LUKIJAT KERTOVAT
LOK AKUU · 2010· 4,90
TOSI
ELÄMÄÄ OLEN EX-MIEHENI UUSI SALARAKAS
LEMMIKKI PARANSI masennukseni
RAHA TUHOSI
Olin ää petettetjy t
ja p
sisarusten välit
LAPSETON NAINEN
pelkää vanhuutta?
Kauppa jota kadun:
MYIN ITSENI VAIMOKSI
ÄLÄ MENETÄ TOIVOASI: Paras on edessä
PYSÄHDY PERHEENPÄÄ!
Perhe ei enää jaksa
LAPSI PELASTI
parisuhteemme
Tein vain osittaisen ulkonäköremontin; ostin uuden hiuslakan. Tärkeää on se, että suodattaa kaiken näkemänsä oman arvomaailmansa läpi. Olisiko minunkin aika tehdä täydellinen ulkonäköremontti. En sisusta koko kämppää uusiksi, mutta yritän ostaa keittiöön sen kellon, jota olen kaipaillut pitkään. Pitäisikö olla kerta kaikkiaan rohkeampi. Jos sen tekisin, olisinko yhtä onnellinen kuin se televisiossa näkemäni, tuntemattomaksi muuttunut nainen. Elämä television silmin
TOSI
TÄSSÄ NUMEROSSA
ELÄMÄÄ
V
ietin illan televisiota katsellen. Tuli reality-sarjaa, dokumenttia ja lifestyle-ohjelmaa. Käsitin, että vaikka kuinka sisustaisin kotiani, se ei tekisi minua onnelliseksi, jos minulla on muuten paha olla elämässäni. En siis lähde Etelä-Amerikkaan, enhän edes pidä auringon paahteesta. Nukkumaan mennessä minulla oli outo olo kaiken näkemäni pyöriessä päässäni. Kilpailen vain itseäni vastaan niin kuin tähänkin asti. Olin nähnyt niin paljon tunteita, muuttumisleikkejä, kauniita ja rohkeita ihmisiä kilpailemassa ties mistä ja niin monenlaisia elämäntyylejä, että oma elämä tuntui olevan siihen yltäkylläisyyteen verrattuna tyhjää täynnä. Pitäisikö heittää kaikki vanhat roinat roskiin ja sisustaa kotinsa jonkin selkeän teeman mukaisesti, niin kuin kaikki muutkin näyttävät tekevän. Nukuin yön sekavissa tunnelmissa ja jatkoin näiden kysymysten selvittelemistä seuraavina päivinä. Tajusin, etten halua ajatella elämää ja ihmissuhteita kilpailuna. Se on kivempaa, koska siinä ei häviä koskaan.
RAHA TUHOSI sisarusten välit .....................................4 PYSÄHDY PERHEENPÄÄ! Perhe ei enää jaksa .............................8 SYRJÄHYPPY joka jäi kokematta ...............................12 HOROSKOOPPI ..................................16 Outo ystäväni yritti ENNUSTAA TULEVAISUUTENI ...........18 JUTTUTUPA ........................................23 ÄLÄ MENETÄ TOIVOASI: Paras on vasta edessä ......................24 Kauppa jota kadun: MYIN ITSENI VAIMOKSI ....................30 Olen EX-MIEHENI UUSI SALARAKAS ......34 OLIN PETTÄJÄ ja petetty ............................................38 LAPSETON NAINEN pelkää vanhuutta. Kilpailla enemmän muita ihmisiä vastaan, tajuta selkeämmin että se on joko minä tai muut. Aloin tajuta, etten ollut katsellut elämää, vaan televisio-ohjelmaa. Aionko nyhjätä tässä tylsässä elämässä koko loppuikäni. Se, mikä tekee jonkun toisen onnelliseksi, ei välttämättä sovi minulle. Ja se, mikä tekee minut autuaaksi, saattaa jonkun toisen mielestä olla täydellistä hölynpölyä. Ymmärsin, että sen ulkonäkönsä uusiksi muokanneen naisen elämä jatkui ohjelman teon jälkeen ihan samanlaisena arkena kuin meidän muidenkin. .............................44 MINUN RUNONI ..................................47 VANHA NAINEN ja kukkafarkut ......................................48 KRISTIINA VASTAA .............................51 Minun tieni: HIMOURHEILIJASTA SÄNKYPOTILAAKSI ............................52 MUSTASUKKAISUUDEN UHRI: Taistelin itseni vapaaksi .......................58 LEMMIKKI PARANSI MASENNUKSENI ...............................62 PELITERRORISTI NAAPURINA: Mistä voimia valvomiseen ...................66 LAPSI PELASTI parisuhteemme ..................................70 ÄÄNESTÄ JA VOITA.............................75
3. Näkemäni ohjelmat herättivät minussa monenlaisia kysymyksiä. En tarkoita, että se, mitä näin, olisi jotenkin pahasta. Sinä aikana ajatukset selkeytyivät. En katsellut mitään erityistä ohjelmaa, vaan puuhailin kaikenlaista ja katselin samalla kaikkea, mitä televisio sattui sinä iltana näyttämään. Miksen minäkin lähtisi puolen vuoden reissulle Etelä-Amerikkaan ottamaan oppia paikallisista kulttuureista. Tajusin, etten ollut nähnyt siitä mahtavasta Etelä-Amerikan reissusta kuin parhaat pätkät. Television kautta pystyy joskus aidosti kurkistamaan toisen ihmisen elämään ja ratkaisuihin, ja joskus sieltä voi löytää ihan toimivan ratkaisun oman elämäänsä
Hänen vatsansa pullottaa nätisti, sillä hän odottaa toista lastaan, jonka syntymä ajoittuu myöhäissyksylle. Koska meitä lapsia oli seitsemän, arvata saattoi, että asioiden hoitamiseen vaadittiin kokouksia, ja mielipiteet vaihtelivat paljon. Päivä on kuuma ja helteinen. Hänen nykyinen elämänsä on minulle suljettu alue, koska hän ei anna kuulua itsestään yhtään mitään. Hoidettavana oli kotitalo, metsämaat ja rantamökit, joita oli useita. Me aikuiset, perheelliset lapset aloimme hoitaa kuolinpesää ja äitimme asioita. Aina, kun menen perheeni kanssa hänen luokseen, saan iloisen tervetulotoivotuksen ja meillä on hauskaa yhdessä. Myös aikuisina olimme kiinteä osa toistemme elämää siihen saakka, kunnes isämme kuoli. Muistojen helminauha on pitkä ja niitä miettiessäni on minun todettava, että sisareni Tarja on minulle tällä hetkellä kuin kuollut ihminen. Siinä jutustellessa marjat pakastetaan kuin huomaamatta. Mikä sai meidän välimme tällaisiksi. Joskus marjanpoiminta-aikaan lähdemme joukol4
la metsään ja tuomme tullessamme astiat täynnä marjoja. Raha tuhosi
sisarusten välit
Isosiskoni oli lapsuuteni tuki ja turva. He ovat olleet luonani yötä ja olemme tutustuneet asuinkaupunkini nähtävyyksiin. On mukavaa, kun olen saanut vieraakseni siskoni Tarjan. Paljon on rannalla lapsia vanhempineen ja mikä on ollessa, ilma on kuin lehmänmaitoa. Isän kuolemasta alkoivat väärinkäsitykset, riidat ja lopulta lopullinen välirikko.
O
len uimarannalla. Minulla on muitakin sisaruksia, joiden kanssa tulen hyvin toimeen, mutta Tarjan kanssa olemme paljolti samanhenkisiä, huumori kukkii ja naurusta ei ole tulla loppua. Olemme tulleet sisareni kanssa uimaan, minulla on pieni tytär ja siskollani poika, jotka polskuttavat iloisena matalassa vedessä. Katson tyytyväisenä ympärilleni. Tarja miehensä kanssa halusi osallistua irtaimiston myyntiin. En kuule hänen iloista ääntään, koska hän ei soita minulle, enkä todennäköi-
sesti tapaa häntä tulevaisuudessa vierailujen merkeissä. Isän auto ja traktori täytyi muuttaa ra-
I. Nyt tämä uimareissu kruunaa kaiken ja jättää meille mieleenpainuvia muistoja yhteisistä hetkistä. sämme kuoltua vaikeaan sairauteen jäi jäljelle äiti ja meidän lasten muodostama perikunta. Tarja on maatalon emäntä ja hänelle tämä pikkuloma on tervetullutta vaihtelua
Ensinnäkin autolle asetettiin myyntihinta ja siitä ilmoitettiin lehdessä. Istuimet vaativat erikoispesun. Viimein kokouksessa minun mieheni valtuutettiin myymään auto. Siitä se sitten alkoi. Kun isä kuoli, olimme halukkaita ostamaan tontin omaksemme, mutta siitäpä kukaan sisaruksistani ei pitänyt. Sitä vatvottiin pitkän aikaa ja toiset riitelivät kanssamme, vaikka itse emme halunneet siitä mitään riitakapulaa. Purin kyllä tunteitani muillekin, mutta he eivät jostakin syystä käsittäneet tilanteen vakavuutta tai vähättelivät sitä. Isän auton myynti tuotti vaikeuksia. Tarjan mies sai myytyä traktorin, joten sekin tuli hoidettua. En ymmärtänyt ollenkaan, mistä syystä. Kaiken isän kuolemasta aiheutuneen surun lisäksi tällainen lisämurhe Tarjan suhtautumisesta minuun kaihersi rintaani ja piti yllä pahaa mieltä. arin vuoden kuluttua piti päättää harvennushakkuista ja Tarjan miehelle annettiin valtuudet järjestää työkoneet metsäpalstoihin. Harmitti tuollainen huolimattomuus.
A
uto myytiinkin nopeasti ja rahat tulivat perikunnan tilille.. Ehkä käyttäisin paremminkin sanaa väärinkäsitykset, sillä jokin kumma sai Tarjan ymmärtämään monta asiaa aivan eri tavalla kuin oli tarkoitettu. Kun haimme auton meille, huomasimme, että auto oli tosi likainen sisältä ja päältä. Annoimme asian sitten olla, mutta kiista sai aikaan tulehtuneet välit sisaruksiini.
5
P
haksi, sillä kukaan meistä lapsista ei tarvinnut niitä, eikä äidillä ollut ajokorttia. Puhelut Tarjan kanssa olivat pian kivenkatkuisia, kun hän alkoi väitellä auton myyntitavasta. Oliko hinta liian korkea, kun auto ei mennyt kaupaksi. Tunsin, etten itse oli syyllinen mihinkään, mutta silti harmitti. Sitten sain selville, että Tarja käyt-
ti isän autoa kuin omaansa ja hänen poikansakin sillä ajelivat. Joka tapauksessa tontti oli meidän käytössämme, miksei se siis olisi voinut olla omakin. Ristiriidat Tarjan kanssa. Perikunta olisi saanut rahaa, ja olisimme olleet irti muista tonteista. En tiedä tänäkään päivänä, miksi he kieltäytyivät. En kuitenkaan sanonut siitä mitään. Auto oli perikunnan, joten sitä ei olisi kukaan saanut erikseen käyttää, niin itse ajattelin. Samoin rantamökkien metsiä oli päätetty harventaa. Äitini oli jo iäkäs ja hänen asumisensa kotitalossa oli mietinnän alla, ainakin talviaikaan se olisi vaikeaa. Toisten siskojeni kautta kuulin Tarjan asioista, enkä voinut muuta kuin tyynesti kuunnella. Minulla ja miehelläni oli samalla rannalla oma mökki, isä oli vuokrannut meille tontin. Sen jälkeen Tarjan käytös muuttui, hänen puhelunsa oli ivansekaista arvostelua minua ja miestäni kohtaan
Jossakin vaiheessa tuomarin kirjeet loppuivat. Hän ei hyväksynyt sitä, etten ollut hänen kanssaan samaa mieltä. Tarja oli alkanut etsiä meitä ja juoksi kertomaan äidille katoamisestamme. Tarja istui pihakeinussa, ja menin hänen luokse juttelemaan muina miehinä. ONNITTELUT VOITTAJILLE!. Tarjan mies ei antanut mitään arvoa mieheni puheille. Ajattelin, että välimme ovat jo parantuneet ja että pystymme puhumaan. Jysky-
timme ovea vähillä voimillamme ja vaivuimme puoliksi pökertyneinä lauteitten alle. Pikkusiskoni oli tullut saunaan viimeksi ja hän olikin pannut oven sisältäpäin säppiin. Silloin silmiämme alkoi kirveltää ja meitä yskitti. Tarja oli palkannut tuomarin, jolta tuli kirjeitä jos jonkinlaisista seikoista. Siitä Tarja kimposi pystyyn ja sähisi kuin käärme mennessään. Ehkä Tarja huomasi, että siinä meni vain rahat, eikä homma kannattanut. Olisiko Tarja harmissaan sen vuoksi, kun ei pystynyt ohjailemaan ja hallitsemaan minua, niin kuin hän monesti ennen teki?
Kun harvennushakkuiden puita merkittiin, satuimme olemaan mökillä ja menimme toisten luokse katsomaan, miten homma sujui. Osittain Tarja saattoi tuntea katkeruutta myös miestäni kohtaan, jonka olin valtuuttanut hoitamaan asioistani tarpeen tullen. Isä oli tullut ja vääntänyt oven nopeasti auki ja meidät pelastettiin savusaunasta. Olisiko Tarja harmissaan sen vuoksi, kun ei pystynyt ohjailemaan ja hallitsemaan minua, niin kuin hän monesti ennen teki puuttuessaan elämääni. Täytyy vain ihmetellä, millainen pahuuden siemen Tarjan sisällä asui. Liikutun aina sen tapauksen muistaessani. Sen jälkeen minäkin arvostin häntä kovasti korkealle. Niin tekee oikea sisko, pelastaa pulasta ja tekee sen oikeasta sisarrakkaudesta. Olin pikkusiskoni kanssa leikkimässä pihalla ja menimme saunaan leikkimään. Kyllä Tarja oli ylpeä, kun toiset kehuivat häntä hengenpelastajaksi. Eli tulos plus miinus nolla. Kun lausuin oman mielipiteeni harvennuksesta, ettei se nyt ole viisasta, Tarja hyökkäsi sanoillaan kimppuuni kuin hyeena. ikä tässä vielä kaikki. Minä pidin urheasti puoltani ja sanoin, ettei meidän tontin puita tarvitse tulla harventamaan. Isosiskoni Tarja, minun lapsuuteni tuki ja turva, alkoi liukua elämästäni kaukaisuuteen. Mieheni kun hallitsi melko hyvin talouteen liittyviä asioita, eikä hänellä mennyt sormi suuhun hankalissakaan jutuissa. Emme huomanneet, että saunan uunissa oli tuli ja saunaan kertyi savua. Luimme niitä ihmeissämme ja ajattelimme, että kyllä Tarjan päässä vippaa, kun tuollaiseen hommaan ryhtyi. Mieheni lähetti kirjeen Tarjalle, että eikö pystytä ilman tuomaria ratkomaan asiat, mutta vastausta ei saatu. Yleisesti ottaen tulin Tarjan kanssa toimeen, ei meillä milloinkaan mitään välirikkoja ollut.
J
ostakin kaukaa tulee mieleen tapaus lapsuudesta. Alkoi kummallinen tuomarin kautta asioiden hoitaminen. Oliko hänet vallannut jonkinlainen kateus ja kunnianhimo, jotka ohjaili6
E
vat hänen suhtautumistaan minuun. Sitten, kaikista muista paikoista etsittyään, Tarjalle oli tullut mieleen, josko olisimme menneet saunaan ja kun hän huomasi oven olevan lukossa, toimittiin nopeasti. Tarjan mies oli metsäyhtiön miehen kanssa puiden luona arvioimassa, mitä kaadetaan, kun mieheni yritti samaa asiaa tuoda esiin. Yritin saada hänestä
Tosi Elämää 8:n Äänestä ja voita -lukijakilpailusta designmuki- ja vedenkeitinpaketin voittivat: Kaija Koivuniemi, IKKELÄJÄRVI; Aino Karhu, ROVANIEMI; Helena Peltonen, IMATRA. En tuntenut häntä enää ollenkaan. Mutta nyt minulla ei ole kuin muistot, ei ole nykyisyyttä eikä taida olla yhteistä tulevaisuuttakaan
Miten ihminen voi muuttua noin yhtäkkiä ja kohdella omaa siskoaan jäätävästi. En nyt palaa niihin, koska saatan aiheuttaa vain enemmän sotkuja. Mutta kuinkas kävi. Millainen sisko minulla oikein on, joka ei pysty edes antamaan anteeksi. Uskothan minua, kun sanon, että olen kaivannut ja ikävöinyt seuraasi. Mutta millaisen kirjeen, sen sisältö saattaa yllättää. Lehdessä julkaistu kirjoitus, josta on maksettu kirjoituspalkkio, voidaan julkaista myös digitaalisessa muodossa eikä tästä makseta erillistä korvausta. Ei ole hyvä jättää asioita selvittämättä. Mitä jos joku meistä sisaruksista ei puhuisi, ei vastaisi, ei soittasi hänelle, miltä sellainen tuntuisi. Alussa olin kauhean masentunut ja itkin Tarjan sydämettömyyttä. Tuntuu monesti, ettei löydy paljon ilonaiheita. Miksi näin on käynyt. Tämä syksyn viileys ja pimeys vaikuttaa mielialaan. Näiden vuosien aikana, jolloin emme ole olleet toistemme kanssa tekemisissä, emmekä nähneet toisiamme, minulla on todella paha mieli. 08 537 0370 ma-pe klo 08.00-16.00 S-posti: tilaajapalvelu @kolmiokirja.fi ISSN 1236-4576
"H
ei Tarja! Kirjoitan sinulle kirjeen, koska en saa soitetuksi. Jouduin nostamaan käteni ylös ja myöntämään, että olin tehnyt kaikkeni tämän ihmisen suhteen. Oliko hänen sydämensä tilalla kivi, jota hän oli elämänsä aikana kantanut, ja joka nyt oli tullut esille. otetta monta kertaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Mitä muutakaan saatoin enää tehdä. Materiaalia ei palauteta. ------------------------------------------------------------------------------------------------
S
Päätoimittaja Eeva Vainikainen Toimitus Lekatie 4, Oulu Toimituksen postiosoite Tosi Elämän toimitus PL 246, 90101 Oulu Puh. Vaikka emme ole olleet yhteydessä, en ole unohtanut sinua, vaan muistanut hy-
35 7. Isosiskoni, olet minulle rakas! PIKKUSISKO
TOSI
E L Ä M Ä Ä
AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSENLEHTI --------------------------------------------------------------------------------------------1ä. Oliko hänen iloinen ja huumorintajuinen olemuksensa ollutkin pelkkää teeskentelyä. Oikeastaan hänen kohtelunsa ei pitäisi tuntua miltään, koska enää hän ei pilkkaa minua, mutta se äänettömyys, se koskee niin vietävästi. En tee tästä mitään valituskirjettä, vaan rohkeasti ehdotan sinulle, Tarja, että eiköhän unohdeta turhat kaunat pois ja ollaan taas sisaria niin kuin ennenkin. Olen miettinyt sitä usein ja ikävöinyt sinua. illoin kun kirjoitin tämän kirjeen, olin vilpittömällä mielellä ja tahdoin saada välimme kuntoon. Jos et halua minua enää elämääsi, en voi sille mitään, tyydyn kohtalooni. Jos nyt näkisin Tarjan, katsoisin häntä reilusti silmiin ja kysyisin, miksi olemme joutuneet tähän tilanteeseen. Olen nyt vierittänyt sydämeltäni tämän tärkeän asian kirjeen muodossa. Haluankin kysyä sinulta, olenko loukannut sinua pahasti ja millä tavoin. Joudun kysymään, koska en itse sitä tiedä. Mitä sinulle kuuluu. PAINOPAIKKA Joutsen Median painotalo 2010 KUSTANTAJA Kolmiokirja Oy PL 246, 90101 Oulu Puh. 08-5370 033 JULKAISUJOHTAJA Fax 08-530 6118 Juha Määttä TOIMITUSJOHTAJA Juha Määttä MEDIAMYYNTI Avainasiakaspäällikkö Liisa Finnberg Juhani Myllyoja 044 737 0334 juhani.myllyoja@mail.suomenmaa.fi ILMESTYY 12 kertaa vuodessa TILAUSHINNAT kotimaahan 12 kk 49 TILAAJAPALVELU Puh. Pyytäisin Tarjaa miettimään, mitä meidän edesmennyt isämme sanoisi meille, kun emme ole väleissä. Tai oikeastaan minä tein vielä sen tehtävän, joka ei heti tällaisessa tapauksessa tulee mieleen. Lehti varaa oikeudet tehdä tarpeelliseksi harkitsemansa muutokset lähetettyyn materiaaliin. Olet nyt mummi ja hyvin tärkeä ihminen kaikille sukulaisillesi. V U O S I K E R T A 21. Ilmoittakaa nimi, osoite, henkilötunnus ja pankkitilin numero, sillä julkaistuista maksetaan palkkio. Toimitus ei vastaa kadonneista käsikirjoituksista eikä kuvista. Kirjoitin Tarjalle kirjeen. Mutta pyydän sinulta anteeksi, jos olen pahoittanut mielesi. Ehkä kuitenkin sitten toisit tietooni syyn, miksi niin on. 08-537 0033
Toimitus ottaa vastaan käsikirjoituksia ja kuvia sitoumuksetta. Meillä oli ennenkin hauskaa yhdessä, miksei voisi olla tulevaisuudessakin. Joutsen Media Oy:n henkilökunta ja heidän lähiomaisensa eivät saa osallistua lehden kilpailuihin. Ei varmasti ole ollut tarkoitus, että isän kuoltua aletaan kantaa kaunaa ja vihaisuutta toisiamme kohtaan. Odotan ja toivon vielä ihmeen tapahtuvan. Tästä kirjeestä on aikaa lähes kaksi vuotta ja muistan sanatarkasti, mitä silloin kirjoitin.
vällä. Minut valtasi suuri suru tällaisesta elämäntilanteesta. Toivon sinulle ja perheellesi hyvää vointia, toivoo Pikkusiskosi. En ole saanut kirjeeseeni koskaan vastausta, enkä siis tiedä, millaisen vastaanoton kirje sai. Kolmiokirja Oy:n asiakasrekisteriä voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. Isän kuoleman johdosta on esiintynyt hoidettavia asioita ja meidän sisarusten on pitänyt niitä hoitaa. Tarja tulee luokseni ja halaa minua sydämellisesti
Miehelleni tuntui olevan tärkeää vain hänen ulkonäkönsä ja omat menonsa. Kun mieheni Tapsa aloitti opiskelut, minä jäin kokonaan yksin neljän pienen lapsen kanssa. Kun yritin muistuttaa miestäni, että perhe tarvitsi häntä, sanat kaikuivat kuuroille korville.
8
Yöuneni jäivät vähiin painajaisten vuoksi ja opettajani kanssa tuli erimielisyyksiä. Joren ollessa pieni Tapsan haaveet kouluun palaamisesta vahvistuivat. Lopuksi kämppikseni Raisan kannustuksella käännyin terveydenhoitajan puoleen. Koulu ja työ menivät kaiken edelle. Kuljin juttelemassa asioistani koko opiskelujeni loppuun asti. Olin löytänyt elämäni rakkauden. Mika oli koliikkilapsi ja ymmärrettävästi hyvin vaikea hoidettava. Oli helpottavaa, kun sain avata sisintäni tälle vieraalle, mutta luotettavalle aikuiselle. Isäni kuolemasta oli kulunut jo muutamia vuosia, mutta nyt vasta menetys ja suru alkoivat nostaa päätään. Tutustuin ystäväni Jarin kautta Tapsaan. Pian saimme tontin ja rakensimme oman yhteisen kotimme maalle. Puhuin Tapsalle, voisiko jostain päästä hellittää, mutta Tapsa ei ymmärtänyt tilanneetta. Olinhan menettänyt vuosi sitten ystäväni ja hiljattain kuulin myös entisen luokkakaverini murhasta. Lupasin kannustaa ja olla hänen tukena sen, minkä pystyn.
E
S
aimme asiat järjestymään. Pian Jarin ja Tap-
S
san vierailut tihenivät jo joka iltaiseen kahvikupposeen. Heti koulun alettua syksyllä huomasin Tapsassa muutoksen. Ystävieni kanssa jaksoin nauraa ja elää normaalia elämää. Tilanne vain paheni. Ennen kuin kesä ehti saapua, vasenta nimetöntämme koristivat muhkeat kihlasormukset. Olimme nuoria ja rakastuneita. Ulkonäkö ja vaatteet tulivat tärkeiksi. Vanhimmat lapset olivat päiväkodissa arkisin, Mikaa hoidin kotona. Mutta jollain tapaa sitä ei itsellenikään myöntänyt uupumusta, sisällään olevaa möykkyä. Kesken jääneet insinööriopinnot painoivat mieltä. Hänellä oli paineita monesta suunnasta koulusta, töistä ja kotonakin pitäisi ehtiä käymään.
S
9. Olin ajatuksesta innoissani ja kannustin Tapsaa opiskeluun. Ilmat viilenivät, mutta minulla mieli vain kirkastui. Mutta elämä on ihmeellistä. Elämäni oli niin sanotusti yksinhuoltajan arkea, niin paljon Tapsa joutui olemaan poissa. Odotin Mikaa viimeisilläni. Rukoilin paljon voimia itselleni. Halusimme muuttaa yhteen ja perustaa perheen. Hänelle koulu ja työ olivat kaikki kaikessa ja mistään ei voinut hellittää. Aloin väsyä. Ensin olin varautunut häntä kohtaan. Kämppikseni kyllä havaitsi minussa muutosta. Olin väsynyt ja turtana. Hän lähettikin minut nuorisopsykiatriaan erikoistuneen sairaanhoitajan luo käynnille. Minä hoidin kodin ja lapset. Tutustuimme, ihastuimme ja rakastuimme. Asuinhan itse pohjoisessa ja Tapsa Helsingissä, joten välimatkamme oli pitkä. Syksyllä aloin masentua. En jaksanut enää pitää kotiakaan siistinä, vaikka yleensä se on minulle tärkeää. Oli siinä tietysti muutakin. Tapsalla meni hyvin, vaikka itse huomasin hänessä väsymystä. lämä alkoi soljua iloisesti omalla painollaan. Uuvuin ja itkin monena iltana itseni uneen. Emme siis ymmärtäneet toisiamme. Tapsa pääsi kouluun ja aloitti opinnot toisella paikkakunnalla. Keväällä syntyi Karo, ihana nappisilmäinen tyttö. Hoidin lastamme kotona ja nautin joka hetkestä. Pian saimmekin ihanan kolmannen pojan koko perheen ihailtavaksi. Nopeasti halusimme naimisiin. Tuntui kevyemmältä kulkea, aivan kuin silloin lapsena. yksy alkoi vaipua jouluun. Ilo ja onnellisuus paistoivat kasvoiltamme. Unelmamme toteutui ja pääsimme pois kaupungin sykkeestä. Pysähdy, perheen pää
perhe ei enää jaksa
inä syksynä olin monella tapaa lujilla, vaikka luulisi nuoren opiskelijatytön elämä olevan yhtä ruusuilla tanssimista. Tapsa joutui asumaan viikot koulupaikkakunnalla. Saimme vielä kolme suloista poikaa Villen, Joren ja Mikan. Menimme syksyllä naimisiin ja aloin odottaa ensimmäistä lastamme. Molemmat kävimme töissä ja haaveilimme tulevaisuudestamme. Tapsa halusi opiskelut päätökseen
Missä mättää. Huokaisin helpotuksesta, kohta olisi viikonloppu. Äkkiä puhelimeeni tuli viesti. Itse olin ihmeissäni. En ole valittajatyyppiä ja päätin olla sanomatta enää mitään. Hän oli palavasti ihastunut. Sain kuitenkin käytyä töissä ja toimitettua normaalit asiat. Etunimi, toinen nimi ja sukunimi yhdistelmä syventää analyysiä ja kertoo enemmän sielunsukulaisuudesta ja henkisestä yhteensopivuudesta. REG SA Niina Virtanen, Mikael Lahtinen numeroon 173664 ja saat tietää...
tuleeko teistä pari?
Sinä ja Hän
Reginan suhdeanalyysi
kertoo sinun tunteesi häntä kohtaan ja hänen tunteensa sinua kohtaan. Oliko hänellä jäänyt nuoruus elämättä. Tapsa kävi koulussa ja töissä. Yritin puhua miehelleni järkeä. jelin lumista tietä töistä kotiin. Yksi asia, mistä olin onnellinen ja joka piti meidät yhdessä, oli täydellinen rehellisyys. Olen kiitollinen kaikesta, niin iloista kuin vastoinkäymisistä, joita olen saanut Tapsan myötä kokea. Ennen se ei ollut kuulunut lainkaan kummankaan meidän elämään. Ilman Tapsaa en olisi näin kypsä ja onnellinen. Voiko ihminen olla noin tyhmä ja tunteeton, että vaatii edes kaiken tämän jälkeen sellaista. Etten katkeroituisi. Kaiken sotkun ja parin kuukauden kaaoksen jälkeen sain puhuttua perhetutulleni Peralle. Tapsa tunnusti pettäneensä minua. Minä olin ymmärrettävästi hajalla. Se muutti elämämme. Lempinimien käyttö kattaa suhteenne läheisimmän ja leikkimielisen puolen; se kertoo lisäksi siitä, miten tulette toimeen erityisesti naisena ja miehenä. Muistutin välillä Tapsaa isän velvollisuuksista. Tapsa ihmetteli, miksen hyväksyisi
A
hänen ja Ninan ystävyyttä. Minä kävin myös töissä ja lapset olivat hoidossa. Se musersi, mutta myös vahvisti. Se viesti muutti elämäni. Esimerkki: Niina Virtanen haluaa tietää hänen ja Mikael Lahtisen seurustelun tulevaisuudennäkymät. Menimme Peran kanssa saman tien Tapsan puheille. En anellut jäämään, mutta vaadin tekemään pikaisen ratkaisun suhteensa suhteen. Vaihtoehdot ovat - ystävyys - rakkaus - välinpitämättömyys - viha Saat tietää myös sen, milloin tunteenne toisianne kohtaan ovat syvimmillään. Tapsan ja minun silmissä näkyi väsymys, silti pärjäsin hyvin lasten kanssa. Oli tosi raskasta hoitaa yksin lapsia. Kahteen päivään en ollut saanut Tapsaa kiinni puhelimesta ja olin siitä hämmentynyt. Olimme eläneet normaalia perheelämää. P
uolitoista vuotta vierähti. Haluaisit tietää, millaiset mahdollisuudet suhteellanne on. Pera puhui asiat suoraan vasten kasvoja Tapsalle. äiden keskustelujen jälkeen tilanteemme alkoi hiljalleen parantua, vaikka olemmekin kokeneet kovia kolhuja. Elämä oli raastavan vaikeaa. Tapsalle alkoi tulla kuvioihin alkoholi. Tapsa oli aina rehellinen. Hän antaa nimien sijaan lempinimet: Ninnuli ja Mikko (REG SA Ninnuli, Mikko). Välillä on vaikeaa hyväksyä menneet tapahtumat, mutta yhdessä me haluamme kulkea. Rukoilin Jumalaa pysäyttämään Tapsan näke-
mään perheen tarpeet ja voimat. Jos käytät tavallista etunimi-sukunimi yhdistelmää, analyysi antaa kattavan ennusteen yhdessäololle, tunteiden kehittymiselle ja mahdolliselle avioliitolle. Vaihtoehdot ovat - tänä vuonna - ensi vuonna - epämääräisessä tulevaisuudessa - ei koskaan Suhteenne laadun kertoo se, millä elämänulottuvuudella tunteenne parhaiten tulevat esiin. Keskustelimme kauan. Sanat kaikuivat kuuroille korville. SELVIYTYJÄ
N
Olette ehkä seurustelleet jonkin aikaa, tai sitten hän on vasta unelmissasi sinun. Nautin työstäni. Mietin, mikä Tapsaa vaivasi. Kolmannen opiskelusyksyn alettua tilanteemme alkoi kärjistyä. Hän saa vastaukseksi: Ninnuli: rakkaus, ensi vuonna, sekä hengen että ruumiin tasolla Mikko: viha, ei koskaan, arkielämässä Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Soneran, Saunalahden, Elisan ja Dna:n matkapuhelinliittymissä.
40 1. Itkin ja rukoilin Jumalalta voimia, että jaksaisin elää. Vaihtoehdot ovat - arkielämässä - eroottisessa elämässä - sekä hengen että ruumiin tasolla
Suhdeanalyysi perustuu kirjainten ja numeroiden yhteismerkityksiin. Kärsin Tapsan käyttäytymisen takia. Vastaukseksi hän saa: Niina Virtanen: ystävyys, tänä vuonna, eroottisessa elämässä Mikael Lahtinen: rakkaus, ensi vuonna, sekä hengen että ruumiin tasolla Niina haluaa vielä erikseen tietää, miten heidän suhteensa läheisin puoli kehittyy. Lähetä viesti, esim. Illat itkin. Tapsa joutui pakon edessä pysähtymään asioidensa edessä. Sillä, miten monta kirjainta nimissänne on, on siis merkitystä. Hän lähettää viestin, jossa lukee REG SA Niina Virtanen, Mikael Lahtinen
Palvelu toimii suomalaisissa matkapuhelinliittymissä.
Kyllä kiitos!
Tilaan Kauneimmat Joulun Käsityöt-lehden suoraan kotiini hintaan 9,50 (sis. Joulun parhaat ideat!
Kauneimmat Joulun Käsityöt
Runsaasti helppoja ja muodikkaita ohjeita joulun pehmeisiin paketteihin. postikulut).
Nimi Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin
Tilaa suoraan kotiisi!
Postimaksu maksettu
Tunnus 5007535 90003 Vastauslähetys
SOITA! 08537 0370 3
KTILAA JO MARI MALLIKAS MALLIKATU 1 00100 HELSINKI
Tilaajan allekirjoitus
Tilaa netistä: www.kauneimmatkasityot.fi tai sähköpostilla: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi. 9,50 )
! Tilaa nyt
7
Mi Mikäli et vielä ole Tosi Elämää -lehden tilaaja, saat upean Joululehden suoraan kotiisi hintaan 9,50 .
TILAA
TIL AUSKORTTI
Leikkaa tästä! Toimi jo tänään!
ILMAISELLA
TEKSTIVIESTILLÄ!
KTILAA JO NIMI OSOITE numeroon 16303
Huom!
Tekstiviestitilauksissa Tosi Elämää -lehden tilaajat saavat Joululehden tilaajaetuhintaan!
Palvelun hinta 0 . Juhlavaa tunnelmaa kotiin! Virkkaa jouluiset tähtiverhot ja enkeliliina sekä sydämiä kuusenkoristeiksi ja paketteihin. Selkeiden ohjeiden avulla saat näyttävää nopeasti ja helposti!
Nopeasti valmistuvat sukat, lapaset, huivit ja bolerot. Olen Tosi Elämää -lehden tilaaja ja saan Kauneimmat Joulun Käsityöt -lehden tilaajaetuhintaan vain 7,90 (sis. postikulut). Ystävälle! Näyttävä korusetti, viinipullonsuojus ja lasinaluset. Veikeitä tonttuja! Mukavat tossut koko perheelle.
Paljon mukavaa tekemistä joulua odotellessa!
Sinulle Tosi Elämää lehden tilaaja Vain! 90
(Norm. Suloisia neuleita vauvalle ja ihastuttavia nukenvaatteita pikkuäideille
Lähde, minä huolehdin lapsista!
iin lähdin. Hetken päästä soi kännykkä ja Mikko vastasi. Siitä oli aikaa, kun olin ollut poissa perheeni luota ja ikuisuuksia siitä, kun olin ollut viimeksi suksilla. Istuimme valveilla puoli yötä, nauroimme ja söimme eväitämme. Kaikki järjestyy, Bertta sanoi, kun sanoin, että olin huolissani. Onkohan täällä komeita miehiä. Silti hän ärsyttää minua joskus, en millään voi ottaa vastaan niin paljon huolenpitoa. Tunsin, kuinka suuri rauha tuli sydämeeni. Lapset, Salla ja Kuisma, olivat tottuneet siihen, että minun piti levätä, ja heidän oli parasta mennä mieheni Mikon luo, jos he tarvitsivat jotain. Miehelläni oli lempeät silmät, koiran silmät, oli minulla tapana ajatella. Kalpea aurinko yritti kiivetä tunturien yli. Mutta minä olin väsynyt, niin väsynyt en ollut siihenastisen nelikymppisen elämäni aikana. Halusinko lähteä mukaan. Nyt pidetään hauskaa, Bertta lisäsi. Mikko ei koskaan tehnyt eroa Sallan ja Kuisman välillä. eräsimme siihen, että juna pysähtyi heikosti nytkähtäen. Kävi ilmi, että Bertta, yksi läheisistä työkavereistani, ja hänen kolme tyttöystäväänsä olivat vuokranneet tunturimökin. Sinun pitäisi lähteä matkoille, niin että saisit levätä, mieheni sanoi eräänä iltapäivänä, kun olin torkahtanut hetkeksi. Oli niin kuin hän ja Mikko jo olisivat tehneet päätöksen lähtemisestäni. mieheni hymyili. Niin hyvää tekevän erilainen Mikko on minun entiseen mieheeni, Tuomoon, verrattuna, ajattelin silloin. Hauskaa, että otat sen noin, Bertta hymyili. Oikeastaan minulla oli asiat melko hyvin. Hän sipaisi hiuksiani huolestunut ryppy otsallaan. Sen tiesin jo töistä, että Bertta on
N
H. Muutamaa viikkoa ennen koulun alkua todettiin, että minulla oli keuhkoputken tulehdus. Ei kukaan muu maailmassa halua minulle niin paljon hyvää kuin Mikko, sen tiedän. Oli hiljaista ja rauhallista. Se kiusaa minua! Samalla annan kovasti arvoa hänen rauhallisuudelleen ja turvallisuudelleen, ne ominaisuudet saivat minut kerran aikoinaan rakastumaan häneen. Nukuin vielä vähän. Mutta he katosivat ajatuksistani nopeasti, kun juna kevyesti kirskuen ohjasi suunnan pohjoiseen päin. Kiitos Bertta kiltti, että narrasit minut mukaasi, sanoin ja annoin hänelle suuren halauksen. Teki yllätyshyökkäyksen. Mieheni saa minut tuntemaan itseni happamaksi, nalkuttavaksi ja kiittämättömäksi, kun neljännen kerran samana päivänä torjun teekupin, jossa on parantavaa hunajaa. Se on Bertta, hänellä on idea. Mieheni meni keittiöön ja kuulin, kun hän alkoi pelata lasten kanssa seurapeliä, ja he nauroivat ja pitivät kovaa ääntä.
