Tosi elämää 11/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

LUKIJAT KERTOVAT MARR ASKUU · 2009 · 4 70 4,70 Hellää rakkautta vai SÄÄLIMÄTÖNTÄ TOSI ELÄMÄÄ Olin äitini mielestä yksinäisyydestä 1000 Varattu mieses. PALKINNOT n a mi kirjoituskilpailussa iha ANTEEKSI, ISÄ! En tajunnut rakkauttasi HUIJAUSTA? SYNTINEN LAPSI AITOA RAKKAUTTA 72 VUOTTA Mummon irtiotto Viimeinen yö ENNEN KUOLEMAA
ON VAIKEA OLLA VARAKAS jos kaiken on oltava ilmaista Miehelläni on enkelin käytös ja PAHOLAISEN SYDÄN LOMAROMANSSI pelasti liittoni TAJUSIN ISÄNI ARVON vasta kuoleman kautta Arjen uuvuttama perheenäiti: SALASUHDE HERÄTTI ELOON YÖN TUNNIT VANHAINKODISSA: viimeistä hetkeä kohti 72 VUOTTA aitoa rakkautta KYSYMYS POMOLLE: Mikä sinua vaivaa. Vaikka verkostoitumisesta on vouhotettu aivan kuin se olisi ihmelääke kaikkiin ihmiselämän ongelmiin, kyseessä ei ole mikään uusi oivallus, vain itse sana on uusi. Minusta se sana kuvaa paremmin sitä, mistä ihmissuhteissa on kuitenkin perimmältään kyse: toveruudesta silloinkin kun siitä ei ole kenellekään mitään sen kummempaa hyötyä. TOSI TÄSSÄ NUMEROSSA ELÄMÄÄ N Äitini teki minusta SYNTISEN JO PIKKUTYTTÖNÄ VARATTU MIES, ihana mies. Verkostoituminen kuulostaa perusidealtaan hyvältä, mutta itse vierastan sitä ajatusta, että ystävät, sukulaiset, naapurit, hyvänpäiväntutut, työkaverit ja kaikki muutenkin elämässä vilahtavat ihmiset nähdään vain henkilöinä, joista voi joskus olla hyötyä itselle. Kun elämä oli epävarmempaa, oli luonnollista turvautua sukuun ja naapureihin. Erästä verkostoitumisen muotoa vierastan tosissani, nimittäin verkostomarkkinointia, jossa innokas myyjä kauppaa tuotteitaan kaikille, jotka ikinä on sattunut jossain tilanteessa kohtaamaan: ystävilleen, naapureille, sukulaisille, tutun tutuille. Minusta itsestäni olisi todella epämukavaa, jos joutuisin aina ystäviä tavatessani samalla tyrkyttämään heille jotain tuotetta, jota vailla he mielestäni ovat. MUMMON IRTIOTTO: seuraa Internetistä Rakkautta ensisilmäyksellä vai SÄÄLIMÄTÖNTÄ HUIJAUSTA. Muutama vuosikymmenen taaksepäin verkostoituminen oli ihmisille niin luonnollinen asia, ettei siitä tajuttu edes vouhottaa. Kylä oli toimiva yhteisö, jossa kaikki olivat jollain tavalla riippuvaisia toisistaan. Tietysti se hyöty on parhaassa tapauksessa molemminpuolista, mutta kuitenkin tuntuu väsyttävältä ajatella, että jokaisesta tutusta voisi ja pitäisi olla joskus jonkinlaista hyötyä. Ensin sen piti auttaa menestymään työelämässä, sitten keksittiin, että sitä tarvitaan yksityiselämässäkin. Ystävyys ja sen mukanaan tuomat hyödyt on tavallaan pitänyt keksiä uudelleen. Olen ihmetellyt, miksi joku haluaa alistaa kaikki ihmissuhteensa myyntitilanteiksi. Maaseudulla verkostoituminen on ollut oikeastaan elinehto. Verkostoitumisen sijasta voisikin puhua ihan vanhanaikaisesti ystävystymisestä. Kotiäidille verkostoituminen voi tarkoittaa esimerkiksi ihmisiä, joiden parista lapsille löytyy hoitopaikka kiireisessäkin tilanteessa. Verkostoitumisella tarkoitetaan, että kerätään tietoisesti elämäänsä ihmisiä, joiden kanssa voi tehdä halutessaan yhteistyötä. KIRJOITUSKILPAILU HOROSKOOPPI MÖKKI VUOKRATTAVANA MIEHENI KOVAT EHDOT avioliitossamme MINUN RUNONI JÄÄKÖ ADOPTIOLAPSI SYRJÄÄN kun oma lapsi syntyy. Itse asiassa se ei olisi minusta pelkästään epämukavaa, vaan myös epäkohteliasta. Ystävyydestä verkko ykyään puhutaan paljon verkostoitumisesta. JUTTUTUPA Auttajat ja hyväntekijät JÄTTÄKÄÄ MINUT JO RAUHAAN! ÄÄNESTÄ JA VOITA 4 10 16 18 22 28 32 40 42 46 48 52 55 56 58 60 65 66 69 70 75 3. Ehkä verkostoitumisesta puhutaankin nykyään juuri siksi, että me elämme nykyään niin erillämme muista
Käsittääkseni vanhempani rakastivat ja kunnioittivat toisiaan ja yhteys Jumalaan oli läsnä päivittäin. Sanon ehkä, koska muistini ei yllä sinne asti, ainoastaan muutamia välähdyksen kaltaisia muistikuvia löytyy mieleni kätköistä. Isä lähti töihin eikä tule takaisin. Isäkin nousi penkistä ja pyysi meidät mukaansa. Äitini usko teki minusta syntisen jo pikkutyttönä Isäni kuoltua äitini käpertyi uskoonsa. Kuollut! Miten niin kuollut. Mitä se tarkoittaa. Silloin kävelimme isän kanssa yhtä matkaa pienen metsän lävitse vievää polkua opistolle, jossa pyhäkoulua pidettiin. Ollessani kuusivuotias olimme isän kanssa naapurikaupungissa seuroissa, minä ja vuotta nuorempi sisareni. Se tuli esiin jo tervehtimisissä. Seuroissa kävimme joka sunnuntai, joskus isäkin toimi saarnaajana, ja hän lauloi nii-iin kauniisti. 4 S Kävimme myös pyhäkoulua. Joka kerta saimme sieltä pienet lammastarrat, jotka liimattiin aiemmin annetulle alustalle. Muutaman tunnin kuluttua saimme tiedon, että isä on kuollut työpaikallaan traagisessa onnettomuudessa. Äitini syyllisti minua kaikesta, mistä olisin saattanut saada pienintäkään iloa elämääni Yritin ostaa äitini rakkautta olemalla kiltti, mutta jotenkin en koskaan tuntunut riittävän. ynnyin uskovaisten vanhempien esikoistyttäreksi. Ei voi olla. Hän varmaan halusi antaa meille parasta, mitä tiesi olevan. Seurakunnan ihmisillä on tapana käydä pyytämässä anteeksi syntejään ja saamassa siunausta saarnaajilta. Isä toimi joskus pyhäkoulun opettajana. Ei koskaan.. Itsekin ikävöin isääni valtavasti, mutta se ei tuntunut riittävän. Näillä herätysliikkeen jäsenillä on tapana uskonveljiään ja -sisariaan kohdatessaan kätellä ja sanoa: Jumalan terve, ja erotessa: Jumalan rauhaa. Isä kumartui ensin saarnaajien puoleen ja sitten ohjasi minut ja siskon saamaan siunauksen. Minun isäni. Pian seurojen jälkeen lähdimme ajelemaan kotiin, jotta isä ehtisi iltavuoroon töihin. Hän ojensi toisen kätensä minulle ja toisen siskolle. Puna-valkoraitaiset ruusunappiset villatakit päällä ja tiukat letit päässä kävelimme isän vierellä käytävällä kohti pitkää korokkeella olevaa pöytää. Ehkä varhaisin lapsuuteni oli onnellinen ja tasapainoinen
En voinut ymmärtää tapahtunutta. Isän ikävä jäyti pientä ihmistä, tuntui, että hajoaisin palasiksi. Kummallista. Mitä sitten haudataan. Pappi puheli äidille ja tädille olohuoneessa. Toinen lähtee ja toinen jää. Lääkäritäti peitteli minut ja siskon isän sänkyyn nukkumaan. Katoaako johonkin. ihmettelin itsekseni. Perheeseemme syntyi viides lapsi kuukausi isän kuoleman jälkeen. Jos meidän isä kerran kuului par- haisiin, miksi hänet piti ottaa pois. Kuulemma ihmisen ruumis. En voinut ymmärtää, miksi hyvä, hellä ja rakastava isä otettiin pois. Ei sitä ainakaan taivaalla näy. Äiti hukkui suruunsa ja hänen vähäiset jäljellä olevat voimansa menivät vauvasta huolehtimiseen. Miten ihmisessä voi olla kaksi eri juttua. Kaipasin isän syliin. Lakkaako hän vain hengittämästä. Kummallista. Sisaruksia olin saanut noin vuoden välein. Ei voi ymmärtää. En voinut tietää, kun ei isää näytetty minulle, ei kenellekään. Ensin ne ovat molemmat yhdessä ja sitten ne yhtäkkiä ovatkin kaksi eri asiaa. Lohduton itku kantautui korviimme. A uvoisa lapsuus oli päättynyt. Mitä tapahtuu, kun ihminen kuolee. Miksi isän sitten piti olla niin hyvä. Joku sanoi, että isä meni taivaaseen, tai isän sielu. Kaksi pientä päätä lepäsi vierekkäin isän tyynyllä, isän tuoksu oli lakanoissa. Me isommat saimme tulla 5. Miten ihmeessä voi mennä taivaaseen. Pelon täyttämässä mielessäni risteili kysymys toisensa jälkeen. Ruumis ja sielu. Kuulin joidenkin uskovaisten lohduttavan äitiä sanomalla, että parhaat otetaan ensin pois. Joskus ajattelin, että oli tosi katala teko Jumalalta viedä meiltä isä, tai isältä raukkamaista jättää meidät. Se näyttää kuulemma ihan ihmiseltä, mutta ei kuitenkaan enää ole. Olisi ollut vähän huonompi, mutta kuitenkin meidän kanssa. Ja mikä on se sielu
Ja se synnin määrä! Ihmettelin, kuinka minä, lapsi, olen voinut ehtiä tekemään niin paljon syntiä, vaikka olen niin nätisti koettanut elää, olla hyvä ihminen ja pienemmistäni huolta kantaa. Kerran kuulin tätiemme puheet siitä, että miten meidän käy, jos äidillekin tapahtuisi jotain tai ellei äiti kerta kaikkiaan jaksaisi. Herätysliikkeen piireissä kutsuttiin suruttomaksi maailmassa olevia, muita kuin omaan laumaan kuuluvia ihmisiä. Ja millä oikeudella ne määrittelevät asioita synneiksi. Minusta tuntui käsittämättömältä, kun äiti sanoi, että hän on rukoillut meidän jokaisen synnyttyä, että Jumala ottaisi meidät pois, ennen kuin ehdimme tekemään syntiä. Selittelin mitä milloinkin, häpesin lahkolaisuuttamme. Kivaa siinä oli se, että menomatkalla kävimme kioskilta ostamassa hedelmäkarkkiaskit jokaiselle, markalla viisi. Kannoin taakkaa, joka oli pienelle ihmiselle miltei liian raskas kantaa. Äitini on saanut uskonsa piireistä autuuden ja elämäänsä tarkoituksen. Edelleenkin minusta tuntuu, että kyseessä on suurimman luokan huijaus ja vastuunpakoilu. Minä huolehdin nuoremmista, päätin. Meillä on isän rakentama koti. Olohuoneeseen oli kannettu puisia penkkejä niin paljon kuin suinkin mahtui, piha ja tien vieret olivat täynnä autoja. Joskus kun äiti oli suurissa seuroissa toisella paikkakunnalla, hän tuli kotiin vasta yömyöhällä. Tunsin lähes aina olevani äitini tiellä, hänen suruansa lisäämässä, minä suruton. Mihinkään kouluajan ulkopuolella ei ole pakko osallistua, ettekä sellaisiin rientoihin osallistu. En tietenkään seitsemän-kahdeksan vuoden ikäisenä olisi mitenkään pystynyt tuosta suoriutumaan, mutta olin täysin vakavissani asian kanssa ja valmis tarpeen tullen ottamaan ohjat käsiini. Joku lupasi ottaa yhden meistä, toinen sanoi voivansa ottaa vaikka kaksi. Ja sama jatkui taas seuraavalla viikolla. Ehkä hän ei oikeasti halunnut meitä, tai sitten hän tosiaan sokeasti uskoi johonkin kummalliseen kohtaloon. Ja miten on mahdollista, että viikolla jotkut tästä valittujen laumasta tekivät selvästi synniksi määriteltyjä asioita, ja sitten sunnuntaina kävivät pyytämässä saarnaajilta anteeksi. Pitkien housujen käyttäminen pyhäisin ei ollut sopivaa, vaikka arkisin niitä saimmekin käyttää. Tuskaa ja surua riitti, sitä tuntui olevan enemmän kuin laki salli. Niin, suruton, kuulemma. Radiota ei ollut, televisiosta puhumattakaan. Joskus kävimme salaa naapurissa katsomassa lastenohjelmia, mutta huono omatuntohan siitä seurasi. Syntiä, syntiä, syntiä. Hämmennys, epätietoisuus, pelko, turvattomuus ja käsittämätön vastuu asettuivat asumaan minuun. Hyvä niin, ehkä. En voinut ymmärtää, mitä pahaa suruttomuudessa olisi, sehän kuulosti suorastaan loistavalta. Kaiken tuon lisäksi minun olisi pitänyt tuntea syyllisyyttä kaikesta vähänkin hauskaksi kokemastani. Olisiko se muka joku sallittu ehkäisykeino, kun kaikki muut ehkäisykeinot ovat syntiä. Ja miksi niitä pitäisi sokeasti totella. Äiti teki harvinaisen selväksi meille, kun johonkin olisimme halunneet mennä.. Tuhat kertaa mieluummin olisin ollut suruton kuin kokenut jatkuvaa isän ikävää ja lapsen harteille liian painavaa vastuuta. Sisarussarjasta minä muistutan isää eniten sekä ulkonäöltäni että luonteeltani, ehkä toin jatkuvasti äidille mieleen isän. Siirtää vastuu oman nautinnon ja rakkauden hedelmästä itsen ulkopuolelle. Olisin milloin tahansa voinut luopua surustani. Naapurustossa asuvat koulukaverit ihmettelivät vieraspaljoutta. Kun vihdoin kuulin avaimen kiertyvän ovessa, kiitin Luojaani, että äiti on elossa. Se on hänen juttunsa, joka on kantanut häntä vaikeiden aikojen yli, ollut apuna arjessa ja juhlassa, ilossa ja surussa. V Hänen Jumalansa on vain erilainen kuin minun. uodet vierivät ja elämä eteni. Sitä minä ihmettelin ja ihmettelen vieläkin, millä ihmeen oikeudella ne saarnaajat, jotka ovat arkisin tavallisia tallaajia, saarnaavat toisille kaikki synnit anteeksi. Seuroissa kävimme sunnuntaisin, 6 poikkeuksetta. toimeen lähes kuinka parhaiten taisimme, ajoittain mummon tukemana. Hame piti olla päällä, vaikken tiennyt miksi. Sitä minä kuulin kerta kerran jälkeen istuessani rukoushuoneen kovalla penkillä letit niin kireällä, että silmät viruivat, huivi tiukasti päässä. Koskaan en uskaltanut kertoa peloistani. Rukoilin Jumalaa, että hän antaisi äidin päästä turvallisesti kotiin. Öisin seisoskelin äidin sängyn vierellä ja seurasin, kohoileeko peitto, hengittääkö äiti varmasti. Ne alkoivat hallita minua ja vaikuttaa valintoihini. Olinko minä mahdollisesti se vahingonlaukaus? M eillä pidettiin kotonakin seuroja. Uskon, että tuntemani häpeä johtui siitä, etten itsekään pystynyt ymmärtämään sitä, saati, että olisin pystynyt kertomaan muille. Kyllä me pärjäämme, ajattelin pontevasti. Kun nuoremmat nukkuivat, minä valvoin ja pelkäsin, että äidille on tapahtunut jotain pahaa, kun ei ole vieläkään tullut. Moniko meistä oli toivottu lapsi ja kuka meistä oli vahinko. Voisiko muka olla niin, että naisia vaan saatetaan raskaaksi ja sitten kun he aikanaan synnyttävät, syntynyt lapsi joutaisikin pois. Mielessäni olin vihainen äidille, koska hän jätti meidät yksin kotiin. Joskus minua hävettikin pelkäämiseni, minunhan olisi pitänyt luottaa siihen, että Jumala pitää meistä huolen. Suurten seurojen aikaan talo oli tupaten täynnä väkeä. Silloin päätin mielessäni, ettei meitä vie kukaan, vaikka mikä olisi. Koulussa saimme käydä, koska sitä ei ollut valta kieltääkään
daan käyttää ja luovuttaa suoramarkKolmiokirja Oy:n asiakasrekisteriä voidaan kinointitarkoituksiin. Minä vaan en voi- teen. Minä sanoin lapsi kuukausi isän kuoleman pelkäsi joutuvansa ei! Jos et minua jälkeen. En edes tiennyt la hyvä ja loppujen lopuksi taipu- tuon sanan merkitystä silloin. Ei siis ollut mitään asiaa seurakun- tei soittaminen, Luojan antamia lahnan tyttökerhoihin, ei liikunnalli- joja molemmat. Äiti hukkui suruunsa häpeämään silmät usko, mene kysy- ja hänen vähäiset jäljellä ole- päästänsä takiani. Ehkä hän saisi. Ilmei- seen, että soittaminen ei olekaan misesti jotain Luojan antamia lahjoja nun juttuni. Olin intoa täynnä. Vaan leimattiinhan lainaksi ja mahdollisuuden opetuk- minut joka tapauksessa. Saanhan. Papin aamen nähtävästi haalenvarmasti mene kysymään keneltä- si huoran mainettani, koskapa äitini kään ulkopuoliselta. doin uskalsin asiasta kotona kertoa. Minä päätin, etten as. 08-537 0033 Toimitus ottaa vastaan käsikirjoituksia Toimitus ottaa vastaan käsikirjoituksia ja kuviaja kuvia sitoumuksetta. Toimitus ei vastaa kadonneistästä makseta erillistä korvausta. siin kerhoihin, ei mihinkään. Edelleen seen. Ei. joakaan. En tiennyt, kuka minua voisi auttaa Miksen saa. Ilmeisesti panin niin jävahti jo suuremmalla volyymilla mi- mäkästi äidilleni vastaan, että hän katsoi pääsevänsä vähemmällä antenkään perustelematta. ta käsikirjoituksista eikä kuvista. Lapset kävivät seurakunnan nut sanoa, että en voi soittaa, kun se päiväkerhoissa ja rippikouluissa aion syntiä, ymmärtämättä, mikä siitä kanaan. Lasten ollessa pieniä käsen synnin tekee. Opettaja sanoi, että olen eini-iässä aloin kyseenalaistaa hyvä soittamaan. sa, kuulin äidilYritin ostaa äitini rakkautta jälleen kerran olemal- täni olevani huora. Minut ja puolisoni vihittiin kirkossaarnaajien selän taakse lapsen kysyessä perusteluja järjettömältä tun- sa ollessani seitsemäntoistavuotituvaan kieltoon. Salakavalasti katkeruus asettui si mahdollisuus päästä harrastuksiin pelon ja turvattomuuden kaverikkavereiden kanssa. Ja miksi sitten kui- vimme joulukirkossa, kuten omassa tenkin laulaminen oli sallittua, mut- lapsuudessanikin oli tapana. TOSI E L Ä M Ä Ä AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSENLEHTI --------------------------------------------------------------------------------------------1ä.20 V U O S I K E R T A -----------------------------------------------------------------------------------------------Päätoimittaja Eeva Vainikainen Toimitus Lekatie 6, Oulu Toimituksen postiosoite Tosi Elämän toimitus PL 246, 90101 Oulu Puh. harkitsemansa muutokset lähetettyyn maLehti Lehdessä julkaistu kirjoitus, josta teriaaliin.varaa oikeudet tehdä tarpeellionseksi harkitsemansa muutokset lähe-julmaksettu kirjoituspalkkio, voidaan tettyyn materiaaliin. Lapsemme kastettiin ja le. Et mene! Se on syntiä, äiti ki- kolaisuutta. lähiomaisensa eivät saa osallistua lehden kilpailuihin. Materiaalia ei pakaista myös digitaalisessa muodossa eikä lauteta. Se ei maksaisi pal- vai voisiko kukaan. tilaajapalvelu. käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarSuomenmaa-yhtiöt Oy:n henkilökunta koituksiin. PAINOPAIKKA Painotalo Suomenmaa 2009 PAINOPAIKKA Joutsen KUSTANTAJA Median painotalo 2009 Kolmiokirja Oy KUSTANTAJA Pl 246, 90101 Oulu Kolmiokirja Oy Puh. 08-537 0033 PL 246, 90101 Oulu Fax 08-530 6118 Puh. Oli niin paljon kum Ei tule kuuloonkaan, oli äidin mallista, mitä en voinut ymmärtää, selkeä ja napakka vastaus, kun vih- ja sisäiset ristiriidat repivät minua. Toimitus ei vastaa Kolmiokirja Oy:n asiakasrekisteriä voikadonneista käsikirjoituksista eikä kuvista. lasteni isän kansmikset saa soittaa. Ilmoittakaa nimi, osoite, mahdollisen nimimerkin lisäksi oikea henkilötunnus ja pankkitilin numero, sillä nimi, osoite, henkilötunnus julkaistuista maksetaan palkkio.ja pankin tilinumero, sillä julkaistuista makseLehti varaa oikeudet tehdä tarpeelliseksi taan palkkio. Se kertoo sinulle, vat voimansa menivät vau- rustella tulevien vasta huolehtimiseen. Mikä siitä synnin tekee. Eihän minua uskottu, siihen suuntaan oppikoulun musii- pidettiin kummallisena. Mielestäni tuo nimitteleminen kerMinusta oli vastuutonta vetäytyä toi enemmän äidistä kuin minusta. (08)Myllyoja Juhani 537 0306 Fax (08) 530 6118 044 737 0334 juhani.myllyoja@mail.suomenmaa.fi ILMESTYY 12 numeroa vuodessa ILMESTYY 12 kertaa vuodessa TILAUSHINNAT Kotimaahan TILAUSHINNAT 12 kk 49 kotimaahan TILAAJAPALVELU 12 kk 49 08-537 0370 ma-pe klo 08.00-16.00 TILAAJAPALVELU S-posti:08 537 0370 Puh. Ja valehtelun minä kyllä ymmär- siten liitettiin seurakunnan yhteysin olevan syntiä. Vaikka olin selvitettyäni asiaa ymmärsin, ettei vasta kaksitoistavuotias, ymmär- tuo nimittely minusta huoraa tekisi. ja heidän lähiomaisensa eivät saa osalJoutsen Media Oy:n henkilökunta ja heidän listua lehden kilpailuihin. Ilmoittakaa sitoumuksetta. kolmiokirja@suomenmaa.fi ma-pe klo 08.00-16.00 S-posti:1236-4576 ISSN tilaajapalvelu @kolmiokirja.fi 35 ISSN 1236-4576. sin, että nyt jokin ei ole kohdallaan. En kehdankinopettaja minussa havaitsi, kos- nut kertoa totuutta pelätessäni tuleka hän hankki minulle soittimen vani leimatuksi. Laulun Vedet silmissä yritin vakuuttaa, että lahjani ovat kohtalaiset ja muuten- yhtäkkiä olenkin tullut siihen tulokkin musiikki kiinnosti minua. Hän hankki soittiseuroissa käymistä ja koko lahmen minulle. Kun aloin seumään saarnaajalta. si sisikuntaani. Parhaimmat ystehdä sitä, mistä nautin, voisin oppia täväni soittivat, kuka mitäkin soilisää ja ennen kaikkea minulla oli- tinta. Tosin malla hänen tahtoonsa. Laule- tamalla minun jäädä pois kyydistä kuin viemällä mitaanhan seuroissanut väkisin seukin: Miksei soittaa Perheeseemme syntyi viides roihin. Nyt voisin olin ulkopuolinen. Jooko. Materiaalia ei palauteta. 08-5370 033 JULKAISUJOHTAJA Fax 08-530 6118 Juha Määttä JULKAISUJOHTAJA TOIMITUSJOHTAJA Juha Määttä Sauli Huikuri ILMOITUSMYYNTI TOIMITUSJOHTAJA Kolmiokirja Oy Sauli Huikuri T Liisa Finnberg Lekatie 6, PL 246 MEDIAMYYNTI 90101 Oulu Avainasiakaspäällikkö Puh. Mieluummin suhtautuminen minuun muuttui jokvalehtelin opettajille sekä kavereil- sikin aikaa
aikista lapsuuden kokemuksistani huolimatta askeleeni ovat johtaneet minut kirkkoihin viimeaikoina. Olin alkanut muutenkin karttaa väentungoksia ja totesin, ettei joulukirkkokaan ole minun juttuni, ei enää. Minun Luojani on läsnä kaikkialla ja kanssani aina, missä ikinä liikunkaan, myös tätä kirjoittaessani. Elämäni vaikeimpina hetkinä olen pyytänyt: Isä, auta lastasi! Ja apu on tullut, isältä tai Isältä. Niin, tai mistä se luovuus yleensäkin kumpuaa. Tavan vuoksi kai, tai ei ole tullut erotuksikaan. Minun Jumalani on viisas, jämäkkä, lempeä, rakastava, huumorintajuinen ja armollinen. Tunnelma oli sanoinkuvaamattoman voimakas ja pyhä. En tarvitse rukoushuoneita ja kirkkoja, saarnaajia enkä pappeja saadakseni yhteyden Luojaani. Urkujen ääni resonoi kirkon rakenteiden kautta läpi kehoni saaden minut värisemään. Niiden vaatimustaso kasvaa kerta kerralta voimavarani ja oppimisvalmiuteni huomioiden. Eri puolilta kirkon takaosaa lähti nuoria kulkemaan kohti alttaria kantaen tuikkuja. Se on aika lohduttavaa. Silloinkin oli jouluaatto ja kirkko täysi. Jos en pienemmästä merkistä havahdu, tulee isompi ravistelu. Tuolla on minulle kaksi erilaista merkitystä. Ja luottamuksen testaamista. Ajoitin hautausmaalla käyntini siten, että väki oli kirkossa hikoilemassa. Jollain selittämättömällä tavalla tiedän, että isäni on kulkenut kanssani näinä vuosikymmeninä, vaikka hän ei tässä maailmassa enää olekaan, ei fyysisesti eikä näkyvästi, kuitenkin niin, että sen läheisyyden pystyy aistimaan. Kirkko oli jouluaattoina kuin nuijalla lyötynä parhaimpiinsa tällättyjä seurakuntalaisia, joista monet tuskin katsoivat kirkkoon päin muulloin. asteni ollessa murrosikäisiä, kuljin usein kädet kyynärpäitä myöten ristissä ja kuiskaamalla huusin korkeuksiin: Luojani, auta! Ohjaa lapsiani! Minun voimani eivät riitä. Minun uskoni ja minun Jumalani olivat alkaneet muotoutua uudenlaisiksi. Olin muutamaa päivää aiemmin palannut matkalta. Kävelin rauhallisella kynttilöiden valaisemalla hautausmaalla ja vein isälle kynttilän. Ihmeellisen helposti sanat piirtyvät ja niiden viesti hämmästyttää usein itsenikin. Taisi olla hyvä, että se oli ruotsinkielinen, joten en niinkään kiinnittänyt huomiota puheeseen, vaan kuulostelin itseäni ja yhteyttä Luojaani. Lähdin viemään kuopustani kirkkoon ja päätin mennä sisään kirkkoon minäkin. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Hän antaa mi- nun oppia ja oivaltaa omaan tahtiini ja toimittaa juuri sopivan kokoisia koulutuspaketteja kerrallaan. Anna enkeleitä! Kiitos! Ja katso, apua tuli, joka ikinen kerta. Joulukirkossa ollessani muistin aina viimeisen kirkkoreissun, jolla isä oli kanssamme. Tiedän, että minusta pidetään huolta. Tänä päivänä! Niinpä, eihän minun tarvitsekaan stressata itseäni sairaaksi huolestumalla tulevasta, ei liikaa. Minä hiljennyn, lähetän viestini korkeuksiin, käännän aamusivukirjaani uuden puhtaan sivun ja annan kynän kulkea paperilla. Pappi tuli kättelemään isää ja äitiä, hän kertoi etupenkissä olevan tilaa. Siitä tuli minun joulutraditioni. lä, aamuyön hiljaisuutta kuunnellessa ja milloin missäkin tilanteessa. Paikkakuntamme lukiolla on tapana järjestää ennen joululoman alkua yökirkko. Aika oli kulunut kuin siivillä. Jouluaattona käväisin tuomiokirkossa, jossa sattui olemaan ruotsinkielinen aattohartaus. Löysin itselleni sopivamman tavan laskeutua joulurauhaan. Havahduin, kun käytävällä kulkeva pikkutyttö sanoi äidilleen: K L K uulun edelleen kirkkoon, en tosin tiedä, miksi. Niin suuresti, että jouluaamuna varhain huomasin istuvani taas tuomiokirkon penkissä, valmiina olemaan lähempänä Luojaani. Minulta pääsi nyyhkäys, kylmät väreet kulkivat kehoni lävitse ja silmäni sumenivat kyynelistä. Molemmat luovat turvallisuuden tunnetta. Hämmästyin, kun hämärässä kirkossa valot himmenivät entisestään. Vaikka Luojani ottaa tarvittaessa voimalliset keinot käyttöön ohjatessaan minua oikeaan suuntaan, Hän jättää kuitenkin valinnan vapauden minulle. Rauhaisa ja turvallinen olo täytti minut. ...maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas... Älkää peljätkö... Noina hetkinä ymmärrän, että nuo sanat eivät ole tulleet minusta. Hämmästyin suuresti. Se on turvallisen reitin näyttämistä. Kirkkokansa alkoi jo poistua, minä istuin edelleen paikallani. Katselin juhlavalaistua kirkkoa ja kuulin jouluvirsien veisuun hautausmaalle. Pitkän lennon ja aikaeron aiheuttaman väsymyksen vuoksi olin vähän vieläkin "muissa maailmoissa". Istuimme aitiopaikalla ja lauloimme: mä suuren iiilon, i-iilmoitan, maan kansoille ny-yt tu-u-levan. Minun pyhättöni on siellä, missä minäkin, välillä saaren aittarannassa, välillä meren rannalla aaltojen kohistessa, saunan hämärässä lämmössä, metsäpoluilla raittiissa ilmassa, talvi-iltana kynttilän äärel- 8. Olin varmaan puolet kirkossa oloni ajasta vedet silmissäni, vaikken varsinaisesti itkenyt. Ei sillä minulle mitään syvempää merkitystä ole ollut enää aikoihin. Niin kaunista kuin se olikin, minulle se alkoi näyttäytyä ulkokultaisuutena. Istahdin sivussa olevalle penkille. Vuosien myötä aloin kyseenalaistaa kirkossa käymisen vain jouluisin. Olen myös havainnut, että jos ja kun poikkean reitiltäni, merkit ovat niin tehokkaat, etten voi olla niitä huomaamatta. Ja kahden viikon kuluttua suruista suurin muutti elämämme pysyvästi. Niin, Isä meidän, joka olet Taivaassa ja isä meidän, joka olet taivaassa
Ymmärrän uskon ja uskonnon olevan eri V asioita. Astuin sisään kotikirkkooni, istahdin viimeiselle penkkiriville perimmäiseen nurkkaan. Se ei tarkoita lainkaan sitä, että seurakuntaan kuuluminen olisi minulle jotenkin tärkeätä ja että uskonnolla olisi minulle sen suurempaa merkitystä. Saarnastuoliin asteli nuori, rauhallisen oloinen mies. Lempeällä äänellään hän puhui vilpittömyydestä, totuudesta ja siitä, kuinka ihmismieli on välillä hidas uuteen ajatteluun. Näyttää kuitenkin olevan niin, että pyhissä rakennuksissa sittenkin on jotain, jonka avulla pystyn hiljentämään arkisten ajatusteni virran ja olemaan läsnä nyt-hetkessä, siinä ainoassa, jota voin elää. Minä en tee mitään, vaan minussa tehdään! Näiden kokemusten perusteella uskon viettäväni aikaani kirkoissa ja temppeleissä tulevaisuudessakin, missä päin maailmaa sitten kuljenkaan. Melkoisella varmuudella voin kyllä sanoa, että minun Jumalani ei ole edelleenkään sellainen, millainen kuva Hänestä siellä annetaan. Minä uskon, minä luotan ja minä tiedän, että on olemassa meitä kaikkia suurempi ja viisaampi voima. Siellä täällä, arvaamattomasti, arvaamattomilla tavoilla Jeesus kohtasi ihmisiä..., jatkoi lempeä P ääni. Olen jopa ajatellut, että ehkä saattaisin käydä kerran herätysliikkeen seuroissakin, jotta saisin aikuisen näkökulmasta seurata sitä toimintaa. Hymyilin tytölle ja aloin vetää takkia päälleni. MAAN KORVESSA KULKIJA VIRPI ANDERS RIKOTUN rakkauden talo LEHTIPISTEISTÄ Ilona tiesi vain vähän onnettomuudesta, joka Kalliokosken perhettä oli kohdannut, tullessaan hoitamaan taloutta ja perheen Jenny-tyttöä. ääsiäisaamuna suuntasin kävelylenkkini keskustaan. Ymmärrän, että kyse on hetkistä, jolloin jokin koskettaa sieluani. Ei pelottelua helvetin tulella, ei muiden tuomitsemista, ei syyllistämistä. Ajattelen myös, että on olemassa Suuri Suunnitelma, jossa meidän silmissämme kaaokselta näyttäväkin näyttäytyy kokonaisuuteen kuuluvana merkittävänä osana... rakkaus, tunne, rohkeus toimia sydämen mukaan... Ilona tuntee suurta sympatiaa äitinsä oikuista kärsivää Jennyä kohtaan, mutta eniten häntä huolettaa tunteensa talon isäntää kohtaan. ...toivoa ei ole syytä menettää... Urkujen ensisointien täyttäessä rakennuksen tunsin jonkin pyhän virtaavan lävitseni. Olin myyty! Istuin lähes hievahtamatta paikallani viimeisiin sointeihin asti. Joskus matka on tehtävä moneen kertaan sisäistääkseen ihmeen, hän sanoi kertoessaan muinaisesta Pääsiäisaamun ihmeestä. Oho, siinä ihminen istuu... Oloni oli oudon seesteinen ja takaisin päin kävellessäni tuntui kuin kulkunikin olisi ollut keveämpää. Miika Kalliokoski on komea ja miellyttävä mies mutta Ilona on tietysti tullut taloon vain väliaikaiseksi palvelijaksi. Numero 11 ilmestyy 10.11. Tilaa! * sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi * puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä 9. Ja kaiken taitaa-va-asti Hän ohjaa tuolta Taivaastaan. Uteliaana olin valmis ottamaan vastaan tuntemukseni. iimeaikoina olen kokenut kylmiä väreitä melkoisen usein ja kyyneleet ovat täyttäneet silmäni. Juuri ollessani kirkon kohdalla tornissa olevat kellot alkoivat paukahdella. Yllättäen ne tuntuivat kutsuvan minua. Talon rouva Laura tuntuu pitävän koko muuta perhettä vallassaan omituisten oireidensa avulla
Ehkä voisin 10 M kertoa oman näkemykseni asiasta. Ei mitenkään huomiota herättävän upea tapaus, mutta ihan mukava, ujon oloinen, siisti suomalaismies. O En ikinä rakastunut Kariin päättömästi, mutta huomasin nopeasti, että Karissa oli selvästi aviomiesainesta, ja minä olin valmis sitoutumaan. Olin jo aikani roikkunut epätoivoisissa miessuhteissa ja nyt halusin elämääni jotain todellista, jotain sellaista, jonka varaan voisin rakentaa tulevaisuut-. Elämässäni oli kaikki muuten kunnossa, mutta halusin perheen ja lapsia, ja Kari tuntui täydelliseltä ihmiseltä lapsieni isäksi. lin jo ehtinyt täyttää 26 vuotta tavatessani Karin. Olin valmistunut laborantiksi, saanut ihan mukavan työpaikan ja alkanut säästää ensimmäistä omaa asuntoani varten. Se saattaa yllättää monet kaltaiseni tavalliset vaimoihmiset. Toki Kari osaa seurassa käyttäytyä hyvin ja on naisia kohtaan aina hyvin huolehtiva, mutta kotona ollessaan Kari viihtyy parhaiten omissa oloissaan eikä huomaa minua ellei ole aivan pakko. Olenko minä tosiaan onnentyttö, kun olen saanut Karin. Kari oli minua kolme vuotta vanhempi insinööri. onet naiset ovat tulleet sanomaan minulle, että olen onnentyttö, kun olen saanut Karin miehekseni. Minun silmissäni Kari on ihan tavallinen, joskin menestynyt ja itsestään huolta pitävä suomalaismies. Minä hämmästyn aina samalla lailla. Karin tapasin työpaikalla. Tietysti minä ihastuinkin jollain tavalla Kariin, mutta enemmänkin Kari oli järjen valinta
Se, että Kari oli varattu, ei näyttänyt merkitsevän näille naisille yhtään mitään. ta. Ilmeisesti Kari näki minut samalla tavalla, koska menimme kihloihin jo puolen vuoden päästä tutustumisestamme. Varattu mies ihana mies? Kaikki ystäväni olivat sitä mieltä, että olin napannut unelmamiehen saadessani Karin itselleni. leppoisaa, juuri sellaista kuin halusimmekin sen olevan. Tuskinpa liioittelen paljoakaan, kun sanon, että Karin kaikki vapaa-aika meni poikien kanssa harrastaessa. Elämä oli mukavaa, turvallista ja. Olin kahden vilkkaan pojan äiti, ja minun olisi pitänyt kaiken järjen mukaan olla näännyksissä poikien hoitamisesta, mutta mitä vielä! Minulla oli illat aikaa shoppailla ja harrastaa omiani, kun Kari oli kiikuttanut pojat joko jääkiekkoon tai jalkapalloon. Vuoden kuluttua kihlautumisestamme menimme naimisiin, ostimme oman rivitalo-osakkeen ja sitten olinkin jo raskaana. Olin arvannutkin, että Karista tulisi huolehtivainen isä yhteisille lapsillemme, mutta sitä en ollut kyennyt ennustamaan, että Kari omistautuisi lapsilleen niin täysillä. Kaikki naisystäväni kadehtivat minua. Kari kuljetti poikia pienestä pitäen harrastuksiin ja osallistui harrastustoimintaan itsekin ohjaajana. Parin vuoden päästä tulin uudestaan raskaaksi ja kohta talossamme kävelikin jo kaksi topakkaa miehenalkua. Pojat olivat Karille kaikki kaikessa. Jos jotain negatiivista tilanteessa on pakko löytää, olin toisinaan huolissani siitä, että poikien kaikki va11 Y hteinen elämämme lähti käyntiin suunnitellusti. Olin kieltämättä itsekin ihan tyytyväinen Kariin, kunnes tajusin, että Karin elämässä oli lauma naisia, jotka halusivat saada hänet omakseen. Kari yleni töissään päällikkötasolta alempaan johtoportaaseen ja yhteiset tulomme kasvoivat mukavasti
