Tosi elämää 12/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

LUKIJAT KERTOVAT JOULUKUU · 2009 · 4 70 KUU 4,70 TOSI ELÄMÄÄ Joulun ihme: Ostin PAPIN i ystränvöä VAIMON pe i t rahoilla SALARAKAS Päivä jona mies oppi MITÄ AVIOLIITTO ON KUOLLUT RAKKAANI PELASTI MINUT Rakastan vaimoani mutta 60 VUOTTA ENSIRAKKAUTTA PETÄN SILTI MILLOIN JUMALA AUTTAA? Lapsuuteni painajainen: PELKÄSIN ÄITIÄ, VIHASIN ISÄÄ
Onneksi jouluna on aikaa hengähtää ja yrittää korjata virheitään. En suostu sopimaan vanhaa riitaa, vaikka se tuntuu itsestänikin jo vähän typerältä. Yritän olla sekä kiitollinen että antelias. Ainakin niin voi uskoa, jos haluaa. TOSI TÄSSÄ NUMEROSSA ELÄMÄÄ M Päivä jona mies oppi MITÄ AVIOLIITTO ON ...........4 Joulun ihme: KUOLLUT RAKKAANI PELASTI MINUT .................10 JUTTUTUPA ........................15 PERHEENÄIDIN HARHARETKI: petin ja petyin ......................16 OSTIN YSTÄVIÄ perintörahoilla ......................22 KYLLÄ ÄITIKIN SAA nauttia elämästä ..................24 PAPIN VAIMON SALARAKAS .......................30 Rakastan vaimoani mutta PETÄN SILTI .......................34 HOROSKOOPPI ..................40 YLLÄTYSRASKAUS paljasti rakkauden todelliset kasvot ...................42 MINUN RUNONI ..................47 Lomamatkani HAJOTTI PERHEEMME......48 Lapsuuteni painajainen: PELKÄSIN ÄITIÄ, VIHASIN ISÄÄ .....................54 LÖYSIN TYTTÄRENI mutten koskaan tutustunut häneen ................58 60 VUOTTA ENSIRAKKAUTTA ...............64 NAAPURIN MIES YRITTI RAISKATA en uskaltanut kertoa kellekään! .................66 MILLOIN JUMALA AUTTAA. Onko anteliaampaa se, että tuhlaa rahojaan lahjoihin vai se, että antaa läheisilleen itsestään jotain. Uskon, että tämänkaltainen anteliaisuus on kuitenkin pohjimmiltaan sitä, mitä ihmiset toisiltaan kaipaavat. Jos osaisin olla joulun nätisti, siitä varmaan seuraisi jotain hyvää koko seuraavaksi vuodeksi. Olen kuuntelevinani lastani, mutta katson toisella silmällä televisiota. Jos emme voi antaa lapsillemme tarpeeksi aikaa, annamme pelikoneen. En tietenkään tarkoita sitä, että kaupoista ostettavissa olevissa lahjoissa olisi jotain epäilyttävää tai huonoa. Jos emme voi antaa tarpeeksi läheisyyttä, annamme lahjakortin hemmotteluhoitoon. Tarkoitan vain, että anteliaisuutta on monenlaista. Jos jossain viisaassa kirjassa puhutaan lahjojen antamisesta, me ryntäämme kauppoihin tätä viisautta toteuttamaan miettimättä sen kummemmin, mikä oikeastaan on todellista anteliaisuutta. Tänä jouluna yritän hetkeksi jättää huolet, murheet, riidat ja pettymykset taka-alalle ja keskittyä kaikkeen siihen hyvään, jota elämä on minulle suonut. En ota yhteyttä vanhaan kaveriin, koska olen muka liian kiireinen tapaamaan. Jotkut uskaltavat ja haluavat antaa itsestään paljon läheisilleen. Lepsuilen silloin kun pitäisi olla tiukka. Ärähdän silloin kun pitäisi helliä. Minusta itsestäni on aina tuntunut siltä, että kaupasta haettavat lahjat ovat vain korvikkeita ja symboleja sille, mitä oikeasti toiselta ihmiseltä kaipaamme. Anteliaisuuden aika inusta tuntuu, että me länsimaiset ihmiset ymmärrämme kaikki asiat turhan konkreettisesti. Tiedän, etten itse suinkaan käyttäydy tässä asiassa esimerkillisesti. En ole läsnä, vaikka paikalla olisinkin. Halivat, kuuntelevat, huomioivat. He luottavat, kannustavat, myötäelävät. Ne tavaralahjat tulevat sitten hyvänä lisänä, eiväthän nämä kaksi asiaa sulje pois toisiaan. .............................70 KERRO TARINASI -kirjoituskutsu.......................73 ÄÄNESTÄ JA VOITA............75 3
Menin niin lähelle, että kuulisin heidät ja korviani höristellen kumarruin siinä irrottamaan suksia jalastani. Voin vannoa, että olin rakastunut häneen jo, ennen kun itse pääsin alas, ja alhaal4 T la hainkin heti katseellani häntä. Hän oli pysähtynyt hiihtohissin luo juttelemaan toisen naisihmisen kanssa. Ja silloin on turha väittää väsymystä. Toki minä pidän, mitä sovittiin, hän sanoi. Sitä en osannut aavistaa, että kohta olisin jo heittämässä onneni pois. utustuin Jenniin vähemmän romanttisessa paikassa eli laskettelurinteessä. Tavoitin hänet välittömästi, sillä hän käveli melko verkkaisesti. Päivä jona mies oppi mitä avioliitto on Rakastuin Jenniin ennen kuin olin vaihtanut hänen kanssaan yhtään sanaa. Hän suuntasi tielle, ja minä kiirehdin hänen peräänsä. Olin tulossa rinnettä alas ja aika huikuakin mielestäni, kun punapukuinen, sirorakenteinen nainen pyyhkäisi ohitseni. Mene vain, ei haittaa, toinen vastasi. Hän kertoi olevansa viikon lomalla ystävättärensä Annen kanssa, heillä oli laskettelukeskuksen lähellä. Rakastuin hänen tapaansa liikkua, hänen huimapäisyyteensä ja energiaansa. Punaasuinen nauroi ja hänen ää- nensäkin lumosi minut, nauru soi korvissani kuin hopeakellon helinä. Minä melkein sekosin omassa laskussani, ja minun täytyi kiivaasti jarruttaa, kun niin hurmaantuneena tuijotin hänen menoaan. Kun sitten sain Jennin omakseni, pidin itseäni maailman onnekkaimpana miehenä. Sitten puhuimme rinteestä ja lomasta ja kohta jo juttelimme sujuvasti. Asettauduin hänen tahtiinsa ja sanoin jotakin ilmasta ja hän vastasi. Minä taidan jo lähteä, kuulin hänen sanovan. Ja huomenna aloitetaan taas aamusta täällä, sen lupaan. Mutta muista, Jenni, mitä sovittiin: illalla mennään ravintolaan tanssahtelemaan. Hänen pitkät, vaaleat hiuksensa tulvivat kypärän alta ja hulmusivat tuulessa ja hänen vartalonsa taipui uskomattoman kauniisti kaikkiin kaarroksiin. Olen vähän väsähtänyt
Jenni, hän puolestaan esitteli ja hänen iloinen naurunsa soi korvissani, kun jatkoin matkaani omalle mökilleni, jonka olin kahden kaverini kanssa yhteisesti vuokrannut. M inulla oli takanani kariutunut avioliitto ja olin pitkään ollut melkoisen masentunut, vaikka olimmekin Mervin kanssa eronneet niin 5. Se olikin kai vain kehnonlainen yritys tutustua paremmin ja päästä jonakin päivänä yhtä matkaa kanssasi vauhdin tuntumaan, tunnustin. Kysymys tuli luonnollisesti ja jotenkin vilpittömästi, niin kuin ilman taka-ajatuksia oleva kysymys tulee. Tästä muuten kääntyy mökillemme, joten kiitos kävelyseurasta. Taas hän nauroi. Mutta saat tällä kertaa anteeksi. Kerroin, että olin myös lomalla. Ja että olin intohimoinen laskettelija. Ei, en minä juuri koskaan hiihdä. Ehkä tapaamme huomenna rinteessä. Mutta täällä sen voi unohtaa kokonaan. Tekisi mieleni haastaa sinut pieneen kilpaan. Vähän alkoi heikottaa. Minä vastasin nyt jo täysin hullaantuneena: Ehkäpä tänä iltana jo, ravintolassa. Se ei ole tarpeeksi vauhdikasta minulle. Ainainen kiire, kuten tänä päivänä kai kaikilla onkin. Ja jotta emme eroaisi ventovieraina: minä olen Ensio. mökki vuokrattuna. Ja hilpeän naurun säestämänä hän vastasi: Olen kurkkua myöten kyllästy- nyt tyyppeihin, jotka tanssilattialla kysyvät: mäki vai murtsikka. Tiedän. Me palaamme uusina ihmisi- nä kotiin ja työmaalle. Paitsi tänään, kun lähdit pois näin aikaisin. Olen mäessä aamusta iltaan. Työssä on ollutkin stressaavaa, hän selitti. Entä sinä. Lomallako myös. Mutta se menee ohitse ja on syytä mennäkin, muuten Anne hikeentyy. Kysyin sen tavallisen talvisen kysymyksen, jonka kaikki Lapin hiihtokeskuksissa oleilevat jossain vaiheessa toisiltaan kysyvät: Hiihdätkö ollenkaan murtsikkaa. Olen kai matkasta väsynyt vieläkin. Tulimme yöjunalla ja nukuin huonosti. He olivat tulleet kaksi päivää sitten ja aikoivat viettää mäessä päivät ja tanssia illat ja viettää oikein ihanan ja virkistävän Lapin loman. Mutta sinä olit sekä minua että tuultakin nopeampi, menit ohitseni mäessä, ihailin. Se voi hyvinkin onnistua. Kilpailu ei kuulu jokamiehen lasketteluun, hän huomautti. Tänä iltana ravintolassa soittaa Souvarit, ja se yhtye on takuu kunnon tanssimusiikista. Älä suotta
Mutta ne reissut eivät olleet samoja kuin olivat olleet Jennin kanssa. mene Tiesinhän minä ja tunut aivan toiseksi ihmi- sinä vaikka lämpiolihan Jenni monseksi kuin se tuulitukkainen mään kylpyyn sikta kertaa sanosi aikaa. Oli- sessä mielentilassani en vaivautusin toimittanut sinut jo aikaa vas- nut, menin vain lämpimään kylpyyn taanotolle. En ollut kovin kiltti, mutta minua suututti niin kovin se, että mielestäni Jenni oli nyt pitänyt Annea ja Annen neuvoja parempana kuin minua. Mutta minulla ei ollut yhtään hauskaa. nut kovin hyvin. ne oli helppo tehdä päivän reissuja, ei tarvinnut vuokrata mökkiäkään. erikokeista ei selvinnyt mitään, mutta Jennin oireet eivät hävinneet. En kuitenkaan sanonut mitään, mukauduin vain hänen tahtiinsa, ja meillä oli melkein yhtä mukavaa kuin aina. Minä en ole viekuissamme. Hän kysyi, miten viikkoni oli mennyt ja kun tuhahdin sii7. Mikset mennyt aikaisemmin lisesti olisin mennyt heti keittiöön lääkäriin. puhkuin intoa, sillä olin muutaman Ensio. Olin ärtynyt. Ei ollut kiva lasketella yksin, vaikka ennen Jenniä olin aina ollut yksin rintaissä, koska Lapissa mukana olleet kaverini harrastivat vain murtomaahiihtoa. hän nopeudella tai täpaitsi söin alaspääsyn järjestyksellä ollut mi- Sappeessa lihiksen ja makkaraa, ei tään väliä, tärkeintä oli rinteen ja minun ole nälkäkään. kohtaus. Söimme hiljaisina. sanonut mitään. Palasin kyllästyneenä ja vihaisena kotiin. V V J enni oli valmistanut hyvän päivällisen paluuillakseni ja leiponutkin. Se oli lä käynyt kaupastyperää ja salaista Mikä minua auttaisi, kun vai- sakaan. Tieikä kilpailla. Onhan viikossa monta päivää. Silti menimme seuraavana päivänä laskettelemaan. En oikein osannut suhtautua uuteen tilanteeseemme, avioliittomme alkuajat olin ollut onnellinen ja suorastaan riemuissani siitä, että minulla oli omanlaiseni kumppani, että saatoimme jakaa kaiken niin täydellisesti ja mennä ja tehdä yhdessä sitä, mikä oli hauskaa ja meille mieleistä. kävi pari kertaa katsomassa minua, Tämä on vain tilapäinen väsymys- mutta ei käskenyt minun kiirehtiä. Jenni pienellä ja jotenkin aralla äänellä. minä kysynyt hänen vointiaan. harmitte- pitsat ja alkoi tehdä salaattia. nut, ettei laskette- huimapää, jonka kanssa olin Anna olla! salurinteillä leikitä mennyt naimisiin ja jota olin noin tylysti. Minä lepään aamupäivän ja laitan sinulle hyvää ruokaa siksi, kun tulet takaisin. Jenni ei kysyMinä tulen taas huomenna ja keski- nyt, oliko minulla hauskaa, enkä viikkona onkin sitten se lääkäri. Sitä paitsi olin niin huolissani ja vielä vihainenkin etten saanut Jenniä muutenkaan mielestäni. Talvellakin lähdin viikoksi Lappiin muutaman ennen Jenniin tutustumistani seuranani olleen kaverin kanssa. Olin tyytymätön. Hän kohosi melkein kuin teä mihinkään. Voithan sinä mennä silti. Sirakastanut. Hän näytti väsyneeltä ja surulliselta. Ensio-kiltti, mene sinä nyt vain, Jenni sanoi. Illalla istuin ravintolassa ja katselin synkeänä tanssin pyörteissä liehuvia kavereitani, joilla jokaisella tuntui olevan niin mielettömän hauskaa. Minä mekilpailua minulta. ja lojuin siellä niin kauan, että pitsat Älä nyt suutu, Ensio, Jenni sanoi ennättivät tulla ja jäähtyäkin. iikossa oli seitsemän päivää, Lähdin aikaisin pois ja kotiin tulmutta heti maanantaina Jenni lessani löysin Jennin sohvalta maoli niin väsynyt, ettei halunnut läh- kaamasta. Jenni yritti olla pirteä ja piti taas entisenlaista vauhtia, mutta huomasin, miten hän viivytteli ja hidasteli mäen alla tai päällä ennen seuraavaa laskua. On tässä loma, totisesti! Mitä ihmettä me tehdään neljän seinän sisällä, jos et sinä jaksa mihinkään. Jenni ei välillä aikoihin jaksanut lähteä lenkeille eikä laskettelemaan, hän vain valitti uupumustaan ja kipujaan. vauhdin antama hurma ja tietenkin En kysynyt, oliko Jennin, eikä hän omat taidot. Älä ole pahoillasi, kulta, Jenni sanoi silittäen poskeani. Lääkäri määräsi uusia tutkimuksia, jotka sekä hermostuttivat että harmittivat minua. Kai sitten täytyy, murahdin ja synkistin ilmeeni. Varmaan näytin niin harmistuneelta kuin kysymyksessä olisi isokin menestys, vaikka kysymys oli vain yhdestä vaivaisesta päivästä. Eilataan pitsaa. moni yhtäkkiä olikin muut- nen heti... En viihtynyt yksin rinteessä. Tavallin. Mikset ylipäänsä puhu- häntä auttamaan, mutta senhetkinut minulle, että aioit mennä. Hän nousi ja tilasi Miten niin et jaksa. Huomasin, miten alas tullessani tarkkailin jokaista ohitseni menevää aivan kuin odottaen tai toivoen, että siinä tulisi ja menisi Jenni. Yhä useammin jouduin lähtemään laskettelureissuille yksin, sillä Jenni ei halunnut minun luopuvan harrastuksestani enkä itsekään sitä halunnut. Hän Kaksi päivää miinusta, mutisin luultavasti tiesi, ettei minulla ollut happamesti ottamatta kantaa hänen hauskaa ja minä tiesin, ettei hän voiehdotukseensa, että menisin yksin. Ihan totta, mene nyt! Vielä vähän epäröityäni minä lähdin kuin lähdinkin yksin. hän äännähti. Kuinka kerran ennättänyt Jennin edelle las- sinä nyt jo tulit. Viikonlopun olim- sikähtäneenä istumaan, kun kuuli me viettäneet Sappeessa, ja minä minun astuvan huoneeseen. Voimme kai jättää yhden päivän väliin, Jenni sanoi. Nyt Jenni oli melkein kuin eri ihminen
En tiedä, vastasin. Jenni. Vai sitä, mikä mikalta. Mutta yhä se tuntui si ihmiseksi kuin se tuulitukkainen minusta vain kuvitellulta sairaudel- huimapää, jonka kanssa olin menta, vaikka en sentään ihan luulosai- nyt naimisiin ja jota olin rakastaraudeksi sitä kuvinut. Olenperältä, mutta uusi ko pakottanut sinut liikaan kuntoi- kysymykseni ei luultavasti ollut sen luun. Kyllä minä pärjään. Sunnuntai-iltana tunsin katumusta ja soitin hänelle. mennyt laskettelemaan, vaan häntä Miten sitä hoidetaan. Minulla on kasapäin ohjeita, joiden mukaan elän ja pidän itseäni kunnossa. Hän alkoi sa, sillä tämän kanssa oppii elämään selittää jotakin reumasairauksien ta- ja oireiden lievitykseen saa apua eri paisesta oireyhtymästä, jonka oli hoidoista. Ei kai sinun rakkautesi jäänyt siihen rinteeseen. muotoilin ten niin stressaan- Jokin jysähti sisimmässäni. Olin niin hermostunut, että puhuin aivan mitä sattui. Et saa laiminlyödä itseäsi minun takiani, hän sanoi. Sydäntäni kylmäsi. Onko se liikaa Minähän haluankin olla sinun pyydetty, Ensio. kysyin kiireesti. hän ei sanonut: kunhan parannun. enni meni kuntoutuskurssille ja Kiinnistin huomioni siihen, että minä olin kuin poissa päiviltä. Ethän sinä tosin Jenni näytti ensin ärtyneeltä, sitten koskaan ole väittänyt olevasi sellai- surulliselta. käymisten rakkautta. Jenni purskahti itkuun kesken puhelumme, ja minun tuli paha olla, mutta en osannut sanoa mitään asiaa hyvittävää. J J enni tuli kuntoutuksesta hyvin reippaan ja pirteän tuntuisena. Että hänen oli voitettava tuo outo sairautensa, jota en sairaudeksi edes ymmärtänyt. Jenni kysyi naurahtaen. kysymykseni toitunut ja ahdistunut sin, koska tajusin Hän oli todella sairas. että se on fibromyalgia. Sinä jos kuka pärjäät. Oikeastaan se kuullosti seen. Toisena viikonloppuna en mennyt katsomaan häntä, vaan laskettelemaan. Tähän sairauteen ei menehitsekeksityltä, ja minä tuijotin kiin- dy älä nyt ole noin säikähtäneen teästi vaimoani odottaen hänen seu- näköinen, kulta! mutta täysin paraavassa hetkessä purskahtavan nau- rannettavissakaan tämä ei ole. Arkaillen kerroin siitä hänelle ja sanoin, että voisin pyytää kaverini Alpon ja Erkin mukaani, jos Jenni ei jaksanut lähteä. Tiedän, että pärjäät, rakkaani, sanoin innostuen. Meruun ja sanovan, että laski leikkiä ja nen kuntoutuskurssille ja toivoakettä kysymys olikin vain stressistä, seni saan sieltä sopivia neuvoja ja ja se oli jo ohi menossa. En uskaltanut edes kysyä En siivonnut, en laittanut ruokaa, en syönyt kunnolla. Eikö hän paran- En osannut tehdä kotona mitään. Että halusin kaiken olevan kuin ennen. Kyllä minä lähden, Jenni sanoi. Kukaan ei ole kuin sinä. minun kanssani. huusin. tavatessamme. Tietenkin uskallat, sanoin. ihmettelin, kun tä, Jenni vastasi. saattanut laukaista stressi, huonos Mitä minä sitten teen. korvissani kuullosti kovin epämää Miten sinä itse. En kos- hän vastasi. Nyt minun oireeni alkavat selvi Entä lääkkeet. Sanoin, että halusin hänet kotiin. Hän aivan ja, kuntoutusta, sopivaa liikuntaa kuin pieneni silmissäni ja äkkiä tun- ja kaikenlaista muuta, mikä minun sin valtavaa huolta ja pelkoa. Hän moitti hellästi minua siitä. Jenni nauroi. kysyin. katsomaan. Hän selitti ja selitti, ja minä nua auttaisi, kun vaimoni yhtäkkuuntelin, mutta en lopulta ymmär- kiä olisikin muuttunut aivan toisektänyt sanaakaan. mutta luulin sinun silti haluavan olla Sitä rakkautta, jota me papin edesmukanani kaikessa. tuisikaan. Myötä- ja vastoinole mitään ilman sinua. En todellaKunhan pääsen tilassani voiton puo- kaan tiedä. Mutta nyt hopeakello soi minun mielessäni hiukan suruisasti. lin pettynyt, kun Jenni ei tahtonutkaan laskea mistään isosta rinteestä, vaan valitsi kaikkein pie- O 8. Talvilomani oli alkamassa ja olin varannut mökin Lapista. kysyin tyti nukkuminen, infektio tai mitä lie peränä, tietämättä oikein itsekään, hän puhuikaan, mutta kaikki kuul- mitä sillä tarkoitin. Lääkäri arvelee, niistä hän ei puhunut niistä mitään. Annekin on monta kertaa sanonut, että minä olen kääpiö sinun rinnallasi. Ei mikään loma sä lupasimme. Viikonloppuna en sitä. kuullostaneeni tyihmettelin. uskalla laskea siitä nyt. mikä. Silloin minä sinuun rakastuin. lelle. Enkä halua mihinkään kaan ollut kuullutkaan sellaisesta uni- tai mielialalääkkeiden kierteesairaudesta. Etkö pidäkään kaikesta siitä, parempi kuin edellinenkään, koska mitä me teemme. Sitäkö, miten losti korvissani yhdeltä sekamels- häntä auttaisin. Että hänen oli yritettävä enemmän, taisteltava enemmän. Mitä sinä tellut. räiseltä. keinoja pitääkseni sairauden kurisMutta hän ei nauranut. Tuskin maltan odottaa näkeväni sinut huimassa menossasi, niin kuin silloin ennen... minulta haluat, Oletko sinä sit- Seurasin häntä katseellani. nen himolaskettelijakaan kuin minä, Rakkautta, hän vastasi hiljaa. kanssasi kaikessa, Jenni sanoi. Voi olla, etten... Ei tähän sinänsä ole lääkkeitä, Fibro... hen jotakin vastaukseksi, hän näytHän selitti joitain hoitomuototi entistä surullisemmalta
käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarSuomenmaa-yhtiöt Oy:n henkilökunta koituksiin. Ja minä olin vain ärhennellyt, narissut, mutissut ja tiuskinut. Tuohan menee lällärien touhuksi, sanoin pahantuulisesti, sillä olin jo hissillä ylös tullessamme nauttinut mielessäni tulevasta vauhdin hurmasta. Ilmoittakaa sitoumuksetta. Hän ei teeskennellyt. Käsitin, että voisimme voittaa hänen sairautensa, jos yhdessä yrittäisimme. Minä aloitan hiukan rauhallisemmin. Hän oli tehnyt sen minun takiani, tuot- taakseen minulle iloa, sillä hän oli tajunnut, totta kai hän oli ymmärtänyt sen, miten minua harmitti hänen muuttumisensa. Hän katsoi minua ja hänen silmänsä säteilivät. Ja kerran pyytänytkin. 08-5370 033 JULKAISUJOHTAJA Fax 08-530 6118 Juha Määttä JULKAISUJOHTAJA TOIMITUSJOHTAJA Juha Määttä Sauli Huikuri ILMOITUSMYYNTI TOIMITUSJOHTAJA Kolmiokirja Oy Sauli Huikuri Liisa Finnberg Lekatie 6, PL 246 MEDIAMYYNTI 90101 Oulu Avainasiakaspäällikkö Puh. 08-537 0033 PL 246, 90101 Oulu Fax 08-530 6118 Puh. Myötä- ja vastamäessä toistamme rakastaen, kuten olimme kerran toisillemme luvanneet. En ollut ymmärtänyt enkä juuri mitään ajatellutkaan, olin ollut vain niin kiinteästi kiinni omassa itsekkyydessäni ja omissa haluissani. Seurasin häntä katseellani. ENSIO TOSI E L Ä M Ä Ä AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSENLEHTI --------------------------------------------------------------------------------------------1ä.20 V U O S I K E R T A -----------------------------------------------------------------------------------------------Päätoimittaja Eeva Vainikainen Toimitus Lekatie 6, Oulu Toimituksen postiosoite Tosi Elämän toimitus PL 246, 90101 Oulu Puh. Puristin hänet lujasti itseäni vasten ja suutelin häntä ja vaaleat, kypärän alta tulvivat hiukset kutittivat poskeani. Niin, kuiskasin. (08)Myllyoja Juhani 537 0306 Fax (08) 530 6118 044 737 0334 juhani.myllyoja@mail.suomenmaa.fi ILMESTYY 12 numeroa vuodessa ILMESTYY 12 kertaa vuodessa TILAUSHINNAT Kotimaahan TILAUSHINNAT 12 kk 49 kotimaahan TILAAJAPALVELU 12 kk 49 08-537 0370 ma-pe klo 08.00-16.00 TILAAJAPALVELU S-posti:08 537 0370 Puh. Materiaalia ei palauteta. Me eläisimme vastaisuudessa sen ehdoilla, emme enää minun oman itsekkään itseni. 08-537 0033 Toimitus ottaa vastaan käsikirjoituksia Toimitus ottaa vastaan käsikirjoituksia ja kuviaja kuvia sitoumuksetta. hän huudahti. Minä toivoin, oikein kiihkeästi toivoin, että niin kävisi. Kyyneleet tulvahtivat silmiini. Jokin jysähti sisimmässäni. Näin hänet, rinteessä, hän oli vielä melkein ylhäällä, mutta tunnistin hänet punaisesta asustaan. Toimitus ei vastaa kadonneistästä makseta erillistä korvausta. Ja rakastaisin. Toimitus ei vastaa Kolmiokirja Oy:n asiakasrekisteriä voikadonneista käsikirjoituksista eikä kuvista. Minä pääsin alas, sinun luoksesi! Minä suljin hänet syliini. kolmiokirja@suomenmaa.fi ma-pe klo 08.00-16.00 S-posti:1236-4576 ISSN tilaajapalvelu @kolmiokirja.fi 35 9 ISSN 1236-4576. En ollut osannut rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisissä, ja vain sitä hän oli minulta halunnut. Jäin mäen alle odottamaan häntä. daan käyttää ja luovuttaa suoramarkKolmiokirja Oy:n asiakasrekisteriä voidaan kinointitarkoituksiin. Jos hän olisi ollut terve, hän olisi liukunut alas reippaasti ja nopeasti, tukka hulmuten, käännöksiä taitavasti kurvaillen ja hän olisi mennyt ohitseni jo alkumetreillä. Siinäkin rinteessä sai mukavan vauhdin ja huono tuuleni katosi. Hän oli noussut vuoteesta säteillen rinteeseen pääsyn iloa, vaikka ehkä ei olisi jaksanut edes hiihtää tasamaata. Hän laski hyvin varovaisesti, käännöksissä hän melkein pysähtyi ja minusta näytti siltä kuin näkisin hänet hidastetulla filminauhalla, en hyvinluistavassa rinnemäessä. nimmän ja kaikkein helpoimman rinteen. ja heidän lähiomaisensa eivät saa osalJoutsen Media Oy:n henkilökunta ja heidän listua lehden kilpailuihin. Hän ennätti alas ja liukui viereeni ja hänen kasvonsa loistivat aurinkona punaisen hiihtokypärän alta. Odotin vain, milloin Jenni pyyhältäisi ohitseni tukka tuulessa liehuen ja kuvittelin, miten hän alhaalla nauraisi minulle ja laskisi leikkiä etanalaskustani. Ilmoittakaa nimi, osoite, mahdollisen nimimerkin lisäksi oikea henkilötunnus ja pankkitilin numero, sillä nimi, osoite, henkilötunnus julkaistuista maksetaan palkkio.ja pankin tilinumero, sillä julkaistuista makseLehti varaa oikeudet tehdä tarpeelliseksi taan palkkio. Ehkä hän ei koskaan kokonaan parantuisi, mutta me oppisimme elämään hänen sairautensa kanssa. Mutta, päätin sinä hetkenä, nyt minä osaisin. Sinä pääsit alas. Kun punaposkisesta, elämäniloisesta ulkoilumainoksesta oli tullut varjo entisestään. Hän halusi tuottaa minulle iloa, vaikka ei olisi jaksanut, mutta minä en ollut osannut rakastaa häntä, vaikka olin sen luvannut. Jos tässä nyt mitään huikua pääsee, mutisin ja polkaisin itseni vauhtiin. Näitkö, Ensio. Haluan olla sinun kanssasi, kun sinä kerran suostuit tänne lähtemään, sanoin. Kulta, mene sinä vain siihen toiseen mäkeen, Jenni ehdotti. Minun luokseni. harkitsemansa muutokset lähetettyyn maLehti Lehdessä julkaistu kirjoitus, josta teriaaliin.varaa oikeudet tehdä tarpeellionseksi harkitsemansa muutokset lähe-julmaksettu kirjoituspalkkio, voidaan tettyyn materiaaliin. Katselin hänen tuloaan ja olin hämmästynyt. Olin vain vaatinut ja vaatinut, mutta mitään en ollut antanut takaisin, en vastavuoroisesti. Hän ei ollut alhaalla odottamssa minua. Hän oli todella sairas. Hänen ei tarvinnut taistella yksin, koska minä olin hänen luonaan ja hänen kanssaan. Sitten mennäänkin aika huikua alas! Jenni huudahti. Materiaalia ei pakaista myös digitaalisessa muodossa eikä lauteta. Hän oli sairas ja silti hän oli lähtenyt kanssani Lappiin. PAINOPAIKKA Painotalo Suomenmaa 2009 PAINOPAIKKA Joutsen KUSTANTAJA Median painotalo 2009 Kolmiokirja Oy KUSTANTAJA Pl 246, 90101 Oulu Kolmiokirja Oy Puh. ta käsikirjoituksista eikä kuvista. tilaajapalvelu. Hän ei ikinä olisi teeskennellyt hidasta laskua. Tapaamme sitten alhaalla. lähiomaisensa eivät saa osallistua lehden kilpailuihin
Olin tottunut yksinolooni, eikä se minua pelottanut. Mieheni oli kuollut pari vuotta sitten, ja tyttärieni luo oli pitkä matka. Väinö haki joka vuosi sieniä vakipaikastaan, metsissä kulkemaan tottunut kun oli, ja sinne metsäänhän hän sitten menehtyikin eikä ehtinyt neuvoa minulle parhaita sienipaikkojaan, mutta käyhän se näköjään jälkeenpäinkin. Joulun ihme: Kuollut mieheni pelasti minut Olin päättänyt viettää joulun yksin. Eivät anna minun olla joulua yksin, hymähdin. K. Se on sitten joulu taas. Ihan on nimensä veroinen kaveri, ruokahalukin yhtä hyvä. Olin ihan varma, että se syksyn hyvä kantarellipaikkakin löytyi hänen ansiostaan. Eksyin tutussa met10 sässä, ja hups, siinä ne keltaiset aarteet olivat. Melkein kuulin Väinön römähtävän nauruun. Ja kaimal- tasi muuten terveisiä, lisäsin. Kun takana oli melkein viisikymmentä yhteistä vuotta, se toinen oli edelleen läsnä, vaikkei siinä vieressä ollutkaan. ävelin hautausmaalta osuuskaupalle ja poikkesin hankkimassa viime hetken jouluostokset ennen kuin Pesosen asiointitaksi kuskaisi minut ja muut sivukylän mummot kotiin. Ja kun kori oli täynnä, aurinko alkoi paistaa ja osasin sen avulla takaisin kotiin. Sitä en osannut arvata, että jotain ikävää tapahtuisi jo ennen kuin aatto ehtisi koittaa. L askin kynttilän mieheni haudalle ja juttelin hänelle, niin kuin minulla oli vielä yli kahden vuoden jälkeenkin tapana tehdä joka kerta, kun kävin kirkkomaalla. Viime jouluna jo luulin sinun tulleen hakemaan minua, mutta et sitten vielä halunnutkaan minua sinne viereesi, puhelin ja asettelin havut parempaan asentoon. Ja vaikken siitä ääneen puhunutkaan, ettei höperöksi luultu, Väinö seurasi edelleen touhujani ja tuuppasi hyväntahtoisesti oikeaan suuntaan silloin, kun itse en oikein tiennyt, mihin olin menossa. Sinä sitten kuulemma lähdet jouluksi ihan Helsinkiin asti, Pesonen ihmetteli
Väinö oli tullut sinne vävyksi, oli yhdessä viljelty maita ja pidetty lehmiä. Huomenna se menisi naapuriin pariksi päiväksi. Kun hän sai hirvijahdissa sydänkohtauksen ja kuoli, ajattelin, että pahimmasta surusta toivuttuani otan ja lähden, mutta eihän se enää käynyt, kun minulla oli asuinkumppani, jota oli aivan mahdotonta kuvitellakaan kerrostaloon. Tästä asiasta ei edes keskusteltu, piste. Tytöt olivat ihmetelleet, miten minä vanhoilla päivilläni otin lemmikin vaivoikseni, mutta olin vaientanut heidät saman tien. Sehän oli aika traaginen se sinun viime jouluaattosi, Pesonen muisti. ahvia juodessa istuuduin ikkunan ääreen ja viime joulun tunnelmat palasivat mieleen. Ensimmäisenä jouluna Väinön kuoleman jälkeen lapset olivat vaatineet, että minun pitäi11 K. Aatonaattoiltana lähtisin ja joulupäivän iltana jo palaisin, sen pitempään en kotoa suostunut sentään olemaan poissa. Mieluummin minä olisin joulun kotona ollut, mutta lasten oli hankala lähteä perheittensä kanssa maalle joulunviettoon, kyllä minä sen ymmärsin enkä vaatinut sellaista. Ja mihinkäs minäkään omasta kodistani olisin lähtenyt, kun tarkemmin ajatteli. Niin kovasti, että raahaisivat minut jouluaattona vaikka väkisin ihmisten ilmoille, nauroin. Onneksi oli sellaisia naa- pureita kuin Niemisen Terttu ja Erkki, enhän minä muuten olisi mihinkään voinut lähteä. Talo oli lapsuudenkotini. Varmaan lapsetkin säikähtivät. Voi sitä taivastelua sairaalavuoteeni äärellä, vaikka eihän minulla siinä vaiheessa mitään hätää enää ollut. Kotiportilla toivotin taksikuskille ja autoon vielä jääville matkustajille hyvät joulut ja kävelin tutulle ovelle. Ihan tuli vilu, kun muistelin, miltä oli tuntunut maata portaiden alapäässä avuttomana ja yksin, varmana siitä, että tämä oli nyt kaiken loppu ja että tästä minä en enää nousisi. Rapsutin koiran kylkeä ja annoin sille tuliaisiksi siankorvan. Oli ollut ihan oma valintani, että halusin olla edellisen joulun yksin kotona. Ja olihan se toisaalta mukavakin vähän matkustella, kotona nyt aina sai olla. Olin vähän suunnitellut, että eläkevuosiksi muutettaisiin kirkolle, mutta ei Väinö innostunut semmoisesta, metsämies kun oli henkeen ja vereen
