LUKIJAT KERTOVAT Kirjoituskilpailu
JOULUKUU · 2010· 4,90
TOSI
ELÄMÄÄ
Kova koulu
PETYIN ELÄMÄÄN, kohtalo yllätti
2000
PALKINNOT
Älä rakassitnu i ti !
nars
Saako mummo
OLLA NAINEN?
NETTIRAKKAUS TULI KALLIIKSI NAAPURI TAPAILI MIESTÄNI!
Äidin suru:
TYTÄR SAIRAAN RAKKAUDEN VANKINA
Työkaveri
UKKOMIEHEN OPISSA
IRROTA OTTEESI MINUSTA!
USKOIN varatun miehen valheisiin
72 ÄÄNESTÄ JA VOITA...................... Nyt on taas tullut se aika. 62 Uskoin VARATUN MIEHEN VALHEISIIN 68 MINUN RUNONI ........................... ........................... 45 PETYIN ELÄMÄÄN, kohtalo yllätti .............................. Ja on niitä, joissa ei ehkä ole paikalla kuin yksi ihminen, joissa kukaan ei naura, jonka loisto saattaa tulla yhden kynttilän liekistä. 46 Työkaveri IRROTA OTTEESI MINUSTA! ..... Ei tosiaankaan. 4 JOULU MUMMOLASSA ............... Ajattelin, että kun väsytän itseni näännyksiin jouluvalmisteluissa, on joulun pakko onnistua. 42 JUTTUTUPA ................................. Hyvä tahto
n taas suuren juhlan aika. 75
3. 48 Nettirakkaus TULI KALLIIKSI ........................... 30 Äidin suru: TYTÄR SAIRAAN RAKKAUDEN VANKINA...................................... Aika sytyttää kynttilät. Jos joulu on sydämessä, se on kaikkialla muuallakin. 20 LAPSET NÄLÄSSÄ äidin ylpeyden tähden .................. 12 Joulun ihme: RAKKAUS EI KUOLE KOSKAAN.. Nyt, kun on itse aikuinen, on vastuu suurempi. Kun muistelen lapsuuteni jouluja, onnellisimmat hetket eivät koostu niistä parhaimmista lahjoista. Mietin kaikkea sitä, mitä jäi tekemättä ja vaanin pettyneitä ilmeitä, jotka olisivat todistaneet, että olin sittenkin epäonnistunut valmisteluissani. 34 Kirjoituskilpailu PALKINNOT 2000 ..................... 58 NAAPURI TAPAILI MIESTÄNI! .... Lapsena oli juhlijana saajan osassa. Sitä otti vastaan sen juhlan, jonka vanhemmat antoivat. Aika antaa, niin itselle kuin toisillekin.
TOSI
TÄSSÄ NUMEROSSA
ELÄMÄÄ
O
Kova koulu UKKOMIEHEN OPISSA ................ 24 ÄLÄ RAKASTU NARSISTIIN! ...... Juhlia on monenlaisia. Ymmärsin, ettei joulun onnistuminen ole pelkästään minun vastuullani, vaan kaikki juhlaan osallistuvat ovat yhtä lailla vastuussa siitä, että kaikilla on hyvä tahto. Aika hiljentyä ja toivoa. 14 Saako mummo OLLA NAINEN. Opettelin ottamaan rennommin ja päätin, että ulkoiset asiat eivät voi romuttaa sitä, mitä ihminen sydämessään tuntee. 40 RAKKAUS kutsui rajan taakse ....................... Ehkä juhla onnistuikin, mutta itse olin aattona liian väsynyt tajuamaan, oliko juhla hyvä vain huono. Lapsuuteni joulujen onnellisimmat hetket ovat pieniä hiljentymisen hetkiä. Mikään loiste ei voi korvata aidon ilon puutetta. Hetkiä, jolloin kaikki elämässä on tuntunut täydelliseltä, vaikkei mitään erityistä ole tapahtunutkaan. Se, millainen juhla on hyvä, ei riipu siitä, miten loisteliaat kulissit juhlalla on, vaan siitä, mitä juhlijan sydämessä tapahtuu. Ja katso, joulun ihme tapahtui: pystyimme viettämään hyvän joulun, vaikkei kaikki ollutkaan ulkoisesti täydellisesti, kaukana siitä. Muutaman näännyttävän joulun jälkeen tajusin, etten halua enää tällaista. Pitää osata itse loihtia puitteet juhlalle, jossa kaikki saisivat osansa siitä onnesta, jota itse tunsin lapsena. Aika rauhoittua, levätä, antaa hyvien ajatusten vallata mielen. Täydellisyyden tunne on syntynyt kauniista lumisateesta, kuusen koristeiden loistosta, suklaan mausta suussa. On niitä, joissa on naurua, hyvää ruokaa, ihmisiä, loistoa. Siitä tunteesta, että kaikilla on kerrankin hyvä tahto. Ennen kuvittelin, että joulun ihme syntyy hössöttämällä. 39 HOROSKOOPPI ..........................
Silti voin Joensuun Elliä mukaillen sanoa, että en avio-onnesta tiedä, kun vanhaksipiiaksi jäin. Niinpä elämä onkin kuljetellut melko rauhaisasti: mukava työ las4
T
tentarhassa on tarjonnut omien lasten korvikkeen, joitakin sosiaalisia menoja ja kontakteja on, harrastuksena akvarellit. Kuule, lapset tykkäävät sinusta! Huomasitko, miten Millakin taputti ilosta käsiään, kun sinä tulit pihalle. Niin kai, mutta kyllä tässä on niin vähän iloa meikäläisen elämässä. Oikeastaan olen ollut tällainen ihan nuoresta koulutytöstä alkaen. Naisen kova koulu
ukkomiehen opissa
Seurasin sivusta työkaverini rakastumista. Joskus minua tietysti rasitti olla jatkuvana kuuntelevana korvana, varsinkin, kun puheena olivat täysin vieraat ihmiset ja asiat. Kirsti sen sijaan selvitti kohtapuoliin muutamia vuosia sitten tapahtuneen avioeronsa, eksänsä kaikinpuolisen viheliäisyyden, anopin kiusanteon ja edellisen työpaikan johtajan silmätikuksi
joutumisen. Mutta tämä rooli oli tuttu jo nuoruudesta, ja niin annoin mennä. Kaikki olisi ollut täydellistä, jos mies ei vain olisi ollut naimisissa. Olen myöhemmin ymmärtänyt, että täytin tietyn paikan sosiaalisessa kentässä: pitää olla johtajat, seurailijat ja myötäilijät, vai miten se menikään. Ja onneksi rakkaus on pitkämielinen...
oiset meistä ovat niitä, joille koko ajan sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Niin, ja mitä miehiin tulee, oli se nuoruuden rakkaus Seppo, lempeitä muistoja siitä jäi. Enkä oikein koskaan ole ollut riskien ottaja. Itselläni ei ollut koskaan mitään vastaavaa tarjota. Yritin siinä häntä ruveta auttelemaan, näin, että hänen itsetuntonsa kaipasi kohennusta. Toiset taas, kuten minä, elävät melko yllätyksetöntä ja arjen rutiineja noudattelevaa elämää. Oma valinta se oli, tykkäsin olla illat kotona, lukeminen oli intohimoni. Ainoa ilo tuntui olevan kahden koiran kasvatus ja koulutus ja pojan lapset. Minä olin se, joka tyttöjen ringissä olin kuuntelija ja ihastuneen kiinnostunut kun toiset, etupäässä hyvä ystäväni Aila, kertoilivat tanssilauantain elämyksiään ja seikkailujaan naapurikaupungeissa hiihto- ja joululomilla. Mutta sehän on jo monen talven takaisia lumia! Muuten, lähdetäänpä työn jälkeen katselemaan Minoun alennusmyyntiä, siellä on alkaen 70 prossaa ihan kelpo vaatteita. Siitä tulin tuntemaan, millainen otus mies on, noin kaikessa karvassaan. No, ainahan sitä voisi erota, ja tässä liitossa ero oli vain ajan kysymys. Tuli nimittäin päiväkotiimme uusi, tosin jo pitkään työelämässä palvellut lastenhoitaja, Kirsti. Sitten oli Kari-Matti, jonka kanssa elettiin avoliiton yrityskin. Mutta että vielä pääsin luottokuuntelijan ja myötäeläjän rooliin näin eläkeiän kynnyksellä, se on melkeinpä huvittanut. Kyllä Veikko ja sen äiti pistivät sellaiselle paikalle, että sieltä on työ nousta. Minä olin myös se, jolle koulun tyttöjen vessassa näytettiin fritsujälkiä kaulalta vetämällä poolopuseron kaulusta alaspäin. Meillä rupesi synkkaamaan kokolailla, vaikka minä luonteelleni uskollisena olenkin omista asioistani aika vähäpuheinen. Itse Kirsti oli hermostuneen oloinen, huolehti huonosti ulkomuodostaan
Ei lupaavalta näyttänyt. Kirsti oli omien sanojensa mukaan kokenut vasta Jalin kanssa sellaista, mistä oli aina unelmoinut, huolimatta omasta pitkästä avioliitostaan ja pojastaan, jonka oli Veikon kanssa saanut. Voinhan minä lähteäkin. Kun palattiin lomilta töihin, minua vastassa oli aivan uudistuneen näköinen Kirsti: poissa oli kumara ryhti ja hapan ilme. Jaksatko sinä ryhtyä toiseksi naiseksi. Nimi Jalo Varajärvi, mutta käyttää Jali-nimeä. No kuinkas tämä sitten oikein menee. Nyt silmät säteilivät, posket hohtivat. Voi, voi. Voitonriemuisena, posket punoittaen hän ojensi viestin nähtäväkseni: "Rakastan ja kaipaan, kaipaan ja rakastan, sinun J." Nyökkäsin, tästä ilmeisesti voi tulla jotakin. Jaa on?
Siinä kohtaa Kirstin ilme synkistyi. Kerron minä varmaan hänellekin. ja kenkiä. Mies oli kaukaa rannikolta, opo ammatiltaan, tienannut hyvin myös kamerallaan, saanut palkintoja, vielä kaksi vuotta työelämää jäljellä ja niin edelleen. Mutta se mies, se on aivan ihana. Tulee vaan mieleen, kun Veikko irvisteli mulle, että mitähän tuokin puoliapina peiliin katselee. Se kieltämättä teki hyvää Kirstin niin arkisille piirteille. Kirstikin haettiin tanssimaan tuota pikaa. En minä tällä hetkellä muusta tiedä kuin että olen ensi kertaa eläissäni tosissaan rakastunut. Kirsti! minä yllätyin. Oli oikein ihanaa päästää ilo valloilleen, oli sitä jo murheita märehdittykin. Olin ollut sisareni luona pääsiäisloman, ja sillä välin Kirsti oli saanut serkkunsa kylään ja naiset olivat päätyneet tanssiravintola Chrystaliin eräänä iltana. No, te tietysti tapaatte vielä, ehkä piankin. Ja tavallaan se ei loppunutkaan. Kuule, se ei mennyt yöksi hotellin puolelle, vaan tuli minun kanssani meille, koko yöksi. Vaimo ei halunnut, tai niin kuin Jali sanoi, ei ymmärtänyt koko seksin päälle yhtään mitään. Mies ei ollut mitenkään salannut avioliitossa oloaan, mutta hän oli elänyt jo monta vuotta selibaatin kaltaisessa parisuhteessa. Naiset olivat maistelleet siidereitään, orkesteri oli soitellut laiskanpuoleisesti, väkeä harvakseltaan pöydissä. Ilta ravintola "Kristallissa" oli alkanut laimeasti. Oli selvää, että miehelle tulee sivusuhteita tämmöisessä menossa. Et voi uskoa, mutta minä olin kuin hupsu seitentoistakesäinen.
Minä toivoin, ettei se ilta loppuisi ikinä. Kyllä minä olen ihan vilpittömän hyvilläni sinun puolestasi ja että... Tiedäpäs, minä olen saanut siltä tämän viikon aikana joka päivä puhelinsoiton ja monta viestiä, hyvät huomenet ja hyvät yöt ja muuta ihanaa. Kyllä varmaan. Tätä rataa se yleensä meni tämä meidän vuorovaikutuksemme.
K
erran, kun tuttavuuttamme oli jatkunut vuoden verran, rupesi tapahtumaan. Niin, olenhan minäkin, tässä on vaan nyt se, että Jali on vielä naimisissa... Kaikki järjestyy. Sain kuulla, todella. Voiko joku mieltyä minuun, oli Kirstin päässä pyörinyt. Tanssittajista muuan poninhäntäinen tyyppi, ei niin nuorikaan, osoittautui uskollisimmaksi hakijaksi. Sitä paitsi, Jali on myös rakastunut minuun, ja parin vuoden päästä se on vapaa työstään. Sellainen boheemi, ajattele, sen ikäinen ja poninhäntä. Entäs, eikös sulla ollut se serkku kylässä, vai löysikö hänkin jonkun valokuvaajan. Tässä välissä piippasi Kirstin kännykkä. Paikalla oli kuulemma ollut iso harrastajavalokuvaajien valtakunnallinen tapahtuma. Tanssi oli toistaan seurannut, ja sitten tuli pöydästäkin yhteinen. Hyvä, ettei sukunimi ole Viinanen, ajattele, Jalo Viinanen... Seksiinhän se oli mennyt heilläkin. Tosin tämä
5. Kuule, mitenkä minä tämän nyt sanoisin, että sinä ymmärtäisit. Et ikinä usko, mitä minulle on tapahtunut. Mutta sitten! Noin kymmenen maissa illalla oli saliin pelmahtanut iso miesvaltainen porukka. Meidän oli jo pakko nauraa. Serkku lähti viimeisellä bussilla kotiinsa, kun huomasi tilanteen. Minulla on hirveän ikävä, saat uskoa sen.
U
skoinhan minä ja näinkin sen ikävän päivittäin. Nyt kuvaajat ja muut asianharrastajat täyttivät sekä tyhjät paikat että tanssilattian. Minulle! Tulet töiden jälkeen meille, saat kuulla
Kirsti soitteli sen sijaan minulle, tuskaili ja voivotteli. Mene nyt vaan nukkumaan ja lopeta turha huolehtiminen. Muistan vaan Veikon ja Annen tempun. Ei tarvitse teidän kahdenkeskisiänne oikeastaan kellekään näytellä! Mutta kun pitää saada jollekin.., Kirsti selitti melkein tuskaisena. Sanoin kyllä, että en missään tapauksessa halua tulla kenenkään väliin. Vai silleen! Mutta onhan selvää, että teidän juttunne on sen verran vakavaa, että oikeastaan on hyvä, kun se on paljastunut. Mutta olen minä kyllä saanut taas niin ihania tekstareita, että vaikka tämä päättyisi meidän eroon, niin tämä on kyllä antanut nyt jo uutta elämää ja onnea uskomattoman paljon. Ja kun se on tiennyt, että miehellä on naisjuttuja ollut, se oli ruvennut kyselemään. Mutta toisten intiimit jutut eivät oikein jaksaneet minua innostaa. Rauhoittelin Kirstiä ja lupasin kahvikutsut sitten, kun vähän enemmän ovat keskenään seurustelleet. Tuli sellainenkin päivä, että Jali ei ollut vastannut perjantai-illasta lauantaiaamuun mihinkään viestiin. Kirsti tuppasi näyttelemään niitä minullekin. Kuvauskohteita löytyisi yllin kyllin rajavyöhykkeen tältä puolen, ja nämä nuoret rakastavaiset aikoivat telttailla ja muuta sellaista. Nythän on nämä valoisat kevätyötkin. Kas, jos ei jostakin syystä tullut Jalin puhelua tai tekstaria ihan paluupostissa, niin Kirsti kävi aika levottomilla kierroksilla. Nyt oli Jali, ja aina vaan Jali, Jali. Ei varmaankaan. Kyllä itse tiedän, miltä se tuntuu, kun väliin tullaan. itten, olisiko ollut parin viikon päästä, Kirsti pyysi taas töitten jälkeen kahville. Vaimo ei halunnut, tai niin kuin Jali sanoi, ei ymmärtänyt koko seksin päälle yhtään mitään.
rakkaus valaisi Kirstin elämän niin, että vanhat kaunaiset puheenaiheet väistyivät. Saat uskoa, että minua jännittää ihan. Puhelimessa oli tehty reittisuunnitelma, ja Kirstin paikallistuntemus tuli hyvään käyttöön. Niin kuin tulikin sitten, kevätflunssa ja vahva lääkekuuri olivat tainnuttaneet sen Romeon. Meillä olikin yllättävän paljon yhteistä, maalausharrastus ja muutama tuttukin,. Mutta ihmeitten aika ei ole ohi! Se vaimo oli ollut kiitollinen, kun kaikki petollisuus oli tullut päivänvaloon, ja monet oudot asiat selvinneet, oli vaimo sanonut. Tiedätkös, nyt sen vaimo on saanut meidän jutun selville, jotenkin kännykästä. Oli kuulemma itkenyt, mutta sanonut, että saamme tavata, ja katsoa, mitä meidän suhteesta tulee, ja että avioeron hän antaa kyllä. Käsi sujahti tuon tuostakin taskuun, kun kännykkää pidettiin siellä jatkuvasti valmiina ottamaan vastaan viestejä. Niin, siitä puhuttiin, mutta arvaat, ettei se ole helppoa, kun on takana yli kolmekymmentä vuotta, ta4 6
lot ja tavarat ja yhteinen tytär. Kännykkä on hävinnyt, tai se on jossakin metsissä valokuvailemassa. En voi, en ilkeä millään. Toivotellaan nyt toisillemme hyviä reissuja vaan. Vaimo oli taipunut Jalin ja Kirstin tapaamiseen, tosin valokuvauksen merkeissä, kun haluttiin vielä pitää tytär ja muut ihmiset sivussa asioista. Hän suunnitteli ja osteli varusteita, tavallisesti niin pihi ihminen muuttui reippaaksi rahankäyttelijäksi. Ja viikon päästä, kun koulut loppuvat, Jali tulee oikein avoimesti mulle kylään. Uskon minä vähemmälläkin, että on se kuumaa teillä. Jali oli kertonut koko jutun. Sitä paitsi olin itse varannut viikon Unkarin matkan juuri niihin aikoihin. Vaikka se vaimo kaiken tietää, niin en halua puhua kuin ihan kahden kesken. Annetaan nyt vielä olla. Asialle tulee varmaan ihan
N
S
luonnollinen selitys. Tietysti näin sivusta katsoen olisi ollut reilumpaa, jos mies olisi heti kertonut, missä mennään. Mutta kateellinen kai sitä oli. Jali tulisi autoineen, kameroineen kaikkineen kuvausmatkalle näihin meidän itärajan maisemiimme. minä ehdotin. Työpäivän mittaankin Kirsti saattoi tulla pesuhuoneesta posket punaisina, kun oli tullut pikapuhelu Jalilta. Joskus koulutyttönä huomasin, että tytöt vähän suurentelivat ja liioittelivat tarinoitaan minulle, kokemattomalle. Unkarin matka onnistui yli odotusten: tuli mukava leskirouva huonekaveriksi. Kutsu meidät kahville! Kirsti pyysi. Kirstin uuden rakkauden kanssa ei tullut tätä pelkoa. Huomattuaan, ettei minulla ole perhettä, hän jätti lapsistaan ja lapsenlapsistaan kertomisen vähemmälle. Etkö Sinä Kirsti voi soittaa tai tekstata. Jokohan tässä pitäisi onnitella... minä kiusoittelin Kirstiä.
N
iin sitten kumpikin aloittelimme lomaamme. iinpä, uutta elämää ja onnea, mutta näköjään myös levottomuutta. Ja yhä parempaa oli tulossa. Mutta älä yritä iskeä Jalia minulta, muuten minä suutun. Oli kuulemma tapahtunut jotakin. Menipä Kirsti touhuissaan niin pitkälle, että vaihtoi kesälomansa alkamaan yhtä aikaa koulujen kanssa, ja sekin onnistui. En kestä ajatusta, että se on mennyt viihteelle ja kenties pitää peliään nyt jonkun uuden naisen kanssa, apua. Olin oikeastaan helpottunutkin reissun tuomasta välimatkasta, kun tuo toisen kiihkeän romanssin seuraaminen otti joskus näin vanhan, kyynisen eukon luonnolle. Joko minä tuon sulle kihlajaislahjan Unkarista. Ja oli ymmärtänyt, että Jalin ja hänen avioliitto on ollut kulissia jo pitkän aikaa. Kirsti oli kuin tulessa
Oma kevätihastumiseni Jaskaan jäi mielihyvän asteelle: tiesin pian, että Jaska ja tietämäni kirjastovirkailija Leila olivat naimisissa ja heillä oli teini-ikäisiä lapsia. Heillä, Kirstillä ja Jalilla oli oikein omat hellittelynimet toinen toiselleen. Tosin minua alkoi joskus kyllästyttää moinen romanssi, joka pisti reilusti yli viisikymppiset hurahtamaan teinien lailla. Vaikka kokoon taitaa tämä minun Jali-ilmiöni kuivua. Ja sulle voin sanoa, se mies on ihana rakastaja. Jali oli sanonut, ettei eroa voisi ajatella vielä vuoteen: heillä on vielä noin vuoden verran yhteistä lainaa vaimon kanssa. Ei onnistunut tapaaminen joululomallakaan, uutta vuotta ei vietetty yhdessä ja talvikin alkoi huveta hyvää vauhtia kevättä kohti ilman tapaamisia. Tosin siinä ke-
P
vään korvalla tuli maalauspiirimme uusi mies, eräs Jaska, aikanaan paljonkin maalannut varastopäällikkö, joka nyt halusi elvyttää vanhan harrastuksen. Minä itkin onnesta ja ikävästä koko sen iltapäivän, kun hänen piti sitten viime lauantaina lähteä. Kännykkäni olin pitänyt matkan ajan suljettuna. Kirstiä varmaan helpotti, kun sai edes jollekin nekin kertoa. Siihen tuli sellaista kivaa värinää, ja kävi niin, että oikein odotin viikoittaista maalaushetkeä ja taisinpa vähän laittautuakin sitä varten. Se oli suunniteltu maksettavaksi loppuun siihen mennessä, kun Jali jää eläkkeelle. Oli heillä Jalin kanssa ollut yhteinen hotelliviikonloppu kaukana kummankin kotikaupungeista, ja ihanaa oli ollut. Huomasin ajan kanssa, että Jaska pysähtyi tuon tuostakin minun telineeni ääreen, kehaisi jotain sommitelmaani, antoi vinkkejäkin. Jaskan reipas nauru kajahteli ateljeessamme, vitsit olivat pikkuriikkisen tuhmanpuoleisia, mutta ei liikaa. Niitä vähiä miehiä, joita retkueeseemme kuului, ei meidän kummankaan tarvinnut iskeä, totesimme. Sisareni perhe tiesi reissuni ja Kirstiä en halunnut häiritä. kun maailma nyt on niin pieni. Mistäs nyt tuulee. Valokuvausreissu, kuusi päivää, oli ollut todellista lemmenlomaa molemmille. On muka sen velkaa hänelle, kun on kulkenut niin paljon omilla teillään, ja vaimo pitänyt kotia pytyssä sillä välin. Ei olisi hänkään halunnut irtautua mitenkään, kuiskasi korvaani, että ei haittaa, vaikka selibaatti odottaa, kun on saanut minun kanssani olla. Siitä Jali halusi pitää kiinni. Mutta nyt kun vaimo, sen nimi on Arja, tietää kaiken ja hyväksyy, niin varmaan jossakin kivassa paikassa voitaisiin viettää viikonloppu, kylpylässä tai jossain muualla. Kirsti viesteili välillä romanssistaan. Kirstikin sen huomasi. Sitten oli tyttären muutto uuteen opiskelukaupunkiin ja muuta sellaista. No, milloinka se seuraava kerta kenties tulee. Kun sitten tapasimme meillä hyvän unkarilaisen valkoviinin ääressä, ei Kirstin puheliaisuudella eikä onnen hehkulla ollut mitään rajaa. Kyllä me edelleen rakastetaan toisiamme, ei niillä ole vaimon kanssa mitään yhteistä läheisyyttä. oman lopulla menin sisareni mökille sieneen ja marjaan ja muutenkin reissailin sukulaisissa ja muutamissa kesäjuhlissa. Lohduttelin itseäni sillä, että Jaska tulisi syksyllä maalamaan, ja kun ei mitään sählätty, niin mukava on ystävinä jatkaa.
7. Lohtuna olivat kymmenet tekstiviestit päivittäin, puhelut silloin, kun oli mahdollista soittaa. Minua Jali kaipaa joka hetki, usko pois. Työssä oli uusia järjestelyjä, Jali oli valittu kameraseuran puheenjohtajaksi ja hän oli saanut jonkin palkintomatkan Viroon ja katsoi, että hänen on ihan pakko mennä sinne Arjan kanssa. Mutta ymmärrät, että en voi painaa päälle ja olla liian hätäinen, kun se Jali tuntuu jollakin lailla arvostavan vaimoaan, ja sitten se tytär on hirveän tärkeä. itkinä syksyn kaamosviikkoina Kirstinkin mieli painui joskus maahan. Jaskan saapuminen pisti vipinää meihin akkoihin, jotka siellä telineitten ääressä tuhertelimme. Sanotaan nyt vaikka, että kyseessä on eräänlainen "Jali-ilmiö"! Ohoo, joko ollaan niin pitkällä. Minä olen sanonut Jalille, että rakastan häntä ja odotan vaikka kaksi vuotta. Kunpa seuraava kerta tulisi oikein pian. Kirsti kertoi omia juttujaan. Mutta, kateellinen taisin olla, kuten sanottu. Ikinä en olisi voinut uskoa, että saan kokea tällaisen rakkauden. Sitten huomattiin, että taas ollaan työn ääressä. Me huomattiin, että me ollaan kovin samanlaisia, tykätään luonnossa olosta ja metsän rauhasta. Kyllä sitä nyt ollaan sen maalauksen kanssa tärkeitä! Viime syksynähän sinä meinasit heivata koko harrastuksen. Mutta vielä kevätnäyttelyä ripustaessamme ajattelin, että tuo se olisi ollut, jos se mies olisi vapaa ollut. Uskoinhan minä, kun oikein tekstiviestistä piti katsoa, että niin on. Jaska huomasi kaikki ja kannusti nynnyjä, sellainen on aina mukavaa. Haluaisin, ettei hän lähtisi avioliitostaan hirveitten riitojen ja rähinöitten kanssa niin kuin Veikko teki. Yksi ja toinen työkave-
ri ja tuttava näki minut taas uskottuna naisena. Ei mitään varmaa. Ei voida tavata pääsiäisenäkään, olisi vuosipäiväkin, jos muistat.
N
L
iin meni se kevätkausi, malttamattomimmat alkoivat uutta kesälomaansa suunnitella. Ei ollut mahdollista järjestää tapaamisia nyt lähiaikoina. Meillä on niin samanlainen huumori ja ajatus kaikin puolin. Mutta, kuten naisten kanssa monesti totesimme, juna meni jo ja vei parhaat, asemalle jäi vaan puliukot ja muuten höperöt. Eikä Kirstin tapainen prinssin odottaminen liioin houkutellut
Tuntuipa tosi mukavalta olla siinä porukassa taas. Sanoinkin hänelle heti, että syksyni on pelastettu, kun hän tuli mukaan. Ukkomies se on, ei
Naisen kova koulu
O
ukkomiehen opissa
U
usi kesäkään ei oikein luvannut Kirstille hyvää. Välillä tuppasi ihan naurattamaan, minä kun näet tiesin, millä autolla Jali ajaa, millaisia sukkia hän suosii, ettei hän tykkää kalaruuista ruotoineen ja hajuineen, että hän juo mielellään viskiä, kohtuudella, kohtuudella! Hän saa koirista ja kissoista allergista yskää, linnuista hän pitää ja tuntee niitä. Tosin vain yhden vaivaisen yönseudun, kun Jali oli kuvausporukan matkalla Venäjän Karjalaan ja poikennut yöksi Kirstille eikä rajamotelliin toisten kanssa. Näin Jali pyyteli. lonkeron ääressä. Huomasin, että Jaska-haaveiluni kariuduttua osasin nyt paremmin ymmärtää ja lohduttaa Kirstiä. Ei onnistu... Oli sitten sanottava tämäkin asia: Entä jos, oletko ajatellut ja varautunut siihen, ettei se mies tulekaan tänne eikä eroakaan... Vävy on mieleinen, oikein diplomi-insinööri, samoin vävyn perhe oli mukava. Kirstistä huomasi nykyään usein, että hän oli nukkunut huonosti ja itkenyt. Jaskan mukana tuli uusi mies, reippaasti ylipainoinen, mutta ketterästi liikkuva Ville, huumorimies hänkin: Piti tulla, kun tuo Jaska sanoi, että täällä pääsee maalaamaan alastomia naisia! Siitä seurasi naurua taas. Ikävää oli se, että muuta tapaamista ei tämän vuoden puolella oikein kuulemma voinut järjestää. iin pyörähti syksyksi sekin kesä ja loma. Kirsti oli yksi heistä. Mutta ihan totta, kutsu meidät kylään, kun Jali tulee. Ettäkö "Kristalliin" itkemään
N
vain käytä sormusta! Ei, ei, se tuli autollaan ihan eri suunnasta, jotakin nyt on. Jali oli sanonut, että muutos on mahdollinen, mutta ei kiireellä. Ohjaajamme, kuvataiteilijarouva, Iiris nappasi pöydälle ikäkulun miesten nahkalapikkaan. Itse lähdin taas matkalle loman alettua, tällä kertaa Tonavan risteilylle entisen opiskelukaverini kanssa. Tytär oli kovin onnellinen ja innoissaan. Mutta ymmärsin kyllä, ettei kaikille naisille tämä riitä. Pitäisikö se Jali pistää sitten oikein valinnan eteen ja kunnolla. Jali raportoi, että ainoa tytär on menossa naimisiin elokuun toisena lauantaina. Jaska itse oli sama reipas vitsiniekka kuin ennenkin. Mitäpä Kirsti muuta voi kuin jaksaa sekä ymmärtää että odottaa. Etkö voisi joskus vähän irtautua ja lähteä sieltä neljän seinän sisältä katselemaan ihmisiä ja vaikka miehiä. Sinä oletkin, vapaa ihminen, ollut täysin uskollinen koko ajan. tapa näistä selvää. Palatessa he eivät enää tavanneet, kun porukka ylitti rajan etelämpää, Vaalimaalta. Mukava matkahan siitäkin tuli, ja taas tuliaisviinin ääressä kuulin Kirstin viimeisimmät kuulumiset. Niin ne koirat, Kirstin rakkaat koirat viettivät nykyään suurimman osan ajastaan Kirstin pojan ja tämän avovaimon luona. Kyllä se taas viesti minulle, että tunteet ovat entiset, voimakkaammat vaan. Emme olleet juuri yhteyttä pitäneet, mutta tämä uusi kommunikaatiomenetelmä, sähköposti, oli saattanut meidät yhteen ja matkaa suunnittelemaan. Jali on tämän luvannut korvata minulle vielä. Nämä olivat ostaneet vanhan kyläkoulun, joten sinne sopi eläimiä. Jali ja Arja olivat päättäneet tyttären häissä esiintyä avioparina, äitinä ja isänä. Joka päivä! Joskus toivon, etten olisi tavannut koko ihmistä. Naiset tulivat kuhisemaan minullekin: Hei, kuule, Jaska tuli, eikä sillä ole enää sormusta, katsokaa vaikka! Älkää höpiskö, ei se ole ennenkään pitänyt. Jalilla alkoi viimeinen syyslukukausi, joulun jälkeen alkaisivat oloneuvosvuodet. Sitten käynnistyi maalauspiirikin entisine ja uusine harrastajineen. Piippua se mies kyllä silloin tällöin poltteli. Nyökyttelin myötätuntoisena, mutta en osannut mitään sanoa. Mutta, mutta, kumman uteliaana olin ruvennut sitä romanssia seuraamaan. Ihanaa oli ollut se, että he olivat Jalin kanssa tavanneet. Lasten touhuja valvoessamme yhdessä Kirstin kanssa jutut tahtoivat kääntyä siihen samaan, Jaliin. Minä en omil-
8. Ihan sama, miten Jaskan asiat ovat, tämä riittää, ajattelin. On se vaan, kun minä tiedän vaikka mitä siitä sinun Jalistasi, mutta enpä ole nähnyt kuvaakaan! Mulla on vaan yksi kuva, pieni ja hämärä, silloin ensimmäisenä kesänä siellä suokuvausreissulla otettu. Kirsti, tupakan vihaaja, oli senkin suvainnut vielä, arvelin minä. Se ei näyttänyt helpolta. Kyllä minä jo viime vuonna hyvännäköisestä miehestä sellaiset katson. Mutta kun saisi edes tavata, mutta semmoinenkaan ei näytä järjestyvän. Lastentarhassa ei tullut mitään uusia asioita eteen, kun olivat onneksi korjanneet kesän aikana aidan oikein pitäväksi. Miten se eräs äidin ystävä karjalaismummo aina sanoikaan, että: jos ei oo miehest iloo, nii ei oo hänest surruukaan, ku yksinää ellää. Ei siihen nyt erodramatiikkaa sovi mitenkään vetää, ymmärsihän Kirsti, jaksoihan vielä odottaa ja niin edelleen. Ei, ei semmoista
Tekisi mieleni jonnekin. Ei hassumpi ilmestys, mutta ei taaskaan mies minun tyyppiäni. Hoikka, melko pitkä, ikäistään nuoremman näköinen. ika sitten riensi eteenpäin tapahtumineen. 08-537 0033
Toimitus ottaa vastaan käsikirjoituksia ja kuvia sitoumuksetta. joita Kirsti innokkaana hänelle osoitteli. En ottanut puheeksi Kirstin luo muuttamista, mutta ilmassahan se kysymys oli.
TOSI
E L Ä M Ä Ä
AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSENLEHTI --------------------------------------------------------------------------------------------1ä. Siis, että täältä tullaan, Kirsti... 08 537 0370 ma-pe klo 08.00-16.00 S-posti: tilaajapalvelu @kolmiokirja.fi ISSN 1236-4576
ukava ilta siitä tulikin. Ehdotus oli niin uutta Kirstiltä, että suostuin heti. Hei, tässähän on taitelijatyttö itse. Tosin hän silmäili Villeä uteliaana. PAINOPAIKKA Joutsen Median painotalo 2010 KUSTANTAJA Kolmiokirja Oy PL 246, 90101 Oulu Puh. Lehti varaa oikeudet tehdä tarpeelliseksi harkitsemansa muutokset lähetettyyn materiaaliin. le sukulaisilleni vielä kerro mitään, ne aina riitelevät vaan ja olivat aikanaan ihan liikaa Veikon puolta.
K
aamos rämmittiin läpi, joulun aika tuli sopivasti lastentarhan iloisine puuhineen meitä aikuisiakin piristämään. Hyvä, elää sitä pitää eikä kitua ja odottaa. Jaa, näkisi vaan. Sileä leuka, mutta vähän alaspäin roikottavat viikset sekä ihan pyöreät silmälasit tekivät hänestä paitsi boheemin, myös hiukan metsän elävän näköisen. Jalilta tietysti kyselin, että miltä se eläkkeen vapaus tuntuu ja mitä hän nyt niin kuin aikoo. Hän suunnitteli ja osteli varusteita, tavallisesti niin pihi ihminen muuttui reippaaksi rahankäyttelijäksi.
meitä. Paitsi, että meidän täytyi luvata yhteinen uusi reissu tähän paikkaan pikapuoliin. Vuosi vaihtui, Kirstiltä kuulin, että Jalille oli pidetty ikimuistoiset läksiäiset työpaikalla. Seis tyttäret, ei minnekään! Ilta on nuori. Lehdessä julkaistu kirjoitus, josta on maksettu kirjoituspalkkio, voidaan julkaista myös digitaalisessa muodossa eikä tästä makseta erillistä korvausta. 08-5370 033 Juha Määttä TOIMITUSJOHTAJA Juha Määttä MEDIAMYYNTI Avainasiakaspäällikkö Liisa Finnberg Juhani Myllyoja 044 737 0334 juhani.myllyoja@mail.suomenmaa.fi ILMESTYY 12 kertaa vuodessa TILAUSHINNAT kotimaahan 12 kk 49 TILAAJAPALVELU Puh. Monikulttuurisuuskaan ei tänne meidän saloseuduillemme ollut vielä ehtinyt, niin että vanhaan tapaan mentiin tonttuineen, enkeleineen, seimineen kaikkineen. Väkeä oli jonkin verran, pubin omistaja halusi tarjota talon puolesta uusille asiakkaille tuopit, ja siitähän päästiin alkuun. Materiaalia ei palauteta. Tuli tuttujakin, tunnelma oli mukava. V U O S I K E R T A 21. Sanovat, että se on aikuisten paikka, savuton ja siisti. Heille tarjoomuksia astellessani silmäilin Jalia. Kolmiokirja Oy:n asiakasrekisteriä voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. Ilmoittakaa nimi, osoite, henkilötunnus ja pankkitilin numero, sillä julkaistuista maksetaan palkkio. Säälliseen aikaan lähdettiin kotiin, ja muistelen, että Kirsti näpräili kännykkäänsä vain pari kertaa illan aikana. Niin piti Villen mennä sisälle ilman
M
JULKAISUJOHTAJA
35. Siinä nämä sohvalla vierekkäin istua napottivat. Kirsti oli samaa mieltä kanssani. Vahva, suora, vähän harmaanruskean sekainen tukka oli niskasta poninhännällä, joka ulottui reilusti yläselkään. Joutsen Media Oy:n henkilökunta ja heidän lähiomaisensa eivät saa osallistua lehden kilpailuihin. Pubin ovella tuli vastaan mahakas, naurava mies. Joskus syysloman aikoina Kirsti oli todennut, että nyt niitten velat on maksettu, ja raha-asiat pistetty erilleen, tytär elää omillaan, ja koulun järjestämistä läksiäisistäkin sovittu. Luvattiin poiketa tänne toistekin. Kirsti jutteli nyt hiukan vähemmän Jalista. Jali oli saanut vielä huomattavan työtilauksen: maakunnallinen iso osuusliike oli tilannut häneltä luontokuvat kalenteriin, jota jaettaisiin tulevan vuoden liikelahjoina. Olenkohan ihan epänormaali vaatimuksineni, olen tietysti. ------------------------------------------------------------------------------------------------
A
Päätoimittaja Eeva Vainikainen Toimitus Lekatie 4, Oulu Toimituksen postiosoite Tosi Elämän toimitus PL 246, 90101 Oulu Puh. Jali lausuili muutamia kohteliaisuuksia maalauksistani ja akvarelleistani. Juuri sopivasti joululoman aluksi kävisi tuommoinen vanhojen akkojen rentoilu vaikkapa oluen ääressä.
Kirsti oli kuin tulessa. Juteltiin siinä niitä näitä. Paikka rupesi täyttymään. Kävipä sitten niin, että muutaman kevättalven viikon kuluttua sain sitten kahvivieraikseni tämän paljon puhutun Jalin Kirstinsä kanssa. Ei kun takasin ja taiteista juttelemaan, toinen rouva mukaan! Ville, sinä itse! Mutta kuule, valomerkki tuli jo minulle ainakin. Lähdetkö muuten kanssani tarkastamaan sen uuden irlantilaispubin tuolla kauppakeskuksessa. Tämä oli Jalille kuulemma meriitin lisäksi mieleinen homma. Toimitus ei vastaa kadonneista käsikirjoituksista eikä kuvista
Mie-
K
J
ali viipyi Kirstin vieraana viikon päivät. Palvelu toimii suomalaisissa matkapuhelinliittymissä.
Esimerkkiviesti: KTILAA TEX Miia Mallila Mallikatu 2 00100 Mallila
X KTILAA TE A IL MIIA MALL 2 U MALLIKAT A IL 100 MALL 00
Aitoja tarinoita todellisesta elämästä!. Heillä tuntui olevan paljon ohjelmaa. Siinä kahvipöydän ääressä Kirsti vilkaisi minua ja hänen äänensä hiukan vavahteli: Kuitenkin oli niin, että Jali oli minun elämäni kaunein satu. Pois lähtiessä kiiteltiin puolin ja toisin. Lapset olivat jo omillaan. Kuule, helpotus on minullekin, että se yksi tarina on ohi ja uusi, parempi alkaa. Ei se mies mihinkään sieltä lähde, siltä vaikutti. Kyllä tämä työolot voittaa. Se on niin selvää, me ollaan vapaita ihmisiä molemmat. Ei, en pidä yhteyksiä juurikaan. Jalin lähtöaamun kyllä huomasin, vaikken tiennyt ajankohtaa. Siitä huolimatta minulle tuli oven sulkeuduttua sellainen tunne, että emme taida kuitenkaan tavata...
sormen huulilleen: ei puhuta nyt. Ehei. Pulloon, harvinaista kyllä, tämä ReijoRepe ei ollut tarttunut. En ole mitään tyhjyyden tunnetta huomannut, mulla on työhuoneessani aikamoinen kasa selvitettäviä kuvauksia. Kirsti puheli enää harvoin Jalista, ja jossakin vaiheessa näytti siltä, että pahin alakulo on voitettu. Lähetä viesti numeroon 16303.