e on kummallista, miten elämä alkaa sortua. Olin loppuillan kuin huumaantunut havainnostani. En pystynyt keskittymään siihen, mitä ympärillä- S ni tapahtui. Erityisen tarkkaan luin Karin ja hänen sihteerinsä viestienvaihdon. Ensin tarkastin hänen takkiensa ja housujensa taskut. Lopulta lakkasin tekemästä aloitteita. Pöydän ääressä hääräili myös Karin sihteeri, Karia 15 vuotta nuorempi, naimaton nainen. Meillä ei ollut enää mitään yhteistä ja seksielämämmekin toteutui noin kuukauden välein. En löytänyt mitään epäilyttävää. Mitäs pelehti varatun miehen kanssa! Vai pelehtikö hän. Myös tekstiviestejä oli paljon naisilta ja lähetetty naisille, mutta niissä ei näyttänyt olevan mitään epäilyttävää. Ensin tulee pieni epäilys siitä, ettei kaikki ole kohdallaan, sitten saa vahvistuksen tuolla epäilylle ja siitä eteenpäin kuljetaankin jo täysin hallitsemattomalla vauhdilla kohti sitä, ettei oma elämä ole lainkaan sellaista, jollaiseksi sen kuvitteli. Vaikkei Kari ollut ikinä kertonutkaan minul- K 12. Kari oli ahkeran, tunnollisen, huolehtivaisen suomalaisen perheenisän perikuva, ja järkeni sanoi, että minun olisi pitänyt unohtaa lapselliset epäilykseni. En tajunnut itsekään, mitä oli tapahtunut. Kyllä kai muuten kunnollinen mies saa nyt pikkujouluissa sentään jutella naispuolisen työkaverinsa kanssa! Jokin sisälläni oli kuitenkin järkeäni voimakkaampi. Kari ylennettiin firman toimitusjohtajaksi, muutimme isoon omakotitaloon. Jokin siinä näkemässäni kohtauksessa: se rento sananvaihto, naurahdukset, roska, jonka sihteeri oli poistanut, onnellinen säihke Karin silmissä... Minun taipaleeni alkoi eräistä Karin firman pikkujouluista. Elämä sujui aivan niin kuin olin unelmissani toivonutkin, mutta silti tunsin itseni aika ajoin onnettomaksi. Suureksi osaksi oli Karin ansiota, että pojat pärjäsivät niin hyvin. Ei Kari niin tyhmä ollut. Jokin vaisto sisälläni näki järkeäni syvemmälle ja niinpä aloin varovaisesti penkoa Karin asioita. Se oli minunkin myönnettävä. Äkkiä kaikki oli minulle selvää: Karilla oli jotain meneillään tuon naisen kanssa. No, siinäpä kiemurteli. Viestejä oli paljon, niiden sävy oli lämmin ja humoristinen, mutta mitään sen paheellisempaa en löytänyt. Niin meidänkin tapauksessamme. Pari seuraavaa viikkoa tyydyin vain katselemaan Karia tarkemmalla silmällä. Miksi olisin valittanutkaan, kaikkihan oli täydellistä! V uodet vierivät tasaiseen tahtiin. Kari ja sihteeri naurahtivat taas, Kari sanoi jotain ja kääntyi sitten lautasensa kävelemään kohti minua, meidän pöytäämme. Kari oli täysillä mukana jääkiekossa toimien joukkueen huoltajana. Minä olisin halunnut seksiä useamminkin, mutta Kari oli aina liian väsynyt. Löysin paljon naisille soitettuja puheluita. Olisin halunnut, että pojilla olisi ollut enemmän aikaa puuhastella ihan vapaasti jotain, mikä ei ollut aikuisten ohjauksessa, mutta Kari vain hymähteli puheilleni, enkä minäkään uskaltanut tosissani asiasta valittaa. Viestit näyttivät liittyvän joko työasioihin tai jääkiekkoon. Minusta oli ihan kiva, että pojat harrastivat ja menestyivät, mutta joskus olisi ollut ihanaa, jos elämä ei olisi pyörinyt aivan kokonaan jääkiekon ehdoilla. Sitten tarkistin Karin kännykän. Kari sai käyttöönsä komean työsuhdeauton ja minulle ostettiin pieni näppärä Fiat, jolla kuljin työmatkani ja kauppareissut. Katseeni ohjautui koko ajan Karin sihteeriin, jopa niin, että se näytti herättävän sihteerissä vaivaantuneisuutta. un luottamus toiseen särkyy, se on usein peruttamatonta. Molemmat pojat olivat lupaavia jääkiekkoilijoita ja turnausreissuja alkoi olla ulkomaita myöten. Enhän oikeastaan ollut nähnyt mitään merkittävää. Minä olin jäykistynyt paikoilleni. Pojat kasvoivat fiksuiksi ja menestyviksi. Tiesin, ettei kukaan saanut elämässään kaikkea haluamaansa. Itse en ollut ikinä kiinnostunut jääkiekosta, joten en pystynyt iloitsemaan poikien menestyksestäkään yhtä vilpittömästi kuin Kari näytti tekevän. Kavereita riitti niin harrastusten parissa kuin koulussakin. Kari käyttäytyi juhlissa moitteettomasti niin kuin aina, mutta satuin vilkaisemaan miestäni, kun hän oli lähtenyt hakemaan lautaselleen täydennystä puffet-pöydästä. Jostain syystä vain olin varma siitä, että olin tulkinnut näkemäni oikein. paa-aika kului jonkinlaisessa harrastustoiminnassa. Pojilla ja Karilla näytti olevan koko ajan kiire jonnekin, kun taas minun elämäni kului tyhjyyden täyttämisessä. Minun elämässäni ei ollut sellaista intohimoa kuin perheen miehillä ja olin välillä siitä jopa lapsellisen mustasukkainen. Toisaalta: en oikein uskonutkaan, että Kari säilyttäisi kännykässään erityisen paheellisia viestejä. Tiesin, että Karilla oli ollut tuon naisen kanssa jotain ja päätin, että hankkisin tiedolleni todisteet heti, kun se vain oli mahdollista. Minun elämäni oli melkein liiankin täydellistä, joten mitään oikeaa syytä valittamiseen ei ollut. Toki minä kävin töissä, harrastin ja hoidin itseäni kampaajalla ja kosmetologilla, mutta siitä huolimatta välillä iski ylittämätön tyhjyyden tunne. En huomannut hänessä mitään epäilyttävää. Kari oli niin uppoutunut jääkiek- koon, että näytti unohtaneen siinä rytäkässä vaimonsakin. Hän oli kovin ylpeä pojistaan ja syystäkin. Kari ja sihteeri vaihtoivat muutaman sanan, naurahtivat jollekin ja sitten se tapahtui sihteeri nosti kätensä ja otti Karin rinnuksilta jotain, aivan kuin olisi noukkinut pienen roskan Karin puserolta
Kari ei käynyt ravintoloissa eikä yksin lomamatkoilla, joten Kari ei ollut tavannut noita naisia tyypillisissä iskupaikoissa, joissa oli helppo esiintyä vapaana. Miksi Karin elämässä siis pyöri nyt lauma naisia. Hän oli ilmeisesti osannut arvata, että saattaisin joskus tutkia hänen sähköpostiviestejään, mutta oli luottanut siihen, etten menisi penkomaan hänen työtiedostojaan. le pin-koodiaan, ei vaatinut minulta suurtakaan salapoliisityötä naputella kännykkään Karin syntymävuosi, sillähän se koodi oli purettu. Arvasin Karin ottaneen kuvan itse. Miksi, miksi, miksi... Kari ei tietenkään huomannut minussa mitään muutosta, vaikka ensin olin kulkenut haamuna kotonamme, sitten heiluin vimpan päälle laitettuna eri harrastusten ja menojen väliä. Tiedosto oli nimetty erään Karin yrityksen markkinointisuunnitelman mukaan, mutta kun avasin sen, huomasin sen sisältävän valokuvia eräästä naisesta. Leikkautin hiuksiini modernimman tyylin ja vaihdoin huulipunani tuplasti kalliimpaan. Ja miksi niitä naisia oli niin paljon. Sohvapöydällä näkyi lojuvan 7 päivää -lehti. Nainen ei suinkaan ollut Karin sihteeri, mutta jotain tuttua olin hänessä tunnistavinani. Niinä aikoinako hän hoiteli lukuisia naisiaan. Minulla ei ollut mitään varsinaista suunnitelmaa, päätin vain, että täs13 K. un olin surrut tapahtunutta aikani, taistelin itseni kiinni elämääni. Olin aina olettanut hänen tekevän työasioitaan, mutta nyt en ollut enää lainkaan varma asiasta. Lepäsin, pakotin itseni syömään, harrastamaan, ulkoilemaan, hoitamaan itseäni. Kuukausi siihen meni, mutta eräänä iltana satuin sitten avaamaan oikean tiedoston. Karin piittaamattomuus antoi minulle vain uutta puhtia. Kun tarpeeksi pitkään jaksoin koluta työaiheille nimettyjä tiedostoja, todisteita alkoi ilmaantua enemmänkin. Kari oli ollut normaali, mukava nuori mies, josta kyllä pidettiin työpaikalla, mutta ei hänen ympärillään mitenkään erityisesti kuhissut. Ensin tutkin sähköpostit, mutta kun en löytänyt sieltä mitään erikoista, aloin tutkia kaikkia tietokoneelle tallennettuja tiedostoja. Muistin Karin sanoneen joskus, että oli ehtinyt olla vapaalla jalalla pari vuotta ennen kuin tapasi minut. Kun Kari lähti poikien kanssa harrastamaan, minä avasin tietokoneen ja aloin penkoa sen sisältöä. Vai oliko se niin, että juuri se seikka, että Kari oli varattu, teki hänet niin vastustamattomaksi. Eräästä tiedostosta löysin pätkiä kuumasta keskustelusta. Nukuin yöt katkonaisesti ja odotin iltaisin vain sitä hetkeä, että talo tyhjeni ja pääsin taas tutkimaan tietokonetta. No, siinä Kari oli ollut väärässä. Välillä pelkäsin menettäväni järkeni. Muistelin aikaa, jolloin olin tavannut Karin. Olinko siis sittenkin erehtynyt sihteeristä vai oliko niin, että Kari oli pyörittänyt selkäni takana useampiakin naisia. Naisen meikki oli suttuisen räikeä ja hiukset oli tupeerattu luonnottomaksi keoksi. Ilmeisesti Kari oli kopioinut jonkun naisen sähköpostiviestejä erilliseen tiedostoon. Nyt en saanut ajatuksiltanikaan rauhaa lainkaan. Silloin harvoin, kun Kari oli kotona, hän viihtyi useimmiten työhuoneessaan olevalla tietokoneella. Ihmettelin myös sitä, miten Kari hoiti nuo suhteensa käytännössä. He tiesivät, että Kari oli perheelleen tai oikeastaan pojilleen omistautunut perheenisä, ja siitä huolimatta he olivat lähteneet suhteeseen Karin kanssa. Tunsin itseni idiootiksi kuluttaessani tunteja lukemalla tyhmiä, merkityksettömiä viestejä, mutta en osannut luovuttaakaan. Se oli mieletön urakka, mutta olin päättänyt saada totuuden selville ja jotenkin arvasin sen löytyvän koneelta. Joskus Karin työpäivät venyivät pitkiksi ja Karilla oli tapana käydä pelaamassa sählyä pari kertaa viikossa. Nainen poseerasi kuvissa alusvaatteisillaan, makasi kuluneella sohvallaan viettelevästi hymyillen. En halunnut puhua asiasta kellekään, kaikkein vähiten Karille. äytyy myöntää, että muutama viikko meni niin, etten syönyt, nukkunut, enkä juuri puhunutkaan. Niin illat kuin ja viikonloputkin tahtoivat mennä poikien harrastuksissa. Kari oli hyvin harvoin öitä poissa kotoa. Löytyihän se sihteerinkin kuva sieltä. Seuraavaksi aloin penkoa Karin tietokonetta ja sähköposteja. Ilmeisesti Kari ei edes yrittänyt olla uskollinen minulle. Ostin uuden talvitakin ja siihen sopivat törkeän hintaiset saappaat. Jos Kari halusi pettää minua, miksi hänelle ei riittänyt yksi nainen niin kuin normaaleille miehille. Jouduin miettimään asiaa viikon, kunnes tajusin, että olin nähnyt naisen satunnaisesti vanhemman poikani jääkiekko-ottelussa. Nuo T naiset olivat Karin tuttuja töistä tai harrastuksista. Nainen oli jostain syystä lähettänyt kuvat miehelleni, ja syitä tähän ei voinut olla kuin yksi: miehelläni oli jotain sutinaa naisen kanssa. Olinhan minä aina tiennyt sen, että naiset pitivät Karista, mutta olin kuvitellut, että naiset myös kunnioittaisivat sitä tosiseikkaa, että Kari oli naimisissa. Nainen oli poikani joukkuekaverin äiti! Se, että nainen poseerasi alusvaatteisillaan mieheni tietokoneella, ei tietenkään voinut olla sattumaa. Sihteeri ei tosin poseerannut yhtä tökerösti kuin jääkiekkoäiti, sihteeri vain hymyili leveä hymy huulillaan pelkkään pyyhkeeseen kietoutuneena. Jos Karilla olisi ollut suhde johonkin naiseen, olisimme voineet sen ehkä selvittää ja sopia, mutta kun naisia oli monta, ei selvitettävää juuri ollut. Sähköposteja oli paljon ja useimmat niistäkin näyttivät liittyvän poikien harrastuksiin
Ymmärsinhän minä. Ikinä en ilmoittanut tuloistani etukäteen. Minä hymähdin. Eräänä iltana Kari kehtasi ehdottaa, etten pölähtäisi hänen työpaikalleen kesken päivän ilmoittamatta. Minä silitin pyykkejä kodinhoitohuoneessamme. Oli hauska seurata näiden naisten ilmeitä, kun ilmestyin kentän laidalle seuraamaan harjoituksia. Mä en ole koskaan tavannut Karin tapaista miestä... Mä en halua olla loppuikääni toisena naisena. koko ajanhan me toisiamme nähdään, Kari kehtasi mutista. Aloin piipahdella Karin töissä aina silloin tällöin. minä kysyin. Minä näen sinua vähemmän kuin useimpia työkavereitani. Kari vain kohautti olkiaan. Molempien ilmeet kertoivat kuitenkin kaiken oleellisen: syyllisyys, nolous ja jonkinlainen ärtymyskin hehkuivat molempien kasvoilla niin selvästi, että minun teki mieli ikuistaa heidän ilmeensä valokuvaksi. Ilmeisesti vaimoja ei laskettu kilpailijoiksi. uvittelin tässä vaiheessa jo nähneeni kaiken, mutta pahempaa oli tulossa. No, mutta... Huomasin harjoituksissa käydessäni, että Karilla oli jonkinlaista sutinaa meneillään ainakin kolmen naisen kanssa. Minun edestäni he pyyhälsivät rinta rinnan lirkuttelemaan miehelleni, eikä murhaava tuijotukseni näyttänyt häiritsevän heitä lainkaan. Ne kaksi naista, joiden pojat pelasivat samassa joukkueessa, olivat niin keskittyneitä taistelemaan miehestäni, etteivät he näyttäneet minua kummemmin huomaavankaan. Minna kertoi, että se oli soittanut sinulle, Kari huusi sohvalta karhealla äänellä. Minä nauroin kitinälle helakasti. Onneksi sinä et ole sellainen, mieheni kiitteli ja hymyili minulle hiukan hapuillen. Tuntuvat tykkäävän sinusta kovasti, minä ihmettelin viattomasti. Pari kertaa yllätinkin Karin seurustelemasta sihteerinsä kassa työhuoneessaan, kummallakin oli tosin vaatteet päällä, joten mitään erityistä en varmaan keskeyttänyt. Ei me haluttu ketään satuttaa, mutta näin tässä vain kävi... Voi kuule, jos minä häiritsen, niin sano vain, niin lähden saman tien pois. Keskustelu oli näköjään päättynyt. Se kuulemma häiritsi hänen työntekoaan. Kyllä minä sen käsitän, että miehen ja naisen välille voi syntyä suhde, mutta miksi sinä minulle soittelet. Mieheni sentään huomasi ilmeeni ja yritti selvästi hillitä naisten innokasta flirttiä. Näin Karin ilmeen kiristyvän ja tunsin siitä synkkää mielihyvää. tä lähtien selkäni takana pelehtiminen ei olisi enää niin vaivatonta kuin oli tähän asti ollut. Mä tiedän, että tämä koskee sua, enkä olisi ikinä halunnut tehdä tätä sulle, mutta kun me ei voida tälle mitään... n tietenkään aktivoitunut pelkästään Karin työpaikan suhteen, aloin myös kiinnostua poikien harrastuksesta ihan uudella tavalla. Siihen minulla ei ollut mitään lisättävää. Hetken haukoin henkeäni, sitten purskahdin nauruun. Ei muuten nähdä. Kävin otteluissa ja lähdin seuraamaan harjoituksia. Jonkin aikaa Kari melskasi ympäri taloa, sitten hän lysähti sohvalle. Mä arvasin, että sä ymmärtäisit! Sä vaikutat niin älykkäältä naiselta. Jos viikonloppuisin ei ole turnauksia tai pelejä, harrastat itse jotain. Yksi naisista oli vanhemman pojan joukkueesta, kaksi naisista oli nuoremman pojan joukkueesta. un Kari ilmestyi sinä iltana kotiin, hänestä näki heti, että sihteeri oli jo ehtinyt kertoa ilouutisensa. minä ihmettelin. Tiesin, ettet jäisi roikkumaan Karissa väkisin. No kun nyt täytyy ruveta tekemään päätöksiä meidän kaikkien tulevaisuuden takia. Se minun sihteerini! Niin joo! Keskeytin silittämisen ja menin olohuoneeseen. Kun sinun työpaikkasi on joka tapauksessa minun työmatkani varrella, niin ei se niin suuri ongelma ole! Eikö se ole kuitenkin kiva, että vaimo käy välillä piristämässä päivääsi, kun muuten me nähdään toisiamme niin vähän. Jos Kari haluaa päästä minusta eroon, niin kyllähän se onnistuu. Joku hymyili minulle mielistellen, joku näytti happamalta. Kari ei pysty kertomaan sulle, joten mä päätin, että mun on aika toimia, sihteeri niiskutti. Toivottavasti sä voit jotenkin ymmärtää... Ihan kivoiltahan nuo vaikuttavat. Kuka Minna. Pojat olivat 14 tietysti mielissään siitä, että äitikin jaksoi kiinnostua jääkiekosta, mutta kaikki eivät näyttäneet olevan yhtä mielissään. Se sanoi, että te ette voi elää ilman toisianne. K E K. En tajua, miten niiden miehet kestää niitä. Sinä lähdet melkein joka ilta suoraan töiden jälkeen poikien harkkoihin. Joskus hän puuskahtikin minulle kotiin palatessamme, että jotkut poikien äidit ovat aika rasittavia. Eräänä iltapäivänä mieheni sihteeri soitti minulle töihin ja paljasti itkua tuhertaen, että hänellä oli suhde mieheni kanssa. Kyllä sinun varmaan kannattaa jutella Karin kanssa vielä uudestaan. Ehkä kaikki oleellinen oli jo tullut sanottua. Juu, en minä sellaista tekisi, mutta nyt minun täytyy kyllä lopettaa. No joo, mutta ne on sellaisia kauheita hössöttäjiä. Juttele nyt vielä sille Karille, henkäisin vielä ennen kuin suljin puhelimen vapisevin käsin. Miten niin. Siihen valokuvissa näkemääni sutturaan en törmännyt lainkaan ja joskus ihmettelinkin, mitä hänelle oli tapahtunut. Äkkiä minulle tuli sellainen tunne, ettei Kari ollutkaan pettänyt minua, vaan itseään
Minun avioliittoani he eivät pystyisi horjuttamaan. Pojat ovat jo niin isoja, että hoitavat harrastuk- T sensa pääosin itse, otteluissa käymme yhdessä Karin kanssa. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 27.29. Minä sanoin, että kyllä sinä saat minusta eron, jos sellaisen haluat, ilmoitin rauhallisesti. Se on ihan umpihullu nainen. Karin sihteeri irtisanoutui työstään muutama kuukausi sen jälkeen, kun oli ilmoittanut minulle suhteestaan Kariin. Hauskaa seuraa vai yksinäisyyttä. Onko luvassa helliä hetkiä vai riitaa. marraskuuta; viimeinen tilauspäivä 29.11. Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Soneran, Radiolinjan, Saunalahden ja Dna:n matkapuhelinliittymissä. 15. Minä menin takaisin kodinhoitohuoneeseen ja jatkoin silittämistäni. Mikä lie burn out siihen onkin iskenyt. Näppäile viestiin tunnus REG, välilyönti ja horoskooppimerkkisi. Kysy siltä sihteeriltäsi. Lisäksi horoskooppi kertoo, missä ympyröissä varmimmin tapaat joko rakkaasi tai muita mielenkiintoisia ihmisiä. Viikonloppuhoroskoopin on laatinut Reginan monivuotinen astrologi, tunnettu ja tunnustettu Violet Sjöberg. Minulle riitti se, että tiesin, ettei Karilla ollut mitään todellista niiden naisten kanssa. Mitä sinä sille sanoit. Olemme edelleen naimisissa, enkä nykyään enää vahdi Karin tekemisiä. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 20.22. REG VAAKA Esim. Ehkä se on näiden toisten naisten ansiota, ehkä omaani. marraskuuta; viimeinen tilauspäivä 8.11. Jos ne naiset halusivat roikkua varatussa miehessä, se oli toki heidän oikeutensa. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 13.15 marraskuuta; viimeinen tilauspäivä 15.11. REG OINAS REG SKORPIONI 040123456 REG JOUSIMIES REG KAURIS Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 6.8. Saat myös tietää, minkä värinen vaate tai asuste sinun kannattaa valita, jotta onnesi olisi paras mahdollinen. VAIMO Löydätkö Sen Oikean. Kari urahti jotain ja painoi päänsä käsiinsä. Kari puuskahti syvään ja ravisteli päätään. Kirjoitat siis viestiisi jonkin seuraavista yhdistelmistä: REG VESIMIES REG KALAT REG OINAS Tilaa viikonloppuREG HÄRKÄ horoskooppi REG KAKSOSET ystävällesi REG RAPU kirjoittamalla viestin REG LEIJONA perään vastaanottajan REG NEITSYT matkapuhelinnumero. Tai, jos olet jo vakiintunut, miten suhteesi rakastettuusi kehittyy. Intohimoa vai välinpitämättömyyttä? Näin tulkitset värien ja paikkojen koodit saamastasi tekstiviestistä: tapahtuu ensi viikonloppuna? Mitä Värit: punainen = PU, vaaleanpunainen = VP, tummanpunainen = TP, sininen = SI, vaaleansininen = VS, tummansininen = TS, vihreä = VI, vaaleanvihreä = VV, tummanvihreä = TV, ruskea = RU, vaaleanruskea = VR, tummanruskea = TR, keltainen = KE, violetti = VO, oranssi = OR, turkoosi = TU, pinkki = PI, musta = MU, valkoinen = VA Paikat: kotona = KO, baarissa = BA, elokuÄlä enää pohdi vaan ota selvää! vissa = EL, tanssiravintolassa tai -lavalla = Tilaa tekstiviestinä viikonloppu- TA, ruokaravintolassa = RR, konsertissa = horoskooppisi, joka kertoo, mi- KN, ystävien luona = YS, bileissä = BI, hartä tapahtuu ensi perjantain, laurastuksissa = HA, liikunnan parissa = LI antain ja sunnuntain aikana. ästä kaikesta on aikaa pari vuotta. Joka tapauksessa olen tyytyväinen elämääni juuri nyt. Sillä hetkellä tunsin saaneeni palkinnon kaikesta sii- tä kärsimyksestä, jonka olin viime kuukausina kärsinyt. REG HÄRKÄ numeroon 173664, ja saat ensi viikonlopun horoskooppisi. Miksi minä nyt sellaista haluaisin. marraskuuta; viimeinen tilauspäivä 22.11. Jostain syystä minulla on sellainen olo, että Kari kunnioittaa minua nykyään enemmän kuin ennen. Lähetä viesti, esim. Kari katsoi minua arasti. Emme ehkä ole vieläkään maailman onnellisin pari, mutta olemme lähentyneet toisiamme uudestaan
Jotain taisi kuitenkin mennä pahasti pieleen minun kohdallani. inulla ei ollut "huonoa" lapsuutta, ei edes puutteellista lapsuutta. Rakensimme kukin talon ja hankimme kesämökit. Häissäni täti kehotti minua ymmärtämään miestä, joka ei ole "suuresta" suvusta eikä tunne niin sanotusti tapoja! Oli vaikea olla ja elää, kun kaikkea ikään kuin pitäisi olla, mutta mikään ei saanut maksaa mitään. On vaikea olla varakas jos kaiken on oltava ilmaista Perheessäni ei ollut kuin yksi arvo: raha. Pääsimme veljieni kansa yksityiseen oppikouluun ja ylioppilaaksi. Kerran viikossa äiti meni maalaamaan posliinia, ja silloin isä keitti meille suklaapuuroa ja nisumaitokeittoa. Työtäkin on ollut. 16 M Kaikki hyvin. Setä opetti suunnistamaan, jotta opin tuntemaan manttaalin rajat. En jaksanut uskoa aina, että "rahalla saa ja hevosella pääsee" enkä sisäistänyt oppia "kyllä antamalla omastaan pääsee". Oli kohtuullisesti rahaa, yhteistä aikaa ja omat huoneet. Opin, ettei metsää ikinä saa hakata tien viereltä luulevat vielä, että on rahapula. Emme ole eronneet, eikä vakava sairauskaan ole sattunut kenenkään kohdalle. apsuus oli aineellisesti hyvä, mutta minä en osannut elää siinä jonkinlaisen ahneuden ilmapiirissä, joka perheessämme vallitsi. Oli tavallinen kuusikymmenluvun keskiluokkainen lapsuus: isä töissä, kotona äiti ja kaksi vanhempaa veljeä. Äiti kantoi kotiin roskiksesta talosta muuttavien ehjiä lakanoita ja astioita, ja isä vanhoja suksia ja ikkunanpokia. Minut kasvatettiin tienaamaan rahaa, kasvattamaan omaisuutta ja pitämään kiinni omistani. Löysimme puolisot ja saimme lapsia. Pääasia, ettei tavara maksa juuri mitään. L Mummo taisi kerätä kaiken, ja pappa säilöi ainakin kaikki lehdet niitä olivat kaikki lähiladot täynnä. Opin, että on oikeutettua kulkea huonoissa kamppeissa läpi vuoden, koska kaikki kylillä kuitenkin tietävät, että siellä on metsähehtaareja takataskussa. Lauantaisin äiti paistoi pullaa ja koulusta tullessamme kerrostalon koko käytävä tuoksui äidiltä. Mistä minulle tulee tunne, että tein itse oman onnellisen aikuisuuteni. Naapureillekin piti näyttää, mutta ei nousukasmaisesti pröystäillen, vaan. Varastaa ei saanut, mutta pikku "lainaus" tai "edullisella" osto ei ollut pahasta. Minusta ei ollut siihen yksiarvoiseen maailmaan, jossa vanhempani ja koko sukuni eli. Takametsistä se pitää aina ottaa, jos tarvitsee. Opin, että ero se on tilallisella ja maattomalla, vaikkei sitä olekaan sopivaa sanoa. Täti opasti ostamaan tammikuussa markalla kaikille joululahjat ei niin väliä mitä, koska "eihän siitä kukaan välitä". Kesät vietimme maalla, josta isä kulki töihin. Menimme yliopistoon ja valmistuimme
Veljeni jatkavat ansiokkaasti suvun linjaa, mutta näyttää siltä, että siellä seuraava polvi "pettää" opeista ja reilusti. Autoa ei pullalta. Oman aikuisuuteni sain rakennettua koetan pysytellä keskitiellä ja välttää maailmanympärysmatkalle lähtemistä. Ja tuntuu, etteivät tella mitään! Vastaavanlaiset arvot lasten asiat kiinnosta sinänsä: vain ovat omaisteni kauhistukseksi silloin kun joku saa koulun stipen- E din tai palkinnon hiihtokilpailuissa. hillitysti. Sitä paitkaisen hankinnan si, kyllä auto 20 Äiti kantoi kotiin roskiksesta yhteydessä olen vuotta kestää il- talosta muuttavien ehjiä laka- usein vieläkin timan pesua ja huolja noita ja astioita, ja isä vanho- livelvollinen vatoakin! olen oppinut ja suksia ja ikkunanpokia. i minusta olEn millään halulut tällaiaisi tällaisten asiseen. lehtelemaan. Niin se usein käy. Minua se ei enää niin satuta. 5 LASTA JA MIES EIKÄ SITTEN MUUTA 17. Jokoreilua. Minä tunnen oman väkeni ajattelutavan, vaikken sitä ymmärräkään. Olen kurkkua myöten täynpesty, koska se olisi ollut liian mate- nä vanhan tavaran pakkokierrätystä rialistista ja turhaa ja köyhistelyä. Terve, kiihkoton suhtautuminen rahaan on toki hyvä turva tulevaisuudelle, ja tämä ympäristö saattaa suosia ääripään kulkijoita... Saman olen kokenut itsekin, mutta minä olen jo 50 vuotta oppinut elämään tämän kanssa. Lasteni suhteen kannan joskus huolta. jatkuvan: isommat lapset eivät haInterrail voitti eihän kukaan van- lua kertoa mummolle mitään, koshana keinustuolissa ihastele pöydän ka aina tulee kommentti: "ei meillä jalkoja, mutta reissua voi muistel- papan kanssa ole koskaan ollut vala niin kauan, kun muistaa muis- raa tuollaiseen". Nostin kesätyöpalkkani ja het- oiden "kiertelytapojen" kertautuvan ken mietin soluasunnossani vuonna lapsilleni, mutta niin se vain näkyy 1975: ruokapöytä vai Interrailille. Viiden lapsen perheesja iso osa astioistakin. sä raha on ollut vähässä koko ajan, Ulkovalojen poltto oli tyhjänpäi- mutta säästäminenkin tuntuu pakkoväistä ja nousukasmaista. Huonekaluja ei saanut os- voittaneet myöhemminkin ja voittataa, vaan ne "perittiin", kuten taulut vat edelleen
Kun olen elänyt toista vuotta pienessä vankisellissä kaltereiden takana, olen kärsinyt yksinäisyydestä ja pohtinut elämäni saldoa. Jotkut ovat kiinnostuneet seksistä, jotkut etsivät varakuutta, jota voisivat hyödyntää. Vaimoni kuoli vakavaan sairauteen viisi vuotta sitten. Avioliittomme oli onnellinen. Muutenkin elämä on minua kolhinut. Pasi kertoi vastauskirjeessään ymmärtävänsä, että uudessa ihmissuh-. Ajattelin, että jos hän oli sortunut petosvilppiin, se ei todista, että mies on lopullisesti rikollinen. Toivomukseni oli, etten jäisi kuihtumaan loppuelämäkseni yksinäisyyteen, että elämällä olisi minulle tarjottavana paljon mielekkäitä elinvuosia. P asi tuli elämääni kirjeenvaihtoilmoituksen perusteella. Olin pohtinut, että jos aioin pitää maatilani, talo tarvitsisi auttavan miehen kättä. Minulle jäi kaksi lasta, kahdeksanvuotias tyttö ja kuusivuotias poika. Pasi oli miehen nimi. Vankilaan hän sanoi joutuneensa miltei syyttömänä ja kirjoitti näin: "Ilkeät ihmiset antoivat rikostutkijoille perätöntä tietoa petoksesta, johon en ollut syyllinen. Mies sanoi ihailevansa maalaisten elämää ja työskentelyä raittiissa ulkoilmassa. Vastasin Pasin kirjeeseen, kerroin hänelle elämäni kirjon. Ties vaikka ryhtyisimme ratkomaan elämämme kirjoa yhdessä." Luin Pasilta saamani kirjeen suurella mielenkiinnolla. Kirje viestitti, että Pasi oli perhe-elämää kunnioittava ihminen ja hyvinkin saattoi olla etsimäni mies. Kerroin hänelle, että elämä oli minuakin kolhinut. Hän sanoi kasvaneensa maalaiskodissa ja kykenevänsä kaikenlaisiin maatilan töihin. Itse kaipasin elämääni turvallista miestä. Te tuntematon nainen, jos koette elämänne yksinäiseksi, kirjoittakaa minulle. Ilmoitinkin heti, etten ollut varakas. Pasi ylisti kirjeeni sanomaa ja sanoi kiinnostuneensa siitä, että omistan maatilan. Sanoin olevani 42-vuotitas. Vastasin Pasin kirjeeseen. Vuosien saatossa totuimme lapsettomuuteen, ajattelimme, ettei lapsia suoda kaikille. Kun jäin yksin lasteni kanssa, elämäämme tuli ahdistava tyhjiö. Elin avioliitossa vaimoni kanssa 18 22 vuotta. Kiinnostuin Pasista, hän antoi itsestään myönteisen kuvan. Hän kertoi olevansa vanhanaikaisia elämänarvoja kunnioittava mies. Lisäksi minulle jäi suurehko maatila karjoineen. Tuomiostani on enää puoli vuotta jäljellä. Paikkakunnan lehdessä oli kirjeenvaihtoilmoitus: 43-vuotias vankilassa oleva mies haluaa tutustua kirjeenvaihdon kautta ikäiseeni naiseen. Tunnen katkeruutta, kun minut tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Se vähän häiritsi onneamme, kun emme saaneet lasta. Tiesin toki, että kirjeystävyydessä on omat riskinsä. Ilmoitus kiinnosti minua, joten vastasin siihen. Paluupostissa tuli vastauskirje. Mieheni kuoli auto-onnettomuudessa kaksi vuotta sitten
Siitä oli kulunut pitkä aika, kun olin ollut miehen läheisyydessä. Vastasin ilomielin myöntävästi. Myös Pasin tunteet kiihtyivät, hänen ruumiinsa vapisi halusta, kun hän kuiskasi: Koen tunteen kuin olisin päässyt helvetin tuskasta taivaan iloon! Sinä olet ihana, rakastan sinua kaikilla tunteillani. Pasin vilpitön käytös sai minut kuitenkin vakuutettua siitä, että huoleni oli turha. Tunteeni heräsivät seksuaaliseen haluun. Pasi kirjoitti: En voi todistaa sinulle vilpittömyyttäni, vaikka sydämeni niin haluaa. On hienoa tavata sinut kuukausien ikävöimisen jälkeen, hän sanoi. Lähestyvän miehen hymystä päättelin, että hän tunsi minut. Yötä vasten koin elämäni jännittäväksi, kun tuli aika asettua lepäämään miehen kainaloon. Niin minäkin sinua. Mietin, miten hän käyttäytyy seksuaalisesti ja kuinka halukas hän on vankilavuosien jälkeen. Ota minut tällaisena kuin olen! K oitti se päivä, jolloin Pasi vapautui vankilasta. Välittömästi hän tuli luoksemme asumaan. Jännitykseni kohosi, tunnistaako Pasi minut matkustajien joukosta. Sinähän olet Maija, hän sanoi ja tervehti miehekkäästi. Pasi syleili minua lämpimästi ja K P asi vieraili luonamme kolme päivää. Pasi oli komea mies; leveät hartiat, pituutta riittävästi ja käytös miellyttävä. Niinpä uskalsin ehdottaa Pasille, että hän voi muuttaa kotiimme asumaan saman tien. Jännittyneenä odotin ylkääni rautatieasemalla. Pasi hyväksyi ilomielin ehdotukseni. Minua jännitti. Miehelläni oli enkelin käytös ja paholaisen sydän Tiesin, että minun oli syytä olla varovainen ottaessani miesystäväkseni vankilassa olleen miehen. Sinä aikana vakuutuin niin, että uskoin löytäneeni itselleni kunnollisen miehen ja lapsilleni heitä rakastavan isäpuolen. Olin varma, että Pasi oli juuri siitä, mitä perheeni tarvitsi. teessa pitää olla varovainen. Kosinta lisäsi luottamustani häneen. 19. Hellästi hän hyväili ja suukotteli. ojensi kimpun kukkia. Pasi kosi minua heti muutettuaan. En pettynyt hänen miehisyyteensä. Minulla polvet vapisivat jännityksestä. Sehän mä, sanoin kainosti. Olimme lasteni kanssa onnellisia, kun kotiimme tuli asumaan heitä rakastava kunnollinen mies. En kosi sinua kirjeessä, se aika tulee, jos on tullakseen. Juna pysähtyi. Hän sanoi kunnioittavansa moraalisääntöjä eikä pitänyt yhdessä asumisesta avoliitossa. Vilpittömän ystävän tulee tuntemaan vasta elämällä yhdessä. otiin tultuamme Pasi tervehti lapsiani syleillen ja ojensi heille suklaarasian. Istuin odotushuoneen penkillä ja ihmettelin, minkä näköinen mies astuu junasta. Pelkäsin, ettei hän hyväksy ulkomuotoani