Mitä lapsetkin sanoisivat, ja lapsenlapset, mummun pikku kullanmurut. Vajosin jonkinlaiseen transsiin. Jos minun pitäisi kuolla tähän, ainakaan minun ei tarvitsisi lähteä ihan yksin, ajattelin kyynelten valuessa pitkin poskiani. Hääräsin aattona kaikenlaista ja iltapäivällä lähdin ulos lakaisemaan rappuja. Tähänkö minä nyt kuolisin, jouluaattona omalle kotiovelleni. Avun huutaminen ei hyödyttäisi, sillä kuuloetäisyydellä ei ollut ketään. Huusin taas niin paljon kuin sain itsestäni ääntä. Nyt sain kantapään kautta huomata, että puhelinta tarvittiin muuhunkin kuin liikeasioiden hoitamiseen. Sovimme, että tytöt perheineen tulisivat tapaninpäivänä, mutta jouluaaton ja joulupäivän olisin yksin. Väinön juttuja tämän täytyi olla, mutta eikö hän nyt mitään muuta tapaa keksinyt saada minut luokseen kuin kaataa lumeen ja vielä tulla itse koirana paikalle. Tai mikä ettei, kävihän se näinkin, jos kerran oli minun aikani lähteä. Jo papan kuolema oli ollut heille suunnaton järkytys, kun kaikki oli tapahtunut niin kovin äkkiä. Tämän täytyi olla unta, ajattelin ja suljin silmäni. Hoidin asiani lankapuhelimella ja kännykän laitoin taskuun kauppareissulle, jos muistin. Toisena jouluna ilmoitin, etten lähde mihinkään. Kalakaverit ja hirviporukan miehet olivat sanoneet Väinöä Väiskiksi, kai minäkin joskus, ja nyt Väiski oli siinä vierelläni. Ensin luulin otusta sudeksi ja näin jo sieluni silmin, miten meheviä otsikoita iltapäivälehdet repisivät siitä, kuinka peto oli raadellut vanhuksen hänen omassa pihassaan. Hyvänen aika, minulta pääsi. Luulin olevani suhteellisen hyväkuntoinen mummeli, mutta kun suunnittelin vetäväni käsivoimilla itseni ylös rappuja avoimeksi jääneelle ovelle, hanke tyssäsi heti alkuunsa. En minä kuolemaa pelännyt, mutta en halunnut sen tapahtuvan näin. Alinta rappua harjatessa se yhtäkkiä tapahtui. ritin liikuttaa itseäni, mutta siitä ei tullut mitään. Olin kuullut näistä tapauksista, mutta kun itse olin koko ajan pystynyt jopa ajamaan polkupyörällä, en ollut koskaan pelännyt, että jotain sellaista tapahtuisi minulle. Semmoiseen näkyyn en halunnut rakkaitteni tör-. Joulu menisi sairaalassa, oli ensimmäinen ajatukseni, kunnes mieleeni juolahti, että eihän kukaan toimittaisi minua sinne. Entä, jos minäkin menisin samalla tavalla yllättäen. Kiitos, sopersin sille, ja sen silmistä näin, että se taisi ymmärtää sanani. Minulle ei olisi tullut mieleenkään lähteä tekemään lumitöitä puhelimen kanssa, sillä enhän minä ollut mikään kiireinen bisnesihminen, jonka piti olla koko ajan tavoitettavissa. Kotona olisi ehkä ollut helpompaa, ei olisi koko ajan tarvinnut peitellä itkuaan, kun ei toisten nähden kehdannut koko ajan vollottaa. Olin luullut leikkauksen onnistuneen täydellisesti, mutta ei se sitten ihan niin tainnut ollakaan. Sinäkö tulit hakemaan minua. Jalat kerta kaikkiaan menivät alta ja mätkähdin maahan mielettömän kivun viiltäessä ruumistani. Mutta toivottavasti joku sentään löytäisi minut ennen kuin korpit nokkisivat minut palasiksi. En minä koiristakaan erityisemmin pitänyt, en ainakaan tällaisista takkuisista honkottajista, mutta ainakaan otus ei näyttänyt murhanhimoiselta. Ehkä se oli yhtä yksinäinen kuin minäkin, kulkukoira kenties. Hypotermian ensioireita, ajatteli järkevä puoleni, joka kuitenkin sumeni koko ajan. Pitihän paikkojen olla siistit jouluna, vaikkei kukaan ollutkaan tulossa. Minulle lonkkaleikkauksessa muutama vuosi sitten laitettu tekonivel oli lähtenyt pois paikoiltaan, sitä tämän täytyi olla. Koira nuuhki minua hetken, taisi nuolaistakin poskea ja asettui lopulta makaamaan puoliksi päälleni. Y Ensin yritin hätistää sitä pois, mutta yllätyksekseni tuntui hyvältä, että se oli siinä, elävä ja lämmin olento. Tämä oli sitä hänen outoa huumorintajuaan, jota olin vuosien mittaan oppinut ymmärtämään, vaikkeivät hänen kaikki juttunsa minua naurattaneetkaan. Tai ei sittenkään. Se ei kuitenkaan ollut susi, vaan koira. Tiesin sen, mutta varmuuden vuoksi huusin niin paljon kuin sain kurkustani lähtemään ääntä. Kenenkähän koira oli, mahtaisiko sen isäntä tai emäntä kaivata sitä. Lonkkaan sattui niin mielettömästi, että olisin luultavasti pyörtynyt, jos olisin yrittänyt liikkua johonkin suuntaan. Lumihankien keskellä metsien ympäröimänä olin kuin herran kukkarossa. Onko sinun nimesi tosiaan Väiski. Vain kaiku vastasi minulle, muuten joka puolella oli hiljaista, linnutkin olivat käpertyneet pesiinsä joulunviettoon. 12 Kännykkäni oli keittiön pöydällä. Tämä oli jo liian paksua Väinöltäkin, ajattelin hämärästi. Huomasin koiran kaulassa kuluneen pannan ja tartuin siihen. Ehkä sinun pitäisi haukkua, että ne tietävät sinun olevan täällä, ehdotin, mutta koira vain katsoi minua surullisena. Hiljaisuuden katkaisi kummallinen läähätys takaani. Kotini vierestä kulki hevosmiesten ja lenkkeilijöiden suosima pikkutie, mutta ei siellä jouluaattona kukaan kulkenut. Tytöt olivat vannottaneet minua pitämään sitä aina mukana, mutta en ollut oikein päässyt sinuiksi koko vekottimen kanssa. Makasin maassa omituisessa asennossa ja tajusin siinä samassa, mitä oli tapahtunut. Tiesinhän minä, että jotkut pitivät koiria ihan ihmisen veroisina ystävinä, ja nyt ymmärsin, mitä se tarkoitti. Koira vastasi vispaamalla hetken häntäänsä. kysyin, ja koira lipaisi kielellään lumista lapastani. Niemisetkin olivat lähteneet poikansa luo joulunviettoon ja olin ihan yksin, mutta hätäkös minulla oli. si viettää joulu heidän luonaan ja kai se oli hyvä niin, vaikka minulla oli ihan mahdoton ikävä Väinöä
Yöksi luvattiin känaamainen ja pakkasta, silloin Joulu menisi sairaalassa, oli vähän luimun näensimmäinen ajatukseni, köinen, Väinö oli loppu viimeistään tulee, toivottavas- kunnes mieleeni juolahti, että ollut pyöreänaati jo vähän aikai- eihän kukaan toimittaisi mi- mainen pullapossemmin. määvän tapaninpäivänä. Onneksi minulla sattui olemaan kotona tällainen kaulapussi, jossa sitä on kätevä pitää kaiken aikaa mukana, Virpi selitti. Tämä oli pitsä. ki, vähän sellainen nua sinne. pi, lämpötila nollan seutuvilla, toi Juokse autolle päin, juokse! Mene nen heistä kuului puhuvan puhelivaikka auton eteen, kunhan saat sen messa jommankumman tyttäreni pysähtymään, patistin, mutta ei koi- kanssa. Sen verran paljon tässä pelästyttiin, että joulu ei muutenkaan ole tuntunut joululta. Tytöt olivat jo käyneet kotona hakemassa kännykkäni ihan kuin minä sitä sairaalassa olisin tarvinnut. duin, kun koira nousi päältäni ja alAmbulanssi tuli onneksi pian, ja koi haukkua. Kiva nimi, se on ihan Väiskin nä Ei se mitään, ainakin sinä yri- köinenkin. Mene! päälle, toinen mutisi ja käveli sisälle Koira katsoi minua kummastunee- taloon. taas lämmittämään minua. Mene sinä vastaamaan, kuiskasin Jos sitten jotain lämmintä edes ja tönäisin sitä. Viedään se vaikka koirahoitolaan, toinen poliiseista keksi. Varmaan jompikumpi tytöistä, ajat Se oli tämä Väiski, kuiskasin. Ovet kolisivat, mutta samapa tuo. täällä saattaa olla jokin hätä, kun puOlin jo puoliksi unessa, kun jokin helimeen ei ensin vastattu ollenkaan sai minut havahtumaan. Ruokaa antaisin, jos vain voi- Katsoin koiraa sillä silmällä, mutta sin, mutta nyt me piruparat ei voida en minä Väinön piirteitä siinä nähkuin odottaa täsnyt. Vierastunnilla huoneeseen tuli vipinää, kun kumpikin tytär perheineen marssi sisään. En minä siitä toimenpiteestä tiennyt mitään ennen kuin nyt jälkeenpäin television sairaalasarjasta katselin, miten se tehtiin. kuin se televisiosaivuin uudelsa usein esiintyvä leen horrokseen, mutta havah- ortodoksipappi. olla avun tarpeessa. Puhelin ei ol- Väiski pelasti henkeni. Eihän pelastajani voinut jäädä oman onnensa nojaan lumeen ja pakkaseen. inkku ja muut jouluksi varaamani ruoat saivat unohtua jääkaappiin, sillä minun aatto-iltani kului keskussairaalan ensiavussa. Kuulin auton äänen: hätäkös minulla siinä poliisien seujossain lähistöllä oli joku, mutta rassa enää oli sitä odotellessa. din, kun se tuli takaisin ja asettui Se on Väiski, vastasin. Koira, muistin vielä. Totta kai me tulimme, tytöt hössöttivät. joku puhui ambulanssin tilaamises Tämä sitten sattuu, ambulanssita, askeleet lähestyivät minua. Haette sitten sieltä, kun pääsette sairaalasta. telin, Tuula tai Virpi. lista kolinaa ja läähätystä. Puhelin! ja sitten oli kuulunut vain kummalSen ääni kuului avoimesta ovesta. miehet sanoivat valmistautuessaan Poliisista päivää, täällä taidetaan nostamaan minua paareille. huomaisiko kukaan koiraa tai kuu Onneksi ei ollut tämän kylmemlisi sen ääntä. ähisin. ei kajota, niin paljon minuun sattui. Koirakin havahtui ääneen ja nytkin, mutta ilmoitin, että minuun kohotti päätään. Mikä se Et sitten ehtinyt ajoissa, hymäh- nimi on. Tämä oli kyllä viimeinen joulu, jonka vietit yksin, ja tätä sinä pidät vastedes aina mukanasi. Minulle oli jäänyt epäselran tarvinnut juosta mihinkään, sillä väksi, kumpi heistä oli soittanut, auto oli jo pihassani. Tapaninpäivänähän teidän piti vasta tulla, eikä silloinkaan nyt, kun minä jouduin tänne. toon, jossa pystyisin makaamaan Niin, teidän tyttärenne soitti, että matkan sairaalaan. Käsilaukku, henkäisin, kun he valmistautuivat jo sulkemaan sairasauton ovia. keä. kaan, kun he asettelivat minua asen Puhelu. loppui saman tien. Minut vaivutettiin kevyeen uneen ja lonkkani niksautettiin kohdalleen. Hurjan näköiseltä touhulta se näytti: monta ihmistä hääräsi kimpussa ja jalkaa väännettiin sinne ja tänne. Satuttiin ole Siitä vaan, sanoin reippaasti, maan lähistöllä partioimassa, kun se vaikka luulin kuolevani siihen paikpuhelu tuli. Teillä on viisas koira. Miten te nyt tänään lähditte ajamaan, joulupäivänä. Tästä saat sen aina käsiisi, jos tulee jotain. 13 K V. Taputin sen laihaa kyl Jaa-a, tiedä häntä, naurahdin. tit parhaasi. lut kaukana, se oli matalalla pöydälPoliisit olisivat kantaneet minut silä heti eteisessä, mutta minulle se oli sälle lämpimään ja hyvinhän se kahtoivottoman kaukana, tavoittamatto- delta raavaalta mieheltä olisi käymissa. Toinen jäi pitämään minulle na, aikoi jo painaa päänsä takaisin seuraa, sanoi oman mummonsakin vatsani päälle, mutta sitten se yht- joutuneen joskus samaan tilanteeäkkiä nousi ja kävellä jolkotteli rap- seen, apu vain oli onneksi ollut läpuja ylös eteiseen. Kun heräsin siitä unesta, kivut olivat poissa, mutta sen verran tuoreessa muistissa ne vielä olivat, että kävelemään ei ihan heti tullut mieleen lähteä eivätkä sairaalan jouluruoatkaan maistuneet ennen kuin seuraavana päivänä. Poliisit ojensivat minulle laukun ja lupasivat laittaa oven lukkoon. Puhelimen pirinä hempänä kuin minulla
Väiskiä pitäisi kyllä muistaa jo Onhan Väiski toki täällä. Selitin sille, että naapurit pitäisivät sitä joulun luonaan. Joku koirista enemmän tietävä oli sanonut, ettei Väiski ainakaan ihan nuori enää ollut, joten minulla ei ollut aavistustakaan, miten kauan se olisi luonani. Sehän nyt oli vain vahinko tai mitä lie kohtalon johdatusta, että se koira osui sinne ja vielä sattui vastaamaan siihen puhelimeen. Onneksi tessani siinä maassa hämärän raja- koiratalon isäntäväki lupasi ystävälmailla. oulun jälkeen minut siirrettiin Totta kai se käy, minulle luvatviikoksi kotipitäjän terveyskes- tiin. En tiennyt, mistä Väiski oli tullut ja minkä ikäinen se oli. Tokihan minä sen paikan tiedän. ollut jo vähän aikaa ilman kotia. Se tiesi kyllä, että tulisin takaisin. sinne koirien löytökodin. Me olemme yrittäneet Väiskiä. Että oikein Väiski, tytär hymähti. Voi olla, mutta siitä huolimatta en voinut jättää Väiskiä sinne, kun se katsoi minua lempeillä silmillään. tunut kunnolla kotiin. nyt lupasin ottaa hoidettavakseni ilman kotia jääneen koiran. Kyllä sinulla ajatellut koiran ottamista, en koskävi melkoinen tuuri, kun se rakki kaan. Navettakissoista aan. koiria, mutta hän oli hoitanut ne Ei Väiski ole mikään rakki, tu- itse, minä en ollut erityisen innostuhahdin, ja taas tytöt katsoivat toisi- nut koko otuksista. Väinöllä oli joskus ollut ajosattui tulemaan sopivasti paikalle. Meidän tutustumisestamme tulisi kohta vuosi. Kyllä hän varmaan ymmärtää nimivalintasi, jos sattuu seuraamaan touhujasi pilven reunalta. Ei tietenkään mi- nisti minut. Kun näin Väiskin, en ollut uskuksen vuodeosastolle ja sitten jo koa silmiäni. Otat koiran. Koira Kotimatkalla taksissa sain päähä- hyppeli minua vasten ja näytti siltä ni, että halusin tietää nyt saman tien, kuin olisi kovasti iloinnut näkemimitä Väiskille kuului tai oliko sitä sestäni. Toisaalta enhän minä voinut tietää omien päivienikään määrää, joten oli turha pohtia, kauanko meidän yhteinen tiemme jatkuisi. olin itsepäinen. Varovainen ja se oli tainnut jo vähän lihoakin. Tuula ihmetteli. tenkin, viedä vaikka jotain herkku- Koirahoitolan emäntä tiesi heti, ketä ja sinne koirahoitolaan. meen ja pakkaseen. oli minut pelastaKymmeneen vuonut. En ollut koskaan kokuumetta tai jotain. piti olla, mutta ihan normaalisti sai Mikä omituisinta, se selvästikin tunelää, lääkäri sanoi. Poliiseilla Tytöt eivät ihan nikottelematta suon tapana viedä irtokoirat sinne. tään jumppaa ja hosumista, hän täs Väiski on ollut vähän apaattimensi, mutta minulla oli aikaa ottaa nen ja olen ollut aika huolissani siirauhallisesti. Kyllä niillä minä pidin, mutnyt riittäisi puhuta kun navetassa mista, mutta min- Eihän pelastajani voinut jää- ei enää ollut muikä minä sille mah- dä oman onnensa nojaan lu- takaan eläimiä, ei doin, että Väiski ollut kissojakaan. Oli se minusteen en ollut nähtakin aika omituisnyt meillä muita ta, että koira oli sen niminen, mutta eläimiä kuin tinttejä lintulaudalla ja kai se oli joulun ihme. Kysyin taksikuskilta, tiesikö lisesti tulla tuomaan koiran minulle hän, missä oli paikka, jonne yksik- seuraavana päivänä, kun olisin asetseen kuljeskelevat koirat vietiin. takkuisesta turkista päätellen se on Niin, sen koiran nimi oli Väiski. VALPURI -E J 14. Onkohan se nyt P ihan viisasta. Minä en jätä sinua, lupasin koiSellainen nuoripari osti jokunen ralle ennen lähtöäni, ja se tuntui ymvuosi sitten maalaistalon ja perusti märtävän, mitä sanoin. tarkoitin. ian me jo olimmekin perillä. Me kaksi emme koskaan hylkäisi toisiamme. Sen turkki oli siistitty sainkin palata kotiin. He ovat kilttejä ihmisiä, jotka sinä tunnet hyvin, selitin ja se tuntui ymmärtävän. Just joo, Tuula naurahti. etsiä sille kotia, mutta kukaan ei ole Huomasin, miten tytöt vilkaisivat kaivannut sitä. Ehkä minä ne jättää, mutta taksikaan tuskin oliolin vain nähnyt unta koirasta maa- si ottanut koiraa kyytiinsä. Onneksi isä oli huumorintajuinen ja hauska mies. ivät uskoneet, että sinä olit Väiski jo meille tullessasi, hymähdin ja rapsutin koiraa korvan takaa. Enhän minä voinut sitä sinylipäänsä edes olemassa. Eivät koirat ole niin älykkäitä, että omalla järjellään pelastaisivat ihmisiä, kai sinä sen käsität. Turha niitä joskus talviaikaan hiiriä eteisessä, ja oli pohtia ja päivitellä. Sinä Jospa minä ottaisin sen, hihkaimakasit siinä maassa aika kauan, sin ennen kuin ehdin ajatella asimutta täytyy toivoa, ettet saa keuh- aa sen enempää. Mihin sitä vanhalla ih- tä, mutta nythän se suorastaan herämisellä enää hoppu oli. lattaneet uutta lemmikkiäni, mutta Käydäänpä siellä, totesin. si henkiin, emäntä ihmetteli. Kai se sitten on niin, mumisin. Laihasta kropasta ja toisiaan
Luullaan myös, etteivät tavallisessa ammatissa olevat osaa käyttää omaa päätään ajatellessaan tai eivät saisi osata, koska eivät ole sivistäneet itseään akateemisilla oppikirjoilla. Me emme itse vaikuttaa, millaiseen perheeseen synnymme tai millaisen ulkonäön saamme, mutta me voimme kaikki tehdä elämästämme kuitenkin hieman sie- dettävämmän, jos tuntuu, että olemme jääneet monesta vaille. Kertokaa, mikä on tavoitteenne, toteutuuko se ja oletteko onnellisia. Kauniit ihmiset, älkää välittäkö katseellisten puheista, joita voi ehkä ilmaantua. Pikkutärkeissä puvuntakkijuhlissakin keskeisin teema on "suoritukset ja koulutukset". Naapureita varmaan ärsytti se, kun en osallistunut juoruihin tai pihakokouksiin, joissa puitiin läpi toisten ihmisten asiat. Naamalla kukkii kärsimyksen kukka, joka estää kaiken elämänilon, mukavat asiat ja hymyn. Toisen tekemisiä ja olemisia pidetään niin mahtavana, että niitä täytyy mainostaa muillekin. Halusin vain olla ja elää perheeni kanssa rauhassa. Tänä päivänäkin myös valitsen elämääni ihmiset, joiden tunnen olevan samanhenkisiä itseni kanssa. Tänä päivänäkin vielä joskus mieleen hiipii katkeruus siitä, kuinka väärin minua on kohdeltu ja aivan ilman omaa syytäni. Itse olen ihan tyytyväinen elämääni, jos saan olla ja elää ja vanheta rauhassa läheisteni kanssa. Pohjimmiltani olen hyväsydäminen ihminen, ja minulle voi tulla puhumaan asiasta suoraan. Pian alkoi sama kierre uudestaan. Siinä on mielestäni jo pahemman kerran sairastuttu perfektionismiin, jossa kunnianhimo, sosiaaliluokat ja suoritukset hallitsevat koko elämää. Julkaistusta kirjoituksesta maksetaan 5 euron palkkio. Olen huomannut, että huumorintajukin on monelle vieras käsite, kun on aina vain pysyttävä asiassa ja kehiteltävä päässään häpeän tunteita mitättömistäkin asioista. Olen myös uskossa, ja sen ansiosta elämäni on tasapainoisempaa kuin nuorempana. Kirjoita osoitteeseen Tosi Elämää, Juttutupa, PL 246, 90101 Oulu. Tilanne oli kuitenkin niin ahdistava, että muutimme pois. MIRJA KUNNIANHIMOSTA TULEE PAKKOMIELTEINEN SAIRAUS Olen usein ihmetellyt, miksi kunnianhimosta, sosiaaliluokista ja suorituksista on tullut joillekin ihmisille ihan pakkomielle, ettei enää osata muusta puhuakaan tai edes ajatella muuta. Meikkasin ja olin huolitellun näköinen, mikä saattoi aiheuttaa kateutta etenkin naapurin naisissa. Vaikka vei vain roskapussin pihalle tai muuta vastaavaa, aina oli naama ikkunassa. Minusta ei saa juoruilevaa ihmistä eikä siihen suuntaan viittaavaakaan. Lapset nimittäin uskovat näihin käsityksiin ja käyttäytyvät sen mukaisesti. Te kaikki nuoret ja vanhat, eläkää itsellenne, mutta myös toisille ihmisille ja olkaa auttavaisia ja hyväsydämisiä, niin teille koituu siunausta omaan elämäänne. Tarpeeksi ärsytettynä minäkin saatan sanoa toisille ihmisille tosi rumasti. Juttu tupa ELÄ JA ANNA TOISTEKIN ELÄÄ Nuorena naisena muutin paikkakunnalle, jossa naapurit olivat pahimpia kyttääjiä. Olkaa kuitenkin ulkonäöstänne kiitollisia oikealla tavalla. 15. KOKKIÄITIVM78 Juttutupa odottaa juuri sinun ajatuksiasi ja mielipiteitäsi. Itseni varalle minulla on omat unelmani, enkä siis odota lasteni toteuttavan omiani. Itse hyväksyn lapseni sellaisinaan ja rakastan heitä ehdoitta, vikoineen ja puutteineen. Toivoisin tälle palstalle mielipiteitä, varsinkin teiltä suorituskeskeisiltä perfektionisteilta, joille kunnia on kaikki kaikessa. Pian alkoi kyttääminen ja kyräily. Tänä päivänä en ole huomannut uusissa naapureissani kyttääjiä tai sitten osaan olla välittämättä sellaisista asioista niin paljon. On olemassa myös perheitä, jotka kategorisoivat jopa omat lapsensa eriarvoisiksi vain koulutuserojen vuoksi. Ne, joilla ei niitä katsota tarpeeksi olevan, ovat sitten joko näkymättömiä tai aivan "outoja". Mielestäni tällaisten vanhempien ei pitäisi tehdä lapsia ollenkaan, jos heidän tavoitteensa on saada lapsesta vain omien unelmiensa toteuttaja ja niin sanottu palkintovasikka. Pettymys voi olla suuri, jos kaikista lapsista ei tule toivotunlaisia ja pahinta, mitä vanhemmat voivat lapsilleen tehdä, on kohdella heitä eriarvoisesti. Akateemisesti koulutetuille annetaan joissakin tilanteissa parempi kohtelu ja heidän mahdollisille edesottamuksillekin on olemassa perustelut ja selitykset, koska "hienon" koulutuksen varjolla heidän vilppinsäkin on oikeutettua. Onko täydellisyys sen arvoista. Liitä mukaan nimesi, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkitilisi numero. Uudessa paikassa oli aluksi ihan kiva asua, kunnes sinne muutti eräs nainen perheineen. Toivon, että lapsistani tulee terveitä ja onnellisia ja että he pitävät työstä, jonka valitsevat ammatikseen
Että tätä on odotettu! Markus tarttui käsivarteeni ja kääntyi painamaan suukon poskelleni. Yhteisestä risteilystämme piti tulla suhteemme kohokohta ja niin siitä tulikin tosin ihan eri tavalla kuin olin kuvitellut.. Meillä kummallakaan ei ollut halua ajautua salasuhteeseen, mutta intohimo oli päätöstämme voimakkaampi. petin ja petyin 16 Perheenäidin harharetki: una saapui Turun satamaan ja näin ikkunasta kutsuvana loistavan sinivalkoisen laivan. Vanhan avioparin tunnisti puhumattomuudesta, me olimme höpöttäneet ja nauraneet koko matkan ajan kuin vallattomat pikkulapset. Vastapäätä istuva nuoripari käänsi häveliäästi katseensa muualle, heidän mielestään olimme varmaan liian vanhoja moiseen hömpöttelyyn. Olimme matkalla nauraneet, että meistä kahdesta näki luultavasti sadan metrin päähän, ettemme olleet naimisissa keskenämme. Ja oli- J Olin jo pitkään ollut kyllästynyt elämääni, kun Markus ilmestyi elämääni internetin välityksellä
Ensimmäinen tapaaminen oli johtanut toiseen, olimme pujahtaneet toistemme luo ruokatuntien aikaan tai illalla, kun kotona luultiin meidän olevan lenkillä tai ostoksilla. Meillä ei ollut yhteisiä harrastuksia, iltaisin katselimme omia ohjelmiamme eri huoneissa, puheenaiheetkin olivat vähissä. ko joku kuullut kypsään ikään ehtineestä pariskunnasta, joka piti junassa toisiaan kädestä. Tutustumisestamme oli kuukausia, kun lopulta olimme saneet tilaisuuden toteuttaa haaveemme ja rakastella ensimmäisen kerran. Siihen yhteen kertaan se oli jäänytkin, tähän asti. Markuksen kanssa olin nauranut enemmän kuin ehkä siihen asti koko elämässäni. Olimme olleet yhdessä lukiovuosista saakka ja elämämme oli rauhallisen tasaista. En minäkään olisi vielä puoli vuotta sitten osannut kuvitella, että joskus haluaisin osoittaa jollekulle hellyyttä julkisella paikalla. Ei velkaa tai työttömyyttä, ei väkivaltaa, viinaa tai muita suuria ongelmia, lapset olivat terveitä, me itse samoin. Me näimme asiat samalla tavalla, joskus huomasimme ajattelevammekin samaa asiaa. Mielessäni suunnittelin, että kunhan molempien lapset olisivat aikuisia, meitä odottaisi yhteinen tu17. Koska meidän piti olla varovaisia, emme koskaan voineet olla yhdessä kovin pitkään, ja ikävä toisen luo oli ainainen tuttava. Nykyisellä Mirjalla oli vaikeuksia saada pidettyä näppinsä irti miehestä, josta oli viime kuukausien aikana tullut hänelle maailman tärkein ihminen. Meillä oli samanlainen huumorintaju. Olin varmaan klassinen esimerkki turhautuneesta perheenäidistä, joka ajautuu vieraan syliin, mutta minä itse kuvittelin, että kyse oli jostain paljon suuremmasta asiasta, kenties elämää suuremmasta vuosisadan rakkaustarinasta. Viime vuosina olin kuitenkin alkanut yhä useammin kaivata elämääni jotain muutakin. Olimme kumpikin sepittäneet kotona tarinan työmatkasta, ja vaikka olin ollut varma, että Heikki huomaisi heti minun valehtelevan, hän oli todennut vain, että sehän oli kivaa vaihtelua. Lasten jälkeen tietenkin, täsmensin mielessäni. Eihän sellainen ollut sopivaa, entinen Mirja oli ajatellut. Ulkopuolisen silmin me olimme varmaankin täydellinen perhe, ja tässä minä kuitenkin olin menossa viettämään laivalomaa toisen miehen kanssa. Sitten hän oli halunnut soittaa, enkä kai koskaan unohtaisi perhosia vatsassani, kun olin odottanut puhelimen pirahdusta. Jos yritin sanoa jotain, minusta tuntui, ettei hän edes kuunnellut. Kävimme pitkiä puhelinkeskusteluja lopulta päivittäin ja sitten päätimme tavata. Sen piti jäädä yhteen kertaan, meidän piti vain käydä viattomasti kahvilla eikä sen enempää, olimmehan kumpikin perheellisiä ja omasta mielestämme kunnollisia ihmisiä, joiden elämään eivät mitkään sekoilut kuuluneet. Tällaisista asioista ei ollut koskaan tarvinnut edes puhua, sillä aihetta mustasukkaisuuteen ei ollut puolin tai toisin koskaan ollut. Tätä irtautumista arjesta oli suunniteltu oikeastaan siitä lähtien, kun olimme alkaneet tapailla. Se oli niin erilaista, sai ihon värisemään, sydämen hakkaamaan, vei yöunet ja aiheutti päiväaikaan katkoksia aivotoiminnassa. Minä, päälle nelikymppinen kolmen lapsen äiti, olin korviani myöten rakastunut. Siinä ei sinänsä varmaankaan olisi ollut mitään pahaa ja kummallista, ellei lasteni isä olisi myös sattunut olemaan mukana kuviossa. Lapset eivät enää lähteneet mukanamme mihinkään, mutta me kaksikaan emme käyneet missään. Netistä alkanut tuttavuus oli pitkään ollut harmitonta toisen työpäivän piristämistä hauskoilla sähköposteilla. Tiesin, että hän luotti minuun kuin painettuun sanaan, me kumpikin olimme aina luottaneet toisiimme. Markus oli ehdottanut, että livistäisimme laivalle, jotta saisimme vihdoinkin olla yhdessä vähän pitempään. Rakkautta lapsiin ei kuitenkaan voinut verrata rakkauteen miestä kohtaan. Se oli tapahtunut Markuksen äidin asunnossa, kun äiti itse oli Pietarin matkalla. Senkin piti jäädä siihen yhteen kertaan; olimmehan aikuisia ihmisiä ja tiesimme kyllä, mitä seksi oli, ei meidän tarvitsisi alituiseen toistemme syliin sännätä. Lapset kasvoivat, omaa aikaa oli aina vain enemmän, tuntui kuin Heikki ja minä olisimme ajautuneet koko ajan kauemmas toisistamme. Markuksesta olin löytänyt sen toisen puoliskoni, jota itsekään sitä aavistamatta olin koko elämäni ajan etsinyt
Vaikka Markus oli vakuuttanut, että olin kaikin puolin täydellinen nainen, minun ei ollut helppo joka hetki unohtaa keski-ikää lähestyvän naisen vartaloani. lin ollut vähän hämmästynyt, kun olin huomannut, että Markuksella oli taskumatti mukana junamatkaa varten. En edes muista18 O meillä ei ollut mitään päällä. levaisuus. Tiesin, että hyvään seksiin kuului täydellinen antautuminen tunteiden vietäväksi, ja toivoin, että pystyisin siihen. Joskus iltaisin saatoin ottaa lasillisen viiniä, Heikki hankki ehkä pari saunakaljaa viikonlopuksi, mutta muuten meillä ei juurikaan pulloja näkynyt. jasi meidät baariin. sen kasvatuksen. Tiesin kierähti päältäni. Tuntui uskomattomalta ajatella, että meillä oli edessämme lähes vuorokausi yhteistä aikaa ilman, että tarvitsi jännittää, kuka ehkä käveli auton ohi ja eillä oli terminaalissa tunnin näki meidät halailemassa. ei ollut meistä eriOlin varannut iltyisen vastenmietaa varten mekon linen, mutta tunsin silti helpotusta ja korkokengät, mutta Markus sakatsellessani ohikäveleviä ihmisiä. Paluumatkalla piipahdeten. sa, mutta kun tulin takaisin baaritis Vihdoinkin rakas, hän huohotti kille, näin hänen olevan melkoiseskaulaani vasten. huomaavinani, että hänen puheen Sori, mutta ei taida nyt tulla misa alkoi sammaltaa. lut se asia, jota hän eniten olisi kau- Yhtäkkiä hänelle tuli kuitenkin kiihistellut. ten olen odottanut tätä hetkeä. Siksi tuntui ihmeelliseltä tuntea pitkästä aikaa olevansa haluttu nainen. M M E. Näin meidät viettämässä eläkepäiviä ilman kiirettä ja hoppua. Yritin jopa ylipuhua Markusta lopettamaan tupakanpolton, jotta hän eläisi pitempään, ja saisimme niitä kaipaamiamme yhteisiä rollaattorivuosia. Hädin Markus kumosi sillä välin, kun tuskin maltoimme riisua takit yl- kesken oman siiderini kävin vessastämme. noi, että ne ehtisin pukea myöhemEi ainuttakaan tuttua kasvoa! minkin. Ajatus remmasta vuosisadan rak- kaisten pukeutua. re pukea vaatteita ylleen. Siitä oli vain niin kauan, kun olin harrastanut intohimoista seksiä. Saatoimverran aikaa, ja Markus oh- me omistautua vain toisillemme. Minusta tuntui, että olin puhunut Markuksen kanssa kaikesta mahdollisesta taivaan ja maan välillä, mutta hänen suhtautumistaan alkoholiin en yllätyksekseni tiennyt. Mennään ihan näissä tavallisissa arkus oli varannut meille nä- vaatteissa vähän kiertelemään laiköalahytin, mutta emmehän vaa. kaustarinasta. Jotenkin olin kai pitänyt itsestään selvänä, ettei niin mukava mies voinut juoda. varmaankin samal- heenäidistä, joka ajautuu Jos ei nyt kumle laivalle eksyiminkaan, Tarkoisi jommankumman vieraan syliin, mutta itse tan, että... Kun olimme tavanneet, hän oli aina ollut liikkeellä omalla autolla, joten en ollut koskaan nähnyt hänen juovan mitään. Tosin tiesin, että laivalla nautittiin alkoholiakin, ja olin mielessäni ajatellut, että mekin kävisimme ravintolassa nauttimassa pari drinkkiä. Meillä kotona viina ei oikeastaan näytellyt minkäänlaista osaa elämässä. Minun pitäisi täs- minulta pääsi. Se tekisi hyvää varsinkin minulle, joka olin aina ollut sängyssä hieman estoinen ja ehkä arkakin. Kohta pääsemme laivaan, Mar Käydään tuolla ja tullaan sitten kus sanoi ja veti minut itseään vas- takaisin. Siemailin siideNäytti kuitenkin siltä, että Marriäni hiljalleen, Markus ehti hakea kuksella ei ollutkaan kaikki kunsinä aikana kaksi olutta lisää, ja olin nossa. Minusta sinun ei pitäisi enää ot Niin minäkin, kuiskasin, ja kohta taa, sanoin mahdollisimman ystä- nut, milloin Heikki olisi lähestynyt minua niissä merkeissä. Mennään vaikka olevani hieman outo lintu alkoho- vähän kävelemään ja otetaan yhdet lin värittämässä nykymaailmassa, paukut yökerhossa. sillä olin saanut hyvin viinavastai Ja siitäkö sitten on apua tähän. Et tiedäkään, mi- sa tuiskeessa. Minuläiti olisi nähnyt minut nyt, edessäni le riitti se, että sain olla hänen läheloleva siideripullo ei taatusti olisi ol- lään ja että hän piti minua hyvänä. tuttuja, ja joutui- kuvittelin, että kyse oli jos- No, vauhtia nyt! simme paljastumi- tain paljon suuremmasta Markuksella tunsen pelossa viettä- asiasta, kenties elämää suu- tui olevan kova mään koko matkan jano ja aloin huoajan hytissä. Heikin kanssa kaikki oli jo ajat sitten muuttunut arkiseksi tarpeiden tyydyttämiseksi, ja nykyään tahtikin oli kovin harva. Sitä paitsi, jos me päässeet heti tositoimiin. me ikkunasta avautuvaa maisemaa ehtineet edes vilkaista, vaan kaan tiedä, miten monta paukkua duimme suoraan sänkyyn. taan ostamassa tax Olimme etukä- Olin varmaan klassinen esi- freestä joku puteli teen vitsailleet, että merkki turhautuneesta per- yötä varten. sä iässä osata jo relata, en saanut En minä sitä harmitellut, ettemolla näin tiukkapipo. Nauroimme joskus kippurassa suunnitellessamme, mitä kaikkea tekisimme sitten, kun lopulta saisimme olla koko ajan yhdessä ilman perhevelvoitteita. Ei tuo nyt vielä tään, hän henkäisi hetken päästä ja ole paljon, vakuutin itselleni
