LUKIJAT KERTOVAT
TOUKOKUU · 2010· 4 90 OKUU 2010 4,90
TOSI
ELÄMÄÄ
Opettajani oli
NYT LOPPUU VIHA
RAKKAUS ISKEE kun vähiten odottaa
tästä perheestä!
HURMAAVA
PEDOFIILI
KATKERAN KOTIROUVAN
kuntopäiväkirja
särkyy ihmiselämä
KUN MIEHEN KUNNIA PUUTTUU
VIAGRA TUHOSI
avioliittomme
KIRJE MIEHENI UUDELLE VAIMOLLE
Olin miehelleni
ÄITI JA RAKASTAJATAR
Minusta tuntuu, että tuossa kuviossa koko elämä menee siihen, että yritetään pitää kansantalouden pyörät pyörimässä. Ymmärrän, että ostaminen herättää mielihyvää, mutta eikö se mielihyvä katoa, jos ostamisesta tulee arkipäiväistä. Tarkoitan vain, että eikö tarpeidenkin määrä ole jollain tavalla rajallinen. Shoppailullahan tarkoitetaan kaupoissa käymistä ja tavaroiden ostamista. Työtä tehdessä ja kuluttaessa ihminen tuntee itsensä tärkeäksi ja arvokkaaksi, koska molemmissa tapahtumissa pyörii raha. Se, että joku harrastaa shoppailua, on tietysti jokaisen kansantaloustieteilijän unelma. Itsekin olen tehnyt sitä moneen kertaan, mutten ole ikinä tullut ajatelleeksi, että se voi jollekin olla harrastus. Harrastuksena shoppailu
TOSI
TÄSSÄ NUMEROSSA
ELÄMÄÄ
H
uomasin erästä lehtijuttua lukiessani, että eräs ihminen oli ilmoittanut harrastuksekseen shoppailun. Pitää olla ostovoimaa, että saadaan työpaikkoja. 70 ÄÄNESTÄ JA VOITA .....................75
3. Tuntuu järjettömältä, että ensin paiskotaan töitä kahdeksan tuntia päivässä, että saataisiin rahaa, sitten lähdetään vapaa-ajalla ostoskeskuksiin kuluttamaan sitä rahaa. Palkat nousevat ja jää taas vähän enemmän rahaa shoppailuun. Mitä useampi meistä alkaa harrastaa shoppailua, sitä paremmin talous toimii. Kun ensin tekee töitä ja sitten kuluttaa, on kuin muurahainen, joka häärii tutulla polullaan pesänsä läheisyydessä. Vai onko?
NYT LOPPUU VIHA tästä perheestä .............................4 Opettajani oli HURMAAVA PEDOFIILI ..............10 KATKERAN KOTIROUVAN kuntopäiväkirja ...........................18 RAKKAUS ISKEE kun sitä vähiten odottaa ............22 Elämäni pysähtyi POIKANI KUOLEMAAN ...............28 JUTTUTUPA .................................35 HOROSKOOPPI ...........................36 Olin miehelleni ÄITI JA RAKASTAJATAR ............38 MINUN RUNONI ..........................43 HUONO SUHDE kasvatti minut onnelliseksi ..........44 VIAGRA TUHOSI avioliittomme ..............................48 MASENNUKSEN SYÖVEREISTÄ takaisin elämään ..........................54 ISÄ, LOPETA RYYPPÄÄMINEN: tyttäresi tarvitsee sinua ...............56 ANOPPI HÄVISI, rakkaus voitti ...............................58 KUOLEMAN EDESSÄ vahvinkin on heikko .....................62 KUN MIEHEN KUNNIA PUUTTUU särkyy ihmiselämä ......................66 Kirje MIEHENI UUDELLE VAIMOLLE .... Se, että joku harrastaa ostamista, herättää minussa monenlaisia kysymyksiä. Sitähän meille aina hoetaan: pitää kuluttaa, että talouden pyörät pysyvät pyörimässä. Juuri tällaisten shoppailijoiden avullahan tämä nykyinen kansantaloutemme pysyy pystyssä. Ja mitä ne ihmiset ostavat, joille shoppailu on harrastus. Ja kaikki on hyvin, ainakin vähän paremmin kuin ennen. Omasta mielestäni on jotenkin todella surullista, että taloutemme on järjestetty niin, että ilman jatkuvaa kuluttamista syöksymme suin päin lamaan. Se onkin sitten eri asia, haluavatko ihmiset oikeasti käyttää elämänsä siihen, että pitävät omalta osaltaan kansantaloutta kunnossa. En usko millään, että tämä on ainoa vaihtoehto, mutta ehkä se on helpoin. Jos shoppaa harrastuksekseen, eikö joudu samalla kantamaan ylimääräistä tavaraa pois, että niille uusille ostoksille löytyy tilaa
Meidän sukumme naiset ovat kuuluisia itsepäisestä luonteestaan, hän sanoi. Olen niin kovin toivonut, että muuttaisit mielesi. Etkö sinä tosissaan älyä, mitä tämä merkitsee. Ehkä sinä olet ensimmäinen meistä, joka tajuaa tulla järkiinsä. Se olikin ainoa pala äitiä ja lapsuuttani, jonka olin vienyt mukanani aikuisuuteen.
Eräänä iltana sisko oli sitten kesken saunareissun purskahtanut itkuun ja kertonut, että biologiseksi äidiksi tuleminen ei helpolla onnistuisi. sisko kärsimättömästi. Siskon ilme paljasti totuuden. Te rakastatte toisianne niin kovasti. Näkeehän sen kilometrien päähän, kuinka paljon hän sinua rakastaa. Olin yrittänyt puhua siskolleni järkeä tuona iltana ja muutamaan otteeseen myöhemminkin, mutta sisko oli pysynyt jääräpäisesti kannassaan. Nyt loppuu viha tästä perheestä
Äiti oli aina tehnyt niin herkullisia korvapuusteja, että olin tietenkin halunnut tehdä niitä samoja myös miehelleni. Jos hän joskus alkaa katua, on hän vapaa menemään. Ja siksi väitän, ettei kukaan koskaan koko
E
n usko, että kukaan maailmassa olisi voinut olla niin onnellinen kuin minä olin sinä päivänä, kun sisareni ilmoitti aikeistaan avioitua pitkäaikaisen avomiehensä kanssa. Luuletko, että olisin ihan noin vain antanut periksi. Sen jälkeen olin minäkin odotellut iloisia uutisia toiveikkaana, mutta niitä ei ollut kuulunut.
4. Tämä on aivan ihana uutinen, iloitsin. En oikein ymmärtänyt siskoni ilmettä, joka viestitti, että nyt minun oli syytä tajuta jotain todella suurta. Sisko oli kertonut, että hänen avomiehensä oli kosinut useaan otteeseen vuosien kuluessa. Hän haluaisi itselleen varmasti sellaisen vaimon, jonka kanssa voi saada lapsia. Ei tosiaan ollut siskon tapaista pyörtää päätöstään, vaikka kenties olisi ollut syytäkin. Sisko oli kertonut minulle jo kolme vuotta sitten, että he toivoivat kovasti lasta. Säälistä se mies minua kosii, sisko oli itkenyt. Minä tiedän, että teistä tulee onnellisia, vaikka ihan kahdestaankin. Minä olin yrittänyt lohduttaa parhaani mukaan, vaikka eihän niin suurta murhetta sanoilla korjattu. Nyt ensimmäisen kerran saatoin selvästi nähdä sen kaiken surun, mitä kuluneet kolme vuotta olivat sisarelleni aiheuttaneet ja sen onnen, joka tuon surun tilalle oli astumassa. Et kai sinä sentään raskaana... Siksi olin äärimmäisen iloinen ja täysin yllättynyt siskoni ilmoittaessa, että kesällä tanssittaisiin häitä. Siskoni kasvoille etsiytyi ilme, jossa oli sekaisin iloa, pelkoa ja ilkikurisuutta. Sekä minä että siskoni olimme perineet äitimme jääräpäisyyden, jota suvun miehet ihmettelivät joskus sanattomiksi mykistyneinä. Ja minä rakastan häntä niin, etten ikinä suostu hänen kosintaansa, kun olen tällä tavoin viallinen. Höpsis! Minä en ikinä saata uskoa hänestä tuollaista, olin sanonut. Minä olin ainoa ulkopuolinen ihminen, joka tiesi niistä toistuvista pettymyksistä, joita tuo pariskunta oli joutunut viimeisten vuosien aikana kohtaamaan. Ehkä minusta ei ole äidiksi laisinkaan, sisko oli nyyhkyttänyt
Varmasti hyvä ajatus, mutta olen jo sopinut, että juhlat pidetään meillä kotona.
5. Ajattelin kertoa sinulle, ettet sitten kaasona järjestä liian kosteita polttareita. Ei puhuta siitä vielä. On tunnustettava, että siinä tuli halattua, naurettua ja itkettyä ihan siihen tyyliin niin kuin läheisten siskosten välillä on tapana. Ja sinne voisi majoittaa pitkämatkalaisetkin, minä sanoin. Sinä olet paras ystäväni. Minäkö kaaso. Pidetään se salaisuutena vielä vähän aikaa. Tiesin, että siskollani oli monta sydänystävää, ja olin olettanut jon-
kun heistä toimittavan morsiusneidon virkaa, jos sisko koskaan astelisi alttarille. Siellä voisi järjestää sekä vihkimisen että juhlat. Halusin siskoni nauttivan täysin siemauksin onnesta, joka oli antanut niin kauan odottaa itseään. Mieleeni alkoi heti tulla suunnitelmia häiden järjestelyistä. Tietenkin. Ottaisin luonnollisesti
vastuulleni niin paljon kuin mahdollista. Sisko nosti sormen huulilleen. Minä tiedän yhden aivan ihanan kartanon joen varrella. maailmassa ollut iloinnut toisen onnesta niin paljon kuin minä tuona päivänä
Muutaman ihanan lomamatkan aikana olimme tuon miehen kanssa suunnitelleet koko loistavan tulevaisuuden; laadukkaan ruokaravintolan meren äärellä, ikuisen auringon6
Ä
paisteen ja muutaman tähtisilmäisen lapsenkin. Juuri siksi hänen sanansa olivat satuttaneet minua niin paljon. Olin jopa oppinut pitämään Suomen kylmistä talvista ja pitkistä, pimeistä syksyistä. Mutta äidin oli tietenkin ollut pakko näpäyttää: On se vaan silti onni, että sinulla on täällä ammatti odottamassa. Eipä se minun uskomuksistani ole kiinni, äiti oli sanonut. Sisko ei sanonut mitään, mutta ilmeestä näin, ettei asiasta ollut sanottu viimeistä sanaa. Mutta minä olin nähnyt hänen ilmeensä. Sitten sinun pitää puhua äidille! Minä olin päättänyt niin vakaasti kuin ihminen vain voi, että äidille en puhuisi halaistua sanaa enää koskaan. Olin mennyt koulutukseen paremman vaihtoehdon puutteessa ja olin koko opiskeluaikani suunnitellut lähteväni koulun jälkeen Kreikkaan ravintolanpitäjäksi. Sisko kyllä tiesi, millaisiin ongelmiin hän saattoi minut paikkavalinnallaan. Sinun on jo aika tehdä sovinto äidin kanssa. Sen sijaan äiti oli näyttänyt huvittuneelta, kuin ei olisi edes ottanut julistustani vakavasti. Olin nimittäin tavannut lukion jälkeisenä kesänä Kreikassa lomaillessani miehen ja rakastunut niin päätä pahkaa kuin aikuisuuden kynnyksellä tulevaisuutta tiiraileva naisihminen vain osaa. Sikäli sisko puhui järkeä se oli myönnettävä että olisin pitkin hampain valmis harkitsemaan sovintoa, jos äiti pyytäisi oma-aloitteisesti anteeksi. En ollut ottanut yhteyttä äitiin enää sen koommin, en silloinkaan, kun olin palannut kuukauden Kreikan-seikkailun jälkeen kotiin rahattomana ja sydän rikki. Tiedät kyllä, millainen äiti on. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että siskon sanat olivat kuin suolaa haavoille. Minä olin saanut kotiinpaluuni jälkeen töitä terveyskeskukselta ja olin samassa paikassa edelleen ja tyytyväisenä olinkin. Et kai sentään, huudahdin sen suuremmin ajattelematta. Sinun se pitää aloite tehdä, sisko sanoi. Minä en jaksa enää katsella tätä iänikuista vihanpitoa. Jos tilanne olisi ollut toinen, olisin varmaan aloittanut riidankin, mutta vauva- ja hääuutisten päivänä en halunnut käydä sotajalalle. Ja sitä paitsi hän oli oikeassa. Ja minähän en äidin kanssa sovintoa tee, sanoin siskolle. Luulen, että sitä tullaan vielä tarvitsemaan. Minulla oli mies, jota rakastin paljon syvemmin kuin olin kreikkalaista lomaromanssiani rakastanut. uon päivän jälkeen ajattelin siskon häitä ja siitä seuraavaa ristiriitaa useinkin. Ja kaiken tämän tietäen siskoni pyysi nyt minulta sitä, minkä tiesi mahdottomaksi. En ollut koskaan leppynyt. Sillä sovinto oli mahdoton, siitä huolimatta, että äiti oli ollut silloin vuosia sitten oikeassa. Äiti oli nolannut minut omissa juhlissani! Tunteeni kuohahtivat oikein kunnolla. Etkö sinä usko, äiti. Äiti oli nainen, jota olin kasvanut rakastamaan ja kunnioittamaan. Oli seurannut hetken hiljaisuus. Olihan sukumme naisilla taipumusta mykistävään jääräpäisyyteen. olin kysynyt, ja kysymys oli saanut vieraat hiljenemään. Myönnän; olin sillä hetkellä vihainen siskolle. Ja minulla oli tapana nauraa pilkallisesti noille sanoille, vaikka kai minun sisälläni joskus liikahtikin jotain levotonta ja huolestunutta. Olimme siskoni kanssa läheiset, etenkin sen jälkeen, kun välit äidin kanssa olivat menneet poikki. Mutta tuon päivän jälkeen ajatukset palasivat häneen useinkin. Ja olin päättänyt myös, etten astuisi lapsuudenkotiimme kirveelläkään. Äiti oli aina ollut sellainen, vähän liian suorapuheinen. Kotona en ollut puhunut suunnitelmistani mitään en ennen kuin valmistujaisjuhlissani, joissa olin lopulta julistanut suunnitelmani koko suvulle. Äiti oli silloin kysynyt siskoltani osoitteeni ja yrittänyt tulla käymään, mutta minä en ollut avannut ovea. idin kanssa välit olivat menneet poikki vuosia sitten, päivänä, jona valmistuin sairaanhoitajaksi. Olisin minä kai voinut antaa asian olla, elleivät äidin sanat olisi saaneet vieraissa naurunremakkaa aikaiseksi. Äiti ei ollut ensin sanonut mitään. Vuodet olivat opettaneet minulle senkin, että olin hoitoalallani elementissäni. Etenkin nyt, kun sukuun on tulossa uusi jäsen. Jos äiti olisi vain päättänyt sulkea suunsa siinä vaiheessa, ei välirikkoa olisi koskaan tullutkaan. Välillä olin tuntenut sydämessäni pistoksen, mutta ylpeyteni ei ollut koskaan antanut periksi ottaa äitiin yhteyttä. Mutta minä olin tarvinnut tuon
T. Ylpeyttäni oli loukattu! Niiltä seisoviltani olin lähtenyt juhlista, lapsuudenkodistani ja äidin luota, enkä ollut mennyt koskaan takaisin. Äiti olisi ollut iloinen, jos olisi tiennyt, että minä olin onnellinen elämässä, jonka olin lopulta saanut. Se ei tuntunut missään nimessä oikealta ratkaisulta. Olin yrittänyt olla vuosien ajan miettimättä äitiäni liiaksi. Haluan, että voimme olla kaikki yhdessä, sovussa ja saman katon alla. Mieheni oli usein yrittänyt puhua minua ympäri äidin suhteen, erityisesti sen jälkeen, kun hänen oma äi-
tinsä oli kuollut yllättäen. Sopisitte nyt, kun olette molemmat vielä elossa, mieheni tapasi sanoa. Kuinka minä voisin kieltäytyä kaason tehtävistä ja olla osallistumatta häihin oman riitani vuoksi. Äiti ei ollut säikähtänyt tai järkyttynytkään, sen olisin saattanut vielä sulattaa
kia, pelkäsin murtuvani äidin nähÄiti ei vastannut heti mitään, katdessäni. Minä en melunnut tehdä niitä asian olla, elleivät äidin sanat nisi rikki edes äisamoja myös miehelleni. Jouduin todella pidättelemään itPihatiellä, korvapuustit kädessäni seäni, etten olisi syöksynyt siitä paikulkiessani, kyyneleet nousivat sil- kasta itkien äidin syliin. Oli kuin olisi kat- tui kestävän ikuisesti. Näistä asioista puhuin miehellenikin joskus iltaisin. Minut sinä tunnet ja tiedät, ettei sovinto tule kuuloonkaan! Mieheni kohautti vain olkapäitään. Mieleeni palautuivat ja turvallisen, jota kotona oli ollut. korvapuusteja, että Enhän minä enää olin tietenkin hamikään lapsi olOlisin minä kai voinut antaa lut. ne pakkaspäivät, jolloin olin juossut Enkä minä tietenkään väitä, ettenkö posket punaisena suoraan tuohon olisi itsekin joskus vuosien varrella lämpimään, tuoksuvaan unelmaan. äidilleni. Pelkäsin, että äiti saisi tie- seli vain minua tutkivan näköisenä. Tietääkseni siskosi onni on sinulle todella tärkeä. kummallisesti tutulta ja hirveän vieMatka lapsuudenkotini ovelle tunraalta yhtä aikaa. Silloin, nuorena ja vastavalmistuneena, maailma oli ollut edessäni avoimena. Ja näin sen kaisa. tää, kuinka raskas paikka välirikko Kai hänkin oli hieman utelias, olinoli minulle ollut. Vasta matkalla lapsuudenkotii- kuluessa. le tuli kamala tunne, ettei äiti ollut Puristin käsissäni korvapuustipus- edes ajatellut minua näiden vuosien sia. Sisälleni tuli ni vihainen siitä, ettei minulla ollut niin tyhjä olo, että olisi tehnyt mieli minkäänlaista itsehillintää. Kaikista hyvistä aikeistani huoli- ken tutunkin, sen, mitä olin parhaani matta en ollut saanut edes soitetuksi mukaan yrittänyt olla kaipaamatta. Minun pitäisi yrittää sinnitellä sen aikaa, että sisko saisi unelmiensa hääpäivän.
O
li kulunut monta vuotta siitä, kun olin viimeksi käynyt
lapsuudenkodissani. Näin heti kaikvät hoitamatta, jollei hän puuttuisi ki ne erot, joita vuodet olivat äidin asiaan. Nuo sanat jäivät pyörimään mielessäni useaksi päiväksi. paamisen puolestamme. Minä olin tuntenut itseni niin vapaaksi ja vahvaksi. Ehkä hän haluaisi pyytää anteeksi. Enkä minä voisi ehdottaa siskolle toista juhlapaikkaakaan. Olin kertonut miehelleni kaiken seikkailustani ja pettymyksestänikin. Minä seurana kasvatti siivet kantapäihin ja sai sin äitiä keittiöön, jossa oli pullat ja suorastaan lentämään äidin syliin, kahvi odottelemassa. Hän oli jo päätöksensä tehnyt. MiHetken tunsin hirvittävää paniik- nulla on tänään melkoinen kiire. Sinä et selvästi tunne äitiäni. Äiti noa pieni pala äi- runremakkaa aikaiseksi. Kaikki näytti nut äidin tietävän. Eikä äidistäkään ollut kuu- Äidin kasvot olivat totiset. vain istua maahan pillittämään. Ainoa vaihtoehto taisi olla se, että minä tulisin tässä tilanteessa jotenkin vastaan ja yrittäisin alistua jonkinlaiseen aselepoon äitini kanssa. sanoin ja yritin kuulostaa mahdolliÄiti oli aina tehnyt niin herkullisia simman aikuiselta. Minullunut mitään... sanoin. Vasta, kun tunsin olevani riitmutta en voinut lykätä äitini tapaa- tävässä tasapainossa, koputin kotiomista enää. Sisko oli järjestänyt ta- ven lasiruutuun. Äidin sanat nousivat nyt usein mieleeni, ja ne tekivät vieläkin kipeää. Olin itsellemiini täysin yllättäen. kaivannut maidon ja tuoreen korva- Olin ajatellut silloin olevani onnekpuustin makua äidin kaikkitietävän, kain tyttö koko maailmassa. Hän oli siskoni ohessa ainut ihminen, jolle olin selittänyt juurta jaksain elämäni ilot ja karikot. juhlissani! mukanani aikui Minulla on näisuuteen. Tuoreen tä lisää pöydässä. En tunnekaan, kun en ole koskaan saanut tilaisuutta tutustua. Hän ei ole varmaan tarkoittanut loukata sinua noin pahasti. maailman kolhuja murehtimaan. Se oli ai- olisi saaneet vieraissa nau- tini sanoista. Kun olin seurannut siskoni ja hänen miehensä taistelua vaikeuksien keskellä, tuntui mahdottomalta ajatella, että jokin muu olisi ollut merkityksellisempää kuin osallistua noiden kahden minulle tärkeän ihmisen onnen ja rakkauden juhlaan. rakastavan katseen suojissa. Ja sitä äiti ei ollut tuolloin ymmärtänyt. Ja minä en halun- han näiden vuosien aikana kasvanut
7. Ehkä sisko oli ollut oikeas- kasvoille uurtaneet. ni olin tullut ajatelleeksi, että olin Minä toin vähän korvapuustia, käyttänyt leipoessani äitini reseptiä. Yritin nielessellut jotain vanhaa valokuvaa pai- kellä tunteitani ja kovettaa sydämekasta, joka oli joskus kauan sitten ni muistelemalla, millaisen häpeän merkinnyt kovin paljon. Äidin sanat olivat tuntuneet siltä kuin hän olisi halunnut katkaista siivet selästäni. Sinun pitäisi kertoa äidillesi tunteistasi, mieheni sanoi. Sovitaanko häistä. Äiti otti korvapuustini tiä ja lapsuuttani, oli nolannut minut omissa vastaan ja naurahjonka olin vienyt ti hieman. matkan, irtiottoni, löytääkseni itseni. Ei varmasti halua, minä puhahdin. olin joutunut tuossa talossa kokeMinua jännitti ja pelottikin hieman, maan. Oli Äiti väistyi tieltäni eleettömästi yhtäkkiä sellainen hätä, joka lapse- ja päästi minut sisään. korvapuustin tuoksu toi aina mieleeTuttu tuoksu leijui tosiaan keittini kaiken sen lämpimän, välittömän ön suunnasta. Hän alkoi Kesti aika kauan ennen kuin äiti olla jo huolissaan, että asiat jäisi- tuli avaamaan oven
kun satun asumaan täällä. Olin etukäteen päättänyt olla nostamatta kissaa pöydälle. Sain sen, minkä halusin. Oikeastaan oloni tuntui hirvittävän helpottuneelta. Mitä6 8
pä se minua liikuttaa. Mutta ylpeys ei antanut periksi. Huomattu on. Sinulla taitaa kaasona olla ihan riittävästi puuhaa, äiti vain vastasi. Mutta kun et halunnut olla yhteydessä, katsoin parhaaksi antaa ajan hoitaa. Eikä enää niin ankaraltakaan. Sinä olit lapsista se, joka uskoi eniten elämään. Minun tyhmät suunnitelmani eivät onnistuneet, kuten tiedät. Jokin osa minusta hoki sisälläni, että tuo nainen oli äitini, se ihminen, jota olin kaikesta huolimatta kaivannut. Minä tiedän, että olit oikeassa. Olisit antanut minun pitää typerät haaveeni edes sen yhden päivän, minä huusin. Nyt meillä kahdella ei ollut enää mitään puhuttavaa. Minä en ollut koskaan nähnyt äitini itkevän. Ajattelin maalauttaa ulkoseinät häitä varten. Kun sinä olit vielä pieni ja isäsi elossa, puhuimme aina, että sinä olet perheestämme se, joka lentää unelmiensa voimin pisimmälle. Mutta se lause särki minun sydämeni. Pääpiirteet tehtävänjaosta oli siis sovittu ennen kuin kahvi oli kupissa. En jaksanut enää teeskennellä kovin vihaista. Vaan joskus muutos on hyvä asia. Onhan keltaistakin eri sävyjä, sanoin. En minä koskaan lakannut unelmoimasta, minä sanoin. Minun olisi tehnyt mieli suuttua pelkästään tuosta ilmeestä ja muistuttaa äitiä siitä, etten minä ollut tehnyt mitään väärää. Sen jos minä niillä sanoillani otin sinulta pois... Äiti ei jatkanut enää. Olinhan sentään tehnyt melkoisen myönnytyksen suostumalla palaamaan lapsuudenkotiini. Kyllä minä ne sanat takaisin ottaisin. Olin ajatellut ehdottaa samaa. En halunnut yhdenkään asian kodissani muuttuvan muuksi. Voisi sanoa, että minä se siinä tilanteessa väärin tein. Maalaa talo vaikka punaiseksi, jos haluat, sanoin kuitenkin. Meidän sukumme naiset olivat tun-
nettuja jääräpäisyydestään, ja niinpä me kaksi nyt tuijotimme toisiamme kumpikin yhtä itsepäisinä, kumpikin yhtä tiukasti. Minä istuuduin takaisin pöydän ääreen. Vaan et olisi sinäkään saanut sillä tavoin suuttua ja pistää välejä poikki. Jos minä hoidan koristelut, sinä ruuat. Samassa minusta tuntui tärkeältä, että talo olisi vielä silloinkin keltainen. Hörpin tulikuumaa kahvia ennätysvauhtia. Mutta jos saisin... Onpahan sekin sitten pitkäksi aikaa hoidettu. Minä hymyilin äidilleni vähäsen ja äiti hymyili takaisin. En minä siellä viihtynyt. Kunhan nyt vain olet onnellinen.., äiti sanoi. Annoin äidin katsoa. Tiesin, että oli järjetöntä lietsoa riitaa uudelleen. Niin. Se oli vain yksi ainut lause, äiti sanoi. Se on varmasti helpompi niin... Myöhässähän tämä tulee, mutta kuitenkin. Jos ei halua kokonaan erilaiseksi muuttaa. Tuntui omituiselta, ettei hän halunnut tietää minun elämästäni yhtään mitään. Tuntui niin unenomaiselta olla kotona jälleen. Etten minä mennyt sanoillani pilaamaan mitään. Hän oli sellaiseen aivan liian ylpeä ja jääräpäinen. Kuulin itsekin, kuinka ääneni värisi pidätettyä huutoa ja itkua. Minä en nimittäin halunnut ainakaan olla se, joka ensin sanoisi mitään sovintoon viittaavaakaan. Näin, että hänestä tuntui todella pahalta. Jos minulta kysytään, voisi olla mukavaa, jos talon jättäisi sittenkin keltaiseksi. Kävinhän minä sinun ovellasi... Ei siksi, että olin saanut anteeksipyynnön, vaan siksi, että äiti oli välittänyt minusta niin paljon, että oli päättänyt hetkeksi luopua itsepäisyydestään. Äiti tuhahti sanansa niin pienellä äänellä, että olisi melkein voinut luulla hänen puhuvan itsekseen. Olin aina mielessäni ajatellut, että he pitäisivät toisistaan kovasti. Olet kai tyytyväinen! Ei äiti minusta tyytyväiseltä näyttänyt. Jos en olisi tiennyt paremmin, olisin voinut melkein vannoa äidin pidättelevän itkua. Minulla on ihana. Se sama osa vakuutti, että loukkaus oli ollut hyvin pieni suhteessa rangaistuksen määrään. Mutta kyllä minä äitini tunsin. Häissä minä sitten esittelisin miehenikin äidille. Yksi merkityksetön lause ja sinä katkaiset välit vuosiksi. Olisit voinut pyytää anteeksi jo vuosia sitten, jos tosiaan kaduit sanojasi, minä sanoin. Olisihan pitänyt arvata, ettei tästä tule mitään, sanoin ja nousin pöydästä. Suurin osa ruuasta tulee kylläkin pitopalvelulta. Äiti kaatoi kahvia ja näin hänen ilmeestään, ettei hänkään ollut valmis tulemaan milliäkään vastaan. Mutta äidin sanat saivat minut reagoimaan. Täällä on minun kotini. Istuimme pitkään hiljaa. Sinun olisi pitänyt yrittää enemmän. Minusta tuntui, ettei tästä mitään sovintoa tulisi. Anteeksi, äiti sanoi lopulta. Niitä sanoja en saa takaisin, äiti sanoi. aikuiseksi. Kun tulisi kesä ja häät, miehenikin saisi vihdoin nähdä omin silmin, millaisessa kodissa olin kasvanut. Sitä on niin tottunut jo. Jos sinä olet sitä mieltä... Kävi juuri niin kuin ennustitkin. Et tosiaankaan! Se mies oli ihan täysi naistennaurattaja ja ravintolakin vain homeinen puuröttelö. Äitikin oli selvästi vaivaantunut. Ehkä maalautan seinät ihan toisella värillä, onhan tuota keltaista tullut katseltua melkoisen pitkään. Se houkutteli minua ottamaan ensiaskelen toista kohti
Näin äidin istuvan paikallaan ja katsovan minun suuntaani. Puhutaan sitten paremmin, minä sanoin. Oma elämä kiireineen odotti jo minua. Tuntui kuin olisin palannut vuosia kestäneeltä matkalta vihdoinkin tuttuihin maisemiin. Ensimmäisen kerran elämässäni näin kyynelten valuvan äitini silmistä. En tahtonut enää hukata elämän hyviä hetkiä ikäviä asioita hautomalla. Äidin kasvoilla oli pieni hymy, mutta näin, että hän itki. 08-537 0033 PL 246, 90101 Oulu Fax 08-530 6118 Puh. Mutta tuona iltapäivänä minä ja äiti rutistimme toisiamme ja itkimme. harkitsemansa muutokset lähetettyyn maLehti Lehdessä julkaistu kirjoitus, josta teriaaliin.varaa oikeudet tehdä tarpeellionseksi harkitsemansa muutokset lähe-julmaksettu kirjoituspalkkio, voidaan tettyyn materiaaliin. Toimitus ei vastaa Kolmiokirja Oy:n asiakasrekisteriä voikadonneista käsikirjoituksista eikä kuvista. Sinä se sait minut uskomaan elämään ja omiin unelmiini. Niin mieheni nykyään tapaa sanoa ja nauraa perään sitä ihanaa, lempeää nauruaan, jota niin kovasti rakastan. Kai meidän olisi siinä vaiheessa kuulunut halata sovinnon merkiksi, mutta siihen olimme liian peräänantamattomia. Iloisia kyyneleitä nämä ovat, äiti sanoi ja pyyhki silmiään kämmensyrjään. Minä kuitenkin tiesin nyt, että äiti olisi minua odottamassa ja hänen luokseen olisi seuraavalla kerralla helpompi mennä. Kun kaksi vahvaa persoonaa sattuu saman katon alle, ei kipinöiltä voi välttyä. kolmiokirja@suomenmaa.fi ISSN 1236-4576 ISSN 1236-4576
9 35 3 63. ja heidän lähiomaisensa eivät saa osalJoutsen Media Oy:n henkilökunta ja heidän listua lehden kilpailuihin. Sinun rakkautesi, sinun peräänantamattomuutesi, tämä lämmin, turvallinen, korvapuustintuoksuinen koti. Nousin tällä kertaa hymyillen. Hän näytti pieneltä ja särkyvältä. Minulla oli ylpeyteni, mutta siitä huolimatta tuo asia ansaitsi tulla sanotuksi, jo kaiken rehellisyydenkin nimissä. Kuten arvata saattaa, olemme tuon iltapäivän jälkeen vääntäneet äidin kanssa peistä monessakin asiassa. Materiaalia ei palauteta. Ja kun hurjimmat suunnitelmani menivät mönkään, uskalsin aloittaa onnen etsimisen alusta. Sen kaiken minä olen oppinut sinulta, äiti, ja minä olen sinulle siitä hyvin kiitollinen. PAINOPAIKKA Painotalo Suomenmaa 2009 PAINOPAIKKA Joutsen KUSTANTAJA Median painotalo 2010 Kolmiokirja Oy KUSTANTAJA Pl 246, 90101 Oulu Kolmiokirja Oy Puh. 08 537 0370 TILAAJAPALVELU ma-pe klo 08.00-16.00 08-537 0370 S-posti: tilaajapalvelu ma-pe klo 08.00-16.00 @kolmiokirja.fi S-posti: tilaajapalvelu. lähiomaisensa eivät saa osallistua lehden kilpailuihin. Kaiken sen vuoksi minä uskalsin luottaa elämään ja uskalsin unelmoida mahdottomiakin. daan käyttää ja luovuttaa suoramarkKolmiokirja Oy:n asiakasrekisteriä voidaan kinointitarkoituksiin. Minä käännyin mennäkseni ja minulla oli lämmin ja levollinen mieli. Enemmän kuin olisin osannut toivoa. Ilmoittakaa nimi, osoite, mahdollisen nimimerkin lisäksi oikea henkilötunnus ja pankkitilin numero, sillä nimi, osoite, henkilötunnus julkaistuista maksetaan palkkio.ja pankin tilinumero, sillä julkaistuista makseLehti varaa oikeudet tehdä tarpeelliseksi taan palkkio. Oman päätökseni rohkaisemana tai äidin kyyneleistä järkyttyneenä heitin ylpeyteni hetkeksi romukoppaan, kiiruhdin pirtin poikki äitini luokse ja koppasin hänet oikein kunnon rutistukseen. Yksi asia painoi vielä rintaani. ta käsikirjoituksista eikä kuvista. Ja kun nykyisin tunteemme kuumenevat, muistamme tuon iltapäivän ja sen, mitä tämä sovinto merkitsee meille molemmille. Mutta niin ihmeellistä kuin se olikin sovinto olisi sittenkin mahdollinen. Ja äiti rutisti takaisin. Minä myöntäisin olevani liian itsepäinen ja alkaisin katsella elämää pikkuisen toisella tavalla. työ, upea mies, ystäviä. V U O S I K E R T A 21 -----------------------------------------------------------------------------------------------Päätoimittaja Eeva Vainikainen Toimitus Lekatie 6, Oulu Toimituksen postiosoite Tosi Elämän toimitus PL 246, 90101 Oulu Puh. Eteiseen vievällä ovella käännyin vielä hyvästelemään äitini. Kestäisi vielä aikaa tutustua uudestaan ja saada kaikki solmut avattua. Minä olen siitä hyvin iloinen. Materiaalia ei pakaista myös digitaalisessa muodossa eikä lauteta. Oikeastaan se asia, josta olin ollut vuosia niin kamalan vihainen, tuntui yhtäkkiä ihan tyhmältä ja merkityksettömältä.
Jotenkin minä sillä hetkellä päätin, että menisin kotiin ja kertoisin kaikki vasta heränneet ajatukset miehelleni. Ilmoittakaa sitoumuksetta. 08-537 0033 Toimitus ottaa vastaan käsikirjoituksia Toimitus ottaa vastaan käsikirjoituksia ja kuviaja kuvia sitoumuksetta. Äitikin näytti iloiselta. käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarSuomenmaa-yhtiöt Oy:n henkilökunta koituksiin. Äiti, minä sanoin tuon sanan äidilleni ensimmäisen kerran vuosiin. Silloin me yleensä nauramme typerälle riidallemme, annamme asian olla ja piipahdamme vaikka tapaamassa siskoni tytärtä, joka on ilmiselvästi perinyt sukumme naisten taipumuksen olla ajoittain mykistävän peräänantamaton. Minä tulen vielä uudestaan. 08-5370 033
JULKAISUJOHTAJA
Juha Määttä TOIMITUSJOHTAJA Juha Määttä TOIMITUSJOHTAJA Sauli Huikuri MEDIAMYYNTI ILMOITUSMYYNTI Avainasiakaspäällikkö Kolmiokirja Oy Juhani Myllyoja Liisa Finnberg 044 737 0334 Lekatie 6, PL 246 juhani.myllyoja@mail.suomenmaa.fi 90101 Oulu Puh.ILMESTYY (08) 537 0306 Fax (08) vuodessa 12 kertaa530 6118
ILMESTYY TILAUSHINNAT 12 numeroa vuodessa kotimaahan 12 kk 51 TILAUSHINNAT Kotimaahan TILAAJAPALVELU 12 kk 49 Puh. ÄIDIN TYTÄR
TOSI
E L Ä M Ä Ä
AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSENLEHTI --------------------------------------------------------------------------------------------1ä. Toimitus ei vastaa kadonneistästä makseta erillistä korvausta. Kyyneleet olivat täyttäneet silmäni puhuessani ja niitä oli alkanut valua ylikin, poskilleni ja paidankaulukseen. Oli uskomatonta löytää koti sieltä, niin muuttumattomana, niin rakkaana ja turvallisena
Apua, minä en kestä! Katsoin, kuinka Pekka lähestyi meitä käytävällä. Hän iski Annille silmää ja vilkaisi siinä samalla mi-. Opettajani oli hurmaava pedofiili
iihin aikoihin pienessä kaupungissa ei ollut nuorelle ihmiselle juuri mitään tekemistä. Yläasteelle siirtyessäni minä ja ystäväni olimme tutustuneet aikuisten paheisiin. Elettiin aikaa ennen internetiä ja kännyköitä, ja musiikki ja muotivirtaukset ehtivät kaupunkiimme suuresta maailmasta noin parin vuoden viiveellä. Olin valmis tekemään kaikkeni pitääkseni hänen mielenkiintonsa itsessäni.