Kuitenkin lasteni kertomus jäi vaivaamaan mieltäni. Tilaisuudessa pappi toivotti onnea liitollemme ja siteerasi Raamatun sanomaa: Ihmisen ei ole hyvä elää yksin, siksi Jumala on teidät yhteen liittänyt. Kun riitelimme raha-asioista, minun olisi pitänyt huomata, että Pasi käyttäytyi oudosti. Sinulla on kunnolliset lapset, 20 K heidän tulevaisuutensa olisi hyvä turvata suurella henkivakuutuksella. Ne vähät ystävät, joita hänellä on ollut, katosivat hänen jouduttuaan vankilaan. Olin itse häiden kannalla, sillä minulla oli laaja ystäväpiiri. Uskalsin kritisoida mieheni menettelyä. Pelästyin tyttäreni väitettä. Elämäntavoiltaan Pasi oli kunnollinen, hän rakasti ja helli minua, oli ahkera työntekijä, kunnioitti lapsiani eikä harrastanut riitelyä. Pasilla oli miellyttävä käytös, ja hän oli hyvä tanssimaan. räänä marraskuun päivänä tapahtui sellaista, jota ihmettelin, jopa pelkäsin. Hän hakkautti metsän puhtaaksi. Liidelkää onneen! Hääiltaa vietimme tanssiravintolassa. Miksi metsä piti tuhota. Näin lapsesi pääsevät kouluttamaan itsensä ja elämään taloudellisesti turvattua elämää. Olin käymässä naapurissa. Pappilan virkailijat todistivat virallisen puolen. Pasi pahoitteli onnettomuutta, hän sanoi olleensa navetta-askareissa, siksi hän ei kuullut avunhuutoja. lämämme arki vakiintui onnelliseen avioliittoon. Tähän mieheni sanoi: Pyydän nöyrästi anteeksi sinulta ja lapsiltasi, että erehdyin tekemään järven jään kestävyydestä virhearvion. Minä kummastelin ehdotusta. Minun mielestäni mieheni väite ontui pahasti. Pasi sai minut lopulta ylipuhuttua ja hyväksyin hänen ehdotuksensa. Pasi oli osoittanut lapsilleni rakkautta. rään merkillisyyden huomasin Pasissa; hänellä oli kyltymätön rahan himo. Sinä aikana Pasille oli tullut asiaa kauppaan, ja hän oli päättänyt lähettää lapset asialle. Pyysin häneltä perustelut asiaan. Maitse kauppaan oli kolme kilometriä, suoraan järven yli oli puoli kilometriä. Metsä kasvaa uudelleen ja vakuutukset kasvavat korkoa. Hääyömme oli taivaallisen ihana. Talvisin kuljettiin kauppaan jään yli. Kun seisoin papin edessä turvallisen ja komean miehen rinnalla, olin aidosti onnellinen. Myös se aikaisempi vankilatuomio, jossa mieheni oli tuomittu vakuutuspetoksesta, tuli taas mieleeni. Miehelläni oli hyvä tarkoitus lasteni suhteen. Ensimmäinen vuosi todisti, että olin tehnyt oikean valinnan. Vaadin jopa miestäni sanomaan lasteni henkivakuutukset irti. Tähän hän sanoi: Kernaasti lopetan lastesi vakuutukset, jos ne herättävät sinussa epäilyjä. Tyttäreni Aino kertoi myöhemmin epäilleensä jään turvallisuutta, sanoi E E E kuitenkin luottaneensa isäpuoleen. Pidin siitä, että hän käytti alkoholia kohtuullisesti. Aino oli tietenkin tapahtuneesta järkyttynyt. Kiitän Jumalaa, että lapsesi selvisivät uhkaavasta onnettomuudesta omin avuin. Huusimme isäpuolta auttamaan. Hän vannoi kuitenkin Jumalan nimeen, että vakuutti lapset rehellisin mielin ja tahtoi heidän parastaan.. Aino kertoi heidän selvinneen vaarasta omin avuin. Kotini sijaitsi järvenrannalla. Ryhdyimme pohtimaan, minkälaiset hääjuhlat valmistamme. Pyysin Pasia kertomaan asiasta totuuden. Kun he tulevat täysi-ikäisiksi, he saavat nostaa vakuutukset. Pahoittelin Pasin mielipidettä. Ei mulla ole rahaa maksaa vakuutusmaksuja, sanoin hänelle. Kritisoin häntä tästä. Kun olimme kävelleet jonkin matkaa, jää murtui allamme ja putosimme jäiden sekaan. Pasin mielestä jää oli kyllin vahvaa kävellä yli. Puolen päivän aikaan ei navetta-askareita tehty. Kuitenkin jäin epäilemään. Mieheni väitti syyttömyyttään Jumalaan vedoten. Sanoin, että metsän myyntirahoista kuuluu minulle ja lapsilleni puolet. Minusta olisi ollut järkevämpää säästää metsä lapsilleni. Aino kertoi lähteneensä veljensä Esan kanssa ylittämään järveä. Pasi työskenteli peltotöissä ja hoiti karjaa kanssani. Ei hätää, minä maksan vakuutusmaksut, Pasi tuumasi. Yritin saada Ainon vakuutettua siitä, että hän oli väärässä. ävimme lopulta pappilassa vihillä. Toisena avioliittovuotena Pasi ehdotti, että lapsilleni olisi hyvä ottaa korkea henkivakuutus. Olin jopa tyytyväinen, kun isäpuoli otti kantaa lasteni tulevaisuuteen. Hän sanoi, ettei hänellä ole läheisiä ystäviä ja olevansa kuolleiden vanhempiensa ainoa lapsi. Pasi suhtautui hääseremonioihin kielteisesti. Rakastin kuitenkin miestäni ja hyväksyin kaikki hänen menettelynsä. Hän väitti, että isäpuolen tarkoitus oli surmata heidät. Kuitenkin mieltäni ahdisti tieto lasteni korkeista henkivakuutuksista. Uskoimme hänen näkevän ja kuulevan avunhuutomme, kuitenkaan hän ei tullut auttamaan. Pasi selitti, että lasten henkivakuutukset ovat heidän kannaltaan turvallinen sijoitus. Tuntui oudolle, että isäpuoli halusi lapsilleni henkivakuutuksen. Saman verran nautimme ainetta molemmat. Miksi hän oli uskotellut lapsilleni, että järven jää oli turvallisen vahvaa. Tunsin oloni onnelliseksi, vaikka tilaisuuden koruttomuus hieman häiritsi. Pasilla oli kyky käsitellä minua sängyssä niin, että pääsin nautinnon huippuun useita kertoja yön aikana
Laiva oli aikoinaan liikennöinyt Ruotsin väylällä ja nyt siirretty risteilyalukseksi etelän vesille. Ikäihmiset olivat tulleet muistelemaan kaiholla ja ikävällä nuoruutensa merimatkoja sekä kuuntelemaan viisikymmenluvun iskelmiä, joiden tah-. Puhumiset oli puhuttu, ja meitä tuntui yhdistävän enää yhteinen ruokapöytä. Haalea tunneilmastomme oli karkottanut viimeisetkin perheystävämme iloisempaa seuraa etsimään. Useimmilla oli kirja kädessä, jonka yli pidettiin tarkasti silmällä kanssamatkustajia ja laivan tapahtumia. Olimme mieheni Karin kanssa saaneet matkan lahjaksi lapsiltamme. Ahkeralla työnteolla ja iltakursseilla olimme onnistuneet pääsemään leivänsyrjään kiinni, ja nyt elimme vaihetta, jossa lapset oli22 A vat lähteneet maailmalle ja rivitalon pätkä oli lähes maksettu. Kaksi tervettä lasta antoi kuitenkin valoa tulevaisuuteen. Vuosien saatossa olimme etääntyneet toisistamme. Kumpikin mietti omiaan osaamatta jakaa edes päivän tapahtumia toisen kanssa. Emme osanneet enää kaivata toisen kosketusta. Olimme alkaneet seurustella keskenämme jo lukioluokilla, ja vuoden kuluttua kaksoset ilmoittivat tulostaan. Viime aikoina Kari oli muuttunut yhä hiljaisemmaksi ja sulkeutuneemmaksi. Kaiken piti olla kunnossa, mutta ei ollut. Nyt vanhoilla päivillä oli hyvä nauttia uusista maisemista ja huolenpidosta turvallisella suomalaisella laivalla. Laiva oli yön yli ajettuaan aamulla rantautunut Agaban lahdelle. Yksiö Kontulassa ja kaksi kääröä kainalossa, siinä oli meidän tulevaisuutemme. Lomaromanssi pelasti liittoni urinko hehkui polttavan kuumana. Olimme siirtyneet nukkumaankin eri huoneisiin. Tukevasti eläkkeellä olevia opettajia ja virkamiehiä, jotka olivat aikanaan matkustelleet paljon. Emme saaneet enää yhteyttä toisiimme. Olimmehan kumpikin vasta vähän yli neljäkymmenvuotiaita. Lapset toivoivat matkan parantavan välejämme ja olivat pienistä säästöistään tehneet suuren uhrauksen lahjoittaessaan meille tämän matkan. M atkalaiset olivat iältään lähempänä seitsemääkymmentä. Iltaisin istuimme vaitonaisina television ääressä. Sukulaisia tapailtiin väkinäisesti juhlapyhinä. Meillä oli kummallakin omat harrastuksemme ja ystävämme. Matka Punaiselle merelle tuntui tästä johtuen kiusalliselta, jou- tuisimmehan jakamaan ahtaan hytin viikon ajan keskenämme. Hyvästi opiskelu ja nuorten riennot. Tuntui kummalliselta todeta, että avioliitossamme oli tullut neljännesvuosisata täyteen. Olihan meillä hopeahääpäivä. Laivan tummat parkkiintuneet kansirakenteet polttivat askelten alla
Ruokailtuani lähdin kannelle ja etsin sieltä mukavan korituolin tarkoituksena levähtää hetken omissa ajatuksissani. A En ehtinyt kauan istua paikallani, kun huomasin valkohiuksisen eläkepapan hivuttautuvan tuolinsa kanssa viereeni. Nielaisin Buranan ja kyytipojaksi lasillisen vettä. Vastasin kohteliaasti ja samalla mietin kuumeisesti, miten pääsisin häipymään mahdollisimman nopeasti omaan rauhaani. amulla olin herännyt jyskyttävään päänsärkyyn. Kiirehdin aamiaiselle ja haluttomasti keräsin noutopöydästä lautaselleni suolasillit ja sardiinit. Sanoin meneväni hyttiin hakemaan sinne unohtunutta kirjaa ja pysyin anteeksi poistumistani. Sisustus ei ollut muuttunut sitten kuusikymmenluvun, jolloin laiva oli aloittanut liikennöimisensä. Kaikilla tuntui olevan hauskaa ja ilonpitoa oli riittänyt aamutunneille asti. Hyttimme sijaitsi alimmalla kannella. Tuo tuntematon beduiini sai minut tuntemaan itseni turvalliseksi. He olivat intoa täynnä matkasta. avasi pappa toivorikkaasti keskustelun. Karilla kekotti päässä punainen menneen ajan turkkilaispäähine tup- suineen. Pari ikääntynyttä julkkispariskuntaa ei pitänyt arvolleen sopivana seurustella muiden matkalaisten kanssa, vaan he viihtyivät tiukasti omassa seurassaan. Istuuduin samaan pöytään kolmen tukevan naisihmisen seuraksi. Pieni pyöreä ikkuna vesirajassa toi valoa hyttiin ja sängyn päällä seisomalla saatoimme tarkistaa aamuisin säätilan ulkona. Happi tuntui loppuvan ahtaassa hytissämme, etenkin, kun Kari kuorsasi viereisessä sängyssä autuaan tietämättömänä, että aamiaisaika oli loppumaisillaan. Pitkästä aikaa tunsin olevani arvokas jollekin, vaikkei meitä yhdistänyt muu kuin se yhdessä viettämämme lyhyt hetki. dissa tanssilattia täyttyi ilta toisensa jälkeen. Laivalla oli edellisenä iltana järjestetty itämainen ilta, jolloin mummot ja vaarit löysivät itsestään sisäisen sheikin ja haareminaisen. Oliko kireä tunnelma välillämme syy siihen, että emme osanneet nauttia olostamme. Eihän siinä mitään 23. Mitenkäs se loma on sujunut. Luxorit, Kuninkaanlaaksot ja kaikki muu tuli käsiteltyä ruoan suuhun lapioimisen ohessa. Leskirouvat etsivät kiihkeästi miesvähemmistöstä uutta elämänkumppania, mutta miehet tuntuivat viihtyvän paremmin entisajan tupakkasalongissa, jossa vieläkin tupakointikiellosta huolimatta tuntui leijuvan mieto sikarintuoksu. Pappa jäi nyökyttelemään tuoliinsa, kun juoksujalkaa lähdin alakannelle. Tunsin itseni naurettavaksi haareminaisen asussani. Puoliväkisin joimme tarjotut kuohuviinit ja arrakit. Halusin lähteä kannelle kävelemään
Puhelimen näytöllä oli neljä sanaa, jotka saivat mieleni järkkymään. Laahauduin paikalliseen rantakojuun ja tilasin pullon Coca-Colaa. Lomaromanssi pelasti liittoni tarkistamista ollut. Maleksin päämäärättömästi pitkin palmujen reunustamaa rantakatua. Pieneen päähäni ei edes juolahtanut, etteivät eurot kelpaa maksuvälineeksi Jordaniassa. Vaikka laskuni olisi tarjoutunut maksamaan kummitus, olisin sillä hetkellä ollut pelkästään helpottunut. Lapset huutelivat perääni ja kadunlakaisijat lähettelivät lentosuukkoja. Olin kauhuissani ja neuvoton. Kiinnitin vaaleat hiukseni tiukaksi poninhännäksi. Kääntyessäni näin takanani miehen beduiiniasussa. Viikko tai kaksi oli kulunut joutuisasti, ja olimme todella viihtyneet keskenämme, kuten hyvät ystävykset ainakin. Laiva tulisi olemaan kaksi päivää satamassa, koska seuraavana päivänä ohjelmaan kuului retki Petraan. Arabimaassa ollaan, henkäisin itsekseni: samanlaistahan se oli Egyptissäkin, paitsi että basaarissa tuppasivat vielä nipistelemään takamuksistakin. Mies maksoi laskuni ilkikurinen hymy silmäkulmissaan. Yhtäkkiä takanani kuului kohtelias: May I help you. Oletin lasten kyselevän kuulumisia. Paska Kari, paska Laura, hoin itsekseni askelteni tahdissa. Aurinko porotti joka päivä yhtä kuumana jo aamusta lähtien. T ullessani hyttiin Kari lähti samalla ovenavauksella. Päässäni myller- si, eivätkä levottomat ajatukset antaneet hetkenkään rauhaa. "Ikävä, tule pian takaisin" Tunnistin numeron. Jotenkin tilanne vaikutti hullunkuriselta. Ulos oli päästävä ja äkkiä ajatuksia selvittämään. Näin jo itseni nääntymässä kaltereiden takana paikallisessa vankikopissa. Kohteliaasti hän esittäytyi Hamar el Hasaniksi. Päivät Kari ja Laura olivat harjoitelleet kaksikkosoutua ja illansuus- sa oli sitten tultu posket hehkuen valmistamani illallisen ääreen. En tietenkään ymmärtänyt ottaa minkäänlaista karttaa matkaani, joten oli mentävä sinne, mihin nenä osoitti. Laskeuduin laivan huojuvia portaita pitkin alas ja kuittasin itseni ulos satama-alueelta. Vetäisin lippalakin päähäni. Se kuului parhaalle ystävälleni ja työtoverille Lauralle. Siemaisin juoman miltei yhdellä kulauksella ja kaivoin laukustani pari euroa maksaakseni laskuni. Aamiaiselle tuntui miehellä olevan kiire, murahteli vain kiukkuisesti mennessään, kun en ollut herätellyt häntä aikaisemmin. Päätä huimasi. Pitkä nilkkoihin asti ulottuva hame ja olkapäät peittävä huivi sai kelvata vaateparrekseni tiukkaan Jordanian pukeutumiskulttuuriin, eiväthän siellä saaneet paljaat polvet eivätkä olkapäät vilahdella. Ahdistus ja paniikki kasvoivat kasvamistaan sisälläni. Hän huitoi käsillään lasketellen samalla arabiankielisiä ärräpäitä. Minulle tuli 24. Salamana mieleeni palautuivat ne monet kesälomat, jotka "ystäväni" Laura oli viettänyt mökillämme. Hetken aikaa haukoin henkeäni kuin kuivalle maalle viskattu kampela. En tiedä, kuinka kauan olin kävellyt, enkä edes tiennyt, missä olin. Eihän meillä kahdella tylsällä keski-ikäisellä ihmisellä voinut olla mitään salaisuuksia keskenämme. Keskipäivän aurinko porotti armottomasti ja kurkkua kuivasi. He olivat Karin kanssa jakaneet yhteisen harrastuksen, kilpasoudun. Minä idiootti en ollut osannut epäillä mitään. Kilpailumatkatkin olivat osuneet samaan aikaan aina ulkomaita myöten. Tuijotimme hetken toisiamme, minä ja beduiini. Laura oli yksineläjänä tullut aina mieluusti vieraaksemme ja vähitellen siitä oli tullut jokakesäinen tapa. Myyjä sai jonkinlaisen raivokohtauksen huomattuaan, ettei minulla ollut dinarin dinaria. Minä äänkytin nimeni: Marke Lahdelma from Finland. Karin puhelin oli jäänyt pöydälle ja kuulin tulevan viestin merkkiäänen. Särky oli hävinnyt, mutta oksettava tunne oli tullut tilalle
Kesken illallisen minareetista kiiri rukouskäsky. tunne kuin olisin äkkiseltään tipahTunnin ajomatkan jälkeen saatanut suoraan Indiana Jonesin maa- vuimme kylään. Kala oli maukas ja hyvin kypsennetty. Aikaisemmin väki on tullut toimeen omin avuin, mutta nyt vanhempieni ikääntyessä minulla on ollut tapana käydä täällä viikoittain pitämässä heistä huolta, Hamar sanoi hyvästellessään lämpimästi vanhempansa. H aupunkiin tullessamme Hamar halusi tarjota minulle illallisen. Sillä hetkellä olisin ollut valmis asetetuille tyynyille. Mies puhui sujuvaa englantia ja kerSilmäilin vanhuksia. nisen kappaletta. Päivä oli ollut mielenkiintoinen ja tapahtumarikas. auton nähdessään juoksujalkaa vanHamariksi esittäytyneen miehen ha mies ja hänen mustaan kaapuun olemuksessa ei ollut mitään etelän pukeutunut hunnutettu vaimonsa. Heidän raatamisensa tumaan Jordaniaan, hän voisi toimia ansiosta minulle annettiin mahdollioppaana. ja poika keskustelivat kiivaasti keskenään. Nyt din silmät pilkottivat epäluuloisihän oli tullut takaisin kotimaahan- na viiruina pienestä aukosta, joka sa ja hoiti virkaa maan ministeriös- oli silmien kohdalla. Hamar kuin tuvan keskustelun suoraan tuhannen jälkeen. Hamar kertoi suvun eläta tai ruohontupsua. Suora katsekontakti tavoit- Suuria telttoja oli rivissä kymmeti sisimpäni ja tunsin rauhoittuvani. Hamarin äitoi opiskelleensa Euroopassa. Olin varmasti jonkinlainen nähtävyys beduiinikylässä, kun väki alkoi keräytyä ympärilleni. Hiekkaa, hiekkaa ja vielä kerran kiihkeästi kaipaamaan kunnon suohiekkaa. Jostakin viittansa uumenista Hamar kaivoi esiin rukousmaton ja keskittyi hetkeksi täysin rukoushetkeen. Ei ensimmäistäkään puu- lakurkkua. Ajettuamme muutamia kilometrejä Minttutee maistui makealta ja väulos kaupungista käännyimme pie- hän karvaiselta. Olin saanut muuta ajateltavaa kuin Karin ja Lauran iljettävä petos. Kun Petra löydettiin ja sitä auringon ja valon kohdatessa tietys- alettiin kunnostaa turistinähtävyysä kulmassa. Pienet lapset tulivat koskettelemaan vaaleita hiuksiani ja naiset ihmettelemään vaatetustani. J onkin ajan kuluttua Hamar alkoi tehdä lähtöä. Pari janoon näänilmaan. miehille tyypillistä päällekäyvää Saanko esitellä vanhempani. Olen vanhin poika hellinen ja luottamuksen arvoinen, perheestämme ja ainut, jolla on olainakin luotettavampi kuin pettäjä- lut mahdollisuus saada opillista siKari laivalla. Mies katseli rauhallisesti tymäisillään olevaa palmua ja niihämmennystäni syvän ruskeilla sil- den takana muutama talon tapainen. Nyökkäsin vaisusti. Hamarin seurassa 25 K. Kaikki muu sä. millään. Salaatit olivat uusia makuelämyksiä ja rohkenin maistella niitä kaikkia, vaikka laivalla oli varoitettu vatsataudista. Vaatimaton toimeentulo tuli lampaiden ja kameleiden ylläpidosta. Viileän kohteliaasti hän ky- mar sanoi halaten samalla lämpimässyi minulta, olisinko halukas tutus- ti vanhuksia. Kyytipojaksi tarnelle tielle, joka vei suoraan aavikol- jotut imelät makeiset saivat minut le. Jonkin verran valtio tuki hanketta kyhäämällä erämaahan muutamia talorumiluksia. Isä viitja yhden yön tarinoista. Kyläläiset näyttiEihän tässä käynyt kuinkaan. mille. Jokin hänen katseessaan suus lähteä Eurooppaan setäni luokviestitti minulle miehen olevan re- se opiskelemaan. Vaikka maailmamme ja elintapamme olivat kaukana toisistaan, jokin näkymätön säie tuntui säkenöivän ympärillämme. Hamar ky- toili meitä astumaan sisään, ja issyi, haluaisinko nähdä beduiiniky- tuuduimme tavan mukaan lattialle län. vat toisiaan selkään. Nälkä oli kuin Iitin sudella ja imelän makeat suupalat olivat vain lisänneet näläntunnetta. Äiti ryhtyi kiivaikka kuumatkalle, kunhan minun reesti valmistamaan minttuteetä. Haflirttiä. Menimme pieneen Ali Baba -nimiseen ravintolaan pääkadulla, ja Hamar tilasi illallisen. vistystä. En voinut muuta kuin suostua. temään sieltä ja hakemaan itselleen uuden asumispaikan. Kädet heiluivat kuin tuuamarilla oli Range Rover py- limyllyt, mutta lopulta tuntui yhsäköitynä läheisen kadun kul- teisymmärrys löytyvän päätellen massa ja sen enempää ajattelematta tavasta, jolla he hymyssä suin takoihyppäsin etupenkille. Myyjä vät tuntevan Hamarin entuudestaan, sai dinarinsa ja mulkoili vielä kiuk- ja he tulivat iloisesti tervehtimään. Isä ei tarvinnut olla Karin lähellä. kuisesti minua, mutta beduiinille Suurimmasta talosta tuli Hamarin hän oli yhtä hymyä ja kumarrusta. Näky oli ruman kau- deksi, joutuivat paimentolaiset lähniilla tavalla syvältä koskettava. Hän oli tuonut vanhemmilleen pari suurta laatikkoa elintarvikkeita sekä täydentänyt vesivarastoa tuomalla laatikollisen pullotettua vettä. Puhelimme niitä näitä. Minä ti vanhuksille, ettponinhäntä keik- Puhumiset oli puhuttu, ja en ollut vaimoehkuen ja lippalakki meitä tuntui yhdistävän enää dokas, koska he vedettynä lähes siltuntuivat rauhoityhteinen ruokapöytä. Useimmille se ei kelvannut, vaan he jatkoivat vaeltamistaan ja teltoissa asumistaan. Vuoret ympäril- neen vuosisatoja paimentolaisina lä olivat ankaran harmaita sulaen vä- asuen talviajan Petran tyhjissä luolillä pehmeään hyväilevään roosaan lissa. Olimme oli mustan kaavun peitossa. Hamar varmasti kummalselitti ilmeiseslinen näky
Nousimme hevosten selkään ja pientä laukkaa jatkoimme matkaamme vastakkaiseen suuntaan mihin turistijoukko oli hävinnyt. Istuin kivelle ihvin nukutun yön jälkeen. Polun vieressä oli toinen polku, Kuumekin oli nousussa. En edes muista, koska kukaan mies olisi huomioinut minut samalla tavalla vähäeleisesti ja kunnioittaen, ilman mitään taka-ajatuksia. En voinut kuin nöyrän hiljaisesti ihailla tätä suurenmoista näkymää. Tulin hyvin toimeen hevoseni kanssa, eikä minua pelottanut enää yhtään. Hamar kumartui ja otti maasta pienen kasvin. Pelätty vat- jota oli mahdollisuus kulkea ratsain. käyntiä miten tämän kansan oli käynyt aikojen saatossa. Kari oli vihainen hevosen. Bussin pysäköintialueelta jatkoimme ryhmässä kävellen matkaa alas solaan. Halusin tallentaa tämän uskomattoman, suorastaan jumalallisen näkymän pääkoppaani niin tarkasti, ettei se koskaan sieltä pyyhkiytyisi. Sadehan on meille elinehto. harrastuksellani. alaa täälläkin. Bussi oli viimeistä paikkaa siinä kivellä ja pysähtyi. Minun oli kuitenkin lähdettävä laivalle, ja Hamar tarjoutui kohteliaasti saattamaan minut satama-alueelle. Tulimme pienelle tasangolle. Sola kapeni ajoittain ja jouduimme ratsastamaan peräkkäin. Mielessäni pyö- ta. Tuntui kuin ajanlaskumme alku ja sivistyksen aamuhämärä olisivat lyöneet kättä solan utuisenharmaissa pimennoissa. Läh- metellen vanhoja kirjoituksia kaltö Petran matkalle oli ilmoitettu al- lionseinämissä, kirjoituksia, jotka kavaksi jo aamuvarhaisella. Mutta lämminveriset korskuin ampiainen ja sätti minua päi- kuvat arabialaishevoset tuntuivat liivän poissaolostani. Siinä tilantees- an haasteellisilta taidoilleni. Seisoimme hetken rinnakkain, ryhmämme oli jo mennyt menojaan seuraavaan kohteeseen. Pitkästä aikaa nukuin yöni kun- jotka olivat solan suulla vartioineet nolla laivan ollessa ankkuroituna kaupunkiin johtavaa ainoaa sisäänAkaban lahdelle. Tule, jatketaan matkaa. telehti vatsakouristuksissa. Kävin vieläkin vuosituhansien päästä piirkiireesti aamiaisella ja otin vesipul- tyivät veitsenterävinä auringonvalon lot matkaani. Sola loppui henkeäsalpaavaan näkymään. Meidän oli sidottava hevoset kiinni puuhun ja jatkettava matkaa jalkaisin. Hamas vä, mutta hammasta purren hillitsin selvästi ilahtui nähdessään minut itseni. Vuoret hohtivat sinisinä kaukaisuudessa. kalliohaudat sailämme. Sipulissa oli pieni hauras kukinto. Olin harrastanut lapsesta saakka ratLaivan sairaanhoitaja oli suositellut sastusta ja hetken mielessäni käparin päivän täydellistä lepoa anti- väisi, olisinko uskaltanut vuokrata bioottikuureineen. Levätköön sistaan, jokin näkymätön säie teitä. Ammoin nyt, selvitetään tuntui säkenöivän ympäril- käytössä olleet asiat myöhemmin. Suuaukko avautui kallioon hakatun temppelin eteen, joka roosanvärisenä hehkui ikiaikojen valoa ja kirkkautta. Halusin omalla ajallani ja joka solulla nauttia matkasta. Nabatealaiset soturit, nä. Sanoimme hyvästit toisillemme kädestä pitäen sataman portilla, ja minä lähdin laivalle. T A hevonen ilmestyi vierelle pikapuhelun jälkeen. Tämä on merisipuli. Hälisevä joukko olisi vain häirinnyt keskittymistäni. Ratsastimme rinnakkain. myöten täynnä, ja asiantunteva op Haluaisitko ratsastaa Petraan. Olin sanaton. Jyrkkien kallioiden reunustama sola oli muutaman kilometrin pituinen, ja sen päässä odotti Petran tarunhohtoinen kaupunki. Hamar otti hiljaa kädestäni kiinni. Mitään kasvillisuutta ei enää ollut missään, pelkkää hiekkaa ja kuivunut joenuoma, jossa joskus oli virrannut vesi. jen keskelle oli kohonnut loistok- Hamar tulkitsi hiljaisuuteni myönkaita hotelleja. Oma päiväni oli vat mielikuvitukollut onnellinen ja tapahtumia täyn- seni liikkeelle. Turismi oli vallannut tymiseksi ja hetken kuluttua toinen oli hyvä olla. Olinhan etukäteen lukenut kirjoja sekä imuroinut netistä kaiken ullessani hyttiimme Kari vään- mahdollisen tiedon Petrasta. paamme selosti Petran historiaa Hamar kysyi ensitöikseen, olinhan koko parin tunnin ajan, jonka mat- edellisiltana kehuskellut ratsastuskamme kesti. Kari irvisteli sängyn- heijastuessa niihin. pohjalla ja oli kiukkuinen matkansa Takanani kuului kavionkopsetperuuntumisesta. Mihin he amulla heräsin virkeänä hy- olivat hävinneet. Hevonen oli onneksi lauhkeaa sorttia ja totteli ohjaustani. Polku kapeni ja kävi vaikeakulkuisemmaksi. Alkuasukasväestön majo- mutta vähän arvelutti koko homma. sa en nähnyt tarKävelin hiljakpeelliseksi aloittaa Vaikka maailmamme ja elin- seen eteenpäin minkäänlaista kes- tapamme olivat kaukana toi- ihaillen roosan väkustelua Karin risiä vuoren rinkanssa. Maisemat olivat suurenmoiset ja vuorenrinteet vaihtoivat väriä auringon lävistäessä rosoiset rinteet. En osannut sanoa Petraa lähestyttäessä ohitimme pie- juuta enkä jaata: mieli olisi tehnyt, niä kyliä. Tämän kukinnosta voimme päätellä, koska sateet ovat tulossa. Jokainen pisara on kullanarvoinen, ja ne on kerättävä tarkasti talteen. Hamar irrotti sen ja kiinnitti korvani 6 26. satauti oli vienyt miehen vuoteeseen. Jättäydyin turistijoukosta jälkeen. Käänsin pääni äänen suuntaan ri ilkeä lause: nythän sinulla on ai- ja näin Hamarin ratsastavan täyttä kaa tekstailla rakkaallesi koko päi- laukkaa viereisellä polulla
Halusin tallentaa tämän kaiken runomuodossa. Tässä on kirjoitettuna ohjeita tuonpuoleista elämää varten, sanoi Hamar viitaten kattokirjoituksiin. Etsin paikkani korkealta tasanteelta, josta oli näkymä yli Petran. Me jatkamme matkaamme sin- 3 27. Petran ainutlaatuinen kauneus oli koskettanut syvältä, sen menneisyys, ihmiskohtalot, kallio, joka muuttui Mooseksen kosketuksesta lähteeksi, temppelit, vuosituhansien eletyt elämät. Tuolla vuorella Mooses hautasi veljensä Aaronin. Tule sisään, haluan näyttää sinulle jotakin. Olenko koskaan kysynyt Karilta hänen vointiaan ja jaksamistaan työpaineissa. Kaivoin kynän taskustani ja kirjoitin runon kaikesta kokemastani. K ne, missä meidän kotimme ja paikkamme on. Jotenkin minut valtasi tunne kuin olisin tullut pitkältä matkalta viimeinkin kotiin. Kietouduimme yhteen taivas kattona ja ajanlaskumme alun vuori todistamassa hetkeä, jota en tulisi unohtamaan koskaan. Onko selän kääntäminen ollut osoitus toisen hylkäämisestä, ja mihin se on johtanut. Olkoon Allah ja profeetat todistajinamme. Aamulla laivan irrottaessa köysiään seisoin yläkannella. Onko etääntymiseemme vaikuttanut myös oma käytökseni ja välinpitämättömyyteni. Aurinko valaisi luolan seinämät ja suuaukosta näkyi vastakkainen vuori. Ei Marke, ei enempää. Olin kuin unessa. Ajatukseni karkasivat Aaronin vuorelle, Hamarin kotiluolaan, hetkeen, jolloin maailma lakkasi pyörimästä, hetkeen, jossa tunsin olevani ajallisen ja ajattomuuden rajamailla. Minusta tuntui kuin olisin odottanut tätä hetkeä ja tunnetta koko ikäni. Koneellisesti kuljin loppupäivän ryhmän perässä kuulematta ja näkemättä mitään. Tiedätkö, nämä ovat vanhoja nabatealaisten hautoja, joita myöhemmin asuttivat beduiinit. Aaronhan on profeettaamme, kuten teidänkin. Aaronin vuori. Siinä toisiamme uusin silmin katsellessamme puhelimeni ilmoitti viestin saapuneen. Olenko minä tehnyt oman osuuteni perheeni eteen. ävelimme vuorelta alas käsi kädessä hiljaisuuden vallitessa. Olenko vain odottanut, että minut huomioidaan, minua muistetaan ja minusta pidetään huolta. Saavuimme luolan suuaukolle. Tunsin väriseväni, vaikka oli painostava helle. Näiden yllättäen pääni vallanneitten ajatusten saattelemana kapusin alas hyttiimme. ari istui vuoteella voipuneena ja toipuneena. Kapeasta oviaukosta avautui tilava luola, joka jatkui vielä toiseen, avarampaan. Luvattu maa jossakin kaukana sinisten vuorten takana. Täältä he joutuivat lähtemään uusille asuinsijoilleen vastentahtoisesti. T. ANJUSKA K B ussin lähtiessä Petran paikoitusalueelta muistelin Hamarin viimeisiä sanoja. Kaukana sataman portilla näin tutun beduiinin hahmon, joka pian hävisi aamu25 usvaan laivan suunnatessa keulansa kohti ulappaa. Tämän hetken me tulemme muistamaan ikuisesti, kun jatkamme elämäntietämme matkalla, joka meille on määrätty. Missä minun paikkani on, ihmettelin. Ehkä jonakin päivänä kristityt ja muslimit ovat veljiä keskenään ja matka jatkuu yhdessä kotiin. Olen nähnyt ihmisiä, jotka asuvat keskellä aavikkoa epäinhimillisissä olosuhteissa nurisematta ja tyytyen osaansa. Minusta tuntuu kuin esi-isien henget olisivat läsnä neuvoa antamassa ja huolehtimassa. Tätä totuutta emme voi muuttaa. Hevoset odottivat kuuliaisina ja ratsastimme loppumatkan laaksoon, jossa Hamar otti hevoseni ja lähti toista hevosta suitsista pidellen ratsastamaan taakseen katsomatta kohti Petrasta ulosvievää solaa. Ilo pilkahti Karin kasvoilla, kun hän totesi minun turvallisesti kotiutuneen matkaltani. Laura." Viimeisenä muistikuvana näin Karin hämmästyksestä auki loksahtaneen suun, kun kiepsahdin syliin ja puoliväkisin kaadoin hänet vuoteelle. Istuimme siinä lähekkäin ja hiljaa. Paikka on pyhä sekä muslimeille että kristityille. Menimme sisälle luolaan. Se oli Lauralta: "Anteeksi Marke, sekosin puhelinnumeroissa, minun piti lähettää viesti sinulle eikä Karille, tule pian kotiin, nähdään. Meidän paikkamme on siellä, missä kotimme ja esi-isämme ovat. Tämä on minun kotini, Hamar lopetti silmäillen samalla luolan kattoon piirrettyjä kirjoituksia. taakse. Tule, sanoi Hamar, ja jatkoimme matkaa. Minä löysin ryhmäni ruokailemasta telttakatoksen alta. Tämä paikka, jossa nyt olemme, on ollut sukuni käytössä vuosisatoja. Ihmiskunnan nousu ja tuho. Katselin vuorta, jossa taivas ja maa yhtyivät. Tiedätkö mikä tuo vuori on. Isäni ja isoisäni ovat syntyneet täällä. Käyn täällä pari kertaa vuodessa. Kaipasin syliin, kaipasin rakkautta, kaipasin Hamarin kosketusta. Hellästi Hamar veti minut syliinsä ja suuteli. Hymy valaisi Hamarin tuulen ahavoittamat kasvot. Hamar sanoi viitaten kädellään ylös vuorelle. Olin herkistynyt sielua myöten näille suurenmoisille ja ainutlaatuisille näkymille. Tapahtumat pyörivät päässäni. Ikuisuushetken jälkeen Hamar siirtyi kauemmaksi, katsoi suoraan silmiini ja sanoi vakavalla äänellä
