiken olleen hyvin ja tasapainoisessa! Nyt kun katsoin Sallaa, tajusin hänen maksaneen menneisyyden tuskista vielä kalliimman hinnan kuin minä. Minä katsoin hätääntyneenä Sallaa ja sitten Jaakkoa. En ymmärtänyt, mitä hän halusi sanoa, joten tyydyin vain hymyilemään Sallalle rohkaisevasti. Lääkkeen hän kuitenkin suostui ottamaan, vaikka sanoikin: Yrität myrkyttää minut, tiedänhän minä sen ja SINÄ! hän huudahti minuun katsoen. Äiti on kuollut. Elämämme oli varsin samanlaista kuin viisi vuotta aiemmin. Katariina ja Salla, siskokset, yhdessä ja erikseen... Sen tapauksen jälkeen olin varma, että Sallassa piili jokin salaisuus, josta minun tulisi tietää! Olimme tunteneet tuolloin vasta kaksi kuukautta, ja ystävyytemme oli vielä niin nuori, että se saattaisi hetkessä lennähtää raiteiltaan, jos sitä vähänkin liikaa sysäisisi. Salla oli seonnut, siitä ei päässyt yli eikä ympäri. V Sallan täytyy ottaa tuota vanhaa psykoosilääkettään, Risperdalia, nyt ensi hätään, Jaakko sitten keksi ja meni lääkekaapille. Viisi vuotta oli pitkä aika olla jonkun paras ystävä. Kaikki johtui siitä, että minä olin pari päivää kuunnellut väärää kanavaa. Hän halusi jutella kanssani ja pyyteli anteeksi puheitaan ja käytöstään. Salla oli nimittäin lopettanut psykoosin estolääkityksensä kaksi vuotta aiemmin. Kävin Sallaa joka päivä katsomassa, vaikka minuun sattuikin. veli nopeasti miehiemme luo, jotka istuskelivat hieman kauempana olevilla penkeillä ja nauttivat siellä yöttömästä kesäyöstä. Vuodet olivat olleet tasaisia. Lääkäri katsoi minua kuin olisin seonnut minäkin ja tokaisi sitten: Ettekö te muka tiedä olevanne Sallan sisar. Sisaren. Odottaa aikaa, jolloin ystävyytemme olisi varmemmalla pohjalla. Kävi ilmi, että yksi mahdollinen syy olin minä! Niin, sisaren yhtäkkinen löytyminen on kova pala ja varsinkin, jos sitä miettii hiljaa mielessään viisi vuotta. E-en todellakaan tiedä... Salla näytti olevan pahoillaan, ja Jaakko tuijotti suoraan alas kenkiinsä. Olin mukana hoitoneuvotteluissa, joissa käytiin läpi psykoosiin mahdollisesti johtaneita syitä. Kenen sisaren. Halusin tietää hänestä kaiken. Valitettavasti hän alkoi oireilla uudelleen ja sairastui
08-5370 033 JULKAISUJOHTAJA Fax 08-530 6118 Juha Määttä JULKAISUJOHTAJA TOIMITUSJOHTAJA Juha Määttä Sauli Huikuri ILMOITUSMYYNTI TOIMITUSJOHTAJA Kolmiokirja Oy Sauli Huikuri N Liisa Finnberg skomaton tarina. Laamanen, Salla kuiskasi. Pääsimme siis yli kriisistämme. harkitsemansa muutokset lähetettyyn maLehti Lehdessä julkaistu kirjoitus, josta teriaaliin.varaa oikeudet tehdä tarpeellionseksi harkitsemansa muutokset lähe-julmaksettu kirjoituspalkkio, voidaan tettyyn materiaaliin. Vanhempamme olivat kuitenkin eronneet ollessamme 1-vuotiaita, ja minä olin jäänyt isälle ja Salla äidille. Hän oli sitten myöhemmin löytänyt itselleen uuden puolison. Hän joutui jälleen psykoosiin, äänet hänen päänsä sisällä käskivät hänen tappaa itsensä, ja niin hän sitten teki. Se kaikki selvisi minulle siellä hoitoneuvottelussa sen jälkeen, kun minut oli ensin elvytetty paniikkikohtauksesta ja pyörtymisestä. Salla oli siis saanut uudet vanhemmat. Meidät oli erotettu, emmekä sen jälkeen olleet tavanneet toisiamme. Minä sen sijaan vartuin isämme kanssa, joka ei koskaan kertonut mitään sisaruksestani. Tähän päättyy tämä tarina, mutta minun ja Sallan elämääkin suurempi muisto ja ihme ei kuole koskaan. Äitimme oli kuollut ollessamme 3-vuotiaita, ja Salla oli jäänyt uuden isänsä huostaan, joka oli ollut hyvin kiintynyt Sallaan. Toimitus ei vastaa kadonneistästä makseta erillistä korvausta. Salla oli tiennyt heti, mutta oli halunnut suojella minua, kunnes ei itse enää kestänyt. Hän oli aiemmin saanut äidiltämme 16 U Lekatie 6, PL 246 MEDIAMYYNTI 90101 Oulu Avainasiakaspäällikkö Puh. Lähdin sairaalasta mukanani ajanvaraus psykologille. Jatkoimme elämäämme syvemmin kuin ennen, sisaruksina. Minun on päästettävä irti Sallasta ja sisaruksestani, joka antoi niin paljon elämääni, vaikka en häntä saanutkaan koko elämääni tuntea. Ihmismieli on ihmeellinen, minäkin olin tajunnut salaa itseltäni, että jotain minulta oli hukassa ja nyt sen vihdoin olin löytänyt! yt, kun elän uudelleen tätä elokuuta, josta tarinani aloitin, tiedän, että minun on se myös tähän lopetettava. tilaajapalvelu. Isäni kuoli jo kauan ennen kuin tutustuin uudelleen Sallaan. kirjeen kauan sitten, jossa oli lukenut, että minä, Katariina, olin toinen sisaruksista ja että äiti oli toivonut, että kerran kohtaisimme. Kävimme tahoillamme terapiassa, joskus yhdessäkin ja kuroimme kiinni menneisyytemme haavat. PAINOPAIKKA Painotalo Suomenmaa 2009 PAINOPAIKKA Joutsen KUSTANTAJA Median painotalo 2009 Kolmiokirja Oy KUSTANTAJA Pl 246, 90101 Oulu Kolmiokirja Oy Puh. (08)Myllyoja Juhani 537 0306 Fax (08) 530 6118 044 737 0334 juhani.myllyoja@mail.suomenmaa.fi ILMESTYY 12 numeroa vuodessa ILMESTYY 12 kertaa vuodessa TILAUSHINNAT Kotimaahan TILAUSHINNAT 12 kk 49 kotimaahan TILAAJAPALVELU 12 kk 49 08-537 0370 ma-pe klo 08.00-16.00 TILAAJAPALVELU S-posti:08 537 0370 Puh. Toimitus ei vastaa Kolmiokirja Oy:n asiakasrekisteriä voikadonneista käsikirjoituksista eikä kuvista. Hän oli paras ystäväni, sellainen, joita ei voi olla kuin yksi koko elämän aikana. kolmiokirja@suomenmaa.fi ma-pe klo 08.00-16.00 S-posti:1236-4576 ISSN tilaajapalvelu @kolmiokirja.fi 35 ISSN 1236-4576. Sanotaanhan, että kaksoset vaistoavat toisensa ajatukset ja läsnäolot, vaikka toinen olisi kaukanakin. Jotenkin Salla vain tiesi heti minut nähtyään, että siinä minä olin, ja pienen salapoliisityön jälkeen oli ollut siitä täysin varma. Tiedän, että en koskaan enää tapaa ketään hänen kaltaistaan. Salla oli tiennyt jo minun viisi vuotta tekemäni kirjeenvaihtoilmoituksen perusteella, että minä olin hänen kauan kadoksissa ollut sisarensa. Olimme siis syntyneet kaksosiksi Laamasten perheeseen. Sen jälkeen, kun mieheni oli kutsuttu paikalle ja hoitoneuvottelua oli jatkettu kahdella tunnilla. Kaikki oli hyvin ja onnellisesti siihen asti, kunnes Salla puoli vuotta sitten kuoli. Juuri sillä tavoin minä ja Salla olimme yhteydessä. 08-537 0033 PL 246, 90101 Oulu Fax 08-530 6118 Puh. Olinhan minäkin Laamanen tyttönimeltäni. käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarSuomenmaa-yhtiöt Oy:n henkilökunta koituksiin. 08-537 0033 Toimitus ottaa vastaan käsikirjoituksia Toimitus ottaa vastaan käsikirjoituksia ja kuviaja kuvia sitoumuksetta. ja heidän lähiomaisensa eivät saa osalJoutsen Media Oy:n henkilökunta ja heidän listua lehden kilpailuihin. Niin tietysti, miksi en aiemmin sitä ollut osannut kysyä. Materiaalia ei palauteta. UNEKSIJA76 TOSI E L Ä M Ä Ä AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSENLEHTI --------------------------------------------------------------------------------------------1ä.20 V U O S I K E R T A -----------------------------------------------------------------------------------------------Päätoimittaja Eeva Vainikainen Toimitus Lekatie 6, Oulu Toimituksen postiosoite Tosi Elämän toimitus PL 246, 90101 Oulu Puh. Minun oli päästettävä irti jostain, jota rakastin. Oli ollut äiti ja isä ja kaikki hyvin. Salla tervehtyi kunnolla ja meni takaisin töihinkin. Tarina, jota kerron yhä uudelleen psykologilleni ja ihmettelen sitä, miten minulla alusta asti oli ollut Sallan nähdessäni tieto siitä, että hän on minulle tuttu ihminen. Minun tuntemukseni taas selittyvät alitajunnassa olevien viestien aiheuttamiksi. Sen jälkeen minulla pimeni. M e olimme Sallan kanssa sisaruksia, kaksosia. Kun Salla viimein pääsi pois sairaalasta, oli meillä mahdollisuus jutella. Tiesimme, että kaksoisside oli meidät pitänyt jollakin tavoin yhdessä. Ilmoittakaa nimi, osoite, mahdollisen nimimerkin lisäksi oikea henkilötunnus ja pankkitilin numero, sillä nimi, osoite, henkilötunnus julkaistuista maksetaan palkkio.ja pankin tilinumero, sillä julkaistuista makseLehti varaa oikeudet tehdä tarpeelliseksi taan palkkio. Minäkin olin päätynyt potilaan osaan. Ilmoittakaa sitoumuksetta. Materiaalia ei pakaista myös digitaalisessa muodossa eikä lauteta. ta käsikirjoituksista eikä kuvista. lähiomaisensa eivät saa osallistua lehden kilpailuihin. daan käyttää ja luovuttaa suoramarkKolmiokirja Oy:n asiakasrekisteriä voidaan kinointitarkoituksiin. ni ja työnsivät paperipussia kasvojeni eteen
Puolisoilla pitäisi olla niin suuri luottamus toisiaan kohtaan, etteivät he pelkää, että toinen sortuu milloin tahansa vieraisiin. Moni ajattelee ihmeissään, että ensinhän olimme niin kauhean onnellisia, ja nyt sitten kävikin näin, että tiet erosivat. Tuollaisissa asioissa on kysymys vääränlaisesta omistamisenhalusta. JOSEFIINA HYVÄ IHMINEN Millainen on hyvä ihminen. Joku voi sanoa, että hyvä ihminen on kiva, hauska, iloinen. Toki sellaistakin nykyään hyvin paljon tapahtuu, mutta jos toinen täysin aiheettomasti koko ajan syyttää siitä, että toinen haluaa tehdä vaikutuksen muihin, niin lopulta kyllä tulee ero hyvinkin alkaneessa liitossa. Julkaistusta kirjoituksesta maksetaan 5 euron palkkio. Täytyy katsoa kokonaisuutta, hyvä ihminen ei voi olla vain yhdelle mieliksi. Miehet raivaamaan pusikoita, naiset ilmaistyöhön laitoksiin, helpottamaan työruuhkaisia aloja kautta linjan. Uusavuttomuuden välttämiseksi taito loihtia halpaa ruokaa kotikonstein saatettakoon kaikkien toimeentulotukea tarvitsevien tietoisuuteen. Joskus voi oma puoliso estää toiselta kaikenlaisten kykyjen esilletuomisen siinä pelossa, että menettää rakkaansa, ja ehkä hän juuri siksi menettääkin, koska ei kenenkään tarvitse typistää henkisiä kykyjään ja lahjojaan kateellisen tai kahlitsevan puolison takia. Ehkäpä joidenkin kohdalla ero johtuukin siitä, että vaikkapa mies ei ole kestänyt katsella vaimonsa onnellisuutta. Siihen on monta vastausta. 17. Nähkööt jokainen jonkinlaisen vaivan leipänsä eteen, olkoonpa sitten minkälaisessa toimeentulokuopassa tahansa! Toinen seikka taas olisi, että pakettien saajat pitäisi ohjata jonkinlaiseen vastikkeellisuuteen. Jonkun mielestä äiti on huono, kun ei käy töissä tai liian ankara lapsilleen. Tähänhän pienten lasten äidit ovat jo saaneetkin kosketusta eteläisessä Suomessa: myymäläauto jakaa ruokaa kotiäitien ovelle. Hyvä ihminen ei ole toisten sylkykuppi ja heittopussi. Ajatellaan vaikka kotiäitiä, joka tekee kaikkensa viiden lapsen eteen. Onkohan meillä menty noiden leipäjonojen kohdalla jo ojasta allikkoon. Sanontahan kuuluu, että pitää antaa kaikkien kukkien kukkia. Ehkä vaimo haluaa rakastaa miestään, ja muut asiat ovat etusijalla, mutta mies ei sitä ehkä usko. Entäs jo eläkkeellä olevat mummo ja pappa, jotka vielä vanhoinakin jaksavat kuunnella lapsenlapsiaan ja auttavat aikuisia lapsiaan. Vaimo ei kuitenkaan halunnut hänen laihduttavan, kun pelkäsi, että sitten muut naiset alkavat katsella miestä sillä silmällä. Vastaus riippuu ihmisen arvomaailmasta. Tai jos vaimolla sattuu olemaan vaikka jotain erikoislahjoja, joista hänet tunnetaan laajemminkin, mies voi ajatella, että vaimo tulee liian suosituksi. Sanotaan, että jos kumartaa toista, niin pyllistää toiselle. Kysymys on toki miehen heikosta itsetunnosta. Mutta voiko kukaan olla kaikille mieliksi. Hyvä ihminen ei kiellä itseään. Hoitaa kodin, lapset, huolehtii ruuan ja puolisonsakin hyvinvoinnin. Täytyy kuitenkin muistaa, että hyvä ihminen on itselleenkin hyvä. Tulevaisuudessa ilmaisen leivän jakelu tulee olemaan tuntematon käsite. Tuollainen painohan on hengenvaarallinen, joten tällainen asenne on melkoista itsekkyyttä vaimolta. Hyvä ihminen ei ole joo, joo ihminen. Silti jokin saattaa jäädä hiertämään jonkun mieltä. Hyvästä ihmisestä on hyödyksi, avuksi ja tueksi. Juttu tupa ONNELLINEN PUOLISO ON UHKA Kohtahan melkein kaikki avioliiton päättyvät eroon. Liitä mukaan nimesi, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkitilisi numero. Mies kärsi lihavuudestaan, mutta vaimo saattoi luottaa miehen uskollisuuteen, kun tämä ei päässyt edes ulos talosta. Ja saa ollakin. PENNINVENYTTÄJÄ Juttutupa odottaa juuri sinun ajatuksiasi ja mielipiteitäsi. Toinen sanoo, että reilu, rehti ja huumorintajuinen. Tie yhteiseen hyvinvointiin tulee vain yhteisin ponnistuksin, ei sosiaaliturvaa korottamalla. Kuitenkin voi tulla vastaan kitinää ja kitkaa. Mummo ja pappakin väsyvät välillä. Kun hyvään tottuu, tulee yhä vaativaisemmaksi avun suhteen ja alkaa vaatia näitä palveluja jo kotiovelle asti. Hyvä ihminen kunnioittaa itseään, elämää ja läheisiään. Myös kateus ja mustasukkaisuus voivat astua kuvioihin, ja edessä on perhehelvetti. Sen sijaan, että ruokaa annetaan valmiina, pitäisi jakaa ruokatarvikkeita, kuten esimerkiksi jauhoja. Se, että toimeentulohuolia on, ei oikeuta ketään jatkuvaan, ilmaisen ruuan vastaanottamiseen. Kerran oli televisio-ohjelmassa amerikkalainen pariskunta, jonka miesosapuoli painoi noin 350 kiloa. Kirjoita osoitteeseen Tosi Elämää, Juttutupa, PL 246, 90101 Oulu. MARJA LEIPÄJONOT PASSIVOIVAT. Onhan onnellinen ihminen miellyttävä ja säteilevä, ja mies ehkä pelkää, että muut alkavat liikaa vilkuilla hänen hyvää oloa säihkyvää vaimoansa. Niin, hyviä ihmisiä on paljon
Ei kulunut kauan, kun tajusin, että jokin suhteessamme oli pahasti vialla. Olin viisaampi, uskoin ainakin olevani, mutta en ymmärtä-. Se oli pankkiautomaattikuitti, tilisaldo nolla euroa. Vaikka oikeastaan, minä vaistosin heti ensimmäisestä päivästä alkaen jonkin olevan vinossa, se oli sellainen epämääräinen varoituksen tunne sisälläni, etten saisi luottaa häneen. En suostunut kuuntelemaan järkeni ääntä, vaan syöksyin suhteeseen täyttä vauhtia. Viisi vuotta olin elänyt sinkkutytön elämää ja arpeni sotkuisesta suhteesta ukkomiehen kanssa olivat parantuneet. Jos soittaisin, mihin silloin olisin syöksymässä. Minä tunnustelin vain varoitusta sisälläni. Älä heitä sitä roskiin, mies oli toistellut minulle useaan otteeseen jättäessään minut City Caféen pöytään. En ollut kuitenkaan vielä valmis luopumaan rakkaudestani. T elevision ajankohtaisohjelmassa minulle täysin tuntematon nainen kertoo kansalle varoittavaa tarinaansa, joka on kuin kopioitu omasta elämästäni. Useilla oli lama-aikana nolla euroa tilillään, ajattelin. Olisiko parempi, jos en soittaisi. Nainen on vaalea, ja hän pitelee pientä lasta sylissään, poikaa, kurdimiehen siittämää. Aivan kuten meissä suomalaisissakin, heissä on niitä hyviä ja rehellisiäkin ihmisiä, mutta meidän molempien kohtalona näyt18 tää olleen törmääminen räikeään hyväksikäyttäjään. Tuijotin mietteissäni mieheltä saamaani, käteeni painettua puhelinnumeroa ja hetken mielijohteesta käänsin paperilapun ympäri. Narsistin otteessa: taistelin itseni vapaaksi Järkeni sanoi alusta lähtien, että Kadirista seuraisi hankaluuksia. Minäkin rakastuin kurdiin onnettomuudekseni, aivan kuten tuo nainenkin oli erehtynyt rakastumaan. Ei sii- nä mitään
Tosin minua kummastuttivat lahjaksi saadut saapikkaat, jotka olivat useaa numeroa liian isot minulle. Hän ei ollut komea, miellyttävän näköinen tosin, vaikkakin lyhyenläntä ja osaksi kalju, mutta hänessä oli sitä jotakin, mikä oli saanut huomioni kiinnittymään. Itsekin ulkomailla asuneena en erotellut ihmisiä värin enkä kansallisuuden mukaan, minä halveksin rasismia. Totta kai, myös hänen mielenkiintonsa itseäni kohtaan oli ollut mairittelevaa. nyt samalla olevani entistä haavoittuvampi. Miehellä oli lapsi kummastakin avioliitosta, sen verran minä tiesin hänestä. Olin aina ollut ylpeä siitä, että olin ennakkoluuloton. Olin mairiteltu hänen huomion osoituksistaan ja lahjoista, joita hän minulle toi. Tämä mies oli Kadir, kurdi, toisen naisen Suomeen tuoma, kahdesti eronnut. Uudessa kaupungissa ja uudessa elämässäni oli vastaani astellut houkutus, viereisessä kerrostalossa asuva mies. Niin no, miehet eivät varmaankaan ymmärtäneet sellaisten asioitten päälle, kuten että olisivat kysyneet naisensa kengännumeroa, päättelin ja vähin äänin 19. Koskaan aikaisemmin en ollut saanut osakseni sellaista hemmottelua keneltäkään mieheltä. Niinpä, kummallisesta tunteesta huolimatta, minä soitin Kadirille seuraavana päivänä. E hkä noin kuukauden kuluttua tuosta soitosta suhde oli muut- tunut intiimiksi, ja minä tajusin olevani järjiltäni rakastunut
Vasta usean kuukauden jälkeen ymmärsin Kadirin olevan kroonisesti velkaantunut ympäri kaupunkia. tuntein kuin onnellisena. täni ne olivat minun omilla rahoilla Sinä olet nyt minun vaimoni, Ma- ni ostettuja, eivät suinkaan Kadirin! ria, hän aloitti tapansa mukaan maiKadirin paluun varmistuessa minä rittelevasti. na, useimmiten hän soitti minulle Rahaa hänelpalkkapäivänä. Minä puolestani päättelin naisen olevan vain oluen pöhöttämä kaheli ostoskeskuksen kuppilasta, taisin olla siinä väärässä. O K. Siten hänen työttömyyskorvauksensa olivatkin aina jo etukäteen tuhlatut, ja syöksykierre sen kuin vain kiihtyi. Ne olivat toiselle naiselle ostetut saappaat, tajusin myöhemmin. lainasta MehKadir lopetmetin kanssa, ti puhelun vaosa rahoista tuli minulta. Olin sinisilmäinen ja luottavainen, otin vastaan kaiken tyynesti vielä noihin aikoihin, jopa ramman naisen, joka ilmestyi kuin tyhjästä eteemme alkaen huutaa Kadirille siitä, kuinka tämä oli nostanut rahaa naisen tililtä. leenkään ollut, sisälläni. Kadir sitten makseli niitä, jos miehellä rahaa sattui olemaan. Velkaantu20 sa Turkissa aikaisemmin, minä päätin, etten moiseen suostuisi. Meidän kulttuuri on tämä, Kadir puolustautui minun ihmetellessä. Jos soittaisin, mihin sil- Raha-asiani sopimuksen selvitettyään loin olisin syöksymässä. vää ennen lentoa mies teki minulle En valita, posti toi minulle pakettekuitenkin erään uskomattoman eh- ja, vaatteita ja koruja, mutta mielesdotuksen. Oman rasituksensa asioihin toi Abdullah, Turkissa yhä asuva, ensimmäisestä avioliitosta syntynyt, teini-ikäinen poika, joka nosteli isänsä tililtä Visalla käteistä milloin mistäkin syystä. Kadirin kylmä vastaus oli vain: Miksi sitten sinä annoit tehdä niin. Enkä minä koskaan saanut tietää, kuka postitteli lomakkeita eteenpäin. Kadir yritti tehdä parhaansa ollakseen isä kaukana asuvalle pojalleen, jota kuulemma tämän äitikin hylki. lä tosin sii Minä tunnustelin vain varoitusta hän Miten on, hen ei edelaloitti. Vaikka ex-vaimo keillut kaikenlaista, niinpä hän oli olisikin toiminut siten miehen olles- ollut myös yrittäjäkurssilla, mutta minen johtikin jatkuviin rähinöintiin ihmisten kanssa, ja kaksi kertaa istuinkin oikeudessa Kadirin tukena rahasta johtuvien tappeluiden tähden. Oli uskomatonta, millainen kyky hänellä oli hurmata ja manipuloida ihmisiä, jotta hän saisi kaiken haluamansa! Hänen tarvitsi vain kävellä liikkeeseen ja puhua, ja näin hän sai osamaksulla tai jopa ilmaiseksi mukaansa tavaraa, aina vaatteista elektroniikkaan. mutta hän teki soittaisi. Vaikka hän olikin harjoittelutyössä ystävänsä Mehmetin kebab-ravintolassa, eivät hänen varansa niin suuren suuria olleet. kätkin saappaat kaappiini. Surin sitä, että hän tuhlasi rahansa minuun, mutta vaikka estelin, ei sillä ollut miehen käyttäytymiseen minkäänlaista tehoa. Paria päi- kuuttamalla tunteitaan. Se tosin oli vaikeata paikkakuntalaisten sietämättömien ennakkoluulojen takia, tai rasismin uskoin ainakin olevan syynä työttömyyteen. Minua myös hämmensi se, mistä Kadir ammensi rahat kaikkiin lahjoihin. Myöskään Mehmet ei uskonut miehen enää Turkista takaisin tulevan. Sinä kertoo minulle odotinkin sitä enemmän sekavin suoraan, jos sinulle ei onnistu tämä. Minun ex-vaimoni kirjoitti aina olmen kuukauden kuluttua Kaminun nimi, Kadir vakuutti röyhdir palasi aivan kuten lähtieskeästi minun tuijottaessa suu auki sään oli luvannutkin. Miehen paluu häntä. Onneksi sentään Mehmet joskus tarvitsi ekstraajaa ravintolassa, mutta nekin rahat tuhlattiin pian toisessa ravintolassa syömiseen eikä laskujen maksamiseen. Olisiko parempi, jos en Onko rahaa. Pettyneenä aloinkin toivoa, ettei hän enää palaisikaan Suomeen. Kaiketi raKadir piteli edessä työttömyyskor- kastin edelleen miestä, kaipasin hänvauslomaketta, sen jättöpäivä olisi tä ainakin, olinhan jo tottunut hänen vasta kolmen viikon kuluttua mie- seuraansa, mutta samalla olin myös hen lennosta. En ollut niin tyhmä, ettenkö olisi ymmärtänyt, mitä tapahtuisi, jos käry kävisi, ja minä olin se, joka olisin Suomessa siitä kärsimässä, eikä suinkaan Kadir! Hänenkin täytyi olla tietoinen siitä, mutta hän kokeili minua! Kadir ei näyttänyt pettymystään kieltäytyessäni, mutta huolehtiessani hänen asunnostaan matkan aikana tipahtelivat kirjekuoret luukusta, kuten aina ennen ja katosivat myöhemmin asunnosta jonnekin. Suomessa asuessaan Kadir oli kosä lomakkeille seuraavien kolmen kuukauden ajan. kireä ja huolestunut tilanteestani. limme seurustelleet noin run- Mutta Kadir oli kuitenkin toista saan vuoden verran, kun Kadir mieltä. Yhteys mieheen säilyi välipäätti toteuttaa pitkäaikaisen haa- matkasta huolimatta puhelinsoittoiveensa lähteä käymään kotonaan. Minä hellyin selittelyjen edessä ja yritin samalla tukea miestä ja rohkaista sijoittumaan työelämään. Lapselle annetaan kaikki! Aivan, ei minulla ollut siihen vastaan sanomista. Ymmärsinkö tosiaankin oikein, oli mielestäni osoitus siitä, että hän kun kuvittelin hänen ehdottavan mi- sittenkin välitti minusta, kuten vanulle, että väärentäisin hänen nimen- kuutti
Kadirin maine ei ollut parhain. Muistan kylmän, pimeän helmikuun aamun, jota sankka lumipyry valkaisi astuessani taksiin ilman Kadiria. Olinhan siinä päättämässä ainoan lapseni elämästä ja kuolemasta! adir oli luvannut lähteä myös tuekseni sairaalaan sinä aamuna, jona abortti tehtäisiin. Minä olin yhä kipeä ja vuosin verta, kun Kadir otti minut syliinsä ja halasi. Olin alati varuillani. Jätin Kadirin säännöllisesti vain palatakseni taas yhteen miehen kanssa muutaman viikon tai päivän päästä. Hän oli pettänyt minut jälleen kerran ja lähtenyt edellisiltana Mehmetin kanssa huviajelulle Helsinkiin. Ratkaisu olisi omissa hädissäni, ja minä pelkäsin ja horjuin lopullisen päätöksen tekemisessä. Pelkäsin jo, että minutkin yhdistetään Kadirin varkauksiin. En silloin vain vielä sitä ymmärtänyt, 21 K N. Sainkin kuulla usein Kadirin maanmiesten suusta ihmettelyjä siitä, minkä tähden en luottanut mieheeni. Ehkä se olisikin parempi, minä mietin. Ehkäisy oli pettänyt. Minä kuuluin niihin ihmisiin, jotka uskoivat ihmisten voivan muuttua. Miksi minun olisi pitänyt luottaa, olisin halunnut heiltä kysyä. Aina se vain ei mene niin. jättänyt sen kesken, kuten tulisi jättämään niin monen muunkin asian. He eivät tietäneet, että rahat noihin kauniisiin asioihin tulivat pelkästään minun omasta lompakostani, ja olisin voinut vallan hyvin elää ilman tuota hemmottelua. Tiesin välittömästi, et- M tei Kadirista koskaan olisi perheen elättäjäksi. Teettäisin abortin, me eroaisimme ja vähitellen kaikki tulisi taas normaaliksi. Peloissani pyysin kuitenkin Kadiria olemaan tukenani seuraavat viikot. Tunsin surua, pelkoa, mutta myös syvää helpotusta. Tahdoin kuitenkin varmuuden vuoksi keskustella ensin asiasta miehen kanssa, olihan hänellä siihen oikeus, ajattelin. Anna Kadirin mennä, Maria. Kadir huomasi, ja ravistin päätäni nyyhkäisyjen välissä. Hän järkyttyi kuullessaan tapahtuneesta. Minä purskahdin ahdistuneeseen itkuun siinä sohvalla istuessani, enhän enää edes tiennyt, mihin uskoa! Sinä et halua tätä lasta. Hän lupasi minulle, että lähtisimme pois kaupungista, jossa elämämme oli muodostunut niin kovin vaikeaksi. Jatkoin puurtamista vieraan palveluksessa Kadirin eläessä lompakostani, ja ihmisten jäädessä siihen uskoon, että se olinkin ollut minä, joka vetäydyin. Sinä itket ei minkään tähden! Kadirin sanat paloivat ikuisesti mieleeni. Jäi siis se toinen mahdollisuus, abortti. Sinä et halua, niin silloin sinä et halua! En enää tiennyt, mitä tekisin. Kadirhan oli kääntänyt suuntaa liian usein ja suorastaan jopa valehdellut minulle! Olin yhä kiintynyt häneen, mutta ne alkuaikojen ruusunpunaiset lasit silmilläni olivat käymässä jo hailakoiksi. Hänen reaktionsa olikin riemastunut. Hankin raskaustestin ja positiivisen tuloksen kanssa lähdin käymään miehen asunnolla. Se, että me asuimme naapuritaloissa, teki eroamisen vaikeammaksi. Viha kuulsi Eileenin sanojen lävitse. Minulla olisi lapsia kolmen eri naisen kanssa, kaikki tulee olemaan sitten aivan sekaisin! Asia oli sillä selvä. Olin jo niin kovin uupunut jatkuvaan vuoristorataan elämässäni, kaipasin johonkin turvaan. On ihmisiä, jotka eivät tahdo muuttua, ja Kadir kuului heihin. Minua huolestutti myös se, että nelikymppisenä putoaisin pois työmarkkinoilta ja jäisin yksinhuoltajaksi. Miksi ei, ajattelin ja menin kurssille, mutta vain huomatakseni, kuinka Kadirilla yhtäkkiä ei enää ollutkaan mitään kiinnostusta yhteistä yritystä kohtaan, kaikista vihjailuistaan ja lupauksistaan huolimatta. oin viikko abortin jälkeen ovikelloni soi. Aivan ensimmäiseksi hän vei minut valokuvaamoon ja kylmästi maksatti siellä minulla samassa kaupungissa asuvan tyttärensä, Annan, valokuvat. Kanssaihmiset näkivät vain miehen, joka hävyttömästi hemmotteli naistaan lahjoilla ja kukilla. Istuessamme jälkeenpäin kahviossa kierähtivät järkyttyneet kyyneleet taas silmiini, ja sen huomatessaan hän alkoi solvata minua. Minä kävin siis kurssin, ja siihen se sitten jäikin. Hän lähtikin kanssani gynekologin vastaanotolle, mutta en koskaan voi unohtaa julmuutta, jolla hän kohteli minua vastaanoton jälkeen. Seuraavana päivänä huomasin kuitenkin olleeni oikeassa, sillä tuuliviiri Kadir oli muuttanut mieltään. Halusin luottaa mieheen ja kuitenkin syvällä sisimmässäni tiesin, etten voinut luottaa. Ei ole hyvä, hän pulisi kävellessämme kaupunkiin. Oppisin sen huomaamaan seuraavien vuosien aikana. Hyvä on, hän huokaisi. Palatessani myöhemmin sinä päivänä kotiin sattui rakas ystäväni Yhdysvalloista soittamaan. e olimme väliaikaisesti erossa, kun tajusin järkyttyneenä kuukautisteni jääneen pois. Hänen olisi pitänyt olla siellä tukenasi ja maksaa muutenkin koko hoitosi! Vain kaukana asuvalle ystävälleni olin saattanut tunnustaa rehellisesti, millaista Kadirin kanssa oli ollut elää. Tuttavat olivatkin alkaneet ehdotella minulle, että hakeutuisin samalle yrittäjäkurssille, hankkisin oikeuden starttirahaan, ja pistäisimme yrityksen pystyyn Kadirin kanssa. Hänellä oli ystäviä Turussa, Oulussa, Tampereella ja Seinäjoella, aivan varmasti joku heistä auttaisi, hän suunnitteli. Lisäksi minulle oli myös kerrottu varmalta taholta Kadirin sortuneen näpistelyihin, mikä oli se todellinen syy siihen, miksi hän ei saanut työtä
Nawzadin mielestä Kadir ei ollut normaali, vaan hänellä oli, miehen sanoin, lapsen pää. Vietimme myös joulun yhdessä kuusineen ja lahjoineen. esän aikana sain kerättyä muuttorahat, odotin muuttoa epämääräisin tuntein. Lääkäri määräsi minulle nukahtamislääkkeet, joista myös Kadir nappaili osansa aina, kun silmäni vältti! Hän popsi kuin karkkeja myös vapaasti saatavilla olevia särky- ja allergialääkkeitä ilman mitään todellista sairautta. Kadir oli jättänyt vuokriensa omavastuut maksamatta ja hän lentäisi ulos asunnostaan. hän huoahti. Hänellä oli kuulemma niin paljon ystäviä tuossa pienessä rannikkokaupungissa. Varoitinkin Hilmaa antamasta rahaa miehelle, vaikka tiesin, että tämä tuskin pystyisi olemaan tekemättä sitä. Minusta oli tullut näköjään Kadirin äiti, ja hyvin pian minä muualla asuessani tulisinkin oppimaan, kuinka näitä Kadirin äidiksi haluavia olisi enemmänkin! Olihan eräskin nainen työttömien tuvalla käydessäni vannottanut minua, etten vain hylkäisi Kadiria muuttaessani toiseen kaupunkiin, vaan ottaisin mukaani raukan, kultaisen miehen. Mutta ilmeisesti minä olin ollut kuitenkin blondia parempi lypsylehmä, sillä Kadir ei tahtonut katkaista suhdetta minuun välimatkasta huolimatta, vaan kerran kuukaudessa matkustin hänen luokseen. että suunnitelmien takana oli muutakin kuin vain katumusta puolestani, ketunhäntä oli jälleen miehellä kainalossa. Syksyllä sitten olikin jo selvää, että minä muuttaisin etelään opiskelemaan, mutta yksin, sillä yllättäen Kadir ei voinutkaan lähteä. Hänessä oli myös selkeästi kaksi eri puolta: lempeä ja hellä, ja se toinen: viiltävän kylmä, ivallinen ja raivokas. Syy oli se vanha sama, jonka tähden niin useat jatkavat epäonnistuneissa suhteissaan. Jälkeenpäin tajusin hänen silloin puhuneen vain velkojistaan, joiden hän pelkäsi tulevan ex-vaimonsa Saaran ja tämän suvun tietoon. Samanlaisen paperin Kadir oli tehnyt myös itseni kanssa, mutta pikkuvipit olivatkin nopeasti paisuneet ja takaisinmaksupäivät olivat mieheltä unohtuneet. Vaikka emme asuneetkaan enää naapuritaloissa, tapasimme säännöllisesti, ja Kadir alkoi käyttäytyä kuten ainakin herrasmies. Myös Kadir oli hurmaava käytökseltään ja häikäilemätön pyrkiessään haluamaansa. Hän oli hyvä puhumaan minut puolelleen, kuten aina oli ollut. Uskottelin kaikille syynä siihen olevan pätkätöiden ja epäsäännöllisten työaikojen, vaikka se todellinen syy olikin suhteeni Kadiriin. Kunpa vain hän olisi tietänyt totuuden kulissien takana! P K rään kerran kampaajalla istuessani kampaajani Helena ojensi minulle naistenlehden ja osoitti sii22 E ian muuttoni jälkeen kuulin entisessä kotikaupungissa käydessäni Kadirin kainalossa viihtyvästä blondista, joka tosin sai tarpeekseen tilanteesta minun ilmestyessä takaisin. Luin jutun kiinnostuneena, mielestäni narsistin piirteet sopivat häkellyttävän hyvin miesystävääni. Uuteen asuntoon hän pääsi kiinni minun maksaessa vuokratakuun. Siihen aikaan huomasin miehen ystävystyneen kolmekymmentä vuotta vanhemman alakerran Hilman kanssa. Kadir oli hyvä suostuttelemaan, tarvittaessa vaikka kyyneleitten kera ja ole-. Suhteemme oli kestänyt karikkoineen siihen mennessä nelisen vuotta, ja kaupungin maahanmuuttajia oli jo alkanut kummastuttaa, minkä tähden asuimme edelleen erillämme. Kadir lupasi maksaa takaisin pikkuhiljaa, mutta niitä rahoja en koskaan saanut. K esä saapui, ja minä menin töihin merenrantaravintolaan, matkaa oli kuljettavana kolme kilometriä yhteen suuntaan. Hän tuli yöllä minua vastaan töistä tullessani ja silloinkin, kun sattui olemaan poissa kaupungista, hän soitti ja varmisti, että olin päässyt turvallisesti kotiin yövuoron jälkeen. Miksi minä sitten jatkoin aina vain. En voinut enää olla mistään varma, koko elämäni oli sekaisin Kadirin oikkujen takia. Päättelin Hilman siirtyvän poissa ollessani Kadirin rahoittajaksi ja sopivana hetkenä otinkin asian puheeksi mummon kanssa. Rahat miehen kotimatkaan tulivat jälleen kerran lompakostani. Oli aivan kuin olisin istunut hurjaa vauhtia kiitävässä vaunussa vuoristoradalla ja seuranani oli mies, joka saattaisi hetkenä minä tahansa survaista minut alas pimeään. Siihen ei kaiketi ole edes kunnollista vastausta, eikä sitä siihen saada koskaan. Nainen asui tietojeni mukaan jossakin muualla Suomessa. Eläminen jatkuvassa epävarmuudessa johtikin siihen, että itsellänikin alkoi olla unihäiriöitä. Olin huomannut myös vuodenaikojen vaihtumisen vaikuttavan Kadirin mielialaan. Hänellä ei ollut syyllisyydentunnetta teoistaan eikä aitoa empatiaa toista ihmistä kohtaan. Luultavasti olin vain tottunut elämään siinä tilanteessa, enkä enää edes ymmärtänyt kaikkien vuosien jälkeen, miten pääsisin siitä pois. nä artikkelia, jossa kerrottiin narsismista. Mutta oli myös heitä, jotka näkivät pintaa syvemmälle. Hän näytti minulle sopimuksen, jossa oli Kadirin allekirjoitus ja useita Hilman tälle lainaamia rahasummia päivämäärineen. Eikö olisikin kamalaa, jos pitäisi olla tuollaisen ihmisen kanssa. Kadir tosin avusti muutossa ja itki sopivan hellyttävästi jättäessään minut oppilaitokseni eteen paria päivää myöhemmin. Nawzad, ystävällinen ja sivistynyt irakilaismies kummeksui suuresti sitä, minkä tähden jatkoin suhdetta Kadirin kanssa