En tiedä, mihin iskin pääni, seinään vai sänkyyn, sillä Markus heitteli minua vähän aikaa kuin säkkiä. Älä nyt sinäkin ala nalkuttaa, vaan relaa vähän. Luulin, että olisit erilainen, sillä olet tähän asti ollut niin iloinen ja hauska, ja nyt sinusta yhtäkkiä tulikin tuollainen justiina! Ehkä sinun pitäisi katsoa peiliin, sanoin tyynesti. Olin nopeampi ja ehdin nousta sängyltä, mutta en ehtinyt pitemmälle, kun hän tarttui kipeästi käsivarteeni. Miksi te kaikki naiset olette samanlaisia, heti komentelemassa ja määräilemässä. un lopulta olin taas tässä maailmassa, makasin hytin lattialla ja tunsin veren maun suussani. Mikä sinua oikein vaivaa. Ei kai tässä nyt mitään kaatokänniä ole tarkoitus ottaakaan, sen verran vain, että päästään hyvään tunnelmaan. Tarjoilija, joku hyvä juoma hänelle! Minulla on tässä vielä siideriä enkä tarvitse muuta, minulla juoma menee niin helposti päähän, kun en ole tottunut... Sinä ilkeilit minulle, ja minulta paloi käämit, niin saattaa joskus käydä. Minun ei tarvinnut kuin ottaa takkini naulakosta ja kassini. Mirja! kuulin Markuksen säikähtäneen äänen. No niin kultaseni, nyt me jatkamme siitä, mihin äsken jäimme, hän sanoi ja veti minut hytissä itseään vasten. Ennen kuin ehdin edes tajuta, tunsin pyöriväni kuin huvipuiston pahimmassa laitteessa. Tähän asti olen nähnyt sinut vain selvänä ja sitä Markusta minä olen rakastanut. Yhtä hyvään kuin äsken hytissä, hymähdin itsekseni. K un parin tunnin kuluttua, parin huterasti tanssitun hitaan jälkeen huojuimme hyttiä kohti, olin varma, että Markus nukahtaisi saman tien. Yritin kiemurrella itseni irti hänen otteestaan. Minua ei nukuttanut, sillä olin mennyt edellisiltana aikaisin nukkumaan siinä toivossa, että laivalla moiseen turhuuteen ei jäisi lainkaan aikaa. Minä olen tähän asti elänyt maailmassa, jossa sellaista ei tapahdu, sanoin rauhallisesti ja aloin kerätä tavaroitani. Suunnittelin mielessäni, että vaihdan vaatteet ja lähden vielä kävelemään laivalle. Jos olisin tiennyt, että viina on sinulle ongelma, en olisi lähtenyt tänne. Jumaliste, nyt sinä viimeisen tempun teit! Markus ponkaisi pystyyn perhekalleuksiaan pidellen. Sitä minun ei olisi pitänyt sanoa, sillä Markus yritti tulla uudelleen päälleni. Kai sinä käsität, että se oli vahinko. Onneksi meillä oli laivalle tullessa ollut niin kiire sänkyyn, etten ollut purkanut laukkuani. Hei haloo, älä nyt leiki marttyyria! · Irti arjesta ihaniin tunnelmiin Romantiikkaa, draamaa ja vahvoja tunteita! Upeat 100 sivuiset lukuelämykset. Tilaa suoraan kotiisi! K Tilaa ilmaisella ilaa tekstiviestillä Timantin tai Lääkärin tutustumisjakso! 2 kuukautta 2 numeroa vain 9,90 ! Lähetä KTILAA, lehden tunnus, nimi ja osoite numeroon 16303 19 T=Timantti L=Lääkäri Palvelun hinta 0 . Palvelu toimii kotimaisissa puhelinliittymissä.. Näytän sinulle taivaan merkit, rakkaani! Katsotaan sitten aamulla, kun olet selvinnyt, minä ehdotin. Hauskaa tänne on tultu pitämään, hauskaa! Hän painoi suunsa suulleni enkä päässyt liikahtamaankaan hänen allaan. Ja sinäkö sen päätät. Hän kaatoi minut sängylle. Jumalauta, minun silmilleni ei hypitä! Ja sitten minua vietiin. Tätä Markusta, joka mongertaa ja jonka silmät pyörivät päässä, siitä minä en pidä. Ne samat kädet, joiden hyväilyt olivat tähän asti saaneet minut taivaisiin, tuntuivat yhtäkkiä ahdistavilta köysiltä ympärilläni. Tässä mitään aamuja odoteta. Nouse siitä, eihän sinun sattunut, eihän. vällisesti ja aloin aavistella, että unelmaristeilymme ei ehkä sittenkään olisi sellainen kuin monta viikkoa olimme haaveilleet. hän kysyi terävästi. Jouduin kai jonkinlaisen ahtaan paikan kammon valtaan ja potkaisin häntä haaroihin saadakseni hänet irrottamaan otteensa
Mikä matka van illankin ajan, vammani ehkä pa- se sitten oli. En kai, sillä enhän Joku hullu. Etsin kaikkein perimmäisen vapaan tuolin ja vietin yöni siinä. Tiesin, että Heikki oli päättäväinen Kun pääsimme satamaan, en ha- mies, ja jos hän sai jotain päähänlunnut jäädä samaan junaan, vaan sä, sen hän myös teki. Onneksi kukaan ei tullut vessaan, kun parhaani mukaan yritin puhdistaa kasvojani ja sitten meikillä korjata lyönnin jälkiä. Hoipuin ulos hytistä alemman kerroksen aulaan, jossa muistin nähneeni vessan. minut laivaristeilyjä vastaan. Heikki nukkui jo, kun tulin tä, mitä minulle oli tapahtunut, sai kotiin ja yritin hiipiä sänkyyn mah- minut säikähtämään melkein yhtä dollisimman hiljaa. Kuka. Joka paikkaan sattui, mutta tunnusteltuani jäseniäni minusta tuntui, että mitään pahempaa ei ollut tapahtunut, vaikka siinä vauhdissa käteni tai olkapääni olisi hyvinkin voinut murtua. Minut oli kuitenkin kasvatettu niin, että toista ihmistä kohdeltiin hyvin, ja Markuksen äskeinen käytös oli jotain sellaista, mitä en ikimaailmassa voisi ymmärtää. Se, mitä tein Sitä olin itsekin junassa miettinyt. Tiesin, että jäisin kaipaamaan niitä ihania hetkiä, joita meillä oli ollut ja itkisin vielä monet itkut romahtaneiden unelmieni takia. hän parkaisi ja oli yht- kaikessa rauhassa. Hie- kehtaisin mennä töihin, kun kaikki noa, että olet taas kotona, hän sanoi, tietäisivät minun valehtelevan noin ja sitten tapahtui se, mitä kaikkein törkeästi. Eihän tämä voi tähän jäätä, vaan kehotin häntä hakeutumaan dä. Minun oli lähdettävä ennen kuin hän selviäisi ja näkisin taas sen miehen, jota rakastin, koska silloin en ehkä pystyisikään lähtemään. Mi-minä en tiedä, se oli vain Sinä et ole koskaan sanonut, että joku hullu siellä laivan käytävällä, haluaisit, Heikki huomautti. Oletko sinä var- tausta, eikä Heikki ollut sittenkään ma, ettei kylkiluita esimerkiksi ole niin yksinkertainen kuin joskus miemennyt poikki. Olin monja teljettiin putkaan nut nenääni, ja siitä vuota- ta kertaa ilmoittaja poliisit olivat sa- nut veri oli tahrinut koko nut, että lukuisat tamassa vastassa. Haet heti aamulla sairaslovaikutti aidon surkealta. rantuisivat niin, että hän ei huomaisi Minä olin laivalla ihan yksin. mitään tai ainakin nielaisisi selityk- Minä vain... sen mielenhäiriön ja päätin, että ha Herranen aika, mitä sinulle on luan joskus jonnekin, ihan yksin ja tapahtunut. Minulta pääsi huuto, kun näin veriset kasvoni. Hän nosti yöpaitani ylös ja Minä kai mietin liian pitkään vastutki vammojani. sitten joku kävi kimppuusi, joku Sinä olet ihan kokonaan mustel- ihan tuntematonko. eniten pelkäsin: hän laittoi valon Heikki, sanoin surkeana. Sinä et ollut siellä yksin, niin Sinun täytyy saada vakuutukses- kö?. jälkeen, kun lapset olivat lapsia. Me emme ole äkkiä täysin hereillä. Varsinainen kananlento tämäkin unelmamatka! n voinut välttyä tapaamasta Markusta seuraavana päivänä, niin suuri laiva ei sentään ollut. saattanut lisätä kipujani. sönkötin. En anta- maa, ja minä otan yhteyttä sinun nut katumuksen kuitenkaan hämä- pomoosi. tunnit pallomeren kasvoni. Jumaliste, jos tieäärellä lapsia vahtitäisin, kuka hän on, menisin omakä- massa olivat tehokkaasti rokottaneet tisesti antamaan turpiin. Sinusta voi tuntua naiivilta, että tämän ikäinen nainen on näin herkkähipiäinen, mutta en ole tähän ikään kokenut minkäänlaista väkivaltaa, en koskaan, enkä aio kokea sitä nytkään. Muistin, että ennen vanhaan laivoilla oli huoneita, joissa sellaiset matkustajat, joilla ei ollut omaa hyttiä, saattoivat nukkua, ja sellainen tila löytyikin pienen etsimisen jälkeen. ja mitä minulle oli tapahtunut, tunKylkeeni sattui, kun hengitin, mut- tui ihan oikeasti kiinnostavan hänta toisaalta nukkuminen hankalas- tä, enkä ollut koskaan nähnyt häntä sa asennossa edellisyönä oli sekin niin huolestuneen näköisenä. Kai Markuksen nyrkki oli osu- minä ollut halunhänet otettiin kiinni nutkaan. lessäni olin sadatellut. Joku toinen ehkä olisi antanut anteeksi ja jäänyt. hoitoon. häntä aamulla ja ehkä vielä seuraa Ei ollut työmatka. Salaa mielessäni olin toivo- en ole puhunut sinulle totta, ei se olnut, että jos onnistuisin välttelemään lut työmatka. Me jopa kävimme syömässä yhdessä, mutta en puhunut hänelle montaakaan sanaa. 20 E Jos kuvittelet, että olen ylpeä ta jotain korvauksia, olihan se työtuosta, olet väärässä, hän sanoi ja matka. Markuksen nyrkki oli osunut nenääni, ja siitä vuotanut veri oli tahrinut koko kasvoni. Miten minä ikinä rössä ja kömpi lähemmäksi. Sain jonkun ihmeelliseni oveen törmäämisestä. Jos joka paikkaa ei olisi särkenyt, olisin ehkä nauranut omalle typeryydelleni. paljon kuin Markuksen hulluuskoh Mirja, hän henkäisi unenpöppe- taus edellisyönä. Minä päälle. milla. Joku on ha- vuosiin olleet laivalla, emme sen kannut sinut. Heikki, älä! Tämä menee kyllä Sinä siis menit yksin laivalle ja ohi. Ajatus siitä, hyppäsin junasta pois juuri ennen että hän tosiaankin marssisi työpaisen lähtöä ja jäin odottamaan seu- kalleni ja kovistelisi esimiestäni siiraavaa
Sinä olit jonkun miehen kanssa, niinhän. Minä olen pahoillani, et tiedäkään, miten pahoillani. Hänenhän olisi pitänyt olla töissä! Maiju sanoi, että olet aika huonossa kunnossa ja että minun pitäisi käydä katsomassa, tarvitsetko apua, hän sanoi rauhallisesti. Miten minä selittäisin heille pahoinpidellyt kasvoni, ja ennen kaikkea: miten minä saisin Heikin takaisin, sillä häntähän minä vain rakastin! Ajatus siitä, että mei- dän perheemme hajoaisi oman typeryyteni takia, sai minut voimaan pahoin. Siellä mökillä on kamala olla yksin, eikä tässä ole muutenkaan mitään järkeä! hän puuskahti. Minä vain halusin jotain uutta, halusin elää! Ja tähän astiko et sitten ole elänyt. Tavallaanhan minä tajuan, mitä tarkoitat, sillä onhan tämä meidän elämämme nykyään aika tasaista. Haluan vain sinut. Selittäköön Heikki lapsille asiat, hänhän oli meistä se parempi ihminen. Olin tehnyt pahimman virheen, jonka elämässä saattoi tehdä: olin tuhonnut oman perheeni ja pilannut sekä Hekin että lasten elämän. Omastani en enää jaksanut olla kiinnostunut, olisin halunnut vain kuolla. E H ämmästyin, kun eräänä aamuna avasin silmäni ja näin Heikin seisovan sänkyni vieressä. Makasin päivät peiton alla ja itkin, iltapäivällä kömmin ylös laittamaan ruokaa, mutta sanoin lapsille olevani niin flunssainen, etten jaksanut syödä heidän kanssaan. Sinä et lähde mihinkään! Jos joku lähtee, se olen minä, sillä minähän tässä olen väärin tehnyt. Miten taivaan tähden minä selittäisin perheen nuorisolle, että isä oli muuttanut asumaan vanhempiensa mökille. Antaisin ihan mitä tahansa, että saisin sen kaiken tekemättömäksi. En minä kuvitellut, että tästä lähtien elämämme olisi pelkkää auvoa. Heikki naurahti kolkosti. Olen mökillä raivonnut ja huutanut, vannonut, että haen eroa ja muutan pois, uhonnut, etten ikinä enää halua nähdä sinua. Ja flunssatartunnan pelossako isää ei ole näkynyt kotona pitkään aikaan. En tiedä, pystynkö koskaan kokonaan unohtamaan, mutta en minä ilman sinuakaan haluaa elää. Minä olen omasta mielestäni aina kohdellut sinua hyvin, yrittänyt kaikin tavoin olla kunnollinen aviomies! En ikimaailmassa voisi lyödä ketään, ja naista kaikkein vähiten. Saatoin vain toivoa, että jonain päivänä saattaisin todeta tälläkin vastoinkäymisellä olleen joku tarkoitus. Itkisin vielä monet itkut ja edessä olisi monta riitaa, mutta juuri nyt minulle riitti, että Heikki ei oikopäätä halunnut hylätä minua. Mutta että sinä etsit rakastajaksesi miehen, joka hakkaa sinua, sitä minä en voi mitenkään ymmärtää. Menen toistaiseksi Hakomäkeen, siellähän on kuitenkin talo tyhjillään ja tähän aikaan vuodesta siellä kyllä tarkenee. Jos saisin päättää, hirttäisin jokaisen miehen, joka kajoaa naiseen pahat mielessään, ja sinä hyppäät vapaaehtoisesti sellaisen kelkkaan! Jotenkin vielä käsittäisin, jos joku minua parempi mies olisi saanut sinut pauloihinsa, mutta se, että joku juoppo kuumakalle menee edelleni, se on sellainen loukkaus, etten tiedä, toivunko siitä koskaan. KYYNELSILMÄ 21. Minulla nimittäin ainakin on ihan pirunmoinen hätä, en ole kertaakaan elämässäni tuntenut itseäni näin epätoivoiseksi. Voi, miksen ollut hypännyt laivalta mereen. Mihin sinä menet. Lääkäri kirjoitti minulle viikon sairasloman ja määräsi minut röntgenkuviin, joissa onneksi ei näkynyt mitään vaurioita. Kunpa vain olisin ymmärtänyt sen vähän vähemmällä. n muista seuraavista päivistä jälkeenpäin mitään. En minäkään, nyyhkytin. Minä olen valmis yrittämään vielä, Heikki sanoi yllättäen. Ja kaiken aikaa minä olen kuitenkin tiennyt, että juuri sitä minä en halua. Tekisin kaikkeni, ettei hänen tarvitsisi katua sitä, että hän oli tullut takaisin kotiin. En tiedä, kumpi meistä otti sen ratkaisevan askeleen, että päädyimme toistemme syliin. Aloin itkeä, ja hän teki siitä omat johtopäätöksensä. Juuri sillä hetkellä, pää Heikin olkaa vasten, tunsin hetken suurta onnea ja tajusin, että onni olikin juuri näitä pieniä hetkiä, ei jatkuvaa intohimoa ja kiihkoa. En olisi uskaltanut kysyä, saattoiko hän mitenkään antaa minulle anteeksi. parahdin, kun Heikki alkoi pukeutua. Vai flunssa, Maiju tokaisi neljäntenä päivänä. Minä en tiedä, miksi tein niin, nyyhkytin. Vai ei sinulla ole mitään hätää, sepä hassua. Ei minulla ole mitään hätää väitin. Kysykää häneltä, nyyhkin. Minäkö ajaisin naisen pois kotoaan, ei tulisi mieleenkään! Ehkä meille molemmille tekee hyvää olla erillään ja miettiä, mitä me oikein haluamme, hän sanoi, enkä ollut koskaan kuullut hänen ääntään noin kylmänä, suorastaan jäisenä. Kun lapset saisivat tietää, millainen äiti heillä oli, he tuskin haluaisivat enää koskaan olla missään tekemisissä kanssani, mutta sille en enää mahtanut mitään. Ei kukaan voinut olla niin sokea, ja Heikki nyt varsinkaan, ettei olisi huomannut, mitä minulle oli tapahtunut. Minkä ihmeen takia olin tullut kotiin, vaikka järki sanoi, että paljastuisin oitis. Se oli varmaan liikaa pyydetty, mutta minulle olisi riittänyt, jos hän edes olisi suostunut muuttamaan takaisin kotiin
Sillä ravintomäärällä laihduin hurjaa vauhtia. Ja kun ihminen on niin pohjalla, hänellä on vain kaksi vaihtoehtoa: kuolla tai nousta ylös. Vihasin itseäni, vihasin suunnattomasti. ammikuussa tilasin Espanjan matkan. Joskus keitin makaronia ja nielin muutaman suupalan. Olin raunioina niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Ja ihme kyllä yhtäkkiä minulla taas olikin ystäviä. Meitä oli neljä lähtijää kahden viikon lomalle. Nielin purkillisen unilääkkeitä, mutta heräsin reilun vuorokauden kuluttua kamalassa tokkurassa. Sain kaipaamaani huomiota "ystäviltäni", kun he kiittelivät reissusta ja niin edelleen. Saatoimme kuljeskella kaupungilla ostoksilla koko päivän, ostaa kenkiä, laukkuja, mekkoja minun rahoillani. Viisikymmentätuhatta euroa! Kun yhtäkkiä saa sen verran rahaa, menevät pasmat hetkellisesti sekaisin. Tarvitsin jonkun ihmisen kanssani törsäämään. Halusin tuhlata rahat! Yksin ei ole mukava kökkiä rahakasan päällä. En ollut ainoastaan hölmö, vaan olin todellinen idiootti. En silloin tajunnut, että rahani vetivät heitä puoleensa, en minä. Se teki suuren loven tiliini, mutta minulla oli hauskaa. Olin hölmö, mutta luulin olevani onnellinen. Masennus oli vienyt minulta lähes kaiken; työn, ystävät ja elämänhalun. Minä maksoin kaiken. Saatoimme istua tuntitolkulla hienossa ravintolassa minun laskuuni. Raha tuntui ratkaisevan kaikki ongelmani. Sen kuitenkin tiesin, että en sijoittaisi rahaa esimerkiksi asuntoon tai muuhun sellaiseen. Nyt olinkin suosittu ja onnellinen! lin totaalisen köyhä ja yksinäinen. Sain perinnön ja aloin ostaa ystäviä! Olin juuri yrittänyt itsemurhaa, kun sain tietää perineeni sievoisen summan rahaa. Tunsin olevani epäonnistunut luuseri. Raha tuli loputtomasta perintökiistasta, joka vihdoinkin oli ratkennut. Saatoimme bailata yö yön perään ja minä tietenkin maksoin kaiken. Sitten kuin taivaan lahjana minulle 22 O tuli kirje, joka kertoi, että olin saanut sievoisen summan rahaa. Olin epäonnistunut siinäkin yrityksessä, tietämätön kun olin. Ei oikein tiedä, mitä tekisi. Ensin minä valitsin kuoleman. Annoin ystävieni käyttää minua ja T. Makasin sängyssä kaiket päivät, en jaksanut käydä suihkussa, en jaksanut pukeutua, en jaksanut välittää mistään. Minä ostin ystäviä
Hieno, loistelias elämäni on rappeutunut. Opetus olkoon: ystäviä ei voi ostaa! OLGA 23 N. Vuoden ver- Kun yhtäkkiä saa sen verran nut joka paikasta ran perinnöllä eli rahaa, menevät pasmat het- kaikkea, ja kun nyt mukavasti ja hoholisi maksun aika, kellisesti sekaisin. Haluan kuolla. Vaan eipäs ollutkaan. Pikku soin kaiken. dokkaastikin. yt olen taas yksinäinen ja köyhä. Siinä siis hieno loppu hienolle tarinalle. Makaan kaiket päivät sängyn pohjalla ja itken, kuinka tyhmä olinkaan ollut. avokätisyyttäni häikäilemättömästi Jouduinpa oikein taloudellisiin hyväkseen. En välitä mistään. Aluksi en ollentettavasti voi maksaa enää. Rahahuusa rahat loppuimassa olin tilanvat. He olivat kummissaan, hiljaa niin kutsutut ystäväni alkoivat kun minun täytyi sanoa, etten vali- hälvetä ympäriltäni. Minua ei huvita mikään. Sitten taju- sin tulleeni hyväksikäytetyksi. kaan ymmärtänyt, miksi. Ei taas köyhän osaan. En jaksa pukeutua tai käydä suihkussa. Oli niin minullapa ei vaikea sopeutua ollutkaan rahaa. vaikeuksiin, kun perintörahat lopJossain vaiheespuivat. Ystävänikin oli- se mitään, minulla on ystäviä, ajatvat tottuneet siihen, että minä mak- telin
Ne odottivat N. Äiti. Ensimmäisen positiivisen raskaus24 M testini jälkeen olen elänyt elämää, jota ovat rytmittäneet vain vatsataudit, flunssat ja syntymäpäivät. iinä harvoina hetkinä, kun minulla on muutama minuutti aikaa itselleni, menen peilin eteen ja hämmästelen muutosta, joka minussa on tapahtunut. Kyllä äitikin saa nauttia elämästä inä tuuperrun tämän elämän alle. Kymmenen vuotta olen ollut sairasvuoteella: raskaana, imettämässä tai yrittämässä nukkua jokaisen irti saadun hetken kestääkseni taas seuraavan illan koliikit ja yöheräilyt. Mieheni ei pidä minua minään. Olen äiti. Nujerrun työn tekemiseen. Menetin identiteettini sillä hetkellä, kun äitiysneuvolan hyvää tarkoittava terveydenhoitaja puhutteli minua ensimmäisen kerran äidiksi. Silloin lakkasin olemasta Marja, itsenäinen, hengittävä, itsekäskin persoona, ja minusta tuli yleiskone, tehosekoitin ja aina valmis langaton nettiyhteys tähän talouteen. Minä tuuperrun tähän kaikkeen. Lakkaan olemasta olemassa, tai olen lakannut jo. Joskus muinoin silmäni olivat kirkkaat. Olen yleiskone, tehosekoitin ja langaton netti
En kai ole raskaana. Olen onnekas silloinkin, kun ruuan voi vielä pelastaa. Olen onnekas aina, kun paha olo ei olekaan raskauden pahoinvointia. Jossakin vaiheessa hän vältti vastuun perheestään ja taantui taaperon tasolle. He välittävät siitä, miltä kotona näyttää. Heillä on energiaa tuulettaa uusia mattoja ja petivaatteita. Kurkussani on jatkuvasti pala, jota kaon irti, turhaan. En tehnyt lapsia lakatakseni olemasta itse. Minä en tunne oloani siunatuksi. 25. Mistä. Ei se irtoa, kasvaa vain. Heillä on kauniisti hoidetut hiuk- O näkevänsä elämän ihmeitä. Silloin minun tekee mieli avata ikkuna ja huutaa: -- Eikö teillä saatana saa pyykätä tarpeeksi jo kakka- ja oksennusvaatteita. He jaksavat hoitaa kodin, lapset ja itsensä. Sitten kun... Heidän lapsensa tuottavat heille jatkuvaa iloa. minä hätäilen pöntön yllä kyykkiessäni. Mistä teillä riittää virtaa vielä kaikkeen muuhun. Juuri tuollaisia tehopakkauksia en nyt kaipaa elämääni. Sitä samaa elämää elämme vieläkin, mutta sitten kun -odotusten kohteet ovat nyt muuttuneet. len epäonnistunut äitiydessäni. Uusia vaatteita ja sisustustavaroita. Tai niin he sanovat. Pesevät tekstiileitä ja tuulettavat ryijyjä kaiken muun pakollisen päälle. Naapurissa asuva rouva Täydellisyys on viimeinen naula minun arkkuuni. Muutun takaisin omaksi itsekseni. Sitten kun. Sitten kun lapset ovat isoja ja muuttavat kotoa, meillä on varaa kaikkeen siihen, mihin nykyään ei ole. Minun silmäni arki on sumentanut. Minä laitan ruokaa ja katselen heitä keittiön ikkunasta. Minua on siunattu lapsilla. Sitten kun olemme taas kahden, minä alan elää. Me elimme jo silloin sitten kun -elämää. set ja hyvät ihot. -- Ei kai taas. En usko, että rakastan miestäni enää. Tuossa on mies, ja hänen kanssaan perustin kerran perheen mieli täynnä suuria suunnitelmia "sitten kun". Sitten kun lapset lentävät pesästä, meillä on aikaa harrastuksille ja toisillemme. En kestänyt raskauksia ja synnytyksiä vain valvoakseni seuraavat kaksikymmentä vuotta. Olen perheen ainoa aikuinen: se, joka passaa, käskee ja komentaa. Kokoan itseni ja syöksyn takaisin keittiöön. Sitten kun... Nostaa pahan maun suuhun ja saa minut syöksymään vessaan. Sen myöntäminen vasta kipeää tekeekin. Nykyään ihmeitä odottavat kirkkaat silmät on vain lapsillani. Sen tunnustaminen tekee kipeää. Ostavat uusia mattoja ja petivaatteita. Tuntuu kuin kaikki muut selviytyisivät äitiydestään paremmin kuin minä. Äitiys on nujertanut minut. Minulla on mies, mutta hän on ollut minua ovelampi. En osaa nauttia lapsistani, ja miehenikin on taantunut yhdeksi huollettavistani. E-pillerit eivät sovi minulle, joten ehkäisyni ei ole varma. -- Ei kai ruoka pala pohjaan. Kertokaa! Minulla on neljä lasta. Näen peilissä muutakin kuin vain rasittuneen, elämänilonsa kestovaippapyykin mukana pois lingonneen naisen. Naapurin kotiäidit, joiden kanssa juttelen hiekkalaatikolla, pyörittävät päiviään menestyksellä. Tokihan heilläkin raskasta on toisinaan, kuulemma, mutta kaikki se, mitä he lapsiltaan vastineeksi saavat, auttaa jaksamaan. Sellaisina päivinä suupieleni kääntyvät alaspäin, kun katselen naapureiden touhuja ikkunasta. Mistä
Millään muulla tavalla jatkoa ei voi kuvailla. Häkellyn sanattomaksi. Hänen miehensä on insinööri minun pelkkä duunari. Vaadin itselleni vapaa-aikaa. aapurissani asuu nainen, jota inhoan erityisesti. Hän on se, jolta aina riittää ystävällinen sana kaikille, lapsillekin; jopa vieraiden. Silloin kiinnitin katseeni häneen enemmän uteliaana kuin vastentahtoisena. Ilmoittaudun kouluun ja itken loppupäivän. Täydellinen nainen väittää ihailevansa minua, siis minua! Minäkö muka olen hänen mielestään vahva ja vankkumaton. Riitelemme paljon, varmasti enemmän kuin ikinä koko siihenastisen suhteemme aikana. Jännitys purkautuu minusta ulos kyyneleinä. Ja yhtäkkiä tulevaisuus on avoinna edessäni. Mirkku ei anna periksi. On kyllä, on isä. Aloitan pienestä, siitä, miten väsynyt olen olemaan perheen ainoa aikuinen ja miten turtunut olen elämääni. Tunnustan, etten minä tällaista halunnut haaveillessani äitiydestä. Hän hymyili kyllähän sellaisen ihmisen kelpaakin. Olen pettynyt siihen, mitä olen saanut. inusta tulee Mirkun seuraava projekti. Mirkku tuntuu pitävän minusta. On mahdollista että... Tajuan, että minun tosiaankin on mahdollista muuttaa omaa elämääni, jos vain otan itseäni niskasta kiinni. Olen inhonnut häntä aina, ensi hetkestä alkaen. Minä vastustan hänen yrityksiään tehdä tuttavuutta. Olisipa meillä kaikilla. Hän on kotiäiti minä työtön. Minähän se raskaana olin. Minä valehtelen hänelle. Silmät säteillen hän kiikuttaa minulle internetistä tulostamiaan esitteitä, joita hän kutsuu mahdollisuuksiksi. Lapsenhoito järjestyy aina jotenkin, ja onhan lapsilla isäkin, sanoo Mirkku. Mirkulla ei ole kiire minnekään, sillä hän on aikaansaava ja tehokas. Hänen lapsiltaan eivät kurahanskat irtoa hihoista. Pelkään, etten pärjää E. Silloin kun Mirkun perhe muutti rivitaloomme, huomasin hänet heti, niin kuin kauniit, sisäisesti hehkuvat ihmiset huomataan. Hän pyöräyttää tuosta vain vierastarjottavat, kun appivanhemmat ilmestyvät yllättäen kylään. Minua etoi. Pidän puolittaista kulissia pystyssä samalla, kun taistelen miestäni vastaan kulissien takana. Vielä vaikeampaa on uskoa, että Mirkun kaltainen nainen saattaa valita naapuruston kotiäideistä ystäväkseen juuri minut, mutta juuri niin hän tekee. M M inä inhoan Mirkkua. Esikoiseni sairasteluista kuullessaan Mirkun huolellisesti nypityt kulmat kohoavat terävällä veitsellä rikotun otsatukan yläreunaan asti, ja hän henkäisee syvästi järkyttyneenä ihailevansa minun jaksamistani. Mirkku pukeutuu muodikkaisiin vaatteisiin, jotka korostavat hänen pitkää, hoikkaa kehoaan. Raskaimman työn kohti muutosta joudun tekemään itse. Ei huolen häivää ja elämä on ihanaa... Minä taidan olla ainoa epäonnistunut yksityiskohta hänen lähellään, ja sellaisethan täytyy korjata kuntoon. Vasta parin viikon jälkeen lakkasin välttelemästä häntä, ja hän tuli esittäytymään. Mieheni ei ole valmis luopumaan lokoisista kissanpäivistään täysihoidossa, enkä minä ole valmis sellaista hänelle enää tarjoamaan. Selitän nuutunutta olemustani vaikeilla raskauksilla ja esikoisen korvatulehduskierteellä. Erokin otetaan puheeksi useammin kuin kerran tai kaksi. Hän, Mirkku, on äideistä parhain. Sitä en taida Mirkulle paljastaa häpeällisine yksityiskohtineen. Imartelulla Mirkku ui minun elinpiiriini ja saa minut avautumaan. Hänen kaltaistensa ei tarvitse valehdella muille, joten ehkä hän luulee, ettei muidenkaan tarvitse. Mitä syvemmiksi hänen hymykuoppansa muuttuvat, sitä selvemmin omat katkeruudesta kielivät suupielijuonteeni näkyivät. Ensialkuun luulin, että hän oli vain vieraana jonkun naapurimme luona, mutta sitten ymmärsin, ettei kukaan ei edes Mirkku ole päivittäin tervetullut kenenkään vieraaksi, ei voi olla. Tulevaisuus huolestuttaa. Mirkkuhan on tottunut ympäröimään itsensä ilolla ja täydellisyydellä. Mirkku on varsinainen ihme naiseksi. Hänen oma miehensä kun on niin aktiivinen ja täynnä energiaa, vaikka hänellä on vaativa työ. i Mirkku ihmeitä minun elämässäni tee, avaapahan vain silmäni. Heille asunto rivitalossa on vain välietappi ennen päätöstä siitä, mihin heidän perheensä haluaa asettua asumaan meille tämä koti on melkein enemmän kuin pystymme maksamaan. 26 N Mirkulla kaikki on niin täydellistä, että vastenmielisyyteni häntä kohtaan vain syvenee. Kaunistelen elämääni ja jaksamistani. Annan vastenmielisyyteni näkyä. Siis sitä, että minun mieheni käy töissä ja nukkuu vapaa-aikansa. Mirkku kuuntelee minua ja on uskovinaan tai ehkä hän uskookin kaiken, minkä sanon. Hän on hiekkalaatikon reunalla se, joka näyttää kauneimmalta, hymyilee riehakkaimmin, hoitaa lapsensa parhaiten. Sellaista Mirkku tuskin voisi ymmärtää. On isä, joka ei osallistu lastenhoitoon eikä kunnolla perheen arkeen muutenkaan. Minä en hehkunut. Vaikka minunhan silloin piti hehkua. Kun kerron kesken jääneistä opinnoistani, Mirkku ottaa selvää vastaavien opintojen aikuiskoulutuslinjoista. On vaikea uskoa, että sellaisen vartalon omistava nainen on voinut synnyttää kaksi lasta lyhyin väliajoin, ja että viimeisimmästä synnytyksestä on kulunut vasta alle vuosi. Menestymään tottuneen ihmisen tavoin hän on avoin ja kertoo itsestään ja perheestään asioita, joita itse omassa elinpiirissäni häpeilen