Palvelun hinta 0. Kirsti tuli apein mielin, itkenein silmin töihin. evät tuli harvinaisen aikaisin sinä vuonna. Mieltymys oli molemminpuolinen. Se vaan ei jatkunut. Hän oli kertonut Kirstille, että elämän täyttää nyt ne pienet hyvät asiat: lämmin kämppä, riittävä toimeentulo, rentoa vapaa-aikaa vaikka niille Havukkaahon ajattelijan sinisille ajatuksille. Lasten kanssa voitiin olla ulkona enemmän ja tehtiin pieniä luontoretkiä. Onko Jalista kuulunut jotakin. Tässähän tulee ihan uteliaaksi. Mukava oli tutustua sinuun, kun olen niin paljon Kirstiltä sinusta kuullut. PELKKÄNÄ KORVANA
TILAA ILMAISELLA TEKSTIVIESTILLÄ!
Tosi Elämää 6 kuukautta, 6 numeroa 29
Kirjoita viestiin KTILAA TEX nimesi ja osoitteesi. Sellaisena hetkenä, kun kukaan ei huomannut, ennätin kyllä nähdä pienen ohikiitävän hetken ajan Jalin kasvoilla poissaolevan ilmeen. Ja kuule, muutkin on huomanneet, että ukkomies tulee ja ukkomies menee, niin se on. Ja kun vein astioita keittiöön, kuulin, miten suukot siellä muiskahtelivat takanani. En välttynyt ajatukselta, että tuo mies taitaa tuntea olevansa satimessa! Mutta nopeasti heitin sen mielestäni. Ensin meni konkkaan yritys ja puolen vuoden päästä lähti vaimo. Niinpä oli kysymys kaverista. Meillä on paljon yhteisiä suunnitelmia. Katse harhaili jossakin katon ja seinän vaiheilla. En osaa oikein mitään sanoa. Yleensä tehdään pyöräretki Viuhkonniemen ympäri ja sitten mennään meille syömään. Niin se on parasta ajatella. Siitä kaverista tässä nyt on kysymys. Villenkö kanssa sinä nyt. Kirsti oli kerran alakulon yllättäessä lähtenyt pontevasti liikkeelle ja mennyt irlantilaspubiin. Pari hommaa on tullut luvatuksi, yksi kuvausleiri Viron Saarenmaalle, esimerkiksi. Aukaisin suuni kysymykseen, mutta hän pisti
hellä oli ollut LVI-alan yritys, ja perhe. Sitten hän oli saanut työpaikan entisen asiakkaansa firmasta ja löytänyt luukunkin itselleen. En oikein jaksa ajatella, en kohta mitään, Kirsti tuskaili. Minä jatkan nyt tästä, tämä on minulle nyt hyvä asia, tämä Reijo. Mutta muuta tuli! Eräänä työpäivänä Kirsti taas tilasi minut kahville, kas, olisi puhuttavaa. Muistatko sen Villen, maalauspiiristäsi, sen, joka pyysi meitä silloin talvella jäämään. Parasta on, kun ei aikataulut kiristä. Reijo muuttaa kesän aikana meille. Tiesin minkin kyseisen miehen, pienellä paikkakunnalla, kun ollaan. Kirsti ei myöskään palannut entiseen ryhdittömään apatiaan, elämään ennen Jalia, vaikka siitä Jali-asiasta ei ilmeisesti mitään tullut. Me ollaan tavattu nyt kahden viikon aikana joka ilta. Kyllähän sinä aikuinen ihminen oman hyväsi tiedät. Minä olen tavannut uuden miehen, ja tässä ei vatuloida, tästä tulee jotakin! Sitten sain kuulla koko jutun. Mitään ihmeempiä hän ei kertonut, huokaili välillä ja välillä taas naureskeli. Ohimennen sain kuulla, ettei yhteisen elämän aloittamisessa ollut päästy yhtään pitemmälle. Toden sanoit, niin se on! Vapauttavan naurun vuoro oli tullut. Tervetuloa toistekin! toivottelin. Tämä mies, Repe, oli hetken kuin tuuliajoilla. Kirsti riensi vikkelästi töistä kotiin ja tuli aamuisin töihin viime tipassa. Ville tuli sinne yhden kaverinsa kanssa, ja ihan ilman vaiheita tulivat minun pöytääni, kun näkivät, että olen yksin. En välttynyt ajatukselta, että tuo mies taitaa tuntea olevansa satimessa!
Kyllä tässä aika nyt on mennyt ihan ihmetellessä. Sellainen mutkaton tasapainoisuus oli sytyttänyt Kirstin heti
Numero alkaen 4
Hae lehtipisteestä!
myynnissä 1.12. Uusi POKKARISARJA Suomen parhailta viihdekirjoittajilta
IKkkaS Rja raOus
katnu l iiten Paim kot
Hyytävää Hyytävää jännitystä - häpeämätöntä häpeämätöntä romantiikkaa
petoksia, kidnappauksia kidnappauksia rakkauden lumoa, rakkauden intohimon huumaa lumoa, intohimon huumaa
murhia, murhia, petoksia,
Hae lehtipisteestä! Numero 2 myynnissä 3.8. alkaen
unkukkia Ruus
Maria Viita
otetulta kad
Tilaa suoraan kotiisi Soita 08-537 0370
Sairaalassa kohtasimme neljännen lapsenlapsemme. Äiti voi hyvin. Joulu mummolassa
Kaikki odottivat, että joulusta tulisi onnellista yhdessäolon aikaan. Voiko sinne tulla katsomaan tulokasta. Nostin neljävuotiaan syliin. Vanhin lapsenlapsemme avasi oven, kun soitimme kotimme ovikelloa. Laatikot, piparit, ja kakut odottivat paistettuna joulun alkamista. Mitä on tapahtunut. Kohta tytön veljetkin tulivat mummin halittaviksi.
N
Me ollaan täällä koko joulu. Edes hänen miehensä ei vastannut puhelimeen. Neljävuotias lapsenlapseni sanoi: Mummi, minulla on nälkä. Radiosta soi musiikki: Kulkuset, kulkuset, kilvan heläjää... Soittelin kiireisenä nuorimman tyttären puhelimeen, ei vastausta. Kun onnettomuus sitten sattui, se sekoitti kaikkien kuviot hetkeksi.
O
li joulunaluspäivä ja kirjoitin ostoslistaa. Huomenna tulisi vanhin tytär miehensä ja kolmen lapsensa kanssa joulunviettoon. Me lauloimme mieheni kanssa yhdessä radion mukana. Ostoslistasta tuli pitkä, tarvittiin maitoa, leipää ja kaikkea tarpeellista. Koko päivä matkustettiin, sanoi tyttö. Todennäköisesti poika ja äiti pääsisivät joulupäivänä kotiin. kysyin hätääntyneenä, kun näin hervottomana äitinsä sylissä roikkuvan pojan valkeat kasvot. Kinkun olin paistanut yöllä leivinuunissa, ja huoneessa leijaili kutkuttava tuoksu. Viimein illalla soitteli tyttären mies. Voi tulla, vävy vastasi. Tytön vuoden ikäinen pikkuveli leikki lattialla kaikessa rauhassa. Nyt kipristeli jännitys jo mumminkin vatsassa. Kyllä se osaa ja tietää, missä te olette. Ei tänäkään jouluna tulisi lunta, ajattelin ja katselin tummia varjoja metsässä. ihmetteli tyttö vielä. kysyin. Kohta tyttäreni juoksi sisälle pitäen sylissään vanhempaa poikaansa. Sitä tulikin iso padallinen. Kaupasta tulon jälkeen yritin soittaa uudelleen, mutten saanut taaskaan yhteyttä. Tullaan aamulla, kun vieraat tu12
levat myöhään iltapäivällä, minä ilmoitin. Usko pois, lohduttelin tyttöä. Pian ukki kuitenkin saapui, potilas. Mummi ja ukki eivät olleetkaan kotona, kun me tultiin kaukaa. Poika on syntynyt, painaa yli neljä kiloa. iin sitten ajelimme parisataa kilometriä tuttuun kaupunkiin. Miten pukki osaa tänne tulla. Poika putosi keinusta, löi päänsä maassa olevaan kiveen, vastasi tyttö.
S
P
U
kki lähti viemään loukkaantunutta ensiapuasemalle, tyttäreni lähti mukaan. Pian olimme taas kotipihassa. Voi hyvä jumala, älä anna sen olla mitään vakavaa, rukoilin hiljaa mielessäni. äivä oli jo alkanut hämärtyä, kun pääsimme lähtemään paluumatkalle. Silittelin hänen hentoisia hiuksiaan, joulun lapsi, pieni poika. Arvasin, että tytär oli joutunut laitokselle, kun odotteli lasta viimeisillään. Minä jäin keittämään riisipuuroa. Hän katseli meitä ihmeissään ja uskalsin ottaa hänet syliinkin. euraavana aamuna kaikki riensivät leikkipuistoon, siten aika kuluisi lapsilta nopeammin. Puuro seisoi kylmänä kattilassa. Pienen piparitaikinan jätin leipomatta, koska lapset tahtoivat leipoa pipareita mummin kanssa
Pienin lapsista odotti jo eteisessä. Silloin lapset juoksivat kiireesti eteiseen pukemaan. Eikä ole, eihän ukilla ole näin pitkää partaa eikä punaisia poskiakaan, tyttö tuumasi. Ei vielä, saunotaan ja syödään ensiksi, vastasin hänelle. Se ikävä. Onkos täällä kilttejä lapsia. JOULUN LAPSET
13. Pukki jakoi lahjat, ja lapset olivat ihmeissään lelujen paljoudesta. Ei kai vielä, kun et ole vielä lähtenytkään. Onhan äidillä ja isällä Kasper, sanoivat tyttö ja poika. oli joutunut jäämään iltaan asti tarkkailtavaksi. Nyt saisi pukki jo tulla, hätäili tyttö. On se ukki, sillä on jäätelöä poskissa, kun se on pakkasessa sitä syönyt, väitti poika vastaan. Olin korjannut autolaatikon pois, kun ajattelin, ettei sillä olisi käyttöä nyt, kun lapset olivat saaneet uusia, hienoja leluja. Tyttö tarttui jalkoihini ja sanoi: Mummi minulla on sinua ikävä. Potilas lähti heti iloisena juoksemaan, vain otsaan ilmestynyt sarvi oli muistona onnettomuudesta. Sehän on ukin ääni, vanhempi poika sanoi. Me jäädään tänne, Pikku Kasperkin on jo menossa, yritin houkutella. Ei me lähdetä heidän mukaan. Seuraavana aamuna poika kysyi: Mummi, missä sinulla on se laatikko, jossa on pieniä autoja. Tyttäreni oli jäänyt poikansa seuraksi.
O
lin kattanut pöydän ja lämmittänyt saunan, kun kaivatut viimein saapuivat. Se oli ihan oikein arvattu. Kuulkaas lapset, äiti ja isä ovat jo pukemassa, sanoin lapsille. Me jäädään tänne mummin ja ukin luo, vastasi tyttö ja poika kaikuna. Se on joulupukki, huusi tyttö ja juoksi kanssani avaamaan ovea. Me tullaan käymään, usko pois. Mummi käydään me kiireellä saunassa, tyttö totesi. Tyttö ja poika hyppivät sohvalla, eikä heillä tuntunut
I
T
olevan tietoakaan pois lähdöstä. pukki kysyi. Ei ruokakaan tytölle maistunut, kun hän jännitti pukin tuloa.
stuimme kaikki juhlavaatteissamme olohuoneessa odottamassa pukkia, kun ovikello viimein soi. Meitä kaikkia nauratti lasten aprikointi. Minä nauroin tytön innolle. Ja kyynel kimalteli jo mumminkin silmissä. apaninpäivän aamuna tyttäreni perhe pakkasi tavaransa ja lapsia hoputettiin laittamaan päällysvaatteet päälle. Samalla ovi kolahti, kun lasten isä
lähti viemään tavaroita autoon
Siinä viileällä lattialla on hetken hyvä olla. Yhtäkkiä tajuan jotain kamalaa. Kylmä hiki pisaroi otsallani, kuulen sydämeni villin tykytyksen suhinana korvissani. Sitä ei löydy. Olin ollut varma, että saisin putkeni katkaistua jouluun mennessä. H
Olin luvannut lapsilleni hyvän joulun. Olin nähnyt itseni siivoamassa, tekemässä ruokaa, ostamassa lahjoja. Kun jouluaatto sitten koitti, tajusin, että olin taas kerran pettänyt lapseni. Sitten tajuan penkoa kännykkäni esiin likapyykkikasan alta. Kun pahan olon aalto on viimein mennyt, lyyhistyn vessan viileälle lattialle ja suljen silmäni. Kännykkä näyttää, että nyt on joulukuun 22. Enää paha olo ei ole suojaamassa minua siltä henkiseltä kivulta, johon herään tänäkin aamuna. Olin krapulassa ja rahaton, koti muistutti kaatopaikkaa. Vajoan jonkinlaiseen horteeseen, mieleeni palaa muisto kaukaisesta lapsuudesta: minä äidin sylissä. Ei siis vielä jouluaatto, niin kuin olin hetken pelännyt. Kompuroin vessaan, isken kipeästi jalkani sen kynnykseen ja lyyhistyn oksentamaan vessanpöntölle. Ponnistan ylös huojuvin jaloin, etsin hetken oikeaa suuntaa ja tajuan sitten vessan häämöttävän käytävän perällä, vanhalla tutulla paikallaan. Ruokapöytä on likaisten astioiden peitossa. Luultavasti nukahdan oikeasti hetkeksi, mutta kun herään, todellisuus tuntuu vieläkin pahemmalta kuin äsken. Tyhjiä pulloja on kaikkialla: tiskipöydällä, lattialla, olohuoneen pöydällä. Oksentamisesta ei mennä tulla loppua. Minnan ja Villen oli tarkoitus viettää jouluaatto minun luonani. Olin luvannut heille, että tästä joulusta tulisi hyvä. Silloin, kuukausia sitten, se oli ollut niin helppo luvata. Ponnahdan seisomaan, kompuroin keittiöön ja etsin kalenteriani. Olin nähnyt itseni sellaisena, jollainen halusin olla. Enää en edes kehtaisi soittaa lapsilleni ja toivottaa heille hyvää joulua.
erään oksennuksen tunteeseen. Keittiön lattialla on
14. Katselen ympärilleni keittiössä. Niitä hyviä hetkiä äidin kanssa ei tainnut paljon olla. päivä. Eteisen lattialla on viisi roskapussia odottamassa roskikseen pääsyä
Mikä sillä nyt taas on. Pärjäile. Veli olisi ehkä lainannutkin, mutta sen vaimo oli sitä mieltä, että olin elänyt heidän siivellään jo liian pitkään. Joo, joo, mikä hätä sulla nyt on. Vai onko sulla jotain sitä vastaan. Tajuan, että minulla on nälkä. Minulla on siis kaksi päivää aikaa siivota, laittaa jouluruuat, hankkia lahjat ja ennen kaikkea löytää tähän kaikkeen tarvittavat rahat. Sydämeni takoo. Kuulen taustalta tutun lähibaarin äänet. Sitten alkaa pikkuhiljaa viedä keskustelua lähestyvään jouluun, lapsiin ja siihen, että jouluna kaikilla piti olla hauskaa. Moi, ärähdän puhelimeen. Olkoon sitten niin, tuhahdan. Ei taas. Tai veli. Sydämessäni kouraisee kipeästi, kun ajattelen lapsiani ja sitä, että menettäisin tämänkin joulun. Ei. Eikä minun tarvitsi kerjätä keltään rahaa. Vaiennan sydämeni, joka huutaa ikävöivänsä lapsiani. Hätkähdän, kun käteeni unohtunut kännykkä pärähtää soimaan. En ole syönyt varmaan muutamaan päivään. Heille kun oli itselleenkin vauva tulossa. Painan linjan poikki. kysyn nauraen. Tainnutan tunteen, otan kännykän yhteystiedot esiin ja valitsen yhden numeron. Linja avautuu muutaman tuuttauksen jälkeen. Luen kännykän näytöstä ex-mieheni nimen. No tässä on Niina, moi. Onko minulla. Mitä äijä. Yritit juoda mun koko eläkkeen yhdeltä istumalta. Ja sitten ilmoittaa tarvitsemani summa. Ja sitten sanoa jotenkin huolettomasti, mutta kuitenkin varmasti, ettei minulla juuri nyt ollut varaa kustantaa kaikkia lasten joulutoiveita. Menisin lähibaariin joka tapauksessa ja pummaisin joltain sen verran juotavaa, että saisin päivän käyntiin. Eilenhän me just nähtiin. Ketsuppipullo ja margariinirasia jököttävät siellä vierekkäin juhlavalaistuksessaan. Älä nyt. Vai niin, totean. Ikävä kulkee ylitseni voimakkaana kuin sähköisku ja hetken tuntuu, että tukehdun tunteen voimasta. Omaa rahaa minulla ei ole, sen verran muistan minäkin. Moi, sulla on tainnut olla kiireitä, kun et ole vastannut mun viesteihin, Pasi toteaa. Minä nauran. Ajattelin vain, että olisi kiva nähdä pitkästä aikaa. Eikä minulla olisi voimaa soitella äidille tai veljelle. Mitäs tässä. Jos et halua, niin ei väkisin, sanon rehvakkaasti, vaikka tiedän valehtelevani. Ei ainakaan juuri nyt. tiuskaisen. Ihmettelen ääntäni. No tule nyt sitten. Tuunko sinne sun seuraksesi. Ehkä olisi parempi syödä huomenna. Ei minusta olisi siihen. Mutta Pasin luona lapsille ei ainakaan tulisi pettymystä. Jokaista pintaa peittää pöly ja lika. Joulun ihme:
rakkaus ei kuole -- ei koskaan
rusehtava läntti, jonka synnystä minulla ei ole aavistustakaan. Lainaisikohan äiti rahaa, kun on sentään lasten onnesta kyse. Pasi kysyy. En jaksaisi ensin teeskennellä iloista ja tarmokasta. Kovaa. Ei muuta. Painan linjan kiinni ja hetken tunnen itseni tarmokkaaksi ja pystyväk15. Toisaalta: ajatuskin syömisestä alkaa taas oksettaa. Kävelen jääkaapille ja avaan sen oven. Ei näin, kun en ollut syönyt pariin päivään ja kun kolmen viikon sumea kausi muistutti itsestään jokaisessa solussani. Sitten kun olisin paremmassa kunnossa. En ainakaan muista, että olisin syönyt. Niin kovaa, että naurun alle peittyy kaikki se, mitä en sillä hetkellä kestä. Missä välissä se on painunut noin matalaksi ja käheäksi. Viinaako tekisi mieli. Sellaista vain ajattelin ilmoittaa, että Minna ja Ville viettääkin joulun minun luonani. Yritän pitää ajatukseni kasassa
Lupaan itselleni, että soitan lapsille heti huomenna ja järjestän heille kuitenkin jonkin kivan yllätyksen jouluksi. Ajatus kuolemasta ei minua pelottanut, pi-
kemminkin päinvastoin, mutta halusin säästää lapsiani. Näin näitä asioita järjestellään. Hetken päästä toiveeni toteutuu. Humalaa tekisi mieli, mutta ajatuskin viinasta saa vatsani kouristelemaan. En haluaisi herätä siitä unesta enää koskaan. Tuliko tästä sittenkin valkea joulu minullekin. Tämä on varmaan sinusta hyvin outoa... Voi minun Minnaani! Voi Villeäni! Minulle annettiin maailman parhaat lapset, ja minä... Lämmitän mikrossa jääkaapista löytyneitä karjalanpiirakoita. Se on varmasti Hessu. Haluan nukahtaa uniin, joissa kaikki on hyvin. Käyn sohvalle makaamaan ja toivon unen vievän minut mennessään. Läheltä piti -tilanteita oli ollut sillä kaverilla useita ennen lopullista niittiä. Oliko Hessu tullut ilahduttamaan minua hyvällä juomalla ja ehkä jopa noutopitsalla. Ponnahdan ylös sohvalta hymyillen. Parempaa en viitsi edes toivoa. Niinkö minullekin kävisi. Nyt alan tunnistaa myös naisen kasvot, tosin en hetkeen käsitä, mistä minun pitäisi hänet tuntea. Lepo on tehnyt hyvää. Ei voi olla totta, joku Jehovan todistaja tietysti! Mitä asiaa. Olenko minä alkoholisti. Se oli tietysti luonnollinen päätös viinan täyttämälle elämälle. Jääkaapista löytyy ruokaa. En jaksa sytyttää valoja. Yritän taas nukahtaa. Pasi on varmaan vienyt lapset mummolaan. Mietin, olenko soittanut lapsilleni. Jospa saisin säästettyä lapseni edes siltä murheelta. Taivas on harmaa kuin olisi jo ilta, mutta kännykän kello näyttää, että on iltapäivä. Ainoa opettaja, joka piti minua hyvänä oppilaana. Enää en kehtaa soittaa lapsille. En ajattele ajatusta loppuun. Ja se riittää ihan hyvin. Olen kysynyt asiaa itseltäni muutaman kerran ja todennut joka kerran, että minulla on mennyt kieltämättä aikaa lujaa viime aikoina, mutta se ei tee minusta vielä alkoholistia. En jaksa taistella ikuista krapulaani vastaan. Minulla onkin sellainen mielikuva, että olisin tuonut Hessun, sairaseläkkeellä olevan kaivinkoneenkuljettajan, luokseni ja että olisimme sitä ennen
käyneet yhdessä kaupassa. Äidinkielen opettajani vuosien takaa. Juomaksi kraanavettä, kun kerran oluttakaan ei löydy. Hessu parin viinapullon kanssa. Anteeksi, että häiritsen näin jouluaattona. Toivottavat hyvää joulua, ja Minna sanoo olleensa huolissaan minun takiani. Nainen hymyilee. En jaksa enää katsella lasteni pettyneitä ja huolestuneita ilmeitä. Se riittää minulle sinä hetkenä ihan hyvin.
H
H
erään horteestani ovikellon kilahduksen. erään muutaman tunnin kuluttua. Ritva Kuusisaari, sanon ääneen. En jaksa kuvitella, että joskus kaikki on taas paremmin.
K
un seuraavan kerran tarkistan päivän kännykästäni, painajaiseni käy toteen: on jouluaatto. Tuota, olethan sinä Salmisen Niina. Kestää hetken tajuta, että se on minun ovikelloni. Sitten tajuan. Laitan lapsille tekstiviestit, joissa toivottelen hyvää joulua ja lupaan keksiä meille tapaninpäiväksi joitain kivaa puuhaa. Ruokailun jälkeen nousee paha olo. Ritvalle minä uskalsin kirjoittaa aineisiin kaiken
16. Itse asiassa minä olin Ritvan mielestä hyvin lahjakas kirjoittaja. Mutta Pasin äitihän nyt on huolissaan miehensä sydänlääkkeeksi käyttämästä konjakistakin. Olohuoneen ikkunasta näen, että melkein kaikissa vastapäisen talon ikkunoissa loistavat valot, vain minun asuntoni huutaa pimeyttään. si. Vielä pari tuntia sitten olo oli tuntunut sellaiselta, etten saisi mitään alkoholipitoista pidettyä sisälläni, mutta nyt olo tuntuu jo paremmalta. Vajoan levottomaan uneen, pyörin hikisenä sohvallani ja heräilen jokaiseen rapsahdukseen. Pasin äiti ei ole ikinä pitänyt minusta, eikä varsinkaan nyt, kun sai päähänsä minun olevan alkoholisti. Unissani Minna ja Ville ovat vielä pieniä, ja minä olen vielä hyvä äiti. Sitten mieleeni palaa Minna ja Ville. kysyn teeskentelemättä ystävällistä. Vastaamattomista puheluista löytyy kolme soittoa Minnalta, kaksi Villeltä. Ainoa opettaja, josta pidin. Se on minun jouluateriani. Tunnistan nimeni ja naisen äänikin vaikuttaa tutulta. Pari kuukautta sitten eräs lähibaarini vakiokavereista oli kaatunut kotimatkallaan, kolhaissut päänsä ja kuollut. Sellaiseen uneen olisi hyvä kuolla. En tiedä vielä mitä, enkä halua sitä sen kummemmin ajatella, mutta jonkun kivan yllätyksen kuitenkin.
En jaksa enää katsella lasteni pettyneitä ja huolestuneita ilmeitä. Jouluaaton iltapäivä. Tuijotan naista. Olin jo tuottanut Minnalle ja Villelle niin paljon tuskaa, että ainakin minun pitäisi kuolla kunniallisesti eikä kuin joku loppuun ajettu alkoholisti. En jaksa juuri nyt. En jaksa kuvitella, että joskus kaikki on taas paremmin. Avaan oven hymyillen, mutta hymyni kuolee nähdessäni vieraan naisen hämärässä rappukäytävässä. Olen hikoillut paitani märäksi, ilta on pimentynyt. Molempien vastaukset tulevat saman tien. Selaan kännykän soittotiedot, mutta soittoa lapsille ei näy kännykän muistissa
Muistin yhtäkkiä erään sinun jouluun liittyvän aineesi, ja minulle tuli sellainen olo, että minun pitää nähdä sinut. Kuinka minä voin elää näin, huutaa ääni sisälläni. Ritva näyttää väsyneeltä. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä selvemmin tajusin, etten
voinut tehdä tätä. Hulluko minä olin. Ulkona oli varmaan kylmä. Mitä hemmettiä tuo täällä tekee, ihmettelen itsekseni.
Ritva näyttää lukevan ajatukseni. Sellainen hän oli aina ollut. Jos sopii, niin tulisin hetkeksi lämmittelemään. En ole ansainnut sitä. sen, mitä en uskaltanut kellekään muulle kertoa. Muistin, että asuit ainakin ennen näissä taloissa ja päätin tulla katsomaan, löytäisinkö sinun nimesi täältä jostain rapusta. Jos joku ihminen oli ollut minulle hyvä, lasteni lisäksi, se ihminen oli Ritva. En oikein jaksaisi mitään. Näen pihan toisessa päässä kävelevän hahmon kääntyvän. Minä nyökyttelen. Anteeksi. Hänen sanoissaan on sellaista järkeä,
17. Ritva oli ollut minulle enemmän kuin äitini koskaan. Ritva katselee minua tarkkaavaisesti, nyökkää. Lisäksi hän oli näyttänyt viluiselta, melkein paleltuneelta. Tuli ero ja lomautus tehtaalta. Maistan vanhan viinan maun suussani. Haluaisitko karjalanpiirakoita. Ritva katselee tyynesti ympärilleen, eikä näytä paheksuvan jos ei ihailevankaan ympärillään rehottavaa sekasortoa. Haistan hikeni ja näen tahrat puserossani. En edes saanut järjestettyä lapsilleni joulua, kun oli niin kova kiire ryypätä. Ja Ritva ymmärsi. Olin pitänyt ainevihkojani vuosikausia tallessa ihan vain siksi, koska halusin lukea yhä uudelleen ja uudelleen, mitä Ritva oli kirjoittanut sinne. Ritva oli vanhentunut, tietysti. Olen kylässä poikani luona ja sinne on jonkin verran paluumatkaa. Ja hän oli muutenkin sitä mieltä, ettei minun pitäisi lähteä ollenkaan. Hän kommentoi aineita hienotunteisesti ja ymmärtävästi ja pyysi erikseen, jos halusi lukea jonkun aineen ääneen luokan edessä. Omituinen kiitollisuus täyttää mieleni. Ja miltä minä itse mahdankaan näyttää. Käännyn katsomaan Ritvaa. En ollut itse käynyt ulkona koko päivänä, mutta kuulin, kuinka tuuli vinkui katolla. Olikohan Ritva tullut kaukaakin, kun oli näyttänyt niin viluiselta, ihmettelin. Minä laitan teetä. Ajattelin, että jos haluan nähdä sinut, minun on tultava käymään saman tien, vaikka on joulu. Lysähdän sohvalleni ja jään ajattelemaan Ritvaa. Jostain syystä ymmärrän Ritvaa täysin. Minä touhuan teetä ja vilkuilen samalla Ritvaa. Hyppään ylös sohvalta, juoksen eteiseen ja kiskaisen lenkkarit jalkaan. Menemme rappuun ja nousemme takaisin asuntooni. Muistatko, kyllähän me siitä puhuttiin. Pyydän Ritvaa peremmälle, enkä enää viitsi pyytää anteeksi sotkua. Ryntään raput alas ja juoksen pihalle. Minulle tuli joulupöydässä kummallinen tunne. Mennään sisälle, minä sanoin ja mielessäni soi koko ajan kiitollisuus siitä, että kerrankin valitsin oikein. Joudun paniikkiin ja suljen oven. Muistan taas, miten kovasti kunnioitin Ritvaa silloin murrosikäisenä kauhukakarana, jolloin en kunnioittanut ketään enkä mitään. Pitkästä aikaa katson kotiani ulkopuolisen silmin, äidinkielen opettajani silmin. Sellainen olit jo nuorena. En halunnut näyttää Ritvalle, miten hukkaan hänen rohkaisevat sanansa olivat valuneet. Ja nyt minä olin paiskannut oven kiinni hänen edessään. Me emme olleet koskaan jutelleet paljon keskenämme, mutta kirjoitelleet sitäkin enemmän. Minä saatoin kuluttaa viikkoja juoden ja pettää lapseni kerran toisensa jälkeen, mutta en sentään tätä. Ritva on ensimmäinen ihminen, jolle olen myöntänyt, että minulla on mennyt heikosti. Ainakin minulla on voimaa hölmöillä, sanon. Kyllä sinussa voimaa on, hän toteaa tyynesti. On tullut juhlittua aika paljon. Pyysin poikaani kuskiksi, mutta hän oli ottanut muutaman glögin, eikä voinut lähteä. Asun nykyään muualla ja tulin tänne vain joulua viettämään. Ritva kuuluu niihin harvinaisiin ihmisiin, jotka todella kuuntelevat sydäntään. Minulla on mennyt vähän heikosti viime aikoina ja kotona on hirveä sotku, mutta jos haluat tulla pistäytymään, niin tule vain, selitän ja kuuntelen samalla ihmeissäni omia puheitani. Kaikki sotku on tallella, joulusiivouksesta ei ole tietoakaan. Eteisen roskikset levittävät tunkkaista hajuaan koko huoneistoon. Kerrankin toimin niin kuin kunnon ihminen, enkä niin kuin pelkuri ja petturi. Oli tietysti hölmöä tulla näin ilmoittamatta, Ritva sanoo. En muista, koska olen viimeksi käynyt suihkussa. Ritva! huudan niin, että kolkko piha kaikuu. ties minne. Niistä ei ollut ollut minulle mitään hyötyä. Minä pystyn vielä korjaamaan tämän! Juoksen Ritvan luo. Ei kiitos, söin juuri jouluaterian. Kupillinen kuumaa käy hyvin. Ritvan sanoissa kuuluva myötätunto on minulle nyt liikaa. Minulla on mennyt huonosti, tunnustan nöyrästi. Niin, mutta olet kuitenkin hengissä. Kyyneleet nousevat silmiini, ja minun on käännettävä selkäni Ritvalle. Ja niin pitkään, kun olet hengissä, sinulla on mahdollisuus korjata virheesi, Ritva sanoo. Kompuroin eteiseen ja katselen ympärilleni kauhuissani. Minä en voisi paiskata ovea Ritvan edessä ja lähettää häntä... Juoksen lähemmäs ja tunnistan hahmon Ritvaksi. Sinussa on voimaa, mutta kohdistat sen vääriin asioihin. Ja ymmärränhän minä sen. Ei, en minä ollut hullu, häpeissäni vain
Tällaista rauhaa en ole kokenut pitkään aikaan, jos koskaan. Tajuan, että Ritva on ajatellut minua toisinaan näiden vuosien aikana, jolloin emme ole olleet missään tekemisissä toistemme kanssa. Se sopii minulle. Pitkästä aikaa mikään ei pelota eikä ahdista, vaikka olenkin selvin päin. Kirjoitatko vielä. Mikään ei estä sinua elämästä elämääsi oikein. Ritva naurahtaa. Hölmö, ainahan äiti on nätti, Minna korjaa. Niin, ensiksi iskän luona ja nyt täällä, Ville tajuaa. Vähän, miten niin. Tunnen omituista hartautta tehdessäni näitä arkisia askareita. Kiitän elämää tästä odottamattomasta lahjasta. Saatan Ritvan poikansa kodin edustalle. Tunnen oloni siunatuksi ja siihen tunteeseen nukahdan. Muistan: kyse on minun tahdostani ja päätöksestäni. Me syömme, pelaamme lasten lahjaksi saamia lautapelejä ja lähdemme vielä illalla luistelemaan. Kotiin päästyäni katson asuntoani uusin silmin. Minä tahdon siivota asuntoni ja huomenna teen sen. joka saa minut havahtumaan kuin syvästä unesta. Enää en häpeä mitään. Mietin, mitä sillä saisin. Nukahdan jouluaattoiltana syvään, rauhalliseen uneen. Tämä on minun jouluaattoni, sanon mielessäni. kysyn sopertaen. Olemme kaikki pitkään hiljaa. Ja se, mitä Ville näkee minussa, on totta. ien roskapussit ulos, tuuletan asunnon, korjaan likaiset vaatteet pyykkikoriin. Saanko minä kokea kaiken tämän, ihmettelen. Sinun pitäisi, Ritva toteaa. Kävelemme yhdessä läpi hiljaisen, lumisen kaupungin. Viimeinkin pystyin antamaan heille jotain muuta kuin pettymyksiä. Kyse on minun tahdostani ja päätöksestäni, toistelen mielessäni teetä juodessani. Soitan Minnalle ja kyselen hänen saamistaan lahjoista ja pyydän sitten häntä antamaan kännykän Villelle. Tajuan eläväni elämäni parhaita hetkiä. Tuntuu kuin joulu olisi tullut tänä jouluna kaksi kertaa, Minna sanoo tähtiin tuijottaen. Voisin tehdä lapsille tapanina tonnikalasalaatin ja suklaakakun. Ilmeisesti. On jo myöhä, kun käymme nukkumaan. Lapset haluavat, että nukumme kaikki patjoilla olohuoneen lattialla. En. Tulitko sinä tänne asti sanomaan tuon. Minä tiedän, että olet järkevä. ihmettelen. Niin yksinkertaista se on. Katselen ihmeissäni taivaalta tipahtelevia lumihiutaleita, tunnustelen kylmää tuulta poskillani. Tämä kaikki on minulle annettu. Ei mikään muu kuin sinä itse. Ehkä tämä oli se minun joulun sanomani, jota minä tulin sinulle tuomaan. Minä en ole
18
merkityksetön. Olen itsekin yllättynyt siitä, miten kauniiksi sain kotini pienillä muutoksilla. Minun pitäisi, toistan mielessäni ja päätän, että laitan nämäkin sanat muistiin. Enää se kaaos ei lannista minua. Käännyn kävelemään takaisin kotiin päin ja koen uudestaan hiljaisen, lumisen kaupungin ihmeen. Sovimme, että lapset tulevat luokseni tapanina. Päätän soittaa lapsille. Ojennan Ritvalle teemukin kyynelten valuessa edelleen silmistäni. Lapset ovat muutoksesta riemuissaan.
apaninpäivä sujuu hyvin. Aistin lasten onnen. Kyyneleet alkavat virrata poskillani. Kaikki tuntuu niin arvokkaalta, merkitykselliseltä ja kauniilta. kysyn. Minusta tuntuu, että Ritva on pelastanut minut. Sä näytät nyt niin kauniilta, poika toteaa. Jollain omituisella tavalla tunnen saaneeni toisen mahdollisuuden. MUUTTAJA. Minusta tuntuu ihan samalta. Joululaulut soivat hiljaisella, olohuoneen verhot ovat auki, että voimme katsella tähtiä. Minä lähden saattamaan häntä. En lupaa keksiä mitään hauskoja yllätyksiä. Emme sovi pitävämme yhteyttä. Herätyksen. Minulla on tämä hieno elämä elettäväni. Kättelemme ja halaamme. Minä näytän siltä, että voin hyvin ja olen onnellinen. Olen siivonnut asunnon ja järjestellyt huonekalut niin, että koko asunto näyttää ihan uudelta. Tunnen syvää kiitollisuutta kaikesta siitä, mitä tämä joulu toi tullessaan.
Äiti, onko sulla meikkiä. Tuntuu kuin olisin kokenut ihmeellisen armon. Sinä olit sitä jo nuorena. Ritva nyökkää. Se tuntuu hyvältä. Ensiksi Ritva toi joulun elämääni, nyt sen toivat lapset. Kaikki, mitä Ritva sanoo, tuntuu olevan mittaamattoman arvokasta. Yhdistämme patjamme suureksi vuoteeksi, ja minä otan molemmat lapset kainalooni. Tämä on hyvä jouluaatto, totean. Kyse on sinun tahdostasi ja päätöksestäsi. Voitko sinä katsoa minua ja uskoa oikeasti, että jonain päivänä tämä nainen, minä, teen vielä jotain järkevää elämässäni. Minä todella tunnen itseni onnelliseksi.
T
V
T
L
apset saapuvat tapanina aamupäivällä. Oletko todella sitä mieltä. Minä laitan meille kaakaota termospulloon, ja lapset juovat kuumaa juomaansa luisteluradan vierustalla juhlallisina kuin eivät olisi ikinä kokeneet mitään yhtä ylellistä. Löydän farkkujeni taskusta 20 euron setelin. Ville kysyy. een juotuaan Ritva alkaa tehdä lähtöä. Ritva kysyy hetken päästä. Minä ymmärrän, mitä Ville tarkoittaa. En lupaa muutenkaan mitään
Reginan parhaat Kun sydä
3 2010
Kolmiop okkari ai
to kotim ainen
Lumoavat pokkarit
Naisen unelmia Rakkausnovellit
etsii ko n tia
PARHAAT rakkausnovellit
Romanttista rakkautta, eroottisia satuja
2 x 100 sivua! Myynnissä 1.12. alkaen
Tilaa suoraan kotiisi: puh. 08 5370 370
s-posti: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi
tai hae omasi Lehtipisteestä!
19
REGINA
19
Olin suostunut kaikkiin ehdotuksiin. Ennen pitkää huomasin olevani siinä roolissa, mihin minut oli lasten toimesta sijoitettu. Välillä häikäisevän kirkas auringonpaiste nöyrtyi raskaan sumuverhon alle tehden tilaa piiskaavalle sadekuurolle. Lastenlapset vielä laulaa liu20
kauttivat oven välistä ja sitten menoksi. Olin lasteni kehotuksesta myynyt mieheni kuoleman jälkeen omakotitalomme ja ostanut pienen kaksion, joka sijaitsi lähellä lasteni asuma-aluetta. Olin jo sopeutunut kiltin ja omasta onnestaan piittaamattoman mummon rooliin, kun yhtäkkiä rakastuin. Vuosi sitten vietettiin 70-vuotispäiväni. Heidän mielestään minun elämäni sisällöksi sai riittää lastenlasten hoitaminen.
H
uhtikuun räntäsade peitti ikkunani eteen auenneet krookukset ja lumililjat. Tyttäreni ja poikani perheineen kävivät kiireesti juomassa kakkukahvit ja kelloaan vilkuillen he jatkoivat matkaa omiin harrastuksiinsa. Rakkaudesta sain uutta voimaa ja sisältöä elämääni, mutta yllätyksekseni lapseni eivät tätä hyväksyneetkään. Ruokaostokset ja päivällisen valmistaminenkin alkoi kuulua tehtäviini. Olin mummo, joka on aina valmis auttamaan lastenhoidossa ja siivoamaan, kun kiireiset vanhemmat ovat iltamenoissaan. Nuorten elämä on nykyään niin kiireistä, lohdutti iäkäs seinänaapurini, jonka olin hätäpäissäni kutsunut ruokailemaan kanssani. Nythän miellä on helpompi käydä sinua tervehtimässä. Minä jäin ihmettelemään pitopöytäni antimia, jotka ilmeisesti joutuisin itse syömään. Mielellänihän minä heitä autoin, mutta olisin toivonut jonkinlaista palautetta työstäni, joka välil-. Tuntui kuin maa olisi koko voimallaan kamppaillut kevään tuloa vastaan. Näin on paras, olivat lapseni huo-
lehtineet
Vanhaltahan ei halunnut näyttää kukaan. Miten elämä oli kohdellut itse kutakin, se näkyi väistämättä kasvoista. Eihän täyspäiväisellä mummolla liikoja aikoja ollutkaan sosiaalisiin kanssakäymisiin. Juhlasalissa lauloimme vanhat abilaulumme, kuinka me muistimmekaan ne sanasta sanaan. Leikkautin hapsottavat hiukseni muodikkaaksi ja otin niihin värihuuhtelun. Tanssimme kuten tanssimme silloin, kun jive tuli Suomeen. Menu noudatti tarkasti viisikymmenluvun ruokavaliota. Pitkästä aikaa tunsin innostuvani jostakin. Olihan se nyt yliopiston käytössä. Kuinka paljon olemme muuttuneet, vai olemmeko ollenkaan. Tunsin itseni ajoittain hyvin yksinäiseksi. Halausten jälkeen siirryimme sisätiloihin. Me humalluimme halvasta viinistä ja kohtaamisesta vuosikymmenien jälkeen. Voipa hyvinkin. Uudella asuinalueellani en juuri tuntenut ketään. Kaupan kassan kanssa vaihdettiin muutama sana, mikäli ei ollut jonoa takana. Palauduimme aikaan, jolloin tulevaisuus odotti ruusuisena edessä ja kaikki mahdollisuudet olivat käsissämme. Postiluukku kolahti ja ilmaisjakelulehtien keskellä loisti valkoinen käsinkirjoitettu kirjekuori. Kailotimme vanhat pilailusäkeet yhteen ääneen. Tunnelma oli äärimmäisen herkkä. almistauduin huolellisesti tapaamiseemme, kuten varmasti jokainen muukin. Vanha kunnianarvoisia koulumme otti meidät vastaan ankaran arvokkaana. Aukaisin kuoren ja totesin sen olevan kutsu luokkakokoukseen toukokuun lopussa. Saako mummo olla nainen?
lä oli lähes ympärivuorokautista. Ei oltu lonkkavikaisia eikä kärsitty polvikulumista. Taivuimme tuliseen tangoon, jota Olavi Virta hehkutti, kuten ennen tanssilavoilla, nyt CD:llä. Iltaisin istuin sohvannurkassa televisiota tuijottaen ja sukkia kutoen, kuten kunnon mummon kuuluukin. Elämä oli tuonut iloa, surua, menetyksiä, sairautta, mutta vielä me olimme tässä, entiset toverit. Olin valmis syöksymään muistoihin luokkatovereitteni kanssa. Meitähän ne eivät koskeneet. Hurmaannuimme toisistamme ja niistä muistoista, jotka olivat piirtyneet ikuisesti mieliimme nuoruuden riemullisilta vuosilta. Kuinka helpolta tuntuikaan pudota entiseen huolettoman aikaan. Kouluaikojen inhokki tilliliha maistui taivaalliselta kaikkien nykyajan gourmet-viritysten jälkeen. Olimme taas nuoria, joiden poskilla paloi nuoruuden hehku ja jokaisen silmissä tuikki se elämännälkäinen katse, joka oli ollut kadoksissa vuosikymmenet.