12
Mieheni ei ota vastaan kiukkuani. Hän oli opettamassa minulle alastuloa, mutta sai vain minut tuntemaan itseni lahjattomaksi ja kömpelöksi. Sitten hän tuli puhelimensa kanssa minun luokseni ja oli ovelan näköinen. Mutta eihän minulla ole mitään suksiakaan! Ne vuokrataan! Ja sitten saat lainata minun vanhaa hiihtohaalariani. Se tulee tekemään sinulle hyvää, Mikko sanoi. Tuntui kummalliselta vilkuttaa hyvästit Mikolle, Sallalle ja Kuismalle. Bertan ystävät olivat kiistämättä iloisia ja hyväntuulisia, emme torkahtaneet ennen kuin aamupuolella. Ulkona oli aikainen aamu, oli kylmää ja lumi säihkyi niin, että maa näytti olevan tuhansien jalokivien puristuksessa. Kuisma oli minun ja Mikon yhteinen lapsi. Ja lasketellut olin vain yhden kerran elämässäni, kun Tuomo ja minä olimme tuntureilla kerran nuoruudessamme ja vain riitelimme. En tuntenut toisia, mutta Bertan mielestä muut mökkiasukkaat olivat takuulla iloisia ja miellyttäviä. Sopivasti jouluaattoon menneessä alkoi tilanne hitaasti normalisoitua. Syrjähyppy
joka jäi kokematta
K
oko syksyn olin potenut flunssaa, joka ei ottanut heikentyäkseen. Voit mennä hiihtokouluun, siellä oppii todella nopeasti. Mökissä oli paljon tilaa, olihan siinä kuusi vuodepaikkaa. Hän puhui kauan. Luoja, miten olet kunnollinen, minulta pääsi. Meillä olisi oma huusholli, viettäisimme jonkun illan tunturihotellissa ja saisimme kosolti raitista ilmaa ja valkeaa kimaltavaa lunta kahmalokaupalla. Tuomo oli Sallan isä, tämän ihanan pienen neitokaisen, josta Mikko huolehti niin hyvin. Bertta ylipuhui minut. Hän ei loukkaannu mistään. Olin hermostunut. Haluan jotain hauskaa, jotain hyvää, jotain kivaa! Nauraa! Tavata ihmisiä! Emmekö me sitten ole ihmisiä, lapset ja minä
Ylös näytti olevan pitkä matka. Siekailematta hän oli tilannut taksin, joka vei meidät mökillemme. Felix oli mies, joka oli tottunut hurmaamaan naisia. Bertta oli myös ottanut selvää, missä suksivuokraamo oli ja
milloin hiihtokoulu alkoi. Että hän oli sitä myös privaatisti, sitä minulla ei ollut ollut mahdollisuutta nähdä aikaisemmin, mutta nyt Bertta otti johdon käsiinsä. Tiesin sen ja päätin taistella kiusausta vastaan kaikilla voimillani. ohta jo seisoimme ison mäen alapuolella. Lisäksi oli yksi ulkomaalainenkin, joka ei tiennyt, kumpi oli suksissa etu- ja takapää.
13. Kävi ilmi, että en ollut ainoa vasta-alkaja, meitä oli kymmenen kappaletta samassa ryhmässä ja kaikki olivat suurin piirtein minun ikäisiäni. Näytti kuitenkin siltä, että Felixin tahto oli minun päätöstäni voimakkaampi.
tehokas ja nopea. Kävisinkö minä aikuinen ihminen koulua kuin mikä tahansa pikku pe-
K
nikka. Ensimmäisen kerran sinä vuorokautena ikävöin kotiin
Oli helppoa puhua ja nauraa hänen seurassaan. Felix asui mökissä, joka oli lähinnä hotellia, kuulemma. Bertta itse oli ajat sitten jättänyt hiihtokoulun taakseen ja vinkkasi kevyesti minulle sauvallaan ennen kuin hän lähti hissille. Felix katsoi minua silmiin, hän katsoi pehmeästi ja ystävällisesti kuin pientä lasta. Hitaasti aloimme jutella, jotainhan meidän piti tehdä. Mies laittoi kätensä polvelleni, hymyili ja sanoi: Nyt mennään! Ja mies oli niin iloisen näköinen, että minäkin tulin iloiseksi. Mutta jokin miehen tavassa tuntui niin tutulta. Kuuset olivat kuin joulukortista. Keskiviikkoisin ja perjantaisin on tanssia. Oli kuin mies olisi aavistanut hämmennykseni, sillä Felix siirtyi metrin eteenpäin. Felix kertoi itsestään, minä omasta elämästäni. Ei, kun miehen kädet olivat niin lähellä. Silloin huomasin sen. Hän oli lapseton. Sitten hän käänsi koko huomionsa meihin vasta-alkajiin. Ja tulemaan alas lastenmäessä. Nähdään! Felix hymyili ja katsoi meitä, hänen katseensa viipyi sekunnin minun silmissäni.
En minä ainakaan jaksa mitään huvielämää tänä iltana, Bertta sanoi, kun meidän pieni tyttöporukka kokoontui mökissä. Luoja, mikä unelmien mies, niin charmikas, Bertta sähisi minulle. Sitten hän tönäisi meitä kaikkia
14
Mitähän Mikko sanoisi, jos hän tietäisi, että istuin korkealla ilmassa ja suutelin minulle ventovierasta miestä?
vuorollaan leikkisästi, niin että kaaduimme pehmeään valkoiseen lumimereen. Felixin mielestä olimme taitavia, mies oli hyvä antamaan kehuja ja rohkaisuja. Sinulla on väärä asento ja painosi ei ole oikein. Siitä meidän piti päästä ylös omin avuin. Mutta hänen piti tehdä kaatuminen uudestaan ja uudestaan, kunnes osasi sen itse. Minun nimeni on Felix, sen unohdin vissiin sanoa. Tällä tavoin kaarrellaan. Ja kyllä me nauroimme! Ulkomaalainen, joka ei koskaan ennen ollut nähnyt lunta, sai lopulta apua. Sitten ilmestyi hiihdonopettaja paikalle. Sanoin matalasti, etten ollut lasketellut koskaan aiemmin. Juuri silloin hissi pysähtyi. Saatoin aistia miehen tuoksun. un aamulla heräsimme, oli yön aikana satanut lunta. Mies hymyili suurta liidunvalkeaa hymyä tyytyväisen näköisenä huomatessaan, että hänen tulonsa oli noteerattu ihaillen. Siinä sitten istuimme paikallamme emmekä voineet asialle mitään. Sitten istuimme hiljaa hetken ja katsoimme tuntureita. Tästä tulee hauskaa, mies sanoi ja levitti käsivartensa niin kuin olisi halunnut ottaa koko uuden koululuokkansa syliinsä. Katso nyt, teen sen hitaasti, niin että kaikki näette, missä minulla on paino. Näin, Felix sanoi, liukui viereeni ja otti otteen lantiostani. Ei kukaan muukaan jaksanut. Vapaa kuin taivaan lintu, sanoin ja nauroin ääneen. Felix auttoi minutkin kunnolla varusteideni kanssa hissiin ja istui sitten viereeni. Ensin opetellaan pehmeää kaatumista ja ennen kaikkea ylös nousemista ilman apua, mies sanoi. Marja, mies sanoi hitaasti ja katsoi minua sanottuani nimeni. Parin tunnin kuluttua osasimme jo kaikki lasketella lastenmäessä. Mies ihmetteli, olinko todella vasta-alkaja. Sitä ennen Felix oli pitänyt tiukasti huolta siitä, että muut oli lähetetty matkaan sukset ja sauvat oikein aseteltuna. Tällä tavoin tekin osaatte lasketella, kun viikko on lopussa, mies sanoi. Suoraan huipulta hän lasketteli täydellisin slalom-kiemuroin. Tyytyväisinä, punaposkisina ja iloisina kuin lapset palasimme takaisin pieniin vuokramökkeihimme. Toisaalta miehessä oli samaa kiinnostavuutta kuin Tuomossa, sama intensiivinen katse sille henkilölle, jonka kanssa mies puhui. Marja, kaunis nimi kauniilla tytöllä. Kerroin Mikosta ja lapsistani ja siitä, kuinka ikävältä arki oli maistunut viime aikoina. Felix puolestaan kertoi olevansa liikunnanopettaja ammatiltaan. Tarkoitin näin. Tunsin, kuinka vanhat väsyneet keuhkoni nauttivat. Sattumalta jouduimme jonon hännille. Hienoa, eikä totta. Hän liukui lumipilvessä ja jarrutti juuri siihen kohtaan, missä seisoimme. Mutta samalla niissä silmissä oli jotain muutakin ja tunsin, etten missään tapauksessa voinut rentoutua. Ne, joilla on halua tai voimia, voivat lähteä after skihin, teekupille tai kaljoille. Hiihdonopettajalla oli sama itsevarmuus ja välinpitämättömyys olemuksessaan ja puhumisessaan kuin mitä Tuomolla oli ollut. Opimme laskettelusta jotain uutta koko ajan. Epäonnistuneet oppitunnit Tuomon kanssa halusin vain unohtaa. Felix siirtyi sen nytkäyksen voimasta minua lähem-
K. Sinä päivänä opimme myös ajamaan hissillä. Parin päivän päästä oli aika ottaa kahden istuttava istuinhissi ylös tunturin laelle. Hississä on pieni sähkövika. Rauhoittukaa, kuului hissinvahdin ääni kovaäänisistä. Tunsin punastuvani. mies kysyi, ja juuri silloin lähti hissi uudelleen käyntiin nytkähtäen. Ikävä kyllä, minä pidän lapsista. Felix katsoi Bertan perään mietteliäästi hymyillen. Se on hauskaa. Muutoinhan ei voi olla opettaja. Hän kääntyi vuorotellen meidän puoleemme vuorotellen ja halusi kuulla nimemme. Rentoudu, älä jännitä, seuraa vain mukana liikkeessä. Minun olisi pitänyt kuulla hälytyssireenin ääni jo silloin. Hän oli ottanut sapattivuoden työstään romahtaneen ihmissuhteen takia
En halunnut tavata Felixiä uudestaan, en halunnut, että suhteeseemme tulisi mitään jatkoa. mäs, hänen katseensa oli omassani. Ota vain rauhallisesti, laskettele vasemmalle ja heittäydy sivuun, jos kaadut. Ja mies huomasi epävarmuuteni, sillä hän sipaisi poskeani ja sanoi: Me tanssitaan perjantaina sen sijaan. Näin hänen silmänsä ja tunsin kaipuuta, jolle en tiennyt, mitä tehdä. Täällä Bertta siis oli ollut sen yön, kun hän tuli takaisin aamukoitteessa. Hän sai minut kaipaamaan niin, että tunsin meneväni palasiksi. Hänen hymynsä loisti valkoisemmin kuin koskaan aiemmin diskovaloissa, silmät kimalsivat. Nojatuolin selkämykselle oli heitetty välinpitämättömästi kimalteinen villatakki helmineen ja paljetteineen. Tule, mennään minun luokseni, hän pyysi. Tunsin sen kuin se olisi ollut omani. Varovasti irrottauduin miehen sylistä. Häntä en enää koskaan ajattelisi, sen oli psykologi minulle teroittanut avioeroni jälkeen. Tuomo. Muuta ei tarvittu. Felix tanssi meidän kaikkien kanssa vuorotellen. En nähnyt sinua koko iltana. euraavana aamuna tulin ensimmäisenä hissille ja ajattelin lasketella yksin tunturin rinnettä alas. inä iltana olin ajatellut lähteä tyttöjen mukaan hotelliin after skihin. Luoja paratkoon, että heräsin, ajattelin. Tanssin niin kuin kaikki muutkin. Sitten tulivat muut. Ei ollut epäilystäkään, etteikö se olisi ollut Bertan. Toiset tytöt näyttivät myös viihtyvän ja itsekin aloin rentoutua. Olen kaivannut sinua koko viikon, mies sanoi. Felix piti minua lähellään lyhyen hetken, kun tuli hitaita. Disko, se oli paikka, jossa oli välkkyviä valoja ja kovaäänistä musiikkia. Hän on tanssihullu, kai tiedätte sen, sanoi joku ja antoi pihalampun olla sytytettynä koko yön. mies ihmetteli. Huomenaamulla minä soitan Mikolle ja sanon, että on upeaa tulla kotiin. Ja otan tuon Bertan villatakin mukaani, lisäsin ja laitoin sen käsivarrelleni. Itse hän puki päälleen tavallisen mustan topin ja kimalteisen villatakin, jossa oli paljetteja ja helmiä kaikissa sateenkaaren väreissä. Ei, minä jäisin mökkiin ratkomaan sanaristikoita ja nukahtaisin aikaisin. Ja me tanssimme lähekkäin, hän hengitti kuumasti korvaani, poskeeni, kaulaani. Mutta kun tulin takaisin mökkiin pitkän alastulon jälkeen, joka oli ollut huomattavasti vaikeampi kuin olin luullut, halusin vain olla rauhassa. euraavan keskiviikkona toiset saivat kuitenkin suostuteltua minut lähtemään mukaan hotelliin, kun oli keskiviikkotanssit. Mihin hävisit eilen. Bertta näkyy unohtaneen sen tänne. Minun täytyy mennä takaisin mökilleni, sanoin vain. Olin heti valmis lähtemään. En minäkään nähnyt sinua. Tuntureilla! Nautin. Kuinka moni muu hotellin tytöistä ja daameista oli viettänyt täällä öitään. Lumi narisi jalkojeni alla, kun juoksin mökillemme. Emme ehdi enempää nyt, mies nauroi. Olemme perillä. Mutta Felix ehti kohta luokseni ja tarttui minusta kiinni takaapäin. Vähän hienomman puseron kuin mitä arkipuseron, Bertta sanoi. Tuli paloi minussa ja siltikään en halunnut. Se tuntui turvallisemmalta. Mutta tämä oli sen kaltainen ympäristö, jossa kerran olin tavannut miehen hyvin nuorena.
J
a perjantai tuli ja tunnelma oli sama kuin viimeksikin. Ja minä annoin sen tapahtua. Ja että loma on tehnyt minulle todella hyvää. Taivas oli kuulas ja kirkas, tähtien peitossa. Kaipasin sinua, mies lisäsi. Bertta oli todella upea.
S
Bertta leijui ohitseni paljeteissaan ja kimalluksessaan. En ollut tuntenut sellaista kaipuuta pitkään. Yritin olla ajattelematta Felixiä. Nyt meidän täytyy tanssia, mies sanoi ja vei minut mukanaan lämpimin käsin. Mökkijengi nautti yhdessä lasin viiniä ennen kuin kaaduimme sänkyyn. Halusin, en halunnut. Vain Bertta puuttui joukostamme. Silloin näin sohvan takana jotain, jota en aiemmin ollut nähnyt kiihtymykseltäni. ihmettelin. Minä ja toiset tytöthän lähtisimme jo seuraavana päivänä. Pidin huolta siitä, että jouduin samaan istuinhissiin yhdessä ulkomaalaisen kanssa. Ja niin hän kumartui minua lähemmäs ja suuteli minua. n tiedä, kuinka siinä oikein kävi, mutta ajauduimme miehen sohvalle, hän kietoi kätensä ympärilleni ja suuteli rintojani. Olin juhlissa. Tanssit, mitä silloin puetaan päälle. Tunsin hänen käsivarsiensa vahvuuden ja saippuan ja lumen tuoksun hänen kasvoissaan. Koko sen päivän olin pitänyt itseni etäällä Felixistä, vältellyt hänen silmiään, puhunut paljon ulkomaalaisen kanssa. Mitä olin ollut tekemässä. Herra jumala, minullahan oli Mikko kotona! Mitähän Mikko sanoisi, jos hän tietäisi, että istuin korkealla ilmassa ja suutelin minulle ventovierasta miestä. SIRKKA
15
E
S
S
H
otellissa oli oikea diskotunnelma, ja minulle tuli olo, että olen viisitoistakesäinen taas. Silti odotin perjantai-iltaa.
sulkemisaikaa, tuli Felix. Menin itse hakemaan ulkomaalaista, mutta hän oli yhtä eksyksissä tanssilattialla kuin oli ollut hiihtomäessäkin. Felix sai minut epävarmaksi samalla tavoin kuin Tuomo oli tehnyt. Kun kello alkoi lähestyä discon
Varsinkin kauden keskivaiheesta on tulossa haasteellinen. Loppukaudesta elämääsi astuu ihminen, jossa olisi paljon romanttisia mahdollisuuksia.
RAPU
21.6.-21.7.
Tämä kausi antaa paljon vihjeitä siitä, millaiseksi lähitulevaisuutesi on muodostumassa. Toisten auttaminen on aina hyvästä, mutta pidä huoli, ettei se kuitenkaan verota omia voimiasi, sillä varsinkin loppukaudesta ihmissuhteissasi riittää kuohuntaa. Kannattaa miettiä elämäntapojaan, sillä juuri nyt sinulla on henkistä voimaa uudistuksiin.. Nyt ei kannata lähteä mukaan mihinkään sellaisiin hankkeisiin, josta et ymmärrä kaikkea tarvittavaa. Pidä pääsi kylmänä, vaikka uutiset eivät aina olisikaan hyviä. Jos väsytät itsesi liiaksi, et ehkä huomaa loppukaudesta elämääsi ilmaantuvia mahdollisuuksia ihmissuhteissasi. Kannattaa miettiä pieniäkin päätöksiä tehdessäsi, mitä vaikutuksia sillä on elämääsi. Muutenkaan nyt ei ole hyvä hetki suurille päätöksille. Koet iloisen yllätyksen joko työ- tai raha-asioissa.
LEIJONA
22.7.-21.8.
Vaikka arki tuntuisikin vyöryvän päälle tavallista voimakkaammin, yritä kuitenkin löytää aikaa rentoutumiselle ja palautumiselle. Kaudesta on tulossa vaativa, mutta pystyt kääntämään haasteet voitoksesi, kunhan vain keskityt elämäsi kannalta oleellisimpiin asioihin. L
O
K
A
K
U
U
OINAS
21.3.-20.4.
Olet tällä kaudella hyvin tärkeä ihminen läheisillesi, apuasi tarvitaan moneen asiaan. Pidä siis huoli, että pyrit kertomaan asiasi muille niin selkeästi kuin mahdollista. 16
SKORPIONI
23.10.-21.11.
Tällä kaudella ihmissuhteesi ja raha-asiasi vaikuttavat jollain tavalla toisiinsa. Kauden lopussa huomaat, että elämäsi on kääntymässä oikeille raiteilleen.
NEITSYT
22.8.-21.9.
Muutoksen tuulet puhaltavat elämässäsi nyt välillä pelottavankin voimakkaina. Pysyttele rauhallisena tiukoissakin käänteissä, olet menossa selvästi kohti parempaa, niin ihmissuhteissasi kuin raha-asioissakin. Nyt voit näyttää lähipiirillesi, mitä olet oppinut menneisyytesi virheistä.
KAKSOSET
21.5.-20.6.
Tällä kaudella kommunikointi muun maailman kanssa ei suju aina parhaalla mahdollisella tavalla ja tästä saattaa seurata harmittavia väärinkäsityksiä. Nyt olisi hyvä hetki aloittaa vakava rakkaussuhde.
HÄRKÄ
21.4.-20.5.
Jokin sinua pitkään vaivannut asia ratkeaa tällä kaudella. Raha-asioissa olet tavallista onnekkaampi ja nyt voisikin olla hyvä hetki tehdä rahaan liittyviä päätöksiä.
VAAKA
22.9.-22.10.
Tämän kauden tapahtumat todistavat sinulle, että olet paljon vahvempi kuin olet ikinä tajunnutkaan. Näytät muutenkin olevan astumassa uusille poluille elämässäsi. Nyt voit myös vaikuttaa tulevaisuuteesi tavallista voimakkaammin. Rakkauselämässä menneisyys on nousemassa jollain tavalla ajankohtaiseksi
/31 Matin Helpot Ristikot Extra .....19 .......... /31 Sylvin Helpot Ristikot Extra.....19 .......... /17 Iisakin Kryptot Extra..............23 .......... /44 Iisakin Ristikot ....................37 .......... /41 Matin Helpot Ristikot ............34 .......... 54 .......... Tiedustele kotimaan ulkopuolelle menevien tilausten hintoja tilaajapalvelustamme.
Tilaa vaivattomasti, soita tilaajapalveluun 08 - 537 0370
TOSI ELÄMÄÄ -LEHDEN PALVELUKORTTI
Tilaan
(lehden nimi)
Tällä palvelukortilla voit tilata jonkin Kolmiokirja Oy:n lehden.
kk:ksi
Osoitteenmuutos, tiedot oheisessa kortissa.
Nimi Lähiosoite Postinro Puh. Jos kaipaat uusia haasteita työkuvioihisi, nyt olisi hyvä hetki tehdä asialle jotain.
Kolmiokirja Oy PL 246 90101 OULU
Tähän 1. /34 Iisakin Helpot Ristikot Extra ....19 .......... Tilaajan allekirjoitus
VESIMIES
20.1.-18.2.
Kausi sujuu sinun osaltasi hyvin, kunhan vain osaat kohdistaa voimasi elämäsi kannalta tärkeisiin asioihin. Automaattisesti jatkuva tilaus on voimassa niin kauan kuin tilaaja toisin ilmoittaa. /23
KAURIS
21.12.-19.1.
Tällä kaudella tunteesi ohjaavat sinua parhaiten. Odota, että asiat tasaantuvat ja näet kokonaistilanteesi selvemmin. 47 .......... Nyt olisi hyvä hetki aloittaa jotain uutta: harrastus, uusi ihmissuhde tai vaikka uusi työura. Ihmissuhteitasi vaivannut jähmeys on nyt väistymässä ja luot helposti kontakteja uusiin ihmisiin. /21 Iisakin Siluettiristikot ............38 .......... /45 Tosi Elämää ............... /99 Kauneimmat Käsityöt.... Ihmissuhteisiisi on tulossa uudenlaista vakautta, jota olet kaivannut jo pitkään. /20 Sylvin Helpot Ristikot............34 .......... 51 .......... /47 Lääkäri ..................... /17 Matin Nasta Ristikot .............22 .......... /17 Pekan Helpot Ristikot Extra.....29 .......... · haluat muuttaa osoitteen.
Tilaushinnat kotimaahan:
12 kuukauden määräaikaisen tilauksen hinta/automaattisesti jatkuvan tilauksen hinta
Regina...................... /45 Timantti .................... Raha-asioissa sinulla on tällä kaudella ylimääräistä onnea, joten asialle kannattaa uhrata muutama ylimääräinen ajatus.
Osoitteenmuutosta varten. Asiakasnumero (numerosarja osoitelipukkeesta)
/
alkaen
KALAT
19.2.-20.3.
Elämäsi on nyt sellaisessa muutoksen kuohunnassa, että suuria päätöksiä kannattaa vältellä. 54 .......... 54 .......... /47 Rikos ja rakkaus .......... Uusi osoitteeni on Uusi jakeluosoite Postinro Postitoimip. Postitoimip. 51 .......... Älä tuhlaa aikaasi asioihin ja ihmisiin, joista et koe saavasi itse mitään, vaan suuntaa rohkeasti kohti niitä asioita, joista saat voimaa elämääsi. /26 Sudoku S ...........................22 .......... TOSI ELÄMÄÄ
JOUSIMIES
22.11.-20.12.
Osaamisellesi olisi paljon kysyntää työmarkkinoilla juuri nyt, joten jos olet harkinnut uusia työkuvioita, tee asialle jotain tällä kaudella. lk postimerkki
17. Raha-asioissa kannattaa luottaa järkeen, ei onneen.
Tilaa vaivattomasti puhelimella -- Soita tilaajapalveluun
08-537 0370
ma-pe klo 08.00-16.00
Käytä oheista palvelukorttia, kun
· haluat tilata Tosi Elämää -lehden tai jonkun muun Kolmiokirja Oy:n julkaisuista. /47 Nyyrikki.....................110 .......... Olet nyt astumassa uusille urille elämässäsi.
Automaattisesti jatkuvan tilauksen hinta on 12 kuukauden määräaikaista tilaushintaa edullisempi. Tärkeää on, että kuuntelet tunteitasi, sillä vain sinä itse tiedät, mikä on juuri sinulle merkittävää
Olin tarjouksesta hämmästynyt, sillä eihän Ville ollut koskaan aikaisemmin suostunut katsomaan asioita minun näkökulmastani ennenkään, tai edes ajattelemaan mahdollista muuttoa pois syntymäpaikkakunnaltaan. Pian siitä kuitenkin tuli rasite väleihimme. Poikani löysi uudesta koulusta kavereita ja itsekin aloin toivoa löytäväni ystäviä, joiden kanssa olisi mukava jutella kaikenlaista, mitä nyt naiset yleensä toisilleen kertoilevat. Millaista tarjontaa voisi löytyä kaupungin tai lähiympäristön tapahtu-
A
mista. Kesä oli tavallista kauniimpi kuumasti paistavan auringon seuratessa muuttoamme silmä tarkkana. luksi ajankulukseni riitti pelkkä tutustuminen uuteen kaupunkiin, mutta sitten alkoivat vähitellen kiinnostaa jo muutkin asiat. Outo ystäväni yritti
Kiinnostus henkimaailman asioita kohtaan yhdisti aluksi minua ja Teijaa. Kerran sattui silmiini mainos, jossa kerrottiin paikkakunnalle tulevasta luennosta, jonka aiheena olisivat. Hiljalleen aloimme tutustua Rikun kanssa uuteen asuinympäristöömme. Muutamien alkuvaikeuksien jälkeen lähti Rikunkin
18
ennustaa
M
koulu sujumaan mukavasti uudessa ympäristössä. Vaikka olikin melkoisen pelottava kokemus heittäytyä aivan tuntemattomaan tulevaisuuteen poikani kanssa kahdestaan ja ottaa vastuu pienestä ihmistaimesta, silti koin tehneeni aivan oikean ratkaisun. Vaikka oli Ville kyllä tarjoutunut mukaamme, ihme kyllä, vielä kaikkien niiden riitojen jälkeen, jotka lopulta johtivat tähän piinallisen raskaaseen eroon. Pieni ala-asteella oleva poikani Riku muutti kanssani pojan isän Villen jäädessä entiselle paikkakunnalle asumaan. En oikein pitänyt siitä, että Teija halusi jatkuvasti ennustaa minulle, varsinkin, kun ennustukset eivät pitäneet lainkaan paikkaansa.
uutimme siihen kaupunkiin kesäkuussa. Sain työpaikankin erään paikkakunnan lehden toimituksesta, aluksi toimistovirkailijana, sitten myöhemmin siirryin lehden juttujen kirjoittajaksi
Sali oli melko suuri, mutta silti melkein täynnä, ja suurimmaksi osaksi kuulijat olivat naisia. Tuo seikka sai minut kiinnostumaan tilaisuudesta, joten päätin mennä sinne. Riku-poikani olisi juuri silloin erään uuden kaverinsa luona, johon koulussa oli tutustunut, joten sekin asia oli järjestyksessä. tulevaisuteni
ollut kyetty tunnistamaan. Istahdin salin toiselle riville erään vaalean naisen vieressä olevalle tyhjälle paikalle. Toivotettuaan kaikki tervetulleiksi luennoitsija alkoi kertoa meille salissa istuville mielenkiintoista ja elävää tarinaa omista kokemuksistaan. ousin pieneen hopeanväriseen autooni ja suunnistin luentopaikalle, joka sijaitsi keskellä kaupunkia. Melko äänekäs puheensorina levittäytyi salin ylle vaimentuakseen pian luennoitsijan astuessa sisälle sivuovesta. Korokkeella pöydän takana
N
henkimaailma ja tunnistamattomat lentävät esineet. Olin jo pidemmän aikaa ollut kiinnostunut kyseisistä
aiheista, sillä jotkut tuttuni edellisellä paikkakunnalla olivat kertoneet nähneensä merkillisiä valoja, joita ei
TILAA ILMAISELLA TEKSTIVIESTILLÄ!
Tosi Elämää 6 kuukautta, 6 numeroa 29
Kirjoita viestiin KTILAA TEX nimesi ja osoitteesi. Asu hänellä oli silmiinpistävän huoliteltu, mutta silti hiukan tyttömäinen, väreinä valkoinen ja pastellinsininen. Luennoitsijalla tuntui olevan myös perusteltuja faktoja esitettävänä kertomilleen ilmiöille, joten kerronta ainakin kuulosti uskottavalta. Lähetä viesti numeroon 16303.
Palvelun hinta 0. Uteliaana silmäilin hetken ympärilleni. Toisella puolellani istui ristiverinen, hieman lyhyehkö nainen. Hän vetosi myös taitavasti kuulijoiden tunteisiin kertoen välillä tehostetusti monien muiden ihmisten kokemuksia. Palvelu toimii suomalaisissa matkapuhelinliittymissä.
Esimerkkiviesti: KTILAA TEX Miia Mallila Mallikatu 2 00100 Mallila
X KTILAA TE A IL MIIA MALL 2 U MALLIKAT A LLIL 00100 MA
Aitoja tarinoita todellisesta elämästä!
19. Luento oli jotenkin kuin se olisi ollut jotain hypnotisoivaa voimaa täynnä. Nainen oli meikattu huolellisesti, hieman kihartuvien, hyvin leikattujen hiusten kehystäessä kasvoja. Koko sali näytti keskittyvän kuuntelemaan, mitä luennoitsijalla olisi sanottavaa
Meninhän samaan suuntaan, ja koska Teijalla itsellään ei ollut ajokorttia, hän joutuisi kutsumaan miehensä ha-
V. Hän kertoi lastensa olevan nyt jo sen verran suuria, joten hän voisi siirtyä vaikka työelämään, jos hyvin onnistaisi. Ritva oli töissä eräässä suuressa liikkeessä, jossa hän opetti englantia paikan henkilökunnalle. Tietenkin suostuin. Teija alkoi väittää omaavansa selvännäkijän ja parantajan kykyjä. Tapailimme uusien ystävien kanssa silloin tällöin, vieraillen vuoroin toisissamme. Teija oli aina ollut kotona kotirouvana, mutta oli kuitenkin työnhakijana kaupungin työvoimatoimistossa. Molemmat naiset tuntuivat oikein mukavilta, joten olin vain iloinen löytäessäni yllättäen kaksi hyvää ystävää. Hän oli jo nuorena tyttönä muuttanut Ruotsiin, opiskellut siellä ylioppilaaksi ja saanut myös ammatillisen koulutuksensa naapurimaassa. Silti todella mielenkiintoista. Hän todella vangitsi kuulijat karismaattisella olemuksellaan ja puheellaan. Salissa oli hiirenhiljaista, yleisö soi koko tilan ja huomionsa vain puhujalle.
20
äliajan tullessa virisi puhe vierustovereitten kanssa kyseenä olleesta aiheesta. Teija kertoi toivoneensa juuri sellaista ystävää, jolla olisi auto ja joka asuisi samalla suunnalla kuin hänkin. Minäkään en paljon uhrannut ajatuksia tälle puolelle kuunnellessani häntä. Aikamoista puhetta koulutetulta, järkevältä ihmiseltä. iitä alkoi "ystävyytemme". Kaikki ennustukset menivät kuitenkin kohdallani aina pieleen, eivätkä mitkään asiat toteutuneet koskaan. En vieläkään tiedä, voinko uskoa kaikkea, mitä kuulin. Teija sattui asumaan samalla suunnalla kuin minäkin asuin, joten hän toivoi pääsevänsä autoni kyydissä samaa matkaa kotiinsa luennon päätyttyä. Kuuntelin luentoa todella kiinnostuneena, melkein henkeä pidättäen, kuten myös kaikki toisetkin paikalla olijat. Vaalea nainen oikealla puolellani oli Teija ja vasemmalla puolella istuva ristiverinen nainen oli nimeltään Ritva. Teija ei ollut missään töissä. Ritva kertoi muuttaneensa äskettäin Ruotsista Suomeen. Meille selvisi, ettemme ole yksin maailmankaikkeudessa, vaan avaruus on täynnä elämää mitä erilaisimmissa muodoissa. Pian alkoi kuitenkin tulla esille kummallisia seikkoja etenkin Teijan elämässä. Kukaan ei mitenkään tuntunut kyseenalaistavan sitä, olivatko asiat, joista hän puhui, aivan todella totta. Olin hänen mukaansa irrottautunut edellisenä yönä kehostani käyden siten suorittamassa tihutyön kostoksi.
kemaan hänet pois luennolta, joten miksi siis en voisi heittää häntä saman tien kotiinsa. Toki olin tavannut joskus uteliaisuutta-
S
seisova luennoitsija siemaisi välillä vettä kostuttaakseen puheen vuolaudesta kuivunutta suutaan, mutta hänestä jäi vaikutelma luennoitsijasta, joka tietää, mistä puhuu. Esittäydyimme toisillemme. Samoin aloimme pitää yhteyttä Ritvan kanssa. Meille selvisi myös, ettemme todellisuudessa kuole koskaan. Luennoitsija selvitti meille monia asioita, jotka näyttivät kiinnostavan koko salillista yleisöä. Hänen äänensä kantautui voimakkaana salin yli. Silloin kulkeminen olisi paikasta toiseen helpompaa, jos mielenkiinnon kohteet vielä sattuisivat olemaan suunnilleen samanlaiset. Mutta leikkinähän pidinkin koko touhua, vaikka olinkin asiasta visusti hiljaa. Molemmat mainitsivat kohdalleen sattuneista henkimaailman asioista, jonka vuoksi he olivat kiinnostuneita tästä aiheesta. Olin kuitenkin epäuskoinen, vaikka en epäluuloani sen kummemmin hänelle ilmaissutkaan. Annoin hänen ennustaa itselleni ollakseni ystävälleni mieliksi. Olihan kysymys todella meille ihmisille niin oudoista ilmiöistä. Etenkin Ritva vaikutti mielenkiintoiselta tuttavuudelta kuultuani myöhemmin hiukan enemmänkin hänen ihmeellisistä seikkailuistaan avaruusaluksissa. Minua kiehtoi tapa, jolla hän kykeni vangitsemaan kuulijansa täysin
Lopulta Teija löysi eräästä kaupungin kapakasta itselleen Timon, joka oli saanut potkut työpaikastaan liian reippaan alkoholin käytön vuoksi. eija kävi usein yksin kaupungilla, ja aina ilman miestään. Pysyin kannassani ja sain uuden haukkuryöpyn niskaani. Minun oli maksettava siitä aikamoinen summa, ja samalla tajusin värväytyneeni itsekin jälleenmyyjäksi. Korurasia jäi myös minulle muistuttamaan siitä, etten koskaan enää lankeaisi tämän tapaiseen harhaanjohtavaan kaupantekoon.
Muistan tapauksen aina nähdessäni rasian, jossa sinisellä kankaalla lojuu suuri, rintakoruksi tarkoitettu hämähäkki. Tekijäksi hän väitti minua, koska olin edellisessä elämässäni ollut hänelle kade. Tämäkään näkijä ei tiennyt asioistani yhtään mitään. Mustasukkainen, puolusteli Teija Timoa.
T
O
P
ian totesin myös, ettei Teija todellisuudessa voinut sietää ketään, joka olisi jossain häntä parempi. Olin hänen mukaansa irrottautunut edellisenä yönä kehostani käyden siten suorittamassa tihutyön kostoksi. Silloinpa Mari suuttui oikein todenteolla. Tämä tapaus jo nostatti mielessäni epäilyksiä, millä alueella nämä ihmiset saattavat liikkua todellisuudessa, verhoten pahan ilmentymän hyvään! limme taas kerran Teijan erään tutun kutsumana jossain illanvietossa, jonne oli kutsuttu erinäinen joukko muitakin asiaan uskovia. Tällä kertaa siellä oli mukana myös mieshenkilö, joka katsoi näkijän ominaisuudessa paikalla olijoille vuoroin jokaiselle viereisessä huoneessa. Siellä oli joukko muitakin naisia, sillä siellä oli vierailulla eräs "näkijä" Helsingin lähistöltä. Toisin kävi, sillä paikalla ollees-
ta kyseisestä miesnäkijästä sain elämääni todellisen maanvaivan. Outo ystäväni yritti
ennustaa tulevaisuuteni
ni oikeankin näkijän, joka todella tuntui tietävän jotain. Istuimme olohuoneessa kaikessa rauhassa, kun talon rouva alkoi kertoa, kuinka olin edellisessä elämässä ollut hänen ystävänsä. Minulle hän antoi tervetuliaispakettina rasian, jossa oli joitain koruja asetettu siniselle kankaalle. Hän huusi naama punaisena, etten todellisuudessa hänen mielestään ole yhtään mitään, vaikka niin kuvittelen. Luovuin tehtävästä, mutta rahojani en saanut takaisin. Teija valehteli olevansa milloin kenenkin ystävänsä luona, mutta todellisuudessa hän saattoi jopa yöpyäkin jonkun miehen luona. Teija oli omasta mielestään vastustamaton.
21. Maksua hän ei tosin ottanut palveluksestaan. Niin hän lopulta katosi häiriköimästä elämääni. Hän naureskeli, kuinka hän tapailee siellä nuorempia miehiä. Mutta Teija ei ollut sellainen oikea näkijä todellisuudessa. Teija näytti kuvittelevan, että kaikki miehet olivat häneen ihastuneita. Hän kertoi, kuinka juuri edellisenä yönä hänen piharakennuksensa oli syttynyt tuleen. Päätin myös, etten koskaan enää mene mukaan noin epämääräisiltä tuntuviin tapahtumiin mukaan. Hän ilmestyi eteeni lähes joka paikkaan yllättäen kuin varjo yöstä, tullen jopa työpaikalleni erilaisin tekosyin saadakseen tavata minua. Olin pakotettu lopulta kieltämään häntä yrittämästä mitään minun suhteeni ja ettei hän enää koskaan saisi tulla häiritsemään minua minnekään! Ei varsinkaan työpaikalleni rikkomaan työrauhaa. Pian minulle paljastui, kuinka hän piti kummallista peliä miehensä selän takana. Koska Teijalla ei ollut ajokorttia, hänen miehensä saattoi viedä hänet kaupungille muka jonkun kaverin luo, jonka luota hän myös haki Teijan pois saadessaan vaimolta kutsun puhelimella. Tämä Mari kertoi kaiken muun lisäksi siinä sivussa, kuinka hän on korujen jälleenmyyjä ja näytti meille videoita selittäen, kuinka me myös voisimme tulla jälleenmyyjiksi niin halutessamme. Kova halu olla näkijä ja parantaja ei näyttänyt riittävän noiden kykyjen hallitsemiseksi.
