LUKIJAT KERTOVAT Kirjoituskilpailu
MARR ASKUU · 2010· 4,90
TOSI
ELÄMÄÄ ÄITI JA SAARNAMIES SYNNIN LUMOISSA
PALKINNOT 1000
Sotalapsuen u
pal
KATEUDEN ANSA:
Näin muissa vain pahan
KUOLLUT SISKONI PELASTI ystävän hengen
LUONTAISLÄÄKKEET
paransivat mieheni
POSTIMYYNTIRASKAANA VAIMO ja vihan JA PETETTYNÄ herätti rakkauden
NÄIN TUHOTAAN älykäs, lahjakas mies
ottaa kenet tahansa
Eniten minua kuitenkin pelaamisessa ihmetyttää se, miten tunteikkaasti siihen suhtaudun. Eikö minun tarvitse kuin pelata vähän, niin unohdan heti, ettei ihmisiä voi jaotella voittajiin ja häviäjiin, eikä ihmisen ihmisarvo todellakaan riipu siitä, onko hän voittanut pelissä vai ei. Yritän olla luokittelematta niin itseäni kuin muitakin. Kun voitan, vaikka sitten vain leikkipanoksia, tunnen itseni fiksuksi ja kaikessa oikeassa olevaksi ihmiseksi. Kaipa se vain on niin, että meillä ihmisillä on tapana jakaa itsellemme ja toisille erilaisia rooleja. Voittajan olo
len viime aikoina pelannut paljon korttipelejä, lähinnä pokeria. Tiedän, että tuntemukseni ovat lapsellisia, ja siksi ne ihmetyttävätkin minua. Kun taas häviän, ihmettelen typeryyttäni ja melkein vihaan itseäni tekemieni virheiden takia. Meissä jokaisessa piilee yllätyksen mahdollisuus. Pokerissa minua kiehtoo se, ettei peli perustu pelkkään onneen, vaan paljon merkitsee myös se, miten hyvin osaat laskea todennäköisyyksiä ja tulkita vastapelaajien aikeita ja pelityylejä. Ja ehkä me sitten juuri näiden oletusten takia alamme toteuttaa niitä rooleja, joita meille on annettu. Noinko lapsellinen olenkin aina ollut. Ja ajan kuluessa minäkin taas muutun enkä edes itse tiedä vielä, mihin suuntaan. ..............20 JUTTUTUPA ......................................27 POSTIMYYNTIVAIMO herätti rakkauden ja vihan ..............28 ÄITI JA SAARNAMIES synnin lumoissa ...............................34 LUONTAISLÄÄKKEET paransivat mieheni ..........................38 HOROSKOOPPI ................................42 KUOLLUT SISKONI PELASTI ystävänsä hengen............................44 KATEUDEN ANSA: Näin muissa vain pahan ..................46 Kasvatusäiti auttoi POIS PAHAN SUVUN PAULOISTA ....50 MINUN RUNONI ................................57 RAKKAANI lähetti itsellensä korvaajan ................58 Kirjoituskilpailu PALKINNOT 1000 ..........................61 RAKKAUSTARINA josta puuttui rakkaus .........................62 SOTALAPSEN PALUU......................66 Ensimmäinen kerta ON PAHIN ..........................................68 ÄÄNESTÄ JA VOITA...........................75
3. Ja se juuri tekee elämästä mielenkiintoista.
TOSI
TÄSSÄ NUMEROSSA
ELÄMÄÄ
O
IHASTUIN TYTTÄRENI MIEHEEN ............................................4 Näin tuhotaan ÄLYKÄS, LAHJAKAS MIES ...............8 RASKAANA JA PETETTYNÄ ottaa kenet tahansa ........................12 MIKSI ÄITINI ei osannut rakastaa minua. Ehkä se helpottaa jotenkin elämistä, kun kuvittelee tuntevansa itsensä ja muiden ihmisten syvimmän olemuksen. Tämä roolilla alistamisen muoto saa usein alkuna jo lapsena. Jos äiti ja isä ovat sitä mieltä, että heidän lapsensa on maailman kiltein, voi järkytys olla suuri, jos lapsi onkin eri mieltä asiasta ja käyttäytyy sen tavoin. Sisimmässäni tiedän toki, etten ole mikään voittaja, vaikka joskus korttionni suosisikin, enkä toisaalta ole häviä, vaikka pelaisin kuinka tyhmästi. Jos kaikki tulkitsevat minut häviäjäksi, ehkä alan sitten käyttäytyä roolini mukaisesti. Yksi tapa aiheuttaa ristiriitoja sosiaalisissa kuvioissaan onkin se, ettei alistu siihen rooliin, jonka läheiset ovat sinulle antaneet. Yritän ottaa nyt opikseni. Olen kaikkea voittajan ja häviäjän väliltä ja sen lisäksi vielä paljon muutakin
Jarkko oli kuin miehen perikuva leveine hartioineen ja valloittavine hymyineen. Olin onnesta mykkä. Jopa oli tyttö löytänyt miehen. Kun juttelimme asiasta, sain tietää, että nyt oli löytynyt se elämän mies, Jarkko 25-vuotias ja ambulanssimies tai amppari, niin kuin Saara häntä nimitti. Täytyy muistaa ottaa valokuva-albumi esille. En saanut sinä yönä lainkaan unta. Oman tasoinen täytyy miehenkin olla. Myös kotiväkeni kauhisteli, mutta koska minulla oli hyvä ammatti, koulutin itseäni li4
O
enin aikanani töihin ja Saara meni päiväkotiin. En vaan halua muistaa.
lin yksinhuoltaja. Olin onnellinen Saaran puolesta ja kehotin tuomaan miehen näytille. Näytän kuvia tyttärestäni. Muistan kaiken liiankin hyvin. Jopa hänen seurusteluaan halusin ajatella niin, ettei minusta ainakaan pahaa anoppia tulisi. Olin kunniallisen äidin maineessa. aaran ensimmäinen opiskeluvuosi meni loistavasti. Mitä sitä nyt tuollainen fiksu ja kaiken lisäksi kaunis tyttö mitään tyhjätaskua tai juoppoa ottamaan. Poikaystävää Saaralla ei ollut ja kun eräs sukulainen sitä kerran häneltä tivasi, Saara napautti, ettei ole löytänyt vielä tarpeeksi hyvää ja komeaa. Olin vuosikaudet oppinut laittamaan Saaran etusijalle elämässäni. Täytyy kyllä myöntää, ettei sopeutuminen menevästä naisesta kotona nyhjöttävään yksinhuoltajaan käynyt ihan kivuttomasti. Jarkko herätti kauan uinuneen naiseuteni eloon, eikä minulla ollut voimia vastustamaan sitä mielihyvää, jonka nuoren miehen katseet saivat aikaan.
sää ja pärjäsin omillani, asia jätettiin omakseni. Ilta meni hauskasti ja sovimme, että he voivat olla luonani niin paljon kuin tarvis vaati. Totta kai se sopi. Heillä on luulo, etten muista mitään ja myös sellainen käsitys, etten ymmärrä nykypäivästä mitään. Hän todella ansaitsi parhaan mahdollisen miehen. Tuhosin kolme elämää
Ihastuin tyttäreni mieheen
Jarkko oli täydellinen mies tyttärelleni, mutta ikävä kyllä hän vastasi täysin myös minun kuvaani unelmamiehestä. Sisimmässäni olin onnellinen, ettei kaunis tyttöni ollut langennut kenen tahansa komenneltavaksi. Olin vain tyytyväinen, että Saaralla oli korkeat tavoitteet. Eläydyin niin Saaran rakkauteen,
M
H
uomenna tulee kodinhoitaja. Vihdoin koitti päivä, jolloin sain sievän tytön käsivarsilleni. Valkolakki tuli parhain mahdollisin arvosanoin. Saara sai kesätöitä sairaalasta ja yhtäkkiä työvuorot alkoivat venyä. Saara aikoi sairaanhoitajaksi ja hän kysyi arasti, voisiko hän asua vielä opiskeluajan asua kotona. Hän järkyttyi, kun sai tietää raskaudestani, mutta huokasi helpotuksesta, kun en esittänyt mitään vaateita hänen suhteensa. Halusin tehdä hyvän vaikutuksen, etten ainakaan pilaisi heidän seurusteluaan. Hänellä on joskus ollut toinen kodinhoitaja mukana ja olen kuullut, mitä he puhuvat. Hyvä, että hän oli vaativainen miehen suhteen.
S
L. Emme olleet kajonneet miesasioihin millään tavalla, mutta nythän minullakin oli vähän tietoa asiasta. Lukioon hän meni itsestäänselvyytenä. Joskus hän soitti, ettei tule yöksi kotiin. Minusta se oli vain hauskaa, en ollut tottunut olemaankaan yksin ja välimme olivat läheiset. Halusin myös hyvät geenit, joten valitsin lapsen isäksi opiskelukaverini, joka valmistuisi lääkäriksi. Miestä en halunnut, vain lapsen. Sain Saaran kypsällä iällä, kolmekymppisenä. Omat juhlimiseni olivat tyystin jääneet. Saara kasvoi ja hänellä oli paljon harrastuksia ja ystäviä. Omistin aikani lapselleni, mitä nyt päiväkodin juhlia järjesteltiin toisten vanhempien kanssa. Jos sellainen ilmestyisi näköpiiriin, hän alkaisi heti seurustelun. Se oli minullekin uusi uutinen. opulta tuli se silta, jolloin Jarkko tuli meille kukkapaketin kanssa, niin kuin tapoihin kuuluu
En vain pystynyt muuhun kuin ystävyyteen ja käsi kädessä kävelyyn. Toivottavasti Jarkko ei ollut kiinnittänyt mitään huomiota siihen.
5
L
J
arkon käynneistä alkoi tulla minulle painajaisia. Siinä vaiheessa, kun aloin kuvitella Jarkon käsiä rinnoillani ja vähän muuallakin, tilasin kahden viikon matkan Thaimaahan. Lopulta pääsin lähtemään ja huokasin helpotuksesta. On sekin koneen lähtöaika, kun kello kahdelta yöllä pitää lähteä, omalla tosiaan tapasin Jorman, suomalaisen liikemiehen, joka oli kaikella tavalla miellyttävä. Soittelin välillä nuorille, ja heillä tuntui olevan kaikki kohdallaan. Saara ja Jarkko istuivat sohvalla sylikkäin, ja tunsin ensimmäisen kerran elämässäni vihaa omaa lastani kohtaan. Eiväthän he sentään naimisissa olleet, mutta kaikki viittasi siihen, että suhde on vakava. Ajatukseni tuntuivat normaaleilta ja ihmettelin jo sitä itseäni, joka oli ahminut Jarkkoa silmillään. Otin lentokoneessa alkoholia runsaasti ja juttelin vetovieraille vain saadakseni ajatukseni pois Jarkosta ja Saarasta ja heidän intohimostaan silmieni edessä. En osannut olla luonnollinen, kun Jark-. Hyvää harjoitustahan se vaan on, minä neuvoin nuorta paria. Niinpä sitten valvoimme ja odotimme ajan kulumista taksin soittoa varten. Olin tukahduttanut tunne-elämäni täysin ja nyt elin vaarallista mielikuvitusleikkiä tyttäreni poikaystävän kanssa. Karistin ajatukset mielestäni ja toivoin, että pääsisin jo lähtemään. Saara sanoi jo ikävöivänsä minua ja minä sanoin tuntevani samoin. Leikkikää nyt kotia täällä kaikessa rauhassa. että tuntui kuin itse olisin rakastunut. Ymmärsin toki, että olin ollut rakkautta vailla monia, monia vuosia. Pakkasin kiivaasti tavaroitani nuorison istuessa sohvalla. ko oli meillä, esitin oikein mukavaa ja nuorekasta naista. Halusin kokea samaa, etten katkeroituisi lapselleni. Pitkästä aikaa tunsin sen voiman ja läheisyyden, joka aina oli suhteessamme ollut. Häpesin jälkeenpäin, kun en saanut katsettani irti hänestä. No, se tietää vaan sitä, että kun nuoret ovat koulunsa käyneet, tämä täti lähtee vähän hurvittelemaan, lupasin itselleni. Käsitin, että elämän tyhjyys oli tehnyt tepposen minulle ja päätin, että jos vain vähänkään miellyttävän miehen tapaan, ainakin tämän lomani ajan seurustelen hänen kanssaan. Siihen se jäi. En lainkaan halunnut hänen katselevan avaraa kaula-aukkoani, mutta kun huomasin hänen katseensa, tuntui, kuin jokin minussa nukuksissa ollut osa heräsi eloon. Hänen takiaan olin uhrautunut vuosikymmenet, unohtanut, mitä on olla nainen, ja nyt hän tuli eteeni halailemaan miestään. Valvotaan me sun seurana, kun huomenna on vapaata, tyttäreni lupasi. Oli tuskallista katsella heidän intohimoaan. Toisaalta häpesin itseäni, sillä Jarkko oli saanut katseillaan ihmeitä aikaan. Pelkäsin, että hän tai Saara huomaa tuijotukseni. marisin vielä
Ehkä emme alitajuisesti halunneet tehdä selvin päin sitä, mitä teimme. Jarkko oli kai käsittänyt, että sauna on jo lämmin, koska hän istui takaisin tullessani täysin alastomana sohvalla. Ensimmäisen kerran elämässäni olin täysin estoton ja tein ehdotuksia Jarkolle. Hän sanoi pitävänsä siitä, että nainen on rohkea ja täytti kaikki minun toiveeni. Mitä tuosta. Lupasin, että voisimme olla ystäviä ja siksi suostuin antamaan puhelinnumeroni. Jarkko oli juuri sitä, mitä olin kuvitellut. Otimme välillä tulisia paukkuja ja jatkoimme rakastelua. Jossakin vaiheessa katto alkoi pyö-. En tänäkään päivänä tiedä, mikä minuun meni, mutta aloin ajatella aivan kuin hän olisi minun mieheni. Kun Jarkko seuraavan kerran kääntyi puhumaan minulle, hän näki paljaat rintani. Nuoriahan sitä pitää auttaa elämän alkuun. Tosiasiassa minua inhotti seurata Jarkon katsetta, jonka laadusta ei voinut erehtyä. Jarkko oli nyt estottomassa tilassa ja otti mahdollisimman rennon asennon, ilmeisesti tajuamatta, että istui anopin kanssa sohvalla. hän ihmetteli. Siinä unohtuivat saunat ja kaikki muut ihmiset. No, mennään sinne saunaan, hän sammalsi tuskin ymmärrettävästi. Horjuvin askelin kävelin napsauttamaan sähkökiukaan päälle. Mitäs minä mihinkään säästän. On asunto ja työ. Koimme yhteenkuuluvuuden tunnetta, sillä kaikki me halusimme nuorillemme hyvää. Nuoruuden ruumiillistuma, joka jaksoi rakastella humalasta huolimatta, tai ehkä juuri siksi. En halunnut Saaralle mitään pahaa, mutta halusin huomiota vähän itsekin.
6
N
N
räänä päivänä nuoret ilmoittivat menneensä kihloihin ja suunnittelevansa asunnon ostoa. Palasin taas järkiini, kun Jarkon äiti kehui, miten hienoa oli ollut, kun nuoret olivat saaneet asua luonani ja säästää asuntoa varten rahaa. Yritin esittää iloista anoppia ja halasin molempia onnitellen heitä. Jäimme Jarkon kanssa kahden, kun Saara meni suihkuun. Jos meillä olisi intohimoa, se olisi kyllä täällä kuuman auringon alla jo herännyt. Kuin yhteisestä sopimuksesta, mitään puhumatta, hän tarttui rintoihini ja alkoi suudella niitä. Todellisuudessa tunsin järkyttävää tyhjyyttä pelkästä ajatuksesta, että jäisin kotiini yksin. Jorma olisi halunnut jatkaa tuttavuuttamme, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Saaran äidiksi ja Jarkon anopiksi. Jarkko kehui minua ja ennen kaikkea Saaraa. Tunsin, miten humala lisäsi nautintoa, mutta myös humalaa, mutta siitä huolimatta täytimme lasimme säännöllisin väliajoin. Pelkkää iloahan se on vaan tuonut. Vähän vanhempana painoksena vain. Minä jäin korjaamaan astioita pöydästä. Jarkko istui katsomassa televisiota, ja Saara kulki olohuoneessa pelkissä rintsikoissa ja pienen pienissä alkkareissa. Istuimme viimeisenä iltana rannalla katselemassa auringon laskua. Nyökyttelevät vanhemmat palauttivat minut sille paikalle, jolle kuuluin. iinpä se loppui loman ihanuus. Nauraen lopetin puhelun sanoen, että tapaamme pian. iinhän tapasimmekin. Yhdessä laitoimme astiat koneeseen ja katselimme telkkaria puhuen paljon heidän tulevaisuudestaan. Saara ihmetteli asennettani ja sanoi olevansa juuri menossa suihkuun. Jarkolle sopi kaikki. Hän mumisi jotain, miten on aina katsellut runsasta rintavarustustani ja himoinnut vanhempia naisia. Tämän kerran vain. Ei tarvinnut paljoa viekoitella, että sain Jarkon sänkyyni. Aina kun Jarkko puhui minulle, huomasin hänen katseensa valuvan alaspäin, rinnoilleni. Olin
E
kuulemma maailman paras anoppi ja eihän saunomisessa mitään pahaa ollut. Siis suoraan sanottuna tarjosin Jarkolle silmänruokaa. Soitin samalla kotiin ja ilmoitin, että olisin huomenna kotona. Ollaan kumpikin sitten alasti, ajattelin ja heitin aamutakin pois. Jarkko lähti kävellen saattamaan Saaraa töihin yhdeksäksi. Ilta oli onnistunut ja pidin todella Jarkon vanhemmista. En enää välittänyt, jos rintani näkyivät puoliväliin. Jarkko on niin kunnollinen mies, että apua saa jatkossakin. Huomasin, että alkoholi oli noussut aika lailla hänen päähänsä. Täytyihän meidän kummankin ymmärtää, että teimme todella väärin. Vaihdoin asuni ohueen aamutakkiin, joka paljasti rintani melkein kokonaan. Tunsin punan nousevan kasvoilleni ja pyysinkin, voisiko hän pukeutua. Vertasin heti omaa vartaloani Saaran nuoreen kroppaan ja puna nousi kasvoilleni, kun muistin röllähtäneen vatsani ja roikkuvat rintani. Olin kiihottunut ajatuksesta nähdä Jarkko kanssani saunassa. Kohta Jarkko jo tulikin takaisin ja tarjoutui avuksi. Puolen yön aikoihin olimme aika tuiterissa ja ehdotin, että voisimme saunoa. Hehän muuttavat kohta pois, mitä siitä, jos vanheneva nainen vähän nostaa itsetuntoaan nuoren miehen avulla. Saara oli vain mielissään ja sanoi leikkisästi, että ruoka alkaakin olla pakastimesta loppu, joten minun olisi aika tulla. Aloin kulkea kotona läpinäkyvä aamutakki päällä. Mitä sä nyt vaahtoat. Otimme muutamia snapseja, paitsi Saara, jolla oli yövuoroon lähtö. Koska seuraava päivä oli lauantai, eikä Jarkolla ollut työviikonloppua, otimme drinkkejä tiheään tahtiin. Seuraavana iltana kutsuimme Jarkon vanhemmat meille juhlimaan kihlausta. Juttelimme niitä näitä, enkä voinut kuin ihaillen katsella tuota nuorta miestä
Missä minun äidinrakkauteni on ollut. Ovikello soi, mutta ei siellä Saara ole. EVE
A
JULKAISUJOHTAJA
O
35 7. Saara on hypännyt ystävättärensä talon ylimmältä parvekkeelta ja kuollut heti. Sukulaiset ihmettelevät ja jopa pappi puhuu ihmetellen sitä, mikä saa nuoren kauniin ihmisen tekemään näin julman teon. Lehdessä julkaistu kirjoitus, josta on maksettu kirjoituspalkkio, voidaan julkaista myös digitaalisessa muodossa eikä tästä makseta erillistä korvausta. Tässä sormus, hän sanoi ja ojensi minulle kihlasormuksensa. PAINOPAIKKA Joutsen Median painotalo 2010 KUSTANTAJA Kolmiokirja Oy PL 246, 90101 Oulu Puh. Ihmettelen, ettei Saara ala kiljua tai haukkua Jarkkoa. Hän ei vain tiedä, kuinka kaunis. Joutsen Media Oy:n henkilökunta ja heidän lähiomaisensa eivät saa osallistua lehden kilpailuihin. Jäykistyn kauhusta, kun tajuan, että Jarkko makaa vieressäni alastomana. Ja voin vannoa, että muistat tekosi loppuelämäsi. Jarkon vanhemmat soittavat ja kiittävät illasta. Yhdessä me sen kyllä teimme. Jarkko ei ole missään vaiheessa herännyt. V U O S I K E R T A 21. Ei minulla mitään yövuoroa ollut. Luuletko minua niin sokeaksi, etten nähnyt lävitsesi. 08-537 0033
Toimitus ottaa vastaan käsikirjoituksia ja kuvia sitoumuksetta. En vielä tiedä, että samalla hetkellä hän on ajamassa rekkaa päin ja kuolee välittömästi törmäyksessä. Täytyy muistaa ottaa mielialalääkkeet ajoissa. Istun yksin kotona. On kaksi virkapukuista poliisia, jotka pyytävät istumaan. Hän sanoo aina, että onpa teillä ollut kaunis tyttö. Jarkkoa ei hautajaisissa näy. Katsomme aina saman valokuva-albumin kodinhoitajan kanssa. Kolmiokirja Oy:n asiakasrekisteriä voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. Samassa herää Jarkko ja sanoo kuulleensa Saaran äänen. Saara, minun Saarani, ainoa rakkauteni, mitä olenkaan sinulle tehnyt. Saara pakkaa tavaroitaan ja sanoo sanat, joita en koskaan unohda. Käy-
tit humalatilaani hyväksesi. Toimitus ei vastaa kadonneista käsikirjoituksista eikä kuvista. Se on kuvaavin sana sinusta. Valehtelen sujuvasti, että nuoret ovat kävelyllä.
TOSI
E L Ä M Ä Ä
AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSENLEHTI --------------------------------------------------------------------------------------------1ä. On siinä mulla äiti. Lunta putoilee raukeana taivaalta. riä päässäni. Yritän tavoittaa Saaraa kännykällä, mutten saa vastausta. Ilmoittakaa nimi, osoite, henkilötunnus ja pankkitilin numero, sillä julkaistuista maksetaan palkkio. Ei tässä nyt näin pitänyt käydä. Mutta niinpä vain meni vanhan nartun halujen mukaan. Poliisit toimittavat minut sairaalaan, sillä sekoan aivan täysin.
ika kuluu ja on järjestettävä hautajaiset riippumatta siitä, miltä sisimmässä tuntui. Mitä minä olen tehnyt. Putoan polvilleni, kun ovi pamahtaa kiinni. Lumppu. n taas talvi-ilta. Lehti varaa oikeudet tehdä tarpeelliseksi harkitsemansa muutokset lähetettyyn materiaaliin. Ällöttävä flirttisi ja avonaiset kaula-aukkosi näin kyllä oikein hyvin. Materiaalia ei palauteta. Tuskan ja hirveiden itsesyytösten kanssa. Fiksuna ihmisenä et olisi tehnyt tätä. En varmasti ole koskaan elämässäni ollut niin humalassa.
S
euraava muistikuva ja näky silmissäni on, kun Saara seisoo makuuhuoneen ovella. Huomenna tulee kodinhoitaja, seuraavana päivänä kylvettäjä. Toinen oven pamaus ja täydellinen yksinäisyys. Halusin nähdä, onko sulhaseni niin vahva, että pystyy vastustamaan halujasi, jotka näki sokea Reettakin. Yritän epätoivoisesti selittää, että sammuimme vain minun sänkyyni, mutta puheet ovat turhia. Otatko kahvia. Aivan oikein. 08 537 0370 ma-pe klo 08.00-16.00 S-posti: tilaajapalvelu @kolmiokirja.fi ISSN 1236-4576
M
eneehän sekin päivä ja seuraava ja sitä seuraava. Tiedän jo, mitä uutinen koskee. Kunnon ihminen olisi kieltäytynyt, mutta sinä et sitä ole. saan tuskin kuuluvasti sanottua. En halua nähdä teitä enää koskaan. ------------------------------------------------------------------------------------------------
Päätoimittaja Eeva Vainikainen Toimitus Lekatie 4, Oulu Toimituksen postiosoite Tosi Elämän toimitus PL 246, 90101 Oulu Puh. Odotan joka hetki Saaraa tulevaksi, edes hakemaan tavaroitaan. Nousen, pukeudun ja juoksen Saaran perään. En aluksi meinannut uskoa todeksi, että oma äitini paljastelee itseään sulhaseni edessä, mutta totta se oli. En kaipaa huorien kahvia. Anna tämä viimeöiselle rakastajallesi ja kerro, ettei tarvitse ottaa yhteyttä. 08-5370 033 Juha Määttä TOIMITUSJOHTAJA Juha Määttä MEDIAMYYNTI Avainasiakaspäällikkö Liisa Finnberg Juhani Myllyoja 044 737 0334 juhani.myllyoja@mail.suomenmaa.fi ILMESTYY 12 kertaa vuodessa TILAUSHINNAT kotimaahan 12 kk 49 TILAAJAPALVELU Puh. En löydä sanoja sille, kuinka paljon vihaan sinua. Päivä on kauhea. En pysty puhumaan mitään ja Jarkko tietysti arvaa tapahtumien kulun
Kun puhutaan riippuvuudesta, nousevat yleensä ensimmäiseksi mieleen kaikenlaiset aineriippuvuudet, kuten alkoholi, tupakka ja huumeet. Liiallinen rakkaus on usein yhtä tuhoavaa kuin vihakin.
lla riippuvainen jostakin on todella ikävä asia. Se on yleensä hyvin tuhoisaa. Minua kuitenkin askarruttaa lähinnä riippuvuus, joka koskee ihmissuhteita. Äiti voi rakastaa lastaan liian paljon, tai pa8
O. Ehkä jonkun mieleen voi tulla myös seksuaaliset riippuvuudet, joissa ei ole kyse normaalista ihmisen seksuaalisuuden toteuttamisesta. Näin tuhotaan
älykäs, lahjakas mies
Jokainen ihminen tarvitsee läheisiä ihmiskontakteja, mutta vääränlaisen läheisyyden seuraukset saattavat olla odottamattoman julmat
oika ei menestynyt työpaikoissa, koska hän ei vaivautunut tulemaan ajoissa paikalle. Ihmiset kaikkosivat sekä äidin että pojan ympäriltä. Hänen sosiaaliset taitonsa ovat surkeat, ja se aiheuttaa sen, että hän eristäytyy ja jää yksin. Äidillä oli myös kaksi tytärtä ja hän rakasti heitä, mutta poikaansa hän palvoi. remminkin väärällä tavalla, jolloin lapsesta ei kasvakaan itsenäistä ja onnellisella tavalla itseään toteuttavaa ihmistä. Tytöt olivat kyllä saaneet selkäsaunoja, joita siihen aikaan oli lupa antaa ja niihin jopa kehotettiin. Oli luonnollista, että hän ajautui vaikeuksiin kaikkien kanssa. Hemmotellusta, ilman rajoja kasvaneesta pojasta tuli liian äitisidonnainen. Hän ei ollut juoppo, ei tupakoinut, eikä hänellä ollut minkäänlaisia naissuhteita, ei tilapäisiä eikä pysyviä. Hän oli varsinainen "peräkammarin poika". Kurista ei ollut puhettakaan. Poika suoriutui ja sai kiitosta, mutta kun hän palasi takaisin, hän loksahti uskomattoman helposti takaisin hemmottelun ja passaamisen lokeroon. Toisesta ihmisestä riippuvaisella on huono itsetunto, ja hän on epävarma siitä, onko rakkauden arvoinen ja siksi hän turvautuu avioliitossaankin pakkokeinoihin. Näin roikkui poika äidissään ja äiti pojassaan, eikä heitä tuntunut erottavan muu kuin kuolema. Äiti kuoli sairauteensa, mutta mitä teki poika. Hänet leikattiin ja kotiin palattuaan hän olisi tarvinnut apua ja tukea, mutta pojasta ei ollut hoitajaksi, koska hän oli kivettynyttä itsekkyyttä. Hänellä ei koskaan ollut ainuttakaan tyttöystävää, ja kuitenkin hän oli komea kuin kreikkalainen jumala. Se muotti oli kuitenkin kohtalokas. Siellä oli kuri ja rajat, siellä oli tehtävä niin kuin sanottiin, eikä äiti ollut auttamassa joka käänteessä ja suorittamassa annettuja tehtäviä ja vaatimassa, että muiden on toteltava hänen poikaansa. Töissä olosta ei kuitenkaan tullut mitään. Hän vaatii, vahtii ja vaanii.
S
eurasin vuosikymmeniä hyvin läheltä erästä äitiä ja hänen ainoaa poikaansa. Poika oli kirjoilla Ruotsissa, missä oli ollut jonkin aikaa työssä ja siellä hänellä oli nimellinen asunto. Kyse oli erään pankin vanhoille asiakkailleen
O
rakennuttamasta palvelutalosta. Poika oli sisaruksista nuorin, vaalea, kiharatukkainen ja kaunispiirteinen, kuin pieni kerubi. Hän oli vääränlaisen äidinrakkauden orjuuttama ihminen. Hän oli oppinut aina saamaan kaiken, mutta ei koskaan antamaan mitään kenellekään. Se muovasi hänestä miehen, jonka sosiaalisia suhteita äiti hoiteli. Silloin lapsi on kuin vesa, joka kasvaa suuren puun varjossa. Aikuisena miehenäkin äiti järjesti kaikki hänen asiansa, kaikki, mitkä ikinä vain voi.
nneksi äiti ei voinut mennä armeijaan, missä, ihme kyllä, poika menestyi. Hän opiskeli liki insinööriksi saakka, mutta koska hänellä ei ollut riittävää pohjakoulutusta, hän joutui liian lujille, eikä ollutkaan enää vuosikurssinsa paras. Hän oli mittariasentaja ammatiltaan. Se olikin hänen onnellisinta aikaansa. Tällaisessa yksinäisyydessä ahdistus voi kasvaa niin suureksi, että kontrolli pettää ja sitten tapahtuu kauheita asioita, kuten kouluampumistapaukset osoittavat. Älyä häneltä ei puuttunut, mutta kylläkin viisautta käyttää sitä oikein. Hän sai hermoromahduksen. Hänen oli muutettava takaisin Ruotsiin ja mentävä joksikin aikaa töihin. Siihen aikaan mielellään siteerattiin lausetta: "Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee", ja ainakin tämän pojan kohdalla se toteutui täydellisesti. Siinä hän sitten kellotti kuin juusto muotissa. Perhe, sisarukset ja sukulaiset olivat ne ensimmäiset, joiden kanssa hän oli alituisesti törmäyskurssilla. Sen sijaan, että äiti olisi neuvonut poikaansa, miten hänen tulee menetellä, jotta syntyisi hedelmällistä kanssakäymistä, hän vain vaati muilta, että näiden tuli tehdä hänen poikansa elämä helpoksi ja sietää mitä vain, mutta pitkän päälle se ei suinkaan onnistunut. Hänen persoonallisuudelleen ei ole tilaa, vaan siitä tulee heikko, ja niinpä hänestä tulee toisesta ihmisestä riippuvainen. Samasta asiasta kertoo myös se kauhea perheväkivalta, jota meidän maassamme on runsaasti. Tyttäristä vanhin totesikin äidilleen, että hänen veljensä oli äidille kuin epäjumala Molok, jolle annettiin ihmisuhreja. Siitäkös äiti suuttui, sillä se oli totta, se satutti ja sitä oli vaikea niellä. Tällä hemmotellulla nuorella miehellä oli huono käytös, kiivas luonne ja itsekäs mieli. Hän ei luota omiin päätöksiinsä, omiin taitoihinsa ja kykyynsä elää itsenäistä elämää. Ei siksi, etteikö hän olisi ammattiaan taitanut, vaan siksi, että hän ei tullut ihmis9
T
P. Poika ei liikkunut päivisin, vaan ulkoilikin öisin, joten he pystyivät pitkän aikaa salamaan hänen asumisensa. Riippuvuussuhde äitiin synnytti hänessä ajoittain niin voimakasta vihamielisyyttä, että silloin tällöin hän löi äitiään. uli sitten aika, jolloin äiti sairastui syöpään. Lapset olivat syntyneet viiden vuoden välein, joten edelliseen sisarukseensa nähden poika oli lähes ainoan lapsen asemassa. Niinpä hän saikin runsaasti huomiota ja hemmottelua osakseen. Poika oli pärjännyt opiskellessaan, ollut aina luokkansa priimus. Hän eli vanhan äitinsä eläkkeen varassa ja tämän asunnossa, jossa ei olisi saanut pitää alivuokralaisia. Niinpä tämän onnettoman äidin otti hoitoonsa hänen sisarensa tytär, koska omilla tyttärilläkään ei ollut siihen mahdollisuutta hoitaa äitään. Sitä hän ei kestänyt, koska oli kasvanut ajatukseen paremmuudestaan ja ylivertaisuudestaan. Äiti oli valmis syöttämään tälle epäjumalalleen tyttärensä ja heidän perheensä ja jopa lapsenlapsensakin
He ovat yrittäneet tehdä sen tehtävän, joka olisi kuulunut heidän miestensä äideille. Lopulta hänestä tulee se riippuvainen osapuoli. Hyvin nopeasti hänelle kehittyi syöpä päähän ja hän kuoli kaksi vuotta miehensä jälkeen. Hän alkaa elää alistajansa kautta. Äiti oli valmis syöttämään tälle epäjumalalleen tyttärensä ja heidän perheensä ja jopa lapsenlapsensakin.
ten kanssa toimeen. Me, sekä heidän lapsensa vetosimme mieheen, että hän armahtaisi vaimoaan, mutta mies vain nauroi. Hän haki, muttei saanut sitä. ilanne meni sellaiseksi, että poika tajusi itsekin olevansa täysin mahdoton. Molemmissa tapauksissa mies on ollut huomattavasti vaimoaan kehittymättömämpi henkisesti. Hän päätti hakea sairaseläkettä. Hän elää miehensä läpi, eikä hänelläkään ole omia yksityisiä ystäviään. Minä ymmärsin häntä oikein hyvin ja myös säälin syvästi. Mutta mikä pettymys meitä odottikaan! Tämä nuoruudessaan niin eläväinen, pirteä, tarmokas ja lahjakas ihminen ei osannutkaan elää. Pariskunta kulki Venäjällä tehden hyväntekeväisyystyötä vieden vaatteita ja ruokaa ja pitäen hengellisiä tilaisuuksia. Riippuvainen ihminen terrorisoi toista, ei vain fyysisesti, vaan ennen kaikkea henkisesti. Hän kuului niihin yksinäisiin, jotka löydetään kotoaan kuolleina vasta, kun käytävään tunkeutuva haju kertoo, etteivät asiat ole kunnossa.
40 1
T
K
dellä kuvattu riippuvuus koski äidin ja lapsen suhdetta, mutta myös miehen ja vaimon välille voi kehkeytyä vääränlainen riippuvuus toinen toisistaan. Silloin hän päätti heittäytyä hulluksi. Sitten äkkiä mies kuoli, ja me ajattelimme, että onneksi! Me oletimme, että nyt hänen suloinen vaimonsa pääsisi vihdoinkin elämään omaa elämäänsä ja saisi vielä viettää rikkaita elinvuosia. Vaimoparat ovat saaneet nopeassa ajassa mittansa täyteen ensihurman laannuttua ja ovat alkaneet kasvattaa miehiään epätoivon vimmalla. Muussa tapauksessa kielet eivät soi, vaan särisevät. Ja siinä vaiheessa se tuskin oli aiheetonta. Milloin mikin naapuri häiritsi häntä, ja hän häiriköi takaisin ja teki sen niin perusteellisesti, että sai häädön tuon tuostakin. Mitä tapahtuukaan alistujalle. Hän ei tullut toimeen myöskään asunnoissaan, vaan joutui aina ongelmiin. Riippuvuus oli tuhonnut hänet. Hänellä ei ole omia ystäviä, hän ei voi harrastaa mitään, koska kaikki aika menee toisen vaatimusten täyttämiseen, eikä hän voi koskaan matkustaa minnekään ilman orjuuttajaansa. Kuinka masentavan katalaa! Toinen näistä miehistä, joista kirjoitan, oli mieheni sisaren mies, peräti pastori ja saarnamies. Nämä äidistään riippuvaiset miehet ovat siirtäneet riippuvuutensa vaimoilleen. Tämän pariskunnan vaimo on ollut edellistä tarmokkaampi ja kapinoinut pidempään, mutta nyt hän on jo pitkään alistunut ja muokkautunut miehensä kanssa yhtäläiseen matalamielisyyteen, joka ei ole ollut hänelle ominaista. Minua on turha kenenkään helvetillä pelotella, minä asun jo helvetissä. Hänelläkään ei ole omia harrastuksia eikä omaa uraa, missä voisi päteä. Olen seurannut paria pariskuntaa suvun piirissä. Turhaan ei arabialainen ajattelija totea, että avioparin tulisi olla lähekkäin kuin kitaran kielet, mutta ei liian liki. No vaimoparka tietenkin! Lopulta vaimo oli jo iäkäs ja perin juurin sairas ja uupunut, mutta sama jatkui. Eikä hänkään matkusta minnekään ilman miestään. Kummatkin ovat ihmisiä, jotka eivät osaa hoitaa edes normaalijärjestystä, vaan riisuvat vaatteensakin ripotellen ne sinne tänne, eikä ole puhettakaan omien vaatteidensa huollosta. Riippuvuus ei saa elämän kannelta soimaan, vaan tuhoaa elämän laulun. Seuraus oli se, että vieraita ei talosta puuttunut, ja kuka heitä passasi, siivosi, laittoi ruokaa ja teki petejä. Riippuvuus tuhosi komean, lahjakkaan ja älykkään miehen elämän. Aikansa toinen jaksaa vastustaa, mutta lopulta alistuu havaittuaan sen toivottomaksi. uukautta ennen kuolemaansa tämä ihmisparka vieraili kodissamme ja totesi surullisena: On surullista, että ihminen on näin epäsosiaalinen kuin minä. Niinpä hän meni eräänä helteisenä heinäkuun päivänä Tukholmassa mielenterveystoimistoon karvalakki päässään ja ensi töikseen repi heidän puhelinluettelonsa, ja sai kun saikin sairaseläkkeen mielenterveydellisistä syistä. Miehen mukana katosi koko elämä. Niillä matkoillaan mies aina kutsui
E
milloin ketäkin käymään Suomessa. Hänellä ei ollut henkilökohtaisia ystäviä, ei harrastuksia, ei mitään. oista paria seuraamme edelleen, kuinkahan siinä mahtaa käydä. Saatuaan taas kerran häädön hän oli muuttamassa, ja joku hänen tempuistaan tarpeekseen saanut naapuri heitti häntä parvekkeeltaan mädällä kananmunalla. Hän alkaa menettää omaa persoonallisuuttaan hitaasti, mutta varmasti. VAPAA VAELTAJA
T. Molemmilla miehillä on ollut huono itsetunto, eivätkä he ole saaneet oikein minkäänlaista kasvatusta lapsuudenkodeissaan, vaan ovat saaneet tulla ja mennä oman tahtonsa mukaan. Hänellä ei yksinkertaisesti ole omaa elämää. Päteminen tapahtuu vain miehen kautta
9,50 )
! Tilaa nyt
7
Mik Mikäli et vielä ole Tosi Elämää -lehden tilaaja, saat upean Joululehden suoraan kotiisi hintaan 9,50 .
TILAA
TIL AUSKORTTI
Leikkaa tästä! Toimi jo tänään!
ILMAISELLA
TEKSTIVIESTILLÄ!
KTILAA JO NIMI OSOITE numeroon 16303
Huom!
Tekstiviestitilauksissa Tosi Elämää -lehden tilaajat saavat Joululehden tilaajaetuhintaan!
Palvelun hinta 0 . Palvelu toimii suomalaisissa matkapuhelinliittymissä.
Kyllä kiitos!
Tilaan Kauneimmat Joulun Käsityöt-lehden suoraan kotiini hintaan 9,50 (sis. Selkeiden ohjeiden avulla saat näyttävää nopeasti ja helposti!
Nopeasti valmistuvat sukat, lapaset, huivit ja bolerot. Veikeitä tonttuja! Mukavat tossut koko perheelle.
Paljon mukavaa tekemistä joulua odotellessa!
Sinulle Tosi Elämää lehden tilaaja Vain! 90
(Norm. Suloisia neuleita vauvalle ja ihastuttavia nukenvaatteita pikkuäideille. Olen Tosi Elämää -lehden tilaaja ja saan Kauneimmat Joulun Käsityöt -lehden tilaajaetuhintaan vain 7,90 (sis. Ystävälle! Näyttävä korusetti, viinipullonsuojus ja lasinaluset. postikulut).
Nimi Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin
Tilaa suoraan kotiisi!
