Tosi elämää 2/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

LUKIJAT KERTOVAT Puoli vuotta HELMIKUU · 2010· 4,90 KUU 2010 4 90 TOSI ELÄMÄÄ elinaikaa: VIIMEINEN RAKKAUS Ostamisen n onyhiästä t j kertoo elämästä LOTTOVOITTAJAN TARINA MENETIN KAIKEN MEILLÄ RYYPÄTÄÄN MUTTA RAKKAUTTA RIITTÄÄ! Kypsä ihminen EI KUOLE KATKERANA Ripustautuja NAINEN 70+ Löysin aidon onnen EI OSAA RAKASTAA Adoptioon painostettu: KIPU KESTÄÄ KOKO ELÄMÄN
Työt voidaan hoitaa etänä, neuvottelutkin on helpoin järjestää virtuaalisesti. 32 Vuosikymmenten odotus: NYT OLEMME VALMIITA RAKKAUTEEN ... 38 EI ROMANTIIKKAA mutta rakkautta sitäkin enemmän!........................... Se hidastaa liikkumista, mutta ei tee sitä mahdottomaksi. 48 Veljesten leikki JOHTI KUOLEMAAN.......... Onko sitten niin, että oikeasta elämästä on tullut liian pelottavaa, että sen voisi ottaa kokonaisena vastaan. Virtuaalimaailmanmenoa utkimusten mukaan ihmiset kuluttavat television äärellä useita tunteja vuorokaudessa. Tuntuu, että elämä rikastuu ja monipuolistuu koko ajan, mutta itse asiassa näyttääkin käyvän niin, että vietämme vain yhä enemmän aikaa tietokoneen äärellä. Uusien pelisovellusten myötä voi jopa kuntoiluharrastukset hoitaa television äärellä. 66 KYPSÄ IHMINEN ei kuole katkerana ............ Tietokone on nykyihmiselle kuin kahlepallo entisajan vangille. Nykyään kun on koko ajan vähemmän asioita, joita ei voi hoitaa tietokoneen kautta. Tietokoneen on oltava aina ulottuvillamme, sillä oikea elämä näyttää paennen tietokoneeseen. 72 ÄÄNESTÄ JA VOITA........... 16 OSTAMISEN ONNI kertoo tyhjästä elämästä . 44 MEILLÄ RYYPÄTÄÄN mutta rakkautta riittää ...... Virtuaalinen elämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan varmasti turvallisempi kokemus kuin oikea elämä, vaikka tosin samalla paljon köyhempi elämys. 75 3. Nykyään pelikonsoleiden jännittävästä maailmasta nauttivat lasten lisäksi aikuisetkin. Joskus ihmettelen, miksi ihmiset ovat niin valmiita tyytymään halpaan kopioon, kun olisi aitoakin saavavilla. 21 LOTTOVOITTAJAN TARINA: menetin kaiken.................. 4 NAINEN 70 + Löysin aidon onnen.......... 15 HOROSKOOPPI ................. 28 KUINKA PALJON TUSKAA ihminen kestää. Yhä enemmän aikaa kuluu myös tietokoneen äärellä. ................. 12 JUTTUTUPA ....................... Siellä tapahtuu kaikki jännittävät ja merkittävä asiat oikean elämän täyttyessä rutiineista ja velvollisuuksista. Vai onko meistä vain tullut liian laiskoja elämään sitä elämää, joka meille on annettu. Ihmissuhteet on kätevintä hoitaa internetissä, tyylejä on monia: sähköpostit ja erilaiset sosiaaliset mediat. Miksi joku esimerkiksi pelaa tennistä television äärellä, kun voisi lähteä oikealle tenniskentälle ja kokea siellä kaiken sen, mitä asiaan liittyy: ilman lämpötilan, tuoksut, värit, muiden ihmisten läsnäolon. Ehkä nykyajan ikuisuuskysymys onkin: jatkuuko virtuaalielämäni vielä silloin, kun sydämeni pysähtyy? TOSI TÄSSÄ NUMEROSSA ELÄMÄÄ T ADOPTIOON PAINOSTETTU: kipu kestää koko elämän ........................ 18 MINUN RUNONI ................. Tai miksi joku seurustelee toisten kanssa vain tietokoneen kautta, kun voisi yhtä hyvin ottaa nuo ihmiset elämäänsä ihan kokonaisina, lihaa ja verta olevina hahmoina. 55 RIPUSTAUTUJA ei osaa rakastaa ................ 22 Puoli vuotta elinaikaa: VIIMEINEN RAKKAUS ...... 58 RAKASTUNUT ESIINTYI RAITTIINA kaverit käräyttivät ...............
Kun tytär palaa kotiin, hän toteaa vähätellen sairastavansa vain normaalia vatsatautia. Kipu oli polttava. Se on katkuinen, musta paksu valhe, joka sykkii siskoni hätääntyneissä silmissä. Hän on perhetuttu. Olisi pitänyt olla oma aviomies, vakituinen työ ja sitä myötä turvattu tulevaisuus. Kuin kuuma merkintärauta olisi sihauttanut sydämeni lihaan käryävän polttomerkin. Itse olisin ollut valmis nostamaan nyytin syliini ja alkamaan emoksi hänelle, mutta 1980-luvun Suomi ei vielä antanut lasta lapsettomalle, naimattomalle ja ammatittomalle nuorelle naiselle. Outo.. Lääkärin lause on absurdi. Mitään syytä huoleen ei ole, hän sanoo ja irvistää kivusta. Mutta näin ei tulisi käymään. Vauva tulee minä hetkenä vain! Isäni otsalle nousee hiki. Vihertävän kokolattiamaton pölyinen tuoksu tuntui nenässäni. Hän huudahtaa: Herra Jumala, Arto. Mutta nyt en voinut muuta kuin siunata vauvan matkaa kohti uutta elämää, johon minä ja perheeni emme olisi osallisia. Nyt lääkäri ei piilottele vaitiolovelvollisuuden takana. Mutta vielä hetken aikaa katsoin keltavalkoiseen potkupukuun verhottua touhuajaa. Kohta minä sulkisin maitolasisen parioven perässäni kiinni, iäksi. Mihin hän lähtisi. Vaikeuksia vauvan saamiseen itselleni ei olisi, ei, vaikka eläisin naisen kanssa. Mitä tehdä. Oli aika antaa hänen lähteä. Koska hän on hoitanut usein myös äidin roolia kodissamme, passittaa hän lapsensa aa- O mulla terveyskeskukseen. Isäni haistaa valheen. Isäni on kuunnellut tyttärensä hiljaista voihketta, urahduksia ja vessassa juoksua. Vanhempi sisaristani on valvottanut kotitaloa mahakivullaan pari yötä. Liian villi, sanoi äitinikin. Osa minusta jäi pysyvästi tämän pienen neuvotteluhuoneen oven sisäpuolelle, muun maailman tavoittamattomiin. Kahdessakymmenessä vuodessa maamme on muuttunut, mutta minä en minä olisin sallinut onnen jo tuolloin tulevaksi. Olin liian pieni pitelijäksi. Kenen luona asuisi. Adoptioon painostettu: kipu kestää koko elämän auvan käsien vispilöinti heijasi sitteriä, johon hänet oli aseteltu. Isää näyttää pelästyneeltä. Nyt, kun mietin tätä vuosituhatta, jota eläm4 V me, tilanne olisi erilainen. Siinä se olisi, tiesin, koko elämäni ajan... Koska siskoni sulkeutuu huoneeseensa ja kieltäytyy puhumasta enempää, isäni turvautuu äärimmäiseen keinoon ja soittaa lääkärille, jolla siskoni on muutama tunti sitten käynyt. Mikä on. Mikä vauva. Isä rukoilee tätä kertomaan, mikä tytärtä vaivaa. Vierailu oli ollut lyhyt, eikä se olisi riittävän pitkä voinutkaan olla sen olisi pitänyt jatkua läpi koko elämän. Ota auto! Vie Anna äkkiä sairaalaan! Kohdun suu on jo kahdeksan senttiä auki. n kuuma heinäkuu. Kaksi nuorimmaista sisarustani myrskyävät murrosiän keskellä, mutta minä asun jo poissa kotoa, omassa elämässäni omien menojeni vietävänä
Tieto pikkusiskoni raskaudesta oli järkytys meille kaikille. Hän katsoo isääni hädissään, haastavasti; mikään ei saa olla vialla. Äitini vilkaisee tyttärensä suljetun huoneen ovea. Äitini ottaa tukea pianosta. Kohdunsuu on auki, ajattelee isäni ja sävähtää. Lääkäri oli hoputtanut, toistanut useaan otteeseen, Annan synnyttävän minä hetkenä tahansa. Tyrmäys on ollut täydellinen. Mikä on. Puhelinlinja on mykkä. Niin jouduimme luopumaan vauvasta, lähettämään hänet kohti tuntematonta. Isäni aivot lyövät tyhjää. Anna synnyttää. Arto, sinun Annasi saa lapsen, lääkäri yrittää sanoa mahdollisimman tasaisella äänellä. Ei Annalla voi olla vauvaa. Isäni laskee kuumeisesti keskussairaalaan ajettavia kilometrejä, kiskoo Annan huoneen ovea ja huutaa: Vauva, Anna, vauva! Se syntyy milloin vain. Mitä se nyt on tehnyt. Isäni lyyhistyy olohuoneen nojatuoliin. Äitini on tullut olohuoneeseen. Ei enää, ei nyt hän ei jaksaisi enää yhtään iskua. En ymmärrä. Jotakin on tulossa. Kummassakin päässä otetaan lukua. Kosket5. Nyt ei voisi aikailla, olisi juostava. Lääkärin hengitys kuuluu vaimeana. Miehensä kasvoista hän lukee pahimman. On kiire, mutta nousu on raskas. Olisin mielelläni ottanut vauvan huollettavakseni, mutta siihen aikaan yhteiskunta ei hyväksynyt nuorta, naimatonta naista lapsen kasvattiäidiksi. On vietävä Anna sairaalaan, sitten vasta mietittävä, mitä on tapahtumassa. Isäni kääntyy äitini puoleen. Isäni on sulkenut puhelimen ja katselee käsiään. Kiepillä oleva puhelimenjohto yltää hädin tuskin istuimelle asti. Anna
jetaan sairaalaan. En ymmärtänyt, miten Anna saattaisi saada lapsen. Minä tulen mukaan. Toivoin, että isäni ilmoittaisi mahdollisimman pian kuulumisia. Yhtäkkiä kaikki on ohitse. Isäni istahtaa keinonahkaiselle penkille, joka huokaisee isäni painosta. Miten oli mahdollista, että kukaan ei ollut huomannut tyttären raskautta. Tiesin, että isäni ei halunnut menettää Annaa. Hänen luokseen ei pääse kukaan. Nyt mennään. En ymmärtänyt isäni sanomaa: Anna synnyttää juuri. Sanokaa Herran tähden jotakin! Joku nimi... Hän on kaukana, jossain, mihin synnyttävä nainen matkaa eikä ota ketään mukaansa. Eikä 6. Isäni ei nyt ehdi hoitamaan herkkää vaimoaan. Emme. Tyttäreni on huora! Kaikki, mitä ympärilläni tapahtui tai mitä minulle sanottiin, oli muuttunut hidastetuksi mykkäfilmiksi. Tiesin, että isäni rakasti Annaa. Isäni aivoja kumotti vain kysymys siitä, miten kaikki oli tapahtunut. Anna ei ollut kuollut, vauvakin oli selvinnyt. Onko hätäkastenimeä. Minä lähdin paniikissa ajamaan kohti lapsuudenkotia, mistä oli tullut elävien ihmisten hautuumaa. Hän nostaa tyttärensä syliin ja puhaltaa hiljaa Annan poskea ihan kuin se olisi kipeä. Jos vaimo olikin salannut kaiken. Anna puristaa rystyset valkeina paperista aluslakanaa ja häpeää siihen syntyvää märkää läikkää. Isäni istahti ja jäi odottamaan. Äitini kulki kuin zombi pitkin taloa, ja pikkusiskoni pelkäsi häntä. Mutta kysymyksiin ei ollut vastauksia, sen ymmärsin isäni sanoista. Me kaikki muut paitsi äitini tiesimme, mikä erotti vanhempiamme toisistaan. Ehdin hieman jutella S K I säni puhelu keskeytyi sairaanhoitajan väliintuloon. Annahan oli minua nuorempi. Pelko ja kauhu kalvavat siskoni sisuksia. Se sattuu, isäni puuskuttaa. Oletteko lapsen isä. airaanhoitaja joutui tuuppaamaan isääni saadakseen tämän huomion. Siinä, missä isä auttoi vastoinkäymisissä, äitini tuomitsi. Kun soitin kotiin tarkistaakseni äitini kunnon, hän huusi: Mitä naapurit ajattelevat. Tunti sitten isäni oli tullut kunnantalolta kotiin ja katsellut kunnanhallituksen kokouspapereita. Se istunto jäisi tänään väliin, ajatteli hän hajamielisesti. On vain humiseva hiljaisuus. Oli vain mentävä ja suojattava pikkusisko. Joudutaan leikkaukseen. Oliko tämä teille yllätys. Parin yhteisen vuosikymmenen aikana isäni oli oppinut sen, että äitini teki mitä vain pitääkseen kulissit pystyssä. Isäni ei sano mitään. Mitä asiakkaista, mitä maineesta. Hän vajoaa regressioon, taantuu. Jos se on poika, niin Pekka. Että kohta kaikki olisi ohitse. A A nna nostetaan paareille, ja isäni juoksee paarien kanssa kilpaa pitkin sileää linoleumlattiaa. Isäni sulki puhelimen. Anna on kontallaan takapenkillä ja ulisee. Isäni lähti etsimään sairaalan käytäviltä yleisöpuhelinta. Ja hänen pieni Annansa oli äiti. Jos se on tyttö, niin Salla. Äitisi on sekaisin. Anna puistaa kiivaasti päätään. Piti tarkistaa, miten kotona voitiin. kysyi psykologi. Anna on kivun toisella puolella ymmärtämättä, mitä on tapahtumassa. Te olette shokissa, eikä se ole ihme, jatkoi psykologi rauhallisella äänellä. Isäni puisteli päätään. Synnytyssaliin vievät pariovet heilahtavat nielaisten Annan sisuksiinsa. Ja missä. Tilalle oli tullut toinen tapahtuma, sellainen, mihin hän ei ollut osannut varautua. timien riitasointu rikkoo talon äänivallit yhdessä äitini kurkusta nousevan huudon kanssa. En tiedä, mitä hän vastasi hoitajalle tuolloin. Nyt on kiire! Koputus ei tuota tulosta. Ja entä isän asiakkaat. On luonnollista ja jopa yleistä, että teini-ikäinen äiti ei usko omaa raskauttaan. Niin me kaksi ajattelimme. Mitä muutakaan hän olisi voinut tehdä. Ilmassa on sterilointiaineen pistävä tuoksu. Synnytyssalin ovet lennähtivät auki, ja isäni katsoi, kuinka siskoani vietiin lujaa vauhtia kohti leikkausosastoa. Opiskelukaupunkini oli sadan kilometrin päässä kotoa. He veivät isäni pieneen toimistoon, jossa oli kolme vihreää nojatuolia ja pöydällä kertakäyttönenäliinoja. un lääkäri istahti isäni viereen ja kertoi hänelle Annan ja vauvan selvinneen, isäni purskahti ensimmäistä kertaa itkuun. En enää tiennyt, mikä oli totta ja mikä kuviteltua. vauvaa. Isän ääni kuulostaa siskoni korvissa samalta kuin vedenalaiset äänet, kumisevana, epäselvänä. Siskoni on sängyssä kivun vääristämin kasvoin. Anna kiltti, avaa. Hän rynkyttää Annan huoneen ovea. Ettekö tiennyt Annan raskaudesta mitään. Ei. Isäni nielaisi. Samalla kertaa hän soitti minulle, pyysi, että lähtisin mahdollisimman nopeasti kotiin hoitamaan nuorinta siskoani. Anna toivoo, että kasvain tulisi jo ulos. Pieni ajatus omasta isoisän asemasta sai isän jopa hymyilemään kyynelten läpi. Isäni kysyy, kuka lapsen isä on, mutta siskoni ei vastaa. Entä, jos vaimo ei ollut kertonut hänelle. Teitä helpottaa tieto, jonka nyt kerron teille: te tai teidän vaimonne ette ole tehneet mitään väärin. Nyt on kiire. Minä lähdin heti matkaan, vasta ajokortin saanut. Isäni potkaisee oven auki. Lääkäri, joka oli jutellut isäni kanssa, oli pyytänyt paikalle sairaalan oman psykologin sekä sosiaalityöntekijän. Pystyin vain kuvittelemaan, miten sanat ja ajatukset muuttuivat kivettyneeksi laavakiveksi
Että annetaan pois. taan, toisti psykologi. kää, mitä muut ajattelevat. Koulussahan hän vielä on. Meidän esikoinen. Annalla alkaisi lukion toinen luokka, isäni vastasi ja vaipui ajatuksiinsa. Surkeaa. ta nuori äiti voi rauhassa miettiä rat Anna ja vauva on eristetty toisis- kaisuaan. Vai Ei käy, isäni hengähti. Psykolotellään teiniraskauksissa. Minulla ja vaimollani. Totuus on liian pelottava, jo- sidettä ei pääsisi syntymään, ja jotta ten se on parasta torjua. Isäni yritti muistella, mutta ajatukset olivat sumeat. Mitä tämä hä Mutta näin peään liittyy. Kati on järkevä nuori nainen. Toisekseen hän ei ole naimissa. Ei vauvoja nyt "noin vaan anneta". katkeilivat itkusta. toistamiseen. Ja miten Salla, vastasi sosiaalityöntekijä. Minulla on asema näet, ja vai- hänet voidaan ristiä uudelleen, jos moni arvostaa sellaista... Jotta tunnenotti. Sosiaalityönteki- lakärkikynäänsä. myös miettiä, mikä on hänelle itsel Adoptioon, toisti isäni ja nielai- si. Noin vaan. Annalla menee jä nojautui kevyesti eteenpäin ja otti fyysiseen toipumiseen aikaa, henisääni tiiviin katsekontaktin. Mitä ni kysyttyä pitkän hän häpeää. Isäni katsahti psykologia kummissaan. Synnytyksen jälkeen Anna ei ollut enää koskaan se sama sisko, joka minulla oli ollut. vistusta. Mutta me siis Isäni hätkähti. Annan on vaikea kohdata tosiasiaa, että hän on juuri synnyttänyt lapsen. Psykologi ja sosiaalityöntekijä jakoivat tarvittavat sanat yhdellä katseella. mutta tämä... Vasta nyt sanojen merkitys avautui isälleni: Anna oli luullut kuolevansa. tämä vaikuttaa työhöni... Sosiaalityöntekijä naurahti hämmentyneenä. kiseen sitäkin enemmän. Kuka tämä Kati on. Tuli arvet kä7. Isäni nielaisi. kirjoitti jotakin Mikä sille tuli keittiössä syöminen oli An- nimeksi. Se riippuu Anna ja vauva on eristetty toisis- siitä, miten te vaimonne kanssa pystaan. Rattaat listä haperoksi mössöksi. Entä jos meidän Kati ottaisi vauvan. Hän puhuu kasvaimesta, joka on nyt otettu pois. sai isäkierrepäätyiseen nalle kiellettyä. pyörivät, eikä hän ollut mukana pää Tarvitsetteko uuden nenäliinan. Se ei keaa meillä Annan kanssa on ollut, vaan käy. Nyt hän opiskelee opettajaksi. Kolmanneksi hän on opiskelija. Hän kertoi koko raskausajan pelänneensä, että hänellä on syöpä. Ei Anna niin tyhmä ole! Kuten sanoin, Anna ei ole missään vaiheessa halunnut ymmärtää sitä, että on raskaana, psykologi pai- leen ja vauvalle parasta. Toiselle. vihkoonsa. Anna voisi rauhassa miettiä tulevaa, Isäni pyöritteli nenäliinaa käsis- me lähetämme vauvan lastenkotiin. Nämä naiset määräsikysyi sosiaalityöntekijä. Näin meneIsäni ei sanonut mitään. syi psykologi kiinÄiti halusi nähdä Annaa Vauva on Annan, nostuneena ja mahdollisimman vähän, siksi ei teidän. tämä vau- Mutta jos vauva menee adoptioon, va. vät hänen lapsenlapsensa kohtalos Meillä ei ollut pienintäkään aa- ta. Ehkä siskoni kuolikin, ajattelen nyt. Paperi oli liiskautunut kyyneIsäni oli täysin sanaton. Sosiaalityöntekijä koppasi pallon ja alkoi suomentamaan viestiä isälleni tiukalla äänensävyllä: Tämä Kati on liian nuori. Anna on gi jatkoi: vasta täyttänyt 16 vuotta. Isäni sanat vanhemmat niin haluavat. Kasvain. kytämä nyt menee. tytte hoitamaan häntä. Sehän oli vauva. eristämme teiniäidit lapsistaan, jot Mitä se tarkoittaa. Miten te siihen datakseen tapahtumat. Isäni kohottautui tuolissa. Hänen pitää suhtaudutte. Vauva voi hyvin ja on terve, psyPsykologi ja sosiaalityöntekijä vil- kologi lohdutti ja napsutteli kuukaisivat toisiinsa. Psykologi jatkoi keskustelua: Monennelleko luokalle Anna syksyllä on menossa. Virkanaiset katsahtivat toisiaan häpeää. Kati kirjoitti viime keväänä ylioppilaaksi. Ja eihän hän nyt naimisissa vielä ole, nuori nainen... Laudaturin paperit tuli. hiljaisuuden päät Vaimoni pelteeksi. töksenteossa. Vaimoni ei kestä tätä... Annan kanssa. Hän näkin silmissään Annan ensimmäinen koulureppu selässään, siitä ei ollut kulunut kauaa aikaa. Minkä ikäinen hän on ja onko hän naimisissa. Kyllähän Anna saa miettiä, pystyykö hän teiniäitinä hoitamaan vauvaansa. sään. Mihin oli kadonnut se lettipäinen pikkutyttö, josta vielä viime viikolla isä oli nähnyt pienen vilauksen tumman silmämeikin takaa. On sel Yleensähän teiniäitien vauvat vää, että hän tarvitsee nyt aikaa koh- päätyvät adoptioon. Huoneen täytti painostava hiljaisuus. Anna oli silloin kuiskannut isänsä korvaan: Rakastan sinua, tuli mitä tuli
Isäni oli sitä muistutti, että jo kunnan sosiaalimieltä, että vauvan näkeminen ra- työntekijä tiesi Annan tilanteesta, ja sittaisi minua. Kun palasin kotiin, isäni istutti minut ja siskoni sohvalle. sivarsiin, tuli vaikeat päihdeongelmat. Olin Annan kanssa sairaalassa. Minullakin on oikeus jo ta ja ymmärsin, miksi Annan kaverit elää omaa elämääni. En ollut toi- kuhuoneessa vaatteet ja käymään vottu lapsi, eikä ollut nuorin siskoni- suihkussa. Ja mitä he tiesivät. Äiti Annan ja vauvankin. sä siskoni tila oli huomattu. Teiniraskaus oli viimeinen västi: asia toivelistalla. Minä en enää jaksa hoitaa yhKäydessäni kirkolla kuulin puheitään lasta. Jos minä oli- olivat ivalla kyselleet siskoni kuusin saanut valita, en olisi tehnyt kol- lumisia; koulussa ja kaveripiirismea las... Jossain tässä valtavassa laitoksessa oli yhä hänen lapsenlapsensa. vaikka olisin halunnut nähdä Anna ei saanut mitään apua. Oli vaikea tervehtiä tuttuja, saati vaihtaa kuulumisia. Annasta ei puhuttu silloin, kun säällisesti eteenpäin. Anna katosi vauvansa myötä, ja me Annan mukana. Hiljaisuus täytti talon. Pyynnöstä isä kuvai- se oli tarpeeksi iso häpeä. Missä sinä olit. että Salla oli poikpäin ymmärrän, keuksellisen älyettä äitinikin oli käs vauvaksi, mutta tämän hän sa- shokissa. Mikään ei mennyt alas, ei edes vesi. Jokainen äiti äitini oli lähellä. Psykologi ja sosiaalityöntekijä kohottautuivat seisomaan. Vauvan nimi on Salla. vomattomien lasten ketjuun. Minä tä. Mutta näin me nyt teemme, sanoi psykologi napakasti. Äiti kolisteli portaat yläkertaan. Verenpaineen heilahdus mustasi näkymän huoneesta, mutta vain hetkeksi. Isä oli korjannut edellisiltana rikki potkaisemansa oven, ja sen Anna sulki perässään. Isäni lähti nousemaan natisevia portaita. Sosiaalili kuivalla, rasahtelevalla äänellä, työntekijä kävi muutamaan otteekuinka Salla oli tapittanut häntä la- seen kotonamme, eikä äiti keittänyt siseinän läpi manedes kahvia häneltelisilmillään ja Anna oli vajonnut äidin var- le. Isäni sai koottua itsensä. M M inä ja pikkusiskoni istuimme huoneeni sängyllä, kun isäni palasi keskussairaalasta kotiin. Pikkuisin siskoni hyrisi itkua haudaten kasvonsa vyötärölleni. Annan muutama kaveri kyseli naureskellen, mitä siskolleni kuuluu, mutta en vastannut mitään. Minut hän päästi sisälle, piteli kädestäni ja itki hiljaa, inua ei päästetty sairaalaan, mutta puhua hän ei halunnut. Vain Anna voi päättää vauvan kohtalosta. Tärkeintä on nyt se, että ette jätä häntä yksin. Nyt jälkeenkatkennut. On tässä maailmassa ennenkin pärjätty ilman ylioppilaslakkia. Vain Annaa äitini oli odottanut tunut isojen vaatteiden suojaan, sailolla, me muut olimme olleet vahin- nonut niiden olevan muotia. Aistin ivaa ja pilkkaa, hälyttimeni soivat ja antennit kasvoivat päälaestani: kuka tiesi ja kuinka paljon. Meidän elämämme jakaantui aikaan ennen Sallan syntymää ja sen jälkeen. Joutuihan siellä vaihtamaan puolin jo tottunut tähän. Isäni nousi hämmentyneenä ylös. Ainoa asia, jonviittonut pieniljoon, tämän tahdon alle. Mietinkin kyynisesti, että Sal- nassa emme olleet käyneet äitimme la olikin soma lisä perheemme toi- kanssa enää vuosiin, rintojen kas- jouduin heittämään syömättömänä roskiin. Ensimmäinen asia, jonka hän äidiltään sai, oli korvapuusti. Se oli kova, luja lyönti, jonka kaiku kimpoili pitkään eteisessämme. Äitini itki kovaan ääneen yläkerran makuuhuoneessa. Se oli Siinä vaiheessa isäni vei äitini pois varmasti ollut jumppatuntien syypienimmän siskoni läheltä. Isätus koulun alkamini oli varma siitä, voimansa, elämänlanka oli sesta. Kumpikaan naisista ei vastannut, toinen vain totesi: Eli kirjoituksetkin vielä siellä painamassa. Rakastin isääni ja olin valmis tekemään mitä vain hänen puolestaan. Jos pienin siskoni toivoo lapselleen turvattua aikuimainitsi Annan, äitini napautti terä- suutta. Isäni meni Annan suojaksi. Mutta isäni ei vielä tiennyt sitä, hän kävi omaa hiljaista eloonjäämistaisteluaan pienessä neuvotteluhuoneessa suuren keskussairaalan sydämessä. Hän tuoksui äidinmaidolta. Isäni heilautti kättään yrittäen nostaa hymyntapaista kasvoilleen, mutta se jäi heikoksi virneeksi. Saanko nähdä vauvan, Sallan. pikkusiskoni kysyi ja puristi isäni kättä. Anna sai vauvan. Olin varma, ettei isäni selviäisi tästä surusta. Saukoja. Vauva, joka oli hetken viivähtänyt elämässämme, jäi näkymättömäksi lapseksi pyörimään jaloissa, vältellyissä puheissa. Ajattelin, että olisi parasta viedä siskoni ulos, jos äiti vaikka saisi kohtauksen. Olihan hän varmasti kunoi minulle niin, ettei äitini kuullut vitellut lapsensa elämän menevän sitä. Kotona Anna oli piiloukaan. Ja ratkaisuhan on Annan, ei teidän. Myöhemmin isäni pyysi anteeksi äitini puheita. V 8. Anna ei sanonut mitään, ei edes itkenyt. ka äitini Annalle lä käsillään suuAnna oli menettänyt sielun- sanoi, oli muisturia asioita. Kirkonkylällä ostimme siskoni kanssa juhlatuutit, mutta omani iikon kuluttua Anna haettiin sairaalasta kotiin. Äiti nukkuu nyt, annoin hänelle unilääkkeen. No ne nyt ovat sivuseikka, isäni ähkäisi
aikki me tiesimme, että lopullinen ratkaisu Sallan kohtalosta ei tulisi olemaan Annan oma. Että siitä on tullut isä. Annan iho kuulsi väsymyksestä. vun alettua. Oli iso vaara, että vierailu kääntyisi itseään vastaan. Anna katsoi minua ensimmäistä kertaa kotiinpaluunsa jälkeen suoraan silmiin ja puisteli päätään. Tämä olisi viimeinen kerta, kun me näkisimme Sallan. Minä sovittelin ja välitin viestejä eri osapuolten välillä ja yritin toimia niin, ettei Anna kärsisi enempää. Lupasin lähteä. Lainasimme isäni auton ja lähdimme ajamaan pitkää matkaa Helsinkiin. Tieto saisi jäädä hänelle itselleen, jos hän niin haluasi. Eikö olisi ollut parasta, että olisit itse kertonut. Ne naiset sanoivat eteisessä, että saisin käydä jättämässä jäähyväiset Sallalle, jos vain jaksan. Monta viranomaista kerääntyisi tätä varten kotimme olohuoneeseen "keskustelemaan asiasta". Vaatimattomaksi jäänyt yritys tehdä minusta Sallan kasvattiäiti oli saanut mielessäni isot mittasuhteet. Kun Anna mitään sanomatta oli kirjoittanut nimensä adoptiopaperiin, kukaan ei näyttänyt yllättyneeltä. Se oli liian noloa. Mutta paperiin sen nimi piti pistää, Anna kertoi hiljaa. Siinä vaiheessa en tiennyt, että Sallan näkeminen maksaisi minulle kalliin hinnan. Ruokalautasen vieressä oli pieni läpinäkyvä muovimuki, jossa oli pieniä valkoisia pillereitä. Mutta Anna halusi lähteä, eikä minulla ollut enää vaihtoehtoa. Kädessään hän pyöritteli kertakäyttökameraa. Isäni oli kertonut, että oli ottanut Sallan sosiaaliturvatunnuksen talteen, laittanut sen vastaisen varalle kassakaappiin. Kertakäyttöiset kamerat olivat tuolloin kovinkin kalliita. Isäni oli valmis auttamaan Sallaa ja Annaa kaikella tavalla, jotta Anna voisi pitää vauvan. Kun kokous alkoi, Anna istui hiljaa eikä vastannut kysymyksiin, vaikka isäni pyysi. Näin unia vauvasta, sen hoidosta ja siitä, kuinka hän huusi öisin perääni: "Katiiiii....". Isäni lähti ulos, ja löysin hänet myöhemmin puutarhavajasta. Lohdutonta. Ulko-ovelta nousseet ahtaat kierreportaat olivat olleet raskaat nousta. Seinällä raksuttava kello oli mer9 K O S. Ne tyrehdyttivät maidon nousun rintoihin. En ikinä kerro, Anna sanoi hiljaa. Ehkä ei ollut hyväksi, että Anna näkisi enää tuntemattomaan lähtevää lastaan. llalla, kun makasin siskoni vieressä ja silitin hänen hikistä otsaansa, kysyin, voisinko auttaa häntä. Tuntui kuin aivoni olisivat olleet kuumeessa. Annalle oli soitettu, että vauva tuotaisiin Pelastakaa Lapset ry:n toimistolle syyskuun ensimmäisenä päivänä. Olisin itsekin halunnut olla vapaa muistoista, kasvojen piirteistä, äänistä, joita tämä pieni ihmisihme varmasti päästelisi, jos sukuunsa olisi tullut. limme odottaneet Sallaa muovisilla tuoleilla jo hyvän aikaa. kysyin järkyttyneenä. Itkin itseni uneen joka yö. Ei, se ei käy laatuun. Katselin vaunuja lykkiviä äitejä ja kuvittelin itseni heidän yl- I peään joukkoonsa. Jos minä kuolen, pidä huoli siitä paperista, isäni pyysi usein. En ikinä. Minä en jaksa, eikä minua kiinnosta kasvattaa äpärää. Kun Anna ja minä tulisimme ne alas, kaikki olisi ohitse. Anna oli vajonnut äidin varjoon, tämän tahdon alle. allan syntymän jälkeiset viikot olivat olleet täynnä lämmintä valoa ja loppukesän syviä värejä. Oli annettu aikajana, takaraja, ja tänään oli se päivä, jolloin Annan oli pakko tietää. Äitini oli vihainen. kysyin Annalta kerran. Äiti halusi nähdä Annaa mahdollisimman vähän, siksi keittiössä syöminen oli Annalle kiellettyä. Anna oli saanut olla ilman uteliaita katseita, keskellä vanhempieni kiireistä elämää. T ehtäväni oli viedä Annalle ruoat huoneeseen. Mahtaa olla shokki. Osassa autoissa olisi kaupungin sosiaalitoimen logoja, jotka aiheuttivat äidilleni valmiiksi kovan päänsäryn. Ja ne ilmoittivat sitten sille miehelle. Annan itku oli sisäänpäin kääntynyttä, väsynyttä. Se on iso palvelus, hän varoitti. Näin siinä kuvassa myös siskoni. Sallasta tuli nopeasti tabu. Ostin kirjavan kukkatarjottimen, ajattelin sen ilahduttavan Annaa. Yritin hoitaa heitä kaikkia, riittää heille kaikille. Sekin painoi mieltäni: isäni suru, äitini kovuus, Annan yksinäisyys ja vaille huomiota jäänyt pienin siskoni. Niinkö. Mietin, mistä hän oli saanut rahaa sen hankkimiseen. Tiedostin ympärillä kukoistavan luonnon ja sen kirjavan elämän, mutta Annan ratkaisu, antaa Salla adoptioon, oli ainoa asia, jota pystyin ajattelemaan. Kuka se oli. Ehdota, vastasin. Näin ei ollut käynyt, ja menetetty todellisuus oli piinaava. Yritin lohduttaa häntäkin. Anna olisi rinnallani; me yhdessä kasvattaisimme Sallan aikuiseksi. Äitini käytös ei jättänyt vaihtoehtoa. Hän ei pystynyt käsittämään, että se, minkä hän juuri oli saanut, lähtisi pois. Olin pettynyt. Toimistotalo tuoksui pölylle, peitetylle itkulle ja hämmennykselle. Siitä päättelin, että vauvan isä oli joku tuttu, mutta halusin kunnioittaa Annaa. Se ei käy, vastasi äitini. Olisi myös turvallista olla tietämättä asioita yhtään enempää kuin oli pakko. Anna oli menettänyt sielunvoimansa, elämänlanka oli katkennut. Oli tullut aika tehdä päätös. Kaikki näkevät, hän toisti useaan otteeseen
Palvelu toimii suomalaisissa matkapuhelinliittymissä. Esimerkkiviesti: KTILAA TEX Miia Mallila Mallikatu 2 00100 Mallila X TILAAA KTILAA TE IL MIIA MALL 2 U HETI!ILA MALLIKAT LL 00100 MA Aitoja tarinoita todellisesta elämästä! 80 1. kohtalon huomaan. Kirje, jota kirjoitin mielessäni monta kertaa viikossa kelsi minulle, nauroi. Siskoni Anna ja Salla näkivät toisensa myös hyvin pian. Ja silloin minä ni häntä kohti, mutta hoitaja tuli vä- jouduin sulkemaan neuvotteluhuoliin. Anna otsa meidän annettiin ymmärtää, että oli oli kostea. Isäni ilonkyyneleistä olisi voinut tehdä ikitimantteja, niin onnesta pyöreitä ja rakkaita ne olivat. Yhden ainoan kerran Anna Että ei pääse syntymään tunne- puhui. Jännitin Annan jaksamisen viestiäni. sidettä, sanoi hoitaja empaattisem Se oli mun eka kerta. Sen päätöksen, jonti väistämätöntä. neen lasisen oven, jättämään Sallan Ei saa koskea. TÄTI-64 TILAA ILMAISELLA TEKSTIVIESTILLÄ! Tosi Elämää 6 kuukautta, 6 numeroa 29 Kirjoita viestiin KTILAA TEX nimesi ja osoitteesi. Muuten sinun elämäs- Minä olen löytälille ei pääsisi syn- täsi ei tule yhtään mitään. Niinä puolen vuo- K den päivinä en juuri ajatellut työtehtäviäni tai oikeastaan edes omaa perhettäni; minä odotin. Olet sentään vain täti, minulle sapuolesta. Anna ja Salla olivat liimaantu- yli kaksikymmentä vuotta, sai loneet katseesta kiinni. Meni kuukausi ennen kuin näimme toisemme. meidän katseemme kohtaavat, ja kaikkensa, jotta tunnesidettä An- Älä mieti sitä enää tämän jäl- me hymyilemme. Tukka on tulipunainen, kasvoissa monet kilökunta sairaalassa ja työntekijät Kuule Anna. Kotimatka meni Miksi. Hoitohen- suklaata. aika, jota emme nähneet, valui koh Kuule Anna. Palvelu koski ainoastaan biologitunut tuohon pieneen ihmiseen, ihmeeseen, joka tapitti meitä mante- sia vanhempia sekä isovanhempia, mutta vain minä olin kykenevä etlisilmillään. Lähetä viesti numeroon 16303. Palvelun hinta 0. Aina, kun Anna lii- ry:n adoption jälkihoitopalveluun kahti, vauva seurasi biologisen äi- lokakuussa. Mutta oma masennukseni, kaipuuni ja etsimiseni oli nyt päättynyt. Vanhempi hoitajista istahti sisko- simään Sallan. kityksetön. tymään. hoitajista tuli Annan luokse ja avasi Sen jälkeen vauva vietiin pois ja hänen puseronsa ylänapit. Alkoholismista toipuva siskoni sanoi, että hänellä itsellään ei olisi ollut sisua etsiä Sallaa, niin paljon häntä toinen menetys oli pelottanut. Surun suuruudelle ei olisi mittaa... Mutta Salla ei lähtenyt, vaan kiinnittyi meihin. sumussa. Toinen lasten- täsi ei tule yhtään mitään. Silloin tiesin, että hyvin oli käynyt Sallalle, meille muille huonommin. Olin hetkessä rakas- nottiin. Tähän asti Salla oli ollut sana, vauva vailla kas- Olen saanut olla täti jo kohta vuovoja. En kertonut kovin monelle haustani, koska pettymys siitä, että Salla ei tahtoisikaan tavata tai olla tekemisissä, olisi järjettömän suuri. Älä mieti sitä enää täseen, jossa olimme, Anna inahti hil- män jälkeen. Isäni ehti näkemään ensimmäisen lapsenlapsensa, ja se oli tärkeintä kaikesta. Puoli vuotta odotin, tinsä liikettä ja kurotti käsiään tätä haluaako ja voiko järjestö välittää kohti. Me vain odotimme, ja ni viereen. Lähellä meitä keinahteli jo aika jatkaa matkaa, lähteä kohSalla sitterissään. Tuntui kuin pullisen muotonsa kesällä 2008, ja huoneessa ei olisi kuin nämä kaksi, se lähti matkaan Pelastakaa Lapset Anna ja vauva. Minua itketti. nulle, Salla makaa tuossa vieNielaisin. ihmettelin. Salla jo- ri täytti 22-vuotta. nan ja vauvan vä- keen. Se tekee kaiken un nyt kerron tätä tarinaa sivain vielä vaikeammaksi. Ojensin jo kättä- ti omaa elämäämme. Sen päätök- koristeet ja ihossa sosiaalitoimistossen, jonka sinä olet tehnyt, tatuoinnit. Ei tunnesidettä, se oli mantra, jota meille oli hoettu näi- ressäni työhuoneen sohvalla ja syö nä odotuksen viikkoina. Lasi helisi sisälläni, viiltohaa- den tälle nuorelle naiselle, joka juuvat repivät sisuskalujani. nyt tytön, jonka kerran menetin. Kun Sallan vastauskirje tuli vihreään postilaatikkomme monisivuisena, tiheään kirjoitettuna nippuna valokuvan kera, jouduin tekemään kaikkeni, etten hypännyt autoni rattiin ja ajanut niitä viittäkymmentä kilometriä, jotka meidät erotti toistamme. Välillä sa olivat tehneet kätket syvälle sydämeesi. Ja jännitin, miten minun itseni kävisi. malla äänellä. Sydänlihaan palanut arpi ei kärynnyt, lasinpalaset löysivät toisensa ja sieluni lähti rakentumaan uudestaan. Muuten sinun elämäsjaa ja romahti syliini. Silloin näin itseni nuorena: voimakkaana, uhmakkaana, mustavalkoisesti ajattelevana punapäänä, jolla oli elämän avaimet käsissään. Ehkä tein Sallan syntymää uudeksi, koin ne samat jännitykset, joita elin heinäkuussa 1987 läpi. Kun Salla tuotiin ka sinä olet tehnyt, kätket syvälle sisälle pieneen neuvotteluhuonee- sydämeesi
sä n alkaen Esileikkikoulu tia oppitun MAAILMAN O PARAS VARTAL BAR REFAELI: A mm. istunut! asti uud Upe US HULLU RAKKA OSAATKO VARO A? SUHTEEN ENNUSTE 2 2010 5,40 ti t na ehti.fi w.reginalehti.fi www reginaleh SUHTEEN ALKU= SELVIYTYJÄ: SEKSI TEKI VAIN KIPEÄÄ LITTEÄ VATSAi -dieett e E-pillanri Mainetta SMOKEY EYES -meikki pahempi 6 Numero 2 o myynnissä 2.2. LUKUPAKETISS ÄLKÄ OLIO N NAUTINT ä jolle ositarina tytöst T REFAELI! yli -ty Kopioi lukemisen sietämätön ihanuus 3 11