Minun humaltuva kehoni osaa sen myös. AjatMirkulle. Positiiviseen tapaansa Mirkku tulkitsee liian suuren mekon hyväksi asiaksi: sehän tarkoittaa sitä, että olen huomaamattani laihtunut. Ainoa iltamenoihin sopiva asuni on kesämekko, jonka olen hankkinut nuorimmaiseni ristiäisiin kirpputorilta. Itseäni en vittäin. Mirkku seisoo oven takana valmiina auttamaan vaatevalinnassa. Kuu- rikkumattomassa lapsirakkaudeslen muiden hämmästyksestä vasta saan hoivaa nuorintani ja avaa tämyöhemmin. Kerron ohimennen postilaatikolla Mirkulle, että minut on kutsuttu illanviettoon, johon en kuitenkaan aio mennä, jolloin Mirkku henkäisee syvään ja kehottaa miettimään vielä. koulunpenkillä, ja koska olen jäänyt ilman mieheni tukea, pelko kasvaa valtavaksi. Hänellähän on aina, ja ellei ole, hän muuttaa asiat mieleisikseen. Syön masennuslääkkeitä ja kaipaan kuolemaa. tan varmasti erittäin sulkeutuneelMieheni ei "ehdi". Ainoastaan Mirkku kannustaa minua, ja hänelle en halua näyttää, minkälainen tilanteeni oikeasti on. Minua pidät- liensa välistä. Hänen taikaotteessaan mieheni vääntäytyy sohvalta ylös ja katsoo lasten perään. Minullahan ei soitetaan apua, jos ole muita kavereiäidille sattuu jota kuin naapurustakin. Enhän minä kehtaa kertoa käyttäneeni mekkoa tasan kerran, ristiäisissä, ja haudanneeni epäkäytännöllisen vaatekappaleen sen jälkeen vaatekaapin perälle. Koulu sekä jännittää että inhotMirkku intoilee illanvietostani taa minua. Minä siis ilmoittaudun mukaan. telen, että kuka tahansa normaali Kärsin paniikkikohtauksista päi- ihminen olisi jo päässyt. Korkeapigmenttisillä 27. Minulla ei ole meikkejä, mutta Mirkku on varautunut kaikkeen. dakseni selville, miten täydellistä Luokan puuhanaiset päättävät jär- siellä loppujen lopuksi on, toisaaljestää illanvieton, jonka tarkoituk- ta häpeän lapsiani. En tie- sella on vatsavaivoja ja vaippaihotdä, mikään minuun menee. nään. Ihan sattumalta hänellä on mukanaan punakukkainen pussukka täynnä tuoksuvaa kosmetiikkaa, jota voin lainata. Toisaalta haluan viedä lapolenkin. Hän on kaunis. Annan ymmärtää, että minusta olisi hyvään elämään, jos vain haluaisin. V heti, olisin pyyhkinyt nimeni listalta ja jättänyt menemättä. Mekko ei näytä enää isolta, vaan sopivalta. Minä hihkun mukana: Jippii, olen laihtunut. Onneksi tumaa. Paras mahdollinen tapahan se on iimeiset viikot ennen koulun- tutustua kunnolla uusiin koulukaalkua ovat elämäni hirvein- vereihini, Mirkku hönkii sydämentä aikaa. Jos olisin tiennyt siitä män haisevan kakkavaipan. Mirkku jyrää, ja yhtäkkiä olen tilanteessa, jossa en voi enää perääntyä. Olen antanut ymmärtää, että harkitsen lähtöä, ja Mirkku on tulkinnut sanani siten, että lähden, jos kaikki on järjestyksessä. Olen kahden ta ja vastahakoiselta, mitä tietysti vaiheilla. Räjähtäneen ulkomuotoni laitan sen piikkiin, ettei minua kiinnosta näyttää viehättävältä. Esikoiseni Minä taidan olla ainoa epä- ton äidit hiekkaon aivan liian pie- onnistunut yksityiskohta hä- laatikolta, eivätkä ni kantamaan selhekään olisi tekelaista huolta äidis- nen lähellään, ja sellaisethan misissä kanssani, täytyy korjata kuntoon. tään, mutta minun elleivät lapsemme on pakko kuvailla sattuisi olemaan hänelle tilanteita, joissa puhelu hä- samaa ikäluokkaa ja leikkisi kesketänumeroon on tehtävä. Huomaan miehessäni muutoksen. Kaiken sen keskellä teeskentelen naapureille, etten ole heitä kummempi. Pulppuileva nauru ei enää ole Mirkun yksinoikeus. Hän yrittää olla Mirkun edessä parhaimmillaan, teeskentelee osaavaa ja aktiivista ja on olevinaan mukava. Kukaan ei yritä jutella mi- seni Mirkun täydelliseen kotiin saanun kanssani. Ensimmäisen viikon ai- kuin olisi itse lähdössä mukaan. Opetan esikoiselleni, miten laske normaaleihin. Kadun heti perään ja päätän, että en sittenkään mene. Minäkin ilmoittaudun, kun on palanut punaiseksi. Monta kertaa olen valmis muotoiseksi suipistuvien pusuhuuperumaan koko asian. Hän kana en hymyile koulussa kertaa- lupautuu jopa lapsenvahdiksi, ellei kaan, enkä kyllä kotonakaan, enkä mieheni ehdi, kuten Mirkku kaunispuhu kenellekään sanaakaan. Minusta olisi hauska olla en näe hämmästyneitä ilmeitä, joita näkemässä Mirkun ilme, kun hän ilmoittautumiseni synnyttää. Ostoaikaan minulla oli vielä raskauskiloja enemmän kuin nyt, ja mekko on liian väljä minulle. Se on kuin taikaa. Minä en näytä muodottomalta perunasäkiltä, vaan muodokkaalta naiselta, jonka posket äkkiä hehkuvat muustakin kuin juoduista viinilasillisista. telee vain ajatus siitä, miten selittäiAnnan ymmärtää, että olen jo päässin mielenmuutokseni naapuruston syt sisään luokkani sosiaalisiin piitäydellisille kotiäideille ja varsinkin reihin ilman illanviettojakin. Vaiku- tellen sanoo. Mirkku irrottaa vyötäröltään hopeisen vyön ja kietoo sen minun vyötärölleni. Mirkku on ihana. Mitä minä hänelle näytän. Toiseksi nuorimsena on tutustua uusiin luokkakave- maisellani on taas nuha ja nenänalus reihin. Perjantai on muutenkin ollut aina se päivä, jolloin olen tehnyt viikkosiivouksen. Luultavasti koko koulunkäyntini olisi tyssännyt siihen. Verkkahousuja täynnä olevan kaappiniko. Nuorimmailista nenäni alle työnnetään
Olen varma, että hän kaa- tiin siis vain täysi tälläytyminen, hiltuu sohvalle heti, kun ulko-ovi pau- peä humala ja vapaa ilta, jotta minäkahtaa kiinni. Totta kai läh- ja humaltua aina vain enemmän viitisin, hänen olemuksensa tyrmää nistä. Osa haluaa taa. Tänä iltana olen juuri sitä. Kyllä äitikin saa nauttia elämästä. Minä kuulun tähän pomyilee. Ihan joka päivä. Melkein kaikilla luokkakavereilTällainen vaiva, ja sinä aiot jäädä lani on perhe ja lapsia. Äidistä kuoriutuu keassa. Se on lasten elämää. Katson peiliin, enkä näe enää sameita silmiä. Olen ollut yli kymmenen Me lähdemme ovesta yhtä aikaa: vuotta äiti ja kokenut äitiyden aina minä, naapurini ja lapset. Vaativat. la, juoda viiniä ja jutella. Hän on ollut ihmeen kin pääsen osalliseksi siitä suuresta pitkään pystyasennossa. Tällaista olotilaa en ole ennen puriin. Jossakin odottaa perhe, mutta minä olen tässä. Huutavat. He ovat ennallaan: Mirkun taikakäsi ja yöpyminen naapurissa eivät ole muuttaneet heitä miksikään. kaikki yritykseni perua illanvietto. Kyllä äitikin saa nauttia elämästä voiteilla, aurinkopuutereilla ja syvänmustalla maskaralla saa aikaan ihmeen. kokenut. En ole aina käytettävissä. Olen huomion keskipisteenä, mutta en ahdistu katseista. Mirkun taikakäsien otteessa minusta tulee varsin siedettävännäköinen nainen. Mikä ei tapa, vahvisvintolan saunatiloissa. Teen kaikkeni sokautta hyväksyvästi ja melkein hy- peutuakseni. Hyvä oloni ei johdu alkoholista, vaan siitä, että yhden illan aikana olen oivaltanut itsestäni asioita, joita en ennen ole ymmärtänyt. Kuin toiselle planeetalle. Minulla on oikeus olla täälsi minulle, mutta en pysty sa- lä, vajota takkahuoneen nojatuoliin nomaan sitä Mirkulle. Hän ei muista nähneensä minua koulussa. Mieheni ahdistavana suoriutumisena. Kukaan sin silmin. Oloni on riehakas ja hyväntuulinen. Kun Mirkku kipaisee hakemaan nä, mutta en ahdistu katseis- luokkakavereihita. Hah! Olen nousevan päänsärkyni rinnalla vahingoniloinen. Tarvitjää kotiin. Olen ollut yleiskone, tehosekoitin ja langaton nettiyhteys, koska olen suostunut olemaan. saunoa, mutta suurin osa haluaa is- Niinhän lapsille käy. Illanvietkeen. Hetkittäin. Tutustun uusiin ei. Loukkaavat itsensä. Niinä huonoinakin. Joku kysyy minulta, kuka olen. muut ovat nauttineet elämästään Luokkakaverini ovat jo paikalla ra- joka päivä. ei aja minua pois, ellen itse halua uodonmuutosleikki riittäi- lähteä. si, mieheni tulee taakseni, katselee minua peilin Minä sopeudun. Sanoilleni nauretaan, mutta ei ilkeästi. Minä nautin niistä. Muistan, miltä tuntui olla nuori, vapaa ja huoleton. Tai ei aivan kaikki. Lapset sairastuvat entä sitten. Onpahan jotakin, mihin se ämmä Täydellisyyskään ei pysty. Tästä eteenpäin kaikki muuttuu. Minä nautin niistä. Joukossa on kotiin koreilemaan! vain yksi sinkku, ja hän on meistä se On pakko tilata taksi. Naa- vilta. Lapset sotketua takkahuoneen upottavilla sohvil- vat. Tuijotukseni ei ole toivoton, vaan odottava. Äiti saa ja voi, joka päivä. En ole uskoa toon kannatti sitä todeksi, niin kuin miehenikään Olen huomion keskipistee- osallistua. un tilaan taksin ja kuljettaja vie minut kotiin, hymyilen koko matkan. Äkillisen hyväntahtoisuuden puuskassa nauran olevani se ruma harmaavarpunen, jonka kasvot ovat aina nutturalla ja jonka olemus koulussa huutaa "ei kiinnosta". ni, eivätkä he enää minulle nyörisanvaikuta ylpeiltä daaleitaan lainakminun silmissäni. On pakko ulkopuolinen. Hänkin näkee minut nyt uu- rukkaan ja pysyn mukana sen kaksi vuotta, jonka koulu kestää. Huomenna minulla on luultavasti krapula, mutta tänä iltana olen vielä humalassa. Myös Mirkku oli oinainen, kaikkien näiden vuosien jälkeassa. Saatan jopa vietellä mieheni pitkästä aikaa vuoteeseen kanssani. Nainen! uokan puuhanaiset olivat oiMinä muutun. Äkkiä puheet lasten pakata lapsille vaihtovaatteet, vaipat sairastelukierteistä ja tempauksisja rakkaimmat lelut mukaan. Jotakin hyvää on tapahtumassa, jokin irtiotto on tulossa. Minä tarvitsen omaa aikaa ja otan sen silloin, kun siltä tuntuu. Lapset tulevat kotiin aamulla. TOSIKKO K L M 28. Olen jatkossakin yleiskone, tehosekoitin ja langaton nettiyhteys, mutta katkaisen sähköt aina välillä. Hekin ta ja kohelluksista tuntuvat huvittaovat lähdössä seikkailemaan. Minä muutun. Äkiksel- salaisuudesta, jonka avulla kaikki tään sellainen voi olla uuvuttavaa
08 5370 370 s-posti: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi tai hae omasi Lehtipisteestä! 29. 2 x 100 sivua! Reginan parhaat Naisen unelmia Rakkausnovellit Myynnissä 1.12. alkaen Tilaa suoraan kotiisi: puh. vat oa um L rit kka po Romanttista rakkautta, eroottisia satuja
Pihamaa oli kauniisti sanottuna luonnontilassa. Aikoinaan hyvin hoidettu puutarha oli päässyt hoidon puutteessa pahasti rehevöitymään ja talo ränsistymään. Maa alkoi vihertää jo huhtikuun loppupuolella. Anoppini oli tarmokas ja aikaansaava ihminen, mutta omalla määrätietoisella tavallaan hän johti perhettämme oman mielensä mukaan. Olimme menneet hyvin nuorina naimisiin. Jaakko oli aina ollut äitinsä lempi-. Mieheni Jaakko oli aloittanut teologian opiskelunsa ja minä olin juuri selvinnyt ylioppilaskirjoituksista, kun esikoispoikamme Jussi ilmoitti maailmaan tulostaan. Perheemme käsitti meidän vanhempien lisäksi neljä murrosikäistä nuorta: 15 ja 16 ikäiset pojat sekä 14-vuotiaat kaksoistytöt. Oli selvää, että naimisiin oli mentävä ja äkkiä. Kun lapsia siunaantui vuoden väliajoin, hän oli välttämätön apu perheessämme. Mieheni vanhemmat järjestivät häät, asunnon meille sekä tukivat rahallisesti alkanutta liittoamme. Talomme oli aikansa elänyt ja kaipasi kipeästi täydellistä remonttia. Papin vaimon salarakas inä vuonna kevät tuli aikaisin. Mieheni Jaakko oli perinyt talon vanhemmiltaan. 30 S Aikaa, rahaa tai kiinnostusta talon kunnostamiseen ei löytynyt. Asuimme vanhassa omakotitalossa kaupungin laitamilla
Puhetyyli oli huolitellun rento. En tiedä, halusivatko nuoremme tehdä oireilullaan itsensä näkyväksi isälleen, mutta mitä enemmän he irrottelivat, sitä enemmän Jaakko pakeni isän velvollisuuksia työhönsä. Ajattelin kotona olevaa Jaakkoa, joka oli kuin vastakohta edessäni luennoivalle miehelle. Kuluneet vaatteet, joissa Jaakko mieluusti kuleksi, eivät olisi kelvanneet edes Pelastusarmeijan joulupataan. Hänen oli helpompaa lauhkeasti hymyillen hoitaa seurakuntalaisia kuin sietää kotona mellastavaa murrosikäisten laumaa. Olinhan halunnut suuren perheen. Päästyämme laivaan siirryimme välittömästi kokoushuoneeseen kuuntelemaan esimiehemme luentoa. Ulkoinen olemus oli viimeisen päälle huoliteltu. Äiti oli aina huolehtinut siitä, että perheessä säilyi rauha ja asiat painettiin maton alle. Hoidin siis lahoavaa taloamme, nuorisojoukkoa, joka oli jatkuvasti tyytymätön ja vihainen koko maailmalle, miestä, joka silloin tällöin viuhahteli liperit heiluen ruoka-aikana ovensuussa. Kiiltävät, hyvin hoidetut hiukset, harmaa tweedtakki, jonka alla vaalean pinkki paita sekä samansävyinen solmio. Ryhmämme vetäjänä ja kouluttajana toimi yrityksen myyntijohtaja Kari. Karin tapa kuunnella täysin asiaani uppoutuneena oli minulle täysin uusi kokemus. Siinä, missä Kari oli tiukan asiallinen, Jaakon kasvoilla viihtyi usein laupias ja kaiken anteeksiantava hymy. Jaakko hoiti virkaansa ison seurakunnan kappalaisena, ja anoppi hääräsi vapaaehtoistyössä poikansa tukena. Lähdin matkaan odottavin mielin. E lämä kulki tasaista tahtiaan anopin valtikan alla. Ajoittain olin ihan tyytyväinenkin kohtalooni. Kun T Matkalla saisin koulutuksen lisäksi muuta ajateltavaa kuin ikuiset perhehuolet, jotka viime aikoina olivat vieneet vähäiset yöunenikin. Siinä, missä Karin hyvin kammatut hiukset olivat suoralla jakauksella, Jaakon vaalea hiuspehko kasvoi ulos päästä. Minullahan oli hyvä, kunnollinen, joskin hieman nahjusmainen mies, neljä tervettä lasta. Äänikin oli alkanut muistuttaa lampaan määkimistä. Vuosien horroksen jälkeen koin taas eläväni joka solullani. poika, joten oli selvää, että anoppi vaati leskeksi jäätyään meitä muuttamaan isoksi jääneeseen taloonsa. sitten anoppi yllättäen sairastui ja kuoli, jouduimme ensimmäistä kertaa avioliittomme aikana tulemaan toimeen omin neuvoin. Jaakon maailmaan ei kuulunut ongelmien selvittely kotipiirissä. Nuorten kanssa selviäminen jäi vastuulleni. Joskus tunsin olevani ulkopuolinen, kun Jaakko ja hänen äitinsä viettivät aikaa yhdessä muistellen menneitä. En ollut ikinä ajatellut pettää aviomiestäni, mutta kun sen sitten tein, otin tilanteesta kaiken irti. Jollakin 31 K. okouksen jälkeen siirryimme lounaspöytään. Puhuimme niitä näitä. Asia oli sillä hänen kohdallaan hoidettu. Jaakko pakeni perheen ongelmia työhönsä. Kiukkua ja vihaa ei sopinut näyttää. Todellisuudessa minä puhuin, ja Kari kuunteli. Papin työhän voi olla ympärivuorokautista, mikäli sen itselleen sallii. Jaakko ei ollut tottunut riitoihin eikä äänekkäisiin kannanottoihin, vielä vähemmän humalahakuisten nuorten bileisiin. Se toi vaihtelua arkeen sekä auttoi perheemme yhä kasvavissa menoissa. Sen Jaakko oli oppinut jo äidinmaidossa. Kun poliisit toivat humalatilassa löydetyt tyttäremme yöllä kotiin, Jaakko kalpeni ja sulkeutui työhuoneeseensa ilmoittaen samalla alkavansa väitöskirjan teon sekä tarvitsevansa täydellisen työrauhan. Olin kevään kunniaksi leikkauttanut pitkät hiukseni muodikkaan lyhyeksi sekä vielä tuhlannut vähäiset säästöni uuteen kevättakkiin. Asiapuolta höysti aika ajoin hyvällä maulla suolletut vitsit. Kokoontumisaulassa vallitsi iloinen puheensorina, kun työtoverit tapasivat toisensa. Pitkästä aikaa tunsin oloni kevyeksi ja huolista vapaaksi. Paikkani oli Karin vieressä. Olin jo alistunut sietämään tyhjää avioliittoani, kun rakkaus eräänä päivänä käveli elämääni. Joskus säälin äidin tiukassa kurissa kasvattamaa poikaa, jonka pakkomielle oli olla mieliksi kaikille. Olin tottunut tähän elämään, eihän minulla paremmastakaan ollut tietoa. Kari oli pitkä, särmikkäällä tavalla hauskannäköinen mies. Maahantuontiyritys, jonka palveluksessa olin, järjesti kevään korvalla työntekijöilleen koulutuspäivän Tallinnassa. ein osa-aika työtä tuote-esittelijänä
Tänä iltana olin kuitenkin nauttinut pari viinilasillista ja tunsin olevani iloisesti hiprakassa. ullessani kotiin Jaakko oli mennyt kirkkoon. Eilinen ilta ja syyllisyys kaikesta tapahtuneesta nostivat päätään. Laivarannassa Kari antoi kohteliaasti hymyillen minulle käyntikorttinsa sanoen samalla: Soita, jos tuntuu siltä. merkillisellä tavalla Kari sai minut tuntemaan itseni arvokkaaksi, osaavaksi ja vielä naiseksi, jonka roolin olin jo kauan sitten unohtanut kotona tiskivuoren edessä. Ainoaksi mahdollisuudeksi jäi kirjeen kirjoittaminen, jossa kerroin syyn lähtemiseeni. Perheeni ei aavistanut mitään kaksoiselämästäni. Välillä koin syyllisyyttä tekoni johdosta, mutta Kari lohdutti sanomalla: Mitä silmä ei näe, siitä ei sydän kärsi. Yritin ottaa yhteyttä, mutta vastaus. Karin mielilause me elämme vain ne hetket, jotka muistamme toteutui täydellisesti kohdallamme. Seurasin tahdottomana Karia hänen huoneeseensa ja join tarjotun kuohuviinin. Illan sinisyys oli tummentunut. Sovimme tapaamisen seuraavalle viikolle. Siivosin ja vihasin koko tätä sotkua. Kiersimme vanhankaupungin kautta näköalapaikalle ja sieltä takaisin alas kaupunkiin. Lopulta Kari alkoi vaatia ratkaisua. Olin kuitenkin päätökseni tehnyt. Kynttilän valossa katseemme kohtasivat ja viipyivät pitkään tutkien toisen jo tutuksi tulleita kasvoja. Söimme illallisen pienessä viehättävässä tanssiravintolassa. Jaakko ei tanssinut lainkaan, joten oma tanssitaitoni oli pahasti päässyt ruostumaan. Koko talo oli kuin menneitten maja. Elimme vain seuraavaa tapaamistamme varten. Minä, neitseenä vihille mennyt suurperheen äiti, makasin tässä vieraan miehen kainalossa tyytyväisenä kuin kermaa nuollut kissa. Hän oli muuttanut kotoaan ja vuokrannut pienen huoneiston lähellä työpaikkaansa. Kari oli loistava tanssija. ähdimme ravintolan suljettua ovensa hiljalleen kävelemään kohti hotellia. Kohdatessani Jaakon viattoman rehelliset siniset silmät sekä aikuistuvien nuorteni avoimet kasvot en pystynyt puhumaan sanaakaan suunnitelmistani. Tuin miestäni hänen urallaan. Näin ei voinut jatkua. Meidän oli helppo ryhtyä salarakastavaisiksi. Sainhan kokea rakkautta, arvostusta ja läsnäoloa. Minulla sen sijaan päässä myllersi. Punainen valo paloi oven pielessä, kun huomasimme rakastelevamme kiihkeästi työpöydän alla. Tästä alkoi tapaamisemme. Minun maailmani oli keikahtanut pyörimään toiseen suuntaan. Istuin seuroissa hymyillen, vaikka ajatus karkaili Karin luokse. Lähdimme kävelyretkelle Tallinnan keväiseen iltaan. Kuinka helposti Kari sai minut puhumaan kipeimmistäkin asioista. Minä olin harmaa uloke, joka laahusti pää kumarassa hänen perässään kirkkokahville. Yllättäen Kari kysyi, josko viettäisimme illan yhdessä. Maanantaiaamuna soitin Karille. Perheestäni en kuullut lähtöni jälkeen mitään. Tyhjiä pulloja, tupakka-askeja, kasetteja ja levyjä lojui joka nurkassa. Se voimakas seksuaalinen veto, jota tunsimme toisiamme kohtaan, hämärsi kaiken arjen ja todellisuuden ympärillämme. Kari ehdotti yömyssyä huoneessaan. Aamulla heräsin Karin vierestä sekavissa ajatuksissa. Hän tuntui iloisesti yllättyneeltä soitostani. En päässyt hänestä eroon. Karin lapset olivat jo ohittaneen murrosiän, joten hänellä oli paljon tietoa tästä perhettä koettelevasta elämänvaiheesta. Hetken huomasin ajattelevani, josko voisin jäädä tähän tunnetilaan loppuiäkseni. Kotona jaksoin hoitaa perheeni paremmin. Juhlittu oli ja perusteellisesti. Tätäkö tämä tulee olemaan, kysyin itseltäni; loputonta toisten paapomista ilman kiitoksen sanaa. Päätöksen teko oli lähes mahdotonta minulle. Ikivihreä musiikki sai meidät pyörähtelemään tanssilattialla. Se oli luonnollista, olimmehan saman yrityksen palveluksessa. Tähän minun oli tyydyttävä. En juuri ollut tottunut alkoholin käyttöön. Nuoriso oli lähtenyt omille teilleen jättäen kaaoksen jälkeensä. Kokosin tavarani ja vielä kerran katsoin rauhallisesti nukkuvan Jaakon tuttuja kasvoja. Jaakko eli seurakuntalaisilleen. Olin hämmästyksestä mykkänä, mutta tietysti suostuin. Olin oikeastaan aika tyytyväinen elämääni. Jokunen valojuova näkyi vielä taivaanrannalla. Aamulla kokous jatkui. Teimme töitä yhdessä ja iltaisin olimme kotona. äin kului muutama vuosi. Teimmehän kumpikin matkatöitä. Mietin kuin huumattuna: miten tästä eteenpäin. Kauan piilossa pysynyt seksuaalisuus paloi ja roihusi, vaati yhä uudelleen täyttymystään. Kari suoriutui tehtävästään erinomaisesti. Olin kuunteleva ja myötäelävä äiti nuorilleni. Olihan minulle suuri kunnia viettää iltaa yhdessä Karin kanssa. Tunsin, että Kari oli jäänyt ihoni alle. Liitelin Karin käsivarsilla kuin Liisa ihmemaassa. Itkin, kun painoin oven jälkeeni kiinni, mutta suuri rakkaus menee kaiken edelle, siitä olin vakuuttunut. N T L T M uutin Karin luokse asumaan. Olin täysin vieras 32 itselleni, mutta jollakin kummallisella tavalla tunsin olevani ensimmäistä kertaa aito oma itseni. Meidän oli vielä tavattava ja puhuttava asiat selviksi. Ennen kuin huomasinkaan, rakastelimme kiihkeästi. Minä estoinen, siveä papin vaimo, riehuin kuin naispaholainen. Olihan vierelläni tyylikäs, kohtelias, läsnä oleva ja joka solullaan minut huomioiva mies. apasimme hänen työhuoneessaan
Tätä kuunnellessalivat. Sanomat- aan vastauksen puhuja esitteli ittakin oli selvää, että juhla oli piloil- sensä naapurikaupungin sairaalan lääkäriksi. Järjestimme pienimuotoiset häät, joihin kutsuimme lähinnä työtovereita ja muutaman sukulaisen. Aloin olla ärtynyt ja kiukkuinen. Saatuja poistuivat tilaisuudesta. oli aina puhelimen tyly sulkeminen korvaani. Minua ei kutsuttu juhliin. Kari viihtyi yhä harvemmin kotona. nousivat kunnioitmennä koputteletavasti seisomaan, maan ovelle. Kun entisessä elämässäni olin väsynyt jatkuvaan menoon, nyt hiljaisuus ja yksinäiset illat tuntuivat kaatuvan päälle. Hän oli aivoverenvuodon seurauksena halvaantunut ja menettänyt puhekykynsä. Olimme varanneet seni istumassa kodikkaasti Jaakon Porvoon vanhan vierellä takkatulen kirkon hääkirkokäärellä. Minä jäin kotiin omaishoitajaksi. Tyttäret kirjoittivat ylioppilaiksi. Kari huolehti edelleen vaatteistaan ja ulkonäöstään. Jaakko on avioitunut seurakuntansa diakonissan kanssa. Mieheni oli löydetty tajuttomarkemme alkoi olla harmaa- na eräästä hotellihuoneesta. Karilla alkoi olla työkiireitä yhä enemmän, myös viikonloppuisin. Hääjuhlaan kaikki neljä lastani tu- ja rakkaudesta. Lohduton itkuni sai ohikulkijat toimittamaan minut terveyskeskukseen. Papin tapani mukaan yksin kotona aloitettua puheensa kirkon kaksoisovet aukenivat kolahtaen, ja tyttäre- kuunnellen radiosta tulevaa jumani astuivat kovaäänisesti sisään pu- lanpalvelusta. Halasin vanhaa vaahteraa ja itkin. Minulla ei mitään, mutta eiköhän tämä tästä jotenkin mene. Karilla on nettiystävänsä. En mahtunut enää mukaan työmatkoille, jotka suuntautuivat Lapin hiihtokeskuksiin ja golfkentille. Kari oli jatkuvasti vihainen ja ärtynyt. Ovesta astui ulos Jaakko kantaen sylissään onnellisen näköisenä ensimmäistä lastenlastamme. Seksikään ei maistunut samalta kuin salarakkauden aikoina. Hääväki henkäisi pitkään ja pappi- tinen mieheni, nykyinen kirkkoherra kin piti pienen tauon ennen kuin jat- Jaakko Virtanen. Silloin minun sisälläni jotakin repesi. Koulun pihalla tähystin puun takana, kun kauniit valkolakin saaneet kaksoistyttäreni tulivat ulos ruusukimput sylissään. KUULIJA K 33. Nostivat maljan. Mielialalääkkeet saavat päivät kulumaan jotenkin. Seurustelupalstoilla hän oli varmasti se entinen charmantti Kari, joka valloitti naisen kuin naisen. Vakoiluretkilläni näin pensasaidan takaa, kuinka he yhdessä kunnostivat puutarhaa istuen välillä käsi kädessä keinuun levähtämään. Virallinen ääni kysyi, koskemattomana takaisin pöydälle olenko rouva Merja Ketola. Laskivat sen ni soi puhelin. sia. Vaikka Karin kanssa viihdyinkin, huoli perheestä painoi kuitenkin koko ajan. Miten kauniisti hän puhuikaan anteeksiantamisesta koi puhettaan. Eräänä päivänä minä näin talon edessä lastenvaunut. kun astelin Karin räänä sunnuntaiaamuna istuin käsipuolessa kohden alttaria. Useimmiten hän sulkeutui päiväkausiksi omaan huoneeseensa ja chattaili lukuisille naisystävilleen. Lapseni ovat aikuistuttuaan lentäneet pois pesästä. Päätimme mennä Karin kanssa naimisiin. Muutaman kerran kävin pimeyden turvin kurkistamassa entisen kotini ikkunasääpäivä koitti kauniina ja au- ta sisään. Hartaus tuli entisestä kotikirkostani, ja saarnan piti enkeutuneina ilotytöiksi. Harrastukset ja vilkas seuraelämä, johon minä en mahtunut, vei miestä yhä enemmän mukanaan. Hänen ta ja tapauksetonta. Vieraat ei antanut periksi holainen. Alkoi pitkä kuntoutumisjakso, jonka seurauksena osittainen puhekyky ja käsien liikuntakyky palasi. Kaipasin jopa lasten äänekkäitä riitoja ja Jaakon anteeksipyytävää ja mielistelevää hymyä olan taputteluineen. Sukulai- seurassaan yön viettänyt nainen oli set pitivät etäisyyttä, ja muutamat hälyttänyt ambulanssin, kun vieresharvat ystävämmekin olivat kadon- sä nukkuja ei ollut herännyt. E ari kotiutettiin pitkän sairaalajakson jälkeen. Kotona Kari kulki kännykkä tiiviisti taskussa ja viestin saatuaan kiirehti nopeasti toiseen huoneeseen. Lähetin kutsukortin myös lapsilleni, vaikka en uskonut heidän tulevan tilaisuuteen. H A neet. Hääjuhla nut huutaa ääneen oli tarkoitus viet- Minä estoinen, siveä papin kivusta ja tuskastää Haikon kar- vaimo, riehuin kuin naispa- ta, mutta rohkeus tanossa. Pyörätuolia hän joutuisi käyttämään lopun ikänsä. Minä näin aikuiset laprinkoisena. Olen nyt lääkityksessä, kuten Karikin. Hänellä oli ikäviä uutila ja mieliala maassa. Avioero astui aikanaan voimaan, ja olin vapaa suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta Karin kanssa. Olisin voisemme. Vaatekaappi täyttyi viimeisen muodin mukaisista asusteista
Tanssimaanhan tänne tullaan, tuumasi hän ja hymyili kauniilla huulillaan. Siitä alkoi kujanjuoksuni, jossa jouduin katsomaan itseäni silmästä silmään. Kauniina kesäiltana tanssilavalla kohtasin nuoren tytön. Hänes-. Oli silloin 22-vuotias. En kuitenkaan osannut sopeutua tilanteeseen, vaan sorruin syrjähyppyyn heti, kun tilaisuus tuli. Millainen mies minä oikein olin? K erron nyt oman kokemukseni ja sekoiluni ihmissuhteissani. Tunteellinen tango päättyi. Niin, vastasi hän ja loi minuun kainon katseen. Kiitos kehuista. Ihastuin Anneliin. Tyttö on lähtenyt tanssimaan, 34 avasin keskustelumme. Te olette hyvä ja kevyt tanssimaan, jatkoin puhettani. Hänen kanssaan oli ihana tanssia. Saanko pyytää teitä seuraavalle pelille. Rakastan vaimoani mutta petän silti Tiesin, että vaimoni rakasti minua, vaikkei halunnutkaan minua yhtä usein kuin ennen. Minulla oli jonkin verran naiskokemusta, mutta Anneli oli viehättävin tapaamani tyttö. Pokkasin häntä tanssimaan. Samaa voi sanoa teistä. kysyin. Elettiin 1960-lukua. Olen otettu, jos pidätte kanssani tanssimisesta. Luonnonvaaleat hiukset lepäsivät harteilla, kimmoisat rinnat painautuivat vasten rintaani. Olen elänyt nämä hetket jo kauan sitten, mutta tapahtumat jäivät pysyvästi muistoihini. Hän oli hyvä tanssimaan, kevyt ja hento sylissäni kuin höyhen. Tyttö, johon silmäni iskin, oli ulkomuodoltaan enemmän teinitytön näköinen kuin nuoren naisen. Viejästä tanssitaito riippuu, hän imarteli minua. Minun nimeni on Pekka, sanoin hänelle. Odotetaan tässä seuraavan tanssin alkua, hän sanoi ja jatkoi: Nimeni on Anneli, eikä minua tarvitse teititellä, hän sanoi rohkeasti. Hän oli hoikka kuin elämänlanka
Sinä lämpimänä heinäkuun yönä Anneli tuli elämääni. Hänessä oli jotain sellaista, joka sai tunteeni lämpenemään. Ensimmäinen yrityksemme epäonnistui. Hän salli intiimit hyväilyni, I E mutta kun pyrin miehiseen päämäärääni, hän irtaantui minusta ja sanoi: Tuotako sä minusta haluat. kysyin. Ei tähän asti, mutta kuka tietää... Pyöräilimme maalaisluonnossa useita tunteja. Kun hurmiomme tasaantui, hän kuiskasi minulle: Sinä teit minusta naisen. Olethan sä kunnollisen oloinen poika... Anneli kertoi asuvansa äitinsä kanssa. Vapisimme molemmat tunteittemme kuohussa. Kun aamuntunteina pyöräilin kaupunkiasuntooni, koin sisäistä ihanuutta. Onko sinulla huonoja kokemuksia ventovieraista. sä korostui naisellisuus, viattomuus ja salaperäisyys. Anneli oli 17-vuotias. Musta ei tule enää koskaan sellaista, joka olin ollut ennen sua. 35. Tanssien jälkeen sain luvan jatkoille aittaan. Kun sitten hetken huohotimme toistemme sylissä, yritimme uudelleen, ja pääsin kokonaan hänen sisälleen. Anneli nukkui kesällä kotinsa aittarakennuksessa. eurustelumme jatkui yhtä romanttisissa merkeissä, ja eräänä heinäkuun yönä Anneli halusi S minua. hkä se oli rakkautta, koska aloimme viihtyä toistemme seurassa ja koimme olomme ihanaksi. Isä oli kaatunut sodassa. Hän oli kaunis ja hento kuin aamuauringossa kukkaan puhjennut ruusu. Ajattelin, että hän oli liian nuori ja hento elämän myrskyjen riepoteltavaksi, päätin ryhtyä häntä suojelemaan. Pyysin kauniisti anteeksi ja sanoin kunnioittavani hänen tahtoaan. Kiihkossani aloin pyrkiä hänen salatulle alueelleen. Aamuyöllä pyöräilimme Annelin kotiin, joka oli maalaistalo kaupungin laitamalla. Anneli katsoi minua kauniilla sinisillä silmillä ja hymyilen tuumasi: Uskaltaako tuota lähteä ventovieraan matkaan. Oletko sinä ollut aikaisemmin pojan kanssa. Uskalsin asettaa käteni Annelin harteille ja puristin häntä hellästi rintaani vasten. Hänen emätintään suojasi kalvo, joka ei päästänyt minua perille saakka. Rakastuinko ensisilmäyksellä, ajattelin. Sulle uskoin kaikkeni, koska rakastan sua. Jos rakastelua tarkoitat, niin olen koskematon, hän vastasi. Halasimme ja suutelimme toisiamme nuoruuden kiihkolla. Oli tunne kuin Anneli olisi asettunut minuun. llan viimeisellä valssilla pyysin päästä saatolle, kuten silloin oli tapana. Hän oli yöasussaan kuin suloinen enkeli. Istuimme järvenrannalla, ihailimme aamuauringon nousua ja sorsaemoa, joka hoivasi poikuettaan
