Tosi elämää 3/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

LUKIJAT KERTOVAT MA ALISKUU · 2010· 4 90 SKUU 2010 4,90 TOSI ELÄMÄÄ KIRJOITUSKILPAILU Palkinnot 1000 Lapsi tuli, MIES LÄHTI Kysymys miniälle: MIKSI TEIT TÄMÄN POJALLENI? HIRVIÖ MIEHEKSI MUTTA IHANA RAKASTAJA MIKSI VANHA ÄITI on niin helppo ohittaa? MENETIN LAPSENI uskonlahkolle KUOLEMA EI OLE LOPPU! Nyt minulla on rauha HUOSTAANOTTO pelasti minut perheeltäni
3
En myöskään haluaisi väsyttää itseäni pahojen ajatusten hautomisella. Miksiköhän jotkut sitten levittävät ympärilleen hyvää energiaa ja toiset huonoa. Sellainen syö tietysti energiaa. .......28 MINUN RUNONI .................33 HOROSKOOPPI .................34 Minun aikuistumiseni: LUOVUIN SUKLAASTA! .....36 HUOSTAANOTTO lapsuuteni valoisin hetki ..38 Kysymys miniälle: MIKSI TEIT TÄMÄN POJALLENI. Sitä täytyy oikein keskittyä, ettei anna toisen pahojen sanojen vaikuttaa mielialaansa. Hyvien ajatusten voima TOSI TÄSSÄ NUMEROSSA ELÄMÄÄ O letko ikinä pannut merkille, miten joidenkin ihmisten seurassa tulee hyvälle mielelle, kun taas toisten seurassa tuntee itsensä aina ärtyneeksi ja pahantuuliseksi. Jospa ne näkyvät joka tapauksessa eleissäni ja ilmeissäni ja vaikuttavat siten lähimmäisiini. Voiko ajatuksilla sitten olla niin suuri voima. Asetankin itselleni päämäärän: ajattelen seuraavan puoli vuotta asioista niin positiivisesti kuin mahdollista ja katson, muuttuuko elämäni siitä mitenkään. Olen joskus ajatellut niinkin, että pahoista ajatuksista ei ole kellekään mitään haittaa, jos en sano niitä ääneen. Voi tietysti olla niinkin, että pahat ajatukset vaikuttavat eniten minuun itseeni, vievät voimiani kaikelta kivalta. Itsestäni tiedän, että väsyneenä ja stressaantuneena minun on vaikea nähdä positiivisia puolia oikein missään asiassa. Pikemminkin siinä on kyse kai siitä, että ne ajatukset, joita kannat sisälläsi, heijastuvat jollain tavalla ulospäin, halusit sitä tai et. Ehkäpä minun kannattaakin ruveta kiinnittämään enemmän huomiota siihen, millaisia ajatuksia päähäni päästän. Jos mitään muutosta ei tapahdu, voin aina palata synkistelyyn. En haluasi tulla tunnetuksi lähipiirissäni ärsyttävänä pahanilmanlintuna, jolla ei ole mistään mitään hyvää sanottavaa. Jos voi, kannattaisikohan itsekin kiinnittää enemmän huomiota siihen, millaisia ajatuksia päässänsä hautoo. Vaikka kuinka tietäisi, että jollain on tapana nälviä toisia ja valittaa kaikesta, tällaista vastaan on vaikea suojautua. En ole sen kummemmin perehtynyt ihmiskehon energioihin, mutta jotkut tosiaan tuntuvat levittävän ympärilleen positiivisuutta, kun taas toisten tehtävänä tuntuu olevan laajentaa omaa elämänpettymystään mahdollisimman moneen lähimmäiseensä. .....................46 Hirviö mieheksi mutta IHANA RAKASTAJA .........48 Surkea elämä: KOUKUSSA SHOPPAILUUN! .................52 KAIKKEA ON mutta siitä ei voi nauttia ......58 Jätin käyttämättä MAHDOLLISUUTENI ONNEEN ............................62 LÄHEISTEN KUOLEMA opetti elämän rajallisuuden .....................66 Enkeli toi LUOTTAMUKSEN ELÄMÄÄN ..........................69 Rikkoutunut ystäväni: MENETINKÖ SINUT KOKONAAN?......................72 ÄÄNESTÄ JA VOITA...........75 3. Se on varmaan joskus aika ikävää lähimmäisteni mielestä. Mutta entä jos ne ääneen lausumattomatkin ajatukset vaikuttavat. Siihen en sentään usko, että joku ihan tavallaan haluaisi pahoittaa lähimmäistensä mielen jatkuvasti. Valittamista kun tosiaan riittää aina. AJATTELIN ELÄMÄNI HYVÄKSI ..............................4 KUOLEMAN LEMPEÄ SYLI ......................8 MENETIN LAPSENI uskonlahkolle ....................12 Lapsi tuli MIES LÄHTI .......................18 JUTTUTUPA .......................23 Olenko jonain päivänä HYVÄ IHMINEN?................24 KIRJOITUSKILPAILU ........27 MIKSI VANHA ÄITI on niin helppo ohittaa
Kirkoissa oli kuitenkin tullut joskus käytyä, joten A. Apu on ollut monesti tarpeen. Vai voiko. Naimaluvalla ei siinä vaiheessa ollut muuta kuin teoreettinen merkitys, ja kummiksi harva nuorena pääsi eikä kummemmin halunnutkaan, joten rippilahjat olivat koko jutun paras anti. Opettajat olivat usein tiukkapipoisia ja opetus ikävystyttävää. Uskonnosta ei kaikesta aiemmasta opetuksesta huolimatta osannut apua etsiä tai ei ainakaan löytänyt. On mielenkiintoisia henkilöitä, jännittäviä tapahtumia, aitoa rakkautta, ihmeitä, kauhuja, seikkailuja ja kaikkea muuta, mitä suosikkikirjoilta odotetaan. Raamattu on huippujuttuja täynnä. Tapahtuma oli ujolle ja aralle nuorelle kauhistuttava. Ajattelin elämäni hyväksi Kun elämäni oli ajautunut suuriin vaikeuksiin, satuin lukemaan kirjan, jossa kehotettiin ajattelemaan elämäni hyväksi. Mikä tahansa bestseller saa kalveta kateudesta sen rinnalla. Minut täytti suuri epäusko. ikuisena sitten elämä tuppasi kolhimaan. Uskontotunnit koulussa olivat silti kuivia ja pitkäveteisiä. Joutui menemään alttarille kaiken kirkon täyttävän kansan eteen ja käyttäytymään oikeaan aikaan tarkasti oikein. Teksti oli liian vaikeaa, kun muutenkin oli vaikeuksia ja voimat sekä taidot vähissä. Ei kai se voi noin helppoa olla. Ehtoollisleipä oli rutikuiva ja tarttui kitalakeen. Kannattaisiko kuitenkin kokeilla? O lisi sen luullut tai uskonut mielenkiintoisempaa olevan, uskonnon. Sen kirjan henkeä he eivät pystyneet herättä4 mään, ei syntynyt eloa eikä iloa. R ipille päästiin, kuten kaikki pääsivät. Viini, jota vitsaillen oli odotettu, oli vain hapan tilkkanen, jolla ei olisi huuhdeltu alas mehevämpääkään palaa
5
Taloudellisesti oli raastavan tiukkaa, mies uhkaili, äiti haukkui, sosiaaliämmät, juristit, perheneuvolat, psykologit ja muut muka auttajat oli6 Miksi en silti kokeilisi. Jos kivi kirjat välillä nurkkaan. Peale on paitsi pappi ja lakimies myös tunnettu myönteisen ajattelun opettaja. Kannattaa miettiä, mitä mikään huonommaksi voi muuttua, heittelee ja millaisia renkaita aihekoska olen jo pohjalla. Kyllä ne vaikka lapsilla alkoi olla vaikeuksia koulus- kaikki kohdallemme saattavat osua, sa... Suoraselkäinen, voimme löytää omien korviemme avulias ja fiksu poikani pärjäsi oppi- välistä. Löytyi rauhaa ja vakautta horjahtelevaan elämään, joka oli ajoittain kuin hytinää hyytelön päällä. Yksin en voinut selvitä, apua ei maailma on ihmeitä täynnä ja elämä ollut. Tyttäre- me ehkä niillä onnellisiksi tule. Ei niihin äkkikiva juttu, mutta eihän tuo noin hel- päätä usko, mutta kyllä Raamattuposti käy. Usko on siitä lähtien ollut pysyvä osa elämääni. Ellen saa apua, lopetan kaiken. Kärsin, kiduin ja kiroilin. akavan sairauden masentamana sattui nyt sanoisin jo vähän toisin, minulle annettiin eteeni kirja, joka aloitti ison prosessin minussa. Oli käyty konserteissa, joissa oli aikaa tutkiskella rakennusten hienoja yksityiskohtia ja nauttia musiikin luomasta lumosta. Musiikista onneksi löytyi myös sellaista, mikä nosti ja kannatteli. Lu- neet huikeimmat unelmansa toteen kaisin opuksen pikaisesti läpi. Lopettaako totaalisesti kaikki. Mitä. Sen jälkeen elämäni ei ole enää ollut sama kuin aiemmin. Että ajattelemalla oikein voisi todella parantaa elämäänsä. Siinä oli jotain taianomaista. Sen jälkeen Raamattukaan ei ole enää ollut sama outo opus kuin aiemmin. Usko hyvään, usko siihen, että minusta pidetään huoli, usko omiin mahdollisuuksiin. Mistä saisin voimaa jak- Elämä yksinhuoltajana oli to- moin käy, kun heität ajatuksen tai saa. Oli käyty hautajaisissa, jolloin oli rauhaa ja tyyneyttä, vaikka tunnelma oli murhetta täynnä. ympärilleen heitelun idea ei jättäjastaen hyvää ja nyt minua rauhaan, vaikka taisin nakata hankkimani lopulta saat sitä myös itse. Joo. Mo- I V. En voisi riistää heiltä tu- suuntaan, myös itseäsi kohti, koko ajan laajeten. Ajattelemalla. Myös ilman lottovoittoa, sokaisevaa rakkaustarinaa, Amerikan perintöä tai muuta mullistavaa, joita me kaikki niin kovasti itselvat melkein jokapäiväisiä tuttavia, lemme toivomme. taruja ihmeellisempää, mutta emme Ihan kaikki, ihan kokonaan. Luin kirjaa uudelleen hitaasti, pureskelin pala kerrallaan. Raamatun kieli ei auennut, vaikka tuskissani yritin sitä lukea. Ei se minulta mitään vie. hettää renkaitaan Myönteisen ajatuhkaili, äiti haukkui. Myös papit tuntuivat puhuvan vierasta kieltä, vaikka teksti oli suomea. Tulin hankkineeksi tai parem- muissakin myönteisen ajattelun opminkin, minulle taas jostain osoi- paissa on uskomattomia tarinoita tettiin Annastina Wrethammarin ihmisistä, jotka ovat yllättäen saakirja Ajattele elämäsi hyväksi. He olivat hyviä lapsia, joil- si, mitä tapahtuu, kun heität kiven la kenties oli mahdollisuus ihanaan veteen. Se oli jokin monista Norman Vincent Pealen kirjoista. Oli käyty joulukirkossa, joitten tunnelma oli hieno ja harras sekä musiikki jo lapsuudesta tuttua. Usko uskoon. Uskonnossa tuntui olevan jotakin suurta. Rakkautta, lohtua ja lämpöä niissä ei tuntunut. ne eivät olleet pelottavia paikkoja. Raamattukin neuvoo meitä tekesella miksikään muuttua. Luin saman tien toisenkin hänen kirjansa, mutta ne tuntuivat ikään kuin liian hyviltä ollakseen totta. Taloudellises- teon. Kirjassa muistutetaan esimerkikaineissa hyvin, vaikka häiriköi koulussa. Kivi lähettää renkaita joka elämään. Yritin etsiä monissa tiukoissa elämänvaiheissa apua myös uskosta ja uskonnosta jo nuorena ja yhä vanhempana. Elämä yksinhuoltajana oli todella kovaa. Onni oli herkkä ja sievä, vaikka välillä nellisuuden, rauhan ja rakkauden huikenteleva hupsu. Ei kai. Ei haluamme. Liian helppoa kai. Kirkkoon siis osasi sentään mennä hetkeksi istumaan ja lataamaan itseään hiljaisuudella ja hartaalla tunnelmalla keskellä arkipäivääkin, kun kirkko vain osui sopivasti kohdalle. Pelkällä ajattelemisella. Kirjassa kuten kaikissa pu. Asiakin kuulosti olevan vain uhkakuvia täynnä. kin lupaa: sen saat, mitä anot. Eihän se mitään mään toiselle sen, mitä itsellemme maksa. sot, käänteentekevät muutokset ovat mahdollisia myös hyvään suuntaan. Jos "kivi" on ti oli raastavan tiukkaa, mies hyvä teko, se läsi kuitenkin. Salevaisuutta. Jos ei muuten, lapsieni vuok- della kovaa. Ei kai elä- oli huono teko, voit olla varma, että mäni voi pelkän ajattelun muutok- sekin tavoittaa lopulta myös sinut. Olen jo lop- uttaa, mitä oikeasti myös itselleen haluaa. Vaikka miksi en kokeilisi. vain ajattelemalla. Mistä se löytyisi
Olen kokenut todellisia M ihmeitä, sekä pieniä että hyvin suuria. Uskossa itseemme. Ilmoittakaa nimi, osoite, mahdollisen nimimerkin lisäksi oikea henkilötunnus ja pankkitilin numero, sillä nimi, osoite, henkilötunnus julkaistuista maksetaan palkkio.ja pankin tilinumero, sillä julkaistuista makseLehti varaa oikeudet tehdä tarpeelliseksi taan palkkio. Pitää aloittaa. inun maailmani on nykyisin ihana ja valoisa. Tosin, onhan minulla nyt tuo laajakaista Yläkertaan, eiköhän sieltä ohjausta myös silloin tule. Tarvitsin helpomman käyttöoppaan. Ainakin uskallan mennä pyytämään apua, jos sellainen hetki tulee. Minä voin pyytää, kun tarvitsen apua. Ajattele! KAISU M TOSI E L Ä M Ä Ä AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSENLEHTI --------------------------------------------------------------------------------------------1ä. 08 537 0370 08-537 0370 ma-pe klo 08.00-16.00 ma-pe klotilaajapalvelu S-posti: 08.00-16.00 S-posti: tilaajapalvelu. Ei se hetkessä käy. Minä saan apua, kun sitä tarvitsen. net muutkin Raamatusta tutut asiat ovat nyt avautuneet myös minulle. J os on kokenut todella kovia menetyksiä ja pahoja pettymyksiä, on vaikea uskoa saavansa mitään hyvää millään keinolla. Vaikken oikeastaan ketään heistä tunne nytkään henkilökohtaisesti, on myös seurakunta nyt jonkinlainen tukeva elementti elämässäni. Minulla on Isä Jumala, joka yläkerrasta katsoo touhujani ja huolehtii minusta. Jos on vuosikausia joutunut läheisten lyttäämäksi tai on muuten menettänyt uskon omaan itseensä, on vaikea uskoa menestyvänsä missään. lähiomaisensa eivät saa osallistua lehden kilpailuihin. On hyvä olla. Elämänsä voi muuttaa uskolla hyväksi. Uskossa siihen, että saamme sen, mitä tarvitsemme. Elämä on vaikeanakin hetkenä toiveikasta. @kolmiokirja.fi kolmiokirja@suomenmaa.fi ISSN 1236-4576 ISSN 1236-4576 35 7 63. 08-537 0033 Toimitus ottaa vastaan käsikirjoituksia Toimitus ottaa vastaan käsikirjoituksia ja kuviaja kuvia sitoumuksetta. daan käyttää ja luovuttaa suoramarkKolmiokirja Oy:n asiakasrekisteriä voidaan kinointitarkoituksiin. Ymmärrän nyt, että Raamatussa olisivat ajat sitten olleet samat liitännät valmiina, vaikka en niitä osannut ottaa käyttööni. Ei ole teatteria, että menen nykyään kirkkoon mielelläni myös jumalanpalvelukseen. Materiaalia ei pakaista myös digitaalisessa muodossa eikä lauteta. Materiaalia ei palauteta. PAINOPAIKKA Painotalo Suomenmaa 2009 PAINOPAIKKA Joutsen KUSTANTAJA Median painotalo 2010 Kolmiokirja Oy KUSTANTAJA Pl 246, 90101 Oulu Kolmiokirja Oy Puh. Muutos on kuitenkin omien korvien välissä, ajattelussa ja uskossa. Toimitus ei vastaa Kolmiokirja Oy:n asiakasrekisteriä voikadonneista käsikirjoituksista eikä kuvista. Kiitos, että minulla on tilaisuus nähdä se. Uskossa siihen, että meitä autetaan. Monen vuodet huonot kokemukset eivät nujerru hetkessä, mutta pienikin muutos positiivisempaan suuntaan antaa voimaa. -----------------------------------------------------------------------------------------------Päätoimittaja Eeva Vainikainen Toimitus Lekatie 6, Oulu Toimituksen postiosoite Tosi Elämän toimitus PL 246, 90101 Oulu Puh. Voi vaikka kinata parin kanssa naispappeudesta ja hihitellä kappelia esittelevän vahtimestarin kanssa. ta käsikirjoituksista eikä kuvista. 08-5370 033 JULKAISUJOHTAJA Fax 08-530 6118 Juha Määttä TOIMITUSJOHTAJA TOIMITUSJOHTAJA Juha Määttä Sauli Huikuri ILMOITUSMYYNTI MEDIAMYYNTI Kolmiokirja Oy Avainasiakaspäällikkö Liisa Finnberg Juhani Myllyoja Lekatie 6, PL 246 044 737 0334 90101 Oulu juhani.myllyoja@mail.suomenmaa.fi Puh. Ilmoittakaa sitoumuksetta. V U O S I K E R T A 21. En tosin tarvitse kirkkorakennusta pannakseni kädet ristiin, katsoakseni taivaalle ja sanoakseni: Kiitos! Tai pyytääkseni: Isä Jumala, auta minua! Ihmeellisen usein tulee nykyään myös hetkiä, jolloin vaikkapa pelkän kauniin maiseman näkeminen saa sanomaan: Kiitos Isä, että tämä on olemassa. Uskossa uskoon. ja heidän lähiomaisensa eivät saa osalJoutsen Media Oy:n henkilökunta ja heidän listua lehden kilpailuihin. Raamatun teksti eivät ole minulle kaikki auenneet, eivät vieläkään, mutta myönteisen ajattelun oppaat avasivat minulle suorastaan laajakaistayhteyden Yläkertaan. Toimitus ei vastaa kadonneistästä makseta erillistä korvausta. Kotimaassa myös seurakunnat ovat tulleet läheisemmiksi ja työntekijöihin osaa suhtautua luontevammin. En käy pällistelemässä koristeita tai taide-esineitä, vaan hiljentymässä hetkeksi ja kiittämässä, että taas olen saanut ihania mahdollisuuksia olla matkalla, nähdä ja kokea kaikkea uutta ja kaunista. käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarSuomenmaa-yhtiöt Oy:n henkilökunta koituksiin. harkitsemansa muutokset lähetettyyn maLehti Lehdessä julkaistu kirjoitus, josta teriaaliin.varaa oikeudet tehdä tarpeellionseksi harkitsemansa muutokset lähe-julmaksettu kirjoituspalkkio, voidaan tettyyn materiaaliin. Kirkot ovat kaikissa maissa ilman muuta käyntikohteitani. Kiitos, että minulla on kyky nähdä se, kiitos! Ihan kuin väritkin olisivat selkeämmät ja puhtaammat. Pitää sytyttää ensin vähän valoa, että näkee edetä. Aiemmin he kaikki olivat pelottavan vieraita ja ajatus osallistumisesta seurakunnan siis meidän kaikkien yhteiseen toimintaan, oli hyvin kaukainen. En pelkää enää. Totuus on todellakin tarua ihmeellisempää. Nyt joka tapauksessa tiedän, että minua autetaan, kun omin avuin en selviä. (08) 537 0306 Fax (08) 530 6118 ILMESTYY 12 kertaa vuodessa ILMESTYY 12 numeroa vuodessa TILAUSHINNAT kotimaahan TILAUSHINNAT 12 kk 51 Kotimaahan 12 kk 49 TILAAJAPALVELU TILAAJAPALVELU Puh. Ei sitä voi napista painaa syttymään kuin lamppua, mutta pimeyteen tulee ratkaisevaa valoa jo pienestä tuikusta. Ajattelun muuttaminen saattaa olla kovaa työtä ja vaatia runsaasti aikaa. Minä saan juuri sen avun, minkä tarvitsen, jos en yritä itse komennella. 08-537 0033 PL 246, 90101 Oulu Fax 08-530 6118 Puh
Siinä hän makasi kasvot kalpeana eikä liikkunut, eivät edes ripset värähtäneet. Päiväkin olikin ikuisuus. Minun vilkas ja villi, kaikkialle kerkiävä pikkusiskoni oli kuollut. Elämä oli uusi ja maailma täynnä loputtomia ihmeitä ja kaikki minua varten. Yhtä luonnollista oli se, että äidin syli ja isän käsivarret olivat minua varten vastaanottaakseen minut ja vaaliakseen, ettei minulle mitään pahaa tapahtuisi. Maailma levittäytyi eteeni kaikkine ihmeineen ja oli kuin se olisi tehty juuri minua varten ihmeteltäväkseni. Eräänä päivänä kuulin puhuttavan kuolemasta. Eikä minuakaan enää ollut. Miten niin voi käydä, kuinka se kuolema oikein tapahtui ja mihin se elämä meni. Ja kaikki pysähtyi kuin seinään. Miten se oli mahdollista, että ensin minua ei ollut ja sitten yhtäkkiä olinkin siinä. Minä, maailman napa, istuin äitini turvallisessa sylissä ja kyselin, oliko kaikkien ihmisten pakko kuolla. Hämmästelin sitä, että maailma oli ollut olemassa ennen minuakin. Äiti vastasi surullisella äänellä: On, jokaisen tänne syntyneen on kerran kuoltava! Se oli kauhistuttava, pelottava tieto. Nykyään en pidä enää kuolemaa uhkana, vaan mahdollisuutena. Uin päivät pitkät, leikin kauppaa ja leivoin savileipiä, riensin leikistä leikkiin ja ihmettelin, miksi aikuiset puhuivat kesän lyhyydestä ja siitä miten lyhyt elämä oli. M utta sitten kuoli pikkusiskoni, hukkui kotilampeen. Kuka siitä puhui ja missä yhteydessä, sitä en muista, mutta kuolemantietoisuus iski tajuntaani kuin moukari. Ja niin minä sukelsin elämän riemuihin. Äiti vain itki ja itki, ihan loputtomasti ja melkein koko ajan. Aika tuntui loputtomalta. Äidillä oli kuitenkin vastauksia. Elottomana, hiljaisena ja vettä valuvana hänet kannettiin lammesta. Sitä oli pohdittava ja siitä oli kyseltävä päivätolkulla. En ol-. Kaikki pyöri minun ympärilläni. Uskon, että kuollessani palaan takaisin kotiini. L apsena olin maailman napa. Ikuisiksi ajoiksi se 8 rikkoi maailmani loputtomuuden ja elämäni ainutlaatuisen koskemattomuuden. Hänet asetettiin salin pöydälle. Minä en ymmärtänyt mistään mitään, näin vain aikuisten hädän ja äidin suunnattoman surun. Kuoleman lempeä syli Olen joutunut kohtaamaan kuoleman monta kertaa elämässäni. Hän lohdutti, että voisin unohtaa kuoleman ja keskittyä elämään, sillä tuskin kuolisin vielä pitkään aikaan. Hän kertoi, että oli olemassa taivas, jossa elämä ei koskaan loppuisi ja jossa oli vielä parempi olla kuin tässä maailmassa. Äiti kuivasi hänet hellästi, puki kuivaan mekkoon ja kääri vilttiin
Ja siitä lähtien juhannusruusu on tuoksunut mielestäni surulta. Vuodet rientävät juoksijaa nopeammin, hyppelehtivät ohitse kuin kaarnavene virrassa, haihtuvat kuin savu. Ajan mittaan minusta tulee ihminen, joka ymmärtää psalmin runoili- A jaa, joka rukoilee, että Jumala muistuttaisi häntä kuolevaisuudesta, jotta hän saisi viisaan sydämen. Jos kerran taivas on parempi paikka ja siellä ei koskaan tarvitse kuolla, niin miksi sitten pitää itkeä niin kovasti ja olla murheellinen. Turhaa on kiinnittää sydäntään maalliseen mammonaan. ikanaan äiti lakkaa itkemästä, eikä meillä enää puhuta Annelista ja kuolemasta kuin joskus vain. Se on hetken kestävä. Mutta äiti vain itkee, käpristyy suruunsa, käpertyy aina nurkkaan itkemään, kun isän silmä välttää. Ra9. Tuolta ajalta minusta on kuva, jossa seison siskoni avatun arkun ääressä ja roikotan päätäni, koska tajusin, että nyt on oltava surullinen ja näytettävä siltä, ymmärsi sitten mitään tai ei. Onneksi en tuolloin tiennyt, miten tutuksi tulenkaan kuoleman kanssa pitkällä elämän matkalla ja kuinka se satuttaakaan sydäntä. Äidin siskotkin sanovat hänelle, ettei saa itkeä niin paljon ja että hänen on muistettava, että hänellä on vielä pikkuinen tyttö, tarkoittavat minua, ja siitä minulle tulee hyvä mieli. Niinpä minun tekosuruni tulee ikuistetuksi. Maan mahta- vatkin kuolevat, rikkaatkin menevät köyhinä hautaan. Siinä päätä roikottaessani oli kuitenkin pakko kysyä äidiltä: Menikö Anneli taivaaseen. Sairastaessaan hän myi kaikki omaisuutensa muuttaen sen rahaksi. Me kuolemme, eikä meidän asuinsijamme enää meitä muista, ei ainakaan suurinta osaa meistä. Siksi isä laittaakin minut vartioimaan äitiä. Kaiken järjen mukaan pitäisi iloita, että Anneli pääsi niin hyvän paikkaan. Ei ole mitään iloa olla hautausmaan rikkain ihminen. M inulle kerrottiin kerran miehestä, joka oli suunnitellut vievänsä mukanaan kaikki elämänsä aikana kokoamansa omaisuuden. Minun pitää mennä isälle kertomaan, jos näen hänet itkemässä. Minä en nimittäin osannut olla surullinen. Minä olen tyytyväinen. Ja juuri sillä hetkellä kuvaaja nappaa kuvan. Viisas sydän tietää, että tämän näkyväisen elämän olemus on katoavainen. Lopulta kaikki unohtavat Annelin, mutta kuolemaa ei kukaan unohda, en minäkään. lut vielä täyttä viittä vuotta ihmetellyt elämää, kun jouduin kummastelemaan kuoleman olemusta, eikä kukaan osannut selittää sitä minulle. Annelin haudalla minulle annetaan juhannusruusun oksa, Se minun pitää pudottaa hautaan. Äidin vakuuttaessa, että pikkusisko meni taivaaseen, minä olin sitä mieltä, että sittenhän pitäisi iloita eikä surra
Mielestäni sellainen pyyntö oli se oli hänen lempityynynsä. Hän kulki hetken itsensä vierellä ja katseli itseään kuin vierasta. Eräs asia on heille kaikille yhteistä; he ovat menettäneet sen jälkeen kuoleman pelon, ja vain hyvin harva heistä halusi palata tänne takaisin. Hänen täysin ymmärrettävä, koska hän oli toiveensa toteutettiin, mutta kuin- vuosikymmeniä kärsinyt tuskallikas kävikään. On vain muutto toiseen ulotlahja. Hänen ilonsa ovea, äkkiä herääkin voimakas elä- ja tyyneytensä perustui kristilliseen mänhalu. Ehkä se on kaikkea tuota. tuvuuteen, missä kaikki on paremAjattelen, että niin raju ja pelotta- min. Hän rukoili, että Jumala ottaisi sen pois. Eräänä päivänä hän koki tiellä kulkiessaan ruumiistaan irtoamiskokemuksen. Muutamaa viikkoa ennen kuolemaansa koki myös isäni ruumiistaan irtoamisen kaksi kertaa. tuttava elää. Usein olen myös mietmonilta luonaan vierailleilta, mut- tinyt, mikä kuolemassa pelottaa. Kaikki unohtaneen heidät tänne. Mikä onnettopuneen ihmisen luo ja kutsuu hänet muus se olisikaan! Kaikki viheliäitoiseen olevaisuuteen. Jonkin ajan kuluttua menin jälleen Miten ollakaan, tyyny tarttui kiinni katsomaan häntä. Hänen rukouksensa kuultiin. Hän otti pääsyään ja niin myös tein. teella. Parin viikon kuluttua hälemaa itselleen, mutta kun sen lui- nen tuskansa olivat lopussa ja tyynen nyrkki kolkuttaa todenteolla nesti hän nukkui pois. Olen lukenut kliinisesti kuolleiden kokemuksista niin vanhalta ajalta kuin meidänkin päivinämme koetuista. Tuon kokemuksen jälkeen katosi kuolemanpelko. Viimeisellä kerralla kahta viikkoa ennen kuolemaansa hän irtosi ruumiistaan ja kulki kukkivilla vuorilla. anotaan, että rajan takaa ei kukaan ole palannut kertomaan, mitä siellä on. Molemmilla kerroilla kokemus oli erittäin miellyttävä. Näin valitti hyvän ystäväni Hitlerin, Stalinin, Idi Aminin ja heidän kaltaistensa kanssa olisi kauhisisoäiti ja tarkoitti joka sanalla totta. Mies oli halunnut näyt- Minulla on maksa täynnä syöpää, tää, että hän ei lähtisi tästä elämäs- kiitos Jumalalle! tä yhtä tyhjänä kuin oli tänne tullut, Se oli niin raju tervehdys, että melvaan toisin kävi. Moni voi elämän- morsian, jota ylkä oli tullut nousä ankarissa vaiheissa toivottaa kuo- tamaan. Se on eräs meidän perus- vakaumukseen siitä, ettei kuolemaa vieteistämme. Sekin on Jumalan ole. va asia kuin kuolema onkin, siinä on len usein ajatellut ja kuvitelkuitenkin jotain hyvin armollista. kein kyykistyin kynnykselle järkyKuolema on kauhistuttava vieras, tyksestä. Kaikki hirmuhallauseen: "Uupuneelle on lepo par- rellä ja katseli itseään kuin litsijat orjuuttaisihain." Olen myös vierasta. Nyt sen sijaan jokaisen ierailin aikoinaan tuttavani, heistä on ollut kuoltava, olkoonkin, auttamistyössä vuosikymme- että heidän sijalleen on noussut uuniä palvelleen ihmisen, kuolinvuo- sia hirmuvaltiaita. Joku omaisista sääli sesta nivelreumasta ja oli viimeiset vainajaa, jonka niskat näyttivät ole- neljä vuotta ollut täysin liikuntakyvan huonossa asennossa, koska liian vytön. dollisuutta vapaulittavat Jumalan tua heistä. Kukaan ei voi jakaa sitä kanssamme, vaikka istuisikin vieressä pitäen kädestä kiinni. Hän oli riemuissaan kuin kuolema pelottaa. Ateistit toistelevat mielellään Saarnaajan kirjan lausetta: "Mihin puu kaatuu, siihen se maatuu!" Tämä S O V 10. Armeliaana vieraa- maa ei olisikaan ja elämä jatkuisi na se saapuu vanhan, elämäänsä uu- tällaisena ikuisesti. tyynyn pois korjatakseen asentoa. Hänen ainoa murheensa oli ollut tuon ihanuuden keskellä, ettei hänen rakas vaimonsa saanut nähdä sitä. Muodostuuko osa pelosta siitä, että kuolema on kohdattava yksin. Itseäni ainakin pelottaa sen ainutkertainen kokeminen. Kuolinilmoi- syys, epäoikeudenmukaisuus ja surkeus jatkuisivat tuksissa näkeekin usein toistuvan Hän kulki hetken itsensä vie- vuodesta vuoteen. Nämä ihmiset, jotka ovat palanneet kuolemasta, ovat kaikki kertoneet hyvin samanlaisista kokemuksista, olipa uskonto, kulttuuri tai kansallisuus mikä tahansa. Hän pyysi rukoilemaan, että Itse asiassa kuolemaan on kätketpääsisi jo pois. Lupasin rukoilla hänen pois korkea tyynyt väänsi niitä. Se lut, mitä tapahtuisi, jos kuolelopettaa kovissa tuskissa uupuneen ihmisen kivut. väisyydestä. Omalla äidinäidilläni oli aikanaan ankara kuolemanpelko. Nähdessään miarkun reunassa olevaan naulankan- nun astuvan huoneeseen hän hihkaitaan ja se repesi! Tyynyyn kätketty si ilosta ja nosti kätensä ylös kysysetelipaljous vyöryi esiin ja omaiset en: keräsivät sen talteen säteillen tyyty Oletko kuullut viimeiset uutiset. Hän oli pyytänyt sitä ty vapahdus. hat hän kätki tyynyyn, jonka hän käs- ettei sellaista ollut soveliasta pyyki laittaa arkkuun päänsä alle, koska tää. Se ei pidä paikkaansa. ta ihmiset olivat suuttuneet todeten, Onko se meille rakkaan, ainutlaa- tuisen elämämme loppuminen, ero omaisista ja rakkaista, vai onko se tuntemattoman pelkoa. Hän kertoi, että vaikka oli kierrellyt ympäri maailmaa merillä ollessaan, hän ei ollut missään nähnyt niin valtavaa kukkaloistoa eikä mitään siihen verrattavaakaan. Tuon kokemuksen vat ihmisiä ajasta tavannut vanhoja jälkeen katosi kuolemanpel- aikaan ja ainiaan ilman mitään mahihmisiä, jotka vako