J
N
akersin haluttomasti jo viikon vanhaa maustekakun palaa, jonka yritin saada nielaistuksi vahvan kahvin kera. Miltä tuntuisi nähdä vanhat luokkatoverit. Ikääntymiseen liittyvät sairaudet olivat valovuosien päässä. Hienostelut jätettiin sikseen. Alkujännityksen jälkeen suusta pulppusi vanha helsinkiläinen kouluslangi ja kou-
V
luaikaiset lempinimet löysivät paikkansa. Puoli vuosisataa on kulunut siitä, kun pääsimme ylioppilaiksi. uokkatoverini Jussi, tuo aikoinaan punatukkainen kiusankap21
L. Tapaamispaikaksi oli valittu vanha koulumme, jonka jälkeen jatkaisimme iltaa lä-
atkoimme iltaa läheisessä ravintolassa. Voiko se olla totta. Liikunnalliset harrastukseni, lenkit ja kuntosali, eivät auttaneet luomaan uusia ystävyyssuhteita. Jonkin verran pidin yhteyttä entisiin opettajatovereihini, mutta pitkä välimatka oli esteenä tapaamisille. Monella näkyi kyynel silmäkulmassa. heisessä ravintolassa, joka oli varattu käyttöömme. Kevään kunniaksi ostin vaalean popliinitakin, laivastosinisen housupuvun ja törsäsin vielä keimailevaan keväthattuun. Opettajamme heräsivät eloon muistojen saattelemina, joku kaivoi esiin vanhan kronikan opettajakunnastamme
Totta kai meillä oli ikävä lastenlapsia. Jussi meni armeijan leipiin, ja minä valmistuin opettajaksi. Jäimme kahdestaan istumaan pöydän ääreen. Kävelimme Kaivopuiston rantaa kohti Tähtitornimäkeä. Elimme merkillistä kaksoiselämää. Minä nieleksin liikutustani. Auttoivat, minkä ehtivät. Manteli- ja kirsikkapuut puhkesivat kukkaan. Kevään värejä tuhlaileva vihreys, nupullaan olevat syreenit, alkavan kesän voimallisen kiihottava tuoksu ympäröi meidät kuin sadun taikapiiri. Lempeä ilmasto auttoi nivelsärkyihin, jotka kiusasivat ajoittain. Tänä ihmeellisenä iltana joku menneisyyden muisto ja tunne kosketti sisimpäämme ja tunsimme vastustamatonta vetoa toistemme lähelle. Pienessä kappelissa Mi-. Hulluttelimme Linnanmäellä, hyppäsimme Kauppatorin rannasta iltaristeilylle tuijottamaan merta ja haaveilemaan tulevaisuudesta. Syksyllä ostimme asuntoauton ja lähdimme kohti etelää miettimään tilannettamme. pale, jonka johdosta jäin aikoinaan jälki-istuntoon, nyt elegantisti harmaantuneena eläkevaarina tunnusti salaa ihastuneensa minuun jo koulupoikana. Sieppasin takin naulakosta ja hävisimme hämärtyvään toukokuun iltaan. Olemmeko liian vanhoja vai ovatko lapsemme antaneet meille roolin, josta ei voi poiketa. Tätä emme olisi osanneet odottaa. Tulos on järkyttävä. Jussin poika kokosi perheensä ja käänsi mielenosoituksellisesti selkänsä meille. Ilma oli lempeän lämmin, juuri sellainen kuin koulujen päätöspäivänä on aina ollut kesän ollessa vasta alullaan, kun kaikki vapaus on edessäpäin. Kävelimme merenrannalla auringonlaskussa. Jussi hoiti lapsenlapsiaan, kuten minäkin, lähes päivittäin. Vuosien aikana olimme silloin tällöin tavanneet luokkakokouksissa ja viihtyneet toistemme seurassa. Leirialueella oli mukava suomalainen yhteisö ikäisiämme karavaanareita. Tunnetta emme osanneet sanoin ilmaista. Kummankin lapset poistuivat pöydästä ilmoittaen, että noin vanhojen ihmisten olisi viisaampaa olla kotona ja kun ei siellä enää pärjää, siirtyä palvelutaloon.
S
Te olette liian vanhoja suunnittelemaan mitään yhteistä elämää, sanoi tytär niskojaan nakellen. En ole kertaakaan vaimoni kuoleman jälkeen tuntenut itseäni näin onnelliseksi kuin tänä iltana sinun kanssasi. Iltaisin sulimme väsyneinä toistemme syliin. Mitä etelämmäksi ajoimme, sitä nopeammin vuodet tuntuivat karisevan hartioiltamme. Olimmehan vuosikausia olleet osa heidän elämäänsä. Tunsin, että mummosta kuoriutui äkkiseltään vallaton tytönhupakko, jonka tunteet menivät hallitsemattomasti yhtä vuoristorataa. Tunsimme oudon sykkeen sydämissämme, hurmion. Siinä me kaksi elämän haaksirikoissa kol22
Tunsin, että mummosta kuoriutui äkkiseltään vallaton tytönhupakko, jonka tunteet menivät hallitsemattomasti yhtä vuoristorataa.
hiintunutta ihmistä suutelimme kuin elämänsä keväässä toisensa löytäneet nuoret. Karataan täältä, ehdotti Jussi kuin pahantekoon valmistuva koulupoika. Mutta miten kertoa se lapsillemme, siinä oli ongelma. Koska meillä kummallakin oli lapsia, halusimme toistaiseksi pitää romanssimme salassa. Mummo ja vaari pysyivät tiukasti roolissaan. Siivosimme ja huolehdimme lastenhoidosta tahoillamme. Kiipeilimme vuorilla. Meidän oli valittava lapset perheineen tai toisemme. Jussi käytti Sirpa nimestäni vanhaa kouluaikaista lempinimeä. Me halusimme virallistaa suhteemme. Kuule Sirpukka. Emme olleet vanhoja, vaan elimme elämämme värikylläistä syksyä. Majoituimme pieneen Calahondan kylään Aurinkorannikolla. Mikä voimavara meillä olikaan toisistamme tässä elämän karusellissa. Nuoret menivät ja tulivat. Oli vaan ihmeen hyvä olla nyt ja tässä. Lapset olivat hämmentyneitä vanhempiensa elämästä ja kaipasivat paikkaa, jossa ei riidellä. Välillä erosivat ja muuttivat jälleen yhteen. Iltaisin nukahdimme käsi kädessä päivän liikunnan väsyttäminä levolliseen tunteen. Lasten mykkäkoulu ja välinpitämättömyys ahdisti ajoittain. Elimme täyttä ja vahvaa elämää. Keinuimme kultaa ja hopeaa valssin saattelemana kuin olisimme olleet ensimmäiset ja viimeiset ihmiset maailmassa. Itse asiassa minäkin olin vilkuillut häntä vähän sillä silmällä, mutta se ei johtanut silloin mihinkään. Jokainen päivä oli uusi ihme, jonka otimme kiitollisuudella vastaan. uhteemme vahvistuessa meille oli selvää, että haluamme viettää loppuelämämme yhdessä toisiamme tukien ja toisiamme rakastaen. Yritimme soitella, mutta puheluihin ei vastattu. Päivisin köpöttelimme päiväkotien ja kauppojen väliä. Päätimme kutsua lapset yhdessä perheineen lounaalle ulkoilmaravintolaan ja siinä tilaisuudessa kertoa suunnitelmistamme. Iltaisin ja vapaa-päivinä elimme omaa nuoruuttamme. Annetaan heille aikaa sopeutua tähän uuteen tilanteeseen, Jussi yritti lohduttaa, kun istuin lastenlasten kuvat käsissäni ja tuijotin kaukaisuuteen.
T
alvi kääntyi kevääksi. Itketti ja hämmensi yhtaikaa. iitä illasta alkoi seurustelumme. Seisahduimme haaksirikkoisten patsaan juurelle. Lapset olivat tärkeitä ja rakkaita, mutta vastalöydetystä onnesta emme olleet valmiita luopumaan.
M
S
e päätimme Jussin kanssa rakentaa omanäköisemme elämän
Kävelimme hiljakseen kohti näköalatasannetta, jossa ravintola sijaitsi. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 24.26. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 10.12. REG HÄRKÄ numeroon 173664, ja saat ensi viikonlopun horoskooppisi. joulukuuta; viimeinen tilauspäivä 19.12. Vuorenrinteellä näkyi alas siniselle Välimerelle. Yhtäkkiä olimme varisevien valkoisten kukkien peitossa ja monien tuttujen käsivarsien syleilyssä. Tuntui hyvältä kuulla se ääneen sanottuna. REG OINAS REG SKORPIONI 040123456 REG JOUSIMIES REG KAURIS
Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 3.5. Lähetä viesti, esim. joulukuuta.; viimeinen tilauspäivä 26.12.
Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Soneran, Radiolinjan, Saunalahden ja Dna:n matkapuhelinliittymissä.
23. Pieni polku päättyi puutarhaan,
joka oli täynnä mantelipuita. joulukuuta; viimeinen tilauspäivä 5.12. Tai, jos olet jo vakiintunut, miten suhteesi rakastettuusi kehittyy. Onko luvassa helliä hetkiä vai riitaa. Hauskaa seuraa vai yksinäisyyttä. Lapsilla oli ollut aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen. Lisäksi horoskooppi kertoo, missä ympyröissä varmimmin tapaat joko rakkaasi tai muita mielenkiintoisia ihmisiä.
Viikonloppuhoroskoopin on laatinut Reginan monivuotinen astrologi, tunnettu ja tunnustettu Violet Sjöberg. Näppäile viestiin tunnus REG, välilyönti ja horoskooppimerkkisi. Vihkitilaisuuden jälkeen olimme kutsuneet muutamia ystäviämme häälounaalle näköalaravintolaan, joka sijaitsi vuoren rinteellä. Siinä olivat lapset perheineen onnittelemassa. Lastenlasten ikävä näkyi jatkuvana sylissä istumisena ja hymynä, joka suli onnelliseen nauruun. joulukuuta; viimeinen tilauspäivä 12.12. Siinä tuli se palaute, jota olimme kaivanneet. MUMMO
Löydätkö Sen Oikean. Intohimoa vai välinpitämättömyyttä?
Näin tulkitset värien ja paikkojen koodit saamastasi tekstiviestistä:
tapahtuu ensi viikonloppuna?
Mitä
Värit: punainen = PU, vaaleanpunainen = VP, tummanpunainen = TP, sininen = SI, vaaleansininen = VS, tummansininen = TS, vihreä = VI, vaaleanvihreä = VV, tummanvihreä = TV, ruskea = RU, vaaleanruskea = VR, tummanruskea = TR, keltainen = KE, violetti = VO, oranssi = OR, turkoosi = TU, pinkki = PI, musta = MU, valkoinen = VA Paikat: kotona = KO, baarissa = BA, elokuÄlä enää pohdi vaan ota selvää! vissa = EL, tanssiravintolassa tai -lavalla = Tilaa tekstiviestinä viikonloppu- TA, ruokaravintolassa = RR, konsertissa = horoskooppisi, joka kertoo, mi- KN, ystävien luona = YS, bileissä = BI, hartä tapahtuu ensi perjantain, laurastuksissa = HA, liikunnan parissa = LI
antain ja sunnuntain aikana. Ikävä ja kaipaus oli molemminpuolis-
ta. Sydän oli onnea täynnä, mutta jossakin sen sopukassa vallitsi suuri suru. Myös aika oli tehnyt tehtävänsä. Lapsilla oli nyt mummo ja vaari, jotka yhteisvastuullisesti halusivat olla lähellä, jakaa rakkautta ja huolen pitoa, mutta myös ottaa tilaa omalle elämälleen ja yksityisyydelleen. Kirjoitat siis viestiisi jonkin seuraavista yhdistelmistä: REG VESIMIES REG KALAT REG OINAS Tilaa viikonloppuREG HÄRKÄ horoskooppi REG KAKSOSET ystävällesi REG RAPU kirjoittamalla viestin REG LEIJONA perään vastaanottajan REG NEITSYT matkapuhelinnumero. REG VAAKA Esim. Olimme pari viikkoa aikaisemmin käyneet suomalaisen vihkipappimme kanssa keskustelun, jossa myös tuli ilmi se ristiriita, joka vallitsi lastemme ja meidän välillä. Monet väärinymmärrykset puhuttiin pois. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 17.19. Tyttäreni oli omassa erokriisissään kasvanut aikuisuuteen ja ymmärtänyt, mitä yksinäisyys on. Pappimme oli soittanut Suomeen ja sielunhoidon ammattilaisena saanut lapsemme ymmärtämään ratkaisumme. Näky oli tavattoman kaunis. Punaiset unikot olivat aloittaneet kukintonsa ja liekehtivän punaisina ne hehkuivat harmaan kallion syvänteissä. Saat myös tietää, minkä värinen vaate tai asuste sinun kannattaa valita, jotta onnesi olisi paras mahdollinen. jaksen vuoristokylässä lupauduimme toisillemme niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Olimme kuin yhtä suurta perhettä
Kuitenkin perheessä nähtiin nälkää. Taloissa huomattiin, että aitoissa oli öisin käynyt varkaita. Kun ei meillä ole myllyyn menijää, niin jauhot pääsi loppumaan. Äiti-Hilma kävi kerjäämässä ruokaa kylän taloista. Kun Hilmalta kysyttiin, onko Jussi vankilassa pontikan keitosta, hän kauhistui selittämään: Vai meirän Jussi vankilassa. Koulut ovat tyhmiä lapsia varten... Viekää jauhonne nälkäisille, meillä ei niitä tarvita! Todellisuudessa Hilmalla ei ollut leivänmuruakaan. Jos hyvä emäntä lainaa meille muutaman kymmenen kiloa jauhoja, niin kaksin verroin tuon takaisin, kun Jussi tulee käymään kotona ja käyttää jyvät myllyssä. Ei meirän pojat varasta vieraalta eres nuppineulaa, saatikka murtautuisivat aittaanne. Kun lapsilla ei ollut vaatteita, ei heitä voinut opintielle laittaa. Kouluviranomaiset katsoivat koululakia läpi sormien, eikä Hilma laittanut lapsia kirjaviisautta lukemaan.
Turussa rakennustöissä, todellisuudessa hän oli sovittamassa vankilatuomiota pontikan keitosta Turun lääninvankilassa. Kun hän kävi kerjäämässä taloissa elintarvikkeita, hän leuhki mahtipontisesti: Kyllä meillä on ruokaa, mutta meirän Jussi on Turussa töissä. kasvonsa. Mahtipontisesti hän kertoi kaikki asiat hyvin päin. Äiti-Hilma vastasi ukaaseihin mahtipontisin sanankääntein: Pareeko opettaja jättää meirän lapset rauhaan. Viis äiti-Hilma piittasi yhteiskunnan laatimista lakipykälistä. Niinpä kunnan herrat tulivat tuomaan kunnan jauhoja perheelle. Meirän pojat ovat saaneet kunniallisen kasvatuksen. Kunnan herrat saivat tietää, että Hilma oli lastensa kanssa kuolemassa nälkään. Kattokaa noita meirän kakaroita, onko nuo nälkiintyneen näköisiä, lihavia ovat kuin juottoporsaat. Jotkut ilkeät ihmiset levittävät juoruja, kuinka meirän perhe näkee nälkää. Torellisuuressa meillä on ruokaa vaikka toisille antaa. Kesällä he olivat puhtaita, sillä lähellä oli järvi.
L
aki patisteli jo 1930-luvulla lapsia kouluun. Eräässä talossa väki heräsi koiran haukuntaan. Isäntä lähti lukemaan Hilmalle ukaasia: Hilma ei myöntänyt totuutta ja ryhtyi sättimään isäntää: Että kehtaattekin tulla syyttämään meirän poikia varkaaksi. Siitäkös Hilma nosti metelin. Meirän lapset ovat riittävän viisaita, eikä heirän päähänsä tartte päntätä kirjaviisautta. Ei heillä ollut talvisin peseytymismahdollisuutta. Ei meirän huushollissamme alennuta syömään vaivaisten leipää. Viljaa on laarit täynnä ja lihotussiat röhkivät karsinassa... Kylmällä kaivovedellä he pesivät joskus
aikka perhe eli nälässä ja kurjuudessa, silti Hilma-äiti ei myöntänyt köyhyyttä. Kun se herra lupasi maksaa hyvän palkan, niin Jussi suostui rakentamaan herralle huvilan.
K
Hilmalla oli nilkkoihin yltävä hame, siinä oli liasta kehittynyt kestotärkkelys, ylävartalon peitti säkkikankaasta ommeltu pusero. Kun Hilma kertoi Jussin olevan
V
erran Jussi oli pidempään Turussa "rakennushommissa". Kerjätessäkään hän ei myöntänyt köyhyyttä. Nälkäänsä hän patisteli poikansa yöaikaan varastamaan ruokatarvikkeita talojen aitoista, joissa niitä siihen aikaan säilytettiin. Kyläkoulun opettaja kävi vanhemmille lukemassa ukaaseja, jossa vaadittiin sakon uhalla lapsia kouluun. Kun Jussi on taitava käsistään, pyysi joku korkea-arvoinen kruunun herra häntä rakentamaan huvilaa. Ei meirän Jussi ole vankilassa. Hän näki Hilman poikien juoksevan pakoon, molemmilla oli leipä kainalossa. Isäntä lähti ottamaan asioista selvää. Kehnon vaatetuksen lisäksi perheenjäsenet olivat likaisia. Kaikenmoisia juoruja ne kateelliset ihmiset levittävät. Kyllä emännät tiesivät Hiljan juttelevan satuja, eikä hänellä ollut aikomusta maksaa jauhoja takaisin. Hävetä saatte ja pyytää pojilta anteeksi, kun
25
Näkemästään hän päätteli: Taas noita kruunun herroja on tulossa häiritsemään kunniallisten ihmisten rauhaa. Poliiseja hän huijasi taitavasti. He menivät myös siihen köyhään torppaan. Että kehtaavatkin liata meirän Matin kunniallista mainetta, vaikka
mies on rehellisyyden perikuva. Äiti ei kyennyt auttamaan, lääkärin palkkioon ei ollut rahaa. Kruununherra oli tavannut Matin kirkonkylässä. Eipä muija viisastella! poliisi ärähti. isäntä kysyi. Hän kiirehti heinälatoon, täytti suuren kopan heinillä, kantoi sen poliisien hevosen eteen ja tuumasi: Kyllä mä tierän, millä asialla kruunun herrat liikkuvat. Ei vaimo lämmennyt tutkijoiden ehdotukselle ja mekasti: Ei meirän kunniallista perhettä liata rahalla, eikä me olla teirän almujenne tarpeessa. Ei meirän huushollissa olla kiinnostuneita Helsingin herrojen höpötyksistä. Eikä tommosesta puuloorasta mitään kuulu. Mitä miehiä te olette. Hän olikin köyhyydessään kehittänyt mielikuvituksestaan itselleen taitavan puolustusmekanismin pilkkaajiaan ja virkavaltaa vastaan. Hattu ja piiput kuuluivat pontikan tekemisen välineisiin. Vahingoniloiset ihmiset utelivat asiasta Hilmalta. Ilkeiren ihmisten juoruja tuokin. Painukaa hiiteen tai usutan kimppuunne vihaisen sonnin! Tutkijat ryhtyivät lepyttämään vihaista naista lupaamalla hänelle rahaa haastattelusta. Samanaikaisesti torpasta juoksi vihainen, ryysyihin pukeutunut nainen, joka ryhtyi tutkijoita sättimään: Mitä hiivatun herranrenttuja te
K
yläläiset ihmettelivät, miten Hilma kykeni suoralta kädeltä kertomaan sellaisia satuja, hänellä täytyi olla erittäin vilkas mielikuvitus. Meirän Jussi ei hattua päähänsä pistä, lätsää se pi-
46 2. Miksi tulitte häiritsemään kunniallisten ihmisten rauhaa. Hilma patisti toimeliaat poikansa varastamaan heiniä kylän talojen ladoista. Mutta hevonen on viaton luontokappale, sille heiniä annan. Hilma selitti asian parhain päin. Ajan saatossa käsi tervehtyi, jätti kuitenkin elinikäisen vamman.
olette. Miksi tuommoisen puulooran toitte asuntoomme. Voi hyvänen aika, Hilja siunaili. Niin, että meirän Matti elää Turussa herrain elämää. Onko Hilma valmis lähtemään käräjille vastaamaan poikienne rötöksiin. Kyllä meillä on täällä luonnonmukaiset äänet, eikä me tarvita herrasmaailman kotkotuksia. Painukaa hiiteen tuon aparaattinne kanssa! Hilma komensi. Tuota samaa olemme Jussin kanssa ajatelleet, jotta pontikkatehdas se pitäisi olla, jotta kroppamme saisi kunnon troppia, kun nuo apteekin rohdot on pelkkää silmänlumetta. Puhuvat, että teidän Matti olisi viety Turun läänille pontikankeitosta. Hän on jonkun korkea-arvoisen kruununherran palveluksessa. adio teki tuloaan koteihin 1930-luvulla, ja maaseudulla kulki radiokauppiaita. Matti vangittiin ja hänet lähetettiin käräjien kautta Turun lääninvankilaan sovittamaan rikostaan. Eräänä talvipäivänä Hilma näki mökin ikkunasta hevosajoneuvon ja reessä oli poliiseja. Semmosta tuomaria ei löyry tämän auringon alta, joka tekisi meirän pojista varkaita, sanoi Hilja mielipiteensä isännälle. Muuan kylänmies halusi pitää hauskaa kurjasti asuvan perheen kustannuksella ja opasti tutkijat perheen kotiin. Kruunun herroilla on väärä käsitys meirän Jussista. oska nälkää näkevä perhe eli köyhyydessä, keittivät isä ja pojat pontikkaa elantoonsa. Helsingistä tuli kylään tutkimusryhmä. Hilma sitoi rievulla Matin käden, jossa oli tuskallinen särky. Todellisuudessa Matti oli lukutaidoton, kuten oli äitinsäkin.
R
K
P
K
erran perhettä kohtasi hupaisa juttu. Teillä pitäisi olla pontikkatehdas, poliisi esitti asiansa. Sen kun yritätte huijata kunniallisia ihmisiä. Eräänä yönä poliisit tavoittivat Matti-pojan pontikan keittopuuhassa. Tuskissaan poika vaikeroi yötä päivää. Viekää vain meirän pojat lakitupaan. Tämä on nykyajan radioaparaatti. Lähtekääpä näyttämään, missä on pontikkatehtaan hattu ja piiput, poliisi käski. Painukaa hornan tuuttiin etsimään haastatteluja muualta. Veli veti kelkalla haavoittuneen kotiin. Kun Matti otti heiniä syliinsä, raudat laukesivat ja murskasivat hänen kätensä. erheen kaksi lehmänkantturaa kärsivät heinien puutetta. Kun tutkijat lähestyivät suon laidassa olevaa torppaa, he näkivät kummajaisen: torpan ikkunasta työnsi sarvipää lehmä päänsä ulos ja tervehti tulijoita ammumisella. Tuskissaan poika vaikeroi yötä päivää. Ei meirän Matti ole vankilassa. kysyi Hilma. Se herra oli huomannut, että Matti on terävä-älyinen nuori mies ja pyytänyt Mattia sihteerikseen ja luvannut hyvän palkan. Äiti ei kyennyt auttamaan, lääkärin palkkioon ei ollut rahaa.
ilkesitte heitä varkaaksi syyttää. Heidän tehtävänään oli kartoittaa maaseudun ihmisten asumistasoa. Heinien varkaus koitui nuoremmalle Matti-pojalle kohtalokkaaksi: talon isäntä oli piilottanut heiniin ketunraudat. Kun Helsingissä puhutaan, puhe kuuluu tästä aparaatista, valisti kauppias
Miten olette tullut tuntemaan sen kartanon herran. Nuoremmasta tytöstä tuli niin hieno diiva, että hän häpesi äitiään. Hilma tuli tutustumaan rakennukseen ja ryhtyi selittämään: Tuommonen kymmenen lehmän pytinki meillekin rakennetaan. Se lupasi kasvattaa siitä uuden lehmärodun. Meilläkö mukamas olisi lehmä kuollut nälkään.. Kotona äiti sanoi isä-Jussille: Voi tätä maailman menoo! Lapsi nousee äitiään vastaan eikä kehtaa tunnustaa äirikseen. Piikapaikoissa neitoset puhkesivat nuoruutensa kukoistukseen. Kyläläiset sanoivat Hilman sairastuneen keuhkotautiin. Kirkonkylän herraskat ovat pilanneet lapsemme! Siihen Jussi tuumasi: Niin se on. Paremmalle haisee herrojen paska, kun täällä helvetin murjussa lehmän paska, tyttö tokaisi ja kävi ripittäytymässä jonain toisena pyhänä.
A
K
jan saatossa perheeseen tuli lisää kurjuutta: Hilma sairastui kuoleman vakavasti. Mökistä bussipysäkille oli monta kilometriä. Jussi lääkitsi häntä pontikalla, johon sekoitti pikiöljyä. Mä en tartte konivälskärin apua, hän tuumasi. Hän oli iältään nelikymppinen, kun häneen iski rintatauti. Heinien alla olivat poliisien etsimät pontikan keittovälineet.
ränkin navetan kuvan, ovat niin samannäköiset. Säkkipaitojen sisällä kasvoi kaksi kaunista neitokaista. Kyläläisillä oli hauskaa katseltavaa: äiti juoksi edellä ja vihainen tyttö perässä huutaen: Painu variksenpelätin hiiteen! Tyttö uskoi äidin viimein luopuneen ajatuksesta tulla samaan bussiin. Äiti Hilmalle oli kauhistus, kun tyttäret maalasivat kasvojaan. Kuitenkin hän kerran kohtasi kylänmiehen, joka oli häntä ovelampi. Sairaus ei kunnioittanut Hilman optimismia, se tuhosi hänen nälän riuduttamaa ruumistaan kohti kuolemaa. Keväällä kun lumet sulaa, meirän Jussi rupee pykäämään uutta navettaa. Todellisuudessa sen nimistä kartanon herraa ei ollut olemassakaan. Hilma ei hoksannut sitä jekkua. Tuolla metsillä olemme tutustuneet, tuumasi kylänmies. Kylänmies sanoi kuulleensa, että Hilman lehmä on kuollut nälkään. Lopun lähestyessä hänen hengityksensä vinkui ja yski taukoamatta. He kantoivat äidin ruumiin karjataloon ja ryhtyivät tekemään arkkua.
27. Pienen matkan kuljettuaan tyttö näki äitinsä seuraavan häntä. Äidin ja tyttären teutaroinnin seurauksena he molemmat jäivät bussista, ja riitapukarit joutuivat palaamaan kotiin. Varmaan sama arkkiherra on piirustanut tei-
S
sä. Eikä Jussi piippua huultensa väliin pistä, sikareja se herrojen lailla tupruttaa... Isä polvistui poikiensa kanssa ruumiin viereen, kaikki itkivät. Tyttö oli käynyt piikapaikasta käsin rippikoulun, ja rippijuhla olisi kirkossa helluntaina. Kun poliisit olivat häipyneet, Hilma kiikutti hevosille viemänsä heinäkopan latoon. Hilja kuittasi ilveilyllä poliisien etsinnät ja kyselyt. Oliko sen herran nimi Lungvisti. Pitää olla paljon rahaa tällaisen pytingin rakentamiseen, tuumasi talon isäntä. Lääkäriin Hilma ei turvautunut. Helluntain aattona tyttö tuli käymään kotona ja aikoi aamulla matkustaa bussilla kirkonkylään. He pukeutuivat kauniisiin asuihin, puuteroivat ja punasivat kasvojaan. Hän kielsi jyrkästi äidin tulon kirkkoon, sanoi, että saisi hävetä ryysyihin pukeutunutta äitiä silmät päästään. Kun neitokaiset varttuivat, he hylkäsivät sen kurjuuden pesän ja ryhtyivät piikomaan kirkonkylän herrasperheissä. Kylällä hän mesosi, kuinka kirkonkylän herrasakat olivat pilanneet hänen tyttärensä jonnin joutavilla käherryksillä, koristuksilla, maaleilla ja hajuilla. Totuus on, että joku kartanon herra ihastui lehmäämme ja pyysi ostaa sen. Lihavia meidän lehmät ovat kuin hylkeet. Taudin laatua ei tarkemmin määritelty, kun hän ei käynyt lääkärissä. Kuolema vapautti kärsineen ihmissielun maallisista vaivoista. Tyttö raivostui, taittoi risun ja lähti ajamaan äitiä kotiin. Kyllä meillä tällaiseen pytinkiin rahat riittää, Hilma leuhki. öyhyyden kurimuksessakin Hilmalla oli leuhkat puheet. Siitä Hilma loukkaantui ja ryhtyi selittämään: Miksi ihmiset kehtaavat levittää meistä noin ilkeitä juoruja. Herrojen paskoja se joutuu piikapaikassa siivoomaan. Poliisit poistuivat hetken päästä tyhjin toimin. Äiti lupasi tulla kirkkoon katsomaan tytön rippitilaisuutta. Tyttö oli tottunut hienompaan elämään. tää. Tyttö tarttui uudelleen risuun ja sama näytelmä toistui. Eräänä päivänä Hilman kuihtunut ruumis istui makuulaverin reunalla, ja valo alkoi himmetä hänen silmissään, kunnes elämän liekki sammui. Kylän taloon rakennettiin sen ajan tasokas navettarakennus. Juu, Lungvisti se oli. Hän muuttui kuoleman kalpeaksi, yski yötä päivää. iinä kurjassa pesässä perhe eli ja eteenpäin mentiin. Kun se herra lupasi maksaa hyvän hinnan, päätimme Jussin kanssa myyrä lehmän. Kun köyhä pääsee paremman leivän syrjästä kiinni, se alkaa halveksimaan köyhyyttä! Ei likan tartte silti olla koppava vanhemmilleen. Minä satun tuntemaan sen kartanon herran, tuumasi ilkikurinen kylänmies. Hän tipahti makuulaverilta lattialle. Hilma kysyi. Joku korkea-arvonen arkkiherra kävi piirtämässä navetan kuvan. Luulo osoittautui vääräksi: äiti seurasi häntä kuin koira isäntään-
Y
leensä Hilma selvisi oveluudellaan tilanteesta kuin tilanteesta. Lähteissään tyttö varoitti äitiä seuraamasta häntä bussipysäkille
Mulle ja äidillenne tämä maallinen vaellus on ollut helvetin tuskaa. Papit pelottelevat ihmisiä kuoleman jälkeen helvetin kidutuksella. Te lapset olette aikuisia, ettekä tarvitse mun apuani. Hän jäi vanhaksi pojaksi. Työelämässä hän teki maataloustöitä. Ei äidin terveys kestänyt sitä kurjuutta. Me äitinne kanssa hylkäsimme sen talon. Sitten se hyvä loppu, ukko kuoli. Se tyttö oli äitinne. MUISTELIJA KEMISTÄ
S
28. Vaikka olin vielä lapsi, mulla teetettiin raskaita töitä. Hän kuoli nälkään. Arkkuun ei ollut laittaa kuin valkoiset luut. Jängän takaa näkyi uuden päivän sarastus. Metsänomistaja yllätti meidät. Talon otti omistukseensa vanhuksien poika. Hän vei äitinsä vaivaistaloon ja minut ajettiin tyhjin käsin miedontielle. Ellen olisi pontikan myynnillä ansainnut elantoamme, olisimme kuolleet nälkään. Hän kulki kerjäämässä taloista ruokaa henkemme pitimeksi. Jussin sairaus eteni nopeasti kohti kuolemaa. Lääkkeeksi hän nautti pontikkaa. Maaliskuun yö koitui Jussin kohtaloksi. Lapset sijoittuivat omaan elämäänsä. Hän ei antanut rikkaille sitä iloa, että olisimme myöntäneet köyhyytemme. Hän hieman humaltui ja herkistyi pojilleen kertomaan elämänsä kirjoa: Mulla on tunne, etten enää tänä keväänä kuule käen kukuntaa. Hän epäili lapamatoja, joita hän yritti häätää nauttimalla paloöljyä. Hän oli metsässä poikiensa kanssa pontikan keitossa. Sairas isä valitti oloansa huonoksi. Erään kerran heinien hakija yllätti minut nukkumasta. Sain vähän palkkaa, orjan kohtelun ja paljon työtä. Se ketunraudoissa murskaantunut käsi oli lähes toimintakyvytön, myös nälkä ja riisitauti olivat jättäneet häneen jälkensä. Täällä korvessa olemme asuneet kuin lainsuojattomat.
K
un vuosi oli kulunut äidin kuolemasta, sairaus iski isään. Rotat kuluivat sen ajan köyhyyteen.
Meidät lapset myytiin huutokaupalla kuin eläimet taloihin orjatyövoimaksi.
kymmenen nälkäistä lasta. Tuntui ihanalta saada lähimmäisen rakkautta. Kerroin, ettei mulla ollut kotia eikä omaisia. Alle kolmikymppisenä hän sairastui tuntemattomaan tautiin ja kuoli. Asuin ulkona ja varastin ruokaa talojen aitoista ja yöni nukuin heinäladoissa. Vanhukset pitivät minusta hyvää huolta. Varakkaammat ihmiset pilkkasivat köyhyyttämme. Talossa oli minun iäinen huutolaistyttö. Äitinne oli hyvä ihminen, vaikka kyläläiset pitivät häntä pilkan kohteena. Lääkäriin ei suostunut hänkään lähtemään. Saimme tietää, että täällä Jumalan hylkäämässä korvessa oli torppa, joka sijaitsi kruunun maalla. Nuorin tyttö rakastui saksalaiseen sotilaaseen ja perusti perheen Saksaan. Olen valmis kuolemaan. Ovat syyttäneet pontikan keitosta ja myynnistä. Niin perheen isän ja äidin maallinen vaellus päättyi hetkellä, jolloin yhteiskunnassa vihdoin näkymässä merkkejä paremmasta elämästä. Mielelläni seuraan äitiänne iäiseen lepoon. Muistan kun olin pieni poika, olin isäni kanssa metsässä nylkemässä petäjästä pettua leivän jatkeeksi. Mä laadin kruunun herrojen kanssa kontrahdin 50 vuodeksi. e kurjuuden pesä jäi tyhjäksi. Tytöt eivät piitanneet lukutaidottomasta pojasta. Isäni oli puolustuskyvytön, nälän uuvuttama, sairas mies. Se rikas raakalainen löi nyrkillä isääni vasten kasvoja. Kunta otti meidän lapsilauman elätettäväkseen. Hyräilyn saatossa sielu irtosi kärsineen isäJussin rinnasta hän vapautui köyhyyden kahleista. Nuorimman pojan elämää varjosti myös kurja lapsuus. Aloimme viihtyä yhdessä, ja meissä heräsi ensirakkauden tunteet. 15 -vuotiaana pestauduin taloon rengiksi. Se, ettei äitinne myöntänyt köyhyyttämme, oli hänen taistelukeinonsa. Äidilleni jäi perinnöksi
Virkavalta on meitä alati vainonnut. Vanhin tyttö perusti perheen rakennustyömiehen kanssa. Sillä hetkellä minuun iskostui viha rikkaita kohtaan, eikä se viha koskaan sisimmästäni lähtenyt. Kun me menivät laittamaan ruumiin arkkuun, heitä kohtasi järkyttävä näky: rotat olivat syöneet ruumiista kaiken lihan. Köyhä lapsuus varjosti hänenkin elämäänsä. Jos Jumala karkottaa kärsineet sielumme helvetin kidutukseen, se ei ole rakkauden Jumala. Vanhimmasta pojasta varttui terve ja vankka mies. Meidät lapset myytiin huutokaupalla kuin eläimet taloihin orjatyövoimaksi. Mies oli vanha ja ystävällinen. Viimeisillä voimillaan isä hyräili lempilauluaan: Jo katkesi viulusta kieli ja soittajan ääni vaikeni iäksi... Siellä hänelle tuli voimakkaat tuskat. Isäntä kielsi jyrkästi seurustelumme. Hänet tappoi nälän aiheuttama tauti. Hän päätti elää niin kauan, kunnes kuolema tulee vapauttamaan maalliset vaivat. Hän kuoli 60-luvulla syöpään. Häntä vaivasi vatsanpoltot. Myös miehen vaimo oli ystävällinen. Talossa sain enemmän ruoskaa kuin rakkautta, ei minulle annettu ihmislapsen arvoa. Ne olivat lapsuuteni onnellisemmat vuodet. Olin heidän hoivassa kolme vuotta. Lyönnin seurauksena häneltä katkesi hampaita. Mulla ei jää elämään mitään sellaista, josta olisi vaikea luopua. Hän siunaili kovaa kohtaloani ja vei mut kotiinsa. Rauha äitimme sielulle! Maaliskuun yö humisevassa korvessa alkoi muuttua aamuksi. Hän kysyi, miksi nukuin heinäladossa. 12-vuotiaana karkasin talosta. Isäni kuoli parhaassa miehuuden iässä
Palvelu toimii suomalaisissa matkapuhelinliittymissä. 6,60 )
Kirjoita viestin alkuun 5E HORO ja merkkisi lyhenne sekä yhteystietosi. Esim. holhoojan lupa.
5E HORO KL MAIJA MALLIKAS MALLITIE 1 00001 MALLILA
29. viesti horoskooppimerkistä Kalat: 5E HORO KL Maija Mallikas Mallitie 1 00001 Mallila. Lähetä viesti numeroon 16303
KA = Kauris OI = Oinas RA = Rapu VA = Vaaka VE = Vesimies HÄ = Härkä LE = Leijona SK = Skorpioni KL = Kalat KK = Kaksonen NE = Neitsyt JO = Jousimies
Tilauksen hinta on 5 ja se veloitetaan matkapuhelinlaskusi yhteydessä. Taulukko josta löydät
POHJOISEN NOODIN JA ELÄMÄSI ONNEN
Horoskooppi ei ole vain hymistelyä
Ennustus vuoden JOKAISELLE PÄIVÄLLE!
Horoskooppisi
Tähtimerkillä on suuri vaikutus tarpeisiisi ja taipumuksiisi:
TUNNISTA PIMEÄ PUOLESI
ja kesytä viha, pelko, kateus
Syvempää rakkautta, parempaa seksiä
Ulkonäkö Itsetunto Menestys Ihmissuhteet Kuka sopii sinulle?
2011
Hae omasi Lehtipisteestä!
Myynnissä 2.11.2010 alkaen
Tilaa tekstiviestillä suoraan kotiisi!
Vain 5 (norm. Alle 18-v
Rakkaasta harrastuksesta tuli ammatti. Välillä olet kuin taivaassa tai onnesi kukkuloilla, mutta seuraavassa hetkessä oletkin helvetin syvyyksissä. Joistakin asioista näihin ryhmiin
kuuluvat olivat samaa mieltä, kuten esimerkiksi siitä, että tanssi ei missään tapauksessa kuulunut koulun opetusohjelmaan. Irtautuminen on erittäin vaikeaa, sillä narsisti itse pitää itseään täydellisenä. Toisaalta Anu oli puolisolleen omistautuva ja suloinen, toisaalta järjettömän mustasukkainen, villinä raivoava nainen. Hän vietti aikaa muiden nuorten kanssa opiskelija- ja ainejärjestöissä ja tutustui myös ravintolaelämään. Sisarusten lapset vierailivat välillä ja toivat vilskettä kahden aikuisen. Avioelämä Kristiinan kanssa sujui tasaiseen tahtiin. Työpaikka oli siitä harvinainen, että Hannun annettiin melko vapaasti toteuttaa uusia ideoita ja kokeilla, löytyisikö innostuneita osallistujia harrastuspiireihin, joita paikkakunnalla ei ollut koskaan ennen ollut. Asia oli kuitenkin aina ollut näin, joten se oli nuorille itsestään selvää. Anussa oli kaksi puolta, jotka molemmat Hannu oppi tuntemaan. Pitkään Hannu uskotteli itselleen, että heidän suhteensa oli kunnossa, mutta eräänä päivänä hänen oli tunnustettava tosiseikat itselleen: Anun käytös ei ollut normaalia.
