Tosi elämää 4/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

LUKIJAT KERTOVAT KIRJOITUSKILPAILU HUHTIKUU · 2010· 4 90 KUU 2010 4,90 TOSI ja avioliittomme pelastui! 1000 Palkinnot VIIMEISELLÄ HETKELLÄ elämä on arvokkain Enneunet auttoivat ELÄMÄÄ KOHTAAMAAN KUOLEMAN MIEHENI LÄHTI ÄIDIN SALAISUUS jonka perintö paljasti Kun ei ole muuta turvaa kuin Mustasukkaisuuden seuraus RAUHOITTAVAT LÄÄKKEET 10 VUODEN VANKILATUOMIO LUOVUIN TURVALLISUUDESTA ja otin vastaan onnen
Tilausjakson käyttämättömät tuotteet siirtyvät aina seuraavalle jaksolle. Hinta kuukaudessa siis kuusitoista euroa. Voit myös ladata tilaamasi kappaleet tietokoneelle ilman lisämaksuja. *Musiikki-tilauksessa 10 vapaavalintaista kappaletta vain 4/vko. Palvelu vaatii WAP-yhteyden. Lataa uusi tuotteesi. 3 Laskutus tapahtuu automaattisesti puhelinlaskusi yhteydessä/prepaid-kortiltasi. Tekstaa koodi nroon 173017* 2. Hinta kuukaudessa siis kuusitoista euroa. Joni86: Joo, käy hyvin! Ninni87: Joo, käykö klo 16. Tilaus jatkuu kunnes lopetat sen lähettämällä stoptoiminta numeroon 173017. ESIM. Tilaus jatkuu kunnes lopetat sen lähettämällä stopmusiikki numeroon 173017. Sty1011 Sty1012 Sty1013 *Grafiikat-tilauksessa 4 vapaavalintaista teemaa/(anim.)/taustakuvaa/videota vain 4/vko. K-18 tai huoltajan suostumus. 0800-913156 info@jamba.fi. Hinta kuukaudessa siis kuusitoista euroa. Tilaus jatkuu kunnes lopetat sen lähettämällä stopsoittis numeroon 173017. *Toiminta-tilauksessa 2 vapaavalintaista peliä/ohjelmistoa vain 4/ vko. Hinta kuukaudessa siis kuusitoista euroa. Lisäksi veloitetaan liikennemaksut. Klikkaa saamaasi linkkiä. 3. Tilaus jatkuu kunnes lopetat sen lähettämällä stopennustukset nroon 173017. TÄYSIMITTAISET KAPPALEET Vain 0,40/KPL Musiikki-tilauksessa YÖ Loisto A.R. ennu1142 Reeta Simo NROON 173017* 173017* *Ennustukset-tilauksessa valitset vapaasti 3 ennustusta ja 3 teemaa/ taustakuvaa 4/vko. Tilaus jatkuu kunnes lopetat sen lähettämällä stopgrafiikat numeroon 173017. INEN ON TILAAMERTAISTA KSINK Y 1. Kaikkiin tilauksiin sisältyy oikeus lähettää 10 tekstaria/vko nettisivuiltamme (tekstarit ei Soneran asiakkaille). Kysymyksiä. Joni86: Joo, käy hyvin! Tulevan laps esi nimi TSEKKAA NYT JO, MIKÄ ON TÄYDELLINEN NIMI TULEVALLE LAPSELLESI! LÄHETÄ VIESTI Michael Jackson&The Jacksons - This Is It Tone4779 ennu1142 Nimi1 Nimi2 NROON Tone4780 act8289 nroon 173017* Jippu & Samuli Edelmann - Jos Sä Tahdot Niin Tone4781 *Soittis-tilauksessa 3 vapaavalintaista soittoääntä/hauskaa ääntä + 1 funvideo vain 4/vko.Hinta kuukaudessa siis kuusitoista euroa. TEKSTAA KOODI NROON 173017* AIDOT SOITTARIT Vain 1,33/KPL Soittis-tilauksessa Fintelligens - Mikä boogie Chisu - Sama nainen Baseballs - Umbrella Tone4756 Tone4758 Tone4759 Tone4760 Tone4761 Tone4762 Tone4763 Tone4764 Tone4765 Tone4767 Tone4768 Tone4769 Tone4770 Tone4771 Tone4772 Tone4773 Tone4774 Tone4775 Tone4777 Tone4778 Jenni Vartiainen - En haluu kuolla tänä yönä Tone4757 TEKSTAA KOODI NROON 173017* PELIT Vain 2/KPL Toiminta-tilauksessa TEKSTAA KOODI NROON 173017* Nothing Else Matters The Unforgiven soittariksi Tone4782 Tone4783 Tone4784 NAKUSKANNERI TV: stä tuttu nakuskanneri! k n Ei vielä lentokentillä, mutta nyt jo sinun kännykässäsi! N ELI NKAIKAA JÄLJELLÄ? KAUANK O S INULLA O Pink - I Don`t Believe You Lauri Tähkä ja Elonkerjuu - Suudellaan The Day That Never Com es Cascada - Dangerous Anna Puu - Kaunis Päivä Michael Jackson - Thriller Lady GaGa - Bad Romance Cheek - Mitä Tänne Jää Shakira - Did It Again Ke$ha - Tik Tok HIM - Heartkiller Madonna - Revolver Naturi Naughton - Fame Jay-Z - Run This Town Sunrise Avenue - Welcome To My Life The Rasmus Feat Anette Olzon - October & April Tone4766 KUOLEMAN KELLO PIKKUORAVAT JA Tekstaa act8287 nroon 173017* HUP IS A OF T KATSO KOSKA AIK ASI KOI LÄHETÄ ACT8288 NROON TTAA! 173017* t Soittariäsi!! ännykkä k TEKSTAA KOODI NROON 173017* ENNUSTUKSET You Spin Me Round I Want To Know What Love Is You Really Got Me Single Ladies Hot N Cold Tone4785 Tone4786 Tone4787 Tone4788 Tone4789 Tekstaa Uutuus! Chattaile kavereidesi kanssa kännykälläsi! Joni86: Hei, nähdäänkö tänään? Joni86: Hei, nähdäänkö tänään? Alexander Rybak - Fairytale Pensselisetä - Niilin hanhet Suvi Teräsniska - Hei Mummo Paloma Faith - New York Lauri Tähkä ja Elonkerjuu - Pauhaava Sydän Tone4776 Ninni87: Joo, käykö klo 16. RAHMAN Jai Ho! (You Are My Destiny) CHEEK Mitä tänne jää ALEXANDER RYBAK Fairytale YÖ Kiitos ja Kunnia SCHNUFFEL I Love You So AKON Right Now (Na Na Na) CHEEK Jos mä oisin sä DAVID GUETTA Sexy Bitch LAURI TÄHKÄ JA ELONKERJUU Suojaan kaikelta PENSSELISETÄ Niilin hanhet musa4537 musa4538 musa4539 musa4540 musa4541 musa4542 musa4543 musa4544 musa4545 musa4546 musa4547 TEKSTAA KOODI NROON 173017* TEEMAT Vain 1/KPL Grafiikat-tilauksessa TEKSTAA KOODI NROON 173017* RIHANNA Russian Roulette CASCADA Dangerous FALL OUT BOY I Don`t Care LADY GAGA Bad Romance BLACK EYED PEAS I Gotta Feeling LADY GAGA Poker Face LILY ALLEN Fuck You SELENA GOMEZ Magical LADY GAGA Paparazzi CASCADA Evacuate The Dancefloor FINTELLIGENS Mikä boogie musa4548 musa4549 musa4550 musa4551 musa4552 musa4553 musa4554 musa4555 musa4556 STY1000 STY1001 STY1002 STY1003 STY1004 STY1005 STY1006 ELÄVÄT TAUSTAKUVAT Kätevää! Näet aina kuinka paljon akkua on jäljellä! Sty1007 Sty1008 Sty1014 TEKSTAA STY1014 NROON 173017 JA SAAT AKUN TILAN JA VUOROKAUDEN AJAN MUKAAN MUUTTUVAN NOPEUSMITTARIN Sty1009 musa4557 musa4558 Sty1010 Uutuus! Lataa täysimittaisia kappaleita kännykkääsi ja voit kuunnella lempibiisejäsi missä ikinä menetkin
Mikään hyvä ei kestä ikuisesti, myös huonoilla hetkillä on taipumus väistyä ajan myötä. Silloin voi tietysti ihan vapaasti nauttia keväästä vanhoissa nahoissa. Yritetään nauttia tästä matkasta, niin ylä- kuin alamäissäkin. On näytettävä jollain tavalla, että elossa ollaan edelleen, ei talvi päässyt kokonaan nujertamaan, vaikka välillä siltä vähän tuntuikin. On tietysti sellaisiakin keväitä, jolloin voimat ovat pitkän talven jälkeen niin vähissä, että kaikenlainen uudistuminen tuntuu tyhjänpäiväseltä. Sisäiset muutokset näkyvät aina jollain tavalla ulospäinkin, jos ei muuten, niin vähän virkeämpänä katseena ainakin. Elämä muuttuu koko ajan, niin hyvässä kuin pahassakin. Niitä vastaan ei kannata tapella, parempi tuhlata voimansa johonkin muuhun. Elämä vie meitä koko ajan eteenpäin, se kuuluu elämisen luonteeseen. Joskus käy tietysti niinkin, että olisi itse ihan tyytyväinen vanhoihin kuvioihin, mutta elämä pakottaa uudistumaan jonkin mullistuksen, esimerkiksi työttömyyden, sairauden tai avioeron myötä. Luonto herää talvihorteestaan, ihmiset kuoriutuvat toppatakeistaan. Muistetaan: tämä reissu tehdään vain kerran. TOSI TÄSSÄ NUMEROSSA ELÄMÄÄ K PELON JA RAKKAUDEN LIITTO Elämää alkoholistin vaimona ...............................4 Enneunet auttoivat KOHTAAMAAN KUOLEMAN.......................10 HOROSKOOPPI .................16 ÄIDIN SALAISUUS jonka perintö paljasti........18 LUOVUIN TURVALLISUUDESTA ja otin vastaan onnen .......30 MIEHENI LÄHTI ja avioliittomme pelastui! 40 JUTTUTUPA .......................45 VIIMEISELLÄ HETKELLÄ elämä on arvokkain ..........46 Mustasukkaisuuden seuraus: 10 VUODEN VANKILATUOMIO..............50 MINUN RUNONI .................56 Rehellisyyttä arvostetaan mutta VALHEELLA VOITTAA.......58 Rakkaani syytös: TAPOIT LAPSEMME ...........62 Kun ei ole muuta turvaa kuin RAUHOITTAVAT LÄÄKKEET ........................66 ÄÄNESTÄ JA VOITA............75 3. Keväisin minusta aina tuntuu siltä, että on pakko itsekin uudistua jotenkin. Uudistuminen on aina sekä sisäistä että ulkoista. Uudistumisen hetki tulee luonnostaan, jos on tullakseen. Ulkoapäin tulevat muutokset tekevät kipeää, mutta ovat väistämätön osa elämä. Enää ei tarvitse taistella säätä vastaan, vaan useina päivinä säästä voi jopa nauttia. Suhtaudutaan uteliaasti uusiin maisemiin eikä jäädä haikailemaan jo ohitettua. Matka jatkuu alenterin mukaan vuosi vaihtuu tammikuussa ja silloin on tapana juhlistaa uutta vuotta monenlaisin juhlallisuuksin. Ei kannata pakottaa itseään uusiin kuvioihin, jos tuntuu, ettei ole sellaiseen valmis. Silloin ei kannata harata vastaan, vaan antaa uudistumisen virran huuhtoa elämänsä koko voimallaan ja katsoa, mitä vanhasta lopulta jää jäljelle. Oman, biologisen kalenterini mukaan uusi vuosi alkaa kuitenkin keväällä, juuri tässä huhtikuun aikoihin. Kevät on kaikin puolin uudistumisen juhlaa
Olinkin heti tavatessamme yrittänyt salaa huomioida, oliko Tuikulla mustelmia tai ruhjeita missään, mutta onneksi niitä en tällä kertaa havainnut. Kevyt tuulenhenkäys liikauttaa villiviininlehtiä vierelläni niiden kietoutuessa kauniisti köynnöstukien ympärille. Mutta kesän kuluessa ja tulvaveden laski-. Sinne, missä kesän valoisuus ei öisinkään katoa. P aikka, jossa molemmat synnyimme, sijaitsi kauniin, polveilevan joen rannalla. On kaunis, lämmin kevätkesän päivä. Hymähdän muistaessani, kuinka keväisin kosken kohina oli niin valtava, ettei siinä lähellä tahtonut huutamallakaan puhuttua ääntä kuulla. Olen ylpeä siitä, miten hienosti sisareni on taakkansa kantanut. O len tullut vierailulle sisareni Tuulikin luo, joka näyttää kovasti ilahtuvan tulostani, sillä hän halaa minua lämpimästi tervehtiessämme. Istun yksin katetulla terassilla, sillä Tuulikki, jota myös Tuikuksi kutsumme, on sisällä keittiön puolella valmistamassa tervetuliaiskahvia. Olen joutunut seuraamaan sisareni avioliittoa sivusta. Ihailen siskoni kaunista kotia ja pihaa tietäen, ettei Tuikku ole ollut siellä kovinkaan onnellinen. Näen Tuikusta vilahduksia kahvin valmistuspuuhissa hänen kulkiessaan edestakaisin lieden ja kaappien välillä. Elämä väkivaltaisen, viinaan ja naisiin menevän miehen rinnalla ei ole ollut helppoa. Katson hänen vuosien varrella muuttunutta, monen sairauden ja elämän kulutta4 maa olemustaan hieman surullisena. Usein vietimme aikaa myös siinä aivan kotimme lähellä sijaitsevalla koskella. Tuikun muuttunut ulkomuoto nostatti monia muistoja mieleeni, jotka haluaisin unohtaa kokonaan. Palaan mietteissäni nuoruuteen, yhteiseen lapsuuskotiimme pohjoiseen
Pelon ja rakkauden liitto Elämää alkoholistin vaimona essa kosken kapeimmalla kohdalla voi jopa kahlailla joen yli toiselle rannalle vedessä sammaloituneita, liukkaita kiviä varoen. Hymyssä suin muistelen, kuinka me usein Tuikun kanssa polkan soidessa "hyppäsimme" sen kahdestaan, sillä harvemmin pojat polkkaa osasivat. Tuikulla taisi olla mielessään jotain muuta, eikä hän voinutkaan tulla kanssani tansseihin. Olin siellä kyllä monesti istuskellut lueskellen, mutta en olisi uskaltanut runoja kuitenkaan ruveta lausumaan tietäessäni, miten siellä saattaisi olla muitakin paikalla kuulemassa tietämättäni asiasta mitään. Saarekkeen keskellä kasvoi lehtipuita ja pensaita, joista kesäisin rakensimme viihtyisän lehtimajan. Mies puhui kiihkeästi ja ikään kuin syytellen oudosti. Majan hämärässä oli mukava sisarusten ja serkkujen kanssa kertoilla toinen toistaan karmivampia, hiusjuuria nostattavia kummitusjuttuja. Kappale oli tuttu, silloin paljon soitettu ja suosittu tango, "Satumaa". Kielsin tietenkin asian, sillä minulla ei ollut tapana viipyä kalliolla runoja laususkelemassa. Etsittiin tanssipaikoilta omaa kultaa, vaikka puhuttiinkin vain tanssimaan menosta. Kosken keskellä oli kallioista muodostunut soma saareke. Menimme usein Tuikun kanssa yhdessä tanssimaan läheiselle tanssilavalle, jonne lähiseudun nuorisolla oli tapana mennä iltaa viettämään. Illan puolivälissä tummahiuksinen, minulle tuntematon mies, juuri sellainen vieraspaikkakuntalainen, kumarsi edessäni. Minä, pienin ja nuorin, kuuntelin yleensä hiljaa, etteivät isommat ehkä vahingossakaan alkaisi ajatella tarinoiden olevan liikaa mieltäni järkyttäviä ja siksi kenties sopimattomia korvilleni. Nyökkäsin myöntymykseksi ja lähdin tanssimaan hänen kanssaan. Niinpä köröttelin tanssihaluisia ihmisiä täynnä olevassa bussissa huvipaikalle. Ehkäpä juuri tänä iltana löytäisin tulevan elämänkumppaninkin itselleni! Niin toivoin, kuten kaikki toisetkin vapaat ihmiset tekivät. Kalastus oli kuitenkin unohtunut siihen, sillä miehen mielenkiinto oli kohdistunut kalliolla istujaan, jota hän minuksi kuvitteli. Saattoipa siellä olla vieraspaikkakuntalaisiakin lomillaan tai sitten ihan muuten vain uteliaisuuttaan sinne tulleita. Hän ilmoitti melko tökerösti aivan ensi sanoikseen, kuinka hän oli muutama viikko sitten pensaiden takana, joen yli toiselta puolelta, tarkkaillut minua istuessani kalliolla, vaikka tarkoitus olikin ollut kalastaa. Pian mies aloitti keskustelun kanssani. En jostain syystä kylläkään pitänyt hänestä ja tunne osoittautuikin tanssin kuluessa aivan oikeaksi. Olin hänen kertomansa mukaan lausunut siellä romanttisia runoja. Tuikku niitä juttuja enimmäkseen kertoili, ilmeillä ja eleillä kertomuksiaan tehostaen. räänä sunnuntai-iltana kiipesin nuorisoa ja tietysti vanhempiakin tanssipaikalle menijöitä kyyditsevään bussiin yksin. Noita kallioita ja kummitustarinoita muistellessani tuli mieleeni eräs kesäilta. Sinä iltana en tosin häntä elämääni löytänyt, mutta Tuikun erään tempauksen se ilta paljasti. Tuikkuhan se siellä romanttisena luontee5 E. Epäilin, että mies oli nähnyt siskoni ja arvasinkin aivan oikein. Mies alkoi viedä ja me paremminkin liikuttelimme jalkojamme musiikin tahtiin kuin tanssimme. Oli todella hauskaa tuntea nuori, notkea voima jäsenissään nopeiden rytmien siivittäminä. Sinne pääsi kotirannan puolelta kiveltä kivelle hyppien sen jälkeen, kun kivet osittain olivat paljastuneet kesän mittaan veden laskun myötä. Hiukset hulmuten, seinänvierustan penkkien ja niiden vieressä seisovien ihmisten vilistessä silmissä, me lensimme kevyesti pitkin lattiaa vauhdikkaasta menosta nauttien
Mutta suurempiakin ikävyyksiä tapahtui. Tuikku meni vaikean näköiseksi. Tuikku olikin erittäin taitava valmistamaan maukkaita leivonnaisia ja ruokia, joten odotettavissa oli ihana makunautinto. Komean, lihaksikkaan, mustakulmaisen miehen. Avioitumisesta ei kuitenkaan ollut kulunut kauankaan aikaa, kun Tuikulle ilmeni Anssin läheinen suhde alkoholiin ja myös se, ettei hän hallinnut käytöstään humaltuneessa tilassa ollessaan. Rakenteli taloista lähtien kaikenlaista. Ei ollut vaikea arvata Anssin olevan "ryyppyputkessa", enkä siksi kysellyt enempää. En tiedä, missä hän on, Tuikku vastasi ilme hiukan sulkeutuneena, kattaen pöytää huulet yhteen puristettuina, kahvilusikan pudotessa liinalle kilahtaen. Tuikku sai monen monta kertaa iskuja nyrkistä. Lapset syntyivät ja välillä kaikki näytti olevan erinomaisesti. Kuvittelin, koska Anssi ei kuunnellut sisartani, hänen uskovan vieraampaa. Sen jälkeen varoin sanomasta hänelle mitään. Muistan, kuinka olin kerran saada nyrkistä naamaani heidän avioliittonsa alkuaikoina. H Olimme eräänä juhannuksena viettämässä yhteistä juhlaa tutuilla rannoilla. Sammuneen kokkotulen hiilloksessa paistetut, puoliksi kypsyneet makkarat kiikkuivat tikkujen nenässä. Tuikun mennessä jälleen sisälle palaa mieleeni asioita, joita en useinkaan ole tahtonut muistella. Anssin alkoholin käyttö sai yhä rajumpia ilmenemismuotoja. Mies katsoi meitä kumpaakin vuoronperään mittaillen. Siskollani ja minulla on samanväriset hiukset, piirteissäkin varmasti samaa, joten erehdys tässä nyt on, yritin selittää. Lapset menestyivät niin koulussa kuin urheilussakin. Kuljeskellut edestakaisin levottomana ja kiukutellut minulle. Niin päättelin ajatellessani tapahtunutta myöhemmin. Niinpä varoittelin samoin kuten sisareni, ettei Anssi ollut meidän toistenkaan mielestä tarpeeksi hyvässä kunnossa lähteäkseen veneellä järvelle. uikku oli tavannut Anssin tansseissa. Tuikun miestä, Anssia, en ollut nähnyt vielä vierailuni aikana. Jonkin aikaa pelkäsin miehen yrittävän ottaa jälkeenpäinkin yhteyttä kiusatakseen minua vielä. Mikään ei Anssia hillinnyt tälläkään kertaa. Pian mies ja vene näkyivät enää pienenä pisteenä kaukana järvellä. Tuikku asetteli kahvikuppeja terassin pöydälle pyyhkäisten samalla toisella kädellään tuulen tuomia roskia tuoleilta. Pakeneminen alkoholin kyllästämän, raivoavan miehen nyrkin tieltä keskellä yötäkään ei ollut harvinaista. T E. Mies ei uskonut minua väittäessäni hänen olevan väärässä. Me tuijotimme hänen peräänsä voimattomina. Hän oli minulle kuin vihainen jostakin, vaikka kuinka yritin puolustautua, etten minä siellä kalliolla juuri silloin ole ollut, vaan kenties sisareni. Sisältä kantautui makuhermoja kutkuttava kahvileivän tuoksu. Anssi rakasti veneilyä varsinkin silloin, kun hän oli enemmän tai vähemmän maistissa. Ohitin suuren nyrkin muutaman sentin päästä ohimostani nopealla väistöllä. Nyt mies näki, etten valehdellut hänelle. Tuikku yritti estellä vakuuttaen kaahailun veneellä olevan vaarallista humaltuneessa tilassa. Moottori pärähti käyntiin muutaman nykäisyn jälkeen. Silloin asian oikea laita varmasti selvisi hänelle. Kenties juuri siksi tämä mies otti niin kiihkeästi kantaa asiaan. na oli ollut tunteitaan purkamassa, kenties jopa uutta rakkauttaan kosken kohinalle ja kalliolla oleville puille runojensa kautta julistamassa. Kai se on siellä, missä monta kerta aikaisemminkin. lämä kulki Tuikunkin kohdalla eteenpäin. Mutta niin ei todellisuudessa ollut. Eikö Anssi ole kotona tänään. Vaikka Tuikku yrittikin salata avioliittonsa todellisen luonteen, se paljastui kuitenkin meille tarkkasilmäiille sisaruksille monista pienistä huomioista. Talo oli rakennettu, sekä Tuikulla että Anssilla oli hyvät työpaikat. Tuikku, Anssi, minä ja mieheni Pate. Anssi ei ollut mikään suulas kaveri, mutta hän oli taitava hyvin monenlaisissa asioissa. Avioliiton Tuikku ja Anssi solmivat jo vajaan vuoden tutustumisen jälkeen. kysyin hetken epäröityäni. Kauhistuin todetessani, millaisia asioita Tuikku joutuu kokemaan. Ulkonaisesti kaikki oli hyvin. Siitäs sait, ajattelin mielissäni. Epäilemättä Tuikun esitystapa, hänet tuntien, on ollut mielenkiintoinen, niin hyvin hän saattoi joskus paneutua esitykseensä. Tuikku ei maininnut ikinä, oliko tuntematon, vihaisen oloinen outo mies, ottanut koskaan häneen yhteyttä. 6 M eräsin muistoistani hetkeksi nykyisyyteen kuullessani astioiden kalahduksia. Humalatilassa hänellä ei ollut juuri mitään rajaa käytökselleen. Olin kiitollinen tanssin päätyttyä ja päästessäni miehestä eroon, sillä hänen käytöksensä oli pelottanut minua ja olin hiukan säikähtänyt. yöhemmin kertoessani asiasta Tuikulle hän nolostui aika tavalla tullessaan paljastetuksi julkiseksi tulleesta esityksestään, eikä hän selitellyt asiaa minulle sen enempää. Kosken kalliolla istuva kultatukkainen tyttö ja romanttinen, täynnä tunnetta oleva runoilu oli varmasti tehnyt tähän tuntemattoman mieheen syvän vaikutuksen. Mukana oli alkoholia, joka tietysti maistui Anssille kaikkein eniten, ja sitten miehelle tuli tietenkin voittamaton halu veneillä. Onneksi niin ei käynyt. Näin tämän miehen toisenkin kerran tansseissa ja silloin Tuikkukin oli paikalla kanssani. Ainakin hän on ollut viime aikoina kovin rauhaton
Niinpä siskoni ei uskaltanut sia tehden, näin hän teki minunkin lähteä yksin juuri minnekään muu- miehelleni Patelle. Ajoin niin kovaa kuin uskalsin kuutamon valaisemaa tietä. Meille voitte tulla milloin vain, jos tarvitsette turvapaikkaa, tarjosin apuamme Tuikulle. Veljellämme Villellä oli vaimo ni- tus kulkenut mitenkään normaalismeltä Stella, hän oli puoliksi ulko- ti. Stella oli rohkea ja vä- hänen päässään. Takaisin ajaessani vilkaisin välillä huolestuneena lasten kauhusta ja pelosta laajenneita silmiä peruutuspeilistä. ollut tapana sylsille miehille kuin käistä lasiin heilleikillä ehdotukläkään. li usein muillekin Niinpä Tuikun ol- Välillä Tuikku saattoi jopa miehille kuin vain lessa työssä saattoi veljelleni, ja se mies tuoda yhtei- nauraa kertoessaan minul- vain lisääntyi päiseen kotiin vierai- le, kuinka Anssin naisystävät vä päivältä. Mutta toisin vielä muuttua jokapäiväiseksi. Siinä vauhdissa taisi puserokin tulla nurinpäin, mutta en kiinnittänyt siihen silloin huomiota. Matka keskellä yötä hiljaisella tiellä tuntui aavemaiselta, tien varrella olevien puiden varjojen pyyhkiessä tuulilasin yli. Anssi oli ollut jostain taas oikein pahalla päällä. Suomut karisialle kuin töihin. Poimin kylmästä ja pelosta tärisevän joukon autooni. Kompuroin puhelimeen tajuttuani vihdoin, mistä ääni tulee. Vihan kiihottamana hän oli pakottanut Tuikun seisomaan pistoolin edessä tuntikausia. Myöhemmin tulimme kuitenkin toiseen tulokseen. Varsinkin nuorin reagoi voimakkaasti vapisten rajusti koko kehollaan. Kun pojat vihdoin nukahtivat perille saavuttuamme, Tuikku kertoi avoimesti, kuinka vaikeaa heillä oli ollut viime aikoina. Hän oli ryypännyt jo useita vuorokausia, eikä ajasen selkäpiitä pitkin. Pikkuhiljaa lisääntyvät muut kujeet tulivat kuitenkin kuvioon ja vähitellen naurumme vaihtui ihmetälillä kaikki taas näytti olevan televäksi odotukseksi siitä, mitä voihyvin Anssin pyydellessä an- si olla tulossa. Pahaksi onneksi Steltia. Stella lut todella usein juovuksissa, eivätkä puukot ja puntarit olleet kaukana, kun ärtynyt mies selvitteli tuntojaan viinan voimalla. Tuikun hätä kuulosti aidolta ja yritin pukeutua mahdollisimman nopeasti. joka päivysti välillä, ettei Anssi airäänä keväisenä päivänä, juuvan mahdottomuuksiin menisi tekeri silloin, kun koivut olivat pumisissään. Hän oli muuttanutkin veljeni luo la sattui juuri silloin soittamaan hätuosta noin vain, tavattuaan hänet nelle, tietenkin härnäillen ja muka vain muutaman kerran. joka sai inhon väreet ät lehtensä, oli Anssin taas vallannut kulkemaan meidän jokaisen lähei- raskas viinanhimo. Ilmeni, ettei Ans- sa Stella salasi ryyppäämisen meilsi ryyppyreissuillaan osannut pi- tä kaikilta Villen sisaruksilta, kuten tää näppejään erossa sen enempää myös Villeltä itseltään. Voisitko tulla hakemaan meidät täältä. Anssi oli ol- kerran vierailulle tullessaan Stellalla oli ollutkin jo koko taloutensa mukanaan. Pakkanen oli jo iltayön aikana kiristynyt melkoisesti nipistellen poskia ulos tullessani. Hullut kuvitelmat kummittelivat maalainen. Anssin työkin oli sellainen, etteivät useammatkaan poissaolot sitä haitanneet, joten rälläämiselle ei ollut juurikaan esteitä. Puhelimesta kuului Tuikun hätääntynyt ääni. Mutta toista kertaa he eivät kuitenkaan koskaan tulleet keskellä yötä juuri meille, sillä matka oli liian pitkä. V E 7. Kumma kiilto silhän ronskikin nainen. Mieleeni muistui, kuinka eräänä yönä heräsin puhelimen pirinään. Olimme alussa todella iloisia Villen vihdoin luopuessa poikamiespäivistään, joiden olimme kuvitelleet jatkuvan ikuisesti. Muistin äkkiä, mitä Tuikku oli minulle joskus kerran kertonut. Apua tukalaan heeksi. Oli kylmä talviyö. Aluskuitenkin kävi. Stella ta naisia, joilla ei myös soitteli toisoittelivat hänelle. Anssi on juovuksissa ja pahalla päällä. Tuikku ja hänen neljä, silloin alle kymmenenvuotiasta poikaansa, olivat ehtineet juosta pari kilometriä minua vastaan. Huoleni lisääntyi tämän muistikuvani myötä ja yritin lisätä vauhtia, minkä uskalsin. Mies oli uhannut ampua, jos Tuikku liikahtaakaan. Alussa Stellan räiskähtelevä temperamentti huvitti meitä todella paljon. Ja olihan sitä! Pahinteeksi viikkokausia kestäneitä juo- ta oli alkoholin kulutus melkoisen maputkiaan ja luvatessa, ettei sel- mittavassa kaavassa, käyttö alkoi lainen enää toistuisi. Vapina onneksi laantui, mitä kauemmas kodista matkamme eteni. Niinpä sitten sat- keneet ylleen kevään vaaleanvihretuikin jotain. Aavistimme oikein, sillä tilanteeseen Tuikku pyysikin usein ikävät, murheelliset tapahtumat niAnssin lähellä asuvalta Annikilta, voutuivat pian toisiinsa. toisista naisista Stella flirttaikuin viinastakaan. Tosin Anssin ryyp- vat pian silmistämme, ja ilo veljempyaikoina hän ei oikein mielellään me onnesta vaihtui huoleksi ja murmennyt sinnekään. Seuraavan piloillaan luokseen kutsuen. Mutta eihän Annikkikaan aina ollut paikalla. Ja sinne Villen luo hän jäikin sitten sillä kertaa lopullisesti. Hän omasi missään, jonka olin hänellä monta myös hyvin paljon meistä suoma- kertaa huomannut muulloinkin, hän laisista poikkeavaa temperament- mietti naisia. Pelkäämme todella, mitä tapahtuu. Kiipesin unen pöpperössä vuoteesta koettaen selvitä käsittämään, mikä soi ja missä. Onneksi auto käynnistyi ongelmitta kylmästä huolimatta
liehuvien vesikasvien kietoutuessa tummiin hiuksiin, kaulalle, kalpeille kasvoille, pehmeäs-. Silloin huomasin, kuinka Stella nukkuukin vedessä lähellä rantaa. Kuinka ihmeessä voit noin suhtautua asiaan. Vesi keinuttaa häntä kuin kehdossa. Humaltunut Anssi hyppäsi autoonsa Stellan kutsumana, aivot sumeina, kykenemättä ajattelemaan järkevästi, vain yksi ajatus mielessään! Oli sovittu aviorikos, josta kukaan ei saisi tietää. Annikki sattui onneksi piipahtamaan paikalle löytäen Tuikun vuoteesta. Mutta koska Tuikku ei ottanut eroa Anssista, hän oli Villen mielestä yhtä syyllinen kuin Anssikin. Mietin usein, miltähän Stellasta oli tuntunut auton painuessa veden kylmyyteen, josta ei ollut ulos pääsyä. mainitsi myös vihjaillen, miten tilaisuus olisi hyvä, koska Villekään ei juuri nyt olisi kotosalla. Muutamien viikkojen kuluttua Stellan kuolemasta näin unta. Se oli hirveä isku Tuikulle. ain Tuikun välien rikkoontuminen Villen kanssa oli välitön seuraus tapahtuneesta, jota siskoni ei voi vieläkään ymmärtää, sillä eihän hän ollut mitään tehnyt. Lapset olivat jo silloin muuttaneet kotoa, joten ketään ei ollut näkemässä hänen tuskaansa. Kielsin häntä puhumasta siten, sillä silloin hän mielestäni voisi luoda todellisen mahdollisuuden oman ennustuksensa toteutumiseksi. Annikin toimesta Tuikku sai 6 8 rauhoittavia, joiden turvin toipuminen tapahtuikin ja Tuikku palasi työhön. Puhuimme kyllä puhelimessa hänen kanssaan, mutta vierailulle emme menneet, sillä tuntui vaikealta kohdata Anssi. R T V aiskasiko Anssi oikeasti Stellan, sitä ei kukaan koskaan saa tietää, sillä Stellaa ei enää ole. Kuultuaan uutisen hän oli ensin hiljaa, sillä hänen oli todellakin vaikea ymmärtää tapahtunutta. Sinne hän murheensa hukuttikin tehden töitä kellon ympäri. Tämän hän kertoi vasta useiden vuosien kuluttua tapahtuneesta. Monta päivää meni itkien ja vuoteella maaten. Me toiset taas olimme sitä mieltä, ettei humalatila oikeuttaisi moisiin tekoihin milloinkaan. Hän hukkui vielä samana vuonna rakkaaseen jokeemme, kallioisen rannan alapuolelle, ajettuaan autolla alkoholin vaikutuksen alaisena suoraan joen tummaan syvyyteen. Mutta ei Tuikku avioeroon kyennyt, vaikka kehotimme kaikki häntä siihen. Mutta toisin kuitenkin kävi. Välillä hän saattoi jopa nauraa kertoessaan minulle, kuinka Anssin naisystävät soittelivat hänelle kertoen kaikenlaista, mitä mies oli heille ehdotellut. Katselin tutun joen rannalla kauas sumuiseen, öiseen tummuuteen kuin jotain odottaen. Ville oli toista mieltä, koska hänen mielestään Tuikun olisi pitänyt erota Anssista, samaa mieltä me toisetkin sisarukset kyllä olimme. Stella väitti Anssin raiskanneen hänet. ihmettelin silmät suurina. Kävi toteen Stellan oma ennustus, sillä usein hän puhui, ettei eläisi vanhaksi. Kun totuus alkoi valjeta, alkoi Tuikku huutaa ja vaikertaa. uikun ratkaisut tässä asiassa hämmästyttivät meitä, sillä avioeroa hän ei edes harkinnut. Tapahtumien kulku paljastui saadessani puhelun Stellalta. Tuikku jopa puolusteli miestään, ettei Anssi sellaista selvin päin olisi tehnyt koskaan. Villen mielen oli vallannut valtava viha, eikä hän kyennyt näkemään, ettei Stellakaan ollut kokonaan syytön tapahtumien kulkuun. Lähinaapuri sattui juuri pahimmalla hetkellä piipahtamaan vierailulle, joten tapaus tuli ilmi heti tuoreeltaan. Ihmettelimme toisetkin asiaa ja tavallaan hylkäsimme Tuikun moniksi vuosiksi. Eikä hän näyttänyt lopulta paljonkaan piittaavan Anssin pettämisestä, vaikka yllätin hänet monesti kyyneleet silmissä vielä vuosien kuluttuakin, jos asia jotenkin tuli esille. Ei minusta enää miltään tunnu, vastasi Tuikku kohauttaen olkapäitään. Aviorikoksella olikin odottamaton silminnäkijä. Stella ei kuitenkaan kielloistani piitannut, vaan väitti tietävänsä asian
Juomme kahvia, jutellaan kaikkea mukavaa. ti hyväillen. Tulkitsen nuo sairaudet hänen vaikean elämänsä seurauksena. Stella nyökkää kuin myöntymiseksi. Kun vierailemme hänen luonaan lapsuudenkodissamme, emme puhu Stellasta koskaan. Me emme voi tie- tää, kuinka kauan meillä on mahdollisuuttakaan nähdä enää toisiamme. Puhumme siitä, mitä lapsillemme kuuluu. Tyynesti, rauhallisesti hän katosi näkyvistäni. Vaikka noiden ikävien tapahtumien jälkeen emme vuosiin käyneet Tuikun luona, palasimme vähitellen kuitenkin takaisin vanhaan käytäntöön, vierailemaan entiseen tapaan toisissamme. Aikaa on kulunut, vuodet vierineet toinen toisensa jälkeen yhä kauemmas noista katkerista muistoista haalistaen niitä. ja heidän lähiomaisensa eivät saa osalJoutsen Media Oy:n henkilökunta ja heidän listua lehden kilpailuihin. Toivomukseni ei kuitenkaan toteutunut. Suupielet eivät ole kääntyneet alaspäin. Välillä näen huolen hänen silmissään ja varjon, joka pyyhkäisee kasvojen yli ja tiedän, ettei minun ole hyvä olla siellä silloin, jos Anssi sattuu palaamaan kotiin. Toimitus ei vastaa kadonneistästä makseta erillistä korvausta. Ihmettelen mielessäni sitä huumorintajua, joka siskollani on säilynyt vuosien mittaan. Voisimmeko antaa anteeksi itsellemme sisaremme hylkäämisen juuri silloin, kun hän eniten tukeamme olisi kaivannut. käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarSuomenmaa-yhtiöt Oy:n henkilökunta koituksiin. Olisin tahtonut kysyä häneltä, miten kaikki tapahtui ja millaista hänellä on olla siellä, missä hän nyt on. (08) 537 0306 Fax (08) 530 6118 ILMESTYY 12 kertaa vuodessa ILMESTYY 12 numeroa vuodessa TILAUSHINNAT kotimaahan TILAUSHINNAT 12 kk 51 Kotimaahan 12 kk 49 TILAAJAPALVELU TILAAJAPALVELU Puh. Toimitus ei vastaa Kolmiokirja Oy:n asiakasrekisteriä voikadonneista käsikirjoituksista eikä kuvista. Hän laskee välillä vieläkin leikkiä, mutta ei sellaista huumoria kuin ennen leppoisaa ja hauskaa. H erään mietteistäni kahvin tuoksuun, Tuikku on juuri kaatamassa kahvia kuppeihin. harkitsemansa muutokset lähetettyyn maLehti Lehdessä julkaistu kirjoitus, josta teriaaliin.varaa oikeudet tehdä tarpeellionseksi harkitsemansa muutokset lähe-julmaksettu kirjoituspalkkio, voidaan tettyyn materiaaliin. kysyn häneltä, tarkoittaen hukkumista. Ville on muuttunut äreäksi. Varmasti heilläkin on ollut onnelliset hetkensä! Mutta onko pakko kestää avioliitossakaan aivan kaikki. Valitse seuraavalla kerralla itsellesi hyvä, pitkä elämä, opastan häntä. PAINOPAIKKA Painotalo Suomenmaa 2009 PAINOPAIKKA Joutsen KUSTANTAJA Median painotalo 2010 Kolmiokirja Oy KUSTANTAJA Pl 246, 90101 Oulu Kolmiokirja Oy Puh. Hän alkoi kuitenkin liukua kauemmaksi. Menetettyä aikaa emme saisi enää koskaan takaisin, miltä meistä silloin tuntuisi. lähiomaisensa eivät saa osallistua lehden kilpailuihin. Olen usein miettinyt, miksi Tuikku ei koskaan ottanut eroa Anssista, vaikka avioliitto on ollut niin vaikea ja tuskallinen. 08-537 0033 PL 246, 90101 Oulu Fax 08-530 6118 Puh. Odota, odota! yritän huutaa hänelle, mutta Stella katosi hitaasti jonnekin pehmeään, unenomaiseen hämärään. Ei, ei se niin kauheaa ollut. 08-5370 033 JULKAISUJOHTAJA Fax 08-530 6118 Juha Määttä TOIMITUSJOHTAJA TOIMITUSJOHTAJA Juha Määttä Sauli Huikuri ILMOITUSMYYNTI MEDIAMYYNTI Kolmiokirja Oy Avainasiakaspäällikkö Liisa Finnberg Juhani Myllyoja Lekatie 6, PL 246 044 737 0334 90101 Oulu juhani.myllyoja@mail.suomenmaa.fi Puh. Oliko se aivan kauheaa. Katson jälleen hänen sairauden runtelemaa kehoaan, pieneksi kutistunutta olemustaan. ta käsikirjoituksista eikä kuvista. Katseemme viipyivät toisissamme niin kauan, kunnes hän katosi kokonaan. Ajattelin monesti näkemääni unta. Muistan komean Anssin hiilenmustat hiukset ja rakastuneen siskoni valkoisessa hääpuvussaan. Ilmoittakaa sitoumuksetta. Materiaalia ei palauteta. AURORA TOSI E L Ä M Ä Ä AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSENLEHTI --------------------------------------------------------------------------------------------1ä. Mutta olen vain aina ollut tällainen samanlainen Stella jokaisessa elämässäni, hän vastasi. Muistan sen, kuinka he astelivat jännittyneenä kirkon käytävää pitkin häämarssin soidessa vihkialttarille, Tuikun käsivarsi Anssin vahvassa, silloin niin turvallisen tuntuisessa käsivarressa kiinni. Kaikesta huolimatta. Kerromme naureskellen, mitä käsitöitä olemme saaneet aikaiseksi. Olin ensimmäinen sisaruksista, joka palasi takaisin hänen luokseen myös muuten kuin vain puhelimitse. Yllättäen Tuikku mainitsee, kuinka Anssi on ollut välillä ryyppäämättä jopa parikin vuotta. 08-537 0033 Toimitus ottaa vastaan käsikirjoituksia Toimitus ottaa vastaan käsikirjoituksia ja kuviaja kuvia sitoumuksetta. Toivoin Stellan palaavan takaisin, vastaamaan mieltäni askarruttaviin kysymyksiin uneeni vielä kerran. @kolmiokirja.fi kolmiokirja@suomenmaa.fi ISSN 1236-4576 ISSN 1236-4576 9 35 3 63. 08 537 0370 08-537 0370 ma-pe klo 08.00-16.00 ma-pe klotilaajapalvelu S-posti: 08.00-16.00 S-posti: tilaajapalvelu. Ja toiset seurasivat pian esimerkkiäni, paitsi Ville. Kun katseemme kohtaavat, hänen ilmeensä muuttuu vakavaksi. Stella avaa silmänsä, ui hitaasti luokseni arvoituksellinen hymy huulillaan. daan käyttää ja luovuttaa suoramarkKolmiokirja Oy:n asiakasrekisteriä voidaan kinointitarkoituksiin. Ville on vieläkin yksin. V U O S I K E R T A 21 -----------------------------------------------------------------------------------------------Päätoimittaja Eeva Vainikainen Toimitus Lekatie 6, Oulu Toimituksen postiosoite Tosi Elämän toimitus PL 246, 90101 Oulu Puh. Muistan kullanväriset hiukset, iloisen naurun, ja huumorilla höystetyt jutut. Ilmoittakaa nimi, osoite, mahdollisen nimimerkin lisäksi oikea henkilötunnus ja pankkitilin numero, sillä nimi, osoite, henkilötunnus julkaistuista maksetaan palkkio.ja pankin tilinumero, sillä julkaistuista makseLehti varaa oikeudet tehdä tarpeelliseksi taan palkkio. Kenties eräänä päivänä joku meistä on poissa, vaikkapa Tuikku. Materiaalia ei pakaista myös digitaalisessa muodossa eikä lauteta