N
ikäinen tuttavamme kävi hakemassa meille muutaman olutpullon tai halpaa viiniä, jota joimme vanhemmilta salaa. Hän oli iältään arviomme mukaan yli kolmenkymmenen, hänellä oli pitkähkö luonnonkihara tukka ja nauravat, hieman pyöreät kasvot. Älä valehtele! Pekka oli meidän musiikinopettajamme. Minä olin tietenkin pelkkänä korvana. Olin silloin tyypillinen 14-vuotias; kyllästynyt pienen paikkakunnan ahdistavuuteen ja omasta mielestäni valmis aikuisten maailmaan. Jostain syystä kaikki koulun tytöt minä mukaan lukien olimme ihastuneita tuohon opettajaan. Kaikki sai alkunsa eräänä maanantaina, jota ennen muistan viettäneeni erityisen tapahtumaköyhän viikonlopun poikaystäväni seurassa. Paras ystäväni Anni, minua vuotta vanhempi, tuli tuon viikonlopun jälkeen luokseni ensimmäisten tuntien aikana. Tuona keväänä olin juuri löytänyt itselleni poikaystävän. Hän oli minua pari vuotta vanhempi, oikein kunnollinen nuori mies. Nähdessään Annin miehen kasvoille levisi vallattoman iloinen hymy. Muuta en tarvinnutkaan, kun olin jo valmis miellyttämään häntä kaikin tavoin. Ystäväni viikonloppuseikkailut olivat yleensä jännittävää kuultavaa.
Minä olin yötä Pekan luona, hän sanoi silmät säihkyen. Siis tylsä minun mittakaavani mukaan. Silloin tällöin joku täysi10
Pekka sai minut tuntemaan itseni mielenkiintoiseksi ja seksikkääksi. Tämä on ihan totta, Anni sanoi. Et ikinä arvaa, mitä viikonloppuna tapahtui, hän kuiskasi. Katso, nyt hän tulee. Hänen ilmeestään näin heti, että jotain tavallisuudesta poikkeavaa oli sattunut
En kehdannut pyytää viiniä tai olutta, jos opettaja vaikka suuttuisikin julkeuttani. Minä en uskonut hetkeäkään, että Pekka suostuisi päästämään minut kotiinsa juopottelemaan. Hänellä oli monta pullollista viiniä. Pekka sanoi, että saan tulla sinne juopottelemaan milloin vaan, kunhan en kerro kenellekään, Anni sanoi. Olin vähän kateellinen Annille. Otatteko te jotain juotavaa. Kurkistelin peilistä vahvasti rajattuja silmiäni, enkä ollut aivan vakuuttunut ystäväni sanoista. Anni oli niin paljon vanhemman oloinen, että aikuiset kai katsoivat hänen ymmärtävän puhettakin paremmin. Ja hänen kotinsa on tosi hieno. Tuntui jotenkin luonnottomalta, että meidän kunnollinen musiikinopettajamme juottaisi oppilaitaan humalaan. Hänen purkkapallonsa poksahdus kumahti käytävässä. Minä sammuin sohvalle. Minä en kehdannut oikein liikahtaakaan. Hyi, minä sanoin kauhistuneena. Ja vaikka olinkin ihastunut Pekkaan, oli hän kuitenkin aikuinen mies. Jätin Annilta lainatut, siniset korkokengät eteiseen. Hymyillessään hän näytti enemmän pojalta kuin mieheltä. Hän oli pitkä ja hoikka, kun taas minä olin ikäisekseni lyhyt ja jotenkin lapsellisen näköinen. Rupesi jotenkin arveluttamaan koko homma. Joutuisin vain taas kerran häpeämään itseäni, kun minut torjuttaisiin porukan ulkopuolelle. Opettaja kutsui meidät sisään kuin olisimme olleet hänen kavereitaan, eikä oppilaita. Sinä voisit päästä tuossa vaikka baariin sisään. Totta se on. Nyt et jänistä! Anni veti minut rappukäytävään. Hän heittäytyi heti mukavaan nojatuoliin, poimi lehden käteensä ja oli kuin kotonaan. Minulla oli sydän kurkussa ja mieleni teki juosta karkuun niin nopeasti kuin pääsisin. Silti pidin itseäni ajatuksiltani Annia kypsempänä, mutta sitä ei kukaan aikuinen huomannut lapsekkaan ulkonäköni takaa.
Anni taisi huomata kateellisuuteni, sillä hän tökkäsi minua kylkeen virnuillen. Yleensä aikuisilla oli tapana katsoa Annia, kun he puhuivat meille. Mitä sinulla on. Otatko sinäkin viiniä. Tiesin, ettei Annilla ollut erityisemmin tapana keksiä juttuja ja olihan Pekan silmänisku ollut paljonpuhuva. Hänhän voi saada potkut, jos asia menee yleiseen tietoon. Hän jatkoi matkaansa pysähtymättä. Äiti saisi kohtauksen, jos tietäisi tästä, sanoin Annille. Meillä ei ollut tapana olla lainkaan tekemisissä opettajiemme kanssa kouluajan ulkopuolella. Hänellä oli yllään verkkarit ja musta t-paita. Vaikka meillä oli vain vuosi ikäeroa, ystäväni oli paljon aikuisemman oloinen kuin minä. Sillä tavoin hänellä oli tapana puhua mielenkiintoisille miehille. Minä en osannut, enkä kehdannut puhua siten. Sain juoda niin paljon kuin halusin. Annin ääni oli muuttunut seksikkään hiljaiseksi ja matalaksi. tuskailin. Sen kun ehdotat, sanoin mahdollisimman välinpitämättömästi.
M
inun oli vaikeampaa päästä livahtamaan kotoani kuin Annin. Poikaystävälle oli paljon helpompi valehdella puhelimessa. Teittekö te mitään. Joo. Annilta kaikki sujui helpommin. Pyörittelin päätäni hivenen epäuskoisena. Hissin odotus tuntui kestävän ikuisuuden. Seisoimme Annin kanssa jännittyneinä Pekan talon edessä ja lisäsimme kasvoillemme meikkiä pieneen puuterirasian peiliin tirkistellen. Hän on oikeasti tosi rento tyyppi. Anni ei ollut enää ollut neitsyt sen jälkeen, kun oli lähtenyt vanhemmiltaan salaa juhannuksena telttailemaan suositulle leirintäalueelle. Katso nyt, Anni sanoi. Kelpaako vaikka punaviini. Pian ovi aukeni ja Pekka seisoi ovella hymyillen jotenkin ilkikuriseen tyyliin. Annin saattoi jo ottaa vakavasti, mutta minua pidettiin vielä lapsena. Ja polttaa tupakkaakin. nuakin. Tiesin, että puheääneni oli hento ja korkea, ei aikuisen ja itsevarman naisen ääni. Ei vielä, Anni sanoi. Lopulta olimme Pekan oven takana. Entä jos opettajalle ei sopisikaan, että minä tulisin Annin mukana. Entä jos minulle naurettaisiin. Hän vaikutti tosiaan paljon rennommalta tyypiltä vapaa-aikanaan.
11. Anni painoi ovikelloa pitkällä, lakatulla kynnellään. Minä voin kysyä, saisitko sinäkin tulla. Tuntui typerältä tassutella ohuissa sukkahousuissa vieraan miehen kotiin. Olin lainannut Annin vaatekaapista aikuismaisen, tummansinisen housuhameen ja vaaleanpunaisen puseron ja olin antanut Annin meikata minut aikuiseen tyyliin. Minusta tuntui kuin olisin ollut menossa naamiaisiin. Pekka kysyi ja katsoi suoraan minuun. Minä istuuduin sohvan reunalle ja pyyhin hikisiä käsiäni aikuismaiseen housuhameeseeni. Pekka katsoi suoraan silmiin ja hymyili ilkikurista hymyään. Puhuessani olin ollut aivan varma, että he huomaisivat valheeni, mutta niin ei ollut käynyt. Mennään juomaan oikein kunnon kännit. Vaikka ensi viikonloppuna. Oletko ihan varma tästä hameesta. Vilkaisin Annia epävarmana. Pelkäsin koko ajan, että joku
laskeutuisi portaita ja näkisi meidät. Entä Saija. En oikein osannut suhtautua Annin sanoihin. Olin kertonut äidille ja siskolle, että olisin Annin luona yötä. Anni nyökkäsi. Minä puolestani olin vielä seksin suhteen kokematon, vaikka annoin Annin ymmärtää, että minun ja poikaystäväni välillä oli tapahtunut vähän enemmän kuin todellisuudessa olikaan. Se näyttää tosi hyvältä
Pekassa ei ollut ker12
T
rassaan mitään ujosteltavaa. Minä olisin halunnut jäädä. Koko tuon illan ajattelin kuitenkin sitä suudelmaa. Ei minulla ole suunnitelmia, sanoin, vaikka olin vastikään luvannut viettäväni viikonlopun poikaystäväni kanssa. Muistelin sitä nopeaa, hieman arkaa suudelmaa, jonka olimme Pekan kanssa vaihtaneet juuri ennen eroamistamme. Mitä sinä teet tänä viikonloppuna. Yritin vaikuttaa siltä, että olin tottunut viininjuoja. Ja silti kaikki oli tuntunut sillä hetkellä niin oikealta. Olimme suudelleet Annilta salassa ja olin siitä iloinen. Jokin Pekassa, tuossa illassa, sai minut uskomaan, ettei hän nähnyt minua pikkutyttönä, vaan ihan oikeana, vakavasti otettavana naisena. Maistoin kitkerää viiniä. Niin että ei hän siinä tapauksessa ala ainakaan sinun kanssasi. Sydämessäni takoi villi viikonlopun odotus. Pekka otti kaapista hienot viinilasit ja kaatoi ne puolilleen viiniä. Olisin varmasti punastellut koko tunnin ajan. Pääni oli sekaisin juodusta alkoholista ja kaikesta siitä ihanasta, mitä tuon illan aikana oli tapahtunut. Minä menin jotenkin hämmentyneeksi. Nähdään sitten, Pekka kuiskasi ja jatkoi nopeasti matkaansa. Minä yritin Pekkaa silloin ensimmäisellä kerralla, mutta hän ei ruvennut millekään. Hän oli ollut koko matkan ajan paheksuvan ja vihamielisen oloinen. Pitää kysyä Annilta. En ollut koskaan tullut edes haaveilleeksi siitä, että Pekka kiinnittäisi meistä kahdesta huomionsa juuri minuun. Ei haittaa, olin sanonut Annille ja saanut hänet rauhoittumaan vähäsen. Anni kysyi heti ensimmäisenä minun luokseni. Puhuiko hän sinulle. Pekka kuitenkin tervehti minua ystävällisesti ja saattoi vaihtaa käytävällä muutaman tuttavallisen sanankin. Nyt ei ollut varaa yökkiä ja syödä kurkkupastilleja pahan maun peittämiseksi. Olin odottamassa, että Annin tunti loppuisi ja pääsisimme yhdessä välitunnille. Olen kuulemma liian nuori, Anni sanoi. Ylpeys melkein pakahdutti minun sydämeni. Laitetaanko jotain musiikkia. Tiesin, etten olisi saanut tehdä mitään sellaista, olihan se tavallaan oman poikaystävän pettämistä. Häntä oli vaikuttanut todella kiinnostavan minun näkemykseni maailmasta, minun ajatukseni ja sisäinen maailmani. Pekka oli pyytänyt minua jäämään, mutta Anni oli uhannut kertoa äidille olinpaikkani, jos en lähtisi hänen mukaansa. Me olimme tottuneet juomaan Sorbusta tai Liebfraumilchiä jääkaappikylmänä juomalaseista ja saatoin vaikka vannoa, että ne maistuivat tätä huoneenlämpöistä, kitkerää lientä paremmalta. Minä otin tämän jo aikaisemmin haukkaamaan happea, mies sanoi ja ojensi meille kummallekin lasit. Oli tuntunut hassulta ajatella, että vielä muutamaa tuntia aikaisemmin olin ollut niin peloissani ja jännittynyt. Minä olin jotenkin uskaltanut avautua Pekalle. Jossain vaiheessa olin vain havahtunut siihen, että hän keskusteli tiiviisti minun kanssani, kun Anni sai puolestaan olla omissa oloissaan. En ollut varma, kuinka hän suhtautuisi minuun kouluaikana. uon illan jälkeisen yön makasin valveilla Annin sängyssä. Sinun kanssasi voi puhua mistä vaan. Hän oli juonut paljon enemmän kuin minä. Meillä jäi viimeksi jutut niin pahasti kesken. Näin Anninkin kasvot tulijoiden joukossa. Minä olin ajatellut, että nähtäisiin tällä kertaa ihan kahdestaan, Pekka sanoi. euraavalla viikolla näin Pekkaa koulussa monet kerrat. Minä leijuin. Meillä ei ollut siinä vaiheessa musiikin tunteja ja olin siitä tavallaan tyytyväinenkin. Jotenkin minua ujostutti kohdata hänet ensimmäisen kerran. Pekka oli ollut loistava kuuntelija. Sinä puolestasi olet hyvin kypsä, varmaan kypsempi kuin monet aikuiset naiset. Sitten Anni oli tullut mustasukkaiseksi ja vaatinut meitä lähtemään. En ole varma, pääseekö hän. Pekka näki minun lapsellisen ulkokuoreni sisään, hän ymmärsi, etten ollut mikään kakara enää. Pekka kysyi ensimmäiseksi. Tulisitko sinä tänään tai huomenna minun luokseni kylään. Olin kertonut hänelle asioita, joita en ollut koskaan kertonut kenellekään toiselle. Samaan aikaan Annin luokan ovi avautui ja oppilaita alkoi purkautua ovesta. Tällä tavoin minä tein suunnitelmia ja sovin tapaamisia niin kuin aikuinen ihminen ikään. Minä en jaksanut välittää sellaisesta. Perjantai kääntyi iltapäiväksi, kun näin Pekan taas lähestyvän käytävässä. Turhaan sinä kuvittelet mitään suhdetta teidän välillenne, Anni oli sanonut kotimatkalla. Olisi ollut kummallista, jos opettaja olisi ollut mies, jota olin edellisenä vii-
S
konloppuna suudellut. Olin puhunut omista unelmistani ja haaveistani, niistä kaikkein epärealistisimmistakin. En minä mitään kuvittelekaan, olin vastannut. Mutta mitään ajatuksistani en tietenkään jakanut Annin kanssa. Viini sopii, minä vastasin. Vaikka hän oli vanhempi, olimme kuin sukulaissieluja. Minä tulen vaikka tänään, henkäisin. Pekka nosti kättään jo kaukaa ja pysähtyi minun kohdalleni. En ollut odottanut, että Pekka tulisi puhumaan minulle tuolla tavalla, vaikka kuka tahansa saattaisi nähdä tai kuulla. Hyvää, sanoin puistatusteni lomasta, vedet silmissä. Anni on mukava tyttö, mutta vielä lapsellinen ikäisekseen. Pekkaa nauratti. Kuinka olisin saattanut kieltäytyä tuollaisesta kutsusta
En oikeastaan. Tällä kertaa en jännittänyt läheskään niin paljon Pekan luokse menemistä. En halunnut kenenkään tietävän kokemuksistani. Viikon lopulla laitoin välit poikki
13. Ei mitään erityistä, sanoin vältellen. Puin vaatteet ylleni selkä häveliäästi Pekkaa kohti. Kunhan moikkasi. Minun pitää mennä jo kotiin, sanoin ja nousin nopeasti. Tuntui kuin kaikki elämässäni olisi muuttunut jotenkin kuvottavaksi. Minua hermostutti ja teki mieli nauraa. Kai minun oli jo korkea aika päästä neitsyydestäni eroon ja saada vähän aikuisempia kokemuksia. Yritin silti parhaani mukaan olla ystävällinen takaisin. Rintakarvoissakin oli harmaita haivenia. Pekka suuteli minua tanssiessamme. Tarjolla oli viiniä, kaikkialla paloi kynttilöitä. Makasin sängyssä monta tuntia yrittäen olla ajattelematta mitään. Kuului varmasti asiaan, että pelotti ja ujostutti niin hirveästi, ettei ollut varma, oliko vielä valmis sellaiseen askeleeseen. Pekka kysyi, kun olimme tanssineet pitkään. Minä lupaan olla todella varovainen, Pekka sanoi ja minä uskoin hänen sanojaan. tullessaan. Aamu tuntui muuttaneen paljon asioita. Pekkakin oli jotenkin ujon ja hermostuneen oloinen. Ikäiseni pojat puhuivat naimisesta ja panemisesta. Minulla oli ihan kamala vessahätäkin, mutta en halunnut Pekan heräävän liikkeisiini. Muistelin, kuinka ihana ja huomaavainen Pekka oli minua kohtaan ollut, yritin palauttaa mieleeni ensimmäisen tapaamisen jälkeistä ihastumisen tunnetta ja sitä arkaa suudelmaa, jonka vaihdoimme silloin salaa. Mietin, kertoisiko Pekka kaikille opettajille seurustelustamme. Pekka näkisi minun sisääni, eikä ulkokuorella ollut mitään merkitystä. Hän huomioi minua aina ystävällisellä tervehdyksellä, joka sai tutun kuvotuksen vellomaan vatsassani. Pekan kanssa satuimme sillä viikolla useasti kohdakkain. Oli järkevää kokea ensimmäinen kerta sellaisen miehen kanssa, jonka olin saanut rakastumaan itseeni ja johon ehkä olin itsekin rakastumassa. Haluaisitko sinä rakastella minun
M
kanssani. Oksettava olo kouraisi vatsaani. Päivä oli jo pitkällä,
kun hän lopulta havahtui ja suuteli minua pitkään, onnellisena hymyillen. inun oli pitänyt valehdella kaikille päästäkseni Pekan luokse. Poikaystävä oli kuulostanut pettyneeltä, mutta minä en välittänyt. Pekka nukkui vielä vieressäni vuoteella. Pekka oli varmasti kokenut rakastaja. Hänen suudelmansa tuntuivat ainakin mukavilta. Voi ressukkaa, hän sanoi. Jotenkin hävetti ajatella, että kaikki saisivat tietää. Olihan se ollut outoa ja välillä aika inhottavaakin, mutta Pekka oli kertonut, että tottuisin kaikkeen ajallani ja alkaisin jopa nauttia. Se tuntui hyvälle. Ehkä en ollutkaan niin surkea ja epäseksikäs tapaus kuin olin siihen saakka kuvitellut. En aikonut kertoa Annille sanaakaan minun ja Pekan suunnitelmista. Minusta oli uskomatonta ajatella, että olin saanut aikuisen miehen tuolla tavoin ujoksi ja poissa tolaltaan. Äidille ja siskolle kerroin, että olin luvannut mennä yöksi Annin luo. Oli kuin hänen kiinnostuksensa ja rakkautensa olisi haihtunut aamun valjetessa. Pekka kysyi suudeltuaan. Aamun vaaleassa valossa hän näytti vanhemmalta kuin olin muistellutkaan. Mitä hän sanoi. Minusta tuntuu, että olen rakastumassa sinuun, Pekka oli tunnustanut ujosti, kun tanssimme olohuoneen lattialla romanttisen musiikin tahtiin. Pekka pörrötti tukkaani. Olin pukenut ylleni ihan tavalliset vaatteet ja jättänyt meikinkin melkein kokonaan pois. Rakasteleminen tuntui jotenkin pelottavalta. Se oli jotenkin omituista, sillä en ollut koskaan ollut sellaisessa tilanteessa toisen ihmisen kanssa. Minun ei todellakaan tehnyt mieli ruokaa. Mutta oudosta olosta huolimatta elämän oli jatkuttava ja niin olin taas maanantaina koulussa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tunsin oloni tyhmäksi, hyväuskoiseksi ja syylliseksi.
S
M
inulle tuli aina outo olo, kun ajattelin yhdessä Pekan kanssa viettämääni yötä. Pekka tuntui kiihottuvan kovasti minun suutelemisestani. Oikeastaan olisin halunnut lähteä suoraan kotiin ja unohtaa koko illan. Poikaystävälleni sanoin olevani sairas. Pekka antoi minun lähteä. Minäpä teen sitten sinulle aamiaisen sänkyyn. Haluatko tehdä sen uudestaan. Poikaystäväni soitti minulle joka päivä, mutta minusta tuntui sietämättömältä jutella hänen kanssaan. Anni ei huomannut käytöksessäni mitään ihmeellistä ja olin siitä onnellinen. Olin kuitenkin ollut iloinen, kun Pekka oli tunnustanut pitävänsä minua kauniimpana aivan luonnollisen näköisenä. Tapaamistemme aikana poikaystävällä oli tapana istua melkein tuppisuuna, eikä välillämme ollut koskaan ollut samaa yhteyttä kuin minun ja Pekan välillä. Ystävä vain pahastuisi suotta, kun häntä ei kutsuttu mukaan. Minulla on paikat vähän kipeinä. euraavana aamuna minua hävetti. Hän tuntui nyt hennolta ja laihalta lapselta Pekan rinnalla. Lopulta olin nukuttua muutaman levottoman tunnin. Seksi oli kai sujunut aivan hyvin, niin ainakin kuvittelin. Hän oli silittänyt hiuksiani hellästi, kun olin itkenyt seksin jälkeen. Nyökkäsin kuitenkin myöntymisen merkiksi. En tiennyt, miksi ajattelin niin, olihan ilta kai ollut ihan onnistunut, ja me olimme nyt rakastuneita. En halunnut herättää Pekkaa
Minä olen Pekka, Saijan musiikinopettaja, Pekka sanoi. Se oli raukkamaista, mutta en voinut kohdata häntä silmästä silmään. Hän oli edelleen yhtä huomaavainen ja hyvä kuuntelija, mutta seksin myötä jotain oli perustavasti muuttunut. Poikaystävä itki langan toisessa päässä. Joskus minusta tuntui kuin olisin elänyt vankilassa. Kuukausia kestänyt valehteluni oli tullut ilmi. Älä yhtään yritä! Minä tiedän, että hän on täällä. Siitä lähtien kävin Pekan luona joka viikonloppu. Pekka ei tietenkään kertonut suhteestamme kenellekään. Tapasin Pekkaa melkein joka viikonloppu ja silloin minun oli aina keksittävä valheita perheelleni ja Annille. Joskus toivoin, että olisin kertonut öistäni Pekan luona edes Annille. Minä en olisi oikein halunnut, mutta en osannut oikein kieltäytyäkään. Menin normaalisti Pekan luokse ja istuin sohvalla juoden viiniä ja katsellen televisiota, aavistamatta, että salaisuuteni oli tulossa kaikkien tietoisuuteen. Pekka olisi kuitenkin ajatellut minun olevan sittenkin lapsellinen, kun en kestänyt lainkaan aikuisten juttuja. Minä en halunnut lakata olemasta Pekan silmissä sitä kaikkea, mitä hän luuli minun olevan. En ollut kertonut hänelle, että olin jättänyt poikaystäväni kuukausia aikaisemmin. Tuntui, etten oikein voinut tehdä enää mitään kivaa, enkä osannut tehdä mitään oman elämäni parantamiseksi. Saija. Pekka vilkaisi minua ja meni avaamaan ovea. Jotenkin kaikki
64 1
P
vain jatkui viikosta toiseen, eikä minulla ollut minkäänlaista käsitystä, millä tavalla asiat voisivat tuosta pysähtyneestä pisteestä edetä. Häpesin ihan kaikkea. Käteni tärisivät holtittomasti ja minun olisi tehnyt mieli paeta. sisko kysyi sinä iltana ja katsoi olemustani tutkivasti. Mitä sinä nykyisin puuhaat. Kaikkein pahinta oli valehtelu. Minulla jäi sellainen olo, etten voisi koskaan kilpailla tuon toisen tytön kanssa, ellen suostuisi "aikuiseen suhteeseen". Tule lauantaina, Pekka sanoi ja minä lupauduin. Minä haluan tavata poikaystävääni, sanoin aina Annille vastaukseksi. Tuo tyttö oli ollut ainoa riittävän kypsä alaikäinen, jonka kanssa Pekka oli halunnut aloittaa "aikuisen suhteen", niin kuin hänellä oli tapana asia ilmaista. uhteemme kesti kesän yli ja pitkälle seuraavaan syksyyn. Tuolloin hänellä oli yleensä tapana puhua eräästä aikaisemmasta tyttöystävästään, joka oli ollut suurin piirtein minun ikäiseni. poikaystäväni kanssa puhelimessa. Sydämeni pomppasi kurkkuun ja työnsin salamana viinilasini sohvan taakse piiloon. Miksi sinä et enää tee mitään minun kanssani. n tiedä, kuinka kauan kaikki olisi saanut jatkua, ellei siskoni olisi kerran tullut jutelleeksi Annin kanssa, kun he olivat sattumoisin törmänneet kaupungilla. kuulin siskoni tuohtuneen äänen ovelta. Totta kai sisko huomasi minun olevan aivan poissa tolaltani, vaik-. Sinä iltana ovikello soi. Samassa sisko pyyhälsi olohuoneeseen ja pysähtyi niille sijoilleen. Missä Saija on. Hän jaksoi aina ihmetellä, kuinka saatoinkin olla ikäisekseni niin kypsän ja älykkään oloinen ja kuinka tajusin ihmisistä ja maailmasta paljon enemmän kuin moni muu. Vai vielä musiikinopettaja, sisko tuhahti. Emme olleet koskaan erityisemmin sopineet, että minun pitäisi pysyä piilossa, minä tajusin sen sanomattakin. Joskus yritin puhua tunteistani Pekalle, ja tämä kuunteli ymmärtäväisen oloisena. Se on totta, minä parkaisin. Se sai minut inhoamaan itseäni entistäkin enemmän. Olin tietenkin autuaan tietämätön kaikesta, mitä selkäni tapana tapahtui. Äiti ajatteli, että lapsenpyöreys karisi murrosiän myötä. Mutta Pekassa oli jotain sellaista, etten kehdannut olla menemättä hänen luokseen, vaikka en ollut vieläkään oppinut pitämään hänen viineistään tai musiikkimaustaan. Hän esiintyi hyvin huolettoman ja itsevarman, kovin opettajamaisen oloisena. Perheeni ei huomannut minussa mitään kummallista, mitä he nyt joskus ihmettelivät huomattavasti hoikistunutta olemustani. Minä yritin parhaani mukaan peitellä sitä, ettei ruoka enää maistunut. Hän pyysi minua discoon tai elokuviin, ja minun olisi tehnyt niin kovasti mieli mennä. Anni kysyi usein perjantaisin. Pekka kysyi muka hämmästyneenä. Koko ajan, kun aikaa kului enemmän, tuli hankalammaksi kertoa totuutta kenellekään. Silloin en vielä osannut aavistaakaan, että hän epäili jotain. Tulisitko sinä taas. Jos en olisi suostunut seksiin hänen kanssaan, hän olisi varmaan nähnyt minussa vain eksyneen ja epävarman pikkutytön. erjantaina Pekka pysähtyi taas juttelemaan kanssani koulun käytävällä. Yleensä ovikellon soidessa minä pysyin näkymättömissä. hän kysyi. Katso vaikka lukujärjestyksestä. Häpesin itseäni ja ovelle ilmestynyttä siskoani. Kaikkein pahinta oli, kun kuulin äitini joskus kertovan ylpeänä puhelimessa, kuinka paljon minulla oli ystäviä ja omia menoja. Kun taas seuraavana viikonloppuna kerroin lähteväni Annin luokse yöksi, sisko päätti seurata minua. Olin edellisenä viikonloppuna kertonut viet-
S
E
täväni yön Annin luona ja keskustelun aikana Anni tuli jollain tapaa paljastaneeksi siskolleni, ettei minulla ollut enää aikaa hänelle
Voi Saija-parka, mihin olet mennyt itsesi järjestämään. Äiti oli yrittänyt tulla juttelemaan asioista kanssani, mutta kun huusin itkien, että kukaan ei saanut tulla huoneeseeni, ei äiti ollut osannut olla noudattamatta pyyntöjäni. Ei siinä ole mitään kiellettyä. Rehtori vaikutti vihaiselta. Rehtori istuutui suuren pöytänsä taakse. Nyt menemme vähän juttelemaan. Tavallaan olisin toivonut, että äiti olisi siinä tilanteessa tullut ja ottanut syliin. Tunsin oloni vähän huojentuneemmaksi. Pekka seisoi eteisessä yrittäen pitää yllä itsevarmaa hymyään. Hyi! Ei todellakaan! huudahdin kauhistunutta teeskennellen. Minusta tuntui kuin olisin mennyt tekemään jotain kammottavan pahaa. Huomasin, että he alkoivat vähitellen uskoa kertomustani. Olin sulkeutunut viikonlopuksi omaan huoneeseeni. Selvä on. Minulla on vähän huono olo, sanoin epätoivoisena, kun olin päässyt rehtorin kanssa käytävän puolelle. Kerrot vain kaiken tapahtuneen, eikä sinulle tule koulun taholta mitään seuraamuksia. Pysähdyin kanslian ovella, kun näin äitini istuvan huoneessa. Minä
olin mennyt pilaamaan perheemme maineen omalla käytökselläni. Sisko oli hiljaa rappukäytävässä ja hississäkin, mutta pihalla hän kääntyi minua kohti. Yritin piilotella kyyneleitäni siskolta, mutta eihän se onnistunut. En oikein tiennyt, oliko sisko vihainen vai surullinen. Äiti, minä vannon, ettei mitään tapahtunut. ka yritinkin parhaani mukaan pysyä rauhallisena. untui hankalalta mennä kouluun seuraavana maanantaina. Ehkä onnistuisin välttämään vielä kaiken kamalan, jos Pekka vain kertoisi samanlaisen tarinan kuin minäkin. Rehtorin ilme oli vakava, eikä hän puhunut minulle mitään. Jostain syystä aloin siinä vaiheessa itkeä. Hän on minun ystäväni. Rehtori puolestaan loihti kasvoilleen entistä tuimemman, auktoriteettia huokuvan ilmeen. Minua pyörrytti niin, että minun oli otettava vaivihkaa tukea takanani olevasta seinästä. Pian tapaus olisi koko koulun ja paikkakunnan tiedossa. Äiti nousi paikaltaan ja tuli kyy15 3. Ensimmäinen tunti ei ollut ehtinyt loppua, kun rehtori tuli yllättäen hakemaan minua kansliaan. Minä toivoin kuitenkin, ettei minun tarvitsisi nähdä Pekkaa ainakaan vähään aikaan. Äiti puristi paperista nenäliinaa käsissään. Se olisi vuosikymmenen skandaali! Minä en voi kertoa mitään, kun mitään ei ole tapahtunut, väitin kivenkovaan. Minun ei auta muu kuin siirtää asia ylemmälle taholle. Rehtorin tuima ilme tuntui syyttävän minua. Onko opettajasi koskaan ehdottanut sinulle jotain seksuaalista. Kukaan ei kehottanut minua istuutumaan. Olisin halunnut huomata, ettei hän ollut minulle vihainen, vaikka totuus oli tullut julki. Kyse on sinun ja musiikinopettajamme vapaa-aikana tapahtuneesta kanssakäymisestä. Tuntui nololta tavata häntä kaiken tapahtuneen jälkeen. Näin, että hän oli itkenyt. Äiti ei katsonut minua. Tiesin, etten enää pystyisi tapaamaan Pekkaa, äiti ei koskaan antaisi sellaiselle suostumustaan. Onko hän yrittänyt lähestyä sinua jollain tavalla. Olin jollakin tapaa helpottunut, että kaikki olisi nyt ohitse ja pääsisin taas helpommin viettämään aikaa Annin kanssa ja kulkemaan muiden nuorten ta-
T
paan discoissa ja elokuvissa. Ei käy. Ilmeestä näki selvästi, että hänen oli vaikea luottaa pikkutytön vaitioloon. Olemme jutelleet ja kuunnelleet musiikkia. Ei ollut huvittanut juoda eikä syödä ja olin aika huonovointinen ja heikossa kunnossa kouluun tullessani. Harkitsin hetken, että juoksisin vain pois, jonnekin, missä en joutuisi kohtaamaan äitiä ja rehtoria. Kansliaan sisään astuminen tuntui samalta kuin olisin ollut matkalla teloitettavaksi. Tiesin, ettei rehtori uskoisi minua, mutta olin niin kertakaikkisen peloissani, että minun oli yritettävä mitä tahansa. Minua hävetti mennä kouluun. Rehtori otti puhelimen luurin käteensä. Minun takiani Pekka kenties erotettaisiin työstään, eikä hän saisi uutta työpaikkaa mistään. Minä en ole tehnyt mitään, hoin koko matkan kotiin. Äiti katsahti rehtoria nopeasti. Minun ajattelemattomuudellani olisi kamalat seuraukset. Me olemme vain ystäviä, sanoin arasti. Tiesin hänen toivovan, etten paljastaisi mitään meidän suhteestamme, mutta hän ei tietenkään voinut alkaa siinä, siskon silmien alla, vannottaa minua vaikenemaan. Sisko oli tietenkin kertonut kaiken äidilleni. Sinun pitää kertoa totuus, hän sanoi. Kävelin saman tein eteiseen ja aloin pukeutua. Arvasin, että kaikki liittyi jotenkin Pekkaan ja viime viikonlopun tapahtumiin. Näin, että äitikin oli häpeissään minun puolestani. Äiti, minä haluan mennä kotiin nyt, sanoin itkuun purskahtaen. Saatoin jo kuvitella mielessäni piinaavat poliisikuulustelut, itseni poistumassa maijan takaosastolla koulun oppilaiden tuijottaessa uteliaina, kun minua vietäisiin. Sinä lähdet nyt minun mukaani, hän sanoi. Minä jäin seisomaan pää painuksissa oven viereen. Äiti nosti katseensa sylistään ja rehtori nojautui hivenen taaksepäin. Äitisi on tuonut tietoomme asioita, joita meidän pitää täällä koulussakin selvittää, rehtori sanoi. Rehtori laski luurin takaisin paikoilleen ja nojautui minua kohti. Minun pitäisi varmaankin päästä terveydenhoitajan luokse
Parin viinilasillisen rohkaisemana kerroin hänelle kaiken nuoruudessa koetusta suhteestani. Selvitämme asiaa vielä toisen osapuolen kanssa. Ehdin melkein alistua yksinäiseen elämääni, kunnes lopulta jo aikuisella iällä tapasin miehen, rakastuin ja menin naimisiin. Seuraavan lukuvuoden alussa sain kuulla, että Pekka oli vaihtanut toiseen kouluun. Enhän käynyt, puolustauduin. Kukaan muista oppilaista ei halunnut enää olla tekemisissä kanssani. Hän vaikutti niin onnelliselta uudelleen heränneessä toivossaan ja orastavassa uskossaan siihen, että olin vielä kunnon tyttö. Mieheni näytti kauhistuneelta. Silloin tällöin minusta liikkui ilkeitä juoruja, jotka poikkeuksetta liittyivät johonkin seksuaaliseen. Minä arvaan kyllä, mitä on tapahtunut. Huono maine ei seurannut perässäni, mutta minä kannoin syyl-
Y
lisyyden siementä mukanani. Hän ei antanut minun puhua edes Annin kanssa. nelsilmin luokseni. Se ei ollut minun vikani, sanoin ja ensimmäisen kerran saatoin uskoa tuon lauseen todeksi. Olin varma, ettei mieheni voisi rakastaa minua, jos tietäisi totuuden. Kelpasin taas hänen kainaloonsa. Vuosien ajan salasin menneisyyttäni mieheltäni. Arvasin, ettei elämäni palautuisi ennalleen pitkään aikaan. Aina sivun kirjoitettuani revin sen päiväkirjasta, silppusin sivun palasiksi ja piilotin paperiroskikseeni. Istuuduin koulun ovien eteen rappurallille. n tiennyt, mitä odottaa, kun menin seuraavan kerran takaisin koululle. Olimme olleet ystäviä pitkään, mutta nyt tuntui, että kaikki oli muuttunut meidän väliltämme. Älä kerro mitään, ole kiltti, rukoilin. Olin elänyt salaisuuteni kanssa yli kymmenen vuoden ajan, kärsinyt unettomuudesta, ahdistuksesta ja masennuksesta. Saatoin nähdä itseni ylimeikattuna 14-vuotiaana teinityttönä, pelkkänä lapsena vasta. Tarina oli saanut hänet kalpenemaan. Hän käytti hyväkseen viatonta lasta.. Toinen osapuoli oli sentään ollut oma opettajani, aikuinen mies, joka tiesi tasan tarkkaan, mitä minunlaiseni ujo ja epävarma tyttö halusi kuulla. Tekisi mieli kertoa rehtorille, että Pekka on juottanut viinaa muillekin kuin sinulle. Pekka ei koskaan vilkaissutkaan minua, ei edes tervehtinyt. Pelkäsin olevani raskaana, mikä onneksi myöhemmin osoittautui turhaksi peloksi. Totta kai Pekka oli nähnyt kaipuuni tulla vakavasti otetuksi ja lapsellisen haluni tutustua aikuisten maailmaan. Ensimmäisenä huomasin muiden oppilaiden tuijotuksen. Hän kertoi, että teillä on ollut kuukausia välit poikki. Päiväkirjasta kului kymmeniä sivuja tilanteen arviointiin. Minusta tuntui kuin olisin ollut niin rikkinäinen ja viallinen, että kaikki huomaisivat pelkästään katsomalla, että minussa oli jotain arveluttavaa ja kuvottavaa. Tuo salaisuus piti minut jonkinlaisen välimatkan päässä hänestä ja jopa yhteisistä lapsistamme. Minä jouduin jatkamaan elämääni kiusattuna ja hyljeksittynä. Puhuessani tapahtui jotain hämmästyttävää. En tiennyt, kuinka saattaisin selviytyä, jos Anni kertoisi kaikki tietonsa. Mies oli sanonut näkevänsä minussa kypsän ja aikuisen naisen, ja minä olin uskonut lapsi kun olin. Pekka vaikutti vihaiselta, kuin minä olisin ollut ainoa syyllinen tapahtuneeseen ja siihen tukalaan tilanteeseen, johon hän oli kouluyhteisössä joutunut. Kävit sitten panemassa omaa musiikinopettajaasi, Anni sanoi vihaisen oloisena. Kotona minun ja Pekan suhdetta ei mainittu koskaan enää, mutta silti tuntui kuin minun ja läheisteni välille olisi laskeutunut jotain raskasta ja tukahduttavaa. Tunneilla hän käyttäytyi kuin en olisi ollut luokassa lainkaan. Se päivä oli uuden elämäni ensimmäinen päivä. Anni katsoi murhaavasti. Vannon, etten ole tehnyt mitään hänen kanssaan. Pekka oli ilmeisesti kertonut suurin piirtein samanlaisen selityksen tapaamisillemme, sillä hän toimi edelleen musiikinopettajana. Tiedoksesi vain, että minä en halua liikkua tuollaisen lutkan kanssa! Anni sanoi ja käveli pois. Olin aamulla oksentanut pelkästä jännityksestä. Virallisesti kyse oli vain normaalista työpaikan vaihtumisesta, mutta koulussa tiedettiin kertoa, että rehtori oli kehottanut häntä hankkiutumaan muualle vähin äänin. Anni odotti minua pihassa ivallisen näköisenä. Äiti ja sisko selvisivät suurin piirtein kasvojaan menettämättä, mutta minun kouluajoistani tuli helvettiä. Turhaan sinä minulle valehtelet. Minä soitin sinun poikakaveril8 16
E
lesi, kun ajattelin, että hänen kuuluu tietää, mitä sinä puuhailet omien opettajiesi kanssa. Ne muutamat päivät vietin omassa huoneessani. Eräänä iltana, kun olimme mieheni kanssa yhdessä mökkeilemässä, en jaksanut enää. Älä kerro kenellekään, pyysin. Olisin halunnut soittaa Pekalle ja kysyä, kuinka kaikki oli lopulta mennyt, mutta äiti vartioi puhelinta tiukasti. läasteen loputtua muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Toivoin, että kaikki unohtuisi aikanaan, ja minä voisin jättää ajanjakson lopullisesti taakseni. Se mies käytti sinua hyväksi, hän sanoi ääni kurkkuun tukahtuneena. Minä en ole tehnyt hänen kanssaan yhtään mitään. Makasin usein ahdistuneena sängyssä ja pelkäsin, että totuus tulisi jotain kautta ilmi. Ehkä on parempi, että Saija on kotona muutaman päivän, rehtori sanoi. Äiti nyökkäsi ja kiitti. He katsoivat minua avoimesti, sellaisetkin, jotka eivät olleet aikaisemmin tienneetkään minun olemassaolostani. Minä kyllä arvaan, missä olet öitäsi viettänyt
Niiden alta paljastui kerros kerrokselta vihaa, surua, sääliä ja lopulta ymmärrystäkin. REG HÄRKÄ numeroon 173664, ja saat ensi viikonlopun horoskooppisi. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 14.16. Näppäile viestiin tunnus REG, välilyönti ja horoskooppimerkkisi. Lähetä viesti, esim. Tuon ihmisen minä opettelin
tuntemaan ja opettelin rakastamaan häntä uudestaan. Hauskaa seuraa vai yksinäisyyttä. toukokuuta; viimeinen tilauspäivä 9.5. Tai, jos olet jo vakiintunut, miten suhteesi rakastettuusi kehittyy. Kasvoin hyväksymään tuon ihmisen herkkyyden, vajavaisuuden ja inhimillisyydenkin. Saat myös tietää, minkä värinen vaate tai asuste sinun kannattaa valita, jotta onnesi olisi paras mahdollinen. toukokuuta; viimeinen tilauspäivä 23.5. REG OINAS REG SKORPIONI 040123456 REG JOUSIMIES REG KAURIS
Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Soneran, Radiolinjan, Saunalahden ja Dna:n matkapuhelinliittymissä.