Näyttäessäni iloista naamaa joskus vaikka vahingossa, mieheni katsoi minua kummeksuen: mitähän pirua sillä nyt on mielessä! Sitten sieltä tuli usein sellainen kommentti, joka sai suupieleni alas ja kyyneleet silmiin. Mieheni ei ilmiselvästi voinut sietää minun iloitsevan jostain sellaisesta, mihin ei itse voinut osallistua tai mitä hän ei jostain syystä hyväksynyt tai ymmärtänyt. Ovatko kaikki rakkauteen liittyvät tunteet jo kuolleet yli 70-vuotiaana. Mies teki siitä tietenkin omat johtopäätelmänsä, mitkä ne sitten olivatkaan. Minusta tuli itseoppinut, ker- rassaan voittamaton mykkäkoulun opettaja. Nainen 70+ Löysin aidon rakkauden Kun täytin 70 vuotta, monet näyttivät olevan sitä mieltä, että elämäni oli käytännöllisesti katsoen ohitse. Projisoimalla minuun omat ajatuksensa ja tunteensa hän näki mi-. Koin omat tunteeni niin kuin ajatuksenikin melkein aina "vääriksi" tai sitten en osannut ilmaista niitä niin, että mieheni olisi päässyt samalle tasolle tai edes yrittänyt ymmärtää. Opin pitämään mölyt mahassa enimmältään tyytyen siihen, mitä kaikkitietävä puolisoni elämästämme saneli. Mutta tokkopa jaksoin häntä kovin paljon edes kuulla omien ajatusteni hiljaisessa myllerryksessä. Vuosikymmenten kuluessa tuli lakaistuksi maton alle niin paljon puhumatta jäänyttä, isompaa ja pienempää asiaa, että lopulta minä 12 S en enää jaksanut kävellä sen yli. Hän oli vain omanlaisensa niin kuin minäkin. Tunsin olevani loukussa, tukehtuvani siinä ummehtuneessa tilassa, jota olin tottunut pitämään kotinani. Mieheni ei ollut varsinaisesti paha. Mieheni jäätyä eläkkeelle useita vuosia ennen minua ahdistuin päivä päivältä yhä enemmän mehän emme olleet oppineet puhumaan henkilökohtaisista asioista tai tuntemuksista keskenämme. Kaikki piti olla hänen hallinnassaan tai muutoin se ei ollut sallittua. Ja näin ajattelevat vielä juuri ne kaikkein läheisimmät eli keskiikäiset lapset, jopa lapsenlapset! 45-vuotisen "Siperian" eli avioliiton jälkeen erosin patriarkaalisesta miehestäni ilman minkäänlaisia haaveita uudesta ja paremmasta tai edes toisenlaisesta kumppanista. Jos joku vielä kuitenkin "hurahtaa" rakkauden lumoihin noilla kymmenillä, niin sen täytyy olla vanhuuden houretta näinhän on opittu pahimmillaan ajattelemaan. Oikeasti olin vasta astumassa elämäni suurimpaan seikkailuun: aitoon rakkauteen. aako tai voiko näin "vanhana" rakastaa. Sanoin tai tein mitä tahansa nimenomaan omasta mielestäni positiivisella tavalla en ollut uskottava
man minuuteni etsiminen alkoi siitä päivästä, kun otin elämäni ohjat ja vastuun omiin käsiini. Sain olla, mitä olin oma itseni. Vuosiin oli sisältynyt toki tarpeeksi hyviäkin kokemuksia, rakkauttakin. Tunsin valinneeni oikean tien. Niin kävi meille. Sitten aloin katsella ympärilleni sillä silmällä, löytyisikö elämääni mies, jonka kanssa voisi olla, tulla ja mennä samaan suuntaan sateenkaaren päätä kohti. "Ilontappaja" ja "mykkäkoulun opettaja" olihan siinä sentään pari! Mutta minä pidin huolen siitä, että yksityisasiamme olivat yksityisasioita ainakin siihen asti, kun muuttoauto siirsi minut tavaroineni viiden kilometrin päähän entisestä elämästä, jossa olin kokenut tarpeeksi monta pientä kuolemaa. Sain vapauden kasvaa, oppia ja laajentaa sisäistä näkemystäni ilman kenenkään ulkopuolisen arviointeja. Olin saanut uuden ajan ja uusia mahdollisuuksia kokeilla rajojani, kenenkään etukäteen O mitätöimättä ja latistamatta ajatuksiani, toiveitani. Varsinkin poikieni kanssa sain olla oma itseni, heidän äitinsä, ja sellaisena sain tuntea olevani kyllin hyvä, paras äiti omilleni. nussa oman heikon itsetuntonsa ja oman kielteisyytensä ja piirteet, joita ei voinut sietää tai omikseen tunnustaa. Vastaantulijoita, jotka tarvitsivat: kuka yhden illan iloa, kuka liitoksissaan natisevan oman avioliittonsa taustatukea nykyilmaisuna salarakasta ja lohtua. Ja tulihan niitä... Sitä vapautta ja itseriittoisuuden iloa kesti useita vuosia. Samalla sain lapsuudenaikaisen itsetuntoni takaisin. Tarpeeksi usein ja kauan toistuessaan se lukitsee yhä useampia ovia ja kasvattaa yli pääsemättömän muurin kahden ihmisen välille. Voisiko läheiselleen, jonka kanssa on elettävä joka päivä, jonka luulisi olevan se tärkeä ihminen ja elämänkumppani, tai kenelle hyvänsä, tehdä suurempaa karhunpalvelusta kuin tappaa toisen luontainen elämänilo. Suurimmaksi ilokseni voin mainita aikaansaamani kaksi poikaa, joiden kanssa elin ensimmäiset kymmenen vuotta eli avioliittomme "harjoitteluajan". Se oli suuri päivä! Olin jo siinä vaiheessa päässyt irti työelämästä. Tuolloin elin toisten kautta ja toisten ehdoilla, siis miehen ja lastemme, ja se tuntui silloin riittävän. Sekään aika ei tuottanut minulle muuta hyvää kuin eläkkeen, jonka varassa saatoin tehdä ratkaisuni. Toisen ilon nujertaminen voi muuttua henkiseksi pahoinpitelyksi, josta ei jää mustelmia. Ensimmäinen asia, johon näiden "vastaantulijoitten" kohdalla törmäsin, oli enemmän tai vähemmän selväkielinen tarjous seksiin, ja miehen ehdoilla, tietenkin! 13
Siinä ei ole kysymys mistään tekniikoista, ajasta tai tavasta, vaan tunteen syvyydestä ja herkkyydestä, sekä ennen muuta luottamuksesta. Mitä tulee seksinautintoihin, on kokemuksemme yhtä voimakas ja ennen kokematon kuin tuo sielunkumppanuuden tuoma ykseydentunne. Pyysin, että kohtaisin hänet, liitto on vielä muutamien käytännön esteiden vuoksi lähitulevaisuuden varassa. Oli siis mitä olin tottuvain yksi taho ja nut tässä "tosi eläsuunta, jonne saamässä" näkemään. Odotin luottaen, että kaikki tapahtuu niin kuin pitääkin ja tyydyn siihen. En saanut mitään sopimattomia tai epäkorrekteja uosia on kulunut pitkälti yli viestejä, vaan kivoja ja turvallisen 70, ja vuodet ovat myös vaati- matkan päästä ja virtuaalisesti esineet veronsa. Tietettyjä kommentdän, etten ole enää teja, joihin saatoin nuorekas. ului vielä jokunen vuosi sitten tapahtui ihme. Aviotulkita. Tunne on meille yhteinen ja ennen kokematon. Tuona aikana tunteemme on syventynyt ykseyden kaltaiseksi tietoisuudeksi sielunkumppanuudesta. Sen enempää pohtimatta siis tein sen, laitoin oman ilmoituksen internetiin. Teimme virtuaalista tunnustelua paOlin jo siihen mennessä tullut sel- rin viikon ajan, pitkiä puheluita, sitvästi tietoiseksi "toisen maailman", ten ensi tapaaminen vieraassa kausen aistein näkemättömän tason ole- pungissa. sesti terve. Se on jotain sellaista, mistä niillä keski-ikäisillä, vielä vähemmän nuoremmilla ihmettelijöillä ei voi olla aavistusta, tietämisestä puhumattakaan. Olin kuitenkin menettänyt kaiken toivoni näiden kertakäyttömiesten suhteen, ja pelkän ulkonäön perusteella tehtävän valinnan tiesin mahdollisimman epäluotettavaksi, siinä olisi suurin mahdollisuus saada vain uusia pettymyksiä. ELISA E K V 14. massaolosta tämän maallisen kaaOlin saanut, mitä toivoin. En ollut koskaan ennen ollut kiinnostunut, saati ajatellut ilmoittautuvani internetin kontaktipalstalle. No, Olin saanut uuden ajan ja uu- jopa vastatakin. nsi tapaamisestamme on nyt kuusi kuukautta se aika on kulunut intiimissä yhdessäolossa ja tutustumisessa arkisten rutiinien keskellä. Mutta minäpä olin toivonut jotain ihan muuta. Ihminen tarvitsee todella elääkseen eniten juuri rakkautta. Se on maailmankaikkeuden suurin voima ja kaiken kattava elämisen edellytys. toin lähettää vilpittömän toiveeni. myönnetään sen- sia mahdollisuuksia kokeilla Yksi vastaaja erottään jonkinmoinen tui ensimmäisnuorekkuus olen rajojani kenenkään etukäteen ten joukosta ihan ollut koko ikä- mitätöimättä ja latistamatta omaksi, erilaiseksi ni ainakin fyysipersoonaksi kuin ajatuksiani. Sain "vastauksen" tai kuin impulssin: nyt on aika antaa tapahtua, mutta tee jotain itse. Nainen 70+ Löysin aidon rakkauden joka on minulle tarkoitettu, minulle sopiva ja se OIKEA MIES, jos sellainen on jossain olemassa. Sellaisenkin tulin kokeneeksi etsikkoaikanani. Alkuhämmennykseni ja mieleeni epävarmuudesta nousee ihmetys: voiko tämä olla totta. Kolmen oksen yläpuolella tai seassa mi- kuukauden sisällä ensi tapaamisesten kukin tuon asian haluaa itselleen tamme menimme kihloihin. Jätin sivulleni vilkuilun ja oman etsimiseni sikseen. Saamme lämpöä ja hellyyttä, jolle eivät mitkään entiset kokemukset vedä vertaa
Juttu tupa ONGELMAT ITSE AIHEUTETTUJA Taas on ollut traagisia tarinoita tiedotusvälineissä: on taattu velkoja, ylivelkaannuttu, jääty kahden asunnon loukkuun ja niin edelleen. Mieheni suvun asiat sen sijaan puitiin aina ja appivanhempieni lastenlapsista juteltiin. Kirjoita osoitteeseen Tosi Elämää, Juttutupa, PL 246, 90101 Oulu. Julkaistusta kirjoituksesta maksetaan 5 euron palkkio. Voi ikäihminen kotonaan asuakin, mutta yleensä vain asutuskeskuksissa tai niiden lähialueilla. Kun maalaistalon työmyyränä on lähdettävä töihin joka päivä eikä tuloilla liiemmin shoppailla, ei pääse syntymään muitakaan ongelmia. Ja mikä merkillisintä: lomien lähestyminen aiheuttaa stressiä ja lomalta paluu vielä enemmän! Entäpä itse lomalla. Haloo! Mistä niitä mummonmökkejä siunaantuisi kaupunkeihin. On olemassa sanonta, että kun alkaa seurustella jonkun kanssa, seurustelee myös suvun kanssa. Kaikista surkuhupaisinta luettavaa lienee kuitenkin ne ilmoitukset, joissa halutaan vuokrata tai ostaa mummonmökkejä. Tiedän, että miesystäväni arvostaa minua. Liitä mukaan nimesi, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkitilisi numero. On maksettava kalliit laajakaistayhteydet, jätevesijärjestelmät pieniinkin mökkeihin ja liikenneyhteydet ovat olemattomat. Onneksi olen oppinut olemaan välittämättä. Ennen jo piian palkoista säästettiin jotakin asiaa varten. Silloin ei varmaan vietetä riitelemätöntä päivää... Sehän maksaa, vaikka ikäihmisjulistuksissa kuulutetaankin suureen ääneen kotona asumisen mahdollisuutta. Sopii ihmetellä väestön pakenemista asutuskeskuksiin. MARIANNE MAASEUDULLA ASUMINEN MAHDOTONTA. Ettäkö kulutus sitten lisääntyisi veron kevennyksillä, katinkontit. Ikääntyvien on lähes mahdotonta saada kotipalveluja syrjäseuduille. Sain paljon miesystäväni sukulaisia itselleni lähiomaisiksi. Nämä kaikki ovat itse aiheutettuja ongelmia, joihin sitten pitäisi yhteiskunnan tarjota auttavaa kättään. Meikäläisellä ei ole mitään edellä mainittuja ongelmia. Kaikki tämä aiheutti minussa pahaa mieltä. Toiset tietysti syntyvät kultalusikka suussa, ja työ voi karata alta, mokomakin herkku, mutta aina viimeinen tasapainoilija olet sinä itse. Ongelmien syy on omien korvien välissä. Hän on aina sympaattinen ja tukee minua. On juomisongelmia, maksu- ja luottohäiriöitä. Kolmen vuoden aikana huomasin, että minun asioistani ja aikuisista lapsistani ei koskaan kysytty mitään ollessani heidän sukutapaamisissaan. 15. Pitäisi olla psykologeja, kuraattoreja, velkaneuvojia, katkaisuhoitoa. Jokainen on oman onnensa seppä, hyvin pitkälti ainakin. Kuuntelen aina huvittuneena joulun alla meno- ja paluuliikenteen ryntäilyä. HAVAINNOIJA Juttutupa odottaa juuri sinun ajatuksiasi ja mielipiteitäsi. Ammattini ei myöskään ollut mieluinen, koska miehen sukulaisissa on nousukkaita, jotka seurustelevat pappien, lääkärien ja kunnanjohtajien kanssa. Niin käy, kun maaseudulla asuminen on tehty mahdottomaksi. Ainakin jos terveyttä piisaa ja on selviytymishalukkuutta. Näin saattaa ollakin, mutta vain mieheni ja lasteni mielipide on se, joka on minulle tärkeä. Usein vielä halutaan, että tällainen mökki löytyy kaupungista tai ainakin kaupungin lähistöltä. Etäisyydet ovat pitkiä ja matkat tulevat kalliiksi omillakin kulkuneuvoilla. Kyllä työ suojelee paljolta! Kauhulla katselen nuorten rahan käyttöä, ei mitään tolkkua tärväämisessä. Myös jouluostoksille rynnätään vaikka väkisin. Tsemppiä kaikille elämän uuskuviointeihin! KULUTUKSEN IRVIKUVA KESKI-IKÄISENÄ SOLMITTU PARISUHDE Aloin seurustella viisikymppisenä oltuani sitä ennen sinkkuna 14 vuotta
Juuri nyt on oikea hetki näyttää maailmalle, millaisista aineksista sinut on rakennettu. Nyt kannattaa pysähtyä hetkesi miettimään, mitä haluat tulevaisuudelta. H E L M I K U U OINAS 21.3.-20.4. Saat käyttää kykyjäsi tällä kaudella hyvin monipuolisesti ja onnistuessasi sinulla onkin mahdollisuus parantaa elämääsi hyvin tuntuvalla tavalla. Tee rohkeasti aloite. RAPU 21.6.-21.7. Alkukausi voi alkaa pettymyksillä, mutta älä jää murehtiminaan niitä itseksesi, vaan turvaa rohkeasti läheisiisi. Nyt kannattaa ottaa kaikki irti niistä tilaisuuksista, joita eteesi on tulossa. Mitä paremmin hoidat asiasi nyt, sitä suurempaa onnea voit odottaa loppuvuodelle. Sosiaalisesti olet tavallista suositumpi ja näet ehkä muutenkin itsesi aikaisempaa myönteisemmässä valossa. Romantiikassa alkukausi on hiljaiseloa, sitten alkaa tapahtua. Muista kunnioittaa ajoittaista väsymystäsi, ettet sairastu. LEIJONA 22.7.-21.8. Eräästä harrastuksestasi saattaa tällä kaudella koitua paljon iloa ja hyötyä elämääsi. Sama pätee ihmissuhteissa, älä aloita mitään, mistä et ole ihan varma. Kohtele läheisiäsi erityisen huomaavaisesti.. Sinusta itsestäsi riippuu, miten pitkälle haluat tilannetta viedä. Jos olet vielä vapaa, nyt olisi hyvä kausi sitoutua uuteen ihmiseen. Voit luottaa tunteisiisi, ne ohjaavat kulkuasi oikeaan suuntaan. VAAKA 22.9.-22.10. Mitä joustavammin osaat reagoida elämäsi vaihtuviin tilanteisiin, sitä paremmin selviät tulevista haasteita. 16 SKORPIONI 23.10.-21.11. Joudut kohtaamaan tällä kaudella monenlaisia haasteita, niin sosiaalisia kuin taloudellisiakin. Rahaasioissa kannattaa kuunnella ammattilaisten neuvoja. KAKSOSET 21.5.-20.6. Mitä korkeammalle tähtäät tällä kaudella, sitä suurempia voittoja tulet saamaan. Sinulle tarjoutuu tällä kaudella tilaisuus näyttää eräällä henkilölle, mihin kaikkeen sinusta oikein onkaan. Nyt olisikin hyvä hetki uudistaa vanhoja, tärkeitä ihmissuhteita. Olet lähempänä unelmasi toteutumista kuin tajuatkaan. HÄRKÄ 21.4.-20.5. Etenet elämässäsi nyt sellaisella vauhdilla, että jotkut saattavat luulla, että ovat pudonneet kelkastasi pysyvästi. Näyttää siltä, että olet tehnyt suuren vaikutuksen erääseen elämässäsi vaikuttavaan henkilöön. Vältä rahapelejä. NEITSYT 22.8.-21.9. Tällä kaudella ei kannata lähteä mihinkään asiaan mukaan puoliteholla, sillä joudut luultavasti mukaan aloittamiisi hankkeisiin paljon syvällisemmin kuin olet ajatellutkaan. Elämääsi on tulossa tällä kaudella uusia ihmisiä, joilta saat oppia siitä, miten voit parantaa elämääsi helposti ja nopeasti. Olet selvästi astumassa uudelle polulle elämässäsi ainakin yhdellä elämän osa-alueella. Niin rahassa kuin rakkaudessakin onnea riittää eniten loppukaudesta
Elämäsi tahti kiihtyy kauden loppua kohti, muutoksia on luvassa niin rahaasioissa kuin rakkaudessakin. Automaattisesti jatkuvan tilauksen hinta on 12 kuukauden määräaikaista tilaushintaa edullisempi. Tilaajan allekirjoitus VESIMIES 20.1.-18.2. Tällä kaudella voit saada paljon aikaan tärkeinä pitämiesi asioiden parissa, kunhan vain uskallat pitää oman pääsi. 54 .......... /20 Sylvin Helpot Ristikot............34 .......... /26 Sudoku S ...........................22 .......... TOSI ELÄMÄÄ JOUSIMIES 22.11.-20.12. Tällä kaudella kannattaa tehdä itselleen selväksi, mitä asioita pitää tärkeinä elämässään, muuten saatat kuluttaa kohtuuttomasti energiaa niiden vähemmän tärkeiden asioiden selvittelyyn. /99 Kauneimmat Käsityöt.... 47 .......... /31 Matin Helpot Ristikot Extra .....19 .......... Automaattisesti jatkuva tilaus on voimassa niin kauan kuin tilaaja toisin ilmoittaa. Lähipiirissäsi tapahtuu muutoksia, jotka vaikuttavat sinunkin elämääsi. /23 Aloittelijan Ristikot ..............17 .......... Ihmissuhteiden puolella saattaa ilmaantua yllätys, jonka juuret ovat pitkällä menneisyydessäsi. Tilaa vaivattomasti puhelimella -- Soita tilaajapalveluun 08-537 0370 ma-pe klo 08.00-16.00 Käytä oheista palvelukorttia, kun · haluat tilata Tosi Elämää -lehden tai jonkun muun Kolmiokirja Oy:n julkaisuista. /34 Iisakin Helpot Ristikot Extra ....19 .......... Postitoimip. Uusi osoitteeni on Uusi jakeluosoite Postinro Postitoimip. Tiedustele kotimaan ulkopuolelle menevien tilausten hintoja tilaajapalvelustamme. Tilaa vaivattomasti, soita tilaajapalveluun 08 - 537 0370 TOSI ELÄMÄÄ -LEHDEN PALVELUKORTTI Tilaan (lehden nimi) Tällä palvelukortilla voit tilata jonkin Kolmiokirja Oy:n lehden. kk:ksi Osoitteenmuutos, tiedot oheisessa kortissa. Nimi Lähiosoite Postinro Puh. /17 Matin Nasta Ristikot .............22 .......... /47 Lääkäri ..................... /47 Nyyrikki.....................110 .......... /41 Matin Helpot Ristikot ............34 .......... Loppukaudesta saat huomata, että rakkauselämäsi ilmasto on muuttumassa selvästi aikaisempaa lämpöisemmäksi. Osoitteenmuutosta varten. /31 Sylvin Helpot Ristikot Extra.....19 .......... Mitä rennommin pystyt elämäsi valintoihin suhtautumaan, sitä paremmin asiasi sujuvat. 51 .......... 54 .......... Saat kauden keskivaiheilla tilaisuuden ansaita ylimääräistä rahaa vähällä vaivalla. Kolmiokirja Oy PL 246 90101 OULU Tähän 1. Jos olet valmis näkemään vaivaa, saat myös onnen mukaasi. /44 Iisakin Ristikot ....................37 .......... Asiakasnumero (numerosarja osoitelipukkeesta) / alkaen KALAT 19.2.-20.3. Tällä kaudella elät suurien tunteiden aikaa niin ihmissuhteissa kuin työelämässäkin. Tiedät sisimmässäsi, että päätöksesi on oikea, joten jätä turha jahkailu. /17 Pekan Helpot Ristikot Extra.....29 .......... /16 KAURIS 21.12.-19.1. Joudut tällä kaudella tekemään päätöksen, jota olet lykännyt pitkään. Älä jää kuuntelemaan liiaksi muiden mielipiteitä, sillä sinun on vietävä tilannetta eteenpäin joka tapauksessa. /45 Tosi Elämää ............... lk postimerkki 17. /21 Iisakin Siluettiristikot ............38 .......... 51 .......... /45 Timantti .................... · haluat muuttaa osoitteen. Tilaushinnat kotimaahan: 12 kuukauden määräaikaisen tilauksen hinta/automaattisesti jatkuvan tilauksen hinta Regina...................... /17 Iisakin Kryptot Extra..............23 .........
En ole siis siivonnut niitä, sillä mielenkiintoni asiaan on lopahtanut täysin. Ne ovat minulle niin pyhiä, etten anna kenenkään koskea niihin. Meni vuosia, ennen kuin asia palautui mieleeni. Silloin olin sairaampi kuin osasin kuvitellakaan. Viimeinen mielikuvani on se, että aukaisen ovia ja työnnän sinne mitä erilaisimpia tavaroita. En jaksanut tarttua opiskeluunkaan kiinni täydellä teholla, luin romaaneja ja katselin elokuvia. Katson kotiani ja sen huoneita. oku sanoi minulle kerran, että olen sairas. Innokkuuteni elämään lässähti kuin pannukakku. Minä en 18 J tiedä, mitä ne sisältävät, koska en ole katsonut vuosikausiin niiden sisälle. Minulla on lukemattomia kaappeja ja komeroita, varastokin on. Mistä ne ovat tulleet. Sitten tapahtui jotain, joka keskeytti opiskelun, eikä töitäkään enää ollut tarjolla. En muista enää, kuka se joku oli, mutta kun hän sanoi niin, ei hänen lauseensa merkinnyt minulle mitään. Vuosia sitten opiskelin ja kävin töissä, kuten normaalin nuoren naisen tuli tehdäkin. Poikakaverini sentään kävi töissä, mutta hän vietti vapaa-aikansa kavereiden kanssa, eikä yhdessä teh-
Ostamisen onni kertoo tyhjästä elämästä Minulla ei ollut muuta lääkettä pahaan olooni kuin shoppailu. Rahaa meni, mutta onneksi sain päivärahan lisäksi asumistukea ja olihan mulla kivat vanhemmat, jotka muistivat pienillä summilla. Ostaminen toi hetkeksi onnen tunteen, jonka voimin jaksoin taas kestää tyhjää elämääni. ty juuri mitään. Kauneudenhoitoaineita kertyi kylpyhuoneeseen melkoinen määrä, mitäpä ei nainen tarvitsisi kauneutensa tähden. Kun liikuin kaupungilla, minulla oli tietty uudet kuteet päällä ja tunsin itseni tyylikkääksi. Pikkuhiljaa aloin täyttää päiväni kaupoissa shoppailuun, mutta en tyytynyt pelkkään tavaroiden ihailuun. Ei oikein kannattanut niillä tuloilla käydä ulkona syömässä. Himoitsin ihania vaatteita, sovitin niitä ja pian olin niiden onnellinen omistaja. Ostohimoni kohteeksi joutuivat myös kirjat ja lehdet, cd:t ja dvd:t, kaikki sellainen, joka sai minut viihtymään työttömyyden tylsinä päi19. Kun uudet vaatteet kyllästyttivät, ne joutuivat kaappien uumeniin, enkä muistanut niitä enää. Hinasin itseni välillä sängystä keittiöön ja sain aikaan mukiinmeneviä aterioita. Kenkäkokoelmani oli melkoinen, kenkiä oli säähän kuin säähän, korkeakorkoista ja matalaa, saapasta ja nilkkuria. Vaatekassit toisensa jälkeen kulkeutuivat kotiini
ka kävimme aiemMinun tekisi miemin yhdessäkin osli auttaa tätä orvon näköistä tyttöä. Tavallaan olin harmissani, kun kotini oli täynnä mitä kummallisimpia tavaroita, joita en oikeastaan tarvinnut. npa ihana päivä. Selvisi, että olin sairaalloisen riippuvainen ostamisesta. En kiellä itseltäni kokonaan hemmottelua, mutta suon sen ajatuksen kanssa harkiten. Äinuorempaa itseäni, katson tyt- distä tuli minun enkelini, joka ohjasi töä, joka hämmentyneenä asuu ko- minut normaaliin elämään. Polte tytön sielussa on kuin kimppu käskyjä, joita hänen on noudettava. Nyt ulospääsyä, vaan ryntää taas kaup- oli siis aika herätä ja tehdä samalpaan ostoksille. Kun kaappien hyllyt alkoivat järHuomaan selvästi, että tyttö on ah- jestyä ja ylimääräiset tavarat pakatdistunut ja hädissään. Nyt en kuitenkaan hosu pää kolmantena jalkana, vaan etenen kaikissa töissäni rauhassa. Jos huomaa, hän ei välitä, Kaikki ylimääräinen tavara menisi ainoastaan saattaa kehottaa siivoa- joko kirppareille tai sisaruksilleni. Hänen het- tiin laatikoihin, sydämeltäni alkoi kellinen onnentunteensa ostoksia vieriä painava kuorma, ja hengitin tehdessään on hänen ainoa koossa jo helpommin. Kotini on nyt siistimpi ja raikkaampi. Siinä oli vissi ero. Koska kaikkiin sairauksiin oli saatavissa hoitoa, menin heti psykologille. Näin jatkui pitkään, kunnes... sinkin ostaminen oli sairauteni aikaansaannos. Tajusin, että kaikki pitävä voimansa. kamaa. Minulle oli tärkeintä nimenomaan ostaminen, ei välttämättä omistaminen. tapaa. Vimmattu ostoksilla käynti kertoi siitä, etten ollut henkisesti kunnossa, ja terapian keinoin elämäni alkoi selkiytyä. Komeroiden ovet tavarat pakattiin laatikoiKun aloin laiheivät mahdu metua ja valitin unetnemään kiinnim ja hin, sydämeltäni alkoi vie- tomuutta, äiti aavarasto on pullol- riä painava kuorma, ja hen- visti jonkin olevan laan epämääräistä pahasti vialla. Se on kuin viina- tämä tavaroiden kerääminen ja var- vinä. hyllyjen ulkopuolella, lehtiä on ka- Kävi vähän siivoilemassakin, mutsapäin, ja ne lojuvat sängyn alla. Nyt tiedän, mitä kaapeissani on ja olen iloinen jokaisesta terveemmästä päivästä. Silloin heräsi oikea minäni, ja se heräun muistelen itseäni, sitä vähän tys oli oikea henkinen ravistus. Kun käyn kaupassa, teen ostokset tarpeen mukaan, mukanani ostoslista, jota noudatan tarkasti. Minun täytyi päästä ostamaan haluamiani tavaroita! Se, joka sanoi minua sairaaksi, ei puhunut palturia. Joka aamu, jolloin hän herää, on ensimmäisenä ajatuksena: mitä uutta tänään ostan, mitä ihanaa oikein löydän. Minulla oli ostomania, olin riippuvuussuhteessa ostamiini tavaroihin. Minulle on luvattu opiskelun lomassa eräs sivutyö, joten kiirettä pitää. Kaikki se maksoi, tietenkin maksoi, mutta en jäänyt sitä suremaan, sillä minulla oli sisälläni vain yksi erityinen kiihko. Tervetuloa, uusi elämä! ENTINEN KRÄÄSÄNKERÄÄJÄ O -H K 20. Katson vielä tytön käyttäytymistä, eli siis omaa minuuttani silloin kun olin vieras itselleni. Siellä käsiteltiin vaikeita asioita, mutta käynnit selvittivät elämäni solmukohtia. toksilla, ei äiti nähnyt siinä mitään Seuraan, kuinka hän riutuu päivä kummallista, äiti laittoi nuoruupäivältä enemmän, mutta ei löydä den piikkiin tyhmät ostokseni. Otin selvää sairauteni laadusta, sillä siitä oli kirjallista tietoa. maan. Vaikgitin jo helpommin. Tämän poltteen kuljettamana hän ei itse pysty enää kontrolloimaan itseään. Eikö tytön poi- ja ehdottaessa rauhallisesti, että järkaystäväkään huomaa tytön elämän- jestäisimme koko kotini uudestaan. Samanlaiseen krapulaan tämä tyttö on tuomittu jokaisen kauppareissunsa jälkeen. Koska raha ei pää- la täydellinen elämänmuutos. Minua ei hetkauttanut juuri ollenkaan, miten paljon niistä olin maksanut, sillä kun olin ne hylännyt, niiden arvo silmissäni väheni ala-arvoiseksi. ryyppy, joka lämmittää ja vaikuttaa tietyn ajan, mutta jättää ottajalleen krapulatilan. Kirjat pursuavat paani, ihmetellyt kotini sekaisuutta. vat järjestyä ja ylimääräiset minun asiani. Silse ikinä aivan kokonaan loppumaan, mäni avautuivat sananmukaisesti äiostosten tekemistä ei senkään vuok- din alkaessa aukoa komeroiden ovia si tarvitse lopettaa. erää, herää, kuluu äidin ääni tytön vuoteen vieressä. ta ei kummemmin silloin puuttuCD-levyjen telineet nut, kun ajatteli aneivät riitä, ja levyjä Kun kaappien hyllyt alkoi- taa huushollini olla lainehtii lattioilla. Tänään aloitan uuden kurssin, eikä minun tarvitse nyhjöttää kotona työttömänä. Äiti oli dissaan tavaroiden keskellä, eikä jo jonkin aikaa seurannut elämäntatiedä, mitä tekisi
Tämän hetken jos osaisin tallettaa ja ottaa esiin, kun viima vapisuttaa ja yksinäisyys tavoittaa. On hetteinen järvenranta ja kaisla palanut. Mutta meidän on noustava siihen valoon, mitä lokakuinen taivas antaa. Aurinko hipaisee valaistua tietä ja tähdet valuvat tyhjyyteen. Kuultava pääskyjen terävät siiven viillot ja ihossa vuodenajan värähtelyt. Huokaus läpi metsän. Olla yhtä luonnon kanssa ja yhtä itsensä kanssa. Julkaistusta runosta maksamme palkkion, joten liitä mukaan nimesi, mahdollinen nimimerkkisi, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkiyhteytesi. HÄNEN LÄMPÖNSÄ Hyvä tässä on olla hänen lähellään. Muistettava leivon laulu, johon äitini kirjoitti sävelet. Vuosia uinunut sydän odotti jo tätä heräämistä! MARKETTA LUONTO NUKKUU TALVIPESÄSSÄÄN Syksy uutisoi lehdet. Nähdä kurkiaura ja vanhus, joiden hyvästijättö voi olla viimeinen. AINO 57 21 ELÄMÄÄ MUISTOJEN PÄÄLLE Pienihän minä olen, liian pieni muuttamaan tätä suurta järjestystä. Jos tekisit niin, olisin onnellinen MAIKKO. Voimat alkavat olla vähissä, kun olen yrittänyt korjata menneisyyden virheitä pois. Hämäryydessä huntuilevaa hiutalemerta ja siniharmaata ympärillämme. Huomaan, että jotkut tahrat eivät tahdo lähteä pois. Silti haluan tehdä niin, että olisin puhdas tulevaisuudelle, valmis rakentamaan parempaa. Tuntea käsissään syksyn valo. Hänen lakkaamaton lämpönsä lohduttaa, tuttu äänensä rauhoittaa hädän keskellä. Anna ajatuksesi ja kynäsi lentää! Lähetä oma runosi osoitteeseen Tosi Elämää, Minun runoni, PL 246, 90101 Oulu. Jos voisit, tulisitko ja maalaisit uutta elämää niiden päälle
Sen verran on kulunut aikaa miettiessä sitä, mikä meni pieleen. Hulluksihan minä olisin siitä pettymyksestä tullut. Olin lapsellinen, rikkinäinen ihminen, jolla ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä tehdä sellaisella odottamattomalla onnella, joka osakseni tuli. Jokaisesta hyvästä laulajasta ei voinut erheessäni on lotottu niin pitkään kuin muistan. Pidin enemmän siitä jännityksen tunteesta, joka edelsi itse suhdetta. Nyt olin vasta 21-vuotias saadessani elämäni suuren tilaisuuden. Suurin osa energiastani kului seurusteluun. Jos se olisi tullut vaikka kymmenen vuotta myöhemmin, kaikki olisi mennyt ihan toisin, siitä olen varma. Syitäkin on löytynyt. Muistan toivoneeni, että saisin joskus sellaisen voiton, jolla pystyisin ostamaan kunnon auton itselleni. Sen kummempia en osannut lottoamiselta odottaa. un päävoitto sitten sinä keväänä kasvoi ennätyssuureksi, ihmiset alkoivat tuttuun tapaan lotota enemmän. Aloin toteuttaa unelmiani kovalla kiireellä aivan kuin olisin koko ajan pelännyt heräävääni siitä ihanasta unesta. Lottoarvonnan seuraaminen oli olennainen osa lauantai-iltojamme, eikä minulla käynyt mielessäkään, että olisin itsekään tästä tavasta luopunut siinä vaiheessa, kun muutin omaan asuntoon. Olin tottunut saamaan silloin tällöin pikkuvoittoja enkä oikeastaan edes haaveillut sen kummemmasta, päävoitosta ainakaan. Ei kai se olisi reiluakaan. Siihen aikaan ei ollut samanlaisia kykyjen etsimiskilpailuja ainakaan siinä määrin kuin nyt, ja olin itsekin sitä mieltä, että haaveet ovat vain haaveita. Musiikkikaupassa tunsin sentään olevani eniten omalla alallani. Päävoitto on päävoitto, eikä minun lottoamishaluihini vaikuttanut mitenkään se, että pääpotti kasvoi muutaman miljoonan suuremmaksi. Päinvastoin: jättipotti houkutteli aina lisää uusia lottoajia, K. Onnenhetkeni tuli ja meni, ja nyt olen jo lakannut odottamasta uutta onnenpotkua. Onnenpotkuni tuli ihan väärään aikaan. Olin päässyt ylioppilaaksi muutama vuosi sitten. Heti kun seurustelu varsinaisesti lähti käyntiin, minä olin jo menettänyt suurimman osani kiinnostuksesta. P Lottovoiton myötä kaikki suuret unelmani olivatkin äkkiä ihan mahdollisia. Olin töissä ainakin musiikkikaupassa, pankissa ja sairaalassa. Minä sain tilaisuuteni, nyt on toisten vuoro. 22 T illoin elettiin 70-luvun loppua. Kyllähän minä sen järjelläni tajuan, ettei samanlaista onnenpotkua voi osua kellekään kahta kertaa elämässä. En voinut ottaa sitä riskiä, että olisin jättänyt jonkun arvonnan väliin ja juuri silloin päävoitto olisikin tullut minun numeroilleni. Minua tämä oli aina ihmetyttänyt. Lottovoittajan tarina: menetin kaiken S tulla ammattilaista. Olin aina ollut hyvä laulaja, olin laulanut useammassakin koulubändissä ja haaveilin jopa ammattilaislaulajan urasta. En viihtynyt missään puolta vuotta pidempään, vaikkei työpaikoissa mitään vikaa ollutkaan. Vuosia siihen meni, mutta lopulta heräämisen aika tulikin. ästä kaikesta on aikaa jo 30 vuotta. Lotosta luopuminen ei olisi ollut mahdollista senkään takia, että minulla oli jo lapsesta saakka ollut tietyt vakionumerot, jotka muistin unessanikin. Töitä oli siihen aikaan helppo saada ylioppilaspapereillakin, ja niinpä minäkin kiertelin erilaisia työpaikkoja etsien sitä, mikä osoittautuisi omaksi alakseni. Pidin niistä tutustumisen aroista hetkistä, jolloin mikään suhteessa ei ollut varmaa, ei edes se, onko toinen oikeasti kiinnostunut. En jaksanut katsella ketään muutamaa kuukautta pidempään, enkä edes kaivannut vakavaa suhdetta. Poikaystäväni vaihtuivat tiheään tahtiin
Näyttäisi olevan... kuulin isän ärähtävän. Lähdin sinä lauantaina ravintolaan työkavereiden kanssa enkä siis ollut television ääressä kyttäämässä arvontaa. Siltikään en meinannut käsittää tapahtunutta. Miten niin. Seuraavana aamuna heräsin puhelinsoittoon. Olin täyttänyt lottokuponkia niin pitkään kuin muistin, eikä siitä ollut ikinä seurannut mitään erityistä. äiti toisti. Kun hän oli sanonut luvut ääneen, mieleeni nousi hullu ajatus. Tarkistetaan vielä, minä pyysin. Sinä olet voittanut päävoiton. Kaikki oikein. Oliko sinulla jotain asiaakin. Kuinka monta meni oikein. Sinullahan oli oma syntymäaikasi, mummin syntymävuosi, ysi ja mitä niitä olikaan. Äiti luetteli numerot taas uudestaan, eikä tulos muuttunut siitä miksikään: minulla oli seitsemän oikein. Sanopa ne vielä uudestaan, pyysin ja kaivelin samalla lottokuponkia kukkarostani. Kyllä ne kaikki täältä löytyy, minä totesin tarkistettuani kupongin vielä kerran. Suoritin vain jokaviikkoisen rutiinin niin kuin olin tottunut sen lapsesta lähtien suorittamaan. Soittaja oli äitini, joka ensin yritti jutella niitä näitä. Sinä olet miljonääri! Seija on voittanut Lotossa päävoiton! äiti huusi jonnekin kauemmas, arvatenkin isälle. kysyin, kun hiljaisuudet alkoivat venyä aina vain pitemmiksi. ihmettelin. No kun, katsos nyt, minulla on täällä ylhäällä eilisen voittonumerot. Uskollisesti kävin kuitenkin taas täyttämässä kuponkini, vailla sen suurempaa ajatusta. Minkäänlaisia ennakkotuntemuksia minulla ei ollut. Tässä on, että 21, 4, 9... Mitkäs ne sinun numerot nyt olikaan. No. Minä kuuntelin äidin luettelemia lukuja hiljaa. äiti kysyi vaativasti. Herrajumala, sitä minä ajattelinkin, että nuohan on Seijan numerot. Äiti sai luetella luvut vielä kolmannenkin kerran. Se oli vain teko, joka suoritettiin joka viikko ajattelematta sen kummemmin, että sillä voisi olla jotain seurauksiakin. Minä silmäilin kuponkia edelleen epäuskoisena. Isäni tavoin minäkin tunsin vain 23. Mitä sinä höpötät. joten sehän tarkoitti sitä, että lottovoiton todennäköisyys pieneni. kaikki oikein. Minä ympyröin kynällä kupongistani lukuja äidin luettelon mukaan, eikä yksikään numero jäänyt ympyröimättä. Luvut kuulostivat tutuilta, mutta eiväthän ne voineet olla... Niin, no sitä Lottoa minä mietin..