Onni tiuskaisi heti vihaisena, ja juoksimme äkkiä pelästyneinä oravan luo. Hei! Laita yksi siemen tuon kurren mukaan, niin siitä kasvaa iso appelsiinipuu, ja sitten me löydetään tämä hauta aina helposti, Onni vielä järkeili "viisaasti". Kurre, kurre, Onni maanitteli oravaa ojentaen kättään ikään kuin jotakin syötävää tarjoten. Mitään ajattelematta koppasin äkkiä maasta mojovan kiven käteeni, jonka viskaisin voimalla kohti pahaa aavistamatonta pikku oravaa. Ja minä ressukka tein työtä käskettyä ja tökkäsin sormellani yhden appelsiinin siemenen pikku kurren hautaan syvälle pehmeään sammalmättääseen. No älä nyt poraa siinä, se meni oravien taivaaseen, Onni sanoi heti varmana asiasta. Söimme appelsiinin puoliksi siinä oravan haudalla. Ja hui kauheaa, kivi osui kuin osuikin tarkalleen maaliinsa. Voi pikku oravaa, niiskutin ja silitin varovasti kädelläni kurren kiiltävän sileää turkkia ja parahdin surkeaan itkuun. Lintujen laulu helisi lehdossa. E-en mä tiedä, takeltelin ja tuijotin silmät pyöreinä maassa verissään viruvaa liikkumatonta pikku pörröhäntää. Onnilla oli isän ostama pieni puukko, jolla veljeni näpersi taitavasti mainiot pajupillit, joita sitten soittelimme kuin sadun pikku pillipiiparit konsanaan. Välillä paistattelimme päivää aurinkoisessa mäenrinteessä ja söimme makeita metsämansikoita. Siihen aikaan oli jo tietty sodanuhka ilmassa. Äiti oli ostanut viikolla appelsiinia, ja minulla oli vielä yksi polvihousujeni taskussa eväänä. Nyt vanhemmiten olen huomannut, että saan unissani viestin siitä, jos joku läheiseni on lähdössä rajan taakse. Kurre loikkasi maahan ja vipelsi nopeasti jonkin matkaa edellämme jääden kahdella jalalla nököttämään pehmeälle sammalmättäälle tapittaen meitä nuoria poikia uteliaana mustilla nappisilmillään. Oli heleä heinäkuun päivä ja todellinen helleaalto menossa. Olin vasta seitsemänvuotias ekaluokkalainen ja aina yhtä innokas kulkemaan pari vuotta vanhemman Onni-veljeni kanssa kotikaupunkini jännässä lähimetsässä. Katso orava! Onni totesi äkäten jossakin vaiheessa pikku pörröhännän vilistävän alas korkeasta kuusesta muutaman metrin pääs10 sä. Kivi oli osunut suoraan oravaa päähän. Olimme paljasjaloin ja leikimme intiaanisotureita nuorten poikien tapaan. No haudataan se, Onni päätti lo- Olen joutunut kohtaamaan kuoleman moneen otteeseen elämäni aikana. Se oli viimein rauhankesä ennen sodan syttymistä. Enneunet auttoivat kohtaamaan kuoleman S iitä on jo 70 vuotta, kun tutustuin ensi kerran kuoleman todellisuuteen leikkisän pikku oravanpojan tapauksessa, ja tuo vähän traumaattinen juttu on yhä vieläkin melko tuoreena muistissani. Lähdetään jo kotiin, Onni sanoi hetken kuluttua painavasti vanhemman veljen arvovallalla, ja niin me myös teimme emmekä enää koskaan palanneet pikku oravan haudalle.. Katsotaan, jos se vielä herää, inahdin mieli mustana, mutta orava ei herännyt, se oli kuollut. Kuoleman todellisuus vaikkapa vain pikku oravan muodossa kosketti rajusti seitsenvuotiaan nuoren pojan herkkää sielunmaisemaa, ja tunsin samassa itseni syylliseksi rumaan tekoon. Paikalle oli aikoinaan muurattu mäen päälle kaupungin korkea, pyöreä vesisäiliö, jonka katolla kasvoi naamioinnin takia tuuheaa pensaikkoa. Ja juuri silloin tapahtui tämän tarinan ikävin asia. Ja niin me sitten hautasimme tuon onnettoman pikku oravan siihen samaan paikkaan pehmeän sammalmättään alle. Unet eivät ole pelottavia, vaan pikemminkin ne vahvistavat uskoani siitä, että kuolema on vain portti toiseen todellisuuteen. pulta, kun ei muutakaan voitu, emmekä halunneet jättää kurrea varisten nokittavaksi. Eräänä päivänä kolusimme taas tapamme mukaan metsässä tuttuja paikkoja. Kaupungin melu kumusi vaimeana korvissa ja korkealla taivaan sinessä vaelsivat valkeat pumpulipilvet laiskasti eteenpäin kohti taivaanrantaa. Miksi sä tollo heitit se kiven
Joskus me lapset heräsimme keskellä yötä kamalaan tykin jyskeeseen ja katselimme silmät tapilla, kuinka kirkkaat valonheittäjät haravoivat tummaa yötaivasta etsien viholliskoneita kotikaupunkimme yllä. Ja senkin ihmeen sain vielä samana päivänä nähdä, miten päätön kana lensi räpyttäen hurjasti siivillään, veri vain valui kaulantyngästä. anhan kartanon mailla kaalipellon laidalla oli leskimies Matti-rengin punainen, vähän notkollaan oleva pikku tupanen. Ja vaikka tämän tarinan keskushenkilö onkin vaatimaton renki nimeltä Matti, on tähän syytä lisätä kirjoittajaa itseään koskeva herkkä sivujuonne, joka vielä tänäkin päivänä on elävänä mielessäni. Olin itse kymmenvuotias, ja silmäni seurasivat aina 11. Meitä oppilaita oli lähes 30, ikähaitari 7-12 vuotta, ja nukuimme tytöt ja pojat erikseen yläkerran isoissa, korkeissa, vuosisatoja vanhoissa huoneissa, vain suljettu ovi välissämme. Kun jokin paikka meni rikki, huudettiin heti Mattia apuun. Ei ne pommarit tiedä, missä sun kotis on, totesi heti joku isompi tyt- tö hanakasti. Kartanon oppilaiden joukossa oli eräs suloinen yhdeksänvuotias tyttö nimeltä Anja. Voi, nyt ne pommittaa meidän kotia, parahti joku nuori tyttö melkein itkien nenä kiinni ikkunassa. Ja vielä nytkin, jos mieleeni tulee nuo sodan keskellä vanhassa kartanossa vietetyt kouluajat, nousee Matti-rengin iloinen olemus aina etualalle. Meitä poikia kiinnosti kovasti miehen "pystykorva", kivääri ja jännät jutut desanteista, joita oli huhun mukaan joskus pudotettu paikkakunnan metsiin. He pitivät tilanteen mukaan kovaa kuria luokassa, varsinkin pojille. Vanha, arvokas sukukartano oli kunnan omistama ja verovaroin saneerattu sota-ajan kouluksi lähikaupungin lapsille. Oli vuosi 1943 ja sota suuren itänaapurin kanssa jatkui yhä kiihtyvällä vauhdilla. Joskus iltaisin koulutuntien jälkeen hiivimme salaa poikaporukassa Matin mökille. Rintamapalveluksesta vapautettu mies eleli mökissään reippaan 16-vuoti- V aan Jussi-poikansa kanssa. Tämä pikku episodi oravan kuolemasta avasi nuoren pojan silmät huomaamaan, että kaikella ajallisella on loppunsa, kuten tulemme myös jäljempänä tässä tarinaketjussa toteamaan... K ävimme sota-ajalla koulua eräässä isossa, vanhassa kartanossa kaupungin ulkopuolella. Matti oli aina kovin ystävällinen ja avulias ja tosi kätevä korjaamaan kaikenlaisia vanhassa kartanossa ilmeneviä vikoja. Isossa kartanossa oli paljon lypsylehmiä ja muuta pienempää karjaa ja kerran satuin paikalle, kun johonkin tautiin kuollutta lehmää kuskattiin hevosen vetämällä lavetilla metsään haudattavaksi. Koulua piti vähän pelottava opettajapariskunta
Asunnon ikkunasta loisti kirkas valo, ja näin ylhäällä tyhjässä asunnossa miehen ristissä olevat veriset jalat. En ollut silloin vuorossa, mutta hetkinen, käyn kansliasta katsomassa, vastasi hoitaja kiiruhtaen huoneesta. Ja tässä kohtaa haluan vielä lukijalle tähdentää, että tämä kaikki tapahtui unessa. Mies nousi suoraan ylös äitini nuori olemus oikealla olkapäällään. Ja minä heräsin siihen, laitoin valon päälle ja katsoin kelloa. Vielä tätä kirjoittaessani tunnen yhä vielä monien vuosikymmenten jälkeen hiljaista murhetta tuon tuntemattoman nuoren pojan järkyttävän kovasta kohtalosta. Ä itini Hilman poismeno tästä maailmasta oli ihmeellisimpiä tapauksia, joita olen koskaan elämässäni kokenut. Ja koko ajan, jonka laivamme vielä makasi Buenos Airesin laitamille, loimusi vastarannalla jostain syystä aina kirkas nuotiotuli. Lähdin sairaalasta pahan aavistuksen vallassa. Kukahan näin aikaisin soittaa, ajattelin ja nostin luurin korvalleni. Aika oli tarkalleen sama, jolloin minä näin merkillisen uneni äidistäni. kysyin heti paikalla olleelta sairaanhoitajalta astuessani sairaalan pikku huoneeseen, jossa äitini lepäsi valkean lakanan alla. Sairaalasta soitettiin, äiti on kuollut, itki Tarja siskoni puhelimessa onnettomana. Unessani näkemäni peukalo oli ilmeisesti se taivaallinen ennakkoilmoitus edessä olevasta murheen päivästä. Hei, varo ankkuria! ehdin huutaa pojalle suomeksi, kun jo suuri laiva liikahti virtaavan veden voimasta, ja ankkurikettinki keikautti huutavan pojan veneineen nurin niskoin väkevän virran vietäväksi. Äitini sairastui vakavasti ja joutui kaupungin sairaalaan hoidettavaksi. Yllätys oli melkoinen. Elettiin syksyä vuonna 1985 ja mainittakoon tässä vielä, että olin tullut uskoon saman vuoden elokuussa. Seuraavana aamuna puhelimeni soi kello viiden aikaan. Taas on unesta kysymys kuoleman viestintuojana. Koko laivaväki tiesi, että Atlantille johtavan La Plata -joen suistossa parveili aina liuta vaarallisia haikaloja. Me omaiset kävimme äitiä usein katsomassa. En vastannut mitään, vaan osoitin käteni peukalolla keittiön ovelle, jossa rakas äitini seisoi kuin nuoruuden kuvassaan verhonaan vain hopeanharmaat valosäikeet. Hoo-hoo! kuului samassa kova, hätääntynyt huuto joelta ja usvan seasta sukelsi nopea intiaanikanootti, jolla mies, ehkä pojan isä, hurjasti meloen kiirehti pojan avuksi. Kirkas kynttilä paloi sivupöydällä. Äitini Hilman tilanne oli jo silloin kovin vaikea. Voi helvetti, taisin kirota. Unessani taivas aukeni ja valtavan iso, tumma käsi tuli esiin pilvien takaa. Ja seuraava asia, mitä näin, oli ihmeellisin koko oudossa unessani. Siinä unessani olin vanhassa lapsuudenkodissani eräässä kaupungin kauniissa jugend-talossa. Uskomatonta, mutta totta: Sanoihan runoilija William Sehakespeare´kin aikoinaan: "Maas ja taivaas on paljon, mitä ei ihmismieli ymmärrä..." anotaan, että uni on kuoleman veli, ja palaan tässäkin tarinassa vuosia taaksepäin. Mies tuli eteeni, puhalsi ylleni ja kysyi lempeällä äänellä: Missä sinun äitisi on. Ja sitten jokin aika myöhemmin näin toisen unen. Minä, hontelo nuorukainen, olin vähällä ratketa itkuun pojan puolesta elämän julmien tosiasioiden edessä, kuten kerran lapsena pikku oravan haudalla. Rukoile vaan, mutta minä olen jo ollut Jeesuksen sylissä, äitini vastasi kirkkain silmin ja niin minä rukoilin, että äitini pelastuisi taivaan kotiin. Se oli tasan 1.45. Hei, tuonne päin! huusin omalla kielelläni ja viittoilin miehelle kädelläni Atlantin suuntaan, mutta arvelin samalla, että apu ei ehtisi pojalle ajoissa. Mutta voi järkytys, heitto jäi liian lyhyeksi, ja onneton poika katosi hetkessä virran viemänä vedestä nousevaan aamu-usvaan. Eräänä yönä näin oudon unen. Tässä kauniissa unessani kuljin isäni kanssa kesäisessä luonnossa, ja saavuimme hiljaa virtaavan joen rannalle, jonka yli kaartui kaunis, 13 H S. Tilanne oli äkkiä tosi kauhea. Hei! Tarja täällä, kuului siskoni itkuinen ääni. Koetin lohduttaa siskoani ja sovimme, että tapaamme sairaalassa äidin luona kahdeksan aikaan samana aamuna. autajaisten jälkeen äitini muistotilaisuudessa kerroin nämä ihmeelliset uneni luterilaisen kirkon pastori Helmiselle. Se oli varmaan enkeli, joka vei äitinne sielun taivaaseen, totesi kirkonmies vakaasti, mutta minä uskovana koin, että mies oli itse Herra Jeesus. Juoksin sydän kurkussa alas kannelle ja sieppasin laivan partaalta pelastusrenkaan, jonka heitin vauhdilla veden varaan joutuneelle pojalle. Eräänä päivänä olin yksin äitini sairasvuoteen ääressä ja kysyin häneltä muun juttelun lomassa: Kuule äiti, saanko rukoilla puolestasi. Pojan vene oli juuri ohittamassa laivamme keulan aivan liian läheltä. Milloin tämä tapahtui. Aika kului. Katselin isoa unikättä ja sanoin itsekseni: "Se on oikea käsi, koska peukalo on oikealla puolella", ja siihen heräsin ja ihmettelin unimaailman kummia koukeroita. Juoksin nopeasti keulapakalle. Mies astui äitini luokse, kosketti molemmin käsin ja puhalsi hänenkin päälleen. Muutaman minuutin kuluttua sairaanhoitaja tuli takaisin ja sanoi osaaottavasti: Rouva Leppälän kuolinaika oli kello 01.45 viime yönä
No, miten on nyt vointi, onko parempi olo. Viimeinen mahdollisuus on, että maha avataan, mutta se tehdään vain äärimmäisessä hädässä, vastasi lääkäri, ja minä pelästyin todella. Nuori amanuenssi tutki minut, sain lääkitystä ja jäin odottamaan, mitä jatkossa tapahtuisi. Ei tarvinnut avata vatsaa ja ajoittain vaivannut kuoleman ajatuskin kaikkosi päästäni. ihmettelin ääneen ja palasin takaisin lähtöpaikkaani. Yön tunnit matelivat hitaasti eteenpäin, en saanut unta. Aamulla kerroin uneni vaimolleni ja yhdessä mietimme, oliko uni ehkä enne jostakin pahasta, mutta pian unohdimme koko jutun. ei kulta herää, mä vuodan verta! huudahti vaimoni myöhemmin eräänä yönä tönäisten -H 64 1. Pian tämän uninäkyni jälkeen isäni sairastui vakavasti ja kuoli vuotta myöhemmin nopeasti levinneeseen maksasyöpään ja pääsi näin perille "toiselle puolelle", kuten unessani oli jo näytetty. Jos niitä ei ala kuulua, niin mitä sitten. "Yökön" poistuttua luokseni tuli taas sama päivystävä naislääkäri. huutelin isäni perään ja astuin vähän epäröiden kauniille kaarisillalle ja kävelin siltaa eteenpäin. Yöhoitaja tuli hetken kuluttua takaisin sänkyni päätyyn, ja minä sain todella elämäni sätkyn. Sama mies, muutama minuutti vanhempi vaan, vastasi tuo outo tulija lempeällä äänellä ja poistui saman tien näkyvistäni, ja pieneen potilashuoneeseen tuli syvä hiljaisuus. Söin pitkään vahvoja opiaatti-lääkkeitä, joiden sisältämä kodeiini lamaannutti lopulta koko suolistoni. Silloin ei yöllä ollut ketään miestä työvuorossa, vaan kaksi naista Nevala ja Riikonen. No hei, mä oon tohtori Kataja. Eikö ole muuta keinoa. lääkäri kysyi heti laskien taas stetoskooppinsa mahani päälle. Niin jouduin eräänä iltayönä kiireen vilkkaa taksilla kotikaupunki sairaalan päivystysosaston vuodepotilaaksi. sain sanotuksi ja tuijotin kovin epäuskoisena outoa "sairaanhoitajaa", jonka katseessa oli jotakin, mitä en vielä nytkään osaa sanoiksi pukea. Sysimusta, pyöreä leukaparta koristi nyt miehen kasvoja ja vihreä hiuspanta kiersi vielä hoitajan päätä. En tiennyt enää, olinko unessa vai hereillä, mutta mies oli nyt kovasti muuttunut. Jossain vaiheessa huoneeseen asteli noin 30-vuotias mies. Ja sitten johonkin aikaan yöstä luokseni tuli nuori, tummatukkainen, päivystävä naislääkäri. Oletko sä sama mies, joka vei minun vaatteeni. Hän oli vaalea, sileäkasvoinen, yöhoitajaksi häntä luulin. Nyt täytyy vaan odottaa, että suoli alkaa jälleen toimia. nuori lääkäri kysyi tuttavallisesti ja laski kylmän stetoskooppinsa paljaalle mahalleni, kuunteli hetken ja totesi asiallisesti: Ei kuulu yhtään suoliääniä. Onko sulla mahakipuja. Isäni astui rohkeasti sillalle, ja minä jäin rannalle katselemaan, miten isäni asteli reippaasti yli valkean sillan ja katosi näkyvistäni toisella puolella kovin outoon maisemaan. Ja siihen heräsin enkä yhtään ymmärtänyt, mistä unessa oli kysymys. minä yritin vielä toiveikkaasti. Unessani heräsin vaimoni vierestä, nousin ylös ja kävelin unijaloin olohuoneeseen. Laitetaan nämä vaatteet nätisti, tulija sanoi pehmeällä äänellä ja otti vuoteeni viereen jääneet vaatteeni tuolin selustalta poistuen näkyvistäni. Yhtäkkiä jalkani teki stopin sillan puolivälissä ja vaikka kuinka ponnistelin eteenpäin, en päässyt liikkumaan tuumaakaan. ahden päivän kuluttua kotiuduin sairaalasta, mutta ennen lähtöäni kysyin osastonhoitaja Niemiseltä, mikä oli miehiään tuo osaston outo yöhoitaja. tivasin naislääkäriltä, kun kipu yhä raastoi mahaani ja sai pinnani tosi kireälle. Vaimoni Liisa odotti kolmatta lastamme ja viimeisen neuvolakäynnin jälkeen kaikki näytti olevan hyvin, mitä nyt vähän verenpaine oli koholla. Vaimon seitsemäs raskausviikko oli menossa, ja minä näin eräänä yönä taas merkillisen unen. Siihen minun oli vain tyydyttävä. valkea, romanttinen kaarisilta. Katselin mustaa lintua ja ihmettelin, miten se oli päässyt sisälle, kun ovet ja ikkunat olivat kiinni. Ja nyt ehkä joku voisi kysyä kurillaan, miten minulle kävi, kun en päässytkään unisiltani toiselle puolelle: No jaa, se onkin jo vähän mutkikkaampi juttu. T arinan jatko juontaa jo vuosia aiemmin tehtyyn isoon selkäleikkaukseeni, joka kuitenkin epäonnistui pahasti. Samassa korppi hotkaisi saaliin suuhunsa, rääkäisi ja lensi suoraan ikkunan läpi ulos. Hei, missä sinä olet. No on, vointini on ihan hyvä, vastasin lääkärille sitä itsekin ihmetellen. Hienoa, nyt ovat suoliäänetkin oikein hyvät, totesi nuori päivystäjä hymyillen, ja minä olin hetken kuin seitsemännessä taivaassa. Nainen katsoi tarkat tiedot koneeltaan, keitä oli ollut työvuorossa sairaalassa oloaikanani. Tähänkö kaikki päättyy, mietin ja muistin äkkiä sen uneni valkean kaarisillan. Ei ole, lääkäri totesi lyhyesti, laittoi stetoskooppinsa takaisin valkean takkinsa taskuun ja poistui kiireesti huoneesta. Hei, mitä tämä on. Musta korppi tepasteli keskellä olohuoneen pöytää nokassaan jokin vaaleanpunertava, oudon näköinen elävä olento. Itse otan kuitenkin vapauden uskoa, että mies oli enkeli... K J a nyt tähän loppuun vielä pikku kertomus kuoleman osallisuudesta perheessämme avioliittomme alkuvuosilta. Leikkaava lääkäri teki selvän hoitovirheen, tuli hermovaurio ja kovat kivut
Oman kuolemani toivoisin olevan kuin väsyneen matkamiehen kotiin pääsy, suloinen lepo pitkän reissun jälkeen kuin rauhalliseen uneen vaipuminen ja herääminen uuteen aamuun Taivaan Valtakunnassa. Naistenklinikan aulassa meidät ohjattiin sairaalan kolmanteen kerrokseen, jossa heti muodollisuuksien jälkeen vaimoni Liisa työnnettiin välittömästi vuoteella leikkaussaliin tyttäriemme huutaessa itku suussa äitinsä perään. Vaihtoehdot ovat - tänä vuonna - ensi vuonna - epämääräisessä tulevaisuudessa - ei koskaan Suhteenne laadun kertoo se, millä elämänulottuvuudella tunteenne parhaiten tulevat esiin. Vaihtoehdot ovat - ystävyys - rakkaus - välinpitämättömyys - viha Saat tietää myös sen, milloin tunteenne toisianne kohtaan ovat syvimmillään. No mitä nyt. Avasin kuoren ja sisältä paljastui kolme kuvaa vaimoni kohdussa olevasta 7-viikkoisesta ihmisalkiosta. Äitii! parkuivat heti nuoret tyttäremme Paula ja Tiina säikähtäneinä. Taksi tuli paikalle nopeasti. Naistenklinikalle, ja nyt on tosi kiire, hoputin kuskia jo vähän kireällä äänellä, ja mies polkaisi heti auton vauhtiin ymmärtäen sanoittakin vaimoni vaikean tilanteen. Hän antaa nimien sijaan lempinimet: Ninnuli ja Mikko (REG SA Ninnuli, Mikko). minut hätäisesti hereille kovasti peloissaan. Sillä, miten monta kirjainta nimissänne on, on siis merkitystä. Esimerkki: Niina Virtanen haluaa tietää hänen ja Mikael Lahtisen seurustelun tulevaisuudennäkymät. Lähetä viesti, esim. Vuosia myöhemmin etsin jotakin tärkeää paperia makuuhuoneen lipaston laatikosta ja käsiini osui pieni suljettu kirjekuori, jonka päälle oli tekstattu vaimoni sirolla käsialalla: "Ultrakuvia". Vaihtoehdot ovat - arkielämässä - eroottisessa elämässä - sekä hengen että ruumiin tasolla Suhdeanalyysi perustuu kirjainten ja numeroiden yhteismerkityksiin. Lempinimien käyttö kattaa suhteenne läheisimmän ja leikkimielisen puolen; se kertoo lisäksi siitä, miten tulette toimeen erityisesti naisena ja miehenä. Hän lähettää viestin, jossa lukee REG SA Niina Virtanen, Mikael Lahtinen. Etunimi, toinen nimi ja sukunimi yhdistelmä syventää analyysiä ja kertoo enemmän sielunsukulaisuudesta ja henkisestä yhteensopivuudesta. arin päivän kuluttua hain vaimoni kotiin Naistenklinikalta, ja surimme yhdessä vielä pitkään tulevan vielä "nupussa" olevan lapsemme surkeaa menetystä. Vastaukseksi hän saa: Niina Virtanen: ystävyys, tänä vuonna, eroottisessa elämässä Mikael Lahtinen: rakkaus, ensi vuonna, sekä hengen että ruumiin tasolla Niina haluaa vielä erikseen tietää, miten heidän suhteensa läheisin puoli kehittyy. Haluaisit tietää, millaiset mahdollisuudet suhteellanne on. Eräs mies, joka oli nipin napin saatu elvytettyä hukkumiskuolemalta, kertoi kokemuksestaan seuraavaa: Se on alussa kova, mutta lopussa silkinpehmeä, kun sielu hiljaa erkanee ruumiista kuin sokeripala sulaisi kahvikupissa. UNTO HENRIKKI Olette ehkä seurustelleet jonkin aikaa, tai sitten hän on vasta unelmissasi sinun. REG SA Niina Virtanen, Mikael Lahtinen numeroon 173664 ja saat tietää... tuleeko teistä pari? Sinä ja Hän Reginan suhdeanalyysi kertoo sinun tunteesi häntä kohtaan ja hänen tunteensa sinua kohtaan. Hän saa vastaukseksi: Ninnuli: rakkaus, ensi vuonna, sekä hengen että ruumiin tasolla Mikko: viha, ei koskaan, arkielämässä Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Soneran, Saunalahden, Elisan ja Dna:n matkapuhelinliittymissä. 15 3. Ja juuri samanlaisesta, jonka se musta korppi vuosia aiemmin unessani hotkaisi suuhunsa, uolemaa on usein kuvattu pelottavan kolkoksi viikatemieheksi tai suloiseksi enkeliksi, joka P K vie ihmissielun rajan yli toiseen maailmaan. Tilasin heti taksin ovelle. Taidatkos sitä sen paremmin sanoa. ihmettelin ja tajusin samassa, että nyt onkin tosi kiire, vaimoni oli saamassa keskenmenon. Sanoohan Saarnaajan kirja osuvasti: "Kaikella on aikansa taivaan alla, on aika syntyä ja aika kuolla". Jos käytät tavallista etunimi-sukunimi yhdistelmää, analyysi antaa kattavan ennusteen yhdessäololle, tunteiden kehittymiselle ja mahdolliselle avioliitolle
Takaiskuja voi tulla, mutta tärkeintä on, että valitset nyt suunnan, jota kohti tahdot kulkea. HÄRKÄ 21.4.-20.5. Tämä kausi tarjoaa sinulle lukuisia tilaisuuksia parantaa elämänlaatuasi, mutta tarvitset läheistesi apua päästäksesi parhaaseen lopputulokseen. Rakkaudessa saatat palata jollain tavalla menneeseen.. Ristiriitojakin on tulossa, mutta älä takerru niihin liikaa. Raha-asioihin liittyvä suunnitelmasi on myötätuulessa. Tällä kaudella kannattaa muutenkin kiinnittää erityistä huomiota rentoutumiseen, jopa itsensä hemmottelu saattaa olla paikallaan. Kykyjäsi tarvitaan joka puolella, lisäksi oma elämäsi näyttää olevan jonkinlaisessa murrospisteessä. Oli se sitten uusi harrastus, työpaikka tai ihmissuhde, tällä kaudella aloittamasi asiat saavat erityisen hyvän lähtöaseman. Ota tieto vastaan, vaikka se ei imartelisikaan, tulet tarvitsemaan sitä jatkossakin. LEIJONA 22.7.-21.8. Sinussa on tällä kaudella ihan uudenlaista energiaa ja säkenöintiä ja saatkin luultavasti tavallista enemmän huomiota osaksi. Älä tuhlaa energiaasi hyödyttömään puuhasteluun, vaan kohdista mielenkiintosi itsellesi tärkeisiin asioihin. Sama neuvo pätee ihmissuhteissa ja raha-asioissa: luota siihen, minkä koet sydämessäsi oikeaksi. VAAKA 22.9.-22.10. Stressi ja kiire saattavat tuoda turhia sotkuja elämääsi, jos et pidä puoliasi niitä vastaan. Tällä kaudella sosiaaliset suhteesi ovat muutenkin tavallista tärkeämmässä osassa. H U H T I K U U OINAS 21.3.-20.4. Tämä kausi tulee koettelemaan voimiasi monin tavoin, mutta toisaalta voit saada runsaan palkkion jaksamisestasi niin ihmissuhteissa kuin ihan taloudellisestikin. Elät kiireisiä aikoja. Voit antaa itsestäsi hyvän vaikutelman eräälle tärkeässä asemassa olevalle henkilölle. KAKSOSET 21.5.-20.6. Mitä aidommin seuraat tällä kaudella omia tuntemuksiasi, sitä menestyksekkäämpi kausi tulee olemaan. 16 SKORPIONI 23.10.-21.11. Tällä kaudella kannattaa unohtaa kaikki arkiset pikkumurheet, sillä nyt voit parantaa elämääsi ainutlaatuisella tavalla, kunhan keskityt oikeisiin asioihin. Näyttää siltä, että olet astumassa uusille poluille rakkauselämässäsi ja nuo muutokset tulevat heijastumaan koko elämääsi. NEITSYT 22.8.-21.9. Tällä kaudella kannattaa aloittaa jotain ihan uutta. Kauden loppupuolella tähtitaivas lupailee elämääsi jonkinlaista romanttista yllätystä. RAPU 21.6.-21.7. Tällä kaudella ei kannata lähteä liikaa miellyttämään muita, siitä saattaa seurata hankaluuksia omalle elämällesi. Rahaasioissa tarvitset nyt ihan uudenlaista jämäkkyyttä ja työelämässä sinun on luotettava omiin ideoihisi. Ota kaikki irti tämän kauden myönteisestä energiasta ja astele rohkeasti kohti unelmiasi. Yritä muutenkin saada puhtia tekemisiisi, vaikka tuntisit itsesi väsyneeksi. Kauden haasteet tarjoavat sinulle hyvän tilaisuuden oppia jotain uutta itsestäsi
/47 Nyyrikki.....................110 .......... /17 Iisakin Kryptot Extra..............23 .......... /99 Kauneimmat Käsityöt.... 51 .......... /17 Pekan Helpot Ristikot Extra.....29 .......... Nyt kannattaa ponnistella tosissaan. 54 .......... 51 .......... Muutenkin tämä kausi näyttäsi olevan suurten muutosten aikaa. /34 Iisakin Helpot Ristikot Extra ....19 .......... /31 Sylvin Helpot Ristikot Extra.....19 .......... /31 Matin Helpot Ristikot Extra .....19 .......... /45 Tosi Elämää ............... Raha-asioissa kannattaa luottaa säästäväisyyteen. Automaattisesti jatkuvan tilauksen hinta on 12 kuukauden määräaikaista tilaushintaa edullisempi. /47 Lääkäri ..................... /17 Matin Nasta Ristikot .............22 .......... Vielä ei ole suurten päätösten aika elämässäsi. Tilaa vaivattomasti puhelimella -- Soita tilaajapalveluun 08-537 0370 ma-pe klo 08.00-16.00 Käytä oheista palvelukorttia, kun · haluat tilata Tosi Elämää -lehden tai jonkun muun Kolmiokirja Oy:n julkaisuista. Automaattisesti jatkuva tilaus on voimassa niin kauan kuin tilaaja toisin ilmoittaa. 54 .......... Tiedustele kotimaan ulkopuolelle menevien tilausten hintoja tilaajapalvelustamme. Tilaa vaivattomasti, soita tilaajapalveluun 08 - 537 0370 TOSI ELÄMÄÄ -LEHDEN PALVELUKORTTI Tilaan (lehden nimi) Tällä palvelukortilla voit tilata jonkin Kolmiokirja Oy:n lehden. kk:ksi Osoitteenmuutos, tiedot oheisessa kortissa. Nimi Lähiosoite Postinro Puh. lk postimerkki 17. 47 .......... Kaiken kaikkiaan kaudesta on tulossa hyvin onnentäyteinen, mutta älä lupaudu vielä mihinkään sitovasti. Uusi osoitteeni on Uusi jakeluosoite Postinro Postitoimip. /21 Iisakin Siluettiristikot ............38 .......... /44 Iisakin Ristikot ....................37 .......... /26 Sudoku S ...........................22 .......... Asiakasnumero (numerosarja osoitelipukkeesta) / alkaen KALAT 19.2.-20.3. Elämääsi on tulossa ihminen, joka tulee vaikuttamaan tulevaisuuteesi monella tavalla. Positiivisella asenteella, rohkeudella ja päättäväisyydellä pystyt tekemään melkein ihmeitä elämällesi. /45 Timantti .................... /20 Sylvin Helpot Ristikot............34 .......... /41 Matin Helpot Ristikot ............34 .......... Jo pienellä vaivannäöllä saatat saada aikaan yllättävän suuria parannuksia niin ihmissuhteissasi kuin työelämässäkin. · haluat muuttaa osoitteen. Tilaushinnat kotimaahan: 12 kuukauden määräaikaisen tilauksen hinta/automaattisesti jatkuvan tilauksen hinta Regina...................... Nyt olisi hyvä ajankohta aloittaa jokin raha-asioihin liittyvä projekti. Kolmiokirja Oy PL 246 90101 OULU Tähän 1. Tilaajan allekirjoitus VESIMIES 20.1.-18.2. Kausi tuo mukanaan tapahtumia, jotka voivat olla uhkia tai mahdollisuuksia, riippuen siitä, millaisiksi ne itse miellät. Kun teet kaikkesi, huomaat, että sinulla on enemmän voimia kuin uskotkaan. Osoitteenmuutosta varten. /23 Aloittelijan Ristikot ..............17 .......... Luota siihen, että olet kulkemassa oikeaan suuntaan, vaikkei päämääräsi kovin selvältä näyttäisikään. /16 KAURIS 21.12.-19.1. Tällä kaudella et saa mitään ilmaiseksi, vaan sinun on itse tuotava positiivisuutta elämääsi. Postitoimip. TOSI ELÄMÄÄ JOUSIMIES 22.11.-20.12. Tällä kaudella ihmissuhteesi ovat pääosassa. Olet hyvin aktiivinen sosiaalisesti ja saatat myös ihastua erääseen elämääsi ilmaantuneeseen henkilöön. Se ei kuitenkaan ole kovin iso urakka
Siitä Elinalla ei ollut aavistustakaan, että oli Veijolle tärkeä muutenkin kuin valmennettavana. utuksen jälkeen Elina ei kuullut enää mitään muuta. Mies nosti etusormensa pystyyn ja heristi sitä vaitonaisena. Samassa tyttö huomasi Veijon, valmentajakummisetänsä tallustelevan paksussa toppavarustuksessaan kohti maalialuetta sekuntikelloa käsissään pidellen. Elina pyyhkäisi hihallaan otsaansa ja suupieliään ja huomasi mehun olleenkin mustikkakeittoa, joka jätti violetin vanan hiihtohaalarin sinivalkoiseen hihaan. Kolmannen sijan. Ja kolmannen sijan ottaa Elina Tanner, kaikui kaiuttimista maalilinjan jälkeen ja sen kai- 18. Äidin salaisuus jonka perintö paljasti Elinasta oli aina tuntunut, että valmentaja vaati häneltä kohtuuttomia. Joku toinen painoi hänen harteilleen sinisen huovan. Joku muu siellä ansaitsi sen ensimmäisen sijoituksen. Jaa, että kolmas sija sitten paukahti, mies tokaisi kovaan ääneen Elinaa vakavana tuijottaen. Elinan pahimmat kilpailijat. Tai ehkäpä Anni. Vasta kolmas. Miten ihmeessä hän saattoi olla niin hidas. Mitä valmentaja nyt sanoisi. Oma sydän ei hakannut enää niin kovasti, eikä hengitys kuulunut kovimpana äänenä korvissa, vaan aistit alkoivat erottaa maailmasta muitakin virikkeitä. Elina kohotti päätään tuntiessaan selässään jonkun ystävällisen hansikoidun kämmenen ja näki sivullaan naisen, joka tarjosi höyryävää mehua muovikupista. Se saattoi olla Merja. Elina seurasi häntä sauvoihinsa nojaten ja nyökkäillen ympärillään hääriville naisille, jotka höpöttivät kuin papupadat onnittelujaan ja neuvojaan, jotka kaikki olivat kuin outoa kieltä Elinan korviin nyt, kun hän odotti vain valmentajansa tuomiota. Mies oli vakavan ja mietteliään näköinen. Sylki oli valunut viimeiset kilometrit pitkin leukaa ja jäätynyt siihen jäiseksi jääpuroksi, kun Elina oli keskittynyt työntämään lantiotaan eteenpäin ja laskemaan tahtia jalkojen liikkeille sekä käsivarsien sauvoja lykkiville monotonisille jaksoille. Veijolle ei tuntunut kelpaavan mikään muu kuin voitto, ja häntä miellyttääkseen Elina unohti kaiken muun ja keskittyi täysillä hiihtoon. Minunhan piti olla voittaja, tyttö mietti hengästyksissään. Viimein mies oli puhe-etäisyydellä ja nosti katseensa tytön silmiin päätään samalla puistellen. Kuuluu kovaääniseen mumistua miehenääntä ja ihmisten huutoa maalialueelta. Alitajuntaan jysähti kuulutus kuin uusintakaikuna. Niin se näkyi tulleen, Elina vastasi ja alkoi miehen sijaan kat- M aali olisi aivan sen viimeisen nousun takana! Loppu häämötti jo tytön sumuisissa silmissä. Nyt kilpailu oli ohi ja maali takana. Se helpotti hiukan nielussa tuntuvaa kipua, joka suorastaan ritisi verenmakuisessa suussa hiihtourakan jäljiltä. Elina siristeli silmiään auringon häikäisemänä ja näytti siltä, kuin hänellä olisi vain yksi toimiva silmä. Elina otti robottimaisesti mehukupin ja joi sen nopeasti pois. Vasen silmä oli kiinni ja oikea kurkisteli Veijoa. Korvissa humisi ja joka ikiseen lihakseen iski tuska
Hän nosti vapaan kätensä kylmille poskilleen. Hengitys alkoi laantua ja kylmät reidet ja vatsa lämmetä. Hän hätisti pois hössöttävien naisten kädet ja olkapäillään roikkuneen huovan ja riensi juoksujalkaa kohti pukuhuoneita. Paheksumasta. Kuuma vesi täydellä suihkulla pisti selkään pieniä koloja. Lähti tuijottamasta. sella omia suksiaan ja monojaan. uihkussa Elina sai koottua itsensä. Ja äkkiä Elina tunsi kyynelten alkavan tulvia silmistään. Mitä tähän olisi pitänyt sanoa. Ne tuntuivat jääkylmiltä, vaikka hänellä oli niin kuuma, että lumi hänen lähettyvillään olisi kaiken järjen mukaan pitänyt sulaa. Löysi ihmisvilinästä kujan, jota pitkin kiirehti. Miten puolustaa sijoitustaan. Veijo tuhahti katsellen tiukasti tyttöä, joka tunsi punastuvansa jos mahdollista, vielä punaisemmaksi kuin kevättalven pakkaspäivässä hiihtämisessä voi tulla. Painu nyt hakeen mitalis, mies tuhahti, kääntyi kannoillaan ja lähti kohti toimitsijajoukkoa. Kummallekin vuorotellen. Helpottavia koloja ja puroja. Irrotti siinä automaattisesti sukset monoistaan ja nosti sukset toisen kätensä varaan, pyyhkäisi niiden pohjia toisella kädellään, kiskaisi harteiltaan karkuun yrittänyttä huopaa ja suoristi selkänsä, joka huusi jo pääsyä kuumaan suihkuun. Nyökkäili onnittelijoille ja olkapäihinsä ja selkäänsä läpsytteleville kämmenille. Veijo oli aikoinaan ensi töikseen opettanut Elinan nollaamaan ajatuk19 S. Eikö me tultu tänne voittoa tavoittelemaan. Mieli oli tyhjä
Kääntyi lähteäkseen ja asneesta. Mies tuhahti, vilkaisi Heiniä ja sit Mars palkintojen jakoon sieltä, ten taas Elinaa, kiskoi pipon päähän urahti ja poistui saman tien huo- nänsä. Varsinkin pitkät hiukset tuntuivat nyt juuri kiireessä tarttuvan kaikkialle ihoon kiinni, eivätkä olisi antaneet Elinalle mahdollisuutta pukeutua paitaan. mies ärähti sainen luonne, naurahti Heini ja sai Elinalle tökäten samalla tyttöä kylElinankin hymyilemään ja totisen il- keen kyynärpäällään. Elina katseli hetken raollaan olevaa kaapinovea, mutta ravisti sitten päätään seinäkelloa katsahtaen ja riensi kaapilleen kiskomaan esiin isoa kisakassiaan. Kymmenen minsaa palkintojen jakoon! Alapas jo tulla sieltä. Ta- kua, toisen voitosta. Kuin rangaistakseen vartaloaan Elina kuivasi itsensä kovakouraisesti niin, että pyyhkeestä jäi punaisia viiruja olkapäille ja selkään, josta tyttö hankasi pikaisesti vesipisaroita pois. Heini pisti jälleen päänsä esiin pukuhuoneen oven takaa ja saapui itsekin hymyilen Elinan luo. Eikö se jääruun, joka ei meinannut toeta lain- nyt katsomaan sun palkinnonjakoa. reen ja vinkkasi tälle silmää, saaden Ihan mahtavaa, että sait kolman- Elinan hymyn taas esiin. häiritä itseään. Heini nosti lattialta Eli- delleen, jostain kantautui hurraanan märän pyyhemytyn ja ojensi huutoja ja kiljumista. kuiskasi. Heini tunki ti laiskasti voittajalle muun yleisön pussin Elinan laukkuun, josta Elina mukana. Niin Veijo sanoisi. Osaa se mensä tuntui tekevän stopin. Elina antoi veden vielä valua täydellä voimalla, kun joku hakkasi suihkutilojen oveen ja piskuinen tytön pää pisti esiin ovesta. Väärä hengitystekniikka kuitenkin. Kummatkin tytöt purskahtivat nau Minne se nyt meni. Kuin unessa, silmät kiinni Elina poistui suihkusta, joka lakkaisi kohta itsekseen suihkuamasta. Hän sai nyt solisluuvaivansa vuoksi, mutta käteensä iloisen monivärisen tulpoli lähtenyt matkaan Elinan ja Vei- paanikimpun ja kaulaansa mitalin. kaan. Tytöt katsoivat Tytöt vilkaisivat toisiinsa ja Heini hetken ihmeissään miehen perään. Heini saapui Elinan vieitse onki kuivaa pipoa ja hiusharjaa. pipon alle mahtuvammaksi. Niin kuin aina kätensä kohti Elinaa, joka tiesi an- voittajan astuessa esiin. liioitella. Vaan kun siellä kummisetä joskus on nyt Stella, Elijopa vitsejä murna vastasi iloisesjaista, Elina totesi ja molemmat ty- ti, antamatta miehen synkän ilmeen töt hihittivät. Molemmat nen sijan, vaikka olit vähän fluns- tunsivat voittajatytön ja taputtivat sainenkin, Heini aloitti hymyillen, korkealla muiden päiden yläpuolella mutta jokin Elinan synkässä ilmees- innokkaasti onnittelutaputuksiaan, sä sai hänet jatkamaan: Vai mitä. joka kiskoi vielä poolopaitaa päälleen ja manasi kaikkien vaatteiden tuntuvan ilkeältä kostealla iholla. Sun piti olla meen sulamaan tytuolla pallilla tätölle ominaisemnään, mies muismaksi iloiseksi Martti nosti paperit, käänsi tutti katsellen alta ne oikein päin ja muutaman kulmiensa Elinaa ilmeeksi. Kylkeen sattui vielä. Mitä sitä nyt tuosta tarttee riek Veijo nyt on aina vihainen. Vaikka mitään muuta ei Veijon mielestä Elinalle ollutkaan jäänyt päähän näistä kiireisistä treenivuotista. Aikaa olisi niukalti ja vaatteet pitäisi pukea nihkeään ihoon. Oot ollut suihkussa kohta puoli tuntia, huikkasi Heini, joka oli Elinan tuttu vuosien kilpareissuilta. Samaan kassiin Elina kävi koilleen Veijon viereen, joka tyytyi noukkimassa suihkuhuoneen oven vain mulkaisemaan tyttöä synkkänä sisäpuolelta hiihtopukunsa ja muut ja alahuuli mutrullaan. sensa heti kisan jälkeen ja sen hän oli oppinut. taa hänelle muovipussin pyyhettä Elina kiirehti pitkin askelin paivarten. kelsi pois paikalta. Heini ihmetteli katsellen kysyvästi Elinaa. Veijo tuntui suuntaavaan autopark Mikä ilopilleri! kialuetta kohti. Käsi löysi silmät ummessakin pyyhkeen naulakosta ja hiukset saivat pikaisen kuivatuksen. Huutaisi, ettei Elina muista hengittää suun kautta sisälle ja nenän kautta ulos pakkasilmaa. Elina tönäisi suihkun oven auki ja meni vaatekaapilleen, jonka hän oli näköjään jättänyt auki kilpailuun lähtiessään. Elina oli paria vuotta nuoremmalle Heinille esikuva kaikessa. 20 Näissä kisoissa Heini ei itse hiihtä- kallislehden valokuvaajalle. Samalla hetkellä pukuhuoneen ovi Etkö sä ole iloinen Stellan puoaukeni, ja Veijo asteli sisään riva- lesta. jon kanssa hiukan niin kuin huolto- Kättelyn jälkeen hän vilkutteli uujoukkoihin. johon valmentaja puolestaan reagoi Olihan se hyvä juttu. Siellä olisi jo kaikki muut paikalla, Heini sanoi lempeästi hymyillen Elinalle. nsimmäisen palkinnon saaja asElina kohautti olkapäätään ja laittoi teli jo kuulutuksen jälkeen pai- sormensa hymyillen huulilleen, kekoilleen ja vilkutti yleisölle ja pai- hottaakseen Heiniä olemaan hiljem- E. Samoin keho. jatkoi Heini Veijoon katsoen. laittamalla omat kätensä taskuun ja Kyllä se mulle riittää, mutta Vei- vetämällä naamaansa jos mahdollisjo on taas äkäinen, Elina vastasi mä- ta vielä pidemmäksi ja alahuultaan rän hiuspehkon alta, jota yritti hius- enemmän mutrulle kolmoisleukanharjallaan taltuttaa sileämmäksi, sa ylle. Noo, ei nyt pidä sanan jälkeen hänen sydä- synkästi. kasti, synkän näköisenä. Mies taputhikiset kisavaatteensa