Satamasta löytyi työtä nuorelle, reippaalle, työtä pelkäämättömälle miehelle. Minulla oli siskopuoli äitini ensimmäisestä liitosta. Tosin hän oli jo lapsesta asti oman tiensä kulkija ja luonteena jääräpäinen ja peräänantamaton. Onneksi äitini oli vahva nainen ja erosi heti, kun siskoni syntyi. Kaksi sydäntä kohtasi, ja Pohjanmaan tyttö hurmasi isäni "räväkkyydellään ja iloisuudellaan". Hän antoi minulle kaiken, mitä halusin. Elämämme seestyi. Olemista välillä oli. Hän olisi kaivannut isää elämäänsä. Isä perusti oman yrityksen ja alkoi melkein asua työpaikalla. Äitini ensimmäinen mies oli erittäin väkivaltainen. Isä yritti suojella minua aina ja syytteli itseään pelkotiloistani, jotka siskoni istutti minuun pienenä pelottelemalla ja olemalla muutenkin henkisesti julma. Äiti oli isälle läheinen, vaikka mummini olikin isän kertoman mukaan yksinkertainen ja 28 tahdoton vaarini vahvan auktoriteetin alla. Silmäni aukenivat vasta, kun oli jo liian myöhäistä. I säni syntyi vuonna 1933 tavalliseen työläisperheeseen. Häntä ei paljon kotona näkynyt. Äitini sai siskoni hoitokotiin lopulta kovan yrityksen jälkeen. Isäni tunsi aina jäävänsä siskonsa varjoon. sä tapasi äitini eräässä hotellissa ollessaan tiskaajana. Olin lapsena eläväinen, kova puhumaan, sosiaalinen ja lauloin aina. Isässä olisi ollut ainesta, vaikka mihin. Hän hakkasi äitiäni, kun tämä I oli viimeisillään raskaana. Vaarini oli raudanluja metallismies, ja työtä hän todella tekikin läpi koko elämänsä. Olin isäni silmäterä. Hänen isänsä oli itse kokenut kovan lapsuuden ja jäänyt orvoksi 12-vuotiaana. Murrosikäni oli todella rajua menoa.. Suomeen he palasivat 1966. Vaarille kuitenkin isän sisko oli kaikki kaikessa, vaikka isänkin koulumenestys oli hyvä. Silloin ei oltu köyhiä, eikä kipeitä. Rahaa virtasi, ja muistan, kun hän heitti minulle kerran 500 markkaa rahaa. Olin niin tottunut isäni huolenpitoon, etten lainkaan huomannut, ettei isä huolehtinut omasta hyvinvoinnistaan millään lailla. Isän äiti sairastui vatsasyöpään, joka veikin hänet äkkiä. Valitettavasti siskoni peri täysin isänsä geenit ja luonnevikaisuuden. Olihan sisko sentään ylioppilas ja luki itsensä farmaseutiksi asti. Äitini oli siivoojana. Isä ei ollut aggressiivinen, vaan ennemminkin huoleton ottaessaan. Vapaalla hän otti joskus ankaralla kädellä viinaa. Nuorena miehenä isäni alkoi juoda ja elää "kulmien kundina". Minä synnyin 1969 tammikuussa isäni ainoaksi biologiseksi lapseksi. Tajusin isäni arvon vasta kuoleman kautta Isäni omisti koko elämänsä minun onneni vaalimiseen. Isäni oli herkkä ja älykäs lapsi. Osti sen, mitä rahalla pystyi saamaan. Se oli vuonna 1985 todella iso raha. M uutimme rivitaloon. Sitä tehtiin, mitä milloinkin satuttiin saamaan. Hänen läsnäoloaan ja hyväksyntäänsä. Äitinsä kuoleman jälkeen isäni lähti Ruotsiin työn perässä
Isä oli väsynyt ja hänen omanarvontunton- TILAA ILMAISELLA TEKSTIVIESTILLÄ! Tosi Elämää 6 kuukautta, 6 numeroa 28 Kirjoita viestiin KTILAA TEX nimesi ja osoitteesi. Muistan, kun kerran ollessamme saunassa isä alkoi itkeä ja totesi minulle: Toivottavasti sinulla Päivi ei ole yhtä kova elämä edessä kuin minulla on takana. Matkustelimme paljon ja olimme epätavallisen läheisiä isän kanssa. nsimmäinen lapsenlapsi, poikani, oli isälleni sydämen ilo. Poikani oli dysfaatikko, ja hän on saanut juosta paljon terapioissa. Isälle omat geenit olivat tärkeät. Olin lapsellinen ja näin vain omat haluni ja tarpeeni. Palvelu toimii suomalaisissa matkapuhelinliittymissä. Esimerkkiviesti: KTILAA TEX Miia Mallila Mallikatu 2 00100 Mallila X TILAA KTILAA TE ILA MIIA MALL 2 U HETI!ILA MALLIKAT LL 00100 MA Aitoja tarinoita todellisesta elämästä! 29. Mökillä he viettivät kesiä usein, ja siellä luonnonrauhassa isä nautti olemisestaan. Menin aina hänen kanssaan saunaankin, kun hän suhtautui aina niin luontevasti kaikkeen. Silloin en ymmärtänyt, mitä hän sillä tarkoitti, mutta nyt ymmärrän. Tosin aina oli tehtävä jotain työtä. Isä oli hellä ja herkkä, vaikka yritti olla perussuomalainen mies. Isä harvoin kielsi minulta mitään. Isä oli usein surullisen oloinen eikä puhunut omista ajatuksistaan juurikaan. Se oli nuoruuteni suurin kohokohta. Olin oikeasti todella herkkä nuori ja hain käytökselläni ystävieni hyväksyntää. Kesämökki ja uusi auto. n ollut helppo lapsi hänelle. Muistan, kun sain moottoripyörän. Se oli molemminpuolista välittä- E mistä. Isäni tuki poikaani paljon ja vei harrastuksiin. Itsenäistyin aikaisin ja kokeilin rajojani liiankin kanssa. Isä antoi minulle aina rahaa eikä kieltänyt minulta mitään. Lähetä viesti numeroon 16303. Palvelun hinta 0. Minulla oli todella vapaa kasvatus. Isällä oli tapana istua saunamme terassilla ja polttaa tupakkaa. Se oli isällä veressä. Viinaa ja poikia oli kuvioissa ja koulu ei maistunut. Varmaan aiheutin monia unettomia öitä ja huolta. Koiramme hyöri aina hänen lähellään. Äitini varmasti kärsi tästä, sillä olimme usein puolueellisia isäni kanssa. Hieno rivitaloasunto. Meillä oli moni asia ulkoisesti hyvin. En koskaan ajatellut sitä hintaa, jonka isäni sai kaikesta maksaa. Hän pelasti minut ulosottovirastolta kolme kertaa ja totesi: E Itseäni on syyttäminen, kun olen opettanut sinut tuollaiseksi
Aloin huomata isällä ärtyneisyyttä ja nopeaa väsymistä. Hänelle oli tärkeää, että meillä oli kaikki hyvin. Hän tunsi syyllisyyttä ja oli samalla vihainen. sän kotiutuminen ei ollut helppoa. Hän odotteli minua istuen aulassa. Saimme kriisiapua, joka tulikin tarpeeseen. Otin asiasta selvää netin kautta, ja isäni oli selvästi huojentunut saamastaan tiedosta. Lapsena sairastettu riisitauti oli jättänyt jälkensä, raskas työskentely metalliverstaalla oli pahentanut oireita. Hoitomuodoksi määrättiin ECTsähköhoito. Hän ei jaksanut enää kävellä ja hengästyi nopeasti. Käveleminen oli hankalaa S M enimme seuraavana päivänä katsomaan isää sairaalaan. En kuulemma saisi lukea sitä. Äitini oli ahdistunut eikä halunnut tulla katsomaan isääni sairaalaan. Isäni siirrettiin toiseen sairaalaan hoidon ajaksi. Hän halusi minun maksavan laskuni pois. Isäni määrättiin pakkohoitoon, jonka hän otti vastaan toteamalla: Haluan pois tästä pimeydestä. Äitini oli aivan sekaisin. Hän osasi peittää omat huolensa ja sairautensa haluamatta meitä huolestuttaa. Serotoniini on aivojen välittäjäaine, jonka puuttuminen aiheuttaa masennusta. Ihmettelin hänen kysymystään. Ymmärsin, miten yksin isäni oli täytynyt olla omien ajatustensa kanssa. Isääni vahdittiin kolme yötä koko ajan. Soitin kriisipuhelimeen ja SOS-auto tuli alle puolessa tunnissa. Jänteet ja valtimot olivat menneet poikki. Hänen hemoglobiininsa oli ainoastaan 86, ja hän nukkui todella paljon. Ne ovat normaaleja tunteita itsemurhaa yrittäneen omaiselle. Hän katsoi minuun, ainoaan lapseensa, apua ja tukea hakien. Nukkuminen oli huonoa ja hän heräili usein yöllä syömään. Huomasin esille tulleen herkkyyden ja haurauden. Hän ei ostanut itselleen kuin välttämättömän. Olin hysteerinen, kun ei missään ollut tietoa. Isä käveli kumarassa. Ne silmät! Näin pienen pojan, sen saman, joka pyöri aikoinaan kulmilla. Jos äitini olisi tullut 15 minuuttia myöhemmin, isäni olisi ehtinyt menehtyä. Kävin katsomassa häntä joka päivä. e oli syksyä 2003, kun ihmettelin isäni puheita. Isää pelotti selvästi. Tiesin sen olevan hänelle vaikeaa, mutta lääkäri totesi isällä olevan niin pahan keuhkoahtauman, että lopettaminen olisi pakollista, jos haluaa elää. Sanoin: Elämän on jatkuttava, mutta ethän sä vielä ole mihinkään lähtemässä. Luulin isäni kuolleen ambulanssiin. Isäni oli kuitenkin sitonut kätensä pyyhkeellä viime hetkellä. isä kysyi. K I. Makea maistui, ja korppuja ja torttua katosi yöntunteina välillä melkoisen paljon. Aloin paniikissa soitella sairaaloihin, kun ei ollut tarkkaa tietoa, minne hänet on viety. Onko se samaa kuin Yksi lensi yli käenpesän -elokuvassa. Hän lopetti tupakanpoltonkin sairaalassa ollessaan. Oli ihmeellistä huomata, miten isän tila alkoi hiljalleen kohentua serotoniinitason noustessa aivoissa. Tajusin isäni arvon vasta kuoleman kautta sa oli oikeasti olematon. Itse kävin päivittäin katsomassa isää, vaikka olin itse todella väsynyt ja romuna. Ihmettelin sitä. Tuolit oli siirretty, jotta liikkuminen olisi helpompaa. otona oli yhtä kaaosta. Psykiatri totesi isäni kärsivän psykoottistasoisesta masennustilasta. Ensin annetaan kevyt anestesia ja ohimoihin laitetaan anturit, joista sähköä tulee. Äiti tilasi ambulanssin ja isä vietiin Töölön sairaalaan leikattavaksi. Muistan, kun seisoimme pihalla ja isäni totesi: Katso, miten kaunista täällä on. Olimme äitini kanssa kumpikin akuutin tuen tarpeessa. Hänen fyysiset sairautensa ottivat yliotteen. Lokakuun kuudes päivä tililleni ilmestyi iso summa rahaa. Sydän hänellä oli suuri ja lämmin, mutta sairas. Hän ei tiennyt, mistä on kysymys. Värejä ja tuoksuja. Äitini oli tullut kaupungista 30 kotiin ja löytänyt isäni makaamassa saunamme pesuhuoneen lattialta. Itse hän oli hyvin vaatimaton. Jatkuva stressi oli varmasti yksisyy lakon epäonnistumiselle. Isä poltti tupakkaa ja yritti lakkoa usein, mutta ei siinä onnistunut. Se puhelu oli minulle iso shokki. En koskaan unohda hänen silmiään, kun menin kerran katsomaan häntä sairaalaan. Isä oli laittanut minulle 12 000 euroa. Lopulta eräs sairaanhoitaja totesi meille isän olevan leikattavana parhaillaan. Kela-kortti laitettu esille kaiken varalta. Isäni oli viiltänyt vasemman käden ranteensa auki oman isänsä linkkuveitsellä. Koin sen todella tärkeäksi. Hän kysyi minulta: Pärjäättekö äitinne kanssa, jos minua ei enää olisi. Lompakko ja äidilleni kirjoitettu kirje oli jätetty pöydälle. Samana iltana äitini soitti minulle puoli yhdeksän aikoihin. Kerroin, että sähköä annetaan pienissä määrissä ja vähän kerrallaan. Muita hän halusi ilahduttaa ja tuki myös eri yhdistyksiä usein. Isäni otti minua kädestä ja sanoi kirjoittaneensa minulle kirjeen, joka tulisi postissa huomenna. Nyt oli minun aikani olla isälle tukena ja kuulijana. Roolimme olivat vaihtuneet. Isä halusi yrittää todella. Näky oli varmasti kauhea. Ajattelin isäni tarkoittavan kuolemaa yleensä. Hoitokertoja on 8-10, ja lähimuisti menee hoidon takia hetkellisesti
Isä nukkui paljon ja hän oli Ajattelin lopun jo tulevan ja muis- niin kivulias, että äitini siirtyi nuktan, kuinka olin kuin robotti tunteil- kumaan vierashuoneeseen, jotta hän ei vahingossa nukkuessaan koskisi isääni häntä satuttaen. Isä oli ajanut niin, että kaistat eivät meinanneet riittää. Menin ja kokeilin pulssia isän kaulalta, mutta isä nousikin ylös sanoen: Meinasitte haudata minut elävältä. elämälle katkeroituneen ihmisen. ärtynyt ja väsynyt. masennuslääkkeet ottamatta. Isä ei kyllä ollut enää ajokuntoinen, ja hänen ajonsa olikin todella vaarallista niin hänelle itselleen kuin muille. Lääkitys oli vahIsä selvisi seuraavaan aamuun. kovilla. Isä siirtoi isän hengittävän katkonaisesti ja rettiin osastolle, hänellä oli sehengityksen rohisevan. kaus kesti yli kuusi tuntia. Isä pääsi kotiin oltuaan sairaalasettä hän ei haluaisi jäädä "vihanneksena" makaamaan mihinkään. Sanoin ääneen: E M A Jatkuu sivulla 37 31. Hautakumpu oli kaunis, kukkien peittämä. räänä yönä näin todella outoa unta. Heräsin ja tunsin käden olallani. Olin huojentunut kuullesarraskuun 16. Isän kävely isäni toivomusta elvytyksen suh- oli todella vaikeaa ja tuskallista. Olivat luulleet isäni olevan alkoholin tai muiden päihteiden alainen, mutta eikö se, jos ihminen on kovassa lääkityksessä ja vakavasti sairas, ole verrattavissa samaan. Hän sulki silmänIsä teki suuren virheen jättäessään sä pieni hymy huulillaan. Leiktä helpotusta. Sairaudet olivat tehneet hänestä sairaalaan, kun vointi sen sallisi. Isän iho myös Leikkauspäivänä kuivui kovasti, joolin aivan hermoten sitä oli rasvat- Ajattelin lopun jo tulevan ja na koulussa. Äitini itki ja sanoi: Loppu on sitten tullut. Poliisit olivat pysäyttäneet, mutta eivät olleet ottaneet korttia häneltä pois. Lääkäri kysyi minulta, tiedänkö ulos rollaattorin avulla. Ei se sa kolme viikkoa. Hän kuuli poikie- ka väkisin. Omapäisenä ihmisenä hän lähti kuitenkin hakemaan mökiltämme 100 kilomerin päästä uutta vesipumppua pois, jotta se ei menisi rikki talven tehdessä tuloaan. ja pienetkin ponnistukset saivat isän tani ja teoiltani. lestä kaikki huoneet olivat pyöreitä Syytin kuitenkin itseäni. Kävin päivittäin kouluni jälkeen kyselemässä isäni vointia. Olisin littömästi. Seuraavana yönä näin unta, että oli kevät, ja olimme ulkona haudan äärellä. Kosketus oli täynnä rakkautta ja lämpöä. Yritin Aloin kovan painostuksen, että puhua hänelle, koska olin ainut, jota isäni pääsisi sydämen varjoainekuisäni suostui kuuntelemaan edes vä- vaan. Äitini soitti ja kerlkoi hidas toipuminen. Isä ei ollut koskaan puhunut kyllä yritti, mutta näin hänestä, miasiasta, mutta hänet tuntien tiesin, ten kivuliasta se oli. Tiesin sisälläni, ettei isän tulla, olivat pelottavia. Isäsi lähti ja jätti. Isäni luvattiin siirtää keskushän. Minä ajoin yleensä aina isän autoa, mutta tällä reissulle isä oli lähtenyt ollessani koulussa. Isä otti tiedon vasaiheutti. Olin vihainen niin lääkäreille kuin Sekavuustilat, joita hänelle alkoi itselleni. Lisäksi sydämen vajaatoi- taan huojentuneena ja sanoi sen minta ja aivojen heikko verenkier- olevan ainoa keino saada elinaikaa to pahensivat harhaisuutta. Unessa olohuoneessamme oli puinen arkku, ja isäni makasi siinä kädet rinnan päällä. Lähdin heti matkaan ja ambulanssin tilasin vä- kavuustiloja ja kovia kipuja. päivänä olin sani, että isä on teho-osastolla ja aamulla lähdössä kouluun, hengissä. Isäni mie- sairastuminen ollut kenenkään syy. ja katsoi minuun. va, ja sivuoireet rasittivat jo ennes- Muistan, miten hän avasi silmänsä tään hänen sairasta kehoaan. Isän sydän pysomassa isääni ja hieromassa hänen säytettäisiin kokonaan, ja leikkaus kylmiä jalkojaan. Halutäväni tukivat misin koskettaa ja muistan, kuinka olin kuin ro- nua, kun kerroin olla avuksi, vaikka botti tunteiltani ja teoiltani. Äitini oli todella olisi enää elämisen arvoista elämää. isäni olevan ohiymmärsin sen oletusleikkauksessa van vain hetkellisparhaillaan. Äitini oli väsynyt ja laihtui paljon. Isä oli saanut infarktin, halunnut osan isäni kärsimyksistä, eikä hänen odotettu näkevän enää jotta hänen olisi ollut helpompi olla. Isä teen. Hoitajat yrittivät houkutella isääni seuraavaa aamua. olisi iso ja vaativa. Rukoilin ja pyysin hengästymään. Rintalasta ei lähtenyt luutumaan, kuten olisi pitänyt. ni ääniä ja lasten itkua päänsä sisälLääkärit totesivat isällä olevan selä. Hän oli jatkuvasti isälleni vielä aikaa. Miksi en vanhempiemme kotona ja mistään ei ollut patistanut isää lääkäriin, vaiklöytynyt mitään. Minua pelotti. Kävin lisää. Lähihoitajaopiskelijana ymmär- pelvaltimot pahasti tukossa, ja häsin tuon johtuvan psykoosista, jonka nelle tehtäisiin kolmen valtimon lääkkeiden äkillinen lopettaminen ohitusleikkaus. Miten isä sellähes päivittäin koulun jälkeen kat- viäisi leikkauksesta. kun puhelin soi. Ystava usein. Kävin isäni kanssa kaupassa tarvittaessa ja apteekissa. Taivaasta tuli kirkas rauhallinen valo, ja se osui isän haudalle ja minuun
Arjen uuvuttama perheenäiti: salasuhde herätti minut eloon 32
Levoton mieli oli täällä löytänyt tasapainon ja elämän mielekkyyden. Usealla tänne tulevalla lomalaisella on salaisena haaveena kokea elämänsä romanssi. Hän oli purkanut reppunsa sisällön penkille ja retkivarusteiden mukana repusta luiskahti iso hautakynttilä. Työssäni perheterapeuttina myötäelin ihmisten moninaisten ongelmien keskellä joskus uuvuksiin saakka. Eväät, varavaatteet, lämpimät juomat, kaikki oli pakattuna huolellisesti reppuun. Rumakurun majalla pysähdyin. Jonkin ajan kuluttua hän palasi takaisin nuotiopaikalle, kaivoi eväät repustaan ja alkoi syödä. Matka on pitkä, lähes yli kolmekymmentä kilometriä, sisältäen raskaitakin nousuja. ähdimme hiljalleen liikkeelle. Annoin hänen itsensä ratkaista, oliko hän halukas kertomaan enemmän itsestään. Puhelimme niitä näitä. Hän riisui sukset jalastaan, otti hautakynttilän repustaan ja kahlasi syvässä lumessa lammen rannalla kasvavan koivun viereen. Anneli ei vastannut kysymykseeni. Perusajatus on kuitenkin ollut kiinnostus ihmismielen moni-ilmeisyyteen. Matka Rautulammen majalle sujui joutuisasti. Keli oli luistava. Vaihdoimme hyvät huomenet ja muutaman sanan säästä. Anneli oli elänyt hiljaista ja huomaamatonta perheenäidin elämää siihen saakka, kun sai kuulla vakavasta sairaudestaan. Ehdotin hänelle, josko voisimme hiihtää yhdessä. Hiihtäessäni kohti Rumakurua koin taas sen tutun vapauden tunteen, joka oli ajanut minut yhä uudelleen ja uudelleen Saariselälle jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Ehdotin eväiden syömistä ennen matkan jatkamista. Vasta kuoleman mahdollisuus antoi rohkeutta ottaa elämältä se, mitä sillä oli annettavana: kiihkeä Lapin romanssi. lin lähtenyt aamulla aikaisin liikkeelle. Vuosien myötä olen istunut tulilla kuunnellen kertomuksia, jotka liittyvät rakastumiseen ja rakastamisen vaikeuteen. Olin vielä alkutaipaleella, joten jätin eväiden syömisen myöhemmäksi. Ehkä ammatin tuomalla rutiinilla autan huomaamattani ihmisiä purkamaan sisintään. Niin voi käydäkin, mutta yhtä usein läheisyyden kaipuussa O koettu yhden yön suhde syyllistää ja aiheuttaa huonosti paranevia arpia tunne-elämässä. Säätiedotus oli luvannut pientä pakkasta ja luistavaa keliä. En ollut itsekään nuori, mutta peruskuntoni oli hyvä, ja hiihtoreitti kulki samoja latuja. Auringon leikki keväthangilla, ruskan palo ja kaamos loivat syvän rauhan ja hiljaisuuden. Ihmettelet varmaan, miksi kävin sytyttämässä kynttilän tuon koivun juureen, hän sanoi katsoen samalla tarkkaavaisesti ilmettäni ikään kuin varmistaen, olinko oikea kuulija hänen tarinalleen. Keväthanget, valoisat kesäyöt, ruskan väriloisto, talven kaamos, koko vuoden kierto, jokainen vuodenaika on täällä ainutlaatuinen, Anneli aloitti katse suunnattuna kauas tunturin taakse. Maaliskuun viimeisen viikon auringonpaiste lämmitti jo mukavasti, ja hiillokselle 33. Lähtiessäni majalta jatkamaan matkaani huomasin nuotiopaikalla iäkkään naisen syöttämässä kuukkeleita. Lopulta hän nyökkäsi hyväksyen ehdotukseni ja esittäytyi sitten Anneliksi. Olen joskus miettinyt, näkyykö ammattini jo ulospäin, koska ihmisten avautuminen minulle arkaluontoisissakin asioissa on ollut helppoa. Varovaisesti kertoilimme itsestämme, kuten ihmisillä on tapana, kun he ovat juuri tavanneet toisensa. L En halunnut paljastaa omaa ammattiani, sillä useimmiten se saa ihmiset varovaiseksi puheissaan. Olen nuoresta lähtien harrastanut Lapin vaellusta. Anneli terästi katseensa suuntaani ikään kuin varmistuakseen vielä kerran, olinko hänen tarinansa kuulemisen arvoinen. En vastannut mitään. Kun sen kerran on aloittanut, se vie mennessään. Anneli osoittautui hyväksi hiihtäjäksi, enkä juuri joutunut häntä odottelemaan. Näin hänen sytyttävän kynttilän ja vaipuvan hetkeksi muistoihinsa. Olisihan se mukavampaa kummallekin. Saariselkä herättää tunteita. Loivia alamäkiä oli runsaasti, ja ennen pitkää olimme jo tulilla Rautulammen majan edessä. Nainen asetti hautakynttilän huolellisesti takaisin reppuunsa näyttäen hetken tuumivan ehdotustani. Olin valmistautunut huolellisesti matkaan. Nainen kertoi olevansa matkalla Rautulammen kautta Kiilopäälle. Olin yksineläjä mieheni kuoleman jälkeen ja sellaiseksi aioin jäädäkin. Näin varhain aamupäivästä ei vielä ollut tungosta laduilla ja sain nauttia yksin heräävän päivän kauneudesta. Tarkoituksena oli kiertää luonnonkauneudestaan tunnettu Rautulammen hiihtolenkki
Perheeseeni kuului mies ja kolme murrosikäistä lasta. Olin terve ja vahva, olin hyvä hiihtäjä. Mieheni vietti kotona ollessaan aikansa urheiluharrastustensa parissa. Aurinkolomat etelän turistikeskuksissa olivat enemmän miehen ja lasten mieleen. Se voi edetä tai olla etenemättä. En tuntenut itseäni edes väsyneeksi. Nilkka turposi ja jouduin riisumaan hiihtokengän jalastani. Jyrkät nousut ja pitkät laskut tunturituulen kyydittämänä antoivat minulle tunteen, jota olin pitkän aikaa kaivannut. Jotenkuten pääsin tähän samaiselle nuotiopaikalle. Olin sinäkin vuonna hyvissä ajoin varannut yhden hengen huoneen paikallisesta hotellista tarkoituksenani hiihdellä yksikseni pitkiä päivämatkoja ja mahdollisesti yöpyä jossakin autiomajassa. Nautin suunnattomasti hiihdosta, vaikka reitti on vaativa kokeneemmallekin hiihtäjälle. Tämähän oli kuin taivaan lahja, mietin itsekseni. Mieheni oli ammatiltaan liikennelentäjä. Mieheni eli matkoillaan omaa elämäänsä, ja minä kotona ystävien ja naapureiden tuella. Kevätlappi oli ollut oma latautumispaikkani arjen keskellä. illoin oli yhtä kaunis maaliskuinen ilma kun nytkin. Ääni lähestyi, ja kelkka pysähtyi viereeni. Väsymykselläni oli nyt nimi, ja se riitti minulle. Koin olevani kuin uudestisyntynyt pitkän ja tuskallisen talven jälkeen. Lääkäri selosti taudinkuvan olevan hitaasti etenevää laatua. Olimme tottuneet tähän elämäntapaan. Yhdessä mietitimme, mikä nyt neuvoksi. Odotin jännittyneenä kokeiden tuloksia. Ilmari otti re- S K 34. Olimme tahdikkaan kohteliaita toisillemme. Minulle olivat riittäneet pitkät hiihtoretket ja iltaseurana hyvät kirjat. hiipunut nuotio lisäsi viihtyvyyttä. Pitihän hänen hoitaa kuntoaan. Vuosien myötä olimme etääntyneet toisistamme. Olin tuntenut jonkin aikaa väsymystä, mutta sitä ei kukaan ihmetellyt tietäessään elämäntilanteeni. Hiihtäjiä ei vielä aamupäivän aikaan näkynyt. Paremmastakaan ei ollut tietoa. Nilkkaan sattui kipeästi. Se oli helppoa, koska tässä vaiheessa sairaus ei vaatinut minkäänlaista hoitoa. Halusin salata tautini perheeltäni. Olimme kuitenkin ajautuneet tilanteeseen, jossa olin ottanut yksin vastuun lapsista. Taloudellisia huolia meillä ei ollut. Tein kotityöt kuten ennenkin pyytämättä lapsilta ja mieheltäni apua. un ihminen saa kuulla sairastavansa tautia, jolla on jo kuolemalle kalskahtava nimi, tuntee istuvansa aikapommin päällä. Tarvitsin tilaa ajatuksilleni ja peloilleni. Olin käyttänyt jopa nukahtamislääkkeitä viikonloppuisin odottaessani lasten kotiintuloa, joka useimmiten venyi aamutunneille. Vaativimmatkaan laskut eivät minua pelottaneet. Tämänhetkinen tilanne vaatii kontrollikäyntejä kolmen kuukauden välein, jolloin seurataan leukosyyttien määrän kasvua. Olin jättänyt oman opettajan työurani hoitaakseni perhettä. En puhunut perheelle mitään. Ajoittain tunsin väsymystä perheen pyörittämiseen. Elämä muuttuu hetkessä. Sana leukemia pyöri mielessäni kuin musta pilvi peittäen kaikki tulevaisuudennäkymät. Se voi myös muuttua aggressiiviseksi, jolloin se vaatii radikaalia hoitoa. Lasten varttuessa ja tullessa lähes yhtä aikaa murrosikään olisin tarvinnut enemmän tukea mieheltäni. Ilmariksi esittäytynyt mies ehdotti, että hän voisi viedä minut takana vedettävässä ahkiossa Kiilopäälle, josta pääsisin Ivaloon lääkäriin. Olin lähtenyt varhain aamulla liikkeelle Kiilopäältä. Meillä ei ollut enää sosiaalista, fyysistä, eikä emotonaalista kosketusta toisiimme. Perhe ei ollut kiinnostunut Lapin matkailuista. Siinä istuessani ja sääliessäni itseäni kuulin moottorikelkan äänen. Näin lähdin matkaan sinäkin vuonna. Helmikuussa eräänä harmaana räntäsateisena päivänä totesin, etten ollut jaksanut tarttua edes pölynimuriin viikkoon. Anneli puki taukotakin päälleen. Elämä vain meni eteenpäin päivä kerrallaan. Ohjaajan paikalta hypähti viereeni ikäiseni mies, joka hetkessä huomasi tilanteeni. Mieheni oli useimmiten kaksi viikkoa matkoilla ja viikon kotona. Iltaelämään en ollut koskaan ottanut osaa. Hän otti mukavan asennon kannon päällä ja aloitti tarinansa. -K auan sitten olin perheenäiti. Emme riidelleet. Niinpä päätin tilata itselleni lääkärinvastaanoton yksityiseltä lääkäriasemalta. Keli oli luistava, osittain jäinen. Lapset elivät täyttä murrosikää, johon kuuluivat riitelyt, öiset poissaolot, ensimmäiset humalatilat. En muista, olinko surullinen, peloissani, paniikissa vai mitä. Päällimmäiseksi jäi ajatus elämän lyhyydestä. Omaksi hämmästyksekseni olin tyynen rauhallinen kotona. Tämä kaikki oli meillä arkipäivää. Olin jo kuvitellut hiljaa jäätyväni vaivaiskoivun juureen, jossa istuin. Leukemiasta olin kuullut, mutta mitä tämä muu osa tarkoitti, siitä minulla ei ollut pienintäkään aavistusta. Näiden ajatuksien saattelemana olin ehkä yliarvioinut kykyni. Mietin kuumeisesti, miten tästä eteenpäin. Vuosien varrella olin viettänyt keväällä yhden viikon Lapissa. Vanha, kokenut lääkäri kuunteli tarinaani ja lähetti kokeisiin. Viikon kuluttua tuli vastaus: lähete lisätutkimuksiin Meilahden sairaalan poliklinikalle. Viimeisessä jyrkässä kaarteessa ennen Rautulammen majalle saapumistani kaaduin. Kun lapset olivat pieniä, nautin suunnattomasti kotiäidin osastani. Kun ne lopulta kuukauden kuluttua tulivat, sain lopullisen diagnoosin: krooninen lymfaattinen leukemia. Siihen aikaan ei kännyköistä ollut tietoakaan
Tunten senkään ylläpitämiseen ei liikoja tui kummalliselta, kuinka avoimesvaroja kulunut. Sain peitteekse- la odotushuoneen penkillä käsi löy- si käden, ja me kaksi keski-ikäistä ihmistä istuimme hämmentyneinä käsi kädessä toisiamme tuijottaen kuin teini-ikäiset. Sen kyllä huomasi hänen oleaavuimme Kiilopäälle. Ilmari joutui mälle. Kelopuiset harmaat seinät ja värikkäät Lapin raanut pehmensivät yksinkertaista sisustusta. Ajoimme Kaunispään huipun kautta. Tunsin pienen kateuden piston sy- sanan. Jäntevä vartalo aurinoli juuri lähdössä linja-auto Ivagon ja tuulen ahavoittamine kasvoineen, naurunrypyt silmäkulmissa, loon. Eihän kärinvastaanotoltäällä paljon menojakaan ollut. ressa antoi elämälle sen sisällön, Sillä hetkellä olin vuorenvarma, että jota hän oli tietämättään kaivannut edessäni istuu sielunveljeni, ihmikoko ikänsä. n tiedä, mistä meille kummallekin tuli vahva tunne, että aikaa ei ole tuhlattavaksi. Raskas Ilmari katsoi taakseen varmistaakliikkeenjohto oli vaatinut veronsa. Vain katseet 35 E S S. Pihalla oli muutama lumen peittämä vaivaiskoivu. Sisällä oli siistiä ja kodikasta. Ilmarin katseesta näin, että hänenkeelle. Menestyvä yritys jäi nen, jota olin kaivannut koko ikäeron myötä vaimolle, joka ei halun- ni. Vauhti kiihtyi, ja sain pidellä moKahvia juodessa juttelimme nii- lemmin käsin reunoista kiinni, etttä näitä. Pieni mökki tunturin juu- si taakseen. Asetuin istumaan takan ääreen jalka tuettuna. Ilmari alkoi touhuta illallista. Ainoa asia, jolni ei ollut ulkoilmaihmisiä. pustaan siteen ja sitoi nilkkani am- ni toisen samanlaisen, ja matka saatmattitaidolla. Perhee- rempaa merkitystä. odottamaan läämisesta. Lapin- la tuntui olevan merkitystä, oli tämä matkani ja vaellukseni Nuuksion hetki nyt ja tässä. Sydäninfarkti nelikymppisellä mieNiilanpäätä lähestyttäessä oli edeshellä oli antanut uuden suunnan elä- sämme porolauma. Täällä ei lukittuja ovia tarvita. Erillinen saunarakennus oli etäämpänä joen rannassa. Samalla hän kaivoi toi alkaa. Vanhemmilta saatu le pääsemistä parisen tuntia ja siiperintömökki oli hyvässä kunnos- nä ajassa ehdimme jakaa pitkälti sa ja mukavuuksilla varustettu, jo- omaa elämäämme toiselle. Mies vietti mieluusti ti ja rehellisesti kykenin puhumaan aikaansa kairassa vaellellen ja luon- omasta elämäntilanteestani varmana siitä, että toinen ymmärtää joka non kiertokulkua seuraillen. Riittää luuta oven edessä tiedottamaan, ettei isäntä ole paikalla. Hetkessä pöydässä oli maukas poronkäristys ja nurkkakaapista löytyi pullo hyvää punaviiniä. Paikkaa ympäröi koskematon hanki. Se tuntui sillä hetkellä täysin luonnolliselta ja tarkoituksenmukaiselta. Ilmarin tukemana kömmin ahkioon ja asetuin mukavasti lämpi- kin sisällään kuohui. En hetkeäkään epäröinyt lähtöäni Ilmarin matkaan. Katseemme kohtasivat. Tuollaisesta elämästähän olivat vain sanoja, joilla ei ollut suuolin aina salaa haaveillut. Vaikka nilkkaa särki koko repustaan termospullon ja kaatoi ajan, nautin matkasta suunnattomasmeille vahvat kahvit. Siinä kovalmälle porontaljalle. Sil- maa, vain venähjoka vansa pienen toilä hetkellä olin vuorenvarma, dys, levolla menisi ohi ja särmeentulon autiomajojen huollosta että edessäni istuu sielunvel- kylääkkeillä. Tervetuloa tänne kaukana kavala maailma -idylliin, Ilmari sanoi aukaistessaan lukitsemattoman oven minulle. Kota tulisijoineen sijaitsi pihan perällä. Liike-elämä oli jäänyt taakse, hetkeksi vähentämään vauhdin tyhja mieli kaipasi sinne, missä juu- jäkäynnille ja samalla hän vilkairet olivat. Olin hämmentynyt ja lähes kaunut seurata miestään uuteen elämän- huissani tunteesta, joka oli yllättäen muotoon. Välillä sa Lappiin vuosi sitten. Ainoastaan pieni lapioitu polku vei mökille. Söimme hiljaisuuden vallitessa. Kiireesti sieppasin hotellista vain välttämättömimmät yöpymistarvikkeeni. Ilmari kertoi saa- Katseemme kohtasivat. ja täysin odottamatta vallannut mieIlmari kertoi olevansa onnellinen leni. Olimme kuin ikiaikainen pari, joka tuntee toisensa ja toistensa tavat. Ilmari tarjoutui saattomiehekjykevä leuka ja teräksenharmaat sil- si terveysasemalle, enkä tietenkään mät kertoivat miehestä, joka tiesi voinut siitä kieltäytyä. Takan eteen levitetty porontalja toi erämajan tunnun sähköistettyyn mökkiin. Leukemia ja sydäninfarkti dämessäni. Pysähdyimme hetkeksi korkeimmalle kohdalle, josta näkyi tunturijono sinisenä kaukana taivaanrannassa. Lähdimme terveyskeskuksesta Kiilopäälle ja sieltä moottorikelkalla Ilmarin mökille. Aika seurassani. iniharmaa tupa nökötti tunturin juurella. Nilkassa ei onmitä tahtoi ja toneksi ollut murtuteutti sen. mies. Ilmari kertoi muuttaneen- en olisi tupsahtanut hankeen. Olisin voinut iserämaissa olin saanut tehdä omassa tua vaikka vuorokauden siinä Ilmarin vieressä odottaen lääkäriä. Sadun peikon tavoin Ilmari osoitti kädellään kohti henkeäsalpaavaa maisemaa ja sanoi: Tämän kaiken annan sinulle, jos tulet omakseni. Sieltä muksestaan. seen, että olin pysynyt matkassa. Kahvin juotuamme lähdimme liik- menetti merkityksensä. ti. Tersekä turistien op- jeni, ihminen, jota olin kai- veyskeskuksessa jouduimme paana toimivannut koko ikäni