Palkka oli hieman pienempi, mutta yönsä hän sai nukkua rauhassa. Arvostin häntä suuresti, sillä tiesin olevani hänelle ainoa mies, siksi halusin puolestani tehdä hänet onnelliseksi seksin alalla. Niinpä minä erään lattean rakastelumme jälkeen purin epäilyni sanoiksi: Onko sinulla vieras rakastaja, kun et minusta enää välitä. Hän painautui minua vasten, silitti kasvojani ja sanoi: Uskon, että kunnioitat tunteitani ja kysyn puhtaalla sydämelläni: rakastatko mua elämämme loppuun asti. Anneli synnytti kolme lasta, kaksi poikaa ja tytön. Iltapäivällä kotona odottivat lapset tarpeineen. Kuinka sä kehtaat minua epäillä. Anneli oli mallikelpoinen perheenäiti, ahkera ja teki kaikkensa perheemme hyvinvoinnin puolesta. Pyysin häntä tanssiin. Iänkuuna päivänä alapäätäni ei ole lääppinyt muut kuin sä, ja tuolla lailla kehtaat kunnioittaa uskollisuuttani. ahdenkymmenen avioliittomme vuoden jälkeen elämääni tuli mullistava muutos. Ajattelin, että koska hän oli ollut 17-vuotias, kun aloitti seksisuhteen kanssani, hän oli ehkä ryhtynyt pohtimaan, jääkö hänen seksikokemuksensa koko elämän aikana yhteen mieheen. Silmieni edessä paljastui taivaallisen ihana alaston nainen. Alkoholi sekoitti tunteemme ihanaan hurmokseen. Ehdotin hänelle työpaikan vaihtoa. Koska Anneli oli vasta 17-vuotias, jouduin pyytämään Annelin äidiltä avioliittoluvan. Minun olisi pitänyt käsittää, etteivät seksi ja intohimo jatku loputtomiin yhtä kiihkeinä kuin avioliiton alkuaikoina. Hän kertoi haluttomuutensa johtuvan väsymyksestä, sanoi nousevansa joka yö kolmelta, pyöräili viiden kilometrin työmatkan ja teki pitkän päivän raskasta työtä kuumassa leipomossa. Olimme iältämme vielä nuoria, tuntui kummalliselta, kun hänen tunteensa alkoi haalistua. Minä myönsin itselleni, että hän oli oikeassa. Anneli oli seksuaalisesti aktiivinen kymmenkunta vuotta. Kenties hän on rakastunut työpaikalla, tavaratalossa oli töissä paljon miehiä... Hän pujotti kätensä minun housujeni vetoketjusta sisään, otti käteensä vehkeeni ja huohottaen kuiskasi: Mennään minun huoneeseeni... Mitä enemmän pohdin tätä kiusallista asiaa, sen suuremmiksi epäilyni vahvistuivat. Koska hän oli uskonut nuoren elämänsä minulle ja itsekin rakastin häntä kaikilla tunteillani, koin lapsen tulon luonnollisena ja onnellisena tapahtumana. Tiedustelin Annelilta, olinko syyllinen hänessä tapahtuneeseen muutokseen. Mehän olimme harrastaneet yhdessä seksiä jo 15 vuotta. Illan saatossa humalluimme alkoholista hieman lisää. Kävin töissä paikkakunnan paperitehtaassa, joten perheen perustamiselle oli taloudelliset edellytykset. Näin yhteinen onnenpesämme oli valmiina odottamaan esikoistamme. Minun piti myöntää itselleni, ettei Anneli ollut suinkaan kylmä tai tunteeton, hän nautti rakastelustamme pari kolme kertaa kuukaudessa. Suutelin ja vannoin rakastavani häntä elämämme loppuun asti. Petyin toiveissani: Annelin haalistuneet halut eivät palanneet. Anneli vakuutti, että hän rakasti minua kuten ennenkin. Onko hänellä rakastaja. En ollut ikinä osan- K. Huolestuin hänestä ja etsin mielessäni syytä hänen haluttomuuteensa. Äiti suhtautui asiaan myönteisesti, pahoitteli ainoastaan tyttärensä nuorta ikää. Välittömästi hän ryhtyi minua riisumaan ja minä riisuin häntä. Yhä useam36 V onkin ajan kuluttua Anneli pääsi tavaratalon kassalle töihin. Anneli suuttui heti. Oletko sä tullut luulosairaaksi? Mä kokemattomana tyttönä aloitin kanssasi seksisuhteen, parhaan nuoruuteni olen uhrannut sulle. Jumaloin lapsiamme. Se oli kauniisti sanottu, hän tuumasi. K un ryhdyimme nauttimaan seksin ihanuudesta säännöllisemmin, luonnollisena seurauksena oli, että Anneli alkoi odottaa lasta. Olin silloin firmamme juhlassa eräässä hotellissa. Hän tanssi kanssani mielellään. Tanssilattialla Maili tarrautui minuun yhä tiukemmin. Esikoisemme oli terve poikalapsi. min hän turvautui väsymykseen tekosyynä ja antautui seksiin minun mielikseni, mutta haluttomasti. Onko hän ryhtynyt pettämään minua. Hävetä saat. Itselläni taisi olla vikaa korvien välissä. Toisiimme puristautuneena menimme hänen hotellihuoneeseensa. Olimme molemmat hieman humalassa. Hän kävi työssä leipomossa, lapsia hoiti anoppini. Kun löytäisin työpaikan, hän tuumasi. J uodet menivät kuin siivillä lentäen. Vuokrasimme kerrostalosta kaksion, kalustimme huoneet. Ehkä olin yliseksuaalinen, ja se häiritsi elämääni. Nainen sanoi nimekseen Maili ja kertoi eronneensa miehestään muutama vuosi sitten. Makuuhuoneessa meillä riitti nautinnollisia hetkiä. Hänen haluttomuutensa herätti minussa monenlaisia tunteita. Sitten Anneli alkoi muuttua henkisesti ja seksuaalisesti, hän alkoi loitota minusta, eikä hän enää tuntunut nauttivan makuuhuoneessa yhtä kiihkeästi kuin ennen. Siellä iskin silmäni naiseen, joka täytti kaikki naisen seksuaaliset kriteerit. Jos sun mielestäsi rakastelu on elämän ja ihmissuhteen tärkein asia, etsi itsellesi kyltymätön nainen, hän paasasi. Annelille oli tärkeitä asioita koti, lapset ja minun hyvinvointini. Myönsin hänen olevan oikeassa, hän uurasti perheemme hyväksi liian paljon. Olimme rohkeita, hormonit hyrräsivät molemmilla
Kun illaltemme sylissä. Hetkessä kiihkoni syttyi, toisinaan olin menossa johonkin koja sukelsimme uudelleen nautinnon koukseen. asi. Miksi ostat minulle lahjoja. tiin. Sinä täytät tänään 42 vuotta. Minä ajattelin, että jos Anneli näkisi sieluuni, hän näkisi, mikä paholainen minussa asui. Sanoin hänelle, että soittaja on varmaan joku järkensä menettäamulla olimme yöllisen rakas- nyt puhelinhäirikkö. Erotessamme isän elämää, ennen kuin suhde koiehdotin hänelle tapaamista jonain tuisi tuhokseni, mutta viikon kulutsopivana hetkenä. Hän suostui, ky- tua tästä päätöksestä minusta alkoi syi kuitenkin kuin kiusoitellakseen: tuntua, että minun oli pakko tavata Oletko aiemmin pettänyt vaimo- Maili. Anneli istui viereeni ja kysyi: Painaako kultaani jokin suru, kun olet miettiväisen näköinen. Kärsin tomme aikana pettänyt vaimoani. henkisesti, olin menettää hermoni. Tuli mieleeni, ettei tuneet toisiimme kuin kärpäset häAnneli ollut ikinä herättänyt minua mähäkin verkkoon, ja se ötökkä imi tällaiseen kiihkoon. Sängyssä Maili suuteli minua joka Rakastuin Mailiin järjettömästi, puolelta. Olin kuin narkomaani, joka nauttii ainetta saadakseen ihanan olon tietäen, että sama aine veisi käyttäjänsä elämän lopulta tuhoon. Nautintomme kesti pitJouduin käyttäytymään kodissani kään, koin tunteen, että hänen kans- kuin varas. Hän Annelille mielikuvituksellisia valryhtyi taas suutelemaan minua joka heita. vaan. Silloin järkeni selviäisi ja minulle paljastuisi totuus. Anneli tuli sänkyyn, asetti kätensä 37. Anneli ihherättää miehen halut. li yllättää. Minulle oli metteli joskus, että tunne, että hän hekuka meille on rurätti haluni ja kiihvennut soittamaan, koni uuteen miehiseen kukoistuk- kun hänelle lyödään aina luuri korseensa. Ajattelin niinkin, että jos Anneli saisi tietää valheellisesta elämästäni ja hylkäisi minut, olisin tuhon oma. Ensimmäiseksi minun olisi lopetettava synnillinen suhteeni Mailiin. Meidän oli palattava elä- sa perheeni ja oman elämäni. Sorruin Mailin lumoissa valheelliHuohotimme hetken raukeina tois- sen elämän kiemuroihin. Tiesin, että avioliittomme vene ajelehti myrkyssä, eikä Anneli tajunnut, että olin hukuttamassa perheeni. Kun puhuin puhelimessa saan olimme päässet paratiisin iha- Mailin kanssa, pelkäsin että Annenuuteen. Elimme molemmat kiihnaan paratiisiin. Olimme takermiehen halut. Joskus sanoin lähteväni kirpuolelta vartaloani, itse tein samoin jastoon lukemaan päivän lehdet, hänelle. Hyväilin ja suute- la lähdin tapaamaan Mailia, sepitin lin hänen kiihottavia rintojaan. nut kuvitella, että näin kiihkeällä ja iin salainen suhteeni Mailin ihanalla tavalla nainen voi herättää kanssa alkoi. non hekumaan... Olin räjähtää kiihkosta. Niin mikä. paratiisiin. Tiesin, ettei Maili kykenisi täyttämään Annelin paikkaa elämässäni. M A uistan, kun kerran tulin Mailin luota kotiin rakastelustamme väsyneenä, istuin miettimään jotain olohuoneen sohvalle. kysyin mieltäni raastavassa tunnontuskissani. Rakkauden tulisi olla nautinnolKysymys sai minut ymmälle, en lista, mutta rakkauteni Mailiin ei todellakaan ollut 20 vuoden avioliit- tehnyt minusta onnellista. Hän on kuin se paratiisin käärme, joka viekotteli minut tälle tuhon tielle, ajattelin. Maili soitteli ti. Hän kysyi myös, mikä merkkipäivä minulla oli sinä päivänä. Maili herätti tella, että näin kiihkeällä ja minulle myös silkiihkoni kolmeen loin, kun en ollut peräkkäiseen ak- ihanalla tavalla nainen voi kotona. vertamme... Tässä on sulle mun ja lastemme ostama syntymäpäivälahja, hän sanoi pakettia ojentaen. vaikka tiesin elämää paljon kokeHän levittäytyi päälleni, ja hänen neena, ettei rakkautemme ollut aitoa johdollaan sukelsimme seksin iha- rakkautta. Ymmärsin, että minun on lopetettava kaksinaismoraalinen elämä. Olet korvaamaton aviomies mulle ja lapsillemme hellä isä, hän vuodatti rakkauttaan. telumme seurauksena raukean Tajusin kyllä, että olin tuhoamasväsyneitä. Maili oli saman kaupungin palata elämään normaalia perheenasukas kuin minäkin. Hän äänteli nautin- keän intohimon pauloissa, mutta tienon hurmiossa ja hänen kehonsa vä- sin myös, että rakkauteen tarvitaan risi nautinnollisesti, kunnes yhdessä muutakin kuin ainaista rakastelua, samanaikaisesti räjähdimme nautin- kuten Anneli oli minulle sanonut. Omatuntoni soimasi ja Anneli pahensi oloani: jos hän olisi ollut huo- N no ihminen, pirullinen nalkuttaja, se oli helpottanut, mutta hän oli kultainen minulle ja lapsillemme. Usein män arkeen ja matkustettava kotei- päätin irtaantua Mailin kahleista ja himme. Totta kai mä ja lapset ostamme sulle lahjoja. Minun olisi pakko tunnustaa Annelille rikokseni ja katuvaisena pyytää häneltä anteeksi. kysyin. Menin makuuhuoneeseen, painoin pääni tyynyyn ja itkin omaa kurjuuttani. Jouduin joskus keskeytAnnelin kanssa en ollut kyennyt tämään kiihkeän keskustelumme, juuri koskaan uukun rapuissa kuusimaan rakastelului Annelin askeamme välittömäs- En ollut ikinä osannut kuvi- leet
En minäkään halua hajottaa avioliittoamme. Hän suuteli minua ja sanoi: ka oli eronnut. Etkö halua minua enää. Minua kunan taakse. Minulla on kultainen, hyvä vaimo ja lapset. inulla oli On typerää alistua jonkin Siinä pohtiessajälleen tref- kyltymättömän naisen himo- ni vaikeita asioita fit Mailin kansMaili ilmestyi ikjen tyydyttäjäksi. Kiusaako hän tietoisesti minua, minä ihmettelin. Tunnen helpotusta päätöksestäsi. Minä en kuitenkaan osannut rauhoittua. Mieheni on kunnollinen, rakastan häntä. Toivon, että seikkailumme pysyy salaisuutena, salaisuuden kätkemme sydämiimme. Tulen muistamaan sinua ihanana miehenä, jota sain hetken lainata. Pää- ja kysyi: kaulaani ja sanoi: Siitä on jo kolme viikkoa, kun rakastelimme. Maili kaatui syliini, ryhtyi le kaiken tapahtuneen. ilta kahdeksalta. Maili huomasi sekavat mietteeni syyllisyyttä ties kuinka kauan. PEKKA H 38. sa illalla. Onhan meillä aikaa odottaa... Anteeksi kulta! Olen ollut viimeaikoina hieman huonovointinen, ehkä liialliset työt rasittavat kuntoani, tämän vuoksi en ole halunnut seksiä, sepitin hänelle. Minun teki mieleni huutaa hänelle: Mene pois! Älä saastuta itseäsi paholaiseen..! Mikä sua kulta vaivaa. Halusin jännitystä yksitoikkoiseen elämääni. Nyt haluan olla sulle hyvä syntymäpäiväsi merkeissä... Meillä oli tapaami Olen ikävöinyt ja kaivannut sinen kaupungin kulttuuritalon edessä nua... Maili kysyi ja jatkoi: Valehdellut olen minäkin sinulle. Jos kerron hänelle kai- vapisevansa halusta. Vai salaan- avaamaan housujeni nappeja, sanoi ko kaiken. Olet raukkamainen, kun kehtaat sepittää valheita vaimollesi, sanoin itselleni. Rakastan vaimoani mutta petän silti M Onko sinulla kulta jokin ongelma, et ole enää sellainen kuin aikaisemmin. Minä rakastan sua ja tulen aina rakastamaan, hän vuodatti. Anneli halasi minua ja sanoi: Voi ukko kulta! Et saa rasittaa itseäsi liialla työllä, äläkä kanna huolta, jos et seksiä tilapäisesti halua. tin kuitenkin salata asian häneltä ja hyvittää kaiken hänelle hellyydellä ja rakkaudella ja olemalla lopun elämääni hänelle rehellinen. En halunnut häntä enää paamisemme, päätin lopettaa suh- kuten ennen. Olen päättänyt lopettaa tämän tuhoon vievän suhteemme. On typerää alistua jonkin tin kiusallisia asioita. teemme lopullisesti, sillä olin liikAjoimme kaupungin ulkopuolelle kunut heikoilla jäillä liian kauan. metsätielle, tuttuun rakastelupaikMietin myös, tunnustanko Annelil- kaan. On minulla ongelmia, sanoin. Mieheni on merillä, käy kerran kuukaudessa kotona. Ajoin kaupunkiin ja vein Mailin kohtaamispaikalle. Niinkö on asia. Päätin, että kyltymättömän naisen himojen tyytämä tulee olemaan viimeinen ta- dyttäjäksi. Jos salaan tapahtuneen, saukseen, se koituisi elämäni tuhoktulen kärsimään tunnonvaivoja ja si. Minun on lopetettava tämä valheessa eläminen ja palattava rehelliselle tielle. Itsekin olen ajatellut lopettaa pettämisen. Sinun kanssasi olen saanut nauttia jännityksestä. Anneli ihmetteli haluttomuuteni huomatessaan. Odotin häntä, rumMieleeni tuli, että seksiä hän on mutin sormillani auton rattia ja mie- kaivannut. ken, siirrän onnettomuuttani hänelle Ajattelin, että jos yhä lankean kiuja lapsilleni. Sinun kanssasi olen nauttinut unohtamattomista hetkistä. Erotessamme suutelimme ja lähdimme kulkemaan sitä tietä, jonka katsoimme olevan meille paras. Olen avioliitossa ja kahden lapsen äiti. Omatuntoni soimasi minua. Hän kummastutti taas oli raikkaan oloikerran, ettei hän nen ja hyvän tuokkutsunut minua ikinä kotiinsa, vaik- suinen
Alle 18-v. KA = Kauris OI = Oinas RA = Rapu VA = Vaaka VE = Vesimies HÄ = Härkä RAVINT O N äin saa vutat T AVOITT EESI TILAA TEKSTIVIESTILLÄ SUORAAN KOTIISI! VAIN 5 LE = Leijona SK = Skorpioni KL = Kalat KK = Kaksonen NE = Neitsyt JO = Jousimies Tilauksen hinta on 5 ja se veloitetaan matkapuhelinlaskusi yhteydessä. Palvelu toimii suomalaisissa matkapuhelinliittymissä. HOROSKOOPPISI 20 0 1 vuoden jokaiselle päivälle! Sinä ja rakkaus Laaja luonneTerveys ja Ennustus Vesim ies HOROS KOOPP ISI 2010 G VIOLET SJÖBER 21.1. 19.2. Tie täh deksi JENN IFE ANISTO R JA SINÄN horoskooppi energia Astrologia parantaa Ennust vuode us JOKAIS n E PÄIVÄL LLE LE! Tie tähdeksi Supertähdet ja sinä Ota vastaan elämä jonka haluat TERVEY ENERGS JA IA A strolo parant gia aa Ota vas taan E Sinä ja RAKKA US S inulle p aras LÄMÄ JONKA HALUA T Hae omasi Lehtipisteestä! Kirjoita viestin alkuun 5E HORO ja merkkisi lyhenne sekä yhteystietosi Esim. Lähetä viesti numeroon 16303. holhoojan lupa. (norm. viesti horoskooppimerkistä Vesimies: 5E HORO VE Mari Mallikas Mallikatu 1 00100 Helsinki. 6,50) 5E HORO V E MARI MA LLIKAS MALLIKA TU 1 00100 HEL SINKI 39
Rakkauselämässäsi puhaltavat nyt uudet tuulet ja tämä saattaa merkitä paitsi onnea, myös mustasukkaisuudesta johtuvaa surua. Rahaasioissa kannattaa luottaa läheisten neuvoihin. RAPU 21.6.-21.7. Elämääsi on tulossa aivan uudenlaista sisältöä erään tapahtuman kautta. Yritä selvittää tilanne kärsivällisesti. Älä aliarvioi lähelläsi olevia ihmisiä, heistä saattaa olla yllättävää apua ja tukea kohdatessasi tulevia mullistuksia. SKORPIONI 23.10.-21.11. Nyt olisi hyvä hetki kääntää uusi sivu elämässäsi, niin ihmissuhteissa, harrastuksissa kuin töissäkin. Rahaasioissa kannattaa olla huolellinen. NEITSYT 22.8.-21.9. Monenlaiset, osin ristiriitaisetkin, muutosvoimat puhaltavat elämässäsi, ja siksi elämä saattaa välillä tuntua jopa hallitsemattomalta. On viisasta pitää elämäsi ohjat tiukasti käsissäsi, mutta älä kuitenkaan unohda, että sinäkin olet vain haavoittuvainen ihminen. Jos valitset väärin, saatat menettää tilaisuuden tehdä vaikutus erääseen tärkeään henkilöön. Nyt kannattaa tarttua rohkeasti eteen tuleviin tilaisuuksiin, jos haluat parantaa taloudellista tilannettasi. Saat kyllä palkintosi hyvistä teoistasi, mutta se ei luultavasti tapahdu tämän kauden aikana. LEIJONA 22.7.-21.8. Sinua houkutellaan nyt mukaan monenlaisiin projekteihin ja tärkein tehtäväsi onkin valita ne tehtävät, jotka hyödyttävät omia päämääriäsi. Voimasi kuluvat nyt pitkälti muiden ihmisten sotkujen paikkailussa, ja tämä voi tuntua monin tavoin turhauttavalta. Sinun kannattaa nyt vain hiljentää tahtia aina, kun se on mahdollista. Rakkausasiasi sujuvat nyt parhaiten niin, ettet itse puutu paljoakaan tapahtumien kulkuun. VAAKA 22.9.-22.10. Olet nyt niin kunnianhimoinen tekemisissäsi, että erään ihmisen sinuun kohdistuvat romanttiset toiveet saattavat jäädä kokonaan sinulta huomaamatta. J O U L U K U U OINAS 21.3.-20.4. Joudut luultavasti ottamaan tällä kaudella etäisyyttä omiin toiveisiisi ja ongelmiisi. Jotain muutoksia on tulossa itsestäänkin elämääsi. Kun tartut epäkohtaan päättäväisesti, saat huomata sen poistuneen elämästäsi jo kauden lopulla. Jokin raha-asioihin liittyvä ongelma häviää itsekseen tämän kauden aikana. 40. Älä taistele muutoksia vastaan, vaan yritä nähdä niiden hyvät puolet. Läheisesi luottavat sinuun enemmän kuin tajuatkaan, tämä kannattaa pitää mielessäsi erityisesti raha-asioihin liittyvissä ongelmissa. KAKSOSET 21.5.-20.6. Olet tällä kaudella tavallista energisempi ja nyt olisikin hyvä tilaisuus korjata eräs elämääsi vaivannut ongelma. Älä missään nimessä sekoita rahaa ja rakkautta keskenään, siitä seuraisi odottamatonta harmia. HÄRKÄ 21.4.-20.5. Saat kokea tällä kaudella pienimuotoisen onnenpotkun, jonka vaikutusta voit kuitenkin helposti laajentaa suuremmaksi, kunhan näet hieman vaivaa
/16 Iisakin Kryptot Extra..............21 .......... Yritä pitää jalkasi maan pinnalla, vaikka elämä maistuisikin nyt tavallista makeammalta. 45 .......... /32 Iisakin Helpot Ristikot Extra ....18 .......... Tiedustele kotimaan ulkopuolelle menevien tilausten hintoja tilaajapalvelustamme. Tilaa vaivattomasti, soita tilaajapalveluun 08 - 537 0370 TOSI ELÄMÄÄ -LEHDEN PALVELUKORTTI Tilaan (lehden nimi) Tällä palvelukortilla voit tilata jonkin Kolmiokirja Oy:n lehden. kk:ksi Osoitteenmuutos, tiedot oheisessa kortissa. Nimi Lähiosoite Postinro Puh. Yritä tehdä parhaasi, vaikka toisen tukeminen tuntuisikin turhauttavalta. /43 Tosi Elämää ............... /29 Sylvin Helpot Ristikot Extra.....18 .......... Voit jopa toteuttaa erään pitkäaikaisen haaveesi, jos vain uskallat tarttua tarjottuun tilaisuuteen. Tilaa vaivattomasti puhelimella -- Soita tilaajapalveluun 08-537 0370 ma-pe klo 08.00-16.00 Käytä oheista palvelukorttia, kun · haluat tilata Tosi Elämää -lehden tai jonkun muun Kolmiokirja Oy:n julkaisuista. /15 KAURIS 21.12.-19.1. Elämässäsi on nyt paljon romanttisia mahdollisuuksia, jopa niin, että jotkin tärkeät asiat saattavat jäädä sinulta huomaamatta. Tilaajan allekirjoitus VESIMIES 20.1.-18.2. Tällä kaudella on olennaista, että osaat erottaa tärkeät asiat vähemmän tärkeistä. 49 .......... 52 .......... /19 Sylvin Helpot Ristikot............32 .......... Jos et ole tarkkana, saatat menettää joko työtarjouksen tai helpon keinon ansaita ylimääräistä rahaa. Automaattisesti jatkuvan tilauksen hinta on 12 kuukauden määräaikaista tilaushintaa edullisempi. 49 .......... /16 Pekan Helpot Ristikot Extra.....27 .......... 52 .......... · haluat muuttaa osoitteen. Tilaushinnat kotimaahan: 12 kuukauden määräaikaisen tilauksen hinta/automaattisesti jatkuvan tilauksen hinta Regina...................... Uusi osoitteeni on Uusi jakeluosoite Postinro Postitoimip. /16 Matin Nasta Ristikot .............21 .......... Eräällä ihmisellä on suuria toiveita sinun suhteesi. Kolmiokirja Oy PL 246 90101 OULU Tähän 1. /42 Iisakin Ristikot ....................35 .......... Raha-asioissa saat tuloksia vain tiukoilla päätöksillä, kun taas rakkausasiasi sujuvat parhaiten ihan omalla painollaan. Osoitteenmuutosta varten. Loppukaudesta sinulla on enemmän aikaa keskittyä omaan elämääsi. /29 Matin Helpot Ristikot Extra .....18 .......... /45 Lääkäri ..................... Asiakasnumero (numerosarja osoitelipukkeesta) / alkaen KALAT 19.2.-20.3. Joudut tekemään tällä kaudella päätöksiä, jotka vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteesi. lk postimerkki 41. /99 Kauneimmat Käsityöt.... Voit juuri nyt tehdä paljon tulevaisuutesi eteen, vaikkei mitään erityisiä onnenpotkuja olekaan tiellesi osumassa. Automaattisesti jatkuva tilaus on voimassa niin kauan kuin tilaaja toisin ilmoittaa. Siksi onkin hyvin tärkeää, että tiedät nyt, mitä haluat, niin ihmissuhteissasi kuin työasioissakin, sillä nämä asiat näyttävät kietoutuvan jollain tavalla toisiinsa. Postitoimip. /43 Timantti .................... /19 Iisakin Siluettiristikot ............39 .......... /24 Sudoku S ...........................28 .......... TOSI ELÄMÄÄ JOUSIMIES 22.11.-20.12. Eräs ystäväsi tarvitsee apuasi tällä kaudella tavallista enemmän. /25 Aloittelijan Ristikot ..............16 .......... /45 Nyyrikki.....................110 .......... /36 Matin Helpot Ristikot ............32 .........
42
Osku nyt oli aina Osku. Tosin ei Osku väärässäkään ollut. Olin itse suhtautunut reissuun yllättävän neutraalisti, vaikka muut puhkuivat intoa. Taitaa tuo meidän Taina odottaa reissulta paljon, toisin kuin sinä Jen- na, Osku tokaisi ivallisesti huomioiden neutraalin asenteeni. Kaiken kruunasi se, että huomasin olevani raskaana. Minulla oli kumman rauhallinen olo, enkä jotenkin ollut täysin oma itseni. Hyvän ystäväni Tainan kasvot hehkuivat innosta, kun hän reippain mielin otti porukassamme matkaoppaan roolin. Kokoonnuimme paikallisessa pubissa erittäin aurinkoisena maaliskuisena perjantaina. Hauskanpito saisi luvan alkaa. 43. Yllätysraskaus paljasti rakkauden todelliset kasvot Suhteeni Kariin alkoi edetä pikavauhtia heti tavattuamme. Muutaman kuukauden kuluttua tapaamisestamme suunnittelimme jo muuttamista yhteen. Kaikki tuntui olevan hyvin, jos ei ottanut huomioon niitä pieniä merkkejä Karin käytöksessä, jotka saivat minut huolestumaan. limme päättäneet kaveriporukalla viettää pääsiäisen risteillen. Oma intoni oli siinä, että pitkästä aikaa saisimme poruk- O kamme koolle. Kiitos meidän Tainamme, joka on aina niin innokas organisoimaan kaikenlaista. Päätin haudata tuon oudon tuntemuksen syvälle mieleni sopukoihin. Tomerin askelin hän lähti ohjaamaan meitä kohti bussia. Vaikka useimmiten olen se porukan ilopilleri, joka innostuu aina kaikesta hauskanpitoon liittyvästä. Suunnittelimme matkan jo kuukautta ennen ja saimme melkein koko porukan kasaan
Et itsekkään tanssinut hullummin. Mutta ymmärrän kyllä, jos tämä jää tähän. Suupieleni nousivat vienoon hymyyn ja tunsin, kuinka perhoset alkoivat lennellä vatsassani. En malttanut olla luomatta vielä yhtä katsetta tuohon komistukseen, joka sai jalkani tärisemään. Niin vain ei käynyt ja menneeseen katsoessani tajuankin, miksi. Naurahdin hänen kysymykselleen ja totesin kaiken olevan erinomaisesti. Ne eivät estäisi minua irrottelemasta. Siirryimme tiskiltä lähelle ystävieni pöytää. Sanoin tuon kaiken vain varmuuden vuoksi, suojellakseni itseäni. Taina vetäisi minut syrjään kysyäkseen, oliko kaikki hyvin. Ehei, ei. Jostain, joka oli täysin saavuttamattomissa. Olin ollut jonkun aikaa itsekseni johtuen siitä, että vielä jollain tapaa kasailin itseäni puolitoista vuotta kestäneestä toivottomasta rakkaudesta Juhaan. Tainan monista varoituksista huolimatta uskoin sokeaan rakkauteeni pettyen kuitenkin karvaasti. Kyllä, kyllä pidin. Eihän minulla olisi mitään menetettävää. Olet vain kovin vaisu ja tiedän, että sinulla ei ole ollut helppoa viime aikoina. Vanha juttu, joten eiköhän mennä pitämään kivaa! No hyvä on sitten. Ollaan ihan hissukseen, tosin ei Tero tuosta kovin helposti herää. Hymyilin Oskulle sen enempää selittelemättä ja kiiruhdin muiden perään. ruksia. Ennen kuin ehdin lopettaa lausettani Kari oli ohjannut minut baaritiskille. Sain koottua jopa yhden järkevän lauseen suustani. Mutta enhän minä sitä silloin rakastuessani tajunnut, toivo eli niin vahvasti minussa. Käännyin uudelleen katsomaan ja näin, kuinka hän tanssi kaverinsa kanssa. Kari kertoi vaatimattomasti. Juha halusi pitää kaikki ovet avoinna, minä vain oven minun sydämeeni. Juha ei sitä avointa ovea halunnut, vaan ne kaikki kiinni olevat. Kaikki on hyvin. Baarista jatkoimme Karin hytille, jossa hänen kaverinsa jo nukkui. Kiitos. Nehän nyt olivat särkyneen sydämeni viimeisiä vaiker- Jenna moi! Minulla kyllä on tässä... Kuinka tyhmä olinkaan ollut! Naurahdin huomaamattani ääneen omalle tyhmyydelleni. Ai joskus. Käperryimme lähelle toisiamme, ja Kari alkoi hivellä kaulaani. Se juttu Juhan kanssa... Musiikki ja tanssi. Anna olla. Ne liikkeet, se itsevarmuus ja niin söpö olemus! Järkeni koetti taistella vastaan ja saada minua rauhoittumaan, mutta en malttanut kuunnella sisäistä ääntäni. Tunsin, kuinka halusin Karia joka solullani. Olen Kari, hei! Voinko tarjota drinkin? Y I stuimme suuren pöydän äärellä nauraen, syöden ja muistellen menneitä hyviä aikoja. Ehkä se oli helpompaa. Käänsin katseeni nopeasti Oskuun teeskennellen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Päätin hieman irrotella ja suuntasin kohti tanssilattiaa. Vai oliko sittenkään. Tanssihan oli joskus suuri intohimoni. Teemu, Heli, Jaakko ja Jouni matkasivat jo edeltä, kun minä, Iiris, Osku ja Taina jäimme savukkeelle. Kun vihdoinkin löy- 44. Ei tuo kyllä siltä vaikuttanut. Hänen hymynsä oli vallannut jo koko neutraalin olemukseni, joka nanosekunnissa muuttui kovin levottomaksi. Kömmin Karin viereen alapunkalle. Kari vaikeni ja loi hämmentyneen katseen. Mennään! Tainan sanat jäivät kummittelemaan päähäni, mutta päätin antaa niiden kummitella rauhassa. Tajuaisi vilpittömän rakkauteni määrän ja antaisi itsensä rakastaa vilpittömästi. No jaa, olenhan minä joskus harrastanut tanssia. Kaikesta huolimatta onnistuin kuitenkin keskittymään olennaiseen, eli siihen, että olin tullut pitämään kavereiden kanssa hauskaa, en etsimään elämäni prinssiä. Sammunuthan tuo! Naurahdimme samaan aikaan, kun Tero alkoi kääntyillä yläpunkassa. Mikäs se nyt sai neidin niin nauramaan. Aika kului kuin siivillä ja oli aika suunnata yökerhoon jatkamaan iltaamme. En halunnut huolestuttaa Tainaa ajatuksillani. Sehän oli suoraan kuin joltain musiikkivideolta. Uskottelin itselleni, että Juha tulisi järkiinsä ja valitsisi minut. Shh, sihisin hampaitteni välistä ja yritin pidätellä nauruani. Jotenkin vain tuntuu siltä, että sinusta puuttuu se aurinkoinen olemus, joka aina hehkuu muihin... Hauskaahan olimme tulleet pitämään, emmekä repimään auki vanhoja haavoja. Kaikki tuntui niin oikealta ja päätin, että tarttuisin tilaisuuteeni, tapahtui sitten mitä tahansa. -P iditkö siitä. Ihan näin aluksi pakko sanoa, että tanssit aivan mahtavasti ja olet todella upea ilmestys, Kari sanoi. Olin niin varma, että tässä oli muutakin, mutta en halunnut antaa itseni toivoa liikoja. ökerhossa oli paljon porukkaa ja tanssilattia aivan täynnä. Mistä sinä nyt moista sait päähäsi. Hauskaahan tänne ollaan tultu pitämään. Ja silmänräpäyksessä hän seisoi edessäni hymyillen. Osa porukasta säntäsi tiskille tilaamaan ja osa etsimään sopivaa pöytää. Äshh... Saatoin kuulla mielihyvän Karin äänessä. Loin pikaisen katseen tanssilattialle ja siinä HÄN oli. Sitä en tohtinut Tainalle kertoa. Heli tuuppasi jo aika vahvasti humaltuneen Jaakon seurakseni, ja minä vain annoin mennä. Hän huomasi seisahtuneen katseeni ja hymyili. Jatkoimme juttelua ja tanssimme aamutunneille asti. Oletko Jenna aivan varma
Mitähän nuo kaveritkin mahtaa ajatella. Mutta se menee nopeasti. Kari hyväkOlin kavereide- kuvia, lääkäreitä, en ketään. Oletko tosissasi. En Taina tiesi kertoa muille, että kun ollut kokenut mitään vastaavaa kosjotain päätän, se myös pitää. Hiukan myöhemmin sain tietää olevani raskaana. Hän otti minua kädestä ja ohjasi minut makuuhuoneen puolelle. -S N iinpä siis päätin pidentää reislimme aivan hulluina toisiimsuani jäämällä Helsinkiin Kame ja rakastelimme läpi yön. Se oli sitä niin kuuluisaa alkuhuumaa. Lupaathan sitten varmasti pitää huolen meidän Jennasta. Elimme nuo ihanat kaksi ratkaisustani. Ja minä poika kun en mei Mitä. En vaan millään haluaisi lähteä... Kapusin bussin takaosaan katsomatta taakseni. Myös minun muuttoni Karin luo askarrutti mieltäni. Taina, Iiris, Osku ja muut Ja seuraavana päivän. Bussiin, joka veisi minut kultani syliin. Joudumta kyllä me Iiriksen kanssa sitä Ka- me odottamaan viikon, koska olen ria vähän tentataan! töissä. Ettehän te edes tunne! Kari suuteli minua hellästi. Onneksi lähdit. Kari varmisti, kun olimme päässeet bussipysäkille. Joo, lupaan. Ilmoitan heti, kun olen kotona. Jep. On joo. Toisaalta, tätähän olin halunnut salaa mielessäni jo kauan ja nyt kun se tapahtui, kaikki tuntui niin väärältä. ties... reista huusi: Kari kaappasi minut lämpimään O oitathan ja viestität. Mut- tapauksessa totta kai tulen. Arvaa syökö tämä miestä, mutta kestän, koska saan sinut, muru, kohta syliini! Kari suuteli ja irrotti otteen kädestäni. elämääni. jää. En mitään. Karikin oli ollut sitä mieltä, että vauva tulee, jos on tullakseen. Olin odottanut kuukautisteni alkua jo jonkin aikaa, mutta niistä ei ollut merkkiäkään. Kaikki on joten Mitä luulit. Haluaisin kovasti, mutta... kädessään ja hen- pienen pieninä palasina pois Tämä on aivan gästyneenä selitti uskomatonta. Taina kysyi levotto- kin niin oikeanlaista, kohtaloa kenmana. Yritin työntää nuo mieleni syöjättäret johonkin unholaan, mutta en onnistunut siinä. Niin on, sinun kanssasi on niin Oletko Jenna nyt aivan varma, helppo puhua ja vain olla. En aluksi uskonut ultraääni- seni. No sitten mennään! Laiva on kohta satamassa. Olinko valmis. Jenjonkun Karin soitna, en olisi ikitaneen ja kysyneen minua. Ja mikä kaikkein rin kanssa, onparasta: saatoin neksi, sillä kadoolla täysin oma ittin hänet hetkeksi. Näin meni pari kuukautta. ris ryntäsi hytin Sitä tunnetta olin ovelle puhelimeni ja tuo kaikki vietiin minulta kaivannut kauan. Mutta minut tuntien vuorokautta täysin toisillemme. Tunsin, kuinka ikävän koura jo tarttui minuun. rin luokse. Jään, minä lupasin. Me tultiin hakemaan Karin nainen! Missä se on. Haluatko minun tulevan. dän noin ihmeellisen naisen, en kyllä heitä tilaisuutta hukkaan! Sitäkö sinä haluat. Jää Helsinkiin luokseni, jääthän. syi minut juuri selni hytissä, kun IiOlin saanut palani onnea, laisena kuin olin. En, mutta... Tunne siitä, että kaikki ei ollut hyvin, vain vahvistui. Sain Karin kiinni pettämisestä, mutta jotenkin hän onnistui puhumaan itsensä ulos siitä. Siitä oli kuitenkin jo päätetty ja halusimme sitä molemmat. Oletko tosissasi. Karin käytös oli hieman etäisempää. Samassa koko porukka oli hytissämme ja auttamassa minua pakkaamaan tavaroitani. nä uskonut, että kyseinen laivareis Ovat kuulemma tulossa nouta- su toisi noin ihanan ihmisen minun maan sinua, hän ilmoitti. Tosin tiedän, Tainalle, kun hytin ovelta alkoi kuu- että aika matelee, kun odotan sinua lua kovaa meteliä. Halasin ystäviäni ja lupasin pärjätä. syliinsä ja suuteli intohimoisesti. Joku Karin kave- takaisin syliini. kaan aikaisemmin, olin aivan päätä Olimme vaihtaneet numeroita Ka- pahkaa ihastunut. ihmette- nannut ensin lähteä! lin. Minä takaan, että... että jäät. Ja taas seuraaolivat kovin ihmeissään radikaalista van yön... Karin katse oli anova. En innoltani edes tajunnut vastata Aivan, niin menee. Huolehdin kyllä, että pääset turvallisesti takaisin kotiin. Siinä No itsehän asioitasi päätät. Taina näki tilaisuuden hieman tentata Karia. Vasta ikkunasta loin katseen Karin loittonevaan selkään hänen astellessaan takaisin autolle. yöviikko mateli, kunnes perjantaina nousin Helsinkiin vievään bussiin. Aivan varmasti! Jenna, onko sulla kaikki tavarat. Sitten kaikki alkoi muuttua hiljalleen. Emme kuitenkaan kumpikaan olleet varautuneet näin lyhyeen varoitusaikaan... 45 T. Kuulin, kuinka ääni sisälläni huusi: jää, jää! Spontaania se ainakin olisi, ja mitään ei saa, jos ei ota riskejä. Sekaisin. Olin aivan shokissa. Emmekä opi tuntemaan, jos en Tulethan takaisin. No tuota. Olen Jenna, olen