Kehen lie tullut. Veijo kysäisi katsoen 21. Oli sen tapaista olla sen näköinen kuin asia ei koskettaisi häntä millään tavalla. Joihinkin hajuihin ei kuulematta totu edes 18 vuodessa. Ja siinähän helevettikin jäätyy ennen ku sää enää lankkuja jalkaas laitat, vai. Istuis tuvas lämpöses eikä vaeltelis ympäri läänin säässä ku säässä. Heini oli tuonut Elinan urheilukassin ja sukset, ja Elina nappasi kassin itselleen ja ojensi kukkakimpun tytölle. Silloin kouluaikoina tuli kaikki koulumatkat talvisin kuljettua suksilla ja se riitti. Ja armeijassa sai vielä lisää sitä hauskuutta. Siitä se lähti tavallaan hiihtovalmennustouhukin, kun Veijo säiliön kattoa asentaessaan katseli pikku-Elinan hiihtoa pihalla Eevan tekemällä hiihtoladulla. Hiihtäjät on armoitetun kunnioitettua sakkia ja niille annetaan tontit ja talot ja kunniaa ja mainetta mammonan lisäksi kuin paremmillekin ihmisille, Veijo mietti ääneen. ihmetteli Martti pysäyttäen oman vasaransa liikkeen ihmeissään ja kallisti päättään kuin ei olisi kuullut kunnolla karvalakkinsa alle Veijon sanoja. No tottaviisii sellasen siihen päälle voi tällätä, ei se nyt katosta ole se elo kiinni, tuumasi isä ja niin syntyi katto lietesäiliölle Elinan kummisedän, Veijon, avustamana. Elina ja Heini taputtivat muiden mukana ja kohta Elinan nimi mainittiinkin ja hän pääsi vuorollaan nousemaan kolmannelle palkintojakkaralle ja vilkuttamaan yleisölle ja varsinkin Heinille, joka vihelsi innoissaan poikamaisesti, kaksi sormea suussaan. He lähtivät yhdessä kohti parkkipaikkaa jostakin pyrähtäneen innokkaan pikkutyttöjoukon kanssa yhtä jalkaa astellen. Elina pysähtyi ja kirjoitti jokaiselle pyytäjälle heidän kuviinsa ja paperilappuihinsa nimensä, ja niin sai myös Heini kirjoitella pikkutytölle nimikirjoituksia, sillä olihan hänkin kunnostautunut monissa piirimestaruuskisoissa ennen solisluunsa katkaissutta onnettomuutta kuukautta aikaisemmin Lapissa hiihtolomalla. -K unnanjohtaja tarjoaa mitalikahvit ensi viikon keskiviikkona, huomasi Elinan äiti Eeva paikallislehden ilmoituksen. Joo, se kävi onnittelemassa mua ja Annia ja sanoi, että vanhemmatkin olisivat tervetulleita sitten keskiviikkona kahville kunnantalolle. Niin, meinaan noilla suksilla menee likkas aika vinhasti. Sehän taitaa olla hienokin urheilulaji nykyään. Sieltä isä tavallisesti meni kodinhoitohuoneelle vaihtamaan vaatteita, koska äiti ei sietänyt navetan hajua sisätiloissa. Martti ei keskeyttänyt työtään eikä näyttänyt edes kuulevan Veijoa, mutta kuulihan se. Pahemmin se lietesäiliö haisi silloin, kun Elina oli ollut vielä pieni ja säiliö oli päältä avoin tynnyri. Se on toi Elina aika kova menijä noitten lankkujen kanssa, tuumasi Veijo viimeisen naulan suustaan ottaessaan. Huulet ja metalli eivät sopineet pakkasessa yhteen. Isä-Martti oli saanut työt navetalla päätettyä siltä aamulta ja kolisteli kuistilla saappaistaan lunta pois. Se on poijaat niin, jotta minä en hiihdä ennen ku... Veijolla oli monta naulaa suussaan, ja hän yritti pitää ne visusti erossa huulistaan, jotta ne eivät olisi pakastuneet nauloihin kiinni. paa, koska toisen sijan saanut Anni oli juuri saanut mitalin kaulaansa ja yleisö taputti innokkaasti hänelle. Veijo hymyili vinosti ja niisti nenäänsä taskustaan ottamallaan kangasnenäliinalla. Martti painoi karvahattunsa paremmin korvilleen ja jatkoi katon naulaamista. Et kyllä raahaa kipeällä solisluulla mun painavaa kassiani, Elina kiljahti, ja Heini alkoi nauraa hurjasti Elinan tokaisulle. Uhkasi jopa muuttaa tyttären kanssa kirkonkylälle, jollei säiliölle saada kattoa päälle. No enhän mää solisluulla sitä laukkua kantanutkaan, tyttö tokaisi, mutta otti ihan mielellään kukat kannettavakseen painavan varustekassin sijasta. Veijo jatkoi ja vilkaisi nopeasti Marttia, joka oikaisi selkäänsä ja katseli myhäillen tyttärensä suksimista pihaladulla. Sehän on vaaraksi tytöllekin, sellainen jättimäinen lanta-allas ja haisee kuin myrkky, määritteli äiti kantansa. Hymy kuoli hiukan Elinan miettiessä, minne valmentaja oli mennyt, mutta Heinin raikas olemus toi ilonpilkkeen taas tytön silmiin. Jaa sitäkö sää. Tytöt hihkuivat Elinalle ja Heinille olevansa heidän fanejaan ja pyytelivät nimikirjoituksia pikkuvihkoihinsa. Joo, sehän hiihtää heti, kun lumet tulee. Sen oli pikkupoikana saatu kokemus jäätyneestä rapunkaiteesta paukkupakkasella Veijollekin osoittanut. Onhan se. Vaikka oli jo naimisiin mennessään tiennyt, että tila oli nimenomaan lihakarjatila. Ennen kuin Eeva sai kinuttua miehensä teettämään katon säiliölle. Elina silitti pyykkiä ja katseli samalla televisiosta Salattuja elämiä. Martti jäi miettimään, mikä olisi se niin mahtava voima, joka saisi hänet suksille, mutta ei siihen hätään hitaanpuoleisena miehenä keksinyt mitään. Äitiinsä kai sitten tullut liikkuva likka, kun en tuosta hiihdosta koskaan ole liiemmin piitannut. Ei maar kyl määkin sen verran muistan, että yhtä tervanjuontiahan se oli hiihto teikäläiselle kouluaikoina. Elina oli navetan hajuun niin tottunut, sitä vauvasta asti nuuhkittuaan, ettei se häntä haitannut. Mutta Eeva taitaa hiihtää joka talvi vieläkin. Mitäs sää sanot, jos tehdään likasta hiihtäjä. Outo harraste silläkii. Elinakin sai tulppaanikimppunsa ja mitalinsa, ja hän vilkutti vielä hymyillen kiitokseksi katselijoille, mutta Veijoa ei näkynyt missään. Täh. Elina nappasi vielä suksetkin tytön toisesta kädestä. Äläs nyt. Itekseni ihmettelen vaan
Kesäisin Veijo piti huolta siitä, että tyttö juoksi kuntolenkkinsä viisi kertaa viikossa ja muisti syödä kesälläkin tasapainoista ja ravitsevaa ruokaa. Sen kun teet, Martti hörähti ja jatkoi naulaamista kuin asia ei todellakaan hetkauttaisi häntä suuntaan eikä toiseen. I dea jäi kytemään Martin mieleen ja jo vuoden päästä hänellä oli valmiina suunnitelma, kuinka Elinasta tehtäisiin tunnettu suomalainen naishiihtäjä, joka toisi mainetta ja kunniaa isälleen ja äidilleen, kotikunnastaan, synnyinmaastaan ja tulevasta valmentajastaan puhumattakaan. Pikku-Elinaa valmennettiin pidempiin hiihtoreitteihin ja nopeutta lisättiin vähitellen erilaisia tyyli ja tekniikkakikkoja käyttäen. Hän kävi hierontakurssin ja alkoi tehdä hierontabisnestä kirvesmiespuuhiensa vastapainoksi. Hänen elämänsä oli hyvin kurinalaista aamupuurosta aina iltalenkkiin ja nukkumaanmenoaikaan saakka. Liittyipä usein ruokapöytään myös Veijo itse. Onkos Elinalle sattunut jotakin. Mutta aina tytär puisti hymyillen päätänsä. Äiti hei. Eeva-äiti sai opetusta ravin6 22 H non tärkeydestä ja koko perhe alkoi syödä Veijolta saatujen oppien mukaan. Niin Martillakin. Haluaisitko pitää hiukan lomaa hiihdosta ja lähteä minun kanssani vaikka Helsinkiin tyttöjen ostosreissulle. Martti katseli sulkeutunutta ovea ja harppasi eteenpäin, mutta Veijo pysäytti hänet ottamalla miestä olkapäästä kiinni. Meidän tytärtä vai. Sehän on mun valmentajani. Hän opetteli kirjoista myös ihmiskehon lihakset ja lihasten toimintakaaviot. Usein kummisedän ominaisuudessa, unohtamatta tärkeää valmentajan rooliaan koskaan pitkäksi aikaa. Mitäs nyt on tapahtunut. Martti oli mielissään tyttären menestyksestä, mutta Eeva kapinoi toisinaan tyttären rankaksi muuttuneita harjoituskausia. Martti nauhoitti videoihinsa televisiosta hiihtokisoja ja tarkkaili hidastetuista otoksista jalkojen ja käsien tekniikoita ja haki ravitsemustietoja kirjaston kirjoista. Onko sinulla kuumetta. Hän koetti vaisusti pyytää, ettei tytön tarvitsisi sen seitsemänä päivänä viikossa juosta lenkkejä ja tehdä alati voimaharjoituksia alakerran pannuhuoneeseen väsätyssä kuntosalissa, jonne miehet olivat ähisten raahanneet stepperin, soutulaitteen, kuntopyörän ja jos jonkinlaista painoa ja penkkiä. Ei se kummisetä mitään rääkkää. Vain ensin peruskoulu ja myöhemmin lukiossa käynti saivat sotkea isän ja varsinkin kummisedän toiveet tehdä tytöstä Suomen uusi hiihtosankaritar. Martti huolestui, eikä hänen kätensä tavoittanut vaimoa, sillä tämä vetäytyi hänestä kauemmaksi, kiskaisi nopeasti kumisaappaat jalkaansa ja riuhtaisi takkinsa naulakosta ja juoksi ovesta ulos läimäyttämällä oven perässään äkäisesti. Et kai sinä ihan kovasti harjoittele tyttöseni. Isä-Martti hierotti selkäänsä Veijon hyppysissä ja totesi, että hyvin on poika kirjaston oppikirjansa lukenut. On se vaan aika epeli! Eikä Martti huomannut, että Eeva ei hymyillyt. Naisten kotkotuksia, Veijo murahti huitaisten kä- E. Ihan tätä hiihtäjälupausta vartenhan minä tähän hommaan panostin, Veijo myhäili tyytyväisenä kehuja saadessaan. iihtäjälupaus kasvoi ja niitti mainetta hiihtoladuilla talvisin. Vaan äiti jäi aina vain enemmän omiin ajatuksiinsa ja kävi ikään kuin kumarammaksi, mitä pidemmäksi, suoraryhtisemmäksi ja urheilullisemmaksi tytär muuttui. Hätkähtäen hän veti vasemman käden suunsa eteen Martin nähdessään. Tytöllä tuntui jäävän kokonaan kaikki sosiaalinen elämä muiden ikäistensä kanssa. Mitäs mää siihen. Väsyttääkö sinua. Hän seisahti henkeään pidätellen kuulemaan lisää, mutta kuuli vain miesäänen kuiskauksen, josta vain korostetut s-kirjaimet hieman sihahtivat, ja samassa itkuisen näköinen Eeva säntäsi eteiseen pidellen paperiarkkeja oikeassa kädessään. Eeva vain katsoi ja pohti asioita hiljaa mielessään. Marttia tiukasti silmiin. Martti usein tulikin Eevan selän taakse ja kyseli: Mitäs katsot vaimo. Tämä tahti tuntuu ihan hyvältä. Martti kysyi huolestuneena ja ojensi kättään kohti vaimoaan, joka katseli häntä hetken ja siirsi sitten katseensa eteisen oviaukkoon, jossa seisoi Veijo mitään puhumatta ja hyvin totisena. Usein tytär silitti äidin olkapäätä ohi mennessään ja vakuutti kaiken olevan hyvin. Isä tosin ei osaa voidella suksia yhtä hyvin kuin Veijo. Se valmentaa. Ääni oli Eevan ja oikeastaan se oli pelkkä kuiskaus, mutta oman nimen kuuleminen saa aina aistit heräämään. Veijosta tulikin pian kylällä varsin suosittu kipeiden selkien rentouttaja hänen luokseen saapui monen eri ammatin harjoittajaa hierottamaan kipeitä lihaksiaan vetreiksi. Ei minulla mitään hätää ole. Niin kuin isäkin. räänä päivänä Martti saapui takaovesta kotiin ja pysähtyi kuulleessaan oman nimensä. Rääkkääkö se Veijo sinua liian kovin noilla harjoituksilla. Martille ei kerrota koskaan, onko selvä. Kun tytär istui sitten posket punehtuneina syömässä oikeanlaiseksi punnittua proteiinipitoista ruoka-annostaan, istahti äiti usein tyttärensä seuraksi ja katseli tytärtään. Eeva katseli pitkään mietteissään kotiaskareidensa lomassa ulkona tytärtään juoksuttavaa ja komentavaa Veijoa. Pikku-Elinakin sai pohkeisiinsa tuta kummisedän paksuista sormista, jotka veivät pois juoksu- ja hiihtolenkkien aiheuttaman kivuliaisuuden ja kovuuden tunteen. Anna sen mennä
Helpotuksekseen hän samassa huomasi toisesta suunnasta tyttärensä kävelevän reippaasti portista kotipihaan. Ei olisi tullut edes on paras kaikista, vaan hän oli hyvil- mieleeni, että Veijo ja Eeva... naureskeli Veijo. Pape- na väistää kummisedän kädet, kosreita. Samas- tä, huutaa mies rajusti, mutta Elisa jokin tipahti alas lattialle. En tiedä. Hei mitä tämä nyt on. sydämelleen ja ähkäisi. Martti neet vielä ääneen sanoa. Mitä tämä on. ten. Tuliko jälki-istuntoa. Siellä vaan erotetaan oppilaitoksesta, jos ei tottele sääntöjä, etkä sää muista. Elina vilkaisee isänsä haröstä kuului Elinan naurahdus ja heti maita kasvoja ja nostaa sitten papeperään Veijon terävä kehotus olla rit kasvojensa tasolle ja alkaa lukea laskematta leikkiä tärkeistä asioista. Veijo yritti selittää vaitonaisen Martin puolesta ja siirtyi sivummalle, jotta tyttö pääsisi sisälle eteiseen. Paitsi ehkä uin- ti pitää niitä tiukasti, mutta päästää nissa, josta mies piti vieläkin. Mihin lie sillä niin kiire. Äitikös se äsken lähti pihasta niin kiireellä. En minä koskaan häntä epäillyt. Martti meni kuitenkin ovelle ja jäi katselemaan kylätielle katoavan auton hahmoa. Onko se taas sydän. Sen mentajan roolissaan, mietti Martti. ti ihastunut ellei ihan rakas- si aikaa leijumaan Se lakkasi pitkäk- tunutkin minuun, joten äidin eteisen painostasi aikaa lyömäs- suunnitelma oli täydellinen. Mutlään tyttären kiinnostuksesta urhei- ta niinhän sen täytyy olla... Marviimeisenä tahtonani perintöni jätet- tin silmät seurasivat Veijoa ja hänen täväksi ainoalle tyttärelleni ja jälke- vasenta suupieltään nyki, mutta hän läiselleni Elina Hannele Tanneril- ei sanonut mitään. Ne äsken Eevan käsissä ol- ka hänen silmänsä ovat jo ehtineet leet paperit. Martin eteen lattialle. Hän taputti takkinsa 23 3. ma punaisena Martille, joka vain Martin kädessä oli testamentti. Niitä samanlaisia olin tumisen, joka meni jo Martilta toisesta hannesti Veijon kasvoista katsonut, korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei vai. tä ja muljahti ikui Jumalauta, suudelta tuntuneen miksi sää annoit tauon jälkeen kipeästi ja jatkoi sy- ne paperit Elinalle. kapäästä tukien istumaan eteisessä Elinan uusi naurahdus kuului nyt saappaidenlaittotuolin virkaa tekeihan läheltä ja samassa hän oli Mar- välle rahille. Jäätyy pian koko kämppä! Veijo sanoi kuin mitään ei olisi tapahtunut ja meni itse takaisin olohuoneeseen, jossa hetki sitten oli niin salaperäisesti kuiskinut Eevan kanssa. Ulkoa kuului, kuinka auton ovi paiskattiin kiinni ja kohta vanha Volvo käynnistyi ja kaasutti hurjasti pihasta pois. dellään ilmaan. Ei isälle ole tärkeintä, että lapsi En kertaakaan. Ottaako sun sysi. Hän enkä tunnistanut, Martti ihmetteoli tipahtanut kärryiltä jo kauan sit- lee. Johan sanoin, ettei se mitään ollut. Mitä on tapahtunut. ääneen. vaan ilmapiiriin. Hän käännosti paperit, käänsi ne oikein päin tyy pois Veijon tavoittamattomiin ja muutaman saja henkäisee äänan jälkeen hänen neen oman nimen Martti oli tosin kovas- sä, joka jää pitkäksydämensä tuntui tekevän stopin. seisoi eteisessä, yhä ulkovaatteet ylMinä, Veijo Kämäräinen, määrään lään ja kasvoissaan harmaus. Taas se Veijo yrittää päteä val Minä, Veijo Kämäräinen... Mitä siinä lu- li hiljempaa ja lempeästi kyyristyi kee. Elina huolestui ja ojensi össä selitystään Elinalle siitä, miten paperit vieressään raivosta huohoturheilijan tulee muistaa oikea ruo- tavalle Veijolle ja työnsi isänsä olkavalio joka ikinen päivä. Elina kyse Isä mikä sun on. Elina vilkaisi isäänsä ja veti samalla villaiset kintaat pois käsistään. Martin päässä kohi Isä! Mikä on. Hän ei pystynyt vieläkään puhuja katsoo Elinaa ja samassa hän ta- maan mitään. huusi Veijo naakintäänsä hurjaa vauhtia. Veijo jatkoi kovaäänisesti keitti- dämestä. pidemmälle hän ei pääse, kun Veijo Hän saapui verkkaisesti sisälle sul- ryntää keittiöstä eteiseen ja yrittää kien oven hiljaa perässään ja heitti ottaa pois paperit Elinan käsistä. Mikä sille nyt tuli. Veijon vihreät puttoman treeniohjelmansa läpikäy- silmätkin. Mitä ei saa kertoa minulle. Ihan selkeästi. Elina meni keittiöön, jonne Mart- ti seurasi häntä, ja he aloittivat lo- juaa. toisessa kädessään koko ajan olleet Ei! Anna ne heti pois! Et lue niinahkahanskat hattuhyllylle. Martti oli huolissaan, sillä Eeva ei ollut koskaan aikaisemmin käyttäytynyt näin. Tytär katsoi isäänsä, joka yhä seisoi katsellen kylätielle kuin odottaen näkevänsä vilahduksen autosta. tin selän takana. Nosti vain käden le... No ei. Keitti- sitten irti. Elina vastasi hymyillen ja kiskoi painavan repun selästään ja alkoi kolistella saapikkaistaan pois lunta ennen kuin asteli viisi betonista rappua ylös ulko-oven tasanteelle miesten viereen. Olisiko niissä selitys lukea sen, mitä huulet eivät ehtiEevan oudolle käytökselle. Itse kun missään laElina ottaa Martin käsissä olevisjissa ei koskaan ollut mitenkään ta papereista kiinni ja hetken Martpäässyt loistamaan. No tules maar jo sääkin sieltä ulkoa, ettei lämpö ihan karkaa. Akkojen höpsötyksiä vaan. Äitisihän se. luun yleensä. Elinan iltaharjoituksista vaan oli toraa, sen eilisen huonommin sujuneen kisan jäljiltä, yritti Veijo selittää ja hihkui samalla muina miehinä kotiin palaavalle Elinalle: No miten koulupäivä meni. Mies nyökkäMartti nostaa silmänsä papereista si
Tyttö nosti talvitakin taskunläpän, kaivoi toisella kädellään piskuisen purkin ja avasi kannen salamana, ja kohta hänen kämmenellään oli pieni kellertävä tabletti. Eeva sanoi tulevansa omalla autolla ambulanssin perässä, mutta Veijo sanoi lähtevänsä kuskiksi. kyseli Elina hiljaa isältään. Eeva istahti viereen ja Veijo selän taa takapenkille. Elina nosti kättään naapurille, joka oli juuri saapunut pihaan. Eeva silitti Martin kasvoja, mutta mies työnsi hänen kätensä pois ja niinpä Eeva, itsekin itkien, nousi ylös ja pyyhki vuotavia silmiään sormiinsa. Martti itki yhä ensihoitajien tullessa. Elina tiesi, että isän nitrot olisivat siellä taskussa. Keitä kahvit ja ota kaapista, mitä löydät, hän huikkasi nyökyttelevälle naapurin Erkille, joka usein muutenkin autteli Marttia tilan töissä. Napurin koira räksytti. Mitä toi testamentti tarkoittaa ja miten niin minä muka olisin Veijon tytär. Viitsitkö sää katsoa sitä. lina oli tosiaankin Veijon tytär, se oli varma asia. Veijo oli saapunut ja sanonut, että hänellä oli Eevalle erittäin tärkeää asiaa. Mää muistin ne paperit muutaman kilometrin ajettuani ja palasin ennen kuin kukaan ehtisi lukea niitä, nainen mutisi hiljaa saappaiden vetoketjuja kiinni vetäessään. Eeva ja Veijo olivat seurustelleet kauan sitten muutamia vuosia. jatkoi tyttö huolissaan, mutta Martti ravisti kieltävästi päätään ja hänen päänsä hytkyi hiljaa nyyhkytysten tahdissa. Elinan tulevaisuus täytyy turvata. Elina piti kiinni Martista niin kauan, kunnes hänet siirrettiin paareilla ambulanssin ovesta sisään autoon. Laita sinäkin jotain lämpöisempää jalkaasi, hän tokaisi äidilleen, jolla oli yhä kumisaappaat jaloissaan. Martti otti pienen avunantajatabletin sormiinsa ja pisti sen kielensä alle liukenemaan. Automatkalla kohti sairaalaa kaikki rauhoittuivat ja solmuja saatiin puitua. taskua ja nyökkäsi uudelleen. Äiti nyökkäsi ja ravisti kylmät saappaat pois etsien lämminvuoriset talvisaappaansa esille. Katso nyt, mitä ne sun paperisi saivat aikaan! huusi Eeva keittiön oven pielessä seisovalle Veijolle, joka hänkin lysähti kumaraan, nosti papereita käsissään ja teki niillä avuttomuutta kuvaavan eleen ja peitti toisella kädellä vääristyneet kasvonsa. Vasikoiko Emmi jo. Miestä polvesta silittävä Eevakin nyyhkytti. Martti! hän huudahti ja kyyristyi tyttärensä viereen lattialle Martin luo ja nosti käsillään miehen harmaita kasvoja. Sanon tuolle Erkille, että katsoisi Emmiä, Elina tokaisi ja avasi ikkunan, selitti naapurille, että isä oli äskeisellä ambulanssilla viety sydänoireiden vuoksi sairaalaan ja että he menisivät nyt perässä. Elina ei enää tiennyt, ketä hänen olisi pitänyt lohduttaa ja hoivata ja nousi itsekin. Äläs nyt. Niinpä Eevan vanhemmat päättivät tytön täytettyä 17 vuotta, että he muuttavat toiselle paikkakunnalle, ettei nuorten seurustelu muuttuisi vakavammaksi. Menisitkö pitkäksesi omalle sängyllesi. Ambulanssi lähti pihasta pillit soiden ja valot vilkkuen. He vannoivat toisilleen ikuista rakkautta, ja Veijo lupasi tulla 18 vuotta täytettyään etsimään Eevan ja hakemaan hänet pois. Eeva katsoi toisesta toiseen, näki miehensä harmaat kasvot ja paperit Veijon käsissä ja arvasi heti, mitä oli tapahtunut. Elina painoi kaasukytkintä ja suunnisti kohti sairaalaa. Se oli nyt liian lähellä uhkaavaa, kaikkinielevää, mustaa aukkoa. Elina ajoi ja kuunteli, kun hänen äitinsä kertoi tarinaansa ja pyyhki välillä punaisia silmiään. Minä voin soittaa, Veijo havahtui ja nappasi luurin kouraansa. Siellä olisi se Emmi vielä kokonaisena. kysyi Elina äidiltään. Ei vielä. Elina katsoi eteisessä toisesta toiseen ja alkoi kerätä nopeasti käsivarrelleen uudelleen paksuja ulkovaateitaan. Viimeisenä yhteisenä iltanaan epätoivoiset nuoret olivat hakeneet lohtua suruunsa tulevasta erosta toistensa sylistä. Sitä se Martti olikin aamun vahtimassa..., Eeva aloitti ja lopetti saman tien puheensa, kun muisti, mitä oli tapahtunut sillä aikaa, kun mies oli ollut navetassa. Elina ei voinut olla enää hiljaa, koska hänen koko maailmansa oli hetkessä vaihtanut sijaintia kiertoradallaan. Veijo haluaisi, ettei tytön tulevaisuus jää tänne maatilalle... Mitä helkkaria ne jätit siihen. Mikä juttu tämä oikein on. Sulla on ollut kortti vasta puoli vuotta, yritti Veijo estellä, mutta tyttö jatkoi harppomistaan autolle määrätietoisin askelin. Molempien vanhemmat olivat nuorten sitoutumista vastaan ja tekivät kaikkensa, että nuoripari ei tapaisi toisiaan. Mitä tämä on, hei. Hei! Lopettakaa! Isä vietiin juuri sairaalaan ja sillä on sydänkohtaus ja täällä te vaan tappelette! Ehkä on parasta, että mää ajan! Elina lähti samalla ulko-ovesta ja kiiruhti kohti Volvoa, jolloin Veijo ja Eevakin ryntäsivät ripeästi tytön perässä ulos ja Veijo viimeisenä paiskasi oven kiinni. Kyllä se tästä. Eikä kumpikaan tiennyt, että siitä illasta sai alkunsa uusi ihminen. Isälle pitää soittaa ambulanssi, tyttö sanoi katsoen tiukasti äitiinsä, 8 24 joka nyökkäsi ja osoitti sormellaan seinässä olevaa puhelinta. puuskahti Veijo Eevalle kovaäänisesti. Onneksi äiti oli jättänyt virta-avaimet paikoilleen, huomasi tyttö helpottuneena ja kiskoi turvavyön paikoilleen. Ihan kohta..., mies aloitti ja samassa aukeni ulko-ovi. Tarvitseeko soittaa ambulanssi, isä. Auto hörähti käyntiin. Eeva muutti vanhempineen uudelle paikkakunnalle ja siellä alkujärkytyksen jälkeen perhe aloitti ihan uu- E. Siitä katseesta Martin silmistä alkoi valua kyyneleitä ja mies hyrähti hiljaiseen itkuun
Veijo katsahti samaan aikaan peilin kautta Elinan silmiin ja Elinakin näki sen, mitä Martti aiemmin. Martti oli tosin kovasti ihastunut ellei ihan rakastunutkin minuun, joten äidin suunnitelma oli täydellinen. Hän oli hyvin hellä... Eeva katsoi tyttärensä sivuprofiilia ja Elina kääntyi katsomaan äitiään. Katso nyt mihin ajat, ettei mekin päädytä ensiapuun, hän mutisi hiljaa. Se olikin ensimmäinen kerta, kun hän näki noiden kahden koskettavan millään tavoin toisiaan. Ei se ollut minun syytäni, vaan vanhempien! Minä yritin koko ajan ottaa yhteyttä, mutta he eivät antaneet minulle äitisi kirjeitä, eivätkä minun kirjeeni lähteneet koskaan oman äitini lipastonlaatikkoa kauemmaksi, vaikka hän lupasi ne salaa isältä postittaa, huudahti Veijo auton takapenkiltä kuin eloon horroksesta heräten. Elina kysyi vilkaisten äitiään, joka näytti jotenkin niin pieneltä ja aralta siinä vieressä. Meidän vanhempamme tekivät kaikkensa, että pysyisimme erossa toisistamme, totesi Veijo lakonisesti, katsellen Elinaa suoraan silmiin peilin kautta, ja Elina oli ajaa lumipenkkaan. Ja mää luulinkin, että se oli Eeva, joka ei enää halunnut ottaa yhteyttä ja oli hylännyt minut. No isä se mulle on ja siksi aion sitä sanoa, Elina sanoi ja vilkaisi nopeasti sekä äitiään että takapenkillä rötköttävää Veijoa, josta tuntui kaikki henki päässeen karkuun. Jotta Martin vanhemmat saisivat minusta hyvän miniän. Se on hyvässä hoidossa siellä. Veijosta kun ei ollut kuulunut mitään muuton jälkeen. Lohtua tarvitsin myös tulevaisuudenpelkooni, sillä odotus oli hyvin näännyttävä kokemus. Auramiesten olisi pitänyt siistiä tie jo aikaa sitten, mutta uuden lumisateen vuoksi taisivat odotella sateen laantumista. Jospa mää soitan sinne sairaalaan, aloitti Eeva, mutta Veijo kiirehti kieltämään: Se olisi aivan turhaa, kun matkallahan he vielä sillä ambulanssillakin ovat. Miksei Elina ollut koskaan aiemmin sitä tajunnut. Äiti. Hän arvasi heti, mitä oli tekeillä ja tiesi, että lapsi olisi Veijon. Ole nyt vaan ihan rauhassa siinä. Nuo samanlaiset silmät. Olin epätoivoinen raskaudesta ja Veijon katoamisesta ja koko tilanteesta. Elina soi äidilleen pienen hymyn, joka jäi hänen huulilleen, kun hän kääntyi taas katsellakseen, minne autoa ohjasi. Kyllä. Eevan äiti pääsi paikallisen lastentarhan keittiöön töihin kokkailemaan lapsille, ja Eeva aloitti lukionsa siinä uudessa kunnassa, uusien luokkakavereidensa keskuudessa. Vieras paikkakunta ja uusi koulu ja ystävät... Eevakin käänsi katseensa tien suuntaan ja jatkoi tarinaansa. Koska huomasit, että odotat minua. Näethän, ettei tässä sakeassa lumipyryssä voi ajella yhtään lujempaa. Miehelle, jota hän oli koko ikänsä pitänyt isänään. Hän punoi heti isäni kanssa uusia juonia, jotta emme joutuisi silmätikuiksi uudella paikkakunnalla. hän sanoi vaimeasti. Ja niin se alkoi sitten seurustella sun kanssasi, puuskahti Veijo takapenkiltä malttamatta enää olla hiljaa. Älä sää nyt siitä huolehdi, Veijo vastasi takapenkiltä ja taputti penkin yli äidin olkapäätä. Martti lohdutti, tietämättä tietenkään perimmäistä syytä alakuloisuudelleni. Elina vilkaisi Veijon kättä, joka vetäytyi nopeasti pois. Mitenkähän se Martti... Ensimmäisen kerran elämässään Elina tajusi, että Veijo oli mustasukkainen hänen isälleen. Marttia. Hän luuli, että kaikki tämä uusi oli minulla outoa. Rakastitko sää sitten koskaan isää. Ajan myötä minä rakastuin häneen. Eevan isä meni jo ennalta pedattuun työpaikkaan, jonka saamisessa Veijon isällä oli ollut oma ansionsa. Eivät tosin koskaan menneet sinne entiseen kotikuntaan, eikä posti tuonut kirjeen kirjettä Veijolta. Tutulta ja samalla jotenkin erilaiselta. Mää lyöttäydyin vielä enemmän hänen seuraansa, ja vanhempani alkoivat jutella hänen vanhempiensa kanssa, kuinka olisi mukavaa, jos me nuoret noin niin kuin vakavissamme olisimme yhdessä. Eeva notkahteli auton liikkeiden mukana, eikä Elina tiennyt, nyökyttelikö hän vai heiluiko hänen päänsä tien kuoppaisuuden vuoksi. Eihän nyt sovi kenenkään pirtaan, että kunniallisen perheen lukiolaistytöllä olisi avioton lapsi. Jättivät jopa kahdestaan pitkiksi ajoiksi, kun kävivät sukulaisten luona viikonloppuina eri puolilla Suomea. Martti asusti Eevan uutena naapurina ja jutteli tytön kanssa koulumatkoilla, opasti kylällä nuorten iltamiin, vei elokuviin ja lopulta suuteli. Eeva huojahti penkillään. Eeva huokaisi, nyökkäsi ja lait- toi puhelimen kojelaudan koloseen, josta sen saisi heti, jos se soisi. Varsinkin yksin. Eeva silitti Elinan oikeaa kädenselkää hiljaa ja jatkoi tarinaansa. Tai siis... Äiti vaikeni taas ja nyyhkäisi. Elina vilkaisi peilin kautta Veijoa, joka näytti jotenkin erilaiselta. Entä minä. Silmät. Martti oli siinä lähellä ja lämmin. Siellä samalla luokalla oli myös hiljainen ja hiihtoa inhoava Martti. Hän ei tiennyt, miksi olin niin murheissani. Eeva unohtui ajatuksiinsa eikä vähään aikaan kuulunut muuta kuin 25 3. denlaisen elämän. Ensin hain hänestä turvaa suurelle lohduttomalle surulleni siitä, ettei Veijo enää ollut elämässäni enkä saanut häntä mitenkään kiinni. Huomasin olevani raskaana joskus alun kolmannella kuukaudella. Voin pahoin aamupuurosta ja äitini sattui näkemään sen. Kovasti työtä tekevän ja Jumalaa pelkäävän. Niinpä Eevan vanhemmat päättivät saattaa Martin ja Eevan yhteen, jatkoi Veijo takapenkiltä. Kerros nyt Elinalle vanhempiesi suunnitelmasta. Tai Martille. Vanhempani tyrkyttivät meitä Martin kanssa yhteen jatkuvasti
Eeva lähestyi hiljaa miestään. Eeva ja Elina seisoivat hetken ihan hiljaa hänen vuoteensa vieressä. Elina oli silitellyt isän käsivarsien pitkiä, tummia ihokarvoja jakauk- selle oikealle, vuoroin vasemmalle. He ajoivat jonkin aikaa hiljaisuuden vallitessa ja lumisade hieman hellitti. Elina seurasi Veijon eleetöntä ilmettä. Se oli niin uskomatonta. lääkäri kysäisi Martilta, joka nyökkäili lääkärille ja edelleen käheällä äänellä sanoi olevansa ihan kunnossa. Eeva katseli totisena takaisin ja ojensi omankin kätensä silittämään miehen käsivartta toiselta puolen vuodetta. Ensimmäistä kertaa hän nyt istui tässä yhdessä oikean isänsä ja äitin10 26 sä kanssa kolmestaan samassa paikassa. Sitten tulit sinä. Veijo viivytteli vielä hieman, mutta nyökkäsi sitten ja avasi oman ovensa ja nousi suoraksi. Ei tässä mitään hätää ole. Ja sitten sää pian saitkin oikean aiheen pyytää Marttia pikaisesti vihille kanssasi, murahti Veijo. auton käyntiääni. Elina oli yhä pyörällä päästään tästä ällistyttävästä elämänsä käänteestä. Nyt ne käsivarret olivat ihan elottoman näköisesti pitkin miehen kylkiä. Elina ojensi kätensä ja silitti isänsä käsivartta hiljaa. Miehen kasvot olivat kalpeat. Toisilleen outona kolmikkona. Niin. Elina halusi varmuuden ajatuksilleen. Elina kaarsi auton kohti sairaalan pysäköintialuetta ja pysäköi sopivaan paikkaan. Ei tällaista voi tapahtua. Yhtäkkiä Elinan tätä kaikkea katselleessa mies avasikin silmänsä ja hymyili tytölle. Veijo vakuutti. Sää tulit tänne. Hetken Elina kuvitteli, että hänen äitinsä ja Veijo kävelisivät käsi kädessä hänen takanaan. Mutta ennen ei ole koskaan ollut tällaista syytä sydämen oireiluille, Eeva vastasi. lääkäri sanoi istahtaen vuoteen vierellä olevalle jakkaralle ja alkoi tutkia sydänkäyrää paperilta. EKG:n piirturi hänen vierellään raapusti tasaisesti aaltoilevia käyriä kapeaan paperiin. He avasivat kumpikin ovensa ja nousivat autosta ulos pakkaseen. Mitenkähän se Martti... Kyllä se on hyvässä hoidossa, usko sää nyt jo. Kuin yhteisestä päätöksestä. Kuvitelma oli kuitenkin väärä. Hänen oli pakko ihan vilkaista olkapäänsä yli, mitä kaksikko hänen takanaan puuhaili. Niin siinä kävi, Eeva myönsi hiljaa nyökytellen ja otti puhelimen taas käsiinsä, hieroen sitä kuin lämmittääkseen metallia omilla kylmillä sormillaan. Eeva katsoi takapenkille hiukan pidempään. Samassa sydänkäyrä näytti sykäyttelevän tavallista pidempiä kaaria paperiin ja päivystävä lääkäri tuli huoneeseen. He olivat jo lähellä sairaalaa ja keltainen ambulanssi näkyi sairaalaan ensiavun pihalla. Ja sitten tulin minä, Veijo sanoa paukahti takapenkiltä. Hän läjäytti auton oven kiinni, että Elina sai lukita ovet, ja he lähtivät peräkkäin kävelemään Elina etunenässä, kohti ensiavun ovia. Veijo katseli sairaalan takana oleville pelloille, ja Eeva tuijotti vain jalkoihinsa kuin yrittäen pysyä tyttärensä lumisissa jalanjäljissä. M artti makasi yhden tutkimushuoneen vuoteella. Eevan ääni hiljeni taas. Nyt minun pitäisi hieman tutkia potilasta. Ei tämä sydänfilmi oikein siltä vaikuta, lääkäri totesi koneen sylkemää nauhaa tutkien. Jalkaterät sojottivat surullisesti ulospäin kääntyneinä. Hetkeen ei kukaan liikkunut eikä puhunut mitään. Jos voin pyytää, niin voisitteko odottaa tuolla odotustiloissa. Elina arvasi kyllä, mitä mies tarkoitti. Eeva ja Veijo seurasivat häntä perätysten. Se on minulle tärkeintä, että sinä ja isä olette rakastaneet toisianne, aloitti Elina, mutta takapenkin totuudentorvi keskeytti hänet. Onhan se pumppu ennenkin oikutellut. Askelten ääni tuntui liian kovalta ja kaikuvalta illan pimetessä puolityhjältä tuntuvan sairaalan käytävillä. Kerroit siis, että olet raskaana ja Martti luuli, että lapsi olisi hänen. Kaikki kolme katselivat eteenpäin mitään näkemättä. Eeva ja Elina kävelivät hiljaa kuin askeliaan varoen odotustilassa istuvan Veijon luo. Eeva istui miehen lähelle, jolloin Veijo viimein kääntyi ja katseli. Martti vilkaisi toiselle sivulleen, huomasi Eevan ja miehen hymy katosi. Martti näytti nukkuvan. Hänen vasemmassa kädessään oli kiinni tiputusletku, joka oli laitettu siihen jo ambulanssissa. Mies lepäsi yläruumis paljaana anturit rinnassaan ja paljaissa nilkoissaan. Eihän mulla mitään hätää ollu. nuori mieslääkäri kysäisi kolmikkoa katsellen odottamatta kuitenkaan varsinaisesti vastausta keneltäkään. Mennään nyt katsomaan, miten Martti voi siellä, aloitti Eeva yhtä aikaa puheen Elinan kanssa ja kumpikin vilkaisi toistaan ja hymyili pikaisesti. No miltäs se vointi nyt tuntuu. Osa hänestä oli uskonut heti, että Veijo oli hänen biologinen isänsä ja osa ei uskonut sitä vieläkään. Olin niin huolissani rakas, aloitti Eeva, mutta Martti keskeytti käheällä äänellä: Älä viitsi! Mies vetäisi käsivartensa kauemmaksi vaimostaan. Sitä samaa käsivartta hän oli sivellyt jo lapsena aina, kun isä otti turvalliseen syliinsä ja jutteli kaikkea hauskaa ja opettavaista Elinalle ja piti samalla käsivartensa tytön ympärillä, ettei tyttö putoaisi. Ihan suotta hössötitte. Ei jaksanut uskoa. Eeva vilkaisi punastuen miestä ja tytärtään, mutta ei sanonut mitään. Mikäs täällä on tilanne. Veijo katseli käytävän penkillä istuen vastapäistä seinää, eikä ollut naisia näkevinäänkään. Veijo täytti 18 ja sai tehdä niin kuin halusi, ja hän halusi muuttaa tänne ja jatkaa lukiota täällä, kaukaisten sukulaistensa hoivissa..