Olimme sopineet, että soittelemme päivittäin toisillemme. Olin aina tottunut huolehtimaan suuresta perheestä ja muiden tar- A K 36. Minulle se oli kuin aaltoileva meri, johon halusin hukkua ja välillä nousta aallon harjalle vetämään henkeä jatkaakseni taas syöksyä kaikkinielevään paloon. Viikossa talo oli joutunut siivottomaan kuntoon. Paloin poroksi, mutta halusin syttyä yhä uudelleen ja uudelleen. Minulta olivat sanat vähissä. Olisin halunnut jäädä ikuisiksi ajoiksi tunturimökkiin ja sulkea koko maailman ulkopuolelle, mutta tällä hetkellä se oli mahdotonta. Lapin yö oli pitkä ja pimeä. Olin kuitenkin elinvoimaa ja iloa täynnä. Lämmön, rakkauden ja intohimon taikapiiri sulki meidät syliinsä. Ulkona satoi untuvanpehmeitä lumihiutaleita, kun löysimme tien toistemme syliin. Likapyykit, pese- L mättömät astiat, huonosti korjatut kotibileiden jäljet, rikki mennyt saunan ikkuna, kaikki kertoi lohdutonta tarinaansa. Nyt sain vain olla ja nauttia huolenpidosta. Elin maailmassa, joka oli yhtä aikaa todellinen ja epätodellinen. Olin tullut vieraaksi itselleni, mutta jossakin sieluni sopukoissa tunsin löytäneeni todellisen itseni, sen Annelin, jonka vakaan opettajakuoren alla riehui koko elämän piilossa pidetty, hallitsematon, purkaantumistaan vailla oleva intohimo. Katse, käden hipaisu, ohimenevä suukko poskelle kotiaskareiden lomassa, sininen hetki, jolloin hämärä vaihtuu pimeydeksi. Perheessäni liekehti murrosikä pahimmillaan. KUUNTELIJA S euraavana aamuna lumisade jatkui yltyen välillä myrskyksi. Tiistaina rohkaisin mieleni ja soitin. Puhelimeen ei vastattu. Nuoriso oli omilla teillään, mies matkoilla, olikohan kukaan edes huomannut poissaoloani. Otin Annelia lämpimästi olkapäistä kiinni, ja siinä me seisoimme rinnatusten, me kaksi ikääntyvää naista. Hiillos takassa hiipui, kun yhä istuimme liki toisiamme. Elämä voi satuttaa kipeästi, mutta mehän elämme ainoastaan ne hetket, jotka muistamme, Anneli sanoi kyynelkarpalon valuessa pitkin poskipäitä. Me rakastelimme hitaasti ja viivytellen syöksyen lopulta nautinnon huippuun yhtä aikaa. En ollut koskaan kokenut sellaista tunnetta, jonka vallassa nyt olin. En voinut millään uskoa, että kokemamme viikko oli ollut Ilmarille vain hetkellinen seikkailu ja ajankulua. Olin varma, että joskus tulevaisuudessa istumme tunturipuron juurella kevään saapuessa Lappiin pitkän kaamoksen jälkeen. Odottelin Ilmarin soittoa. Mieheni matkusti maailmalla. Niin monta kysymystä tulevaisuudesta jäi auki. auantai läheni uhkaavasti. nneli lopetti kertomuksensa. Sairaalaan tuotaessa hän oli vielä tajuissaan ja oli pyytänyt hoitajaa soittamaan minulle ja kertomaan tilanteen. kohtasivat viipyen pitkään toisen jo tutuksi tulleissa piirteissä. otona oli arki odottamassa. Tämä oli minulle uusi ja ainutlaatuinen kokemus. Sunnuntaina ei kuulunut soittoa, eikä maanantainakaan. Tuntematon naisääni esitteli itsensä osastonhoitajaksi Ivalon aluesairaalasta. Meillä oli kaikki, mitä tarvitsimme, toistemme lämpö ja rakkaus. Aamulla pakkanen kiristyi, mutta me viihdyimme lämpimässä pesässämme. Ymmärtäessään tilanteensa toivottomaksi hän oli viimeisenä toiveenaan pyytänyt, että hänen tuhkansa siroteltaisiin kuoleman jälkeen Rautulampeen. Keskiviikkona soi puhelin. Ajalla ei ollut merkitystä. Kuurankukat ikkunassa ja sysimustalla taivaalla vilkkuvat tähdet antoivat minulle tunteen leijumisesta todellisuuden ja unelmien äärirajoilla. Hän oli tullut muistelemaan tapaamistamme ja saanut uuden sydänkohtauksen tällä paikalla. Halusin varmistua koko ajan siitä, että Ilmari on todellakin siinä vieressäni ja läsnä joka solullaan. Oli itsestään selvää, että jäisin loppuviikoksi mökille. Tunsin tulleeni pitkältä matkalta kotiin, siihen kotiin ja syliin, jota olin tietämättäni aina kaivannut. peista. Viimeisenä piirtyi mieleeni Ilmarin iloinen kädenheilautus junan lähtiessä liikkeelle. Olin kuin sadun ja unen taikapiirissä, josta pelkäsin joka hetki herääväni. Ahdistuin. En ollut tähänastisessa elämässäni tiennyt, mitä kiihko ja intohimo tarkoittavat. Ulkomaailma oli jossakin mielen ulottumattomissa, emmekä sitä kaivanneet. Lupasimme tulevaisuuden toisillemme, kunhan asiat järjestyvät. Oli kotiinlähdön aika. Yöllä revontulet valaisivat taivaan. Oli vain kaksi hämärän syrjää vierekkäin. Sen lupauksen voimalla jaksoin nousta Rovaniemeltä lähtevään yöjunaan kohti Helsinkiä. Muistokynttilä koivun juurella jatkoi palamistaan. Kiitos, että kuuntelit. Kynttilän valokehä, jossa näimme omat kasvomme, kasvot, joita elämä oli koetellut, mutta jotka nyt olivat löytäneet syvän rauhan ja lohdutuksen. Ilmari oli löydetty sairauskohtauksen saaneena juuri tämän samaisen koivun juurelta, jossa nyt istumme. Olimme pitkän aikaa hiljaa. En tiennyt, että pelkkä toisen kosketus voi saada hiilloksen ilmiliekkeihin. Ilmari hoiti kaikki arkiaskareet. Tunsin jaksavani mitä vain. Ne roihusivat hallitsemattomina kuin omat tunteemme muistuttaen kuitenkin, että täällä maailmassa ei mikään ole ikuista. Se vahva tunne, jonka olemassa olosta olimme nyt täysin varmoja ja joka oli meille kummallekin uusi siitä huolimatta, että emme olleet enää nuoria ja kokemattomia
Isä oli ärtynyt ja vihainen. Kiitos isä rakkaudestasi, jota olet minulle elämässäni antanut. Jatkoa sivulta 31 Tajusin isäni arvon vasta kuoleman kautta Isä ei elä enää kauan. Rakkaus ei koskaan kuole. Olin yllättävän vahva. Ei tämä ole enää elämää, saan vain kärsiä. Isä joutui sydänvalvontayksikköön, ja se oli hänelle kauhea kokemus. Tuuli tietää hyvin, ettei elämässä saa mitään ilmaiseksi, ja ihmeiden hinta lankeaisi hänen maksettavakseen ennemmin tai myöhemmin. Tunne oli vahva ja voimakas, eikä sitä voi sanoin selittää. mutta sitten tarvittiin taas sairaalahoitoa. Isäni oli "oman elämänsä vanki" tahtomattaan. evät tuli kauniina, ja olimme eräänä päivänä ostamassa kukkia parvekkeelle. Näemme vielä! TYTÄR ANNA LUKKO IHMEIDENTEKIJÄ SOILE JOKIRANTA Kun Tuulin arki alkaa täyttyä pienistä ihmeistä, ilmiö saa Tuulin vain epäluuloiseksi. Lähimmät olivat läsnä. Olen varma, että hän on lähelläni, vaikka en häntä pysty näkemään. Äitini tuli kotiin ennen yhdeksää illalla, ja isäni makasi kuolleena sängyssään, rauhallisena, silmät kiinni. Siellä ei ollut ikkunoita lainkaan, ja hän joutui olemaan sänkyyn sidottuna. Mistä sen voiman sain. Se on vähintä, mitä voin. Tunsin syvää surua isäni kärsimyksistä ja hänen viimeisistä vuosistaan. Isäni muisto säilyy kauniina elämäni loppuun asti. Käyn usein isän haudalla ja juttelen siellä. Paitsi että Tuulin pelastanut palomies ei unohdakaan pelastamaansa naista heti työpäivän päätyttyä... Numero 11 ilmestyy 25.11. Tunnen isän läheisyyden, ja unessa keskustelemme paljon. Äitini oli lähdössä illalla kaupunkiin käymään. Kun kannoin isäni tuhkaa avoimeen hautaan, tulivat kyyneleet valtoimenaan. K I sän rintalasta piti rutisevaa ääntä, ja veriarvot olivat koholla. Äiti on tärkeä ja rakas. Kun Tuuli sitten joutuu tulipalon uhriksi, näyttää elämä kääntyvän normaaleille, ikäville raiteilleen. Olen auttanut häntä kaikessa, missä olen pystynyt. Uskon vahvasti, että kun minusta joskus aika jättää, on isäni minua vastassa rajan toisella puolella hymyillen ja vastaanottaen. Olemme lähentyneet paljon isäni kuoleman jälkeen. Isäni ollessa taas kerran päivystyksessä hän otti minua kahvilassa kädestä ja sanoi: Ymmärrätkö nyt, miksi halusin lähteä täältä. Tilaa! Numero 4 ilmestyy 25.4. 6 37 sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä LEHTIPISTEISTÄ LEHTIPISTEISTÄ. Kotona hän pärjäili aina muutaman päivän, I Tunsin kovaa tuskaa ja kipua jokaisella askeleella. sä sai kauniit, pienet hautajaiset. Olen iloinen, että äitini elää ja on hyvässä kunnossa. Hän oli lähtenyt nukkuessaan. Isä oli rauhallinen ja totesi: Mene vaan, kyllä minä täällä pärjään. Kävin katsomassa häntä päivittäin, vaikka olin itsekin aivan loppu
tipisteissä! Regina leh Nyt uusi www.reginainen.fi 38 Ihania elämyksiä!
Palvelu toimii suomalaisissa matkapuhelinliittymissä. LE = Leijona SK = Skorpioni KL = Kalat KK = Kaksonen NE = Neitsyt JO = Jousimies Tilauksen hinta on 5 ja se veloitetaan matkapuhelinlaskusi yhteydessä. viesti horoskooppimerkistä Vesimies: 5E HORO VE Mari Mallikas Mallikatu 1 00100 Helsinki. Lähetä viesti numeroon 16303. holhoojan lupa. (norm. Alle 18-v. 6,50) 5E HORO V E MARI MA LLIKAS MALLIKA TU 1 00100 HEL SINKI 3. HOROSKOOPPISI 2010 vuoden jokaiselle päivälle! Sinä ja rakkaus Laaja luonneTerveys ja Ennustus Vesim ies HOROS KOOPP ISI 2010 G VIOLET SJÖBER 21.1. 19.2. Tie täh deksi JENN IFE ANISTO R JA SINÄN horoskooppi energia Astrologia parantaa Ennust u vuoden s JOKAIS E PÄIVÄL LLE LE! Tie tähdeksi Supertähdet ja sinä Ota vastaan elämä jonka haluat TERVEY ENERGS JA IA A strolo parant gia aa Ota vas taan E Sinä ja RAKKA US S inulle p aras LÄMÄ JONKA HALUA T Hae omasi Lehtipisteestä! KA = Kauris OI = Oinas RA = Rapu VA = Vaaka VE = Vesimies HÄ = Härkä RAVINT O N äin saa vutat T AVOITT EESI TILAA TEKSTIVIESTILLÄ SUORAAN KOTIISI! VAIN 5 Kirjoita viestin alkuun 5E HORO ja merkkisi lyhenne sekä yhteystietosi Esim
Vaikka käsi on sänkyyn sidottu, kurkottaa henki kauas vuosikymmenten taakse. Yön tunnit vanhainkodissa: 40. Niinä tunteina ajatukset käyvät läpi elämän tärkeimmät hetket ja rakkaimmat ihmiset. viimeistä hetkeä kohti Yön tunnit vanhainkodilla ovat pitkiä, kun sairauksien väsyttämä ihminen käy viimeistä taisteluaan
Ihmisen elinpiiri on kutistunut sängyn reunojen sisään. Läheisen maidonjalostustehtaan työläisämmä voi hyvinkin päätyä koulutetun työkaverinsa kanssa samaan huoneeseen. Hoitaja tulee tarkistamaan, nukkuvatko potilaat. Halveksittu ja tyhmäksi haukuttu saattaa olla paremmassa jamassa, ainakin jos puhetta tulee vielä ymmärrettävästi. Liinalla on kiire, pitää joutua lavatansseihin, jos hyvinkin isältä pääsisi karkaamaan. Liinan sy- Jatkuu sivulla 45 41. Mutta kun käyvät, moittivat hoitajia ja vaativat omaiselleen sitä ja tätä, kunhan ei tarvitse itse kuin hätäisesti käväistä vuoteen vierellä. Pitkään sairastanut mies nukkui ikiuneen vuosia sitten. Piika ei tunne emäntäänsä, eikä emäntä piikaansa. Liina melkein pyörtyy, kun pojan huulet koskettavat poskea. Elämä on niin ihanaa ja nuoruus niin polttavaa, että kiire on aina kintereillä. Puolisokin ilmestyy joukkoon. Perheen äitejä, maatalon emäntiä ja piikoja. Sängyn reunat on nostettu ylös, ettei potilas kuumehoureissaan putoa. Tuomet kukkivat valkoisenaan pellon reunassa. Vain yksi yökkö kiertää katsomassa potilaita. Uurnan saa tuoda muistolehtoon, jonka kiveen kiinnitetään muistolaatta. Se suorastaan huumaa nuoren mielen. Liina puristaa silmänsä kiinni. Siellä tummatukka kellohameessaan pyörähtelee pihakoivujen katveessa. Karjalan kunnailla soi kauniisti kesäillassa. Lapsia syntyi monta peräkkäin. Harva osaa enää huutaa hoitajaa avukseen. Kärsinyt, kutistunut ruumis joko haudataan tai krematorion kautta tuhkataan. Täällä kuitenkin rajoja rikotaan. Kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Sydän sykkii ensirakkauttaan. Pieneen kutistuu ihmisen elämä, viisi kertaa kymmenen senttiä, siinä se on. Toinen avaa kuumeesta kiiltävät silmänsä selkoselälleen. Avoimesta tuvanikkunasta kuuluvat lauantain toivotut levyt. Näihin juhliin ei hoitajia kutsuta. Osa sisaruksista on jo siirtynyt aikaisemmin rajan taakse. Täältä on tie vain ylöspäin, mikäli potilas kelpuutetaan taivaan saleihin. Mustalaisviulu ja Kultaiset korvarenkaat soivat tyttöjen polkiessa kohti lavaa. Yli neljäkymmentä vuotta kesti yhteiselämä. Huoneessa, jossa makaa kaksi naispotilasta, leijuu ihmisen eritteiden haju. Nämäkin ihmiset, nyt sängyissä makaavat, ovat olleet voimiensa päivinä hyvinkin tärkeitä. Sinne pääsevät vielä jaloillaan kulkevat ja omin voiminkin pärjäävät vanhukset. Hoitohenkilöstä ei ole tarpeeksi, ja alituiseen vaihtuvat työllistetyt eivät alkuunkaan osaa olla varuillaan. Puhekin on kadonnut vaimeaa uikutusta lukuun ottamatta. Hyvä ihme, miten kevätkesä voikin tuoksua ihanalle. esiä tuli ja meni. Vähän kauempana sijaitsee uudempi versio palvelutalosta. Lavalta kuuluu lavalta musiikkia. Kaikki kaunat ja riidat pyydettiin anteeksi, molemmat saivat siinä mieleensä rauhan. akennusten tummat varjot piirtyvät keväistä, vielä vaaleaa yötaivasta vasten. Niistä ei saanut lintsata. Nämä kun eivät enää ole huutamassa oikeuksiaan, heiltä otetaan. iina-mummon ajatukset ovat kirkkaat, kuumeesta huolimatta. Terveitä ja vilkkaita viikareita. Pää lehmän kylkeen nojaten neito haaveilee jo seuraavasta kerrasta, jolloin tapaisi hänet, maitolaiturilla. Lapsuuden leikit ja sisarukset tulevat vuorollaan sängyn viereen. Huoneen karuus ja rumuus vaihtuvat kesään ja aurinkoon. Harvoin enää omaisetkaan muistavat käydä katsomassa. Nimi, ikä ja kuolinpäivä. Saattaapa joku isompikin R viskaali löytyä osastolta. Muutamia vanhuksia on paleltunut kuoliaaksi vuosien varrella, kun lukotkin pettävät, ja nykyajan tekniset vempaimet eivät välttämättä toimi. Lopulta se oikeakin, josta tuli aviopuoliso ja lasten isä. Vaippoja ei vaihdeta enää. Sitä suomalaista arkirakkautta, rahahuolien, sairauksien ja muiden ongelmien värittämää. K L T änä juhlailtana ei kukaan tärkeä jää saapumatta. Siinä kerkisi olla monenlaista päivää, niitä hyviä ja sitten vaikeita, raskaita päiviä. Äitikin siinä on, silittää ainoan tumman lapsensa tukkaa ja isä turvallisena taustalla. Uusia ihastuksia ja pieniä sydänsuruja. Ei sitä rakkautta lirkuteltu joka päivä, mutta rakastettiin minkä jaksettiin. Tänne tulevat vain ne rakastetummat ja läheisimmät. Kumpikin vanhuksista nukkuu hiljaa. Kun kunto pettää tai muistamattomuus lisääntyy, siirretään asukkaat suljetumpiin tiloihin, lukkojen taakse, karkaamisen pelossa. Sitten astui arki elämään. Himmeät yövalot valaisevat käytäviä ja potilashuoneita. Kirkonkylän kupeessa sijaitsevat terveyskeskuksen ja vanhainkodin osastot. Kesä tuoksuu ja soi. Tältä osastolta, josta kerron, ei kukaan ole poistunut omin voimin. Jotkut makaavat suu auki, eivätkä näytä ymmärtävän tästä maailmasta mitään. Kunnassa säästetään. Työthän on tehtävä. Toinen käsikin on sidottu laitaan kiinni, ettei reunan hakkaaminen häiritse toista potilasta. Aamulla ei ehdi nukkua, lypsylle on noustava ani varhain. Nuori veli ja sisko parhaassa iässään. Ei löydy sanoja, millä kertoisi tunteista. Tutut pojat hakevat tanssimaan ja pian on saattajakin selvillä. Tämä ihminen on tehnyt velvollisuutensa, sen, minkä elämä vaati. Ikänsä puolesta puoliso olisi voinut vielä elää, mutta syöpä lannisti vankan miehen. Tämä osasto ei ole enää iltarusko, vaan kuoleman esikartano. Elämä kulkee hänenkin silmiensä ohi sieltä nuoruudesta lähtien. Vapisuttaa ja melkein itkettää
Kihlakuvaan he asettuivat Suomen itsenäisyysvuonna 1917. Mummoni tarinassa ei ole mitään erityistä tai ehkä sittenkin on. Hyvin harva meistä kohtaa elämässään rakkauden, joka kestää yli 70 vuoden ajan. K aivan jostakin aarteiden arkistoista lehtileikkeitä ja löydänkin sieltä etsimäni. Heidän katseensa ovat kohdanneet jo useammankin kerran. Tietäen, etteivät tytöt saa tehdä aloitetta, hän jää mietteisiinsä ja päättää odottaa, mitä tuleman pitää.. Jutun teosta on kulunut aikaa jo yli kymmenen vuotta, ja mummoni on siirtynyt ajasta ikuisuuteen elettyään 105-vuotiaaksi. Tämä lehtijuttu on hyvin kiehtova. Pienen kirkonkylän paikallislehdessä on koko sivun mittainen artikkeli minulle tutusta henkilöstä. Kansalaissodan keskellä he perustivat perheen ja tekivät työtä oman kodin hyväksi. Heidän vaatteensa ovat parhaasta päästä, mutta eivät kuitenkaan liian juhlavat. Heidän ilmeensä ovat hyvin levolliset ja vakaat. Noinkohan tulee milloinkaan hänen luo juttelemaan. Vielä on saunanlämmitys ja kylpeminen en- N nen yöpuulle menoa. Katson ku42 vaa, jossa mummoni ja ukkini ovat juuri kihlautuneena. Siinä kerrotaan mummoni nuoruudesta ja siitä, kuinka hän tapasi ukin. uori tyttö on lypsämässä lehmiä aholla. Samalla kylällä on paljon muita nuoria, mutta yksi poika on kiinnostavin. Pitäisiköhän vähän avittaa. On mummoni 100-vuotisjuhla ja siksi mummoani on käyty haastattelemassa. Jään miettimään tuota aikaa. 72 vuotta aitoa rakkautta Vaikka mummoni on kuollut jo vuosia sitten, hänen tarinansa kiehtoo minua edelleen. On kesäinen ilta ja lehmisavu nousee häivyttäen hyttysien häirintää lehmien yllä. Tyttö miettii lypsäessään omia ajatuksiaan, kylläpä yksi asia kiertääkin mielessä. Tyttö on huomannut, että poika on hieman ujo
Minulla ei ole paljon omaisuutta, ja meidän on ahkerasti tehtävä työtä kotimme eteen, poika juttelee. Kun isä hoitaa hevosta, nuoret silmäilevät toisiaan, ja jo poika puhuukin tytölle. Poika rohkaistuu enemmän ja pyytää tyttöä kävelylle. Tuletkos vaimokseni. ilaisuus tutustumiseen tuleekin muutaman päivän päästä. Ihanaa olla nuori ja rakastu- T nut, he miettivät. Tyttö oli nyt nuori vaimo, ja hänellä oli oma mies, jota hän oli luvannut rakastaa myötä ja vastamäessä niin kauan kuin kuolema heidät erottaisi. Kun näitä tutustumishetkiä on ollut useita, varmuus lisääntyy. Tyttö ei pelkää tulevaisuutta, hän luottaa poikaan ja siihen, että yhdessä he tulevat selviämään kaikista esteistä. eidän häänsä eivät olleet suuret. Isän antaessa lupansa kävelyretkelle tunnelma vapautuu ja nuorten katseet ovat salaisuuksia täynnä. Siihen aikaan mentiin nuorena naimisiin, tehtiin useita lapsia ja elämä saman elämäntoverin kanssa jatkui loppuun asti. Poika tulee käymään heillä hevosen kanssa ja pyytää tytön isää katsomaan hevosen jalkaa. Ei tunnettu sellaista sanaa kuin avioero, eikä heidän asuin43 H. Pojan kysymys on jo odotettu, ja tyttö vastaa onnellisena myöntävästi. Se oli tärkeä lupaus molemmin puolin, ja siihen he olivat sitoutuneet aidolla vakavuudella. Siinä ne heidän ensimmäiset tulevan liiton hellät hetkensä solmittiin. Siihen aikaan mentiin pappilaan, ja vihkimisen jälkeen alkoi arkinen aherrus. Tytön isä on tehnyt sepän hommia ja kengittänyt paljon hevosia
rakkautensa mihe saivat lisää tyttään peittelemättäriä ja poikia. Edellinen raskaus mieKun kesäisenä iltana aviopari ko- lessään hän halusi lääkärin tutkivan van työpäivän ja puhdistavan saunan useammin itseään ja kun synnytys jälkeen lepäsi vierekkäin vuotees- koitti, kaikki meni hyvin. He eiMutta kaikki ei mennyt kuin olivät ole itse siitä kertomassa, mutta si pitänyt. Tädit huolehtivat ja katsoivat meidän lasten perään. oli verraton apu kaikissa talon töisViimein elämänhalu palasi, ja vaisä. En- oli hyvä se. Talo järven rannalla, aitta ja rannalla sauna, jonka piipusta savu leijuu. Lapsen äänet ja Yön hämäryyaskeleet kotipihaldessä he kietou- Nuori vaimo oli alkanut it- la, voiko somemtuvat toisiinsa ja sekseen miettiä, oliko hänes- pia ääniä olla. PITKÄ LIITTO K H eillä ei ollut varsinaisia huolia, kaikkihan järjestyi, kun uskoi siihen. Mummon ja ukin avioliitto kesti peräti 72 vuotta ukin kuolemaan asti. Kun hän oli jonkin aikaa sitä miettinyt, hän viimein kertoi miehelleen asiasta. Vaimolla ja miehellä oli omat vanhemmat esimerkkinä ja kummankin suvussa oli pärjätty rehellisellä työllä ja toisensa kunnioituksella. K Odotetaan vain, virkkoi mies vaimolleen, ja elämä jatkui entisellään. näyttivät vahvan Vuosien mittaan sä jotain vikaa. Uskon, että isovanhempani elivät yhdessä kaikkine myötä- ja vastoinkäymisineen erittäin rikkaan ja antoisan liiton. Maidon tarpeen, ja mies vakuutti vaimolle, ja lihan antoivat karja, ja hevonen että kaikki järjestyy. Ei silloin traktoria ollut joka ta- mo huomasi ilokseen odottavansa lossa. seudullaan ollut eronneita. nen kaikkea heillä oli yhteisymmäratson taas valokuvia mummorys toistansa kohtaan, ja sen voimin lasta, jotka tuovat lapsuuteni he jaksoivat elää. mieleen. mä jatkui eteenpäin. Totta kai he halusivat lapsia, sehän oli jokaisen avioparin normaali tuntemus ja toive. KILPAILUN VOITTAJAT Tosi Elämää 9:n Äänestä ja voita -lukijakilpailusta Yves Rocher´n SO Elixir -tuoksupaketin voittivat: Eeva Roikonen, MASALA, Paula Nikander, KANKAANPÄÄ, Raija Kiipeli, RAAHE, Liisa Rantanen, VAAJAKOSKI Onnittelut voittajalle! 44. Siinä sitä kysyttiinkin kärsivällisyyttä, että he jaksoivat ottaa asian rauhallisesti. En olisi saanut oivaltaa rakkauden tarkoitusta ja perusolemusta. Nyt ymmärrän, että sain tämän mummolan henkisenä perintönä isovanhempien rakkaudesta. He olivat onnellisia, viimeinkin heille syntyisi lapsi, jota he rakkaudella kasvatuinka mummoni ja ukkini elä- taisivat. Olihan jo mennyt useita vuosia siitä, kun he olivat menneet naimisiin. kiitokseen. tä. Siitä saan mukavia muistoja. Miehen tuki oli nyt rekset, vihannekset ja vilja. Anopin apu tuksesta, päivän toimet oli saatu teh- oli myös tarpeen, kun talon töitäkin tyä ja oli aihetta piti tehdä. Heidän rukouksensa kuultiin, ja vaimo alkoi odottaa lasta. uutta lasta. Vaikka tö syntyi saunan lämpimässä, kylälruumis oli kipeytynyt rankasta rasi- tä oli kätilö auttamassa. He olivat yhtä Suku jatkui, ja se ja toisillensa ikuisesti vihityt. Vaimolle tuli muutaman maamme elinolosuhteet antavat viit- kuukauden kuluttua kovia tuskia, teitä heidänkin elämäntavoistaan. Kuitenkin nuori vaimo oli alkanut itsekseen miettiä, oliko hänessä jotain vikaa. Pelloilla kasvatettiin juu- toi, jäi kesken. Olin itsekin usein mummolassa ja siellä oli hauskaa viettää kesälomia. Pieni tytsaan, he huokasivat syvään. Ellei perustana olisi ollut mummon ja ukin aito rakkaus toistansa kohtaan, en minäkään olisi syntynyt. Sellaista liittoa ei voinut pitää mikään muu pystyssä kuin suomalainen rakkaus. Ei monikaan yllä niin pitkälle yhdessä. Niin Luoja on sen tarkoittanut. matka lääkäriin oli pitkä ja niin eläElantonsa he ansaitsivat pienellä mä, jota vaimo sydämensä alla kanmaatilalla. Hellyys, kiintymys ja toisesta huolehtiminen, ne ovat sitä oikeaa rakkautta, joka on tarkoitettu jatkumaan ja periytymään sukupolvelta toiselle. Uimaan sai mennä milloin halusi, sillä kesällä oli aina vesi lämmin. Vikana hän piti sitä, ettei lasta ollut alkanut kuulua. Se pysyy ja kantaa kuolemaamme asti
Liinan kohdalle ei koskaan sattunut onnenkantamoisia. Aamu jo sarastaa. Yön tummat tunnit ovat myös maanpäällä sulaneet aamuauringon hehkuun. Ei hän tunne kolkkoa ympäristöä, Mutta tästä kerrasta en aio luopua, ei rautaista sängyn reunustaa, johon haluan hänen olevan lähellä, käden on sidottu. kaan kauniit kädet pitelivät airoja maattu ja sydän ja vahvat käsivarhalusi rakkautta ja ret siirsivät venettä elämää. Kukat kukkivat ja linnut laulavat. Liinan vuoteen ympärillä käyvät rempi mies. Raskaasta hiljakseen eteenpäin. Liina muistelee kekäyttää. elää tasokasta elämää. Viimeisimmät muistot saavat Lii- ten hän voi minusta pitää, kun olen nan kuumeiset posket liekkeihin. Liinan yllä on lumivalkea puku. Jatkoa sivulta 41 dän hypähtää ilosta, kun vierelle saapuu viimeisin rakkaus. Liinan osalta se päättyi tähän. Taas on pitkä päivä edessä, kipua, yksinäisyyttä ja sairautta. Olen onnellinen, että uskalsin omiaan. Lopulta hoitajakin huomaa hupsu ja höyrypää ei osannut pysyä kiireessään, etteivät Liinan asiat ole hyvin. Siellä on kaunista ja lämmintä. Pieni tyttö on laittanut kukan mummin käteen, sitten omaisetkin poistuvat. Mutta Liinapa vuorotellen kaikki rakkaat, kuolei kysynytkään keneltäkään lupaa, leet ja elävät. Ja kädetkin, ovatko ne todella minun, niin kauniit ja nuoret. Kun kenet kohtaisi aukaistuaan oven. Lopulta omaisillekin on soitettu. Kiikkutuoli ti jo häipyneen elämästään. Aamu räjähtää täyteen ääniä. Nyky- mummon jo esikartanoista välieteiajan sähköiset viestimet olivat käy- seen. Teks- kaisun takana. Liina astuu kynnykseltä sisään ja jalka nousee kevyesti. Liina ei tiennyt, Ajattelin lopun jo tulevan ja tui tyyneen veteen kesäiltoina. Untako elänee vai muistojaan, hänkin. Lääkäriä ei tänne yöllä kutsuta. Jokohan soittaisi omaisille, miehistä erillään. Pisimpään viipyy Rakas, hän tulitiviestit ja sähköpostit olivat nopeita kin viimeisenä. Muka vanha malla. Ovi ikuiseen kesään aukeaa kokonaan. Koko tuttavapiiri kauhisteli ja sydän sykkii vain tahdonvoijuorusi, kun Liina uskalsi ottaa vastaan uuden rakkauden. Koko elämä oli yhtä köyhyyden kanssa jupertamista. Rakas äiti tarttuu käteen ja taluttaa odottajien luokse. Ryppyikutsui istumaan syliinsä. Mimaan, rypistymään ja sairastumaan. Tuo kaunis, lämmin ja läheinen tarttuu ryppyiseen käteen ja nostaa sen huuliluume polttaa Liinan poskia ja leen. Toinen potilas hymisee kosketusetäisyydellä. Ovenraosta valo remmat ihmiset, Liina päättää. Masentu- siä käsivarsiaan ujostellen hän vetää t-paidan hihoja pitemmälle. Mihinkään ei koske. Kuoleman kartanoilla ei enää kysellä, tunkee jo Liinan silmiin. Olen vain tuon oven takana. Silmiä häikäisee. Oli aina luonnollinen ja teeskentelemätön. K lä kädestä ja painaa huulensa mummon ryppyiselle poskelle. Piti elää kyläläisten ja naa- kiä ei mikään maailmassa korvaipurien ehdoilla. Silmistä näkyi työstä ja vaikeuksista uupunut var- lämpö ja hellyys, jonka Liina oletsi taipui jo kumaraan. Minähän en tee niin kuin nuo toi- Kuulen, jos kutsut minua, Liina soset, minä teen niin kuin muutkin pa- pertelee. Varmasti tulen. Vanhainkodin kauhtunut yövaate on poissa, samoin kastuneet ja haisevat vaipat. Kuoleman esikartanossa on ääniä, ihmisten ja puhumaan kykenevien keskustelua. Potilaita syötetään, vaipat vaihdetaan ja jotkut nostetaan pyörätuoliin istumaan. Rakas puristaa vie- kulkevat niin paremmat kuin huonommatkin ihmiset. LISBET 45. Väsytmiten elit elämäsi. Yöhoitaja on kutsunut toiselta osastolta hoitajan katsomaan tilannetta. Kun kin, kun rakkaaurinko heijasus soitti ovikelloa. Älä itke, minä tulen vielä monta kertaa. Mutta ei hän koskaan näytellytkään jotain olevansa. muistan, kuinka olin kuin ro- soudeltiin ja rakLeskensänky oli botti tunteiltani ja teoiltani. Kuumetta mitataan. vanha ja rupsahtanut, Liina miettii. Mutta rakkaus syttyi, ei sitä voi- hän miettii, jättää kuitenkin aamuun, nut hallita. Tehdään, mitä voidaan ja katsotaan. Siinäpä yhtälö, jota ei voinut märehtimättä. väitä ja kesiä häKevät oli silloinnen kanssaan. Kuume on loitontanut hän antoi rakkauden tulla. Nyt minä lähden, mutta en jätä sinua. Sukulaisia, tuttuja, naapureita ja läheisiä. Päivävuorolaiset ovat tulleet. Lakana vedetään pois lähteneen kasvoille. Vaiko elämätöntä elä- lähteä tähän mukaan. Tippa on laitettu toiseen käsivarteen ja toinen, sängynreunaan sidottu käsi vapautettu. Kaikki omaiset ovat vastaanottamassa. Vuosiakin oli harteilla kymmeniä. Tämän kautta tää niin kovasti. Yhteisiä hetmäänsä. Heitä on paljon, paljon. Vanha nainen ja nuo- kerkiäähän sitä sitten soitella. Näytellä uskovaa ja si. Hyvää yötä, ollaan yhteydessä, viestitellään. Iäisyys on vain yhden ovenautössä ja niitä myös käytettiin
Minä en ole enää pitkään aikaan nukkunut öitäni kunnolla. Kysymys pomolle: 46. Kahden kesken ollessamme annat ymmärtää, että haluat eroon minusta, toisten edessä esität kaveria. En uskalla luottaa kehenkään, vähiten sinuun, pomooni. mikä sinua vaivaa? Tuntuu, että olen jäänyt täysin yksin työpaikalleni
Luulin, että jäästä sulaa puroja, ja minussa lehahti sääli. Hänkin on jo vaistonnut, että jotakin on pielessä, kun joillakin osastoilla ollaan enemmän sairaslomilla kuin toisilla. Sinä mutiset sanovasi sitten. Peilaat itseäsi toisesta, mutta kylliksi saatuasi hylkäät kuin toista ei olisi koskaan ollutkaan. Oikein sätei- let, kunnes saat toisenkin syttymään. Ampaiset jäpättämään katastrofaalisesta erivapauksien ottamisesta. Ja koskas sitten tehdään rästiin jääneitä tarkistettavia. Olemme sermien eristämänä äärimmäisessä loosissa, ettei varmasti kukaan kuule. Sinut valitaan uuden tiimin leaderiksi. Enkä minä tavallisesti edes kiroile. Sinulta ei uskalla kysyä neuvoa, miten uudet asiat tehdään järjestelmään. Kerran erehdyn ilmaisemaan, etten ole varma, olenko oikeassa näytössä, kun sinä katsot silmieni läpi aivojeni takalaitaan saakka ja sanot: Ai jaa! Kutistun pieneksi ja kuulen, kuinka lähtölaskenta titkittää. Kiität minua, kun omalta osaltani olen ollut auttamassa sinua tulemaan paremmaksi ihmiseksi. U uden tiimisi johdatat ensimmäisenä päivänä äärimmäiseen loukkoon, illaksi hiljenneen ruokalan takimmaiseen pöytään, ettei vain kukaan muu kuule. Nyt otetaan toimitusjohtaja kolmanneksi. Mitenkäs kesälomasuunnitelmat, joko on matkat varattu. Kyyneleet sumentavat silmiäni, enkä uskalla räpytellä, etteivät kyyneleet lähde valumaan pitkin poskia. Yhteiseen keskusteluun varaudut vihkon kanssa valmiina merkkaamaan ylös muutaman näppärän yksityiskohdan. Ja saatana, nyt riitti! Tämä on minunkin työpaikka ja minullakin on oikeus viihtyä täällä. Minkä protestin. Olen ollut tässä tiimissä nyt kolme kuukautta, enkä pysty enää nukkumaan. No, hän kertoo sitten maanantaina, jos kertoo... joku kuuluu kysyvän. Virnuilet välinpitämättömänä. tehdä sitä, mitä minut on palkattu tekemään, kun minulle vain annettaisiin työrauha. S inä katsot vittumaisesti kylmänsinisillä silmilläsi ja sihiset, ettet salli erityisvapauksia kellekään. Jäähileet soutavat minunkin suonissani. Vaikka kuinka pieneenkin, koska isoja ei ole. Mutta en, nyt minä en peräänny. Miksi meidän pitää semmoista sanoa, eikä se hänen pitäisi johtaa koko tiimiä? N T J oimitusjohtaja on poissa maanantaihin saakka, mutta minä soitan hänelle, ja hän ottaa minut vakavasti. Kerrot havahtuneesi huomaamaan, ettet anna alaisillesi tarpeeksi tilaa hengittää. Tarvitsemme tämän viikoittaisen palautekeskustelun, että team leaderin raportissa kaikki olisi pilkulleen viivalla. Toimitusjohtaja tarjosi silloin mahdollisuutta jatkaa vielä seurantakeskusteluja viikon välein. Tuijotan ruutua. Aamuyöstä herään, eikä uni tule. Varmasti vielä tapan. Kone on lukittu, mutta en muista salasanaani. Siellä uskoudut, että olet tehnyt virheen, oi miten oletkaan tehnyt erehdyksen elämässäsi, mutta nyt on uusi lehti kääntynyt. Enempää en pyydä, mutta en vähempääkään. Tiimiläiset tuijottavat hämmentyneinä. Uuden tiimisi jäsen kertoo hämmentyneenä, että heidän pitää tulla sanomaan sinulle aina, kun et anna tilaa hengittää. Mutta minä katsoin, kun räpytit silmiäsi. Viimeisenä päivänä haluat sanoa meille entisille muutaman sanan. Kehityskeskustelut on käyty ja palautteet annettu ja tulevalle viikolle on tehty uusi suunnitelma. En lähde sinun kanssa yhtään mihinkään. Läväytän käteni työpöytään niin, että näppis hypähtää. Sitä tilannetta ei vain koskaan tule, vaan jokaisella repsottaa kerroksittain keltaisia lappuja näytön pielissä. Lähdetäänpä tuonne nurkkalooshiin juttelemaan! Katseesi jäätää. Bussissa matkalla töihin vatsaani alkaa koskea. ROSA MAJALIS 47. Sinulle on yllätys, ettei löydy mitään maton alle lakaistavaa, vaan sinun pitää kerta kaikkiaan jättää minut rauhaan. Saat lähestymiskiellon muissa kuin aivan välttämättömissä asioissa, kunnes uusi tiimijako meidät erottaa. Jo neljä kuukautta talossa, eikä vielä osaa! Erehdyn viipymään kahvitauolla kolme minuuttia yli säädetyn ajan ja alan tarkistaa vanhaa tilauslistaa. Ala tehdä johtopäätöksiä työpaikkasi suhteen. alat sitten kailottaa maireasti, kun kävelemme työkavereiden kuulolle. Tepastelet neuvomaan jotakuta. Minä olen sinulle avoin, reipas ja ystävällinen, niin kuin esimiehelle tavataan olla. Jätät hehkujan hiipumaan omia aikojaan. Tartut joka puutteeseen, mitä raportissani on. Me, koko tiimi, katsomme sinuun tsemppausta odottaen. Muuten jäädään tavoitteesta. Minut sinä tuot nykyisin tänne kauas kuin nuhdeltavaksi. Näkökenttäni reunoilta sälähtävät mustat salamat. Minä tapan tuon jätkän. Hitto vieköön, etkö sinä näe, kuinka janoamme me-henkeä ja hyväksyntää. Jos ei pärjää..., sanot ja keräät paperisi. Mutta sinä vain natiset tasaisella äänellä ohjeitasi siitä, että pitää käsitellä mahdollisimman monta uutta tilausta joka päivä. Sitten käännyt ja unohdat. Nyt minä nukun yöni, mutta joskus mietin, jätinkö kesken. Minä teen protestin, yritän naurahtaa kavereille. Toimitusjohtaja aikoo keskustella meidän kanssa erikseen ja vielä yhdessä. Minä sanon, että en halua sairaslomaa, vaan haluan olla töissä ja äen sinut eräänä päivänä kaupassa, et sano päivää. Paitsi, etten minä saa suunvuoroa ja minua pelottaa. oskus sinä otat jonkun suosikiksi, kehut päivän tai pari