Postimaksu maksettu
Tunnus 5007535 90003 Vastauslähetys
SOITA! 08537 0370
3
KTILAA JO MARI MALLIKAS MALLIKATU 1 00100 HELSINKI
Tilaajan allekirjoitus
Tilaa netistä: www.kauneimmatkasityot.fi tai sähköpostilla: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi. Juhlavaa tunnelmaa kotiin! Virkkaa jouluiset tähtiverhot ja enkeliliina sekä sydämiä kuusenkoristeiksi ja paketteihin. postikulut). Joulun parhaat ideat!
Kauneimmat Joulun Käsityöt
Runsaasti helppoja ja muodikkaita ohjeita joulun pehmeisiin paketteihin
Hän oli kyllä kuiskutellut korvaani kauniita sanoja ja kertonut rakastavansa minua, mutta kihloihin menosta tai mistään sellaisesta ei ollut koskaan ollut puhetta. Oma elämäni 60-luvulla palasi mieleen, kun olin hiljan vieraana sukulaisvauvan ristiäisissä. Joskus, jos oli jotain oikein tärkeää, kauppias saattoi antaa luvan käyttää työpaikan puhelinta, mutta lemmenlurituksia sillä ei olisi voinut soittaa. Mikä tahansa muu vaihtoehto oli silloin tuntunut paremmalta kuin lapsen saaminen yksin, ja olin ajautunut elämäni hirveimpään painajaiseen.
M
helimeen, ellei nyt joku aivan kiireinen työ ollut kesken. Kipitin pyöräni luokse ja lähdin polkemaan kohti kotia. Hän ei kuulemma osannut nukkua vieraassa sängyssä, ja koska hän teki vaativaa työtä insinööritoimistossa, hänen täytyi saada kunnon yöunet. Niin. Isto sen sijaan soitti minulle toisinaan kauppaan, ja koska hän oli niin kohtelias, kauppias huusi minut pu12
lut niistä kuullut. Siihen aikaan neiti-ihminen ei kerta kaikkiaan voinut sanoa kenellekään, että on raskaana. Näissä ristiäisissä ei ollut lainkaan vauvan isää, eikä kukaan pitänyt sitä erityisen kummallisena asiana. Mietin, miten kertoisin asiasta Istolle, sillä en ollut ollenkaan varma, että hän ilahtuisi. kuului Iston ääni peremmältä asunnosta. Otin hänet avosylin vastaan pikkuruiseen yksiööni ja olisin pitänyt aamuun saakka, mutta siihen hän ei koskaan suostunut. Isto perui usein sovittuja tapaamisia, mutta saattoi toisaalta ilmestyä ovelleni ennalta ilmoittamatta, kun suunniteltu työhomma ei ollutkaan toteutunut. Siihen aikaan ei ollut apteekista saatavia raskaustestejä, joiden avulla itsensä olisi voinut päästää jännityksestä melkein saman tien kuukautisten ollessa vähän myöhässä. Elvi, kuka siellä on. En minä tiedä, joku mykkä ilmeisesti, nainen tuhahti, ja silloin sain jalat alleni. hieman minua vanhempi nainen kysyi ja pyyhkäisi käsiään essuun. Kun en saanut sanottua mitään, hän pyöritteli silmiään ja huokasi syvään. uhteemme oli jatkunut kolmisen kuukautta, kun epäilin olevani raskaana. Ei ollut kännyköitä, vaan ainoa mahdollisuuteni käyttää puhelinta oli mennä kolikoiden kanssa puhelinkioskille. Kun nainen sitten hetken päästä seisoi oviaukossa, menin aivan suunniltani. En esimerkiksi saanut soittaa hänelle, vaikka vaikeaahan se toisaalta siihen aikaan olisi ollutkin. Terveydenhoitaja piti minulle melkoisen ripityksen, aivan kuin se olisi siinä vaiheessa enää mitään auttanut. Rakkauden huumassa en tullut kiinnittäneeksi huomiota asioihin, joista kuka tahansa selväjärkinen olisi ymmärtänyt, että mies oli varattu. Oikeasti hänen vaimolleen oli kaiketi tullut jotain menoa, ja hän käytti tilaisuutta hyväkseen, mutta sitähän minä en silloin tajunnut. Autot olivat siihen aikaan vielä sen verran harvinaisia, että ihmisen saattoi löytää sen avulla. Minunkin olisi aikanaan pitänyt uskoa itseeni, mutta rohkeuteni ei riittänyt kantamaan otsassani yksinhuoltajan leimaa. Löysin hänen sukunimensä rappukäytävän nimitaulusta ja kapusin kolmanteen kerrokseen. Niinpä. En tiedä, näkikö Isto minut ikkunasta ja mitä hän vai-. Tuore äiti oli jo pitkään potenut vauvakuumetta, mutta kun oikeaa miestä ei osunut kohdalle, hän hankki lapsen yksinään. Juoksin raput alas sellaista kyytiä, että ihme, kun en saanut keskenmenoa siinä vauhdissa. Raskaana ja petettynä
olin valmis ottamaan kenet vain
oni asia maailmassa on mennyt parempaan suuntaan, ja se, mikä vielä muutama vuosikymmen sitten saattoi merkitä melkein maailmanloppua, on nykyään ihan luonnollista. Mitä asiaa. En edes tiennyt tarkalleen, missä Isto asui, kaupunginosan vain. Vasta siinä vaiheessa tajusin, ettemme olleet koskaan suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta. Sain tietää, että olin tosiaan raskaana, vaikka eihän siitä mitään epäilystä ollut. Minun täytyi jonottaa pissani kanssa terveysasemalle, myöhästyin sen takia töistä ja minun piti valehdella kauppiaalle. Se oli kauheinta, mitä naiselle saattoi tapahtua. Eräänä iltana odotukseni palkittiin, kun näin hänen autonsa erään kerrostalon parkkipaikalla. Hän ei ollut käynyt tai soittanut yli viikkoon, ja yritin etsiä häntä pyöräilemällä iltaisin töiden jälkeen hänen kotikulmillaan. Soitin ovikelloa ja odotin, että hän tulisi avaamaan. Toki me olimme yrittäneet ehkäistä sen verran kuin siihen aikaan oli mahdollista, kun e-pillereitäkään ei vielä ollut ainakaan kaiken kansan ulottuvilla, tai ainakaan minun kaltaiseni kiltti perhetyttö ei ol-
S
O
lin silloin 23-vuotias ja työskentelin apulaisena sekatavaraliikkeessä, kun tapasin tansseissa mukavan miehen, Iston
Ihme, ettei kukaan kysellyt päivisin, mikä minun oli, sillä näytin varmasti aivan kauhealta. Anelin lääkäriltä, että hän auttaisi minua jotenkin pääsemään vauvasta eroon, mutta sain vastaukseksi ivallisia katseita. Sitä en todellakaan tajunnut, että painajaiseni oli vasta alussa.
molleen selitti, vai totesivatko molemmat vain, että mikä lie hullu. Niin kuitenkin kävi minulle. En nähnyt häntä sen koommin.
S
euraavista kuukausista en muista paljoakaan. Pidimme yhteyttä vain vähän, ja tämä ei tosiaankaan ollut sellainen asia, josta olisi tullut mieleen tiedottaa isosiskoille, jotka olivat
aina eläneet säntillistä elämää. Voi sinua reissua, hän sanoi lopulta. Nykypäivänä sellainen lääkäri saisi ehkä potkut, mutta ennen he olivat melkein jumalia, joilla oli oikeus päättää ihmisten kohtaloista. En ollut voinut kertoa ongelmastani kenellekään. Mikä noin surettaa. Hän oli minua aika paljon vanhempi, lyhyenläntä ja kaikkea muuta kuin komea. Mitäs, jos tulisit meille. Minä asun maalla, kolmenkymmenen kilometrin päässä täältä. Teille. Siihen aikaan ei ollut sopivaa, että yksinäinen nainen tuli raskaaksi. Ainakaan hän ei enää koskaan ottanut minuun yhteyttä, ei käynyt ovellani eikä soittanut. Käännyin katsomaan häntä silmät itkusta punaisina. Minkä taakseen jätti, sen edestään löysi, sanoi vanha sananlaskukin. mies kysyi. Vielä muutaman kuukauden ajan pystyisin kätkemään tilani, mutta mitä sitten tapahtuisi, siitä minulla ei ollut aavistustakaan. Minulla on maalaistalo järven rannalla, on lehmiä ja possuja ja kissoja, emäntä vain puuttuu, eikä näin van13. Selvisin jotenkuten työpäivistä, sillä muutakaan vaihtoehtoa ei ollut, mutta illat ja yöt itkin. Vanhempani olivat jo kuolleet, mikä olikin ainoa positiivinen asia katastrofissani, sillä vältyinpä tuottamasta heille heidän elämänsä suurinta surua. Kas, ettei aikuinen nainen tiennyt, miten tultiin raskaaksi, vaan levitteli jalkojaan siellä ja täällä. Minulla oli useampia sisaruksia, mutta he kaikki olivat minua paljon vanhempia, ja heillä oli jo omat perheet. Hän ei keskeyttänyt minua paheksuakseen tekoani, hän vain istui siinä ja oli ensimmäinen ihminen, jolle saatoin purkautua. Kylläpä mies teki sinulle katalan tempun. Tuntui helpottavalta puhua jollekulle, ja mies kuunteli minua tarkkaavaisena. Onko maailma murjonut pikkuista. Meitä kun on tässä maailmassa niin moneen junaan. Olin tilanteestani niin hädissäni, etten edes uskaltanut puhua siitä kellekään. Kun sitten tapasin Matin, kuvittelin hänen olevan vastaus rukouksiini. Koska en ollut varma, ymmärtäisivätkö ystäväni minua vai katkaisisivatko välit, olin ollut vaiti. Se vielä olisi puuttunut, että olisin oksentanut kaupan jauholaariin.
E
räänä iltana istuin puistonpenkillä surullisena ja allapäin, kun penkin toiseen päähän istui mies.
Jos hän ei olisi alkanut puhua minulle ystävällisesti, olisin tuskin edes huomannut häntä. Hänen äänensä oli hellä, ja jokin repesi minussa. Laihduin monta kiloa, mutta pahoinvointia minulla onneksi ei ollut. Työkaverit eivät tienneet mitään, kauppias vielä vähemmän
Onko sinulla oma yksiö. Huomasin kyllä, että rakennukset eivät olleet ihan yhtä hyvässä maalissa kuin mitä olin matkalla muissa taloissa nähnyt, pihassakin olisi ollut kaikenlaista siistimistä. Mutta eihän yksin asuva isäntämies voinut tietenkään joka paikkaan ehtiä. Voisit emännöidä talossani, ja lapsi saisi kasvaa raikkaassa maalaisilmassa eläinten keskellä. Ihmistuntemukseni ei taida olla kovinkaan kummoinen, kun haksahdin sellaiseen tyyppiin. Minä tulen traktorilla siihen sinua vastaan. Kaupungissa pienistäkin asunnoista joutuu maksamaan huikeita
14
Hääyökin oli vielä kokematta, ja ajatus siitä puistatti minua.
summia, joten siinä suhteessa olet kyllä onnekas. Minä muuten olen Helena, tote-
H
E. huusin hänen takaansa traktorin pärinän yli. Näytit niin uskomattoman kauniilta istuessasi siinä ypöyksin. Minulla on siellä jonkinlainen rantasaunakin, ja sitten myöhemminhän voimme rakentaa kunnon mökin. Sitä ollaan vissiin menossa katsomaan emännänpaikkaa. Hänen sanansa kuulostivat melkein liian hyvältä ollakseen totta. Olihan minussakin vikaa, huokasin. Autoa minulla ei ole, mutta olen kyllä ajatellut, että jos vain saan emännän, hommaan autonkin. Onko tämä muka sinun talosi. Matkalla puhuimme niitä näitä ja huomasin lupaavani lähteä sunnuntaina käymään hänen luonaan. Ei hän ainakaan miltään enkeliltä näyttänyt, jonka kohtalo olisi johdattanut eteeni. Että joku mies kehtasi tehdä sinulle sellaisen tempun. Ainakin pieni matka saisi ajatukseni hetkeksi pois vatsastani ja siellä kasvavasta pienestä ihmisestä, jota ajattelin hyvin ristiriitaisin tuntein. Olenhan kohta neljänkymmenen. n tiedä, miten hän sai puhuttua pääni pyörälle, mutta huomasin lähteväni saattamaan häntä linja-autoasemalle. Kaunis, minä. Vaikka ihan tällainen tavallinen maalaistalohan tämä vain on. Olet sinä kaunis, ihan oikeasti, hän vakuutti. Tämä on tällainen vähän alkeellinen kyyti, mies pahoitteli hytitöntä traktoriaan. Matkaa ei ole kuin pari kilometriä, mutta sinun ei ole hyvä tuossa tilassa kävellä niin paljon. Ohitimme monta viehättävää taloa, kunnes hän käänsi traktorinsa pitkälle koivukujalle, jonka päässä odotti suuri valkoinen asuinrakennus. Onko sinulla edes kotia teille. Sinä tosiaan ansaitsisit parempaa. Minun äitini on sairaalassa ja kävin katsomassa häntä. En minä korkealta tipahtaisi, jos lähtisin katsastamaan, millaisesta miehestä ja millaisesta talosta oikein oli kyse. Kyllä pienokainen ansaitsisi kunnon kodin. Ja minulla oli terveet kädet, puhtiakaan ei ollut koskaan puuttunut. Ja miten kaunista seutua tämä olikaan. Perin pari vuotta sitten kummitätini asunnon. haa miestä kai kukaan edes huoli. linja-autokuski virnisti jättäessään minut tienposkeen. Viimeinen bussi kotikulmille lähtee puolen tunnin kuluttua ja ajattelin tulla siksi aikaa puistoon kävelemään. Tämähän on aivan ihana, vakuutin ja kysyin, saattoiko peltojen takana näkyvässä järvessä uida. Meillä teiltä ei puuttuisi mitään. Eihän se ole kuin pienen pieni yksiö, mutta kyllä me siihen mahdumme. Toisaalta mitään ei saanut, jos ei uskaltanut ottaa riskiä, muistutin itseäni. Sanot vain onnikkakuskille, että jättää sinut Terholan tienhaarassa, hän tietää kyllä. Tulisiko hän edes minua vastaan, vai joutuisinko odottamaan maalla tuntikausia seuraavaa takaisin kaupunkiin tulevaa linja-autoa. ämmästyksekseni mies seisoi traktoreineen tienhaarassa odottamassa minua ihan niin kuin oli luvannut. Hänen huolenpitonsa melkein itketti minua. Se paikka kuulostaa paratiisilta, totesin. kysyin. hän kysyi varovasti, kun olimme hypänneet pois traktorin päältä. Auttaisin niin mielelläni sinua, sillä onhan tuo nyt aivan kauhea tilanne. Ei tulisi aika pitkäksi täällä maalla. mieheltä pääsi. Mutta onhan se totta, ettei lapsen ole hyvä kasvaa kaupungissa. Miehen täytyi olla joko sokea tai yksinkertainen, tai sitten molempia. Jos saisin hänet käsiini, möyhentäisin perusteellisesti. Kun näin sinut, tulin uteliaaksi ja oli pakko tulla tähän istumaan. Mitä sinä täällä kaupungissa sitten teet. Tilaa ainakin on, sillä rantaviivaa on monta sataa metriä. Miten joku saattaa kohdella sinua noin. Sinäkin voisit sitten ajaa ajokortin ja käydä kaupungissa tuttujasi tervehtimässä. Sinun pitäisi tulla katsomaan sitä. Miehen äänessä oli toiveikkuutta. Kun hän oli jo noussut kotikylään menevään linja-autoon, tulin ajatelleeksi, etten tiennyt edes hänen nimeään. Olisinpa minä nuorempi ja komeampi, niin tarjoaisin kodin sinulle ja lapsellesi. Mietin koko loppuviikon, oliko hänen ehdotuksessaan mitään järkeä. On meillä koti. Ei hän edelleenkään ollut silmissäni mikään elokuvatähti, mutta johan se oli nähty, mitä seurasi, kun lähti komean ja hurmaavan miehen matkaan. Tämäpä tämä. En olisi halunnut lasta, mutta koska minusta nyt joka tapauksessa oli tulossa äiti, täytyi-
hän minun rakastaa pienokaistani. Se on tosiaan ihan vaatimaton, vakuutin. Tottahan toki. Olisi pitänyt ymmärtää aikaisemmin, etteivät sellaiset olleet minua varten. Miten sinä olet aikonut järjestää elämäsi lapsen kanssa. Mitäs tykkäät
sin ja ojensin käteni. Vaikka jos luulet saavasi häneltä jotain, siinä sinä erehdyt. Hän ei vastannut tervehdykseeni, vaan katsoi minua kuin halpaa makkaraa ja totesi sitten, että tällainen suttura siis tällä kertaa.
Anteeksi kuinka. Lehmät odottavat kohta lypsyä ja sitä ennen on laitettava ruoka. Ehkä hän ei ollut muistanut kertoa minusta äidilleen. Kun kysyin, missä Matti oli, sain vastaukseksi, ettei maatalossa ollut aikaa seistä pihassa huoria odottamassa. Hääyökin oli vielä kokematta, ja ajatus siitä puistatti minua. Ja ennen kaikkeahan minun täytyi ajatella lastani. Halusin rouva Heikkalaksi ennen kuin kukaan näkisi, että olen raskaana. Onneksi Matti ei ole ainakaan tuollainen, ajattelin helpottuneena. Keittiössä on perunoita ja lihaa, rouvan sopii aloittaa niistä. kysyin, sillä epäilin kuulleeni väärin. Minä puran sinun laatikkosi tähän auton viereen, kuljettaja sanoi ja teki työnsä hyvin ripeästi. Oli sateinen päivä, kun Matin tuttu haki minut ja tavarani pakettiautollaan. Ja minä olen Matti Heikkala. Pihassa kuljettajani totesi, että Matti ei tainnutkaan olla kotona, sillä traktori oli poissa. Maalaiskylässä ihmisillä oli tapana olla perillä toisten asioista, ja olisi herättänyt kummastusta, jos olisin muuttanut taloon viimeisilläni raskaana. Nainen kääntyi kannoillaan ja meni sisään siitä kuistista, josta Matti oli vienyt minut taloon sillä ainoalla kerralla, kun olin käynyt siellä Lyytin sairaalareissun aikana. Enhän voinut aavistaa, mikä minua odotti. Mutta Lyyli tuolla jo näkyy odottavankin, hän jatkoi, ja jälkeenpäin tajusin vahingonilon hänen äänessään. Totta kai ymmärsin, että sekin puoli kuului avioliittoon, mutta toivoin, ettei Matti vaatisi minua niihin puuhiin kovin usein ainakaan niin kauan kuin olin raskaana. Tulee koska tulee, sen kun odotat. Helena Mäkinen. Hyvä, että ehdin kiitokset sanoa. Ja kuurokin vielä kaiken lisäksi, hän tokaisi. Olin saanut kaupassa kiitosta ystävällisyydestäni ja varsinkin siellä asioivat mummot ja papat pitivät minusta, joten en olisi uskonut anopista tulevan minkäänlaista ongelmaa. Meillä on aina menty iltalypsylle puoli viideltä iltapäivällä, ettäs tiedät. Makustelin mielessäni mahdollista tulevaa nimeäni. Huonekalut jätin paikoilleen, sillä eiväthän ne Heikkalaan olisi mahtuneet, ja ajattelin vuokraavani asuntoni kalustettuna. Helena Heikkala kuulosti komealta, ja sillä hetkellä taisin päättää, että tänne minä tulisin. Ajoimme Heikkalaan hiljaisuuden vallitessa. eidät vihittiin jo kolmen viikon kuluttua, heti, kun se vain oli mahdollista. Mattikin oli sitä mieltä, ettei ollut mitään syytä vitkutella. Kun olin ollut kuistilla hyvän tovin, Lyyti ilmestyi taas näkyviin. Kauppias oli hämmästynyt, kun irtisanouduin töistä ja sanoin lähteväni heti, kun se vain oli mahdollista. Sanat kuivuivat huulilleni, sillä hän oli jo palannut sisälle enkä nähnyt häntä koko päivänä. Ja navetta on tuo punainen rakennus tuolla. Tai ehkä hänen äitinsä oli jotenkin sairas tai muuten omituinen eikä tarkoittanut sanoillaan pahaa. Mutta enhän minä tiedä, mitä minun pitäisi tehdä, jos kukaan ei neuvo. Mutta en kai minä nyt yksin... En tosiaankaan, henkäisin. Selitin, että muutan emännäksi maalle ja saan lapsen. Kun lamp15. Tämä paikka olisi hänelle paratiisi. Se on tästä lähtien sinun hommasi. Kuski oli juro äijänköriläs, emmekä puhuneet matkalla paljoakaan. Olisipa hän ollut silloin kotona, niin en olisi nyt seissyt neuvottomana heidän pihassaan. atti oli kyllä ennen vihkimistä maininnut ohimennen äidistään, mutta olin saanut sen käsityksen, että tuleva anoppini asui talon toisessa päässä ja eli omaa elämäänsä. Päivää, sanoin Matin äidille ja lähestyin häntä. Vai makoilemaanko sinä luulit tänne pääseväsi. Siinä muuttokuormasta pois kavutessani en sitä tajunnut, sillä Matin äiti oli minulle silloin vielä yksi vanha nainen muiden joukossa. Onneksi olkoon nyt sitten vain! Poikkea kaupungissa käydessäsi joskus näyttämässä vauvaa meillekin täällä töissä. Maisemien katselullako sinä luulet tässä talossa elettävän. En tosin tuntenut aviomiestäni vielä kovinkaan hyvin, sillä ennen vihkimistä olimme tavanneet vain muutaman kerran, ja pappilassa käynnin jälkeen olimme jutelleet yhden ainoan kerran puhelimessa sopiessamme muutostani. En uskaltanut mennä sisään naisen perässä, vaan kannoin tavarani toiselle kuistille sateensuojaan ja jäin ulos odottamaan, että Matti tulisi jostain ja asiat alkaisivat selvitä. Kaikki kävi niin äkkiä, että minulla oli vaikeuksia pysyä vauhdissa mukana. Sen jälkeen hän kaasutti välittömästä tiehensä. Enhän minä edes tiennyt, että seurustelet niin vakavasti, vaikka onhan joku mies joskus soitellut sinulle tänne kauppaan. Olenhan minä huomannut, että olet ollut viime aikoina kovin väsyneen ja riutuneen näköinen, mutta tällainen minulle ei tullut mieleenkään, hän tunnusti. Minä lupasin, ja sillä hetkellä aioin lupaukseni toteuttaakin. Ikimaailmassa en olisi tullut samaan taloon tuollaisen naisen kanssa, jos olisin tiennyt. Totta kai olin valmis auttamaan
M
M
vanhaa ihmistä, niinhän maalla tavattiin tehdä. En ollut varma, oppisinko koskaan rakastamaan Mattia, mutta päätin yrittää pitää hänestä. Näin saisin siitä hieman tuottoa. Pitihän se arvata, että kaikkein avuttomimman rääpäleen se meidän poika tänne raahaa
Hän ei voi saada lapsia, sillä hän sairasti lapsena sikotaudin. Sitä paitsi, älä kuvittelekaan, ettenkö tietäisi, ettei lapsi ole Matin. Olisin halunnut puhua muiden ihmisten kanssa ihan tavallisista asioista, päästä sisälle talon asioihin muutenkin kuin piikana, mutta kukaan ei kuunnellut minua. Olin luullut sen johtuvan ankarasta äidistä, sillä kun käyttööni oli annettu pieni huone keittiön takana, Lyyti oli tokaissut, että sieltä ei sitten lähdetty haahuilemaan mihinkään. Kun yritin sanoa, että minun pitäisi päästä neuvolaan, Lyyti tokaisi, että lapset oli ennenkin saatu maailmaan ilman neuvoloita. Hänet
6 16
oli alistettu niin maanrakoon, ettei hänellä ollut edes omia haluja. Minä en päässyt koskaan mukaan. Matti ei ollut kertaakaan käynyt makuukamarissani. Kun minä synnytin Matin, olin illalla jo navetalla, mutta nykyajan naiset nyt tiedetään. Olin kyllä naimisissa, mutta meille ei siunaantunut perheenlisäystä ja sitten tuli erokin. sin puoli viideltä navetalle, huomasin, miten kamarin verho heilahti. Olin ollut Heikkalassa puoli vuotta, ja minusta oli tullut niin metsäläinen, etten tiennyt, miten edes selviäisin sairaalassa, jossa minun pitäisi asioida ja puhua vieraiden ihmisten kanssa. Miten niin äiti kohtelee sinua kaltoin. Olin ollut helpottunut, kun Mattikin oli totellut käskyä, mutta vähitellen aloin uskoa, että hän ei kerta kaikkiaan pystynyt minkäänlaiseen intiimiin kanssakäymiseen. Lyytin tajuttua, että vauva oli tosiaankin syntymässä, hän tilasi taksin. Lääkäri kehotti kätilöä olemaan hiljaa, mutta päätin siinä maatessani, etten koskaan päästäisi ainuttakaan miestä niin lähelle itseäni, että voisin tulla uudelleen raskaaksi. Mutta ei sinne sairaalaan sitten päiväkausiksi tarvitse loikoilemaan jäädä. Kaikki asiat hoidettiin selkäni takana. Olin sitä joskus kysynytkin, mutten ollut saanut vastausta. Miten monena iltana olet joutunut menemään nälkäisenä nukkumaan. Lyytikö. Matti ei ehkä ollut pohjimmiltaan paha mies, mutta hän oli täysin äitinsä vallassa, ja ymmärsin hyvin pian, että minut oli otettu taloon vain ilmaiseksi piiaksi. Rakastin lastani, kun hän vihdoin oli maailmassa, mutten jaksanut mennä vauvalaan katsomaan häntä. Melkein tekisi mieli lähettää tämä rouva takaisin kotiin ja sanoa, että synnytäkin sitten siellä ilman apua, kun et ole tähän astikaan asioista huolehtinut. Matti hoiti kauppa-asiat käydessään traktorilla kirkolla. Mikä ihmeen prinsessa sinä muka kuvittelet olevasi. Tyttölapsi, voi kun ihanaa! Minäkin olisin aina halunnut saada tytön, mutta sitä onnea minulle ei koskaan suotu. Mitäpä sitä mitättömään miniään sanojaan tuhlaamaan, olin hymähtänyt itsekseni ja antanut asian olla.
K
H
K
esti yli kymmenen tuntia ennen kuin tyttö lopulta oli maailmassa, vaikka kivut olivat olleet kovat jo taksimatkalla. Naapureita en tuntenut, eikä heitä ihan lähellä ollutkaan, kyläkauppaankin oli kilometrejä, ja mitä minä ilman rahaa siellä olisin tehnytkään. un synnytyssupistukset alkoivat, hätäännyin. Minuahan ei toista kertaa sanottaisi rääpäleeksi! eikkalaan muutosta alkoi painajaiseni, ja yhä edelleen alan täristä, kun mietin, mitä minulle olisi tapahtunut, ellen olisi lapseni syntymän jälkeen törmännyt ihmisen hahmon saaneeseen suojelusenkeliin. Ei lehmiä lypsämättäkään voi jättää. Luulisi, että jokainen tuleva äiti ajattelisi edes lapsensa parasta, vaikkei itseään välittäisikään ajatella. Minulle ei kukaan koskaan soittanut, tai ainakaan minua ei haettu puhelimeen. Tuloni jälkeen en nähnyt kertaakaan rahaa. Inga kertoi
K
K. Kätilö oli haukkunut minut siitä, etten ollut käynyt neuvolassa kuin yhden ainoan kerran aivan alkuaikoina. En ollut sitä ennen tainnut koskaan nähdä eronnutta naista. Pakko kai tässä on nyt sitten vanhan ihmisen koettaa selvitä yksin, että sinä pääset makoilemaan. Tässä talossa ei kuljeta yöjalassa, anoppi ilmoitti, ja se koski näköjään myös aviopareja. un Lyyti oli joskus jossain, yritin puhua Matin kanssa, mutta turhaan. Olin talossa kuin vanki. Päiväni olivat pelkkää työntekoa ja raadantaa. Repesin pahasti ja jaksoin seuraavat kaksi päivää vain itkeä sängynpohjalla. Äitiyspakkauskin oli jäänyt sen takia saamatta. Hoitajat toivat vauvan maidolle huoneeseeni ja toruivat samalla laiskuuttani. Vaikka olin lypsänyt viimeksi vuosia sitten, päätin, että selviytyisin. Olin joskus ihmetellyt, kuka navettatyöt oli mahtanut tehdä ennen minua. En tajunnut, miten jaksaisin mennä takaisin Heikkalaan ja navettatöilleni, joilta luultavasti en saisi päivänkään lepoa sen jälkeen, kun taas olisin kotona. Sitä paitsi, mitä sinulta puuttuu. On se uskomatonta, ettei valistus ole vieläkään yltänyt jokaiselle syrjäkylälle, kuulin kätilön pauhaavan lääkärille, kun lasta vedettiin väkisin maailmaan. Vai oliko Matti kenties käynyt navetalla. olmantena päivänä samaan huoneeseen tuli toipumaan viisikymppinen kohtuleikkauksesta toipuva nainen, joka alkoi kysellä vauvastani. Kun puhelin soi, Lyyti tai Matti sulkeutui oven taakse puhumaan. Hämmästyin, että hän oli niin mukava ja iloinen ihminen eikä vaikuttanut ollenkaan paheelliselta. Tajusin, että hänelle oli turha selittää, miten kaipasin jos en nyt ihan rakkautta ja hellyyttä, niin ihmisarvoa ainakin. Tottahan hän tietää asiat paremmin, kun on ikänsä asunut talossa
Tosin se oli Heikkalassa enkä tiennyt, miten saisin sen sieltä. Kysyin ujosti asiaa, jota olin viime päivinä miettinyt. Mutta sittenhän kaikki saavat tietää, miten asiat ovat! huudahdin. Ensin pelkäsin
hänen syyttävän minua ties miksi hutsuksi, kun olin tullut raskaaksi varatulle miehelle, mutta hänen mielestään siinäkään ei ollut mitään kummallista. Jos se nyt yleensä oli edes tallella. Pirkko oli kuulemma ollut huolesta syrjällään, kun ei yhtään
3 17
I
L. Ethän sinä edes tunne minua. Näin meidän kesken, minunkin anoppini oli oikea hirviö, mutta riidoissa Arvi asettui aina minun puolelleni, ja siitä olen hänelle edelleen kiitollinen. Hyvin sillä toimeen tulee, vaikkei leveilemään pääsekään, hän totesi ja innostui, kun kerroin, että minäkin olin ennen raskauttani ollut töissä kaupassa. Ja etkös sinä sanonut, että teiltä on kirkolle vain kahdeksan kilometriä. Sinähän olet synnyttänyt, herra nähköön, eikä tämä ole mikään viheliäinen takapajula, jossa naiset komennetaan suoraan lapsivuoteelta lypsyjakkaralle. Ehkä ihmiset ensin katsovat pitkään, mutta uteliaisuus menee pian ohi. Eikä sitten mitään mietintää, hän tokaisi. On minulla siitä työtodistuskin, vakuutin. Mutta nyt minä en ymmärrä, henkäisin. Muutat täältä suoraan luokseni ja pistät eropaperit vetämään. Ketkä kaikki. Me pääsimme Ingan kanssa sairaalasta samana päivänä, ja Ingan ystävätär haki meidät autollaan. Ingakin oli toipilas leikkauksensa jälkeen, mutta pystyi toimimaan kaupassa päällysmiehenä, kun myyjät tekivät raskaat työt. Mikä matka se semmoinen muka raavaalle miehelle on?
K
un vauva tuotiin seuraavan kerran rinnoilleni, Inga tuli viereen ihastelemaan, kun vauva hapuili nännejäni. Ei nyt niin kiirettä kyllä saisi olla, ettei omaa lastaan ehtisi katsomaan. Anteeksi nyt, jos olen tungettelevainen, mutta tiedän kyllä Heikkalan Lyytin. apsi kastettiin Susanna Kristiinaksi. Maito ei ollut vielä kunnolla noussut, ja vauva alkoi kohta parkua nälkäänsä. Olin varma, että tavarani oli tällä välin pengottu perusteellisesti ja osa hävitetty.
lman Ingaa olisin mennyt takaisin Heikkalaan enkä uskalla edes ajatella, mitä minulle ja lapselle siellä olisi tapahtunut. Ja kaupassa kukaan ei sano sinulle mitään, siitä minä pidän huolen. Toivottavasti sentään saat tukea mieheltäsi. Sinullahan oli vaikea synnytys ja kotiasiatkin taitavat painaa, vaikket sitä suoraan sanokaan. Ja sinähän sanoit olevasi maatalon emäntä, joten ethän sinä ehtisikään. Olen tutustunut sinuun aika hyvin näinä päivinä ja tiedän, että olet hieno nuori nainen. Asetuin taloksi Ingan yläkertaan ja olisin halunnut silkasta kiitollisuudesta mennä kauppaan auttamaan jo seuraavana päivänä, mutta se ei tullut kysymykseenkään. Inga kysyi tyhjää yöpöytääni katsoen. Inga purskahti nauruun ja hihitti, että olisi loukkaantunut verisesti, jos en olisi pyytänyt. Imettämässähän voit kipaista kesken työpäivänkin. Niiden päivien aikana, jotka olimme samassa sairaalahuoneessa, huomasin kertovani hänelle kaiken elämästäni. Se, että pääsisin taas kauppaan töihin, tuntui viime kuukausien painajaisen jälkeen melkein paratiisilta. Miksi sinä tekisit minulle sellaista. Minulla onkin juuri apulainen hakusessa, mutta sinähän et tietysti vähään aikaan palaa töihin, kun on vauvakin. Eikös sinun miehesi ole tuonut sinulle kukkia. Ei ketään kiinnosta, kuka on lapsesi isä, jos olet kaikille ystävällinen ja kiltti. Inga ihmetteli. Minua alkoi itkettää ja Ingakin huomasi sen. Voisitko sinä mitenkään tulla tytön kummiksi. Yläkerrasta järjestyisi sinulle ja vauvalle huone, ja emmeköhän me saisi jonkun koulutytön hoitamaan vauvaa silloin, kun olet töissä. Katsotaan jatkoa sitten myöhemmin. Tämä on miesten maailma, sehän tiedetään, ja siksi meidän naisten täytyy pitää yhtä. Ja minä voin todistaa, ettei se mies välitä sinusta pätkääkään, kun ei ole kertaakaan vaivautunut edes sairaalaan katsomaan. Sinä lepäät muutaman viikon ja hoitelet vauvaasi, minä hoidan kaiken muun. Selitin, että matka oli pitkä ja talossa kiireitä. Kaupanpidon ohella Inga ehti hoidella myös minun asioitani ja toi allekirjoitettavakseni paperin, jolla hain avioeroa. Ristiäiset pidettiin Ingan asunnossa, kummeina oli hänen lisäkseen ystävättäreni kaupungista. Sinä et mene siihen taloon takaisin kuin kuolleen ruumiini yli, ja minähän en aio kuolla vielä pitkään aikaan nyt, kun on vauvakin talossa. Etkös sinä sanonut, että edellisessä työpaikassakin sait kehuja. Ei ole varmasti helppoa olla hänen miniänsä. Ei sinun tarvitse mennä enää ollenkaan kotiin. Ethän sinä tunne täällä ketään, kun olet ollut vankina kotonasi. Sinut pitää saada pois siitä kamalasta talosta, minä taas tarvitsen apulaisen, joten kaikki voittavat. Olin ollut Pirkkoon yhteydessä viimeksi ennen kuin tapasin Matin, ja silloinkaan en ollut kertonut odottavani lasta. Nyt kaikki oli toisin. Niin tekee oikea mies. omistavansa kirkonkylällä pienen kaupan. Tätäkään minä en näköjään osannut! Olen kuullut, että jos äiti on oikein kipeä ja stressaantunut, ei tule maitoakaan. Voi miten ihana lapsi, miten kertakaikkisen suloinen, Annikki hehkutti kantaessaan tyttöäni autoonsa. Siihen täytyy toki olla joku syy, mutta eiköhän sinun tapauksessasi riitä, kun paljastat, ettei puolisosi ole lapsesi isä. Mitäs, jos oikeasti tulisit kauppaani töihin
MURHEEN KAUTTA ONNEEN
A
M
onta vuotta elin vain Susannalle ja työlle. Tapasin kaupassa monenlaisia poikamiehiäkin ja tiesin, että moni heistä oli kiinnostunut minusta, mutta oli vaikea kuvitella, että voisin enää koskaan luottaa ainoaankaan mieheen tässä maailmassa. summe vieläkin samassa talossa. Mattikin oli ollut alussa kiltti ja huolehtivainen, mutta miten olikaan käynyt. Kaupan vanha osa on Ingan entinen kauppa, mutta sitä on laajennettu nykyajan vaatimusten mukaisesti. En minä ole lähdössä mihinkään, jos vain saan olla tässä, vakuutin kyyneleet silmissä. Inga piti kauppaa loppuun asti, 75-vuotiaaksi. Asuntonikin oli ollut tyhjänä koko tämän ajan ja mietin, mitä tekisin sen kanssa. Sen vuoden aikana me kävelimme tunti toisensa jälkeen, ajelimme autolla, kävimme elokuvissa Susannan ollessa Ingan hoidossa. Asuntoni kohtalo kuitenkin ratkesi kuin itsestään, kun sain asianajajan välityksellä viestin, jossa Matti vaati siitä puolikasta itselleen. Topakasta kauppiaasta tehtiin pari lehtijuttuakin, ja me kaikki taisimme uskoa, että hän eläisi ikuisesti, mutta syöpä vei hänet lopulta muutamassa kuukaudessa. Sinähän tässä saamapuolella olet, piru vie. tiennyt, mihin olin kadonnut. Olo oli Heikkalaan verrattuna kuin taivaassa enkä jaksanut surra edes menettämääni asuntoa. Tilaa saadaan sinulle kyllä enemmänkin sitten, kun yksi huone käy ahtaaksi. Ingan luota en aikonut lähteä mihinkään, sillä tuskin minä saisin kaupungista töitä, yhtä mukavasta paikasta ainakaan. Inga tunsi kyllä kummityttönsä ja oli ajatellut testamenttia tehdessään samalla kauppansa tulevaisuutta. Miehen, ei ikinä! Inga sanoi painavansa sanat mieleensä.
päättämään, mitä oikein halusin. Olin valmis tekemään töitä vaikka vuorokauden ympäri, että tämä autuus jatkuisi. Ei sovi kyllä minun pirtaani, mutta toisaalta, jos asiasta alkaa ta-
pella, asianajajat vievät loputkin rahat. Pentti ei kajonnut minuun, ei hoputtanut eikä pakottanut minua
TILAA ILMAISELLA TEKSTIVIESTILLÄ!
Tosi Elämää 6 kuukautta, 6 numeroa 29
Kirjoita viestiin KTILAA TEX nimesi ja osoitteesi. Sitten kun löydät miehen. Eihän tämä nyt vetele! Kyllä se taitaa olla juuri näin, sanoin hiljaa. Lähetä viesti numeroon 16303.
Palvelun hinta 0. Se oli kuitenkin vain maallista. Kaupassa oli sanottu vain, että olin lähtenyt maatalon emännäksi lähikuntaan. Susanna on aina sanonut, ettei hän muuta elämää osaisi kuvitellakaan, kun on pienestä pitäen kasvanut kaupassa ja pyörinyt muiden jaloissa. Se mieshän on ihan hullu, Inga päivitteli. Ostimme oman talon läheltä Ingan kauppaa ja vuoden kuluttua saimme pojan. Vaikka suuret automarketit jylläävät, pienenkin valintamyymälän pitäminen kannattaa, sillä kirkonkylään on tullut paljon uutta asutusta. Minä yritän ottaa asioista selvää, mutta jos näyttää siltä, että laki on visusti Matin puolella, kaipa sinun täytyy laittaa asunto myyntiin ja omat rahasi visusti säästöön Susannan tulevaisuutta varten. Nyt sekin täytyisi myydä, sillä joutuisin avio-oikeuden perusteella antamaan siitä erossa puolet Matille. Palvelu toimii suomalaisissa matkapuhelinliittymissä.
Esimerkkiviesti: KTILAA TEX Miia Mallila Mallikatu 2 00100 Mallila
TILAA HETI!
X KTILAA TE A IL MIIA MALL 2 IKATU MALL LLILA 00100 MA
Aitoja tarinoita todellisesta elämästä!