J
os et ole koskaan elänyt narsistin kanssa, et osaa kuvitella, millaista se on. Hän opetti nuorille soittamisen ja laulamisen taitoja, järjesti paikkakuntalaisten iloksi monenlaisia musiikkitapahtumia ja tuli vähitellen tärkeäksi kulttuuripersoonaksi uudella kotiseudullaan. On mahdotonta uskoa, että maailman ihanin ihminen muuttuu hetkessä paholaiseksi, joka haluaa tietää, kenen kanssa olet aikaasi viettänyt ja kenen kanssa puhunut. Vika on siis muissa.
H
30
annu oli kotoisin vakaalta Pohjanmaalta seudulta, jossa monien ihmisten elämää säätelivät jumalalliset arvot. Kun Hannu lähti opiskelemaan etelärannikolle, hän pääsi tutustumaan moniin sellaisiin asioihin, joita kotipaikkakunnalla pidettiin suorastaan syntinä. Kaksi vahvaa herätysliikettä taisteli valta-asemasta paikkakunnan ihmisten elämässä. Molemmat elivät täysipainoista elämää, vaikka perheeseen ei lapsia ilmaantunutkaan. Nuoripari muutti asumaan pienelle paikkakunnalle Tampereen lähelle, josta Hannu sai mukavan ja haastavan työpaikan. Opiskeluaikana löytyi myös rinnalle kaunis Kristiina, jonka kanssa Han-
nu solmi avioliiton. Narsisti antaa paljon, mutta vaatii paljon. Opiskeluaika sujui tietysti pääasiassa musiikin parissa. Sen vuoksi koulun liikuntatunneilla ei opeteltu tanssin perustaitoja, eikä myöskään paikallisessa lukiossa järjestetty vanhojen tansseja
Niinpä Hannu repäisi talteen ilmoituksen kurssista. Toinen heistä oli pieni ja pyöreä, toinen pitkä ja hoikka. Hannu oli kuitenkin heti yhteisen harjoittelun alkaessa kertonut olevansa naimisissa ja etsivänsä vain tanssiparia, ei uutta puolisoa. Joitakin naisia oli liikkeellä yksin. Ihana yö yhdessä siirsi mielessä vilahtavat syyllisyydentunteet nopeasti taka-alalle. Anu oli osoittanut kiinnostusta läheisempään tuttavuuteen jo aiemmin. Melkein kaikilla oli pari mukanaan. Älä rakastu narsistiin!
Se tulee kalliiksi
kotiin. Eräänä sunnuntaiaamuna lehteä lukiessa Hannun huomio kiinnittyi ilmoitukseen tanssikurssista. Hannu ja Anu viettivät tuntikausia yhdessä tanssisalilla. Tanssien askeleet eivät tuottaneet hänelle ongelmia oppiminen oli helppoa, kun antoi musiikin viedä. Hannu huomasi ihastuneensa kauniiseen tanssipariinsa. Hannu epäröi vain hetken ja häivytti mielestään ajatukset häntä odottavasta toisesta naisesta. Välillä käytiin matkoillakin, sekä kotimaassa että ulkomailla. Oma, kaunis ja tilava, asuntokin oli hankittu. lämä tarjosi näin moneksi vuodeksi sisältöä ja monipuolisia haasteita. Työ oli mielekästä, rakkauselämä oli kunnossa ja harrastukset liittyivät kiinteästi musiikin tekemiseen. Kun Hannu lähti pois kertoen vaimon jo odottavan, Anun olemus muuttui. Hän halusi olla Anun kanssa vain ystävä, vaikka viihtyikin tämän seurassa.
E
K
H
K
urssipaikan eteisessä oli iloinen tunnelma. Hän halusi oppia yhä enemmän ja enemmän. Vähitellen pari alkoi viettää aikaa yhdessä myös tanssisalin ulkopuolella. Askelia ja yhdessä liikkumista täytyi harjoitella kovasti. Opettajat alkoivat ehdotella tanssikilpailuihin osallistumista. Olisiko tanssi jotakin sellaista, jolle hänen elämässään olisi tilaa. Hannu puolestaan opetti, sävelsi ja järjesti konsertteja ja tapahtumaviikkoja. Muutaman viinilasillisen jälkeen oli aivan selvää, että pari oli valmis siirtymään makuuhuoneen puolelle. Hannu viihtyi Anun seurassa. Koska liikunta oli hänelle tärkeää, musiikki oli tärkeää ja rytmitaju erinomainen, tanssitaidon oppiminen ei varmasti olisi ylivoimaista. Hän oli viehättävä ihminen. Kukaan ei tanssinut koko aikaa saman parin kanssa, joten Hannukin pääsi tutustumaan moniin naisiin. Tuttu ja turvallinen Kristiina häipyi mielestä samalla hetkellä, kun Hannu saapui tanssiharjoituksiin, ja hän nautti koko olemuksellaan Anun seurasta ja läheisyydestä. Aluksi käytiin läheisessä kahvilassa ennen harjoituksia, mutta pian Hannu vieraili myös Anun kotona. Jokaisessa sopivassa tilanteessa hän painautui hieman lähemmäksi Hannua kuin hyvin sujuvan tanssisuorituksen kannalta olisi ollut välttämätöntä. Kun naiset huomasivat Hannun katselevan heitä, he hymyilivät ystävällisesti.
annun ja Anun ystävyys syveni. Hänen ilmeensä synkistyi ja hän vaikutti vihaiselta. Luultavasti kehitty31. uukausien kuluessa tanssiharrastus valtasi yhä enemmän tilaa Hannun elämässä. Hannun huomio kiinnittyi ystävyksiin, jotka juttelivat vilkkaasti. Hannu kysyi parikseen Anua, hieman itseään nuorempaa kaunista naista, jonka kanssa askeleet tuntuivat sopivan yhteen. Lisäksi hän kehitti itseään opiskelemalla, ja jos aikaa jäi, hän kutoi poppanoita ja kirjaili upeita liinoja. Nainen vaistosi hyvin pian muutoksen tanssittajassaan, eikä kaihtanut naisellisten keinojen käyttämistä. Joskus kesken tanssiharjoituksen Anu sai omituisia kiukunpuuskia, mutta Hannu tulkitsi niiden johtuvan väsymyksestä. Kurssin vetäjä toivotti osallistujat tervetulleiksi ja opetus alkoi. Ennen kilpailuja täytyi tietysti harjoitella ahkerasti. Hän hakeutui yhtä uusille kursseille ja alkoi viikonloppuisin kiertää lähiseutujen tanssipaikkoja. Vaimolla oli hyvä työpaikka sopivan junamatkan päässä. Oli väistämätöntä, että harjoitusten jälkeen Hannu lähti Anun luo ja jäi sinne yöksi
Valmisteluja ja hankintoja tehtiin yhdessä sillä tavoin kuin Anu oli päättänyt. Kun he palasivat hyttiinsä ihanan illallisen jälkeen, Anu alkoi yllättäen huutaa ja haukkua Hannua välinpitämättömäksi ja ylimieliseksi. Miehen uusi harrastus oli vain oikeastaan piristänyt heidän yhteiselämäänsä. Kun Hannu välillä katsoi vähän pitem-
V
42 3
opulta oli edessä ratkaisun hetki. Sovinto ja rakastelu tulisen riidan jälkeen korvasi kyllä pienet kolhut.
kalle. Puheluun vastaamatta jättäminen ei kyllä kuulunut hänen tapoihinsa. Vähitellen Hannulle selvisi, että Anussa oli kaksi puolta. Anu ja Hannu tunsivat kuuluvansa yhteen. Huutojen ja iskujen melskeessä Hannu ajatteli lähtevänsä mahdollisimman kauas. Kun Hannu oli aamulla hyvästellyt Anun ja painanut asunnon oven perässään kiinni, hän jäi hämmästyneenä kuulostelemaan kuulemaansa terävää räsähdystä. Jos hän halusi Anun, hänen oli unohdettava muut. Välillä hän oli pehmeä, rakastettava ja suloinen, välillä taas kiukkuinen ja äkkipikainen. Molemmat
J. Hannu oli Kristiinan kanssa tottunut siihen, että yhteistyö pelasi. Jos Hannulla oli silloin jotakin menoja, ne oli tietysti peruttava. Hänen mielestään heidän avioliittonsa oli hyvä ja toimiva. Hänkin oli vaistonnut, että heidän suhteelleen oli tapahtumassa jotakin, mutta toivoi sen olevan ohimenevää. Hannu ei enää voinut roikkua yhtä aikaa kahdessa naisessa. Neuvolakäynneillä Hannun oli ehdottomasti oltava mukana, Anu vaati niin. Hyvät hetket olivat uskomattoman upeita ja hyvinä päivinä ongelmat tuntuivat kaukaisilta. Hannu piti kuitenkin lapsen hyvinvointia niin tärkeänä asiana, että suostui vaatimuksiin. Toisin kuitenkin kävi. Oliko hän huomaamattaan jotenkin loukannut tätä?
E
erran Hannu ja Anu olivat sopineet parantavansa suhdettaan lähtemällä yhteiselle laivamat-
K
lämä ei todellakaan ollut yksitoikkoista. Kumpikin teki sitä, mitä osasi ja mihin voimat riittivät ja pyysi apua, jos sitä tarvitsi. Hannu ei voinut ymmärtää suuttumisen syytä hehän tapaisivat muutaman päivän päästä.
K
un Hannu oli päässyt kotiin ja istui vaimonsa kanssa keittiössä, hänen puhelimensa soi. Koska tulkittiin, että Hannu oli pahoinpitelemässä Anua, hänet vietiin suljettuun putkaan rauhoittumaan. Toisinaan hänet otettiin vastaan suukoin ja halauksin, toisinaan taas häntä lyötiin, raavittiin ja heiteltiin esineillä. Jotakin oli heitetty oveen, josta hän juuri käveli ulos. Anu oli erittäin mustasukkaista tyyppiä. Hän yritti myös vahingoittaa miestä, mutta tämä tarttui hänen ranteisiinsa ja esti lyönnit. Rakastetun poistumisesta kimpaantuneena Anu oli paiskannut toisen viinilaseista oveen, ja se oli hajonnut tuhansiksi sirpaleiksi. Erityisesti hän ihmetteli, mitä vikaa hänessä oli, kun Anu oli tyytymätön. Kristiina katsoi miestään ihmetellen, mutta ei sanonut mitään. Koska tulkittiin, että Hannu oli pahoinpitelemässä Anua, hänet vietiin suljettuun putkaan rauhoittumaan.
pään jotakin muuta kaunista naista, hän tunsi terävän kyynärpään iskun kylkiluidensa välissä. iikot kuluivat. Tulevat vanhemmat olivat onnellisia ja iloisia. Vaikka Anun käytös välillä olikin omituista, Hannu uskoi rakastuneensa häneen. Hannu oli etukäteen päättänyt keskittyä vain Anuun ja saada hänet tuntemaan itsensä halutuksi ja rakastetuksi. Askeleet sopivat yhteen sekä tanssisalissa että sen ulkopuolella. Kotiin tullessa ei koskaan tiennyt etukäteen, millainen nainen siellä odotti. Huudot olivat kuitenkin kantautuneet naapurihyttiin ja sieltä oli hälytetty laivan henkilökuntaa paikalle. Hannu ei ymmärtänyt, millä tavoin hän oli Anun mielen pahoittanut, mutta yritti taipua naisen toivomuksiin ja muuttua paremmaksi puolisoksi. Se oli Hannusta ahdistavaa, mutta hän pyrki miellyttämään rakastaan. Miehen kotiintulo aamulla illan sijasta oli kyllä omituista, mutta ei täysin ainutlaatuista. Niinpä hän erosi Kristiinasta ja muutti yhteen Anun kanssa. Siellä hän sitten istui yksinään illan ja yön, jonka piti olla romanttinen ja ihana. Itse muuttokaan ei sujunut ihan odotusten mukaan. Sitten Anu huomasi odottavansa lasta. Hänen oli valittava. Nyt hänellä oli aikaa miettiä suhdettaan. Jonkin kerran hän yrittikin ottaa etäisyyttä ja meni pariksi päiväksi tuttavien luo, mutta Anun jatkuva soittelu ja vetoavat pyynnöt saivat hänet palaamaan takaisin. Välillä tuntui kuin olisi taivaassa ja välillä taas tuntui kuin putoaisi syvyyksiin. Joskus Anu saattoi repiä Hannun päällä olevan paidan pieniksi palasiksi. Eli siis muutossa ensin kumpikin ahersi vierekkäin keittiössä, sitten siirryttiin yhtä aikaa makuuhuoneeseen ja niin edelleen. Anun mielestä yhteistyö oli kuitenkin sitä, että kaikki tehtiin yhdessä ja vierekkäin. onkin aikaa lapsen syntymän jälkeen onni kukoisti. Kun hän näki, että soittaja oli Anu, hän jätti vastaamatta. Se oli melko ongelmallinen asia, sillä työnsä vuoksi Hannu tapasi paljon ihmisiä, eikä mitenkään voinut keskittyä pelkästään Anuun.
L
mässä oli uuden suhteen alku, eikä pieni syrjähyppy, josta palattaisiin pian entiseen
Elämä ei kuitenkaan ollut ongelmatonta. Pitkän pohdinnan jälkeen hän oli päätöksensä tehnyt ja aikoi pelastaa sen, mitä pelastettavissa oli. Jos vieraat olivat tulleet sopimattomaan aikaan, mies sai tuntea sen nahoissaan. Kulunut elämänvaihe oli jättänyt pahat arvet, joiden paraneminen kesti kauan. Samin oli vaikea ymmärtää, miksi äiti oli vihainen isälle, jota hän rakasti sydämensä pohjasta. Vaikka tanssiharrastus oli tärkeä ja Sami vielä tärkeämpi, hän päätti lähteä muualle. Tutkimusten mukaan Anu oli hyvä äiti ja sopiva huoltajaksi, eikä Hannun puheita ailahtelevuudesta ja väkivaltaisuudesta uskottu. Jos tapaaminen oli sovittu joka toiseksi viikonlopuksi, se myös oli joka toinen viikonloppu. Kaikenlainen joustaminen oli Anulle mahdotonta. Hän kesti urhoollisesti kiukunpuuskat ja raapimisenkin, mutta yritti varoa, ettei väkivalta kohdistuisi Samiin.
N
Vähitellen Hannu tuli siihen tulokseen, että hän ei pystynyt enää elämään Anun vaikutuspiirissä. Vei paljon aikaa, kun Hannu rakensi uudelleen omaa itsetuntoaan ja luottamustaan naisiin. PÄLVI
Pelasta minut
AARLA KAARELA
Vastaanottohoitajana työskentelevä Viola saa moraalisesti arveluttavan toimeksiannon: pelastaakseen sairaalan talouden hänen on taivuteltava vastahakoinen mies syöpähoitoihin keinoja kaihtamatta. Jos Hannu myöhästyi sunnuntai-iltana minuutinkin sovitusta
yt Hannu yritti puhua Anun omituisesta käytöksestä muille, mutta kukaan ei oikein tuntunut uskovan. Anuhan oli niin viehättävä ihminen muiden seurassa, että Hannun väitteet tuntuivat mahdottomilta. Hän ei kyllä ollut koskaan kuullutkaan tällaisesta mielenterveyden häiriöstä, mutta tajusi, että kaikki ei ollut kohdallaan. Lähipiirinsä yllyttämänä Viola suostuu tehtävään, muttei osaa etukäteen arvata menettävänsä sydämensä samalle miehelle. Anu selitti niin vakuuttavasti päinvastaista, että Hannun kertomukset sivuutettiin.
H
palautusajasta, seurauksena oli silmitöntä raivoa ja huutoa. Kukaan ei aavistanut, että vieraiden lähdettyä Anu purki ärtymyksensä Hannuun. Päätettyyn järjestykseen eivät vaikuttaneet sukulaisten häät tai hautajaiset eivätkä myöskään joulut tai pääsiäiset. vanhemmat keskittyivät uuteen tulokkaaseen, mutta aikaa jäi myös parisuhteelle. Niin Sami asui ja eli äitinsä kanssa. Kun sukulaiset kävivät perhettä katsomassa, onni näytti kukoistavan. uoltajuuskiistasta tuli pitkä ja repivä. Mikä oli sovittu, se oli sovittu, eikä poikkeuksia ollut. Koska Hannu pelkäsi Anun kiukunpuuskien kohdistuvan myös Samiin, hän yritti puhua asiasta neuvolahenkilökunnan ja sosiaaliviranomaisten kanssa, mutta häntä ei uskottu. Joka toinen viikonloppu Sami Oskari vieraili isänsä luona. Hän uskoi vähitellen, että voisi löytää rinnalleen naisen, johon voisi luottaa ja jota voisi rakastaa. Hitaasti kuitenkin itseluottamus palasi, ja Hannu alkoi uudelleen luottaa omaan viehätysvoimaansa. Pieni hurmaava poika kastettiin Sami Oskariksi. Kun potilaan elämän lähtölaskenta on jo alkamassa, epätoivoinen Viola tarvitsee todellista joulun ihmettä pystyäkseen pitämään kiinni onnestaan.
Numero 12 ilmestyy 10.12.
LEHTIPISTEISTÄ
Tilaa! * sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi * puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä
33. Hän tajusi menettävänsä mielenterveytensä ja itsetuntonsa, jos jatkaisi elämäänsä narsistin kanssa. Aluksi Hannu ei kyennyt pitkiin ihmissuhteisiin, ja siksi hän tapaili samaa naista vain muutamia kertoja. Kaikesta huolimatta tapaamiset Hannun kanssa vähitellen vakiintuivat
Tule nyt, mieheni sanoi hyväntahtoisesti. Näin hänet valmiina jättämään vanhempansa ja hankkimaan oman kodin, mutta samalla melko epävarmana 18-vuotiaana. Anne on rakastunut, totesin eräänä iltana, kun olin kuunnellut tytärtäni melkein tunnin. Anne puhui yhä enemmän ja enemmän Petestä, tämän mielipiteistä ja sanomisista ja yhä vähemmän itsestään. Käännyin katsomaan taakseni pysäköintipaikalla ja näin Annen hahmon ikkunassa. Kotona tuntuisi tyhjältä, kun nuorin tyttäremme nyt lähti kotoa. Anne soittaa kännykkääsi joka päivä ja tulee käymään kotona kerran kuussa. Äiti! Anne sanoi nauraen ja halasi minua. Sain kuulla viisi minuuttia Annen kuulumisia ja lopun ajan Petestä. Anne oli saanut opiskelupaikan pääkaupungissa, ja se oli suoranainen onni. Luulen, että se on normaali reaktio naiselle, joka näkee lapsensa lentävän pois pesästä. Aavistelin pahoja, vaikka minulla ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka huonosti asiat menisivät. Sitten lähdimme mieheni kanssa. Joka kerta, kun mieheni kanssa järjestelimme aikataulujamme niin, että meillä olisi mahdollisuus lähteä matkaan ja tavata tytärtämme, Anne peruutti koko jutun.
P. Anne oli minun kiltti, pieni tyttöni, hän ei koskaan pitänyt melua itsestään. Kyllä ja ei, sanon totuudenmukaisesti. Haluatko Annen jättävän opinnot. Olin tuntenut näin ennenkin. Hänellä ei ollut ollut koskaan paljon ystäviä kotipaikkakunnallaan, eikä hän myöskään tuntenut juuri ketään pääkaupunkiseudulla. hdessä mieheni kanssa autoimme Annea muuttamaan hänen opiskelijasoluunsa.
34
Y
Soita kotiin usein, vähintään kerran päivässä, sanoin. K
atsoin sekavana tyttäreni pakkaamista, hän oli muuttamassa pois kotoa. Hän soitti kännykkääni usein, mutta ei joka päivä. Napanuoraa ei ole vielä katkaistu, vastasin. Sitten saamme lähteä ajelemaan etelään päin ja katsastaa se Pete, mieheni laski leikkiä.
eten katsastamisesta ei tullut mitään. Sitä sekä haluaa työntää lapsensa maailmaan että jarrutella heitä.
A
nne tuntui viihtyvän pääkaupungissa. Minuun koski. Anne oli ihminen, joka halusi olla kaikille mieliksi. Silloin tällöin hän joutui kauniimman ja hallitsevan isosiskonsa varjoon, ja Annen veli vei myös paljon tilaa perheessämme. Hän kertoi paljon bileistä, joissa oli käynyt ja uusista kavereista, joihin oli tutustunut. Mutta eniten Anne puhui Petestä, pojasta, joka kuului samaan opiskelijaryhmään kuin hän
Kaikki äidit vastaavat: hiljaisuus. Vielä enemmän huolestuin, kun huomasin tyttäreni rakastuneen intohimoisesti opiskelijakaveriinsa. Näin jäljestäpäin katsottuna toivon, että olisin reagoinut aiemmin. Anne, joka aina on ollut hulluna joululahjoihin, hänen sisarensa sanoi ihmetellessämme asiaa yhdessä. Niinhän olin joskus tosiaan Annelle kertonut. Anne soitti pikaisen puhelun jouluaattona. Se oli erittäin jännittävää. Sitä en tajunnut, että äidinvaistoni oli osunut täysin oikeaan: kaikki ei ollut kunnossa.
Kerran oli tentti tulossa, toisella kertaa oli bileet ja kolmannella kerralla Annen täytyi opiskella. Esitin tavalliset huolestuneen äidin kysymykset ja Anne vastasi vältellen. Äidin suru:
tytär sairaan rakkauden vankina
Huolen tunteeni tuntui normaalilta, kun nuorin tyttäreni muutti pois kotoa. Nähdään jouluna, Anne sanoi iloisesti. Vietimme joulua tavalliseen tapaan molempien lastemme ja pojan vaimon kanssa. Sinä jouluna perheemme oli lisääntymään päin, koska miniämme oli viimeisillään raskaana. Saamme ne varmaan uudeksi vuodeksi, sanoin. Kun lapset tekevät kepposia, he ovat hiljaa kuin hiiret. Tämä oli vähän noloa, olinhan toivonut, että Anne olisi kaivannut ja ikävöinyt minua. En usko, että se olisi muuttanut asioiden etenemistä, mutta se olisi todistanut An35
V
ähän ennen joulua Anne kuulosti väsyneeltä ja hiukan kireältä, kun soitimme hänelle. Olet täysi ikäinen, mutta kaipaan sinua, sanoin. He ajattelivat mennä kihloihin ja olivat jo katselleet yhteistä asuntoakin.
K. Hei sitten, oli Annen viesti. Hän luki tenttiä varten ja kuulimme hänestä, että kaikki ei ollut oikein hyvin. Miniämme vatsa pullotti mehevänä mekon alla ja hän mutisi ihastuneena aina, kun vatsassa jokin liikkui. Mutta nyt olin saanut ensimmäisen jomotuksen vatsanpohjaan. Yritin kuitenkin vain elää huoleni kanssa, sillä en halunnut olla ylihuolehtiva äiti. Onnea tenttiin, toivotin ja sitten lopetimme puhelun. Nähdään uutena vuotena, Anne sanoi iloisesti. Kummallista oli, että Anne ei ollut lähettänyt yhtään joululahjaa meille, se oli outoa. Jos lapset ovat niin sairaita, etteivät jaksa huutaa, toimi nopeasti ja soita ambulanssi. Kaikki oli hyvin, hän ilmoitti ja kiitti joululahjoista. Odota, odota, seis! Hän on sinun ensimmäinen poikaystäväsi, sanoin. Anne vastasi, että hänestä tuntui, että he kuuluivat yhteen Peten kanssa. Talo tuntui tyhjältä ilman lapsia. Hiljaisuus varoitti meitä. Viimein sain kaivettua esiin tiedon, että Pete halusi Annen viettävän joulua hänen vanhempiensa luona. Ja isä on sinun ensimmäinen poikaystäväsi, Anne sanoi. Minusta tuo suunnitelma on tehty liian äkkiä, sanoin. Se maha sai enemmän joululahjoja kuin minä. ysy keneltä äidiltä tahansa! Kysy, mikä on varoitusmerkki numero yksi. Sain omat sanani takaisin
Mutta ei kukaan äiti anna periksi. Anne ei koskaan piilottelisi näin. Niin mitä hänelle kuuluu. Joskus on vaikeaa tunnistaa todellista ihmistä valokuvasta. Paljastui, että naapuri tiesi Annen asioista meitä enemmän. Poikamme faksasi ne meille poliisiin ja sitten vain soitimme laskussa näkyviin numeroihin jokaiseen vuorollaan. Toisessa valokuvassa hän oli vakava ja vähän synkkä. Se oli niitä aikoja, kun Anne pomppasi neljännessä tentissä. Anne oli kuulemma muuttanut opiskelijasolustaan jo marraskuun alussa. Lähdin liikkeelle kahden Annesta otetun valokuvan kanssa ja kysyin jokaiselta myyjältä isommissa liikkeissä, olivatko he nähneet valokuvan tyttöä. Olimme irrottaneet otteemme Annesta liian helposti. Ei, huusin. Hän tervehti meitä epäröiden, niin kuin tehdään ihmisten kanssa, joita ei kunnolla tunneta. Ai, sekö hänen nimensä oli. Alussa Anne oli vastannut joka kerta, kun soitin, sitten hän alkoi vastailla harvemmin ja laittoi kännykän pois päältä useasti. Yksi, jossa Anne hymyili ja toinen, jonka olin ottanut samana aamuna, kun hän muutti kotoa. Oliko mieheni ensimmäisen kerran elämässään unohtanut maksaa laskun, niin että yhteys oli suljettu. Annen selitys oli, että kännykkää ei voinut pitää päällä, kun hän istui luennolla tai opiskeli. Etsin käsiini vanhat laskut. Mutta ei hänkään enää opiskele.
ääkaupunkiseudulla on paljon nuoria ja Annen etsiminen tuntui toivottomalta urakalta. Pete. Olin luullut, että kontrolloimme häntä kännykän ja maksetun vuokran avulla. Meidän oli vastattava, että emme tienneet. Alussa olin soittanut hänelle joka toinen päivä. Hänen poikaystävänsä auttoi häntä, ystävällinen naapuri sanoi. Sillä välin, kun mieheni istui poliisin luona ja kävi läpi puhelinkontakteja, minä sain idean. Minä itkin, mieheni vastasi änkyttäen poliisin kysymyksiin niin hyvin kuin osasi.
itten tuli vihdoinkin käänne asiaan. Mutta Anne itse irtautui meistä ja häipyi tiehensä. Sinähän itse kirjoitit meille, ystävällinen nainen sanoi toisessa pääs-
onkin aikaa asiaa vatvottuamme pakkasimme laukkumme mieheni kanssa ja lähdimme ajamaan pääkaupunkiin. Ajomatka oli pitkä, ja olimme perillä keskellä yötä. Kyllä vain. Yksi toisensa jälkeen Annen niin sanotut ystävät kertoivat, että Anne oli itse oli katkaissut heihin yhteyden joulukuussa. Nielaisin, soitin uudelleen ja uudelleen. Kadulla tuuli kylmästi ja olin väsynyt ja nälkäinen, kun työnnyimme sisälle poliisilaitokselle tekemään katoamisilmoitusta tyttärestämme. Mutta joulukuun viimeisenä päivänä Annelta tuli tekstiviesti, jossa hän kertoi, että aikoi viipyä Peten vanhempien luona tammikuun puolelle ja matkustaa sieltä sitten suoraan opiskelukaupunkiinsa. Hänen poikaystävänsä. Kerroin, että hän oli tyttäreni ja että en ollut kuullut hänestä mitään joulun jälkeen. Me soitimme, jätimme viestejä joka päivä, mutta Anne ei vastannut koskaan kännykkäänsä. Pyysin heitä katsomaan kuvaa tarkasti. Emme päässeet sisälle Annen luo, koska ovikoodi oli vaihdettu. Toisinaan hän ei kuullut koko hälytysääntä, Anne selitti. Jokaisen ihmisen täytyy syödä ruokaa ja sitä ostetaan kaupasta. Tiedätkö, kuka hän on. Silti tiesin, että Anne tulisi iloiseksi, jos löytäisin hänet. Sen viestin jälkeen seurasi suuri hiljaisuus. Minulla oli kaksi valokuvaa. Luultavasti tyttärenne pysyttelee näkymättömissä ihan omasta tahdostaan, naispoliisi sanoi varovasti. Ja kuuntelin kuuntelemasta päästyäni samaa viestiä joka kerta. Seisoin eteisessämme ja kuuntelin persoonatonta ääntä. Kello kahdeksan aikaan tuli Annen naapuri ulos koiransa kanssa. Ei, kaikki laskut oli maksettu. Jos Anne nyt pysytteli Peten avulla piilossa, hän varmaan tekisi ruokaostoksensa suuressa ruokaliikkeessä, jossa asioidaan melko anonyymisti ja korkeintaan vaihdetaan pari sanaa kassaneidin kanssa. Oletteko Annen vanhemmat. Keskellä näitä tapahtumia minä häpesin valtavasti. Hän kuulosti hieman huolestuneelta ja reagoi nopeasti, kun aloin itkeä.
S
J
A
nne oli saanut meiltä kännykän ja lupauksen, että me hänen vanhempansa maksaisimme puhelinlaskun. Meillä oli tallella Annen vanhat puhelinlaskut. En koskaan tule unohtamaan sitä hetkeä. kysyin. Luultavasti tyttärenne pysyttelee näkymättömissä ihan omasta tahdostaan, naispoliisi sanoi varovasti.
nelle, että rakastimme häntä ja että emme halunneet irrottaa otettamme hänestä.
sä. Se oli surullinen tehtävä. Otaksuin, että Anne ei enää säteillyt iloa.
P
36. naapuri kysyi. Sitten soitin puhelinoperaattorille ja sain tietää, että minä, jonka nimissä puhelin oli, olin itse pistänyt puhelimen mykäksi. Eräänä päivänä saimme tiedon, että puhelinliittymä oli sanottu irti. Hän masentui siitä, joku kertoi. Ymmärsin, että naispoliisi oli oikeassa. Istuimme autossa aamun sarastukseen saakka. Hän ei menisi asioimaan lähikauppaan, jossa puhutaan ummet ja lammet ja jossa tunnetaan toisensa
Hänellä ei myöskään ollut puhelinta. Sen vahvuuden ja ilon oli Pete onnistunut ottamaan Annesta pois muutamassa kuukaudessa. Pete teki töitä ja Anne oli kotona. Kiitos avusta, kilttiä sinulta, sanoin kuuluvasti ja lähdin nopeasti liikkeen toiselle puolelle. Hän oli todellakin vain kotona, sillä joka aamu Pete lukitsi oven poliisilukolla ulkoapäin, eikä Annella ollut avainta. Anne kertoi, kuinka epävarma hän oli, hän pelkäsi epäonnistumista. Heti, kun Pete oli lähtenyt töihin seuraavana aamuna tapaamisemme jälkeen, Anne oli ottanut kännykän esille ja soittanut minulle.
L
S
opun raskaasta työstä teki poliisi. Pojan olisi pitänyt pyytää anteeksi Annelta eikä toisinpäin. Hän oli tottunut kilpailemaan kauniin ja lahjakkaan isosiskonsa kanssa, ja veli loisti myös älykkyydellään, vaikkakaan ei ollut yhtä tyylikäs. Käteistä on vaikeampi jäljittää kuin korttia. N
eljäntenä etsimispäivänä sain osuman. Mieheni tiesi, mitä touhusin, mutta en ollut kertonut etsinnöistäni mitään poliisille. He asuivat Peten kanssa pienessä asunnossa, vuokrasopimus oli pimeä. Juuri silloin oli Pete astunut mukaan kuvioiin ja ilmoittanut, että vaikka Anne oli mitätön eikä hänellä ollut ulkonäköäkään, Pete piti silti Annesta. Kyllä. Lehahdin Annen viereen, ja se lyhyt hetki, jonka Anne oli Peten silmien näkymättömissä, riitti minulle. Toinen ajatukseni oli, että löisin Peteä päähän jollakin raskaalla esineellä. Kumpikaan heistä ei tiennyt, keneltä he vuokrasivat asunnon. Onnittelut voittajille!
37. Pudotin korini sisällön tahallisesti lattialle. Annen käyttämässä tietokoneessa ei ollut edes internetiä. Luonnollisesti. Nopeasti hyssyttelin tytärtäni ja annoin hänelle maailman pienimmän kännykän kiedottuna sadan euron seteliin. Ihmisillähän on nykyään kortti, mutta hän ottaa aina esille rahaa, seteleitä. Pelkäsin, että he univormuineen säikäyttäisivät Annen tiehensä. Anne käänsi käyttöohjeita vierailta kieliltä suomeksi, ja Pete piti Annen
käännösrahat itsellään. Sitten he kiiruhtivat syvemmälle liikkeeseen. Kiristelin hampaitani. Käteisellä. Anne soitti seuraavana päivänä ja silloin meillä oli paljon aikaa puhumiseen. Istuin liikkeen ulko-oven luona olevalle penkille odottamaan. Saimme takaisin kotiimme oman pienen tyttömme. Anne oli vaikuttanut opintojen alussa niin iloiselta ja vahvalta. Olin opettanut Annea ostamaan ruokaa ennalta tehdyn listan mukaan, ostokset tulevat halvemmaksi niin. Anne astui sisälle pukeutuneena ohueen takkiin ja farkkuihin, joita en ollut koskaan nähnyt. Kovakasvoinen poika kulki Annen takana. Taistelin itseni kanssa, että pääsisin eroon molemmista ajatuksista, sillä minulla oli parempi suunnitelma. Olin taas liikkeessä, jossa olin käynyt ensimmäisellä kerralla ja unohtanut puhua joittenkin myyjien kanssa. Ensimmäinen ajatukseni oli ollut, että juoksisin Annen luo ja heittäytyisin hänen kaulaansa. Hänet oli totaalisesti eristetty, eikä hän ollut puhunut kenenkään muun kuin Peten kanssa muutamaan
KILPAILUN VOITTAJAT Tosi Elämää 10:n Äänestä ja voita -lukijakilpailusta Yves Rocher Vanille Noir -tuoksusetin voittivat: Terttu Apuli, KALAJOKI; Satu Höykinpuro, KOKKOLA; A-S. Punastuin häpeästä, kun tajusin, kuinka helposti ja suoranaisesti pakottamalla Pete oli saanut Annen verkkoihinsa. Anne oli nimittäin lukkojen takana. Tummahiuksinen nuori myyjätär sanoi: Luulen, että tunnen hänet. Hiivin heidän peräänsä, varmuuden vuoksi otin ostoskorin käsivarsilleni samalla, kun pidin Annea sil-
M
mällä. Aluksi Anne ei ollut nähnyt, millainen Pete oli, ja kun hän viimein oli tiukasti pihdeissä, yksin asunnossa, ei Annella ollut enää ulospääsyä. Minusta hän näytti ilkeältä. Hän käy täällä joskus ja maksaa aina käteisellä. Poika työnsi ostoskärryä edellään ja kun Anne pysähtyi lukemaan iltalehtien lööppejä, poika tönäisi kärryllään Annea niin, että tämä horjahti eteenpäin. Anne pyysi pojalta anteeksi, ja tämä vastasi jotain ilkeästi takaisin. Sandvik, HELSINKI; Sinikka Tikkanen, KIURUVESI; Anja Sairanen, MIKKELI. Hän oli laihtunut ja hiukset roikkuivat takussa olkapäällä. itten saatoin vain odottaa. Katseemme kohtasivat kyykyssä ollessamme. Kun kuuntelin Annen kertomusta, tajusin, kuinka hauras hän oikein oli. Nyt olin valmis odottamaan kokonaisen viikon saadakseni nähdä tyttäreni.
inulla oli onnea, jo kolmantena odotuspäivänä Anne tuli liikkeeseen. Anne ei ollut jaksanut opiskella niin kuin olisi pitänyt, rahat eivät olleet myöskään riittäneet ja kun hän reputti viimeisessä tentissä, hän oli ollut epätoivoinen. Mahdollisuuksia ei tule, vaan ne otetaan. Mitä Anne teki, sitä en tiedä, sillä kartoin kontaktia hänen kanssaan sen jälkeen. Anne reagoi automaattisesti ja kumartui lattiaan poimiakseen tavarat takaisin koriini. Tiesin, että tekee kipeää, kun ostoskärryllä tönäistään. Pete lähetti Annen hakemaan pesuainetta
Anne oli yrittänyt murtautua ulos asunnosta kerran, paukuttanut ovea, kun kuuli naapurin tulevan kotiin ja onnistunut lainaamaan puhelinta. Maarenin menneisyys on ollut kaikkea tätä. Tilaa! Numero 4 ilmestyy 25.4.
38
sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä
LEHTIPISTEISTÄ LEHTIPISTEISTÄ. Menneisyys ei kuitenkaan jätä Maarenia rauhaan, vaan uhkaa syöstä kurimukseensa ihmissuhteen toisensa jälkeen. Me mieheni kanssa olemme oppineet, ettei mitään saa pitää itsestäänselvyytenä. Nyt Anne on aloittanut opinnot uudestaan, mutta ei enää pääkaupunkiseudulla, vaan lähempänä meitä. Tietysti he olivat viettäneet joulun Peten vanhempien kodissa, mutta Peten vanhemmat olivat ulkomailla tavalliseen tapaansa juuri joulun aikoihin. On vaikeaa vastustaa sellaisia miehiä kuin Pete. Kukaan ei ollut tajunnut Annen huudosta, että nyt oli tosi kysymyksessä ja kun hän oli silloin soittanut minulle, kukaan ei ollut vastannut, ja minä en ollut koskaan välittänyt jäljittää puhelua tuntemattomasta numerosta. Kun mieheni kanssa olimme puhuneet tyttäremme kanssa muutaman kerran, tajusimme oman riittämättömyytemme. Toivon, että Annen ei olisi tarvinnut maksaa niin kalliisti meidän yhteisiä opetuksiamme, mutta olen silti kiitollinen, että sain kasvaa ihmisenä. SATURNUS
ANNA LUKKO
VIRPI ANDERS
Sinun lähelläsi
Strippausta, sylitanssia, seuralaispalvelua... Hän on myös vaihtanut pääainetta opinnoissaan ja lukee nyt psykologiaa. Pete oli kirjoittanut puhelinyhtiöön ja pistänyt puhelimen kiinni ja sanonut sitten Annelle, että emme olleet maksaneet laskua. Pete itse tosin syytteli Annea kaikesta ja oli hämmästynyt, kun syytimme häntä ihmisryöstöstä. Kumma kyllä, on olemassa hetkiä, jolloin olen iloinen siitä, että kävi niin kuin kävi. Teki kipeää käydä terapiassa, mutta voitimme siinä kaikki kolme. Lopulta naisen on päätettävä, uskaltaako hän panna kaiken yhden kortin varaan ja kurkottaa todellista rakkautta kohti.
Numero 12 ilmestyy 22.12. Erityisen vaikeaa se on sellaiselle tytölle, joka on täysin kokematon. Anne ei kertonut kaikkea heti kerralla. Niinpä hän tunteekin olevansa oikealla alalla auttaessaan huonommin pärjänneitä kohtalotovereitaan. Luultavasti Anne olisi joutunut Peten verkkoihin, vaikka hän olisi selviytynyt tenteistäkin ja ollut enemmän itse-
Y
varma. hdessä Anne kanssa kävimme terapiassa selvittääksemme, mitä oli tapahtunut syksyn aikana ja sitä ennen. Ei, meidän oli pakko houkutella tarina hänestä ulos pala palalta. Kontrolloivat, manipulatiiviset miehet on mahdotonta tunnistaa hyvissä ajoin. Emme olleet antaneet tyttärellemme tukevaa tunneperäistä pohjaa, millä seisoa. Aika tavallinen valinta sellaiselle, jonka täytyy työskennellä joidenkin asioiden kanssa omassa elämässään. Määrätietoisesti ja hämmästyttävän nopeasti oli Pete pakottanut Annen luopumaan kontakteista muiden ihmisten kanssa. Annesta oli tuntunut, että petimme
hänet, ja minustakin tuntui siltä. kuukauteen. Me tarvitsimme ammatti-ihmisen apua. Mutta Anne olisi pärjännyt paremmin, jos hän olisi uskonut itseensä paremmin ja tiennyt oman arvonsa. Mieheni kanssa meidän oli pakko myöntää, että olimme epäonnistuneet yhden asian suhteen
Kirjoita nimimerkkisi kirjekuoren päälle. Myös muita kuin palkittuja käsikirjoituksia julkaistaan, ja niistä maksetaan julkaisupalkkio. Novellin päähenkilöiden tulee olla 18-30 -vuotiaita. Reginan
Suuri novellikilpailu
I palkinto 900 II palkinto 700 III palkinto 400
Toivomme kilpailuun romanttisia rakkausnovelleja, joiden pituus on 5000 - 6500 sanaa. Laita käsikirjoituksen alkuun nimimerkkisi. Lähetä teksti paperikopiona ja oheista tietokoneen tallennusväline tai sähköpostiosoitteesi, josta tekstin voi tarvittaessa pyytää liitteenä. Tarvittaessa saat lisätietoja päätoimittaja Eeva Vainikaiselta puh. Voittajien nimet tai nimimerkit julkaistaan Reginassa. Palkinnot sisältävät julkaisupalkkion. Kirjoituksia voidaan käyttää sekä Regina-lehdessä että Reginatuotannossa. Toki myös kaikki vuodenajat kattava tarina käy, samoin sellainen, jossa ei ole ajankohtaa. Lähetä novellisi 31.1.2011 mennessä osoitteeseen Regina, Novellikilpailu, PL 246, 90101 OULU. Jos haluat kirjoittaa jostain tietystä vuodenajasta, valitse kesä. Kirjoituksia ei palauteta. Reginassa julkaistavia kirjoituksia voidaan käyttää Regina-tuotannossa sekä Kolmiokirja Oy:n internet-sivuilla ilman erillistä korvausta.