T
eija kutsui minut taas kerran kotiinsa. Suurilla, tuijottavilla hämähäkin silmillä varustettu hopeanvärinen, sinisillä kivillä somistettu hirviö ei herätä mitenkään halua pitää sitä rintamuksessani koristeena. Välillä hän hillitsi itseään puhuen mairitellen ja kysellen, ettenkö nyt kuitenkin ajattelisi asiaa uudestaan ja muuttaisi mieltäni. Nyt minulla alkoi jo pyyhkiä yli nämä tarinat ja lähdin pois koko paikasta päättäen, etten hullujen seuraan enää eksyisi. Tämän miehen luona Teija vietti paljon aikaansa, vaikka mies käyttäytyi joskus väkivaltaisestikin Teijaa kohtaa. Myöhemmin halusin perua koko jutun, sillä enhän ehtisi olla nykyistenkään toimieni ohella enää jälleenmyyjänä, jossa provikat vielä tulisivat henkilölle, joka saa verkkoonsa huijattua uusia korunmyyjiä. Teija uskoi, että saavuttamattomaltakin tuntuva kaveri ei vain uskalla ilmaista hänelle todellista ihastumistaan
Teija harjoitteli ennustamista paljon ja yritti valaista tulevaisuuttamme minulle ja monille muille tutuilleen nyt Tarot-korteilla, jotka hän oli hankkinut tukeakseen ennustuksiaan. eija alkoi saada yhä enemmän ja enemmän selvänäkökykyä oman kertomansa mukaan. Tei6 22
ja uskoi todella vahvasti kykyihinsä, joten hän alkoi hankkiutua ennustajaksi paikoille, joissa oli suuria tapahtumia. Teija oli yrittänyt töihin samaan työpaikkaan, jossa minäkin olin. Sen jälkeen Teijassa alkoi nousta valtava kateus minua kohtaan, koska olin hyvin suosittu. Ihoni nousi melkein kananlihalle, kun hänen "parantavat" kätensä koskettivat vaikkapa vain kättelyn merkeissä. Sanoin hänelle suoraan, etten usko hänen selvännäkökykyihinsä ollenkaan. Kun "selvänäkijämme" kumartui, paljastui näkymä vyötäröön asti. Hänellä ei ollut mitään, mitä olisin voinut kadehtia. Hän perusteli asiaa kertoen juuri kylmyyden olevan merkkinä korkeasta parantavasta energiasta. Hän soitti minulle huutaen ja purkaen puhelimessa hillittömästi kiukkuaan. En ollut kertonut Teijalle seurustelevani kenenkään kanssa, eikä hän sitä korteistaan edes ollut minulle "nähnyt". Teija itse nauroi minulle ikään kuin itsekin ihmetellen, kuinka helposti ihmiset maksavat hänelle, mitä hän pyytää. Voi, kuinka mielelläni ostaisin lapsilleni sitä tai tätä, mutta kun ei ole rahaa, hän valitti usein. Hinnat olivat päätä huimaavat. Teijan parantajan kyvyt eivät myöskään olleet mielestäni aivan kohdallaan. En reagoinut asiaan sen kummemmin, mutta olin kuitenkin sitä mieltä sanoen asian myös ääneen, ettei hänen noin ilmiselvästi ja törkeästi pitäisi pettää miestään. Teijan kanssa välit menivät kuitenkin rikki. On toki heitäkin olemassa, mutta harvassa kuin korvia, kuten sanonta kuuluu! NANNA MAIJA
E
Y
T. Asiahan ei minulle kuulu, ajattelin, mutta tulin varovaisemmaksi Teijan suhteen. Rahan puutetta hän valitti usein. Teijan mielestä olin vain kateellinen hänelle, mikä ei tieten-
kään pitänyt paikkaansa. Hän oli heittäytynyt ystäväksi erään paikan työntekijän kanssa, jolle oli valehdellut minusta perättömiä juttuja. Välillä hän veti syvään henkeä jatkaen sitten taas kirkumistaan. Toki Teija oli omasta mielestään korkealle kehittynyt henkilö, olihan hän ollut oman kertomansa mukaan aikaisemmissa elämissään milloin Maria, milloin peräti Jeesus, jonka hän paljasti minulle loppuvaiheessa ystävyyttämme! Rykäisin silloin varovasti sanoen: Kyllä minun nyt täytyy vähän aikaa miettiä näin suurta uutista! En oikeastaan tarvitse selvänäkijöitä elämääni enää, sillä nämä tapahtumat osoittivat selkeästi, kuinka vaikeaa tällä alueella on kohdata todellinen, oikea näkijä. stävyytemme alkoi rakoilla pahan kerran. Hän pääsikin harjoittelijaksi, josta hänet oli potkaistu kuitenkin pois jostain syystä, mitä hän ihmetteli suuresti, sillä eihän kukaan voisi häntä mitenkään korvata. Pitäisikö minun sitten olla ilman. Lapsilisätkin taisivat mennä kampaamoihin, avokaulaisiin, provosoiviin vaatteisiin ja meikkeihin. Teija naureskeli ja kertoi, kuinka hänellä oli salainen tili, jonne hän laittoi huijaamansa rahat. Olin erimieltä hänen tavastaan ansaita rahaa, mutta Teija väitti minun olevan vain kateellinen. Kauhistelin mielessäni, miten helposti ihmiset antautuvat selvän huijauksen kohteiksi. Hän kävi melkein viikoittain kampaajalla tullen sieltä pää milloin vaaleana, milloin mustana, milloin punaisena tai jopa sinisenä. kivahti Teija paljastaen samalla, ettei hänellä ollut enää mitään "sellaista" miehensä kanssa. Korkeita palkkioitaan hän perusteli sillä, etteivät ihmiset hänen mukaansa arvosta mitään, joka on halpaa. Tosin en uskonut edelleenkään hänen juttuihinsa, sillä kohdallani ennustukset eivät vieläkään pitäneet paikkaansa suurista yrityksistä huolimatta. Teija meikkasi aina itsensä viimeisen päälle. Hän osasi heittäytyä varsin herttaiseksi, eikä asiakas huomannut mitään vilppiä kätkeytyvän Teijan mielistelevän hymyn taa, vaan asiakkaat uskoivat luottamuksellisesti asioitaan niin "herttaiselle ennustajalle". Teijan kädet olivat hyvin kylmät. mme ole sen jälkeen tavanneetkaan edes sattumalta, sillä olin jo löytänyt uuden, tulevan kumppanini kaukaa toiselta paikkakunnalta, jonne muutin asumaan pian ystävyytemme rikkoutumisen jälkeen. Sanoin, etten halua tavata häntä enää koskaan. Jouduin selvittämään asioita paikan johtajan kanssa, mutta koska olin hyvin luotettu, vein pisteet omalle puolelleni. Avokaulaiset puserot olivatkin sitten tosi avokaulaisia
Jokainen tietää, miltä tuoksuu juoppo tai tupakoiva ihminen. Itsetuntoni alkoi hiljalleen palata. Siitä alkoi Golgatani ja itse suoritettava terapiani. Sanotaan, ettei vanhempien pidä puuttua lastensa asioihin, vaan antaa heidän hoitaa omat sotkunsa. Tunsin itseni huonoksi kasvattajaksi, koska alkoholi näytti valtaavan koko poikani elämän. Se näkyy ihmisen väreissä, ilmeissä, äänessä ja koko olemuksessa. Asuin pienellä paikkakunnalla, jossa jokainen tunsi toisensa. Annoin vihdoin ymmärtää, etten anna enää satuttaa itseäni. Olisin ollut valmis itsemurhaan, jos vain olisin tiennyt, millä sen
suorittaa takuuvarmasti. Tästä juolahti mieleeni, että ihminenkin on jonkinlainen älypakkaus. Siitä surusta alkoi mieleni horjua, enkä saanut asiaa hallintaani, vaikka työterveyshoitaja olikin varoittanut, etten antaisi asioiden enää alistaa minua. Perheenjäseniäni koetelleet sairaudet olivat vasta alkua sille, mitä vanhimman lapsen taholta tuli osakseni. Olivathan ne olleet yksi alistuskeino miniälleni. Vertailuvärin ja indikaattorin värin pitäisi täsmätä sen merkiksi, että tuote on kunnossa ja kylmäketju on pysynyt ehjänä joka vaiheessa. Pystyin jopa kieltäytymään lasten syntymäpäiville menemisestä. Ja siinä rinnalla oli vielä samanhenkinen elämänkumppani. En enää huomannut, missä mennään, vaan annoin lapsen äidin keikkua kaksinaismoraalinsa kanssa ihan vapaasti. Lähimmäistemme olotila pitää myös kiinnostaa. Vasta näin viisi vuotta jälkeenpäin tunnustin, etten ollut ajoissa huomannut luisuneeni masennukseeni erilaisten koettelemusten vyöryessä ylitseni. Liitä mukaan nimesi, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkitilisi numero. Toisen kuulostelu ja jututtaminen saattavat olla silloin tarpeen. Olin tehnyt kaikkeni sen avioliiton pelastamiseksi, mutta epäonnistuin. Silläkin ehdolla, että olin taas olematon mummi, kun en edes lasten syntymäpäiville tullut. Rupesin harrastamaan, tai paremminkin pakotin itseni harrastamaan asioita, joissa saisin ajatukseni pois jatkuvasta noidankehästä. Iloinen ja pirteä ihminen uhkuu elinvoimaa ja tarmoa. Terveyskeskuksen terapeuttikin olisi ollut puolituttu, eikä minulla ollut varaa yksityisiin terapioihin. Uuvutin itseni kaikella. Kirjoita osoitteeseen Tosi Elämää, Juttutupa, PL 246, 90101 Oulu. Lääkäri vähätteli masennustani. Huomasin, että olin paha kaikessa ja että minua hyväksikäytettiin monella tavalla. Ihmisen ilmeet ja eleet eivät valehtele. Niin, me tarkkailemme tuotteita ja elintarvikkeita, ihan hyvä, mutta entäs ihmiset. Se on varma merkki noloudesta. Ihmisen hajukin kertoo paljon. Masennuslääkkeitä, unilääkkeitä. Onko joku väsynyt, apaattinen ja ärtyisä. Edes rauhoittavia en meinannut saada ennen kuin ajoin yöllä taksilla päivystykseen, koska tunsin sekoavani. Kun päivystävä sitten antoi rauhoittavien reseptin ja sanoi, että osastollehan sinä et jää makaamaan, minä päätin näyttää, että selviän tästä. Itkin ja jäin pois. Olette ihmisarvonne ansainneet, jos ei muuten, niin elämänkokemuksenne perusteella, AHDINGOSTA SELVINNYT ÄLYPAKKAUS Luin lehdessä uudesta systeemistä, joka on kehitetty elin-
tarvikkeille. On tärkeää huolehtia myös omaisistaan ja itsestään. Väsyneen näköinen, passiivinen ja ärtyisä ihminen viestii, ettei hänellä mene hyvin. Sitä kutsutaan älypakkaukseksi ja siinä tuotteen säilyvyyden seuraamiseksi on kehitetty indikaattori, joka ilmaisee värin kautta tuotteen tilan. Siinäpä se. Olemme me semmoisia älypakkauksia, että kannattaa panna merkille ja tehdäkin jotain, että kaikki pysyisimme kunnossa. Niin kai olisi pitänyt tehdäkin, eikä yrittää tarjota auttavaa kättä, kun kaikki näytti menevän pieleen. Sitä viimeistä oljenkortta ei löytynyt, vaan miehen vaimon uskottomuus tuli tietooni lasten suusta. Varmasti kaikki tietävät punastelevan ihmisen. Tänään olen se verran voimistunut, etten piittaa ollenkaan, vaikka joutuisin kasvotusten alistajani kanssa. Seurasi mustia vuosia. Julkaistusta kirjoituksesta maksetaan 5 euron palkkio. Kerron tämän tarinan varoitukseksi muille isoäideille. MARJA
Juttutupa odottaa juuri sinun ajatuksiasi ja mielipiteitäsi. Yhtenä kauniina päivänä poikani vaimo sitten lähti pienten lasten kanssa. Ihmisen iho reagoi vaivoihin ja mielialoihin. Älkää antako lastenne ja puolisonne lyödä liian lujaa ja liian kauan. Jos ihminen ei voi hyvin, se näkyy myös jollain tavalla. Juttu tupa
VIIDEN VUODEN HENKINEN VANKEUS Ihminen voi sairastua masennukseen, jos hänellä on pitkään alakuloinen mieliala. 23. Surin niin valtavasti. Minua ei parantanut ihmisten ilmoille lähteminen, pikemminkin päinvastoin
Kimmo yritti aluksi ihan tosissaan olla hyvä viikonloppu-isä, mutta sitä mukaa, kun lasten oirehtiminen sy-
S
yksyinen aamu oli niin kaunis kuin aurinkoisen kuulas aamu vain voi olla. Pojat, Ville ja Marko, eivät totelleet muuta kuin kurkku suorana huutamista, ja teini-ikäinen tyttäreni Pia alkoi kierrättää poikakavereita sellaisella tahdilla, ettei varmaan itsekään aina tiennyt, kenen kanssa oli seurustelevinaan. Heräsin aamuisin kuoleman väsyneenä, tunsin itseni jatkuvasti sairaaksi, inhosin niin itseäni kuin muitakin ihmisiä. Minä en ollut joutunut taistelemaan elämästäni konkreettisesti. Kaikki, mihin koskin, tuntui muuttuvan arvottomaksi. Lapset olivat oireilleet huonoja välejämme jo vuosia, eikä ero tuntunut tilannetta helpottavan. Mistään ei vain tuntunut olevan mitään hyötyä. Samassa tunsin syvän, levollisen onnen leviävän kaikkialle kehooni. Pojat jatkoivat riehumistaan niin koulussa kuin kotonakin, ja Pia alkoi olla öitä poissa kotoa omine lupineen. En ollut koskaan ollut kuolemansairas, kukaan ei ollut uhannut elämääni, mutta olin menettänyt elämänhaluni ja uskoni itseeni niin täydellisesti, että elämästäni oli tullut jokapäiväistä taistelua arkea vastaan. Yritin olla kannustava ja tukeva. Seisoin alttarilla syvästi rakastamani miehen, Arin, vieressä. Niin minä sitten aloin taapertaa elämääni eteenpäin kolmen lapseni kanssa. Jostain syystä ajatus tuntui hyvin rauhoittavalta. Kirkas auringonvalo sai valkoisiin ruusuihin kiinnitetyt hopeahippuset sädehtimään uskottoman kauniisti. Minä elin unelmaani oikeastaan enemmän kuin unelmaani. Eroamme helpotti se, että olin liian näännyksissä pitämään
A. Juttelin kaikkien kanssa yhdessä ja erikseen. Minä sain hyvin, hyvin alakanttiin lasketun "puolikkaan" talon arvosta ja auton rämän könttäkorvauksena lasten elatusmaksuista, joita Kimmo ei halunnut maksaa. Olin saanut sen salaperäisen voiman, joka ihmisiä on ohjannut vuosisatojen ajan taistelemaan elämästään, onnestaan, elintilastaan. Kun sitten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä elämälleni jotain, se muuttui tavalla, jota en osannut kuvitellakaan.
puoliani, joten Kimmo sai kaikessa rauhassa sanella omat ehtonsa. Älä menetä toivoasi
-- paras on vasta edessä
Elämäni oli helposti kuitattu yhdellä sanalla: pettymys. Yhdestä hopeisesta välähdyksestä elämäni
24
oli saanut uuden suunnan. Talo jäi Kimmolle, samoin kesähuvila. Pidin yhteyttä opettajiin, koulupsykologiin ja terveydenhoitajaan. Koko uusi elämäni oli alkanut hopeisesta välkähdyksestä. Niin pienestä elämän onni voi olla kiinni. Niin olin itse ajatellut ja niin olivat varmasti ajatelleet kaikki läheisenikin. Minä yritin selvitellä lasten hätää. Kunnes sitten tapahtui se asia, joka sai kaiken muuttumaan. Sovimme, että Kimmo pitäisi lapsia silloin, kun se hänelle parhaiten sopisi. Näky säväytti koko vartaloani, se sai muistamaan, miksi oikeastaan seisoin siinä alttarilla. Säännölliset tapaamiset eivät olleet mahdollisia Kimmon epäsäännöllisten työaikojen takia. Olin niin pettymysteni nujertama, etten halunnut enää edes pitää yhteyttä ystäviini. Minä 54-vuotias nainen, jonka elämän piti olla ohitse jo monta vuotta sitten. Yritin ymmärtää. Hädin tuskin siedin edes omia lapsiani. Kun oli aika polvistua alttarille, ojensin kukkakimppuni kaasolleni. vioeroni Kimmosta ei ollut päällisin puolin kovinkaan kivulias. Olin nääntymässä elämääni, siihen tyhjään elämääni, jolle en keksinyt mitään käyttöä
Mitä minulla oli. veni, Kimmon into tapaamisia kohtaan väheni. Minulla oli kolme hankalaa lasta, raskas työ terveyskeskuksen vuodeosastolla, ahdas ja kolhiintunut vuokrakolmio, eikä toivoakaan remonteista, ulkomaanmatkoista tai ylipäänsä mistään sellaisesta, jota ihmiset elämäänsä unelmoivat. Se kuilu, joka omani ja Kimmon elämän välillä tuntui olevan, tuntui liian suurelta, että olisin sen voinut lauhkeasti hyväksyä. Kimmo oli ollut sitä mieltä, että hän ei ala tapetoida, kun kerran entisetkin tapetit pysyvät vielä
seinässä. Minä muistelin hammasta purren taisteluani, jonka olin käynyt makuuhuoneen tapetoimisesta ja hävinnyt. Olin tietysti vaatinut, että suhde loppuu. Kimmon uusi elämä näyttikin pyörähtävän mukavasti käyntiin. Nyt talo remontoitaisiin lattiasta kattoon, että varmasti kaikki olisi oman maun mukaista. Itse en ollut jaksanut käydä edes kertaakaan ravintolassa kokeilemassa onneani vapaana naisena, kun Kimmo oli jo saanut pyöräytettyä uuden elämän alun. Meidän perheen rivitalonpätkä ei ollut kuulemma kelvannut Riitalle, joka oli tahtonut kunnon puutarhan. Nyt asia oli viimein päätetty, ja voisimme kaikki aloittaa uuden elämän tahoillamme. Minä olin siinä vaiheessa niin nääntynyt taistelemaan avioliitostani, joka oli jo vuosia ollut täysin tunnekuollut, että ilmoitus tuntui oikeastaan helpottavalta. Toivoin vain selviytyväni. Kimmolla oli ollut suhde työkaveriinsa Riittaan jo vuosien ajan. Asioita vaikeutti myös Riitta, nainen, jonka takia avioliittomme oli purkautunut. Parin kuukauden kuluttua sain kuulla, että Kimmo ja Riitta olivat ostaneet omakotitalon. Puoli vuotta eromme jälkeen sain kuulla lapsilta Riitan odottavan vauvaa. Yritin olla katkeroitumatta, mutta en siinä oikein onnistunut. Minä olin saanut tietää suhteesta pari vuotta sitten. Kimmolla oli rahaa,
rakkautta, uusia kuvioita elämässä. Kimmo olikin jättänyt Riitan joksikin aikaa, mutta palannut tämän luo muutaman kuukauden päästä. Minulla ei ollut edes unelmia. Toivoin, että
25. Pakko myöntää, että vaikken Kimmoa takaisin kaipaillutkaan, tieto tuntui musertavalta. Kun Kimmo oli jäänyt uudelleen kiinni pettämisestä, hän ilmoitti minulle, että halusi avioeron, koska ei voinut elää ilman suurta rakkauttaan, Riittaa. Sillä ei ollut mitään merkitystä, että makuuhuonetta peittivät kummalliset, rusehtavat kangastapetit jostakin kolmenkymmenen vuoden takaa. Lasten kasvattaminen oli aina ollut perheessämme yksin minun vastuullani, ja nyt Kimmolla ei ollut minkäänlaisia keinoja pistää jälkikasvuaan edes jollain lailla aisoihin
ta mielestäni ikinä mitään ansainPoika katseli haaveksien kaupun- nut. Viikonloppu kylpylässä tuntui ajatuksenakin rentouttavalta, ja lisäksi kylpylä oli sen verran lähellä, että uskaltaisin lähteä ajaräänä yönä hemaan sinne auton räsin keskellä Mitä helvettiä olin muka teh- rämälläni. Minä yritin pysyä selvillä heidän elämästään, mutta tavallaan olin jo luovuttanut. Mikä minä olin heitä neuvomaan, kun en selvinnyt kunnolla omasta elämästänikään. Monina unettomia öinä ihmettelin elämän epäreiluutta. jaksaisin sietää lapsiani. Enhän minä ollut omaslot syttyivät juuri palamaan. Minulla ei tosiaan ollut varaa neuvoa heitä. Vielä enemmän itkin, kun tajusin itse olevani tuo unen poika. Pia ei pitänyt yhteyttä isäänsä, mutta pojat arvostivat Kimmoa sitäkin enemmän sillä ei tuntunut olevan paljon väliä, että Kimmolla oli aikaa pojilleen vain ehkä kerran kuussa. Itkin pojan yksinäisyyttä. Toivoin, että jaksaisin tehdä työni. Kimmo oli saanut yrityksensä pyörimään kunnolla, ja Kimmon perheessä asiat tuntuivat olevan muutenkin mallillaan. Mitä helvettiä olin muka tehnyt niin väärin, että olin ansainnut elämääni kaiken sen surkeuden, josta jouduin kärsimään. Toivoin, etten sairastuisi vakavasti, koska siihen minulla ei todellakaan ollut varaa.
K
un erosta oli kulunut kaksi vuotta, tajusin elämän loksahtaneen paikoilleen. gin valoja. Ilta lomani, en varmasti lähtisi yhtään oli laskeutumassa, ja kaupungin va- mihinkään. En viitsinyt enää meikata, koska eihän minulla ollut miestäkään, jota varten kaunistautua. osasiko lentää. En enää edes tavannut vähiä ystäviäni, koska en jaksanut kuunnella, miten hyvin heidän elämässään meni.
saada tuon pojan siivilleen. Olin pyhittänyt melkein 20
26
öissä selasin Hesarin matkailumainokset ja huomasin ilmoituksen viikonlopun kestävästä kylpylämatkasta. En osannut edes itse arvostaa itseäni. ylpylähotelli oli ulkoapäin ylSiihen heräsin. Unessa kuin minulle olisi nuori poika seisoi sainnut elämääni kaiken sen sopinut, mutta siisuuren jyrkänteen surkeuden, josta jouduin kär- nähän nyt ei ollut reunalla. Se tuntui minulle sopivalta. Minun oli tehtävä jotain, ihan mitä tahansa, ja minun oli tehtävä se nyt heti.
T
E
K. Sinä yhtenä yönä minä itkin Kimmon pettämiset, avioeron, lasten kanssa koetut pettymykset, huolet, yksinäisyydet kaiken. Pia muutti 16 vuotta täytettyään asumaan poikakaverinsa kanssa, mikä oli tavallaan helpotus. Minä sain haukut, Kimmo arvostuksen. Heräsin omaan itlättävän kolkko rakennus, mutkuuni. Hinyötä kummalliseen nyt niin väärin, että olin an- ta oli korkeampi uneen. Halusin ta itse allasosasto oli sitäkin viihkannustaa tuota poikaa luottamaan tyisämpi. Olin aina elänyt säästeliäästi, mutta mitään säästöjä en ollut saanut kasattua. Tuntui, että jokaiseen hyvään tekooni oli vastattua pahuudella tai ainakin välinpitämättömyydellä. Toisaalta oli masentavaa, etteivät pojat antaneet mitään arvoa sille, että minä olin ollut vuosia se, joka oli pitänyt heidät ruuassa ja puhtaissa vaatteissa. jatkui pojan takaJos jäisin miettina elottomana autiomaana. Nautin antaumuksella siipiinsä. En harrastanut mitään muuta kuin kävelyä, koska mihinkään muuhun minulla ei ollut varaa. Poika ei vain ollut varma, tulisi maailmanloppu. Niin Ville oli joskus minulle suutuspäissään huutanut, ja minä olin tajunnut hänen puhuvan totta. Jyrkänne mitään uutta. Kimmolla oli asiat toisin. Ei paremmaksi tai pahemmaksi, olipahan vain loksahtanut uomiinsa. Minä itsehän elin autiomaassa. Oli ihan luonnollista, että he ihannoivat isäänsä. Olin ollut rehellinen, ja silti mieheni olin pettänyt vuosia minua toisen naisen kanssa. Jyrkän- mään, oliko minulla varmasti tähän teen alapuolella oli meri ja sen ta- varaa ja olinko varmasti ansainnut kana siinsivät kaupungin valot. Kimmo oli se ainoa miehenmalli, joka heillä elämässään oli. Toivoin, etten vajoaisi samalla tasolle kuin suurin osa naapureistani: alkoholismiin ja työttömyyteen. Minä itsehän tunsin olevani eristyksissä koko muusta maailmasta. Tunsin itseni näkymättömäksi ja arvottomaksi. Itkin autiomaata, jossa hän eli. En saanut itkultani unta koko yönä. Ville ja Markokin tulivat teini-ikään ja alkoivat juosta entistä enemmän omissa menoissaan. Minua poikien uskollisuus isäänsä kohtaan sekä suututti että liikutti. Olin tehnyt 30 vuotta työni tunnollisesti, mutta edelleen olin samassa palkkakuopassa, jossa olin ollut työurani aloittaessanikin. Minä itse kaipasin takaisin elämään, en vain ollut varma, osaisinko enää elää. En ostanut uusia vaatteita, koska enhän ikinä käynyt missään muualla kuin töissä. Aamulla peiliin katsoessani näytin turvonneine silmineni kymmenen vuotta ikäistäni vanhemmalta, ja sinä hetkenä tajusin, että minun on tehtävä itselleni jotain. Hänellä oli selässään siiParempi siis vain toimia suuremvet, ja hän olisi voinut ehkä lentää min asiaa ajattelematta. simään. Halusin palata uneeni ja kaikesta siitä hemmottelusta, jota
vuotta elämästäni lapsilleni, enkö saanut kiitokseksi kuin ylenkatsetta. Varasin reisautiomaastaan kaupunkiin muiden sun ja päätin, että nauttisin lomastaihmisten joukkoon, jos vain olisi us- ni täysillä, vaikka sen seurauksena kaltanut
Tietenkin hemmottelulomallakin oli osuutta muutokseeni, mutta kaikista eniten sain kuitenkin voimaa sen naisen sanoista. Kysyin, mitä minun kannattaisi lähteä opiskelemaan. Kun saimme tietää, että vaara oli ohi ja voisimme mennä sisälle, käännyin uudelleen kohti naista, mutta en hämmästyksekseni nähnyt häntä enää missään. Sitä, mikä vaikutus tällä oli itsetunnolleni, ei voi sanoin kertoa. Ensiksi varasin ajan työvoimatoimiston koulutusneuvojalle. Kerroin, miten huono onni oli vainonnut elämääni vuosikausia. Kun astuin koleaan yöilmaan, pihaan kurvasi paloauto ja joukko palomiehiä juoksi sisään hotelliin. Hetken päästä sinne ilmestyi hotellin henkilökuntaan kuuluva nainen, joka käski kaikkien poistua rappua pitkin. Sain sen vastauksen, jota olin sisimmässäni toivonutkin. Ihan kaiken. Kerroin, ettei mikään onnistunut elämässäni. Älä koskaan menetä toivoasi. Sänkyyn kömpiessäni ihmettelin, oliko koko naista ollut olemassa-
kaan. Samassa palopäällikkö ilmestyi pihalle ja kertoi, että hälytyksen syyksi oli paljastunut vika hotellin keittiön kaasuliedessä. Minunkaan ei sitten auttanut muu kuin palata takaisin huoneeseeni. Tällaista päätöstä ei kyllä toivoisi hemmottelulomalle, nainen sanoi ystävällisesti hymyillen. Ehkä nainen huomasi tuijotukseni, sillä kohta hän suuntasi katseensa suoraan minuun. Minä olin kääntänyt hetkeksi selkäni naiselle kuullakseni paremmin palopäällikön puheen. Mitä tarkoitat. Päätin alkaa korjata tuota virhettä saman tien. iin omituiselta kuin se kuulostaakin, palasin kylpylälomaltani kotiin muuttuneena naisena. Ja sitten se tapahtui. Kiertelin kummissani sisälle palaavien ihmisten keskellä, mutta nainen oli tosiaan kadonnut. Kaikki ne olivat asioita, joita olin pyöritellyt mielessäni jo vuosia, mutten ollut saanut mitään tehdyksi. Seuraavaksi varasin ajan kampaajalle. No, tämä on kyllä ihan minun tuuriani, minä tokaisin hämmennyksissäni. Aulassa meidät ohjattiin hotellin pihalle. En enää itsekään uskonut, että muutos parempaan olisi mahdollinen. Minähän olin kohdellut itseäni huonommin kuin useimmat kohtelevat lemmikkejään. Olinko voinut kuvitella koko asian. Mitään vaaraa ei enää ollut, ja asukkaat saisivat palata takaisin hotellin sisätiloihin. Katselin siinä ympärilläni olevia ihmisiä hämmentyneenä, kun silmäkulmassani välähti jotain hopeista. Sen verran olin ehtinyt uinahtaa, etten heti käsittänyt äänen tulevan palohälyttimestä. Minä kerroin naiselle kaiken. Minua nolotti seistä siinä 20 vuotta vanhassa pyjamassani, joka oli kyllä lämmin, mutta nukkavieru. Tajusin, että siitä oli vuosia, kun olin hemmotellut itseäni millään lailla. Kyllähän koiriakin rapsutetaan, kissoja silitellään, mutta minä en ollut suonut itselleni yhtään mitään. Työvoimatoimiston asiantuntijalle kerroin, miten olin ollut vuosia kyllästynyt työhöni. Pukeutumisemme oli kyllä muutenkin monenkirjavaa. Tajusin naisen hermostuneesti katkeilevasta äänestä, että nyt taisi olla tosi kyseessä. Nainen nyökkäili rauhallisesti paasaukselleni ja taputti sitten kädellään selkääni rauhoittavasti. Kolmanneksi ilmoittauduin vatsatanssikurssille. Ymmärsin, että olin tehnyt sen suurimman virheen, jonka elämässään voi tehdä: olin menettänyt toivoni. Työkaverini ja lapsenikin ihmettelivät, miten suuri vaikutus lomalla oli minuun. Paras on vasta edessäpäin, hän sanoi niin varmalla äänellä, että sai minut hätkähtämään. Annoin hierovien suihkujen rentouttaa selkäni lihakset, istuin turkkilaisessa saunassa haaveilemassa, välillä kävin ulkoaltaalla nauttimassa loppusyksyn raikkaista tuoksuista. Käytävällä tungeksi jo muitakin ihmisiä. Illalla vaivuin hotellihuoneeni sängylle rentoutuneena ja levollisena. Naisen katse terävöityi. Viimein elämä oli vastannut toiveisiini myöntyvästi.
27
N. Olin kuulemma nuortunut kymmenen vuotta ja vaikutin muutenkin energisemmältä. Nainen oli hauraudestaan huolimatta ylväs ja hyvin kaunis seistessään siinä pihalla kylmissään, meikittömänä, jollain tavalla ajattoman tyylikkäänä. Käännyin katsomaan tarkemmin ja näin hauraan vanhan naisen, jonka hiukset olivat harmaantuneet platinanvalkoisiksi ja jolla oli yllään
tyylikäs hopean värinen aamutakki. Minulle suositeltiin, että jatko-opiskelisin sairaanhoitajaksi, sillä minulla oli jo lähihoitajan koulutus. vesi tarjosi. Me hotellin asiakkaat tuijotimme palomiehiä ja toisiamme kummissamme. Hain opiskelupaikkaa ja sain sen. En kuitenkaan ehtinyt edes kunnolla nukahtaa, kun heräsin läpitunkevaan ääneen. Naisen katse oli tyyni kuin kuninkaallisella. Oli asia niin tai näin, tunsin saavani naisen sanoista ihmeellistä voimaa ja varmuutta. Jotkut olivat yöpuvuissaan, jotkut juhlatamineissaan, eiväthän kaikki olleet edes ehtineet nukkumaan. Jäin tuijottamaan naista. Kun sen käsitin, ponnahdin ylös saman tien ja ryntäsin hotellin käytävälle pitkähihaisessa yöpuvussani. Kerroin avioeroni ja epäonnistumiseni lasten kanssa, kyllästymiseni työhöni ja arkeeni. Paras on vasta edessäpäin. Ei mikään ihme, että olin niin väsynyt itseeni ja elämääni. Jotenkin vain tiesin, että nainen oli puhunut totta. Sairaanhoitaja-opinnot olivat olleet salainen unelmani nuoresta saakka, mutta vasta kun joku toinen sanoi asian ääneen, uskalsin lähteä toteuttamaan unelmaani. Olin todistanut itselleni, että muutos oli mahdollinen, että unelmien toteuttaminen on mahdollista
Miksi sinä minua kosit. Joskus elämä voi olla kiinni niin pienestä. Olin alkanut taas pitää huolta ulkonäöstäni, ja vatsatanssitunnit olivat antaneet minulle uudenlaista itseluottamusta naisena. Minun elämäni muuttui hopeisesta välähdyksestä ja viisaan naisen sanoista. Ari oli kuitenkin sinnikäs, ja lopputyötäni tehdessäni päätin viimein antaa periksi tunteilleni, sillä kieltämättä olin ihastunut itsekin. Jopa lapset hyväksyivät hänet täysin. Kaikesta tästä huolimatta Arin kosinta tuli minulle yllätyksenä. Kaiken lisäksi eräs miesopettajani oli alkanut osoittaa minuun kiinnostusta muutenkin kuin oppilaana. Luuletko sinä, että minä pystyn syömään jälkiruuan, kun en tiedä, mikä sinua vaivaa. Ravintolassa söimme hyvin, mutta hiljaisina. Sellainen ei ollut meillä tavallista, joten tajusin heti, että nyt oli kyse jostain suuremmasta asiasta. Vihdoinkin. Onko sinulla joku toinen. Olin huomannut, että osasin liikkua kauniisti ja kaikista pettymyksistäni huolimatta minussa oli edelleen sitä salaperäistä tenhoa, joka tekee naisista naisia. Se kaikki oli minulle liikaa. Lopulta suoritin jatko-opintoni puolessatoista vuodessa, parhain mahdollisin arvosanoin. Minä, entinen keskitason taapertaja, olin nyt vuosikurssini paras oppilas. Ari oli alusta asti niin uskollinen ja huolehtivainen kumppani kuin nainen vain ikinä voi toivoa. Vuosikausien pettymykset olivat padonneet sisimpääni sellaisen tarmon, että opintoni sujuivat paremmin kuin olin voinut kuvitellakaan. iinhän siinä sitten kävi, että kaikki Aria kohtaan tuntemani pelot ja epävarmuudet osoittautuivat omiksi kuvitelmikseni. En minä ollut mikään nuori ja kaunis tyttönen, jolla olisi ollut vientiä muuallakin, ja luulin Arinkin käsittävän sen. Miksi en ottaisi hänen kiinnostustaan vastaan ja katsoisi, mitä meistä kahdesta tulee. Olin kerta kaikkiaan päättänyt, etten kelpaisi Arille kuitenkaan. Vaikka olinkin menestynyt opinnoissani, en uskaltanut toivoa samaa onnea rakkaudessa. Sain kovasti kehuja opettajiltani, mikä tietysti vain lisäsi opiskeluintoani. Muistutin itseäni sen vanhan naisen sanoista: älä koskaan menetä toivoasi. Tuntui, että olin löytänyt sisältäni aivan uuden naisen, kauniimman, rohkeamman, iloisemman. A
loitin opinnot tammikuussa intoa täynnä. Tämä mies, Ari, oli omasta mielestäni aivan liian hyvännäköinen ja menestynyt minulle, joten suhtauduin pitkään hyvin torjuvasti hänen tutustumisyrityksiinsä. Pelkäsin, että Ari halusi tunnustaa löytäneensä jonkun toisen. No, tehdään se sitten saman tien, ettei sinun tarvitse enää miettiä tuollaisia, hän tokaisi ja kaivoi taskustaan sormusrasian, avasi sen ja ojensi rasian käteeni. Enhän minä sentään kaikkea voinut saada, enhän. Pia, jolla oli aina ollut kireät suhteet isäänsä, otti Arista itselleen isähahmon. Mitä miksi. Kimmon kanssa olimme menneet naimisiin, koska olin tullut vahingossa raskaaksi. Miksi. Eihän Arilla ollut mitään syytä kosia minua. Sen tilanteen huomaaminen vaatii vain herkkyyttä ja avointa mieltä. En mitenkään hakenut miesten huomiota, mutta huomasin, että vastaan tulevien miesten katseet viivähtivät olemuksessani pidempään kuin ennen, ja se teki totisesti hyvää itsetunnolleni. Ja minähän olin toivonut rakkautta elämääni. Uskon, että meillä jokaisella tulee elämässä hetkiä, jolloin meille annetaan tilaisuus muuttua. sain lopulta kysyttyä. Tuntui ihan siltä, että perheessämme oli erostamme saakka ollut Arin kokoinen aukko, ja vasta Arin tultua elämäämme pystyimme taas olemaan kokonainen perhe. Nyt elämässäni oli mies, joka osoitti kaikin tavoin kiinnostuksen28
sa minua kohtaan. Minä astelen Arin rinnalla läpi riisisateen muistellen äsken näkemääni hopeista välähdystä. Eräänä päivänä Ari kuitenkin tuli töistä kotiin ja ilmoitti saman tien, että lähtisimme sinä iltana ulos syömään. irkon ovet aukeavat syksyiseen auringonvaloon. Varmaan siksi, kun ollaan kuitenkin jo yli vuosi seurusteltu onnellisesti. Kyllä minulle on aina ollut itsestään selvää, että vien elämäni naisen vihille, sitten kun sellaisen löydän. Minä purskahdin itkuun. Enää paras ei ollut edessäpäin, tajusin. hän kysyi. HALTIATAR
K. Sitten hän ravisti päätään. Olin niin tottunut pettymyksiin, että valmistauduin niihin joka käänteessä vanhasta tottumuksesta. Vieläkin muistutan itselleni päivittäin: älä koskaan, koskaan menetä toivoasi. Ari ihmetteli hymyillen. Aavistelin pahaa. Sen lisäksi, että olin innoissani opinnoistani, olin innostunut itsestäni. Itsekään en ole vieläkään varma, oliko näkemäni nainen totta vai mielikuvitukseni tuotetta, mutta hänen vaikutuksensa elämääni on ollut mitä todellisinta totta. Unelmani oli täyttynyt tavalla, jota en osannut edes uneksia. minä kivahdin.