8 18. Olet tehnyt siinä talossa kuukausitolkulla ilmaista työtä pelkkää ruokaa vastaan. Toivon, ettet lähtisi tästä talosta mihinkään pitkään aikaan. Olemme eläkkeellä, mutta autan toisinaan Susannaa kaupassa. Susanna oli siinä vaiheessa jo päättänyt kauppaopistonsa ja oli töissä kaupungissa, mutta hänen ei tarvinnut hetkeäkään empiä, kun uusi mahdollisuus tuli eteen. Susanna oli kuuden vanha, kun eräs jakeluauton kuljettaja lopulta sai minut pyörtämään päätökseni. Kaikki tavaranikin olivat vielä siellä, sillä ei olisi tullut mieleenkään astua suoraan karhunpesään niitä hakemaan. Inga oli suunnitellut, että pyytäisi jossain vaiheessa kahta ladonkokoista miestuttuaan mukaan turvamiehikseni, mutta rohkeuteni ei ollut vielä riittänyt kotiväen tapaamiseen. Olin aikonut palata kaupunkiin järjestelemään asioita, mutta se ei sitten ollutkaan onnistunut. En ollut kuullut Matista ja Lyytistä mitään. Asunto oli minun ainoa omaisuuteni, eikä mikään kultakaivos ollut sekään. Pelkäsin kuollakseni synnytystä, mutta se ei ollut mitään ensimmäiseen kertaan verrattuna, ja kun kahden vuoden kuluttua sain vielä toisen tytön, en enää edes jännittänyt tulevaa. Hän ymmärsi, että kaiken kokemani jälkeen en ollut valmis rakkauteen. Kyllä sinä jonain päivänä lähdet, Inga virnisti huvittuneena. Pirkko uskoi, kun selitin, ettei tarkoitukseni ollut kadota. Meni vuosi ennen kuin suostuin myöntämään, että olin rakastunut. Kun lopulta tajusin, että rakastin häntä, se oli menoa. Tiesin, että Lyyti omisti talon yksin, Matilla ei ollut mitään omaisuutta, joten en voinut vaatia häneltä mitään
Äidille, mummille, kummille, itselle!
on upea lahjaidea!
Nyyrikki on Suomen perinteikkäimpiä edelleen ilmestyviä aikakauslehtiä. Elämän koko kirjo ihanissa ja todenmakuisissa novelleissa ja jatkokertomuksissa! Runsas lukupaketti! Jokainen Nyyrikki sisältää 67 novellia, 2 jatkokertomusta, 2 pakinaa, runoja ja horoskoopin! Nyyrikki ilmestyy aina parillisen viikon tiistaina.
Nyyrikki
-50%
Leikkaa tästä! Toimi jo tänään!
Nyt!
Tilaa lahjaksi!
Anna lahja, joka tuo mielihyvää joka toinen tiistai suoraan kotiin!
Til Tilauskortti k tti
Soita! 08 537 0370
Kyllä kiitos!
Tilaan Nyyrikin lahjaksi /itselleni -50%:n alennuksella 3 kuukautta 6 Nyyrikkiä vain 13 (norm. Kotimaisten kertojien novellit vievät lukijan kypsän naisen elämän äärelle, suomalaiseen todellisuuteen ja arkielämään. Se aloitti ilmestymisensä jo vuonna 1904. 26 )
Lehden maksaja
Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Tilaajan allekirjoitus
Nyt!
-50%
Nyyrikki maksaa postimaksun
Tilaa sähköpostilla! tilaajapalvelu@ kolmiokirja.fi
Muista merkitä viestiisi tunnus: Nyyrikki 50%
Tunnus 5007535 90003 Vastauslähetys
Lehden saaja
Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin
3 19
Piimäkakku ja juustokeksit! Sinä se kanssa olet yksi järjen jättiläinen! Piimäkakkua! Juustokeksejä! Minullehan nauraa koko Martta ja Maria -kerho! Viime kokouksessakin Hilkka Kujansuu tarjosi Jakobsonin konditoriasta hankkimaansa voileipäkakkua. Miksi äitini ei osannut rakastaa minua?
Opin äidiltäni vain yhden asian, sen, että olin hänelle pettymys. Yritän olla niin kuin minua ei olisikaan: äänetön, näkymätön ja huomaamaton. Vieläkin tuoreessa muistissani kummittelevat taannoiset kaverini kanssa hauskaksi kepposeksi tarkoittamamme aprillipilan karut seuraukset. Kutistan itseni. Saahan noita tarvikkeita kaupasta uusia. Niin että tarjoa nyt siinä sitten jotain likilaskuista piimäkakkua ja kapisia juustokeksejä! Äänekäs meno keittiössä jatkuu vielä jonkin aikaa ennen lopullista hiljenemistään. On se kyllä kumma! Pitää varmaan laittaa kaikki ruuat lukkojen taakse, ettei yhtenään tarvitse ravata kaupassa ja pistää koko huushollin rahavaroja kiinni leivontatarvikkeisiin, jotka tuo saamarin kakara pistää sileäksi alta aikayksikön ennen kuin niitä ehtii kassista kaappiin laittaa! Sievän omakotitalon modernista ja tilavasta keittiöstä kaikuu äänekästä ovien paukuttelua ja kattiloiden kolistelua äitini meuhkatessa kadotettujen elintarvikkeidensa perään. Kun sitten tutustuin mieheen, joka väitti rakastavansa minua, olin täysin neuvoton. Totuin elämään muita huonompana enkä edes tosissani toivonut olevani joskus samanarvoinen kuin muut. Ei niin kukaan.., äiti nyyhkii. Minä olen huono. Nehän ovat ihan maukkaita ja hyviä.., isä yrittää, mutta ei saa suunvuoroa. Olimme jostakin het-. Minä olen tehnyt taas kerran väärin ja rikkonut äitiäni vastaan. Pitihän se arvata, että sinä se käyt hakemassa! Aina sinäkin olet sitä puolustelemassa ja tekojaan paikkailemassa! Mutta kuka ajattelee asioita minun kannaltani, minä kysyn vaan! Ei kukaan... Kuvittele nyt itsesi minun asemaani! äiti kirahtaa katkeraan sävyyn. Kuulen isäni vaimealla äänellä yrittä20
vän rauhoitella raivoavaa vaimoaan. Vai käyt! Vai käyt sinä hakemassa! äitini huutaa ääntään väristellen. Minä olen paha. Minä olen tyhmä. Isä yrittää vielä vaimeasti rauhoitella, mutta vaikenee todeten jokaisen sanan ja teon vain lisäävän vaimonsa raivoa ja vihaa. Painaudun mahdollisimman pieneksi ja huomaamattomaksi huoneeni nurkkaan. Minä en osaa tehdä mitään oikein. Eikä mitään tarjottavaa tulekaan, kun neiti
on taas tuhlannut kaiken viimeiseen sokerinmuruun asti, ja sinä vaan puolustat sitä, ihan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut! Mutta Raija-kulta, onhan siellä kaapissa se piimäkakku ja ne juustokeksit, jotka Tiina teki eilen. Älähän nyt taas Raija... Kerta ei ole ensimmäinen ja tuskin jäisi viimeiseksikään. Miten ihmeessä joku saattoi erehtyä tunteissaan niin pahasti?
-H
elkkari sentään, taasko tästä huushollista on kaikki voi, munat ja jauhot loppu. Huokaisen helpotuksesta ja kiitän mielessäni Marttojen ja Marioiden johtokunnan kokousta onnistuttuani tällä kertaa välttämään suoranaiseen myrskynsilmään joutumisen. Kupit laihaa kahvia ja lämmintä kättä! Vai tyytyisinkö pelkkään lämpimään käteen! Sinä sitä et kyllä kanssa mitään ymmärrä! Että on noloa, kun talossa ei ole mitään tarjottavaa kahvin kanssa. Kirjoita puutelista niin minä käyn hakemassa. Pitäähän tytön saada yrittää, kun se näkyy olevan kiinnostunut noista kokkauspuuhistaan. Marttojen ja Marioiden johtokunta kokoontuu meillä tänään kello 19, ja mitä minä niille nyt tarjoan. Mutta vaikka kuinka yritän, en saa korviani suljettua keittiöstä kantautuvalta äitini raivonpurkaukselta
pakkaa. Nikotiinimyrkytyksen aiheuttama huono olo jatkui vielä monta päivää rangaistuksen saatuani. Tuo aika lapsuudestani oli aikaa, jolloin sain tuntea itseni ihan oikeasti toivotuksi ja rakastetuksi ottolapseksi tässä talossa sieluuni tulikirjaimin tatuoitavien jättölapsi-tuntojeni sijaan.
21
S
kellisestä päähänpistosta saaneet idean pyytää tutulta opettajalta jälki-istuntolomakkeet ja määränneet toinen toisillemme rangaistukset tupakkakärystä välitunnilla. Siellä kuuluu tuulen lempeä humina, lämpiää ehta puulämmitteinen sauna, tuoksuu vihreä koivusaippua ja tuvan uunissa kypsyvä ruisleipä. Yskin, itkin, voin pahoin ja poltin ja olisin tosiaankin joutunut polttamaan koko kartongin yhteen soittoon, ellei isäni olisi sattunut tulemaan paikalle ja huomannut, miten huonossa hapessa ja hämärän rajamailla aloin jo olla. Tämä paikka on tosiaankin minun kotini, vaikka se ei tunnu minusta lainkaan kodilta. Koti. Minulla on äkkiä suunnaton ikävä mummoani ja ukkiani, joiden luona olin saanut asua aina kouluikään tulooni saakka. Sanasta koti mieleeni tulee jotakin lämmintä ja mukavaa: mummoni mökki kaukana rauhallisella maaseudulla. uihku kohisee ja äitini kevyen hempeän kukkaisen suihkugeelin tuoksu tuntuu leviävän läpi talon. Siellä ei kuulu äitini raivoisa huuto, kohise suihku tai tuoksahda keinotekoiset kukkaisaromit. Sieluani kipristää kaipuu. No, kaverini kotona juttu oli päättynyt aikanaan makoisaan yhteisnauruun koko perheen voimin. Eiköhän tupakantuska sillä tokene ja neidin elintavat parane, eikä äiti joudu enää toista kertaa häpeämään kakaransa tekosia... Tällä kertaa onni oli kuitenkin siis myötäinen Marttojen ja Marioiden johtokunnan pelastaessa minut äitini enemmiltä opettavaisilta päähänpistoilta. Jo pelkkä tupakan haju saa minut yhä vielä nyt vuosien kuluttuakin voimaan pahoin. Minun kotini. Omalla kohdallani ei paljon naurattanut äitini kieltäydyttyä uskomasta juttua pelkäksi teinityttöjen typeräksi aprillipilaksi ja hänen torpattuaan jyrkästi ehdotukseni asian oikean laidan
tarkistamisesta joko kaverilleni tai opettajalleni soittaen. Sen sijaan äitini oli määrännyt oman rangaistuksensa: kartonki tupakkaa poltettuna yhdellä istumalla. Maistelen sanaa mielessäni. Saatoin vain kuvitella miltä kahdeksankymmenen juustokeksin ja parinkymmenen piimäkakkuviipaleen syöminen kasvatuksen nimissä yhteen perään olisi tuntunut... Yhdessä asiassa äitini oli kyllä ollut epäilemättä aivan oikeassa: tupakkaan en koskisi, en pitkällä tikullakaan en ikinä. Niinpä minä, joka en siihen päivään mennessä ollut kertaakaan maistanutkaan tupakkaa, istuin olohuoneen tv-tuolissa äitini valvovan silmän alla ja poltin urakalla tu-
Pelkkä miinus.. Ei se ymmärrä yhtään, vaikka yritän kuinka kauniisti sanoa, miten kalliiksikin tuon tytön puuhat minulle tulevat ja miten inhottavaa on, kun aina on keittiö jauhossa ja muussa sotkussa. Eikä varmaan pitäisi olla sitäkään. No, älähän nyt tuolla tavalla Raija.., joku kahvittelevista naisista yrittää sanoa vaimeasti. Minun on paha olla. Olen kuullut tuon saman tarinan eri variaatioissaan niin monta kertaa, että siitä on jo tullut minulle totuus minun totuuteni. Anoppikin vielä ihan minun kiusallani yllyttää neitiä harrastuksessaan. Se nyt on vain semmoista turhanaikaista Tiinan tekemää likilaskuista räppöstä. Siis kuvitelkaa: ne oikeasti leipoivat jotain rössypotturieskaa ja munamussua puhelimessa! Ajatelkaa nyt, miten surkeaa tämä minun elämä on. Kipeää tekevät terävät sirpaleet hiertävät sieluani. Ruma ja tyhmä. Arvatkaa vaan, hävettääkö, kun naapurin samanikäinen poikakin hiihtää ihan piirinmestaruustasolla asti ja on siinä sivussa koulussa ihan huippulahjakas oppilas. Äitini tilittää Martoille ja Marioille ääni väristen, miten hänen kaltaisensa, huippulahjakkaan, kauniin ja älykkään ihmisen pitäisi olla ja kukoistaa jossakin ihan muualla, sen sijaan, että vetää kiviriippanaan tätä typerää perhettä, joka pilaa hänen elämänsä. Tämä perhe, minä ja minun olemassaoloni on äitini kurjuuden alku ja syy.
Puolustuksen puheenvuoro hukkuu äitini hauskan terminaattorikommentin nostattamaan yleiseen naurunremakkaan, joka tuntuu vain lisäävän vettä joukon keskipisteenä viihtyvän äitini myllyyn. Tämä perhe, minä ja minun olemassaoloni on äitini kurjuuden alku ja syy. Taikinatiinuja likoaa tiskialtaat täynnä kuin jossakin helkutin kotileipomossa. Tämähän vie ihan kielen mennessään. Onko tässä luumua. Mikolla on keskiarvokin hänen äitinsä mukaan vaikka mitä ja meillä tämä yksi akankuvatus sen kun vaan leipoo,
H
eikä välitä pätkääkään, vaikka viime viikollakin sai matikan kokeestakin vain ysi miinuksen! Se on yksi iso miinus koko tyttö! Ja isänsä sitä vielä koko ajan puolustaa, mokomaakin prinsessaa, ja jäkättää minulle siitä, että pitää antaa tytön leipoa ja harrastaa, kun kerran se sitä kiinnostaa. Eikä sitä seikkaa kyllä paranna yhtään, kun se illat pitkät pöllyttää jauhoja ja tunaroi kauliten ja kääntäen taikinoitaan sillä aikaa, kun pitäisi lukea läksyjä. Pian ei erota muusta kuin kengänvarsista, minne päin se on menossa. Vehnäpullataikinaa passaa kuvata halvalla kotikamerallakin, jos nyt pakko jotain kuvia on ylipäätään ottaa. avahdun ajatuksistani ovikellon kilinään, kahvikuppien kolinaan ja puheen sorinaan. Kuulen, tai ainakin kuvittelen kuulevani, miten ryhmä Marttoja ja Marioita nyökyttelee osaaottavasti ja kuivailee silmäkulmiaan silkasta säälistä kanssasisarensa surkeaa elämää kohtaan. Ja tyhmäkin se on. Ei meillä ikinä ole jääkaapissa Tiinan jäljiltä muuta kuin valo. Tiina kun on tuommoinen pullistumiseen taipuvainen jo luonnostaan persjalkainen niin kuin koko isänsä suku. Se tyttö tuntuu syövän voita lusikalla, vetävän jauhoja ja sokeria desin mitasta suoraan pohjattoman ahnaaseen kitaansa ja järsivän juustoa jälkiruuaksi suoraan tahkosta kuin talttahampainen rotta. Äiti osaa ottaa yleisönsä. Epäonnistunut. Vai omenaa. Mukavahan se on päästä maistelemaan valmiita lämpimäisiä, ja minä ainakin olisin iloinen, jos meidän Maijakin innostuisi leipomisesta.
22
Sisälläni viiltää. Miinus, miinus, pitkä miinus. Voisitko sinä antaa tämän ohjeen minullekin. Täällä, äitini majatalossa, minulle ei ollut sijaa. Mummon talossa minulla oli ollut oma tilani ja paikkani. Mummon talossa olin sentään ollut tekemisineni ja olemisineni kehityskelpoinen tässä talossa pelkkä toivoton, äidilleen häpeää tuottava monilahjaton luuseri aina vain. Tässäkin yhtenäkin iltana kuulin, kun antoi tytölle jotain perinnereseptiä puhelimessa. Minä olen paha. Huono. Pave on kyllä kanssa ihan sokea ja tyhmä. Ihan totta, kuulen hänen vakuuttavan. Mistä lie anopin sotavuosien aikaisesta homehtuneesta kenkälaatikosta ohjeenkin kaivanut, kuulen äitini äänen selostavan. Sisälläni viiltää. Jatkuvasti sille pitää uusia vaatteitakin olla hankkimassa, kun entiset eivät enää mahdu mokoman paisuvan ruustinnan päälle, ja tässä yhtenäkin iltana se vielä kehtasi kaiken kukkuraksi kinuta rippikuvien otattamista ensi kesänä, kun pääsee ripille. Ja inkivääriä mausteena. Olisin minä teille paremmat kestit järjestänyt, mutta minkäs teet, kun meidän neiti tuhoaa ruokakaappien sisältöä yhtä tehokkaasti kuin toimintaelokuvan terminaattori pilvenpiirtäjiä. Koskaan ei kaapissa ole mitään silloin, kun itse jotain tarvitsisin. Ai miten ihanaa kahvikakkua! Kuulen jonkun Martta tai Maria -kerholaisen äänen huokaavan. Sulkiessani silmäni voin miltei tuntea mummon ryppyisen käden silittävän poskeani, nähdä edessäni epäonnistuneen sokerikakkupohjan ja kuulla lohduttavat sanat: Älä välitä, kyllä se jo ensi kerralla paremmin onnistuu, kun jaksat harjoitella. Mutta siihen minä kyllä sanoin oitis, että ei tule mitään! Kalliita kuvia ei otateta kohteesta, josta ei ihmisen näköisiä otoksia saa kuitenkaan edes norsulinssillä ja apinasuodattimella
äiväni vaihtuvat toisiksi ilman mitään selkeää päämäärää. Edes kerran. Yllätyksekseni äitini kuitenkin alkoi soitella minulle tämän tästä. Koskaan hän ei vaivautunut kysymään sanallakaan, mitä minulle kuuluu, pärjäänkö tai olenko saanut vuokrani maksettua, vaan hän keskittyi vain valittamaan milloin mitäkin oman elämänsä kurjuutta. Tunnen itseni viiden pennin vosuksi. Perusteita oli kaksi: alaikäisyyteni ja vanhempieni varakkuus. Sinä kesänä hengitän ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin koko keuhkoillani, eikä päässäni pyöri taukoamatta, yötä päivää, ajatus omasta kaikkinaisesta kehnoudestani. Se on liian iso olen kelvoton. Kesä on kuitenkin lyhyt ja loppuu aikanaan, ja minun on pakko palata taas takaisin kaupunkiin. Ja minä kuuntelen päivästä toiseen äänen sanomaa uskoen tuon äänen kertovan minulle totuuden minusta itsestäni. Mikään ei riitä. Minua itkettää, mutta kyyneleet eivät tule. Ainakaan noihin aikoihin yhteiskunta ei levittänyt suojelevaa siipeään lapsensa ylle. Kotioven sulkiessani päätin tätä käskyä noudattaa ja niin myös tein. Olen rikki. Elämääni helpotti tieto, että todella tiukan paikan tullen voisin aina turvautua mummoni apuun, mutta oma mitättömyyden tunteeni ei antanut perään vaivata vanhaa ihmistä suotta huolillani. Huono se on riittämätön. Enkä minä sentään aivan yksin tässä maailmassa ollut. Tosin jauhoja saadakseni minun oli pakko käydä koulun lisäksi jatkuvasti töissä. Ääni sisälläni toistaa jatkuvasti minun olevan huono, ruma, lihava, mihinkään kykenemätön luuseri. Kysyä, ihmetellä, etsiä vastauksia yhdessä. Tilanne kotona kärjistyy vaihtuvien poikaystävieni myötä entisestään. Minun on vain pärjättävä, vaikka ei kuusitoistavuotias suinkaan vielä ole aikuinen. Milloin hänellä oli avio-ongelmia sängyssä tai sängyn vieressä, milloin rahapula ja miten muut ihmiset olivat kohdelleet häntä taas kerran niin väärin. Minä en jaksaisi en mitenkään. tsenäiseen elämään totuttelu vie aikansa. Arasti ja pienellä äänellä tunnustan kuitenkin kyselijöille lukioon pääsyn olevan toiveeni. Äidissä itsessään ei koskaan tietenkään ollut omasta mielestään mitään vikaa. En tiedä itsekään, millä aukon täyttäisin ja mitä minun pitäisi etsiä: rakkautta, läheisyyttä tai vain tunnetta siitä, että olen arvokas edes jollekin edes pienen hetken ajan. Sukulaiset kyselevät kilvan, aionko pyrkiä peruskoulun jälkeen lukioon, kun minulla on niin hyvä keskiarvokin. Päämääräni vääristyy. Mitä enemmän yritän, sitä kauemmaksi täydellisen tyttären tavoite edessäni tuntuu pakenevan. Hänen syntymäpäivänsä lähestyi, ja äiti halusi järjestää itselleen näyttävät juhlat
23
A. Eikä minua voi kukaan rakastaa. Lapsuudenkotiani en kaivannut, vaan nautin saadessani pyöräyttää sämpylätaikinan omista jauhoistani silloin kun tykkäsin, ilman haukkuja. Olin saanut lähtiäisikseni kylmän käskyn pysyä maailmalla, kun sinne kerran omasta vapaasta tahdostani olin "hyvästä kodistani" hinkunut. Etsin vastausta
I
tiukan paikan tullessa eteen. Minulle tarjoillaan kahvin ja puuron sijaan huoran nimeä. Kyyhötän hiljaa ja lyötynä huoneeni nurkassa yrittäen hengittää mahdollisimman pienesti ja huomaamattomasti, etten pilaisi ilmaa yhtään enemmän kuin minun on pakko.
poikaystävistä, jotka seuraavat toisiaan. Aurinko on paistanut ja vettäkin on satanut kesän mittaan, mutta tilannetta kotonani se ei ole muuttanut miksikään. Toisinaan hammasta purren, mutta tein sittenkin. Ei siis auttanut muu kuin panna suu säkkiä myöten ja yrittää selviytyä. Haluan täyttää äitini minuun kohdistamat toiveet. Viimeisin poikaystävä poistuu kuvioista enempiä jälkiä jättämättä, mutta äitini minuun kohdistama huorittelu jatkuu. Lieneekö itsesuojeluvaistoa vai mitä, mutta ymmärrän, ettei opiskelustani tulisi mitään kotona asuen. Tai tulevat, mutta ne eivät enää valu silmistäni ulospäin, vaan sisääni polttaen sisintäni rikkihapon lailla ja kutistaen sieluni yhä vain entistä pienempään ja tiukempaan solmuun. Lopulta mummoni, äitini Martoille ja Marioille moittima paha, ilkeä ja miniäänsä kiusaava anoppi, näkee ahdinkoni ja ehdottaa, että tulisin kesäksi hänen luokseen maalle. Eivät ole tulleet enää pitkiin aikoihin. Sisälläni kalvaa tyhjyys. Haluan olla hyvä tyttö. Repussani ei ole lähtiessäni monta tavaraa, mutta silti sinne pakattu kantamus tulisi hiertämään raskaana hartioitani vielä monen monituista kertaa. Mutta kukaan ei pysty paikkaamaan mustaa aukkoa sisälläni. Edes jossakin. Ollessani kuuloetäisyydellä äitini valittaa kaikille, miten kalliiksikin lukio tulisi varsinkin, kun meidän Tiina ei siellä kuitenkaan pärjäisi. En minäkään. Niinpä pian kotiin paluuni jälkeen muutan pois lapsuudenkodistani. En osaa rakastaa. Äidin ääni oma ääneni. ika kului ja vuodet vierivät äitini jatkuvasti toistuvia marinoita kuunnellen. Vuosiin. En tiedä, mitä muille viisitoistavuotiaille tytöille aamukahvipöydässä äitien taholta tarjotaan. Monet kerrat noina aikoina katsoin kadehtien itseäni ikävuosiltaan vanhempia kotoaan lähtijöitä, joilla oli taustallaan ja tukenaan äiti, jonka puoleen kääntyä
P
P
ienuuteni keskellä kamppaillessani yritän paneutua entistä ponnekkaammin koulutehtäviini. Ilo katoaa enkä enää tee mitään oppiakseni tai kehittyäkseni, vaan ainoastaan ja vain suorittaakseni ja täyttääkseni äitini toiveet. Turhaa haaveilua valkolakki vain olisi tuolle tyhmälle tyhjäpää-tyttärelle
alvi vaihtui kevääksi ja kevät kesäksi tuoden minunkin synkän valottomaan menninkäisen mieleeni pienen pilkahduksen päivänpaistetta. Rinnalleni sattunut mies oli kuitenkin eri maata. Eikä jään sulamista yhtään auttanut tapa, jolla äitini joka kerta minulle soittaessaan muisti pienin ja vähäeleisin piikein, mutta yhtä kaikki hyvin tehokkaasti sanomaansa pu-
T
nakynällä alleviivaten kertoa kaikinpuolisesta sekä ulkoisesta että sisäisestä mitättömyydestäni. Niinhän siinä lopulta kävi, että löysin itseni juoksemassa tukka putkella taikinatiinulta toiselle ja pölyrätti kourassa kukkakauppaan ja sieltä astiavuokraamoon valmistellessani tulevalle sankarille täydellistä juhlapäivää. Äitini keskittyessä päiväilemään, että ylipäätään sain lakin ja ilkkumaan vahingoniloisena tienneensä jo heti lukioon mennessäni, ettei sieltä ainakaan mitään älliä tulisi pelkät rupiset ämmän paperit vain, joilla nyt ei mitään virkaa tässä maailmassa olisi minä olin valmistellut omat lakkiaiseni alusta loppuun. Haparoiva ensiaskeleeni ihmisyyden tiellä oli nyt otettu. Niin kävi minullekin. Saadessaan osakseen sopivasti valoa, vettä ja kipeästi tarvitsemiaan lannoitteita pieni ja mitättömän hento myrskyn piiskaama taimi alkaa väistämättä pikkuhiljaa vahvistua, voimistua ja kasvaa. Luottamukseni mieheen tai parisuhteeseeni ei vielä tuolloinkaan ollut kovin vahvoissa kantimissa. Tuo matka oli hidas ja yksinäinenkin, mutta vihdoin löysin jostakin sieluni sopukoista sitoutumiseen tarvittavan rohkeuden rippeen. Miksi äitini ei osannut rakastaa minua?
hienoine tarjoiluineen tuttavilleen ja työkavereilleen. Tiskasin ja pakkasin huolella vielä viimeisenkin vuokratun kahvikupin ennen kotiin lähtöäni. Päivä päivältä, viikko viikolta ja vuosi vuodelta. Aurinko kurkisteli routaiseen sieluuni salskean nuoren miehen hahmossa kuinkas muutenkaan. Hän ei kiirehtinyt, vaan antoi minulle aikaa sulatella rauhassa ikiroutaista sieluani ja etsiä kauan sitten kadottamaani kykyäni luottaa ihmisiin ja elämään. Äidilläni oli pulmaansa oiva ratkaisu valmiina: minä. Olihan hän ne ansainnut. Ollessani jo ovella äitini ihmetteli, miten kaltaiseni nuori ja terve ihminen voikin näyttää noin ylettömän väsyneeltä kaadeltuaan vain muutaman kupin kahvia... Olin yhä kaiken aikaa jotenkin epämääräisesti varuillani ja odotin hetkeä, jolloin elämä vetää taas maton jalkojeni alta ja vaivun jälleen takaisin omaan mitättömyyteeni. Mieheni oli minulle pitkästä aikaa ensimmäinen todellinen terve ja eheää kuvaa heijastava peili, joka jaksoi sitkeästi toistaa päivästä toiseen sanomaa: sinä olet samanarvoinen ihminen kuin muutkin sinä olet riittävä juuri noin minä rakastan sinua rakasta sinäkin itseäsi. Kivettyneet kyyneleet polttivat sisintäni, mutta sisukkaasti jaksoin hymyillä juhlien loppuun saakka. Ongelmana oli vain se, että juhlien tarjoilu tulisi liian kalliiksi pitopalvelusta ostettuna. Ja lakkiaisteni jälkeen olin ehtinyt puuhastella erinäisissä keittiöissä melkein ammatiksikin asti. En minä itsekään itsestäni peiliin katsoessani edes pitänyt itsestäni, rakastamisesta puhumattakaan ja se näkyi melko täydellisenä välinpitämättömyytenä itseäni kohtaan: ruokavaliostani ja liikuntatottumuksistani alkaen aivan kaikessa. Olinhan lapsuudenkodista lähdettyäni ehtinyt oppia yhtä jos toistakin niin keittiöpuuhista yleensä kuin juhlien järjestelystäkin. Vain yksi loisti poissaolollaan: minun kuvaani ei joukossa näkynyt. Sydänjääni oli kuitenkin sitkeää. Kuka nyt kaltaisestani ihmisestä voisi välittää. Jääni keskeltä kurottautui kuitenkin pienen pieni vihreä oras kohti lämmittävää aurinkoa. Hän oli sitkeä kuin kataja tuulisen luodon kallionkolossa. Minun raataessani tuleva sankari itse istui rentoutumassa kampaajalla ja kosmetologilla otta6 24
massa ties mitä kanikuureja välttyen lainkaan näkemästä, mikä työ juhlien järjestämisessä ihan oikeasti on, ja miksi alan ammattilaiset ovat vaivoistaan vailla jopa rahapalkkaakin, toisin kuin omaa ikuista taksvärkkiään suorittava ja syntymävelkaansa maksava kehnonpuoleinen tytär, joka ei tohtinut edes laskea omia työtuntejaan tai rästiin jääneitä yöuniaan. Lapsuudenkotini kirjahyllystä minulle hymyilivät siististi kehystetyt valokuvat äidistäni, hänen sukulaisistaan ja muutamista hänen työtoveriensa lapsistakin ylioppilaslakkeineen ja rippiruusuineen. Juhlat onnistuivat mitä mainioimmin, ellei oteta lukuun sitä, kuinka äitini valitti, miten paljon rahaa olin taas onnistunut tuhlaamaan erinäisiin raaka-aineisiin ja valittanut jokaiselle vieraalleen, miten kalliiksi olinkaan hänelle vuosien mittaan muutenkin tarpeineni tullut
Tarve noiden piirteiden kitkemiseen oli itänyt ja voimistunut esikoisemme syntymän jälkeen vaistonvaraisesta haluttomuudestani kasvattaa lapsiani samassa pelossa ja alistavassa hengessä, jossa itse olin joutunut kasvamaan ja selviytymään. Ymmärsin, etten ehkä todellisuudessa ollutkaan aivan niin huono, ruma, paha, tyhmä ja lahjaton luuseri, jollaisena olin itse itseäni tottunut pitämään. Nimi oli narsismi. En sisään, vaan ulospäin. Tuo katse kysyy ja epäilee, onko minusta tähän. Tähän toteamukseen päätymiseen on kuitenkin pitänyt kulkea pitkä tie. Vuosien mittaan sisälleni patoamani paha olo ja ahdistus purkautuivat. Rohkenin ja samalla yhä pelkäsin. Itkin ja itkin. Aikuisuus on kuitenkin sitä, ettei jää uhriksi, vaan ottaa vastuun myös itsestään ja omasta onnestaan. Julma totuus on, että varsinkin itsetuntosi murentamiseen pyrkivään narsistiin kanssa riittävän välimatkan pitäminen on parasta terapiaa. Jopa sitäkin suuremmalla syyllä, mitä läheisempi tuo ihminen on. Se on vaatinut työtä, hikeä ja kyyneleitäkin. Narsismin uhri. Ensimmäistä kertaa elämässä-
ni annoin itselleni luvan kielteisiin tunteisiin myös muita kuin itseäni kohtaan ja annoin niiden valua ulos kyynelkanaviani pitkin. Monelta osin tuon naisen tarina olisi voinut kertoa omasta elämästäni, niin tuttu se oli. Aina aikuisen vastuun ottaminen itsestäni tai omista lapsistani ei ole ollut helppoa. Asiayhteyksien ymmärtäminen ja ilmiön nimeäminen ei saanut minua kuitenkaan edelleenkään hyväksymään äitini toimintatapoja ja julmia kasvatusmetodeja, mutta jollakin ta-
Y. Kadotetun itsetunnon etsijän taival on pitkä ja
3 25
O
ma matkani kohti terveempää ja eheämpää minäkuvaa sai uutta pontta päivänä, jolloin opinnot aloitettuani törmäsin sattumalta opintotehtäviä tehdessäni kertomukseen eräästä naisesta. Haastatellun naisen äiti oli narsisti. Äitiäni ja hänen käyttäytymistään en todellakaan voisi jatkossakaan muuttaa, mutta omaa suhtautumistani äitiini ja ennen muuta itseeni voisin ainakin yrittää muuttaa. Tuon minulle ikuisiksi ajoiksi tuntemattomaksi jääneen naisen haastattelu aukaisi lukkoni, ja ensimmäistä kertaa varhaislapsuuteni jälkeen minä itkin. rohkenin avata itseäni enemmän elämälle. Itkin itseäni ja sitä suurta vääryyttä, jota myös minulle, tuon rohkean haastattelun antaneen naisen tavoin, oli tehty. Suorastaan pelottavan tuttu. En itkenyt niinkään minulle tuntemattoman ihmisen kohtaloa tai edes tuntemaani myötätuntoa äitinsä kaltoin kohtelemaksi joutunutta lasta kohtaan, vaan itkin omaa, hetki hetkeltä selkeämmäksi kohoavaa oivallustani siitä, että olen kuitenkin kaikesta huolimatta jostakin hyvin syvältä ytimestäni vahvaa ja tervettä puuta selviydyttyäni tähän saakka. Tälle tielle lähteminen ja sen kulkeminen on merkinnyt ja merkitsee väistämättä myös omien rajojeni etsimistä, tunnistamista ja selkeän ei-sanan opettelemista. Hääkuvaamme katsoessani kohtaan nuoren morsiamen katseesta tuon pelon ja voin yhä muistaa oman epävarmuuteni. Eikä vain terapiaa: se on elinehtosi. Tänään voin jo todeta: oli minusta ja on minusta ihmiseksi ihmisten joukkoon. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla oli nyt äitini osoittamalle omituiselle äidinrakkaudelle ja vähättele, moiti, alista, ivaa, ilku ja piikittele -käytökselle nimi, joka auttoi minua käsittelemään asiaa mielessäni. Olkoon sisintäsi särkevä persoona kuka tai miten läheinen tahansa, ero tuohon ihmiseen on tehtävä. Ehkä minä olinkin vain sairaan ja vääristyneen peilin luoma harhaisen vääristynyt ihmisen irvikuva. Tämä taas toi mukanaan perheemme elämään lukemattoman määrän sinällään aivan turhia konflikteja lastemme isoäidin mitätöidessä toistuvasti lastemme kuullen ja nähden minua heidän äitiään.
Uuden minäni rakentumisen myötä minun on pitänyt opetella askel kerrallaan myös voittamaan.