Silittivät niitä. Elina puristeli ajatuksissaan sormiaan yhteen ja istui heitä vastapäätä olevalle käytäväpenkille. Kantoihan hän lasta. Eikä hän voinut sanoa mitään vauvasta, eikä kysyä, miksi Veijo ei ollut kirjoittanut hänelle. Nyt tiesi ja mitä se olikaan aiheuttanut miesparalle. Kaikki kolme istuivat ajatuksissaan jonkin aikaa ja vain minuutin kerrallaan eteenpäin raksahtava seinäkellon ääni kuului käytävällä, sekä henkilökunnan puhe jostain taustalta. Älä itke. Lääkäri nyökkäili ja poistui jonnekin muualle sokkeloisessa käytävässä. Suojelevasti. Shampoolle yhä tuoksuvia. Tänään se Veijon kirje oli vähän kuin isku vyön alle. Toisen miehen lasta. Kuului askeleita. Hymyili hieman vinoa hymyään ja veti vaimonsa lähemmäksi. aloitti Eeva, mutta lääkäri jatkoi: On parasta kuitenkin, että miehenne jää tarkkailuun yön ajaksi niin tarkistetaan lääkitys ja mahdollinen sairasloma. Kuulit varmasti, mitä sanoin äidillesi, Elina. Ei mitään uutta, Eeva vastasi. Elina tunsi olevansa nyt liikaa puun ja kuoren välissä, eikä tiennyt, olisiko hänen pitänyt olla tässä kuulemassa tätä, vai pitäisikö hänen poistua. Anteeksi rakas. Eikä kertoa sitä, miksi Martti roikkui omistajan elkein hänen käsivarrellaan joka hetki. Eeva, minun täytyy kertoa sinulle jotakin, mies aloitti, mutta epäröi hetken ennen kuin jatkoi hiljaista puhettaan. Sellainen helpotuksen itku siitä, että mies vihdoin tiesi. Istu siihen tuoliin. Oli vaan niin järkytys nähdä, kuka Elinan oikea isä todellisuudessa oli, mies kuiskasi. Eeva nyökkäsi jälleen hiljaa. Hoitaja luultavasti. Minä olen tiennyt aika monia vuosia, että en ollut sinun biologinen isäsi. Sitä Martti ei silloin ollut tiennyt. kuului miehen ääni läheltä. Saamme me lomittajan varmasti pienelläkin varoitusajalla, ja minä itse voin aluksi tehdä navettatyöt. Älä rakas itke. Shhh... Nyt hän oli siihen saanut vastauksen. Martti vain katsoi hiljaa. Tules tänne, hän kuiskasi. Teillähän on karjatila, vai olenko ymmärtänyt oikein. ensin Eevaa ja sitten Elinaa tutkivasti. No hyvä... Martti katselikin jo odottavasti ovelle ja virnisti nähdessään naisten saapuvan. Miten usein hän olikaan noita hiuksia silittänyt ja miettinyt, miten kysyisi tuon mieltään piinaavaan kysymykseen. Hän vain nyökkäsi ja silloin itku ryöpsähti valloilleen. Mies silitti hiljaa Eevan poskea edelleen ja Eeva katseli häntä ja nieli kyyneleitään, eikä pystynyt puhumaan mitään. Eeva nojautui miehensä olkapäätä vasten ja itki. Tulin vaan kertomaan, että miehenne EKG:ssä ei ainakaan näkynyt mitään niin sanottua epäiltyä sydänkohtausta. Ja minä autan, säesti Elina, joka oli noussut ylös ja kävellyt äitinsä vierelle seisomaan pitäen äitiään käsivarresta kiinni. Mutta sinä olet minulle yhtä rakas kuin olisit omaa lihaani ja vertani. Harvemmin potilaat nauroivat ensiavussa. Tule sinäkin tänne kultaseni. Siellä se makaa EKG:ssä ja lääkäri meni juuri tutkimaan. Jälkimmäiseen mielessään päätyen hän kääntyi kannoillaan ja oli juuri lähtemäisillään ulos huoneesta kuullessaan isän sanovan: Mihin minun tyttöni on menossa. Anna sinä anteeksi minulle, että äsken äsähdin. En halua sinun pahoittavan mieltäsi. Mieslääkäri oli kolmikon luona ja katsoi jo kysyvästi Eevaa, joka palasi takaisin ajatuksistaan nykyhetkeen ja nousi ylös nimensä kuullessaan kuin joskus kouluaikoina, kun piti nousta ylös vastatakseen opettajalle. Elina kiirehti Martin vuoteen toiselle puolelle ja silitti isänsä kättä, jonka selkäpuolen suoneen yhä valui tiputusletkusta kirkasta nestettä. Ajoi meidät pois huoneesta, Eeva totesi. Martti silitti hänen vaaleita hiuksiaan. Naisääni naurahti. Eeva istui varovasti ja katseli miestään epäröivästi hymyillen kyyneltensä läpi. Elina koetti lukea, mitä isään tiputettiin, mutta isän sanat saivat hänet unohtamaan pussin tekstin. Todellakin. Eeva silitti miehen paljasta rintaa, jossa anturit yhä olivat kiinni, mutta Martti otti hänen kätensä ison kouransa sisään. Martti silitti Eevan leukaa suurella etusormellaan. Rouva Tanner ei nyt hätäänny. Mies naurahti omien sanojensa vertauskuvallisuutta. Mies piti tauon ja Eeva nyökkäsi hänelle. On se siellä ihan hyvissä käsissä, Veijo vastasi, yritti hymyillä ja läppäsi tuttavallisesti Eevan reittä, mutta vetäisi nopeasti kätensä pois ja silmäisi Elinaa, joka istui vaitonaisena heitä molempia katsellen. Älä. Niissä päivissä, kun Veijo ilmestyi kouluun ja järkytti Eevan maailman toiseen kertaan. Martin rakastamia. Anna anteeksi rakas, Eeva huudahti ja samassa suuret kyyneleet valuivat hänen silmistään pitkin poskia aina vavahtelevalle leualle, josta hän itse pyyhkäisi vapaalla kädellään märkyyttä pois. Eeva tunsi, miten miehen turvalliset tutut sormet painautuivat hänen sormiinsa. Eeva ja Elina kävelivät kädet toistensa käsissä kohti Martin huonetta. Ja anteeksi, että äsken ärähdin sinulle. Karjaa on kyllä. Ne kivut ovat todennäköisesti johtuneet rytmihäiriöistä, joita miehellänne on ollut ennenkin. Eeva rohkaistui miehen ilmeestä ja nopeutti askeleitaan miestään kohti. Martti yritti lohduttaa vaimoaan, ja Elinakin kiersi vuoteen toiselta puolel27 3. Eeva Tanner. Veijo meni jälleen totiseksi. Jossain lukioajoissa hän oli ollut juuri ajatuksissaankin. No. Jotenkin minä tiesin tämän aina, mies kuiskasi tarkkaillen Eevan ilmettä, joka oli häpeilevä, mutta samalla kuitenkin täydellisen rakas- tava naisen katse
Se tämän iltainen oli vain hieman yllättävä tilanne. Mutta nyt aion keskittyä opiskeluun ja ehkä uimaharrastukseen. Nyt molempien naisten kämmenet olivat päällekkäin ja Martin käsi siinä heidän käsiensä päällä. Karkaat toiseen kaupunkiin ja otat poikaystävän. Hän oli itsekin ollut pettynyt itseensä ja siihen, miten tavoitehakuinen hänestä olikaan tullut. Samoin sinä Elina. Elinan hiihtovalmennus oli ollut hänen suuri harrastuksensa. Se sopisi teillekin. Veijo ei puhunut mitään, jolloin Elina käänsi päätään taaksepäin ja kysäisi: Vai mitä mieltä olet valmentaja. Eeva kiersi toisen kätensä tyttärensä ympärille ja toisella hän puristi Martin kättä, joka oli häntä juuri silittänyt. Ei, senkin hupsut! Vaan minä lopetan hiihdon! Elina nauroi ja ajoi eteenpäin pimeässä illassa. Muistan isä. Kaikki neljä istuivat nyt autossa helpottunein mielin. Ehkä hän oli mennyt siinä liian pitkälle. Olen antanut anteeksi jo kauan sitten, mies vastasi katsellen takaisin lempeästi. Kysyvä katse oli saanut molemmilta vastauksen. Uiminen on oikeasti se urheilumuoto, josta minä pidän. Kuin aamulla kouluun lähtiessä. Se on sillä lailla, päätti Martti puhua, kun ei Veijosta kuulunut sanaakaan, ...että sinä tyttöseni saat tehdä, mitä sinä itse haluat. Antaa tytön tehdä, mitä halusi. Itsenäinen ihminenhän se oli... Kuin vahvana sävyerona eiliseen. Eihän hän sitä voisi omistaa. Martti katseli molempia hymyillen, eikä kukaan heistä huomannut, kuinka Veijo tuli huoneen ovelle. Hetken kaikki kolme katsoivat totisina Elinaa. Tai pitää taukoa, sekin sopii. Kaikki vilkaisivatkin ovelle ja naiset, äiti ja tytär, nousivat hieman pystympään pidellen kuitenkin kättään edelleen Martin rinnalla. kuiskasi Eeva, kun vihdoin sai puhuttua nyyhkytyksiltään, joista ei tahtonut loppua tulla lainkaan. Vai mitä Veijo. euraavana iltana Elina ajoi jälleen lumisateisella pimeällä tiellä. Uusia troppeja luki reseptillä, joita käskettiin apteekista noutamaan. Sinä olet aina minun isäni, vastasi Elina ja tuli halaamaan Marttia toiselta puolelta ja silitti samalla äitinsä päätä osoittaakseen, että kaikki oli hyvin. He puristivat toisiaan lujasti kädestä ja irrottaessaan otteensa he kolauttivat rystysensä toistensa nyrkkeihin, vakuuttaen olevansa tosissaan. Hän nosti päänsä ja paljasti kyyneleiset kasvonsa, ja Elina piti toisella kädellään hänestä ja toisella isästään kiinni. Kaikki huokaisivat kuuluvasti Elinan sanoille, ja Eeva jopa naurahti ääneen. Eeva nosti päätään ja auttoi peitteen miehen rinnalle paremmin. Taisin tehdä typerän teon sillä testamentilla, mies mietti ja painoi päänsä käsiinsä jääden ajatuksiinsa. Tottahan me nyt ylioppilasjuhlat halutaan tyttärellemme järjestää. Elina kohdisti seuraavat sanansa peilin kautta suoraan Veijolle, joka olikin jäänyt äimistyneenä, mutta sanattomana katsomaan tytön silmiä peruutuspeilin kautta. Hän pyyhki silmiään ja niisti vuotavaa nenäänsä ja katsoi punareunaisilla silmillään miehensä harmaita silmiä. Elina otti vuoteen päädyssä olevan kookkaan valkoisen froteepeiton ja nosti sen Martin paljaalle rinnalle ja paljaille jaloille. En ole koskaan hirveästi rakastanut hiihtoa. Olihan siitä hyötyäkin. Mies hymyili Elinalle ja Eevalle. Sinulle äiti ja isä sinullekin. Isän ja äidin silmissä oli nyt lempeämpi ilme. Minä sain muuten idean tästä eilen kuulemastani ja päätin, että koska olen täysi-ikäinen eli täyttänyt puoli vuotta sitten 18, minä otan esimerkkiä Veijosta, eli teen mitä itse haluan. Veijo katsoi Marttia ja hänen oikeaa kättään, jonka mies oli vaivihkaa nostanut Veijon eteen ja tarttui siihen epäröimättä. Martti tokaisi. Ja nyt miehet katsoivat oikeastaan ensimmäistä kertaa kunnolla toisiaan silmiin sen jälkeen, kun Martti oli lukenut testamentin kotinsa eteisessä eilispäivänä. Eeva nyökkäsi ja hakeutui takaisin miehensä käden ulottuviin ja kumartui painamaan päänsä miehen paljaalle rinnalle. Kaikki oli kuten ennenkin. ta äitinsä luo ja halasi isäänsä. Ehkä olisi aika nollata tämäkin elämäntilanne. Nyt sinulle jää aikaa elämiseenkin, Elina totesi ja käänsi päänsä taas tien suuntaan, koska Eeva oli jo hetkeksi tarttunut kiinni rattiin ja huuteli Elinaa katsomaan vain tietä. Totta kai se opiskelu nyt on tärkeintä, koska sinun on keväällä kirjoitettavakin. Kiitos Eevaseni. Alkanut tavoitella tytön muassa vain voittoja ja kiristänyt tahtia niin, ettei hiihto ollutkaan enää hauskaa. Aina yhtä huomaavainen. Matti oli laitettu kotiin ja kehotettu ottamaan rauhallisesti ja soittamaan heti ambulanssi, jos rintakipu palaisi. Ja jos et sää halua enää hiihtää, niin se on sitten niin. Muista sinä tyttö rakas, että olet aina minun tyttäreni, tapahtuipa mitä tahansa. Voisitte vaikka yhdessä mennä uimahallille ja ottaa vaik- S ka kummisedänkin mukaan, nyt kun häneltä jää aikaa muuhunkin kuin minun valmentamiseeni. Voitko sinä antaa minulle anteeksi. Veijo pohti ja mietti pitkän tovin, mitä tytölle sanoisi. Hiihdin vain, koska isä ja kummisetäni niin minun toivoivat tekevän. Tällä kertaa kotiinpäin sairaalasta. Minä kai halusin. Mutta kuitenkin paljon oli muuttunut. Sain rautaisen kunnon ja opin kurinalaista elämää. Veijo saapui uudelleen ovelle ja 12 28 rykäisi kuuluvasti huomiota saadakseen. Tietenkin tyttö saa tehdä, mitä haluaa, Veijo myönsi katsellen hetken alaspäin. Ei siellä sen suuremmin tätä miestä enempää hyysätty. Veijo kääntyi pois ovelta ja palasi takaisin käytävän tekonahkaiselle hiostavalle penkille istumaan
Tai valmentajana. Martti huokaisi kuuluvasti ja sai Veijon heti kysymään, oliko kaikki kunnossa. Hän oli ollut liian intensiivinen kummisedäksi tai edes valmentajaksi. Teissä kahdessa on totisesti ollut kestämistä. Mutta... Elina oli niin ajatuksissaan, että sanoi ääneen tuon ajatustensa lopun, ja Eeva kääntyi katsomaan häntä hymyillen. Nythän minulla on tavallaan kaksi isää. Niin se on varmasti Veijonkin laita ollut. Heiltä odottaakin enemmän kuin vierailta. Näin se meni, mies myönsi auton takapenkiltä. No niin, no niin! Aja sää tyttö nyt meidät pian kotiin niin päästetään se naapuri sieltä vasikointivahdin hommista. Martti nipisti huulensa miettiväisenä tiukasti yhteen ja tönäisi sitten Veijoa olkapäähän. Mutta tänään olen nähnyt, miten te kolme olette vahvoja keskenänne. Martti nyökytteli Veijon vieressä. Paitsi jos kuolet ja sun testamenttisi luetaan, Martti hörähti Veijon vieressä ja tökkäsi tätä kyynärpäällä kylkeen, johon Veijo aikoi vastata samalla mitalla, mutta Martti teki anovan hassunkurisen eleen suojellakseen kaksin käsin sydäntään, ja Veijo jätti tönäisemättä miesparkaa. Näin se on! Niin se justiinsa meni! Veijo vastasi ja molemmat miehet hörähtivät nauruun. HELINÄ TILAA ILMAISELLA TEKSTIVIESTILLÄ! Tosi Elämää 6 kuukautta, 6 numeroa 29 Kirjoita viestiin KTILAA TEX nimesi ja osoitteesi. Maailma tuntui päinvastoin nyt melkein turvallisemmalta. Voinhan mää poistaa sen tytär-sanan siitä paperista ja vain nimetä Elinan perijäkseni, Veijo hymähti levitellen käsiään laajassa kaaressa, jolloin Martti taasen suojeli sydäntään saaden Veijon nauraa höröttämään. Veijo taputti Eevan olkapäätä. Niin se on. Martti kysäisi. Miltäs se teistä kuulostaa. Ja yhdelle pienelle naiselle, hän jatkoi ja vinkkasi silmää Eevalle, joka hymyili kaikille kolmelle. Vihaatko sinä minua. Veijon puhe vaimeni loppua kohden. Vihaisinko. Ei ole mitään syytä vihata ketään. Olisi Veijo vielä läimäissyt Marttia olkapäähänkin, mutta muisti viime tingassa vetää kätensä pois ja huitoi taas vain ilmaa sormeaan heristellen. Ajatella, miten olenkaan onnekas, huokaisi Eeva hiljaa omalla penkillään, kädet upotettuina takin hihoihin. Tämä asia jääköön meidän väliseksemme, Veijo totesi. Elina kohotti oikean kätensä ja heristi sormeaan. Ei missään nimessä tarvitse. On kunnossa on. Huokasin vain, kun tälle tarinalle saatiin tällainen loppu. Sinutkin päästivät kotiin jo lasaretista, vastahan tästä alkaa tämä lysti. Minä olin sinulle mustasukkainen näistä tytöistä, Veijo sanoi katsoen vakavana Marttia. Jos jotakuta rakasti, häneltä vaatii enemmän kuin muilta. Ei. Rakkaidensa puolesta pelkää koko ajan. Siihen miehet vastasivat naureskelemalla ja rutistamalla toisiaan kädestä. Isä ei kyllä navetalle mene vähän aikaa, Elina kiljahti ja vilkaisi isänsä nauravia kasvoja peilistä. Miksi ihmeessä. Ei tämä kaataisikaan maailmaa. Mutta on tässä sullakin ollu kestämistä. Eeva kääntyi katsomaan miehiä ja vastasi: On. niin olla osa tytön elämää, että tämä valmennustouhu melkein karkasi käsistä. Enkä minä sillä testamentillakaan halunnut ketään loukata. Myös Elina, joka jossain sisimmässään oli ehkä aina tiennyt, kuka Veijo todellisuudessa oli. Veijo kysäisi yhtäkkiä totiseksi mennen ja taputti nyt vuorostaan Elinan olkapäätä. Näytin sen Eevalle vain kertoakseni, että Elinan tulevaisuus ei ole turvaton, vaikka minua ei olisi enää olemassa. Elina kysäisi tiukasti tietä seuraten, sillä lumisade oli jälleen alkanut ja vastaantulevien autojen valot häikäisivät häntä. ei kai kaikkien tarvitse tietää, että Veijo onkin oikea isäni. Kummisetänä. Te olette nyt molemmat isukkejani. Varmaan ikuisesti. Oletko vielä. Kappas, on sille tytölle jäänyt ainakin tuo sormenheristely minun perujani, naurahti Veijo, jolloin kaikki nauroivat. Kohta nauroi vallattomasti Marttikin. Maailma menee kulkuaan ja kaikkea tapahtuu. Miten te kuulutte saumattomasti yhteen, vaikka mikä olisi. Enkä minä halunnutkaan olla enää kade. Sä huomasit, jotta paras mies voitti, vaikka se lasaretissa makas. Lähetä viesti numeroon 16303. Palvelun hinta 0. Palvelu toimii suomalaisissa matkapuhelinliittymissä. Esimerkkiviesti: KTILAA TEX Miia Mallila Mallikatu 2 00100 Mallila X TILAA KTILAA TE ILA MIIA MALL 2 ATU HETI!ILA MALLIK LL 00100 MA Aitoja tarinoita todellisesta elämästä! 3 29. Niin erikseen kuin sitten vuosia yhdessä, Eeva totesi ja kaikki nauroivat. Aijai! Siinä sitä onkin työtä ihan kahdellekin raavaalle miehelle. Ei tässä mikään ole lopussa. No se on sen ajan murhe. Elina vilkaisi nopeasti takapenkille peilin kautta: Niin. Mitä mieltä sinä itse olet tästä kaikesta
Haluaisin elättää sinut ja tulevat. Olin varsin pienenä menettänyt oman isäni. Luulin, että hän jopa rakasti minua. Katsoin ihmeissäni pientä olentoa, silitin pulleita poskia ja tummaa tukkaa. Kirjeitä tuli vähintään kerran viikossa ja täyteen kirjoitettuja kortteja lähes yhtä tiiviiseen tahtiin. "Voi kultarakas, toivottavasti jaksat odottaa minua. Sitä paitsi minä luotin sokeasti siihen, mitä Seppo oli minulle, kuusitoistavuotiaalle, vakuutellut armeijasta lähettämissään kirjeissä. No mites täällä. Sitä en kyllä kestäisi... Sieltä olen ponnistanut ylös ja huomannut todeksi sen, että vaikeuksien kautta ihmisten todellinen luonne punnitaan. Sinut, jonka rakkaudella kahlitsen itselleni... Mitäs sanoisit vihkimisestä juhannuksena. Tee myöntyvä päätös... Se ei minua huolettanut. Nyt osaan olla kiitollinen niistä onnettomuuksista, jota pakottivat minut pärjäämään omillani. inä päivänä tuli kevät. Kolmisen kuukautta ennen syntymäpäivääni kirjeiden sävy muuttui. Minä rakastan sinua, uskothan... Olenhan ollut sinun luonasi pian kolme vuotta, miksi ei koko loppuelämää, suostuisit... En tahtoisi kiusata sinua, mutta olen kärsimätön, kun et suostu... On kivaa, kun tiedän siellä jonkun odottavan ja tar- S T vitsevan minua... En silloin vielä ymmärtänyt, millaisen narsistin kanssa olen tekemisissä. Olin tyhmä ja herkkäuskoinen. Olin hämilläni onnesta ja vastuun aiheuttamasta pelosta. Iltapäivällä, kun nukutuksen aiheuttama tokkura oli häipynyt, hoitaja toi viereeni pienen tyttäreni, ja aurinko paistoi meille sairaalan ikkunasta. Minulle oli tärkeätä vain oma pieni perheemme, halusin olla hyvä vaimo ja hyvä äiti. Minäkin elättelin toiveita jostain kau30 niista, romanttisesta ja herkästä lahjasta, hellästä halauksesta ja suuresta yhteenkuuluvuudesta perheenä. Tämä prinsessa lie valinnut minut äidikseen, minut, joka en äitiyden olemuksesta tai sen valtavasta vastuusta tiennyt tuon taivaallista. uo lapsi oli toivottu, nuoresta iästäni huolimatta. Haluaisin pitää niistä hyvää huolta... sanoi Seppo huoneeseen astuessaan. Toivottu sittenkin, vaikka tiesin, että keskeytettyäni opinnot työn saanti vaikeutuisi tulevaisuudessa huomattavasti. Tulevaisuus näytti valoisalta, ja raha-asiat olivat paranemaan päin. iilitalossa elää onnellinen perhe", mainostettiin lehdissä ja televisiossa. Päällisin puolin kaikki näytti olevan hyvin, kunnes ei enää ollutkaan. Olin kuullut, että jotkut isät tuovat äidille lahjan lapsen synnyttyä. Perustelematta mitenkään "T. Rakas, ei pitkitetä h-hetkeä kauan... - Voi minun tyttöäni, hän ihmetteli pienen punaisen sängyn vierellä ja laski ruusukimpun peitolleni. Ajattelen sitä päivää, kun saan sinut omakseni. Miltä tuntuisi, jos jättäisit minut. Yöllä oli vielä talven tuntua, kun ajoimme sairaalaan. Kului pari, kolme vuotta, lapset kasvoivat, he olivat iloisia ja tasapainoisia. Rakas, minä tarvitsen sinua, tahdon sinut omakseni..." Ja niin meidät vihittiin pian täytettyäni seitsemäntoista vuotta. Kävin ostamassa jalkalistoja, mies tokaisi huomatessaan odottavan ilmeeni. Olin tarttunut kuin hukkuva oljenkorteen Seppoon, joka näytti välittävän minusta. Nielin pettymykseni ja yritin peittää sen parhaani mukaan. Hän pommitti minua vaatimuksillaan. Toki jalkalistat ovat tärkeitä tulevaa kotiamme ajatellen, mutta olin kyllä odottanut jotain muuta. Se tuntui sopivan meihin, ajattelin keinuttaessani toista lastamme isäni tekemässä kehdossa. Ehkä yritin tiedostamattani epätoivoisesti lievittää isän ikävääni. Tunsin, että olen saanut aikaiseksi jotain todella suurta, minun kauttani oli tullut uusi ihminen maailmaan. Luovuin turvallisuudesta ja otin vastaan onnen Olen monta kertaa elämässäni tipahtanut kokonaan tyhjän päälle
Minä keskityin suhteeseemme ja miellyttämään miestä ja tietenkin huolehtimaan perheestä. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin saamaan työpaikan. Olin kuoleman väsynyt, ja vielä oli illan toinen kokous hoitamatta. Kolme ja puoli vuotta meni siihen, että vein itseni jaksamisen rajoille yrittäessäni täyttää osaani äitinä, nyt jo kolmen lapsen, ja puolisona uudelle rakkaallani. Siskoillani alkoi olla jo omia menojaan ja ystäviään. Halusin tehdä työni parhaalla mahdollisella tavalla ja kehittää itseäni ammattilaisena. Pystyäkseni toimimaan työssäni ja pitääkseni työpaikkani minun oli hankittava koulutus itselleni. En halunnut kotiväen tietävän, kuinka lopussa olin. Kymmenen vuotta tein työtä, josta todella pidin. Ei ole vaihtoehtoja, ajattelin ja aloitin opiskelut. Sosiaaliset suhteeni olivat rajoittuneet lähinnä Sepon sukulaisiin ja minun sisaruksiini. Keväinen aamu enteili kirkasta päivää, kun mieli maassa, lähes turtana lähdin ajamaan töihin. Minä pinnistelin, kunnes eräänä pakkasiltana työpäivän jälkeen olevan kahden kokouksen välissä minulle jäi hetki aikaa istahtaa ja levähtää autossa. Nyt vastuullani olivat lapset ja kokopäivätyö. Seppo lähti toisen naisen matkaan. Nyt se oli vaan paljon vaikeampaa kuin heti peruskoulun jälkeen olisi ollut, kun olisin voinut keskittyä pelkästään opiskeluun. Olin niin yksin, että sitä oli melkein liian vaikeaa kestää. Perheidylli päättyi katkeraan ja traumaattiseen eroon. Sen sijaan, että olisin lähtenyt naapurikaupun19. Kaksikymmentäviisi vuotta minulla on ollut koko ajan jokin koulutus meneillään, parhaimmillaan tai pahimmillaan niitä on ollut kaksi tai jopa kolme yhtä aikaa. Päätä särki ja väsytti. Kai minulla olisi ollut vaihtoehto, kuulemma aina on. Mutta sitäkin voi olla liikaa, mistä pitää, ja niin minä ajoin itseni totaaliseen väsymykseen. Sepon jätettyä minut huomasin, ettei minulla ollut yhtään omaa ystävää. Ei se hetkessä tullut, eikä myöskään hetkessä mennyt. Sepon kanssa tavattuamme olimme olleet hyvin tiiviisti yhdessä, joten koulutoverit ja harvat ystäväni jäivät. Vihdoin kotiin päästyäni menin saunan lauteille istumaan ja itkin, kuten monta kertaa aiemmin. Olin pienten lasten kanssa tyhjän päällä. Se oli niin pelottava, etten uskaltanut sitä edes ajatella. Avioerokriisi ja taloudelliset huolet ahdistelivat päivin öin. Onneksi monimuoto-opiskeluja oli jo tuolloin, kahdeksankymmenluvulla. Opiskelu tuli elämääni jäädäkseen. Yhtäkkiä minulle tuli tunne, etten saa henkeä
- Anteeksi kauheasti, mutta ei tälle nyt mahda mitään. Siinä kahvittelun lomassa, vajavaisin tiedoin, odotettiin veroilmoituksen olevan allekirjoitusta vaille valmis. Oletin Marjalla, kolmannella kouluttajalla, olevan oma osuutensa hanskassa, mutta toisin kävi. Onneksi minulla oli jo silloin tapana kuljettaa kassissani koko mappia, johon olin kasannut melkoisesti materiaalia. Sanoin itseni irti työpaikaltani ja ilmoittauduin työttömyyskortistoon. Jokin minussa pelkäsi tulevaa, jos rohkenisin toimia toisin. Kolme ja puoli vuotta minulla meni uupumisesta toipumiseen. euraavan puoli vuotta elin melkoisessa kiirastulessa. No niin, mikäs sinua vaivaa. Veroilmoituslomakkeet oli paljon helpompi sysätä minulle, kuin käydä itse niitä pähkäilemään. kia ja työpaikkaani kohti, huomasinkin olevani terveyskeskuksen pihassa. Pikku hiljaa aloin valmistaa materiaalia niin, että tarvittaessa pystyisin vetämään koko koulutuksen yksin. Tarkoitukseni oli tuottaa palveluja, joihin olin saanut osaamisen lukuisten kurssien ja entisen työni perusteella. Jaksoin vielä elättää toivoa, että joskus vielä asiani olisivat paremmin, tai ainakin lasteni asiat. Minullahan ei ollut hienoja koulutuksia. Se valoi luottamusta minuun. un tunsin olevani uudelleen valmis työelämään, perustin muutaman muun alansa osaajan kanssa yhteisen yrityksen. Se tuntui oikeudenmukaiselta, koska tarkoituksena oli, että jokaiselle tulisi myös saman verran opetustunteja. Siis seitsemän vuoden prosessi. Sukulaiset, joista ei juuri mitään ollut kuulunut, alkoivat käydä tammikuussa, etenkin loppukuusta kylässä, iso kirjekuori mukanaan. Tiesin, että juuri sitä työtä, jossa itseni loppuun poltin, en tulisi tekemään, mutta siinä oppimiani asioita voisin hyvinkin tehdä. Epäreiluuden tunne kuitenkin jäyti mieltäni, koska kolmasosa laskutettavista tunneista ei enää vastannut todellisuutta. Se osoittautui monesti hyvin hyödylliseksi, suorastaan pelastukseksi. En voi läh- K teä tänä iltana, Ulla, toinen kumppaneistani soitti minulle viimetingassa ennen koulutuspaikalle lähtemistä. Meitä pyydettiin pitämään lyhyitä koulutuksia asiasta kiinnostuneille. Kyseinen yritysmuoto oli melko tuntematon maakunnassamme. Ulla loisti poissaolollaan, ja minä olin varautunut vain omaan osuuteeni. Tosin muutaman kuukauden kuluttua hakeuduin työvoimakoulutukseen. Halusin päästä eteenpäin elämässäni. Periaatteena oli, että koulutuksista saatu palkkio jaettaisiin tasasuuriin osiin. Sain toipua rauhassa. Siitä pystyin päättelemään, että taitaa olla uuden aika käsillä. Ennen kuin pystyin jäämään sairauslomalle tein puolitoista päivää töitä järjestäessäni tärkeimmät asiat. Minä koetan pärjätä, minä totesin. Purskahdin itkuun. Melkoisen pian tieto perustamastamme yrityksestä kiiri lähitienoolla. Piirsin paperille elämäni viivaa, merkitsin siihen käänteen aiheuttaneita tapahtumia. Ja kaiken lisäksi kyseinen asiakas maksoi opetuksesta taulukoittensa mukaisesti, joihin vaikutti ensisijaisesti kouluttajan oppiarvot. Olin opiskellut monia itseäni kiinnostavia ja itselleni tarpeellisia asi32 S oita. kysyi lääkäri. Tämä oli sitten tässä, Marja sanoi kasatessaan papereitaan opettajan pöydältä. Melko pian huomasin kuitenkin, että minulle jäi valtaosa opetusvastuusta. Kylmä hiki nousi pintaani. Se oli pelastukseni sillä kertaa. P äänsärkyjä ja milloin mitäkin esteitä alkoi ilmaantua yhä tihenevään tahtiin. Jokin minussa sanoi, että minun on varauduttava kantamaan vastuu koko koulutuksesta. Pidimme muutamia iltakursseja kolmen naisen voimin. Tauolla kävin vessassa hengittelemässä rauhallisesti ja kasaamassa itseäni. Olin siinä kunnossa, että aloin pelätä itseäni. Itkun laannuttua pystyin töin tuskin vastaamaan lääkärin esittämiin kysymyksiin. Syksyllä olin kypsä päätökseen kaiken uhalla. Kuinka ollakaan, melkoisella täsmällisyydellä tärkeät tapahtumat olivat tulleet seitsemän vuoden välein. Muutoin saimme olla hyvinkin omissa oloissamme. Jokin minussa tiesi, ettei entinen voi enää jatkua. Ja niistä kursseista, joita minä olin käynyt työni ja lastenhoidon ohella, ei saanut pä-. Alkuun näin olikin. Muutaman vuoden kuluttua huomasin tammikuisista vierailuista tulleen tradition. Teinkin, ja sain asiakkaita ihan kivasti. Hän kirjoitti sairauslomaa kaksi viikkoa ja varasi ajan psykologilta. Milloin mitäkin asiakirjaa tarvittiin, tai jonkin asian selvittämistä, olin sukulaisten suosiossa. Melkoisen nopeasti lähipiirissäni huomattiin, että osaamisestani ja taidoistani voisi olla heillekin hyötyä. Minulla särkee päätä. Kuinka ollakaan, ne olivat muillekin tarpeellisia. Kävelin sisään ja pääsin lähes saman tien lääkärin vastaanotolle. Edelleen palkkio jaettiin tasan. No ei kai sitten. Hän oli käyttänyt vain puolet hänelle varatusta ajasta ja heitti vastuun minulle. Ei tarvinnut pelätä, että joku tarjoaisi töitä. Tein sen periaatteessa pahimpaan mahdolliseen aikaan, syvimmän laman syövereissä, mutta minun kannaltani hyvään aikaan. Silloin kun toiset olivat opiskelleet, minä hoidin lapsia kotona. Jotkut viisaat sanovat, että elämä kulkee seitsemän vuoden sykleissä. Ja niin menimme kahdestaan. Näin ollen minun tuntihintani oli kaikista pienin. Se tuntui epäreilulta, mutta annoin asian olla. Sitä, että tekisin itselleni jotain peruuttamatonta. Pakkohan tästä on selvitä, ajattelin ja heitin kaiken luovuuteni peliin
Kuvassa oli lem- olimme jo pitkään suunnitelleet tepeän ja samalla jämäkän oloinen kevämme jotain yhdessä. Ehkä minä tiedostamattani yritin saada hyväksyntää ja tuntea olevani tarpeellinen. Kirjoittaminen helpotti oloani kummasti. Ei mennyt kuin pari tuntia, kun sain vastauksen. Tämä on liian iso juttu meille ykhuu tuollaisista asioista, joista tuossa jutussa kerrotaan, niin se välittää. Aloin sääliä itseäni. Sirja kertoi olevansa juuri järjestämässä suurta kansainvälistä konferenssia ja olevansa nyt siinä kiinni. Minä en jaksa enää olla koko ajan ratkomassa muiden asioita, tuumin mielessäni puolimatkan paikkeilla. Perheessä vastuu monista asioista oli minulla, vaikka puolisoni paljon kotiaskareita tekikin. Usko vaan. Käynnistin tietokoneen hämärässä, en välittänyt laittaa valoja huoneeseen, ulkovalo ja kalvakka näyttö valaisivat riittävästi. Taitaa olla sasille. Onhan sinulla se lehti repussasi. Monesti kyse oli asioista, joihin itse kukin olisi löytänyt vastauksen niin halutessaan. katkeraan ja traumaattiseen tuon firman vetäjä soittaessaan. Olin väsynyt huonosti nukutun yön jälkeen sen lisäksi, että aloin olla turhautunut ja lopen kyllästynyt siihen, että ihmiset ottivat minuun yhteyttä vain silloin, kun heillä oli jokin ongelma. mainen tarjous Enhän minä pyyntö, joka meillekin on tullut, voi. Siinä näet! Minähän sanoin, että se välittää, ääni oli valppaana ja vähän ylpeänä. Koululaiset ja töihinsä kiiruhtavat olisivat liikkeellä vasta myöhemmin. viisas ja... A Lähetä! Ja minä painoin Lähetä-kohtaa, enkä takaisin enää tekstiäni saanut. Nyt meille on nainen talvipuutullut sellainen tartarhassa. Laita, laita. No, ehkä en fyysisillä korvillani kuullut, mutta vastauksen sain kuitenkin. Mitä iloa minulla olisi tietokoneen muistissa tai edes paperilla olevasta tekstistä. Oli vain pitkä lista irrallisia kursseja, joista olin toki suuren hyödyn saanut. Mies ei vastannut puheluuni. Olin hämmästynyt viestistä ja siitä, että joku oikeasti välitti minusta niin paljon, että vaivautui vastaamaan, vaikka olisi varmaan ollut paljon muutakin tekemistä. Perheidylli päättyi mahdollista, sanoi teensa. Hän kysyi viestissään, voisiko välittää viestini henkilölle, jonka tietää olevan samankaltaisessa tilanteessa. Entäs nyt. Viestittelimme aikamme ja sen seurauksena ajatukseni selkiytyivät. Sain valtavasti voimaa ja uudenlaista näkökulmaa tilanteeseeni. N 33. Katuvalojen kelmeä valo kajasti sinisten verhojen lävitse huoneeseen. Tehdään yhdessä tarjous, esitin. No enhän minä voi. Kirjoitin, miltä tästä ihmisestä juuri nyt tuntuu ja tallensin vuodatukseni tietokoneen muistiin. Ja vastausta odotettiin nopeasti, tai niin minusta ainakin tuntui. Se olisi vaatinut ainoastaan aikaa ja vaivannäköä. tevyyksiä juuri mihinkään eikä hienoja oppiarvoja. Yhteisen yrityksemme väki oli tottunut siihen, että minulta löytyisi vastaus asiaan kuin asiaan, ja ellei löytyisi, selvittäisin sen tuota pikaa. Soitin selvittääkseni, mistä oli kyse. Toisaalta itsehän minä olin heidät opettanut siihen halutessani olla avuksi. No niin, laita se eroon. Tuollaisen tekstin. Perjantai tuli, vaan mies ei ilmesta. Mitä se ajattelisi minusta. Siellä on se kirjoitus, jonka ajattelit tänään lukea, samainen kummajaiaapurikaupungissa oli toinen vihjaili. Katkeruus hiipi hiljaa, mutta vääjäämättömästi sisikuntaani. Annoin luvan ja sain pian viestin tuolta naiselta. mies kysyi. heitin kysymykseni aamuun ja jatkoin tallaamista. V vasin toimiston oven lukot kohmeisin sormin. Kului muutamia päiviä, ja kuinka ollakaan, sain sähköpostia Sirjalta. ihmettelin. Lähetä sähköpostina, kuulin jostain. Olen auttanut auttamasta päästyäni. kyselin itseltäni. sin, mutta yhdessä voisimme siitä suoriutua, mies sanoi. Kuinka ollakaan, tekstin Perustelematta mitenkään jouspyyntö, että Seppo lähti toisen naisen yhteistyö voisi olla lopussa oli hänen sähköpostiosoitmatkaan. Jos kuule ihminen vastasin ottaen samalla postin tuokirjoittaa tuollaisia kirjoja ja pu- man kirjekuoren esille. Se on niin tynyt. Kukas minua auttaa, kun minä en jaksa. Minä vastailin, etsin ja vastailin, vaikka olisi ollut omia asioitakin ja oma elämä. nen yhteisyritys, jonka kanssa Kaivoin lehden repustani ja etsin artikkelin käsiini. Kirjoitin sähköpostin osoitekent Sopiiko sinulle, että tavataan pertään Sirjan osoitteen, kirjoitin viestin, lisäsin tekstini liitetiedostoksi ja jantaina. iime vuosituhannen viimeisen tammikuun aamuna kylmä viima vihmoi kasvojani kävellessäni yhteisen yrityksemme toimistolle. Aamuhämärässä ei ollut vielä paljon muuta liikennettä, neljän kilometrin matkalla ei näkynyt kuin muutama auto. Ketä se muka kiinnostaisi. Olin väsynyt olemaan kävelevä keskusyksikkö, josta vastaus tulee napin painalluksella. Siinä se nyt oli. Kenelle minä tämän lähettäisin. Sopiihan se, laitetaan työ aluiltallensin sen luonnoskansioon. Pyyhkäisin kuuman kyyneleen silmännurkastani. Ja sitten painat Lähetä-painiket- leen. Oli helpompaa laittaa minut asialle
Ooh, henkäisin hämmästyksestä. Tuo lause rohkaisi minua jaksamaan. Tehdään sitten porukalla. Kävelin kotiin, ja yhtäkkiä tilanne oli minulle aivan selvä. Heräisikö nukkuva nainen minussa. Kukko kiekui nukkuvan kylän toisella puolella. Kyllähän me tästä kolmistaan selvitään, eikös vaan. Ilta oli jo tummunut saapuessamme perille. Koirat aloittivat kylähaukkunsa ja aasi töräytteli jossain rinteellä. Yllättäen huomasin, että olin saanut tarjouksen tarvittavine liitteineen pitkälle työstetyksi. Onhan tämä valtavan iso juttu, mutta eihän sitä mitään saa, jos ei yritä, heitin. Haroin hiuksiani ja miljoona ajatusta risteili päässäni. Tie kapeni ja jyrkkeni, katuvalot päättyivät alhaalla olevaan kylään. Ja niin tarjous lähti, ja sopimus syntyi. Voin minä kyllä tuuraajana olla, jos sinulle tulee jotain, sanoi Marja kertoessani hänelle asioiden saamasta uudesta käänteestä. Ja tuskin tämä nyt meille jää, kilpailu on varmaan niin kovaa. Se kiehtoi oudosti, antoi toivoa jostain suuremmasta, josta minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä. Mutta minä suoriuduin siitä. sanoi Ulla, joka oli innokkaampi heistä. Taivas alkoi vaaleta mustina piirtyvien vuorten takaa. Tällä kertaa mies ilmoitti, ettei pääsisi, siirsimme tapaamista jälleen. Emmekö pystykään lunastamaan lupauksiamme. Kuivasin yön kostuttaman tuolin ja istahdin nautiskelemaan taikahetkestä. Kaskaiden siritys kuului joka puolelta ja luonto tuoksui huumaavalta. Laitoin oitis hakemuksen, vaikken täyttänytkään Sirjan toiveita tulevien ohjaajien koulutus- ja ammattitaustoista. lin nähnyt lehdissä ilmoituksia Sirjan järjestämistä matkoista, mutta rahavarani eivät olisi mitenkään riittäneet sellaiseen, vaikka mieli teki valtavasti mukaan. Hänelle oli tullut muuta, joten sovimme uuden ajan. Olin väsynyt, mutta onnellinen. Muistin Sirjan illalla kertoneen tarinan, jonka mukaan Nukkuva nainen heräisi täydenkuun aikaan. Kyse ei ollut mistään extreme-tempuista, vaan lähinnä elämysmatkasta omaan itseensä pienessä rauhallisessa merenrantakylässä, jossa oli kaikki tarpeellinen ja verkkainen elämänmeno. Koulutuspäivät olivat seitsemän tunnin pituisia. No me hoidetaan tämä sitten kaksistaan, sanoin luottavaisena. Aina kun kurkotat korkeammalle kuin yllät, sinä kasvat, muistin lukeneeni jostain. inä sain tuosta naapuripuljusta osa-aika pätkätöitä. Miten tämä on mahdollista. Heräsin aamulla ensimmäisenä, oli vielä pimeää. Näky vuoren rinteellä olevan talon parvekkeelta oli mykistävä. Odotukseni eivät olleet korkealla alun pitäenkään, mutta olin vähän pettynyt. Kokeillaan. Ja niin minä lähdin käänteentekevälle matkalle. M O -M atka massaturismilta säästyneeseen kylään kesti kauan. Hän lisäsi, että ehkä kuulun johonkin muuhun yhteiseen tarinaan. Elämä oli kyllä jo siihen mennessä opettanut, että jos joitain oikein kovasti tahdon, asioilla on taipumus järjestyä, raha-asioillakin. Yhtään miettimättä vastasin myöntävästi. Oli täysin pimeää. Sen lisäksi oli opetuksen suunnittelu, materiaalien valmistus ja hallintotyöt. Sitten silmiini osui ilmoitus hänen järjestämästään elämysmatkaohjaajakoulutuksesta Etelä-Euroopassa. Minulla ei ollut aavistustakaan, mistä saisin tarvittavat rahat, melkoisen summan. Laitetaan vaan, totesivat naiset lähes yhteen ääneen. Laitettaisiinko tämä menemään. Ihmeille ei sanota ei! Minä päätin, että selviän tästä, sisulla ja sinnikkyydellä. Oli tullut peruutuksia ja mikäli olisin edelleen kiinnostunut, paikka olisi minun. Ihmeiden aika ei ollutkaan ohi. Tuo muuhun tarinaan kuuluminen jäi soimaan mieleeni. Tässä on nyt tämä tarjous lähes valmiina, totesin Ullalle ja Marjalle heidän kahvitellessaan ison pöydän ääressä. Nukkuvaa naista muistuttava vuorijono vartioi kylää. Tapaaminen ei lopultakaan onnistunut, eikä mies sen enempää välittänyt edes ilmoittaa meille esteistään. Soitin uudelleen. Kului kuukausi, ehkä pari, ja sain Sirjalta viestin. vetäisin vähän niin kuin vitsinä. Hetken kuluttua tosin tuntui, ettei ollut ainuttakaan ajatusta. Kuinka tässä näin kävi, ajattelin itsekseni. Vai niin, vai niin. Työpäiväni muodostuivat tuon kolmen kuukauden aikana kuudentoista tunnin mittaisiksi, viikonloppuisin tein töitä kotitoimistossani vain kaksitoista tuntia päivässä. Kuvaisiko tarina symbolisesti minun tilannettani. Aloin valmistella asiakirjoja ja tehdä laskelmia, jotta pääsisimme sitten tavatessamme etenemään nopeammin. Majapaikkamme oli vuoren rinteellä. Elän unelmaani todeksi, ajattelin. 6 34. Aamulla odottaa yllätys, ajattelin. Avasin hiljaa huoneen ja parvekkeen välillä olevan oven. Mikä ettei. Opiskelijat ja koulutuksen ostaja olivat tyytyväisiä. Eihän siitä niin iso siivu per nainen jää, vastasi korkeimman oppiarvon omaava Marja. En minä enää viitsi enkä oikein ehdikään tuohon ryhtyä, sanoi useista yllättävistä päänsärkykohtauksista kärsinyt Ulla. Täysikuu loisti meren yllä, kuunsilta kuvastui tyynestä veden pinnasta ja kalastajapaatti puksutti merellä. Olen yksin tämän valtavan urakan kanssa. Sain vastauksen, jossa hän ilmoitti, etten ole tullut valituksi. Kylä alkoi heräillä sunnuntaiaamuun. Ei ole miestä näkynyt, ei kuulunut. En minä uskalla nyt lupautua useaksi kuukaudeksi. Miltähän maailma näyttää täältä käsin. Minullakin on vähän muuta. Taas olin ylittänyt itseni ja saanut luoduksi jotain, jota voisin hyödyntää jatkossa
Olen turvassa reitilläni, kuulin jostain. Tunsin olevani todella yksin pimeässä, oudossa ympäristössä. Jälleen kerran olin törmännyt siihen, ettei minulla ollut kunnollista koulutusta, sellaista yleisesti hyväksyttyä ja pätevyyden antavaa. Itkulle ei tahtonut tulla loppua. Hän tietää ansaitsevansa hyvää. Luovuuteni ja intuition avulla ohjaisin huippuhienon viikon pienessä kylässä yhteistyössä kahden muun opasoppilaan kanssa. Olin tuntenut itseni huonommaksi kuin muut, koska en ollut täyttänyt niitä vaatimuksia, jotka Sirja oli alun perin asettanut oppilailleen. Tiedän vain sen, että elämä on minut tänne kuljettanut. Toiselle viikolle olisi tulossa kymmenkunta osallistujaa. Pakasta putoisi yksi kortti lattialle. Huomasin, että ne eivät kerta kaikkiaan kuulu tähän käsikirjoitukseen. Minun tehtäväkseni hän antoi koko seuraavan viikon ohjelmasta vastaamisen, ikään kuin elokuvan ohjaajan roolin. Olin keskellä todellista hämmennystä hiljaisena aamuyön hetkenä. Olimme saaneet iltatehtäväksi maalata omat vaakunamme ja muotoilla omat mottomme. Odotan jotain, mutta en tiedä mitä. Mottoa en keksinyt millään. Sirja oli jakanut tehtävät kullekin kolmelle ohjaajaoppilaalleen. Nostin toisen kortin: Jos katselen tilannetta ulkopuolisen silmin, mitä erilaisia tulkintoja voisin tehdä. Tietoisella tasolla ymmärsin, että olen nyt tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joka näkee jotain minussa selvemmin kuin minä itse. Tilaa! Numero 4 ilmestyy 25.4. sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä LEHTIPISTEISTÄ LEHTIPISTEISTÄ 35 3. Otin repusta mukaani ottamani korttipakan, jonka kussakin kortissa oli kysymys. Vai olenkohan vain alkanut kiinnittää niihin huomioita. Luotin sen ilmaantuvan yön aikana. Jokin oivallus on tulossa tietoisuuteeni, pohdiskelin. Mitä vastaisin. Maalasin vaakunaani majakan ja joutsenen. Ottaisin kaikki voimavarani ja kokemukseni käyttöön. Siinä luki: Jos olisin vapaa kaikista peloistani, mitä valitsisin. Hän ei vielä oikein tiedä, mitä se on, jotain tärkeää ja arvokasta joka tapauksessa. ylään oli helppo kotiutua, päivät kuluivat leppoisasti. Tuomas on syyllinen ja Tanja poikaystäväänsä sureva nainen. Tajusin, ettei mikään niistä suunnitelmista, joita olin omalle osalleni ajatellut toista viikkoa varten, tulisi toimimaan. Luottaa vaistoonsa ja kulkee luottavaisena ja rauhallisena kohti tavoitettaan. Minulle tuli tunne, että minut on siirretty syrjään, nos- K tettu todellisten ammattilaisten tieltä. Hämmästyin valtavasti. Rohkea nainen toteuttamassa unelmaansa. Onnettomuus on kuitenkin heittänyt heidät molemmat tiukkoihin rooleihin. Hetken nukuttuani heräsin omaan itkuuni. Siinä olisi mottoni. Laitoin valon yöpöydälläni olevaan valaisimeen. Enkeli halusi myös tulla kuvaan mukaan, joten maalasin sen majakan lähettyville. Se harmitti, mutta päätin käydä nukkumaan. Viime aikoina on ollut yllättävän paljon kiitollisuuden aiheita. Se mihin keskittyy, kuulemma lisääntyy. Rekkaa kuljettanut Tuomas saa kaikkien vihat niskoilleen paitsi Tanjan. Omasta surustaan huolimatta Tanja tuntee myötätuntoa Tuomasta kohtaan. Tälle naiselle avautuneesta ovesta alkaa jo näkyä jotain, joka näyttää mahtavalta. Tanja ei voisi ikinä tunnustaa kellekään, että on alkanut tuntea Tuomasta kohtaan jotain syvempääkin kuin vain myötätuntoa. Numero 4 ilmestyy 23.4. Raotin sängyn yläpuolella olevan ikkunan edessä olevaa verhoa, kos- ANNA LUKKO AARLA KAARELA SURUN suutelema rakkaus Tanjan elämä muuttuu silmänräpäyksessä, kun hänen poikaystävänsä jää rekan alle. Näyttää tietävän, mitä tekee