Kohotin katseeni ylös ja sukulaisissa ja tekivät kauppareis- kohtasin Kadirin ihastuksesta loistasutkin yhdessä! vat ruskeat silmät. Syynä siihen lienee ollut se, että olin alkanut opiskelut kaksi kuukautta toisia myöhemmin, mutta olin myös teiniopiskelijoita vanhempi. telin hänen valheitaan, kuten käärme Itsekin aloin olla asiasta yhtä va- kuuntelee hievahtamatta lumoajansa kuuttuneempi. mattomaan vatsasairauteensa vedoten, siinä kyllä heltyi paatuneinkin sydän! H armikseni olin opistolla joutunut johtavan opettajan jatkuvan nokkimisen kohteeksi. Hän itse oli vuosikaudet puhunut yhteen muuttamisesta! Pakenin vuorostani itkemään Hilman suojiin kissa kainalossa. Ryhmän ulkopuolelle tipahtaminen yhdistettynä ystäväverkoston puutteeseen, sekä ainainen opiskelijan rahapula, lisäsivät orpouttani ja ikävää takaisin. He kuulemma vierailivat Hilman vangiten. Minä palaisin rannikolle alkukeväästä! Koska olin auttanut Kadiria asunnon saamisessa sekä maksanut vuokraennakon miehen puolesta ja hän itse oli vihjaillut yhdessä asumisesta, olikin mielestäni vain oikein ja normaalia, että palatessani muuttaisin hänen luokseen. Minua huolestutti miehen lisääntynähdessäni. E 23. Hilma kokkaili, leipoi, la kaupungin keskustassa, käsi laskorjasi vaatteita ja pyykkäsi miehel- keutui olkapäälleni minut paikalleni le. Minun olisi kuulunut olla aikuisopiskelijanryhmässä, mutta sellaista mahdollisuutta ei opistolla ollut. Pian ovikello kilkatti ja ovella seisoi nauravainen Kadir esiintyen aivan kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunutkaan ja kysellen Hilmalta lainaksi imuria! Halusiko mies siivota lähtöni jälkeen, ihmettelin keittiökomeroon piiloutuneena. nutkaan hänen Nähdessään hölmistyneen ilmee- lämpöään, enkä pysähtynyt pohtini, Ludmila muistutti pilkallisesti. maan sitä, kuinka hän ei ollut pyytä Hilma ehkä on vanha, mutta, no nyt kertaakaan minulta anteeksi paniin, hänkin on sentään nainen, ja hoja tekojaan ja loukkauksiaan. Hän oli tunte- mättä, nauravana ja aikaisemman nut Kadirin vuosia pitempään kuin käytöksensä unohtaneena hän veti itse olin tuntenut ja entisenä psy- tuolin alleen, poimi käteni omaansa kiatrisena hoitajana Ludmila väitti ja kertoi ikävöineensä minua. Kuljimme käsi kälaista, ajattelin. Kun minulle tarjottiin työtä vanhasta kotikaupungistani, päätös olikin helppoa tehdä. Minua hermostutti kysyä asiasta, mutta en tosiaan osannut odottaa sitä reaktiota, minkä viaton kysymykseni sai aikaan: yhdessä asuminen ei sopinut miehelle, ei sitten niin alkuunkaan! Aamulla aloin miehen käytöksestä järkyttyneenä kerätä tavaroitani, ja Kadir vauhditti sitä vielä paiskomalla laukkuni kolmannesta kerroksesta alas ja kiljumalla paska-sanaa jälkeeni! En ymmärtänyt, mitä oikein oli tapahtumassa. Hän oli vainunLudmila oli hän, joka auttoi sil- nut saaliin jälleen kerran. Ludmilalla oli myös huilunsoittoa, ja viikon kuluttua siiantaa mielipitä löysin itseteensä Hilman ni sängystä häja Kadirin suh- Olinhan siinä päättämässä ainoan nen kanssaan. milalta sain kuulla Hilman ja KaMutta vain parin kuukauden kudirin viihtyvän hyvin yhdessä edel- luttua, kun satuin olemaan kahvilleenkin. Asuiko hän Hiltoon pariksi päiväksi majoittuessani man luona, tuskin sentään. Olin sanonut jo asuntoni irti opiskelukaupun- gissa, sitä paitsi työni kotikaupunSitten sain sattumalta kuulla Kagissani alkaisi parin päivän sisällä! dirin jälleen kerran joutuneen ulos Päädyin jättämään rakkaan kump- asunnostaan maksamattomien panini, Mikko-kissan, Hilman asun- vuokrien tähden. Minua yölämässämme seurasi rauhallikötti, olkoot yhdessä kaksi samansempi aika. KuunKadirin olevan psyykkisesti sairas. suhde heidän välillään. Kadirille taas kelpaa aivan varmasMinulla oli merkillinen tunne siiti vaikka aidanrako! tä, ettei suhteemme voinut olla vieSilloin minä muistin, kuinka Hil- lä ohitse, että minun olisi pakko kulja oli kerran kehdannut voivotella kea tieni Kadirin rinnalla loppuun kuulteni, kuinka paljon Kadir kärsi saakka. En näet turvakotiin, kunnes sain väliaikai- oikein osannut kuvitella häntä jakasen asunnon eräältä ystävältäni, jos- maan mummon kanssa pientä yksiöta sisarteni ja ystävieni avustamana tä, Kadir kun oli ollut aina pramean muutin kissoineni kahden kuukau- perään. lapseni elämästä ja kuolemasta! Ajattelin, kuinteesta. kanssa, mutta minulla ei ollut silloin Kesän kuluessa loppuaan kohti Kamuutakaan vaihtoehtoa. Väistelin dir alkoi jälleen oireilla, jätti harjoittiettyinä aikoina kaupassa käynte- telupaikkansa ja sai karenssin, hän jä haluten vältellä törmäämistä hei- eli taas lompakostani haikaillen tahin ja pakenin aina suin päin miehen kaisin Turkkiin. Sitä paitsi Kadir oli aina haden kuluttua vuokrakaksioon. Ehkä heilka olin kaivanlä on rakkaus. lunnut asua keskustassa ja luultavasVenäläiseltä ystävättäreltäni Lud- ti olikin muuttanut sinne. Hyi, hitto! En olisi tahtonut edes asua samas- dessä kaupungilla, vierailimme tutsa kaupunginosassa niiden kahden tujen luona ja matkustelimme. Häpeämiäni avautumaan. Millainen se loppu sitten ja kuinka Marialla oli niin hyvä olla! saattaisi olla, sitähän minä en voinut Voisiko se olla mahdollista, intiimi- vielä tietää. Minne minä menisin
nyt lääkkeiden käyttö, lääkekaapista katosivat jopa keuhkoputkentulehdukseen saamani antibiootit. Ehkä hän ei tulekaan, välähti silloin vielä toiveikkaana mielessäni. Täällä hänellä on sosiaaliset etuudet, siksi hän palaa takaisin, saatpa vain nähdä! oulun alla, vain kolme kuukautta myöhemmin, juna oli pysähtynyt asemalle, ja sankka lumimyräkkä 24 J verhosi sen sisuksista ulos purkautuvat ihmiset tunnistamattomiksi. Ei, parasta vain olisi valmistautua kohtamaan hänet. Olin itsekin kärsinyt. Kadir juoksi liukastellen lumesta valkean laiturin poikki lipsuvissa, ohutpohjaisissa kengissään. Kadirin käsi oli lämmin kädessä. Kadir oli soittanut junasta. Hymyillyt julkisesti, tahtomatta myöntää ihmisille sisäistä tuskaani. Koivunlehtien alkaessa muuttua kultaisiksi Kadir varasi lentoliput Frankfurtin kautta Istanbuliin, ja minä tyhjensin vaatekomeroni joutovaatteista vietäväksi tuliaisiksi Kadirin sukulaisille Turkkiin, niitä tuli mukaan iso kassillinen. Olin aivan liian uuvuksissa tuntemaan miestä kohtaan enää yhtään mitään, sillä liian paljon oli ehtinyt tapahtua yhdessä eteenpäin taisteltujen vuosien aikana, ja minun kuppini oli täyttynyt, niin sanoakseni. Eikö tämän olisi parempi olla siellä, missä oli. Olin vaiennut niin pitkään, että miehen ääni oli muuttunut rukoilevaksi. Maria, minä haluan takaisin sinun luoksesi. En pelästynyt naistenkuvia, mutta pikkutyttöjen kuvat inhottivat. Tällä kertaa olin varma siitä, ettei hän palaisi, hänellä ei ollut enää kotia, johon palata! Minun olisi jo pitänyt muistaa, että hän oli Kadir, ja Kadir tiesi, ettei asunnottomuus olisi este paluulle. Sinä olet typerys, pilkkasin saman tien itseäni. Minullahan oli tilava kaksio, ja mies päätti hyödyntää sitä. Kolme kuukautta minä olin ollut vahva ja onnellinen, mutta kännykänsoitto oli tuonut miehen liian lähelle, enkä pystynyt enää pakenemaan. Yritin kiihkeästi miettiä, olisiko miehen paluu hyvä asia vai ei ja mitä tulevaisuus eteen vielä laskisi. Minä rakastan sinua ja minulla on ikävä, Kadir oli vakuutellut puhelimessa vielä edellisenä päivänä. Kotona, jonne oli kaivannut kaikkien vuosien ajan. Voi, miksi Kadir oli palaamassa takaisin. Eikö sinulla ole ikävä yhtään minua. Eräänä päivänä löysin hänen komeronsa sisälle liimattuna kuvia nakunaisista ja pikkutytöistä. Salaten raskaan huokauksen minä pusersin kasvoilleni tervetulohymyä ja sain vastineeksi hurjan rutistuksen. Olin puristanut kännykkää liukkaissa sormissani ja sulkenut silmäni. Kadir ei ole tyhmä, Ludmila olikin huolissaan minua valmistellut. Kaupungilla oli kulkeutunut korviini juoru, että Kadir olisi lähennellyt uimahallissa jotakin tyttöä. Laiturilla kuhina hiljeni, mutta vielä siitä viimeisestä vaunusta pomppasi ulos matkalaukkuineen pipopäinen pieni mies. Ja itsenikin tähden, jotta olisin selvinnyt järjissäni kaikesta siitä, mitä lävitse oli käyty suhteemme aikana. Hän oli tulossa, odotti jossakin vaunun ovella vain vuoroaan. Ammeessa oli ollut tuoksuva kylpyvesi minua odottamassa, ja joka viikko mies oli ostanut kukkia. Sattumoisin olin saanut selville, että Kadir oli joutunut taas ulos asunnostaan maksamattomien vuokrien tähden. Mitä sinä teet sitten täällä minun luonani, olin miettinyt, mutta huuleni olivat pystyneet hiljaa. Yrittänyt sinnitellä ja pysyä optimistisena miehen tähden. Se tuskin oli muuta kuin vain ilkeämielinen juoru, mutta ei voinut olla savua täysin ilman tulta. Tällä kertaa olin pelkästään iloinen pulittaessani rahat lentolippuihin. Mutta ne kauneimmat kukkaset mies oli tuonut kedolta palatessaan kotiin eräänä kesäiltana, kasvot naurusta loistavina, muistin heltyen. Sinä tulit. Katsoa, mitä tapahtuisi, ehkä kaikki sujuisikin hyvin. Nyt minä kyllä valehtelen, olin lopulta myöntänyt itselleni ja henkäissyt ennen kuin ehtisin perääntyä: Tule..., ja on, on minullakin ikävä. Sitten palautin mieleeni sen, kuinka olin soittanut miehelle ja varovasti yrittänyt kysellä, oliko hän aivan varma paluustaan. Mutta tulevaisuus ei ollut vielä, oli vain tässä ja nyt, olisi tyydyttävä tilanteeseen sellaisena kuin se oli. Mutta oli väärin sanoa rakkauden kestävän kaiken, sillä se oli loppunut jo kuukausia sitten. Mutta ehkä hän oli valehdellut, kuten aina ennenkin niin monessa muussa jutussa. Mitä minä teen täällä. Koetin vielä huijata itseäni uskomaan olevani turhaan asemalla ja muutin taas saman tien mieltäni. Kun Kadir sitten vihdoinkin lähti, minä en itkenyt, enkä kaivannut, oli vain hieman haikea olla, mutta samalla kertaa hyvä, ja silloin minä ymmärsin sen, etten rakastanut Kadiria enää. Osittain se oli ollut vieläkin totta. Välittämättä kasvojani piiskaavista jääneuloista minä tuijotin epäluuloisena jäähuurteisten vaunujen rivistöä askeleitteni hiljentyessä vaistomaisesti laiturilla. Huulet tökkäisivät huuliani, enkä kyennyt edes vastaamaan suudelmaan, mutta mies ei siitä välittänyt, ehkä ei alkuhuumassa edes sitä ollut huomannutkaan. Tämä on virhe, hirvittävä virhe, aivoni olivat kirkuneet välittömästi varoitustaan, mutta olin sulkenut huudon pois päältä ja puhelun päättyessä olin nieleskellyt kyyneleitäni. Salaa. mumisin lähtiessämme bussille. Minulla oli ollut ikävä sitä hyvää aikaa Kadirin rinnalla ja sitä, että koti oli aina ollut siivottu ja ruoka odottamassa töistä palatessa
Onko luvassa helliä hetkiä vai riitaa. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 16.18. lokakuuta; viimeinen tilauspäivä 25.10. Mitä Värit: punainen = PU, vaaleanpunainen = VP, tummanpunainen = TP, sininen = SI, vaaleansininen = VS, tummansininen = TS, vihreä = VI, vaaleanvihreä = VV, tummanvihreä = TV, ruskea = RU, vaaleanruskea = VR, tummanruskea = TR, keltainen = KE, violetti = VO, oranssi = OR, turkoosi = TU, pinkki = PI, musta = MU, valkoinen = VA Paikat: kotona = KO, baarissa = BA, elokuÄlä enää pohdi vaan ota selvää! vissa = EL, tanssiravintolassa tai -lavalla = Tilaa tekstiviestinä viikonloppu- TA, ruokaravintolassa = RR, konsertissa = horoskooppisi, joka kertoo, mi- KN, ystävien luona = YS, bileissä = BI, hartä tapahtuu ensi perjantain, laurastuksissa = HA, liikunnan parissa = LI antain ja sunnuntain aikana. Minä herkuttelin ajatuksella miehen muuttumisesta. Kadirin maineen itselleni tunnustaen olinkin miettinyt, kuinka kauan Kadir viihtyisi juoruilevassa akkaporukassa, kun myös kielitaito asetti opiskeluun vielä omat ongelmansa. Olihan hän palatessaan ollut taas oma, säteilevän lämmin itsensä. REG HÄRKÄ numeroon 173664, ja saat ensi viikonlopun horoskooppisi. lokakuuta; viimeinen tilauspäivä 11.10. Hilman tiesin valehtelevan minulle Kadirin rahavippailuista, mummo oli täysin miehen pauloissa. Ei, minä en ole antanut euron euroa, Hilja tolkutti. Vai olisiko tämä kohtaaminen sittenkin vain alkua kierteen päättymiselle ja meidän molempien vapaudelle? K adir piti luonnollisena asettua asumaan luokseni. Pohdin, kykenisinkö rakastumaan Kadiriin uudestaan kaiken jälkeen. Joulua Kadir rakasti ja tuhlasi tuhlaamistaan minun seuratessa vaitonaisena hänen lisävelkaantumistaan kauppoihin ja ihmisille. Lähetä viesti, esim. Selvästi viikot koti- maassa olivat tehneet hänelle hyvää ja auttaisivat jaksamaan eteenpäin, uskottelin itselleni. REG VAAKA Esim. Koska Kadir aikaisemmin oli tehnyt siivoojan työtä Norjassa, minä täytin miehen puolesta hakulomakkeet laitoshoitajakurssille, ja tultuaan valituksi Kadir lähtikin innosta puhkuen opettelemaan ammattia itselleen. Intohimoa vai välinpitämättömyyttä? Näin tulkitset värien ja paikkojen koodit saamastasi tekstiviestistä: tapahtuu ensi viikonloppuna? Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 9.11. ja jaksettava tukea miestä. REG OINAS REG SKORPIONI 040123456 REG JOUSIMIES REG KAURIS Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 30.10.1. Tai, jos olet jo vakiintunut, miten suhteesi rakastettuusi kehittyy. marraskuuta; viimeinen tilauspäivä 1.11. Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Soneran, Radiolinjan, Saunalahden ja Dna:n matkapuhelinliittymissä. 25. Samalla minulle ei kuitenkaan tullut mitenkään edes yllätyksenä, saati sitten shokkina, kun löysin kadonneen rannekoruni myynnistä Löydätkö Sen Oikean. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 23.25. Näppäile viestiin tunnus REG, välilyönti ja horoskooppimerkkisi. Mutta jo kaksi viikkoa myöhemmin huomasin Kadirin kasvoilta jonkin olevan pahasti vinossa. Lisäksi horoskooppi kertoo, missä ympyröissä varmimmin tapaat joko rakkaasi tai muita mielenkiintoisia ihmisiä. Viikonloppuhoroskoopin on laatinut Reginan monivuotinen astrologi, tunnettu ja tunnustettu Violet Sjöberg. Tiesin samalla kurssilla olevasta juorutädistä. Kirjoitat siis viestiisi jonkin seuraavista yhdistelmistä: REG VESIMIES REG KALAT REG OINAS Tilaa viikonloppuREG HÄRKÄ horoskooppi REG KAKSOSET ystävällesi REG RAPU kirjoittamalla viestin REG LEIJONA perään vastaanottajan REG NEITSYT matkapuhelinnumero. Kuitenkin vain hetkeä myöhemmin Kadirin suusta lipsahti, että Hilma oli antanut neljäkymmentä euroa, jotka mies oli luvannut maksaa seuraavasta korvauksesta. Saat myös tietää, minkä värinen vaate tai asuste sinun kannattaa valita, jotta onnesi olisi paras mahdollinen. Hauskaa seuraa vai yksinäisyyttä. lokakuuta; viimeinen tilauspäivä 18.10
Et ole täällä päivääkään enää! sihahdin vastaukseksi. Mutta minun asuntooni sinä et jää enää loisimaan! Yksi viikko, hän määräsi. kirpputorilta. Mene! tiuskaisin nousten suoraselkäisenä tuolistani. hjötti siinä luvia tavaroita, minun sohsellaisia, joiden hankkimiseen miehellä ei ollut mi- vallani. Kadir oli mennyt lo- ten saapuessa. Etkä aivan varmasti ota yhtään mitään mukanasi, sillä minä olen maksanut kaiken ihan itse! Se oli totta, minä huomasin, niin minä olinkin, miehen mukanaan tuomaa mattoa ja verhoja lukuun ottamatta. Minä olla yksi viikko vielä, ja minä lähteä ja ottaa mukaan televisio! Olimme ostaneet toisen television Kadirin muutettua asuntooni. Aivan lu minä olin ollutkaan päästäessäni varmasti en katselisi sitä varasta ja miehen asumaan luokseni! Säikäh- syöttilästä kodissani viikkoa, en siedin nyt tosissani ja mietin vain sitä, tänyt häntä silmissäni enää sekunkuinka saisin hänet ulos asunnosta- tiakaan! Kuinka minä olinkaan voinut olla ni. Minkälainen hul- mutta kuinka se onnistuisi. AmbuKohta kuulinkin ulko-oven paukah- lanssia odottaessa siirsin Kadirin tatavan ja lähdin katsomaan, mitä oli varoita eteiseen. Olin alkanut vahvistua ja niinpä nousinkin nyt vastarintaan ilmoittaen, että jos hän lopettaisi kurssin, minä en alkaisi elättää aikamiespoikaa nurkissani! Hyvä äiti sinä olet ollut, hyvin olet pitänyt pojasta huolta! hän ilkkui ja haukkasi huoletta omenaa. Hän vietti päivänsä milloin missäkin maleksien ja suunnitellen koulutuksensa katkaisemista. Halusin olin maksanut! Herra jumala, ajat- vain Kadirin ulos omasta kodistani, telin seuraavaksi. Laskut ehkä olivat ol26 leet hänen nimellään, mutta minä ne keen olin aivan uuvuksissa. Sen jälkeen päädyinkin kätkemään kaiken arvokkaan kotonani, olinhan jo huomannut lompakostani katoavan rahaa. Kadir oli röyhkeäs- matta lumoajansa huilunsoittoa, päähän. Minun vielä siitä tietämättä Kadir oli alkanut jäädä pois tunneilta. kus rakastanut häntä, se oli mahdoKaiken antamani rakkauden, ystä- tonta! Sinun on nyt herättävä, ambuvyyden, avun ja tuen jälkeen Kadir oli alentunut taas kerran varasta- lanssi on tulossa, totesin vain rauhallisesti. Sydämeni miiksi pakathakkasi kautuna matkalaukku, päätin Kuuntelin hänen valheitaan, ku- husta tuuptarkistaa sen si- ten käärme kuuntelee hievahta- paistessani miestä olkasällön. Hetken mietittyäni soitin paikallihin lähtiessäni, enhän voinut tietää enää, mitä sieltä Kadirin mukaan seen sosiaalineuvontaan ja kerroin lähtisi ja vieläkin pahempaa, kostai- ongelmastani. Olinko minä todellakin jostään osuutta, otin ne kaikki takaisin. Mutta ne kuukaudet erossa olivat tehneet hyvää minulle. Sitä kun ei voinut kos- tä nainen neuvoi minua soittamaan ambulanssin hakemaan miehen kaan tietää! Kadir jäi olohuoneeseen itsekseen asunnostani. Takaisin luokseni tapahtunut. tahan se olikin! Kaiken koetun jäl- Kadir astui sisälle hullunkiilto sil- K. Oliko mies ehdoin tahdoin hankkimassa karenssin itselleen keskeyttämällä kurssin ja jäämässä siten minun elätettäväkseni, kauhistelin. ja huomasin hänen nukkuvan sike- He neuvoivat minua soittamaan poästi unilääkkeiden turvin olohuo- liisin paikalle, mikäli mies vielä paneessa. Pelkäsin jättää häntä sinne töi- niin sokea hölmö. Mies oli luvannut maksaa sen korvaukseksi minulta lainaamistaan rahoista, mutta osamaksut olivat kuitenkin jatkuvasti viivästyneet ja jääneet minun kontolleni. maan minulta! Enkä ehtinyt sitten sanomaanadir palasi vasta keskiyöl- kaan enempää, sillä samassa hän oli lä Hilman luota. Kuultuaan Kadirin siko hän kenties ulos heittämisensä käytöksestä sekä lääkkeiden käytöskissoilleni. Minulla olisi jo raivostuneena singonnut itsensä ollut seuraavana aamuna meno töi- ylös ja vielä vaatteita ylleen repien hin seitsemäksi sairaalan keittiöl- syöksyi pakoon asunnosta. Tuskin he olivat mentyönantajalle itseni sairaaksi, ja tot- neet, kun avain kääntyi lukossa. Vaikka olin jo aavistanut sen olevan tulossa, en olisi tahtonut sitä uskoa. Otin kännykän ja ilmoitin laisi takaisin. Anna olla, tämä ei sinun asia, ehkä minä menen takaisin Turkkiin, hän uhitteli. Ehkä poliisi olisi olärisemään minun sulkeutuessa ma- lut sittenkin se parempi vaihtoehto, kuuhuoneeseen kissojen kanssa. mutta päädyin ambulanssiin. Parvekkeella oli val- Kadir ei enää palaisi, päätin. Valokuva mukanaan pullisesti sekaisin! he lähtivät etsimään Kadiria ulkoa Aamun sarastaessa hiivin keittiöön palaten pian turhalta kierrokseltaan. Kuka ti tunkenut sin- ja viikon kuluttua siitä löysin itse- oli tämä hyypiö, joka röne minulle kuuni sängystä hänen kanssaan. Se pestessä pyykkiä ja soittaessa mu- oli lumoavaa, mutta särkyi ovikelsiikkia, laulaessa ja oksentaessa lää- lon kilahdukseen ambulanssimiesketokkurassa. Muistan le, mutta en saanut nukutuksi koko niin hyvin hiljaisuuden, joka putoyönä miehen melutessa asunnossa, si asuntoon oven sulkeuduttua. Ensimmäisen kurssikuukauden lopulla ja päivärahat nostettuaan hän kylmästi ilmoittikin sitten minulle jättävänsä kurssin kesken
Soittaessani takaisin outoon numeroon oli sieltä vastannut pelokkaan kuuloisena vahvasti suomen kieltä murtava miehen ääni. Päivärahat olivat riittäneet lentoon, ja Hilman kukkarosta heltisivät eurot junalippuun Helsinkiin. K Missä kännykkä nyt oli, en ollut koskaan edes nähnyt sitä! Uskoinkin sen päätyneen Abdullahille Turkkiin tai sitten Kadirin veljelle Tanskaan. Siinä oli hänen kiitoksensa yhteisistä vuosista! Avain nakattiin eteismatolle, ovi paiskattiin kiinni ja hän oli poissa. Eräänä iltana nojautuessani ottamaan tilausta luukulle ajaneesta autosta sydämeni jähmettyi! Auton takapenkiltä minua tuijotti säikähtäneen näköinen Kadir! Hetken minä luulin nähneeni sittenkin näkyjä, mutta totta se oli, mies ei ollut enää Turkissa. He eivät olleet kiinnostuneita minun voinnistani, vaikka minä olin se, joka kärsin eniten ja olisin tarvinnut kuuntelijaa. Oli tai ei, mutta ääni oli saanut minut välittömästi katkaisemaan puhelun ja sulkemaan kännykän. Valinta syöksi minut vuosikausiksi pahaan oloon ja valheiden maailman keskelle. Kaikki kyselijät olivat vanhempia naisia, Kadirin lumoamia. Mutta minun onnekseni liikkeenomistajat uskoivat vakuuttelut syyttömyydestäni, enkä joutunut korvamaan vielä miehen varastamaa kännykkääkin! Eikä siinä ollut suinkaan kaikki, sillä vain viikko Kadirin lähdön jälkeen poliisi otti minuun yhteyttä yrittäen tavoittaa miestä. missään alkaen välittömästi räyhätä ja sättiä minua, samalla viskoen tavaroitaan ulos parvekkeen kautta! Pystyin vain turtuneena tuijottamaan miehen raivoamista hänen raastaessa verhot olohuoneen ikkunasta. Ai, niin, yksi asia vielä: minä olen nyt vihdoinkin vapaa, ja voitte uskoa, etten enää tule luopumaan siitä ja alistamaan itseäni, en kenenkään tähden! MARIA adirin valtava taito aivopestä ja suostutella ihmisiä tuli eteeni vielä kerran mennessäni sopimaan television osamaksuista. Samalla minä ymmärrän, etten voi auttaa naista, jonka Kadir tällä kertaa on valinnut uhrikseen, nainen luultavasti ei edes tulisi uskomaan minua. Minä toivon, että sinäkin saat syövän ja kuolet! Syöpää sairastava Ludmila makasi sairaalassa kuolemaisillaan, ja Kadir tiesi sanojensa koskevan minuun. Peräännyin kohti keittiötä sormieni hivellessä turvaa hakien taskussani olevaa kaasusumutintani. Tiesinkö miehen osoitetta. Olin kärsinyt sen miehen tähden niin kauan, nyt halusin olla vain rauhassa! ielä runsas vuosi tuon kaiken jälkeen jouduin kokemaan Karidin tähden vielä yhden järkytyksen hetken. Enhän minäkään uskonut ihmisten varoituksia, tein valintani. Minusta Hilman kuului saada tietää, millaisen ihmisen kanssa oli ollut tekemässä. Kännykkä oli jätetty maksamatta, arvoltaan sata euroa, joku nainen oli käynyt Kadirin kanssa sen ostamassa. Pelkäsin sinä hetkenä tosissani itseni ja tilanteesta pöllämystyneiden lemmikkieni puolesta! Vanha, kuhmuinen, miehen mukanaan tuoma matto lensi ulos, ja Kadir kääntyi karjumaan minulle vielä viimeiset sanansa. Lisäksi minua loukkasi se, kuinka ihmiset tulivat kyselemään minulta, kuinka Kadir mahtoi jaksaa. Kadir paineli suoraan säälivän ja voivottelevan Hilman hoiviin, ja minä hakeuduin poliisin luokse hakemaan lähestymiskieltoa Kadirille, kunnes sain sitten kuulla, etten sitä tarvitsisikaan. Voin pahoin henkisesti vakuutellessani heille, etten tiennyt, missä Kadir olisi, enkä edes halunnutkaan tietää! Minä en ollut vastuussa, olin vain ollut yksi heidän joukossaan. Olin saanut työpaikan grilliltä. En avannut, muistin, että Kadir oli unohtanut kylpyhuoneen hyllylle unilääkkeensä. En tiedä, minne autoseurueen matka siitä jatkui. Oliko se ollut Kadir. Se saattoi jopa olla sen minulle vielä tuntemattoman blondin laukussa. Toisen kysyjäporukan muodostivat velkojat. Kauhukseni tuo yrittäjä kertoi Kadirilla olevan lisääkin velkaa. Piileksii, manipuloi ihmisiä, valehtelee ja käyttää hyväkseen. He halusivat lähettää kortin. Olin henkisesti lopussa kaiken kokemani jälkeen pitkän aikaa. Minä toimittaisin lääkkeet kyllä Hilman ovelle myöhemmin, ajattelin. Ei hän anteeksi tulisi pyytämään, siihen hänellä ei ollut sydäntä. En kiellä nauttineeni, kun kehotin poliisia kääntymään Hilman puoleen. Tiedän, että ainoa asia, jonka minä voin enää tehdä, on kertoa tarinani kaikille varoitukseksi ja jatkaa eteenpäin omaa elämääni ja oppia nauttimaan siitä. Näennäisen rauhallisesti minä käänsin heille selkäni ja käännyin työtoverini puoleen pyytääkseni häntä palvelemaan autossa olevia. Ymmärsin nyt kevään aikana minulle tulleet kummalliset soitot, jotka olivat katkenneet vastatessani. Mitä Kadir sitten oli tehnyt. Minulle ei kerrottu, mutta luultavasti siinä oli ollut syy Kadirin pakoon ja sekoamiseen. ja se oli väärä. Minä se en ollut, kuka sitten, Hilmako, vaiko sitten se mystinen blondi? V 27. Kadir lentäisi takaisin Turkkiin muutaman päivän kuluttua. Hetken kuluttua ovikelloa soitettiin raivoisasti. Minua järkytti ajatus siitä, että Kadir asuu kenties Suomessa
Lopulta siskoni lähti. Viimeisenä iltana juttelimme syvällisiä, ja hän sanoi olevansa huolissaan minusta. Hyllyjen välissä sujautin meikkivoiteen taskuuni ja kävelin rauhallisesti ulos. Ihmisiä oli paljon kemikalio-osastolla. Olin huoliteltu ja siisteissä vaatteissa. Omatunto ei vaivannut yhtään, niin kipeästi tunsin tuota tuotetta tarvitsevani. Varastaminen ei ikinä ollut tullut edes mieleeni. Olisin typerän ja alastoman näköinen ilman sitä ja halusin sentään olla kauniina illalla. Kukaan ei katsellut minua. Toisaalta, hyvähän se on, että pidät itsesi kauniina ja huoliteltuna. Ihmettelin, miten helppoa oli varastaa. Asiasta ei puhuttu enää mitään, eikä siskoni näyttänyt epäilevän muuta kuin hurjaa rahankäyttöäni kosmetiikkaan. Mitä enemmän meikkejä ja hiustenhoitotuotteita varastin, sitä kauniimmalta näytin. Näin kuin ensimmäistä kertaa itsekin vessan peilikaapit. Päätin, että heti aamulla palauttaisin voiteen takaisin. Hänestä kun oli alkanut tuntua, että ulkonäköni oli ainoa, joka merkitsi minulle jotakin. Oletko koskaan ajatellut, että näin yksin ollessa keskittyy paljon enemmän itseensä kuin jos olisi perhe ja lapsia. Ehkäpä olen yksinäisen, kun en omista poikaystävää. Ulkonäköni oli varmasti osasyynä siihen, ettei minua epäilty varkaaksi. Samalla reissulla, kun saatoin siskoni junalle, menin suoraan marketin kemikalio-. Miksi olin alentunut varastamaan. En koskaan ennen ollut sellaista harrastanut. Läheiseni ihmettelivät, työpaikalla sain moitteita, mutta en suostunut näkemään ongelmaani, sitä, että varastelusta oli tullut elämäni keskeisin sisältö. menetin kaiken M eikkivoideputkilo pyöri kädessäni. Jostakin kumman syystä niitä erehdyksiä alkoi sattua minulle harva se päivä. Huulipunia ja kynsilakkoja oli kymmeniä. Hänen täytyi tajuta, että kosmetiikkaa oli monella sadalla, ellei tuhannella eurolla. Pelkäsin nimittäin kassitarkastuksia, joten oli turvallisempaa laittaa taskuun kaikki, mitä halusi. E J 28 n oikeastaan tajunnutkaan, miten paljon olin alkanut varastaa, ennen kuin siskoni tuli käymään. Putkilo oli juuri sitä ihanaa kuultomeikkivoidetta, jota joskus olin raaskinut ostaa ja joka sai ihon hehkumaan raikkaana. Myyjät näyttivät keskittyneen palvelemaan asiakkaita. En ollut ainakaan sen näköinen, että minulla olisi tarvetta pihistää. Illalla olisi työpaikan pikkujoulu, ja ikävä kyllä rahani olivat lopussa. uhlat menivät hyvin, mutta yöllä heräsin mielipahaan. Olin sitä vastoin varmasti talviviitassani ja valkeissa saappaissani enemmän varakkaan kuin varkaan näköinen. Varkauskierteen seuraus: Se alkoi hetken mielijohteesta, mutta muutamassa kuukaudessa se täytti koko elämäni. Tämähän on kuin kemppari pienoiskoossa. Ole kuule aivan huoletta. Kukaan ei taatusti nähnyt eikä edes vilkaissut minuun päin. Aamulla koko asia unohtui. Lähdin rauhallisesti kävelemään putkilo kädessäni ja katselin tavaroita. Katselin ympärilleni. Sinne menivät kynsilakat ja puuterit, kalliit päivävoiteet ja kaikki, mikä ikinä mahtui taskuun. Kuinka helppoa oli sujauttaa huulipuna taskuun tai hansikkaaseen. Minä taidan nyt huolehtia aivan turhaan. T urhaan tai ei. Tajusin, että siskon oleskelu luonani esti minua jäämästä töiden jälkeen kauppoihin luurailemaan ja varastelemaan. Meikit olivat erikoisalaani. Ettet vaan sairastu anoreksiaan, kun tarkkailet ulkomuotoasi ja syömisiäsi noin tarkasti. Pieniä hajuvesipulloja varmasti 30. Myyjä saattoi seistä melkein vieressä, eikä huomannut mitään, kun tuote löysi tiensä taskuihini. Näinhän se tietysti on. En juo, enkä tupakoi, siis kaunistaudun, minä puolustelin itseäni. Herra varjele, miten paljon sinulla on kosmetiikkaa. Kaikki siisteissä riveissä kuin kaupassa ikään. Mihinkäs minä rahani muuhun käyttäisin kuin itseni hemmotteluun. Siitä oli muutamassa viikossa tullut tapa, joka toistui jo lähes päivittäin. Ja aina huolitellummaksi tulin. Ajattelin iltaa ja minulle tuli pakkomiehelle saada tuo voide. Kotona katsoin voiteen hintaa, 39 euroa. Kuittasin sen sillä, että kaikille meille joskus sattuu erehdyksiä. Niin kai se sitten on, sisko tuumasi katsoen minua kummallisesti, tai ainakin kuvittelin niin. Siis aikamoinen säästö. Itse olin vaan rauhaton. Enhän ollut käyttänyt siitä kuin kerran, se menisi vielä täydestä myyntiin
Palkassani ei ollut vikaa, tulin sillä aivan hyvin toimeen. Reippaasti kävelin ulos, ja myyjä kiitteli ostoksista. Uusia meikkejä oli tullut, ja huulipunat ja kynsilakat aivan kuin houkuttelivat viemään itsensä kotiin. Lukemattomat suklaapatukat alkoivat näkyä myös minussa. Niinhän siellä lukee, mutta kaikki eivät ole niin fiksuja kuin te, että tot- televat sitä. Myyjät kiittelivät, ja saatoin laskea leikkiä, että eikös kassalla lue, että avattu kassi on rehellisyyspassi. Hyvä, etten nauranut päälle, niin suurta mielihyvää tunsin tavaroiden saamisesta taskuihini. Lisäksi minulla oli kassi, jossa oli takapuolella vetoketju ja siellä oikein hyvää tilaa laittaa makkarapaketti tai valmisruoka sinne. Pieni yksiöni alkoi olla täynnä koriste-esineitä, astioita, vaatteita ja mitä ikinä mielikuvitus voi tuottaa. Sanoin ääneen, kun astuin ovesta ulos. Sinne menivät juustot ja makkarapaketit, joista oli ehkä pari siivua otettu. Hymyilin salaperäisesti, mutta hymyni hyytyi, kun esimieheni sanoi: Olipa syysi mikä tahansa, toivon, että alat taas olla töissä jollakin tavalla läsnä. Yhä useammin huomasin tietyn "kadun miehen" penkovan roskistamme, eikä mikään ihme. Tai pakkohan minun oli jostakin maksaa, mutta varastaminen ulottui jo ruokapuolelle, jopa apteekkiin. Lähetä viesti numeroon 16303. Palvelun hinta 0. Miten ihanalta kaikki näyttikään. Se oli maksanut melkein seitsemän euroa, vaikka olisin saanut sen ilmaiseksi. N iin alkoi yhdestä meikkivoideputkilosta elämässäni aivan uusi aikakausi. Töissä ihmeteltiin, olenko löytänyt miehen vai miksen enää lähtenyt mihinkään heidän kanssaan. Huomasin samalla, että minua harmitti ripsivärin osto. Ostin muodon vuoksi halvan ripsivärin ja tungin taskuni täyteen huulipunia ja hajuvesiä. Päässäni vain naksahti jokin, joka esti minua maksamasta enää mistään. Koko elämäni, työn lisäksi, keskittyi vain ja ainoastaan varastamiseen. Siellä katselin luontaistuotteita, ja kalkit ja b-vitamiinit löysivät tiensä taskun pohjalle. Joskus en malttanut odottaa edes kassajonon hidasta matelemista, vaan ryntäsin sivusta, vilautin kassiani ja painelin ulos. Kotona asettelin kaikki varastamani tavarat jälleen suoriin rivistöihin ja ihastelin niitä monta kertaa sen illan aikana. Saatoin kassalla avata kassini, mutta jätin tietysti takaosan näyttämättä. Sokeakin huomaa, että ajatuksesi harhailevat aivan muualla kuin työasioissa. Kiitos itsellesi. Kyllähän sitä tavaraa olikin. osastolle. Painoni oli noussut vähässä ajassa kymmenen kiloa. Näin saattoivat myyjät kehaista minua, ja tästäkös itsevarmuuteni kasvoi. Ennen olin sentään käynyt uimassa ja lenkillä ja työkavereiden luona. Saatoin joutua laittamaan kymmeniä valmisruokapaketteja roskikseen. Nykyisin toisten ajan täyttää sinun töidesi paikkailu. TILAA ILMAISELLA TEKSTIVIESTILLÄ! Tosi Elämää 6 kuukautta, 6 numeroa 28 Kirjoita viestiin KTILAA TEX nimesi ja osoitteesi. Ruokaa jouduin kantamaan roskikseen, mistä kaupunginosan pultsarit olivat mielissään. Palvelu toimii suomalaisissa matkapuhelinliittymissä. X KTILAA TE A IL MIIA MALL 2 U MALLIKAT A IL 100 MALL 00 Esimerkkiviesti: KTILAA TEX Miia Mallila Mallikatu 2 00100 Mallila TILAA HETI! Aitoja tarinoita todellisesta elämästä! 29. Kävelin kauppaan, otin tarvitsemani ja kävelin ulos. Pakkasin ne takaisin huolella, ajatellen näin auttavani pultsariraukkaa ja tekeväni hyvääkin työtä. Olin jo niin röyhkeä rosvo kuin olla saattaa