paa pystyin kuitenkin tuon tiedon avulla ymmärtämään häntä, itseäni ja sitä, mistä tuossa kaikessa oli kysymys. Ei pitkän ajan kuluessa pystytettyä ja tiukkaan muurattua huonouden ja arvottomuuden muuria ihmisen mielestä noin vain yhdessä yössä hajoteta. Sama arka katse huokuu valokuvissa nuoresta äidistä ensimmäinen lapsi sylissään. Kaikesta huolimatta halusin näet antaa lapsilleni oikeuden juuriin ja antaa heille tilaisuuden solmia edes jonkinlaisen suhteen isoäitiinsä. Tuntui, ettei kyyneleilläni ole mitään määrää. Omia rajojani etsiessäni läheisteni apu ja tuki ovat olleet monta, monta kertaa kultaakin kalliimpia uskoni horjuessa ja voimavarojeni ollessa äärirajoillaan. mmärryksen hetki rohkaisi jatkamaan entistä ponnekkaammin eteenpäin tiellä, jolle olin jo tullut aiemmin lähteneeksi uskaltaessani kuitenkin vihdoin pitkällisen harkinnan jälkeen sitoutua mieheeni ja parisuhteeseemme ja kontrolloidessani itseäni etsien toisinaan hyvinkin huolestuneena itsestäni piirteitä äitini käytöksestä kitkeäkseni niitä heti havaittuani pois. Käsitin narsistisen ihmisen olevan lähimmäisilleen kuin puinen värikäs maatuskanukke, joka syö pienempiä maatuskanukkeja sisäänsä, kunnes nämä menettävät elinvoimansa, koko oman minuutensa, häviävät ja lakkaavat kokonaan olemasta
Olen useampaankin otteeseen päässyt tai joutunut ihan miten vain asiaa haluaa katsoa vastaamaan satunnaisesti kohtaamieni ja taustaani millään tavalla tuntemattomien ihmisten taholta minulle kohdistettuun kysymykseen: miltä sinusta menestyksen hetkellä tuntuu. raskaskin, mutta ehkä juuri siksi niin kovin antoisa, palkitseva ja ehdottomasti kaiken vaaditun vaivan arvoinen. Se on ollut minulle hurjan vaikeaa ihanaa ja kamalaa yhtä aikaa. Hyvä kysymys. Vahvoina rinnallani seisseiden läheisteni kanssa yhdessä itkien ja nauraen löysin sisältäni vähän kerrassaan mummolavuosieni jälkeen hukkaamani tunteen: tunsin olevani turvassa. Kasvua ja kehitystä riittää meillä kaikilla minullakin niin pitkään kun henki hennosti pihisee. Nuo tunteet eivät ilku ja vähättele, mutta ei niillä myöskään ole tarvetta pöyhkeillä ylimielisyyttään. Juuri näin elämän kuuluukin mennä ala- ja ylämäkineen. Minun omiani. Ne ovat hyviä, aitoja ja arvokkaita tunteita. Juuri tuo keskeneräisyys tekee tästä matkasta, jota myös elämäksi kutsutaan, mielenkiintoisen, arvokkaan ja ainutlaatuisen. Jokaisen meistä pitäisi aika ajoin malttaa pysähtyä hetkiseksi tuohon kysymykseen vastaamaan. Ei minun tai kenenkään muunkaan itsetunto edelleenkään vakiovahvaa ja täydellisesti raudoitettua teräsbetonia ole. Vastauksen etsiminen, kyseleminen, kuunteleminen ja löytäminen kaikessa rauhassa oman elämäni päähenkilön kanssa keskustellen on saanut ja saa mieleni yhä vielä tänäkin päivänä hyvin nöyräksi ja samalla äärettömän kiitolliseksi. Minun ei enää tarvinnut esittää mitään, vaan saatoin olla oma itseni ja läheiseni hyväksyivät minut sellaisena kuin olin. Raskas se tie on myös itsetuntonsa etsijän läheisille. Omal8 26
la rakennustyömaallani olen kokenut kaikista jyrkimmäksi ylitse kavuttavaksi kynnykseksi taidon ottaa vastaan positiivista palautetta. Mutta minustakin on kasvanut kataja: taivun, mutta en taitu. Erityisen onnellinen olen voituani kohdata omat onnen hetkeni ja päästessäni nauttimaan oman työni hedelmistä aidosti omana itsenäni: perusolemukseltani ujona, herkkänä, elämän haavoittamana ja arpisena ja siitä, että olen voinut jakaa onneni minulle läheisten ihmisteni kanssa, jotka osaavat aidosti iloita rinnallani ymmärtäessään minun saavuttaneen elämässäni monia sellaisia asioita, joista en aikaisemmassa elämässäni olisi tohtinut villeimmissä kuvitelmissanikaan edes pienesti haaveilla. Eteen osuu väistämättä huonompia hetkiä ja parempia päiviä tänään, huomenna ja vielä ensi vuonnakin. Pelkkä tasamaan tallaaminen olisi kyllä turvallista, mutta samalla kovin tylsää ja puuduttavaa. Olen vaeltanut tietäni eteenpäin etsien ja kysellen kuin polvet kolhuilla ensiaskeleitaan tapaileva arkaileva pienokainen. Matkallani olen saanut kohdata myös suuria onnistumisen hetkiä. Täydellisen loistavaksi ja mitään kyseenalaistamattomaksi häviäjäksi olin jo entisessä elämässäni ehtinyt oppia, mutta uuden minäni rakentumisen myötä minun on pitänyt kypsyä, kasvaa ja opetella askel kerrallaan myös voittamaan. Monet kerrat olen tuntenut syvää häpeää oksentaessani omaa kuonalastiani siekailemattomasti puolisoni tai ystävieni niskaan, ja aivan yhtä usein tukijoukkoni ovat todenneet jaksavansa kyllä kuunnella, koska minä olen jaksanut menneisyyteni läpi elää. Elämä on moninaisine käänteineen hyvä oppimestari, joka muuraa tiili kerrallaan mielen sopukoihin uutta, uljasta ja entistä ehompaa rakennelmaa entisen epäonnistuneen ja huonoksi havaitun tilalle. Ruma sana satuttaa ja kaunis nostaa hymyn huulille. Miltä minusta tuntuu. Vastaus kysymykseen ei kuitenkaan ole sitä, varsinkaan, kun kysymys esitetään
nimenomaan juuri menestyksen hetkellä kaltaiselleni aikaisemmin aralle, pelokkaalle, alistetulle, mennen tullen nöyrrytetylle ja omien syvien huonouden tuntojensa varjoon jääneelle ihmiselle. Tarpeen vaatiessa osaan kyllä jo vetää päälleni jussi-paidan ja häjyjen helapäävyön ja pitää puoleni, vaikka en riitelemisestä ja meuhkaamisesta edelleenkään kiksejä saa. OMAN ELÄMÄNKAARENSA MAALARI
Kirjoituskilpailun voittajat
Tosi Elämän numerossa 8 julistetun kirjoituskilpailun voittajat: Ensimmäinen palkinto 500 Nimimerkki "Pauli Viljami" tarinalla Naimiskauppa Toinen palkinto 300 Nimimerkki "Elise" tarinalla Mustasieluinen mies Kolmas palkinto 200 Nimimerkki "Leikkiä vain" aiheesta Hullu rakkaus Onnittelut voittajille ja kiitokset kaikille osallistuneille!. Kysymys tuntuu äkkiä ja pintapuolisesti tarkasteltuna hyvin pieneltä, yksinkertaiselta ja helpolta
Joka kesä seuraamme myös vaikkapa tangokunin-
kaallisten kilpailua ja usein tuntuu, että siinäkin merkitsee ainakin yhtä paljon laulajan ulkonäkö kuin laulutaito. Varmaan on moni hyvin laulava ihminen joutunut jäämään pois estradeilta, kun on odotettu Mr Finlandin ulkonäköä. Sanotaan, että hädässä ystävä tunnetaan, ja voi olla, että kovin kauniilta nirppanokalta ei hädässä apua tule, mutta ehkä vähemmän kauniilta löytyykin oikein hyvä ja auttavainen mielenlatu. 3 27. Joillekin kaikki ulkomailta tuleva on hienoa, kuten ulkonäkökin. On taas tilaa uudelle alulle ja rakkaudelle. Joskus tuntuu, että kansanedustajien päässä on lähinnä sahajauhoja, kun miettii, miten järjettömiä lakeja säädellään, ehkä usein EU:n vaatimuksesta. Miehen mielessä saattaa kuitenkin liikkua paljonkin asioita. Elämme ainakin nimellisesti vielä kristityssä maassa, ja onhan maassa paljon islaminuskoisia, joille moraaliset asiat ovat vieläkin tärkeämpiä kuin useimmille kristityille. Onko se reilua. ANNIKA PEDOFIILIT PÄÄSEVÄT HELPOLLA Omasta kokemuksestani voin sanoa, että pedofiilit pääsevät helpolla. Syynä kiukutteluun saattavat olla vanhatkin asiat. Vaikeat asiat voidaan itkeä, huutaa ja puhua yhdessä, mutta sen jälkeen täytyy osata luovuttaa. Olen psyykkisesti invalidi. Monista uskonnollisen vakaumuksen omaavista tuollaiset kauneuskilpailut ovat suorastaan törkeyden huippu. Aloitteen puhumiseen tekee rohkeampi, halukkaampi ja ymmärtäväisempi. Vanhat asiat täytyy kyetä antamaan anteeksi. Liitä mukaan nimesi, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkitilisi numero. Jos ei puhuta, vanhat asiat hiertävät ja lisää tulee koko ajan ennen kuin entisiäkään ollaan käsitelty. Kun asiat on käsitelty, on molemmilla parempi olo. Kirjoita osoitteeseen Tosi Elämää, Juttutupa, PL 246, 90101 Oulu. MARJA
Juttutupa odottaa juuri sinun ajatuksiasi ja mielipiteitäsi. Suomenhan pitäisi toki olla edelleen itsenäinen maa. Pitäisi toki riittää, että ihminen pitää itsensä siistinä ja pukeutuu asiallisesti, mutta eipä taida kohta sellainen riittää. Kiukutteleva mies ei huvikseen kiukuttele. Kärsin kuusi vuotta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ja minua hyväksikäyttänyt pedofiili istui alle vuoden vankilassa. Kun kuitenkin kyseessä on koko elämän pilaava juttu. Emmehän voi itse mitään sille, minkä näköisiksi olemme syntyneet, joten on väärin, että menestyksemme voi riippua hyvinkin suuresti ulkokuorestamme. Julkaistusta kirjoituksesta maksetaan 5 euron palkkio. Joskus puhe saattaa tulla huutona. Ei pedofiilin maksamat kipukorvaukset sitä
pyyhi pois. Minä kärsin vuosikausia, rikoksen tekijä kärsi teostaan alle vuoden. Silloin on parasta lypsää mies puhumaan. Huuto ei auta. OLGA TILAA RAKKAUDELLE Sanotaan, että miehet eivät puhu. Valitettavasti oikeus ei aina toteudu tässä elämässä, kun pinnalliset asiat ovat niin usein ratkaisevia ja kaunis ulkokuori on monin verroin hyödyllisempi asia kuin viisaat aivot. Niinpä niin, pitää osata puhua, että olisi tilaa rakkaudelle. Harva pysähtyy
ajattelemaan syvällisemmin, mistä erilaisissa asioissa on kysymys. Nokka kohti tulevaisuutta ja yhteistä parempaa taivalta kohti. Mikä mättää, kun tuomiot ovat näin lepsuja. Samoin käy, jos kansanedustajan rouva tekee runokirjan. Minä ainakin olen sairastanut kaikki elämäni vuodet, välillä sairaalassa, välillä kotona. Ja monissa maan hiljaisissa voi olla hienoja runoilijoita, mutta kun ei ole kuuluisaa nimeä, runot jäävät pöytälaatikkoon. Kaikkein pisimmälle röyhkeässä ulkonäön arvostuksessa mennään, kun järjestetään epänormaalia seksiä harjoittaville kauneuskilpailuja. Vanhoja haavoja ei saa avata, kun ne kerran on käsitelty. Sekin on parempi kuin ei mitään. Tuntuu, että jopa eduskuntaan pääsee kohta vain erikoisen kauniilla tai komealla ulkonäöllä, vaikka siinä laitoksessa pitäisi toki merkitä vain talouselämän tuntemus ja kyky ajatella, ovatko kaikki ehdotetut lajit lainkaan järkeviä. Juttu tupa
ULKOKUORI VOI HÄMÄTÄ Aikamme on pilannut ihmisen ulkonäön liiallinen arvostaminen. Jo Raamatussa sanotaan viisaasti: "Ihminen näkee vain ulkokuoren, mutta Jumala näkee sydämen." Vanhat ja viisaat puhuvat vieläkin sisäisestä kauneudesta, vaikka siitäkin vitsaillaan, että se on vain rumien keksintöä. Jos elämässään törttöillyt julkkis tekee, ehkä haamukirjoittajan avulla, runoja, julkaiseminen on varmaa
Hän oli jo nelissäkymmenissä eikä tietääkseni ollut koskaan seurustellut. Edes miehelleni en saanut hiiskua muista sukulaisista nyt puhumattakaan. Armeijakuukaudet olivat varmasti olleet raskaat ujolle maalaispojalle ja kadun, etten osannut silloin mitenkään tukea häntä. Totta kai sinä kelpaat, vakuutin ja yritin halata häntä kannustukseksi, mutta veli väisti eleeni. Hän vannotti minua pysymään vaiti. Sain perintönä mökkiton-
tin läheltä kotitilaa, ja aloimme viettää perheeni kanssa enemmän aikaa maalla. En tajunnut, miten vaikeaa Antilla oli. Vasta silloin tajusin, miten yksin Antin täytyi olla. Perinnönjako sujui sopuisasti, eikä meillä ollut koskaan mitään riitaa. Vuodet kuluivat, äiti ja isä kuolivat, ja Antti jäi kotitilalle yksin. Antti oli asunut koko ikänsä samassa talossa ja nukkunut samassa huoneessa, vain armeijaajan hän oli ollut poissa kotoa, ja muistan, miten apealta hän oli näyttänyt poiketessaan joskus minun perheeni luona kaupungissa matkalla lomille kotiin. Se oli silloin
tuntunut itsestään selvältä, eikä kukaan edes odottanut, että hän olisi lähtenyt mihinkään. O
lin ensimmäinen, jolle veli aikanaan uskoutui suunnitelmistaan. Ihan lähellä ei asunut ketään samanikäisiä, ja hänen ainoat yhteytensä ulkomaailmaan tuntuivat olevan kauppareissut kirkonkylälle kerran tai kaksi
28. Sellainen hän oli aina ollut, jäyhä ja hiljainen, eikä juuri näyttänyt tunteitaan. Olin varma, että niitä kuitenkin oli hänenkin sisällään, ja saatoin vain kuvitella, miten yksinäiseksi hän tunsi itsensä. Olin kuitenkin mennyt hiljattain naimisiin ja ensimmäinen lapseni oli syntynyt. Tuntui pahalta miettiä sitä, miten onneton oma veli varmasti oli. Voihan olla, ettei siitä kuitenkaan tule mitään enkä kelpaa kenellekään, Antti sanoi. Kun itse olin lähtenyt kaupunkiin heti keskikoulun jälkeen, ensin apulaiseksi tavarataloon ja sitten kauppaopiston kautta konttoritöihin, Antti oli jäänyt pitämään kotitaloa
Ei ollut varmaankaan helppoa joutua kauas perheestään ja kaikista tutuistaan toiselle puolelle maapalloa. Olin kuullut näistä naisten välitystoimistoista ja pelkäsin veljeni särkevän sydämensä tässä kaupassa. Antin talossa hänen olisi hyvä elää, ja ainakin veljeni kohtelisi häntä hyvin, mitä samaa ei voinut sanoa kaikista aikamiespojista, jotka siihen aikaan hankkivat itselleen filippiiniläisen vaimon. Ehdotin, että hän kävisi tansseissa, mutta hänen tanssitaidoillaan ei kuulema hurmattu ketään, eikä hän omien sanojensa mukaan olisi rohjennut ketään hakeakaan. Ei ihme, että veljeni katsoi hentoista naistaan lumoutuneena ja kuiskasi minulle, miten aikoi tehdä kaikkensa, jotta morsian viihtyisi Suomessa. Olin paljon Marian seurana ja perehdytin häntä suomalaisiin tapoihin sekä maalaistalon töihin. Hän oli komea mies ja taatusti kunnollinen. Oma kielitaitoni oli parempi, ja lupasin, että autan käytännön asioissa, kun ja jos vaimo tulisi Suomeen. Isällämme oli ollut ongelmia alkoholin kanssa, mutta ne eivät onneksi olleet periytyneet. Kuvittelin, miten yksinäinen hän olisi, kun veljeni olisi päivät töissä pellolla tai metsässä. Maria oli melkein kaksikymmentä vuotta Anttia nuorempi, ja kaunis kuin kukka. Onneksi kesä oli tulossa, mutta entä syysmyrskyt ja talven pakkaset, miten etelän ruusu selviäisi niistä. Näitä tarinoita oli vuosia myöhemmin lehdissä, sitten kun meidän perheemme tarina oli jo päättynyt monella tavalla surullisesti.
Kun Antti kertoi päätöksestään yrittää saada vaimo tätä kautta, lupasin hänelle kaiken tukeni. Hänen itsetuntonsa oli olematon, enkä osannut auttaa häntä, vaikka vakuutin, ettei hänessä ollut mitään vikaa. un veljeni sitten paljasti aikovansa hankkia vaimon Filippiineiltä, en oikein tiennyt, mitä ajatella. Hän itse ei puhunut englantia, mutta ilmoittautui kansalaisopiston kielikurssille ennen vaimonhakumatkaansa. Sinun täytyisi löytää itsellesi emäntä, sanoin usein. ainen, tai tyttöhän hän minun silmissäni vielä oli, tuli Suomeen huhtikuussa. Toivoin, että hän löytäisi toisen ihmisen rinnalleen, ja jos lähempää ei löytynyt, parempi kai ulkomaalainenkin. Minusta tuntui pahalta, että ne naiset olivat kuin kauppatavaraa. Hän ei koskaan valittanut, koska sellainen ei kuulunut hänen tapoihinsa, mutta hän tunsi varmasti itsensä erilaiseksi maailmassa, jossa suurimmalla osalla ihmisistä kuitenkin oli kumppani rinnallaan, tai ainakin oli joskus ollut. Toisaalta olin lukenut lehdistä näistä välityspalveluista, joita siihen aikaan oli useampia. Myös ehdotukseni kirjeenvaihtoilmoituksen laittamisesta vaikkapa Pellervoon tai Maaseudun Tulevaisuuteen hän tyrmäsi. Omat lapseni olivat siinä vaiheessa jo lukioikäisiä, ja ajattelin, että minulla olisi kyllä aikaa auttaa ulkomaalaista nuorikkoa, joka alussa olisi varmasti aivan eksyksissä vieraassa maassa ja oudon kulttuurin keskellä. Postimyyntivaimo Filippiineiltä
toi mukanaan rakkauden ja vihan
Olin hiukan hämmentynyt, kun veljeni ilmoitti ottavansa itselleen vaimon Filippiineiltä. Niin minä silloin luulin. Rauhoitin mieltäni ajattelemalla, että jos joku naisista tulisi asumaan Antin luo, hänen elämänsä tuskin olisi siitä surkeimmasta päästä. Huomasin hänen olevan välillä kovin allapäin ja yritin parhaani mukaan piristää häntä. Sitä en voinut kuvitellakaan, että moni muukin tulisi särkemään sydämensä myös minä itse.
viikossa. Muun ajan hän oli kotona, hoiti lihakarjaansa ja viljeli peltojaan, talvisin teki metsätöitä ja katsoi illat televisiota. Sinä kesänä olin kaikki viikonloput sekä koko lomani mökillä. Samalla, kun opiskelimme suomea, opin itse puhumaan paremmin englantia, joten minäkin olin saamapuolella. Vielä siinä vaiheessa.
29
N
K. Olin onnellinen nähdessäni veljeni niin innostuneena, mutta samalla säälin tyttöparkaa. Opetin hänelle kieltä ja vakuutin, että syksyn tullen keksisimme hänelle kurssin, jolla hän oppisi kunnolla puhumaan suomea
Mistä kummasta hän sen miehen olisi voinut löytää. Kotipitäjässä asui muutamia muitakin ulkomaalaistaustaisia naisia, ja olin kehottanut Antin vaimoa tutustumaan heihin. Tiesin, että Antti halusi jo kovasti perheenlisäystä, mutta yritin toppuutella häntä odottamaan vielä eikä vaatimaan Marialta tässä vaiheessa niin suurta askelta. Vanhin lapsi oli jo muuttanut pois kotoa, ja kaksi nuorempaakin lähtisivät kohta saatuaan koulunsa loppuun.
K
T
30
suomen kieltä ja suoritti parhaillaan myös ajokorttia, jottei hänen tarvitsisi enää olla riippuvainen harvenevista bussiyhteyksistä. esälomani loppui elokuussa ja jouduin siitä eteenpäin olemaan viikot kaupungissa. Eli hän on löytänyt ystäviä Suomesta, päättelin. kysyin tajuamatta, että eihän Antti tiennyt sitä. kummastelin. Käly vakuutti, että kaikki oli hyvin. Sinä itse sanoit, että hän ajaa autoa hyvin harvoin, vaikka lopulta monen yrityksen jälkeen saikin kortin. Hän halusi vain olla rauhassa. Hän oli lähtöisin syvästi katolisesta perheestä, ja Antti oli kertonut, miten ei ollut saanut olla tytön kanssa hetkeäkään kahden kesken ennen kuin heidät oli vihitty. Kyllähän minä veisin hänet kaupunkiin ja odottaisin tuntien ajan, mutta hän haluaa mennä yksin, Antti huokasi. Eihän heillä ollut edes yhteistä kieltä, vaan puhumiset piti hoitaa sanakirjan avulla. Saatoin vain toivoa, että heidän elämänsä asettuisi vähitellen uomiinsa ja heistä tulisi onnelliset keskenään. Risto vakuutti kuitenkin olevansa täysin kunnossa. Mitä hän sitten puhuu. Ei kai voinut olettaa, että viittäkymmentä lähestyvä mies oli enää samanlainen touhuaja kuin nuorempana. Kunhan Maria oppisi paremmin kielen, kaikki ehkä muuttuisi paremmaksi, ajattelin. Olen sanonut hänelle, että hän voi kyllä soitella perheelleen Filippiineille, vaikka se maksaakin. Minulle hän sanoi tulleensa bussilla ja kävelleensä pysäkiltä kotiin. En minä ole mustasukkainen. Kunhan Maria saisi ajokortin, hän voisi hoitaa kauppaasiat yksin ja kenties hankkia itselleen kirkonkylältä harrastuksiakin. Eihän hän edes käy juuri missään. Mutta kerran näin, kun auto toi hänet kujan päähän. Maria oli kaunis ja varmasti moni mies olisi halunnut hänet, mutta hän oli kunnon tyttö, se oli tullut moneen kertaan selväksi. Sehän on vain hyvä asia. Sinä varmaan kuvittelet, kun pelkäät, että hän puhuu toiselle miehelle. Kun tulen sisälle, hän lopettaa nopeasti. Olisi ollut kerta kaikkiaan sopimatonta olla kahdestaan vieraan miehen kanssa. Hän käy joskus kaupungissa muutenkin kuin kielikurssilla, eikä minulla tietenkään ole mitään sitä vastaan. Antti oli kuitenkin mies, ja miesten oli vaikea ymmärtää, mitä naisten sisällä liikkui. Minun puolestani hän sai lätistä kavereittensa kanssa puhelimessa niin paljon kuin halusi, soittelinhan minä itsekin iltaisin ystävilleni nyt, kun omaa aikaa oli aina vain enemmän. Olen varma, että olet ihan turhaan huolissasi, vakuutin. Hän
olisi yhtä hyvin voinut kalauttaa minua halolla päähän, niin hämmästynyt olin. Yritin vaivihkaa kysellä, oliko hänellä jotain vaivoja, sillä työpaikallani parikin hänen ikäistään miestä oli saanut hiljattain sydänkohtauksen. Ulkomaanpuheluja on meidän laskussamme kuitenkin vain muutaman minuutin verran kuukaudessa. Olen kuullut, kun hän puhuu puhelimessa ja hänen äänensä on sellainen kuin hän olisi ihastunut siihen toiseen. Hän osasi englantia vain jokusen sanan. Joskus lenkiltä tullessani huomasin, että hän oli puhelimessa ja lopetti pikaisesti puhelun huomatessaan minun tulevan kotiin. Miehelläni sen sijaan oli vielä lomaa, ja hän ilmoitti jäävänsä mökille. Vakuutin, että omatoimisuus oli vain hyväksi. Hän kävi kaksi kertaa viikossa kaupungissa opiskelemassa
M
aria oli ollut Suomessa vuoden verran, kun Antti tuli navettatöiden jälkeen mökillemme ja näin heti, että jokin painoi häntä. Minä luulen, että Marialla on toinen mies, hän paljasti lopulta. Mieti itse, että olisit toisella puolella maailmaa aivan vieraitten ihmisten keskellä! Mutta enhän minä ole vieras ihminen, minä olen hänen aviomiehensä! Huokasin syvään. Olimme sentään olleet kaksikymmentäviisi vuotta naimisissa, eikä meidän tarvinnut koko ajan nyhrätä toistemme kyljessä. Ymmärränhän minä, että hän haluaa tietää kuulumiset ja olen valmis maksamaan puhelinlaskut. Vietimme aika paljon aikaa erikseen, minä maalla ja hän kaupungissa, mutta en pitänyt sitä kummallisena. Ennen olimme käyneet yhdessä kävelylenkillä iltaisin, nyt hän jäi mieluummin kotiin. Se tuntui hieman omituiselta, sillä Risto ei ollut koskaan ollut lainkaan niin innostunut mökistä kuin minä. Ulkomaanpuheluja ne eivät ole, Antti selitti. Nauroin hänelle, etten ollut mikään kaulimen kanssa hosuva justiina, joka vahti miehensä puheluja. Nyt minusta tuntui, että heidän välillään ei ollut sen kummempaa intohimoa, mutta ehkä sitä ei tällä taustalla voinut edes odottaa. Ja vaikkei sitä suurta rakkautta ehkä koskaan puhkeaisikaan heidän välilleen, kumppanuus ja ystävyys olivat hyvä pohja parisuhteelle.
alviaikaan olin vähemmän tekemisissä veljeni ja hänen vaimonsa kanssa, mutta yritin soittaa Marialle usein ja kysellä, mitä hänelle kuului. Ristosta oli tullut viime aikoina entistä hiljaisempi, mutta ajattelin sen johtuvan ikääntymisestä
Harva oli tässä maailmassa säästynyt sydänsuruilta, mutta Antille, jos kenelle, toivoin kaikkea hyvää. Minähän olen tehnyt kaikkeni, että hän kotiutuisi
hyvin Suomeen. Sinun aikanasi ei juuri saa pu-
ANNA LUKKO
MARIA N VALKONEN
halunnut olla väärässä
Mies joka ei
Massahurmaajana kunnostautunut Lasse hullaantuu Internetin treffipalvelun kautta tapaamaansa naiseen niin, että lupailee sukulaisilleen hääkellojen kumua. Miksi hän puolusteli Mariaa niin kovasti. Minä vain pelkään, että menetän hänet, ja sitä en kestäisi. Mariakin on ihminen, muista se! Totta kai hän on ihminen, puuskahdin. Osaisitko sinä kuvitella, että Maria puuhastelisi jotain Antin selän takana. Me olimme siellä nykyään harvoin samaan aikaan. Niin, sinullahan on ihan sädekehä pääsi päällä sen takia, Risto sanoi terävästi. Hän ei ollut ollenkaan oma itsensä, se leppoisa nallekarhu, joka ei juuri väittänyt vastaan, myhäili vain. Sinähän olet vähän arka puhumaan englantia, enkä ole kuullut sinun puhuvan hänen kanssaan montaakaan sanaa. Sinä olet parhaasi mukaan yrittänyt saada Marian sopimaan siihen muottiin, joka häntä veljesi luona odotti, mutta oletko tullut ajatelleeksi, ettei hän ehkä ole onnellinen roolissaan. On helppo sanoa, että itsepä tulit, mutta pitäisi miettiä myös sitä, mitkä olisivat olleet vaihtoehdot. isto ei ollut sillä kertaa mökillä. En ymmärtänyt, mitä mieheni ajoi takaa. Miten sellaisesta muka voisi tulla jotain. Miten ihmeessä hän muka olisi voinut tutustua johonkin mieheen. Mariahan on kuitenkin niin arkakin. Olihan hän ainoa veljeni. Miten sen nyt ottaakin. Tietenkään hän ei ole täysin onnellinen, miten voisi ollakaan niin kaukana kotoaan. En tiennytkään, että olet jutellut noin paljon Marian kanssa. Jos piti asettua jommankumman puolelle, totta kai minä ainakin valitsin veljeni. Riston kysymys hämmästytti minua. Et sinä menetä, yritin vakuuttaa, vaikken tietenkään voinut luvata sellaista. Kun tulin sunnuntai-iltana kaupunkiin, kerroin veljeni peloista Ristolle. Ethän sinä tunne koko naista kovin hyvin! Sitä paitsi, onko se heidän avioliittonsa edes mikään oikea avioliitto. Sen sijaan hänellä tuntui olevan nykyään vapaapäiviä toisinaan keskellä viikkoakin, ja hän lähti silloin mökille ilman minua. enkä tosiaankaan halua lukita häntä kotiin, Antti melkein nyyhkäisi. Mutta eihän häntä väkisin tänne tuotu. Totta kai me kumpikin olimme parhaamme mukaan yrittäneet auttaa häntä sopeutumaan Suomeen, mutta Antti oli kuitenkin minun veljeni. Suhde suloiseen morsianehdokkaaseen ei kuitenkaan etene hänen toivomallaan tavalla. Kapuloita rattaisiin heittävät naisen röyhkeä ex-mies ja kerberoksena kyttäävä pikkusisko, jota Lasse ei voi sietää alkuunkaan vai kuinkas sen asian laita oikein olikaan...?
Numero 11 ilmestyy 25.11. Totta kai veljeni ja Maria olivat naimisissa. Väitätkö, etten ole kohdellut häntä ihmisenä. Tiedäthän sinä, ettei hänellä ollut kotikylässään juurikaan tulevaisuutta. Tilaa! Numero 4 ilmestyy 25.4.
sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä
LEHTIPISTEISTÄ LEHTIPISTEISTÄ
31. Jos minä olin lähdössä maalle, hänellä tuntui olevan jotain menoa. Tuntuu pahalta, että Antti vaivaa päätään tällaisilla asioilla, kun voisi olla onnellinen vaimonsa rin-
R
nalla. Eiväthän he tunteneet ollenkaan toisiaan ennen kuin heidät vihittiin
Hän oli elänyt ikänsä ilman rakkautta, ja kun se lopulta oli ollut hänen ulottuvillaan, onni olikin otettu pois. Niin kummalliselta kuin se tuntuukin, ensimmäinen ajatukseni oli, että miten Antti tämän kestää. Katsoin hämmästyneenä, kun Risto otti takkinsa ja lähti jonnekin.
Ja te kaksiko nyt sitten rakastatte toisianne. Siihen asti olin ajatellut, että hän oli ihan lapsi, mutta sinä iltana ymmärsin, että hän on nainen, ihana nainen. Hän itse päättää tekemisistään, ja olemme sopineet, että hän laittaa avioeron vireille mahdollisimman pian. Mutta jos Antti tämän takia tekee jotain itselleen, minä totta vieköön tapan sinutkin!
R
S
euraavat viikot olivat painajaismaisia. Jos joku olisi etukäteen sanonut, että joudun joskus elämässäni tällaiseen tilanteeseen, olisin nauranut makeasti sellaiselle ennustukselle. Maria on sitä mieltä, että niin kauan kuin on naimisissa Antin kanssa, hän ei voi suostua sellaiseen, ja minä kunnioitan hänen periaatteitaan. Meillä on ollut kaikki hyvin, en minä sitä. En syytä sinua mistään, haluan vain oman elämäni. Olisit sanonut, jos puhun mielestäsi liikaa. Sinähän jumalauta saat oman elämäsi, siitä sitten vaan. Sinä olet hullu! Ethän sinä voi viedä Antin vaimoa, sinähän olet varas! Maria ei ole mikään esine, jota viedään ja tuodaan sen mukaan, mitä kukakin haluaa. Minun jämpti ja tasainen mieheni vieraissa, älkää nyt naurattako! Eikä hän tarkkaan ottaen ollut vieraissa käynytkään, tai miten se nyt määriteltiinkin. En ole tiennyt, että ajattelet noin. Sain onneksi hillittyä itseni ja vakuutin, että kaikki oli kunnossa. Antti ei kestä tätä, se on hänen loppunsa! Ei kenenkään elämä voi olla kiinni toisesta ihmisestä. Yritin lyödä hänen purkauksensa leikiksi. kysyin, ja olin varma, että sydämeni pompahtaisi ulos kurkusta, niin voimallisesti se jyskytti. En uskaltanut väittää meidän olleen onnellisia, sillä se oli niin suhteellinen käsite, mutta minä ainakin olin tyytyväinen meidän elämäämme, ja niin uskoin hänenkin olevan. Olen valmis odottamaan vaikka sata vuotta, että saan hänet. Arvasinhan minä tämän, totta kai minä arvasin. Risto oli kutsunut kaikki kolme lastaan todistamaan vihkitilaisuutta. En minä hyväksy sitä, mitä isä teki, mutta en minä halua häntä menettääkään, vanhin tyttäreni Reetta selitti itkien. Reetta oli mennyt, muut eivät, ja nyt Reetta pelkäsi, että suuttuisin hänelle. Paitsi tietysti Antin Marian, mutta eihän se nyt hän voinut olla. En minä tuntenut ketään Mariaa. Kun Antin ja Marian ero oli selvä, Risto kihlasi rakastettunsa, ja jonkin ajan päästä lapsemme kertoivat heidän menneen naimisiin. Purskahdin hysteeriseen nauruun, josta ei ollut tulla loppua.
mökille ja kysyi sinua, mutta olit jo lähtenyt kaupunkiin. Onko sinulla joku toinen. Miten niin enää. Minun mieheni ja nuori tyttö toiselta puolelta maailmaa, oliko hullumpaa koskaan kuultu. sopersin. Jos voisin, tappaisin heidät molemmat, uhosin, mutta Antti pudisti päätään ja totesi, että mitä se muka auttoi. Kulunut vuosi oli ollut hänen elämänsä hirvein, mutta samalla myös onnellisin, niin ristiriitaiselta kuin se kuulostikin. Meillähän on parhaassa tapauksessa puolet elämästä jäljellä. Olin itse aivan romuna, mutta sitä en ehtinyt edes ajatella, sillä minulla oli suunnaton huoli veljestäni. Me emme ole olleet sängyssä, jos se sinua lohduttaa. Olisin halunnut tappaa Riston, mutta käden ulottuvilla ei ollut mitään sopivaa asetta. kysyin hölmösti. Antti oli ryhtynyt juomaan, enkä voinut syyttää häntä siitä, että hän halusi jotenkin paeta julmaa todellisuutta. heenvuoroa, Risto hymähti. Riston oli täytynyt seota lopullisesti! En minä ole hullu, vaan vasta nyt ymmärrän, mitä vailla olen tähän asti elänyt. Ja te kaksiko nyt sitten rakastatte toisianne. Ketkä me. Minä ja Maria. Itseäni en muistanut edes ajatella. Minä tosiaan rakastan toista naista, hän tunnusti. Haluaisiko hän, että Maria jäisi hänen luokseen ja tulisi onnettomaksi. Noin hän ei ollut koskaan ennen sanonut. Mitäpä sillä nyt enää on väliä. Sehän oli kuitenkin vain siviilivihkimys, joten mitkään katoliset lait eivät sido häntä. Maria tuli viime kesänä kerran
isto haki Marian vielä sinä samana iltana ja järjesti tälle asunnon kaupungista. Olen pahoillani, mutta me emme voineet sille mitään. Ei minua voi kukaan rakastaa, Antti toisti toistamistaan, ja haistoin lapsuudenkodissani kerta kerralta vahvemman viinan tuoksun. Istuimme yhdessä terassilla ja juttelimme kaikenlaista. Viisikymmentä vuotta tätä, niinkö. Jos hän oikeasti rakastaa Mariaa, hän päästää tämän menemään. Meillähän oli aina ollut niin sopuisa liitto. Purskahdin hysteeriseen nauruun, josta ei ollut tulla loppua. Me. Eihän se ole kenenkään vika, että he rakastuivat toisiinsa, kun taas minut on tuomittu elämään yksin. Yksi sun toinen
meidän tuttavapiirissämme tikahtuisi nauruun, kun tieto romanssista leviäisi. Maria. Risto oli koko yön poissa ja kun hän tuli takaisin, hän sanoi itkien, ettei enää saisi pidettyä salaisuutta sisällään. Ja
6 32
Sitä ennen minun piti kuitenkin saada veljeni takaisin raiteilleen, mutta huomasin pian tehtävän toivottomuuden. Esimerkki: Niina Virtanen haluaa tietää hänen ja Mikael Lahtisen seurustelun tulevaisuudennäkymät. En syytä häntä mistään, mutta aina veljeni haudalla käydessäni mietin, mitä olisin voinut tehdä toisin. Vaihtoehdot ovat - tänä vuonna - ensi vuonna - epämääräisessä tulevaisuudessa - ei koskaan Suhteenne laadun kertoo se, millä elämänulottuvuudella tunteenne parhaiten tulevat esiin. mitä minä teinkään sinulle! En anna ikinä itselleni anteeksi sitä, että toin sen naisen Suomeen. En ole vielä keksinyt. Hän lähettää viestin, jossa lukee REG SA Niina Virtanen, Mikael Lahtinen. Hän saa vastaukseksi: Ninnuli: rakkaus, ensi vuonna, sekä hengen että ruumiin tasolla Mikko: viha, ei koskaan, arkielämässä Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Soneran, Saunalahden, Elisan ja Dna:n matkapuhelinliittymissä.
3 33. REG SA Niina Virtanen, Mikael Lahtinen numeroon 173664 ja saat tietää...
tuleeko teistä pari?
Sinä ja Hän
Reginan suhdeanalyysi
kertoo sinun tunteesi häntä kohtaan ja hänen tunteensa sinua kohtaan. Juominen lisääntyi koko ajan, ja lopulta hänen piti luopua eläimistä, sillä hän ei pystynyt huolehtimaan niistä. Olin varma, että hän oli riistänyt itseltään hengen, mutta siltä osin sentään sain rauhan, sillä ruumiinavaus kertoi sydämen pettäneen. Haluaisit tietää, millaiset mahdollisuudet suhteellanne on. Muutaman vuoden yksinolon jälkeen tutustuin lähemmin leskeksi jääneeseen työkaveriini. Hän ei onneksi pistänyt hanttiin, kun tilasin teurastamon auton paikalle. Löysin hänet milloin sammuneena, milloin muuten vain huonossa kunnossa. Risto oli halunnut lähteä, eikä minulla ollut siihen mitään sanomista. Etunimi, toinen nimi ja sukunimi yhdistelmä syventää analyysiä ja kertoo enemmän sielunsukulaisuudesta ja henkisestä yhteensopivuudesta. Hän menetti korttinsa rattijuopumuksen takia, naapurit soittivat minulle ja päivittelivät, miten aina niin kunnollinen mies saattoi seota sillä tavalla. Myös mökin myin pois, sillä en olisi kuitenkaan pystynyt enää viettämään siellä aikaa. Vaihtoehdot ovat - arkielämässä - eroottisessa elämässä - sekä hengen että ruumiin tasolla
Suhdeanalyysi perustuu kirjainten ja numeroiden yhteismerkityksiin. Seuraavaksi joku olisi varmaankin hälyttänyt paikalle eläinlääkärin, ja lehteen olisi tullut taas yksi juttu eläimiään laiminlyövästä karjankasvattajas-
ta. Heidän mielestään talo pihoineen ja viljelyksineen oli paratiisi, minulle se oli helvetti. Ystävyytemme muuttui vähitellen kiintymykseksi ja rakkaudeksi, ja vietämme nyt yhdessä rauhallisia eläkepäiviä lenkkeillen, puutarhatöitä tehden ja välillä matkustellenkin. Miehen kanssa, joka ei edes rakastanut minua, puuskahdin. Jos en olisi päätynyt niin hölmöön ratkaisuun, olisit edelleen naimisissa. Hän antaa nimien sijaan lempinimet: Ninnuli ja Mikko (REG SA Ninnuli, Mikko). Niin kauhealta kuin se tuntuukin sanoa, tunsin helpotusta, kun naapuri eräänä päivän löysi hänet kuolleena kotipihasta. Lempinimien käyttö kattaa suhteenne läheisimmän ja leikkimielisen puolen; se kertoo lisäksi siitä, miten tulette toimeen erityisesti naisena ja miehenä. Vastaukseksi hän saa: Niina Virtanen: ystävyys, tänä vuonna, eroottisessa elämässä Mikael Lahtinen: rakkaus, ensi vuonna, sekä hengen että ruumiin tasolla Niina haluaa vielä erikseen tietää, miten heidän suhteensa läheisin puoli kehittyy. Sillä, miten monta kirjainta nimissänne on, on siis merkitystä. Jos käytät tavallista etunimi-sukunimi yhdistelmää, analyysi antaa kattavan ennusteen yhdessäololle, tunteiden kehittymiselle ja mahdolliselle avioliitolle. Vaihtoehdot ovat - ystävyys - rakkaus - välinpitämättömyys - viha Saat tietää myös sen, milloin tunteenne toisianne kohtaan ovat syvimmillään. Antin mukana haudattiin koko minun lapsuuteni ja nuoruuteni, kaikki kotikylään liittyvät muistot. ESIKKO
Olette ehkä seurustelleet jonkin aikaa, tai sitten hän on vasta unelmissasi sinun. en jälkeen, kun navetta tyhjeni, Antin elämästä katosi loppukin rytmi. Riston ja Marian onni ei kestänyt kovin montaa vuotta, enkä edes tiedä, missä Maria nykyään on. Tiesin pärjääväni yksinkin, ja nyt kun erosta oli jo vuoden verran, huomasin joskus jopa elätteleväni toiveita siitä, että elämässäni olisi vielä joskus joku tärkeä ihminen. Lähetä viesti, esim. Perin
S
kotitalon hänen jälkeensä, ja myin sen saman tien lapsiperheelle, joka halusi muuttaa kaupungista maalle
Näin voi sanoa. Tavallisesta maalaistalon emännästä tuli Raamattua lukeva huokailija, joka tuntui syttyvän eloon vain saarnamiehen läheisyydessä. Alkoi kuulua sanontoja: Herra tietää, jos Jumala suo, Herran haltuun. Ja saarnata he alkoivatkin heti, lupaa kysymättä. Kaikki ovat kauniita sanontoja, mutta jos elämä alkaa mennä tyyliin,
juon vettä, jos Herra suo, ollaan jo aika pitkällä hulluudessa. Lapsetkin pelkäävät. Panin merkille, että äiti kävi vaihtamassa pyhävaatteet pikaisesti päälleen. Kaikki, mitä me lapset teimme, peilattiin Jumalan hyväksyntään tai tuomioon. Äiti syventyi nyt miesten antamiin lehtisiin. Kaikki alkaa eräänä päivänä, kun oveen koputetaan... Katse oli naulittu isoon mieheen ihaillen, jollen sanoisi lumoutuneena. Puhe oli hyvin pelottavaa ja ennen kaikkea kovaäänistä. Yhtäkkiä äiti alkoi vapista ja hihkua merkillises-
N
K. Eiköhän siinä jonkin asteista mielisairautta ollut jo pohjalla. He kertoivat olevansa Jumalan asialla ja olevansa saarnamiehiä. En ymmärtänyt mitään heidän puheistaan. Toinen oli pieni ja hintelä. Taas kuunneltiin Jumalan sanaa aivan hiljaa. Ei käynyt niin, ei sinne päinkään. Vedet silmissä hän kiitteli miestä ja kyseli, milloin he tulisivat uudelleen. Isänikin, täysin äidin tossun alla oleva hiljainen mies, istui naama punaisena ja vaivautuneena penkillä. o, tulivathan ne saarnamiehet uudelleen, ja siitäkös äidille ilo syttyi. Onneksi en tiennyt, mitä tulevaisuus toi tullessaan, sillä tähän loppui onnellinen lapsuuteni. Onnemme muuttui sillä hetkellä, kun oveen koputettiin ja kynnyksellä seisoi kaksi meille tuntematonta miestä. Toinen suuri ja voimakasääninen. Kun saarna loppui, äiti meni ison miehen luo ja melkein lyöttäytyi hänen syliinsä. otiimme tuli pelottavan ahdistava ilmapiiri, mihin tietysti vähä vähältä tottuikin. Olimme onnellinen kuusihenkinen perhe. On vaikea ymmärtää tänäkään päivänä, miten yksi vierailu muutti äitini niin totaalisesti. Olin aivan varma, että saarnojen loputtua äitini, järkiperäinen ihminen, sanoo, ettei tarvitse meille tulla huutamaan. Äitini, tavallinen maalaisemäntä, katseli lumoutuneena isoa miestä. Meidät lapset, tai kersat, kuten siel34
A
läpäin sanottiin, oli istutettu pitkän penkin päähän ja komennettu hiljaisiksi. Tapasin hänen tyttärensä, kun hän oli jo aikuinen ja suostui kertomaan tapahtumista kotonaan. Emme olleet paikkakuntalaisia, vaan etelästä sinne muuttaneita. Tiukka mekko korosti runsasta povea ja rinta huokaili kohoten ja laskien voimakkaasti. Äitini ja saarnamies
synnin lumoissa
Kun saarnamies tuli ensimmäistä kertaa kotiimme, äitini muuttui saman tien. Tämä on tarina uskosta, tunteettomuudesta ja siitä, mitä siitä seuraa. Hän suorastaan syöksyi ison miehen syliin ja niiaten toivotti tervetulleeksi. suimme pienellä kirkonkylällä Pohjois-Suomessa. Edes isäni suuttumus ei saanut äitiä havahtumaan arkiseen elämään kuin hetkittäin.
T
ämä on tosikertomus naapuristani Aino-tädistä. Ihmettelin, miten kauan kahdessa pienessä lehtisessä riitti lukemista, kunnes huomasin äidin lukevan niitä moneen kertaan läpi
Kahvia kaataes-
saan hän myös meni aivan kiinni Eskoon. Ei huoli pelätä. Äiti alkoi hyppiä ja huutaa ja kiitti näin voimakkaasti Jumalaa. Jo illalla piti rukoilla ja mahdollisimman kovalla äänellä, että aamulla saa herätä eikä tuoni vie ja joudu helvetin tuleen. Episodin jälkeen Esko tuli ja onnitteli meitä kaikkia kädestä pitäen. Lopulta juotiin kahvit ja kaikki olivat jo aivan rauhallisia. Saarnamies, Esko, rauhoitteli meitä. Äiti oli päivän normaali, jos isä hänelle oikein suuttui, mutta kaikki muu aika oli rukousta, huutoa ja melua. Miehen otteesta äiti putosi lattialle ja sätki siellä kuin kala kuivalla maalla kauan. Äitiinne tulee pyhä henki. iin alkoi toisenlainen elämä. Ikävä kyllä, sitä kesti tasan yhden päivän. Siitä se rie35. Äiti alkoi lapsellisesti heti kärttää isää lähtemään. Niin ja saahan se isäntä ja lapsetkin tulla. Siellä se pyhä henki vasta toimiikin. Tulisiko emäntä joskus kirkolle isoihin saarnoihin. Minua vain häiritsi äidin tapa tuijottaa Eskoa. Emäntää ehdotin sillä, kun tämä näyttää häneen eniten vaikuttavan. Esko hörähteli kuin hevonen mielihyvästä. ti. Samalla hän karjui, miten akasta on tullut täysi hullu. Esko otti äitiä hartioista kiinni, ja siinä äiti nytkähteli ja ulvoi kuin susi. Äiti toprakoitui vähän tästä. Minusta koko näytelmä oli järkyttävää katsottavaa ja pienen lapsen silmin ymmärsin, että jotakin peruuttamatonta tapahtui. Hän siivosi ja leipoi ja teki aivan normaaleja asioita. Me lapset tietysti kauhistuimme. Äidistäni tuli myös ennustaja. Kerran tosiaan kävi niin, että aamulla lensi lintu ikkunaan ja iltapäivällä kuoli naapurin vanha emäntä. Esko jo toppuutteli, ettei sinne nyt sentään vielä lähdetä. Jos lintu lensi ikkunaan, se oli taivaasta tullut sielu, joka varoitti meitä tulevista hautajaisista. Äitini syventyi Raamatun lukemiseen. Työt alkoivat jäädä tekemättä, kun hän vain istui halkolaatikon päällä Raamattu kädessään. Me lapset kärsimme tilanteesta ja aina toisillemme muistelimme entistä iloista äitiä.