Punapuun siemenestä ei kasva kehäkukkaa eikä päivänkakkaraa. Lääkärit ovat yleisesti ottaen ammattikunta, jotka eivät ihmisessä näe muuta kuin koneen, jota he korjaavat, mekaniikan, jota tarkastelevan mikroskooppiensa avulla. iljattain luin suomalaisesta virsirunoilijasta ja säveltäjästä, jonka kuollessa sairaalan henkilökunta ja läsnä olleet muutkin ihmiset kuulivat taivaallisen ihanaa musiikkia ja kun riensivät katsomaan, mistä se tuli, huomasivat sen tulevan virren tekijän huoneesta. Mutta kuolema ei ole raja, kuolema ei ole loppu. Niin monet kyyneleet ovat syövyttäneet ne kuin suolainen merivesi. Nyt me katselemme aavaa merta emmekä näe taivaanrannan taakse. Taakse jää horisonttiin katoava rikkaan elämän kuohuva vana. Sellainen lähtö on kadehdittavan ihana. Palvelu toimii suomalaisissa matkapuhelinliittymissä. Esimerkkiviesti: KTILAA TEX Miia Mallila Mallikatu 2 00100 Mallila X TILAAA KTILAA TE IL MIIA MALL 2 ATU HETI!ILA MALLIK LL 00100 MA Aitoja tarinoita todellisesta elämästä! 11. Siementä ja puuta katsellessa ei voi nähdä niissä mitään yhteistä ja kuitenkin siemenellä ja puulla on jotain yhteistä. Se on jatkumo. Olemattoman pienestä siemenestä kasvaa jotain niin ihmeellistä, että se suuruudellaan hämmästyttää kaikki katselijansa. Hiljalleen se lipuu kohti kotisatamaa. Kaihoisasti laulavat laitalaudat, mutta mitäpä sen on väliä. Ei sitä jättiläistä voi nähdä, vaikka siemenen jakaisi atomeiksi ja sen osasten osasiksi. Elämän helle on haurastuttanut purjeet, jotka iän myötä lepattavat yhä kauhtuneempana. Meno on vaappuvaa. Horisonttimme takana on jotakin, mitä nyt emme voi nähdä. Mutta horisontti ei rajaa sitä, minne voin mennä, kun lähden veneellä tai laivalla kohti taivaanrantaa. Ennen vanhaan rukoiltiin, että Jumala antaisi hyvän ja rauhallisen kuoleman. Ja tuo muutos tapahtuu elämän voimasta, siitä näkymättömästä. Punapuun siemen on yksi maailman pienimmistä siemenistä ja kuitenkin siitä kasvaa suunnattoman suuri jättiläinen. Ei tarvitse kuin tarkastella kuvia itsestään eri ikäkausilta, niin huomaa että kaikesta erilaisuudesta huolimatta jotain samaa on säilynyt kautta vuosikymmenien. Samalla tavallahan tapahtuu jo tässä elämässä. Olkoonkin, että saatan saapua kotisatamaan yksin laudoin. Maahan kylvetyllä siemenellä ja siitä kasvavalla suurella puulla ei ole mitään ulkonaista yhteyttä. Horisontin takana on aina jotakin. Nyt sydän kirkuu kaipaustaan ja saalistaa ajan aalloista muistoja, odottaa jälleen näkemistä. Englantilainen pappi David Watson vertaa kuolemaa horisonttiin. Usein tuntuu, että köydet ovat höltyneet ja masto heiluu uhkaavasti kanssansa. Onnellisinta olisi nukahtaa lempeänä kesäpäivänä verkkokeinuun peipon laulu korvissansa, sydän TILAA ILMAISELLA TEKSTIVIESTILLÄ! Tosi Elämää 6 kuukautta, 6 numeroa 29 Kirjoita viestiin KTILAA TEX nimesi ja osoitteesi. He unohtavat hänen toteamuksensa siitä, kuinka Jumala on ihmeellisesti tehnyt kaiken aikansa, myöskin asettanut iankaikkisuuden ihmisten sydämiin. Siitä kasvaa punapuu, uskoipa siihen tahi ei. täynnä olemisen ja elämisen iloa tai yleensäkin vain nukahtaa rauhallisesti ja levollisesti pois tämän ajan melskeistä. Sen pyörteissä näen monien pois menneiden ystävien ja rakkaiden kasvot. He ottavat kovin yksipuolisesti viisaan Salomon ajatukset. Jumalan rakkaus kantaa loppuun asti, ja minkä aika raastoi pyörteisiinsä, sen saan takaisin tuhatkertaisesti. Heidän on yhtä vaikea nähdä näkymätöntä elämää kuolevan solukossa kuin puutarhurin nähdä olemattoman pieneen siemeneen kätkettyä suurta puuta. Samanlaista uskoa tarvitaan ihmiselämän jatkumoon. Enkelten laulun saattelemana hän saavutti kotirannat. Jokainen meistä varmaan toivoo, että kun elonpursi irtoaa laiturista matkatakseen horisontin taa, sen lähtö olisi rauhallinen ja hyvä. Lähetä viesti numeroon 16303. Palvelun hinta 0. lause on heille mieluinen, vaikka muuten eivät Raamatusta välitäkään. Omakohtaisesti kuolemaa ajatellessani en koe sitä niinkään horisonttiin katoavana laivana, vaan satamaan saapuvana purtena. Siemen ei näytä puulta. Sitä minäkin rukoilen osakseni. Kukapa osaisi aavistaa, mikä valtava muutos tapahtuukaan yksittäisessä, mitättömältä näyttävässä siemenessä. Jotakin meidän persoonallisuutemme ydinolemuksesta tulee säilymään. Horisontti rajaa näköpiirini sen, mitä näen katsellessani vaikka avomerta. Jeesus sanoikin veljeään surevalle Martalle, sille arkisemmalle sisarelle: Joka uskoo minuun ei koskaan kuole, uskotko sen. Kun sellaisen pienen punapuun siemenen kätkee multaan, tarvitaan paitsi tietoa, myös uskoa siihen, että siitä kasvaa suuri puu. Olen mietiskellyt asiaa ja toisaalta ymmärrän heitä. LEA H M inun ei ole ollenkaan vaikea uskoa, että meidän näkymätön hengellinen olemuksemme saa uudenlaisen muodon ylösnousemuksessa
Olin menettänyt lapseni, luultavasti lopullisesti. Kaikki keinot oli käytetty. Vuodet kuluivat ja ajan myötä sopeuduin ajatukseen siitä, että elämäni jäisi tällaiseksi. Suhteemme oli ollut väljähtynyt jo vuosia, ja toivoin Harrilta enää lasta. Joskus olen hetkittäin ajatellut niinkin että olisipa lapseni edes kuollut. Mistään vain ei ollut apua. Kävin rähisemässä niin poliiseille, papeille kuin sosiaaliviranomaisillekin. Ehkä hän ei halunnut pitää yhteyttä äitiinsä, ehkä hänen ei annettu pitää. Tuttavat vaikenivat menetyksestäni, he halusivat välillä puhua jostain muusta, iloisemmista asioista. En ollut enää niin toiveikas. Lähipiirini toiveikkuus hiipui, enää kel12 V lään ei ollut hyviä neuvoja minua varten. Sen teinkin, parhaani mukaan. Sen verran äiti minä vieläkin olen, vaikkei minulla lasta enää olekaan. Mikään elämässäni ei tukenut sitä ajatusta, että se painajainen, jota elin, päättyisi vielä joskus. enna oli minulle niin rakas heti syntymästään lähtien. Vähitellen voimani alkoivat hiipua. Enhän ollut kuullut hänestä mitään vuosiin. Henna oli alusta lähtien helppo ja vaivaton lapsi, neuvolassakin ihasteltiin meidän läheistä suhdettamme. Mutta ei, en minä sentään lapseni kuolemaa toivo. Ensimmäisinä vuosina oli kuitenkin vielä toivoa, kovastikin. He eivät ymmärrä, ettei sillä ole mitään merkitystä minulle. Sekin olisi helpompaa kuin tämä. Sitä ei kukaan tulisi minulle kertomaan. Enää. Tuttavat ja sukulaiset kannustivat, olivat tukenani, antoivat neuvoja. Kun katsoin ensimmäisen kerran hänen utuisiin vauvansilmiinsä, tunsin yhteyden välillämme saman tien. Aloin sopeutua, sulkeutua suruuni. En jaksanut surra Harrin ratkaisua. Taistelin, yritin olla kova ja rohkea. Menetin lapseni uskonlahkolle iisi vuotta sitten tyhjyys tuli elämääni. Minä annoin hänen mennä ilman suuria riitoja. Olisin paljon mieluummin huono äiti, joka sentään tapaa lastaan, kuin hyvä äiti, joka ei tapaa lastaan koskaan. Henna oli alusta pitäen kaikkea sitä, mitä olin lapseltani haaveillut. H. Olin ihan varma, ettei tämä tarina pääty niin, pelkkään tyhjyyteen. Monet ovat sanoneet minulle, etten saa ajatella olevani huono äiti. Toivon, että hän elää ja on onnellinen. Minä olin aktiivinen ja ärhäkkä. Ymmärsinhän minä sen. Minun ei tarvinnut opetella tuntemaan Hennaa, eikä Hennan minua. Tai ehkei siitä sentään ole viittä vuotta. Ihmiset kehottivat minuakin jatkamaan elämääni. Elämä jatkui minun surustani huolimatta. Sen hän minulle lahjoitti ja päätti sitten, ettei halua perhe-elämää. Ehkä oma vaikutuksensa väliemme tiiviyteen oli sillä, että Hennan isä oli kadonnut elämästämme jo odotusaikana
Kun tyttäreni oli pieni, pelkäsin hänen joutuvan kaljatai huumeporukoihin. Nyt antaisin mitä tahansa, jos selviäisin niin vähällä surulla. Tyttäreni löysikin huumeen, jota minä en osannut edes pelätä. Kukaan kun ei ollut kertonut minulle, kuinka paljon surua uskovaisuudesta voi seurata. 13
Hensyvennyin Hennan hoivaamiseen niin Hennan elämän täyttivät jo nasta tulisi lääkäri, voimakkaasti sik- silloin kummalliset, sairaat lakimies, hän väitsi, että tiesin sen rituaalit, joissa piestiin pa- telisi tohtoriksi... Tuli uusia ka- että jokainen elää nuoruutensa tavalvereita ja harrastuksia. Olisin jälkeen. Ajattelin, ettei Hennastilannetta mitenkään rasittavana. Il- ta tulisi koskaan ainakaan sellaista. enna oli 14-vuotias mennessään rippileirille. Oliko ruokaa tein Hennalle. Elämäni oli edelleen täysin kietoutunut Hennan ympärille, mutta niin halusin olevankin. Henna oli kaunispiirteinen, hento itsekin. Henna oli hyvä piirtä- ja hän oli niin täydellinen. Minä kuunNyt tuo itsetyytyväisyyteni hävettelin Hennan tarinoita ihmeissäni tää minua. Järjestin Hennan kavereille pyjamabileitä ja elokuvailtoja. tavani tuskailivat En tiedä, toivon vain, että Hennalle jäi hyvät muistot omien teiniensä sekoilujen kanssa, minä sain hillitä itseäni todella, ettlapsuudestaan. Opettajil- laan, vaikka salaa olinkin sitä mielta tuli pelkästään hyvää palautetta. Hennahan oli minun luomukseni, oma ruusuni, josta oli kasvanut niin silmiä hivelevän täydellinen. En tiedä, joka tapauksessa leiriltä palasi muuttunut tyttö. Pidin huolen siitä, että Hen- minä vähemmälläkin uskonut, etten na söi joka päivä salaatteja ja marjo- ole täydellinen. Olin kasvattanut hänet yksin, sä toiveita. Henna oli aina ollut maan, joka on heikoille niin kova. Vai huomasiko Henna vain, että viihtyi maailmassa paremmin, kun ei ole koko ajan äitinsä valvonnan alla. Kokiko Henna niin vahvan hengellisen kokemuksen, että hän alkoi jo silloin sulkeutua muulta maailmalta. olla Hennalle äiti, Kun jotkut tutjäävän lyhyeksi. Typerät haaveet ajan, jolloin voin huutta nuoresta tytöstä, täyttivät pääni. En oikeastaan epäillyt Hennan pärjäämistä, vaan omaani. Lähtikö Henna elämästäni siksi, Olin hyvin tarkka siitäkin, millaista että joutuisin nöyrtymään. Nyt ottaisin ilokaupassa lapsille tarjottiin. Minä kuvittelin tuntevani tyttäreni ja ajattelin, että Henna eli teineille tyypillistä vaihetta, joka päättyisi yhtä nopeasti kuin alkanutkin. Toisaal- nen kunnianhimoisesta tyttärestäni. Se oli reilusti pisin aika, jonka viettäisimme erossa toisistamme. Tunsin, mään, taiteellinen sielultaankin. lat ompelin Hennalle vaatteita, kos- Eikä Hennasta tullutkaan. Kieltämättä olin Hennasta tyttö, joka kuuliaisesti toteutti äitin- ylpeä. Illat katselin televisiota ja muute seurailin Hennan tekemisiä. Tein välipaloja, kuljetin tyttöä harrastuksiin ja kavereille. Mihin hän vielä ta olen miettinyt pääsisikään tuolla sitäkin, että ehkä asenteella. Tuli joka en ollut tyytyväinen niihin teko- tain pahempaa, ainakin minun, Henkuituisiin muotiluomuksiin, joita nan äidin, kannalta. Tuntui kuin Hennan mieltä olisi painanut suuri salaisuus, josta hän ei suostunut puhumaan kellekään. Jos niin on, on rangaistus miela kävimme vasta pitkän harkinnan lestäni kohtuuttoman kova. roikkuvat teinit, jotka polttelivat tuElämäni pyöri melkein kokonaan pakkaa ja joivat olutta betoniporsailHennan ympärillä, mutta en pitänyt la istuksien. Hennassa ei kuitenkaan ollut uskoon tulleille tyypillistä iloa ja seesteisyyttä, Hennan usko tuntui olevan synkempää laadultaan. Ei Henna mitenkään suuresti ollut muuttunut, mutta sen verran kuitenkin, että tarkkavaistoinen äiti sen huomasi. Henna odotti leiriä iloisella mielellä, itse olin epäilevämpi. Henna oli mietteliäämpi, hiljaisempi. että olin tehnyt kaiken oikein HenMonesti Henna kertoi minulle itse nan kanssa. Minä nyt välillä tyytyä syöttämään hänelle yritin toppuutella hänen ankaruutkaupan eineksiä ja painella itsek- taan, vaikka salaa olinkin tyytyväikäästi omiin harrastuksiin. Meillä ei syö- tämä joku minulle tarkoitettu opety koskaan eineksiä, hampurilaisil- tus. sepittämänsä iltasadun. Olisiko minun pitä- nelle kelpasivat enää kympit. Halusin vahvistaa hentoa tyttöäni läasteelle siirryttyään Henna parhaani mukaan. ja. Täl- H Y K 14. Näin minut palkittiin siitä, kun nestä sanoivat ja tuon kaiken tiesin olin aikoinani syventynyt kokonaan Hennan hoivaamiselle. Halusin mielin vastaan oluelta ja tupakalta pukea Hennan kauniisti sellaisiin haisevan tyttären, jos vain saisin kangaslaatuihin, joiden tiesin tuntu- lapseni takaisin elämään. Halusin nauttia luomuksestani täysin rinnoin. Sen Henna suostui kertomaan, että oli tullut leirillä uskoon. Tuona kahden viikon aikana tapahtui jotain, joka on minulle edelleen mysteeri. en olisi alkanut kehuskella Hennalouluun mennessään Hennan lani. tä, että Henna oli täydellisen viisas Henna oli tottelevainen, empaatti- ja siitä oli suuri osa minun ansiotanen ja fiksu tyttö. siitä, miten paljon pienen tytön pääMinua ärsyttivät ostarillamme hän kätkeytyikään. Nyt jälkikäteen mietin, liioittelin- hyvä koulussa, mutta yläasteella häko hoivassani. Siinä vaiheessa minullakin olisi ollut enemmän omaa aikaa, mutta en osannut käyttää sitä mitenkään. Joutuisin olemaan kaksi viikkoa ilman Hennaani. Halusin tehdä häalkoi stressata koulumenesnestä vahvan ja terveen tähän maailtyksensä takia. Yritin sanoa vaatimattomasti, maailma avartui. van hyviltä lapsen herkällä iholla. Niin opettajat hä- ni
Hennan uusiin kavereihin en koskaan tutustunut, sillä Henna tapasi heitä jossain muualla kuin kotonaan. Luultavasti Henna oli vain rasittunut ja kaipasi leppoisaa välivuotta, jolloin voisi syventyä maailmankuvansa rakentamiseen. Lähinnä hän käytti voimansa uskonnollisista asioista paasaamiseen. Hän ei halunnut tehdä kanssani mitään, eikä pitänyt enää yhteyttä entisiin kavereihinsa. Tajusin sen, mutta ajattelin, että minun on hyväksyttävä se, että teinini halusi ottaa välimatkaa äitiinsä. Hennalla tuntui riittävän energiaa hyvin harvoihin asioihin. Miten olisin osannut taivutella hänet takaisin omaan maailmaani, jos hän tunsi vetoa johonkin toiseen. Hennasta tuli salaperäisempi, eikä hän halunnut enää jutella asioistaan kanssani. Henna kirjoitti säännöllisesti, mutta niukasti elämästään. Niin Henna asian minulle perusteli. Mehän olimme aina olleet niin läheisiä, ehkä liiankin läheisiä. Sitä en tajunnut, että Henna oli löytänyt itselleen oluttakin vahvemman päihteen: uskonnollisen yhteisön, jonka luon- S netta en tunne vieläkään. Minä halusin olla hyvä ja ymmärtäväinen äiti, ja niin minä annoin K Hennalle luvan. un Henna sitten ilmoitti seuraavana keväänä, ettei menisikään yläasteen jälkeen lukioon, vaan johonkin uskonnolliseen koulutukseen, minä järkytyin. Henna oli taipuisa ja tottelevainen, mutta itselleen tärkeissä asioissa ehdottoman tiukka ja jääräpäinen. Jos Henna kerran halusi välivuotensa uskonnollisella opistolla, saakoon hän sen! Sen verran halusin kuitenkin tytärtäni valvoa, että olin ottanut tavakseni lukea hänen päiväkirjaansa. Nyt, kun tiedän, missä piireissä Henna jo tuolloin liikkui, ymmärrän tekstit paremmin. Hennan käsivarsissa oli mustelmia, hänen kaulallaan oli kummallisia hiertymiä aivan kuin hänellä olisi ollut tiukka köysi kaulansa ympärillä. Kerran huomasin hänen käsivarressaan oudon palovamman, se näytti ristinmuotoiselta. Eihän siinä mitään pahaa ollut. Hennahan oli edelleen sama kiltti ja ahkera tyttöni, vain katse sinisilmissä oli muuttunut. Muutaman kerran huomasin Hennassa ihan fyysisiä merkkejä siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Kaikki oli hyvin, kunhan tyttö ei vain notkunut ostarilla kaljaa juomassa. Itse asiassa kaikki vaaran merkit olivat silmieni edessä, minä vain en suostunut niitä näkemään. Mitä olisin häneltä vaatinut, millä kiristänyt. euraavana syksynä, opistolle muutettuaan, Henna alkoi muuttua toden teolla. Olisiko huolestani ollut mitään hyötyä. Henna oli eri mieltä. Henna muuttui synkemmäksi ja riidanhaluiseksi. Silloin uskoin senkin. Ajattelin, että Henna oli löytänyt rippileiriltä uskovaisia kavereita ja halusi nyt viettää aikaa heidän kanssaan. Hän ei puhunut minulle muuten kuin pakon edessä. Henna kirjoitti puhtauden palauttamisesta, pyhästä rituaalista, kivusta, rangaistuksesta ja synnin kasteesta. Henna sanoi polttaneensa kätensä opiston saunan kiukaaseen ja että ristin muoto oli pelkkää sattumaa. Olihan hän ollut koko yläasteen niin kovin ahkera. Joku oli vetäissyt Hennan kaulahuivin kireälle huvin vuoksi, oli kaatumisia ja törmäämisiä. Kiva, kun tytöllä oli kavereita ja puuhaa. euraavana syksynä Henna lopetti rakkaan harrastuksensa, ratsastamisen, ja alkoi käydä iltaisin joissain nuorille suunnatuissa uskonnollisissa tilaisuuksissa. Hän halusi oppia lisää uskostaan ja muutaman sadan kilometrin päässä kodistamme oli opisto, jossa tähän lisäoppiin oli mahdollisuus. Vakuuttelin itselleni, että kaikki meni hyvin, normaalisti. Jos olisin avannut silmäni kunnolla, olisin huomannut, että Hennasta oli tullut iloton, ahdistunut, välttelevä. Koulu kestäisi vain vuoden ja sen jälkeen Henna voisi mennä lukioon. lainen itsensä etsiminen ja elämäntuskahan kuului teini-ikään, joten mitään huolta ei ollut. Yleensä en ymmärtänyt lukemastani mitään. Hän tuntui samaan aikaan apaattiselta ja kiihkomieliseltä. Nyt häpeän sitä, etten suostunut tajuamaan ilmiselviä merkkejä. 15 S. Tottahan minä tiesin, että usko oli tytölle tärkeä asia, mutta ei kai sitä nyt voinut koulutustaan lyödä laimin uskon takia. Rehellisyyden nimissä minun on kerrottava sekin, että osasyynä myötämielisyyteeni oli se, että olin vihdoin, 16 tyhjän vuoden jälkeen, rakastunut. Olisiko minun sittenkin pitänyt huolestua. Olin huolissani ja ihmeissäni, mutta ajattelin, että ehkä tyttö kaipasi jonkinlaista välivuotta. Olin onnellinen kuin teinityttö ja halusin jakaa onneani lähipiirillenikin. Kun kysyin näistä merkeistä, sain kuitenkin aina järkevältä kuulostavia vastauksia. Jotain oli nousemassa väliimme. Huomasin, että utelevat kysymykseni ärsyttivät Hennaa, ja hän vastasi niihin niin lyhyesti kuin pystyi. Hennan elämän täyttivät jo silloin kummalliset, sairaat rituaalit, joissa piestiin pahuutta nuoresta tytöstä, joka oli vielä liian nuori tajutakseen olevansa viaton kuin kedon kukka. Ajattelin, että kaikki on hyvin, koska Henna menestyi koulussa eikä heilunut päihteiden kanssa. Ennestään hento tyttö alkoi laihtua, mustelmat hänen vartalollaan lisääntyivät. Olin löytänyt Petrin eräällä työpaikkani järjestämällä risteilyllä, ja pitkästä aikaa elämässäni oli jotain muutakin kuin Henna. Henna muuttui myös fyysisesti. Miten olisin voinut vaatia, että hän palaa entiseksi itsekseen, kun mitään erityistä muutosta ei ollut tapahtunutkaan. Yläasteen päästötodistuksessa tytön keskiarvo oli 9,7
Opiston rehtori selitti, että ilmeisimmin erääseen eurooppalaikadonneet opiskelijat olivat pitäneet seen uskonnolliseen yhteisöön. Luultavasset kun eivät aina käyneet yksiin ti muuallakin. Joo- kaan. Käteni tärisivät, hengitin pää. Halusin luottaa häneen. Jossain vaiheessa Henna tuli mukaan kuvaan. Jos viemme jutun ilolisin siihen kyentapäivälehdistön nyt, olisin ehkä riepoteltavaksi, jos saanut pitää Hentutkimukset eivät ala edistyä. En kerlekään. Pakotin itseni tain pahasti väärin. Nuoret kuuluivat mitä neet. Halusin itsekin epätoivoisesti huohottamalla. Mieltäni poltteli ajatus vi- tenkin itselläni. alkoikin suhtautua juttuun uudenlaioukokuussa opistolta ilmoitet- sella vakavuudella. sukeltanut sellaiseen maailmaan, Opistolta kehotettiin suhtautumaan josta ei niin vain palattukaan norasiaan rauhallisesti, mutta minä tie- maalielämään. Minä kaipasin tytärtäni ja olin huolissani, mutta Petri vakuutti, että tuollainen kodista irtautuminen on täysin normaalia. Minä kuvittelin, että kriisi oli ohi ja yritin tukea tätä hyvää vaihetta antamalla Hennalle vapautensa. Viikon kuluttua tiin, että Henna ja kuusi muu- saimme kuulla, mitä poliisi oli saata opiston opiskelijaa olivat kadon- nut selville. Nauhalla pyöri kummallisia hahmoja tummissa kaavuissa. Sen kummemmin asiaa ajattelematta laitoin videon pyörimään. Ahdistus ja riidanhaluisuus olivat taas poissa, Henna vaikutti seesteiseltä ja päättäväiseltä. Eräänä viikonloppuna etsin Hennan tietokoneelta ruokareseptikansiotani. Niin yritin ajatella itsekin. Muistelin Hennan päiväkirjan nas oli erittäin varakkaan perheen kuvauksia ja videolla näkemääni lapsi, todella älykkäänä pidetty kuu- kohtausta ja tajusin, että Henna oli lemma. ajattelemaan, että kyseessä oli joku un nuoret eivät ilmaantuneet typerä roolileikki. Keväällä Henna tuntuikin muuttuvan parempaan suuntaan. Se, mitä videolla tapahtui, oli jo- ei kuulunut mitään. alvi meni vaihtelevissa merkeissä. Tämän ryhmän näkemyk- sa, Ranskassa, Italiassa. Henna hyvästeli minua mielessään, muttei ilmaissut millään lailla, että aikoi hylätä äitinsä lopullisesti. sin heti, että jotain kamalaa oli taKaiken tämän tiedon pidin kuipahtunut. Tällä uskonnollisella mutta samalla haastaneet opettajia yhteisöllä oli tukikohtia Englanniskovasti. Vuorokaudet kuluivat, porukasta liiseille. Hän oli pukeutu- deolla näkemistäni kauheuksista, nut valkoiseen lakanaan, joka tipah- mutta en pystynyt puhumaan niisti hänen päältään, kun hän polvistui tä kellekään. Minusta vain tuntui niin pahalta, koska olimme olleet ennen niin tiiviisti yhdessä. Katselin nauhaa kummissani. En kertonut nauhasta koskaan kel- muuta en sitten tehnytkään. En näyttänyt sitä sil- nut videosta enkä Hennan päiväkirloin Petrille, enkä myöhemmin po- joista. Hikoilin. Tämä kipu oli odotettavissa, selitin itselleni. Hän suhtautui minuun myötämielisemmin, jotenkin hellemmin. Poliisi nan itselläni. me poliisia, että akseni totuutta. Ensin kuvittelin, että joku oli kuvannut jonkin teinien roolileikin. Uskottelin itselleni nähnee- Ihmisten keskeisiä tunnesi- liisi alkaa etsiä ni viattoman roo- teitä ei pidetty toivottavina, tosissaan kadonneiden nuorten lileikin, sillä olin liian heikko usko- ihminen kun kuului vain ju- ryhmää. Luottamukseni palkittiin julmimmalla mahdollisella tavalla. Henna ei tullut useinkaan kotiin viikonlopuiksi eikä pitänyt muutenkaan yhteyttä. En kysynyt Hennalta, mistä tonut kaikkea, mitä tiesin. Näin muiden ryhmään kuuluvien vanhempien huolen enkä alttarin tapaiselle korokkeelle. He liisi epäili, että nuoret olivat jo poisolivat olleet ahkeria opiskelussaan, tuneet maasta. Yritin keskittyä omaan elämääni, etten olisi vatvonut koko ajan Hennan asioita. Uhkasimmalalleen. Minä yritin pysyä kärryillä Hennan elämästä, mutta parin sadan kilometrin välimatkan takia se oli vaikeaa. Näin jälkikäteen tajuan, että Henna oli silloin tehnyt päätöksensä: hän irrottautuisi tästä maailmasta. En muistanut, millä nimellä olin kansion tallentanut ja siksi klikkailin tiedostoja auki umpimähkään. Tässä vaiheessa minä pysäytin halunnut huolestuttaa heitä enemnauhan. Mistään sen vakavammasta videossa ei voinut olla sa, opistolta kehotettiin meitä vankyse, vakuutin itselleni, vaikka koko hempia tekemään katoamisilmoitus vartaloni kertoi reaktiollaan peläs- poliisille. Minulla oli voimia K T. Minua uskoa siihen, että olin käsittänyt jopyörrytti ja oksetti. Me vanhemmat aloimme olla jo tain liian kamalaa hysteerisiä. Vaaminun käsiteltädimme, että poväkseni. He lausuivat hiljaisella äänellä jotain, mikä kuulosti loitsulta. Henna liikkui silmät liikkumattomi6 16 T na kuin transsissa. Potiiviisti yhtä koko lukuvuoden. En kertosiinä oli kyse. Nehän olivat kuutakaisin parissa vuorokaudeslemma nyt muotia. Minäkin kävin kuuliaisesti tekemässä ilmoituksen, mutta tyksestään. Aikani klikkailtuani huomasin avanneeni videotiedoston. opiston uskonnollisten näkemysten Siinä vaiheessa minä jo tiesin, ettkanssa. Ryhmällä oli selkeä johta- en tulisi näkemään Hennaa enää kosja, Joonas-niminen nuori mies
Suhteeni Petriin katkesi, kun Hennan katoamisesta oli kulunut vuosi. vain oman suruni kanssa kamppailemiseen. Halusiko Henna hämätä viranomaisia jotenkin. Jälkikasvun tuottamista pidettiin tärkeänä, siksi nuoret naiset olivat yhteisöllä tärkeitä: äiteinä. Ymmärsin häntä hyvin. En olisi itsekään jaksanut enää. Petri ei kuulemma jaksanut enää. Mietin pitkään, miksi Henna ei ollut laittanut korttiin nimeään. Tuo yhteisö ei ollut joutunut kahnauksiin virkavallan kanssa, joten heistä ei ollut kerääntynyt paljon tietoa. Olet rukouksissani. Välillä leikittelin ajatuksella itsemurhasta, mutta entä jos Henna tulisikin takaisin ja saisi kuulla äitinsä tappaneen itsensä. Unissa Henna on vielä pieni tyttö ja kaikki on hyvin. Sitä en voisi tehdä lapselleni. Minä itkin huolesta. Niistä unista minä herään onnellisena ja kestän taas yhden päivän ilman lastani. Mitään ei löytynyt. Minusta tuo kaikki kuulosti kammottavalta. Olen siellä, missä minun pitääkin olla. Rähisin poliiseille, harkitsin opiston haastamista oikeuteen, tein älyttömiä reissuja niin Englantiin kuin Ranskaankin ja harhailin näiden maiden maaseudulla lapsellisia vihjeitä jäljittämässä. Tuon kortin jälkeen en ole kuullut Hennasta mitään. Syntyneitä lapsia pidettiin yhteisölle kuuluvina ja siksi nämä eristettiin äidistään mahdollisimman nuorina. Hän näki Hennalla lapsenkin. Taistelin toivottomuutta vastaan kovasti. Ihmisten keskeisiä tunnesiteitä ei pidetty toivottavina, ihminen kun kuului vain jumalalleen. En olisi pystynyt auttamaan muita, vaikka olisin halunnutkin. Henna on kuulemma ratkaisunsa tehnyt, enkä saisi pilata omaa elämääni häntä odottamalla. Minun olisi oltava valmiina, jos Henna vielä joskus tulisi. Saimme kuitenkin lisää tietoa tuosta yhteisöstä, jonka jäseniä nuoret oletetusti olivat. Turvauduin jopa ennustajaan, joka sanoi, että Henna elää ja voi hyvin. Tunnen tyttöni ja hänen jääräpäisyytensä. Uskon, että jonain päivänä Henna tulee vielä takaisin elämääni. Jos olisin voinut jotenkin kätevästi irrottautua tästä painajaisesta, olisin taatusti tehnyt sen. Tuossa yhteisössä odotettiin, että yksilö antaa koko elämänsä yhteisön käyttöön, sen päämäärien vahvistamiseksi. Tuossa yhteisössä pidettiin kuulemma tärkeänä kaikesta maallisesta luopumista. Yritin itsekin nähdä enneunia, mutta nukuin niin syvällä horteessa, silloin harvoin kuin sain nukuttua, etten nähnyt edes unia. Kortissa luki: Hei, toivottavasti et ole huolehtinut liikaa, täällä kaikki on kunnossa. Vein kuitenkin kortin poliisille nähtäväksi. uorokaudet muuttuivat viikoiksi, viikot kuukausiksi. Luultavasti lahko olikin jo siirtynyt seuraavaan paikkaan. Kieltämättä olenkin jollain tavalla luovuttanut. Uskon siihen, kun muutakaan minulla ei ole. Henna on usein unissani. On hyvin mahdollista, etten näe häntä koskaan enää. Synnyttäisikö minun Hennani lapsen, joka V joutuisi mielipuolisen uskonlahkon kasvattamaksi. un Hennan kuolemasta oli kulunut puolitoista vuotta, sain häneltä joulukortin. Tai ehkä hänet oli kaapattu väkisin mukaan pakoretkelle. Ei saanut opiskella, käydä työssä, kurkotella kohti maallista mammonaa. Kortti oli lähetetty Ranskasta, pienestä bretagnelaisesta kylästä. Oliko minun Hennani muka lähtenyt mukaan tuollaiseen vapaaehtoisesti. Toivottavasti voit hyvin. Jollain tasolla tiesin, ettei kannattaisi ottaa ennustajan sanoja niin vakavasti, mutta toisaalta olin valmis uskomaan mihin tahansa. ÄITI Kilpailun voittajat Tosi Elämää 1:n Äänestä ja voita -lukijakilpailusta Yves Rocher´n Serum Végétal tuotepaketin voittivat: Salli Mähönen, VARKAUS, Enni Karjalainen, KEMI, Tarja Tumelius, PUDASJÄRVI, Anna-Leena Kammonen, JUVA Onnittelut voittajalle! 17 3. Unissa minä olen äiti, ihan tavallinen äiti, joka tekee lapsensa kanssa tavallisia arkisia asioita. Nykyään nukun hiukan paremmin ja näen jo uniakin. He ottivat yhteyttä kortin postileiman alueen poliisiin ja pyysivät näitä tarkistamaan alueen hylättyjä ja syrjäisiä maatiloja. Oletettiin, että yhteisö eleli jossain Keski-Euroopan maaseudulla omavaraistaloudessa. Tässä vaiheessa minäkin aloin jo olla epätoivonen. Vai oliko hän jonkinlaisen aivopesun uhri. Kadonneista ei kuulunut mitään, heistä ei tullut edes yleisövihjeitä. Tuo uni antoi minulle voimia pitkäksi aikaa. Kirjeessä ei ollut allekirjoitusta, K mutta tottahan minä tyttäreni käsialan tunnistin. Eräs työkaverini kertoi nähneensä unen, jossa Henna tuli takaisin. Paljon muuta emme sitten saaneetkaan tietää. Niin poliisi kuin ystävät ja sukulaiset ovat sitä mieltä, että minun pitäisi lopettaa Hennan paluun odottamien. Vai halusiko hän nimettömyydellään osoittaa luottavansa siihen, että tunnistaisin hänet joka tapauksessa
Kuvittelin, ettei ihminen voi olla täysi ja todellinen, ellei hänellä ole perhettä ja lapsia. Minulta puuttui vain mies ja perhe. Vauvakuumeeni alkoi nousta tilanteessa, jossa minulla periaatteessa oli kaikki, mitä tiedostava, itseään arvostava nykynainen voi toivoa: oli vakituinen työpaikka, omistusasunto ja riittävästi vapaa-aikaa itseni hemmotteluun. lman perhehaaveita en olisi vilkaissut Juhaa kahta kertaa: hän oli jo kolmekymppisenä kaljuuntu- I. Aloin perustaa perhettä niin kovalla tohinalla, etten kunnolla edes huomannut, että Juha oli itse asiassa jo perheellinen mies. Lapsi tuli, mies lähti alusin lasta kauan. Ihastuin Juhaan, tai ainakin siihen ajatukseen, että hän voisi lahjoittaa minulle kaipaamani lapsen. Kärsin vauvakuumeesta jo ennen kuin minulla oli miestäkään. Taisin olla niitä heti-mulle-kaikkitänne -ihmisiä, niitä, jotka eivät keskity elämään hetkessä, vaan haavei18 H levat elämänsä alkavan vasta joskus tulevaisuudessa. Kuvittelin, että jos minulla olisi nekin, minulla olisi kaikki