39. Toimitus ei vastaa kadonneista käsikirjoituksista. 044 737 0354, sähköposti eeva. Kolmiokirjan tuotteet ovat kotimaisia, ja se on niiden vahvuus - sijoita siis tarinasi Suomeen. Osallistumista ei ole rajoitettu, vaan sama kirjoittaja voi osallistua useammallakin novellilla. vainikainen@kolmiokirja.fi. Tarinassa saa olla jännitystä, siinä saa olla huumoria, siinä saa olla erotiikkaa, mutta kaikkein tärkeintä on, että siinä on romantiikkaa: että se on aidon makuinen naisen ja miehen välinen rakkaustarina kaikkine vaikeuksineen ja onnenhetkineen. Oheista suljetussa kirjekuoressa yhteys- ja palkkionmaksutietosi (nimi, osoite, henkilötunnus kokonaisuudessaan sekä pankkitilin numero)
J
O
U
L
U
K
U
U
OINAS
21.3.-20.4.
Näyttää siltä, ettet saa tällä kaudella tarpeeksi aikaa itsellesi. 40
SKORPIONI
23.10.-21.11.
Tällä kaudella kannattaa ponnistella tosissaan kaikkien tärkeinä pitämiensä asioiden eteen. Sinut koetaan tällä kaudella tavallista viehättävämpänä, joten myös romanttinen elämäsi on vilkastumassa.
NEITSYT
22.8.-21.9.
Tämä kausi avaa sinulle uuden suunnan rakkauselämässäsi. Jokin sinua pitkään vaivannut ongelma poistuu ja pystyt keskittymään kunnolla niihin uusiin mahdollisuuksiin, joita elämääsi on tulossa. Saat ne hoidettua yllättävän pienellä vaivalla ja sen jälkeen sinulla riittääkin paremmin energiaa niihin elämän iloisiin puoliin. Rakkaudessa olet onnekkain kauden keskivaiheilla.
RAPU
21.6.-21.7.
Tällä kaudella kannattaa aloittaa ne harrastukset ja projektit, joita olet tähän saakka vain pyöritellyt päässäsi. Jos voimia riittää, ne kannattaa suunnata raha-asioiden hoitoon, sillä tällä kaudella olet hyvin onnekas rahaan ja talouteen liittyvissä asioissa. Olisikin hyvä, jos pystyisit järjestämään tilaa myös kiireettömälle rentoutumiselle. Näyttää myös siltä, että olet saamassa yllättäen rahaa epätavallista kautta.
HÄRKÄ
21.4.-20.5.
Elämäsi löytää tällä kaudella sinulle mieleisen suunnan. Huomaat muutokset näin aluksi luultavasti vain elämän yleisenä sujuvuutena, mutta muutoksesta tulee merkittävämpi, jos myös itse alat tehdä töitä onnesi eteen. Mitä pitempään katselet tilannettasi rauhallisesti eteenpäin, sitä viisaamman päätöksen lopulta teet. Nyt voisit parantaa työtilannettasi suhteellisen vähällä vaivalla. Nyt voisit tosiaan parantaa elämääsi monella rintamalla, mutta töitä se vaatii. Onnistumiset nostattavat itsetuntoasi, mikä taas lisää yleistä viehättävyyttäsi. Joko työ tai läheiset ihmiset vievät voimiasi niin, että tunnet olosi jollain tavalla riistetyksi. Oletko valmis tekemään töitä onnesi eteen?. Rakkauselämäsi vilkastuu kauden loppupuolella, mutta vielä ei kannata sitoutua mihinkään liian vakavasti.
VAAKA
22.9.-22.10.
Sinulla on nyt elämäsi ohjat niin tiukasti käsissäsi, että vaarana on, että jotkin mahdollisuuksistasi jäävät sinulta kokonaan huomaamatta kiireesi keskellä. Nyt kannattaakin suhtautua myönteisesti kaikkiin niihin muutoksiin, joita elämääsi ilmestyy, sillä niissä itää uuden onnesi siemen.
KAKSOSET
21.5.-20.6.
Tällä kaudella kannattaa tarttua tarmokkaasti elämääsi vaivaaviin epäkohtiin. Elät nyt onnekkaan tähtikuvion alla ja kaikki, mitä aloitat, lähtee liikkeelle voimakkaassa myötätuulessa. Välttele suuria päätöksiä ihmissuhteissa.
LEIJONA
22.7.-21.8.
Tällä kaudella kannattaa välttää tunteeseen sidottuja päätöksiä. Nyt kannattaa myös panostaa sukuun ja perheeseen, sillä rintamalla on tulossa mullistuksia
/31 Matin Helpot Ristikot Extra .....19 .......... Nyt onkin erityisen tärkeää, ettet luovu itsellesi tärkeistä asioista toisten edun tähden.
Kolmiokirja Oy PL 246 90101 OULU
Tähän 1. Onnistut melkein kaikessa, mihin ryhdyt, joten nyt kannattaa tehdä aloitteita niin ihmissuhteissa kuin työkuvioissakin. /47 Rikos ja rakkaus .......... /20 Sylvin Helpot Ristikot............34 .......... lk postimerkki
41. /41 Matin Helpot Ristikot ............34 .......... /31 Sylvin Helpot Ristikot Extra.....19 .......... Loppukaudesta on kuitenkin tärkeää pitää jalat maan pinnalla.
Automaattisesti jatkuvan tilauksen hinta on 12 kuukauden määräaikaista tilaushintaa edullisempi. 51 .......... /17 Pekan Helpot Ristikot Extra.....29 .......... Automaattisesti jatkuva tilaus on voimassa niin kauan kuin tilaaja toisin ilmoittaa. /45 Timantti .................... /44 Iisakin Ristikot ....................37 .......... TOSI ELÄMÄÄ
JOUSIMIES
22.11.-20.12.
Tällä kaudella raha-asioiden hoitaminen saattaa viedä tavallista enemmän huomiotasi, mutta palkintosi vaivannäöstäsi onkin sitten yllättävän suuri. 51 .......... Vaikka tulevat muutokset ovatkin valtaosin myönteisiä, sinun täytyy pitää huoli siitä, että pidät elämäsi ohjat omissa käsissäsi. 54 .......... Asiakasnumero (numerosarja osoitelipukkeesta)
/
alkaen
KALAT
19.2.-20.3.
Elämääsi astuu tällä kaudella ihminen, jolla on paljon vaikutusta tulevaisuudellesi. Oletko jo pistänyt merkille ujon ihailijasi?
Tilaa vaivattomasti puhelimella -- Soita tilaajapalveluun
08-537 0370
ma-pe klo 08.00-16.00
Käytä oheista palvelukorttia, kun
· haluat tilata Tosi Elämää -lehden tai jonkun muun Kolmiokirja Oy:n julkaisuista. /47 Nyyrikki.....................110 .......... /17 Matin Nasta Ristikot .............22 .......... /21 Iisakin Siluettiristikot ............38 .......... Mitä varmempi olet omista toiveistasi, sitä paremmin tulet onnistumaan. /47 Lääkäri ..................... Uusi osoitteeni on Uusi jakeluosoite Postinro Postitoimip. /23
KAURIS
21.12.-19.1.
Tällä kaudella elämä näyttää sinulla parasta puoltaan. Olet tavallista sosiaalisempi ja nyt kannattaakin pitää huolta siitä, ettei jumiudu neljän seinän sisälle. Elämäsi on menossa toivomaasi suuntaan, mutta ei ehkä haluamallasi vauhdilla. Postitoimip. /17 Iisakin Kryptot Extra..............23 .......... · haluat muuttaa osoitteen.
Tilaushinnat kotimaahan:
12 kuukauden määräaikaisen tilauksen hinta/automaattisesti jatkuvan tilauksen hinta
Regina...................... 54 .......... Tilaajan allekirjoitus
VESIMIES
20.1.-18.2.
Tähdet ohjaavat nyt elämääsi niin tiukasti, että sinusta saattaa välillä tuntua, ettei omilla tekemisilläsi ja päätöksilläsi olet mitään vaikutusta elämääsi. Se on kuitenkin vain harhaa. /34 Iisakin Helpot Ristikot Extra ....19 .......... /26 Sudoku S ...........................22 .......... Pidä kiinni päätöksistäsi.
Osoitteenmuutosta varten. Tiedustele kotimaan ulkopuolelle menevien tilausten hintoja tilaajapalvelustamme.
Tilaa vaivattomasti, soita tilaajapalveluun 08 - 537 0370
TOSI ELÄMÄÄ -LEHDEN PALVELUKORTTI
Tilaan
(lehden nimi)
Tällä palvelukortilla voit tilata jonkin Kolmiokirja Oy:n lehden.
kk:ksi
Osoitteenmuutos, tiedot oheisessa kortissa.
Nimi Lähiosoite Postinro Puh. /99 Kauneimmat Käsityöt.... /45 Tosi Elämää ............... 54 .......... 47 .........
Yön tunteina Lempi ja Veikko kietoutuivat lujasti toisiinsa. Samoin kuin yksi halla voi tuhota kukkivan hedelmätarhan. Veikolle hän kirjoitti sydämensä sanoittamia kirjeitä: "Sinä rakas, kirjoitat ihania kirjeitä. Sota ja kuoleman kauhu alkoi ahdistaa heidän mieliään. Toivon, että saan elää lähelläsi unimaailmassa, kunnes tulet kotiin, ja pääsen asumaan sydämessäsi. Rakastettunsa menettäminen on kauheinta elämässä, se on sielun riutumista kuolemaan. Pelko sodasta oli kuin myrkkymalja, se ei sopinut rakkauden kuvioihin. Kuuma rakkauskesä oli myös 17 -vuotiaalla Lempillä ja 21-vuotiaalla Veikolla. Kun kirjeissäsi tulee pidempi väli, ympärilleni laskeutuu pimeys ja epätoivo. Näinkö lyhyeksi heidän kauniina alkanut elämänsä jäisi. Veikolle tuli kutsu lähteä sotaan. He tanssivat nuoruuden kiihkolla. Kirjettäsi lukiessani koen tunteen kuin istuisin sinun lämpimässä sylissäsi ja nautin juovuttavista suudelmistasi. Rakkaus kutsui rajan taakse
K
esä 1939 oli lämmin. Jäikö heidän rakastelunsa vain yhden yön hurmaksi. Kuten aikojen alussa tapahtui maailman ensimmäisille rakastuneille, Hilma ja Lempikin karkotettiin paratiisista. un nuorten kihlajaisyö valkeni aamuksi, Veikolle koitti totuuden hetki. Hän asetti repun selkäänsä ja yhdessä toisiinsa painautuneina he lähtivät odottamaan bussia, joka tuli erottamaan heidät toisistaan. He aavistivat, että kuolema lähti Veikon matkaan... Kun saan kirjeesi, sydämeeni syttyy valo ja toivo onnestamme. Suomi ja Neuvostoliitto olivat ajautumassa sotaan. Jokaisena yönä olet unissani, hellässä syleilyssäsi. Tämä sota on kuin paholaisen miekka, se surmaa säälimättä nuorta
R. Eron kyyneleet valuivat kuin vuolas virta heidän silmistään. Anna anteeksi, kun puhun kuolemasta silloin, kun elämän mahla virtaa suonissamme voimakkaammillaan. Heidän kesästään tuli unelmien kesä. Lempi luki kirjeen lukemattomia kertoja. Heidän rakasteluhetkensä oli kuin taivaallista unta, josta he joutuivat heräämään liian nopeasti. Sota tuli erottamaan heidät toisistaan. Heidän rakkautensa syttyi luonnon helmassa tanssilavalla. Veikolta tullut kirje oli merkki siitä, että hän oli elossa. He olivat unelmoineet onnen kihloista, mutta heidän osakseen tuli murheen ja epätoivon kihlat. Olen ajatellut niinkin, että jos et tule enää kotiin, silloin minullekin tulee kuolema. Heidän mielikuviinsa ei sopinut ajatus, että rakkauden lujimmatkin siteet voi katkaista kuoleman armoton käsi. Veikko nousi bussiin. Siinä rakkauden ja epätoivon hurmassa heidän sydämensä sulautui yhdeksi. He olivat säilyttäneet puhtaan rakkautensa kihlajaisiin. Ennen sotaan lähtöään
42
Veikko kihlasi Lempin. Pysäkillä he halusivat nauttia toistensa läheisyydestä. akastavaisten pelko muuttui todeksi. Näinkö lyhyeksi tämä ihana nautinto jäi. Eron hetkellä hän sanoi rakastetulleen: Ellen palaa elävänä, tapaamme taivaassa.
K
R
aastava ikävä painoi Lempin mieltä. Sitä muistetaan kuumana kesänä. Heillä oli tunne, että kohtalo antoi heille vähän aikaa. Vaikka meidät erottaa pitkä matka, silti sydämeni on luonasi. Joka päivä hän kävi postissa
Toivon, että tämä kuolemaa kylvävä ihmisten hulluus palaisi järkiinsä. Samalla kirjeesi korostavat ahdistusta ja ikävää, jota sydämessäni tunnen. Tammikuussa tämä kuoleman lähetti tuli Lempin kotiin. Murheellista minun on koteihin kuolemanviestejä tuoda... Tulen seuraamaan sinua rakas elävänä ja kuolleena, niin sanoo sydämeni." Veikon vastauskirjeet olivat elämän, toivon ja epätoivon sävyttämiä: "Minulla on ollut sinua, rakas, pohjaton ikävä. Täällä on ollut taukoamattomat taistelut. Kumpi pojistamme. Minulla on sinulle ilouutinen, jos iloisuudesta voi näissä oloissa puhua: anoin lomaa mennäksemme vihille. Polttavin suudelmin, sinua rakastava Veikko!" Luettuaan kirjeen Lempi painoi sen rintaansa vasten ja pyörähti lattialla häävalssin askeleita. Täällä elämä ja kuolema heittävät arpaa, eikä kukaan tiedä, kenelle arpa lankeaa. Kun sota tuli nuorten rakastavaisten väliin, oli elämän julmuutta vaikea käsittää. äiti toisti kysymyksen. Onko lapsi tulossa. Kirjeesi tuovat hetken lohdutuksen murheeseeni. Taistelujen saatossa katoaa elämän ihanat illuusiot. Pyydän sinua käymään kirkkoherran virastossa pyytämään vihkimiseen tarvittavia papereita. Jumala on kutsunut taivaaseen hänen kihlatun sulha43
S. Minä elämää kokeneena tahdon sanoa, ettei pidä iloita sodan oloissa ennenaikaisesti.
Lempi lopetti tanssinsa, mutta ilo jäi vielä hänen silmiinsä hehkumaan. Mutta sitten loppuivat kirjeetkin.
elämää. Äidin mieleen tuli kolmas henkilö. Minä täällä taistelen rinnallasi elämämme puolesta. äiti kysyi. eurakunnan kirkkoherra toimi sota-aikana kuoleman lähettiläänä. Joudun lopettamaan kirjoittamisen tällä kertaa, meille tuli määräys lähteä etulinjaan taistelemaan vihollista vastaan. Järkyttynyt äiti kysyi kirkkoherralta: Kumpi pojistamme... Jumalan rauhaa, hän toivotti pelokkaille perheenjäsenille. Tulisi rauha ja voisimme ryhtyä
elämään yhdessä ja kasvattamaan lapsiamme vanhuuteemme asti. äiti kysyi. Jumalan sallimuksesta kuolemanviesti ei koske poikianne. Jos kuolema perii voiton, en tule hylkäämään sinua. Kuoleman viestini koskettaa tytärtänne Lempiä. Kuitenkin yritän keskittyä ajattelemaan elämää ja sen jatkuvuutta kanssasi. Veikko tulee vihkilomalle... Vaikka Veikko joutuikin rintamalle, kirjeet kulkivat ja pitivät toivoa yllä. Kunpa olisikin, Lempi tuumasi. Mikä sinut teki noin iloiseksi
Usein hän istui kukkivan omenapuun alla olevassa keinussa ja lauloi heleällä äänellä rakkauslauluja. Veikkokin kuoli parhaassa nuoruudessaan, Lempi tuumasi vaitonaisesti ja lisäsi: Minulla on tunne, että Veikko tulee noutamaan minut taivaaseen. Hän istui rattailla ruumiin etupuolessa. Kaksi kuukautta Lempiä hoidettiin mielisairaalassa, sen jälkeen hänen terveydessään tapahtui käänne parempaan. Hoitava lääkäri sanoi Lempin kriisin olevan ohi. Hän muisteli, kuinka Lempi oli onkinut Myllypurosta elämänsä ensimmäisen kalan, se oli hänelle elämän riemun hetki. aapui toukokuu. Eipä tuota tiedä. Lempi katseli kyynelten takaa arkkua ja hoki: Minä tahdon samaan hautaan Veikon kanssa! Hautajaisten jälkeen Lempin henkinen kunto romahti. Lempi makaa kuolleena Myllypurossa. Mene hyvä lapsi sanankuuloon, se tekee sinulle hyvää ja unohdat kuoleman surun, sanoi uskovainen äiti. Iltapäivällä äiti huolestui. Ehkä hän oli ajatellut viimeisenä hetkenään, että Myllypuron virta vie hänen sielunsa Veikon luokse taivaaseen. Siellä heidän tyttärensä makasi kuolleena virran huuhtomana. Nähdessään kirkkoherran hän joutui paniikkiin pelosta. äiti kysyi. Käki kukkui kesän sanomaa. aikalle hälytetty lääkäri raotti hukkuneen silmäluomia ja ilmaisi osanottonsa: Tyttö riepu. Järkyttynyt poika tuli kotiin itkien hillittömästi. Kauniissa kesäillassa hevonen käveli verkkaisesti kohti kirkonkylää. Lempiä ei tullut kirkosta kotiin säädettyyn aikaan. Ei siinä ole merkillistä, kai me nuoret elämme ties kuinka monta vuotta, sanoi veli. Hän sanoi isälle: Jumalalle kiitos, kun Lempi on päässyt surunsa ohi. Silloin Lempi tuumasi veljelleen: Merkillistä, kun käki kukkui minulle useita kertoja, vaikka sen pitäisi ennustaa jäljellä olevaa elinaikaa. Yöt ja päivät hän tuijotti elottomilla silmillään kattoon. Lempi oli aina ihaillut Myllypuron solisevaa virtaa. Isä ilahtui sanomaan: Niinhän se lääkäri sanoi, että nuorella on unohtamisen kyky. Se oli järkyttyneen isän elämän kurjin tapahtuma, kun hän kantoi kuolleen lapsensa hevosen rattaille. äiti kysyi. Myös velipoika huolestui Lempin viipymisestä. Herra Jumala! Mitä sinä puhut. Hän ei kyennyt irtautumaan kuoleman kahleista. Hän oli odottanut Veikolta kirjettä useita päiviä. Äiti katseli ikkunasta, kun Lempi polki pyörällä kohti kirkonkylää. Äiti nosti lapsensa pään syliinsä ja vuodatti hänelle: Miksi rakas lapsemme teit tämän. elluntaiaamuna Lempi nousi varhain, sanoi äidille lähtevänsä kirkkoon. Isä muisteli tyttärensä lyhyttä elämää. Siellä häntä kohtasi tyrmistyttävä näky: Lempi makasi kuolleena purossa. Tyrmistynyt äiti ja isä kiirehtivät Myllypurolle. Isä toimitti onnettoman lääkäriin. hän kysyi kirkkoherralta. Etkö ajatellut äitiä ja isääsi, minkä murheen meille aiheutit! Isä sanoi hysteeriselle äidille: Meidän täytyy jättää hänet siihen. Noin nuori ja lopetti elämänsä tällaiseen epätoivoon. Vakavankin kriisin jälkeen ihminen
sensa olivat kuivat. Hän ajatteli, että Lempi oli puhunut illalla omituisia asioita taivaasta ja kuolemasta. Otan osaa syvään suruunne, sanoi kirkkoherra. Hän sai hysteerisiä kohtauksia, huusi Jumalaa ja paholaista vuoron perään. Hän lopetti syömisen, ei piitannut siisteydestään. Herra Jumala, Veikko! Lempi huudahti. SODAN VARJO
H
P
44. Ei taivaaseen pääsee elävänä, veli tuumi. Minulla on tunne, että Veikko tulee noutamaan minut taivaaseen, Lempi sanoi.
sensa, kirkkoherra ilmoitti. Lähden ilmoittamaan poliisille! Enhän voi jättää lasta tähän virtaan, äiti vuodatti. Samanaikaisesti Lempi tuli kotiin postista. Ei hän kuunnellut vanhempiensa neuvoja. Hän on kuollut eikä me saada tehdä hänelle mitään, ennen kuin poliisi ja lääkäri antavat luvan, isä sanoi. Lääkäri kirjoitti lähetteen mielisairaalaan lepäämään. Niin kai, kuolla se täytyy, Lempi tuumasi suruvoittoisella äänellä. Ikään kuin vaiston ohjaamana hän lähti ongelle Myllypurolle. Oli helluntaiaatto. Purossa oli niin vähän vettä, että hänen hiuk-
S
V
eikko tuotiin "vihkilomalle" valkoisessa arkussa. Lempi syöksyi huoneeseensa, hänen tuskanhuutonsa oli sydäntä särkevää.
ryhtyy etsimään uutta onnea. Ilta oli kaunis. Hän muisteli Lempiä pienenä, iloisena pellavapäisenä tyttönä. Äiti ja isä olivat mielissään, kun Lempi näytti selviävän kriisistä nuoren tytön onnelliseen elämään. Lapsi kulta. Luonto heräsi kiihkeään luomistilaan, myös Lempi heräsi kesäiseen eloon. Mitä asiaa teillä on. Kerro hyvä Pekka, mitä sinulle on tapahtunut. Asiani on hyvin vakava... Hän on kai mennyt tyttöystävänsä luokse, isä lohdutti
Itse löysin ihaillun ihanneihmiseni vuosikymmeniä sitten työpaikaltani ja pian sain jo käyttää hänen jaloa sukunimeään, kun hän halusi minut puolisokseen. Sijaiset puhuvat helposti toisesta pahaa, varsinkin, jos he löytävät pienenkin syyn siihen. Itse olen kiitollinen, että pääsin paholaisesta eroon. Tämä johtuu siitä, että he kamppailevat kynsin ja hampain työpaikoistaan. Olin tavallinen vaatimaton nainen ja ihan kelpo kristittykin olin tuttavieni mielestä. Kukaan ulkopuolinen ei voinut edes kuvitella, mitä perheessäni tapahtui. Olin ollut aikoinaan koulussa luokan priimus, ja työpaikoillanikin sain kiitosta esimiehiltäni. Elin itse tuollaisen valepukuisen paholaisen kanssa, ja parikymmentä vuotta hän piti minua julmalla tavalla otteessaan. Kilpailisivat ennemmin tämän kaiken maan ylläpitäjän ja luojansa suosiosta, sillä onneksi tulee se
aika, jolloin jokaisen on alistuttava suuremman ja korkeamman edessä. Kirjoita osoitteeseen Tosi Elämää, Juttutupa, PL 246, 90101 Oulu. On kivojakin työkavereita, mutta nämä itsekkäät työntekijät vievät työilon valittamisellaan ja toisten asioihin puuttumisellaan. Hopealle jäävät silloin työnantajat sun muut, joiden suosiossa ovat yrittäneet olla saadakseen pitää työpaikan. Miehen suku oli hyvässä huudossa noissa piireissä, ja kaikki katsoivat, että kylläpä tein hienon naimakaupan, ja asia herätti suurta kateuttakin joissakin kanssasisarissa. Varmaan moni muukin elää tuollaisen toisten ihaileman ihmisen kanssa, joka tosiasiassa on mitä hirvein ja julmin ihminen. Liitä mukaan nimesi, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkitilisi numero. Ehkä se vika löytyy sieltä, mitä te sieltä peilistä katsotte. Jokainen ihminen voisi vähän paremmin, jos luopuisimme edes vähän omasta itsekkyydestämme ja antaisimme toisillemme jonkinlaisen ihmisarvon ja tunnustuksen vaikka sanomalla: kiitos, kun olet olemassa. Hän omaksui kuitenkin aivan sairaan ja sadistisen uskonnollisuuden, ja jostakin syystä hän alkoi uskoa, että minä, hänen vaimonsa, olin erikoisen paha ihminen ja että hänen oli ryhdyttävä tositoimiin, että pahuuteni murtuisi. Mies oli perehtynyt aikaisemmin erilaisiin henkimaailman asioihin, ja koska itse olin ollut tekemisissä kristillisten seurakuntien kanssa, hän alkoi kulkea niissä. Minä tiedän kuitenkin, millainen hän oikeasti on, joten tiedän, että hän esittää nyt vain erilaista roolia uudelle vaimolleen. Tässä nykymaailmassa vallitsee itsekkyyden henki. Ja pysyköön vaimo valheonnessaan. Työpaikoilla tavoitellaan omia etuja ja puututaan kärkkäästi toisten virheisiin. Kukaan ei saa olla muita parempi. Tämä maailma on täynnä itsekkyyttä ja itsekkäitä ihmisiä. Jos en olisi niin eläinallerginen, niin kodissani olisi paljon lemmikkieläimiä. Aina kun joku ihminen ei ole töissä, hänestä liikkuu mitä ihmeellisempiä juttuja. MIRJA
Juttutupa odottaa juuri sinun ajatuksiasi ja mielipiteitäsi. Lopuksi vielä: te kaiken maailman valittajat sun muut, katsokaapa jonain aamuna peiliin. Onneksi minun ystäväpiirini koostuu hyvin paljon epäitsekkäistä ihmisistä. Valitettavasti olin yhtä tietämätön tuon ihmisen todellisesta luonnosta kuin kanssasisareni, ja kun karmea todellisuus alkoi minulle paljastua, kukaan heistä ei voinut uskoa, että mieheni oli täydellinen peto ja paholainen sielultaan. Onneksi hän löysi lopulta
uuden vaimon, jolle hän on nyt se "ihanneihminen", jollaisena kaikki häntä pitivät. Julkaistusta kirjoituksesta maksetaan 5 euron palkkio. Hoidan näitä lemmikkejäni rakkaudella, ja he ovat löytäneet paikkansa sydämestäni. 45. Kun teillä ei ole koskaan ollut todellisia ongelmia vielä, niin te valitatte tyhjää elämäänne muille. Mieheni käyttäytyminen oli kuitenkin täysin järjetöntä ja kärsin hänen takiaan mitä hirveintä henkistä tuskaa. Juttu tupa
ELIN PAHOLAISEN KANSSA Elvis laulaa paholaisesta valepuvussa, ja Raamattukin sanoo, että paholainen voi pukeutua valkeuden enkeliksi. MAIJASTIINA ITSEKÄS MAAILMA Tässä ollaan ja tähän on tultu. Minulla on kuitenkin muutama lemmikkieläin, joita voin pitää allergiastani huolimatta. Jouduin mitä julmimman hengellisen väkivallan kohteeksi ja olipa liitossa hieman fyysistäkin väkivaltaa, mutta kaikkihan oli vain "minun parhaakseni"
Välillä, kun omat sanat eivät ole riittäneet, on pitänyt kuunnella toisten sanomia. Pikkuhiljaa hän raotti sydämensä rakkausosaston ovea ja päästi lahjan sisään. Mutta nyt on aika laittaa ruusutarhan portti kiinni. Uusi kesä tulee vielä, ja kaikki ruusut eivät ole edes kukkineet, mutta romantiikan ruusutarhassa saattaa rupsahtanutkin kukka herätä uuteen kukintaan. Sitä, miten se tapahtui, ei tässä kerrota, mutta hän löysi valon ja tarkoituksen elämälleen. Olette saaneet kurkistaa pienestä raosta siihen osaan tarhaa, jonka salaisuuksia ei ole tarkoitettu kaikkien katsottavaksi. Se saa silmät säihkymään, painuneen ryhdin kohoamaan. Eräänä päivänä surullinen nousi tuolinsa uumenista, otti elämänsä ohjat hetkeksi haltuunsa ja lähti etsimään sisältöä tyhjään mieleensä. Koskaan ei pidä sanoa ei. Jos ei kohtalo olisi puuttunut peliin, voi olla, ettei häntä olisikaan enää. Tunteitaan ei pidä pelätä, vaikka ne joskus tuottavat tuskaakin. urullinen on monesti ihmetellyt, miksi kohtalo halusi antaa tämän lahjan, mutta takaisin hän ei sitä luovuta, vaan kantaa koko loppuelämänsä itsessään. Siellä hän hellii lahjaansa kuin parhainta aarretta, hellii ja palvoo. Onko jutussa tosipohjaa, sen saa lukija itse päättää. Joka aamu, kun surullinen avaa silmänsä, hän kiiruhtaa rakkautensa ruusutarhaan hellimään kalleinta aarrettaan, hoivaamaan tunteidensa kohdetta ja vasta sitten antaa arjen tulla mieleensä. Aluksi kohtalo tarjosi pitkän rivin yhteydenottoja, joista vain yksi ja ensimmäinen tuntui sopivalta, ikään kuin kolahti nykykielen mukaan.
46
I
Surullinen halusi lopulta, muutaman viikon jälkeen, tavata ihmisen, jota oli opetellut tuntemaan nykyviestimien kautta. Mukaan ovat tulleet milloin Jamppa Tuominen, milloin Reijo Taipaleen laulut, monet runot ja arjessa unohtuneet kauniit kielen kukkaset. Kohtalon lahja
elämään pettyneelle
Elämä ei tuo mukanaan pelkkiä pettymyksiä, vaan joskus se tuo myös odottamatonta onnea. Joskus vain kohtalo haluaakin vaikeuksien sijasta jakaa onnensirpaleita, välillä oikein kaatamalla ja nimenomaan silloin, kun luulee kaiken olevan ohi. Surullinen muuttui iloiseksi, nuortui ainakin kymmenen vuotta kertarysäyksellä. Kun antaa tunteensa kohtalon käsiin, saa varautua myös kyyneliin. LISBET. Kohtalo antaa surun tilalle ilon ja onnen, elämän ja elämänhalun. Monet asiat vaikeuttavat näitä hetkiä, monet itkut entinen surullinen on itkenyt, tuhannet kyyneleet vuodattanut, mutta ne on pyyhitty pois ilon päivänä. Suruunkin voi kuolla, koska se lannistaa elämänhalun ja laskee vaivat ja vastukset torjunnan läpi. Kun näin käy, voi ihminen pelästyä, sillä onni tuo mukanaan aina myös kyyneleitä.
K
erron nyt pienen tarinan rakkaudesta. Kohtalo oli päättänyt antaa kerrankin kunnollisen lahjan, mielettömän upean ihmisen, jonka kanssa kaikki sujui, puhumisesta ja kirjoittamisesta lähtien. Pää nousee siiven alta ja jalat tanssivat kepeästi vähintäänkin valssia.
hminen, josta kerron, istui pitkään suremassa yksinjäämistään. Se loppuelämä ei ehkä ole kovinkaan pitkä, kukaanhan ei tiedä, mutta on se nyt tuhat
S
kerta mielekkäämpi kuin ilman kohtalon lahjaa. Kun he joskus tapaavat, elämä on juhlaa. Takaisin saa monin verroin enemmän, kuin on pistänyt peliin. Se oli jännittävä päivä ja hetki, kun he seisoivat vastatusten surullisen ovella
Tunteitaan ei pidä pelätä, vaikka ne joskus tuottavat tuskaakin. Takaisin saa monin verroin enemmän kuin on pistänyt peliin.
47
Katsoin hämmästyneenä parin sekunnin ajan takaisin ja käänsin sitten vaivautuneena pääni pois; Kati kun ei sitä tehnyt. Olin päässyt teollisuusalan koulutukseen, ja oli ensimmäisen kurssipäivän aamu. Minä jätin mainitsematta sinkkuuteni, sillä en halunnut mitenkään mainostaa sitä joukossa, jossa suurin osa oli miehiä.
eurasi kahvitauko. Vaistosin, ettei hän pitänyt minusta, vaikka emme tunteneetkaan toisiamme. Joukossamme oli seitsemän miestä ja kolme naista. Eila jutteli tasapuolisesti meille mo-
S. Kolmas meistä naisista oli Eila, viisikymppinen, naimisissa oleva entinen ompelija. En oikein ymmärtänyt, mikä siinä niin erikoista oli aivoilla ja käsillähän työtä tehtiin, joten sukupuolen luulisi olevan toisarvoinen asia. Selasin lehteä pystymättä kuitenkaan keskittymään lukemiseen; sen verran ensimmäinen päivä uudessa ympäristössä jännitti. Sitä en osannut ennustaa, että tästä huolimatta Kati takertuisi minuun niin kovasti, että tuntisin tukehtuvani hänen seuraansa. Opettajan puheen jälkeen vuorossa oli esittelykierros, jossa jokainen kertoi lyhyesti itsestään. Työkaveri irrota otteesi minusta!
Se, että Kati ei pitänyt minusta, kävi selväksi jo ensimmäisestä katseesta. Kuulin, että minua tuijottanut Kati oli ollut aikaisemmin toimistotöissä, kuten minäkin. Aioin olla niin ahkera ja oppivainen kuin mahdollista, sillä halusin olla noiden työhön valittujen joukossa. Olin ollut jo kauan työttömänä ja kärsinyt tilanteesta. Minulla oli oudon epämukava olo hänen seurassaan. Siinä katoksen alla seisoessamme minulle tuli hullu tunne kuin olisimme olleet pikkutyttöjä leikkimässä jotain "Ootsä mun vai tuon kaa" -leikkiä. Kati oli saman ikäinenkin kuin minä eli kolmevitonen, mutta perheestä hän ei maininnut mitään. Menimme luokkaan, jossa opettaja kertoi, mitä kaikkea lähes vuoden kestävä kurssi pitäisi sisällään. Olin innoissani, sillä jo valintahaastattelussa opettaja oli väläyttänyt esille mahdollisuuden, että mikäli hoitaisimme homman hienosti, olisi ainakin osalla meistä kurssin
48
E
jälkeen tiedossa varma työpaikka eräässä tehtaassa. Tai ei kai siinä juuri vaistoa tarvittu, kun toinen mulkoili kuin halpaa makkaraa. En tiedä, vaistosinko, että minua tarkkailtiin, mutta kun nostin silmäni lehdestä, kohtasin Katin vihreiden silmien terävän tuijotuksen. Eilaakaan Kati ei tuntenut entuudestaan, mutta jostain syystä hän jopa välillä hymyili tälle puhuessaan. "Mitäpä tuijotat", teki mieleni sanoa, mutta sitten opettajamme saapui ja unohdin koko jutun. Kahvin jälkeen menimme ulos vilvoittelemaan, eikä Kati vieläkään sanonut minulle sanaakaan. Yhteistyö Katin kanssa oli sellaista piinaa, että olin valmis melkein mihin tahansa karistaakseni hänet kannoiltani.
nsimmäinen asia, jonka Katissa huomasin, oli katse. Kati, joka istui minua vastapäätä Eilan vieressä, vain nyökytteli. Siltä istumalta sovin Eilan kanssa, että toisimme kahvipaketit vuorotellen pukuhuoneeseen, ja minä toisin ensimmäisen jo heti huomenna. Ensimmäisenä päivänä tulokahvit juotiin talon piikkiin ruokalassa, mutta vastedes kahvit sai juoda omalla kustannuksellaan joko ruokalassa tai pukuhuoneessa, jossa oli sentään keitin talon puolesta. Opettaja kiitteli meitä "tyttöjä" rohkeudesta, kun olimme uskaltautuneet miesvaltaiselle alalle. Muiden oppilaiden tavoin istuin koulutuskeskuksen aulassa odottamassa opettajaamme, joka oli luvannut tulla hakemaan meidät siitä kello kahdeksalta
Tunsiko hän minut jostain; olinko tehnyt hänelle joskus jotain pahaa, mitä en nyt muistanut, tai silloin joskus edes huomannut tehneeni. Huono itsetunto, päättelin. Päätin, että jos Kati ei haluaisi puhua minulle, en minäkään suotta enää yrittäisi. lemmille, ja samaa yritin minäkin, mutta Katilta ei vain herunut vastakaikua. Lopulta oikein suutuin itselleni miksi minä annoin jonkun tuntemattoman ihmisen viedä mielenrauhani. Opettaja sanoi, että
työt tehtäisiin pareittain, ja tajusin heti, että Kati varaisi jo etukäteen Eilan parikseen, joten minä joutuisin jonkin miehen kaveriksi. Koetin lohduttautua sillä, että en minäkään voinut sanoa pitäväni Katista. Aivan kuin hänen katseensa olisi porautunut sisälleni ja samalla ilmaissut, ettei siellä ollut mitään mainittavan arvoista. Hän kertoi, että ensimmäinen viikko olisi pelkkää teoriaa, mutta jo toisella viikolla alkaisimme opetella käytännön töitä. Ihmettelin, miksi. Mikäpä siinä; kaikki porukan miehet vaikuttivat mukavilta, ja uskoin, että yhteistyö sujuisi hyvin heistä kenen kanssa tahansa.
V
iikon mittaan Katin jäätävä käytös minua kohtaan alkoi sentään hieman sulaa; hän jopa suvaitsi puhutella minua aivan oma-aloitteisesti joitakin kertoja, kun vietimme kolmestaan kahvi- ja ruokatauot pukuhuoneessa. Jos olisin itsevarmempi, vähät välittäisin asiasta. Tunsin kutistuvani pieneksi, vaikka olimme suunnilleen samanmittaisia. Hän näytti omineen Eilan kaverikseen, mutta minua hän vain tyytyi silmäilemään totisena. Katilla oli merkillinen taito järjestää kasvoilleen ilme, joka oli yhtä aikaa tarkkaileva ja välinpitämätön. Olin huojentunut, kun palasimme sisätiloihin. Kierroksen jälkeen menimme varastoon, jossa opettaja jakoi jokaiselle haalarit, kengät sekä työkalupakin. Sen verran omituisen ensivaikutelman hän itsestään antoi. Olisi kuitenkin melkoisen vaikeaa leikkiä mykkää koko kurssin ajan, varsinkin, kun saattaisimme joutua tekemään töitä yhdessä. Ja miksi minua niin kovasti vaivasi se, ettei minusta pidetty. Ja tuo hiljaisuus olisi vielä jotenkin menetellyt olisin pitänyt häntä ujona, ellei hän olisi silmäillyt minua niin avoimen vihamielisesti. Asian pohtiminen valtasi ajatukseni niin, etten pystynyt keskittymään, kun opettaja kierrätti meitä ympäri oppilaitosta paikkoja esitellen. Mutta vaikka miten kaivelin muistiani, en uskonut meidän tavanneen koskaan aikaisemmin. Ruokalassakin olisi voinut syödä, mutta tuli paljon hal49
Siitä huolimatta kurssi ei ollut pelkkää huulenheittoa; kaikki opiskelivat tosissaan. Eila oli jäänyt juttelemaan jonkun kanssa, eikä sillä hetkellä istunut seurassamme. Kun oppilaitoksen johtaja oli lähdössä eläkkeelle, kakkua tarjottiin tasapuolisesti kaikille. Eila oli luonteeltaan iloinen ja puhelias, ja hänen ansiostaan tauot olivat viihtyisiä. Opettaja kierteli oppilaiden joukossa seuraten töiden sujumista, mutta välillä saatoimme joutua kauankin yksin pähkäilemään, kuinka jokin asia pitäisi tehdä. Siinä vaiheessa en iloinnut muiden mukana, tunsin vain pahaa mieltä Katin käytöksen takia. Kerran Kati yritti kaikin voimin vääntää mutteria auki, mutta ei jaksanut. No en varmasti! Kati puuskahti siihen sävyyn kuin olisin ehdottanut jotain todella idioottimaista. Kati käyttäytyi kuin minua ei olisi ollut olemassakaan. Jos Eila ei halunnut vielä lähteä, Katikin jäi halliin, ja he tulivat sitten yhdessä pukuhuoneeseen. Kun palasin pöytään, Kati istui tyhjä kuppi edessään ja mulkoili minua sen näköisenä kuin olisin tehnyt suurenkin virheen. Yritin selittää itselleni, että joskus toisen naamataulu ei vain yksinker-
P
O. Ehkä koko kurssi olisi tuntunut täydelliseltä, ellei kuitenkin aina olisi sattunut jotain pientä, joka onnistui pilaamaan hyvän tuuleni ja sai aina uudelleen ihmettelemään, mikä minussa oli vikana Katin mielestä. Opiskeluun pystyin onneksi keskittymään; ala vaikutti erittäin mielenkiintoiselta, ja toivoin todella saavani itselleni siitä uuden ammatin. Toisesta viikosta lähtien meillä oli aina ensin kaksi teoriapäivää, ja loppuviikko käytäntöä hallissa. Toisin kuin olin etukäteen uumoillut, miesopiskelijat eivät millään tavoin väheksyneet meidän naisten mahdollisuuksia oppia tämä ammatti siinä, missä hekin. On se kumma, kuinka joku vieras ihminen pystyy vaikuttamaan minuun tällä tavoin, manailin itsekseni. Joskus heidän jutuilleen sai nauraa kaksin kerroin kippurassa, ja tuskin oli edellisestä ehtinyt toipua, kun joku jo murjaisi uuden vitsin. Poistuin paikalta päätäni
pyöritellen: en todellakaan ymmärtänyt tuota naista. Katipa sieppasikin avaimen kädestäni ja ojensi sen Eilalle! Lopulta opettaja tuli apuun, ja hänkin sai tehdä kauan töitä, ennen kuin sai kiinni jumittuneen koneen osan auki. Eipä oikein ymmärrä huumoria, ajattelin omahyväisesti; minä sentään ymmärsin!