N
Arin kasvoille levisi yllättynyt hymy. Tuletko vaimokseni. Minä todella elin elämäni parasta hetkeä. Olin saanut moninkertaisesti sen, mitä olin joskus menettänyt. Jossain välissä puhahdin hermostuneena: Sano nyt jo, mikä sinulla on! Syödään jälkiruoka, niin sanon sitten, Ari sanoi. En ollut koskaan kokenut sitä, että joku mies olisi oikeasti tahtonut viedä minut vihille ja kuvittelin, etten tulisi sellaista koskaan kokemaankaan. Minä tuijotin vuoroin sormusta, vuoroin Aria
Uusi POKKARISARJA Suomen parhailta kirjoittajilta
Hyytävää jännitystä - häpeämätöntä romantiikkaa
murhia, petoksia,
kidnappauksia rakkauden lumoa, intohimon huumaa Hae lehtipisteestä! Numero 3 myynnissä 5.10. alkaen
Tilaa suoraan kotiisi Soita 08-537 0370
Välillä poikkeamme kahville ja sämpylälle. Kuvittelin, että hänen sihteerinään olisin automaattisesti myös hänen rakastettunsa. Selvästi joku liikemies. Alan hätääntyä. Yllättäen hän alkaakin puhua nau-
dessäni on tie. Siirryn lähes keskitielle, sillä auto on viimeinen toivoni. Minulla, 18-vuotiaalla, juuri lakin päänänsä painaneella, kuviot
30
E
ovatkin hyvin selkeät. Voi, kun se olisi menossa samaan kaupunkiin kuin minä. Onneksi alkaa viiletä. Olen pitkällä suoralla, eikä taloja näy edessä eikä ta-. Asfaltti hehkuu kuumuuttaan, jolta ei pääse mihinkään pakoon. Siinä ehdimme puhua kaiken itsestämme. Samassa kuulen auton äänen. Tunnen itseni rähjäiseksi hänen hienossa autossaan ja siitä kaikesta, mikä hänen olemuksestaan paistaa. Kauppa jota kadun:
Olin onnesta haltioissani päästessäni osaksi Pekan elämää. Voinhan sitä paitsi lähteä talsimaan eteenpäin. Eikä ole kännykkää, millä ilmoittaa huonosta tuurista ja myöhästymisestä. Ihmettelen tilannetta, koska matka on yleensä taittunut siirtymällä autosta toiseen. Hyvänen aika, kello on kymmenen ja minulla on melkein 200 kilometriä määränpäähäni. Matka on alkanut hyvin. Niin matka taittuu, eikä aikaakaan, kun istuin tien poskessa, rinkkani päällä, vesipullo, sekin tulikuuma, kädessäni. Takanani on tie. Eräästäkin autosta näytetään nyrkkiä, mikä sen tarkoitus sitten lieneekään. 70-luvulla liftaaminen oli hyvin yleistä, muotiasia. Auto pysähtyy ja sen sisällä istuu keski-ikäinen, pukuun ja solmioon sonnustautunut mies, joka ymmärrystä äänessään käskee minut sisälle sieltä vilustumasta. Mistä minä tiedän, vaikka jo kilometrin päässä olisi talo, josta voisin käydä kysymässä yösijaa. Olen vapaa, itsenäinen ja mikä parasta, aikuinen. Positiivisena ihmisenä ajattelen, että kyllä se yksi kesäyö sujuu vaikka ojan penkalla nukkuen. Vapauden ja hippiaatteen suloista seuraamusta; olimme yhtä ja vapaita. Kuski, kohteliaana miehenä, maksaa minunkin ateriani. Kyllä autoja ajaa ohi, mutta ne eivät vaan pysähdy. Oikein tunnen, miten ohjat ovat omissa käsissäni. Aurinko on laskenut ja illan viileys tuntuu iholla. Elämänkatsomuksia myöten. Onpa hiljainen liikenne. Mutta onhan sentään kesä, loma ja vapaus, ja minä olen toteuttamassa sitä vapautta liftaamalla ystäväni luokse toiselle puolen Suomea. Siltä suhteemme näyttikin ulkopuolisten silmissä, mutta todellisuudessa suhteemme oli tyhjää täynnä, ja minä aloin tuntea yhä pahanevaa pettymystä.
kana. Seuraava kyyditsijäni on nuori rekkamies, jonka kanssa meillä on sadan kilometrin yhteinen taival edessä
Olethan ylioppilas, onhan sinulla yleistietoa. Etkös sinä eilen sanonut, ettei sulla ole kuin kolikoita taskun pohjalla. Se ei ole palkkaa, eikä sitä vähennetä mistään. Kuin pari, joka pistäytyy matkalla kahville, toisen kysellessä, otatko vielä jotakin. Tienaat opiskelurahoja vähän
31
K
K. Täytyyhän sinun alkuun päästä. Autuas uni kuitenkin voittaa. Se on kauniisti katettu pöytään. Voi, ei. Minulla on ihmistuntemusta. Istun unisena kahvikupin viereen, jonka alla on viisisataa markkaa. En tietystikään ajattele, että asia käytännössä toteutuisi. Soitan ystävälleni, että tuli mutkia matkaan. No, hänhän on ilman muuta sitä mieltä, että jos mies on luotettava, minua on onni potkaissut. myin itseni vaimoksi
ravalla ja huumoripitoisella äänellä. Kompuroin jännittyneenä hienoon suihkuhuoneeseen. ahdeksalta kuulen huhuilua aamupalalle. Sisällä olen mykistynyt aistikkaasta kalustuksesta, värien harmoniasta ja kokonaisuuden kauneudesta. Jos joku nyt tulee kotiin, niin kuin sinä, niin on tässä sihteerin ja palvelijan, tai siis emännän paikka vapaana, Pekka sanoi. Tutkin syrjäsilmällä miestä ja olen vakuuttunut hänen luetettavuudestaan. Niinpä kauhistuin, kun mies ilmoittaa, että seuraavassa kaupungissa on hänen kotinsa. Tuolla on suihku, jossa voit käydä. Sen verran älyän sentään kysyä, onko Pekka ihan varma siitä, mitä on tekemässä ja mistä hän voi tietää, että pärjään hänen sihteerinään. Mies alkaa luetella hotellien nimiä ja siinä vaiheessa sanoa pamautan suoraan, että minulla on muutama markka taskussa. Kello on viisi ja tajuan paremmin kuin hyvin, että minun olisi lähdettävä pikimmiten pois ja unohdettava älyttömät sihteerilupaukset. Ehdin minä aamullakin lähteä, on viimeinen ajatukseni ennen nukahtamista. Niinpä jään kuuntelemaan aika yllättyneenä, kun Pekka soittaa saman tien pomolleen ja ilmoittaa olevansa vapaalla ja kouluttavansa sinä aikana itselleen uuden sihteerin. Ystäväni odottaa ja Ruisrock on viikon kuluttua. un Pekka menee suihkuun, soitan äidilleni ja kerron tilanteen. Mihin minä nyt joudun. Liityn hänen seuraansa. Sinnehän minä olen matkalla enkä kenenkään tuntemattoman miehen sihteeriksi. En tiedä, mikä liftaamisessa aikoinaan oli, mutta se toi ihmeellistä yhteenkuuluvuutta avunsaajan ja antajan välille. Hänellä on hyvin miellyttävä ääni. Mekin istuimme kuin olisimme aina tunteet toisemme. Olen niin sekaisin tilanteesta, että nukahdan sohvalle. Yöllä herään ja ihmettelen, missä olen. Kaarramme kauniin omakotitalon pihaan, eikä kauneus ole pelkästään ulkoista. Kesäyö vai oluen tottumaton juontiko sai minut vastaamaan mitään ajattelematta: Olenhan minä vapaa tulemaan vaikka heti sihteeriksesi. En totisesti ota rennosti. Että se niistä hotelleista. Pekka, joksi hän on itsensä esitellyt, istuu olohuoneessa ruokatarjotin edessään. Pelkkä ajatus päästä vuoteeseen saa minut lupaamaan, että otan tarjouksen ilolla vastaan. Ulkona laulavat linnut, siellä odottaa ystäväni ja Ruisrock, ja minä alan opetella sihteeriksi ventovieraan ihmisen kanssa. Sanat tulevat aivan spontaanisti suustani. Ele, johon totisesti en ole tottunut. Lehmän alla on niiden oikea paikka. Minulla, sitä vastoin, on matkaa vaikka kuinka paljon jäljellä. Otahan nyt ihan rennosti. Ihmettelen, ettei hänen ikäisellään miehellä ole perhettä. Parin oluen jälkeen alan vapautua. Pekka on niin sanottu kaupparatsu, mutta hän on myös osakkaana isänsä firmassa. Ellen sanoisi selvänäköä. Enhän minä voi sinua taivasallekaan ketään jättää. Minä laitan vähän iltapalaa. On minulla näitä maalaistalon emäntiä ollut yrittelemässä tätä hommaa, mutta ei siitä mitään tule. Onneksi minulla on rinkassa mekko, että edes vähän vastaisin olemukseltani sitä tunnelmaa, jota ympäristö odottaa. Tunnen, kuinka Pekka nostaa päätäni ja laittaa tyynyn pääni alle. Samoin kotiini, jossa taatusti ylistetään korkeampia voimia, että tyttö sentään on elossa. Eipä tuota ole joutanut naisia hakemaan. Ainoa, mistä olemme unohtaneet keskustella, on matkojemme määränpää. Rahamäärä on niin suuri minunlaiselleni, etten älyä edes kiittää. Autoon mennessämme mies avaa minulle oven. Tule sitten minun vierashuoneeseen. Tunteeni ovat niin ristiriitaiset, ettei aamupala meinannut mennä alas. Poikkeamme kahville yöasemalle ja panen merkille, että mies on selvästi tuttu ja häntä palvellaan hyvin. Emännästä nyt puhumattakaan
Joskus Pekka saattoi sanoa; lähdetäänkö mummolaan. Kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä ja onnellisia puolestani. Totuin yksinäiseen työhöni ja olihan minulla Pekan perhe, kun Pekka oli matkoilla. Kuuntelin vain aina toisten tyytyväisyyttä ja koska en tiennyt vielä aikuisten maailmasta mitään, pidin omana vikanani, jos joskus tunsin tyytymättömyyttä. Pekkako. Kun hän tuli kotiin, kävimme työasiat läpi, menimme joskus ulos syömään, otimme drinkit, mutta kädelläkään ei Pekka minua hipaissut. Asumista myöten. Pidin tietysti itsestäänselvyytenä, että olimme pari, ainakin tuleva sellainen, vaikka minkäänlaista kosketusta ei välillämme ollut. Sana kiertää ja olin varmasti tunnollisen ja hyvän työntekijän maineessa. Viikon lopulla tuli Pekka, joka kehui minut maasta taivaisiin. Sihteeriä tarvittiin milloin mihinkin. Pekasta on ihmeellistä, miten helposti sisäistän kaiken, mutta ollakseni rehellinen, työ on alkeellista laskutoimitusta ja asioiden ylöskirjaamista. Pitäisin vain huolen, että jääkaappi on täynnä, kun Pekka tulee. Kuitenkin olin onneton. Pekan välinpitämättömyys oli minulle yllätys ja uskoin jo, ettei hän siitä muuttuisikaan. Aina kuulin vain tuon toimintatarmoa ylläpitävän lauseen; mihin me joutuisimme ilman sinua. Puhelin soi aika tiheästi, ja Pekan neuvojen mukaan vastailin niin hyvin kuin pystyin. iin vuodet kuluivat. Joskus oikein yritin, että näin kävisi, mutta kaikki oli turhaa. Kaikki oli viimeisen päälle laitettua ja keittiökin minun mittapuuni mukaan niin hieno, että tuskin alkuun osaisin edes laittaa siellä ruokaa. Kysyin kerran Pekan siskolta, onko Pekka koskaan seurustellut vakavasti. Koko maailma pyöri ympärilläni. ekan lähdettyä tutustuin taloon vähän paremmin. Olisinhan minä voinut mennä joskus vaikka tanssimaan, Pekka sitä oli ehdottanut, mutta tunsin niin valtavaa pettymystä hänen sanoistaan, etten taatusti menisi. Viikko vierähti nopeasti. Pekalla on niin hyvä
32
vainu ihmisten suhteen, että se ei vielä koskaan ole mennyt pieleen. Joskus pääsin Pekan mukaan matkoille, usein vierailin hänen kotonaan päivällisellä ja kaikki olivat tyytyväisiä. Voi kuule. Olin odottanut, että halaamme Pekan kansa hänen tullessaan, mutta hän kävi vain viileästi papereidensa kimppuun. Kukaan ei puhutellut minua etunimeltä, olin yksinkertaisesti sihteeri. Palkkani oli nostanut pankkitilin saldon huimiin lukemiin, miksi siis valittaisin. Työ on lähinnä puhelimeen vastaamista ja laskutusta sekä uusien tilausten vastaanottoa. Äiti totesi useaan otteeseen, miten hyvät opiskelurahat tienaan. Äidin vakuuttelu rauhoittaa vähän ja pystyn jotenkin keskittymään asioihin, joita Pekka neuvoo. Ruoan kävin ostamasta lähikaupasta laskulle. No, ei varmasti. Äkkiäkös sitä nyt nuori tyttö alkaa kuvitella hääkellojen soivan, koska olimme periaatteessa aina yhdessä. Aloin ajatella ympärilläni olevaa
V
P
N. Kaverini olivat aikoja sitten jättä-
N
P
neet yhteydenpidon. Välillä lapsenlikaksikin. Onhan tuota aikaa. En voinut olla kysymättä, eivätkö he ihmettele, että uusi sihteeri ilmaantuu kuin tyhjästä. Vuokraa ei tarvitsisi maksaa. Hän, jos kuka, on todellinen liikemies ja siihen tarvitaan kuudetta aistia. Pekka tuli aina puhtaaseen kotiin. Kaikki oli mennyt niin kuin piti ja uusia tilauksia oli enemmän kuin aikoihin. Otin usein tilauksia vastaan ja ihme ja kumma, huomasin osaavani mainostaa erinomaisesti. Keitin meille kahvit ja jotenkin hän oli aivan kuin vanha tuttu. Totta kai minä ymmärsin, että se oli meidän mummolamme. Pekan perhe oli jokaista jäsentä myöten korrektia väkeä ja Pekan tunteettomuuden tulkitsin kotoa opituksi. iin kuluivat viikot, kuukaudet, lopulta vuosi. Hän oli ystävällinen ja neuvoi lisää pikkuvinkkejä. Hetkessä ymmärsin Pekan tunteettomuuden.
aikaa, jos se noinkin isoa palkkaa maksaa ja alat sitten opiskella. Pekka lähti taas työmatkoilleen sanoen viipyvänsä ainakin viikon. Talo olisi käytössäni ja vierashuone ominta aluettani. Minun yhteyteni oli pikkukaupungin varakkain perhe ja suurin työnantaja ja sain itsekin joka paikassa hyvää kohtelua. Kävin välillä kotona ja vein aina kalliit tuliaiset vanhemmilleni. uodet vierivät. uolessa välissä viikkoa tuli Pekan isä käymään
Tunsin itseni naurettavaksi tarrautuessani siihen ainoaan lauseeseen, jonka Pekka parisuhteesta oli ensimmäisenä iltana sanonut. Simosta olin kuullut paljon. Hän tarvitsee palvelijaa tai siis emäntää. Pekka soitti välittömästi, hänen sisarensa tulivat koirineen ja lastenvaunuineen itkeä tihertämään, miten he eivät laske minua pois. Järkytys Pekan suuntautumisesta oli niin suuri, että kun Pekan isä tuli, sanoin itseni irti. Yhtäkkiä hän oli niin tuttu ja turvallinen siinä sohvalla istuessaan. En koskaan unohda tekstiä. Muuta hyvää en asiassa nähnyt kuin muhkean pankkitilini, se mahdollisti lähtöni vaikka heti. Yritin jopa yliopistoon opiskelemaan, mutta en sopeutunut nuorten elämään. Sovimme työasiat ja ovi sulkeutui. Rakkaimpasi Simo!" Koko maailma pyöri ympärilläni. Olihan meillä Pekan kanssa joskus hauskaa. Rahallahan te saatte kaiken. Hän oli sanonut niin vain pienessä sievässä jotain sanoakseen. Siksi kai minäkin siitä niin paljon järkytyin. Tuntuu, että kuolen ikävään. Kun sanon itseni irti, tarkoitan sitä! minä ilmoitin. Vaivoin sain hillittyä itseni, etten sanonut, että jäähän sinulle Timo, se todellinen rakkautesi. Minulla ei ollut ketään tut-
tua Pekan perheen lisäksi. Viikon lopulla pidettiin sihteerin läksiäiset, josta ei puheita puuttunut. Sinä päivänä eivät työt sujuneet. Eikä ollut koskaan tarvinnutkaan. Hyvä ihminen, lähde vaikka heti ostoksille, annan ylimääräistä. Jäimme katsomaan toisiamme, ja minun teki mieleni sanoa, että kaikkien rahojen tilalle olisin halunnut hänet. Ostin kaupungista asunnon ja aloin "elää". ekka tuli illalla kotiin ennen aikojaan. Mitähän seuraava uusi työni mahtaa sisältää. Kyykistyin ottamaan lapun maasta ja luonnollisesta uteliaisuudesta luin sen. Pekka tarjosi heti rahaa ja siinä huomasin koko perheen toimintaperiaatteen. SIHTEERI
E
P
33. Olinko minä jotenkin jälkeenjäänyt, kun kaikki nämä vuodet olin kuvitellut suurin piirtein, että olemme ikuisesti yhdessä. Minä olen aina ollut siinä kuvitelmassa, ettei sinulta puutu mitään.
Annoin olla. Tarkkaan ottaen hän tarvitsi palvelijan. Mitä minä olen odottanut. Nostat, isä, palkkaa niin paljon, ettei hän lähde. Pysyin tiukasti päätöksessäni ja kun Pekka ei alkanut uskoa, sanoa pamautin. Kauneimman jakson, suloisen nuoruuteni, olin hyvää hyvyyttäni lahjoittanut perheelle, joka oli tottunut saamaan rahalla kaiken, mitä se halusi. Haluaisin olla aina lähelläsi. Rahalla saa melkein mitä vaan. Nyt, vuosikymmenien jälkeen, tämä ajanjakso on ainoa, jota todella elämässäni kadun. Aikuisen ihmisen varmuudella, jonka nuoresta iästäni huolimatta olin saavuttanut, ilmoitin viileästi, että sanon tänään itseni irti ja kahden viikon kuluttua lähden. Talon pakettiauto vei tavarani syntymäkotiini. Hän kampasi tukkaansa eteisessä, kun huomasin lapun pudonneen hänen taskustaan. Totta kai teille sopii, että tällainen yleiskone tekee kaikki, mitä pyydetään. Talon tyhjennettyä Pekan isä tuli takaisin ja yritti kaikin tavoin saada minut perumaan päätökseni. Siinä elämässä minä nousen kello viisi, jätän pöydälle kiitoskirjeen ja lähden aamuhämärissä, rinkka selässäni kohti Ruisrockia ja vapaata nuoruutta. Siitä se helvetti nousi. No, nostaisin sen hänen lähdettyään. En yksinkertaisesti ymmärtänyt, mitä he puhuivat. Hetkessä ymmärsin Pekan tunteettomuuden. Hän asui lähikaupungissa ja oli Pekan paras ystävä, mutta että rakkaussuhde... Jäimme katsomaan toisiamme, ja minun teki mieleni sanoa, että kaikkien rahojen tilalle olisin halunnut hänet.
maailmaa, mutta jos aloin suunnitella, että sanoisin itseni irti, se tuntui aivan mahdottomalta. Muistelimme liftausiltaani ja kohtaloa, joka johdatti, Pekan mielestä, hänelle maailman parhaan sihteerin.
J
älleen Pekka oli lähdössä matkalleen. "Rakkaani! Jos pääset, tule jo tiistaina. Kun kevät tulee ja auringon ensimmäisen kirkkaat säteet valaisevat teiden pintoja, elän nuo elämäni tärkeimmät hetket uudelleen. En koskaan saanut elää nuoruutta ja muuhun elämään en oikein sopeutunut koskaan. Siinähän nuo ovat tulleet siskosi lapsetkin sihteerin työn lisäksi katsottua. Etkö sinä ole tottunut, että olen sanojeni takana oleva ihminen. Eikä mitään emäntää. Kuka meitä auttaa, enhän minä pääse kauppaan, jos sihteeriä ei ole, Pekan sisko valitti. Aikanaan menisimme naimisiin ja perustaisimme perheen. Mitäs minä saan. Ymmärsin, miten erilaisia odotuksia meillä oli ollut. Siihen aikaan nämä keskustelut käytiin nurkan takana, jos sielläkään, ja homous oli suuri häpeä. Sama mouruaminen alkoi hänen puoleltaan. lin monta vuotta säästöilläni tekemättä mitään tai ehkä opettelin elämään. Olin vuosikaudet elänyt yhtä perhettä palvoen, unohtaen täysin oman elämäni
Ompelimme vaatteita myös. He ovat kypsiä aikuisia ihmisiä, jotka nyt elävät onnellisissa avioliitoissa. Nyt Ulla asui pienessä kaksiossa kaupungin laidalla. Nyt huomaan että se aika ja huomio, mitä silloin annoin lapsilleni, oli heille hyväksi. sanoin. Mutta ei kysy: kuka. Mutta silloin minusta tuntui, että päivät tulivat ja menivät ilman, että olin saanut mitään aikaiseksi. Ulla kysyi. Siihen aikaan joimme kahvia tai mehua. Eikä tämä myöskään ollut ensimmäinen kerta, kun hän petti minua. Hänen kysymyksensä todisti sen. Niin oli nytkin. Jyrki tulisi kotiin. Olin avannut meille valkoviinipullon, ja lasimme olivat jo tyhjät. Ulla oli tullut pyörällä luokseni ja istunut kanssani ulkona. Pidin ompelemisesta aidosti. Minun käteni olivat ahkerat jatkuvasti. Ja kun Ulla otti avioeron, tuin Ullaa siinä. Hän antaisi minulle pieniä, pieniä annoksia kuin lusikoimaansa keittoa ja hänen kasvoillaan loistaisi epäaito hyvyys. Sitten Jyrki tulisi kotiin niin myöhään, että olin jo alkanut hätäillä. Silmät liikuttelevat kirjaimia ilman, että sitä itse edes huomaa. Kotona keitettyä mehua. Kun hän nyt kulki näitä kiertopolkuja narratakseen minua, miksi hän ei tehnyt sitä paremmin. Oikeastaan on kummallista, että mieheni ei ollut tämän tahdikkaampi. Istuimme terassillani. Puhuimme kaavoista ja muodista ja opiskelimme kangaskatalogeja ja muotilehtiä. Kohta päivä joutuisi iltaan. Ensin söisimme illallisen. Vain yksi nopea kierros, oli miehelläni tapana sanoa, kun protestoin. Silloinkin Ulla oli tullut. Se oli halvempaa, ja meillä molemmilla oli aina huonosti rahaa. Olen ex-mieheni
uusi salarakas
uulen, että Jyrki on uskoton. Sa34
-L
noja voi tuijotella monia minuutteja ja muuttaa kirjaimia vaikka kuinka paljon ilman, että niistä saa mitään tolkkua. Muistan, miltä poika oli näyttänyt, kun hänellä oli ollut pieni punainen kypärä päässään ja korkea oranssi viiri oli ollut kiinnitettynä tavaratelineeseen. Oli ihana elokuinen iltapäivä. Istuimme ulkona tunteja. Ulla oli itse Jyrkin toinen nainen. Avatessani jääkaapin ovea tajusin äkkiä, mitä Ullan kysymys merkitsi. Kaikki se muu, jota tein, sadun lukeminen, metsäkävelyt, lohduttaminen ja kaikki se, jota nykyään kutsutaan laatuajaksi, se ei näkynyt missään. Hän uskoi minulle ne ongelmat, joita hänellä oli miehensä Sepon kanssa. Sitä alkaa protestoida, kysellä, kuinka epäilyt ovat heränneet, sitä lohduttaa ja rauhoittaa. Äkkiä minua huimata ja minun täytyi ottaa tukea keittiönpöydästä. Niinpä Ulla tiesi, että se, mitä sanoin, oli totta. Ullalla ja minulla oli tapana is-
tua terassillani sillä välin, kun lapset leikkivät Jyrkin äidin ostamassa leikkimökissä. Hän tiesi minusta kaiken. En vastannut Ullan kysymykseen, otin vain lasimme ja lähdin keittiöön. Jääkaapin ovi oli auki, se jäähdytti jalkaani. Kun paras ystävätär paljastaa, että hänen oma miehensä on uskoton, ei sitä kysy ensin: kuka. Se oli kuin toisintoa menneistä ajoista, kun lapset olivat olleet pieniä. Hän valottaisi omaa päiväänsä niin niukasti kuin mahdollista. Mieheni punnitsisi sanansa tarkoin ja huolellisesti. Kudoin paljon siihen aikaan. Tiedätkö, kuka hän on. Olimme jo istuneet terassilla useita tunteja puhumassa ja joutavanpäiväisyyksiä. Hajamielisenä ihmettelin, että olin tullut juoneeksi liikaa valkoviiniä viime aikoina. Jo silloin Ulla oli rakas ystävä minulle. Ulla oli vetänyt kaksosia vaunuissa, ja Matti oli polkenut pikku pyörällään. Villatakkeja, puseroita, jopa vanttuita ja sukkia. Ajatuksena oli, että autoilijat näkisivät viirin liehumisen ja tajuaisivat, että tässä oli vastassa pieni ajoneuvoilija. Olin juonut joka päivä elokuulle sattuvan lomani aikana. Omilla tyttärilläni oli samanlaiset viirit. Hölkkärata näkyi hänen olohuoneen ikkunastaan.. Ullan kysymys oli antanut minulle vastauksen. Ja minä tiesin kaiken Ullasta. Tiesin, mitä mies tekisi. Ei edes minun ikuinen siivoaminen näkynyt lainkaan, paitsi silloin, kun en jaksanut tai ehtinyt siivota. Vastaus oli sana, jossa kirjaimet ovat vaihtaneet paikkaa. Sitten Jyrki sulkeutuisi työhuoneeseensa lopuksi iltaa ja lähtisi hölkkäämään illan pimetessä
Keskellä tätä kaikkea ihmettelin, miksi he olivat olleet niin salakähmäisiä. Millaista sinulla on ollut tänään. Hän oli mieheni rakastajatar. Ja tässä omassa keittiössäni, kun iltapäivän aurinko kuumotti paljaita käsivarsiani ja jääkaapin viileys virtasi jaloilleni, tajusin, että parhain ystävättäreni petti minua. Avioerothan eivät ole mitenkään epätavallisia näinä aikoina. Lapsenlapset leikkivät siellä, kun tulivat kylään. Sitten tajusin, että mieheni petti minua parhaan ystäväni kanssa. Ihan kivaa, sanoin. Minun oli koottava itseni ja jollain tapaa oli päätettävä jatkotoimista.
Ensin minun täytyi vakuuttua siitä, että epäilykseni olivat totta. Onko Ulla ollut täällä?
35
K. Ulla kysyi huolissaan. Että he joutuisivat eristetyiksi muista. Se ei varmaankaan ole mitään. Jyrki on varmaan vain väsynyt tai jotain. Hitain ja hermostunein liikkein annoin kylmän veden valua hanasta viinilasiini ja join sen sitten nopeasti. Ulla antoi minulle nopean poskisuudelman ja hävisi ulos keittiön ovesta. Kuule, minä lähden tästä kotiin, Ja se, mistä mainitsit, älä välitä. Siitä alkoi muutos, joka toi mukanaan paljon surua ja huolta, mutta myös jotain sellaista, jota en olisi ikinä uskonut: uudenlaisen suhteen mieheeni.
Jyrki ja minä asuimme yhä samassa talossa kuin ennenkin. Uskoivatko he ja toivoivatko, että heidän intohimonsa menisi ohitse. Alkoi vain vähän huimata. Koko sisimpäni oli kuin kiehuva tunteiden kattila, useimmat tunteet mustia kuin myrkyllinen savi. Tarkkailin Jyrkiä, kun tämä söi hyvällä ruokahalulla. Ai. mieheni kysyi. Siinä seisoin siis ja tarrauduin keit-
tiönpöytään ja tuntui kuin talo olisi tärissyt ympärilläni. Ei mikään, mumisin. Mikä sinulla on. Se ei ollut loogista, ja ymmärsin, että loogisuus oli nyt minusta kaukana. Ulla tuli sinne keittiöön, pyöräilykypärä käsissään. Leikkimökki oli yhä jäljellä. Tarkoitatko, ettei ole mitään toista naista. Luulivatko he, että ihmiset heidän lähipiirissään kääntäisivät heille selkänsä, jos he jäisivät kiinni. ysymykset velloivat päässäni, kun laitoin ruokaa. Kumma kyllä, olin sitä mieltä, että Ullan vilpillisyys oli suurempi kuin mitä mieheni. Häpesivätkö he. Ensin tajusin mieheni pettävän minua. Ei varmastikaan. Paljon oli vuosien varrella muuttunut, mutta olin luullut, että ystävyyteni Ullan kanssa olisi pysyvä
Ulla epäröi, ja lyhyen kauhistutta- viimeiset jäänteet ylpeydestäni. tullut kotiin ennen kuin kolmen Missä hän on. Heitin ruoan menemään ja join kaksi lasia vettä. noi rauhallisesti ja kietoi käsivartenSilloin ovet avautuivat ympärillä- sa ystävättäreni ympärille. Hän ei nun syytäni. Ensimmäisen kerran tänä ilta- sisään ulko-ovesta, sanoin: Haluan avioeron. nelten kirvellessä kuumentuneita Ulla ei avannut! Silloin soitin ovi- poskiani. Ei kiitos. Sillä hetJuoksin ylös kolmet portaat ja py- kellä olin valmis perääntymään, sähdyin huohottaen ja adrenaliini- pyytämään anteeksi ja yrittämään humalassa Ullan ulko-oven takana. Kuinka saatoin antaa miehelleni kuvitelman, että minua ei painanut mikään illallisen aikana. Ehkä Jonkin ajan kuluttua näin Ullan ve- Ullalla oli joku toinen mies seuratävän rullaverhon alas. Oikealla Ullan Hitaasti pyöräilin asunnosta asui kotiin sinä yönä. Joka tapauksessa, istuimme vastapäätä toisiamme, Jyrki ja minä. Minulla on oma resepti perunasalaatista ilman majoneesia, ja siihen Jyrki oli kovasti ihastunut. Soitin ovikelloa. tallustelin ulos. Minä vain pyörittelin ruokaani lautasen reunalta toiselle. säni kuin vuoristoradassa. olin onnistunut raapimaan kokoon Jyrki. Tapa, jolla mieheni lausui Ullan nimen. ni. Jyrkillä oli ollut kiire. SeiJollain tapaa oli häpeäni vaihtunut soin vain paikallani hien ja kyyvihaksi. Ajattelin, että jos poljin niin paljon kuin jaksoin, minun pitäisi olla nopeampi kuin hölkkäävä mieheni. Sitten hän nousi seisomaan ja katsoi terassille. Makuuhuone oli keittiön vie- oli ajatellut mennä nukkumaan hieressä ja ikkunat olivat kadulle päin. Samalla hetkellä, kun ulko-ovi paukahti kiinni, pukeuduin tummaan, pitkähihaiseen villapuseroon, ja hiivin mieheni perään. En tiedä. Ehkä rappuun. na. man aiemmin kuin tavallista. mielipuolisen vallan kohteeksi. Miksi et syö. Hölkkärata on lyhyempi ja menee suoraan metsän läpi, mutta minun oli pakko pysytellä kaduilla ja pyöräteillä. kuussa, vaan kuolevan harmaan sykJuoruakka jäi seisomaan ovelleen syn marraskuussa. Ja Jyrki myös. pulta painoin summeria yhtä soittoa Jyrkillä oli aamutakki päällään ja kun sekään ei saanut häntä avaa- ihan niin kuin Ullallakin. ollut koskaan enTyperä, säälittävä nen tavannut. Hän Äkkiä näin itseni heidän sil- akka, joka järjesoli huvittunut sa- min. Niin pian kuin mahdollista pyöräilin suoraan Ullan luokse. Nääntyneenä isle eteiseensä. Siinä asunnossa asui vanhem- jelle jäi vain häpeä. päivän kuluttua, ja siihen mennessä Kuka. Yhdessä maan ovea, aloin rynkyttää ovea he muodostivat näyn vakioparista, molemmin käsin ja karjuin niin, että joka jostain syystä joutuu häiritsijän huutoni kaikui rappukäytävässä. Ehkä kaikki
J. Savan hetken luulin, että olin ollut vää- malla hetkellä, kun mieheni työntyi rässä. Ulla sihisi niin kuin kaikki olisi ollut miyrki ei tullut sinä yönä. Mitä ihmettä sinä touhuat. Seisoin yhä pimeässä ja Jyrki huohotti juuri sillä hetkellä nostin katseeni ylös Ullan ikkunoi- ylämäessä hölkkäradalla. tuin sohvaamme odottamaan Jyrkiä. Ihastuneena huomasin, että sun. Jyrki naputteli ympärilleen katso36
matta porttikoodin ja työntyi sisään oli vain hirvittävä erehdys. Ei hedelmällistä syksyä syyshän tunnisti minut. Ensiksi ovi vasemmalla puolelKiukku valui minusta pois ja jällani. aina siihen asti, kunnes Ulla repäiKun viimein olin kotona, tuntuivat si ovensa auki ja kiskoi minut sisäl- lihakseni kipeiltä. kaupungin pahin juoruakka, hänet Lämmön ja myöhäissyksyn keskellä tunsin lukuisista tapaamisista kou- aavistin maatumisen ja syksyn tuoklussa. Ehkä otin askeleen taaksekelloa uudestaan. Jyrki läähätti kovasti. Tämä oli hyvää. Juoksin Tuhannet ajatukset risteilivät pääsovelle ja työnnyin sisälle rappuun. Typerä, säälittävä akka, ti tällaisen kohtanoistani ja nyökuksen. Se sai minut naan. Jyrki söi ruokaa ja joi valkoviiniä. Ehkä on niin, että kun kaikki romahtaa ympärillämme, tarraudumme kiinni siihen, mikä on tuttua. Äkkiä näin itsepi mies, häntä en ni heidän silmin. Tiedän, mitä tou Mene kotiin Annikki, Jyrki sahuatte siellä sisällä, sinä ja mieheni. jostain syystä hihittämään. Ehdin vain heittää pyöräni roskasäiliön taakse ja mennä kyyryyn, kun Jyrki jo ilmestyikin talon nurkalle. saada tehdyn tekemättömäksi. Silloin tajusin, ettei hän ollutkaan niin hyvin treenattu kuin olin luullut. nustanut minua. Kuuliaisekäsi kuin olisi kan- joka järjesti tällaisen kohta- na peräännyin ja uksen. Jyrki ei puhunut mitään, luki lehden ja katsoi televisiosta aikaiset uutiset. On vielä valoisaa, lähden pienelle hölkälle. Odotin. Mieleni oli heti hienoisessa jännityksessä. Jyr Avaa Ulla! Tiedän, että olet koto- ki vain seisoi Ullan vieressä. Etkä halua viiniä. Miksi en ollut pannut merkille, kuinka mieheni ikään kuin hyväili nimeä kielellään, ennen kuin hän päästi sen irtoamaan korvilleni. On niin kuuma. päivänä minä epäröin. Silloin tuli Jyrki paikalle. Ehkä Ulla hin. Jyrki söi savukinkkua ja kotona tehtyä perunasalaattia. Ja uudestaan! Lo- päinkin. Vaikka hän juoksi kierroksen joka päivä ja osan hölkkäsi, se ei ollut mikään kova treeni. Aha, tokaisin
Joskus vakoilin Jyrkiä. Jyrkillä ei enää ollut heihin paljon minkäänlaista kontaktia, koska molemmat tyttäremme olivat tehneet selvän pesäeron isänsä kanssa.
E
P
arin päivän päästä tapasimme toisemme hölkkäradalla uudestaan. Jyrki lähtee hölkkäämään, mutta jää sitten luokseni. Jyrki, joka aina oli niin tarkkana materiaalisten asioiden suhteen, oli oikein antelias. Silti surin kaikkia unelmia, joista ei koskaan tulisi totta. Hitaasti uurastin eteenpäin vastatuulessa. Niin on nyt. Kuten tavallista, se oli vaimo itse, joka viimeisimpänä sai tietää kaikesta. Kerroin lapsenlapsista. Jyrki on yhä minun elämäni rakkaus, ja nyt on minun vuoroni olla se toinen nainen. Olinhan luullut, että me Jyrkin kanssa vanhentuisimme yhdessä. Mutta nyt viitsin. Meitä molempia olivat vuodet kohdelleet sekä raskauksien että painovoiman taholta.
un suru astuu elämään, on lohdutuksena käytännön asiat. Sillä ei ollut mitään merkitystä minulle silloin, eikä ole nytkään. Tämä antoi hänelle mahdollisuuden hankkia uuden ylellisen asunnon, johon hän ja Ulla heti muuttivat yhdessä. Sitten yllätyin, kuinka hyvältä kuntoilu tuntui. Jonkunhan täytyi olla lasten kanssa kotona, toisaalta en olisi viitsinytkään. Arkeni oli siedettävä, mutta kun talvi oli ohi ja ensimmäiset kevätkukat nostivat päätään ylös maan uumenista omakotitalojen pihoilla, tajusin, etten tuntenut mitään iloa. Talvella ei ollut tuntunut siltä. Kiitollisena kulutin aikaa löytääkseni oman huoneiston, myydäkseni talomme ja jakaakseni huonekalut. Kaksi käyntiä tuomarin luona, kolme asiapaperia allekirjoitettavana ja niin oli avioliittomme ohi. Minusta tuntui siltä, että tämä oli aivan liian helppoa. Vain kirjoissa ihmiset riutuvat nälkärajan partaalle huolista. Taistelin yksinäisyyttäni vastaan punaviinin ja ranskalaisten herkkujuuston avulla, ja jälkiruokana minulla oli usein jäätelöä suklaakastikkeella. Puhumme vanhoista muistoista ja lapsenlapsista ja sitten rakastelemme. Se sopii hyvin, oli Jyrkin vastaus. MOONSHADOW
37. Pyöräilin hänen uuden asuntonsa lähelle vain nähdäkseni miehen menevän portista ulos ja sisään. Heippa, sanoin ja jatkoin matkaani. Mies hämmästyi, mutta minä en. Vaikka mies oli tehnyt minulle niin paljon pahaa, rakastin yhä Jyrkiä. Endorfiini-piikki, jonka sain kuntoilusta, antoi minulle palkkion, ja kahden kuukauden innokkaan treenaamisen jälkeen saatoin heittää menemään uudet farkkuni. Jyrki oli aina treenannut, mutta en ollut ikinä lähtenyt mukaan. Sillä niin se on: sopimuksen voi rikkoa ja kodin jakaa, mutta tunteet, jotka kerran olivat sopimuksen takana niitä ei ole helppo tuhota. Nyt jäljestäpäin tiedän, että hänellä oli omia salaisia piilojaan, joissa säilytti tulojaan, jotka hän oli minulta varkain sinne kätkenyt. Seuraavalla kerralla se ei enää ollut puhdas sattuma ja neljännellä kerralla olimme tehneet treffit. Kun paperisotku oli valmis ja olimme muuttaneet erillemme, odottivat lähipiirini ihmiset, että olisin jatkanut eteenpäin elämässäni. Joskus mietin, josko Ulla epäilee jotain. Ja sen minä tein. Sitten kaikki kävi niin nopeasti, että tuskin ehdin vetää henkeä. Surin yhä. Sillä ei Ullan vartalo ollut uudempi kuin minunkaan. Hän oli hyvä ystävä monella eri tapaa. Iltaisin istuin television ääressä, söin ja itkin. Enkä taatusti Jyrkiin, joka petti minua pahemmin kuin kukaan muu. Tyhmänä olin luullut, että se kaikki, mitä meillä oli, oli arvokasta. Kaipaan ystävätärtäni yhä. En Ullaan, joka oli maannut mieheni kanssa. En tuttuihini, jotka olivat olleet hiljaa ja täten itsekin pettäneet minua. Hänellä on yhtä huono kunto kuin silloin, kun oli naimisissa kanssani. Annikki, mies sanoi ja pysähtyi. Niitä näitä puhuen juoksimme kierroksen. Jyrki hölkkäsi yhä, mutta ei enää joka ilta. Ne olivat ihan liian suuret. Syksyn aikana päädyin siihen lopputulokseen, että en enää voinut luottaa keneenkään. Kun vasta ostetut, upouudet farkut eivät enää mahtuneet jalkaani, otin itseäni niskasta kiinni ja aloin kuntoilla. Hän oli heittänyt kaiken menemään Ullan vartalon vuoksi, joka vielä hohti uutuuden viehätystään. räänä iltana tapasin Jyrkin juoksuradalla. Odota, Jyrki sanoi ja kääntyi perääni. Aloin syöpötellä lohdutukseksi ja pyöristyin. Meidän muistomme, yhteiset kokemuksemme, kaikki se, jonka lävitse oli tultu tähän asti, kaikki se oli arvotonta Jyrkin silmissä. Häiden järjestely oli aikanaan vienyt enemmän aikaa, kolmekymmentä vuotta sitten. Elämäni soljui eteenpäin verkkaiseen tahtiin. Leikkisimme lastenlasten kanssa ja näkisimme uuden sukupolven kasvavan ja kehittyvän. Ja rakastin yhä Jyrkiä. Se lisäsi tunnettani siitä, että minut oli petetty. Eikä auttanut, että ihmiset säälivät minua, kun he jo useiden vuosien ajan olivat tienneet, että minua petettiin. Ensin hämmästyin, että
K
minussa vielä oli henkistä lujuutta niin paljon, että pystyin sen tekemään. Kukaan ei vaatinut meitä pysähtymään, ajattelemaan ja harkitsemaan asioita.
K
un kerroin töissä Ullasta, kuulin toisten äänestä, että he olivat tienneet tästä kauan. Jo kahden viikon kuluttua lähti Jyrki mukaani kotiini
Pienen epäröinnin jälkeen Pirjo li-. Toinen tyttäreni syntyi seitsemän vuotta myöhemmin syyskuussa. Seisoskelimme välitunnilla koulun aidan vieressä Pirjon kanssa ja mietimme keväällä edessä olevia ylioppilaskirjoituksia niistä oli tulossa varsinainen painajainen. Kun sitten rakastuin esimieheeni Eeroon, kuvittelin vihdoin löytäneeni miehen, joka osasi antaa arvoa minunlaiselleni naiselle.
lämän tärkeät muutokset ja tunne-elämän poukkoilut ovat kohdallani kerta toisensa jälkeen ajoittuneet syksyyn, aivan kuin kesä haluaisi päättää juoksunsa mullistukseen. Kaksi nuorta miestä repi kiikaria toistensa käsistä. Kesken kauhuskenaarioiden luultavasti reputtaisimme huomasimme, että meitä tarkkailtiin kiikarilla viereisen talon parvekkeelta. Se ei ollut hyvä alku avioliitolle, eikä jatko ollut sen parempi. Viimeinen lukiovuosi oli alkanut. Tulin ensimmäisen kerran äidiksi kahdeksantoistavuotiaana, Annika syntyi lokakuun alussa. Jounin olin tavannut viimeisenä lukiovuotenani syksyn kynnyksellä ja kymmenen vuotta myöhemmin Eeron marraskuussa, kun aloitin uudessa
38
Rakkauden valhe:
E
työpaikassa. Kummankin vatsassa lenteli perhosparvia, edessä
oli ankara ja valitettavasti viime hetkeen jäänyt punnerrus. Hetken päästä kadulle lensi muovipullon sisään laitettu viesti. He suuntasivat sen meihin, viittilöivät ja juttelivat vilkkaasti. Koulun pihan ja kadun vierustan vaahterat kylpivät syksyisessä väriloistossa ja ilmassa leijuivat talven tulon ensi henkäykset. Suhteemme päättyi yksitoista vuotta myöhemmin heti kesän mentyä. Imartelevaa! Emme kuitenkaan olleet huomaavinamme emmekä heiluttaneet takaisin. olin pettäjä ja petetty
Tullessani lukiolaisena raskaaksi jouduin tarrautumaan Jouniin kaikilla voimillani
Syntyi ensimmäinen mahtava riitamme. oisin kuin Pirjo, selvisin ylioppilaskirjoituksista rimaa hipoen ja sain lakkini hiukan väljässä mekossa vartalosukka kiristäen.