Lapset olivat liian pieniä, vaimo liian epävakainen... Jos kaikkeen on olemassa helppo selitys, syytän vauvakuumettani. Sain osakseni toisen ihmisen läheisyyttä, jota olin pitkään kaivannut. Siirryimme jatkoille minun kotiini ja kaaduimme vuoteeseeni. Odotin Juhaa, unelmoin tulevaisuudesta yhdessä hänen kanssaan, ilman hänen vaimoaan. va, vatsakas, perheellinen mies. Juha pudotti avatun kondomipakkauksen yöpöydän laatikkoon ja tokaisi, ettei niitä enää tässä talossa tarvittu. En enää ymmärrä, minkä vuoksi takerruin juuri Juhaan: Minä, varsin tasokas ja omillani toimeentuleva nainen roikuin mitäänsanomattoman näköisen, varatun miehen housunpuntissa kuin olisin napannut kynsiini varsinaisenkin saaliin. Olin loihtinut pöydän koreaksi Juhan lempiruuista, käyttänyt aikani 19 T. Ei sitä voi mitenkään muuten selittää. Hänen vaimonsa tiesi meistä, mutta Juha ei voinut vielä muuttaa. Odotin oikeaa hetkeä ottaa asia puheeksi Juhan kanssa. Minä haluaisin ehkä vauvan, aloitin varovaisesti. Oma vauvakuumeeni ei ollut häipynyt mihinkään sekään. Ihan totta. Ystäväni yhtyi nauruuni lyhyen epäröinnin jälkeen. J T uhan ero venyi ja venyi. Jollakin tavalla sekaisinhan Juha minun pääni sai. Otin nimittäin vauvakuumeeni puheeksi Juhan kanssa, ja Juhan reaktio oli juuri sellainen kuin olin odottanutkin. Minä odotin. Tiedätkö, Minna, niin minäkin! 120 senttiä leveä vuoteeni oli yhtäkkiä täynnä iloa, toivoa ja riemua. Minä nauroin. Olinhan minä toki tasokkaampi kuin Juha, vaikka Juha jatkuvasti vitsailikin olevansa "kaupungin tavoitelluin ukkomies". Kuulemma. ulin nimittäin heti raskaaksi. Toisissa oloissa olisin ohittanut Juhan pysähtymättä miettimään, minkä näköisiä lapsia hänen kanssaan saisi tai ehkä olisinkin miettinyt, enkä olisi pitänyt visiosta! Nuorena Juha oli varmasti ollut komea, mutta epäsäännölliset elämäntavat olivat tehneet hänestä pöhöttyneen, eikä hän rehellisesti sanottuna ollut ulkoisesti mikään unelmien prinssi. Nytkö jo. Olihan niin käynyt monesti: sieluntoverit kun ajattelivatkin samoja ajatuksia. Kaikki, mistä puhuin, oli jo käynyt hänenkin ajatuksissaan. Toisaalta olin tyytyväinen siihen, että Juhan vitkuttelun avulla sain lisää aikaa järjestellä oman elämäni mahdollisimman miesystävälliseksi. En kerta kaikkiaan ymmärrä enää, hormonitko pääni sekoittivat melkein hulluuteen saakka. Shokki se oli minullekin raskaustestin plussa, uudenlaiset ajatukset tulevaisuudesta mutta Juha näytti musertuvan uutisen alle. Tämän miehen kanssa haluan perheen, minä sanoin. Oletko varma. hän soperteli, kun illallisen äärellä kerroin hänelle uutiseni. Me rakastuimme pikana ja elimme tunteen palossa niin vahvasti, että emme kyenneet näkemään seuraavaa viikkoa pitemmälle. Vauvakuumeessani olisin varmasti kelpuuttanut rinnalleni kenet tahansa kaksilahkeisen, joka yökerhon hämärässä olisi supattanut korvaani, miten ihana olen, miten haluttava, miten täydellinen. Huumaannuin Juhan myötäilykyvystä. Kaikki mitä sanoin, oli hänen mielestään oikein. Silti en ole täysin varma siitä, tarkoitinko sanojani todella, vai sanoinko niin vain siksi, koska pystyin, kun vakuuttelin omille ystävilleni olevani rakastunut. Jälleen kerran tein suunnitelmia, mutta tällä kertaa ne eivät koskeneet vain minua ja kasvotonta miestä, jonka kohtaisin tulevaisuudessa. Enhän minä tiennyt, että Juha luuli yrittämisajan venyvän pitemmäksi kuin se venyi. S uhteemme alkoi ravintolaillan päättymisestä. Haluatko. Juha veti minut taas lähelleen, ja vaikka olimme juuri rakastelleet, hän osoitti haluavansa minua uudelleen. Juha sai minut helposti iskettyä, ja jälkikäteen ajatellen se kävi aivan liian helposti. Juhan käsi pysähtyi kesken liikkeen. suorapuheisin ystäväni kysyi. Niin, ulkonäöstä viis, sillä minä rakastuin, tai kuvittelin rakastuneeni. Kun sydän vie, järki jää toiselle sijalle. Luisuin helposti toisen naisen rooliini. Suunnitelmat koskivat nyt minua ja miestä, joka oli verta ja lihaa, oikeasti olemassa, sekä hänen lapsiaan. Mikäs kiire minulla oli, kun joka tapauksessa tiesin saavani Juhan, perheen ja kaiken, minkä halusinkin, myöhemmin. yperyyttäni sorruin samaan, mihin tuhannet naiset ennen minua, ja uskoin, kun mies vakuutti ottavansa avioeron, mutta ei aivan vielä. Ilman sitä tuskin olisin hullaantunut ja rakastunut niin järjettömästi niin järjettömään kohteeseen. Hänen kasvoilleen nousi epäuskoinen ilme, ja hän kääntyi katsomaan minua järkyttyneenä. Oli raha-asioita, vaimon epävakautta, lasten oireilua ja kaikenlaista pientä estettä. Haluan. Ajattelin, että jos vanhat merkit pitäisivät paikkansa, hän toteaisi itsekin jo ajatelleensa samaa. Kyllä se silti rakkautta oli, minun puoleltani, ja uskon, että Juhankin. Mieli täynnä jännitystä avasin sylini hänelle, ja "yritimme" ensimmäisen kerran vauvaa. Yhtäkkiä huomasin kuvittelevani viikonloppuja suuressa omakotitalossa, jonka totta kai joutuisimme ostamaan kaksioni tilalle, koska Juhan lapset viettäisivät joka toisen viikonlopun meidän kanssamme. Jos haluatkin perheen, ja tämä mies sattuu olemaan kätevästi saatavilla. Uskoin kaiken, vaikka varoittavia esimerkkejä olin minäkin nähnyt elämäni aikana riittävästi
Lasten mielestä Yleensä kestää monta kuukautta, olin vienyt heiltä isän. Juhalta näyttää siltä, ettei hyvää käännet- en saanut tukea, enkä voinut ymtä tule. Aikuinen mies ei Minä luulin, että sinäkin tahdot voinut kuukausikaupalla kiukutelvauvan, minä kuiskasin. Kun vatsassa ei enää vellonut, oloni kohentui muutenkin. Olin jatkuvasta itkuspahat aavistukset nousemassa kat- ta pöhöttynyt ja yllättäen iskevistä kerana sappena kurkkuuni, koska pahoinvoinneista väsynyt. Minä vain hymyilin. minä kiljuin turJuha tuntui oudosti syyttävän vonneet posket punaisina ja kyynelminua siitä, että olin tullut raskaak- laikkuisina. Jossakin vaiheessa Juha alkoi muisYmmärsin kyllä, mitä Juha oli tah- tella entistä vaimoaan hyvällä, aivan tonut. En takertunut hänen sanoihinsa enkä ihmetellyt, eikö lapsia ollutkaan koskaan kutsuttu. Takaraivossani oli myös alkanut nakuttaa ajatus Juhan menettämisestä, ellen ryhdistäytyisi. elkäsin etukäteen, että Juhan lapset jatkaisivat vihanpitoaan N P 20. Tavoitteenani oli näyttää Juhalle, itselleni ja kaikille, että minä osasin, olin pystyvä ja että minusta kuoriutuisi vielä oikein hyvä äiti. maista melkein kaksi vuotta. si ei olisi heidän sisaruksensa, vaan Yleensä. Minä olin raskaana, ja aikaa ja kuvittelin hieman toisenlaista re- myöten tukevasti olinkin. Onnellisesliäinä, ja minä tuijottamassa häntä, ta odotuksesta ei minun kohdallani odottamassa käännettä parempaan, voitu puhua. hän siihen hyvänen aika tarvita kuin Toisaalta kärsin kyllä pahoinvoinyksi mikroskooppinen siittiö yhden nistakin, niin että oli parempi, etteiohikiitävän hetken aikana. vät Juhan lapset olleet seuraamassa Juha ei heti vastannut, vaan keskit- sitä yökkimistä. Tätähän me vaiheessa Juha viimein muutti miolimme yhdessä toivoneet. käisyä ei ollut ja sinkaan vaatinut koska halusin vältJuhalta yhtä paltää taudit. Minun ruokahaluni oli mennyttä. si liian helposti. Monta kuukautta. kin painoi minua, mutta kosMyöhäistä katua, kun pulla on uu- ka en vastannut hienovaraisiin kysymyksiin rehellisesti, minun annettiin olla rauhassa. Minä an pian yrittämisen aloittamisen jältahdoin yrittää, en onnistua. pukeutumiseen ja meikkaamiseen, nissa. la sitä, että nainen tuli raskaaksi lii Joo-o, mutta ei nyt heti. Sitähän hän oli minulta pyytä- nen vaimo ei oksennellut jatkuvasti. Tuleva lapennen kuin raskaus alkaa. Hänen aikaisempia En tiedä. Entimia. Aloin taas panostaa ulkonäkööni. En muistuttanut "liian vihaisista lapsista". Kun olin raskaana, hän ei tuntunut pitävän miellyttämistäni enää tarpeellisena. R O askauspahoinvointia kesti aina seitsemännelle kuulle asti, ja sen jälkeen, PUFF, se oli poissa. Mitä se lie ollut, se alkuaikojen "ajattelin juuri samaa" -huudahtelu kaikkeen, mitä sanoinkin. märtää, miksi en. Varovaisen aamupalan jälkeenkin oloni oli taivaallisen hyvä, ja uskaltauduin ajattelemaan, että pahin oli takana. Hän mutta minä olin levaisuudesta yhdessä hänen ei näyttänyt rankieltäytynyt, kostaan ajautuneelta ka muutakaan eh- kanssaan, ilman hänen vai- valaalta, eikä varmoaan. nun luokseni, mutta yhteisen omaJuhan tylyt sanat tuntuivat pahalta, kotitalon sijaan tyydyimme vanhaan mutta yritin pelastaa, mitä pelastet- kaksiooni. jalallakaan kotiini. tavissa oli, hymyilemällä ja teeskenJuha tapasi lapsiaan entisessä kotelemällä yhtä hämmentynyttä kuin dissaan, koska lapset olivat kuulemJuhakin. Kenenkään vahintyi syömiseen. jon kuin minä. Ehkä Juhan tarkoituksena oli ollut vain miellyttää minua. Tavoittelin loppuraskauden hehkeää ulkomuotoa. Olin jo oppinut, että Juha oli omalaatuinen ihminen omalaatuisine, vankkumattomine ajatuksineen, ja ettei hän todellakaan ollut sieluntoverini eikä ajatellut asioista samalla tavalla kuin minä. Juhan vastaus tyrmälapsiaan oli kuulemma saanut yrit- si minut. nan naisen luota. Ei- pelkästään vieraan naisen projekti. En kerta kaikkiaan enää tää kuukausikaupalla ja nuorim- tiedä. mässä ruokaa suuhunsa, pureskeleMuistan odotusajan pahoinvoinnin massa keskittyneesti, kasvot miette- ja riitojen täyttämänä. Osa uudesta energisyydestäni tuntui tarttuvan myös Juhaan, joka vihjailuideni innoittamana ehdotti, että kutsuisimme vihdoinkin hänen lapsensa kylään meille. Miksi sinä sitten lähdit niin ihadotusaika oli täynnä riitoja. Ei hänen mielessään vauva liian hyvällä, jos raskaana olevalollut ollut, vaan seksi ilman kondo- ta, uudelta vaimolta kysytään. Jossakin aktiota tulevalta isältä. keen, eihän. Silloin. Sellaieuvolassa huomattiin, että jonen tahti olisi ollut parempi nytkin. ma liian vihaisia minulle astuakseen Nyt jo, minä nyökyttelin. Panostin kaiken liikenevän aikani ja osaamiseni lasten vierailuviikonloppuun. Muistan tuon hetken goniloa en siinä tilanteessa olisi jakaina: Juha suupielet kireinä, työntä- sanut. nyt heti suhteemHän ei ollut aina me alusta asti, Odotin Juhaa, unelmoin tu- liian väsynyt. Eräänä aamuna vain heräsin, eikä vatsani kääntynyt ensimmäiseksi ympäri. Edes se, ettei Juha tullut koskaan neuvolakäynneille, ei herättänyt minua turtumuksestani
Jos vetosin raskauteeni, hän käänsi päänsä pois ja tokaisi, että itsepähän olin lapsen halunnut. Raskauden viimeiseltä kolmannekselta muistan parhaiten oman hämmennykseni, sillä en missään vaiheessa kunnolla tiennyt, millä tolalla parisuhteeni on. Synnytykseen Juha sentään saapui, vaikka vähältä piti, etten heittänyt häntä salista ulos. Joka tapauksessa kävi niin, että kun raskausviikkoni olivat täynnä, minulla ja Juhalla ei ollut enää mitään yhteistä. Jos pyysin häntä tekemään puolestani jotakin, hän saattoi tuhahtaa, miten vaativa olin. Söimme joka päivä hyvin ja usein ulkonakin. Vanhimman tytön esimerkin mukaisesti muutkin lapset, 10-vuotias poika ja 5-vuotias tytär, käyttäytyivät meillä hyvin. Olisiko jokin voinut muuttua, jos olisimme tosissamme yrittäneet paikata liian nopean arjen astumista suhteeseemme. Raha-asiat kiristivät välejämme entisestään, ja vaikka yritin lohduttautua sillä, että riitely oli vain väliaikaista ja rakkautemme pysyvää, en tiedä, uskoinko itsekään omiin vakuutteluihini. Olimmehan aikaisemminkin ajatelleet samoja asioita tahoillamme. Yhteinen omakotitalo alkoi jälleen kummitella mielessäni. Kenties hän teki laskelmia pankkilainoista ja mahdollisuuksistamme selviytyä kaikista laskuista suurperheenä. Silloin olisi minun vuoroni henkäistä yllättyneesti, että olin ajatellut itsekin sitä samaa. Meillä ei yksinkertaisesti ollut varaa. Elämäni ei todellakaan ollut sellaista kuin olisin toivonut. Sen Juhan halusin takaisin ja saatoin vain toivoa, että hän palaisi, kunhan vauva ensin syntyisi. Hormonien sekoittamassa mielessäni kuvittelin, että mitä kiihkeämmin itse unelmoisin suuresta omakotitalosta, sitä nopeammin Juha ottaisi sellaisen hankkimisen puheeksi. Minulla oli tilini, mutta äitiyslo- man myötä tuloni tippuisivat huomattavasti. Minä makasin sängyllä tuskaisena, ja Juha hymyilee ja luo silmäyksiä toisen naisen suuntaan. ja tekisivät kaikkensa pilatakseen yhteisen illan, mutta sain huomata, että huoleni oli turha. Kotona minä kokkailin, koska se oli minun tapani osoittaa Juhalle, miten paljon hänestä välitin. Juha ei minulta varastanut. Haaveideni epätodellisuudesta kertonee se, että vakavissani kuvittelin lasten hylkäävän äitinsä oma-aloitteisesti voidakseen muuttaa isänsä ja minun luokse asumaan. Juhan vanhin lapsi oli 13-vuotias, iässä, jossa isän uutta tyttöystävää yleensä karsastetaan, mutta Juhan tytär osoittautui oikein mukavaksi ja iloiseksi esimurkuksi. Ei ainakaan, jos mies rakastaa. utta Juha ei tuntunut lukevan ajatuksiani. Juha oli elänyt ennenkin raskaushormonien sekoittaman vaimon rinnalla, minulle sellaiseksi muuttuminen oli kova pala. Kunhan vauva syntyisi, Juhan isommat lapset voisivat viettää puolet ajasta meidän luonamme. Tällä kertaa halusin antaa Juhalle mahdollisuuden ensimmäiseen siirtoon. Kaksioni asumiskulutkin tuntuivat olevan hänelle liikaa. Silti en hetkeäkään ajatellut eroa. Isän hurmaamisesta ei ole tietoa, sillä vaikka Juha väitti olevansa onnellinen, hänen käytöksensä kertoi muuta. En ole mustasukkaista tyyppiä, enkä paheksu flirttiä, mutta tilannetajua pitää olla. Kaiken huippu oli se, kun Juha alkoi flirttailla kätilöopiskelijan kanssa. Elämä kahden aikuisen ja satunnaisten lapsivieraiden taloudessa vain oli hyvin kallista. En ollut enää varma rakkaudestakaan. Juha oli minua kohtaan etäinen, kylmä ja tyly. Ruuassa meillä ei koskaan pihtailtu. Mielestäni oli vain ajan kysymys, milloin Juha puhuisi asiasta ääneen. Sitä en tiedä. Parisuhteen myötä rahani hupenivat johonkin muuhun kuin itseni hemmotteluun. Minä en S niitä suostunut huomaamaan, tuskin Juhakaan. Pidin Juhasta, tai siitä muistosta, minkälainen Juha oli ollut suhteemme kiihkeässä alussa. Rakkaudesta kumpikaan ei ollut puhunut enää aikoihin mitään. inkkuaikoina pidin aina huolta ulkonäöstäni ja panostin sen vaalimiseen. Omat ajatukseni olivat täysin kiinni tulevassa vauvassa ja äitiydessä, enkä huomannut vaaran merkkejä: Juhan vaitonaisuutta, välttelevyyttä, puheenaiheen muutoksia aina, kun onnellisena aloin puhua vauvasta. Odotin Juhan hiljaisuuden ja vetäytyvyyden johtuvan samankaltaisista ajatuksista. ähes vuorokauden kestäneen synnytyksen jälkeen pikkuinen tyttö näki päivänvalon ja valloitti äitinsä sydämen välittömästi. Olen varma, että Juhakin olisi kaivannut minulta jotakin, mutta mitä. Kun nainen synnyttää yhteistä lasta, mies ei keskitä ihailuaan toiseen naiseen. Jälkeenpäin ajatellen etääntymisen merkit olivat olleet ilmassa aina raskauden ensihetkistä alkaen. Minulla oli kipuja, elämäni kauheimpia, ja mies sen kun istuu vierastuolissa, täyttää ristisanaa ja tekee kaikin puolin selväksi, ettei häntä kiinnostaisi olla tilanteessa, johon käynnissä oleva synnytys oli meidät heittänyt. Henkistä yhteyttä minun ja Juhan välillä ei tuntunut enää olevan lainkaan. Me juttelimme ja pelasimme lautapelejä, ja koska ilta oli onnistunut, aloin jälleen haaveilla auvoisasta tulevaisuudesta isona perheenä. Minä ja tyttäreni pääsimme osas21 M L. Juha oli tottunut perhe-elämään, minulle se kaikki oli uutta. Olisin tarvinnut Juhalta tukea, mutta en sitä saanut. En tänä päivänäkään osaa sanoa, mihin ne rahat katosivat. Ymmärsin, ettei mitään omakotitaloa tulisi. Olihan hänelläkin toki työ ja säännölliset palkkatulot, mutta lasten elatusmaksut lohkaisivat nettotuloista melkoisen siivun. En tiedä, tuskin
Kun Juha jätti minut, hän jätti samalla tyttärensä. Desinfiointiaineiden tuoksut nostivat hänen mieleensä ehkä ikäviä muistoja menneisyydestä. Seuraavien päivien vierailutunnit Juha jaksoi vielä hoitaa. Koko automatkan ajan Juha oli hiljaa. Sanoin, etten pärjäisi Julian kanssa kahden. Sairaalavuoteessa maatessani olin heikoimmillani. Tule sisälle, jutellaan, minä anelin. Juha oli varmasti niitä ihmisiä, joita sairaalamiljööt ahdistivat. Juuri nyt minulla on Julia. Sama juomalasi pöydällä, sama asento verhoissa ja päiväpeitteellä. Uutta miestäkään en halua, vaikka kyllä minulla ottajia riittäisi. Moottori yhä käynnissä, irrottamatta turvavyötä Juha kääntyi kohti takapenkkiä, jossa istuin, ja ilmoitti, ettei tule. Juha kyllä osasi tarkkailla omasta kellostaan, milloin minun ja tyttäremme luota pääsi pois. Oli turvallista tietää, että kaikki, mitä eteemme tulisi, olisi Juhalle jo tuttua. Hän ei halunnut minua eikä Juliaa. Hän oli silminnähden helpottunut päästessään pois sairaalasta. uomasinhan minä, että Juha oli vierailuaikoina vaisu ja rasittuneen näköinen, mutta maailmoja syleilevään äiti-tyyliini kuului ymmärtää miestä. ELÄMÄSTÄ OPPII. Mielenliikutuksessani hyväksyin Juhan tytölle ehdottaman Julia-nimenkin, vaikka ennen synnytystä olin ollut sitä vastaan. Julialla ei ole. Lopulta minä vihani sokaisemana suostuin leikkaamaan hänet elämästäni, vaikka oikeasti oli niin, että hän se leikkasi meidät elämästään. Minä menen kotiin. Juha ei ollut isä, jota lastenhoitajien piti muistuttaa vierailuajoista. Et sinä näin voi tehdä. Pitkästä aikaa tunsin jopa rakastavani Juhaa, joka oli suonut minulle pikkuisen tyttäreni. Eihän tapaamisoikeus ollut isää varten luotu, vaan lasta. Minähän yritin estää häntä tekemästä elämänsä virhettä. Nämä kaikki olivat asioita, joista meidän pitäisi keskustella myöhemmin, sitten kotona, sitten kun pääsisin pois, minä päätin. Yksinhuoltaja. Jos Juha olisi ymmärtänyt ehdottaa minulle mitä tahansa, mihin tavallisesti en olisi suostunut, olisin pelkkää onnenhuumaani toteuttanut kaiken ja vielä enemmänkin. Vasta kotipihassa Juha sai suunsa auki. Olen onnellinen näin. Minä puhua pälpätin meidän kummankin edestä. Mihin sinä menet. Juha ei vastannut mitään. tolle, ja Juha lähti kotiin. Ääniä meillä joka tapauksessa tulisi olemaan etenkin silloin, kun Juhan lapset tulisivat meille viikonlopuiksi. Karu totuus valkeni minulle vasta kotiutumispäivänä, ja pikku hiljaa silloinkin ennen suurta rysähdystä. Hän oli lainannut jostakin turvaistuimen, johon hän Julian tottuneesti asetteli. Katkeruus puolestaan tuo ryppyjä, joita en kasvoilleni halua. Älä nyt tällä tavalla lähde. Me pärjäämme kyllä. Kesti kauan, ennen kuin tajusin, ettei Juha tarkoittanut kodilla yhteistä kotia minun kanssani, vaan entistä kotiaan entisen vaimonsa kanssa. Äitiyden mukanaan tuomissa hyvänolonhormoneissani pystyin ymmärtämään kaiken hyväksi. Juhaa muistelen vain harvoin, koska muistelu nostaa mieleeni aina katkeruutta. Hän saapui täsmällisesti karkkipussin, lehtien ja kukkien kanssa, mutta lähti täsmällisesti poiskin. Hän on minun perheeni. Lapsella on oikeus isäänsä. Lapsi on tällä hetkellä minulle kaikki. Olin tyytyväinen Juhan aikaisempiin kokemuksiin isänä. Minä hymyilin madonna-hymyä ja estin Juhaa kertomasta, mikä hänen mieltään painaa. Mutta Juha oli päättäväinen. En voi. Mitä siitä, etten itse oikein pitänyt tuosta nimestä ajan myötä oppisin rakastamaan sitä. Roikuin hänen lahkeessaan ja itkin häntä takaisin. Mitä siitäkään, että lähipiirissäni oli jo useita Julioita meidän Juliamme oli kaikkein lähimpänä. Hän sanoi, ettei voinut maksaa elatusmaksuja, joten hän luopuisi tapaamisoikeudesta. Minusta oli tullut yksinhuoltaja, enkä ollut edes ajatellut, että niin voisi käydä. J uha poistui elämästäni, mutta ei ilman draamaa. Juha tuli hakemaan meitä kotiin. Tietenkin selittelin asiaa parhain päin itselleni. Minä keräsin vähin äänin tavarani ja tyttäreni ja menin hiljaiseen kotiini. Rakkaus tytärtä kohtaan ulottui tytön isään saakka. Kaikki-mulle-heti-tänne -ajatteluni on väistynyt pienen lapsen kanssa hetkessä elämisen tieltä, ja ymmärrän nyt, että perhe voi olla, vaikka talossa ei asu miestä. Me pärjäämme kyllä. Odotin vastaukseksi apteekkia, kauppaa tai jotakin muuta hyväksyttävää paikkaa, mutta en ikinä sitä, minkä Juha lopulta mutisi. Hän osaisi toimia aina oikein. Juha oli tietysti juhlinut yöt läpeensä vastasyntynyttä tytär6 22 H tään. Kaikesta näki, ettei Juha ollut asunut kaksiossani. Julia nukkui, ja ajattelin, että tytön oli parasta tottua ääniin uniensa aikana. Juhan jättämää haavaa ei aika hetkessä korjaa, enkä pysty parisuhteeseen, ennen kuin olen unohtanut Juhan. Minä istuin pöydän ääressä ja tuijotin turtana seinää. Ottakoon nyt ilon irti elämästä, ennen kuin perhearki koittaa. Miten niin et voi. Vakavissani kuvittelin hänen kantavan huonoa omatuntoa juhlimisesta sillä välin, kun minä olin Julian kanssa vielä sairaalassa. Kaikki oli tismalleen samalla tavalla kuin lähtiessä- ni. Hormonit olivat sekoittaneet pääni ja vieneet itsemääräämisoikeuteni. minä kysyin. Aion pysyä nuorena ja kauniina kauan
MIRJA PAIKKA AURINGOSSA KEINOLLA MILLÄ HYVÄNSÄ Luin lehdestä juttua koulukiusaamisesta ja liian kilteistä ihmisistä. Juttu tupa NIMIMERKILLE: KAIKEN KOKENUT Oli miltei järkyttävää lukea kirjoituksesi, sillä jouduin kysymään itseltäni, mikset ole jo jättänyt miestäsi. Työmaallakin tämä nainen oli aina jäänyt alakynteen. Ei kannata katkeroitua eikä kantaa kaunaa jäljestäpäin elämättä jääneestä elämästä. Sinulle vielä nimimerk- ki "Kaiken kokenut": Mieti vielä, mitä teet. Kannattaa noudattaa hyviä tapoja silloin, kun taistellaan paikasta auringossa. Liitä mukaan nimesi, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkitilisi numero. En puolusta avioeroja, mutta jonkinlainen järki pitää olla kaikissa asioissa. Mitä röyhkeämpi ja ovelampi, sitä varmemmin ei tule toisten tallaamaksi. Mielestäni se juuri on sitä oikeaa rakkautta. Tämä ainutkertainen elämämme ei saisi olla sitä, että itse jättää oman elämänsä elämättä jonkun toisen oikkujen takia. Täytyy vain olla uskollinen sille ihmiselle, jonka kanssa on jo elämää ehtinyt elää. Sellaisen parisuhteen eteen kannattaa tehdä töitä, jossa molemmat osapuolet kunnioittavat toinen toisiaan ja luottavat toisiinsa. Nainen oli vihainen äidilleen, koska tämä oli aina vain painottanut toisten huomioon ottamista. Antaa niiden asioiden tulla ja mennä, niitä ei kannata ottaa niin vakavasti. Itse poimin vain omaan tarpeeseen. OPPIRAHANSA MAKSANUT Juttutupa odottaa juuri sinun ajatuksiasi ja mielipiteitäsi. Jutussa oli puhetta, että röyhkeät ja vähemmän koulutetut ja tyhmemmät pärjäävät kilttejä paremmin työmarkkinoilla. Metsään jää kuulemma avokkaita luomutuotteita miljoonien eurojen arvosta. Alkoholistikaan ei muutu toisten auttamisilla, jos ei itsellä ole halua muuttaa tapojaan. Julkaistusta kirjoituksesta maksetaan 5 euron palkkio. Paljon riippuu tietysti myös kasvatuksesta ja kotioloista. Jos on työmaalla liian kiltti, jää alakynteen. Jaha. Onko se sitten niin vaarallista. On hyvä, että ottaa toiset huomioon, mutta täytyy myös osata pitää omia puoliaan. Minuun teki suuren vaikutuksen jutussa esiintynyt nainen, jota oli koulukiusattu hänen kiltteytensä tähden. On suota ja karhuja, poimijalla nivelvaivoja ja läpikäytyjä infarkteja. Siitä vaan jutuntekijät metsään! Jos esimerkiksi tatteja löytyy muutama kappale, niin eipä niitä kannata lähteä autolla viemään kymmenien kilometrien päässä sijaitseviin keräyspisteisiin. Kuitenkaan ei kannata itse ruveta röyhkeäksi ja ilkeäksi. Luulenpa, että se olisi parasta lääkettä tuollaiselle miehelle. Tuleehan sitä kaikenlaista ihastumista niin miehille kuin naisillekin, vaikka parisuhteessa elääkin. Olisit voinut tehdä toisinkin. MARJA MARJAAN, SIENEEN Joka vuosi se valitus toistuu. Minun mielestäni lasten hankinta on ajankohtaista siinä vaiheessa, kun pari on vakavasti ja täysin sydämin antautunut toisilleen. Jos sitten myyt näitä keräämiäsi luonnontuotteita, välittäjä käärii niistä voitot omaan taskuunsa. Toisia polkien voi vetää pidemmän korren, valitettavasti. Kirjoita osoitteeseen Tosi Elämää, Juttutupa, PL 246, 90101 Oulu. Se on totta. Eroamalla mies löytää nuoremman ja ehkä kauniimman rinnalleen, ja sitten hehkutaan lehtien palstoilla rakastuneen näköisinä ja kerrotaan, että tehdään liuta lapsia ja pälä, pälä... Kuka ylipäänsä jaksaa lähteä työpäivän jälkeen marjastamaan. Julkkikset näyttävät huonoa esimerkkiä näissä avioeroasioissa. 23 3. Vuosien varrellahan saattaa tulla monia vastoinkäymisiä, jotka koettelevat parisuhdetta, mutta luulenpa, että jos parisuhde on kalliolle rakennettu, sen perusta on tukevalla pohjalla. Omapa on valintasi, mutta luulen, ettei moni jaksa tarinaasi kuunnella. Alkoholisti käyttääkin usein auttajiaan hyväkseen. Passaatko ikuista poikaasi vai lähdetkö. Ei Raamatussakaan mielestäni lue sellaista kohtaa, että elä muille ja unohda itsesi, vaikka muutenhan Raamatussa suhtaudutaankin kielteisesti avioeroihin. Moraalikäsitykset saa näköjään unohtaa työmaalla. Marjastuskin on riskialtista hommaa. Tämä nurinkurisuus varmaan ihmetyttää ja ärsyttää nuoria, työelämään as- tuvia ihmisiä. Usein jo terve järki sanoo, mihin raja vedetään. Niinpä niin; ollaan kilttejä toisillemme, mutta ollaan sitä myös itsellemme. Toisten tallomaksi ei pidä jäädä. Sekin kuulosti tutulta
Haluaisin olla hyvässä käytössä tietoineni ja taitoineni. Voi olla, että rukoillessani työtä saankin sitkeyttä kestää työttömyyden. Riittää, että olen siinä kohdassa etenemistä- ni kuin olen, vaikka olisinkin mielelläni jo paljon pidemmällä. Maailmamme on pienentynyt ja maailman uskonnot ovat lähempänä meitä kuin koskaan ennen. Se on iloa ja turvaa tuottavaa, elävää, muotoutuvaa ja kehittyvää. Minun kirkkoni on sisälläni ja siinä yhteydessä, jonka koen. Apukaan ei välttämättä tule tilaamassani muodossa. Suuntaamme katseemme kauas, vaikka oma tuttu uskontomme ja perinteemme on tässä läsnä ja lähellä. Luotan kuitenkin, että tahtoni ja yritykseni riittää. Pyydän apua hädässäni, peloissani ja keskellä epävarmuutta. Olisi ihanaa olla "hyvä ihminen", mutta pääsenkö siihen koskaan. Mistä tiedämme, että toinen ihminen tarvitsee juuri rahaa tai terveyttä. Siksi parasta esirukousta onkin parhaan mahdollisen rukoileminen toiselle. Kiitän terveydestä, lapsista, työstä, mahdollisuuksista. Kiitän, kun asiat menevät hyvin ja koen ohikiitäviä onnen hetkiä. Se tulee muodossa, joka on minulle hyväksi. Puhun Hänelle ja odotan vastausta. Voimme maistella eri uskontosuuntauksia, tunnustella niiden periaatteita ja tehdä valintoja. Se on edelleenkin myös epäilyä, epäuskoa ja kysymyksiä. Siihen on tarvittu kipeitä elämänkokemuksia, vuolas kysymysten virta, paljon epävarmuutta. Kehitämme oman tapamme uskoa ja toteutamme sitä itsellemme mukavimmalla tavalla. Minä olen juuri sellainen. Niitä en tunne tarvitsevani. Minun uskoni sopii minulle, tukee ja lohduttaa minua. Että me itsekeskeiset, mukavuudenhaluiset nykyihmiset valitsemme eri uskonnoista parhaat palat ja kokoamme niistä itsellemme mieluisan paketin uskontoa. Minun Jumalani kuitenkin vastuullistaa minut: tekoni ja ajatukseni. Se on luonteva osa elämääni, jatkuvaa yhteyttä, tiedostettua vastuuta, vuorovaikutusta. Moniko meistä pääsee? M inun Jumalani on kaikkialla läsnä oleva Suuri Energia, Kaiken Lähde. Hän auttaa, kun pyydän, mutta odottaa minun tekevän oman osani. Olenko jonain päivänä hyvä ihminen? ehdissä kirjoitetaan valintamyymäläuskosta. Se ei ole pysyvä tila. Hänen armoaan ei tarvitse ansaita, uskossa minun ei tarvitse suorittaa. Se on syntynyt paljon lukemisen, pitkien pohdintojen, lukemattomien keskustelujen ja tietoisten valintojen kautta. Toteutan uskoani vuorovaikutuksessa Jumalani kanssa. Minun uskoni ei ole uskontoa järjestelmineen, valta24 L rakenteineen ja sääntöineen. Hän ei ole pelottava tuomari, ankara rankaisija, vihallaan ohjaaja. Emme aina tiedä omaa, saati toisten parasta, meistä ei ole toistemme elämien mestaroijiksi. Voi olla, että hän tarvitsee rahattomuutensa tai sairautensa kehittyäkseen. Minulla on oma uskoni, joka ei noudattele perinteistä luterilaisuutta, sen uskomuksia ja muotoja. Opettelen vastuullista ajattelua ja toimintaa, yritän olla ihminen ihmiselle. Minun uskoni on arkipäiväistä, läsnä olevaa luottamusta Korkeimpaan Hyvään. Yritän ja epäonnistun, olen kärsimätön ja omapäinen, keskeneräinen ja kyyninen
Uskon kuitenkin, että kaikki kohtaamani sattumukset ja ihmiset johdattavat minua kohti päämäärääni: olemaan joskus hiukan parempi ihminen. 25. Tiedän olevani keskeneräinen, ja sen on riitettävä minulle