50
Kati käyttäytyi kuin minua ei olisi ollut olemassakaan. Mutta jos Eila ehti sanomaan ensin, että nyt kahvi tai ruoka maistuisi, oli Katikin heti riisumassa käsineitään. Hallissa työskentely merkitsi sitä, että saimme opettajalta tehtäviä liittyen asioihin, joita olimme alkuviikosta teoriassa opiskelleet. Kun kuulimme, että kahvitkin olivat sinä päivänä ilmaiset, menimme tietenkin ruokalaan kahville. En vain millään keksinyt syytä tähän, vaikka kuinka mietin. Muutamat miehistä olivat oikein leppoisia huuliveikkoja, jotka piristivät jokaista päivää osuvilla sutkauksillaan. Minusta tuntui taas, että olimme kuin pikkutyttöjä tai ainakin Kati oli, ja hän oli päättänyt, ettei "leikkisi mun kaa". lin innoissani, kun käytännön opettelu alkoi. Eilan ehdotuksille hän tietenkin oli aina asiaankuuluvan avoin ja jopa kyseli hänen mielipiteitään. Kati ei peitellyt minua kohtaan tuntemaansa vastenmielisyyttä; se tuli esille vähän väliä. Olimme juoneet jo kupilliset, kun ehdotin Katille, että kävisimme hakemassa toiset palat kakkua. ari päivää teimme töitä hallissa kolmestaan, kun minun parini oli sairaana. Minulla oli inhottava tunne, että Kati puhui minulle vain Eilan takia oli pakko, ettei Eilan silmissä olisi vaikuttanut huonokäytöksiseltä. Kun ilmoitin lähteväni tauolle, Kati ei koskaan reagoinut mitenkään, ellei Eilakaan niin tehnyt. Jos esitin jonkin ehdotuksen, hän teeskenteli kuuroa.
Hymyni olisi hyytynyt, jos olisin tiennyt, että omasta nauramisestani koituisi myöhemmin vaikeuksia. Huomasin, että Kati nauroi harvoin miesten jutuille tai millekään vitseille ylipäätään. Miksi ihmeessä minun täytyy piitata pätkääkään koko jutusta, eihän kaikkien tarvitse pitää minusta, se riittää, että edes joku pitää! Tällaisia keskusteluja kävin välillä kotona ääneen itsekseni. Ärsyyntyneenä Katin äänensävystä lähdin hakemaan lisää kahvia ja kakkua. Yritin olla välittämättä siitä vaivautuneesta tunnelmasta, joka laskeutui paikalle heti, kun Eila poikkesi pois paikalta. Sitten Eila tuli pöytään ja kahvit juotuaan hihkaisi: Onpa hyvää kakkua, pitää ihan hakea lisää, ota sinäkin, Kati! Kati ponkaisi heti pystyyn ja seurasi Eilaa kuin hai laivaa kakkupöydän luokse. Koetin parhaani mukaan hyväksyä Katin sellaisena kuin hän oli, mutta silti saatoin vaivata päätäni jutulla iltaisinkin, sen sijaan, että olisin levännyt vapaa-ajalla ja irrottanut ajatukseni kurssiasioista. Sain parikseni toisen pahimmista vitsiniekoista, joten ensin kaikki tuntui sujuvan loistavasti. Valtava kakku oli ruokalassa erillisellä pöydällä, ja siitä sai kuka tahansa käydä ottamassa. Kun Katin ote jakoavaimesta herpaantui, otin sen käteeni tarkoituksenani yrittää auttaa. Testattiin siis, oliko oppi mennyt niin hyvin perille, että se toimi myös käytännössä. vemmaksi kuljettaa omat eväät mukana. Tiesin, että Katista ja minusta ei koskaan tulisi mitään ylimpiä ystäviä, mutta eipä tarvinnutkaan tulla, minulla oli ystäviä aivan riittämiin; näin koetin itselleni puhella. Jos esitin jonkin ehdotuksen, hän teeskenteli kuuroa
Itse asiassa hän oli heti ensimmäisestä aamusta alkaen huomattavasti ystävällisempi minua kohtaan kuin aikaisemmin. Olin huomannut, että hän ujosteli miesopiskelijoita. Joku toinenkin lopetti, ja kun meitä oli edelleen parillinen määrä, opettaja määräsi minut Katin pariksi. Kun lausuin ajatukseni ääneen, Kati mulkaisi minua aina yhtä ärtyneenä ja tiuskaisi: Kyllä minä sen tiesin! "No, miksi et sitten sanonut", pyöri kielelläni, mutta nielaisin sanani. Jopa meidän aiempi koulutuksemme oli sama, ja olimme olleet samantyyppisissä työtehtävissäkin. Siinä tilanteessa oli vain jotenkin pyrittävä pysymään hyvissä väleissä. Oikeastaan se oli paine, sillä töihin pääseminen riippuisi siitä, miten hyvin menestyisimme. Mutta toisaalta parempi sekin kuin jatkuva hyljeksiminen.
E
S
nsimmäiset viikot sujuivat melkoisen kankeasti, niin että iltaisin olin henkisesti aivan uuvuksissa. Kati oli herkkä loukkaantumaan, ja silloin vasta oli piru merrassa, jos hän suuttui. Oli kai todennut, ettei vaihtoehtoja juuri ollut, jos aioimme saada yhdessä jotain aikaan. Ja vaikka olisinkin ollut mielin kielin, ei ollut mitään takeita siitä, että sillä olisi mitään vaikutusta. Se oli piinallista, sillä Kati oli pikkutarkka mietiskelijä, joka punnitsi eri vaihtoehtoja kaikilta mahdollisilta kulmilta, ennen kuin uskalsi aloittaa. Katselin televisiota ja luin paljon, sekä sisustin kotiani kirpparilöydöillä. Katillakin oli kissa, ja kun harrastukset olivat samat kuin minullakin, löysimme edes jotain puhuttavaa. Vaikka vähitellen opimme jutustelemaan niitä näitä, minusta tuntui aina kuin Kati olisi pitänyt pystyssä näkymätöntä muuria välissämme. taisesti miellyttänyt, eikä sille mahtanut mitään Kati ei voinut mitään sille, ettei pitänyt minusta. Näin jälkeenpäin minua huvittaa, kun muistan, millaista ponnistelua se oli meille molemmille; emme pitäneet toisistamme, mutta olosuhteiden pakosta jouduimme toimimaan yhdessä. Huomasin jo varhain, että Katilla oli valtava tarve näyttää tietävänsä asioita. Kurssin alussa meillä oli kuukauden koeaika, eräänlainen alaan tutustuminen, jolloin koulutuksen saisi lopettaa ilman, että työkkäristä rapsahtaisi karenssia. Aina kun tein näin, hän kivahti: Kyllä minä tiedän! Tämä johti pian siihen, että kun meillä oli työ edessä, minun oli hillittävä kieleni ja annettava Katin miettiä, mistä työ aloitettaisiin ja mitä sitten tehtäisiin. Minua kiukutti, sillä koin Katin muuttuneen käytöksen teeskentelynä, johon hän oli pakon edessä joutunut. Hän halusi aina olla viisaampi kuin minä. Tämä kävi hermoilleni, sillä hän halusi osoittaa tietämystään silloinkin, kun sitä ei ollut. Hän ei selvästikään ollut kiinnostunut tutustumaan minuun syvällisemmin, mutta sehän sopi minulle, sillä halusin itsekin pitää välimatkaa
häneen: olimme niin erilaisia ihmisiä. Kuukauden kuluttua Eila tuli siihen tulokseen, ettei ole alasta tarpeeksi kiinnostunut ja ilmoitti jäävänsä pois. Ei Kati sitä suoraan sanonut, mutta aavistin, että hän olisi tuntenut olonsa epävarmaksi työskennellessään miehen kanssa. Miten yhteistyö muka onnistuisi. Mutta ei ollut helppo hyväksyä sitä, että jatkuvasti tapahtui jotain, mikä sai minut tuntemaan itseni syrjityksi, vaikka en ollut tehnyt Katille mitään pahaa. Kun meillä oli edessä jokin uusi tehtävä, Kati ei sietänyt lainkaan sitä, että minä aloin esittää omia ajatuksiani siitä, miten tuo työ kannattaisi aloittaa ja miten siitä edetä. Kerroin olevani sinkku ja omistavani kaksi kissaa. Tämä johti jatkuvasti hermoja repiviin tilanteisiin, kun minun olisi pitänyt esittää tyhmempää kuin olinkaan, vain pitääkseni Katin tyytyväisenä. Nyt, kun meidän piti opetella koneiden käyttöä kahdestaan, Kati ei enää pystynyt leikkimään kuuro-
mykkää. En kuitenkaan halunnut kerjätä Katin hyväksyntää mielistelemällä häntä käyttäytymällä ylenpalttisen ystävällisesti yrittäen yhä uudestaan ja uudestaan sulattaa jäätä. Alussa tilanne suorastaan ahdisti minua. Katilla oli yhtä vähän kokemusta kyseisestä alasta kuin minulla, eli ei ollenkaan, mutta silti hän halusi myös opettajan silmissä antaa vaikutelman kuin tietäisi ja ymmärtäisi heti kaiken. Kun opettaja neuvoi
51. Siihen en alentuisi, sillä inhosin teeskentelyä. Kati oli äärimmäisen pidättyväinen, eikä paljastanut paljoakaan henkilökohtaisesta elämästään, enkä minäkään sattuneista syistä halunnut puhua paljoa omastani. Joten minä kai olin sitten se kahdesta pahasta pienempi. ittenpä tapahtuikin jotain, mikä pakotti Katin muuttamaan asennettaan minua kohtaan ainakin jossain määrin. Ei hän tietenkään malttanut olla painottamatta sitä, miten kurjaa oli, että Eila oli lähtenyt. Se asia meitä yhdisti, että olimme kumpikin ahkeria, ja meillä molemmilla oli into onnistua opinnoissa. En tietenkään aina jaksanut olla hiljaa, jos olin jo keksinyt jotain, kun Kati vielä pyöritteli piirustuksia käsissään jahkaillen. Mutta yllättäen Kati sanoikin haluavansa tehdä töitä mieluummin minun kuin jonkun miehen kanssa. Kun istuimme tauoilla pukuhuoneessa joka päivä, aloimme pikkuhiljaa jutella muistakin kuin vain koulutukseen liittyvistä asioista. Ehkäpä muistutin jotakuta toista, joka oli loukannut häntä. Aioin jo ehdottaa Katille, että suoritettaisiin "parin vaihto", eihän opettajan puhe mitään Jumalan sanaa ollut. Ajan myötä tilanne kuitenkin helpottui, kun opimme jollain lailla tuntemaan toisiamme. Silti en voi sanoa, että minulla olisi koskaan ollut Katin kanssa täydellisen helppoa
Mutta pikkuhiljaa hymyni hyytyi; kiitos Katin happaman paheksunnan. Onneksi miesten kanssa jutellessa vitsit sinkoilivat, ja silloin sain nauraa sydämeni pohjasta. hän ärähti. Katihan ei kestänyt sitä, että minäkin joskus tiesin ja keksin jotain. Niinpä opettaja meni lankaan ja alkoi pitää Katia fiksumpana ja minua tyhmempänä osapuolena, joka oli aina kyselemässä kaikenlaista. Joka päivä eteen tuli uusia ja outoja juttuja, jotka aiheuttivat päänvaivaa itse asiassa koko käytännön opiskelu oli yhtä ongelmien ratkomista, ja kuitenkin hänen piti aina esittää olevansa kaikesta jo hyvin perillä. Täytyi vain toivoa, että siinä tapauksessa emme joutuisi tekemään yhteistyötä. Usein mieleni teki tokaista Katille, että mitä sinä täällä yleensä teet, kun tunnut jo tietävän kaiken, voisit mennä jo suoraan töihin!
K
erran sattui tilanne, joka sai minut naureskelemaan sisäänpäin. Koska Kati kutsui Kalle-kissaansa huushollinsa isännäksi, oletin hänen ilman muuta olevan sinkku kuten minäkin. hän alkoi jankuttaa. meitä, Kati nyökytteli koko ajan kiivaasti ja toisteli noita iänikuisiaan: Joo, kyllä minä sen tiesinkin! Niin, sitä minä juuri arvelinkin! En ymmärtänyt, miksei hän voinut reilusti myöntää olevansa yhtä tietämätön kuin minäkin; mehän olimme vasta opettelemassa asioita. Tätä "keskustelua" käytiin muutama päivä putkeen, ja olin aivan poikki vielä illalla kotonakin. Mutta sain huomata, että teinpä niin tai näin, aina meni väärin päin. Usein kaikki meni niin pahasti pieleen, että ei voinut muuta kuin nauraa hekottaa. Huomasin, että henkinen uupumus saattoi olla aivan yhtä raskasta kantaa kuin fyysinenkin. Kyllästyin kuulemaan tuota "Kyllä minä
tiedän" -hokemaa ja sitä, että jouduin varomaan sanojani jatkuvasti. Juurihan hän oli niin kovasti vakuutellut tajuavansa kaiken täsmälleen niin kuin pitikin. Joo, kyllä minä tiedän, Kati jälleen kerran lausahti, kun opettaja hoksasikin yhtäkkiä: Hetkinen, nythän minä huomaan, ettei se niin menekään, vaan aivan päinvastoin! Olin vahingoniloinen, kun Katilta meni hetkeksi konseptit sekaisin, eikä hän osannut sanoa mitään. Katin seura tuntui imevän minusta kaiken energian. Tilalle tuli vain entistä ahdistavampi olo ja välillä harkitsin, että menisin opettajan puheille ja sanoisin haluavani työskennellä jonkun toisen kanssa. Joskus sentään tunnelma oli peräti rento; ei kuitenkaan hallin seinien sisäpuolella. Miksi sinä olet noin totinen, oletko sinä suuttunut minuun jostain. Oli raskasta, kun piti koko ajan antaa toisen loistaa tietämyksellään, enkä itse päässyt kokemaan minkäänlaista oivaltamisen iloa. Kun en enää jaksanutkaan nauraa, Kati huolestui siitäkin. Se merkitsi sitä, että jos me molemmat pääsisimme töihin, meistä tulisi työkavereita. Katikin jopa alkoi joskus naurahdella miesten jutuille, mutta mitään yhteistä naurun aihetta emme koskaan löytäneet. Kati oli erityisen kiinnostunut sinkkukirjoista, joita hän luki kuin liukuhihnalta. Tietysti meille sattui monenlaisia kommelluksia, kun opettelimme ennestään tuiki tuntemattomien töiden tekoa yhtä vieraiden koneiden kanssa. Mutta Kati ei moista huumoria ymmärtänyt. Yleensä olen luonteeltani iloinen ja näen monissa asioissa niiden koomiset puolet. Opettaja selitti meille jotain asiaa, ja tapansa mukaan Kati nyökytteli ja toisteli ymmärtävänsä ja olevansa täsmälleen samaa mieltä opettajan kanssa, vaikka kyseinen tehtävä oli erityisen kinkkinen, emmekä olleet aikaisemmin tehneet vastaavanlaista. Uusien asioiden opettelu ja ruumiillinen työ veivät kylliksi energiaa, ja sitten piti vielä osallistua tällaisiin henkisiin mittelöihin!
V
älillä odotin jo kiihkeästi koulutuksen loppua. "Sinkkuelämää" oli hänen lempisarjansa, ja "Elämäni sinkkuna" hänen lempielokuvansa. Jos hän joskus mainitsi tekemisistään, hän puhui siihen tyyliin kuin olisi aina
6 52. Monesti jouduin kauankin vakuuttelemaan, että niin en suinkaan tehnyt ja selittämään yhä uudestaan, miksi sitten nauroin, enkä siltikään tahtonut saada Katia vakuuttuneeksi siitä, etten pilaillut hänen kustannuksellaan; sen suhteen hän oli hyvin epäluuloinen. Kurssilla oleminen oli muodostumassa ilottomaksi paarustamiseksi, etenkin, kun arvoisa "kollegani" ei kestänyt edes minun nauruani. Tämän takia minä olin se, joka esitti jatkuvasti kysymyksiä opettajalle ja haki hänet apuun aina, kun olimme neuvottomia. Tauoilla saatoimme jutella kissoista, kirjoista ja tv-ohjelmista, ja silloin pingottaminen unohtui hetkeksi. Mitä sinä naurat. Miten sitten jaksaisin. Tässä ei ole mitään nauramista! Alussa jaksoin pitää puoleni: Jos kerran nauran, niin silloinhan siinä on nauramista, totesin ja jatkoin, että minulla on oikeus nauraa, jos minua naurattaa, eikä Kati voinut sitä estää. Kati kysyi usein, vaikka juuri olisi tapahtunut jotain koomista, esimerkiksi oman haalarini lahje oli tarttunut koneen vipuun kiinni. minä jankutin takaisin. Mistä minä sinuun olisin suuttunut. Nauratko sinä minulle. Asiassa oli vain yksi mutta: mahdollisesta työpaikasta puhuessaan opettaja oli maininnut vain erään tietyn tehtaan nimen. Mutta vähitellen Kati nujersi tämänkin puolen minusta, ainakin silloin, kun olin hänen seurassaan. Tietenkin tällaiset toistuvat pitkät keskustelut, tai pikemminkin jankutukset samasta aiheesta uuvuttivat minut niin, että pian ei minuakaan
juuri naurattanut
räänä lauantaina kävelin kaupungilla, kun huomasin Katin kulkevan käsikkäin jonkin miehen kanssa toisella puolella katua. Onko sinun isäntäsi vielä samassa paikassa töissä. Mutta olinkin astunut liian henkilökohtaisella kysymykselläni näkymättömän rajan ylitse, ja Katin vastaus oli kuin lyönti märällä rätillä päin kasvojani.
Minun olisi pitänyt esittää tyhmempää kuin olinkaan vain pitääkseni Katin tyytyväisenä.
Minun seurusteluni ei kuulu sinulle! hän kivahti niin, että olin pari päivää sekä nolo että ärtynyt. "Minä vuokrasin eilen sen ja sen videon, minä kävin keräämässä marjoja", ja sitä rataa. Opettajan odottamista lukuun ottamatta Kati ei viihtynyt koneella yksin. Näin minulla ei ollut minuuttiakaan aikaa olla omassa rauhassani. mies kysyi, ja minä olin hetken ällikällä lyöty, kun luulin, että nyt puhutaan Kalle-kissasta. urinkurista kyllä, samalla kun Kati halusi säilyttää minuun viileän etäisyyden, hän joissakin asioissa takertui minuun niin voimakkaasti, että tunsin tukehtuvani. Kerran hallissa piipahti mies joltain opiston toiselta osastolta, ja huomattuaan Katin hän käveli meidän luoksemme. Jos sanoin, että hän voisi vallan mainiosti mennä edeltä, minä tulisin aivan pian, se oli turhaa, sillä Kati ilmoitti odottavansa minua, tai tokaisi, ettei hän aikonut tehdä yksin töitä, jos minä jäisin siihen istuskelemaan. Mutta muuten kuljimme jatkuvasti peräkkäin kuin pappilan porsaat. Tällainen tilaisuus tuli, jos lähdin hakemaan jotain tarvikkeita, tai Kati lähti. No, pitäköön Kati ukkonsa, mitäpä se minua liikutti, ajattelin ja jouduin toteamaan, että hän edelleenkin jatkoi puhumistaan siihen tyyliin kuin olisi ollut sinkku, vaikka satuin näkemään hänet saman miehen seurassa vielä toistamiseen. Kun meillä oli jokin ongelma, ja lähdin hakemaan opettajaa paikalle, Kati ei silloin alentunut tulemaan mukaan, vaan jäi koneen luokse, aivan kuin minä olisin ollut ainoa, joka tarvitsi opettajan apua. Ei kai kysymykseni sentään niin paha ollut. Mutta silloinkaan en voinut täysin rentoutua, kun tiesin, että palattuani oli vastassa Katin kärttyinen tivaus: Missä sinä olit. Kati tunsi selvästi olonsa epävarmaksi, ja minun olisi koko ajan pitänyt olla tukemassa häntä läsnäolollani. Tämä ärsytti minua suunnattomasti; Kati istui pukuhuoneen penkillä lehteä selaten sillä aikaa, kun minä olin pikkulassa. Hänhän oli vastikään sanonut, ettei hänellä ole ketään, toisin sanoen valehdellut. Ja miksi ihmeessä hän esitti sinkkua, vaikka hänellä oli mies. Aina Kati ei malttanut odottaa, vaan ilmoitti, että meidän pitäisi jo lähteä. Vaikka asiahan oli selvä, kun kerran käsikkäin kuljettiin. Joskus, kun halusin vielä vähän aikaa lukea lehteä, ei keskittyminen oikein onnistunut, kun Katin haukansilmät vahtasivat koko ajan, milloin alkaisin tehdä lähtöä takaisin halliin, niin että hänkin voi lopettaa levottoman liikehtimisensä ja nousta ylös penkiltä. Mies oli varmaankin hänen hyvä tuttavansa, kun sai moisen muutoksen aikaan. Kati sai äkkiä yskänkohtauksen, josta ei meinannut tulla loppua millään. Teki mieli sanoa, että kyllähän sinä noin viisaana pärjäät jonkin aikaa ilman minuakin, vaikka tokihan ymmärsin, että juuri omaa epävarmuuttaan hän koetti peittää noilla "Kyllä minä tiedän" -vakuutteluillaan.
K
un tulin aamuisin paikalle, Kati oli aina jo haalarit päällä tai jos meillä oli teoriapäivä, kansio kainalossa valmiina pukuhuoneessa minua odottamassa. Hän ei huomannut minua, ja kun maanantaina mainitsin käyneeni viikonloppuna keskustassa, hän sanoi: Minäkin kävin lauantaina. Yritin tehdä sitten niin, etten sano mitään, lähden vain, mutta useimmiten en ehtinyt ottaa kuin pari askelta koneelta poispäin, kun Kati huudahti:
N
E
Minne sinä menet. Joskus harvoin tosin tuli tilaisuus livahtaa muualle ja kävellä ilman, että toinen seurasi koko ajan perässä. Minä näinkin sinut, sanoin, ja äkillisessä uteliaisuudenpuuskassani kysäisin: Oliko se mies sinun poikaystäväsi. Kati alkoi rupatella hänen kanssaan ihmeen rennosti. ollut yksin. Kurssikavereiden seurassa hän oli jäykän pidättyväinen, mutta nyt näin aivan erilaisen naisen. Silloin saatoin hieman vitkastellakin, sillä olin niin uuvuksissa tästä meidän liiankin tiiviistä yhteistyöstämme johtuen. Ei auttanut muu kuin sanoa, että vessaan, ja niin sain välittömästi seuraa. Uteliaisuuteni hävetti minua, mutta toisaalta en ymmärtänyt Katia lainkaan. Samoin tapahtui aina taukojen aikaan; niille lähdettiin yhdessä ja niiltä palattiin yhdessä. Tulemalla
3 53. Lopulta hän posket punaisina mutisi jotain niin hiljaa, etten kuullut, ja tokaisi sitten, että meidän piti nyt jatkaa hommia, joten mies ymmärsi poistua paikalta. "Minä kävin eilen kirjastossa, minä kävin kävelyllä", ja niin edelleen. Kun välillä sanoin käyväni vessassa, joka oli pukuhuoneen yhteydessä, Kati ilmoitti tulevansa mukaan. Sitten Kati puuskahti vaivautuneen oloisena: Luulee, että minulla on joku mies, mutta eihän minulla ole muita isäntiä kuin Kalle! Ilman Katin selittelyä olisin luullut, että mies kyseli hänen isästään, mutta nyt arvelin, että Kati oli varmaankin vasta eronnut, eikä hänen tuttavansa vielä tiennyt asiasta
Katihan oli raivoissaan siitä, että olin päässyt tehtävässä eteenpäin niin pian; aivan kuin olisin loukannut häntä verisesti. Kerran heräsin poikkeuksellisen aikaisin, ja kun aikaa oli, lähdin kävelemään opistolle niin, että olin paikalla jo seitsemän jälkeen, vaikka yleensä saavuin paikalle kymmentä vailla kahdeksan, sillä opiskelu alkoi kahdeksalta. En voinut muuta kuin huokaista pitkään ja hartaasti. Seuraavaksi aamuksi laitoin kellon soimaan aikaisemmin, niin että avasin pukuhuoneen oven jo kymmentä vailla seitsemän, ja kas vain Katikin tuli aikaisemmin kuin edellisenä päivänä; tasan seitsemältä. Todennäköisesti Kati-parka tuli tämän jälkeen paikalle vieläkin aikaisemmin, mutta sitä en ollut näkemässä, sillä en viitsinyt enää jatkaa tuota kilpajuoksua.
Kihisin raivosta, kun tajusin, että Kati oli rientänyt kertomaan minulta kuulemansa tiedot opettajalle ja esittänyt ne omana ideanaan.
koetta opettaja antoi meille samantyyppisiä tehtäviä kuin mitä näyttökokeessa tulisi olemaan. Enpähän tule, menen tekemään sitä saatanan kappaletta, hän tiuskaisi mennessään. Yritin nauttia siitä, että sain kerrankin juoda kahvit rauhassa, mutta minuun oli iskenyt järjenvastainen syyllisyyden tunne. Mitä. Oli kahvitauon aika, ja kun Kati näki minun menevän kohti portaita, hän pysäytti koneensa ja seurasi minua. Sen lisäksi, että iltaisin koetin palauttaa mieleeni päivän aikana opetettuja asioita, piti minun vielä vaivata päätäni "työkaverini" ja minun välisillä edesottamuksilla. Mitä pidemmälle kurssi eteni, sitä vaativampia tehtäviä eteemme tuli. hän ihmetteli. Vein työn opettajan luokse, joka totesi, että voisin saman tien aloittaa toisen vaiheen. Opettaja antoi meille samanlaisen tehtävän, jossa oli viisi eri vaihetta. Kati tuli paikalle vartin yli seitsemän ja säikähti selvästi nähdessään minut. Jouduin vakuuttelemaan moneen kertaan, etten suinkaan nauranut Hänen Korkea-arvoiselle Persoonalleen, vaan sille sattumukselle, että olin vahingossa tehnyt työn niin nopsasti. Omaksikin hämmästyksekseni sain tekaistua ensimmäisen vaiheen muutamassa minuutissa. Aina, kun yksi vaihe oli tehty, työ vietiin opettajan tarkastettavaksi, ja jos hän hyväksyi sen, saimme jatkaa seuraavaan vaiheeseen. Hyvissä ajoin ennen
män päivän aikana. Niin, mutta jollain onnenkantamoisella minä sain ensimmäisen vaiheen jo valmiiksi, nauroin, sillä minusta tuntui, että homma oli onnistunut aivan vahingossa. No mutta, mitä nyt, etkö tulekaan kahville. En ollut ennen kuullut hänen sanovan yhtä ainoata rumaa sanaa. Eräänä päivänä opettaja sanoi, että minun ja Katin täytyisi alkaa työskennellä eri koneilla, jotta oppisimme tekemään töitä itsenäisesti. Hetken kuluttua kuitenkin totesin Katin vaihtaneen paikkaa erään miehen kanssa niin, että hänen koneensa oli minun takanani. Miten sinä olet täällä jo nyt. Olimme hallissa Katin taas jankuttaessa tästä, kun vaivihkaa selän taakse ilmestynyt opettaja totesi, että täytyihän meidän tehdä näyttökoekin yksin. mahdollisimman aikaisin paikalle hän varmisti sen, että minä en ehtinyt kadota mihinkään. No, eipä ainakaan teeskentele iloitsevansa opiskelukaverinsa menestyksestä, ajattelin, ja minua alkoi taas naurattaa, kun muistin toverini kiroilun. Opettaja osoitti hänelle oman koneen, joka oli hallin toisessa päässä kaukana minun masiinastani. Odota! hän huusi, ja hammasta purren pysähdyin porrastasanteelle. Kati pysähtyi kuin seinään. Mutta tuo typerä syyllisyys tulvahti taas mieleeni, kun palasin halliin, jossa Kati oli tulta ja tappuraa teutaroidessaan koneensa kanssa. Kati ärsytti minua niin,
8 54. Satuin pari kertaa vilkaisemaan taakseni ja huomasin Katin kurkkivan minun tekemisiäni koneensa takaa kaula pitkänä. hän huusi ja tuijotti minua sen näköisenä kuin olisin vähintäänkin murhannut jonkun. Ystäväni Minna joutui monesti kuuntelemaan vuodatuksiani siitä, miten väsynyt olin. Arvasin hänen alkavan pelätä, että minä olisin tästä lähtien paikalla ennen häntä ja ehtisin livahtaa ties minne ennen hänen tuloaan. Avasin pukuhuoneen oven, mutta jäin ällistyneenä kuuntelemaan kirousryöppyä, joka tulvi normaalisti niin hillityn naisen suusta. Sen jälkeen Kati sulki suunsa tästä aiheesta. Kati hermostui heti ja hoki, ettei ymmärrä, miksi emme voineet jatkaa samalla koneella. Kurssin lopussa meillä olisi näyttökoe, josta riippuisi paljon. Mitä sinä muuten nauroit äsken, onko se sinusta hauskaa, etten minä saa tehtyä tätä perkeleen tehtävää. Kati tuskaili. Taas hän päivitteli, miten olin niin aikaisessa, ja sanoin, että olin taas jostain syystä herännyt varhain. Eikö olekin kauhean vaikea tehtävä, miten sen muka ehtii tehdä tä-
K
un kaiken tämän lisäksi oli jatkuvasti koetettava omaksua uusia asioita, olin usein todella stressaantunut. Onneksi hän sentään jaksoi kuunnella ja ymmärsi minua. Olin jo oppinut lukemaan Katin mielenliikkeitä, ja minuun iski piru. On tämä yhtä helvettiä, hän puuskahti ja tuli luokseni sen oloisena kuin olisi halunnut käydä kimppuuni. Olisi parasta saada se kunnialla läpi, mikäli mieli töihin. Opettaja oli nimittäin sanonut, että olisi suotavaa suoriutua työstä yhden päivän aikana. ihmettelin, kun Kati kiepsahti takaisin
Ärsytti hänen omahyväinen hymynsä nyt, kun hän oli "johdossa". puuskahdin lopulta ja luikahdin niin äkkiä pukuhuoneen ovesta ulos, ettei pöydän ääressä istuva Kati ehtinyt hypätä perääni. Vaikka Kati ei enää saanut aihetta järjestää kohtausta, hän ei lopettanut kilpailua kanssani. Kati seurasi minua aina kuin haukka hiirtä, mutta ei enää järjestänyt samanlaista mekkalaa. Kysymys oli niin järjetön, että hämmennyksissäni vastasin "joo", ennen kuin tajusin, mitä tulin luvanneeksi. Hän marmatti koko ajan, ettei saisi valmiiksi mitään, kun taas minä olisin kohta tehnyt koko tehtävän. Sitten hän tuli luokseni kasvoillaan pinnistetty ystävällisyys: Kuule, voisitko sinä odottaa minua, niin että ehtisin tasoihin sinun kanssasi. Kahvit juotuani arvelin keksineeni ongelman ratkaisun ja menin takaisin halliin. hän sirkutti palattuaan kolmannen kerran opettajan luota. Kati kävi tämän tästä tarkastamassa, kuinka edistyin ja viljeli runsaasti v-sanaa valituksensa lomassa. Katin aikaisempi kiukuttelu ja sitten äkillisesti kääntynyt tuuli ottivat minua niin raskaasti päähän, että yhtäkkiä minäkin halusin kilpailla. Se ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että oloni olisi muuttunut helpommaksi. Joskus kävi niinkin, että olin huomaavinani Katin tulleen selkäni taakse, mutta kun vilkaisin, hän ei ollutkaan siinä. En kuullut Katin enää kiroilevan, mutta muuten kaikki jatkui kuten ennenkin; olin jatkuvasti hänen valvovan silmänsä alla,
aina selittämässä ja jankuttamassa, aina varomassa sanojani, aina kävelemässä toinen perässäni. Aloitin toisen vaiheen, joka olikin paljon monimutkaisempi kuin ensimmäinen. Kati ei polttanut, joten ei hän kehtaisi minua sinne seurata. Mutta jatkossa olimme melko tasaväkisiä. Alkaisin käydä tupakalla, niin saisin edes sen ajan olla rauhassa. Mutta samapa tuo, eihän tämä oikeasti mikään kilpailu ollut. Menin keittämään ylimääräiset kahvit ja otin piirustukset mukaan, jotta saatoin samalla miettiä niitä. Menin tupakkapaikalle ja tuumin, että tämähän olikin hyvä keksintö. Mitenkähän minä olenkin nyt näin hyvällä tuulella. Mitäs se haittaa, vaikka olisinkin nauranut sinulle, olisiko se niin kamalaa. Ihmettelin, miten hän kehtasi käyttäytyä noin, kun kateus paistoi niin selvästi läpi. Mitä kauemmin takkusin kakkosvaiheen kanssa, sitä leveämmäksi hänen hymynsä venyi. Kohta Katin kone hiljeni,
ja huomasin hänen kiirehtivän opettajan luokse valmis tekele käsissään. Toisin sanoen tilanne oli kaksi-yksi Katin hyväksi, eikä hän todellakaan odotellut minua, laulatti konettaan vain entistä kiivaammin. että olisi tehnyt mieleni kertoa opettajan sanoneen työtäni erinomaiseksi, mutta siitähän vasta olisi äläkkä noussut. Ehkä hän oli alussa säikähtänyt sitä vauhtia, jolla työni tein, ja luullut, että vastedeskin tekisin kaikki tehtävät yhtä nopeasti hänen pudotessaan kyydistä jo alkumetreillä. Aina hän ei edes sanonut mitään, piipahti vain siinä vaivihkaa, joten aina en viitsinyt edes kääntyä, vaikka vaistosin hänen olevan takanani. urssin loppupuolella meillä oli teoriaa vain maanantaisin, ja muina päivinä teimme samantyyppisiä tehtäviä, joista aina yritettiin suoriutua määräajassa. Päätin, etten odottaisi Katia enempää, vaan tekisin työn omassa tahdissani. Välillä hän pyörähti syynäämässä, missä kohtaa minä olin menossa. Aloin tehdä töitä rivakasti, ja lopulta kävi niin, että me molemmat saimme viimeisen vaiheen valmiiksi juuri ennen kurssipäivän päättymistä, Kati tosin johti parilla minuutilla. Missä olikaan se kaikkitietävä kurssitoverini, joka ei voinut millään myöntää olevansa jossain asiassa tietämätön. Hän pyörähti takaisin omalle puolelleen, ja pian kone taas lauloi kirosanojen säestyksellä. En tiedä, miettikö Kati, mitä olin sanonut, ja oliko hän kenties suutahtanut siitä; en välittänyt pääasia oli, että hän oli loppu55. "No sehän johtuu selvästi siitä, että olet voitolla tässä kilpailussa", mieleni olisi tehnyt sanoa, mutta olin hiljaa. En millään saanut Katia vakuuttuneeksi; olin kuulemma vilkaissut häneen samalla, kun olin nauranut. Ainoa ero entiseen oli se, että teimme töitä eri koneilla, ja siinäkin oli se vaikeus, että toinen vahti ja tarkkaili tekemisiäni koko ajan. Vaikka yhtä kilpailuahan koko koulutus oli ollut, ainakin Katin puolelta. Ihmekös tuo, että tunsin usein olevani katkeamispisteessä.
K
K
erran eräs miehistä tuli juttelemaan kanssani ja oli erityisen vitsikkäällä tuulella. Tästä seurasi niin pitkä sananvaihto, että lähdin ruokalaan ostamaan tupakkaa, vaikka olin ollut kauan polttamatta. Otin kappaleen ja aloin tutkia piirustuksesta vaihetta numero kaksi, ja Kati voivotteli: No niin, kohta sinä olet tehnyt toisenkin osan, enkä minä vielä yhtään. Sain nauraa vatsani kipeäksi, mutta myöhemmin päivällä minua ei naurattanut, kun Kati alkoi taas tivata, olinko nauranut hänelle. Hermoni olivat äärimmilleen pingottuneet, kun hän vähän väliä ilmestyi selkäni taakse katsomaan, missä vaiheessa olin menossa. Minä en jaksa tuota ihmistä enää, ajattelin epätoivoisena. Hän palasi takaisin posket innosta hehkuen sanomatta minulle mitään, eikä kulunut kauan, kun hän oli taas menossa opettajan luokse. Katin ravaaminen häiritsi keskittymistäni, varsinkin, kun muutenkin tunsin hänen silmänsä selässäni koko ajan. Miksi pelkästä harjoituksesta piti tehdä meidän kahden välinen kilpailu. Iltapäiväkahviin mennessä olin aivan kypsynyt
Ja moisesta haistattelus-. Sain lomaa viikon. Siltä istumalta päätin mennä aamulla lääkäriin ja pyytää sairauslomaa henkisen uupumuksen takia. Ennen näyttökoetta opettaja antoi meille laajan tehtävän, johon sai käyttää aikaa muutaman päivän ja jossa sai tehdä yhteistyötä. Kati vahti minua entistä tiukemmin, aivan kuin olisi pelännyt, että katoan kesken päivän. Parin päivän päästä istuskelin tupakalla kaikessa rauhassa, kun hän ykskaks tupsahti paikalle. Varsinkin, kun olin itse kertonut saaneeni neuvot ammattimieheltä. Mutisin vain jotain epämääräistä ja lähdin kotiin. Hän kyseli monta kertaa, aioinko vielä olla poissa, ja toisteli, ettei se kyllä koulutuksen tässä vaiheessa kannattaisi.