3 17. Intohimoa vai välinpitämättömyyttä?
Näin tulkitset värien ja paikkojen koodit saamastasi tekstiviestistä:
tapahtuu ensi viikonloppuna?
Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 7.9. REG VAAKA Esim. Sillä tavoin sain elämäni ja uneni takaisin siltä ihmiseltä, joka oli ne aikoinaan vääryydellä ryöstänyt. Onko luvassa helliä hetkiä vai riitaa. kysyin mieheltäni, vaikka näin jo vastauksen hänen silmistään. Kertaakaan noiden vuosien aikana en ollut ajatellut, että tuo aikuinen mies, oma opettajani, oli nähnyt haavoittuvuuteni ja käyttänyt sitä surutta hyväkseen. Kirjoitat siis viestiisi jonkin seuraavista yhdistelmistä: REG VESIMIES REG KALAT REG OINAS Tilaa viikonloppuREG HÄRKÄ horoskooppi REG KAKSOSET ystävällesi REG RAPU kirjoittamalla viestin REG LEIJONA perään vastaanottajan REG NEITSYT matkapuhelinnumero. Lopulta uskalsin tunnustaa, että tuo ihminen olin minä itse, juuri sellaisenaan riittävän hyvä. toukokuuta; viimeinen tilauspäivä 30.5.
Mitä
Värit: punainen = PU, vaaleanpunainen = VP, tummanpunainen = TP, sininen = SI, vaaleansininen = VS, tummansininen = TS, vihreä = VI, vaaleanvihreä = VV, tummanvihreä = TV, ruskea = RU, vaaleanruskea = VR, tummanruskea = TR, keltainen = KE, violetti = VO, oranssi = OR, turkoosi = TU, pinkki = PI, musta = MU, valkoinen = VA Paikat: kotona = KO, baarissa = BA, elokuÄlä enää pohdi vaan ota selvää! vissa = EL, tanssiravintolassa tai -lavalla = Tilaa tekstiviestinä viikonloppu- TA, ruokaravintolassa = RR, konsertissa = horoskooppisi, joka kertoo, mi- KN, ystävien luona = YS, bileissä = BI, hartä tapahtuu ensi perjantain, laurastuksissa = HA, liikunnan parissa = LI
antain ja sunnuntain aikana. Minut vahvasti otteessaan pitäneet häpeä ja syyllisyys alkoivat vähitellen hellittää. Ja sieltä, kaikkien sekalaisten tunteiden joukosta, löysin jonkun tutunomaisen, jonkun, jonka olin jättänyt erään kerrostalon rappukäytävään kauan, kauan sitten. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 28.30. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 21.23. Lisäksi horoskooppi kertoo, missä ympyröissä varmimmin tapaat joko rakkaasi tai muita mielenkiintoisia ihmisiä.
Viikonloppuhoroskoopin on laatinut Reginan monivuotinen astrologi, tunnettu ja tunnustettu Violet Sjöberg. Tunsin mieheni sydämen hakkaavan säikähtäneenä. Tuosta illasta alkoi minun matkani kohti tasapainoa. SILJA
Löydätkö Sen Oikean. Kelpaanko minä sinulle vielä. Saatoin vain kuvitella, millaisia tunteita hänen sisällään oli tarinani kuunneltuaan. Silloin minä itkin. Ei epäilystäkään, mie-
heni sanoi ja sulki minut syleilyynsä. toukokuuta; viimeinen tilauspäivä 16.5. Itkin sen vahvasti meikatun tytön puolesta, joka oli kuvitellut hämäävänsä maailmaa aikuismaisessa housuhameessaan, joka oli enemmän kuin mitään muuta halunnut tulla kuulluksi ja vakavasti otetuksi. Totta kai. Itkin kaikki ne kyyneleet, jotka olin joutunut nielemään häpeissäni vuosien kuluessa
Olin valmis tekemään kaikkeni pitääksei k mään kaikkeni pitääkseni hänen mielenkiintonk t ni hänen mielenkiintonsa itsessäni. sa itsessäni. Samaa vauhtia on ukkokin pullistunut vierellä. Ei siis kamalan nopeasti hiihtäjälle, mutta siekailematon vauhti lenkkimetreissä mitattuna. Kinkkua ja lenkkimakkaraa katoaa ammottavaan ki-
taan suurin piirtein samaa vauhtia kuin joku uusi ja entistäkin astmaattisempi Norjan hiihtäjälupaus paahtaa viimeisiä ylämäkiä viidenkympin perinteisellä. Sinä surkea, valkolihainen sika! Oikein junttipuntti täynnä taikinaa! Ahdat kaksin käsin laardia suoraan persuuksiisi niin, että toisilla tekee pahaa katsella. Mies säätää televisiota isommalle. Poljen jalkaa niin, että lautaset kilisevät ja kaloreita kuluu ainakin pari. Muuta en tarvinnutkaan, Muuta en tarvinnutkaan, kun olin jo valmis mielkun olin jo valmis miellyttämään häntä kaikin lyttämään häntä kaikin tavoin. Kuntoilusta käy kurinpitokin, ajattelen tyytyväisenä. Hän on se pieni ääni päämme sisällä, joka kadehtii, vihaa ja keksii ikuisia tekosyitä.
I
hanan kiiltävät joululahjapaperit ovat kulkeneet jokavuotisen muodonmuutoksensa loppuun. Olin valmis teketavoin. Eikö vain viime viikkojen kuluessa ole sohvan käsinojat hinautuneet lä18
hemmäs muhkean takapuolen kylkiä. Mies kääntää katseensa minuun kovin alistuneena ja suurehko sina-. Papereista kuoriutuneet, tuoksuvat ja houkuttelevat suklaakonvehtirasiat ovat muuttuneet nojatuolin raosta kaivettaviksi, rypistyneiksi käärepapereiksi, joiden sisäpuolen sulanut suklaamäski tahraa sormet. toiseksi ja seksikkääksi. Silloin havahdun tuoliltani, pomppaan itseinhon kirvoittamana seisaalleni lattialla lojuvien karkkipapereiden ja tyhjien herkkulautasten keskelle ja julistan suureen ääneen, sormi pahaa-aavistamatonta miestäni kohti sojottaen: Että sinä, yrjöttävä vätys kehtaat! huudan miehelleni pauhaavan mainosmusiikin yli. En minä onneksi yksin makaa omassa joulunjälkeissaastassani. Katkera kotirouva on kuka tahansa meistä pahimmillaan. Kun joulun jälkeen mainoskatkot palaavat taas televisio-ohjelmien väliin, on tällaisella keski-ikäisellä kotirouvallakin muutama minuutti aikaa tehokkaalle itsetutkiskelulle. Eikö tuttu lämpökerrasto paljastanutkin muutaman löysähkön vatsamakkaran enemmän kuin alkusyksystä. Pekka sai minut tuntePekka sai minut tuntemaan itseni mielenkiinmaan itseni mielenkiintoiseksi ja seksikkääksi. Rodokselta ostetun valkoisen tpaidan rinnuksilta saattaa vielä tunnistaa kinkkurasvan, glögin ja piparkakkujen sokerikuorrutteen tuoksun
Toista se on minulla! Minä en miesten roiseja katseita tarvitse! Minulle tärkeintä on terveys ja kunnon kohotus, eikä lirkuttelu ja hihitys. Tunnen, kuinka rasva alkaa sulaa kehostani melkein kohisten. Palvelu toimii suomalaisissa matkapuhelinliittymissä.
Esimerkkiviesti: KTILAA TEX Miia Mallila Mallikatu 2 00100 Mallila
TILAA HETI!
X KTILAA TE A IL MIIA MALL 2 IKATU MALL LLILA 00100 MA
Aitoja tarinoita todellisesta elämästä!
19. Näkeepähän tyttöparka, että osaisivat ne muutkin, jos haluaisivat. Sikajuhlat ovat ohi ja on aika tarttua itseään niskasta kiinni! On aika pyyhkiä rappion merkit kehosta ja rinnuksilta ja alkaa elää laihan ja kunniallisen ihmisen elämää! llalla, miehen mentyä nukkumaan, katson itseäni kriittisesti olohuoneen kokovartalopeilistä. Katkeran kotirouvan kuntopäiväkirja
pinkokkare värisee hänen viiksissään, kun hän katselee äkkiä noussutta raivoani. Ovat nimittäin kuntosalilla palkanneet tiskin taakse maailman palveluhalukkaimman parikymppisen. Muhkeita rintoja tulee tietenkin ikävä, mutta eivätpä sellaiset lihamelonit nykymaailman bikineihin mahtuisikaan. Siinä kuulemma tulee käytyä kuntoilemassa aivan eri asenteella,
TILAA ILMAISELLA TEKSTIVIESTILLÄ!
Tosi Elämää 6 kuukautta, 6 numeroa 29
Kirjoita viestiin KTILAA TEX nimesi ja osoitteesi. Lähetä viesti numeroon 16303.
Palvelun hinta 0. Tunnen masokistista nautintoa katsellessani torttujen katkenneita raajoja ja suklaakakun muuttumista mössöksi kinkun iskeytyessä maiskahtaen sen päälle. Reidet ovat kuin mehukkaat broilerinkoivet, joskin aika paljon karvaisemmat. Avaan toppatakkini ja kohautan kuitenkin kaksin käsin rintavarustustani, ihan piruuttani vain. Tämä kotoisa kuvaelma on näytelty meidän perheessämme monet kerrat aikaisemmin, se minun on myönnettävä. Tuo kanamaisesti virnistelevä joka pojan unelma on sutaissut kimaltavaa
I
S
ja pinkkiä sinne tänne naamassaan. Melkein tulee vesi kielelle niitä katsellessa ja ajatellessa rasvakanan syntistä makua. aan huomata kuntosaliharjoittelun toimivan tehokkaammin kuin etukäteen ounastelin. Tiedän hänen suuntaavan suoraan jääkaapille ja kahmivan syliinsä kaiken ruuan, jonka saa sylyksiinsä mahtumaan. Ajattelen jo ensi kesää ja sitä, kuinka naapuritkin kadehtivat linjakasta bikinivartaloani. Miehiä tuntuukin parveilevan tiskin ympärillä. Vähemmästäkin alkaa tällainen täyspäinen kotiäitikin lipomaan huuliaan niin, että lotina käy! Toisaalta katson tyttöpoloa säälien; jos pitää noin paljon naamaansa panostaa, ei aivoissa voi olla kovinkaan paljon toimintaa. Melkein iljettää, kuinka tuo suurisilmäinen ja -päinen lihaksi muuttunut Bratz-nukke muistuttaakin kasvoiltaan berliininmunkin vaaleanpunaista sokerikuorta. Nauran. Se taitaa sitten olla meidän perheeltämme joulu ohitse, mies sanoo ja nousee vaivalloisesti tuoliltaan. Jo ennen pukuhuoneeseen pääsyä kylven raskaassa hiessä ja itsesyytöksissä. Syön illalliseksi kokonaisen tuorekurkun, joka ei valitettavasti saa nälkää lähtemään. Hotkin muutaman kulhollisen mysliä ja yhden tiskipöytään kiinni sulaneen toffeekarkin saadakseni unen päästä kiinni. Suklaamäskiä sormistani nuoleskellen kävelen jääkaapille ja lapan armotta kaiken mieheni jäljiltä jääneen roskakoriin. Päätän värjätä tukkani vaaleaksi ja istua lähikapakan terassilla joka viikonloppu leopardikuosissa kantapeikkojen kourittavana ja palvottavana. Kun on naisella sellaiset meijerit, ei tarvitse paljon naamaansa meikata ja kynsiään manikyyrata, niin se vain on. Siinä lirkuttelun lomassa tyttö onnistuu jollain kepulikonstilla vakuuttamaan minut siitä, että ainoa tapa laihtua on sitoutua suin päin vuoden sopimukseen heidän kanssaan. Sormuksetkin muuttuvat rannerenkaiksi, kun minä olen projektini lopettanut, riemuitsen
Vesi tosiaan on kylmää. Sporttiset ponihännät leimahtelevat puolelta toiselle steppereiden takana, miehet pullistelevat ja ovat vartalonmyötäisissä hekin. Rodos-paitanikin olen pessyt ja vieläpä oikein valkopesulla. Suuren ähinän ja puhinan saattelemana vedän polvet yhteen, mutta pian vastus reväyttää haarani jälleen auki. Kukaan ei tietenkään katso. Yritän mulkoilla naisia vihaisesti, olemmehan tulleet paikalle kuntoilemaan, emmekä kikattelemaan ja seuraa pitämään. Siinä taas nähdään tämän valtakunnan kunnallispolitiikka, noidun mielessäni. Altaaseen siitä ja sassiin, komennan miestäni, joka pulahtaa sukkana reunalta altaaseen. Ajatus kuulostaa toistaiseksi melkoisen kaukaiselta. Yksi tuttu laite sentään löytyy. He katselevat poikaa maireasti kuin lapsenlasta, joka on oppinut uuden, ketterän tempun. Silti en tunne noita turhantärkeitä hernekeppejä sielunsiskoikseni. Vedän kauhtuneet verkkarit jalkaani ja sidon lenkkarinnauhat tiukkaan solmuun. Yritän nolona luodata peilin kautta, kuinka moni vilkkuvasilmäinen pervertikko silmäilee rivosti rävöttävää jalkoväliäni. Kävelen kotiin leipomon kautta. kun kuukausimaksu pitää maksaa innokkuudesta riippumatta. Nuori, kalpea poikapaha venyttelee jo altaan reunalla vesijumppatuntia varten, eläkeläiset ovat parkkeeranneet altaan reunoille. Alan ymmärtää paremmin niitä, jotka haluavat kuntoilla puoli neljän aikaan sunnuntaiaamuisin. Melkein kaikki tahrat ovat kadonneet rinnuksilta. Naiset sirkuttavat ympärilläni eri tavoin kuin missään muualla. Kaksikymmentä vuotta vanhat uimahousut peittävät hädin tuskin kriittiset paikat ja kun hän kääntyy, paljastuu takapuolelta riemullisesti vapaudesta iloitseva putkimiehen hymy. Vastapalvelukseksi saan oikeuden häpäistä itseni kaikissa salin tarjoamissa hilavitkuttimissa melkein mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Kaikki sirkuttavat naiset ovat vartalonmyötäisissä. Eteiseen päästyäni avaan rasvan täplittämän paperipussin ja työnnän kieleni suoraan berliininmunkin hillosisukseen. Laitan jalkani lähinnä gynekologin jalkatukia muistuttaviin telineisiin. Häpeäksi olet, kekkuli, kuiskaan laskeutuessani itsekin altaaseen. Kaikki laitteet surisevat neutraalisti ja ilmassa kaikuu taustamusiikki. Istun penkkiin niin, että sen iskunvaimentimet tusahtavat. Pukuhuone on täynnä luisia kankkuja ja anorektisia käsivarsia. Ja kaikki veronmaksajien rahoilla, tietenkin. Yritän tarttua häntä käsivarresta hilli-
U
V. On litroittain maskia ja body lotionia, niin haisee hajuvesi ja hairspray, että normaali-ihminen tukehtuu. anhojen muistikuvieni kuntosali on muuttunut moderniksi painajaiseksi. kko sai työpaikalta joululahjaksi vapaalippuja uimahalliin ja siksipä seison nahka kananlihalla altaan reunalla ja odotan ukkoa miesten puolelta altaalle. Yritän itse pompottaa sivistyneesti vesijumpan puolelle, mutta ukko sukeltelee ja muljuaa vedessä kuin hurjistunut, ylisyötetty saukko. Siinä sen taas näkee, kuinka toisia ihmisiä sorsitaan ja jätetään joukon ulkopuolelle! Jos sattuu olemaan vähän rotevampi ruumiinrakenne ja perinteisempi urheiluvarustus, niin ei vaivauduta edes puhumaan! On se vaan toista olla aito nainen, eikä mikään kaksiulotteiseksi kuihtunut poninhäntäpää, sen minä sanon. Huomaan olevani niin kankea, että ääriasennossa reidet melkein repeävät irti lantiostani. Kaiken maailman tyhjäpäitä sitä nykyään päästetäänkin julkisiin tiloihin, puhisen itsekseni niin suureen ääneen, että kaikki kuulevat. Kuukausimaksu onkin sitä luokkaa, että saan unohtaa suoraan vaateostokset ja ukkokin saa laittaa harrastuksensa vuodeksi jäihin. Nilkutan haarat revähtäneinä ja itsetunto kolauksen saaneena takaisin
pukuhuoneeseen. On minulla meinaan ihan pikkuisen enemmän perspektiiviä ja suvaitsevaisuutta erilaisuutta kohtaan kuin noilla sään pieksemillä tyttöpoloilla. Pukuhuoneessa haisee hajuvedelle, eikä juuri lainkaan hielle, ja tuon vähäisenkin aromin luulen tuulahtavan omista kainaloistani. Me kaikki lunastamme taivaspaikkamme tai ainakin mahdollisuuden syyllisyysvapaaseen pitsaperjantaihin tällä kalliilla ja lempeällä itsekidutuksen muodolla. Ukko nilkuttaa altaalle kylmästä väristen ja pihtipolvin. Poissa on kilkkaava rauta, pierun ja kumin hajuinen painimatto, vanhat viiksekkäät miehet ylisuuret käsipainot käsissään silmää iskemässä tai selkä kaarella penkissä taistelevat teinipojat. Melu on korvia huumaava. Yritän kuvitella itseäni soutulaitteessa aamuneljältä sunnuntaiaamuna. Broilerinkoivet ne on teilläkin, vaikkakin luiksi kalutut! huudan heitukoille vain saadakseni kikatuksen taukoamaan.
20
Pukuhuoneessa tuleekin hiljaista. Pervertikot istuvat steppereiden lähelle asetetuilla tuoleilla ja katselevat, kuinka ihonmyötäisiin sonnustetut luupakarat nousevat päättymättömiä portaita. Kylmään veteen osuessaan hän kirkaisee kumean yliäänen, jota kääntyvät katsomaan kaikki, paitsi vesijumpan vetäjää katselevat vanhukset, jotka eivät ole kuulleet sirkankaan siritystä vuosikausiin. Huomaan, että nykyisin ei enää pidetä sellaisia vaatteita. Ei ole muka varaa tavallisen rahvaan vettä lämmittää ja itse kunnanisät lilluvat paraikaa Thaimaan tönkkösuolatuissa rantavesissä, jokaisella sirot tyttöset valkoisten vatsojensa päällä. Suuresta peilistä katselen, kuinka tuhdit reiteni käyvät työskentelemään
Liikunnasta on tullut tapa esitellä itseään, eihän kukaan voi todella viihtyä laitteissa, jotka aiheuttavat viattomien ihmisten nivustaipeisiin varsin kivuliaita vammoja. Minä tyttö en tappelutta lähde. Läähättävä ukko katsoo minua anoen.
Ollaan vähän aikaa vielä. Asetun mahdollisimman taakse ja näkymättömiin. Se tässä vain harmittaa, kun tuli heitettyä jouluherkut menemään vähän turhan äkkinäisesti. Ja sitten aletaan pyörittää lantiota. Kuka sitä loppujen lopuksi kaipaa. Ilmassa on yhtäkkiä menneiden aikojen herätysliikkeiden hurmoshenkeä. Vuoden sopimus ei sekään pystynyt motivoimaan minua kuntosalin asiakkaaksi, niin kurjan kohtelun sain siellä osakseni. Kokemuksista kamalin oli tulla heitetyksi ulos yleisestä uimahallista vain sen takia, ettei sattunut olemaan yhtä hyväkuntoinen kuin muut liikkujat. Sanotaan kaikki naminami ja pusipusi samalla, kun lantio pyörii, poika julistaa. Mikä on tällainen kuntosali, joka aiheuttaa ihmisille enemmän sairautta kuin terveyttä. Minua ei ainakaan kiinnosta liikuttaa ruhoani tyhjän takia nöyryyttävissä laitteissa tai typerien ja ennakkoluuloisten ihmisten seurassa. Näinkö se todella on, että tässä maailmassa vain hyväosaiset saavat elää terveellisen elämän ja meille tavallisille kuolevaisille jää kohtaloksi vaivaistalo. Yritän etsiä katseellani ukkoani, jonka lopulta huomaan pujottelevan sukkelasti sukelluksissa naisten ympärillä. Ruumiini lävitse kulkee sähköinen puistatus. KATKERA KOTIROUVA
21. Poika työntää laihaa lantiotaan altaan reunalla yleisöä kohden. Mitään korvausta emme saa, vaikka ehdimme olla altaassa niin vähän aikaa. Lisäksi kuntosalilta varastamani käsipainot olivat eri kokoa. Kilon ja kahden kilon painot oli laitettu harhaanjohtavasti rinnakkain ja tuo painoero on aiheuttanut minulle melkein halvaannuttavia hartiasärkyjä, kun olen joskus siirrellyt puntteja paikasta toiseen. iikunta. Onnistun työntämään vielä muutaman osallistujan kumoon ja kastelemaan vesijumpan vetäjän housut pahemman kerran ennen kuin minut saadaan altaan reunalle. Tämän paikkakunnan uimahallista minulle jäi huonot muistot vihaista jalkasientä myöten. Lopulta teen harkitun syöksyn veteen ja saan kuin saankin kiinni ukkoni nilkasta. Kahden vuoden porttikiellolla halutaan varmistaa, että minulla ei ole mitään mahdollisuutta kohottaa kuntoani tulevaisuudessakaan. Edes viisi minuuttia, hän pyytää. Joku altaan reunaa vasten runnomistani naisista voivottelee hiljaa lonkkaansa. Sain huomata, että kuntoilupiireissä ihmiset ovat pinnallisia ja itsekeskeisiä omaan napaansa tuijottajia, joilla ei ole hyvää sanaa sanottavana kenestäkään. Varmaan pistävät senkin rahan kunnanisien Thaimaan matkaan. Ne pyyhkeet ja puoleksi käytetyt shampoopullot, jotka ehdin varastaa pukeutuessani, ovat osoittautuneet ala-arvoisiksi tuotteiksi. Jos minä jotain maailmassa vihaan, niin sitä hyväntahtoista epattoa! Alan puskea itseäni veden painoa vastaan. täkseni ylenpalttista menoa, mutta mies on muuttunut kylmäksi ja liukkaaksi. Samalla käteni kauhovat kauhistuneita ja pyhäinhäväistyjä naisia kaksin käsin tieltäni. Nyt jälkeenpäin ajatellen minusta tuntui koko ajan, että ne idiootit eivät hyväksyneet minua joukkoonsa. Tärkein oppi tässä koettelemuksessa on se, että ihmisen tulee hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, aivan sama, kuinka kovasti tikkulaihojen parishiltoneiden armeija potkii päähän. Naiset alkavat vispata omia takapuoliaan villisti veden suojissa. Putkimiehen hymy vain vilahtaa vienosti pinnassa, kun ukko ponkaisee kohti altaan laatoitettua pohjaa. huudan hurjistuneena, ennen kuin mummot ehtivät alkaa mumista määrättyä mantraa. Ja miksihän missään ei kerrottu, että vesijumppaa vetää karvalakkimallin Bjurströmin Marco. Naiset pompahtelevat paikoillaan iloisesti äännähdellen. Märät pyyhkeet alkoivat haista aivan tavallisessa Valintatalon muovipussissa jo parissa päivässä! Kuntosalin pukuhuoneessa sain pelkkää halveksuntaa osakseni vain siksi, etten ollut pukeutunut nykyai-
L
kaisiin pornahtaviin liikuntavarusteisiin. Vedän vastaan pyristelevän miehen pintaan ja riistän uimalasit hänen silmiltään. Pitää vain luottaa siihen, että kantakapakan baaritiskillä vetää vielä perinteinen superavonainen kaula-aukko paremmin kuin spändeksit kahden jalan virkaa ajavan tulitikun ympärillä. Liikunta on ihanaa! poika kirkaisee korostaen sanojaan teatraalisin kädenliikkein. Henkilökunta oli enemmän kiinnostunut herättämään vastakkaisen sukupuolen huomion keinolla millä hyvänsä, enkä saanut tuntea itseäni asiakkaana arvokkaaksi. Tunti alkaa! Kaikki mukaan! Nuori poika on yllättäen muuttunut ääneltään seurakunnan askartelutuokion äitelimmäksi sedäksi. Pulahdukset kaikuvat altaan reunoilta, vesi on aalloista sakeanaan. En ehdi edes kieltää miestä, kun pari uimavalvojaa ja vesijumpan vetäjä lähtevät riistämään minua väkivalloin altaasta. Ruumis tuntuu onneksi vedessä suhteellisen painottomalta. Sain tuntea, ettei minun aitoa yritystäni kohottaa omaa kuntoani ja sitä kautta hyvinvointiani arvostettu lainkaan
Tuntui kuin vuosien taakka olisi pudonnut harteiltani. Olimme menneet nuorena naimisiin. Vilkaistessani ikkunasta ulos näin ulkona odottavan täyteen lastatun pakettiauton, jonka etuistuimella kekotti hehkeä punapää savuketta poltellen. Jatkuvat valvomiset, humalainen mies örisemässä vierelläni, riidat, jotka joskus päättyi-
vät väkivaltaisesti, jatkuva rahapula ja kikattavien naisten joukkio, joka piti huolta siitä, että Kari tunsi itsensä alfaurokseksi. Kari oli vielä ammattikoulussa ja minä olin juuri lopettanut kou-. Mennyt elämä vilahti filminauhan tavoin ohitseni. Lysähdin istumaan kulahtaneen sohvan kulmalle. Pakoputkesta pöllähti musta kitkerä savu, kun mieheni häipyi lopullisesti elämästäni. Kiihkeä halaus ja auto
22
lähti liikkeelle äänekkäästi römisten. Kun Kari sitten lähti toisen naisen matkaan, päätin, että nyt muokkaisin elämäni oman mieleni mukaiseksi. Avioliittoni Karin kanssa oli ollut arkista kituuttamista jo vuosia. Itkeä en halunnut enkä osannut. Lähdin toteuttamaan unelmiani yksi kerrallaan, mutta rakkaudesta en uskaltanut enää edes haaveilla.
-K
atso peiliin! Ne olivat mieheni Karin viimeiset sanat ennen oven lopullista sulkeutumista. Kaikki se oli nyt lopullisesti taakse jäänyttä elämää. Siinä minä istuin vuokrakaksiossa, mietin elämääni ja sen jatkoa. Karin aukaistessa auton oven nainen tarttui Kariin kiinni kuin takiainen villamyssyyn
Kun en aina itselleni ehtinyt tehdä ruokaa, tavakseni tuli syödä lautasilta lasten tähteet. Haparoivien seksikokeiluiden seurauksena saivat kaksoset alkunsa. Kari oli siirtynyt töihin suureen autokorjaamoon Helsinkiin. Kahden vanhana toinen tyttäristä sairastui diabetekseen. Minäkin halusin itsenäistyä, olinhan jo riittävän kauan elänyt vanhempieni tuen varassa. Alkoi jatkuva sairaalakierre ja hoitojen opetteleminen. Ajan tavan mukaan vihille oli mentävä ja kiireesti. Hän otti kaiken kunnian tyttöjen menestymisestä itselleen, hänhän tässä oli raatanut mahdollistaakseen tytöille paremman tulevaisuuden. Vuodet kuluivat, hoitolapset vaihtuivat ja minä viihdyin pullantuoksuisena kotiäitinä. Oma koti oli kuitenkin oma koti ja innolla aloin sisustaa pientä asuntoamme. Ilman äitini apua kaksosten hoitaminen olisi ollut ylivoimaista. Osasin vain kaksi asiaa, hoitaa lapsia sekä siivota. Valitsin lastenhoidon, ja pian pienessä kaksiossamme oli neljä hoitolasta omien lisäksi. Säästihän siinä rahaakin. Kun hain jääkaapista kuohuviinipullot kaataakseni onnittelumaljat laseihin, huomasin pullot aukaistuiksi, viinin sijalla oli vettä. Minulla ei ollut ammattitaidottomana juuri valinnanvaraa työpaikan suhteen. Olin hankkinut ylioppilasjuhliin muutaman pullon kuohuviiniä juhlistaakseni tätä perheemme suurta juhlapäivää. Asuimme ensimmäiset vuodet vanhempieni omakotitalon yläkerrassa Vartiokylässä. Tytöt syntyivät keskosina ja sairastelivat koko ensimmäisen elinvuotensa. Tuoretta pullaa oli leivottava aina-
K
kin pari kertaa viikossa. Olin todella nuori äiti, alta kahdenkymmenen. Kari oli juhlatuulella jo aamusta. Alue oli siihen aikaan uusi. Rakkaus iskee kun sitä vähiten odottaa
luni. Vanhempani olivat ahkeria ja säästeliäitä ihmisiä. Lasten riemu heidän tuntiessaan lämpimän pullan tuoksun jo ovelta palkitsi moninkertaisesti työhön kuluneen ajan. Kari oli yön ja aamun tunteina juhlinut omaa erinomaisuuttaan kasvat23
K. Suon ympärille oli kiireellä rakennettu muutama elementtitalo sekä lähikauppa. aksoset pärjäsivät hyvin koulussa, ja molemmat kirjoittivat hyvin arvosanoin ylioppilaiksi. Karilla löytyi yhä useammin asiaa kaupunkiin ja lähikapakkaan. Kaksoset ja minä olimme vanhempieni suojeluksessa kuin turvakodissa. Raha oli vähissä ja joskus jouduin jopa pyytämään vanhemmiltani avustusta vuokranmaksuun. Ruokaa, rakkautta ja lämpöä riitti meille kaikille. Siinä oli kaikki, mitä Kontula tarjosi uudisasukkaille. Kun Karilta loppuivat rahat, vanhempani tulivat avuksi. Saimme kaupungin vuokrakaksion Kontulasta. Isälläni oli pieni autokorjaamo, josta Kari sai valmistuttuaan työpaikan. Heidän maailmaansa eivät kuuluneet ravintolaillat ja muotivaatteet. Elämä oli kiireen täyttämää, enkä jaksanut välittää Karin yhä lisääntyvistä poissaoloista. Makaronilaatikot ja jauhelihakastikkeet tulivat tutuiksi. aksosten aloitettua koulunkäyntinsä Kari halusi muuttaa avarampiin maisemiin pois appivanhempien valvovan katseen alta. Tietysti tuli sanomista, jonka johdosta Kari viihtyi yhä harvemmin kotona
matkustajan pitkästyneen ilmeen. Pidin van työpaikan helsinkiläisestä laki- kaksin käsin turvavyöstäni kiinni ja asiaintoimistosta. Ensimmäiseksi halusin räjähtäneen taloutemme mallilleen. Pääsin oikeustieteelliseen tiedekunKoneessa viereiselle paikalle istaan. Työn jälkeen söin vaatimattoman illalliseni ja menin nukkumaan herätäkseni kello kolmelta aamulehtien jakoon. He myiyritin loihtia kasvät omakotitalonvoilleni tottuneen sa ja halusivat rahoittaa opiskeluni. Totta kai tiedostin muutokset, jotka vuodet kotiäitinä ja hoitotätinä olivat tehneet minussa. Olin aina haaveillut Italiasta ja sen suurenmoisista nähtävyyksistä. tava mieshenkilö. Jatkoin työtäni päiväkodissa. Vaikka olin kielitaitoinen, päätin kokemattomuuttani valita turvallisen seuramatkan. Halusin nähdä mahdollisimman paljon lyhyellä lomallani ja sen tähden valitsin matkakohteekseni pikkukaupunki Terracinan. Näin kului pari vuotta. Mitään yhteiselämää minun ja Karin välillä ei enää ollut. Otin kaapista Karilta jääneen viinipullon, jossa oli vie-
äätin palkita itseni ja lähteä elämäni ensimmäiselle ulkomaanmatkalle. Koneen lähtiessä Sain miltei heti koulutustani vastaa- nousukiitoon minua jännitti. Sen sijaan, että olisin jäänyt säälittelemään itseäni, totesin, että Karin lopullinen lähteminen antoi minulle mahdollisuuden uuteen elämään, omaan elämään, jonka tulisin rakentamaan itselleni. Olin vasta neljänkymmenen ikäinen, mutta hiukseni olivat ennenaikaisesti harmaantuneet ja puntarin armoton osoitin näytti sataakymmentä kiloa. Peilistä ei todellakaan katsonut vas Ei yhtään, inisin vastaan ja yritaan Pulla-täti, vaan Maija, jonka tin vaikuttaa kokeneelta lentomatolin ottanut itselleni kutsumanimek- kustajalta. sin, että Karin lopullinen läh- sä. Neljän vuoden tiukan opiske- tuutui pystytukkainen, päivettylun seurauksena minulla oli kädes- nyt, reilulta isäntämieheltä vaikutsäni lainopin kandidaatin paperit. Olihan elämäSen sijaan, että olisin jäänyt alusin opisni ensimmäinen säälittelemään itseäni, tote- lentomatka edeskelemaan. huolestunut ryppy otsassa. ta, jonka jätettynä pullantuoksuise Pelottaako. Illaksi otin parin tunnin siivousurakan läheisessä kaupassa. Keräsin kaikki Karin maksamattomat laskut pinoon ja päätin selviytyä talouteemme kuuluvista laskuista ensisijassa. En ollut käynyt edes Ruotsin risteilyllä puhumattakaan pitemmistä ulkomaan matkoista. Minulta pääsi pieni hallitsevät pikantin värihuuhtelun jälkeen maton parahdus. Tyttäreni olivat valmistuneet, avioituneet ja olin jo kahden pienokaisen onnellinen isoäiti. Sen sijainti sopivasti Rooman ja Napolin puolivälissä mahdollistaisi tutustumisen kumpaankin kaupunkiin. tajana ja siinä sivussa siemaillut kolme viinipulloa tyhjäksi.