Kerroin tästä Sarillekin. Kenelle asiasta saisi kertoa. Minä lupasin hövelisti maksaa vanhempieni asuntovelan pois, sen lisäksi maksaisin isoveljeni autovelan. Sari oli meistä kahdesta se näyttävämmän näköinen, se, joka oli tottunut aina saamaan kenet vain halusi. Eniten minua loukkasi se, että perheeni ei tuntunut enää edes muistavan, että olin vähän aikaa sitten maksanut heidän velkansa pois. Illat bailasimme, päivät parantelimme krapulaamme rannalla maaten. Kun olin viettänyt pari iltaa Paolon kanssa, tunsin olevani jo rakastunut. suurta epäuskoa. Puheenaiheet kiertelivät rahassa. Keksimme mitä ihmeellisimpiä selityksiä tapahtuneelle, mutta kukaan meistä ei uskaltanut ajatella sitä vaihtoehtoa, että olisin todella voittanut Lotossa. Olin vain niin vilpittömän onnellinen, etten nähnyt asiassa mitään salattavaa. Päivät menivät kuin sumussa. Kai tajuaisin laittaa suurimman osan voitosta säästöön. Oma asunto, auto, ulkomaanmatka, ehkä oman yrityksen perustaminen. Kaikki se, mistä olin unelmoinut, olikin yhtäkkiä käteni ulottuvilla. Myös vanhemmillani oli asiasta mielipiteensä. En halunnut, että hän olisi kiinnostunut minusta vain rahojen takia. L N E. Ostelin kaikenlaista nopeasti ja miettimättä, kun siihen kerrankin oli varaa. Jos kysyin joltain, koska hänen kesälomansa alkaisi, minulle vastattiin, että loman alkuun oli vielä aikaa ja loma olisi lyhyt, kun pidempään ei ollut varaa. äin jälkikäteen ajateltuna ihmettelen myös sitä kiirettä, jonka lottovoitto toi elämääni. Siitä tulikin hirveä taistelu. Sitä on vaikea kuvitella, millaisen tunnekuohun lottovoitto aiheuttaa niin 44 2 V sukulaisissa, lähimmissä ystävissä, naapureissa kuin satunnaisissa tuttavuuksissakin. Oli sairautta, lainaa, työttömyyttä, pulaan joutuneita sukulaisia, yrityssuunnitelmia vailla rahoittajaa. Mutta kenelle heistä. Miehestä näki heti, että hän oli armoton naistenmies, mutta minä olin näkevinäni hänessä jotain syvällisempääkin. En halunnut kuunnella vanhempieni varoittelua ja neuvoa. Nythän viimein olin vapaa tekemään melkein mitä vain! nsimmäinen iso virheeni lottovoiton saatuani oli se, että kerroin asiasta kaikille kiinnostuneille. Siltikään emme uskoneet voittoa todeksi. Rahat olivat vasta tulleet tililleni, kun olin jo hieromassa auto- ja asuntokauppoja. Olin varma siitä, ettei minunkaltaiselleni tavalliselle ihmiselle tapahdu sellaisia asioita, joita nyt näytti tapahtuvan. Se oli ollut unelmani lapsesta saakka. Tunsin tosiaan olevani loman tarpeessa. Äiti ja isä vouhottivat niin, että isä sai jopa rytmihäiriöitä. Ensimmäisen lomaviikon lopulla kiinnostuin kuitenkin eräästä nappisilmästä enemmän kuin muista. Koska en halunnut matkustaa yksin, minun oli kustannettava reissu myös jollekin kaverilleni. Heti kun olin saanut auton ja asunnon ostettua, olinkin jo lähdössä Espanjan matkalle. Kel- lään kaverillani ei olisi ollut varaa Espanjan reissuun omilla rahoillaan, ja nyt kaikki tuttuni riitelivät siitä, kuka saisi lähteä matkaseurakseni. Paolo oli baarimikkona eräässä rannan tuntumassa olevista baareista. Kun Veikkauksesta sitten kutsuttiin meidän onnittelukahveille, oli pakko alkaa uskoa, että minusta oli oikeasti tullut lottovoittaja. Mitä tekisin rahoillani. Tummasilmäiset seuralaisemme vaihtuivat tiheään tahtiin. Olin ihan varma, että kyseessä oli jonkinlainen väärinkäsitys, tai sitten näin yksinkertaisesti unta. Itse asiassa hyvin harva taisi olla voitostani vilpittömästi onnellinen, olikohan kukaan. Minun ja Paolon suhde syveni päivä päivältä, siltä minusta tuntui. Muutoksen näki ihan selvästi ihmisten silmistä. Jos minä valittelin huonoa säätä, minulle vastattiin, että Espanjassa paistaisi aurinko, jos vain olisi varaa lähteä sinne. ähdin reissuun riitelystä nääntyneenä. Äkkiä ihmiset eivät halunneet puhua minulle muusta kuin raha-asioistaan. Lopulta otin reissuun mukaan lapsuudenystäväni Sarin. Tuntui kuin olisin halunnut toteuttaa kaikki unelmani hetkessä ennen kuin se ihana uni päättyisi. Minua katsottiin tarkkaavaisemmin, vaativammin, aivan kuin vaanien. Nyt jos voittaisin Lotossa, en kertoisi siitä kellekään. Heidän mielestään minun olisi pitänyt ottaa reissulle mukaan joko heidät tai veljeni. Sari vain naureskeli tunnustukselleni. Äkkiä kaikki tuntuivat näkevän minussa vain suuren rahakasan. Ikävä kyllä en halunnut ensimmäiselle Espanjan reissulle vanhempiani, eikä minulla ollut veljenikään kanssa mitään yhteistä. Siihen mennessä kuponkini oli tarkastettu koko perheen voimin moneen kertaan, eikä mitään virhettä ollut löydetty. Vasta silloin aloin miettiä, mitä tekisin voitollani. oitto alkoi tuntua todelliselta vasta sitten, kun Veikkauksesta otettiin yhteyttä ja onniteltiin. Emme etsineet matkalta suurta rakkautta, vaan hetken hurmaa. Tästä suuttuivat niin vanhempani, veljeni kuin suurin osa kavereistanikin. Minua kyllä onniteltiin hymyssä suin ja kehuttiin, että voitto meni oikealle ihmiselle, mutta sitten alkoikin rahan ruinaaminen. Olin jopa sen verran viisas, etten kertonut Paololle lottovoitostani. Sitten sanoinkin, että lopuilla rahoilla tekisin, mitä itse haluaisin. Kun kehuin jonkun uutta kevättakkia, minulle vastattiin, että se oli vain alennusmyynnistä ostettu ja olisi se joskus kiva ostaa jotain ilman, että pitäisi koko ajan miettiä hintaa
Turpa kiinni akka, saattoi joku huutaa kesken tulkitsemani herkän balladin. Hän hyppäsi pois Sarin päältä ja set tupaantuliaiset uudessa asunnoslennähti luokseni selittämään tilan- sani. Useimmiten tulin lavalta pois itku kurkussa. Miksi sinä menit sänkyyn sen päätin, että nyt elämäni saisi rauhoittua. Mitään lo vain! Ei kai me tuollaisten perään hanttihommia en tietysti lottovoittajan kaivannut, mutta jotain kuisurra. seen kahdestaan. punsa tahallaan. En kerta kaikkiaan ollut siinä kun- ni oli tupakan polttamia, vasta hiotnossa, että olisin saanut sanottua hä- tuun parkettiin oli tullut käsittämättömiä naarmuja, koko baarikaappini nelle mitään. ihmettelin. lä vaikea uskoa. Ja minä olin vielä maksanut ravintola, jota hän halusi laahänet sinne matkalle satuttamaan jentaa. olisi kuitenkaan poissa kuin hetken, Palasin reissulta väsyneenä, onnetja totta kai minä luotin heihin muu- tomana ja yksinäisenä. Satuttaakseen miräällä vanhempieni tutulla oli nua. Ennen en ollut uskaltanut uneksia laulajan urasta ihan tosissani, mutta Lotto-voiton myötä kaikki muutkin unelmat alkoivat tuntua helpommin toteutettavilta. He eivät olleet vielätosiaan ollut odottaa lainkaan. Pääsin tosiaan esiintymään Penan ravintolassa, mutta yleisön palaute oli murskaavaa. Minä jäin tuijottamaan un on rahaa, ei tarvitse surra. Se ei minua suuSiihen reissuun päättyi ystävyyteni resti vaivannut, vaikka tiesinkin, että Sariin. Ja tietenkin: minä sijoitin suuren osan voitosta Penan ravintolabisnekseen. rahan ruinaaminen. Nyt aloin uneksia laulajan ammatista ihan tosissani. Vanhempanikin olivat neuvoneet minua sijoittamaan rahanen nähnyt: kateutta. Paolo kään antaneet anteeksi sitä, etten olja Sari olivat täydessä touhussa Sa- lut ottanut heitä mukaan reissulle. Tiesin vastauksen kysymykPaolo ja Sari jäivät hotellihuonee- seeni liiankin hyvin. Soittakaa levyjä! joku toinen vaati. Ystävyys, joka oli alkanut olSarin kauneus vetosi miehiin. Kesti pitkään ennen kuin Sari tuli sisältö oli kadonnut jonnekin. Voisinhan vaikka perustaa sä jotain, mitä en ollut koskaan en- yrityksen. Tajusin, että Sari oli tehnyt temp- ni johonkin hyödylliseen. Itkin siivotessani juhlien jälkiä ja pois suihkusta. Nyt voiSari naurahti. Minä pyysin PaUusissa verhoissaolon poistumaan. Olin ennen Espanjan reiskanssa. Vanhempani olivat sitä mielminua! E K tä, että siinä olisi rahoilleni hyvä sijoituskohde. Sari ei tuntunut juhliini. oloni. vänä hakemaan läheisestä kaupasta Sari väitti, että olin lapsellinen suutaamiaistarpeita seuraavaksi aamuk- tuessani yhden etelän gigolon takia, si. o, todellisuus osoittautui ihan joksikin muuksi. Heti patykseltäni edes sanottua mitään. Kieltämättä olin itsekin kiinnostunut. Katsoin Saria silmiin, ja näin niis- tenkin. Paolo oli tullut tervehtimään mi- mutta minä näin tilanteen toisin. Paolo huomasi minut ensimmäise- lattuani reissulta järjestin suureellinä. Pena, ravintolan omistaja, oli suurten visioiden mies, ja minä kuuntelin silmät suurina, kun hän maalaili tulevaisuudennäkymiään. sua irtisanoutunut työstäni. Pahinta oli, tenkin. Saria en tietenkään kutsunut netta espanjaksi. Muista, että alku on aina kaikille hankalaa. Älä välitä, on- myssä suin ja kehuttiin, että ihmiset halusivat han noita, Sari tu- voitto meni oikealle ihmi- olla parhaita kavehahti vilahtaessaan selle, mutta sitten alkoikin reita kanssani. Siitä sijoituksesta piti tulla varmaa voittoa, ja pääsisinhän minä sitä kautta myös kokeilemaan siipiäni laulajana. Viini olevan pahemmin Minua kyllä onniteltiin hy- kaikki virtasi ja kutsumani edes häpeissään. Pena lohdutteli minua taputtamalla ystävällisesti selkääni. Minä voisin esiintyä ravintolassa arki-iltaisin taustanuhojen kanssa. Minua hotellille ennen työvuoroaan, nähän olin sanonut Sarille, että mimutta lähdin kuitenkin kauppaan, nulla oli tunteita Paoloa kohtaan. Jos sinua ei sitten ravintolabisnes kiinnostakaan, sinulla olisi kuitenkin jo uran alkua laulajana, Pena totesi hymyillen. Aamulla sitä oli kylsuihkuun. koska halusin samalla ostaa itselleni Sari olisi saanut kenet tahansa, mikvoidetta auringon polttamalle ihol- si hänen piti ottaa juuri minun Paleni. Hän oli tietämättään tai tietoisesti lausunut ääneen suurimman unelmani: tulla laulajaksi. Ei Rollareistakaan ensin tykätty. 3 25 N E. No hei, sehän nyt oli yksi gigo- sin alkaa miettiä uutta työtä. heitä oviaukkoon enkä saanut järkyNiin kuvittelin silloin. Enhän lessamme kymmenvuotiaita. rin sängyssä. Pena oli sitä mieltä, että minulla oli siinä sopimuksessa vain voitettavaa. etten voinut kertoa edes perheelleni Palatessani kohtasin näyn, jota en tapahtuneesta. K un reissua oli jäljellä enää kakmme puhuneet koko loppumatsi päivää, lähdin eräänä iltapäikan aikana toisillemme mitään. Ravintolabisnes kuulosti hohdokkaalta ja vielä hohdokkaammalta se alkoi tuntua, kun minulle tarjottiin myös mahdollisuutta esiintyä ravintolassa toisinaan. Viikonloppuna voisin esiintyä lämmittelijänä ennen illan varsinaista pääesiintyjää
Ajattelin koh- T N enan ravintolan kautta olin tutustunut kaupungin muusikkopiireihin. Treenasimme illat pitkät ja keikkailimme jonkun verran. Nyt yleisö otti minutkin paremmin vastaan, ehkä olin nyt uskottavampi kuin taustanauhojen kanssa pelatessani. Aloin etsiä hirveällä vimmalla sijoituskohteita, joissa minun olisi mahdollista saada rikkauteni takaisin. Eräänä päivänä kitaristimme alkoi puhua ystävänsä äänitysstudiosta, jonka kautta saisi tehtyä levyn itsenäisestikin, kunhan vain maksaisi levyn tekemisestä aiheutuvat kustannukset. Kun minua pyydettiin erääseen bändiin laulajaksi, suostuin ilomielin. Toinen toistaan epämääräisempiä hankkeita, joille kaikille oli yhteistä lupaukset nopeista voitoista. He saivat syödä ja juoda Penan ravintolassa Penan piikkiin, ja tällainen huomionosoitus sai vanhempani hehkumaan ylpeydestä. Vain minulle kukaan ei uskaltanut sanoa mitään, koska kaikki sentään muistivat, kenen rahoilla he siellä studioissa riitelivät. Tuntui kuin olisin viimein löytänyt sielun kumppaneita. Vanhempanikin olivat kerrankin tyytyväisiä tekemisiini. Tuntui kuin emme olisi koskaan mitään levyä tehneetkään. Se osoittautui täydeksi flopiksi. Koska olin pettynyt vanhoihin ystäviini, tukeuduin näihin 6 26 P. Minun hyvä onneni oli kuitenkin jo mennyt. Halusin sijoittaa rahani johonkin sellaiseen, johon uskoin koko sydämestäni. Olimme alun pitäen suunnitelleet, että levyttäisimme mahdollisimman nopeasti, mutta eihän siitä mitään tullut. Kukaan ei ehdottanut minulle, että minun olisi maksettava nuo kustannukset, minä tein sen ihan itse. Kuukauden kuluttua levyn julkaisun jälkeen bändimme oli jo hajonnut. Siitä eivät innostuneet sen enempää ostajat kuin radiokaan. En jaksanut keskittyä yksityiskohtiin, toivoin vain parasta. Aluksi suunnittelimme yhteisiä bisneksiä, mutta pian tunteemme muuttuivat nopeasti syvemmiksi. Kukaan meistä ei ollut oikein tyytyväisiä toisten työn laatuun. Koko selvyyttä sotkusta en saanut koskaan selville, mutta yhden asian tajusin: olin menettänyt suurimman osan Lotto-voitostani Penan ravintolasotkuihin. Minä olin liikuttunut Penan ystävällisyydestä, enkä osannut lainkaan liittää sitä rahoihin, jotka olin sijoittanut hänen ravintolaansa. Minä sijoitin rahojani minne minnekin, tarkistamatta kunnolla yritysten taustoja. Kun Pete kosi minua puolen vuoden kuluttua ensitapaamisestamme, en epäröinyt hetkeäkään. Kiistelimme viikkokausia studiolla kaikesta mahdollisesta. Meistä kukaan ei tullut ajatelleeksi, että sekin oli pieni hinta vastineeksi niistä rahoista, jotka olin Penan bisneksiin laittanut. K un Pena sitten teki konkurssin, se tuli yllätyksenä kaikille. Ja löytyihän sellaisia. Yksi näistä tapauksista oli Pete. Petellä oli jonkinlainen maahantuontiyritys. Olin kauhuissani siitä, että olin muutamassa vuodessa saanut hävitettyä suuren osan rikkauksistani. Joinain selväjärkisinä hetkinä tajusin tilanteeni: olin menettänyt perheeni, vanhat ystäväni, suuren osan omaisuudestani. Kaikki, mihin koskin, tuntui muuttuvan tuhkaksi. Niinä hetkinä ajattelin, että minun olisi muutettava elämäni suuntaa, mutta sitten tuli taas jotain, joka vei minua kohti uusia seikkailuja ja hyvät päätökset unohtuivat. Olin tietysti pahoillani tapahtuneesta, mutta lohduttauduin ajattelemalla, että minä sentään olin vielä rikas, toisin kuin perheeni. uusin ystäviini entistä lujemmin. Siihen aikaan levyn tehneillä muusikoilla oli paljon enemmän uskottavuutta markkinoilla kuin nykyään. Kukapa sitä nyt anteliasta rahoittajaa olisi kohdellut huonosti. Vain paikkakuntamme sanomalehti suostui arvostelemaan levyn musiikkipalstallaan, mutta nekään arvostelut eivät olleet kiittäviä. Meitä yhdisti sama unelma: me kaikki haaveilimme tekevämme joskus musiikkia ammatiksemme. Hän eli kiireistä bisnesmiehen elämää, ja olin todella imarreltu, kun hän töidensä lomassa sattui huomaamaan minut naisena. Lopulta levy valmistui ja saatiin levitykseen. Minä hermostuin syytöksistä niin, että vaadin veljeäni antamaan takaisin rahat, joilla olin maksanut hänen autonsa lainan. Se tuntui olevan ainoa keinoa saada nimeä laajemmilla markkinoilla, mutta levy-yhtiöt eivät innostuneet demokaseteista, joita heille lähettelimme. Siinä olisi minulle projekti, jonka myötä voisin unohtaa vanhat pettymykset. ämän sotkun jälkeen en enää ollut edes rikas, mutta kuitenkin vielä varakas. Olin tietysti raivoissani tapahtuneesta ja keitä muita olisin siitä syyttänyt kuin vanhempiani: hehän olivat suositelleet, että sijoittaisin rahani Penan ravintolaan. A-oikeuksien myötä asiakaskunta supistui heti, sitten ilmeni ongelmia palkanmaksuissa. Ensimmäinen askel kohti konkurssia oli, kun Penan ravintola menetti Aoikeudet, kun kävi ilmi, että ravintola oli myynyt alkoholia alaikäisille. Syyttelyn ja tappelun seurauksena rikkoutuivat välini niin vanhempiini kuin veljeeni. Veljeni asettui puolustamaan vanhempiani ja samalla hän syytti, että minusta oli tullut Lotto-voiton myötä rahanahne ja hemmoteltu. Muuta lähtivät kokeilemaan siipiään uusissa projekteissa, minä jäin makselemaan laskuja. Jonkin ajan kuluttua aloimme puhua levyttämisestä. iin siinä sitten kävi, että kohta olimme tekemässä levyä. Enää se ei kuitenkaan riittänyt minulle. Samalla panostaisin tietysti omaan laulajanuraani
Jätin ehkäisyn pois ja aloin haaveilla lastenhuoneen sisustuksesta. Unelmissani kaikki oli hyvin. Itse tiesin, että se, mitä tapah- tui minulle, voisi tapahtua kelle tahansa. talon tuoneen Peten elämääni, että voisin viimein rauhoittua. REG SA Niina Virtanen, Mikael Lahtinen numeroon 173664 ja saat tietää... tuleeko teistä pari? Sinä ja Hän Reginan suhdeanalyysi kertoo sinun tunteesi häntä kohtaan ja hänen tunteensa sinua kohtaan. Hän lähettää viestin, jossa lukee REG SA Niina Virtanen, Mikael Lahtinen. Pari vuotta sitten löysin uskon. Sillä, miten monta kirjainta nimissänne on, on siis merkitystä. Nyt tiedän, miten rahanahneita ja vahingoniloisia useimmat ihmiset ovat. ete otti nopeasti haltuunsa perheemme bisnekset toisin sanoen minun rahani. Hän antaa nimien sijaan lempinimet: Ninnuli ja Mikko (REG SA Ninnuli, Mikko). Niin siinä sitten kävi, että 28-vuotiaana huomasin olevani pennitön, eronnut nainen. Olin tehnyt sen, mitä pidettiin mahdottomana: saanut Lotto-voiton ja tuhlannut rahat muutamassa vuodessa. Kärsin kuitenkin häpeäni suoraselkäisesti. Etunimi, toinen nimi ja sukunimi yhdistelmä syventää analyysiä ja kertoo enemmän sielunsukulaisuudesta ja henkisestä yhteensopivuudesta. Olin ollut nuori ja hölmö. Haaveilin edelleen siitä lapsesta. Vaihtoehdot ovat - ystävyys - rakkaus - välinpitämättömyys - viha Saat tietää myös sen, milloin tunteenne toisianne kohtaan ovat syvimmillään. Nyt ajattelen, että onneksi en tullut raskaaksi niiden parin vuoden aikana, jonka avioliittomme kesti. Esimerkki: Niina Virtanen haluaa tietää hänen ja Mikael Lahtisen seurustelun tulevaisuudennäkymät. Minä olin kuitenkin meistä se, joka olisi vielä halunnut jatkaa avioliittoamme. Pete oli kuitenkin saanut tarpeekseen minusta, hän halusi avioeron. Olin tietysti kauhuissani saadessani tie- P tää totuudesta. Vaihtoehdot ovat - tänä vuonna - ensi vuonna - epämääräisessä tulevaisuudessa - ei koskaan Suhteenne laadun kertoo se, millä elämänulottuvuudella tunteenne parhaiten tulevat esiin. Lempinimien käyttö kattaa suhteenne läheisimmän ja leikkimielisen puolen; se kertoo lisäksi siitä, miten tulette toimeen erityisesti naisena ja miehenä. Nykyisin ajattelen, että ostin niillä voittomiljoonillani aikamoisen määrän elämänkokemusta. Uskokaa tai älkää, nyt olen rikkaampi kuin milloinkaan silloin, kun olin vielä nuori lottomiljonääri. Vastaukseksi hän saa: Niina Virtanen: ystävyys, tänä vuonna, eroottisessa elämässä Mikael Lahtinen: rakkaus, ensi vuonna, sekä hengen että ruumiin tasolla Niina haluaa vielä erikseen tietää, miten heidän suhteensa läheisin puoli kehittyy. Vaihtoehdot ovat - arkielämässä - eroottisessa elämässä - sekä hengen että ruumiin tasolla Suhdeanalyysi perustuu kirjainten ja numeroiden yhteismerkityksiin. Sen kautta olen löytänyt sellaista rikkautta, jota en ollut aiemmin osannut kuvitellakaan. Se on kai itsestään selvää, että monet olivat hyvin ilahtuneita rahattomuudestani. Hän saa vastaukseksi: Ninnuli: rakkaus, ensi vuonna, sekä hengen että ruumiin tasolla Mikko: viha, ei koskaan, arkielämässä Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Soneran, Saunalahden, Elisan ja Dna:n matkapuhelinliittymissä. 27 57 21. Ei ollut enää omaa asuntoa, auto oli vaihtunut käytettyyn, en ollut saanut aikaiseksi edes sitä toivomaani lasta. Parissa vuodessa Pete onnistui tuhlaamaan koko omaisuuteni ja tekemään vielä velkaa päälle. Lähetä viesti, esim. RITCH BITCH Olette ehkä seurustelleet jonkin aikaa, tai sitten hän on vasta unelmissasi sinun. Olin jo valmis rauhoittumaan ja tulemaan äidiksi. Tiedän, ettei minusta tosiaan ollut laulajaksi, eikä bisnesnaiseksi. Ja tätä rikkautta en voi menettää, vaikka pörssisuhdanteet laskisivatkin. Jos käytät tavallista etunimi-sukunimi yhdistelmää, analyysi antaa kattavan ennusteen yhdessäololle, tunteiden kehittymiselle ja mahdolliselle avioliitolle. Kun minulla olisi aviomies, minun ei tarvitsisi itse päättää aivan kaikesta. Minä olin vain tyytyväinen, ettei minun tarvinnut koko ajan miettiä rahaa ja tulevaisuutta. Totta: olin ollut hölmö. Haluaisit tietää, millaiset mahdollisuudet suhteellanne on
viimeinen rakkaus 28 Puoli vuotta elinaikaa:
Vain hengityksen kiihkeys ja sydämen raju jyskytys kertoi siitä tunnemyrskystä, jonka valtaan olimme joutuneet. Päätimme, että otamme kaiken irti siitä ajasta, joka meille oli vielä annettu. stuin syöpäklinikan ala-aulassa odottamassa vuoroani päästäkseni lääkärin vastaanotolle. Joku kohensi otsalle valahtanutta peruukkiaan, toinen näpläsi kännykkäänsä jotain tehdäkseen. Tervehdimme kohteliaasti ja hetken ajan olimme kumpikin hiljaa yllätettyinä ja pelästyneinä. Tuntui kuin sähköisku olisi lävistänyt sisimpäni. Sama käsi, joka ujona koulupoikana tarttui käteeni, veti minut lämpimään syliin. Vaistonvaraisesti tarkkailimme toistemme piirteitä, niin tuttuja ja niin rakkaita, jotka olivat seuranneet mukana mielikuvissa vuosikymmenet, säilyen ikinuorina, mutta nyt todellisina ja elävinä. Emme löytäneet sanoja alkaaksemme keskustelun. Olo oli tuskainen ja jännittynyt kuten aina silloin, kun olen tulossa kuuntelemaan kokeiden tuloksia: onko syöpäni levinnyt, kuinka paljon minulla on vielä aikaa, vai onko ollenkaan. Muistot palasivat mieleeni, ensirakkauden kaikkinielevä huuma, lämpimät kesäyöt, vuosien seurustelu, joka päättyi kummankin kasvaessa aikuisuuteen. Viereisessä pöydässä istui mies- I henkilö keskittyneenä lehdenlukuun. Olimme hetken sylitysten. Olimme hiljaa. Isoista ikkunoista näkyi ulkona piiskaava räntäsade, vaikka oltiin huhtikuussa. Ajelehdin kuolema-ajatusten saattelemana kahvioon. Oma ahdistukseni paheni, ja minun oli päästävä hetkeksi pois tästä toivonsa menettäneiden rivistöstä. Maisema oli ankean harmaa ja lohduton. Vihdoin Juhani kokosi itsensä. Juhani. Tunnistin ahdistuksen, se ikään kuin leijui ilmassa ja otti tilan haltuunsa antamatta hetkenkään rauhaa. Katseet olivat kiinnittyneet suljettuun oveen, josta valkotakkinen lääkäri tulee nimeltä kutsumaan potilaan sisään. Juhani nousi hitaasti pöydästään ja tuli viereeni. Sinulla on edelleen se sama hur29. Koneellisesti kaadoin keittimestä itselleni kupin kahvia, maksoin ja laahustin kuppeineni vapaana olevaan pöytään. Olin vakavasti sairas kohdatessani nuoruuden rakkauteni Juhanin uudestaan. Penkeillä istui kohtalotovereita jonotuslappu kädessä, kasvoilla pelonsekainen ilme. Tunsin punan nousevan poskiini, hävetti. Kohtalonyhteys nyt ja tässä. Luettuaan lehden hän siirsi sen syrjään ja katseli tarkkaavaisesti ympärilleen. Täälläkin istui ilottomia ja vaitonaisia ihmisiä näykkien haluttomasti edessään olevaa annosta. Seuraavaan kesään oli vielä ihmisiän pituinen aika, ainakin niin minusta tuntui. Yhtä sairas oli Juhanikin. Tunsin palan nousevan kurkkuuni. Samat vihreänruskeat silmät, joita olin nuorena kutsunut hernesoppasilmiksi, kohtasivat nyt punaisena hehkuvat kasvoni iän tuomalla lämmöllä
Minun rintasyöpäni oli toisen kerran uusiutunut ja etäispesäkkeitä oli löytynyt luustosta. Sitä poninhäntää, jota kiskoit, ei enää ole, minä sanoin sipaisten peruukkiani. Kevät oli edessä, meidän viimeinen keväämme. Meillä oli vapaus valita, mitä haluamme tehdä. Auringon noustessa Pyhätunturin takaa ja värittäessä maiseman kullanhohtoiseksi Juhani nukahti ikiuneen onnellinen hymy huulillaan ja käsi kädessäni. Vaikka kuolema odotti oven takana, jollakin kummallisella tavalla tunsimme itsemme vapaiksi ja jopa onnellisiksi. Juhani ei jaksanut enää nousta sängystä, joten olimme vierekkäin päivät pitkät. Ajoimme vuorotellen toisen levätessä. On selvää, että saamani hormonihoito ja luustohoito eivät riitä rajoittamaan taudin etenemistä. Muistot vyöryvät ylitsemme. Sade oli loppunut. Perille saavuttuamme asetuimme taloksi. Mikäli vointimme yllättäen huononisi, olisi Kemijärvi sekä Rovaniemikin pienen automatkan takana. Väsymyksen hetkinä nukahdimme toistemme syliin kuin joskus nuorena pitkien melontaretkien jälkeen. J uhani alkoi kuumeilla. Juhanin yskä ja hengenahdistus oli pahentunut viimeisen kuukauden aikana, hänen väsymyksensä oli lisääntynyt. Aikaa ei ollut tuhlattavaksi, ja kaiken täytyi tapahtua nopeasti. Se kaikki hellyys ja rakkaus, jota joskus olimme tunteneet toisiamme kohtaan, sai muistojen myötä värin kohoamaan kalpeisiin poskiimme ja elämän sykkimään sytostaattihoitojen kaventamissa suonissamme. Nautimme kesän tulosta, mansikoista, uusista perunoista, kävelystä Kauppatorin vilskeessä. Alkava ruska hehkutti puut kullankeltaisiksi ja tienvarret lämpimän punaisiksi. Näin, kuinka Juhanin silmiin tuli takaisin nuoruuden hehku, kun muistelimme retkiä, jolloin päivän metsissä vaellettuamme nukahdimme väsyneinä toistemme syliin. Ankea sairaalan muovituoli muuttui lahdenpoukamaksi, jonne meloimme aurinkoisina kesäpäivinä. Halusimme vain olla lähekkäin sekä nauttia syksystä ja sen suurenmoisesta kauneudesta. Sytostaattihoidot oli lopetettu hyödyttöminä, eikä sädehoitokaan enää auttanut. Ilma oli syk- E J. ääsimme vuorollamme lääkärin vastaanotolle. Olisin halunnut toimittaa hänet sairaalaan, mutta hän kielsi. Juhanilla oli maksaan levinnyt keuhkosyöpä. Tässä sairauden vaiheessa se tuntui ikuisuudelta. Olimme kuin vastarakastunut nuoripari. Muistikuvien avulla matkustimme siihen huolettomaan nuoruuteen ja niihin onnellisiin päiviin, jotka olimme saaneet yhdessä viettää. Näimme kurkien lähdön, kun ne auran muodossa lensivät ylitsemme. Elämällä oli vielä jotakin annettavaa meille. maava hymykuoppa leuassa, jota aikoinani halusin suudella, Juhani sanoi ääni värähtäen. Oli itsestään selvää, että tulisimme viettämään yhdessä ja toisiamme tukien sen ajan, joka meille oli annettu. syisen kuulas ja raikas. Huhtikuun aurinko pilkotti repaleisen pilven takaa. Tunsimme olevamme vahvoja. Puoli vuottahan tuo tohtori minulle lupasi keväällä elinaikaa jäljellä olevaksi, kuten Juhanillekin. Syöpä ei ollut levinnyt entisestään, mutta odotettavissa oli veriarvojen lasku sekä syövän eteneminen. Lapset asuivat ulkomailla ja pitivät harvakseen yhteyttä. uhanin lähdettyä olen päättänyt jäädä tänne mökkiin loppuajakseni. Teimme pieniä kävelyretkiä lähimaastoon. Jännittyneenä odotimme tuloksia. Muistojen jakaminen vei meidät hellävaraisesti siihen aikaan, jolloin olimme nuoria ja terveitä, ja tulevaisuus aukeni auvoisena edessä. Saimme kipulääkkeitä sekä passituksen sairaalaan, jos emme kykenisi selviytymään kotona. Ilmassa oli syksyn ja lähdön makua. M uutin vuokra-asunnostani Juhanin tilavaan kotiin kaupungin keskustaan. Lähdimme matkaan mieli täynnä odotusta. Pitäisi tehdä syöpätestit, mitata maksa- ja P lokuussa, kun tunsimme vointimme vielä kohtalaiseksi, Juhani ehdotti matkaa Pyhätunturille. Kerroimme sairaudestamme. Mökki oli varustettu kaikin mukavuuksin, ja olimme etukäteen tilanneet ruokapalvelun läheisestä hotellista. Juhani oli leski ja minä eronnut. Puhuimme menneistä vuosista aluksi kuin tunnustellen, mutta ennen pitkää padot murtuivat. Näin on hyvä, nyt ja tässä sinun vierelläsi, hän sanoi. Olimme kumpikin vapaita suunnittelemaan loppuelämäämme. Riipaisevaan ikävään ovat yhdistyneet yhä ankarammiksi yltynyt kipuilu selässä sekä äärimmäinen väsymyksen tunne. Ajoittain tunsimme kipua ja väsymystä, mutta uudelleen heränneen rakkauden ja läheisyyden herkistäminä saimme voimaa toisistamme ja uskalsimme jopa haaveilla tulevaisuudesta. Sairaudesta emme juurikaan puhuneet. As30 tuimme käsi kädessä syöpäsairaalan ovesta ulos. Pyhäjärven kirkas vesi heijasti kuvajaisemme, kun istuimme huopaan kääriytyneinä rantalaiturilla auringon laskiessa tunturin taakse. Kipuja meillä kummallakaan ei ollut tässä vaiheessa, vaikka molempien ennuste oli huono. Tiukkailmeinen lääkäri ennusti meille kummallekin kuuden kuukauden elinaikaa. Kyllähän minua on pyydetty tai suorastaan käsketty melkein uhkasakoilla pelottelemalla saapumaan vielä kontrollitutkimuksiin. Hänellä oli Pyhäjärven rannalla hirsimökki, jossa voisimme viettää kuukauden alkavaa ruskaa ihaillen. Nyt pedattiin lisäaikaa hormonihoidoilla. Kokonainen puoli vuotta elämää oli edessäpäin
On lähdön aika. Elämäni sai tarkoituksensa viimeisessä onnellisessa kesässä yhdessä rakkaani kanssa. Löydätkö Sen Oikean. Tämä on yhteinen viimeinen tahtomme. helmikuuta; viimeinen tilauspäivä 21.2. Hauskaa seuraa vai yksinäisyyttä. Suojaavatko he itseään. Intohimoa vai välinpitämättömyyttä? Tulen kyllä toimeen, kun kotisairaanhoitaja käy päivittäin ja ruoka tuodaan kotipalvelusta. Jos Juhani olisi kanssani läpikäymässä samoja hoitoja, haluaisin taistella kaikin voimin tätä katalaa vihollista vastaan, mutta hänelle niitä ei edes tarjottu, Kylmäkiskoisesti oli vain todettu aiempien, vieläpä menestyksellisten, neljän sytostaat- tihoidon jälkeen, että johan hän hoidot sai. Niinpä en näe enää mitään mieltä astua klinikan portista sisään. Olen saanut kipupumpun, joka helpottaa olemistani. helmikuuta; viimeinen tilauspäivä 28.2. Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Soneran, Radiolinjan, Saunalahden ja Dna:n matkapuhelinliittymissä. 31. Tämä oli yhtä tärkeää kuin lääkkeiden tunteeton, vaikka osaavakin, valinta. Onko luvassa helliä hetkiä vai riitaa. REG VAAKA Esim. Viikonloppuhoroskooppi pela-su 26.28. Kirjoitat siis viestiisi jonkin seuraavista yhdistelmistä: REG VESIMIES REG KALAT REG OINAS Tilaa viikonloppuREG HÄRKÄ horoskooppi REG KAKSOSET ystävällesi REG RAPU kirjoittamalla viestin REG LEIJONA perään vastaanottajan REG NEITSYT matkapuhelinnumero. Viikonloppuhoroskooppi pela-su 19.21. Saat myös tietää, minkä värinen vaate tai asuste sinun kannattaa valita, jotta onnesi olisi paras mahdollinen. helmikuuta; viimeinen tilauspäivä 14.2. helmikuuta; viimeinen tilauspäivä 7.2. Katselen levollisena ikkunasta syvänsinistä Pyhäjärveä. KUOLEMATON tapahtuu ensi viikonloppuna? Mitä Värit: punainen = PU, vaaleanpunainen = VP, tummanpunainen = TP, sininen = SI, vaaleansininen = VS, tummansininen = TS, vihreä = VI, vaaleanvihreä = VV, tummanvihreä = TV, ruskea = RU, vaaleanruskea = VR, tummanruskea = TR, keltainen = KE, violetti = VO, oranssi = OR, turkoosi = TU, pinkki = PI, musta = MU, valkoinen = VA Paikat: kotona = KO, baarissa = BA, elokuÄlä enää pohdi vaan ota selvää! vissa = EL, tanssiravintolassa tai -lavalla = Tilaa tekstiviestinä viikonloppu- TA, ruokaravintolassa = RR, konsertissa = horoskooppisi, joka kertoo, mi- KN, ystävien luona = YS, bileissä = BI, hartä tapahtuu ensi perjantain, laurastuksissa = HA, liikunnan parissa = LI Näin tulkitset värien ja paikkojen koodit saamastasi tekstiviestistä: antain ja sunnuntain aikana. Minulla on vahva luottamus ja usko siihen, että vielä kohtaamme. Lisäksi horoskooppi kertoo, missä ympyröissä varmimmin tapaat joko rakkaasi tai muita mielenkiintoisia ihmisiä. Viikonloppuhoroskoopin on laatinut Reginan monivuotinen astrologi, tunnettu ja tunnustettu Violet Sjöberg. Rakkaus ei koskaan kuole. Vain kerran olen kohdannut lääkärin, joka lämpimästi valoi uskoa tulevaisuuteen mitenkään totuutta kaunistelematta, mutta työhönsä innostuneena ja potilaastaan välittäen antoi toivoa. Vielä muutama keltainen lehti yrittää sinnikkäästi pysyä puussa, mutta jonakin päivänä sekin irtoaa. Näppäile viestiin tunnus REG, välilyönti ja horoskooppimerkkisi. Tai, jos olet jo vakiintunut, miten suhteesi rakastettuusi kehittyy. Minulla ei enää ole tahtoa alistua raskaisiin hoitoihin. Mikä saa niin monet lääkärit tylyiksi ja torjuviksi. Enemmästä hoidosta ei kuulemma ole apua tai ainakaan siitä ei ole tieteellistä näyttöä. REG HÄRKÄ numeroon 173664, ja saat ensi viikonlopun horoskooppisi. luustoarvot sekä verenkuva. Kuolemani jälkeen tuhkamme tullaan ripottelemaan yhdessä Pyhäjärveen. Olihan toki vielä puhetta doketakselihoidosta, jolla olisi vielä mahdollista saada tauti kontrolliin, mutta jälleen joutuisin kokemaan tutuiksi tulleet sivuvaikutukset: huonovointisuuden, hiusten lähdön ja alituisen pelon siitä, että hoito ei tehoakkaan. REG OINAS REG SKORPIONI 040123456 REG JOUSIMIES REG KAURIS Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 5.7. Mieleen tulee asian toinen puoli. Sisimmässäni tunnen oloni turvalliseksi. Lähetä viesti, esim. Viikonloppuhoroskooppi pela-su 12.14. Keho kertoo kuitenkin tilani luotettavasti: tauti etenee