N
Isäkin, hiljainen mies, otti kerran Raamatun äidin käsistä heittäen sen täysillä seinään. Kotiimme oli tullut Pyhä Henki äidin kautta
Esko piti suuren miehen voimalla äitiä milloin mistäkin kiinni ja äiti tarrautui kuin hukkuva Eskoon. Siihen aikaan kuoli Marilyn Monroe ja äidin mielestä hän, itsemurhan tehneenä, ei saisi koskaan rauhaa sielulleen. Sanani taisi sattua oikeaan paikkaan. Kylällä puhuttiin aina, miten hyvä saarnamies oli. Hiivin uteliaana katsomaan, mistä moinen ääni tuli. Piruja tuntui näkyvän kaikkialla ja olin aivan varma, että paholainen tulee ja vie.
Esko otti äitiä hartioista kiinni, ja siinä äiti nytkähteli ja ulvoi kuin susi. Esko kokosi hiljaa tavaroitaan laukkuunsa äidin hyppiessä vierellä kailottaen, että älä vaan lähde. Minusta koko näytelmä oli järkyttävää katsottavaa ja pienen lapsen silmin ymmärsin, että jotakin peruuttamatonta tapahtui.
Ihmettelin vain, lapsen järjellä, miksi äiti koristautui aina Eskon tullessa meille. Äiti ja Esko jäivät sisälle kahville. Kerran unohdin nukkeni sisälle, kun menimme leikkimökkiin leikkimään. Kuulin peräkammarista epämääräisiä ääniä ja ajattelin heidän vielä jatkavan saarnan pitoa. Sekä Esko että äiti tenttasivat minuakin, enkä keksinyt mitään, mikä olisi väärää. Jeesuksen paluuta odotettiin joka päivä ja sen synnyttämä pelko hallitsi meitä kaikkia. Äiti sonnustautui joka viikko kylälle seuroihin, ja sama karkelo jatkui. Olin 13 -vuotias ja tiesin naapurin tyttöjen kertoman perusteella, mitä äiti ja Esko harrastivat. En koskaan unohda iltoja peiton alla, kun vapisin kauhusta helvettiä ajatellen. Isän ja äidin aviovuoteella makasi äitini täysin alastomana ja Eskon iso takapuoli teki heiluvaa liikettä hänen päällään. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, kun taskulampun valossa yritti kompuroida pimeässä. Pian Esko alkoi olla meillä lähes jokapäiväinen vieras. Näky ei varmasti koskaan häipyisi mielestäni. Saarnoissa he huusivat yhteen ääneen ja olivat aivan liki toisiaan. Luulin, että mies tappaa äidin ja olin vähällä huutaa, että lopeta äidin ahdistelu. En ollut enää se sama kymmenvuotias, joka olin sisään mennessäni. Hän lähti hiljaa, kumarassa ja äiti vollotti kauan hänen jälkeensä. itten tulivat ripittäytymissaarnat. Jos oli kova tanssimaan, joutui helvetissä tanssimaan ainiaan, aivan loputtomasti. Tunnelma oli tuskainen, kun kukaan ei puhunut mitään. Ei kukaan tervejärkinen halua nähdä äitiään tuollaisessa tilanteessa. Isän uusi työ vei hänet viikoiksi metsäkämpälle, josta käsin tehtiin töitä. Esko laski Raamatun hiljaa pöydälle. Äiti oli nyt varma, että hän on Jumalan lähetti, kun Luoja hänelle kuolinviestitkin ilmoittaa.
T
ämä oli kuitenkin vielä aika lievää siihen hulluuteen nähden, mikä oli tulossa. Sinäpä sen sanoit. Sitä syntiä kun ei itsestäni tullut, vaikka kuinka yritin miettiä tekojani, tuskastuin siihen tivaamiseen siinä määrin, että sanoa täräytin: Ettehän tekään tunnusta kaikkia syntejänne! Tulipa hiljaista. Meillä oli ulkovessa ja voi sitä kauhua, jos ei saanut sisaruksista "huussiseuraa". Saarnoista palattuaan äiti oli iloinen ja tyytyväinen, joten ilmeisesti he saivat toteuttaa rakkauttaan jossakin muualla. Olin nähnyt jotakin alkukantaista, mielestäni likaisen toimituksen. Ne olivatkin lapsen korville aikamoista kuultavaa. Hänestä tuli aivan toinen mies, johon olin tottunut. Elämä jatkui ja minä jatkoin sitä likaisen salaisuuteni kanssa. Saarnan loputtua me lapset saimme luvan mennä ulos leikkeihimme. mu ja kirkuminen alkoi. Minulle äiti antoi kunnon tukkapöllyn ja käskyn pitää saarnojen aikana turpa kiinni. Äiti oli varmasti saanut Eskon uudelleen pauloihinsa. Hiivin vähin äänin ulos. Niinpä palasin hakemaan sitä. Omissa on kylliksi. Aikeeni loppui lyhyeen, kun äiti hekumaan hurmassa alkoi hihkua: Oi, miten ihanaa, ukosta ei enää tähän ole, oi, oi, oi... Yhä edelleen näen äitini silmissäni
S
itten alkoi jälleen erilainen aika perheessämme. Tänäkin päivänä, kun näen Marilynin kuvan, on ensimmäinen ajatukseni sen sielun vaeltelu. Näin omituisen näyn. Äiti vielä pelotteli meitä iltaisin, kun viime sanoikseen kertoi, miten käy, jos valehtelee tai varastaa. Surin isän poissaoloa, sillä isä oli kuitenkin aivan järjissään ja sai aina äidinkin hiljaiseksi. o, ei hätää. Meistä lapsista alkoi tulla aivan vauhkoja pelkotilojemme vuoksi. Ei sitä pitäisi puuttua toisten synteihin. Käsitykseni äidistä muuttui lopullisesti. Hän tuli vierelleni ja alkoi puhua. Äiti ja Esko jatkoivat saarnanpi-
toaan. Voi olla, että hän oli hyvä jossakin muussakin lajissa. Täytyi kertoa kaikki synnit, joita oli tehnyt ja jotka nyt olivat tunnolla. Itsemurhan tehneen kohtalo kun oli vaeltaa sieluna ikuisesti eikä pääsyä ollut taivaaseen eikä edes helvettiin. Kerrottiin murhaajasta, joka joutui syömään veristä multaa ikuisesti helvetissä. Esko vaikutti jotenkin luhistuneelta. Oli miten oli, Esko ei enää tullut. Pieni mies oli jäänyt kelkasta, ja Esko tuli nyt yksin.
36
S
N. Seuraavalla käyntikerralla Esko kertoi horrossaarnaaja Helena Konttisesta, joka omin silmin oli nähnyt taivaan ihanuuden ja helvetin kauhut
Hauskaa seuraa vai yksinäisyyttä. Eräänä päivänä taloon tulee iso ja komea mies, joka ottaa kädestä kiinni ja puhelee kauniisti ja kauniita sanoja. marraskuuta; viimeinen tilauspäivä 21.11. Pääsin ripille, kävin koulut ja lähdin maailmalle. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 12.14. kauniina ja erikoisen puoleensa vetävänä. REG VAAKA Esim. REG OINAS REG SKORPIONI 040123456 REG JOUSIMIES REG KAURIS
Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 5.7. Saat myös tietää, minkä värinen vaate tai asuste sinun kannattaa valita, jotta onnesi olisi paras mahdollinen. Puhua voi mitä vaan ja tehdäkin, kunhan tekee sen salassa. Esko lähti aikanaan muualle saarnamieheksi. Näppäile viestiin tunnus REG, välilyönti ja horoskooppimerkkisi. Häneltä oli varmasti mennyt kyky myös rakastella, kuulinhan sen omin korvin äitini suusta. Lähetä viesti, esim. Kuihtui tästä maailmasta pois. marraskuuta.; viimeinen tilauspäivä 28.11.
Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Soneran, Radiolinjan, Saunalahden ja Dna:n matkapuhelinliittymissä.
Kilpailun voittajat Tosi Elämää 9:n Äänestä ja voita -lukijakilpailusta Leijona-rannekellon voittivat: Sirpa Hutukka, HELSINKI; Aili Tossavainen, NUMMELA; Paula Peltomaa, PORI; Tarja de la Rosa, HELSINKI. Äiti pyysi kerran anteeksi tekojaan, emmekä me lapset kyselleet, mitä tekoja. Tai, jos olet jo vakiintunut, miten suhteesi rakastettuusi kehittyy. Äidin suureksi harmiksi. Kirjoitat siis viestiisi jonkin seuraavista yhdistelmistä: REG VESIMIES REG KALAT REG OINAS Tilaa viikonloppuREG HÄRKÄ horoskooppi REG KAKSOSET ystävällesi REG RAPU kirjoittamalla viestin REG LEIJONA perään vastaanottajan REG NEITSYT matkapuhelinnumero. EVE
tapahtuu ensi viikonloppuna?
Mitä
Värit: punainen = PU, vaaleanpunainen = VP, tummanpunainen = TP, sininen = SI, vaaleansininen = VS, tummansininen = TS, vihreä = VI, vaaleanvihreä = VV, tummanvihreä = TV, ruskea = RU, vaaleanruskea = VR, tummanruskea = TR, keltainen = KE, violetti = VO, oranssi = OR, turkoosi = TU, pinkki = PI, musta = MU, valkoinen = VA Paikat: kotona = KO, baarissa = BA, elokuÄlä enää pohdi vaan ota selvää! vissa = EL, tanssiravintolassa tai -lavalla = Tilaa tekstiviestinä viikonloppu- TA, ruokaravintolassa = RR, konsertissa = horoskooppisi, joka kertoo, mi- KN, ystävien luona = YS, bileissä = BI, hartä tapahtuu ensi perjantain, laurastuksissa = HA, liikunnan parissa = LI
Näin tulkitset värien ja paikkojen koodit saamastasi tekstiviestistä:
antain ja sunnuntain aikana. Hän eli tunneköyhässä suhteessa, eikä isä osoittanut koskaan äidille kauniita sanoja tai yleensä mitään tunteita. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 26.28. Ehkäpä näin lapsena sen uskon varjopuolen, ihmisen todellisen luonteen. Intohimoa vai välinpitämättömyyttä?
jolla, joka meinasi viedä meiltä lapsilta mielenterveyden, osoittaa heidän käytöksensä kuitenkin, miten heikko ja hairahtuva ihminen on. Onnittelut voittajille! 37. Onko luvassa helliä hetkiä vai riitaa. On niin kauan, kun elää maan päällä. inä aikuistuin. marraskuuta; viimeinen tilauspäivä 7.11. Olenkin ymmärtänyt täysin äitini tekemiset, enkä tuomitse häntä lainkaan. Esko oli varmasti äidille todella tärkeä.
M
Olen ajatellut itseni äitini tilalle ja ymmärrän häntä oikein hyvin. marraskuuta; viimeinen tilauspäivä 14.11. Uskovaista minusta ei tullut. Lisäksi horoskooppi kertoo, missä ympyröissä varmimmin tapaat joko rakkaasi tai muita mielenkiintoisia ihmisiä.
Viikonloppuhoroskoopin on laatinut Reginan monivuotinen astrologi, tunnettu ja tunnustettu Violet Sjöberg. Äiti suri ja kuihtui silmissä. REG HÄRKÄ numeroon 173664, ja saat ensi viikonlopun horoskooppisi. Miten moni meistä pystyisi vastustamaan. Vaikka kaikki tapahtui uskon varLöydätkö Sen Oikean. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 19.21. Äiti oli kuitenkin opettanut meille, että emme ole ihmisten tuomareita, ja anteeksianto on vähintä, mitä voimme lähimmäisillemme tehdä
Seisoin pelokkaana
38
K
metrin päässä ja ehdotin soittoa hänen äidilleen. Kun mikään ei auttanut, mitä pitäisi tehdä. Hyvä, kun henkeä sai vedettyä. Vatsaani ei kuitenkaan hivelöinyt helpotuksen aalto, vaan ahdistus otti ylivallan. Mikään ei auttanut. Selviäisikö Vili. Hillitön, kuiva yskä tärisytti hänen kehoaan. Kuinka monta unetonta yötä vielä tulisi. Saatoimme jo jutellakin. Kuinka monena iltana tätä samaa vielä jatkuisi. Olin aivan paniikissa ja hermoraunio. Vili istui pöydän ääressä ja siemaili jo toista kupillista kuumaa hunajateetä. Mieleni oli täynnä kauhua ja edellisillan yskänkohtauksen muistot olivat vielä mielessä. Voi ei! Se siis oli alkanut jälleen kauhea yskänkohtaus. Vai oliko se sattumaa. Hän oli ottanut myös yskänlääkettä maksimiannoksen ja vetäissyt astmapiipustakin sen, minkä kerralla sai ottaa. Vili käveli rauhattomana keittiössä ja yski. Se olikin kuin taikalientä, sillä yskä alkoi laantua. Ole hiljaa siinä! Vili ärähti ja yski lisää hikisenä ja kyljet kipeinä. Hän oli ottanut jo kaksi yskäntablettia, enempää niitä ei voisi ottaa. uuntelin alakerran makuuhuoneessa, kuinka yläkerrasta kuuluivat askeleet, ja mieheni Vili napsautti vedenkeittimen päälle... Nousin ylös sängyltä sydän väpättäen ja rytmihäiriöiden saattelemana nousin portaat ylös. Tarttuisiko tauti minuunkin ja mitä. Miksei mikään tehonnut?
Kun lopulta yskänkohtausta oli jatkunut taukoamatta puolisen tuntia, ehdotin, että lähtisimme päivystykseen
Yskä kuitenkin jäi. Siitä alkoi kuitenkin meidän monen kuukauden mittainen piinamme, sillä Vili sai tartunnan ja sairastui kaksi päivää ennen joulua. Silmät kauhusta laajenneina minä selitin Vilin yskänkohtausta anopille, ja anoppi oli kanssani sitä mieltä, että olisi parempi jo lähteä lääkäriin. Olin jo hermoraunio. Pahinta oli, etteivät edes lääkkeet tuntuneet tepsivän Viliin.
sitten tekisimme. Emme saaneet edes kuusta hankittua, mutta kaikeksi onneksi Ollin veli toi jonkun risun. En ollut koskaan pitänyt siitä, että meille tultiin sairaina kylään, mutta kohteliaana ihmisenä en mitään sanonut. Vili sai kovan flunssan, kurkkukivun ja lievän nuhan. Emme tienneet, mitä vielä olisi edessä ja minkälainen uusi vuosi meille muodostuisi. Kohta en enää jaksaisi, olihan minullakin oma, psykiatrinen sairauteni kestettävänä. Olisi kuitenkin vain pitänyt kysyä reippaasti, sillä sisareni oli todella kipeä. haitannut. Viikon päästä hänen äänensä käheytyi ja siitä alkoi kuiva yskä. Joulumme meni suoraan sanottuna piloille. Oloni oli jo nyt huonontunut Vilin takia ja olin välillä niin uupunut, että en edes syönyt, enkä nukkunut, väsymyksestä huolimatta. Pahin oli kuitenkin jo ohi, kun appivanhempani saapuivat, ja Vili oli jo lähtenyt talliin saunaa rakentamaan. Eihän pieni kröhä mitään
L. Vili vain lepäsi. Vili meni jo parin viikon kuluttua töihinkin rakennukselle ja elimme normaalia elämää. Kunpa se flunssa olisi kestänyt vain viikon tai kaksi. Minä hoidin kaiken ja yritin luoda meille joulun tunnelmaa. Sen minä sitten koristelin, vaikka joulumieli olikin Vilin sairauden takia lentänyt ovesta pakkaseen. Kävimme kaupoissa ja suunnittelimme tulevaisuuttamme. Hän ei saanut edes puhuttua ja hänen lempeä käytöksensä muuttui kiukkuiseksi ja pelokkaaksi. ääkäri diagnosoi keuhkoputkentulehduksen, antoi antibiootit ja jopa sanoi, että kun yskä
39
K
L
uulimme yskän hellittävän ihan pian. Hän yski taukoamatta, kahvipöydässäkin, eikä vaivautunut yskäänsä mitenkään peittämään. Vili puolittain istui alakerran sohvalla ja yski yskimistään. Luontaislääkkeet
paransivat mieheni
Mieheni Vilin kunnon nopea heikkeneminen kauhistutti minua. Kolmantena viikkona kaikki kuitenkin muuttui. Kunpa kaikki olisikin ollut vain joulussa ja uudessa vuodessa. Nuoresta, vahvasta, leppoisasta miehestä oli lyhyessä ajassa tullut jatkuvasti yskivä hermoraunio. En kai ollut vain liian hysteerinen meneillään olevan sikainfluenssa-aallon takia. aikki alkoi joulusta, kun sisareni tuli kovassa yskässä tuomaan meille lahjoja. Säikähdin niin, että soitin Vilin äidille, joka lähti heti appiukkoni kanssa tulemaan meille. Olin ajatellut kysyä, ovatko he terveitä hänen poikansa kanssa, kun tulevat, mutta ajattelin sitten, että miksi minä sellaista kysyisin
Niin minäkin tein, mutta en sentään vielä yskinyt. Illalla meinasimme lähteä päivystykseen, kun yskänlääkekään ei ollut auttanut, eivätkä yskänpastillit. Kuka minua tukisi, jos menettäisin Vilin. Määräsin Vilille valkosipulikapselikuurin antibioottikuurin jälkeen, ja Vili söi niitä 15 päivää aamuin ja illoin. Vilin tila oli edeltävällä viikolla kääntynyt huonommaksi, hän alkoi siis yskiä pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Antibiooteillahan sitä hoidettiin. Maanantaiaamuna sitten lähdimme lääkäriin ja ahdistustamme lisäsi se, että lääkäri ei ottanut oireita ollenkaan vakavasti. Sillä kertaa Vili sai antibioottien sijaan astmapiipun! Saimme vielä huomata senkin, että edes astmapiippu ei auttanut. Vili alkoi yskiä yölläkin, nukkuessaankin jopa! Samoin aivastelut lisääntyivät. Yskä ei lakannut. Aloin uskoa, että Vili ei enää parane, sillä tilanne meni koko ajan vain huonommaksi ja huonommaksi, eivätkä lääkäritkään enää tehneet mitään. Päinvastoin, se paheni. Yskä laantui ihan lieväksi ja sen kanssa pärjäsi hyvin iltaisinkin. Emme olleet aikoihin käyneet missään, kukaan ei ollut käynyt meillä, sillä kaikki pelkäsivät tartuntaa, tietenkin! Vili ei pystynyt enää mihinkään. Olin ihan varma, että joutuisimme taas menemään lääkäriin, sillä yskä ei ottanut laantuakseen. Antibioottiakaan ei kuulemma enää voisi antaa, sillä pöpö oli kuulemma jo kuollut. Vilin koholla oleva mykoplasma oli sellainen, että siitä näki, että tauti oli sairastettu joskus. Olin joutunut jo monena yönä nukkumaan alakerrassa, että saisin edes vähän nukuttua, unilääkkeilläpä tietenkin, mutta kuitenkin. Puolentoista viikon kuluttua Vili meni uudelleen lääkäriin, jolloin lääkäri määräsi hänet keuhkokuvaan, poskionteloiden kuvaan ja verikokeisiin, joita otettiinkin sitten yhdeksän putkellista. Sinä aikana yskä pysyi hyvin aisoissa. Minä tein niin ja samalla toin myös vahvaa B-vitamiinia, sillä olin kuullut, että se auttaa naisten pitkäaikaiseen yskään. Vili vain oli ja yski, istui ja yski ja välillä itkikin. Keskiviikkoaamuna menimme kuitenkin taas lääkäriin. Olimme jälleen toiveikkaita. Miten tämmöistä elämää saattoi elää. Kun yskänkohtaus torstai-iltana jälleen ravisteli Vilin heikentynyttä kehoa, olin minä jo toivoni menettänyt. Olin todella huolissani. Sieltähän löytyikin kasapäin tietoa. Miksi ei siis myös miesten. Vili sai pelottavia yskänkohtauksia ja hälytin anoppia jatkuvasti apuun. Emme uskaltaneet enää harrastaa edes seksiä, sillä viimeinen kerta oli laukaissut rajun yskänkohtauksen. Tällä kertaa lääkäri otti meidät vakavammin, mutta antibioottia emme saaneet vieläkään, vaikka enää hän ei niin vastaankaan laittanut. Tuntui turhauttavalta, kun en voinut tehdä mitään, pelkäsin, että Vili tukehtuu ja minä vain katson vierestä.
V
T
Valvoin, lakkasin syömästä ja itkin. Mikä. uli maaliskuun ensimmäinen viikko, viikko, jonka haluaisin unohtaa... Miksei kukaan auttanut meitä. Joillakin mykoplasma oli kestänyt vuodenkin, ja toisilla se oli uusinut aina lääkekuurien jälkeen. Yskänlääkettä vain. Perjantaina aamulla pääsimme sentään kauppaan ja samalla reissulla Vili ehdotti, että hakisin luontaistuotekaupasta taas niitä valkosipulikapseleita. lin jo niin toivoni menettänyt, että automaattisesti puhuin seuraavan viikon lääkärireissuista torstai-iltana. Hyvin yleinen tauti, mutta en minä sellaisesta ollut koskaan kuullutkaan. Kahtena viimeisenä päivänä Vili otti vain yhden tabletin ja sitten kuuri loppui. Tuoretta sairautta ei sen sijaan ollut päällä, mutta siitä huolimatta lääkäri määräsi hänelle seuraavalla viikolla mykoplasmaan tarkoitetun antibioottikuurin. Olin kuullut vain sikainfluenssasta, josta jauhettiinkin paniikinomaisesti kyllästymiseen asti. Kävi kuitenkin niin, että kun Vili oli kahtena päivänä ottanut vain yhden kapselin ja lopulta ei yhtään, niin yskä paheni ihan sietämättömäksi. Eihän se yskänlääke mitään tehonnut. kysyin ällistyneenä ja syötin saman tien sanan Googleen, internetissä kun satuin olemaan. Ostin luontaistuotekaupasta myös valkosipulikapseleita, sillä anoppikin sanoi, että niissä on luonnon omaa antibioottia. Ajattelin, että kokeillaan nyt sitten sitäkin.
40
ilin antibioottikuuri kesti vain kolme päivää, mutta sillä oli vaikutusta viikoksi. Ensin en osannut yhdistää yskän pahentumista ja valkosipulikapselikuurin loppumista toisiinsa. Odottelimme viikon hallinnassa olevan yskän kanssa, kunnes Vili sitten eräänä torstaina soitti minulle tuloksista. Joku mykoplasma oli koholla, Vili totesi minulle. Ennen hän oli aivastellut useita kertoja päivässä yhden kerran, nyt hän alkoi päästellä viiden sarjoja, jolloin tuli viisi aivastusta aivan peräjälkeen ja näitä sarjoja saattoi tulla tunnissa useitakin. Kyse oli bakteerista, eräänlaisesta loisesta, jota oli joskus vaikeakin häätää ja joka aiheutti pitkäaikaista yskää. Kaupasta ostim-
O
T
iistai-iltana toistui sama juttu, tuli hirveä yskänkohtaus.. Viikonloppu oli kauhea. Pelkäsin, että Vili tukehtuu, ja minä vain katson vierestä.
lakkaa, pitää kuuri silti syödä loppuun
me myös vastustuskykyä vahvistavia jogurtteja monta purkillista. Aamulla valkosipulikapseli ja vastustuskykyä parantava jogurtti. Päälle vielä D- ja C-vitamiinia. Samoin, jos teki jotain raskaampaa, niin yskitti. Viikon kuluttua tästä Viliä yskitti enää noin kerran tunnissa kerran tai kaksi, riippumatta siitä, mitä hän teki. Puolilta päivin ennen ruokailua vahva B-vitamiiniliuos. Halusin, että Vili ei menettäisi toivoaan, kuten minä, vaan että hän jaksaisi jatkaa eteenpäin.
iltapäivällä yskä alkoi osoittaa laantumisen merkkejä. Vitamiinit ja valkosipulikapselit paransivat Vilin, ja minä sain jälleen rinnalleni terveen miehen. Rasitusta saattoi siis vähitellen lisätä, ja Vili pääsi jo rakentelemaan saunojaankin. Ja vitamiinikuuri jatkui... En halunnut masentaa Viliä, vaikka ajattelinkin, että Vili ei enää parane. Vilin sairaus vei meiltä jouluilon ja talven riemut, mutta kukaties se ei vie enää loppukevättä ja kesää. On ollut paljon sairauksia tutuilla ja tuntemattomilla, on selätetty sikainfluenssa, on ollut lunta ja pakkasta, niiden myötä huolta ja murhetta ja kestämistä tässä omassakin sairaudessani. Kukaan ulkopuolinen ei olisi enää koko yskää edes huomannut. Olen kolme kuukautta saunonutkin yksin, kuten myös lenkkeillyt ja pikkuhiljaa tottunut siihen. On ollut kyyneliä, ruokahaluttomuutta,
S
P
erjantai aamupäivällä Vili sitten aloitti minun kuurini. Yskä laimeni niin, että jos Vili oli paikallaan, ei enää yskittänyt, mutta jos hän innostui jostakin, niin heti tuli yskää. Onnen auringonsäteen olisi jo aika valaista minua ja Viliäkin! Nyt uskon luonnonlääketieteeseen. Vili kysyi illalla: Voiko yskä loppua yhdessä yössä. En uskonut koko touhuun itsekään, mutta sattumaa tai ei, niin lauantai-
N
syvää surua ja epätoivoa, naurua ja iloa ei juurikaan. Minä vastasin siihen: Totta kai voi, maailmassa voi tapahtua mitä hyvänsä, eikä mistään koskaan tiedä. PAJULINTU
HELI SAARELA
Rakkauden satuttamat
LEHTIPISTEISTÄ
Aviomiehen kylmyys sekä perättömiä juoruja levittävä työtoveri ahdistavat sairaanhoitaja Essiä. yt on siis jälleen uusi kevät rankan talven jälkeen. unnuntaina loppuivat aivastelut! Ei enää tietoakaan viiden sarjoista. Jääkää ajatuksiinne. Kuuden aikoihin monivitamiiniliuos ja iltapalalla vielä yksi valkosipulikapseli. Vilin paraneminen ei voinut olla sattumaa! Älkää ihmiset menkö kipeinä kylään, toisen pienestä sairaudesta voi tulla toiselle monen kuukauden piina. Iltapäiväkahvilla jälleen valkosipulikapseli. Kaikki "huuhaa" voi olla kokeilemisen arvoista, en minäkään uskonut, ennen kuin sen koin. Kun Essin avioliitto kariutuu uskottomuuteen ja kun Essi vielä joutuu itse sairaalaan ja sen myötä luopumaan rakkaasta haaveestaan, naapuriin muuttaneen Mikaelin ystävyys tulee todella tarpeeseen! Kestää kuitenkin aikansa, ennen kuin kipeät sydämet eheytyvät ja Essi ja Mikael ymmärtävät haluavansa toisiltaan muutakin kuin ystävyyttä.
Numero 11 ilmestyy 10.11.
Tilaa! * sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi * puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä
41
42
SKORPIONI
23.10.-21.11.
Kausi alkaa luultavasti jonkinlaisella pettymyksellä. Raha-asiasi ovat paranemaan päin.
NEITSYT
22.8.-21.9.
Näyttää siltä, että rakkausasiasiat ovat nyt elämässäsi pääosassa. Raha-asioissa ei kannata kuunnella toisten mielipiteitä.
HÄRKÄ
21.4.-20.5.
Tällä kaudella kannattaa suhtautua kunnianhimoisesti kaikkiin elämän osa-alueisiin. Juuri nyt voit vaikuttaa harvinaisen paljon ensi vuoden tapahtumiin, joten kannattaa miettiä, mitä haluat tulevaisuudelta. Rakkaudessa on tavallista suurempi väärinkäsitysten vaara.
LEIJONA
22.7.-21.8.
Tällä kaudella joudut hakemaan omaa paikkaasi muuttuvassa arjessasi tavallista määrätietoisemmin. Älä sekoita rahaa ja rakkautta.
KAKSOSET
21.5.-20.6.
Tällä kaudella sinulla riittää energiaa ja viehätysvoimaa vaikka muille jakaa, joten nyt kannattaakin panostaa erityisesti ihmissuhteisiin. Älä anna tämän lannistaa itseäsi, sillä hyvät asiat pakkautuvat kauden loppuun, mutta vaativat toteutuakseen panosta myös sinulta itseltäsi. Raha-asioissa sinun on nyt luotettava järkeesi, ei onneen.
VAAKA
22.9.-22.10.
Mitä enemmän annat läheisillesi tällä kaudella, sitä enemmän parannat omaa elämääsi. Ihmissuhteissa saatat huomata, että sinua tarvitaan ja kaivataan enemmän kuin olet tajunnutkaan. Sekä varatut että vapaat saavat romantiikasta osansa, tosin eri muodossa. Vaikka jotkut muutokset olisivatkin sinulle pettymyksiä, yritä pysytellä valoisalla mielellä, epäonnesi on väliaikaista. Nyt olisi hyvä hetki uudistaa elämää kokonaisvaltaisesti. Eräs ihminen menneisyydestäsi kaipailee yhteydenottoasi.
RAPU
21.6.-21.7.
Olet astumassa uuteen aikakauteen elämässäsi ja se saattaa näkyä äkillisinä ja yllättävinäkin muutoksina arkipäiväisissä kuvioissa. Uusi työpaikka tai uusi harrastus puhaltaisi muutoksen tuulia muihinkin elämän osa-alueisiin. Vaikka löytäisitkin elämäsi ihastuksen, yritä pitää jalat maassa, sillä liian ruusuiset kuvitelmat saattavat saada sinut tekemään virhearvioita. Lähelläsi olevilla ihmisillä on tavallista suurempi vaikutus yleiseen elämänkulkuusi. Mitä enemmän panostat päämäärisi nyt, sitä suuremmat ovat voitonmahdollisuutesi. Älä usko ilkeisiin juoruihin.. Nyt kannattaa miettiä tarkkaan, keiden ihmisten kanssa haluat tehdä töitä ja viettää vapaa-aikaasi. Varaudu loppukaudesta yllättävään romanttiseen tunnustukseen. M
A
R
R
A
S
K
U
U
OINAS
21.3.-20.4.
Tähdet asettuvat sinun kannaltasi suotuisaan asentoon, ja se näkyy elämässäsi arjen helppoutena ja tulevaisuudenkuvien kirkastumisena. Sosiaalinen piirisi laajenee mukavasti kauden aikana ja tästä saattaa myöhemmin seurata yllättävää romantiikkaakin. Nyt sinulla on hyvä tilaisuus näyttää lähipiirillesi, millainen on perimmäinen luonteesi
Postitoimip. Tiedustele kotimaan ulkopuolelle menevien tilausten hintoja tilaajapalvelustamme.
Tilaa vaivattomasti, soita tilaajapalveluun 08 - 537 0370
TOSI ELÄMÄÄ -LEHDEN PALVELUKORTTI
Tilaan
(lehden nimi)
Tällä palvelukortilla voit tilata jonkin Kolmiokirja Oy:n lehden.
kk:ksi
Osoitteenmuutos, tiedot oheisessa kortissa.
Nimi Lähiosoite Postinro Puh. Elämäsi on nyt etsimässä vahvasti uutta suuntaa, ja sinun tehtäväsi on helpottaa tätä prosessia päätöksilläsi. /17 Iisakin Kryptot Extra..............23 .......... /23
KAURIS
21.12.-19.1.
Tällä kaudella joudut tekemään paljon päätöksiä, halusit sitä tai et. TOSI ELÄMÄÄ
JOUSIMIES
22.11.-20.12.
Viimeaikaiset kokemuksesi ovat muovanneet sinua enemmän kuin olet tajunnutkaan ja tällä kaudella joudut ottamaan nuo uudet piirteesi kunnolla käyttöön. /44 Iisakin Ristikot ....................37 .......... Sinä tiedät parhaiten, mitä tulevaisuudelta tarvitset.
Automaattisesti jatkuvan tilauksen hinta on 12 kuukauden määräaikaista tilaushintaa edullisempi. 54 .......... Nyt kannattaa olla rohkea ja luottaa omiin tunteisiinsa, vaikkei lähipiirisi olisikaan kaikesta samaa mieltä kanssasi. /26 Sudoku S ...........................22 .......... /45 Timantti .................... /21 Iisakin Siluettiristikot ............38 .......... 47 .......... Automaattisesti jatkuva tilaus on voimassa niin kauan kuin tilaaja toisin ilmoittaa. /17 Pekan Helpot Ristikot Extra.....29 .......... /41 Matin Helpot Ristikot ............34 .......... /31 Matin Helpot Ristikot Extra .....19 .......... Mitä harkitumpia valintasi nyt ovat, sitä paremmalta tulevaisuutesi näyttää. Uusi osoitteeni on Uusi jakeluosoite Postinro Postitoimip. /45 Tosi Elämää ............... 51 .......... · haluat muuttaa osoitteen.
Tilaushinnat kotimaahan:
12 kuukauden määräaikaisen tilauksen hinta/automaattisesti jatkuvan tilauksen hinta
Regina...................... /34 Iisakin Helpot Ristikot Extra ....19 .......... Tilaajan allekirjoitus
VESIMIES
20.1.-18.2.
Nyt ei ehkä kannata liikaa jumiutua omiin odotuksiinsa ja suunnitelmiinsa, sillä luultavasti joudut yllättymään moneen kertaan tämän kauden aikana. lk postimerkki
43. /31 Sylvin Helpot Ristikot Extra.....19 .......... /20 Sylvin Helpot Ristikot............34 .......... 51 .......... /47 Nyyrikki.....................110 .......... Jätä aikaa rentoutumiselle, mutta tee parhaasi silloin, kun hetkesi koittaa.
Tilaa vaivattomasti puhelimella -- Soita tilaajapalveluun
08-537 0370
ma-pe klo 08.00-16.00
Käytä oheista palvelukorttia, kun
· haluat tilata Tosi Elämää -lehden tai jonkun muun Kolmiokirja Oy:n julkaisuista. Älä kiirehdi suotta, vaan ota aikaa itsellesi. Näyttää siltä, että olet valintojen edessä monellakin elämän osa-alueella. 54 .......... Elämä asettaa sinulle nyt haasteita monella tavalla, ja välillä saatatkin tuntea itsesi väsyneeksi. Kuuntele läheisiäsi tavallista tarkemmin.
Kolmiokirja Oy PL 246 90101 OULU
Tähän 1. /17 Matin Nasta Ristikot .............22 .......... /47 Rikos ja rakkaus .......... Pystyt kääntämään jokaisen yllätyksen voitoksesi, vaikka ne eivät heti mukavilta tuntuisikaan. /99 Kauneimmat Käsityöt.... 54 .......... Asiakasnumero (numerosarja osoitelipukkeesta)
/
alkaen
KALAT
19.2.-20.3.
Saat tällä kaudella tiedon tai tarjouksen, joka saa sinut miettimään elämääsi kokonaan uusiksi. Rakkaudessa olet onnekkain kauden lopussa.
Osoitteenmuutosta varten. /47 Lääkäri ....................