Kun rakkaus sitten tuli, se tuli voimakkaampana kuin olin osannut kuvitellakaan. 48. Päätin, että ottaisin rakkauden vastaan, jos sellainen vielä kohdalleni osuisi. Mummon irtiotto yksinäisyydestä: Elettyäni vuoden kunniallisesti leskenä päätin järjestää kylän mummoille puhuttavaa
Elettiin viisikymmenlukua. S. Kävelimme metsäpolkuja, joiden reunoilla kielot kukkivat ja suutelimme huulemme kipeiksi joka kerran. Tämä poika se vasta minuun rakastui. On siellä kipeitäkin asioita ja suruja, mutta pilvisenkin päivän valaisee joskus auringonsäde, ja sateenkaari värjää mustimmankin myrskypilven reunan. Mutta enhän osannut ajatella, että voisin tehdä mitä tahansa tuon ihanan pojan kanssa, johon olin rakastunut. Meitä istuu täällä puolenkymmentä mummoa muistelemassa herkkää nuoruuttamme, ensirakkauttamme, heitä kaikkia, joiden tapaaminen on merkinnyt jotakin. Kun otin sormukseni kylmenevästä kädestä, päästin hänet lähtemään vapaana noutajan mukaan. Olin minä varmasti sievä, jollen kaunis. Silloin olin jotain viisi-kuusivuotias ja kova piirtämään. Tälle rakkaudelle lupasin itseni siihen asti, kunnes kuolema meidät erottaa, ja niinhän se erotti. Talvipakkasellakin hän ajoi 49 L e ensirakkaus on jo kuin unta. Isäkin mumahteli jotain suunsa sisällä, mutta sanoiksi asti asia ei muovautunut. Minähän kiipesin heti hyllyjä myöten ja katselin alastomien naisten kuvia ihmeissäni. Vaikka poika oli jo armeijan käynyt ja tiesi varmaan enemmän kuin minä, ei hän särkenyt vielä lapsellista nuoruuttani. Kauneimpana ja puhtaimpana. Jos vanhemmat yrittivät varoittaakin, ei heillä ollut sanoja sille. Siitä seurasi selkäsauna, eikä kukaan kehunut aikaansaannostani tai taiteellista osaamistani. Valkoiset kielot nää otathan, muistoksi illan sen ihanan... Tapasimme aina sunnuntai-iltaisin maitolaiturilla, jonne iltalypsyn jälkeen pyöräilin. Minä, palvelutalossa asuva mummo, avaan oman lippaani, jossa on alimmaisena nuoruuden ensirakkaus ja sitten viimeisin, kypsillä kymmenillä koettu, yllättävä ja kuuma rakkaussuhde nuorempaan mieheen. Olihan kynän jälki mahdoton poistaa, kun olin vielä suussani sitä pyöritellyt. Viisikymmenluvulla ei annettu seksivalistusta missään muodossa. Omat läheisemme, lapset ja lapsenlapset ovat omassa lokerossaan muistissamme, samoin vanhemmat, sisarukset ja ystävät. Minulla oli vihreä samettileninki, jossa oli tiukka yläosa ja sen ajan muotiilmiö, bolero, kruunasi kauneuteni. Siitä olen hänelle iäti kiitollinen. Minussa paloi tuli, ja se poltti sisältä päin, vaikka tunteelle ei ollut nimeä. seuraa Internetistä T erveiset kaikille täältä palvelutalon kiikkutuolista. Minulla oli aina kieli sinisenä kosmoksesta. Olenko se todella minä, joka kukkamekossani tanssin valssia tuon nuoren miehen käsivarsilla. Hääkuvastahan sen vieläkin voi päätellä. Tätini, jolla oli jo ikää ja takana särkynyt, lyhyt avioliitto, niitä lehtiä tilasi. Kielontuoksu tuntuu nenässä, kukkamekkokin, valkoisella pohjalla vihreitä palloja, kietoutuu hoikan uumani ympärille, ja pojan käsi puristaa lähelleen. Sen pitemmälle ei menty. Oliko se herääminen naiseksi kuusitoistavuotiaana, vai oliko se rakkautta, joka muutti minut aikuiseksi ja sai vastaanottamaan oman naiselämäni ja kohtaloni. Ensirakkaus säilyy juuri sen vuoksi niin kauniina muistona, vaikka sen olikin loputtava siihen kesään. Tällä tavalla sen ajan lapset saivat tietoa salaisista asioista. Kun hänet tapasin, soi Monika-tango seurojentalolla. Rakkaus haihtui, mutta muistona se on säilynyt vuosikymmenet. Siitä on kauan, mutta kaikki tuntuu kuin eilen koetulta. Tumma tukkani oli harteille ulottuva ja uumani hoikkaakin hoikempi. Ensin oli kuitenkin häivytettävä pikkusisaret kintereiltä ja väistettävä isän kysyvä katse. Mutta mikään ei olisi pitänyt minua sieltä poissa. Kun meillä kävi suutari tekemässä kenkiä, hänellä oli aivan hirmusalaisia lehtiä, jotka oli nostettu ruokakomeron ylimmälle hyllylle, Jalluja. Tänä päivänä, kun kevät on tullut tuoksuineen ja herättänyt meidät talvihorroksesta, otamme esiin sen kauneimman, ihanimman ja salaisimman lippaamme, rakkauksien aarrearkun ja avaamme sydämemme muistoille. Kai sitä jotain tietoa oli, lähinnä Nyyrikistä ja Sirpaleesta salaa ahmittuja. Minut lähetettiin kansanopistoon, ja poika joutui lähtemään työn perästä etelään, niin kuin hyvin monen siihen aikaan. Sitä onnea en ollut varautunut vastaanottamaan, mutta se otti minut, antoi vielä kokea läheisyyden hurmaa ja onnea, jollaista en tiennyt olevankaan. Elimme myötä- ja vastamäet suunnilleen niin kuin pitikin, mutta kyllä niitä vastamäkiä tuntui olevan enemmän. aitan taas muistoni lippaaseen vilpittömimmän rakkauden hellästi talteen ja otan toisen, joka johti avioliittoon ja yli neljänkymmenen vuoden yhteiselämään. Piirsin kosmoskynällä vastakalkittuun uuninkupeeseen naisen kuvan tussuineen ja tisseineen
Mutta mitäs niistä, kun rakkautta riitti ja riittihän sitä. Mieheni oli sotaorpo seitsenlapsisesta perheestä. Istua nyhjötin kiikkutuo- dään miestä ja miehen omaisuutta. sormeni upposivat. en todellakaan vielä tiennyt mitään. lin lapsuuskotiin della vanha ja develjelleni. vastauksensa. Arvata saattaa, että huoli lapsesta painoi. Olin kolmekymppinen tutustuessani työelämään. Siinä vietelemista. Hellyyttä, huolenpitoa. Pyydän aina kevään nettiin, jossa kerroin kaiken tarpeel- kerrallaan: anna minulle vielä yksi, lisen. Meille. asti ja olisin kiinnostunut yhteydenTein netissä elinikätestin, se lupasi pidosta miellyttävän ja ehdottomasti minulle vuosia yhdeksäänkymmekirjoitustaitoisen miehen kanssa. Hyvä mies hän oli, mutta elämän eväät eivät kaikkeen riittäneet. niin vetäviä, että naiset tarrautuisiOlimme juuri muuttaneet rivitaloon vat heihin. Se vasta on minusta hullua. Kerroin, että minulle oli ker- vielä yksi, vielä yksi... Elettiin viisi- ja kuusikymmenlukujen vaihdetta. En vieläkään käsitä sitä. tava. Monet ukot taluttelevat ylpeinä nuoria venakkoja rinnalun sairaus uuvutti hänet, ja laan. Ei ollut minkään- tiä ei alkanut kuulua. Kerron joskus kaiken, niin kuin se oli. Sellaista en odottanut enää tenkin antaa itselleni lupa ottaa rak- kokevani. Sen voin kuitenkin sanoa, että rakastin miestäni viisikymppiseksi ja olin uskollinen hänelle. Työ, johon pääsin, oli järkyttävän raskasta. Sen teenkin, jos en ihan kohta kuole. iin siinä sitten kävi, että viimein mentiin kihloihin ja sitten naimisiin oli jo kiire. Sain älykkään keskustelukumppanin ja paljon, paljon muuta. Jonkun, josta nulta häntä pois. Kaikkea kaunista ja ihanaa. En minä tiennyt, ke- Joskus pelkäsin puhelinta, jos viesnelle avasin oveni. Isä vastusti ankarasti. Työpaikassani meijerissä oli märkää, liukasta ja uuvuttavan yksitoikkoista. Enkä kestänytkään. ensin kesäksi ja sitten vakituiseksi. vielä yksi ketynyt varastoon hellyyttä jaettavaksi vät. Lapsia siunaantui neljänä vuotena perätysten. Joskus naurattikin se ainainen kituuttaminen. Eiminä jäin yksin, se mullisti mi- vät suomalaiset vanhat miehet ole nunkin elämäni. Äitinsä ei osannut, eikä pystynyt pitämään puoliaan sukua vastaan, vaikka alun perin oli kysymys talollisen perillisestä ja oli metsiä ja mantuja mitä jakaa. Otin vastaan ihastuksen, rakkauden ja intohimon. Ihan viimeisinä vuosina lähennyimme, mutta yhteisiä eläkepäiviä emme saaneet elää. Mutta se onkin ihan eri tarinan kertomisen paikka. Siihen asti Toivoisin, että ne odottelin, kunnes sa, kämmenet taaksepäin me- jatkuisivat vielä, lähetin kiikkustuokunnes olen toloen. Rakennettiin omakotitalo ja makseltiin velkoja. K. Tänäänkin kiitin jumalaa kaus vastaan ja heittäytyä seikkai- keväästä ja pyysin, ettei ottaisi miluun jonkun kanssa. neen asti. Se oli niin irvokasta ihmisarvoa kohtaan, etten koskaan tule antamaan anteeksi niille muutamille esimiehille, jotka hahattelivat ja mitätöivät puhuessaan takanapäin. Minun piti kui- nikesää. Hirveintä oli kuitenkin se suhtautuminen työntekijöihin. On se muuten ihmeellistä, että jos naisella on nuorempi miesystävä, se on jotenkin hävettävää. Sitten laitoin ilmoituksen mentoitunut. Meilsänkyä oli vanhan- En katsellut ikäisiäni ukko- lä on ollut hienoaikaisesti maatja, jotka kulkivat kumaras- ja hetkiä yhdessä. Lapsista oli iloa, jos suruakin. Tarkoitusperät ovat ihan ja uusi asumismuotokin vaati opet- toiset. En kestäisi sitä. Sitten saira50 N laista aavistusta edes. Mieheni elää kuitenkin lapsissamme ja heidän lapsissaan. lissa ja masennuin, mutta ajattelin, Rakastuin ja ihastuin häneen mieettä vuosi leskenlettömästi. Minuun koski, tenkin mielenkiintoinen, oli hänen kun ajattelinkin luopumista hänestä. Kun rakastaa, Ainoa, joka oli moitteeton ja muu- tuntee myös tuskaa. Kaikesta oli puutetta, rahaa ei milloinkaan. Uskomatto- kauniita miehen käsiä, joihin minun mia vastauksia tuli tekstiviesteinä, paljon työtä tehneen kuhmuraiset kuin ekaluokkalaisten harjoituksia. Muistelen hyviä hetkiä ja onnellisia päiviä hänen kanssaan. Viina rupesi maistumaan miehelle, kun minä menin töihin. Huomasin, että kirjoitustaito ei ole Katsoin hänen kasvojaan vierelläläheskään itsestäänselvyys vanhem- ni, silittelin hiuksiansa ja hyväilin pien miesten kohdalla. Ja kyläläiset puheenaihetta kyllikseen. En minä häntä pettänyt, mutta läheisyyttäkään ei enää ollut. Eikö kaksi ihmistä saa pitää toisistaan, iästä huolimatta. Ne ovat da jutunjuurta, ja sitä ne saivatkin olleet aikuisen kypsän naisen intiaasitten myöhemmin. Pitihän mummojen saa- saan pois mistään hinnasta. Nuorimmainen jäi yksin kotiin viisivuotiaana. Sitten en usuksien ja muiden asioiden takia elämä muuttui lähes pelottavaksi. polkupyörällä kymmeniä kilometrejä tapaamaan minua, ja saattoi olla, etten sitten päässytkään karkaamaan isältä. Olin jättänyt ison talon pojan tulevan mieheni takia, ja sekös isää harmitti. Hän vitsaili, että siinähän Oikeastaan laitoin sen jotenkin ko- noita keväitä riittää. keilumielessä, että katsotaan, mitä En antaisi näitä vuosia hänen kanssieltä tulee. Avasin oveni paitsi ihanalle miehelle, myös omat salpani hänen tulla sisään. Naisilla nimittäin. Lapset olivat jo nuorinta lukuun ottamatta koulussa. Maanantaina jo kirjoitimme toisillemme, vaikka postiin oli kummallakin matkaa melkoisesti
Rakkaani ei kuitenkaan tullut. REG SA Niina Virtanen, Mikael Lahtinen numeroon 173664 ja saat tietää... tuleeko teistä pari? Sinä ja Hän Reginan suhdeanalyysi kertoo sinun tunteesi häntä kohtaan ja hänen tunteensa sinua kohtaan. Minustahan piti tehdä nuorekas, häivyttää ikäero jollakin konstilla. Halusin jäädä siihen ikuisiksi ajoiksi. Vaihtoehdot ovat - ystävyys - rakkaus - välinpitämättömyys - viha Saat tietää myös sen, milloin tunteenne toisianne kohtaan ovat syvimmillään. Vaihtoehdot ovat - arkielämässä - eroottisessa elämässä - sekä hengen että ruumiin tasolla Suhdeanalyysi perustuu kirjainten ja numeroiden yhteismerkityksiin. Rakastani ei näkynyt, enkä pystynyt kysymään mitään. Hän antaa nimien sijaan lempinimet: Ninnuli ja Mikko (REG SA Ninnuli, Mikko). Jumppasin ja voimistelin. Tulivatko nuoruusajat mieleen. Ostin kauniita vaatteita, kenkiä ja meikkejä. Eiköhän pitäisi mummojen ruveta yöpuulle. Kävin joka kuukausi kampaajalla. Miehet eivät hoida itseään, vaan lahoavat ennen aikojaan. uomen kesä näyttäytyi taas erilailla, se oli täynnä rakkautta ja erotiikkaa. Vene lipui laituriin vahvojen käsivarsien soutamana. Lempinimien käyttö kattaa suhteenne läheisimmän ja leikkimielisen puolen; se kertoo lisäksi siitä, miten tulette toimeen erityisesti naisena ja miehenä. Vastaukseksi hän saa: Niina Virtanen: ystävyys, tänä vuonna, eroottisessa elämässä Mikael Lahtinen: rakkaus, ensi vuonna, sekä hengen että ruumiin tasolla Niina haluaa vielä erikseen tietää, miten heidän suhteensa läheisin puoli kehittyy. LISBET Olette ehkä seurustelleet jonkin aikaa, tai sitten hän on vasta unelmissasi sinun. Ei sieltä tule enää teille mitään ohjelmaa, saliin tullut hoitaja hoputtaa. Heidän joukostaan oli moni jo kuollut, jotka taas olivat vanhainkodilla. Vaihtoehdot ovat - tänä vuonna - ensi vuonna - epämääräisessä tulevaisuudessa - ei koskaan Suhteenne laadun kertoo se, millä elämänulottuvuudella tunteenne parhaiten tulevat esiin. Kauniit ja Rohkeat ovat jo menneet ja Salatut elämätkin. Alkaapa joutua. Haluaisit tietää, millaiset mahdollisuudet suhteellanne on. Lähetä viesti, esim. Hän lähettää viestin, jossa lukee REG SA Niina Virtanen, Mikael Lahtinen. En katsellut ikäisiäni ukkoja, jotka kulkivat kumarassa, kämmenet taaksepäin meloen. Saunottiin ja uitiin järvessä. Muisteltiin menneitä. Päivät kulkivat hiljaista rataansa. Voi minun rakastani, mussukkaani, kultaani, miten sydämeni sykkikään hänelle. Yksi päivä on taas eletty. Sillä, miten monta kirjainta nimissänne on, on siis merkitystä. Etunimi, toinen nimi ja sukunimi yhdistelmä syventää analyysiä ja kertoo enemmän sielunsukulaisuudesta ja henkisestä yhteensopivuudesta. Heitähän olikin iso joukko. eräsin sairaalassa, jonne minut oli tuotu halvaantuneena. Puhekin tuli vähitellen takaisin. kaltanut lukea viestiä, kun se tuli. Jos käytät tavallista etunimi-sukunimi yhdistelmää, analyysi antaa kattavan ennusteen yhdessäololle, tunteiden kehittymiselle ja mahdolliselle avioliitolle. Se ei halunnut häiritä meitä. Lapset olivat ympärillä lapsineen. Hänen kaunis päänsä lepäsi rinnoillani, enkä uskaltanut edes hengähtää. No, niin. Esimerkki: Niina Virtanen haluaa tietää hänen ja Mikael Lahtisen seurustelun tulevaisuudennäkymät. Järvi päilyi tyynenä, tuulikin pidätti itseään. Syötiin ja nukuttiin. Hän saa vastaukseksi: Ninnuli: rakkaus, ensi vuonna, sekä hengen että ruumiin tasolla Mikko: viha, ei koskaan, arkielämässä Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Soneran, Saunalahden, Elisan ja Dna:n matkapuhelinliittymissä. 51. Sen jälkeen nukutti niin hyvin. Suustani ei tullut sanaakaan. S H Käsi roikkui velttona peitolla. Aurinko häikäisi silmiä. Minun, paljon raskasta työtä tehneen, rujo käteni. Kuntouduin sen verran, että lapset hommasivat palvelutaloon. En minä kuunnellut sen rytmejä, enkä muljautuksia, Joskus, kun hän oli tulossa, juoksin kuin hullu ja hypin seinille. Mitäs se Eeva siellä niin maireasti hymyilee. Piti laittaa ruokaa, siivota ja ehtiä vielä kaunistautuakin. Minäkin nukahdin. Palvelutalon lokeroissa laitetaan rakkausmuistot talteen. Hän ja minä ja loputon kesä. Hellästi hymyillen
kysyin tunnistettuani hänet äitini ystävättären, Teijan, tyttäreksi. On ja Annu on varannut sen salin häävastaanottoa varten, äitini selvitti ja katsoi epäilevän näköisenä minua. Emme olleet tavanneet vuosiin, sillä olin muuttanut pois kotipaikkakunnaltani. Kun juoksin ajatuksiini vaipuneena metsätietä pitkin, kuulin: Moi! Katsahdin pensaikon vierellä seisovaa hymyilevää naista, joka odotti nahkaremmin päässä kiviröykkiötä nuuhkivaa kultaista noutajaa. Sulhaseni, Annu lisäsi. 52 O Näin jälkikäteen ajatellen siinä hetkessä oli ehkä kohtaloa, sillä juuri silloin ohitsemme ajoi polkupyöräilijä ja näin kunnolla pyörän valokiilassa miehen kasvot. Annu oli ollut rippileirilläni isosena ja utelin lisää asiasta: Vieläkö Annu on seurakunnan toimistossa töissä. äitini tuhahti. Missä hän on tavannut Karin. Liikemies lukee kuulutuksissa, äitini vastasi. Kotiin päästyäni kerroin äidilleni Annuun törmäämisestä. Teija kertoi, että sil- lä Karilla on Helsingissä tuontifirma, hakee rekkakaupalla Kiinasta kaikenlaista pikkutavaraa. Muistelin, että Annu oli syrjään vetäytyvää tyyppiä eikä liiemmin käynyt edes ulkona. kyselin. Se mieskin oli katselemassa autoja ja alkoi sitten jutella. Kari, hoikka, pitkä mies sanoi ja ojensi kätensä. Kuka se mies sitten oikein on. Hyvää, minä olen itse asiassa mennyt juuri kihloihin, Annu vastasi silmät sädehtien, ja katseen kohde ilmaantui pian pensaikon takaa. Elokuinen ilta oli kaunis, vaikkakin jo syksyisen viileä ja pimeä. Onnittelin heitä ja vaihdoimme Annun kanssa puhelinnumerot ja lupasimme pitää yhteyttä ehkä enemmänkin perhetuttavuuden takia kuin tarkoituksena solmia lähempi ystävyys, olihan meillä ikäeroa toistakymmentä vuotta. Kuka nyt menee kihloihin kuukauden tutustumisen jälkeen. Hei, Annu! Mitä sinulle kuuluu. Auton ostoreissulla Helsingissä. Sano minun sanoneen, että jos miehellä on noin kiire vihille, siinä on jotain outoa.. Kun lähdin hänen seurakseen etsimään sopivaa hääpukua, en tiennyt, että samalla näkisin, miten yhden naisen unelmat sortuvat silmieni edessä. lin vanhempiani tapaamassa maaseudulla ja päätin lähteä ennen saunaa lenkille. Rakkautta ensisilmäyksellä vai säälimätöntä huijausta? Annu vaikutti olevan vilpittömän onnellinen kihlautumisestaan. utelin vetäessäni lenkkareita jalasta
53
petti nauraen puhelun. Joidenkin viikkojen jälkeen puhe- Sitten he etsisivät kivan asunnon yhlimeni soi, ja sovimme, että tärkeä dessä, kun kumpainenkin olisi myylauantai olisi viikon kuluttua, sillä nyt oman asuntonsa. Annu, minusta tuntuu, ettei Kari En halunnut jatkaa aiheesta, sillä huomasin Annun vilkaisevan mi- ole Kiinassa, sanoin itsekin vienua sen näköisenä, ettei asia kulunut lä epävarmana näkemästäni. Vaikka olin samaa mieltä, kohotin me katselemaan vanhoja vaatteita, hieman kulmiani, sillä pukukoko- kippoja ja kulhoja sekä vinyylilevykokoelmia. Annu käänsi katseensa minuun silmät tyhjinä. Ja sitä paitsi, minun nyt väärin. Miksi sinä et mennyt hänen luokseen. euraavana päivänä yllätyin, kun tipaikkakunnalleen. Siristin silmiäni. Tämä on ollut joskus jonkun Ei se haittaa, Annu sanoi ja kertoi, että oli myynyt lähes uuden au- morsiamen huntu, Annu sanoi heiluttaen tangosta ottamaansa kellertonsa. Annu soitti ja halusi tavata kah Minä haluan syvän punaisia ruuvilla. Oletko sinä aivan varma. Annu tyytyi nyökkäämään. naisuus maksoi toista tuhatta euroa. Nostin katseeni Annuun, gelmia nyt, kun öljyn hinta vaihte- joka hulmautti harson päänsä päälle lee, ja kaikki se vaikuttaa bisneksiin. II palkinto 300 euroa: nimimerkki Eteenpäin, tarinalla aiheesta Riippuvuus. Päätimme kierrosuurastuk- kääntyi, ja katsoimme hiljaisuuden semme päätteeksi käydä syömässä, vallitessa, kuinka Kari jutteli hetken ennen kuin Annu lähtisi bussilla ko- aikaa myyjän kanssa, otti ostaman- S sa pullottavan muovikassin käteensä, käveli sen jälkeen ihmisvilinässä ja katosi muutaman minuutin kuluttua talon kulman taakse. Siihen hän oli kirjoittanut olevansa häämatkalla. KATI Kirjoituskilpailun voittajat Tosi Elämän numerossa 8 julistetussa kilpailussa pääsivät palkinnoille seuraavat: I palkinto 500 euroa: nimimerkki Täti-64, tarinalla Enkelistä ihmiseksi, aiheesta Pitkä matka onneen. Annu minulle. Tuloajankohdasta toive, ja hän muuttaisi vasta vihkihän soittaisi myöhemmin. vitse autoa. kysyin. oska ulkona helotti kirkas ilKun katsoin kauppakierroksellamtapäivän aurinko, ehdotin, että me Annua kermanvalkoisessa luomuksessa, harsoinen pitsireunainen kävelisimme jonkin matkaa ja pysähtyisimme vaikka huntu olkapäilkahville Hietaniele laskeutuen, taka-alalla kyteneet Sano minun sanoneen, men kirpputorilla epäluuloni hälve- että jos miehellä on noin ennen kuin saattainivät. Hänellä oli pyyntö, josta en suja hääkimppuuni, Annu sanoi hyvoinut kieltäytyä. samme toripöytien Annu sanoi ja katvälissä pysähtelimsoi itseään peilistä. Vuosia myöhemmin sain Annulta kortin Kreikasta. Miksi sinä sen myit. Siksi, että Karilla on hieman on- viä reikiä. Annu halusi pitää puvun yllätykse Minä en ole kertonut Karista konä ja salassa sulhaseltaan, joka olisi vinkaan paljon työpaikalla enkä kasilloin Kiinassa tavaroiden hankin- vereillekaan, koska ihmiset eivät tamatkalla. kysyin Annulta, joka edelleen piteli kädessään riekaleista huntua. Annu halusi hank- myillen, kun söimme kanarisottoa, kia hääpuvun Helsingistä, jota hän ja hän kertoi tulevaisuuden suunniei tuntenut kovin hyvin. kysyin, ja tävää ohuen ohutta harsoa, jossa näkyi siellä täällä peukalon mentääänestäni kuulsi epäluuloisuus. Kari seisoi kojun edessä rahasatsaus hänen matkaansa on ja kaivoi lompakostaan rahaa myykuin laittaisi rahaa yhteiselle pank- jälle, jonka pöytä oli täynnä erilaiskitilille. Soita, jos tarvitset jotain, mitä tahansa, yritin vielä ja kävelin mieli raskaana kirjaavaan ihmisvilinään. K J oidenkin viikkojen jälkeen äitini mainitsi ohimennen, että Annu oli purkanut kihlauksensa ja lähtenyt paikkakunnalta. Onnittelut voittajille ja kiitokset kaikille osallistujille! Jos kirjoittaminen kiinnostaa, huomaathan, että tässäkin numerossa on kirjoituskilpailu. 4 54. Kulkies Tämä se on, outoa. En ollut nähasiat kuntoon. Näin etäämpänä Siksi hänen piti lähteä nyt kesken hänen olkapäänsä takaa tutut kashäävalmistelujen sinne, että saisi vot. Lupasin telmistaan. Minä haluan olla nyt yksin. misen jälkeen Helsinkiin Karin luo. kiire vihille, siinä on jotain sin hänet linja-autoasemalle. En sanonut mitään. usko enää rakkauteen ensisilmäyk Minä en halua ottaa mitään ris- sellä, Annu sanoi vilkaisten minua, kejä siitä, että törmäämme, Annu lo- ja päätin olla hiljaa. ja hymyili leveästi. Häämatkalle he menisilähteä hänen oppaakseen ja kierrok- vät Kreikkaan, koska se oli Annun selle kauppoihin. III palkinto 200 euroa: nimimerkki Unto-Henrikki, tarinalla Kuoleman monet kasvot, aiheesta Ajatuksia kuolemasta. Enkä minä välttämättä tar- ta pientä kiinalaisaiheista tuontirihkamaa
Se hetki, joka muutti elämäsi kokonaan uudenlaiseksi. Millaisen tapahtumakulun kautta oivalsit asian omassa elämässäsi. Miten pärjäilet niiden kanssa. Kerro, mitä koit tuona hetkenä ja miten elämäsi jatkui siitä eteenpäin. Suurin opetukseni Jos tietäisit tänään siirtyväsi ajasta ikuisuuteen, mitä haluaisit jättää jälkeesi. Sinä onnellinen, kerro liikunnan iloista! Miltä sinusta tuntui koululiikunta. Tosi Elämässä julkaistavia kirjoituksia voidaan käyttää Kolmiokirja Oy:n internet-sivuilla ilman erillistä korvausta. Miten itse olet kompastellut sen kanssa. Merkitse kirjoituksesi ensimmäiselle sivulle aihe, josta kirjoitat. Miten sitä olisi mielestäsi hyvä kehittää? Hetki, joka muutti elämäni. Kerro, mikä oli sinun totuudenhetkesi. Monelle meistä tuo tuiki tarpeellinen kuntoliikunta on enemmän tai vähemmän pakkopulla. Muuta tarinassasi esiintyvien henkilöiden nimet ja paikkakunnat, jotta et loukkaa intimiteettisuojaa. Opitun viisauden noudattaminen ei varmasti ole aina ollut helppoa. Lähetä kirjoituksesi 5. Mitä pitäisi tapahtua, että voisit unohtaa kaiken tapahtuneen vai haluatko sitä edes? Pitäisi liikkua... Pitäisikö sinun liikkua vai saatko liikkua. Oliko se lapsesi syntymä, jonkun kuolema, ero, irtisanominen vai jotain ihan muuta. Osallistumista ei ole rajoitettu, vaan sama kirjoittaja saa lähettää jutun joka aiheesta tai vaikkapa useita samasta aihepiiristä, jos kokemuksia riittää. On hyvä, jos voit liittää mukaan tietokoneen tallennusvälineen tai sähköpostiosoitteen, josta voit pyydettäessä lähettää tekstin liitteenä. Jos haluat käyttää nimimerkkiä, henkilöllisyytesi pysyy vain toimituksen tiedossa. Minkä opetuksen tahtoisit antaa jäljellejääville, varsinkin lapsille ja nuorille, joiden on tulevaisuus. Palkittujen kirjoitusten lisäksi julkaistaan mielenkiintoisimmat, joista maksetaan kirjoituspalkkio. Kerro, miksi et pysty unohtamaan tätä suhdetta. Vai oletko kenties liikkunut lapsesta/nuoresta asti ja liikunta on luonteva osa elämääsi. Onko liikkumisellesi esteitä: kipuja, kramppeja, vammoja tai sairauksia. Oliko se niin hieno vai jotain ihan päinvastaista. joulukuuta mennessä osoitteeseen Tosi Elämää, Kirjoituskilpailu, PL 246, 90101 OULU. 55. Oletko löytänyt keinoja, joiden avulla olet saanut itsesi liikkeelle. Kirjoituskilpailu Palkinnot yhteensä 1000 euroa! Toivomme kirjoituksia seuraavista aiheista: Rakkaus, josta en päässyt yli Jokaisella on varmaan jokin suhde, joka on jäänyt kaivertamaan mieltä. Kilpailun voittajien nimet tai nimimerkit julkaistaan Tosi Elämän numerossa 2. Oliko jokin tietty hetki, jolloin "näit valon"? I palkinto 500 II palkinto 300 III palkinto 200 Kirjoitusten pituus saa olla 3 25 konekirjoitusliuskaa, suurinta riviväliä käyttäen (niin että liuskalla on noin 30 riviä). Liitä mukaan nimesi, mahdollinen nimimerkki, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkitilin numero. Jos haluat säilyttää kirjoituksesi myös itselläsi, huolehdi, että siitä jää sinulle kopio, sillä kirjoituksia ei palauteta. Voit kirjoittaa kirjoituskoneella tai tietokoneella, mutta lähetä juttu ehdottomasti paperilla
M A R R A S K U U N OINAS 21.3.-20.4. Elämässäsi ei ole kaikki niin kuin toivoisit, mutta nyt ei ole oikea aika vajota itsesääliin. Ihmissuhteesi saavat paremman käänteen loppukaudesta, mutta sinun on itse nähtävä paljon vaivaa jatkon suhteen. LEIJONA 22.7.-21.8. Tällä kaudella sinulla riittää paljon energiaa ja saatkin varmaan asioitasi hoidettua tehokkaasti, mutta kannattaa varoa, ettet samalla astu erään ystäväsi varpaille. Rakkausasioissa saattaa olla jotain väärinkäsityksiä, jotka selvität parhaiten olemalla rehellinen. Olet nyt onnettaren suosiossa, mutta jos et ole tarkkana, saattaa herkullinen rahan ansaitsemistilaisuus livahtaa käsistäsi. Nyt voit näyttää itsellesikin, mihin kaikkeen sinusta on. VAAKA 22.9.-22.10. Jokin ihmissuhteisiin liittyvä mahdollisuus saattaa karata ulottuviltasi, jos et tee asialle pikaisesti jotain. Mitä sosiaalisempi ja aloitteellisempi olet tällä kaudella, sitä parempaa sinulle on luvassa jatkossa. Ahkeruudella ja rohkeudella pärjäät paremmin kuin olet osannut kuvitellakaan. Jotain ristiriitaa näyttäisi olevan ihmissuhteissasi, mutta kaikki johtuu vain väärinkäsityksestä. RAPU 21.6.-21.7. Tästä kaudesta on tulossa vahvasti romanttinen, jopa niin, että muu elämäsi saattaa kärsiä tästä. Tällä kaudella on tärkeää, että keskityt täysillä kaikkeen siihen, mitä teet, sillä olet tavallista alttiimpi virheille. Itsestäsi riippuu, mihin haluat kohdistaa voimasi. Unohda pinnalliset haaveet ja tee jotain konkreettista unelmiesi eteen. Jokin romanttinen yllätys on mahdollinen aivan kauden lopussa. KAKSOSET 21.5.-20.6. Sinulla on mahdollisuus parantaa elämäsi kaikkia osa-alueita tällä kaudella. Välttele ihmisiä, jotka tuovat negatiivista energiaa elämääsi.. 56 SKORPIONI 23.10.-21.11. Joudut tekemään suuria päätöksiä tällä kaudella. Raha-asioissa olet onnekkain heti kauden alussa. HÄRKÄ 21.4.-20.5. Tällä kaudella on tärkeää, että kohdistat voimasi niihin asioihin, jotka ovat itsellesi oleellisia. Et luultavasti saa tällä kaudella mitään ilmaiseksi, mutta kovasti yrittämällä sinulla on mahdollisuus ohjata elämääsi haluamaasi suuntaan. Yritä pitää jalkasi maassa, vaikka rakkaus täyttäisikin pääsi. Älä kuuntele liikaa toisten mielipiteitä, vaan luota omiin ajatuksiisi. Raha-asiasi ovat paranemaan päin, mutta tuhlailuun ei silti ole aihetta. NEITSYT 22.8.-21.9. Elämäsi kaipaa uudistusta, ja nyt onkin juuri oikea hetki uusille projekteille ja ihmissuhteille. Raha-asioissa kannattaa vältellä ylilyöntejä ja töissä voit parantaa asemiasi nyt pienellä vaivalla. Eräs vanha ystäväsi tuntee olonsa hylätyksi. Olisi hyvä, jos olisit oppinut jotain menneisyytesi virheistä, sillä tulet tarvitsemaan älyäsi selvitäksesi kauden tuomista haasteista
/45 Nyyrikki.....................110 .......... /25 Aloittelijan Ristikot ..............16 .......... Jos kaipaat rakkautta elämääsi, siinä olet onnekkain kauden keskivaiheilla, kun taas raha-asiat kirkastuvat kauden lopulla. Osoitteenmuutosta varten. · haluat muuttaa osoitteen. Tilaushinnat kotimaahan: 12 kuukauden määräaikaisen tilauksen hinta/automaattisesti jatkuvan tilauksen hinta Regina...................... /43 Tosi Elämää ............... Tekemisesi huomataan ja saatat kohdata arvosteluakin. Mitä enemmän jaksat nyt tehdä töitä unelmiesi eteen, sitä helpommaksi koko tuleva vuosi muodostuu. Pidä kuitenkin kiinni omista päämääristäsi, äläkä anna liikaa painoa muiden mielipiteille. /45 Lääkäri ..................... lk postimerkki 57. Postitoimip. 49 .......... /43 Timantti .................... /29 Matin Helpot Ristikot Extra .....18 .......... /42 Iisakin Ristikot ....................35 .......... Mitä nöyremmin tartut eteesi tulleisiin tilaisuuksiin, sitä parempia tuloksia saat. 52 .......... /16 Pekan Helpot Ristikot Extra.....27 .......... Tiedustele kotimaan ulkopuolelle menevien tilausten hintoja tilaajapalvelustamme. Tilaa vaivattomasti, soita tilaajapalveluun 08 - 537 0370 TOSI ELÄMÄÄ -LEHDEN PALVELUKORTTI Tilaan (lehden nimi) Tällä palvelukortilla voit tilata jonkin Kolmiokirja Oy:n lehden. kk:ksi Osoitteenmuutos, tiedot oheisessa kortissa. Nimi Lähiosoite Postinro Puh. Jokin menneisyyden rakkaus näyttää astuvan elämääsi hiukan yllättävällä tavalla. Automaattisesti jatkuvan tilauksen hinta on 12 kuukauden määräaikaista tilaushintaa edullisempi. /16 Iisakin Kryptot Extra..............21 .......... TOSI ELÄMÄÄ JOUSIMIES 22.11.-20.12. Olet tällä kaudella onnekas sekä ihmissuhteissasi että raha-asioissa, ja tästä saattaakin seurata, ettet aina huomaa eteesi tulevia mahdollisuuksia. 49 .......... Asiakasnumero (numerosarja osoitelipukkeesta) / alkaen KALAT 19.2.-20.3. Tällä kaudella tuskin tapahtuu mitään mullistavaa, mutta kauden tapahtumat näyttävät suuntaa tulevaisuuden käänteille. 52 .......... Tilaajan allekirjoitus VESIMIES 20.1.-18.2. Olet tavallista näkyvämmin esillä sosiaalisissa kuvioissasi. /19 Sylvin Helpot Ristikot............32 .......... /36 Matin Helpot Ristikot ............32 .......... /19 Iisakin Siluettiristikot ............39 .......... Nyt ei kannata vältellä rohkeitakaan päätöksiä niin ihmissuhteissa kuin rahaasioissakaan. Kolmiokirja Oy PL 246 90101 OULU Tähän 1. 45 .......... Raha-asioissa kannattaa olla tarkkana, sillä huolimattomuudella saattaa olla tavallista ikävämpiä seurauksia. /32 Iisakin Helpot Ristikot Extra ....18 .......... Uusi osoitteeni on Uusi jakeluosoite Postinro Postitoimip. Romanttisia päätöksiä kannattaa tehdä vasta kauden loppupuolella. Tilaa vaivattomasti puhelimella -- Soita tilaajapalveluun 08-537 0370 ma-pe klo 08.00-16.00 Käytä oheista palvelukorttia, kun · haluat tilata Tosi Elämää -lehden tai jonkun muun Kolmiokirja Oy:n julkaisuista. /99 Kauneimmat Käsityöt.... Automaattisesti jatkuva tilaus on voimassa niin kauan kuin tilaaja toisin ilmoittaa. /16 Matin Nasta Ristikot .............21 .......... /15 KAURIS 21.12.-19.1. Sinua tarvitaan nyt monella suunnalla ja joudutkin tekemään vaikeita päätöksiä ajankäyttösi suhteen. /24 Sudoku S ...........................28 .......... /29 Sylvin Helpot Ristikot Extra.....18 .........