Olin tavallisina työpäivinäkin kuin juhliin menossa. Ja niin kuin minulla ei olisi kaikkea. Tajusin sen, kun palasin kotikaupunkiin. Olin joutunut varkauksieni myötä kummalliseen kierteeseen. Äiti oli mielissään, mutta samalla, kun suljin puhelimen, tulin jo katumapäälle lähdöstäni. Näytöksen lopuksi purskahdin itkuun kuin vakuutellakseni valheeni todellisuutta. Näyttää ne muutkin varastavan, ajattelin itsekseni, sillä olin aivan varma, että myös mies oli ryöstöretkellä. Kirjat laukussa menin kassalle, maksoin mitättömän kirjekuoripaketin ja lähdin ovelle päin. Tavaraa oli ympärillä kuin pienessä kaupassa, ruokaa jääkaappi pullollaan, mutta minä olin yksinäinen. Taidatte olla kova lukemaan vai. Siis täysin koukkuun. Jos sisareni oli ihmetellyt meikkipaljouttani, nyt hän olisi varmasti pyörtynyt nähdessään kylppärini. Virkeä ukko kävi harventamassa metsää, että pysyy terveenä, ja minä hullu puhuin töissä, miten hän teki kuolemaa. Silloinhan nainen aina kaunistautuu, mutta minä raukka kaunistauduin, että valtavalle meikkivarastolleni olisi edes jotakin käyttöä. Nahkatakkinen mies odotti minua ovella ja pyysi takahuoneeseen. Kiinnijäämistä en edes ajatellut, koska olin omasta mielestäni niin ovela, ettei minulle voisi käydä mitenkään huonosti. K V otona ihmeteltiin suureen ääneen lihomistani. aikeaa se oli. Kaikki kaunis ja naisellinen viehätti minua, ja sitä laatua kyllä kotoani löytyi. En kohta viitsisi tehdä enää mitään, kun kaiken saa ilmaiseksi. Aikani kuluu, kun matkustan toiselle paikkakunnalle häntä hoitamaan. Eipä siinä paljoa puheltu. Yritin vain vakuutella, että tämä oli ensimmäinen kerta. Tyhjentäkääpä se laukun sisältö tuohon pöydälle. Entäs isäni, tuo syöpäpotilas. Tunsin, kuinka puna levisi kasvoilleni, kun kuulin äidin puhuvan. Olin koko ajan kuin tulisilla hiilillä, päivät ja yöt, sillä uusi harrastukseni ei jät30 tänyt minua rauhaan enää missään. Tuo, yli 70-vuotias ahkera nainen, kutoi sukkia, että sai vähän käyttörahaa, ja minä istuin tavarapaljouden keskellä ja ahmin suklaapatukoita, jotka eivät maksaneet minulle mitään. Ei ollut mikään ihme, että työkaverit luulivat minun löytäneen poikaystävän. Kaikki meni täydestä, mutta sinä iltana en lähtenyt varastusreissuilleni. Ikkunalaudat pursuivat lasiesineitä ja kun laskin huivini, niitä oli 63 kappaletta. En edes jaksaisi laskea pikkuhousujeni tai rintaliivieni määrää. Ihan ammattilainen et ole, kun näin typerästi jäät kiinni. Valehtelin sujuvasti, että isälläni on todettu syöpä ja olen siksi niin hajamielinen. Päätin vakaasti lopettaa varastamisen. Häpeissäni vedin laukusta kirjoja, allakoita ja kortteja. Olin loukkaantuvinani ja puhe loppui siihen. Otin kuitenkin järjen käteen ja muistin esimieheni sanat. Todellisuudessa olin yli- painoinen, onneton ihminen, joka oli jäänyt koukkuun varastamiseen. Ajattelin kauhuissani, että olen todella rikollinen, kun tällä tavalla minua kyyditään. Tein todellisen työn, kun pysyttelin kotona. Mies laski tavaroiden arvon, otti puhelimen ja kutsui poliisit paikalle. Ja niinhän minä olinkin. No, ehkä ei omatunto, mutta tunsin itseni oudoksi ja sairaaksi, kun tavaraa oli tuhannesti yli tarpeiden. Päätin kuitenkin lähteä, sillä toki minä sieluni syövereissä ymmärsin, etten ollut enää terve. Kun levittelin niitä sängylleni, hurmos iski minuun taas. Tunnelma oli uskomaton. Kaikki hyvät lupaukset unohtuivat ja melkein juoksin kauppaan saadakseni jotakin itselleni. Tajusin, että olin aivan sekaisin. Jostakin syystä mieleeni tuli, että olemme varmaan samalla asialla ja hymyilin hänelle takaisin. Esimieheni ihmetteli, miksen ole kertonut asiaa, kyllä he olisivat ymmärtäneet. Asiaa täytyy tulla muutos tai siihen tehdään muutos. Koska rahaa säästyi ruoasta ja muusta, kävin jatkuvasti kampaajalla ja kosmetologilla. En osannut sanoa mitään. Oli siitä se hyöty, että näin todellisuudessa sen tavarapaljouden, mitä kotini sisälsi. Kaikillehan se on aina ensimmäinen kerta. En koskaan edes kuvitellut, että jäisin kiinni varastamisesta. Miehen ystävällinen hymy oli aikoja sitten hyytynyt ja tilalle oli tullut virallinen myymäläetsivän ilme. Äiti kutoi sukkia koko ajan ja kertoi, että hän vuokraa kirpputoripöydän ja myy valmistamansa sukat, että saa vähän omaa rahaa. Ei muita kuin rikollisia ja kyyditä poliisiautolla. Jos luulet, että uskon, niin erehdyt. Tunsin jonkunlaista kauhua katsellessani ympärilleni ja ensimmäisen kerran minulla oli huono omatunto. Soitin siltä istumalta kotiin ja sanoin tulevani viikonlopuksi kyläilemään. Uusin aluevaltaukseni olivat kirjat. Ja kyllä minä kuulustelussa sain to-. Joka asusteeseen sopivia, ihania silkkihuiveja. Pienen hetken päästä kaksi virkapukuista poliisia tuli sisään, samassa lähdettiin ulos ja pääsin elämäni ensimmäiselle kyydille mustaanmaijaan. Pitkästä aikaa nukuin yöni hyvin, koska olin tehnyt vakaan päätöksen lopettaa kurjat tapani ja palata tavalliseksi, entiseksi omaksi itsekseni. Omatuntoni oli kotona herännyt eloon ja jotenkin ymmärsin, että jos jatkan samaan tyyliin, olen tuhon oma. Kiertelin hyllyjen välissä ja huomasin nahkatakkisen miehen katselevan minua hymyillen. Miten kauniita ja erivärisiä ne olivatkaan ja ajatella, niitä oli kaupat pullollaan, kun vaan meni ja haki. Suunnittelin, mitä kirjoja jokaisessa sivistyneessä kodissa kuuluu olla ja aloitin valtaukseni. Kun kaapit eivät riittäneet, lavuaarin reunat olivat täynnä saippuoita ja sampoita
Joskus saatoin huokaista jollekin ihmettelevälle, että pyörtyä tänne meinaa, pakko päästä ulos. Oikeassahan he olivat, mutta totuus ääneen kuultuna tuntui kauhealta. Vaihtoehdot ovat - arkielämässä - eroottisessa elämässä - sekä hengen että ruumiin tasolla Suhdeanalyysi perustuu kirjainten ja numeroiden yhteismerkityksiin. Poliisien kielenkäyttö oli todella törkeää. Koko ajan kuulin naljailua varastamisestani. Etunimi, toinen nimi ja sukunimi yhdistelmä syventää analyysiä ja kertoo enemmän sielunsukulaisuudesta ja henkisestä yhteensopivuudesta. Hän saa vastaukseksi: Ninnuli: rakkaus, ensi vuonna, sekä hengen että ruumiin tasolla Mikko: viha, ei koskaan, arkielämässä Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Soneran, Saunalahden, Elisan ja Dna:n matkapuhelinliittymissä. 31. Sain lähteä kotiin sakkolappu kourassa, jossa oli rikosnimike: näpistys. Vaihtoehdot ovat - ystävyys - rakkaus - välinpitämättömyys - viha Saat tietää myös sen, milloin tunteenne toisianne kohtaan ovat syvimmillään. Ja poliisien käytös, se nyt oli sitä heidän omaa huulenheittoaan, ei mitenkään minulle henkilökohtaisesti tarkoitettua. Itse asiassa päätin, etten kävisi entisissä kaupoissa vuoteen. Sillä, miten monta kirjainta nimissänne on, on siis merkitystä. Mitä tuo, muutaman sadan euron sakot. Tämähän sujui hyvin. Ei se kovin iso summa ollut, mitä jouduin maksamaan, mutta häpeä oli sitäkin suurempi. Liekö tuosta edes tullut rikosrekisteriin mitään mainintaa. Vastaukseksi hän saa: Niina Virtanen: ystävyys, tänä vuonna, eroottisessa elämässä Mikael Lahtinen: rakkaus, ensi vuonna, sekä hengen että ruumiin tasolla Niina haluaa vielä erikseen tietää, miten heidän suhteensa läheisin puoli kehittyy. Täälläpä olikin pulma. Jos käytät tavallista etunimi-sukunimi yhdistelmää, analyysi antaa kattavan ennusteen yhdessäololle, tunteiden kehittymiselle ja mahdolliselle avioliitolle. Sain hyvin myötätuntoisia katseita, varsinkin, kun pitelin päätäni ja kävelin kiireesti kuin pahemmankin kohtauksen saanut. Kassoilla oli hälyttimet, niiden kautta ei siis voinut mennä. Vaihtoehdot ovat - tänä vuonna - ensi vuonna - epämääräisessä tulevaisuudessa - ei koskaan Suhteenne laadun kertoo se, millä elämänulottuvuudella tunteenne parhaiten tulevat esiin. Lempinimien käyttö kattaa suhteenne läheisimmän ja leikkimielisen puolen; se kertoo lisäksi siitä, miten tulette toimeen erityisesti naisena ja miehenä. Koskaan ei Olette ehkä seurustelleet jonkin aikaa, tai sitten hän on vasta unelmissasi sinun. Esimerkki: Niina Virtanen haluaa tietää hänen ja Mikael Lahtisen seurustelun tulevaisuudennäkymät. Täytin kassini tavaroilla ja kun ihmisiä tuli sisään "linkkuovista" minä tyttö painelin ulospäin. En ainakaan ollut pannut merkille. Y ö meni levottomasti, mutta kun aamulla pääsin töihin, ja jokainen oli niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, pidin kiinnijäämistäni jo melkein pikkujuttuna. Ei kun bussilla vaan suureen markettiin, jonka valikoimat sumensivat järkeni, niin kuin aina ennenkin. Oli- han sielläkin kauppoja ja marketteja, ja siellä olisin ainakin vieras naama. Siinä ajassa minut unohdettaisiin täysin. Tuntui, että he kuvittelivat, etten tajua mitään. Niinpä, yhden ainoan illan kotona istuttuani päätin siirtää rosvouspisteeni kaupungin toiselle laidalle. Jopa ruoan anastamisesta, se kuulemma näkyi päällepäin. Hän antaa nimien sijaan lempinimet: Ninnuli ja Mikko (REG SA Ninnuli, Mikko). tisesti tuntea olevan rikollinen. Hän lähettää viestin, jossa lukee REG SA Niina Virtanen, Mikael Lahtinen. REG SA Niina Virtanen, Mikael Lahtinen numeroon 173664 ja saat tietää... tuleeko teistä pari? Sinä ja Hän Reginan suhdeanalyysi kertoo sinun tunteesi häntä kohtaan ja hänen tunteensa sinua kohtaan. Jos kukaan ei ollut nähnyt, enhän toisaalta ollut menettänyt mitään. Mietin koko ajan, oliko ketään tuttuja ollut tapahtumahetkellä kaupassa tai kaupan pihassa. Lähetä viesti, esim. Lopulta kuulustelu päättyi. Totta kai minä ymmärsin, että minua käsiteltiin aivan pohjasakkana, kaiken ihmisyyden alapuolella. Jos sanotaan, että poliisi on ystävä, niin minun tapauksessani se ei ainakaan pitänyt paikkaansa. Rohkeuteni oli ennenkuulumatonta. Voin hoitaa sen tänään pois ja sillä siisti. Haluaisit tietää, millaiset mahdollisuudet suhteellanne on
Tunsin koko ajan, ettei se ollut totta. Olinhan minä varmaan näky. Kotona asetuin entiseen omaan huoneeseeni. Siinä on syy, miksi saat lähteä. Ehkäpä sinä itse tiedät parhaiten tai sanotaanko, että jos vaikka minä tai joku tuttavani on nähnyt sinun puuhailevan vähän erikoislaatuista toimintaa. En voi koskaan mennä kauppaan vapaasti. Mitään en tietysti raskinut heittää pois, mutta nyt halusin toiselle paikkakunnalle. Tuntui, että jokainen tiesi teoistani, eikä ollut mitenkään helppoa jäädä enää kaupunkiin. Olen kuitenkin jo oppinut armahtamaan itseni ajatellen, että olen tai ainakin olin sairas varastamisen suhteen. kukaan hälytellyt perääni, vaikka huomasin liikkeessä myös vartijoita. EVE. Ensin ajattelin, että myyt itseäsi, mutta otin vähän selvää puuhistasi ja tiedän tarkalleen, miten rahoitat elämäsi. Itkin itseni uudelleen uneen, sillä nyt vasta jotenkin tajusin, että koko elämäni oli aivan hukassa, ollut jo kauan. Epärehellisyys. Mistä minua moititaan. urvouduin kotiini, jonka eteiseen oli jäänyt joku varastamani vaatekasa. Hän ilmoitti, että asunto myydään, ja minulla olisi puoli vuotta aikaa etsiä uusi asunto. Irtisanomisajan palkka tulee ajallaan. Joskus myös ajattelen, miten eri tavalla elämäni olisi voinut mennä. Viinipullo pöydällä ja tavaraa pilvin pimein ympärillä, ja minä turpeine olemuksineni kaiken keskellä. Se oli outoa, koska minulla ei käynyt ketään vieraita. itten putosi pommi. Kotiin lähettelin vanhemmilleni ja siskoilleni varastamiani tavaroita, aina kalleinta. Rahaa minulla ei ollut uuteen asuntoon, koska niissä täytyi maksaa takuuvuokra. kyselin järkyttyneenä. En sopinut lastentarhaan työntekijäksi, koska oli havaittu, etteivät elämäntapani vastaa lasten kanssa työtä tekevän ihmisen tapoja. Minun puolesta saat lähteä vaikka heti. He ovat kovasti hyvillään siitä, että hoidan vanhempiani ja teen sen mielelläni. Olin siis samana päivänä saanut potkut ja joutunut ulos asunnostani. Siellä oli vuokraisäntäni, jota en ollut nähnyt moneen vuoteen, mitä nyt joskus puhelimessa oli puhuttu. Yöllä heräsin ja muistin kaiken. Niin meni ovi kiinni. Ja nyt häviä. Tätähän se vielä puuttui. Auttelen kotona vanhempiani ja olen välillä puolen vuoden pakollisen pätkän töissä. Joskus sain kuulla ihmettelyä, millä kaiken ostin, mutta kerroin vain viattomasti säästäneeni useita kuukausia. Miten pienestä se minullakin alkoi. Menin pienessä sievässä avaamaan oven. Kävelin typertyneenä pukuhuoneeseen ja keräilin vähät tavarani. Join viinipullon tyhjäksi ja sammuin sohvalle itkien. Työkaverit olivat lasten kanssa pihalla ja kuulin ilkeämielistä naurua selkäni takana. Kyllä jokainen ymmärtää, ettei näillä palkoilla ostella tuollaista, mitä sinä ostat. Sillä ei otettu uutta työpaik32 S S kaa eikä ostettu ihmisarvoa takaisin. Mutta mitä minä sillä tavaralla tein. En koskaan ole sietänyt epärehellisiä ihmisiä, ja tuollainen rosvo meillä on joukossamme. Kaikkialla oli tavaraa, niin paljon kuin sitä pieneen yksiöön mahtuu. Olisin halunnut vajota maan alle, mutta kuljin uhallani pystypäin bussipysäkille. Kannan ikuisesti rosvon mainetta, sisälläni. Avasin viinipullon, vaikkei se tapanani ollutkaan. Äiti lohdutti, miten kunnon tytölle löytyy työpaikka varmasti ja että voisin olla kotona niin kauan kuin tarve vaatii. S T ästä kaikesta on jo kymmenen vuotta, osa tavaroistani on vieläkin paketeissa. Työnantaja ilmoitti, että minut on irtisanottu. Kerroin, että työpaikalla oli tehty "leikkauksia", ja minä nuorimpana sain lähteä. amana päivänä en vielä jaksanut pakata, mutta seuraavana päivänä otin itseäni niskasta kiinni, raahasin pahvilaatikot ja aloin pakata. Viikon perästä isä tuli minua hakemaan veljeni kanssa, ja kyllä heillä olikin tekemistä tavaroideni kanssa. Kai olin niin röyhkeä, ettei kukaan uskonut kenenkään uskaltavan tehdä näin. Tietysti, jos asunto tyhjentyisi mahdollisimman pian, sitä olisi helpompi esitellä. Sen olen ymmärtänyt, että varastaminen on Suomen laissa rikos, josta voi jopa joutua vankilaan. Puolet huoneesta täyttyi muuttolaatikoista. Vaikka saan oltua varastamatta, pelkään kassalla, että poliisit tulevat ja joudun kuulusteluihin. Olin lyöty nainen, ja siitä huolimatta mieleni paloi varastamaan. Enhän minä edes juo enkä tupakoi. Kiitä Luojaasi, etten mene suorinta tietä poliisilaitokselle. Kesken viininjuonnin soi ovikello. Olin kai siis kleptomaani vai oliko ilmainen tavara sumentanut järkeni niin, etten enää tajunnut mistään muusta kuin siitä, miten paljon tänään sain tai mitä huomenna varastaisin. Pienestä purosta, josta tuli suuri meri, joka muutti elämäni pysyvästi. Aamulla soitin tokkuraisena kotiin ja kysyin, voinko väliaikaisesti tuoda tavarani sinne. Näin ehkä voin jotenkin hyvittää niitä rikoksia, joita tein ja joista en koskaan joutunut vastuuseen. Tavaran tuoma turvallisuuden tunne rauhoitti minua. Elinpiirini on kovin pieni, mitä nyt siskot perheineen vierailevat. Välillä varastamisvimmani on niin suuri, että hiki valuu otsalta, kun ajattelenkin kaikkea kaunista, mitä kaupoissa on. Sana oli varmaan levinnyt tavoistani, ja hän halusi minut ulos eikä mitään muuta
Kun yksi numeroista alkaa tuntua muita selkeämmältä ja merkityksellisemmältä, avaa silmäsi ja merkitse numero muistiin. Me kaikki toivomme, että elämästämme - ja läheistemme elämästä - tulisi mahdollisimman hyvä. Katso, mihin onnenpyörän keskustan lohkoon saamasi numero sijoittuu. Lohkojen merkitykset: Ylhäällä oikealla: Tapahtuu pitkän ajan kuluttua. Toteutuuko toiveesi? Pythagoraan onnenpyörä kertoo tulevaisuuden! Käykö toiveesi toteen. Onnenpyörä tarjoaa Sinulle mahdollisuuden pohtia, mitkä asiat elämässäsi ovat tällä hetkellä niin tärkeitä, että niiden toteutuminen tai toteutumatta jääminen vaikuttaa omiin ratkaisuihisi. Esimerkki: Satu N. Pythagoraan onnenpyörää, mystistä ympyrää, joka yhdistää meidän kaikkien tuntemat numerot yliluonnollisiin elementteihin, on kautta vuosisatojen käytetty tulevien tapahtumien ennustamiseen. Tai tapahtuuko kenties asia, jota pelkäät. Ylhäällä vasemmalla: Tapahtuu pian. Kirjoita tekstiviesti OP, etunimesi ja mieleesi tullut numero, siis esimerkiksi OP SATU 4. Yksi numeroista alkaa tulla esiin muita voimakkaammin, ja tässä tapauksessa se on 4. Tarve tietää tulevista on hyvin inhimillinen ja luonnollinen. Vastausviestinä saat numeron. Pythagoraan onnenpyörässä nuo numerot on yhdistetty aakkosiin. Kysy maanantaina terveydestä, tiistaina raha-asioista, keskiviikkona vapaa-ajasta ja hauskanpidosta, torstaina opiskelusta ja työstä, perjantaina seurusteluasioista, lauantaina rakkaudesta ja sitoutumisesta ja sunnuntaina elämästäsi ja tulevaisuudesta ylipäätään. Mitä sinä haluat tietää? TOIMI NÄIN: Tee mielessäsi elämääsi koskevat kysymys, sulje silmäsi ja anna numeroiden 1 - 30 velloa mielessäsi. Samalla hän antaa numeroiden 1 - 30 velloa mielessään. Hänen opetuslapsensa löysivät 30 numeroa, jotka ovat yhteydessä ihmiselämää ohjaaviin voimiin. Suurta Pythagorasta, joka syntyi Samoksen saarella noin 571 eKr, on usein sanottu ensimmäiseksi matemaatikoksi. Onnenpyörän alkuperäiskappaletta säilytetään nykyisin British Museumissa. Lähetä viesti numeroon 173664. Numero 4 ja Sadun etunimi ovat ne tiedot, jotka tarvitaan onnenpyörään. HUOM! Viikonpäivä, jona kysymys on tehty, on tärkeä. Hän pukee kysymyksensä sanoiksi: "Pyytääkö Petri minua ulos?" ja keskittyy hetkeksi pohtimaan asiaa silmät suljettuina. hänestä. Alhaalla: Ei tapahdu. Muista viikonpäivän vaikutus kysymystä tehdessäsi! Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Dna:n, Kolumbuksen, Zerofortyn, Elisan, Saunalahden, Soneran ja Tele Finlandin matkapuhelinliittymissä. 33. haluaa tietää onko Petri S kiinnostunut hä tietää, S
Elin ai34 V. Kahden naisen loukussa: vain valheilla selviää Kun aloin seurustella kanssasi, kuvittelin vihdoin löytäneeni normaalin suhteen. Sinä et ollutkaan jättänyt edellistä rakkauttasi taaksesi, itse asiassa olit edelleen hyvin varattu mies. iimeaikaisten tapahtumien seurauksena koin, että minun on saatava tarinani paperille. Pikkuhiljaa totuus alkoi kuitenkin paljastua
Aamulla huomasin puhelimessani viestin häneltä, vastasin viestiin, ja sovimme menevämme kahville samana päivänä. Hän myönsi kuitenkin, ettei ymmärtänyt siinä mielessä minua. limme kesää 2007, ja naurahtaen olin sanonut usein, että nyt elän itselleni, koska takana oli kaksi päihdekurssia ja yksi parisuhdeväkivaltakurssi, joista koin saaneeni paljon voimaa ja ymmärrystä itseeni ja tähän kaikkeen. Usein kiusoittelin häntä siitä, miten olin nuorena meidän yhdessä ollessamme jättänyt hänet. Lähdimme viettämään kaupunkimme jokakesäistä musiikkitapahtu- maa siskoni ja hänen miesystävänsä kanssa. Loppuilta menikin hänen kanssaan jutustellessa. Kukaan ei voi ymmärtää sitä pelkoa ja ahdistusta, jossa elin aamusta iltaan. Keräsin rohkeuteni ja sain viimein kerrottua, että olin elänyt kymmenen vuotta suhteessa romanimieheen. Niiden sekä vahvojen kipulääkkeiden varassa elin päivästä toiseen, ne olivat silloin minun ravintoni, muuta en kyennyt syömään ahdistuneen oloni vuoksi. Hän pyysi minua hälyttämään numeroonsa, kun etsi muka puhelintaan; siten hän sai numeroni. Hän hyväksyi asian, tai ainakin sanoi niin. Moni ajattelee varmaan tässä kohtaa, miksen vain lähtenyt suhteesta. Koko tänä aikana, jonka olimme olleet yhdessä, kolmena kuukautena, he eivät olleet nähneet toisiaan, ja ikinä iltaisin he eivät puhuneet puhelimessa, joten näyttihän se minusta itsestään selvältä asialta. Hänellä oli takanaan avioliitto, josta kaksi lasta. Riitaa meille tuli lähinnä siitä, että en halunnut edes käydä heidän asunnollaan, koska minusta se kuitenkin oli väärin. Eksyimme kuitenkin toisistamme jossain vaiheessa, kun minulle tuli kiire päästä katsomaan suosikkiartistiani Irinaa. Tämä tyttö oli lähtenyt jo tammikuussa, ja miehestäni oli jo ennen sitä tuntunut, ettei hänen suhteestaan tule mitään, mutta hän ei voinut jättää toista kesken kautta, että peli sujuisi. Elin pitkään toisella paikkakunnalla ja uskaltauduin palaamaan vasta vuonna 2007 takaisin kotikaupunkiini, ja siitä ajasta tämä tarina nyt kertoo. Aikanaan pääsin tästä suhteesta irti erään toisen romanimiehen avulla, josta pääsin eroon nopeasti. En vain voinut, koska hän kohdisti uhkailunsa minulle rakkaisiin ja tärkeisiin ihmisiin, joiden kanssa en kuitenkaan ollut tekemisissä, perheeseeni. Minusta se oli silloin merkki siitä, että minun kanssani hän halusi jatkaa. Onneani kuitenkin varjosti menneisyyteni siinä määrin, että päätin olla rehellinen, koska kaikki eivät kuitenkaan katsoneet menneisyyttäni suopein silmin. Lähdin sen jälkeen kotiin. Tämä suhde toi mukanaan sairauden nimeltään masennus, ja sitä kautta tulin myös riippuvaiseksi rauhoittavista lääkkeistä. Kun tuo tyttö sitten tuli yhtenä viikonloppuna käymään täällä, mies valehteli menevänsä työkavereidensa kanssa mökille, vaikka todellisuudessa hän oli minun kanssani koko viikonlopun. Puhelimitse sitten sain kuulla, että hän asui yhdessä itseään 12 vuotta nuoremman tytön kanssa, joka parhaillaan oli pelaamassa jalkapalloa Maarianhaminassa. emmin romanimiehen kanssa kymmenen vuotta, ja moni näistä asioista pohjautuu jo sieltä saakka. Hän valmensi päivätyön ohella jalkapallossa nappuloita sekä A-junnuja, mutta silti näimme joka päivä. Nyt tätä tähän kirjoittaessani huomaan itsekin, miten tyhmältä tuo kuulostaa, mutta kun sitä haluaa uskoa ja luottaa toiseen, ei jaksa pettymyksiä pettymysten perään. Olin todella onnellinen ja luulin, että olin viimein ansainnut onneni. iitä se lähti, ja yhtäkkiä olimme kaiken mahdollisen vapaaaikamme yhdessä. Suhteessa oli paljon henkistä ja fyysistä väkivaltaa, mikä on tietysti jättänyt jälkensä minuun, ja edelleen joskus muistan kuin filminauhana niitä hetkiä. Olin todella onnellinen, koska luulin, että nyt kaikki olisi hyvin, olin kärsinyt rangaistukseni ja saanut uuden mahdollisuuden ja elämääni ihmisen, joka ymmärtää. Olimme kaikki hilpeällä tuulella, oli kaunis kesäpäivä, hyvää musiikkia ja juomallakin oli varmasti osuutta asiaan. Puhuimme näistä paljon, ja hän halusi kuulla kaiken perin pohjin, mutta totesi taas, että ne ovat minun menneisyyttäni. Menneisyydessäni oli vielä jotain pahempaa ja kerroin, että suhteen vuoksi olin ollut vankilassa, sairastunut masennukseen ja ollut riippuvainen lääkkeistä. Voisin kääntää kirjassani uuden, puhtaan sivun. M S E eni jonkin aikaa, kunnes miesystäväni erään kerran sanoi, että hänelläkin olisi kerrottavaa. Hänen mielestään lääkeriippuvuus ei ollut sama asia kuin päihderiippuvuus. Huomasin, miten nauroimme samoille asioille, meillä oli hyvä keskinäinen kommunikaatio ja telepatia. Mietin, että tekisinkö taas niin. Seistessämme sitten sisareni kanssa jonottamassa lisää juomaa huomasin nuoruuden aikaisen poikaystäväni siinä vieressäni. He eivät voineet olla kanssani tekemisissä. Päällisin puolin ei huomannut että siellä asui joku toi35. Mielestäni sellaista teiniaikaista seurustelua ei voinut pitää niin vakavana. Itsetuntoni oli ainoa, jonka kanssa minulla oli vielä työtä, mutta muutoin elämä tuntui hymyilevän tai niin ainakin luulin. Yritin itsemurhaa päästäkseni suhteesta, mutta en vain tuntunut löytävän keinoja päästä pakoon. Ajattelimme, että kun mieheni tajuaisi heidän "hyljänneen" minut, mies ei enää vainoaisi heitä
En halunnut ymmärtää, että tämä ei ollut minun onneni. Sitten lähdimme turnaukseen. net menossa, minulla yhdet ja ainoat, Muistan aina, kun seuraavana sun- joista sitten jouduin miehen vuoksi nuntaina viestittelimme. Jälkeenpäin ajateltuna luun ja järjesteli niin, että haki iltai- tämä oli kaikki sellaista vastavetoa sin koulusta ja tuli luokseni, vaikka minulle, koska vaadin, että mies tesanoin, ettei enää tarvitse. Sekin minusta kertoi paljon, että liikuimme avoimesti yhdessä ja kävimme ulkona paikoissa, missä kävi molempien tuttuja. Miesystäväni olikin käynyt palauttamassa avaimet ja lähti työmatkalle Ruotsiin samana iltana. Nukuimme niin lähekkäin, että hyvä, jos pystyimme edes hengittämään. tullut, koska niiden lähettäjä ei ikiMies haki minua töistä, vei kou- nä selvinnyt. ti tietävänsä mitä halusi, ja se olin minä. palasi Suomeen takaisin. hän keskustelisi tytSeuraavaksi mies töystävänsä kanssa. Itkin ja itkin, koetin selvittää ajatukseni. Hän väit- kisi jotain ratkaisuja. Sanoin, ettei hän voinut pitää mei- Viesteissä oli kerrottu, missä olimtä molempia. Mies väitti minun tai vaa, ettei heillä ollut mitään tyttöys- jonkun ystävistäni olevan asian takatävänsä kanssa, mutta en uskonut na, mutta vielä tänä päivänäkään en enää, että he jakaisivat saman sän- edes jaksa uskoa, että viestejä olisi gyn ilman seksiä. Siitä ei kuiten- syytti, että "hänelle" oli tullut tekskaan tullut mitään, keskustelu siir- tiviestejä, joissa kerrottiin miehellä tyi ja siirtyi. Vietimme koko päivän yhdessä, mutta se oli ensimmäinen yö, jolloin miesystäväni meni kotiin niin, että "hänkin" oli siellä. Kuvittelin, että jos hän olisi edelleen vakavissaan toisen kanssa, emme tekisi mitään tai kävisi missään yhdessä. Aloin olla yhä epävarmempi tämän kaiken suhteen. Olinko varma tunteistani vai pidinkö sittenkin miestä vain turvana entisen eletyn elämän itten koitti päivä, jolloin "hän" jälkeen. euraavana päivänä töistä tullessani hän tuli suoraan luokseni, kuten tavallisestikin, ja kertoi, että tyttö oli itkenyt hänen lähdettyään kotiin. EdelEn silloinkaan tajunnut, miten narleen miesystäväni yritti viettää ai- sisti hän oli, että hän käänsi tämäkin kaa luonani, mutta asian minun syyksanoin, että tilan- Nukuimme niin lähekkäin, seni, koska ei itse teeseen olisi tulettä hyvä, jos pystyimme kyennyt tekemään tava ratkaisu. Aamulla hän vei minut töihin ennen omaa töihin menoaan. Miten lopussa minä olin pettymyksiin? E S J. Vaadin häntä seuraavana aamuna palauttamaan avaimeni sillä aikaa, kun olisin töissä. Hän ratkaisuja, vaan edes hengittämään. Muistan, miten kirjaimellisesti luhistuin, tunsin itseni taas petetyksi. Viimeisenä yönämme itkimme molemmat, koska koin kaiken jotenkin niin lopulliseksi. Seuraavana aamuna olimme lähdössä katsomaan siskoni pojan turnausta, kun "hän" soitti: hän oli kuullut voitosta ja tullut yölaivalla tänne. Yritin katkaista suhdettamme, ja muistan, kun sovimme, että eräs yö olisi viimeinen 36 K S n vieläkään ymmärrä, miten hän pääsi vielä kerran livahtamaan elämääni. Jo ennen kahvitaukoa hän oli viestittänyt, ettei kestänyt tätäkään. He tappelivat puhelimessa, ja miesystäväni kävi vain kotona vaihtamassa edellisiltaiset vaatteet, jonka ajan minä nöyrästi odotin viereisellä huoltoasemalla. Mies lupasi, että seuraavaan oulukuussa sitten molemmilla oli sunnuntaihin mennessä asia olisi sopikkujoulut: miehellä jo viidenvittu. Lähdimme illalla yhdessä katsomaan EM-karsinnan Suomen peliä, mikä johti taas siihen, että kaikki oli kuin ennenkin. yrittää. un sitten hänen valmentamansa joukkue voitti Suomen mestaruuden, olimme molemmat juhlistamassa sitä yhdessä ulkona. Mies väitti kivenko- me liikkuneet. Miesystäväni toisteli, ettei hän ollut koskaan ennen kokenut tällaista yhteenkuuluvuuden tunnetta elämässään, että olimme kuin "luodut toisillemme", hänen oli niin hyvä olla kanssani. Olin tietysti pettynyt, koska olin kuitenkin ollut onnellinen ensimmäistä kertaa moneen vuoteen ja koin, että olin viimein normaalissa suhteessa. Hän väitti sanoneensa, ettei ollut luvannut mitään ja että he keskustelisivat, kun tyttö kauden päätyttyä palaisi. Hän soitti ja viestitteli koko matkan, miten pahalta hänestä tuntui. Asiat eivät lähtemään aikaisemmin. Ajatteliko hän koskaan, miten pahalta minusta tuntui. Sisälläni oli kuitenkin epäilys, ja ehkä läheisten ja ystävienkin sanat kuitenkin herättelivät minussa hälytyskelloja. nenkin, mutta kyse oli minulle periaatteesta. lupasi, että seuraaleikki kahden ihmivana viikonloppuna sen tunteilla. Hän lupasi edelleen, että meistä tulisi jotain, mutta kyseenalaisti minua. Kuitenkaan olleet selvinneet, ei ollut kuulemma mies ei ollut jaksanut odottaa minun tilaisuutta, koska toinen halusi vielä paluutani juhlista, ei tietenkään, kun yhteinen yömme. Tosin todellisuudessa suhteemme oli kaikkea muuta kuin normaali. Halusin uskoa ja luottaa edelleen, ettei heidän välillään ollut mitään. olevan joku tummahiuksinen nainen
minulla oli hauskaa ilman häntä. Mies tiesi tai arvasi varmaan, mihin suunnistamme, koska hän oli samassa paikassa. Kuitenkin mies käänsi kaiken minua vastaan. Iso osa minusta luottaa ja uskoo, mutta se pieni osa pelkää, etten saa olla onnellinen. "Hän" oli päättänyt tutkia miehen puhelimen juuri sinä yönä. Mies särki kaksi sydäntä, kahdet toiveet ja unelmat. T uli syntymäpäiväni ja lähdin ulos ystäväni kanssa, jota mies ei voinut sietää. Jos tämä kaikki olisi päättynyt ilman pettymyksiä, rikottuja lupauksia ja valheita, olisin hyvinkin voinut suostuakin tähän, mutten nyt. FENIX Hääpainajainen SOILE JOKIRANTA Kirsin painajainen saa alkunsa hääkutsusta, jonka hän saa sisareltaan. Hän sanoi, että olen niin hieno ihminen, että hän toivoi minun kuuluvan aina elämäänsä. Mies ei tuntunut ymmärtävän, hän oli muka huolissaan minusta, vaikka en näyttänyt hänelle, miten paha minulla oli olla, eikä se johtunut yksin miehestä, vaan siitä tunteesta, että onnella oli näin kova hinta. Mies kertoi, että hänkin oli eronnut tyttöystävästään. Olen tämän kuluvan talven aikana sairastellut paljon ja huomannut itsessäni masennuksen oireita. Olen ollut kohta vuoden suhteessa mieheen ja omalla käyttämiselläni tavallaan syönyt suhdetta, koska pelkään luottaa, N vaikka haluaisinkin. Rakastan kumppaniani ja nyt olen ymmärtänyt, että jatkuva epäilyni vie häntä aina vaan kauemmas ja kauemmas minusta. Kumppanini ei ehkä ymmärrä tätä, vaan häntä loukkaa epäluottamukseni. Nytkö Kirsin olisi mentävä sisaren häihin ja unohdettava se tosiseikka, että siskon sulhanen oli alun perin ollut hänen poikaystävänsä. Kyyneleet valuvat taas poskilleni tätä kirjoittaessa, koska olen niin väsynyt puolustelemaan omia epäilyksiäni. Kuuntelen usein Negativen The moment of our lovea, koska ne sanat kuvastavat sitä kaikkea, mitä haluaisin sanoa. Vaikka hän tietää menneisyyteni, hän ei voi käsittää, miksi siirrän sen kaiken häneen. Sakusta saataisiin Kirsille edes kelvollinen seuralainen häihin. Numero 10 ilmestyy 9.10. LEHTIPISTEISTÄ Tilaa! * sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi * puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä 37. Silti piti jaksaa arki ja jatkaa elämää. Mies oli edelleen yhteydessä puhelimitse ja halusi olla ystäväni. Pelkään menettämistä, yhteisten unelmien kaatumista. Niin sitten kaikki viimein paljastui, mutta mies selvisi "voittajana". Viestittelin sitten tunteeni ja ajatukseni miehelle, vaikka hänellä oli puhelin äänettömällä. Onneksi apuun tulee Saku, hammashoitolaan tullut uusi, komea hammaslääkäri, joka on Kirsille palveluksen velkaa. yt kun palan tähän päivään, tähän hetken, tuo kaikki ja koko eletty elämä on tietysti jättänyt jälkensä minuun. Hän ei ymmärtänytkään enää minua, vaan minusta tuli se kamala ja paha ihminen. Onko onnella todellakin näin kallis hinta. Vielä seuraavana päivänäkin hän soitteli ja syyllisti minua. Itkin ja itkin, tunsin, etten jaksa hengittää, olin voimaton. Mies syytti tyttöystäväänsä, sai hänet itkemään, ja me erosimme, koska en jaksanut enää antaa aikaa