Koska olemme osasia suuresta kaikkeudesta, meille syntyy vastuu kohdella toista, kuten haluamme itseämme kohdeltavan. Jos näen itseni toisessa, sulatan samalla omaa ylemmyyttäni ja kasvatan myötätuntoa sekä itsen että toisen heikkoutta ja keskeneräisyyttä kohtaan. Mitä läsnä olevampi kykenen olemaan, sitä avoimemmin näen ja kuulen maailman ja sen puheen. Kirkko tekee myös paljon suurelle yleisölle näkymätöntä hyvää. Se kulkee matkassa elämän suurissa siirtymäriiteissä: kasteessa, ripille päästessä, avioliittoon vihittäessä, hyvästejä jätettäessä. Se on vanhanaikaista hierarkiaa, turvallisia tapoja ja rutiineja. Silloin en voi kokea eläväni, enkä ehkä edes toteuttavani osaani tässä maailmassa. Ihmisissä, joita tapaan. Vain ykseyden kokemus jäi. Jumaluus puhuu minulle myös unieni kautta. Se sama pisara rakkautta asuu meissä molemmissa. Jaksammeko paneutua purkamaan sitä, tutkimaan uniamme ymmärtääksemme niitä. uhteeni kirkkoon on ristiriitainen. Se hiljentää ja pysäyttää, antaa tilaa ajatella ja oivaltaa, hellii ja parantaa. Se sananmukaisesti auttaa avun tarpeessa olevia, mutta palvelee monipuolisesti myös hyvin toimeentulevaa keskivertokansalaista, joka kirkon palveluineen löytää. Maailma on suuri yhteinen koti. Vastuullisuuden kautta syntyy mahdollisuus nähdä rakkautta toisessa, rakkautta kaikkialla. Uskon, että kaikki tiet johtavat kohti samaa Lähdettä. Mutta miksi se silti jää helposti paperinmakuiseksi, etäiseksi, elottomiksi sanoiksi. Looginen, analysoiva mieleni ei pääse organisoimaan asioita. Se tulvii sisääni aistien kautta, kokemuksena. Miksei se kykene herättelemään nukkuvia, etääntyykö se ajasta, puhuuko se väkevästä sanomastaan väärällä kielellä. Siksi en näekään mitään pahaa valintamyymäläuskossa. On oma valintani, otanko omani käyttöön ja miten sen teen. Voimallisin ykseyden kokemukseni on syntynyt kesäillan uintiretkellä, järvessä 26 O reillä olevuuteeni. Meidän ajassamme tarvitaan paljon rakkautta, rakkauden ja välittämisen tekoja. Toivomme, että elämä olisi helppoa ja sujuvaa, mutta sellaista ei kai meille ole luvattu. Uskon, että pisara jumaluutta asuu minunkin sisälläni, kuten kaiken muunkin sisällä. Hiljaisuus sananmukaisesti puhuu, jos pystyn pysähtymään. Sydämeni valtasi sanoinkuvaamaton rauha ja ilo, kaikki turha häipyi. Vai onko korvissamme vikaa. Uni ei koskaan halua meille pahaa, sen suunta on aina eheyttävä ja parantava. Saan ohjausta, jos kykenen järjestämään sille väylän nousta esiin. aan yhteyden jumaluuteen, kaikkeuteen, hiljaisuudessa. Jumaluus puhuu minulle myös mielikuvituksen ja oivallusten kautta. Kirjoissa, jotka putoavat syliini. Se tarjoaa paikan hiljentyä, paikan kokoontua, paikan inspiroitua, paikan kyseenalaistaa. len osa Jumalaani, jumaluuttani. Pysähtyminen luonnossa on yksi parhaista keinoista. Uskon, että me kaikki olemme osa samaa energiaa, osa samaa kauneutta ja pyhyyttä. Jumaluus puhuu myös sattumuksissa. Suuri salaisuutemme on vain sen koodikieli. Merkityksellisyyden kokemus on sidoksissa omaan he-. Avoimena ollessani aistin ja tunnen, käytän siis ihmisyyttäni ja sen erityislahjoja. Minulla ei ole kiire, enkä sulje kanavia turhalla touhottamisella. Koska yhteys jumaluuteen asuu sisälläni, on sisälläni myös väylä suureen viisauteen. Uskon kaiken merkityksellisyyteen. Kirkko on instituutio, valtarakennelma, oppikiistoja. Luonto ravitsee monella tasolla ja vuorovaikutus sen kanssa tapahtuu sekä tietoisesti että tiedostamatta. Autoradiossa soivan musiikin pysäyttävissä sanoissa. Luonto puhuu ja parhaimmillaan voin kokea ykseyttä sen kanssa, voin voimallisesti kokea olevani osa luontoa, osa maailmankaikkeutta. ihmisenä, oivaltaakseen elämää, kyetäkseen muutokseen. Kaikki, ihan kaikki, oli siinä hetkessä. Kuullaksemme viisaan puheen, neuvot, opastukset, johdatuksen. PISARA JUMALUUTTA S S kelluessa, jolloin tunsin sulautuvani osaksi vettä, osaksi kaikkeutta. Yhtäkkiä asiat loksahtavat mielessä paikoilleen, yhtäkkiä saan vastauksen, ratkaisen pulman. Unessa antaudun, päästän irti hallinnasta. Asioissa, joita minulle tapahtuu. Silti sen rooli jää ihmiselle epäselväksi. Toinen tarkoittaa toista ihmistä, eläintä, luontoa koko kaikkeuttamme. Elämä on ristiriitaista. Jos olen huolissani, kiinni menneessä tai tulevassa, en kykene kokemaan elämääni, vaan se lipuu ohi kuin automaattiohjauksella. Kirkko tekee niitä, mutta kuiskaten
Mikä kokemuksesi on sellainen, että tahtoisit jakaa sen Tosi Elämän lukijoiden kanssa? Voit kertoa vaikkapa näistä elämänalueista: rakkaus, ihastuminen seurustelu ja parisuhde avioliiton solmiminen lapsiperheen elämä aviokriisi petetyksi tuleminen, uskottomuus rahan puute - tai runsaus! suku - se pahin, tai paras... Voit kirjoittaa kirjoituskoneella tai tietokoneella, mutta lähetä juttu ehdottomasti paperilla. Ripottele tarinaasi yksityiskohtia, ne kiinnostavat aina lukijaa. Kerro tarinasi! Kaikille meille on joskus elämässä tapahtunut jotain mieleenpainuvaa; iloista tai murheellista, ahdistavaa tai vapauttavaa, mieltä kiihdyttävää tai onnelliseksi tekevää. Lähetä kirjoituksesi osoitteeseen Tosi Elämää, Lukijan tarina, PL 246, 90101 OULU. 21. Muuta kuitenkin tarinassasi esiintyvien henkilöiden nimet ja paikkakunnat, jotta et loukkaa intimiteettisuojaa. Laita nimimerkki kirjoituksesi loppuun. On hyvä, jos voit liittää mukaan tietokoneen levykkeen tai osoitteen, josta voit pyydettäessä lähettää tekstin sähköpostitse, mutta pakollista se ei ole. Julkaistuista kirjoituksista maksetaan 20 - 150 euron palkkio. Millainen on sinun tarinasi. Liitä mukaan nimesi, osoitteesi, sekä maksua varten henkilötunnuksesi ja pankkitilin numero. Jos tekstisi saa vain paperimuodossa, kirjoita se kohtalaisen suurella rivivälillä; niin että liuskalla on noin 30 riviä. Jos haluat käyttää nimimerkkiä, henkilöllisyytesi pysyy vain toimituksen tiedossa. Jos haluat säilyttää kirjoituksesi myös itselläsi, pidä huoli siitä, että itsellesi jää kopio, sillä kirjoituksia ei palauteta. suru, menetys, kaipaus viha, vääryydet, kosto alkoholi - ystävä ja vihollinen sairaus, kärsimys masennus, ahdistus menestys vaikeudet ja niiden voittaminen Kerro suoraan sydämestä, älä ujostele
Eihän sitä nyt perheen perintöprinssiä sovi Äidistäni oli tullut isäni kuoleman jälkeen minulle taakka. Mirja, etköhän sinä nyt vähän liioittele! mieheni arveli. Viimeksi edellisviikonloppuna äiti oli kehunut, miten hyvin minun asiani olivatkaan, niin erinomainen mieskin. Mitä hänestä. säpsähdin. Käynnit hänen luonaan olivat ikäviä velvollisuuksia, jotka oli pakko hoitaa muiden velvollisuuksien lomassa. Me juttelimme ihan muista asioista, mutta jotenkin sain sen käsityksen, että hän kyllä odottaa kutsua. Tunsin asenteestani syyllisyyttä, mutta ihminenhän minäkin vain olen. häiritä, kun taas tytär on ihan joutilas juoksemaan paikalle aina, kun on joku pulma tai muuten vaan jostain kolottaa. Pitäisikö minun sinun mielestäsi kutsua äiti syntymäpäivilleni. Ei hän minusta nyt niin mahdoton ole. Miksi vanha äiti on niin helppo ohittaa? ekka käveli ohitseni, kun laskin seuraavan sunnuntain vieraiden määrää ja sitä, miten suuri täytekakku minun pitäisi tehdä. Sitten hän istuisi tuolla nojatuolissa ikävystyneen näköisenä ja antaisi ilmeillään ymmärtää, etteivät muiden puheenaiheet voisi kiinnostaa häntä vähempää. Entä äitisi. Koska Markku asuu niin kaukana, minähän tietysti olen se, joka huolehtii kaikesta. Ei kai nyt sentään, Pekka mutisi. Pidin sitä kyllä ihan itsestään selvänä, Pekka myönsi. Kaksitoista vierasta, ja oma väki päälle, laskin. No niinpä tietysti. Sitä vaan, ettet äsken maininnut häntä. Hyvähän hänen oli sanoa. Ei polttanut, ei juonut, töitä oli tarpeeksi ja talon-. Epäsäännöllisen työn takia ystävyyssuhteitteni hoitaminen jäi joskus luvattoman vähiin. Syntymäpäivän varjolla voisin samalla vaivalla kutsua muutaman muunkin tutun ja sukulaisen. Naapurin Heli oli ollut muutaman kuukauden työkomennuksella ulkomailla ja halusin tavata hänet. Jotta hän saa tarvittaessa sinulta miehistä apua, hänen pitää olla mielin kielin, mutta minä olen hänen tyttärensä, enkä minä voi jättää häntä pulaan, vaikka hän olisi miten hankala tahansa. Työni takia en juhlinut syntymäpäiviäni läheskään joka vuosi, eikä kertyneitä vuosia tässä iässä pahemmin edes huvittanut muistella, mutta tänä vuonna olin ajatellut tehdä poikkeuksen. Ei kai, kun on vieraskorea sinun aikanasi, sanoin tylysti. Sinä olet hänen vävynsä, ja siinä on vissi ero. Äitisi taisi mainitakin syntymäpäiväsi, kun viikolla kävin vaihtamassa sen lampun. Vaikka eipä sen puoleen, tuskin hän Markkua vaivaisi, vaikka veli asuisikin samassa kaupungissa. Ja sinä tietysti mainostit, että 28 P meillä on juhlat! En minä mitään sanonut, en edes tiennyt siinä vaiheessa, aiotko juhlia vai et. Äiti
kin oli rakentanut omin käsin. Se, että Markulla oli kolme vuotta sitten ollut suhde työkaverinsa kanssa, oli asia, jota en pystynyt vielä kovin pitkäksi aikaa unohtamaan, mutta ei sitä toisaalta tehnyt mieli kailottaa ympäriinsä. Samaan hengenvetoon äiti keksi omasta elämästään niin paljon puutteita ja epäkohtia, että ihme kun kukaan niin vähillä eväillä ylipäänsä pysyi hengissä. Oli ollut vähällä, etten ollut töräyttänyt äidille totuutta erinomaisesta miehestäni, mutta sain viime hetkellä vedettyä sanani takaisin. Älä unohda, että lapset ovat jo aikuisia ja heillekin voi sälyttää tehtäviä. Eihän äiti edes pääsisi mitenkään tänne. Pekka sanoikin joskus vihai29. Koko tapaus oli vain painunut taka-alalle isän kuoleman takia, ja kun olin vähitellen toipunut isän kuolemasta, oli tuntunut turhalta alkaa puida asiaa, joka Pekan mielestä oli varmaankin jo loppuun käsitelty. Isän kuolema ei ollut sinänsä ollut yllätys, sillä hän oli saanut muutamaa vuotta aikaisemmin halvauskohtauksen ja menettänyt puhekykynsä melkein kokonaan, liikuntakyvynkin osittain. Tästä asiasta meillä oli keskusteltu monesti ennenkin. Kiira tai Kimi voisivat hakea hänet, Pekka ehdotti. Ja bussilla tuleminen on hänen mielestään liian vaivalloista, onhan se nähty moneen kertaan. Useimpien äitien tapaan taisin pitää lapsiani ikuisina vauvoina, jotka eivät pystyneet mihinkään eivätkä osanneet mitään. Markku oli pyytänyt anteeksi, katunut niin paljon kuin ihminen ylipäänsä voi katua. Tiedäthän sinä, että vaikka isän auto on edelleen tallissa ja ajokortti voimassa, hän ei halua ajaa. Olisi luullut, että hän olisi pahimmasta surusta yli päästyään alkanut elää ja harrastaa, mutta sen sijaan äiti oli käpertynyt kotiinsa ja helakan naurun tilalla oli nariseva ääni, joka sai niskavillani nousemaan pystyyn. Yllätin edelleen itseni tekemästä voileipää 19-vuotiaalle pojalle tai silittämästä 18-vuotiaan tyttären puseroa. Ennen hän oli ollut iloinen ja tomera ihminen, isän hoidosta väsyneenäkin hän oli nähnyt asioista niiden valoisat puolet. Mutta se ei silti tarkoittanut, että olisin saanut asian mielestäni. Kun ajatteli, miten kovilla äiti oli viimeiset vuodet isän kanssa ollut, oli vaikea ymmärtää, miten paljon hän oli isän kuoleman jälkeen muuttunut. Nainen perheineen oli muuttanut toiselle puolelle maata. Äiti oli jäänyt samoihin aikoihin eläkkeelle ja hoitanut isän, mistä nostin hänelle hattua, sillä itse tuskin olisin pystynyt samaan. Olin antanut anteeksi, periaatteessa. Noiden aikojen jälkeen Markku oli jopa jättänyt väliin työpaikan pikkujoulut
Kunhan vain itse tulet, se riittää minulle. Kiitosta tuli hyvin harvoin. Totta kai minä ymmärsin, että leskeksi jääminen oli ollut äidille suuri elämänmuutos. Taivas tiesi, mihin minä joskus venyinkin jonkun hankalaan asiakkaan edessä. Ei se koti sieltä mihinkään sillä välin karkaa. Voi hyvät hyssykät! Mistä saakka minun tuttavapiirini oli ollut hienoa. Äiti itse oli aikanaan ollut töissä kalliinpuoleisessa naisten vaatetusliikkeessä ja tiesi hienoista ihmisistä taatusti paljon enemmän kuin minä, jonka puoleen asiakkaat kääntyivät yleensä silloin, kun jokin oli viturallaan. Eihän tämmöisestä vanhasta horiskosta ole kuin harmia. Huono omatunto pääsi valloilleen heti, kun vähänkin ajattelin äitiä ja hänen yksinäisyyttään, josta tosin olin edelleen sitä mieltä, että se oli pääasiassa itse aiheutettua. Äiti, sinä tiedät, ettei tuo ole totta! Minä käyn niin usein kuin ehdin, mutta minun täytyy käydä töissä ja huolehtia perheestä, kai sinä sen käsität. Sitten, kun isä ei enää ajanut autoa, otitte taksin. En minä voi jättää työvuoroa väliin siksi, että sinä kaipaat seuraneitiä. Nytkin on oikein hyvä keli. Tietysti halusin tehdä parhaani auttaakseni häntä, mutta rahkeeni eivät mitenkään riittäneet nostamaan häntä takaisin elävien kirjoihin. Ethän sinä nyt voi antaa vanhan ihmisen viettää sunnuntaitaan ypöyksin! Pekka älähti. Siinähän on ostoskeskus melkein vieressä, varttitunnin kävelymatkan päässä! Siksi toiseksi en tarvitse yhtään mitään, kun joka paikka on muutenkin täynnä tavaraa. Minähän olen sanonut sinulle sata kertaa, että voisit mennä autokouluun ottamaan muutaman kertaustunnin, jos sinua pelottaa lähteä liikenteeseen. Vaivaa siitä on teille kaikille. Se oli ammattitaitoa se, ja ammatinvalintakysymys. Hän kyseli minulta kaikenlaista Saksasta ja tuntui olevan kovasti kiinnostunut työstäni. Missä olivat kaikki ne isän ja äidin tuttavat, joiden kanssa he olivat toisinaan lomailleet ulkomaillakin tai ainakin mökkeilleet toistensa luona. Sinä voisit käydä jossain ja saada vaihtelua elämääsi. Yövuorot alkoivat töissä olla entistä vaikeampia, mutta toistaiseksi olin onnistunut olemaan näyttämättä sitä kenellekään. Ja mistä minä lahjankaan sinulle saan... Olin ajatellut, että kai minullakin oli joskus oikeus omaan aikaan, mutta huono omatunto siitäkin tuli. Pääsisit jonnekin, kun ajaisit! Minne minun sitten pitäisi päästä. Ja miksei äiti käynyt enää teatterissa, vaikka ennen vanhaan oli tiennyt tarkkaan, mitä näytelmiä kaupungissa pyöri? -T iedä häntä, jaksanko minä tulla, äiti mutisi puhelimessa kutsuessani hänet sittenkin. Kimi oli hakenut äidin meille ennen muita vieraita. Kun muut vieraat olivat tulleet, äiti oli ikään kuin herännyt henkiin. Mitä siihenkin saattoi sanoa. Ole valmiina puoli kolmelta sunnuntaina, niin sinut haetaan! Herrajumala, että minä tulisin hulluksi tuon ihmisen kanssa, puhisin. Ja kyllä sinäkin joskus ajoit, muistatko. Viihdyn vallan hyvin kotona, kunhan joku vain joskus kävisi. Ei auttanut ruveta palveluammattiin, jos ei tullut toimeen ihmisten kanssa. Nyt en kyllä jaksa enää kuunnella, puuskahdin. Minulla ei tosiaankaan olisi ollut mitään sitä vastaan, että äiti olisi rakastunut, mutta eihän häntä kukaan kotoa hakenut eikä yksikään mies sitä paitsi olisi jaksanut kovin pitkään kuunnella hänen marinaansa. -S inun äitisi näyttää tosi pirteältä, naapurin Heli totesi tuodessaan kahvikuppiaan keittiöön. Enhän minä tosiaan voinut. Se taitaa olla historiaa. Vaikka eihän tässä mitään onniteltavaa taida olla, vanha nainenhan sinäkin alat olla, hyvänen aika! Ei ihme, että tunsin itseni välillä aivan ikälopuksi, kun oma äitikin siitä muistutti. Kuka sitä nyt ilman lahjaa tulee, mitä siitä ihmisetkin ajattelisivat? 30 No osta sitten vaikka kukkanen! Voi hyvänen aika, että yksinkertainen asia voi olla noin vaikea! Silloin, kun isä eli, te tulitte aina ilman muuta meille syntymäpäiville ja nimipäiville, ei siitä tarvinnut edes keskustella. Miksei hän voinut olla sellainen kuin joittenkin ystävieni äidit olivat samassa iässä: he matkustivat, kävivät tansseissa, oli miesystäviäkin. Tiet ovat nykyään muutamaa pyrypäivää lukuun ottamatta paljaat ympäri vuoden. Sitäkö sinä toivot, että alkaisin ajaa autoa ja ajaisin kolarin, jotta pääsisit minusta eroon. Sinullakin on kuitenkin omat kiireesi ja tottahan minä sen ymmärrän. Teit niin tai näin, aina meni väärin- päin. Muistan vain, miten joskus kerroit hänen olevan masentunut ja vähän eristäytynytkin. Rehellisyyden nimissä minun oli myönnettävä, että olin joskus valehdellut olevani koko päivän töissä, kun äiti oli soittanut ja pyytänyt käymään. Kiira tai Kimi ehtivät kyllä hakea sinut, mielelläänhän he ajelevat ympäriinsä nyt, kun molemmilla on ajokortti. Ja osaanko minä siellä teillä ollakaan. Hän. Ravintolavaunun naiset ihmettelivät joskus, mistä minä otin kaiken iloisuuteni ja sain nyrpeimmätkin asiakkaat tyytyväisiksi. Joskus kesäkelillä ehkä, mutten koskaan talvella. Äiti oli halannut minua vaisusti ja toivottanut onnea. Se, että jälkeenpäin vääntelin naamaani konduktöörien tilassa, oli sitten eri asia. sesti, että sillä menolla kotityöt eivät tosiaankaan vähentyisi ja voisin vielä 100-vuotiaanakin leikkiä hellan ääreen sidottua marttyyria. Päinvastoin, äitihän oli aina harmitellut sitä, ettei minusta ollut tullut vähintään maisteria tai ekonomia niin kuin hänen sisarensa lapsista. Jos tulee hienojakin vieraita..
Aleksi ja harouva paapatti. Nyt hänen ei tarvitsekaan lähteä kesken työpäivän, ja keskittyminenkin on työpaikalla varmasti helpompaa. Tava- tempään, kun tässä nyt meneekin rahyllyllä oleva pullea kassikin oli aikaa odotettua enemmän. Tuo muuten on totta, rouva huudahti. kin hieman myöhässä. Ehkä se ei sittenkään ollut ihan niin, myönsin vastahakoisesti. Ei ollut vaikea arvata, kumman hän muisti paremmin. Ehdinhän minä sinne poikani kotiin vähän myöhemminkin. Enkä minä taida hänelle nyt heti soittaakaan, vaan piipahdan vähän ostoksilla ensin. Taisi kuitenkin olla turhaa haaveilla kotiin pääsystä siihen aikaan. Poi- hän on. Rouvan kiukkuinen ilme lieveni tai kaksi, enemmänkin. soittaisitte pojallenne ja kehottaisitkysyin ystävällisesti, sillä rouva vai- te viipymään siellä töissä vähän pikutti ilmiselvältä mummolta. Ehdin hieman hengähtää ja miettiä omia asioitani, äidin edellisiltaista soittoakin. Eikö olekin hyvä, asemalla. Juna seisoi keskellä ei mitään ja odotti, että pääsisi jatkamaan matkaa. kustajille, että jatkaisimme matkaa Mutta sehän on ihanaa, totesin heti, kun se olisi mahdollista. Hänen oli pakko päästä että pääsette perille turvallisesti, josperille ajoissa. Kaipa aikatau- Matias ovat komeita nuoria miehiä, lu kiritään takaisin neljän ja kuuden. sitten, kun pääsHelmi se kuitenkin tään taas jatka- Äiti oli käpertynyt kotiinsa ja vasta pakkaus on, hänen helakan naurunsa tilal- hän on ihan kuin maan matkaa. na nimi, ihastelin. Matkustajat tuntuivat olevan iloisesti yllättyneitä katkon lyhyydestä, eikä kenelläkään ollut minulle loppumatkasta mitään valitettavaa. Minä, joka olin hänen mielestään aina ollut keittiöasioissa täysi tumpelo, vaikka kummasti olinkin saanut pidettyä perheeni hengissä! Tai... Asko mainitsikin puhelimessa, että hänen pitää kirjoittaa tänään joku tärkeä muistio, mutta että hän voi tehdä sen kotonakin, joten voi lähteä aikaisemmin töistä asemalle minua vastaan. Sinäpä sen sanoit, hymähdin itsekseni ja jatkoin matkaa. Minäkö tässä olinkin se hankala osapuoli, joka ei tullut toimeen toisen kanssa? N o niinpä tietysti! Sähkövika radalla ja matka tyssäsi siihen. dollista, rouva sai Tytöllä on ihatyyn. Mitäs, jos Onko teidän pojallanne lapsia. omaan minun syyni. He ovat varmasti teilkaisuista päätellen katkos oli yksin- le hyvin rakkaita teille. Oli äiti varmaan jakanut kehujakin, mutta ne olin ohittanut sen kummemmin miettimättä. Minun on pak Minkä ikäinen ko olla perillä sovittuun aikaan. Mul- hymyillen. Asko ei pistänyt ollenkaan pahakseen, vaikka juna oli myöhässä. Hän oli kiitellyt syntymäpäiväkekkereistä ja kehunut, että olin tehnyt hyvää kakkua. Pysähdys kesti onneksi vain puoli tuntia ja pääsimme taas eteenpäin. un matkustajat jäivät päätepysäkillä pois junasta, poikansa perheen luokse matkalla ollut rouva kiitteli minua oikein kädestä pitäen. Hänkin varmasti täynnä tuliaisia kullanmu- ehtii sitten illalla paremmin seurusruille. Kun sanoin, että la oli nariseva ääni, joka sai minä, määrätietoise tuskin oli mah- niskavillani nousemaan pys- nen ja topakka. Tietysti ovat. Nyt rouvan kas Eihän tämä nyt vetele, eräs van- voilla välähti jo hymy. Kosketin roumitenkään voinut odottaa turhaan van olkapäätä. tella kanssanne, kun ei tarvitse ottaa töitä mukaan kotiin, kun ehtii tehdä ne töissä. Pekkakin oli näyttänyt vähän huvittuneelta, sen verran monta kertaa hän oli joutunut kuuntelemaan valitustani siitä, miten äiti oli nyrpeä ja vähäpuheinen. Työvuoroni oli määrä päättyä kolmelta iltapäivällä ja olin luvannut lähteä sen jälkeen Kiiran kanssa ostamaan hänelle uutta kevättakkia. Samalla tavalla minä itsekin olin puhunut äidille sekä kauniisti että rumasti. oli halannut serkkuani paljon lämpimämmin kuin minua, siltä minusta ainakin tuntui. Olin ihmetellen kuunnellut, miten vilkkaasti hän puhui. ka on minua asemalla vastassa ja Helmi on kahdeksan, porukan joutuu sen takia lähtemään töistäkin vanhin ja varsinainen isosisko hän tavallista aikaisemmin! onkin, pitää jöötä pojillekin. Naisen ääni kohosi falsettiin, kun He varmaan odottavat kovasti hän selitti, miten insinööripoika ei teidän vierailuanne. Harvoinpa elämä on tunnista tai puolesta kiinni, hymyilin. 31 K. Sii Onhan hänellä, kolme kappalethen saattaisi hyvinkin mennä tunti ta. raivokohtauksen. Selitin mat- pykälän. Jos joskus tuli moitteita, ne sen sijaan jäivät kaivelemaan mieleen pitkäksi aikaa, jotkut ikiajoiksi
Miksi tulin toimeen vieraiden vanhojen naisten kanssa, mutta en oman äitini. Sitten lähdetään saman tien. ÄIDIN TYTTÖ. Minullekin sopii, että mennään shoppailemaan joku toinen päivä, vakuutin. Se tilanne oli mennyt hyvin, mutta jokin tässä minun elämäni palapelissä nyt mätti. Ihan kuin minulla olisi ollut äidille joku kiintiö, ajattelin. Olin käynyt hänen luonaan, koska koin sen velvollisuudekseni, mutta joka kerta, kun olin lähtenyt, olin mielessäni ajatellut, että nyt saisin toivottavasti hetken hengähtää, pitää vapaata. Äiti laski, että kun kävin tänään, sitten en tullut ainakaan viikkoon, ja niinhän se oli tainnut mennä. Kun rouva lähti, minun ilmeeni kuitenkin vakavoitui. Aivan kuin hän olisi pelännyt tehneensä jotain pahaa ja minun tulleen ripittämään häntä. Kiiran ääni oli jotenkin poikkeuksellisen iloinen ja olin kuulevinani jotain ääntä hänen viereltään. Voitaisiin mennä katsomaan sitä takkia joku toinen päivä, tässä kun on kaikkea muutakin tänään. Jos mentäisiin vaikka shoppailemaan, ehdotin. Vai terapiaa, äiti oli vielä marmattavinaan, mutta olin kuulevinani äänessä jo hieman nauruakin. En osannut mitenkään odottaa. Hänhän oli ennen vanhaan innokas teatterissa kävijä. Yleensä tulin, kun piti hoitaa joku asia, auttaa veroilmoituksen teossa tai mattojen ulos viemisessä. Eipäs, vaan me menemme johonkin viihtyisään kahvilaan ja istumme siellä kaikessa rauhassa katselemassa ihmisiä, sanoin päättäväisesti. Olin mielessäni onnitellut itseäni, miten hyvin olin selvittänyt hankalan tilanteen ja hankalan asiakkaan vanhemmat naisethan ne niitä hankalimpia tahtoivat olla. Mutta eihän semmoisesta ole ollut mitään puhetta. Mennään ostamaan sinulle joku kiva asu ja varataan sitten liput teatteriin siihen näytelmään, jossa on Esko Roine. i sinä! Äiti näytti yllättyneeltä avatessaan oven. Itse asiassa... Tuo vieras rouva ja minä olimme eronneet miltei kuin vanhat ystävät. Mietin, millainen tytär minä oikein olin. Ehkä pidin itseäni tärkeämpänä kuin oikeasti olinkaan. Ainakaan hän ei koko ajan kiroile niin kuin nämä nuoret näyttelijät! äiti puuskahti. Katsoin lausahduksen suostumukseksi. Pekka oli kysynyt nostamatta katsettaan autolehdestä, jota luki. Ennen äiti oli soittanut useammin ja pyytänyt tulemaan, mutta tainnut saada joskus sen verran ärhäköitä vastauksia, että oli tullut varovaisemmaksi ja käpertynyt kuoreensa. Olin ohittanut Pekan ehdotuksen tuhahduksella, mutta miksi en tosiaankin tekisi niin. Oli hänellä ennenkin ollut poikajuttuja, muttei tähän asti mitään kovin vakavaa. Ehkä nyt oli tosi kyseessä, hymähdin itsekseni. Ei se mitään, vaikka oletkin myöhässä. Sinä et ole ostanut pitkään aikaan uusia vaatteita, mitäs jos oikeasti lähdettäisiin vähän uusimaan garderobiasi? Mutta missä minä niitä vaatteita pitäisin. Sinähän tykkäät hänestä. Voihan ne kahvit täälläkin keittää, tulee halvemmaksi... Usko pois, semmoinen on naisihmiselle silkkaa terapiaa. Me kaikkihan olemme jo aikuisia ja osaamme itsekin käydä kaupassa, ellei jääkaapissa ole mitään. Minunkaan elämäni ei ole tunnista tai puolesta kiinni, päätin ja soitin Kiiralle heti, kun pääsin lähtemään talleilta. Olin edellisiltana maininnut kotona, että teatterissa meni hyvä näytelmä, mutta ne ystävistäni, jotka ylipäänsä olivat kiinnostuneita teatterista, olivat jo nähneet sen, joten joutuisin varmaan menemään yksin. Me olimme olennainen osa sitä elämää, ja niin oli hänkin oleellinen osa minun elämääni niin kauan kuin eläisi, toivottavasti vielä pitkään. Mennään jonnekin, naurahdin. Nyt en ollut olenkaan varma siitä, oliko minua syytä onnitella. Ei hänkään ollut laskenut, miten paljon aikaa meistä huolehtiminen vei hänen omasta elämästään. Kun ei tule käytyä missään. Eihän siitä ole montaakaan päivää, kun olin teillä. Siellähän on kotona ruoka valmiina, joten ei minun tarvitse mennä suoraan sinne. Ajattelin, ettet sinä tällä 6 32 -A viikolla varmaan enää tule. Mikset hae äitiäsi seuraksi. Niinhän se taitaa olla, naurahdin. Käydään ensin kahvilla, että jaksetaan kierrellä kauppoja. Äiti, haloo! Entä sitten, vaikka ei olisikaan. Kun ajattelin lapsuuttani, mieleen tuli vain valoisia ja aurinkoisia muistoja. Shoppailemaan. Töissä olin kaiken aikaa tekemisissä ihmisten kanssa ja tiesin olevani siinä hyvä, mutta oma äitini näytti melkein säikähtäneeltä, kun olin tullut näin yllättäen. Tytöllä oli uusi poikaystävä, tajusin. Äiti oli vienyt minua ja veljeä leikkipuistoon, lukenut meille satuja ja iltarukouksen, paistanut lättyjä, ostanut jäätelöä, puhaltanut pipit pois. Minulla ei ollut täksi illaksi mitään ohjelmaa, joten päätin tulla tänne, sanoin iloisesti, ja äidinkin jännittynyt ilme suli. Taidan sen sijaan mennä käymään tänään mummilla. Haluaisitko sinä lähteä jonnekin
9,50 ) tiikeritoppi herttaiset kukkapuserot ra ikkaat raitaneulee t Leikki-ikäiselle leijonapusero Ilmestytyy 1 7 prinsessoille Kukkia, pitsiä ja palmikoita 9.3.2010 Monipuoliset ja selkeä ohjeet! Leikkaa tästä! Toimi jo tänään! Mikäli et vielä ole Tosi Elämää -lehden tilaaja, saat Kauneimmat Lastenneuleet suoraan kotiisi hintaan 9,50 . TILAUSKORTTI Kyllä kiitos! Tilaan Kauneimmat Lastenneuleet -lehden suoraan kotiini hintaan 9,50 (sis. Kevään odotettu uutuus! Hurmaavat lastenvaatemallistot vauvoista leikki-ikäisille! Perusvaatteet pikkuisille vauvoille Mukavia käyttöneuleita taaperoille ja Kaunis ja hieman isommillekin lapsille käytännöllinen Ihastuttavia kirjoneuleita, pitsineuleita ja palmikkoneuleita Kietaisu jakut Mekot Helpot perusohjeet aloittelevalle Pusero t neulojalle! Tunika nuttu, haalari, tossut, myssy Body ylellisestä erikoisvillalangasta lasteneuleet n KAUNEIMMAT Maalis-huhtikuu 2010 9,50 EXTRA! Nallekirjontaarkki Vauvalle muksumuoti Kuuseen Tilaa suoraan kotiisi! Runsaasti kauniita malleja! puserot haalarit mekot kietaisujakut takit myssyt tossut peitteet Huppari Haalari Sinulle Tork Tosi Elämääupulkupeitto - linen H mak lehden tilaajauupussi Neuletakki ja hattu Sukat, tossut, mys Vain! syt 90 (Norm. Hinta 0 ILMAISELLA TILAA Olen Tosi Elämää -lehden tilaaja ja saan Kauneimmat Lastenneuleet -lehden tilaajaetuhintaan vain 7,90 (sis. postikulut). Kauneimmat Lastenneuleet ilmestytyy 19.3.2010 Nimi Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Tilaajan allekirjoitus Tunnus 5007535 90003 Vastauslähetys Huom! Tilaa netistä: www.kauneimmatkasityot.fi tai sähköpostilla: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi 0833 3 53757 0370 SOITA!. postikulut). KTILAA LN LI MARI MAL 1 U MALLIK AT ALLIL A 00140 M Postimaksu maksettu TEKSTIVIESTILLÄ! KTILAA LN NIMI OSOITE numeroon 16303 Tosi Elämän tilaajana saat lehden tilaajaetuhintaan myös tekstiviestillä tilattaessa. Palvelu toimii suomalaisissa matkapuhelinliittymissä
Jos kaipaat romantiikkaa elämääsi, nyt olisi hyvä aika tehdä jonkinlainen aloite. Se vie voimiasi, mutta tuo mukanaan toivomasi palkinnon tulevaisuudessa. Jos toimit viisaasti, voit vaurastuakin jonkin verran. KAKSOSET 21.5.-20.6. Tällä kaudella voit korjata vähällä vaivalla erään elämääsi vaivanneen epäkohdan. Joudut luultavasti tarkistamaan elämänarvojasi muutenkin. Tulet onnistumaan ainakin osittain kaikissa hankkeissa, jotka laitat alulle tämän kauden aikana. Tämä on löytö, jonka täyden arvon tajuat vasta myöhemmässä tulevaisuudessasi. Korjausliike kannattaa tehdä nyt, sillä elämäsi on ottamassa uutta suuntaa muutenkin. Työelämässä ajatuksesi ja ehdotuksesi otetaan innokkaana vastaan. Joudut nyt itse luotsaamaan elämääsi haluamaasi suuntaan. Voit hyödyntää tilannetta niin yksityiselämässä kuin työelämässäkin. Älä sekoita rahaa ja rakkautta keskenään. NEITSYT 22.8.-21.9. Tällä kaudella kannattaa ajatella etupäässä omaa etuaan, vaikka se voi tuntuakin itsekkäältä. Rakkausasioissa jokin menneisyyden suhde saattaa tulla taas ajankohtaiseksi. M A A L I S K U U OINAS 21.3.-20.4. Saavutat tällä kaudella menestystä kaikilla niillä osa-alueilla, joihin haluat keskittyä täysillä. Ihmissuhteissa saattaa ilmetä väärinkäsityksiä, jotka juontavat juurensa menneisyydestäsi. Raha-asioissa kannattaa vältellä suuria päätöksiä. LEIJONA 22.7.-21.8. Löydät tällä kaudella elämääsi uusia, arvokkaita asioita. Näyttää siltä, että olet antanut muiden ihmisten kuormittaa elämääsi liikaa, ja nyt olisi hyvä hetki päästä tilanteesta eroon. Anna aikaa ja huomiota läheisillesi ja unohda kunnianhimosi hetkeksi. Rahaasioissa olet onnekas, mutta älä anna sen sekoittaa päätäsi. Ihmissuhteissasi puhaltavat uudet tuulet, myös työelämässä on odotettavissa muutoksia. Nyt olisi hyvä hetki pyytää ylennystä tai palkankorotusta. RAPU 21.6.-21.7. Sosiaalinen elämäsi vie paljon huomiotasi tällä kaudella. Itsestäsi siis riippuu se, mikä elämäsi osa-alue kohenee eniten. Saatat viimein saada kaipaamasi tilaisuuden loistaa työelämässä. VAAKA 22.9.-22.10. Persoonallisuutesi saa tällä kaudella ihan uudenlaista huomiota. Tärkeintä on, että tiedät itse, mitä toivot elämältäsi. Kaikki muutokset eivät ole myönteisiä, mutta energisyydelläsi pystyt kääntämään muutosten suunnan itsellesi sopivaksi. Varsinkin ihmissuhteissasi on käynnissä positiivisten muutosten jakso. Raha-asiasi ovat kääntymässä parempaan suuntaan. HÄRKÄ 21.4.-20.5. Elämäsi uudistuu monin tavoin tämän kauden aikana. 34 SKORPIONI 23.10.-21.11. Olet tällä kaudella onnettaren suosikki, joten nyt kannattaa suunnata kohti tavoitteitaan ja unelmiaan. Romanttinen puoli elämässäsi korostuu kauden loppua kohti. Raha-asioissa olet onnekkain heti alkukaudesta.