K
aksoset pääsivät ensi yrittämällä opiskelemaan mieliainettaan biologiaa Joensuun yliopistoon. Olin jo pitkään aavistanut, että Kari haahuili jossakin muualla. kysyi pystytukka na kotiäitinä olin luvannut itselleni. Lähellä sijaitsi iltalukio, josta työn ohella valmistuin muutamassa vuodessa ylioppilaaksi.
leskelivät hillityn meikin alla näkymättöminä. Olin reilusti alta viidenkymmenen ja vihdoin saatoin elää ilman jatkuvaa huolta toimeentulosta. Vuosien mittaan naisia oli ollut ja mennyt, mutta nyt tuntui tekeillä olevan jotakin vakavampaa.
I
stuin edelleen siinä sohvannurkassa ja mietin elämääni. si. Haikein mielin saattelin heidät junalle kohti uutta elämää. En voinut enää hoitaa lapsia kotona, vaan siirryin läheiseen päiväkotiin hoitoapulaiseksi. LentoasemalVanhempani ikääntyivät ja teminen antoi minulle mah- la kävelin muun muuttivat palve- dollisuuden uuteen elämään. Kun vielä poskeni olivat rehevän punaiset, lapset päiväkodissa kutsuivat minua pulla-tädiksi, kun oikea nimeni oli Ulla-Maija. Jätin Kontulan vuokrakaksion taakseni. tunsin vapisevani kuin haavanlehti Katsoin peilistä uutta olemus- syystuulessa. Halvan hajuveden saattelemana hän kotiutui yöllisiltä retkiltään yhdessä aamulehden kanssa. Sairaslomat ja rokulipäivät pitenivät. lahtaessa, kun pyörät vedettiin siHarmaat elottomat hiukset kiilteli- sään. Vanhempieni avustuksella ostin itselleni pienen osakehuoneiston Espoosta. Kaksosten lennettyä pesästä elämämme alkoi mennä alamäkeä yhä kiihtyvällä tahdilla. Minulla ei ollut aikaa eikä halua hoitaa itseäni, aika meni muiden hyvinvoinnista huolehtimiseen. Olin saanut kaikki velat maksettua ja rahaa oli jäänyt vielä mukavasti säästöön. Tietysti kaipasin läheisyyttä ja hellyyttä, mutta yrittäessäni lähestyä Karia hän katsoi inhoten vartaloani ja käänsi katseensa pois. Elämä oli mallillaan.
P
H
24. Kari alkoholisoitui yhä enemmän. joukon perässä ja lutaloon. Kilot olivat pudonneet ahkeran Kuului ryminää koneen vähän heityönteon ja opiskelun seurauksena. Kaadoin itselleni lasin, skoolasin peilikuvani kanssa ja sanoin juhlallisesti: Tervemenoa Pulla-täti ja tervetuloa Maija Mallikas. kastanjanruskeina ja rusoposket pii Tämä on aivan tavallista nousun
lä tilkkanen viiniä pohjalla. Tämä kaikki oli kuin lähtölaukaus uuteen. Matka-aamuna olin jännittynyt kuin koulutyttö
Keskustelun jälkeen ilmeni, että Lauri oli matkalla kansainväliseen psykiatrikonferenssiin Roomaan, jossa hänellä oli esitelmä. Lauri yritti lohduttaa ja kysyi, kuinka paljon rahaa minulta oli hävinnyt. Poliisiaseman edessä kiemurteli sata metriä pitkä jono pelästyneitä, käsiään levitteleviä turisteja, ilmeisesti saman kohtalon kokeneita kuin minä. Lauri aukaisi kohteliaasti vuokraamansa auton oven, ja minä painelin sisään auton etupenkille. Aukaistessani hotellin ulko-oven näin katukäytävällä tutun miehen. Aloin jo uskoa tarinaa italialaisten liikennevalotuntemuksesta, jonka mukaan vihreä tarkoittaa mene, mene, punainen tarkoittaa mene, mutta varo vähän ja keltainen on muuten vain iloinen väri, joka ei merkitse mitään. Lentopelkoni kanavoitui hallitsemattomaan puheripuliin ja ennen pitkää huomasin kertovani Laurille koko elämäntarinani. Olen Lauri Kangas, pystytukka sanoi ojentaen kätensä. Sydämeni jätti lyönnin väliin, mutta jotenkin onnistuin pitämään kasvoni peruslukemilla. Liityimme turis25
L. Nyt sitten pääkoppaani asettui asumaan
yllättäen pyöreänaamainen pystytukka nimeltään Lauri. erracina on pikkukaupunki, jossa vielä huhtikuussa ei ollut minkäänlaista turistielämää. Yksi pysäkinväli, niin repustani oli kadonnut koko matkakassani. Rahamäärä, joka katosi, oli tarkoitettu vain yhden päivän ostoksiin. Istuuduimme espanjalaisille portaille, ja Lauri haki lähimmästä kioskista meille jättiläismäiset jäätelötötteröt. Ehkä voisimme esittäytyä, kun tässä vierekkäin istumme. Kaksikaistaisella tiellä ajoi kolme autoa iloisesti rinnakkain, suuntavilkun käyttäminen oli tuntematon käsite. Työ ja opiskelu olivat täyttäneet päiväni. Olin niin häkeltynyt, etten osannut edes muodollisesti kieltäytyä tarjouksesta. Laurin tapaaminen oli tehnyt minuun vaikutuksen. Olin painanut päähäni kaikki ne nähtävyydet, joihin halusin tutustua.
M
T
aanantaina lähdin tapani mukaan pienelle kaupunkikierrokselle. Aloin itkeä tihrustaa kokiessani olevani pennittömänä keskellä Roomaa lähes tuntemattoman miehen seurassa. Pysäköimme auton esikaupunkialueelle ja jatkoimme matkaa metrolla. Siunasin mielessäni, etten ollut ottanut mukaani passia ja luottokorttia enkä loppulomaksi tarkoitettuja rahoja. aikana, vierustoveri yritti rauhoittaa, kun edelleen pidin vyöstä kiinni, vaikka "fasten seatbelts" valot olivat jo aikoja sitten sammuneet. Jännitys laukeaa puhumalla, eikä Laurista tuntunut kummalliselta, että minä puhua pälpätin henkeä vetämättä vieraalle ihmiselle koko elämänhistoriani. Metrossa Lauri varoitti minua taskuvarkaista, johon ylemmyydentuntoisesti tokaisin: Minulta ei ole koskaan viety mitään eikä tulla nytkään viemään, nuuka ihminen kun olen. Onneksi olin ottanut päivän matkakassan mukaani, joten minun ei tarvinnut aivan rahattomana matkaan lähteä. Juttelimme niitä näitä. Laurin mukaan se on ainoa tapa selvitä eteenpäin Rooman liikenteessä. Lupasin korvata hänelle kaiken vaivannäön. Minulla oli vielä toinen lomaviikko jäljellä ja suunnittelin Rooman matkaa. Lauri kuunteli hiljaa ja antoi minun puhua. Päivällä kuljeskelin autiolla hiekkarannalla ja illaksi vetäydyin hotellihuoneen television ääreen. Laurihan se siinä käveli edestakaisin tähyillen hotellin ikkunoihin. ähdimme läheiselle poliisiasemalle tekemään rikosilmoitusta. Karin lähdön jälkeen minulla ei ollut ensimmäistäkään miespuolista ystävää, suhteesta puhumattakaan. Ei kannata, Lauri huokasi. Ennen pitkää Rooman ikiaikainen lumo sai minut valtaansa ja päätin unohtaa tapauksen ja nauttia täysin siemauksin ainutlaatuisesta päivästä. Tottuneesti Lauri puikkelehti kaaosmaisessa liikenteessä ja käytti äänimerkkiä ja nyrkin heristelyä siinä,
missä paikalliset autoilijatkin. Nythän minulla on erinomainen tilaisuus tarjota sinulle elämyksellinen päivä Roomassa. Pietarinkirkko ja Colosseum olivat mykistyttäviä suuruudessaan ja mahtavuudessaan. Mietiskelin itsekseni, mahtoiko tämä johtua vuosien yksinäisyydestä ja ikävästä toisen ihmisen läheisyyteen. Terracinasta on Roomaan matkaa noin sata kilometriä ja liikenne päätähuimaavaa. Lauri otti johdon käsiinsä. Matka kului rattoisasti, kun jännitys laukesi ja parin viinilasillisen jälkeen lentopelkonikin oli hävinnyt. Annoin hänelle hotellini nimen, enkä uskonut koskaan enää tapaavani häntä. Minä olisin sijoittanut Laurin ulkonäkönsä perusteella hyvin toimeentulevaksi maalaisisännäksi, joka oli lähtenyt ohjatulle turistimatkalle etelän ihmeitä katsomaan. Siinähän sinä olet, olen jo odotellut tässä jonkun aikaa. Rooman lentoasemalla hyvästelimme ja sovimme, että mikäli Laurilla jää konferenssin jälkeen aikaa, hän tulee piipahtamaan Terracinassa. Maija Saari, sanoin yrittäen suoristaa vielä kauhusta tärisevän käteni. Minä olin hämmästynyt, ihastunut ja yllättynyt. Jäätelö oli taivaallista ja tunsin itseni pikkutytöksi, joka nuoleskelee lohdutusjäätelöä pettymyksen jälkeen. Ajattelin tulla hakemaan sinut pienelle Rooman tutustumismatkalle, Lauri lasketteli muina miehinä ja piti asiaa itsestään selvänä. Maleksin kaupungilla ja tein turistibussin mukana matkoja Pompeijiin ja Napoliin. Minua nolotti ja hävetti
Kaupunki heräili uuteen aamuun, kun Lauri aloitti: Minäkin menin nuorena naimisiin. Sitten minä otin häntä kädestä kiinni ja silitin varovaisesti kädenselkää. Sinä, Maija, olet ainoa ihminen vanhempieni ohella, joka tietää tästä. Lauri lopetti kertomuksensa. Olin yksinäinen ja tunsin itseni surkimukseksi. Opiskelu lääketieteellisessä oli niin rankkaa, ettei juuri huvituksissa ehtinyt käydä. Kun siinä tuskissani mietin tilannettani, Lauri heräsi. Vuosikausien yksinäisyys ja armoton puurtaminen olivat saaneet minut unohtamaan, miltä tuntuu toisen ihmisen läheisyys ja huolenpito. Omat tunteeni olivat edellisen illan aikana menneet vuoristorataa. Koin itseni näkymättömäksi ja mykäksi apupojaksi, jolla ei ollut mitään virkaa heidän maailmassaan. Jossakin maailmankaikkeudessa kauan yksin harhailleet sielut olivat kohdanneet toisensa Rooman ikiaikaisen auringon alla. Minä aloitin yleislääkärin praktiikalla, ja Raisa siirtyi suoraan väitöskirjan tekoon. En halunnut päästää irti. Mennään Maija hetkeksi istumaan tuonne terassille, nyt olen valmis kertomaan oman tarinani, jos haluat kuunnella, Lauri sanoi. Minä taisin rakastua sinuun, Lauri tokaisi kuin ilmoitusmuotoisena asiana. Olisin halunnut lapsia ja perheen, mutta Raisa kieltäytyi ehdottomasti lapsenteosta. Raisan feministiystävät pitivät usein kokoustaan luonamme, ja minä huolehdin tarjoilusta sekä jälkien siivoamisesta. Vedin hänet varovaisesti syliini ja annoin parantavan itkun tulla. Kupla puhkesi sitten syntymäpäivänäni, jolloin Raisa ilmoitti vanhempieni kuulleen jättäneensä eropaperit. Näin kyyneleet, jotka kohosivat väkisin Laurin silmiin. Hänelle oli vihdoin selvinnyt oma seksuaalinen identiteettinsä, hän tulisi jatkamaan elämäänsä tyttöystävänsä kanssa. Ajan mittaan Raisan ulkoinen olemuskin alkoi muuttua. Tunsin rajatonta hellyyttä tätä miestä kohtaan. Sattuuhan sitä, olit hellyttävän suloinen siinä kompuroidessasi ja yrittäessäsi ryhdistäytyä. Arkemme oli työntäyteistä tai oikeastaan minä tein kaikki kotityöt lääkärintyöni lisäksi. Voi Lauri, henkäisin itsekseni. Olin kuin
halvaantunut. Nyyhkäisin jotakin vastaan ja linkkasin kylpyhuoneeseen, jossa odotti vesilasi ja Burana-tabletti. selvitettävä. Raisa oli vahvasti järjestöhenkinen ja toimi kurssimme emäntänä jo alusta asti. Terassilta aukeni lumoava näkymä alla olevaan oliivipuulehtoon. Valmistuttuamme menimme naimisiin. Huomenta Maija, hän virnisti naurussa suin. Minä, kuten mo-
net muutkin kurssiltamme, alkoivat seurustella keskenään. Aloitin anteeksipyyntövuodatukseni, jonka Lauri nauraen katkaisi. Eihän meillä enää juurikaan yhteiselämää ollut, mutta olin pannut sen Raisan väitöskirjatyön syyksi. Katseeni osui jalkoihini, jotka olivat yön aikana puhdistetut, kipukohtiin oli ilmestynyt rakkolaastarit. Maistuisiko aamupala, olen tilannut sen huoneeseen. Meillä oli tuskainen ja mieltä raastava avioero. Raisa oli ajatusmaailmaltaan hyvin radikaali ja kun feminismi nosti päätään, Raisa joutui heti järjestön johtotehtäviin. Uudet ystävät ja aatetoverit pitivät tarkkaa huolta siitä, ettei Raisaa usein kotona näkynyt. PULLA-MAIJA
27 3. Entinen vallaton poninhäntä muuttui lyhyeksi sänkitukaksi ja kaikki naiselliset hepenet joutuivat kierrätykseen. Minulla ei ollut voimia vastustaa niin vahvaa ja hallitsevaa naista kun Raisa oli. Tunsin itseni petetyksi ja huijatuksi ja vielä täydeksi idiootiksi, kun en ollut huomannut enkä ymmärtänyt mitään psykiatrin koulutuksestani huolimatta. Tämä asia olisi viimeksi tullut mieleeni. Raisa oli työparini kemian töissä, ja siitä se sitten alkoi. Jollakin merkillisellä tavalla olin vielä kiinni ja vahvassa riippuvuussuhteessa Raisaan. Istuin hetken typertyneenä ja ilmeeni oli kuin kermaa juoneella kissalla, kuten Lauri asian myöhemmin ilmaisi. Olimme kauan aikaa hiljaa. Aurinko oli jo korkealla Gianicolo-kukkulan yläpuolella, kun irrottauduimme toisistamme. Minulta meni leipä väärään kurkkuun, ja Lauri joutui hakkaamaan kaikin voimin selkääni, etten olisi tukehtunut saman tien. Vuosien kieltäytyminen alkoholijuomista oli tehnyt minulle kunnon tepposet.
K
uuma, rapea paahtoleipä, vastapuristettu appelsiinimehu ja vahva kahvi saivat tajuntani raiteilleen. Päätin lähteä erikoistumaan psykiatriaan, tarkoituksena selvittää, mikä oli ennen niin herttaisen ja ystävällisen Raisan muutoksen takana. Hoidin työni psykiatrisella osastolla, muuten erakoiduin täysin. Ostin pienen talon Espoon laitamilta ja hautauduin sinne vuosikausiksi nuolemaan haavojani ja pettymystäni. Koin häpeää, enkä halunnut terapoida asiaa kenenkään kanssa. Toivoin, että elämäämme tulisi muutos ja voisimme elää perheenä, johon kuuluisivat myös lapset
Kun vanhin selvisi hengissä ensimmäisestä vuodestaan oman auton ratissa, uskalsin jo hieman hengähtää. Nuorimmaisemme Jalmari syntyi yli kolme vuotta isosiskon jälkeen, kun olimme jo sopeutuneet siihen, että lapsiluku jäisi toiveistamme huolimatta kahteen. Tajusin kyllä, että olin epäreilu muita lapsiani kohtaan, mutta edes se ei saanut minua nousemaan surustani.
J
okainen äiti on varmaankin mielessään kuvitellut, miltä tuntuisi menettää oma lapsi. Nanna luki lääkiksen pääsykokeeseen, mutta lauantai-illan kunniaksi hänkin oli lähtenyt rentoutumaan ystäviensä kanssa, Valtteri ei silloin enää kotona asunutkaan. Pidin täyden hoitovapaan ja
28
sain näin olla pitkään kotona hänen kanssaan. Se oli tavallinen lauantai-ilta, minä ja Esko olimme käyneet saunassa, lapset olivat omilla teillään. Jalmari oli esitellyt kevariaan serkuilleen sillä seurauksella, että hänen valkoiseen paitaansa oli tullut rasvaläiskä. Aikanaan olin vastustanut kevytmoottoripyörän hankkimista Valtterille. Kun Valtteri meni kouluun ja Nannakin esikouluun, sain olla päivät Jalmarin kanssa kahdestaan. Jalmarin kohdalla en laittanut hanttiin, vaan poika sai toteuttaa toiveensa. Esko sanoikin jälkeenpäin, että olisin onnettomuuden jälkeen varmasti tappanut hänet, ellen olisi pari kuukautta aikaisemmin ollut itse mukana, kun 16-vuotiaamme sai haaveilemansa moottoripyörän.
uruviesti tuli ennen kesäkuun puoltaväliä, vain vajaa pari viikkoa sen jälkeen, kun olimme juhlineet Nannan ylioppilasjuhlia. Toruin häntä vaatteiden likaamisesta aavistamatta, ettei hän enää koskaan pukeutuisi parhaimpiinsa. Elämäni pysähtyi poikani kuolemaan
Kun poikani kuoli, olin katkera koko maailmalle siitä, että muiden elämä jatkui. Esko sattui olemaan ulkona poliisien tullessa, enkä itse edes huomannut heitä ennen kuin auto lähti jo pois pihastamme. Jalmari oli pienestä lähtien vilkkain meidän lapsistamme, mutta ehkä vuodet olivat rauhoittaneet minua sen verran, etten muista hänen kohdallaan enää pelänneeni niin kovasti kuin isompien sisarusten. Jalmari jäi kiinni viritetyllä mopolla ajamisesta ja pidin hänelle pitkän saarnan siitä, miten liikenteessä ei saa kaahata. En koe hemmotelleeni kuopustani, vaikka tietenkin hän sai huomiota osakseen, olihan hän niin paljon nuorempi sisaruksiaan. Kolmen lapsen äitinä kävin itsekin aikanaan läpi kaikki asiaankuuluvat pelot. Kun tyttö alkoi kulkea kavereiden kanssa kaupungilla, pelkäsin tietysti raiskaajia ja kun esikoinen tuli mopoikään, vaaroja vasta riittikin. Ambulanssi oli tullut muutamassa minuutissa ja poikaa oli yritetty elvyttää, mutta vammat olivat liian pahoja, olihan kypäräkin ha-
S. Itse olisin halunnut siitä paikasta lähteä tappamaan autonkuljettajan, joka oli kääntynyt Jalmarin pyörän eteen sillä seurauksella, että poika oli lentänyt kauas metsään ja iskeytynyt päin suurta kiveä. Sen ajan muistan ikuisesti. Näin Eskon valkoiset kasvot ja arvasin jo, mitä oli tapahtunut. En tiedä, mitä ihmiset siinä tilanteessa yleensä ensimmäiseksi ajattelevat. Käperryin suruuni ja halveksin kaikkia, jotka näyttivät nauttivat elämästään. Kätkytkuolema, tukehtuminen tyynyyn, auton alle jääminen koulumatkalla, ensimmäiset viinakokeilut sitten myöhemmin, vaarojahan riittää
Eikö hän tajunnut, että olin menettänyt lapseni. Ensimmäiset tunnit pystyin jotenkin pitämään itseni kasassa, ehkä en ollut vielä täysin sisäistänyt tapahtunutta. aiken lohduttomuuden keskellä Nanna selvitti kunnialla lääkiksen pääsykokeet ja sai opiskelupaikan. Hoin, että sillä ihmisellä ei ollut oikeutta elää, kun kerran minun poikanikaan ei elänyt. Näin pianko hän halusi unohtaa poikansa. Hautajaisten jälkeen Esko ehdotti varovasti jonkinlaista terapiaa, jonkinlaisia sururyhmiäkin oli kuulemma olemassa.
Voitaisiin mennä yhdessä, jos vaikka siitä olisi jotain apua, hän sanoi varovasti. Sen jälkeen emme puhuneet keskenämme juuri mitään, ja se oli minusta vain hyvä. Mielestäni hän puhui käsittämättömiä ja sen sanoin myös ääneen. Suruni musertamana koin
29
K. Sainpa rauhassa surra menetystäni. Miten joku saattoi tehdä sellaista toiselle. Rauhoitu, Esko yritti hokea, vaikka oli tietysti itsekin aivan suunniltaan. Sinä iltana me vielä pidimme yhtä, itkimme yhdessä ja kävimme katsomassa nuorimmaistamme sairaalan ruumishuoneella. Hän tarjosi apua, mutta ajoin hänet pois ajatellen, että kylläpä hän kuvitteli itsestään liikoja, jos uskoi jotenkin pystyvänsä helpottamaan oloani. jonnut kokonaan. Raivostuin hänelle. Romahdus tuli seuraavien päivien aikana, ja esimerkiksi hautajaisista en muista yhtään mitään. Sekö hänelle vain oli tärkeää, että oma olo olisi jotenkin helpottunut. Kuvista pää-
tellen minä kuitenkin olin siellä ja käyttäydyin kutakuinkin sillä tavalla kuin ihmiset tapaavat käyttäytyä.
M
uistan hämärästi, että meillä kotona kävi jonkinlainen terapeutti jo onnettomuutta seuraavana päivänä
Kai sinä muistat, kun silloin kerran ajoimme pohjoiseen, ja auto lähti luisumaan liukkaalla kelillä. Miksi pitää koko ajan hyssyteltappaa toisen ihmisen, sanoin tylysti. Minä suren lastani, tajuatteko, ha edes yrittää viettää, koska vuo- suren! En olisi ikinä uskonut, että den suurin juhla oli kerta kaikkiaan omat lapseni voivat olla noin itsek-
E. En varmaankaan koskaan uskalla kysyä. Miten muka tämän voisi vain kuvitella. Oikeus päättää rangaistuksesta, et sinä, Esko sanoi ties miten monennen kerran, kun uhkasin kostaa poikani kuoleman. Ei kukaan tee näin tahallaan ja voin kuvitella, miltä siitä autoilijasta tuntuu. mata tarpeeksi. Istuin turta- omaa itseänne, ettette tajua mitään. senkin jonkinlaisena merkkinä siitä, että Jalmari ei merkinnyt isosiskolleen yhtään mitään, vaan hän jatkoi omaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. sähähdin. Mies, joka sanoi noin, ei ollut ansainnut omaa perhettä ja lapsia. Luulen, että lakkasin sillä hetkellä rakastamasta omaa miestäni. En usko, että vaikka minulla oli- ole yhtään mitään, Nannalta pääsi. Nanna muutti toiseen kaupunkiin sadan kilometrin päähän ja hoiti kaiken yksin. Totta kai minäkin olen katkera siitä, että näin tapahtui, mutta liikenteessä sattuu koko ajan onnettomuuksia, ja nyt sellainen osui meidän kohdallemme. Sinä olet ihan uskomaton, Esko Jalmarikin oli, mutta hän ei ole kehuokasi. Jälkeenpäin hän kertoi purkaneensa tuskaansa pääsykoekirjoihin ja olleensa katkera siitä, etten toivottanut hänelle onnea kokeisiin, en edes onnitellut opiskelupaikasta. Oletko sa kuolemaan tuolla tavalla. kehtaat valittaa. Tosiasia on, että hänkin on uhri. Me kaikki suvaikuttaa ihmiseen sillä tavalla, olen remme Jalmaria ihan mielettömästi, pelkästään iloinen, etten itse ole mu- mutta kuka meitä lohduttaa. Jalmarin haudalla hän kuukauden ehdollisen tuomion ja kyllä juoksee monta kertaa päiväshieman sakkoja, ei ainakaan helpot- sä aivan kuin hänellä ei muita laptanut oloani. mukaiset jouluruoat, minusta itses Miten te voitte olla niin täynnä täni ei ollut mihinkään. tyttö tuiskahti. na ruokapöydässä, näykin annostani En minä ole hullu enkä tarvitse hoija totesin, että joulua oli ihan tur- toa. kysyin epäuskoisena. Veljesi on kuol- jesi on kuollut, koira veräjästä. Kun nyt kerran tunnelma joka taminäkin, että hänellä oli tapana ajaa liian lujaa, ja se koitui hänen kohta- pauksessa on pilalla, niin kerronpa, että olen ihan samaa mieltä Nannan lokseen. Siitä ei puhuttu minulle etukäteen, etten aiheuttaisi mitään harmeja, ja totta vieköön olisin voinut hyvinkin mennä ja repiä Jalmarin tappajalta silmät päästä. Sinä olet siis sitä mieltä, että jos kanssa, Valtteri avasi suunsa. Olin järkyttynyt siitä, että edelleen suunniltasi surusta, mutta hän saattoi suhtautua oman lapsen- elämä kuitenkin jatkuu, ja me muut olemme edelleen olemassa. Velsesta pääsi kuin sähähdin. Miten sinä sittää, että toisen ihmisen tappami- Miten sinä kehtaat valittaa. Olisiko jo korkea aika säkuun jälkeen kertaakaan kysynyt, mitä minulle kuuluu tai miten olen myöntää, ettet selviä ilman apua. Olin yrittänyt saada selville hänen henkilöllisyytensä, mutta tiesin vain, että hän oli toiselta paikkakunnalta. Puolusteletko sinä sitä miestä. Aina niin hiljainen ja sävyisä esinäen naapurini ajavan ylinopeutta, voin tuosta noin vain tappaa hä- koiseni oli yhtäkkiä noussut minua net enkä saa siitä mitään rangaistus- vastaan, enkä ollut uskoa korviani. Esko ei sanonut mitään, vaan läh- Kyllä minä ymmärrän, että olet ti ulos. sinä käynyt kertaakaan puhumassa nsimmäisestä joulusta Jalmarin minkään asiantuntijan kanssa. Sinun täytyisi hakea apua, äiti! ta. Valtteri ja ten Esko pudisti vaivihkaa päätään. Jos sinulla oli- jälkeen voisi enää koskaan olla oisi ajokortti ja ajaisit autoa, tietäisit, kea joulu. Oli
30
S
hiuskarvan varassa, ettemme tör- nyt pyyhitty pois meidän perheemmänneet toiseen autoon, seuraukset me kalentereista. Tuomioon vai- lut, mutta sinä marmatat sii- mutta sinä markutti se, että Jal- tä, ettei sinua muka huomata matat siitä, ettei sinua muka huomari ajoi kiistatta tarpeeksi. kuoleman jälkeen muistan aatValtteri vilkaisi isäänsä ja näin, mitoillan kireän tunnelman. Minä olen äidin lapsi samalla tavalla kuin kana sellaisessa pelissä. tivasin. Jos auton rattiin tarttuminen lä. Nanna olivat tietenkin tulleet kotiin, Säntäsin ylös tuolistani ja pääni oli ja Esko oli hankkinut jostain asian- haljeta tuskasta. yksyllä oli onnettomuutta koskeva oikeudenkäynti. Tiedät yhtä hyvin kuin kertaan ja jätti ruokansa kesken. En voinut millään kä- sia olisikaan. ylinopeutta, Esko Tyttö juoksi yläselitti minulle huokaisten. Niin, me muuthan emme tietysti mistä puhun. Mietin, mahdoinko sanoa hänelle mitään edes silloin, kun hän lähti muuttokuormineen. En tosiaankaan, mutta jokainen, joka liikkuu liikenteessä, on varmaankin joutunut vähältä piti -tilanteeseen, joka olisi voinut huonolla tuurilla päättyä toisin. Nimeä ei minulle kerrottu, aivan kuin koko asia ei olisi minua edes koskettanut. Se, että autoilija sai muutaman pärjännyt. Esko katsoi häntä kiukkuisesti, si ajokortti ja auto, muuttuisin silti hirviöksi, joka voi tuosta noin vain Valtteri näytti hätääntyneeltä
Siihen katseeseen olin jo tottunut. Olisin odottanut omalta vihityltä mieheltäni edes jonkinlaista tukea, mutta hän tuntui pesevän kokonaan kätensä minun suunnitelmistani. On tämä ihmeellinen maailma, puuskahdin. Joulun jälkeen omistaja otti minut puhutteluun. Niin, sinähän oletkin ainoa, jolla niitä on ollut elämässään, Anja tokaisi. Se, miten Anja minulle puhui, oli hyvin loukkaavaa. Jotkut niistä, joiden hiukset olet ennen laittanut, ovat toivoneet pääsevänsä minun tai Anun tuoliin, mutta sitten on niitäkin, jotka eivät ole tulleet ollenkaan. Aiotko sinä antaa minulle potkut siksi, että joku hullu autoilija tappoi poikani. Omaa lastaan ei saisi surra ja vaikeat asiat pitää piilottaa, etteivät asiakkaat vain kärsi. n lopulta jaksanut alkaa kunnostaa omaa kampaamoa, vaikka ensin ajatus oli tuntunut ainoalta oikealta. Hetken kuluttua auto hyrähti pihassa, eikä hän ollut tullut takaisin aamuun mennessä. Meillä on siihen kyllä varaa, ei tässä niin kädestä suuhun eletä. Niin... Eikö ole oikein, että edes äiti suree poikaansa. Ei tulisi mieleenkään olla enää töissä näin sydämettömässä ja epäinhimillisessä ympäristössä, vakuutin ja otin lopputilin. Itse olin jälleen sairaslomalla enkä käynyt juuri missään. Olen varma, että osa asiakkaista tulee minun mukanani, ja asuuhan tässä lähellä paljon ihmisiä. Minusta tuntuu, että sinä et kuitenkaan selviä työssäsi ainakaan, ellet suostu hakemaan itsellesi apua. Miten kauan luulet isän jaksavan sinun kanssasi. Anjan puheet olivat minusta aivan käsittämättömiä. Minä luulen, että en tule olemaan mukana siinä projektissa, mutta toivotan toki sinulle onnea, jos päätät ryhtyä moiseen urakkaan. Esko sanoi ja lähti ulos ovesta. Joku oli ehdottanut minullekin matkaa maapallon toiselle puolelle, tarpeeksi kauas tutuista ympyröistä. Esko katsoi minua kuin vähäjärkistä. Me kaikki toivomme, että sinä selviät tästä, mutta se ei taida onnistua, ellet hae jostain apua. lin ollut koko kesän ja alkusyksyn sairaslomalla, vasta lokakuussa palasin työhöni kampaamoon. Tiesin toki, että hän oli ollut nuorena naimisissa ja kokenut kolme keskenmenoa, mutta oman tuskani keskellä minulla ei riittänyt ymmärrystä muille. Minä ymmärrän sinua, Sirkka, hän aloitti, vaikka miten hän olisi voinut ymmärtää. En vain ole uskaltanut tehdä sitä ratkaisua. Oletko huomannut, että asiakkaat pelkäävät sinua. Sinä tiedät, että olen ennenkin haaveillut siitä, että ryhtyisin tekemään töitä itselleni. Niin, sinullahan sitä muuta ajateltavaa on ollut ihan koko ajan, letkautin. Eihän hänellä edes ollut perhettä, joten hänellä ei voinut olla minkäänlaista aavistusta siitä, mitä olin kokenut. Meillä. Ja nytkö sinä sitten tunnet olevasi elämäsi kunnossa ottamaan sen askelen, vahva ja täynnä tarmoa. Jos olisit vielä vähän aikaa sairaslomalla ja yrittäisit toipua... Esko oli sitä paitsi yhä vähemmän kotona. iot perustaa oman kampaamon. Kovin usein hän ei käynyt, vaikkei sadan kilometrin olisi luullut olevan ylivoimainen matka. Valtteriin entiseen huoneeseen oli jopa oma sisäänkäynti. Niin, meillähän on tässä tilaa vaikka kuinka paljon, kun lapsetkaan eivät enää asu kotona, suunnittelin. Eskon ääni oli kireä. Ymmärsin toki, että hänellä oli hauskempaa opiskelupaikkakunnalla, missä mikään ei muistuttanut perhettä kohdanneesta tragediasta. Esko huokaili syvään. Voisin jakaa mainoksia postilaatikoihin, mutta ensin tietysti pitää remontoida tilat ja ostaa välineet. Mitä sinäkin voit tietää toisten suruista, kun et ole yli puoleen vuoteen nähnyt kuin oman itsesi. He ovat vaihtaneet kampaamoa, koska meillä on kuulemma niin ankea tunnelma, ja tottahan se on, että minäkään en uskalla nauraa niin kuin ennen, etten loukkaisi sinua, mutta eihän näin voi jatkua. Ei tässä siitä ole kysymys, hän yritti, ja minä raivostuin lisää:
O
On se nyt kumma, etteivät aikuiset ihmiset kestä sitä, että kaikkien elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan joillakin on elämässään myös vaikeuksia. Mutta eihän sinun tarvitse. Ei millään pahalla, mutta eihän siitä tulisi mitään, ei nyt. Pietikäisen rouva, Ahosen Inkeri, Vuolannon Pirkko... Anja näytti säikähtäneeltä, mutten voinut olla ajattelematta, että hän taisi olla myös helpottunut päästessään eroon hankalaksi muodostuneesta työntekijästään. Voin minä lähteä kokonaankin! paukautin. Aivan kuin kaikkein tärkeintä oli31
E. Voi olla hyväkin, että vihdoinkin saat jotain muuta ajateltavaa. En kestä enää olla töissä sellaisessa paikassa, jossa en saa min-
-A
käänlaista ymmärtämystä. En minä sitä tarkoita, mutta ajattelin ehdottaa sairaslomaa, hän sanoi vaivautuneesti. Tuosta noin vain sen enempää harkitsematta. Nanna kysyi kotona käydessään. Mistä kummasta sinä olet saanut päähäsi sellaisen ajatuksen. Se olikin nykyään hänen yleisin äännähtelytapansa. Pillahdin itkuun ja kerroin irtisanoneeni itseni. Ihan kuin olisin rikollinen siksi, että satuin rakastamaan omaa lastani. käitä! Esko ja Valtteri jäivät alakertaan kahdestaan, ja koko joulunpyhinä meillä ei puhuttu montaakaan sanaa. Istuin koko kevään sohvassa tukka takussa ja tuijotin eteeni
Mistä minä tiesin, vaikka mieheni olisi hyppinyt vieraissa jo Jalmarin eläessä. Olin ollut töissä pari kuukautta, kun tuoliini istui viisikymppinen ohimoilta jo charmantisti harmaantunut herrasmies, joka kertoi muuttaneensa hiljattain kaupunkiin ja astuneensa ovesta sisään ihan vahingossa huomattuaan kahvilan peilistä, että tukka oli kasvanut anteeksiantamattoman pitkäksi. En kestä enää. Hänen kanssaan oli helppo jutella, ja ilmeisesti tunne oli molemminpuolinen, sillä hän alkoi käydä parturoitavana säännöllisesti kerran kuussa ja tilasi aina ajan nimenomaan minulle. Nuorempana hän oli ajanut autoa, nykyään toimi työnjohtajana. Mitä merkitystä entisellä perheellä siinä vaiheessa enää oli. Miksi kaikki vaativat, että minun pitäisi unohtaa. Nannan ääni oli rauhallinen. Hänen nimensä oli Tapio ja tiesin hänen olevan töissä kaupungin teknisellä puolella. Lupasin miettiä asioita, ja joitakin yrityksiä piristyä teinkin, onnistumisesta en ollut niinkään varma. Hän oli liian nuori, liian hyväntuulinen, liikaa tässä elämässä voidakseen ymmärtää minua. Ei minun ole pakko tulla tänne pahoittamaan mieltäni niin, että viikkoon en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin sitä, ettet ole terve. Minun oli pakko ryhdistäytyä, että pystyisin pitämään työpaikkani, sen verran järkeni jo sanoi. Hän oli eronnut jo vuosia sitten ja asunut kotipaikkakunnalla muutaman kymmenen kilometrin päässä voidak-
O. Olet aika kamalan näköinen, kun suoraan sanotaan! Milloin olet viimeksi pessyt hiuksesi tai edes käynyt suihkussa. En minä tarkoittanut sitä, hän sanoi ja löi nyrkin pöytään, ensimmäistä kertaa meidän yhteisen elämämme aikana. Ja koko huusholli on kuin sikolätti. lin ollut pitkään sairaslomalla ja kituuttanut pienellä päivärahalla. Tämä kaikki jää tietenkin sinulle, en minä halua pakottaa sinua muuttamaan muualle. Hän kirjoitti minulle kuitenkin uuden ajan ja otin muistilapun mukaani, vaikka olin varma, etten enää tulisi. Olin omaksikin hämmästyksekseni kuitenkin käynyt parin viikon välein Nannan hankkimalla psykiatrilla, ja sen tunnin ajan minun oli parempi olla. Ehkä he olivat pitäneet yhtä jo silloin, kun hän asui kotona. Mainitsin siitä vas-
taanotolla, ja psykiatri kysyi, eikö sentään ollut hyvä, että edes joskus oli hyvä olo. Olen sinulle aivan yhdentekevä ihminen, enkä minä enää jaksa. Syksyllä tulivat viralliset eropaperit ja samaan aikaan kuulin hänen seurustelevan ikäisensä leskirouvan kanssa. Olin ennen onnettomuutta käynyt usein teatterissa, enkö voisi aloittaa harrastuksen uudelleen. Ilmankos kaikki oli hänelle niin helppoa, kun uusi mielenkiintoinen elämä jo odotti nurkan takana. Minulla sen sijaan ei ollut mitään odotettavaa. En vain jaksa enää tätä elämää. si nyt ollut unohtaa Jalmari keinolla millä hyvänsä. Kerrankin joku kuunteli minua ja ymmärsi menetykseni. Esko pakkasi henkilökohtaiset tavaransa ja muutti vuokrayksiöön työpaikkansa lähelle. Eihän se edes ollut mahdollista.