Ulkopuolisen silmin he ovat onnellinen pari, minäkin olin ihaillut heidän näyttävyyttään vielä eläkeläisinäkin. Talo oli vasta remontoitu, talous kohtuullisessa kunnossa ja muutenkin elämä näytti olevan mallillaan. Olin aivan ällikällä lyöty. Sain kuulla uskomattoman avautumisen appiukkoni Taunon mustasukkaisuudesta, jota oli jatkunut vuosia, ehkä koko avioliiton ajan, ja tilanne oli aina vain pahentunut vuosi vuodelta. En ollut kuullut koskaan mitään moisista ongelmista, mutta ei se kuulemma ollut uusi asia ollenkaan. Maija kertoi, että kysymyksessä ei ole mikään huviajelu, vaan Tauno oli rypenyt mustasukkaisuuskohtauksessa, alkanut ryypätä, syytellyt Maijaa ties mistä ja houkutellut lopulta poikansa ajelulle. Hän myös kyseli, olinko nähnyt miehiä, siis appiukkoa ja miestäni, kun he olivat lähteneet ajelemaan mieheni pikaveneellä. Minun on pakko puhua jollekin. Päätös lähtemisestä oli vaikea, vaikkei vaihtoehtoja oikein ollutkaan. K esä oli kauneimmillaan, vihreät rannat kukoistivat, joki hohti sinisenä, aurinko paistoi keskikesän loistossaan. Pihapihlaja antoi sopivan varjon kukkien täyttämään pihaan ja tuuli keinutti sopivasti pihakeinua, jossa anoppini Maijan kanssa istuimme lasten leikkiessä lähistöllä. Tauno ei ollut koskaan ollut veneilystä 38 kiinnostunut, pikemminkin naureskellut pojan tyhjänpäiväistä harrastusta. En jaksa enää, hän sanoi. Hän oli ollut sellaisessa mielentilassa, että Maija pelkäsi tapahtuvan vaikka mitä. He olivat päässeet eläkkeelle, ensin Tauno ja Maija muutamaa vuotta myöhemmin. Lopulta elämä alkoi kaventua niin ohueksi, että asialle oli pakko tehdä jotain. Maija alkoi ensin jotenkin ahdistuneen ja poissa olevan näköisenä jutustella niitä näitä. Maija oli vaan salannut kaiken. Appiukkoa, Taunoa, ei pihalla näkynyt. Maija oli loistava ruuanlaitta-. Yhtäkkiä Maija tarttui käsiini ja purskahti itkuun. Kalliita onnen hetkiä luulosairaan vaimona Maija oli vuosia elänyt miehensä oikkujen mukaan. Idylli ei useinkaan vastaa todellisuutta, sen sain pian karvaasti todeta. En ollut, en ollut edes tiennyt, että he olivat menneet veneilemään, ja minusta oli yllättävää, että appiukko oli edes mennyt mukaan
Tauno ei sitä paitsi missään tapauksessa hyväksyisi asioiden levittelyä ulkopuolisille. Hänellä oli loistava tyylitaju, hän osasi pukeutua ja käyttäytyä arvokkaasti eri tilanteissa. Jos ukko oli niin kauhea, niin pääsisipä hänes39. ja, käsityöihminen, sosiaalinen ja karismaattinen nainen. Mieheni, siis poika, oli lähtenyt isänsä kanssa veneajelulle, molemmat tuhdissa humalassa. Venettä ei näkynyt missään. He näyttivät viihtyvän yhdessä, tekivät yhteisiä matkoja ja touhusivat arjen askareita yhdessä. Anoppi painoi kasvot käsiinsä. Tauno oli komea mies, osaasi pukeutua hienosti, Maijan avustuksella, mutta kuitenkin. En jaksa enää. Maija kertoi, että hän oli vuosikaudet piilotellut ongelmaansa, koska oli ajatellut tilanteen korjaantuvan, ja jokainen kai haluaa pitää julkisivunsa mahdollisuuksien mukaan kunnossa. Ja nyt tuo poika vielä tappaa isänsä tuolla pikaveneellä! Käänsin katseeni joelle päin. Olin kyllä ällistynyt, mutta en vielä ymmärtänyt tilanteen vakavuutta, vaan naureskelin, että miksi anoppi oli niin huolissaan
ras ihminen. Maijalla, kun tiesi tämän kovaksi Hän antautui täysin meidän armoilkäsityöihmiseksi. Naapurin isäntä oli tävä nainen, jota olin jopa arastellut antanut muutamana päivänä omien ja ujostellutkin, oli yhtäkkiä hauras lampaittensa villasta tehtyä lankaa kuin haavan lehti, heikko vanhus. Olin jo oppinut suvun mentaliteetin. Olimme yhtäkkiä kuin ystävaimo soittamasta vieraalle miehel- vykset. mihinkään. Kuuntelimme mieheni kanssa kauKun mieheni lopulta tuli neuvotte- M 40. Anoppi istahti naan. Syynä oli jälleen Taunon mustasukkainen käytös. Tuo ylpeä ja näytnelle merkkejä. Minua hiukan sapetti, että Maija syytti jotenkin poikaansa, siis miestäni, ajelusta, vaikka Tauno oli itse kyydin tilannut. Miesten kanssa tää. Matieheni lähkat, joita he olivat Taunon paremmat ja huoti isänsä pualuksi tehneet, oli- nommat kaudet vaihteli- heille. Tartuin hänen käsiinsä ja itle tai vielä pahempaa: itse teosta. Hän oli ehdottanut lääTauno kyttäsi ja kalvoi häntä kysy- kärille menoa, mutta siitähän mies myksillään ja epäilyksillään ei aino- vasta pillastui: minäkö se tässä hulastaan päivällä, vaan yötkin alkoi- lu olen, kun vaimo on huora! vat olla jo levottomia. Mieheni ja appiukko kotiutuivat ajelultaan vahingoittumatta ja unohdin koko episodin, niitä kun riitti juopottelevan mieheni taholta muutenkin. T uli joulu, ja koristelimme kuusen kauniiksi: sen piti olla tietysti tavan mukaan hienompi kuin kenelläkään muulla. Hän ei ollut enää kopea anopNäennäinen yhdessäolo olikin vah- pi, vaan nainen, hädässä ja niin ahtimista: kävelylle ei saanut lähteä distunut, että sitä olisi voinut käsin yksin, sillä se oli vieraitten miesten kosketella. Anoppi alkoi heti ovesta tultuaan itkeä sydäntä särkevän lohduttomasti. Tuli myös hetki, jolloin sydän kylmänä, tarkkailun vuok- parempi aika loppui koko- mitä tuleman pisi. Pusikossa ehti käy- ti vanhoja muistojaan entisestä kodä pelehtimässä pienenkin lenkin dista kuin paetakseen henkisesti paiaikana. Otin siis hiukan nokkiini anopin vuodatuksen. keskustelu oli täypenkin päähän istusin poissuljettu asia, mutta ainahan maan ja katsoi joulukuusta jotenkin joku tietämätön mies sattui kysäise- oudolla tavalla kuin häipyen johonmään Maijalta jotain tai heittämään kin toiseen maailmaan. Tehkää jotain! hän pyysi. kansa. saan sekaisin, kun Tauno olikin ehTunsin yhtäkkiä selvästi hänen tustinyt puhelimeen. Odottelimvat muuttuneet helme anopin kanssa vetiksi jatkuvan vat. Hän, kauneutta ratietysti se oli joku Maijan miesystä- kastava nuorikko, oli aikoinaan tulvä tai naiskätyri, joka meni sanois- lut kovaan ympäristöön. Hänen kauneudentajunsa ei välttäVäärään numeroon tulleet puhelin- mättä ollutkaan mitään leuhkimissoitot olivat myös kamalia. Olin joskus ymmärtänyt Maijan vihjailevan, että poika oli alkanut juoda sen jälkeen, kun me olimme menneet yhteen, vaikka itse tiesin, että tuoppi oli maistunut ennen minun tuloanikin sujuvasti. Kyllä tukea voisin antaa, jos hän ei samalla yrittäisi syyllistää miestäni ja varsinkaan minua omista vaikeuksistaan. Anoppi rukoili meiltä Tilanne on mennyt täysin sietä- jotain apua, mies taas ei suostunut mättömäksi, kertoi Maija. Ymmärsin yhtäkkiä hänessä kaan itse postissa ja kaupassa, mutta paljon sellaista, mitä en ollut ennen kotiin oli kova kiire, "yllättämään" nähnyt. non mielestä: heillä oli suhde. No, ylpeyttä on tietysti karvas niellä, ajattelin. Ironiassa oli myös omaa kiukkuani, sillä mieheni oli itse asiassa aikamoinen juoppo ja järjesti harmia minulle ryyppyreissuillaan. Päällisin puolin meilläkin meni hyvin. tä sitten eroon, jos veneellä ajaisivat kumoon. jonkun kommentin, ja niin olivat Kunpa saisi paeta tuohon joulukohtauksen ainekset koossa. Monet muutkin miehet olivat epäilyksenalaisia. Hän jutteli verkkaisesvonkaamista. Tapaninpäivän iltana anoppi ilmestyi yhtäkkiä meille. Kun pu- ta, kuten olin ajatellut, vaan hän rahelin soi, oli Tauno kärppänä vastaa- kasti kauniita asioita, ja hänellä oli massa ja jos luuri lyötiin korvaan tai oikeasti tyylitajua enemmän muilla sanottiin, että on väärä numero, niin kylän emännillä. Pin- kuusen satumaailmaan, hän sanoinallisesti juteltiin mukavia, mutta kin. Vessassa ei Anoppi oli ajautunut sellaiseen tisaanut käydä, sillä ikkunasta saattoi laan, että oli täysin toimintakyvykatsoa naapurin isäntä ja antaa hä- tön ja neuvoton. Se ei ollut kovin tavallista, vaikka vapaa-ajan asuntomme, jossa joulua vietimme, sijaitsi aivan heidän pihapiirissään. Elintasomme oli kohtuullisen hyvä rivitaloineen ja kesämökkeineen ja perheemme näytti ulospäin ihan mallikkaalta: olimme kuin kopio Maijan ja Taunon julkisivusta, hiukan eri juonella. omassa huoneessa alkoi tenttaus. Tauno kävi vielä siihen ai- kalta. Selvä tapaus Tau- lemme. Edellinen episodi pulpahti heti mieleen, ja olin totta puhuakseni kyllä mietis- histuneina vuodatusta. kimme hiljaa. Hän näytti niin avuttomalta. Aloimme takellyt, miten asiat anoppilassa mah- juta, että appiukko on todella saitavat oikeasti olla. Olin itsekin melkoisessa liemessä kahden pienen lapsen kanssa
Hänellä oli todellakin heikko sydän ja vahva verenpainelääkitys. Hän soitti siskolleen, että tämä ottaisi anopin luokseen. Psykiatrille hän ei vieläkään suostunut. Maija palasi tervehtyneenä kotiinsa, ja hän oli kuin uusi ihminen, niin 41. Isä oli kuulemma ollut ihan rauhallinen, mutta oli selvittänyt pojalleen, kuinka hän on yllättänyt äidin monta kertaa vaikka mistä vilpistä. Me pelkäsimme myös, miten appiukko reagoisi ja miten anopin sydän kestäisi. Hän arvasi, että appiukko hakeutuu huonoon seuraan juopottelemaan ja jopa yöpyy juoppojen talossa. Hän sai käydä tyttärensä kanssa ostoksilla ja uimahallissa. Yritykseni todistaa, että kaikki oli kuvittelua, valuivat kuin vesi hanhen selästä, ja lopulta hän ei edes kuullut niitä, kun hän kiusasi itseään mielikuvillaan. Anoppi itki ja pelkäsi, miten tämä voi onnistua, mitä tapahtuu. noppi vietti tyttärensä luona viikkoja ja nautti olostaan. Talossa istui rauhallinen, väsyneen ja surullisen näköinen, ei ollenkaan pelottava mies. Tuolla hetkellä kunnioitin miehe- ni suoraselkäisyyttä ja toimintavarmuutta. Hän yritti saada poikansa uskomaan tarinoihinsa. Appiukko alkoi rauhallisesti kertoa tarinaansa ja juttu alkoi kuulostaa niin todelta, että hetken melkein aloin uskoa hänen tarinoitaan, sillä ne kuulostivat niin tosilta, kun ihminen itse aidosti uskoen puhui. Olimme itsekin ällistyneitä, miten helposti kaikki lopulta tapahtui. Oli vain nöyrä ja rauhaa rakastava, kiltti vanhus. Mitä, jos mies saakin raivokohtauksen ja käy vaikkapa väkivaltaiseksi. Appiukko ei varmaan kunnolla edes ehtinyt tajuta, mitä tapahtui. Mieheni ei halunnut olla todistamassa äitinsä lähtöä, sitä näytöstä, joka siitä ehkä muodostuisi, ja todistajien läsnäolo raivostuttaisi isää ehkä entisestään. Mieheni sanoi, että hän kävi jo ja näki, että mies on täysin harhainen. Hän sanoi ihan rauhallisesti ja kohteliaasti, että hän kyllä tietää, että sellaista on olemassa, mutta tämä ei ole sitä. Maija toisti sanat kuin robotti ja sanoi lopulta, että hän ymmärtää, mutta huokaili samalla, miten pako voi onnistua. Mietin, mitä Tauno mahtoi ajatella ja kysyin mieheltäni, pitäisikö hänen mennä tukemaan isäänsä. Katselin säälien miestä. Hän uskoi itse täysin harhoihinsa. Aloitin ihan suoraan aiheesta. Hän sääli kovasti myös isäänsä, jota ei voitu auttaa, koska hän ei ottanut neuvoja tai mitään apua vastaan. Tapaus- S han oli täysin selvä, enkö minä käsittänyt. Sanoimme, että antaa vain olla, mutta anoppia kiusasi myös aavistus ihmisten puheista kylässä. A M uutaman viikon kuluttua Tauno nöyrtyi sen verran, että suostui puhumaan Maijan kanssa ja lopulta hän pyysi vaimoaan takaisin kotiin ja lupasi ottaa jopa jotain rauhoittavia lääkkeitä, mitä tavallinen lääkäri määräsi. Hän sai puhua puhelimessa lastensa kanssa, kirjoittaa kirjeitä, lukea lehtiä. No, otan jalat alleni, jos hän ei heti ovelta ammu, päätin. Hän asettui selkeästi ja varmasti äitinsä puolelle silloin, kun äiti häntä kipeimmin tarvitsi, ja osasi toimia niin fiksusti, ettei tullut mitään järkyttävää kohtausta. Maija-anoppini sanoi jo salaa pitäneensä pakattua matkalaukkua sänkynsä alla. Siellä oli ollut ikkuna auki ja saunanjakkara ikkunan alla. Ymmärrätkö. Siitä oli juuri joku mies puikahtanut ulos. Kun kyyti tuli, anoppi otti kuin unessa takin ja pisti päällensä, otti matkalaukun ja käveli vain ulos. Mieheni oli sanonut hänelle lopulta suoraan, että hänen isänsä on sairas ja hoidon tarpeessa. Hänen rakas ja kaunis vaimonsa oli tehnyt kaikkea tuollaista, pettänyt hänet. Hän oli selvästikin saanut elämältä sellaista sapiskaa, että entinen ylpeys, josta vanhemmat miniät kertoivat, oli pyyhitty pois. Naapurikylässä oli tapaus, jonka hänkin tunsi. Anoppi huolehti hänestä kaukana ollessaankin. Hän oli suunnitellut lähtöä jo ties kuinka kauan, mutta ilman ulkopuolista apua hän ei pystynyt toimimaan. Mieheni järjesti äidilleen heti autokyydin junalle. Sydän pamppaillen odotimme, milloin auto tulee, mitä tapahtuu. lusta, hän sanoi, että nyt täytyy saada äiti jonnekin pois ja lepäämään. Appiukko kotona yritti elellä itsekseen ja osasikin. Sanoin, että niitä ei pitäisi hävetä, vaan hankkiutua hoitoon. Hän yritti näyttää, että petolliset naiset eivät hänen elämäänsä hetkauta. Hän pyysi minua istumaan ja istahdin keittiön pöydän ääreen juttelemaan hänen kanssaan. Mieheni selosti äidilleen moneen kertaan, kuinka hänen täytyi toimia. Sanoin, että onko hän kuullut tapauksista, joissa vanhenevalle miehelle tulee harhoja. Kun tarinat etenivät, ne alkoivat muuttua niin utopistisiksi, että aloin tajuta sairauden syvyyden. Hänellä täytyi olla kamalaa, jutut olivat täyttä totta hänelle. Hän voi todistaa, että vaimo on ihan oikeasti pettänyt häntä ja yrittää vain lavastaa hänet hulluksi. Kun auto pian tulee, ota takki ja laukku ja lääkkeet. Oli kauhistuttava kuulla, että tilanne oli ollut tuossa pisteessä jo ties kuinka kauan. Mieleeni jäi tarina, jossa hän oli tullut kaupungilta ja oli heti suoraan kävellyt saunaan tarkistamaan tilanteen. Apeana ja tuloksetta palasin talosta. Hän kirjoitti miehellenikin kauniita kirjeitä, joissa hän opasti elämään hyvin ja oikein. Hän sanoi, että minä voisin halutessani mennä. Verenpaine laski, hän lepäsi, luki ja ulkoili. ydän pamppaillen lähestyin nyt synkkää anoppilaa
Etupäässä huonommin. Psykiatri sanoi, että töstä ei kukaan suostunut todistalaki ei salli sellaista. Maijan selitykset siitä, että hän oli ostanut vielä juoman kun janotti, olivat tietysti vain tekosyy. Se oli hyvä uutinen, siitä voitiin nyt puhua avoimesti ja mutta epäilin appiukon suostumista. haukkui aina silloin nusta tilanteeseen. ti. Jotkut henkilöt appiukko otti silmäTunnelma tutkimuksessa oli ollut sangen kireä, mutta lääkäri oli tikukseen ja keksi näille mielessään tehnyt varsin nopeasti diagnoosin jos minkälaista juonta. tällöin jonkun ihTauno oli kuitenkin suivaantunut psykiatrin käynnistä: misen täysin pataluhaksi. Anopin tilanne oli sikäli helpompi saa syöttää lääkkeitä salaa. Sitä näyjutun varjolla. Se no taitaa tietääkin sen, mutta kun it- auttoi hetkellisesti ajatuksiin, jotsekin huomaa, että lääke auttaa, niin ka vaivasivat häntä yöllä ja päivälei ole muka tietävinään. Näin ei tar- lä, joskus vähemmän, mutta pahoina vitse tunnustaa, että on sairas ja syö kausina ne hallitsivat koko elämää. hän oli vihainen ja hän myös ilmeiuodet kuluivat, ja appiukosta sesti aavisti, että minä olin lääkärin tuli vanhoilla päivillään myös tilannut. Kun Maija katsoi ikkunasta koirankopille, hän seurasi tietenkin sulhasiaan. Viattomat ihmiset eivät tienneet ja määrännyt lääkkeet. Miehiä hiippaili myös koirankopilla, ja Maija vei ruokaa koiralle vain tavatakseen heitä. kaikki tukivat häntä. Maija hämmensi keittiössä hiljaa kattilaansa ja kuunteli kyyneleet valuen Taunon huuteluja olohuoneen puolelta. Aluksi mies otti lääkkeensä, mutta Soitimme psykiatrille ja hän sanoi, pian tuli huono jakso, ja hän lopet- että jos kotoa haetaan sairasautolla ti lääkityksen. Varmaan koko elämän kirjon lasten syntymisineen ja kasvami-. Psykiatri oli jo nostanut kädet ylös, mieheen eivät tepsineet enää mitkään lääkkeetkään. Kaikki tuttavat ja ystävät olivat karaava ongelma oli se, miten saada donneet yksi toisensa jälkeen, oliTaunon suostumus. si, kun vaimo on huora! Ei löytynyt yhtään vapaaehtoista Olimme kauhistuneita ja alkutekijöissä; mitä nyt. Appiukko sä keskipisteeksi. Tuli myös hetvaikea, että Maijan voimat tuntuivat ki, jolloin parempi aika loppui koloppuvan ja hän ehdotti, että Tau- konaan. V E 42 Anoppi oli joutunut luovuttamaan mahdottoman edessä, hän vain itki ja sanoi, että nyt ovat konstit loppu. Taunon oli taivuttava, Maija oli sa- han jokainen mies potentiaalinen nonut lähtevänsä muuten lopullises- uhka ja jokainen nainen vähintäänkin kieroili. Joskus tilanne oli niin kaudet vaihtelivat. Hänen ei enää Laki ei salli myöskään tunkeutumis- tarvinnut tuntea itseänsä syylliseksi ta kenenkään taloon luvatta ja seu- tilanteeseen. Tarvittiin toinen- appiukon mukaan. Taunon paremmat ja huonommat milloin huonommin. Tauno haukkui lopulta jopa taksimiehen, joka kuljetti heitä aina ostoksilla. Kolmikymppinen mies oli Taunon mielestä kaupan kassalla ehtinyt pelehtiä Maijan kanssa, kun Tauno oli "harhautettu" menemään taksiin. Kenellekään ei maan läsnäolollaan. takkaisen päätöksen alkoholin suhlämä jatkui, milloin paremmin, teen ja luopunut siitä kokonaan. Maija liu- alkoholisti, ja hän otti psyykelääkotti niitä salaa hänen juomaansa ja keensä mieluummin tuossa vankun aikaa kului, hän sanoi, että Tau- hassa nestemäisessä muodossa. Onneksi nuori mies sukulaisten selityksen jälkeen suhtautui asiaan fiksusti ja kuljetti vanhuksia episodin jälkeenkin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Voi, jos tuo mies edes tajuaisi, että minä olen lähdössä, hän sanoi minulle hiljaa. Mikään ei auta. Tunnelma oli tosi kireä, ja siellä ei kukaan enää viihtynyt kuten ennen, kun pöydän ympärillä oli parveillut lapsia ja lapsenlapsia ja mummin tarjoilupöytä oli aina ollut runsas. Hän ehdotti, että he tulisivat tapaamaan ap- siksi, että sairaus oli saanut nimen ja piukkoa kotiin. terveen näköinen ja elinvoimainen. Psykiatri oli kysynyt, voisiko olla mahdollista, että anoppi muuttaisi pois kotoa, jos mies ei kerran suostu lähtemään hoitoon. Mieheni taas oli tehnyt täysin vaslääkkeitä. Maija teki elämänsä inventaariota ja suri tulevaa lähtöään kodista, jonka he olivat yhdessä kovalla työllä rakentaneet ja ponnistaneet köyhyydestä suhteelliseen hyvään elintasoon. Taunon epäillyt alkoivat jo purskahdella ilmoille meidänkin läsnä ollessamme, kun ennen hän oli piilottanut ne vierailta. no pitäisi viedä hoitoon, pois kotoa. Vanha teatteri alkoi: ja potilas ei suostu lähtemään, täyon se, kun mies lavastetaan hulluk- tyy olla poliisi mukana ja myös jonkun omaisen täytyy lähteä mukaan. Istuin hetken anoppilan keittiössä. Kaikki pelkäsikin pakoreissu ja lopulta soitin itse vät tilannetta, että rakas isä ja muispsykiatrille ja yritin saada tätä kir- ta asioista täysin tolalla oleva ukko joittamaan reseptin, anoppihan voisi pistettäisiin "köysiin" ja raahattaisyöttää lääkkeitä salaa jonkun muun siin poliisin kanssa kotoa. Juuri kun hän oli päässyt mitään, kunnes tiHuokasimme hel- vapauteen, mies tuli taas lanne saattoi purskahtaa silmille ihan potuksesta, saimme jonkinlaista paran- toista kautta hänen elämän- yllättäen. Tauno teki tenän ja kieltäytyi syömästä lääkkeitä
Hän oli joskus sanonut, että nyt kun olisi aikaa nauttia vihdoin työnsä tuloksista, matkustella ja levätä, pitikin käydä näin. Hän joutui luopumaan omista tarpeistaan huolehtiessaan miehestään viimeiseen asti. Ikävä kyllä Maija oli oikeassa: kohtalo ei suonut hänelle vapautta ja aikaa nauttia. Maijaa, joka joutui luopumaan omasta hyvinvoinnistaan miehensä sairauden vuoksi. Hänelle oli tehty avanne ja hänet oli huumattu vahvoilla lääkkeillä. Lapset järjestivät hänelle mahdollisimman hyvän hoidon, mutta elämä oli auttamattomasti ajanut ohi. ielä meni kesä Maijalla muutosta pohtiessa, ja syksyllä hän lähti. Vielä pahempaa oli tulossa. Tauno kuoli tammikuussa ja Maija suri häntä kovasti. Niin kovasti, että parin kuukauden kuluttua hän sai aivoinfarktin, joka vei häneltä lähimuistin. MINIÄ T aunoa vaivasi ajatus lääkäriin menosta. Pala kurkussa kuuntelin, eipä ollut sanoja minullakaan. sineen hän kävi läpi. Testit olivat näyttäneet aina hänen olevan terve kuin pukki. Tällä kertaa Tauno olikin oikeassa: syöpä oli ja pahassa mallissa. Lopulta hän uskalsi jopa sanoa ääneen, että hän on kohtalolle katkera siitä, että vapaus loppui näin äkkiä. Jouluna vein kynttilän heidän haudalleen. Eniten ihmetystä herätti Taunon suhtautuminen. Lämmin ajatus heille molemmille, sinne jonnekin. Hän makasi sängyssä ja häntä kuljetettiin pyörätuolilla sairaalan käytävillä. Maija nauroi ihmeissään: Olisi pitänyt muuttaa jo aiemmin, olisinpa tiennyt! Pian hän pyysi Maijaa myös käymään kotona. Kolme vuotta hän vietti näin, kunnes kuoli hiljattain. Hän väsytti itsensä huolehtiessaan jälleen kerran miehestään, oman terveytensä kustannuksella. Tauno katsoi vain vierestä ja totesi, että näin siinä sitten kävi. Hän sai hengittää vapaasti. Hän oli itsekin jo niin vanha ja väsynyt ja täynnä vaivoja. Juuri kun hän oli päässyt vapauteen, mies tuli taas toista kautta hänen elämänsä keskipisteeksi. Maija otti kaupungilta pienen vuokra-asunnon. Kohta hän alkoi käyttäytyä kuin kosiosulhanen: soitti, sopiiko tulla vierailulle ja toi jopa kukkia ja puheli kauniisti. Hän kyllä jutteli mukavia, mutta ei muistanut kohta mitään. Hän alkoi soitella ja vierailla Maijan luona ja käyttäytyi kohteliaasti kuin vieras. Kaikki ajattelivat, että luulotauti vaivasi myös sillä osastolla, ja olihan nähty pari tapausta, kun ambulanssi oli hänet vienyt, kun hän luuli kuolevansa, eikä mitään löytynyt. Hän nautti vapaudestaan, siitä, että ei tarvinnut pelätä enää. Toinen miniä auttoi häntä laittamaan tavarat kasaan. Entinen aktiivisuus oli muisto vain. Maija kävi hoitamassa ja syöttämässä Taunoa sairaalassa joka päivä ja viipyi miehensä vierellä suurimman osan päivästä. Taunoa, joka ei hänkään ollut sairauttaan itselleen valinnut. Kotioloissa vanha tauti heräsi hyvin pian henkiin, ja Maija lähti välittömästi omalle asunnolleen. V me, että mitään ei ollut tehtävissä. Eikö hän saa koskaan levätä ja nauttia. Hänen epäilynsä eivät kohdistuneet ainoastaan vaimoonsa, vaan hän oli pelännyt myös syöpää koko elinaikansa ja halusi aina uusia testejä varmistuakseen terveydestään. Hän joutui suljettuun hoitokotiin. Tauno leikattiin pikaisesti ja kun joululomalla tulimme katsomaan, näim- Kilpailun voittajat Tosi Elämää 8:n Äänestä ja voita -lukijakilpailusta Louis Widmer -tuotepaketin voittivat: Sisko Väisänen, LAITILA, Johanna Sillanmäki, HELSINKI, Sinikka Tuomaala, KUUSAMO Onnittelut voittajalle! 43. Nytkin mahassa oli mourunnut jo pidemmän aikaa, ja hän epäili syöpää. Kova oli hänen kohtalonsa: vapautta ei hänelle kohtalo suonut, sen sijaan työtä ja huolehtimista loppuun saakka. Hän hieroi miestään, antoi pienen konjakkiryypyn, lohdutti, piti seuraa. Pysähdyin hetkeksi muistelemaan heidän kohtaloaan. Hän ei kävellyt enää koskaan. Viime hetkellä hän voitti ja pyristeli irti miehestään todetakseen, että kohtalo oli toista mieltä
Eräs päivä on jäänyt mieleeni erityisen onnellisena. Lapsuuteni onnellisin päivä: isän kanssa metsässä Lapsuuteni hienoimmat hetket vietin isäni kanssa metsässä. Hänellä oli auringon paahtamat kasvot ja ohimoilla harmaita hiuksia. Ne korostivat hänen miehisyyttään. Kukkivan tuomen tuoksun tunsin sieraimissani ja pääskynen ylisti kesän kauneutta aitan harjalla. Isä tuli vuoteeni viereen. Auringonvalo siivilöityi pienestä ikkunasta. Hymyillen hän toivotti huomenta ja sanoi: Minulla on sinulle ehdotus. Ei siksi, että silloin olisi tapahtunut jotain suurta, vaan siksi, että osasimme nauttia siitä, mitä meillä silloin oli. L 44 apsuuteni onnellisin päivä valkeni aurinkoisena kesäaamuna. Hieroin unen turruttamia silmiäni aitan vintillä, jossa kesäisin nukuin. Ilahduin, sillä tiesin, ettei isällä ollut huonoja ehdotuksia.. Mielestäni isä oli komea, viisas ja voimakas
apsuuteni onnellisesta päivästä on kulunut aikaa miltei ihmisen ikä. Mua isi pelottaa, sanoin isälle. Minä olin hänen selässään ja puristin lujasti isää kaulasta, etten olisi pudonnut. Se on säilynyt sydämessäni puhtaana kuin timantti. Tähän isä tuumasi: kivenkoloon, jossa pieni lintu hau Katsohan tähän kaukoputkeen, toi munia. Asetin uteliaana silmäni kauko Onpa sillä pienet silmät, totesin putken linssiin. Katselin pää kallellaan sen huippuun. Metsässä on omat asukkaat, isä tuna polkukin näyttää kuin käärme tuumasi ja pyysi minua katsomaan kiemurtelisi puiden välissä. Olin väsynyt, mutta onnellinen, kun taapersin isän jäljessä kotiin vievää polkua. Sieltä taivaan korkeudesta katsottuna kesäilta näytti koko kauneutensa: Auringon punainen kerä katseli tunturin laelta mittaamatonta erämaaluontoa. P. Mitä sä ehdotat. Noilla pienillä silmillä se on jännityksestä ja kysyin isältä: Miten tämä putki tekee maailosannut lentää valtamerien takaa man niin suureksi. Ajattelin, että hyvä isä oli näyttänyt minulle maailman suuruuden, sen ihmeellisyyden ja kauneuden. Lapsuuteni onnellisin päivä alkoi kallistua iltaan. Olin niin jännittynyt, Metsässä oli kesän tuoksut, kukat että vatsaani kipristeli. Sitä yhden päivän muistoa en ole unohtanut. Se palotorni oli muutaman kymmenen metriä korkea, silti se oli lapsen mielestä huikean korkea. pään kokoisilla silmillä. Kävelin polkua syvälle metsään. Lähdetkö minun kanssani täksi päiväksi työpaikalleni. ympäri lavaa. Metsä ja hänen työnsä kiinnosti minua. Kävelimme kapeaa turvassa. Ei minua kui- nelle. Tulimme tornin huipulle. Minä olin mielissäni tajutessani kuuluvani tuohon samaan rohkeaan joukkoon. Kun elinaikanani olen istunut avaruudessa kiiltävässä lentokoneessa, mieleeni on palannut se lapsuuteni onnellisin päivä isän kanssa siellä metsän siimeksessä. Aurinko laskeutui tunturin taakse, ja erämaa hiljeni yön rauhaan. Isä käveli edellä, ja minä taapersin perässä. H. 45 L. hän kysyi. Jossain tunturin laaksossa kalkatti poron kello. Minä olin hyvilläni, kun isä asetti minut miesten joukkoon. I kysyin isältä. Linnut tervehmuiston hän minulle jätti. Miten sä uskallat tuolla olla. Jängän ylle laskeutui hento sumuverho kuin se olisi vetänyt peitteen ylleen yöksi. tänne kivenkoloon lisääntymään. laiseksi, että kaikki esineet näyttää suurilta, isä selitti. Ihan minä hihkaisin isälle. Kyllä me miehet uskallamme, isä tuumasi. Tähän isä tuumasi: Kyllähän me miehet pärjäämme! Isä katsoi minua pilke silmissä. Lintu katseli minua nuppineulan näet maailman vieläkin suurempana. tenkaan pelottanut. Se on meille ihmisille arvoitus. Täällä on taivasnyökyttelivät päitään kuin tervehtien Tokkopa isä tiedosti elinai- kin lähellä, totesin metsässä kulkijoi- kanaan, kuinka arvokkaan isälle. Kyllä mä lähden sun seuraksi sinne palotorniin, lupasin. Tulimme palotornin juurelle. Tiesin isän tekevän töitä metsässä, korkeassa palotornissa palovartijana. Tyynellä tunturilammella ui valkoinen joutsenpari, ne olivat kuin enkelten kuvia, erämaan rauhassa. Täältä katsotjoita. Äiti ojensi isälle eväsrepun ja tuumasi: Pidä huoli, ettei Pentti putoa sieltä, kun kiipeätte sinne palotorniin. tiSiihen isä viisaastuumasi: tivät meitä lauluil Ei taivaalla ole laan puiden oksilla, ja oravat kuusien oksilla katselivat kattoa eikä avaruudella ole seiniä. Isä alkoi kiivetä torniin. ta. Tuon tornin huippu yltää pilviin asti. Tiesin, että isän Tähän isä tuumasi: kyydissä oli turvallista. Tokkopa isä tiedosti elinaikanaan, kuinka arvokkaan muiston hän minulle jätti. Vapisin jännityksestä, kun isä kiisä nouti vajasta polkupyörän ja pesi varmoin ottein yhä ylemmäs. Ei isälläni ollut elinaikanaan tilaisuutta matkustaa lentokoneessa, se palotorni riitti hänelle todistamaan sen totuuden. Suurelta maailma näyttää täältä uteliaina niiden asuinalueella kulkikorkealta katsottuna. asetti minut tangon päälle istu- Puiden latvat jäivät alapuolellemme maan. Maailmassa on paljon sellaista, jota me ihmiset emme käsitä, isä tuumasi. kysyin isältä. Käsitykseni korkeudesta ovat muuttuneet. Älä pelkää, isän seurassa olet Metsä oli minulle, pienelle pojalle, jännittävä. Kun katselen lentokoneen pienestä ikkunasta äärettömään avaruuteen, mieleeni muistuu isän sanonta: taivaalla ei ole kattoa eikä avaruudella seiniä. Hän polki pyörää niin lujaa, ja kaikki maassa olevan näytti pieettä puut vilisivät. Kuu ja tähdet jäivät valvomaan. Viisaat ovat hioneen linssin sel Miksi se lentää merien takaa tänne metsään, kiven koloon pesimään
Kiitos heille! Eräs "ystävä" kismitti. Mummoni oli jo menettänyt kuolemalle miehensä ja poikansa. Kylläpä Saimia muistetaan kovasti. Kukkalaitteiden lasku oli usvaista liukuhihnatouhua. Mieltäni lämmitti, että siunaustilaisuuteen saapui eläkkeellä olleen äitini entisiä työtovereita, samoin hänen nuori esimiehensä. Miten tässä näin kävi. Niin muistetaan, vastasin vaisusti. Annikki ja Marita, nainen lausahti hiljaa. Iäkäs nainen tukeutui keppiinsä. Havahduin siihen, kun esiin astui pieni, hento ristiverinen nainen. Unenomaista, painajaismaista. Seurakunnan emäntä paketoi jäljelle jääneet suolaiset ja makeat S. Hän oli saattoväen joukossa, vaikka äitini oli vuosikaudet ollut hänelle pelkkä nimi osoitekirjassa. Hyvähän heidän oli! Tunsin kateutta ja katkeruutta, vaikka tiesin, että jokainen joutuu vuorollaan istumaan siunauskappelin etupenkillä. Ihmiset mustissaan. Aina oli löytynyt parempaa tekemistä ja uusia, tärkeämpiä ystäviä. Luettiin adressit ja kortit, veisattiin virsiä. Miksi. Pitkä letka perässä, mieheni totesi taustapeiliin vilkaistuaan. Liikuttava episodi. Miksi jälleen. Nyt oli tullut tyttären vuoro. Surusaattue lähti lipumaan kohti haalistuneen vaaleanpunaista seurakuntataloa. Vieraiden mentyä laskeutui hiljaisuus. Haudan äärellä seisoi lohduton mies tummansininen popliinitakki yllään. Äidin kuolema pakotti elämänmuutokseen Äitini kuolema herätti minut huomaamaan oman väsymykseni ja heikkouteni. Helppohan heidän oli päivitellä, terveiden ihmisten. Vähitellen alkoi puheensorina vapautua. Saattoväen kasvoilta luin ihmetystä. Isäni. Hautajaisvierailla kuulosti illalla olevan kerhoa, kokousta, kyläreissua ja kävelylenkkiä. Ruusuja, sinisiä iiriksiä, valkoisia liljoja. Hän piteli vapisevin käsin sinisistä orvokeista solmittua kimppua. 46 A Lapsuudenystävän muistolle. Vai pitäisikö sanoa: vailla diagnoosia olevien. Nyt minun olisi riitettävä sellaisena kuin olin. dagion jälkeen mustat kärryt kitisivät. Päätin, ettei minun tarvitse enää näyttää vahvalta muiden silmissä. Hänen uurteisilla kasvoillaan karehti tuskainen kysymys. Myöhemmin elämäni varrella olen oppinut, että joskus ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi ihmissuhderintamalla. eurakuntasalissa vallitsi harras tunnelma