39
T. Helppoa ei tulisi olemaan lapsen kanssa ilman ammattia, ajautuisin norkoilemaan sosiaaliluukuille. nnen joulua huomasin olevani raskaana. vahti kadulle ja haki pullopostin. Naisen kuulemma kuului huolehtia siitä, että ei ajautunut vastentahtoiseen
E
raskauteen, se ei ollut merimiehen vastuulla, tämä kun friiasi naista sen hetken, kun ehti. En ollut edes maininnut, että en käyttänyt pillereitä. Vannoutunut merimies oli unohtanut kondomit. Tummempi oli vaikuttanut mielestäni liian lyhyeltä
S
ja hontelolta. Kuunnellessani hänen uhoamistaan kylvin kylmässä hiessä, sillä menolla Jouni lähtisi vaikka kävellen Timbuktuun. Isä totesi raivoissaan, että saisin sitten aloittaa elämän omillani. Hämmentyneenä, mutta toiveikkaana kerroin asiasta Jounille, joka tyytyi hokemaan "ei voi olla totta". Tapailimme koko syksyn tiiviisti neljään pekkaan siitä huolimatta, että Juha ei ollut kovin kiinnostunut Pirjosta. Itsepä olin pannut elämäni ranttaliksi ja saisin tyytyä elämään sen mukaan. Vai että merille pakoon! Isä raivosi soittavansa varustamoon. Tavatessamme pidin varani ja omin heti kärkeen Jounin. Kuinka romanttista! inä iltana menimme jännittyneinä ulos tapaamaan "parvekeihailijoitamme", vaikka meidän olisi pitänyt lukea englannin kokeisiin. Sen jälkeen parvekkeella ei näkynyt liikettä, eivätkä pojat ilmestyneet koulun portille odottelemaan meitä. Toisaalta toivoin, että joku koulun pihalta huomasi, toisaalta pelkäsin niin käyvän. Unelmat toiveammateista saisin heittää roskakoriin. Paljon myöhemmin kuulin, että pojat olivat puolestaan päätyneet toisenlaiseen ratkaisuun, mikä jäi varman otteeni vuoksi sitten haaveeksi. Rakkautemme pysyisi pitkään tuoreena, jännittävänä ja kiehtovana, arkipäivä ei pääsisi puuduttamaan emmekä leipääntyisi toisiimme. Ne olivat lähes sokkotreffit ja mieleen juolahti jopa pelätä, että pojat lähemmin meidät nähdessään lähtisivät livohkaan. Olin autuaan tietämätön siitä, että Jounin ajatukset eivät kulkeneet alkuunkaan samaa rataa mimmi joka satamassa, parhaassa kaksi, oli hänen unelmansa. Ja niin kuin minun eteeni oli yritetty, säästetty lapsilisätkin, että ei heti tarvitsisi tehdä opintolainaa. Jouni asui äitinsä luona, koska hän ja Juha olivat pari viikkoa aiemmin rantautuneet ensimmäiseltä merimiesreissultaan ja tarkoitus oli kohta lähteä uudelleen molemmat esittivät kovasti merimiehiä, jotka olivat hetkeksi rantautuneet maakrapujen pariin. Miehen oli vastattava tekosistaan. Pirjo tiesi kuitenkin, että he olivat saaneet pestit vasta tammikuun lopulle. Epätoivoisena mietin, olivatko he ehtineet jo lähteä taas merille. Kuten aina, äiti otti viimein ohjat käsiinsä. Äidin velvollisuus oli asettaa lapsesta huolehtiminen etusijalle, ohi omien halujen ja tarpeiden. Hiukan rauhoituttuaan isä päätti panna "sen juipin" koville. Hädissäni kerroin kotona raskaudestani ja pari viikkoa meillä vallitsi painostava hiljaisuus, jonka rikkoi aika ajoin kiukkuinen voivottelu ja ihmettely, millainen vastuuton kananaivo mahdoinkaan olla. Kun olen itse pidemmän puoleinen, miehen pituudesta oli muodostunut minulle tärkeä kriteeri. Romanttisissa kuvitelmissani näin itseni kirjoittamassa kirjeitä maailman meriä seilaavalle rakastetulleni ja odottamassa häntä kotiin. Nyt oli hankittava kohtuullinen toimeentulo, josta saisi leivän, kiinnosti työ tai ei. Jouni jopa suuteli minua parvekkeella. Livahdimme jopa ruokatauoilla Jounin äidin asuntoon hän oli päivisin töissä ja kurkistelimme parvekkeelta koulun pihalle kuhertelun lomassa. Tein Pirjolle selväksi, että halusin sen pidemmän, harteikkaan ja vaalean. Ylioppilaskirjoitukset saisin luvan hoitaa ja sen jälkeen minun olisi hankittava ammatti ei tietenkään mitään pitkää kouluttautumista
Katkeruus ja kostonhimo velloivat mielessäni mutta kuinkahan voisin kostaa. Sisälläni myllertävästä kaunasta ja pettymyksestä huolimatta halusin yrittää jo lapsenkin vuoksi vaikka elämä oli musertanut minut ennen kuin olin ehtinyt kunnolla varttua edes aikuiseksi. En milloinkaan saanut tietää, mitä tulevan anoppini ja isän kesken oli puhuttu, kun isä oli ryhtynyt panemaan "sitä juippia koville". Vanhuuttaan höperö äijä, vaarallinen ympäristölleen! aksi päivää Annikan syntymän jälkeen Jouni tuli katsomaan meitä sairaalaan rankan juhlimisen jälkeen. Tunnelma oli kaukana ylioppilaslakin juhlinnasta ja rakastuneen parin kuhertelusta. Molempien vanhemmat touhusivat häiden järjestelyssä kuin herhiläiset. Kun hän ei voinut paeta merille, pääsi edes pois kotoa miesten hommiin. Saanut hänet palaamaan ja sitoutumaan. Etenkin toisen kanssasisareni aviomies oli sekaisin onnesta. Huomasin, kuinka mieluinen se kutsu oli. Jounilla oli kädessään muutama nuukahtanut tulppaani, ne hän työnsi vaasiin, jossa törrötti äitini tuoma ruusu. Jounin meriseikkailut isä oli ainakin onnistunut torpedoimaan, ja siitä hän jaksoi myöhemmin jauhaa ivallisesti naureskellen vai että merille, kun mies ei tuntunut selviävän kuivalla maallakaan! Elokuussa täytin kahdeksantoista ja meidät vihittiin. Hymisin kiireesti, että kaikki oli mennyt hyvin. Jouni vilkaisi Annikaa ja kysyi: Kai se on terve. Illat hän vietti näpräillen kulkupeliään tai lähti kavereiden kanssa parille pilsnerille. Keinot olivat vähissä, suorastaan olemattomat. Oli! Mutta entäs varpaat, niitäkin piti kuulemma olla kymmenen! Jounin ilmestyminen herätti peitellyn tietäviä katseita, kun huoneeseen samalla levisi palaneen viinan katkua. aisusta alusta huolimatta Pirjo ja Juha solmivat avioliiton. Muistan vieläkin, kuinka minua hävetti ja suretti. Pirjo oli aina tansseissa jäänyt varjooni, kun minua oli piiritetty ja loppuillasta olin valinnut mieleistä saattajaa isosta halukkaiden parvesta. Pirjo oli kaiken keskipisteenä, ja Juha vaikutti varsin ylpeältä sulhaselta, joka oli valloittanut sydämensä valtiattaren. Mustissa hiuksissa oli samoja vaaleanpunaisia pikkuruusuja kuin hääkimpussa. Kuinka Pirjo oli tehnyt sen, vaikka Juha oli seilannut tuhansien kilometrien päähän. Huoneessa oli kaksi muutakin äitiä, jotka molemmat tihkuivat onnea. Hoitaja oli siirtänyt viereisen synnyttäjän kukkavaaseja ikkunalaudalle ja vienyt pari kimppua käytävän pöydälle. Tapaaminen ja keskustelu ei varmaankaan ollut muodostunut miellyttäväksi, koska anoppini piti aina minuun etäisyyttä eikä ollut missään tekemisissä vanhempieni kanssa. Tuon tuosta mies omi lap40
Se kirpaisi, että Eero ei suinkaan ollut rakentanut salaista lemmenpesäämme minun vuokseni, vaan jo aiempia salarakkaitaan varten.
sen huostaansa ja esitteli ikkunan edessä nyytille maisemia. Yhteiselämämme ei alkanut mitenkään hilpeissä merkeissä. Armeijan jälkeen Jouni teki vastentahtoisesti varastomiehen töitä ja haaveili ääneensä paluusta merelle.
Vähitellen taloudellinen tilanteemme koheni, riidat rahasta ja tuhlaamisestani hellittivät ja Annika varttui. Kaipa isäni oli oikeassa, kun väitti, että mies ei jahtaa kaadettua saalista.
V
K
Ä
P
uolen yön jälkeen hääpari poistui noustakseen aamun sarastaessa lentokoneeseen häämatkalle Riminiin. Itkua nieleskellen, kasvot käännettyinä seinään päin leikittelin pienen nyytin sormilla ja kuuntelin touhukkaiden isien ja isovanhempien hilpeyttä. Juhan veli, bestman, valitteli muka surkeana, että joutui jättämään juhlinnan kesken, kun oli. Hän otti virkavapaata voidakseen hoitaa Annikkaa ensimmäisen vuoden. Saatuaan jonkinlaisen kympin paikan työpaikallaan Jouni osti auton, joka nosti hänen itsetuntoaan silmin nähden ja haivutti hiukan avioliiton ankeutta. Jounilla oli edessään asepalvelukseen lähtö. Tunsin suorastaan viiltävää kateutta ja kipua minun aikani oli solahtanut ohi ennen kuin oli ehtinyt kunnolla alkaakaan. Pirjo asteli alttarille tyköistuvassa valkoisessa hääkomeudessa, äidinäitinsä Bahrainin helmet kaulalla. Häistä muodostui vaisu tilaisuus, vain lähimmät sukulaiset ja muutama ystävä. Minun ensimmäistä lastenlastani ei viedä parkuvana nyyttinä tarhaan, hän tiuskaisi mustanpuhuvalle isälle. Äiti järjesti vaihvihkaa lähimmille sukulaisille ylioppilasjuhlat, joissa kihlauduimme Jounin kanssa. Hyväntahtoiset isovanhemmat miettivät vitsaillen, oliko lapsella kymmenen sormea, jospa isä laskisi kaiken varalta. iti uhrasi isän vastustuksesta huolimatta melkoisesti, että pääsin laboranttikoulutukseen. Häissä en tuntenut itseäni edes Tuhkimoksi, jota oli sentään lopulta onnistanut. Synnytys oli ollut vaikea, mutta sen kaiken jälkeen poika vaikutti kuitenkin terveeltä ja elämään tarrautuvalta. Juhan korttien milloin mistäkin päin öljytankkerin reittiä loihtiman mykkäkoulun rikkoivat vain ihmettelyt, olikohan isäni ihan järjissään. Se tästä vielä puuttuisi... Jouni ei voinut sietää turvonnutta olemustani ja sana "noita-akka" lipsahti helposti hänen huuliltaan, jos ajauduimme sanaharkkaan
Hänenkin oli palattava omalla tahollaan rutikuivaan arkeen kiihkeän rakastelun muisto mielessään. Raskaudestani huolimatta upposin haaveisiin ja aloin pohjustaa suhdetta. Niinpä mekin aloimme taas pihistämisen ja kituuttamisen ja hankimme tilavan arava-asunnon. Niuhotin tiedosta enkä suostunut
41
K
S
U. En ollut huomaavinani. Omien tunteideni palon lomassa säälin Eeroa. Eero oli jopa
ihmetellyt, kelpuutinko tosiaan hänenlaisensa vaatimattoman näköisen miehen rakastajakseni, kun tyrkyllä oli varmasti komeampiakin lientämään arkipäivien ankeutta. Kaikesta huolimatta hän kehotti häävieraita jatkamaan sitkeästi aamutunneille asti. Haltioituneena minun oli vain pakko kuunnella riitteen hassunkurista ritinää kenkieni alla. Olin kuin olinkin Tuhkimo, jonka jalkaan tarjottu kenkä nyt sopi millilleen. Marraskuun tuulinen, kylmä ilta tuntui loihtineen sen vain minun ilokseni, musiikiksi myllertävälle mielelle. Uusi vaatekappale oli aina ollut tuhlausta, mutta kaljoille poikkeaminen kavereiden kanssa tarpeellista rentoutumista, että jaksoi raataa perheensä eteen ja unohti hetkeksi kesken jääneen merimiehen uran. Juhan isä huolehti ainoan poikansa autosta kunnon pelillä oli turvallisempaa. Yksi pahimmista juoruämmistä kertoi ivallinen virne kasvoillaan, että kellarin kyyhkyslakka oli yleisessä tiedossa ja jonain päivänä käry kävisi. Ei siis tarvinnut pelätä. Se kirpaisi, että Eero ei suinkaan ollut rakentanut salaista lemmenpesäämme minun vuokseni, vaan jo aiempia salarakkaitaan varten. Melkein heti raskaaksi tultuani kaduin. Aivan kuin siinä olisi soinut hilpeä talven tulon sävel, ei pimeän ja masentavan talven, vaan unelmien täyttymyksen, tyydytyksen ja onnen kaiku. Tytöt ja Jouni tuntuivat etäisiltä, ulkopuolisilta ihmisiltä, tuskin kuuluivat elämääni. Tunsin vapautuneeni kadulle viskatun pullopostin kirouksesta. Sen si-
jaan, että olisin kavahtanut, aloinkin harkita mahdollisuuksiani. Ja riisi lensi! Sen jälkeen olen aina inhonnut hääjuhlia. Esimieheni, sivistynyt ja vaikutusvaltainen mies, piti minua valloittamisen arvoisena, ei pelkästään viehättävänä, vaan älykkäänä keskustelukumppanina. Olin irvaillut säälimättä sanaa "ura" ja tuntenut itseni vanginvartijaksi. Vastasin ylimielisellä hymyllä ja kysäisin hunajaisella äänellä, kuinka kauheita tuskia kateus aiheutti, olihan se korventava sairaus. Hetken tuntui, että voisin unohtaa pettymykseni, olihan avioliittomme alkuvaikeuksista huolimatta menossa parempaan suuntaan, vaikka en saanutkaan aloittaa sitä säteilevänä morsiamena ja Juha kutsui minua usein noita-akaksi, jonka isäkin oli oikea velhojen mestari. Muistan, kuinka erosimme ensimmäisen salaisen kohtaamisen jälkeen kiihkon polttaessa yhä ihoani. Sain kuulla asiasta osaston juoruämmältä. Ja nyt sitten oma asunto! Masennustani lievitti hiukan, kun Jouni alkoi retostaa, että hän ei ollut perheenhuoltajana lapsuudenystäväänsä kehnompi. Hänellä oli ollut juttu jos toinenkin alaistensa kanssa, jokainen oli sitten vuorollaan vaihtanut työpaikkaa, kun tunteet olivat viilenneet. kuskattava pariskunta lentoasemalle. Halutun miehen valloittaminen houkutteli. Jos vain olen onnistunut keksimään tekosyyn, en ole mennyt mukaan inhoan säteileviä, onnellisia morsiamia sydämeni pohjasta.
K
un ensimmäinen lapsi ilmoitti tulostaan, Pirjo ja Juha hankkivat arava-asunnon ja sain huomata, että Jouniakin nakersi kateuden peikko. Toisaalta olimme pohjimmiltamme samanlaisia, kaipasimme elämältä enemmän. Ne työtoverit, jotka huomasivat pyrkimykseni, naureskelivat ylimitoitettua itsetuntoani. Hän ei kyylännyt alaisiaan ja ymmärsi lasten sairauksien aiheuttamat poissaolot, oli aina valmis sovittelemaan lomia tarpeen mukaan ja jakoi vähäiset ylimääräiset palkanlisät tarkan tasapuolisesti. Älykkään ihmisen on vaikea tyytyä tavanomaiseen pikkuporvarien menoon. Jospa emme olisi Pirjon kanssa poimineet sitä pullopostia kadulta! uden asunnon luomassa menestymisen huumassa lähennyimme ja päätimme hankkia toisen lapsen pojan. Se, että Eero kävi tuon tuosta muka tarkastamassa varastokellarin yhteydessä sijaitsevaa väestösuojaa ja minäkin katosin samaan aikaan, ärsytti, huvitti ja sai aikaan tietäviä, paheksuvia hymyjä ja kaunaista mutinaa työajan käytöstä. Ehkäpä tämä olisi minun kohdallani uuden alku! Ei tunteiden viilenemistä, vaan yhteinen loppuelämä. Kuinka väärin meitä kahta kohtaan! Kiirehtiessäni kotiin ja yrittäessäni keksiä uskottavaa selitystä, en pystynyt löytämään mitään. Toki kuulin heti kärkeen supinat. Eero oli varsinainen naisten mies. Eero oli tehnyt meille pesän käytöstä poistettujen toimistokalusteiden taakse, siellä leikimme kyyhkysleikkejämme. Kaikesta huolimatta Eero oli enemmän kuin pidetty esimies. Eeron puhe oli korvia hivelevää kuultavaa minulle. Olkoonkin, että hän oli naimisissa ja kolmen pojan isä. Olin juuri vaihtanut työpaikkaa ja uusi esimieheni veti minua puoleensa kuin lamppu yöperhosia. aksi vuotta myöhemmin, sinnikkäiden metkujeni jälkeen, olimme Eeron kanssa rakastavaisia. Kiihko jätti muun maailman ulkopuolelle. Joskus livahdimme työajalla jopa rakennuksen kellariin rakastelemaan. Emme saaneet nukkua yötä toistemme sylissä, vaan jouduimme kuuntelemaan yhdentekevän ihmisen luotaan työntävää hengitystä. alaiset kohtaamiset jatkuivat. Keskivertoperheeseenhän kuului tyttö ja poika
Uusi auto oli Eerolle elinehto, yhtä välttämätön kuin ilma, jota hän hengitti. Vuosia myöhemmin tajusin, että olin ajelehtinut väärästä valinnasta toiseen, en lähellekään täysosumaa. Päinvastoin en enää välittänyt salailla enkä keksiä selityksiä menoilleni. Eero osoittautui taitavaksi kokiksi. Huomasin työtovereiden ivallisesta hämmästyneeksi muuttuneet ilmeet ja hymyilin salaperäisen itsevarmana takaisin, vaikka mieleni pohjalla kaiversi. Joskus pujahdimme elokuviin filmin jo alettua, koska emme voineet odotella aulassa ja ottaa riskiä, että joku tuttu näkisi. Petyin toden teolla, kun Eero kertoi, että hänen oli vielä odotettava pojat olivat vaikeassa iässä, ja hän saisi katua loppuelämänsä, jos nyt laistaisi velvollisuutensa. Vanhempieni paheksunnasta huolimatta annoin tyttöjen jäädä Jounin huostaan, kun he kerran sitä halusivat, ja vuokrasin itse pienen kaksion. Minut oli luotu haluttavaksi, palvottavaksi ja hellittäväksi. Jouni oli muka käynyt auttelemassa yksinhuoltajaa keittiöremontissa ja antanut miehen mallia tämän pojalle, ei muuta. Suhdetta ei kannattanut pilata turhilla nipotuksilla ja vaatimuksilla. Hänen vaimonsa pyöritti taloutta omilla ansioillaan ja kustansi kaiken, mitä pojat tarvitsivat. Hiljaa mielessäni myönsin, että en välittänyt tippaakaan, oliko Jouni pettänyt minua tällä kertaa. Jopa tytöt väittivät, että heillä oli ollut hauskaa kaikilla viidellä. Jouni saisi katua katkerasti tympeää käytöstään ja väheksyntäänsä. Se oli aikaa, jolloin olisin voinut tehdä oikean valinnan palata perheeni pariin. Jollain ihmeen konstilla hän sai juoruämmän siirretyksi toiselle osastolle. Niin kai sitten kävi meillekin Eeron kanssa. En suostunut edes ajattelemaan sitä.
M
eillä oli molemmilla perhe, ja se piti ottaa huomioon, mutta tulevaisuus! Se voisi tarjota mitä tahansa, vain taivas oli rajana. Ansaitsin mieheltä arvostusta ja parasta, mitä hän saattoi tarjota.
sen, että mies livahtaa helposti ansaan, mutta takaa-ajettuna pakenee henkensä edestä. Henkisesti ja tunnetasolla en voinut palata Jounin luokse. Kosto minun vuokseni! Eero halusi näpäyttää niitä, jotka uskalsivat hyppiä silmilleni. Sitä se teettää, kun ajaudutaan liian nuorina avioliittoon. sein puhutaan, että seitsemän yhteisen vuoden jälkeen suhdetta ravistelee melkoinen kriisi. Enää muutama vuosi, ja Jouni olisi taakse jäänyttä elämää ja surisi, minkälaisen rotunaisen oli menettänyt sokeudessaan. Saituudestaan huolimatta hän osteli kalliita ruokatarpeita ja laitteli suussa sulavia illallisia viineineen. Olin saanut Eeron pari kertaa kiinni pettämisestä enkä nyt tietenkään tarkoita hänen vaimoaan. Silloin olin antanut ymmärtää, että harkitsin vakavissani suhteemme lopettamista. Olin kuullut isäni suusta sellaisenkin toteamuk42
S
Kun sain mielestäni Jounin kiinni pettämisestä, päätin panna avioeron vireille. Sen hän vaihtoi joka toinen vuosi edellistä kalliimpaan. Alle kolmekymppisenä unelmoin yhteisestä vanhuudesta Eeron kanssa. Yhtäkkiä riitelimme tavatessamme kerta kerralta raivokkaammin ja jatkoimme puhelimessa. Nyt oli minun vuoroni "mennä kaljoille" haivuttamaan arjen harmautta. Työpaikalla käyttäydyimme "sivistyneesti" yhteisestä, vaikkakin sa-
U. Liittomme alussa tiesin Jounin pettäneen minua. Ansaitsin mieheltä arvostusta ja parasta, mitä hän saattoi tarjota. Jatkuva tiukka salailu nakersi tunteitani, rajoituksia putkahteli tielle yksi kerrallaan. Eero oli suunnattoman saita. Huoleton nuoruus jää kokematta. Rakasteluun hotellihuoneessa Eero ei suostunut, hänen mielestään sellainen loi suhteeseen halvan maun. En ottanut kuuleviin korviini, vaikka hän ja samassa talossa asuva yksinhuoltaja kiistivät kaiken ja yrittivät vakuutella monin tavoin, että olin käsittänyt asian väärin. Olin taas valmis lentämään kyyhkyslakkaan entiset rakastetut olivat taaksejäänyttä, mutta minä olin pujahtanut Eeron elämään jäädäkseni.
Minut oli luotu haluttavaksi, palvottavaksi ja hellittäväksi. enää pujahtamaan kellariin. Prinssi ja lohikäärme! Elämäni mies oli vapauttanut minut pullopostin kirouksesta tosin tietämättään ja halusi suojella minua matalaotsaisten hyökkäyksiltä. Hän oli alkanut epäillä, mutta se ei minua vaivannut. uhteemme jatkui vuodesta toiseen. Lopultakin oli maksun aika, vaikka hiukan myöhään. Emme voineet liikkua yhdessä, emme mennä teatteriin tai ravintolaan syömään ja istumaan iltaa. Se oli pelkkää uhkailua mitä minulla olisi ollut sen jälkeen. Katsoin parhaaksi sopeutua kerta toisensa jälkeen. Joskus harvoin saimme lainata Eeron kaverin asuntoa, kun hän oli työmatkoilla ne olivat juhlahetkiä. Pohjalla nakertavasta epäluulosta huolimatta vapautumiseni heijastui suhteeseemme piristysruiskeena ja uudesta kodistani muodostui pariksi vuodeksi lemmenpesä, jossa leikimme kotia. Toivoin Eeron havahtuvan omalta osaltaan. Rakastelimme iltaisin autossa pimeillä sivuteillä. Ystävät ihmettelivät, millainen äiti lopultakin olin. Ensimmäisellä rakkauden polullani kiirehtiminen oli vienyt minut harhaan ja pilannut kaiken. Eero väitti kivenkovaan muijan valehdelleen. Pirjo ja Juha sen sijaan olivat edenneet verkkaan ja löytäneet onnen, jota en enää kadehtinut, olinhan matkalla samaan. Tiesin, että asia ei ollut ihan niin. Halusin vapaaksi
Huonoissa valinnoissa on se hyvä puoli, että niistä voi halutessaan oppia. Samaan aikaan ylempi johto ryhtyi tutkimaan Eeron edesottamuksia. Olimme molemmat tehneet tukun vääriä valintoja elämässämme. Kestävää sidettä ei enää syntynyt. Vai onko lopultakin kysymys siitä, kuinka osaa sopeutua virheidensä seurauksiin. Kun saan seuraavan tilaisuuden, uskon pystyväni tekemään oikean valinnan, mitä tahansa asia sitten koskeekin. Yhtäkkiä halusin viettää joulun tyttöjen kanssa, tutustua todella lapsiini. Vahingoniloiset vilkaisut polttivat poskeni karrelle, mutta pidin tärisevät käteni sylissä ja loihdin kasvoilleni välinpitämättömän ilmeen. Eromme ja yksinäisen joulun ja vuodenvaihteen jälkeen sanouduin irti työpaikastani ja muutin uuden työn perässä toiselle paikkakunnalle. Sättiessäni käheäksi käynyt ääneni petti kerta toisensa jälkeen ja suustani purkautui vain ulinaa. En halunnut enää kohdata joulunaikaa Eeron kanssa, en kokea jouluaaton yksinäisyyttä ja joulupäivän kiihkeää odotusta siitä, milloin hän pääsisi pujahtamaan tunniksi, pariksi luokseni. Joku toinen kertoi kuulleensa naapuriltaan, jolla oli kesämökki samalla rannalla kuin Eeron perheellä, että siellä emännöi varsin uhkea misukka, kun perhe ei ollut paikalla. Hän vei minut jopa kesämökilleen ja siellä sitten kuuntelin vuodatusta naisten petollisuudesta vaimo ja minä emme kuuluneet siihen joukkoon. aikki ihmiset tekevät vääriä valintoja, mutta kummallista, kuinka vähin kolhuin monet selviävät kuiville. Päinvastoin hän kertoi naisen uineen hänen ihonsa alle. En joutunut tekemään salapoliisityötä. Tällä kertaa Eero ei heittäytynyt katuvaksi ja vakuutellut, että kukaan muu ei voinut merkitä hänelle sitä, mitä minä. Tajusin, että olin ollut yksi kyyhkyslakan asukeista tosin pitkäaikaisin. Olin alkanut epäillä, että Eero ei eroaisi, ei jättäisi perhettään, niin arvokas ei läheisyyteni ja omistamiseni ollut hänelle. Annika tuskaili valmiiksi, kuinka jakaisi sulhasensa kanssa joulunajan tasapuolisesti kummankin perheiden kesken, minä en missään nimessä sopinut niihin aikatauluihin. Oikeastaan olimme kuin ikivanha aviopari yhdessä tottumuksen voimasta. Lopulta epäilys muuttui kivistäväksi tiedoksi, kun Eero alkoi tapailla kaksikymppistä Karinia. Vaadin Eeroa jättämään tämän Karinin. Hän oli nähnyt rakastavaisten pujahtavan elokuviin ja seurannut uteliaisuuttaan perässä. Hurskaana, aivan kuin ei olisi tiennyt suhteestamme tuon taivaallista, työtoveri kertoi asiasta kahvipöydässä. Siitä ei tullut mitään, he olivat molemmat nuoria naisia, joilla oli omat menonsa. En pääse hänestä irti, vaikka välillemme aukeaisi valtameri. Tunsin joskus jopa sääliä ja hellyyttä. Seuraajaani Eero ei enää löytänyt työpaikalta. Niin pessimistinen en ole, että olisin luopunut toivosta. nattomasta sopimuksesta. Huusin ja raivosin. Tietenkään en jätä sinua, enhän ole jättänyt Mirkkuakaan. Juhlimme jopa tekohilpeinä yhteistä kymmenvuotistaivaltamme, vaikka ero häämötti edessä kuin tuomiopäivä.
E
V
yksyllä, marraskuussa myönsimme vihdoin ääneen, että yhdessäolomme oli ajautunut tiensä päähän. iimeisenä kesänämme, kun Karin oli keväällä löytänyt "aivan ihanan tiskijukan" ja muuttanut pahoitellen asumaan löytönsä kanssa, lähennyimme vielä hetkeksi Eeron kanssa. Huusin hävyttömyyksiä vielä porraskäytävään hänen peräänsä, kun hän pakeni hyppien kaksi porrasta kerrallaan. Ehkäpä Eero oli kuljettanut siellä Kariniakin, ulkopuolista. Meidän kahden hänen vaimonsa ja minun oli vain sopeuduttava tähän kolmanteen. Nuorempaa, Allia, ei liioin kiinnostanut seurani, hän ilmoitti viettävänsä aaton tavan mukaan isän perheen kanssa ja joulupäivät vanhempieni luona, jonne minua ei ollut kertaakaan kutsuttu perinteisiin juhliin avioeroni jälkeen. Sitä ei ollut tapahtunut yhdenkään muun salarakkaan kanssa. ero ei jättänyt Karinia. Neljääkymmentä lähestyessäni tunsin itseni sivuun heitetyksi räsyksi, jonka nuorempi oli sulavasti sivuuttanut. Eero alkoi kiireesti tehdä lähtöä, hän ei voinut sietää hysteerisiä naisia, sellaiset olivat pelottavia ja saivat kylmät väreet juoksemaan pitkin selkäpiitä. Meidän suhteemme jatkui siinä sivussa. Luottamusmies oli kyllästynyt kellarin kyyhkyslakkaan ja työsuojeluvaltuutetun mielestä "oleskelutila" varastokellarissa oli turvallisuusriski. Vielä joskus intohimo kuohahti välillämme, mutta yleensä tapaamisemme kotonani muualla emme enää tavanneetkaan päättyivät väljähtyneeseen tunnelmaan, jota punaviinipullokaan ei enää inspiroinut. Toisen katkeruus ja toisen sääli ovat kuitenkin huono yhdistelmä parantamaan väljähtynyttä suhdetta. En saanut ilmoille tarpeeksi raivokasta huutoa, tuntui kuin olisin alkanut halvaantua. Takapenkillä oli käynyt kuhina, oli keskitytty vallan muuhun kuin valkokankaalla esitettyyn. ELÄMÄN KOULULAINEN
43
S
K. Uskon, että olen oppinut läksyni. Vaimossaan hän ihaili eniten liikenaisen viileää rauhallisuutta ja minun avujani oli aina ollut se, että en ollut alinomaa vaatimassa jotain, sen
Toisen katkeruus ja toisen sääli ovat kuitenkin huono yhdistelmä parantamaan väljähtynyttä suhdetta.
vuoksi suhteemme oli jatkunutkin seitsemän vuotta
Yön yksinäisinä tunteina päässäni kiertävät synkät ajatukset. Miehen onnistuisin varmasti itselleni vielä nappamaan, jos pudottaisin liikakilot pois, uudistaisin vaatekaappini sisällön ja ottaisin kasvoilleni sirkeämmän ilmeen. Mihin elämäni oikein vilahti?
44
Lapsettomuus ei ole lapsettoman kohdalla sellainen selkeä vaihtoehto, kuten jotkut perheelliset, lapsilla siunatut henkilöt luulevat. Naiseuteni alkaa olla siinä vaiheessa, etten voi saada enää lapsia. Nytkin elän yksin. Pohdin, kuka selvittelee asuntooni kertyneet jäämistöt ja tavaravuoret sitten, kun minusta aika jättää. Kohdalle ei ole kuitenkaan osunut sopivaa miestä, jonka kanssa perheen perustamisen haaveista olisi tullut totta. Öisin herään tuskan hikeen. Ei tosiaankaan ole. Mitä tässä näin kävi. Sinkkunakin olen ehtinyt elää. T
oisilla on autot, asunnot ja jälkeläiset. Liekö tuskanhiki merkki vaihdevuosien alkamisesta. Mietin, miten minulle käy, kun tulen vanhaksi. Minulla on vain koti, jossa on tavaraa. Yön pimeinä tunteina ahdistus kas-. Mutta kaikkea en voi elämässä saada. Ei ainakaan minun kohdallani. Eläminen sinkkuna ei ole kukasta kukkaan liite-
lyä ja vapautta tehdä, mitä huvittaa. Olen liian vanha synnyttämään. Mitä minusta jää tähän maailmaan muistoksi. Miehiä minulla on ollut elämäni varrella useita
Se ei ole itsekkyyttä tai itsekeskeisyyttä, kuten jotkut perheelliset erehtyvät luulemaan. Mutta moni leskihän takertuu lapsiinsa, mitä taas lapseton ei voi tehdä. En voi paeta synkkiä ajatuksiani lastenlasten kanssa touhuamiseen ja nähdä elämän jatkumista heissä. Monet asiat pitää kohdata tässä karussa maailmassa ypöyksin. Sitten kun perheellinen jää leskeksi, hänellä ehkä. uulin minäkin kerran saavani lapsia. Risto tuntui elämäni mieheltä, sellaiselta, jonka kanssa on hyvä olla ja jakaa kaikki asiat maan päällä. En jatku lapsissani. Lapseton nainen
pelkää vanhuutta
Monet ystäväni kadehtivat lapsettomuuden tuomaa helppoutta elämässäni. Vasta myöhemmin Risto kertoi, miksi en ollut tullut raskaaksi hänen kanssaan. Siitä puolesta perheellinen ei tiedä mitään, kun kadehtii vanhanpiian matalia tiskivuoria. Ei ole lämmintä miehen selkää, jota vasten painaa pää. Risto oli hankkinut steriloinnin edellisen avioliittonsa aikana. Yritimme saada lasta todella innokkaasti. En voi paeta kenenkään selän taakse ja imeä heistä elämääni sisältöä. Yksin eläminen vaatii rohkeutta ja valmiutta mennä uutta kohti, ja siksi se on usein kuluttavaa ja uuvuttavaa. Pelot kasvavat vuoren kokoisiksi. Mies oli salannut liittomme kannalta oleellisen asian. Siitä hän ei ollut uskaltanut kertoa minulle, koska pelkäsi, että jättäisin hänet. Tunsin, että hän oli pettänyt minua rankalla tavalla. Ristolla oli edellisestä avioliitosta lapsia, joten hänellä ei ollut tarvetta suvun jatkumiseen omalta kohdaltaan enää. Päätimme perustaa oikean perheen lapsineen. Olin jopa ostellut potkupukuja lapsellemme varastoon. Olin
45
L
vaa kasvamistaan. Yöllä tajuan tosiasian, joka koskee yksinelävää. Miehen pimittämä salaisuus oli isku vasten kasvojani. Olin uneksinut lapsesta, jopa kahdesta. He eivät näytä tajuavan, että lapsettomuudesta seuraa myös tyhjyys. Usein mietin, mitä minusta jää tähän maailman jäljelle, kun aikani koittaa.
herää oman kokemuksen kautta jonkunlainen myötätunto toista yksinelävää kohtaan. Elin ihanassa parisuhteessa. En voi kehua vastaantuleville tuttavilleni, mitä erinomaista lapseni ovat tehneet.
Voin ainoastaan kertoa, mitä minulle kuuluu
Entäs kenelle kiukuttelen, kun vaihdevuosista johtuva kiukuttelu alkaa. Tilaa! Numero 4 ilmestyy 25.4.
46
sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä
LEHTIPISTEISTÄ LEHTIPISTEISTÄ. En luottanut enää mieheeni. Tajusin yhtäkkiä, etten voinut jatkaa yhteistä elämää rakastamani miehen kanssa. Risto aneli minua perumaan päätökseni.
nuuhkinut ystävien vauvoja ja heijannut niitä sylissä ja yrittänyt kuvitella, millainen meidän vauvamme olisi. Elämässä pitää osata ajatella myös muita ihmisiä. Jannellakin on kuitenkin omat ongelmansa, ja Sari alkaa pelätä, ettei hänellä ole pakomahdollisuutta, ei turvaa missään.
Numero 10 ilmestyy 22.10. En tahtonut elää torsoperheessä Riston kanssa. PÄIVÄNKAKKARA
ANNA LUKKO
JOHANNA SALO
SORMUS
Mustasukkaisen miesystävän vartioima Sari tuntee olevansa pahasti ansassa, Mikaelin mielestä kun jo satunnainen silmäyskin todistaa uskottomuudesta, saati sitten Sarin metsästä löytämä henkeäsalpaavan kaunis timanttisormus! Omien mielikuviensa riivaama Mikael ryhtyy väkivaltaiseksi, ja Sari löytää tilapäisen turvasataman Jannen luota. Ehkä ystävät, ehkä joku. Minun jäämistöni päätyy todennäköisesti roskalaatikkoon. Jos minulla olisi ollut hirveä hinku saada lapsi, niin kaipa sen haaveen olisi voinut toteuttaa. Minuun sattuu aika tavalla, kun hyvä ystäväni kertoo lapsistaan ja sanoo leikkisästi, miten lapset saavat hänen kuoltuaan kiistellä perinnöksi jäävistä esineistä. Minuun jäi tuosta kaikesta syvä haava. En ole kuitenkaan niin laskelmoiva tyyppi, että kävelisin itsevarmoin askelin kaupungin yöhön ja valikoisin sieltä kylmästi sopivan isäehdokkaan tulevalle lapselleni. Muistaako kukaan minua kuolemani jälkeen. Vaikka Riston lapset kävivät meillä säännöllisesti, he eivät korvanneet omaa lasta. Tietysti Risto kärsi, kun näki, miten minä kärsin lapsettomuudesta. En tiedä. Tajusin yhtäkkiä, etten voinut jatkaa yhteistä elämää rakastamani
miehen kanssa. Risto aneli minua perumaan päätökseni. Se, että minä haluaisin toteuttaa äidin vaistojani, ei voi oikeuttaa minua hankkimaan yksinäistä lasta. Mutta jokin minussa oli mennyt rikki. Toivottavasti en karkota silloin viimeisiä ystäviäni suustani singahtelevilla sanoilla ja sammakoilla, joita hormonitasapainon heilahtelu teettää kuulemma meillä naisilla. Tärkein-
tä tässä elämässä ei ole kuitenkaan se, että minä saan elämältä kaiken, kuten miehen, kodin, auton ja jälkeläisiä. Erosimme Riston kanssa ja aloitin elämän sinkkuna.
M
inun on ollut vaikea luottaa miehiin kohdalleni osuneen ikävä kokemuksen jälkeen. Hän lupasi jopa mennä sterilisaation purkuleikkaukseen. Elämämme ajautui siis aikamoiseen umpikujaan. Oli tuskallista tajuta, etten koskaan voisi saada lasta elämäni miehen kanssa. Elämältä putosi suoraan sanoen pohja. Masennuin ja menetin mielenkiinnon lähes kaikkeen. Äidin kasvattama lapsi ei saa niin hyviä eväitä elämään kuin täydellisessä perheessä kasvanut. Ainakin minun elämältäni putosi. Minun mielestäni lapsi tarvitsee ehjän perheen, jossa on myös isä
Ennen uneksin nyt elän todeksi sinussa! EDDIE HUOLI Aamusta heti tv on huolestunut: kolmasosa lapsista ei saa koulussa opetusta evoluutioteoriassa. Ja ihmiset yleisesti huolissaan: Suomi ei pärjää potkupallossa! EDDIE SUOMÄTTÄÄLLÄ Suomättäällä hyllyvällä näin lakan kypsyneen. Ja yhden ainoa lakan tähden minä vajosin syvyyteen. Julkaistusta runosta maksamme palkkion, joten liitä mukaan nimesi, mahdollinen nimimerkkisi, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkiyhteytesi.