54 .......... /34 Iisakin Helpot Ristikot Extra ....19 .......... Etua siinä mielessä, että saat vietyä eteenpäin elämäsi tärkeitä asioita ja haittaa siinä mielessä, että saatat rasittua liikaa, jos et muista välillä levätäkin. /45 Tosi Elämää ............... 47 .......... Rakkaudessa olet tällä kaudella erityisen onnekas, mutta raha-asioissa tärkeät päätökset kannattaa siirtää lähitulevaisuuteen. Kolmiokirja Oy PL 246 90101 OULU Tähän 1. /17 Pekan Helpot Ristikot Extra.....29 .......... /21 Iisakin Siluettiristikot ............38 .......... 51 .......... · haluat muuttaa osoitteen. Tilaushinnat kotimaahan: 12 kuukauden määräaikaisen tilauksen hinta/automaattisesti jatkuvan tilauksen hinta Regina...................... 54 .......... Uusi osoitteeni on Uusi jakeluosoite Postinro Postitoimip. /20 Sylvin Helpot Ristikot............34 .......... Rakkaudessa sinulla annetaan uusi mahdollisuus onneen. Automaattisesti jatkuvan tilauksen hinta on 12 kuukauden määräaikaista tilaushintaa edullisempi. Rakkaudessa kannattaa vältellä ristiriitoja. Tilaa vaivattomasti puhelimella -- Soita tilaajapalveluun 08-537 0370 ma-pe klo 08.00-16.00 Käytä oheista palvelukorttia, kun · haluat tilata Tosi Elämää -lehden tai jonkun muun Kolmiokirja Oy:n julkaisuista. Jos jokin asia tuntuu hyvältä, se todennäköisesti on hyvä ratkaisu. /26 Sudoku S ...........................22 .......... Tiedustele kotimaan ulkopuolelle menevien tilausten hintoja tilaajapalvelustamme. Tilaa vaivattomasti, soita tilaajapalveluun 08 - 537 0370 TOSI ELÄMÄÄ -LEHDEN PALVELUKORTTI Tilaan (lehden nimi) Tällä palvelukortilla voit tilata jonkin Kolmiokirja Oy:n lehden. kk:ksi Osoitteenmuutos, tiedot oheisessa kortissa. Nimi Lähiosoite Postinro Puh. /17 Iisakin Kryptot Extra..............23 .......... /47 Nyyrikki.....................110 .......... Postitoimip. /17 Matin Nasta Ristikot .............22 .......... /99 Kauneimmat Käsityöt.... lk postimerkki 35. Automaattisesti jatkuva tilaus on voimassa niin kauan kuin tilaaja toisin ilmoittaa. Nyt olisikin hyvä välttää liikaa kiirettä ja stressiä, ettei tulisi tehtyä virheratkaisuja tärkeissä kysymyksissä. /44 Iisakin Ristikot ....................37 .......... 51 .......... /47 Lääkäri ..................... /31 Sylvin Helpot Ristikot Extra.....19 .......... Tilaajan allekirjoitus VESIMIES 20.1.-18.2. Olet tällä kaudella hyvin energinen ja päämäärätietoinen ja tästä on sinulle sekä etua että harmia. /31 Matin Helpot Ristikot Extra .....19 .......... Nyt viimeistään olisi hyvä opetella rentoutumisen taito. Osoitteenmuutosta varten. Voit saada raha-asiasi kohenemaan hyvinkin pienellä vaivannäöllä tämän kauden aikana. /23 KAURIS 21.12.-19.1. Elämäsi on vaihtamassa suuntaa jollain tavoin, ja nyt olisikin hyvin tärkeää, että tietäisit itse, mitä tulevaisuudeltasi haluat. Asiakasnumero (numerosarja osoitelipukkeesta) / alkaen KALAT 19.2.-20.3. Kausi lähtee liikkeelle hyvin jähmeästi, ja tämä saattaa tuntua sinusta tuskastuttavalta. Yritä päästä samaan rytmiin elämäsi kanssa niin huomaat, että asiat tulevat valmiiksi vähemmälläkin hermoilulla. /45 Timantti .................... /41 Matin Helpot Ristikot ............34 .......... TOSI ELÄMÄÄ JOUSIMIES 22.11.-20.12. Tällä kaudella kannattaa luottaa tunteisiinsa millä tahansa elämän osa-alueella liikutkin
Aloin yhdistää suklaan maun elämän hienoihin hetkiin ja hetkeksi tuosta makeasta herkusta olikin jo tulossa elämäni suurin sisältö. 36. Lapsena suklaan syöminen oli minulta kiellettyä ja siksi siitä kai elämää suurempi herkku minulle kehittyikin
Olen tiekun hän avasi levyn kulmaa, niin ei toisesti opetellut yhden suklaapalan ollut mitään sen parempaa. Sit- tenkin kuin syömällä suklaata. Ja uusi O poikaystäväkään ei taitaisi tykätä ikuisesti suklaata mussuttavasta tyttökaverista... J A oskus mietin, onko riippuvuus ja nimenomaan makean riippuvuus geeneissä ja kuinka se on voitettavissa. Se oli tietoinen valinta, sillä hän ei juuri syönyt muuta kuin suklaata, jottei lihoisi mahdottomasti. No, Kul- kainta on suklaa! tasuklaa on ehkä hieman liian malan olla täysi-ikäinen ja pikkeaa... Äiti on tuonut minulle kirjan masiellä vieläkin. Nyt on aika olla nuori ja pikkusisarusten kaitsemisesta. Näin sanoi syöntiä, sillä on vaikea olla lihomatäiti. on selvitä suklaajään juuri koskaan riippuvuudestani, onnistunut löytäsillä en halua olla mään. Suvussamme on monta makean syöjää ja niinpä diabeteskin vaivaa monia vanhemmalla iällä. "Onneksi" minulla ei juutaskun pohjalla nyttyrän suklaata, ri ole rahaakaan, joten säännöstely joka ei edes sulanut. Joulupukille kirjoitin hyvin yksin- kean himosta ja sen voittamiseskertaisia kirjeitä: joku lelu ja kirja ta ja luulen, että selviän tästä koettelemuksesta. Minun aikuistumiseni: luovuin suklaasta! len pienestä saakka ollut aivan naiset liittyvät jotenkin suklaaseen onneton suklaansyöjä. On aivan sama, onko suklaa laakakkuihin. Parhai- koska se on niin hyvää! Isä ei pidä ta lahjojani olivat karkit ja varsinkin suklaasta ollenkaan, ja hän väsyy suklaakarkit, suklaalevyt ja konveh- joskus suklaapikkuleipiin ja suktirasiat. Ja minä kun ilahtuisin jo ruisleivästä! n koe olevani niin onneton kuin serkkuni, joka vielä liki kolmikymppisenäkin toivoo lahjaksi vain ja ainoastaan suklaata. Niinpä on opeteltava Maraboun vai Fazerin vai Pirkan vai leipomaan muutakin. Ei, tädit ovat vanhan kansan ihmisiä ja kiintyminen näytetään leipomalla jotain oikein hyvää, kun menen käymään. Olisikohan se käy helposti. Äidin tai muiden järkipuhe ei auttanut, ja niinpä hän pyysi valmistujaislahjakseen suklaatulivuoren. Tieten- syöntiä ja se on kuulkaa vaikeaa! kin me söimme suklaata mummol- Sitä haluaisi lisää ja enemmän, ja ta salaa, se kuului nautintoon. Leivon mielelläni ja kaikki leivon- laa on ajatuksista viimeinen. Ja sai sen! Olihan se upea, mutta alan vähitellen ajatella, että se on kuitenkin vain suklaata... Makeasta ei tietääkseni ole luopunut kukaan. Mutta maukmitä hyvänsä kaikki käy. Äiti oli kelju: hän pakasti suklaata nätti ja ottaa ilo irti elämästä muuja jäätyneenä siitä meni maku. Pakkohan minun etten hänen kätkömalla iällä. onneksi uudet koulukaverit raahaavat minua kuntosalille, jossa sukKyllä aika oli pitkä... Minä yrittelen, ja yritykseni ei suinkaan saa tädeiltäni kannustusta, vaikka niin nykyaikana luulisi. SUKLAAHOLISTI E 37. ja paljon suklaaPuhuin koulun terta. Ja jo- niinpä en uskalla ostaa suklaata oltenkin pappa onnistui aina pitämään lenkaan. Mutta papallapa oli suklaata ja ta, kun syö paljon makeaa. Hän eli opiskeluvuotensa suklaalla. nen suun ja pienet sormet ja kesällä Olen alkanut säännöstellä suklaan vielä sulaa inhottavasti. Moni tupakoikin, ja muutama on luopunut tupakoinnista. ku hiljaa ajatuksiin alkaa mahAivan pienenä ei suklaata saanut juuri koskaan sehän sotkee pie- tua muutakin herkkua kuin suklaa. Äitikin söi suklaata joskus, mutta Suvussamme on monta ma- veydenhoitajallesalaa, ja hän piilot- kean syöjää ja niinpä diabe- kin asiasta ja hän ti suklaansa niin, teskin vaivaa monia vanhem- kannusti minua. Luulen ja toivon totisesti, että minusta tulee riippuvuuden suhteen nopeammin aikuinen kuin hänestä. Suklaata sai palkaksi hyvästä imuroinnista tai alle kaksikymppisenä lihava ja huohottava täti. On ten piti odottaa sen sulamista, kun otettava itseään niskasta kiinni, ja mikroonkaan sitä ei voinut laittaa
Tiedän, että ne ovat rahanarvoista tavaraa. Sitten käperryn sohvalle ekaluokkalaisen veljeni kylkeen, hän kiertää kätensä ympärilleni ja keskittyy televisio-ohjelmaan. Syyssade rummuttaa peltistä ikkunalautaa. Olutpullot ovat tyhjenneet. Paljon vahinkoa oli kuitenkin ehtinyt jo tapahtua, siitä selvin merkki oli anoreksiani. Huostaanotto N iin hassulta kuin se kuulostaakin, minulla on turvallinen muistikuva aivan varhaisesta lapsuudesta. Seuraavana päivänä, koulun jälkeen hän vie ne kauppaan. Tervemenoa, veli sanoo oven läimähtäessä kiinni. A vot, isä toteaa tyytyväisenä ja häviää eteiseen äiti kannoillaan. Kalevi hakee muovikassin ja alkaa latoa siihen tyhjiä olutpulloja sohvapöydältä. Helpotuksekseni heidän "viinakassansa" ei ole ehtinyt vielä tyhjetä ja on varaa piipahtaa läheiseen pubiin jatkoille. Ne olivat minun tehtäviäni, jotka velipuoli oli opettanut. Ulkona on syyspimeää. Olen jo ehtinyt pelätä, että 38 vanhemmat jäävät kotiin ja alkavat rähistä, sitten he joutuvat käsikähmään ja me piiloudumme Kalevin kanssa vaatehuoneeseen. Pimeys ja katuvalot, taivaalla möllöttävä val-. Jäämme velipuolen kanssa kaksin. Nousen sohvalta haeskelemaan tuttiani luovuin siitä täysin vasta kouluun mennessäni. Ensin kannan juomalasit keittiöön, sitten haen täpötäyden tuhkakupin. Vihdoin minullakin oli koti, jossa oli mahdollisuus varttua tasapainoiseksi aikuiseksi. Kurotan tuoli apunani rätin tiskipöy- dältä ja palaan olohuoneeseen pyyhkimään sohvapöydän. He vetävät kiireisesti sohlaten pusakat ylleen huudellen samalla römeästi ohjeita. Asuntoon lankeaa rauhallinen tunnelma. Pulloista saadut markat tarvitsemme loppukuusta, että saamme kaupasta jotain syötävää. Tiedän, että veljeä ei kannata häiritä, kun hän katselee jotain mielenkiintoista televisiosta ja menen ikkunaan. Äiti ja isä laskevat rahojaan. Näkymä on minusta jännittävä, kiehtovalla tavalla pelottava. Lapsuuteni valoisin hetki Huostaanotto oli yksi rikkonaisen lapsuuteni valoisimmista hetkistä. Äidin räpeltäessä lukon kanssa isä tönäisee hänet kiroten syrjään ja töytäisee oven selälleen
Ja puhut kuin aikuinen. Millaiset kotiolot meillä oikein oli. Kalevi oli selittänyt täyttävänsä joulukuussa jo kahdeksan. Kun aloitin koulun, veljeni herätti minut aamuisin. Joo, lasten on pakko. Kymmenvuotiaasta veljeni pesi perheemme pyykit, ja minulla oli siistit, joskin usein ryppyiset vaatteet ylläni silittää hän ei osannut. Teimme usein läksyt taloyhtiön kerhohuoneen rauhassa, sitä käytettiin hyvin vähän etupäässä taloyhtiön hallituksen kokouksiin. Söimme, jos jääkaapista jotain löytyi tai Kalevi oli hakenut pullorahoilla edellisenä päivänä kaupasta keksejä tai suklaalevyn. ju kuunsirppi, tuuli huojuttaa puita, märät lehdet kiiltävät aivan kuin puilla olisi sadetakit yllään. Sellaisina iltoina Kalevi teki meille usein petin vaatehuoneen lattialle. Kale menee aamulla kouluun. Äiti raotti vaatehuoneen ovea ja sulki sen saman tien. Hiukan hiljempää! hän karjaisi. Kuuntelin veljeni tasaiseksi muuttuvaa hengitystään aikani ja nukahdin. Syötyämme Kalevi saattoi minut eskarin pihaan. Näytän maiseman nallellekin. Kun Kalevi oli ekaluokkalaisena pyytänyt hallituksen puheenjohtajalta luvan saada käyttää tilaa läksyjen tekemiseen, tämä oli miettinyt ääneensä, pitäisikö hänen ottaa yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin. Mää taidan pitää rokulia. Kalevi ei hyväksynyt sellaista. Kun Kalevi oli selittänyt, että joutuisimme erilleen, jos asioihimme sotkeuduttaisiin, puheenjohtaja oli tivannut velipuoleni isän puhelinnumeron ja huokaissut: Luoja sentään. Meiltä hakattiin vastaukseksi yltyvän remakan innostamina. Veikko Lavin kasetti pantiin täysille. Seitsemänkö sinä olet. Osaan vieläkin Karjalaisen Lyytin sanasta sanaan. Naapurit valittivat yhtenään. Me pärjäsimme. En pelännyt pimeässä, koska pidin häntä kädestä ja nalle nukkui toisella puolella. Sisältä lämpimästä on kiva katsella sateeseen ja kuunnella ropinaa. Että mukulat saa nukkua. Jossain vaiheessa nukahdimme remuamisesta huolimatta "avaruussukkulassamme" siksi Kalevi nimitti piilopaikkaamme. K otioloista huolimatta minusta varttui kunnon aikuinen kiitos sijaisvanhempien ja velipuoleni ylikorostuneen velvollisuudentunnon. Nähtävästi hallituksen puheenjohtaja soitti Kalevin isälle, koska tämä 39. Yöllä havahduimme juopuneiden riehaan. Joskus työmiehenkin on rentouduttava. Ei pinnailua koulusta. Otettava laatuaikaa, kuten herrat tapaavat sanoa, isä römisi. Naurun rähäkkää ja samassa yläkerran asukas alkoi hakata patteriin. Liian paljon, liian varhain, sanoisin
nähti auki ja Kalevi tuli sisään. K E. Mies on ta sen jälkeen äiti oli havahtunut ja suostunut hakemaan apua, mennyt helppo kynittävä, kun sillä seisoo vastentahtoisesti katkaisuhoitoon si- kahdessa paikassa yhtaikaa, haajaisvanhempien pakottamana. Aikuisena inhosin noita vuodatuksia sydämeni pohjasta ja yritin selittää, että aviomies numero yksi ei olisi milloinkaan päässyt irti viinasta, jos ei olisi tajunnut lähteä. Likkahan on jo täys nainen, sanoi yksikin ja lupasi antaa vaateraÄiti oli kuulemma ollut kohtuu- haa "pienestä paineiden purkamiskäyttäjä ja pitänyt pullonsa pois- tuokiosta". Samassa ovi lensammumistaan tai kaljoille lähtöä. Vanhemmillani ja heidän kariivasi pahiten. Juopposeurueisiin kuului miehiä, jotka uskottelivat tulevansa meille äidin vuoksi, mutta itse asiassa heitä kiinnosti minä kaksitoistavuotias tyttö. un isän käytös muuttui holtittomammaksi ja vieraat naiset tulivat kuvioihin, äidin alkoholin käyttö riistäytyi käsistä. Kalevilla riitti sisarpuolia minä ja isän uudesta liitosta kolme sisarusta. Välillä hän jopa unohti jonkun piilon ja löy- yritin vetää henkeä kuin hukkuva. äiti kimitti vastaan. Äiti kohautteli ilmiselvästä louksa näkösältä. Mies tavoitti minut toa kaiken varalta, jos emme ol- ennen kuin sain lukon auki. Pullahtaessani maailmaan toin muassani oman lapsilisän ja mahdollisuuden vaatia vuokratukea tilavampaan asuntoon, pientä lisäansiota sekin. kuun tuntui juurkiertää kätköjään tuneen möykky ja kuin orava. Uudesta liitostaan huolimatta äiti jaksoi olla katkera Kalevin isälle hylkäämisestä. Muistan viä kausia ja sitten levansa meille äidin vuoksi, kauhun. soitteli pari viikkoa tiuhaan tahtiin meille ja tivasi, oliko meitä lyöty, olivatko juopuneet käyneet käsiksi, kävikö Kalevi koulussa, saimmeko ruokaa. Kuulijoissa vitsi herätti hilpeyttä, mutta minä aistin sen takana piilevän katkeruuden. Jos äiti olisi ajatellut erovaiheen jälkeen Kalevin parasta, hän olisi luopunut huoltajuudesta, mutta hän halusi kostaa ja kyniä elatusrahat. Huitaisin umpimähkään. Kalevin isäpuolen ja äitini erotessa äidin alkoholiongelma oli ollut vielä piilossa punaviinipulloja kätkettyinä pitkin asuntoa joten Kalevi oli tuomittu äidin huostaan. Ja mikä häntä muka esti. Luulin, leet syöneet. Päästyään uuden elämän alkuun Kalevin isä oli muuttanut vaimonsa kanssa Ahvenanmaalle, mistä nainen oli kotoisin. Kalevin isällä oli uusi perhe. Lasillisia tiuhaan tahtiin ja sammuminen illansuussa. Eron jälkeen pullot olivat unohtuneet esille. Sitten hän oli löytänyt uuden kumppanin, kaltaisensa, jota Kalevin olemassaolo ei häirinnyt. Osuin loin äiti sai kotihengettären puuskia miestä kasvoihin ja hän perääntyi laja laittoi ruokaa ylen määrin ennen dellen kirouksia. Elatusmaksu ja lapsilisä olivat passeli juttu. tytär toivat meille voileipiä ja maiRyntäsin ovelle. Kalevi tulisi kohta salilta. Vastuun hoitamisestani vanhemmat jakoivat huoleti Kalevin kanssa, joten "olusille piipahtaminen" saattoi jatkua entiseen malliin. Sitten oli päiviä, jol- to. En viitsinyt jatkaa ja muistuttaa, että isä oli kuollut jär- kaantumisestaan huolimatta hartiven rannan tenuremmissä, ja vas- oitaan, ja isä sanoi ärsyttääkseen: Ota rahat pois, likka. Hän halusi näyttää isälle. Jos juoppo yrittää raitistua, se ei onnistu, mikäli joku kantaa huusholliin viinaa. 40 Onneksi Kalevi osasi lämmittää ruokia meille. Olimmehan me saa- että en saa ääntä, mutta hämmästykneet koulussa aterian, mutta välipala sekseni ilmoille kajahti viiltävä huutuli tarpeeseen. si sen riemukseen, kun punkun tarve Vilkuilin kelloa. Silti- roissa ja korvien välissä. Se väreiviinipullojen pii- mutta itse asiassa heitä kiin- li pitkin selkäpiitä ja puudutti, luulin lottelu oli taas alkanut. Sinä, tapasin vastata. Myöhemmin aikuisena harrastelijakokkina hän vitsaili pyttipannun olleen ensimmäinen ruokalaji, johon hän oli erikoistunut. Hän tapasi nosti minä kaksitoistavuo- tukehtuvani, kurktias tyttö. Hän oli päässyt kuiville ja solahtanut normaaliin elämään erottuaan äidistäni ja löydettyään uuden kumppanin. vereillaan ei ollut enää pääsyä lähilimme kerhohuoneen rauhassa ön oluträkälöihin yhtenä porukkana, juhlahetkiä, kun hallituksen pu- joten he olivat kokoontuneet meille heenjohtajan vaimo ja lukiota käyvä tavallista aikaisemmin. Isän sanavalmius kirvoitti hohokään raitistuminen ei ollut edennyt tuksen meille komitenkään vauhdilla äidillä oli Juopposeurueisiin kuului koontuneessa poollut lyhyitä sel- miehiä, jotka uskottelivat tu- rukassa. Hän vannotti Kalevia ilmoittamaan, jos juopuneet yrittäisivät jotain minun suhteeni
Vasta aikuisena ymmärsin täysin, millaisessa kurimuksessa velipuoleni taisteli lapsuutensa. En väittänyt vastaan tädin marmattessa, vaikka jostain kumman syystä olisin yhtäkkiä halunnut puolustaa äitiä. Oli herätettävä isän mustasukkaisuus. Täytyy ainakin ilmoittaa sossun tädeille, nuorempi poliisi sanoi. Ja sisaresi? Viisitoista ja kaksitoista. Alaikäisiä kakaroita tällaisessa menossa. Isä pysytteli kuitenkin sohvalla ladellen uhkauksia kahden perin juurin typertyneen kaverinsa vierestä. Ihmettelin, kuinka tyynesti hän oli valehdellut ja jatkoi samaa rataa: Juhlivat synttäreitä. Ikäisekseen Kalevi oli roteva. Se oli kuitenkin vastentahtoista. Viimeistään minun syntyessäni hän joutui ottamaan huolehtijan roolin, solahti vastuuseen, joka vaatii aikuiseltakin aika lailla. Rähinää, vai. Eiköhän tässä tule illan mittaan tärkeämpääkin raportoitavaa. Mokomakin häpeäpilkku. Ei mitään hätää, Kalevi vastasi. Kalevi oli lyhyt ja harteikas. Anna olla. Sen jälkeen Kalevi tyhjensi asunnon, hääti äidin ja isän vaatehuoneeseen ja siirsi nojatuolin oven eteen. Mihin minut sitten vietäisiin. Kuka sitä mottasi. Kaaduin, sopersi mies itse veriset huulet väpättäen. Olin kiukkuinen äidille, mutta samalla olisin halunnut huutaa hänen sisarelleen, että pidä suusi kiinni, et sinä itsekään niin kummoinen ole. Oikeastaan hän ei tainnut milloinkaan olla huoleton pojanvesseli. Useimmiten menin kerhohuoneeseen. Kun hän yritti siivota miehen kasvoja, tämä kierähti kyljelleen ja oksensi. Juoksi päin ovea. Vilkaistaan sen rystysiä, sanoi nuorempi ja liikahti kohti Kalevia. Katselin jähmettyneenä miestä, joka tipahti maahan. Hetken päästä poliisit soittivat ovikelloa. Ei ole 41 Ä Ä. Ainakin Tuuli viedään sitten. aiotko sää juottaa mut umpitunneliin, äiti kujersi käheällä juoppobassollaan. Isä oli palautettava "kaidalle polulle", irti naisseikkailuista, jokin roti sentään piti olla. Porraskäytävästä kuului aukenevien ovien ääniä. Kadulla hän ei ollut tuntevinaan homssuista äitiä. Juoksit päin ovea, vai. Hänen todellisuudentajunsa oli varmaan kadonnut. kysyi nuorempi poliiseista. Millä ajalla ja välillä hän olisi ehtinyt pyörimään kaveriporukoissa, kun joutui kantamaan vastuun minusta ja arkielämän sujumisesta edes jotenkuten. Isän oli huomattava, että äidillä oli vientiä, sieti olla valppaana tai ottajat houkuttelisivat hänet matkaansa. Viina oli tehnyt tehtävänsä. Hommataan hoitoon ja se siitä. Äitiä ei jätettäisi toista kertaa. Minkä ikäinen sinä olet. Isä uhosi panevansa "muijan äpäräkakaran kuriin". Topi, epäilen... Kalevin avulla olin löytänyt kirjojen maailman ja vietin aikaani kerhohuoneessa joko lueskelemalla tai läksyjä tehden. Ettäs tiedät. Joskus vietin illan serkkuni Stinan luona. Mikäs siinä sitten, tuhahti vanhempi. Meiltä meni hyvä tovi ennen kuin ympäristö näytti taas ihmisasumukselta. Sillai kävi, äiti ynähti ja pyyhki voihkivan miehen kasvoja. Avasimme kaikki ikkunat karkottaaksemme sakean tupakan savun, oksennuksen pistävän lemun ja palaneen viinan hajun. juoppohulluuksissaan. En tiedä, kuinka Kalevi sai puhuttua lastensuojelun työntekijän luopumaan huostaanotosta. Äidille hän sanoi: Toista kertaa se ei onnistu. Äiti kirkui ja haki kylpyhuoneesta pyyhkeitä. Ei meistä muista sentään juoppoja tullut, hän marmatti. Nuorempi naputti hätänumeron ja hälytti ambulanssin. Ala siivota, Kalevi komensi. Joiko hän viimeiset tipat ja tuli turpiin. Kun Kalevi ei ollut kotona, minunkin oli pysyteltävä poissa. Kalevi kirosi ja iski ahdistelijaa päin kasvoja. Mies oli hakenut melkoisen lastin Alkosta ja pullot oli purettu sohvapöydän jalan viereen. He istuivat olohuoneessa, kun tulin kotiin. En voinut ymmärtää, kuinka selviytyisin ilman Kalevia. Joku on onnistunut saavuttamaan viidenkymmenen kunnioitettavan iän ja maksa jaksaa vielä. Niinpä miesten houkuttelu jatkui. Vannotin itku kurkussa äitiä ryhdistäytymään, etten joutuisi sijoitukseen. Hän työntyi eteiseen, pudotti salikassinsa lattialle ja veti oven perässään kiinni. Hänellä ei ollut kavereita. Siinä se makasi, kun tulin salilta, Kalevi sanoi ja jäi tuijottamaan pitkää, laihaa poliisimiestä silmiin. Ei muuten, mutta jos oli laakia sen verran, että tulee vakavampia seurauksia. Kasvot vuotivat verta ja nenä oli mennyt tohjoksi. sanoi vanhempi poliisi vilkaistessaan lattialla makaavaa. Muiden vastustuksesta huolimatta Kalevi aukaisi oven. Hetken kiroilun ja oveen hakkaamisen jälkeen tuli hiljaista. Viinan orjuuttamat vanhempamme riistivät häneltä lapsuuden. Hänen paras kaverinsa oli samassa tilanteessa sinnittelevä Jokke, joka kutsui velipuoltani Kolmioksi. Vanhempi nyökkäsi. Vanhempi poliisi kirosi ja sanoi: Anna nyt, hyvä mies, olla. Saatoin kuvitella, kuinka naapurit työntyivät ovenrakoihin kuulostelemaan. En pitänyt Stinasta, eikä täti välittänyt olla tekemisissä äidin kanssa eikä juuri minunkaan. Tyhjä muovikassi oli heitetty nojatuoliin. Haluttomat ambulanssimiehet korjasivat Kalevin rusikoiman miehen ja poliisit lähtivät. kysyi nuorempi. iti ei havahtunut. Mies arveli minun jo päässeen koulusta, ja äiti luotti syöttiin. iti houkutteli Kalevin ruhjoman miehen meille taas eräänä iltapäivänä. Juoksiko päin ovea..
Toista on rähisevän isäs kanssa, äiti hörötteli ja kurottautui taputtamaan sohvaa miehen toiselta puolen litistäen samalla rintansa hieromaan miehen karvaista rintaa, jota auki retkottava paita ei juuri peittänyt. Alkukankeuden jälkeen sijoituskoti alkoi tuntua kodilta. Ei ihme, että terapeutti nimitti häntä selviytyjäksi. Ei tartte liimaa imppailla, löytyy hienoja herkkuja. Sitähän tässä molemmat halutaan... Hän uskalsi esittää mielipiteitään. Vieraat toivat tullessaan leipomuksia ja kukkia, joskus kahvipaketin. Vaikket ole vielä päässyt satamaan, sinulla ei ole oikeutta halveksia meidän uskoamme. Sinä et ole vielä löytänyt armoa. Topi on herrasmies, ei tartte pelätä. Ilmiselvästi he pitivät Kalevin omaehtoisesta juttelusta. Hengästyneenä yritin muistella, milloin Kalevin oli määrä tulla kotiin. Mihin se helkkarin kakara meni. tarvis, päästään tässä muutenkin asiaan. Kasvatusvanhemmat eivät tuputtaneet eivätkä pakottaneet, mutta Kalevin mielestä he jauhoivat Jumalasta kuin leivästä. Löydät aikanaan, kun me annamme sinulle siemenen itämään. Kulta, tule tervehtimään vierasta. Kuulustelujen ja selvittelyjen pyörteissä meidät otettiin huostaan ja sijoitettiin kasvatusvanhempien luokse. Sen lisäksi, että oli selviytyjä tai ehkä juuri siitä syystä Kalevi osasi sopeutua edes jonkin verran jär- 6 42. Tuskin olin ehtinyt kaivaa koululaukustani bestsellerin, jonka olin hakenut kirjastosta kotimatkalla, kun äiti huhuili oven takana. hän mutisi ja läiskäytti oven kiinni. Meillä oli säännölliset nukkumaanmenoajat, joista poikettiin hyvin harvoin, öisin ei tarvinnut kuunnella mellastusta. Hyvä, että pullo ei osunut liki työntyvän äidin kasvoihin. Odottelin kyyryssä sohvan takana vielä hyvän tovin ja kömmin sitten esille. Vierailut alkoivat yhteisellä rukouksella, kiitoksella, että voitiin taas olla yhdessä ja loppuivat samaan tapaan. Jääkaappi ei ollut koskaan tyhjä, tosin joskus maanantaiaamuisin kasvatusäidillä oli kiire kauppaan. Meidän lisäksemme perheeseen kuului kaksi kehitysvammaista tyttöä. Tunnin päästä Kalevi tuli puuskuttaen. Kukaan ei oksennellut eikä jäänyt makaamaan sammuneena lattialle, kun isäntäväki meni nukkumaan. eiks vaan. Jopa siinä määrin, että jos olin jossain myöhempään, minun piti soittaa kotiin ja Kalevi tuli vastaan. Aluksi söin ahneesti ja huomasin, stuin kuluneella sohvalla, jonka joku asukas oli vuosia aiemmin lahjoittanut somistamaan kerhohuoneen niukkaa kalustusta. Hän ei halunnut kuullakaan sunnuntaisista kirkkoreissuista. Sen Jumala heille soi, kun ei antanut omia lapsia. Pienestä pitäen minulla oli ollut tarkat kotiintuloajat. He juttelivat kanssamme, kyselivät koulusta ja toivat joskus suklaalevyjä tai karkkipussin. Kasvatusäiti latoi esille sellaisen määrän ruokaa, että jokainen sai mieleistään. Kasvatuspariskuntamme läheni iältään neljääkymmentä. Uuteen kotiimme vieraat tulivat vesiselvinä ja alkoholia tarjottiin hyvin harvoin, silloinkin vain pikarillinen kahvin kanssa. Vielä aikuisenakin hämmästelin, kuinka hän oli osannut lapsena valehdella tarpeen vaatiessa, uhkailla ja kiristää, että sai tahtonsa läpi aikuisten maailmassa. Mies huitaisi äidin kaulailevan käden hartioiltaan ja mörähti: Hei, tipu, tule ottaan virkistystä koulupäivän päälle. Tapahtumat aiheuttivat suuren mullistuksen elämässämme. Vieraat kiinnittivät aikuismaista huomiota meihin lapsiin. Sen jälkeen ajauduin anoreksian partaalle en halunnut muuttua läskiksi. Kun he eivät voineet saada omia lapsia, he olivat päätyneet huolehtimaan huostaan otetuista. Aamuisin syötiin tukeva aamiainen. Karkailisimme yhdessä. Oman kodin täydelliseltä vastakohdalta, siinä mielessä se oudoksutti minua jonkin aikaa. Naapuri oli soittanut poliisit. Olimme autuaan tietämättömiä siitä, mitä yläkerrassa tapahtui. Niin äänettömästi kuin taisin, sieppasin takkini ja koululaukkuni ja livahdin sohvan taakse Kalevi oli vuosien varrella neuvonut ja opettanut piiloutumiskikkoja. Isä oli onnistunut saamaan väliaikaisia hommia työttömyyspäivärahan loputtua ja tullut töistä kotiin. Minulla ei ole sen hepun kanssa mitään keskusteltavaa, hän sanoi päättäväiseen sävyyn. En saanut hampparoida illan pimetessä kaduilla. Kasvatusisä, jota hänen vaimonsa kutsui usein perheenpääksi, kielsi ankarasti Kalevia rienaamasta. Kalevi puolestaan omaksui uudet säännöt ja tavat jouheammin. Kun meidät lopulta sijoitettiin kasvatusvanhempien huostaan ja kävimme terapiassa, naispsykologilla oli tekeminen, että hän sai helpotettua Kalevin ylikehittynyttä velvollisuudentuntoa. alevi vänkäsi lujasti ja jopa uhkaili laittavansa elämänsä täysin ranttaliksi, jos emme pääsisi samaan perheeseen. Minua sijaisvanhempien uskonnollisuus ei häirinnyt, mutta Kalevi inhosi sitä. Käännyin salamannopeasti kannoillani ja pakenin kerhohuoneeseen. I rämplättyä oven auki. Jalkapalloharjoitukset olivat venyneet yliaikaisiksi. Se olikin ainoa asia, jossa hän asettui poikkiteloin. Siellä hän oli yllättänyt äidin ja Topin. Äiti sai lopulta K kuinka olemukseeni kertyi pulleutta. Hänen vaatimuksestaan tiesimme tarkkaan toistemme menot. Syntyneen suukovun ja rähinän pyörteissä hän oli heittänyt molempien vaatteet ulos ikkunasta, hakenut keittiöstä leipäveitsen ja sohinut alastomia kuhertelijoita. Puhuessaan hän noukki äheltäen likööripullon käteensä ja heilutteli sitä laajassa kaaressa
nalauman saalis Painikoon kaikessa rauhassa tettua "bambin". Luulen, mitään iloa, hän sanoi eikä menettä niillä oli tekemistä creationis- nyt tapaamaan syöpään sairastunuttisten uskomusten kanssa. Kalevi lähti aina pois äidin vierailujen ajaksi. Se helpotti suomalla täyden anteeksiannon. Myöhemmin käsitin, että hän tiesi taan katseli meidän tyttöjen kanssa Toisinaan olen varma, että jo tuolloin sairauluonto-ohjelmia. Parempaa ajanvietettä ne olivat jättänyt taakseen aivan liian varhain kuin väkivaltaviihde. Ehkä onnistuin sen kautta timiselle suurtakesken ohjelman, ajamaan pahan olon mieles- kaan arvoa. Kun kehitysvammaisten sisarusten vanhemmat vierailivat, en pystynyt rentoutumaan. täytyi enää tapaakoivat itkeä leijomasta isäänsä. Huokaisin joka kerta helpotuksesta, kun kasvatusisä lähti saattamaan heitä linja-autoasemalle ja ovi sulkeutui. Siinänaan vaihto-oppilasvuotensa aika- hän kiittelee raitistumistaan, ei siitä na Amerikassa jonkun eriskummal- elämänmuutoksesta ollut minulle lisen lahkon näkemykset. Hän oli ottanut "ihan vähän, ihan lääkkeeksi vain", kun sydän oli alkanut reistailla. Kasvatusisä oli omaksunut aikoi- omantunnontuskiensa kanssa. Kas, mani. Kalevi ei antanut huolehJoskus televisio piti sammuttaa sa. Siitä arkin väsääjästä. Korkeampi voima oli ottanut kannettavakseen hänen syntinsä, vastasi hänen tekemisistään ja isä saattoi jatkaa entiseen malliin. Maailma nujertaa heikon, jos hän ei osaa hakea tukea Jumalalta ja häneen uskovilta. Häpesin, kun muis43 3 H S. Elollinen alkoi luomisen ja Nooan vedenpaisumuksessa kelluttelun jälkeen. Jeesus huolehtii minusta, tykkää sellaisena, kun olen. Aina voi, jos on halua yrittää. Uskon- ta isäänsä, vaikka tämä ja hänen vainolliset kysymykset eivät minua monsa pyysivät moneen kertaan. Ei auttanut, vaikka kasvatusvanhemmat yrittivät selittää, että eivät kaikki jaksa ja kestä maailman aallokossa. Jaa, taitaa siinä olla se omenoita popsinut pariskunta edellä. Minun oli pakko hihittää, kun hän alkoi matkia kasvatusisän puhetapaa ja maiskutteli suutaan samaan tapaan muka miettiessään sanottavaansa. Temppui- sain vastaukseksi kivahduksen: Ai, että minun pitäisi mennä ymmärtämään ja vakuuttelemaan, että eihän hän muuta voinut ja hyvinhän kaikki lopulta järjestyi. Jopa hieroglyfit lu syömättömyyden kanssa vei voihäiritsevät äijän mielenrauhaa. Ainoastaan muija nalkutti ja vaati, kun ei ollut löytänyt armoa. Kun moitin häntä, kuin vesi hanhen selästä. Niinpä hän ei enää erehtynyt rienaamaan, mutta kinasi usein kasvatusisän kanssa uskonasioista. Se oli samanlaista temppuilua kun ei väitä, että niiden arvoitus on kuin äidillä pullojensa kanssa. Kasvatusvanhemmat nyökyttelivät, eivät sanoneet pahasti, mutta näinhän minä, mitä he ajattelivat. Saamansa ohjauksen mukaan he yrittivät kuitenkin tehdä yhteistyötä vanhempien kanssa. sairaudella oli tarkoituksen- destaan. Hän oli kanssa ohjelmia, joissa kerrottiin arkeologisista kaivauksista. Sydänvaivan vuoksihan lapsetkin oli otettu parempaan hoivaan. Hän ei ollut velvollinen psyykkaahetkauttaneet, ei liioin Kalevin intohimoinen historian harrastaminen, maan velvollisuutensa romukopsellaiset asiat valuivat mielestäni paan heittänyttä. Hän kailotti kokouksissa kuulemaansa, mutta uskoontulo ei raitistanut häntä. äpesin äidin käyntejä, vaikka pysyinkin kasvatusvanhempien pyynnöstä kotona, kun hän tuli rohkaisuryypyillä terästäytyneenä. Viis siitä, että tältä tellukselta löytyy satamiljoonaa vuotta vanhoja fossiileja. Kunratkaistu väärin, nehän viittaavat lii- han kukaan ei huomannut, kaikki oli an kauaksi menneisyyteen. Mieleeni palasi samanlainen rauhantunne kuin nelivuotiaana, kun ovi oli sulkeutunut vanhempien lähdettyä pubiin "olusille". Sillan alla tai päällä, hän kailotti möreällä viinabassolla, rehvakas virnistys kasvoilla. jellisiin vaatimuksiin. Minulle hän naureskeli, kun olimme ensin varmistaneet, että ketään ei ollut kuuloetäisyydellä: Kuvittele, mies uskoo, että polveudumme suoraan Nooa-herran jälkeläisistä. Intin jälkeen hän kielkun sisarukset altäni ja kehostani. Jos uskoon pärähtänyt isä oli mukana, olisin halunnut vaipua lattian alle. Eivät ne helpottunut huostaanotosta ja yritti hänen mielestään mitään todista- lähestyä Kalevia epätoivoisella vimneet, mutta kivahan niitä oli katsel- malla, tutustua poikaansa, jonka oli la. Vaikka pitikin tieteen väitteitä vääijaiskodissa tapasin Kalevin isän rinä, kasvatusisä katseli Kalevin ensimmäisen kerran. Äiti puoles- tämän lapsuudessa. hyvin