Kari kysyi, olinko varma asiasta. Hetkeksi sydämeni pysähtyi. Se jätti minuun niin syvät jäljet, mutta yritin silti unohtaa. Olin kolmannella kuulla. Soitan illemmalla. Olin niin vihainen! Tuska valtasi lattialla makaavan vartaloni, kouristi raajojani ja sai kyynelten tulvan valumaan poskilleni. Minun palani onnea. Kari jätti minut yksin tuon kaiken kanssa. Olin saanut palani onnea ja tuo kaikki vietiin minulta pienen pieninä palasina pois. Lopetettuani puhelun Tainan kanssa huomasin, kuinka sain lisää voimaa. En tiedä, sekava olo. Liian rauhallinen. Onneksi minulla oli ystävieni tuki ja perheeni. Kysymykset vain tulvivat suustani, mutta kaikesta huolimatta olin kylmän rauhallinen. En aluksi uskonut ultraäänikuvia, lääkäreitä, en ketään. He saivat minut kestämään pahimman, ja loppu oli omissa käsissäni. Miten nyt ihminen voi tällaisessa tilanteessa. Tuota... Miten sä voit. Olin niin sekaisin. Palasin päivää aiottua aiemmin ja hain tava- rani Karin luota. Uskoa siihen, että selviän kyllä. Karin sanat jäivät mieleeni. Tunsin kuin puukon iskun selässäni. Olen töissä ja nyt on vähän hoppu. ja vielä tällaisella hetkellä! Olin jo tarpeeksi shokissa raskaudestani, ja sitten vielä tämä. Olin tukehtua. Keräsin tavarani ja lähdin. En ollut uskoa korviani. Koetin hokea itselleni, että parempi näin. Jenna. Tästä on suunta vain ylöspäin, sitten kun sen aika on. Seurasi syvä hiljaisuus. Sain Karilta viestin, joka vei minulta viimeisetkin voimani taistella loputonta kyynelvirtaa vastaan. Onneksi hän ei ollut kotona. No mut mitä, oletko iloinen. Niin Jenna, niin se menee. Ai, se on siis varmaa. Kari oli kuitenkin se ihminen, jota eniten tarvitsin. Karin käytös vahvisti päätökseni. Voi Jenna, kunpa olisin siellä! Älä huoli pärjään kyllä. Katkeruus kietoi kuitenkin kätensä minuun. Palasin tyhjään asuntooni täysin murtuneena ja yksin. Minulla oli epäilyni, mutta en osannut ajatella mitään sellaista, mitä sain kuulla. Kliseistä, eikö. Kaikki epäilykseni näyttivät käyvän toteen uulin jo, että olin saanut kokea surua aivan tarpeeksi, mutta sitten tapahtui kaikkein pahin. Kaikesta huolimatta sain jotenkin koottua itseni ja lopetin puhelun asiallisesti. K 46 ari soitti illalla, ja miehen ääni oli kuin haudan takaa. Tajuatko. Päätin ottaa Kariin etäisyyttä pari viikkoa keskeytyksen jälkeen, koska mikään ei tuntunut palaavan ennalleen. Päätökseni selkeydestä huolimatta ajatukseni olivat sekaisin, enkä malttanut olla pohtimatta muita mahdollisuuksia. Minulla on kai klamydia. Uudesta alusta ja puhtaalta pöydältä aloittamisestakin oli puhuttu, mutta niin vain ei tapahtunut. Oletko sä miettinyt, miten se vaikuttaa lapseen. En kuitenkaan voinut sietää sitäkään ajatusta, että Kari oli kanssani vain säälistä ja pelehti samalla exänsä kanssa, niin kuin olin saanut kuulla. Mutta kyllä tämä tästä. Tuli vähän äkkiä tämä kaikki... Yllätysraskaus L paljasti rakkauden todelliset kasvot Soitin Karille kertoakseni uutisen, ja vastaanotto ei ollut mitä parahin. Eikö hän halunnutkaan tätä tai muuttoani tai minua ylipäätään. Hän lähetti minut perheeni luokse, ja hänen äitinsä seisoi jyrkästi poikansa päätöksen takana. Kari vastasi kysymyksiini ja väitti kaiken tapahtuneen ennen minua, ja minä raukka uskoin. Vakuutin olevani. Raskauteni keskeytyi. Palanen onnea odottaa vielä löytäjäänsä. Keltä sen sait. "Meidän olisi hyvä pitää breikki." Eikä mitään muuta. Raskauteni jouduttiin keskeyttämään lääkkeillä, koska kuollut sikiö ei tullut itsestään pihalle. Olin järkyttynyt ja voimaton. Tunsin itseni niin hylätyksi. Ajan kanssa. Sain viestis. Tiesin syvällä sisimmässäni, etten voisi moista tekoa antaa ikinä anteeksi. Meitä ei ollut tarkoitettu yhteen. SÄRKYNYT ENKELI. Kokosin viimeiset voimani kuullessani Tainan huolestuneen äänensävyn. Perheeni luona vietetty viikko sai minut toisiin ajatuksiin. Niin tuli. Havahduin puhelimen pirinään ja pakotin itseni nousemaan ja vastaamaan
ROYAL 47 ENSILUMI Talvi tulla tupsahti tänään pilvet putosivat maahan tuuli löi tukkansa hajalleen. Katoilla lunta kuin valkeaa silkkiä EILA. Vene nukahti talviuneen. Kun talvi on kylmä ja tuuli käy kun taivaalla yhtään ei tähteä näy tule silloin joulu kultainen tule joulu kultainen. Tule leikissä laulussa lapsosten tule laulussa lapsosten. Taaksepäin vuosia, saa nyt joulua viettää. Anna ajatuksesi ja kynäsi lentää! Lähetä oma runosi osoitteeseen Tosi Elämää, Minun runoni, PL 246, 90101 Oulu. Rakkauden lahjasta saamme taas kiittää. Surut pyyhkii pois ja rauhassa elää tämänkin juhlan joka luoksemme entää. Tule enkeli valkosiipinen tule valkosiipinen tuo rauha ja rakkaus sydämeen tuo rakkaus sydämeen. Kellä rakkaita on, sen lahjaksi tietää. Julkaistusta runosta maksamme palkkion, joten liitä mukaan nimesi, mahdollinen nimimerkkisi, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkiyhteytesi. VALKEA JOULU Tule joulu valkea meillekin tule joulu meillekin. EILA KULTAKÄPY Joulun kultainen käpy kuusessa kiiltää, sydämellä toinen vierellä rientää. Tule jouluenkeli valkoinen tule enkeli valkoinen. Meitä joulun lapsonen seimelle vie on sinne valkea jouluinen tie. Valkea maailma yllättää hämmästyttää
48
Vapaa-aikanaan Seppo piti yhtä kunnianhimoisesti huolta kunnostaan; talvisin hän hiihti, kesäisin juoksi maratoneja. Minä en ilahtunut ilmaisista matkalipuista lainkaan. Olimme aina olleet täysin eri aaltopituuksilla siskoni kanssa ja tiesin, ettei Pafos olisi lomapaikkana lainkaan minun makuuni. Ja toisinaan meillä oli vielä kylässä Niklaksen kavereitakin, jotka saattoivat olla vielä Niklastakin kovaäänisempiä. Siivous, pyykkääminen ja ruuan laitto nyt vielä sujui, mutta joskus tuntui kohtuuttoman hankalalta järjestää kodin ilmapiiri Sepolle sopivaksi. Odotin edessä olevalta kahdelta viikolta tylsyyttä ja riitelyä, mutta lomasta tuli ihan erilainen kuin olin kuvitellut. Tämä kaikki tarkoitti sitä, ettei Seppo ollut kovinkaan paljon kotona minun tai poikansa seurassa, ja silloin kun hän kotiin ennätti, hän vaati täyden palvelun: siistin kodin, hyvän aterian, pyykkihuollon, ulkonäöstään huolta pitävän vaimon, rauhaa, hiljaisuutta ja seksiä. Pikkusisareni Heidi, joka on minua 12 vuotta nuorempi, oli päässyt syksyllä ylioppilaaksi ja saanut vanhemmiltaan lahjaksi kahden viikon loman Kyproksen Pafoksella. Lähdin reissuun harmissani siitä, että se irrottaisi minut kahdeksi viikoksi hyvin järjestetystä, ongelmattomasta elämästäni. Lasten äänet saivat Sepon ärty49. Lomamatkani hajotti perheemme Kun jouduin pikkusiskoni kaitsijaksi etelän lomalle, olin kaikkea muuta kuin innoissani. Seppo oli ulkoministeriön virkamies ja suhtautui uraansa erittäin kunnian- himoisesti. En pitänyt auringossa makaamisesta ja olin kuullut, että Pafoksella oli hyvät mahdollisuudet bailaamiseen, mutta minunkaltaiselleni hiljaisuutta ja rauhaa arvostavalle ihmiselle paikka ei tuntunut tarjoavan paljoakaan. Niklas oli vielä niin pieni poika, ettei hän osannut käsittää isänsä kaipuuta hiljaisuuteen ja rauhaan. Sen kahden lomaviikon aikana elämäni mullistui täydellisesti. uhtauduin koko lomaan alun perin hyvin vastahankaisesti. Koska Heidi ei kelpuuttanut vanhempiaan mukaan reissuun, isäni hommasi S matkaliput minullekin: ilman järkevää seuralaista pikkusiskoa ei kuulemma voinut maailmalla päästää. Ehkä jollekin naiselle kaiken tämän järjestäminen sujuisi helposti ja vaivattomasti, mutta minä en kuulu niihin ihmisiin. Olin naimisissa itseäni 15 vuotta vanhemman Sepon kanssa ja meillä oli yksi lapsi, kahdeksanvuotias Niklas. Niklas oli koko suvun silmäterä, ja Seppo taas kaikin puolin kunnollisen miehen perikuva
Isän ja äidin kaikki energia meni pikkuHeidistä huolehtimiseen. Änkytin viihtyväni, mutta sanoin, että ilmasto oli minulle hiukan liian kuuma. Hetken päästä hän palasi vaalean purkin kanssa. Samassa Mikhalis riensi paikalle tarjottimensa kanssa. Suojakertoimista huolimatta käräytin vaalean ihoni heti ensimmäisenä päivänä. Epävirallisestihan olin tehnyt sen aikaa sitten. Hän kosketti sormellaan punottavaa ihoani, ja minä värähdin yllättyneenä. Miten ihmeessä kestäisin tätä kuumuutta ja tylsyyttä vielä kahden viikon ajan. Iltapäivällä yritin asettaa aurinkovarjon suojaamaan paremmin vartaloani, mutta kun siitä ei tullut mitään, päätin istahtaa hetkeksi hotellin ravintolaan varjoisaan pöytään. Minä katselin ympärilleni tyhjällä terassilla. Olin niin ärtynyt, etten pystynyt puhumaan Heidille mitään, ja Heidi taas tuntui pelkästään tyytyväiseltä, ettei hänen tarvinnut kuluttaa aikaansa minun seurassani. Olin tyytyväinen vapauteeni, mutta toisaalta tunsin itseni täysin ulkopuoliseksi omassa kodissani. Hän asetti sitruunaviipaleella koristellun Cokislasin ja herkullisen näköisen, täytetyn, kahdeksi kolmioksi leikatun paahtoleivän eteeni. Tunnistin hänet samaksi, joka oli aiemmin tarjoillut aamupalaa pöytäämme. Missä välissä L Heidi häneenkin oli ehtinyt tutustua, ihmettelin laiskasti. Seuraava päivä alkoi mykkäkoululla. Yritin kuluttaa aikaani lueskelemalla hotellin uima-altaalla. Näytin vielä vakuudeksi punoittavaa olkapäätäni. Edellisenä iltana terassi oli täyttynyt ilakoivista turisteista, mutta päivisin oli hyvin hiljaista. Olin tyytyväinen siitä, että olin vihdoin virallisesti päässyt irtaantumaan lapsuudenperheestäni. Tällaista Seppo ei ymmärtänyt. Olin juuri ehtinyt istahtaa, kun huomasin vierelläni tarjoilijan. Ei hän olisi minua ikinä väkisin ottanut, mutta hänen murjottavan olemuksensa katseleminen oli minulle liikaa. Tajusin, että olin Heidin mielestä yhtä tympäisevää lomaseuraa kuin hän oli minusta. Omassa lapsuudenkodissani elämä oli ollut epämääräistä vouhottamista epäonnistumisesta toiseen. Heidi syntyi tämän kaaoksen keskelle ollessani 12-vuotias. mies kysyi ystävällisesti hymyillen. Sain luuhata omilla teilläni ihan vapaasti, kukaan ei kysellyt, missä olin. Mikhalis huokaisi raskaasti nähdessään olkapääni. Eräänä iltana olimme lähdössä pois töistä yhtä matkaa. Muistin Heidin kutsuneen miestä Mikhalikseksi. Seppo oli jo aikuinen, vakiintunutta elämää viettävä poikamies, ja minä vasta levoton tytön hupakko. Mikhalis taisi tulkita sen niin, että ihoni oli arempi kuin olikaan, sillä hän pomppasi pystyyn ja lähti kiireesti hakemaan jotain. Aluksi suhdettamme tietysti paheksuttiin ikäeron takia, mutta kun me muutimme yhteen ilman sen suurempia romanttisia eleitä, kaikki alkoivat ymmärtää, että olimme tosissamme. Sopiiko, jos istun seuraksesi. Hän avasi purkin korkin ja käski minun haistaa purkissa olevaa voidetta. Hymähdin itsekseni. Kaikilla oli tietysti mielenkiintoisempaakin tekemistä kuin notkua hotellin terassilla. Haistoinkin, mutten tunnistanut. Mikhalis kysyi kömpelöllä englannilla. Mikhalis väläytti leveän hymyn ja lähti toteuttamaan tilaustani. Äitini taas oli perhepäivähoitaja, mikä merkitsi sitä, että koti oli aina täynnä kurittomia hoitolapsia, joilta saattoi odottaa mitä tahansa. Minä aikuistuin nopeasti Sepon seurassa, rauhoituin ja tasoituin. Hän ei kuitenkaan halunnut kuluttaa vähää vapaa-aikaansa lasten kasvattamiseen, vaan katsoi sen kuuluvan minulle. Kun en sitten saanut heti lapsia rauhoittumaan, Seppo läksytti minua nöyryyttävästi, usein lasten kuullen. Viihdytkö täällä. Mikhaliksen kysymys yllätti minut täysin. mään hyvin helposti. Seppo kertoi olevansa menossa yksin elokuviin ja pyysi minua seuraukseen. Kun illalla tuli sitten seksin aika, minun oli joskus vaikea löytää siihen sopivaa tunnelmaa. oma Pafoksella alkoi huonosti. Helpompaa oli suostua seksiin, oli minulla siihen oikea tunnelma tai ei. Itse asiassa en olisi lainkaan kaivannut seuraa, mutta en osannut muuta kuin myöntyä jäykästi. Joskus aamuyöllä hän oli sitten könynnyt takaisin hotellihuoneeseen tukevasti humalassa, mutta minä olin ollut liian väsynyt läksyttääkseni häntä. Siitä meidän suhteemme alkoi. Heidi oli kadonnut omille teilleen heti, kun olimme hotellille saapuneet. Äiti kyllä piti työstään, mutta kunnollista kuria hän ei saanut hoitolapsilleen pidettyä. Mikhalis oli koko kesän töissä ja siirtyisi syksyllä Larnakaan jatkamaan opintojaan. Mitä saisi olla. Coca-Cola ja tonnikalalla täytetty paahtoleipä, ilmoitin vilkaistuani ruokalistan snack-listaa. Minä suostuin 50 ilman muuta, en niinkään Sepon takia, vaan siksi, että Seppo oli luvannut kustantaa minutkin. Mikhalis istahti luontevasti vastapäätä minua ja alkoi jutella: oli tylsää, kun ravintolassa oli päivisin niin hiljaista, oli kiva saada juttuseuraa. Isälläni oli oma putkialan yritys ja jotenkin näytti siltä, että vaikka hän teki töitä aamusta iltaan, aherrus ei näkynyt millään tavalla kodin taloudessa. Äiti ja isä olivat iltatähdestään innoissaan, mutta minulle tuli tunne, ettei minua enää tarvittu kotona. Olin kuitenkin täydellisen tyytyväinen elämääni. Olin vasta 17-vuotias tavatessani Sepon. Pääsin lähetiksi ulkoministeriöön ja jouduin sitä kautta tekemisiin Seponkin kanssa. Muutaman vuoden kuluttua kukaan ei tuntunut enää edes muistavan, että meillä oli ikäeroa jonkin verran
Lähdimme kulkemaan Mikhaliksen osoittamaan suuntaan ja tulimme hetken päästä suuren luolan suulle. märtänyt lainkaan. Sormenpäiden painallus oli hellä, Heidi purskahti nauruun ja vilkaivarovainen, melkeinpä kunnioittava. Hä Sopiiko se sinulle. nen kuuluviin. Lämmin iltatuuli liukui ihollani ja kun käännyin katsomaan Mikhalista, huomasin hänen tuijottavan itseäni. että pikkusisko flirttaili minkä ehti. äkkiä juhlallisiksi. maan meille kahvia. Minä tun- ja tuumin, että hän saattoi olla jopa sin vavahtavani. minenkin alkoi tava, että sain äätympäistä. taas tarjoilemassa pöytäämme Kiitos, tajuan sen kyllä, tokaisin aamupalalla. Myöhemmin on liian pimeää. Jos haluatte uida luolassa, se kannattaa tehdä nyt. Eipä minultimään kosketusla itselläkään suutasi. Minä en taida nyt uida, Heidi totesi. 51 A. Tuntui, ettei minua ollut kosketettu Huomasin ärtyväni. nen kosketuksensa tuntui... Nyökkäsin Mikhalik- hänelle ja käänsin lopultakin katseeselle jäykästi, kun hän tuli kaata- ni pois Mikhaliksesta. ti itsekin ensimmäisen kerran hämMikhalisen kasvot tummuivat yhtmentyneeltä. nulle kunnia! Entä voiteesi. töllä olevaan saareen uintireissulle Minä ravistin päätäni. Minä laita nuotion. Hetken päästä rantauduimme pienelle saarelle. huusin hänen peJäin tuijottamaan Mikhalista. Sitten hän nousi pakko lähteä viemään meitä. Sinun ei ole mikään pakko läheuraavana päivänä Mikhalis oli teä, Heidi yritti vielä. josta pidin kovasti. Mikhalis kohotti uudestaan ponin- Sitten käännyin katsomaan Mikhahäntääni ja sipaisi niskaani paksun lista. Minä vilkaisin Heidiä, joka oli kuluttanut pari tuntia hiustensa ja meikkinsä laittamiseen. Saatuaan olkapääni iältäänkin sopivampi Mikhalikselrasvattua hän kohotti poninhäntää- le. Jee, täällä on ihanaa! Heidi innostui. ria haluja reissulle Mikhaliksen kyollut, mutta toisyvä katse oli nau- Hetken vain tuijotimme toi- saalta jatkuva holiutunut silmiini. Perämoottori pyrähti käyntiin pienen suostuttelun jälkeen, ja niin lähdimme matkaan. Jotain sellaista, Voit pitää sen. minä itsekin pienen veneen perä Minun on nyt mentävä, täytyy moottoria käyttää, jos vain neuvot auttaa kokkia, hän tokaisi ja näyt- meille paikan. Mikäs siinä, Et satuta, sanoin hiljaa. kuumalla ihollani, mutta oikeastaan Tosin: mitä väliä sillä oli. kiinnostaa. hyvältä. Mikhlasi hymyili Heidille hämillään. MikhalikHavahduin mietteistäni Heidin kysen kosketuksessa oli jotain sellais- symykseen. Mikä. Heidi istui Mihkaliksen vierellä ja höpötti Mikhalikselle jotain, mitä kukaan ei tuntunut kuuntelevan. Mietin, huomasiko Mikhalis, että Heidi oli ehtinyt humaltua terassilla nauttimistaan oluista. juuri sillä tavalla ikinä aiemmin. Täsräänsä. Luolan suuaukko oli merenpinnan yllä, mutta sitten luola painui veden alle. Mikhalis sanoi, että voisi vie Satutanko minä. Mikhalis kääntyi katsomaan meitä kysyvästi. Ihailin hiljaisena ohi kiitäviä maisemia. Minä pitelin sylissäni isoa eväskoria, johon olin lastannut kaikenlaista pientä: voileipiä, viinirypäleitä, vesimelonin siivuja, paikallisia leivoksia ja pullon valkoviiniä. tuoksua. työvuoronsa jälkeen. Heidi oli roikkunut koko iltapäivän hotellin terassilla pitämässä Mihkalikselle seuraa. siamme, sitten Mikhalis ve- tellilla vetelehtiMinun oli nielais- täisi minut itseään vasten. Ei ollut vaikea huomata, nutta ihoani. Mutta tietenkään sinun ei ole kerroksen rasvaa. Heidi sen si- S urinko näytti valuvan mereen, kun kävelimme satamaan illan hämärtyessä. Viileä voide poltti kymmenen vuotta minua nuorempi. Mennään tuonne saaren toiselle puolelle. ta, jota en ollut ennen kokenut. ihmettelin. Satama-alueen reunasta löytyi hotellin nimellä varustettu pieni vene, jonne Mikhalis ohjasi meidät. Mitä Tajusin kyllä, että Heidin ei haolisin voinut sanoa: jäin vain miet- lunnut minua mukaan. Mikhalis auttoi meidät maihin ja kiinnitti veneen. En saanut sanottua mitään. Heidi ja Mikhalis rupattelivat iloisesti, minä keskityin katselemaan maisemia. si Mikhalista jotenkin merkitsevästi. Mikhalis kysyi dä meidät tänä iltana erään lähisja irrotti sormensa niskastani. Mikhaliksen puheista kä- jaan aloitti eloisan keskustelun heti, sitin kuitenkin, että voiteen uskot- kun Mikhalis kääntyi hänen suuntiin rauhoittavan tehokkaasti pala- taansa. reaktioni ei johtunut siitä. sä miehessä oli jotain, jota en ymMikhalis heilautti kättään. Huomasin, että voidepurkki jäi Ei! Minä vien teidät, se on mipöydälle. Katsoin Mikhalista arvioivasti ni ja sipaisi niskani ihoa. Olihan Heidi vapaa ihminen ja ta olkapäihini. Minä itse ainakin tunnistin humalan Heidin loputtomasta kiherryksestä. lähdetään vain, hymyilin Heidille. Osaan seisomaan. Järkytyksekseni Mikhalis aset- No mikäs siinä, ajattelin kuivakastui tuolilleen ja alkoi sivellä voidet- ti. Sinua ei taida Ei minä vain..
Ilta oli juuri ehtinyt ni ja tunsin, miten edes muistanut miestäni. Tuntui hyvältä olla yksin. Huomasin petsa. Lopulta Mikhalis lupasi, että voisi pistäytyä Heidin kanssa eräässensä käteni alla. Herrajumala, olin ollut etelän lomallani vasta muutaman päivän enkä kunnolla enää edes muistanut miestäni. Jalkani P notkahtelivat väsymyksestä, mutta vereni tuntui kiertävän suonissani tavallista nopeammin. Tunsin edelleen huulillani Mikhaliksen kosketuksen. Minä nyökkäsin. Mikhalis kahlasi si Heidi, joka jatkoi aamulla alveteen sorteissaan ja ui muutamalla kamaansa flirttailua Mikhaliksen kanssa. Hetken vain tuijotimme toisiam- sä kaverinsa omistamassa baarissa. Minä nukun vielä, Heidi mumisi humalaisella äänellä. Lähdin kävelemään sisemmäs luo- oli ärtynyt ja väsähtänyt, vaikkemlaan ja aloin riisua mekkoa yltäni. Mikhalis sanoi sipaisten olkapäätäni, ...on parem- rantakadun baareista. Minulla on uimapuku mekkoni Se oli vain yksi suudelma, mutta alla, joten minä voisin mennäkin. Hetken päästä menin herättelemään Heidiä. Kastaessani varpaani veteen yllätyin Huomasin, että Heidi oli juonut itsiitä, miten lämmitä vesi oli, mel- sekseen puolet meille varaamastamkein kuin kylpyvettä. Minä vain nyökkäsin. Minä olin niin hämmentynyt, ett- kohteliaasti, mutta hänen katseensa en tajunnut edes vastata hänen kysy- upposi jonnekin meren syvyyksiin. Tunsin itseni samaan aikaan voinuivat suulleni, tunsin, että äärivii- mattomaksi ja eläväiseksi. Hetken kuluttua Mikhalis ilmestyi vierelleni. Äkkiä tunsin nut edes kuulevan ilmoitustani, niin suunnatonta halua koskettaa Mihka- innokkaasti hän vonkasi Mikhalista liksen märkiä hiuksia, hänen poske- mukaansa. Söimme eväämme hiljaisina, paitMikhaliksen, joka oli juuri riisumassa paitaa päältänsä. Sinun siskosi on villi. Oikeastaan yksin nautittu aamiainen sopi minulle ihan hyvin. mykseensä. Minä en tule. n herännyt yöllä Heidin saapumiseen, mutta aamulla hän nukkui sängyssään, kun nousin ylös. Kahvia kiitos. Nouse, mennään aamupalalle. Vesi teki minut kevy- sen ympärille ja vilkutti minulle hyeksi ja voimattomaksi, enkä minä västit. Laskeuduin me viinipullosta. Mitä se kertoi avioliitostani. En oikein käsittänyt, miksi Heidi roikkui niin itsepintaisesti miehessä, joka ei selvästi välittänyt hänessä, vaikka paikka olisi ollut täynnä vapaita, lomaromanssista kiinnostuneita miehiä. Ei Mikhalis tosin vastaantereelle päästyämme Heidi usta tuntunut odottavankaan. Heidi ei tuntumassa kunnossa. Hengähdin sy- lomallani vasta muutaman ja pettyneeksi tunvään, suljin silmä- päivän, enkä kunnolla enää sin itsenikin. me olleetkaan poissa kuin hetken. Oli helppo huomata, että tilanne E M T 52. Tuntui hyvältä, ja tiesin, etten tulisi luultavasti ikiettei tarvinnut hetkeen välittää ke- nä elämässäni kokemaan sellaista nestäkään. ilmoitti haluavansa jonnekin Sinun ihosi... Minä ilmoitin lähteväni hotellille. Kun Mikhaliksen huulet pai- le. hän kysyi niin kuin joka aamu. Liian villi minulle, Mikhalis sanoi. sokeripala. Oliko teillä eilen kivaa. Hän näytti väsyneeltä. Tiesin, ettei Heidi hellittänyt saalistaan helpolla, ja nyt tuo saalis taisi olla Mikhalis. Minä haluan baariin, kerrostumia luolan rosoisessa katos- Heidi mankui. Hä- samalta kuin ennen. oivuttuaan krapulastaan Heidi alkoi saalistaa Mikhalista uudella innolla. Mikhalis vastaili Heidille vedolla luokseni. Jostain kauemtymyksen Mikhapaa kuulin Heidin Herrajumala, olin ollut etelän liksen katseessa naurun. Kahvia vai teetä. Minä lähdin palailemaan hotellilolisi halunnut Mikhalista vastustaakaan. reen valot tuntuivat välkkyvän jos Onhan kaikki kunnossa. Meri loisti kaikkialla ympärillämme ja manteduin hiljaiseen kysymykseen. Tunsin aitoa sääliä Mikhalista kohtaan. Syödään nyt, niin voidaan sitten hitaasti veteen, uin syvemmäs luolaan ja jäin kelluen ihailemaan ajan palata takaisin. Hetken kuluttua havah- hetkeä kuin sinä iltana. nen ilmeestään näki helposti, kuinka alatessamme Mikhaliksen syilahtunut hän oli päästessään minustyttämän nuotion ääreen Heidi ta hetkeksi eroon. sen jälkeen mikään ei tuntunut enää Heisi hymyili minulle leveästi. Mikhaliksen hymy jäi väsyneeksi irvistykseksi. Minun oli avattava parvekkeen ovi heti, niin voimakas alkoholin haju Heidistä lähti. Yritin ajatella Seppoa, mutten kunnolla edes muistanut, miltä hän näytti. me, sitten Mikhalis vetäisi minut it- Heidi kiepautti kätensä Mikhlakiseään vasten. pimentyä, tähdet lihakseni alkoivat syttyneet taivaalle rentoutua. utelin enemmän kohteliaisuudesta kuin mielenkiinnosta. Avasin silmäni, käännähdin ja näin sain hyvin kaukana. Laskeuduin alakerran aamiaissaliin ja valitsin itselleni syrjäisimmän pöydän oven vierestä. Mitä se kertoi minusta. Mikhalis kääntyi katsomaan mi- vani katosivat ja sulin veteen kuin nua. Mikhalis yritti estellä aiaan, tunnustella hänen käsivarttaan, kansa, mutta Heidi osaa olla itsepinrintaansa, tuntea hänen hengityk- tainen
Heidin murhanhimoisesta katseesta näin, ettei hän pitänyt siitä, että olimme onnistuneen varastamaan muutaman kahdenkeskisen sekunnin. ihmettelin. Entä minä ja Mikhalis. Ehkä olin sittenkin ollut ollut liian nuori mennessäni naimisiin Sepon kanssa. Mikhalis on sinua kahdeksan vuotta nuorempi. Seppo kuunteli tarinani hiljaisena. Sinulla oli kuulemma joku lomaromanssi siellä Kyproksella, hän huudahti ennen kuin ehti vaatteitaan riisua. Ei päässyt, minä vastasin. Me vaihdoimme toisinaan muutaman sanan, katseemme kohtasivat usein, mutta mitään muuta välillämme ei enää tapahtunut. minä ihmettelin. Oli kiva..., minä nieleskelin sanoja. Niin kuitenkin kävi, vasta nyt olen todella tyytyväinen elämääni. Olin minä avioliittoani arvostanut, mutta Mikhaliksen tavattuani olin käsittänyt, että suhteestamme puuttuu jotain tärkeää, jotain sellaista, jota en ollut käsittänyt miehen ja naisen välillä olevankaan ennen kuin olin tavannut Mihkaliksen. No, en minä häntä näe enää ikinä, joten tuskin sillä niin suurta merkitystä on, minä tokaisin ja lähdin huoneeseeni pakkaamaan tavaroitani. uvittelin, että kaikki olisi unohdettu, kun palaisimme Suomeen, mutta siinä olin väärässä. Mikhaliksen osoite minulla on edelleen tallessa. HENNA S Kilpailun voittajat Tosi Elämää 10:n Äänestä ja voita -lukijakilpailusta Philipsin Wake-up Light -lampun voittivat: Lea Palojärvi, PUDASJÄRVI, Ritva Komulainen, KAJAANI Onnittelut voittajalle! 53. Tiesin, että Seppo oli jollain tavalla oikeassa. Sitä Heidi ei varmaan osannut ottaa huomioon, että olisin eron jälkeen onnellisempi kuin koskaan ennen. Pääsikö jo unohtumaan, että rouva on naimisissa. Kerroin kaiken ihan rehellisesti, myös sen luolassa vaihdetun suudelman. En tiedä, tuleeko sille ikinä mitään käyttöä, mutten ole hennonut heittää sitä poiskaan. Niin oli, Mikhalis mutisi minuun katsomatta. Ilman Heidiä olisi saattanut ehkä tapahtuakin, mutta Heidi piti huolen siitä, että hän oli aina seurassamme ja seuran keskipisteenä. V iimeisenä lomailtana Heidi oli enemmän humalassa kuin koskaan aiemmin. Heidin kosto oli täydellinen. Ehkä olin sisimmässäni aina tiennyt, ettei liittoni Sepon kanssa tule kestämään. Tämä meidän juttu oli sitten tässä, hän sanoi, kun oli kuullut kaiken. Pysyisit edes oman ikäisissäsi. Et sinä meidän avioliittoamme taida kovin paljon arvostaa, kun olet heti suutelemassa muita miehiä, kun silmä välttää. Heidi kertoi, että olit pitänyt peliä jonkun tarjoilijan kanssa. Saattaa kuulostaa kylmältä, mutta nyt tuntuu, että Seppo oli vain välietappi, minun askeleeni kohti oikeaa itsenäisyyttä. Myöhemmin myimme asuntomme, ja ostin lähistöltä pienen kaksion, johon muutimme poikani kanssa. Siitä olen edelleenkin vihainen Heidille, että hän meni puhumaan selkäni takana Sepolle. Hänen oli pakko olla Heidille kohtelias työnsä puolesta, mutta muuten hänestä näki, ettei hän olisi voinut vähempää Heidistä välittää. Emme näkisi koskaan enää, sillä seuraavana päivänä olisi Mikhaliksen vapaapäivä. Oletko tosissasi. oli Mihkalikselle kiusallinen. Niinhän kaikki olivat minulle väittäneet. K eppo muutti pois kotoamme jo seuraavalla viikolla. Ei mennyt kuin muutama viikko paluustamme, kun Seppo saapui eräänä päivänä todella vihaisena kotiin. Parempi tunnustaa saman tien! En minä osannut valehdellakaan. Mitä. Hän oli roikkunut koko päivän Mikhaliksen kintereillä. Varmasti olen. Vaikka kaikki tapahtuikin yllättäen, en hätääntynyt, vaan selvittelin asioita niin rauhallisesti, että itsestäni alkoi tuntua kuin olisin varautunut eroon jo kauan sitten. Mihkaliksen palattua töihinsä Heidi kääntyi katsomaan minua ilkeästi hymyillen. Ei siinä montaa sanaa vaihdettu. Mielestäni se ei olisi ollut hänen asiansa, vaikkakin hänen ratkaisunsa osoittautui onnenpotkuksi omalle elämälleni. Kun hän palaisi seuraavaan työvuoroonsa, me olisimme jo lentäneet Suomeen. Samassa Heidi ilmestyi paikalle, ja hetki oli ohi. Kun Mikhaliksen työvuoro loppui, hän tuli sanomaan minulle hyvästit. Mikhalis ryttäsi käteeni paperin, jossa oli hänen nimensä, osoitteensa ja puhelinnumeronsa. Omalta osaltani ero sujui kuitenkin paremmin kuin olin osannut kuvitella. Hän sai hetkeksi pohjan putoamaan elämästäni
Äitini pahoinpiteli minua humalapäissään, ja isäni taas oli äidin kimpussa. Tarvittiin vanhimman veljeni kuolema ennen kuin tilanne alkoi parantua. 54. Vaikka koti on yleensä ihmisen turva, minun lapsuudenkodissani tilanne oli päinvastainen