Kuollut siskoni
pelasti ystävänsä hengen
44
Matka uuteen kouluun oli pitkä ja puuduttava. Varoitukset menivät kuuroille korville. Pelkkää maantietä keskellä korpea. Sandra oli joutunut huonoille urille elämässään Miikan myötä. ANNI
45. Yli puolet matkaa taitettuaan väsymys sai yliotteen, ja huomaamattaan Marja nukahti rattiin! Sitten tapahtui jotain, mikä jäi iäksi Marjan ja meidän Sandran omaisten mieliin: Sandra herätti Marjan! Sandra tuli Marjan tajuntaan ja koputti sormellaan olkapäähän kolme kertaa ihan kuten hänellä oli eläessäänkin tapana! Sandra käski Marjan herätä! Ja Marja heräsi ihan viime hetkellä. He olivat saman ikäisiä ja asuimme lähellä Marjan kotia. Sandra ei välittänyt leikkiä autoilla, mutta hän osallistui tekemällä paperista kylttejä hiekkatalojen katoille ja kirjoitti lappuihin mitä mielikuvituksellisimpia kauppojen nimiä. Lukio jäi kesken ja alkoholi maistui. Minulla on nykyään usein niin
S
paha olla, kun mietin, miksen yrittänyt tehdä enemmän Sandran auttamiseksi. Häntä väsytti kovasti. Miikalla oli aina ollut taipumusta kaahailuun. Sandra oli vanhin, sitten tulin minä ja minun jälkeeni oli kaksi nuorempaa veljeä. Siskoni kuolema järkytti koko perhettäni, mutta nykyisin osaan löytää siitä jopa jonkinlaista lohtua. Hän ehti jarruttaa juuri ja juuri, ettei törmännyt edessä ajavan rekan perään! Ja kaikkihan osaavat kuvitella, miten tuhoisa tuollainen onnettomuus olisi voinut olla. Marja kävi lukion loppuun ja pääsi sen jälkeen ammattikorkeakouluun
S
yli sadan kilometrin päähän. Metsäänkin hän oli mennyt jo monta kertaa, kun rallia vain oli pakkoa ajaa. Voin tunnustaa olevani hyvin katkera ja vihainen Miikalle. Kun oma aikani joskus koittaa, tiedän, kuka minua tulee hakemaan rajan toiselle puolelle.
iskoni kuolema oli meille omaisille kamala järkytys, ja se pysäytti meidän maailman ihan täysin. Se oli onnellista aikaa! Sandra oli kuollessaan vain 22-vuotias. Tiedän, että hän käy välillä meitä katsomassa täällä ja siitä haluankin kertoa teille yhden esimerkin. Välillä tuntuu, että aivan pakahdun! Muistan, kun Sandran viimeisenä kesänä vetosin Sandraan, että hän jättäisi Miikan, mutta Sandra ei halunnut kuunnella minua. Sandran muistan huolehtivaisena ja nauravaisena isosiskona, joka aina raaski jakaa vähästään meille sisaruksille. Tämä tapaus sattui, kun Marjan opinnot olivat jo loppusuoralla, ja Sandran kuolemasta oli kulunut jo muutama vuosi. Sandra nimittäin pelasti kuolemansa jälkeen lapsuuden ystävänsä hengen! andra ja Mirja olivat olleet parhaita kavereita aina ensimmäiseltä luokalta asti. Opiksi ei otettu mistään. Ei auttanut, vaikka kyytiläiset pyysivätkin vähän hölläämään kaasua. Meitä sisaruksia oli yhteensä neljä. Se on asia, josta yhä kuuden vuoden jälkeen yritämme toipua kuka mitenkin parhaiten taitaa. He kulkivat tiiviisti yhdessä aina siihen saakka, kun Sandra tapasi Miikan, joka täytti Sandran elämän sopukoita myöten. Ihan liian nuori jättämään tämän maailman. Liian paljon jäi sanomatta ja tekemättä. Sandra oli pelastanut Marjan hengen! Minulle tuo suurta lohtua tietää, ettei elämä pääty kuolemaan, vaan vaihtuu toiseen ja ihan varmasti parempaan. Kun tulee minun aikani siirtyä tuolle puolen, tiedän kuka minua tulee hakemaan, enkä enää pelkää kuolemaa. Muuta liikennettä ei juurikaan ollut. Muistelen lämmöllä ja kaiholla lapsuutemme leikkejä. Kesäisin leikin usein veljeni kanssa pihalla leikkiautoilla ja teimme hiekasta kokonaisia kyliä rakennuksineen. Olen niin tuskainen siskon kuolemasta, etten pysty sitä sanoiksi muuttamaan! Minua kuitenkin lohduttaa tieto, että tapaamme vielä joskus. Marja lähti ajamaan kohti opiskelupaikkakuntaa eräänä talviaamuna. Sandra kuoli kylmänä ja pimeänä marraskuun iltana auto-onnettomuudessa yhdessä kihlattunsa Miikan kanssa. Rahaa ei ollut koskaan ja jos joskus sattui olemaankin, niin Miika kyllä vei rahat vaikka väkisin! Miika oli humalassa myös väkivaltainen. Aika vain antaa asialle tiettyä etäisyyttä, jotta ihminen pystyy elämään omaakin elämäänsä. Ikävä ja suru ovat yhä läsnä ja tuskin ne minnekään katoavatkaan
Jo ensi käynnillään Tuuli purjehti sisälle vanhoihin huoneisiin kuin muodin jumalatar silmiinpistävässä kynsilakassa ja kalliissa hajuvesipilvessä. Tämä oli niitä aikoja, jolloin ihmiset olivat eriarvoisessa asemassa toisiinsa nähden ja televisio teki vasta tuloaan suo-. Raimon vanhemmat, appivanhempani, ovat maanläheisiä, ystävällisiä ja käytännöllisiä ihmisiä. Kateuden ansa:
näin muissa vain pahan
len ollut naimisissa mieheni Raimon kanssa kolmekymmentä vuotta. Meillä on tapana telttailla, Raimon isä sanoi. Mieheni on perheensä vanhin lapsi, ja hänellä on itseään viisi vuotta nuorempi veli. Miten idyllistä, merenrantakaupunkiin. Tuuli puhui koko ajan hienoista lääkärivanhemmistaan ja siitä, mitä nämä tekivät vapaa ajallaan. Ouluun, Raimon isä vastasi totuudenmukaisesti. Raimolla ja minulla on ollut
46
O
onnellinen avioliitto. Minne te matkustatte lomallanne. Niinpä Raimo ja minä sovimme hyvin yhteen, olemmehan molemmat samanlaisista lähtökohdista. He huolehtivat aina naapureistaan ja sukulaisistaan. Appivanhemmillani on aina tilaa toisille ihmisille sydämessään, vaikka he molemmat lähestyvät kahdeksaakymmentä. Olin ollut naimisissa Raimon kanssa vain vuoden, kun Hannu tapasi Tuulin. Missä hotellissa asutte. Minun kuollut isäni oli eläessään puuseppä ja yhä elossa oleva äitini oli kotirouva. Meillä on kaksi lasta ja nyt kolme lastenlasta. Mutta tämä yksistään ei ollut pahinta hänessä, vaan se,
että hän vaikutti niin korskealta. Isä ja äiti matkustavat huomenna Espanjaan, niin he tekevät joka vuosi, Tuuli kertoi. Olen aina tullut hyvin heidän kanssaan toimeen, niin kuin myös Raimon veljen Hannun kanssa. Minun suurin ihmissuhdeongelmani koko avioliittoni aikana on ollut Hannun vaimon Tuulin kanssa. Raimo on lähtöisin vanhasta talonpoikaissuvusta Pohjanmaalta
Kuinka voin sanoa hänelle vastaan, kun hän piikittelee ja vihjailee minulle. Ainoat kerrat, jolloin enää lopulta tapasimme, olivat kohtaamisia Raimon vanhempien luona. Näin ovat lääkärit kertoneet siitä minulle jälkeenpäin. Hänen molemmat poikansa olivat opiskelleet yliopistossa. Tuuli oli johtajan lähin sihteeri, itse olin vain lastenhoitaja. opulta Raimo suuttui minulle, ja meillä oli aika kuuma riita aiheesta. Lopulta lopetin kutsumasta heitä kylään meille. uosi sitten Raimo sairastui. Et ymmärrä, millaista minulla on! Ei, en ymmärrä! En käsitä, miksi sinulla on sellaisia alemmuuskomplekseja Tuulin takia. Saimme Raimon kanssa ensimmäisen lapsemme ja myös Tuuli ja Hannu saivat pari lasta. Se oli sitä aikaa, kun monet lapset menivät eteenpäin elämässään juuri työväen ja maanviljelijöiden perheistä. Tuuli ja Hannu muuttivat etelämmäksi. Leikkauksen jälkeen Raimon verenpaine laski ja kun se oli hoidettu, huomattiin, että hänellä oli verenmyrkytys. Aika pian kaikki sukutapaamiset muodostuivat minulle pian piinaksi. Mutta meidän kaikkien suureksi hämmästykseksi Tuuli ja Hannu avioituivatkin toistensa kanssa. Mutta luulen, että he kuulivat minusta, kuinka pelästynyt ja kauhuissani olin, Sitten soitin Hannulle. Sitten soitin mieheni vanhemmille ja yritin olla huolestuttamatta heitä. Tuuli vastasi puhelimeen. Tuuli oli kaunis, ja tietysti Hannu oli kiinnittänyt huomiota tämän ulkoiseen olemukseen. Että hän on väärässä, kun hän sanoo minulle, että sandaalit eivät sovi yhteen hameen kanssa. Tuuli katsahti Raimon isää huvittuneena ja kuittasi kaiken naurulla. Hannu oli siihen aikaan valmistunut opinnoistaan, josta veljesten isä oli erittäin ylpeä. Miesten tavoin Raimo ei välittänyt
pienistä ristiriidoista, mutta minä kärsin joka vierailulla. Koin itseni Tuulia huonommaksi, enkä voinut sietää Tuulin kerskailuja. Tunsin itseni arvottomaksi ja maalaismaiseksi, kun olin yhdessä Tuulin kanssa. Hän puhui koko ajan hienosta työstään, hienoista sukulaisistaan ja ystäväpiiristään. Hehän olivat jo vanhoja. Saat purra hampaasi yhteen ja sietää Tuulia! Mitä minä puhun Tuulin kanssa. Olet yhtä
hyvä itse, ei sinussa ole mitään vikaa, kaikki tämä on sinun omassa päässäsi. Ei ollut varmaa, että hän selviytyisi ja jäisi eloon. Hänet nukutettiin rutiinileikkauksen yhteydessä ja kaikki olisi mennyt hyvin, jos ei olisi paljastunut, että miehelläni oli ollut virtsatulehdus ruumiissaan lääkärien tietämättä. Me jäimme Raimon kanssa asumaan hänen vanhempiensa lähelle. Tuuli oli myös aina hienosti puettu, hän oli hoikka ja kaunis, kun taas itse olin kömpelö ja tuhruinen hänen rinnallaan. Hän ei ollut kotona, vaan työmatkalla ulkomailla. Tuulilla ei ollut aavistustakaan siitä, miten tavallinen kansanluokka eli yläluokkaan nähden. Aivan kuten mekin, he muuttivat pian asumaan omaan taloon. Me emme voi puuttua siihen, miten hän elää elämänsä ja kenen kanssa hän on naimisissa. ika kului. Uskoimme, että Hannu pian tajuaisi, ettei Tuulia ei ollut tarkoitettu hänelle. Soitin heille tietysti heti, ja he lupasivat lähteä Suomeen niin pian kuin vain voivat. Minut soitettiin sairaalaan ja sain kuulla, että mieheni oli hyvin sairas. Ker47
V
L
A. Mieheni siis halusi, että sietäisin kälyni kritiikkiä, ymmärtämättä lainkaan, millaista minulla todellisuudessa oli. Olimme yhtä mieltä Raimon kanssa siitä, että Tuulin ja Hannun suhde loppuisi pian. Aina kun riita oli tuossa vaiheessa, juoksin parkuen ulos huoneesta. Sattui niin, että molemmat lapsemme olivat siihen aikaan ulkomailla. Mieheni oli kuitenkin sitä mieltä, että minun oli siedettävä Tuulia vaikka hammasta purren.
malaisiin koteihin. Hän on veljeni, Raimo huusi. Kärsin siitä, että jouduin olemaan jatkuvasti tekemisissä mieheni veljen vaimon kanssa. Yhä useammin aloin keksiä tekosyitä ja esteitä, kun meidät kutsuttiin kylään Hannun ja Tuulin luo
Kun Tuuli oli kertonut tämän, hän alkoi itkeä ja minä tunsin tietysti itseni roistoksi. Tiesin, että kaikki, mitä hän sanoi, oli totta, jopa se, mitä hän sanoi minun kateudestani. Tuuli ei välittänyt siitä, mitä sanoin, eikä myöskään ääneni torjuvasta sävystä. Sitten Tuuli kertoi, että hänellä oli ollut melko rakkaudeton ja yksinäinen lapsuus, vanhemmat olivat joko koko ajan töissä tai poissa matkoilla. Hän otti tuolin ja istui sängyn toiselle puolen. Esimerkiksi sanoit kerran minulle, että en käyttäisi sandaaleja valkoisen vekkihameeni kanssa. Kerroin, etten voinut sietää sitä, että hän koko ajan kritisoi minua. Niinpä istuimme siinä yhdessä itkemässä, kun yhtäkkiä kuului Raimon ääni: Älkää itkekö, vielä minä olen elossa! Raimo oli yllättäen herännyt, ja me Tuulin kanssa tulimme siitä niin iloisiksi, että unohdimme kaiken muun.
J
onkin ajan kuluttua puhuimme asiat selviksi. Tuuli yllätti minut. Se, mitä olet sanonut, kertoo minulle, että olet ollut kateellinen minulle kaikesta. Tuuli oli pitänyt kovasti siitä lämmöstä ja spontaaniudesta, jonka hän oli kokenut Hannun perheessä. Jonkin ajan kuluttua kälyni keskeytti minut ja sanoi: Lopeta nyt! Vaikka Raimo on nukutettu, niin luulen, että hän voi tulla levottomaksi sinun puheestasi. Mitä pahaa minä olen sinulle tehnyt. Me kaksi kälyä olemme tulleet hyviksi ystäviksi näinä kuluneina vuosina. Silloin kaikki tuli ulos minusta. Tuuli tuijotti minua, sitten hän puisti päätään ja naurahti.
48
En sanonut niin. Halusin vain olla kiltti sinua kohtaan, en tarkoittanut huomautella sandaaleista. Silloin tietysti puhuin vielä enemmän seuraavan kerran tavates-
samme ja näin kaikki meni väärin... Jatkoin puhumista kaikista niistä kerroista, jolloin minusta oli tuntunut siltä, että Tuuli kritisoi minua. Kun näin kälyni itkevän, kaikki puolustusmekanismini romahtivat, ja minä uskalsin myös itkeä. Kerroin hänelle, miksi minulla oli vaikeaa hänen kanssaan. Mutta tunnin kuluttua Tuuli seisoi Raimon huoneen ovella sairaalassa. Parasta kaikesta on se, että seurustelemme paljon Hannun ja Tuulin kanssa. Minun Raimoni on nyt terve, ja nautimme jokaisesta päivästä, jonka elämä meille antaa. Raimo oli ollut oikeassa, kun hän sanoi, että kaikki syytökseni Tuulia kohtaan olivat mielikuvitukseni tuotetta. Sanoinhan, että voisit saada ne kengät. Se sai minut sokeaksi todellisille ihmissuhteille. Olin varmaan ollut säikähtäneen näköinen, koska Tuuli sanoi: Tulin pitämään sinulle seuraa, et voi istua täällä yksin. Tajuan, että koko elämäni olin kuvitellut olevani huonompi ihminen Tuulin rinnalla. Minä kyllä selviän, sanoin tyhmästi ja itsepäisesti ja kieltäydyin kohtaamasta Tuulin katsetta. Emmekö voi selvittää asiat. Sitten Tuuli sanoi: Miksi pidät minua niin huonona. PILVI. Mutta sitten katsoin Raimoa ja istuin takaisin paikalleni. Olen yrittänyt tulla sellaisiksi kuin te, olen yrittänyt puhua ja olla iloinen, kun olemme tavanneet toisemme, enkä koskaan ole ymmärtänyt, että sinusta minä olen kritisoinut sinua. Tuuli oli Tuuli, ja me kaksi olemme hyvin erilaisia ihmisiä, mutta sen vuoksi toinen ei ole hienompi kuin toinen. He ovat tulossa kotiin. Voi sinua raukkaa, Tuuli sanoi. Luulin, että se johtuu jäykkyydestäni. Milloin lapsenne tulevat. Olen nyt kasvattanut itseäni siihen, että tajuan, ettei kaikki kälyni puheessa ole kritiikkiä minua kohtaan. Miten kauheaa! En jaksanut hänen sääliään, koska ymmärsin sen epäaidoksi. Olen vain luullut, että et pitänyt minusta ja syyttelin itse itseäni. Sen vaikutus on roikkunut mukanani koko ajan. Lopeta nyt! Se, mitä olet sanonut, kertoo minulle, että olet ollut kateellinen minulle kaikesta.
roin hänelle, mitä oli tapahtunut ja pyysin Tuulia ilmoittamaan asiasta Hannulle, kun tämä soittaisi koitin. Olinko minä kateellinen. Mutta ennen kuin ehdin sanoa enempää, Tuuli sanoi: Koeta ymmärtää, mutta se olen minä, joka olen ollut kateellinen sinulle. Millä tavoin olen kritisoinut sinua. Mitä Tuuli tarkoitti. Olen alkanut käydä terapiassa, ja se on auttanut minua paljon. Sanoin, että hame oli hieno ja minulla oli nätti kenkäpari, joka kävisi täydellisesti siihen. Istuin vuoteen vieressä ja pidin mieheni kädestä kiinni, kun huomasin Tuulin. Kiltti, Tuuli sanoi. Pärjään kyllä. Vaikka minun lapsuudenkotini oli onnellinen, niin olin nuorin lapsi ja jouduin pahan koulukiusauksen uhriksi yhdeksän vuoden ajan. Minä suutuin Tuulille niin, että nousin puoliksi seisomaan. Luulen, että niihin aikoihin muovautui minun huono itseluottamukseni. Se on ollut raskasta joskus, sillä olen saanut tehdä työtä käsittääkseni, että kaikki ei ollut kälyni syytä. Se oli niin erilaista verrattuna siihen jäykkyyteen, joka vallitsi hänen syntymäkodissaan. En voi sille mitään, että sain omanlaisensa kasvatuksen kotoani. Kun Tuuli tapasi Hannun, oli se ensimmäinen kerta, jolloin hän oli tuntenut, että häntä rakastetaan aidosti
Taulukko josta löydät
POHJOISEN NOODIN JA ELÄMÄSI ONNEN
Horoskooppi ei ole vain hymistelyä
Ennustus vuoden JOKAISELLE PÄIVÄLLE!
Horoskooppisi
Tähtimerkillä on suuri vaikutus tarpeisiisi ja taipumuksiisi:
TUNNISTA PIMEÄ PUOLESI
ja kesytä viha, pelko, kateus
Syvempää rakkautta, parempaa seksiä
Ulkonäkö Itsetunto Menestys Ihmissuhteet Kuka sopii sinulle?
2011
Hae omasi Lehtipisteestä!
Myynnissä 2.11.2010 alkaen
Tilaa tekstiviestillä suoraan kotiisi!
Vain 5 (norm. Palvelu toimii suomalaisissa matkapuhelinliittymissä. Alle 18-v. Esim. holhoojan lupa.
5E HORO KL MAIJA MALLIKAS MALLITIE 1 00001 MALLILA
49. Lähetä viesti numeroon 16303
KA = Kauris OI = Oinas RA = Rapu VA = Vaaka VE = Vesimies HÄ = Härkä LE = Leijona SK = Skorpioni KL = Kalat KK = Kaksonen NE = Neitsyt JO = Jousimies
Tilauksen hinta on 5 ja se veloitetaan matkapuhelinlaskusi yhteydessä. 6,60 )
Kirjoita viestin alkuun 5E HORO ja merkkisi lyhenne sekä yhteystietosi. viesti horoskooppimerkistä Kalat: 5E HORO KL Maija Mallikas Mallitie 1 00001 Mallila
He olivat usein vaatimattomia ja työteliäitä naisia, jotka tekivät kaikkensa perheensä hyväksi. On hyvin mahdollista, ettei äiti osannut tai välittänyt laskea mielessään, kuka hänen lukuisista
L
apsuus se on, korvaamaton, paljon mä sain, siks kiitän sua vain, äidillein vaan, laulaa mä saan, äideistä parhaimman sain. Se eroaa äpärästä myös siten, että vahingon saattoi hyvittää suvun, ympäristön ja jopa kirkon silmissä. Oma äitini oli juuri sitä lajia. Perheeni ei ikinä hyväksynyt minua, muta onneksi elämääni astui ihminen, joka välitti minusta aidosti, vaikkemme samaa sukua olleetkaan.
tyttärille. Ne äidit ovat ilman muuta kiitoslaulun ja kukkaset ansainneet.
50
Aina myös on ollut äitejä, joille ainutkin lapsi on liian raskas taakka. Minä olin äitini hölmöilyjen tulos, eivätkä sukulaiseni edes yrittäneet peitellä, mitä ajattelivat minusta, äpärästä. Ymmärtääkseni se oli helppo saada, jos morsian oli pieniin päin ja sulhokin oli "roti mies". Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä ei ollut tavatonta, että lapsi oli hääkuvassa mukana morsiamen vatsakumpareen sisällä. Ellei sellaiseksi lasketa sitä, että äidilläni oli jo tuolloin paljon irtosuhteita. Voi, miten ruma sana se onkaan! Vahinkolapsi ei ole yhtä halveksuva nimitys. Äitini ei ollut alaikäinen tytönheitukka, vaan parikymppinen nuori nainen. Se on ihanteellinen ja tunteikas kuin lehtikullattuihin kehyksiin laitettu valokuva naisesta, joka hymyilee lempeästi sylilapselleen. Sellainen on laulun kuva äidistä. En todellakaan syntynyt tähän maailmaan toivottuna, vaan äpäränä, kuten siihen aikaan avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista sanottiin. Miksi äiti ei paljastanut siittäjääni. Kasvatusäiti auttoi
pois pahan suvun pauloista
Äitini oli ailahtelevainen ja perheensä hyljeksimä ihminen. Hän ei suostunut kertomaan edes omalle äidilleen, kuka oli isäni. Pakkoavioliittoja solmittiin, koska hekuman synnin sai ainakin melkein anteeksi, kun pappi lausui aamenensa. Vaikka köyhyys oli yleistä, he venyivät äärimmilleen, että lapsikatraalle oli tarjolla leipää, puhdasta vaatetta ja lämmintä syliä. Isäni henkilöllisyyttä en tiedä vielä tänä päivänäkään, mutta en usko, että asiaan liittyy kovin suurta salaisuutta. Oliko hän oman paikkakunnan poikia vai satunnainen kulkija, reissulassi. Nuorimmat, nykyajan kriteereillä lähes lapsimorsiamet, tarvitsivat presidentin luvan päästäkseen vihille. Minunkin kotikylässäni PohjoisPohjanmaalla vahinkoja sattui niin isojen talojen kuin pientilallisten. Voin vain kuvitella, minkälaisen myrskyn se aiheutti pienessä, vanhoilliseen uskonlahkoon taipuvaisessa kylässä. Hänellä ei ollut halua eikä kykyä huolehtia edes itsestään, saati minusta. Oliko hän hyvämaineinen, perheellinen mies vai pelkkä naistennaurattaja, joka yhden tytön selätettyään pyrki jo toisen syliin. Toki sellaisia äitejä oli 60-luvullakin, jolloin minä synnyin
Jouduin näkemään elämän varjopuolia liian paljon, liian varhain. Olin yksinäinen tarkkailija, totinen lapsi. rakastajistaan oli se, joka saattoi hänet raskaaksi. Pelästyin, kun kuulin mummin äänen ovelta: Ketä varten se täällä tälläytyy. Ensimmäiset viisi ikävuottani asuin maalla, mummolassa. Jossakin vaiheessa äitini kävi ammattikoulun pukuompelijalinjan. Koulu sijaitsi toisella paikkakunnalla, noin 50 kilometrin päässä. En kelvannut edes omieni joukkoon, eikä kukaan uskonut minusta mitään hyvää. Mummini aavisti tai jopa tiesi nuorimman tyttärensä holtittomuuden. Minuun iskostui jo pienenä ajatus, etten ollut samanlainen kuin serkkuni ja kylän muut lapset. apsuuden muistikuvani ovat pieniä sirpaleita, välähdyksenomaisia tuokiokuvia menneestä. En osaa sijoittaa niitä oikeaan aikajärjestykseen, mutta lähes kaikkia muistojani leimaa voimakas ulkopuolisuuden ja vierauden tunne. Joko huonojen kulkuyhteyksien vuoksi tai omasta halustaan äitini asui koulun asuntolassa ja kävi kotonaan viikonloppuisin jos silloinkaan. Äitini nauroi ääneen, mikä sekin oli ihmeellistä. Sukulaisten osoittama syrjintä tuntuu yhä väärältä, jopa julmalta. Olin kuin pilaantunut omena, joka olisi pitänyt heittää korista pois, että muut omenat säästyisivät. Mummi ja Airi-täti pitivät lähes aina huivia päässään, koska olivat ahkeria talousihmisiä, eikä navetassa tietenkään voinut olla paljain päin. Talossa ei usein
51. Olimme peräkamarissa, talon hienoimmassa huoneessa, jossa oli kukkatapetit ja arvokkaimmat huonekalut. En muista, että mummi olisi sanonut koskaan ystävällistä sanaa äidilleni tai minulle. Lapsuuttani ei voi väittää onnel-
liseksi. Minusta huolehtiminen oli sysätty mummille ja Airille, äitini isosiskolle, joka oli
L
yhtä vakavamielinen ja harras kuin mummikin. Hyljeksintä olisi ollut helpompi kestää, jos edes äitini olisi puolustanut minua, mutta hänellä ei ollut leijonaemon luonnetta eikä sydäntä. Mitään niin lumoavaa en ollut ennen nähnyt kenenkään tekevän. En muista ikävöineeni omaa äitiäni, kun hän oli viikot poissa, mutta muistan erään kerran, kun äiti valmistautui lähtemään kaupunkiin. Äitini seisoi talon ainoan peilin edessä ja irrotteli pinnejä hiuksistaan. Katsoin, kuinka kullanvaaleat kiharat tipahtivat yksi kerrallaan hänen olkapäälleen. Itse en tietenkään ollut syypää äitini käytökseen, mutta olin synnin hedelmä, mikä teki minustakin huonon ja viallisen
Jonakin päivänä me lähdemme täältä yhdessä pois. En enää ollut kiinnostunut vaatteista
T
ja kapioarkuista, lipastoista ja liinavaatekomeroista. Äiti ei ollut vaipunut synkkyyteen, kuten hän toisinaan teki. Liika oli kerta kaikkiaan liikaa.
J
ossakin vaiheessa kesää äiti lopetti öiset yksinpuhelunsa ja hoputti minua nukkumaan. Hän saattoi rutistaa minua täysin varoittamatta ja niin lujaa, että henkeni tuntui salpaantuvan. En uskaltanut hievahtaa, kun puuskutus lakkasi ja uusi kahina alkoi. Hän oli huono saamaan unen päästä kiinni ja yritti pitää minuakin valveilla. Äitini tuli koko kesäksi maalle. Kysyin äidiltä, miksi hän oli siirtänyt minut pois viereltään. Aamulla, kun heräsin, olin taas sängyssä ja ymmälläni. Meistä tulisi rikkaita ja kuuluisia, eikä meidän ikinä tarvitsisi kärsiä köyhyydestä ja puutteesta. Minun ei kauan tarvinnut pyöriä sängyssä, kun uni tuli. Eniten tilaa oli esikoispojalla, joka asettui perheineen "pikkupuolelle", joksi navetan vieressä ollutta kahden huoneen rakennusta kutsuttiin. Se kuulosti vaatteiden kahinalta ja jonkinlaiselta puuskutukselta kuin joku olisi juossut itsensä läkähdyksiin. Riehakkaalla päällä ollessaan hän myös kieputti minua ilmassa, kunnes tulin huonovointiseksi tai aloin itkeä säikähdyksestä. Aikaihmisen pitäisi itse ristinsä kantaa. Miksi sitä pitäisi mennä peittelemään. Silloin hän oli hiljaa ja tuijotti vain eteensä, oli kuin "nukkuneen rukous", kuten mummi moittien sanoi. Hän ei sentään asettanut minua kovalle lattialle, vaan allani oli jotain pehmeää, peitto tai kenties kasa vaatteita. Aitassa jouduin jakamaan kapean sängyn äitini kanssa. Juhlaleninkien ja herrojen pukujen yksityiskohdat olivat liikaa viisivuotiaalle ja luulenpa, että tauoton höpötys olisi kyllästyttänyt ketä tahansa. Kaupunkiin, ihan kahdestaan. Eikö kauneus ole Luojan lahja. Vävyt nukkuivat saunakamarissa. Kunhan pidät huolen, ettet tuo tähän ruokakuntaan enää yhtään ylimääräistä suuta ruokittavaksi. Koska väkeä oli paljon, yövyimme äidin kanssa aitassa. Luulin, että äiti puhui minulle, kunnes kuulin toisen äänen. Eräänä toisena yönä heräsin taas puheeseen. Minne. Äitini oli niin arvaamaton, että hän jopa pelotti minua. Ummehtunut tuoksu on helppo palauttaa mieleen, samoin rottien ja hiirten rapina aitan alla. Vaimeasta puheesta en saanut sel-. Kesät ovat jääneet paremmin mieleen. Hän puhui ihanista kankaista, joista pystyi tekemään satumaisia vaatteita. Alkuun sellaiset puheet tuntuivat ihanilta, mutta äitini ei osannut lopettaa. Siihen olin tottunut, mutta äkilliset tunteenpurkaukset tuntuivat oudoilta. Ihan vaan itseäni varten! Mummi ei näyttänyt pitävän äitini vastauksesta ja muistutti häntä siivosti elämisestä. Se ei enää tuntunut mukavalta. Pissahädän tullessa oli lyhyt matka huussiin. Pidin silti aitasta. nauru raikunut, eikä paljon puhuttukaan. Olin siitä ihmeissäni. Äiti kiisti, että olisi tehnyt niin, mutta kuulin hänen kertovan Airille, että minä kävelin unissani ja menin outoihin paikkoihin nukkumaan. Nyt niitä muistellessa tuntuu, että päivät olivat silloin aina lämpimiä ja aurinkoisia ja taivas syvänsininen. Se oli uusi ja jännittävä paikka, kuin oma maailmansa, jonne käskyt, kiellot ja aikuisten ankara puhe eivät kuuluneet. Kesän myötä mummolaan tuli lisää väkeä, kun Ruotsiin muuttaneet sukulaiset tulivat lomailemaan kotikonnuilleen. Mummin katse nauliutui hetkeksi minuun, joten tajusin, että he puhuivat minusta. Mummini oli opettanut minullekin, että jollei ollut kunnon asiaa, oli parempi pysyä hiljaa. Nyt vaistosin äidissäni jotain erilaista ja jännittynyttä. Kun mummi lähti kammarista, äiti jatkoi peilailuaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olin myös sikeäuninen, mutta silti minulla on hämärä mielikuva siitä, kuinka äitini nosti minut kesken unien pois sängystäni ja laittoi nurkkaan nukkumaan. Ehkä mummin sanat kuitenkin jäivät vaivaamaan äitini mieltä, sillä hän kuiskasi minulle salaisuuden ennen lähtöään. Oli aikoja, jolloin hän ei osoittanut minkäänlaista huomiota minua kohtaan. Hänen mielestään en ollut normaali lapsi. Äitini kikatus oli äänekkäämpää, mutta muita ääniä en ymmärtänyt. Se ei pitänyt paikkansa, enkä voinut ymmärtää, miksi äiti sellaista meni väittämään. Äänet olivat niin pelottavia, että käperryin mahdollisimman pieneksi keräksi ja painoin luomeni tiukasti umpeen. Tietenkään aittaan ei tullut vettä, mutta pesin iltaisin ja aamuisin kasvoni ja käteni pesuvadissa, joka oli komuutin, matalan pesukaapin, päällä. Itse en tietenkään osannut lapsena epäillä, ettei hänkään ollut ihan normaali äiti.
52
alviajoista maalla en muista paljoa. Aitassa oli jatkuvasti hämärää, sillä pienestä ikkunanräppänästä ei tullut paljon valoa. Mummi, ukki ja äitini kaikki kolme siskoa yöpyivät lapsineen päärakennuksessa. Reaktioni saivat äidin huonolle tuulelle. Olin tuo ylimääräinen syömäri pöydässä ja risti eli taakka, eikä äitini yrittänyt kiistää tosiasioita. Kun hän valmistuisi pukuompelijaksi, hänen luonaan kävisi hienoja asiakkaita, joilla oli valtavasti rahaa. En ymmärtänyt lauseeseen liittyvää uhkaa, mutta äitini ilmeisesti ymmärsi, sillä kiukku välähti hänen silmissään. En tiennyt, oliko se hyvä vai paha asia. Se oli miehen ääni, kuiskaava ja naurava. Hän puhui ja puhui, kunnes uni alkoi painaa silmissäni. Nukahdettuani hän ravisteli minut kovakouraisesti hereille ja jatkoi puhumista
Tunnistin äänistä, että vieras ei ollut aina sama mies. Uhkaus toimi juuri niin kuin äiti oli tarkoittanut. Mummilla saattoi olla asiassa sanansa sanottavana, mutta eniten epäilen ukkia. Jos olisin karannut, ei siitäkään olisi hyvää seurannut. Varkaudesta seurasi lopullinen välirikko äidin ja hänen vanhempiensa välille. Ja voi sitä riemua, kun eräänä päivänä tajusin osaavani uida tai ainakin pysyin pinnalla muutaman metrin, kun kauhoin käsiäni hurjaa tahtia. Ruoan jälkeen sai aina jälkiruokaa ja karkkia sai ostaa joka päivä. En ilmeisesti ollut yhtä rento ja helposti kannettava kuin aiemmin, sillä äitini kysyi, olinko unessa. Serkkuni jakoivat ilon kanssani: uimataito oli iso asia. Se on mahdollista, sillä monesti lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen, vaikka nämä eivät olisi sitä ansainneet. Asian varmisti sekin, että aitan ovi kävi useina öinä. Minusta hän ei ollut koskaan pitänyt, kuten ei ylipäätään lapsista. Hän tuijotti minua tiukasti silmiin ja sanoi, että olinpa nähnyt mitä unia tahansa, niistä ei ollut hyvä puhua ääneen. Halusin olla samanlainen kuin muut lapset, yhtä iloinen ja huoleton. Mummin talousrahoista oli kadonnut useita kymppejä. Äiti kertoi joskus myöhemmin, että hän halusi ottaa minut, mutta se ei ehkä ole totta. Olin täysin hereillä, mutta teeskentelin nukkuvaa, kun äiti nosti minut syliinsä ja kantoi sänkyyn. En avannut silmiäni, mutta sydämeni jyskytti pelosta. vää, eikä sitä ollut lasten korville tarkoitettukaan. Kaikki aikuiset olivat autotehtaalla töissä ja saivat Volvon lähes ilmaiseksi. Uteliaisuus sai minut raottamaan silmiäni ja näin pitkän ja leveäselkäisen hahmon ovensuussa, kunnes ovi sulkeutui ja äitini pisti oven hakaan. Toisaalta leikeissä tarvittiin usein joku, jota sai höynäyttää ja joka jäi kilpajuoksuissa aina viimeiseksi. Jos puhuisin, mummi ja ukki pitäisivät minua niin omituisena, että haluaisivat päästä minusta eroon. Ehkä olin ylimääräinen rangaistus äidilleni, sillä olihan "niin makaa kuin petaa" yksi mummini lempilausahduksista.
53. Seurasin mielelläni serkkujeni leikkimistä ja riehumista pihamaalla. Minä uskoin vilpittömästi, että he olivat parempia ihmisiä, koska asuivat oikein Ruotsissa asti. Lapset osaavat myös olla armeliaita. Hän oli mestari selittäessään tekojaan, joiden tiesi saattavan hänet huonoon valoon. Jollakin tavalla vaistosin, että minun oli viisaampaa teeskennellä nukkuvaa kuin kysellä pelottavasta kulkijasta, joka oli käynyt aitassa.
A
amulla äiti katsoi tarpeelliseksi varoittaa minua. Sitten oli vielä se äpärä. He sentään sietivät minua ja opettivat tavoilleen. Sitten kuulin aitan oven käyvän. Göteborg ja Borås kuulostivat taivailta maan päällä. Äiti jäi kiinni varastamisesta. Silloin joutuisin lastenkotiin, ja siellä oli lapsilla kauheat oltavat, äitini varoitteli. Ymmärsin jo silloin, että yövieras oli ollut totta, ei unta tai mielikuvitukseni tuotetta. Jotain erilaista ja poikkeavaa mi-
S
nussa oli. Kun talossa oli paljon lapsia, se näkyi ja kuului kauas, ja herätti minussakin kaipuun kuulua joukkoon. Suomalaisia arvostettiin kovasti ja kaikki oppivat helposti puhumaan ruotsin kieltä. Niiltä ajoilta on jäänyt mieleen mukaviakin muistoja. Tieto olisi varmasti kantautunut myös mummin korviin asti. Serkkuni eivät sulkeneet minua joukon ulkopuolelle, vaikka en kaikkea ymmärtänyt ja osannut. Serkkunikin sen tiesivät ja kiusasivat minua sen vuoksi. Siirtolaisten elämä ei todellisuudessa tainnut olla niin ruusuista, mutta yleensähän lapsi uskoo, mitä kerrotaan.
J
os serkkuni olivat vakuuttavia puheissaan, äitini oli vielä parempi. Totuus oli kuitenkin niin ilmeinen, etten joutunut pakkorakoon. Olin muka ennenkin varastanut kolikoita ja pikkutavaroita, joita äiti oli löytänyt mitä lapsellisimmista kätköistä. Olin pieni ja heiveröinen, enkä ollut vikkelä kintuistani, vaan hidas ja jahkaileva. Mummi ja ukki saattoivat tehdä päätöksen myös yhdessä. En tiedä, kenen ajatus oli, että minun piti lähteä hänen mukaansa. Tiesin minäkin, missä talousrahoja säilytettiin, mutta en todellakaan olisi uskaltanut kajota niihin. Heinäntekoaikaan koitti sekin päivä, etteivät selityk-
set auttaneet. En osaa sanoa, olisinko jopa tunnustanut varkauden, jos minulta olisi kysytty. Mihin olisin edes rahaa tarvinnut. Itse ihailin kovasti serkkujani. Parhaansa mukaan he myös yrittivät lohduttaa minua, jos kaaduin tai loukkasin muuten itseäni rajuimmissa leikeissä. Kylän keskustassa oli parikin kauppa, mutta minua ei lähetetty kylille yksin asioimaan. Äitini sai saman tien pakata tavaransa ja lähteä. Äiti yritti viimeiseen asti väittää, ettei tiennyt, kuinka rahat olivat sinne joutuneet. Hän oli sodan käynyt, juro ja vähäpuheinen mies, mutta varkaudesta hän suuttui silmittömästi. Perusteellisen etsinnän jälkeen Airi-täti löysi rahat aitasta patjan alta. Noloahan se oli tunnustaa, että oma lapsi oli varas, mutta niin vain äitini yrittää vierittää syyn minun niskoilleni. Hän sanoi niin monia asioita, jotka ovat osoittautuneet valheeksi. Kerrostaloasunnoissa saattoi olla kaksikin sisävessaa ja kylpyamme. En ymmärtänyt, mikä heidät sai tulemaan aittaan äitini luo, mutta ymmärsin pysyä hiljaa.
e oli viimeinen kesäni mummolassa. En uskaltanut kertoa kenellekään, mitä aitassa oli tapahtunut. En ollut usein ollut toisten lasten seurassa, joten en tiennyt leikkien ja pelien sääntöjä. Minuun meni täydestä serkkujeni kehuskelu, että siellä oli kaikki paremmin kuin köyhässä Suomessa. Sopiva syntipukki löytyi läheltä
Sydäntäni kylmäsi katsoa, kuinka hän saattoi maata koko päivän sängyssä pää tuettuna kahdella tyynyllä. Vävyt ja eno ot-
tivat joskus "miestä väkevämpää", mutta en muista, että sitä olisi kovasti paheksuttu. Äitini oli ommellut minulle vaatteita, usein asiakkaiden vaatteiden jäännöspaloista. Maitopusseja hänellä oli usein kuivumassa pyykkinarulla, sillä hän virkkasi niitä mattoja. Kun häneltä kysyi jotain, hän ei joko kuunnellut tai ei
E
välittänyt vastata. Ne eivät olleet uusia, vaan hän oli kysellyt sisareltaan, oliko tämän lapsilta jäänyt pieniksi menneitä kenkiä. Isovanhempani olivat raittiita. Joka tapauksessa ikävöin serkkujani, vaikka hekin olivat pian lähdössä ihmeelliseen Ruotsin maahansa. Aina kaapissa ei ollut, mistä ottaa, jolloin äitini antoi minulle rahaa ja ruokalistan ja lähetti kauppaan. Jonkin ajan kuluttua saimme jälleen pakata tavarat ja lähteä. Parin päivän päästä hän antoi minulle kolme paria kenkiä. Tulipa hän yöllä yksin tai kaksin, se kuului minun korviini. Äidillä oli kaupungissa tuttavia, jotka majoittivat meitä. Lääkäriin ei ollut mitään syytä mennä. Sinnittelin pienillä kengillä, kunnes niihin tuli vielä reikäkin. Vasta silloin opin tietämään, että naisetkin voivat olla juovuksissa. Entinen tiukasti rajattu elämäni oli muuttunut täysin. Hän ei myöskään tehnyt töitä entiseen malliin. Hänellä oli jopa keskeneräisiä töitä, mutta hän ei viitsinyt edes nousta jalkeille. Siispä pelkäsin myös riitelyä ja sitä, että vieras saattoi lyödä äitiä. En muista, selittikö äiti, mikä oli meidän määränpäämme. Leskirouva oli hyväsydäminen ihminen, joka antoi äidilleni lisäaikaa vuokranmaksuun. Asiakkaita ei sentään ollut jonoksi asti, mutta luullakseni äitini olisi elättänyt itsensä ja minut ompelutöillään, jos olisi elänyt säällisesti. Äiti ryhdistäytyi sen verran, että sai vakuutettua, ettei hänellä ollut mitään hätää. Ihanista kiharoista ei ollut tietoakaan, vaan tukka oli kampaamaton ja likainen. Äiti ei juonut asunnossamme, mutta kävi ravintoloissa ja luultavasti jatkoilla iskemiensä miesten luona. Siitä olisi tullut puhumista, jos talon tyttäret olisivat naukkailleet samaan malliin. Olin siis hyvin puettu lapsi, vaikkakin kengät olivat käyneet pieniksi. Alhaalla asui iäkäs leskinainen, joka antoi minulle joskus pullaa ja muuta hyvää. Jossakin vaiheessa äiti sai hommattua meille alivuokralaisasunnon, johon kuului huone ja keittosyvennys. isar oli leskirouvaa nuorempi, mutta hänkin jo keski-ikään ennättänyt nainen. Vessa oli alakerrassa, eikä sinne saanut mennä ilman tosi kovaa hätää, ettei vuokraemäntä häiriintyisi alituisesta portaissa ravaamisesta. En muista tarkalleen, mitä sanoin, mutta leskirouva huolestui ja tuli yläkertaan katsomaan äitiäni. n ollut vielä koulussa, mutta en myöskään hoidossa, sillä äitihän teki töitä kotona. Äidilläni nimittäin kävi oikeita asiakkaita, ja hän tituleerasi itseään ompelijaksi, vaikka ei käynyt kouluaan loppuun asti. Siinä oli hyvätkin puolensa. Hänen mielestään en ollut normaali lapsi.
M
ieleeni ei ole jäänyt, mitä ajatuksia lähtö minussa herätti. Äiti onnistui löytämään uuden asunnon, jossa asuimme vielä vähemmän aikaa kuin edellisessä paikassa. Minä, pikku aikuinen! Jossakin vaiheessa rahaa oli antaa todella vähän, vaikka äitini ei enää käynyt juhlimassa. Opettelin pesemään ne itse, kun äitini ei enää jaksanut huolehtia pyykeistä. Reaktioni saivat äidin huonolle tuulelle. Kulutin aikaani sisällä tai ulkona, miten halusin. Hänen silmänsä olivat avoinna ja tuijottivat kohti kattoa. Eräänä päivänä hän kysyi, miksi äitiäni ei ollut näkynyt vähään aikaan. Tulin kertoneeksi murheeni leskirouvalle, joka antoi minulle pestyt maitopussit ja neuvoi sujauttamaan ne jalkoihini ennen kenkiä. En muista, kuinka monessa paikassa kävimme "lomailemassa", kuten kuulin äitini sanovan jollekin tädille. En tiedä, miksi pikkutytön pissareissuja piti rajoittaa, mutta äidin asiakkaat saivat kulkea portaissa ilman rajoituksia. Siihen hän ei valitettavasti pystynyt. Minuun ei kukaan sentään koskenut. Tietenkin öiset äänet kuuluivat myös vuokraemännän asuntoon. Tapasin hänet, kun hän tuli käymään sisarensa luona.