Myöhemmin inhosin aina Kalevin naisystäviä. Olimme siinä vaiheessa muuttaneet omillemme, mutta yhteys sijaiskotiin säilyi. aggressiivisuuskohtaukset, joita äiti T. Kersiselvänä. Mustasukkaisuuksissani minä hiukan karsastin heitä. Ympäripäisseen. En jaksanut osallistua heidän touhuihinsa. Inhosin kalaöljykapseleita ja rypsilusikallisia, joita koko perhe nautti. Kun yritin anorektikkojen tavanomaista temppua "otan mukaani ja syön huoneessani", hän ilmoitti, että ruokailut hoidetaan keittiön pöydän ääressä, ei ruuan kanssa leuhoteta ympäri taloa ja murustella. Kalevi piti tytöistä. Ne vuodet menivät kuin sumussa. Vasta, kun Kalevi alkoi seurustella vakavissaan, anoreksiani pääsi valloilleen. En pys- tä täysin erilaiset mielikuvat. Ehkä sairaus olisi pakottanut hänet taas huolehtijan että sinä olet uhrin uhri. Meillä on niis"kuivilla" äidin kanssa. Huomasin kasvatusäidin tarkkailevan syömistäni. Popsin taas kalaöljykapseleita ja mo pojanpojalleen parempi isonaukkailin rypsiöljyä "siskojeni" äitinä kuin oli äitinä mutta Kalevi ja kahden hankalan pojankoltiaisen ei halua pitää yhteyttä. Jotta pysyisin itse "kuivilla", pitä oli tullut helppoja, tasapainoisia lapsia vaikka aikuisiahan he sil- dän tiukasti kiinni viidenkymmenenneljän kilon painosta. toipumaan heidän luokseen. ty antamaan hänelle anteeksi, mutta Jos kerrankin huomaan, että olet jaksan sietää häntä ja hänen hössö- ottanut yhden ainoan naukun, en hatyksiään. Toinen vain on heikompi toista. sään hän itki kohtaloaan ja kaipasi Ympäripäissään hän itki koh- Erään joulun alla "rakasta aviomies- taloaan ja kaipasi "rakasta äiti kertoi, kuinka näki tämän tästään" eikä tiennyt, aviomiestään". Sijaisäidin elämänkatso- lua olla missään tekemisissä kansmuksella on ollut suuri merkitys sii- sasi, sanoin vielä varmemmaksi vanä, että olen päässyt näin pitkälle. Hymähdin kuivatä kuiville. "Isä" yrit- mutta voisihan hän edes yrittää ymti poikien kanssa, ja "äiti" keskittyi märtää. Ei tarvitties mitä sieltä löytyi ja sijaisvan- se teeskennellä antaneensa anteeksi, hemmat olivat kovilla. Hänen naisystävänsä sivuutti minut Jospa pystyisit ajattelemaan, niin näin asian. Hän tapaa sanoa: Pitkä juomakausi jätti jälkeensä Ei kukaan ole luonnostaan paha. Ehkä onnistuin sen kautta ajamaan pahan olon mielestäni ja kehostani. Päätimme loin alkoivat olla. Tytöt oli- kälyäni. Vanhempieni holtiton elämä kostautui minulle lopullisesti vasta aikuisena. Taistelu lihomista vastaan vaati kaikki voimani. Sieltä kierähtää esille hänet katkaisuun. Keväisin he seurasivat luonnon heräämistä ja etsivät linnunpesiä, joiden elämää sitten seurailivat. Sijaisäiti tapasi iltaisin kysyä, mitä Virtaset tai Mäkiset olivat sinä päivänä puuhanneet. Hän luki heille ja liikkui mielellään heidän kanssaan läheisessä metsässä. Äidillen kulkijoille". Kasvatusisä hommasi la pakettiaan. Syksyisin he poimivat mustikoita ja sienestivät. Äidin ja isän riippuvuus oli ajanut minut luonnottoman riippuvaiseksi velipuolesta. Kun Eivät vanhemmat milloinkaan pysty olimme itsenäistyneet, sijaisvan- täydellisyyteen, vaikka yrittäisivät hemmat olivat evästäneet, että ko- kuinka parhaansa. Joskus ajattelen, että menetin ne vuodet tyystin elämästäni. Etenkin Kalevi kävi usein tervehtimässä vanhempia ja tyttöjä. En kuitenkaan joutunut hoitoon. Olen yrittäseurassa. Hän elää puhumansa mukaan. Kalevi rakenteli pihaan linnunpönttöjä, ja tytöt keksivät lintupariskunnille sukunimiä. tin omien vanhempieni vierailut. Sitähän me rooliin, mutta sijaisäiti vaati minut kaikki olemme tavalla tai toisella. Luultavasti yksinäisyy- tomuksensa päälle hän katsoi minua den pelko terästi äidin halua pääs- kysyvästi, pyytäen hyväksyntää vain yhteen lasilliseen. tä samaa unta: On kuinka selviäisi joulu ja hän avaa eteenpäin työkykuusen juurelvyttömänä terveyden petettyä. Äiti alkoi hädissään le punkusta ja oluesta irtipysyminen on vaikeaa, taisravata sijaiskodistelua päivästä toisa. Parin kesken jä- kallis punaviinipullo. Samaan aikaan, kun toivuin sijais- sen yhdessä sijaisäidin kanssa. Kierre kesti kaksi vuotta. Äiti olisi nyt mielellään mummaailma murjoisi pahasti. Vielä herätessään hän tuntee punaHeille hänellä ei ollut asiaa kuin ve- viinin raikkaan maun suussaan. Ne lisäsivät petollisesti ruokahalua. Hän on huolellinen, iloinen vat aina iloisia, viihtyivät keskenään äiti ja lapsen luottamusta on hellytpitkiä toveja, vuosien mittaan heis- tävää katsella. Tätä nykyä ihailen suuresti tyttöjen ohella minuun. Sen vanhempien luona, isä kuoli järven- alle painoni ei saa laskea, mutta ei rantaan "julistettuaan sanaa laitapuo- sen tarvitse siitä noustakaan. Poikien tausta oli vaikea nyt kääntää hänen päätään. kuudeksi. pari antoi yhdessä hänelle ukaasin. Kun hän lopulta sai mahdollisuuden aloittaa oman elämän ja oletti minunkin selviytyvän 8 44 omillani, en kestänyt "hylkäämistä". Hekin ovat oman din ovet olivat aina rakosellaan, jos lapsuutensa vankeja. kiskoisesti enkä yhtynyt lapsuuteni ätä nykyä olemme molemmat joulujen muisteluun. Kasvatusvanhemmat jaksoivat kiitellä Kalevin osallistumista tyttöjen hoitoon. Toisinaan olen varma, että sairaudella oli tarkoituksensa. Unen tunneltetyn vieroituskuurin jälkeen avio- ma on kevyt, miellyttävän leppoisa
Vaadin suorastaan kiristin että äiti lopettaa suhteen. Hauskaa seuraa vai yksinäisyyttä. ari vuotta sitten äiti alkoi tapailla miestä, jolla ei suinkaan ollut alkoholiongelmaa, mutta hän ei sylkenyt lasiin. Intohimoa vai välinpitämättömyyttä? Näin tulkitset värien ja paikkojen koodit saamastasi tekstiviestistä: tapahtuu ensi viikonloppuna? Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 5.7. Saat myös tietää, minkä värinen vaate tai asuste sinun kannattaa valita, jotta onnesi olisi paras mahdollinen. En minä ole puuttunut koskaan sinun seurusteluihisi, äiti marmatti kiukkuisena. Tiedän, mitä on pitää itsensä kurissa. Minä olisin ikionnellinen, jos ruoka ei maittaisi, mutta kun se maittaa liiankin hyvin. maaliskuuta; viimeinen tilauspäivä 21.3. Joskus joudun pakottamaan itseäni, että saan alas tarvittavan määrän ruokaa, huokaisin hänen rauhoituttuaan. SELVIYTYJÄN SISAR Löydätkö Sen Oikean. Näppäile viestiin tunnus REG, välilyönti ja horoskooppimerkkisi. Tai, jos olet jo vakiintunut, miten suhteesi rakastettuusi kehittyy. Lisäksi horoskooppi kertoo, missä ympyröissä varmimmin tapaat joko rakkaasi tai muita mielenkiintoisia ihmisiä. Viikonloppuhoroskoopin on laatinut Reginan monivuotinen astrologi, tunnettu ja tunnustettu Violet Sjöberg. Sitten alkoi taistelu anoreksian kanssa. Vai tiedät, äiti kivahti. Onko luvassa helliä hetkiä vai riitaa. Kirjoitat siis viestiisi jonkin seuraavista yhdistelmistä: REG VESIMIES REG KALAT REG OINAS Tilaa viikonloppuREG HÄRKÄ horoskooppi REG KAKSOSET ystävällesi REG RAPU kirjoittamalla viestin REG LEIJONA perään vastaanottajan REG NEITSYT matkapuhelinnumero. REG VAAKA Esim. Minut otettiin huostaan ennen kolmeatoista, kivahdin. Hän alkoi kiroilla ja sättiä minua. Sen olin hyväksynyt jo silloin, kun minut aikuisten päätöksellä vietiin pois lapsuudenkodistani. En maininnut Topista, vanhasta juoposta, jonka kourista Kalevi oli pelastanut minut. Huomasin kyllä, kuinka kiihkeästi hän oli alkanut odottaa tapaamisia ja P likööripikarillista kahvin kera. Vanhuksilta voi huoleti riistää kaikkein pienimmätkin ilot. Nuoret ihmiset ovat kuulemma raakaa porukkaa. REG OINAS REG SKORPIONI 040123456 REG JOUSIMIES REG KAURIS Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 12.14. maaliskuuta; viimeinen tilauspäivä 14.3. REG HÄRKÄ numeroon 173664, ja saat ensi viikonlopun horoskooppisi. Joskus kadehdin kälyäni, iloista pullukkaa, joka antaa kesken ikuisen laihdutuskuurinsa itselleen luvan "pikku herkutteluun". On aikoihin eletty. maaliskuuta; viimeinen tilauspäivä 7.3. Mitä Värit: punainen = PU, vaaleanpunainen = VP, tummanpunainen = TP, sininen = SI, vaaleansininen = VS, tummansininen = TS, vihreä = VI, vaaleanvihreä = VV, tummanvihreä = TV, ruskea = RU, vaaleanruskea = VR, tummanruskea = TR, keltainen = KE, violetti = VO, oranssi = OR, turkoosi = TU, pinkki = PI, musta = MU, valkoinen = VA Paikat: kotona = KO, baarissa = BA, elokuÄlä enää pohdi vaan ota selvää! vissa = EL, tanssiravintolassa tai -lavalla = Tilaa tekstiviestinä viikonloppu- TA, ruokaravintolassa = RR, konsertissa = horoskooppisi, joka kertoo, mi- KN, ystävien luona = YS, bileissä = BI, hartä tapahtuu ensi perjantain, laurastuksissa = HA, liikunnan parissa = LI antain ja sunnuntain aikana. Vaadin häntä lopettamaan tai nousisin kahvilan pöydästä ja kävelisin ulos. saa pettyessään. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 26.28 maaliskuuta; viimeinen tilauspäivä 28.3. Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Soneran, Radiolinjan, Saunalahden ja Dna:n matkapuhelinliittymissä. 3 45. Tiesin, että tulisin aina jäämään jollain tavalla yksin muistojeni kanssa. Siihen saa mahduttaa tauon silloin tällöin ja sitten taas jatketaan puhtia täynnä. Lähetä viesti, esim. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 19.21. Äidilläni oli omat muistonsa, eivätkä meidän menneisyytemme ikinä täysin kohtaisi toisinaan. Laihdutuskuuria ei kuulemma pidä noudattaa liian tiukkapipoisesti. Ei juuri jäänyt silmälläpidon tarvetta
Näin pojan perhe-elämässä huolestuttavia merkkejä, mutten halunnut uskoa näkemääni. Toivoin vain, että miniäni olisi poikani luottamuksen arvoinen. Kysymys miniälle: miksi teit tämän pojalleni? 46. Vaikka poikani oli jo täysi-ikäinen, en osannut lakata huolehtimasta
Hyvin sitten, kun oman edenneestä toipumisesta huo- lapsesi kohdalle toisuusvauvan odotuksesta. Kantapään kautta mentiin ja syntynyt kaveripiiri piti otteissaan edelleenkin. Miniäkokelastani ei enää näyttänyt kiinnostavan mökki maalla kasvimaayrityksineen, vaan hän starttasi heti töistä tulemisensa jälkeen takaisin kirkonkylälle. Jospa se sii- en ja huoltajuuden lapselle. Pöydälle il- Oli rikkoutunut jopa avioliitto "temestyi kaljapullo, siivousten päälle kijänaisen" ansiosta. Yksehkä liiankin usein. myös anoppikohe suvun kesken. Takasin lainan mökin ostamis- valheen varjossa siskonsa myötäta varten. Oletko nyt tyytyväisiin oli ehdittävä! Joillekin sukuyh- nen, miniäkokelaani. Ehkä enemmän rajojakin. Samanlainen elämän haparoija K ilmestyi rinnalle. Ja iltasella olisi tupa- lyömisen kun vielä siunasi nykyinen sosiaalitukijärjestelmä. Lisäksi omat vanhempani alkoivat tarvita apuani selviytyäkseen asumaan omassa asunnossaan. Tuli lommoja iskän autoon ja ratista kärähtäminen. toisille rasite. Innolla aloitti miniäko- mielisyyden avustuksella. Jälleen kerran poikani myötäili kokelaani sai asuntotuen, elatustukaikessa kumppaniaan. Ovi eräänlaiseen vapauteen oli ollut avoimena jo peruskouluiästä lähtien. omasta mukavuukohdasta. Etsintöjen jälkeen hän kuitenkin löytyi: heinäladosta nukkumasta ja kokonainen leipä kainalossaan. Kaiken tämän nautittavaksi. Elin omaa kriisiäni avioliiton suhteen. Kunnes ajattelin, älkeenpäin alkoi totuus paljastua. Lapsi kelaskin oman kodin rakentamisen. K un lapsi täyttää kahdeksantoista vuotta, oletetaan, että silloin vapaudutaan kaikista velvoitteista ja huolista. En kerta kaikkiaan arvannut, kuinka paljon murrosikäinen nuori tuossa vaiheessa olisi tarvinnut tukea ja ohjausta elämässään. Ja myötäelämistä. vaan siskolle ja menoksi! ParemMutta miksi siihen tarvittiin puuha- pi juhlien rahoittaja oli löytynyt. kin, pikkuhiljaa ja Kukaties vasta salakavalasti. Kunnes näkyi vakiintumisen merkkejä taivaalla. Siskon luokse, työkavereiden lasten J 47. Olin sekä iloissani synttäreille, serkun tupareille... Mikset lähteteydet lienevät välttämättömyyksiä, nyt pois ennen lapsen saamistasi. Aamulla pihastamme löytyi vain lommoinen auto, pojasta ei näkynyt jälkeäkään. Hänellä kun mammuttijuhla. että itsenäistyminen ja oman asunKuinka taitavasti miniä olikaan non hankkiminen ehkä toisi tasapaipelannut kaksilla korteilla, elänyt noa elämään. Ammattikoulusta se kaikki alkoi poikanikin kohdalla. Äitinä tiedän kuitenkin mitalin toisen puolen, eli sen, miten ne huolet ja murheet silloin vasta alkavatkin. Naimisiin mennessä tarvittaisiin oppitunteja lasten kasvattamisesta ja kaikenlaisesta elämänhallitsemisesta. Huomasin, sivusta katsellen, kuin- kaks onkin uusi iskä ja vaan joskus ka elämisen tärkeimpiä hetkiä olivat pääsee tapaamaan omaa, rakastaminiäkokelaan sukuloinnit. kelaan valvottuja Ristiäisetkin olivat öitä. Ostin astianpesukoneen, tuu- maksettavat korotetut lapsilisät. uinka monta kertaa sainkaan olla iskunvaimentimena tulevien vuosien aikana! Ajokortti tuli aikanaan ja sen mukana vaihtelevat seurustelusuhteet. Autoin kai- hänelle lankesivat yksinhuoltajille kessa. sudenhetkinäni. vaan ilmestyivät myös tyttöjen illat, Miksiköhän nuorten on elettävä työpaikan illalliskutsut lähikaupunniin täysilaidallisesti, mietin joskus gissa. Uusia kaveripiirejä ja vaikutteita oli tarjolla ja ammattikouluasumisen ansiosta kaikki houkuttimet olivat käytettävissä. Samalla tuli tie- Rukoustani ei kuultu. Nuorihan on papereilla silloin täysi-ikäinen ja vastaa ainakin paperilla omista teoistaan. Samoin tä ajan kanssa, ajattelin. KALKIN JUONUT Hän ei enää näyttänyt jaksavan tätä ryöpytystä töidensä ohessa. Huomasin, miten erillinen destaan luopumallakin. mieheksi omaa siskoa. poikani alkoi olla tästä vyörynnästä. Siitä oli eteenpäin lähdettävä. Sukulai- maansa isää. Myrskyisiä asioita tapahtui heti ammattikoulun ja ajokortin saannin jälkeen. Millaisia traumoja tällaisista eroisletustelineet, vein valmiin pitsan ta tulee lapsille myöhemmin. Ihan mullistava suhde sellaisenaan. Miniärit... Yritin auttaa tapahtumien luovimisessa, vaikka hälytyskellot soivatkin mielessäni. Siitä kai se eripura lie- Miksi aiheutit nämä tuskat toisille oman mukavuutenee sitten alkanutsi takia. Kaikki työkaveritkin oli kestittävä, on käsitys, että nainen tekee kodin kutsuttava synttäreille, joita jatkui ja tekee kaiken myös lastensa hyvinainakin viikko varsinaisesta ajan- voinnin eteen. Kuettä huolestunut: mentiin yhä lujaa. Jäl- limatta mieheni kuoli meidän sattuu jotakin vastaavaa, ymmärrät leen uusi juhla-aikaikkien yllätykseksi. Miehelleni astui mukaan kuvioihin toinen nainen. Syytä oli minussakin
Minä yritin olla huomauttelematta ja aloin laittaa ruokaa. Miten ihmeessä hän pystyy siihen koskettamaan sisälläni asuvaa pientä tyttöä, joka pelkää ja kaipaa hirvittävästi läheisyyttä. Äiti, Vuokko, valmisti aina Timolle lempiruokia ja kutsui Timon ruokatunnilla syömään niitä. En huomaa sitä, olen kylmä sisältä, palelen. Näin tapahtui monta kertaa viikossa. Timo oli taas ostanut ison kassillisen viinaa ja alkoi heti kotiin tultuamme korkata koskispulloa. Muuten hän olisi varmaan kääntänyt selkänsä, nakellut niskojaan ja sanonut jotain ilkeää ulkonäöstäni tai vaatteistani. Tunsin olevani näkymätön, sillä Vuokko ei tervehtinyt minua, tuskin edes vilkaisi. Oli heillä kolme tyttöäkin, mutta Vuokko ei arvostanut heitä lainkaan, joten tytöt eivät käyneet siellä muulloin kuin joulu- na. Ajattelin sen riittävän hyvin viikonlopun ylitse, jotta voisin rentoutua pitkän ja raskaan työviikon jälkeen. Mielessäni nimittelin häntä vanhaksi noita-akaksi, sillä se helpotti sietämään hänen käytöstään ja kiukutteluaan.. Se mies, Timo, teki sen taas. Minä en halunnut käydä useammin. Olin ostanut makaronilaatikkotarvikkeet. Timo koki suurta syyllisyyttä siitä, että äiti oli niin paljon yksin. Minne minä menisin, turvakotiinko. Aina piti olla hyväntuulisen ystävällinen ja hymyillä asiakkaille. Pakkohan Vuokon oli minua sietää, kun olin Timon naisystävä. Hirviö mieheksi mutta ihana rakastaja Timo oli ihana rakastaja ja tiesi sen itsekin. Työni ison marketin kassalla oli henkisesti raskas48 ta. Kävimme muutaman kerran kuukaudessa siellä yhdessä. Timoa harmitti se, että en tullut toimeen Vuokon kanssa. Miten sinä et opi, vaikka olen tuonut reseptinkin sinulle. Minua ärsytti, kun Vuokko sanoi Timolle joka kerta samat sanat. Tarjosin ruokaa hänelle, mutta hän heilautti kättään ja sanoi ilkeällä äänellä: Et osaa tehdä sellaista makaronilaatikkoa kuin äiti. Minä olin hänen otteessaan ja siedin kiltisti kaikki mahdolliset loukkaukset, jotka Timo keksi minua nöyryyttääkseen. R äntä vihmoo silmilleni. Timo oli usein sulkeutunut sieltä tullessaan, koska Vuokko valitti yksinäisyyttään ja sairauksiaan. Seisoin eteisessä typerän näköisenä ja mietin, olinko tervetullut sinne. Lähdin pakoon, itsesuojeluvaisto sanoi sen. Timo oli jo hyvässä vauhdissa, kun sain ruoan valmiiksi. Jokin Timon äänensävyssä sai minut perääntymään ja karkaamaan. Oli tavallinen perjantai-ilta. Mitä äidin kultapojalle kuuluu
Asia vaivasi häntä paljon. Tällaisia suunnitelmia kuunneltuani tunsin itseni mitättömäksi ja aliarvioiduksi. Silloin Timo kävi käsiksi ja löi minua kasvoille. Yhden kerran hermostuin ja aloin vertailla Timoa entiseen poikaystävääni. Olin aivan 49. Vuokko oli hoitanut miestänsä kymmenen vuotta kotona ja kolme vuotta kulkenut terveyskeskuksen vuodeosastolla syöttämässä aivan viimeiseen asti. Timo piti velvollisuutenaan auttaa ja kuunnella Vuokkoa nyt, kun isäkin oli kuollut. Aluksi huomautin siitä, mutta se li- T säsi vettä myllyyn, ja hän alkoi kertoa ja vertailla meitä naisia keskenään. Keskustelimme usein Timon kanssa, miksi Vuokko ei sietänyt minua silmissään. Nieleskelin sanomattomat sanat. Tämä ajatus oli ensimmäinen, joka herätti minut rakkauden huumasta ja sai ottamaan pois silmiltäni ruusunpunaiset lasit. Aamulla hän vähätteli sitä ja sanoi läimäisseensä minua vain avokämmenellä. imo oli humalassa ilkeä minulle ja ärsytti usein kutsumalla minua entisen naisystävänsä nimellä. Erja oli ollut hyvä laittamaan ruokaa, teki samanlaista kuin Vuokko. Varsinkin humalassa hän alkoi jankuttaa, mutta onneksi jaksoin olla yleensä hiljaa, ettei suurempaa rähinää syntynyt. Ajattelin hänen olevan oikea mammanpoika. Timo puolusteli sitä ja kertoi, kuinka raskasta äidillä oli ollut isän sairastaessa. Hän kertoi useasti, kuinka hänellä olisi ottajia ja kuinka hän harkitsi uuden suhteen aloittamista tämän meidän suhteemme rinnalla. Ehdotin kerran, että hän oli mustasukkainen, koska olin vienyt hänen kultapoikansa. Joskus mietin, olinko itse mustasukkainen Vuokolle. En tunnistanut sellaista tunnetta, vaikka Timo oli vihjaillut siihen suuntaan monta kertaa. Minua ahdisti tällainen, mutta yritin olla ärsyttämättä Timoa. Saisin olla tyytyväinen, kun olin hengissä ja sain olla hänen kanssaan. Timo puolusti äitiään henkeen ja vereen. Järkyttävää, mitä kaikkea olin suostunut kuuntelemaan. Vihasin mielessäni Vuokkoa. Yritin sanoa, että meillä on oma elämä ja Timon piti katkaista napanuora äitiinsä, jotta pystyisimme rakentamaan tulevaisuutta. Minulta meni liian paljon energiaa siihen noita-akkaan. Jos Timo olisi tiennyt, että nimittelen mielessäni Vuokkoa noita-akaksi, hän olisi varmaan käynyt kurkkuuni kiinni
hän käänsi kylkeä ja alkoi kuorsata. mitä vaadittiin. Onneksi minulla oli pari ystävää, joilla oli samantyylisiä kokemuksia. Olin ykmyös seksiriippusinäinen ihmisten vaisuus, joka jäy- Tunsin olevani hyväksikäy- keskellä. Tämä on tavoitteeni. ti minua pitkään tetty räsynukke, jonka avul- Se järkyttävä taeronkin jälkeen. Siksi lähdin sä. Näitä kysymyksiä mietin ja pohdin, teen tosissani töitä itseni kanssa, jotta oppisin erottamaan narsistin piirteet. Pääsin työhön markettiin ensin siivoojaksi ja sitten kassaksi. En luultavasti koskaan, mutta yritän tosissani, sillä riippuvuudet narsisteihin tekevät minut äärettömän onnettomaksi ja suorastaan ruumiillisesti sairaaksi. He ymmärsivät ahdinkoani. M jo nuorena pois kotoa läheiseen kaupunkiin opiskelemaan lähihoitajaksi. Onko minulla mukava olo ja haluanko tätä. ja ihana rakastatemään ja jättäja, ja hän tiesi sen. Yllätyksekseni iksi en lähtenyt aikaisemmin. Syön särkylääkkeitä niin, että vatsa on kipeä. la Timo oli tyydyttänyt omat pahtuma, joka sai Timo oli loistava minut lopulta lähtarpeensa. Ajattelen, että sityiselämäni rakoili ja tunsin itseni minut sai jäämään hylätyksi. Toivon, että kun tarpeeksi usein konttaan ja nöyrryn, opin karttamaan näitä tilanteita. Olin jäänyt sitä ilman, kos- koko illan minua. Vanhimpana hänen tulostaan mitään ennen kuin lapsena sain jäädä oman onneni no- hän tunkeutui minuun täysin varotjaan. Kun opettelen olemaan yksin, uskon ja toivon, että pystyn jonakin päivänä katsomaan itseäni peilistä ja sanomaan ääneen, että olen selvinnyt. Tunsin olevani hyväksikäytetty räsynukke, jonka avulla Timo oli tyydyttänyt omat tarpeensa. Huomaan, etten valitettavasti ole yksin. Kaipasin läheisyyttä ja sa, menin nukkumaan aikaisin vältsain sitä seksin kautta. Nukuin sikeästi enkä tiennyt hempieni huomion. Olin luokkani paras oppi- ta kaikkein eniten nöyryytyksestä ja las ja opettajien lemmikki. Sinä perjantai-iltana, sitä, että olin koukussa häneen ra- jolloin Timo oli kovassa humalaskastajana. Jossain aamuyön ka perheeseeni syntyi pienempiä si- laskuhumalassa Timo tuli nukkusaruksia, jotka veivät kokonaan van- maan. Odo- tia. tyäkseni jatkuvalta sanaharkalta. Sieltä löytyvät sivut kertovat kylmää totuutta narsistien käyttäytymisestä. Mutta häpeästä. En liikkunut tin kiitosta ja kehuja, mutta en saa- mihinkään, vaan itkin kivusta, mutnut niitä. Milloin minä oikein opin. En masennu, mutta alan oireilla heti kaiken maailman sairauksilla. Olin kaivannut läheisyyttä lapsesta Timo oli riidanhaluinen ja piikitteli saakka. Yritin olla kiltti tyttö ja tehdä, tamatta ja repi minut aivan hajalle. Se on kysymys, joka vaivaa Piti olla hyväntuulinen, vaikka ykminua edelleenkin. Ihmettelin itsekin, milloin oikein opin. Tämä on minun ongelmani, jota mietin koko ajan. En jaksanut käydä koulua kuin puoli vuotta, sitten lopetin. Sen avulla voi peilata omaa elämäänsä, jos epäilee elävänsä narsistin kanssa. Lamaannuin täysin. MARJA T poissa tolaltani ja huomasin, että tästä ei tule mitään. mään Timon, liitHän käytti sumeilematta hyväkseen tyy seksiin. Niitä ilmestyy kuin tyhjästä: milloin on flunssa, vääntää vatsaa, päätä särkee tai selkä on jumissa. imo oli jo kolmas narsisti, johon repsahdin. Opin tunnistamaan narsistin jo kaukaa enkä sotkeudu enää sellaiseen. huomasin, että kassatyö oli raskasta. Timo ei välittänyt minusta mikään ei näyttänyt herättävän äiti- lainkaan, kun oli tyydyttänyt itsenni eikä isäni huomiota. Vaikka itkin sydäntä särkevästi, 4 50. Narsistiset ongelmat tuntuvat olevan hyvin tavallisia tänä päivänä. Olen lukenut narsistien uhrien kokemuksia kirjoista ja netistä. Hoidin sisaruksiani Kammottava kipu viilsi minut kahja autoin äitiäni taloustöissä
Kun yksi numeroista alkaa tuntua muita selkeämmältä ja merkityksellisemmältä, avaa silmäsi ja merkitse numero muistiin. hänestä. Kirjoita tekstiviesti OP, etunimesi ja mieleesi tullut numero, siis esimerkiksi OP SATU 4. Alhaalla: Ei tapahdu. Muista viikonpäivän vaikutus kysymystä tehdessäsi! Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Dna:n, Kolumbuksen, Zerofortyn, Elisan, Saunalahden, Soneran ja Tele Finlandin matkapuhelinliittymissä. 65 51 3. Yksi numeroista alkaa tulla esiin muita voimakkaammin, ja tässä tapauksessa se on 4. Pythagoraan onnenpyörässä nuo numerot on yhdistetty aakkosiin. Kysy maanantaina terveydestä, tiistaina raha-asioista, keskiviikkona vapaa-ajasta ja hauskanpidosta, torstaina opiskelusta ja työstä, perjantaina seurusteluasioista, lauantaina rakkaudesta ja sitoutumisesta ja sunnuntaina elämästäsi ja tulevaisuudesta ylipäätään. Mitä sinä haluat tietää? TOIMI NÄIN: Tee mielessäsi elämääsi koskevat kysymys, sulje silmäsi ja anna numeroiden 1 - 30 velloa mielessäsi. Samalla hän antaa numeroiden 1 - 30 velloa mielessään. haluaa tietää onko Petri S kiinnostunut hä tietää, S. Vastausviestinä saat numeron. Pythagoraan onnenpyörää, mystistä ympyrää, joka yhdistää meidän kaikkien tuntemat numerot yliluonnollisiin elementteihin, on kautta vuosisatojen käytetty tulevien tapahtumien ennustamiseen. Onnenpyörän alkuperäiskappaletta säilytetään nykyisin British Museumissa. Onnenpyörä tarjoaa Sinulle mahdollisuuden pohtia, mitkä asiat elämässäsi ovat tällä hetkellä niin tärkeitä, että niiden toteutuminen tai toteutumatta jääminen vaikuttaa omiin ratkaisuihisi. Esimerkki: Satu N. Numero 4 ja Sadun etunimi ovat ne tiedot, jotka tarvitaan onnenpyörään. HUOM! Viikonpäivä, jona kysymys on tehty, on tärkeä. Hänen opetuslapsensa löysivät 30 numeroa, jotka ovat yhteydessä ihmiselämää ohjaaviin voimiin. Tai tapahtuuko kenties asia, jota pelkäät. Me kaikki toivomme, että elämästämme - ja läheistemme elämästä - tulisi mahdollisimman hyvä. Suurta Pythagorasta, joka syntyi Samoksen saarella noin 571 eKr, on usein sanottu ensimmäiseksi matemaatikoksi. Katso, mihin onnenpyörän keskustan lohkoon saamasi numero sijoittuu. Lohkojen merkitykset: Ylhäällä oikealla: Tapahtuu pitkän ajan kuluttua. Lähetä viesti numeroon 173664. Toteutuuko toiveesi? Pythagoraan onnenpyörä kertoo tulevaisuuden! Käykö toiveesi toteen. Hän pukee kysymyksensä sanoiksi: "Pyytääkö Petri minua ulos?" ja keskittyy hetkeksi pohtimaan asiaa silmät suljettuina. Ylhäällä vasemmalla: Tapahtuu pian. Tarve tietää tulevista on hyvin inhimillinen ja luonnollinen
Värityskynät lensivät nurkkaan, kun minä innosta täristen lähdin hoitamaan äidin asioita. Olin pieni ekaluokkalainen ja ensimmäistä kertaa lähikaupassa yksin. Muistan tarkasti, miten kirkkailta kaikki valot vaikuttivat, miten kutsuvia olivat hyllyt. Minä olin varmasti ensimmäinen. 52 -E Mene lihatiskille ja pyydä 500 grammaa nauta-sikaa, äiti selitti. ija, kävisitkö kaupassa. Ja minä suuntasin kohti lihatiskiä, odotin jännittyneenä vuoroani, ja kun se tuli, sanoa täräytin: 500 kilogrammaa nauta-sikaa. Äiti unohti jauhelihan. Siitä se alkoi, ikuinen liioittelu kauppaympäristössä. Mikään tavallinen ei koskaan riittänyt minulle, ja. Kukaan luokaltani ei ollut vielä kertonut saaneensa Suurta Tehtävää kipaista äidin asioille. Koko matkan kauppaan hyppelin tasajalkaa ja hoin mielessäni mantraa: "500 grammia, 500 grammia." Toivoin, että joku tuttu olisi tullut vastaan, niin että olisin päässyt kehumaan tehtävälläni. Kaupan sisällä pientä kehoani värisytti jännitys. Minä vedin vaatteita päälleni, meinasin unohtaa kengät ja lapaset, niin innoissani olin
Ostotapahtuma korvaa elämässäni kaiken tärkeän, jopa rakkauden. vaikka kauppias oli tarpeeksi fiksu ymmärtämään, mitä oikeasti tarkoitin, vaikkeivat mitat olletkaan vielä hallussani, tulisin jatkossakin tilaamaan kilogrammoittain tarkoittaessani grammoja. Siihen saakka olin luullut olevani milloin lesbo, milloin frigidi, jos asiaa ylipäätään pysähdyin koskaan miettimään. Minulle se ei ole vain keino rentoutua raskaan työpäivän jälkeen tai palkinto, jonka suon itselleni aika ajoin. Sen sijaan nautin shoppailusta. ta vaivasta kuin minä, mutta uskon, että muitakin kaltaisiani on. Shoppailusta puhutaan yleensä kuin harmittomasta naisten ajanvietteestä: Taas ostoksilla. Vanhempani tavallaan ymmärsivät ostoshaluani, toisaalta yrittivät hidastaa tahtia53 K ukaan ei ole koskaan tunnustanut kärsivänsä vakavasti samas-. Olin lukiossa, kun ymmärsin kärsiväni tunne-elämän häiriöistä. Siihen aikaan tosiaan nautin siitä. Surkea elämä: Koukussa shoppailuun Shoppailu on hallinnut elämääni nuoresta pitäen. Minulle ongelma on todellinen. En tuntenut seksuaalista vetoa ketään ihmistä kohtaan. Olen ostoshullu, ja elämäni on pilalla. Olen tuhlaillut aivan liikaa. Hyi minua. Lukioikäisenä ostosrahat tulivat vanhemmiltani, ja joka viikkoinen valitusvirsi tuhlaamisesta tuli silloin tutuksi minulle