Äiti tuli pahalle päälle viinasta tai sitten hän joi itsensä umpitunneliin. Tosiasiassa isä haki kaljaa äidille ja itselleen illaksi. Oli jopa kehdannut kysyä äitini parhaalta ystävältä, että 55 K K. Olin nähnyt lapsen silmin, miten isä oli opettanut äidin juomaan viinaa tai sahtia, mitä isä aina itse teki kotona varastossa. Hän eli armeijaan asti mukavaa elämää maalla, missä oli sisarusten lisäksi paljon kotieläimiä. Äiti oli yskinyt ja yökkinyt isän tyrkyttäessä pulloa äidin huulille. Minua se hävetti kauheasti enkä voinut pyytää kaveriani kotiini vierailulle moneen vuoteen. Talvella hiihdin mielelläni sinne järven poikki, kesällä menin pyörällä. Äitini kuritti minua tultuani mummulasta kyselemällä, olinko juorunnut perheasioista siellä. erran olin kaverini kanssa hyppimässä hyppyskää linja-autopysäkillä, ja isäni ajoi polkupyörällä lujaa ohi kaksi muovikassia täynnä edellisen illan kaljapulloja. Meillä oli kaikilla paha olla, ja niin me otimme yhteen monta kertaa. Heidän perheessään ei ollut alkoholiongelmia eikä papallani vieraita naisia. Hänellä oli isä ja äiti sekä kolme sisarusta. Sanoin muina miehinä kaverilleni: Isä lähti hakemaan saunalimukoita kaupasta. Isäni ei oppinut koskaan kunnioittamaan naista tai vaimoa. Enhän uskaltanut enkä häpeässäni kehdannut kertoa kenellekään meidän perheen asioita. Armeijasta päästyään isäni opiskeli itselleen ammatin ja löysi äitini kaupungista. Heille meiltä oli matkaa noin S kuusi kilometriä. Syötiin mitä milloinkin löydettiin jääkaapista. Muistikuvissani parhaat lapsuusaikani vietin mummun ja papan kotona. Jompikumpi aikuisista perheenjäsenestä päästi monta kertaa kännipäissään alleen. Hänen elämänsä muuttui, kun hän meni naimisiin. Perheessä oli jo poika ja lapsia syntyi kahden vuoden välein kaksi lisää. Oli itkua ja huutoa ja noitumista. Siitä ajasta en oikein muista mitään. Hän koki taivaallisena ilona seksin eikä ymmärtänyt, että seksiä ei harrasteta kenen tahansa kanssa, vaan sen oman vaimon kanssa. ynnyin melkein puolivälissä 60-lukua. Sitten hän nukkui keittiön pöydän alla tai sammui naapurin vanhanpiian asuntoon. Näin elettiin kurjaa elämää vuosia. Me lapset jäimme aina oman onnemme nojaan. Kotimme oli kuin mikäkin kaatopaikka välillä, pulloja siellä täällä, tupakan tumppeja astioissa. Äidin sammuttua isä otti pyörän ja häipyi omille teilleen. Kusen haju oli joskus aivan kauhea. Seuraavana päivänä äiti heräsi kammottavaan krapulaan, ja isä oli mennyt töihin pyörällä. Äiti tai isä haki kaljaa illalla kaupasta lääkkeeksi. Lapsuuteni painajainen: pelkäsin äitiä, vihasin isää I säni, maalaistalon poika, ei sopeutunut koskaan kaupunkielämään. uulin äitini joskus kertoneen, että isämme oli käyttänyt aina vieraita naisia, koko heidän avioliittonsa ajan. Meille rakennettiin omakotitalo 70-luvun alussa
Eräänä jouluna, kun me lap- nolleen siivoamaan maksua vastaan. Pelkäsin äitini. kunnioita edes helpotus kaikille. Hän ei meinannut tipuoli sanan varsinaisessa merkiselvitä vanhimman lapsensa kuole- tyksessä. makaisiko hän isäni kanssa äitini puolesta kahdella sadalla, koska äitini ei itse silloin voinut harrastaa seksiä ollessaan viimeisillään raskaana. Isän paras puoli oli, ettei hän koskaan lyönyt lapsiaan, vaikkakin äitini kärsi monta kertaa hänen pahoinpitelystään. itten eräänä kesäisenä päivänä vanhin veljeni kuoli yllättäen. Myös hänen persoonallisuutensa. Tuntui kauhealta koko ajatus. Äidistä tuli kolmen lapsen yksinhuoltaja. Oli sattunut vakava liikenkea rakkaus on, vaikka hänelneonnettomuus, ja veli oli menehtylä on edelleen se nainen, jonka hän nyt siinä heti. Ja päälle hän nauroi sitä että isot hiustupsut seurusteli jo avoi- inhottavaa sairasta naurua, oli vain käsiin jäämesti erään nai- jota opin jo pienestä pitäen nyt. Siinä sitten olisi pitänyt kahvit juoda. Ruokapöydän alle ulkoa ja heitti keskelle olohuoneen oli heitetty kaikki roskiin menevä. Joskus hiuksiani oli niin ravisteltu illalla, etten aamulla kouluun lähtiessäni pystynyt siinä kampaa käyttämään. Ei suinkaan yksin, vaan nauravan naisen kanssa. Isä kehui muutama vuosi sitten, että oli pettänyt äitiäni aikanaan 48 eri naisen kanssa. Itkun kanssa silloin poistin kynsilakat sormistani. Se nainen on paha äita ja sanatonta. Soitapa nyt poliisit! uistan erään juhannuksen, kun Isän huumorintaju oli selvin päinisäni soitti minut heidän asunkin ihan sairasta, saati sitten humalassa. ruaan. Se oli vihaamaan. Hän aikanaan 48 eri naisen kans- ka hän oli vetänyt isääni tukasta niin, otti ensimmäiseksi isästä eron, joka sa. Siellä me odotimme isää tulevaksi, löydettyämme isän pyörän erään kaupan seinustalta. Äidin kasvatus oli omalaatuista. Yhden kerran hän toi reissultaan sen ruokapöydän päädyssä. He kävelivät tosi lähellä toisiaan, ottivat isän pyörän kaupan seinustalta ja lähtivät taluttamaan sitä aivan eri suuntaan kuin missä kotimme oli. Ja päälle hän nauroi sitä inhottavaa sairasta naurua, jota opin jo pienestä pitäen vihaamaan. Isämme oli silloin humalassa ja itki ääneen poliisien läsnä uulen, ettei isäni tiedä, mitä oiollessa. Isällä oli tapana kännipäissään sa ollessaan vielä naimisissa entiheittää lankapuhelin katolle ja huu- sen miehensä kanssa. Isä tuli kotiin vasta aamulla, ja silloin äiti jo tiesikin, minkä näköisen naisen kanssa hän oli tällä kertaa ollut. Muutaman kerran hän otti lapset kainaloon ja lähti kotiinsa mummulaan. Tässä teille kilipukki. S Hän nauroi päälle, ja me lapset olimme hiljaa, meitä ei naurattanut. lattiaa penkin, jota käytetään maala- Pöydän alle ei olisi mahtunut edes jalat, jos olisi yrittänyt istua siihen tessa seiniä tai kattoa ja huusi: pöydän ääreen. Sitten hän kävi ulkona ja tuli takaisin, oikaisi paidan kauluksia ja sanoi: Tässä teille huorapukki, eikä kelpaa. Äiti ei ollut silloin enää juopotellut löysi vielä ollessaan naimisissa äipitkään aikaan. En muista koskaan hänen nauraneen tai iloinneen pienistä asioista, saati sitten suuremmistakaan. ten hän kehui isän Hän ajatteli panevansa elämän re- Isä kehui muutama vuosi sit- 50-vuotissyntymonttiin heti ker- ten, että oli pettänyt äitiäni mäpäivillä, kuintaheitolla. Hyi, missä sinä olet oikein ollut. Äitini tietenkin kärsi isän takia ja oli masentunut ja murheellinen. Taas samanlainen likainen nauru. Jos jotain väärää tein, sain tuntea sen totaalisesti mahoissani. Äitini pahoinpiteli minut monet kerrat kännipäissään. Kun tulin kerran kymmenen vanhana mummulasta kynnet lakattuna, äitini sanoi: Kynnet maalissa, niin kuin isän huorilla. Hän oli ajanut moottoripyörällä rekan alle. Isää ei enää näkynyt kuin joskus. Äidistä tuli totinen ja vakava ihminen. Hän ei ole koskaan voinut masta. Muistan, kun isäni uuden naisen miehen kuollessa taa äidille: isäni nainen piti miehen kuvaa likai Soita nyt akka poliisille. Ajan kanssa äitini kuitenkin hyväksyä meidän perheettä ihmisinä ja muistan, mipääsi surunsa yli. Ja isä tuli. Luulen, että isä muutti äidin kokonaan. Ei mennyt kuin päivä tai kaksi, kun isämme tuli hakemaan meidät takaisin tuhansin lupauksin. Sitten hän nauroi sairasta nau- päältä limainen. Tämä nainen ei sen kanssa. isääni. Silloinkin hän tuli humalapäissään reuhaamaan äidilleni. L M 56. Joskus toivoin mielessäni, että hän kuolisi. Isämme oli vienyt naisilleen äidin kultakorut ja kaiken palkkioksi sopivan tavaran. K erran äiti pani meidät isoimmat lapset jäljestämään isää pyörillä, kun tämä oli lähtenyt kännissä taas omille teilleen. Hän asui 20 Loppuivat pitkät vuotta isäni kansja piinaavat illat ja yöt. Sen viepuhelimen luurin ja puhelinluette- ressä oli astmapiippu, joka oli yltä lon. Tämän tapauksen muistaa vielä pikkusiskoni, vaikka hän oli silloin kuusivuotias. set odotimme joulupukkia, isä tuli Olin järkyttynyt. Äidin suru oli suur- tini kanssa
n tiedä, rakastiko äitini isää, mutta koskaan hän ei ottanut uutta miestä itselleen. Hänen kuntonsa on huonontunut paljon vuosien varrella. Minä lähdin kahden piinavan minuutin jälkeen sieltä pois. Pienen vessan siivoamiseen minulla menikin kuusi tuntia, että sain sen puhtaaksi. VANHIN TYTÄR E ANNA LUKKO JOHANNA SALO MUOTOKUVA LEHTIPISTEISTÄ LEHTIPISTEISTÄ 57 MORSIAMEN Kun Laura törmää kaksoisolentoonsa museon vanhassa muotokuvassa, alkaa maalauksen naisen tarina kiehtoa hänen mieltään. Olohuoneen nojatuolin päällä oli kaikki vaatteet, jotka olisi pitänyt kaapissa olla. Hän ei halua palvelutaloon, vaikka ei enää pääse liikku- maan, ja vaippoja hän on joutunut käyttämään jo vuosia. Silti se ilkeä puhe ei ole muuttunut miksikään. Päätin, että se oli viimeinen käyntini siinä talossa. Poliisit kertoivat isän naisen soittaneen veljelleni, koska tämä oli ryhtynyt pakkaamaan tavaroita säkkiin varastaakseen ne. Isäni hakee pienessä maalaiskylässä päivän annoksen viinakaupasta polkupyörällä. Saati sitten tiskattu. Tiskiharja oli niin kammottavan likainen, ettei hän voinut sillä tiskata. Kävelin olohuoneeseen, missä tämä pariskunta istui tuoleissa. Isäni naisen ääni muistuttaa korppikotkaa. Tuli niin oksettava olo, että pahaa teki. Ja vaatteet pölisevät. Ovi oli auki ja kukaan ei vastannut, kun yritin huhuilla. Veljeni oli yökkinyt pahaa siivoa siellä ja ryhtynyt tekemään tiskausvesiä. Silti hän juo aika paljon tänäkin päivänä. Katsoin vaatekaappiin, ja se oli tyhjä. Veljeni selitti asiat, ja siinä oli poliisimiehilläkin naurussa pitelemistä. Hän löysi kaltaisensa. Isä on kohta 70-vuotias ja asuu naisensa kanssa talossa, jossa kävin viimeisen kerran muutama vuosi sitten työreissullani. Portaisiin veljeni oli laittanut joskus uudet päällysteet, siivotessa nekin vaihtoivat väriä. Isän katse harhaili seinillä, ja nainen istui vieressä housut kintuissa. He saivat sinne suihkun muutama vuosi sitten, kun veljeni kävi tekemässä sen. Myös nykyinen kartanon perijä on Klaus nimeltään, ja hänkin on ulkonäöltään varsin komea. Ja hänen tärkein puheenaiheensa on meidän perheemme, kuinka me ollaan kaikki hulluja ja tyhmiä. Voin sanoa rehellisesti, että paha sai palkkansa. Kas kummaa, pihaan ajoi poliisiauto ja veljeni kysyi, mitä asiaa heillä oli. Tilaa! Numero 4 ilmestyy 25.4. sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä. Jos puhut hänen kanssaan, äänet kaikuvat korvissa kaksi viikkoa sen jälkeenkin. Tämä heidän asuntonsa muistut- taa minua lapsuudenkodistani, jossa isäni yritti kovasti tehdä äidistäni juoppoa siinä kuitenkaan onnistumatta. Talossa, jossa he isäni kanssa nyt asuvat, ei ole siivottu tai pesty edes pyykkiä ikinä. Ihmettelin tätä, koska isälläni oli astma. Kuinka pitkälle Laura on valmis seuraamaan muotokuvan naisen kohtaloa? Numero 12 ilmestyy 22.12. Pöydällä oli vanhoja margariinipurkin jämiä ja muuta roinaa ja roskaa, joiden paikka olisi ollut jätehuoneessa tai kaatopaikalla. Maalauksen jäljet johtavat Kaurialan kartanoon. Millainen emäntä täällä oikein oli. Hänen kasvonsa ovat kuopalla ja käsivarret kuin luurangolla. He eivät huomanneet minua, vaikka yritin puhua heille. Sitten hän otti tyhjän säkin, johon ryhtyi keräämään roskia ja jätteitä keittiön pöydältä ja pöydän alta. Käy ilmi, että Lauran isoisän isoäiti, hänkin Laura nimeltään, on aikoinaan ihastunut kartanon komeaan perijään, Klausiin. Siksi sanonkin, että isäni sai, mitä ansaitsi
He kiittivät punastellen. Niin, ja koulu. Kun olimme jo lähellä rajaa, tulimme pieneen kylän tapaiseen, jota kuljettajana toiminut rajamies Kilponen mainosti: Täällä on asutusta ja palveluja. Vihdoin tytöistä vanhempi meni myyjän luo ja kuiski jotain. Asian saattoi arvata, koska myyjä puisteli päätään. Myyjä puuttui siihen ja sanoi arkipäiväisesti:. Siten hän huomasi kioskin ja sanoi siitäkin: Siinä olisi kioski. Maksakaa sitte myöhemmin. Tytöt tuntuivat tuntevan Kilposen entuudestaan. Anna tytöille, mitä ne nyt haluavakki. Minäkin lupasin maksaa. Ilmeisesti tytöt olisivat itsekin halunneet limsaa. Leena sanoi: Se on Vuokko. Kilponen ehätti heti sanomaan: Kyllä minä maksan. Matka oli pitkä näin etelänmiehen näkökulmasta katsoen, pitkästi yli sata kilometriä. Minuahan janotti. No mikäs siinä, poikamieshän minä olin, joten ei tuo suuria mullistuksia elämääni tuonut. Niin me menimme kioskille. Tytöt ujostelivat, eivätkä sanoneet mitään. Hän ei sanonut, mutta hymyili ujosti ja viattomasti. On posti ja pankki, kauppa ja kuppilan tapainen. Sitten vanhempi nainen lievensi kantaansa ja sanoi ääneen: No voin minä tietysti antaa velaks. Lupasin tarjota. Myyjä sen sijaan nosti pullon tiskille ja sanoi minuun katsoen: Jos viaras maksaa, niin siinähän se. Minä tartuin heti siihen nimeen: Kaunis nimi. Silloin en vielä tajunnut, että olin nuorempana itse hymyillyt tuota samaa hymyä. alvelin Kainuun rajavartiostossa Kajaanissa, kun minut siirrettiin eräänä keväänä kaukaiselle raja-asemalle Kuhmoon. Tytöillä tuntui olevan jotain keskusteltavaa, koska he supisivat keskenään. Kilponen valisti: Ei täällä oo ku rapakalijaa, mutta kyllä se kelepaa. Janottaako sinua. Löysin tyttäreni mutten koskaan tutustunut häneen Tavatessani Vuokon ensimmäistä kertaa kiinnitin huomiota hänen ujon viattomaan hymyynsä. Siellä oli kaksi hyvin nuorta tyttöä ja eräs vanhempi nainen myyjänä. Siinä hymyssä oli jotain tuttua. Se tuli siinä keskusteluissa esiin, mutta minä kysyin sen toisen tytön nimeä. Toisen tytön nimi oli Leena. Se on kukan nimi, niin kuin tiedättekin. Hän tervehtikin heitä rempseästi: No täälähän ne minun nuarimmaiseni ovatkin. Talon puolesta oli kuljetus, joten niin sitä sitten lähdettiin. Hän puhui kuin lohduttaakseen minua, koska tiesi, etten ollut kovinkaan tyytyväinen tähän komennuk58 P seen. Minä tivasin toistakin pulloa, ja niin tytöt saivat pullonsa. Jokin siinä kosketti minua
Sanoin tietäväni: Minä olin sotaväessä Kajaanissa ja tunnen sitä kautta kaikkia sen nimisiä ihmisiä. Kyllä sinä osaat, mutta osaa se Vuokkokin, vaikka on niin nuori. Se on hyvää käden harjoitusta. Minulla oli kotona pieni valokuva. tänyt kuvan valkovuokosta. Hän oli pieni ja hento tyttönen, jolla oli hyvin vaaleat hiukset. Vuokko on Piirosia ja Leena Kyllösiä. En minä hämmentynyt, sillä minulla oli valmiutta tähän, olinhan piirtänyt koko ikäni, aivan pikkupojasta asti, ja minua oli kehuttu liiankin paljon. Siksi minä heti tunsin sellaista sielujen sympatiaa häntä kohtaan. Annoin kuvan Vuokolle. Sittenpä tietäisit, mihin minä sinua vertasin. Minä olin piir- S itten meni muutama viikko, eikä Kilponenkaan liikkunut näillä 59. No sehän sattui. Jatkoin kuitenkin: Kaunis kukka se on, kaunis on tyttökin. jossa minä itsekin hymyilin tuota samaa, ujoa ja viatonta hymyä. Minä sovin Kilposen kanssa noista maksuista ja lisäsin hankintoihin vielä värityskirjan: Siinä tyttö oppii pysymään viivojen sisällä. Se näkyi myös myyjän katseesta, ja hän halusi viedä asiaa pitemmälle: Piirrä toki. Se on valkovuokko. Myyjä selvästi aliarvioi kykyjäni ja halusi pistää minut matalaksi. Me lähdimme jatkamaan matkaa, eikä siinä enää paljon aikaa mennyt. Täällä on niitä Piirosia ja Kyllösiä, on niitä Heikkisiäki. Tunsin heti jotain yhteenkuuluvuutta, vaikka torjuin sen mielestäni. Kilponen saa tuoda, kun käy kaupungissa. Leenalla on siskoja ja veljiäkin. i siinä sitten sen enempää. Kilponen katsoi minua merkillisesti, ja minä itse ajattelin Marjaa. Voi herranpiaksut, että niitä on paljon samannimisiä. Puhuin värittämisestä: Tuo varsi ja lehdet ovat vaaleanvihreitä, mutta kukka on valkoinen, keskellä on keltaista. Kilponen selvitti enemmänkin: Eivät oo siskoja. Minä piirsin, ja myyjä katsoi päältä. Väritä taustaa jollain tummalla värillä, niin nuo kukan terälehdet erottuvat selvemmin. Vuokko on yksinäinen lapsi. Ei se minua kiusannut. Myyjä tosin innostui: Mikäs taitelija sinä oot. Mitä he ovat noin sukujaan. Sinä hymyilet niin kauniisti, niin viattomasti, että oikein hyvää tekee. Siinä taisi olla jo mukana itsetehostustakin ja halua näyttää, kyllä minä sen itsekin havaitsin. Olisihan se pitänyt tietää, mutta etelässä kasvaneena se ei edes tullut mieleen. Hän oli juuri niitä Piirosia, mutta eihän sillä nyt voinut olla mitään tekemistä tämän Vuokon kanssa. E Ei ne tiäjä. Lupasin hankkia ne. Se nimi sopii sinulle oikein hyvin. Kilponen lupautui, joten asia oli selvä. Vuokko puhui nyt kuin hädissään ja katsoi minua silmin. Ei täälä kasva vuakkoja. Ei minulla ole värikyniä. Siinä olis kynä ja paperia. Jatkoin: Minun tekisi mieli piirtää sinulle kuva sellaisesta vuokosta. Vasta viistoista, no syksymmällä kuustoista. Piirrä, jos osaat. Uteliaisuuteni oli herännyt ja kysyin tytöistä tarkemmin: Ovatko he siskoksia. Asuvat lähellä toisiaan. Eräs Piironen oli sotilaskodissa töissä
Meni hetki, mutta isäntä puuttui asiaan ja meni Marjan perään. Vuokko arasteli ja sanoi syynkin siihen: Ei äiti anna ottaa. Minä haluaisin huolehtia Vuokosta. Miksi sinun pitikin tulla tänne. Olisit pysynyt erossa minusta, vai luuletko, että minä alkaisin taas jotain sinun kanssasi. Menin sisälle, ja siellähän Marja istui ruokapöydässä aterioimassa. Minä kysyin Marjasta ja selitin, että minulla olisi asiaa, jos hän olisi kotona. Mitä helvettiä sinä siinä. Kesä oli jo kauneimmillaan, kun hän tuli asioimaan, ja heti hän tavoitteli minua. Kyllä minulla oli edelleen tunteita häntä kohtaan.. Sanoi kuitenkin: Se päästeli ärräpäitä. Marja vihoitteli, eikä enää harkinnut sanomisiaan. Marja oli vanhentunut ja huolimattoman näköinen. Minä pysyin rauhallisena ja puhuin vain Vuokosta. Marja oli vihaisen oloinen ja kiskaisi oven kiinni. Täällä on jokaisella omat hommansa muutenkin. Puhuin siitä Kilposellekin, ja hän olisi mielellään tullut mukaan, mutta huomasi, ettei voi jäädä tänne iltaan asti. Minä olin hämmentynyt ja ihmettelin. Anna Vuokon pitää nuo tarvikkeet. Selitin lyhyesti, mutta kysely jatkui. En sanonut kaikkea loppuun asti, mutta kyllä Marja sen ymmärsi. Menisin vaikka... Mitä sinulla on asiaa. Anna hänen piirtää noilla kynillä. Sanoi sellaisia terveisiä, ettei sinun tarvitse vaivautua enää heidän vuokseen. Ei niihin tarvitse sivullisten puuttua. Sitten hän viittasi minulle ja minä menin kamariin. Minäkin olin osaltani ollut vaikuttamassa siihen, mutta minun luonteeni oli tasaantunut ja olin valmis antamaan kaiken menneen anteeksi. Aukaisi oven ja sanoi: Vieras varttuu. Olisihan se pitänyt minunkin tajuta. Marja lähti pöydästä ja meni suoraa päätä kamariinsa. Minä istuuduin seinänvieruspenkille ja isäntä keinutuoliin. Ei edes vilkaissut- kaan minua. Oikeassa Marja saattaa olla, tai miten lie. Luuletko, että se on sinulta perittyä. Vastasin lyhyesti: Luulen. Minä pysyin rauhallisena ja yritin puhua asiallisesti. Piirtäköön, jos se jotenkin kiinnostaa. Marja oli niin pitkävihainen luonnoltaan, ja niin monet pettymykset lienevät kovettaneet hänet tuohon tilaan. Ei oo mitään kesken. Se kai johtui siitä, että hänen isänsä tuli sisään samassa ovenavauksessa. Marja on töissä kaupassa. M 60 inä lähdin illan tullen ja osasin hyvin Vuokon kotitalolle. Vuokko oli pihalla, ja minä jätin tarvikkeet hänelle. Ainakin kioskilla sanoivat siitä, ja kyllä minä sen uskon. Ei meillä enää oo mitään tekemistä toistemme kanssa. Olihan sitä joskus kauan sitten suunniteltu yhdessäkin, mutta ei Marja enää huolinut minua. Voi saakeli. Puhuin tietysti paljon muustakin, mutta ei se isäntää kiinnostanut, hän sanoi vain: No eihän siinä mitään. Se sanoi heti, että hän arvasi sen jo tuon piirroksen kautta. Löysin tyttäreni mutten koskaan tutustunut häneen kulmilla. Hänellä lienee lahjoja juuri siihen. Minä mietin asioita ja päätin viedä nuo tarvikkeet itse Vuokolle. Hän tarjosi tupakan, mutta enhän minä polttanut, joten meidän keskustelumme ei oikein päässyt alkuun. Minä ostin ne värikynät ja sen kirjankin, mutta Marja, se Vuokon äiti ei antanut sen ottaa niitä. Pakkohan se oli sanoa, tuleehan täällä kaikki muutenkin julki. Helvetti soikoon! Painu takasi sinne Kajaaniin. Heti hän alkoi sättiä minua. Hän kuitenkin kysyi, niin kuin täälläpäin on yleensä tapana: Mistä työ ootte tänne tullut. Isäntä sanoi kuivasti: No mihin se nyt olisi mennyt, kun justiinsa tuli töistä. Että Marja! Utelin lisää, mutta ei Kilposella enää ollut mitään lisättävää. Sitten siihen tuli isäntäkin paikalle, ja minä esittelin itseni sekä puhuin Vuokon puolesta. Ei siinä sen kummempaa. Tervehdin ja pyysin anteeksi tunkeutumistani, mutta ei Marja siihen mitään vastannut. Marja jo ryki merkiksi, ettei tarvitse kysellä sen enempää. Käväisin heillä kotona, ja Marja kysyi minun nimeäs. Marja punastui ja vihoitteli entistä rajummin. Tukka oli latvoistaan säkkyrällä ja kampaamaton. Korjaisin jälkeni, niin kuin sitä on tapana sanoa. Antakaa tytön piirrellä noilla kynillä. Ei silti vihoitellutkaan. Kyllä me itsekin pidämme lapsista huolta, ja heidän tarpeistaan. Ei täällä ole mitään muutakaan harrastustoimintaa, eikä sitä juuri tarvitsekaan olla. Isäntä vilkaisi meitä kumpaakin ja kysyi: Te siis tunnette toisenne
Hän oli vaivautunut eikä halunnut selvittää asioitaan sen tarkemmin. Hän hymyili kee näitä paremmin pukeutuvia hervastaan, kun katseemme joskus koh- rojen upseerien rouvia. kun tuli puheekMinä punastuin ja selitin. Marja kirjoitti, ettei hän voi eikä haluakaan jatkaa seurustelua minun kanssani. Minä vain Erään pienen havainnon minä kylkuuntelin, kun toiset pojat kertoivat lä tein Marjasta. Kirje oli lyhyt ja tyly. Niin me aimasti: nakin vakuuttelimme toisillemme, Mistä kaukaa sinä oot. En minä sitä erityisemmin juhlinut enkä iloinnut, sillä se tiesi pitkää eroa Marjasta. toisiinsa. tusmaksuja. Nimittelin häntä vaikka miksi, sitä minun ei olisi pitänyt tehdä, sillä Marja suuttui lopullisesti minuun. V M M K arjan isä oli koko juttutuokiomme ajan ollut kuulolla oven takana ja oli nyt jo hyvin perillä meidän jutuistamme. Koko kurssin ajan minä ajattelin häntä, niin paljon hän kaan muita rakastanutkaan. En vievaikutti iloiselta, ja minä rohkenin jo lä tuossa vaiheessa ymmärtänyt, että pyytää häntä treffeille. Se oli selvää tekstiä, mutta en minä halunnut uskoa sitä todeksi. No, ainakin siellä varuskunnassa oli toki seuraan pyrkijöitä yllin kyllin. Miten sen 61. Meni muutamia viikkoja ennen kuin kirjoitin Marjalle ja kerroin suunnitelmistani ja halustani tavata häntä. Sitten hän eräänä hiljaisena arja oli minun ensirakkauteiltana tuli luokseni ja kysyi viattoni ja minä hänen. Marja Tietysti Marja koki melkoi- si nuo rakastumiset. Minusta Marja oli kaunis ja luonMyöhemmin huomasin, että täälnollinen, sellainen siropiirteinen lä monet muutkin pukeutuivat putyttö punaisine poskineen ja vaalei- naisiin. Marja sanoi, sanoikin: Minä arvelin- sen pettymyksen, kun Eero että häntä on "kokin, ettet oo näitä jätti hänet. on aina kieltäytySiitä se alkoi. Hän pukeutui mienaisseikkailuistaan, eihän minulla lestäni mauttomasti. Kun niin käy, mielin häntä ja innostuin enemmän. Tämä mautsellaisia ollutkaan. Minä olin ta hienoja ja koulutettuja neitoja olinuori ja kokematon monissa asiois- si uskaltanut lähestyä. tomuus jotenkin kiusasi, vaikka Marja vaikutti myös nuorelta ja pidinkin sitä toisinaan sellaisena kokemattomalta, joku pojista sanoi- viehättävänä piirteenä. Se oli tietysti liian aikaista, ja ollut muitakaan kohteita. Matkustaisinhan toiselle puolelle Suomea, joten nuo tapaamisetkin olisivat harvassa. Marja oli viisaampi. Sinun tekojasiko tämä Vuokko onkin. kauniimpi ja tyylikkäämpi työvaatEn minä häntä mitenkään lähesty- teissaan kuin omissaan. Marja käytkin, että siinä on oikea ja ehta kai- ti punaisia värejä puvuissaan, monia nuulaistyttö, joka ei ole kokenut mi- vivahteita, jotka eivät edes sopineet tään eikä edes tiedä mistään mitään. ihdoin koitti sekin aika, että minut kotiutettiin. Menin heti sotiHetkittäin minusta alkoi tuntua, laskotiin katsomaan Marjaa. Sitten minä ihan oikeasti rakastunut toiseen, niin jouduin aliupseerikouluun Immo- kuin minä sinuun. Se sopi Mar- suhteisiin tulee usein lievää kylläsjallekin, ja niin me vietimme iltaa tymistä, eli suhde saattaa muuttua kahdestaan. Hän tempasi oven auki ja tuli sisään kuin tuulispää. Sinä iltana minä suute- arkipäiväiseksi. tasivat. Marja oli so- nusta Marja oli juuri sellainen tyttö, tilaskodissa töissä, ja minä asevel- joka sopi minulle. eidän rakkaustarinamme al- kastuin niin helposti häneen. Niin siinä vain kävi. Minulla on uusi ja parempi. Mikoi Kajaanissa. Marja päätti kos- siskeltu" monen paikallisia. Enhän minä noivollisena varuskunnassa. Tuumin, nyt, mutta seurasin häntä silmilläni, että hän varmaan kehittyy, kun näja Marja huomasi sen. sa. Oot jo- taa vaatimalla lapselleen ela- monta kertaa treffeille, mutta hän tenkin... Minä olin jo kauan suunnitellut työpaikkaa Valtion Rautateillä, ja tilanne vaikuttikin lupaavalta. Hänkin että Marja kyllästyi minuun. nyt. Mitä tämä kaikki tarkoittaa. Se oli sellaista olin innoissani ja aloin vakavaslapsellista haaveilua, kun minulla ei ti suunnitella elämää hänen rinnallaan. Minä en tietenkään voinut väitellä paremmuudestani, mutta katkerana ja petettynä minä haukuin hänet pystyyn. Hän vaati heti vastauksia. Ajattelin, että Marja oli ne hiuksineen. Hän sanoikin Emme me silti tavanneet toisiamme sotilaskodin ul- vakuuttavasti: Ei sitä millään voisikaan, kun on kopuolella, mutta vaihdoimme sanasen silloin tällöin. Hänellekin selvisi monta asiaa, ja se raivostutti häntä. Hänen mielesun palasin takaisin Kajaaniin tään minulla tulisi olla valmis amolin jo alikersantti, ja itsetun- matti ensin. En tietenkään olisi voinut itse määrätä työpaikkakuntaani, se hiukan kiusasi, sillä Marja oli puheissaan toivonut minun pysyvän täällä Kajaanissa. Vielä hän vakuutti, ettei ole koslaan, ja Marja jäi. toni oli kohonnut. Minä sain kirjeen Marjalta jo ennen kuin olin ehtinyt postittaa omaani. Ra- lenkiinto saattaa kohdistua ulkopuo- M lisiin, jos tilaisuus siihen on. Ainakin naisasioissa. Matkustin Kajaaniin ja tapasin Marjan. Hän oli myös ehdoton ja kehotti minua uskomaan asian sellaisenaan. Miten se sitten Eero Kinnunen maksaa sitä lapsenruokkoa. Minä jo merkitsi minulle
Vuokko oli haudattu Ruotsiin, joten hänestä jäivät vain muistot. n enää viihtynyt täällä rajaseudulla, sillä minulla oli ympärilläni vain ikäviä muistoja ja vieraita ihmisiä. Vihtyikin minun puoleeni ja kysyi äkäi- doin Kilponen kertoi tapahtumista: senä: Marja oli lähtenyt kotoaan viha Nytkö sinäkin vasta havahduit. Marjaa. "Hän on Eeron lapsi, noin viralliMinä vetäydyin jo tuvan puolelle. On siini. kanssa vuorotellen. hyväksyntää. Melaan oli. PAAVO-PARKA E. tä ja opiskeli kai samaan ammattiin Melkoinen huijaus, enkä minä oiitsekin. Hakeuduin toisiin tehtäviin ja onnistuinkin siinä. Sekin vaihtoehto tuntui mahdottomalta. M inun huoleni ja murheeni osoittautuivat aiheellisiksi, sillä sain kuulla, että Vuokko oli sairastellut pitkin syksyä. Oli muuten sanonut, että nyt kiireesti selvittää asioitaan, mut- pääsette minusta lopullisesti eroon. Ei tuo elämä ei kehdannut sanoa sitä Kajaanissa. yksikössä. eni pitkälti toista kuukautMarja hämmentyi ja meni punaita niin, etten kuullut mitään seksi kasvoiltaan, eikä osannut heti Marjasta tai Vuokosta, vaikka kyseantaa vastausta siihen. kein osannut kuvitella, miten kaikTietysti Marja koki melkoisen ki on mennyt. Olihan Eero lääkäriperhees- On siinä ollut todistelua, vai onko. Eräänä päivänä sain kuulla, että Vuokko oli menehtynyt eräässä kolarissa. Lopuksi Marja itki ja sanoi ty- toi asioistaan sen, ettei minun tarvitlysti: se enää kantaa huolta Vuokosta: Mitä se sulle kuuluu. Kirjeestusmaksuja. Uskoin arvaavani syynkin: Vuokko kärsi koti-ikävästä. ennen kotiuttamistani. päissään ja mennyt Ruotsiin siskonMinä nyökkäsin, mitä siinä muu- sa luo. Kaikki tuntui nyt olevan lopussa, vain avioliitto Marjan kanssa olisi tuonut Vuokon luokseni. lä avioliiton ulkopuolella syntyneitä Olihan siinä ollut sellaistakin aikaa, lapsia paheksuttiin tuohon maailettä hän seurusteli meidän kahden maan aikaan. Vuokko oli mielestäuudet tiedot ja poistuin koko talosta, ni herkkä lapsi, joka tarvitsisi tursillä en halunnut sekaantua perheen vallisuutta, rakkautta, huolenpitoa ja sisäisiin asioihin. ollut valmis vaihtamaan kaveriaan. Muistan minä muutenkin, mutta aivan erityisesti silloin. Ehkä se kiusasi Vuokkoa minä säälin, sillä oletin, häntä itseäänkin, ja siksi hän lopet- ettei hän helposti sopeudu aivan vieti seurustelunsa kirjeen kautta, kun raisiin olosuhteisiin. Talven tullessa tiet muuttuivat liukkaiksi ja paljon kolareita sattui. Hän oli sä oli ilkeä jatkoaikaisempaa ikäluokkaa kuin minä huomautus: ja palasi upseerikoulusta kuukautta "Eero oli paljon parempi kuin sinä. Ehkä se oli eroamaan työpaikastaan ja on tullut niin. Eräs asia oli kuitenkin tullut selMinä kyllä tajusin, ettei Eero mis- väksi: Vuokko oli minun lapseni, sään vakavassa mielessä tavoitellut vaikka Eerosta oli tehty maksumies. Tätä kaikkea hän tus62 M kin saisi vieraassa maassa. Voimahän tunsimme toi- jätti hänet. Muistin häntä aina, kun vuokot kukkivat täällä etelän metsissä keväisin. Varmaan siinä on käypettymyksen, kun Eero jätti hänet. Auto, jota Marjan poikakaveri ajoi, luisui vastaantulevalle kaistalle, ja kaikki osapuolet loukkaantuivat. Vei tietysti Vuokon mukatakaan osasi tehdä. Se tieto ei enää asioihin vaikuttanut. ty oikeutta ja asiaa on puitu monella Marja päätti kostaa vaatimalla lap- tasolla. Se oli hänen Tuo upseerikokelaan titteli jo kieli arvionsa, en minä voi sitä muuttaa, jostain paremmasta, joten Marja oli enkä voi todistaa paremmuuttani. Se huolestutti minua ja ajattelin koko ajan, mitä voisin tehdä hänen hyväkseen. Erään juorun mukaan liukas keli ei olisi ollutkaan kolarin syy, vaan suomalaisen nuoren miehen tottumattomuus silloiseen Ruotsin vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Marja on tietenkin joutunut selleen elatusmaksuja. Marja päätti kos- ton minä olin kaisemme, koska pal- taa vaatimalla lapselleen ela- ken tämän sotkun velimme samassa keskellä. Vuokko pahiten, ja hän kuoli vammoihinsa. Se oli silti vain minun arvio- vanhempiensa luo asumaan. vieraassa maassa, Marjan hoidossa, Joka tapauksessa minua suututti nuo ole turvallista. Ajatukseni saivat uutta virtaa, vaikka tuo muisto Vuokosta jäikin pysyvästi mieleen. sesti, joten sinä et edes pysty puutTuo Eero Kinnutumaan hänen eläsen nimi toi mie- Tietysti Marja koki melkoi- määnsä." leeni aivan uusia sen pettymyksen, kun Eero Niinhän se tavalnäkemyksiä. ei se minua häirinnyt. Hän oli siis Ainakin jossain, arvaa missä?" tavoitellut Marjaa, ja tämä oli suosKyllä minä sen ymmärsin, mutta tunut siihen varmaan mielellään. Ehkä Marja oli itsekin epätietoi- nä hänelläkin ollut kestämistä, silnen siitä, kumman lasta hän odotti. ta sekosi pahemman kerran, kun isä Tietysti hän tarkoitti sillä minuakyseli siinä välillä kiusallisia asioi- kin, siksi hän kirjoitti minulle ja kerta. selität Marja. Isäntä kään- lin heistä kioskin myyjältäkin. Marja alkoi nyt naan