S
6 54. Sain tehdä asioita itsenäisesti, jopa käydä ottamassa leipää kaapista silloin, kun itse halusin. Jotain hän oli kuitenkin ehtinyt oppia ja oli myös luontaisesti taitava käsistään, sillä muistan, että asiakkaat olivat yleensä tyytyväisiä työn laatuun. Asuimme jälleen omakotitalon yläkerrassa, sellaisessa paikassa, jossa ei minunkaan tarvinnut hiipiä portaissa tai tehdä tarpeitani laskiämpäriin. Hän kehui vaatteitani kauniiksi, eikä niissä ollutkaan moitteen sijaa. Se vasta pelottavaa olikin. Vieraita tuli ja meni, tai sitten äiti lähti illalla käymään jossakin ja palasi vasta tuntien odottelun jälkeen kotiin. Pelkäsin äitini humalaista käytöstä, eivätkä vieraat aina olleet herrasmiehiä. Minua ei enää käsketty ja kielletty joka asiasta. Juhliminen alkoi saada äidistä jo sellaisen otteen, että vuokrat jäivät maksamatta. Vaikka hän saattoi tehdä töitä päivät pitkät, yöt olivat yhtä levottomia kuin ennenkin. Kaikki oli kunnossa. Toisinaan hän "sattui" tekemään liian ison kattilallisen ruokaa ja pyysi minua syömään keitoksiaan ja viemään niitä äidillenikin
Onko pakko lähteä. Ilmapiiri oli jotenkin erilainen kuin lähtiessäni. Hänen omat lapsensa, tyttö ja poika, olivat minun silmissäni jo aikuisia, sillä tyttö oli kesän aikana käynyt rippikoulun ja poika oli helmikuussa menossa armeijaan. Taasko maalle. Se oli kauhea tilanne. Kavereitakin tärkeämpi asia oli, että elämäni palikat asettuivat vähitellen normaaleihin uomiinsa. Kirsti näytti ainakin ulkoapäin ottavan tilanteen tyynesti. En ymmärtänyt, mikä este minä olin ennenkään ollut hänen asioilleen. Jonkun vanhat sukset minulla oli ollut mummolassakin, mutta luistimista en ollut edes haaveillut. Hänellä oli hyvä asunto ja paljon hienoja asiakkaita. Kirsti oli opettanut minut huonoille tavoille ja käännyttänyt minut omaa äitiäni vastaan. Pikkuhiljaa hän juurrutti minuun tapoja, jotka kaupungissa olin unohtanut. "Ei yhtä kakaraa varten kannata", oli ukkini vankkumaton mielipide. Kuulemma olivat, ja leskirouva yllytti minua käymään katsomassa, joko lähikenttä oli jäässä. Puhe siirtyi vuokrarästeihin ja muihin aikuisten asioihin. Äitini sattui olemaan jalkeilla ja singahteli sinne tänne siistiäkseen paikkoja. Leskirouva huhuili rapussa, voisivatko he tulla käymään. Olin jatkoajalla. Joskus leikkimme johtivat ilmiriitoihin, jolloin minua saatettiin pilkata kasvattilapseksi. Olin hänen tyttökultansa, niin kovasti kaivattu ja suuresti ikävöity. Muistan, että sydämeni jysähti järkytyksestä, kun näin hänet istumassa pirttipöydän ääressä. Kirstillä oli hienotunteinen tapa opettaa ja rohkaista minua. Minusta ei ollut niin väliä, kunhan en ollut häiriöksi. Hänellä oli komero täynnä ihania vaatteita, joista voisi osan pienentää minulle, ja tietenkin hän voisi ommella minulle myös uusia vaatteita, ihan sellaisia kuin itse halusin. Äitini teki päätöksen puolestani. Hän suuntasi kiukkunsa myös Kirstiin. lin jo alakoulussa, kun äitini sai päähänsä hakea minut takaisin. ädin nimi oli Kirsti. Hän sai äitini rauhoittumaan niin, että äiti jäi syömään ja yöpyi luonamme. Kun ei ole nyt varaa maksaa niistä, enkä ilman kehtaa ottaa. Sellaista hänen elämänsä tuntui aina olevan. Tietenkään en rohjennut kysyä asiasta. Se oli viisaasti tehty. Riistäydyin irti äidistäni ja katsoin Kirstiä. Hän sanoi minua kiittämättömäksi ja kovasydämiseksi. En tiedä vielä tänäkään päivänä, mitä
3 55
O. Kyselin siitä joka päivä, kunnes täti antoi ymmärtää, että äidilläni oli niin paljon asioita, ettei hän joutanut ihan pian minua hakemaan. Kirsti oli arkinen, ahkera nainen, jonka touhuja sain seurata ilman, että hän oli käskemässä minua pois jaloistaan. Sillä tavalla hän osoitti, että hänen kiintymyksensä minua kohtaan oli aitoa ja pyyteetöntä. Sain rakkautta ja rajoja, selkeää huolen-
T
pitoa ilman syyllistämistä. Ehdotus hämmensi minua niin, etten saanut sanaa suustani. Äiti ei kauan istunut aloillaan, vaan ryntäsi halaamaan ja suukottelemaan minua. Totta kai äiti loukkaantui ja suuttui. Uusi täti kiinnosti minua. Hän ei vaatinut minulta kiitollisuutta ja nöyryyttä, että sain armosta elää hänen perheessään. Sekin oli jonkinlainen leima, mutta hyväksyin sen mieluummin kuin äpäräksi haukkumisen. Minä harvoin keskeytin aikuisia, mutta minun oli pakko kysyä luistimista, olivatko ne ihan kaunoluistimet. Hänellä oli niin suuri sydän, että sinne mahtui vieraskin lapsi. En nimittäin uskonut höpötyksiä, joita äitini lateli suustaan kuin henkensä hädässä. Sitten hän istui ompelukoneensa ääreen ja polkaisi sen käyntiin. Tiesin sen entuudestaan, mutta minut ajettiin silti matkoihini. Viihdyin heidän luonaan alusta asti niin hyvin, etten murehtinut kuin yhtä asiaa: kuinka pian kaksi viikkoa oli ohi. Siihen ei ollut syytäkään, sillä vaikka joki oli vieressä ja jäässä, kukaan ei viitsinyt kolata siihen kenttää luistelua varten. Täti esitti asiakseen, että häneltä löytyi myös vanhoja suksia ja luistimia, jos ne olisivat minulle tarpeen. Se oli teeskentelyä ja esittämistä, jolla yleensä oli itsekäs, yksin äitiä hyödyttävä tarkoitusperä. Sillä hetkellä inhosin häntä syvästi, koska hän oli riistämässä minulta kaiken hyvän pois. Vihdoinkin voisimme palata yhdessä kaupunkiin ja aloittaa uuden elämän. Olin niin hämmästynyt, että olin tipahtaa pyllylleni. Hänestä tuli kasvatusäitini. Lisäksi perheeseen kuului kanttori-isä. Sain jopa käyttööni elämäni ensimmäisen hammasharjan! Uusi perheeni ei asunut syrjäkylällä, enkä enää muuttanut jatkuvasti paikasta toiseen, joten pääsin kunnolla tutustumaan ja ystävystymään lähitalon lasten kanssa. Menet pariksi viikoksi. Riitely oli normaalia lasten nahistelua, mutta enimmäkseen leikimme sulassa sovussa. Ruoka syötiin ajallaan, eikä nukkumaan menty milloin sattuu. Yksinkö, ilman äitiä?
Sais äitiskin hoidettua asiansa kuntoon sillä aikaa, leskirouva selitti. Hänen täytyi olla hyvä ihminen, koska hän oli antanut minulle, ihan tuntemattomalle tytölle, kenkiä. Tädillä oli ystävälliset, harmaasävyiset silmät ja pallomainen kampaus ruskeissa hiuksissaan. Hän ei koskaan moittinut äitiäni tai muita sukulaisiani ainakaan minun kuullen. Jostakin syystä äitini oli tarjousta vastaan. Saunassa käytiin kaksi kertaa viikossa, keskiviikkoisin ja lauantaisin. Kaikki tuijottivat minua, ja täti kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan joksikin aikaa maalle. Kun palasin kentältä, olivat vieraat yhä meillä. En olisi saanut unohtaa häntä. Sitten tulen hakemaan sinut pois
ykyisin olen naimisissa ja minulla on yksi lapsi, ensi syksynä kouluun menevä poika. loin uudelleen pelätä äitini paluuta, mutta melko pian asiat saivat aivan uuden käänteen. "Kun antaa, myös saa," on Kirstin periaate, eikä se ole hänen kohdallaan vain sanojen helinää. En kysynyt, miksi ukki ei ollut paikalla. Hän oli ollut maanisdepressiivinen niin kauan kuin muistin, mutta en tietenkään voinut sellaista ymmärtää. Poikani on Kirstille neljäs lapsenlapsi, sillä hän ei erottele omiaan ja minun lastani eri asemaan. Sisimmässäni uskoin, että äitini joutuminen siihen kauheaan paikkaan oli minun syyni. Silloin minua ei voi kukaan estää. Minulla ei ollut edes tarkoitusta toteuttaa uhkauksiani. Se oli kai hänen oma valintansa. Hän sanoo Kirstiä mummikseen. Tietenkin sekin oli järkytys, ja kuka minua lohdutti. Joissakin piireissä sairautta pidettiin jopa
8 56
A
Jumalan rangaistuksena. He yksinkertaisesti hylkäsivät minut. Olin häpeissäni, enkä olisi halunnut kuulla koko asiasta. Joidenkin serkkujeni kanssa olen myöhemmin ollut yhteydessä, mutta en enää heihin, mummiin ja täteihin, ukista puhumattakaan. Olin ulkopuolinen ja vieras heille, samoin he minulle. Kysyä en voi, sillä äitini elämä päättyi oman käden kautta, kun olin lukion toisella
T
luokalla. Surua en nähnyt myöskään mummini silmissä, Airi-täti sentään itkeskeli hieman. Äitini luokse en halunnut, eikä hän tullut toista kertaa käymään luonani. Siihen ei maallikko pysty vastaamaan, kun eivät tiedä asiantuntijatkaan. Jos olisin lähtenyt hänen mukaansa, niin ei olisi käynyt. Itse kutsun Kirstiä yhä etunimellä, vaikka voisin hyvällä syyllä sanoa häntä äidikseni. Monta kertaa olin ovet paukkuen lähdössä jonnekin, ettei minun koskaan tarvitsi nähdä niin tylsää ja ymmärtämätöntä ihmistä. En tiedä, mikä siihen on syynä, sillä hän ei ollut hoidossa kuin muutaman viikon. Siunaustilaisuuden jälkeen sukulaiseni kyselivät, mitä minulle kuului, mutta tunnelma oli vaisu ja vaivaantunut. eini-iässä käännyin Kirstiä vastaan, mutta se oli ohimenevä, joskin aika raju vaihe. Äitini oli ollut sairas jo pitkään. Tavallaan se kääntyi onnekseni, sillä mutkien kautta pääsin oikeaan kotiin. Hän kyllä soitteli minulle, jopa monta kertaa päivässä, kun hänellä oli mania päällä. KASVATTILAPSI
N. Huusin, että vaikka äiti oli hullu, niin Kirsti oli monta kertaa pahempi. Heidän osuutensa elämässäni on loppuunkäsitelty. Tiedätkö sinä, mikä on mielisairaala. Tavallaan sen täytyi tapahtua. Minusta se tuntuu hyvältä. Minun täytyi jollakin tavalla purkaa pahaa oloani, joka oli syntynyt minussa tunneköyhän ja levottoman lapsuuteni aikana. tapahtui, kun minut oli pistetty nukkumaan. Kirsti, kukapa muu. Epäilemättä Kirsti ja äitini olivat pitkän tovin keskustelleet minusta, eikä äiti enää aamulla ollut yhtä intoa täynnä kuin edellispäivänä. Kirsti tuli mukaani äitini hautajaisiin. Niin ainakin haluan uskoa. Olisi väärin väittää, että äitini oli paha ihminen, mutta hänen elämäntapansa ja käytöksensä oli pahaksi lapselle. Omilla teoillaan voi silti vaikuttaa moneen asiaan. Miksi ihminen sairastuu. Hän sanoi vältellen, että hänellä oli vielä joitakin asioita hoidettavanaan, mutta sitten hän tulisi hakemaan minut. Oli tapahtunut ikäviä asioita. Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin, mitä Kirsti yritti minulle kertoa. 70-luvun alussa mielisairauksista ei puhuttu, eikä niitä ymmärretty samaan tapaan kuin nykyään. Uskon, että sukuni on voinut ajatella niin. Siellä olivat myös mummi, eno ja kaikki äitini sisaret. Syy ei ollut minussa, eikä oikeastaan äidissäkään, hänhän todella oli sairas. Muutaman kerran ilmoitin jopa, että lähtisin äitini luo. Ehkä hän ei sitä pystynyt ymmärtämään sairautensa vuoksi, mutta sukulaisteni käytöstä en voi hyväksyä. Ne olivat rasittavia puheluita, mutta yritin ne kestää. Lohdun hän toi, suojan hän loi, hellyyttä koin, siks kiittää sua voin, rakkaudestaan, voimaa mä saan, äideistä parhaimman sain. Kirsti saa äitienpäivänä lahjan ja kukkaset myös minulta. Ei äitini elämä ollut helppoa omassa lapsuudenkodissaan, mutta silti hän oli sisaruksista ainoa, joka sairastui. Ehkä äitini ymmärsi viimein, että minun oli parempi antaa kasvaa vakaassa, hyvässä perheessä. Äitini oli sairastanut vakavasti ja joutunut sairaalaan. Jos laulaisin, voisin täysin sydämin yhtyä tunnettuun lauluun. Kirsti oli se ihminen, joka muutti elämässäni kaiken. Kirsti oli vakava ja pyysi minua istumaan ja kuuntelemaan. Joissakin vain on taudin siemen, joka otollisissa olosuhteissa alkaa itää. Hänen kauttaan olen ymmärtänyt, ettei menneisyyttä voi muuttaa. Sehän oli suomeksi sanottuna hullujenhuone, kyllä minä sen tiesin. Äitini osoitti uhmakkaat sanansa Kirstille, joka nyökytti päätään. Äitini näkemyksistä en tiedä, mutta on selvää, että hän haki helpotusta olotilaansa. Uskalsin uhmata, koska tiesin, ettei Kirsti minua hylkäisi. Viina oli vain väärä lääke, sillä se teki maanisista vaiheista entistä kiihkeämpiä ja hurjempia, eikä siitä ollut avuksi masentuneelle. Äitini ei ollut hänelle edes viimeisen hyvästijätön arvoinen. Jonkinlaiseen sopimukseen he olivat päätyneet, ja äitini lähti linja-autolla kaupunkiin ilman minua
Mutta kun tuuli ihollani henkäisee tai tähdet taivaalla tuikkii, minä tiedän. Sinä siellä, minä täällä. Julkaistusta runosta maksamme palkkion, joten liitä mukaan nimesi, mahdollinen nimimerkkisi, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkiyhteytesi.
VAHVA KUIN PETÄJÄ Tahtoisin olla kuin puu, kuin vahva petäjä, jonka juuret tarraa kasvupaikkansa multaan lujasti ja syvälle, niin lujasti, etteivät mitkään maailman myrskyt voi sitä kaataa. Sydän ammentaa itsestään, vaikka jääkin täyttymättä kokonaan. Ei mitään, mille jaksaisi kasvaa. Tai ei, en sittenkään tahtoisi olla petäjä. Mutta aika iättömyyden yhdessä.
3 57. LELE
ME Ei ole enää meitä kahta. Anna ajatuksesi ja kynäsi lentää! Lähetä oma runosi osoitteeseen Tosi Elämää, Minun runoni, PL 246, 90101 Oulu. Ei meille makuuhuonetta. Se minä tahtoisin olla, kotikoivu, jonka latvaan syttyy iltaisin tähti. UNIKKO
IÄTTÖMYYS YHDESSÄ Niin paljon jäi sanoja sanomatta, niin paljon tunteita näyttämättä. Suru on todentuntuinen kyyneleet puhdistavat ihanasti posket. Ikävää ja kaipuuta. Tahtoisin olla koivu! Kotikoivu, jonka luo on aina kaipuu maailmalta jonka oksat taipuvat alas maahan niin alas, että niihin voi tarttua kiinni kuin lapsi äitinsä hameenhelmaan
Useimmat nuorena, mutta kuitenkin juuri aikuisuuteen heränneenä. Se oli maaseudun rakentamisen aikaa. Vaikka kuinka yritin lypsää lehmät nopeasti, että ehtisin lau-
antain toivottuja kuuntelemaan, isä nappasi usein radion nenäni edestä kiinni. Yksi linja-autovuoro kulki päivässä mutkaista kylätietämme, mutta harvoin siihen kerkisi monilta askareiltaan. Sinä kesänä kypsyin tytöstä naiseksi. Karjalan siirtolaiset, joita mekin olimme, rakensivat, kuokkivat uutta peltoa ja lisäsivät lapsilukuaan. Oli vain polkupyörä tai vene kesäisin, joilla yritettiin matkaa jouduttaa. Olin melkein lapsi, poika armei58
J
jan käynyt. Kauneimmat kesäyöt koin kielojen kukkiessa metsäpolkujen varsilla, kun kuljimme niitä ensirakkauteni kanssa. Kotonani ei ollut sähköjä, joten radio toimi akusta saadun virran voimalla. Aina oli mukana jokin tuoksu, kukkivat ruusut, sireenit tai kielot. Kirkonkylä oli kilometrin päässä, ei siellä joka viikkokaan käyty. Minä olin vanhin ja tosi tarpeellinen töihin ja askareisiin.. Radion kuunteleminen ei ollut siihen aikaan ihan yksinkertaista. Eikä sitä sopinut kuluttaa iskelmien kuuntelemiseen. Parin vuoden välein oli meidänkin perheeseemme syntynyt uusi lapsi. Erkki Junkkarinen lauloi valkoisista kieloista ja minun nuori, hupsu sydämeni lauloi ensirakkaudestaan. Nuoruuden rakkauteni ei lähtenyt kokonaan sydämestäni ikinä, vaikka aikanaan avioiduin toisen kanssa. Elettiin viisikymmenlukua. Kun sitten kohtasimme jälleen vuosien jälkeen, tunteet roihahtivat taas. Kulkuvälineitäkään ei ollut. Ei siinä auttanut itku eikä hammasten kiristys. Minäkin niitä koin, useitakin. Meidän aikamme oli kuitenkin mennyt jo ohitse.
okainen on kokenut ihanan, valoisan ja tuoksuvan kesäyön elämänsä jossakin vaiheessa
Aika on kullannut muistot ja karsinut kaiken ruman ja ikävän pois. Nuoruudenrakkauteni lähti etelään töihin. Pääkaupunkiseudulla oli kiirettä kaikilla. Siihen se jäi. Järki voitti. Kuitenkin hän kunnioitti nuoruuttani, eikä halunnut minua särkeä, kun olin melkein lapsi. Minun ensirakkauteni ei ollut tumma, silmätkin hänellä oli siniset ja hiukset punertavat. Vartalomme liikkeet sulautuivat toisiinsa, luulin, että hukun häneen. Köyhyyteen, joka oli totaalista kuusikymmentäluvun alkuvuosina. Mutta ruusuisiin nuoruusvuosiin palaan usein. Mutta hänellä oli kaunis hymy ja kauniit hampaat. Jos meillä oli vieraita työmiehiä, ei heidän kanssaan saanut edes puhua. Nyt tuntuu, että vain tämä poika ja viimeisin rakkauteni ovat minua oikeasti rakastaneet. Hyvin lempeitä eläimiä. Tunsin taas kielojen tuoksun ja kesäyön hämärän, usvan järven päällä. Syöpä söi ja kalvoi miestäni sisältäpäin. Piti olla arkijärki käytössä. Ne olivat ruskean ja valkean kirjavia. Olen miltei jo taipaleeni loppupäässä. irjoittaessani tätä on noihin muistojen kultaisiin vuosiin on pitkä, pitkä matka. Olimme siinä nelikymppisiä. Kerran sen jälkeen tapasimme läheisessä ravintolassa. Siellä tienhaarassa se ylkä odotti, vähän puiden varjoissa, etteivät ohikulkijat nähneet. ja minä menin kansanopistoon talveksi. Joskus kuuntelin tympääntyneenä, kun renkipoika kehui voimiaan ja pullisteli hauistaan. Usein ei kerinnyt silmiä ummistaa, kun oli jo noustava aamulypsylle ja heinäpellolle. Mutta sitten eräänä kevättalven päivänä tuli puhelu. n tavannut häntä vuosikymmeniin. Turhaan isä minun pelkäsi häneen mieltyvän. Mieli oli aina iloinen ja illan odotus ajatuksissa. Sovin niin hyvin hänen syliinsä. Vastasin puhelimeen ja tunnistin äänen heti, vaikka hän ei nimeään sanonutkaan. Siinäkin oli monet mutkat, ennen kuin pääsin isän ja pikkusiskojen silmiltä karkaamaan. Suuret silmät pullottivat päästä, kun ne katsoivat nuorta lypsäjäänsä kupeellaan. Mutta hän halusi nähdä minut vielä kerran
59
K
E
K. Meillä oli tahollamme lapsia ja puolisot. Jos olisimme silloin karanneet yhdessä, olisi moni läheisemme haavoittunut. Hän kertoi puhelimessa, että sairastaa pitkälle levinnyttä syöpää, eikä aikaa ollut paljoa enää. Hän pyysi minua tanssimaan ja tuntui kuin olisin tullut kotiin. Minulla oli ankara isä, joka vahti vanhintaan tarkasti. Uuvuttava päivä heinäpellolla kului hitaasti ja virkistävä kylpy kotipurossa olisi tehnyt hyvää. Mutta sen tanssin tunnelmat ja vartaloidemme kieli puhuivat toista. Ja voi, miten hän piti minua lähellään, kun lopulta sinne tapaamispaikalle kerkisin. Se ääni oli kuiskinut korviini rakkauden sanoja, huulet olivat hyväilleet neitseellistä kaulaani ja suudelleet vaativasti huuliani. Kyllä sitä vain nuorena jaksoi. Siitä olen ollut kiitollinen. Koska olin rempseä karjalaistyttö, monet pojat tykästyivät minuun. Evakkolehmien jälkeläiset toistivat esiemojensa värejä. Mutta se oli vain sellaista leikkirakkautta, niin kuin sekin, että kaikki kylämme tytöt olivat rakastuneet naapurin salskeaan poikaan, jolla oli ruskeat silmät ja musta tukka. Tiesin, missä hän asui ja suunnilleen, mitä hänelle kuului. un kesäiltoina oli kiire maitolaiturille, piti hommat sujua nopsaan. Hän oli hyvin sairas ja heikko. Rakkaani
lähetti itsellensä korvaajan
Karjakin lisääntyi ja alkoi olla jo runsaslukuinen. Ei työmiehen palkalla paljon rikastuttu. Olihan se perheelämäkin rakkautta, joka hyytyi pian elämän vastoinkäymisiin. Olin juuri viemässä miestäni ensiapuun keskussairaalaan. Silloin ei ollut toimeentulohuolia, oli vain ihania kesäpäiviä ja vielä ihanampia öitä. Hän oli vanhempikin kuin me muut, eikä lopulta huolinut meistä yhtäkään
Sain tavata miehen, joka on yhtä romanttinen ja hellä, nuorempi minua. Lupasin, että tapaamme pääsiäisenä.
J
otenkin kevättalven alkukuukaudet kuluivat miestäni hoitaessa ja lopulta saatellessani hänet yli viimeisen rajan. Ajattelin ensin, että hän varmasti pettyisi nähdessään, miten paljon olen vanhentunut. Hänen lapsensa oli luvannut lähteä ajamaan autoa. Sanoin itselleni, että tapaaminenhan oli kuolevan viimeinen toive, ei siihen kenelläkään voi olla sanomista.
ja sanoi sen toteutuvan pääsiäisenä. Leskiraukat putoavat kuin tyhjän
päälle. Pahoittelen vain sitä, että olisin halunnut tarjota tälle unelmieni miehelle nuoren ja koskemattoman vartaloni, nuoruuteni ja kauneuteni. Nuoruudenrakkauteni oli kuollut päivällä. Pääsiäinen lähestyi ja muistin lupaukseni. Uimme alasti, enkä häpeillyt rupsahtaneita muotojani enää. On monta kertaa tullut mieleen, että tuliko nuoruuden rakkauteni sittenkin tapaamaan minua tämän ihanan miehen muodossa. Hautajaiset piti järjestää ja paljon muuta, mistä kukaan ei tiedä, ennen kuin sen kokee. Emme siis kerinneet tavata täällä maan päällä enää. Ja se sykkii loppuun asti hänelle. Olisi ollut ihan hyvä muistella menneitä, romanttisia aikoja. Kiitän häntä siitä, että kun hän ei itse voinut tulla, hän lähetti minulle toisen, vielä rakkaamman ja hellemmän kuin itse oli. LISBET
R ATKO R I STI KOT, K RY P TOT, S U D O KUT...
Testaa millainen ratkoja olet ja voita!
50 joka viikko 250 joka kuukausi 3000 Aurinkomatkojen lahjakortti
M A A I L M A N M A H TAV I N R I S T I K KOY H T E I S Ö !
60. Viime kesänä vietimme ihanan kesäyön eräällä mökillä. Pitkänä perjantaina tuttavani soitti. Surin ihan oikeasti häntäkin. Hän vastasi, että niinhän hänellekin on käynyt. Ääni oli jo väsynyt. Ehkä siellä tapaan nuoruudenrakkauteni, toisessa olomuodossa. Mahdollisuus tapaamiseen oli mennyt. Olin isoäiti jo kahdessa polvessa. En oikein enää muistanutkaan lupaustani. Ehdin vain vähän huokaista mieheni kuoleman jälkeisten asioiden hoidosta. Hän on yhtä hellä ja huomaavainen minua kohtaan kuin sinäkin olit, ja olen niin syvästi rakastunut, etten ikinä. Sanoinkin siitä hänelle. Sanoin itselleni, että tapaaminenhan oli kuolevan viimeinen toive, ei siihen kenelläkään voi olla sanomista. Nyt minulla ei ole enää ulkonaisia avuja, mutta on rakastava ja hellä sydän. Muita ei tule kuin sitten se viikatemies, joka tyrkkää minut tuonelan virran venheeseen, johon kukaan, ei hänkään, pysty minua seuraamaan. Mutta elämä korvasi minulle menetyksen. Kun aukaisin uudelle rakkaalleni oven, en tiennyt hänestä paljon muuta kuin nimen ja sen, minkä olimme puhelimessa puhuneet. Jännitin ja pelkäsin tapaamista, mutta menin hänen syliinsä arkailematta
ja ihmettelin, miten tutulta hän tuntui
joulukuuta mennessä osoitteeseen Tosi Elämää, Kirjoituskilpailu, PL 246, 90101 OULU.
61. Lähetä kirjoituksesi 7. Jos sinusta tuntuu, että onnen hinta oli liian kallis, mitä tekisit nyt toisin. Miten olet itse joutunut maksamaan onnestasi ja oliko onnesi kuitenkin hintansa arvoinen. Mitä tuo taistelu sinulle opetti ja miten se muutti elämääsi?
Miksi varastit tulevaisuuteni?
Meillä kaikilla on ihmisiä, jotka ovat vaikuttaneet tulevaisuutemme enemmän kuin toiset. irjoituskilpailu K
Palkinnot yhteensä 1000 euroa!
Toivomme kirjoituksia seuraavista aiheista:
Olenko rakkauden arvoinen?
Jostain syystä meillä ihmisillä on usein sellainen käsitys, että rakkaus pitää ansaita jotenkin. Jollekin se on taistelua perheen tai lapsien puolesta, jollekin taistelua työpaikasta, rakkaudesta ja vaikka perintöosuudesta. Joku yrittää ansaita rakkautta kiltteydellä, joku seksikkyydellä, joku varakkuudella. Muuta tarinassasi esiintyvien henkilöiden nimet ja paikkakunnat, jotta et loukkaa intimiteettisuojaa. Jos haluat säilyttää kirjoituksesi myös itselläsi, huolehdi, että siitä jää sinulle kopio, sillä kirjoituksia ei palauteta. Kilpailun voittajien nimet tai nimimerkit julkaistaan Tosi Elämän numerossa 2. Tosi Elämässä julkaistavia kirjoituksia voidaan käyttää Kolmiokirja Oy:n internet-sivuilla ilman erillistä korvausta. On hyvä, jos voit liittää mukaan tietokoneen tallennusvälineen tai sähköpostiosoitteen, josta voit pyydettäessä lähettää tekstin liitteenä. Jotkut vaikuttavat kielteisesti, jotkut myönteisesti. Merkitse kirjoituksesi ensimmäiselle sivulle aihe, josta kirjoitat. Oliko kyseessä vanhempien vähättely, opettajan ilkeys, rakastetun petollisuus. Kerro oma tarinasi. Kerro, kuka on vaikuttanut kielteisimmin tulevaisuutesi muodostumiseen ja miten kaikki tapahtui. Milloin sinä olet todella tuntenut taistelevasi elämästäsi. Voiko rakkautta edes ansaita ja jos voi, niin miten?
Silloin taistelin elämästäni
Elämästään voi taistella monin tavoin. Kerro oma tarinasi onnesta ja sen vaikutuksesta elämään.
I palkinto 500 II palkinto 300 III palkinto 200
Kirjoitusten pituus saa olla 3-25 konekirjoitusliuskaa, suurinta riviväliä käyttäen (niin että liuskalla on noin 30 riviä). Jos haluat käyttää nimimerkkiä, henkilöllisyytesi pysyy vain toimituksen tiedossa. Voit kirjoittaa kirjoituskoneella tai tietokoneella, mutta lähetä juttu ehdottomasti paperilla. Liitä mukaan nimesi, mahdollinen nimimerkki, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkitilin numero. Mitä vaikutusta tällä ihmisellä oli elämääsi ja miten selvisit tapahtumista?
Onnen kallis hinta
Sanotaan, ettei onni tule ilmaiseksi. Osallistumista ei ole rajoitettu, vaan sama kirjoittaja saa lähettää jutun joka aiheesta tai vaikkapa useita samasta aihepiiristä, jos kokemuksia riittää. Joskus voi käydä niinkin, että joutuu maksumieheksi toisen onnelle. Palkittujen kirjoitusten lisäksi julkaistaan mielenkiintoisimmat, joista maksetaan kirjoituspalkkio
M
istä rakkaus alkaa. Tämä kyläyhteisö oli myös valmis arvomaailma, jota kaikki tuntuivat valvovan. Vienon itsetuntoa oli painettu alas jo kansakouluajoista asti, ja vaikka hän oli menestynyt opinnoissaan hyvin, ei sillä ollut mitään merkitystä. Ei Vieno Mehtälän ajatusmaailmaan koskaan tullut tällaisia ajatuksia, ei varsinkaan täällä Rauhanyhdistyksen sunnuntai-iltaisessa kokouksessa. Elettiin elokuun leppoisia päiviä vuonna 1961. Rukoushuone oli ainoa kokoontumispaikka kylän nuorille, ja siellä Vieno oli kohdannut erään
62. Vieno saapui kokoussaliin hiukan myöhässä, se
oli niin tyypillistä hänelle. Rukoushuoneen piha oli hiljainen, vain suuri määrä polkupyöriä oli sijoitettu ympäriinsä piha-aitaa vasten. Se jo ilmaisi, että väkeä oli runsaasti paikalla. Näin hän pääsi istumaan melko huomaamattomasti. Alkuvirttä jo veisattiin, kun Vieno kipusi rukoushuoneen parvekkeelle, ja siellä hän asettui takimmaiselle penkille istumaan. Hänellä oli itsetunto-ongelmia, kyllä hän sen itsekin tiesi, mutta täällä korskeitten talollisten joukossa hän todellakin tunsi itsensä niin mitättömäksi. Asia oli oikeastaan päin-
vastoin, Vienon koulumenestys vain suututti näitä pilkkaajia. Täällä vallitsi uskonnollinen näkemys, ja kaikkea käyttäytymistä kontrolloitiin tarkasti. Häntä oli syrjitty, koska hän oli vain köyhän mökin tyttö, ja se näkyi niin monessa asiassa, esimerkiksi pukeutumisessa. Täällähän ihmisarvoa mitattiin peltoalan ja lehmien lukumäärän perusteella. Ehkä pienestä silmien vilkkeestä tai pienestä hymystä, mutta voiko se loppuakin näistä samoista merkeistä
Siinä kulkiessa Oiva oli kysynyt: Onko siinä perää, että sinä menisit seminaareihin syksyllä. Vain yksi asia sai Vienon epävarmaksi. Oiva oli vakava ja luotettava, sellainen, johon Vieno voisi rakastua. Oiva erottui kookkaana ja jykevänä toisten poikien joukosta, sen Vieno pani merkille ihaillen. Vieno oli hymyillyt takaisin. Ei kai se voisi olla esteenä heidän rakkaudelleen?
pojan, kiltin ja miehekkään Oivan, ja nytkin hän ajatteli Oivaa. Oiva oli odottanut Vienoa kotimatkalla ja liittynyt noin vain hänen seuraansa. Aikaisemmin he olivat vain katselleet toisiaan ja sitten myöhemmin jo hymyilleet toisilleen salaperäisesti, eikä täällä uskovien kesken paljon muuta tarvittukaan. Olihan Oiva tuttu ennestäänkin, mutta silti niin etäinen, sillä hän oli ison talon ainoa poika ja siten arvoasteikossa paljon Vienoa parempi. Toisenkin huomion hän teki eli sen, että Oiva oli tullut jalkaisin kokoukseen, vaikka yleensä hän yleensä kulki polkupyörällään. Kuin yhteisestä sopimuksesta he jättäytyivät muista nuorista jälkeen ja kulkivat käsi kädessä. Oiva oli katsellut Vienoa, ja kun katseet olivat kohdanneet, hän oli hymyillyt sillä lailla ujosti ja kiehtovasti. Tästä Vieno teki sellaisen johtopäätöksen, että Oiva oli suunnitellut kaiken päästäkseen tutustumaan häneen. Kaikki tämä oli huomattu, ja heti siitä puhuttiin pitkin kylää. Oiva oli ujo, sen kyllä huomasi, sillä hän punasteli aina, jos joutui sanomaan jotain, mutta ei se Vienoa haitannut. Vieno etsi katseellaan Oivaa ja huomasi tämän istuvan myös salin takaosassa. Rakkaustarina
josta puuttui rakkaus
Vieno ei avannut sydäntään helposti, mutta Oivan hän oli päästänyt ajatuksiinsa. Vieno vilkuili alinomaa Oivaa, mutta tämä ei ol63
S. Oiva oli erilainen kuin muut kylän nuoret. Helppo siihen oli vastata, ja Vieno pani merkille, että kysymys oli vain keino päästä keskustelun alkuun. iitä se alkoi, ja viime sunnuntaina he kulkivat samaa matkaa koteihinsa. Vieno oli vain köyhä mökin tyttö, kun taas Oiva oli ison talon poika
Sitten rävähti ilmoille erään naisen kimeä kirkuminen, se vavahdutti, ja kaikki puheensorina hiljeni hetkeksi. Oivalle oli nimittäin tapahtunut jotain tällä viikolla, ja se oli ratkaissut erään asian. Minusta tuntuu, ettei sitä edes huolittaisi tänne. Vieno oli tyytyväinen, sillä olihan Oiva vihdoinkin huomannut, että hän on täällä. Hän oli heti kertonut asiasta miehelleen. Ajattele meitäkin ja meidän mainetta. Nyt Lempi oli kumarassa ja piti kättään suunsa edessä. Kyllä se niin on. Hän tunnisti nyt tuon naisen, se oli Järven Lempi, ihan tavallinen naisihminen. Niin hän pääsi tielle asti ja siellä oli väljempää. Miksi. "Sillä mies on naisen pää", niin siitä oli kirjoitettu. ihamaalla oli paljon väkeä, eikä Vieno nähnyt Oivaa missään, siksi hän päätti odottaa tätä portin luona. Minusta vain tuntuu, että se on laiska, ja siksi se pyrkii sinne seminaariinkin, ettei vain joutuisi likaamaan käsiänsä oikeassa työssä. Sitten tuli loppurukouksen aika, ja salista kuului monenlaisia ääniä, kun seuravieraat kiittivät Jumalaa kaikesta hyvyydestä ja suuresta armosta heitä uskovaisia kohtaan. Navettaan niiden pitää mennä ja lypsää lehmät. Sitä Vieno ihmetteli ja huolestui jo ajatuksissaan, jopa niin paljon, ettei saarnan seuraaminen oikein kiinnostanut. Se oli taktiikkaa, sillä niin hän pääsi Vienosta eroon luontevasti. Se oli kaikkien tiedossa ja sitä paheksuttiinkin, sillä se oli Raamatun sanaa vastaan. Hän puhuikin yleensä vaimonsa mieliksi, lainasi hänen ajatuksiaan ja sanojaan. Semmoisen asian isä oli jo aikoja sitten hyväksynyt. Sitten pidettiin Oivalle puhuttelu. Virsi kyllä töksähteli, eli siinä oli oma nuottinsa katkoineen joka lauseen jälkeen, mikä oli luonteenomaista näille lestadiolaisille virrenveisaajille. Ei Vienosta ole navettahommiin. Äiti tyrmäsi heti suoralta kädeltä nuo ajatukset. Olihan kotimatka edessä. Se havahdutti Oivan, ja hän vilkaisi Vienoa. Oletko kuullut, että Mehtälän tyttö vokottelee meijän Oivaa. Eihän se sovi, pitäisihän se Oivankin käsittää. Hän oli kuuluisa hyvästä lauluäänestään, ja varmaan Oivakin tunnistaisi hänen äänensä,
64
siksi hän erään katkon aikana kiirehti aloittamaan ennen muita ja saikin äänensä kuuluville. Se oli valaiseva ja suorapuheinen. Sieltähän Oiva tuli. Sitten joku aloitti virren noin vain, niin kuin se oli tapana näissä tilaisuuksissa. Hän joutui keskittymään ajoonsa niin paljon, ettei ehtinyt vilkaisemaankaan Vienoon päin. Seuraväki yhtyi siihen voimallisesti tunteella ja kiitollisuudella. Nyt koko kylä jo juoruaa siitä. Eihän se sovi. On se hyväoppinen ja kyllä se kerkiäisi vielä kouluun aamulypsyn jälkeenkin. Ajoi polkupyörällään tässä tungoksessa, väisteli toisia ja taiteili pystyssä pysyäkseen. On sitä sanottu hyväoppiseksi ja kiltiksi koulussa, mutta onhan sitä köyhän ja kurjan ruipelon syytä ollakin kiltti.
lut näkevinäänkään häntä. Hänen äitinsä oli saanut tietoonsa, että Oiva oli kulkenut Mehtälän tytön kanssa yhtä matkaa kokouksesta. Se on niin tottunut laiskottelemaan ja muutenkin, eihän se ole täällä opettajana. Kaikki veisasivat seisaalleen nousten kuin hurmiossa, ja virren pauhinaan hukkui Lempin kirkuminen. Ei tähän voi ottaa mitään hienohelmoja tai kaupunkilaisia miniäksi, no ei tietysti Mehtälän tyttöäkään. Vieno lauloi heleällä äänellään toisten mukana. Vienokin havahtui ajatuksissaan. Samaa mieltä oli isäkin. Naisten puolelta erottui vielä itkunsekaisia ääniä, sillä osa heistä oli suuren mielenliikutuksen vallassa. Hän aivan selvästi yritti estää kirkumistaan, mutta ei hän sille mitään voinut. iloiten ylistäkää... Varsinkin äiti osasi asiansa: On sitä sanottu hyväoppiseksi ja kiltiksi koulussa, mutta onhan sitä köyhän ja kurjan ruipelon syytä ollakin kiltti. Me ollaan kuultu, että Mehtälän tyttö olisi tupannut itseänsä sinun seuraasi, ja sinä olisit noin vain hy-
P
väksynyt sen. Niin, sen on osattava nämä navettahommat eli paremmin sanoakseni, sen pitää pystyä heittämään paskat sontaluukusta ulos. Ei meijän pojan sentään pitäisi kulkea kenen kanssa tahansa. Iltapäivällähän ei olisi mitään kiirettä. Niin nytkin: Kyllä äitisi on oikeassa. Tosin moni kyllä ymmärsi, ettei vävyn sopinut oikein ruveta isännöimään talon tyttären perimässä talossa. Oiva oli hiljaa, mutta halusi sitten tuoda omankin näkemyksensä esiin: Onhan se tietysti niinkin, mutta kyllä Vieno oppisi nopeasti näille navettahommille. Sen pitää osata hoitaa karjaa ja lypsää lehmiä. Hän oli ekstaasissa ja kirkuminen jatkui. Eihän se sovi. Ei meillä ole varaa palkata piikaa. Isä myönteli niin kuin tavallisestikin, ainahan hän oli samaa mieltä vaimonsa kanssa. Ota huomioon, että jos sinä todella rupeat seurustelemaan, niin valitse semmoinen tyttö, joka sopisi tämmöisen ison puoleiseen taloon miniäksi. Se nyt oli hiukan huonosti sanottu, ja äiti takertui siihen: No olisi sitä nyt sen verran tietysti varaa, mutta ei se oikein olisi sopivaakaan... Äiti oli hermostunut ja jopa kauhistellut tuota asiaa. Siinä hän toisti toistamistaan samaa teemaa: Kiitos Jeesus, kiitos kiitos... Virsi oli tuttu ja sopi hyvin tähän tilanteeseen: Herraa hyvää kiittäkää... Ei mökin tyttöjä ole ennenkään ollut täällä opettajana.. Asiaa oli sitten pohdittu muutenkin, ja Vienon elämää ja olemusta tarkasteltiin monesta näkövinkkelistä
Vieno olisi siinäkin suhteessa ollut sopiva ja sopinut minulle parhaiten.