Melko pian ymmärsin, että näin mavarani tehokkaammin itsellisenä kuuluu olla. Seitsemän vuoden sykli oli tultarjouskilpailuissa ja sain töitä niin lut täyteen. Huomasin, ettei hän ole tehtäviensä tasalla, ja virheitä tuli pelottavan usein. Marja oli muka yllättynyt asioiden tilasta ja halusi vähin äänin tehdä hajurakoa Ullaan, jossa oli alkanut nousta esiin aggressiivisia piirteitä. Olin menettänyt luottamukseni te enemmän kuin minulla ja yhdespäällisin puolin ystäviltä näyttäviin sä osioissa minulla yksi enemmän ihmisiin. Olen sama ihminen, mutta tunnen muuttuneeni, ajattelin hämmentyneenä lentokoneen ikkunasta pumpulipilviä katsellessani. Tämä ei ole enää minun paikkani, ajattelin. Ennen pitkää hän joutui peittelemään omia virheitään, ja syy 8 36 P U uli jälleen kilpailutuksen aika. Sitä minä manailin mielessäni monet kerrat. Ajoit- seä, toteuttaa niitä muita unelmia, tain palkkasin tai ostin alihankinta- satsata läheisiin ihmissuhteisiin. Jotain uutta olisi tulosyrittäjänä. Olen turvassa reitilläni. Tosin isoihin tilauksiin liittyvään välttämättömään pahaan eli hallinnollisen työn suhteellisen suureen osaan minä väsyin. Tiesin joka solullani, että tällä matkalla on ollut käänteentekevä vaikutus elämässäni. Taas se maaginen seitsemän! T O. Kaiken lisäksi ehtinyt, eikä ollut tarvettakaan ajakyräilyn, juonimisen ja nyt jo valeh- tella muuta tekemistä tai muunlaista telun ilmapiirissä oleminen söi voi- tuotteistamista. Kyse olisi lin jo pitkään pyöritellyt ajatus- monien vuosien töistä, iso juttu mita omasta yrityksestä. Ulla ja se ilmapiiri olivat imeneet minut kuiviin. Kilpailijalla oli tuo rathen, että minulle kaiseva piste osilankesi suurin osa Kävelin kotiin, ja yhtäkkiä ti- ossa, jolla oli suutalkoilla tehtävik- lanne oli minulle aivan selvä. Totta kai harmitti entelin pystyväni kohdentamaan voi- sin. Työn touhun ja kuopukseni ylioppilasjuhlien valmistelun ohessa oli taas tarjouksen laatimisen aika. Toki voin toisen kanssa kappaleen matkaa kulkea, taluttaakin, mutta askeleensa hänen on otettava itse. Pana apuvoimaa toisilta arvostamiltani ras mahdollinen siis toteutuu, mut- kaatui lähes poikkeuksetta muiden niskaan. Tämä vaihe elämässäni opetti minulle sen, että jokaisen on taakkansa kannettava ja virheensä tehtävä. - Jollain on huumorintaju tallella, ajattelin ja lähetin kiitokseni sfääreihin. Haavoittuvaa! Tiemavarojani. Olin kyllästynyt myös sii- kuin sillä. Havaitsin hänessä aiemmin näyttäytyneiden piirteiden voimistuneen. Tunsin, ettei kaikki ole kohdallaan. Tiesin, että minulla on siihen valmiudet. Viikkojen jälkeen tuli tieto, jälkimaininkeina nousseiden innos- että kilpailija oli saanut homman, tuksen ja rohkeuden aaltojen myötä hiuksen hienolla erolla. Nyt olisi aika hoitaa itpaljon kuin ehdin tekemään. Monet niistä olivat aivan selvästi huolimattomuuden aiheuttamia. Yhdessä osiossa sillä oli pistys. Monista arolin täysin varma, että minun on aika vioitavista osioista saimme tämän jättää taakseni yhteisessä yritykses- kovimman kilpailijan kanssa samat sä toimiminen ja perustaa oma yri- pisteet. Isäntä lie tuonut sen illalla talon ympärillä olevaan oliivilehtoon liekaan. rempi painoarvo! si suunnitelluista Ihmeille ei sanota ei! Minä Niin usean vuoden töistä. Vaalea poni seisoi parin metrin päässä ikkunasta. kit olisivat suuremmat, mutta ajatHarmitti. kautta tuli suuri tään muusta ollut osa yrityksemme tietoa. detään. Minun töittyöt olivat ulottuteni laskutuksen päätin, että selviän tästä, si- missani, eikä missulla ja sinnikkyydellä. Yritystoiminta on haavoittuTiesin, että yksin yrittämisessä ris- vaa, samoin elämä. Pärjäsin hyvin kovissa sa. Ruma ankanpoikanenkaan ei tiennyt olevansa joutsen, ennen kuin se kohtasi toisia joutsenia. Ei minulla ole oikeutta ottaa toisten taakkoja kantaakseni, koska silloin minä estän heitä oppimasta sitä, mitä elämä yrittää heille opettaa. Se katsoi suoraan minuun. Auttamisen ja hyväksikäytetyksi tulemisen häilyvä raja oli tullut minulle näkyväksi, suorastaan käsin kosketeltavaksi. ammattilaisilta, muiden muassa Sirjalta. Työtä se tulisi vaatimaan, mutta enhän minä työtä ole ennenkään pelännyt. aluumatkalla lentokentälle bussissa istuessani sain oivalluksen, että minun on aika tuotteistaa oma osaamiseni ja tehdä siitä oman näköiseni paketti, myytävissä oleva tuote. lla huseerasi edelleen sekä osaaikaisessa työssään että yhteisessä yrityksessämme. Seitsemän vuotta tein täysillä ja menestyksellisesti työtä luomani tuotteen ja mahtavien asiakkaiden kanssa. Siis turvassa! Katsoin hirnahtavaa ponia ja sen vaaleaa turpaa, ja naurahdin. ka aistin siellä olevan jotain. Intuitioni antoi samansuuntaisia viestejä. Myöhemmin kuulin, että monet lakisääteiset velvoitteet oli laiminlyöty, palkoissa oli ollut epäselvyyksiä ja ihmissuhteet olivat kireällä. Matkan nulle. Aina yhteisen yrityksemme toimistolla käytyäni olin tavattoman väsynyt ja voimaton. Pidin ja pidän edelleen tuosta työstä valtavasti. Olin vuosiliikevaihdosta, ja sitä kautta mak- kaudet ollut niin täysillä tuossa työssoin käytännössä eniten yrityksen sä sydämelläni mukana, etten ollut kiinteistä kuluista. Sain työlään tarjouksen jälleen kerran ajoissa lähtemään kirjattuna kirjeenä, parhaan mahdollisen lopputuloksen toivotuksin
huhtikuuta; viimeinen tilauspäivä 25.4. Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Soneran, Radiolinjan, Saunalahden ja Dna:n matkapuhelinliittymissä. 37 3. Toki on huolestuttavaa, ettei ole minkäänlaisia tuloja tiedossa, yrittäjän työttömyysturva kun ei ole käytännössä lähimainkaan sitä kuin työntekijöillä. Lisäksi horoskooppi kertoo, missä ympyröissä varmimmin tapaat joko rakkaasi tai muita mielenkiintoisia ihmisiä. Viikonloppuhoroskoopin on laatinut Reginan monivuotinen astrologi, tunnettu ja tunnustettu Violet Sjöberg. REG VAAKA Esim. Onko luvassa helliä hetkiä vai riitaa. huhtikuuta; viimeinen tilauspäivä 4.4. REG HÄRKÄ numeroon 173664, ja saat ensi viikonlopun horoskooppisi. Olemme yhdessä matkanneet moniin mielenkiintoisiin paikkoihin eri puolella maailmaa. Meistä on tullut erittäin hyvät ystävät. Samalla se on myös läheisistä välittämistä, koska hyvä olo kertautuu ja kasvaa lumipalloilmiön lailla. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 16.18. huhtikuuta; viimeinen tilauspäivä 18.4. Intohimoa vai välinpitämättömyyttä? taisekseen, pitää tosiaan paikkansa. Monet seikkailut olisivat jääneet kokematta ja monet rajat ylittämättä, fyysiset, psyykkiset ja henkiset. Heidän seurassaan oleminen nostattaa iloa, intoa ja luottamusta. Olen kohdannut Sirjan myötä täysin uudenlaisen maailman, jollaista en olisi aiemmin pystynyt edes kuvittelemaan. Saat myös tietää, minkä värinen vaate tai asuste sinun kannattaa valita, jotta onnesi olisi paras mahdollinen. ta eipä ole vielä tietoa, mikä se tällä kertaa ja tässä vaiheessa olisi. REG OINAS REG SKORPIONI 040123456 REG JOUSIMIES REG KAURIS Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 2.4. Yhdessä olemme pohtineet yritystemme tulevaisuutta ja menestyksen eväitä. Olen niin kiitollinen, että olen kuunnellut intuitiotani, joka on johdattanut minut noiden ihmisten, Sirjan ja kumppaneiden luo. Tuo lause on monesti saanut minut tarkistamaan suuntaani arjessa. Tiedän, että noilla pienillä asenteen muutoksilla on ollut yllättävän suu- tapahtuu ensi viikonloppuna? Mitä Värit: punainen = PU, vaaleanpunainen = VP, tummanpunainen = TP, sininen = SI, vaaleansininen = VS, tummansininen = TS, vihreä = VI, vaaleanvihreä = VV, tummanvihreä = TV, ruskea = RU, vaaleanruskea = VR, tummanruskea = TR, keltainen = KE, violetti = VO, oranssi = OR, turkoosi = TU, pinkki = PI, musta = MU, valkoinen = VA Paikat: kotona = KO, baarissa = BA, elokuÄlä enää pohdi vaan ota selvää! vissa = EL, tanssiravintolassa tai -lavalla = Tilaa tekstiviestinä viikonloppu- TA, ruokaravintolassa = RR, konsertissa = horoskooppisi, joka kertoo, mi- KN, ystävien luona = YS, bileissä = BI, hartä tapahtuu ensi perjantain, laurastuksissa = HA, liikunnan parissa = LI Näin tulkitset värien ja paikkojen koodit saamastasi tekstiviestistä: antain ja sunnuntain aikana. Näppäile viestiin tunnus REG, välilyönti ja horoskooppimerkkisi. Sirjan hämmästyttävien laajojen verkostojen kautta olen tutustunut lukemattomiin mielenkiintoisiin ihmisiin ja olen saanut muutamia hyviä ystäviä. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 9.11. huhtikuuta; viimeinen tilauspäivä 11.4. Tai, jos olet jo vakiintunut, miten suhteesi rakastettuusi kehittyy. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 23.25. Sirja mainitsi joskus, että ehkä kuulun johonkin muuhun yhteiseen tarinaan. Lähetä viesti, esim. Ja toivoa! Vanha sanonta, että seura tekee kalLöydätkö Sen Oikean. Totta vieköön, niitä yhteisiä tarinoita on tullut runsain mitoin. Huolestuminen on ylellisyys, johon sinulla ei ole varaa, Sirja sanoi minulle kerran, kun olin taas vähällä pudota huolestumisen ansaan. Väitän, että voimaannuttavassa seurassa oleminen on itsestä huolehtimista sanan varsinaisessa merkityksessä. Kirjoitat siis viestiisi jonkin seuraavista yhdistelmistä: REG VESIMIES REG KALAT REG OINAS Tilaa viikonloppuREG HÄRKÄ horoskooppi REG KAKSOSET ystävällesi REG RAPU kirjoittamalla viestin REG LEIJONA perään vastaanottajan REG NEITSYT matkapuhelinnumero. Lujan luottamuksen myötä epävarmuus ei enää pelota, vaan on alkanut oudolla tavalla kiehtoa minua. T uosta Sirjalle lähetetystä sähköpostista on kulunut yllättäen jo vuosikymmen. Hauskaa seuraa vai yksinäisyyttä
Tuo tunne on joskus ollut hämmentävä, nyt se tuntuu lähinnä vapauttavalta. Elämäni on ollut täynnä siunauksia. Siihen minä tarvitsen aikaa, tilaa, erilaista ympäristöä ja inspiroivia ihmisiä. Se mahdollistaa sen, että pystyn nauttimaan täysillä tästä ainutkertaisesta elämästäni, jonka olen lahjaksi saanut. Aikanaan työ vei minut kokonaan, aikaa ei jäänyt perheelle, harrastuksille, parisuhteelle eikä itselle sitäkään vähää. Elämän tarjoilemat haasteelliset asiat ovat pakottaneet minut nousemaan omille siivilleni ja antaneet rohkeutta hypätä tyhjän päälle luottaen, että siivet kantavat. Viime vuosina yrittäjänä tekemieni töiden kanssa on käynyt samalla lailla. Alemmuuden- ja huonommuuden tunne, jotka ovat minua piinanneet, ovat historiaa. Niinhän siinä kävi ja hyvin kävi, vaikkei minulla ollut mitään tietoa silloin, mitä nuo 10 38 S uudet tehtävät voisivat olla. Välillä ne ovat olleet kivikkoisia ja kuoppaisia, onneksi hetkittäin myös tasaisia ja kepeitä kulkea. Minulla on hyvät yläkerran oppaat ja tämä elämän koulu on ollut hyvä koulu. Päätin, että sitä työtä en enää tee, mutta siinä työssä oppimiani asioita voin hyödyntää uusissa tehtävissäni. On oikeastaan ollut aina. Kun tarkastelen elettyä elämääni, pystyn näkemään siirtymävaiheita, joita olen tarvinnut tullakseni siksi, joka nyt olen. Olin huomaamattani pikku hiljaa liukunut jälleen jaksamisen rajoille. Minun reittini on poikennut tavanomaisesta, mutta ne ovat olleet minun polkujani. Amatööriäitinä olen tehnyt sen, minkä oikeaksi olen kokenut, kulloinkin käytettävissä olevin voimavaroin. Vaikka maailman toiselle puolelle matkaatkin, olemmehan kuitenkin saman taivaan alla, kuiskasin. Teen sitä, minkä koen tärkeäksi ja mitä intuitioni ohjaa minua tekemään. Sirjan kymmenettä kirjaa juhlistettaisiin ystäväpiirissä pienessä eteläeurooppalaisessa kylässä, jossa tarujen mukaan tapahtuu keskimääräistä enemmän ihmeitä. Luotan siihen, että saan jatkossakin toimeentuloni tekemällä sitä, mitä elämä on opettanut ja haluaa opettaa minut tekemään. Olen nyt välitilassa, jossa entinen ei enää päde, eikä uutta ole vielä tullut tilalle. - Minä pärjään omillani, sinun ei tarvitse enää minusta huolta kantaa, jatkoi tuo prinsessa, jonka kanssa kolmekymmentä vuotta aiemmin katsoimme kevätauringon leikkiä sairaalahuoneen ikkunasta. RUMA ANKANPOIKANEN O. Nyt minun ei tarvinnut tehdä päätöstä itse, se tehtiin minun puolestani. Ne ovat olleet rasteja elämäni kartalla, taitekohtia, jotka ovat nostaneet minut uudelle tasolle, johtaneet johonkin uuteen ja tuntemattomaan, mutta aina parempaan kuin edellinen. Puhumattakaan siitä, mitä ne ovat tehneet itsetunnolleni. Äiti, minä olen jo iso tyttö. Nyt jopa uteliaana odotan, mitä tuleman pitää. Nyt on uuden suunnan aika, aivan kuin silloin kun jätin työt, jossa poltin itseni loppuun. On suuren inventaarion aika, paitsi hiljaiseksi muuttuneessa kodissa, myös myllerryksissä rähjääntyneelle mielelleni. Ja minä luotan, että minusta pidetään huolta. Lapsi on äidilleen aina lapsi, vastasin kaksi akateemista loppututkintoa omaavalle tyttärelleni. eitsemän kertaa seitsemän on kertynyt vuosia tälle elämän oppilapselle. Ne näyttävät olleen hyvin johdonmukaisia tekoja. Osaisinpa olla riittävän hyvä äiti, on ollut toiveeni siitä lähtien kun elämä näytti, ettei minusta täydelliseksi ole, eikä tarvitse, eikä ole mahdollistakaan. Kun pidän itseni kunnossa, minulla on voimavaroja auttaa kanssakulkijoita, tarvittaessa ja pyydettäessä. Milloin ja mistä sen löydän, on vielä arvoitus. Lepo! Vihdoinkin ymmärrän, että kaikki on hyvin juuri näin. Lapseni ovat täysi-ikäisiä ja tasapainoisia, vaikka omanlaisensa traumansa on heillekin syntynyt, niin kuin kuulemma jokaiselle meistä. Tiedän, että tuolla yhden pisteen pienemmällä painoarvolla häviämäni iso tarjous johtaa minut aarteen luo. Elämä on jo niin monesti näyttänyt tämän minulle, että olen oppinut luottamaan. Juuri nyt minun on tärkeintä pitää hyvää huolta itsestäni. Välillä töitä on ollut hirvittävän paljon, ja sitten taas ei mitään. Taas joku on kulkenut edelläni ja valmistellut asioita. - Minä yritän olla huolehtimatta. Nyt on siis uuden aika sanan varsinaisessa merkityksessä. Kevätaurinko paistoi sisään vastapestystä olohuoneen ikkunasta ja heijasti ikkunan edessä olevien prismojen kautta sateenkaaren värejä seinille. Olen kävellyt itseni yli niin monet kerrat, että nyt minun on aika pysähtyä ja antaa jonkin suuren nousta esiin minusta, minussa, minun kauttani. len saanut tehtävistä suurimman hyvälle mallille. Se on isojen sopimusten kirous ja siunaus, äärettömän stressaavaa. Maailmankaikkeus oli kuullut minua. ri merkitys elämän isoissa asioissa, niin työasioissa kuin ihmissuhteissakin. Olinhan jo jonkin aikaa harmitellut hallintoon liittyvän työn määrää ja sen turhauttavuutta. Uteliaana elämän oppilapsena tut- kailen maailmaa uudenlaisesta asetelmasta. Päästä irti, kehotti tuo ihminen, jonka äiti minulla on kunnia olla. Kuinka jollakin pienen pienellä teolla on kauas kantoisia ja laajalle ulottuvia seurauksia, ihmettelen samalla kun pakkailen matkalaukkua. Kuitenkin tiedän, että tuotteeni ja palveluni ovat kovaa luokkaa, siitä olen tyytyväinen
distunut! easti uu Up TESTAA uttaa sinua! miten mies mu MIKSI MIES EI HALI? www.reginaleh 4 2010 5,40 ti.fi : 30 miestä vastaa Mikä tekee naisesta än säälittäv Pixie Lott: SELVIYTYJÄ: Naisen halu ja sen esteet Todellisuuden teet e sinä its Katastrofi a lla kampaväjatään lte ja miten se Selätin äiriön paniikkih KESÄN OTI: KENKÄMUKAAT MUODIK MATALAT, KUKIKKAAT KORKKARIT Numero 4 o myynnissä 30.3. ä alkaen n PALJON ! RINOITA TA 3 3 3 RAKKAUSNOVELLIA TOSITARINAA EROOTTISTA SATUA lukemisen sietämätön ihanuus 74 39 3
Yöllä oli vielä talven tuntua, kun ajoimme sairaalaan. Se ei minua huolettanut. Luulin, että hän jopa rakasti minua. Iltapäivällä, kun nukutuksen aiheuttama tokkura oli häipynyt, hoitaja toi viereeni pienen tyttäreni, ja aurinko paistoi meille sairaalan ikkunasta. Sitä paitsi minä luotin sokeasti siihen, mitä Seppo oli minulle, kuusitoistavuotiaalle, vakuutellut armeijasta lähettämissään kirjeissä. Ajattelen sitä päivää, kun saan sinut omakseni. Päällisin puolin kaikki näytti olevan hyvin, kunnes ei enää ollutkaan. Tee myöntyvä päätös... Tämä prinsessa lie valinnut minut äidikseen, minut, joka en äitiyden olemuksesta tai sen valtavasta vastuusta tiennyt tuon taivaallista. Se tuntui sopivan meihin, ajattelin keinuttaessani toista lastamme isäni tekemässä kehdossa. On kivaa, kun tiedän siellä jonkun odottavan ja tar- S T vitsevan minua... En tahtoisi kiusata sinua, mutta olen kärsimätön, kun et suostu... Hän pommitti minua vaatimuksillaan. Rakas, minä tarvitsen sinua, tahdon sinut omakseni..." Ja niin meidät vihittiin pian täytettyäni seitsemäntoista vuotta. uo lapsi oli toivottu, nuoresta iästäni huolimatta. Perustelematta mitenkään "T. Ehkä yritin tiedostamattani epätoivoisesti lievittää isän ikävääni. Minäkin elättelin toiveita jostain kau30 niista, romanttisesta ja herkästä lahjasta, hellästä halauksesta ja suuresta yhteenkuuluvuudesta perheenä. Sinut, jonka rakkaudella kahlitsen itselleni... Kirjeitä tuli vähintään kerran viikossa ja täyteen kirjoitettuja kortteja lähes yhtä tiiviiseen tahtiin. Nyt osaan olla kiitollinen niistä onnettomuuksista, jota pakottivat minut pärjäämään omillani. inä päivänä tuli kevät. iilitalossa elää onnellinen perhe", mainostettiin lehdissä ja televisiossa. Minä rakastan sinua, uskothan... Olin tyhmä ja herkkäuskoinen. Olin kuullut, että jotkut isät tuovat äidille lahjan lapsen synnyttyä. Olin varsin pienenä menettänyt oman isäni. Olin tarttunut kuin hukkuva oljenkorteen Seppoon, joka näytti välittävän minusta. Haluaisin elättää sinut ja tulevat. Mitäs sanoisit vihkimisestä juhannuksena. No mites täällä. En silloin vielä ymmärtänyt, millaisen narsistin kanssa olen tekemisissä. Katsoin ihmeissäni pientä olentoa, silitin pulleita poskia ja tummaa tukkaa. Toki jalkalistat ovat tärkeitä tulevaa kotiamme ajatellen, mutta olin kyllä odottanut jotain muuta. Miltä tuntuisi, jos jättäisit minut. Sitä en kyllä kestäisi... Rakas, ei pitkitetä h-hetkeä kauan... Haluaisin pitää niistä hyvää huolta... Kolmisen kuukautta ennen syntymäpäivääni kirjeiden sävy muuttui. sanoi Seppo huoneeseen astuessaan. Olenhan ollut sinun luonasi pian kolme vuotta, miksi ei koko loppuelämää, suostuisit... Olin hämilläni onnesta ja vastuun aiheuttamasta pelosta. - Voi minun tyttöäni, hän ihmetteli pienen punaisen sängyn vierellä ja laski ruusukimpun peitolleni. Nielin pettymykseni ja yritin peittää sen parhaani mukaan. Kului pari, kolme vuotta, lapset kasvoivat, he olivat iloisia ja tasapainoisia. Tulevaisuus näytti valoisalta, ja raha-asiat olivat paranemaan päin. Sieltä olen ponnistanut ylös ja huomannut todeksi sen, että vaikeuksien kautta ihmisten todellinen luonne punnitaan. Minulle oli tärkeätä vain oma pieni perheemme, halusin olla hyvä vaimo ja hyvä äiti. Toivottu sittenkin, vaikka tiesin, että keskeytettyäni opinnot työn saanti vaikeutuisi tulevaisuudessa huomattavasti. Tunsin, että olen saanut aikaiseksi jotain todella suurta, minun kauttani oli tullut uusi ihminen maailmaan. Kävin ostamassa jalkalistoja, mies tokaisi huomatessaan odottavan ilmeeni. "Voi kultarakas, toivottavasti jaksat odottaa minua. Luovuin turvallisuudesta ja otin vastaan onnen Olen monta kertaa elämässäni tipahtanut kokonaan tyhjän päälle
Sepon jätettyä minut huomasin, ettei minulla ollut yhtään omaa ystävää. Mutta sitäkin voi olla liikaa, mistä pitää, ja niin minä ajoin itseni totaaliseen väsymykseen. Olin pienten lasten kanssa tyhjän päällä. Pystyäkseni toimimaan työssäni ja pitääkseni työpaikkani minun oli hankittava koulutus itselleni. Minä pinnistelin, kunnes eräänä pakkasiltana työpäivän jälkeen olevan kahden kokouksen välissä minulle jäi hetki aikaa istahtaa ja levähtää autossa. Olin niin yksin, että sitä oli melkein liian vaikeaa kestää. Halusin tehdä työni parhaalla mahdollisella tavalla ja kehittää itseäni ammattilaisena. Opiskelu tuli elämääni jäädäkseen. Kymmenen vuotta tein työtä, josta todella pidin. Keväinen aamu enteili kirkasta päivää, kun mieli maassa, lähes turtana lähdin ajamaan töihin. Nyt vastuullani olivat lapset ja kokopäivätyö. Seppo lähti toisen naisen matkaan. Sepon kanssa tavattuamme olimme olleet hyvin tiiviisti yhdessä, joten koulutoverit ja harvat ystäväni jäivät. Kai minulla olisi ollut vaihtoehto, kuulemma aina on. Sosiaaliset suhteeni olivat rajoittuneet lähinnä Sepon sukulaisiin ja minun sisaruksiini. Ei ole vaihtoehtoja, ajattelin ja aloitin opiskelut. En halunnut kotiväen tietävän, kuinka lopussa olin. Minä keskityin suhteeseemme ja miellyttämään miestä ja tietenkin huolehtimaan perheestä. Se oli niin pelottava, etten uskaltanut sitä edes ajatella. Päätä särki ja väsytti. Yhtäkkiä minulle tuli tunne, etten saa henkeä. Avioerokriisi ja taloudelliset huolet ahdistelivat päivin öin. Vihdoin kotiin päästyäni menin saunan lauteille istumaan ja itkin, kuten monta kertaa aiemmin. Siskoillani alkoi olla jo omia menojaan ja ystäviään. Olin kuoleman väsynyt, ja vielä oli illan toinen kokous hoitamatta. Ei se hetkessä tullut, eikä myöskään hetkessä mennyt. Sen sijaan, että olisin lähtenyt naapurikaupun31. Kolme ja puoli vuotta meni siihen, että vein itseni jaksamisen rajoille yrittäessäni täyttää osaani äitinä, nyt jo kolmen lapsen, ja puolisona uudelle rakkaallani. Perheidylli päättyi katkeraan ja traumaattiseen eroon. Kaksikymmentäviisi vuotta minulla on ollut koko ajan jokin koulutus meneillään, parhaimmillaan tai pahimmillaan niitä on ollut kaksi tai jopa kolme yhtä aikaa. Onneksi monimuoto-opiskeluja oli jo tuolloin, kahdeksankymmenluvulla. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin saamaan työpaikan. Nyt se oli vaan paljon vaikeampaa kuin heti peruskoulun jälkeen olisi ollut, kun olisin voinut keskittyä pelkästään opiskeluun
Näin ollen minun tuntihintani oli kaikista pienin. Halusin päästä eteenpäin elämässäni. Tosin muutaman kuukauden kuluttua hakeuduin työvoimakoulutukseen. Se tuntui oikeudenmukaiselta, koska tarkoituksena oli, että jokaiselle tulisi myös saman verran opetustunteja. Hän oli käyttänyt vain puolet hänelle varatusta ajasta ja heitti vastuun minulle. Meitä pyydettiin pitämään lyhyitä koulutuksia asiasta kiinnostuneille. Kolme ja puoli vuotta minulla meni uupumisesta toipumiseen. Minä koetan pärjätä, minä totesin. - Anteeksi kauheasti, mutta ei tälle nyt mahda mitään. Jokin minussa pelkäsi tulevaa, jos rohkenisin toimia toisin. Ennen kuin pystyin jäämään sairauslomalle tein puolitoista päivää töitä järjestäessäni tärkeimmät asiat. Itkun laannuttua pystyin töin tuskin vastaamaan lääkärin esittämiin kysymyksiin. kysyi lääkäri. Tein sen periaatteessa pahimpaan mahdolliseen aikaan, syvimmän laman syövereissä, mutta minun kannaltani hyvään aikaan. Minullahan ei ollut hienoja koulutuksia. Kuinka ollakaan, melkoisella täsmällisyydellä tärkeät tapahtumat olivat tulleet seitsemän vuoden välein. Muutoin saimme olla hyvinkin omissa oloissamme. un tunsin olevani uudelleen valmis työelämään, perustin muutaman muun alansa osaajan kanssa yhteisen yrityksen. Oletin Marjalla, kolmannella kouluttajalla, olevan oma osuutensa hanskassa, mutta toisin kävi. Hän kirjoitti sairauslomaa kaksi viikkoa ja varasi ajan psykologilta. Siinä kahvittelun lomassa, vajavaisin tiedoin, odotettiin veroilmoituksen olevan allekirjoitusta vaille valmis. Siis seitsemän vuoden prosessi. No niin, mikäs sinua vaivaa. Siitä pystyin päättelemään, että taitaa olla uuden aika käsillä. Milloin mitäkin asiakirjaa tarvittiin, tai jonkin asian selvittämistä, olin sukulaisten suosiossa. Veroilmoituslomakkeet oli paljon helpompi sysätä minulle, kuin käydä itse niitä pähkäilemään. No ei kai sitten. Purskahdin itkuun. Ja niin menimme kahdestaan. Sain toipua rauhassa. Teinkin, ja sain asiakkaita ihan kivasti. Sukulaiset, joista ei juuri mitään ollut kuulunut, alkoivat käydä tammikuussa, etenkin loppukuusta kylässä, iso kirjekuori mukanaan. Ja niistä kursseista, joita minä olin käynyt työni ja lastenhoidon ohella, ei saanut pä-. Alkuun näin olikin. euraavan puoli vuotta elin melkoisessa kiirastulessa. kia ja työpaikkaani kohti, huomasinkin olevani terveyskeskuksen pihassa. Se osoittautui monesti hyvin hyödylliseksi, suorastaan pelastukseksi. Jotkut viisaat sanovat, että elämä kulkee seitsemän vuoden sykleissä. Piirsin paperille elämäni viivaa, merkitsin siihen käänteen aiheuttaneita tapahtumia. Edelleen palkkio jaettiin tasan. Kuinka ollakaan, ne olivat muillekin tarpeellisia. Ulla loisti poissaolollaan, ja minä olin varautunut vain omaan osuuteeni. Tämä oli sitten tässä, Marja sanoi kasatessaan papereitaan opettajan pöydältä. Kylmä hiki nousi pintaani. Se tuntui epäreilulta, mutta annoin asian olla. En voi läh- K teä tänä iltana, Ulla, toinen kumppaneistani soitti minulle viimetingassa ennen koulutuspaikalle lähtemistä. Se valoi luottamusta minuun. Melkoisen nopeasti lähipiirissäni huomattiin, että osaamisestani ja taidoistani voisi olla heillekin hyötyä. Pakkohan tästä on selvitä, ajattelin ja heitin kaiken luovuuteni peliin. Olin opiskellut monia itseäni kiinnostavia ja itselleni tarpeellisia asi32 S oita. Muutaman vuoden kuluttua huomasin tammikuisista vierailuista tulleen tradition. Ja kaiken lisäksi kyseinen asiakas maksoi opetuksesta taulukoittensa mukaisesti, joihin vaikutti ensisijaisesti kouluttajan oppiarvot. Kyseinen yritysmuoto oli melko tuntematon maakunnassamme. Onneksi minulla oli jo silloin tapana kuljettaa kassissani koko mappia, johon olin kasannut melkoisesti materiaalia. Syksyllä olin kypsä päätökseen kaiken uhalla. Sitä, että tekisin itselleni jotain peruuttamatonta. Pidimme muutamia iltakursseja kolmen naisen voimin. Minulla särkee päätä. Olin siinä kunnossa, että aloin pelätä itseäni. Tauolla kävin vessassa hengittelemässä rauhallisesti ja kasaamassa itseäni. Jokin minussa sanoi, että minun on varauduttava kantamaan vastuu koko koulutuksesta. Ei tarvinnut pelätä, että joku tarjoaisi töitä. Tiesin, että juuri sitä työtä, jossa itseni loppuun poltin, en tulisi tekemään, mutta siinä oppimiani asioita voisin hyvinkin tehdä. Kävelin sisään ja pääsin lähes saman tien lääkärin vastaanotolle. Sanoin itseni irti työpaikaltani ja ilmoittauduin työttömyyskortistoon. Melkoisen pian tieto perustamastamme yrityksestä kiiri lähitienoolla. Se oli pelastukseni sillä kertaa. P äänsärkyjä ja milloin mitäkin esteitä alkoi ilmaantua yhä tihenevään tahtiin. Epäreiluuden tunne kuitenkin jäyti mieltäni, koska kolmasosa laskutettavista tunneista ei enää vastannut todellisuutta. Tarkoitukseni oli tuottaa palveluja, joihin olin saanut osaamisen lukuisten kurssien ja entisen työni perusteella. Periaatteena oli, että koulutuksista saatu palkkio jaettaisiin tasasuuriin osiin. Silloin kun toiset olivat opiskelleet, minä hoidin lapsia kotona. Jokin minussa tiesi, ettei entinen voi enää jatkua. Jaksoin vielä elättää toivoa, että joskus vielä asiani olisivat paremmin, tai ainakin lasteni asiat. Melko pian huomasin kuitenkin, että minulle jäi valtaosa opetusvastuusta. Pikku hiljaa aloin valmistaa materiaalia niin, että tarvittaessa pystyisin vetämään koko koulutuksen yksin
Kirjoittaminen helpotti oloani kummasti. Ja sitten painat Lähetä-painiket- leen. Perjantai tuli, vaan mies ei ilmesta. Hän kysyi viestissään, voisiko välittää viestini henkilölle, jonka tietää olevan samankaltaisessa tilanteessa. Olin hämmästynyt viestistä ja siitä, että joku oikeasti välitti minusta niin paljon, että vaivautui vastaamaan, vaikka olisi varmaan ollut paljon muutakin tekemistä. Oli helpompaa laittaa minut asialle. heitin kysymykseni aamuun ja jatkoin tallaamista. V vasin toimiston oven lukot kohmeisin sormin. Sain valtavasti voimaa ja uudenlaista näkökulmaa tilanteeseeni. N 33. Kuvassa oli lem- olimme jo pitkään suunnitelleet tepeän ja samalla jämäkän oloinen kevämme jotain yhdessä. Jos kuule ihminen vastasin ottaen samalla postin tuokirjoittaa tuollaisia kirjoja ja pu- man kirjekuoren esille. Kuinka ollakaan, tekstin Perustelematta mitenkään jouspyyntö, että Seppo lähti toisen naisen yhteistyö voisi olla lopussa oli hänen sähköpostiosoitmatkaan. Mies ei vastannut puheluuni. Oli vain pitkä lista irrallisia kursseja, joista olin toki suuren hyödyn saanut. Tehdään yhdessä tarjous, esitin. Nyt meille on nainen talvipuutullut sellainen tartarhassa. Siinä näet! Minähän sanoin, että se välittää, ääni oli valppaana ja vähän ylpeänä. Viestittelimme aikamme ja sen seurauksena ajatukseni selkiytyivät. Se olisi vaatinut ainoastaan aikaa ja vaivannäköä. Siinä se nyt oli. Soitin selvittääkseni, mistä oli kyse. Perheessä vastuu monista asioista oli minulla, vaikka puolisoni paljon kotiaskareita tekikin. Sopiihan se, laitetaan työ aluiltallensin sen luonnoskansioon. Se on niin tynyt. Katuvalojen kelmeä valo kajasti sinisten verhojen lävitse huoneeseen. Usko vaan. No, ehkä en fyysisillä korvillani kuullut, mutta vastauksen sain kuitenkin. sin, mutta yhdessä voisimme siitä suoriutua, mies sanoi. Kului muutamia päiviä, ja kuinka ollakaan, sain sähköpostia Sirjalta. Tuollaisen tekstin. No niin, laita se eroon. Minä vastailin, etsin ja vastailin, vaikka olisi ollut omia asioitakin ja oma elämä. Siellä on se kirjoitus, jonka ajattelit tänään lukea, samainen kummajaiaapurikaupungissa oli toinen vihjaili. Kirjoitin sähköpostin osoitekent Sopiiko sinulle, että tavataan pertään Sirjan osoitteen, kirjoitin viestin, lisäsin tekstini liitetiedostoksi ja jantaina. Kirjoitin, miltä tästä ihmisestä juuri nyt tuntuu ja tallensin vuodatukseni tietokoneen muistiin. Entäs nyt. Olin väsynyt huonosti nukutun yön jälkeen sen lisäksi, että aloin olla turhautunut ja lopen kyllästynyt siihen, että ihmiset ottivat minuun yhteyttä vain silloin, kun heillä oli jokin ongelma. Sirja kertoi olevansa juuri järjestämässä suurta kansainvälistä konferenssia ja olevansa nyt siinä kiinni. Ehkä minä tiedostamattani yritin saada hyväksyntää ja tuntea olevani tarpeellinen. Katkeruus hiipi hiljaa, mutta vääjäämättömästi sisikuntaani. Toisaalta itsehän minä olin heidät opettanut siihen halutessani olla avuksi. Mitä se ajattelisi minusta. ihmettelin. mies kysyi. Aloin sääliä itseäni. No enhän minä voi. Mitä iloa minulla olisi tietokoneen muistissa tai edes paperilla olevasta tekstistä. nen yhteisyritys, jonka kanssa Kaivoin lehden repustani ja etsin artikkelin käsiini. Taitaa olla sasille. iime vuosituhannen viimeisen tammikuun aamuna kylmä viima vihmoi kasvojani kävellessäni yhteisen yrityksemme toimistolle. Minä en jaksa enää olla koko ajan ratkomassa muiden asioita, tuumin mielessäni puolimatkan paikkeilla. Onhan sinulla se lehti repussasi. Olin väsynyt olemaan kävelevä keskusyksikkö, josta vastaus tulee napin painalluksella. katkeraan ja traumaattiseen tuon firman vetäjä soittaessaan. kyselin itseltäni. Koululaiset ja töihinsä kiiruhtavat olisivat liikkeellä vasta myöhemmin. mainen tarjous Enhän minä pyyntö, joka meillekin on tullut, voi. Käynnistin tietokoneen hämärässä, en välittänyt laittaa valoja huoneeseen, ulkovalo ja kalvakka näyttö valaisivat riittävästi. Ei mennyt kuin pari tuntia, kun sain vastauksen. Kenelle minä tämän lähettäisin. Olen auttanut auttamasta päästyäni. Ketä se muka kiinnostaisi. Tämä on liian iso juttu meille ykhuu tuollaisista asioista, joista tuossa jutussa kerrotaan, niin se välittää. Ja vastausta odotettiin nopeasti, tai niin minusta ainakin tuntui. Monesti kyse oli asioista, joihin itse kukin olisi löytänyt vastauksen niin halutessaan. Laita, laita. Lähetä sähköpostina, kuulin jostain. viisas ja... A Lähetä! Ja minä painoin Lähetä-kohtaa, enkä takaisin enää tekstiäni saanut. Yhteisen yrityksemme väki oli tottunut siihen, että minulta löytyisi vastaus asiaan kuin asiaan, ja ellei löytyisi, selvittäisin sen tuota pikaa. Pyyhkäisin kuuman kyyneleen silmännurkastani. tevyyksiä juuri mihinkään eikä hienoja oppiarvoja. Perheidylli päättyi mahdollista, sanoi teensa. Aamuhämärässä ei ollut vielä paljon muuta liikennettä, neljän kilometrin matkalla ei näkynyt kuin muutama auto. Annoin luvan ja sain pian viestin tuolta naiselta. Kukas minua auttaa, kun minä en jaksa
Täysikuu loisti meren yllä, kuunsilta kuvastui tyynestä veden pinnasta ja kalastajapaatti puksutti merellä. Olen yksin tämän valtavan urakan kanssa. Opiskelijat ja koulutuksen ostaja olivat tyytyväisiä. Aina kun kurkotat korkeammalle kuin yllät, sinä kasvat, muistin lukeneeni jostain. Koirat aloittivat kylähaukkunsa ja aasi töräytteli jossain rinteellä. Kyllähän me tästä kolmistaan selvitään, eikös vaan. Sen lisäksi oli opetuksen suunnittelu, materiaalien valmistus ja hallintotyöt. Laitettaisiinko tämä menemään. Ihmeille ei sanota ei! Minä päätin, että selviän tästä, sisulla ja sinnikkyydellä. Mikä ettei. Taas olin ylittänyt itseni ja saanut luoduksi jotain, jota voisin hyödyntää jatkossa. Laitetaan vaan, totesivat naiset lähes yhteen ääneen. Kuivasin yön kostuttaman tuolin ja istahdin nautiskelemaan taikahetkestä. Oli tullut peruutuksia ja mikäli olisin edelleen kiinnostunut, paikka olisi minun. Ja niin tarjous lähti, ja sopimus syntyi. Taivas alkoi vaaleta mustina piirtyvien vuorten takaa. Kokeillaan. Ei ole miestä näkynyt, ei kuulunut. Ja niin minä lähdin käänteentekevälle matkalle. M O -M atka massaturismilta säästyneeseen kylään kesti kauan. Vai niin, vai niin. Oli täysin pimeää. Sitten silmiini osui ilmoitus hänen järjestämästään elämysmatkaohjaajakoulutuksesta Etelä-Euroopassa. Kyse ei ollut mistään extreme-tempuista, vaan lähinnä elämysmatkasta omaan itseensä pienessä rauhallisessa merenrantakylässä, jossa oli kaikki tarpeellinen ja verkkainen elämänmeno. Työpäiväni muodostuivat tuon kolmen kuukauden aikana kuudentoista tunnin mittaisiksi, viikonloppuisin tein töitä kotitoimistossani vain kaksitoista tuntia päivässä. vetäisin vähän niin kuin vitsinä. Kukko kiekui nukkuvan kylän toisella puolella. Olin väsynyt, mutta onnellinen. Kylä alkoi heräillä sunnuntaiaamuun. Ilta oli jo tummunut saapuessamme perille. Eihän siitä niin iso siivu per nainen jää, vastasi korkeimman oppiarvon omaava Marja. Yhtään miettimättä vastasin myöntävästi. Näky vuoren rinteellä olevan talon parvekkeelta oli mykistävä. Miten tämä on mahdollista. Voin minä kyllä tuuraajana olla, jos sinulle tulee jotain, sanoi Marja kertoessani hänelle asioiden saamasta uudesta käänteestä. Heräisikö nukkuva nainen minussa. Onhan tämä valtavan iso juttu, mutta eihän sitä mitään saa, jos ei yritä, heitin. Hänelle oli tullut muuta, joten sovimme uuden ajan. Minulla ei ollut aavistustakaan, mistä saisin tarvittavat rahat, melkoisen summan. Tuo muuhun tarinaan kuuluminen jäi soimaan mieleeni. Elän unelmaani todeksi, ajattelin. 6 34. Haroin hiuksiani ja miljoona ajatusta risteili päässäni. Nukkuvaa naista muistuttava vuorijono vartioi kylää. Kaskaiden siritys kuului joka puolelta ja luonto tuoksui huumaavalta. Avasin hiljaa huoneen ja parvekkeen välillä olevan oven. lin nähnyt lehdissä ilmoituksia Sirjan järjestämistä matkoista, mutta rahavarani eivät olisi mitenkään riittäneet sellaiseen, vaikka mieli teki valtavasti mukaan. Muistin Sirjan illalla kertoneen tarinan, jonka mukaan Nukkuva nainen heräisi täydenkuun aikaan. Tässä on nyt tämä tarjous lähes valmiina, totesin Ullalle ja Marjalle heidän kahvitellessaan ison pöydän ääressä. Emmekö pystykään lunastamaan lupauksiamme. Minullakin on vähän muuta. Tuo lause rohkaisi minua jaksamaan. Tehdään sitten porukalla. Aamulla odottaa yllätys, ajattelin. Ja tuskin tämä nyt meille jää, kilpailu on varmaan niin kovaa. En minä uskalla nyt lupautua useaksi kuukaudeksi. Mutta minä suoriuduin siitä. Elämä oli kyllä jo siihen mennessä opettanut, että jos joitain oikein kovasti tahdon, asioilla on taipumus järjestyä, raha-asioillakin. Heräsin aamulla ensimmäisenä, oli vielä pimeää. Koulutuspäivät olivat seitsemän tunnin pituisia. Soitin uudelleen. Aloin valmistella asiakirjoja ja tehdä laskelmia, jotta pääsisimme sitten tavatessamme etenemään nopeammin. Laitoin oitis hakemuksen, vaikken täyttänytkään Sirjan toiveita tulevien ohjaajien koulutus- ja ammattitaustoista. Ooh, henkäisin hämmästyksestä. No me hoidetaan tämä sitten kaksistaan, sanoin luottavaisena. Yllättäen huomasin, että olin saanut tarjouksen tarvittavine liitteineen pitkälle työstetyksi. Miltähän maailma näyttää täältä käsin. Tapaaminen ei lopultakaan onnistunut, eikä mies sen enempää välittänyt edes ilmoittaa meille esteistään. Sain vastauksen, jossa hän ilmoitti, etten ole tullut valituksi. Odotukseni eivät olleet korkealla alun pitäenkään, mutta olin vähän pettynyt. Majapaikkamme oli vuoren rinteellä. sanoi Ulla, joka oli innokkaampi heistä. Kävelin kotiin, ja yhtäkkiä tilanne oli minulle aivan selvä. Kului kuukausi, ehkä pari, ja sain Sirjalta viestin. Ihmeiden aika ei ollutkaan ohi. Se kiehtoi oudosti, antoi toivoa jostain suuremmasta, josta minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä. inä sain tuosta naapuripuljusta osa-aika pätkätöitä. Tällä kertaa mies ilmoitti, ettei pääsisi, siirsimme tapaamista jälleen. Kuvaisiko tarina symbolisesti minun tilannettani. Hän lisäsi, että ehkä kuulun johonkin muuhun yhteiseen tarinaan. En minä enää viitsi enkä oikein ehdikään tuohon ryhtyä, sanoi useista yllättävistä päänsärkykohtauksista kärsinyt Ulla. Tie kapeni ja jyrkkeni, katuvalot päättyivät alhaalla olevaan kylään. Hetken kuluttua tosin tuntui, ettei ollut ainuttakaan ajatusta. Kuinka tässä näin kävi, ajattelin itsekseni
Itkulle ei tahtonut tulla loppua. Mitä vastaisin. Mottoa en keksinyt millään. Siinä luki: Jos olisin vapaa kaikista peloistani, mitä valitsisin. Luottaa vaistoonsa ja kulkee luottavaisena ja rauhallisena kohti tavoitettaan. Jälleen kerran olin törmännyt siihen, ettei minulla ollut kunnollista koulutusta, sellaista yleisesti hyväksyttyä ja pätevyyden antavaa. Otin repusta mukaani ottamani korttipakan, jonka kussakin kortissa oli kysymys. Hämmästyin valtavasti. Jokin oivallus on tulossa tietoisuuteeni, pohdiskelin. Näyttää tietävän, mitä tekee. Minun tehtäväkseni hän antoi koko seuraavan viikon ohjelmasta vastaamisen, ikään kuin elokuvan ohjaajan roolin. ylään oli helppo kotiutua, päivät kuluivat leppoisasti. Toiselle viikolle olisi tulossa kymmenkunta osallistujaa. Rekkaa kuljettanut Tuomas saa kaikkien vihat niskoilleen paitsi Tanjan. Rohkea nainen toteuttamassa unelmaansa. Tanja ei voisi ikinä tunnustaa kellekään, että on alkanut tuntea Tuomasta kohtaan jotain syvempääkin kuin vain myötätuntoa. Numero 4 ilmestyy 23.4. Minulle tuli tunne, että minut on siirretty syrjään, nos- K tettu todellisten ammattilaisten tieltä. Olimme saaneet iltatehtäväksi maalata omat vaakunamme ja muotoilla omat mottomme. Ottaisin kaikki voimavarani ja kokemukseni käyttöön. Olen turvassa reitilläni, kuulin jostain. Hetken nukuttuani heräsin omaan itkuuni. Odotan jotain, mutta en tiedä mitä. Vai olenkohan vain alkanut kiinnittää niihin huomioita. Luovuuteni ja intuition avulla ohjaisin huippuhienon viikon pienessä kylässä yhteistyössä kahden muun opasoppilaan kanssa. Tiedän vain sen, että elämä on minut tänne kuljettanut. Viime aikoina on ollut yllättävän paljon kiitollisuuden aiheita. Tilaa! Numero 4 ilmestyy 25.4. sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä LEHTIPISTEISTÄ LEHTIPISTEISTÄ 35 3. Tajusin, ettei mikään niistä suunnitelmista, joita olin omalle osalleni ajatellut toista viikkoa varten, tulisi toimimaan. Se harmitti, mutta päätin käydä nukkumaan. Pakasta putoisi yksi kortti lattialle. Olin keskellä todellista hämmennystä hiljaisena aamuyön hetkenä. Nostin toisen kortin: Jos katselen tilannetta ulkopuolisen silmin, mitä erilaisia tulkintoja voisin tehdä. Maalasin vaakunaani majakan ja joutsenen. Tuomas on syyllinen ja Tanja poikaystäväänsä sureva nainen. Omasta surustaan huolimatta Tanja tuntee myötätuntoa Tuomasta kohtaan. Siinä olisi mottoni. Laitoin valon yöpöydälläni olevaan valaisimeen. Tälle naiselle avautuneesta ovesta alkaa jo näkyä jotain, joka näyttää mahtavalta. Raotin sängyn yläpuolella olevan ikkunan edessä olevaa verhoa, kos- ANNA LUKKO AARLA KAARELA SURUN suutelema rakkaus Tanjan elämä muuttuu silmänräpäyksessä, kun hänen poikaystävänsä jää rekan alle. Se mihin keskittyy, kuulemma lisääntyy. Hän tietää ansaitsevansa hyvää. Onnettomuus on kuitenkin heittänyt heidät molemmat tiukkoihin rooleihin. Luotin sen ilmaantuvan yön aikana. Huomasin, että ne eivät kerta kaikkiaan kuulu tähän käsikirjoitukseen. Olin tuntenut itseni huonommaksi kuin muut, koska en ollut täyttänyt niitä vaatimuksia, jotka Sirja oli alun perin asettanut oppilailleen. Hän ei vielä oikein tiedä, mitä se on, jotain tärkeää ja arvokasta joka tapauksessa. Sirja oli jakanut tehtävät kullekin kolmelle ohjaajaoppilaalleen. Enkeli halusi myös tulla kuvaan mukaan, joten maalasin sen majakan lähettyville. Tietoisella tasolla ymmärsin, että olen nyt tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joka näkee jotain minussa selvemmin kuin minä itse. Tunsin olevani todella yksin pimeässä, oudossa ympäristössä