Itse uskon tietäväni, mitä on elämä isolla alkukirjaimella. SANNI-ANASTASIA 47. Jätin kiireisen työni. Sain tempaukseni johdosta V enimmäkseen negatiivista palautetta. Noista hautajaisista on kulunut yli kaksikymmentä vuotta. Mummoni vanhusten rivitalolle yksiöönsä, isäni yksinäiseen omakotitaloonsa, minä mieheni ja tyttäreni kanssa rivitalokolmioomme. Ei se sinun irtisanoutumisesi yksin työstressistä johdu. Vanhemmat olivat tuntuneet ikuisilta. Nyt toinen heistä oli jo poissa. Hän oli oikeassa. Minä olen entistä luuserimpi ihmisten silmissä. Olin ajatellut, että vientisihteerin työ on eläkevirkani. Edessä häämöttävä arki kaikkine askareineen ja velvollisuuksineen tuntui turhalta, tyhjältä ja tyhmältä. Siihen asti olin laput silmillä kuvitellut, että kaik- ki jatkuu entiseen malliin läpi vuosikymmenten. Olin se, joka ei viitsi tehdä töitä. uoden kuluttua äitini kuolemasta minusta tuli luuseri ihmisten silmissä. Kyllä se äitisi kuolemakin vaikuttaa, tuumaili Annukka. meille lähiomaisille. Jos tuntuu, ettei jaksa, on parempi lähteä, sanoi Lissu. Kahden työtoverini kannustavat ja lohduttavat sanat tulen muistamaan lopun ikääni. Ihmisellä on vain yksi elämä. Hajaannuimme kolmeen kotiin
Havaitsin järvellä soutuveneen, ja sitä souti enkelimäisen kaunis tyttö. Kauniina kesäiltana olin ongella järven rannalla. Yritin rauhoittaa mieltäni viinalla, mutta se vei minut ojasta allikkoon. Toki eräät tytöt kävivät kyselemässä: Miksei noin nätti poika tanssi ja pidä hauskaa meidän kanssamme. Yritin käydä tansseissa, mutta oloni siellä oli kärsimystä. Tällaiset huomautukset vain pahensivat oloani. Pelkäsin, että tanssilattialla joutuisin nuorten pilkan ja naurun kohteeksi. Hänen nimensä oli Aini. Minulla on siitä kokemusta. Koin, että olin huonompi kuin ne nuoret, jotka olivat saaneet lapsuudessaan rakkautta. 48 Varhaisnuoruudessa aloin haaveilla tytöistä, mutta huonon itsetunnon tähden en uskaltanut lähestyä heitä. Perheessämme oli 12 lasta ja elettiin 1930-luvun pula-aikaa. Vastaleivottuna aviomiehenä en osannutkaan nauttia onnestani, vaan tein kaikkeni, että vaimoni olisi mahdollisimman onneton. Käsitin kyllä itsekin, etten ollut oikeasti hänelle vihainen, mutten mahtanut käytökselleni mitään. J os kasvi ei saa elääkseen riittävästi auringon valoa, lämpöä ja hoivaa, se lakastuu ja kuolee. Kulutin aikaani buffetin puolella ja katselin ikäisteni nuorten riemua. En siinä puutteen kurjuudessa saanut vanhemmiltani riittävästi rakkautta, Rakkauden puute varjosti itsetuntoani ja elämääni. Laskuhumalassa koin oloni yhä surkeammaksi. En iskenyt Ainia, vaan hän iski minut. Hän souti rannalle ja hymyilen kysyi: Onko sulla ollut kalaonnea? K. Ajattelin, etteivät tytöt välitä minusta. Hän oli 17-vuotias. Nättiydestäni ei ollut iloa, kun en osannut sitä hyödyntää. ahdeksantoistavuotiaana elämääni ilmestyi tyttö. Olin töissä vieraalla paikkakunnalla. Elämäni alkoi ahdistavassa köyhyydessä. Tanssitaitoakaan en uskaltanut opetella. Sama pätee ihmiseen: jos ei ihminen lapsuudessaan saa vanhemmiltaan rakkautta, hän kärsii myöhemmässä elämässä itsetunnon puutteesta. Kuvittelin toipuneeni ensirakkaudestani, kunnes menin naimisiin
Sain vielä ihailla auringon nousua ja kaunista Ainia hetken. Missä sä asut. Rakkaudesta juopuneena lähdin kävelemään asunnolleni. Aini kysyi. Tyttö kysyi rohkeasti: Voisitko sä pujottaa onkeeni madon ja lähdetkö mun kanssani soutelemaan. Istuimme kauan penkillä. Sä olet ihana poika, haluan tavata sinut, hän sanoi. Mielessäni pyörivät tuhannet ajatukset. Samalla kiihkeä ensirakkaus iski sydämeeni salaman lailla. Ajattelin, että kunpa hän näkisi sydämeeni, sillä siellä hän näkisi ujon ja kokemattoman pojan. Rannalla nousimme veneessä seisomaan. Kostin vaimolleni ensirakkauteni pettymyksen Hämmästyin, että taivaastako enkelimäisen kaunis tyttö viereeni ilmestyi. Souda tuonne rantaan, hän kuiskasi. Vapisevilla sormillani pujotin madon hänen onkeensa. Olen nimittäin piikana tuossa talossa. Aamulla pitää ryhtyä talon töihin. En tykkää yksin soutaa. Rannalla oli talo. Eipä ole kalaonnea ollut, sain sanottua. Hänellä oli kauniit pyöreät rinnat. Mun pitää lähteä hetkeksi nukkumaan. kysyin häneltä. Tule huomenillalla kuuden maissa tähän rantaan, odotan sinua täällä, sanoin hänelle. Vieläkö me tapaamme näissä merkeissä. Heikko itsetunto alkoi velloa sisälläni. Aamuaurinko nousi taivaan rantaan. Sä olet kaunis poika, hän kuiskasi. Aini puristautui rintaani vasten ja tarjosi kauniit huulensa suudeltavakseni. Olin rakkaudesta sekopäinen, mutta uskoin kuitenkin, ettei Aini viihtyisi seurassani pitkään. Hänellä oli varmasti monta ottajaa, enkä minä pärjäisi siinä kilvassa. T aivaallisen yön jälkeen ryhdyin aamulla töihin voimalaitoksel49. Ympärillämme kuuluivat kesäyön äänet. Hän heitti minulle vielä lentosuukon, johon minä vastasin. Sanoin asuvani vuokralla. Aini istui veneen kokalla, kasvot minuun päin. Koko ruumiini vapisi kiihkossa, kun suutelin hänen kuumia ja halukkaita huuliaan. Aini vangitsi minut katseellaan kuin hyönteisiä pyydystävä kaunis kukkanen uhrinsa. Minä autoin veneen vesille ja Aini lähti soutamaan kotirantaan. Aini puristautui rintaani vasten ja suutelimme nuoruuden kiihkossa toisiamme. Linnut lauloivat kosimalaulujaan ja sorsapari veti auroja veteen, kalat hyppivät ja ilakoivat vedessä. Näytin järven toisella rannalla olevaa taloa. Soutelimme myöhään yöllä. Miten noin kaunis tyttö haluaa seuraani, eikö hän tajua mitättömyyttäni. Vedimme veneen maalle ja istuimme rannalla olevalle penkille. Ajattelin: onnellinen on se poika, jolle hän rintansa paljastaa. Laskeva aurinko punasi hänen kauniit kasvonsa. Tähän Aini tuumasi: Työnnämme veneen vesille ja saatan sinut tuolle puolen rantaan. En uskonut omiin mahdollisuuksiini. Ihmettelin, miten hänenlaisensa kaunis tyttö viihtyi seurassani
Ensimmäisen tanssin aikana emme puhuneet toisillemme. Tytön ääni oli jo rohkeampi. Pelokkaalla ilmeellä katselin nuoruuttaan elävää Ainia ja ääni vapisten sanoin hänelle: Minä joudun tuottamaan ihanille haaveillesi pettymyksen: en voi lähteä kanssasi lavatansseihin. hän kysyi. Katselin Ainia, kun hän jätti minut. Ainin suloinen ilme kiristyi hieman: Mikset voi. Tällaisesta minun olisi pitänyt innostua ja olla iloinen, varsinkin, kun Aini kutsui minut tanssien jälkeen kotinsa aittaan loppuyöksi. Ihanalle parfyymille tuoksuvana hän astui lähelleni, kietouduimme yhteen ja suutelimme toisiamme. Joskus jopa pyysin tanssiin tyttöjä minuun rakastuneen tytön vierestä. la. Myöhemmin sairaalloinen tunteeni aiheutti ongelmia niin itselleni kuin myös tulevalle vaimolleni. Kehno tanssitaitoni harmittaa, hän totesi ujosti. Aloin ajatella, että tällaiset menetykset kuuluvat nuorten elämään. Saatolle pääsin myös hel- posti. Ainin ihana ehdotus mykisti minut. Se rakkaus kesti ainoastaan yhden kesäisen yön. Naisten haun soidessa tytöt ryntäsivät hakemaan minua tanssiin. Tunnustelin tyttöä ajatuksissani. Olin järjettömästi rakastunut Ainiin. Kyllä sieltä löytyy seuraani halukkaita poikia. Olin varma, että kokemani unelmat Ainista olivat kaunista, mutta pelottavaa unta, josta jouduin näin pian heräämään todellisuuteen. Sen kyllä uskon, pettyneenä ajattelin. Minun mielestäni kaikki tytöt kilvoittelisivat susta. Olisiko minusta siihen kaikkeen, kun olin seksuaalisesti kokematon. Aini suuttui päätöksestäni ja tokaisi minulle: Jos ei seurani kelpaa sulle, soutelen yksin tanssilavalle. Mitä pidät ajatuksistani. Tyttö vilkaisi silmiini ja kiitti kohteliaisuuttani. autin kaksi vuotta vapaata poikamiehen elämää. Eivät kauniit tytöt viihdy seurassani, kun en osaa antaa heille itsestäni mitään iloista... Lähdin pyytämään häntä tanssiin. Koin vapauttavan tunteen ja aloin nauttia nuoruudestani. Hänen kauneutensa lumosi minut. Koko kesäisen päivän mielessäni oli taivaallisen kaunis Aini. Olisi kauheaa paljastaa kauniille Ainille kurjuuteni, se, että olin erilainen kuin ikäiseni pojat. Tanssitaidon myötä minulle avautuivat mielekkään elämän portit. Hän työsi veneen vesille ja lähti soutamaan saareen, jossa tanssilava oli. Yritin lohduttaa itseäni, että juuri tällaista odotin tapahtuvan. Kun huomasin, että kiusaamani tyttö lähti itkien kotiinsa, koin sen iloisena asiana, ikään kuin olisin kostanut ensirakkaalleni Ainille. Tyttö oli hyvin aran ja ujon oloinen. Hänen kauniissa leningissään oli laaja kaula-aukko, jossa olivat näkyvillä pyöreät ja kiihottavat rinnat, joihin silmäni nauliutuivat hetkeksi. Ajattelin, miten ihanaa olisi elää hänen lumoissaan. Sitten yllätyin positiivisesti: nuori tyttö kiirehti hakemaan minut naisten pelille. Kuvittelin, miten ihanaa olisi sängyssä puristaa hänen kiihottavat sulonsa itseäni vasten ja ties mitä minulle tulisi tapahtumaan, jos hän haluaisi antautua minulle kokonaan. Siellä on tanssit illalla. Eipä tanssitaitoani ole aiemmin kukaan kehunut, hän tuumasi. Vuokrasin itselleni asunnon. En osaa tanssia ja olisin sinulle 50 masentava kaveri. utelin. N P. Arvioin hänet 15-vuotiaaksi. Kun huomasin tytön rakastuneen minuun, ryhdyin kiusaamaan häntä eri tavoin. Hän oli pukeutunut naisellisen viehättäväksi. Seuraavat pelit tanssin eri tyttöjen kanssa. Hänet tapaisin illalla... Paljonko se riittävä ikä on. Tansseissa aloin pokata muille tytöille. Tapasimme heinäkuun helteisenä iltana lavatansseissa vuonna 1953. ettymykseni seurauksena menetin luottamukseni naisiin. Ehkä pelkäsin pettymystä ja menetetyn rakkauden tuskaa. Ainin menetyksen seurauksena itsetuntoni heikkeni yhä. Anteeksi, että utelen. Matkustin Kemiin, missä sain tehtaasta työpaikan. Aloitin keskustelumme tyypilliseen tapaan: Tyttö on lähtenyt tanssimaan. Siinä suudelmien lumoissa hän kysyi: Lähdemmekö soutelemaan tuonne Saaran rantaan. Uskon, että kaikki tanssitaitoiset pojat kilvoittelisivat sinusta. hän tivasi. En kiintynyt vakavasti kehenkään tyttöön. 23-vuotiaana kohtasin tytön, jonka kanssa solmin avioliiton. Tansseissa tytöt arvostivat minua ja sen myötä omanarvontunteeni alkoi kohentua. Vakituinen työssä käyminen ja vieras paikkakunta alkoivat hälventää ensirakkauden muistoa. Tähän Aini tokaisi: Oletko sä ihmisarka. Sisälläni tunsin raastavan pettymyksen. Opettelin tanssimaan. Lapsenkasvoisen tytön unohdin lähes kokonaan. En voinut enää asua Ainin läheisyydessä. Te tanssitte oikein miellyttävästi, vastasin hänelle. Vartaloltaan hän oli hyvin hoikka, ja tanssitaito oli hänellä miellyttävän hyvä. Mieleeni iskostui sairaalloinen kostonhenki, ja halusin kostaa jollekulle toiselle tytölle sen pettymyksen tuskan, jonka Aini aiheutti minulle. Ihan riittävästi, tyttö tuumasi hymyn pilke huulilla. Minusta olisi hauska tanssia kanssasi tällaisessa romanttisessa kesäyössä. Mun nimeni on Oili ja minua voit sinutella. Sovittuun aikaan Aini souti rantaan. Paljonko sinulla on ikää. Kun olemme tanssineet itsemme kylläisiksi, kutsun sut kotini aittaan lopuksi yöksi
tuaan helvetOlet puhunut ja tiin. Lähdin hänen peOmista tunteistani en ollut varma. Pelkäätkö, että minulla on ainoastaan se mielessä. kuin hyönteisiä pyydystävä syntistä saas Vai tuollaitaa ja että he nen raakalaikaunis kukkanen uhrinsa. Omatuntotettu asia tapahtui. Kiinnyin Oiliin, hänellä oli kyky valloittaa minut. Miehillä on heti se mielessä. Olisin maan. vetä, sehän on luonnollinen ehkäi Minusta se olisi hyvä ratkaisu syväline. Tunteemme nousi kriittiselle tasolle, mutta hillitsimme tunnekuohumme. S K 51. en tanssi-illan jälkeen aloimme viihtyä toistemme seurassa. Uskovainen äi- kun Oili raivostui. Nauti sä vainen äitini heittää mut kodistam- vaan niistä poikamiehen päivistä ja me ulos. Ulkona oli yö ja kova pakEn rakastanut häntä niin kuin olisi kanen. En oikein tiedä, hän tuumasi. viekoitellut minut tällaiseen tilaan ja sitten ilkeät ehdottaa, että suostuisin erran kondomi luiskahti päältä tappamaan lapsemme, jonka olempois ja sperma teki tehtävänsä: me yhdessä alulle laittaneet. hän vitsaili. NiiMinä otin hänet syliini ja lohdutin tä myytiin ainoastaan apteekeissa. Etsi itsellesi uusi uhri, jonka ollut raakalainen, jos olisin jättänyt elämän pilaat... Mieleeni ei tullut, että olisin ryhtynyt kiusaamaan häntä. Keitin kahvit, ja sitä nauttiessamme keskustelimme nuoruuteen kuuluvis- S sisuhdetta ilman avioliittoa. Pyöräilimme luonnossa ja kävimme tanssimassa. häntä: Ujouteni pani ostamaan yhtä sun Oili rakas! Tykkään minä sinustoista, kunnes tupisin: ta ja haluan kanssasi avioliittoon! Haluan kondomin. räänsä. Löysin hänet istumassa lupitänyt rakastaa. Minua hävetti ostaa niitä. Siinä surkeuden tilassa Oili syökOili tivasi minulta lupausta. Kyllä mä tulen lapsesOlin luonteeltani aika huikentele- tani huolehtimaan. joutuvat kuolnen sä oletkin. jä sanoi: Vihjailetko, että minun pitäisi Ei kondomin ostoa tarvitse hä- suostua aborttiin. Hän oli vaatimaton luonteeltaan eikä käyttäytynyt koppavasti, kuten monet hänen ikäisensä tytöt. Jos seurani kiinnostaa sua, niin mikäs siinä. Ehdotuksestani Oili sai hysteerisen kohtauksen. Hänessä oli jotain sellaista, josta pidin. Hän vannoi, ettei suostu tappamaan lastani kohtuun. Toki on minulla sellainenkin mielessä, jos voitan sinun luottamuksesi, tai rehellisesti sanoen, jos me löydämme yhteisen aaltopituuden siinä asiassa, jota voi luonnehtia rakkaudeksi. En mä sitä, en vain ole ollut vielä kenenkään pojan kanssa sillä tavalla, mutta toki sekin aika vielä tulee, Oili selitteli. TilanEräänä yönä se luonnollinen ja odo- ne muodostui kauheaksi. Oili alkoi odottaa lasta. Halusin jatkaa sek- mivallin päällä. Ehdotin hänelle aborttia. Oili uskoi minul- ni alkoi soimata, ja Oili vahvisti tunle puhtautensa. Käyttäydyin häntä kohtaan, kuten olin luvannut. Mutta minusta lapsi syntyy liian Kerran noin ikäiseni apteekin myy- pian, selitin. vapaudestasi. Tapanani ei ole ollut käydä miesten asunnoissa. Olisin pitänyt 15-vuotiasta liian lapsena aikuisen miehen ystäväksi. Oili miellytti minua. Kunnioitin hänen viattomuuttaan. Kun suhteemme ete- nettani sanoillaan: ni seksiin, Oilia pelotti tavattomasti Jos sä hylkäät mut tähän tilaan, raskaaksi tulo. Hän luot- tule enää sun asuntosi ovea aukaiseti minuun ja rakasti minua. Hän oli painanut ta asioista. Pelkosi on turha siinä mielessä. aa. Toki olen arka lähtemään vieraan miehen kanssa ulos, mutta vaikutat kunnon pojalta, hän päätteli. Kondomin ostamisen häpeä oli peEn ehtinyt sanoa asiaani loppuun, ruja lapsuudestani. Oilin yksin taistelemaan olemassaMinulle tuli hätä, kun käsitin, mitä olostaan. Hän itki hysteeriseseurustelumme jatkui ja kiinnyin ti ja syytti minua raakalaiseksi, joka Oiliin yhä lujemmin. Halailimme ja suutelimme lämpimästi. Sinä olet mielestäni kiltti ja järkevä elintavoiltasi. Olen 17, vai näytänkö vanhemmalle. Tanssin tiimellyksessä rohkenin pyytää häntä saatolle. Hän alkoi itkeä tini sanoi, että hillittömästi kondomin ja purki tuntokäyttäjät ovat Aini vangitsi minut katseellaan jaan. kanssa ilman vastuuntuntoa. En suostu enää vainen, mutta minun kävi sääliksi olemaan sun sänkykaverisi enkä kokematonta Oili rukkaa. Empimisen jälkeen voitin Oilin luottamuksen, ja hän tuli asuntooni. hän kysyi. syi ovesta ulos ja lähtiessään vuo Kun näin on käynyt, oletko val- datti: mis menemään kanssani vihille. Ilahduin, kun hänen ikänsä ei ollut luulemani 15. meille molemmille, sanoin hänelle. Kun olimme jonkin aikaa viihtyneet toistemme seurassa, pyysin Oilia asuntooni. Ei silloin ollut e-pil- mulla ei ole muuta mahdollisuutta lereitä ja kondomin saanti oli vaike- kuin tappaa itseni, hän itki. Muutenkin hän oli hento ja hauraan oloinen. olin Olille tehnyt. Jos Säälistä ei sun tarvitse kansynnytän aviottoman lapsen, usko- taa vastuuta lapsestamme. Hänkö halusi nauttia seksistä nuoren tytön oli elämäni kohtalo, aloin ajatella
ti hyväksyttävää. Tietääkseni mulla on vapaus valita aviomies itselleni, Oili päätmuksen mitan. Taitaa olla sukuun Oili tuli illalla asuntooni, vika, että tyttö synnyttää esikoisen asetin pöytään viinapullon ja 17-vuotiaana, Oili ärsytti äitiään. Yleen- Oilin jännityksestä, ja hän antautui sä kihlat ostetaan yhdessä, hän sa- seksin nautintoon halukkaasti. Ehkä hän oli vielä vähän lapsenmielinen, sillä hän innostui kosinnastani. Lupaan olla sulle hyvä vaimo. Tietenkin lapsi on tulossa, äiti saa olla, pitääkö sen myös olla kulpäätteli. Otan siitä mitan ja lähden osta- tuumasin: maan kihlat. olla, myyjä vitsaili. Myyjä toi useita hopeasormuksia si, vasta täytit 17-vuotta, äiti huoja ryhtyi sovittamaan niitä sormee- mautti. Oili palasi asuntooni. Kuitenkin käsitin, että Oili oli syytön kokemaani suruun. eillä oli kaikki vähän kum Laita lasit pöytään, alamme juhmallista, kuten kihloihin me- lia kihlajaisia! nokin. Kai häntä huvitti outo tapa ostaa sormus, kos- nimme eilen kihloihin. Ajattele, kun saamme oman suloisen lapsen lattialle taapertamaan! Mä toivon tyttöä. Oili esitteli minut vanhemmilleen: sormuksen. limme seurustelleet puoli vuotPyöritin rautalankaa hänen sormenta, mutta Oili ei ollut esitellyt sa ympärille ja muotoilin sormuksen muotoisen silmukan. Silmukka tas- minua vanhemmilleen. Oili närkästyi kysymään. Hoidan sen asian yksin, tokaisin Kihlajaisyömme oli onnen täyteihänelle. Laitamme hänen nimekseen Soile. Hänen haaveensa oli, että minusta tulisi hyvä ja perhettä rakastava isä, jonka kanssa hän tulisi onnelliseksi. MeMyyjä oli nuori nainen. hän lisäsi. seurantalolle tanssimaan. kultainen. votti hymyillen onnea kihlaparille. Entä millainen sormus sulhaselle teli. Oili ky- tulevaisuudellemme ja lähdemme syi. Oliko se moraalisespaan, pitihän kihlajaisia juhlia. Kun kihlat oli ostettu, myyjä toi- pimatonta, että tuossa iässä ryhtyy ilakoimaan miehen kanssa. Sängyssä hän painautui minua vasten ja sopersi: Toivokaamme, että meistä tulee onnellinen pari. Mulla on sellaiset kapioiden joukossa. Ehkä minulla oli alitajunnassani säilynyt ensirakkauteni aiheuttama pettymys, johon kaunis Aili oli syyllinen, ja olin päättänyt siirtää murheeni jollekulle toiselle tytölle. noi. Nostin hänet syliini, painoin itseäni vasten ja kehotin häntä tulemaan asuntooni lämpimään. Hän riuhtaisi itsensä irti ja huusi: Miten mä voin enää tulla asuntoosi, kun pakotat mut puoskarin raadeltavaksi. Ryyppäämälläkö kihlajaisia juhEräänä aamuna sanoin Oilille: litaan. päänsä polvien päälle ja itki sydäntä särkevästi. Ojenna minulle nimetön sormeKoppasin morsiameni syliini ja si. Vanhemmat tyrmistyivät tiedosta. Kippaamme vain onnen maljat Miksei lähdetä yhdessä. Hänen nimensä on Erkki. Itselläni oli tunne, että elämä oli kovettanut minut ja ajattelin: miksi sydämeni ei enää sula rakastamaan kilttiä Oilia. tuumasin myyjälle. Kihlauksen kussani menin kultasepänliikkee- jälkeisenä päivänä, joka oli sunnunseen, ojensin myyjälle luomuksen ja tai, Oili kutsui minun kotiinsa. taa. Mitäpä tuosta ennakkoon kertoKartiomaisen kepin nokkaan myyjä pujotti silmukan ja luki siitä sor- maan. ka hän hymyillen kysyi: Olette men Pitääkö sorneet kihloihin! muksen olla Aini vangitsi minut katseellaan äiti huudahti. Kihlat ikään kuin vapauttivat Olet sä merkillinen kaveri. Mä laitan tähän asuntoon uudet ikkunaverhot. Sinä yön hetkenä ajattelin, että sylissäni oli puhdas ja elämää kokematon tyttö. Suutelin kyyneleet hänen silmistään ja siinä yön kylmien tähtien alla pyysin häntä tulemaan vaimokseni. Mitä sitten, vaikka olisikin tulos Minulle riittää halpa hopeasormus, vastasin ja loin katseeni tis- sa. Minut nähdessään hän purki pahaa mieltään ja huusi: Painu helvettiin roisto! Jätä mut rauhaan. sanoin morsiamelleni: Kun sinä noin ylimielisesti puhut M O K 52. Kumpaa sä toivot. Hän tuli iloiseksi. myyjä hymyili. nen. Tietääkseni sä synnytit mut jo Kihlat taskussani menin viinakaup16-vuotiaana. Mutta sinä olet iältäsi miltei lapkiin. Mitä muksen pitää pahaa siinä olla kultainen, on. Niin olem Käsittääkkuin hyönteisiä pyydystävä me, Oili vahseni kihlasorkaunis kukkanen uhrinsa. Tyydyn sukupuoleen, kunhan lapsi on terve, sanoin. Se tulisi tappamaan lapsemme lisäksi myös minut. Eikö ole moraalisesti soni. Oili vihjaili. Tuleville appivanhemmilleni Oilin sanoin: Haluan ostaa tämän kokoisen kihlaus tuli täydellisenä yllätyksenä. visti. Siinä tilassa herkistyin pyytämään häneltä anteeksi ja lupasin, etten tule enää vaatimaan häneltä puoskarin luo menemistä. Etkä ole meille kertonut asiasta Totta kai kultaa pitää kullalle mitään, äiti siunaili
minä vähättelin. Vihkipuheessa pappi antoi tärkeitä elämänohjeita. Pienen sanailun jälkeen myönnyin nuorikkoni tahtoon. Hän sanoi: Noin kaunis morsian, hänellä pitäisi olla tuoreita ruusuja syli täynnä. Oili ryhtyi innolla vaihtamaan ikkunoihin mieleisiään verhoja ja pakkamaan liinavaatteita kaappiin. suuden, en osannut rakastaa nuoruudessani. Onneksi Oili ei paljastanut typeryyttäni. Pappi lopetti vihkipuheen sanoen: Julistan teidät aviopuolisoiksi. Pitäähän vihkikuvassa kukat näkyä, kuvaaja jutteli. Lähtiessäni nautiskelin kiljua rohkaisuksi ja vihkivän papin edessä olin pikku kännissä. Kuvaaja oli nuori rouva. Saanko laittaa niitä vaimonne syliin. Olen hävennyt avioliittomme ensimmäisiä vuosia. Se ei liikuta minua, mitä kuvaaja meistä ajatteli, sanoin ylimielisesti. Avioelämässä tulee olla enemmän aurinkoisia kuin pilvisiä päiviä. Oili ilmaisi pahan olonsa. Kuvaamosta poistuessamme Oili moitti käytöstäni sanoen: Mitähän kuvaaja meistä ajatteli, kun et edes kukilla minua kunnioittanut. Mieleeni on jäänyt muisto huhtikuiselta päivältä, kun Oilin kanssa kannoimme painavan kapioarkun vesikelkkaan. Kiljun voimallako sä ryhdyt juhlimaan häitämme. Mulla on sellainen käsitys, että hääjuhla on elämän onnellinen tapahtuma, eikä sitä kaunista se, että ollaan humalassa, Oili päätteli. huomautti: Kai me menemme valokuvaan ikuistamaan vihkitapahtuman. Olen miettinyt syytä kurjaan käytökseeni. Hänen ilmeensä kertoi: on siinä sulhanen, kun ei pidä nuorta tyttöä kukkien arvoisena. Anoppi suostui onnittelemaan meitä, huomautuksien kera: Toivottavasti sinä Oili sait puolisoksesi kunnollisen miehen ja lapsillenne hyvä isän, kun lapsi näyttää olevan tulossa. 53 K A loimme valmistaa häitämme. Hän on vielä elämää kokemattomana hauras särkymään. Eipä tullut kukkia ostettua, sanoin välinpitämättömästi. Minun on ikävä myöntää, ettei omista häävalmisteluistani ole kauniita muistoja. Puolisoiden tulee nauttia yhdessä elämän onnesta, kantaa myös elämän vastukset, surut ja murheet... Jostain syystä aloin kiusata häntä ja aiheutin hänelle surua ja murhetta elämäntavoillani. Oili oli hyvä tyttö, sen todisti suuri arkku, joka oli täynnä hänen neulomiaan kapioita tuleva elämää varten. Olimme väsymyksestä uupuneita, kun saimme kapioarkun asuntoomme. Appiukon sanat koskettivat minua ja toivoin, että oppisin rakastamaan Oilia koko sydämestäni. Vihkivä pappi silmäili lapsenkasvoisen morsiameni vatsan seutua, jossa oli jo merkkejä näkyvissä siitä, että hänen kohdussaan kasvoi rakkauden hedelmä. Tiet olivat lumesta lähes sulia ja asunnolleni oli matkaa kaksi kilometriä. Minulle tuleva appiukko tuumasi: Oili on vasta päässyt lapsen kengistä. Anoppi huomasi heti käytökseni ja kysyi: Missä vihkikukat ovat. Etsikää onnenne itse! äiti tuumasi. Minä kiskoin narusta kelkkaa hiki hatussa ja Oili työnsi perästä. un tulimme kotiimme nuorena avioparina, meitä odottivat Oilin vanhemmat. äidillesi, en onnittele teitä. Toivon, että rakastat häntä ja olet hänelle hyvä. Hän syleili tytärtään ja vuodatti pahaa oloaan: Olen pitänyt sinua vielä lapsena ja nyt olet menossa miehelään... uvaaja asetti meidät kameran eteen ja kysyi: Onko vihkiparilta unohtuneet kukat. Älä puutu minun asioihini, minä ärähdin. Olen ollut Oilille kiitollinen siitä, että hän antoi anteeksi kaiken kärsimänsä kurjuuden, jota hänelle aiheutin. Ensirakkaudessani kärsimäni pettymys oli tehnyt kolhuja itsetuntooni. J o hääpäivänämme osoitin Oilille ja hänen vanhemmilleen kurjuuteni käytöstavoillani. Ehkä pappi ajatteli, että noin hauras tyttö lähtee avioliiton karikkoiselle tielle sulhasen kanssa, joka tuoksuu päihdyttävälle aineelle. Valmistin juhlaamme kymmenen litraa kiljua, vaikka viinan saanti oli silloin vaikeaa. Tiedän, että avioliiton ensimmäisten vuosien pitäisi olla elämän onnellista aikaa. Oilin isä puolestaan herkistyi itkemään. Häpeäkseni minun on sanottava, etten ollut kypsä vastaanottamaan avioliiton vastuuta. Huomasin, että Oili oli hyvin vaivautunut käytöksestäni, mutta yritti kuitenkin kestää moukkamaisuuteni. Sitä se ei ollut minulle. Kannattaako sitä kuvaamaan lähteä. Minua rakastava Oili valmisteli häitämme onnellisena. Vaikka Oili teki kaikkensa, että olisin ollut häneen tyytyväinen ja olisin arvostanut hänen rakkauttaan, sitä en hänelle osoittanut. Kukat unohtuivat kuvaamoon, valehtelin. Tultuamme pappilasta ulos, vaimo T K. Olen pohtinut sitäkin, että kun elin rakkaudettoman lap- oukokuun kauniina sunnuntaiaamuna olimme valmiit lähtemään pappilaan vihittäväksi. Hän katsoi silmiini ja sanoi: Avioliiton onnen tärkein salaisuus on, että rakastaa ja kunnioittaa puolisoaan koko sydämestään. Hän asetti suuren kimpun tekoruusuja vaimoni syliin ja ryhtyi napsimaan kuvia. Hän leipoi ja valmisti kaikkea hyvää. On meillä tekokukkia
Aiotko pilata nuoruutesi hänen kanssaan. Minne sinä aiot lähteä. Ei tuollaisen rentun mielipuolen kanssa kannata ryhtyä millekään. Suorastaan rääkkäsin vaimoani ja häiritsin hänen yöuniaan. Että sinä raakalainen kehtaat! Vaimosi on laitoksella synnyttämässä esikoistanne, niin sinä huoraat jonkin naikkosen kanssa ja sitten kehtaat tulla vaimosi asuntoon nukkumaan. anoppi messusi ja poistui katkeran kalkin nieltyään. Ei hän tullut luokseni ystävänä, eikä onnitellut minua perheenlisäyksestä. Hän kävi työssä kuumassa leipomossa, ja hän joutui lähtemään töihin kolmen aikaan aamulla, kun minä jäin nukkumaan toimettomana. Minut nähdessään hän sanoi: Sinä roikale kehtaat tulla tapaamaan perhettäsi kuin mitään pahaa et olisi tehnyt. Koska olet lapseni, kotini ovi on aina avoinna sinulle! En kyennyt humalani tähden lähtemään tansseihin. En ollut kunnioittanut heitä edes kukilla ja vähättelin koko tapahtumaa. Miksi hylkäsit äitisi ehdotuksen. Komensin vaimoni tekemään milloin mitäkin. Kun olin tullut aamuyöstä asuntoomme rypemästä vieraan naisen O luota, heräsin puolen päivän tienoilla siihen, kun anoppi tuli luokseni. Yötä vasten ajoimme taksilla hänen asunnolleen. Nyt jälkeenpäin olen ajatellut: miksei minulla ollut silloin häveliäisyyttä eikä omaatuntoa. Tansseihin yksin hääiltana, anoppi kauhisteli. Illalla lähdimme yhdessä seurantalolle tanssimaan. Oili ilmaisi ajatuksensa: Kylläpä sä ilkesit järjestää kauhean hääyön, josta ei ole elämän varrella kauniita muistoja. Minä sen sijaan tein kaikkeni, että avioliitostamme tuli onneton. En tarvitse teidän apuanne, hän sanoi äidilleen. Jaa, niinkö olet päättänyt. Hän sanoi äidilleen: En mä ole luvannut tulla kotiini asumaan... Näin ei asia ole, Oili tuumasi. Ryhdyin tanssittamaan jotakin kevytkenkäistä naikkosta. Vaimoni alistui elättämään minua. Vaimoni toppuutteli minua ja huomautti: Kyllä miehen tulisi rakastaa vaimoaan sen verran, ettei juo itseään humalaan omissa häissään. Aloin maleksia joutilaana ja ryyppäsin laitapuolen miesten kanssa. Heti vihkimisen jälkeen otin lopputilin vakituisesta työpaikastani. Oili suuttui käytöksestäni ja ryhtyi uhmalla juomaan kiljua. Oili oli oksentanut sängystä päälleni. Minulle tuli sairaalloinen, pakonomainen tarve tuhota Oilin ja oma elämäni. Oili ei sanonut mitään. Joku oli käynyt juoruamassa, miten olin yöllä käyttäytynyt vieraan naisen kanssa. On ehkä viisainta, että peruutamme avioliittomme, ja minä lähden kotiini miettimään elämääni, kuten äitini kehotti. Asia on niin, etten mene enää äitini luo lapseni kanssa asumaan. Anoppi kauhistui kuulemastaan ja vuodatti: Etkö aio hylätä tuota retaletta. Tansseista palattuamme vietimme myöhästynyttä hääyötämme seksistä nauttien. Itse sammuin vähän myöhemmin hetekan viereen lattialle. kysyin Oililta. Ei hän heiveröisenä kyennyt juomaan montaa lasillista, kun jo sammui hetekan päälle. Aion selvittää tämän asian yksin. Lähden tansseihin, tokaisin hänelle. Illalla menin tanssikapakkaan "juhlimaan tapahtumaa". Tulin humalassa yöllä kotiin. Olen tehnyt Oilille selväksi, että hän tulee asumaan lapsenne kanssa kotiinsa. Illalla ryhdyin sovittamaan solmiota kaulaani. Ehkä tunnonvaivojani lieventääkseni vein perheelleni kukkakimpun. Minä närkästyin anopille ja sanoin: Älä sinä hiivatin akka sekaannu meidän asioihimme. ili oli hyvä aviopuoliso, ja hän teki parhaansa, että liittomme olisi ollut onnellinen. Kyllä se on Oili sillä lailla, että sinä lähdet kotiin. Kurjassa krapulassa kävin katsomassa häntä ja esikoispoikaani. Ryyppäsimme ja rakastelimme lopun yötä. Valitettavasti jo hääiltana näytin anopille kurjat tapani. Herättyämme olimme vähäpuhei54 sia. Luuletko, että puolustin sun käytöstäsi ja luuletko, että pidän sua hyvänä aviomiehenä. Jo tyttönä ollessani meillä oli äitini kanssa jatkuvasti toraa, emmekä tulleet toimeen keskenämme. Anoppi lähti ovia paukuttaen. anoppi kysyi. Ryhdyimme appiukon kanssa kippaamaan kiljumaljoja tiheään tahtiin. Yllätyin anoppini oli vaimoni sängyn vieressä. Juhla-asuni oli yltä päältä haisevassa oksennuksessa, samoin kasvoni ja hiukseni olivat saman aineen tahrimat. Hääiltana olin tolkuttomassa humalassa. En piitannut nuoren vaimoni ilosta enkä surusta. Hämmästykseni oli tavaton, kun vaimoni ryhtyi puolustamaan minua. Kun hetken nöyristelin ja pyysin Oililta anteeksi käytöstäni, hän antoi anteeksi. Hääyöstämme jäi kurja muisto. Jatkan asumistani lapsemme. Varastin häneltä rahaa, kun itselläni ei ollut tuloja. amulla heräsimme kaameaan krapulaan: minä heräsin lattialta kurjassa kunnossa. Vaimoni vietiin työpaikalta laitokselle synnyttämään esikoistamme. Itkeä nyyhkytti vain kurjaa käytöstäni. Noudan tyttäreni kotiin, ja sinä saat vapauden elää huoriesi kanssa! P A uin itseni ja lähdin laitokselle tapaamaan vaimoani ja poikaani. Tällaisesta elämästäsi on tultava loppu. Kyllä me hoidamme lapsen. Lähteissään hän sanoi: Mitä hyvää sinä näet tuossa juopporetaleessa