hänestä. Tarve tietää tulevista on hyvin inhimillinen ja luonnollinen. haluaa tietää onko Petri S kiinnostunut hä tietää, S. Toteutuuko toiveesi? Pythagoraan onnenpyörä kertoo tulevaisuuden! Käykö toiveesi toteen. Kysy maanantaina terveydestä, tiistaina raha-asioista, keskiviikkona vapaa-ajasta ja hauskanpidosta, torstaina opiskelusta ja työstä, perjantaina seurusteluasioista, lauantaina rakkaudesta ja sitoutumisesta ja sunnuntaina elämästäsi ja tulevaisuudesta ylipäätään. Mitä sinä haluat tietää? TOIMI NÄIN: Tee mielessäsi elämääsi koskevat kysymys, sulje silmäsi ja anna numeroiden 1 - 30 velloa mielessäsi. Me kaikki toivomme, että elämästämme - ja läheistemme elämästä - tulisi mahdollisimman hyvä. Hänen opetuslapsensa löysivät 30 numeroa, jotka ovat yhteydessä ihmiselämää ohjaaviin voimiin. Kirjoita tekstiviesti OP, etunimesi ja mieleesi tullut numero, siis esimerkiksi OP SATU 4. Pythagoraan onnenpyörässä nuo numerot on yhdistetty aakkosiin. Pythagoraan onnenpyörää, mystistä ympyrää, joka yhdistää meidän kaikkien tuntemat numerot yliluonnollisiin elementteihin, on kautta vuosisatojen käytetty tulevien tapahtumien ennustamiseen. Katso, mihin onnenpyörän keskustan lohkoon saamasi numero sijoittuu. Lohkojen merkitykset: Ylhäällä oikealla: Tapahtuu pitkän ajan kuluttua. Onnenpyörän alkuperäiskappaletta säilytetään nykyisin British Museumissa. Vastausviestinä saat numeron. Kun yksi numeroista alkaa tuntua muita selkeämmältä ja merkityksellisemmältä, avaa silmäsi ja merkitse numero muistiin. Alhaalla: Ei tapahdu. Muista viikonpäivän vaikutus kysymystä tehdessäsi! Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Dna:n, Kolumbuksen, Zerofortyn, Elisan, Saunalahden, Soneran ja Tele Finlandin matkapuhelinliittymissä. 63. Numero 4 ja Sadun etunimi ovat ne tiedot, jotka tarvitaan onnenpyörään. HUOM! Viikonpäivä, jona kysymys on tehty, on tärkeä. Samalla hän antaa numeroiden 1 - 30 velloa mielessään. Lähetä viesti numeroon 173664. Hän pukee kysymyksensä sanoiksi: "Pyytääkö Petri minua ulos?" ja keskittyy hetkeksi pohtimaan asiaa silmät suljettuina. Suurta Pythagorasta, joka syntyi Samoksen saarella noin 571 eKr, on usein sanottu ensimmäiseksi matemaatikoksi. Onnenpyörä tarjoaa Sinulle mahdollisuuden pohtia, mitkä asiat elämässäsi ovat tällä hetkellä niin tärkeitä, että niiden toteutuminen tai toteutumatta jääminen vaikuttaa omiin ratkaisuihisi. Esimerkki: Satu N. Ylhäällä vasemmalla: Tapahtuu pian. Tai tapahtuuko kenties asia, jota pelkäät. Yksi numeroista alkaa tulla esiin muita voimakkaammin, ja tässä tapauksessa se on 4
60 vuotta ensirakkautta Kaikki tytöt olivat sinusta kiinnostuneita, mutta aavistin jo silloin, että jonain päivänä olisit minun. Olin vielä niin nuori, etten käsittänyt, ettei rikkaan pojan ja köyhän tytön seurustelua katsottu hyvällä. 64
Me kaksi tua tutustumisestamme. Silloin minä riensin ovea autyisesti kesäisin. Viattomasta köysi hoitamaan. sä. Sinut sai äitisi mieliksi rikas Anja. Siihen aikaan vanhemminut kotikuuselle asti. Tätä oli suomalainen rakkaus ennen, ja uskon, että sitä on nykyäänkin. Jo lisia, vailla mitään murheita. Minä haaveilin jo häistänun, näin uskoin silloin. Ei ollut pojalla helppoa tosin, että kerran sinä olet vain mikotona. kin, lumivalkeasta pitkästä puvusta Kotini oli parin kilometrin päässä ja hunnusta. Kaksi uskollista ensirakti, minulle ei olisi ketään toista koskauden vankia. Sanotaan, ettei ensikaan. len kertonut, millaista rakkaus oli silloin. E K lettiin 50-lukua, kävimme kumiin vaihtuivat vuodenajat, kepikin pientä kyläkoulua, sinä sät talvet, yhä olimme yhdesparia vuotta ylemmällä luokalla. Pojan elämäänkin tuli mutkia. Emme koskaan saaneet viettää niitä ihania häitä. Mutta varmaan rakkaus tuntuu aina samalta halki vuosikymmenten. Oli talo, metsää ja maata. Aina poika sai kuulla jotain telimme iltaisin, kun menit hevosiamoitetta minusta. sesti, minulle ei olisi ketään Kesäisin muutin ensirakkaus. Ei meillä oltonkitäkkini ja tyynyni. Keväisin, kun kainot sinivuokot Olit sellainen terve, punaposkinen availivat silmiään, me keskityimme pojan juntti, minä taas hoikka, hilrakkauteemme, olimme niin onneljalleen naiseksi muuttuva tyttö. Kaikki olivat sinusta hästä riitti joka mutkassa jotain häkiinnostuneita, mutta jo silloin vaisvytöntäkin. Yhä me vain rakastimme toiOlin ylen onnellinen tästä kyydissiamme kaikesta tä. Oli lämmin rakastavaista valvoimme aamun kaheinäkuun ilta. mia. silloin katselin ujona ja arkana siOnnen tielle tulee usein ohdakkeinua. Ensimmäisen kaisemaan. aina aittaan nukSuhteemme eteni toista koskaan. rekkäin, puhtaana kuin rakkautemJa tulithan sinä, tulit apilapellon mekin. vaittu, että rikas poika seurustelee Olit Karjalan siirtoväkeä, perheeköyhän torpan tytön kanssa. Nojailimme sellaijoon asti. Minä jäin sydän revittynä syksyn myrskyihin. Nykyään eivät vanhemmat määräile nuorten avioitumista. kumaan. Vielä 60 vuoden jälkeen hän sanoo rakastavansa niin kuin silloin kerran. lut mitään kiirettä, edessä oli koko Unelmoin, että sinä tulet joskus elämä unelmineen. Aika kylvää harmaata hiuksiimme. Siihen maailman aikaan ei sutoteutuakseen. Mieli nousee leivon lailla nuoruuden valoisiin kesäöihin, valkoisiin ruusuihin, MUISTELIJA O K 65. Kerran, ah kerran, sain ohtalo oli kuitenkin määrännyt istua pyöräsi tarakalla, kun saatoit toisin. Kannoin hitaasti, mutta varsinne risan kremasti. Kukaan ei nähnyt tusuukon vaihdoimme vuoden kulutloasi, kaikki nukkuivat. rakkaus koskaan sammu olematto- N miin. Painoit Syksyn tuulet riipivät puut lehdetkuumat huulesi huulilleni. seen isoon heinäsuopaan. Tuli avioero, silloin muistui mieleen se viaton tyttö, jota poikakaan ei voinut koskaan unohtaa. Arkana naputit aitan seiuljimme paljon luonnossa, erinään. Tunsin, että olen sinun ikuisesvoisi tulla. Ennen ei ollut avioeroja, oli vähemmän pettämistä. Arasti pidin mat määräilivät nuorten naimahomkiinni vantterasta pojan vartalostasi. si majoitettiin läheiseen kartanoon, Pojan äiti sai vihiä seurustelussiellä me kylän likat sitten juoksentamme. Talvi-iltoina sinne aitan vintille, saisin hetken lehiihtelimme kuutamon loisteessa, vätä vierelläsi, muuta en uskaltaisi puhtaassa lumessa kaksi latua vieennen kuin olisimme kihloissa. Mitä murheita meille nyt na. Oi sitä tömiksi, aivan kuin enteillen jotain tunnetta, poskeni hehkui tulikuumamurhetta. Rakkaus vaatii kuitenkin aikaa ta. Se on todistettu: meillä se on kestänyt 60 vuotta. kartanosta. poikki. Siitä alkoi koko elämän mittainen Tunsin, että olen sinun ikui- huolimatta
Hän on levännyt täällä jo kauan, mutta yhä hän on minulle hyvin tärkeä. Tie on tuttu, mutta vaihtelen sitä joskus, sillä A haluan ihailla samalla kaikkea. Tuossa makaa... Monia muistetaan pitkään, haudoilla on kynttilöitä ja kukkia. Sinä iltana tajusin, miksi ihminen on valmis vaikka tappamaan toisen. vaan raskaan rautaportin ja astun kauniille, vanhalle hautausmaalle. Värähdän 6 66. Miten eksyinkään nyt tälle käytävälle. Hyi. Kävelen hitaasti ja katselen hautoja. Haudoilla on ihastuttavia ristejä, joillakin myös komeat takorautaiset aidat. Sora rapisee jalkojeni alla. Nytkään en ole aivan yksin. Lueskelen ristejä ja kiviä. Jotenkin kuin yhä lähellä minua, tukenani ja turvanani. Tuossa on ensimmäinen opettajani. Toisella puolen käytävää nukkuu kaukaisesti tuntemani pieni tyttö, joka hukkui heikkoihin syksyjäihin. Lähellä häntä on mukava naapurin rouva, jonka tuikkivia silmiä ja hymykuoppia ei enää koskaan näe. Ripa oli hemmoteltu varakkaan kodin ainoa poika, eikä minulla ollut hänen kanssaan mitään yhteistä. Muutamat muutkin ovat rakkaittensa luona. Naapurin mies yritti raiskata en uskaltanut kertoa kellekään! En ollut koskaan oikein pitänyt naapurin Ripasta. Ei ihme, että heitä muistetaan. Olen menossa vaarin haudalle, juttelemaan rakkaalle vaarilleni ja viemään hänelle kynttilän. Hänen hautansa on tuolla kauempana ja kuljen sinne ensin pitkin leveää pääkäytävää, sitten kapeampia polkuja. Hän oli oikeudenmukainen. Oikea vanhanaikainen kansankynttilä, aina hymyilevänä muistamani kikkaratukka. Ihana opettaja, ihana ihminen. Kun minua syytettiin kamppaamisesta jota todellakaan en ollut tehnyt hän kyllä jätti jälki-istuntoon, mutta keskusteltuaan asiasta kanssani päästi minut kotiin. Eräänä iltana tulin kuitenkin tansseista yhtä matkaa hänen kanssaan
Alempia, köyhempiä ja mitättömämpiä. Meillä useimmat ikkunat olivat onneksi talon toisella puolella, etteivät ihan leipäpaloja voineet laskea. Ja sitten varakkaan perheen ainut lapsi Ripa, joka astui kaikkein lähimpänä, ihan naapurissa. Onneksi naapuristossa asui paljon lapsia. Siinä lähellä asui Heli, jonka isä ajoi isoa kuorma- autoa. Äitini kadehtiva asenne sitä mielikuvaa vielä lisäsi. Hei- dän talonsa oli suurempi kuin meidän, ja heidän isoista ikkunoistaan näki meille suoraan. Kun pihoissa vielä oli korkeuseroa, heidän talonsa oli meitä korkeammalla, olimme aina kuin altavastaajina. Eikä ihan syyttä, ei meitä naapurin kekkereihin milloinkaan kutsuttu, ei 67 67. Heitä vastapäätä asui Jarmo, kalpea ja ujo poika, joka oli menettänyt isänsä, ja perhe kuului olleen aika tiukoilla. Kaiken ikäisiä, myös ihan samanikäisiä kuin minä. Heillä tuskin koskaan kävin, vaikka kuljimme usein samaa matkaa kouluun. Isäpuoli oli mukava, mutta en minä hänelle läheinen ollut. Ripan koti oli niin lähellä meitä, etteivät nykyiset palomääräykset sellaista edes sallisi. tahtomattani, vaikka ei hän enää tuosta nouse. M uutimme vähän ennen kouluunmenoani omakotialueelle. Äidillä oli paljon puuhaa ja harvoin aikaa minulle. Ja Satu, joilla oli kauppa. Elämä ei meillä ollut kovin leveää. Hänen kanssaan leikin usein, ja heille sai mennä, vaikka heillä aika hienoa olikin. Äiti oli toista kertaa naimisissa, ja minulla oli isäpuoli
Kuulin, kun Tansseissa toki kävin minäkin. halunnut, sillä ei hänen liikkumisen- Olen nyt nähnyt tämän, minä jo mesa mitään tanssia ollut. Äiti olisi vain tiuskaissut, että omapa oli syyni, kun menin. Varmalta saaliilta ei laisinkaan. Ei pahan näraaskinut poikaanköinen poikamiessa pakottaa. Koulu ja opiske- sin ovelle, näin, kun Ripa otti Ripa avasi oven lu eivät Ripaa kiinja ohjasi minut siavainta pois lukosta. Mitä kin, sillä en minä pahemman nä- hän.... Leppeä loppukesän yö oli muuttunut kauhuksi. Ripa ja tarttui minuun yrittäen puristaa minut itseään vasten. Ripan käydä tanssipaikoilla tyttöjä Avaa ovi, en tykkää tällaisesta! pokaamassa ja uusia lelujaan esitte- sanoin niin rauhallisesti kuin suinlemässä. Tanssia en hänen kanssaan kin saatoin. Ripa taas ei ollut mikään parket Nyyt ollaankin täääällä, venytti tien partaveitsi voiko nykyisin niin hän matalalla äänellä ja tuijotti misanoakaan, vai pitäisikö puhua trim- nua kuin peto saalista. Sellainen olisi ollut kiva minullaumassa. Taloihin ja kadulle oli liikaa matkaa, ikkunat ja ovet yöllä luultavasti kiinni. Omahan oli tosiaan syyni, että poikkesin naapuriin. ni kanssa. erran tulimme tansseista yhtä matkaa kotiin päin. Huusin apua. Tykkäsin ni- nen. nyt on tosi kysymyksessä. Ripa nauroi. Huuda mitä huudat, kukaan ei kuule täällä. Minkä tahansa aseen olisin käteeni saanut, olisin sitä myös käyttänyt. Kunnollista otetta hän ei minusta saanut. Kuulin samassa myös kastin tanssimista ja olin hyvä sii- pienen kilahduksen ja kun vilkaisin nä, joten minua hakivat tosi hyvät ovelle, näin, kun Ripa otti avainta tanssijat. Ei siellä takapihoilla ketään olisi tähän aikaan. Ei meillä naapu- kuin yläkerran huoneeseen. Ripa kertoili, miten oli laittanut piharaapsena me naapuruston lapset kennuksen kesähuoneesta itselleen leikimme usein yhdessä, milloin boksin ja saaneensa siitä oikein kipienellä porukalla, milloin suuressa van. Vähän nyt leikitään! paljon muutenkaan. Ilkeä virOlin kauniisti pukeutunut, korkeat nistys naamalla hän astui minua korot sekä kapea vyötärö. Hän vain totesi, että eihän se mitään, eikä se mikään raiskauskaan ole tuollainen, kun oli tuttu E 68. Ra- ovi sulkeutui. Ripa yritti tunkea käsiään kaikkialle, mutta rimpuilin ja riuhdoin. Pelästyin, mutta eihän tuttu köinen ollut. Tappelu oli ollut raju ja verinen. Ripa tajusi kuitenkin sen verran, ettei kannata jatkaa. Sen jälkeen en enää ole ihmetellyt tappoja. En olisi aikaillut tehdä mitä tahansa, jos olisin saanut tilaisuuden ja tilaisuus olisi enemmän vaatinut. n koskaan voinut kertoa asiaa kotona. Tajusin tilanteen toivottomuuden. En pysty tästä asiasta yleensä vieläkään puhumaan. kohti avaten nahkapusakkaansa. Hän oli kuitenkin aivan lähellä, ja sain purtua sekä kynsittyä häntä moneen paikkaan. bileissä oli kaikKävelimme takea, mitä rahan lon ohi ja puutaravulla äiti saattoi Kuulin samassa myös pienen han läpi tontin taainoalle pojalleen kilahduksen ja kun vilkai- kaosassa olevaan kustantaa. Kerran paljon myöhemmin, paljon paljon myöhemmin, yritin kertoa asiasta miesystävälleni. Taistelu alkoi käydä Ripalle hankalaksi. boksi, rahallahan saa. Kasvettiin, käytiin koulua lekin, olisi saanut soittaa musaa ja ja liikuttiin myöhemmin muualla ja pyytää kavereita paljon vapaammin muittenkin kanssa. Minä taas kävin koulu- peeksi silloin, kun siihen oli mahja ja liikuin paljon omien kavereitte- dollisuus. Enkä aikaillut, huusin, purin, kynsin, revin ja riuhdoin kaikin voimin. Huusin myös jatkuvasti, sillä Ripalla ei ollut niin paljon käsiä, että niitä olisi riittänyt sekä minun vaientamiseeni että aloillaan pitämiseeni ja vaatteitten repimiseen. Pelotti aivan hirveästi. Haavojakin oli jo joka puolella, eikä voitto näyttänyt helpolta. He olivat varakkaampia kuin me, Ripan isä oli rakennusurakoitsija ja äiti pienen putiikin omistaja. Satuimme tietysti silloin avaimen taskuunsa ja tuli entistä lätällöin samoihin paikkoihin, pitihän hemmäksi. Olin hoikka, pitkä ja Ripa kai mitään... Nyt myös raivoksi. Tuntui silti ikävältä, kun Ripan koti oli kotimatkalla ensin en tullut koskaan kutsutuksi Ripan edessä, ja niin hän pyysi, että tulisin synttäreille tai kotibileisiin. huoliteltu, kynnet huolellisesti lakaRipan ilmeestä näin kuitenkin, että tut, hiukset aina puhtaat ja kiiltävät. nostaneet, eikä äiti sälle. Isäpuoli rin Ripan kanssa enempää yhteistä oli vuorotyössä, ja aina piti olla vakoskaan ollut. piharakennukseen. En sentään raiskattavaksi ollut aikonut. Hän sujautti meristä. Ei kai ollut tuuria seuran löytämisessä kummallakaan. Ripan isä kuoli jo, kun Ripa oli vasta alaluokilla. K L Riuhdoin itseäni irti minkä pystyin ja huusin niin lujaa kuin pystyin. menomaan tanssimisesta, en epätah Et sinä mihinkään lähde! sanoi tiin huojumisesta. Hän haki seuraansa ruillaan, että hän saisi nukkua tarkauempaa. Tietysti monenlaiset muut- pois lukosta. Horjuin tutisevin jaloin kotiin. Miksi ihmeessä. Hän sähähti ja sylkäisi, kaivoi avaimen taskustaan ja avasi oven. Musaa saman tien katsomaan hänen uutta ei voinut olla meillä kuulematta ja valtakuntaansa. Aina meillä juttu luisti, vaikkei mitään kemiaa ollut
Jokaisella meistä on oikeus koskemattomuuteen, jos niin itse haluaa. Näitä tapauksia saattaisi ehkäistä, jos niistä puhuttaisiin ja ne ilmoitettaisiin. Kaikilla oli sillä puolen vain puutarhoja, eikä siellä nyt syyspuolella enää ketään oleskellut. Nilkit tulisivat tietoon, eivätkä tekijät halua tulla paljastetuksi. Ripa oli tapansa mukaan kotona, eihän hän missään opinnoissa tai töissä käynyt, ja ottaisi tavarat M vastaan. Sekä lähettityttö että minä saatoimme huokaista helpotuksesta. Oliko jotakin tapahtunut. Mitä sitten oli tapahtunut. En olisi pystynyt esittämään surunvalitteluja Ripan äidille, mutta olin nyt onneksi opiskelemassa toisella paikkakunnalla, eikä minun tarvinnut tavata häntä. Meitä oli ehkä muitakin. Niin nuorena niin hukkaan heitetty elämä Ripallakin, vaikka mahdollisuudet olivat monia muita paljon paremmat. Niin kuin hän ei niitä jo tietäisi, tuolta pilven reunalta hän niitä seurannee. Ripa pyysi tytön keittiöön, että saa kuitata pöydän ääressä lähetyslistan. Kuoliko hän. Lähetti oli tällä kertaa nuori tyttö, kun kuljetettavaa tavaraa oli vähänlaisesti. Jatkan matkaani hautausmaalla vaarin luo. kysyin hämmästyneenä ja toiveikkaanakin kenties. Keittiö oli pihan puolella, kukaan ei kuulisi eikä näkisi. Eivät nämä halua myöskään epäonnistua, ja jotkut sen tähden vaikka ampuvat itsensä. Minä sain pysyvät haavat mieleeni loppuiäksi. Hänellä oli mahdollisuudet mihin tahansa, valinta oli hänen omansa. Ripa ei varmasti siellä ole, paha lienee saanut palkkansa. Mutta myös se tyttö sattui olemaan sisukkaampaa sorttia ja onnekas, niin Ripa epäonnistui taas. Säälin hänen äitiään, mutta Ripaa en. Ei, ei ollut kuollut. Oho! Niinkö todella. Ripan äiti oli ollut kiireinen putiikissaan. Naapurin ruokakaupassa oli onneksi avuliasta henkilökuntaa. Sinne saattoi viedä tilauslistan, jonka mukaan joku juoksuttaisi tavarat vaivatta Ripan äidille suoraan parin korttelin päässä olevaan kotiin. Ei sitä mitkään juntit muuksi muuta. Katselen taivaalle ja kerron mielessäni kuulumisiani. Eivät kaikki miehet hirviöitä ole! Isäni menetin vauvana, isäpuoleni on vieras, naapuri oli raiskaaja, mutta ainakin vaari rakasti minua ja oli minulle hyvä. Miten nuori, varakas ja äitinsä palvoma vaikkakin ketale oli tuollaiseen päättynyt. Nyt en enää vaikenisi, jos tällais- P ta tapahtuisi. kaveri. Kolmen päivän kuluttua ampumisesta Ripa kuoli. Miesystävä sai kenkää. Kun tyttö asetteli tavaroita pöydälle, Ripa syöksyi äkkiä tytön kimppuun. Tosin päätös alkaa horjua, kun asemalle tullut lääkäri, suloinen Aleksi, alkaa osoittaa Veeralle huomiotaan. Numero 12 ilmestyy 10.12. Tilaa! * sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi * puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä 69. ysyin mielenkiinnosta asian tasalla, vaikka asia etoi. Mieslääkärit ovat työpaikan kuninkaita, joita naispuoliset työkaverit jahtaavat olivat nämä naimisissa tai eivät. KAISU M SARA STORM M Minä en ole sellainen mies! LEHTIPISTEISTÄ Veeran pestautuessa yksityisen lääkäriaseman vastaanottovirkailijaksi tulevat työpaikan romanttiset kuviot nopeasti selviksi. Veera päättää olla sotkeutumatta tuohon kuvioon. Naapurin Ripa oli ampunut itseään. uutama kuukausi tapauksen jälkeen äitini soitti minulle kauhistuneena. Juttelin äitini kanssa puhelimitse. Sytytän vaarille kynttilän ja istun hetken hänen luonaan
Enhän ole tehnyt vielä parannusta. lettiin kesää 1961. Minä riemuitsin serkkuni saapumisesta. Isäni haki heidät Angliallaan linja-autoasemalta. Pienikin apu oli tarpeen, kun kuuden hengen perhe kituutti yhden miehen tienestillä. Alma yöpyi meillä ja lähti seuraavana aamuna paluumatkalle. Hän tiedusteli, voisiko hänen 11-vuotias Eila-tyttärensä tulla meille kuukaudeksi. Äitini soitti Almalle myöntävän vastauksen työpaikaltaan. Milloin Jumala auttaa? Mummoltani opin, että Jumala auttaa niitä, jotka auttavat itseään. Sitten hän lähti saunan puolelle pyykkäämään. E. Lassin työkin oli 70 E vain kausiluonteista. Niinpä Alma ja Eila piakkoin huruttelivat postionnikalla kotikaupunkiini. räänä päivänä mummoni osti uiton kupeessa sijaitsevasta puodista ison pussillisen tuoreita korvapuusteja. Olin tuolloin 8-vuotias. Pohjois-Suomen syrjäkylillä asusteleva Alma-tätini otti kirjeitse yhteyttä vanhempiini. Mummoni sujautti Eilalle ja minulle maistiaiset. Kotonamme ei ollut puhelinta. Mummoni usko on siirtynyt minuun ihan itsestään, vaikken oikeaksi uskovaiseksi itseäni tunnekaan
Täytyy vissiin ruveta leipomaan, kun Raunon porukka on tulossa illalla, mummoni jutusteli harmissaan. Ehdotin Eilalle, että ottaisimme lisää pullaa. Ruokailun jälkeen mummo pyöräytti näppäräs71 L. Pian ruskean paperipussin pohjalla rapisivat pelkät muruset ja raesokerin rippeet. Eihän teille enää matikkasoppakaan maistu. Hän suuntasi kaapille, jossa kahvileivät säilytettiin. Vaan mitäpä sillä Almalla on pöytään laittaa siellä rajaseudulla? Perunaa ja suolakalaa ja vettä juomaksi joka ikinen päivä, mummo marmatti, kun Eila ei ollut kuulolla. mummo tenttasi. Minähän arvasin! Kahteen pek- kaan olette mässänneet tusinan verran korvapuusteja. Kyllä on oikea nälkäkurki tuo Eila. Mitä te tytöt jatkuvasti ramppasitte sisään ja ulos, sisään ja ulos. ounaaksi valmistettu kalakeitto maistui mainiosti meille tyttösille, vaikka olimmekin aamupäivällä ahmineet vehnästä
Pirkko tuli uskoon. Minun mielestäni mentoivat tohkeissaan. Minä en juurikaan uskonasioista piitannut. mummoni muutti vanhusten rivita Taasko se akka on käynyt täällä loon. Eilan lähdettyä mummo voitti raha-arpajaisissa mukavia summia useaan otteeseen. Jos ihminen yrittää itseään autNiinpä me molemmat kaikessa hil- taa, niin silloin Jumalakin auttaa ihjaisuudessa juttelimme omat asiam- mistä, oli myös mummoni lempilaume Taivaan Isälle. Leiriltä kotiuduttuani koin jonkinlaisen hengellisen herätyksen. Helka ni täyttivät jo uudet kuviot ja uudet ei koskaan juoruillut eikä moittinut ammattihaaveet. listumaan seuratä lehteä myymäskuntanuorten riensä. Mummo Liian synkkämielistä touhua nuokeitti kahvit ja porisi Helkan kans- relle ihmiselle, vanhempani komsa pitkän tovin. Älä höpise joutavia! Kyllä ne voitot olisivat tulleet ilman Eilaakin, isäni töksäytti anopilleen. ni oli harrasta hyvän päivän iltana tai jonkun pelottavan tilanteen edellä. Minulla on kulkeminen on hyvä harrastus. En ole tehnyt parannusta. Seurakunnan tilaisuudet ovat minulle lähinnä pakon sanelema juttu. Miksi maailmalla tapahtuu monenlaista pahaa. silloin ei mikään auta, mummoni Nyt tyttö kädet ristiin, mummo usein totesi kyyneleet silmissään. toihin. Samoihin aikoihin muita ihmisiä. Unelmoin jo valkolakista ja opinnoista teologisessa tiedekunnassa. Ajoittain murheitten ja huolten kuorma kuitenkin tuntuu ylivoimaiselta. Miten Jumala voi sallia Jokelan ja Kauhajoen kaltaiset tragediat. kehotti. kaupittelemassa lehtiä ja tyrkyttäukioikäisenä häpesin ja vähätmättä uskontoaan. sen merkitystä. lokuussa vuonna 1968 kävin parin viikon mittaisen rippikoululeirin. ti puiselle sohvasängylle. Minä rukoilen yksin kammiossani. Leirimme keulahahmona huseerasi naisteologi Elli, viittä oihin aikoivaille valmis paphin meillä pi. Iltaisin puhua pulputimme meikeistä, hiusväreistä ja lempimusiikista. Helka oli turvallisen oloinen aikuiVajaan vuoden kuluttua elämänen. Moninkertaisesti on saatu takaisin kaikki, mikä Eilan ruokkimiseen meni. Ihan ovat Eilan posket pyöristyneet. Eilan vierailun kunniaksi äitini keitti simaa ja leipoi piparkakkuja keskellä kesää. Olen saanut kokea varjelusta. Minun rukoukse- sahduksia. ti satsin pikkupullia ja karjalanpiirakoita. Monesti on kulkuani ohjattu siten, että olen kohdannut jotakin hyvää tai välttynyt pahalta. On nälänhätää ja kulkutauteja. Hänestä tuli kulki naapuriky- Lukioikäisenä häpesin ja vä- minulle esikuva. Niin on minullakin oma uskoni. Toisinaan suljin rukouksiini myös elottomia olentoja, kuten nukkeja ja muita leluja. Jos mieleni oli musta mummolaan mennessäni, niin mummolasta kotiin kävellessäni minut täyttivät ihmeellinen rauha, toiveikkuus ja luottamus asioiden järjestymiseen. Nukuin hänen Pitää turvautua Jumalaan. Mummokin piti hänestä. Näin se Jumala ihmistä palkitsee, mummo tuumaili. Pyoma uskoni, mummo sanoi. Muistan myös kiittää Jumalaa. Helka syy pois huonoilta poluilta, mumjätti aviisin pöydänkulmalle ja istah- moni kannusti. len minä monesti kapinoinutkin. lillä asuva Helka hättelin, kun mummoni ker- Aioin ruveta osalVartiotorni-nimis- toi rukoilevansa puolestani. Vai onko sittenkin paras osa sillä, joka joutuu varhain jättämään maallisen vaelluksensa. Eila ja minä saimme olla mukana piparitalkoissa. Minä en ole uskossa sanan varsinaisessa merkityksessä. Mummollani oli oma uskonsa. isäni ärähti nähtelin, kun mummoni kertoi rudessään Helkan tuoman lukemiston. Kuten useimpia tyttöjä, minuakin kiinnostivat vain leirillä olleet pojat. Kaikesta näkee, että täällä on ollut hyvä kohtelu, Alma myhäili tyytyväisenä, kun tuli noutamaan Eilaa kotiin. MARGAREETTA E O N L M 72. Uskon johdatukseen. Siellä oli myös useita ystäviäni. Joskus rukoilin pelkästä velvollisuudentunnosta. On maanjäristyksiä ja muita luonnonkatastrofeja. Olen postittanut esirukouspyyntöjä. Mie en tuom Seurakunnassa moisia lehtiä tarvitse. Vaan elämä ummoni korosti iltarukouk- toi eteen monenlaista ahdinkoa. koilevansa puolestani. Miksi joku ihminen on Luojan silmissä niin paljon parempi muita, että saa suhteellisen terveenä elää yli satavuotiaaksi ja sitten vain nukahtaa pois. Luoja on antanut minulle ymmärrystä siihen, miksi jokin asia ei ole toteutunut minun anomallani tavalla. Sanotaan, että ihmiselle ei anneta enempää taakkaa kuin hän jaksaa kantaa. Olen antanut asioitani myös ystävälleni rukoiltavaksi. Jos kanssaan kotimökkini pienessä keit- Luoja ei ole ihmisen puolella, niin tiössä
Jos tekstisi saa vain paperimuodossa, kirjoita se kohtalaisen suurella rivivälillä; niin että liuskalla on noin 30 riviä. Liitä mukaan nimesi, osoitteesi, sekä maksua varten henkilötunnuksesi ja pankkitilin numero. Millainen on sinun tarinasi. On hyvä, jos voit liittää mukaan tietokoneen levykkeen tai osoitteen, josta voit pyydettäessä lähettää tekstin sähköpostitse, mutta pakollista se ei ole. Ripottele tarinaasi yksityiskohtia, ne kiinnostavat aina lukijaa. Laita nimimerkki kirjoituksesi loppuun. Lähetä kirjoituksesi osoitteeseen Tosi Elämää, Lukijan tarina, PL 246, 90101 OULU. 73. Voit kirjoittaa kirjoituskoneella tai tietokoneella, mutta lähetä juttu ehdottomasti paperilla. Mikä kokemuksesi on sellainen, että tahtoisit jakaa sen Tosi Elämän lukijoiden kanssa? Voit kertoa vaikkapa näistä elämänalueista: rakkaus, ihastuminen seurustelu ja parisuhde avioliiton solmiminen lapsiperheen elämä aviokriisi petetyksi tuleminen, uskottomuus rahan puute - tai runsaus! suku - se pahin, tai paras... suru, menetys, kaipaus viha, vääryydet, kosto alkoholi - ystävä ja vihollinen sairaus, kärsimys masennus, ahdistus menestys vaikeudet ja niiden voittaminen Kerro suoraan sydämestä, älä ujostele. Muuta kuitenkin tarinassasi esiintyvien henkilöiden nimet ja paikkakunnat, jotta et loukkaa intimiteettisuojaa. Jos haluat säilyttää kirjoituksesi myös itselläsi, pidä huoli siitä, että itsellesi jää kopio, sillä kirjoituksia ei palauteta. Julkaistuista kirjoituksista maksetaan 20 - 150 euron palkkio. Jos haluat käyttää nimimerkkiä, henkilöllisyytesi pysyy vain toimituksen tiedossa. Kerro tarinasi! Kaikille meille on joskus elämässä tapahtunut jotain mieleenpainuvaa; iloista tai murheellista, ahdistavaa tai vapauttavaa, mieltä kiihdyttävää tai onnelliseksi tekevää
Tilauksesi astuu voimaan noin kolmen viikon kuluttua tilauskortin postittamisesta. Sähköpostiosoitteen antamalla hyväksyn sähköpostiviestinnän Kolmiokirjalta. 74. S E U R A A V A S S A N U M E R O S S A Tuore vaimo: EN TUNNE KOKO MIESTÄ! JOULUKUUSSA TAISTELIN POIKANI PUOLESTA loppuun saakka Kiusaaja repii ENKELILTÄ SIIVET ILMAN USKOA olisin jo haudassa MINUSTA TULI MIES kun nousin isäpuoltani vastaan Tosi Elämää maksaa postimaksun TILAA LUKEMISTA, JONKA PARISSA ET PITKÄSTY, SUORAAN KOTIISI. TILAUSKORTTI KYLLÄ KIITOS! Tilaan Tosi Elämää -lehden 12 kuukaudeksi (12 numeroa) hintaan 49 6 kuukaudeksi (6 numeroa) hintaan 28 Maksan tilaukseni yhdessä kahdessa erässä. Nimi Osoite Puhelin Postinumero ja -toimipaikka Sähköposti TOSI ELÄMÄÄ Tunnus 5007535 Vastauslähetys 90003 OULU Tilaajan allekirjoitus (alle 18-v. Useammassa erässä maksettaessa laskutuslisä 0,50 /erä. holhoojan) Haluan automaattisesti jatkuvan tilauksen kyllä ei Voit suorittaa tilausmaksusi useammassa erässä
Tuoksun on kehittänyt maailman tunnetuimpiin hajuvesisuunnittelijoihin lukeutuva Dominique Ropion. Luettuasi tämän Tosi Elämän valitse mielestäsi paras juttu, ja olet mukana palkintojen arvonnassa! Lähetä vastauksesi 4.1.2010 mennessä postikortilla. Kerro kortissa, miltä sivulta alkaa sen numeron paras juttu. -tuoksun. Äänestä ja voita kiehtova tuoksu Joulukuun lukijakilpailustamme voit voittaa The Body Shopin uuden Love etc... Lähetä kortti osoitteeseen Tosi Elämän toimitus, Äänestä ja voita, PL 246, 90101 Oulu. 75. Liitä vastaukseen nimesi, osoitteesi, sähköpostiosoitteesi ja puhelinnumerosi. Se on kiehtova sekoitus Egyptin jasmiinia sekä lämpimiä vaniljan ja santelipuun vivahteita. Arvomme kymmenen 30 euron arvoista tuoksua (50 ml). Kerro, oletko tilaaja, irtonumeroiden ostaja vai muu lukija