kit olisivat suuremmat, mutta ajatHarmitti. Seitsemän vuoden sykli oli tultarjouskilpailuissa ja sain töitä niin lut täyteen. Minun töittyöt olivat ulottuteni laskutuksen päätin, että selviän tästä, si- missani, eikä missulla ja sinnikkyydellä. Toki voin toisen kanssa kappaleen matkaa kulkea, taluttaakin, mutta askeleensa hänen on otettava itse. Monista arolin täysin varma, että minun on aika vioitavista osioista saimme tämän jättää taakseni yhteisessä yritykses- kovimman kilpailijan kanssa samat sä toimiminen ja perustaa oma yri- pisteet. Marja oli muka yllättynyt asioiden tilasta ja halusi vähin äänin tehdä hajurakoa Ullaan, jossa oli alkanut nousta esiin aggressiivisia piirteitä. Se katsoi suoraan minuun. Tosin isoihin tilauksiin liittyvään välttämättömään pahaan eli hallinnollisen työn suhteellisen suureen osaan minä väsyin. Sain työlään tarjouksen jälleen kerran ajoissa lähtemään kirjattuna kirjeenä, parhaan mahdollisen lopputuloksen toivotuksin. Haavoittuvaa! Tiemavarojani. Pidin ja pidän edelleen tuosta työstä valtavasti. Intuitioni antoi samansuuntaisia viestejä. Ei minulla ole oikeutta ottaa toisten taakkoja kantaakseni, koska silloin minä estän heitä oppimasta sitä, mitä elämä yrittää heille opettaa. Seitsemän vuotta tein täysillä ja menestyksellisesti työtä luomani tuotteen ja mahtavien asiakkaiden kanssa. Yhdessä osiossa sillä oli pistys. Kaiken lisäksi ehtinyt, eikä ollut tarvettakaan ajakyräilyn, juonimisen ja nyt jo valeh- tella muuta tekemistä tai muunlaista telun ilmapiirissä oleminen söi voi- tuotteistamista. Pana apuvoimaa toisilta arvostamiltani ras mahdollinen siis toteutuu, mut- kaatui lähes poikkeuksetta muiden niskaan. ka aistin siellä olevan jotain. Isäntä lie tuonut sen illalla talon ympärillä olevaan oliivilehtoon liekaan. Huomasin, ettei hän ole tehtäviensä tasalla, ja virheitä tuli pelottavan usein. Monet niistä olivat aivan selvästi huolimattomuuden aiheuttamia. Viikkojen jälkeen tuli tieto, jälkimaininkeina nousseiden innos- että kilpailija oli saanut homman, tuksen ja rohkeuden aaltojen myötä hiuksen hienolla erolla. lla huseerasi edelleen sekä osaaikaisessa työssään että yhteisessä yrityksessämme. Tämä vaihe elämässäni opetti minulle sen, että jokaisen on taakkansa kannettava ja virheensä tehtävä. Havaitsin hänessä aiemmin näyttäytyneiden piirteiden voimistuneen. Ruma ankanpoikanenkaan ei tiennyt olevansa joutsen, ennen kuin se kohtasi toisia joutsenia. Sitä minä manailin mielessäni monet kerrat. Nyt olisi aika hoitaa itpaljon kuin ehdin tekemään. Jotain uutta olisi tulosyrittäjänä. rempi painoarvo! si suunnitelluista Ihmeille ei sanota ei! Minä Niin usean vuoden töistä. Myöhemmin kuulin, että monet lakisääteiset velvoitteet oli laiminlyöty, palkoissa oli ollut epäselvyyksiä ja ihmissuhteet olivat kireällä. Tämä ei ole enää minun paikkani, ajattelin. aluumatkalla lentokentälle bussissa istuessani sain oivalluksen, että minun on aika tuotteistaa oma osaamiseni ja tehdä siitä oman näköiseni paketti, myytävissä oleva tuote. Melko pian ymmärsin, että näin mavarani tehokkaammin itsellisenä kuuluu olla. Totta kai harmitti entelin pystyväni kohdentamaan voi- sin. Aina yhteisen yrityksemme toimistolla käytyäni olin tavattoman väsynyt ja voimaton. Auttamisen ja hyväksikäytetyksi tulemisen häilyvä raja oli tullut minulle näkyväksi, suorastaan käsin kosketeltavaksi. ammattilaisilta, muiden muassa Sirjalta. Ulla ja se ilmapiiri olivat imeneet minut kuiviin. kautta tuli suuri tään muusta ollut osa yrityksemme tietoa. Matkan nulle. Kilpailijalla oli tuo rathen, että minulle kaiseva piste osilankesi suurin osa Kävelin kotiin, ja yhtäkkiä ti- ossa, jolla oli suutalkoilla tehtävik- lanne oli minulle aivan selvä. Olin vuosiliikevaihdosta, ja sitä kautta mak- kaudet ollut niin täysillä tuossa työssoin käytännössä eniten yrityksen sä sydämelläni mukana, etten ollut kiinteistä kuluista. Yritystoiminta on haavoittuTiesin, että yksin yrittämisessä ris- vaa, samoin elämä. Työn touhun ja kuopukseni ylioppilasjuhlien valmistelun ohessa oli taas tarjouksen laatimisen aika. Ajoit- seä, toteuttaa niitä muita unelmia, tain palkkasin tai ostin alihankinta- satsata läheisiin ihmissuhteisiin. Tiesin joka solullani, että tällä matkalla on ollut käänteentekevä vaikutus elämässäni. Olen sama ihminen, mutta tunnen muuttuneeni, ajattelin hämmentyneenä lentokoneen ikkunasta pumpulipilviä katsellessani. Tiesin, että minulla on siihen valmiudet. Työtä se tulisi vaatimaan, mutta enhän minä työtä ole ennenkään pelännyt. Tunsin, ettei kaikki ole kohdallaan. Olin menettänyt luottamukseni te enemmän kuin minulla ja yhdespäällisin puolin ystäviltä näyttäviin sä osioissa minulla yksi enemmän ihmisiin. Olen turvassa reitilläni. Pärjäsin hyvin kovissa sa. - Jollain on huumorintaju tallella, ajattelin ja lähetin kiitokseni sfääreihin. Taas se maaginen seitsemän! T O. Kyse olisi lin jo pitkään pyöritellyt ajatus- monien vuosien töistä, iso juttu mita omasta yrityksestä. Ennen pitkää hän joutui peittelemään omia virheitään, ja syy 8 36 P U uli jälleen kilpailutuksen aika. detään. Siis turvassa! Katsoin hirnahtavaa ponia ja sen vaaleaa turpaa, ja naurahdin. Vaalea poni seisoi parin metrin päässä ikkunasta. Olin kyllästynyt myös sii- kuin sillä
Yhdessä olemme pohtineet yritystemme tulevaisuutta ja menestyksen eväitä. Lujan luottamuksen myötä epävarmuus ei enää pelota, vaan on alkanut oudolla tavalla kiehtoa minua. T uosta Sirjalle lähetetystä sähköpostista on kulunut yllättäen jo vuosikymmen. REG HÄRKÄ numeroon 173664, ja saat ensi viikonlopun horoskooppisi. Samalla se on myös läheisistä välittämistä, koska hyvä olo kertautuu ja kasvaa lumipalloilmiön lailla. ta eipä ole vielä tietoa, mikä se tällä kertaa ja tässä vaiheessa olisi. Meistä on tullut erittäin hyvät ystävät. Näppäile viestiin tunnus REG, välilyönti ja horoskooppimerkkisi. Lisäksi horoskooppi kertoo, missä ympyröissä varmimmin tapaat joko rakkaasi tai muita mielenkiintoisia ihmisiä. Viikonloppuhoroskoopin on laatinut Reginan monivuotinen astrologi, tunnettu ja tunnustettu Violet Sjöberg. Tiedän, että noilla pienillä asenteen muutoksilla on ollut yllättävän suu- tapahtuu ensi viikonloppuna? Mitä Värit: punainen = PU, vaaleanpunainen = VP, tummanpunainen = TP, sininen = SI, vaaleansininen = VS, tummansininen = TS, vihreä = VI, vaaleanvihreä = VV, tummanvihreä = TV, ruskea = RU, vaaleanruskea = VR, tummanruskea = TR, keltainen = KE, violetti = VO, oranssi = OR, turkoosi = TU, pinkki = PI, musta = MU, valkoinen = VA Paikat: kotona = KO, baarissa = BA, elokuÄlä enää pohdi vaan ota selvää! vissa = EL, tanssiravintolassa tai -lavalla = Tilaa tekstiviestinä viikonloppu- TA, ruokaravintolassa = RR, konsertissa = horoskooppisi, joka kertoo, mi- KN, ystävien luona = YS, bileissä = BI, hartä tapahtuu ensi perjantain, laurastuksissa = HA, liikunnan parissa = LI Näin tulkitset värien ja paikkojen koodit saamastasi tekstiviestistä: antain ja sunnuntain aikana. Monet seikkailut olisivat jääneet kokematta ja monet rajat ylittämättä, fyysiset, psyykkiset ja henkiset. REG VAAKA Esim. REG OINAS REG SKORPIONI 040123456 REG JOUSIMIES REG KAURIS Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 2.4. huhtikuuta; viimeinen tilauspäivä 25.4. Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Soneran, Radiolinjan, Saunalahden ja Dna:n matkapuhelinliittymissä. 37 3. Olen niin kiitollinen, että olen kuunnellut intuitiotani, joka on johdattanut minut noiden ihmisten, Sirjan ja kumppaneiden luo. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 23.25. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 9.11. Sirjan hämmästyttävien laajojen verkostojen kautta olen tutustunut lukemattomiin mielenkiintoisiin ihmisiin ja olen saanut muutamia hyviä ystäviä. Hauskaa seuraa vai yksinäisyyttä. huhtikuuta; viimeinen tilauspäivä 4.4. Saat myös tietää, minkä värinen vaate tai asuste sinun kannattaa valita, jotta onnesi olisi paras mahdollinen. Toki on huolestuttavaa, ettei ole minkäänlaisia tuloja tiedossa, yrittäjän työttömyysturva kun ei ole käytännössä lähimainkaan sitä kuin työntekijöillä. Olemme yhdessä matkanneet moniin mielenkiintoisiin paikkoihin eri puolella maailmaa. huhtikuuta; viimeinen tilauspäivä 11.4. Onko luvassa helliä hetkiä vai riitaa. Kirjoitat siis viestiisi jonkin seuraavista yhdistelmistä: REG VESIMIES REG KALAT REG OINAS Tilaa viikonloppuREG HÄRKÄ horoskooppi REG KAKSOSET ystävällesi REG RAPU kirjoittamalla viestin REG LEIJONA perään vastaanottajan REG NEITSYT matkapuhelinnumero. Lähetä viesti, esim. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 16.18. Väitän, että voimaannuttavassa seurassa oleminen on itsestä huolehtimista sanan varsinaisessa merkityksessä. Tuo lause on monesti saanut minut tarkistamaan suuntaani arjessa. huhtikuuta; viimeinen tilauspäivä 18.4. Ja toivoa! Vanha sanonta, että seura tekee kalLöydätkö Sen Oikean. Heidän seurassaan oleminen nostattaa iloa, intoa ja luottamusta. Olen kohdannut Sirjan myötä täysin uudenlaisen maailman, jollaista en olisi aiemmin pystynyt edes kuvittelemaan. Huolestuminen on ylellisyys, johon sinulla ei ole varaa, Sirja sanoi minulle kerran, kun olin taas vähällä pudota huolestumisen ansaan. Tai, jos olet jo vakiintunut, miten suhteesi rakastettuusi kehittyy. Intohimoa vai välinpitämättömyyttä? taisekseen, pitää tosiaan paikkansa. Sirja mainitsi joskus, että ehkä kuulun johonkin muuhun yhteiseen tarinaan. Totta vieköön, niitä yhteisiä tarinoita on tullut runsain mitoin
len saanut tehtävistä suurimman hyvälle mallille. Taas joku on kulkenut edelläni ja valmistellut asioita. - Minä yritän olla huolehtimatta. Vaikka maailman toiselle puolelle matkaatkin, olemmehan kuitenkin saman taivaan alla, kuiskasin. Kun pidän itseni kunnossa, minulla on voimavaroja auttaa kanssakulkijoita, tarvittaessa ja pyydettäessä. Ne ovat olleet rasteja elämäni kartalla, taitekohtia, jotka ovat nostaneet minut uudelle tasolle, johtaneet johonkin uuteen ja tuntemattomaan, mutta aina parempaan kuin edellinen. Elämäni on ollut täynnä siunauksia. Tiedän, että tuolla yhden pisteen pienemmällä painoarvolla häviämäni iso tarjous johtaa minut aarteen luo. Aikanaan työ vei minut kokonaan, aikaa ei jäänyt perheelle, harrastuksille, parisuhteelle eikä itselle sitäkään vähää. Puhumattakaan siitä, mitä ne ovat tehneet itsetunnolleni. RUMA ANKANPOIKANEN O. Nyt jopa uteliaana odotan, mitä tuleman pitää. Se mahdollistaa sen, että pystyn nauttimaan täysillä tästä ainutkertaisesta elämästäni, jonka olen lahjaksi saanut. On suuren inventaarion aika, paitsi hiljaiseksi muuttuneessa kodissa, myös myllerryksissä rähjääntyneelle mielelleni. Uteliaana elämän oppilapsena tut- kailen maailmaa uudenlaisesta asetelmasta. Niinhän siinä kävi ja hyvin kävi, vaikkei minulla ollut mitään tietoa silloin, mitä nuo 10 38 S uudet tehtävät voisivat olla. Päästä irti, kehotti tuo ihminen, jonka äiti minulla on kunnia olla. Välillä töitä on ollut hirvittävän paljon, ja sitten taas ei mitään. Kuitenkin tiedän, että tuotteeni ja palveluni ovat kovaa luokkaa, siitä olen tyytyväinen. Olinhan jo jonkin aikaa harmitellut hallintoon liittyvän työn määrää ja sen turhauttavuutta. Osaisinpa olla riittävän hyvä äiti, on ollut toiveeni siitä lähtien kun elämä näytti, ettei minusta täydelliseksi ole, eikä tarvitse, eikä ole mahdollistakaan. Minulla on hyvät yläkerran oppaat ja tämä elämän koulu on ollut hyvä koulu. Lapseni ovat täysi-ikäisiä ja tasapainoisia, vaikka omanlaisensa traumansa on heillekin syntynyt, niin kuin kuulemma jokaiselle meistä. Kuinka jollakin pienen pienellä teolla on kauas kantoisia ja laajalle ulottuvia seurauksia, ihmettelen samalla kun pakkailen matkalaukkua. On oikeastaan ollut aina. Se on isojen sopimusten kirous ja siunaus, äärettömän stressaavaa. Maailmankaikkeus oli kuullut minua. eitsemän kertaa seitsemän on kertynyt vuosia tälle elämän oppilapselle. Kevätaurinko paistoi sisään vastapestystä olohuoneen ikkunasta ja heijasti ikkunan edessä olevien prismojen kautta sateenkaaren värejä seinille. Tuo tunne on joskus ollut hämmentävä, nyt se tuntuu lähinnä vapauttavalta. Välillä ne ovat olleet kivikkoisia ja kuoppaisia, onneksi hetkittäin myös tasaisia ja kepeitä kulkea. Elämä on jo niin monesti näyttänyt tämän minulle, että olen oppinut luottamaan. Lapsi on äidilleen aina lapsi, vastasin kaksi akateemista loppututkintoa omaavalle tyttärelleni. Olin huomaamattani pikku hiljaa liukunut jälleen jaksamisen rajoille. Amatööriäitinä olen tehnyt sen, minkä oikeaksi olen kokenut, kulloinkin käytettävissä olevin voimavaroin. Nyt minun ei tarvinnut tehdä päätöstä itse, se tehtiin minun puolestani. ri merkitys elämän isoissa asioissa, niin työasioissa kuin ihmissuhteissakin. Äiti, minä olen jo iso tyttö. Sirjan kymmenettä kirjaa juhlistettaisiin ystäväpiirissä pienessä eteläeurooppalaisessa kylässä, jossa tarujen mukaan tapahtuu keskimääräistä enemmän ihmeitä. Siihen minä tarvitsen aikaa, tilaa, erilaista ympäristöä ja inspiroivia ihmisiä. Nyt on uuden suunnan aika, aivan kuin silloin kun jätin työt, jossa poltin itseni loppuun. Alemmuuden- ja huonommuuden tunne, jotka ovat minua piinanneet, ovat historiaa. Luotan siihen, että saan jatkossakin toimeentuloni tekemällä sitä, mitä elämä on opettanut ja haluaa opettaa minut tekemään. Elämän tarjoilemat haasteelliset asiat ovat pakottaneet minut nousemaan omille siivilleni ja antaneet rohkeutta hypätä tyhjän päälle luottaen, että siivet kantavat. Päätin, että sitä työtä en enää tee, mutta siinä työssä oppimiani asioita voin hyödyntää uusissa tehtävissäni. Olen nyt välitilassa, jossa entinen ei enää päde, eikä uutta ole vielä tullut tilalle. Viime vuosina yrittäjänä tekemieni töiden kanssa on käynyt samalla lailla. - Minä pärjään omillani, sinun ei tarvitse enää minusta huolta kantaa, jatkoi tuo prinsessa, jonka kanssa kolmekymmentä vuotta aiemmin katsoimme kevätauringon leikkiä sairaalahuoneen ikkunasta. Nyt on siis uuden aika sanan varsinaisessa merkityksessä. Minun reittini on poikennut tavanomaisesta, mutta ne ovat olleet minun polkujani. Ne näyttävät olleen hyvin johdonmukaisia tekoja. Teen sitä, minkä koen tärkeäksi ja mitä intuitioni ohjaa minua tekemään. Lepo! Vihdoinkin ymmärrän, että kaikki on hyvin juuri näin. Milloin ja mistä sen löydän, on vielä arvoitus. Juuri nyt minun on tärkeintä pitää hyvää huolta itsestäni. Olen kävellyt itseni yli niin monet kerrat, että nyt minun on aika pysähtyä ja antaa jonkin suuren nousta esiin minusta, minussa, minun kauttani. Ja minä luotan, että minusta pidetään huolta. Kun tarkastelen elettyä elämääni, pystyn näkemään siirtymävaiheita, joita olen tarvinnut tullakseni siksi, joka nyt olen
ä alkaen n PALJON ! RINOITA TA 3 3 3 RAKKAUSNOVELLIA TOSITARINAA EROOTTISTA SATUA lukemisen sietämätön ihanuus 74 39 3. distunut! easti uu Up TESTAA uttaa sinua! miten mies mu MIKSI MIES EI HALI? www.reginaleh 4 2010 5,40 ti.fi : 30 miestä vastaa Mikä tekee naisesta än säälittäv Pixie Lott: SELVIYTYJÄ: Naisen halu ja sen esteet Todellisuuden teet e sinä its Katastrofi a lla kampaväjatään lte ja miten se Selätin äiriön paniikkih KESÄN OTI: KENKÄMUKAAT MUODIK MATALAT, KUKIKKAAT KORKKARIT Numero 4 o myynnissä 30.3
Joka ripsauksesta ei myöskään erottu. Ainahan ei näin kuitenkaan ole. Erotaan paljon. Oma lapseni on yläasteella koulussa. Tietysti tähän syyllistyvät myös isät. Monet äidit, joilla itsellään on huono koulutus ja ehkä sen myötä työttömyyttä, yrittävät päteä lapsillaan. Jo mummotkin koetaan uteliaina, vanhoina kääkköinä, joiden haltuun ei voi lapsiaan laskea. Itse haluan kannustaa omia lapsiani, koska koulussa pärjääminen vaikuttaa monella tavoin myönteisesti lapsiin. Jos arvosanaksi tuleekin seiska, tulee riitaa kotona. KUULOASIAA Hyvin usein sanotaan, että ikääntyminen tuo huonon kuulon. Julkaistusta kirjoituksesta maksetaan 5 euron palkkio. Halutessaan voi liittyä oman paikkakunnan kuuloyhdistykseen, josta saa kerralla hyvän tietopaketin ja vertaistukea. Hyvin heillä menee, en kadehdi, sillä tiedän, että heidän menestyksensä on seurasta oikeista valinnoista. Siellä joidenkin lasten on miltei pakko saada kokeesta arvosanaksi yhdeksän, mieluummin kymppi. Minua lähinnä huvittaa ja suututtaa se, että monet äidit yrittävät lapsistaan väen väkisin jotain parempaa, mihin ei välttämättä ole edellytyksiä. Vaikka koje tuntuu korvassa oudolta ja äänet kovilta Juttu tupa SINULLE NIMIMERKKI KOKKI/ÄITI VM.78 Tulipa oikein lämmin olo kirjoituksesi johdosta, siitä, että sinunlaisiasi ihmisiä on olemassa. Kelpaa meidän kuulovammaisten olla. Ennen vanhaan sitä pidettiin luonnollisena, että mummolle tai ukolle ei ollut muuta apua tarjolla kuin huutaa kovalla äänellä. Ei varmaan tarvitse pitkään miettiä, mihin kaikkeen tämä voi johtaa. Mutta miten sitä turvaverkkoa voi nykyään luoda, jos sanotaan heti töykeästi, etteivät meidän asiat kuulu muille. Kyllä siihen tottuu aika myöten. Vaikka itse en ole en pyrikään parempiin piireihin, haluan kuitenkin asioideni olevan järjestyksessä, joten jossain määrin olen kai sitten itsekin kunnianhimoinen. Haetaan lehti-ilmoituksilla varamummoja ja -ukkeja. Rakkautta on se, että hyväksyy lapsensa sellaisena kuin hän on, eikä tee hänestä aivotonta robottia, joka ehkä myöhemmin kokee rakkaudettoman lapsuutensa vaikuttavan koko elämäänsä. Siitä se sitten lähtee. Kojeeseen tulee henkilökohtainen korvakappale, joka otetaan muotin avulla, ja sen jälkeen, kun koje on saatu, alkaa varsinainen kuuntelun opetteleminen. Kuulokojeet on keksitty ja niiden lisäksi erilaiset apuvälineet puhelimeen, ovikelloon, palovaroittimeen. Saamme valita itsellemme sopivat kojeet ja meitä tuetaan Kuuloliitosta monin tavoin. Kojeen kanssa harjoitellaan vähitellen kuulemaan tuttuja ympäristön ääniä, joissa ei ole muuta eroa kuin että ne kuulee nyt selvemmin. Ensimmäinen oire kuulovammasta on juuri se, että lähipiiri joutuu sanomaan asiansa kovemmalla äänellä tai television ääni pitää olla voimakkaalla ennen kuin kuulee. MIRJA ja mekaanisilta, on kuitenkin tärkeää totutella kojeeseen joka päivä. Ties mitä opettavat ja utelevat. Ollaan niin hiton tarkkoja säännöistä ja huoltajuuksista. Kuulokäyrän perusteella saa sopivan kojeen kokeiltavaksi. Kun aikoinani muutin tälle seudulle, missä asun nykyään, jätin omat sukulaiseni taakseni. Sinun, Kokki/äiti, lapsistasi tulee järkeviä ihmisiä, jotka varmasti pärjäävät. Liitä mukaan nimesi, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkitilisi numero. Toisten samanlaisten kanssa keskusteleminen antaa vankan tuen kuuloasioissa. Kirjoita osoitteeseen Tosi Elämää, Juttutupa, PL 246, 90101 Oulu. Ennen perhesuhteet olivat tiiviimpiä. Kyllähän tämä käy, jos lapsi on todella lahjakas, mutta entä sitten, jos lapsi ei pysty siihen, mihin vanhemmat hänet pakottavat. Tänä päivänä on toisin. Uusi äänimaailma on mielenkiintoinen seikkailu. 45 3. Jokaisella lapsella pitäisi olla ainakin yksi aikuinen, johon luottaa ja turvautua. Ole rohkea, et ole yksin! KUULON VUOKSI EI KUULU MUILLE! Monet valittavat, ettei heillä ole turvaverkkoa ympärillään. Sitten huomaa, ettei kuule lintujen lauluakaan. Ainakin yritän rakastaa lapsiani ja läheisiäni, sillä yrittämistä minulta ei ainakaan puutu. KOVIA KOKENUT Juttutupa odottaa juuri sinun ajatuksiasi ja mielipiteitäsi. Ei elämä heikkene vuorovaikutuksesta. Lapset hunningolla. Miten uskaltaa lähteä kuulokojetta hommaamaan ja mitä kaikkea siinä yhteydessä tulee tietää. Ihmissuhteet ovat hajalla. Näistä asioista pitää puhua omalle lääkärille, joka kirjoittaa lähetteen kuulotutkimuksiin ja korvalääkärille. Sukulaisten joukko oli laaja. Riittää, kun siskojani tapaan ja kuulen heidän kuulumisensa. Nyt sitten tuleekin se tärkein asia, joka tähän liittyy. Mitä jos kaadettaisiin sukupolvien välisiä raja-aitoja, niin kaikilla olisi monin verroin hauskempaa ja apuakin meistä voisi olla toinen toisillemme
EMMA JOKA KEVÄT Joka kevät linnut palaavat vuokot syntyvät uudelleen taivaan sini silmissään. Sadat satujen väriset perhoset näen. Julkaistusta runosta maksamme palkkion, joten liitä mukaan nimesi, mahdollinen nimimerkkisi, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkiyhteytesi. AAMUUN MENNESSÄ Mitä minä yöltä odotan. Teetkö minusta aamuun mennessä levänneen, uuden ihmisen. Parkuva palkinto. EILA ELÄMÄN TOISINTO Pieni siemen siimahäntä hedelmällistä maaperää taikasauva ja tulivuori. Siinä se on elämän toisinto. Pian ovat kukassa neilikat ja orvokit keisarinkruunut. Tikkuun jälki jää yhdeksän kuukautta nautintoa, tuskaa. Anna ajatuksesi ja kynäsi lentää! Lähetä oma runosi osoitteeseen Tosi Elämää, Minun runoni, PL 246, 90101 Oulu. Yö, oletko ystäväni. Että se ajaisi möröt pois, nukuttaisi minut tyytyväisyyden kehtoon, hellisi minua pehmein sormin, antaisi ajatuksilleni lepotauon. MARSKI 46. Aurinko voitelee kultasulallaan kunnes maa ja metsä kultana kimmeltää
Suurta Pythagorasta, joka syntyi Samoksen saarella noin 571 eKr, on usein sanottu ensimmäiseksi matemaatikoksi. Onnenpyörä tarjoaa Sinulle mahdollisuuden pohtia, mitkä asiat elämässäsi ovat tällä hetkellä niin tärkeitä, että niiden toteutuminen tai toteutumatta jääminen vaikuttaa omiin ratkaisuihisi. Esimerkki: Satu N. Hän pukee kysymyksensä sanoiksi: "Pyytääkö Petri minua ulos?" ja keskittyy hetkeksi pohtimaan asiaa silmät suljettuina. Alhaalla: Ei tapahdu. Muista viikonpäivän vaikutus kysymystä tehdessäsi! Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Dna:n, Kolumbuksen, Zerofortyn, Elisan, Saunalahden, Soneran ja Tele Finlandin matkapuhelinliittymissä. 47. Numero 4 ja Sadun etunimi ovat ne tiedot, jotka tarvitaan onnenpyörään. HUOM! Viikonpäivä, jona kysymys on tehty, on tärkeä. hänestä. Lähetä viesti numeroon 173664. Kun yksi numeroista alkaa tuntua muita selkeämmältä ja merkityksellisemmältä, avaa silmäsi ja merkitse numero muistiin. Pythagoraan onnenpyörää, mystistä ympyrää, joka yhdistää meidän kaikkien tuntemat numerot yliluonnollisiin elementteihin, on kautta vuosisatojen käytetty tulevien tapahtumien ennustamiseen. Samalla hän antaa numeroiden 1 - 30 velloa mielessään. Toteutuuko toiveesi? Pythagoraan onnenpyörä kertoo tulevaisuuden! Käykö toiveesi toteen. Onnenpyörän alkuperäiskappaletta säilytetään nykyisin British Museumissa. Ylhäällä vasemmalla: Tapahtuu pian. Me kaikki toivomme, että elämästämme - ja läheistemme elämästä - tulisi mahdollisimman hyvä. Yksi numeroista alkaa tulla esiin muita voimakkaammin, ja tässä tapauksessa se on 4. Kysy maanantaina terveydestä, tiistaina raha-asioista, keskiviikkona vapaa-ajasta ja hauskanpidosta, torstaina opiskelusta ja työstä, perjantaina seurusteluasioista, lauantaina rakkaudesta ja sitoutumisesta ja sunnuntaina elämästäsi ja tulevaisuudesta ylipäätään. Mitä sinä haluat tietää? TOIMI NÄIN: Tee mielessäsi elämääsi koskevat kysymys, sulje silmäsi ja anna numeroiden 1 - 30 velloa mielessäsi. Katso, mihin onnenpyörän keskustan lohkoon saamasi numero sijoittuu. Lohkojen merkitykset: Ylhäällä oikealla: Tapahtuu pitkän ajan kuluttua. Tai tapahtuuko kenties asia, jota pelkäät. Pythagoraan onnenpyörässä nuo numerot on yhdistetty aakkosiin. Tarve tietää tulevista on hyvin inhimillinen ja luonnollinen. Hänen opetuslapsensa löysivät 30 numeroa, jotka ovat yhteydessä ihmiselämää ohjaaviin voimiin. haluaa tietää onko Petri S kiinnostunut hä tietää, S. Kirjoita tekstiviesti OP, etunimesi ja mieleesi tullut numero, siis esimerkiksi OP SATU 4. Vastausviestinä saat numeron
Unelmien mies oli harvoin unelmien mies enää parin kuukauden päästä. Unelmien lomamatkat toteutuivat parhaiten omassa päässä. apasin Petterin työn kautta, kuinkas muutenkaan. En parantanut Petteriä, vaan sairastuin itse epätoivoiseen rakkauteen. lin 42-vuotias tavatessani Petterin. En jaksanut enää pettyä. Se oli ihan tietoi- nen valinta. Petteri oli sen näköinen mies, että häntä oli vaikea ohittaa ihan ilman ajatuksia. Olin omasta mielestäni sopeutunut ajatukseen yksinäisestä tulevaisuudesta. Olin todennut tämän moneen kertaan niin omassa kuin ystävienikin elämässä. Olin eronnut pitkästä avoliitosta muutama vuosi sitten, olin lapseton, omaa siivousalan yritystä pyörittävä nainen. Olin siis luopunut unelmistani, jokaisesta niistä. Olin hyväksynyt sen, että elämä oli arkea: työtä, kaupassa käyntiä, siivoamista niin omissa kuin toisten48 O kin nurkissa. Elin mieluummin tasaisen harmaata arkeani pää tyhjänä ajatuksista kuin altistin itseni taas uusille pettymyksille. Olin avokkini jäljiltä niin pettynyt miessukupuoleen, ettei minulle ollut jäänyt enää romanttisia haaveita pääni sisällä haudottavaksi. Mustasukkaisuuden seuraus: 10 vuoden vankilatuomio Kuvittelin, että pystyisin parantamaan Petterin välinpitämättömyydestään. Jos elämä joskus jotain ihanaa väläyttelikin, se oli useimmiten valhetta. Unelmien illanvietot latistuivat tyhjänpäiväiseksi kaakatuksesi ja viinan kanssa läträämiseksi. Petteri oli komea perimiehekkäällä taval- T. Kävi kuitenkin päinvastoin. Uskoin, että jonain päivänä Petterin olisi pakko huomata, millainen on aito, kypsä rakkaussuhde. Petteri oli isännöitsijänä taloyhtiössä, jonka siivouksen firmani otti huolehdittavakseen
Miten se mies osaakin olla niin tarkka, ei minun 49. Eräänä päivänä satuin kuulemaan keskustelun, joka auttoi minua ymmärtämään, mistä asia ehkä kiikasti. Aloin odottaa hänen yhteydenottojaan, jopa valituksiaankin, jotka Petteri hoiti aina miehekkään lyhytsanaisesti. Yhteydenpitomme oli aluksi täysin kuivan asiallista, mutta sekin riitti siihen, että aloin ihastua Petteriin. Petteri suhtautui minuun aina ystävällisen asiallisesti, muttei oikein näyttänyt pitävän minua naisena. S Sen tiesin, ettei Petteri ollut naimisissa tai avoliitossa, joten se ei ainakaan ollut esteenä. Aloin kiinnittää enemmän huomiota ulko- näkööni, laihdutin, aloin käydä jumpassa, sisustin kotianikin sen näköiseksi, että se miellyttäisi enemmän miehen katsetta. En edes itse huomannut, miten pääni alkoi täyttyä kaikella sillä hapatuksella, jota olin juuri vakaasti päättänyt välttää. Sellainen, joka saa levottomaksi sen, johon katse kohdistuu. la, hänellä oli tutkiva, voimakas katse. Satuin tulemaan taukohuoneeseen, kun kaksi Petterin isännöitsemästä taloyhtiöstä huolehtivaa siivoojaa jutteli isännöitsijästä, Petteristä. Ostin uuden, suuremman television ja kotiteatterin. En tainnut itse edes tajuta, että haaveilin jo Petteristä röhnöttämässä mukavasti tv-tuolissani. uhteemme ei edennyt vaivannäöstäni huolimatta mihinkään suuntaan. Että se Nieminen jaksaa aina jäkättää joka asiasta
Blondi haukkui seisovan pöydän tarjoilua ja taustamusiikkia kovaäänisesti. Siinä lähempänä seisoessani huomasin, että blondi oli selvästi Petteriä nuorempi, hän näytti hädin tuskin täysi-ikäiseltä. Toisaalta säälin miestä. Kaikesta näki, että puhelu oli blondille tärkeä. Minulla oli lyhyet, asiallisen siisteiksi leikatut hiukset. Blondi puhui niin kovaäänisesti, että keskustelua ei voinut olla kuulematta, vaikka olisi halunnutkin. Tämän lisäksi tyttönen näytti olevan tukevasti humalassa. Tuntui, että sain raahata kroppani liikkeelle kaikilla voimillani. Jotenkin en vain ollut käsittänyt sen koskevan Petteriäkin. Minä käänsin katseeni pois Petteristä ristiriitaisin tuntein. Ehkä naiset olivat erehtyneet. Se tuli viime perjantaina kaupungilla minua vastaan sellaisen kurvikkaan minihameneitosen kanssa. Huuleni 50 olivat kapeat, poskeni kalpeat, enkä ollut edes meikillä yrittänyt loihtia kasvojani viehättävämmäksi. Kaava toimi odotetusti muiden kohdalla, mutta Petterin blondi teki poikkeuksen. En toki halunnutkaan. Hetken päästä blondi tuli takaisin paikalle vain ilmoittaakseen, että oli lähdössä toisiin bileisiin. Petterihän oli perheetön mies, miksi hän toisi seuralaisen mukanaan. un tuli seuraavien pikkujoulujen aika, tajusin, että minun olisi kutsuttava Petterikin juhliin. Nainen huokaisi raskaasti. Nyt säälin Petteriä jo tosissani. Sitä en vain tiennyt, että tuo liike sai aikaan tapahtumasarjan, joka veisi minut vuosiksi vankilaan. Jonkun ikäisensä, järkevän, vastuuntuntoisen naisen... Onkohan se Nieminen ihan heterokaan. Mistäs miehistä tietää. Petteri olisi ansainnut niin paljon parempaa. Ai meinaat, että se olisi homo. Vain hetkeksi näin haavoittuvuuden vilahtavan hänen silmissään, sitten tuttu ilmeettömyys palasi hänen kasvoilleen. Kyllä se kuule ihan naisiin menevä mies on, ja kovasti onkin. Mahdollisuuksia oli loputtomiin. No, soitellaan kuitenkin, blondi I K P. etteri tuli juhliin blondi kainalossaan. Yrittäisinkö iskeä Petteriä, odottaisinko hänen aloitettaan vai yrittäisinkö pysyä vain mahdollisimman kaukana miehestä. Luultavasti Petteri ei edes tulisi juhliin. Ei kyllä uskoisi. Yksi tykkää yhdenlaisesta, toinen toisenlaisesta. Minulla oli tapana kutsua aina kaikkien firman siivottavina olevien taloyhtiöiden isännöitsijät, enkä tietenkään voinut tehdä poikkeusta Petterin kohdalla. Toinen siivoojista purskahti nauruun. Siitäs sait, tuhahdin mielessäni. Tosin, kaikki juhlavieraat näyttivät kuuntelevan sitä ihan mielellään ainakin kaikki olivat kääntyneet tuijottamaan Petteriä. Nieminen taitaa arvostaa sellaista vähemmän tasokasta naiskauneutta. Olisi sillä ainakin avuja siihen ollut. Kun blondin laukussa oleva kännykkä pärähti soimaan, hän kaivoi sen esiin niin voimallisesti, että kaatoi samalla vieressään olleen pienen tarjoilupöydän. Petteri ilmoitti yksinkertaisesti, että blondi oli vapaa lähtemään, jos niin halusi. Minun tietääkseni se ei ole naimisissa. Ja kuitenkin minä tiesin, että he puhuivat Petteristä. Mutta entä jos hän saapuisikin paikalle. Sitä kysymystä tulisinkin pyörittelemään mielessäni seuraavat kolme vuotta. Hän aloitti sekoilun jo siinä vaiheessa, kun muut vielä ujostelivat toisiaan. lta noudatti tavanomaista pikkujoulukaavaa: ensin jäykisteltiin, sitten alettiin päästä tunnelmaan ja seuraavaksi sekoiltiinkin jo kunnolla. Hoipperoin käytävällä olevaan vessaan ja jäin tuijottamaan peilikuvaani loisteputkien kelmeässä valossa. Joskus aikoinaan se kulki sellaisen itseään 20 vuotta nuoremman pimun kanssa. Näin Petterin hautaavan päänsä käsiinsä, kun blondi lähti ulos puhumaan puheluaan. Mitä tekisin silloin. Ai tuo isännöitsijä Nieminen olisi sellaisten hempukoiden perään vai. Tiesin, että kelpaisin sillä ulkonäöllä jollekin, mutta kelpaisinko minä Petterille. Kun sitten laitoin kutsut menemään postin mukana, tunsin tehneeni ratkaisevan liikkeen elämässäni. Minä olin jäykistynyt paikoilleni kuuntelemaan keskustelua, mutta pakotin itseni taas liikkeelle, kun naiset kääntyivät tuijottamaan paikalleen pysähtynyttä olemustani. Niin tietysti teinkin. mieheni ainakaan huomaa ympärillään yhtään mitään. Se pimu taisi lähteä sitten Helsinkiin, juorujen mukaan se olisi päätynyt pornolehtien sivuille poseeraamaan. Taisi olla venäläinen se nainen, puhe kuulosti ihan siltä. Petteri säilytti malttinsa ihailtavasti. Raajani olivat lyhyet, keskivartalolla oli vielä vähän ylimääräistä dieetistä huolimatta, rintani oli pienet, mutta suhteellisen kiinteät. Siinä ei olisi tietysti pitänyt olla mitään ongelmaa, olinhan kutsussani ilmoittanut, että seuralaisen sai ottaa mukaan. Olin kieltämättä järkyttynyt. Se on niin yksitotisen ja vakaan oloinen mies, että luulisi rouvankin olevan samaa sorttia. Ehkä he olivat sekoittaneet hänet johonkin muuhun tai ehkä he jopa puhuivat ihan jostain toisesta ihmisestä. Minä toivotin Petterin ja hänen blondinsa tervetulleeksi juhliin jäykästi kuin olisimme olleet hautajaisissa. Toisaalta, juorujahan tunnetusti riitti joka lähtöön. Petteri ei tuntunut lainkaan sellaiselta, jollaiseksi nuo naiset olivat hänet kuvanneet. Ajatus Petterin kutsumisesta sai vain minut levottomaksi. No, eihän asia tietysti minulle kuulunut, huokaisin mielessäni ja kiirehdin kestittämään muita vieraitani
Minun pitäisi emännöidä näitä juhlia, mutta... Minä ymmärsin Petterin tuskan keskustelua pilkkoivat tekstiviestin ja hyväksyin sen. Minusta meillä jäi silloin viimeksi jotain kesken. Juttelimme säästä ja sa hän oli suunnitellut viettävänsä sen työasioista ruokaillessamme, tosin yön. Miksi. ilmoitti kääntyessään harppomaan kohti aulaa. Hätäisesti aloin tehdä suunnitelmia päässäni. Voinko minä tulla sinun luoksesi täksi yöksi. Maltoin odottaa kaksi viikkoa ennen kuin soitin itse Petterille. Sillä Petteri tosiaan tuntui huomaavan minut. Annoin itseni painautua tiukemmin Petteriä vastaan ja ajattelin, että näin oli varmaan tarkoitettu. Petteri ihmetteli. Juuri tuona hetkenä, kun blondi käveli kevein askelin pois Petterin luota ja näin, miten tuo voimakas, hiljaisen eleetön mies lyyhistyi tuskin havaittavasti istuessaan paikoillaan tiukasti eteensä tuijottaen. Lähdetäänkö tanssimaan. Olinhan minä sen arvannut! Kyllä meidän välillämme jotain oli! E P 51. rakastelussamme. Se riitti minulle. uulen, että rakastuin Petteriin juuri tuona hetkenä. Petteri oli pitkään hiljaa. No, minä tietysti ymmärsin senkin. Minä set voimat olisivat virranneet vä- nun oli tyydyttävä, koska sen olin kokkaamiseslillämme. Kiva, kun sinäkin pääsit paikalle, sanoin muodollisesti. Naurahdin. Minä näyttäisin viestit kiihkeästi, naputteli vastaukPetterille, mitä on aito rakkaus. Minä halusin lohduttaa häntä, nauttia hänen seurastaan kaikesta huolimatta. Ehkä juuri näin oli tarkoitus käydä, että Petteri olisi viimein valmis huomaamaan minutkin. Petteri katsoi minua silmissään vaikeasti tunnistettava ilme. Petteri otti minut tiukkaan otteeseen päästessämme tanssilattialle. Tuntui kuin Petteri häipyi kodistani katmelkein tunnin yliluonnollisettani vältellen. Merja, siivouspäällikköni, voisi emännöidä juhlat loppuun, häneltä se sujui sitä paitsi paremmin kuin minulta. tella tosissani pitumaan kovasti, vaikka toki huomasinkin, ettei hän tääkseni valkoviinissä haudutetun ollut aivan joka solullaan mukana kuhani mehukkaana viivytyksestä huolimatta. Aamulla Petteri oli jo poistunut ennen heräämistäni, vaikka heräsin tarkoituksella aikaisin tehdäkseni Petterille vahvistavan aamiaisen. Minä li säännöllisin väliajoin. Annoin hänelle varmuuden vuoksi vielä osoitteeni, sovimme tapaamisen ajankohdaksi seuraavan viikon torstain ja lopetimme puhelun. Sanoisin vain, että hoidan humaltuneen Petterin kotiinsa tai siis omaan kotiini, mutta sitähän kenenkään ei tarvitsi tietää. äin vuosien takaa ja vankilan muurien ympäröimänä minun on helppo nähdä, mitä sinä yönä tapahtui. Petteri luki parantaisin Petterin. Petteriä hävetti. Arvasin Petterin aivojen askartelevan vielä työkuvioissa. Minä set ja syventyi taas syömään. Laittaisin jotain hyvää syötävää, juotaisiin vähän viiniä. Minä ilahduin. Minä haluaisin sinun luoksesi, Petteri mumisi. Silloin näin kuietteri saapui tenkin kaiken toi- Katselin äänettömänä, miten tapaamiseen sin. Hänen sydämensä oli juuri särkynyt. Hänen kätensä harhailivat levottomasti vartalollani ja hänen otteensa tiukentui niin, että tuskin saimme enää liikuteltua jalkojamme. Käymään. Petteri vaikutti hermostuneelta ja Minä kuitenkin ymmärsin Petteriä. Pääasia oli kuiten- saapumisesta kertovat piippaukset, kin se, että minä olin se nainen, joka joita Petterin kännykkä päräytteolin hänen vierellään juuri nyt. Menin Petterin luo vasta myöhemmin illalla, kun mies oli jo korjannut sydänsurujaan usealla boolilasillisella. Se ei oikeastaan edes ollut tanssia, jonkinlaista huojumista vain. Otin sen vastaan tyynesti. En mennyt silloin Petterin luo, tajusin, että hänen oli saatava olla yksin. Petteri tuli luokseni, makasi kanssani välinpitämättömästi ja haluttomasti, jonka jälkeen hän sammui sohvalleni kieltäydyttyään ensin tulemasta vuoteeseen nukkumaan kanssani. Petteri oli saanut kaipaamansa opetuksen. Jossain toisessa tilanteessa olisin varmasti loukkaantunut Petterin sammaltaen lausutusta kysymyksestä verisesti, mutta siinä tilanteessa, L Petterin lausumana, se tuntui kuin rakkaudentunnustukselta. jotenkin epäluuloiselta istuessaan Minä en ollut se nainen, jonka kans- ruokapöytään. Minä nyökkäsin hämmentyneenä. hän kysyi. Minun pitäisi vain ilmoittaa, että poistuisin paikalta. Petteri enempää en tulisi koskaan ta näännyksissä, olin saanut taissai minut kiihotPetteriltä saamaan. No, mikäs siinä, hän tuhahti epäröiden. Siihen mimyöhässä. Syötyämme ohjasin Petterin sohopettaisin Petterin rakastamaan muuvalle siemailemaan kahvia ja kontakin kuin ulkokuorta. N n kuullut Petteristä mitään sen illan jälkeen. Tunsin, miten Petterin pettymys virtasi minua vastaan. Soittoni koski näennäisesti työasioita, mutta sitten kysyin, haluasiko Petteri tulla käymään luonani joku ilta. Työkuvioissa niin mukava ja ystävällinen mies ei lähettänyt edes tekstiviestiä pyytääkseen antaa töppäilyjään. Huomasin toki, että Petteri oli humalassa, mutta hän oli kuitenkin Petteri
Petteri katseli kännykästä kellonaikaa ja mumisi, että kello oli jo aika paljon, mutta konjakin siemaistuaan hän tuntui rauhoittuvan pahimmasta kiireestään. Kaikesta huolimatta olin tyytyväinen. Tällä kertaa Petteri mumisi jopa jonkinlaisia ihailevia sanoja kiskoessaan vaatteita yltäni. Jos mies ei ymmärtänyt hyvän Tiedon siitä, ettei Petteri katsoisi päälle, se oli hänen murheensa. Ehkä Petteri vietti aikaansa niiden halpojen hempukoiden takia juuri siksi, että tunsi ujoutta oikeuden naisten lähellä, mietiskelin. Miksei hän sitten soittanut minulle. Se vähän yllätti minut. Minä kaadoin Petterille lisää konjakkia. Älä minkäänlaista läheisyyttä. Oksensin itsestäni pettyPetterin tästä lähtien omaan arvoon- myksen ja osattomuuden tunteen. Kun naisystäväni seuraavana perjantaina ehdotti, että lähtisimme yhdessä läheiseen tanssiravintolaan iltaa viettämään, suostuin heti. Hiljaa hyvä tulee, neuvoin itseäni. Eikö tämä lopu vaisusti, että Petkädet tavoittelivat koskaan, huusi ääni sisälläni. Petterin silmissä oli tuiman keskit- Suljin kännykkäni hämmentyneenä. Ei Petteri ollut ujo, ei yhdessä vietetyn yön jälkeen täysin hämillään, eikä mitään muutakaan, uskollinen minulle, mutta se kiihke- mitä olin itselleni selitellyt. sa. Niin, seksi Petterin kanssa oli tosiaan taikääkään. Olin niin pettynyt, tä karun miehekkäästä tavasta, jolla että minua oksetti. teri olisi tullut nyt järkiinsä, vaikka koko ajan blondin jokin minua viivartaloa, eikä Petteri tuntunut edes huomaavan, että saampi ääni varoitteli päässäni, ettei blondi vetäytyi koko ajan kauem- niin tulisi tapahtumaan. etteristä ei kuulunut taas yhtään mitään seuraavaan pariin viikkoon. Jos konjakki auttaisi Petteriä pääsemään pahimmasta ujoudestaan, se sopisi minulle ihan hyvin. Pakotin itseni nousemaan tuolilta vä, koska sen enempää en tulisi kosja etsin ystäväni ilmoittaakseni, että kaan Petteriltä saamaan. Olin niin pettynyt, sinä hetkenä nähnyt Petterin silmis- etten pystynyt edes puhumaan Petsä saman vetäytyneen katseen, jol- terille. Petterin neleitäni. En edes odottanut hänen suoskanssa oli tullut pikkujouluihin. Muuta- tolla. Tuuletusta tässä kaivattiinkin. P I lta alkoi hyvin. Ehkä olisin vielä kestänyt sen tuvan pyyntööni. Ja niinhän siinä kävikin. Jos olisin simman nopeasti. tutuksi tulleen epäröinnin jälkeen. jakkia. Pari viikkoa asiaa ihmeteltyäni päätin, etten alkaisi sentään jahdata aikuista miestä. teriin. Seksin jälkeen Petterillä oli taas vat. Olin tottunut siihen, että Petteri oli työasioissa täsmällinen, olin odottanut jotain samanlaista yksityiselämän puolellakin. Katselin äänettömänä, miten la hän katsoi minua, olisin kestänyt Petteri häipyi kodistani katsettani vältellen. Jos mitään suhdetta nyt oli ikiman metrinkin päästä näki selvästi, nä ollutkaan. Minä tunsin, miten päänsärky jy- vaallista, vaikkei siihen liittynytkään sähti kiristämään takaraivoani. Intohimomme oli yhtä nopeaa kuin edelliselläkin kerralla, eikä Petteri halunnut jäädä yöksi luokseni, vaikka sitä suihkusta palattuani hänelle ehdotinkin. Se oli minulle liikaa. Petterin kumottua melkein puoli pullollista konjakistani pääsimme taas itse asiaan. Petterille ja pyysin häntä luoksen saman blondin kanssa, jonka seni. No, senhän olin toki huomannut edellisestä kerrasta. Sitten tajusin: tynyt katse selblondin kanssa oli laista en muistanut tullut taas mutkia nähneeni hänellä ikinä minun seu- Nieleskelin raivoani ja kyy- matkaan. Polveni vapisi- Petterillä oli tapana ottaa minut. Meillä molemmilla riitti vientiä, ja muutaman innokkaan ihailijan pyöritykses- sä ehdinkin jo ajatella, että jättäisin oksensin. Toivoin rassani. Takkia päälle kiskoessaan Petteri sanoi nukkuvansa huonosti vieraissa paikoissa. Petteri oli baaritiskillä syveneuraavalla viikolla soitin taas tyneenä vakavaan keskusteluun... Siihen minun oli tyydyttäblondin ihan hyvin. Tällä kertaa minulla maan lähimmälle vapaalle tuolille. Petteri ys, jolla Petteri blondiinsa suhtau- halusi vain minusta eroon mahdollitui... paamisen jälkeen päätin luKotiin päästessäni minä todellakin S T M 6 52. Jollain välitä, hoin itselleni, mutta se oli jo tavalla olin oppinut nauttimaan siiliian myöhäistä. Minun oli pakko lysähtää istukiire kotiinsa. ikinä minua samalla tavalla kuin oli Ja samassa silmäni osuivatkin Pet- katsonut tuota blondia. voin huonosti ja että minun oli lähuutaman samankaltaisen tadettävä kotiin. Täytyihän Petterin tajuta, että odotin hänen soittoaan. En toki ollut uskaltanut odottaa- ei ollut enää ymmärtämystä Pettekaan, että Petteri olisi muutaman rin kiireelle. apasimme taas torstaina ja toisAsetelma oli päivänselvä: Petteri timme tutuksi tulleet kuviot: oli hulluna tuohon naiseen, kun taas nainen ei välittänyt Petteristä pät- hyvää ruokaa, hyvää seksiä. Soitin lähinnä anblondin, jos en olisi nähnyt Pette- taakseni Petterille mahdollisuuden rin ilmettä, sitä vakavuutta, jolla hän tehdä suhteestamme lopun kertaheikuunteli blondin puheita. mas miehestä. Petteri kuitenkin suostui kutsuuni miten koko miehen vartalo oli virittynyt kuuntelemaan naisen puheita. Ehkä olisi parempi, että antaisin Petterin mietiskellä asioita omassa rauhassaan