Saan jo leikkausajankin saman tien, mutta se ei sovi minulle, sillä saman viikon lopulla meillä on poikamme hautajaiset. Mainitsin kyllä, että minua oli kehotettu menemään mammografiaan viimeisen tutkimuksen ja näytteen oton jälkeen vuoden päästä, mutta se oli jäänyt minulta tekemättä. Tieto ei juuri saa minua tolaltani. Olin kulkenut lääkärissä, mutta tavanomaiset tutkimukset tehtyään hän ei ollut löytänyt mitään sairauteen viittaavaa. Kyllä se on, hän vastaa. Leikkausta on siirrettävä vajaalla viikolla. Nyt saan kuulla, että sairastan kakkosluokan syöpää ja että se on heti leikattava ja hoidettava. Rintaani oli tutkittu jo niin kauan, etten itsekään uskonut siinä olevan mitään. Tuntuu kuin tämä kaikki ei tapahtuisi minulle, kuin olisin ulkopuolinen tälle hetkelle ja sanoille, jotka juuri kuulen. Huonoja uutisia tipahteli melkein päivittäin. Enkä muutenkaan ollut tuntenut oloani I enää hyväksi pitkään aikaan. Terveyskeskuslääkäri kuitenkin sanoi, että minun on mentävä yksityiselle mammografiaan. Olin itse mennyt tutkimuksiin syyskesällä, kun huomasin rintani kipeytyvän pienestäkin rasituksesta. Siitä tapahtumasta on vasta viikko, ja nyt sain tämän diagnoosin. Lääkäri kyselee, onko 32. Sillä paljon kauheampi tapahtuma on iskostunut mieleeni ja sydämeeni. Tyttäreni odottavat aulassa, heillekin on kerrottava tämä uusi isku, joka on kohdannut perhettämme. Minä turrutin kipuni ja päätin kestää kaiken, mitä edessä on. stun lääkäriä vastapäätä ja kysyn: Onko se syöpää. Tarkoitan esikoispoikamme lähtöä oman käden kautta tästä maailmasta. Kuinka paljon tuskaa ihminen kestää Poikani itsemurha, minun syöpäni, molemmat tyttäreni eroamassa. Tästä ilmoituksesta meno viivästyi vielä vuodella. Lääkäri kuitenkin tutkii minut, eikä löydä ainakaan näissä tutkimuksissa muuta huolestuttavaa kuin rintasyöpä
33
En jakraalaan. Peilistä katsoessani näen harmaan naaman. Tuntuu niin kauhealta, kun ei ole mitään tietoa siitä illasta ja teosta, kun hän lähti täältä. He ovat mukana sekä hautajaisten järjestelyssä että kaikessa muussa hädän tullessa. T N P 34 tööni. Olen joutunut hakemaan Diapamia pojan kuoleman jälkeen, ja siitä on näinä piinaviikkoina suuri apu. Rauhoittelen kuitenkin heitä, että tästä paranee, ei ole hätää. On tarpeeksi raskasta kantaa taakkaa pojan lähdöstä ja sen syistä, joita emme tarkkaan osaa arvata. Rinta on todella kipeä, samoin kainalo. Onkologi sanoo, että syöpä voi ilmetä missä tahansa ellei tätä varmistusta tehdä, eikä sittenkään ole varmaa, että se ei uusisi. Otan tiedon pikemminkin tylsistyneenä ulee päivä, jolloin menen sai- kuin tyrmistyneenä vastaan. Kovan puristelun ja rutistelun jälkeen kudos tyhjenee. kotiin. Onjoka kohdasta ja kologikin tuntuu tarkistetaan leiktietävän surusta, kauksen aikana, Kirjeessä oli radiokasetti, joka on kohdannut onko syöpä levin- jonka päällä luki: Jäähyväiset perhettämme, ja nyt kainaloiden hän kysäisee, oliko äidille ja isälle. Saan heti sanotuksi tyttärilleni, että kasvain oli pahanlaatuinen, mutta paranemisprosentti tällaisen syövän kohdalla ovat 8085 prosenttia. Pahoinvointi tulee vasta viiden tunnin kuluttua. Tästä aion selvitä, tämä sekä kainalosta. kepussin kanssa, jotka hän ripusääsen pois jo perjantaina, kun taa telineeseen. Tässä vaiheessa niiden vaikutus on kylmä iho ja ennen kaikkea kylmät kädet. Psykologi ja pappikin käyvät perheessämme, ja molempien kanssa puimme näitä asioita. Odotan seurauksia, sillä olen lukenut, mitä kaikkia oireita ja seurauksia tämmöinen hoito aiheuttaa. Tunnen olevani kuin ongen- siolla kaiken hoidon vastaan, joka koukuissa, kun jokainen liikahdus määrätään. Ruoka tuodaan ja jo sen tuoksu saa ällöttävän olon aikaan. Nukkumaan rupean aikaisin, edelleen liikkumatta aloillani, koska paikoilleen sykertyminen tuntuu olevan paras tapa hoitaa kipua. S euraavana päivänä oloni on heikko ja huono. Tätä tyhjennystä kestää muutamia kertoja, kunnes lääkäri katsoo, että sitä ei enää tarvitse tehdä. Se alkaa kotona ja otan pahoinvointilääkkeen, joka tuntuukin auttavan, mutta kova päänsärky ajaa sänkyyn, ja minun on otettava kipulääke. Gynekologi on niin sanonut minulle ja niinpä menen onkologille siinä uskossa, että sädehoitoreissu on edessä. Lapseni ovat suurena apuna sekä henkisesti että käytännössä. Olen sairaalan niin haluan uskoa. Siellä otetaan kuvat sa sitä surra, suurempi suru on syjoka suunnalta ja dämessäni. Noin kolmen tunnin kuluttua kaikki kolme lääkepussia on valutettu elimistööni. Sekin on kuitenkin pieni murhe, selviytyminen on tärkeintä, sillä me kaikki läheiset tarvitsemme toisiamme. Kerron huonekaverilleni elämäni surullisimmasta syksystä. Näine tietoinemme palaamme kotiin, jossa mieheni ja nuorempi poika saavat kuulla uuden uutisen. Tiedän itsekin olevani ennen pitkää hiukseton, vaikka minua on lohduteltu, että kaikilla hiukset eivät lähde, vain ohenevat. Saankin kuulla, että minulle on annettava myös solunsalpaajahoitoa, kuusi kertaa, kolmen viikon välein. Vain osa rinnasta poistettiin, sain on tahdon asia, en anna tämän saiitse määritellä leikkauksen laajuu- rauden lannistaa minua. Jokin pään sisäinen. Saan varalta antibioottireseptin, jos rinta tulehtuu ja tulee kuume. Syön kuitenkin vähän. Kudokset alkavat kuitenkin heti kerätä nestettä sekä rinnan alueelle että kainaloon. Hänellä on ankarampi syöpälaji kuin minulla, mutta myöhemmin kuulin, että hän selvisi siitä terveeksi. imusolmukkeiminulla etukäteen siin. Pää uupumuksesta sekaisin palaan aulaan. Ja noin kolvuoteessa, kiinni piikeissä, joiden avulla valutetaan leikkauksen jäl- men viikon kuluttua leikkauksesta keistä veristä nestettä sekä rinnasta menen ensimmäiseen solunsalpaajahoitoon. Leikkaukaavistustakaan posen jälkeen selvijan päätöksestä. Niinpä hoitaja tulee kahden läärepäisee kipeästi vasenta puoltani. Seuraavalla viikolla menen osastolle lääkärin vastaanotolle, ja lääkäri joutuu avaamaan leikkaushaavaa, että hyytynyt veri saadaan pois. Lievä kirvely nenässä jonkin ajan kuluttua kertoo, että lääke kiertää suonistossani. ää, että muualta ei yt on kuitenkin syöpä poissa, syöpää ole löytynyt. Otan suoden. Makaan jalat yhdessä ja tiedän, että pahoinvointi loppuu aikanaan. Samassa huoneessa on toinen potilas, joka on myös solunsalpaajahoidossa. Oikean käteni kämtiistaina menin osastolle. Olen siinä luulossa, että selviän pelkällä sädehoidoilla jälkeenpäin. Väkä- menselkään laitetaan kanyyli, jota set poistetaan ja menen vajavaisena pitkin lääke valuu tipoittain elimis- suvussa ollut syöpää ja vastaan, että onhan sitä ollut, mutta ei minun tietääkseni rintasyöpää. Olemme ennen lääkäriin tuloa käyneet tyttärien kanssa hautaustoimistossa tilaamassa kukkalaitteet heidän veljensä ja minun poikani arkulle. Hän on täysin kalju. Kiinnitän huomioni hänen komeaan kampaukseensa, mutta yhtäkkiä hän tempaa peruukin päästään ja sanoo: Katso
Olen katkera, koska haluan nämä hoidot ajallaan ja nopeasti ohi. En aikonut lannistua, sillä läheiseni tarvitsivat minua. Kuinka olisin toivonut, että olisin pystynyt varjelemaan hänet niin kuin kaikkia lapsiani elämän tuomilta tuskilta! Ajattelin ja sanoinkin monesti sairastaessani, että olen kiitollinen, että juuri minä sairastuin, eikä kukaan toinen. Tiedän, että ne kasvavat uudelleen, ja peruukkiraha on jo sairaalan puolesta tiedossa. Muistan, että puin itse vaatteet päälleni ja laitoin peruukin päähän. Luulen nyt jälkeenpäin, että suonistoni olivat kerta kaikkiaan niin kuivat, kun en voinut juuri mitään nauttia, että muistikatko tuli siitä ja ponnistelusta. Ainoastaan se aika, rinnan leikkauksesta viimeiseen solunsalpaajan, oli unohtunut. Kiskon pois kaikki hiukset, jotka saan irti. Myös poikani, pois mennyt, on kuvissa vahvana ja iloisena. K olmannen viikon loppupuolella ensimmäisestä hoidosta saan suihkussa hiuksia käteeni. Ei auta kuin odotella. Videofilmejä riitti ja kevätkin. Etsin kaapin sokkeloista vanhoja videofilmejä, joita sekä sisareni että veljenpoikani ovat aikanaan filmanneet ja joita minulle oli siunaantunut. Olin perjantaina hoidossa, ja maanantaiaamuna herätessäni menen vessaan. Olin saanut sairaalalta erilaisia, vahvempia pahoinvointilääkkeitä ja epäilen, että ne vievät vointini huonoksi. Mutta olin kauhistellut, että niinkö, ja onko se levinnyt. Otan kuulokkeet korviini, rupean pitkäkseni ja alan katsella niitä. Itsekin mietin siellä maatessani, että entäpä jos se syöpä on levinnyt aivoihin. Sanoin, että luulin tulevani hulluksi. Noin puolentoista tunnin kuluttua saatoin sanoa miehelleni, että nyt muistan sen perjantain hoidon ja kaiken muunkin. Jo syksyllä, ennen pojan kuolemaa, heillä oli ollut ensimmäinen kriisinsä, enkä koskaan unohda sitä tuskaa, jonka näin lapseni kasvoilla, kun avioliitto näytit hajoavan. Neurologi sanoo: Ettekä ole vieläkään tullut! lin sairaalassa hoidoissa käydessäni tutustunut yhteen kohtalotoveriini, ja olimme toivoneet, että olisimme yhtä aikaa Oulussa, kun sädehoidot alkavat. Tiesin, että puolestani rukoiltiin, läheiseni auttoivat kaikin tavoin. Mutta viidennen hoidon jälkeen annetaan kallis pistos vatsanahkaani, joka pitää veriarvot kurissa, eikä viimeistä hoitoa tarvitse siirtää. Muistan ihmetelleeni, että missä hoidossa. No, solunsalpaajahoidossa, sinullahan on rintasyöpä! tyttäreni vastasi. Kolmannen hoidon jälkeen alkaa tapahtua kummia. Tytär ja mies veivät minut sairaalaan. Nuoremman tyttären avioliitto oli kriisissä ja loppumaisillaan. Minut laitettiin tiputukseen ja otettiin verikokeita. Sairaalan vastaanotossa muistin nimeni, syntymäaikani ja sosiaaliturvatunnukseni. ääni sanoi minulle, miten parhaiten unohtaisin sen ja jaksaisin tämän kovan hoitotaipaleeni käydä läpi. Sitten on epämääräisiä pätkiä, kun nuorempi tyttäreni tuli ja meidän piti lähteä kauppaan. Niitä lähtee ihan tukkuna, ja minulle selviää, että olen niitä, joilta tukka lähtee. Ei löytynyt mistään vikaa. Arvelivat, että se on ollut migreenioire. Se avioliitto oli ohi. Minut käytettiin pään kuvauksessa, eikä siellä ollut mitään hälyttävää. Tytär sanoi, että eihän se ole kumma, jos on outo olo, kun vasta perjantaina olin hoidossa. Tästä eteenpäin en muista, mitä vastasin. Toisen hoidon jälkeen oksennan oikein kunnolla. Olen varma, että siitä löytyy jotain, esimerkiksi epilepsian oireita, mutta eipä löytynytkään mitään! Kun kerron neurologille nuoruuteni kohtauksista, hän kysyy, miksi en kertonut asiasta kenellekään. Suku olikin kuin suuri pelastusrengas tai turvaverkko ympärilläni. Oli raskasta katsella sitä sivusta ja tietää, minkälaista taakkaa hän kantoi ison perheen äitinä ja vielä työelämässä olevana. Siitäkin ajattelin, että jos niin on, minut kyyditään luultavasti Ouluun leikattavaksi. Ja nyt keväällä se sitten tapahtui, hän itse haki asuntoa itselleen ja lapsilleen. Kyseltiin kaikkea mahdollista, ja kerroin niistä nuoruuteni katkoista, kun hetki tai aika tavallaan katosi joiksikin sekunneiksi. Ponnistelen todella kovasti, eikä se auta. Halusin kai rauhoittaa saattajiani, etten ihan pöhköksi ole tullut. Pääsin kotiin. En edelleenkään mieltänyt tilannettani, mutta jo autossa sanoin muistavani pojan kuoleman. Vatsa on kovalla. Suvulle oli tiedotettu tilanteestani, mutta kaikki selvisi parhain päin, luojan kiitos. Sitä ennen käyn kuitenkin vielä aivosähkökäyrässä. Huono olo ja katkerat ajatukset häipyvät mielestäni, kun näen läheiseni ja omaiseni terveinä ja onnellisina kesäpaikassamme ja hauskat hetket muistuvat uudelleen mieleeni. Päätän, etten enää ota niitä yhtään. Tunsin, että olin tärkeä ja rakastettu. alkoi kajastella. eljännen hoidonkin kohdalla joudutaan tapahtumaa siirtämään heikkojen veriarvojeni vuoksi. Usein 35 N O N iinpä taas jatkettiin taivallusta. Kolmatta hoitoa pitää sitten siirtää viikolla, kun veriarvoni eivät palautuneet aikaisemmista hoidoista. Sinnittelen pahat olot läpi ja sitten tuleekin jo kutsu Ouluun uusiin hoitoihin. Eikä se minua yhtään sureta. Lähden vessasta ja menen hakemaan kuumemittaria lääkekaapista. Niin kävikin, että tapasin hänet siellä aulassa ihan ensimmäisellä kerralla ja vaihdoimme puhelinnumeroita. Kävimme mieheni kanssa kävelylenkillä mahdollisimman useana päivänä. Samalla olin läiskyttänyt kämmenillä reisiini. Sen muistan, kun sanoin, että minulla on huono olo
Tyttäremme oli aivan paniikissa, me olimme lomalla, joten emme voineet kesken kaiken lähteä häntä lohduttamaan. limme heinäkuussa lomalla sukutilallamme. Kasetin mukana oli kirje, että koska asia on tutkittu ja loppuun käsitelty, kasetti joutaisi meille. Jälleen näin surun murtamat kasvot, ja äidin sydämeni oli tuskasta sairas. Mutta jonkinlainen väsymys siitä seurasi. Eikä huomisesta koskaan tiedä. Pojan kuolemasta oli lähemmäs vuosi aikaa. Kirje oli tullut poliisilaitokselta. Tyttäremme kuunteli kasetin, samoin kaikki ne ystävät ja sukulaiset, jotka halusivat, sillä poikani oli luvannut, että sen saa kuunnella kaikki haluavat. Väliin iski tuska pojan poismenosta täydellä teholla, tuli yksinäisiä itkukohtauksia, vaikka olisihan minun pitänyt ymmärtää, että poika on päässyt parempaan paikkaan, ei ole enää kipua eikä henkistä ahdistusta. sä kanssa. Saatoin vain arvata, mitä surullista tarinaa tulisimme kohta kuulemaan. Että juuri, kun aletaan toipua surusta, tulee tällainen tieto, ja kaikki koettu nousee uudelleen pintaan. Että vielä tämä! Eikö tullut loppua ja mittaa vaikeuksillemme ja kärsimyksillemme. Palasimme aikanaan lomalta ja yritimme kannatella ja lohduttaa murheen murtamaa vanhinta tytärtämme. Ja samalla saimme purkaa sydäntämme toisillemme. Eräänä päivänä menin postilaatikolle hakeakseni päivän postin. Niin kului kevät hoitoja ottaen, ja viikonlopuiksi kotiin. Vanhin tyttäreni oli kaupungissa lapsensa ja miehen- Kilpailun voittajat Tosi Elämää 12:n Äänestä ja voita -lukijakilpailusta The Body Shopin Love etc...-tuoksun voittivat: Irja Kauppinen, SALO, Lea Palojärvi, PUDASJÄRVI, Pirjo Paukkunen, KANGASALA, Marja-Leena Alamettälä, TAMPERE, Marjatta Tuomi, YLÖJÄRVI, Eliise Parm, ESPOO, Anna-Leena Kammonen, JUVA, Ulla Lapinkangas, KIIMINKI, Pia Koskela, NIVALA, Venla Kammonen, SAVONLINNA Onnittelut voittajalle! O 6 36. Onkologi Oulussa oli nuorehko mies, joka antoikin minulle ihan erilaista palautetta taudistani kuin aikaisempi. Sairaalarinteessä kukkivat voikukat kuluivat höytyville, sammal kukoisti männikön keskellä. Poika katseli televisiosta lastenohjelmaa, kääntyi äkkiä meihin päin, nosti kätensä ylös ja sanoi: Halleluja! Nauruksihan se meni. Siitä kasetista emme olleet tienneet mitään ja olin koko ajan miettinyt, miksi poika ei ollut jättänyt mitään viestiä meille. Kaikki nousi pintaan, sekin, jonka oli jo jollain tavalla käsitellyt ja hyväksynytkin. iin oli vuosi pyöreästi mennyt, kun perhettämme murjottiin kauhulla, surulla ja murheella. Laitoin kasetin mankkaan, ja ryhdyimme mieheni kanssa sitä kuuntelemaan. Tyttären viisivuotias poika osallistui kerran keskusteluumme, kun vannotimme toisillemme, että "me kyllä jaksamme, meidän on pakko". Mieheni hakee avioeroa, hän ilmoitti. SIMPUKKA T N T uli päivä, jolloin menin viimeisen kerran sädehoitoon. sitten kuljimmekin yhtä matkaa hoitoihin ja hoidoista pois. Kirjeessä oli kasetti, jonka päällä luki: Jäähyväiset äidille ja isälle. Niin pääsi sädehoito alkamaan. Peruukki tuli vakituiseksi vieraaksi, paitsi potilashotellissa, jossa saatoin olla ilman sitä. Sitten nousi ihottuma, onneksi oikealle puolelle vartaloani, kainalon alle ja rinnankin alueelle. Itkin loppupäivän katkerasti ja vielä kauan jälkeenpäin. Yritin puhelimessa rauhoitella ja lohdutella lastani. Käsiala oli edesmenneen poikamme. Ihottuman arveltiin olevan vyöruusu ja siihen tuli lääkkeet viikon ajaksi. Niitä lääkkeitä joutuisin syömään hoidon jälkeen seuraavat viisi vuotta. Ja heti alussa, ensimmäisellä viikolla, kärsin hirvittävistä selkäsäryistä, joiden syytä en ymmärtänyt. Tytär oli sanonut, että toivottavasti vastaavassa tilanteessa ei enää toimittaisi niin. Itkun kanssa kävimme läpi poikamme surullista selostusta päätöksensä syistä. Mutta itkuakin on riittänyt yllin kyllin, vaikka kuinka tietää, että tuolla puolen, toisessa maailmassa, tavataan jälleen ja ollaan ikuisesti yhdessä. uli elokuu. Ajattelin, että pahimmat on koettu myös perheemme osalta. Hän tiukkasi, miksi kasetti lähetettiin nyt vasta ja sieltä oli vedottu kiireisiin ja lomiin. Jäähyväiset eivät olleet pitkät, mutta tarpeeksi selkeät tajutaksemme hänen ratkaisunsa syyt. Olimme kuitenkin sen verran katkeria siitä, ettei meille ollut ilmoitettu asunnosta löytyneestä kasetista, että tytär kävi poliisilaitoksella kasetin kanssa. Uskoin lujasti, että tämän taudin osalta pahimmat ajat ovat takanapäin ja saisin loppuelämäni elää niin kuin alussa määrätty on. Vajosin tuolille istumaan. Eräänä päivänä sain itkuisen puhelun. Hoito ei aiheuttanut kipua, eikä ollut pitkäaikaista kerrallaan. Avasimme sen pelko ja hätäännys mielessämme. Se oli juhannuksen jälkeen. Hämmästyin, kun siellä oli kirjekuori, jonka sisällä tuntui olevan kasetti. Samalla hän kirjoitti jo valmiiksi hormonilääkereseptin. Hän sanoi, että minullahan on vain kesy syöpä, että tämä kyllä hoidetaan ja hoituu. Ja se kasetti oli ollut koko ajan poliisilaitoksella. Kiitollisena lähdin kotiin pitkien hoitokierrosten jälkeen
Yksi numeroista alkaa tulla esiin muita voimakkaammin, ja tässä tapauksessa se on 4. Tai tapahtuuko kenties asia, jota pelkäät. Ylhäällä vasemmalla: Tapahtuu pian. Kysy maanantaina terveydestä, tiistaina raha-asioista, keskiviikkona vapaa-ajasta ja hauskanpidosta, torstaina opiskelusta ja työstä, perjantaina seurusteluasioista, lauantaina rakkaudesta ja sitoutumisesta ja sunnuntaina elämästäsi ja tulevaisuudesta ylipäätään. Mitä sinä haluat tietää? TOIMI NÄIN: Tee mielessäsi elämääsi koskevat kysymys, sulje silmäsi ja anna numeroiden 1 - 30 velloa mielessäsi. Tarve tietää tulevista on hyvin inhimillinen ja luonnollinen. Pythagoraan onnenpyörää, mystistä ympyrää, joka yhdistää meidän kaikkien tuntemat numerot yliluonnollisiin elementteihin, on kautta vuosisatojen käytetty tulevien tapahtumien ennustamiseen. Samalla hän antaa numeroiden 1 - 30 velloa mielessään. Numero 4 ja Sadun etunimi ovat ne tiedot, jotka tarvitaan onnenpyörään. HUOM! Viikonpäivä, jona kysymys on tehty, on tärkeä. Kun yksi numeroista alkaa tuntua muita selkeämmältä ja merkityksellisemmältä, avaa silmäsi ja merkitse numero muistiin. Vastausviestinä saat numeron. Onnenpyörän alkuperäiskappaletta säilytetään nykyisin British Museumissa. Me kaikki toivomme, että elämästämme - ja läheistemme elämästä - tulisi mahdollisimman hyvä. Suurta Pythagorasta, joka syntyi Samoksen saarella noin 571 eKr, on usein sanottu ensimmäiseksi matemaatikoksi. Pythagoraan onnenpyörässä nuo numerot on yhdistetty aakkosiin. Onnenpyörä tarjoaa Sinulle mahdollisuuden pohtia, mitkä asiat elämässäsi ovat tällä hetkellä niin tärkeitä, että niiden toteutuminen tai toteutumatta jääminen vaikuttaa omiin ratkaisuihisi. Esimerkki: Satu N. Katso, mihin onnenpyörän keskustan lohkoon saamasi numero sijoittuu. Lohkojen merkitykset: Ylhäällä oikealla: Tapahtuu pitkän ajan kuluttua. hänestä. Alhaalla: Ei tapahdu. Muista viikonpäivän vaikutus kysymystä tehdessäsi! Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Dna:n, Kolumbuksen, Zerofortyn, Elisan, Saunalahden, Soneran ja Tele Finlandin matkapuhelinliittymissä. 37 3. Hän pukee kysymyksensä sanoiksi: "Pyytääkö Petri minua ulos?" ja keskittyy hetkeksi pohtimaan asiaa silmät suljettuina. Kirjoita tekstiviesti OP, etunimesi ja mieleesi tullut numero, siis esimerkiksi OP SATU 4. Hänen opetuslapsensa löysivät 30 numeroa, jotka ovat yhteydessä ihmiselämää ohjaaviin voimiin. haluaa tietää onko Petri S kiinnostunut hä tietää, S. Toteutuuko toiveesi? Pythagoraan onnenpyörä kertoo tulevaisuuden! Käykö toiveesi toteen. Lähetä viesti numeroon 173664
Tunteet menivät yhtä vuoristorataa raastavasta syyllisyydentunteesta uuden päivän onnelliseen odotukseen. Olin herännyt hikisenä unettoman yön jälkeen. Päivät seurasivat toisiaan. Mietin syytä tähän ahdistavaan kuumotukseen ja tulin siihen tulokseen, että kärsin vaihdevuosioireista etuajassa. Minä Marja-Liisa, turvallisesti keski-iässä oleva aviovaimo, olin matkalla ruskamatkalle Lappiin nuoruuden ihastukseni seurassa. Oli mukavaa seurata laivojen lähtöä ja lokkien lentoa. Pientä torkahdusta lukuun ottamatta olin istunut koko yön makuuhytin alavuoteella ja tuijottanut ikkunasta ulos. Minä arkisen harmaa Marja-Liisa, järkevä ja asiallinen luotonantopäällikkö Helsingin suurimmassa pankkikonttorissa, olin muuttunut kuukauden aikana tunteitani hallitsemattomaksi tytönhupakoksi, jonka pääparkaan oli asettunut asumaan mies menneisyydestä. aikki oli alkanut eräänä helteisenä syyskesän aamuna kauppatorin kahvilassa. Elämä oli yhtä tasaista puurtamista. Yöllä junan kolkutellessa kohti pohjoista minulla oli ollut aikaa ajatella ja sen olin totisesti tehnytkin. Ilma oli ollut jo aamulla varhain kostean kuuma. Vuodet kuluivat.. Edes mereltä puhaltava tuuli ei tuonut helpotusta lämpöaaltoon, joka oli vallannut kaupungin vielä elokuussa. Mihin minä nyt tästä lähtisin. Yllättäen olin yhden ainoan kuukauden aikana muuttunut täysin tuntemattomaksi ja kuitenkin merkillisellä ta38 valla tutuksi itselleni. Valitsin paikkani tuulen ja meren puolelta. Kiertelin kojulta toiselle. Vuosikymmenten odotus: nyt olemme valmiita rakkauteen J una pysähtyi jarrut kirskuen Rovaniemen asemalle. Mitä minulle oli tapahtunut tai tapahtumassa. Kiusaus oli tänäkin aamuna liian suuri voitettavaksi ja kuten jokaisena aamuna, löysin itseni kahvijonosta. Torikauppiaat suojasivat markiiseilla kojujaan ja suihkutti- K vat raikasta vettä vihannesten päälle saadakseen ne näyttämään tuoreemmilta. Kesän vaihtuessa syksyksi tämä tunne vahvistui vuosi vuodelta. Salarakas on tämän hetken muotisana, mutta minun kohdallani sana oli saanut erittäin lihallisen muodon. Taivaalla näkyi muutama pilvenriekale, mutta nekään eivät luvanneet viilentävää sadetta paahteeseen. Minulle oli tullut tavaksi käydä torilla ennen töihin menoa. Tällaisina hetkinä useimmiten mieleni valtasi selittämätön kaukokaipuu. Tämän ajatusleikin jälkeen iski aina syyllisyyden poikanen. Olin palannut maailmaan, jonka olin kadottanut kauan sitten. Mietin, oliko viimeinenkin järjen hiven kadonnut päästäni tässä alkavien vaihdevuosien kuumotuksessa, vai mistä johtui tämä kummallinen hallitsematon tunne, joka minut oli vallannut. Kunpa voisi lähteä tästä kiireestä kauas pois arjen yläpuolelle. Olin yhtä aikaa peloissani itsessäni tapahtuneesta muutoksesta, mutta samalla myös kiihkeän onnellinen. Olin aina pitänyt itseäni järki-ihmisenä, jota tunteet eivät liiemmälti keikuta. Useimmat kauppiaista olivat tulleet kesän aikana jo hyvänpäivän tutuiksi ja oli mukava vaihtaa kuulumisia aamutuimaan. Olin päättänyt urhoollisesti sivuuttaa kahvikojun, josta tuleva tuoreiden, herkullisten leivonnaisten tuoksu veti vastustamattomasti puoleensa. Kiireet odottivat niin töissä kuin kotonakin
Kaipasin kumpaakin. Tuo tapaaminen tuntui olevan täynnä merkityksiä. "Halti", oikealta nimeltään Antero Haltianiemi, oli suuri rakkauteni kaukaisilta kouluajoilta. Ajoittain tunsin itseni yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi Riston ollessa jatkuvasti matkoilla. Vanhat muistot vilahtivat päässäni kuin mykkä elokuvanauha. Käännähdin äkkiä ja pahvimukilli- nen kahvia ryöpsähti syliini. Mallako se siinä ilmielävänä. Puhumiset oli puhuttu jo aikoja sitten. Halti oli minua pari vuotta vanhempi ja lukiolainen, kun minä vielä pinnistelin keskikoulun viimeisellä luokalla. Harkitsin jopa koiran hankkimista lenkkiseuraksi. Siitä alkoi seikkailu, joka mullisti koko turvatun elämäni. Töihin, lenkille, päivällisen valmistaminen, iltaseurana televisio tai kirjat. Jokainen talo muistutti toisiaan. Risto viihtyi golfkentillä. Naurava ääni oli tuttu vuosikymmenien takaa. Pieni nurmikontapainen oli talojen edessä sekä autopaikka katoksessa. Tytär kävi joskus. Joskus mietin, tilasiko hän sen jo edellisenä vuonna varmistaakseen asian. Alue oli entistä peltomaata, joten puustoa ei juuri ollut. Tapasin nuoruuden rakkauteni vuosien tauon jälkeen täysin sattumalta. Risto, mieheni, toimi tuotepäällikkönä isossa lääkeyrityksessä. Tunsin itseni täydelliseksi idiootiksi, siinä vain takeltelin ja näpräsin kahvitahraa enkä saanut sanaa suustani. Minä matkustelin, retkeilin luonnossa ja harrastin liikuntaa sen kaikissa muodoissa. M unkki oli jo puoliksi syöty, kun tunsin kevyen kosketuksen olkapäälläni. En tiedä, kaipasinko enää hänen läsnäoloaan. Ei meillä ollut riitojakaan. Ura vei häntä vauhdilla eteenpäin. Olimme kohteliaita toisillemme kuin kaksi ventovierasta ihmistä. Poika kuittasi tapaamiset teksti viestein hyvin menee, älä ole huolissasi. Meitä, joiden lapset eivät enää liikkuneet pihapiirissä, ei kutsuttu yhteisiin illanistujaisiin. Asuimme rivitalossa esikaupunkialueella. Yritin pyyhkiä kahvitahraa ja samalla hämmentyneenä tuijotin suoraan Haltin ilkikurisiin kasvoihin. Vuosi sitten lapsetkin olivat lähteneet opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Matkat ja illalliset asiakkaiden kanssa pitivät hänet jatkuvasti poissa kotoa. Jokaisena hääpäivänämme hän toi minulle aina samanlaisen kukkakimpun. Lapsiperheet, joita oli paljon, seurustelivat keskenään. Kesälomat vietimme kumpikin tahoillamme. Tämähän sattui, Halti nauroi ja haki itselleen kupillisen kahvia sekä toisen kupillisen minulle sen kaatu39. Ei ollut tarkoitus pelästyttää, Halti sanoi ojentaen samalla paperinenäliinaa, jolla voisin pyyhkiä syliini valuneen kahvin. Halti, ähkäisin, enkä ymmärtänyt, kuinka vanha lempinimi palautui mieleeni äkkirynnäköllä
set kuin nykyään. Vuodet olivat kuluneet kummankin luodessa uraansa. Mihin se on hävinnyt. Nyökkäsin, edelleen puhekyvyn menettäneenä. Kunnian mieettä tulevaisuudessa tulemme jaka- henä Risto astui vastentahtoisesti maan kaimojen tavoin elämämme alttarille kanssani. Sinulla on vielä leuassa jäljellä se hurmaava hymykuoppa, jota Y 40. Yksinäisinä laavu sopivaan paikkaan, jonne käsi hetkinä annoin itselleni luvan palakädessä väsyneinä nukahdettiin. Seija oli jonkun vuoden Haltia vanhempi ja jo silloin aloittamassa omaa praktiikkaansa. Halti kysyi kohteliaasti. Tuntui turvalliselta puhua nykyhetkestä, menneiden muisteleminen olisi tuntunut liian haikealta ja pelottavalta. Puhuimme edelleen niitä näitä. kuumina riehuville tunteille emme Sydän särkyneenä etsin paikkaaolleet löytäneet. Olimme olleet par- piva vaihtoehto. Seija oli jo osa-aikaeläkkeellä, mutta seurasi tiiviisti alalla tapahtuvaa kehitystä. Aika oli toinen ja moraa- Risto vei minut heti tavattuamme likäsitykset erilaijatkoille kotiinsa. Yhteinen toiveemme oli matkustaa joskus käsivarren Lappiin kaimoja tervehtimään. Sinulla oli ennen iloisesti heiluva tumma poninhäntä, josta niin usein leikillisesti kiskaisin. Silmäilimme toisiamme. Alta kulmain silmäilin Haltin uutta olemusta. Silmälasipäinen, vakavailyhteiselämä joskus tulevaisuudessa meinen merkonomiksi opiskeleva voisi olla. Kuljimme vielä tiokavereita ja melkein asuneet ke- jonkin aikaa yhdessä, mutta Haltin sät metsissä retkeillen ja vaellellen. desta, joka kuitenkin tuntui olevan neen sijalle. Ajelehdin tanskömpelöt rinnanhipaisut olivat an- sipaikasta toiseen, kunnes törmäsin taneet meille esimakua siitä, mitä Ristoon. likas. Näinkö etäälle sesti tyhjensimme. Malla- ja HaltitunSen seuraukseolimme liukuneet turi Lapissa. Adoptiotakin oli harkittu, mutta se oli jäänyt toteutumatta. Näin edessäni pitkän, ryhdikkään, harmaaohimoisen miehen, vuosien tuomat rypyt silmäkulmissa, mutta lämpimän ruskeissa silmissä sama ilkikurinen pilke kuin joskus nuorena. Sipaisin lyhyitä, värihuuhdeltuja hiuksiani enkä osannut sanoa yhtään mitään. Ikä oli tuonut hieman pyöreyttä, onneksi Halti ei siitä huomauttanut. Olihan ei-toivottu raskaus valtaneet Nuuksion korpimetsissä saatu kunnialliseen päätökseen, ja eväinä lenkkimakkaraa ja leivänpuo- perheen maine säilyi puhtaana. Halti kertoi menneensä opiskeluaikoina naimisiin hammaslääkäriksi valmistuneen Seijan kanssa. Vanhempani isvakaasti yhdessä. Nuotiolla oli valmistettu mauLapsiperheen arki alkoi liian nopekas ateria sikanauta-säilykepurkis- asti. Emme oikein tienneet, mistä aloittaisimme puhumisen, aikaa oli kulunut niin paljon viime tapaamisestamme. valovuosien päässä. Minä lopetin koulunkäyntini keskikoulun jälkeen ja hakeuduin työelämään. opiskelu lopulta erotti meidät. Lapsia ei perheeseen siunaantunut odotuksista huolimatta. Palanpainikkeeksi löytyi kirkasta kieltäytymällä saimme vihdoin jalähdevettä. Seija ansaitsi hyvin, ja Halti valmistui ammattiinsa lähes velattomana. Tällä hetkellä hän oli konferenssissa Lontoossa, ja syksyllä hän oli lähdössä kolmeksi kuukaudeksi Namibiaan tekemään tutkimustyötä. Vanhempien kaaOlimme aina yh- Elin elämäni suurinta kriisi- pista löytyi viinidessä ja erotta- vaihetta, eikä toinen huoman- pullo, jonka iloimattomat, kuten nut mitään. Hellät suukot ja ni nuorten joukossa. Totesimme tahdikkaasti avioliittojemme toimivan hyvin, vaikka harrastukset ja mielenkiinnon kohteet olivat vallan erilaiset kummankin perheessä. ta mielikuvissa huolettomiin ja onJoskus elokuun tähtikirkkaina öinä nentäyteisiin hetkiin Nuuksion korvalvottiin ja haaveiltiin tulevaisuu- pimetsissä. ja-Liisa nimikin kuukauden kulutmuuttui Mallaksi. Halti silmäili olemustani ja arvioi tapahtunutta muutosta sitten nuoruusvuosien. Halti Olimme rakastuneet toisiimme löysi uudet ystävät osakunnasta, ja nuoruuden innolla, mutta sanoja minä jäin pankkineidiksi. tuivat helpottuneena kirkon etupenRinkat selässä olimme iloisesti tai- kissä. Halti kirjoitti seuraavana vuonna ylioppilaaksi ja pääsi ensi yrittämällä teknilliseen korkeakouluun maanmittauspuolelle. Meillä oli toisemme, muuta emme tarvinneetkaan. K N ritimme Haltin kanssa hakea yhteistä keskustelunaihetta. Illan tullen rakennettiin lat oman pöydän alle. esän jälkeen tuli kuitenkin väistämättä syksy. tua olevani raskaaOlimme varmoja, na. Ne kesät olivat unohtumattomia, elämä sykki voimallisena. Sitkeällä työllä ja huvituksista ta. Nuorena vartaloni oli ollut poikamaisen kapea. Marna huomasin parin toisistamme. eljä unohtumatonta vuotta nuoLuontoihmisenä se oli hänelle soruudessa. Huomasin puhua pälpättäväni jonninjoutavaa, en osannut olla hiljaakaan, hermostutti Haltin läsnäolo ja ruskeiden silmien tarkkaavainen katse. Saanko istua tähän viereesi. Seija ei ollut Haltin mukaan ulkoilmaihminen, vaan vietti mieluusti vapaa-aikansa lukien ammatti kirjallisuutta sekä käyden teatterissa ja oopperassa