Asuimme vanhassa kaksikerroksisessa talossa, ja yläkerran makuuhuone oli minun käytössäni. Keksin mitä mielikuvituksellisimpia syitä sille, minkä vuoksi Justus ei voinut tulla käymään kotonani: milloin huoneessani oli muka hiiriä, milloin remonttia. Muutaman riidankin saimme aiheesta kehiteltyä, taisimme erotakin lyhyeksi ajaksi kerran. Olimme pasin Justuksen. ni. Tajusin kyllä, että minulla oli ongelma, mutta nuoruuden huolettomuudella taisin ajatella, että tilanne muuttuu kyllä vielä. Kun sopiva asunto löy- L viedä. myötä oppisin tuntemaan tuota hinotona oli kylmä vintti, jonne telää poikaa kohtaan aitoja, lämolin vienyt osan ostoksistani pimiä tunteitakin. Ei ole kovin suurta liioittelua sanoa, että palautin palkkani työnantajan kassaan mahdollisimman pikaisesti tilipäivän jälkeen. Portaisiin johtavassa ovessa roikkui suuri riippulukko, etteivät vanhempani päässeet näkemään sitä hävityksen kauhistusta, joka huoneessani vallitsi. tauduin sillä ajapuhuta. Justuksen myötä shoppailuhimoni Tilanne kuitenkin muuttui, kun ta- oli talttunut jonkin verran. Minulta loppuivat tekosyyt ja selitykset kesken. Mikään ei auttanut. Sen verran tajusin shoppailunhi- minäkin tosissani yritin rakastua hämossani kyllä, ettei minun tyylilläni neen. En halunnut luopua mistään, en raaskinut. ukion jälkeen pääsin automarketiin myyjäksi. Työkaverini säästivät autoja tai ulkomaanmatkoja varten, tallettivat rahojaan korkeakorkoisille säästötileille tai yrittivät kerätä oman asunnon käsirahaa kokoon, mutta minä tyttö se elin kuin huomista ei olisi tai kuin todella tarvitsisin ne kaikki epämuodikkaat, tekokuituiset, huonosti istuvat rytkyt, joita töistä kassan kautta kotiin raahasin. Vaatekaappini oli niin täynnä, etteivät ovet mahtuneet kiinni. Sängyn alla vasta ostetut luomukset saivat rauhassa kerätä itseensä pölyä. En mitenkään voinut tunnustaa Justukselle, että ainoa, mitä häpesin, oli hamsterimainen luonteeni ja oman huoneeni tila ostosvarastona. Se oli hullua. ne itselleni elintilaa. Mutta vasta seuraavana viikonloppuna. M K 54. Yritin kyllä. Huoneeni oli kuin pienen vaatekaupan varastotila, ja kaikki kaapit, lipastot ja laatikot pursusivat tavaraa, jota en tarvinnut, maksamisen jälkeen en enää halunnut, enkä välttämättä ollut käyttänyt kertaakaan. Ja minähän ostin. Oli aina kauniit vaatteet, ja jatkuvasti jotakin uutta. Vihjailin absolutisti-isäni retkahtaneen ryypiskelemään ja annoin ymmärtää, että äitini vaali kaikin keinoin siveyttäni. Enhän minä mitään pahaa aio, Justus sanoi päättäväisesti. Aivan kuten Justuksella, että ontus oli sanonut ragelma katoaa ajan kastavansa minua, myötä itsestään. Olihan äitinikin kertonut olleensa melkoinen shoppailija omassa nuoruudessaan, ja minkälainen pihisinulle jäi telijä hänestäkin pari, kololi sittemmin tul- En ole koskaan kertonut keme päivää aikaa lut! nellekään, että kiihotuin kauKai minä lohdut- passa, sillä eihän sellaisesta raivata huoneeni esittelykuntoon. Huoneeni oli yhä edelleen nusta, ja oli sen vuoksi harvinainen täyteen lastattu, mutta olin jo tottu- poika. Ensimmäiset kuu- alkaneet haaveilla yhteisestä vuokkaudet seurustelimme hänen koto- ra-asunnosta, ja sitä varten piti sääsnaan omaan kotiini en häntä voinut tää rahaa. En halunnut menettää häntä nut siihen, enkä kovinkaan ponte- vain sen vuoksi, että hän saisi selvilvasti enää edes yrittänyt raivata sin- le synkän salaisuuteni. Oli minullakin nuorena, äiti huokaili muistoihinsa vajonneena. Toista se on nykyään. Vaikka tunteeni eivät syviltä tuntuneetkaan, ajattelin, että ajan voinut jatkaa kovin pitkään. Kaikki yritykset kaatuivat siihen, ettei minulla ollut voimia käydä kaikkia vaatteita ja tavaroita läpi. Etenkin äitini puolusteli minua sanomalla, että nuoren naisen elämään kuuluu halu ostaa itselleen uusia vaatteita, meikkejä ja levyjä. Neljännen seurustelukuukauden pyörähdettyä käyntiin Justus alkoi kuitenkin ihmetellä, häpesinkö häntä vai vanhempiani. Ne vaatteet, joita oikeasti käytin, mahtuivat isän vanhaan matkalaukkuun huoneeni nurkassa. Minun oli pakko luvata, että Justus saisi tulla käymään. Olin aitiopaikalla näkemässä, milloin uusia tavaraeriä tuotiin sisään, alennusmyynnit alkoivat tai sesonkituotteita ilmestyi myymälään. Suhteeni ostamiseen oli pyörähtänyt omituiselle radalle, mutta yksin en osannut repiä itseäni radalta pois. Olen rakastunut sinuun ja tosissani sinun kanssasi. Hankin jopa osaaikatyön lukion rinnalle voidakseni shoppailla niin paljon kuin sielu sieti. Olinhan ostanut kaiken itse vaivalla ansaitsemillani rahoilla. J ossakin vaiheessa shoppailuviettini otti ylivallan, enkä enää ostellut tavaroita, koska halusin, vaan koska minun oli pakko. Hänhän piti misäilöön. Sen vuoksi haluan tulla esittäytymään vanhemmillesi. Osta sinä vain, Eija, vielä kun voit ja kun kaikki näyttää hyvältä kropallasi. Enkä tule kotiisi arvostelemaan. Itse en osannut ajatella, mistä päästä lähtisin tavarapaljoutta purkamaan. Jollakin tasolla siis tiesin, että suurimmasta osasta oli luovuttava, jotta huoneessa voisi ylipäätään asua, mutta en pystynyt tekemään niin
Hänen takiaan olin valmis myös tekemään pikaisen siivousoperaation huoneessani. En ole koskaan kertonut kenellekään, että kiihotuin kaupassa, sillä eihän sellaisesta puhuta. Tuskinpa aktista minun ja Justuksen välillä muuten mitään olisi tullutkaan. Hän kertoi tulleensa hakemaan minua makutuomariksi ostosreissulle, ja sehän minulle sopi. Vielä silloin en ymmärtänyt, että miehen tarkkaileminen kiihotti minua. Selitin jotakin epämääräistä ja myöntävää, eikä Justus tuntunut epäilevän sanojani. Perversioille korkeintaan nauretaan, eikä lisätä vettä myllyyn myöntämällä, että jonkun toisen perverssit teot saavat omat perversiot nousemaan pintaan. Oikeasti mietin vain kaikkia niitä ihania vaatteita ja tavaroita, joita ostaisin seuraavalla kerralla kaupasta. Justus yllättyi kovasti huomatessaan, minkälainen villipeto minusta sinä iltana vuoteessa kuoriutui. Opin tietämään nimen tuntemuksilleni vasta myöhemmin. Justus pohdiskeli onnettomana ääneen. Toiminnan miehenä Justus päätti, että jotenkin minut oli saatava taas innostumaan. Valitse itsellesi jokin kiva alusasu, Justus ehdotti minulle punastellen. Seksielämä minun ja Justuksen välillä hiipui olemattomiin. Olinhan minä perversseistä ennenkin kuullut, mutta ikinä en ollut sellaisen touhuja sivusta katsellut. Ehkä minä sillä tavalla onnistuin yhdistämään kierossa mielessäni ostamisen ja seksuaalisuuden. V E M inä en ole mikään hyvä näyttelijä, joten Justus huomasi pian teeskentelyni. Oudolla tavalla se, että vain minä näin, mitä mies teki, sai oloni tuntumaan levottomalta ja mukavalta. Jotta Justus ei lopettaisi shoppailureissuja kanssani, teeskentelin vuoteessa intohimoista, kuumaa tyttöystävää. Justus helpotuksekseni kysyi ja tarjosi samalla hyvän selityksen jätesäkeille. Hänen mielikseen päätin yrittää muiston palauttamista. Sulloin jätesäkkeihin kaiken esillä olevan ja raahasin säkkejä vintille henkeni kaupalla kapeissa portaissa. Halusin miettiä rauhassa, olinko valmis kokeilemaan seksuaalisuuttani Justuksen kanssa. lusasuosastolla huomioni kiinnittyi mieheen, joka seisoi naisten pikkuhousutangon vieressä ja näytti tähyilevän halki myymälän kuin yrittäisi katseellaan tavoittaa seuralaisensa. Muistelin kauppareissuamme ja tuntematonta miestä siellä, ja johan taas kehoni syttyi liekkeihin. tyisi, meidän piti pystyä ostamaan huonekaluja, astioita ja vuokrat sekä vuokratakuutkin piti pystyä hoitamaan. En tiennyt mitä tehdä. Mies ei tuntunut huomaavan minua, ja hyvä olikin, ettei huomannut, sillä lapsellisuuttani olisin varmasti pyörtynyt siihen paikkaan, jos mies olisi tajunnut minun näkevän, mitä hän teki ihan kuin meistä kahdesta juuri minun olisi pitänyt hävetä! Mies nimittäin noukki sormiinsa naisten pitsiset pikkuhousut, tarkasteli niitä asiantuntevasti, ja sitten, nopeasti ja vaivihkaa, nosti housut nenälleen. Ilman muistoja miehestä A alusvaateosastolla olin kylmä kuin kivi ja täysin innoton. Siinä vaiheessa olin jo päässyt pakonomaisesta ostelutarpeestani eroon, mutta nyt Justus alkoi houkutella minua kaupoille. Mitä se onkin, niin älä ikinä unohda sitä, Justus huohotti korvaani. Suorastaan pakenin naisten alusasuosastolle. Ajan myötä myös vintti oli täyttynyt jo niin, ettei sielläkään ollut tilaa enää yhdellekään säkille. Ostin vieläkin, mutta Justus oli usein mukanani, enkä kerta kaikkiaan kehdannut ostaa kaikkea, mitä yksin ollessani olisin ostanut. ähitellen muisto nuuhkijamiehestä himmeni, eivätkä mitkään yritykset saaneet sitä uuteen hehkuun. Siihen saakka olimme seurustelleet siveästi ja vaihtaneet vain muutamia suudelmia, mutta Justuksen ehdotus oli selvä vihje siitä, miten hän toivoi suhteemme kehittyvän. Mitenhän sinä nyt noin muutuit. Eihän siinä sitten kauan kestänytkään, kun tunsin tutun tyytyväisyydentunteen nousevan sisälläni aina, kun tiesin olevani matkalla ostoksille. Pelkäsin, miten suhteemme käy, kun Justus saa tietää minusta totuuden. -O letko menossa kirpputorille. Minäkin punastelin. Hänelle pääasia taisi olla muutos, jonka hiljaiset fantasiani saivat aikaan. Justuksen seura siis teki minulle hyvää. Kieltäydyin kertomasta tarkemmin, mitä ajattelin ollessani vuoteessa hänen kanssaan, eikä häntä loppujen lopuksi tainnut paljon kiinnostaakaan. En voinut itselleni mitään, vaan jäin tarkkailemaan miestä ja mietin, harrastiko tuo mies kateissa olevan naisensa kanssa seksiä aina kahden kesken jäädessään, ja sitä, olisinko itse valmis samaan Justuksen kanssa. Tiesinhän, mihin alusasujen hankkiminen oli johtamassa. Ja taas sitä men55. Justus tietenkin oletti, että olisin aina yhtä kiihkeä kuin ensimmäisellä kerralla ja joutui pettymään, kun en ollut. Ja kesken kaiken näin Justuksen kaartavan autollaan pihaan, monta päivää etuajassa. Pitkien kyselyiden ja uteluiden jälkeen myönsin, että shoppailu saattoi olla se, joka minut sai kuumenemaan. Hän puhui kuiskaamalla, niin kuin toivoisi, etten sittenkään kuulisi, mitä hän sanoi. Pikaisten kahvien jälkeen suuntasimme auton kohti kaupungin keskustaa ja ostosparatiiseja. nsimmäistä seksikokemustani siivittivät muistot oudosta miehestä nuuhkimassa alushousuja ostoskeskuksessa
Puin ylleni hameen, jonka helman saisi helposti pois tieltä joutumatta riisumaan koko vaatetta, ja haaroista napitettavan bodyn. Se Justuksen kunniaksi on sanottava, että hän oli seksuaalisesti estoton ja ennakkoluuloton mies. Livahdimme yhdessä sisään ja vedimme verhot kiinni. EpätoivossaAika nopeasti tini soitin psykiatlanne luisui sii- Kun ojensin korttini myyjäl- rien palvelupuhehen, että en enää le, rakastin itseäni, ja se tun- limeen, mutta en ollenkaan innosne oli minulle muulloin täy- nimettömänäkään tunut petipuuhista pystynyt kertosin tuntematon. peita hipaisuja erogeenisille alueil- Muita tuttavia minulla ei ollutkaan. Justuksen kanssa, maan pohjia myöellei siihen liittyten, mikä minua nyt jollakin tavalvaivasi. Joiden- kukaan ei tiennyt eikä ymmärtänyt. Olin kiihkeä, halukas ja valmis mihin tahansa. Mutta sekös minua väistämättä minussa herätti. Olin jo ehtinyt ajatella kyllästyneeni koko mieheen, mutta laiskuuttani en ollut saanut katkaistua suhdettani häneen. Olin totta kai mukana heti, mitä nyt hieman koetin estellä vaikuttaakseni terveeltä perverssin sijaan. Nyt, kun mi- jatkoin shoppailua. Lopulta olimme valmiit, eikä orgasmiin tarvittu paljon. En edelleenkään kyennyt aitoon rakkaussuhteeseen. Häpesin itseäni, niin kuin olin hävennyt jo vuosia. Ensinnäkin, vaatteet olivat aivan väärää kokoa. Pystyin ajattelemaan vain kaupan vartijoita, joiden toivoin tarkkailevan toimiamme kameroillaan. Kuka tahansa saattaisi yllättää meidät! Siinä koko suunnitelman kauneus juuri piilikin. Mitä kieroutuneempia ajatuk- paan poikkeaisin, minun pitäisi pysseni olivat, sen parempi. Minä kuljin posket punaisina hänen kanssaan yhtä matkaa sovituskopeille. Ja toiseksi, ahtaassa kopissa touhutessamme onnistuimme vahingossa sotkemaan osan vaatteista. E J J. Koko päivä oli yhtä flirttiä ja huipennuksen odottamista. temasta häpeää ostamisesta. Seurusteluni Justuksen kanssa oli pysynyt koossa vain Justuksen tunteiden ja seksin avulla. Justus keräsi käsivarrelleen vaatteita vilkaisematta niitä sen tarkemmin. silloin shoppailussani oli mukana Poistuessani sovituskopista tunsin itseni aina hyvin likaiseksi. kin riitojen aikana hän haukkui miAinoa neuvo, jonka lempeä-ääninua sairaaksi, enkä voinut kieltää, seltä psykiatrilta sain, oli lakata tunsillä sairas tunsin itsekin olevani. Valitsin vaatteeni huolellisesti seuraavalle ostosreissullemme. Eivät häntä vaatteet kiinnostaneet, vaan minä. Tiedos- viivyttelevä sävy. Olin valmis. Olin kovasti harmissani, kun psyykkasin itseni olemaan väliten onnistunut bongaamaan muita tämättä niistä seksuaalisista tunteperverssejä shoppailijoita yksinäi- muksista, joita kaupoissa kiertely sillä retkilläni. leni, sivelyitä iholleni samalla, kun oskus nautiskelin kiertelystä, ja vaihdoin vaatteita. Hän se ehdotti, että harrastaisimme seksiä kaupassa, oikein hikisen ja kiihkeän ostossession päälle. tyä tekemään se pystypäin, ilman Suhteemme eteni loogiselta tun- häpeää. keissä, ja tutustuin muutamien myyEn mennyt kovin pitkälle vain no- jien kanssa parin sanan tuttaviksi. Kiertelin rekkien taas monta kertaa tunnelmaan Justuksen kanssa pelkästään tätä tilannetta ajattelemalla. Minulla puolestani oli keho, jonka vuoksi Justus oli valmis melkein minkälaisiin palveluksiin tahansa. kaan ei voinut auttaa minua, koska Justusta tilanne turhautti. Vältolisi estänyt viemästä omaa kurjuut- telin alusvaateosastoja ja keskityin tani entistä oudompaan suuntaan! puseroihin. Aikaisemmin häpeäni oli johtunut kaikesta siitä roinasta, jota pakkomielteisessä shoppailunhimossani olin kotiin rahdannut, mutta nyt häpeäni n syytä Justusta. tunteeni muiden ihmisten tarkkaiTohtoroin itse itseäni lisää ja luun. Justuksella oli auto, jolla ostosmatkat taittuivat näppärästi. tiin kohti kyselyitä ja kuulusteluja. Minä nostin hameenhelmaa samalla kun revin neppareita auki bodystani, ja Justus haparoi vyönsä ja housujensa vetoketjun kanssa. Tirkistelijöiden ajatteleminen kiihotti minua kovasti ja tiesin pääseväni 6 56 tin, että minussa on jotakin pahasti vialla. seksuaalisuuteen. nulla ei ollut enää poikaystävää, Minusta tuli tuttu näky vaateliikaloin käydä sovituskopeissa yksin. Ihan itse minä oli paljon syvempää, liittyihän siiyhdistin shoppailun riemun hen tabuja ja seksuaalisuutta. Kiertelimme kaupoissa ja loimme toisiimme yhteisymmärryksestä kertovia, salaisia katseita. Elämästäni tulisi muuten tuneeseen suuntaan, eli erosimme. Jo pelkkä ajatus shoppailusta ja vaarallisesta rakastelusta sovituskopissa sai vatsanpohjani taas kipristymään odotuksesta. synkkä kierre, sillä ostaminen kuuMinä harhailin yksin ostoskeskuk- luu nykyihmisen elämään varsin sissa ja yritin hukuttaa onttouden oleellisella tavalla. Niinpä kula ajatus shoppailusta. Kotonani oli valtavat pinot toinen toistaan ihanampia puseustuksen kanssa olin nauttinut roita, osa käyttämättöminä kaupan kovasti pikaisista salapuuhistam- laput yhä tuotteessa kiinni, mutta me sovituskopeissa. Minun Minkälainen nainen tarvitsee aina piti kuulemma rajoittaa kaupassakauppa-ajatuksia päästäkseen viree- käyntejä, mutta silloin, kun kaupseen. Lopulta emme ostaneet Justuksen sovituskoppiin tuomista vaatteista yhtäkään
Minun oli pakko asua vanhempieni luona. Tiedän viettäväni lopun elämäni yksin, kenties ainoana valopilkkunani shoppailu. Minä inhoan itseäni syvemmin kuin kukaan toinen ihminen voisi ikinä inhota. Maksutapahtuma on minulle kuin soidinmeno, tarkasti harjoiteltu askelkuvio, jonka tavoite on tuottaa tyydytys, täyttää se loputon tyhjyys, joka sisälläni asustaa. Omasta asunnosta en voinut enää haaveillakaan, sillä shoppailu vei kaikki rahani niin tarkasti, ettei minulla olisi ollut varaa maksaa vuokraa. Vasta lopuksi tuotteista skannataan hinnat koneelle, ja sillä välin, kun etsin maksukorttia lompakostani, myyjä pujottaa tuotepinon muovikassiin. Kaikkialla muualla olin ostoskrapulaa kärsivä, omien pakkomielteidensä raunioittama ihmisriepu, mutta kassapäätteen ääres- sä olin vahva. Ehkä minulla ei monia kohtalotovereita ole, mutta luulen silti, että en ole ainoa. Minua pidettiin varmasti hyvin rikkaana, sen verran paljon ostelin, mutta oikeasti olin joutunut turvautumaan lainarahaan. Niin kauan, kun en loukkaa ketään muuta kuin itseäni omituisessa O shoppailuhimossani, kaikki on sallittua. Rakkaussuhteesta en enää edes haaveile. Minä vien tiskille pinon valitsemiani vaatteita, ja myyjä suoristaa ja laskostaa vaatteet kauniiksi, sileäksi torniksi eteemme. Miten surkealta tämä kuulostaakaan, minun elämäni! TYTTÖ VERHON TAKAA ANNA LUKKO MIES, NAINEN SOILE JOKIRANTA ja miljoonan tähden hotelli Yksi yö tuntemattoman miehen vieressä muuttaa Marian hyvin järjestetyn elämän perusteellisesti. Tunteet, jopa kassalla koettu kliimaksi, sekä henkinen tyhjyys, joka valtaa mieleni heti ostostapahtuman jälkeen se kaikki on sallittua. Maria ei ole ikinä edes kuvitellut pettävänsä Lauriaan, mutta kun hän joutuu sattuman oikusta jakamaan huoneensa tuntemattoman Mikan kanssa, muuttuu elämä hetkeksi saduksi. Minun vanhempani ymmärsivät, että shoppailuintoni oli mennyt liian pitkälle. stostapahtumat etenevät aina samalla kaavalla, vaikka kauppaliikkeet ja myyjät vaihtelevatkin. Ikävä kyllä heidän tarinansa ei voi jatkua, sillä sehän perustui alun pitäenkin vain erehdykseen... Numero 3 ilmestyy 25.3. Mikan sylistä Maria löytää sen onnen, jota on aina etsinyt. Sain asua siellä ilmaiseksi sillä ehdolla, että antaisin välillä äidin jo vakituisesti pitämälle kirpputoripöydälle myytävää. Tilaa! Numero 4 ilmestyy 25.4. sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä LEHTIPISTEISTÄ LEHTIPISTEISTÄ 57 3. En voi lakata shoppailemasta, koska se tuottaa minulle suurta mielihyvää. Heidän puheensa, samoin kuin omat ajatuksenikin, kaikuivat aina kuuroille korville, sillä kaupassa, kassapisteellä, tunsin itseni kokonaiseksi. Monta kertaa he yrittivät puhua minulle järkeä, mutta minkäs teet. En yritä puolustella itseäni, enkä tehdä omituisesta hyväksyttävää. Kun ojensin korttini myyjälle, rakastin itseäni, ja se tunne oli minulle muulloin täysin tuntematon. Ostaminen on ainoa keino tehdä itseni tyytyväiseksi edes hetkeksi. Onhan. Huomaako kukaan muu, miten kaunista ja oudon kiihottavaa tuo on. välissä hitaasti ja harkitsin jokaista ostosta tarkasti. Niin kauan, kun en tiedä muutakaan keinoa tuntea tyydytystä, joudun tyytymään tähän surkeaan elämääni ja jatkamaan samalla tavalla
No, tiedän tädin ostaneen itselleen viime jouluna joululahjaksi Kovanaama-pannun, oikein kunnollisen ja kalliin. Mutta kun tätini, viisikymmentäluvulla syntynyt, yltäkylläisyyden keskellä ikänsä elänyt, keräilee tavaroita roskiksista, sitä on vaikea ymmärtää. Ne uudet, aikanaan lahjaksi saadut, Uhtua- ja Pirta-astiastot on pakattu suuriin pahvilaatikoihin, jotka sitten on kuskattu talon vintille odottamaan arvoistaan tilaisuutta. Kahteenkymmeneen vuoteen sellaista tilaisuutta ei ole vielä tullut. Sen, joka otetaan käyttöön vasta sitten, kun entinen kerta kaikkiaan sanoo yhteistyösopimuksen irti. Jos vaikka joskus tulee se huono aika eikä satu olemaankaan varaa ostaa uutta. Hietasen Tuntemattomassa sotilaassa esittämä lausahdus muistuu mieleeni joka kerran, kun käyn vierailulla maalla asuvan tätini luona. stiapuoli ei vielä vie niin paljoa tilaa, mutta kun päästään huonekaluihin alkaa tilanahtaus jo vaivata. A. Pois heitetty, loppuun palanut paistinpannu saa aikaan riemun kiljahduksia ja jo kiiltäväpintaisen mustan 58 K jätesäkin näkeminenkin saa sydämen lyömään kiivaammin. Sitä paitsi tämä on vielä ihan käyttökelpoinen, tätini selittelee mielellään ihmettelijöille ja uskoo luultavasti selityksiinsä itsekin. Sota-aikana ja heti sen jälkeen syntyneiden ihmisten kohdalla tämän rakkauden vielä jotenkin ymmärtäisi. Jostain syystä se vain lojuu avaamattomassa paketissa keittiön yläkaapin hyllyllä. Kaikkea on mutta siitä ei voi nauttia Tätini elää keskellä tavarapaljoutta. Siinä uuden kahvikeittimen vieressä. Roskiksista löytyneet vanhat posliinikupit, eivät suinkaan antiikkiset, vaan tummuneet ja säröiset, löytävät säännönmukaisesti tiensä tätini varta vasten tavarapaljoutta varten hommaamaansa, isohkon autotallin kokoiseen piharakennukseen. Heidän lapsuudessaan ja nuoruudessaan kun tavaraa oli niukasti saatavilla ja kaikesta oli pulaa. Tavaraa on joka lähtöön: uutta ja vanhaa, arvokasta ja arvotonta. Mitään tavaroistaan tätini ei raaskisi käyttää sillä niitä saatetaan tarvita myöhemmin pahan päivän varalle. ui helvetil taval joku oikke voi rakasta rätei ja lumpui... Onhan siellä kyllä tilaa, mikäs siinä, mutta kun siellä on jo kaksi kokonaista astiakaapillista sitä lajia ennestään
Vaatteet, verhot ja muut tekstiilit täti säilyttää mustissa, isoissa jätesäkeissä vanhassa, käyttämättömäk59. Illat la niin, ettei paljasme sohvakalustoa; pitkät hän mussuttaa valtaa- ta pintaa juuri sevanha keinonah- mallaan sohvalla jääkaapista kasotkun keskeltä kainen, isotädin erota. den pohjapienat ovat katkeilleet ja Nyt pöytien pinnat täyttyvät vanmaalit kuluneet vuosia sitten nä- hoilla maitokannuilla, ruosteisilla kymättömiin. On ruokailuvälineillä linkkajalkaisia jak- Täti säilöö sisäänsä kaiken ja kaiken maailman karoita, rikki menkipoilla ja kupeilneitä tuoleja, kol- syötäväksi kelpaavan. Vuosien mittaan olen kuljettanut tädilleni lähes kaiken pois heittämäni: rikkinäiset tuolit, lähes puhki kuluneet räsymatot, repaleiset sänkypeitot, auringon haalistamat vanhat verhot, peilikaapit, rikkinäiset lakanat, tyynyliinat, pesuissa kovaksi koppuroiksi kovettuneet pyyheliinat, vanhat, alun perinkin kirpputoreilta hankitut tai pieneksi jääneet, korkeintaan maton kuteiksi kelpaavat vaatteeni. sä niihin omat merkkinsä. Piharakennuksesta löytyy kaksin kaiseen löytyy vähintään neljä erikappalein vanhoja parisänkyjä, joi- parista istuinta. Silti täti Ruokapöytiäkin piharakennukseen on vakuuttunut siitä, että jonain päion sullottu peräti kolme ja niihin jo- vänä hän ne vielä kunnostaa ja ottaa uusiokäyttöön. R ehellisyyden nimissä täytynee myöntää, että minäkin olen tehnyt parhaani kartuttaakseni hänen tavaravarastoaan. kuolinpesästä peHuonekalujen lastettu, plyysikunnosta voi jonen, kuolleen naapurin perikunnalta kainen olla mitä mieltä tahtoo, muttakavarikoitu ja vielä kaiken kruu- ta minun silmissäni ne ovat täysin nuna oma, entinen, jonka jouset pet- käyttökelvottomia, varsinkin, kun tivät lopullisesti kymmenen vuotta talon koira on vielä käynyt järsimässitten. kahmittua saalistaan
Ihmettelen ja yritän ymmärtää. Suurin ponnistuksin hän malttaa mielensä kotiin saakka. Uusia, käyttämättömiä verhoja, pussilakanoita ja pyyhkeitä talon puolelta löytyy yhden katosta lattiaan ulottuvan vaatekomeron verran. Ensimmäisiä vaaran merkkejä näin jo ilmassa, kun viime viikolla ostin kirpputorilta 12-osaisen teekaluston, jota todennäköisesti en tule koskaan käyttämään. Suurin osa päätyy varastoihin ja vain murto-osa takaisin roskikseen. Viime kesänä huomasin tädin pakonomainen tavaran kahmimisinnon tarttuneen hänen mieheensäkin. Useimpina arkipäivinä, väliin viikonloppuisinkin, hän kiertelee lähiseutujen roskiksia etsiskellen käyttökelvottomia työkaluja, metalliromua ja käytöstä poistettua elektroniikkaa. Tai: Lapset saattavat tarvita niitä jonain päivänä. Joskus mietin sitäkin päivää, kun tädistä aika jättää ja muualla asuvat lapset tilaavat korkealaitaisen vaihtolavan pihamaalle sadatellen korkeita kaatopaikkamaksuja. Niinä päivinä, jolloin saalista ei 4 60 V löydy, on syötävä suruun ja pettymykseen ja löytöjen jälkeen saatua saalista on juhlistettava milläs muulla kuin ruualla. Uskokoon, ken tahtoo. Minä en. Vielä vanhemmat, kuusikymmentäluvulta peräisin olevat täkit, matot ja verhot ovat löytäneet majapaikkansa talon vintiltä. Kaikki vielä avaamattomissa pakkauksissaan. Kun kyselen, mihin ihmeeseen hän sellaisen tavaramäärän tarvitsee, saan napakan vastauksen: Mitä se sinulle kuuluu. Miesparka saa kantaa kylki vääränä säkkejä auton tavaratilaan ja takapenkeille. Olenhan tätini kummilapsi. On selvää, että kotiin ne on vietävä ja siellä nautiskellen avattava säkki kerrallaan. Ehkä tavarapaljous, omistaminen, antaa turvallisuuden tunteen. Nykyisellään tädin elopaino liikkunee jo 130 kilon paikkeilla. si jääneessä heinäladossa. Joita. Piharakennuksen seiniä kiertävät rikkonaiset, horjuvajalkaiset kirjahyllyt, jotka jo ennestään notkuvat epävarmoina kirjojen painosta, tuskin tulevat kestämään uutta taakkaansa. O n tätini onni, että hän asustaa maalla, jossa lähin naapurikaan ei ole näköetäisyydellä. TAVARAMARKKINAT E J oskus soittaessani kuulen tädin olevan järjestelemässä tavaroitaan. Tai vaurauden. sivumennen sanoen on viisi, kaikki aikuisia ja hyvin toimeen tulevia. Arvaan hänen käveleksivän tyytyväisenä katsellen jokaista sohvaa ja korvatonta kahvikuppia hellien niitä kuin omia lapsiaan. Nauraisin ääneen, ellei hamstraaminen samalla olisi niin murheellisen surkuhupaisaa. iimeisin villitys ja halun kohde tädilläni on parin vuoden ajan ollut ruoka. Ihan niin pitkälle ei täti ole toistaiseksi mennyt, että hän kylän keskellä ryhtyisi tavaroita lajittelemaan. Ei sentään. Parisataa kirjaa, sanoi tätini ylpeänä. n ymmärrä, en, vaikka kuinka yrittäisin. Täti säilöö sisäänsä kaiken syötäväksi kelpaavan. Viimeksi käydessäni ihmettelin kirjalaatikoita, jotka olivat ilmaantuneet talon ulkoeteiseen. Jos kylällä sattuu tätini kannalta niin onnellisesti, että joku mummo tai pappa kuolee ja perikunta kiikuttaa omaisuutta jätesäkkeihin pakattuina kylän roskiksille, on tiedossa monipäiväinen juhlinta. Ennen vanhaan sanottiin lapsen tulevan kummiinsa, joten voihan olla, että jonain päivänä ymmärrän ja tavarariippuvuus iskee minuunkin. Miehellä on oma pieni varastotilansa autotallin taakse rakennetussa huoneessa, jonka hyllyt ovat pikkuhiljaa täyttyneet piharakennuksen tapaan tavarapaljoudesta. Illat pitkät hän mussuttaa valtaamallaan sohvalla jääkaapista kahmittua saalistaan
0,50 /erä. ELÄMÄNI PYSÄHTYI poikani kuolemaan Tosi Elämää maksaa postimaksun TILAA LUKEMISTA, JONKA PARISSA ET PITKÄSTY, SUORAAN KOTIISI. TILAUSKORTTI KYLLÄ KIITOS! Tilaan Tosi Elämää -lehden 12 kuukaudeksi (12 numeroa) hintaan 51 12 kuukaudeksi (12 numeroa) hintaan 51 edullisena kestotilauksena 6 kuukaudeksi (6 numeroa) (12 numeroa) hintaan 45 hintaan 29 6 kuukaudeksi (6 numeroa) hintaan 29 Maksan tilaukseni yhdessä kahdessa erässä. Maksan tilaukseni yhdessä kahdessa erässä. Nimi Osoite Puhelin Postinumero ja -toimipaikka Sähköposti 90003 Vastauslähetys 90003 OULU Vastauslähetys TOSI ELÄMÄÄ Tunnus 5007535 Tilaajan allekirjoitus (alle 18-v. holhoojan) Haluan automaattisesti jatkuvan tilauksen kyllä ei Voit suorittaa tilausmaksusi useammassa Tilauksesi astuu voimaan noin kolmen viikon kuluttua tilausVoit suorittaa tilausmaksusi useassa erässä.erässä. Useammassa erässä maksettaessa laskutuslisä kortin postittamisesta. Tilauksesi astuu voimaan noin antamalla hyväksyn sähköpostiviestinnän Kolmiokirjalta. 3 61. S E U R A A V A S S A N U M E R O S S A KUOLEMAN KOLME KOSKETUSTA HUHTIKUUSSA Rakkaani syytös: TAPOIT LAPSEMME Tein lapsen SOVITTAAKSENI ABORTIN Miksi lääkkeet VIEVÄT TUNTEET. Sähköpostiosoitteen kolmen viikon kuluttua tilauskortin postittamisesta
Eipä muuta kuin auton nokka takaisin ja luostarista kyselemään yösijaa. Kiertelyä pitkin Suomea, aina Lappia myöten, tulikuumassa autossa. Pysäytän auton levikkeelle. Tätäkö se nyt oli, tämä vanhanpiian kauan odotettu kesäloma. No, puheliaana ihmisenä olin solminut mökkikylissä hauskoja ihmiskontakteja. Sehän järjestyi, pieni huone yhteisellä suihkulla, mutta eipä ollut hintakaan korkea. Ihmisiä oli todella paljon. Entäpä, jos en matkaisikaan enää, vaan jäisin tähän. Jätin käyttämättä mahdollisuuteni onneen En odottanut tapaavani Makea koskaan enää. Olin Valamon ja Lintulan luostareiden lähimaastossa ja voisihan tuota majoittua yöksi vaikka Valamoon. Olin ottanut selvää, että sieltä tehtiin laivaristeilyjä, yöpyminen oli halpaa ja ruoka hyvää. Oli vaihdettu puhelunnumeroita puolin ja toisin, sekä miesten että naisten kanssa. Silloin vuosia sitten olin kyllä Makea odottanut. Tavarat huoneeseen saatuani istuuduin pihalle, puiden varjoon, viilentämään olemustani. Autossa on tuskaisen kuuma. Munkkeja hiippaili kaavuissaan ja. Make ei ollut tullut, enkä minä ollut oikein koskaan kunnolla toipunut pettymyksestäni. urinko porottaa täydeltä terältä. Todennäköisintä oli, että 62 A kesän vaihtuessa syksyksi, nuo numerot lojuisivat aikansa kirjoituspöydällä päätyen aikaa myöten roskikseen. En kerta kaikkiaan jaksa olla enää sekuntiakaan sen sisällä. Olin ollut varma, että Make etsii minut vielä käsiinsä vaikka kiven sisästä
Päätän, että lähden ensi kesänäkin, jos elossa olen, matkalle, jossa pysähdyn silloin kun tahdon ja menen, minne tahdon. Katselen rakennusmiesten töitä. taisi olla jonkunlainen remontti käynnissä, kun työmiehiä kuljeskeli edestakaisin ja koneiden äänet särkivät muuten niin hiljaisen tunnelman. En ole kaivannut vuosiin. Toivottavasti se ei tule kysymään, että olemmeko me tavan- neet jossakin. Hetken kuluttua näen työmiehen kävelevän varmoin askelin minua kohti. Hän istuu penkille viereeni ja sanoo hyvin varmalla äänellä: No, mitäpä Eevalle kuuluu. Olen tottunut itsenäiseen elämään ja arvostan vapauttani. Ihana kesäloma, ihana vapaus. Pelkkää kesän ja lämmön riemua. Yksi työmiehistä hymyilee aina, kun kulkee ohi, ja minä hymyilen takaisin. Siitä taitaa olla melkein 40 vuotta, kun on nähty. 63. Miehessä on jotakin tutunomaista, mutta ainahan jossakin jotakin tuttua on. En todella kaipaa tuota klassista lähestymistapaa. Paahtavat tällä kuumuudella raskaat haalarit päällänsä. Suljen silmäni ja annan kesätuulen vilvoitella kasvojani. Voi ressukat