K
un Vieno tuli tielle, hän näki Oivan pyöräilevän jo kaukana hänestä. Ei siihenkään kukaan sanonut mitään, vaan kaikki olivat odottavalla kannalla, ja nyt poika keksi uuden kiertotien. Siinä kun pääsi edes jonkinlaiseen kosketukseen toisen sukupuolen kanssa. Ei sitä kehtaa sanoa, ei tyttöjen kuullen ainakaan. Se tavallaan harmitti. Eräs poika nauraa kikatti itsekseen ja toisti tuota sanaa. Eihän siihen kukaan osannut sanoa mitään, mutta kaikki katsoivat äskeistä puhujaa. Vieno punastui ja katsoi toisia tyttöjä, mutta nämä olivat välinpitämättömän oloisia. Kyllä siinä lakkasi Järven Lempin kirkumiset kuulumasta. En ole ikinä kuullut niin kovaa ääntä. Niinhän se oli. Sitten joku kysyi:
Mitä se sitten on se lovehen lankiaminen. Puhuit sian tapaamisestakin, niin kuin vertauksena, sinä pilkkaat pyhiä asioita. En mene vähään aikaan kokouksiin, siinäpä Oiva näkee, etten minä niin kauheasti välitä hänestä, Vieno päätti. Se vasta tuntui surkealta ja Vienoa hävetti. Siitä kaikesta Vieno oli hyvin katkera ja kiukkuili itselleen-
kin siitä, että oli halunnut uskoa kaiken olevan hyvin. Vieno oli kyllä saanut olla rauhassa pojilta. Samalla hän hiukan hipaisi haarojaan. Hänelle tuli valtava halu nähdä Oivaa edes vilaukselta. He karttoivat Vienoa, sillä hän vaikutti aina niin tylyltä. Eihän se edes vilkaissutkaan minuun päin siellä parvekkeella, ja sitten se pyöräili kuin tahallaan siinä tungoksessa, ettei vain näkisi minua, Vieno mietti. Pakkohan siinä oli Oivan taipua ja tyytyä kohtaloonsa. Voi, miten minä kestän tämän, tämä häpeä seuraa ikuisesti minua. Tämä on niin tyypillistä rakastuneille, eikä Vieno siinä suhteessa ollut mikään poikkeus. Tuo puhe vaikutti, ja vaisuina joukko jatkoi matkaansa. Sitten hän näki Oivan, ja heidän katseensa kohtasivat. Nämä muut tytöt on niin mahtavia ja liian kauniitakin minulle. Se oli loppu tälle rakkaustarinalle, Vieno päätti. Sitten hän suuttui, sillä hänen mielestään nyt liikuttiin liian saastaisissa asioissa. Me ollaan justiinsa tultu Jumalan sanan kuulolta, ja nyt jo rienaat kaikkia. Että minä menen hymyilemään pojalle, ja vielä ensiksi, Vieno surkutteli mielessään. Siinä hän seisoi allapäin ja antoi seuraväen valua ohitseen. Epävarmana hän yritti kiertää koko kysymyksen ja kysyi vuorostaan: Ettei se vain olisi sitä semmoista. Siellä oli jo paljon väkeä. Vienoa jännitti. Mieli täynnä odotusta hän astui rukoushuoneen eteistilaan. Nyt Vieno joutui kuuntelemaan noiden nuorten sukkeluuksia. Siinä tuntui, että seinät pullistuu. un seuraava sunnuntai-ilta tuli, Vieno jo muutti mieltään. Taas hän ajatteli Oivaa, mutta kun hän tarkemmin eritteli illan tapahtumia, se vain lamaannutti. Onneksi Oiva oli toisenlainen, sellainen syvällinen ja harkitseva, joka ei lasketellut mitään joutavanpäiväisiä leikkipuheita, eikä muutenkaan riehunut leikeissä mukana. Kuule sinä Ojalan iso kakara, etkä sinä osaa edes hävetä. Oli se kummallista, tuntui ihan kuin olisi sikaa tapettu. Tielle jäi vain näitä nuoria, joilla ei tuntunut olevan mitään kiirettä. Vieno aivan lamaantui hetkeksi, eikä tiennyt, mitä nyt pitäisi tehdä. Vieno hymyili. Yks metsämies sanoi kerran, että se on lovehen lankeamista. Oli siinä ihmettelemistä ja oudolta kuulosti tuo sanakin: lovehen lankeamista. Tulevana opettajana hän katsoi velvollisuudekseen puuttua asiaan. Nuo leikit kyllä palvelivat erästä tarkoitusta varten ja olivat siksi käytössä. Tuttujahan he olivat, mutta jotenkin Vieno ei enää katsonut kuuluvansa heidän joukkoon. Niin hän sen mielsi ja pyörähti niiltä sijoiltaan ulos. Sieltä hän juoksi maantielle. Hän päätti kostaa. Lempikin puhuu muuten niin tavallisella äänellä. Nämä nuoret olivat Vienon mielestä niin lapsellisia ja pintapuolisia. Se oli kohtalokasta, sillä Oiva ei hymyillytkään takaisin! Se oli järkytys. Itsekseen hän kyllä purnasi kovaa kohtaloaan vastaan: Mistä minä sitten saan akan itselleni. Eräs poika naurahti ja sanoi sitten suureen ääneen: Eikös ollut komeaa veisaamista. Vienokin hidasteli, sillä hänkin halusi olla yksin omissa ajatuksissaan. he kiirehtivät tahallaan pois Vienon läheisyydestä. Miten se tuleekin semmoinen ääni. Lopuksi hän oli aivan varma, että Oiva tahallaan pakoili häntä. Siinä piti olla alku tämän illan tapahtumille. Olihan nyt tiedossa, että hänet oli hyväksytty seminaariin. Kotimatkalla hän jo itki. Hän tunsi, ettei koskaan voisi antaa anteeksi tällaista nöyryytystä, ja kun sitä tarkasteli lähemmin, tunne vain syveni. PAULI
65
K. Lempi sai henkikasteen tai hengenvuodatuksen, miksi sitä nyt sanotaankin, mutta se on pyhä asia. Menomatkalla hän jo haaveili kaikenlaista ja oli valmis antamaan anteeksi Oivalle. Keskenään he tuhahtelivat: Semmoinen paska, köyhä ja ruma, siitäkö muka tulee opettaja. Tuo ajatus tuntui aluksi hyvältä, mutta se oli tehty äkillisen tunnekuohun vallassa. Sielunsa silmin hän näki Oivan hymyilevän hänelle tuota salaperäistä hymyään niin kuin ennenkin, ja Vieno hymyili itsekseen vastaan. Sitten hän tajusi, että häntä oli loukattu niin paljon kuin ikinä voi. Siinä oli loukattua ylpeyttä ja kiukkua, yltyvää vihaa ja suurta pettymystä
Enimmäkseen puhuin ikävästäni, tietysti ruotsiksi, ja Perjakka kuunteli minua. Sitten tapahtui jotain
66
ihmeellistä, äiti alkoi lypsää lehmää ja maitoa tarjottiin minullekin tarjottiin. htenä päivänä en sitten poiminutkaan mustikoita, vaan uskaltauduin Perjakan utareisiin, ja
T
Y. Tuli ensimmäinen iltani omassa kotonani ja pihaan ilmestyi iso eläin, lehmä. Äiti touhusi sen ympärillä ja hämmensi sen ruokaa ja juomaa kädellään. Ihmettelin tätä kaikkea, tutkailin sivusta, kun toiset touhusivat niin toisenlaisessa maailmassa. Oli vaikeaa erota Ruotsin perheestä ja tulla aivan outoon paikkaan. En suostunut juomaan, saati maistamaan. Aamuisin lehmä, jonka nimi oli Perjakka, laitettiin taas kodin lähellä olevaan metsään laitumelle. Ruotsissahan haettiin maito maitokaupasta. Uskaltauduin silittämäänkin sitä ja koivun oksilla ajelin siitä kärpäsiä pois, tietysti Perjakka tykkäsi siitä. En suostunut puhumaan mitään, en edes ruotsiksi.
ämä Perjakka-lehmä rupesi minua kovasti kiinnostamaan. Minä olin elänyt kaupunkielämää. Aloin puhua sille, kerroin sille asioitani. Tämä oli minulle ihan uusi maailma. Ainoa, jolle suostuin puhumaan, oli perheemme lehmä. Silloin oli kaunis kesäkuu. Minä täysin ummikkona olin ymmällä kaikesta, en ymmärtänyt ketään, eikä minuakaan ymmärretty. Se katseli minua suurilla silmillään. Mustikat alkoivat kypsyä, ja minäkin poimin niitä ja samalla seurailin lehmää päivittäin. Sille kerroin kaikki murheeni, ruotsiksi tietenkin, ja sain kaipaamani lohdun.
O
len yksi Ruotsissa olleista sotalapsista. Minun matkani kesti viisi vuotta, ja sen vuoksi olin täysin ruotsinkielinen, kun muiden muassa minutkin määrättiin palamaan Suomeen. Sotalapsen paluu
Kun palasin sotalapsena Ruotsista, olin unohtanut koko äidinkieleni
Sitä koko pieni kyläyhteisökin kovasti ihmetteli.
sieltä tuli vähän maitoa. Olen aina pitänyt eläimistä, mutta tämä Perjakka on aina ollut minulle numero yksi, sehän ensimmäisenä oppi minua ummikkoa ymmärtämään, kun palasin pitkältä matkaltani. Pikku hiljaa suomen kielikin alkoi tulla tutummaksi. Join aina lypsylämmintä maitoa. Olin todella ihastunut Perjakkaan, ystävyytemme oli hyvin erikoinen. Olin todella ihastunut Perjakkaan, ystävyytemme oli hyvin erikoinen. Puhelinkin sitä jollakin lailla, mutta Perjakalle puhuin aina ruotsiksi, ja sehän ymmärsi minua kaikkein parhaiten juuri ruotsin kielellä. Ei osunut minun kohdalleni lehmipoikaa, mutta sehän on taas ihan eri asia. PERJAKAN KAVERI
67. Perjakan ja minun ystävyys oli silloin sinetöity. Sitä koko pieni kyläyhteisökin kovasti ihmetteli. Siellä metsässä sitten maistoin ensimmäisen kerran Perjakan maitoa, ja voi, miten hyvää se oli
Työpäivä oli ollut poikkeuksellisen raskas. Olimme kuin yhtä perhettä. Heikki puhui asiaa. Se, mikä minulle oli rakkaussuhde, oli kuitenkin Heikille jotain ihan muuta. Ulkoilma virkistäisi varmasti tehokkaammin kuin suklaa ja torkut. Minä kuljin pyörällä töihin, ja myös Heikki oli alkanut tulemaan töihin pyörällä. Heikki oli
68
Y
tosi hauska kaveri. Heikki pursusi aina energiaa niin, että ka-
teeksi aivan kävi. Työ oli tosi rankkaa, mutta työkaverit olivat huippuluokkaa. Ensimmäinen kerta
on pahin
Antauduin ehdoitta rakkaussuhteeseen Heikin kanssa, olihan Heikki ensimmäiseni. Apuhan minä tietysti tarvitsin, kun olin ensimmäistä kertaa töissä moisessa laitoksessa. Sain kuitenkin tietää asiasta vasta, kun oli jo liian myöhäistä. Mikäs siinä. Pieni happihyppely voi tehdä terää rankan saunotuspäivän jälkeen, suostuin lopulta työkaverini ehdotukseen viattomin mielin. Vanhainkodissa tunsin olevani maailman tarpeellisin ihminen. Mahtavan yhteishengen ansiosta uuvuttavatkin työpäivät sujuivat mukavasti. Heikki oli ollut vanhainkodissa töissä ties kuinka pitkään. Heikki huuteli minulle pirtsakkana pyöränsä satulasta. Toisaalta minua laiskotti. Lähdimme taas yhdessä huristamaan työpäivän jälkeen vanhainkodin mäkeä alas. Sydämeni oli pirstaleina.
lioppilaskirjoitusten jälkeen olin päässyt ensimmäiseen kunnolliseen kesätyöpaikkaani vanhainkotiin. Nämä voivat olla viimeiset mukavat pyöräilykelit ennen kuin syyssateet alkavat, Heikki muistutti. Heikki ei tuntunut minusta ikivanhalta tyypiltä, vaikka hän oli minua kymmenen vuotta vanhempi. Hän oli niin rento ja turvallinenkin. He olivat kivoja ja auttavaisia. Olin ajatellut pyöräillä suoraan kotiin, syödä puolikkaan suklaalevyn ja vetäytyä shaalin sisälle päiväunille. Se oli uusi kokemus minulle koulussa velttoilun jälkeen. Aika usein jouduin samaan työvuoroon lähihoitaja Heikin kanssa. Oli taas kiva nähdä, kuinka asukkaat nauttivat, kun he pääsivät saunaan.. Mies ei näyttänyt lainkaan väsyneeltä. Kun työpäivä päättyi, lähdimme usein yhtä matkaa kotiin. Heikin ehdotus taisi olla parempi. Hei Ulpu, tehdäänkö pieni pyörälenkki. Usein nauroimme kahvihuoneessa kuin pahaiset kakarat
Välillä poljettiin jopa metsässä vanhaa kulunutta polkua. jatkoin juttua pohdiskellen. Maisemista päätellen olisi voinut luulla olevansa todella kaukana maaseudulla. Heikki vilkaisi minua eikä sanonut mitään. Kuules Ulpukka! Nyt unohdetaan työasiat ja otetaan kilpa-ajo! Heikki sanoi. Olisin halunnut polkea verkkaisesti ja palautua rankasta työpäivästä hiljalleen. toistin ihmeissäni. huokaisin. Otetaan pieni pyrähdys ja sitten mennään kahville, Heikki ehdotti. Kaipa mies tiesi, minne meitä johdatti. Astelimme kyläkauppaan. Eihän täällä ole kahviota missään, sanoin ja yritin kurkkia kyläkaupan ikkunasta sisälle. Kyläkaupasta saa kahvia, Heikki tiesi. hätäännyin. Kahvittelun jälkeen hyppäsimme pyörien selkään ja jatkoimme taas matkaa. Kotona yksin maatessani olisin muistellut työpäivän epäonnistumisen hetkiä ja tuntenut oloni entistä väsyneemmäksi. Eli sieltä sai kaikkea maan ja taivaan väliltä. Heikki vilkaisi minua jännä ilme kasvoillaan. Heikki säteili jotain ihan ihme
energiaa. Heikki, eikö meidän pitäisi kääntyä jo takaisin. Minulla ei ollut mikään huippu-urheilijan kunto, joten jos väsähtäisin, niin se olisi sitten
69. Kylä-
Y
kaupassa oli kaupan ja kahvion lisäksi posti. Minä tarjoan, Heikki hymyili. Heikki ajeli vieressäni ja jutteli satulansa selässä. Nyt olin hetkessä pyöräillyt toiseen maailmaan ja kaiken lisäksi vielä hauskan työkaverini kanssa. Heikki oli oikeassa. Ei ollut kumma, että hänestä tykkäsivät sekä vanhainkodin asukkaat että hoitajat. Kahville. htäkkiä tajusin, että oli oikeastaan aika mukava pyöräillä noin niin kuin huvikseen, kun oli tarjolla mukavaa pyöräilyseuraakin. Osan matkaa ajoimme hiekkatietä pitkin. Mutta Heikissä tuntui olevan virtaa vaikka muille jakaa. Emme voineet olla kaupungista kuin kymmenen kilometrin päässä. Olin tosi tyytyväinen, että olin lähtenyt Heikin matkaan. Kukahan meitä kylvettää, kun me ollaan vanhoja. Hei Ulpu-tyttöni, nyt juodaan kahvit, Heikki ilmoitti. Miksi miesten pitää aina kilpailla. Saunapäivä oli monelle vanhukselle juhlapäivä. Käydään matkan varrella kahvilla. Istahdimme kaupan nurkkaan juomaan kupit kahvia ja söimme muhkeat korvapuustit
Tein, kuten Heikki käski, ja suljin vielä silmätkin. Minä ainakin tunsin aivan uutta intoa työtä kohtaan, kun minulla oli juttu Heikin kanssa meneillään.
Y. En ehtinyt edes heittää jalkaa pyörän yli, kun Heikki asteli aivan lähelle. Heikki ei viipynyt kauaa sisälläni. Poljin kotiin ja purskahdin itkuun. Olisin tahtonut, että Heikki olisi tullut luokseni. Sitten tunsin hellän pienen suudelman vatsallani. Olin ihan sekaisin. Minä olen katsellut sinua töissä, Heikki tunnusti. Pieni venyttely auttaisi varmasti. Vaikka olin jännityksestä jäykkä niin, että tuskin uskalsin hengittää, annoin Heikin silti jatkaa hyväilemistä. Hän kiskoi nopeasti shortsit jalkaansa ja veti minut maasta ylös. Onneksi hän ei näyttänyt tajuavan, että hän oli vienyt minulta neitsyyden. Mikä. Pidetään hiukan taukoa! Venytellään, Heikki ehdotti. Hän suuteli hätäisesti poskelleni ja sanoi, että meidän olisi jouduttava taas matkaan. kuiskasin ihmeissäni. Olethan sitten hellä, kuiskasin Heikille. En tajunnut sitä, miksi meidän pitäisi vaieta suhteestamme töissä. Minulla oli hiukan tyrmistynyt olo kaiken jälkeen. Minuun sattui ja purin hampaita yhteen. En tahtonut näyttää Heikille kipuani. Heikki otti kädestäni kiinni ja lähti viemään minua syvemmälle metsään. Minun oli pakko myöntää, että välitin Heikistä aika tavalla. Toistin miehen korvaan äskeisen, mitä olin jo sanonut hänelle.
Olethan sitten hellä. Minä naurahdin yllättyneenä. Heikin kosketukset tuntuivat hyvältä. Tovin päästä Heikki pysähtyi ja hyppäsi pois pyöränsä selästä. Hän vaikutti siltä, että tiesi, mitä tehdä. Vartaloni ei voinut olla reagoimatta miehen maagisiin kosketuksiin. pyysin. En estellyt, kun Heikki veti housujen vetoketjun alas ja rullasi ne pois minulta. Sinä näytät syötävän seksikkäältä, Heikki kehui minua ja yritti saada minulta housut pois. Käy makaamaan maahan, Heikki ehdotti. Työn touhussa en ollut ehtinyt ajatella romanttisia ajatuksia. Hän ahtautui sisääni. Minusta tuntui, että minulle oli tapahtunut jotain merkittävää, mutta en uskaltanut sanoa siitä mitään Heikille. Sitten tunsin Heikin kädet ympärilläni. Hän oli halunnut minua aivan hurjana. Pusero nousi ylemmäs ja kädet alkoivat kosketella rintojani. Sydämeni alkoi hakata hullun lailla, kun en tiennyt, mistä tässä oli oikein kysymys. Kuule, ei kai sinua haittaa. Pian huulemme olivat jälleen vastakkain. Kädet alkoivat kosketella minua rajummin. Satulassa istuminen hiersi takapuolta ja pohkeet tuntuivat kovilta. En osannut sanoa mitään. Olimme nyt ihan kahden ilman työpaikan rutiineja ja rooleja. Mies vaikutti olevan niin kiihottunut vartalostani, ettei kuullut ja nähnyt ehkä mitään. Itse hän meni istumaan selkäni taakse. Eikös pyöräily ole aika kivaa. Jotenkin olin automaattisesti sulkenut Heikin pois mielestäni, koska hän oli reilusti minua vanhempi. Tunsin Heikin käden vatsani päällä. Ne alkoivat hyväillä paljaita käsivarsiani. Ja se, mitä metsässä oli tapahtunut meidän välillämme, todisti siitä, että Heikkikin välitti minusta. Samaa aikaan käsi etsi tietä alemmaksi. Heikki osasi koskettaa. Ei mennyt kauaa, kun tunsin Heikin pyrkivän sisääni. Mies tuntui niin turvalliselta, että en osannut ajatella, että mitään pahaa voisi tapahtua. En tiedä, mitä Heikki kuuli. Heikki sanoi ja otti minua kädestä kiinni. Heikki jutteli ja suuteli jokaista sor70
Minulla oli hiukan tyrmistynyt olo kaiken jälkeen. Heikin syytä. Heikki tuli kuin käskystä päälleni ja alkoi kouria minua. Heikki oli muuttunut aivan kuin toiseksi ihmiseksi rakastelun jälkeen.
meani erikseen. Puseroni nousi kaulaan asti ja Heikki suudella rintojani. Heikki kuiskasi korvaani. Tunsin kevyen suudelman olkapäälläni ja tunsin itseni prinsessaksi. Hei Ulpu! Ei jutella näistä meidän pyöräretkistä töissä sitten kenellekään, Heikki pyysi ja heilautti kättään, kun lähestyimme kaupunkia. Käsi siveli rintaani rohkeammin, ja miehen hengitys kävi koko ajan kiihkeämmäksi. Heikki talutti minut kivelle ja istutti sille. öllä en saanut unta, kun kelasin, mitä Heikin ja minun välillä oli tapahtunut. Lähdimme taas ajamaan vanhaa kärrytietä. En tiedä, miksi niin tein. Yhtäkkiä Heikki näytti minusta tavattoman komealta. Hän laukesi nopeasti. Heikki oli muuttunut aivan kuin toiseksi ihmiseksi rakastelun jälkeen. Kyllä minä sen ymmärsin, ettemme voisi ruveta kuhertelemaan töissä kesken työpäivän. Ei kai tämä tullut liian äkkiä. Metsässä Heikki painoi huulensa huulilleni. Tämä oli minun ensimmäisen kerta miehen kanssa tällä tavalla. Nyt hän oli jättänyt minut kuin nallin kalliolle. Käsi nosti puseroani. Suudelmat eri puolille kehoa saivat minut haluamaan lisää ja lisää miehen kosketuksia. Lähdimme polkemaan kotia kohti emmekä juurikaan puhelleet paluumatkan aikana. Sinä olet upea. Minä haluan tehdä sinulle hyvää, Heikki huohotti halukkaana. Tajusin, että en ollut aivan välinpitämätön Heikkiä kohtaan. Istuimme hetken hiljaa. Venyttely voisi tehdä terää tosiaan. Hänen vartalonsa liikehti halukkaana ja hivuttautui likemmäs minua
Voisithan sinä tulla minunkin luo, ehdotin. Minä tulin hänen kosketuksestaan heikoksi. Voi, piru sinun kanssa! Heikki sähähti. Yritin tajuta, minkä mielentilan vallassa Heikki oli nyt. Heikki kysyi yhtäkkiä. Hän katsoi minua kuin halpaa lauantaimakkaraa. Onko kintut kipeänä pyöräilystä. Ei kai, sanoin vaitonaisena. kysyin peloissani. No, sittenhän me voidaan mennä pyöräilemään kai vielä toisenkin kerran, Heikki sanoi vihjaillen. euraavana aamuna Heikki vaikutti kuitenkin tylyltä ja välinpitämättömältä minua kohtaan. Kyllä minäkin olin jännittynyt. Minuun sattui miehen viileä käytös. Meidän äiti kyllä.., aloitin. Heikki kuiskasi korvaani ja kaatoi minut selälleen. Minä luulin, että sinä laitat itsellesi kondomin, kun minulla oli silmät kiinni, sanoin itku silmässä. Ethän ole kertonut kenellekään. yöpäivän jälkeen törmäsimme toisiimme pyörätelineellä. Mutta ensimmäinen kerta oli aina ensimmäinen kerta. Heikki siis välitti minusta, vaikka oli ollut aamulla tyly minulle. Heikki katsoi minua suorastaan vihaisena. Heikki taisi
71. Heikki kysyi lempeällä äänellä. Kumpikin taisi miettiä tulevaa ja eilistä. Ehkä rakkautemme oli saanut vanhan miehen sekaisin, mietiskelin kesken lakananvaihdon. Heikki vilkaisi kelloa. Onhan kaikki hyvin. Sitten Heikki pysäytti pyöränsä. Hän vaikutti jännittyneeltä. No, terve! Heikki sanoi tekoreippaasti. Mennään vaan, sanoin hiljaa. Ynähdin. Minä vain olin ollut naiivi typerys. Oliko hän tyly vai jotain muuta. Ei minulla minnekään ole kiire, vastasin rehellisesti. Minun olisi tehnyt mieli sanoa, että minulla oli ihan toinen paikka kipeä. Nyt on jouduttava töihin! Heikki sanoi ja lähti. Tarkoittiko Heikki, että lähtisimme taas metsään ja sitten hän taas ottaisi minut. Heikin into latistui silmin nähden. Heikki ehdotti. Ilmeisesti mies oli ujostellut eilisen tapahtumia. Menet apteekkiin ja hommaat jälkiehkäisypillerin, Heikki käski vihaisena. Kai sinä syöt pillereitä. Hyppäsin pyörän selästä pois. Minulla on kiireitä tänä iltana, mutta ehkä me ehdittäisiin heittää pieni pyöräilylenkki, Heikki sanoi ja katseli minua päästä varpaisiin. Hoidetaan tämä ehkäisyasia nyt kuntoon, niin ei tule mitään ikäviä jälkipuheita. Katsellaan, miten tässä aika riittää. Heikki huikkasi minulle avatessaan pyörän lukkoa. Heikki kysäisi kesken ihanan loikomisen. Kun kaikki oli ohi, makasimme hetken aikaa hiljaa toistemme syleilyssä. Heikki katsoi minua merkillinen katse silmissään. Katsoin Heikkiä viattomana silmiin. Heikki hätäili. Hän suikkasi kevyen suudelman kaulalleni ja kävi heti minuun käsiksi. Heikkikin näytti nauttivan minusta. Onko sinulla kiire kotiin. Heikki oli sitten ihana, ajattelin kaikesta huolimatta. Tule tänne! hän pyysi.
T
Menin varovasti miehen viereen. Töiden tekemisestä ei meinannut tulla mitään, kun koko ajan olin miettinyt Heikkiä ja sitä mitä eilen oli tapahtunut välillämme metsässä. Totta kai haluan, Heikki toppuutteli. Nuori ja kokematon kun olin, en tajunnut, mistä kenkä puristi ja mihin Heikki minua tarvitsi todellisuudessa. Hymyilin vaivautuneena. Sekin tuntui niin erilaiselta kuin eilinen äkkilähtö. Miksi sinä... Missä sinä asut. Äkkiä olimme taas toisissamme kiinni. En tietenkään, sanoin ihmeissäni. Mutta Heikin kanssa kaikki asiat järjestyivät. Heikki silitti poskeani ja suuteli. Huohotin, kun Heikki teki minulle hyvää. En uskaltanut itsekään lähestyä Heikkiä, kun mies näytti niin torjuvalta. Asutko sinä yksin. Heikki upposi sisääni, ja minusta tämä toinen kerta tuntui aivan toisenlaiselta kuin ensimmäinen. Minä kimposin istumaan. Hyvä, että pysyin pystyssä. Katsoimme toisiamme ihmeissämme kuin kissa ja koira. Olisin tarvinnut vain yhden halauksen tai kädenpuristuksen, mutta Heikki hakeutui toisten hoitajien läheisyyteen. Hän alkoi halukkaana kouria rintaani. Heikki otti olkapäistäni kiinni ja ravisteli. Heikki tiedusteli.
S
Minä asun vielä kotona, mutta minulla on oma huone. Heikin silmät alkoivat kiilua samalla lailla kuin eilen metsässä. Silloin oli niin vaikea avata suunsa ja puhua, kun kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Minun olisi tehnyt mieli kertoa neitsyyden menetyksestä, mutta en kuitenkaan kertonut. Heikkikin hyppäsi istumaan ja katsoi minua kalman valkeana kuin haamu. Huilataanko tässä. Liinavaatevarastossa törmäsin sitten Heikkiin. En minä mitään syö, kun se eilinen oli eka kerta, sanoin hädissäni. Olin aivan tulessa, kun ajattelin sitä. Heikki otti leuastani kiinni ja suuteli otsaani. Emme jutelleet mitään koko matkan aikana. aloitin, mutta lopetin, kun Heikki keskeytti puheeni. Minulle jäi todella ristiriitainen olo Heikistä. Tai mennään yhdessä ostamaan, niin että saadaan tämä asia pois päiväjärjestyksestä. Nielaisin. Etkö sinä sitten haluakaan olla minun kanssa. Ei kai sinulle jäänyt mitään traumaa eilisestä. No. Heikki istahti maahan ja odotti ilmiselvästi minua viereensä
En kai. työkaveri kysyi. Tein hommia kuin kone. Olisin voinut haukkua Heikin, mutta en sanonut mitään. Mistä tuo Mirkku oikein puhui. Menet tietysti poikakaverisi kanssa jonnekin. Kaikki kävi nopeasti. Työkaveri huomasi oudon mielentilani. Olin aivan lyöty. Minua jännitti kuitenkin koko ajan, jos vaikka talonmies tulisi kesken kaiken varastoon. Hiki otsalla juoksimme eri aikaan varastosta pois. Olin kuin halvauksen saanut. Joko teille on tulossa perheenlisäystä. Heikin oudot mielenliikkeet alkoivat avautua minulle. Me kuuluimme yhteen. No mutta, sinä olet pärjännyt hienosti. Aamupäivällä Heikki oli vielä kuiskannut korvaani: Mennään varastoon. Heikki ei tahtonut, että meidän suhteestamme tulisi yleinen puheenaihe kahvihuoneeseen. Mitäs meinaat tehdä. Laahustin lamaantuneena pukukaapille. Oliko Heikillä vaimo. Mitä Heikki! vuorotteluvapaalta palannut Mirkku kyseli Heikiltä. Minä olin kuvitellut, että se liittäisi meidät ikuisiksi ajoiksi yhteen. Nikottelin ja pulppusin itkua. Kyynelten sumentamin silmin katsoin työkaveriani. Päässäni jyskytti. Joko sinun vaimosi on valmistunut yliopistosta. Olin luullut, että Heikki olisi kokenut jotain samaa. En uskaltanut lähteä kahvipalaverista kesken pois, vaikka oloni oli aivan hirveä. Nielaisin ja terästäydyin. Nyt ymmärsin, miksi mies oli käskenyt minun pitää suhteemme ehdottomasti salaisena. Ihme, että en jäänyt auton alle. Minä olin kuollut. Nuolisin näitä haavoja pitkään, mutta en koko ikääni. Heikkiä hymyilytti. Minut oli tapettu ja petetty. Tämä työ ei taida sopia minulle, sain sanotuksi. Minä söin nyt pillereitä, joten saatoimme nauttia toisistamme ilman vaaraa. Sinun on pakko antaa minulle, Heikki oli vain vaikertanut. Minä olin ajatellut Heikkiä koko ajan. Kaikki sinusta tykkää, työkaveri alkoi kehua minua. Olin aivan palasina. Heikki oli leikkinyt kanssani, ja minä idiootti olin suostunut hänen leikkiinsä. Kyyneleet sotkivat näköni. Ensimmäinen pettymys polttaa pohjia myöten. Olin suostunut ja sitten olimme hiipineet varastoon ja kokeneet siellä räjähtävän huipennuksen. Ja minä en tiennyt siitä mitään. Sitten meidän hetkemme oli ohi. Korvissa kohisi. Vanhempani kyllä luottaisivat minuun ja päästäisivät yökylään. Oli vaan rankka päivä. Minä olin luullut, että se oli rakkautta. Minä ainakin olin antautunut rakkaudesta. Kolmas kerta tapahtui töissä. Siksi pidimme suhteemme yhä salaisuutenamme.
K
I
ltapäivällä työntekijät viettivät kahvipalaveria kahvihuoneessa. Ei minulla ole poikakaveria enää! sanoin ja lähdin. Puristauduin Heikkiin kiinni lujaa ja huohotin. Olin sanonut, että voisin tulla myös Heikin
luokse. Onneksi työpäivää oli enää jäljellä tunti. Minä juutuin katsomaan lipevää Mirkkua ja Heikkiä. Muista! Meillä ei ole aikaa kuin viisi minuuttia, kulta, Heikki kuiskasi korvaani, veti minut syliinsä ja puristi lujasti. Mutta Heikki väitti, että hän oli laittanut oven takalukkoon. Mutta vähitellen tajusin, että satumme ei ollut edennyt niin pitkälle. Hymyilin asukkaille, mutta hymyni oli kuollut ja pakotettu. Heikki vei minut yhteen varastohuoneeseen. Aluksi en edes tajunnut hätääntyä,
vaan lapsellisesti ajattelin, että mies ilmoittaisi palaverissa meidän suhteestamme ja pujottaisi minun sormeeni samanlaisen kihlasormuksen. Ensimmäinen kerta on pahin. Heikki oli ajatellut vain itseään. Heikillä oli jotain kiiltävää sormessa nimettömässä sormessa! En ollut ennen huomannut sormusta. un rakastelimme Heikin kanssa kolmannen kerran, se oli niin mahtavaa, että taivas tuntui repeävän. Me emme voineet elää erossa toisistamme, ajattelin. Olin pyytänyt ties monenneko kerran, että tapaisimme minun kotonani. Rinnasta puristi ja minusta tuntui, etten saanut ilmaa. Minä olin empinyt. Ensimmäinen mieheni oli ollut petturi. SANIAINEN
6 72. Olin antanut neitsyyteni miehelle, joka tahtoi vain sitä yhtä eikä sitten muuta. Heikki lirkutteli perheasioistaan Mirkulle. Ulpu, oletko sinä kipeä, kun olet niin vaisu. Heikin oudot mielenliikkeet alkoivat avautua minulle. En tiennyt, minkä tähden Heikki oli tahtonut minua, jos hänellä oli kerran vaimo. Ehkä liiankin monta. Onneksi on viikonloppu tulossa, työkaveri intoili. Hän ei rakastanut minua toisin kuin minä häntä. Istuin kuin tulisilla hiilillä palaverin loppuun asti. Olimme jotenkin niin täynnä tunteita toisiamme kohtaan, ettemme voineet mitään itsellemme. En jaksanut sanoa mitään. Meidät oli luotu toisillemme. Vanhusten äänet kaikuivat kuin kaukaisuudesta. Hän oli tarvinnut minua vain omia halujaan varten. Yritin pitää pääni pystyssä. Olin oppinut monta asiaa Heikin kanssa. Hällä väliä fiilis oli vallannut minut. Nyt ymmärsin, miksi mies oli käskenyt minun pitää suhteemme ehdottomasti salaisena.
välittää minusta todella paljon, kun oli valmis vaikka mihin kanssani. Kesken kahvin juomisen huomasin jotain, mitä en ollut ennen huomannut
Sähköpostiosoitteen kolmen viikon kuluttua tilauskortin postittamisesta. holhoojan)
Haluan automaattisesti jatkuvan tilauksen kyllä ei
Voit suorittaa tilausmaksusi useammassa Tilauksesi astuu voimaan noin kolmen viikon kuluttua tilausVoit suorittaa tilausmaksusi useassa erässä.erässä. LAPSET NÄLÄSSÄ äidin ylpeyden tähden ÄLÄ RAKASTU NARSISTIIN se tulee kalliiksi
Tosi Elämää maksaa postimaksun
TILAA LUKEMISTA, JONKA PARISSA ET PITKÄSTY, SUORAAN KOTIISI.
TILAUSKORTTI
KYLLÄ KIITOS! Tilaan Tosi Elämää -lehden
12 kuukaudeksi (12 numeroa) hintaan 51 12 kuukaudeksi (12 numeroa) hintaan 51 edullisena kestotilauksena (12 numeroa) hintaan 45 6 kuukaudeksi (6 numeroa) hintaan 29 6 kuukaudeksi (6 numeroa) hintaan 29
Maksan tilaukseni yhdessä kahdessa erässä.
Maksan tilaukseni yhdessä kahdessa erässä.
Nimi Osoite
Puhelin Postinumero ja -toimipaikka Sähköposti
90003 Vastauslähetys 90003 OULU
Vastauslähetys
TOSI ELÄMÄÄ
Tunnus 5007535
Tilaajan allekirjoitus (alle 18-v. Tilauksesi astuu voimaan noin antamalla hyväksyn sähköpostiviestinnän Kolmiokirjalta.
3 55 73. 0,50 /erä. S
E
U
R
A
A
V
A
S
S
A
N
U
M
E
R
O
S
S
A
Naisen kova koulu UKKOMIEHEN OPISSA
JOULUKUUSSA
Äidin suru: TYTÄR SAIRAAN RAKKAUDEN VANKINA
SAAKO MUMMO OLLA NAINEN. Useammassa erässä maksettaessa laskutuslisä kortin postittamisesta
Ylhäällä vasemmalla: Tapahtuu pian. Toteutuuko
toiveesi?
Pythagoraan onnenpyörä kertoo tulevaisuuden!
Käykö toiveesi toteen. Vastausviestinä saat numeron. Katso, mihin onnenpyörän keskustan lohkoon saamasi numero sijoittuu.
Lohkojen merkitykset:
Ylhäällä oikealla: Tapahtuu pitkän ajan kuluttua. hänestä. Pythagoraan onnenpyörässä nuo numerot on yhdistetty aakkosiin. Pythagoraan onnenpyörää, mystistä ympyrää, joka yhdistää meidän kaikkien tuntemat numerot yliluonnollisiin elementteihin, on kautta vuosisatojen käytetty tulevien tapahtumien ennustamiseen. Yksi numeroista alkaa tulla esiin muita voimakkaammin, ja tässä tapauksessa se on 4. Kun yksi numeroista alkaa tuntua muita selkeämmältä ja merkityksellisemmältä, avaa silmäsi ja merkitse numero muistiin. Me kaikki toivomme, että elämästämme - ja läheistemme elämästä - tulisi mahdollisimman hyvä. haluaa tietää onko Petri S kiinnostunut hä tietää, S. Alhaalla: Ei tapahdu.
Muista viikonpäivän vaikutus kysymystä tehdessäsi!
Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Dna:n, Kolumbuksen, Zerofortyn, Elisan, Saunalahden, Soneran ja Tele Finlandin matkapuhelinliittymissä.. Hänen opetuslapsensa löysivät 30 numeroa, jotka ovat yhteydessä ihmiselämää ohjaaviin voimiin. Lähetä viesti numeroon 173664. Onnenpyörän alkuperäiskappaletta säilytetään nykyisin British Museumissa. Tarve tietää tulevista on hyvin inhimillinen ja luonnollinen. Tai tapahtuuko kenties asia, jota pelkäät. Numero 4 ja Sadun etunimi ovat ne tiedot, jotka tarvitaan onnenpyörään.
HUOM! Viikonpäivä, jona kysymys on tehty, on tärkeä. Kysy maanantaina terveydestä, tiistaina raha-asioista, keskiviikkona vapaa-ajasta ja hauskanpidosta, torstaina opiskelusta ja työstä, perjantaina seurusteluasioista, lauantaina rakkaudesta ja sitoutumisesta ja sunnuntaina elämästäsi ja tulevaisuudesta ylipäätään.
Mitä sinä haluat tietää?
TOIMI NÄIN:
Tee mielessäsi elämääsi koskevat kysymys, sulje silmäsi ja anna numeroiden 1 - 30 velloa mielessäsi. Onnenpyörä tarjoaa Sinulle mahdollisuuden pohtia, mitkä asiat elämässäsi ovat tällä hetkellä niin tärkeitä, että niiden toteutuminen tai toteutumatta jääminen vaikuttaa omiin ratkaisuihisi.
74
Esimerkki: Satu N. Hän pukee kysymyksensä sanoiksi: "Pyytääkö Petri minua ulos?" ja keskittyy hetkeksi pohtimaan asiaa silmät suljettuina. Samalla hän antaa numeroiden 1 - 30 velloa mielessään. Kirjoita tekstiviesti OP, etunimesi ja mieleesi tullut numero, siis esimerkiksi OP SATU 4. Suurta Pythagorasta, joka syntyi Samoksen saarella noin 571 eKr, on usein sanottu ensimmäiseksi matemaatikoksi
Kerro kortissa, miltä sivulta alkaa sen numeron paras juttu. Kerro, oletko tilaaja, irtonumeroiden ostaja vai muu lukija.
Lähetä kortti osoitteeseen Tosi Elämän toimitus, Äänestä ja voita, PL 246, 90101 Oulu.. Liitä vastaukseen nimesi, osoitteesi, sähköpostiosoitteesi ja puhelinnumerosi. Palkintopaketti sisältää miedon ja virkistävän suihkugeelin, hellävaraisesti hiukset puhdistavan ja Panthenolia sisältävän Soft Shampoon, kiinteyttävän Firming Body Care -vartalonhoitotuotteen, Deo Roll-on antiperspirantin sekä tehokkaan Carbamid Cream -voiteen käsille ja jaloille. Luettuasi tämän Tosi Elämän valitse mielestäsi paras juttu, ja olet mukana palkintojen arvonnassa! Lähetä vastauksesi 3.12.2010 mennessä postikortilla. Äänestä ja voita
hellää hoitoa ihollesi
Marraskuun lukijakilpailustamme voit voittaa laadukkaita Louis Widmer -vartalonhoitotuotteita. Arvomme viisi 70 euron arvoista tuotepakettia