Kertasin mielessäni jatkuvasti aamun tapahtumia. Ehkä raju juoksulenkki saisi ajatukset tasaantumaan. Tunnetilani vaihtelivat ylimaallisesta onnentunteesta aina syyllisyyden syövereihin saakka. Olimme Haltin kanssa hämmentyneitä ja ymmällämme tilanteesta. Tunsin taas häpeäkseni punastuvani, mutta en halunnut irrottaa kättä omastani, se tuntui liian hyvältä. Kättelimme toisiamme, toivotimme hyvää loppukesää ja vaihdoimme latteita kohteliaisuuksia oli hauska tavata -tyyliin. Kävellessä meillä oli enemmän rohkeutta muistella menneitä ja nauraakin haikeansuloisille yhteisille muistoille. Sen jokainen hetki oli merkityksellinen, eikä jättänyt pääparkaani rauhaan. Istuimme hetken hiljaa, mieleeni tuli muisto, joka piti tarkistaa. V ilkaisin kelloa ja kauhukseni huomasin olevani jo myöhässä työpaikaltani. En saanut työstäni mitään otetta, menneisyys ja nykyisyys vyöryivät ohitseni. hän takelteli ujona kuin koulupoika. Työpäivän jälkeen valmistauduin lähtemään kotiin. Juosten ehtisin vielä ennen kuin pankin ovet aukaistaan. Totta kai muistan, vastasi Halti ja aloitti: Star light, star bright, first star I see tonight, I wish my wishes to be right tonight. Nuorenparin ilmestyttyä näköpiiriin isä oli syöksynyt halko kädessä kohti Haltia. Muistan, vastasin kainosti ja taas tuli kuuma aalto, vai oliko se hämmennys. Minä kuuntelin kateellisena. Kuin yhteisestä päätöksestä lähdimme kävelemään kohti Töölön toria. Illan pimetessä kävelimme pitkin Töölönlahden rantatietä. Elimmehän turvallista elämän keskipäivää, jolloin tunnemyrskyjen pitäisi olla kaukana ta41 S. Päivä pankissa oli kiireinen, lainanhakijoita oli runsaasti. Kasarminkadun kulmassa seisoi tuttu mies. Onneksi edessä oli alamäki ja nuorella pojalla vikkelät jalat. Yritimme pitää keskustelun nykyhetkessä, mutta välillä jokin muisto putkahti väistämättä pinnalle ja herätti haikeansuloisia muistikuvia. Ajattelu johti toimintaan ja löysimme itsemme Forumin lippujonosta. Kaikki oli kuin joskus kauan aikaa sitten, niin tuttua, niin läheistä, ihon tuoksu ja käden kosketus. Elokuvateatterissa esitettiin uusintana elokuva "Piano", jota emme olleet kumpikaan nähneet aikaisemmin. lokuvan loputtua seisoimme hetken teatterin ulkopuolella, olisi ollut hyvästijätön aika. johon olimme yllättäen ja odottamatta joutuneet. Vanha penkki, jossa olimme aikoinamme istuneet katsellen tähtitaivasta, oli edelleenkin samalla paikalla. Koti oli hyvässä järjestyksessä ja ruoka maittavaa, kuten Risto mainitsi. Sama käsi, nyt vain vuosien työn kovettama, mutta niin ihmeen tuttu. Omat vaellusretkeni eivät olleet ulottuneet Norjaa pitemmälle. Loppukesän painostava helle oli vaihtunut illan viileyteen, ja tunsimme tarvitsevamme kävelyretken ja tilaa ajatuksille, jotka tuntuivat kiertävän samaa rataa kummankin pääkopassa. Vuosikymmenet vilahtivat ohitse, olimme taas nuoria, kiihkeitä ja kokonainen elämänmatka edessä. Yritin keskittää ajatukseni iltaan ja kotiasioihin. Halti muisti ensimmäisen saattoretkensä, joka oli päättynyt nolosti. Hotkaisin lounaan kaikessa kiireessä, ajatukset olivat muualla. Risto oli työmatkalla ja mietin, mitä tekisin illalla. Haltihan se siinä oli. Isäni oli odottanut saattomiestä porttikäytävässä halolla varustautuneena. Hiton vaihdevuodet, mietin itsekseni yrittäen samalla loihtia hymyntapaista kuumoittaville kasvoilleni. Voitaisiinko lähteä vaikka elokuviin. Muisteleminen vei meidät huomaamatta takaisin siihen huolettomaan aikaan, jolloin aikuisuus, sen paineet ja velvoitteet, olivat vielä kaukana. Puistonpenkillä Töölönlahden rannalla elokuisen tähtitaivaan alla vaivuimme toistemme syliin. Kesken elokuvan tunsin käden tarttuvan omaani. iitä hetkestä alkoi merkillinen vaihe elämässämme. Muistikuva vuosikymmenien takaa, jolloin oli oltu ensimmäisillä treffeillä ja ujo koulupojan käsi oli tarttunut omaani. muistan joskus suudelleeni, sanoi Halti yllättäen. Muistatko, mitä sen jälkeen tapahtui. Halti oli pitänyt yhteyttä entisen partiolippukuntansa jäseniin ja miesporukassa oli kierrelty Lapit ja Sveitsin Alpit. Olemukseni oli saanut uudenlaista säteilevää hehkua, jonka työtoverit huomasivat. Olipa retkeläiset käyneet jopa Nepalissa ja Mongoliassa asti. Halti jatkoi naurunrypyt silmäkulmissaan. Minä sain nielaistua palan kurkustani ja sopersin: Voihan sitä ajatella. E Muistatko Halti, minkä runon lausuit juuri tällä paikalla takeltelevalla kouluenglannillasi, muistatko sen vielä. Minä elin kiihkeän tunnekuohun vallassa. Alkoivat päivittäiset puhelinsoitot ja tekstiviestit, joiden avulla oli tarkistettava, että toinen oli tosiaan olemassa ja voi hyvin. Filmi oli mukaansa tempaava, vähäeleisellä tavalla kiihottavan eroottinen, täynnä vahvaa tunnelatausta. Kotona toimin kuin robotti. Diplomi-insinööri Antero ja luotonantopäällikkö Marja-Liisa olivat kadonneet tähtisumuun, jäljelle jäivät Malla ja Halti, erottamattomat. Yritin järkeistää tunnemyrskyäni, en halunnut tunnustaa itselleni, että olin rakastunut ja suorastaan hullaantunut kuin entinen kokematon koulutyttö. Poskeni hehkuivat kuin jouluomenat ja tunsin kuuman aallon leviävän vartaloni joka soppeen
Välilhetken toisiamme kuin varmistaak- lä Halti sipaisi kevyesti käsivarttani S semme, että olemme todella nyt ja tässä uuden ja ennalta arvaamattoman tulevaisuuden edessä. Aamuaurinko häikäisi unettoMeillä oli tarkoitus lähteä vaeltamuudesta turvonneita silmiäni. Matkaan lähtö oli sesti. Teimme töiden jälkeen retkiä Seurasaareen eväskori mukanamme. Auton huolellisesti valmistautunut viikon aioimme jättää Kiilopäälle ja lähvaellukselle. Maaruska oli jo ehtinyt liekittää valmistanut illallisen. Minä istuin auton etuistuimella Siristelin silmiäni ja etsin katseella- Haltin vieressä. Ajatukset harhailivat kuluneessa päivässä. 62 4 Syyllisyys ja rajaton onnentunne ottivat mittaa toisistaan. E yyskuun alussa Halti ilmoitti lähtevänsä vaeltamaan Lappiin, kuten hänellä oli tapana tehdä joka vuosi. Risto oli ylittänyt itsensä ja si. Ajatukset kulkivat vuoristorataa päätyäkseen aina samaan tunteeseen: tästä emme voi luopua. Taas tuli se tuttu kummallinen tunne, kuin vuodet olisivat hävinneet väliltämme ja tässä olemme me, Malla ja Halti, lähdössä kohti uusia seikkailuja. S J. Vihreä maastopuku, huopalierikko päässä ja puukko vyöllä. ulos. Näinhän oli tapahtunut joka sanotuksi jopa ääneen. una pysähtyi Rovaniemen ase Totta kai, Halti vastasi naurunrymalle ja kömmin rinkkoineni pyt silmäkulmissa. Elin elämäni Vanhus teki joitakin merk- kirjaimet M ja H, suurinta kriisivai- kejä kirjainten yläpuolella, sekä sydän niiden hetta, eikä toinen ja sen jälkeen hän äkisti liitti keskelle. tään. kysyin arkaillen. Olin maan Saariselän maastoon. Halti kaivoi repustaan tain, ei tässä mitään uutta minulle tutun näköiset kuksat. sema vaihteli, alkava ruska väKotiovella jo kaduin päätöstäni. Lähdetkö Malla mukaan. Näinkö etääl Oletko säilytle olimme liukutänyt noita kaikki neet toisistamme. Olin harrastanut innokkaasti viime vuodet melomista, ja Halti lähti innolla mukaan harrastukseeni. Halti oli pukeutunut kunnon eränkävijöiden tapaan. Ve- vaellusta varten. nämä vuodet. Kumpaankin kuksaan oli aikoiollut, mutta nyt se naan kaiverrettu jotenkin tuntui pahalta. Ei tarvinnut selitellä hän kertoi ilmoitusluontoisesti läh- mitään, koska molempien puolisot tevänsä asiakkaiden kanssa golfaa- olivat työmatkoilla. Meille riitti, kun saimme istua tiiviisti lähekkäin ja hengittää samaa ilmaa. silmäkulmaani. Olin varma, että kasvoistani oli pudonnut kymmenen ikävuotta pois. Silti vatsanpohmaan kuukaudeksi Aurinkoranni- jassa kierisi. Tuijottelimme ka hetkeäkään pitkästymättä. Asiantuntevasti ja virkaäänellä hän valisti: Tehän elätte uudelleen parisuhteen symbioosivaihetta, jolloin läheisyyden tarve on suuri. Antakaa tilaa tunteille ja tutkiskelkaa itseänne. Puhelun jälkeen suljin puhelimen ja katsoin itseäni peilistä. Meillä oli valmiivanha sotilasreppu, josta ulos sojotti na tarkka reittisuunnitelma viikon kirveenvarsi, oli aika nyt toinen. Syyllisyys iski rajusti kotiin tulles- ritti puut kullankeltaisesta punaiseksani. Söimme hil- tunturien ja vaarojen rinteet. Teimme retkiä saaristoon, kiikaroimme vesilintuja, nautimme merestä ja vapaudesta. Halti halusi myös den- ja tuulenpitävät varusteet, un- tavata kullankaivajaystäviään, jotka tuvamakuupussi ja ruoka keveissä tähän aikaan vuodesta olivat valtaannospakkauksissa kulkivat muka- uksillaan Ivalonjoen varrella. Istuimme kuumalla kalliolla ja tuijotimme merta ja toisiamme. Mairöimättä. hän kysyi, kun olimme kävelylenkin jälkeen kahvilla eräässä keskustan kahvilassa. Syrjähypyt eivät olleet kuuluneet meidän arvomaailmaamme, joten tarvitsimme runsaasti aikaa ja tutustumista toisiimme ja ennen kaikkea omiin tunteisiimme. Jälkiruokaan päästessämme ollut vaivaton. Puhejaisuuden vallitessa, kuten tavalli- limme niitä näitä. kanapäin. Lähden, sanoin hetkeäkään epäaab kehräsi kohti pohjoista. na selkäystävällisessä rinkassa. Illaksi menimme kuuliaisesti kotiin. lokuun loppupuoli oli vielä helteistä ja lämmintä. Olo tuntui niin hyni Haltia. Saimme sen onneksi kolle. Pysähdyimme tienvarteen keittävuosi, Risto oli kuukauden Espanjassa, ja asiakkaat vaihtuivat viikoit- mään kahvit. Vetäydyimme television ääreen tai kirjan taakse. Merimelonta oli hänelle uutta, mutta ennen pitkää hän hallitsi kajakkimelonnan siinä, missä minäkin. Tätä toistelimme toisillemme kuin mantraa, ja se auttoi aina hetkeksi eteenpäin. Hätäpäissäni soitin psykologiystävälleni ja kerroin tilanteeni. Pyyhkäisin salaa huomannut mikätemme yhteen. Vastaani katsoi pyöreäsilmäinen hämmentynyt tytönhupakko, jonka posket punottivat pelkästä Haltin ajattelemisesta. Kevyet kosketukset ja hellät hipaisut kuumensivat tunteita, mutta mehän olimme järkeviä ja kunniallisia aikuisia, emmekä halunneet loukata läheisiämme. Kun vuosikymmeniä teä siitä ensimmäiseksi illaksi Tamsitten matkaan riittivät kumitossut ja mukkalammelle. Yhtäkkiä huomasin oleva- vältä ja oikealta, että olisin voinut ni karhumaisessa syleilyssä keskellä jatkaa saman tien Nordkappiin saakRovaniemen asemaa
Ryhdyimme välittömästi ruuanlaittopuuhiin. Kävelimme ääneti peräkkäin kuin ikiaikainen toisiinsa leimautunut pariskunta. Huomiomme kiinnittyi kivellä istuvaan vanhukseen, joka viittoili meitä luokseen. Tähdet syttyivät taivaalle. Aamu alkoi jo sarastaa, kun viimein väsyneenä aukaisimme kammin oven ajatuksena nukahtaa hetken ennen uutta vaelluspäivää. Elämä oli saanut uuden merkityksen. Löytyipä vielä jälkiruuaksi juustoja ja pullo hyvää ranskalaista punaviiniä. Tämän kaiken annan sinulle, jos tulet omakseni, Halti sanoi siteeraten Lapin maahisen lausetta eräässä tunnetussa tarinassa. Sulimme toistemme syliin. Malla, ajattele, nämä tunturit ovat olleet jo ajanlaskumme alussa ja jäävät meidän jälkeemme ikuisuuteen saakka, sanoi Halti katseen kohdistuessa taivaanrantaan. Tietysti onnistuin astumaan irtokivelle ja huomasin olevani vyötäröäni myöten syvänteessä. Elämä oli velkonut saatavansa. iimeinen nousu oli raskas, jouduimme pitämään useamman tauon, mutta istuminen sylitysten hetken kivenkolossa antoi ihmeellisesti voimia ja uudestisyntyneinä jaksoimme jatkaa matkaa. Oli niin ihmeen hyvä olla siinä lähekkäin, puhua pois menneet vuodet ja huolet varmana siitä, että toinen ymmärtää joka sanan. Roihuavalle tunteelle löytyi vihdoin sanat: rakas. Laskeuduimme vierekkäin kivikovalle puulavitsalle. Vaivaiskoivut hohtivat keltaisina, riekonmarjat olivat saaneet hehkuvanpunaisen värin. Miten tämä kaikki päättyy. Risto golfmailoineen häivähti jossakin tajunnan takarajoilla, mutta ajatus häipyi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Astuessamme ulos kirkkaaseen päivänvaloon kuukkeli, tuo lapin onnenlintu, nokki muruja vierekkäin olevista kuksista, joiden kyljessä olivat kirjaimet M ja H. Siinä missä entiset Malla ja Halti nauttivat iltapalakseen sikanautaa, nykyiset Malla ja Halti valmistivat juhla-aterian nuotioperunoista ja savustetusta lohenpalasta. Sinertävät utuiset tunturinhuiput olivat oikealla. Suomujoki kiemurteli kirkkaana ja runsasvetisenä. Se ei ollut koulupojan arka ja ujon haparoiva käsi, vaan aikuisen miehen vaativa käsi. Toistimme sanaa, joka oli uusi ja ihmeellinen maailmassamme ja jonka sisällön olimme nyt vahvasti sisäistäneet. Mökin ovi oli jäänyt raolleen. kuin varmistaakseen, että olen todella siinä. Halti auttoi nauraen minut joenpenkereelle. Tuleva kohtalomme oli sinetöity, siitä olimme vuorenvarmoja. MALLA 3 43 K. Istuimme kaatuneen kelon päällä ja jaoimme elämäämme aidosti ja rehellisesti. Nattaset näkyivät majesteetillisina kaukana taivaanrannalla edessäpäin. Heittäydyimme täysin sen tunteen valtaan, joka oli odottanut vapaaksi pääsyään jo vuosikymmenet. Tunsin käden painautuvan rinnalleni. Vanhus teki joitakin merkkejä kirjainten yläpuolella, ja sen jälkeen hän äkisti liitti kätemme yhteen. Vasemmalle jäi Kiilopään huippu, ja kapeneva polku vei yhä ylöspäin. Vanhus oli kääriytynyt harmaaseen huopaan ja päässään hänellä oli linnunsulin koristeltu huopahattu. Tulilla puut olivat palaneet sopivasti jo hiillokselle tullessamme nuotiopaikalle. Maisema oli henkeäsalpaavan kaunis. un lopulta heräsimme, oli päivä jo puolessa väissä. Hyvästelimme vanhuksen ymmärtämättä mitään tapahtumasta, mutta kummallisen ja vähän pelottavan tunteen välikohtaus jätti jälkeensä. Ukko joikasi yksitoikkoista melodiaa ja samalla piirteli kädessään olevalla puutikulla maahan. Kiehautimme nokipannukahvit ja ajattelimme jatkaa matkaa. Nuotio syttyi vaivattomasti ja katoimme illallisen maahan levitetyn huovan päälle. Rinkat oli pakattu jo kotona valmiiksi. Olimme kulkeneet pitkän matkan, ennen kuin onnen ovi avautui. Ilta alkoi jo hämärtää, kun viimein saavuimme Tammukkalammelle. Tyyni vesi ja rantatormällä oleva ikiaikaisen vanha turvekattoinen kammi odottivat meitä. Kaikki tuntui niin tutulta ja oikealta, tätä hetkeä varten me olimme eläneet, näinhän sen piti tapahtua, ihon lämmin tuoksu, hellyyden kosketus. limme iltapäivällä Kiilopäällä ja päätimme lähteä heti matkaan. Lause oli tarkoitettu kevennykseksi, mutta minut se veti vakavaksi. Välillä mietin, oliko tämä elämän keskipäivä ja sen tuoma tunnemyrsky todellista, vai elimmekö uudelleen mennyttä aikaa, jossa kaikki jäi kesken. Ryppyiset kasvot ja hampaaton suu sulivat hymyyn, kun lähestyimme häntä. Minä värisin kuin syksyinen haavanlehti pienestäkin kosketuksesta. Ilma oli edelleen kirkas ja aurinkoinen. Mihin suuntaan me olemme menossa. Kiihko sai meidät valtaansa kerta toisensa jälkeen. Minä tunsin leijuvani ajallisen ja ajattomuuden äärirajoilla, ei ollut enää eilistä eikä huomista, oli vain tämä hetki nyt ja tässä. Hämmästyksemme oli tavaton, kun huomasimme maassa nimikirjaimemme. Ikiaikainen rakkaus oli koskettanut sisimpäämme. Rakastelimme kuin olisimme olleet ensimmäiset ja viimeiset ihmiset maan päällä. Kuivien vaatteiden ja suukkojen saattelemana jatkoimme matkantekoa. O uomunruoktulla pidimme tauon jaksaaksemme vielä viimeisen jyrkän harjanteen yli Tammukkalammelle, jossa meitä oli odottamassa turvekattoinen kammi. Päätimme ylittää sen kiveltä kivelle kahlaten. Ha- S V lusimme pitkittää iltaa. Kumarruimme katsomaan, mitä maahan oli kirjoitettu
Olin siis saanut negatiivisia malleja avioliitosta. Minä kiinnyin ajan kanssa vankemmin häneen. Se on nykyään totta. Veljeni solmi avioliiton myöhemmin, mutta sekin osoittautui vaikeaksi ja hän erosi. Hänen perheensä oli iso. Sitäkään en niin ajatellut. Hänen sisariaan meni avioon vähän väliä. Ihastuin tummaan poikaan ja hänen rauhalliseen olemukseensa. Äitini ei antanut avioliitosta neuvoja, eikä hän puhunut rakkausasioista neuvoakseen ja opastaakseen. Menimme kihloi44 hin, kun olin ammattikoulussa. Sisareni erosi ja hänen avioliittonsa oli onneton. Kahdeksan lasta ja jokaisella taistelua paikastaan. Ajan kanssa ajauduin avioon. Ruusunpunaisia unelmia minulla ei koskaan ollutkaan, mutta jotenkin olen saanut rakkauden säilymään liitossamme, vastoinkäymisistä huolimatta. S anotaan, että rakkaus on ikuista, mutta kohteet vaihtuvat. Minä aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa 16-vuotiaana. En halunnut villiä kokemusten keräämistä. Vanhempani eivät olleet edes naimisissa, joten he olivat susipari. Päivä kerrallaan. Kun koulutoverini ja samanikäiset tytöt vaihtoivat partneria, minulla oli ollut sama kaveri jo vuosia. Asiat vain ajautuivat kohdalleen. Ei romantiikkaa mutta rakkautta sitäkin enemmän! En saanut minkäänlaisia neuvoja tai malleja omilta vanhemmiltani perustaessani perheen. Elin vaiston varassa. Kaikki vain eteni askel askeleelta. Haluaa kumppanikseen jonkun jakamaan keskeneräisyyttään. Uskoin kuitenkin tulevaisuuteen.. En tuntenut kaipuuta seikkailuihin. Nuorena tyttönä en sen koommin ajatellut tulevaisuuttani. Sitten seurustelu tiivistyi ja tutustuin hänen ystäviinsä ja sisaruksiinsa. En edes silloin ajatellut naimisiin menoa. En saanut mallia ja neuvoa avioliitosta vanhemmiltani. Hääkellomme soivat, kun olin 23-vuotias. Heidän avioliittonsa ison lapsikatraan kanssa ei varmastikaan ollut romanttista, vaan työtä ja raatamista. Minulla on vain yksi sisko ja veli. Isäni oli kuollut, kun olin 12-vuotias. Puolisoni vanhemmat olivat vakaasti naimisissa. Äitini avioliitto hänen edellisen puolisonsa kanssa oli vaikea, että se siitäkin mallista. Tapasin hänet tansseissa. Turvallinen parisuhde, joka mielestäni kasvattaa vastuuta ja kunnioitustakin toiseen, on tietysti luonnekysymyskin. Kun ajattelen 16-vuotiaan rakkautta ja kiintymystä, niin se keskeneräisyys ja kokemattomuus varmasti vetää toiseen ihmiseen. En ajatellut avioliittoa ja tulevaisuuttani. Alussa tapaamisemme olivatkin tanssien merkeissä
Hän siveli minua jotenkin eroottisesti, kun ajoin. Ehkä niinkin, että mieheni päättää. Kolmekymppisenä olin määrätietoisempi ja vastuullisempikin. Hän piti enemmän lapsia itsestäänselvyytenä liitossa. Ajoin autoa. Minusta kuitenkin tuntui, että mieheni oli jotenkin villimpi, eroottisempi ja kiihkeämpi silloin, kun hän halusi, että tulisin raskaaksi. O uodet vain vierivät lapsen kanssa. Monet tutut koulutoverini ajautuivat avioeroon lasten ollessa pieniä. Tyttäreni koulunkäynti vaikutti tietysti liittoomme. Aloin kaivata enemmän työelämään, sillä liika kotona olo vei voimia. Poikakin puhui: Äiti, kun sinä menet töihin, niin minä menen päiväkotiin. V Ajoin juuri silloin päiväkodin ohi polkupyörälläni pojan kanssa, ja hän osoitti sormellaan sinne. Puolisoni olikin alkanut puhua jo heti häiden jälkeen lapsesta. Ehkä ajattelin sen velvollisuudeksi. Lapsi, jonka teimme rakkaudesta, syntyi halusta ja tahdosta. Minua se vain huvitti, en ajatellut sen koommin raskaaksi tuloani. Monet liitot kärsivät juuri lasten ollessa pieniä. Aloin kuitenkin ajatella enemmän liittoamme ja perhettämme laajemmin. Mut45. Minun työni, jota satunnaisesti oli keittiöillä, oli tuuraustyötä ja määräaikaista. Kun sitten sainkin koulutuspaikan, ajattelin, että parempi sekin kuin ei mitään. stimme pienen mökin, jota puolisoni kunnosti vähän väliä, koska oli rakentaja. Sain töitä satunnaisesti, kun lapset varttuivat. Se tuntui hyvältä väsyneestä äidistä. Meni seitsemän vuotta ennen kuin tulin uudestaan äidiksi. Minä en sen kummemmin ajatellut sitä. Olin kaikkiaan viisi vuotta kotona, kun tein pojan. Muistan, kun ajoimme kotiimme häidemme jälkeen. Kouluvaikeudet, joita tyttärellä ilmeni, veivät voimia meiltä molemmilta. Sain esikoiseni 25-vuotiaana. Naisena tunnen, että minulle ainakin naiseus ja oma aika ovat tärkeitä. Ehkä niin, että tulee, jos on tullakseen. Rupeaisimme heti lapsentekopuuhiin. Pelkkä pyöriminen samoissa ympyröissä syö liittoa. Lapsi, joka syntyy liittoon, vie kaiken huomion. Hän puhui, että odotas, kun päästään kotiin. Kun toinen lapsi kuitenkin tuli, olin paljon kypsempi. Puolisoni halusi lasta jo aikaisemmin. Ehkä en enää ajatellut liittoamme niinkään romanttisesti. Minua se hirvitti. Poikani sai hoitopaikan. Niin naisena kuin äitinäkin
Puolisoni isän ja hänen sisaruksiensa suru näkyi hyvin vahvana. Se voi välillä olla kuin piilossa. tuntemustani hänen veljensä meneSitten puolisoni äiti kuoli. Jattivat liittoa. Ei se tosin silloin siltä tuntunut, mutta jälkeenpäin kylläkin. Minä aloin laulaa kara- noni koko ajan. Siitä kaikesta tuli suunnattoman hyvä olo. Lasten kehittyminen ja heidän tukemisensa ovat haaste liitossa. Mutta ei se mitään, sillä huomioin yhä enemmän puolisoani. yttäreni on nykyisin toisella paikkakunnalla töissä. En aina halunnut olla siinäkään. lasten ollessa pieniä. Hän peräti hankki sivuvaunun serkultaan minua varten. Tunnen jo tulevan matkamme romanttisuuden ja ihanuuden. Avioliitos- oli hyvä. Lasten varttuessa romantiikan ei tarvitse kuolla. Mieheni ei ymmär- össä. koin vain, mutta niinhän miehenikin Romantiikan, huuman ja hellyy- ajoi moottoripyörällään, vaikken piden väheneminen on mahdollista tänyt siitä. Mieheni saattoi laulaa taa, puhumattomuutta ja monia mui- kotona, mutta ei julkisesti. Hän kaipaa syliä kuin pikkupoika. Mieheni ajoi otti veljensä kuoleman niin raskaas- moottoripyörää, ja minä lähdin muti, että välillä yhteytemme kärsi ko- kaan. heidän liitoissaan, niilläkin on vaiNo, minä jatkoin kuitenkin laulakutusta. Kotonakin meillä oli karavaikeuksia, uskottomuutta, väkival- okelaitteet. Suru Minä en halunnut ja välittänyt lähteä vie voimia. Hautajaiset pidettiin. Epämukava, hyppyyttävä ja kaikkea muuta kuin hauska kyyti inhotti minua. MARJA T 46. Elin vaiston varassa. Välillä hänen kyydissään oli tyttäremme, välillä poikamme. Kamppeet piti oli puolisolleni kova isku. Aluksi emmin, Puolisoni veli kuoli syöpään. Ylihuomenna lähdemme Lappiin. nimme koko perhe paikkaan, jossa Mutta koetin olla niin, etten anna oli karaokea, juhannuskokko ja tansaina toisten vaikeuksien vaikuttaa sia. hemmat ovat kerrallaan. Olemme varanneet hotellihuoneen kolmelle. Mi- oli korkea. ta vastoinkäymiset kasvattavat. oketansseihin sillä. Ikävä tuntui käsin kosketeltavana. Se vaikut- vain vaihtaa vessassa, mutta ideahan ti muihinkin sisaruksiin. Yhdistimettä tietysti tukikin. Hän on edelleenkin se sama tumma, komea sulhoni, joka saa sydämeni läpättämän. Siksi kahdenYhtenä kesänä mieheni houkuttekeskiset hetket juuri ovat tärkeitä lii- li minua mukaan moottoripyöränsä tossa. Elämän arki ei aina ruoki ro- kyytiin sanoen, että mennään karamantiikkaa. Ihmisiä oli paljon omaan elämääni. sa sisarusten vaikutus on sekä rasite Siitä se sitten lähtikin. Mutta jutun juju on siinä, että se suomalainen nainen antaa vastarakkautta. Kun ajattelee, että liitot hajoavat juuri voimattomuuteen, vaikeuksien ylivoimaisuuteen, niin tulee helposti halu luovuttaa. Hän osaa välittää. Sain laulaa karaokea mielin vinkin. häntä ja välittää juuri silloin. Päivä Niin puolisoni möi uolisoni vansivuvaunun pois. aina olleet vahhalusi minut muvasti elämässämkaan kyytiin, juuri me. Uskoin kuitenkin Mutta puolisoni tulevaisuuteen. Se voi välillä olla kadoksissa, kun tulee vastoinkäymisiä. Poikamme, joka käy yläasteella koulua, tahtoo huomiotani yhä vähemmän. Yhdessä koettu hetki niin ilossa kuin surussa on tärkeää. Suomalainen mies osaa rakastaa. Joskus minua är- ja sain laulaa tyttäreni kanssa. Tiesin, että minun piti tukea ni kiinnostui moottoripyöräilystä. Sama homma. ta ongelmia, jotka rassaavat yhteisSitten eräänä juhannuksena meelämää. Minä otin hänet syliini ja halatänyt sitä. Hän joutykseen. Se oli ihanaa. Myös hänen siksi, että saamme sisaruksensa. sin. Kun näkee vaikeudet olla kahden. Se oli kuin uusi nuoruus mi- puhelin soi. Suomalainen rakkaus voi olla ehkä kaukana romantiikasta, mutta jokainen kaipaa rakkautta. Saattaa olla taloudellisia mista. Tyttärenikin alkoi kiinnostua lut. Puolisoni äiti oli kuolnulle. tui sairaalaan ensin, koska kuume En osannut tukea häntä siinä. Miesytti kuitenkin, että sukuasiat rasit- heni ei oikein ymmärtänyt sitä. Kun on tahtoa ja halua, niin rakkaus kestää. Puolisoni halusi minut mukaan kyytiin, mutta minä panin hanttiin. Viimeksikin reissullamme lauloin karaokea, tanssimme ja kävimme kylpylässä. Yhtenä aamuyönä okea. Rakkaus, voi muuttua, mutta ei lopu, koska ei anna sen loppua. Hänellä oli korkeat tunulla alkoi olla omia juttujani lasten lehdusarvot, ja hän huononi ja huovartuttua. Mutta puolisoni me kaksi harrastusta. Arvasin sen. Minä kuitenkin uskoin yhteiselämäämme. P mukaan siihen rakkineeseen. Hän ei ymmärtänyt minun määrin. Mieheni itki keittisamasta jutusta. Hän oli kuin pieni haavoittunut Sama kuvio oli siinä, kun miehe- lapsi. Tiesin, että juuri suuri suru ja ahdistus on helpompi kestää toisen ihmisen kanssa. Se on itsestään paljon kiinni. Se mutta suostuin sitten. Nyt kun kirjoitan tätä, voin kypsänä naisena sanoa, että vuodet opettavat lisää rakkaudessa. Niin nuori 16-vuotias, joka hakee ensi suudelmaa. Niin kypsä nelikymppinen ja niin eläkkeellä oleva pariskunta lasten lentäessä pesästään
Muuta kuitenkin tarinassasi esiintyvien henkilöiden nimet ja paikkakunnat, jotta et loukkaa intimiteettisuojaa. suru, menetys, kaipaus viha, vääryydet, kosto alkoholi - ystävä ja vihollinen sairaus, kärsimys masennus, ahdistus menestys vaikeudet ja niiden voittaminen Kerro suoraan sydämestä, älä ujostele. Jos tekstisi saa vain paperimuodossa, kirjoita se kohtalaisen suurella rivivälillä; niin että liuskalla on noin 30 riviä. Millainen on sinun tarinasi. Lähetä kirjoituksesi osoitteeseen Tosi Elämää, Lukijan tarina, PL 246, 90101 OULU. 47. Liitä mukaan nimesi, osoitteesi, sekä maksua varten henkilötunnuksesi ja pankkitilin numero. Kerro tarinasi! Kaikille meille on joskus elämässä tapahtunut jotain mieleenpainuvaa; iloista tai murheellista, ahdistavaa tai vapauttavaa, mieltä kiihdyttävää tai onnelliseksi tekevää. Ripottele tarinaasi yksityiskohtia, ne kiinnostavat aina lukijaa. Laita nimimerkki kirjoituksesi loppuun. Mikä kokemuksesi on sellainen, että tahtoisit jakaa sen Tosi Elämän lukijoiden kanssa? Voit kertoa vaikkapa näistä elämänalueista: rakkaus, ihastuminen seurustelu ja parisuhde avioliiton solmiminen lapsiperheen elämä aviokriisi petetyksi tuleminen, uskottomuus rahan puute - tai runsaus! suku - se pahin, tai paras... On hyvä, jos voit liittää mukaan tietokoneen levykkeen tai osoitteen, josta voit pyydettäessä lähettää tekstin sähköpostitse, mutta pakollista se ei ole. Jos haluat käyttää nimimerkkiä, henkilöllisyytesi pysyy vain toimituksen tiedossa. Jos haluat säilyttää kirjoituksesi myös itselläsi, pidä huoli siitä, että itsellesi jää kopio, sillä kirjoituksia ei palauteta. Julkaistuista kirjoituksista maksetaan 20 - 150 euron palkkio. Voit kirjoittaa kirjoituskoneella tai tietokoneella, mutta lähetä juttu ehdottomasti paperilla
Eilisellä kauppareissulla se sen osti, ja nyt se on jo tuolla mallilla. Pitäisikö se herättää vai antaisinko sen katsella unensa ja alitajunnan työstää kaikessa rauhassa asioi48 ta, joita se niin kovasti yrittää sulkea tietoisesta mielestään, mietti Leila ties monettako kertaa. Lauri vääntelehti sänkynsä puolikkaalla ja potki oikealla jalalla peittoaan. Tutuksi käynyt lohduton näky paljastui pimeydestä. No, tällä kertaa se ei onneksi huitonut minua, ajatteli nainen muistaessaan taannoisen yllättävän herätyksen nukkuvan Laurin nyrkin osuessa olkapäähänsä. Nuo tuskaisen oloiset unet ja unissa puhumiset olivat olleet jo kauan yöllistä arkea. Hän palasi makuuhuoneeseen, jossa mies oli jo rauhoittunut, kääntä-. Lauri oli iltavuorosta tultuaan rentoutunut tapansa mukaan televisiota katsellen ja nauttien muutaman oluen. Leila oli tottunut heräämään niihin. Meillä ryypätään mutta rakkautta riittää K elloradion punaiset numerot hehkuivat 3:11, kun Leila heräsi vieressään nukkuvan miehen levottomaan piehtarointiin. Nopeasti laskien olohuoneen pöydällä oli seitsemän oluttölkkiä, sohvan viereisellä hyllyllä pari ja keittiön pöydällä näkyi olevan kolme. Sanat erottuivat puhinan sekaisesta nopeasta puheesta. Leila nousi ylös ja käänsi valonkatkaisijasta himmeän valon eteiseen nähdäkseen kulkea vessaan. Leila istahti hetkeksi keittiön pöydän ääreen, kaatoi vihreästä lasikannusta lasillisen vettä ja katseli turhautuneena puolilleen vajentunutta kaljalaatikkoa. Pois, pois, pois... Voi elämän kevät, Leila tuhisi. Mitä lie pahantekijää oli silloinkin kimpustaan torjumassa, raukkaparka
Välillä sille vaan tissiä annoin ja kuivat vaihdoin pöksyihin, oli anoppi kehuskellut Leilalle. Siellä se Lauri köllötteli sängyssään. En minä kaikkeen ehtinyt minäkään, oli anoppi pahastunut arvostelusta. Täysikuu kurkisteli verhon raosta. Jaksaisinko vielä yrittää. Olisiko siitä hyötyä vai kääntyisivätkö asiat entistä hullumpaan suuntaan, Leila pohdiskeli ja pyöri sängyllään. Laurin oli voinut kuulemma jättää makuuhuoneeseen pinnasänkyyn yksikseen siksi aikaa, kun äiti teki taloustöitä sisällä sekä ulkona ja touhuili parivuotisen esikoisen kanssa. Mikä ihme sillä on, nainen mietti katsellessaan nukkuvaa rakastaan. On kai se sitä vieläkin, mutta kovasti se yrittää turruttaa herkkyyden itsestään. Voisinkohan minä sittenkin auttaa sitä jotenkin. Leila veti verhot syrjään ja katseli kuun hidasta kulkua taivaan kannella. Pakko minun oli ne hommat tehdä. Leilan rakas kesti elämäänsä vain viinan ja lääkkeiden voimalla, ja yhteys lääkkeisiin oli niin vahva, että se jätti Leilankin ulkopuoliseksi. nyt kylkeään ja kuorsaili tuttuun tapaansa. Häntä huolestutti vieressä kuorsaava mies, vaikka hän oli tietoisesti yrittänyt olla huolestumatta. Kun Leila oli tavannut Laurin, hän oli tiennyt ensisilmäyksestä kuuluvansa miehelle. Työväkeä oli pellolla, ruokaa tarvitsivat vähän väliä. Mitäs siinä oli muuta tehtävissä. Jätit pienen lapsen yksin huoneeseen tuntikausiksi, suljetun oven taakse. Eikö se itkenyt siellä? 49. muisti Leila ihmetelleensä. Mihin ihmeeseen se enkeli ihmisen muodossa on kadonnut. Hän muisti Laurin äidin kertoneen, että tämä oli ollut kiltti ja helppohoitoinen lapsi, toisin kuin vaateliaampi isoveljensä. Neljän tunnin yöunet eivät ole riittävät terveyden kannalta, sen Leila tiesi, mutta niihin hän oli jo tottunut. Leila yritti saada uudelleen unen päästä kiinni, mutta uni selvästi vältteli häntä. Pari vuotta olikin mennyt hyvin, mutta totuus miehestä oli selvinnyt hiljalleen arjen myötä