Tiedän, että osuin häneen. Joopa joo. Muistan, että nousin sohvalta. Ja riittihän se. Ilmoitin, että seuraava torstai sopi minulle hyvin. Tapaisimme taas luonani samaan aikaan kuin ennenkin. En ole ikinä aikaisemmin ollut väkivaltainen, enkä ollut silloinkaan ikinä ajatellut, että tekisin Petterille jotain pahaa. Sydämeni hypähti villiin laukkaan. Eikö tämä lopu koskaan, huusi ääni sisälläni. Totta kai me opimme myös tuntemaan toisemme paremmin. Ojensin hänelle paketin vapisevin käsin. Petteri kävi luonani torstaisin syömässä ja harrastamassa seksiä. Enää minulle ei riitä se, että saan olla olemassa jonkun toisen elämässä. En ollut suunnitellut tekoani millään lailla. Ei, se ei loppuisi koskaan, jos en tekisi itse sitä loppua. Terhi. Tämä tipahti housujesi taskusta, sanoin itkuisella äänellä. Sain kuitenkin tuomion tapon yrityksestä. Petteri teki aloitteen! Ehkä hän vihdoinkin oli tajunnut jotain! Minä sopertelin onnellisena, että torstai sopisi ihan hyvin. Noustessaan häneltä tipahti housujen taskusta pieni, kullanvärisellä lahjapaperilla kääritty paketti housujensa taskusta. Hänen ihmeellinen seuransa kerran viikossa sai riittää minulle. Siitä eteenpäin muistikuvani ovat hataria. räänä torstaina istuimme taas sohvallani viinilasit käsissämme, kun Petteri ilmoitti menevänsä vessaan. jasti unohtaa Petterin. Hetken taistelin itseni kanssa. Kun asia oli selvitetty, linjalle laskeutui hiljaisuus. Petterin kulmat kohosivat hieman, hän otti paketin kädestäni ja tunki sen takaisin taskuunsa. Seuraava työasia tuli parin viikon kuluttua. Puolen vuoden kuluttua olen taas vapaa nainen. Sitten hän istahti vierelleni sohvalle. Aloin pestä hänen pyykkinsä, ostelin hänelle vaatteita, huolehdin hänen terveydestään. Petteri ei rakastanut minua, ehkei hän edes pitänyt minusta. Mutta en tehnyt niin. "Terhille, Petteriltä. Astuimme suoraan etteri ei kuollut. Tajusin, että Petteri ei itse huomannut paketin tipahtamista. Kun mitään muutakaan keinoa ei ollut, tartuin veitseen. Ja sitähän se kieltämättä olikin. Ikuisesti. Selvitin asiani puhelimessa nopeasti ja tehokkaasti. Petteri kysyi. Nieleskelin raivoani ja kyyneleitäni. Tällä kertaa yritän käyttää sen paremmin kuin viimeksi. Yritin sitoa Petteriä itseeni kaikin keinoin. Vihdoin joku välitti minustakin. P E T orstaina sain huomata, että mikään oleellinen ei ollut muuttunut. Se oli voimattoman, nurkkaan ajetun ihmisen teko. Tulisinko minä käymään sinun luonasi torstaina. En valittanut tuomiosta. VANKI N 53 3. Tiedän, että hyökkäsin Petterin kimppuun veitsen kanssa. Tiedän, että soitin itse ambulanssin. äin jatkui pitkään. Ne pari päivää, jotka seuraavaan torstaihin oli aikaa, olin hyvin onnellinen nainen. siihen suhteen rutiinivaiheeseen ja jätimme väliin kaikki ne rakastumisen ihanat tunnelmat, joilla suhde yleensä alkaa. Viikkoja, kuukausia, vuosia. Huomasin, että paketin narussa roikkui pieni kortti. Tällä kertaa minä jopa epäröin vastatessani. Muistan, kun olin poliisilaitoksella ja eräs poliiseista kysyi, haluaisinko kahvia. Kuinka paljon rahaa minulla olikaan mennyt hänen syöttämiseensä ja juottamiseensa! Kuinka paljon olin surrut, kuinka vähän iloinnut! Kuinka monia öitä olin valvonut häntä kaivaten! Tiesin, että minun olisi pitänyt vain heittää hänet ulos kodistani. Tiedän, että kävin keittiössä hakemassa veitsen. Olin vain ollut tilanteen vankina niin pitkään, että sillä hetkellä olin valmis tekemään mitä tahansa vapautuakseni Petterin vallasta. Sitä, miksi kävin sillä tavalla Petterin kimppuun, en oikein käsitä vieläkään. Ikuisesti." Käteni alkoivat vapista tekstiä lukiessani. Petteri otti tyynesti vastaan niin ruokani kuin vartaloni, mutta muuten kaikki oli ennallaan, jos ei lasketa sitä, että lähtiessään Petteri kysyi, tulisiko hän taas ensi torstaina. Terapian kautta olen tajunnut, että elämässäni oli pielessä moni muukin asia kuin vain suhteeni Petteriin. En edes vahingoittanut häntä hengenvaarallisesti. Tuntui, että ne olivat ensimmäiset ystävälliset sanat kolmeen vuoteen. Rakastaen. Käänsin kortin niin, että näin sen tekstipuolen. Jos minulla olisi ollut tippaakaan enemmän voimia, olisin vain yksinkertaisesti heittänyt Petterin ulos asunnostani. Ensikertalaisena selviän sillä, että istun puolet tuomiostani. Petteri otti tämän kaiken tyynesti vastaan, muttei antanut mitään vastalahjaksi. Vasta silloin minä romahdin kokonaan. Tästä lähtien en ottaisi Petteriin yhteyttä enää kuin työasioiden takia. Sopeudun vankilan rutiineihin nopeasti, ehkä nopeammin kuin omaan elämääni. Tulkoon onnelliseksi blondinsa kanssa, tuhisin pääni sisällä. Nostin paketin ylös lattialta, kun Petteri oli kadonnut vessaan. Asia oli sillä käsitelty. Me aloimme olla kuin vanha aviopari. Odotan vapauttani pelokkaana. Tiesin, etten saisi Petterin kanssa ikinä sellaista suhdetta, jota toivoin. Jonkin ajan kuluttua Petteri tuli ulos vessasta
Palvelukodin arjessa kuolema on läsnä arjessakin, vaikka muuten se onkin yhteiskunnassamme tarkasti piilotettu. Vanhuksenkin elämänkaipuu voi olla suuri kuoleman lähestyessä, siksi on tärkeää, ettei viimeistä hetkeä tarvitse kohdata yksin. 54
Vielä tänäkään päivänä en tiedä, mitä Skipille oli tapahtunut. Minä ja Elina pyysimme nähdä Skipin, ja äiti vei meidät autotalliin, missä koira 55. Viimeisellä hetkellä elämä on arvokkain I stun kesämökkini pihakeinussa. Oma elämäni tuntuu niin leppoisalta verrattuna maailmaan uutisiin. Muistan äidin ilmeen, joka oli rauhallinen, mutta samalla hyvin surullinen. Skippi oli älykäs koira ja jätti pian legopalikat ja muut lelut rauhaan. Kerran Skippi pureskeli hienot legopalikkani, mutta en minä söpölle veijarille saattanut suuttua. Hän antoi omia namujaan salaa koiralle, vaikka äiti aina ilmoitti, ettei kallista suklaata saanut koiralle syöttää. Meitä oli kaksi tyttölasta, joista minä olin vanhin. Ajattelen kuulemaani juoden kahvia lintujen laulaessa suvisessa kesäillassa. Akateemikko Gösta Wetterstedt siunataan tänään Helsingin tuomiokirkossa... Juoksimme aina yhdessä kotiin koulusta ja taistelimme keskenämme, kuka meistä saisi pitää koiran hihnasta, kun kävelytimme sitä. S lä kertaa, mutta Elina piti epäoikeudenmukaisena sitä, ettei Skippi saanut suklaata, kun oli juhlat. kippi oli aikamoinen hurjapää eikä osannut pelätä vieraita. Minä ahmin kaikki suklaat yhdel- uistan kirkkaasti sen päivän, kun minä ja Elina avasimme kotiovemme, eikä Skippi tullutkaan meitä vastaan niin kuin sillä oli tapana. Äiti huusi meidät keittiöön, jossa hän istui pöydän ääressä poltellen tupakkaa. Alan ajatella omia kokemuksiani kuolemasta. Nuorekas naisääni ilmoittaa uutisotsikot huolettomalla äänellä. Emme malttaneet odottaa koulupäivän loppumista, jotta pääsisimme leikkimään uuden "pikkuveljemme" kanssa. Jos taas tunnettu poliitikko, akateemikko tai taiteilija kuolee, siitä tehdään isoja juttuja. Kiinan tulvien uhrien määrää kasvaa. Onneksi siihen aikaan ei ollut television tai muidenkaan laitteiden kaukosäätimiä muuten ne olisivat varmaan joutuneet Skipin suihin. Perheeseemme kuului myös söpö Skippi-mopsikoira, joka oli nimetty hauskan australialaisen televisiokengurun mukaan. Uutislähetys alkaa, kello on jo kuusi ja alkaa olla myöhä. Perheellämme ei ollut kovin paljon rahaa ja kun isän työkaverin koira sitten sai pentuja, iloitsimme saadessamme kuulla, että voisimme ottaa pentueesta yhden pennun itsellemme. Minä olin noin kahdeksanvuotias ja siskoni Elina seitsemän, kun saimme Skipin. Äiti oli mennyt katsomaan, ja siinä Skippi oli maannut elottomana niin kuin nainen oli sanonut. Isä oli hitsaajana tehtaalla ja äiti toimi uimahallin siivoojana. Koirassa ei ollut mitään merkkejä ulkoisesta väkivallasta. Skippi oli minun ja Elina-siskoni ensirakkaus. Äiti selitti meille, että eräs vanhempi naapurin rouva oli aiemmin päivällä soittanut kuolleesta koirasta, joka makasi jalkakäytävällä heidän asuintalonsa ulkopuolella. Irakin ja Kiinan kuolonuhrit ovat näköjään suomalaisille vain statistiikkaa. Jos ei tunneta uhreja, he ovat vain numeroja. Aina jouluisin ja pääsiäisen aikaan saimme suklaata vanhemmilta. Juon kahvia, luen aikakauslehteä ja kuuntelen radiota. Muistan, kun ensimmäisen kerran elämässäni ymmärsin, ettei elämä ole ikuinen. Elettiin 1970-lukua suhteellisen tavallisessa lähiössä Tampereen kupeessa. Koulussa muut lapset jopa alkoivat pilkata Elinaa, joka heidän mielestään oli ihan sekaisin, kun antoi pois suklaata meidän karvaiselle ystävällemme. M M uutama vuosi kului, Skippi oppi sisäsiistiksi ja muutenkin tavoille. Ja kuka nämä uutiset oikein valitsee. Jo ennen kuin hän sanoi mitään, minä ja Elina tiesimme, että Skipille on tapahtunut jotakin. Kun taas todelliset arjen sankarit miltei unohdetaan, mitä nyt presidentti kerran vuodessa kiittää vuoden äitiä tai isoäitiä. Yli sataviisikymmentä kuollutta Bagdadin pommi-iskussa
Elina pyysi itkien koiraa heräämään suklaan sulaessa hänen käsissään ja jättäen tahroja Skipin kuonoon. Uu- Uudet maalipinnat, modernit dänkohtaus. Koira ei näyttänyt kuolleelta, vaan vaikutti nukkuvan syvää unta, mutta koskettaessani sen kuonoa se ei ollut lämmin ja kostea, vaan kylmä ja karkea. Skippi oli poissa. M inulle ei siihen asti ollut kerrottu, tai en ollut ymmärtänyt, miten totaalinen kuolema olikaan. Mutta Hilkka oli elänyt viiunesta kiinni. Kerran Aarno-niminen vanha herrasmies tuli huoneestaan aamuneljältä ilmeisen hätääntyneessä tilassa. Enoni Juhana oli edellisenä yönä hypännyt tavarajunan alle. Vilma on täällä, se katsoo minua yt olen jo yli viisikymmentä- nurkan takaa! Aarno parkui. He eksyvät toisinaan maan palvelukotiin. menten pelkoa ja Ehkä hän oli tunyksinäisyyttä. Uudet ilmastointilait- tenut noutajan tulevan, hänhän näki teet eivät pysty poistamaan virtsan rakastettunsa Vilman tunteja ennen ja desinfiointinesteen pistävää ha- kuolemaansa. En koskaan unohda Hilkvuorossa, koska siitä maksetaan paremmin. Hän harjasi Skipin turkkia ja pani suklaapalan koiran kuonoa vasten. Jos sen viikkoa aikaisemmin 85-vuotikuolema saapuu yllättäen, voi se aana äkillisen dementiakohtauksen olla suuri järkytys, joka jättää jäl- seurauksena. Ensimmäistä ehtoollistani vaivasi tieto, jonka olin kuullut isältä juuri ennen kuin astuimme kirkkoon. Mut- erästä nuorta seurakuntapappia luulta joskus kuolema voi olla miltei ter- len tätä piruksi ja saanut halvaukvetullut, mikäli ihminen on vanha ja sen, josta ei enää toipunut. Skipin kuolema oli siis ensimmäinen kerta, kun kohtasin kuoleman läheltä. Äiti sanoi, että tunnisti kyllä kuolleen koiran, mutta Elina alkoi itkeä ja juoksi sisään rappukäytäväämme. Nimi on vaihtunut, mutSeuraavana aamuna, pelästymita kuolema on aina läsnä. Syytä enon päätökselle lopettaa elämänsä ei minulle kerrottu kuin vasta vuotta myöhemmin. Hän istui nojatuolispitkät käytävät ja pimeät huoneet sa ja hänellä oli kaikki sodasta anvaikuttavat sisäistävän koko talon saitsemansa mitalinsa aamutakyli kahdeksankinsa rinnuksilla. le kauniin seppeleen. Ei kukaan sure päivänkakkaraakaan, vaikka se ikään kuin murhataan ja ojennetaan ystävälle rakkauden eleenä... makasi vanhan viltin alla. Varsinkin Alzheimer- meiset parikymmentä vuotta totaalipotilaat näkevät joskus ikään kuin sen yksin pienellä maatilallaan vel- koki. Hän oli menehtynyt paripani lepäävät nyt mullan alla. kymmentävuotiKuolinsyy oli sysen historian. Seuraava kerta oli viisitoistavuotiaana, kun pääsin ripiltä. Äitini paljasti, että Juhana oli ollut homo, eikä kestänyt sitä häpeää, jota hän näkyjä. uolema voi myös olla toivotUseimmiten olen juuri yöhoitajan tu. vaivaistalo. Minua itketti polvistuessani ottamaan vastaan ehtoollisleivän ja viinin, sillä ajattelin Juhanaa ja että minun olisi seuraavana viikonloppuna istuttava samassa kirkossa suruvaatteissa. Syleilin Elinaa ja yritin rauhoitella häntä. Olinhan tappanut kärpäsiä ja hyttysiä kesämökin verannan ikkunassa kärpäslätkä kourassa, mutten mieltänyt niitä samalla tavalla eläviksi kuin ihmiset tai edes kissat ja koirat. Homous soti hänen kristinuskoansa vastaan, eikä hän koskaan pystynyt yhdistämään uskontoaan ja seksuaalisuuttaan. N K 56. Mutdet maalipinnat, huonekalut ja tuliterät val- ta miten Aarno modernit huone- vontasysteemit eivät pysty oli tiennyt kuolekalut ja tuliterät peittämään vuosikymmenten vansa. He olivat olNykyään olen töissä palveluko- leet hyviä ystäviä, ja muut asukkaat dissa pienessä kaupungissa. Vilma oli joutunut elämään viimeiset vuoten- haudattu ja Aarno oli vienyt haudalsa sairaana ja yksinäisenä. Miksi hän valvontasysteemit oli pynttäytynyt pelkoa ja yksinäisyyttä eivät pysty peittä"parhaimpiinsa", mään vuosikymsiis mitaleihinsa. Eihän Hilkka huoneistaan käytäville ja kysyvät halunnut muuttaa, siellä maatilalisää ja äitiä, vaikka ovat yli kahdek- laan hän halusi elää ja olla kuolesankymppisiä vaareja ja mummoja. Yökön työ koostuu lähinnä ka-nimistä vanhaa maalaisemäntää, lakanoiden mankeloinnista ja satun- joka oli kaatunut navetassa 78-vuonaisten dementia-potilaiden rauhoit- tiaana ja melkein pakotettu muuttatamisesta. Myöhään sensä jälkeen, Aarno oli löydetty yöllä, kun yöhoitajan vuoro alkaa, huoneestaan. Elina alkoi inttää, ettei Skippi ollutkaan kuollut, vaan heräisi pian. Sielvuotias, ja kuolema on tullut lä se virnistää! vastaan useita kertoja elämässäni. Hämmästyin suuresti, sillä Vilma Joitakin ystäviä on Kuningas Alko- oli ollut Aarnon hyvä ystävä palveholi vienyt, ja molemmat vanhem- lukodissa. Hetken päästä hän tuli takaisin virtaavine kyyneleineen, kädessään pala suklaata, jota hän oli säästänyt pääsiäisestä saakka. jua. En- olivat kiusoitellet heitä ja juoruilleet nen nimike oli vanhainkoti, sitä en- näiden kahden vanhuksen välisestä nen kunnalliskoti, ja vielä ennen sitä romanssista. Vilma oli pelästynyt kensä ihmiseen kauaksi aikaa. maansa saakka, vaikka oli miltei soYritän rauhoitella heitä ja lohdutte- kea ja kuuro ja sairasti Parkinsonin len heitä, kunnes he pääsevät taas tautia
Ajatellaan, että vanhus on "elämänsä elänyt". Esimerkiksi kätkytkuoleman kohdanneen lapsen vanhemmat saattavat jopa luoda internetissä kotisivut kaipaamalleen pienokaiselle, jota sitten muistetaan hartaasti runoin ja valokuvin. Aurinko on laskenut. Mutta voiko olla valoa ilman pimeyttä. Jotenkin on vaikeampaa kohdata nuoren tai peräti lapsen kuoleman kuin koko elämänsä eläneen vanhuksen kuoleman. Kuolema on elämässä aina lähellä. jensä kuoltua, ja kunnan mielestä palvelukoti oli Hilkalle mitä parhain mahdollisuus. Nousen keinusta ja menen mökkiin. ELÄMÄ KÄSISSÄ -67 Uhri elämälle PIRITA VIITAMAA Kaunis huippumalli Minja taistelee elämästään. Toimittajana hän päättää käyttää julkisuutta hyväkseen. Lintujen laulu on hiljentynyt. On jo myöhä. Vanha suomalainen sisupussi! Työllään hän yritti lohduttaa itseään siihen saakka, kunnes pääsi viimeiseen lepoon. U sein väitetään, että kuolema on yhteiskunnassamme näkymätön. Voi olla, ettei vanhus tunne itseään vanhaksi, ja että hänen elämänkaipuunsa on vielä suuri, vaikka ruumis jo antaakin periksi ja viestii lopun lähentymisestä. Netissä on helppoa löytää kohtalontovereita, joiden kanssa vaikeita asioita on helpompi kohdata. Kyllä, kuolema on piilotettu, mutta kuoleman välittömät seuraukset suru ja tarve ilmaista sitä eivät ole kadonneet minnekään. Muistan, miten Prinsessa Dianan kuolema sai tuhannet liikkeelle jopa täällä Suomessa. No, ehkä itse kuolema fyysisenä ilmenemismuotona on piilotet- tu sairaaloihin ja vanhainkoteihin, mutta olen huomannut ihmisillä olevan tarve näyttää surunsa meille ihmisille, valottaa tuskaansa. Kahvi on kylmää. Marjaanan ja Kristerin välille syntyy jotain erikoista, mutta onko se luonteeltaan hyvää vai pahaa? Numero 4 ilmestyy 9.4. LEHTIPISTEISTÄ Tilaa! * sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi * puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä 57. Mutta eivät kaikki vanhukset kuole rauhallisesti hymy huulillaan. Minä joskus toin salaa perunoita Hilkalle, että tällä olisi jotain tekemistä pimeinä iltoina virkkaamisen, ompelemisen ja television katselemisen ohella. Voi olla, että kuolema on olemassa muistutukseksi siitä, ettei tämä hetki, juuri nyt, koskaan palaa uudestaan. Palvelukodissa Hilkka tunsi itsensä avuttomaksi ja turhautuneeksi. Kun Marjaana menee haastattelemaan Minjaa hoitavaa Krister Reiniä, tapahtuu jotain arvaamatonta. Ja kyllä Hilkka osasi perunat kuoria, vaikka Parkinsonin tauti sai hänen kätensä tärisemään ja hyppelehtimään kuin viimeistä päivää. Tämänlaiset vanhukset tuntevat kuolemanpelkoa ja on tärkeää, että heillä on joku puhekumppani seuranaan näillä viimeisillä hetkillä. Hän olisi halunnut auttaa keittäjiä ruuanlaitossa, mutta nykyään on niin tarkat hygieniamääräykset, ettei vanhus saanut edes auttaa perunan kuorimisessa. Jos hän ei saa pian uutta sydäntä, hän kuolee. Marjaana, Minjan isosisko, taistelee sisarensa puolesta. Sellainen oli Hilkka: aina valmis työntekoon
Ei niin saa sanoa toiselle, neuvoi äiti. Haikeina me katselemme vanhoja ar-. Kaiken lisäksi koulussa ei vain kirjoitettu lauseita valhetta vastaan, vaan opettajat puhuivat rehellisyyden merkityksestä, puhuivat siitä muulloinkin kuin uskontotunnilla. Samalla raapiutui mieleen rehellisyyden tärkeys. Meistä kasvoi sukupolvi, joka nykyisen menon keskellä jaksaa yhä kauhistella tapainturmelusta ja sitä valheellisuutta, joka on vallannut yhteiskunnan. lä valehtele! huusin leikin tiimellyksessä. Me kuuntelemme silmät kauhusta pyöreinä, kuinka pääministerit valehtelevat, milloin fakseista, milloin puoluetuista tai tekstiviesteistä salarakkaalleen. Siinä oli kodin eväät koskien rehelliseksi kasvamista, ja ellei neuvot pysyneet yläpäässä, tanssi "koivuniemen herra" alapäässä, ja sekös tehosti kummasti annettujen ohjeiden noudattamisen välttämättömyyttä! Koulussa kirjoitettiin kaunokirjoitusvihkoon mustekynät rahisten ja 58 -Ä raapien: "Rehellisyys maan perii", "Lapsi, leikissä ja todessa puhu aina totta" ja "Valheella on lyhyet jäljet". Niinpä sukupolvestamme kasvoi jonkinlainen jatkumo sille sukupol- velle, joka oli kokenut sodat ja jolla oli jumalanpelko sydämessään, vaikkeivät mitään ultrauskovaisia olleetkaan. Uskontotunnit välittivät moraaliset arvot heillekin, jotka eivät käyneet kirkossa. Valehtelu on rumaa ja väärin, ja niin ollen ei toistakaan saa leimata valehtelijaksi
Valittavina oli kuolema joko ampumalla tai giljotiinilla. Kuinka ollakaan, giljotiini ei toiminut! Koska kuolemantuomio voitiin lain mukaan panna täytäntöön vain kerran, pääsi ranskalainen pälkähästä ja sai elää. Minä puolestani olen ihmetellyt, 59 O kistofilmejä omalta nuoruutemme ajalta, kun suomalaiset olivat vielä rehellisiä, kun pahimmatkin ryökäleet kaikkine konnuuksineen vaikuttavat lapsellisen kilteiltä, melkein pyhäkoulupojilta. Matkalla takaisin vankiselliinsä häntä vastaan tuotiin venäläistä, jota oltiin viemässä teloituspaikalle. Muutaman kerran on eräs ystävistäni ihmetellytkin: Sinä kerrot tuon saman tapahtuman aina samalla tavalla. Teloituspaikalla hän valitsi giljotiinin, joka taaskaan ei toiminut. Hänelle sanottiin, että hän saa valita teloitustavan. Enää ei tarvitse olla valehtelematta kurituksen pelossa tai omantunnon muistuttaessa, ettei niin saa tehdä. Olipa kerran sota-aikana suomalainen, ranskalainen ja venäläinen, jotka olivat joutuneet sotavangeiksi ja heidät oli tuomittu kuolemaan. Hänen olisi tehnyt mielensä tanssia ripaskaa pelkästä riemusta, mutta hän tyytyi N vain kuiskaamaan teloituspaikalle raahattavalle suomalaiselle: Valitse giljotiini, sillä se on rikki! Synkkänä, mutta pystypäin seisoi suomalainen teloittajiensa edessä ja kun häneltä kysyttiin, minkä teloitustavan hän valitsee, ampumisen vai giljotiinin, tokaisi suomalainen: No ampumisen tietysti, eihän teidän giljotiininne toimi! Edellä kerrottu kasku todentaa hyvin mainettamme ulkomailla ja sitä, miten rehellisyys tunkee lopulta läpi kaikkien ihmisen turmeltuneiden ominaisuuksien, kunhan siihen vain kasvatetaan kunnolla. aapurimme venäläiset kertovat kaskua, joka kuvastaa heidän käsitystään meistä. Rakastan totuutta, ja etenkin nyt vanhemmalla iällä ymmärrän sen merkityksen. Ainahan mukaan on poksahtanut joku ilkeä Haisuli tai ahne Niisku,. malla kohdallani määrätietoinen kasvatus totuuteen on kantanut hedelmää. Melkein itkettää, kun muistelemme aikoja, jolloin rakas Suomemme oli todella kuin Muumimaa, täynnä rehellisiä ihmisiä, valtaosa ainakin. Vanhojen suomalaisten elokuvien rosvoja me nauraen päivittelemme. Ranskalaiselle giljotiini oli tuttu väline, joten hän valitsi sen. Rehellisyydellä voi kuitenkin voittaa jotain menestystäkin arvokkaampaa. mutta yleisesti ottaen meidät suomalaiset on tunnettu rehellisinä ja ahkerina. Ranskalainen ehti kuiskata venäläiselle: Valitse giljotiini, se on rikki! Venäläinen huokasi kiitollisena ja hänen ovelat silmänsä täyttyivät kiitollisuuden kyynelistä. Olen oivaltanut, että jos puhuu aina totta, ei koskaan tarvitse olla huolissaan siitä, mitä on puhunut asiasta aikaisemmin. Rehellisyyttä arvostetaan mutta valheella voittaa? Joskus on vaikea pysytellä rehellisenä, kun epärehellisyys tuntuu olevan suorin tie onneen ja menestykseen. Miten sinä muistat. Kun tuomion täytäntöönpanohetki oli koittanut, vietiin teloituspaikalle ensin ranskalainen
Se on kuin suolle rakentaiheessa. Niin ei kuitenkaan tapahdu elämässä. Olen tullut siihen tulokseen, että se maa, jonka rehellinen perii, on hänen oma sydämensä, hänen mielensä maaperä. Raamatussa Aasaf valittaakin virressään: "Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattoman menestyvän." Lienee vanhan kunnon Aasafin valitus meidän aikalaistemmekin valitus tänä päivänä, eikä turhaan. Rippi-isällä tai rippiäidillä olimani Aasaf totesisi tässä tapaukseskin: "Kun minun sa käyttöä. eräs meidän ulkoministereistämme, Entä sitten, jos on pettänyt puoliasiansa osaava ihminen, petti avo- soaan tahtoen tai tahtomattaan, pivaimoaan, irstaili, valehteli ja lo- tääkö se ehdottomasti kertoa. Taidan olla tuon kaskun suomalaisen jälkeläinen. va silmästä silmään ja kannettava se On täysin turha kadehtia. Sen sijaan hän sai kokea, että val- Asiaa täytyy todella harkita vakavasheella oli todella lyhyet jäljet. Sekin on totuus, joka ei neenvaihdunta jopa siinä määrin, pala tulessakaan. Valheidensa verkossa pyristelevä 4 60 R hyvin herkkävaistoisia. nen on, sitä paremmin hän sen havaitsee. Ja kuipoika. sydämeni katke- Pysymällä irti valheellisuu- Ihanteellista on, roitui ja munaskui- desta pysyy sisin vapaana ja jos suhde voidaan hini pisti, silloin kasvaa oikeaan suuntaan. miten muuten sen voisi kertoa, koska se tapahtui juuri siten. Val- taisesti toivon, että viisas hienotunheellisuus on aistittavissa. Rehellisestä ihmisestä olisi niin lohduttavaa, jos kaikki konnuuksien harjoittajat joutuisivat oitis tillille ja saisivat rangaistuksen. Muutamat näyttävät olevan säästääkseen toista, mutta tämäkin sitä mieltä, että voi. tai katkeroitua loppuelämäkseen. Me naiset vallankin olemme TOTUUDEN PUHUJA on kuin hämähäkin verkkoon juuttunut kärpänen. Valhe on kuin ansalanka. Mitä hankala tilanne turvautumatta valherkempi ja tarkka-aistisempi ihmi- heeseen. Se vain maksaa joskus tosi sen on turha antaa katkeroittaa miel- paljon kipua ja kärsimystä. rakentaa uudelleen minä olin järjetön, täysin totuudellienkä mitään älynselle avoimuudelnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta." le. Miten ihmeessä ne rehelliset sen maan muka perivät. Aina ei voi paukauttaa tolen mietiskellyt sitäkin, voiko tuutta päin silmiä, silloin joutuu turrakkaussuhdetta perustaa val- vautumaan valkoiseen valheeseen heelle. Aasaf päätyi toteamukseen, että hänen kadehtimansa ihmiset joutuvat äkisti liukkaalle ja syöksyvät perikatoon ja heidän loppunsa on kauhistuttava. Mitä enemmän joutuu räpistelemään, sen perusteellisemmin seittiin kietoutuu, kunnes ei enää omatunto puhu mitään eikä erota väärää oikeasta. O O. Sillä on varmimmat takuut onValheellisten ihmisten menestymi- nistua. Hänen naisensa aistii petollisuuden kuin perhonen feromonin, jota toinen osapuoli erittää. Jos hän olisi rakastanut to- tenkin, entä sitten, jos toinen ei kestuutta ja noudattanut sitä, olisi hän täkään, vaan saattaa jopa psyykkiollut varmaan seuraava president- sesti hajota, murentua kappaleiksi timme, joten hän olisi perinyt maan. Kovin monta valhetta ei tarvita, kun ihminen menettää luotettavuutensa. Niitä lienee vottaa! yksi jos toinenkin joutunut lausumaan. Koskaan et voi tietää, milloin se kiertyy kinttuusi ja olet pulassa, ellei muuta, niin joudut todella noloon tilanteeseen jäädessäsi kiinni. Usein vaikuttaa siltä, että juuri röyhkeät ja epärehelliset sen perivät. että se voi vaikuttaa luonnolliseenValkoiset valheet ovat myös yksi kin munuaistoimintaan. Siitä kärsii sisäisen ihmisen ai- ei ole siihen. Kaikista tään. Se voi että mitä silmä ei näe, siitä ei sydän tehdä viljelijästään varsinaisen rikkärsi, mutta olen eri mieltä, ja niin karuohopellon omistajan. Omakohovat varmaan monet muutkin. Usein kuitenkin tuntuu siltä, että epärehelliset saavat valehdella vapaasti ilman, että mikään tai kukaan heidän niskavilloihinsa tarttuisi ja vaatisi heitä tilille. Ei ole pitkää aikaa siitä, kun si. Se levit- teisuus voisi neuvoa, miten kiertää tää hapanta tuoksua kuin suo. ehellisyys maan perii, totesi vanha kansa, mutta periikö. Mainitse- itse. Pysymällä irti valheellisuudesta pysyy sisin vapaana ja kasvaa oikeaan suuntaan. Sanotaan jopa, valheen alue on vaarallinen. Aasaf mietiskeli asiaa perusteellisesti, niin olen minäkin tehnyt. Olen mietiskellessäni tullut siihen tulokseen, että n surullista nähdä, miten lahja- valheelle rakentaminen on tuhoon kas ja asiansa osaava ihminen tuomittu strategia suhteessa rakasjoutuu liukkaalle, kun hän elää val- tettuun. Niinhän kävi entiselle pääministerillekin, joka sai niitä fakseja pyytämättä. Järkeensä turvaava tosikkomies kuvittelee salaavansa petoksensa, mutta erehtyy. Ei sitä ti. Stressi tur- ongelmallinen alue. pulta käyttäytyi ala-arvoisen kehitSiinäpä pulma! Valhe on huono tymättömästi kuin murrosikäinen pohja uudelleen alkamiselle. Mielestäni omia kelvottomuuksitotuutta turhaan raapustettu kouluai- aan ei saisi kannattaa toisella, vaan kana sinikantisiin kaunokirjoitus- oma syyllisyytensä olisi kohdattavihkoihin. En yhtään epäile, etteikö Aasaf olisi oikeassa, vaikka meikäläiset eivät aina näekään kaikkien epärehellisten roikaleiden loppua
Opitko erehdyksestäsi mitään vai oletko niitä, jotka tekevät samat virheet uudestaan ja uudestaan? Olen liian vanha ...rakastumaan, tekemään töitä, aloittamaan uutta, harrastamaan - mihin sinä koet tai olet kokenut olevasi liian vanha. Merkitse kirjoituksesi ensimmäiselle sivulle aihe, josta kirjoitat. Vai sattuiko hän vain olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Voititko vai hävisitkö. Oliko hän poikkeuksellisen hyvä - tai poikkeuksellisen paha. Tosi Elämässä julkaistavia kirjoituksia voidaan käyttää Kolmiokirja Oy:n internet-sivuilla ilman erillistä korvausta. Kilpailun voittajien nimet tai nimimerkit julkaistaan Tosi Elämän numerossa 7. Voit kirjoittaa kirjoituskoneella tai tietokoneella, mutta lähetä juttu ehdottomasti paperilla. Kerro oma kokemuksesi siitä, miten olet joutunut kilpailemaan rakkauden tähden. Muuta tarinassasi esiintyvien henkilöiden nimet ja paikkakunnat, jotta et loukkaa intimiteettisuojaa. Mitä mieltä itse olet. Saitko korjattua erehdyksesi vai jouduitko kestämään seuraukset. Kirjoituskilpailu Palkinnot yhteensä 1000 euroa! Toivomme kirjoituksia seuraavista aiheista: Kilpailu rakkaudesta Sisarukset joutuvat toisinaan kilpailemaan vanhempiensa rakkaudesta, mutta myös romanttisesta rakkaudesta voi syntyä kilpailu. Onko joku toinen sanonut sinulle, että olet liian vanha johonkin. Miten voitto tai häviö muutti ajatuksiasi rakkaudesta? Elämäni erehdys Kaikki tekevät erehdyksiä, suuriakin. Liitä mukaan nimesi, mahdollinen nimimerkki, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkitilin numero. Miten kaikki alkoi, ja miten elämäsi muuttui? I palkinto 500 II palkinto 300 III palkinto 200 Kirjoitusten pituus saa olla 3 -- 25 konekirjoitusliuskaa, suurinta riviväliä käyttäen (niin että liuskalla on noin 30 riviä). Palkittujen kirjoitusten lisäksi julkaistaan mielenkiintoisimmat, joista maksetaan kirjoituspalkkio. Toisinaan kilpailusta voi tulla jopa tärkeämpi asia kuin itse rakkaudesta. Jos haluat käyttää nimimerkkiä, henkilöllisyytesi pysyy vain toimituksen tiedossa. Osallistumista ei ole rajoitettu, vaan sama kirjoittaja saa lähettää jutun joka aiheesta tai vaikkapa useita samasta aihepiiristä, jos kokemuksia riittää. On hyvä, jos voit liittää mukaan tietokoneen tallennusvälineen tai sähköpostiosoitteen, josta voit pyydettäessä lähettää tekstin liitteenä. Kerro suurin erehdyksesi, mitä tapahtui ja miten erehdyksesi muutti elämääsi. toukokuuta mennessä osoitteeseen Tosi Elämää, Kirjoituskilpailu, PL 246, 90101 OULU. 3 61. Kun nyt mietit, oletko/olitko oikeasti liian vanha vai onko kenties esteenä jokin muu seikka. Jos haluat säilyttää kirjoituksesi myös itselläsi, huolehdi, että siitä jää sinulle kopio, sillä kirjoituksia ei palauteta. Mitä haluaisit tehdä, jos et olisi siihen liian vanha? Se ihminen muutti kaiken Kerro ihmisestä, joka vaikutti elämäsi kulkuun ratkaisevalla tavalla! Miksi juuri tämä ihminen. Lähetä kirjoituksesi 3
Valinta tuntui silloin oikealta, sillä en tuntenut enää samanlaista lämpöä minun ja Eeron välillä kuin minun ja Tuomaksen. Tietämättäni olin niitä kuitenkin kaivannut jatkuvasti. Jälkeenpäin ajatellen tekisin mitä tahansa saadakseni kaiken entisen Eeron kanssa takaisin, sillä mikään ei milloinkaan palaa enää ennalleen.. Tavatessani hänet huomasin, että Eeron ja minun elämästä oli suhteen edetessä hävinnyt lähes kokonaan läheisyys sekä välittämisen osoittaminen. Eero oli päättänyt pysyä elämässäni. Luulin sen kestävän ikuisesti, kunnes eräänä kesänä tyhmyyttäni ja tietämättömyyttäni tuhosin kaiken. 62 K Tuona tuhoisana kesänä rakastuin toiseen mieheen, Tuomakseen. Kesänä, jolloin tapasin minulle kaikkein rakkaimman ja tärkeimmän ihmisen, Eeron. Suhde uuteen ihmiseen ja välittämisen osoitukset toivat elämääni jotain kauan kaivattua ja kadotettua. Rakkaani syytös: Olin valmis jättämään Eeron taakseni elämässäni, mutta valitettavasti hän ei tuntenut samoin. Jos ei muuten, niin ainakin uhkailemalla ja pelottelemalla. aikki alkoi sinä kesänä, kun täytin 18 vuotta. Tilannetta ja elämääni monet päi- vät ja yöt mietittyäni tein ratkaisevan virheen, jätin Eeron ja lähdin. Myöhemmin olen ymmärtänyt ja huomannut, ettei Eero vain osannut ilmaista välittämistään. Alettuamme seurustella yhteinen elämämme oli ihanaa, enkä milloinkaan ole tuntenut samanlaista rakkautta ketään kohtaan, en ennen sitä, enkä jälkeenpäinkään
Sain Eerolta viestejä kännykkääni aina, kun hän oli humalassa. Ei hänellä ollut mielestäni oikeutta sanoa niin, sillä eihän hän edes ollut mukana tukemassa minua sinä hetkenä. Hän ei halunnut erota, vaan yritti taivutella minua jäämään luoksensa kertomalla tunteistaan. Ei hän ikinä soittanut, hän laittoi vain viestejä. tapoit lapsemme E ero muuttui täysin eromme jälkeen. Sitä hän ei koskaan aikaisemmin ollut tehnyt. Lopulta aloin viikonloppuisin pelätä Eeron lähettämiä viestejä, sillä jokainen niistä sai minut romahtamaan täysin. Aina, kun luulin hänen jo jättäneen minut rauhaan, sain uuden viestin. Välillä taas viestien aiheina olivat Eeron suunnitelmat Tuomaksen tappamisesta. Eeron kuultua asiasta hän sanoi minun 63. Eräällä kerralla yhteisen ystävämme juhlissa Eero työnsi taskuuni aseen panoksia. Viesteissään hän syytti minua lapsemme taposta, koska olin seurustelumme aikana tehnyt abortin. Kyllähän se sattui minuunkin ja valinta oli vaikea, enkä ymmärrä itsekään, miksen jäänyt vielä, kun kaikki oli hyvin. Tapahtuneen jälkeen muutin ja suunnittelin lähestymiskiellon hankkimista. Valitettavasti uhkailut eivät jääneet vain viesteihin. Olin kai päätökseni tehnyt eikä asioita ja tunteita saanut enää muuttumaan
Tunnen itseni riittämättömäksi, fyysinen pahoinvointi on päivittäistä, enkä olisi uskonut, että kaikkein rakkain ihminen voi saada kaiken aikaan. un oli kulunut jonkin aikaa Tuomaksen ja minun erosta, yritimme seurustella Eeron kanssa uudelleen hänen pyynnöstään. män kuin ennen. lä olin syömättä jan kuluessa huomasin ra- useita päiviä ja päivinä, joina söin, kastavani Eeroa yhä ja enem- söin hyvin vähän. Vähensin syömisvaan yritin jatkaa elämääni eteen- täni, liikuin paljon ja oksentelin. Syömisen kanssa minulla on edelleen ongelma. Koin jatkuvaa pahaa pahtuneen jälkeen. Luovuin lähestymiskiellon hankkimisesta, ja tilanne rauhoittuikin myöhemmin erottuamme Tuomaksen kanssa. Ehkä olimme loppujen lopuksi kuitenkin liian erilaisia Tuomaksen kanssa ja osaksi asioihin varmasti vaikutti myös Eero. Loppujen lopuksi löysin keinon lanteesta, vaikka Eero olisi halunnut vielä jatkaa suhdettamme. Ai- K heutin vain läheisilleni pahaa oloa ja surua, mutten ajatellut sitä silloin, ajattelin vain itseäni. Hänen käsitykIhmiset alkoivat huomata painoni sensä meistä oli kuitenkin se, että laskun ja muutoksen minussa, mutta hän pystyi tulemaan luokseni vain kukaan ei puuttunut asiaan ja lopulyöksi, kun muuta paikkaa ei löyty- ta minulla todettiin paha anemia. En kuitenkaan voinut olla miettimättä, että olin heittänyt elämäni parhaimman ajan suin päin roskakoriin erotessani Eerosta, ja toisaalta yritin ymmärtää hänen käyttäytymistään tilanteen suhteen. tekevän vain itseni naurettavaksi ja tietävänsä, mihin olin muuttanut. En pa- paeta olotilaani, ja se keino kohlannut enää hänen tyttöystäväkseen, distui ruokaan. lanne satutti minua kovasti. Välilteemme. Kyseissä tilanteessa tunsin sa yritin päästä tilanteestani eroon itseni vain varalla olijaksi, vaikkei tappamalla itseni. SÄRKYNYT ENKELI A 64. Halusin Nyt olen oppinut kantapään kautpistää välimme kokonaan poikki, ta, ettei itsemurha ole ratkaisu. Nyt jatkan päivä päivältä eteenpäin parannellen haavojani. Toivon kuitenkin kaiken olevan vielä jonain päivänä paljon paremmin ja saavani tilanteeseeni ratkaisun. päin Eeron jatkuvista yhteyden- Ahdistukseni paheni kuitenkin entisestään seuraaotoista huolimatta. Eipä ta vammoistani huolimatta selvisin se minusta muulle tuntunut, ja ti- kuitenkin hengissä. Minä kuitenkin halusin enemKaiken fyysisen ja henkisen pamän ja kerroin, etten halunnut jat- han oloni kasvettua täyteen mittaankaa näin. nyt. Eerolle seurustelumme ei enää kuitenkaan vaikuttanut merkitsevän mutta se ei käynyt Eerolle, ja tilanmitään, eikä suhtautumisemme toi- ne muuttui vaikeammaksi aina otetsiimme ollut entisellään kaiken ta- tuani sen esille. Kaikista saaduisasia Eeron mukaan niin ollut. Niinpä minä taas oloa henkisesti enkä arvostanut itlähdin joutuessani vain kärsimään ti- seäni enää millään lailla. van vuoden aikaYritin seurustella myöhemmin yh- Lopulta aloin viikonloppui- na, sillä en voinut den mukavan mie- sin pelätä Eeron lähettämiä jatkaa elämääni hen kanssa, mutta viestejä, sillä jokainen niistä Eeron yhteydenotEeron yhteyden- sai minut romahtamaan täy- tojen takia, mutten päässyt hänestä otot pilasivat suhsin. eroonkaan
S E U R A A V A S S A N U M E R O S S A TOUKOKUUSSA MIEHENI PORNORIIPPUVUUS pilasi rakkautemme Opettajani oli HURMAAVA PEDOFIILI EX-MIEHENI YLENKATSE nosti minut siivilleni KATKERAN KOTIROUVAN kuntopäiväkirja Mies jolle en ollut TARPEEKSI HYVÄ Tosi Elämää maksaa postimaksun TILAA LUKEMISTA, JONKA PARISSA ET PITKÄSTY, SUORAAN KOTIISI. TILAUSKORTTI KYLLÄ KIITOS! Tilaan Tosi Elämää -lehden 12 kuukaudeksi (12 numeroa) hintaan 51 12 kuukaudeksi (12 numeroa) hintaan 51 edullisena kestotilauksena 6 kuukaudeksi (6 numeroa) (12 numeroa) hintaan 45 hintaan 29 6 kuukaudeksi (6 numeroa) hintaan 29 Maksan tilaukseni yhdessä kahdessa erässä. Maksan tilaukseni yhdessä kahdessa erässä. Nimi Osoite Puhelin Postinumero ja -toimipaikka Sähköposti 90003 Vastauslähetys 90003 OULU Vastauslähetys TOSI ELÄMÄÄ Tunnus 5007535 Tilaajan allekirjoitus (alle 18-v. Useammassa erässä maksettaessa laskutuslisä kortin postittamisesta. Sähköpostiosoitteen kolmen viikon kuluttua tilauskortin postittamisesta. holhoojan) Haluan automaattisesti jatkuvan tilauksen kyllä ei Voit suorittaa tilausmaksusi useammassa Tilauksesi astuu voimaan noin kolmen viikon kuluttua tilausVoit suorittaa tilausmaksusi useassa erässä.erässä. Tilauksesi astuu voimaan noin antamalla hyväksyn sähköpostiviestinnän Kolmiokirjalta. 65 65 3. 0,50 /erä
Tänne syntyessään ihminen on kuin puhdas, valkoinen taulu, joka ei tiedä ympäröivästä maailmasta vielä yhtään mitään. Opin pelkäämään kaikkea niin voimakkaasti, että tarvitsen jatkuvan lääkityksen selvitäkseni arjestani. Nykypsykologian mukaan monet psyykkisistä ongelmistamme juontavat juurensa lapsuuden vaikeisiin kokemuksiin. Lapselle vanhemmat ihmiset ovat kaikki tietäviä, sillä vertailukohtaa hänellä ei ole. Ehkä joku kovempia kokenut ajattelee minun selvinneen itseensä verrattuna helpolla. Äitini tultua raskaaksi poika katosi kuin tuhka tuuleen, eikä äitini koskaan paljastanut hänen henkilöllisyyttään omalle äidilleen. Äitini ja mummoni halusivat kasvattaa minut varovaiseksi, ja siinä he totisesti onnistuivatkin. Tietenkään tämä ei tapahtunut tarkoitushakuisesti, mutta oli luonnollista, että alati ahdistavassa ilmapiirissä minusta tuli pelokas ja ahdistunut lapsi. Jos lapselle ilmaistaan jatkuvasti, että maailma on paha ja pelottava paikka, miksi hän ei uskoisi sitä. Minut kasvatettiin pelkäämään. Meitähän on moneksi. Minäkin sain tietää isästäni S elko ja ahdistus ovat hallinneet elämääni niin kauan kuin muistan. Yksi haaveistani onkin, että jonain päivän voisin elää ilman rauhoittavia. Varmasti monet minua paljon pahempia asioita kokeneet selviytyvät elämässään hyvin. Kärsimys ei kuitenkaan ole mitattavissa oleva asia; jokainen kokee sen omalla tavallaan. Ja luulenpa myös, ettei kaikista onnellisen lapsuuden eläneistä tule automaattisesti tasapainoisia aikuisia. En toki väitä, että vaikea lapsuus aiheuttaa väistämättä ongelmia myös aikuisena.. Vähitellen hän alkaa ottaa vastaan tietoa ympäristöstään, täy66 P sin alttiina lähipiirin vaikutuksille. En tiedä, kertoiko hän sitä ylipäätään kenellekään. ynnyin 1960-luvun puolivälissä au-lapsena, kuten avioliiton ulkopuolella syntyneitä tuolloin nimitettiin. Tauluun voidaan maalata synkkiä, ahdistavia kuvia tai iloisia, kirkkaita värejä. Syntyessäni äitini oli vasta kuusitoistavuotias, ja olin tulos hänen lyhytaikaisesta seurustelustaan samanikäisen naapurikylän pojan kanssa