56
Sain jälleen kerran jankuttaa itseni uuvuksiin, että nyt aioin pysyä paikalla loppuun asti. Tehtävässämme oli ollut pari vaikeaa jippoa, jotka Kati oli onnistunut selvittämään nukuttuaan yön yli. Minnan mies oli töissä kyseisellä alalla ja katseltuaan piirustuksia tovin hän selitti minulle, miten tehtävässä oli viisainta edetä. Katikin tietysti lopetti saman tien. No niin, näillä eväillä jatketaan, opettaja päätti selostuksensa. Kihisin raivosta, kun tajusin, että Kati oli rientänyt kertomaan minulta kuulemansa tiedot opettajalle ja esittänyt ne omana ideanaan. Oli sietämätöntä, kun hän istui pukuhuoneen penkillä ja tuijotti minua, kunnes nousin lähteäkseni halliin. limme yhdessä kuin siamilaiset kaksoset, mutta onneksi mikään ei kestä ikuisesti, ja niin myös koulutuksemme lähestyi loppuaan. Minä tulen hulluksi tuon kanssa, ajattelin ojentaessani sytkärin hänelle. Erään kerran en tiennyt, itkeäkö vai nauraa, kun Kati ensin pomppasi kiireesti ylös ehtiäkseen mukaani, käveli perässäni, ja kun pysähdyin kurkistamaan jääkaappiin varmistaakseni, että olin muistanut eväät, Kati pysähtyi selkäni taakse. Kati kuunteli tarkasti. Ilahtuneena yllättäen saamastani vapaa-ajasta vitkastelin vielä tovin pukuhuoneessa järjestel-
O
len kaappiani; ei ollut niin minuutin tarkkaa, koska menisin halliin. Vielä ensimmäisenä päivänä emme päässeet puusta pitemmälle. Kun kävin viemässä lääkärintodistuksen opettajalle, Kati hyökkäsi välittömästi kimppuuni. Kati huikkasi vielä perääni, että tulenhan varmasti sitten viikon päästä, mutta en jaksanut vastata mitään. Muutkin oppilaat olivat todenneet sen vaikeaksi. Nyt odotin, että Kati sanoisi edes minulle jotain, kuten että opettaja oli erehtynyt, ja että hän vielä kertoisi tälle, ettei suinkaan ollut keksinyt asioita itse. Hyvä, Kati! Olin odottanut, että Kati olisi keskeyttänyt opettajan puhetulvan ja sanonut tälle, ettei suinkaan ollut idean äiti. Opettaja selitti riemastuneena, miten Kati oli hoksannut sitä ja tätä; asioita, joita kukaan muu oppilas ei ollut keksinyt ottaa huomioon, eikä siksi ollut päässyt tehtävässä eteenpäin. Piipahdin vessassa ja sen jälkeen huomasin, että tällä kertaa Kati ei istunutkaan odottamassa minua, vaan oli jo häipynyt. Tulehan Tiinakin kuuntelemaan, mitä Kati on keksinyt, opettaja intoili huomatessaan minut. Mutta hän oli kuin mitään outoa ei olisi tapahtunut, ja minä olin neuvoton. hän ehdotti välillä, mutta minua ei sattumoisin huvittanut enää polttaa. Niinpä en tuntenut oloani sen paremmaksi, kun palasin kurssille. Tuijotin ihmeissäni kyseistä Nerouden Huipentumaa, joka vieno hymy huulillaan katseli vaatimattomasti kenkänsä kärkiä. Kati vaikutti yhtä aikaa huojentuneelta ja huolestuneelta. Mutta sitten, kun sinne menin, minua odottikin yllätys! Oppilaat olivat ringissä opettajan luona, joka kertoi heille kasvot iloisessa virneessä, miten "hoksaavainen tyttö" Kati olikaan. Mennäänkö tupakalle. Minä olen joutunut olemaan täällä ihan yksin! Ilmeisesti hän tarkoitti sitä, että oli ollut paikalla ainoana naisena. Otin tehtäväpaperit mukaan kotiini ja menin illalla käymään Minnan luona. Liekö hänkin kurkistanut olkani yli jääkaappiin. Missä sinä olet ollut. Lääkäri olisi kirjoittanut pidemmänkin loman, mutta lähestyvän näyttökokeen takia en uskaltanut olla kauan poissa. Tietenkin hän huomasi pian, että olin alkanut polttaa. Olisi tuntunut lapselliselta mennä selittämään opettajalle asian todellista laitaa, enkä keksinyt mitään järkevää sanottavaa Katillekaan, sillä tiesin, että jos alkaisin puhua asiasta, suustani tulisi ennemmin tai myöhemmin: haista paska! Niin vihainen olin. Päätin unohtaa koko kurssin viikoksi, mutta mitä vielä, että olisin siihen pystynyt! Tuntui kuin olisin ollut pinnaamassa koulusta, kun ajattelin, miten rakas toverini oli asiaan suhtautunut. Miten hän kehtasi. Tuttu syyllisyys nosti minussa päätään, mutta ärtymys oli sitäkin suurempi. Niinpä mietimme yhdessä Katin kanssa tehtävän toteutusta. Palaset loksahtivat paikoilleen, ja seuraavana aamuna kerroin jo pukuhuoneessa Katille, miten saisimme työn tehdyksi. En millään käsittänyt, miten hän saattoi ottaa jutusta kunnian ja vieläpä minun kuulteni. Muistin, kuinka Kati oli hermostunut poikaystävä-utelustani, ja teki mieli sanoa, ettei minun sairauteni kuulunut hänelle. Kerroin saaneeni viikon sairista, ja Kati kauhistui: Viikon! Ethän sinä näytä kipeältä, mikä sinulla muka on. Tuijotin silmät pyöreinä, kun hän kaivoi tupakka-askin haalarinsa taskusta muina naisina, otti sieltä tupakan ja heläytti: Saisinko tulta. Yölläkään en saanut levätä, sillä näin hänestä painajaisia. Sairauslomallani oli pelkästään surkuhupaisat seuraukset. päivän hiljaa
Eikä siinä vielä kaikki; toiselta osastolta tuli käymään opettajan kollega, ja tämäkin sai kuulla, miten fiksu tyttö toverini oli. Mutta opettaja otti vain kaksi miestä mukaansa tehtaaseen, josta oli lupailtu töitä. Nämä kaksi myös pääsivät sinne töihin. Opettaja oli häikäistynyt Katin neroudesta niin, että hän ilman muuta oletti tämän oivaltaneen taas kaiken; ahkerana kyselijänä minä olin nähtävästi täysin poissuljettu vaihtoehto. Aivan kuin hän olisi silmäillyt minua jostain korkealta ja nähnyt suoraan sisälleni todeten, etten minä ollut yhtään mitään. Kun läksiäisten jälkeen olimme pukuhuoneessa, Kati jupisi, että olisimme aivan hyvin voineet mennä samaan paikkaan harjoittelemaan. Välillä tuli tippa silmään, kun usko omaan onnistumiseen meinasi loppua. Tuo päivä oli ainakin minulle kirjaimellisesti verta, hikeä ja kyyneleitä. Työharjoittelu alkaisi seuraavana maanantaina. erjantaina saimme todistukset läksiäiskahvien kera. ta olisi saatu ties millainen draama aikaan. Sainpa minäkin sopivassa kohdassa suuni auki; asiaan tietysti vaikutti se, että tiesin teittemme eroavan lopullisesti: Minä olen kyllä täysin eri mieltä! Kaikkein parasta olisi, jos meidän työpaikkamme olisivat vieläkin kauempana toisistaan! Nythän niiden välillä on vain kymmenen kilometriä! Kati tuijotti minua hetken sanattomana, ja kylmät väreet hipaisivat jälleen niskaani, kun hänen kasvoilleen ilmestyi katse, joka muistutti minua jostain tosiaan, juuri noin hän oli katsonut minua silloin, kun näin hänet ensimmäisen kerran. TIINA
3
P
T
ulokset kerrottiin kurssin viimeisellä viikolla. Asian teki vielä raivostuttavammaksi se, että opettaja myhäili tyytyväisenä pitkin päivää ja muistutti toisia vielä ainakin kaksi kertaa Katin mainiosta oivalluskyvystä. Otin laukkuni, kävelin ovelle ja sanoin: Niin, tällä kertaa juuri sinulle! tunnustin, sitten avasin oven ja suljin sen viimeisen kerran. Katilla oli siis monta mahdollisuutta korjata asia, mutta hän vain otti tyynesti kehut vastaan.
O
pettaja ei unohtanut Katin poikkeuksellisia älynlahjoja. Päivän päätyttyä olo oli kuin kuivaksi väännetyllä rätillä, ja samalla mielen täytti helpotus: Nyt se oli ohi! Koko päivä oli ollut sellaista tohinaa, etten ollut ehtinyt vaihtaa kuin pari sanaa Katin kanssa. Olisi tehnyt mieli sanoa hänelle yhtä ja toista, mutta kun tiesin, miten vaikea hän osasi olla, en halunnut aloittaa riitaa. Heti tilaisuuden tullen kävin sanomassa opettajalle, etten halua samaan paikkaan Katin kanssa. Kaikille jaettiin yritysten. Mutta sitten tuo ylimielinen ilme pyyhkiytyi hetkessä pois, ja tilalle tuli pikkutytön närkästys: Minulleko sinä nauroit. Myöhemmin lupaus myös lunastettiin, ja pitkä työttömyyteni päättyi. Voisikohan sen vielä järjestää, mehän puhallamme niin hyvin yhteen hiileen, Kati lausahti, enkä voinut mitään sille, että purskahdin nauruun. Opettaja kuunteli, mitä sanoin ja käänsi sitten katseensa Katiin tuttu riemastunut ilme kasvoillaan: Niin juuri, kyllä Kati tietää! hän lausahti. Ihme kyllä nyt Kati ei seurannut minua ulos liekö ymmärtänyt nolostua edes vähän. Vertakin vuodatin, kun eräs koneen osa tipahti kädelleni ja teki sormeen pitkän haavan. Hiki virtasi pitkin selkääni, kun tein töitä kilpaa kellon kanssa, ja näytönvalvoja piipahteli tämän tästä vilkaisemassa, miten työ sujui. Mutta tuloksia saa harvoin ilman, että tekee töitä niiden eteen, eikä kukaan ainakaan voisi sanoa, että tutkinto oli tehty tuosta noin vain huitaisemalla. Toivotin ajatuksissani molemmat hornan tuuttiin, ja piipahdin hetkeksi ulos jäähdyttelemään raivoani. Säikähdin pelkkää ajatustakin ja vaihdoin äkkiä puheenaihetta. Pyydetään opettajalta, että pääsisimme samaan paikkaan, Kati ehdotti. Me kaikki kahdeksan oppilasta olimme läpäisseet kokeen. Opettaja oli jo aikaisemmin luvannut etsiä harjoittelupaikat niille, jotka eivät päässeet töihin. En ollut uskoa korviani ja katsoin vuorotellen toisesta toiseen ennen kuin poistuin paikalta mielessäni kiroillen, Kati tietenkin tiiviisti kannoillani. Tarkemmin ajatellen, olet oikeassa, hän sanoi jäätävästi. Niinpä pidin mölyt mahassani ja koetin keskittyä tehtävän tekemiseen. Vannoin ajatuksissani, että kun kurssi olisi ohi, en olisi hänen kanssaan missään tekemisissä, en edes tervehtisi häntä, mikäli sattuisi jossain tulemaan vastaan.
iimein koitti näyttökoe, johon olimme koko vuoden valmistautuneet; sen läpäistyään oppilas olisi suorittanut kyseisen alan perustutkinnon. Koska opettaja piti Katia nerona, odotin hänen sanovan jotain sellaista, että kyllä minun kannattaisi pysyä noin nokkelan tytön mukana, mutta hän vain lupasi muistaa toivomukseni. Olin täynnä intoa, sillä kun olin soittanut tehtaalle, siellä oli jo melkein luvattu, että harjoittelun jälkeen pääsisin töihin. Seuraavalla viikolla riensin opettajan luokse Kati perässäni jostain syystä hän ei sillä kertaa jäänyt odottelemaan koneelle kun halusin varmistaa, että jokin vaihe tehtäisiin niin kuin olin ajatellut. Nyt vertailimme kokemuksiamme ja suhtauduimme molemmat toiveikkaasti töittemme lopputuloksiin.
V
yhteystiedot, ja luojan kiitos minun paperini oli erilainen kuin Katin. Sen hän myös teki
Kaiken, minkä luin tietokoneeni ruudulta, vastasi unelmaani OIKEASTA MIEHESTÄ. Ainoa asia, joka minua Teijossa vaivasi, oli hänen puhumattomuutensa. Naputtelin tietokoneen näppäimistöä varmaan nopeammin kuin koskaan. Eikä kukaan antanut vinkkiä siitäkään, miten helposti netissä kerrotaan pelkkiä valheita. Ollessaan tietyssä humalatilassa he kertoivat minulle kama58
lasta vaimostaan. Kukaan ei vain ehtinyt varoittaa minua. Reilu kolme vuotta aiemmin olin saanut eron väkivaltaisesta ja mieleltään sairaasta miehestäni. Tunnin naputeltuamme tuli tarve kuulla toisen
P. Aidosti sinkku, oli eronnut kolme vuotta sitten ja lapsetkin samaa ikäluokkaa kuin omani. Kaikki kävi nopeasti. Totuus sieltä tulee ennen kuin olen edes ehtinyt ajatella, teenkö itselleni siten vaikeuksia!
ari viikkoa niillä palstoilla seikkailin. Sen jälkeen kaikki olikin helppoa. Kuvittelin vihdoin löytäneeni internetin treffipalstalta kunnon miehen. Itseluottamukseni palattua ja muutamien miehiltä saamieni ihailevien katseiden jälkeen, olin löytänyt naisellisuuteni. Itse olen oikea totuudentorvi, en osaa edes valkoisia valheita päästää suustani. Ensiksi piti vain keksiä tarpeeksi vetävä nimimerkki. Sain huomata, että ne varatut seikkailevat myös sinkkujen palstoilla. Todellisuudessa he olivat tohvelisankareita, eikä heissä ollut miestä irtautua paikallaan polkevasta suhteestaan. Lisäksi oli niitä, joille minun 13- ja 9 -vuotiaat lapseni olivat liikaa. Hyvältä vaikuttavat tyypit olivat joko liitossa tai varattuja, jotka toivoivat olevansa vapaita ja elivät vapaasti sekä villisti. Mutta nyt tärppäsi! Heti kirjauduttuani sain asiallisen, mutta kiinnostavan viestin. Pakkohan sitä nettiä oli kokeilla! Olin saanut likkakaverilta ohjeita, miten kirjautua netin sinkkupalveluun. Nimimerkin vaihto tuntui tarpeelliselta, koska olin saanut tarpeeksi monta rietasta ehdotusta, jotkut sellaisia, että olin pitänyt välipäiviä nettiin kirjautumiseen. Kun sitten kannustin miestä puhumaan, hän pyysi minulta rahaa.
O
lin tullut siihen vaiheeseen sinkkuelämässäni, että olin valmis kokeilemaan melkein mitä vain. Mukavuudenhalu kuitenkin esti heitä tekemään muutoksia elämäänsä. Etenimme suhteessamme nopeaan tahtiin, koska ei ollut mitään syytä jarrutellakaan. Syyskuun viimeisen päivän iltana olin päättänyt kirjautua nimimerkilläni viimeisen kerran. Mutta sinkkujen maailma näytti raadollisuutensa. Siitä toipuminen, lähinnä ihmettely, miten vielä olen elossa ja kaikki näyttääkin hyvältä, kesti vuoden verran. Mies, joka kolmensadan kilometrin päästä kertoili itsestään, oli kiinnostunut minusta
Liisa osasi laittaa kapuloitaan myös meidän rattaisiin. Vaikka tulipalosta oli pari vuotta, eivät vahingonkorvaukset olleet vielä kohdallaan. Olin todella vaikuttunut, mies kuulosti varmalta, miehekkäältä ja luotettavalta. Viisi viikkoa myöhemmin ostimme kihlat ja tulevaisuus oli selvänä edessämme. Mies oli selvästi aivan jotain muuta kuin epävarma, lapsellinen, mutta väkivaltainen ja vainoharhainen ex-mieheni. Maisematkin olivat aivan mahtavat! Teijo vain toivoi pääsevänsä vähitellen jaloilleen eron ja heti sen jälkeen tapahtuneen sikalan palon aiheuttamista taloudellisista ongelmista. Ei se minua haitannut, olin oppinut mielestäni tuntemaan hänet puhelimitse. Teijo oli postittanut itsestään valokuvan, sähköpostitse laitettavat kuvat olivat silloin vielä harvinaisia. älimatka ei tuntunut pitkältä, kun olin sokeasti rakastunut. Asiaa mutkisti se, että palo oli syttynyt oman pojan tulitikkuleikeistä. Kuvasta katsoi pyöreäkasvoinen mies, silmälasit, itseluottamusta huokuva ilme. Olin viikon lapsieni kanssa Teijon luona, jossa olivat myös joulupyhien ajan kaikki hänen kolme poikaansa. ähitellen sain huomata, etteivät ne kovin äkkiä hoidu. Hänellä, Teijolla, oli koulutuspäivät kylpylässä, joka sijaitsi molemmille mukavan matkan päässä. Hän valitteli mukana olleessa kirjeessä, ettei ollut tuoreempaa kuvaa, kun tämän passikuvan otostakin oli varmaan parikymmentä vuotta aikaa. Olimme lumoutuneita toisistamme, tai ainakin oletin tunteen olevan molemmin puolista. Olin työni takia saanut tutustua maatilamatkailutiloihin ja olin varma, että sellaisen tilan emäntänä haluaisin olla. Talo, aitta ja karjatalousrakennukset sijaitsivat aivan ison järven tuntumassa, olivat siis ihanteelliset maaseutumatkailuun. Teijo oli tuhkatiheään yhte-
V
R
ydessä lakimieheen. Vanhin pojista oli saman ikäinen kuin tyttäreni, nuorin oli taas poikani ikäinen. Nettirakkauden kallis hinta
ääntä. Puhuimme puhelimessa kaiket yöt. Tuli tunne, että hänen seurassaan on turvallinen olla. Liisa oli lähtenyt rakastuttuaan pitäjän pappiin, joka erosi myös vaimostaan suhteen tultua ilmi. Olin tuonut kotoa aiemmin tekemästäni piparitaikinasta osan ja paiston piparin tuoksun taloon. Kun ne olisivat hoidossa, saisimme toteuttaa unelmamme. Pojan, joka asui äidillään ja oli silloin ollut vain käymässä isällään. Livenä Teijo oli saanut kiloja varmaan vielä enemmän kuin oli vuosia kuvan otosta. Teijon ja ex-vaimon Liisan välit olivat kaikin tavoin kireät. Teijon maatila ei ollut mikään iso, siksi myös hän oli haaveillut maatilamatkailuun ryhtymistä. He viihtyivät hyvin keskenään, kävivät järvellä luistelemassa ja pelasivat tietokonepelejä. Menimme Teijon luo jo aatonaattona, yhdessä teimme joulusiivouksen ja kaikki perinteiset jouluruuat. Nautimme toisistamme sylikkäin, lapset an59. Jotain pientä kärhämääkin tuli, mutta ei mitään suurempaa. Tosin Liisan ja papin juttu oli lopahtanut saman tien. Yöunet jäivät lyhyiksi. Vähän
V
V
ietimme aivan ihanan maalaisjoulun. Häntä selvästi harmitti, että Teijolla oli joku, mutta hänellä ei.
eilun viikon päästä tapasimme toisemme kasvokkain. aikaa toisiamme katseltuamme ja sanottuamme varovasti sanoja, joita olimme jo oppineet sanomaan puhelimessa toisillemme, antauduimme tunteiden vietäväksi
Kaupassa oli kuulemma ollut joku iäkäs mies toiselta puolen järveä, joka oli pyytänyt Teijoa kuskaamaan hänet kotiinsa. Missä mies oli tai mitä hänelle oli tapahtunut. Hän totesi vain, että maksaa, kun jaksaa. itten kaikki muuttui. Jokin sympaattisuuden aalto sisälläni sai minut laittamaan viestin asiasta myös Teijolle. Siinä vaiheessa hän alkoi myös vähätellä minun tekemisiäni, pilkkasi kaikkea, mitä tein. Mieheltä löytyi pokkaa pyytää rahaa pienituloiselta yksinhuoltajalta. Hänen mielestään vauhkoonnuin ihan turhasta. Julkaisupäivää halusin juhlia sponsoreiden sekä runokavereideni kanssa. Kaikki säästöni, jotka olin varannut kotini remonttiin, menivät. Kävimme ostamassa kesäkukkia ja istutin niitä hänen pihalleen. Teijon mielestä olin taas hätiköinyt. Teijon mielestä minun vouhotukseni siitä, että olin tullut monen sadan kilometrin päästä kihlattuni luo ja halusin pitää hänet kokonaan itselläni, oli liikaa. Yritin saada hänet puhumaan. Ei vielä, eikös se voisi odottaa vaikka vuoden vielä. Sen päivän pidin sormusta viimeisen kerran ystävieni nähden.. Väitti joskus sanoneensa, ettei kaipaa ketään lähelleen, kun on jollain lailla vaikeaa. Teijo kertoi vain, ettei raha tunnu riittävän. ormus oli yhä sormessani, mutta se poltteli. Tosin siinä itkussa oli jo kiukkua mukana viimeiset kilometrit. Liisa ja Teijo olivat aiemmin selvästi sopineet, milloin pojat ovat isällään, mutta Liisa alkoi muuttaa mieltään tapaamisajoista aivan viime hetkellä. Tyly vastaus sai minut laittamaan sormuksen kaappiin. Näin sen pitää olla! Tällaista halusimme lisää: ehjä perhe, äiti, isä ja lapset. Liisa oli saanut kuulla pojiltaan, että joulu oli sujunut hienosti. Aina välillä kyselin lainan takaisinmaksua, mikä ärsytti Teijoa. Palkkioksi mies oli keittänyt kahvit, ja he olivat sitten jutelleet niitä näitä. Mieheltä löytyi pokkaa pyytää rahaa pienituloiselta yksinhuoltajalta. Teijosta ei kuulunut mitään. Joskus hän lupasi maksaa seuraavasta tilistään tai muuta ympäripyöreää. ammikuun lopulla Teijo lakkasi soittamasta. Vasta kun laitoin todella uhkaavan viestin kännykkään, Teijo lopulta soitti. Päätin palauttaa sormuksen, jos sama linja jatkuu.
S
K
E
lokuussa oli kirjani valmis. Ja ettei halua silloin puhua, vain pakolliset kuviot suorittaa. Mutta eihän sellainen jörrikkä, nelikymppinen, suomalainen mies muutu! Hiljaiseloa jatkui, hän soitti joskus silloin tällöin, vähän niin kuin vältellen. Pojat olivat kertoneet kaiken olleen tosi kivaa. Mies on jöröjukka negatiivisuuden ilmentymä ja minä puhetta pulppuava positiivisuuden lähettiläs. Luotin myös siihen, että Teijo maksaa lainansa minulle takaisin. Ja minä onneton menin kannustamaan puhumista! Meni pari päivää ja Teijo soitti ja pyysi minulta lainaksi tuhatta euroa luvaten maksaa kuukauden päästä takaisin. Minä lähdin ja itkin koko matkan. Teijon kanssa laadimme paperin yhteisymmärryksessä. Vastasin ja samalla ihmettelin, ettei ole mitään miehestä kuulunut. Olimme kaikki hyvin onnellisia. Yleensä menin Teijon luo silloin, kun hän oli yksin. Olin kokoamassa omista runoistani kirjaa, omakustannetta, ja hän yritti koko ajan saada minua luopumaan ajatuksesta. Tein muutakin kevätpuuhaa, haravoin ja kuopsutin. "Eipä ole ollut asiaa" sain vastaukseksi. Ja nauroi. Nyt olin jo oppinut homman nimen, enpä soitellut tai viestitellyt minäkään! Juhannusaattona tuli vain viesti: "Hyvää Jussia!". Aloin huomata, ettei minulla saisi olla omaa elämää. Eräs ystäväni kommentoi jälkeenpäin, ettemme Teijon kanssa sovi ollenkaan yhteen. Yrittäessäni soittaa lankapuhelimeen sain kuulla nauhoitteen kertovan liittymän olevan poissa käytöstä. Lähdin taas tyttöporukoiden kanssa tanssimaan. Hän ei vastannut viesteihini eikä soittoihini. Olin aiemmin vaatinut rahalainasta paperia, jotta asia olisi sovittu mustaa valkoisella. hän toppuutteli, mutta pidin pääni. Teijo tiesi, että kyseessä oli summa, joka vastasi lähes kuukauden palkkaani.
toivat meille joulurauhan. Sunnuntaiaamulla Teijo lähti kylä-
kauppaan ostamaan kärpäspaperia ja viipyi reilut pari tuntia. Mies ilmestyikin aivan viime hetkellä paikalle, oli tehnyt työnsä aamuvarhain ja riensi onnittelukukkineen paikalle. Tiesihän hän näin saavansa minun ja Teijon yhdessäolot sekaisin. Uskon, että hän suostui siihen siksi, etten kyselisi takaisinmaksusta jatkuvasti. Mietin asiaa seuraavaan päivään ja lupasin laittaa hänen tililleen 800 euroa. Hänen lopulta palattuaan olin pakannut laukkuni ja valmis lähtemään. Uskoin ja luotin siihen, että nyt mies puhuu ja kertoo tulevaisuudessa kaikki vaikeutensa. Koko viikonlopun olin Teijolle vain ystävä, vaikka nukuimme samassa sängyssä, vain pari suukkoa mies minulle antoi. Teijo tiesi, että kyseessä oli summa, joka vastasi lähes kuukauden palkkaani. Suoraan, tuosta vain, ei anteeksipyytäen eikä nolostuneena, vaan ai40 6
S
T
van yhtäkkiä töksäyttäen. Se ei miellyttänyt Liisaa, ja hän alkoi entistä enemmän vaikeuttaa asioita. esän alussa olin taas pitkästä aikaa Teijon luona viikonvaihteen
Lähetä viesti, esim. Seuraavan vuoden tammikuussa aloin saada outoja viestejä vieraasta numerosta. Elin taas omaa elämääni, ilman miessuhteita, mutta ihan tyytyväisenä. Olin työpaikallani ja juuri vastannut taas outoon viestiin henkilökohtaiseen puhelimeeni, kun työpuhelimeni soi. Hän lähettää viestin, jossa lukee REG SA Niina Virtanen, Mikael Lahtinen. Jos käytät tavallista etunimi-sukunimi yhdistelmää, analyysi antaa kattavan ennusteen yhdessäololle, tunteiden kehittymiselle ja mahdolliselle avioliitolle. Vaihtoehdot ovat - ystävyys - rakkaus - välinpitämättömyys - viha Saat tietää myös sen, milloin tunteenne toisianne kohtaan ovat syvimmillään. Se jäi erityisesti mieleeni, koska kyseessä oli kotimainen elokuva, josta olin kiinnostunut. Vaihtoehdot ovat - tänä vuonna - ensi vuonna - epämääräisessä tulevaisuudessa - ei koskaan Suhteenne laadun kertoo se, millä elämänulottuvuudella tunteenne parhaiten tulevat esiin. Hän saa vastaukseksi: Ninnuli: rakkaus, ensi vuonna, sekä hengen että ruumiin tasolla Mikko: viha, ei koskaan, arkielämässä Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Soneran, Saunalahden, Elisan ja Dna:n matkapuhelinliittymissä.
61. Olin asiallinen ja viileä, mikään ei minua enää saanut lupaamaan jatkamaan suhdettamme. Väitti, ettei muistanut ollenkaan käyntiäni syyskuussa. Olin ollut vain pieni pelinappula siinä pelissä. Vastaukseksi hän saa: Niina Virtanen: ystävyys, tänä vuonna, eroottisessa elämässä Mikael Lahtinen: rakkaus, ensi vuonna, sekä hengen että ruumiin tasolla Niina haluaa vielä erikseen tietää, miten heidän suhteensa läheisin puoli kehittyy. Hän oli minulle taakse jäänyttä elämää!
S
O
lin jo lähes unohtanut hänet. Lauantaina menimme elokuviin. Pidin lupaukseni, mutta hän ei. Lempinimien käyttö kattaa suhteenne läheisimmän ja leikkimielisen puolen; se kertoo lisäksi siitä, miten tulette toimeen erityisesti naisena ja miehenä. Sillä, miten monta kirjainta nimissänne on, on siis merkitystä. Teijo nauroi. Jonkun toisen kanssa olet elokuvissa ollut! hän totesi. Esimerkki: Niina Virtanen haluaa tietää hänen ja Mikael Lahtisen seurustelun tulevaisuudennäkymät. Minua ei naurattanut. Teijon välinpitämättömyys sai minut tekemään lopullisen päätöksen. yyskuussa menin taas Teijon luo hänen pyydettyään minua äkillisesti luokseen. ari vuotta myöhemmin sain lakitoimistolta kirjeen, että en tule saamaan rahojani takaisin. Kannustava ilmapiiri sai minut uskomaan taas tulevaan ja kesäkuussa löysin onneni, aidon ja ennen kaikkea puhuvan miehen! HILLA-MARJATTA
P
Olette ehkä seurustelleet jonkin aikaa, tai sitten hän on vasta unelmissasi sinun. Etunimi, toinen nimi ja sukunimi yhdistelmä syventää analyysiä ja kertoo enemmän sielunsukulaisuudesta ja henkisestä yhteensopivuudesta. Haluaisit tietää, millaiset mahdollisuudet suhteellanne on. Viestit olivat minua kiusoittelevia, jokin niissä häiritsi.
Vastasin melko neutraalisti. Päinvastoin, mies oli entistä jurompi! Vaikka yhdessäolomme ei ollut edes vuotta vielä kestänyt, en suukkoa saanut, lähelle ei päästänyt. Vaihtoehdot ovat - arkielämässä - eroottisessa elämässä - sekä hengen että ruumiin tasolla
Suhdeanalyysi perustuu kirjainten ja numeroiden yhteismerkityksiin. Arvasitko, että se olin minä. Teijo oli todettu varattomaksi. Runokirjani on saanut hyvää palautetta ja oli aika julkaista toinen. Kuukauden kuluttua otin yhteyttä lakitoimistoon ja tein rikosilmoituksen. Sait äsken viestin joltain, vai mitä. Teijo aneli jatkamaan, pyysi minua luokseen viikonloppuna. Niissä oli jotain tuttua, mutta myös jotain sellaista, mikä aiheutti minussa hämmennystä ja epäilyä lähettäjää kohtaan. REG SA Niina Virtanen, Mikael Lahtinen numeroon 173664 ja saat tietää...
tuleeko teistä pari?
Sinä ja Hän
Reginan suhdeanalyysi
kertoo sinun tunteesi häntä kohtaan ja hänen tunteensa sinua kohtaan. Kaikki hänen varallisuutensa oli siirretty pojan nimiin ennen suurempaa konkurssia. Hän antaa nimien sijaan lempinimet: Ninnuli ja Mikko (REG SA Ninnuli, Mikko). Olin taas haurasta toivoa täynnä, jospa tämä nyt taas alkaisi toimia. Kun mainitsin elokuvan nimen, hän sanoi käyneensä katsomassa kyseisen filmin poikansa kanssa.
Pyysin häntä maksamaan lainansa takaisin ja itse lupasin postittaa hänelle vastaavasti kihlasormuksen
Pakko myöntää, on sitäkin konstia joskus joutunut käyttämään. Muuttopäivän jaksaa enää lähinnä sen vuoksi, että on niin ihanaa päästä uuteen kotiin. Postilaatikoilla näkyi touhuavan nainen, jonka arvelin nelosen asukkaaksi.. Meidän ikäisiä. Kuvittelin, että naapurini ovat ystäviäni ja liittolaisiani, mutta vähitellen huomasin jotain outoa erään naapurini asenteessa. Kauhea rumba, vaikkeivät lapset edes pyörisi jaloissa kaiken aikaa. Mikä rumbien rumba!
M
uutama päivä muuttomme jälkeen retuutin suurta roskapussia roskikselle ja aioin katsoa samalla, olimmeko jo saaneet uuteen osoitteeseemme postia. Tai kun olen näyttänyt myrskynmerkiltä. Muun muassa sen, että hän tapaili miestäni selkäni takana.
H
ei nyt tuonne neloseen tulee asukkaita! huuteli mies ripustaessaan keittiön verhotankoa. No voi, en minä nyt pääse katsomaan. Nekin ovat levottomia, kun eivät oikein tiedä, mitä on tulossa. Vanhassa kodissa on pitänyt pakata, pakata ja pakata sekä huolehtia ainakin tuhannesta ja sadasta asiasta. On tehnyt, kun on pitänyt tehdä. Niillä on kai tyttö ja poika, vähän pienempiä kuin nämä meidän riiviöt. Miltä ne näyttää. Ei siinä jaksa aina olla edes onnellinen uudesta kodista, vaikka sitä olisi kuinka hartaasti odottanut. Olen mon62
ta kertaa ollut potkaisemaisillani sitä nilkkaan kehuja kuunnellessamme, mutta aina olen tyytynyt kuitenkin vain korkeintaan mulkaisemaan merkitsevästi. Tai ainakin toivoo sen olevan ihanaa. Kuitenkin vasta sittenhän kaikki oikein kaatuu niskaan. Joita ehkä ei vielä edes ole, ei ainakaan paikallaan. No miltä. Ja kiukuttelevat. Kyllä muutto on kovaa hommaa. huutelin vastaan riisuessani pojan litimärkää haalaria pikkueteisessä. Murisi vaatimuksiani, pitäisi muka rakentajien valmiiksi asentama kelvata. Pyörivät ja hyö-
rivät tavallista enemmän. Nyt sitä harmitti verhotangon asentaminen. On se sitten itsekin aina tykännyt, kun koti on nättinä, ja vieraatkin vuolaasti kehuvat. Pakkausvaiheessa kaiken on voinut vain kääräistä ja tunkea johonkin, mutta muuton jälkeen kaikelle on löydettävä uusi paikka. No ei kelpaa, ei. Ihan tavallisilta! tiuskaisi mies tikkaitten yläpäästä. Suunnilleen. Kun on halunnut olla kiltti ja ystävällinen. Oli tainnut tanko asettua jo kannakkeilleen. Lähes kaikki on myös puhdistettava, jopa ne uudet säilytyspaikat. Olin aina kuvitellut tulevani hyvin toimeen Tuulin kanssa, kunnes tajusin hänen pimittävän monia asioita minulta. No ihan kivoilta. Ei niitä tähän niin hyvin näe, kuului tikkailta nyt aika sovinnollisella äänellä. Se kun ei, minun siippani, ole koskaan ollut oikein innostunut kotitöistä
Kesä sujui mukavasti. Kaikilla oli kiire melkein kaiken kanssa. Eihän umpivieraista koskaan etukäteen tiedä, ovatko he hyvin virallisia ja vaativat korrektia käytöstä, vai ehkä rentoja ja mutkattomia, siis sellaisia, joitten kanssa voi oitis olla kaveri. Onneksi tuntuivat mukavilta kaikki. Vaikka yhtiön puolesta tehtiin tavalliset nurmikot ja yleisten alueitten istutukset, kullekin jäi oma piha tehtäväksi. Me istuimme, Tuuli, meidän viereisessä asunnossa asuva Mari ja minä, meidän portaillamme ja katselimme. Ihanaa, että on tuollaisia naapureita. Jännittävää se on, mutta ei olisi kiva töpätä heti alussa. Eikä kiireitä tietysti helpottanut sekään, että pyhinä olisi ihan oman perheen kesken kiva vihdoin levätä, viettää pitkää vapaata ja herkutella. Lapsetkin lähes samaa ikäluokkaa. Uuteen taloyhtiöön oli päästy muutama päivä ennen pääsiäistä. Monilla oli nyt entistä paljon parempi keittiö, nyt olisi mahdollisuus oikein kokkailla. Verhoja, huonekaluja ja muuta aseteltiin paikoilleen. Rakentaja toi mullan ja tarvikkeita. Asutaan ehkä pitkäänkin lähekkäin. Pyhien aikaan luultavasti kaikille olisi tulossa jo ensimmäisiä vieraita, kodit oli saatava kuntoon. Ja grillailla! Rivitaloyhtiössä sekin oli omassa kodissa mahdollinen ilo. Talvella rakennetussa yhtiössä ei tietenkään ollut kevään koittaessa valmiita pihoja. Asialliselta ihmiseltä tämä ainakin näytti, onneksi. Siellä alkoi selvitä sekin, ketkä viihtyvät kenenkin kanssa. Ei pahan näköistä porukkaa ja melko samanikäisiäkin. Monilla oli kai
P
itienpäivänä nostettiin isolla porukalla lippua oman yhtiömme salkoon. Heitin roskapussini säiliöön ja lampsin postilaatikoille miettien, miten pitäisi menetellä. Naapureihin ehdittiin siinä ohimennen tutustua juuri sen verran, että osattiin huikata tervehdykset, kun näköyhteyden päähän satuttiin. Pirteän näköinen nainen kääntyi katsomaan minua ja ojensi kätensä. Nainen tutki jotain postilaatikollaan, kun tulin paikalle. Multakasasta tuli tutustumispaikka kauniina kevätiltoina, ja pihatalkoissa olivat jokseenkin kaikki yhtiön asukkaat. Katso, meidän postilaatikko on vähän huonosti... Huonekaluliikkeitten autot olivat tavallinen näky pihapiirissä. Hei, minä olen Tuuli. Tai ulkomaalaisia, nykyään sekin on ihan tavallista, ei ole ehkä edes yhteistä kieltä. Siellä alkoi selvitä, kellä on huumorintajua, voimia, taitoja tai muita, kehnompiakin ominaisuuksia. Minäkin ojensin käteni ja esittelin itseni. Kiva nainen. Kukaan ei tunkenut toisen pihaan, lähinaapureita moikkailtiin aidan yli. "Ei miestä kavaluudella vietellä"
Olisikin kiva tutustua. Tutustuminen oli hyvässä vauhdissa.
Naapurini:
Ä
N
aapurustossa kävi huiske. ihat ja pihatyöt olivat jo heti alussa ihan oma lukunsa. Marin kanssa meille tuli tavak63. Kerrostaloista muuttaneilla oli vaikeuksia pitää itsensä aisoissa, etteivät heti ensimmäisinä iltoina viritelleet grillejään. Rautakaupan ja taloyhtiön välillä olisi kannattanut olla köysirata tai liukuhihna, niin paljon sieltäkin kaikki jotain tarvitsivat. Tunsin välittömästi itseni täysin rennoksi. sukulaisia ja ystäviä kauempanakin, ja pitkän vapaan aikana ehti hyvin käydä pitkänkin matkan päästä. Oli kiva tutustua paremmin uusiin naapureihin ja viettää aikaa oman perheen kanssa omassa pihassa. Tuosta nelosesta. Tai vaikka mitä, jokainen meistä on omanlaisensa. Juuri ennen äitienpäivää pihatyöt olivat siinä mallissa, että me pääsimme tositoimiin
Meitä Marin kanssa vain nauratti. Yritin keksiä vaihtoehtoja. Kun minä en pääse töistä... Olet kultainen, pidän sitä oikein hyvin. Mies ei tänään tulisi kotiin ollenkaan, itse olisin ties miten myöhään kotona. Oli sulkapallovuoroa läheisellä salilla ja käytiin toistemme lasten koulujen sekä päiväkotien juhlissa ja myyjäisissä. Ei siellä mitään sellaista ollut, mistä lapset selviäisivät. Kun bussivuorojakaan ei ollut kovin tiuhaan, olisi ilman naapuriapua ollut tosi kauheaa. Otimme muutaman tai ainakin yhden tunnin aikaa itsellemme. Ovat vain niin kaukaisia vieraita. Puhuimme ja puhuimme. Tietysti se tapahtui juuri sellaisena päivänä, kun kotona ei ollut paljon mitään, laukussa oli pitkä ostoslista illan ostosreissua varten ja mies tietysti taas juuri silloin työmatkalla. eille kehittyi mukava yhteistyö naapuriston kesken. si seisoskella jutustelemassa aidan yli. Naapurit. No siihen ei ollut tarvetta, kunhan edes ruokaa saivat. Voitiin jutella kaikesta ja autettiin muutenkin.
64
Pikkuhiljaa kävi ilmi, ettei meillä kummallakaan oikeastaan mennyt kauhean hyvin kotona.
erran töissä ollessani kokous pitkittyi hankalien neuvottelujen vuoksi, ja minun oli pakko jäädä ylitöihin. Ei ollutkaan pelkkä vitsi vitsejä siitä tosin heiteltiin että naapuri ilmestyi ovelle lainaamaan sokeria, kun leivonta oli kesken. Kaupan kauttakin tulisin vielä, huh, se tietää myöhäistä kotiin paluuta. Riittäisiköhän häneltä meidänkin muksuille sapuskaa. Asuinalueellamme ei ollut vielä kauppaa, joten ostosmatkat olivat pitkiä. Itse tietysti saisin niistäkin aikaan vaikka mitä. Aina ja kaikilla ei ollut omaa autoa kummallekin vanhemmalle, ei tietenkään, kun oltiin nuoria ja velkaisia. Joskus asioilla tai meillä itsellämme oli kiire ja saatettiin tavata vaikka yömyöhällä. Mitä arvelette, jos teen ison paahtopaistin ja sen lisäkkeet uunissa. Ei aina muuallakaan, mutta niistä oli ollut helpompi puhua jo aiemmin. Kävelimme erilaisia lenkkejä mahdollisimman erilaisissa maastoissa, katselimme ympäristöämme monelta kantilta, istuimme välillä jossakin tauolla ja puhuimme. Tavallista höpinää katso-nyt-tuotakin -tyyliin, juttelimme työasioita, vaihdoimme ruokaohjeita ja terveysvinkkejä, juorusimmekin, kerroimme menneestä, pohdimme tulevaisuutta. Mari perheineen oli usein pois viikonloppuisin ja työkin vei häntä enemmän, mutta Tuulin kanssa vaihdettiin niin paistinvateja kuin muutakin tarpeellista. Asuinalueella ei ollut kauppaa, joten sellaista apua ei missään tapauksessa olisi. Kaikenlaista. Älä ole huolissasi! Muksut voivat myös olla meillä niin kauan, että tulet kotiin. Se helpottaa oloani paljon. Ei sitä uunipannulla voi tarjota. Kun toinen tarvitsi apua ompelussa, sitä paremmin hallitseva teki toisellekin. Joskus sännättiin naapuriin auttamaan toista jossain hankalassa asiassa, vaikka kesken omien touhujen. Kun toisen piti päästä hammaslääkäriin, toinen otti ilman muuta kaikki lapset kotiinsa. Saatoin taas keskittyä töihini ja valmistelemaan kokouksen papereita, jotta pääsisin kuitenkin mahdollisimman aikaisin lähtemään lasten luo.