Mulla on sellainen käsitys, että vaimosi pitää sua tossun alla ja vaatii raittiutta. Mun ei ole pakko sietää sinunlaistasi aviomiestä, vaimoni paasasi, mutta päästi kuitenkin sisälle. Tähän vaimoni tuumasi: Hyvä kun et ole paaduttanut omaatuntoasi täydellisesti. Soitin asuntomme ovikelloa ja hän tuli avaamaan. Soitin poliisille illalla myöhään ja sieltä sanottiin, että miehenne on täällä säilössä tolkuttoman humalan vuoksi. Vaimoni palkka ei riittänyt kaikkiin menoihin. Kummastelin pöytäkaverini mielipidettä ja ajattelin: Oili ei ole minua alistanut, vaan hän on itse alistunut tahtooni, ja silti minua haluttaa elää juopon elämää. Tunsin olevani elämäntavoiltani yksi heistä: emme kunnioittaneet perhe-elämää. Tiesin, että minua kannustettiin elämänmuutokseen. Sen sanon sulle vakavalla mielellä, että tällaista avioliittoa en tule sietämään. Ryhdy hyvä mies limonadimieheksi, jos siitä saat elämääsi nautinnon. En tule tuottamaan enää murhetta elämääsi. Pudistin päätäni sen merkiksi, etten omistanut ajokorttia. 55 A A. Lähdin kaupungille. Lahjojen kera tulin perheeni luokse. Lupasin parantaa elintapani parempaan. Otin Oilin mielipiteen vakavasti. kanssa, mutta en tiedä, hyväksynkö sua enää asuntooni. Aamuvarhaisella hoipuin kurjassa krapulassa kotiini. He tyhjensivät taskuni, katsoivat lompakkooni ja tuumasivat: Onhan miehellä jonkin verran rahaa. ilin vakavan varoituksen johdosta pysyin raittiina puoli vuotta. Siellä oli muitakin laivanlastaajia, ja heidän iloisessa seurassa ryhdyin kippaamaan maljoja. O Miesseurassa kerroin kavereille käyväni AA-kerhossa opettelemassa raittiina elämistä. Hoidin esikoistamme hyvän isän lailla. Ja tulen hoivaamaan ja rakastamaan esikoistamme täydestä sydämestäni. He tarttuivat minuun kiinni, työnsivät mustaanmaijaan ja veivät yöksi putkaan. Huonon käyttäytymisen tähden minulle tuli kallis yökortteeri. Oli sunnuntaiaamu ja vaimoni oli kotona. Perintörahoilla ostin moottoripyörän. Jaa, että mies käyttäytyy tuolla tavalla ja yrittää ajaa pyörällä liikenteessä tuossa kunnossa. Vain sellaiset miehet alistuvat vaimonsa tahtoon, jotka kantavat hametta päällään. Kotimatkalla poikkesin kapakkaan. En luota enää kaunisiin lupauksiisi, Oili sanoi. Olin väliaikaisesti lastannut työkseni laivoja ja siinä työssä sorruin juomaan itseni umpihumalaan. amulla herätessäni omatuntoni soimasi. Eräs pöytäkaveri tuumasi halveksivaan sävyyn: Säkö aiot ryhtyä limonadimieheksi. Silti mielikuvissani koin, että minua halutti nauttia viinaa kohtuullisesti. Ryhdyin anomaan armoa ja anteeksi antamista häneltä. Ei oikea mies kuuntele vaimonsa mielipidettä. Sillä asunto on mun, koska maksan siitä vuokran, Oili päätteli. Mä ryyppään, jos mua haluttaa, enkä alistu pirullisen akan tahtoon. Aamulla poliisi kirjoitti ylisuuren sakkolapun, johon oli lisätty: polkupyörällä ajo humalassa liikenteessä. Pasille ostin erilaisia leluja. Ajoin poliisiratsiaan. On munkin akka yrittänyt mua alistaa tahtonsa alle, mutta mä olen sanonut sille, että mun elämääni et puutu. Nautittuani pikarillisen konjakkia se kihahti päähäni, ja minulle tuli lämmin ja hyvä olo. piruilin. Minut nähdessään hän kauhistui sanomaan: Missä sä kurja olet yösi viettänyt. violiittomme jatkui vaihtelevalla menestyksellä. Kauppojen kunniaksi join itseni tolkuttomaan humalaan ja päissäni lähdin kokeilemaan moottoripyörääni, vaikka minulta puuttui ajokortti. Kapakassa join itseni umpikänniin ja lähdin hoippumaan pyöräni kanssa kadulle. he kysyivät. Poliisipartio tuli vastaan. Koin vielä yhden pahan töppäilyn, joka oli johtaa avioeroon. Olin vaimolleni hyvä. He pysäyttivät minut ja kysyivät: Minne mies on tuossa kunnossa matkalla. En ainakaan ole poliisi-kyttien palveluksessa, piruilin heille. Annan tämän kerran vielä armoa, mutta kärsimättömyyteni mitta tulee kohta täyteen. Haen avioeron, kun saan asiani järjestykseen. Ojensin lahjat Oilille ja sanoin hänelle: Eivät nämä lahjat riitä hyvittämään pahaa mieltä, jota olen sinulle aiheuttanut. Että sä kurja kehtaat minulle valehdella. Hän ryhtyi maksamaan vuokramme sillä ehdolla, että maksan takaisin, kun löydän työpaikan. Jos käyttäytyisin sua kohtaan oikein, vetäisin oven edestäsi kiinni. Vai ylitöissä sä kurja olet ollut, vaimoni ilkkui. Mitä te kissalan pojat minusta huolehditte. Poliisi pyysi nähdä ajokorttini. Ajattelin, että ryhdyn opettelemaan kohtuukäyttäjäksi. Olin työttömänä ja minulla oli aikaa hoitaa häntä. Töikseni lastasin laivoja ja ansaitsin rahaa perheeni elatukseen. Päätin hyvittää tekoni vaimolleni edes jollain lailla. Ostin hänelle kultaiset korvakorut ja kimpun kukkia. Muistin häntä pienillä lahjoilla ja kukilla. Appiukko tiesi taloudellisen ahdinkomme. Kun laiva tuli lastiin, kapteeni tarjosi kiitokseksi niin sanotut lastiryypyt. Missä sinä olet työssä. Ryhdyin käymään AA-kerhossa kuulemassa muiden kaltaisteni elämää. Isäni kuoli ja perinnöksi sain hieman rahaa. Olen ollut ylitöissä, laiva piti saada lastiin, että pääsi lähtemään merelle, valehtelin vaimolleni
Silmäni kostuivat rakkauden ihanasta tunteesta. Kuulemasta vaimoni kauhistui ja luki minulle tuomion: Jos vankilaan itsesi hommaat, niin samalla päättyy tämä kurja avioliittomme! Minä kohtasin elämässäni ensimmäisen kerran totuuden, josta en selvinnyt anteeksipyynnöllä. Kun minä kerran tiedän, että viinan juonti aiheuttaa perheelleni ja itselleni onnettomuutta, paras on muuttaa elämän kurssia onnelliseen suuntaan. Nähtyään säästökirjan saldon vaimoni yllättyi. Tuntui kuin olisin herännyt pahasta unesta onnelliseen tyyssijaan. Tutkimuksen jälkeen minut laskettiin vapaaksi. Sillä hetkellä tunsin, että rakkaudella on valtava voima, se on kuin elämän paratiisiin johtava tie. Kyyneleet kirposivat silmiini ja koin äärettömän ihanan tunteen, kun minulle osoitettiin V T. 1960-luvulla rattijuoppoudesta tuomittiin ehdottomasti vankilaan. Vai niin, sanoi poliisi ja lisäsi: Tehän olette alkoholin vaikutuksen alainen. Ikävissäni kirjoitin vaimolleni miltei päivittäin. Mihin mä joudun lapseni kanssa. Vaimoni herkistyi kuuntelemaan puhettani. Minun tulee ryhtyä hallitsemaan elämää omilla ehdoillani, ja näihin ehtoihin ei kuulu alkoholi. Samalla hän ilmoitti odottavansa toista lasta. Miten minä tulen lapseni kanssa toimeen kolme kuukautta. Sulle ei sovi alkoholi ollenkaan. Kyyneleet kirposivat silmiini, kun kolmevuotias poikani tuli syliini ja kertoi minulle tuntojaan. Olen onnellinen, että heillä on myös perhettä rakastava isä. Sanoin vaimolleni: Olet oikeassa: kunpa lapsillamme olisi heitä rakastava isä ja kunpa ankeusrangaistustani alennettiin puolella, kun olin ensikertalainen ja hyvin käyttäytynyt. Lisäksi myin moottoripyörän, koska en osannut sitä ajaa. Lapsi oli tyttövauva. vaimoni tuskaili. Minä yritin lohduttaa häntä: Minä tulen huolehtimaan perheestäni taloudellisesti vankilassaolon ajan... Juhlimme kotiin tuloasi. Ethän juo enää viinaa, kun mä ja äiti ei tykätä susta silloin, kun olet juonut sitä pahaa ainetta. Siinä perheeni läsnäollessa tunsin, että lähelläni oli äärettömän paljon onnea. Synnytyslaitoksella minulle tapahtui merkillistä. Luotan sinun rahankäyttöösi 56 enemmän kuin omaani, sanoin hänelle. Oikeus tuomitsi minut kolmeksi kuukaudeksi vankilaan. Olen päättänyt, että tuleva lapsemme syntyy onnellisen kodin ilmapiiriin, jossa juopolla isällä ei ole sijaa. Istuin vaimoni sängyn vieressä ja katselin, kun hänen rinnoillaan lepäsi vastasyntynyt tyttövauva. Vaimoni katsoi silmiini ja kuiskasi mieleeni jääneet sanat: Nyt meillä on kaksi suloista lasta. Jääthän isi nyt kotiin. Miten sä pennitön kykenet meistä huolehtimaan. Poliisi asetti suunsa lähelleni ja pyysi henkäisemään syvään. Humalassa käyttäydyt kuin mielipuoli. Tunteeni herkistyivät vaimoni ystävällisyydestä. Sinä rakas kerroit odottavasi lasta. Lukitse pyöräsi siihen ja nouse autoomme, lähdemme lääkäriin verikokeeseen. Hän tuli syliini ja lisäsi: Sulla on paikka sydämessäni ja makuuhuoneessamme! uli aika, jolloin vaimoni synnytti toisen lapsemme. Mulla on ollu sua ikävä. Selvä tapaus: olette humalassa. Järkyttävissä omatunnontuskissa jouduin kertomaan Oilille, että jäin kiinni rattijuoppoudesta. Vaimolleni tuomioni oli katastrofi. Hän oli valmistanut juhlan kunniaksi täytekakun ja hän suuteli minua sanoen: Sä olet hyvä perheenisä, kunhan jätät viinan pois. Vaimoni oli odottanut minua kotiin vankilasta. Vaimoni kertoi kirjeissään, että hänen on vaikea uskoa lupauksiini, kun ne päättyvät aina pettymykseen. Minulla on säästössä kotoa saamani perintöosuus, luovutan ne sinun käyttöösi. Hän lupasi kuitenkin, että saan tulla vankilasta päästyäni yhteiseen kotiimme. A lähimmäisenrakkautta. Poliisi sanoi, että perästä kuuluu lisää. Hän syytti minua hänen ja lapsemme elämän tuhoamisesta. Eikö sulla ole omaatuntoa ollenkaan, kun sä tuhoat jatkuvasti perhettämme. Mieleeni on jäänyt pysyvästi se hetki, jolloin tulin rakkaan perheeni luokse. Kirjeissä tunnustin, että rakastin häntä yli kaiken. Verikoe osoitti, että alkoholia oli veressäni riittävä määrä. hän vaikeroi. Vannoin, että jos vaimoni antaa anteeksi kaiken kärsimänsä kurjuuden, jota olen hänelle aiheuttanut, niin kotiin tullessani rakastan ja kunnioitan häntä kaikilla tunteillani. Tule nyt kahvipöytään. Kerroin hänelle kotoa saamastani perintöosuudestani, jonka olin salannut häneltä. ikanaan jouduin vankilaan sovittamaan rattijuoppoudesta saamaani tuomiota. Näin paljon rahaa! Onko tämä rehellisesti ansaittua rahaa. Mieleeni palautui, kuinka raukkamaisesti olin kohdellut vaimoani. Vieläkö jatkat AA-kerhossa käyntiä. hän kysyi. Rattijuoppous tiesi minulle vankilaan lähtöä. Tässä on sinun haltuusi pankin säästökirja käyttöoikeudellasi varustettuna. Silloin ei ollut alkomittareita. Hän suuteli minua lämpimästi ja sanoi: Mä luotan ja uskon, että päätöksesi tulee sydämestäsi. En jatka, vastasin ja perustelin päätökseni: Vankilassa käyntini opetti minulle sen. Oili kysyi. Silloin vaimoni lausui sanat, jotka herättivät minut ajattelemaan elämäni todellisia arvoja
Olimme eläneet terveinä ja elinvoimaisina. Vaikka vaimoni tuella saavutin maanpäällisen onnen, silti alitajuntaani on jäänyt nuoruuteni ikävät muistot. Vaimoni sairastui syöpään 66-vuotiaana, ja kuoleman pelko liittyi häiritsemään elämämme onnellisuutta. Joskus, kun huudan tuskaani, vaimoni herättää minut. Kuvittelin, että näin elämämme jatkuu onnellisissa merkeissä hamaan vanhuuteemme asti. lin vaimoni ja perheemme kanssa 30 vuotta onnen täyteistä elämää. Retkeilemme luonnossa ja nautimme kesän luonnosta. Kävelin harhailevin ajatuksin meren rannalle, jossa ihailin sorsapoikuetta Luojan ihmeenä. Olin kyllä tiennyt, että lapsemme olivat vain lainassa meillä, ja joutuisimme luopumaan heistä. Kun jäimme vaimoni kanssa kahden, elämämme jatkui onnellisissa merkeissä. Rannalta lähdin paikalliseen paperitehtaaseen työhönottotoimistoon. Vaimoni pääsi paperitehtaaseen hyvin palkattuun työhön. Hän antoi minulle iki-ihanan tunnustuksen: Kyllä sinussa Erkki on tapahtunut uskomaton muutos parempaan, niin toivoton juoppo retale kun olit. Iloitsin vaimoni, itseni ja lastemme kasvamisen johdosta. Haluatteko yhtiöstämme vakinaisen vakanssin. Anoppikin huomasi minussa tapahtuneen muutoksen. Saimme kuitenkin kokea, että elämän onnellisuus on jonkin korkeamman kädessä. oitti aika, jolloin työelämä päättyi. Kasvatimme ja koulutimme kaksi lastamme hyvään elämään. limme viettäneet eläkeläisen elämää noin kymmenen vuotta. Kaiken vapaa-aikamme puursimme ja remontoimme taloamme. On minulla vaimo ja kaksi lasta, vastasin. Koin, että jokin sisäinen ääni sanoi minulle: juuri tällä hetkellä sinulla on lopullinen tilaisuus jatkaa elämääsi onnellisella tiellä. Olen ylpeä lastemme menestyksestä. Kun olimme muutaman vuoden säästäneet rahaa, ostimme omakotitalon. Tiedustelin, onko yhtiössä työtä tarjolla. Ryhdyin käymään töissä säännöllisesti. Mutta meillä, var-. Oletteko perheellinen. Vastasin ilomielellä totuuden mukaisesti: Haluan. sinkin itselläni, ensimmäiset vuodet olivat henkisen kasvun aikaa. Pasi-pojan sanat ovat jääneet pysyvästi mieleeni: Kyllä me isi rakennamme komean talon. Pasi-poikamme luki lääkäriksi ja Anne-tyttö luki maisteriksi. Ostimme Espanjan Aurinkorannalta asunto-osakkeen. Ehkä se johtuu siitä, että sain Oilista hyvän vaimon ja lapsillemme hyvän äidin, kiitin anoppia. Kun lapsemme lähtivät omaan elämäänsä, olimme vaimoni kanssa keski-ikäisiä. Siinä työntouhussa lapsemme varttuivat ja touhusivat taloremontissa mukana. Kävimme molemmat ansiotyössä. Yleensä avioliiton ensimmäiset vuodet ovat rakkauden ihanaa aikaa. Alkoholi oli jäänyt minulta kokonaan pois. Aloimme elää muuttolinnun elämää. Vaimoni herkistyi myös kyyneliin, katsoi minua syvälle silmiini ja kuiskasi: Rakastin sua ja rakkaus antoi mulle toivoa kestää ja toivoa kohdallesi ihmettä. Uskoin, että sinussa tulee ihme tapahtumaan! Ihana toivomus vaimoni huulilta lävisti sydämeni, ja liikutuksesta kostein silmin lähdin hänen vuoteensa äärestä. U lkona oli elokuun lämmin päivä. Meille siunaantui rajattomasti omaa aikaa. Vielä vanhuuteni kynnykselläkin elän unissani kurjaa elämää: nälkäisenä, rahattomana, kodittomana ja elämästä syrjäytyneiden kurjien miesten seurassa. Omassa talossamme meihin iskostui valtava saneeraushalu. Eräänä iltana ollessamme saunomassa vaimoni näytti minulle rinJatkuu sivulla 71 57 K E O T oisen lapsemme syntymän jälkeen elämämme lähti kulkemaan kohti hyvinvointia. Kun avioliittomme onnettomuus vaihtui onnellisuudeksi, vuosi vuodelta perhe-elämämme kulki kohti parempaan kaikilta osin. Minä tunsin pientä haikeutta ja ikävöin lapsiamme. Lapsemme perustivat kotinsa samaan kaupunkiin. Näen niistä painajaisunia. Luovuin kaikista retkuiluistani. Pasin tuumailu lämmitti sydäntäni ja vahvisti rakkauden tunnetta sisälläni. Myönsin itselleni, että neljän kurjan avioliittovuoden jälkeen rakkauden tunteeni vaimoani ja lapsiamme kohtaan olivat heränneet. Oli kuin hyvä haltija olisi asettunut puolelleni. Anoppi hoiti lapsiamme. Työhönottaja mittaili minua katseellaan ja sanoi: Tehän olette nuori, terveen näköinen mies. Minä koen kuin elämämme olisi palanut nuoruutemme, jolloin hoidimme omia lapsiamme. Luojalle kiitos, kun olet jaksanut elää kanssani nämä murheen vuodet. Vapaaaikani vietin perheeni kanssa. isä tajuaisi, kuinka hyvän äidin kohtalo on suonut lapsillemme. Hän työskentelee opettajana. Muistin nuoruuteni elämää kuin masentavana unena, josta heräsin onnelliseen elämään. Syksyllä palaamme muuttolintujen kera Espanjan aurinkoon, jossa harrastamme Suomiseuran toimintaa. mies jatkoi. Keväisin palaamme rakkaaseen omakotitaloomme, jossa harrastamme puutarhatöitä. Herättyäni koen ihanan onnellisuuden tunteen, sillä lähelläni on minua rakastava lähimmäinen. Heistä ja lastenlapsistamme on meille paljon iloa ja virikkeitä
Tapailet sitä muutaman kerran, että saadaan vieroitettua se tyyppi minun ja Eken följystä. Mikko kun ei voinut sietää "kananaivo"Leilaa. Ihmisen päässä on viimeinenkin ajatus kuolemassa sukupuuttoon, hän naureskeli. Suostuin pitkin hampain. En ollut kovin halukas lähtemään neljänneksi. Paras ystävättäreni Leila oli hieman aikaisemmin aloittanut kiihkeän romanssin Mikon serkun kanssa. Huvittava ajatus, mutta ajauduin "pakkoseurusteluun". Arvaa, onko kivaa, kun serkkupoika roikkuu siinä tasaisen tappavaan tahtiin kolmantena pyöränä, hän valitti ja vaati minua auttamaan. Leilan puheista ei saanut kovin houkuttelevaa kuvaa minulle tuputetusta treffikaverista. Ei ollut syytä tuhlata aikaa nuorukaiseen, joka tulisi jäämään työväenluokan puolelle. Se oli kuulemma ihan okei. Isäni oli metallihioja siis kuului itse tähän "alempaan kastiin". Mieleni pohjalla kadehdin Leilan suosiota, olihan hän varsinainen kaunotar poikien mielestä. Ensinnäkin minun oli syytä keskittyä täysillä koulunkäyntiin, niin paljon he joutuivat uhraamaan, että pääsisimme veljeni kanssa vihreälle oksalle. Niinpä pojat olivat hyvin läheisiä, eikä Mikko halunnut jäädä yksikseen serkkunsa seurustelun vuoksi. Omasta kokemuksestaan hän tiesi, että siinä sai niellä aika paljon, etenkin alkuhuuman haivuttua.. Leila ei antanut periksi. Äiti, joka oli opiskellut aikanaan sairaanhoitajaksi, oli hyvinkin tarkka ihmisten yhteiskunnallisesta asemasta. Hiljalleen me kuitenkin aloimme tehdä yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia. He halusivat kuulemma varjella minua raastavilta pettymyksiltä. Toisin kuin Leila, en joutunut kustantamaan elokuvalippuani itse, en liioin kokista baarissa Mikkohan tienasi. Sellaisesta oli tehtävä loppu. Mikon vanhemmat eivät ottaneet kantaa seurusteluumme, joka kehittyi nopeassa tahdissa vakavaksi. Saadakseen minut järkiintymään hän jopa kertoi vaivihkaa, kuinka vaikeaa "sivistyneen" naisen oli elää sellaisen kanssa, joka ei ollut opiskellut. Äiti teki tuurauksia sairaalassa, koska vanhempieni mielestä perheenäidin ei sopinut olla jatkuvassa ansiotyössä. Taistelin nuoruudenrakkauteni takaisin Minun ja Mikon suhteen ei pitänyt olla ollenkaan vakava. Me muut istuimme vielä koulun penkillä ja tuntui, että Mikolla oli "opiskeluistamme" pienoinen alemmuuskompleksi, ja hän puolestaan halusi briljeerata palkkapussillaan. Kun pojat olivat perheidensä ainoita lapsia, vanhemmat olivat tavallaan hankkineet veljen serkusta. Ensimmäisestä illastamme nelistään sukeutui ihan mukava. Eihän tässä ole kysymys elinikäisestä styylaamisesta, hän inkutti. Minun vanhemmillani sen sijaan oli mielipiteensä. Suunnitelmia, jotka sitoivat meidät yhteen tiukemmin kuin tajusimmekaan. un tutustuimme Mikon kanssa, hän oli vuosi aiemmin lopettanut ammattikoulun ja työskenteli pienessä puusepän verstaassa, kun taas minä puolestani aloittelin lukiota. Apuani tarvittiin vain väliaikaisesti, siihen asti, että Leila saisi oman seurustelunsa vakaille raiteille. Alun epäilyistäni huolimatta Mikko alkoi tuntua ihan kivalta kaverilta, kun olimme tavanneet muutaman kerran, ja melko pian lähdimme lauantai-iltaisin omille teillemme. Kamalaa kuunneltavaa ja katseltavaa. Leila pakotti minut neljänneksi. Joskus Jukka oli kehottanut Leilaa menemään tyttökavereidensa kanssa, kun heillä oli Mikon kanssa "jät58 K kien juttuja". Luonnollisesti tein hänen puheistaan itseäni imartelevat päätelmät, jotka laastaroivat kivasti epävarmaa itsetuntoani. Se kiusankappale Mikko keksii kaikenlaista tekemistä, mihin minulla ei katsota olevan osaa eikä arpaa
Ei mies kestä sitä, että vaimo on lukeneempi. Minäpä hänet sitten nappasin. Luultavasti emme olisi alkaneet Mikon kanssa suunnittelemaan tule- vaisuutta sellaisella sinnillä ja antaumuksella, jos vanhempani olisivat malttaneet neuvojensa ja vaatimustensa kanssa. Veljeni luopui holhoamisesta, kun pari kertaa menetin malttini tyystin ja huusin hänelle: Minua ei tarvitse työntää ahterista vihreälle oksalle! Sanojeni vakuudeksi lähdin ulos ja paiskasin oven perässäni sellaisella raivolla, että pelästyin saranoiden pettävän. Jankuttavan neuvomisen ohessa nämä asiat leijuivat ilmassa, vaikka ei niitä ääneen vatvottukaan silloin, kun neuvoja sateli yhtä aikaa molempien suusta. Jos olen ihan rehellinen, tekisin kaikesta huolimatta tällä järjellä aivan toisenlaisen valinnan. Mikko oli tehnyt valintansa. Vanhempi veljeni oli samoilla linjoilla vanhempien kanssa ja oli itse noudattanut tikun tarkkaan saamiaan ohjeita. Sellaisissa kellariverstaissa, jos nyt sellaisenkaan pyörittäjäksi pää59. Toisekseen, mikä "hiukan väärän valinnan" tehnyt äitini oli voivottelemaan, kuinka huolissaan oli tulevaisuudestani. Onnistuakseen elämän pitkässä juoksussa piti katsoa eteensä, törmäilemällä ei kavunnut vihreälle oksalle. Kiukun kyyneleet silmissä huomautin, että Mikko oli kehottanut minua hakeutumaan taloustieteiden pariin. Luonnollisesti halusin kivenkovaan tehdä toisin kuin he jääräpäisesti vaativat. Veljeni puhuttelut tietysti vanhempiemme pyynnöstä vain vahvistivat vakaumustani, että olimme Mikon kanssa luodut toisillemme. Lääkäri olisi kuulunut oikeaan ammattiryhmään. Toisin kuin isäni vänkäsi, Mikko ei suinkaan yrittänyt estää opintojani tulevaisuudessa. Ihme, että ei ole jo vaatinut sinua keskeyttämään lukiota, isäni sanaili. Kun hän on saanut tarpeeksi oppia ja löytänyt alueen, jolle erikoistua, yritin. Isä puolestaan taisi pitää äitiä jonain voittamanaan statussymbolina. Toisaalta Mikon vanhempien asenne "mies ottaa vaimon itselleen, ei vanhemmilleen" rohkaisi ja yllytti uhmaamaan minun vanhempiani. Äiti oli mielestäni mennyt turhamaisuuden ansaan ja voittanut jonkin itse luomansa kilpailun. Hän vaati minua korjaamaan virheen, jonka oli omassa elämässään erehtynyt tekemään. Jätin sanomatta mielipiteeni ja kuuntelin umpitympääntyneenä, kuinka toisin hän nyt valitsisi, jos saisi uuden mahdollisuuden suostuisi tasoisensa miehen kosiskeluun. Mutta Paavo oli nuorena tosi komea mies, ympärillä pörräsi näyttävän oloisia naisia, jopa varakkaiden perheiden tyttäriä. Usko pois, sekin vaihe vielä tulee. Mikolla oli suunnitelmissa oma yritys, ja minä voisin hoitaa kirjanpidot, markkinoinnit, laskutukset ja palkat sitten, kun olisi työntekijöitäkin, kun laajennuttaisiin. Olihan kohtalo johdattanut meidät yhteen puoliväkisin, koska meidät oli tarkoitettu toisillemme. Jos isäsi ei olisi niin vastuuntuntoinen ja omaisi sydämen sivistystä, en ole varma, olisinko jaksanut
Välillä kuulemma melkein nukahtanut seisaalleen. Seitsemänkymmentäluvulla Ruotsista sai helposti työtä. Voisit jo jättää sen hemmon. Olin suunniltani ylpeydestä, kun 60 S hetkeksi Ruotsiin töihin, kun olisin selviytynyt kirjoituksista. Eivät he paljon kyselty. Molemmat olivat silloin tunteneet itsensä varsinaisiksi menestyjiksi. Minkä ihmeen vuoksi vanhempani eivät voineet suhtautua suhteeseemme rohkaisevasti. Selvähän se, että nuorilla on aikansa ohimeneviä tuttavuuksia, mutta ei koko perheen tarvitse elää siinä mukana, isä tapasi sanoa. kään. Mikä siinä on niin mielenkiintoista. Kloppi haluaa Anninkin sorHe nauroivat raikkaasti äidin diag- vin ääreen, muuta kun ei osaa elänoosille, molemmat kun olivat sai- mältä vaatia. En jäänyt kuuntelemaan inkutusta, jota sain ihmetellä aina, kun laittauduin lauantai-iltaa varten. raanhoitajia. ain Mikolta ylioppilaslahjaksi paksun kultaisen rannerenkaan. Nakattiin ulos vanhemmilta ja sukulaisilta saadut vanhat roinat ja ostettiin ihka uudet, oman maun mukaiset. Suurien puheiden perään ei kannata lähteä. Jos oli niin kiire, parempi sitten erota heti lopullisesti, sillä olin varma, että se tuhoaisi rakkautemme. Se pienempi senkki on vieläkin vintillä, täynnä jotain roinaa, tuleva appeni nauroi. Mikon äiti tapasi nauraa hersyvästi miehensä muistoille. Siinä mielessä Ruotsi oli oivallinen pakopaikka. kansa. Huonekaluöljyä kului, kun puunasin. Lopullinen valinta on sitten eri asia. Joskus avioliiton alkuaikoina hän oli tehnyt ylitöitä aina, kun vain oli saanut tilaisuuden. Lukiokaverini meni sisarensa perässä Tukutsuin Mikon lakkiaiskahville holmaan sairaalaan tienaamaan kotiin muiden vieraiden jouk- opiskelurahoja ja kirjoitti, että sinne koon. Kuulin, asiasta, mutta että minä, ylioppilas, kuinka äiti supatti serkulleen: olin menossa hanttihommiin Ruot Joku nuorimies, kuka lie. Kun sitten oli mahdollisuus lähteä, en ollut kovin innostunut. taan. n viihtynyt kovinkaan hyvin ikko oli viimeisen lukiovuotetukholmalaisessa hoitokodissa ni haaveillut, että lähtisimme sijatessani tahriintuneita vuoteita, luokkatoverini ihastelivat sitä lakkiaispäivänä. Leila totesi hiukan happamasti: Mikäs siinä, kun käy jo töissä, passaa ostella. En tarkoittanut juttua elinikäiseksi. Se riittää. Niillä rahoilla sitten hankittiin ensimmäinen olohuoneen kalustus, muistatko. Oikeastaan hän oli ajatellut lähteä jo edeltä, mutta siihen en suostunut. Olin tietenkin imarreltu, kun Mikko taipui uhkausteni edessä. Sen jälkeen Leila oli jankuttanut minulle Mikossa roikkumisesta. Päinvastoin, Mikon isän mielestä perhe se vasta panikin miehen yrittämään. En oikein tiennyt, mitä lopultakin halusin, paitsi pois vanhempieni holhouksesta. Kaikki sopi kokonaisuuteen, pöytä, sohva ja senkit. Toisaalta en ollut sen innostuneempi hakemaan opiskelupaikkaakaan. Puhuessaan hän nosteli dramaattisesti kulmakarvojaan, kun ei voinut käsittää, miksi roikuin tylsässä tyypissä. K M E. suuntaan: Ääh, henkäisi äiti ja huitaisi kä Sano minulle, kenen kanssa seudellään. Mikon vanhemmat tukivat hänen haaveitaan, enkä minä suinkaan ollut estämässä niiden toteutumista heidän mielestään. Ehdinkin jo ajatella, että kuinka Isän kommentit menivät samaan sivistynyt nuori nainen... Elämän harrastamaa ironiaa: kun minun ja Mikon romanssi oli roihahtanut toden teolla liekkiin, oli hänen seurustelunsa Mikon serkun kanssa kuivunut kokoon. Vanhempani, jotka ylvästelivät su- Mikon lähdön he suostuivat ymmärkulaisten ja tuttavien keskellä, vält- tämään siltä istumalta, kun kuulivat telivät taitavasti Mikkoa. Toisin kuin nykyään, lautalattia ei ollut mitään, löysimme tosi upeaa muovimattoa ja isä laittoi sen itse. Tosin palkattiin hantvaroitin vantihommiin kuin Olin tietenkin imarreltu, kun Mik- muukalaislehemmistani moneen kergioonaan, ei ko taipui uhkausteni edessä. En halunnut riidellä ja pidin suuni kiinni, mutta mielessäni ajattelin sitäkin kiukkuisemmin, että älkää vain kyllästykö odottelemaan. kuullut heidän mielipiteistään. Hän olisi halunnut taas liikkua kanssani iskostelemassa, kuten hän tapasi sanoa. Poissa silmistä, poissa sydämestä. tuntuneet MikMikko sai töikoa pelottavan, ja olihan hän jo tä autotehtaalta. Jotain ohimenevää ve- rustelet, niin minä kerron, millainen sirokkoa, paranee ilman sen kum- ihminen lopultakin olet, sanoi vanha mempaa lääkitystä. Tuossa siin, se ei tuntunut mahtuvan heidän iässä on pakko olla illaksi kavaljee- ajatusmaailmaansa. Tyhjästä on paha... Tunsin itseni tärkeäksi ja minulla oli sananvaltaa. ri, eikä Annille kirkastunut ketään Olisi sinne päässyt tiskaamaan luokkatovereiden parista lukiovuo- ja siivoamaan ilman ylioppilastodissina. Keskenäänhän ne yleensä opin- tustakin, äiti moitti ja huokaili pittietä kulkevat seurustelevat. Kunhan nyt odotellaan ja katsellaan, mitä yliopistomaailmasta aikanaan löytyy. see, ei sentään tarvita ekonomia tai taloustieteiden maisteria. Vanhempani olivat kauhuissaan
piskelujeni alkuun asti Mikko oli ollut elämäni mies. Toimitusten oli tapahduttava ajallaan. Minä puolestani en tahtonut saada suutani auki, kun mietin kielioppisääntöjä ja taivutuksia loputtomiin. Moiset haaveet tuntuivat minusta liian rohkeilta enkä lopultakaan uskaltanut luopua opiskelujen jatkamisesta. Hän oli hyvin tarkka toimitusaikatauluistaan. Heidän nuoruudessaan nainen ei olisi ikimaailmassa suostunut leipäsuden tahi pullahiiren rooliin. Eläisimme hänen ansiollaan, opintovelat eivät tulleet kuuloonkaan, lapsia hankittaisiin vasta, kun olisin valmistunut. Kammottava työpaikka, vaikka sitten väliaikainenkin. Hän teki erilaista alihankintaa keittiö-, sisustus- ja pienrakennusfirmoille. Eikä ylioppilaskunnan puheenjohtajakaan jättänyt minua ihan kylmäksi, kun ajoimme muutaman kerran opiskelijoiden etua yhdessä. Ollaan oikein iloisia, kun päästään sairaseläkkeelle. Vanhempani olivat iskostaneet opiskeluajatuksen mieleeni hyvin tiukasti. K ahden vuoden jälkeen palasimme takaisin. Siitä puuttui maailmoja syleilevä tietoisuus kaikennäköisestä ylevästä, mikä ei kuitenkaan tuntunut kuolemanvakavalta, paremminkin kevyeltä suunpieksännältä punkkupullon ääressä. Saahan eläkkeelläkin puuhastella mielenvirkeydekseen. Mikko pääsi keittiöitä remontoivaan firmaan ja viihtyi paremmin kuin hyvin. Kertoo paljon heikäläisten suh- tautumisesta maailmanmenoon, isä hymähteli ja kertoi kyllä huomanneensa merkit sinä ainoana kertana, kun oli äidin kanssa suostunut kutsumaan tulevat appivanhempani kahville. Puupöly sai hengityksen salpautumaan. Lopulta aloitin opiskelut samaan aikaan, kun Mikko perusti yrityksensä isänsä tukemana. Hänellä oli ilmiömäinen kielipää ja hän uskalsi puhua välittämättä virheistä. Kaikkialla oli tavarapinoja, ne saivat aikaan tukahduttavan ahtauden tunnun. Kertoohan tuollainen melkoisesta epäsosiaalisuudesta, yhtyi äiti. Olimme jo Tukholmassa menneet kihloihin ja jatkoimme yhdessä asumista, vaikka se saikin vanhempani pudistelemaan päätään. Puin ja syötin dementoineita vanhuksia. Mikon yritystoiminta likaisine, tunkkaisine kellariverstaineen tuntui ahdistavalta. En ollut keltanokkaylioppilas, ja Mikko oli hyvinkin vastuuntuntoinen aikuinen mies. Ehkä työrupeama Ruotsissa oli paljastanut työn kasvot. joista työntelin liinavaatteita pesusäkkeihin. Ylioppilaskunnan toiminta oli alkanut kiinnostaa minua oikeastaan enemmän kuin itse opiskelu. Sitten on jo tietenkin tehdasmaisempaa. Katselin hivenen tympääntyneenä ympärilleni pienessä kellarikerroksen verstaassa. Pienetkin erät kannattaa tehdä, tiukatkin toimitusaikataulut käyvät ja yksilöllisyyteen panostetaan. Sinne Mikko oletti minunkin vähitellen alkavan pesiintyä hoitelemaan konttoriasioita pariksi tunniksi päivittäin, miten nyt luennoilta jäisi aikaa. Siinä vaiheessa uskaltaa sitten ottaa lainaa, hän puntaroi. Mikko työskenteli autotehtaalla vain puoli vuotta. Opiskelijaelämä veti minua puoleensa, vaikka tuntuikin hiukan lapselliselta touhulta. Hän on Mikon tukena ja antaa käytännön neuvoja, suunnittelee ja sellaista, puolustelin. Räätälöityjä, ei liian standardoitua, hänen isänsä listasi tyytyväinen ilme kasvoilla, vaikka kiire painoi päälle. Hämmästyin hyvän kerran, kun yllätin itseni miettimästä, tapahtuisiko sama erään puoleensavetävän assistentin kanssa. En voinut edes kuvitella, että joku toinen olisi koskenut minuun sillä tavalla ja saanut minut tietoiseksi kehostani yhtä mielihyvää tuottavalla tavalla. Mikko oli laatinut selvät suunnitelmat. Tunsin melkoista epävarmuutta. Purin hammasta ja ajattelin, että väliaikaistahan se vain oli. Tulosta ei valtavasti syntynyt, mutta tavallaan suunpieksäntäkin riitti. Ei hän suinkaan Mikon verstaassa tee täysiä työpäiviä. Itse en sitä heti tajunnut, mutta vanhempani huomasivat nopeasti, että en halunnutkaan vielä astua aikuisen saappaisiin. Verstaan takana oli pikkuruinen "konttorihuone", kuin neulansilmä. Aluksi osallistumiseni ei häirinnyt yhteiselämäämme, sillä Mikko oli aamusta iltaan, jopa viikonloput, kiinni työssään. Vasta siinä vaiheessa, kun minäkin pääsisin ansioon, hän panisi oman yrityksen pystyyn. Yhtäkkiä perhe-elämä, koti, lapset ja työ eivät tuntuneet houkuttelevilta, siihen pakkopullaan ehti myöhemminkin, ja vanhempani innostivat kovasti minua katselemaan ympärilleni. 61 O. Niiden eteen kannatti opiskella. Olimme päättäneet avioitua, vaikka aloittaisinkin monen vuoden opiskelun. Jonain päivänä seistään vielä oman teollisuushallin lattialla, poika. Vanhempieni mielestä tuleva appeni kankesi itsensä sairaseläkkeelle voidakseen työskennellä poikansa kanssa eläkkeensä turvin. Valoisat ja tilavat, ilmavat työtilat alkoivat tuntua tavoittelemisen arvoiselta. Ehkä olisi parempi, että kumpikin hoitaisi omat hommansa itsenäisesti. Pienyrittäjällä on hyvin vähän kilpailuvaltteja, Mikko tapasi paasata. Opiskelijaelämässä oli luonnollisesti vaatimuksensa, mutta niihin sai kuin huomaamatta aika lailla väljyyttäkin halutessaan. Hetken suunnittelimme, tai paremminkin Mikko suunnitteli, että jäisimme lopullisesti Ruotsiin, hankkisimmekin lapset heti, ja alkaisin aikanaan työnteon omassa perheyrityksessä. Katon rajan ikkunoissa vilahteli ohikulkijoiden kenkiä ja nilkkoja