Maalaismökkiä vuokratessa saa nähdä koko ihmiselon kirjon unelmineen ja pelkoineen. Monilla tuntuu olevan sellainen käsitys, että maaseudulla ei ole ongelmia vielä keksittykään. 58
Kohta soittaa eronnut hitsari. Farkkupuku on likainen. Riidelleet eukkonsa, naapureittensa kanssa. Kaksi naista. Kohta toinen naisista soittaa. Tuttavat suostuvat monen peruutusnäytön jälkeen tuomaan naisen mökkimaisemiini. Koira on aina minun mukana, kaikkialla. Kun vain pakenee maalle, niin huolet ovat kertaheitolla poispyyhittyjä! Ajattelin tarjota vuokralle perimäni ja remontoimani maalaismökin. Asustelee vuoronperään kahden tuttavansa luona... On yksi lapsi, koululainen. Nyt varmaan tärppää. Sepä olisi hyvä, että mökki on ihana tien varrella. Ei herrantähden, tienvarressa. Pystyyhän uunissa paistamaan. No, hautukoonhan asia, ajattelen. Ja eikös vesilaskut kuulu yleensä vuokraan. Ilahdun. Vastenmielisyys kuvastuu kirkonkylän naisasukkaasta. Joo, minä otan tämän. Nainen, joka haluaisi mökin. Aamu valkenee. Mökki vuokrattavana K yllä elämä on kirjavaa. ulee lauantai-ilta. Eli uusi ihmissuhde ei siis lähtenyt mökin vuokran maksumieheksi. Onko siellä makkaria. Tunnen seudun, uusi ystävä on siitä läheltä. Annetaan pölyn laskeutua. Avovaimo on uusi juttu. Ollaan eläkkeellä. Tullaan yhdessä katsomaan. Entisessä mökissä isäntä hommasi ja pilkkoi puut... Tarkoitus on alkaa yrttejä kasvattaa. Mutta minäpä muutan maalle mökkiin, siellä ette komentele... Joku mies etsii kahdelle naiselle asuntoa. Miten menisi autottomana töihin. Onko tienvarressa. Jospa joku realisti vielä osuisi kohdalle... Isää pitää viedä lääkäriin, elämä meni uusiksi yön aikana... Kävisimme katsomassa ulkoapäin ensin sitä mökkiä. Muutettaisiin kylältä mökkiin, kun on kaksi koiraa ja kaksi kissaa. Maaseudun rauhasta kiinnostuneita soittajia riittää. Jos jostakin lähempää kirkonkylää... J älleen kerran tarjoudutaan vuokralaiseksi lemmikkikoiran kanssa. Seuraavana aamuna puhelin on kuitenkin mykkä. Lupaavat kuitenkin miettiä. Olisikohan uutta sateenkaarikulttuuria tarjolla kylällemme. uoripari lähestyy jälleen minua kännykkäni kautta. Sukeltaudun töihini, mutta havahdun valon välkkeeseen kännykässä. Entäpä jos riitaannuttaisiin uuden kumppanin kanssa. MÖKIN VUOKRAAJA 59 V. Rotukissamme jäävät auton alle... Joo ja sillä toisella koiralla on pennut. Entäpä venepaikka. Turvaksi itselle, kuulemma. Ja se lähtee sinne minne minäkin, vaikka suohon... Hitsari tulee uuden tapauksen kanssa. Kunnes maanantaina jälleen pirahtaa. Ei ole kuulemma lemmikkejä, kun kerron, että niitä en ota. Asiat on unohdettu. Kun sanon, että mahdollisesti sitä pitäisi lämmittää puilla joka päivä ja sähköllä lisää, tulee hiljaista. T Jos me nyt kuitenkin katsottaisiin. Niin mietin minäkin. Lämmittelen mökkiä aina silloin tällöin. Aurataanhan tie. Pitkän tovin jälkeen tulee soitto, että hän tässä ensin kyselee muuttoauton hintoja. N ielä yksi pennitön uneksija tulee katsomaan. Ovat molemmat työssäkäyviä. Kuseksivat nurkkiin ja raapivat juuri kunnostettua mökkiäni. Naisen ääni on käheä, sormenväli tummunut keltaiseksi. Sähkönkulutus pitäisi osata sanoa. Maalaisromantiikkaa siis hakusessa. Meillä käy paljon vieraita. Johan alkoivat puhelimet soida! Venäjää murtava nainen soittaa: kertoo avioeron tulleen, vaikka uusi talo oli juuri rakennettu. Eihän naapureita ole näkyvillä. Mitenkä siellä mökissä yleensä voisi tarjeta talvella. Entinen mies ei suostunut koulun vaihtoon lapselleen. Entäpä jos mökki ei miellytä. Ihmiset ovat käyneet saunassa, ottaneet jonkun kaljan. Pitäisihän se kuulua nykyisin joka mökkiasukkaalle. Kohta nainen kuitenkin kertoo, kuinka kiltti Piki on, nousee niin nätisti pöydälle naista odottelemaan tämän poissa ollessa... Suhtautuminen maaseutuun on saanut ihmiset unelmoimaan jostakin autuudesta. Tiedustelen, miksei vaimo tullut. Venäläisnainen peruu mökin näytön
Vuodesta toiseen seurasin Juhaa salaa ja jatkoin unelmoimista. Olin koulussa hyvä liikunnassa, mutta muuten minussa ei mitään erityistä ollutkaan. Mieheni kovat ehdot avioliitossamme Olin haaveillut Juhasta koko lapsuuteni. Elämä oli kuitenkin varannut vielä paljon yllätyksiä tielleni. Pienestä koostani huolimatta juoksin lujaa ja osasin hypätä niin pitkälle kuin korkeallekin, ja tästä syystä sain usein edustaa kouluamme erilaisissa liikuntakilpailuissa. Niin tyhmä en tietenkään 60 ollut, että olisin kysellyt hänestä suoraan keneltäkään, mutta pidin korvani auki aina, kun Juhasta puhuttiin, ja hänestä puhuttiin paljon. Ihastuin heti, mutta mitään muuta ei sitten tapahtunutkaan yli kymmeneen vuoteen. Sain siis nopeasti tietää, että kaikki muutkin koulun tytöt olivat ihastuneet Juhaan. Kun sitten aloin seurustella hänen kanssaan, kuvittelin, että olin saanut elämältäni kaiken. Juha ei ikinä huomannut minua, eikä se kai mikään ihme ollutkaan. Äkkiä tajusin Juhan sanat: Hitto, sähän juokset todella kovaa, päihität monet pojatkin! En meinannut millään käsittää, että Juha puhui minulle. Koko ala-asteen aikana Juha huomasi minut tasan yhden kerran. Minä olin tiennyt Juhan siitä saakka, kun aloitin seitsenvuotiaana koulun ja huomasin komean pojan koulun pihalla. Lii- kunnanopettajani oli haltioissaan ja jankutti, että minusta pitäisi tehdä juoksija. Olin niin pöllähtänyt oudosta tilanteesta, etten pystynyt tekemään tai sanomaan mitään. Juha oli ollut kilpailemassa samoissa kisoissa. Olin yksi koulun hiirulaisista, elämäni oli tylsää pakertamista päivästä toiseen, ja jotenkin ajattelin, että jos vain saisin Juhan itselleni, koko elämäni muuttuisi toisenlaiseksi. Minä sen sijaan elin sen tilanteen muiston voimin seuraavat kymmenen vuotta. K un noista urheilukisoista oli kulunut muutama vuosi, Juha. Juhalla oli luontaista itseluottamusta, jolla hän sai puolelleen niin naiset kuin miehetkin. Vaikka Juha ei ollut silloin kuin vasta kymmenvuotias, häntä pidettiin jo kokeneena naistenmiehenä. Se oli silloin, kun voitin erään juoksukilpailun todella hyvällä ajalla. Tajusin kyllä, ettei minulla ollut järjellisiä mahdollisuuksia Juhan suhteen, mutta en pystynyt luopumaan ihastuksestani. Hän kuitenkin katsoi suoraan minuun, näytti jopa hymyilevän. Suurin yllätyksistä oli se, ettei Juha tehnytkään minua onnelliseksi. J uha oli aikanaan pienen paikkakunnan tavoitelluin poikamies. Minä olin ihan tavallinen, kiltti, hiirimäiseksi usein sanottu tyttö. Aloin hiljalleen kartuttaa tietojani hänestä. Hänellä oli ollut "juttuja" kaikkien koulun kauneimpien tyttöjen kanssa, myös itseään vanhempien. Juha oli komea, varakkaan perheen ainoa lapsi. Ne olivat minun tähtihetkiäni. Hetken päästä Juha olikin kadonnut viereltäni ja epäilemättä unohtanut koko kohtauksen saman tien. Olin siis ihastunut Juhaan heti hänet ensimmäisen kerran nähtyäni. Kun sitten olin menossa kisapaikalta pukukoppiin mitali kaulassani roikkuen, Juha ilmestyi kävelemään vierelleni erään kaverinsa kanssa. Tuijotin vain hetken Juhaa, sitten käänsin katseeni takaisin menosuuntaan
Minulle urheilu oli kuitenkin vain pakopaikka. Toisinaan satuin näkemään Juhan kaupungilla, aina jossain kauempana, emme olleet ikinä edes tervehtimisetäisyydellä toisistamme. Elättelin lapsellista toivetta, että Juha näkisi minut joskus jossain urheilukilpailussa ja ihastuisi minuun huomatessaan, miten päihitän kilpakumppanini. Niin sain kulumaan taas muutaman tyhjän vuoden elämästäni. Meikkasin itseni ensim61. Urheilun kautta pääsin pakoon näkymättömyyttäni ja umpitylsää elämääni. Olin pitkäsäärinen ja hoikka, urheilu oli muovannut ryhtini ylvääksi. Muutos lähti käyntiin heti päästyäni kotiin. Elin samanlaista hiirulaisen elämää kuin ala-asteellakin. Huomasin, että Juha oli kasvanut ja komistunut entisestään. Kotonakin sain olla rauhassa värikkään isosiskoni viedessä kaiken vanhempieni huomion. Ainoa paikka, jossa minut huomattiin edes jollain lailla, oli urheilukentät. Kasvoiltani olin vähän väritön, mutta toisaalta minulla oli sirot, sopusuhtaiset piirteet. Itse asiassa saatoin olla sievempi kuin ne monet tytöt, joita olin koulussa niin kovasti ihaillut. En ollut unohtanut sitä kertaa, kun Juha oli kehaissut juoksutulostani. Kukaan poika ei ikinä osoittanut minua kohtaan kiinnostusta. Satuin vain eräänä päivänä näkemään itseni vilaukselta peilissä kaupungilla kulkiessani ja tajusin siinä silmänräpäyksessä, että olin itse asiassa aika sievä tyt- L tö. Se oli tietysti järjetön toive, tiesin sen itsekin, mutta mitään muutakaan minulla ei ollut, joten ripustauduin tuohon järjettö- mään haaveeseen. ukiossa huomasin eräänä päivänä, että minusta saattaisi sittenkin olla johonkin. siirtyi yläasteelle, ja minä kadotin häneen sen vähäisenkin yhteyden, joka minulla oli joskus ollut. Hänellä näytti siis menevän ihan yhtä hyvin kuin ennenkin, ellei jopa entistä paremmin. Juha näytti niin tyylikkäältä ja vauhdikkaalta huristellessaan mopollaan kaupungin keskustassa. Olin aika hyvä sekä korkeusettä pituushypyssä ja olisin saattanut olla vielä parempi, jos olisin tuntenut palavaa mielenkiintoa urheilua kohtaan. Minäkin siirryin muutaman vuoden päästä yläasteelle, tosin Juha oli jo silloin siirtynyt lukioon. Olin koulussa vain keskitason oppilas, eivätkä opettajat viitsineet tuhlata aikaansa minuun. Minulla oli muutama hyvä ystävä, mutta aina minusta tuntui, että kaikki tyylikäs ja jännittävä tapahtui oman elämäni ulkopuolella. Jatkoin yleisurheilun treenaamista, kun elämässäni ei muutakaan ollut. Jos vähän laittaisin itseäni, minusta saisi varmasti ihan sievän. Hänen seurassaan oli melkein aina joku kaunis tyttönen. Jollain tavalla urheilin myös Juhan takia
Aluksi miesporukka tuntui viihtyvän itsekseen, mutta keskiyön tienoilla miehet alkoivat selvästi suunnata kiinnostuksensa ravintolan naisiin. eurasin Juhan liikkeitä tiiviisti koko illan. Luoja, miten hyvältä hän näyttikään! Hontelosta nuorukaisesta oli kehittynyt vankkarakenteinen, itsevarmasti elehtivä mies. En ollut ikinä uskaltanut ostaa neet minut sinä aamuna ensimmäimitään muodikasta tai vartalonmyö- sen kerran. laiselta. En saanut kunnolla sanaa suustani puseron. Luultavasti en saisi ettei minulla ollut edelleenkään mihäntä ikinä muutenkaan, mutta hie- tään yhteistä heidän kanssaan, vaikman näyttävämpänä minulla saattai- ka olin ulkoisen tyylini muuttanutkin. Jos leikkauttaisin hiuksiaoulussa muutokseni huomatni reilusti lyhyemmiksi ja laittaisin tiin heti. Se ei kuitenkaan minua lannistanut. Tytöt katsoivat minua niihin vaikka vaaleita raitoja, näytpitkään ja arvostelevasti, ja useimtäisin varmasti ihan erilaiselta. Kaikkien niiden odotusten vuosien jälkeen olin kuitenkin samassa ravintolassa Juhan kanssa! Sinä iltana minulla olisi mahdollisuus saada Juha huomaamaan minut, ja se oli enemmän kuin olin uskaltanut toivoa. seeni tietysti aika Mutta halusinko nopeasti. tivät tehdä tuttaAjattelin Juhaa. Minun kaltaiseni ujon täistä, koska en ollut... Lyhyeksi leikatut hiukset aurinko- yllättävissä tilanteissa, ja niinpä nuo raitoineen saivat minut näyttämään juttutuokiot poikien kanssa päättyiyllättävän sievältä ilman meikkiä- vät yleensä noloon hiljaisuuteen. Seuraavaksi tarkistin vaatekaap- mat koulun pojista tuijottivat minua pini. Se oli täynnä tylsiä perusvaat- sen näköisinä kuin olisivat huomanteita. Päinvastoin. Ehkäpä hän ei edes tunnistaisi minua. Juhakin katseli kiinnostuneena ympärilleen, muttei ottanut sen kummempaa kontaktia kehenkään. Uudet farkkuni korostivat pit- nut. Anteeksi, täällä on mieletön tun- S J 4 62. Minä massa itselleni uudet, muodikkaat olin kuitenkin ihan yhtä ujo kuin silfarkut ja muutaman hyvännäköisen loin, kun olin näyttänyt hiirulaiselta. Baaritiskillä oli kova tungos ja päätin käyttää sitä hyväkseni. Minun ei tarvinnut peitellä todella mietin, mitkä värit ja muo- isoa takapuoltani tai kuristaa vyötädot korostaisivat piirteideni siroutta. Nyt tai ei koskaan, kaikkien niiden odotusten vuosien jälkeen minun olisi pakko tehdä jotain! Lähdin kulkemaan Juhaa kohti. Juhan jutellessa baaritiskillä erään kaverinsa kanssa, minä tajusin hetkeni koittaneen. Jo seuraavalla viikolla olin käynyt kampaajalla ja osta- jotkut tulivat juttelemaankin. Annoin erään humalaisen miehen tuupata minut Juhan ja hänen ystävänsä väliin. kiä sääriäni ja uudet puseroni toivat ouduin odottamaan vielä pari kapean vyötäröni esille. Hän oli syventynyt pitämään hauskaa kavereidensa kanssa. Minä nyökkäsin Juhaa tuijottaen. Jotkut minä todella olla näkymätön. tytön on vaikea kestää sellaista hilOlin verhonnut itseni löysiin teepai- jaista huomiota, mutta kuljin sen toihin ja muodottomiin farkkuihin, päivän uhmakkaasti selkä suorana, koska niissä olin tuntenut itseni tur- jonnekin kaukaisuuteen tuijottaen. No, ainakin täällä on tänä iltana miehiä liikkeellä, hän totesi naurahtaen. En ollut kunnolla ehtinyt vielä sisään ravintolaan, kun huomasin Juhan. Katsellesvuotta. Minun ei Kampasin pitkät hiukseni pois kas- tarvinnut peittää huonoa ihoani pakvoilta ja yritit hahmottaa, millaiset sun meikkikerroksen alle, enkä tarhiukset sopisivat minulle parhaiten. En oikeastaan olisi halunnut tävimmät tytöt vain haaveilivat it- lähteä, mutta kaverini ei saanut ke- K tään muuta mukaansa, ja niinpä hän raahasi minut seurakseen puoliväkisin. mäistä kertaa elämässäni niin, että selleen. Myös ystäväni huomasi miehet. Ihmiset tottuivat uuteen olemukvallisen näkymättömäksi. Siis En ollut ikinä uskaltanut koulun muodikajatella, että Juhan saaminen kaista tytöistä yritihan oikeasti. röä esiin tiukalla vyöllä. Juha ei tietenkään huomannut minua. vuutta kanssani, Tiesin, että hiimutta minä tiesin, rulaisena en saisi häntä ikinä. Se merkitsi la, minusta tuli niin hyvännäköinen, minulle vain yhtä asiaa: jonain päiettä näytin omissakin silmissäni vie- vänä Juhakin saattaisi huomata miraalta. uskaltanut. Pojat tuijottelivat minua hiljaisina, Siitä se lähti. Olin jo päättänyt lukion sani kuvaani peilistä en voinut olla ihmettelemättä, miksen ollut to- ja aloittanut opintoni kauppaopisteuttanut muodonmuutostani jo ai- tossa, kun menin eräänä lauantaina emmin. si olla edes mahdollisuus. Minä olin oltasaisen pitkät hiukseni saivat mi- lut kaunis jo pitkään, en vain ollut nut näyttämään värittömältä hiiru- ikinä käsittänyt sitä. Se olisi oikeastaan enemmän kuin mahdollista. vinnut monimutkaisia kampauksia Sen tajusin heti, että juuri nykyiset, näyttääkseni hyvältä. Minullahan oli paljon niitä paikkakunnan suosituimpaan disominaisuuksia, joista kouluni näyt- koon. Juha oli liikkeellä ison, meluavan miesporukan kanssa, jota oli vaikea olla huomaamatta. olisi niin helppoa. Olin kuitenkin iloinen siitä huokin, mutta kun korostin vielä silmiäni ripsivärillä ja tummilla rajauksil- miosta, jota pojilta sain. Pitkästä aikaa olin täynnä elämänvoimaa, kihisevää tarmoa ja toiveikkuutta
Kun yritin kertoa tunnoistani, hän suuttui. Juha ei muuttunut entiseksi itsekseen, vaan etäisyys alkoi hiljalleen muuttua piikikkyydeksi, alentuvuudeksi ja lopulta puhtaaksi ilkeydeksi. Kun Juha oli vielä kokenut muutaman karvaan takapakin urallaan, hän oli tullut siihen tulokseen, että hänen oli aika vakavoitua. Olin tietysti vähän pettynyt, mutta olin saanut osakseni niin paljon onnea, että osasin jollain tavalla pettymystä odottaakin. Muutaman kuukauden kuluttua huomasinkin odottavani lasta. 3 63 O A A K. Joskus vuosia sitten. Minähän halusin olla hänen tukensa ja turvansa. Hetken päästä Juha pyysi minua tanssimaan ja sen jälkeen vietinkin lopun illan Juhan kanssa jutellen. Juha kertoi viettäneensä vuosikausia bileelämää ja saaneensa siitä lopullisesti tarpeekseen. Ollaanko me nähty jossain. Elämä on kuitenkin täynnä yllätyksiä ja kun sitten vietin unelmahäitäni Juhan nukkemaisen kauniina morsiamena, kuvittelin saaneeni elämältä kaiken. Suhteemme oli sen verran huonossa kunnossa, etten uskaltanut kysyä Juhan mielipidettä asiasta, jätin vain yksinkertaisesti ehkäisyn pois. Oletko sinäkin sieltä. Oli tullut aika etsiä itselleen kun- non nainen ja asettua viimein aloilleen. Hän ei tosiaankaan muistanut minua. Tilasin juomani, hyvästelin miehet hymyillen ja menin takaisin omaan pöytääni. Minä yritin käsittää, mitä olin tehnyt väärin. Myöhemmin Juha sanoi kiinnostuneensa minusta, koska olin niin erilainen kuin muut hänen tapaamansa naiset. Olisin niin kärsivällinen ja hellä, että Juha muuttuisi taas omaksi itsekseen, sellaiseksi, jollainen hän oli seurusteluaikanamme. Minä olin sinua monta luokkaa alempana. En ollut ikinä uskaltanut ajatella, että Juhan saaminen olisi niin helppoa, että kaikki voisi olla niin yksinkertaista. Juha hymähti ilkeästi hymyillen. loimme tapailla säännöllisesti. Sen verran tajusin tilanteesta, että käsitin, ettei se ollut kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun Juha oli minua pettänyt. uvittelin, että Juha rauhoittuisi tullessaan isäksi. Yritin jutella asiasta Juhan kanssa, mutta Juha kieltäytyi ymmärtämästä, mistä puhuin. Jotenkin vaistoni sanoi minulle, että olin tehnyt Juhaan vaikutuksen. Olin tietysti alusta saakka tiennyt menneeni naimisiin naistenmiehen kanssa ja olin varautunut siihen, että naiset yrittäisivät vokotella Juhaa, mutta sitä en ollut ottanut huomioon, että Juha lankeaisi vieraisiin niin nopeasti ja helposti. Oikeassa olinkin. gos, sanoin hymyillen Juhalle ja olin kiitollinen siitä, ettei Juha voinut siinä väenpaljoudessa mitenkään huomata, miten jalkani tärisivät. Juha saattaisi koska tahansa päättää, ettei tarvitsisikaan minua vaimokseen, ja sitä minä en kestäisi. Kohtelin Juhaa rakastavan hellästi enkä vaatinut häneltä mitään. rki astui meidänkin elämäämme. En tietenkään halunnut olla vaivaksi Juhalle. Kaikkien niiden pitkien odotuksen vuosien jälkeen se oli tosiaankin niin helppoa. Siihen en osannut sanoa mitään. Juha kertoi avoimesti elämästään, minä olin hiljaisempi. Juha tuntui muuttuvan nopeasti häiden jälkeen etäiseksi ja kiireiseksi. Minä olin siis astunut Juhan elämään juuri oikeaan aikaan. Huolehdin ulkonäöstäni, pidin kodin kunnossa ja laitoin hyvää ruokaa. Omasta mielestään hän ei ollut muuttunut mitenkään. Olin juuri tehnyt elämäni rohkeimman teon. Tilanteen karmivuutta lisäsi se, ettei Juha tuntunut välittävän kiinnijäämisestään mitään. Minä naurahdin. Silloin tajusin sulkea suuni. Joo, olen! Juha ilmoitti ja katsoi minua tarkemmin. Päätin, että tukisin miestäni parhaani mukaan. Eipä mitään, kyllä tähän mahtuu, Juha sanoi hymyillen. Herrajumala, pitääkö minun kaikkien kiireiden välissä paapoa sinua kuin jotain pientä vauvaa. Olin juuri sellainen nainen, jota Juha oli elämäänsä kaivannut. Oletko käynyt aikoinasi Leppäsuon ala-astetta. Varsinkin noin hyvännäköiset naiset, hän kaverinsa lisäsi. Minä olen sinun vaimosi! minä huusin vastaan. hän huusi. Minä katsoin Juhaa. ltuamme vuoden naimisissa Juha jäi kiinni pettämisestä ensimmäisen kerran. Kaikki sujui juuri niin kuin olin unelmissani toivonut, itse asiassa paremmin. Enää en pyytäisi elämältä yhtään mitään, lupasin itselleni valvoessani ruusun terälehdin koristellussa häävuoteessani Juhan jo nukahdettua. Se aika oli elämäni onnellisinta. Tajusin, että Juhalla oli paineita työssään. Sinulla ei ole mitään oikeutta penkoa minun asioitani! Juha rähähti, kun kerroin tietäväni hänen toisesta naisestaan. Jokin suunnitelmassani meni kuitenkin pieleen. Seurustelimme vain puoli vuotta, kunnes menimme naimisiin. Niin helppoa se oli. Silti hän tuntui melkein vihaavan minua. Et kai sinä vain Tarja ole. Kyllä sinä jotenkin tutulta vaikutat..., Juha yritti, mutta minä tajusin hänen olevan vain kohtelias. No, se ei enää haitannut minua. Mieluummin kestäisin sitten vaikka Juhan syrjähyppyjä. Kun ajattelin asiaa tarkemmin, minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mitkä minun oikeuteni olivat juuri tässä avioliitossa. Hän ei selvästikään tunnistanut minua. Ja mitä sitten. Olin raivoissani ja neuvoton. Ei, minä olen kyllä Sini, mutta ei mikään ihme, ettet muista minua
SINISILMÄINEN T R K. Kokkasin seuraavana perjantaina juhlaillallisen ja kerroin uutiseni Juhan juodessa kolmatta punaviinilasillista. Join huoletta, tanssin kaikkien kanssa ja kotiin tullessamme annoin Juhan riisua vaatteet yltäni. Siinä vaiheessa täydellisyyden tavoittelusta oli tullut minulle jo pakkomielle. Olen viime aikoina miettinyt usein sanontaa: mitään ei saa ilmaiseksi. Eräänä yönä heräsin tuskaiseen ajatukseen. Seksi loppui väliltämme raskausuutiseen, ja muutenkin Juha tuntui viihtyvän enemmän työpaikallaan kuin kotonaan. Olin vapaaehtoisesti sitonut itseni eliniäksi mieheen, joka ei halunnut jakaa elämäänsä kanssani. 6 64 Mitä minä tekisin. Sitä ennen olin ollut unelmieni sokaisema. -- Jaaha, vai sillä lailla. Pukeuduin kauniiksi ja päätin nauttia elämästäni edes sen illan ajan. Sinä yönä en saanut enää unta. Olin kuvitellut, että Juha huomaisi arvoni raskauden myötä, mutta niin ei näyttänyt tapahtuvan. Pidin tarkasti huolta siitä, ettei Juhan tarvinnut kärsiä raskaudestani mitenkään. Minulle äitiys oli paljon rankempaa. Kolmen viikon kuluttua tuosta il- L lasta tiesin olevani taas raskaana. Tuijotin kattoa ja ihmettelin tilannettani. Ei riittänyt, jos olin mallikelpoinen vaimo, jos mieheni ei rakastanut minua. Ehkä olisin silloin valinnut toisin. Minkäänlaista romantiikkaa liitossamme ei ole, mutta ainakin se tarjoaa minulla ihan miellyttävän elintason. Teimme vain kumpikin sen, mitä kuvittelimme toisen tilanteelta odottavan. askaus sujui alusta loppuun hyvin. Minä sallin itselleni sen myönnytyksen, että itkin usein itseni uneen silloin, kun Juha ei ollut tullut kotiin ennen ilta kymmentä. Se on pitkä aika, mutta haluan kasvattaa lapsemme isoiksi ehjässä perheessä. Mitään intohimoa tuossa rakastelussa ei ollut. apsi syntyi ajallaan, terve poika, niin kuin asiaan kuului. Mikäs siinä sitten, Juha kommentoi suurta uutistani mietteliäs katse silmissään. Minun ei tarvinnut tehdä edes raskaustestiä, merkit olivat tarpeeksi selvät ilman sitäkin. Halusin olla moitteeton äiti, enkä edes kuvitellut ottavani apua vastaan omalta äidiltäni, anopista puhumattakaan. Miten selviäisin tulevista vuosista. Odotin lasta miehelle, joka ei rakastanut minua. Minä pysyin hoikkana ja huoliteltuna paisuvasta vatsastani huolimatta. Minua hiukseni eivät repsottaisi valvottujen öiden jälkeen, minun takapuoleni ei leviäisi istuessani sohvalla imettämässä, minä en anelisi miestäni tulemaan töistä aikaisemmin kotiin, vaikka poika oli huutanut koko illan koliikkiaan. -- No voi helvetti! Juha tuhahti kuullessaan uutisen. Tällä kertaa Juha ei ollut yhtä tyyni kuin edellisellä. Voin käydä ulkomailla pari kertaa vuodessa, harrastaa haluamiani asioita, käydä kasvohoidoissa ja kampaamoissa, pukeutua näyttävästi. Sen olen tajunnut, että Juha ei tule omasta halustaan hakemaan avioeroa. un poikamme oli puolivuotias, lähdin Juhan seuraksi hänen firmansa pikkujouluihin. Olen kuitenkin päättänyt pysyä liitossamme ainakin vielä kymmenen vuoden ajan. Tästä kaikesta joudun luopumaan, jos otan joskus avioeron Juhasta. Toisaalta olin helpottunut, toisaalta pettynyt. Toivon, että olisin tajunnut niiden sanojen merkityksen jo silloin, kun menin Juhan kanssa naimisiin. En edes tiedä, kumpi teki aloitteen, mutta jotenkin ajauduimme rakastelemaan. Ilman rakkautta ei ollut mitään muutakaan. Siltikään mikään ei tuntunut olevan kohdallaan välillämme. Sen enempää asiasta ei puhuttu. Ja Juha ei selvästikään rakastanut minua. Komea Juha on vieläkin, mutta enää se komeus ei säväytä minua, kun tiedän, millainen henkilö miellyttävän ulkonäön alla on. yttäreni synnyttyä tajusin, etten rakastanut Juhaa enää. Mikään, mitä olin kuvitellut liitostamme, ei näyttänyt käyvän toteen, vaikka itse olin koko ajan pitänyt huolta siitä, että olin mallikelpoinen vaimo. Toinen puoli minussa oli taas toivonut, että Juha menisi suunniltaan onnesta uutiseni kuullessaan. Kumpaakaan ei tapahtunut, Juha vain näytti alistuvan tilanteeseen. Se oli niitä harvoja asioita, joita tein sen vuoden aikana Juhan kanssa. Juhassa ei ollut jäljellä enää mitään siitä, mihin aikoinaan hänessä rakastuin. Ei viitsinyt edes teeskennellä rakastavansa. En ollut käsittänyt, miten yksin jäisin pienen poikani kanssa. Juha omaksui isän roolin yhtä vaivattomasti kuin muutkin roolit elämässään, mutta minua hän ei huomannut kuin niiden muodollisten kohteliaisuuksien verran, joilla vastasynnyttänyttä äitiä tavattiin kunnioittaa. Olin pelännyt, että Juha raivostuisi, kun en ollut puhunut hänen kanssaan siitä, etten käyttänyt ehkäisyä. Kaikesta huolimatta hän näyttää saavan liitostamme sen, mitä halusikin: äidin lapsilleen, siivoojan kodilleen, ruuanlaittajan ja paitojen silittäjän. Tuntui kuin olisin vasta sinä yönä nähnyt tilanteeni kunnolla. Me molemmat sulkeuduimme taas omiin kuvioihimme; minä äitiyteen, Juha työhön ja naisseikkailuihinsa. Ehkä se oli Juhan kiitos siitä, että olin hoitanut edustustehtäväni niin moitteettomasti. En ollut varmaan rakastanut pitkiin aikoihin. Halusin näyttää niin Juhalle kuin itsellenikin, että selviäisin tilanteessa kuin tilanteessa. Taas jouduin kertomaan Juhalle suuren uutisen