N
K
M
aureskeltiin joskus meidän yyasopimustamme. Tuulilla ei ruoka ollut vielä tekeilläkään, ja hänen oli helppo suurentaa illan annosta. Kuule Tuuli, nyt on hankala tilanne. Minulla oli iso vati ja tarjosin sitä Tuulille, joka huokasi helpotuksesta. Mietin jääkaapin sisältöä, pakastinta ja ruokakaappeja. Olen ihan poikki pelkästä ajattelusta! Kertokaas nyt, kun olette siinä molemmat, mitä minä tarjoan. Uskomattoman vähästä voi tulla uskomattoman suuri helpotus. Jotkut olivat enemmän tekemisissä joittenkin kanssa, kuten minä Tuulin ja Marin kanssa. Joskus istuttiin toisen pihassa höpisemässä yön hiljaisina tunteina. Onko tarpeeksi hienoa, mitä luulette. Eihän meidänkään elämämme tietysti vain kodin ja työpaikan välillä pyörinyt. Apu ja aikuiskontaktit naapurista olivat tärkeitä. Haluaisin nyt näyttää... Vasta pitkän tu-. Tiedättekö, ettei meillä ole edes sopivia astioita! Mihin minä sen lihan panen. Onko teillä jotain erikoista tänään. Ei Tuuli oikeasti ollut avuton, vaan napakka tyyppi, mutta nyt hän oli hädissään. Asiat hoituivat mukavasti näin. Kun toinen paistoi munkkeja, riitti niitä saman tien toiseenkin perheeseen. Pitsaa voisi tilata, autollahan sitä tuotaisiin, mutta ei tenavilla ollut rahaa maksaa sitä. Mitenköhän Tuulilla on tilanne, hän tulee kotiin ehkä aikaisin. Merkittävää meille Tuulin kanssa silti oli jokaviikkoinen pitkä kävelylenkki. Tämä se oli todellista ystävyyttä, yhteistyötä ja avunantoa. Meitä on silloin tosi monta. Siinä jonain iltana istutuksia ja muuta pohdimme, kun Tuuli pyyhälsi lähes hengästyneenä meidän pihaamme. Lapset tulisivat itsekseen koulusta ja läheisestä päiväkodista, mutta tarvitsisivat kohta ruokaa. Hei! Marikin siinä! Kuulkaa, meille tulevat ylihuomenna Pepen täti ja eno ja serkkuja ja ties ketä. Tietysti oli muitakin ihmisiä ja asioita, mutta paljon tehtiin ja mentiin myös naapurin kanssa yhdessä. Pikkuhiljaa, kuin rivien välistä, kävi ilmi, ettei meillä kummallakaan oikeastaan mennyt kauhean hyvin kotona. Miehet olivat aika paljon töittensä vuoksi pois kotoa, joskus pitkiäkin aikoja
Kummankin mies joi aika paljon. Meitä oli aika monta, joten istumapaikkoja ei ihan riittänyt. Talkoitten päättäjäisiä, pikkujouluja ja muita yhteisiä tapaamisia. Voisi sanoa, että hän tuijotti. Me, Tuuli, Mari ja minä, pidimme yhtä, mutta mekin entistä harvemmin. Jotkut menivät juhlan kunniaksi toistensa luo myös yökylään. Hän pysähtyi ison tarjottimensa kanssa oviaukkoon ja jäi katsomaan minua ja Pepeä. Pitkään. Hänen vierailuihinsa minäkin olin kyllästynyt, ja kotona heillä varmasti oli kauheaa. Pepe, talon isäntä, tuli viereeni melkein nurkkaan, ja aloimme pohtia jotain ihan arkista asiaa. Suru otti tietysti aikansa, mutta jo pelkästään lapset pitivät huolen, ettei Tuuli päässyt suruun hukuttautumaan. Siihen asti melkoisena naurun remakkana ja puheensorinana kuplinut iloinen yhdessäolo hiipui kuitenkin varsin pian. Olihan se nähty pihatalkoissa jo ajat sitten. Taloyhtiömme väki viihtyi keskenään hyvin ja järjesti muutaman yhteisen juhlan vuosittain. Ehkei viinan takia, mutta ehkä viina oli osasyyllinen tapahtumiin.
E
T
Yritimme olla Tuulille tueksi ja avuksi. Omaa tuskaamme ja pettymyksiämme peittääksemme kai.
M
S
ari ei jaksanut sietää miestään ja hänen törttöilyjään. Tuulikin palasi taas entiseksi puheliaaksi itsekseen, tarjoili hyvän emännän lailla ja istui sitten itsekin joukon jatkoksi. Kaikilla oli omat kiireensä. Kellään meillä ei ollut onnea. rään kerran meitä oli pieni joukko aikuisia lähtenyt pihajuhlista ja kokoontunut Tuulin kotiin. Kuka kännissä ruikuttavia yökötyksiä jaksaisi. Niinhän siellä kaikki muutkin joivat. Siis sen vä65. Monelle vanhemmat aiheuttivat huolta, joillakin lapset alkoivat olla entistä hankalammassa iässä. Kilinää ja kalinaa kuului keittiöstä aikansa, ja sitten Tuuli tuli hilpeästi huudahdellen. Välttelyksihän se meni, kun ei osattu mitenkään auttaa ja tuntui nololta edes huomata koko asiaa. Yhtä lailla kotonaan, eikä heitä kukaan uusiksi muistanut. Kävi kyllä mielessä, ettei kai se
luule meillä Pepen kanssa olevan jotain vireillä, kun ei minun mieheni ollut mukana. Tuuli touhusi vieraille pientä tarjottavaa ja juotavaa. Tiivis yhteistyö yhtiössä alkoi silti rakoilla. Voi niitä juttutuokioita! Ei ollut syytä kursailla. Me nauroimme paljon. Uudet sulautuivat hyvin joukkoon ja olivat kohta kuin alkuperäiset. Muutenkin, kun juhlat olivat sillä kerralla syystalkoitten päättäjäiset, oltiin vähän likaisia, ja kaikki asettautuivat rennosti lattialle. Alkoholi oli aiheuttamassa isoja ongelmia parissa perheessä, sen kaikki saattoivat huomata sivustakin. Tuuli vaihtoi työpaikan lähemmäs kotia ja muutti ulkomuotonsa sekä kodin sisustuksen kokonaan toiseksi. Myös meillä alkoi mieheni kanssa olla niin vaikeaa, että me vain riitelimme kaiken aikaa. Moni joutui myös vaihtamaan työtä. Mies käytti viinaan kaikki rahat, mitä jostain irti sai. Juhlat loppuivat. Myöhemmin lapset menivät tai vietiin tietysti koteihinsa nukkumaan. Kullakin oli omat murheensa: Tuulin mies oli kuollut, Marin mies alkoi alkoholisoitua ihan väkisin ja minun mieheni oli pois entistä enemmän, entistä pidempiä aikoja. Emme tavanneet enää niin usein, vaikka meitä Marin kanssa kutsuttiin hänen pihalleen päiväkahville ja illalla viinilasilliselle entistä useammin. Mari otti eron ja mies joutui muuttamaan muualle. tustumisen jälkeen aloimme raotella henkilökohtaisemman elämämme verhoja. Vanhemmat nauroivat, lauloivat ja joskus myös tanssivat myöhäiseen yöhön. Ei ainakaan kotona. Ja ongelmansa. Lopulta työpaikka sanoi hänet irti ja firman auto otettiin pois. Alkuillan aikana lapset olivat tietysti myös mukana, esiintyivätkin. En tiennyt, oliko ulkoasussani jotain outoa, muisteliko hän jotain keittiöön jättämäänsä vai mistä oli kyse, mutta Pepe jatkoi kesken olevaa juttuamme ja unohdin Tuulin. itten yllättäen Pepe kuoli. Ihan raitista ei yhtiössämme tainnut ollakaan. Hän otti elämälleen aivan uuden suunnan. Aluksi kannettiin parkkipaikan reunaan omia pieniä grillejä makkaranpaistoa varten, myöhemmin rakennettiin oikea, kiinteä grillauspaikka. Mutta me nauroimme. No ei kai sentään, eihän se minunkaan mieheni kaukana ollut, ja sitä paitsi, tunnettiinhan me toisemme. Juhlien jälkeen jotkut päätyivät toisten koteihin jatkoille, jos ulkona tuli kylmä. aloyhtiössämme alkoi väkeä pikkuhiljaa jo vaihtua. Tunnelma latistui. Monella oli työura tärkeässä ja kiireisessä vaiheessa
ANNUKKA K.. Hänen väliaikaiseksi jäänyt kotinsa voitiin purkaa ja tavarat siirtää takaisin meille entiseen kotiin. Henkilökohtainen kirje, josta selvisi, että hän oli tavannut mieheni ja että he pian taas tapaisivat. Kiinni en roiku, konstit ovat ihan muuta. Ehkä joku naapuri oli ajatellut tekevänsä hyvän teon, kun ei ollut puhunut näistä mitään minulle, hankalassa elämäntilanteessa elävälle äiti-paralle. Kun Tuuli ja Mari pyysivät minua mukaansa pienelle viikonloppureissulle, en voinut lähteä. Ovatko naiset tosiaan näin katalia toisilleen. Mies ei ollut aiemminkaan paljon osallistunut kotitöihin eikä nyt senkään vertaa. Ohoh! Siitä varsinkin päättelin, ettei siihen reissuun ainakaan ole syytä osallistua. Tapaile-
ietin pitkään asiaa itsekseni. Ja miksi Tuuli tahtoi minulle pahaa. En ole keksinyt mitään sellaistakaan. Hän sai miehen muuttamaan pois ja meille ainakin rauhan, vaikka tilanne lasten kannalta ikävä olikin. Tuskin koskaan enää. Taloyhtiön asioista sain yllättäen kuulla Marilta, vaikka Tuuli oli ottanut yhtiön asioita hoitaakseen. Piha ja koti ovat kauniit ja hyvin hoidetut, lapset ovat kunnollisia, saan aikaan kaikenlaista ja pärjään. Ei se kavaluudella onnistu, tarvitaan ihan muuta, paljon parempaa, Tuuliseni. Minua! Niin ne väittivät, olen kuulemma pärjännyt liian hyvin jopa yksin. Mitä niitä kaikkia siirtelemään, ainahan muutossa tavaraa karsitaan. Olin todella tiukoilla kaiken kanssa. Ei kai sellaisesta voi olla mustasukkainen. Miksi hän minun miestäni lähestyi. Puukottamalla minua raa´asti selkään. Minut oli taloyhtiössä katsottu siis huolimattomaksi ja välinpitämättömäksi, kun en ollut hoitanut asioita. Ei asia enää miksikään muuttuisi. häisen ajan, jota mieheltä perheelle riitti. Kun mitään ei tapahtunut, eikä minua ainakaan edes olisi kiinnostanut mikään vispilänkauppa hyvän ystävän puolison kanssa. Minä hoidin yksin lapset, huushollin, työni, pihatyöt ja kaiken, kuten yksinhuoltaja aina. Jos Tuuli minun mieheni haluaa, sopii yrittää. Mitäpä tällä olisi väliä. Ja miksi Tuuli tahtoi minulle pahaa?
malla miestäni kertomatta minulle, vaikka edelleen tapasimme Tuulin kanssa ainakin silloin tällöin sattumalta pihalla. Tuli mieleen se yksi talkoojuhlailta. Tuulin kanssa oli kyllä satunnaisesti pihalla tavattu, mutta ei hän
66
Miksi Tuuli minun miestäni lähestyi. Jotkut naapurit ovat joskus sanoneet, että minua kadehditaan. Ihan miten vain. Meillä miehen ja lasten kanssa menee nykyään oikein hyvin. Ero jätettiin harkintaan, mutta se näytti todennäköiseltä. Sitäkö varten minä vain mukaan kelpaisin, kokkaamaan. Ei minulla ollut rahaa osallistua mihinkään ylimääräiseen, en voinut jättää lapsia yksin enkä edes olisi jaksanut iloita siitäkään. En voinut ymmärtää hänen käytöstään, eikä Marikaan osannut, ehkä ei halunnut, sanoa asiasta mitään.
M
M
M
eillä miehen kanssa alkoivat asiat selvitä. Kun niitä siinä mietin ja selailin, käteeni sattui Tuulin kirje. Onneksi löysimme entisen erosovittelijan, joka tapasi meidät erikseen sekä yhdessä. Olin kyllä joskus vähän ihmetellyt, kun jotenkin vinosti oli katsottu. Kävin hänen tavaroitaan läpi, kun piti perata sieltä turhaa roinaa pois. Kateusko sitten. Tuulilta en edes halunnut kysyä enää mitään. Emme ole koskaan riidelleet, päinvastoin, olemme aina olleet hyvissä väleissä. En viitsinyt pilata uudelleen orastavaa suhdetta mieheeni esittämällä minkäänlaisia epäilyjä. Jättämällä minut pimentoon asioissa, jotka nimenomaan minun olisi pitänyt tietää. ari ja Tuuli kutsuivat minua yhä pihoihinsa viinilasillisille ja kahveille, mutten oikein jaksanut olla enää kiinnostunut. Kyllä sinun täytyy lähteä! Tarvitsemme kokin, ettei tarvitse itse keitellä, tokaisi Tuuli. Istuin hyvän aikaa kuin lyötynä. Papereitten merkeissä vai muissa, ei käynyt lyhyestä kirjeestä ilmi. Mari ei osannut tai halunnut valaista asiaa mitenkään. En tykkää olla utelias, mutta kun oli pakko selata miehen laatikoita, törmäsin moneen paperiin, jotka olisin tarvinnut ajat sitten. Mistä ihmeestä. Mistä oikein oli kysymys. Ystäväänsä?
mitään ollut sanonut. Mitä hän sitten tällaisesta hyötyi. Ei Pepessä sinänsä mitään vikaa ollut, mutta ei, vaikka olisi ollut hurmaavampikin otus. Mitä tämä oikein tarkoitti. Perheneuvola vain pahensi tilannetta, ja lapset olivat kauhuissaan. Ja vaikka minulle ne tiedot olisi ollut helpompi toimittaa. Moinen narttu, kuten Tuuli, on minulle pelkkää ilmaa. Minä ja mies olimme yhtä suuria omistajia, mutta minä en saanut mitään tietoa, vaikka minun postilaatikkoni oli ihan siinä vieressä, asuin edelleen naapurissa ja olisin ne paperit tarvinnut! Mikä nyt oli pelin henki. Ystäväkin. En todellakaan ole keksinyt mitään syytä Tuulin käytökselle. Minä sitä vaihtelua ja valmista ruokaa eniten olisin tarvinnut. Taloyhtiön asioita, joita minun olisi pitänyt hoitaa ja vain minun, sillä eihän mies asunut siellä eikä osallistunut mihinkään. Marille kerroin asiasta vasta paljon myöhemmin. Minulle, ystävälleen naapuriin, hän ei niistä kertonut, vaan lähetti kaikki yhtiön asioita koskevat paperit, kokouskutsut, tiedotteet ja muut, miehelleni
Se aloitti ilmestymisensä jo vuonna 1904. Kotimaisten kertojien novellit vievät lukijan kypsän naisen elämän äärelle, suomalaiseen todellisuuteen ja arkielämään. Elämän koko kirjo ihanissa ja todenmakuisissa novelleissa ja jatkokertomuksissa! Nyyrikki ilmestyy aina parillisen viikon tiistaina.
Nyyrikki
Anna lahja, joka tuo mielihyvää joka toinen tiistai suoraan kotiin!
-50%
Tilaa lahjaksi!
Leikkaa tästä! Toimi jo tänään!
Nyt!
Tilauskort Tilauskortti l t
Soita! 08 537 0370
K llä Kyllä kiitos! ä
Nyt!
Tilaan Nyyrikin lahjaksi -50%:n alennuksella 3 kuukautta 6 Nyyrikkiä vain 13 (norm. Äidille, mummille, kummille, itselle!
on upea lahjaidea!
Nyyrikki on Suomen perinteikkäimpiä edelleen ilmestyviä aikakauslehtiä. 26 )
Lehden maksaja
Nimi Osoite
-50%
Nyyrikki maksaa postimaksun
Tilaa sähköpostilla! tilaajapalvelu@ kolmiokirja.fi
Muista merkitä viestiisi tunnus -50%
Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Tilaajan allekirjoitus
Tunnus 5007535 90003 Vastauslähetys
Lehden saaja
Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin
67
Kun olen käynyt asioita läpi, saan edes jonkinlaisen rauhan itselleni. Taas soivat laulut päässäni: Jokainen päivä on liikaa, elää en voi näin,
S. Minä, nuori ja sinisilmäinen nainen, sopeuduin kaikkiin valheisiin, jopa siihen, että muutin miehen perheen luo asumaan!
inun pitäisi olla vihainen. Opiskelukave68
M
rini seurasivat tilannetta vierestä ja heidän taholtaan alkoi tulla viestejä, että mies ei ollut sitä, mitä itse antoi ymmärtää. Varattu rakkaani vei minut vaimonsa hoidettavaksi
Mieheni petti minua heti alusta saakka. Olin nuori, vasta kodista irtautunut
ja maailmaa sinisillä silmillä katseleva untuvikko. Olin rakastunut ja onnellinen, enkä ollenkaan ollut huolissani tulevasta. Siinä mielentilassa olisin kai saavuttanut mielenrauhan tai sitten en, kuka tietää. Silloin ehkä olisin tyytyväinen. Olin niin sitoutunut mieheen, etten voinut kuvitellakaan eroamistamme, vaikka aloinkin hiljalleen tajuta, että huhut miehen vaimosta olivat totta. Kaiken teki helpommaksi se, että mies käyttäytyi kanssani kuin kuka tahansa poikamies. Tahtoiko hän tosiaan olla kahden naisen mies, siltä siis näytti. Aloin seurustella miehen kanssa tietämättä miehestä juuri mitään. Eihän minun rakas mieheni voinut valehdella minulle ja tässä tapauksessa jättää kertomatta, että on naimisissa! Siitä sitten alkoikin erikoinen seurustelumme. Ensin hän ei kertonut vaimostaan. Rakastumisen tunne oli niin kaiken kattava ja veti minua puoleensa niin, ettei siinä järjen ääntä tullut kuunnelluksi. Kun minulle tultiin sanomaan, että miesystäväni luona oli vieraillut hänen vaimonsa ja poikansa, en aluksi uskonut sitä. Opiskeluni kärsi, kun kaikki vapaa-aika meni miesystävän kanssa. Minun on kuitenkin aina palattava muistelemaan entisiä, olen siihen sidottu ja tuomittu. Minua oli hyvä ohjata, sillä antauduin täydellisesti miehen pideltäväksi ja vietäväksi. Menneisyyteen ja nuoruuteen palatakseni: elämäni päivät ovat olleet kirjavia. Sanonta: kuka entisiä muistaa, sillä tikulla silmään, on varmaan jossakin tapauksessa pätevä. Korvissani kaikui vain ding dong laulun mukaan, joka usein soi radiossa siihen aikaan. Se tieto tuli minulle shokkina kuin vesisuihku niskaan. Eroottinen viikonloppu oli tiedossa. Siihen oli syynä miehen vakuuttelut, että hän on eroamassa vaimostaan, eikä heidän avioliittonsa ollut kuin kulissia. Tunsin olevani ainoa oikea nainen hänelle, jonka suloiset vakuuttelut erinomaisuudestani saivat minut tyytyväiseksi. Opiskelu aikuisoppilaitoksessa piti sisällään hyvin erilaisia oppilaita, oli perheettömiä ja perheellisiä. Pikemminkin takerruin tiukemmin häneen. Se, että olin heti aluksi narratun osassa, ei jostakin syystä saanut minua toimimaan normaalisti ja jättämään tuollaisen valehtelevan lieron. Sitten hän ei kertonut, ettei hänellä ollut aikomustakaan erota. Se rauha on ehkä pientä itsepetosta, mutta muutakaan ei ole tehtävissä. itten mies vei minut kotiinsa ja ajankohtana, jolloin vaimo ja poika olivat poissa. Minun pitäisi tuntea kaikki maailmaan kielteiset tunteet, niin että olisin verisillä haavoilla ja loukattu sydänjuuria myöten
Hän käytti siinä vahvinta asettaan, valehtelua kumpaankin suuntaan ja onnistuikin ihmeen hyvin. Erästä viikonloppua en unohda koskaan. Olimme tehneet yhteisen päätöksen miehen johdolla. Olin miehen lutka ja sellaisena pysyin. Hänelle oli paljastunut miehensä seikkailut, ja tietenkin minä sain syyt niskaani. En tiennyt, itkeäkö vai nauraa. Minne, ei mitään tietoa! Tällä samalla automatkalla mies kertoi, että vaimo oli muuttanut
maalaispitäjään, jossa hoiti pientä kauppapuotia. Tuntui niin oudolta, mutta väsymykseltäni en paljon jaksanut enää ajatella mitään. Seurasi ajanjakso, jossa surffailimme kumpikin kykymme mukaan. Mies oli ilmoittanut, että hän lopettaa opiskelun, ja minä vain muutaman sekunnin mietinnän jälkeen tein saman ratkaisun ja tahdoin lähteä miehen mukaan. Elin silloin kaunista satua, jonka lopusta en tiennyt enkä halunnutkaan tietää. Olin pahoillani, että en ollut saanut tietää sitä aikaisemmin. Alkoi nimittäin yhteiselämä, jossa miehen perhe oli pääosassa ja minä toisena naisena sivuosassa. Minulle oli tärkeintä, että sain olla rakkaani kanssa mahdollisimman paljon ja olin hirveän pettynyt, kun niin ei aina käynyt. Lähdimme opiskelukaupungista yhdessä miehen autolla eräänä talvi-iltana. Minä sain kuulla, ettei tätä kestäisi kauan, sillä etsisimme pian yhteisen asunnon, johon muuttaisimme. Kotiväelle en maininnut asiasta halaistua sanaa, kun siellä olivat niin vihaisia
69
S. Jotenkin sekin yö meni, minä jäin sohvalle nukkumaan ja mies painui vaimonsa viereen. Tulin raskaaksi, sellaista näet tapahtuu joskus, kun nainen ja mies ovat yhdessä. Minulle jäi käsitys, ettei pariskunnalla ollut enää avioelämää ja uskoin siihen pyhästi.
itten pamahti. Vaimolle selitys, että minä olin heillä vain armosta, kun minulla ei ollut muuta olinpaikkaa, puri oivasti. Mihin minä menisin, ihmettelin. Olin kauhuissani ja peloissani. mä liikaa rakastin. Vakuuttelin vain itselleni, että näin elämän piti mennäkin. Mies oli muuttanut perheensä mukana. Olihan se ihan tyhmää mieheltä viedä minut vaimonsa eteen haukuttavaksi ja jättää minut syntipukiksi, vaikka rikoksentekijöitä olimme molemmat. llätyksekseni mies vei minut kotiinsa, vaimonsa luo. En voinut puolustella itseäni, kun ei ollut mitään puolusteltavaa. Huominen tuokoon uudet murheensa.
N
Y
iitä murheita en olisi kyllä halunnut kohdalleni. Sen vastaanoton voi vain arvata. Hulluinta siinä oli se, että mies järjesti perhe-elämänsä ja minun kanssa seurustelun parhaansa mukaan. Tämä vakuuttelu sinetöitiin automatkoilla, kun vaimo oli kaupassa töissä. Minä olin vapaa menemään ja tulemaan muuten, paitsi jotain oli selitettävä kotiväelle, kun en aina tullutkaan viikonlopuksi kotiin. Vaimo huusi kuin peto minulle
Minä en tiennyt, mihin uskoa. Huusin ja itkin ääneen. Olen saanut vaatetehtaasta työpaikan. Mutta huonosti olin suunnitellut yhteisen elämämme. Mies sai hänet sitten rauhoittumaan valheillaan, että kaikki järjestyy. Hyvän hoidon ansiosta vauva vahvistui, vaikka joutuikin jäämään keskolaan. Yhteiselämämme on jatkunut jostakin syystä näin kauan. Hän nimitteli minua mitä moninaisimmilla nimillä, haukkui loiseksi ja pesänlikaajaksi. Siellä pojan isä ja hänen vaimonsa nukkuvat vielä vierekkäin. Vai oliko se tässä tapauksessa lapsen isä. Miten mies voi pettää minua tällä tavoin entisten valheiden lisäksi?
kouluni keskeyttämisestä ja miehen luona asumisesta. Sen verran eroa on nyt tullut aiempaan, että vaimo on useammin lähtenyt omille matkoilleen, kun hänen hermonsa ei ole kestänyt. Sitten hän kertoi, että koko ajan, kun olin seurustellut hänen miehensä kanssa, he elivät tavallista avioelämää myös vuoteessa. Muu ei auttanut kuin että vaimoa piti väkisin pitää paikoillaan, kun hän itki ja rimpuili vauhkoontuneena. n kai milloinkaan ole tuntenut olevani maailmassa niin yksin kuin silloin sinä yönä. Nyt oli tehtävä nopeita ratkaisuja. Kaikkeen tähän on syynä miehen alituinen val-
O
räänä päivänä sitten ratkesi pahemmanpuoleinen kohtaus. Oli lähdettävä sairaalaan. Tietenkin vaimon puheiden jälkeen panin miehen tiukille ja kyselin, oliko vaimolta saamani tiedot totta. Vaimon mustasukkai-. Vauva vietiin nopeasti pois jonnekin ja olin hädissäni siitä, elääkö hän. Riitojen aikaan minun ei auttanut muu kuin kuunnella hiljaa ja olla väittämättä vastaan. Olemme muuttaneet tähän asuntoon uuteen kaupunkitaajamaan. Toistuvat lupaukset ja niiden täyttymättömyys väsyttivät henkisesti. Muistan erään keskustelun vaimon kanssa tämän riidan jälkeen. Kauppiaan töiden loputtua oli taas muutto edessä.
E
n aikainen aamu ennen joulua ja minun on herättävä pukemaan poikani viedäkseni hänet päivähoitoon. Hermot pettivät, sitä se vain oli, mutta kuulosti hirveältä. Vaimo riiteli makuuhuoneessa miehensä kanssa kovaäänisesti. Jotain oli kuitenkin vialla, kun aloin tuntea kipua eräänä yönä ja vertakin vuoti. Haukkuminen sattui kovasti ja yritin parhaani mukaan olla välittämättä siitä. Hän nimittäin oli perheensä kanssa muuttamassa uudelle paikkakunnalle ja kun mi70
nulla ei ollut muuta asuntoa, oli minulle varattu paikka heidän perheessään. Sieltä hän on aina palannut, olihan hänelläkin miehen kanssa poika, joka tarvitsi huolenpitoa.
E
E
i se herkkua ollut, sellainen elämä. Istuin auton takapenkillä kahden lapsen kanssa, miehen vanhemman pojan ja yhteisen poikavauvamme. Uskomatonta, mutta totta. Vauvan odotusaika oli rauhallisempaa, sain keskittyä itseeni ja valmistaa vauvalle vaatteita. Menin taksilla sairaalaan, eikä minulla ollut ketään vierelläni tukemassa. Pitihän se arvata, minkä vastauksen sain. Vaimo papatti jotain etupenkillä, mutta ei ollut vihainen. Minä menin asumaan aiemmin hakemaani Ensi-Kotiin, sillä halusin vauvani kanssa kunnon opastusta lastenhoitoon. Vaimo kai tiesi, että hänen miehensä kävi luonani, mutta uskoi, että mies teki sen velvollisuudentunnosta. Hän on vetänyt molemmat naisensa tähän likaiseen leikkiin. Työpäiväni ovat pitkiä ja väsyttäviä, kuljen töihin bussilla, ja se vie aikaa. Myös meidän kaikkien yllä leijuva välien kireys jännitti kaikki osapuolet äärimmilleen. Kyllä se loppu tietenkin oli vielä koittava, mutta monta mutkaa oli vielä matkassa. Joudun viemään poikani hoitoon, vaikka nämä molemmat nukkujat viettävät vapaata aikaa. Kuitenkin kaikki jauhoi paikoillaan, mitään ratkaisua ei mies tehnyt suuntaan eikä toiseen. Olin niin väsynyt vaimon haukkumisiin ja pahansuopiin silmäyksiin, että etsin vuokraasunnon, johon muutin heti. Olin Ensi-Kodissa muutaman kuukauden, kunnes tahdoin lähteä sieltä. Milloin tämä piina loppuu vai loppuuko milloinkaan, ihmettelin usein. Odotuskuukaudet alkoivat lähetä loppuaan. Hän heittäytyi kanssani tuttavallisemmaksi ja sai minut vapautumaan. Ja voisinhan autella heitä kaupan töissäkin.
heessa eläminen. Vaimo oli aina kohdellut minua halveksivasti ja satutti usein minua sanoillaan suoraan sydämeen. Miehen käynnit toivat lohtua yksinäiseen elämääni, ja suunnittelimme tulevaisuutta. Vauvan vuoksi oli jaksettava ja olinhan vielä nuori. Syömme hiljaa aamupalan ja katson toiseen huoneeseen. Nyt kun meillä on yhteinen poika, olen sidottu mieheen tiukemmin, aivan kuin olisin loppuikäni pallo jalassa. Mies hillitsi vaimoaan, mutta tämä vain yltyi ja siellä jo heiteltiin esineitä. Tämän keskustelun jälkeen vaimo otti hyvin kylmän asenteen minuun ja poikaani, olimme hänelle kuin ilmaa. Oliko valehtelijoita nyt kaksi, joiden puheet sekoittivat minut täysin. Minua harmittaa. Odottaminen kävi pitemmän päälle raskaaksi. Hänet oli tehnyt rauhalliseksi miehen puheet, että olen vain vähän aikaa heillä ja sitten muutan pois. Synnytykseen olisi ollut vielä aikaa reilu kuukausi, mutta vauva halusi tulla jo ulos. Kivut olivat kovat, eikä vauvan itkua edes kuulunut, kun hän syntyi. Ei vaimollakaan varmasti helppoa ollut, kun me olimme siinä riippakivenä muistuttamassa aviopuolison harharetkestä
Hänen tarkoituksensa oli pitkittää ja vitkuttaa prosessia äärimmilleen. Miehen avioliitto alkoi horjua pahemman kerran ja puolisot puhuivat jo avioerosta. Miten vaikeaa kaikki olikaan.
T
Varattu rakkaani vei minut vaimonsa hoidettavaksi
kotiin. Puhelin ei vastannut, olikohan numerokaan oikea. Hän tiesi, että ero oli juuri se asia, mitä minä ensimmäisenä halusin. Kun soitin siihen ja kysyin miestä, sain vastauksen, että mies oli perheineen muuttanut naapuriasuntoon. Meidän rakkaustarinamme sai ihmeellisen päätöksen. En rikkoisi toisen liittoa, vaikka mies kuinka vannoisi rakkauttaan. Nyt elän totuudessa, enkä kiedo itseäni valheiden verkkoon. Sain rauhoittavaa lääkkeitä, sillä en olisi pystynyt edes nukkumaan. Minä olin löytänyt vuoka-asunnon, joten se helpotti elämää.
E
V
ielä tämän kaiken keskellä piti tuntea yksi piikki lihassa. VALHEIDEN VERKKO
71
J
otenkin kaikki alkoi sitten purkautua. Pieni poikamme tarvitsi isää ja perhettä. Mies kertoi minulle, että hän on hankkinut itselleen asunnon ja vaimo on jäänyt pojan kanssa entiseen
lämä epärehellisyydessä ei ole ollut vaivatonta ja vahvaa elämää. pitkälle asioiden piti mennä. Mutta simsalabim. Aluksi eron hakija oli vaimo ja hän osasikin tehdä kiusaa pahemman kerran, kun veti erohakemuksen välillä pois ja pani sen sitten vierelle uudestaan. Koko ajan mies asui vaimonsa kanssa, joten asumuseroakaan ei ollut. Lopetin puhelun hyvin äkkiä. Sen kummempaa vastausta en saanut. Olin iloinen asiasta ja uskoin, että nythän kaikki on niin kuin pitääkin. Emme ole näitä menneitä muistelleet, niistä tulisi kai vain paha mieli ja luulen, että syytteleminen ei auta ketään. Mihin poikani kanssa edes menisin ja miten luulisin itsekseni pärjääväni. Lähdin sairaalaan pojan kanssa ja hoidettavia oli nyt kaksi, kun sain hermoromahduksen. Kärsijöitä oli useita ja valheellinen elämäntapa on tuottanut henkisiä kärsimyksiä kaikille osapuolille. Muuten ei kai eroa olisi saatu vieläkään. Menimme kuin menimmekin naimisiin. Avioero saatiin vaimon uskottomuuden vuoksi, niin. Nämä palaset koostuivat vuosien kärsimyksistä ja pitkistä odotuksista. Niin, sanoja, sanoja vain, mutta ne saivat minut pyörtämään päätökseni. Monesti minä olin ihan tietämätön kaikista jutun käänteistä, kun mies ei pitänyt minua aina ajan tasalla. Poikani sairastui eräänä päivänä ja yritin saada miestä kiinni hänen uudesta asunnostaan. Pois se minusta. Ei, et saa jättää minua, hän voihki. Siinä sivussa unohtui miehen vanhempi poika, joka oli yhtä lailla isää vailla. Kohtalon kuljettamana olen päässyt rämeikköjen läpi ja näiden elämänkokemusten jälkeen voin sanoa olevani rikkaampi ihminen. Miten mies voi pettää minua tällöin tavoin entisten valheiden lisäksi. sia valheita ne vain olivat. Ehkä hänet oli painostettu valheelliseen elämään, ehkä hän ei löytänyt oikeaa ratkaisua selvitäkseen pulmasta. Jotenkin elämäni kuului kulkea näin, vaikeimman kautta, repien ja rikkoen. Mieheni teki täyskäännöksen tekemisissään ja on ollut rehti ja rehellinen puheissaan avioeron jälkeen. Katsoin puhelinluettelosta naapurin nimen ja numeron. Vaikka näin sanonkin, en kadu menneisyyttä, en oman poikani syntymää, enkä nykyistä avioliittoani, jossa olen nyt kahden lapsen äiti. Lupaan varmasti, että eroan ja voimme jatkaa yhteistä elämäämme. Huusin ja itkin ääneen. Enhän ollut kevyesti ryhtynyt seurustelemaan, koko ajan minulla oli vakaa rakkaussuhde mieheen. Sydämemme olivat taottu yhteen poltinraudalla, ja kaikella tuntui olevan merkityksensä. Perheessä oleva lapsi on jo sen verran suuri vaikutin, jonka pitäisi herättää toinen nainen huomaamaan, että sille alueelle ei sovi mennä. Jotain epäselvää selitystä vain sain. Meni vielä pitkän aikaa, että palaset loksahtivat kohdalleen. uli päivä, jolloin olin pienessä päässäni tehnyt päätöksen: Jätän miehen ja koko tämän roskan! Kun puhuin asiasta miehelle ollessamme kahden kesken, päätökseni sai miehen polvilleen. Nyt jos saisin elää tuon ajan uudelleen, en suurin surminkaan työntyisi kenenkään perheeseen kolmanneksi pyöräksi
Kerro, että kelpaan. MIRJA
72. Tulisi äiti minusta, sinulle, toteutuisi äidinrakkaus. Minulle olit täydellinen, elämälle et riittänyt. Ei rakkauden säteet tähän suuntaan loista. LAURA
TALVEN ODOTUSTA Jännityksellä ja vähän pelonsekaisin ajatuksin odotan ensilumen saapumista. Ei kasvot hymyile, ei aurinko paista. Taival jäi kesken, olit vielä kehittymätön, sanoivat ne, tietävänsä luulivat. Julkaistusta runosta maksamme palkkion, joten liitä mukaan nimesi, mahdollinen nimimerkkisi, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkiyhteytesi.
JOTTA ÄIDINRAKKAUS TOTEUTUISI Kurotan korkeuksiin sinun luoksesi, jotta äidinrakkaus toteutuisi. Päivän kadottua näen hämärän usvan. Silmät kirkastuu, kun toivo kasvaa. Anna ajatuksesi ja kynäsi lentää! Lähetä oma runosi osoitteeseen Tosi Elämää, Minun runoni, PL 246, 90101 Oulu. Yö pyyhkäisee mukaansa lampaan mustan. Haave pitkältä vuosien takaa, nyt tosi minulle, sinut synnyttävälle. Odotin sinua kasvattamaan minua rakkautta kohti. On tää unelman tavoittelu vain harhaa. Talvi tulee, ei auta itku eikä parku, on tyydyttävä siihen, mitä tulee. Katso silmiini, kääri ihanaan unelmaan. ANNE
HAAVETTA VAIN Sano, että jäät. Olet nuori tai vanha, köyhä taikka rikas, talvi on kohdattava arvokkaasti ja pystypäin
Tilauksesi astuu voimaan noin antamalla hyväksyn sähköpostiviestinnän Kolmiokirjalta.
55 3 73. holhoojan)
Haluan automaattisesti jatkuvan tilauksen kyllä ei
Voit suorittaa tilausmaksusi useammassa Tilauksesi astuu voimaan noin kolmen viikon kuluttua tilausVoit suorittaa tilausmaksusi useassa erässä.erässä. Useammassa erässä maksettaessa laskutuslisä kortin postittamisesta. 0,50 /erä. S
E
U
R
A
A
V
A
S
S
A
N
U
M
E
R
O
S
S
A
Kiusattu TUNNEN TOISTEN JULMUUDEN
TAMMIKUUSSA
Ovatko sukulaiset VAIN RAHASTUSTA VARTEN?
YHTEEN TARKOITETUT ikäerosta huolimatta VANHUS RAKASTAA kuolemaan asti ADOPTIOLAPSI unelmasta painajainen
Tosi Elämää maksaa postimaksun
TILAA LUKEMISTA, JONKA PARISSA ET PITKÄSTY, SUORAAN KOTIISI.
TILAUSKORTTI
KYLLÄ KIITOS! Tilaan Tosi Elämää -lehden
12 kuukaudeksi (12 numeroa) hintaan 51 12 kuukaudeksi (12 numeroa) hintaan 51 edullisena kestotilauksena 6 kuukaudeksi (6 numeroa) (12 numeroa) hintaan 45 hintaan 29 6 kuukaudeksi (6 numeroa) hintaan 29
Maksan tilaukseni yhdessä kahdessa erässä.
Maksan tilaukseni yhdessä kahdessa erässä.
Nimi Osoite
Puhelin Postinumero ja -toimipaikka Sähköposti
90003 Vastauslähetys 90003 OULU
Vastauslähetys
TOSI ELÄMÄÄ
Tunnus 5007535
Tilaajan allekirjoitus (alle 18-v. Sähköpostiosoitteen kolmen viikon kuluttua tilauskortin postittamisesta
Toteutuuko
toiveesi?
Pythagoraan onnenpyörä kertoo tulevaisuuden!
Käykö toiveesi toteen. Vastausviestinä saat numeron. Lähetä viesti numeroon 173664. Samalla hän antaa numeroiden 1 - 30 velloa mielessään. Pythagoraan onnenpyörää, mystistä ympyrää, joka yhdistää meidän kaikkien tuntemat numerot yliluonnollisiin elementteihin, on kautta vuosisatojen käytetty tulevien tapahtumien ennustamiseen. Numero 4 ja Sadun etunimi ovat ne tiedot, jotka tarvitaan onnenpyörään.
HUOM! Viikonpäivä, jona kysymys on tehty, on tärkeä. haluaa tietää onko Petri S kiinnostunut hä tietää, S. Yksi numeroista alkaa tulla esiin muita voimakkaammin, ja tässä tapauksessa se on 4. Alhaalla: Ei tapahdu.
Muista viikonpäivän vaikutus kysymystä tehdessäsi!
Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Dna:n, Kolumbuksen, Zerofortyn, Elisan, Saunalahden, Soneran ja Tele Finlandin matkapuhelinliittymissä.. hänestä. Suurta Pythagorasta, joka syntyi Samoksen saarella noin 571 eKr, on usein sanottu ensimmäiseksi matemaatikoksi. Katso, mihin onnenpyörän keskustan lohkoon saamasi numero sijoittuu.
Lohkojen merkitykset:
Ylhäällä oikealla: Tapahtuu pitkän ajan kuluttua. Onnenpyörä tarjoaa Sinulle mahdollisuuden pohtia, mitkä asiat elämässäsi ovat tällä hetkellä niin tärkeitä, että niiden toteutuminen tai toteutumatta jääminen vaikuttaa omiin ratkaisuihisi.
74
Esimerkki: Satu N. Kirjoita tekstiviesti OP, etunimesi ja mieleesi tullut numero, siis esimerkiksi OP SATU 4. Pythagoraan onnenpyörässä nuo numerot on yhdistetty aakkosiin. Tai tapahtuuko kenties asia, jota pelkäät. Hänen opetuslapsensa löysivät 30 numeroa, jotka ovat yhteydessä ihmiselämää ohjaaviin voimiin. Kun yksi numeroista alkaa tuntua muita selkeämmältä ja merkityksellisemmältä, avaa silmäsi ja merkitse numero muistiin. Kysy maanantaina terveydestä, tiistaina raha-asioista, keskiviikkona vapaa-ajasta ja hauskanpidosta, torstaina opiskelusta ja työstä, perjantaina seurusteluasioista, lauantaina rakkaudesta ja sitoutumisesta ja sunnuntaina elämästäsi ja tulevaisuudesta ylipäätään.
Mitä sinä haluat tietää?
TOIMI NÄIN:
Tee mielessäsi elämääsi koskevat kysymys, sulje silmäsi ja anna numeroiden 1 - 30 velloa mielessäsi. Tarve tietää tulevista on hyvin inhimillinen ja luonnollinen. Ylhäällä vasemmalla: Tapahtuu pian. Hän pukee kysymyksensä sanoiksi: "Pyytääkö Petri minua ulos?" ja keskittyy hetkeksi pohtimaan asiaa silmät suljettuina. Onnenpyörän alkuperäiskappaletta säilytetään nykyisin British Museumissa. Me kaikki toivomme, että elämästämme - ja läheistemme elämästä - tulisi mahdollisimman hyvä
Kerro kortissa, miltä sivulta alkaa sen numeron paras juttu. Luettuasi tämän Tosi Elämän valitse mielestäsi paras juttu, ja olet mukana palkintojen arvonnassa! Lähetä vastauksesi 5.1.2011 mennessä postikortilla. Palkintopaketissa on lisäksi vahva, syvänmeren puhtaista kaloista tehty DUO E-EPA + E-DHA 650 mg kalaöljyvalmiste, 25 g D3 -a sisältävät TEHO D plus -kapselit sekä nivelten liikkuvuuden edistämiseen ja ylläpitoon soveltuvat Hainrusto + Vihersimpukka -kapselit. Arvomme viisi 80 euron arvoista tuotepakettia. Palkintopaketti sisältää VitaVoima -kapselit, joista yksi kapseli sisältää tarvittavat päivän vitamiinit, 9 eri hivenainetta sekä flavonoideja. Kerro, oletko tilaaja, irtonumeroiden ostaja vai muu lukija.
kortti Lähetä een s osoittee oimitus, män t Tosi Elä ä ja voita, Äänest 01 Oulu. 901 PL 246,. Äänestä ja voita
hyvinvointia kehollesi
Joulukuun lukijakilpailustamme voit voittaa Bioteekin kehon hyvinvointia ylläpitäviä tuotteita. Liitä vastaukseen nimesi, osoitteesi, sähköpostiosoitteesi ja puhelinnumerosi