Bisnes taitaa kukoistaa. Mikon liiketoimet tuntuivat edistyvän hitaasti. Miksei, mutta hiukan parempaa oli löydyttävä kuin hengityksen seisauttava kellariverstas, jossa painiskelisin laskujen, tilausten ja tavaralistojen kanssa. Pakosta vertasin itseäni tähän ihmemerkonomiin. Niin, me juhlimme yhteisen haaveemme toteutumista. Ehkä olisimme palanneet Mikon kanssa takaisin yhteen, mutta Saija oli valloittanut hänet sisukkaaseen tapaansa. Mikko halusi ehdottomasti syödä pitkän kaavan mukaan. Ehdin hädin tuskin tajuta, että asiat eivät olleet menossa luulemaani suuntaan, vaan päinvastoin, kun. Pakostahan siinä kehittyisi välitön suhde, kanssakäyminen olisi kaukana esimiehen ja alaisen väleistä. On toinenkin syy juhlia, ja samalla joudumme heittämään jonkinasteiset jäähyväiset, siirtymään elinikäisen ystävyyden puolelle, vaikka onhan tässä pahin tunnekuohu väliltämme jo laantunut. Tämähän on oikein kostea liikeillallinen, pilailin. Hän ei ollut vieläkään palkannut muita työntekijöitä kuin osa-aikaisen Saijan, painoi vain isänsä kanssa ympäripyöreitä päiviä. opullinen piste Mikon ja minun suhteeseen tuli, kun hän palkkasi osa-aikaisen konttoristin. Mikon äänessä oli haikeutta. Lienen olettanut niinkin, että palaisimme yhteen, kunhan olisin hiukan tuulettunut, katsellut ympärilleni ja Mikon haaveet olisivat lähempänä toteutumistaan. Kun Mikko halusi viedä minut syömään ulos, suostuin ilomielin, sillä emme olleet tavanneet vähään aikaan. Voisinhan taas... Lähdimme sentään kehittelemään ajatusta yhdessä. Jos kerran hän riitti hoitamaan bisnestä Mikon kanssa, ei minua lopultakaan tarvittu kovin kipeästi. Mikko keskeytti minut nopeasti, aivan kuin olisi aavistanut, mitä olin viime hetket ajatellut. Koulun penkiltä tulleella ovat käytännön tiedot ja taidot vähäiset, mutta selvää se nainen osaa toden totta ottaa, Mikko hehkutti, ja se loukkasi minua. Mikko oli valloittanut minut takaisin kuin tarinoissa, joissa mies tekee urotöitä nitistämällä lohikäärmeet ja muut kauhut rakkauden tieltä. Haikailiko hän minua suorastaan takaisin. urimme lopulta kihlauksen muka hyvässä yhteisymmärryksessä. Siellä hän puuhasi Mikon kanssa kellariverstaan takahuoneessa, jakoi kahden miehen työpaikan kihlakumppanini kanssa. En minä saa mistään miespuolista konttoristia! Mikko huusi väsymyksestä ärtyneenä. Mikko oli pelastamassa minut opiskelijaelämän haihatuksilta ja vanhempieni vaatimuksilla, jotka leijuivat ilmassa kaiken aikaa kuin voikukan höytyvät. Lapsilisärahat eivät olleet kadonneet mihinkään ja lapsuuden kodissa oli tilaa, voisin hetkeksi lopettaa kotileikkini ja palata huolettomaan elämänmenoon. Millaista kuplivaa tunteiden paloa se olisikaan! Lähtisimme taas yhteiselle polulle. Valmistautuessani iltaan imartelin huomaamatta itseäni. Ajatus yhteisestä yöstä hiipi mieleeni. Teollisuushalliin muuttaminen vaati pienet juhlakoukerot. Niin minusta sisimmässäni taisi todella tuntua. Emme kuitenkaan päässeet Mikon kanssa noin vain irti toisistamme. Sain tuskin suutani auki. Se tärkeä asia oli meille yhteinen! Vastoin tapojaan Mikko oli laittautunut viimeisen päälle. En halunnut hyväksyä moista. Lopultakin Mikko oli ottanut aimo harppauksen eteenpäin! Tunsin sanoinkuvaamatonta helpotusta, tuntui kuin olisin vapautunut tuhannesta velvoitetaakasta. Koin nuoren merkonomitytön välittömästi kilpailijaksi. Nuoruuden itsekkyydessä pidin sitä varsinaisena myyrän työnä, varsinainen luikertelija koko nainen. Kyllä siinä oli fyysisen lisäksi paljon henkistäkin kaipuuta, ainakin minun puoleltani. Rakkautta ja tunteiden paloa oli riittänyt, mutta epävarmuus oli luikerrellut mieleeni. Kappas vain, Mikko ei tuntunut pääsevän irti minusta. Kuluneesti sanoen totesimme kasvaneemme erilleen kuin mitkäkin julkimot. Muutin lapsuuden kotiini isän ja äidin suureksi riemuksi ja mielihyväksi ja sukelsin entistä kiihkeämmin opiskelijaelämän rientoihin. Nähtävästikin teetetty puku niin hyvin se istui ja väri väriin sointuva solmio. Alkupalat, snapsit ja pääruoan kanssa punaviiniä, jälkiruoka ja kahvit konjakin kera. Vaikka vietin riehakasta opiskelijaelämää, sieluni syövereissä tunsin jotenkin olevani tuuliajolla ja hakeuduin aika ajoin 62 L P Mikon luokse. Nähtävästi kuvittelin omasta käytöksestäni huolimatta, että minulla oli elinikäinen etuoikeus Mikkoon. Vaikka et olekaan enää mukana, halusin juhlia sinunkin kanssasi. Yhteisen yön jälkeen lähdin kuin tutusta turvallisesta satamasta taas maailman myrskyihin; olin koonnut itseni ja jaksoin. un tapasin Mikon ravintolan edessä, olin melkein varma hänen tärkeästä asiastaan, joka antoi aihetta pieneen juhlimiseen. Toivottavasti Mikko oli varannut samppanjapullon kotiinsa nautittavaksi rakastelun välissä. Kiirehdin rohkaisemaan, koska näytti siltä, että hänen oli vaikea saada sanotuksi varsinaista asiaansa. Hetken häpesin melko arkista asuani, olin kuin K harmaavarpunen Mikon rinnalla. Etkä sinä tunnu ehtivän tai paremminkin ei taida kiinnostaa. Olimme sitoutuneet liian nuorina ja näin tavallaan alkaneet rajoittaa toistemme elämää vielä kasvuvaiheessa. Rauhoituttuaan Mikko ylisti Saijan innostusta ja sisukkuutta ottaa kaikista kiemuroista selvää
Emme uskaltautuneet hankkimaan lapsia. Oli jo kiire perustaa perhe. Haastattelu oli täynnä Mikon vaahtoamista pienyrittämisen vaikeuksista. Jos minä pystyn unohtamaan, enkä epäile yhtään, ettei meidän välisemme haipuisi ajan kanssa mukavien muistojen joukkoon, sinä pystyt varmasti. Lastenlapsista vanhempani eivät kyselleet. Hänen sanojensa mukaan yksinäisyys, huoli ja kaipuu lasten perään sekä vaimon matalaotsaisuus saivat seinät kaatumaan päälle. Kaikki valat olivat unohtuneet. Noustessani taksista toivotin hyvää jatkoa ja lähetin terveisiä Saijalle. Onneksi olimme hiukan näkymättömissä kauempana, emmekä siinä kotinurkilla. Tosiasioiden myöntäminen helpotti oloa, vaikka saikin minut samalla hetkellä miettimään, mitä Mikolle mahtoi kuulua. Tietenkin olisin voinut kysellä vanhemmiltani, mutta en halunnut näyttää muistelevani yhä nuoruuden houretta, joksi isäni hyväntahtoisesti naureskellen tarinaamme kutsui, kun avioiduin Eeron kanssa. Olin joka tapauksessa saanut "sivistyneen" aviomiehen. Sen lisäksi, että Eero oli saanut pettyä aviopuolisoonsa, hän oli pet- S E tynyt työelämään, joka ei ollut tarjonnut hänelle mahdollisuuksia. Veljeni vaimoineen oli 63. Olisi sittenkin tarvinnut valita arkkitehtuuri, Eero tapasi valitella. Olisin halunnut huutaa täyteen ääneen, moittia siitä, että hän kehtasi laukoa moisia latteuksia samaan aikaan, kun oli antanut kirveen iskun vuosisadan rakkaustarinalle. Toki hän oli kerran pari myöntänyt, että Mikko oli menestynyt, mutta lisännyt heti perään: Tee-se-itse -miehistä puuttuu kuitenkin se silaus, joka patinoi opiskellutta. M inun opintoni jäivät lopullisesti ja rämmin tympeiden pätkätöiden viidakossa samaan aikaan, kun Eero vaihtoi yhtenään työpaikkaa paikkakunnalta toiselle. Avioiduin kertaalleen eronneen koneinsinöörin kanssa. Ehkä vanhempani olivat tyytymättömiä elämäntilanteeseeni, vaikka olinkin onnistunut nappaamaan insinöörin. Päässäni alkoi takoa yksi ainoa ajatus, se rummutti niin, että luulin pääni halkeavan: Mikko ei ollut jaksanut odottaa! Varmaan loukkaantuminen ja äimistys näkyivät kasvoiltani, vaikka kokosin itseni niin hyvin kuin taisin. Näin jälkikäteen ajatellen hän sattui sopivasti kohdalle ja haki miesten tapaan kiireesti uutta suhdetta. Vasta monta vuotta myöhemmin itkin tapahtunutta aivan kuin se oli tapahtunut edellisenä päivänä. Mikko jatkoi äänessä oli yhä haikeutta ja samaan aikaan ylpeyttä: Saija on raskaana ja menemme näitä aikoja avioon. En missään nimessä halunnut näyttää, kuinka syvältä minua kouraisi: tuntui kuin Mikko olisi huitaissut minua lattiaräsyllä vasten kasvoja herkullisen aterian päätteeksi. Ajauduimme yhteen, kun aloin lohduttaa häntä. Valokuvassa, joka oli tungettu artikkelin kylkeen, hän kuitenkin hymyili aurinkoisesti vauva sylissään ja kuvan alla aprikoitiin, oliko siinä toisen yrittäjäpolven edustaja. Loppuillan keskustelimme turhan- kin vilkkaasti firman laajenemisesta, ja Mikko saattoi tosi herrasmiehen tapaan minut taksilla kotiin. Vuosien myötä myönsin hiljaa itselleni, että sellaiseen minusta ja Eerosta ei yksinkertaisesti ollut. Vaikka olin aikuinen ja lähtenyt sen ajan katsantotavan mukaan lapsuudenkodista maailmalle jopa aikaisin, olin palannut takaisin epäonnistuneiden kokeilujeni jälkeen opiskellakseni, tosiasiassa viettääkseni railakasta opiskelijaelämää. Kerran pari tunsin viiltävää kipua, joka kouri sydämeni rytmihäiriön partaalle, kun Mikkoa haastateltiin paikallislehdessä. inä iltana en vuodattanut ainoatakaan kyyneltä luultavasti olin lievässä shokissa. nnen kolmenkymmenen rajapyykkiä työnsin opintoni hamaan tulevaisuuteen veisin ne päätökseen muka myöhemmin. Turhia jälkijunahaaveita, tiesimme molemmat sen, ja mieleni olisi tehnyt kertoa, että olin nähnyt senkin, kuinka haaveista tehtiin totta eikä vain tyydytty valittelemaan ja kiroamaan elämän epäoikeudenmukaisuutta. Se vaati sisua ja peräänantamattomuutta. Nimeä on vaikea saada ja ilman nimekkyyttä ei saa haastavia töitä. Yhtäkkiä suhteemme tuntui juuri sellaiselta, vuosisadan rakkaustarinalta, jonka Mikko miesten tapaan oli polkenut jalkoihinsa. Höpö, höpö, sanoin ja tavoittelin kevyttä, nauravaa sävyä. En varmaan koskaan pääse täysin eroon sinusta, hän naurahti. Vanhempani ummistivat silmänsä Eeron avioerolta, joka ei oikein sopinut kuvioihin. Se osoitti tiettyä epätietoisuutta, ei ollut paras mahdollinen tausta onnistuneeseen avioliittoon. Luulenpa, että vielä kymmenen vuoden päästä näen unta meistä ja saatan ajatella, millaista se olisi ollut, jos me olisimme onnistuneet. Jossain siinteli aina aarre sateenkaaren juurella. Nuoruuden huumaa, jonka elämän aallot vievät mennessään. Vaikka kaipa se olisi ollut puurtamista tämän massarakentamisen kanssa. Miehiltä sellainen onnistuu naisia paremmin. Mikko kiitti helpottuneena. Antaakseen minulle aikaa Mikko tilasi kahvia ja konjakit, vaikka jälkiruoka oli vielä kesken. Onneksi olkoon! huudahdin ylenpalttisen ystävälliseen sävyyn. Vanhempieni ei onnistuisi erottaa meitä, vaikka uhkaisivat hypätä Tammerkoskeen. Ainakin olisi pitänyt hakeutua talonrakennuksen puolelle. Lukioaikana hän oli vannonut, että ei koskaan päästäisi minua luotaan lopullisesti, vaan ahdistelisi niin kauan, että eläisimme lopulta yhdessä
Ehkä siihen vaikutti muutama muisto, joita oli sivuttu yli kahdenkymmenen vuoden takaa, ehkä itsepintainen näyttämisen halu Saijalle, vaikka hän ei saisi mitään tietääkään. Minä puolestani en ryhtynyt moiseen. lämä Eeron kanssa oli tasaista kaikin puolin. Raha pannaan poikimaan ja pienikin potti kasvaa muhkeaksi. Mikon vaatimuksesta menimme "oikein leivoskahveille". Taloudellisia huolia meillä ei onneksi ollut, kiitos Eeron varakkaan suvun. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, työ motivoi minua, tein sitä tosissani ja aika ajoin koin jopa onnistumisen hetkiä. Kunhan tässä vielä kymmenkunta vuotta jaksan, voin hyvällä omallatunnolla jättäytyä oloneuvokseksi. päilin pitkään, että Mikko lähetti joulu- ja syntymäpäiväkortin vuodesta toiseen kostaakseen. Hyvin uskalsi antaa, kun toinen ukki osasi sijoittaa. Sitten hän tyytyi toteamaan helpotusta äänessään, että onneksi muksut olivat omatoimisia ja hyvää vauhtia lipumassa omaan elämään. Ehkä alkoholi olisi tullut vahvasti kuvioihin. En osaa sanoa, kuinka vanhuutemme olisi sujunut Eeron kanssa. Kesämekko kiristi aivan kuin kangas olisi tekovaiheessa loppunut kesken. Itse pidin tiukasti huolta ulkomuodostani, väsytti ja laiskotti kuinka hyvänsä. Samaan aikaan olin lopultakin saanut vakituisen viran työvoimatoimistosta ja yritin parhaani mukaan työllistää syrjäytyneitä. Nyt juuri keksittiin kakkostyypin diabetes. Heillä oli kolme poikaa, jotka olivat kummankin puolen isovanhempien silmäteriä. Kävin kerran viikkoon salilla ja joka toinen aamu vesijumpassa. Sen toki tajusin, että en saisi Mikkoa hänen perheeltään, en millään konstilla. Asettelin puheissani kaiken hyvin päin, en suoranaisesti valehdellut, mutta kerroin asiat positiivisessa valossa. Saija oli alkanut sairastella. Ei enää jemmailla lapsilisärahoja. Samassa hän huomasi "jorisseensa" vain omista kuulumisistaan ja halusi tietää, kuinka elämä oli minua viskonut. Puhuessaan Mikko kurtisteli hätääntyneenä kulmakarvojaan ohimosuoni nykien muistin tavan nuoruusvuosiltamme. Pari kertaa tapasin Mikon, kun olin tervehtimässä vanhempiani ja veljeni perhettä entisessä kotikaupungissani. Siinä vaiheessa ihminen alkaa ensimmäisen kerran vilkuilla hiukan olkansa yli menneeseen ja haikeus saattaa hiipiä mieleen. oisen kerran tapasin Mikon siinä vaiheessa, kun työ oli ensimmäisen kerran kietonut minut pauloihinsa ja antoi merkittävän sisällön elämääni. Hekin antoivat osansa äidin kanssa kolmannen sukupolven hyväksi. Ei sanaakaan siitä, että emme yksinkertaisesti olleet uskaltaneet sitoutua mihinkään niin pitkäkestoiseen kuin lasten kasvattaminen omilleen. Minulla ja Eerolla oli usein aikaa lomailuun. täyttänyt senkin aukon häneen uhrattu ei ollut mennyt Kankkulan kaivoon. En ole varma, olisinko edes halunnut.. Sisimmästäni pulpahti yrittämisen tahtoa. Pojille ostettiin tasaiseen tahtiin pörssiosakkeita. Vanhin poika opiskeli lakia. E E T Ei Teroa jaksanut kiinnostaa puusuutarin hommat, vaikka salaa vähän toivoin, että jatkaisi aloittamaani. Olimme toki eronneet "ystävinä", mutta minä en usko, että rakkaus voisi muuttua ystävyydeksi muutoin kuin pitkässä avioliitossa, jossa aika luonnollisesti muovaa tunteita ja puolisot hitsautuvat yhteen kaikilla elämän alueilla. Viisikymmenvuotispäiviä oli juuri juhlittu. Ilmaan jäi ajatus eteenpäin menosta uralla ja kapuamisesta sosiaalisessa oksistossa. Tasaista valitusta, välillä jokin toivon häivähdys, joka sammui alkumetreillä. Toisella kertaa Saija ja yksi lapsista oli mukana. Tosiasiassa Eero oli hakenut parempaa ainaisen epäonnistumisen jälkeen. Mekin olimme Eeron kanssa nuorimmaisen kummeja. Työelämän toivon kipinät haipuivat Eeron kohdalta viidenkymmenen korvilla, jolloin hän alkoi haaveilla eläkkeelle pääsystä. Koska hän ei ollut tekemisissä vanhempieni kanssa eikä luultavasti veljenikään, hänen täytyi onkia kulloinenkin osoitteeni osoitetoimistosta. Jäätyään varhennetulle eläkkeelle Eero alkoi naukkailla "terveydekseen": konjakki tai pari iltaisin, ruuan kanssa melkein poikkeuksetta viiniä. Toisaalta Mikko oli tyytyväinen lapsiinsa. Tuntuu, että hänen terveytensä hupenee silmissä. Huomasin Mikon puheissa hienoista nostalgiaa. Mikon mainitessa, kuinka hyvältä näytin vielä viisikymppisenäkin, mieleeni sujahti täysin mahdoton ajatus: entäs jos hakisimme nyt kypsemmällä iällä seuraa toisistamme. Olimme tosiaan muuttaneet melko tiuhaan tahtiin Eeron työn perässä. Kun huomasin ottavani liian usein seuraksi, ryhdistäydyin ja lopetin. Lapsia emme olleet oikein ehtineet ajatella, aika oli livahtanut käsistä, oli ollut niin paljon muuta. Hän ei enää puurtanut firmassa, oli kuulemma jättänyt sen nuoremmille ja työhaluisemmille. 64 Tapaamisen jälkeen mietin, olisinko ollut tyytyväinen Saijan roolissa, viiden lapsen ympäröimänä huushollin pyörittäjänä, jolle loma kahdestaan aviomiehen kanssa oli varmasti harvinaista herkkua. Mutta toisaalta, Veikko on kiinnostunut, onpa tarvittaessa sitten lakimies suvussa. Yritin selviytyä heistä mahdollisimman nopeasti, vaikka tunsinkin hienoista ylemmyydentunnetta vilkaistessani Saijan ylen määrin lihonutta olemusta. Ja kuitenkin minua ärsytti Mikon ilmeinen ylpeys perheestään ja siitä, että Saija vaikutti tyytyväiseltä. Kälyni isä oli pankinjohtaja. Se on nykyaikaa, hymisteli isä. Siihen aikaan tein vielä pätkätöitä enkä ottanut niistä stressiä. Tässäkö se nyt sitten oli, elämä
Siinä tilanteessa myönnytään kaikkeen, mitä kuoleva vaatii, ainakin vaietaan omista mielipiteistä. Vasta silloin, kun istuin Eeron sängyn vieressä saattokodissa ja tajusin, että muutaman päivän, ehkä sentään viikon kuluttua eroaisimme lopullisesti, aloin puntaroida yhteiselämäämme, mietin ja erittelin. eron syöpä tuli täytenä yllätyksenä. Vuosien jälkeen hän oli tullut siihen tulokseen, että oli avioerossa menetellyt väärin lastensa äitiä kohtaan ja halusi kuoleman portilla hyvittää edes vähän. opulta polkumme kuitenkin alkoivat sivuta toisiaan yhä useammin. Niin minä ainakin hänen katseensa tulkitsin ja tunsin itseni perin juurin typeräksi. Lesken eläke antaa tietenkin sinulle mahdollisuuden muuttaa takaisin entiseen kotikaupunkiimme, mutta asuntoa et pääse muuttamaan rahaksi, Eero sanoi ja huomasin pienen tyytyväisyyden juonteen muutoin tuskaisilla kasvoilla. Halusin palata nuoruuden muistoihin, vaikka vain osittainkin. Oikeastaan, jos elämä olisi ollut hiukankaan oikeudenmukainen, minun olisi pitänyt istua olohuoneessa perheeni kanssa. Koko kahvittelu alkoi tuntua Leelian lepotuolilta, lepotuolilta, jota olin joutunut sattuman oikusta pitämään Mikolle. Meidän pitäisi tavata useammin, kokeilin. Toisaalta ei elämän virrassa kuulemma voi astua toista kertaa samaan suvantoon. En uskonut saavani vastaavaa työtä entisestä kotikaupungistani enkä uskaltanut ryhtyä edes yrittämään. Uskottelin muuttavani lähelle sukulaisiani, mutta jos olisin ollut rehellinen, olisin myöntänyt Mikon olleen muuttoni painavin syy. Suurin syy lienee ollut Saijan aivoinfarkti, joka vei melkein tyystin hänen liikuntakykynsä. Eero ei osoittanut pienintäkään huolta siitä, kuinka selväisin eteenpäin hänen poismenonsa jälkeen. Ei kuolevan kanssa riidellä, ei oiota hänen mielipiteitään, se tapa istuu syvällä. Tuntui kuin olisimme kököttäneet vieretysten penkissä kuin kaksi kaalinpäätä. Jos Eero olisi voinut vaatia, hän olisi varmaan suonut sen kohtalon minulle. Taaksepäin katsellessani tunsin eläneeni säästöliekillä, mieleeni nousi elämättömän elämän kammo. On niin kiva jutella. Minua kauhistutti, kuinka tyhjiltä ja tasapaksuilta sen muistot vaikuttivat. Jättäydyn mielelläni nuoruuden muistoihin ja työnnän välivuodet pois mielestäni. Vasta pienessä vuokrakaksiossani tajusin, kuinka tyhmä olin ollut vakoillessani ja päätin, että en sorru moiseen enää kertaakaan. Emme ole keskustelleet asiasta. Sen jälkeen oli edessä raskas ja pelottava saattohoito. Tosin eläkkeeni ei ollut kasunen, mutta elämällä suu säkkiä myöden uskoin onnistuvani. ANNI N. 65 L E. Kuljimme yhtä matkaa, kun paremmastakaan ei ollut tietoa. Pimeässä illassa valaistut ikkunat herättivät pohjatonta kaipausta. Sillä on annettavaa ja minulla odotettavaa. Työelämään en halunnut enää palata, vaikka viime vuodet se olikin ollut mielekästä. Tilannetta ei E tietenkään helpottanut Eeron katkeruus. Kouluajan historian tunnilta mieleeni nousi kammottava muisto siitä, kuinka Intiassa oli poltettu leski miesvainajansa hautaroviolla. Kerran pari lainasin veljeni autoa tekosyyllä, jonka hän vaivoin sulatti ja ajelin Mikon perheen hulppean omakotitalon ohi. Tosin en pystynyt myöntelemäänkään, kuten suhtautumisemme kuolevaan olisi vaatinut. Tuntuu kuin lopultakin kokisin rakkauden täyttymyksen. Nykyään vietämme silloin tällöin illan ja yön yhdessä, käymme teatterissa ja konserteissa. Ajatuksissani vanhenemme yhdessä Mikon kanssa. Nyt se oli Saijan perhe. Muutoin hän ei ollut pätkääkään kiinnostunut minusta. Sain luvan asua kodissamme, lasten äiti oli varsinainen perijä. Realistisuuden puuskissani lohduttaudun sillä, että kaikkea ei voi saada. Päälle viisikymppisenä, kypsässä iässä, tajusin syyttäväni vanhempiani siitä kaikesta. Ensimmäiset kuukaudet vaeltelin paikoilla, joissa olimme yhdessä kuljeskelleet ja istuskelin Tammerkosken puistossa lähellä koskea muistellen, mitä kaikkea olimme jutelleet. Ensin tutkittiin ruuansulatusvaivoja ja lääkittiin niitä, sitten otettiin jo näytepaloja mahalaukusta, minkä jälkeen osa poistettiin. Suorastaan suutuin, kun nuoruuden aikaiset elokuvateatterit oli hävitetty enkä löytänyt entisiä kahviloitakaan. Ei ehkä kovin realistista, mutta elämäni tuntuu taas mielekkäältä. Mutta sinähän voit vielä repäistä. Se vähä oli pois minulta. eron kuoleman jälkeen muutin leskeneläkkeeni turvin takaisin vanhempieni ja veljeni perheen lähelle. Elän harhakuvissani, Mikko ei varmaankaan moiseen sorru. Johan lakikin antoi minulle oikeuden jatkaa asumista kodissamme. Välillä tunsin suorastaan raivokasta vihaa, jota en voinut purkaa millään tavoin, vain niellä. Vaikka yritin kaikin voimin keskittyä Eeron saattamiseen, tekemään hänen viimeisistä hetkistään arvokkaita, mielessäni ajelehti loputon turhautuminen. Kahden kiireisen, eri paikkakunnalla asuvan tapaamiset jäävät pakosta heitteille, Mikko sanoi ja vilkaisi minua hämmästyneen torjuvasti. Meidän avioliittomme ei ollut paljon väärti. Pari kuukautta myöhemmin huomattiin etäispesäkkeet. Aivan kuin hän olisi ollut pohjattoman katkera minulle, kun sain jäädä elämään. Toisaalta onnen murusista ei kannata kieltäytyä sen vuoksi. Tässä iässä nuoruuden ystävien tapaaminen piristää ihan omalla tavallaan
Minun oli vain kestettävä se, että äiti tiesi kaiken paremmin kuin minä. 66. En päässyt äitiäni pakoon, sillä en halunnut katkaista kokonaan välejäni perheeseen. Äiti neuvoo ja haukkuu vaikka minulla on jo perhe Monet nuoret äidit turvautuvat mielellään oman äitinsä apuun vauva-aikojen pyörityksessä. Minulle äitini apu oli kuin joka päivä toistuva painajainen
Raskaushormoneissani aloin jopa uskoa äitiäni. Minä ja Risto tunsimme olomme alaikäisiksi, kun ilta illan jälkeen selitimme vanhemmilleni, että vaikka toinenkin lapsemme oli saanut alkunsa vahingossa, me todellakin halusimme saada tämän lapsen. Olin väsymyksestä sekaisin ja hormonien pyörityksessä millään muulla tavalla asiaa ei voi selittää. R Sitä paitsi äitini on vahva persoona ja tottunut saamaan tahtonsa läpi. Olin siihen aikaan työtön, ja Risto elätti perheemme. Tilanne tietenkin muuttui, kun pääsimme kotiin ja äitini tuli ensimmäistä kertaa meille. Riina oli yhtä tervetullut perheeseemme kuin oli ollut Reakin. Koti piti kuulemma hoitaa, oli talossa vauva tai ei. Rea oli vahinkoraskaus, ja me olimme nuoria hädin tuskin kaksikymppisiä mutta se seksuaalivalistus ja ehkäisyneuvonta, jota äitini katsoi aiheelliseksi meille pitää, tuli muutamaa kuukautta liian myöhään. ea syntyi, ja synnytyslaitoksen vuodeosastolla sain kovasti kaipaamaani tukea ja neuvoja pienen vauvan hoitoon. Silloin olisimme kaivanneet auttavaa käsiparia, mutta sellaista ollut, koska äitini oli siihen mennessä aina lähtenyt. Ainoastaan hänen läsnäolonsa saattaisi pelastaa Rean tulevaisuuden. Sain kuulla, mitä kaikkea tein väärin, vaikka noudatin vain kätilöiden ja lastenhoitajien opetuksia. Olin väsynyt, mutta vielä väsyneempi olin äidin jatkuviin moitteisiin. n ymmärrä, miten se tapahtui. Hyvähän se on kunnostaan pitää huolta, etenkin jos on vatsakas, kuten isäni, mutta äidin mielestä kunnon iltalenkki sisälsi piipahduksen tyttären luona. Minua äidin spontaani huudahdus loukkasi, olinhan sentään vihitty aviovaimo, jolle lastensaannin olisi pitänyt olla iloinen uutinen. Siitä piti huolen äiti, jonka tarkan katseen pelossa käytin päivät pesten ja puunaten asuntomme nurkkia. lin kolmannella tai neljännellä kuulla raskaana, kun äitini innostui iltalenkkeilystä. Kovalla äänellä hän ilmoitti heti havaitsemansa epäkohdat ja muutamaan otteeseen uhkaili jopa lastensuojelulla: Niin huonosti kuulemma vauvaa kohtelimme. Äitini ensimmäinen kommentti iloiseen perheuutiseen oli: Ei herra isä sentään, vieläkö ehtii aborttiin. Sain kuulla ja tuntea, etten osannut mitään, minusta ei ollut mihinkään ja lapseni oli raukkaparka, joka joutui syntymään keskenkasvuisten nuorten hoteisiin. Yöksi hän lähti sentään isän viereen, vaikka eniten hänestä olisi ollut hyötyä meillä öisin. Kaikessa oli aina parantamisen varaa. Kyllähän minä ja Risto tiesimme jo muutenkin kaiken turvaseksistä ja muusta. Äiti jaksoi huokailla ja päivitellä asiaa. Kaiken lisäksi olimme jo silloin naimisissa ja asuimme Riston kanssa omassa pikku vuokra-asunnossamme muutaman kilometrin päässä vanhemmistamme. Illat olivat meidän yhteisiä hetkiämme, varattuja nuoren perheemme yhdessäololle. Kaikki oli aina huonosti. Hän haukkui sekä minut että Riston yhdessä ja erikseen siitä, että käyttäydyimme makuuhuoneen puolella kuin vastuuttomat teinit. Realla oli koliikki, joka alkoi aina iltaisin noin kello 21. Ja eräänä päivänä hän tahtoi muuttaa meille asumaan. Raskauden edetessä aloin toivoa, että välimatkaa olisi ollut enemmän. Tai niin meidän mielestämme. Myönnän suoraan, että en nauttinut raskaudestani yhtä paljon kuin olisin voinut nauttia. Meille kävi vain vahinko. Oli totta, ettei äitiyslomani ollut ehtinyt vielä päättyä, kun tulin uudestaan raskaaksi, mutta tuskinpa minä mistään olisin työpaikkaa itselleni löytänyt. ntäs sitten, kun toinen lapsi, Riina, ilmoitti tulostaan. Hiljaa mielessäni rukoilen, että maltan olla tuputtamatta itseäni heille liikaa ja että olen läsnä, mutta en ahdistavana äitihahona, vaan lempeänä ja rakastavana. Minun äitini on kaikkea sitä, mitä itse en omille lapsilleni halua olla. Päivisin olisin halunnut vain nukkua, mutta äitini oli toista mieltä. Olin tukevasti raskaana, eikä abortti ollut meille vaihtoehto. Minä yritin pitää realiteetit mielessäni, vaikka äitini teki kaikkensa sekoittaakseen ajatukseni. Liekö valistuksella olisi ollut vaikutusta Rean alkuun. Kaikki olisi kuulemma ollut niin paljon paremmin ilman uutta raskauttani. 67 E O E. Käytännössä ainakin, ja päiväaikaan. Joka ilta. Äitini mielestä iltoihin kuuluivat tupatarkastukset ja huoltajien käynnit, olkoonkin, et- K tei aikuisilla ihmisillä mitään huoltajia enää ole. Sellaisen äidin minäkin toivoisin itselleni, mutta niinhän se on, että perhettään ei voi valita. Jälkikäteen ajatellen huomaan, että äitini käytös muuttui samalla hetkellä, kun minä ja mieheni Risto olimme kertoneet, että odotamme lasta. Äitini mielestä nostin vauvan syliini väärällä tavalla, imetin väärissä asennoissa, eikä kuulemma ollut ihme, ettei imetys ottanut sujuakseen. Sen viikon aikana aloin uskoa, että minusta sittenkin on pienen ihmistaimen hoitajaksi. Minähän pidin vauvaa aivan väärin yrittäessäni. Äiti lähestulkoon muutti meille. Äidin pahin pelko tuntui olevan, että Risto jättää minut sotkuisen huushollin takia ja minusta tulee nuori yksinhuoltaja. Äiti ei millään meinannut ymmärtää, että neuvot olivat turhia enää siinä vaiheessa. atselen tyttärieni leikkejä ja toivon, että pystyn olemaan heille juuri se äiti, jota he tarvitsevat. Luulen, että vauvaperheeksi muuttuminen olisi sujunut helpommin, jos äitini olisi malttanut pitää suunsa supussa, mutta eihän hän malttanut
Olisin halunnut elää normaalia elämää, niin kuin kaikki muutkin nuoret perheet. Samoihin aikoihin tilanne äityi lopulta niin pahaksi, että meidän oli pakko muuttaa kauemmas vanhemmistani. Silloinkin hän joutui "matkustamaan", vaikka tulikin isän auton kyydissä. Huokailuja säestivät tylyt kommentit valinnastamme asua niin hirvittävän kaukana heistä, olihan välimatkaa lähes kolmekymmentä kilometriä. Sellaiset autot kuluttivat hänen kuulemansa mukaan paljon enemmän bensaa kuin pienet autot. Joka kerran, kun vanhempani kävivät meillä, äiti löysi jotakin sanottavaa. Äitikin taisi huomata, ettei Risto ollut kovin vastaanottavainen hänen mielipiteilleen, sillä tällä kerralla keittämäni kahvi oli oikein maukasta ja pakastealtaan pullakin hyvää. Kun äiti kuuli, että meillä on uusi auto, hän porhalsi heti paikalle toteamaan, mihin olimme rahamme haaskanneet, niin kuin hän sanoi. Toki Reakin oli saanut osansa ihailusta, mutta Riina oli niin leppoisa ja tyytyväinen vauva, joka itkikin vain harvoin, että häntä kaikki hoitivat ilokseen. Itse asiassa muut äidit moittivat korkeintaan omia anoppejaan, mutta äideistään kaikki puhuivat aina kuin parhaista ystävistään. Risto päätti, ettei ole anoppinsa talutusnuorassa ja valitsi auton omin L O nokkineen isänsä neuvomana. Ristolle en kaikesta kehdannut edes mainita. Äidin kehut tuntuivat harvinaisilta ja hivelivät itsetuntoani, mutta sen verran minulla oli järkeä päässäni, että ymmärsin, ettei kehujen vastavoimana saanut olla aviomieheni arvostelu. Äiti halusi olla mukana autonvalinnassa, vaikka ei tiennyt autoista yhtään sen enempää kuin minäkään. Se tiesi iltarauhaa perheellemme, mutta samalla se merkitsi myös kullanarvoisen lapsenhoitoavun päättymistä. Riina itki vain nälkäänsä. Risto kierteli tutkimassa valikoimaa, ja muutamia autoja kävimme koeajamassakin. Minä puhuin raha-asioistamme äidille salaa. Teinpä mitä tahansa ja yritinpä mitä vain, jokin oli aina vialla. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi muutto kauemmas vanhemmistani. Rean vauva-aikoina kukaan ei koskaan oikein tiennyt, mikä pienokaisella oli hätänä. apset kasvoivat, äitiyslomani loppui, pääsin kaupallisen alan koulutukseen ja sain sitten työharjoittelupaikan eräästä vaatekaupasta. limme valinneet asuntomme omien varojemme mukaan, mutta selitykset, joita jouduimme antamaan pankin lainaneuvottelijalle kalpenivat niiden selitysten rinnalla, joita jouduin antamaan äidilleni. Jos Risto olisi tiennyt, että esittelen äidilleni muiden tositteiden mukana mieheni tilinauhatkin, Risto 68 R olisi suuttunut lopullisesti. Ymmärsin, että jossakin vaiheessa äitini käytös olisi pakko ottaa puheeksi hänen kanssaan, mutta viivyttelin yhteenottoa. Äitini loukkaantui muutostamme ja kesti kauan, ennen kuin hän suostui tulemaan avukseni tyttöjä hoitamaan. Hän kun oli jo täysin kyllästynyt päällepäsmäröivään anoppiinsa. Äiti yritti kehuillaan liittoutua minun kanssani yhdeksi rintamaksi Ristoa vastaan. Pahimmillaan äitini hankki tyttärilleni vaatteita, jotka päällä tytöt näyttivätkin aivan nukeilta. Olin viettänyt kaksi vuotta elämästäni hiekkalaatikon reunalla muiden kotiäitien juttuja kuunnellen ja tiesin kyllä, että kannustaviakin isovanhempia oli olemassa. Auto oli farmarimalli, ja äidin mukaan siinä oli ensimmäinen virhe. Annoin äidin puheiden mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos ja keskityin lapsiini parhaani mukaan. Hoidin vauvaa liikaa, juoksin pinnasängyn äärelle aivan liian nopeasti, en antanut vauvan tottua hetkittäisiin yksinolonhetkiin löytyihän sitä maristavaa. Avioliittoni oli ajautumassa karille, koska Risto ei sietänyt äitini jatkuvaa sekaantumista elämäämme. Kiirehdin kaikkia sisälle kahvia juomaan, sillä pelkäsin, että muuten edessä voisi olla yhteenotto. Yhtäkkiä meillä oli enemmän rahaa käytössämme kuin ennen, ja päätimme toteuttaa pitkäaikaisen haaveemme autosta. Perheet olivat kuin kaksi eri maailmaa, joista toisessa sain olla aikuinen, tasavertainen vastuunkantaja, ja toisessa minun oletettiin taantuvan leikkiikäiseksi, joka vain leikkii aikuista äitiä. Huomasin kyllä, kuinka Riston leukaperät kiristyivät, mitä pidemmälle äiti arvosteluissaan eteni. Tyttöjen lelut olivat äidin mielestä liian heppoisia pienten käsiin, mutta oikeita keittiövälineitäkään ei heille pitänyt antaa. iina valloitti vanhempieni sydämet välittömästi synnyttyään. Olin kuin kahden tulen välissä yrittäessäni tasapainoilla oman perheeni ja lapsuuden aikaisen perheeni välillä. Milloin puin lapset liian paksuihin tamineisiin, milloin liian kevyisiin. Riston isä oli autonkorjaaja, ja luulisi hänen jotakin autoista tietävän, mutta äitini ei luottanut Riston isän kokemukseen. Valitettavasti niiden yhdistäminen ei ollut mahdollista. Aivan kuin tosiaan olisin pelkästään leikkinyt "kotia", niin kuin olin leikkinyt viisitoista vuotta aikaisemmin. Ja nyt, kun neuvoa olisi oikeasti tarvinnut toteuttaa, en uskaltanut avata suutani ja kertoa, mikä teki minut onnettomaksi. Harjoittelujakson päätteeksi sain kaupasta kesätöitäkin. Kun olin lapsi, meillä puhuttiin paljon, ja vanhempani kannustivat aina kertomaan kaikesta, niin hyvästä kuin pahastakin. Vaikka tyttäreni olivat täysin erilaisia luonteiltaan, äiti keksi Riinastakin moitittavaa minulle. Voi, miksi minulla ei voinut olla sellaiset välit oman äitini kanssa?