ELÄN TODEKSI Ennen tilasin sateisen kesän nyt tilaan lumettoman. TARJA
47. Ennen tilasin äänettömyyttä nyt etsin puhetta hiljaisuuteen. Anna ajatuksesi ja kynäsi lentää! Lähetä oma runosi osoitteeseen Tosi Elämää, Minun runoni, PL 246, 90101 Oulu. Ja lapset ovat huolissaan: kokakola vesitetty sähkön saannista jaksetaan lässyttää. Ja sinne mättäälle hyllyvälle minä suuntasin askeleen
Vanha nainen
ja kukkafarkut
Tunsin itseni liian vanhaksi ostamaan itselleni hyvännäköiset farkut. Nii-iin, jo ihan liian vanha niihin, jatkoin surkeana, kun Mimmu ei vastannut mitään. Mutta minä vain.., mutisin vaivalloisesti. Haluaisitko olla. Ja mitä kauheaa tapahtuisi, jos vetäisin katseita puoleeni vielä vanhanakin?
len liian vanha! Ihan liian vanha niihin, sanoin Mimmulle ja katsoin häntä kuin hyväksyntää odottaen. Ai vähän vanhana. No, et osta sitten, totesi Mimmu topakasti. ilvehdin pilkallisesti. Enkö minä sellainen ollutkin. Ainakin vähän... Anteeksi, että jankutan. Syntyi pieni kiusallinen hiljaisuus. Vai haluaisitko. Pakko oli myöntää, etten minä mikään typykkä halunnut enää olla.
Halusin olla aikuinen nainen. Siitä vanhuudesta minä tosin olen eri mieltä. En minä mitenkään voi enää niitä ostaa, vaikka..., jatkoin katsellen ulos toimiston ikkunasta keväistä katumaisemaa. Olinko muka liian vanha olemaan hyvännäköinen. Tytön heitukka. Tosi nainen. No... Käännyin katsomaan kynsiensä
48
-O
tutkimiseen syventynyttä Mimmua ja kysyin: Täh, en ole vanha vai. Olet ihan oikeassa, Mimmu. Söpö typykkä. Ihana nainen. Häh. joo. Mikä minä sitten olen. Söpö typykkä vai. Hän katseli minua vähän alta kulmien, vino hymy huulillaan ja kuin todeten, että pöhkö minä ainakin olen. Pidät itseäsi vanhana, tiukkasi Mimmu ja tuijotti minua. Naisellinen nainen. Tytön heitukka. Nainen isolla ännällä minä halusin olla. Mitähän se. Näinkö tiukasti määrittelin, mikä minulle oli sopivaa ja mikä ei. Siihen ajatukseen havahduin. Odottaen, että hän vahvistaisi minun tosiaan olevan jo vanha. Upea nainen. Hah! Et varmaan, puuskahti Mimmu jo vähän kiukustuneena
Kukaan ei naamaasi asti muista edes katsoa, kun sinulla on ne farkut. Mimmu oli kertonut tuttavastaan, joka oli huokaissut pyöreitä vuosia täytettyään, että onpa nyt hyvä, kun ei enää tarvitse käyttää enää meikkiäkään. Minä harmaavarpusta, Mimmu jotakin hyvännäköistä naista. Olin jo aiemmin kuullut, ettei kyseinen tuttava käytä rintaliivejäkään, kun ei niitä katso tarvitsevansa enää. Työmaan mestari ja joku suunnittelijoista tai insseistä siellä kai olisi, kenties joku muukin. Sitä minäkään en oikein ymmärtänyt. Eivät ne minusta niin kummalliset olleet. Vanha akka, moitin itseäni, menit ja ostit nuorten pöksyt. Kukalliset, hassut, kynänkapeat ja tiukasti istuvat. Olisi turha reissu. Jos minulla olisi sinun sääresi.., puuskahti Mimmu. Jalathan ne vain ovat. li asulla vaikutusta tai ei, neuvottelu meni hyvin. Eivätkä tuntuneet hassummalta herrojen selvästi ihailevat katseetkaan. Mimmu tempaisi minut peilin eteen ja sanoi: Katso itseäsi! Mitä näet. Mimmu ei ollut mahtua nahkoihinsa innoltaan. Kurvit suht kohdallaan, ei pahoja ryppyjä, hyvät sääret, mittaili Mimmu arvostelevasti minun peilikuvaani. Katsoisivat pitkään
ja kukaties halveksivasti, enkä saisi mitään tuloksia. Arvaanhan minä. iin minä menin ja ostin ne farkut. Miehiä! Mistä miehet ilahtuvat. Mimmu kehui vuolaasti ja samoin oli myyjä kaupassa sanonut, että ne näyttivät ihan minulta. Palaverissä piti saada aikaan muutama asia, muutoksia ja muuta ei lainkaan mukavaa. minussakaan mitään pahempaa ole, käkätti Mimmu nyt jo hyvällä tuulella. Vaaanhaan naaaiiseen, venytteli Mimmu kärisevällä äänellä sanojaan. Pyh. Kun maan vetovoima sekä, myönnetään, että kudosten ikäänty49
O
N
tarkoittaa. Kiireellä kävin vaihtamassa kotona vaatteita. Tuntui, että tutkailimme ihan eri ihmistä. Nainen parhaassa iässä, nainen isolla ännällä. No joko nyt uskot, ettet ole mikään vanha kanttura. Ei ainakaan myöhässä olevasta nyrpeästä donnasta! Luultavasti he pitäisivät enemmän reippaasta ja iloisesta naisesta, joka ei pilaa maisemaa. En halunnut mennä palaveriin esittämään vaatimuksia tuhruisena vanhana ämmänä. Ivallisista silmäyksistä tyyliin mikävanha-ämmä-tuokin-lienee ei ollut puhettakaan. Noilla koivilla ja tuolla peffalla olisit hyvännäköinen vaikka ilman niitä farkkuja! No varsinkin ilman, juupa, hihitin, vaikka olin ihan tohkeissani niin innokkaista kehuista. Ja rinnatkin sinulla on. Kuvittele, ei enää tarvitse meikata! Juuri kun se vasta tosiaan olisi tarpeen. Nyt kun sillä on naama harmaa, tukka kulahtanut, suupielet roikkuu ja vaikka mitä. Enkä nyt tarkoita itseäni. Tiesinhän minä sen ennestään. Kukalliset! Melkein hempeät! Tiukat! Kauhistus! erran minun piti sitten joutua äkkiä työmaalle kokoukseen, mutta kotimatkalla oli sattunut haveri, ja työasu oli sottaantunut. Katselin kuvaani. Apea ilme, maantien väriset ohuet hiukset, ryppy siellä, toinen täällä, yksi jos toinenkin kohta roikkuu. No, olihan siitä ollut puhetta, pakko myöntää. Nätti paitis, hihat rennosti rullalle ja pari nappia kaula-aukosta auki. En tohtinut silti lähteä ne jalassa mihinkään. Nyt ne kukkafarkut ja reteet saappaat, eikös se ole sopiva asu sotkuiselle työmaalle. Annetaan siis mukavaa katsottavaa, mietin vaatteita vaihtaessani. Älä sanokaan. Katsopa uudestaan! Siellä on sopusuhtainen aikuinen nainen. Mimmu ei tästä aiheesta tykännyt. Mimmu teki kierroksen minun ympärilläni ja tutkaili arvostellen alaosaani. Mimmu oli päässyt taas lempiaiheeseensa. Ja näytin hyvältä, omastakin mielestäni. Kerroin Mimmulle tapauksesta. Ei tosin
K. Minähän olen sanonut sinulle ainakin sata kertaa... Sitä paitsi, ei sinun naamassasikaan ole pahempia vikoja, väitti Mimmu ja huiskaisi vähättelevästi kädellään
Mihin. Haluanko jättää elämisen elämättä ja heittäytyä vanhaksi ennen aikojaan. Eikö se ole vähän hukkaan heitettyä elämää. Ollako siis tylsä, kärttyisä ja nyrpeä jo varhain. Haluanko jättää elämisen elämättä ja heittäytyä vanhaksi ennen aikojaan. Olemme käyneet yhdessä myös monenlaisia kursseja, matkustaneet ja harrastaneet ei, eihän me rikkaita olla, ihan vain pienillä budjeteilla sitä kaikkea ja tutustuneet moniin ihmisiin. Vanhoja oltiin yksinkertaisen laskutoimituksen mukaan kohta viidenkympin jälkeen. Myönnetään, että yksi "kiusallinen" piirre tässä reippaassa ja aktiivisessa elämässä on. Oli ikä mikä tahansa. Ehkä en sitä sure, mutta elämätöntä elämää näkyvät monet vanhana surevan. Se tarkoittaa ainakin neljää kokonaista vuosi50
A
kymmentä. Minä olen jo liian vanha.., joopa joo. e Mimmun kanssa olemme olleet ystäviä jo kauan ja samalla eläneet avio- ja avoliittoja sekä saaneet lapsia. Joidenkin mielestä ihmisen pitäisi vain "ymmärtää jo ikänsä". Ei ole pitkä aika siitä, kun ihmisten keskimääräinen elinikä Suomessakin oli vain seitsemänkymmenen paikkeilla. Valinta on ihan oma. Kuin puoliksi tyhjentyneet ilmapallot, ryppyiset ja löysät. Ja todella oltiin! Katsotaan vaikka vanhoja valokuvia. Kuka yleensä on vanha. Älä kuule niistä välitä, tokaisi Mimmu, kun valittelin tuttavan nyrpeästä huomautuksesta. Ei valittaminen, sairauksista ruikuttaminen ja kaikesta kamaluudesta voihkiminen mitään paranna.
M
iksiköhän jotkut asettavat itselleen rajoja, joista eivät itsekään pidä. "Olisi pitänyt... Kymmeniä vuosia ennen kuin oikeasti olen vanha?
minenkin, alkaa vaikuttaa ja rintojen kimmoisuus vähenee, rinnat alkavat ilman tukea olla surkean näköiset. Nykyään eletään kenties 80-90 vuotiaaksi, joten elämästä on nelikymppisenä jäljellä oletettavasti vielä vähintään saman verran. Eivät he meidän hameittemme perässä juokse, emme me roiskeläppiä käytä, vaan meille sopivia asuja. Ehkä enempääkin. Tuulipuku siis. Useampi vuosikymmen samaa virttä. Kalenterin mukainen ikä ei olekaan kauhea ja kaiken lamaannuttava tekijä. Nyt eletään paljon vanhemmiksi. Olimme Mimmun kanssa joskus pohtineet, mikä vaatetuksessa oli tärkeintä. Se kaikki on ollut todella antoisaa. Ellen ehdi, mitä sitten. Puhumattakaan silmien ilosta, vaikka vain itseä varten. Seuraa riittää eikä romantiikastakaan ole puutetta. Vai asioista kiinnostunut, positiivisesti ajatteleva ja huumorintajuinen vielä vanhana. Tietysti se, että niissä viihtyy ja tuntee olonsa hyväksi. Puolessavälissä oltiin siis jo 35 vuoden ikäisinä. Pahin este on omien korvien välissä: "Minä olen vanha. Minä olen ihan liian vanha." Kuka on liian vanha. Väärillä mittasuhteilla ja väreillä voi pilata kalleimmankin asun. Vanhat olivat vanhoja aika varhain nykyisen mittapuun mukaan, ja myös näyttivät siltä. Emme niuhota ja narise, emme diivaile tai takerru, meidän kanssamme voi puhua, mennä ja olla. Eivät he juokse löysän seksinkään perässä, me olemme tiukan kasvatuksen saaneita tyttöjä. Sitä paitsi, asenne ratkaisee vaikutelman, jonka annamme. Kun elämää on mahdollisesti jäljellä vielä vuosikymmeniä, miksi pitäisi jo jämähtää kuolemaa odottamaan. Mummoutumaan ehdin myöhemminkin. En ole vielä mummo enkä itseäni sellaiseksi tunne. En tosin kuvittele mikään typykkäkään olevani, ei sentään. Minä olen jo vanha. Mimmu tuuletti mielipiteitäni railakkaasti ja ohjasi minut ajattelemaan ihan uudella tavalla. Kymmeniä vuosia ennen kuin oikeasti olen vanha. Elämä on elämistä varten. Ei kiitos! "Kyllä ihmisen pitää osata käyttäytyä." "Etsii kai uutta nuoruutta..." Hullunkurisia huomautuksia, joita saa tottua kuulemaan, jos ei suostu mummoutumaan ennen aikojaan, pukeutuu nuorekkaasti ja elää eläväistä elämää. Kateellinen se vain on! Itse ei osaa eikä uskalla. loin uskoa Mimmun olevan oikeassa. Ihmisten elinikä on kohonnut jatkuvasti. Ja nimenomaan laahustaessaan. PIKE
M. Kuinkakohan moni tuntee olonsa oikeasti hyväksi, itsensä arvokkaaksi ja fiksuksi kaupungilla tuulipuvussa laahustaessaan. Miten sitä silloin jäi..." Kuka meidän onnestamme huolehtii, ellemme itse siitä piittaa. Mutta me olemme iloisia, osaavia ja riippumattomia ihmisiä, meidän kanssamme on helppo tulla toimeen. Eikö se käy pitkästyttäväksi. Tarkoitan tyyliä, joka silti on kaukana hutsahtavasta vaatetuksesta ja elämäntyylistä. Vaikka meillä nyt on ikää hm jonkun verran, meistä kiinnostuvat usein myös nuoret miehet. Taaksepäin katsoen kauhean pitkä aika, mutta yhtä pitkä se on edessäpäinkin. Kuka tuntee olonsa hyväksi laahustaen. Tunnen itseni aikuiseksi naiseksi, ja sitä minä todella olen. Eikö niille juuri silloin tarvittaisi pitsejä kaunistukseksi ja napakkaa tukea ryhdin parantamiseksi. Oikealla ryhdillä ja ilmeellä vaatimaton, kurjakin vaatetus näyttää hyvältä sekä niiden kantaja paremmalta. Kun olisin silloin nuorena... Lytyssä laahustaen ja happaman näköisenä ei mikään näytä hyvältä
Sillä voidaan näyttää sinulle myös, tahdotko sitä todella ja oletko valmis tekemään töitä sen eteen. Jos lähdet miettimään, mitä muut ihmiset ajattelevat, et voi kohta tehdä mitään. Astrologiselta kantilta kun katson, niin sopisit mainiosti oman yrityksen pitämiseen. Avioliittoni on myrskyjen jälkeen tullut ihan hyväksi. Olen joutunut kokemaan kovin raskaita hetkiä. Kumpikin saa olla niin kuin haluaa, vapaasti, ilman toisen määräyksiä. Miettimällä kaikkea mitä on tapahtunut, et pääse etenemään elämässäsi. Olen koko ajan menettänyt mahdollisuuksia ja niiden tilalle ei ole tullut uusia vaihtoehtoja. Kumpikin on elänyt yksistään eikä toisia ihmisiä ole tullut kuvioihin. Voit tutustua Kristinan ajatuksiin hänen kotisivuillaan: www.aurinkoisetajatukset.nettisivu.org 47 7. Elimme mieheni kanssa lähes kaksikymmentä vuotta yhdessä hyvin myrskyisessä avioliitossa ja nyt viime vuonna erosimme suhteellisen sopuisasti. Nauttikaa elämästänne tällä tavalla. Kun tämä toimii, miksi sinulla on tarve muuttaa toimivaa suhdetta. Nauttikaa uudenlaisesta suhteestanne täysillä. Minulla on kyllä jo koulutus aikuisena suoritettuna, mutta siitä ei ole työtä löytynyt. Liitä kysymykseen nimesi ja osoitteesi, jotka jäävät niin halutessasi vain toimituksen tietoon. Jos mietit hyviä asioita, vedät puoleesi hyviä asioita. Mutta mihin tämä johtaa. Onko totta, mitä minulle kerrottiin. Ensimmäiseksi, jätä menneet asiat taaksesi. Jos todella haluat selvittää tilanteen, niin mieti, pystytkö elämään unohtamalla koko asian. Vaikka pienimuotoisesti ensin ja sitten etenisit sitä mukaan, miten sinua itseä kiinnostaa, täysin sinun omilla ehdoilla ja siinä sivussa hakisit koulutukseen, jos se vielä kiinnostaa.
Eronneet taas yhdessä
Olen jo pitkälle yli 50-vuotias. Muista, koskaan ei saisi laittaa toista ihmistä elämänsä perustaksi. Suurimmatkin vastoinkäymiset voi kääntää voitoksi. Saammeko koskaan selvitettyä tilannetta vai jääkö kaikki vain roikkumaan ilmaan. Jos rankaiset itseäsi siitä, että asiat menevät vinoon, tai pidät itseäsi olosuhteiden uhrina, houkuttelet puoleesi ihmisiä, jotka ajattelevat samoin ja vahvistavat vain uskomuksiasi(Louise Hay-). Viinanhimo ei vie miestäni enää niin kuin ennen. Olette löytäneet oikeanlaisen tavan elää. Enkö todellakaan merkinnyt hänelle yhtään mitään. Mitä pitäisi tehdä. Pitäisikö meidän yrittää uudelleen. Kun on kaksi taloutta, onko väliä, vaikka maksaa hiukan enemmän, jos nyt on hyvä. Mutta pelko siitä vanhasta myrskyistä liitosta ei kiinnosta. Aikuiset lapsennekin ovat varmasti iloisia ja tyytyväisiä tilanteeseen. Jos jatkat taas elämääsi nauttimalla siitä, niin eteesi tuodaan uusia ihania asioita. Sinun luonteellasi olisit elementissäsi, kun pääsisit loistamaan omalla alallasi. Ihmisetkin ihmettelevät. On ollut auto-onnettomuutta, konkurssia, alkoholismia, insestiä ja vaikka mitä. Vatvomalla asiaa teet itsellesi vain tukalan olon. Nyt ajattelin lähihoitajan koulutusta, jos vain pääsen opiskelemaan. Oletko sulkenut pois ajatuksen siitä, että työllistäisit itse itsesi. Jos lähdet nyt tutkimaan ja selvittämään suurennuslasilla asioita, löydät epäkohtia asiasta enemmän ja enemmän. Mielestäni teille on käynyt mahtava uusi tilaisuus. Enkö merkinnyt hänelle mitään?
Kristina
vastaa
Olen TODELLA ikävässä tilanteessa ja pyytäisin nöyrimmästi, voitko auttaa. Meillä on aikuisia lapsia, jotka ovat mielissään yhteiselosta, mutta en tiedä, mitä nyt. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen Tosi Elämää, Kristina vastaa, PL 246, 90101 Oulu. Arvostamalla itseäsi vedät puoleesi sinua arvostavia ihmisiä.
Onko valoa näkyvissä?
Olen kovin hämmentynyt tästä koko elämästäni. Hän ei myöskään niin paljon syyttele minua, vaikka on vastoinkäymisiä. Jos et, niin toiseen ihmiseen et voi vaikuttaa muuten kuin hyväksymällä asian. Jos joku näistä asioista on kuitenkin sinulle todella kiinnostava, älä anna periksi. Nyt kun olemme eronneet, niin olemme silti olleet yhdessä ja tehneet kuitenkin kaikkea yhdessä. Olen työtön ja tuntuu, että kaikki ovet, jotka ovat olleet auki, ovatkin sulkeutuneet. Onnea teille.
Tällä palstalla kirjailija, astrologi Kristina Finnholm vastaa lukijoiden kysymyksiin elämän tuomista haasteista. Pyydän, Auta minua! Keskity itseesi ja siihen, miten voit itseäsi auttaa selviämään. Entinen mieheni on minua kymmenen vuotta vanhempi. Suhdehan on parhaimmillaan hyvää ystävyyttä. Kun on kaksi talouttakin. Työasiat, jotka sulkeutuvat edessäsi, ovat vain viittana sinulle, mihin suuntaan voit kulkea. On kovin pimeää. Asia, oli se mikä tahansa elämässäsi, kasvaa ajatuksissa ja mielessä, kun laitat siihen energiaa. Jos jotain ikävää tapahtuu, niin siinä ollaan sitten aivan hukassa. Näkisitkö, onnistuuko koulutukseen pääseminen vai työllistynkö syksyyn mennessä. Oli se sitten mitä tahansa. Vetovoiman laki pitää siitä huolen. On pakko muistuttaa niin suuresta asiasta kuin vetovoiman laki. Kaikki ihmissuhteesi heijastavat asenteita itseesi. Tekemällä jotain, mistä todella pidät. En pääse eteenpäin tilanteesta ja haluaisin tietää, mitä ihmettä oikein tapahtui
Jo poikasena olin haaveillut pääseväni ison auton rattiin ja kuin vahingossa viisi vuotta aiemmin pääsin keräämään elantoni pitkin teitä. Oli myös ystäviä ja ennen kaikkea minulla oli suuri intohimo urheilla. Olin tehnyt raskaasta työstäni itselleni leipätyön lisäksi harrastuksen, koska tykkäsin asiakkaistani. Jouduin soittamaan lukemattomia soittoja työterveyshoitajalle, jolta sain henkistä tukea ja jumppaohjeita, joiden avulla pystyin käymään töissä. Koska pidin hyvää peruskuntoa ylläni työlläni, se oli myös haaste, kilpailu itseäni vastaan. Oli vain ajan kysymys, milloin se koittaisi. Työni ja taiteeni olivat myös tuhoni. Lopulta jalkani olivat siinä kunnossa, että niitä jouduttiin operoimaan ja juoksemiset oli juostu. Pääsin näyttämään kykyni ja taitoni, sen, miten työ pitäisi suorittaa. Minä olin ollut armeijassakin se viimeinen, joka hyytyi, kun pistettiin 40 kiloa varusteita päälle ja rynkky kouraan. elkäni oli oireillut jo pitkään. Jos joku päivä olikin tavaraa enemmän kuin toisena, se oli vain pieni haaste tehdä työ tehokkaammin ja palvella asiakkaitani mahdollisimman hyvin. Oli unelmaammatti autokuskina. Treenaamista siviilissä jouduin asteittain kuitenkin löysäilemään, ja
S. Olin hyvin ylpeä fysiikastani, ja se antoikin minulle itsevarmuutta ja periksi antamattoman luonteeni. Joku päivä se sveitsiläinen kellokin lakkaa näyttämästä aikaa ja menee rikki. Olin kuin sveitsiläinen kello, jonka aikataulu ei pettänyt. Toiset voisivat näyttää, miten tätä työtä ei kannata tehdä. Olin aikoinani ylpeä, kun juoksin ensimmäisen maratonini, nyt olin ylpeä, kun sain tehokkaan 100 mailisen vedettyä ilman oksentamista. Oli oma talo ja olin päässyt veloistani melkein irti. Alitajunnassani tiesin, että jopa 15-tuntiset päivät viitenä päivänä viikossa ja muu urheilu päälle, veivät fyysisen ja psyykkisen puoleni äärirajoille. Mahdollisimman nopeasti, tehokkaasti, niin että asiakkaani varmasti jäisivät taakseni hymy huulillaan. Työni oli minulle hyvin rakas, koska se oli raskasta, fyysistä suorittamista koko ajan,
52
O
joten paita ei kuivunut hiestä koko päivänä! Oli hienoa päästä kouluttamaan nuoria kuskeja reitille. Urheilusuorituskin on taidetta, jos ajatellaan vaikka korkeushyppääjän sulavaliikkeistä suoritusta aina vain korkeamman riman hyli, ja vielä tyylillä! Minun suoritukseni oli työ, ja taide oli työni jälki. Haasteeni oli siinä, kuinka kellontarkasti pystyin reittini ajamaan ja kilpailu siinä, pystyisinkö tekemään työtäni aina vain nopeammin! Olen hyvin suorituskeskeinen ihminen, ja se on monesti pahasta.
Olin tehnyt työstäni itselleni kuin taidetta, taidetta siitä, kuinka työni voisi tehdä täydellisyyttä hipoen. Olin 38-vuotias mies, jolla oli hieno vaimo, kaksi tytärtä ja poika. Hien kastelema paita terminaalissa päivän päätteeksi tiesi vain tyydytystä hyvin suoritetusta työpäivästä jälleen kerran. Koko talven olin syönyt vahvoja lääkkeitä pahimpaan kipuun. Tekniikalla ja hyvällä palautumisella sitä romahdusta voisi pitkittää kuitenkin aina vai kauemmaksi. Tiesin, ettei ihmisen fysiikka kestäisi ääritehoilla pitkään. Löysin niveliä hellivän lajin pyöräilystä, siinä sain kokeilla äärirajojani ja kestävyyttäni. Minun tieni:
himourheilijasta sänkypotilaaksi
lin elämääni 110 prosenttisen tyytyväinen, elämäni tuntui kuin sadulta. Työ oli minulle myös treeniä. Olin testosteronilla ja adrenaliinilla täytetty ikiliikkuja, joka ajatteli kaiken, työnsäkin, fyysisenä haasteena. Olin saanut asiakkailtani monet kiitokset siitä, etten myöhästellyt ja että toimin kuten pitikin, aikataulussa. Oli hieno tunne olla töissä parhaimmillaan 15 tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa ja sen ohella vetää pyörälenkkiä. Nuorempana juoksin pitkiä matkoja, maratonia
Tunnottomuus lähti liikkeelle varpaistani ja nousi yhä ylemmäs ja ylemmäs reiteen. Soitin vaimolleni, etten tulekaan viideltä kotiin, kuten yleensä, vaan olisi pakko mennä työterveyslääkärille.
S
Selviydyin päivästä, mutta aikatauluni petti totaalisesti! Jouduin soittamaan apuja terminaaliinkin. Sitten taas mentiinkin töissä entistäkin kovempaa, ja pyöräni nieli kilometrejä ahneesti, välillä 50 mailia, välillä se 100 mailia yhdeltä istumalta! Käväisin siis lenkillä Oulusta Kemiin ja takaisin, illalla sitten jaksoin kuitenkin olla vielä tyttöjen kanssa leikkimässä kotona. Otti kunnian päälle mennä ajojärjestelyyn kuulemaan, kuinka surkea minäkin olin, kun en kyennyt hommiani hoitamaan! Huomasivat kuitenkin kovat tuskani, jota jokainen askel tuotti. Tiesin, että olin urheillut äärirajoillani pitkään, liian pitkään, mutten osannut lopettaakaan jatkuvaa itseni piiskaamista. Oikea jalkani meni täysin tunnottomaksi kesken siirtymäajon. Tajusin, etten kykenisi hoitamaan kaikkia töitäni, tarvitsin apua muilta, ja se otti kunnian päälle kerta kaikkiaan. Onneksi en tiennyt sitä, että tuskien taipaleeni oli vasta alussa.
se teki pahaa itsetunnolleni! Venyttelin ja jumppasin illat kotona ja tauoilla töissä, lepuutin itseäni vapaapäivinä ja kohta olo helpottikin. En vielä silloin tiennyt, etten näkisi kaikkia hienoja asiakkaitani kenties koskaan, vaikka osasta heistä oli tullut vuosien saatossa tullut jopa ystäviä. Oikaisin selkäni ja venyttelin varoen puolisen tuntia. Siispä takaisin hyttiin ja menoksi, jalkaterä vain oli tunnoton. Lopulta kroppani alkoi oireilla niin voimakkaasti, etten pystynyt edes kunnolla kävelemään. Häpeissäni sain auton päivän päätteeksi purettua ja siivottua. Yritin kesken ajon hieroa kireitä lihaksiani jalasta, mutta lopulta pysäytin auton ja laskeuduin hitaasti ulos hytistä. Tajusin, että minun oli viimein pysähdyttävä ja annettava itseni hengähtää hetkeksi. Kovasti sain myötätuntoa asiakkailta, koska he näkivät kipuni ja
sen, etten saanut selkääni oikaistua juuri ollenkaan. Kävelin autoa ympäri, ja tunto alkoi osittain palautua. Toivottivat pikaista paranemista. Kävelin 90 asteen kulmassa, ja toinen jalkani oli suurelta osin tun53. itten tuli eräs tiistai viikkoa ennen juhannusta ja nimipäivääni
Olin sotkenut työvuorolistat sairastumisellani ja tuottanut turhaa vai54
A. Teki mieli sanoa sille muutama sana kivusta ja siitä, miltä se tuntui juuri sillä hetkellä. nivaikeudet jatkuivat, olin kuin kävelevä zombie. Toivoin, etteivät he loukkaantuisi, mutta en
kehdannut vastata puheluihin, jos pää oli sekaisin kivusta ja pillereistä. Lapsetkin lähestyivät minua varoen, kun eivät voineet tietää, milloin olin nukahtanut ja milloin makasin ja kuuntelin kipua selässäni. Sinnekin varmaan aikanaan, mutta ensiksi täytyisi saada apua selkääni! Lääkäri talutti minut huoneeseensa ja tunsin melkein, kuinka tuskan kyyneleet valuivat poskillani. Viikon maattuani huomasin, että lihakset hiukan löysäsivät selässä ja raajoissani, kipu ei ollut tosin hävinnyt minnekään ja tiesin, että joutuisin soittamaan uuden ajan lääkärille. Lääkkeet sekoittivat ajantajuni. Sain pari viikkoa sairaslomaa ja vahvat kipulääkkeet. Olin niin sekaisin kivusta, etten kyennyt itse ajamaan autoa, vaan isäni joutui käyttämään minut lääkärissä. Oli vain ajan kysymys, milloin se koittaisi.
vaa. ääkärissä tutkittiin ja hutkittiin, pitkin hampain he kirjoittivat lisää sairauslomaan seuraavat kaksi viikkoa. Henkisesti helpotti se, että sain antaa lepoa selälleni ja jalalleni kokonaiset kaksi viikkoa. Iso mies eikä pääse edes autosta ylös! Melkein huusin jo ohikulkijoille, että auttaisivat, mutta mitenpä sen teet minun luonteellani, ei sitten mitenkään. Lääkkeitä käytin yli sallittujen määrien. Viimein se lähete kuitenkin tehtiin ja jäin odottamaan kuvauksiin pääsyä. Oli vahvaa opiodia ja kahdenlaista tulehduskipulääkettä, oli rentoutta-
T
unsin suurta epätoivoa yrittäessäni nousta autostani ulos terveyskeskuksen pihalla. Joskus olin vastannut ja jutellutkin, mutta pian itse soitin samaiselle kaverille ja aloin jutella aivan kuin emme olisi aikoihin puhuneet. iitä alkoivat käynnit kahden viikon välein lääkärissä. Selästäni kulki jalkaan kuin sähköisku, joka sumensi katseenikin, ja näin vain sinertäviä palloja silmissäni. Samalla jouduin soittamaan töihin, että sairasloma jatkuisi. Olin ensimmäiset päivät lääketokkurassa, josta en muista muuta kuin polttavan kivun ja tuskan. Levolla tämä homma ei kuntoon tulisi. Kuulin, kuinka toisessa päässä huokaistiin syvään. Koko ajan minulla oli tunne, ettei minua oteta todesta. Minulla meni vajaa tunti sen vajaa sadan metrin matkalla, kun raahauduin lääkärin odotushuoneeseen. Alitajunnassa tiesin, että tällä kertaa ei suosta noustaisikaan helpolla. Olin hermorauniona, valmiina haukkumaan jokaisen, joka häiritsi minun rauhaani. Lääkäri sanoi, että jos halvaantuisin tai oireet muuten pahentuisivat, niin olisin suoraan yhteydessä päivystykseen.
L
S
U
join kotiin ja soitin töihin sairaslomastani. Haisin hieltä ja huomasin, kuinka joku hieno nainen vierestäni meni niskojaan nakellen kauemmas istumaan. Olin kuin vanhus, joka hädin tuskin pystyi hoitamaan asiansa vessassa ja senkin ala arvoisesti. Pahimmillaan meni valvoessa yli kolme vuorokautta ennen kuin aloin nukahdella milloin mihinkin, mutta apua en siihen saanut omalta lääkäriltäni! Kahden kuukauden päästä hermostuin ja sanoin, etten jaksaisi tätä. Sain lisää tehokkaampia opioideja, lisäksi määrättiin lepoa. Häpesin tilaani. Harvat selvät hetkeni, jolloin yritin käydä vessassa tai syömässä, olin hermona. Hiestä märkä oli myös takkini selkämyskin, täällä kerta se oli vain tuskan hiestä märkänä.
Työni ja taiteeni olivat myös tuhoni. Tutkimuspöydällä sain kuulla, että luultavasti selässäni on pullistuma, joka painaa jalan hermoon ja siitä seuraa jalan tunnottomuus. Kuitenkin tuntui siltä, ettei lääkäri ottanut todesta kipujani. Taas oli yksi työpäivä takana ja paita oli hiestä märkänä. Sain myös rentouttavaa lääkettä, sillä selkälihakseni olivat kipukouristuksen jäykistämät. Olin oppinut tuntemaan kroppani ja kivun niin hyvin, että tiesin jotain olevan pahemminkin rikki, ja siihen ei auttaisi lepo, jos mikään. Minut he voisivat unohtaa seuraavaa työvuorolistaa tehdessään. Aina en tiennyt, mikä oli ollut unta ja mikä totta ja jouduinkin varottelemaan kavereitani asiasta. Alkoi tulla armeija-ajat mieleen, kun aina piti vain odottaa jotakin. Lupasin ilmoittaa illemmalla sairaslomani pituuden. Hyvä, jos sieltä yleensä enää noustaisikaan. Heräilin unesta omaan tuskan huutooni, lakanat olivat allani hiestä märkänä. Jätin sanomatta, koska pelkäsin, että olisin pian jollakin psykiatrisella osastolla. Sillä ne huonotkin selät on kuntoon tulleet sanoi lääkäri. Pyysin päästä lähetteellä magneettikuvauksiin, mutta se piti kuulemma itse maksaa, julkisella puolella olisi taas pitkät jonot. Muutama työkaveri pommitti puheluilla. noton. Raivostuin pienistäkin asioista ja tokkopa aina oli edes aihettakaan. Joskus jaksoin vastata, joskus en. Valitin, että kivut ovat niin voimakkaita, etteivät lääkkeet auta, etten saanut edes nukutuksi. Suljin oven takanani. Siinä sai kuulla kunniansa niin vaimo kuin lapseni. Mielialani oli niin syvällä, etten elämässäni vielä niin alhaalla juuri ollut käynyt, mutta onnekseni en tiennyt sitä, että tulisin kyntämään mielialoineni kertakaikkisen pohjalla
Leikkauksesta toipuminen olisi kuulemma hyvinkin kivuliasta ja vaatisi mielen julmuutta kuntoutumisessa. Vanhin lapsista, Jere, kyllä selviäisi, mutta tyttäreni, minun silmäteräni... Lääkäri soitti käyntini jäl-
N
T
V
P
keen ja ilmoitti minulle löytyneen ajan leikkaukseen. Siinä mies ei tunne enää itseään mieheksi sen jälkeen. Se on kuitenkin pienempi paha kuin itsemurha tai psyykkiset sairaudet ja niistä johtuvat ennenaikaiset eläköitymiset ja elämän laadun romahtamiset! Tämän lääkärin ansiosta sain vahvat unilääkkeet ja niiden ansiosta sain moneen kuukauteen ensimmäistä kertaa nukuttua pitempään kuin tunnin, kaksi kerralla. vaa lääkettä. En voinut olla huolehtiva aviomies ja lapsieni kanssa en voinut harrastaa mitään. Hän kertoi, että selkänikamieni välissä oli välilevyn pullistuma, joka painoi hermoon, siellä oli rappeumaa ja yliliikkuvaa niveltä ja vaikka mitä... Aluksi minulle sanottiin, että pääsisin kuvaukseen vasta seuraavana kesänä! Sanoin lääkärilleni, etten olisi enää elävien kirjoissa, jos odoteltaisiin niin pitkään ja myös tarkoitin joka sanaa, niinpä pääsin pikana kuviin. Ihmisiltä, jotka olivat samassa tilanteessa. Siellä usea lääkäri tutki ja ihmetteli tilannetta. Joku suunnitteli itsemurhaa, joku haaveili seuraavasta leikkauksesta. Se oli selviytymistä hetkestä seuraavaan, en voinut ajatellakaan suunnittelevani seuraavaa päivää. Minä aloin kuulua noihin ensimmäisiin. En voinut lähteä uimaan Pinjan kanssa, mutta hän kertoi, kuinka oli oppinut uusia juttuja, kun oli käynyt Hanna-Maarian kanssa uimassa. Hän ymmärsi tilanteeni ja kipuni, osasi samaistua tilanteeseeni ja tunsi empatiaa. Siinäpä sitä suunnittele sitten. Mutta se, joka on oikeasti tuntenut tuskaa, ei vain kipua, vaan siitä kymmenen kertaa enemmän, ymmärtää, että ihmisilläkin pitäisi olla eutanasia voimassa silloin, kun ihminen sitä itse haluaa tai tilanne muuten menee toivottomaksi. Oli kuulem-
Olin hermorauniona, valmiina haukkumaan jokaisen, joka häiritsi minun rauhaani.
ma siinä rajalla, että leikataanko pikana. Aamulla lääkäri sanoi, että saisin lähteä kotiin, koska oloni oli hieman parempi. Niin, ja mitäpä sitä suunnittelemaan, makaisinko olohuoneessa vai makuuhuoneessa, olisinko kivusta kippurassa vai rentona selälläni. Sain piikkiä pakaraan vähän väliä, ja kipu hellittikin hieman, muttei tunnottomuus. Hänelle pitäisi antaa hengenpelastamisesta jonkinmoinen julkinen tunnustus, minun kiitokseni hänelle on aivan liian mitätön! Varmaan joku saattaa ajatella, että suurentelen kaikkea kokemaani tai että kirjoitan joutessani näistä kivuistani. Koko ajan oli mahdoton univelka päällä, selkää ja mieltä kaihersi jäytävä kipu. Sittenpä pääsin sairaalan lääkärille kuulemaan tuloksia. Sisälläni itkin huonouttani ja sitä, etten voinut antaa aikaa tytöille. uli syksy ja pääsin viimein magneettikuviin. Tai sitten kipulääkitykseen pitäisi tulla erilainen politiikka. Vaimo lapsineen oli mökillä käymässä, joten soitin yöllä taksin, että pääsin sairaalaan. Nuori mieslääkäri otti minut vastaan, hän oli minua kaksi vuotta nuorempi. Miksei ihmisille anneta sitä mahdollisuutta, vaan pidetään loputtoman pitkissä hoitojonoissa ja karmeine kipuineen. Olihan minulla hoitotestamentti, elinluovutustestamentti ja hautaustestamentti! Tuhkalleni oli saatu jo aikoja sitten Metsähallitukselta sirottelulupa, ja se vaihtoehto alkoi tuntua aina vain houkuttelevammalta! Olin ihmisraunio, fyysisesti kykenemätön edes kaupassa käymään, saati töitäni hoitamaan. Nykyään melkein kaikki lääkärit tuijottavat sanaa "opioidi" ja miettivät lääkeriippuvaisuutta. ääsin tämän lääkärini toimesta jo kolmen viikon päästä leikkaukseen. Olen pitänyt kipupäiväkirjaa koko sairausajaltani ja olin aivan haltioissani, kun olin nukkunut ensimmäisenä yönä kuusi tuntia heräämättä kertaakaan! Nyt minulla oli lääkkeet ja tiesin saavani viikossa ainakin kolmena yönä nukuttua, ja se tuntui kuin taivaan lahjalta. älillä katosi tunto jalasta ja tuntui, että jalka halvaantuisi kokonaan, lopulta tunsin menettäväni myös pidätyskykyni suoleeni. Neljä lääkäriä ronkki suoltani ja mietti, leikataanko vai ei. Eläimetkin pitää lain voimalla lopettaa, jos ne kärsivät liikaa. Minut olisi kuulemma leikattu, jos olisin ulostanut tutkimuspöydälle! Kuinka minua taas nöyryytettiinkään. Monet kerrat Pinja, nuorimmaiseni, tuli vuoteelleni hiljaa makaamaan kuin varoen, ettei saisi tehtyä sängyn heilahduksella lisää kipua. Halusin päästä kivuistani, vaikka se tuottaisi sitten kuinka kovat tuskat sitä ennen. etistä sain vertaistukea selkäsairailta, toisilta kipuilijoilta. Onneksi oli isosisko ja tytötkin jo niin isoja, että ne uskalsi päästää uimaan keskenäänkin. Lääkäri kertoi, että yleensä leikkauksella saatiin hienoja tuloksia ja että jos leikattaisiin pikana, niin olisin työkuntoinen ennen kesää! Suostuin kaikkeen, mitä lääkäri ehdotti. Elämänlaatuni parani harppauksena eteenpäin, ja siitä varmaan olivat iloisia kaikki per55. Lääkäri kysyi, varattaisiinko aika minulle, ja minä ilmoitin, että olin valmis leikkaukseen vaikka heti! Tämä lääkäri otti minut omakseen ja ilman hänen apuaan ja hänen antamaansa toivonkipinää, sitä, että joku oikeasti uskoo ja tietää tuntemukseni oikeiksi ja etten valehtele tuntemuksissani, on minut pitänyt hengissä
Joka työpäivä te kuin tuosta vain pelastatte jonkun hengen leikkauksilla ja parannatte hoidoillanne meitä sairaita. otiin pääsin suuren reseptimäärän kera ja olin tyytyväinen, että sain voimakkaita kipulääkkeitä. Kivuttomasta päivästä, joka pitäisi tulla itsestäänselvyys, päivästä, jota ei arvosta yhtään ennen kuin sen menettää lopullisesti tai pitkäksi aikaa. Te teette hienoa, työtä, jota ei osata arvostaa tarpeeksi, te olette arjen sankareita. Vain vaivoin pääsin avustettuna sisälle, jossa kissamme oli vastassa, nuuskien uusia tuoksuja vaatteissani. Juttelin monen leikattavan kanssa ja sain kuulla monta tarinaa, elämän kohtaloa. Tiesin jo, etteivät kaikki kipuni johtuneet siitä pullistumasta, jotain mystistä selässäni oli, jota ei ollut huomattu.