A
J
62 3
almarin onnettomuudesta ei ollut kulunut vielä vuotta, kun Esko
kertoi muuttavansa pois kotoa. nnoin kuin annoinkin Nannan viedä minut seuraavana päivänä lääkäriasemalle, mutten suostunut puhumaan naispsykiatrille montaakaan sanaa. Olen varannut sinulle huomiseksi ajan eräälle psykiatrille ja tulen sinun mukaasi, jos haluat. Kun oikein paineli pitkin lenkkipolkua hiki päässä, ei ehtinyt surra. Ylpeyteni ei niellyt soittaa entiselle työnantajalleni, mutta onneksi sain töitä keskustan liikekeskuksessa sijaitsevasta parturi-kampaamosta. Me olemme jo menettäneet veljemme ja olemme näköjään menettämässä myös äitimme. Jos et suostu ottamaan vastaan apua, en enää käy kotona tämänkään vertaa kuin nyt, tajuatko. Hän ehdotti, että hankkisin elämääni asioita, jotka ilahduttivat minua. Nyt, kun iso talo oli kokonaan minun vastuullani, tajusin, että minun oli pakko löytää itselleni töitä. Minua ei haittaisi, vaikket ikinä suostuisi rakastelemaan kanssani, jos me edes puhuisimme keskenämme, pitäisimme toisiamme hyvänä niin kuin puolisot tekevät. Kaupungissa oli vähän väliä kiintoisia konsertteja, oli taidenäyttelyitä ja erilaisia tapahtumia. Mutta jos et suostu tarjoukseeni, sitten minun kai pitää opetella elämään ilman äitiä. Suomessa kun ei voi viedä ketään väkisin hoitoon, vaikka miten tuntuisi siltä, että se olisi tarpeen. Joillakin nyt vain on elämässä tärkeämpiäkin asioita kuin itsensä laittaminen, ynähdin. Sinä olet kuitenkin sulkenut minut kokonaan pois elämästäsi, heittänyt ulos pakkaseen, siltä minusta tuntuu. Niin, minulla on tosiaan ollut muuta ajateltavaa kuin sinun seksintarpeesi. Voithan sinä tietysti homehtua omaan paskaasi, jos siltä tuntuu, mutta ajattelisit edes lapsiasi. Olen niin pahoillani, että moisen pikku onnettomuuden takia olet joutunut elämään puutteessa, sanoin ivallisesti. Ja olinko kokeillut, mikä vaikutus oli kunnon lenkillä. Vuoteen en ole saanut minkäänlaista hellyyttä, en ainuttakaan kosketusta tai rakkaudenosoitusta. Siltä tosiaan näyttää. Menet tekemään sellaista minun selkäni takana! Minä nyt satun rakastamaan sinua enkä halua, että menet aina vain alaspäin. Kun pääsin kotiin, musta aukko kuitenkin nielaisi minut, ja kaikki oli yhtä tuskallista kuin siihen saakkakin. En ollut ennen leikannut miesten hiuksia, nyt oli pakko opetella sekin
En tapaa häntä enää, päätin, mutta kun Tapio seuraavana päivänä soitti ja ehdotti, että menisimme viikonloppuna elokuviin, olin heti valmis. En edes muista, miten monta iltaa me kävelimme tai istuimme kahvilassa ennen kuin hän edes tarttui käteeni. Erotessamme hymyilin kuin onnellinen höpsö ainakin, mutta kotona ankea todellisuus sai minut tipahtamaan maan pinnalle. Tunsin itseni epävarmaksi ja avuttomaksi, itse asiassa tämä oli paljon jännittävämpää kuin se varsinainen eka kerta kauan sitten. Ensimmäiseen suudelmaan oli yhtä pitkä matka, ja kun lopulta suostuin jäämään hänen luokseen yöksi, ensimmäisestä tapaamisestamme parturin ul-
kopuolella oli jo ainakin kaksi kuukautta. Äiti oli kuitenkin kuollut edellistalvena, ja Tapio oli muuttanut samaan kaupunkiin, jossa oli töissäkin. henkäisin. Olin aivan sekaisin ja luulin pääni halkeavan tuskasta. Mikä parasta, Tapio ei painostanut minua mihinkään. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunsin olevani nainen. Mies tosiaankin sai minut hymyilemään, ja jo se oli tarpeeksi kummallista. Minulla oli sentään lapset ja... Vaiensin omantuntoni äänen: eikö minulla muka kaiken jälkeen ollut oikeus edes joskus pitää hauskaa. Kuoliko hän. Onneksi olin päässyt hänestä ajoissa eroon, yritin ajatella. Mitä minä oikein olin ajatellut riekkumalla sillä tavalla vieraan miehen kanssa. Tapio oli yhtäkkiä vitivalkoinen. Elämäni paras aamu, Tapio hymyili ja veti minut kainaloonsa. Voit uskoa, että sitä puolta on tullut nähtyä ihan tarpeeksi, kivahdin ja keräsin nopeasti tavarani. Niin, tappajahan minä tosiaan olen, hän sanoi jäykästi ja kävi kaatamassa kahvinsa tiskipöydän lavuaariin. Siitä on nyt viisitoista vuotta, mutta ei sitä koskaan unohda. Eihän maailmassa voinut olla tärkeämpää asiaa! Tiesin, että Tapiolla oli kaksi aikuista lasta, itse olin maininnut olevani kolmen lapsen äiti, mutta sitä, että Jalmaria ei enää ollut, en ollut kertonut. Oletko sinä ollut pahassa onnettomuudessa. Kun luimme kahvin yhteydessä sanomalehteä, hän vakavoitui yhtäkkiä ja mainitsi, että eräs onnettomuusuutinen sai tuskalliset muistot palaamaan hänen mieleensä. Se oli kauheinta, mitä minulle on elämässäni tapahtunut ja luulin, etten
S
koskaan toipuisi siitä. Muutaman kerran jälkeen hän ehdotti ujosti, josko voisimme joskus käydä vaikka kahvilla työpäiväni jälkeen. Olisin huomannut ne yöllä. Sinä et varmaankaan halua olla tekemisissä tappajan kanssa. Vahinko vain, ettei totuus ollut paljastunut jo aikaisemmin, ennen meidän yhteistä yötämme. Vapisin kuin horkassa vetäessäni takkia ylleni. Minua hävetti ja nolotti, olin varma, että munaisin itseni enkä osaisi tehdä mitään oikein, vaan Tapio purskahtaisi nauruun ihmetellessään, miten aikuinen nainen saattoi olla näin tumpelo. Ei se ensimmäisellä kerralla tietysti mitään ilotulitusta ollut, vaan hapuilua, hyvin herkkää ja lämmintä hapuilua. Tapio pysyi keittiössä eikä tullut enää silmieni eteen, sen verran hänellä oli tajua sentään! apio ei sen jälkeen enää käynyt parturissa eikä muutenkaan ottanut yhteyttä. Käännyin työpaikan autolla oikealle enkä jotain syystä huomannut takaviistosta tullutta pyöräilijää. e olisi kai ollut liian auvoisaa, jotta se olisi voinut jatkua loputtomiin. Hänen äänensä oli käheä. Pidimme toisiamme hyvänä ja tutustuimme jokaiseen kohtaan toistemme kehossa. Eihän rangaistus toisi häntä takaisin! Mitä minun sitten olisi pitänyt tehdä, tappaa itsenikin vai. Siis tietenkään en mitenkään painosta sinua, ja sinullahan voi olla kahviseuraa jonoksi saakka... kysyin ja ajattelin, ettei siitä ollut ainakaan jäänyt hänelle arpia. Nukahdin hänen kainaloonsa ja heräsin aamulla keittiöstä tulvivaan kahvintuoksuun. Siitä oli melkein kolmekymmentä vuotta, kun olin viimeksi ollut ensimmäistä kertaa sängyssä jonkun kanssa, ja näiden vuosien aikana oli ehtinyt tapahtua paljon. Hän ei edes tiennyt Jalmarista, en vain ollut tullut alussa kertoneeksi hänelle, ja nyt se tuntui omituiselta. Hän kuitenkin osasi viedä minua niin taitavasti, että unohdin omat estoni ja sen, etten enää ollut nuori. Häpesin omia ajatuksiani: miten niin oli omituista puhua omasta lapsestaan. Niin niin, ainahan tappaja selityksiä keksii! Sanoitko sinä, että tappaja. Tai ethän sinä selvästikään mitään rangaistusta ole saanut, kun kerran olet siinä, onnellisena ja vapaalla jalalla, kun taas se toinen on kuollut. Mietin
33 3
J
T. Sinä ja sinä ja sinä! puuskahdin. Ikävä kyllä, Tapio nyökkäsi. Hän törmäsi kuorma-auton takaosaan ja... Vielä ihmeellisempää oli, että kun sitten tapasimme kaupungilla, istuimme tuntikausia kahvilassa ja meillä riitti puhuttavaa koko ajaksi. Mikä sinä sitten omasta mielestäsi muka olet. Minullako, älä nyt naurata, hymyilin. Yritin olla ajattelematta sitä, mutta jokainen soluni tuntui muistavan Tapion ja hänen kosketuksensa. Se toinen ihminen kuoli ja sinä valitat vain sitä, miten kauheaa se oli sinulle! Jonkun nuoren ihmisen elämä päättyi ja... Toivottavasti sentään sait rangaistuksen, tokaisin, ja kaikki Jalmarin kuoleman jälkeiset tuskalliset ajatukset pyörivät taas mielessäni. seen pitää huolta vanhasta äidistään. a hauskaa meillä totisesti oli. Hän on oli kuusikymppinen nainen, mutta se ei tietenkään muuta sitä, että se oli kauhea tapaus, ja antaisin mitä vain, että saisin sen tekemättömäksi
Jossain sieluni sopukoissa en kai ollut menettänyt koko aikana toivoani siitä, että voisin vielä joskus olla onnellinen. Sellaiseen Katriina ei tietenkään ikinä suostuisi, vaikka mies hurmaava onkin. Sinä olit välillä jo pirteämpi, mutta nyt näytät taas ihan haamulta, Nanna sanoi kotona käydessään. Lisänä entiseen siellä sekamelskassa pyörivät myös Tapion kasvot, hänen kätensä ja hänen silmänsä. Katriina epäilee miehen kuvittelevan, että sänkyleikit lääkärin kanssa ovat osa terveydenhoitajan työnkuvaa. Niin, sano nyt vielä, että Jalmarin kuolemasta on kaksi vuotta ja minun pitäisi lopultakin unohtaa! Ei sinun tarvitse unohtaa eikä kuulukaan unohtaa, mutta sinä elät,
äiti! Tajuatko, sinä elät vielä, älä unohda sitä! Sitä oli tosiaan vaikea muistaa, kun aamuisin rahjusti huonosti nukutun yön jälkeen töihin ja illalla kotiin kelaamaan niitä samoja ajatuksia, jotka olivat pyörineet päässä jo ikuisuuden. Mietin hetken ja muistin vanhan tarinan siitä, miten anteeksiantaminen oli niin kovin vaikeaa, mutta loppujen lopuksi koitui antajan onneksi. Esko oli vakuuttanut, että autoilija ei koskaan unohtaisi onnettomuutta, ja siinä oli hänelle rangaistusta enemmän kuin hän edes olisi ansainnut. Vai voisiko minulla olla edelleen. Tiedän, mitä sinulle on tapahtunut ja ymmärrän, miksi raivostuit minulle niin kovasti. Katriina päättää pitää lujasti puolensa: tulkoon vaikka potkut, mutta hän ei miehen metkuihin alistu!
Numero 5 ilmestyy 7.5.
Tilaa! * sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi * puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä
8 34. En minä odota, että haluaisit enää tavata mi-
nua, mutta halusin silti kertoa, että ymmärrän kyllä. Sen mukana tuli viesti: "Luultavasti paiskaat kukat suoraan roskiin, mutta uskalsin silti lähestyä sinua ja kertoa, että minä tiedän nyt. Tapio." Ensimmäinen ajatukseni oli, että hän rakasti minua edelleen! Pienet kellot sirittivät sisälläni ja huomasin asettelevani kukkia maljakkoon, vaikka kaiken järjen mukaan minun olisi pitänyt tehdä niille niin kuin Tapio sanoi, heittää saman tien pois muistuttamasta siitä, mitä minulla olisi voinut olla. Tapion numero oli vielä tallella. Mitä hyödytti jälkeenpäin katua ja surra, ei toinen tullut sillä takaisin. Vain koululääkärinä toimivan Jan-Erik Strandbackan asenne askarruttaa. Olin nähnyt tuskan Tapion kasvoilla, mutta se ei muuttanut sitä tosiasiaa, että hän oli aiheuttanut viattoman ihmisen kuoleman. Sitä paitsi myös minulla oli anteeksipyydettävää, ajattelin häpeillen ja tartuin puhelimeen ennen kuin ehtisin muuttaa mieleni. Oli tekopyhää hurskastelua sanoa, että tekisi mitä tahansa saadakseen tehdyn tekemättömäksi. Mikä on. Kaikesta huolimatta myös rakastan sinua. SURUVAIPPA
VIRPI ANDERS
Hurmaava kiristäjä
LEHTIPISTEISTÄ
Katriina on innoissaan uudesta työpaikastaan Karistovaaran koulun terveydenhoitajana. Jalmarin onnettomuuden toista osapuolta: hänkin oli oikea ihminen jossain, hän eli ja rakasteli niin kuin muutkin. Olin ollut hetken aikaa rakastunut, mutta tunne oli kaapattu minulta pois tuskallisimmalla mahdollisella tavalla.
M
eidän yöstämme oli jo viikkoja, kun oveni takana oli eräänä päivänä kukkapaketti. Vai oliko sittenkään
Sanotaan, että jolle annetaan paljon, siltä myös vaaditaan paljon. Siinä pitää kestää myös ryvettyminen. Myöhemmin kerroin kyl-
lä kavereilleni, mikä erhe ja erehdys minua olikaan kohdannut suuren Pariisin innostukseni myötä. Jos taas sanon, että joku on kuin Hitler, niin varmasti se saa kuulijalla jo karvat pystyyn. Kansakunnan huipulla komeilevat tietävät, mitä se on. Niinpä niin, kansa tarvitsee omat Marilynit, Elvikset ja Hitlerinsä, sillä he ovat legendoja, jotka elävät, vaikka ihminen itse olisi kuollut. Täytyy vain nousta korkeammalla konsteja kaihtamatta. Istuin siellä suuren äijälauman keskellä naama punaisena ja ihmettelin itsekseni, mikä ihmeen lukihäiriö teetti minulle tällaisen tepposen. Kukapa ei haluaisi tulla legendaksi, mutta sen eteen täytyy tehdä valtavasti työ-
tä. PIPSA LEGENDA Jos sanon jollekin nuorelle, että hän on kuin Elvis, tämän nuori todennäköisesti käsittää, mitä tarkoitan. Elämisen tahti voi olla kova, pitää käydä joka kissanristijäisissä. Kun kaikki menee hyvin, portin voikin pitää kiinni, mutta usein käy niin, että naapurin apua tarvitaan, tavalla taikka toisella. Se hyvä puoli asiassa oli, että aloin tämän tapahtuman jälkeen lukea kaikkia tekstejä hieman tarkemmin, jotta en enää joutuisi uusiin noloihin tilanteisiin tahtomattani. MARJA AIDOILLAKO YKSITYISYYTTÄ. PORTIT HUOMIOINUT
Juttutupa odottaa juuri sinun ajatuksiasi ja mielipiteitäsi. Kirjoita osoitteeseen Tosi Elämää, Juttutupa, PL 246, 90101 Oulu. Maaseudulla on iät ja ajat aidattu eläimiä, ei ihmisiä. Jos taas tapahtuu jotain hyvää, kansa taputtaa ja ihailee. Onneksi pääsin aika nopeasti livahtamaan ulos, eikä naapurinpoika ennättänyt tulla kysymään minulta, mitä pidin elokuvasta. Vaarana on myös se, että maine nousee hattuun. Niinpä minä siellä istuessani tuumailin, että miten pääsisin häipymään teatterista niin, ettei kukaan havaitsisi meikäläistä. Juttu tupa
EI PARIISISSA VAAN PARATIISISSA Joskus nuoruudessa luin kerran elokuvailmoitukset lehdestä ja huomasin, että uusi elokuva oli tullut teatteriin: Pukki Pariisissa. Mennessäni elokuvateatteriin minulla oli ollut niin kiire, että en ollut ehtinyt katsella teatterin ulkopuolella tai aulassa olevia kuvia kyseisestä pukista. Olin silloin nuorena innoissani kaikesta, mikä liittyi Pariisiin ja Ranskaan, joten päätin mennä kiireesti katsomaan uutta elokuvaa. Lehdet kirjoittavat, kansa nauraa ja puhuu. Niin se on: jos joku on legenda, hän jää kansan mieliin pysyvästi. 3 35. Ei kulunut kauaa, kun hän huomasi minut, vaikka yritin kulkea pää painuksissa ja hartiat kyyryssä ihmisjoukon läpi. Eipä tuon elokuvan tarvinnut kauan pyöriä, kun minulle selvisi, että eipä siinä näkynyt häivähdystäkään Pariisista, sen enempää kuin muustakaan Ranskasta. Kun filmi viimein loppui ja valot syttyivät, näin, että naapurin poikakin oli ollut katsomassa kyseistä elokuvaa. Vaikka onhan niitäkin mahdoton kokonaan välttää. Mistähän johtuu, että paluumuuttajat rakentavat ennen pitkää asumuksensa ympärille aidan tai portin ainakin. Se on totta. Tai jos sanon jollekin tyttölapselle, että hänessä on paljon Marilyn Monroen tyyliä, tyttö tietää varmasti, mistä puhun. Liitä mukaan nimesi, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkitilisi numero. Tämä tapahtuu niin hyvässä kuin pahassakin. Filmi olikin tanskalainen ja pukki olikin mies, jolla oli tiettyjä taipumuksia, ylimitoitettuja sellaisia, naissukupuolta kohtaan. Halutaan pitää kaukana esimerkiksi naapurin emäntä, joka voisi tulla tervehtimään naapuria rieska kainalossa. Olin tullut teatteriin ihan viimeisenä valojen ollessa jo sammuksissa, mutta nyt jos lähtisin pois, herättäisin varmasti enemmän huomiota kuin jos vain istuisin paikoillani ja katselisin jotain sellaista, mitä en koskaan kuvitellut elokuvissa näkeväni. Onko se merkki siitä, ettei toivota kenenkään eksyvän tontin omistajan reviirille. Vielä kuolemansa jälkeenkin nuo legendat ovat puheenaiheita ja esikuvia monelle, ja niin tulee olemaan vielä sadan vuoden päästäkin. Julkaistusta kirjoituksesta maksetaan 5 euron palkkio. Ei kyseessä varmaan ollutkaan lukihäiriö, vaan minut oli sekoittanut suuri innostukseni Pariisiin ja kaikkeen, mikä vähän viittasikin tähän kaupunkiin. Jos tulee erehdyksiä, kaikki saavat tietää siitä
Kaikki tulee sujumaan hyvin.. Anna itsesi liihotella onnessasi hyvällä omallatunnolla, arki sujuu tämän hetken omalla painollaankin.
KAKSOSET
21.5.-20.6.
Olet tällä kaudella tavallista energisempi ja saatkin paljon aikaan. Jos tiedät, mihin suuntaan haluat elämääsi viedä, nyt on ehdottomasti ensimmäisen askeleen aika.
RAPU
21.6.-21.7.
Tämä kausi tarjoaa sinulle monia mahdollisuuksia parantaa elämääsi, mutta ei kuitenkaan kannata hajottaa voimiaan liian monelle alueelle. Kaikki on nyt sinusta itsestäsi kiinni. Rakkauselämäsi on myötätuulessa, ja nyt olisikin hyvä hetki kaikenlaiselle sitoutumiselle. Tällä tavalla pystyt parantamaan elämääsi kaikista selvimmin. Saatat olla hiukan pyörällä päästäsi muutosten edessä. 36
SKORPIONI
23.10.-21.11.
Jokin muutos on tullut ajankohtaiseksi elämässäsi. Älä pelaa rahapelejä ainakaan suurilla summilla.
NEITSYT
22.8.-21.9.
Tämä kausi tarjoaa rakkauselämällesi niin paljon, että muut elämän osa-alueet saattavat jäädä hieman taka-alalle. Mitä tiukemmin keskität voimasi, sitä paremmat ovat onnistumisen mahdollisuutesi. Vaikka olet ehkä toisin kuvitellut, monet ovat pistäneet merkille hyvät tekosi, ja nyt on tullut se hetki, jolloin saat nähdä tekojesi seurauksia. Tällä kaudella aloitetut asiat tulevat tuomaan elämääsi poikkeuksellisen määrän iloa.
HÄRKÄ
21.4.-20.5.
Tällä kaudella on tärkeää, että keskität voimasi niihin elämäsi osa-alueisiin, jotka sinulle itsellesi merkitsevät eniten. Ihmiset luottavat sanaasi ja saat helposti taivuteltua heidät puolellesi. Myös tällä kaudella solmitut taloudelliset sitoumukset näyttävät kannattavilta.
VAAKA
22.9.-22.10.
Tällä kaudella olet onnettaren suosikki kaikilla elämänalueilla, joten nyt kannattaa panostaa uusien hankkeiden alulle pistämiseen. Nyt olisi hyvä hetki aloittaa uusia asioita: uusi harrastus, uusi työ, opiskelu. Ihmissuhteissa on nousemassa esiin jokin yllätys, joka saattaa olla laadultaan romanttinen. Nyt ei kannata sitoa rahaa ja ystävyyttä toisiinsa. Tämä saattaa näkyä tällä kaudella odottamattomien tapahtumien ja elämääsi ilmestyvien uusien ihmisten muodossa. T
O
U
K
O
K
U
U
OINAS
21.3.-20.4.
Saat tällä kaudella viimein jonkinlaisen palkinnon ahkeruudestasi. Jos otat energisyytesi avuksi vielä rohkeuden, saatat jopa toteuttaa erän unelman, jota olet hautonut mielessäsi pitkään. Tällä kaudella saatat löytää elämääsi sen rakkauden, jota olet etsinyt pitkään. Niin rahassa kuin rakkaudessakin olet onnekkain vasta kauden viimeisinä päivinä.
LEIJONA
22.7.-21.8.
Tällä kaudella voit korjata jonkin vääryyden, jonka olet kohdannut menneisyydessäsi, tosin tämä saattaa vaatia sinulta melkoista työmäärää. Parempi onkin, että annat itsesi mukautua rauhassa tulevaan. Ihmissuhteissa olet selvästi jonkin uuden edessä
Tiedustele kotimaan ulkopuolelle menevien tilausten hintoja tilaajapalvelustamme.
Tilaa vaivattomasti, soita tilaajapalveluun 08 - 537 0370
TOSI ELÄMÄÄ -LEHDEN PALVELUKORTTI
Tilaan
(lehden nimi)
Tällä palvelukortilla voit tilata jonkin Kolmiokirja Oy:n lehden.
kk:ksi
Osoitteenmuutos, tiedot oheisessa kortissa.
Nimi Lähiosoite Postinro Puh. Raha-asioissa kannattaa olla tavallista harkitsevaisempi.
Kolmiokirja Oy PL 246 90101 OULU
Tähän 1. 51 .......... Näyttää siltä, että kun selvität tämän kauden hankaluudet kunnialla, siitä on hyötyä vielä pitkällä tulevaisuudessasi.
Tilaa vaivattomasti puhelimella -- Soita tilaajapalveluun
08-537 0370
ma-pe klo 08.00-16.00
Käytä oheista palvelukorttia, kun
· haluat tilata Tosi Elämää -lehden tai jonkun muun Kolmiokirja Oy:n julkaisuista. /45 Tosi Elämää ............... 47 .......... Automaattisesti jatkuva tilaus on voimassa niin kauan kuin tilaaja toisin ilmoittaa. Uusi osoitteeni on Uusi jakeluosoite Postinro Postitoimip. /34 Iisakin Helpot Ristikot Extra ....19 .......... lk postimerkki
37. Muutenkin nyt kannattaisi olla terveesti itsekäs. /26 Sudoku S ...........................22 .......... /17 Matin Nasta Ristikot .............22 .......... Raha-asioissa joudut olemaan tavallista tarkempi, sillä varsinkin loppukuusta sinulla näyttäisi olevan tavallista suurempi riski tuhlata rahaasi typeryyksiin.
Automaattisesti jatkuvan tilauksen hinta on 12 kuukauden määräaikaista tilaushintaa edullisempi. Saatat saada yllättävän tunnustuksen.
Osoitteenmuutosta varten. /17 Iisakin Kryptot Extra..............23 .......... /41 Matin Helpot Ristikot ............34 .......... /20 Sylvin Helpot Ristikot............34 .......... /31 Sylvin Helpot Ristikot Extra.....19 .......... · haluat muuttaa osoitteen.
Tilaushinnat kotimaahan:
12 kuukauden määräaikaisen tilauksen hinta/automaattisesti jatkuvan tilauksen hinta
Regina...................... /23
KAURIS
21.12.-19.1.
Tällä kaudella kohtaat haasteita, joissa joudut käyttämään aiemmin piilossa olleita kykyjäsi. /21 Iisakin Siluettiristikot ............38 .......... Pyri olemaan aktiivinen ja sosiaalinen, sillä joku tarkkailee tekemisiäsi ja pystyt pienellä vaivalla tekemään suuren vaikutuksen. 51 .......... /17 Pekan Helpot Ristikot Extra.....29 .......... /47 Nyyrikki.....................110 .......... Asiakasnumero (numerosarja osoitelipukkeesta)
/
alkaen
KALAT
19.2.-20.3.
Pystyt nyt vaikuttamaan elämääsi tavallista voimakkaammin, joten kannattaa olla tarkkana tekemisistään. Tilaajan allekirjoitus
VESIMIES
20.1.-18.2.
Tällä kaudella sinua tarvitaan monenlaisiin tehtäviin. /47 Lääkäri ..................... Jos mahdollista, ota niistä vastaan vain itseäsi kiinnostavat, sillä muuten saatat rasittua liiaksi. /99 Kauneimmat Käsityöt.... /45 Timantti .................... Olet ehkä avaamassa itseäsi sosiaalisesti ja elämäsi on tämän myötä avartumassa muutenkin. Saattaakin olla, että huomat itsessäsi puolia, joiden olemassaolosta edes sinä itse et tiennyt mitään. Jos hajotat elämääsi liian moneen suuntaan, saattaa jokin tärkeä asia jäädä sinulta huomaamatta. /31 Matin Helpot Ristikot Extra .....19 .......... 54 .......... TOSI ELÄMÄÄ
JOUSIMIES
22.11.-20.12.
Ihmissuhteissasi on tapahtumassa selkeä käänne tällä kaudella. 54 .......... /44 Iisakin Ristikot ....................37 .......... Postitoimip
Pankki lahjoitti laatikollisen hopealusikoita ja saman tien irtisanoi minut. Ehkä siksi olinkin niin valmis hyppäämään suhteeseen, joka oli kaikkea muuta kuin tavanomainen. Olihan pankista vuosikymmenien myötä muodostunut osa identiteettiäni. Lähtö oli katkera. En ole kovin sosiaalinen ja ryhmissä viihtyvä ihminen. En kuulunut yhteenkään työporukkaan osittain omasta
38
M
syystäni. Tutustuessani Jarmoon olin menettänyt elämästäni kaiken arvokkaan. En tuntenut itseäni eläkeläiseksi, joksi minut nimitettiin. Vuodet kuluivat eikä perillistä kuulunut. Olimme menneet Jussin kanssa nuorena naimisiin mieli täynnä odotusta perheen perustamisesta. Jussi teki työtään veturinkuljettajana huolellisesti, toimi alan yhdistyksissä ja lopun aikaa hän uppoutui postimerkkikokoelmiinsa.