Hänen lempilauseensa alkoivat aina sanoilla: "Minä en olisi ikinä..." Tunsin itseni huonoksi ja arvottomaksi, väsyneeksi ja arvottomaksi. Halusin pitää omat vanhempani elämässäni mukana, vaikka silloi- ain lopulta pitempiaikaisen sopimuksen vaatekauppaan, jossa olin ollut moneen otteeseen tuuraamassa ja lomittamassa muita. Minä olin hänen mukaansa äitinä alle arvosteluasteikon viedessäni lapseni joka päivä muutamaksi tunniksi hoitoon, vaikka itse olin kotona. Minä lupauduin tietenkin töihin innoissani ja ilmoitin päiväkotiin, että tytöt tarvitsisivat jatkossa vaihteleva-aikaista hoitoa. Minä piilotin puhelimet ja rukoilin häntä vaikenemaan asiasta. Äiti latisti onnentunteeni varsin tehokkaasti toteamalla, ettei minulle nyt niin hyvin ollut käynyt kuin tunnuin ajattelevan, ja että mahdollisuuksia minulla olisi ollut paljon parempaankin. Äidin suunnitelmaan kuului se, että ottaisin tytöt kokonaan päiväkodista pois, ja oma äitini ja isäni maksaisivat minulle kuukausirahaa kattamaan ansionmenetystä verrattuna vaatekaupan myyjän työhön. Sekään ei auttanut, että käytin hoitopäivien ajat hyödyksi ja ompelin vaatteita. Vasta sitten, kun Risto vaatimalla vaati minua kertomaan hänelle, miksi elämästämme oli tullut niin alakuloista, minä purskahdin itkuun ja päätin luottaa mieheeni. Itkuhan siitä lopulta tuli, sekä minulle että Ristolle. Jos olisin suostunut, olisinkohan ollut maailman vanhin kuukausirahaa nauttiva, tavallisten työssäkäyvien vanhempien lapsi. Riston reaktio oli iloton nauru. Risto harppoi ympyrää eteisen, keittiön ja olohuoneen välillä. Silloin ensimmäistä kertaa yritin toden teolla nousta äitiäni vastaan ja puolustaa itseäni. En minä riitoja halunnut, vaan sopua ja rauhallista rinnakkaiseloa. Kieltäydyin tästäkin. Vakuuttelin, että tilanne korjaantuisi itsestään, jos antaisimme sen vain olla. Kieltäydyin, järkyttyneenä. Kyynelvanojen kuivuttua olo oli turta, mutta toiveikas. Aika parantaa ja niin edelleen. Olinhan minä sen tiennytkin, mutta en kunnolla uskonut, ennen kuin Risto sen minulle sanoi. Kerroin, minkälaisessa prässissä olin viime vuodet elänyt ja vannotin Ristoa olemaan puuttumatta asiaan. Se oli ensimmäinen vakituinen työpaikkani, ja tunsin kasvavani henkisesti täyteen mittaani. Olin kierteessä, josta en ymmärtänyt yrittää hypätä pois. K sessa tilanteessa se tuntuikin lähes mahdottomalta ajatukselta. Minä itkin helpotuksesta, kun vihdoinkin raskas taakka oli otettu harteiltani pois, ja Risto sitä, ettei ollut auttanut minua silloin, kun olisin eniten apua tarvinnut. Rikkaat perijät ja tyhjäntoimittajat erikseen minun äitini ehdotuksen taustalla oli sitoa minut ja perheeni tiukemmin hänen talutusnuoraansa. S V R isto huomasi muuttuneesta käytöksestäni, että jotakin oli vialla, mutta minusta ei ollut kertomaan hänelle, mikä minua vaivasi. Neuvottelimme päiväkodin kanssa, ja yhdessä sovittiin, että tytöt voisivat jatkaa hoidossa osa-aikaisesti, jotta he eivät menettäisi tuttua ja turvallista hoitopaikkaansa. esäpestin päättymisen jälkeen vaatekaupasta lupailtiin jatkoa hieman myöhemmin syksyllä. Olisi tietysti pitänyt arvata paremmin, mutta minkäs teet. Äidilleni tällainen järjestely oli kuin punainen vaate. Aloin itkeskellä ja pohtia päivittäin epäonnistumistani äitinä ja vaimona, tyttärenäkin. Hän kuvitteli, että voi tuosta vain nostaa kunnalta perhepäivähoitajan korvauksen hoitamalla pelkästään omia lapsenlapsiaan. Äitini mielestä kaikki puuhani olivat pelkkää näpertelyä ja turhaa puuhastelua. Sanoin, etten ainakaan itse kokenut menettäneeni mitään mahdollisuuksia elämässäni siksi, että olin saanut kaksi kaunista tytärtä, mutta äiti vain tuhahteli ja naurahteli purkaukselleni. Kaikki yritykseni luoda parempaa elämää latistuivat äitini armottomien sanojen edessä. Äitiään ei voi valita. Äiti sanoi, että tosiasiat olivat, niin kuin olivat, eikä niitä voinut enää muuttaa, mutta menneisyydessä minulla oli ollut mahdollisuus valita vähäpätöisen tulevaisuuden ja paremman 69. aatekaupasta tarjottiin kiireapulaisen töitä ja luvattiin, että pesti jatkuisi vähintään vuodenvaihteen yli alennusmyynteihin saakka. Asian piti olla kunnossa, olihan siitä sovittu niiden kesken, joita asia koski, mutta sivusta nousi taas musta pilvi varjostamaan selvää asiaa. Sitten äiti keksi, että hän jättäytyy töistä pois ja alkaa lapsilleni hoitajaksi. Viimeisenä konstinaan äiti ehdotti, että jättäisin tarjotun työn ottamatta vastaan ja pysyisin työttömän statuksella kotona hoitamassa lapsiani. Samoihin aikoihin aloitin myös pienimuotoisen internet-kaupan, jossa myin itsetehtyjä vaatteita. Kuvittelin, että myös vanhempani arvostaisivat sitä, miten hyvin minulla elämässäni oli käynyt, vaikka olinkin ollut aivan liian nuori lapsia tehdessäni. Minun ei todellakaan tarvitsisi kuunnella äitini haukkumisia. Kieltäydyin tekemästä niin. Hän tupisi itsekseen, vuoroin kertoi ääneen, mitä mieltä äidistäni oli, vuoroin puisteli hiljaisille ajatuksilleen päätä. Olin salannut mieheltäni niin kauan äitini puheita, ettei niitä ollut helppoa ottaa yhtäkkiä puheeksi. Ei auttanut, vaikka selitin tilanteeni hänelle tarkasti. Ensinnäkin äiti halusi, että ilmoittaisin päiväkotiin, että myös isovanhemmat saattaisivat tulla toisinaan hakemaan tyttöjä hoidosta, milloin isovanhemmille itselleen sopi
Diana ei halua turvautua liikaa poikaystäväänsä Miroon, ja siksi tuntuukin helpottavalta, kun työpaikan toimistoassistentti, Nadia, tuntuu tietävän täsmälleen, miltä Dianasta tuntuu. Tilaa! Numero 4 ilmestyy 25.4. 70 LEHTIPISTEISTÄ LEHTIPISTEISTÄ. Haluan iloita tyttärieni kehittymisen vuoksi, en kuunnella kauhukuvia siitä, mitä tapahtuu, jos jonkin taidon oppii liian nopeasti. apset kasvavat, niin isot kuin pienetkin. Minun tyttäristäni Rea aloittaa ensi syksynä esikoulun ja Riina jatkaa tutussa päiväkodissa. Toivon, että pystyn ottamaan omasta kokemuksestani opikseni, enkä aiheuta lapsilleni samaa mielipahaa, jota itse olen kokenut. Minä varon tekemästä samoin omille tyttärilleni. Viime kesänä, kun opetimme Rii- L nalle pyörälläajoa, hiljensin itseni kesken neuvojen ja kuuntelin, miltä sanani kuulostavat toisen korvissa. En ole ikinä ollut yhtä loukkaantunut kenenkään ihmisen puheista kuin silloin olin äitini haukuista ja moitteista. Olen kasvanut yli yrityksistä miellyttää häntä. elämän välillä. Äidin puheille en kauheasti anna arvoa. Kumpa vain onnistuisin edes siinä. Isä teki niin, koska muuten hänen oma elämänsä äidin rinnalla olisi käynyt sietämättö- mäksi. Hän sanoi myös, ettei kovin korkealle voinut arvostaa minun valintojani ei kerta kaikkiaan voinut, vaikka oli kuulemma yrittänyt. Ja kunpa itse osaisin. Nykyään ymmärrän, miksi isäni vetäytyi riidoista ja riidanaluista, mutta silloin, loukkaantuneena, en sitä ymmärtänyt. Elämä murtuu kuitenkin todenteolla vasta sitten, kun Diana alkaa epäillä omaa järkeään omituisten arkitapahtumien pyörityksessä... Numero 10 ilmestyy 23.10. Olin valppaana huomaamaan, jos neuvon liikaa. Olen ymmärtänyt, että teenpä mitä tahansa, äiti löytää aina jotakin moitittavaa. TYLLERÖ ANNA LUKKO VIRPI ANDERS OLLA SINÄ sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä Haluan Diana Wallinin tehokkaaksi järjestetty elämä saa kolhun, kun tuntematon vainooja alkaa seurata hänen tekemisiään. Toisissa perheissä tällaisista uroteoista on tapana ilmoittaa ylpeänä isovanhemmille, mutta ei meillä. Olinhan tehnyt pahoja virheitä elämässäni, ja nykyinen elämäni oli pelkkää laihaa hyvitystä siitä kaikesta, minkä olin aikoinaan heittänyt hukkaan. Äiti ei ymmärrä, että ajoi minut omalla käytöksellään käsivarren mitan päähän itsestään. Hän on myös kärkäs jakelemaan neuvoja ja loukkaantuu, jos hänen kokemuksestaan ei ammenneta oppia siinä määrin kuin hän haluaisi ammennettavan. T. Isä parka. Voi äiti, kunpa osaisit hillitä itseäsi edes hiukan. Vuosikausia tuo tossukka oli seurannut vaimoaan kuin alistettu seurakoira, puolustamatta koskaan itseään tai tytärtään. Minulla on nyt vakituinen työ siinä samassa vaatekaupassa, johon kerran pääsin harjoittelijaksi, ja osallistun perheeni elätykseen tasavertaisena Riston kanssa. Kihisin vain hiljaista kiukkua äitiäni kohtaan, mutta myös isääni. Riina oppi ajamaan pyörällä, joten ilmeisesti tein jotakin oikein, ja Rea osaa jo nyt lukea. Mieleni teki jopa pyytää vanhempiani poistumaan, mutta en pyytänyt
Rintani toki menetin. Vastasin hänelle: Kieltämättä rintasi menetys on valitettava asia, mutta suuren asian rinnalla se on kosmeettinen ja sen kanssa voi elää. Kun pääsette hoitoon varhaisessa vaiheessa, syövästä selviytymisen mahdollisuus on hyvä. Toisaalta lohdutin itseäni, etten saa vaipua toivottomuuteen. Vitsailin hänelle: Sinä kulta olet kuin kevään auringossa loistoon puhjennut kaunis kukka. Olisiko se pahanlaatuinen. Hän kertoi, että syövän juuret poistettiin täydellisesti, ja tulen paranemaan täysin terveeksi. Jännittyneenä menimme lääkärin huoneeseen. Kyllä mä tästä selviän. Puristelin sitä pattia, tunsin, että se oli olemassa. Hyvin minä voin. Onko mulla paljon elinaikaa. Välittömästi soluhoidon loputtua vaimolleni alkoivat kasvaa hiukset, ja koimme sen ihanana asiana. Leikkausta seuraavana päivänä menin katsomaan rakasta vaimoani sairaalaan. Pasi-poikamme tuli välittömästi kotiimme. Minäpä soitan heti Pasille ja pyydän häntä käymään. Kotihoidossa tein kaikkeni hänen parhaakseen. Valitettavasti kasvain rouvan rinnassa osoittautui pahanlaatuiseksi. un viikko oli kulunut diagnoosista, vaimoni joutui leikkauspöydälle. Hän pelasti elämäni tuholta rakkauden voimalla. yt olemme sen ikäisiä, että maallinen matkamme alkaa lähestyä päätepistettään. Kutsun teidät uusintatarkastukseen puolen vuoden kuluttua. Uskoin, että lääketiede pelastaa, ja onnellinen vanhuutemme jatkuu elämämme päättymiseen asti. Hän vaikutti pirteältä ja elämänhaluiselta. Suutelin häntä ja kysyin hänen vointiaan. aimoni rinnasta otettiin näyte, joka analysoitiin. Lääkäri otti kohteliaasti meidät vastaan. Mielessäni oli säilynyt se kurja aika, jolloin vaimoni teki kaikkensa hyväkseni. Soluhoidon loputtua menimme vaimoni kanssa sairaalaan. Lääkäri hieman hymähti ja tuumasi vaimolleni: Älkää rouva suhtautuko sairauteenne noin pessimistisesti. Hän lepäsi sairaalan vuoteessa. Nyt oli minun vuoroni osoittaa teoillani hänelle rakkautta ja tehdä hänet onnelliseksi. Muutenkin nykyisellä hoidolla yli 71 puolet rintasyöpään sairastuneista parantuvat. aimoni oli viikon sairaalassa, ja sitten hän pääsi kotihoitoon. Toivoimme parasta ja pelkäsimme pahinta. Vaikka lääkäri rohkaisi meitä, koin ahdistavaa pelkoa. Kirurgi sanoi, että syövän juuret olivat levinneet läheisiin kudoksiin, ja varmuuden vuoksi koko rinta poistettiin. Lääkäri kutsui meidät molemmat seuraavana päivänä kuulemaan kokeiden tulosta. Jatkoa sivulta 57 taansa ja sanoi: Mulla on rintaani ilmestynyt tällainen kova patti, se tuntuu kasvavan. Tärkeintä on, että saamme elää ja rakastaa toisiamme tämän jäljellä olevan ajan. Olemme muuttaneet pysyvästi Espanjan Aurinkorannalle. Asiantunteva lääkäri tutki vaimoni, ja hän antoi meille valoisaa tietoa: Rouvan terveys edistyy loistavasti. Vaimoni syöpä ei ole uusinut. Tahtomattani ajattelin yön tunteina, että näin ikävästikö meidän onnellinen yhteiselämämme päättyy. Toki sairautenne on vakava, mutta ei kuolemanvakava. Jännityksemme lisääntyi, kun meidät kutsuttiin molemmat lääkärin tiedotustilaisuuteen. vaimoni kysyi. Saisimme jatkaa yhteistä elämäämme. Hänen vuoteensa äärellä minut valtasi äärettömän ihana rakkauden tunne. Pelästyimme molemmat. ERKKI K V V N. Näin ihanan elämän olen saanut elää rakastamani Oilin kanssa. Kaksi kuukautta annetaan soluhoitoa, sekin varmuuden vuoksi. Lapsemme lastenlapsisineen käyvät lomailemassa talvisin meidän kodissamme Espanjassa. Oliko rakastamani Oili minulle vain laina, jonka jouduin palauttamaan. Hän kosketteli äitinsä rintaa ja sanoi: En voi antaa täyttä varmuutta, mutta tilaan huomenaamuksi ajan sairaalaan syöpäpolilta. Hän silmäili hetken papereita ja ryhtyi puhumaan. Suomessa olevan talomme olemme luovuttaneet lapsillemme ja käymme kotitalossa kesäisin lomailemassa. Vaimoni nauroi ja sanoi: Älä nyt sentään mua noin kauniisti ylistä... Vastasin hänelle: Tokkopa se on pahanlaatuinen, mutta se täytyy ehdottomasti tutkia. Me vaimoni kansa odotimme jännittyneinä tulosta. Olen mielessäni haaveillut, että sitten kun joudumme elämästämme luopumaan, olisi ihanaa, jos tuhkamme ripoteltaisiin aaltoihin Espanjan auringon alle. Ajattelin, että tulevasta elämästämme emme tiedä, mutta jokainen päivä, jonka saamme elää yhdessä, ovat onnellisia päiviä. Soluhoito tulee viemään hiukset päästäni, mutta ne kuulemma kasvavat uudelleen. Sitten hän kysyi lääkäriltä: Voitteko sanoa ennusteen. Vaimoni mykistyi tiedosta. Hän naurahti ja tuumasi leikillään: Olen mä sun silmissäsi näky, kun rintani on kursittu kiinni ja muutun kaljupääksi
Muista kuitenkin pitää huoli jaksamisestasi, tulet tarvitsemaan voimiasi jatkossakin. Loppukaudesta elämääsi saattaa tulla tilaisuus, jonka ei kannata valua hukkaan. Muutos tulee tahdostasi riippumatta, joten ei kannata tuhlata voimia vastaan pyristelemiseen, enemmän hyödyt, jos hyppäät rohkeasti muutoksen mukaan. Jos hoidat tehtäväsi huolella, saatat saada uurastuksestasi suurenkin hyödyn. Luota itseesi. RAPU 21.6.-21.7. Olet astumassa elämässäsi uudelle polulle, ja tämä saattaa näkyä monina pieninä muutoksina ja ehkä myös ristiriitoina ihmissuhteissa. Ystävällisyydellä saat vietyä asioitasi eteenpäin niin työelämässä kuin rakkaudessakin. Jos näin on, suhtaudu asiaan vakavuudella, vain siten voit jatkaa elämääsi huoletta eteenpäin. HÄRKÄ 21.4.-20.5. Tällä kaudella joudut tekemään paljon töitä niin yksityiselämässä kuin työssäkin ja välillä saattaa tuntua siltä, ettet saa edes mitään palkintoa uurastuksestasi. Raha-asioissa olet onnekkain loppukaudesta.. Vain siten voit olla varma, että valitset oikean polun sitten, kun valinnan hetki koittaa. Jokin menneisyyden tapahtuma saattaa vaatia vielä selvitystä. Rahatilanteesi on paranemaan päin. LEIJONA 22.7.-21.8. Mitä selkeämmin uskallat tällä kaudella irrottautua arkisista kuvioistasi, sitä parempia tuloksia saat tällä kaudella niin ihmissuhteissa kuin työssäkin. Saat huomata, että sinuun luotetaan paljon enemmän kuin olet käsittänytkään. 72 SKORPIONI 23.10.-21.11. Kausi alkaa sinun kannaltasi hiukan epämiellyttävissä merkeissä, mutta saat tilanteen muuttumaan neuvokkuudellasi. Tähdet ovat puolellasi, niin työasioissa kuin ihmissuhteissakin. KAKSOSET 21.5.-20.6. Tästä kaudesta on tulossa hyvin vauhdikas ja voimia vievä. Rakkauselämässäsi on tulossa toivomasi käänne, tosin voi olla, ettei kaikki toteudu niin kuin unelmissasi. NEITSYT 22.8.-21.9. Elät nyt muutoksen aikaa. Ihmissuhteissasi näkyisi tulevan muutoksia, mutta voit omalla toiminnallasi vaikuttaa siihen, mihin suuntaan nuo muutokset ovat. L O K A K U U N OINAS 21.3.-20.4. Tällä kaudella joudut puuttumaan jollain tavalla läheistesi elämään. Eräs menneisyyteesi kuuluva ihminen näyttäisi ottavan yhteyttä sinuun hieman eriskummallisella tavalla. VAAKA 22.9.-22.10. Tämän kauden tapahtumat muuttavat käsitystäsi itsestäsi, luultavasti parempaan suuntaan. Jos tiedät, mitä tahdot, nyt olisi juuri oikea hetki suunnitelmasi toteuttamiseen. Palkintosi on kuitenkin tulossa tosin aikamoisella viiveellä. Vaikka elämäsi olisi kiireistä, kannattaa aina välillä pysähtyä miettimään, mihin suuntaan olet menossa. Apuasi kaivataan monellakin elämän alueella, mutta säästä silti voimiasi, sillä tarvitset niitä omassa elämässäsi. Tällä kaudella ei kannata aliarvioida ihmissuhteiden merkitystä elämässäsi
/42 Iisakin Ristikot ....................35 .......... /36 Matin Helpot Ristikot ............32 .......... /32 Iisakin Helpot Ristikot Extra ....18 .......... Sinun on vain uskallettava luottaa omiin tuntemuksiisi ja unohdettava ympäristön vaatimukset. /15 KAURIS 21.12.-19.1. Voit parantaa elämänlaatuasi tällä kaudella huomattavasti, kunhan vain ajat päättäväisesti tärkeinä pitämiäsi asioita. /19 Iisakin Siluettiristikot ............39 .......... Joku ihminen kaipaa sinua elämäänsä, ja nyt sinun onkin aika tehdä päätöksiä ihmissuhteissasi. Tilaajan allekirjoitus VESIMIES 20.1.-18.2. Sinun on nyt päätettävä, mihin haluat voimasi kohdistaa, sillä et voi hajottaa itseäsi joka asiaan. /29 Matin Helpot Ristikot Extra .....18 .......... Mieti, mikä on itsellesi tärkeää ja kulje sitä kohti. /25 Aloittelijan Ristikot ..............16 .......... TOSI ELÄMÄÄ JOUSIMIES 22.11.-20.12. Tällä kaudella kannattaa suunnata katseensa päättäväisesti tulevaisuuteen. 49 .......... /24 Sudoku S ...........................28 .......... /16 Matin Nasta Ristikot .............21 .......... Rakkaudessa elät hiljaiseloa, ja niin onkin parasta juuri nyt. Tilaa vaivattomasti puhelimella -- Soita tilaajapalveluun 08-537 0370 ma-pe klo 08.00-16.00 Käytä oheista palvelukorttia, kun · haluat tilata Tosi Elämää -lehden tai jonkun muun Kolmiokirja Oy:n julkaisuista. Joku läheisesi kaipaa yhteydenottoasi. Kolmiokirja Oy PL 246 90101 OULU Tähän 1. /19 Sylvin Helpot Ristikot............32 .......... Postitoimip. /43 Tosi Elämää ............... Mitä enemmän uskallat luottaa omiin tunteisiisi, sitä parempia päätöksiä teet. Automaattisesti jatkuvan tilauksen hinta on 12 kuukauden määräaikaista tilaushintaa edullisempi. 52 .......... /45 Nyyrikki.....................110 .......... 49 .......... /16 Iisakin Kryptot Extra..............21 .......... /16 Pekan Helpot Ristikot Extra.....27 .......... /45 Lääkäri ..................... Olet tällä kaudella onnekkain raha-asioissa, mutta saat ihmissuhteesikin sujumaan haluamallasi tavalla, kunhan vain näet tarpeeksi vaivaa. lk postimerkki 73. Asiakasnumero (numerosarja osoitelipukkeesta) / alkaen KALAT 19.2.-20.3. Nyt ei ole oikea hetki tehdä tärkeitä päätöksiä, sillä moni asia muuttuu vielä arvaamattomalla tavalla. 45 .......... Sinulla on tällä kaudella mahdollisuus tehdä paljonkin tulevaisuutesi hyväksi, kunhan vain osaat tarttua oikeisiin asioihin. Automaattisesti jatkuva tilaus on voimassa niin kauan kuin tilaaja toisin ilmoittaa. 52 .......... /43 Timantti .................... · haluat muuttaa osoitteen. Tilaushinnat kotimaahan: 12 kuukauden määräaikaisen tilauksen hinta/automaattisesti jatkuvan tilauksen hinta Regina...................... Ihmissuhteissasi tapahtuu monenlaista muutosta, joiden vaikutukset tulevat näkyviin vasta myöhemmin. Osoitteenmuutosta varten. /99 Kauneimmat Käsityöt.... Uusi osoitteeni on Uusi jakeluosoite Postinro Postitoimip. Tiedustele kotimaan ulkopuolelle menevien tilausten hintoja tilaajapalvelustamme. Tilaa vaivattomasti, soita tilaajapalveluun 08 - 537 0370 TOSI ELÄMÄÄ -LEHDEN PALVELUKORTTI Tilaan (lehden nimi) Tällä palvelukortilla voit tilata jonkin Kolmiokirja Oy:n lehden. kk:ksi Osoitteenmuutos, tiedot oheisessa kortissa. Nimi Lähiosoite Postinro Puh. /29 Sylvin Helpot Ristikot Extra.....18 .........
S E U R A A V A S S A N U M E R O S S A Yön tunnit vanhainkodissa: viimeistä hetkeä kohti MARRASKUUSSA Mummoni vainosi minua Enkelin käytös paholaisen sydän Mummon irtiotto yksinäisyydestä: seuraa internetistä Tosi Elämää maksaa postimaksun Papin vaimon salarakkaus TILAA LUKEMISTA, JONKA PARISSA ET PITKÄSTY, SUORAAN KOTIISI. TILAUSKORTTI KYLLÄ KIITOS! Tilaan Tosi Elämää -lehden 12 kuukaudeksi (12 numeroa) hintaan 49 6 kuukaudeksi (6 numeroa) hintaan 28 Maksan tilaukseni yhdessä kahdessa erässä. Nimi Osoite Puhelin Postinumero ja -toimipaikka Sähköposti TOSI ELÄMÄÄ Tunnus 5007535 Vastauslähetys 90003 OULU Tilaajan allekirjoitus (alle 18-v. Tilauksesi astuu voimaan noin kolmen viikon kuluttua tilauskortin postittamisesta. Sähköpostiosoitteen antamalla hyväksyn sähköpostiviestinnän Kolmiokirjalta. 74. holhoojan) Haluan automaattisesti jatkuvan tilauksen kyllä ei Voit suorittaa tilausmaksusi useammassa erässä. Useammassa erässä maksettaessa laskutuslisä 0,50 /erä
Voit valita neljästä luonnollisesta herätysäänestä tai herätä lempiradiokanavasi säestyksellä. Äänestä ja voita Herää luonnollisesti Philips Wake-up Light herättää sinut luonnollisella tavalla hiljalleen lisääntyvällä valolla. Kerro, oletko tilaaja, irtonumeroiden ostaja vai muu lukija. Laitteeseen sopii energiansäästölamppu, ja lampun muotoilu sulautuu jokaiseen makuuhuoneeseen. Laite toimii myös lukuvalona, ja uniajastin sammuttaa sen haluamaasi aikaan. Lokakuun lukijakisassa arvomme kaksi 169 euron arvoista lamppua. Luettuasi tämän Tosi Elämän valitse mielestäsi paras juttu, ja olet mukana palkintojen arvonnassa! Lähetä vastauksesi 5.11.2009 mennessä postikortilla. Liitä vastaukseen nimesi, osoitteesi, sähköpostiosoitteesi ja puhelinnumerosi. Lähetä kortti osoitteeseen Tosi Elämän toimitus, Äänestä ja voita, PL 246, 90101 Oulu.. Kerro kortissa, miltä sivulta alkaa sen numeron paras juttu