K
E
K
6 56. Se oli minun henkinen ja fyysinen turvani, olin kovasti kipeä vielä. Nyt sain nauttia hänen hellästä hoidostaan. Illalla olette lähikaupan maitojonossa siinä, missä joku toimistorottakin, joka miettii päivästä toiseen elämän merkitystä ja siirtelee tyhjänpäiväisiä papereita paikasta toiseen ja kuvittelee olevansa tärkeäkin ihminen, kun omaa hienon tittelin! Nukahdan parrakkaan anestesialääkärin toimenpiteisiin. Löysin itseni seisomasta keskellä yötä keskeltä olohuonetta, tietämättä, missä olin ja kuka! Monena kertana nukahtaessani kuiskasin jollekin sinne ylös, että voisin jo suosiolla luovuttaa. Aamulla linkkasin osastolle. Voimia ei ollut, kipuja oli siitäkin edestä. Sängystä pääsin ylös, kun joku avusti. Vaatteet vaihdoin sairaalan tamineisiin ja pian juttelinkin oman lääkärini kanssa. Olin kuitenkin hyvin toiveikas siitä, että muutaman päivän päästä voisin taas kävellä ilman suurempia kipuja. Pääsin hoitajan saattelemana leikkaussaliin. heessämme. En toivonut muuta kuin sitä, että saisin kokea yhden päivän, jolloin en tuntisi mitään kipuja, olisin siitä päivästä valmis maksamaan isonkin summan. Tilastonikkarit sanoivat, että vain yksi kymmenestä pullistumapotilaasta täyttyy leikata ja leikatuista potilaista harvalla se pullistuma uusiutuu. Tämän luettuanne huomaatte, kuinka kurjasti olivat taivaalla tähdet, kun minua alulle siitettiin ja
H
kuinka mutkalla on täytynyt peitto olla selän alla, että näin epäonnisen tilastotappion täytyi tänne syntyä! Osastolla tapasin vanhan koulukaverini, hän oli ollut vuotta ylemmällä luokalla. Hän kertoi toimenpiteestä, kuinka hän tekisi mikroskooppisella leikkauksella historiaa pullistumasta. Vaimoni tuli hakemaan minua sairaalan ovelta, mutta autoon pääsy teki jo niin kipeää, että nukahdin uupumuksesta autoon. Minulla vain on mielihyvän kohteet muuttuneet. Sen kymmenet kerrat olen nähnyt tämänkin naisen juoksulenkillä ja uimassa. Pääsin hoitajien saattelemana vessaan tarpeilleni, olisivat ehdottomasti halunneet jäädä avuksi. Olinhan sekaisin kuin ikkunaan lentänyt lintu. Jollain oli kasvain leikattu päästä eikä tiedetty, oliko se syöpää vai ei, joltain oli leikattu pullistuma, ja kivut olivat jääneet leikkauspöydälle. Hoitajat kutsuvat lääkärini paikalle, kun kuulemma lääkettä on annettu jo paljon, mutta valitan yhä kipuani. Olisi oletettavaa, että se veisi myös kipuni. Söin enemmän lääkkeitä kuin ruokaa, kivut olivat suuret ja unirytmini täysin sekaisin. Harva hoitohenkilökunnasta kuitenkaan saa siitä juurikaan kiitosta, vaikka he tekevätkin kullan arvoista työtä jokainen siellä. Nukuin tunnin silloin ja toisen tällöin, välillä yritin nukahtaa Tenoxilla, mutta siinä kävi monesti niin, ettei uni tullut, mutten ollut hereilläkään. Tarvittiin monen ihmisen ammattitaitoa ja viisautta, että leikkaus yleensä voitiin suorittaa. Opettelin kävelemään ensin eeva-tuolilla ja sitten kyynärsauvoilla. Heidän ei tarvinnut sietää unen puutteen takia sekaisin olevaa isää.
L
eikkausta en osannut pelätä, odotin sitä kuin kuuta nousevaa. Oikein odotan sitä unta, josta aina tuntuu olevan puutetta.
Kivut olivat miltei sietämättömät, ja lääkitys laittoi pääni totaalisen sekaisin.
erään heräämössä tuskaan. Halusin kuolla nyt. Leikkausarpeen sattuu, mutta nivustaipeen oireilu on kuin räjähtänyt käsiin. Tytöt vaanivat kiltisti oven takana, jota en saanut lukkoon laittaa. Haluankin välittää lämpimät kiitokseni koko OYS:sin henkilökunnalle. Harvoin olen saanut kahden niin viehättävän naisen talutettavana olla! olme päivää olin osastolla ja kuntouduin jonkinmoiseen kuntoon. Sain kuulla, että nivusen hermot saattoivat olla leikkausasennosta johtuen paineessa ja että kipuilu johtui siitä. Meitä yhdisti toinenkin yhteinen asia, nimittäin himo urheiluun ja siitä saatavaan mielihyvään. Jos kaikki menisi hyvin, pääsisin seuraavana päivänä pois. nsimmäiset kaksi viikkoa olivat kamalia, mutta odottelin kohta koittavaa joulua ja kipujen helpottamista. Sitä päivää, jolloin kivut olisivat helpottaneet, ei vain alkanut kuulua. Jalkani tärisee tuskasta, ja hoitajat pistävät piikkiä tippaan. Ymmärrän toki heitä, mutta häveliäisyyteni ja itsekunnioitukseni vaati suoriutua edes virtsauksesta yksin. Siellä oli osa leikkaustiimiä jo paikalla. Kivut olivat miltei sietämättömät, ja lääkitys laittoi pääni totaalisen sekaisin
Töitä tehköön ne, jotka siihen kykenevät, mutta sekin on peikkona mielessä, että minunkin täytyisi vielä kyetä, vaikka en tiedä, kykenenkö jaksamaan edes tätä päivää. Joskus on päiviä, jolloin
E
O
joka yrittää löytää syyn jaksaa edes huomiseen, en enää ole paljoa. En odota pääseväni enää entiseen työhöni, ja se on vaikea myöntää. Elämä on välivaihe kuoleman edellä! Tälläkin hetkellä vaimoni puskee lunta pihalla, ja sen pitäisi olla minun hommani. Ennen elin siitä, että sain olla ihmisten kanssa tekemisissä, nykyään kartan kaikkia ihmisiä. Tuttuni oli samanlaisessa leikkauksessa oltuaan samassa ajassa päässyt kävelykepeistä kokonaan eroon ja teki jo pitkiä kävelylenkkejä. Olen menettänyt osan identiteetistäni, kun fyysinen kuntoni on kovasti rappeutunut. Pääsen unen maahan, karkuun kivuliasta ja pahaa todellisuutta. Jäljelle jäävät vielä käsien kivut ja nivuset ja koko alaselän alue ja hermosäteily reiteen. Sairauslomani tuntuu vain jatkuvan ja pian sitä tuleekin jo vuosi täyteen ja postistakin tuli papereita eläkkeelle tai hoitotuelle siirtymistä varten. Kun saisi kipuja hiukankaan pienemmiksi, sekin olisi askel eteenpäin. Itse pidän kuolemaa luonnollisena jatkumona elämälle ja olisikin luonnotonta ja hyvin pelottavaa, jos sitä ei olisi. opputarkastuksessa lääkärini oli ihmeissään ja kirjoitti kolme kuukautta lisää toipumislomaa. Kuolema on kuitenkin meille jokaiselle vain yksi tapahtuma muiden joukossa, kuten syntymäkin. Lääkärini kanssa jutellessa tulimme siihen tulokseen, että kesän jälkeen täytynee leikata uudelleen ja sitä ennen mietitään taas uusia kokeita. Internet on ainoita henkireikiäni, töihinkään ei tarvitse soittaa kuin muutaman kuukauden välein ja sanoa aina samaa, sairausloma jatkuu. On pienentynyt piirit ympärilläni, olen kuin kotini vanki. Kyläilemässä en ole juuri päässyt käymään, koska en jaksa enkä kivuiltani voi pitkään istua. Otan unilääkkeeni ja rauhoittavani ja menen takaisin peiton armaaseen syleilyyn. Hänen päähänsä tuli takiani tukku harmaita hiuksia, olin siitä varma. Pääsen hetkeksi hengähtämään ja näkemään ihmisiä ympärilläni. Olin kertakaikkinen tilastotappio, minunhan piti olla kovastikin toipumassa. n ole enää se sama ihminen, joka olin terveenä. Vaikka niin kovin halusinkin olla iloinen, hyvä isä lapsille ja kykenevä aviomies vaimolle, niin olin kaikkea muuta. Tämän kaiken pitäisi minun tehdä raavaana miehenä. Miettikääpä, millaista elämämme olisi ikävuosien välissä 80-180, sitä kivun ja kolotuksen määrää ei kukaan oikeasti halusi kokea. Löydettiin uusia pullistumia ja jotain, mistä käsittääkseni lääkäritkään eivät ole samaa mieltä, jotain reumaan viittaavaa. Olen entinen himourheilija, entinen täydellisyyden tavoittelija joka suhteessa, työssä kuin siviilissä. Joskus olen törmännyt asiakkaisiini sattumalta, ja eräskin rouva oikein halasi minua ja kyseli huolestuneena kuulumisiani, taisi hänellä nousta kyynelkin silmään. Vaivani alkoivat käsissäkin vain voimistua, tavarat alkoivat tippuilla käsistäni. Samoin pihalla odottaa 20 kuutiota halottuja koivuklapeja, jotka vaimoni ja lapseni ovat halkomakoneella halkoneet! Aikovat ruveta niitä pinoamaan pääsiäislomalla! Ei nostata itsetuntoa katsoa kaikkea tätä ikkunasta. tettiin uusia kuvia ja uusia tutkimuksia. En jaksaisi ajatellakaan uudelleen koulutusta, en ole fyysisesti enkä psyykkisesti siihen kykenevä. Se on portti parempaan, ainakin silloin elämämme pelikortit on katsottu loppuun ja saamme uudet kortit tälle jatkumolle! Tämä sanon siksi, ettei kukaan ajattelisi tilanteeni surkeutta, kun ajatuksissani ja jutuissani käsittelen kuolemaa. Olen nykyään sairas, puolirampa,
V
uodenvaihde oli ja meni, ja tapasin uudelleen lääkärini. Kuolema on käsite, joka on nykyään piilotettu laitoksiin, piiloon ihmisiltä aivan kuin se olisi jotain pelottavaa tai se olisi jotain pahaa. En jaksa kaikille olla kertomassa, kuinka huonosti minulla menee, en jaksa ottaa sääliä enää yhtään vastaan. Ainoita toiveitani on, että saisin kivuilleni jonkin syyn, se pullistuma ei selitä kuin tuon selän ja jalan osittain. MUOTKATAKKA
3 57. Muutenkin auton tärinä tekee ongelmia selälle lisää. En ole tervettä päivää nähnyt aikoihin. Masennus hiipi yhä syvemmälle mieleeni, ajatukset olivat synkkääkin synkemmät.
L
pääsen kauppaan ja kirjastoon, kun on Pinja kantamassa tavaroita. Minä en aina jaksanut kävellä edes postilaatikolle, jonne oli matkaa 30 metriä. Se ei ole pahaa, vaan kuolema on portti eteenpäin. On niin monta kysymysmerkkiä, jotka ovat ilman vastausta. Onhan toki minuakin kipeämpiä ja sairaampia, mutta kun tuntuu, etten jaksa edes näidenkään kipujen kanssa. Entä jos olisimmekin täällä keskimääri 180 vuotta, kun nykyinen elinikä huitelee jossain 80 vuoden tienoilla. Nykyisin herään öisin joko käsi-, selkä-, nivus- tai reisikipuun, tai herään ja mietin vain, kuinka masentunut olen ja kuinka alas ihminen voikaan vajota sairauksien saattelemana. Pilasin kaikkien päivän, mihin nyt meninkin. Kuolema on minulle ainakin vapautus maallisista ongelmista, henkisistä ja fyysistä. Perhe kärsi takiani ja joulustakin taisi tulla hiukan alakuloinen takiani
Vaistomaisesti syöksyin ikkunaan. Eihän vanhainkodissa ollut juurikaan miehiä töissä, joista hän olisi voinut olla
58
O
mustankipeä. Kauhukseni näin, että entinen miesystäväni Kari oli ajanut autonsa päärakennuksen oven eteen ja paineli parhaillaan sisälle. Kari oli hurmuri, joka osasi puhua ihmiset puolelleen. Kari oli taas kiihkon vallassa eikä aluksi aikonut totella Liisaa, vaan yritti jatkaa matkaansa. Liisa pysäytti Karin ja osoitti topakasti sormella Karin autoa. Oven eteen ei saanut parkkeerata missään nimessä. Kari ei tahtonut millään hyväksyä eroamme. Aina, kun hän ei ollut keikkailemassa, hän keskitti kaiken tarmonsa minun elämäni piinaavaksi tekemiseen. Rakkauden nälkäinen nainen takertui ihan mihin tahansa tuuliveikkoon, jotta saisi rakkautta edes puolen teelusikallisen verran. Nyt hän aikoi tulla häiriköimään työpaikalleni. Tämän takia. Auton ovi oli auki ja valot jääneet päälle. Hän tiesi, millainen Kari saattoi pahimmillaan olla. Minä tärisin. Ja olihan Kari sentään muusikko, tanssibändin lempeäsilmäinen basisti, jolta sujui laulukin. Autoradio jumputti täysillä raskasta heavyä niin, että koko vanhainkoti varmasti kuuli. Liian moni ihminen oli kuitenkin Karin puolella. Liisa ymmärsi minua. Kuin pelastavana enkelinä Karin tielle ennätti vanhainkodin johtaja Liisa. Olin ilmoittanut Karille, että muuttaisin yhteisestä kodistamme heti pois, kun löytäisin itselleni asunnon. Hän oli minun puolellani. Liisa sai onneksi pysäytettyä Karin. Kari oli mustasukkainen riiviö, joka oli tehnyt viimeaikaisesta elämästäni painajaisen. Olin joskus tullut itkuisena töihin. Kari osasi hurmata tanssilavoilla ja keikkapaikoilla. Hän oli osannut hurmata minutkin, rakennellut satulinnoja ja puhunut minut pyörryksiin.
Miksi en ollut epäillyt mitään, kun kaikki oli ollut liiankin hyvin ollakseen totta. Olin jossain vaiheessa tajunnut, että onnellinen elämä oli lopullisesti taaksejäänyttä elämää hänen kanssaan. Kotona hän oli jotain muuta. lin haukkaamassa ensimmäistä palaa eväsvoileivästäni, kun kuulin auton kaahaavan vanhainkodin pihaan. Ja sitä paitsi minä ja Kari emme olleet enää pari, vaikka asuimmekin saman katon alla. En tiedä, mistä hän oli saanut taas sairaan kimmokkeen tähän. Liisa tiesi, että Kari oli minun entiseni. Entinen mieheni ei ollut mikään unelmien prinssi, vaan suoraan sanoen paholaisen poika
Hetken kuluttua Liisa marssi posket punaisina kahvihuoneeseen. Emme olleet enää pari. En nähnyt Karia enkä johtajaamme Liisaakaan. En uskaltanut toivoa parasta. En uskaltanut sanoa mitään. Molemmissa oli ollut asiallinen vuokra. En voinut tarkistaa asiaa, sillä kännykkäni oli pukukaapissa. Oletin, että siellä olisi vanhainkodin työtekijöitä, mutta kahvihuone oli tyhjä. Pelotti astua maailmaan, jossa kukaan ei rakastaisi ja suojelisi minua. Kyyneleet olivat sumentaneet näköni. Odotinko edelleen häneltä jotain. Ilmeisesti Liisa seisoi ovella vahdissa. Jotain kai Karissa oli, kun edelleen jaksoin roikkua hänessä. Nyt olen vain kiitollinen siitä pettymyksestä, jonka koin vuosikymmeniä sitten. Pelkkä tyttöjen ilta ei riittänyt Karille selitykseksi olla poissa kotoa. Olin tajunnut silmänräpäyksessä, että tuossa miehessä oli voimaa. Ne olivat sijainneet mukavan matkan päässä työpaikastani. En minä sitä pelännyt, että hän olisi tehnyt minulle jotain pahaa. Minä olin hänen vankinsa. Liisan piti hyppiä pihamaalla kuin joku portsari minun rakkauselämän sot59
Mustasukkaisuuden uhri:
T. Vain kerran hän oli tarttunut todella lujalla otteella ranteestani kiinni, niin että olin säikähtänyt ja minuun oli sattunut. Miten hän saattoikin aavistaa, että olin juuri siinä ikkunassa. Piilouduin nopeasti verhon taakse. Olin aiheuttanut ison sotkun työpaikallani. Hän osasi ahdistaa ja pelotella. uijotin edelleen vanhainkodin pihamaalle. Asunnot olivat sitä paitsi siistejä ja molempien ikkunoista oli suorastaan erinomaiset maisemat puistoon. En oikein tiennyt, miksi. Hän hyppäsi autoon. Juoksin hädissäni kahvihuoneeseen. Kari ei nimittäin yleensä jättänyt asiaansa kesken. Mikä hänellä oli nyt mielessään. Hän vain siirsi autonsa parkkipaikalle ja palasi. Olin käynyt katsomassa paria kivaa vuokra-asuntoa, mutta en ollut kuitenkaan ottanut kumpaakaan. Hetken aikaa Kari malttoi seisoa kännykkä korvalla. Toivoin, ettei Kari olisi ehtinyt nähdä minua. En ollut vain uskaltanut tehdä lopullista päätöstä muuttaa pois Karin luota. Rakkauden murua. Kari ei harrastanut ruumiillista väkivaltaa. Kari osasi rajoittaa elämääni. Olin varma, että Kari yritti soittaa minulle. Kari kaivoi poveltaan kännykän ja soitti. Sitten huomasin, että Kari marssi pihan halki autonsa luo. Kari ei yrittänyt tulla enää pääoven kautta. Ilman sitä elämäni olisi voinut kulkea aivan väärään suuntaan.
elämäni oli muuttunut entistä rankemmaksi. Yritin viettää mahdollisimman paljon aikaa ystävieni ja sisarusteni luona. taistelin itseni vapaaksi
Tarvittiin kova opetus, ennen kuin lähdin etsimään elämässäni todellista onnea. Hän pystyisi tekemään minulle ihan mitä tahansa. Kari lähti kiertämään päärakennusta ja hävisi näkyvistä. Sitten hän laittoi kännykän taskuunsa ja kääntyi tuijottamaan intensiivisesti juuri siihen ikkunaan, jossa minä olin. Elämä oli suoraan sanoen pakoilua ja valheita. Onneksi siskollani oli pieniä lapsia, joita saatoin mennä hoitamaan yökylään. Eihän minun olisi tarvinnut tilittää mitään, mitä tein asuntomme seinien ulkopuolella. Olin aina ennen ihmetellyt naisia, jotka roikkuivat rikollisissa tai väkivaltaisissa tyypeissä kiinni
Mutta minne asti minun pitäisi muuttaa, että pääsisin eroon minuun takertuneesta miehestä. Vilkaisin varovasti Jussia. kyselin hädissäni. Liisa vilkaisi minua vihaisesti. SÄDE
H. Liisalla olisi ollut varmasti muutakin tekemistä. Leena! Tule ulos, Jussi huuteli minulle oven läpi vessaan. kysyin hädissäni. Kari voi olla arvaamaton, piipitin pienellä äänellä. Liisa puhui siihen malliin kuin Kari olisi ollut henkisesti sairas. Tosin minun piti nousta vessanpöntölle seisomaan, jotta ylsin kurkkimaan ikkunasta ulos. Kesken itsesäälini tajusin, että vessan katon rajassa oli ikkuna, josta näki pihamaalle. Koira oli siis löytänyt Karin jäljet. Liisa juoksi poliiseja kohti. Minusta tuntui, että minulta odotettiin selitystä tilanteeseen. Tunnetko sinä tuon tyypin. Sinun kannattaa nyt pysytellä piilossa, Liisa sanoi ja katsoi minua. Mene vaikka invavessaan ja pane ovi lukkoon siksi aikaa, että miehesi saadaan kiinni. Avasin oven nopeasti ja syöksyin työkaverini kaulaan. Jokaiseen minuuttiin mahtuu monta tapahtumaa ja jokaiseen sekuntiin mahtuu monta ajatusta. Lopeta tuo itsesääli! Siitä ei ole mitään hyötyä nyt ja sitä paitsi sille ei ole nyt aikaa. Minun piti lukea asukkaille päivän lehdet. Sinähän täriset, Jussi sanoi ja puristi minua lujasti itseään vasten. Olin tehnyt väärin. Riittäisikö Ruotsi. Jussi ei tainnut tietää, että se mies oli minun entiseni. Eihän mitään pahaa ole tapahtunut. Ei mennyt kauan, kun kaksi poliisiautoa kaarsi pihaan. Meille oli annettu vain yksi elämä, ja sen tahdoin elää valossa enkä pimeydessä. Kaikki on minun syytäni, selitin ääni vapisten. Kari istuu poliisiautossa, vaikka ambulanssiin miesparka taitaisi kuulua. Ehkä ainut vaihtoehto olisi muutto ulkomaille. Tuntui, että olin ikuisuuden vessassa yksin. sanoin ja aloin nikotella itkua. Sinäkö siellä olet Jussi. Hetken päästä kahvihuoneeseen puuskutti Jussi, joka oli yksi hoitajistamme. Hän on nimittäin aivan sekaisin. Mutta kaikki on minun syytäni. Hetken päästä koira lähti kuono maata viistäen kulkemaan
T
päärakennusta kohti. Mene nyt minun mielikseni piiloon, vaikka tämä voi kuulostaa ylireagoinnilta, Liisa pyysi viimeisen kerran. Olen varma, että hän joutuu psykiatriselle osastolle sairaalaan, Jussi sanoi. Toisen auton takaosasta poliisit päästivät vapaaksi rotevan saksanpaimenkoiran. Liisa ja poliisit neuvottelivat hetken. Se pihalla hillunut mies tuli keittiön kautta sisälle, Jussi ilmoitti. Kari ei kestä, että muutan pois yhteisestä kodistamme, yritin selittää. Minua alkoi hävettää. Jussi kysyi ihmeissään. Jussi kääntyi katsomaan minua. Yhdessä asuminen ei parantaisi Karia. Et taida tajuta, että kaverisi kanssa ei ole nyt leikkimistä, Liisa torui minua. Kuulepas nyt. kujen takia. Nyökkäsin allapäin. Hanska annettiin poliisikoiran nuuskittavaksi. Pääovella koira mietti vähän aikaa ja sitten se lähti kiertämään taloa, kuten Kari oli tehnyt. Manasin itseäni invavessassa piilossa istuessani, minkä kerkesin. Se taisi olla hanska. Olin joskus yrittänyt opastaa häntä lääkärin pakeille, mutta Kari oli vain suuttunut. Olin pelännyt, että hän tekisi itselleen jotain, jos löytäisi kodin tyhjänä. Karilla oli hyvät hetkensä, mutta sitten oli mustaakin mustemmat hetket, joita ei valaissut mikään. Sydämeni alkoi hakata. Kaikki se oli pois rakkailta vanhuksiltamme. Minä tiesin, että Karin mielialat vaihtelivat kuin vuoristorata. Poliisi! Tarvittiinko vanhainkodissa poliisia minun Karini takia. yöntekijöiden kallista aikaa meni hukkaan. urjan työpäivän aikana ajatukseni olivat kypsyneet ja olin valmis muuttamaan vaikka matkustajakotiin ensihätiin. Tehdään niin kuin Liisa ehdottaa, Jussikin sanoi ja kietoi kätensä hartioitteni ympärille rauhoittaakseen
60
Rakkauden nälkäinen nainen takertui ihan mihin tahansa tuuliveikkoon, jotta saisi rakkautta edes puolen teelusikallisen verran.
minua. Poliisin pitäisi olla pian paikan päällä, Liisa sanoi Jussille. Johtajamme Liisa ei sanonut mitään. Liisa ei enää kuunnellut minua, vaan jutteli ja suunnitteli jotain Jussin kanssa. Ehkä näiden Karin masennuskausien takia en ollut lopultakaan tohtinut lähteä yhteisestä kodistamme. Taisin vapista kuin pieni varpunen. Seurasin silmä suurina, mitä pihassa tapahtui. Hän vaikuttaa melko aggressiiviselta. Lähdin Jussin taluttamana kävelemään invavessaa kohti. Minun pitäisi varmaan irtisanoa itseni tämän jälkeen. Mutta entäs asukkaiden lukutuokio. Kari. Toisekseen minä en ollut vastuussa siitä, mitä Kari teki elämässään. Pelottavalla hetkellä aika kulkee hitaasti eteenpäin. Jutellaan näistä myöhemmin lisää, Liisa sanoi napakasti. Miehesi ei ymmärrä, mitä hän tekee, Liisa lisäsi. Sitten poliisimies haki Karin autosta jotain
Vastausviestinä saat numeron. Tarve tietää tulevista on hyvin inhimillinen ja luonnollinen. Tai tapahtuuko kenties asia, jota pelkäät. Samalla hän antaa numeroiden 1 - 30 velloa mielessään. Kirjoita tekstiviesti OP, etunimesi ja mieleesi tullut numero, siis esimerkiksi OP SATU 4. Numero 4 ja Sadun etunimi ovat ne tiedot, jotka tarvitaan onnenpyörään.
HUOM! Viikonpäivä, jona kysymys on tehty, on tärkeä. Hänen opetuslapsensa löysivät 30 numeroa, jotka ovat yhteydessä ihmiselämää ohjaaviin voimiin. Onnenpyörä tarjoaa Sinulle mahdollisuuden pohtia, mitkä asiat elämässäsi ovat tällä hetkellä niin tärkeitä, että niiden toteutuminen tai toteutumatta jääminen vaikuttaa omiin ratkaisuihisi.
Esimerkki: Satu N. Lähetä viesti numeroon 173664. Me kaikki toivomme, että elämästämme - ja läheistemme elämästä - tulisi mahdollisimman hyvä. Ylhäällä vasemmalla: Tapahtuu pian. Pythagoraan onnenpyörää, mystistä ympyrää, joka yhdistää meidän kaikkien tuntemat numerot yliluonnollisiin elementteihin, on kautta vuosisatojen käytetty tulevien tapahtumien ennustamiseen. Kysy maanantaina terveydestä, tiistaina raha-asioista, keskiviikkona vapaa-ajasta ja hauskanpidosta, torstaina opiskelusta ja työstä, perjantaina seurusteluasioista, lauantaina rakkaudesta ja sitoutumisesta ja sunnuntaina elämästäsi ja tulevaisuudesta ylipäätään.
Mitä sinä haluat tietää?
TOIMI NÄIN:
Tee mielessäsi elämääsi koskevat kysymys, sulje silmäsi ja anna numeroiden 1 - 30 velloa mielessäsi. hänestä. Kun yksi numeroista alkaa tuntua muita selkeämmältä ja merkityksellisemmältä, avaa silmäsi ja merkitse numero muistiin. Pythagoraan onnenpyörässä nuo numerot on yhdistetty aakkosiin. Suurta Pythagorasta, joka syntyi Samoksen saarella noin 571 eKr, on usein sanottu ensimmäiseksi matemaatikoksi. Hän pukee kysymyksensä sanoiksi: "Pyytääkö Petri minua ulos?" ja keskittyy hetkeksi pohtimaan asiaa silmät suljettuina. Toteutuuko
toiveesi?
Pythagoraan onnenpyörä kertoo tulevaisuuden!
Käykö toiveesi toteen. Yksi numeroista alkaa tulla esiin muita voimakkaammin, ja tässä tapauksessa se on 4. haluaa tietää onko Petri S kiinnostunut hä tietää, S. Alhaalla: Ei tapahdu.
Muista viikonpäivän vaikutus kysymystä tehdessäsi!
Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Dna:n, Kolumbuksen, Zerofortyn, Elisan, Saunalahden, Soneran ja Tele Finlandin matkapuhelinliittymissä.
61. Katso, mihin onnenpyörän keskustan lohkoon saamasi numero sijoittuu.
Lohkojen merkitykset:
Ylhäällä oikealla: Tapahtuu pitkän ajan kuluttua. Onnenpyörän alkuperäiskappaletta säilytetään nykyisin British Museumissa
Pariin otteeseen melkein riitaannuimme pattitilanteen vuoksi. Kohta minulla ei olisi edes ystäviä.
L
P
E
rään riitaiseksi äityneen illan jälkeen Leila soitti muina mie-. Kuitenkaan en osannut antaa helpotukselle sille kuuluvaa arvoa. Välillä sain kiinni jostain ajatuksen pätkästä, mutta seuraavassa hetkessä hukkasin punaisen langan. apsuudenystäväni Leila yritti kerta toisensa jälkeen saada aikaan keskustelua uudesta elämänvaiheestani onnistumatta. En halunnut jauhaa asiaa sen setviminen ei muuttaisi mitään. Ainoa oikea ratkaisu näytti olevan kunnon leikkaukset eläkkeisiin, mehän kulutimme liikoja rahojamme matkusteluun ja muihin turhuuksiin, joista lapsiperheet saattoivat vain uneksia. ari ensimmäistä kuukautta ajelehdin. Olisin mielelläni jatkanut työelämässä. Työpaikkani ei ollut talouslaman aiheuttamien yt-neuvottelujen pyörteissä. Olin kaiken varalta ottanut selvää tulevasta eläkkeestäni ja helpotuksekseni se oli osoittautunut kohtuulliseksi, jopa yleistä keskitasoa paremmaksi. Shokki oli lamaannuttava. Kyllä minun iässäni oli selvittävä omin neuvoin. Olin liukunut kastiin, josta nuoret kirjoittelivat yleisönosastoissa paheksuvasti puhuen "itsekkääs62
tä sukupolvesta", jonka eläkkeet olivat viemässä maan perikatoon. En halunnut tuntea niskassani työssäkäyvien tuijotusta ja aistia ajatuksia siitä, että minunlaiseni voisivat asioida aamupäivisin, ainakin pakata ostoksensa nopeammin kuvittelin hidastuneeni olennaisesti. Olin pitänyt työstäni ja tulin hyvin toimeen asiakkaiden kanssa, mikä oli antanut voimia kestää simputusta. Hänen ammattialansa ihmisethän pidettiin työssä väkisin. Kuin painajaisunessa hain eläkkeelle. Yritin vain pi-
tää ajatukseni kaukana entisestä työpaikasta, lähimmistä työtovereista ja nöyryyttävistä koettelemuksista. Eräänä maanantaiaamuna sain kirjallisen viestin, että irtisanomiseni oli astunut voimaan pari päivää aiemmin. Ei siinä sen kummempaa jauhamista ollut. Kelpasi siinä neuvoa, kuinka minun pitäisi nauttia ja iloita terveistä eläkepäivistäni. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta minun oli hyväksyttävä uusi elämänvaihe ja alettava nauttia siitä täysin siemauksin. Ei nyt sentään. Olin sinnitellyt ja uskonut tilanteen korjaantuvan. Valitettavasti se ei lieventänyt turhautumisen tunnetta. Tapaamisten jälkeen ajattelin, että tämä tästä enää puuttuikaan. Luin paperilta, että puolen vuoden päästä en enää selviäisi tehtävistäni kehitys oli kuulemma ajanut hurjalla vauhdilla ohitseni eikä minua kannattanut ryhtyä enää kouluttamaankaan. Edessä olivat eläkemummon päivät. Pääsin masennuksestani
kissani avulla
E
n ollut elämäni aikana kokenut työttömyyttä. Joskus heräsin aamuyöstä painajaismaiseen tunteeseen, mutta samassa tajusin, että seuraava päivä sujuisi ilman inkvisitiota. Ja mitä hän sairaanhoitaja muka ymmärsi minun tuntemuksistani. Torjuin yritykset ja sammutin ääneti sisälläni kytevän räjähdyksen. Pitäisikö solahtaa uhrin rooliin vai hakea ammattiapua. Se oli kuin lyönti vasten kasvoja avokämmenellä. Yhtäkkiä olin henkisesti tyhjän päällä täysin hyödytön ilman omaa syytäni. Koska ajatukseni törmäilivät jatkuvassa kaaoksessa, olin varma, että myös aivoni olivat heittäytymässä eläkkeelle. Olin ollut pidempään simputuksen ja henkisen väkivallan uhrina, mutta en osannut kuvitella, että se huipentuisi tällaiseen. Varoin menemästä kauppoihin ruuhka-aikaan. Tuntui tragikoomiselta, että minut irtisanottiin kuudenkymmenenkahden vuoden iässä oli mahdollisuus siirtyä eläkkeelle. Hänen mielestään "oli aika rullata siima siististi kelalle". Tällaisenako elämän takasuora jatkuisi. Taloudelliselta puolen saatoin katsoa tulevaisuuteen turvallisin mielin. Me kuulemma tukimme terveyskeskukset vaivoilla, jotka kuuluivat ikääntymiseen eikä niille voinut mitään. Aina, kun päästin ajatukseni tapahtuneeseen, en pystynyt ajattelemaan selkeästi. Nukuin loputtoman pitkiä öitä ja lueskelin päivät, tein monen monta suursiivousta tulipahan tehtyä edes jotain hyödyllistä. Olin ansainnut vapaaherrattaren päiväni neljänkymmenen vuoden uurastuksella. Jokusen kerran hän ilmoitti suorin sanoin huolestumisensa. Jos päästin tapahtuneen mieleeni, ajatukset säntäilivät, sitten ne puuroutuivat kivistäväksi klimpiksi. Toisaalta, jos pysyimme työelämässä, veimme heiltä työpaikat
Villiintyminen oli niin pitkällä, että ne olivat sähisseet ihmiselle kuin tiikerit. Palatessani vesikupin kanssa kissa pakeni ruokapurkilta takai63
K. Kissa kurkisteli minua aurinkotuolin alta. Hämmentynyt eläin sinnitteli samanlaisessa kaaoksessa kuin minä luultavasti vielä suuremmassa - ja minä surin laikkua lattiassa. Lupauduin helpottuneena ja päätin vakaasti pitää huolen, että puheenaiheemme pysyisivät kaukana eläkepäivistäni ja traumoistani. Minun siistiessäni laatikkoa kissa linnoittautui sohvan taakse. Muut oli viety "eliminoitaviksi". Säntäsin sulkemaan parvekelasit. Yhtäkkiä, kahvittelun lomassa aloimme miettiä kissalle nimeä. Eläkkeelle joutuessani tunsin itseni yksinäiseksi ja yhteiskuntaan kelpaamattomaksi. Sen vatsa oli kuralla. Eläimen heitteille ajautuminen kuitenkin vetosi minuun, säälitti, vaikka yritin sitkeästi kovettaa mieleni. Hankasin parketista ulosteen, joka oli syövyttänyt lattiaan melkoisen laikun. uten olin ounastellut, yhteinen taipaleemme ei alkanut mitenkään leppoisasti. Hain keittiöstä ruokapurkin, yritin houkutella kissaa syömään ja tekemään tuttavuutta. Seuraavana päivänä hain hiekkalaatikkotarpeet. Eläkkeelle siirtymistäni ei sitten sivuttukaan. Minun pennustani tuli Robinson Crusoe, kotioloissa tuttavallisesti vain Robin. Laiha, hiukan takkuinen eläin, kiilloton valkoinen turkki, otsassa musta pilkku ja repaleinen korva. Jätin sen kyräilemään ja palasin tarkastelemaan yön aikana syntyneitä tuhoja. Huomasin oppivani pieneltä kissanpennulta ihmeen paljon elämästä ja varsinkin vastoinkäymisistä selviytymisestä.
hinä ja vaati minua poikkeamaan kahville. Leila toimi eläinsuojeluyhdistyksessä. Asiat alkoivat muuttua, kun otin hoidettavakseni kissanpennun. Uskalsin epäillä. Hyvällä ja kärsivällisel-
lä hoidolla se kuulemma sopeutuisi elämään ihmisen kanssa. Kuljetuslaatikko haisi. Koska se oli uros ja kokenut jo melkoisia seikkailuja, Leila ehdotti Marco Poloa. Parketti pilalla, ajattelin. Päivällä hän oli ollut poliisin kanssa ottamassa kiinni villiintynyttä kissaemoa, joka oli kuljeskellut rivitaloalueella kolme varttunutta pentua kannoillaan. Kun ruoka ei saanut sitä tulemaan esiin, ajattelin, että sekaisin oleva vatsa vaati vain vettä. Surkuhupaisaa kaksi poteroihinsa linnoittautunutta saman katon alla. Se oli kasvanut ulos kissanpennun suloisimmasta hellanlestas-vaiheesta ja sähähti, kun Leila nosti kuljetuslaatikkoa, että näkisin pennun paremmin. Kotimatkalla, oudoissa oloissa sinnittelevä eläin oli tehnyt tarpeensa lattialle. Kotona päästin pennun vapaaksi. Siirsin sohvaa, jolloin "kämppikseni" pakeni parvekkeelle. Vai Kolumbus. Tämä pentu hyväksyi ihmisen edes hiukan, hän sanoi ja ehdotti muitta mutkitta, että ottaisin sen hoitaakseni. En kaivannut yhtään enempää stressiä elämääni ja sitä pennun hoitaminen varmasti toisi pilvin pimein oli eläinlääkärillä juoksut ja mitä kaikkea muuta. Samassa huomasin ajatuksen tragikoomisuuden. Muistin kuulleeni, että eläimellä pitää olla lyhyt nimi, joka sen on helppo omaksua. Hänellä oli kuljetuslaatikossa yksi pentu, jonka hän oli pelastanut ainakin toistaiseksi
Minusta hänellä oli kireä ilme. Niin onhan eläkeläisillä aikaa, ajattelin äkäisesti, mutta tyydyin huokaisemaan: Juu, meillä työelämään kelpaamattomilla on aikaa. Onhan sinulla aikaa, Leila naurahti. Olin sanomaisillani, että se oli silloin se... Samanlaista voitonriemua olin tuntenut joskus työssä, kun olin saanut hoidettua hankalan asian päätökseen. Pitkän pähkäilyn jälkeen sijoitin sen yhdistettyyn työ- ja vierashuoneeseen. Muistatko, kun sinulla oli yhtenä kesänä se harakan poikanen hoivissasi. Ohimennen ajattelin, että en tarvinnut enää työhuonetta ja yövieraitakin kävi harvoin. En uskaltanut ryhtyä toimeen. IRKKU
K
J
ouluksi uskaltauduin jättämään Robinin yksin kotiin. Sen kanssa on ongelma toisensa jälkeen. Robinhan osasi jo käyttää hiekkalaatikkoa. Etenkin, jos työelämä rassaa. Missä vaiheessa uskaltautuisin sen kanssa eläinlääkärille rokotuksiin. Kynsitty sohvanpäätykään ei tuntunut enää veret seisauttavalta katastrofilta.