Kerjääkö mies jollain kieroutuneella tavalla moitteita. Sen verran Leila kuvitteNyt kun lapset ovat lentäneet peli tietävänsä, ja oli selvittänytkin sästä, Lauri ja Leila ovat uudenlaiasiaa, etteivät lääkkeet voineet olla sessa tilanteessa. Keittiöön tultuaan Leila huomaisi Laurin juoneen hänen viikonlopun varalle hankkimansa kaksi siideriä. Hengitys nään sanoneensa Laurille. Kaikki oli juotava, mitä löytyi. sä. itsensä kanssa, isot asiat ovat odotLääkkeet ovat pehmentäneet mie- taneet pinnan alla, kun arjen askahen päätä, tukkineet kropan ja lukin- reet ovat vieneet ajan ja huomion. pyöritteli nainen sänkyyn palattuaan. Jokainen liike aiheutti pu- kuremontteja, mutta silloin tarvitaan hahduksen tai ähkäisyn, jopa juus- työkaljaa. käriltä. Määräajoin kaikille suoritettavisLaurin kävelykin on muuttunut sa tarkastuksissa hän otti verikokeet sellaiseksi kuin hän liikkuisi näkymyös Laurista. Mies oli hörppinyt kaikki kaljansa, eikä sitten pystynyt pitämään näppejään erossa Leilan juomista. Toisaalta sillä on puolensa, molemmille jää omaa aikaa. aiheesta. Lauri oli yrittänyt liikkua hiirenhiljaa, mutta oli potkaissut kaapin sivussa ollutta isoa ostoskoria, joka oli täynnä oluttölkkejä. Vai onko se niin pahasti alkoholisoitunut, ettei mahda itselleen mitään. Joskus tuntuu, että asiat ovat kutakuinkin kohdallaan, sitten taas kaikki tuntuu olevan palasina. eila oli taas herännyt aamuyöstä, tällä kertaa keittiöstä kuuluvaan kolinaan. Molemalkoholin käytön kanssa käytettä- milla on käynnissä isoja prosesseja viksi tarkoitettuja. Jospa tällä kertaa en sanoisikaan mitään, Leila tuumi. Mies on muutLaurin ja Leilan vuorokausirytmit ovat muodostuneet tyystin erilaisiksi, lähes aina jompikumpi valvoo. kuvasti, hän ajelee ajatuksissaan Entiseen malliinko voi ottaa. Asiasta oli ollut puhetta sadat kerrat, mutta sillä ei näyttänyt olevan merkitystä, kun mies oli taas päässyt vauhtiin. Niistä hän pipinnalliseksi, että se tuskin pystyi tää kiinni tiukasti. Joskus harvoin kuljettamaan riittävästi happea ai- hän innostuu tekemään talossa pikvoille. Yrittääkö tahallaan ärsyttää minua. Lukeiden kanssa käytettyinä ne olivat keminen rajoittuu sanomalehteen ja tehneet tehtävänmainosposteihin. Olisi luullut kuitenkin kanneet miehen tunteilta kärjen. Leilalla ei ollut mi- vat mieheen liikettä, mutta alkohotään käsitystä siitä, paljonko mies lin käyttö mökillä on vähintään yhtä lääkkeitään popsi, koska Lauri ei rankaa, ajoittain huomattavasti ranhyväksynyt pienintäkään puhetta kempaakin. ja kaljan kittaamioli muuttunut niin nen. Nyt heillä olisi noin pitkäaikaiseen käyttöön tarkoi- aikaa toisilleen, mutta yhteisiä kiintettuja, eivät ainakaan ilman seuran- nostuksen kohteita tuntuu löytyvän taa ja yhdessä runsaan päivittäisen vain koko ajan vähemmän. Leilan tunteet ovat sinkoilleet ääripäästä toiseen, ristiriitaiset tunteet tuntuvat välillä repivän hänet hajalle. Alkoholin riskira- kulttuuriset, ei matkustaminen kejat olivat ylittyneet koko Laurin ai- sämökkiä pidemmälle satunnaisia kuisiän ajan. Vai kenties välinpitämättömyydeksi. Ne ovat ihmisestä sen verran, että olisi oh- rapauttaneet rakkaudenilmaisut laijannut tämän erikoislääkärille. Todennäköisesti hänen oma sellainen, ei se Lauri, johon Leiammattitaitonsa ei riittänyt tilanteen la tutustui. Usein kun Lauri tulee nukkumaan, Leila kohta jo herää. Kesäisin onneksi mökton leikkaaminen ja auton ratin keily ja metsässä liikkuminen saakääntäminen. En sano. Tulkitsisiko Lauri sen hyväksymiseksi. autolla ihan minne sattuu, koska ei kertoi Lauri kysyneensä kerran lää- havaitse ajoissa liikennemerkkejä. Tosin Lauri tiesi sanomattakin, luki pelkästä katseesta. kumileimasin vastannut. Jospa antaisin olla, olla, olla... limpiä ja huolestuttavampia juttuja, tunut tasaiseksi ja loivaliikkeiseksi oli uusinut uusimasta päästyään re- niin pikkuhiljaa, että ulkopuolinen septejä, kyseenalaistamatta lainkaan luulisi sen kuuluvan hänen persoolääkkeiden tarpeellisuutta tai sopi- nallisuuteensa. Nyt mies istui syyllisen näköisenä lasi kädessään pöydän ääressä. Yhdessä psyykelääk- poikkeuksia lukuun ottamatta. tuillakin reiteillä tulla kömmähdykHyvältä nämä arvot näyttävät, oli siä. Hänen hakuin muutkin olivat kuulemma koh- vaintokykynsä on heikentynyt jatdillaan, ei tarvinnut huolestua. Ei Lauri oikeasti ole vuutta. Voi Luojani! Mitä minä teen. Pöydällä oli Leilan rommipullo, jonka hän oli ostanut flunssalääkkeenä käyttämäänsä rommitotia varten. meiksi, tuskin havaittaviksi. Ne hänen lääkärivalansa velvoittaneen ovat taltuttaneet sekä suuret ilot että siihen, että olisi ollut kiinnostunut kyvyn tuntea suurta surua. Maksa-arvot niin mätön haarniska yllään. Psyykelääkkeet ovat leiarvioimiseen. Juuri mikään ei Lauria kiinnosMaallikosta tilanne ei niin kovin ta, ei liikunnalliset harrastukset, ei hyvältä näyttänyt. Pullon pohjalla oli enää tilkkanen jäljellä, vaikka Leila oli ajatellut pullollisen riittävän koko talveksi. Laurin paino Jokainen pilleri, jonka otat, Varsinkin talvisoli noussut melon minua vastaan, muisti aikaan ainut harkoisesti, varta- Leila joskus epätoivon hetke- rastus on televisilo oli kuin valtava on tuijottaminen möntti. Leila katsoi Lauria silmiin ja huokaisi syvään. Viimeaikoina hänelle on alkanut tu Entiseen malliin, kyllä, kyllä. Eihän Lauri pahapäinen ole ollut kän51 L. neet tunne-elämän
heessa mahtunut Silloin kun yöunet ovat jääneet vähiin, ja työasiat stres- Laurin omia tavaroita. Kun hän ei jaksa kan- varoista. No en ainakaan ulkomaille, en ainakaan mihinkään konserttiin, en ainakaan... Leilan tekemät hankinnat ja ul- niiden lähellä oleviin voimakkaasti, komaanmatkat, joille Lauri ei suos- varsinkin sängyn vieressä ollessaan. Kaataa vaan kaljaa koneeseen, sillä tavalla kaikki tuntuu olevan riittävän hyvin. Kirjoja, kortteja, kirjeitä, taa heitä ja heidän suhdettaan, mies haarukoita, kauhoja, lusikoita, kailamaantuu. Sama kiltti mies, mitä nyt työpaikan juhlissa kaveriporukassa välillä on innostunut ylittämään rajojaan ja aiheuttamaan hämmennystä. sille se alkoholin riskirajoista kertova korttikin sieltä terveyskeskuk- Hän puhuu kuin monilla iäkkäillä sesta tuoda. Kun Leila ryhtyy ynnäi Samat vastaukset minä kuulisin, lemään kaljoihin kulutettuja rahoja, vaikka huutaisin tyhjyyteen, tote- Lauri viittaa kintaalla ja poistuu paiaa Leila ja poistuu takkahuoneeseen kalta. Niihin käytetyn rahamäärän lukemaan kirjaa. Se on tukeva ja hyvin puhua. Vanhuksiksi kutsutut sukulaiset tu lähtemään mukaan, ovat Laurin N. Sen ver- Leilan ja Laurin makuuhuoneesran hän on oppinut, että tiukempaan sa on yli sata vuotta vanha kaunis lukkoon se menee, jos niistä yrittää ja arvokas piironki, Laurin isoisoisän tekemä. Laatikko kerrallaan ostetvaatteet ylleen, lähtee lenkille ja an- tuina ja ruokaostosten kanssa maktaa ajatustensa tuulettua. Ennen oli niin paljon Miksi minä aina sille sanon, vaikka paremmin se ja se. Noihin tavaroihin on sitoutuneena ja saada oikeutus kaljoittelulleen. Ongelma on siinä, ettei sinne on väkivaltaa hänni haluaisi sulkea pois. Ei kiinnosta ja ei kiinnosta..., 62 5 pääsee Laurin huulilta halveksivaan mielestä kalliita. Lauri ihmettelee ja kohta kuuluu tuttua tutumpi sihahdus ja sen jälkeen ryystämistä. Kuitenkin pian on käynyt harvinaisen selväksi, että selviää, etteivät ne ajat niin kovin se loukkaantuu niistä. Silloin Laurin on help- merkittäviä tavaroita, joita ei ole po tulkita tilanne mökötykseksi, ve- lupa käyttää, niitä ei saa edes kostäytyä entistä tiukemmin kuoreensa kea, koska ne ovat niin arvokkaita. enkä... hyvät ajat... Leilan ajatukset kiertävät kehää. Lauri on tiukasti kiinni menneesminä pahaa tarkoita, päinvastoin. Jo on kumma, kun ei mikään kiinnosta... Kyllä se tietää, että oli sitä ja tätä, hän toistelee: Entiset riskirajojen yläpuolella huitelee. Mikäs vika tässä kotona olemisessa on. Yhteisiä valintoja he eivät ole viime vuosina juurikaan pystyneet tekemään, koska Lauri ei ole suostunut keskustelemaan juuri mistään. Alkoholijuomiin sävyyn kuin epäkuntoon mennyt käyttämäänsä rahaa mies ei suostu kaiku olisi vastannut. Joidenkin mielestä sekin on ollut hauskaa, Leilasta ei. Jos suhteessa elettäisiin Laurin valitsemalla tyylillä, Leila tukehtuisi siihen välittömästi. käyttökelpoinen, Entistä useammin Leilasta on alkanut Kyllä keho on viisas. Kun Leila on jotain ehdottanut, Lauri tyrmää sen välittömästi. Hän ei halua lopettaa suhdetta, koska hän rakastaa Lauria mittaamattomasti. harmitteli Leila kiristä- ihmisillä on tapana: Ennen vanhaan essään vauhtia. tiedostaminen tuntuisi varmaan liian Kirjaan keskittymisestä ei tosin hurjalta, kyllä niillä jokunen etelän tule mitään, kun harmistus on val- matka vuosittain hienosti kustanlannut mielen. kot ovat täyttyneet Laurin haalimisLeila tietää olevansa heistä kahdesta ta edesmenneiden sukulaistensa tase vahvempi. sä, sekä omassaan että edellisten suMinä toivon muutosta parempaan. Ei hänellä kuitenkaan ole ehdotusta mistään muustakaan. Periaatteessa kaikki on hyvin silloin, kun Leila ei jaksa kiinnittää huomioita kännäämiseen. Leila vetää ulkoilu- nettaisiin. ihmettelee. Sen laatisaavat, hän ei jaksaisi Lauria yhtään. laskemaan. Koti ja kesämökki ovat Lääkkeitä hän ei ole uskaltanut ottaa muistuttaneet museota jo kauan. ole missään vaitä itseään kohtaan. puheeksi edes joka vuosi. Vaikka enhän hyviä tainneet sittenkään olla. Hänen on jo täytynyt tehdä valintoja, elää omalla tavallaan ja antaa Laurin elää omallaan. No eihän siinä mitään vikaa olekaan, mutta kai ihminen voi olla kiinnostunut muustakin kuin sohvasta ja kaljasta. Se, missä Lauri on erityisen taitava, valtava määrä alkuperäisten omison hinnan määritteleminen kaikel- tajiensa energioita, jotka vaikuttavat le. Hän on myötähäpeästä halunnut kadota näkymättömiin monet kerrat. Kyllähän se tietää, mitä eljäviitonen mies vaikuttaa mieltä minä olen. settuina oluiden kustannukset ovat Miksi minä sille aina tuosta iän- salakavalasti ujuttautuneet perheen ikuisesta kalja-asiasta sanon, Leila ruokakustannuksiksi. Leila toistaa, kun Lauri ei sano mitään. Miksi minun piti aika ajoin seitsenkymppiseltä. Se on säilytykseen tartuntua, että suh- alkanut entistä herkemmin koitettu huonekateen jatkaminen vaistota sellaista, mitä miele- lu. nissäkään, ei ole ollut häiriöksi kenellekään. kupolvien. Mitä sinä haluaisit. Jokin ei enää näyttäisi riittävän Leilalle, hän kaipaa jotain, mitä ei vielä pysty tunnistamaan. Jos Leila ei puhu, heillä kenlaisia sinänsä tunnearvoltaan ollaan hiljaa. Kumpikin haluaa elää juuri tässä parisuhteessa, yhteenkuuluvuudentunne heidän välillään on todella vahva, mutta he ovat auttamattomasti eri aaltopituuksilla monen asian suhteen. Mitä sinä haluaisit
Tuskin. Leila ja Lauri kävelivät käsi kädessä hyttiin lepää3 53 V. Laurilla ei ollut lomautuksen ja työttömyyskorvausten viipymisen vuoksi ollut aikoihin ollut rahaa ostaa kaljaa, mikä tavallaan oli siunaus. Eikä kukaan voi auttaa, ellet sinä anna auttaa. Alkoholisti mikä alkoholisti. Leila kysyi. Voi sinua. Leila vilkaisi pesuhuoneen pyttyyn päin. Mies nosti katseensa, verestävät silmät seisoivat päässä! Mikä on. olivat kaikki vanhojapiikoja ja vanhojapoikia. Voisiko se edes olla vaikuttamatta, hän epäilee. Huvittunut kai. Mystistäkö. li pimeä lauantaiaamu. Leila otti riskin, hän toivoi, että tällä kertaa kaikki menisi hyvin. Leila taittoi palasen tummasuklaalevystä, nousi kannoltaan ja antoi reilun palasen Laurin suuhun. Mietin. Tulen kohta, sanoi mies ynisten. He illastivat laivan ravintolassa pitkään ja hartaasti, herkutellen ja viinistä nauttien. Nii-iin. Ojien ylityksetkin sujuivat kepeillä hyppäyksillä. Hän nykäisi oven auki. Reippaasti yli puoli laatikollista oli tyhjentynyt niiden viiden tunnin aikana, jonka Lauri oli töistä tultuaan kotona ollut. Lauri istui saunan alalauteella nojaten käsiinsä. Olemmeko maksaneet vanhojen "aarteiden" säilyttämisestä liian kovan hinnan avioliittomme onnen kustannuksella. Ainut, mitä voin tässä tilanteessa tehdä, on pitää huolta itsestäni. Sinähän melkoinen metsäneläin olet, huudahti Leila etsiessään itselleen sopivaa ojan ylityspaikkaa. Leilakin huomasi itsellään olevan menossa neljäs lasillinen valkoviiniä, mikä oli hänelle suuri määrä. Se on alkanut entistä herkemmin vaistota sellaista, mitä mieleni haluaisi sulkea pois. Kaksi tuntia ruokailussa kului kuin siivillä, jopa romanttisessa tunnelmassa. Mitä sinä mietit. Oletko yrjönnyt. Leila oli taas kuluneella viikolla tuntenut sydämensä kohdalla outoja nuljahduksia, ja välillä nopea pistävä tunne sydänalassa oli havahduttanut hänet miettimään elämäänsä. Pitkästä aikaa hän oli nukkunut seitsemän tuntia yhtä soittoa. Ja se reagoi nopeasti, Leila ihmetteli. Kyllä keho on viisas. Toki Leilalla oli karvaita kokemuksia aikaisemmista risteilyistä, jolloin Laurilla oli lipsahtanut hänenkin mittakaavassaan runsaaseen läträämiseen. Leila heräsi viideltä virkeänä. Ainakaan vielä. Onneksi kävin lääkärissä, kun sydän oireili edellisen kerran. Hän vilkaisi vierelleen ja huomasi, ettei sängyn toisella puolikkaalla ollut nukuttu. Tarkoituksena oli päästä vähän erilaiseen ympäristöön ja rentoutua yhdessä. Nyt työt olivat alkaneet, ja palkka juoksi taas säännöllisesti. Suklaalta maistuva suudelma teki hetkestä pienen juhlan. Mikäli tarinoihin on uskomista, kovin traagisia tapahtumia ja tasapainottomia ihmissuhteita liittyy sekä itse piironkiin että sen sisältöön. Onko jotain sattunut. ihdoin Leila oli saanut houkutelluksi Laurin risteilylle. Ei mikään. Lauri kulki edellä, eteni kivien, kantojen, risujen ja kuusen hakojen seassa ketterästi reippaaseen tahtiin. Pakko kai minun on myöntää itselleni, että elän alkoholistin kanssa, tai jopa sekakäyttäjän kanssa, ajatteli Leila kääntäessään selän haisevalle ja huokailevalle miehelle ja veti peiton tiukemmin ympärilleen. He istuutuivat levähtämään taimi- kossa törröttävien kantojen päälle. Joo. Eräänä aurinkoisena kesäpäivänä he lähtivät metsäretkelle tai oikeastaan tarkastamaan myyrien taimille aiheuttamia tuhoja. Hän pelästyi ja nousi katselemaan, mistä on kyse. Yleensä alati kipeä selkä oli nyt suorassa, vihoitteleva lonkkakin toimi moitteettomasti ja ilme oli kuin itse aurinko. Metsähommat saavat mieheen ennennäkemätöntä puhtia, ja kyllä Leilakin metsän rauhassa viihtyy. Ovatko noiden ihmisten energiat tehneet kodistamme pysähtyneen ja jähmettyneen energianpesän, Leila pelästyy. Leila kaivoi vesipullon pikkurepustaan, hörppäsi ja ojensi pullon Laurille, joka viittilöi jo uuteen suuntaan ja esitelmöitsi Leilalle metsänhoidosta. Sitä ei Lauri halua ymmärtää, eikä suostu edes puhumaan piirongin siirtämisestä muualle. Leila kysyi. Jos yksikään vakavanhan pariskunnan lapsista ei ollut pystynyt solmimaan toimivaa parisuhdetta, tai parisuhdetta yleensäkään, herää väistämättä kysymys, oliko heidän perheessäkään asiat kohdillaan, varsinkaan tunnepuolen asiat. Leilan vatsassa kouraisi: Mitä on tapahtunut. Jos näin on, se on kova hinta se. Ei sinua kukaan muu voi auttaa kuin sinä itse. Ei. Lauri on hankkinut satoja vuosia suvussa olleita metsiä itselleen. Särkyykö minun sydämeni oikeasti, hän aprikoi. Varmistuipa, ettei kyse ole sydämen fyysisestä toimintahäiriöstä. Leila ei jaksanut käydä niitä laskemaan, mutta hän kurkisti laatikkoon. Pesuhuoneen lasitiiliikkunasta kajasti valo eteiseen. Mies hoippui keittiöön ja otti kaapista aspiriinia, useamman kuin yhden, sitten hän könysi Leilan viereen sänkyyn. O Pitäisikö minun olla huolestunut vai huvittunut. Kaljatölkkejä oli ympäri huushollia. Millaista patoutunutta tunne-energiaa nuo esineet ovat hohkanneet meidän parisuhteeseemme, Leila ihmettelee toisinaan. Ne ovat hänelle ehkä jopa kaljaa tärkeämpiä. Edellisenä päivänä kaupassa oli ollut kalja tarjouksessa, ja Lauri oli innoissaan ostanut kaksi laatikollista, kun halvalla sai. Ei hän niitä perinyt ole, lainarahalla ostanut pala kerrallaan
Myötä- ja vastamäessä, toisti Leila ja siirtyi keittiön pöydän ääreen, sytytti kaksi vaaleanpunaista kynttilää ja sekoitteli hunajaa kupissa höyryävään teehensä. Kaikki, mitä olen keksinyt, olen käyttänyt, hän tuhahti turhautuneena. auri käveli ovelan näköisenä pilke silmänkulmassaan kohti nojatuolissa istuvaa Leilaa. Kalja virtasi entiseen malliin, ja Laurin vakiopaikka sohvassa painui syvemmälle. Salli hunaja elämääsi, oli joku sanonut. Ehkä hän oivalsi jotain, ehkä ei. Hän halusi aloittaa elämässään uuden vaiheen, nyt kun lapsetkin olivat jo opiskelemassa omilla tahoillaan. Jos väkisin yrittäisin kääntää hyvän esiin. Jos ottaisin sitä kädestä ja veisin pihalle katsomaan täysikuuta, tai puoli- kuuta tai mikä se milloinkin on. Kiitos! sanoi Leila hämillään. Hartiahierontaa tai miksei kokovartalohierontaa kiihottavilla tuoksuöljyillä. Se tarkoitti varmaan myös symbolisessa merkityksessä. He olivat hakeneet yhteistuumin eroa. Puhuivat, itkivät ja puhuivat. Ihmeet ovat siis mahdollisia. Entä jos olisi vielä toivoa. Sen minä olen sille luvannut, ja se lupaus pitää. En jaksa enää yksin pitää tätä suhdetta hengissä. Leila ja Lauri puhuivat elämästään, sen vaiheista ja tulevaisuudesta. Sanoitko jotain. Onneksi olkoon! Hyvää syntymäpäivää kultarakas pikkuvaimo, sanoi mies ja ojensi vaimolleen aniliininpunaisen hortensian. Leila on pyöritellyt jo niin paljon Laurin riippuvuusasioita, etteivät ne enää nostattaneet hänessä suuria tunteita, hyvä jos pieniäkään. Rakkaus auttaa, ja siihen minä olen valmis, hän vakuutti itselleen puhaltaessaan yllättävän paljon lyhentyneet kynttilät. He näpertelivät puhuessaan teräviä kuoria pistaasien ympäriltä ja mutustelivat kovien kuorien alta löytyneitä maukkaita pähkinöitä. Mies oli monesti sanonut sellainen sotivan hänen eettistä vakaumustaan vastaan. Lauri avasi Leilalle siiderin ja itselleen oluen. Levollisuus oli laskeutunut heidän välilleen. 84 5 J uhlahetkien jälkeen arki palasi vääjäämättä, vakiintuneet ja tiukkaan pinttyneet tavat sen mukana. Niinhän se taisi olla. Jos kaljavaihteen mennessä päälle alkaisin hyväillä tai hieroa sitä. Aika oli kulunut kuin siivillä. Suostuisiko se sittenkin ottamaan apua vastaan, pohti Leila ja hörppäsi jo jäähtyneen teen kupistaan. Että tällaisenako tämä jatkuu, vai vielä tylsempänä, kunnes kuolema meidät erottaa. Ai mitä. Kenties isommatkin ihmeet, hän kuiskasi halatessaan puolisoaan. Kaikki oli päällisin puolin hyvin, eikä kolmansia eikä neljänsiä osapuolia ollut sekoittamassa pakkaa. havahtui Lauri television ääreltä. Kotvasen kuluttua Lauri nousi ja siirtyi Leilan viereen. TOIVOSSA ELÄMME L. Nyt maistuisi siideri, kuiskasi Leila. Kun he lopulta havahtuivat, yökerhoon oli turha lähteä, meno siellä oli jo laantunut. Näin on, ja näin näyttää olevan hamaan tulevaisuuteen, totesi Leila tuskin kuuluvasti. Jaksaisinko katsoa tilannetta uudesta näkökulmasta, kauempaa, korkeammalta. Auttaisiko se. Lauri kellahti omalle sängylleen, Leila istahti omalleen ja veti tyynyn syliinsä. Kummankin oli helpompi olla. Laittaisinko vaaleanpunaiset lasit silmilleni. mään hetkeksi, sitten oli tarkoitus lähteä tanssimaan yökerhoon. Vapautuisimmeko totutuista toimimattomista malleista. Konstit ovat loppuneet. Jos jotain voisin tehdä, tekisin. Jos meidän on tarkoitus olla pari vielä tästä eteenpäinkin, auta meitä riisumaan riippuvuuksien panssarit ja pääsemään tosi lähelle toisiamme, hän lähetti toiveen yläilmoihin. Jos veisin katsomaan sadepisaraa kuusen oksalla. Tai tuhansia timantteja pakkashangella. Eija ei vaan enää tuntenut oloaan hyväksi tuossa yli kaksi vuosikymmentä kestäneessä avioliitossa. Myötä- ja vastamäessä... Avaisivatko ne reitin sydämeen, saisivatko patoutuneet tunteet lukituista luolista esiin. Ulkopuolisille onnellisena näyttäytynyt parisuhde oli päättymässä eroon. Lauri hämmästyi uutisesta enemmän kuin Leila oli ajatellut. Meille! Meille! toisti Leila. Olohuoneesta kuuluva television ääni ei enää häirinnyt Leilaa, jonka ajatukset liitelivät muualla ja lukemattomat kysymykset sinkoilivat hänen tajuntaansa. Kerran alkuun päästyään keskustelut jatkuivat. Pian kumpikin oli ilman rihman kiertämää, ja he rakastelivat kiihkeästi. Jospa etsisimme yhdessä pieniä ihmeitä. Leila yllättyi, koska Laurilla ei ole ollut tapana kukkia kanniskella. Pikkiriikkisen. Tai rantakalliolle katsomaan auringon leikkiä aalloilla. Hän alkoi kertoa ystävänsä Eijan elämäntilanteesta. Kuljettaisivatko ne meitä kohti suurempaa ihmettä. eikös sitä niin luvattu. Joka tapauksessa hän puhkesi puhumaan. Lauri ja Leila olivat hoitaneet suhdettaan kuusi tuntia. Mitä tapahtuisi, jos huomauttelun ja harmistumisen sijaan yllättäisin Laurin etsimällä kaikesta jotain hyvää. Kuinka ollakaan, vaatteet vähenivät yksi kerrallaan, suudelmat tuntuivat kuumemmilta kuin pitkään aikaan. Pääsisikö uudenlainen asenne valloilleen. Toinen rakastelukerta kesti pidempään ja oli hellempi, ikään kuin he olisivat päässeet lähemmäksi toisiaan, toistensa sieluja
Veljesten leikki johti kuolemaan Olen kohdannut elämässäni monenlaisia kuolemantapauksia, mutta eniten järkytyin, kun erään pienen pojan isä kertoi minulle poikansa kuolemasta. En voinut olla itsekin itkemättä kuunnellessani, miten julmalla tavalla kuolema oli verottanut perhettä. un ajattelen kuolemaa, näen vain mustaa, niin surullisen mustaa. Kun muistelen ukkia, 55 K. Hänellä on tuuheat mustat kulmakarvat, ja hän on vähän pelottavan näköinen, mutta meille lapsille hänellä on aina tuomisia, makeisia ainakin. Ukki kävelee metsäpolkua pitkin lapsuuskotiini, hyvin harvakseen hän astuu ja on vakavanilmeinen. Se musta muuttuu ukkini puvuksi
Mitään ei olisi voinut tehdä, vaikka hänet olisi löydetty aikaisemmin. Mummola tuntui äkkiä tyhjältä, kun ukkia ei enää ollut siellä. Huomasin järkytyksekseni myös sen, että tämä pojan isä oli itse shokkitilassa, hänen puheensa oli niin poukkoilevaa. On syksy, päivä on harmaa ja sateinen. Alkupuheiden jälkeen hän sanoi, että heidän vanhempi poikansa, kymmenvuotias Juha, oli kuollut. En uskonut kuulemaani mutta kun hän toisti asian, tajusin, että oli tosi kysymyksessä. tulee mieleeni kunnioituksen tunne. Tuli lypsyaika, ja vaimo hoiti lehmät yksinään. Ymmärrän kuitenkin sen, että ukki makaa arkussa liikkumattomana ja kohta hänet lasketaan hautaan. Naiset itkevät, ja mummilla on suruharso hatussaan. Me lapset emme ukin aikana metelöineet, vaan kuljimme tuvassa hiukan varovaisesti ja kuunnellen ukin matalaa puhetta. Sukupolvien vaihtuminen on normaalia elämän kulkua, niin on ollut aina ja niin tulee olemaan jatkossakin. Miehellä 56. Tällaista kuolemaa ei varmasti toivo kohdalleen kukaan, siinä jää elämä niin kesken, ja ihminen on avuton. Kummitädilleni tuli hätä, ja hän soitti isälleni, joka hommasi etsintään ihmisiä. Tuli eräs kesäinen viikonloppu. Kun isovanhempani kuolivat kaikki hyvin iäkkäinä, ymmärsin kuoleman tulevan heille helpotuk- T sena, ja kuoleman olevan yhtä luonnollinen asia kuin syntyminenkin. Jäljelle jäi nuori leski ja puoliorpo lapsi hoitamaan taloa ja tilaa. uli yö ja seuraava aamu. He elivät elämänsä parasta aikaa. Jotenkin sain kuitenkin selvyyden tapahtuneesta. uttavaperheeni elämä muuttui hyvin dramaattisesti erään tapahtuman takia. Kummin appivanhemmat asuivat myös samassa talossa. Tuli monia muita hautajaisia sen jälkeen ja tajusin, että kuka tahansa saattoi milloin tahansa kohdata matkansa pään. oli joskus tapana mennä iltakaljoille sinne. Hän arveli, että ehkä mies oli mennyt naapuriin kylään. En oikein ymmärrä tätä surun määrää ja olen hämilläni. He tekivät kotinsa hyväksi työtä yhdessä, ja perheessä asui onnellisuus. Sen jälkeen vaimo ei enää puolisoaan elävänä nähnyt. Tämän tapahtuessa olin jo toisella kymmenellä ja surin yhdessä kummitätini ja hänen pienen tyttärensä kanssa. Me itkimme voimattomina, eikä itkustamme meinannut tulla loppua. Sain eräänä päivänä puhelinsoiton, jossa tämän perheen isä kertoili kuulumisia, niin kuin hänellä usein oli tapana. Hänen kasvonsa oli tummat, ja ne kertoivat, että kuolema oli tullut nopeasti. Poikien vanhemmat eivät aina tarkkaan tienneet, missä pojat olivat, koska yleensä ympäristö oli turvallista. Nyt oli kuitenkin käynyt huonosti, sillä pojat menivät soramontulle, jossa oli paljon irtonaista soraa. On ukin hautajaiset. Lähimaasto haettiin ja haravoitiin, mutta turhaan. Kun tarkempi seutu oli tiedossa, isäntä löytyikin heinikosta makaamasta vain muutaman sadan metrin päässä talosta. Tapahtumat alkoivat siten, että pojat olivat lähteneet leikkimään lähitienoolle, myös naapurin poika oli mukana. Tällä perheellä oli kaksi pientä poikaa. Perheenisällä oli tarkoitus lähteä laittamaan lehmille aitausta. Olin niin pieni tyttö, että kun valokuvia otettiin, olin jäänyt toisten selän taakse näkymättömiin. Hän ihmetteli, mihin mies oli mennyt, kun ei tullut kotiin. Mitä siellä tarkkaan ottaen tapahtui, ei kukaan T K ummitätini, joka on isäni serkku, asui perheineen melko lähellä kotiani. Virsiä veisattiin ja tunnelma oli kauniin harras. Minulle ukin hautajaiset olivat elämäni ensimmäiset hautajaiset, jossa olin osallisena. Sitä ennen hän valitti käsivarren kipua, vaimo koetti hieroa käsivartta. Sitten isäni kysyi vielä kerran, mihin mies oikein meni tekemään aitauksia. Vielä niin nuorena en osannut ajatella ihmisen kuolevaisuutta, mutta myöhemmin sen merkitys tuli selvemmäksi. Ukin kuolema tapahtui yhtäkkiä, hän sai sairaskohtauksen, eikä häntä voitu pelastaa. Maidot olisi pitänyt viedä tien varteen maitolaiturille, mutta mies ei ollut tullut kotiin. Kävin siellä usein ja leikin pikkuserkkuni kanssa. Tuntui, että elämä pysähtyi siihen paikkaan
Sen olemassaolo on myös uskonasia, samoin se, ketkä sinne joutuvat. Minä kuuntelin isän vuodatusta, ja Nämä ovat monimutkaisia asioita, kyyneleet tulivat silmiini. ole pystynyt kertomaan, sillä lapset terveyshäiriöstä, eikä ole koskaan olivat siellä keskenään. Nuorempi poika Jari tuli sitten ykKuinka tämän pojan äiti kärsikään, sin kotiin. Poikien isä aavisti, että vaan Isän hoidossa. kaan entiselleen. Ehkä pääsen maahan, jossa kuolemaa ei enää ole, vaan ikuinen elämä. kaikki ole kohdallaan, ja suu- kunnan mukaan Sieltä syvältä hiekuollut herätetään kan alta hän tavoit- ri tuska rinnassaan hän lähti tuhatvuotisen aietsimään poikaansa. Itselleni tulee turvallinen olo, kun ajattelen olevani Luojan kämmenellä, suojassa kaikesta pahuudesta niin eläessä kuin kuollessa. Naapurin pojan opastuk- tilaan, eikä hänellä lennä sielu taisella hän meni soramontulle. puhunut tapauksesta mitään. elääkseen ikuisesti. Kun kotiintuloaika oli kun näki poikansa kuolleena. ti poikansa jalan, kakauden jälkeen. ja jokainen voi uskoa siihen, minkä Nuorempi poika, Jari, ei tullut kos- katsoo oikeaksi. Toiset uskovat kuoleman jälkeiseen elämään, toiset taas kumoavat sen omilla teorioillaan. Näytelmä on kuitenkin vietävä loppuun. Numero 2 ilmestyy 25.2. Kun sitten selviää, että ystävän tuleva sulhanen onkin Elinan ensirakkaus Daniel, huolelliset suunnitelmat romahtavat hetkeksi. Kuvittelen kuoleman olevan nykykielellä sanottuna siisti juttu. Omalla kohdallani toivon, ettei tarvitsisi kärsiä eikä tuntea kipua, kun kuoleman hetki koittaa. Toivon, että voisin hyvästellä rakkaimpani kirkkain mielin. Tilaa! Numero 4 ilmestyy 25.4. sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä. Sitä ei pidä pelätä. Hänen Ju- seen hallitusjoukkoon, ja muut nouha-poikansa oli kuollut, hän oli hau- sevat maan päälle uuteen paratiisiin tautunut soran alle ja tukehtunut. Tunmennyt myöhäksi, alettiin pojalta tui, että mikään ei voi olla pahemkysellä, missä Juha on. Kaksin vaaseen, niin kuin enemmistö ajatkäsi hän alkoi kaitelee tapahtuvan. omin käsin otti poOsa menee taivaajan syliinsä ääneen itkien. Elina ei ole koskaan kunnolla toipunut Danielista, ja Danielkin näyttää tuntevan vetoa Elinaa kohtaan. Erään uskontonyt ei kaikki ole kohdallaan, ja suuri kunnan näkemyksen mukaan ihtuska rinnassaan hän lähti etsimään minen jää kuollessaan kuolleeseen poikaansa. On ettei häneltä saatu kysymykseen lohdullista ajatella lasten olevan Taivastausta. Valitsen siihen kauneimmat laulut laulettavaksi, runot lausuttavaksi, eikä hautajaisissani pidä surra liikaa. vaa ja huusi samal- Poikien isä aavisti, että nyt ei Tämän uskontola poikansa nimeä. Hän kärsii mielenRaamatussa kerrotaan myös tuo- nelasta, joka on niin sanottu tyhjä hauta. TÄHTIEN TAA ANNA LUKKO VELLAMO LINNA NÄYTELMÄ NIMELTÄ HÄÄT LEHTIPISTEISTÄ LEHTIPISTEISTÄ 57 Päästyään parhaan ystävänsä Anna Lisan kaasoksi Elina päättää pitää tiukasti huolen siitä, että hääpäivästä tulisi Anna Lisan elämän onnellisin päivä. paa kuin oman lapsen kuolema. Jari oli vasta seitsemänvuotias ja Sanotaan, että Jumala ottaa lapehkä hänen ikänsä vaikutti siihen, sen pois, kun tarvitsee enkeleitä. Ehkä suunnittelen oman muistotilaisuuteni
Jos päästäisin irti, voisin luisua johonkin tuntemattomaan. Ja se joku puuttuva on juuri se rakkaus. Luottamuksen ihmisiin. Tuhlaan äkkiä ajatuksen absurdille elämälleni, vaikka yleensä en jaksa edes ajatella suhdettani Joukoon. Vai Jouko jaksoi kestää minun rakkauteni. Elän miehen kanssa, joka on hakannut minusta sen viimeisenkin itsekunnioituksen rippeen hautaan. Jouko taas kerran uhkaamassa tappaa minut. Nytkö hän on kyllästynyt siihen. Lattialla on patja. Annoin Joukon käyttää minua ja toivoin, että riittäisin edes sellaisena: käyttötavarana. H erään sotkuisesta rivitalokaksiosta ja kohotan puutuneena päätäni sängyllä. Todellisuus iskee tajuntaani sivaltavana veitsenä. Hän käyttää minua hyväksi. Eilisilta alkaa kummuta mielessäni sekavina kuvina. Jouko on minulle se viimeinen oljenkorsi. Jouko makaa siinä, kihlattuni, hän, josta ei koskaan tullutkaan unelmieni prinssiä kuin vain kuvitelmissani. Sitä minä juuri kuvittelen että hän vielä joku päivä rakastaa minua. Jouko omistaa minut, rahani, palveluni, ja minä ehkä hänet henkisesti, mutta en kostu siitä mitään. Tappelemme nykyään koko ajan. 58 Alkuaikoina jaksoimme vielä kestää toisiamme. Ja kuinka minä sitä janoankaan: rakkautta. Jouko on huumeeni, jota piikitän väärällä tavalla. Tavallani käytän häntä hyväkseni. Toinen materiaalisesti, toinen henkisellä tasolla. Täälläkö minä yhä tuhoan itseäni. Kerta toisensa jälkeen kysyn: miksi jatkan näin?. Samalla tiedän, etten tule sitä tuolta mieheltä saamaan. Ei hänellä ole kuitenkaan pokkaa. Ripustautujan tunnustus: en rakastanut sinua koskaan Tiesin, etten saisi Joukolta sitä, mitä hänestä eniten janosin: rakkautta. Riita, Joukon humala. Joka on vienyt uskoni rakkauteen. Minä, kaksikymmenvuotias nuori nainen elän parisuhteessa tunteettoman miehen kanssa, joka ei pysty tekemään minua onnelliseksi, ei sen enempää kuin minä itsekään, vaikka niin luulisi. Kumpikin teemme sen eri tavoin. Ja se tuntematon olisi pahempi kuin tämä. Olin jo luopunut siitä toivosta, että minutkin hyväksyttäisiin omana itsenäni. Ja vaikka olisikin, mitä tämä maailma menettäisi. Täälläkö minä vielä olen, tuon miehen kanssa, johon olen jostain syystä takiaisen lailla takertunut. Tai minäkö jaksoin kestää Joukon ja hänen narsistisuutensa. Onko vika minussa, Joukossa, meissä molemmissa vai siinä, että yritän epätoivoisesti korvata jotakin puuttuvaa