äytin viisikymmentä vuotta. Mummo-
T. Olin erakoitunut työpöytäni ääreen. Pankkiala oli ainoa työ, johon olin saanut koulutuksen, joten uuden työpaikan saaminen laman aikana oli sula mahdottomuus. Jäin täysin tyhjän päälle. Se sana oli iskostunut kipuna pääkoppaani ja jyskytti armottomasti antamatta hetkenkään rauhaa. Päivä ja yö olivat vain kaksi hämärän syrjää rinnakkain. Istuin Kontulan kolmiomme keittiön pöydän ääressä ja taistelin kaikin voimin alkavaa masennusta vastaan. Kolmekymmentä vuotta olin uurastanut pankissa: tappavaa, yksitoikkoista ja yksinäistä työtä omassa kopperossani. Minä lapsettomana olin ensimmäisten lähtijöiden joukossa. En pystynyt kuuntelemaan naisten rupattelua lapsista ja lapsenlapsista. Oma lapsettomuuteni oli liian kipeä asia, jota en halunnut jakaa kenenkään kanssa. Olin työtön. Mitään vikaa ei löytynyt kummastakaan, mutta niin siinä vain kävi, ettei lasta tullut. Jarmo halusi minut sekä äidikseen että rakastajattarekseen, ja minä viihdyin hyvin kummassakin roolissa.
arraskuun hyytävä vesisade piiskasi lehdettömiä puita ikkunan alla. Seurakunta kutsui minut vanhustenkerhoon, jonne kerran meninkin. Edessäni avautuva alakuloinen suo sekä valkoisten elementtitalojen rivistö ei mielialaani nostanut. Jussi ukkoutui ennen aikojaan ja saman tien loppui seksielämämme kokonaan. Väkeä täytyi vähentää laman takia
Kukaan ei tarvitse, surkea vanhuus edessä, mietiskelin itseäni säälien ja itkeä tirautin päälle. Olimme taas pitkän aikaa hiljaa tutkiskellen toisiamme. Naapurit kerrostalossamme olivat lapsiperheitä, jotka seurustelivat keskenään. Joka tapauksessa otin kynän käteeni ja vastasin ilmoitukseen. Tähänkö tämä kaikki loppuu. En halunnut kutsua häntä kotiini, vaan sovimme tapaamisesta eräässä Itäkeskuksen kahviossa. Oli päivänselvää, ettei edessäni istunut mikään ammattimainen gigolo, vaan säikähtänyt poikaparka, joka oli joutunut kiusalliseen ja hallitsemattomaan tilanteeseen. Poika koetti loihtia kasvoilleen hymyntapaisen, joka paljasti toisessa poskessa olevan veikeän hymykuopan. Totta kai jännitin tapaamista. Kättelimme ja esittelimme uudelleen itsemme. Oliko se oman naiseuden testaamista, kun mittarissa on viisikymmentä vuotta?
kasti pojan kylmän hikiseen käteen. Haluatko tienata vähän ylimääräistä rahaa vai mikä on motiivisi. Silmäilin pojan olemusta. Jarmo oli pitkän aikaa hiljaa kuin etsien sanoja, joilla aloittaa keskustelun. Lähellä kotiani omistan myös isovanhempien perua
39. Olinhan aina pitänyt huolen liikunnasta. Sitten minä päätin avata keskustelun sanomalla: Miksi sinä Jarmo etsit vanhempien naisten seuraa. Oliko se ihmisen ikävää toisen luo. Yksitoikkoisuuden katkaisi vain päivälenkki suon ympäri. Kerro jotakin itsestäsi, yritin kuitenkin helpottaa puheen alkua. Vaatetus ei vastannut ammattimaisen naistennaurattajan trendikästä asua. Millainen on nuori mies, joka tuntee kiinnostusta vanhempiin naisiin, ja mitä tästä tulee. Mutta nyt olin tilanteessa, josta en tiennyt, miten jatkaa. Päivät kuluivat puuduttavan yksitoikkoisina. Näihin kysymyksiin minulla ei ole vastausta vielä tänä päivänäkään. Jarmo-niminen herra halusi tavata minut. Kymmentä yli neljä sisään asteli nuorimies, jonka heti tunnistin Jarmoksi. Viikon kuluttua tuli vastaus. Oliko se vuosikausien emotionaalinen, fyysinen ja seksuaalinen tyhjiö, jonka kanssa olin sinnitellyt päivästä toiseen. Lopulta hän rykäisi ja rohkeni kysyä: Miten sinä Marjatta tulit vastanneeksi tämänkaltaiseen ilmoitukseen. Totta kai ymmärsin, mitä "päiväkahvi" tarkoittaa, mutta siinä mielentilassa en antanut sen häiritä. Asun Käpylässä, minulla on siellä isovanhemmiltani peritty kaksio, jonka toisessa huoneessa hoidan pientä tilitoimistoa. Marjatta, sanoin ja tartuin napa-
O
N
äissä mietteissä selailin hajamielisenä ilmaisjakelulehteä, kun pieni rivi-ilmoitus osui eteeni. Kumpikin meistä tähyili oven suuntaan päästäkseen puikkimaan pakoon ensimmäisen sopivan hetken tullen. Painoni ei ollut päässyt nousemaan eikä kuntoni rapistumaan. Valitsin nurkkapöydän ja kädessäni oli sopimuksemme mukaan valkoinen nahkahansikas tunnistamisen helpottamiseksi. Hiukset olivat hiekan väriset ja hieman ylipitkät kihartuen latvoista. Masennus oli kuin musta möykky, joka ajoittain yritti saada yliotteen. Olimme sopineet tapaamisen kello neljäksi. Kuka olet, missä asut, mitä teet työksesi. lin hyvissä ajoin paikalla. Itsevarman katseen sijasta silmäni kohtasivat pojan kasvot, joiden ilme muistutti ajovaloihin joutunutta jänistä. Olin masentunut, yksinäinen ja vailla seuraa. Ryhti oli hieman kumara johtuen pituudesta. Joimme kahvia kiusallisen hiljaisuuden vallitessa. Vuodet olivat kohdelleet minua hyvin. "Nuori mies etsii päiväkahviseuraa vanhemmasta naisesta." En tiedä, mikä minuun meni. Johon minä vastasin totuudenmukaisesti: En tiedä itsekään. Yksinäisillä, pitkillä lenkeillä oli ollut aikaa ajatella ja pistää asioita järjestykseen. Poika oli pukeutunut farkkuihin ja kulahtaneeseen, pesussa kutistuneeseen villapaitaan. Olin miehelleni äiti ja rakastajatar
jen seurassa virsiä veisatessa totesin tulleeni väärään paikkaan. Jarmo häkeltyi täysin kysymyksestäni, punastui, eikä tuntunut löytävän mitään vastausta
Huone oli avara ja kalustus oli suosin työelämään. pienen siirtolapuutarhamökin, jossa vietän kaiken vapaa-aikani. Näin Jarmon katseessa sen saman yksinäisyyden ja alakulon, jonka tunnistin myös hallitsevan omaa maailmankuvaani. Raskas mo sanoi hymyssä suin. Isovanhemmat olivat hakeneet hänet suoraan synnytyssairaalasta, kasvattaneet ja kouluttaneet. Isolenkkipolkuani suon ympäri. Eh- Käpylässä. Päivällisen jälkeen Jus- isä oli haavoittunut pahasti ja joutui si hautautui postimerkkeihinsä, ja loppuelämänsä kärsimään sietämättömästä päänsärystä, jonka oli aiheminä lähdin lenkille. Päivällä satanut ensilumi oli maa- uttanut kranaatinsirpale, jota ei voilannut synkän maiseman valoisak- tu leikata. Jos minä nyt uskallan tunnustaa sinulle, tämä lehti-ilmoitus on ensimmäinen, jonka olen koskaan tehnyt. Kerroin avioliitostani, joka toimi enää ainoastaan paperilla. Tilitoimistossa on tietokone ainoana seuralaisena päivät pitkät. Valmistin päivällisen, ja tapamme jottivat totisina ja pelästyneinä tulemukaan nautimme sen hiljaisuuden vaisuuteen. Elämättömän elämän ikäistensä tavoin. sin auttaa häntä tilitoimiston hoidosaanantaina olin hyvissä ajoin sa parina päivänä viikossa. Heidän hoitamisensa vanhuuden vuosina oli vienyt Jarmon mahdollisuuden omaan elämään. Kasvot vakavina hän kertoi tunnistavansa nuo tunteeni, yksinäisyyden ja turhautumisen koko elämään. Olisi pojalle tullut pupu Yllättäen Jarmo ehdotti, että voi- pöksyyn jo alkumetreillä. Jussi maka- Mitenkähän päiväkahvit oli- sa takavasemmalla. Äreästi hän neen, miehennälkäisen amat- kynttilöiden keskellä oli isovankäänsi kylkeä. Jollakin yllättävällä tavalla puhekanava kuitenkin aukesi, ja saimme rohkeutta tässä kiusallisessa tilanteessa olla rehellisiä toisillemme. Mitään maksaa, mutta eiköhän me selvitä ei ollut muutettu. Kuinka helpottavalta tuntui purkaa sisintään ihmiselle, joka kuunte40
li ja ymmärsi. Jarmo halusi puhua isovanhemmisoli jotakin lapsenomaisen hellyttävää, joka kosketti minua syväl- taan. Hän ohjasi haasteellinen ja antoi minulle edes minut olohuoneeseen, jossa odotti pienen mahdollisuuden palata takai- kahvipöytä voileipineen. Jarmossa määräyksiä piti totella. Kerroin yksinäisyydestä ja erakoitumisestani, liian aikaisin työelämästä syrjäytetyn ja eläkkeelle vastoin tahtoaan siirretyn ihmisen tunnoista. Siinä sodan koko asia ei olisi keskellä toisensa vähemmän voinut löytäneet nuori sotilas ja lotta tuihäntä kiinnostaa. Kiitollisuudenvelka oli maksettava ja maksoihan hän sen mielellään. Poikaparka oli huolehtinut lähei- oli kulunut jo muutama vuosi, tunsistään unohtaen samalla itse elää tui kun surutyö Jarmon osalta oli-
M. Misemmin tuntunut mahdottomalta. Kaikki musta ja harmaa oli väistynyt untuvanpehmeän lapsen saatuaan oli paennut äidin lumen tieltä. sonin kanssa, huomasin hempien hääkuTuntui siltä kuin miettiväni. Kotiin tullessani olin innoissani ampi, kaikissa sama tuuhea mänty veden pilkottaesuudesta työpaikasta. Jarmo kuunteli kolmekymppisen hartaudella vuodatustani. Vaikka heidän kuolemastaan tä. Parille oli siunaantunut tytär, joka si ja avaraksi. Isästään Jarmolla ei ollut mitään tietoa, ja äiti hävisi ulkomaille heti synnytyksen jälkeen. Seuraavana päivänä isovallitessa. Palkkaa en voi sinulle kovin raan isoäidin käden jäljiltä. va. Löimme kättä päälle, ja lupasin tummanpunainen chippendale-sohaloittaa työt seuraavana maanantai- varyhmä loi hyvän kehyksen Aarne Alangon maalauksille, joita oli usena. Mieli- vanhemmat olivat olleet pienelalani oli noussut masennuksen syö- le pojalle vanhanaikaisen tiukkoja vereistä lähes nousukiitoon mietti- kasvattajia. tenkähän päiväkahvit olisivat sujuOlimme istuneet jo kolmatta tuntia neet jonkin kokeneen miehennälyhden kahvikupin ääressä, ja puhet- käisen amatsonin kanssa, huomasin ta tuntui riittävän. miettiväni. Pitsiset verhot ja alkuun pienelläkin palkkiolla, Jar- pöytäliinat kertoivat omaa tarinaansa menneiltä vuosikymmeniltä. Kerroin lapsettomuudestani, elämättömästä elämästäni, kaipuustani syliin ja läheisyyteen. Olinhan Jarmon antamassa osoitteessa pankissa joutunut tekemisiin vastaavanlaisten asioiden kanssa. Jarmon isovanhemmat olivat kuolleet Koskelan sairaskodin vuodeosastolla muutama vuosi sitten. Tunteita ei näytetty ja essäni tulevia työtehtäviä. Kadutti ja hävetti heti sen lähetettyäni, mutta saatuani sinun ystävällisen ja rehellisen vastauksen päätin kuitenkin tulla tähän tapaamiseen ja kertoa totuuden. Jarmo avasi oven selväsdotus oli yllättävä, mutta samalla ti ilahtuneena tulostani. Siinä me sitten istuimme vaitonaisina tuijotellen häveliäästi toisiamme kuin pahanteosta kiinnisaadut murrosikäiset. Kuljin tavanmukaista velvollisuuksiaan maailmalle. Lipaston päälsi sohvalla lukien sivat sujuneet jonkin koke- lä kunniapaikalla Veturimies-lehteä. Muutakumpikin olimme kantaneet mieles- mia pieniä yrityksiä oli ollut, mutta sämme ja jonka jakaminen oli aikai- ne olivat kuihtuneet alkuunsa. Voi kulua viikkoja niin, että ainoa puhekumppani on lähikaupan kassa. Häpeillen hän oli ja yksinäisyyden kipeys auttoi mei- tunnustanut, ettei ollut vielä kostä ymmärtämään sitä ahdistusta, jota kaan seurustellut vakavasti
Syreenit olivat nupullaan, morsiusangervot peittivät utuisella hunnullaan ruohottuneen pihapolun. Kumpikin arvosti toista ja päivät kuluivat nopeasti. Sekin tuntui hyvältä, saada lapsi rauhoittumaan. Työnteko ja Jarmon läheisyys sai-
vat elämän tuntumaan tarkoitukselliselta. Meillä oli hyvä olla yhdessä. Kahvittelun jälkeen siirryimme työhuoneeseen. Isoäiti vahti tiukasti oven takana, että poika pysyi penkissä sanan kuulossa. En enää tiennyt, kuka olin, missä olin, halusin vaan olla nyt ja tässä Jarmon sylissä ja antaa hänelle kaikkeni. Olimme äiti ja poika. Huoneessa oli kaksi kirjoituspöytää tietokoneineen sekä seinällinen mappeja. Ilman täytti huumaava alkukesän tuoksu. Kerran Jarmo pyysi lupaa saada painaa päänsä rinnalleni. Verhon takana sijaitsi ilmeisesti alkovi, jota Jarmo käytti makuuhuoneenaan. Kesä ja auringon polttava hehku kaatui voimallisena päällemme ja me sen myötä sänkyyn. Hyvin olivat mummon opit menneet perille, mietin itsekseni. Kirjanpitohan oli minulle tuttua ennestään. Vain arat käden hipaisut ja pitkään viipyvät katseet kertoivat siitä myrskystä, joka velloi sisällämme. Mökki oli siistissä kunnossa syyssiivouksen jäljiltä. Huomasin tuudittavani hänet hyräilyllä uneen. Äiti, Jarmo toisti, otti nännipään suuhunsa ja rauhoittui. Sinusta Jarmo tehdään kunnon mies, jolla on arvot kohdallaan, oli isoisä hokenut hänelle jo leikki-ikäisenä. Varovaisesti ohjasin kädelläni jäykistyneen elimen sinne, minne se kuuluukin. si vielä pahasti kesken. Kuohuva maistui taivaalliselta auringon tulviessa ruutuikkunasta sisään ja pöydällä olevien tuomenoksien levittäessä ympärilleen voimakasta ja kiihottavaa tuoksuaan. Ujot krookukset ja tanakkavartiset tulppaanit olivat lopettelemassa kukintoaan antaakseen tilaa monivuotisille perennoille. Välillä teimme töitä
41
K. Silmät autuaasti suljettuna Jarmo mussutti nännipäätäni, ja minä nautin joka hetkestä. Halusin joka solullani antautua Jarmon vietäväksi. Mitään pahaa ei ole tapahtunut, äiti on tässä, huomasin yllättäen sanovani ääneen. Minä kuuntelin ja mielikuvissani näin pienen totisen pojan, jonka tehtävänä oli korvata tyttären holtittomuus ja levottomuus. Sivustavedettävä heteka kukikkaine peitteineen toi mieleen lapsuuden kotini, jossa samanlaisessa sängyssä olin viettänyt nuoruusvuoteni. Jarmo makasi rentoutuneena rinnoillani ja nyyhkytti. Pitsisalusiinit ikkunassa ja ruudullisella pöy-
K
M
täliinalla verhottu valkoinen pöytä tuoleineen olivat olleet paikallaan vuosikymmenet. Minulla ei ollut sitä mitään vastaan. Vapaapäivän ja kesän kunniaksi Jarmo kaivoi repustaan kuohuviinipullon. Minusta tuli taas äiti, joka lohduttaa itkevää lasta. Etenimme hiljalleen. Tällä tavoin tutustuimme toistemme elettyyn elämään, toiveisiin, pettymyksiin, siihen salattuun maailmaan, jonka tähän asti olimme kätkeneet tiiviisti sisimpäämme. Työtä oli kohtuullisesti, ja saatoimme aina välillä pitää pienen rupatteluhetken. Joka sunnuntai oli mentävä pyhäkouluun. Halusin auttaa pyykkäämällä ja silittämällä. Kuljin asunnolla touhukkaasti esiliina edessä huolehtien kaikista Jarmon tarpeista. Päivien pidentyessä ja tilinpäätöskiireiden mentyä ohi meillä oli enemmän aikaa jutusteluun. Huomasin epävarmuutta Jarmon yrittäessä tunkeutua sisääni. Kaikki oli siistiä ja kodikasta. Pidätetyt tunteet pääsivät valloilleen. Innokkaasti odotin työpäiviäni, jotka nyt kevään korvalla ja tilinpäätösten aikaan olivat lisääntyneet nelipäiväisiksi. Ehdotin sitä itse. Kun isoisä oli löytänyt tupakka-askin taskusta, tuli sen seurauksena selkäsauna, kotiarestia kuukaudeksi ja uhkaus koulukotiin viemisestä, mikäli tottelemattomuus jatkuu. Saatoimme istua päiväkahvilla sohvannurkassa liki toisiamme. Vapaana olevaa seinämää kiersi vankkarunkoinen kultaköynnös, jonka alapuolella sinnitteli kaksi jukkapalmua. Tästä tuli meille tapa, josta nautimme kumpikin. Emme olleet koskaan nauttineet yhdessä alkoholia, joten olin vähän hämilläni tästä ehdotuksesta. Mökki oli kävelymatkan päässä toimistolta ja sijaitsi muiden samanlaisten mökkien keskellä. inulle tuli tavaksi valmistaa lounas pienessä keittiössä. Nautimme lounaan kodikkaasti vaihtaen mielipiteitä kaikesta maan ja taivaan välillä. Aloitimme työskentelyn ja opin työt hyvin nopeasti. Koin merkillistä mielihyvää ripustaessani Jarmon vaatteita kuivumaan ja huolehtiessani jälkiselvittelystä. Tuntui mukavalta huhuilla Jarmoa syömään, kuten olin nähnyt lukemattomien äitien tekevän lounasaikaan talossamme. Jarmo halusi paljastaa rintani ja imeä sitä. Roolit olivat selviä ja noudatimme niitä. Takaseinää verhosi luonnonvaalea puuvillaverho. Ikkunasta avautui levollinen näkymä puistopihalle. Murrosikäisen kapina nitistettiin alkuunsa. Siinä hän lepäsi kuin vastasyntynyt onnellinen ilme kasvoillaan. Nitisevällä hetekanpuoliskolla me löysimme tien toistemme syliin. otileikkimme jatkui yli kesän. Tiedätkö Marjatta, tämä on ensimmäinen kerta, kun olen naisen kanssa, kiitos sinulle, Jarmo vielä vapisi nyyhkytysten lomassa. Olin kuin äiti, joka imetti lastaan. esän kynnyksellä päätimme viettää vapaapäivän ja siivota siirtolapuutarhamökin. Keltaiseksi maalattuna ja pienen pihapiirin keskellä se nökötti kukkivien omenapuiden varjossa. Laukesimme yhtä aikaa. Olimme yhtä jatkuvaa kiihkoa. Jossakin vaiheessa aloin huolehtia Jarmon pyykistä
Lapsi syntyi, pieni kaunis tyttö, joka oli perinyt sukumme jykevät kasvonpiirteet. Vihdoin Siljakin saa jotain muutakin ajateltavaa kuin isänsä omistaman hevostilan ja siellä hääräävään Timon, joka on ollut Siljan kaveri lapsesta asti. Kumpikaan ei ollut kiinnostunut toisen tekemisistä, surullista, mutta totta. Auttelin perhettä lapsen syntymän jälkeen ja tunsin olevani tarpeellinen, lähes välttämä-
tön apu arjen askareissa ja lastenhoidossa. Tietysti tunsin ikävää ja haikeutta, mutta olin samalla onnellinen tästä osakseni tulleesta kokemuksesta, jonka syvällä sisimmässäni tiesin ennemmin tai myöhemmin päättyvän. Matias on häikäisevän komea mies ja niin kiinnostunut Siljasta, ettei sellainen tunnu todelliseltakaan. Siellä vaaleanpunaisessa kopassaan odotti pieni ihminen, jonka ensimmäisiä sanoja mummi malttamattomasti odotin. Tilaa! Numero 4 ilmestyy 25.4.
62 4
sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä
LEHTIPISTEISTÄ LEHTIPISTEISTÄ. Diabeteksen aiheuttama sokeus oli surullista, mutta Annukka otti sen vastaan urheasti ja osasi iloita tulevasta lapsestaan. Oven avasi nuori, nauravainen, Jarmon ikäinen nainen. Nyt näyttää siltä, että lapsuudenkavereiden on aika lähteä etsimään onneaan omilta tahoiltaan...
Numero 5 ilmestyy 25.5. yhdessä ja saimme siksi ajaksi purettua roolimme. Jarmo seisoi tytön selän takana kädet suojelevasti tämän hartioilla. Tietysti lupasin ja sisareni kuoli varmana siitä, että huolehdin minulle langenneesta osasta mummina. Olimme kumpikin Jarmon kanssa tarvinneet tämän vaiheen
elämässämme päästäksemme eteenpäin. Jarmo oli kasvanut vastuulliseksi mieheksi ja halusi perustaa perheen. Haikein mielin lähdin takaisin etelään ja lupasin tulla uudelleen heti, kun se on mahdollista.
M
enin maanantaina työpaikalleni. Sanoin itseni irti ja päätin lähteä pohjoiseen Annukan luokse, jossa apuani todenteolla tarvittaisiin. Minun oli väistyttävä ja annettava tilaa nuorille ja todelliselle rakkaudelle. Sanotaan, että elämä velkoo saataviaan. MUMMI
ANNA LUKKO
SOILE JOKIRANTA
LIIAN KAUKAA sinua hain
Kun Siljan elämään saapuu salaperäinen Matias Valli, tuntuu arkikin sähköistyvän. Jussi eli omassa maailmassaan ja minä omassani. Jouduin lähtemään viimeiseksi kuukaudeksi hänen tuekseen. Hei Marjatta, tässä on Tiina. Lapsen äiti Annukka oli ollut minulle läheinen jo lapsesta asti. Meidän kohdallamme Jarmo sai hetken olla avuton lapsi, ja minä sain maistaa ripauksen äitiyttä. Samaan aikaan hänen tyttärensä, näkövammainen kummityttöni odotti esikoistaan. Siinä kuolinvuoteen ääressä sisareni kysyi, voisinko olla mummi tulevalle lapselle, kun häntä ei silloin enää ole. Tunnistin pienokaisen heti omakseni. Katsoessani näitä kahta nuorta ymmärsin heti, että kotileikkimme on ohitse. Mutta kaikella on aikansa. Kumpikin katsoi syvälle toistensa silmiin. Istuin päivät pitkät hänen vuoteensa vierellä pidellen kädestä kiinni. Hän on autellut minua sinun poissa ollessasi. Kotona kaikki oli ennallaan. Syksyllä sain kirjeen sisareltani, joka oli sairastunut syöpään. Hyvä näin
Julkaistusta runosta maksamme palkkion, joten liitä mukaan nimesi, mahdollinen nimimerkkisi, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkiyhteytesi.
LUODOLLA Kitukasvuinen puu kallioisella luodolla. UNIKKO
43 3. Kerran olin ehjä, pieni urhea nainen. Näin, koin, tunsin, olin eloisa ja elossa. Nyt olen hukka. Kaislojen ja kallioiden linnunliverryksen keskellä auringonpaisteessa kesässä sateessa tuulessa minä. Kun kaikki on uutta ja ihanaa, päästän sinusta irti hetkeksi, jotta voin vain hengittää. Anna ajatuksesi ja kynäsi lentää! Lähetä oma runosi osoitteeseen Tosi Elämää, Minun runoni, PL 246, 90101 Oulu. Kannan kipeitä siemeniä sisälläni. Sorsaäidin poikue jonossa räpytellen valoisalla selällä. Luoto lokkeja valkoisenaan. OLGA
LEVOTON Silmäni, vasta auenneet. Jos on elämässä kiinni, ei osaa katua. EILA KERRAN Kerran olin ehjä, taipuisa mutta vahva kuin nuori koivu. Mutta kerran navakka tuuli kaatoi minut, raatoi. Kerran, kun hain unelmaani, opettelin olemaan vastuuton
Ilahduin kovasti hänen näkemisestään, ja hän vaikutti yhtä ilahtuneelta. Annoin sen hänelle mielelläni, sillä meillä oli ollut jo jonkin aikaa silmäpeliä. Ystäväni alkoivat illemmalla hinkua baariin. Se oli Markus, työkaverini. Huono suhde kasvatti minut onnelliseksi
Suhteeni Markukseen oli muuttunut oudoksi pian alkuhuuman kadottua. Erosimme siis. Markus kertoi, ettei hänenkään ollut aikomus lähteä baariin, mutta ystävät puhuivat hänet ympäri, ja nyt he olivat kadottaneet. Ihastumisiakin tapahtui jo puolen vuoden sisään ja eräänä päivänä ollessani tupakkakopissa eräs työntekijöistä tuli paikalle kädet täristen, puhelin kädessä ja pyysi numeroani. Myöhemmin illalla, useamman oluen jälkeen ystäväni saivat houkuteltua minut mukaansa baariin. Sitä kesti kuitenkin vain pari kuukautta, kunnes huomasimme, miten erilaisia olemme. Minä en ollut yhtään innostunut vielä siinä vaiheessa. Viikon kuluttua huomasin olevani jo parisuh44
O
teessa tämän miehen kanssa. Aivan kuin minullakin. Katsoin tulijaa. Tästä reilu viikko eteenpäin olin eräänä perjantaina työpäivän jälkeen ystävieni kanssa luonani ottamassa hiukan alkoholipitoista juomaa. Tunsimme, miten hyvin kemiamme kohtasivat ja tunnit kuluivat hui-. Markus kohteli minua kuin ilmaa, ja minä vetäydyin yhteisen kotimme yläkertaan kärsimään yksinäisyydestä. Olin silloin 20-vuotias. Juttu luisti saman tien ja kun olimme juomamme tilanneet, hän pyysi minua kanssaan istumaan lähimmän pöydän ääreen. Oltuamme parisen tuntia baarissa kadotin ystäväni ja menin jonot-
tamaan tiskille. Sivusilmällä näin jonkun miehen tulevan viereeni yksinään. Vaikka jokainen päivä oli tuskaa, mieleeni ei juolahtanut, että voisin lopettaa suhteemme.
li kesä, vuosi 2007, kun pääsin töihin. Tutustuin nopeasti ihmisiin ja tulin hyvin toimeen kaikkien kanssa johtuen varmasti siitä, että kyseinen paikka oli hyvin miesvaltainen ja tulen paremmin toimeen miesten kuin naisten kanssa
Eräänä päivänä Markus kysyi,
45. Minulla oli aivan kauhea krapula, mutta silti olin niin onnellinen. maa vauhtia. ähdimme Markuksen kanssa baarista hyvissä ajoin ennen valomerkkiä. Olin todella onnellinen, sillä vaikka olin
L
humalassa, minusta tuntui, että tässä on se mies, joka minulle kuuluu. Sisällä joimme vielä oluet ja päädyimme suutelemaan hänen sohvalleen. Olin niin rakastunut! Puolen vuoden ajan nukuin lähes joka yö hänen luonaan. Aamulla heräsin hänen viereltään sängystä. Kyllähän hän asui. Pihalla hämmästelin keltaista omakotitaloa ja kysyin, asuuko hän tosiaan siinä ja ihan yksin. Tilasimme taksin ja ajoimme hänen luokseen aivan kaupungin laidalle. Saavuttuamme rivitalo alueelle, jossa asuin, hän sanoi minulle vielä ennen kuin nousin autosta, että soittaisi minulle illalla.
Olin onneni kukkuloilla. Ajattelin, että tämä on elämäni parhain krapulapäivä! Olinhan kuitenkin varautunut siihen, että tämä oli vain yhden illan juttu ja että olisimme taas vain työkavereita.
M
arkus soitti minulle illalla lupauksensa mukaisesti, ja sovimme näkevämme seuraavana päivänä. Hetken siinä makailtuani Markus ilmoitti, että hänen on vietävä minut kotiin, sillä hän on menossa vanhempiensa luokse. Asuin noin kymmenen kilometrin päässä hänestä. Päätin laittaa ystävilleni puhelimella viestiä ja ilmoittaa, missä olen ja että menen työkaverini luokse yöksi. Markus toi minulle särkylääkettä ja silitti päätäni hymyillen. Aloimme tapailla lähes päivittäin ja kuukauden päästä aloimme seurustella
Miksi hän turhaan asui yksinään niin isossa talossa, kun yläkertakin oli ihan tyhjä, Markus ihmetteli. Joka aamu oli Hakkasin häntä ja heittelin me minä rohkenin juotava olut tai kertoa hänelle asiparikin, että mie- tavaroita häntä kohti, ja hän oistani, ja päätimpuolestaan yritti kuristaa mi- me yhdessä tämän lialani kohoaisi. lin ollut jo jonkin aikaa todella vihainen Markukselle ja sitten eräänä päivänä en enää pystynyt pidättelemään kiukkuani, vaan hyökkäsin hänen kimppuunsa raivoissani. Markus alkoi vaikuttaa etäiseltä, olin kuin ilmaa hänelle. Päivästä toiseen elin kurssikavereille. semään itseäni. Purskahdin siellä hillittömään itkus kertoi minulle sitten ohimennen, kuun, joka oli jopa minulle itselettä häntä ärsyttää, kun minä en käy lenikin yllätys. Vastaus kuului vain: En minä tiedä. Voisin viedä yläkertaan omat huonekaluni. Meni kuukausi ja toinen. Ajattelin, ettei heitä kiinnosta minun asiani. Aloin olla niin täynnä vihaa, että pelkäsin kohta tekeväni jotain todella hirveää. työvoimatoimisnua. Kun sitten koitti tämä päivä, jolloin työt loppuivat, olin varma, että löydän pian uuden työpaikan. Toki minulla oli ystäväni, joita tapasin, mutta oloni oli niin kurja kotona, että muutamasta oluesta sain aina paremman mielen. Hän oli päivät poissa ja kun hän tuli kotiin, tuntui kuin hän ei olisi huomannut minua ollenkaan. Pääsin Markuksen otteesta ja juoksin keitoli jo syksyllä lähes nollassa.
T
E
P
E. Syyskuun lopussa minulta loppuivat työt. Markus sanoi, että parempihan minun olisi hänen luonaan asua työttömänä kuin yksin. Sinä päivänä Markus tuli vasta yömyöhään kotiin, huomioimatta minua. Sitten Markus heitti minut syrjään ja lähti ulos, hyppäsi moottoripyöränsä selkään ja kaasutti pois. Kyllähän täti ihmetAloin juoda päivisinkin, koska teli, mikä ihme minulle tuli, mutta hän ei ollut kotohetken juteltuamna. Tilanteesta oli kerrottava tiekoja sitten, joten en päässyt mihin- tenkin myös kurssin vetäjälle ja kään käymään. Välini Markukseen olivat niin huo- käsin Markuksen kimppuun, kun not, että "muutin" yläkertaan asu- tämä tuli kotiin, tällä kertaa ilman maan. Kaikista eniten minua kuitenkin hävetti...
O
ämän jälkeen Markus oli taas räänä päivänä minulla oli sitten tutun välinpitämätön, välinpitapaaminen työvoimatoimistostämättömyyttä jatkui viikkoja. Olimme kumpikin asiasta tietoisia ennen kuin päätimme muuttaa yhteen. Minun kiukkuni vain yltyi ja purin raivoani viattomiin tavaroihin, jotka lensivät kauniissa kaaressa pitkin seiniä. Alkoholin antaman räänä iltana en taas pystynyt pilohdunkin jouduin unohtamaan radättelemään vihaani, vaan hyökhattomuuteni vuoksi. muuta ruokaa. Hakkasin häntä ja heittesa ei ollut lämmitystä eikä seinissä lin tavaroita häntä kohti, ja hän puokunnon eristeitä, joten sisälämpötila lestaan yritti kuristaa minua. Ajattelin, että ei tässä vielä mitään hätää ole, kun eivät rahatkaan ole vielä lopussa ja olihan minulla Markus. Minul- mieli mustana. Se oli syyskuun ensimmäinen päivä. Totta kai olin valmis muuttamaan hänen luokseen, olihan hän minun elämäni mies! uukauden kuluttua muutin Markuksen luokse. Markuksella oli onnekseen moottoripyöräkypärä päässään, sillä vaikka hän oli iso, roteva mies, sain kaadettua hänet maahan ja hakkasin häntä minkä ehdin ja huusin niin kovaa kuin jaksoin tivatessani, mikä
46
K
häntä vaivaa ja miksei hän enää huomaa minua. Kurssimme vetäpelkästään muutamalla leipäpalal- jä jopa soitti minulle ajan lääkäriin, la, sillä minulla ei ollut rahaa käydä että saisin apua. Niinpä minä sitten velloin kotona Pian olinkin täysin rahaton. Aamulla Markus otti aseensa kaapista ja vei sen muualle, koska pelkäsi, että vahingoittaisin sillä häntä.
Päivisin olin alakerrassa, mutta kun Markus tuli iltaisin kotiin, laitoin takin päälle ja menin yläkertaan ja siellä minä nukuin palellen ja nälissäni. Talo oli vanha ja yläkerras- kypärää. Meni viikkoja, mutta töitä ei löytynyt. En ollut enää kykela ei ollut rahaa edes tupakka-askiin nevä kurssille, joten kotona oli olja olin joutunut myymään autoni ai- tava. Itkin kurssilla salaa vessassa ja lintsasin paljon. mutta eipä se Markusta ilahduttanut. Aloin juoda yksinäisyyteeni. muuttaisinko hänen luokseen asumaan. Pian sen jälkeen Markus häi- pitämään tunteeni sisälläni, mutpyi joka aamu heti herättyään ja tuli ta nyt kävi toisin, en pystynyt hillitvasta myöhään illalla kotiin. Mar- sa. Olin kyllä saanut kurssilla ollessani hyviä kavereita, mutta en kertonut heille tilanteestani. Samalla olin niin masentunut, etten voinut muuta tehdä kuin itkeä. Peruin ajan viikon kaupassa ja Markus kävi syömässä sisällä, en halunnut mennä puhumuualla, joten kotona ei ikinä ollut maan kenellekään. ääsin sitten ton ihmisen kanspian työvoisa, että minä jätän matoimiston järjestämälle kurssille, nyt kurssin kesken. Join salaa. Pystyin yleensä aina töissä. Piilotin ostamani juomiset yläkerran kaappeihin ja siellä minä niitä salaa join iltaisin, kun Markus istui alakerrassa tietokoneellaan
Hän ei laittanut vastaan. Se ilmoitus sai hänet selvästi miettimään, miksi minä olen ollut niin vihainen ja miksi nyt lähden. Silloinhan minä olisin häviäjä! Mitä ihmettä minä kituutan Markuksen luona, miksi en lähde. Hän katsoi minua järkyttyneenä, silmät kostuivat kyynelistä, eikä hän sanonut mitään. Arvatkaa, miksi selvisin siitä kamalasta vuodesta, vaikka olin yksin, masentunut ja vihainen. Markus piti minua kauan aikaa lattialla, varmisti, että rauhoituin. Olin kyllä Markuksella asuessani pari kertaa sanonut äidille, että meillä menee vähän huonosti ja hän kehotti minua lähtemään, mutta silti jaksoin vatvoa sitä lähtöä liian kauan. Kun hän päästi minusta irti, lähdin hakemaan takkini ja kenkäni ja lähdin ovesta ulos. Oli jo yö ja kävelin melkein kymmenen kilometriä junanrataa pitkin kaupunkiin toivoen, että juna tulisi, mutta se ei tullut. Siinä kaiteella seisoessani mieleeni tuli jostakin syystä mummoni. Tulin takaisin olohuoneeseen, jossa Markus oli ja sanoin tappavani hänet. Meillä oli tunteita toisiamme kohtaan, mutta en uskaltanut tehdä asialle mitään, suojelin itseäni. Minä painelin yläkertaan. Seisoin sinä yönä sillan reunalla ja mietin, hyppäänkö vai en. Tunnen itseni vahvemmaksi kuin koskaan. Minä en ole niin raukka, että tappaisin itseni miehen takia, joka on minut saanut tähän mielentilaan. Onnellinen olen muutenkin. Heitin veitsen Markusta kohti ja hänen onnekseen se hipaisi vain käsivartta. Yö uudessa kotonani oli aivan ihana. Toimin itse itseni terapeuttina. Oli jo aamuyö, kun saavuin kotiin. Tai ehkä halusin, mutta en uskaltanut, pelkäsin, että koen kaiken uudelleen. Minä kirjoitin. Mieleeni tuli ilta Markuk-
P
sen kanssa, tästäkö tämä kaikki taas lähtee, mietin mielessäni. Puolisen vuotta kului ja tapasin vanhan tuttavani Mikaelin netin kautta. Juoksin veitsen perään, jotta voisin yrittää iskua uudelleen, mutta Markus nappasi minusta kiinni, kaatoi minut lattialle, piti minua siinä ja huusi minulle pää punaisena ja sylki lentäen. Aloimme jutella ja päätimme, että näkisimme. Markuksen silmät täyttyivät kyynelistä, hän kaivoi puhelimensa ja kertoi soittavansa poliisit. Puolen vuoden tuttavuuden jälkeen huomasin, että tässä on mies, johon uskallan luottaa ja uskallan antaa itseni hänelle. Niinpä minä käänsin suuntani ja lähdin kävelemään takaisin rakkaaseen kotiimme. tiöön hakemaan veitsen. Tapasimme sitten eräässä kuppilassa ja sen illan jälkeen aloimme tapailla vakituisemmin. Näin hänen silmistään pelon. Tuijotin häntä naama peruslukemilla, minua ei kiinnostanut enää hänen yksikään sanansa, enhän ollut kuullut niitä ennenkään hänen suustaan. ONNELLINEN
T
Kilpailun voittajat
Tosi Elämää 2:n Äänestä ja voita -lukijakilpailusta Medisoft tuotepaketin voittivat: Margit Saha, PORI, Helena Ylikangas, PUDASJÄRVI, Enne Waltanen, TURENKI, Kaija Nieminen, KAUSALA, Anna-Leena Kammonen, JUVA, Ulla Lapinkangas, KIIMINKI, Eveliina Vapaavuori, KAARINA, Kirsti Mehtonen, ORIMATTILA, Pirkko Karppanen, JOUTSENO, Maarit Hyttinen, JÄRVENPÄÄ Onnittelut voittajalle!