Mummo ei sentään käynyt äitiin käsiksi, joten tämä pääsi pujahtamaan ulos ongelmitta. Sitä ei sanottu minulle suoraan, mutta asia tuli selvästi ilmi mummon suusta. Taasko se on lähdössä huoraamaan. Hän aloitti hiljaisella motkotuksella ja astioiden kolistelulla. Opin mummolta, että tanssiminen oli johtanut äitini huorintekoon, josta minä onneton olin seurauksena. En tiedä, miten pian syntymäni jälkeen äitini alkoi käydä tansseissa. Isättömyyteni oli häpeä etenkin mummolle, jonka yksi lempilausahduksista kuului "Mitä ihmisetkin ajattelevat?". Pienestä pitäen opin, että minun ei ollut tarkoitus syntyä tähän maailmaan. Mummon metelöinnille hän näytti olevan kuuro eikä sanonut mitään. Salaa hän sujautti lohdutukseksi käteeni suklaapatukan, mutta ei se saanut minua unohtamaan mummon sanoja. Minä en sinun huoripenikkaasi täällä vahdi, älä luulekaan! hän kiljui. Ne painuivat syvälle sisimpääni ja tekivät siellä tuhojaan. Koko elämä vaikutti olevan ilotonta paarustamista, ja kaikenlainen hauskanpito oli syntiä, etenkin tanssiminen. Vähitellen mummon ääni muuttui yhä kantavammaksi, hän paiskoi ovia ja välillä rikkoi astioitakin. Kun äiti alkoi lauantaisaunan jälkeen rullailla papiljotteja päähänsä, mummo arvasi, mikä tyttärellä oli mielessä ja tuli äidin valmistelujen edetessä koko ajan yhä pahantuulisemmaksi. Kun ahdistuneella ei ole muuta kuin rauhoittavat vasta aikuisena, mutta silloin hän oli jo kuollut. Tietenkin moinen turhamaisuus oli mummon mielestä syntiä. Mummo oli ylpeä siitä, ettei ollut eläissään ottanut yhtä ainoasta tanssiaskelta. Äiti kävi töissä kangaskaupassa, joten hän pystyi ostamaan itselleen silloin tällöin kauniita vaatteita ja meikkejä. Äiti kuunteli radiosta lauantain toivottuja, ja aina ohi kulkiessaan mummo sulki radion, ja äiti avasi sen aina uudestaan. Ja olinhan minä tuo elävä esimerkki siitä, mihin moiset riennot voivat johtaa. mummo parahteli, kun äiti levitteli turkoosia väriä luomilleen ja pyörähteli huushollin ainoan peilin edessä vaatetustaan tarkastellen. Ilmeisesti vastaan sanominen olisi vain pahentanut asiaa, eikä äiti halunnut riidellä mummon kanssa. Äitini oli vielä nuori ja halusi pitää hauskaa käymällä tansseissa, eikä hän koskaan päässyt sinne ilman mummon järjestämää kohtausta. Mitään käsitystä tanssimisesta pelkän tanssimisen ilon vuoksi mummolla ei ollut. Hänelle tanssiminen oli vain jonkinlaista lähekkäin nuhjuamista, mikä tietysti jo itsessäänkin oli syntiä, saati sitten sen automaattinen seuraus, sänkyyn meno, siis "huoraaminen". Ja vielä jos noita äpäriä tulee lisää, niin saat lähteä pentuinesi tästä talosta! Välillä äiti supatti minulle: Älä välitä, Leena. Asuin äitini ja mummoni kanssa pienen kirkonkylän laidalla; ukki oli kuollut joitakin vuosia ennen syntymääni. Muistan, kuinka äiti ennen lähtöään käski minun mennä ajoissa nukkumaan, ja miten painostava tunnelma kotona vallitsi, kun mummo ei koko iltana puhunut minulle juuri 67. Mummon asenteen huomioon ottaen hän teki sen kenties vasta sitten, kun minä en enää tarvinnut mitään varsinaista vahtimista. Mummo ei säästellyt sanojaan ja puhui kuin minä en olisi ollut kuulemassa, vaikka olisin seisonut vieressä. Mummo oli uskovainen tavalla, joka oli kaikkea muuta kuin iloista kristillisyyttä
Joka tapa-. Monet kesäpäivät hän seisoi portailla käsi otsalla, pilviä tarkkaillen. Onnettomuuksia, tapaturmia, kuolemaa. Äiti oli tekemässä jotain niin pahaa, että joutuisi helvettiin sen vuoksi, kuten mummo aina huusi, ja samaan paikkaan olin ilmeisesti minäkin menossa, koska minussakin oli jotain todella pahaa. mitään aivan kuin olisi ollut minullekin vihainen. Tämä taikauskon ja sairaan uskonnollisuuden sekasotku muovasi hänestä melkoisen hermokimpun, ja taikausko tarttui hänen tyttäreensäkin. Mummo kertoili joskus lapsena kuulemiaan yliluonnollisia tarinoita kummituksista, piruista ja erilaisista enteistä, joihin hän tuntui uskovan vieläkin. Kesäisin mummo pelkäsi ukkosta. Niinpä hyvin varhain mieleeni iskostui syyllisyys siitä, että olin ylipäätään olemassa. Kumpikin näki myös "enneunia", jotka eivät tietysti koskaan enteilleet mitään hyvää. Sekä äidillä ja mummolla oli hyvin usein tunne, että "kohta tapahtuu jotain pahaa". Kumpikaan ei mielellään istunut auton kyydissä. Kesti kauan oivaltaa, että monikin meistä ihmisistä saa alkunsa vahingossa 68 ja silti meillä kaikilla on yhtäläinen oikeus olla olemassa. Me kaikki kolme pidimme noita tunteita jonain yliluonnollisina enteinä siitäkin huolimatta, että mitään pahaa ei lopulta tapahtunutkaan emmekä käsittäneet, että tuo tunne oli vain epämääräistä ahdistusta ja pelkoa, joka kumpusi ihmisen itsensä sisältä, eikä minkään yliluonnollisen voiman lähettämänä. Mistä lie oppinut ne kaikki solvaukset ja kirosanat, joita hän luetteli. Tiedän mummon menneisyydestä vain sen, että hänenkin vanhempansa olivat olleet ankaran uskonnollisia, ja lisäksi heillä oli monia taikauskoisia tapoja ja uskomuksia. Jostainhan saattaisi ukkospilvi ilmestyä piankin, ja sitten tulisi salama, joka paitsi polttaisi talon, myös tappaisi meidät. En saanut mennä hänen lähelleen, sillä hän oli kuullut jostain, että ukkosella piti istua kaukana toisistaan, eikä ikkunan lähelle saanut mennä, puhumattakaan vesipumpusta. Kun ukonilma sitten todella tuli, mummo otti virsikirjan, istui keinutuoliin ja alkoi veisata, sitä kovemmalla äänellä, mitä kovemmin ukkonen jylisi. He pelkäsivät myös toisten puolesta. Sekä äiti että mummo pelkäsivät myös auto-onnettomuuksia, niistähän sai jatkuvasti lukea lehdistä. Äitini ei tiennyt, minkä vaikutuksen mummon sanat minuun tekivät. Vieraiden lähdettyä äiti ja mummo eivät saaneet rauhaa, ennen kuin olivat soittaneet ja saaneet tietää, että nämä olivat turvallisesti perillä. Kai hänen muuten olisi selittänyt minulle, miten asiat oikeasti olivat; että äiti kyllä rakasti minua, vaikken mikään suunniteltu lapsi ollutkaan. Oli omituisia unia, jotka "varmasti ennustivat jotain pahaa", näitä puitiin ja pohdittiin, mitä tuo paha tulisi olemaan, mutta mitään pahaa ei kuitenkaan tapahtunut. Nykyään tuota tilaa kutsutaan ahdistuneisuushäiriöksi, mutta mistäpä sen tuolloin olisi tiennyt. J os alkaisin luetella kaikki pelkojen aiheet, joita pienessä perheessämme koettiin, nämä sivut kuluisivat siihen, joten mainitsen vain muutaman. Tämä järjetön syyllisyyden tunne vainosi minua pitkälle aikuisikään saakka ja oli yksi syy pohjattoman huonolle itsetunnolleni. Äiti istui toisella puolella tupaa sormet korvissa, enkä tiedä, yrittikö hän olla kuulematta mummon pahaenteistä veisuutta, ukkosen ääntä, vai molempia. Mummo kuunteli säätiedotukset tarkkaan eikä levännyt silloinkaan, kun taivas oli aivan pilvetön. Mummon helvetillä pelotteluun ja muihin uhkailuihin hän ei ottanut kantaa, mutta jotain yhteistä heillä kuitenkin oli. Turvallista paikkaa ei siis ollut talossa, jossa ei ollut ukkosenjohdatinta. Minua ahdisti, kun näin mummon portailla, sillä tietysti pelko oli tarttunut minuunkin. Vaikka äiti osasi pitää hauskaakin, ei hänenkään maailmankuvansa ollut erityisen positiivinen. Molemmat pelkäsivät jatkuvasti, että jotain pahaa tapahtuisi. Kun kuulin tämän lauseen jommankumman suusta, tietenkin uskoin sen ja aloin minäkin pelätä. Tuntui kuin maailmanloppu olisi tulossa tai ainakin salama iskisi minuun rangaistuksena pahuudestani. Koin, ettei minulla ole oikeutta olla täällä. Uskoin Jumalankin katuvan sitä, että oli antanut minun syntyä tänne. Ainakaan kovin kristillisiltä ne eivät kuulostaneet. Kipakan luonteensa vastapainoksi mummo oli äärimmäisen pelokas ihminen, eikä ankara jumalakuva tilannetta parantanut. Ennen unen tuloa mietin mummon sanoja ja minua pelotti. Äitiä tietysti nukutti, mutta mummo paukutti lukitun kamarin ovea ja rääkyi äänellä, jonka muistaminen puistattaa minua vieläkin. Mummo itse ei liikkunut kotoa juuri minnekään. Pelkäsin sekä itseni että äidin puolesta. Aina seuraavana aamunakin mummo oli raivoissaan ja päästeli suustaan kaikenlaista huoraamisesta ja muusta "jumalattomasta meiningistä". En ollut niin kuin muut lapset, olin äpärä ja huoripenikka, vaikken noita sanoja oikein vielä ymmärtänytkään. Myöhemmin olen miettinyt, oliko mummo pohjimmiltaan kateellinen siitä, että äiti oli vielä nuori ja osasi pitää hauskaa. Mummohan kutsui ukkosta "Jumalan ilmaksi", ja Jumala merkitsi minulle kaikkea muuta kuin turvallisuutta. Lapsena uskoin hänenkin pitävän minua vain jonain häpeällisenä olentona, jonka olisi pitänyt jäädä syntymättä. Enneunia oli kahdenlaisia. Silloin harvoin, kun meillä kävi sukulaisia vierailulla, he jännittivät ensin, onnistuisivatko sukulaiset tulemaan meille joutumatta onnettomuuteen. Sillä kyllä hän minua rakasti, mutta ymmärsin sen vasta aikuisena
mummon pois mihin minä sitten Aina kun ilmaisin pelkääväni jojoutuisin. la piti mummosta enemmän. Tietenkään äiti mietinkin, miksei mummon päähän ja mummo eivät kieltäneet minulsitten putoillut kiviä hänen luetelles- ta asioita ilkeyttään, vaan siksi, että saan ärräpäitään. Vaaroja ja siis myös kielTätäkin odottelin peloissani, vaikka toja oli loputtomiin. Ehkä mummo arveli itse Jumalan puhuvan hänelle unien kautta, ja äiti kenties arveli muuten vain olevansa jonkinlainen mystinen unennäkijä. Luulenpa, että mummolla oli paniikkihäiriö, sillä oudot tuntemukset katosivat hänen levättyään jonkin aikaa. nauratti. Olihan Samalla opin kuitenkin itsekin peltämä harras uskovainen, joka veisasi käämään kaikkea mahdollista. Ensin hän käveli tuskaisena edestakaisin huoneesta toiseen hokien: Mikä minulla on, tuntuu niin oudolta. "Pahan" ei tarvinnut olla kovin kummoinen asia. Jumala rankaisee sinua, etkä saa lap- M sia ollenkaan! koskaan oppinut ajamaan sillä, kosUskoin kauan, että siinä meni lap- ka minähän olisin voinut ajaa silsilykky peruuttamattomasti. Arvelin, että Juma- pelkäsivät minulle sattuvan jotain. Nythän kään, ehkä olin vain toisinaan hiu- voisi tulla häkämyrkytys! Itkin vuokan tottelematon, kuten kaikki lap- teessani, ja äiti kysyi, mikä oli häset joskus ovat. hukkua. Jumala tuntui olevan hyvin pikkumainen ja herkästi suuttuva, eikä ymmärtänyt lapsia lainkaan. Vain pari väärin muotoiltua sanaa, ja kirous oli heti pään päällä. Sitten oli unia, jotka muistettiin vasta jälkikäteen, kun paha oli jo tapahtunut. tänä. lä suoraan auton alle. En päässyt rannalle, en edes että Jumala pudottaisi pian päähä- uimakouluun, koska olisin voinut ni kuuman kiven suoraan taivaasta. Toisaalta olin kuin aivoolivat toivottoman tylsää kuunnelta- pesty ahdistuneeksi ja opin itsekin vaa. laittaisi uunin pellit kiinni vasta sitMinulle ei hankittu pyörää enkä ten, kun mahdollista häkää ei pääsi69. äiti naurahti ja lähOpin mummolta, että tanssi- ti huoneesta jättäMummon uhkaukset olivat suh- minen oli johtanut äitini huo- en minut yksin. Ole hiljaa! mummo huusi. Niin tai näin, aina tasaisin väliajoin jompikumpi sanoi: Kohta varmaan tapahtuu jotain pahaa, minulla on sellainen tunne. Mummo pelkäsi usein myös sitä, että hänelle itselleen tapahtuisi jotain kamalaa. Joskus huomasin ovenraosta, että ennen pitkälleen asettumistaan mummo otti kamarin kaapista pienen purkin, kaatoi sieltä jotain suuhunsa ja joi vettä päälle. Kunnioita vanhempiasi, että eläiKerran äiti ja mummo juttelivat tasit kauan maan päällä! pauksesta, jossa erään talon tytär oli Kerran meidän on tehtävä tili jo- saanut häkämyrkytyksen tupaa lämkaisesta sanastamme! mittäessään. teettoman suuria rintekoon, josta minä onne- Pelkäsin niin, lapsen yksinään etten ollut saada ton olin seurauksena. Kaiunta, mutta lopulkista karmein ajata kuitenkin nutus oli, että Jumala ottaisi äidin ja kahdin itkuuni. Hirveätä Kaipa tarkoitus oli sanoa, että pelätolisi myös joutua tilille joka ikisestä tävää ei ollut, mutta minä koin sen sanasta, sillä Jumalahan suuttui hel- tunteitteni mitätöintinä. käsiteltäviksi. uksessa tuon pahan asian odottaminen tietenkin oli pelottavaa. Äiti hätäili, että täytykö soittaa lääkärille. Toisaalta päättelin kuole- tain, äiti kuittasi jutun "höpö höpölvani nuorena, koska en kunnioitta- lä", useimmiten vielä naurun kera. virsiä ja kuunteli radiosta jumalanNäihin pelkoihin liittyi merkillinen palvelukset, jotka minun mielestäni ristiriita. nut vanhempiani tarpeeksi. päättelemään, mitä kaikkia vaaran Jumala rankaisee ja ottaa sinulta paikkoja maailma oli pullollaan. Jos naapurin kissa katosi, äiti tai mummo saattoi äkkiä muistaa nähneensä kuukausia sitten oudon unen, joka muka oli ennustanut tämän asian. inua mummo pelotteli jatkuvasti Jumalan rangaistuksella. Näitä lauseita kuulin jatkuvasti jo Eräänä iltana äiti sitten lämmitennen kouluikää, vaikken mitään ti kamarissani olevaa pönttöuunia, kovin kummoisia rikkeitä tehnyt- ja jouduin kauhun valtaan. Äiti ja mumKun lausuin jonkun mummolta mo eivät osanneet pyöräillä eivätkä oppimani kirosanan, mummo sanoi, uida. En äidin ja mummon pois! kuitenkaan saanut puhua peloistani. Kerran lausahdin, etten isona haluaisi saada poikalapsia ollenkaan; minä tekisin vain tyttöjä. Lopulta mummo kuitenkin meni kamariinsa peiton alle eikä suostunut tulemaan sieltä pois, käski vain jättämään rauhaan, kun äiti yritti häntä houkutella. Vaikka äiti ei Jumalalla pelotellut Jos se häkämyrkytys tulee, niiskaan, hän ei puutkutin. tunut mummon Ja höpö höpö! puheisiin. Olisi auttanut paljon, jos Maailma on paha paikka ja vaa- minulle olisi selitetty, ettei pelättäroja täynnä, äiti ja mummo hokivat vää ollut. Esimerkiksi edellä maiaina, kun heillä oli tunne jostain uh- nitussa tapauksessa olisi kerrottu, kaavasta, tai kun he kielsivät minul- miten uuni toimii, ja että äiti kyllä ta jotain. Silloin pelko alkoi kasvaa sisälläni. Pelätessäni posti, vaikken itse olisi huomannut- olin siis niin typerä, että äitiä ihan kaan sanoneeni mitään väärää
si enää muodostumaan. Älä vaan sano sitä sille, tulee it- taja ei tuntunut huomaavan mitään, serakkaaksi! mummo älähti, ja äiti tai ainakaan hän ei puuttunut asiaan. Kaksi ensimmäistä kouluvuotta sujuivat hyvin; opin lukemaan nopeasti ja pidin koulunkäynnistä. Kaikiskommentteja paukauteltiin ilmoil- Päivittäin minua nimiteltiin, ta muista kouluaile, kun vieraita tuli eleitäni ja ilmeitäni matkit- neista pidin, mutta kylään. Päivittäin minua mutta eipä laihtupilkan aihetta. Tosin oli niin kömpelö, etten olisi peihan painonnostajalta! Kylläpä olet vanhentunut, ei ole leissä pärjännytkään. Näin opin pitämään ahdistavat ajatukset sisälläni, mikä tietenkin vain ruokki niitä lisää. Mitään kannustavaa tai tävä, hiljainen tyttö, jolla oli hieman positiivista ulkonäkööni liittyen en hassun näköiset vaatteet ja paksukotonakaan kuullut. Mummu siunaili, valokuvassa. Kotona muuttumiseni vaiettiin kuoliaaksi, ja minun täytyi itse ostaa ensimmäiset liivit ja siteet viikkorahoillani, kun kuukautiseni alkoivat 6 70 T täytettyäni juuri kymmenen vuotta. Vänauruun; näytin niin hassulta, kun hitellen lähes koko luokka liittyi olin kaikkia poikia ja rippipappia- kiusaajiin. Miten minua olisikaan lohduttanut tovereitani ja lopulta lähes kaikkia K. En koskaan saanut kokea minkäänlaista iloa naiseksi kasvamisesta. Aloin yhä enemmän pelätä ja jänmieleen, että nuo kiusaajat vasta innittää muita ihmisiä. Kun jouduin taululle, sa huoneessani, ja kuulin äidin sa- selkäni takana tirskuttiin, käytävillä minua tönittiin ja kiskottiin hiuknovan: sista kaikkea mahdollista. nimiteltiin, eleiminenkaan ketään täni ja ilmeitäni kaunistanut: Kylläpä sinusta on tullut surke- matkittiin liioitellusti, ja koko ajan an näköinen, ihan olet kuin heinä- minusta keksittiin naurun ja pilkan aihetta. Ensin luokkahottavia osasivat olla. Näillä nimillä minua kutsuttiin koko peruskoulun ajan. Sekä äiti että mummo tiesivät monenlaisia "viisauksia", joiden mukaan kuuluisi elää. Itserakkaaksi tulemista oli varotta- edes yksi ystävä löytyi. Aina vain tuota linssiset silmälasit, jonka takia häntäkin kiusattiin. Ei pidä luulla liikoja itsestään, naiset nyökyttelivät milloin missäkin yhteydessä. Ym- koja. Kuitenkin luokallani oli pari avioerolasta, joten isättömyyteni ei kiinnitetty erityistä huomiota minuun itseeni sen sijaan alettiin kiinnittää. Isoa kokoa- nut hiukan, jos minulle olisi suoraan ni päiviteltiin kyllä vuosien mittaan sanottu, että olin onnistunut jossain usein kotonakin. Yhtäkkiä aloin kasvaa sekä pituutta että leveyttä minusta tuli ISO. Emme kuiva erityisesti. uohon aikaan avioerot eivät olleet yhtä yleisiä kuin nykyisin, joten suurin osa luokkatovereistani eli ydinperheessä. Herra isä kun olet lihonut, näytät peleihin tai hyppäämään narua. Lihomis- tiin liioitellusti, ja koko ajan liikuntaa suorasta kauhisteltiin, minusta keksittiin naurun ja taan vihasin. Eipä tullut mielessäkään. märsin siis perineeni kokoni isäun minua alettiin kiusata, enni puolelta, mikä tuskin oli hyvä simmäiset kaksi mukavaa kouasia. Toisen luokan keväällä aloin muuttua. Meitä ei otettu mukaan tä ilmoille. Todellisuudessa sitä vaa- Siihen aikaan koulukiusaamisesta ei raa ei ollut, sillä olin alkanut suoras- yleensäkään puhuttu. Kaikki vain alkoi tapahtua ilman, että osasin varautua siihen. kuulla edes kerran, että näytin sieVaikka näytinkin jo naiselta, olin vältä! Sitähän jokainen nuori tyttö tietenkin mieleltäni vielä pikkutyt- toivoo olevansa. Tunsin vain häpeää, koska olin erilainen kuin muut. Sekin olisi auttatö, joka leikki nukeilla. Aloin uskoa olevani kaikkien ihmisten alapuolella, täysin mitätön ja arvoton olio. Sain asialle lujan vahvistuksen, kun minusta tuli koulukiusattu. Tottahan minun nä olisin helposti nostanut kiusaajiatäytyi olla inhottava, kun koulussa ni niskasta, mutta moinen ei käynyt kiusattiin ja jatkuvasti. Rintani kasvoivat kiusallisen suuriksi, ja sain sellaisia lempinimiä kuin Lehmä, Mansikki ja Rupikonna. Tämä oppi upposi minuun erityisen hyvin. Tämän takia ketään ei tenkaan koskaan puhuneet kokekehuttu; toisaalta kaikki negatiiviset mastamme. Välituntisin nojailimme huomiot kyllä kuulutettiin empimät- koulun seinään ja juttelimme lähinnä läksyistä. myönteli. Isona ihmisetaan inhota itseäni. Murrosikäni alkoi jo kahdeksanvuotiaana. Hyvä sentään, että "Ei saa luulla liikoja itsestään". Liikuntatunnilla olin aina se, joka valittiin enää samaksi tuntea! viimeisenä joukTämänkaltaisia kueisiin. Minulla oli vain yksi yskin pitempi. Rippikuvaani katsoessaan äiti ja mummo purskahtivat yhtä aikaa luvuotta jäivät vain muistoksi. Mutta tärkeämpää oli ettei suvussamme ollut ainoatakaan estää minua luulemasta itsestäni liiyhtä isoa naista kuin minä. Kesälomalla ennen kolmatta luokkaa kasvoihini tuli finnejä, jotka sen kun lisääntyivät niin, että parin vuoden päästä minulla oli paha akne. Kun opettaja käänsi selkänseiväs! Kerran mummo ja äiti tutkivat tu- sä, minua heiteltiin liiduilla ja pavassa uusia valokuvia minun olles- peripalloilla. Opet Tässäpä on hyvä kuva Leenasta. Käsitin sen niin, ettei varsinkaan minun pitäisi kuvitella olevani yhtikäs mitään, olinhan "vahinko" ja siis pelkkä nolla
Minulla ei ollut mitään käsitystä, miten ja missä ajassa ne vaikuttaisivat, mutta otin yhden seuraavana maanantaina herättyäni. Onnistuin pidättämään itkua iltaan asti, jolloin nyyhkytin äänettömästi huoneessani ja päätin, etten menisi kouluun huomenna. Vilkaisin taakseni ja huomasin, että tönijä oli yksi näistä koviksista. Ystäväni oli muuttanut kaupunkiin, joten nyt nojailin välitunneilla seinään yksin. Kiertelin kaupoissa ja istuin kirjastossa, kunnes oli aika lähteä liftaamaan kotiin. Matkalla kouluun huomasin lääkkeen alkavan vaikuttaa. Siirryin naapurikylään suurempaan kouluun. uunnitelmat lukioon menemisestä haihtuivat yläasteen aikana. Hänen kasvoillaan oli inhon ilme, ja hän jatkoi tönimistäni koko matkan portaat alas. Sopivan hetken tultua menin mummon kaapille ja löysin lähes täyden pilleripurkin, josta otin kolme tablettia. Sainkin heti lukukauden alkajaisiksi uuden lempinimen: Nynny. Enää minua ei kiusattu, mutta jännittäminen oli tullut jäädäkseen. Hän ei tiennyt poissaolovihkon olemassaolosta mitään, sillä olin alusta asti väärentänyt hänen nimensä siihen. Liftaamisestani jäi kiinni, kun joku kyläläisistä näki minut ja kertoi äidille. Luokassa istuminen oli yhtä helvettiä, kun tärisin jo pelkästä pelosta, että joutuisin vastaamaan kysymyksiin. Niinpä keksinkin, että pihistäisin niistä muutaman itselleni; jospa siitä olisi apua. Mutta yksinpä sain pidellä koulun seinää pystyssä koko yläasteen ajan niinä päivinä, kun yleensä olin koulussa. Tultu- S. Samalle luokalle tulivat lähes kaikki entiset luokkatoverit, ja joitakin koviksia, joita kammosin erityisesti. Tietysti koulussakin oli välillä oltava. Asiaa ei silloinkaan otettu perusteelliseen käsittelyyn kotona, äiti ja mummo vain totesivat yksissä tuumin minun olevan typerä tyttö. Se sentään ilahdutti minua, vaikka saamaani tunnustusta ei kommentoitu kotona mitenkään. Mutta nyt minä, entinen ahkera opiskelija, menetin kiinnostukseni opiskeluun täysin. Olin jonkin tunnin jälkeen menossa yläkerrasta alakertaan, kun joku tönäisi minua takaapäin kohti portaita. Luokanvalvoja oli jossain vaiheessa kutsunut äidin koululle keskustelemaan poissaoloistani, joita oli P enemmän kuin yhdelläkään toisella oppilaalla, mutta äiti ei mennyt, tokaisi vain minulle, että saisin selvittää omat sotkuni itse. Muistan, kun lintsasin ensimmäisen kerran. Yritin kyyristellä takarivissä muka huomaamattomana, toivoen, ettei opettaja kysyisi minulta mitään. Minäkin pelkäsin autokyytiä ja varsinkin nyt pelkäsin saavani onnettomuuden muodossa rangaistuksen siitä, etten mennyt kouluun. ian lintsasin useammin kuin olin koulussa. Tytöt istuivat keittiössä teetä juoden, kun kuulin huonekaverini sanovan minua omituiseksi, mikä ei ollut mikään ihme. muitakin. Koska koulussa oli niin vaikeaa, uskoin, etten koskaan pystyisi käymään töissäkään. Vaikken osallistunutkaan tunneilla, todistukseni olivat aina hyviä onnistuneiden kokeiden johdosta. Sen jälkeen en puhunut asiasta mitään. Kävelin kiertotietä toiseen kylään vievän tien varrelle ja liftasin sinne. Seuraavana aamuna teeskentelin onnistuneesti sairasta. Oli helvetillistä istua luokassa, syödä ruokalassa ja olla kämppäkavereitteni seurassa. Luin läksyni aina hyvin ja tiesin vastaukset tunneilla esitettyihin kysymyksiin, mutta yhtäkkiä en enää uskaltanut viitata. Ensin säikähdin hieman sekavalta tuntuvaa 71 3 Y läasteella vaikeuteni vasta toden teolla alkoivat. Nousin kyllä kotini kohdalla linja-autoon, mutta jo ennen kirkonkylää jäin pois. Olin jo kauan sitten tajunnut, että mummo otti jotain rauhoittavaa lääkettä ahdistuskohtauksiinsa, ennen peiton alle piiloutumistaan. Ajattelin, että elämäni oli joka tapauksessa pilalla. Kun liftaaminen ei huvittanut, turvauduin keksimääni mystiseen tautiin; vatsani alkoi olla jatkuvasti kipeä. Joskus yritin kertoa äidille, että jännitin koulussa, mutta en päässyt alkua pitemmälle, kun hän jo tokaisi kuuluisan "höpö höpönsä". Joskus hän kysyi niiltäkin, jotka eivät viitanneet, ja joutuessani vastaamaan käteni vapisivat ja ääneni tärisi, mikä herätti toisissa hilpeyttä. Koin, että oli oma vikani, kun en osannut olla vain välittämättä kiusaajistani. Kuudennella luokalla sain stipendin. Pääsin sentään todistuksellani ammattikoulun keittäjälinjalle. Lopetin lukemisen, enkä välittänyt, vaikka numerot laskivat koko yläasteen ajan niin, että entisen "kympin tytön" päästötodistuksen keskiarvo oli kuusi ja puoli. Tavakseni tuli viettää päiviäni tällä toisella kylällä, joka oli isompi sekä kotikylääni että kuntaa, jossa kouluni oli. Toivoin, että joku tulisi juttelemaan kanssani, kun en itse uskaltanut lähestyä ketään. Liekö taustalla ollut tuo pelko, että alkaisin luulla liikoja itsestäni? amme alakertaan hän tönäisi minua vielä kerran, ja sihahti: Hyi! Ajattelin onnettomana, että olin todella vastenmielinen, kun herätin moista inhoa toisissa. Opinto-ohjaaja ehdotti sinne hakemista ja myönnyin, vaikkei ammatti kiinnostanut minua tippaakaan. Jännitin tietysti niitäkin ihmisiä, joiden kyytiin pääsin, mutta se oli pienempi paha kuin koulussa kärsiminen. Kukaan luokkatovereista ei tullut autoon ennen kuin kylällä, joten he eivät nähneet minua. Jännittämiseni oli nimittäin nyt sitä luokkaa, että aloin sen takia pinnata koulusta. Ammattikoulu oli kaupungissa, ja sain paikan asuntolasta
En tiennyt mielenterveystoimistosta mitään. Oletin kai sen olevan paikka, jossa parannutaan mielen vaivoista jollain ihmeellisillä menetelmillä. Minä siivosin ja laitoin ruokaa mielelläni; pääasia, ettei tarvinnut olla koulussa kärsimässä. Äiti paapatti koko ajan: Leenasta ei sitten tullut mitään. Toki oli luonnollista, että hän olisi halunnut tyttärensä menestyvän, vaikka toikin sen esille hieman tökeröllä tavalla. Lopetin taas koulunkäynnin siihen, selittämättä kotona mitään. Istuin odotusaulaan ja toivoin, että esimerkiksi tuo lasin takana oleva O M S virkailija tulisi kysymään, mitä asiaa minulla oli, kun en itse uskaltanut lähestyä häntä. Iltapäivällä lääkkeen vaikutus alkoi haihtua, mutta säästin tabletit kahdelle seuraavalle päivälle. Minunkin oli siis uskaltauduttava mennä puhuttelemaan virkailijaa. Pääsisinkö keskustelemaan jonkun kanssa. Ajattelin, etten koskaan saisi mistään mitään apua. Äiti ja mummo pitivät tietysti minua laiskana, eihän heillä muutakaan selitystä käytökseeni ollut.. Tai että minulle määrättäisiin ilman muuta rauhoittavat lääkkeet, olihan vaivani sen verran paha. Juuri kun menin tiskille, puhelin soi, ja virkailija nosti kuulokkeen samalla, kun avasin suuni kysymykseen, mutta vaikka seisoin suoraan hänen edessään, hän ei ollut näkevinään minua, vaan alkoi rupatella iloisesti jonkun tuttunsa kanssa. Tällä kertaa panin toivoni mielenterveystoimistoon se kuulosti paikalle, josta varmasti saisin apua. Tarvitsin kuitenkin apua, joten en vielä lannistunut, halusin varata ajan jollekulle. Sisään astui vanhempi nainen, joka meni suoraan vastaanottotiskille ja tiedusteli, pääsisikö hän keskustelemaan jonkun kanssa. Mielessäni oli alkanut viritä suunnitelma: Huono päästötodistus vaivasi minua, joten hain naapurikylän kansanopistoon linjalle, jossa voisi korottaa peruskoulunumeroita. Lasin takana oli toinenkin nainen, joka ravasi kansliakopin ja jonkin toisen huoneen väliä nahkahousut naristen, vilkaisemattakaan minuun päin, vaikka istuin paikalla tunnin. Kävi ilmi, että aikaisemman koulumenestykseni perusteella hän oli toivonut minusta vähintään ylioppilasta, ja olin pettänyt hänen odotuksensa. oloa, mutta oloni tasoittui jonkin ajan kuluttua. Itku kurkussa poistuin vastaanotolta. Virkailija viittilöi jonnekin käytävälle, ja nainen lähti kävelemään sinne. Aloitin koulun mummolta pihistämieni tablettien voimalla, ja syksyllä samalla viikolla, kun koulu alkoi, soitin taas kylältä puhelinkopista mielenterveystoimistoon. Tuohon aikaan nuorten mielenterveysongelmia ei taidettu ottaa kovin vakavasti, ei ainakaan siinä paikassa, johon soitin. Äitini tietenkin ilahtui päätöksestäni jatkaa sittenkin opiskelua, mutta taas tuotin hänelle pettymyksen. Lääkäri, totinen vanhempi mies pyöritteli peukaloitaan ison vatsansa päällä ja murahti: En minä sinulle mitään rauhoittavia kirjoita, niistähän tulee riippuvaiseksi. Nainen sanoi, että voisin tulla paikan päälle, sitten katsottaisiin tilannetta. Jotta minusta olisi ollut edes jotain hyötyä, sain alkaa tehdä kotitöitä oikein urakalla. Kohta nainen jäi tuohon toiseen huoneeseen, josta alkoi kuulua iloista puheensorinaa ja kahviastioiden kilistelyä. Mutta hän ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Äiti yritti kysellä, mikä minulle oikein oli tullut, mutten halunnut enää edes yrittää puhua asiasta, vastasin vain, että ei huvittanut. Nahkahousunainen oli palannut tiskin taakse ja kaiveli siellä jotain kaappia. euraavana päivänä sitten menin tähän mystisenoloiseen paikkaan, ikävä kyllä huonoin tuloksin. Nyt nahkahousunainen huomasi minut ja kurotti puhelimessa puhuvan olan yli kysyen, mitä oikein odotin. Uskoin kai, että nainen arvaisi minun soittaneen ja tarjoaisi apua. Tässähän olisi pelastukseni! En tärissyt; ruokalassakin käteni pysyi vakaana, vaikka söin keittoa ja uskalsin jopa kysyä eräältä luokkatoveriltani jotain, vaikka normaalisti olin tuppisuu ja hätkähdin aina, kun minua puhuteltiin. Sillä jonkinlainen mielenterveysongelmahan minulla selvästi oli. Soittelin mielenterveystoimistoon ennen koulun alkua, mutta siellä ei ollut koskaan vapaita aikoja. Olin monta tuntia rauhallinen kuin viilipytty, ja riemu syttyi sisälläni. Aikaa minulle ei varattu. Naiset motkottivat kuorossa, miten tyhmä ja laiska olin. Saman tien lopetin koulun kesken. Jännittäminen on yleistä sinun ikäisilläsi ja menee kyllä ohi aikanaan, kun elämänkokemus karttuu. Kun selitin tilanteeni vastaanottovirkailijalle, nainen purskahti nauruun ja sanoi: Mutta sinähän olet vasta aloittanut sen koulusi, saat pian uusia kavereita ja totut olemaan siellä! Niinpä niin, "uusia kavereita" eihän minulla ollut entisiäkään. Aivan kuin hänellä ei olisi ollut muuta tekemistä kuin kuljeskella edestakaisin. kysyin matkien edellistä asiakasta, mutta nainen pudisti päätään. lin kotona kaksi vuotta. Olin vasta kuusitoistavuotias, mutta uskoin hänen sa8 72 nansa minusta ei tullut "mitään". Tänään ei ole yhtään vapaita aikoja. Kahvitauko tuntui kestävän ikuisuuden. En saanut sanottua enää mitään, nöyryytettynä pakenin paikalta. En selittänyt mitään, jäin vain kotiin ja ilmoitin, etten menisi enää kouluun. Ajattelin, että minun oli ehdottomasti saatava itselleni rauhoittavat lääkkeet, ne muuttaisivat kaiken! enin terveyskeskuslääkärille selittämään asiaani änkyttäen ja punastellen
Pyysin äidiltä rahaa vaatteisiin, mutta oikeasti tarvitsin ne lääkäriin, jonne menin kurssin alkua edeltävänä päivänä. Mikäpä muu auttoi kuin totella, muuten olisin menettänyt päivärahani moneksi viikoksi. Huomasin kyllä vaikkapa puita pitkäksi aikaa, kun pian, että yksikin tehosi toistaisek- ne näyttivät niin ihmeelliseltä. Mikä lais- minulle tehottomia lääkkeitä. Kun lääkkeen vaikutuksessäni ulos. I lmoittauduin työvoimatoimistoon, jossa keksittiin heti, että minun piti hakea kaupungissa järjestettävälle "Työelämään tutustuminen"-kurssille. varmuuden vuoksi kuitenkin kaksi Luonto näytti erikoisen kauniiltablettia kerralla, kun en vielä usko- ta, ja usein pysähdyin tuijottamaan nut yhden tehoon. olivat erikoisen rumia, toiset kauniiamulla olin sitten viisaampi ja ta, ja jotkut muuten vain kummalliotin lääkkeen hyvissä ajoin, sen näköisiä. Nyt kun minulla oli lääkkeet turvanani, en jännittänyt edes sitä, millaisia toiset asukkaat olisivat. Kahvikuppini jäi koskemattomana sa jännittämättä ja puhumaan vapaupöydälle, kun lähdimme opettajan tuneesti toisten kanssa. Menin asuntolaan ja jaksettua- ilman eri tavalla, varsinkin jos otin ni vaivoin vaihtaa muutaman sanan A:ta enemmän kuin yhden kerralla. Piirteet korostuivat niin, että jotkut ja nukuin aamuun asti. Ihassi ja opin tuntemaan, milloin lää- tellessani puiden kauneutta ajattelin ke alkoi vaikuttaa ja milloin vaiku- usein joutuneeni jonkinlaiseen satutus alkoi haihtua, joten osasin ottaa metsään. Itse näin oikeastaan koko maalaan. Lääkäri sanoi, että lääke vaikuttaisi noin kahdessakymmenessä minuutissa, ja voisin jättää tarvittaessa reseptin uusittavaksi vastaanottoon. urssi alkoi yhdeksältä, joten tasan kahtakymmentä vailla yhdeksän otin yhden tabletin ja lähdin sitten kurssikeskukselle, joka oli aivan asuntolan vieressä. "A" suurenten tullessa takai- lääkärille, joka oli määrännyt si pupillini niin, sin. Ihmeekseni lääkäri ei edes kysellyt mitään tarkemmin; kerroin vain haluavani rauhoittavia jännittämiseeni, ja kohta minulla olikin resepti kädessä. Kotoa lähtiessäni otin taas mummolta pari tablettia, että selvisin matkasta ja lääkärikäynnistä. Nykyään kyseinen lääke ei enää olisin arvannut ottaa ensimmäisen tabletin noin tuntia aikaisemmin, se ole yhtä yleisessä käytössä kuin noiolisi riittänyt mainiosti, otin lääkä- hin aikoihin. Jos lasketa mukaan. Kohta olin rauhallinen, itse asias- ti ainakin minulle usein outoja tunsa liiankin rauhallinen. Hain lääkkeet heti ja olin innoissani. Minä en kyennyt nostamaan kahvikuppia pöydästä. Asuin rivitalossa soluasunnossa, mutta muut asukkaat tulisivat vasta seuraavana päivänä. Yhdeksältä opettaja tuli hakemaan oppilaansa aulasta ruokalaan, jossa oli kahvipöytä katettuna, ja sydämeni alkoi takoa kuin pajavasara. Kutsun lääkettä tässä järjeskaan sain ottaa niitä tarvittaessa kol- tyksen mukaan kirjaimella A, olihan me vuorokaudessa, mutta nyt olin se ensimmäinen käyttämäni rauhoitottanut koko vuorokausiannoksen tava, ellei noita mummoni tabletteja kerralla ja vielä yhden liikaa. Joskus koin olevani kau- A 73 3. eräs nainen kivah- huomasivat tämän, ja minua ärsytti, ti minulle, kun päivän päätyttyä kun isoista pupilleistani huomautellähdimme luokasta. kämppikseni kanssa kaaduin petiin Kaikki ihmiset näyttivät oudoilta. Samalla kun opettaja kertoili edessä olevista kolmesta kuukaudesta, muut joivat tulokahveja. ettei iiriksestä näkynyt kuin kapea kuri sinä oikein reuna. Olo oli kuin temuksia, joita kaikkia en osaa edes humalaisella, onneksi ei puhe sen- sanoilla selittää. En ole käyttänyt tään sammaltanut, kun piti esittäy- huumeita, mutta arvelen, että nuo tyä kurssitoverille. Matkalla sinne elämä tämän tietyn lääkkeen kanspoikkesin vessaan ja otin ärtynee- sa muodostui pikkuhiljaa ongelmalnä kolme tablettia lisää. Ohjeen mu- liseksi. Hätkähdin hereille vasta tois- nä täristessäni olin vihainen nevät. Mummon kaapissa oli aina sen kokoinen satsi rauhoittavia, ettei hän huomannut koskaan, kun vein sieltä välillä muutaman. Jotkut rauhoittavat saavat silmät harittamaan kuin istumaan luokkaan ja lysähdin pulpet- Minä en kyennyt nostamaan humalaisella, tai tia vasten nukkukahvikuppia pöydästä. Muutkin olet, kun tulit tänne nukkumaan. Sii- sitten pupillit suurenevat tai pienemaan. Kuitenkin perässä luokkaan. Iltapäivällä minua alkoi sa katsoin itseäni peilistä, kasvoni nukuttaa hirveästi. Mutta eipä lääke vaikuttanutkaan niin nopeasti. En jaksanut vä- tiin, halusin pitää lääkitykseni salaslittää, haukottelin vain suu ammol- sa. "A" esimerkiksi vaikutti näköaispidettiin taukoja, minulla oli työ estää itseäni horjahtelemasta kävelles- tiini. To- nuo sallitut kolme päivässä sopivin siasiassa lääkkeet olivat erittäin te- väliajoin. Oli ihanaa pystyä istumaan luokashokkaita, kuten pian sain huomata. Nyt päätin mennä kaupungissa yksityislääkärille pyytämään lääkkeitä. Mieleeni ei jää- tuntemukset olivat hieman samantanyt mitään, mistä puhuttiin. Siinä täristessäni olin vihainen lääkärille, joka oli määrännyt K minulle tehottomia lääkkeitä. Kun muut lähti- näyttivät erilaisilta kuin normaalisvät päivän viimeiselle tauolle, jäin ti. Se aiheuttaa erittäin voimakasta riippuvuutta, ja tuotrin ohjeen liian kirjaimellisesti. Jostain syystä arvelin, että siellä saisi parempaa palvelua kuin terveyskeskuksessa. Kun paisia kuin huumeiden aiheuttamat
Mika pääsi tehtaaseen töihin. Joskus meillä kävi Mikan kavereita ja minun kurssikavereitani, ja silloin aina otin "A":n voidakseni 10 74 kuitenkin rakastunut häneen, eikä minulla ollut kokemusta alkoholista, joten en tiennyt, mitä ongelmia se voisi aiheuttaa. Minun kurssini ei poikinut työpaikkaa. Kun ahdistus katosi, tajusin kärsineeni vieroitusoireista. Aiemmin kaikenlaisten asioitten toimittaminen oli jännittänyt hirveästi, mutta lääkityksen ansiosta pystyin nyt asioimaan kaupungilla vaivatta. Aika näyttää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mutta kukapa tietää meillä kaikilla on taakkamme, ja minulla olisi voinut olla toisenlaisiakin ongelmia. Koska en voinut uskoa muunlaiseen kuin ankaraan ja pahansuopaan Jumalaan, en halunnut ajatella moista ollenkaan. Opiskelijat soluasunnosta lähtivät viikonlopuksi kotiin, joten yksin ollessani minulla ei pitänyt olla mitään jännitettävää. En ollut käynyt omaa kurssiani loppuun, kun jo asuin Mikan kanssa tämän työsuhdeyksiössä. Todennäköisesti se vaatisi pitkäaikaista terapiaa, ja joutuisin tekemään paljon töitä sen eteen. Olen oppinut ajattelemaan omilla aivoillani, enkä ole enää katkera lapsuuden ja nuoruuden kokemuksistani. Suorastaan rakastuin A:han, sillä se muutti elämäni täysin. Asuntolassa olin kyllä nähnyt hänen kaljoittelevan, mutta en heti arvannut ongelman suuruutta. Isosta koostani tosin huomauteltiin edelleen, mutta minua ei enää kiusattu. Entäpä, jos jonain päivänä olenkin niin vahva, etten tarvitse lääkkeitä enää lainkaan. Murrosiässä en juuri kapinoinut vanhempia vastaan, mutta ehkä nyt elin jotain myöhäistä kapinavaiheetta, sillä pidin äitiin ja mummoon mahdollisimman vähän yhteyttä. Akneni ei hävinnyt, mutta aloin meikata. Olen hyväksynyt sen, että ahdistus ja lääkitys tulevat olemaan aina osa elämääni. Joskus tosin käy mielessä, millaista elämäni olisi ollut, jos minua olisi kannustettu, eikä kiusattu. Olin vihainen siitä, että minua oli lapsena peloteltu ja aina vähätelty. ääkkeet toivat elämääni hyviä asioita, mutta kolikolla oli kääntöpuolensa. Aloimme kuitenkin käydä huonekaverini kanssa asuntolassa poikien puolella katsomassa televisiota, ja kohta meillä molemmilla oli poikaystävät. Elämäni varrella olen huomannut, että aina joku katsoo asiakseen mainita koostani; aivan kuin en itse sitä muuten tietäisi, ja siksi minulle on jostain syystä pakko kertoa se. Tällä hetkellä en vielä ole valmis sellaiseen, mutta ehkäpä jo ensi vuonna tai sitä seuraavana. Tiedän, ettei sellaista ihmettä voi tapahtua yhdessä yössä. En juuri surrut sitä, sillä lääkkeistä huolimatta tunsin oloni kaikkein turvallisimmaksi kotona. Muutettuani Mikan kanssa yhteen huomasin hänen juovan liikaa. Olin uskonut, etten koskaan voisi seurustella, pojathan inhosivat minua, ja minä pelkäsin heitä. Olin L enin naimisiin vasta nelikymppisenä minua kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa. En jännittänyt; uskalsin toimia ja jutella toisten kanssa, kuten muutkin ihmiset. ETEENPÄIN. Tulin oikeastaan heti riippuvaiseksi "A":sta, vaikka kesti kauan, ennen kuin myönsin sen itselleni. Mika joi joka viikonloppu itsensä humalaan ja viikollakin töiden jälkeen muutaman pullon olutta illassa. Minua sanottiin joskus jopa nätiksi. Jo ensimmäisen kurssiviikon jälkeen viikonloppuna, kun olin käyttänyt lääkettä viisi päivää, minua vaivasi outo ahdistus. Olin saanut sellaisen kuurin Jumalalla pelottelua, että yksinkertaisesti päätin unohtaa kaiken uskon asioihin viittaavan. Mika oli minua kolme vuotta vanhempi, ja lopetteli juuri metallikurssiaan. Mutta viime aikoina mieleeni on tullut uudenlaisia ajatuksia: Entäpä jos ei olekaan niin. Ihmettelin ensin, mistä on kyse, kun ahdisti niin, että lopulta täytyi ottaa yksi tabletti. Asetelma ei ollut paras mahdollinen, kun toinen oli riippuvainen lääkkeistä ja toinen alkoholista ja suhteemme jäikin lyhytikäiseksi. M seurustella heidän kanssaan. Tutustuin asuntolassa oleviin nuoriin ja ystävystyin huonekaverini kanssa. Olin erakkoluonne ja olin tyytyväinen siihen, että minulla oli edes Mika. Arvoitukseksi jäi, olisiko meillä ollut lapsilykkyä, sillä olimme jo sen ikäisiä, että päätimme olla edes yrittämättä hankkia lasta. niin maisemakortin sisällä. Muuten olisin kai piileskellyt makuuhuoneessa
Äänestä ja voita hellävaraista hiustenhoitoa Huhtikuun lukijakilpailustamme voit voittaa Joicon K-PAK -tuotepaketin, joka sisältää hiustenhoitotuotteita. Protective Hairspray, suojaava hiuslakka antaa keskivahvan pidon ja äärimmäisen suojan lämpö- ja ympäristövaurioita vastaan. Conditioner - vaurioituneiden hiusten kosteuttava hoitoaine on rakennepaikkaava, ja se sopii sekä hennoille, paksuille että karheille hiuksille. Kerro, oletko tilaaja, irtonumeroiden ostaja vai muu lukija. Se puhdistaa hellävaraisesti, korjaa ja rakennepaikkaa hiuksia. Kerro kortissa, miltä sivulta alkaa sen numeron paras juttu. Arvomme viisi 70 euron arvoista tuotepakettia. Liitä vastaukseen nimesi, osoitteesi, sähköpostiosoitteesi ja puhelinnumerosi. Joicon K-PAK Shampoo vaurioituneille hiuksille sopii päivittäiseen käyttöön. Lähetä kortti osoitteeseen Tosi Elämän toimitus, Äänestä ja voita, PL 246, 90101 Oulu. 75 73 75 5. Luettuasi tämän Tosi Elämän valitse mielestäsi paras juttu, ja olet mukana palkintojen arvonnassa! Lähetä vastauksesi 5.5.2010 mennessä postikortilla