Ei ruusukimppua eilisistä lyönneistä. En kestä sellaisia asioita. Ja se on paljon katsottuna minun mittakaavassani. Tää kahvi on valmista, jupisen keittiön kulmalta ja kaadan hänelle kuppiin. Etenkään viimeistä. Mitä voi odottaa mieheltä, joka kosii Kinder-munan sormuksella. Minä- hän rahoitan hänen koko juomisensa. Minua oksettaa, haju täyttää muutenkin tunkkaiselta haisevan keittiön. Olisiko se järjestys. Vakaus. Hän haluaa saada minut vihaamaan itseään. Etsinkö hyväksyntää olemalla Joukon kanssa, koska minua ei koulussa aikanaan hyväksytty. Annan äkkiä ylen enkä jaksa siivota jälkiäni. Minulla voisi olla jonkun kanssa jotain teerenpeliä. Jos muut lähtevät luotani, olen tehnyt jotakin hirvittävää, kuten ollut olemassa. Vai pitääkö minusta itsestäni tulla parempi ihminen, että osaisin aloittaa alusta. Hänelle ei riitä mikään. Mutta minua pelottaa, mikä se uusi elämä olisi. Jouko on kyltymätön. Mutta jokin minussa painaa jarrua juuri, kun ylämäki olisi alkamassa. Ja sitä varten keitin..., yritän. Jouko käskee minun tuoda olutta. Ja pelkään olla hänen kanssaan. Minua on oksettanut jo kauan se, etten uskalla päästää irti. Sitä sun laimeaa teetä juo pirukaan. uulas kesäaamu. Pelkään olla yksin. He saavat käydä, mutta ei puhettakaan, että minun ystävistäni joku tulisi. Minä janoan rakkautta. Hän ärsyttää minua. Kurttuinen naama seuraa liikkeitäni. Alan pukea ylleni. Lähellä on, etten kaada juomaa vielä suuhunkin. Valo imeytyy minuun tehden minusta haavoittuvan. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa uusi elämä. Vai sitä, että Jouko jaksaa pitää minut pystyssä omalla tavallaan. Nousen vuoteelta. Yksin olo. Selvyys. En ole rakastanut itseäni siitä lähtien, kun peruskoulussa haukuttiin, etten ole mitään. Minusta tuntuu, että mitä enemmän Jouko minusta vaatii, sitä vähemmän hän minua rakastaa. Keitä kahvia. Joku tunne, että minun täytyisi lähteä, työntää minua eteenpäin. Jouko kiristäisi, että minä syön hänen ruokatilistään ainakin yli puolet, mikä ei ole totta. Sil- loinhan en välttämättä koskaan pääsisi eroon hänestä. Jos hän nakkaisi kaiken kerralla minuun, minä saisin tarpeekseni ja häipyisin. Mitä sitten. Jouko pieraisee patjallaan. Samalla hän on niin aikuinen, että osaa käyttää ja säädellä minua, miten huvittaa. Ensimmäinen poikaystäväni. Joku sanoisi, ettei tämä ole mitään verrattuna joihinkin Afganistanin kidutettuihin naisiin, mutta minä tunnen itseni sorretuksi. Jouko osaa hommansa. Etten minäkään ole itsestäänselvyys. Odotanko minä tästä palkkioksi rakkautta. Ei ole ketään, kehen verrata. Ja mitä voi odottaa naiselta, joka vastaa sellaiseen myöntävästi. Kerran, vain kerran, hän on sanonut tykkäävänsä minusta. Ei anteeksipyyntöä. En etenkään minä. Tahdon uskoa, että Jouko osaa rakastaa. Jouko haluaa omistaa minut, mutta hän haluaa samalla omistaa myös muut naiset. Kuin olisin nappi, josta tapahtuu aina tietty asia. Jouko vihaa rakkautta. Herään, kun Jouko kiskoo verhot tahallaan auki yläpuoleltani. Jouko haluaa naimisiin, mutta minä en. Joo. Jouko on ensimmäinen kihlattuni. Silmiä aristaa. Enkä siltikään saa tikkua ristiin asioiden hyväksi. Miehet olohuoneessa jatkavat ryypiskelyä. Enkä tiedä, kumpaa vihaan enemmän, elämääni vai Joukoa. Kuskaan hänelle pullon avattuna. Joukon kasvot ovat tavallisessa mutrussa hänen noustessaan lattialta. Minua on oksettanut sadistinen Jouko ja tappelunhaluinen elämämme jo kaksi kuukautta. Minä en enää elä itselleni. Minä tiedän sen. Vai ovatko ne yksi ja sama asia. Mihin päätyisin. Elokuun valo tulvii sisään huoneeseen. Siivoa se, Jouko komentaa unissaan. Silmät vaeltavat vainoharhaisena ympäriinsä etsien vikaa. Koska jos lähden itse, en ole aiheuttanut mitään väärää. Iso mies ja kusee alleen kuin poikanen. Minä otan sen hinnalla millä hyvänsä, oli se mitä riippuvuutta tahansa. Mikähän inttäminen siitä taas alkaisi, jos en niin tekisi. Mitä enemmän se loittonee, sitä enemmän minä sitä janoan, ja yritän kai saada nuoruudessani menetettyä hyväksyntää palvelemalla toista. Edes sen vertaa, että lähtisin Joukon luota. Kerjään Joukon rakkautta kuin orpotyttö rahaa. Jouko tuntee todellisuudessa tyydytystä siitä, että minulla ei ole muuta kuin Jouko ja hänestä riippuva rakkaus, jota janoan niin kovin. Jouko ei kiitä. Toimin kuin robotti ja pyyhin vanhalla teepaidallani oksennukset pois. Jouko on kussut patjansa, vien sen muualle haisemasta. Enkä rakasta vieläkään. No emmää enää ota, kun otin tän kaljan. Tai pelkään olla ilman Joukoa. Ja silti minä suljen silmäni totuudelta ja riipun hänessä. Pitäisikö minun itseni ensin rakastaa itseäni. Haluan olla se, joka lähtee, enkä se, jonka luota lähdetään. Elän Joukon kautta. Ja jota hän ripottaa minulle pienissä erissä niin, että en koskaan kyllästy ja lähde hänen luotaan. Ja minä otaksuin, että hän tarkoitti rakastavansa minua. Jouko on kutsunut ystäviään kylään. Minähän maksan sitä paitsi koko hänen vastikkeensa. Olen antanut sitoa pallon jalkaani ja vielä nielaissut avaimen. 59 K. Suurin uhraus itselleni olisi, että lähtisin. Olen vanki. Elän jonkun muun ja hänen tarpeidensa kautta. Keitäkin kunnollista kahvia
Rahat ovat varmaan liian vähissä enempään juomiseen. Ja vaikka kuinka tuijotan Joukon silmiin, en näe niissä mitään elämää, tai rakkautta, vaikka miten sitä haluaisin. Ja sitten taas tunnen itseni häviäjäksi. Ja ihminen kestää mitä vain, jos on pakko. Mihin asti, sitä en uskalla ajatella. Hän juo limonadia. Kuin minulla ei olisi oikeutta nauttia kahvista. Tunteeni menevät sekaisin siinä kohtaa, kun puhutaan rakkaudesta ja jostakin toisesta ihmisestä, jonka vain on oltava siinä, lähellä. Valikoin kauempana olevan kahvilan, muut ovat lähellä paikallista. Keskitän huomioni mieheen ja mietin. Onkohan se yhtä surkeaa kuin minun. En minä yritä. Pääni kolahtaa yöpöytään, patista tulee varmasti tennispallon kokoinen. Olen takertunut Joukoon. Olen saanut tarpeekseni. Kaksi naista suutelee ikkunan alla olevassa pöydässä. Apina. Hirvitys. Minun pitää aina nähdä kasvot, että ymmärrän toisen elämää ja sisimpää. Koulun rumin muija. He supisevat ja hihittävät. Sillä minä tunnen, että minulla ei ole. Minun ei kannata edes yrittää voittaa. Elän omaa tarinaani, mutta haluaisin vaihtaa satua. Miten minä enää voin päästää irti, kun palanen minusta kuuluu jollekin olemattomalle. Hän sihisee kädet kurkullani: Pysy täällä. Jouko hyppää päälleni. Istun vain paikoillani, kädet aristavalla kurkulla. Nauttia mistään. Kaikki tuntevat Joukon. Ehkä Jouko ei pilkkaisi minua, jos olisin parempi. Miehellä on pitkä pukinparta, hän pälyilee minua epäluuloisesti. Istahdan perimmäiseen nurkkapöytään ja siemaisen salaa kahvia. Meistä puutuu jokin. Sillä jos kelaan tarpeeksi, räjähdän varmasti. Ja yhtäkkiä minä haluaisin mennä ja halata häntä ja sanoa, että hänellä on vielä toivoa. Miehet keittiössä rähisevät. Sellainen, jota minä en kestäisi. len aina rakastanut kahviloita. Ja voi, kuinka tahtoisin olla tunteeton. Sillä silloin minä en tuntisi Joukoa kohtaan sitä, mitä minä itse kai luulen rakkaudeksi. J ouko paiskaa minut sängylle. Minusta on mukavaa katsella ihmisiä ja kuvitella heidän elämäänsä ja kohtaloitansa. Koko kirja on täynnä vanhoiksi menneitä fraaseja. Valikoin tiskiltä kääretortun palasen ja tilaan kupin höyryävää kahvia. Olen kyllästynyt lukemaan samat asiat kertaalleen. Suurempaa kuin se, että aamulla tuo kahvin toiselle vuoteeseen ja tietää saavansa toisen onnelliseksi. Kuinka heilläkin on pokkaa sekaantua meihin. Pitää kato viittoa. Kesken puhumisen kuulen, kuinka Anssi kysyy olohuoneessa Joukolta: Ookko sää kouluttanu akkaas. En luultavasti rakasta Joukoa. Hän odottaa ulkopuolella, yritänkö tulla ulos. Tästä miehestä en saa kuitenkaan mielikuvaa, koska hän on selin minuun. Ku ei tuo apina tajua puhekieltä. Tosin eihän minulle ole ystäviä. Vaalea mies on tilaamassa cappuccinoa tiskillä. Elämästäkään. O Katseeni harhailee aavistuksen tunkkaisessa, pienessä, tunnelmallisessa kahvilassa. Tuo mies on ryypännyt varmaan kaksikymmentä vuotta. Kaikki näkevät hänen lävitseen. Minä en kuulu heidän tarinaansa, eivätkä he minun. Minä olen se ainut sokea. Tunnen itseni nyt voittajaksi. Heillä on oma maailmansa. Luulen, että se on jotakin helvetin suurta. Alta paljastuva totuus olisi liian raaka. Mutta minun on pakko. Sehän oli musta kuin neekeri. Samalla hiiri tietää kuuluvansa loukkoon, koska loukko on tehty hiirtä varten. Blues soi hiljaisella volyymilla. Se minä olen. Hän paiskaa oven kiinni. Kelata ajatuksia. Ainakin vielä silloin, kun olin ehjä ihminen ja tykkäsin kulkea paikasta toiseen. Saisinpa olla hetken rauhassa, yksin. Mulkosilmä. Hävettää, poskiluita oikein pakottaa. Siitä on puoli vuotta, kun löin Joukoa viimeksi. Naurunremakka räjähtää ilmaan tuskana. Vuodan verta, sisältä. En kestä yläasteen jälkeen enää yhtäkään nöyryytystä. Astun sisään. Mies kääntyy ja hänen katseensa suuntaa suoraan minuun. En voi käsittää itsekään häpeää, joka valaa minut lattiaan kiinni miesten höröttäessä olohuoneessa. Ja Jouko on se kissa. Kävelen eri kautta keskustaan. Valaistus on kohdallaan, se hohtaa kultaisen kellertävää leimua tilaan ja saa paikan näyttämään kodikkaalta, juuri sellaiselta, missä on mielellään. Pidä itse, rumilus. Onko heidän elämänsä parempi kuin minun. Ja sekin traditio jäi jo vuosi sitten. Tai juusto. Enkä raaski ottaa lappuja silmiltäni. Mietin hänen elämäänsä. Turpa kiinni nyt, minä sanon. Meillä ei ole sitä, vaikka kuinka yritämme kantaa kahvia sänkyyn. Älä tule ulos, helvetin horo! Jouko hyppää sängyltä. Hänellä on jumalattoman siniset ja häm-. Kai minun on kuitenkin täytynyt joskus rakastaa Joukoa, kun tähän asti on kerran päästy. En vielä tiedä, kumpi. En tiedä, mitä teen tässä. Opin olemaan näyttämättä, että minullakin on niitä, joita ne sanovat tunteiksi. Kerrankin osaan sanoa sen, mitä haluan. Kun kuulen, että miehet ovat häipyneet talosta paikalliseen, alan miettiä, josko kävisin tapaamassa ystävääni. Mitä he tekevät työkseen, onko vaimoa, lapsia. Vanha mies istuu nurkassa juopuneena. Mitä se rakkaus on. Ja minä kostan sen Joukolle. 60 Läimäisen häntä taas kasvoille joskus. Jouko ilkkuu minulle jotakin ovensuusta. Ovi on sellainen, josta kuuluu ääni, kun astelee sisään. Olen kuin loukkoon jäänyt hiiri, joka havittelee juustoa, jota ei koskaan tule saamaan
Se paistaa tuon miehen katseesta, totuus. Miehes luo. Tunnen yhtäkkistä kuunvaloa sisimmässäni. Hän seisoo hetken paikallaan. Niin voimakkaana kuin aurinko nousisi sydämeeni ja helottaisi sieluni taivaanrannan punaiseksi. Mies istahtaa ja tarkastelee minua. Ja sellainen, joka sopii hetkeen. En saa silmiäni irti hänen silmistään. Kun pääsen pihalle, tajuan, että Jouko seisoo pihassa Anssin ja Tuomon seurassa. Haluan vaalia uskollisuutta loppuun asti, vaikka oman typeryyteni kustannuksella. Ja yhtäkkiä haluaisin vastata katseeseen koko tahdonvoimastani. En voi tehdä tätä. Onkohan mies todellisuudessa joku yksinäinen erakko, joka kaipaa epätoivoisesti edes hetken juttuseuraa. On fantastista tietää, että maailmassa on vielä aitoja hymyjä. nähdään vaan, sanon verkkaisesti ja luon mieheen vielä viimeisen arvoituksellisen silmäyksen, ennen kuin lähden pois kahvilasta. Nyt mentiin kotiin, Jouko kihisee hampaittensa välistä kuin suivaantunut tiikeri. Yritän livahtaa takaa pakoon, mutta hän huomaa minut tiellä matkalla kotiin. Joukon silmissä, kädessä ja sisällä asuu jää. Yleensä käyn niin rankkoja keskusteluja itseni kanssa, että on hyvä välillä hengähtää. Mutta nyt minä hymyilen sydämestä asti, eikä hymyä pysäytä mikään. Ääni kuulostaa koomiselta. Joo... Miks sää oot sen kanssa. Katson, katson vain. Mies katsoo minua hetken, kuin miettien. Se joku imisi minut kuiviin, enkä enää olisi minä, vaan toisen tekemä luomus. Ehkä juju on siinä. Kristianilla on lämmin ja ystävällinen käsi. Kanavia ei saa vaihtaa. Niin. Kai minä voin hetken hänelle suoda. Hän hämmentää cappuccinoaan ja miettii. Nähdään. Alkaa pelottaa. Se ei maksa mitään. Toivottavasti hän osaa kysyä oikeat kysymykset. Ja koska en keksi, en vastaa mitään. Itse en muista, miltä tuntuu kunnolla hymyillä. Minä mietin myös. Järkevää ainakaan. Yksinkertaisia kysymyksiä, ei liikaa puhetta, kaksi tuntematonta ihmistä. Hän alkaa tulla minua kohti. Siihen en keksi vastausta. Eikö sun poikaystävä tullut. Se ei kuulu Joukon ohjelmaan. Väistän katseen. Joukon silmät säkenöivät, palavat, tummuvat. Istun siinä hymyilemässä tuntemattomalle ihmiselle. Samalla niissä on jotakin haikeaa kuin muistot olisivat täyttäneet koko miehen sielun. Mun pitää mennä. Tuija! Käännyn kuin kuolemaan tuomittuna. Silti ne ovat kuin tuhat vuotta eläneen vanhuksen kasvot. Ja ehkä se johtuu siitä, että Kristian oli niin erilainen kuin Jouko koskaan. Hän tutkii minua, ja hän näkee suoraa lävitseni. Koko keskustelu on jotenkin absurdi. Haluan nähdä katseessa luottamusta. Heti, kun pääsemme asunnon ulko-oven taakse, Jouko riuhtaisee minut väkivalloin sisälle ja paiskaa eteisen seinää vasten niin, että selkääni sattuu. Yhtäkkiä tunnen olevani kotona. Mukava tunne pysyy sisälläni koko kotimatkan. Mutta kuten sanotaan, onnella on useasti yhtä lyhyt loppu kuin alkukin. Kuin uppoaisin hetkeksi miehen sisään katsomaan, mitä minä voin siellä nähdä, nähdä jotakin erilaista. Rykäisen. Niistä hehkuu koettu nuoruus, eletty maailma ja paikalleen asettumisen jämäkkyys. Minua en aina pelottanut se, että joku näkee suoraan minun lävitseni. Se on vain enää suupielien väkisin vääntämistä ylöspäin. Samassa tajuan, että tuijotan lumoutuneena takaisin, häpeämättä, pihtaamatta kerrankin itseäni. Muutakin, paljon muutakin. Kristian sanoo ja silloin huomaan toiveikkaan sävyn äänessä. On lohduttava tietää, että maailmassa on vielä totuuksia. Miks sää oot yksin. Uppoudun kahvimukiini. Joukon käsi on aina jääkylmä. Hän seisahtuu. Mistä sää tiedät. Kerrankin piti soittaa poliisit paikalle kattomaan. Tai joku haastattelija joka kiertää kahviloissa. Olisin samanlainen kuin Jouko ja sitä en halua. Pälyilen miestä ja nyökkään hiljaa. Olen tehnyt väärin. Itse asiassa mies on herkän oloinen, sinisilmäinen, suloinen mies, joka varmasti saisi naisen itselleen helposti. Älähdän kivusta, mutta Jouko pakottaa minut katsomaan itseään silmiin. 61 O. Ja minä tykkään siitä. En ole pitkään aikaan nähnyt niin tuntevia ja eloisia silmiä. Kätellään nyt sitten, mies hymyilee. minä ihmettelen. Olenkohan tulossa hulluksi. mästyttävän rehelliset silmät, jotka tuikkivat elämää. Huomaan Kristianin katsovan minua sivusilmällä pöydän yli, pitkään ja hartaasti. En tiedä, johtuuko se kahvilasta, kahvista vai Kristianista. Otin omaa lomaa vankilastani. mies kysyy hennosti. Olenko minä ajanut itseni Joukoon, vai Joukoko minut ajoi tähän. Minua alkaa äkkiä hymyilyttää. Ei olis kannattanut. Ei mulle mikä tahansa Madonna kelpaa, hän hymyilee arvoituksellisesti. Mies esittelee itsensä Kristianiksi. Olen Joukon kanssa. Väärä kysymys. Hän istahtaa alas ja kysyy vasta sitten: Saako istua. Hän on pitkä ja kasvoissa on jotakin poikamaista. Kerrankin kaikki on niin yksinkertaista. Hymyilen lisää. uto mukava, tunne valtaa minut, vaikka en edes tunne koko miestä. Mää oon nähnyt, kun se lyö sua kadulla
lostaa irvokkaalta korviini, inhottaa. Kaikki näkevät hänen lävit- tava, Löydämmekö vih- seen. Varsinkaan ei osaa kuin ottaa. Vaikka aina löydän Joukon puhumasta oudoista paikoista puhelimeen, varastosta ja pihoilta, ja 62 vaikka näen hänen lopettavan pu- syttävä. Lorina kuu- jälkeeni. hölmistyin. Se Jälkimmäinen ainoastaan olisi toton Tuija. Kristian näkyy nojailevan ovelle. Halusin vaan rauhoittua. Sakään. Nyt on liian myöhäistä. En koskaan ollut. Ehkä se kuuluu olla niin. Se sattuu enem- tu. Enkä raaski ottaa lappu- jaa jalkaan ja karja silmiltäni. En edes Joukon. Jokin minua sitten. Emme ole yksi yhdessä, vaan olen äkkiä valovuosien ääsen hengästyneenä kahvilan päässä Joukosta. Odotan JouNyt, kun luotan Joukoon, en enää kon tulevan viereeni. Tulitko tänne piiloon. Nyt olen tyydyttänyt Joukon. hän hyHän tekee sitä. hän tinkaa raivoissaan. kea. Ketä siellä oli. Kun- si. Hän ei kysele enempää. Kai sää nyt sen ymmärrät. Sanat räjähtävät ilmaan. halataan, rakastetaan ja puristutaan Jouko ei jaksanut odottaa, vaan haki toisiin niin, että mitään ei enää puulohtunsa muualta. Se olisi se viimeinen etappi, un Jouko nukahtaa session jälmistä ei voisi enää perääntyä. kaan. En mää tee niin, hän sanoo huulet lurpaten. Ei Joukoa. Se, mitä teemme, ei tä, että Jouko hyökkää jostakin nurole mitään rakastelua. Kuin sillä ei olisi oikeasti väliä, mitä vastaan. Tämä on oma pieni luotta- novan, ettei voi elää ilman sinua. Minä olen se ainut so- kävellä. Ketä sää oikeen panet. Mää en oo niitä naisia. män kuin se, että hän ei rakasta miOlin väärässä. Ainakeen tyytyväisenä, alan tehdä kin tuntuu siltä. Jouko tään niin lähelle itseäni. Odotan. Se on rakastelua, Mutta Jouko ei vilkaisekaan minua jos mää sen joskus teen. ta. Kipu viiltää käytetty. Koputan häntä olkapäälle. Minut on paiskattu nurkminua. Enhän minä osaa Enhän ole ollut koskaan miehen selittää, että rakastelun jälkeen vain kanssa. meisen kerran. salaa lähtöä. En mää menny tapaamaan ketään. Kunhan minua ei syytetä helunsa, kun astun esiin, uskon vii- mistään. Ketä sää menit tapaamaan sinne. Kohti kahvilaa. Mutta kysymys jää pyörimään ilmaan, peittää meidät alleen ja painaa alaspäin. Ohimenevänä heittona. Sitten hän istahtaa tietokoneelleen. Nyt minä tiedän, että minä en ole se ainoa oikea. ovelle. En saanut rakkautta nua. ohi mennessään. Kuiskaavan tämän jälkeen luota koskaan kehen- korvaani hiljaa: rakastan sinua. Ja minä uskon. Hän laskee ken sen, mitä olen kaivannut. Tiedän jo, minne me Tehdään se. En tajua, että kipu Hiivin peläten siiei ole Joukon elin, vaan itse Jouko. Minua on pelottanut päästää ke- antamalla itsestäni osan pois. Toisin kuin eräät, sanon kerrankin suoraan. kuuhuoneen sängylle. Pistän kengät hildoinkin toisemme kaiken keskellä. mus-pelini. Viestittää naisille. Mutta olenJoko se tuntuu Kaikki tuntevat Joukon. Joukoa. Minä en osaa magneetti vetäisi minua kohti kahvisanoa ei. Viimeisen kerran. Vilkaisen vielä kerran Jouko nostaa housunsa. Jouko ei tee kan takaa eteeni. kin kauko-ohjatsiltä, että olemme osaankin yksi ja yhdessä. Tulin ulos juotuani kahvin. han vain olen rakastettava ja hyväk- K P. Menehousunsa, minun housuni ja työntyy tetyn elämän. Minä olen maailman suurin valehtelija. Kuin peitto laskettaisiin katon päälle, kesäaurinkokin menisi pilveen ja huoneistoon leviäisi hämärä. myilee aivan kuin olisi tiennyt miMutta en halua tietää. Kahvilassa. Missä. kaan sivuovesta. Jouko alkaa pussata minua, halaa lujaa. Ehkä hän viimein rakastaa laa. Sillä nyt se on sanottu ääneen nyt se on totista totta. En minä muutoin tahtoisi edes ajatella niitä ja tuhota kuvitelmiani ikuisesta rakkaudesta. Vaikka kuulen juttuPistän tarkoituksella makuulle maja kylällä, uskon viimeisen kerran. Nappulalla on nimi. Tämän jälkeen hän ra- minussa käskee mennä sen ihmisen luokse. Olenko minä jollain tavalla irtaantumassa Joukosta. Kristianin silmistä näin kaikastaa minua varmasti. Mitä nun ennen pitkää saapuvan. Jouko kiehnää rajusti minua vasten nen ja ketä hakemaan. Sen jälkeen ja olemme olleet vuoden yhdessä. Tavallaan. Vaikka sanoisin, että käyn vierailuilla Pekan, Ollin, Kyöstin, Jorman ja Yrjön luona, niin tulos olisi sama kuin silloin, kun kerron totuuden. En minä muutoin haluaisi nyt lähteä. Minua on minuun seinää vasten. siitä rakastelua. En minä muutoin näitä asioita laukoisi ääneen. Kuvitella, rakastuneet tekevät niin. Se on kuin hetki elokuvasta. Ja sää olitkin sitten siinä. En minä muutoin olisi lyönyt häntä. Hän kävelee vessaan tarpeilleen. Ja nyt minulla on oikeus. Ja sitä paitsi. Hän tieitsestäni, kunhan vain kelpaan. Hän heittää kysymyksen ilmaan mitättömänä toteamuksena. Miksi minä miellytän häntä uskottelemalla, että hän on minun ainoa oikeani. On kuin joku eteisen seinää vasten
Nousen pystyyn vessanpytyltä. Yksi reikä, kolmas reikä... Jos Jumala on olemassa, miksi se ei auta mua. Enää koskaan ei tarvitse kärsiä ja olla toisten tallottavissa, riippua toisessa kuin paperi rullasta, vaan olisin vapaa kaikista kahleista. Mutta minä olen jo siellä, missä kipu ei enää elä. Mikä lie hullu, ajattelen. Olen kuin pakastimeen pilaantunut jauhelihapihvi. Ja nyt minulla on viimeinen mahdollisuus toteuttaa se. Vuosi vuoden perään olen miettinyt ja puntaroinut tätä. ämärää. En vain jaksa avata suutani. Saatana, missä tuli käytyä. Viimeinen käyttöpäiväni on mennyt ohi. Se valo hehkuu Kristianin kasvoilla. Koska silloin hänellä on sekä äiti, että isä, eikä rikkonainen yhdistelmä, johon mää kuulun. Mikä kusipää, minä ajattelen, mutta en sano ääneen. Onko tää sun kantapaikka. Sarjassa minäkin voisin herätä henkiin. Toista. ...vasta sen jälkeen, kun mää näin sut. Pikkuhiljaa mahassani kuplii ja silmissä alkaa heittää. En koe olevani yhtään hyvä mihinkään. Kristian ehdottaa hetken päästä. Juuri silloin, kun tasapainoni horjuu ja kaadun, Jouko tulee saksien avulla sisään. Mää en sulle sitä iloo anna. En vastaa mitään. Vessan lääkekaapissa on ihan tarpeeksi lääkkeitä tappamaan vaikka hevosen. Se saa hiljaiseksi. Kristian tuntuu ymmärtävän tilanteen. Ovi alkaa antaa pikkuhiljaa periksi. Että kaikki kääntyy aina parhain päin vaikka mitä tapahtuisi. Minulla oli naisystävä, mutta hän lähti toisen matkaan ja vei myös lapsemme. Minä tuijotan pöytää. Etenkään toisille ihmisille. Hän ymmärtää. kysyn, ja ääneni sortuu. Saati sitten itseään. Sitten tajuan, että se on se mies, Kristian, juuri hän, kahvilasta. Hulluja ei saa tuijottaa. ouko nukkuu, kun avaan oven. Mä tapan ite itteni! Nyt on tultu tähän. Nyt on tultu siihen, että viimeinkin saattaisin menettää kallisarvoisen henkikultani. Varon katsomasta häntä silmiin. Kuulen Joukon äänen, ja se saa sata salamaa särkymään sisälläni. Istumme pöytään. Istahdan psykiatrisen sairaalan kolkon olohuoneen nurkkaukseen perimmäiseen sohvan nurkkaan. haluan saman tien tietää armottomasti sivuuttaen Kristianin aiemmat sanat. Enää en peräänny. Olenko yhteiskuntakelpoinen vai pakkohoidon tarpeessa. Minä en tiedä. Joukon kasvot vääristyvät edessäni, mutta voi, ne eivät enää voi tavoittaa minua. Ei kukaan ole sanonut. Leijailen hämärässä, pilvilinnojen päällä. Lukitsen vessan oven. Kipristyn sisältä mytyksi, jota on mahdoton avata. Ymmärränkö sitä itsekään. Ovi auki tai mää tapan sut! Silloin teen sen viimeisen ratkaisun. Minut pitäisi nakata roskiin. Uskoks sää Jumalaan. Itse en osaa siihen vastata. 3 63. Jouko alkaa paiskoa itseään ovea vasten. Ahdistun. Se, mikä sisässäni myllertää, on kovin rikkinäistä. Käperryn sohvan nurkkaan. Pelataanko korttia. En tiijä. Yhtäkkiä minua itkettää enemmän kuin koskaan. Mää oon hoitaja ammatiltani. Pelkkä hiljaisuus riittää. Avaa nyt ovi, lumppu! En. J Uskallat sää mua pettääkin, niin mikset avata yhtä vessan ovea. Elokuun hämäryys on laskeutunut ikkunoihin, mutta olemme kahvilan valossa. Kristian katsoo minua. Valoja. Pumpuli ottaa minut hukutukseensa ja syleilee minut ikiuneen. Mikä sut oikein tänne toi. Hän jättää minut rauhaan. Hän toteaa: Jos ei se osaa. Onneksi. Kristi- H an kysyy hämmästyneenä. Pimeää. Kävelen vessaan tarpeilleni, kahvilassa juotu limonadi teki tehtävänsä. Huokaisen helpotuksesta. Hän ei anna minun tavata lasta. Ja oikeuden mukaan lapsella on parempi siinä perheessä. Joskus sitä on vaan voimaton muuttamaan mitään. Ei tarvitse elää Joukon kanssa, kun ei enää haluaisi, mutta jokin toinen minä niin pakottaa. Kristianin vuodatuksesta tulee mieleen: mikä minun on. Jotenkin en tohdi kieltäytyä. Koko elämä vilisee silmieni edessä. Kristian alkaa kertoa omista asioistaan samalla, kun pelaamme. Viereeni istahtaa nuori mies. Kunpa kaikki olisi kuin tv-sarjoissa. Minä itse uskon. Mää tiesin, että sää tuut takaisin. Jos se odottaa, että sää itse teet asioille jotain. Tulee se sama puristava tunne, jolta ei pääse pakoon. Telkkarissa pyörii saippuasarja, joku Kauniit ja Rohkeat. Jouko rynkyttää ovea. Olenko sairas vai terve. Moi. Siinä mielessä hän on erilainen kuin muut hoitajat, jotka yrittävät vain saada selville, mikä minun on. Kristian katsoo minua hetken. Vaikka joku kuolee, se herää kuitenkin lopulta henkiin. tiedustelen. Kristian tuijottaa, kun en vastaa mitään. Nämä hetket ovat arvokkaita. Riippuu mielentilasta. Ehkä se on eräs niistä harvoista hetkistä, joina ei kuulu sanoa mitään. Kauhon pillereitä hädissäni suuhuni ja imaisen hanasta vettä menojuomaksi. Miksi se ei auta mua valitsemaan oikein. Itse asiassa..., Kristian aloittaa ja vilkaisee mua. Kristian ikkunasta ulos. Samaa vois kysyy sulta. Ja en usko. Hän havahtuu, mutta ei herää
Ei edes vieressä oloa. Läheisriippuvaisen täytyy opetella sanomaan ei. Sinulla on oikeus oikeaan, pyyteettömään rakkauteen, hoitaja selittää. Enkä minä jaksa muutakaan. Tajuan sillä sekunnilla, kun numero häviää kännykästäni, etten minä ole häntä koskaan rakastanutkaan. Olen riippuvainen tuosta miehestä. Eikö Kimmo ollut lääkärinä huomannut, että tytössä oli jotain pahasti vialla? Numero 2 ilmestyy 10.2. Tilaa! * sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi * puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä 84 6. Se olisi askel numero yksi. IRTI REVITTY SOILE JOKIRANTA A Eilisen sirpaleet LEHTIPISTEISTÄ Tosi-tv -sarjan kuvaukset yksityisellä lääkäriasemalla sekoitta sekoittavat monen elämän. Ymmärrän Kristianin olevan ainutlaatuinen ihminen, jota kukaan muu ei voi korvata ja minun itseni olevan korvaamaton yksilö, jolle ei ole vertaista. Sarjassa kuvaussihteerinä toimiva Nelli huomaa ihastuvansa aseman johtavaan lääkäriin, Kimmoon, vaikka tällä näyttääkin olevan jotain meneillään aivan toisen naisen kanssa. En ymmärrä. Riippuvuus taas särkee sinut itsesi, tavalla tai toisella. Juontaisiko tämä koulukiusaamisesta nuoruudessa. Ja se on peruuttamatonta sillä minäkin ansaitsen rakkauden. Hän toistaa sanomansa ja alkaa selittää, miten minun tulee ensin myöntää asia itselleni. Minäkin saan olla vihainen ja osoittaa vihani. Siinä on Jouko. Mitä minä tekisin. Olen juuri vuodattanut hänelle tunteeni, kokemukseni ja ajatukseni elämästä, ja hän sanoo noin. Aito rakkaus ei nimittäin vaadi mitään. Kun Nelli saa eräänä päivänä hoidettavakseen Kimmon pienen tyttären, valtaa epäilys Nellin mielen. Anna hänen mennä, jos niin on parempi. Minäkin saan olla oma itseni. Pian olenkin tilanteessa, että ihmiset käyttävät minua hyväksi enkä tajuakaan, miten se tapahtuu. Minä miellytin Joukoa, koska uskoin saavuttavani sillä jotakin. Kuka tietää. Sanon, etten voi riippua hänessä ja antaa ymmärtää, että rakastan häntä: antaa ymmärtää jotakin, mitä en todella tunne. Anna itsesi mennä ja elää toisenlaista elämää. Ei vain pelkästään huomatuksi tulemisen kipeyttä ja hellyydenkipeyttä joltain, oli se kuka tahansa, kunhan on S vain vierellä. Aitoa rakkautta ei voi miljoona kilometriäkään särkeä. Ja mitä minä teen. Opi päästämään irti. En kestä olla yksin omien ajatusteni ja olojeni kanssa, en kestä, että minut hyljätään. Pian menetän uskoni ja mahdollisuuteni aitoon rakkauteen. Ei minun tarvitse miellyttää toisia siinä uskossa, että saan siten kaipaamani rakkauden. oitan Joukolle ja sanon, etten voi jatkaa näin. Edes itselleni. Minä luovutan. Oloni on orpo. Mitä. Minä en tiedä vastausta. Haluan, että joku on vierelläni antamassa jotakin, mitä en ole edes häneltä saanut. Lämpöinen tunne sydämen päällä, kaipuu, tykytykset ja hellyyden tunteet häntä kohtaan. Elämästäni tuntuu puuttuvan jotakin, kun Jouko ei ole vierelläni täällä sairaalassa, ja toisaalta siinä on sellaista, mitä en elämääni haluaisi. Askel numero yksi on tehty. Pistoksia mahassa. Minä olen vain etsinyt hänestä itseäni, tavalla tai toisella. Kristianin kanssa kaikki on erilaista, huomaan, kun katson hänen säkenöiviin silmiinsä. Ei rakkaus vaadi palveluksia ja sitä, ettei ihmisellä ole omaa tahtoa tai omia mielipiteitä. Tuijotan hetken lääkäriäni. -L äheisriippuvuus. Kysymys, jonka lääkäri esittää, kuuluu: miksi sinä olet Joukon kanssa, jos et rakasta häntä
Joillakin oli puvuntakki, ja eräillä jopa puku päällä. Kylän miehet olivat kuitenkin päättäneet testata, kuinka tosissaan Arvo suhtautuisi Rauhalle antamaansa raittiuslupaukseen. Rakastunut esiintyi raittiina kaverit käräyttivät K ainuun rajapitäjissä oli tapana juhlia juhannusta oikein joukolla jopa perhekunnittain. Eli oli pus66 sihousut, saappaat ja pusero. Eihän se päällepäin näkynyt, siksi kai tuo ihmisarvokin oli vähäinen. He nousivat linja-autoon Katerman kylästä, joka oli vain 15 kilometrin päässä kir- Arvo oli kovasti innoissaan kihlautumisestaan kauniin Rauhan kanssa. Villapaitakin oli monelta jo poissa, ja tilalla oli vanha kulunut kauluspaita nuhruisine solmioineen. Juomat olivat kuitenkin tavanomaisia ja pysyttelivät vanhoissa perinteissä. Niin mistäpä, kun kaupunkiinkin oli toistasataa kilometriä. Kun he nousivat linjaautoon, paikalliset ehättivät varoittamaan ratsiasta, joita poliisit tavanomaisesti pitivät näin aattona. Eikä niitä sielläkään liiemmin ollut. Tulihan noille sivukylille matkaa kymmeniä kilometrejä. Kasvoiltaan hän oli siropiirteinen eli nättinaamainen, kuten nämä paikalliset häntä arvostelivat. Se kieli jostain paremmasta. Arvo otti nämä vakuuttelut tosissaan, siksi hän jäi kyydistä muutamaa kilo-. Paavo oli laiha ja surkastunut, köyhissä oloissa kasvanut, mutta sisukas ja sitkeä hän oli. Se kohotti tunnelmaa, ja moni nainen pukeutuikin kesäisiin leninkeihin, varsinkin nämä kirkonkyläläiset. Pohjanmaaltakin oli Kainuun korpiin kulkeutunut joukko metsätyömiehiä, ja oli niitä siunaantunut tänne Kuhmoonkin ainakin kaksi. Väki kokoontui kirkonkyliin tai joihinkin muihin sopiviin paikkoihin eväiden kanssa. aavo ja Arvo olivat lähteneet juhannuksen viettoon muiden savottalaisten mukana. Pontikkaahan täällä oli keitetty vuosisatoja, ja siihen oli nytkin paneuduttu pitkin kevättä. Se oli lyhyt matka täkäläisittäin ajatellen. Tosin nyt vuonna 1945 elettiin vielä köyhää ja puutteellista aikaa, olihan sota päättynyt vasta edellisenä vuonna, ja kaikesta oli pulaa, siksi nuo eväät olivat hyvin niukkoja. Ilmojensa puolesta juhannus oli aurinkoinen ja lämmin. Ne hän oli hankkinut Kajaanista, sillä hänellä oli viinakortti. Paavokin oli hänen kaverinsa ja saman kylän poikia, mutta Paavo oli vaisu tuon Arvon rinnalla. Miehet pukeutuivat kuten ennenkin noihin tavanomaisiin vaatteisiin niin kesät niin talvetkin. Siitä joku sanoikin puolustuksekseen: Mistä minä olisin kesäkamppeita saanut, ku niitä ei oo kaupassakaan. Oli Arvo-niminen pienviljelijän poika, joka etsi onneaan metsätöiden kautta. Heillä oli edelleen talvisia varusteita, kuten monokenkiä ja villasukkia sekä talvitakkeja. Pientä vaihtelua tämä kevät kyllä toi, sillä karvalakki oli jätetty kotiin ja vaihdettu lippalakkiin tai hattuun. Arvo oli ollut sodassakin mukana, hän oli 23-vuotias, sellainen mustatukkainen, leveäharteinen jurrikka, jota oli aluksi luultu mustalaiseksi. Arvolla oli mukanaan neljä pulloa Pöytäviinaa. Sivukylien asukkaat tulivat tiettömienkin taipaleitten takaa tienvarsille pitkospuita ja polkuja pitkin. Riittäisi, kun Arvo pysyisi selvänä juhannuksen. P konkylästä