47. Kerroin Markukselle, että minä lähden. apailimme viikkoja, kuukausia ja meistä tuli hyviä ystäviä. Nyt minulla alkoi elämänhalu taas palata ja masennus hälveni, mutta viha ei ihan hevillä lähtenyt. Kylmän ulkoilman jälkeen se paikka tuntui jotenkin harvinaisen lämpimältä.
arin viikon kuluttua tästä olin saanut hommattua itselleni kämpän. Minua ei poliisi pelottanut, en välittänyt mistään, olin niin vihainen Markukselle, että tärkeimmältä tuntui vain vahingoittaa häntä. Pian sitten pääsin muuttamaan ja kun viimeinen muuttolasti lähti pihasta, katsoin taloa ja sanoin mielessäni sille: Pala maan tasalle. Nykyään olen jotenkin oudolla tavalla onnellinen, että koin sen. Niinpä me nyt olemme tänä päivänä yhdessä, ja minä olen onnellinen hänen kanssaan. Markus oli jo nukkumassa. Hänen rohkaisevat ja kannustavat sanansa, joita kuulin lapsena aina, kun jokin meni pieleen. Minulla oli lämmin, äitini osti minulle ruokaa kotiini ja aloimme yhdessä järjestellä raha-asioitani kuntoon. Tämä suhde Markuksen kanssa ei koskaan häivy mielestäni, mutta minä en ole enää vihainen, en muistele edes pahalla häntä. Eromme jälkeen tapailin uusia miehiä, mutta suhteeseen en halunnut yhdenkään kanssa. Laskeuduin alas kaiteelta ja jatkoin taas matkaani pitkin junanrataa ja mietin, että tämän on loputtava
Uskalsin vaatia elämältä sen, mikä mielestäni minulle kuului. Ensin toteutettiin unelmat, sitten tasaannuttiin ja rauhoituttiin nauttimaan elämästä. Arto oli jo silloin sellainen, vilkkuvasilmäinen, tyttöjä jahtaava poika. Aloin tavoitella Arton huomiota. Mutta minähän olin tottunut saamaan sen, minkä halusin. Äiti uskoi omatoimisuuteen. Aluksi se ei ollut vakavaa, olinhan vielä pieni tyttö. Arto viiletti juosten ohitseni koulun
pihalla kikattavaa tyttöä jahdaten. Niin olisi saattanut käydäkin, jos Viagraa ei olisi keksitty. Olin jo pienestä pitäen varma siitä, ettei elämässäni olisi mitään esteitä, joita en voittaisi oman yrittämiseni ja Jumalan avustuksella. Pidin itseäni suhteellisen sievänä tyttönä, mutta tajusin kyllä, etten tulisi saamaan Artoa itselleni ilman taistelua. Uskoin tähän itse täysin. Pärjäsin hyvin opinnoissani, etenin töissä esimiesasemaan. Viagran ansiosta Arto saattoi jatkaa nuoren miehen hölmöilyjään vielä viisikymppisenäkin. Minä olin tottunut toteuttamaan unelmani. Jossain vaiheessa havahduin siihen, ettei minulla oikein enää ollut
48
Ä
unelmia, joita toteuttaa. Ajattelin, että elämän kuuluikin mennä näin. Vuodet kuitenkin kuluivat ja Arto sen kun komistui. Uskalsin olla enemmän kuin muut. Se oli ensimmäinen koulupäiväni. Miksen olisi, jos kerran kaikki muutkin olivat rakastuneet. Mielessäni kaikuivat usein äitini sanat Artoa katsellessani: kun itsekin yrittää, sitä Jumalakin avittaa. Sitten unelmien varasto tyhjeni. Olin saanut kaiken haluamani. Minäkin tietysti rakastuin Artoon saman tien. Lapset kasvoivat aikuisiksi ja toteuttivat niin omiaan kuin minunkin unelmia, kaikki pärjäsivät hienosti. Sitä en ollut tullut lainkaan ajatelleeksi, että miehelläni Artolla oli vielä unelmia, joista minä en tiennyt mitään.
M
uistan vieläkin sen päivän, jolloin tapasin Arton ensi kerran. Olin kouluttautunut unelmieni ammattiin sairaanhoitajaksi, olin saanut miehekseni kaikkien naisten haluaman Arton, asuin unelmieni talossa, lomat vietin Espanjassa omassa lomaosakkeessani, ihan niin kuin olin nuorempana unelmoinutkin. Taisin olla 12-vuotias, kun kirjoitin päiväkirjaani, että menisin Arton kanssa naimisiin.. Monien mielestä elin unelmaelämää. Hän halusi kasvattaa ainoasta tyttärestään itsenäisen ja pärjäävän naisen. Olin toteuttanut jo monta unelmaani. Sellainen minusta tulikin. Toivoin, että Arto viisastuisi ja rauhoittuisi vanhetessaan. Olin yrittänyt tottua siihen, että Artolla oli muita naisia. Äiti käytti tuota sanontaa, kun pyysin häneltä apua jossain tai kun sanoin, etten osaa tehdä jotain. Itsekin aina sanoin, että unelmat toteutuvat, kun niiden eteen tekee töitä. Minä vain aloin saada touhusta tarpeekseni.
idilläni oli tapana sanoa: Joka itsekin yrittää, sitä Jumalakin avittaa
Minä, joka olin aina hoitanut ulkonäköni huolella, kuljeskelin nyt meikittömänä, vanhoissa verkkareissani kuukaudesta toiseen. Kun aloin tutkia asiaa tarkemmin, löysin myös naisen puhelinnumeron Arton lompakosta, kauppakuitin taakse kirjoitettuna. Kerroin asiasta Artolle, joka ei uutisesta ilahtunut, mutta ehdotti kuitenkin itse naimisiin menoa. Synnytykseni käynnistyi heti seuraavana yönä. Parin vuoden ajan Arto oli esimerkillinen perheenisä. Arto ei ollut valmis asettumaan aloilleen, tuskin olisi ollut valmis vielä kymmeneen vuoteen. Nyt, vuosien takaa, näen asiat selvemmin. Kun tulin uudestaan raskaaksi, ajattelin, että uusi lapsi sitoisi Arton entistä tiukemmin perheenisän rooliin. Olin seurustellut Arton kanssa puolisen vuotta vaihtelevalla menestyksellä, kun huomasin olevani raskaana. Kun Arto tuli kotiin, vaadin häneltä selitystä. askettuun aikaan oli kolme viikkoa, kun löysin kondomin Arton puvun taskusta. Itsevarma naisääni vastasi ja kielsi kaiken. Luultavasti tuo suhdekin oli syntynyt naisen aloitteesta, eikä Arto ollut osannut sanoa ei. Viagra tuhosi avioliittomme
K
ahdeksaa vuotta myöhemmin toteutin päiväkirjalle antamani lupauksen. Hän kyllä hoiti Pasia esimerkillisesti, mutta ei halunnut viettää kanssani aikaa yhtään enempää kuin oli pakko. Arto oli kiltti, muita miellyttämään pyrkivä mies. Olin huonovointisena ärhäkkä, enkä miellyttävä näky silmillekään. Tajusin, että olin saattanut vaatia mieheltäni liikaa. Arto oli edelleen komea mies, joka ilmeises49
V
L. Hän kertoi työpaineistaan, minun raskauteni tuomista velvoitteista. Naisen äänestä kuuli kuitenkin helposti tämän valehtelevan. Toimeliaana naisena soitin numeroon saman tien. Siitä, että halusi olla hyvä perheenisä, mutta halusi elämältä muutakin. Ja kyllähän Arto kieltämättä yritti. Arto alkoi itkeä. Yritin olla välittämättä asiasta. Uskoin, että perheemme oli nyt vahvempi kuin koskaan. En usko, että hän meni useinkaan ihastustensa kanssa edes sänkyyn, tosin sitäkin varmaan tapahtui, mutta Arto tuntui kaipaavan koko ajan romanttista huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Aamulla perheeseemme oli syntynyt suloinen tyttölapsi, ja koko asia oli sillä kuitattu. Ajattelin, että nousen tuollaisen halpamaisuuden yläpuolelle. Arto oli jo pari kertaa jäänyt kiinni pettämisestä seurustelumme aikana, mutta olin varma, että hän järkiintyisi tullessaan perheenisäksi. Olisin toki mielelläni hoitanut itseäni edelleenkin, mutta jatkuva huonovointisuus vei voimani niin, ettei ylimääräiseen turhamaisuuteen ollut varaa. Kuvittelin silloin, että kohtalo oli määrännyt raskauteni. Kyllähän minä sen tavallaan tajusinkin. Kun Artosta tulisi isä, hän rauhoittuisi ja unohtaisi sen, että maailma oli täynnä naisia, jotka halusivat hänet. Toinen raskauteni oli ensimmäistä hankalampi ja olisin kaivannut Artolta enemmän tukea ja raskausaikana. Minä katselin komeaa, kesytettyä miestäni tyytyväisenä itseeni. Vihani suli kuunnellessani Artoa. Välillä tuntui, että Arto oli kiinnostunut jokaisesta vastaan kävelevästä naisesta. uodet vierivät. Perheemme vaurastui ja vakiintui. Hän hoiti poikaamme Pasia, rakensi talon, hoiti työnsä menestyksellä. Arto flirttaili kaupan kassojen, lastenhoitajien, työkavereidensa ja naapurin rouvien kanssa. Toisin kuitenkin kävi. Vakiintui siinäkin merkityksessä, että jossain vaiheessa tajusin, että Artolla oli koko ajan jonkinlaista peliä toisten naisten kanssa. Kyllähän Arto varmasti oli jollain tavalla ihastunut minuun, muttei kuitenkaan niin vahvasti, että olisi onnistunut unohtamaan muut naiset. Artolle tämä ei tuntunut sopivan
Naiset katsoivat usein ensin Artoa ja väläyttivät hänelle ihailevan hymyn. Muistutin myös siitä, että minä tulisin aina olemaan hänen rinnallaan. Pihvit, makkarat, kermaperunat, oluet, snapsit ja muut tykötarpeet olivat kuuluneet Arton
E
elämäntyyliin niin pitkään, ettei hän osannut niistä luopua kokonaan, joten mainittavaa laihtumistakaan ei tapahtunut. Sitten hän kierähti kyljelleen ja sammui saman tien. Kuljin ylpeästi meikkaamattomana ja valjuna Arton rinnalla kuin julistaen kaikille maailman naisille, että kaikesta niiden tyrkkyjen laittautumisesta huolimatta Arto valitsi kuitenkin lopulta aina minut. Hän vei minua teatteriin ja ulos syömään, oli hellä ja huomaavainen. En myöskään pystynyt tekemään itse aloitetta seksiin. En jaksanut pynttäytyä, keikutella lanteitani, en nauranut miesten vitseille, en flirttaillut vahingossakaan. Käänsin pelästyneenä katseeni pois ja lähdin huoneesta ennen kuin olisin nähnyt jotain vielä enemmän.
P
ian viisikymppistensä jälkeen Arto alkoi osoittaa taas enemmän kiinnostusta minua kohtaan. Salaa sisimmässäni olin edelleen yhtä ihastunut Artoon kuin silloin pikkutyttönäkin, enkä olisi mitään muuta halunnutkaan kuin painautua häntä vasten tunteakseni sen salaperäisen virran, joka hänestä aina valui minuun. Seksielämämme hiipui vuosien saatossa olemattomiin. En ollut ikinä ollut mikään erityinen kaunotar, mutta kuitenkin ihan kohtuullisen sievä, ulkonäöstään huolehtiva nainen. Kaiholla muistelin seurustelumme alkuaikoja. Arton rinnalla vietettyjen vuosien myötä menetin kuitenkin kiinnostukseni itseni laittamiseen. En vain pystynyt, vaikka haluja olisi ollutkin. Kieltämättä tämä kaikki jätti jälkensä minuun. Alusvaatteissa suosin mukavuutta. Viisikymmentä vuotta täyttäessään Arto oli kehittänyt itselleen jo 30 kilon ylipainon. Olihan meillä lapsemme, talomme, lomaosakkeemme ja harrastuksemme. Tästä harmistuneena Arto alkoi syödä entistä enemmän. Uskoin optimistisesti, että minun ja Arton parhaat vuodet olivat edessäpäin. Arto teki aloitteen seksiin niin harvoin, että jo pelkkä ylpeyteni vaati minua torjumaan ne aloitteet. Sitten katseet kääntyivät minuun. Minä lohdutin häntä sanoen, että parhaat vuotemme olivat edessä. Aluksi olin innostunut tästä muutoksesta, sitten aloin epäillä. Kyllähän minä sen ymmärsin, mutta niitä naisia en ymmärtänyt. lämämme ei ehkä ollut onnellista, mutta ei sentään onnetontakaan. Arto ei tästä muutoksesta pitänyt, olihan hyvä ulkonäkö ollut hänelle aina itsestäänselvyys. Vuosien vieriessä aloin yhä vähemmän tuntea itseni naiseksi. Arto oli kimpussani koko ajan. Nelikymppisenä hän alkoi lihoa. Ulkonäössäni ei ollut vikaa, mutta jotain muuta vikaa minussa oli. Tunsin, ettei minussa kerta kaikkiaan ollut niitä ominaisuuksia, joilla miestä viehätetään. Ehkä jotenkin luovutin tai sitten halusin yksinkertaisesti erottua niistä Artoa jahtaavista naisista. Elimme täyttä elämää. Siihen Arto vain hymähti. Ajatteliko Arto, että jos hän pystyi hurmaamaan vielä minut, hän saisi muitakin. Remontoimme taloamme, kuljetimme lapsia harrastuksiin, matkustelimme ja nautimme elämästä. Arton viisikymppisillä sen vaikutuksen huomasi selvästi. Tiesin, että Artolla oli voimakkaat seksuaaliset tarpeet ja kun hän ei kerran tuntenut vetoa minuun, se merkit40 5
si sitä, että hän tunsi vetoa johonkuhun toiseen. Lopetin meikkaamisen ja pidin hiuksiani tylsällä poninhännällä päivästä ja vuodesta toiseen. Katsoin sammunutta miestäni enkä nähnytkään sitä hyvin tuntemaani komeaa naistenmiestä, vaan heikkoluontoisen, lepsun miehen, joka määritteli arvonsa muiden ihmisten mieltymysten mukaan. ti halusi testata viehätysvoimaansa jatkuvasti. Vanhetessaan Arto tasaantuisi ja me voisimme lähentyä uudestaan toisiamme. Miten naiset olivatkin niin valmiita pönkittämään Arton itsetuntoa, ihailemaan ja palvomaan perheenisää, joka ei kaivanut näiltä naisilta kuin hetken virkistystä elämäänsä. Tokihan minä huomasin ne katseet, joita minuun suunnattiin. Arto taisteli sitkeästi lihomista vastaan, mutta hän oli armoton herkkusuu. Sellaista en ollut nähnyt koskaan ennen, eikä Artokaan ollut sellaiseen tottunut. Ehkä minäkin vielä löytäisin hukkuneen naiseuteni, kunhan oppisin luottamaan Artoon paremmin. Ilmeistä oli helppo nähdä, että nuo naiset eivät ymmärtäneet, miksi Arton tapainen mies suostui elämään minun kanssani. Halusiko Arto testata viehätysvoimaansa uskollisimpaan ihailijaansa. Naiset eivät enää pörränneet Arton kimpussa yhtä innokkaina kuin ennen, ja jotkut näyttivät lähinnä kiusantuvan Arton heihin kohdistamasta huomiosta. Minä olin salaa tyytyväinen Arton ulkoisesta muutoksesta. Kiloja tuli hitaasti, mutta tasaisesti, kolmisen kiloa joka vuosi. Näin jälkikäteen ajateltuna: ehkä vaatimattomuuteni olikin silkkaa ylpeyttä. Vaatteeni olivat järkeviä, ulkoiluun ja arkeen tarkoitettuja. Kun erään illanvieton jälkeen tu-. Näin naisten silmissä ihmetystä, jotkut hymyilivät alentuvasti, tyytyväisinä. En ollut saanut riisuttua Artolta vielä hänen paitaansa, mutta äkkiä päätin, että antaa olla. Arto tuntuikin tasaantuvan. En Artolle enkä muillekaan miehille. Painoin nämä tunteeni kuitenkin aina vain syvemmälle sisälleni, niin syvälle, ettei niistä näkynyt edes väläystä silmissäni silloin, kun katselin miestäni. Viisikymppisillään Arto joi itsensä tolkuttomaan humalaan ja kun riisuin häneltä vaatteita juhlien jälkeen, Arto itki elämänsä olevan ohitse
iltana. Minus- mutta en ollut. Johtuiko se minusta. Arton alla maatessani me opiskelukavereita. Olin varma, että suoraviivaisesti ja jotenkin käsArtolla ei ollut samanlaisia ongel- kevästi. Samassa huomasin Arton mia muiden naisten kanssa. Suoraan sanottuna tunsin itsekin itseni pettyneeksi. Alistuin siihen ajatukseen, etten minä vain en syttynyt koko touhulenää viehättänyt miehiä. Eihän se le missään vaiheessa. välittämättä. Suloinen onnentunne sukelsi sisälleni. Olisin halunnut, että ta tuntui, että Arto oli vienyt minulta seksuaalinen vire olisi syntynyt länaiseuteni. Aloin aavistella, mistä on Minusta tuli entistä varautuneem- kyse. Käännyin makaamaan selälleni. erektion. Arto tunsa, mutta siihen olin aivan liian yl- tuikin olevan elämänsä vedossa, peä. Ehkä minun olisi pitänyt olla iloiTunsin itseni niin perin pohjin nen siitä, että Arto halusi niin koloukkaantuneeksi, että minun oli vasti tyydyttää minut seksuaalisesti, vaikea katsoakin mieheeni. Yritin halata Arton jäykkää selkää, mutta hän vetäisi itsensä irti minusta. Tuijotin kattoa silmät auki rävähtäen ja ihmettelin, mikä oikeastaan oli palkintoni siitä, että olin vuosikausia sietänyt Arton uskottomuutta.
mme päässeet kumpikaan ta- keen juhlamekkoani Arto ilmestyi pahtuman yli. Arto tymäpäiviä näyttävästi, niin tehtiin ei saanut minua tuntemaan naiseknytkin, vaikken itse olisi juhlia kai- si, halutuksi tai arvokkaaksi, vaikvannutkaan. Luin vieraidem- Minua pelotti. Olisimmeko kohta niin kuin ennen. Minä jäin tuijottamaan linen kyvyttömyys ollut helppo kes- Artoa ihmeissäni, Arto ei ollut ikitää, mutta nyt mietin koko ajan, että nä tehnyt aloitetta sillä tavalla: niin vika oli minussa. Jos Arto olisi eteeni sanoen, että haluaa rakastelaina ollut uskollinen, olisi seksuaa- la kanssani. Tunsin tutun seksuaalisen jännitteen välillämme. Naiset eivät näyttäneet yl- hyllyn perukoilta, sieltä, missä ei ollättyneiltä, vaikka Arto taputtelikin lut muuta kuin tarpeetonta roinaa. Olin kuullut miesten naurespi Artoa kohtaan. Arto ei enää eh- kelevan Viagralle jossain edellisisdotellut yhteisiä illanviettoja, enkä sä juhlissa, ja olin jo niistä puheista minäkään tehnyt aloitteita minkään- arvannut, että suurin osa niistä mielaiseen yhdessä puuhaamiseen. Pian siirryimme makuuhuoneeseen. Edellisestä kerrasta oli niin pitkä aika... Ei tästä mitään tule! Minä pelästyin, mutta tajusin sitten, mitä oli tapahtunut. Sinä joit aika monta lasillista viiniä, jospa se... Arto käänsi selkänsä minulle kuin häveten itseään. No on se helvetti, jos mies ei muutamaa viinilasillista kestä! Arton tuhahdus oli täynnä vihaa ja pettymystä. Miehet euraavana aamuna löysinkin eivät hermostuneet, vaikka Arto sösViagra-purkin vessan ylimmän sötti ihailevia sanojaan heidän vaimoilleen. Kaikki siisämme on ollut nä hetkessä tuntapana juhlia syntui väärältä. Luin min kuin rakastelviisikymppiseni. tuneen Arton iskuyrityksiin. Sen harvan kerran kun Arto oli kiinnostunut minusta, hän ei pystynyt suoriutumaan loppuun asti. Pystyikö Arto paremmin niiden muiden kanssa. Tein kovasmaailmanloppu ollut, yhden elämän ti töitä vaikuttaakseni innokkaalta, osa-alueen loppu mutta totuus oli, vain. En halunnut, että se, me ilmeistä, että he tiesivät, millai- mitä välillämme oli tapahtunut edelnen Arto on ja olivat päättäneet olla lisenä yönä, toistuisi koskaan enää. Naiset eivät näyttäneet yllät- että olisin vaikka tyhjentänyt tiskiitten tulivat- tyneiltä, vaikka Arto taputte- konetta mieluumkin minun likin heitä takapuolelle. vieraidemme ilmeistä, että he lut miestäni sinä Meidän perhees- tiesivät, millainen Arto on. Hitto, kun sinä näytät hyvältä tuossa mekossa, Arto kuiskasi korvaani. Tunsin samaa ujoutta ja jännitystä sisälläni kuin nuorena tyttönä. Arto alkoi hyväillä ja suudella minua. Jos olisin ollut erilainen heisyydestämme, ei lääkkeistä. Todellinen piina oli kuitenkin vielä tus, jolla Arto todistaisi miehuutenedessäpäin. Pahinta oli se, tajusin, että tämä ei ollut sitä, mitä että ihmiset näyttivät jotenkin tot- olin avioliittomme kaivannut. limme myöhään illalla kotiimme, Arto teki pitkästä aikaa seksuaalisen aloitteen. sopi minulle hyvin. Riisuimme ja heittäydyimme kikatellen sängylle. Minä tuijotin hämärässä Arton selkää. Riisuessani juhlien jäl- sa.
E
S
S
51 3. heitä takapuolelle. Äkkiä Arto tönäisi minut kauemmas itsestään. ka muuten suoriutuikin toimituksesArto joi juhlissa itsensä taas huma- ta yhtä hyvin kuin seurustelumme laan ja yritti vokotella jopa tyttärem- alkuaikoina. Olin poistamassa kaulakoruani peilin edessä eteisessä, kun Arto tuli takaapäin luokseni ja kietoi kätensä tiukasti vyötärölleni. Hyväilimme tosiamme kiihkeästi, mutta sitten tapahtui jotain. Tästäkö tämä alkaisi. Ehkä he sietivät Artoa En halunnut rakastella Arton kanssa, jos rakastelumme oli vain suoripelkästään minun takiani. Tun- histä halusi kokeilla Viagraa, tai oli sin, että Arto vältteli minua, ja se jo kokeillut. nainen, olisin ehkä testannut viehäAlistuin kuitenkin Arton tahtoon tysvoimaani toisten miesten kans- niin kuin aina ennenkin. Kulta, tuollaista sattuu joskus kaikille
Olin päättänyt kertoa, että tiesin hänen lääkitsevän itseään Viagralle. Ei nyt. Kuule Arto... En yhtään mitään. Kun Arto oli lähtenyt reissulleen, menin vessaan ja tarkistin vessan ylimmän hyllyn. Minä hymähdin. Itse teen töitä löytääkseni naiseuteni vielä uudelleen. Olin sen viikonlopun kuin tulisilla hiilillä ajatellessani Arto popsimassa Viagraa ja nauttimassa uudesta nuoruudestaan ties kenen kanssa. Olisin suonut Artolla salaisuutensa, jos ne olisivat jääneet salaisuuksiksi. Ulkonäkö oli tietysti muuttunut ja kunto heikentynyt, mutta Viagra takaisi Artolle nuorukaisen kestävyyden petihommissa. Olisin vain ilmoittanut, että haluan avioeron. Minulla oli rankka reissu ja haluan levätä nyt hetken ihan rauhassa, Arto keskeytti minut tylysti, silmät kiinni puhuen. Itse asiassa tyttäreni tuli sanomaan minulle, että hän oli päätöksestäni ylpeä. Etkö sinä kuullut. Ajattelin, että ehkä Artolle riitti se, että hän nyt tiesi kykenevänsä edelleen suoriutumaan seksuaalisesti. Hän ei halunnut luopua minusta, vaikka oli pettänyt minua vuosikymmenten ajan. Viagra-purkki oli kadonnut Arton myötä. arin viikon kuluttua Arto oli lähdössä mieskavereidensa kanssa viikonlopuksi golfaamaan. Ehkä rauha palaisi nyt maahan ja voisimme vihdoin alkaa elää sitä kahden aikuisen arvokasta ja rauhallista elämää, jos olin haaveillut nuoresta saakka. rto saapui golfreissultaan väsyneenä ja viinalta haisten. Pari viikkoa sitten törmäsin kaupassa vanhaan lapsuudenihastukseeni, erääseen, jonka unohdin sitten, kun Arto tuli elämääni. Arto sai sen vapautensa, jota oli käsittääkseni kaivannut koko sen ajan, jonka oli kanssani viettänyt. Näin, että Arto odotti viikonloppua innokkaana. Minun päätäni ei kuitenkaan siinä vaiheessa enää kääntäneet sen enempää Arton vakuuttelut, rakkauden tunnustukset, pelottelut, uhkailut kuin raivokaan. Hänessä ei ollut minkäänlaista merkkiä viheriöillä, raittiissa ilmassa vietetyistä tunneista, mutta ravintoloissa vietetyt viinan täyteiset illat hänestä huomasi yhdellä vilkaisulla. Arto yritti kääntää jopa aikuiset lapsemme äitiään vastaan, mutta olivathan lapset nähneet isänsä käytöksen monissa juhlissa. Rentoutusta Arto oli sanonut kaipaavansa reissulle lähtiessään. Ilman Viagraa hän olisi saattanut tasaantuakin, mutta nyt hän pystyi pitämään lääkityksen avulla itsensä sinä nuorena urhona, joka hän oli joskus 30 vuotta sitten. En ole nähnyt Artoa eromme jälkeen kuin ohimennen, mutta lapsiltamme olen kuullut, ettei hänellä mene hyvin. Poikani puolestaan lupasi auttaa minua kaikissa käytännön asioissa. Tavallaan Arto saa nyt elää sitä elämää, joka häneltä silloin nuorena jäi elämättä. Mitä minä enää häneltä odotin. Vaihdoimme puhelinnumeroita ja sovimme, että soittelisimme. Eikä Arto tainnut paljon muuta elämältä toivoakaan. Niin innokkaana, että minä aloin epäillä innokkuuden takana olevan jotain muuta kuin vain golfaamisen riemu. Nuorena miehenä esiintyminen oli ilmeisesti ottanut niin voimille, että palautumiseen menisi useampi päivä. Ei nyt, kun minä lepään! Arton ärtynyt karjahdus sai minut pelästymään. Kyllä sen huomaa, ettei meikäläinen ole enää mikään poikanen, Arto huokasi sohvalle rojahtaessaan. Niin minä sitten luovuin lopultakin omistusoikeudestani Artoon. Oli sovittu, että miehet yöpyisivät erään porukan jäsenen mökkiosakkeessa. Omistusoikeudesta, joka oli aina ollutkin olemassa vain paperilla, avioliittotodistuksessani. Pettymyksiä pettymysten perään. Aluksi. llätyksekseni Arto vastusti eroa viimeiseen saakka. Jäin katsomaan miestä, joka ei edes avannut silmiään puhuessaan minulle. Olihan se, mutta aika raskasta. No, oliko rentouttavaa. Epäilyni osuivat oikeaan. Ei kun minä vain olisin... Käteni alkoivat vapista, kun tajusin, mitä oikeastaan halusin Artol-
le sanoa. ANJA
Y
A
O. minä aloitin epäröiden. Odotan jännityksellä, mitä tästä seuraa. Helpotukseni Arto ei tehnytkään seksuaalisia aloitteita seuraavina päivinä. Helppoa se ei ole, mutta etenen pienin askelin. Viina maistuu, paino nousee ja tyttöystävät vaihtuvat. Arto ei ollut vuosiin tarjonnut minulle kuin pettymyksiä. minä kysyin. Arto käänsi äkäisesti selkänsä minun päin sen merkiksi, että keskustelu oli ohi. Minä suon Artolle nuo seikkailut mielihyvin. Sinä viikonloppuna ajatuksiini juolahti ensimmäisen kerran avioero
6 52
P
yhtenä mahdollisuutena. Arto ei kuitenkaan viitsinyt edes salata kiinnostustaan muihin naisiin. lin kuvitellut jo tottuneeni Arto pettämiseen, mutta en ollutkaan, en ainakaan tarpeeksi. Minä jäin tuijottamaan miehen turvonnutta olemusta. Mietin, olivatko toiveeni olleet liian ruusunpunaisia, liian tähtiin kurkottelevia, kun olin joutunut koko ajan vain pettymään. Tajusin, ettei Arto tulisi muuttumaan koskaan. Nyt olisin ollut kiitollinen siitäkin, jos Arto olisi pettänyt minua niin, etten olisi saanut tietää siitä. Nuorena ehkä olinkin ollut liian romanttinen, mutta vuosien mittaan olin tullut realistisemmaksi. Ja se merkitsi tietysti vain yhtä asiaa: Arto oli aikeissa pettää minua. Ehkä juuri tämä ihminen on minun porttini takaisin naiseuteeni
Hae lehtipisteistä tai tilaa! www.ruutukolmio.fi (08) 537 0370
-
Ä
400
EUROA!
VOITA
2
ISTEH Reilusti monipuolisia ERIKOISTEHTÄVIÄ
Suomen mahtavin sudokulehti
Hintaluokkansa vaihtoehto!
PARAS
Runsain ja mahtavin!
53
i ia Vi i i Helppoja · Keskitasoisi · Visaisia
Vain! 95. TU IIN US V SIIN T TU HTA UK MA DIST UU
NYT 150 SUDOKUA!
YT SI IN N V UUHTA A M
N:o 3 2010 · 3,90
ENITEN TEHTÄVIÄ!
KU SUDOÄ SSÄ
NYT
150 SUDOKUA!
SUDOK SUDOKU SSÄ
Ilmestyy 4.5
Yhtäkkiä minulle tuli sellainen tunne, että kaikki ihmiset katsovat ja vainoavat minua. Lääkäri kutsui minut sisään ja paikalla oli myös mielenterveyshoitaja. Mielenterveyshoitajalla oli loppupäivä vapaata, joten hän vei minut osastolle. Minuun iski paniikki ja juoksin loppumatkan lääkäriin. Lääkäri ja hoitaja kyselivät vointiani ja tuntemuksiani, ja minä kerroin avoimesti kaiken, mitä olin viime viikkojen aikana kokenut
L
ja myös sen, että olin alkanut tuntea, että minua vainotaan, niin äänet kuin myös tavalliset ihmiset. Masennuksen syövereistä takaisin elämään
Olin vainoharhainen ja voimaton. Olin aivan hengästynyt, kun pääsin perille. aavuimme osastolle iltapäivällä. Välillä en millään saanut unta ja kun nukahdin, näin pahoja painajaisia. Keskustelimme pitkään tuntemuksistani ja oireista, ja lääkäri sitten määräsi aloitettavak-
S. Kaikki kotityöt olivat rästissä, ja minä olin jo niin heikko, että en pystynyt mihinkään. Soitin lääkärin vastaanotolle ja sain ajan samalle päivälle. Kun eräänä päivänä olin vain koko
54
aamun itkenyt, ajattelin, että tähän on pakko saada jotain apua. Menimme ryhmähuoneeseen odottamaan lääkäriä. Parantumiseni lähti käyntiin muutaman viikon jaksolla psykiatrisella osastolla.
O
lin jo jonkin aikaa nukkunut yöni huonosti. Minulle annettiin rauhoittava lääke ja lääkäri kirjoitti lähetteen psykiatriselle osastolle. Sitten aloin kuulla moittivaa ääntä, joka sanoi, että en saa nukkua tai olen laiska. Onneksi minulla oli kuitenkin sen verran voimia jäljellä, että pystyin hankkimaan itselleni apua. Oloni oli hieman rauhoittunut lääkkeen vaikutuksesta. Sitten olin jo niin väsynyt, että en voinut muuta kuin itkeä vain. ähdin sitten kävellen lääkäriin. Tunnin odottamisen jälkeen lääkäri saapui. Lopulta tilanne meni siihen, että en iltaisin uskaltanut mennä nukkumaan, kun pelkäsin niin paljon painajaisia. Pelkäsin sitä ääntä ja valvoin melkein viikon putkeen
Meni pari kuukautta, kun olin eräänä päivänä töissä ja lajittelin postia, kun tunsin, että työkaverini kuiskailevat toisilleen. Pidettiin taas pitkä palaveri, jossa kerroin, että olin voinut ihan hyvin, joten siksi lopetin lääkityksen, mutta sitten oireita alkoi taas ilmaantua. Minusta alkoi taas
tuntua, että minua vainotaan. Kun olin ollut kaksi viikkoa sairaalassa, aloin tuntea, että voisin jo lähteä kotiin. Katselin hämmästyneenä ympärilleni ja ihmettelin, miten monenlaisia ihmisiä siellä oli. TIIKERI
55. Käyn säännöllisesti mielenterveyshoitajalla juttelemassa sekä tarvittaessa psykiatrilla. Silloin ymmärsin, että en todellakaan ole yksin vaivojeni kanssa, vaan kohtalotovereita löytyi. Päivä päivältä tuollaisia tilanteita alkoi olla enemmän, ja lopulta olin siinä kunnossa, että en pystynyt menemään töihin, kun ajattelin, että työkaverini vainoavat minua. Jätin kuitenkin lääkkeet pois. Psykoosilääkkeen annostusta nostettiin ja lopulta päässäni olevat äänet katosivat. Lisäksi sain rauhoittavan lääkkeen ja jäin sairaalaan hoidettavaksi. Olin varma, että he puhuvat minusta. Hoitaja ei oikein innostunut asiasta, vaan yritti puhua minulle, että kannattaa keskustella asiasta lääkärin kanssa. Kun sitten seuraavan kerran kävin mielenterveyshoitajalla, kerroin näistä ajatuksista ja peloista. TV-huoneessa kävimme kiivaita keskusteluja päivän aiheista ja tutustuin hyvin muihin potilaisiin. Puoli vuotta meni ihan hyvin, kunnes ilmoitin hoitajalle, että nyt olen niin hy-
vässä kunnossa, että voin lopettaa lääkityksen. Nyt on mennyt vuosi siitä, kun viimeksi olin sairaalassa. Ensimmäinen yö sairaalassa oli hankala. Lääkäri teki diagnoosin, joka oli vaikea-asteinen masennus psykoottisin oirein. Kaupassa tunsin oloni araksi ja välttelin ihmisten katseita. Siitä olen kiitollinen, että nyt saan olla terve. Aamuyöstä olin kuitenkin nukahtanut ja nukuin hyvin aamuun saakka, jolloin hoitaja tuli herättämään aamiaiselle. si psykoosilääkityksen. Päätimme sitten yhdessä, että olen valmis palaamaan kotiin, kunhan vain muistan ottaa lääkkeeni ja käydä säännöllisesti juttelemassa mielenterveyshoitajan kanssa.
K
otiin paluu sujui ihan hyvin ja olin mielestäni ihan hyvässä kunnossa. Olin sairaalassa kaksi viikkoa, jona aikana oloni tasoittui. Osa näytti omaan tilaani verrattuna aika terveiltä, mutta ulkonäkö saattoi tietysti pettää.