Mieli täyttyi tahmeilla kuvilla. Nauroin, lauloin ja itkin. JUHANI 65 43 3. Voi, miten minä riemuitsin. Minä vain kesällä mustassa mullassa hyvä on hiihtäjän hiihdellä. Maa oli valkoisenaan. Laaksoon oli satanut ensilumi ja edessäni kimmelsivät kirkkaat ladut. Tämä on tieni minun paikkani niin kuin pihlajalla tuossa. EILA KESÄINEN HIIHTOLATU Unessa minä hiihdin mustalla pellolla ja kuinka nautinkaan, kun sukset luistivat. Se nostaa latvansa lahjoittaa tuoksunsa kauneutensa antaa kaikkensa Näkee työnsä tulokset. Talvi ja lumi ovat muita varten. Nostin sukset olalleni ja kävelin pois. Lumihuiput tervehtivät minua kaikkialla, vihreät korret toivottivat hyvää matkaa ja murea multa rapisi suksien alla. Minä harvemmin. Anna ajatuksesi ja kynäsi lentää! Lähetä oma runosi osoitteeseen Tosi Elämää, Minun runoni, PL 246, 90101 Oulu. Julkaistusta runosta maksamme palkkion, joten liitä mukaan nimesi, mahdollinen nimimerkkisi, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkiyhteytesi. OLKAPÄÄ Olisinpa olkapää toiselle lähimmäiselle kyynärsauva, selkänoja vielä heikommalle vaikka en itse jaksaisikaan, heikko itsekin. Olin täyteläinen kuin vehnäntähkä. Ohi vuorten minä kiidin mustalla pellolla. Pysähdyin, en voinut enää hiihtää. Tulin tumman metsän reunaan. Riemu katosi
66
Tyttökään ei ollut sama, jonka he Jarin kanssa olivat kuvien ja esitietojen perusteella valinneet. Suuret, mustat silmät tuijottivat pelokkaina Helin silmiin. Heliä tytön takertuminen ärsytti. Ympärillä oli vain vieraita, oudosti puettuja, vaaleaihoisia ihmisiä, jotka puhuivat käsittämätöntä kieltä. Äänten, hajujen ja vieraiden ihmisten sekamelska sai pienen tytön pään pyörälle. Liu Jameilta oli äkkiä kadonnut kaikki se, mikä hänen kahden ja puolen vuoden elämänsä aikana oli ollut tuttua. Heli oli ajatellut ajattelemasta päästyäänkin, lopettaako pieni, vahingossa alkanut elämä alkuunsa, vai jatkaako raskautta ikään kuin kauan odotettu ihme olisi tapahtunut. Heli oli kuitenkin kaikkea muuta kuin onnellinen. Hän kääntyi katsomaan tytön toisella puolella istuvaa Jaria odottaen näkevänsä miehen kasvoilla samaa kyllästymistä, mutta mies vaikutti tyynen rauhalliselta ja varmalta, onnelliseltakin. Heli tunsi omassatunnossaan pistoksen. Koko lentomatkan ajan Liu Jamei oli pitänyt Heliä kädestä peläten tämänkin katoavan näköpiiristään. Vapaa käsi hakeutui vatsan seudulle. Poissa olivat ikätoverit, poissa hoitajat. Heli kohtasi Jarin levollisen katseen ja nosti kätensä silittämään sinisen mustaa tukkaa. Tavallaan olikin. Vuosien turhaksi osoittautuneiden hedelmöityshoitojen ja raskaan adoptioprosessin jälkeen Heli tunsi itsensä tympääntyneeksi. Jääkö adoptiolapsi syrjään kun oma lapsi syntyy? Helin olisi pitänyt olla onnellinen, olihan vuosia kestänyt haave adoptiolapsesta viimein toteutunut. Jarilla ei ollut siihen mitään osuutta. Siellä ei tuntunut vielä liikettä, mutta pian koko hyvin järjestetty elämä kaatuisi. Mikään koko prosessissa ei ollut sujunut suunnitelmien mukaan. Oli tapahtunut jotain, mikä muutti kaiken päinvastaiseksi: onnen onnettomuudeksi. L iu Jamei, kaunis luumu, pieni kiinalaistyttö puristi lujasti Helin kättä koneen aloittaessa laskeutumista Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Ellei sitten... Liu Jamei sulki väsyneenä silmänsä. 67. Ihme vain oli yksin hänen
Jos äiti epäilikin jotain, ei hän kysellyt eikä lausunut epäilyjään ääneen, onnitteli vain muiden läheisten tavoin. taa huutavan tytön Entä Jari. Liu Jamei vei kaiken huomion. Tyttö näki painajaisia, säpsahteli hereille monta kertaa yössä eikä ensimmäisiin viikkoihin päästänyt Heliä hetkeksikään silmistään. Isä ja äitikin riemastuivat. Raskauden edetessä Helin ajatukset keskittyivät tulevaan synnytykseen. Heli huoUlkona hän halukasi. Mietteissään hän katKaksitoista viikkoa raskaudesseli vuoroin tytärtään, vuoroin tyttä- ta täyttyisi seuraavalla viikolla. Miehen silmiin syttynyt loiste kertoi hänen tehneen oikean ratkaisun. Sukulaisten mielestä Jarin näköinen. juoksujalkaa toivottamaan uutta Heli kääntyi nopeasti puolittain setulokasta tervetulleeksi, mutta Liu lin äitiinsä heijaten pientä taakkaanJamei tarrasi käsin ja jaloin entistä sa edestakaisin. tiukemmin Heliin ja painoi päänsä Äiti kyseli Kiinan matkasta ja lastiukasti takin rintamusta vasten. Heli kuvitteli mielessään, Äkkiä Heli kohtasi äitinsä tutkivan miten äiti kauhistuisi, vaatisi kertokatseen ja punastui tahtomattaan. jäykistyi ja ilmoille kajahti kovaääViikonloppu, jonka jälkeen he eininen vastalause. Äiti vaa tyttöä kohti vanhempiaan, jotka haluaisi luultavasti tavata Markoninnokkaina tahtoivat heti koskettaa kin... roita, ja isä oli lähtenyt hakemaan Täysin riippuvainan hänestä ja Jaautoa, mutta äiti oli tullut seisomaan rista. Hetken Heli tunsi hellyyttä tyttöä Jari odotti sisällä vielä matkatava- kohtaan. laltaan, pudottaa huutavan seutua. Eikä ottaisikaan. si väkisin irrottaa tytön siihen paikkaan ja kä- Miten elämä voivellä pois taakseen puristavat kädet kaan olla näin julkaulaltaan, pudotmaa. Sen piti olla viimeinut koskettaa itseään. Tyttö oli ja pysyi hänen neen. ului viikko, toinenkin. Siiren sylissä puolinukuksissa roikku- hen mennessä piti päättää. Vaikka kukaan ei tiennytkään hänen salaisuuttaan, äidin katse tuntui nauliutuvan vatsan seuulevat isovanhemmat tulivat dulle. Pieni vartalo nen, jäähyväisviikonloppu. Varovasti, arkaillen hän kertoi Jarille. tenkodista, ja Heli vastaili puoliksi Heli yritti puhumalla saada tytön kuiskaillen, varoen säikäyttämästä rauhoittumaan, ja hetken kuluttua rauhoittunutta tyttöä. Pikkuruinen tyttö oli Markon pienoiskuva. odotti muutaman kuukauden kulutKun Jari vihdoin tuli matkatavatua tapahtuvaa syntymäänsä. Lopun elämää kestävä syyllisyyden taakka oli kannettava yksin. Kun Heli tunsi uuden pienokaisen ensimmäiset liikkeet, hän tiesi, että aika oli tullut. äidiltä. Niin oma lapsi. nut. EIJA K 68. Heli ravisti ikävät ajatukset mielestään. T Heli ei pystynyt kohtaamaan äitinsä katsetta. Liu Jamei uskaltautuikin kurkistaKaikilta muilta hän arveli pystymaan otsatukkansa alta vastassa oli- vänsä salaamaan totuuden, muttei joita. velemään ulos len- Ulkona hän halusi väkisin ir- Käsi tapasi taas tokenttärakennuk- rottaa puristavat kädet kau- alitajuisesti vatsan sesta. Samassa kone tömähti kentälle. maan totuuden ensin Jarille, sitten Kiireesti hän ojensi sylissään ole- muullekin suvulle ja tuttaville. Helin raskaus jatkui. Muistoja, takaisin syliinsä ja joiden varassa piti lähti nopeasti käelää loppuelämä... Hänen ja Jarin. Avuton, pieni ihmisolento. Tuleva isäkään ei Väsynyt, järkyttynyt tyttö ei anta- vielä tiennyt. katsomatta. Hänen omansa, Toisin kuin se pikkuinen, joka vaan ei Jarin. Syyllisyys hellitti ajan myötä palatakseen synnytyksen jälkeen entistä raskaampana. ti Liu Jamein, ja kimeä-ääninen itku Pieni tyttöraukka, joka väkisin oli loppui, mutta Heliä se ei rauhoitta- raahattu toiselle puolen maapalloa. Markoon hän ei ollut ottanut yhteyttä. Jarin isän ylpeyttä katsoessaan Heli tiesi, ettei koskaan pystyisi kertomaan totuutta. Luulsiihen paikkaan ja tavasti, varmaskävellä pois taakseen katsomatta. Helin vierelle. Katseessa ei näkynyt pienintäkään epäluuloa, vain ihmetystä ja iloa. Niin, Marko. viikko aikaa, eikä Heli vieläkään tiennyt, mitä tekisi. Vain yksi vaa lasta. lapsenaan. roista raahaten, oli Liu Jamei jo nuViileän yöilman henkäys rauhoit- kahtanut. Heli painoi tytön vät enää koskaan tapaisi. uutta perheenjäsentä. tikin Jari olisi onnensa kukkuloilla Heli tiesi kuitenkin sen olevan luullessaan vihdoin ihmeen tapahtumyöhäistä
Siksi kirkoissa ja muissakin hengellisissä tilaisuuksissa kannattaa huomioida pienetkin seurakuntalaiset. Kun tyttäreni oli pieni, lauloin hänelle kerran laulun. Juttu tupa LAPSEN ITKUA KIRKOSSA Onko jollekin tuttua, että pienet lapset itkevät kirkossa virren aikana. MARJA KANNATTAAKOHAN YSTÄVYSTYÄ. Vuosikymmenten takainen tuttavani pysähtyi kaupungilla juttelemaan. Porisimme niitä näitä, enimmäkseen entisistä luokkatovereistamme. Tuttava vilkaisi kelloonsa ja tuumasi, ettei ole mitään kiirettä, koska hänen työpaikallaan on liukuva työaika. Oman mieheni mielestä naisen kun pitäisi olla kil- tisti hellan ääressä vapaaaikansa ja laittaa nöyrästi höyryävä keittolautanen miehensä nenän alle. Pankkikorttia höylätään niin tupakkaan kuin perjantaipulloonkin. Kirkollisissa tilaisuuksissa kannattaa panostaa muutenkin positiivisen sanan ja musiikin levittämiseen. Kannattaa huomioida lasten tarpeet, sillä lapset ovat tulevia kirkollisverojen maksajia ja musiikin myötä luodaan mieluisia muistoja. Kirkkomusiikki on hyvin surumielisen ja synkän kuuloista. En usko, että lapsen itku kirkossa on merkki kapinoinnista, vaan johtuu vain musiikin tuomasta surullisesta tunnelmasta. Tyttäreni tuumasi lauluni kuunneltuaan, että laulu oli niin synkkä, että häntä alkoi pelottaa. Jonkin ajan kuluttua näin tuon tuttavani uudelleen. Kirjoita osoitteeseen Tosi Elämää, Juttutupa, PL 246, 90101 Oulu. Hän hyppäsi pyörän selkään ja polki tiehensä pikavauhtia. Ovet paukahtelevat, vellikuppi säilyy koskemattomana pöydällä. Olen monesti ihmetellyt ilmiötä ja miettinyt, että syy voi olla siinä, että virret ovat niin mollisointuisia. Kuinkahan monesti me vanhemmat naiset olisimme saaneet erota, jos olisimme olleet yhtä herkkiä. Olen aina siunaillut nuorten naisten eroinnokkuutta. Miksihän. Liitä mukaan nimesi, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkitilisi numero. Luulen näin meneteltävän monessa perheessä. Julkaistusta kirjoituksesta maksetaan 5 euron palkkio. Miehet voisivat aikuistua, mutta se lienee turha toive. Jos satut vihjaisemaan rahanpuutteesta, työnnetään maksamattomat verolaput heti silmien alle kehotuksella katsoa, kenen nimi niissä lukee. Entäpä, jos vaimoihminen keksii sitten jostakin pientä ansiopuuhastelua. Pieni lapsi aistii varmaan tämän ja reagoi itkulla. Jääkaapissa on vain valo ostakoon, joka käy hankkeessakin! Vieraita ei käy, ja eukon sukulaiset ovat nilviäisiä tyystin. Oli ilta ja tahdoin laulaa pienokaiseni uneen. On totta, että virret ovat vanhaa perua ja juontavat juurensa jo kaukaa. Laulu oli mollisointuinen ja kaukana lempeästä ja turvallisuutta tuovasta tuudituslaulusta. Nainen saa haalia permanenttirahat mistä hyvänsä. Silti emme ole eronneet, vaikka aihetta varmaan olisi ollut. Korvat kuulevat, sydän ja mieli lepäävät kauniissa sanoissa ja sävelissä. KAIKEN KOKENUT Juttutupa odottaa juuri sinun ajatuksiasi ja mielipiteitäsi. Viime aikoina tuttavani on pyydellyt minua kylään. Kauan sitten kirkkomusiikki ja hengellisyyskin ovat olleet ahdasmielistä synkistelyä. Liekö kannattaa hänen kanssaan enemmälti ystävystyä. Pitää ottaa kahvikerma jääkaapista pöydälle miehen kaadettavaksi ja tiskata tietysti ne astiat. Juuri silloin, kun tarvitsisin eniten ystävää, silloin kun tulee suruja ja murheita, hän varmasti loistaa poissaolollaan. Niinpäs olikin. Autoon laitetaan bensaa vaimon käyttöön vain vitsien ja letkautusten saattelemana. Jatkoimme siis jutustelua ja kerroin, että olen hieman sairastellut. Mainitsin, että isäni on sairastellut. Kun heille tulee vanhuuden mukanaan tuomia vaivoja, liikutaan areenoilla, joissa yt-neuvottelutkaan eivät tuota tulosta ennen kuin on pitänyt huoneita pari päivää lämmittämättä... Taas tuolle naiselle tuli kiire. Eikö Herran sanaa saatettaisi laulella iloisemmilla soinneilla ja virsillä. 69. Perheen pomo sen sijaan ajaa silloin, kun huvittaa. SANNI-ANASTASIA MIEHET IKUISIA LAPSIA. Heidän asuinpaikoistaan, perhesuhteistaan, ammateistaan. Kun sattuu pienikin vastoinkäyminen tai erimielisyys, niin ei kuin kantapäät vastakkain ja menoksi. Jonkin aikaa juteltuamme muistutin tuttavaani, ettei hän myöhästyisi töistä, koska oli ruokatunnillaan. Hän kyseli kuulumisiani. Samalla pitää visusti varoa kolistelemasta tupakeittiössä silloin, kun televisiosta tulee urheilua. Yhtäkkiä tuttavalleni tuli kova kiire
Kaikenlainen tökkilöinti minua kohtaan asiassa kuin asiassa on osoittautunut pitemmän päälle turhaksi. Uskoi omalla tavallaan hänkin. Rukous on voimani, ja muuta en itse tarvitse. Olen lapsuudestani saakka ollut uskonasioitten kanssa tekemisissä. Raamattu on minun ohjekirjani. Kun olin alle kouluikäinen, kotonani oli kaksi erilaista Jumalaa; äidin armahtava Jumala ja mummoni Vanhan Testamentin vihainen Jumala. Kun isäni kuoli vuonna -81, tämä uskoon tullut tätini antoi minulle erään hengellisen kasetin, joka on minulla tallessa vieläkin ja on edelleen minulle kaikista rakkain, vaikka levykokoelmani onkin noista vuosista karttunut. oitti vuosi 2000. Kävin ammattikouluaikanani usein eri seurakuntien kokouksissa milloin kenenkin kanssa. Äitini nauroi navetasta tultuaan polvet pönkkinä minun raapustuksiani: Onpas tyttö osannut Jumalankin kirjoittaa! Ja näkyy tuolla paholainenkin lukevan. Lisäksi olen tämän elämäni taipaleella huomannut, kuinka mutkikkaan ja vaikean asian jotkut ihmiset tekevät uskonasioista. Toivottavasti tämä kertomukseni alku selviää teille paremmin lukemisenne myötä. Auttajat ja hyväntekijät: jättäkää minut rauhaan! M inä olen ollut aina oman tieni tallaaja ja hyvin huonosti muottiin sopeutuvainen. Silloin, kun mummoni asui vielä meillä, hän luki aina Raamattua ää70 neen ja minä, joka olin oppinut juuri kirjoittamaan, jäljensin kuulemaani tekstiä sanomalehden reunaan. Romanit ovat niin luonnollisia uskonasioissaan, joten tämäkään henkilö ei esittänyt asiaa monimutkaisesti, vaan K H. Äidin nuorin sisko, joka oli Ä minulle läheinen, tuli silloin erään voimallisen saarnamiehen kokouksessa niin sanotusti uskoon. Viimein oli molemmissa radioissa nupit kaakossa. Se on minulle yhtä luonnollista kuin syöminen, nukkuminen tai mikä tahansa arkipäivän asia. Onneksi isä ei sattunut olemaan tuolloin kotona, hän kun ei liiemmin kirkoissa käynyt eikä jumalanpalveluksia kuunnellut. Minä uskon Jumalaan, ja Jeesus on vapahtajani. Eräänä sunnuntaina ei kenenkään tarvinnut höristellä korviaan kuullakseen jumalanpalveluksen. Sitä tulisen kiven pudottamista taivaasta minun lienee turha tähän sen kummemmin kertoa, sillä se pelotus lienee tuttu melkein kaikille aikalaisilleni lapsille. Aina kun äitini väänsi kamarissa omaa radiotaan kovemmalle, muori hyppäsi suutarilla tehdyt nahkasaappaat jaloissaan tuvan penkille ja laittoi äänet kovemmalle omaan radioonsa. Eräänä päivänä ovikello soi ja luokseni tuli eräs romanimies, joka kertoi Raamattua apunaan käyttäen Jeesuksen merkityksen pelastuksessa. Kai minussa on ollut lapsuudesta asti sellainen sisäänrakennettu kaiken erilaisuuden hyväksyminen. Mummo ja äiti eivät olleet päässeet yhteisymmärrykseen, kumman radiosta kirkonmenot kuunnellaan. Olihan niissä aivan erilaista kuin luterilaisessa kirkossa, mutta koskaan en muista ihmetelleeni mitään sen kummemmin. Tuo "niin sanotusti" ei ole väheksyvä ilmaisu, mutta minusta usko ja uskovainen ovat niin väärinkäytettyjä ilmaisuja. itini välit anopin kanssa eivät olleet kovin sopuisat saman katon alla asuessa. Minulla ei ole niinkään kerkeä kieli vastustamaan, sillä puhumisen suhteen olen jälkiviisas, mutta jalkani ovat sitä vastoin suutani nopeammat. Minulle usko on yksinkertainen, iloinen ja luonnollinen asia. iukan vanhempana, 70-luvulla, pääsin tutustumaan niin sanottuihin vapaitten suuntien seurakuntiin
Monilla uskovaisilla on suunnaton halu auttaa läheisiään ja samalla kontrolloida toisten uskoa. Uskon, että taivaassa kyllä tiedetään, miten uskoni laita on, ja muiden hyväksyntää en kaipaa. 71. Itse en kaipaa kumpaakaan
Siinä punnittiin vakavasti, uskonko Jeesukseen vai ihmisiin. Hän luuli tietävänsä toisten asiat paljon paremmin kuin asianosaiset itse. nen pastorimme: Joka kerta kun näNykyisin käyn seurakunnassa har- emme, hän tervehtii minua aina yhtä vakseltaan. Tästä hyvä esimerkki on enti- S 72. Kustantillä täällä useammin. Tuskinpa neNiin minä olen niihin kysymyk- kään lampaankuvat oli tarkoitettu siin vastannut. Seuraava kysymys kuunusta on yritetty kloonata uskovailui: sen ihmisen mallikappaletta. En tuota sitä juodessani kenellekään vahinkoa ja seuyksyllä eräässä tilaisuudessa raavan päivän krapulankin kärsin itkäydessäni yksi tuttu rouva ky- sekseni. Jää sitten se "synninvielä sitä tohtinut käyttää, olisin ky- tekokokin" pienimmilleen ja vielä molemmilta. Minulle on siis vuosien saatossa kea, mitä minun arkeni nykyisin piti tyrkytetty uskoa ja myöhemmin misisällään. Hän ei koskaan tentkysyvät vastaan tullessaan: taa uskoani. Jos en sä selittelemään. kuitenkin. Löytyypä sekaan niitäkin, jotka hengellistävät kaiken mahdollisen, sellaisenkin, jolla ei olisi uskomisen kanssa mitään tekemistäkään. Ja jos joku vertauskuvallisesti tua" siinä ovensuussa sieluntilasta- lyö minua toiselle poskelle, en käänni kaikkien kuullen sen kummem- nä hänelle toista poskeani. Kerroin vielä hieman lisää kuulu- ainoa ihminen sillä saralla. keamman tahon" ja itseni tietävän ja Anteeksi pyydän, jos olen jotakumäärittelevän nämä uskonasiat par- ta tietoisesti loukannut. lyhyestä virsi kaunis. Meillä on korkeampi voima meita tulee, jos käyn näytillä täällä usetä tuomitsemassa. Tässä tallatessani olen oppinut aiEteiseen alkoi lappaa porukkaa nakin sen, ettei ole minun tehtäväsiihen malliin, että katsoin paremmaksi poistua paikalta. En ole Niin, mitä sinulle kuuluu. Pahaksi onneksi sen vetäjäksi valittiin Raamattuopistoa käyvä henkilö, joka silloisessa elämänvaiheessaan kärsi, tai pikemminkin nautti pahasta "messiassyndroomasta". Jotkut seurakuntalaisista ystävällisesti. Pyrin tekehaiten. Siitä koituu pelkästään yksi syi minulta pois lähtiessä, mitä mi- vähän laiskempi vapaapäivä ja sekin nulle kuuluu. Oletko sinä vielä uskossa. ten kuuluu. En tuntenut ni armahtaa tai tuomita toisia ihmipienintäkään mielenkiintoa "avau- siä. Kerroin hänelle kaik- vain pelkästään minulle itselleni. Minäkin. Kaikki täällä eläammin. Joskus lapsuuden pyhäkouluissa Mitäpä tuohon vastaisi. Noihin aikoihin seurakunnassa aloitettiin raamattupiiri. Kun ilmestyin tuohon seurakuntaan uutena jäsenenä, oli minulla neuvojia liikaakin. siihen pysty, jätän Eikä kannattaisi tekemättä. saan näihin vastoinkäymisiin ja jotHänen kolmas kysymyksensä oli: Mitäs sinulle noin niin kuin muu- kut alkavat yleistää kaikki uskovat samaan kastiin. Silloin min kuin kenellekään yksityisesti. Ei tietenkään pitäisi katsoa ihmi- mässä saavat opetustarkoituksessa seen eikä välittää sanomisista, mut- ja ansionsa mukaan. Tuosta vapusta alkoi sitten oikean tien kamppailuni. Minäkin olen tuon kantapään kautta oppinut, mutta kun sen oppii vaikeimman kautta, niin pysyypähän opetus pa- remmin mielessä. jokaisesta käyntikerrasta sai lam Joo! paan kuvan vihkoon. Monen olen nähnyt myös kaatuvan uskosmisiani. Olen ajatellut "Kor- miksikään uskonmittariksi. minä väistän ja vieläpä niin kauJos minulla olisi ollut nopeitten jal- as, ettei kyseinen henkilö enää ylekojen asemasta kerkeä kieli ja olisin tä läimimään. Minä, joka en ole koskaan suvainnut, että asioihini puututaan liikaa, ärsyynnyin tuosta ihmisestä suunnattomasti. Kenelläkään meistä ei ole tässä maailmassa siipiä selässämme, uskoimme sitten johonkin tai emme. Silloin minä juoksen ja lujaa. M inun mielestäni uskon asiat ja ihmisenä oleminen ovat kaksi täysin eri asiaa. Joskus kuulee sanottavan: On se sekin, muka jokin uskovainen! Tällaiset sanojat uskovat enemmän ihmisiin Jumalan sijaan. En ennättänyt saada lausettani loppuun, kun tämä jo repäisi kaikkitietävä hymy kasvoillaan jonkun kirjan povitaskustaan ja alkoi kertoa elämäntarinaani, josta en kuitenkaan tunnistanut itseäni. menee joka kerta nan juomani itse. ta silti minun olisi mukavampi käyJANE dä seurakunnassa ilman, että joku kiinnittää siihen mitään erityishuomiota. kenenkään arvuu- Kuinka paljon pyhempi Alkoholia otan tella pääni sisäl- minusta tulee, jos käyn näy- muutaman kerran lystä, sillä pieleen vuodessa. Nykyisin, kun näen jonkun Suuren Auttajaihmisen tunkeutuvan liiaksi läheisyyteeni, tiedän, millaisesta henkilöstä on kyse. Kaikki olemme erehtyväisiä ja samalla viivalla toistemme kanssa. Se ei ole helppoa silloin, kun ympärillä on lauma ihmisiä. Alan olla liian vanha ja kyp- mään kaiken sydämestäni. Kostaa täällä ei tarvitsynyt tältä naiselta: Kuinka paljon pyhempi minus- se mitään kenellekään. Yksinkertaisella tavalla esitettynä sen minäkin viimein oivalsin ja tulin uskoon
Yksi numeroista alkaa tulla esiin muita voimakkaammin, ja tässä tapauksessa se on 4. Numero 4 ja Sadun etunimi ovat ne tiedot, jotka tarvitaan onnenpyörään. HUOM! Viikonpäivä, jona kysymys on tehty, on tärkeä. Alhaalla: Ei tapahdu. Muista viikonpäivän vaikutus kysymystä tehdessäsi! Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Dna:n, Kolumbuksen, Zerofortyn, Elisan, Saunalahden, Soneran ja Tele Finlandin matkapuhelinliittymissä. 73. Tarve tietää tulevista on hyvin inhimillinen ja luonnollinen. Me kaikki toivomme, että elämästämme - ja läheistemme elämästä - tulisi mahdollisimman hyvä. Ylhäällä vasemmalla: Tapahtuu pian. Samalla hän antaa numeroiden 1 - 30 velloa mielessään. Hän pukee kysymyksensä sanoiksi: "Pyytääkö Petri minua ulos?" ja keskittyy hetkeksi pohtimaan asiaa silmät suljettuina. Toteutuuko toiveesi? Pythagoraan onnenpyörä kertoo tulevaisuuden! Käykö toiveesi toteen. Pythagoraan onnenpyörää, mystistä ympyrää, joka yhdistää meidän kaikkien tuntemat numerot yliluonnollisiin elementteihin, on kautta vuosisatojen käytetty tulevien tapahtumien ennustamiseen. Kun yksi numeroista alkaa tuntua muita selkeämmältä ja merkityksellisemmältä, avaa silmäsi ja merkitse numero muistiin. Lähetä viesti numeroon 173664. Pythagoraan onnenpyörässä nuo numerot on yhdistetty aakkosiin. hänestä. Suurta Pythagorasta, joka syntyi Samoksen saarella noin 571 eKr, on usein sanottu ensimmäiseksi matemaatikoksi. Kirjoita tekstiviesti OP, etunimesi ja mieleesi tullut numero, siis esimerkiksi OP SATU 4. Vastausviestinä saat numeron. Hänen opetuslapsensa löysivät 30 numeroa, jotka ovat yhteydessä ihmiselämää ohjaaviin voimiin. Katso, mihin onnenpyörän keskustan lohkoon saamasi numero sijoittuu. Lohkojen merkitykset: Ylhäällä oikealla: Tapahtuu pitkän ajan kuluttua. haluaa tietää onko Petri S kiinnostunut hä tietää, S. Tai tapahtuuko kenties asia, jota pelkäät. Onnenpyörä tarjoaa Sinulle mahdollisuuden pohtia, mitkä asiat elämässäsi ovat tällä hetkellä niin tärkeitä, että niiden toteutuminen tai toteutumatta jääminen vaikuttaa omiin ratkaisuihisi. Esimerkki: Satu N. Kysy maanantaina terveydestä, tiistaina raha-asioista, keskiviikkona vapaa-ajasta ja hauskanpidosta, torstaina opiskelusta ja työstä, perjantaina seurusteluasioista, lauantaina rakkaudesta ja sitoutumisesta ja sunnuntaina elämästäsi ja tulevaisuudesta ylipäätään. Mitä sinä haluat tietää? TOIMI NÄIN: Tee mielessäsi elämääsi koskevat kysymys, sulje silmäsi ja anna numeroiden 1 - 30 velloa mielessäsi. Onnenpyörän alkuperäiskappaletta säilytetään nykyisin British Museumissa
holhoojan) Haluan automaattisesti jatkuvan tilauksen kyllä ei Voit suorittaa tilausmaksusi useammassa erässä. Useammassa erässä maksettaessa laskutuslisä 0,50 /erä. Tilauksesi astuu voimaan noin kolmen viikon kuluttua tilauskortin postittamisesta. Sähköpostiosoitteen antamalla hyväksyn sähköpostiviestinnän Kolmiokirjalta. 74. S E U R A A V A S S A N U M E R O S S A SAIN PERINNÖN ja aloin ostaa ystäviä JOULUKUUSSA Ajattelin elämäni hyväksi Lapsuuteni painajainen: PELKÄSIN ÄITIÄ, VIHASIN ISÄÄ RAKASTAN VAIMOANI mutta petän Jätin käyttämättä MAHDOLLISUUTENI ONNEEN Tosi Elämää maksaa postimaksun TILAA LUKEMISTA, JONKA PARISSA ET PITKÄSTY, SUORAAN KOTIISI. TILAUSKORTTI KYLLÄ KIITOS! Tilaan Tosi Elämää -lehden 12 kuukaudeksi (12 numeroa) hintaan 49 6 kuukaudeksi (6 numeroa) hintaan 28 Maksan tilaukseni yhdessä kahdessa erässä. Nimi Osoite Puhelin Postinumero ja -toimipaikka Sähköposti TOSI ELÄMÄÄ Tunnus 5007535 Vastauslähetys 90003 OULU Tilaajan allekirjoitus (alle 18-v
Kaunis rannekello Marraskuun Äänestä ja voita -kisasta voit voittaa laadukkaan Leijona-kellon. Kerro, oletko tilaaja, irtonumeroiden ostaja vai muu lukija. Liitä vastaukseen nimesi, osoitteesi, sähköpostiosoitteesi ja puhelinnumerosi. Lähetä kortti osoitteeseen Tosi Elämän toimitus, Äänestä ja voita, PL 246, 90101 Oulu.. Päivyrillä varustetussa kellossa on kaunis teräsranneke ja kellotaulua ympäröi 11 kirkasta koristekiveä. Kerro kortissa, miltä sivulta alkaa sen numeron paras juttu. Arvomme viisi 85 euron arvoista rannekelloa. Äänestä ja voita Luettuasi tämän Tosi Elämän valitse mielestäsi paras juttu, ja olet mukana palkintojen arvonnassa! Lähetä vastauksesi 4.12.2009 mennessä postikortilla