Mua odotti tuomio, lähtenyt toisen naisen mukaan. ajatella, että alkaisimme käydä läpi, Make pyyhkii suunsa hitaasti, katminne kukakin vuosia sitten oli hä- soo minua ja sanoo hiljaisella äänelvinnyt. Nyt sinä kävelet työn raskauttamaa olemustasi raahaten, ja minä muistutan itseäni päivälääkkeeni ottamisesta. kin pettymys ja siihenpä ne mieheni olivat jääneet. Kun rakastelimme mitä mielikuvituksellisimmissa paikoissa ja suutelimme toisemme taivaan tähtiin. Olet ollut 37 vuotta mielessäni vain sen yhden ihanan kesämme vuoksi silloin nuorena Turun liepeillä. Hyvää kuuluu. Menitkö naivauhdilla menneil- Sydämeni lyö tuhatta ja sa- misiin. Sovimme ajan ja paikan ja päätämme jutustella illalla rauhassa. Kiertelemme kosken rannalla ja puhumme elämistämme. Vuodatan vani Makea, vaikka hän olisi niin tuhat kyyneltä siinä kirkonkel- vanha, että menisi jo armeijaan. vielä mahdollisimman kauas sinusta Ehkä en vuosienkaan jälkeen ha- ja luuletko, että olisin muutenkaan lunnut kuulla sitä. En ole tottunut yllätyksiin elämässäni. Make kertoo olevansa rakennusfirman omistaja, ja koko kesä menisi rakennuksella. Päädymme pieneen rantaravintolaan syömään ja kaikeksi onnekseni huomaan, että Makella on herrasmiehen tavat. Katselen miestä, ja vanhentuneen olemuksen alta tunnistan hänet tosiaan nuoruuden suureksi rakkaudekseni, Makeksi. Käydään vaikka tuossa Heinäveden kirkolla syömässä. taa. Epätodellinen tunne valtaa minut. Tuntuu vaikealta jutella, kun ydinkysymyksiin ei uskalla kajota. Tuntuu jotenkin raskaalta lähdettyä. Odotan drajoskus nuorena. lojen kumussa vain ja ainoastaan Mihin sinä muuten todellisuumenetetylle nuodessa silloin häviruudelle, vuosien sit. kin kaikkien vuosikymmenten ajan. Nyt lähdin vähän ajelemaan ja viettämään kesälomaa. Lähtisitkö illalla ajele4 64 maan. Olen asunut monta kymmentä vuotta. Onko täällä jokin tietojärjestelmä, joka onkii ihmisen nimen esille ja joku työläinen tulee jututtamaan saaden henkilön tuntemaan itsensä toivotuksi vieraaksi. Tuntuu, ettei siitä ole kuin hetki, kun valssin ihana pyörre vei meitä ja olimme ilmaa kevyempiä. Oli tullut toinen- enää voinut ottaa yhteyttä sinuun? M L. Ruoka on erinomaista, eikä tarvitse pelätä humalaisia möykkääjiä. Olen aina rakastanut tasaista, hillittyä elämää, johon ei totta tosiaan kuulu menneisyyden haamut. Eihän tämä voi olla totta. kierrellä myymäEhkä se kysymys löissä, vaan minun on alitajuisesti vaion levättävä jakvannut kumpaasaakseni lähteä illalla ulos. Ensimmäisenä tekisi mieli kysyä, mihin hän silloin aikanaan katosi. Täytyy myöntää, että työvaatteiden vaihto vaaleaan kesäpukuun muuttaa olemusta aikalailla. Tiesin nimittäin lähes sata- lä: prosenttisen varmasti, että Make oli Vankilaan. Näin ne vuodet menevät. Hyvä, kun he- kellä arjen kiirettä, on joskus viivährään tapaamiseemme. Etkös sinä nyt Makea tunne. Taidat erehtyä henkilöstä, vaikka olenkin kyllä Eeva. väreile innostuvaa odotusta, kuten Make on kauan hiljaa. Missä asut nykyisin. Kun lähtee Make kävelemään työmaataan kohti, vatsan pohjassa kouraisee. En sitten unissakaan erehtyisi. Kyllä tuota kirkonkellojen pauketta saa kuulla tässä ihan vuorokaudet ympäri, mutta mukava työympäristöhän tämä on muuten. Ilmassa ei tänyt mielessä. Ihmiset kulkevat täällä melkein omissa ajatuksissaan, Make kertoi. Nukahdan sikeään uneen pitkän Ehkä se valokuvia katsellessa, kesajomatkan jälkeen. Sydämeni lyö tuhatta ja sataa. Ajelemme pitkin ja poikin pikkukylää. Arkisesti sanoen luotto ihmisiin on mennyt. ake odottaa kirkon edessä, niin kuin sovimme. Kumara, varmaan lähes kuusikymppinen mies, päälaki kalju. Ja minä kun olen muistanut hänet farkkupukuisena, siloposkisena poikana, ikuinen kuje sinisissä silmissään. Taitaa työt kutsua. Nauramme, kun kerron, miten suunnittelin rakastaepään iltaan saakka. siin elämässäni. Näkemäni miellyttää minua. Olimme yhden kesän erottamattomat, suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta ja yhtäkkiä Make katosi elämästäni, eikä kukaan tuntunut tietävän, mihin. En ole tottunut yllätyk- Kysymys hilSille, että en jaksa jentää ilmapiirin. Kyllä minä nyt sinut tunnistan, mutta varmasti en olisi tuntenut, ellet olisi tullut juttelemaan. Jaahah. Mitä tapahtui. Nuoruuden kiihkeitä kokemuksia vain kierrämme kuin haluaisimme unohtaa ne kokonaan. Onhan hän kertomansa mukaan kierrellyt ulkomaita myöten työhommissa. Jouduin tietysti oitunut, edennyt urallaan. Jokin selittämä- maattista rakkauskertomusta, mitön haikeus ikään kuin lamaannut- ten kaikki kalpeni suuren rakkauden taa minut. le tapahtumille. Siinä syömisen yhteydessä alamme kuin itsestään kelata nuoruutemme ihanaa kesää. Make siemailee Jaffaa ja hiki virtaa, niin kuin minullakin. Itkua tuhertaen menen huoneeseeni. Täytyhän meidän nyt jutella, kun tällainen kohtalo kävi, että tapasimme. Jyväskylässä. Ken- aika pitkäkin ja kesän lopulla se ties saattanut tämän raskaaksi, avi- pantiin täytäntöön
Olin, ollakseni rehellinen, varautunut vaikka elinikäiseen liittoon. Kerron omat sen aikaiset tuntemukseni Makelle, eikä hän voi muuta kuin siunailla ja ihmetellä, miksei etsinyt minua käsiinsä. Aloitin ainakin tuhat kirjettä, mutta rohkeus ei riittänyt niitä lähettää. Maken pää painuu alas. Jos nyt sanoisimme hyvästit melkein neljänkymmenen vuoden jälkeen. Perheet tulevat syömään, ihmiset juovat oluensa, joku virvelöi jokirannassa. Miten kukaan ei siitä tiennyt eikä kertonut. Niistähän rosvoiluistahan ne tuomiot tuli. Hetki on hermostuttava kuolettavine hiljaisuuksineen. Kiitos Make illasta. Usko tai älä, vertasin kaikkia naisia sinuun, enkä ole ketään rakastanut niin puhtaasti ja aidosti kuin sinua. Miten monena yönä olisin voinut vannoa, että ovikello soi, eikä siellä kuitenkaan ollut ketään. Tietysti, kun vapauduin, etsin sinua, ja tiesihän joku kertoa, että olet muuttanut opiskelemaan jonnekin. Olin varma, että Make etsii minut vaikka kiven sisältä käsiinsä ja palaa luokseni. Ruoka jäähtyy lautaselle. Kyselin jokaiselta, jonka tiesin sinut tuntevan, missä olet, mutta kukaan ei tiennyt mitään. Menen huoneeseeni ja pakkaan vähät tavarani. Olisit vaan kertonut totuuden, sanon hiljaa. Et sinä voi koskaan tietää, miten paljon lähtösi vaikutti ihan koko elämääni. Avioiduin ja erosin muutaman vuoden kuluttua. Ikävä kyllä tarkoittaa. Ei varmasti, kun vannotin, ettet saa koskaan tietää, missä olen. Tarkoittaako tuo, ettemme tapaa. En katso taakseni, kun kävelen autolleni. Voisin vaikka heti lähteä mukaasi. Vankilaan. Aamu valkenee, väsymys alkaa voittaa. Sen jälkeenhän minä olin linnakundi ja totisesti tunsin sen elämässäni. Irrotan hitaasti otteeni Makesta ja toivotan hyvää yötä. Melkein häpeän sen aikaisia tuntemuksia ja mielikuviani, jolloin odotin Makea palaavaksi. Minähän olen täysin vapaa. Ilmassa melkein kuuluu hiljaisuus. Nyt tietysti voisi ajatella, että se oli nuoruuden hölmöyttä ja sitähän se oli, mutta vakava paikka kuitenkin. Lintujen konsertti täyttää puutarhan. Minulla oli aina ajatuksena, jos joku ihminen alkoi kiinnostaa, se jättää minut kuitenkin, niin kuin sinäkin teit. Tuijotamme kuin yhteisestä sopimuksesta kaunista kesäiltaa ikkunasta. Joku munkki kulkee rukousnauhaa hypistellen läpi puutarhan. Siinä ei ole mitään tuttua, ei sitä elämisen riemua, mitä nuorena. Olen tullut aika varovaiseksi ihmisten suhteen. Tämä ilta on vain saanut joitakin palasia kohdalleen, joita yksinäisinä iltoina on kenties miettinyt syvällisesti. Sanat katoavat. Lasten äänet saavat muistuttaa, että elämä jatkuu. Minua halaa vieras ihminen. EVE 65 3. Halusin säilyttää kauniin muiston niin sinulla kuin itsellänikin, vaikka tulin melkein sairaaksi ikävästä sinua kohtaan. Se oli aikamoinen häpeän paikka. Tajusin, miten hyvän perheen kiltti tyttö olit, ja minä tavallinen rosvo. Ajelemme hiljaisuuden vallitessa ja istumme luostarin kauniille valkealle penkille. un ilta on edennyt pitkälle yli puolenyön, ehdotan, että lähtisimme majapaikkaamme. Huomenna täällä on uudet ihmiset, uudet turistit, eikä kukaan aavista, mitä edellisyönä luostarin vaalealla penkillä lintujen laulaessa kaksi ihmistä koki. Järveltä nousee usvaa. Make nousee ja halaa minua. Olen vain K onnellinen, että tiedän nyt asioiden oikean laidan. Katselen loittonevaa vanhenevan miehen askellusta. Nousen ja ojennan käteni
Ehkä siksi en osaakaan enää pelätä kuolemaa. Paljon muitakin adjektiiveja siitä voisi käyttää. Elämä hymyili, enimmäkseen. Ja niillä on kiharat hiukset ja hymykuopat poskissa. Lapsi ajattelee, että kuolema muuttaa ihmisen enkeliksi. Niinpä kaikki mummoni ja pappani ovat minulle vieraita ja etäisiä, vain valokuvista tuttuja. Se oli minulle kaukainen ja tuntematon. Miten lapsi kokee kuoleman. Siinä on jotakin koleaa, kaameaa, julmaa, peruuttamatonta. Niitä minä kadehdin enkeleiltä, koska minulla sellaisia ei ollut. Uskon, että kuollessani pääsen taas rakkaideni luo. K uolema on jo sananakin pelottava. Enkelit ovat kauniita, niillä on ohuet, kuultavat vaatteet ja pitkät siivet. Seuraavina vuosina ja vuosikymmeninä en kuolemaa paljonkaan ajatellut. Ja enkelit istuskelevat kultareunaisten pilvien päällä ja katselevat alas maahan. 66 Enkeleitä lukuun ottamatta en lapsena kuolemaa pohtinutkaan. Siihen aikaan liuotushoitoja ei tehty, ei ainakaan pienen maaseutukaupungin sairaalassa. itten, yhtäkkiä, kuolema päätti astua esiin. Kyllä ne varmaan jo maailmalla olivat tunnettuja, koska sairaala joutui tilaamaan äidilleni Tukholmasta jotakin liuotusai- S. Läheisten kuolema opetti elämän rajallisuuden Olen menettänyt kaikki rakkaimmat läheiseni. Oli turvallinen koti, koulut ja opiskelut, vilkas opiskelijaelämä. Aikanaan valmistuin, menin naimisiin ja muutin asumaan toiseen päähän Suomea. Se oli vienyt kolme isovanhempaani jo ennen syntymääni ja viimeisenkin isovanhempani menetin kolmevuotiaana, enkä siis voi muistaa häntäkään. Hänen viikatteensa osui äitiin, joka menehtyi pienehkön, vaarattomana pidetyn leikkauksen jälkeiseen keuhkoveritulppaan
Hyvin edenneestä toipumisesta huolimatta mieheni kuoli meidän kaikkien yl67. Mieheni oli viikon teholla. Joka tapauksessa ambulanssi tuli, sitten toinenkin. Se tappoi kaikki muut tunteet, vain viha jäi jäljelle. Hän ei hengittänyt, kurkusta tuli epämääräistä korinaa ja kasvot alkoivat sinertää. Näytti, että hän selviäisi sydänkohtauksesta yllättävän hyvin. Niitä tosin varjosti puolisoni sepelvaltimosairaus. Ei se paranna, mutta se antaa etäisyyttä kuolemaan. Hengitys alkoi kulkea. Se pysyi kuitenkin aika hyvin hallinnassa lääkkeillä. Sanotaan myös, että aika parantaa surun. eurasi monia onnellisia vuosia. Kunnes... Olin varma, että rakkaani selviäisi, tulisi kotiin minun luokseni. Minun sukupolveni olisi vuorossa seuraavana. netta. Hoitohenkilökuntakin oli ihmeissään hänen nopeasta toipumisestaan. Hänet vietiin sitten sairaalaan ja minä seurasin mukana. Se kuolema ei tullut yllätyksenä, sillä isä oli sairastanut pitkään. Kuolema on aina syyttäjä. Matkustelimme paljon ja muutenkin elimme aivan normaalia elämää. Kuolema vei äidin julmasti, varoittamatta. Ensin yritin antaa hänelle tekohengitystä. Minä rukoilin miltei yötä päivää hänen sairaalassa ollessaan, Uskoni oli vahva, muistin Raamatun sanat: Mitä tahansa te pyydätte minun nimessäni, se teille annetaan. Se ei kuitenkaan onnistunut siinä asennossa enkä jaksanut nostaa häntä tuolista lattialle. S Kaipa olin sitten soittanut hätänumeroon, olin jonkinlaisessa shokissa itsekin enkä muista tapahtumia selkeästi. Itkin, kun muistin, miten suuri ja komea mies isäni oli ennen ollut. Vihasin kuolemaa, sen säälimättömyyttä. Eräänä iltana löysin mieheni istumasta tietokoneen äärestä. Viikon kuluttua hän jo otti ensimmäiset askeleet vuodeosastolla. Olin menettänyt molemmat vanhempani. Oppii hyväksymään sen tosiasian, että ei voi muuttaa mennyttä. Mutta rukoustani ei kuultu. He nostivat mieheni lattialle ja elvyttivät häntä tunnin verran. Muistin myös sanat uskosta ja sinapinsiemenestä. Se ei jättänyt mitään jälkiä aivoihin, muisti toimi, hän tunsi ihmiset, pystyi puhumaan normaalisti. Se syyttää siitä, että hyvät sanat jäävät sanomatta, hyvät teot jäävät kiittämättä, pahat teot anteeksi pyytämättä. Lisäksi hän vietti hyvin kurinalaista elämää, söi terveellisesti ja harrasti säännöllisesti liikuntaa. Ajan kuluessa oppii ehkä armahtamaan itseänsä. Se ei kuitenkaan ehtinyt tulla ajoissa. Omatuntoni soimasi minua, koska en ollut päässyt katsomaan häntä tarpeeksi usein. Ainakaan hän ei pystynyt puhumaan minulle. Tunnustan, että isän kuolema oli tavallaan helpotus minulle, ja varmasti muillekin sukulaisille. Kun viimeisen kerran näin isäni, hän oli kuihtunut melkein olemattomiin, enkä tiedä, tunsiko hän minua enää. Asuin silloinkin satojen kilometrien päässä. Seitsemän vuotta myöhemmin isäni kuoli
Kutsuin heitäydellisesti. Kun Laura sitten huomaa olevansa raskaana Jeremylle, se on merkki siitä, että romanttiset haaveet saavat jäädä, nyt on keskityttävä arkeen. Näiden kahden elämän välillä on näkymätön silta. He hyl- olisi jostakin asiasta toista mieltä. Se oli susta petturiksi ja edenneestä toipumisesta huo- minulle kova isku. Vihasin. käsivät minut täydellisesti, sulkivat Pidimme molemmat saksalaisista pois niistä ympyröistä, joissa olim- dekkarisarjoista. lätykseksi. Tunnen, että salaisuus. Mieheni kuoleman kustelen hänen kanssaan, joskus jälkeen kävi selväksi, että he eivät väittelenkin, kun tiedän, että hän olleetkaan minun ystäviäni. Hyvin vautuneina. Joka kerottaa kenet haluaa, silloin kun ha- ta kotiin tullessani huudan jo eteiluaa, rukouksista piittaamatta. Päivisin arki sujuukin, mutta iltaisin tunteet ottavat vallan ja kuiskuttelevat Lauralle, että vielä jonain päivänä Jeremy tulisi takaisin Lauran elämään... Numero 3 ilmestyy 10.3. Tilaa! * sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi * puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä 68. sanansa syöjäksi. Miksi ihmi- vaikka yksi oli joukosta poissa. Kadulla vastaan tullessaan minun maailmani he sentään vieoli mennyt pirstalä tervehtivät, vaileiksi. Enää en vihaa enkä pelkää kuolemaa. Joka aamu ja ilta kiitän siitä, että minulla on opastaja, joka johdattaa minut sillan yli. Uskon ja toivon, että sen sillan toisessa päässä rakkaimpani, myös äitini ja isäni, odottavat minua. Se on lahjomaton ja hän on edelleen kanssani. lemasta on nyt sin. Ja jotenkin olen aina selvinnyt. limatta mieheni kuoli meidän uolisoni kuoKapinoin ja raivokaikkien yllätykseksi. Televisiota katsellessani kesviä, perhetuttuja. Syytin Jee- Rukoustani ei kuultu. Sitten Jeremy oli huristellut moottoripyörällään pois Lauran elämästä yhtä huolettomasti kuin oli siihen tullutkin. Katson vieläkin jo- P K kaisen jakson, jos vain olen kotona. Tiedän, että kuolema ei ole kaiken loppu, vaan uuden elämän alku. Uskoltani putosi pohja me yhdessä pyörineet. Jos jokin asia on tuntunut suorastaan mahdottomalta, olen kysynyt kuolleelta mieheltäni, mitä hän tekisi vastaavassa tilanteessa. Monissa käytännön asioissa olen ollut täysin avuton. MARIA AARLA KAARELA Jätetyn naisen kaipuu LEHTIPISTEISTÄ Lauran ja Jeremyn kesäromanssi oli kestänyt peräti viikon. Siitä on tullut ystäväni. He set kävelevät, nauravat, autot kul- kyllä tulivat, mutta ystävyys loppui kevat eikä kukaan huomaa, että siihen. tä vielä kyläänkin ja sanoin toivovaLäheisen kuolema pysäyttää kai- ni, että ystävyytemme ei katkeaisi, ken, koko maailman. Miehelläni tumassa tutussa tuolissa lehteä luja minulla oli paljon yhteisiä ystä- kien. Se sestä: myös osoittaa, ketkä ovat todellisia Hei, kulta! ystäviä. melkein viisi vuotuolema on ta. Kantapään kautta on ollut opeteltava kaikki, opeteltava suoriutumaan yksin kaikesta siitä, mitä ennen teimme yhdessä. Sain huomata, että minulla Kun suljen silmäni, näen hänet isniitä oli vain muutama
69
Minulle oli tuttua pyhäkoulu, jota pidettiin lapsuudessani kylän eri taloissa. Menossa on seurat, ja tunnelma on hyvin tiheä ja raskas. Kaikesta tästä viattomuudesta minut tempaistaan areenalle, jossa esitetään lapselle niin ahdistavaa ja pelottavaa näytelmää. Kun välillä huudetaan Halleluja, äänet ovat suoranaista huutoa. Myös äitini oli pyhäkoulun70 K. Hänellä on kaunis kukkamekko yllään ja hiuksissaan iso rusetti. Osasin jo pienenä kulkea lä- hinaapuriin kylään. Mikä on helvetti ja poltetaanko minutkin siellä. Itsekin hämärästi muistan laulun, joka oli kaikkein lähimpänä sydäntäni. Toinen muistikuva lapsuudesta oli hyvin konkreettinen ja pidän sitä ihmeenä. Terästän kuuloani, kun seuraava puhuja lausuu: Sinä kuulijani, ota Herrasi vastaan, muuten joudut Helvetin ikuiseen tuleen ja siellä on oleva itku ja hammasten kiristys! Minua pelottaa. Jostain kumman syystä tiedän, että jokin hyvä seuraa minua, missä sitten kuljenkin. K atson valokuvaa, jossa istuu pieni tyttö. Vastaukset tulivat vasta aikuisiän myötä. Silloin näin jotain ihmeellistä. Minua alkoi johdattaa valkoinen hahmo, joka ohjasi minua kädellään kotiin päin. Siitä kai alkoi kehittyä eräänlainen esiintymisvietti, joka on kulkenut sisälläni koko elämäni ajan. Tunsin tämän olennon turvallisen läsnäolon koko ajan ja kun tulin kotini eteiseen, hämmästyin, kuinka olento aivan kuin liukeni eteisen oven taakse. Se oli Enkeli taivaan, joka oli oikeasti joululaulu, mutta jostain syystä olin ensimmäiseksi opetellut laulamaan sen sisarteni kanssa, ja sanat olivat piirtyneet mieleeni. Tällainen helvetinpelko istutettiin mieleeni jo varhain ja monena iltana peiton alla tärisin kaikesta kuulemastani. Tuo tyttö olen minä, ja kuva on otettu aikana, jolloin olen innokkaasti alkanut laulaa kotonani vieraillekin ihmisille. Käsi enkelin kädessä antoi turvallisuutta ja rukoilin lapsenuskossani Taivaan Isää, jolle saattoi kertoa kaikki huolensa. Samaan aikaan naisten itkuiset ja kimeät äänet muodostavat sekavan kuoron. oko lapsuuteni ajan olivat enkelikertomukset minulle tuttuja ja minulle kerrottiin, että enkelit olivat Jumalan lähettiläitä, jotka auttoivat ihmisiä heidän elämässään. Siihen minun oli tyytyminen, vaikka pienessä päässäni risteili niin monia kysymyksiä. Silloin näin myös siivet, jotka olivat puhtaan valkoiset ja ymmärsin, että enkeli oli varjellut minua koko matkan. Enkeli toi luottamuksen elämään Lapsuuden yliluonnollinen kokemus toi elämääni aikuisuuteen saakka kestävän rauhan. Tyttö katsoo suloisilla silmillään melko vakava ilme kasvoillaan kameraa kohti. Siellä asui minua nuorempi tyttö, jonka kanssa leikimme ahkerasti. Ymmärrän vain murto-osan puheista. Vanhempani muistavat kertoa, kuinka aina, kun joku vieras tuli meille, minä kipaisin kammarin oven eteen laulamaan. Kerran sitten lähdin kulkemaan sieltä kotiin päin ja tuttuna pitämäni polku muuttuikin pelottavaksi ja oudoksi. Mihin minun piti oikein uskoa ja mikä oli totta. Puhujia on seuroissa monta, heidän äänensä kohoaa ja laskee vuorotellen. Samaan aikaan kerrottiin taivaasta, johon kaikki pääsisimme. Vanhemmat ihmiset selittivät asian siten, että jos elää elämänsä pahaa tehden ja ajatellen, joutuu helvettiin
Maailma pyyhkäisi minut mukanaan, ja minä menin mielelläni sen mukaan, kunnes... Tämä lahko on saanut tosi huonon maineen ja siitä puhutaan pelkkää pahaa aivan suotta. Sydämeni ei kuitenkaan ottanut niitä vastaan, olin kylmä ja tunteeton. Käsitän sen verran, T N K että vertauskuvien nauttimiseen täytyy olla painavat syyt. Sen ajan luterilainen uskonnonkasvatus oli luonnollinen osa lapsuutta ja silloin kylvettiin hyviä siemeniä meidän sydämiimme. iin koitti rippikoulu, riparileiri, jonne menin heti viimeisen kansakoululuokan jälkeen. Uskonasiat alkoivat vuosien varrella jäädä taka-alalle, enää eivät iltarukoukset muistuneet mieleen enkä ottanut Raamattua käteeni. Välillä laulamme kirjasta laulun, jonka säestys tulee levyltä. Luulin, että tulen sairaaksi, niin huono vointi siitä tuli. Olen löytänyt rukouksen voiman ja sen turvin jokainen päivä on uusi mahdollisuus parempaan elämään. Opin rukoilemaan Jeesusta ja kotonani neuvottiin tuttu iltarukous, jota joka ilta ennen nukkumaanmenoa toistin uskollisesti. En oikein vieläkään tiedä, 71 mutta onnentunteeni ulottui konfirmaatioon asti, siellä minulle annettiin ehtoollinen, josta tunsin suurta kiitollisuutta. Myöhemmin minulle selitetään, että ihmisen tulee olla kastettu tähän uskontoon ja tuntea sydämessään, onko valittujen joukossa taivaallisessa hallintokunnassa. Enää eivät silmäni kirkastuneet, jos joku kertoi uskonasioista. Hassua kyllä, minulle on riparista kaikkein selvimmin jäänyt mieleen iltateen juominen, sillä minulle tuli siitä huono ja heikottava olo. Vaikeita asioita. Se merkki tarkoitti jokaista käyntikertaa ja oli hauskaa verrata toisten kanssa, kuka oli eniten käynyt pyhäkoulussa. Mutta mielestäni jokainen saa tulla uskollaan autuaaksi ja usko onkin niin henkilökohtainen asia, ettei siihen pitäisi olla muilla sanomista. Niin, kirkosta erosin jo vuosia sitten. Miespuhuja salin edessä puhuu rauhallisella äänellä kuulijoille ja minäkin kuuntelen tarkasti. En pelkää enää helvettiä, sillä ymmärrän, että rakastava Jumala ei johdata ketään tuhoa kohti. Mietin elämäni varrella sattuneita tapahtumia ja voin todeta, että näin asia on. Voin nimittää itseäni kiinnostuneeksi, sillä olen tutkinut Raamattua kahden todistajan kanssa. Voin uskoa Taivaan Isään omalla tavallani, ilman maallisia välikäsiä. Nuoren tytön sieluni koki silloin ihmeellisen herätyksen. Kuinkahan se käännyttäminen kohdallani onnistuu, tuumin. Jännitän. Koin ikään kuin Jeesuksen puhuttelevan kosketuksen ja riparin edetessä tunsin olevani pelastettu ja onnellinen. Pelkäsin aluksi kauheasti, kun minulle oli kerrottu, että siellä pitää osata ulkoa raamatunlauseita ja muutenkin kaverit siellä olivat suurilta osin tuntemattomia. Oma enkelini, sinä et minua jätä. Kai se sitten meni ohi huomaamatta sen kahden viikon aikana, sillä minulle tuli muuta ajateltavaa. Nyt näen, kun salissa alkaa kiertää viinimalja. Myönnän, olen tosiaan kiinnostunut tutkimaan Raamattua ja tietämään, mitä se pitää sisällään. En osannut hakeutua kirkon palvelujen pariin, sillä se jäi minulle vieraaksi yhteisöksi. Raamatunlukutunnit ja yleensä hengellisten asioiden käsittely alkoivat kiinnostaa minua. Mummoni ja tätini olivat äitini tavoin uskovaisia, ja heidän taholtaan saatoin joskus saada hengellisiä elämänohjeita. opettaja. Siihen on moninaisia syitä, joita en vielä ymmärrä. Pyhäkoulussa oli mukavaa, sillä opettaja, joka yleensä oli talon emäntä, kertoi kiinnostavia kertomuksia Raamatusta. Olet suora yhteys taivaaseen, kiitos siitä! LAPSENUSKO. Niin hyvälle kuin pahalle. Kun ajattelen omaa suojelusenkeliäni, sama entinen turvallisuus leviää sydämeeni ja tunnen saaneeni rauhan. Mitä oikein tapahtui. Uskoako vai eikö. Menimme sunnuntaisin pyhäkouluun, sinne mentiin radiosta kuuluvan jumalanpalveluksen jälkeen. Missähän se lapsuuteni enkeli nyt on. Kuinka kummassa olen joutunut tänne, kyselen mielessäni. iedän nyt, että nuoruus oli herkkää aikaa ja silloin on altis kaikelle uudelle. Vanhempien mukana kuuluin kirkkoon, mutta minulle kirkko ei merkinnyt riparin jälkeen juuri mitään muuta kuin että minultakin otettiin kirkollisvero. Alussa kertomani seurakokemus kulki kuitenkin varjona elämässäni, eikä unohtunut niin vain. Pyhäkoulut olivat meidän lasten omia kirkkoja ja niissä käytiin ilman vastaan panemista. Jokainen kuulija ottaa sen vastaan, mutta ei maista siitä, vaan antaa sen seuraavalle. Onpa tämä ihmeellistä, kun ei ehtoollista oteta vastaan, ihmettelen. Vieläkö hän on rinnallani tukemassa kaikissa elämäni vaikeuksissa. Olen kutsuttuna tähän tilaisuuteen, ja tämä on Muistonviettoilta Jeesuksen kuoleman muistoksi. Mutta tekisikö sitä toisten käskystä, se ei tunnu oikein miellyttävältä. Lauloimme hengellisiä lauluja, ja jokainen osallistuja sai keräilymerkin omaan tauluunsa. Tunsin iloa kaikesta kuulemastani ja sydämessäni läikähti lämpimästi. ädessäni on Raamattu ja etsin raamatunkohtia muiden mukana. Olisin vapaa liittymään mihin tahansa lahkoon, jos innostusta ilmenisi. Kun saa tietää, ettei mainittu lahko pysty pakolla käännyttämään, vaan kääntymykseen on käytävä vakava ja harkittu tie, huokaisen helpotuksesta. Samoin käy leipälautaselle, jossa on happamatonta leipää murrettuina palasina. Olenko edes oikeassa paikassa, jospa minut käännytetään täällä vieraaseen lahkoon
En huomannut Tarjassa mitään erikoista ennen kuin oli liian myöhäistä. Tanssimme ja pidimme hauskaa niin kuin monesti ennenkin. Tarja oli kaikessa mukana. Toissa yönä elämäni kääntyi nurin. Siitä se hullunmylly alkoi. Kunpa en olisi ollut niin kännissä. Ilta eteni kuitenkin tavalliseen tapaansa, kunnes tuli valomerkki ja oli aika lähteä kotiin. Nautimme olutta ja siideriä. Hän sai huijattua meitä kaikkia, ja kun totuus sitten paljastui, se keikautti meidän kaikkien maailman. 72 O. Jotakin tapahtui, ja olen kauhuissani siitä. Mutta jälkeenpäin olen tajunnut, että hänellä oli hymyilevä naamari koko ajan kasvoillaan. Vietimme hauskaa iltaa ystävien kesken. Jälkeenpäin sitä on aina viisaampi. Meitä oli monta, mukana Tarja, rakas ystäväni. Muistan kuitenkin kaiken, jokaisen sanan ja naurun ja puheet. Viime päivät olen kulkenut kuin unessa nukkumatta kuitenkaan oikeaa unta tuntiakaan. nneksi menin Tarjan luo yöksi. Surullinen ja ahdistunut. menetinkö sinut kokonaan? len sekaisin kaikesta tapahtuneesta. Vihainenkin. Nauroimme ja jutustelimme tavalliseen tapaan. Pettynyt ja väsynyt. Jonkinlainen vaisto sanoi, että minun on mentävä, vaikka hän oli Rikkoutunut ystäväni: O Kuvittelin, että Tarjalla oli kaikki hyvin. Illan kuluessa eksyimme tietysti baariin. Olimme kaikki hirvittävässä humalassa
Koputin ja koputin, kunnes Tarja vihdoin avasi oven. Tarja istui vessan lattialla ja hymyili kuin hullu, jonkinlaista vinoutunutta hymyä. En ollut koskaan ollut samankaltaisessa tilanteessa. Ystäväni makasi siinä, enkä minä osannut tehdä tai sanoa mitään. oin sanoa, että on aivan hirvittävää nähdä, kun rakkaan ystävän mieli murtuu; kun niinkin läheinen ihminen kerta kaikkiaan sekoaa. Hän ei sanonut mitään. Se on pelottavaa. Lopulta menin hädissäni hoitajan puheille ja henkilökunnan avulla Tarja löytyi suihkuhuoneesta. Pelkäsin, että ystäväni kuolee käsiini, sillä verta vain tuli ja tuli. Sidoin Tarjan ranteen pyyhkeen sisään, otin puhelimen ja soitin hätänumeroon. Ja niin edelleen. En ollut syönyt pitkään aikaan ja minua heikotti. Yhtäkkiä Tarja vain poistui siitä, enkä minä hölmö älynnyt lähteä perään. Eilen yritin olla vakaa ja vahva, kun kävin katsomassa Tarjaa sairaalassa. Tarja nauroi, että haluaa nukkua kissansa kanssa kahdestaan. Se oli pelottavaa. Minusta purkautui hirvittävä suru ja sääli ja vihakin. En ole saanut syötyä, en nukuttua, mikään ei tunnu miltään. Tavallaan kadottaa itsensä. Silti minä menin. Kun hoitajat ryhtyivät toimenpiteisiin, Tarja vain nauroi sellaista hullun ihmisen naurua. Unisena menin vessan oven taakse kolkuttelemaan. Menin Tarjan kotiin hakemaan hänen kissansa hoitooni. Tarja tikattiin ja hänet pidettiin koko ajan sidottuna sänkyyn, vaikka se piikki oli ilmeisesti imenyt hänestä kaikki mehut. Hätäkeskuksesta annettiin neuvoja, mutta Tarja oli hyvin vastentahtoinen. Onneksi sain jostain voimaa ja älyä. Tarve kertoa, että koskaan ei tiedä, milloin lähellä oleva ihminen romahtaa. Kun minun sitten oli aika poistua paikalta, toimin kuin robotti. Hän jotenkin sekosi kokonaan. Hän alkoi ryntäillä ympäri asuntoa. En tavoittanut häntä mistään. Tuntui todella pahalta jättää hänet ahdistussairaalaan, suljettujen ovien taakse. En osan- nut arvioida, kuinka vakava tilanne oli. euraavana päivänä Tarja rahdattiin mielisairaalaan. Näen vain Tarjan kauhukuvina silmissäni. Minulla on nyt paha olla. Toimitin Tarjalle vaatteita ja muuta tarpeellista. En ollut koskaan ollut tekemisissä psyykkisesti sairaiden ihmisten kanssa: minun lähipiirissäni kukaan ei ollut "tullut hulluksi". OLGA V 73. En tiedä, miten selviän tästä. Olin jo nukahtamispisteessä, kun Tarja meni vessaan, oksentamaan, niin hän sanoi. Ne muutamat sanat, jotka Tarja kahden tunnin vierailullani sanoi, olivat sekavia. En osannut heti toimia, en tajunnut tilannetta. Olin aivan lukossa, kun istuin siinä osaston käytävällä ja odotin tietoa siitä, mitä Tarjalle nyt tapahtuisi. Silloin minä murruin, purskahdin itkuun, romahdin siihen lattialle. Tuntui, että ambulanssin saapuminen kesti ja kesti. En pystynyt tänään menemään tapamaan Tarjaa, koska minua pelottaa niin. Pahinta oli kuitenkin epätietoisuus: mitä Tarjalle nyt tapahtuu. vähän vastentahtoinen. Minne hänet viedään. Olin pyörtyä: koko vessa oli täynnä verta, ja sitä pulppusi Tarjan ranteesta lisää ja lisää. Miltei koko ajan itken ja tunnen, kuinka elämäniloni katoaa. Sain hänet kuitenkin sen verran jalkeille, että kävimme tupakkahuoneessa savuttamassa. Hän oli apaattinen ja poissaoleva. Lopulta hän joutui jonkinlaiseen eristyshuoneeseen. Söimme siinä vähän roskaruokaa ja käperryimme samaan sänkyyn. En tiennyt mitään, eivätkä kiireiset hoitajat ja lääkärit ehtineet puhua minulle mitään. Ambulanssin saavuttua Tarja saatiin sidottua paareille, häneen pistettiin jokin piikki, ja kyyti sairaalaan alkoi. Uskoni ihmisen vahvuuteen on kadonnut. Pääni oli kysymyksiä täynnä. Sain olla mukana viemässä häntä. En tietenkään ihmetellyt tai epäillyt mitään. Ymmärtäkää se. Ihan kuin olisi ollut rutiinijuttu taltuttaa hullaantunut ihminen, ja varmasti sellainen onkin ensihoitajien arkipäivää, en tiedä. Että niinkin tasapainoinen ihminen kuin Tarja oli, menettää kontrollin. Kuinka maailmani on tavallaan romahtanut. Menneet pari päivää ovat olleet ehkä elämäni kamalimmat. Tarja ei avannut. Olin vähän hysteerinenkin. Ystäväni oli muuttunut joksikin muuksi, oikea Tarja oli poissa. Mutta kun vihdoin pääsin kotiin ja rojahdin sänkyyn, purskahdin itkuun, eikä siitä itkusta ole tullut loppua. Kenen tahansa nauru saattaa olla kulissia. Huusi ja nauroi ja riehui. Tajusin juuri, kuinka heikkoja me kaikki tosiaan olemme. Hän oli repinyt tikit pois ranteestaan ja löytänyt jostain partakoneen terän, ja joka paikka oli taas veressä. Sain lähteä mukaan, sillä päätin olla Tarjan vierellä, olla ystävänä läsnä, vaikka minua pelotti ja itketti ja olin todella säikähtänyt. Minulle tuli tarve kertoa tämä teille lukijoille. Yritin toimia. Hoitohenkilökunta oli onneksi erittäin ystävällistä porukkaa ja he juttelivat kanssani ja patistivat sitten kotiin lepäämään. En ollut nukkunut silmäystäkään. Minä huolestuin. Tarja kuitenkin viipyi vessassa turhan kauan, ja jonkinlaiset hälytyskellot alkoivat soida päässäni. Pelottaa, missä kunnossa hän on. Näin, että hän oli aivan lääkepöhnässä. Muutaman liian pitkän minuutin kuluttua äly- S sin mennä etsimään Tarjaa, ja hän oli kuin hävinnyt taivaan tuuliin. Meni kokonainen yö siinä Tarjan vierellä. Näin hänen hätäiset silmänsä ennen kuin huoneen ovi sulkeutui. Jäin siihen kuin suolapatsas
istunut! easti uud Up lu Kirjoituskilpai 00 PALKINNOT 10 APUA, TAAS RENTTU! www.reginaleh 5,4 0 0 5 40 3 2010 5,40 ti.fi Lady Gaga: ena Elämänasente glamour SELVIYTYJÄ: Rakastuin narsistiin VAHVAT JAT PSYYKKISET RA = HYVÄ ITSETUNTO Mitä 20 % miehistä tietää seksistä ja 80 % arvailee vain boudoirkuvaus HERKKÄ, SENSUELLI Numero 3 o myynnissä 2.3. AI v ateka STÄ N Kevään uude päätökset Kaunistavat Väriä t meikit! lukemisen sietämätön ihanuus 74. sä alkaen n LLÄ HERÄÄUANKO KEVÄÄ KA U NaENappiin! SITOUTKEMINEÄN
Kerro, oletko tilaaja, irtonumeroiden ostaja vai muu lukija. Liitä vastaukseen nimesi, osoitteesi, sähköpostiosoitteesi ja puhelinnumerosi. Luettuasi tämän Tosi Elämän valitse mielestäsi paras juttu, ja olet mukana palkintojen arvonnassa! Lähetä vastauksesi 30.3.2010 mennessä postikortilla. Kerro kortissa, miltä sivulta alkaa sen numeron paras juttu. Äänestä ja voita kosteuttavia ihonhoitotuotteita Maaliskuun lukijakilpailustamme voit voittaa Louis Widmer -tuotepaketin, joka sisältää laadukkaita tuotteita ikääntyneelle ja kuivalle iholle. Vitalizing Cream yövoiteen sisältämät vaikuttavat aineet uudistavat ja hoitavat ihoa yön aikana. Moisturizing Day Cream on ravitseva ja tehokkaasti kosteuttava päivävoide, joka suojaa ihoa ympäristön haittavaikutuksilta. Remederm Lip Balm huulirasva tekee rohtuneista ja ärtyneistä huulista jälleen joustavat ja pehmeät. Lähetä kortti osoitteeseen Tosi Elämän toimitus, Äänestä ja voita, PL 246, 90101 Oulu. 75. Arvomme viisi 70 euron arvoista tuotepakettia