Hyvä, kun pääsin noista eroon. Arvaa sen, että tässä on tavaraa myynnissä muillekin. Arvo kiroili: Voi helevetti. Hetken käveltyään he huomasivat, että linja-auto oli pysäytetty tielle, ja kaikki matkustajat oli ajettu ulos. ku mikäki... Heti metsäyhtiön saunalle tultuaan Arvo myi kolme pulloaan hyvään hintaan ja oli tyytyväinen. Nyt on paita märkänä ja saappaat kurassa ja pölyssä. On se kuulemma sellainen outo... Pois ne olis ottannu kaikki pullot. Arvo kiersi kaukaa tuon paikan ja noitui itsekseen: Nyt ne nuohoaa kaikki paikat. Paavokin jäi pois samalla pysäkillä ihan vain seuran vuoksi. Niin paljon kuin minä jynssäsin niitä eilen. Saa nähdä, ottaako se edes sitäkään. Yhden pullon jätin kaiken varalle. He jatkoivat matkaa metsiä myöten ja sotkivat vaatteensa maantien pölyyn ja kuraan. Arvolla oli sotilassaappaat, joita myytiin savotoilla. Hänellä oli kyllä ollut oikeat riukuvarsisaappaatkin, mutta ne olivat poissa käytöstä. Onhan sitä tarjottava appiukollekki ryyppy. Se tarkoitti perusteellista tarkastusta. Siksi täytyi olla näissä sotilassaappaissa. Oli se silti onni, etten jäänny autoon. Arvolla oli aivan erityinen juhla tu67. Eivät ne uudet olleet, mutta menettelivät näissä olosuhteissa. metriä ennen kirkonkylää. Eihän ne usko, että minä itse juon ne kaikki
Juottakaa Arvo. Hän jo leikitteli ajatuksissaan vaikka mitä, ja Rauha oli niissä suunnitelmissa vahvasti mukana. auna, jonne he olivat saapuneet, oli yhtiön omistama ja uusi. Arvo oli kaikkien keskustelujen keskipisteenä, sitä Paavo hiljakseen ihmetteli. Sitä pysyy nuorena, kun ei oo poikuuttans menettäny. Arvo oli lähtenyt savotalta toisten miesten mukana hiihtäen sinne Saunajärven kylään. Kahdeksantoista se jo on, on vain niin nuoren näköinen. Se on sanonutkin, että Arvo on saatava kiinni itse teosta. Niin oli Rauhakin tullut kotoaan hiihtäen hääta- loon. Oikeastaan Arvo halusi sanoa, että onhan niitä rumiakin tyttöjä. Monet naisetkin käyttivät tarjoilua hyväkseen, joten tunnelma oli kohoamassa. Kiitos, mutta ei se nyt käy. Paavon ja Arvon tullessa saunalle Arvolle tarjottiin ryyppyjä. Sisälle asti ei Rauha sentään voinut Arvoa viedä. Tytöistähän näissä riidoissa useimmiten oli kysymys, ja Arvo komeana miehenä herätti kateutta. Siellä oli jo joukko humalaisia rehvastelemassa, muuten oli hiljaista. Mutta asia oli jo vuotanut Rauhan kotiväen kautta, joten se oli jo monien tiedossa. Paavo oli hyvin perillä tuosta asiasta, sillä Arvo oli puhunut yhtenään tästä Rauhasta ja oli näyttänyt hänen kuvaansakin. Arvo varoitti moneen kertaan, ettei tästä kihlauksesta saa puhua kenellekään. Se oli kiusallista kuulla, varsinkin, kun sen lausui työkaveri, mutta Paavo tunsi jo Arvon, joka mielellään pilkkasi häntä silloin, kun oli muita parempia lähellä. Siitä se johtuu, vai mitä Paavo. Paavo aavisti sen ja mökötti entistä enemmän. Estäkää se. Hän kieltäytyi topakasti. Kaikkialla jo tiedettiin Arvon kihlajaisista, sillä sana oli kulkenut suusta suuhun. Sen isä on kaiken takana. Arvo tanssi monen monta tanssia vain Rauhan kanssa. Arvo huomasi sen ja yritti keventää tilannetta: Älä välitä. Hiihtivät toisiaan vastaan ja viivähtivät Arvon tekemällä laavulla pitkään. Siinäpä sekin tullee testattua. Onhan niitä kaikenlaisia ja näkösiäkin, voit valita. Koko muu hääväki oli pienessä hiprakassa. Seurustelu. Kakara se silti on kokemuksiltaan. Rauha hyväksyi sen ilomielin. Paavo vetäytyi kuoreensa ja meni pihalle istumaan. Rauha oli kaunis kuvassakin, vaikka hänellä oli siinä tiukka nuttura ja muutenkin vanhanaikaiset vaatteet yllään. Tanssin alkaessa olivat monet miehistä jo maistissa, mutta Rauhan oli hyväksyttävä heidät sellaisinaan. Paavo jätti Arvon saunalle ja läh68 S ti kirkonkylän raitille. Arvo mainosti raittiuttaan, ja kyllä Rauha uskoi sen mielellään, ja antoihan tämä tilaisuus siitä hyvän näytteen. Niin he tutustuivat, ja Arvo saatteli Rauhan aivan hänen kotipihaansa saakka. Siitä hän sanoikin: Vanhemmat ovat niin vanhakantaisia, ettei se millään käy. Hän nimitti Rauhaa omaksi metsäkukakseen ihan ääneen Rauhalle itselleenkin. Hääväki katsoi heitä ihmetellen ja joku ilmaisikin tuntemuksensa: Siinä olisi komea pari. Ja niinhän siinä olikin. Kaunis hän oli, ja kyllä Arvokin sen myönsi, vaikka hänen naisihanteensa siihen saakka oli ollut vaaleaverinen suomalainen elokuvatähti, mutta äkkiä kaikki muuttui. Arvo jopa hempeili, mikä oli hänestä aikamiehelle aivan sopimatonta. Minusta se on hyvää... M iesten puheen juonsivat siitä, Arvo oli ihastunut kihlattuunsa erään metsätyömiehen häissä ja oli esiintynyt raittiina koko illan. Rauha ihmetteli sitä, että häissä oli sentään yksi raitis mies. Rauha on aina sanonut, ettei hän huoli juoppoa miestä rinnalleen. Saunalle palattuaan Paavo huomasi, että sinne tuli taas uusia miehiä. Rauha oli pienehkö, tummatukkainen ja lähes kaksikymppinen nainen, jolla ei vielä ollut mitään kokemusta seurustelusta miesten kanssa. Arvo oli arkuuttaan pysynyt raittiina näiden outojen miesten parissa. Kuin ohimennen tarjottiin pulloistakin. Hän pelkäsi paikallisten miesten alkavan haastaa riitaa hänen, vieraan miehen, kanssa. En minä tuolle pojalle tarjoa, mies sanoi Paavoa tarkoittaen. Hänellekin oli matkaa kertynyt kymmenisen kilometriä, vaikka samassa kylässä asuikin. Silloin Arvo otti puheeksi tuon pojan iän ja nauroi puhuessaan: Ei tuo Paavo niin nuori ole. Arvo vain teeskentelee niin raitista ja narraa tuota viatonta tyttöä. Hän ajatteli syödä hiukan näkkileipää, sillä muuta evästä hänellä ei ollutkaan. Joku sanoikin siihen: Olisit nyt ottanut näin juhlan kunniaksi. He jatkoivat seurusteluaan talvisissa olosuhteissa. Arvo rakastui. Kyllä sinä kerkiät ja varmaan löydät jonkun tytön. Saunalle tuli uusia miehiä, melko tuntemattomia Arvollekin, mutta he kaikki tervehtivät Arvoa oikein kädestä pitäen ja kyselivät kuulumisia. Yhtiö oli luvannut sen työmiestensä käyttöön näin juhannuksena. Maistapas tätä kolmesti kirkastettua pontikkaa ja sano sinäkin mielipittees siitä. lossa, sillä hän oli menossa kihloihin erään Rauha-nimisen tytön kanssa. He täyttivät kaikki istumapaikat ja haisivat viinalle, siksi Paavo taas meni pihalle. He kuulivat sen ja hymyilivät mielihyvästä. Tähän täytyi liittyä jotain. Sitten tuli Arvo ja vaikutti selvältä, se oli mieluisa yllätys, sillä kiljua oli tarjolla vapaasti eteisen nurkassa olevassa saavissa. Eiväthän miehet savotoilla pitäneet mitään läheistä suhdetta toisiinsa. Tunnin verran hän viipyi retkellään, sitten alkoi nälkä vaivata. Tuli taas sanottua pikkasen liikaa, mutta niinhän asia kuitenkin on
Nyt se tuntui joutavanpäiväiseltä ja lapselliselta, aikaihmisiähän sitä jo oltiin, mutta sai sitä silti olla varovainen. rvo herkesi muistoistaan ta- siinä mitään. malaa. apuun. Hän kiirehti saunapadan luo Heti hän päätti korjata tuon puut- ja koukkasi kauhalla vettä, siihenkin teen ja tarjosi huikat. roin. Välillä he vilkai- ni paskaa puhumaan. Silloin minäkin suutuin ihan On semmoiset senssit, ettei se käy. Sekin tie- voa pirullisesti. kähti rinnuksille. Mutta mitä minä näenkään, eikös Nyt oli saatava nopeasti vettä, siinä ole ite sulhasmies. Kyl- nisi samaan sänkyyn Rauhan kanslä me jotain tiedetään Arvon aikeis- sa. Se nyt oli vain mennyt siihen, oli tullut juopottelua tutussa seurassa. Hän asettui nyt Katerman kylään, ja Rauha jäi omaansa. Voi, miten iloinen minä olen sinun kirjeestäsi. tosissani ja sanoin sille päin naamaa, Toiset miehet olivat kuulolla ja pu- etten minä nyt tule omalle veljellehuivat keskenään. Sehän olis ihan ka- kieltäytyäkään. Sitä samaa minäkin olen korostanut, kai muistat sen?" Nuo vaatimukset raittiudesta hiukan kiusasivat Arvoa, sillä oli sitä tullut luvattua, ja oli sitä tullut rikottuakin. Olen lukenut kirjettäsi moneen kertaan. Eräs mies voimapesä ainakin. maan. Siitä se huolehtii. Siitä alkoi val- maa Arvon suuhun. Vastaan heti myöntävästi, kyllähän sinä sen tiedät muutenkin. No eihän le, joka joi sen kuin tuskassa tyhjäk69 A. von kehumisen. Arvo haukkoi hen Mitä te tällä niin kauheasti pu- keä ja punoitti tuskissaan kaksinkerhelette. Sitten Arvo kosi kirjeitse. kin hämilleen. Olet jotennut joinakin päivinä 250 pölliäkin kin kuin sukulainen, etten kehtaa viime talvena. Pelännyt, sitä, että joku ilkimys voisi kertoa asiasta Rauhalle. pölliäkin. Arvo nieli kuin tava kehuminen, joka keskeytyi, kun tuskassa ja oli tukehtua. Kyllä se vissivat Arvoakin ja nyökyttelivät päi- siin uskoi. Arvo kieltäytyi ja sanoi syynkin: Minähän niistä olin kerinnyt kerto Ei, se sekottaisi monia asioita. Sitten hän toi kauhan Arvolsiihen asia jäi sillä kertaa. mukana tänne kirkolle. Se pirulaikuin kaupan tavara. Mitään ei tapahtuisi, ennen kuin pappi on sanonut aamenensa. J onkin ajan kuluttua Arvo muutti savotalta toiselle. Se on sem Niin, jos on jotain luvannut, niin moinen paimen, ettet sinä vain meonhan siitä pidettävä kiinni. Arvo kieltäy- hän vielä lorautti pullostaan pitkän tyi kohteliaasti, kuten ennenkin, ja siivun. ta. Hän luki, vaikka osasi jo kaiken ulkoa. Hyvin osasi painostaa Arvoa uuToinen mies puuttui heti siihen ja teen huikkaan: sanoi: Ethän sinä tuommoinen voima Sano, että ylikin. Istuu hiljaa ja Ilmari siinä ehti ensimmäisenä ja kuivin suin. Hän meni jotendetään. Kuules, minä Maistapas, oikein hyvää pontik- kävin siellä Rauhan kotona ja keskaa. Hetken oli rauhallista, mutta sit Se on tämä Arvo semmoinen järten saunalle tuli joukko uusia mie- käle, vai miten sen sanos, no, oikea hiä aikaansa kuluttamaan. kaan, jos toden sanoo. nen epäili niitä sinun sahaamisiasi. Arvo kallisti pulloa, mutta samalla Arvo joutui myöntelemään, ja mu- Ilmarikin tarttui siihen ja valutti juokavaltahan se tuntui. Sinä kirjoitit niin kauniisti, että minä ihan itkin lukiessani. Se muuten tulee Rauhan tään. Hän kaatuili vä- seksi: nellyn arasti: Tämä olkoon Onko siinä mi- lillä ja ryömi polvillaan sot- sitten kanssa viikien vaatteitaan. Sanoisin, että se on parempaa kustelin sen isän kanssa. Minä rakastan sinua yli kaiken ja tunnen itseni tosi onnelliseksi, kun sinä juuri haluat minut omaksesi. Oli hän katunutkin, mutta eniten pelännyt. Joku kerkisi sanomaan: Sitten hän huomasi Arvon: Taisi olla pirtua. Siksi hän Rauhan setä Ilmari sattui tulemaan veti päätään sivulle ja juomaa läisaunalle. Ikävältä se tuntui puolin jos toisinkin, mutta kyllä kirjeet kulkivat, ja niissä he toivat julki ikäväänsä ja kaipuutaan. He olivat jo ajat sitten sopineet tapaamisesta kirkonkylässä juhannusjuhlien aikaan. Eräs mies kysyi kana ja rehvasteli edelleen kuitenkin selitykArvolta teeskenvoimillaan. Kyllä Rauha on semmoinen tyttö, Miehet nauroivat ja katsoivat Arettei se viinoja hyväksy. Etkös sinä Arvo pesä, nyt yhdestä ryypystä miksisahannut joinakin päivinä yli 300 kään tule. Sinä olet komea ja rehti mies, kyllä sinä varmaan olisit saanut minua parempiakin. oli säädyllistä, kylmyys vaikutti siihen osaltaan, mutta myös Rauhan asenne. Ei niitä usein istahti Arvon viereen ja tarjosi taas näe näillä kulumilla, ei muuallahuikkaa. Rauha kirjoitti: "Rakas Arvo. Ilmari vain aloitti Arkaisin juhannustunnelmiin. Rauha vastasi melko pian, ja sitä kirjettä Arvo taas luki saunalla. tään perää, että meinen tänä päisinä olisit sahanvänä. On sinulla varaa valita, siksi minä ihmettelen sitä, että sinä kelpuutat minut vaimoksesi." Sitten Rauha jatkoi arkipäiväisillä asioilla ja puhui vanhemmistaankin: "He ovat aina vaatineet ja korostaneet raittiutta tässä elämässä, sillä se on kaikkien tärkeintä avioliitossa. Kun Ilmari taas tarSitten he muuttijosi huikkaa, Arvo vat puheenaiheet- Arvo toikkaroi muiden mu- otti, mutta sanoi ta
Sitä kannatti juh- sä siaksi. Enkö ole Arvoa siitä, että oli antanut miesten haka pöllin teossa. Näin na ja rehvasteli edelleen voimillaan. Enkö ota kau- juottaa itsensä siihen kuntoon. voi pullonsa esiin miestä, jotka vetija tarjosi kierroksen. Ei sillä ole mitään tolkkua, lia. Siellä hän joi saunapadasta vettä. Hänellä kun oli aivan erityistä asiaa Arvolle. Linja-auto oli hiukan myöhässä, mutta tuli lopulta täyden lastin kanssa iloisten vastaanottajien reunustamalle pihalle. Sitten Ilmari lähti ja sanoi naama virneessä kavereilleen: Kyllä se siitä, poijjaat. A N 60 7. Rauhan vanhemmat tulivat autosta. Sanooko tuon näköinen mies, etten minä käsitä. Arvo istui nyt hämillään penkillä ja oli hiljaa. Muutenkin pysy erilläsi minusta, on minulla parempaakin seuraa. Sinä olet sika, että kehtaatkin, Rauhan äiti tokaisi Arvolle. hän kehui itseäänkin: Paavokin tuli siihen ja yritti nostaa Olen minä semmoinen voiman- Arvoa jaloilleen. Olihan Arvo nyt tarvitse juottaa, sehän juo aina itsenheidän vallassaan. Niin olen kuullut. Arvo suuttui. olen kuullut. Hän ojensi kätensä ja Arvo tarttui siihen. Ei hän huolestunut Rauhan asioista. Arvo kuitenkin toikkaroi muiden muka- tuntui sammuneen kokonaan. Voi turkanen sentään, minä erehdyin pullosta. Olethan sinä sahaillut kestävyytesi rajoilla, niin me ainakin luullaan. Rauha oli aivan kalpea, hän näytti siltä kuin olisi voinut itsekin kaatua pyörtyneenä maahan. vihoissaan: Miehet taputtivat käsiään ja hih Älä tuommoisia puhu. Hän jopa kehui juomaa: Kyllä se on hyvää. Arvo tunsi heti Rauhan ja huusi iloissaan: Hei, minun metsäkukkani. He olivat nähneet Arvon humalatilan. Tulihan asia sitten selväksi, ja sen kunniaksi otettiin kierros ja kohta toinenkin. Saateri, sinua ei kukaan hyväksy seuraan, siksi sinä olet kateellinen. He kauhistuivat ja tulivat toikkaroivaa Arvoa vastaan. Pihalhän oli rähjääntyneen näköinen. Kuule Arvo, minua kiusaa vieläkin se erehdys. Miten luulet Rauhan suhtautuvan sinuun, kun olet pettänyt lupauksesi. Kyllä se kaupan viinat voittaa. J onkin ajan kuluttua kaikki miehet alkoivat olla jo pienessä kierteessä, kuten tuota nousuhumalaa kuvaillaan. Ilmari lähti ja sanoi toisille miehille naama virneessä: Kyllä se siitä käyntiin lähtee. tettiin monen miehen voimalla, ja iin Arvo jäi makaamaan saukaksi miestä talutti Arvoa. Hän yritti rvo alkoi jo olla hyvässä sei- seurata, mutta kaatui vatsalleen. Siilissä, ja nyt hänelle kelpasi- nä hän voihki surkeana: vat monet muutkin Rauha rakas, "moukut", joiksi odota, mennään Vähitellen Arvolle selvi- yhdessä. Täällä on sinun sulhasesi Arvo. hän säästyi muilta harmeilta, mutta Hän kaatuili välillä ja ryömi polvil- aamuyöstä hän heräsi valtavaan kralaan sotkien vaatteitaan. Niin oli Arvokin, sen Paavo pani merkille ja puhutteli häntä, kun tämä pistäytyi saunan nurkalla. Rauneimman tytönkin, mitä täällä on. Nyt oli anteeksipyynnön aika. Ei siinä tä mitään tullut. Onko tämä nyt selvä meidän kesken. Siinä samalla vät Arvon nurmikolle makaamaan. Anna anteeksi! Kuin vakuudeksi hän näytti toistakin pulloa paperikassistaan, joten joku saattoi uskoakin tuohon erehdykseen. Sinä kestät vaikka mitä. Niin paljon hänkin järkyttyi, mutta jotenkin hän osasi piiloutua auton taakse. Muutenkin pulaan ja meni saunan sisälle. Paavon aikeet es- sen kummempaa. Ei Arvoa kuivat iloissaan. si, että he olivat kaikki olleet Silloin siihen Niin Arvokin kaituli kaksi rotevaa häntä vastaan. Minä pyydän vieläkin anteeksi sitä. Sitten anteeksipyyntöä vahvistettiin parilla ryypyllä. noita hyväntahdon eleitä kutsuttiin. han vanhemmatkin tulivat vielä siiOtan vaikka appiukko olisi vastaan- hen, ja Rauhan äiti sanoi Paavolle kin. Etkö käsitä. Sitten Arvo näki Rauhan kiirehtivän jonnekin karkuun. Miehet lohduttivat häntä monisanaisesti: Voi, älä ole milläsikään, kyllä sinä tuon verran kestät. Samalla hän moitti pesä, että... Sanotko sinä, etten minä käsitä. Vielä kerran Paavo yritti puuttua Työnjohtajakin tuli siihen ja sanoi asioihin ja yritti estää Arvon läh- hyväntahtoisesti miehille: temisen linja-autoasemalle. Miehet juottaa sinua. Luulitko, että minä tein sen ihan tahallani, ihan piruuttani. si asti. Luulitko, että minä olisin semmoinen kelmi. No et saa, onhan se selvä. Siitä puhuttiin ja vakuutettiin puolin jos toisinkin. Sillä välin oli Ilmari tullut saunalle ja oli kysellyt Arvoa. Niinpä hän otti huikan, kun eräs mies tarjosi. Se oli totta. Miehet nostivat hänet pystyyn. Muuten hommaa kaveri itsellesi, jos saat... Arvon kasvot alkoivat punoittaa ja muutenkin hänen mielialansa kohosi. Niin holnan viereiseen ruohikkoon ja tittomaksi hän oli jo tullut. Vai mitä pojat. He ovat minun ystäviäni, joten pidä suusi kiinni. Se tuntui helpottavan. Ei sii Viekää Arvo saunalle. Noissa puheissa oli jotain, minkä hän noteerasi tärkeimpänä. Ainakin hän antoi hiukan periksi periaatteistaan. Ilmari puhui vakavana: Jos sinä et nyt olisi ottanut minun pullostani, niin minä olisin ajatellut, että sinä et ollutkaan vilpitön. Sitten hän heilutti kättään ja kaatui
Olihan noita töitäkin tullut tehtyä. Ilmoittakaa nimi, osoite, mahdollisen nimimerkin lisäksi oikea henkilötunnus ja pankkitilin numero, sillä nimi, osoite, henkilötunnus julkaistuista maksetaan palkkio.ja pankin tilinumero, sillä julkaistuista makseLehti varaa oikeudet tehdä tarpeelliseksi taan palkkio. 08-537 0033 PL 246, 90101 Oulu Fax 08-530 6118 Puh. Ei hän edes tullut savotalle käymäänkään. Täältä on päästävä pois. Ilmoittakaa sitoumuksetta. Oli pöllejä sadoittain, ja ne piti lukea työnjohtajan toimesta, eikä tällä tuntunut olevan kiirettä laskemiseen. PAINOPAIKKA Painotalo Suomenmaa 2009 PAINOPAIKKA Joutsen KUSTANTAJA Median painotalo 2010 Kolmiokirja Oy KUSTANTAJA Pl 246, 90101 Oulu Kolmiokirja Oy Puh. Vaihtakaa te siellä Pohjanmaalla niitä tyttöjänne niiden ruotsalaisten kanssa, niin, ja miksei akkojannekin. TOSI E L Ä M Ä Ä AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSENLEHTI --------------------------------------------------------------------------------------------1ä. Toimitus ei vastaa kadonneistästä makseta erillistä korvausta. 08-5370 033 JULKAISUJOHTAJA Fax 08-530 6118 Juha Määttä TOIMITUSJOHTAJA TOIMITUSJOHTAJA Juha Määttä Sauli Huikuri ILMOITUSMYYNTI MEDIAMYYNTI Kolmiokirja Oy Avainasiakaspäällikkö Liisa Finnberg Juhani Myllyoja Lekatie 6, PL 246 044 737 0334 90101 Oulu juhani.myllyoja@mail.suomenmaa.fi Puh. käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarSuomenmaa-yhtiöt Oy:n henkilökunta koituksiin. Paavokin, mutta hänellä olikin paikka lauteilla, jonne asti ei Arvokaan viitsinyt kulkea, sillä lattialla makasi monta miestä. M asentunut oli Rauhakin ja kiukkuinen kokemastaan häpeästä. Voi voi, nyt on kaikki lopussa. Niin meni päiviä, ja toiset työntekijät laskivat leikkiä Arvon toilailuista. (08) 537 0306 Fax (08) 530 6118 ILMESTYY 12 kertaa vuodessa ILMESTYY 12 numeroa vuodessa TILAUSHINNAT kotimaahan TILAUSHINNAT 12 kk 51 Kotimaahan 12 kk 49 TILAAJAPALVELU TILAAJAPALVELU Puh. Väki oli siirtynyt levolle ja yölliset riehumiset raukaisivat. Materiaalia ei pakaista myös digitaalisessa muodossa eikä lauteta. Arvo istuutui aseman portaille ja nuokkui siinä surkeana. harkitsemansa muutokset lähetettyyn maLehti Lehdessä julkaistu kirjoitus, josta teriaaliin.varaa oikeudet tehdä tarpeellionseksi harkitsemansa muutokset lähe-julmaksettu kirjoituspalkkio, voidaan tettyyn materiaaliin. Hän sanoi noin vain sivullisena mielipiteenään: Me halutaan pitää nämä kauniit kukkamme täällä itsellämme, se on sellainen häviävä luonnonvara, ei sitä saa siirtää juuriltaan. Ei Rauha ole täysi-ikäinenkään vielä... 08-537 0033 Toimitus ottaa vastaan käsikirjoituksia Toimitus ottaa vastaan käsikirjoituksia ja kuviaja kuvia sitoumuksetta. @kolmiokirja.fi kolmiokirja@suomenmaa.fi ISSN 1236-4576 ISSN 1236-4576 uoliltapäivin Arvo sai yhteyden taksiin, ja niin hän ajoi Paavon kanssa Katerman kylään. Joku kulkija oli sentään liikkeellä ja näki Arvon. PAAVO P 35 3 63. Se lamaannutti, hän oli aivan epätoivoinen, eikä mitään apua tuntunut löytyvän. ta käsikirjoituksista eikä kuvista. Ainakin sen, että valheella on lyhyet jäljet. Aamu valkeni hiljaisena ja rauhallisena. Oli siinä taistelua omantunnonvaivojenkin kanssa, mutta vähitellen Arvon oli myönnettävä, että suurin vika oli sittenkin hänessä. Toimitus ei vastaa Kolmiokirja Oy:n asiakasrekisteriä voikadonneista käsikirjoituksista eikä kuvista. Ja minä hölmö en sitä huomannut. 08 537 0370 08-537 0370 ma-pe klo 08.00-16.00 ma-pe klotilaajapalvelu S-posti: 08.00-16.00 S-posti: tilaajapalvelu. Hän oli myös vannonut, ettei ikinä antaisi anteeksi tuota juopottelua Arvolle. Onneksi on tuo rahapussi vielä mukana. Rauhan isä saikin heti aamulla viedä viestiä Arvolle: Se on sitten loppu, eikä mitään selityksiä. Arvo palasi saunalle, sielläkin kaikki nukkuivat. Kyllä hän katui ja voihki aivan ääneensä. Sitten hän syytti näitä kavereitaan ja varsinkin Ilmaria. Hänkin oli onnessaan mainostanut tätä sulhastaan monille tuttavilleen. Ei ristin sielua missään, ei yhtään autoakaan. Aurinko paistoi kirkkaana kuten eilenkin, mutta senkin valo vaikutti uneliaalta, siltä ainakin tuntui. Hän kyseli vointia ja sanoi kuin ohjeeksi: Nuku vain pois krapulaasi, eivät nämä taksikuskitkaan ole hereillä ennen puoltapäivää. Nyt se kiusasi mieltä, ja muutenkin oli hän itkenyt pettymystään pitkin yötä. lähiomaisensa eivät saa osallistua lehden kilpailuihin. Kyllä Arvo alkoi selittää, mutta isä vain käveli pois. Arvo kesti kyllä sen tietäen hyvin, ettei enää myöhemmin tapaisi kiusaajiaan. Kyllä Arvo jotain tästä kokemuksesta oppikin. Hän valmistautui heti lähtemään kotiseudulleen, mutta eihän se niin vain kädenkäänteessä tapahdu. En minä kehtaa näyttää enää naamaani kenellekään. daan käyttää ja luovuttaa suoramarkKolmiokirja Oy:n asiakasrekisteriä voidaan kinointitarkoituksiin. Arvo lampsi taksiasemalle, mutta siellä oli hiljaista. Kaksi niitä vain on. Sen Arvo otti ja meni uudelleen makuulle. Materiaalia ei palauteta. Nyt hän kärsi sitä kuuluisaa moraalista krapulaa. Ei Rauha anna ikinä anteeksi, niin, ja on siinä sen isäkin. V U O S I K E R T A 21 -----------------------------------------------------------------------------------------------Päätoimittaja Eeva Vainikainen Toimitus Lekatie 6, Oulu Toimituksen postiosoite Tosi Elämän toimitus PL 246, 90101 Oulu Puh. Vähitellen Arvolle selvisi, että he olivat kaikki olleet häntä vastaan. Eräs miehistä oli hyvin perillä eilisten puheitten perusteella noista kihlajaisista ja muustakin. Näin voimakkaasti se ei ollut koskaan ennen iskenyt häneen. la oli muitakin sammuneita, ja erään "potilaan" vierestä löytyi viinapullo, jossa oli hiukan pontikkaa jäljellä. ja heidän lähiomaisensa eivät saa osalJoutsen Media Oy:n henkilökunta ja heidän listua lehden kilpailuihin
Miksi juuri sinä. Et antanut periksi, tunsit itsesi voittajaksi. Sinun on pelattava elämäsi niillä korteilla ja hävittävä, jos korttisi niin näyttävät. Taistelit urheasti loppuun asti, ja minä yritin tukea sinua yhtä urheasti. li raskasta nähdä riutunut hahmo. Näin, miten otteesi lipsui. Muistan, kun soitit ja kerroit, että olet paranemaan päin. Hyväksyit kohtalosi, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. En tahtoisi enää nähdä tuskaasi, kipuasi. Mietin monesti sairautesi lannistaessa meitä, painaessaan meitä mutaan, miten julma peli elämä oikeasti on. Et pystynyt syömään ja voit heikosti hoitojen jälkeen, mutta silti muistan, että näin hymyn huulillasi pitkästä aikaa moneen kuukauteen. Toivoin sen langan katkeavan pian, sinun vuoksesi. Roikuit kiinni pienessä elämänlangassa heikoilla käsilläsi. Hento ruumis, kantamattomat jalat ja heikot, luiset kädet. Me iloitsimme yhdessä, että kaikki kääntyi sittenkin parhain päin.. Olisin tahtonut pitää sinut vierelläni vielä monta vuotta, mutta minuun sattui nähdä, miten sinä kärsit. Muistan sen toivon, joka meillä oli. Kädet, jotka ennen tuudittivat minut uneen ja hoivasivat, silittivät pehmeästi. Kalpea iho kauniilla kasvoillasi. Muistan edelleen elävästi sen hymyn, se oli kaunein koskaan näkemäni hymy. En tahtoisi nähdä kuihtunutta, elämän hukannutta olemustasi. Miksi me. Se viilsi, se raastoi, se lamaannutti minut täysin, vaikka minun piti olla vahva, sinun vuoksesi. Sinulle on jaettu kortit. Mustat renkaat haalistuneiden, jo luovuttaneiden, tuskaisten silmiesi ympärillä. Kortit, joita et voi 72 O vaihtaa, etkä palauttaa. Et halunnut kuolla katkerana
Niin hienotunteisesti kuin asia ilmaistiinkin, olit saanut tuomiosi, kuoleman tuomiosi, jonka täytäntöönpanoa jäit odottamaan. Hoidot lopetetaan. Menit hymyssä suin lääkärisi vastaanotolle. Luulin, että olet masentunut hoidoistasi, kuten joskus aiemminkin, ja yritin lohduttaa sinua. Olihan sinulle kerrottu, mihin syöpä on levinnyt. Ennusteita ei kerrottu tai et niitä ainakaan koskaan minulle sanonut. Itkit ja sanoit, että hoidot on lopetettu, ja sinä kuolet. Nautin seurastasi, vaikka valittelitkin sitä, ettet jaksanut kuten ennen. Ihmettelit lääkärin huonoa tuulta, kunnes kuulit uutiset. Olit uupunut koko vierailun ajan ja hoivasin sinua parhaani mukaan, niin kuin sinäkin olit minua hoivannut. Onhan sinulla vielä elämä edessäsi, niin taisin sinulle silloin sanoa. Syöpäsi on levinnyt. Niin sinä sanoit. Muistan soittosi. Nyt se on ohi, elämä. Se oli parasta aikaa elämässäni. Hoidoista ei ole enää apua. Ne olivat ainoat asiat, jotka sanoit vastaanotolta muistavasi. Toivoit niiden olevan pian ohi, jotta saisit tablettilääkityksen. Kypsä ihminen ei kuole katkerana Tulit luokseni vierailulle, vaikka matka olikin pitkä. Hoivasin sinua, rakkaudella. H oitoja oli jäljellä enää kaksi kertaa. Kyllähän sinulla varmasti jokin aavistus oli. Toivo lakaistiin roskakoriin parilla pienellä sanalla. Ehkä tahdoit suojella minua, ymmärrän. 73. Olit iloisempi kuin koskaan. Enää kaksi kertaa, niin sanoit
Olit tehnyt järjestelyjä etukäteen, salaa minulta, heti tiedon saatuasi. Jälkeenpäin minusta tuntuu siltä, että se olit sinä, joka tuit minua. Hautajaisetkin menivät minulta kuin sumussa, kuunnellessani ihmisten osanottoja ja hokiessani: Kiitos. Ehkä sinä olit meistä se vahvempi, jos et fyysisesti, niin henkisesti. Niin kai minun täytyy tehdä. Haluan muistaa sinut sellaisena kuin sinä olet aina ollut. Rakastan sinua, äiti! Hyvästi. Minulle hautajaisesi alkoivat, kun tyhjensin kotiasi. Mietin hetken, tunsinko sinua ollenkaan. En tahtonut sinun kärsivän. P doin sinulle kivuttoman kuoleman. Hengityksesi rohisi, sait hengitettyä vain vaivoin. Pärjäsimme vain hetken ilman vahvoja kipulääkkeitä, sitten oli palattava sairaalaan. Nyt kadun sitä ja olen itselleni vihainen. Kiinnostaako kirjoittaminen. Annoit minulle ohjeita ja neuvoit minua. Tullessani luoksesi näin, ettet jaksanut enää suoriutua arjen askareista. Pääsit sieltä vielä kotiin, hetkeksi. Onneksi minä vaistosin pelon äänessäsi ja avuttomuuden särähdyksen puheessasi. Sairaalassa valvoin sinun vierelläsi toivoen, että saisit jo lähteä. En nähnyt ihailuni varjosta, miten paljon sinä olit joskus kärsinyt. Tosi Elämän maaliskuun numerossa on jälleen kirjoituskilpailu.. Luonnollisesti minun olisi kuulunut tukea sinua. Niin paljon muistoja, hyviä muistoja ja tuskaa, jota olit joutunut elämäsi aikana kokemaan. Henkilö, jota minä ihailin. Näin, miten paljon apua kaipasit, vaikka et sitä koskaan tahtonut myöntää. Et pelännyt enää. En ollut tiennyt, miten huonosti todella voit. Kaikki, jonka eteen olit tehnyt töitä. Ensihoitajat kieltäytyivät antamasta sinulle morfiinia kipuihin, sillä yleistilasi oli niin heikko. Myöhemmin, mennessäni tyhjentämään kotiasi, huomasin, miten kaikki oli järjestyksessä ja osa tavaroista jo pakattuina siististi laatikoihin. Kävimme pitkiä, syvällisiä keskusteluja. alusit viimeisillä voimillasi käydä kotona katsomassa, että kaikki on kunnossa. Tah- H lepoon. Et ollut kertonut. Muistan sinut iloisena, elämänhaluisena, kauniina äitinäni ja sellaisena haluan sinut aina muistaa. Ei sairaus ollut sinullekaan helppoa hyväksyä, mutta mitä muuta saatoit. Kohtasin karmivan todellisuuden. Se kaikki käsissäni tunsin olevani avuton. Olit hyväksynyt kohtalosi, pakkohan sinun oli. Halusit niitä, vaikka uuvuitkin niin, ettet jaksanut edes syödä. Se sai sinut voimaan pahoin, et saanut syötyä moneen päivään mitään. Puheesi muuttui puuromaiseksi, ja siitä oli hankalaa saada selvää. Tyhjentäessäni kotiasi tajusin, että olit todella poissa. Tahdoin niin. Tiedän, mitä sinä minulle sanoisit: "Anna tyttö olla!". Sait kipuihisi lääkityksen. ikkuhiljaa näin, ettet jaksaisi enää kauaa. Otin virkavapaata ja tulin luoksesi. Ajattelin sinua, ajattelin, ettei sinun kuulu kärsiä. Sanoinkin sinulle monesti, että toivoisin itse olevani asemassasi. Rakkaana, vahvana äitinä. Et halunnut huolestuttaa, niin minulle jälkeenpäin sanoit, kun kysyin sinulta, miksi et kertonut mitään. En ymmärtänyt, että laskin sinut kylmään maahan, hautaan, ikuiseen O lisit halunnut olla kotona loppuun asti, mutta se ei ollut mahdollista. En ajatellut itseäni, koska minä tahdoin sinun jäävän. Henkilö, joksi halusin tulla. Totta kai minä tunsin, olithan sinä rakas äitini, mutta minulle sinä olit aina vahva. Äitinä, jollaiseksi toivon vielä joskus tulevani. Et halunnut kuolla katkerana, niin kuin sanoit. Elämää näkemätön nulikka. SHALEI Kirjoituskilpailun voittajat Tosi Elämän numerossa 11 julistetussa kirjoituskilpailussa pääsivät palkinnoille seuraavat: I palkinto 500 euroa: Nimimerkki Saija, tarina Opettajan lemmikki II palkinto 300 euroa: Nimimerkki Maan korvessa kulkija, tarina Enkeleitä toisilleen III palkinto 200 euroa: Nimimerkki Nyyti, tarina Tartu hetkeen 74 Onnittelut voittajille! Kirjoituskilpailuun tuli paljon kiehtovia tarinoita, kiitos kaikille kirjoittajille! Kilpailun satoa julkaistaan Tosi Elämän kevään ja kesän lehdissä. Meidän oli pakko lähteä sairaalaan. Koko elämäsi oli käsissäni, kaikki, mitä olit hankkinut. Siinä minä katselin avuttomana lapsena vierellä, kuinka vahva käsi väänsi elämää irti äidistäni, hiljalleen. En halua muistaa, miten roikut kiinni elämässä viimeisillä voimillasi, sen nauraessa sinun heikkoudellesi. Sitä sinä et tietenkään olisi halunnut. Pikkuhiljaa minäkin hyväksyin tulevan, sinä minua siihen koulutit
Liitä vastaukseen nimesi, osoitteesi, sähköpostiosoitteesi ja puhelinnumerosi. Medisoft Käsihuuhteet ja Desinfioiva pyyhe ovat käteviä käyttää käsien desinfiointiin esimerkiksi matkalla, kun vettä ei ole saatavilla. Kerro, oletko tilaaja, irtonumeroiden ostaja vai muu lukija. Kerro kortissa, miltä sivulta alkaa sen numeron paras juttu. Luettuasi tämän Tosi Elämän valitse mielestäsi paras juttu, ja olet mukana palkintojen arvonnassa! Lähetä vastauksesi 5.3.2010 mennessä postikortilla. Se on erittäin tehokas, mutta silti mieto, sillä se ei kirvele eikä ärsytä ihoa. Lähetä kortti osoitteeseen Tosi Elämän toimitus, Äänestä ja voita, PL 246, 90101 Oulu. 75. Medisoft Pesuneste, Kosteusvoide CremE ja Huulivoide ovat hajusteettomia ja sopivat siksi myös herkälle iholle. Kaikki Medisoft tuotteet valmistetaan Suomessa ja siitä merkkinä tuotteilla on Avainlipputunnus. Uutuustuote Desinfioiva suihke (65 ml) on alkoholiton vaihtoehto käsien desinfiointiin. Näille tuotteille on myönnetty Allergia- ja Astmaliiton tunnus. Arvomme kymmenen 35,45 euron arvoista tuotepakettia. Äänestä ja voita puhtautta ihollesi Helmikuun lukijakilpailustamme voit voittaa Medisoft -tuotepaketin, joka sisältää tuotteita käsien desinfiointiin ja koko vartalon hoitoon