E
avatessani mietin, kuinka pitkälle sohvan tuhoaminen oli mahtanut edistyä poissa ollessani. Päättelin, että se puhdistaisi turkkinsa hohtavan valkoiseksi, kunhan rauhoittuisi ja voimistuisi. Kaikki eivät jaksaneet vouhottaa eläinten ympärillä hänen laillaan, mutta pidin ajatukset ominani. räänä yönä huoneiston puolelle asetettu ruoka-astia oli tehnyt tehtävänsä eikä sitä tarvinnut siirtää parvekkeelle. Vähä vähältä eläin uskaltautui lähestymään tarjoamaani ruoka-astiaa. Pari päivää se tulisi toimeen itsekseen. Kyllä sinä pystyt samaan, Leila nauroi. Kerran se sitten suostui syömään tosin epäluuloisesti vilkuillen vaikka kyhjötin vieressä. Pienessä ajassa se oli ahminut puolet purkin sisällöstä. Tästä eteenpäin alkaisi totuttelu sisällä elämiseen. Historian aamuhämärissä ihminen sai kontaktin suteen ja loihti itselleen varsin uskollisen ystävän. Aloitin sitkeän tuttavuuden tekemisen. Se oli selviytymässä elämän kohdalle pullauttamasta haasteesta paremmin kuin minä, löytämässä siitä ne mukavat puolet lämpimän asunnon ja riittävän ravinnon. Minua sitten jaksoi pänniä, kun et ehtinyt edes uimaan. Ei kuulemma sinnepäinkään. Ajattelin, että kun puhe ei auta, vedotaan hoivaviettiin, jospa ne ajatukset irtautuisivat masennuksen kaaoksesta. Reissulta palatessani ja kotiovea. Tyydyin huomauttamaan, että pähkäily kissan kanssa vei tuhottomasti aikaa sitten lapsuuden minulla ei ollut ollut ensimmäistäkään lemmikkieläintä. Jätin sille ruokaa ja vettä tarjolle. Mihin kaikkeen minulla olikaan aikaa eikä kiireen kierää! Päätin tehdä huhti-toukokuussa matkan Välimeren rannoille. Kissa oli selviytymässä elämän kohdalle pullauttamasta haasteesta paremmin kuin minä, löytämässä siitä ne mukavat puolet.
sin tuolin alle. Olisi ehkä vain helpottunut, kun en olisi häiritsemässä. En sanonut mitään, vaikka olin itsekin hämmästellyt asiaa. Kissani Robin luottaa elämään, miksen siis minäkin. Leila tuli tuomaan minulle matokuurin ja ihasteli edistystä. Hämmästyksekseni huomasin, että en ollut ajatellut menetettyä työpaikkaani herran aikoihin. Pitäisinkö sitten kis64
saa parvekkeelle eristettynä. Robin oli syönyt ja makaili sohvan takana. Naisella on hoivaamisvietti selkäytimessä. Hankin toisen hiekkalaatikon. Touhusit sen ruokkimisen kanssa päivät pitkät. lapsuudessa. un kerroin Leilalle havainnostani, että elämää voi arvostaa muutoinkin kuin työn kautta, hän pudisteli päätään ja totesi: Menipä sinulta aikaa sen oivaltamiseen. Olinkohan lopultakaan meistä kahdesta se älykkäämpi osapuoli. Niin se on, tiedän nyt. Työssähän sinä suorastaan pidit kinkkisten tilanteiden ratkaisemisesta. Tein salamannopean päätöksen ja suljin oven. En havainnut kyttäämisestäni huolimatta sen edes kurkistelevan avoimesta ovesta huoneiston puolelle. Kerroin luulleeni, että hän oli työntänyt Robinin minulle tolkuttomassa eläinsuojeluvimmassaan. Sijoitin hiekkalaatikon parvekkeen nurkkaan, koska kissa ei suostunut tulemaan esille tuolin alta. Sehän aloitteli ilmiselvästi kotikissan päiviä! Mikä sopeutumisen mestarinäyte! Siihen, minkä se oli tehnyt kolmessa kuukaudessa, minä en ollut vieläkään päässyt. Olisiko pentu pitänyt pestä. Siitä alkoi minun selväjärkinen ajatteluni. Tuijotin paikoilleni jähmettyneenä, kun se nuuhki hetken kasseja ja ryhtyi sitten puskemaan päätään sääreeni. Eivät ne loputtomiin jatku, Leila naurahti. Oli, kuinka oli, onneksi ripuli oli hellittänyt enkä joutunut enää kuurailemaan parvekkeen lattiaa kissan syöksähdellessä nurkasta nurkkaan. No niin, kissa teki tehtävänsä. Monet oikein odottavat sitä päivää, jolloin voivat jäädä nauttimaan elämästä raadannan vastapainoksi. Ilmassa leijui lokakuun kylmyys, kohta minun olisi pidettävä parvekkeen ovi kiinni. Seuraavan viikon se vietti parvekkeella. Se onnistui paremmin kuin minä. Laskin kassit eteisen lattialle ja aloin riisua kenkiä. Siihen asti olin ajatellut, etten tarvitsisi lomaa, kun olin jatkuvasti vapaalla. Hämmästykselläni ei ollut rajoja, kun kissa hiippaili eteiseen. Ja eläimet ovat mielenkiintoisia, ihan yksilöitä siinä, missä me ihmisetkin
R ATKO R I S TI KOT, K RY P TOT, S U DO KU T...
Testaa millainen ratkoja olet ja v staa voita!
50 joka viikko 250 joka kuukausi 3000 Aurinkomatkojen lahjakortti
M A A I L M A N M A H T A V I N R I S T I K K O Y H T E I S65Ö !
Kello on täsmälleen ottaen 1.20. Lopulta tajuan, että kello on yli yhden. Mutta silti kuulen plim, plim, plim. Oletettavasti ääni syntyy tietokoneesta. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olen havahtunut hereille tämän yön aikana. Mistä se piinaava ääni syntyy. Kuunneltuani tarpeeksi monta yötä naapurin pelaamisen ääniä päätän, että on aika tehdä asialle jotain.. Kun minä lähden aamulla töihin, naapuri hiljenee nukkumaan. Plimputuksen ääni häiritsee kuin tuomioyön kello, enkä pysty nukkumaan. Olen lukenut lehdestä peliriippuvaisuudesta kertovan artikkelin. Tyynyt olen kasannut hautakummuksi pään ympärille äänieristeeksi. En ole peli-ihmisiä, joten en tunne pelikoneita ja pelimaailmoja. Himopelaami-
K
Peliterroristi naapurina
mistä voimia valvomiseen?
66
Ikävä kyllä, minulla ja naapurillani on täysin erilainen elämänrytmi. ohottaudun vuoteestani katsomaan, mitä kello on. Asuntooni on kuulunut ärsyttävä plimputuksen ääni naapuriasunnosta läpi yön. Naapurin seinän takaa kuuluva plimputuksen ääni tuo mieleen kolikoiden kilinän. Viisarit näkyvät huonosti yöllä ja minua väsyttää armottomasti. Siinä paljastettiin, että tietokonepelien suunnittelijat ovat tarkkaan miettineet, miten koukuttaa ihminen jatkamaan pelaamista. Kun minä menen illalla nukkumaan, naapuri herää pelaamaan. Pään olen kääntänyt ikkunaan päin mahdollisimman kauaksi naapurin seinästä. Plim, plim, plim kaikuu rakenteita pitkin, vaikka makuuhuoneen ovi on kiinni, ja minulla on korvatulpat korvissa
Jopas hänkin tarvitsee unta. Hermoja ärsyttävä plimputus on asettunut korvaani asumaan. Se tekee, mitä tahtoo. Mietin, mikä olisi vaivattomin tapa saada naapuri vaikenemaan. Pahimmat mölyt olisi pystyttävä pitämään mahassaan. Parvekkeen ovet vaan kolisevat ja välillä käytävässäkin on väkevä tupakan haju. Vavahdan, kun kynä tippuu kädestäni lattialle. Onko tietokone hänen ainoa seuranpitäjänsä?
67
K
A. Piinaava plim, plim, plim alkaa iltakymmeneltä ja jatkuu läpi yön aamuun asti. Nukkuuko naapuri vielä. Ainakin seinänaapurillani vaikuttaa olevan yllin kyllin aikaa pelaamiseen. Yritän kuitenkin laskea lampaita ja odottaa, että aamu saapuisi. un illalla palaan töistä kotiin, näen, että naapurin sälekaihtimet ovat edelleen kiinni. Sen tiedän, että naapurin mies elelee yksin poikamiehenä. Kello näyttää 2.46. Miten muuten hänellä olisi aikaa pelata kaikki yöt. Jotain maagista tuossa riivatun pimputuksessa on. Valmistautuuko hän seuraavaan yöhön, jotta jaksaa kukkua ja pelata aamuun asti. Ilmeisesti tyyppi nukkuu valvottuaan koko yön. Mahtaisiko tyyppi vihdoinkin oivaltaa sen tosiasian, että tässä talossa on tavallista ohuemmat seinät. Koska naapurini elää aivan toisen ajanlaskun mukaan kuin me tavalliset päivänvalolla liikkuvat ihmiset, niin hän rymistelee käytävää pitkin tupakalle yölläkin. Mietin, mitä voin tehdä. Ei voi kuin ihmetellä, missä kuplassa yksinäinen kaveri elää. Viimeiset yösavut hän käy imaisemassa aamuyöllä. Pelaamiseen voi kehittyä samanlainen riippuvuus kuin alkoholiin tai huumeisiin. Kyllä meidän työssäkäyvien elämä muuttuu helvetiksi, jos lama jatkuu, ja kaikki työttömät rupeavat urakalla pelaamaan öisin. Minua tuo jatkuva kolistelu ja touhuaminen häiritsee. Plimputus soi päässäni koko päi-
K
M
vän. En todellakaan tahtoisi mennä tyypin oven taakse ja soittaa hänen ovikelloaan. Minut tuo ärsyttävä melodia tekee aggressiiviseksi. Aivan kuin olisin juhlinut vähintään viikon ja minulla olisi kauhea kankkunen. Kaveri käryttelee tupakkaa yhteisellä tuuletusparvekkeella, ja tupakansavu leijailee suoraan minun makuuhuoneeseeni. Mutta turha kuvitella, että saisin olla töissä rauhassa. Seinän takana on hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Turha on haastaa riitaa. Tätä ne huonot yöunet teettävät. En tiedä, käyttävätkö muut asukkaat vahvoja unilääkkeitä, kun eivät herää tyypin touhuamiseen. ello on 4.05. seen taipuvaisella ihmisiä melodia, joka muistuttaa kolikoiden kilinää, houkuttaa pelaamaan. Minä en voi jäädä nukkumaan, kuten eräät. Muutamilla naapureilla on koiria, jotka ulvovat satunnaisesti, ehkäpä he siksi eivät kehtaa puuttua tämän yhden rymistelijän yöelämään. Minun tekisi mieli mennä piittaamattoman tyypin oven taakse ja kertoa huutaen, mitä olen joutunut sietämään hänen takiaan. Onkohan hän jäänyt työttömäksi. Joka paikassa kuulen plimputuksen, varsinkin, jos olen väsynyt. Se kiusaa tajuntaani. Sälekaihtimet ovat tiukasti kiinni. Tämä asia kannattaa hoitaa fiksusti, jotta ei synny yleistä sotaa. Jos seinäni takana asuu todella pahanlaatuinen peliriippuvainen, olen totisesti pulassa. akaan sängyssä silmät auki ja odotan aamua. Plimputus on kuin joku korvaan juurtunut hittikappale, joka aloittaa itsensä automaattisesti aina uudelleen. Eikä siinä vielä kaikki. Jos hän vielä yhden yön pimputtaa konettaan, minun on pakko huomauttaa tyypille asiasta. Naama on niin kalvakka. Lisäksi talvella tyyppi saattaa raastaa lapiolla lunta tai hakata jäätä jollain teräaseella parvekkeen lattiasta vaikka kello kaksi yöllä. Minun on kuitenkin pakko nousta ylös. Hermoja raastava pimputus on koetellut korviani reilun viikon ajan. Alan olla hysteerinen ja hermoherkkä. Hyvä, että en purskahda itkemään. Elämästähän ei tule mitään kerrostalossa, jos joutuu riitaan naapurin kanssa. Miten huomauttaminen ja toisten yksityisasioihin puuttuminen tuntuukin niin kovin vastenmieliseltä. Mutta minun on pakko! Pian henkinen kanttini romahtaa, jos en saa öisin nukuttua. Kello on 8.00. Laitan kostoksi radion kovalle ja toitotan uutisia. Olen kuullut, että pakkomielteisestä pelaamisesta ei pääse eroon niin vain. amulla naapurin seinän takaa ei kuulu mitään. Jos ihminen ei saa nukkua kunnolla, hänestä tulee hullu alta aikayksikön. Kyllä semmoinen hakkaaminen kuuluu kerrostalon elementeissä. Hetken aikaa on hiljaisempaa ja sitten pimputtava ääni taas alkaa soida. Viikko pelihullun naapurin terrorisoimana on tehnyt tehtävänsä. En pysty unohtamaan sitä, vaikka olen kymmenen kilometrin päässä naapurin tietokoneesta. Kuppi kahvia on pakko saada. Mies on semmoinen tomppeli, ettei ymmärrä, että jatkuva laukkaaminen tuuletusparvekkeella ja ovien
lonksuttelu auki ja kiinni kaikuvat pitkin käytäviä ja häiritsevät. On hermolepoa päästä pois kotoa naapurin peliterrorismivyöhykkeeltä. Rappukäytävässä vilkaisen tyypin ovea epäluuloisena. Toistuva melodia menee suoraan ihmisen hermokeskukseen. Tupakointi yhteisellä mattoparvekkeella on kiellettyä, kuten häiritsevän metelin tuottaminen yöllä. Pitäisikö soittaa isännöitsijälle ja käräyttää kaveri samalla tuuletusparvekkeella tapahtuvasta tupakoinnista. Minua pelottaa, mitä huomautuksestani saattaa seurata. Sitä ei saa loppumaan millään. Silmien alla on tummat pussit, kun lähden kalppimaan työpaikalleni. Hoipertelen kylpyhuoneeseen ja kohtaan peilissä räjähtäneeltä näyttävän naaman
Kerron vain, miten tuo ääni vaikuttaa minuun ja mitä olen tehnyt, että en kuulisi sitä. Osaan kappaleen jo ulkoa. Hänen on pakko kuunnella, mitä asiaa minulla on. Alan olla hysteerinen ja hermoherkkä. Joo, minä pelaan yhtä peliä, mies tunnustaa lopulta. Kerron vain, miten kauheaa minun elämäni on, kun en saa unta enkä pysty keskittymään töissä tehtäviini. Onhan se soinut neljäkin tuntia perä jälkeen parhaina päivinä. Katson miestä uupuneena silmiin. Istun takki päällä ja käsilaukku kainalossa eteisessä. Mitenkähän kireällä tyypin hermot mahtavat olla. Kuule, minä en voi nukkua, kun öisin kuuluu plim, plim, plim! selitän vakavana. Mies ei vastaa mitään, vaan ottaa tupakan suusta ja puhaltaa savut ulos. Jos yöpelaaja ei ota vaarin huomautuksestani, otan yhteyttä isännöitsijään. Hän kuuntelee tunnista toiseen yhtä ja samaa kappaletta CD-levyltä ja soittaa mukana. Täytyy myöntää, että toisinaan uneksin omakotitalosta autiolla saarella.
Palaan sänkyyn ja makaan sängyssä silmät auki aamuun asti. Ja minä jaksan jälleen olla hyväntuulinen töissä, kun saan nukuttua öisin vaaditut kahdeksan tuntia ilman virtuaalimaailman kutsuvia kilinöitä ja kellonsoittoja. Minä pomppaan jännittyneenä ylös. Ilta menee toisella puolella minua asuvan naapurin musisointia kuunnellessa. Kun painan pääni tyynyyn, en pysty rentoutumaan. En anna sen lannistaa itseäni. En tahdo jatkaa keskustelua pidempään. Tupakan kärythän valtaavat makuuhuoneeni, kun petaan sänkyäni ja tuuletan huonetta. Virtuaalimaailmoihin uppoamallako hän pääsee pois hikisestä poikamieskämpästään. Senkin asian kerron, että ääni kuuluu vielä neljän aikaan aamulla. En uhkaile isännöitsijällä tai millään muulla. En ehkä selitä hänelle tarpeeksi
A
hyvin, millaisesta äänestä on kyse, sillä olen melko hermostunut. En voi kieltää, ettenkö olisi ylivalpas äänien suhteen. Minua jännittää hirveästi. En kuitenkaan rupea vihjailemaan peliriippuvuudesta tai yltiöpelaamisesta. Tiedän, että naapuri sauhuttelee aamulla ennen kuin minä lähden töihin. Odotan, että naapuri ehtii mennä parvekkeelle ja sytyttää tupakan. Mitä ensi yö tuo tullessaan, se on täysin naapurin käsissä. En aio julistaa sotaa. Olen tehnyt voitavani. Naapurini otti siis opikseen. Kyttään, milloin mies menee ensimmäiselle aamutupakalle matontuuletusparvekkeelle. En tahdo, että rupeamme terrorisoimaan toistemme elämää. Yöhäiriköinnille on tehtävä loppu. Sydämeni alkaa hakata, kun minua kiukuttaa niin paljon. Aioin hoitaa asian diplomaattisesti. Pomppaan sängystä ylös ja marssin parvekkeelle jäähdyttelemään tunteitani. Tämä tarina päättyy siis onnellisesti. Musikaalinen naapuri harrastaa sähköbasson soittoa ja harjoittelee uutta kappaletta. Yöllä valmistelen puhetta naapurilleni. SYLVIA
I
I
llalla rukoilen, että naapurin seinän takaa ei kuuluisi ääniä yön aikana. Miksi naapuri ei älyä käyttää kuulokkeita?
68. Sitten tuttu plim, plim, plim taas kuuluu. Minua ei haittaa, vaikka myöhästyn töistä varttitunnin. Pelaamisen ääni kuuluu rakenteita pitkin minun makuuhuoneeseen, sanon lyhyesti ja poistun. Kuulen kuitenkin vain yhden aivastuksen ennen nukahtamistani syvään uneen. Kerron tyynyvuorista pääni ympärillä ja korvatulpista. Vavahdan, kun kynä tippuu kädestäni lattialle. Kuuntelen tarkkaan, milloin parvekkeen ovi kolahtaa. Jos hänellä on vakava ongelma pelaamisen kanssa, silloin hän voi suuttua, jos hänelle pyhästä asiasta tullaan huomauttelemaan. Pää jää jäykkänä koholle kuunteluasentoon. llalla painan pääni jännittyneenä tyynylle. Olen kerännyt itseni täyteen tarmoa. Olen päättänyt syöksyä käytävään ja kohdata naapurin silmästä silmään. Hyvä, että en purskahda itkemään.
Eikö tuolla tyypillä ole minkäänlaista kosketusta todellisuuteen. Minulla on pitkä yö aikaa miettiä sitä. Kun hän on parvekkeella ja minä avaan parvekkeen oven, hän ei voi paeta minun minnekään. Jymäkkä bassosoolo tuntuu sydänalassa asti, jos vehkeet ovat täysillä. Mietin tarkkaan, mitä hänelle aioin sanoa, kun näen hänet seuraavan kerran. Tämä on se hetki, jolloin minä ilmaisen asiani. Naapuri katsoo minua ymmällään. Sitten menen perään. Elääkö hän täysin virtuaalimaailmassa niin, ettei kuule ja tajua, mitä ympärillä tapahtuu. Hykertelen ja olen erittäin tyytyväinen itseeni. Nyt olen uskaltanut kohdata naapurini silmästä silmään. Naapuri katsoo minua hiukan ihmeissään tupakka suussa, kun karjaisen kuuluvasti hänelle huomenta. Purkaako hän paineitaan ja ahdistustaan pelaamiseen. Yritän olla ajattelematta tulevaa yötä. Basson jytke on sellainen ääni, joka läpäisee seinät ja rakenteet. Voitko laittaa kuulokkeet päähän, jos pelaat yöllä. Hän ei näytä ymmärtävän puhettani. Mitä minun pitää sanoa ja mihin asioihin vedota. Sitten ovi kolahtaa. amulla en kuuntele edes radiota
Jos tekstisi saa vain paperimuodossa, kirjoita se kohtalaisen suurella rivivälillä; niin että liuskalla on noin 30 riviä. Julkaistuista kirjoituksista maksetaan 20 - 150 euron palkkio. Voit kirjoittaa kirjoituskoneella tai tietokoneella, mutta lähetä juttu ehdottomasti paperilla. Ripottele tarinaasi yksityiskohtia, ne kiinnostavat aina lukijaa. Liitä mukaan nimesi, osoitteesi, sekä maksua varten henkilötunnuksesi ja pankkitilin numero. Muuta kuitenkin tarinassasi esiintyvien henkilöiden nimet ja paikkakunnat, jotta et loukkaa intimiteettisuojaa. Jos haluat käyttää nimimerkkiä, henkilöllisyytesi pysyy vain toimituksen tiedossa. Lähetä kirjoituksesi osoitteeseen Tosi Elämää, Lukijan tarina, PL 246, 90101 OULU.
69. suru, menetys, kaipaus viha, vääryydet, kosto alkoholi - ystävä ja vihollinen sairaus, kärsimys masennus, ahdistus menestys vaikeudet ja niiden voittaminen
Kerro suoraan sydämestä, älä ujostele. On hyvä, jos voit liittää mukaan tietokoneen levykkeen tai osoitteen, josta voit pyydettäessä lähettää tekstin sähköpostitse, mutta pakollista se ei ole. Millainen on sinun tarinasi. Laita nimimerkki kirjoituksesi loppuun. Kerro tarinasi!
Kaikille meille on joskus elämässä tapahtunut jotain mieleenpainuvaa; iloista tai murheellista, ahdistavaa tai vapauttavaa, mieltä kiihdyttävää tai onnelliseksi tekevää. Jos haluat säilyttää kirjoituksesi myös itselläsi, pidä huoli siitä, että itsellesi jää kopio, sillä kirjoituksia ei palauteta. Mikä kokemuksesi on sellainen, että tahtoisit jakaa sen Tosi Elämän lukijoiden kanssa?
Voit kertoa vaikkapa näistä elämänalueista:
rakkaus, ihastuminen seurustelu ja parisuhde avioliiton solmiminen lapsiperheen elämä aviokriisi petetyksi tuleminen, uskottomuus rahan puute - tai runsaus! suku - se pahin, tai paras..
Olen pettänyt Jumalan. Vanhempieni reaktiot jäivät lopulta minulta huomaamatta, sillä oloni ei helpottanut asiasta kertomallakaan.
K
E
K. En voinut olla edes raskaana, sillä olin jo kuukausia sitten tehnyt negatiivisen testin. Minä olen huono ihminen. nsimmäinen ultra kuitenkin paljasti toista, laskettu aika olisikin tammikuun puolenvälin jälkeen! Havahduin ajattelemaan uskoani. Ei kai Jumala ollut antanut minun mennä naimisiin väärän miehen kanssa?
esäkuun aamu alkoi kiireellisenä, tänään olisi minun ja Oton häät. Painoin silmäni kiinni estääkseni itkun. Voiko yksi kerta todella aiheuttaa tällaista. Kukat piti hakea ja juhlapaikalla käydä viemässä viimeiset koristeet, joita koko yön olin tehnyt. Kuukautisiakaan ei ollut kuulunut aikoihin. Olin ehtinyt kotona pukemaan
70
vain mekon päälleni, koska koko aamu oli todella kiireinen. Halusin tavata muita lestadiolaisia saadakseni heiltä tukea. Yhtäkkiä huomaan, että häiden jälkeen emme ole enää käyneet seuroissakaan. Itkin lohdutonta itkua. Otto suostui lähtemään reissuun. Hääkuvien ottamisen aikaan alkoi sataa rakeita, joten ulkokuvat unohdettiin. Kuski kuunteli radiota, en saanut radiojuontajan sanoista selvää. Riitojen ja ongelmien jälkeen huomasin, etten enää voinut uskoa niin kuin ennen. 17-vuotias nuori naisen alku matkustaisi tänään itsenäisyyteen. Voiko elämänsä kumppania pettää. uukausi vieri eteenpäin. Lapsi pelasti
elämän varjoilta
Kuukauden avioliiton jälkeen olin valmis eroamaan miehestäni. Olin niin lopen kyllästynyt miettimään näitä asioita. Päätin kuitenkin varmistaa asian vielä uudelleen. Eiväthän he tästä nyt ainakaan ilahdu! Tyttö hankkiutuu raskaaksi, vaikkei tiedä elämästä mitään! Päätin kertoa asian vanhemmilleni saman tien. Uskomme takia emme olleet uskaltaneet muuttaa yhteen ennen häitä, ja nyt tajusin, etten tunne miestäni ollenkaan. Eihän Jumala anna mennä väärän ihmisen kanssa naimisiin, eihän. Pian se odottamani onni ja autuus osoittautuikin saduksi. Odotettuani ohjeeseen merkityn ajan tajusin, ettei tulos enää muutu.
Olin raskaana! Olin aina haaveillut lapsesta. Tuhat riitaa ja kyyneltä myöhemmin, kuukauden avioliiton jälkeen, avioero tuntui ainoalta vaihtoehdolta. Tahdon-sanojen jälkeen kävelimme yhdessä Oton kanssa käsi kädessä aviopuolisoina kohti onnellista elämää. Muuttokamat oli viety viikkoa aiemmin tulevaan kotiimme, koska emme uskovaisen taustan takia muuttaneet yhteen ennen häitä. Olin niin jännittynyt, että voin pahoin. Olin pelosta sekaisin, kun kerroin asiasta. Mutta oliko se edes ihme, ensin häästressiä ja heti päälle tämä loputon riita ja suru. Tosin kouluni oli kesken, ja Otto teki satunnaisia urakkahommia, eihän niin lasta elätetä! Laskeskelin lapsen syntyvän maaliskuussa aikaisintaan, jolloin ehtisin saada kouluni loppuun. Jokainen tekee syntiä, mutta minä en muuta ole tehnytkään. Miksei Jumala pelastanut minua. Tämän kielsi uskontomme. Se oli kuitenkin liian myöhäistä. Ensi viikolla olisi suviseuratkin. Tämä oli tieni itsenäisyyteen. Miksi saduissa kaikki elävät elämänsä onnellisina loppuun asti. Kuvien räpsimisen ja muun hälinän keskellä unohti kaiken sen, mitä sinä päivänä tapahtuisi. Rakastan tätä miestä oikeasti, mutta rakastaako hän minua. Mutta kuinka sen tekisin. Sitä ennen minun täytyi kertoa vielä raskaudestani vanhemmilleni. Ennen kuin ehdin huomatakaan, seisoin alttarilla. Ei esiaviollista seksiä. Oli niin väärin, että kaksi ihmistä muuttaa saman katon alle olematta ensin oikeasti kunnolla yhdessä. Mitä me olimme tehneetkään. Matkalla kirkkoon jännitys tiivistyi
Sain ohjeeksi mitata virtsan proteiinipitoisuutta kotona. Silti laskettu aika siirtyi vain neljä päivää. Jännitin vauvan sukupuolta. yksyn tullen palasin kouluun. Tikku näytti kolmea plussaa ja päätin soittaa synnyttäjien
71. Muutaman päivän jälkeen lääkäri jatkoi sairauslomaani kolmella viikolla. Kumpi se on. En saanut edes mielelleni rauhaa. Lähdimme kesken pois. Taistelin hetken ennen kuin jäin pois koulusta. Jo parin viikon jälkeen väsymys ajoi minut aluksi kolmen päivän sairauslomalle, jonka jälkeen palasin kouluun. Mittailin kuitenkin verenpainetta, joka näytti suhteellisen normaalilta. Silloin se varmistui: minä en ole oikea uskovainen. uviseuroissa oloni oli kamala. Odotimme Oton kanssa odotushuoneessa jännittyneinä lääkärin kutsua toimenpidehuoneeseen. Hän käveli valkoinen takki avoinna huoneeseen ja
A
soitti hoitajan viemään minut osastolle. Koskaan ennen en ollut kokenut niin kamalaa oloa. Tikkuja piti hakea neuvolasta, joka oli sillä viikolla kiinni. Lääkäri vastasi sen olevan selvä poika. Kahden päivän osastojakson jälkeen pääsin kotiin odottamaan joulua, johon oli enää viikko. Olin innoissani, olimme toivoneet poikaa.
S
S
V
ina joulukuuhun asti raskaus eteni samaa tahtia. Hylkäsin uskoni. En osannut olla liian haikealla mielellä, sillä uni painoi luomeni kiinni heti kotiin päästyäni. kysyin. Ruokailut alkoivat jäädä vähäiseksi, mutta siitä huolimatta ultrat näyttivät kolmisen viikkoa isompaa vauvaa kuin lasketun ajan mukaan olisi pitänyt. Aaton aattona sain viimein aikaiseksi ostaa tikkuja apteekista, koska olin paria päivää aiemmin alkanut jälleen kärsiä päänsärystä. 20 tunnin unien jälkeen jaksoin taas valvoa hetken. Aloin pelätä menettäväni poikani, vaikka olin vasta tottunut suuren vatsani kanssa ajatukseen, että saamme lapsen. Sitten tuli se lääkäri. Helle oli paahtavan kuuma, eikä mistään saanut edes kylmää juotavaa. Olin väsynyt, ja poika oli kehityksessä edellä kokonsa puolesta. iimein tuli maailman paras ja odotetuin päivä, raskauden puolessa välissä oli rakenneultra. Kaksi hoitajaa arvioi turvotuksen määrää. Onneksi lääkäri kysyi, oliko kysymyksiä. Meinasimme unohtaa sukupuolen kysymisen kokonaan. Palasin syyskuun alussa takaisin kouluun, jolloin opettaja suositteli opintojen keskeytystä. Joulukuun neuvolakäynti veikin tieni sairaalaan kohonneen virtsan proteiinipitoisuuden takia. Kilpirauhasen vajaatoiminta vei kaiken energiani. Hoitajat katsoivat verenpaineeni ja vauvan sydänkäyrän. Kun vihdoin pääsimme lääkärin luo ultraan, vauvan huomattiin taas olevan odotettua kookkaampi
REG VAAKA Esim. Sieltä pyydettiin meitä näytille, vaikka uskoivat, että selviän joulun yli kotonakin. Näppäile viestiin tunnus REG, välilyönti ja horoskooppimerkkisi. Pieni nyytti inahti sängyssään. Odotus kävi kuitenkin pitkäksi. Ei, tämä on ihan totta, hoin itselleni. lokakuuta; viimeinen tilauspäivä 17.10. lokakuuta; viimeinen tilauspäivä 10.10. Päivät pojan kanssa kulkivat nopeasti eteenpäin. Joulu meni ohi. REG OINAS REG SKORPIONI 040123456 REG JOUSIMIES REG KAURIS
Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 8.10. Otto oli työmatkalla. Katselin pienen pienLöydätkö Sen Oikean. REG HÄRKÄ numeroon 173664, ja saat ensi viikonlopun horoskooppisi. lokakuuta; viimeinen tilauspäivä 24.10. lokakuuta.; viimeinen tilauspäivä 31.10.
Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Soneran, Radiolinjan, Saunalahden ja Dna:n matkapuhelinliittymissä.
72. Samana iltana makasin jo synnytyssalissa. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 29.31. Olen pettänyt Jumalan. Oliko tämä minun. Lähetä viesti, esim. En tuntenut mitään, en edes itkenyt. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 15.17. Tämäkö se masussani asusti. Kirjoitat siis viestiisi jonkin seuraavista yhdistelmistä: REG VESIMIES REG KALAT REG OINAS Tilaa viikonloppuREG HÄRKÄ horoskooppi REG KAKSOSET ystävällesi REG RAPU kirjoittamalla viestin REG LEIJONA perään vastaanottajan REG NEITSYT matkapuhelinnumero. Tässäkö tämä oli. Tai, jos olet jo vakiintunut, miten suhteesi rakastettuusi kehittyy. Ajatukseni olivat sekavat. Oliko kaikki sittenkin unta. Hauskaa seuraa vai yksinäisyyttä. Olisin kotona ennen uutta vuotta. Koetin pidätellä itkuani lääkärin edessä. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 22.24. Kolmen tunnin kuluttua vauvan syntymästä minut kuljetettiin uudelle osastolle. otiin pääsyn jälkeen arki alkoi tuntua rutiinilta. Tämä pieni poika teki minusta kokonaisen. Missä olivat ne maata kaatavat tunteet, joita televisio elokuvat ja kirjat meille syöttävät. Päivät osastolla kuluivat. Seuraavana aamuna vauva tuotiin vierelleni. Seuraavan vuorokauden puolella sain syliini maailman upeimman nyytin. Nyt minulla oli poika. Onko luvassa helliä hetkiä vai riitaa. Saat myös tietää, minkä värinen vaate tai asuste sinun kannattaa valita, jotta onnesi olisi paras mahdollinen. Joka päivä jaksoin kysyä hoitajilta kotiin pääsystä, kunnes kolme päivää myöhemmin synnytys päätettiin käynnistää. Lisäksi horoskooppi kertoo, missä ympyröissä varmimmin tapaat joko rakkaasi tai muita mielenkiintoisia ihmisiä.
Viikonloppuhoroskoopin on laatinut Reginan monivuotinen astrologi, tunnettu ja tunnustettu Violet Sjöberg. Ennen kuin huomasinkaan, olin kaksin pienen pojan kanssa. jatkuu sivulla 74
K
tapahtuu ensi viikonloppuna?
Mitä
Värit: punainen = PU, vaaleanpunainen = VP, tummanpunainen = TP, sininen = SI, vaaleansininen = VS, tummansininen = TS, vihreä = VI, vaaleanvihreä = VV, tummanvihreä = TV, ruskea = RU, vaaleanruskea = VR, tummanruskea = TR, keltainen = KE, violetti = VO, oranssi = OR, turkoosi = TU, pinkki = PI, musta = MU, valkoinen = VA Paikat: kotona = KO, baarissa = BA, elokuÄlä enää pohdi vaan ota selvää! vissa = EL, tanssiravintolassa tai -lavalla = Tilaa tekstiviestinä viikonloppu- TA, ruokaravintolassa = RR, konsertissa = horoskooppisi, joka kertoo, mi- KN, ystävien luona = YS, bileissä = BI, hartä tapahtuu ensi perjantain, laurastuksissa = HA, liikunnan parissa = LI
Näin tulkitset värien ja paikkojen koodit saamastasi tekstiviestistä:
antain ja sunnuntain aikana. Lääkäri siirsi minut osastolle. Tämä oli jyrkin mahdollinen tuomio minulle. Vai oliko. Synnytys ei käynnistynytkään heti, vasta kaksi päivää myöhemmin alkoivat supistukset tuntua viimein. Oli ihanaa nukahtaa vierekkäin pienen nyytin kanssa. Jokainen tekee syntiä, mutta minä en muuta ole tehnytkään.
vastaanotolle. Intohimoa vai välinpitämättömyyttä?
tä nyyttiä kummissani. Olin aivan
onnessani
S
E
U
R
A
A
V
A
S
S
A
N
U
M
E
R
O
S
S
A
Miksi äitini ei osannut RAKASTAA MINUA?
MARRASKUUSSA
NÄIN TUHOTAAN älykäs, lahjakas mies
Äiti ja saarnamies SYNNIN LUMOISSA IHASTUIN TYTTÄRENI MIEHEEN LUONTAISLÄÄKKEET paransivat mieheni
Tosi Elämää maksaa postimaksun
TILAA LUKEMISTA, JONKA PARISSA ET PITKÄSTY, SUORAAN KOTIISI.
TILAUSKORTTI
KYLLÄ KIITOS! Tilaan Tosi Elämää -lehden
12 kuukaudeksi (12 numeroa) hintaan 51 12 kuukaudeksi (12 numeroa) hintaan 51 edullisena kestotilauksena (12 numeroa) hintaan 45 6 kuukaudeksi (6 numeroa) hintaan 29 6 kuukaudeksi (6 numeroa) hintaan 29
Maksan tilaukseni yhdessä kahdessa erässä.
Maksan tilaukseni yhdessä kahdessa erässä.
Nimi Osoite
Puhelin Postinumero ja -toimipaikka Sähköposti
90003 Vastauslähetys 90003 OULU
Vastauslähetys
TOSI ELÄMÄÄ
Tunnus 5007535
Tilaajan allekirjoitus (alle 18-v. Tilauksesi astuu voimaan noin antamalla hyväksyn sähköpostiviestinnän Kolmiokirjalta.
3 71 73. holhoojan)
Haluan automaattisesti jatkuvan tilauksen kyllä ei
Voit suorittaa tilausmaksusi useammassa Tilauksesi astuu voimaan noin kolmen viikon kuluttua tilausVoit suorittaa tilausmaksusi useassa erässä.erässä. 0,50 /erä. Sähköpostiosoitteen kolmen viikon kuluttua tilauskortin postittamisesta. Useammassa erässä maksettaessa laskutuslisä kortin postittamisesta
Edes kiukun hetkellä en voi olla hymyilemättä Jerelle, kun hän hymyili takaisin. Nukahdin pienen nyytin lämpöön. Mutta aika näytti, että luopumalla turhasta menemisestä ja ottamalla vastuuta aloimme muodostaa meidän arkeamme. Jere nukahti heti päästyään tarpeeksi lähelle. Jere nosti minut takaisin valoon ja onneen. Olin tuntevinani suureen kiitollisuuden tunteen nostaessani Jeren viereeni illalla. Olin myös varma siitä, että Otto kaipasi minua. Yhtäkkiä minulla
ei ollut kiire takaisin kouluun, elämäni alkoi tuntua merkitykselliseltä ja suhteeni Ottoon parani. Yhtäkkiä huomasin, kuinka kauheasti Ottoa olin kaivannut. Oton ja minun suhde korjautui lopullisesti. Aleksin mustasukkainen kihlattu Mia ottaa tehtäväkseen estää Iiriksen ja Aleksin ystävyyden hinnalla millä hyvänsä.
Numero 10 ilmestyy 8.10.
Tilaa! * sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi * puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä
74. Palaan takaisin ajatusteni seasta ja katselen poikaani. Poika inahti hieman ja jatkoi sitten levol-
E
lista untaan. Tahdoin olla joka hetki hänen rinnallaan. Se hetki tuli juuri oikeaan saumaan. Enhän ollut vielä kovin vanhakaan, olin vasta täyttänyt 18. Kuukaudet opettivat nauttimaan elämästä. Aloin ajatella tarkemmin nykyistä elämääni ja tajusin, kuinka paljon onnellisempi olin. Onnen kyyneleet valuivat silmäkulmiani pitkin. Tilaisuus oli pieni, mutta ajoi tarkoituksensa. Jokainen leikki ja laulu ovat arvoisensa. Jere muutti syntymänsä jälkeen muutamassa kuukaudessa minut täysin. Olet muuttanut kaiken. Elämä oli alkanut näyttää jo liian hämärää puolta. Kun poika nukkui sängyssään, en voinut olla katselematta pientä. Jokainen päivä vei minut lähemmäs onnea. nsimmäisten kuukausien jälkeen aloin kiintyä Jereen yhä vahvemmin. Epätoivoinen Iiris saa tukea lääkärityönantajaltaan Aleksilta, ja elämän perimmäisten kysymysten äärellä nuo kaksi huomaavat kiintyneensä toisiinsa lämpimästi. PÄIVÄNSÄDE JA MENNINKÄINEN
VIRPI ANDERS
RAKKAUS ei alistu
LEHTIPISTEISTÄ
"Kalmanenkeliksi" kutsuttu vanhusten myrkyttäjä on pitkään median ykkösuutinen, eikä julmalta julkisuudelta säästy naisen tytärkään, sairaanhoitajana työskentelevä Iiris. Kasteessa poika sai nimekseen Jere. Jatkoa sivulta 72 Otto palasi työmatkaltaan, ja yhteinen arkemme perheenä alkoi jälleen. Olin saanut kokea maailman mahtavimman ihmeen: poikani syntymän. Tuntui ihanalta laittaa ensimmäistä kertaa toiselle ihmiselle juhla. Olin pelännyt koko ajan olevani huono äiti. Silitän tämän päätä ja painan suukon otsalle Jere rakas, sinä olet tehnyt minusta ehyen. Minun oli aika kasvaa