V
ähitellen, muutaman päivän aikana, sopeuduin ihan hyvin sairaalassa oloon. Lääkityksen ja terapian ansiosta voin nyt hyvin ja kykenen olemaan samanlainen ihminen kuin muutkin. Pidettiin palaveri, jossa oli paikalla lääkäri ja minut sairaalaan tuonut mielenterveyshoitaja. En kuitenkaan välittänyt siitä. En myöskään saanut öisin nukuttua. Menin sitten työpäivän jälkeen kaupan kautta kotiin. Olin neljän naisen huoneessa ja vaikka olin saanut lääkkeet illalla, en pystynyt nukkumaan. Nyt ymmärrän, että en mene muuttelemaan lääkitystäni omin päin, vaan luotan koulutettuun hoitohenkilökuntaan. Oli aika palata sairaalaan. Aloin myös nukkua yöt hyvin. Aamutoimien jälkeen menin ruokailutilaan. Lääkäri oli kirjoittanut minulle kuukauden sairauslomaa, joten sain ihan rauhassa totutella olooni ja toipumiseen. Kuuntelin vain ilmastointilaitteen ääntä ja pelkäsin, että milloin äänet päässäni tulevat tai jos nukahdan, niin näen kamalia painajaisia. Sairaalassa minulle aloitettiin lääkitys uudestaan
Ehkä jopa elinehto. Tätä on jatkunut jo vuosia, pienen aikuisuuteni ajan olen katsellut sinua. Miksi annoin kaiken mennä pieleen, enkä sanonut sinulle, että sinun olisi irrotettava otteesi. Tai oikeastaan se, mikä ennen oli sinulle himo, on sinulle nykyisin tarve. Näet vain sen, minkä haluat nähdä. Muistat sanamme hetken, kunnes se tarve ottaa sinusta otteen ja pyyhkäisee
56
sanamme mielestäsi. Suljet korvasi niiltä, jotka sinusta eniten välittävät, koska et halua kuulla totuutta itsestäsi. Et halua nähdä sitä, se peittyy himosi alle. Se tarve on niin paljon voimakkaampi, että edes meidän sanamme, meidän rakkautemme ja huolemme eivät riitä sitä lannistamaan. Miten saisin sinut tajuamaan, että sinun on pakko irrottaa otteesi?
n halua menettää sinua, mutta näen sinussa jo paljon oireita siitä, ettet kestä enää kauan. Niin kuin siivooja pyyhkii pölyhiukkasen lattialta, samalla rutiinilla tarve imaisee sinut otteeseensa ja vie mukanaan. Silloin syyttäisin itseäni siitä. Tiedän, että sisälläsi on hyvä ihminen, mutta nyt se peittyy tarpeesi alle. Miksi en tehnyt mitään, miksi annoin kaiken kulkea omalla painollaan. Tiedän, ettei sinun ole helppoa päästää irti, mutta yrittäisit edes. Kaikki muu katoaa ja muuttuu lähes merkityksettömäksi. Syytän itseäni jo nyt. Kannan syyllisyyden taakkaa päivittäin sisällä-
E. Sitä, ettet tule kestämään enää kauan nykyistä elämäntyyliäsi.
M
iten monta kertaa minä olen pyytänyt sinua lopettamaan. Miten monta kertaa minä olen itkenyt ja anellut, rukoillut sinua. Miksi sinä et ymmärrä. En haluaisi saattaa sinua haudan lepoon riippuvuutesi tähden. Sinun vajoamistasi alemmas ja alemmas. Ei ole helppoa sanoa sinulle: lopeta. Et ymmärrä huoltamme. Minä tiedän, että sinä tarvitset sitä, jotta sinun olisi hyvä olla, jotta sinun olisi normaali olo
Kuolematon. Vitsailet aina asiasta, ja minä naurahdan, ihan kuin se oikeasti olisi hauskaa. Ymmärrä, että ta en ainakaan silloin. Sulnua. elää täysillä, sillä helläni vielä pitnyt elät valtiaasi kään. Itken siksi, että rakastan sinua niin! Ja siksi en tahtoisi sinua menettää. Silloin en ole val- nullekin opettanut, älä nyt itse toimis. Sen minä haluaisin haudata. si. En tah- ehdoilla. Tah- katsellut sinua. Minä en vain pysty ottamaan asiaa puheeksi hienotunteisesti. Olen niin monet kerrat toivonut, että kuulisit sen tuskan, sen vihan, mitä minä riippuvuuttasi kohtaan tunnen. Minä vihaan sinun toista puoltasi, joka on riippuvuus, tarve, himo. Sisimmässäni minä itken. Joskus se on väistämät- minä en selviä yksin. Sinä voit Elämän ei kuuparemmin ilman lu mennä niin, ei Pienen aikuisuuteni ajan olen kuningastasi. Jos et tee jos sitä tarvitsen. Mainitsen asiasta toisinaan sivulauseissa, ikään kuin ohimennen, niin kuin se mitään koskaan muuttaisi. On heikkoutta olla hiljaa ja yrittää pärjätä SHALEI yksin, vaikka tietää, ettei siitä tule mitään. Silettä olet saatavilla, kun tarvitsen si- loin olet itsekin onnellisempi. Itken niin paljon, että minua sattuu. Ainakin ki muut ympärilläsi näkevät, että 30 vuotta, silloin se olisi luonnolli- olet pirstaleina. man tarvetta, riippuvuutta. Tahdon, silloin teet minut onnelliseksi. On heikkoutta antaa sempaa. Isä, lopeta ryyppääminen
TYTTÄRESI TARVITSEE SINUA
ni, mutta olen niin heikko, etten saa sanotuksi sinulle suoraan. Siksi minä olen sinulle huutanut, käyttäytynyt epäasiallisesti. On heikkoutta tä edessä, mutta haluaisin, että sii- esittää olevansa vahva, vaikka kaikhen kuluisi vielä pitkä aika. Taistele, silsä, hae apua. heikkoutta pyytää apua. Ei ole heikkoutta sanoa:
E
I
57. Ehkä et ajattele, että olisin tosissani tai suljet korvasi, koska pimeä puolesi käskee sinua tekemään niin. Tahdon, että alaisena, valtiaasi olet olemassa, elät täysillä. Tahdon kuulla, että sitä, voin vannoa, että valtiaasi riiprakastat minua, sillä olenhan tyttäre- puvuus kuristaa sinut otteeseensa. Elät puolittain. Niin sinä olet mivuoden kuluttua. Syrpäättyä niin. Sulje pullo ja hajota se, poissa, saavuttamattomissa. En tiedä, olenko koskaan, mut- mi vastoin oppejasi. Minä vihaan sitä. Siitä tulee voittamaton. Minä autan sinua. kolmen vuoden tai edes kymmenen Elämä jatkuu. Ei ole ninkaasi, alkoholi. hkä et ole ymmärtänyt, mitä olen yrittänyt sinulle niin monet kerrat sanoa, juuri siksi, koska olen vihannut sinun pimeää puoltasi, olen ollut vihainen ja poistunut. Olenhan vasta maailma on kauniimpi ja parempi illapsi, pieni tyttäresi, sinulle aina. Tahdon, että voin halata sinua, je pullo ja sylje sen päälle. En koskaan. Sinun vajoa- jäytä valtias ja ala don pitää sinut lä- mistasi alemmas ja alemmas. do, että olet vain ajatuksissani ja syJätä riippuvuus ja jatka elämää, dämessäni, mutta kuitenkin kaukana parempana. En halua, että niin tapahtuu periksi, jättää taistelematta. Tämä on minulle, meille kaikille niin kovin vaikeaa, se sattuu. Olet sairas, riippu- lä minä rakastan sinua, isä! Jätä kuvainen ja tarvitset ohjausta
Mies oli välillä työttömänä, välillä keikkatöissä kaukana kotoa. Lapsista ei
K
onneksi tullut riitaa, sillä Jukka tajusi itsekin, ettei hänestä olisi heidän huoltajakseen. Jos he olisivat olleet koko viikonlopun isänsä luona, olisin varmaankin ollut sydän huolesta syrjällään. Omat vanhempani ottivat mielellään Oton ja Oonan hoitoon, ja Jukan äiti, Marjatta, teki lasten eteen oikeastaan enemmän kuin hänen olisi tarvinnutkaan varmaankin siksi, että hänellä oli huono omatunto poikansa takia. Mies lupasi hövelisti tavata heitä mahdollisimman usein, mutta useimmiten siinä taisi käydä niin, että kun isä haki lapset luokseen, mummi heidät kuitenkin hoiti. un Oona oli kahdeksan, sain lopulta tarpeekseni ja hankin meille oman asunnon. Olin siinä vaiheessa kuitenkin jo raskaana, ja haaveet suloisesta kotileikistä peittivät alleen sen, minkä kuka tahansa vähän enemmän elämää nähnyt olisi tajunnut: siitä liitosta ei tulisi mitään.
58
O
Kymmenen vuotta minä kuitenkin olin naimisissa ja saimme kaksi lasta, jotka hoidin käytännössä yksin. En ollut oikeastaan. Jos hän kerran näki minussa vain itsekkään rahastajan, se oli hänen ongelmansa. Sille en kuitenkaan voinut mitään, että Arton äidin epäilykset saivat minut miettimään suhteemme tulevaisuutta.
lin ennen Artoon tutustumista pitänyt juttuja hirviöanopeista lähinnä vitseinä. Oikeastaan niin olikin parempi, sillä tiesinpähän ainakin, että lapsista huolehdittiin. Itselläni onneksi riitti koko ajan töitä ja isovanhemmista oli suunnattomasti apua lastenhoidossa. Anoppi hävisi
RAKKAUS VOITTI
Tiesin rakastavani Artoa aidosti, mutta en halunnut todistella tunteitani Arton äidille. Huomasin melko pian, että mieheni oli paitsi viinaan meneväinen, myös raha-asioissaan holtiton ja vielä vieraiden naistenkin perään. Omien poikaystävieni äidit olivat kaikki järjestään olleet mukavia ihmisiä, ja kun vähän päälle kaksikymppisenä haksahdin menemään naimisiin, anoppi oli liitossani se kaikkein pienin ongelma. Kun erosta oli jonkin aikaa, aloin käydä ystävieni kanssa ulkona, sillä kaikesta huolimatta kuitenkin uskoin rakkauteen ja onnelliseen parisuhteeseen
Olinkin ajatellut, että vaikka tietysti voisin seurustella miesten kanssa, en muuttaisi asumaan kenenkään kanssa ennen kuin lapset olisivat aikuisia. Jämpti ja reilu, luotettava ja turvallinen, huumorintajuinen ja hyväkäytöksinen, eikä ulkonäössäkään ollut mitään vikaa, mikä sekin tietenkin oli plussaa. Itse en ollut ihan yhtä optimistinen, sillä suhtauduin epäilevästi kaikenlaisiin uusperhekuvioihin. Avioeron jälkeen tuntui kaukaiselta ajatukselta alkaa elää jonkun kanssa ja kenties hankkia lisää lapsiakin, mutta kun sitten rakastuin perusteellisesti, aloin ajatella toisin. Arto oli kaikkea sitä, mitä mieheltä odotin. Se tuntui minusta hyvältä, tiesinpä ainakin, ettei hän etsinyt pelkästään lämmittäjää petiinsä, vaan jotain muuta. Oikeastaan en enää edes etsinyt mitään, kun ihan vahingossa törmäsin kaupungin yössä Artoon, vapaalla olleeseen poliisiin. En ole erityisen ylpeä siihen elämänvaiheeseen liittyneistä yhden yön jutuistani, mutta eivätpä niistä lapset ainakaan kärsineet, kun eivät niinä viikonloppuina olleet kotonakaan. Lasten mentyä nukkumaan puhuimme tuntikausia puhelimessa tai juttelimme netissä, se kaikki lähensi meitä entuudestaan. Arto oli se, joka ensimmäisenä alkoi puhua yhteisestä tulevaisuudesta. Jostain syystä poliisit olivat aina olleet heikko kohtani ja taisin ihastua häneen jo siinä vaiheessa, kun hän kertoi ammattinsa. Kerroin heti rehellisesti, että olin kahden lapsen yksinhuoltaja, mutta sekään ei säikäyttänyt häntä. Hän oli hankkinut pari vuotta aikaisemmin talon, jota oli pikkuhil-
jaa remontoinut. Aika pian huomasin, etten ollut mikään bilettäjätyyppi, ja elämä tasaantui. Se oli juuri sellainen kauniisti korjattu rintamamiestalo, josta itsekseni olin haaveillut, mutta ollut varma, että se haave ei kohdallani ikinä voisi toteutua. Koska saattoi mennä päiviä, ettemme voineet tavata toisiamme, me ehkä puhuimme enemmän kuin muuten olisimme tehneet.
59
E. koskaan elänyt sinkkuvaihetta ja vähän aikaa taisin mennä hieman ylikierroksillakin. Vaikkei hänellä itsellään jälkikasvua ollutkaan, hän kuulemma piti kovasti lapsista ja tuli hyvin toimeen heidän kanssaan. Me kaikki olisimme kuitenkin mahtuneet Arton taloon, ja kieltämättä ajatus ei tuntunut ollenkaan mahdottomalta.
n ollut vielä vienyt Artoa kotiin, vaan olimme tapailleet silloin, kun lapset olivat isällään tai iltaisin harrastuksissaan. Juttelimme kaikenlaista, mutta hän ei edes ehdottanut, että jatkaisimme yötä jommankumman luona, sen sijaan hän ehdotti elokuviin menoa seuraavana päivänä
Raha ei todellakaan ollut ensimmäinen kriteeri, jonka perusteel- tässä kuviossa on kyse, rahastuksesla kiinnostuin tai olin kiinnostumatta ta. Jälkeenpäin hän Minä tunnen kyllä sellaisia ihmi- torui minua siitä, mutta miten minä siä, joiden avulla sinun kaltaiseltasi olisin voinut sanoa hänelle, että hämiehiin menevältä naikkoselta saa- nen äitinsä oli hullu. Hän oli yhden lapsen kumnappasit kiinni varsinkin, kun tie- misetä ja vietti jonkin verran aikaa dät, että hän saa aikanaan hyvät pe- tämän kanssa, mutta sisarensa kanssa hän ei kuulemma tullut toimeen rinnöt. Eikä mitään puhumista tulekaan, hän töksäytti. Sellaista ei daan lapset pois! vain sanottu. Äidillä on ollut sydänoireita siitinä oleva yksinhuoltaja! Hän sylkäisi sanat suustaan, ja nyt minäkin tä lähtien, kun hän kuuli joltain turaivostuin. Toisaalta en olisi välittänyt naakosketuksensa tuntui edelleen ihol- pureidenkaan kuulevan keskustelua, lani. syin uskomatta Tietysti lapseni korviani. parempaa. Meillä ei ollut vielä ollut mitään puhetta siitä, että me kaksi, hänen äitinsä ja minä, tutustuisimme. kyelättänyt itseni. Taisin olla sen verran jalat maassa kulkeva ihminen, etten uskaltanut luottaa löytäneeni onnen, vaan epäilin, että minulle kävisi niin kuin sananlaskuissakin korostettiin. laista. Sinä jätät heti minun poikani rauhaan tai ryhdyn toimenpiteisiin. sanoin yrittäen kuulostaa mahdollisimman rauhalliselta. Arton äiti oli kuitenkin saanut jostain tietää poikansa seurustelevan eronneen yksinhuoltajan kanssa, ja sehän oli mammalle kuin punainen vaate härälle. Olimme viettäneet edellisyön Oonan ja Oton tietävän, miten kumyhdessä ennen kuin Arto oli lähte- mallisissa piireissä äiti nykyään liiknyt aamulla työvuoroonsa, ja hänen kui. Ja höpö höpö, naurahdin. Minua loukkasi, että joku konstin päästä pois tästä surkeasta saattoi edes kuvitella minusta tuol- vuokratalosta, siksi sinä hänet olet vampannut. Sinun mielestäsi veljessäsi ei siis Tuskinpa teidän poikanne nyt sentään niin tyhmä on, että sellai- ole mitään muuta rakastettavaa kuin seen kuoppaan tipahtaisi, epäilin talo. Luultavasti hekin olisivat heti ihastuneet mieheen ja se, mitä kohta tapahtuisi, olisi suotta järkyttänyt heitäkin. Tiesin toki, että Arton vanha äiti eli samassa kaupungissa. Tuollainen mitätön muiden elät- kuun. Jos hän kuolee, se on olin eikä minua ollut siunattu lii- Ehkä minä tosiaan olin ahne sinun vikasi! Hänenkö miealla omaisuudella, mutta olin aina ja mitätön nainen, joka vain lestään aikuinen käynyt töissä ja yritti saada itselleen jotain mies ei siis saa seurustella. Johan nyt hullukin tajuaa, mistä kaan. na päivänä soitti. Arton sisko sen sijaan ei volyymeja säästellyt, kun pääsi alsin arkeen. Siinä vaiheessa en edes osannut ot-
taa mokomaa kiljukaulaa tosissaan, kuolleen ruumiini yli! hänen huutonsa ja mekastuksenSuljin puhelimen, sillä nyt minulle sa menivät niin överiksi. hymähdin, ja hän raivostui entisestään. Kysyin hieman huvittuneena, mitähän ne toimenpiteet mahtoivat olla. Yksinhuoltajahan minä tultaan, että Arto tapailee sinua. Enpä ihmetellyt. viileästi. Eiväthän minun lapsenikaan vielä tienneet mitään rakkaudestamme. Korkein- riitti. Arto oli toki puhunyt minusta paheksuttavaa naista. Sinä olet tajunnut tässä oivallisen miehestä. Me kaksihan emme edes tunne toisiamme, joten en voi ymmärtää, mitä puhumista meillä voisi olla. Puhelinsoitto oli tipauttanut joten yritin puhua mahdollisimman minut kertaryminällä pilvistä takai- hiljaa. Hän ei edes esitellyt puhelimessa itseään, vaan antoi heti tulla täydeltä laidalta. Jälkeenpäin saatoin olla vain iloinen siitä, etteivät lapset tienneet mitään Artosta. Tietäähän sen, mitä sinä minun Lapset olivat kotona, joten joupojastani haluat! hän jatkoi ja hymähdin itsekseni, että näinköhän duimme puhumaan rappukäytäväsvain mummelilla oli siitä aavistusta- sä, sillä en todellakaan halunnut kaan. Ensin luulin joutuneeni jonkun häirikön vikasoiton kohteeksi, mutta sain sanoista sen verran selvää, että lopulta tajusin, kenen kanssa juttelin. Naiselsaivat lapsilisät ja elatusmaksut siinä, missä muutkin, la itsellään näkyi olevan sormus sormutta se nyt kai ei sentään vielä teh- messaan, joten tytärtä sääntö ei kai sitten koskenut. Pitäisiköhän teidän puhua mieluummin poikanne kanssa kuin minun. Joka kuuseen kurotti, se katajaan kapsahti, ja mitä niitä nyt olikaan.
E
nsimmäinen kylmä suihku niskaan tuli puhelinsoiton merkeissä. Tärisin ja vapisin kuin horkastaan ajattelin kysyä Artolta varovas- sa, mutta Artolle en maininnut puti, mahtoiko hänen äitinsä olla ihan helusta mitään, kun hän vielä samakunnossa. euraavalla viikolla sain vieraan. Arton äiti oli saanut lapset vanhoilla päivillään ja ehkä siksi oli takertunut heihin tavallista tiukemmalla otteella. Arto on aina hoitanut asiansa nut sisarestaan, jolla oli mies ja kolja sen sinä tietysti heti huomasit ja me lasta. Arto nyt saisi kenet tahansa, mut Minun poikani nai lumpun vain
S
60. Arto oli puhunut äidistään hieman huvittuneena ja maininnut, että tämä oli aika erikoinen persoona. Siitä minulla ei ollut aavistusta- erityisen hyvin
Olin ensisijaisesti äiti ja lasten paras oli sama kuin minun parhaani. En epäillyt sitä ollenkaan, sillä hänhän oli synnynnäinen isä. Me olemme tapailleet nyt pari kuukautta, ja minä ainakin olen niin rakastunut sinuun, etten epäile hetkeäkään, ettemmekö viettäisi loppuelämäämme yhdessä. Sinä et voi ymmärtää, millaista on, kun on lapsia. Aikaista. Minun periaatteenani on nimittäin aina ollut tulla toimeen omillani, sanoin ylpeyttä äänessäni. Arto olisi varmaankin ollut ihanteellinen miehenmalli lapsilleni, jotka olivat eläneet suurimmaksi osaksi ilman isäänsä. Hän oli halunnut tavata lapseni, mennä kanssani kihloihin, saada minut asumaan saman katon alle. Ja mitä enemmän pyörittelin asioita mielessäni, sitä enemmän aloin epäillä, olivatko he sittenkään ihan väärässä. Olin ajanut pois elämästäni miehen, jota rakastin enemmän kuin ketään olin koskaan rakastanut. Tiesin Arton olevan loukkaantunut siitä, etten päästänyt häntä elämääni tämän enempää. Siitä ei ole kysymys, vakuutin. En todellakaan tuntenut välillämme mitään ikävuosien kuilua, minähän olin kuitenkin ehtinyt kokea jo niin paljon, mutta sisarensa silmissä veli tietysti oli jo toivoton vanhapoika, jonka kukaan ei enää olettanut perustavan perhettä. Olin rakastunut häneen lopullisesti kai silloin, kun hän oli kertonut valmentavansa kesäisin juniorijalkapallojoukkuetta ihan vain hyvää hyvyyttään, koska lasten kanssa touhuavista aikuisista oli pulaa, ja hän sattui pitämään sellaisesta puuhasta. Mietin, olivatkohan Arton aikaisemmatkin ihmissuhteet ajautuneet karille samasta syystä. Voit olla ihan huoleti, minä en ole viemässä veljeltäsi yhtään mitään. Ainahan miehet ovat olleet huorahtavien naisten perään, se on tuttu juttu. Mies, joka jaksoi kantaa huolta muidenkin lapsista, oli täydellinen, mutta miten olisin voinut ottaa puheeksi hänen äitinsä ja sisarensa yhteydenotot. No, eiköhän veljesikin sen siinä tapauksessa huomaa ja kaikki on taas hyvin... Minusta on vain vielä liian aikaista, kiemurtelin hämmentyneenä. Pari päivää sen jälkeen olin tarkoituksella pyöräillyt hänen talonsa ohi sillä välin, kun hän oli töissä ihan vain varmistaakseni, että se tosiaankin oli niin kaunis kuin muistin. Hän oli luvannut kustantaa lystinpidon, ja ajattelin katkerana, että siitähän hänen sukulaisensa vasta riemastuivat. Meillä oli kuitenkin hyvä näinkin, ja välttämättä muutokset eivät olisi olJatkuu sivulla 65
61. Päivisin pystyin pitämään itseni kasassa, mutta öisin itkin itseni uneen ja tunsin olevani maailman onnettomin ihminen. Sinä et taida olla yhtä varma rakkaudestasi. Sinä et siis halua, että tutustuisin lapsiisi. Luoja tiesi, että niin oli ollut jo avioliittoni aikana, sillä minähän kaikesta olin silloinkin huolehtinut.
K
un sisarusten äiti vielä muisti ystävällisesti muisti minua kirjeellä ja pari kertaa haukkui minut puhelimessa, olin aivan hermoraunio. Tokihan sitä kokemusta on ehtinyt kertyä, kun on vaihtanut miestä kuin toiset sukkia, mutta ei sillä konstilla pitkälle pötkitä. Älä koko ajan keskeytä minua! hän kivahti. Tulin siihen tulokseen, etten mitenkään, en vain voinut puhua siitä. Marjatta ei jaksanut ottaa pitkään aikaan lapsia luokseen ja Jukkakin ehdotti, että he viettäisivät kaikki viikonloput minun luonani. ta sinä olet jotenkin saanut hänet pauloihisi. Olinhan ihastunut Arton
kotiin heti vietettyäni hänen luonaan ensimmäisen yön. Artolle ja minulle ei jäänyt enää yhteistä aikaa, ja hän teki siitä omat johtopäätöksensä. Sisko tietenkin näki jo sielunsa silmin, miten hän tai ainakin hänen lapsensa aikanaan perisivät poikamiesenon, ja niitä suunnitelmia kaltaiseni räävitön yksinhuoltajaäiti nyt uhkasi. Harmi vain, että vuorotyö esti häntä pääsemästä mukaan kaikkiin harkkoihin ja peleihin. Yritin vakuuttaa itselleni, että näin oli parempi. Kun en sanonut mitään, hänkin oli hetken hiljaa. Viimeinen niitti oli lasten isoäidin, ex-anoppini, sairastuminen rintasyöpään. Aloin pikku hiljaa ymmärtää kupletin juonen: Arto oli jo melkein neljänkymmenen, minua melkein kymmenen vuotta vanhempi. Olette tainneet tehdä jo, tuiskahdin. Arto huokasi ehdotettuaan taas kerran sitä, että menisimme koko joukolla jonnekin, lastenelokuvaa katsomaan ehkä ja sen jäl-
keen hampurilaisille. Ehkä minä tosiaan olin ahne ja mitätön nainen, joka vain yritti saada itselleen jotain parempaa, tässä tapauksessa kaiketi kuun taivaalta, ja sellaiset unelmathan eivät oikeassa elämässä toteutuneet.
M
eidän seurustelumme vain jotenkin kuivui kokoon ilman, että me koskaan päätimme lopettaa sen. En olisi ihmetellyt, vaikka ne kaksi riivinrautaa olisivat vakoilleet kaikkia tekemisiä ja etenkin sitä, miten usein ja missä tapailin heidän rakasta perheenjäsentään. Minä vain... Yritin selittää, miten en vielä ollut valmis niin isoihin ratkaisuihin, ja vaikka vielä tapailimme, huomasin, että väliimme oli tullut jotain. Jos et jätä veljeäni rauhaan, minä lupaan, että teen elämästäsi helvetin, ihan jo äidinkin takia. Niin, minullahan ei tosiaan ole, mutta uskoisin silti, että myös ihminen, jolla on lapsia, tarvitsee rakkautta ja läheisyyttä, ja minulla sitä rakkautta riittäisi myös sinun lapsillesi, jos vain päästäisit minut maailmaasi. hän kysyi lopulta, ja sydäntäni vihlaisi
Aattoiltana kello 18 mummun silmät painuivat kiinni, hän lähti toiseen maahan, nukahti omalle sohvalleen rakkaidensa ympäröimänä, ilman tuskia. Kysymyksiä. Miksi piti lähteä. Se oli kaunis kuolema. Ambulanssi ei koskaan tullut. Minne menee henki. Kieltämättä en kyllä halua ajatella rakkaitani maatumassa mullan alla tai palamassa krematoriossa, vaikka se onkin vain ihmisen kuori, joka siinä hajoaa. Isovanhemmat on suljettu laitoksiin, joista ilmoitetaan, että enää ei tarvitse tulla katsomaan. Olen käynyt kaikki isovanhempani hyvästelemässä sairaalan kappelissa, silittänyt kylmää poskea ja laittanut arkkuun jotakin mukaan, matkalle jotakin tuttua ja turvallista. Kuolemasta on tehty tabu, jolta lapsia varjellaan. Väkivalta ja monet muut pahuudet ovat paljon arkipäiväisempiä
K
kuin ennen. Tapaammeko vielä vainajan kanssa. Silitin ryppyistä poskea, enkä voinut käsittää, että mummu ei enää avaisi silmiään. Kuollut ihminen ei ole pelottava. Kuolema tulee aina yllättäen, vahvana ja voittamattomana. Kuolema on jonkin loppu ja toisen alku. Monta vuotta vanhempi, monta kuukautta surullisempi. Miksi juuri nyt. Kuoleman edessä vahvinkin on heikko
Läheisteni kuolemat ovat kasvattaneet minut aikuiseksi. Se oli kasvattava kokemus, ei siitä mitään painajaisia jäänyt, vaan kuolema oli luonnollinen osa elämää. Hyvää joulua, mummu toivotti hyvin väsyneenä. Joskus kuolema on helpotus, toisinaan sitä on mahdoton käsittää. Kuolema on osa elämää, luonnollinen ja silti niin pelottava ja raskas. Lauloin Mummulle viimeisen kerran Joulumaan, jonka hän aina tahtoi kuulla. Tuollaista kuolemia ei moni enää tänä päivänä koe, lapset varsinkaan. Kuolleen ihmisen näkemistä pidetään pelottavana, mutta illat pitkät tuijotetaan televisiosta ohjelmia, joissa on sarjamurhaajia ja mielipuolista väkivaltaa, raiskauksia. Istuin mummun vieressä aattopäi62
K
vän. Kuoleman kautta olen alkanut ymmärtää elämää ja sitä, miksi minut on maailmaan luotu. ouluun palasi joululoman jälkeen toinen tyttö. Jatkuuko elämä. Puhelimessa ääni oli jo väsynyt, kun ilmoitimme tulostamme. Kuolema on hyvästit. Kuolema jättää jälkeensä eron ja ikävän. Kuoleman jälkeinen elämä on arvoitus, uskon asia, johon vain jo toiselle puolelle lähteneet tietävät vastauksen. Jouluyönä hyvästelimme mummun terveyskeskuksen kappelissa, jonne vihdoin saapunut ambulanssi Mummun vei. Kun olin lapsi, suurin pelkoni oli, että vanhempani tai isovanhempani kuolevat. Mitä on kuoleman jälkeen. Silloin ei tullut joulupukki, ei avattu joululahjoja ja jouluruuatkin jäivät pöytään. En voinut käsittää, että jouluaattona mummu lähtisi. Pelottavaa siinä tilanteessa on vain ikävä ja lopullisen poismenon tajuaminen. Mummu oli sairastunut aattoaamuna. Senkin olen tajunnut, että joskus kuolema voi olla pakotie pahasta.
uolema on vapautus. Mutta se kuori on se, millaisena rakkaamme muistamme.. Kuolema kosketti todella läheltä jouluaattona, kun olin 12-vuotias
Se on ollut viimeinen oljenkorsi, hengityksen vapauttava lohtu. Toiset eivät saa jatkaa elämää, vaikka haluaisivat. Mutta kyllä mieles-
O
sä on käynyt sekin, minne joudun kuoltuani. Miksi ei kaikkia pystytä pelastamaan, parantamaan sairauksista. Rakas, rakas mummu laskettiin kylmään hautaan, pakkasen puremaan maahan, vanhempiensa viereen. Vaari kantoi vaimonsa vielä hautaan, mutta sai surusta sydänkohtauksen. Kuolemaa olen pitänyt viimeisenä pakotienä, helpotuksena ja vapautuksena. Mutta olen pitänyt sitä viimeisenä pakotienä, helpotuksena, koska en ole kuolemaa koskaan pelännyt. Pääsenkö jonnekin kauniiseen maahaan, missä ei tunneta tuskaa, vai palanko helvetin tulessa. Vaari sanoi kuolevansa. Vahvistuksen elämän jatkuvuudesta olen saanut edesmenneiltä rakkailta, jotka ovat tuoneet unessa viestiä. Uskon, että kaikkien päivät on joku ylempi käsi kirjoittanut muistiin. He kulkevat mukanamme. Päivää myöhemmin kuolema kävi lähellä uudelleen. maa kuolemaani en ole koskaan pelännyt. Muuten ei missään olisi järkeä. Joku elämänsuunnitelma meillä kaikilla on valmiina. Tuli lämmin, turvallinen olo. Vaarin pois nukkuessa en ollut paikalla, mutta viimeiset sanat toisillemme olivat edellisenä iltana "hyvää yötä". Koulusta palattuani istuin vaarin sängyn vieressä keskussairaalan teho-osastolla ja rukoilin, ettei vaariakin vietäisi. Ei ole pakko jatkaa, jos ei vain enää jaksa. Jos helvettiä onkaan. Miksi muuten nuori, terve ihminen yhtäkkiä vain kuolee. Siteet eivät koskaan katoa heihin, joita rakastamme. Kuolema on suuri tuntematon, jonka edessä vahvinkin ihminen on heikko ja puolustuskyvytön. En minä Hitlerin kanssa samaan paikkaan kuulu. Syvimmissä masennuksen pohjamudissa ryömiessäni olen ajatellut, että sitten kun en enää jaksa, niin vapautan itseni elämästä ja lähden. Tiesin kuitenkin, että vaarilla oli kaikki hyvin. KOHTALOTAR
63. Vaari selvisi ja lähti saman teho-osaston kautta vasta yli 13 vuotta myöhemmin. Pian vaarin kuoleman jälkeen mummu tuli unessa sänkyni viereen istumaan ja kertoi, että vaari on tullut hänen luokseen ja että kaikki on hyvin. Kuitenkin ajattelen, että elämä on lahja, joka on meille annettu ja on väärin päättää elämästä itse. En tiedä, olisinko sitä koskaan pystynyt toteuttamaan. Kuolema on matka tuntemattomaan maahan. Kuolema on ero, mutta ei ikuinen sellainen. Maailmassa on ja on aina ollut pahempiakin ihmisiä. ammikuun puolella mummu haudattiin. Elämä kyllä jatkuu, sitä en epäile. Ei, en minä helvettiin kuulu. En halunnut uskoa sitä, mutta vaari oli aina ollut viisas mies, tiesi läh-
T
tönsäkin. Elämän muotoa en vain tiedä. En tiedä, kuinka vakavissani olen itsemurhaa suunnitellut. Olen ollut vakavasti masentunut, toivonut, etten aamulla enää heräisi kipuun ja epätoivoon. Vaarin lähdettyä viimeinenkin side lapsuuteen katkesi, olin tuolloin jo 25-vuotias. Tähän elämänsuunnitelmaan uskominen pitää minut järjissäni
9,50 )
tiikeritoppi herttaiset kukkapuserot ra ikkaat raitaneulee t
Leikki-ikäiselle leijonapusero
Ilmestytyy 1
7
prinsessoille
Kukkia, pitsiä ja palmikoita
9.3.2010
Monipuoliset ja selkeä ohjeet!
Leikkaa tästä! Toimi jo tänään!
Mikäli et vielä ole Tosi Elämää -lehden tilaaja, saat Kauneimmat Lastenneuleet suoraan kotiisi hintaan 9,50 .
TILAUSKORTTI
Kyllä kiitos!
Tilaan Kauneimmat Lastenneuleet -lehden suoraan kotiini hintaan 9,50 (sis. Kevään odotettu uutuus!
Hurmaavat lastenvaatemallistot vauvoista leikki-ikäisille!
Perusvaatteet pikkuisille vauvoille Mukavia käyttöneuleita taaperoille ja Kaunis ja hieman isommillekin lapsille käytännöllinen Ihastuttavia kirjoneuleita, pitsineuleita ja palmikkoneuleita Kietaisu jakut Mekot Helpot perusohjeet aloittelevalle Pusero t neulojalle! Tunika
nuttu, haalari, tossut, myssy Body ylellisestä erikoisvillalangasta
lasteneuleet n
KAUNEIMMAT
Maalis-huhtikuu 2010
EXTRA!
Nallekirjontaarkki
Vauvalle
Tilaa suoraan kotiisi!
Runsaasti kauniita malleja!
puserot haalarit mekot kietaisujakut takit myssyt tossut peitteet
Huppari Haalari
9,50
muksumuoti
Kuuseen
Sinulle Tork Tosi Elämääupulkupeitto - linen H mak lehden tilaajauupussi Neuletakki ja hattu Sukat, tossut, mys Vain! syt 90
(Norm. postikulut).
KTILAA LN LI MARI MAL 1 U MALLIK AT A 0 MALLIL 0014
Postimaksu maksettu
TEKSTIVIESTILLÄ!
KTILAA LN NIMI OSOITE numeroon 16303
Tosi Elämän tilaajana saat lehden tilaajaetuhintaan myös tekstiviestillä tilattaessa.
Palvelu toimii suomalaisissa matkapuhelinliittymissä. postikulut).
Kauneimmat Lastenneuleet ilmestytyy 19.3.2010
Nimi Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Tilaajan allekirjoitus
Tunnus 5007535 90003 Vastauslähetys
Huom!
64
Tilaa netistä: www.kauneimmatkasityot.fi tai sähköpostilla: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi
08537 0370
SOITA!. Hinta 0
ILMAISELLA
TILAA
Olen Tosi Elämää -lehden tilaaja ja saan Kauneimmat Lastenneuleet -lehden tilaajaetuhintaan vain 7,90
(sis
sinä aikana hän puhui aika kummalOnneksi emme edes sattumalta tör- lisia. Voitko sinä mitenkään antaa minulle anteeksi. hän kysyi ja veti minut itseään vasten. Olisi vähän asiaa. Mitä hän sanoi. Sanna, sano! Olen ollut epätoivosta sekaisin sen jälkeen, kun tajusin, että kaiken takana olikin oma äitini, vaikka luulin, että sinä yksinkertaisesti kyllästyit minuun. Hän oli sentään sinun äitisi, mutisin. kuollut äkillisesti. la tavalla ketään kohtaan ja eläisin Haluaisin tietää erään asian... käänlaista myötätuntoa äitinsä me Minä luulen, että sinä tiedät kylnettänyttä miestä kohtaan. Niin. Miten hyvä siinä olikaan olla, turvallista ja lämmintä. Pelkäsin, ett- mutta hänellä ei tuntunut olevan mien enää koskaan voisi tuntea samal- tään kiirettä. jota rakastaa. Jalat dollisimman vai- seni kasassa, mutta öisin it- lähtivät kuljettakin itseni uneen ja tunsin ole- maan minua häkean. En minä syö sinua, älä pelsen verran tasapainottomilta ihmi- kää. Se koko loppuelämäni yksin. Itkin entistä enemmän. Ehkä olin mielessäni maalaillut Eräänä päivänä hämmästyin, kun meistä jonkinlaista ihanneperhettä, kuulin töistä lähtiessäni jonkun kutmutta arki olisi saattanut olla jotain suvan minua nimellä. En voinut mitään sille, että minua alkoi itkettää. Odotin, että ihminen. Sinua ei kukaan loukkaa, jos se vähänkään minusta kiinni. puvan. vat kenties kärsimään siitä, että mie Tulisit nyt vain, sinulla on kuihen äiti ja sisar laittaisivat nokkansa tenkin aika pitkä kävelymatka ja nyt meidän asioihimme. Värssystä päätellen mamma oli taa, tiedätkö sinä. Mitähän hän mahtoi tarkoitsen. hän kydän isäänsä, ei sellaista voinut edes syi ujosti. Oli parempi, etten vaati Enpä oikein tiedä, mutisin. Ja olisitko sinä edes uskonut, jos olisin kertonut, miten ilkeä hän oli. eidän erostamme oli hieman Hän sanoi jotain sen suuntaista, toista vuotta, kun näin leh- että onneksi sai sen naisen pois kimdessä Arton äidin kuolinilmoituk- pustani. Olisihan minun pitänyt arvata, olisi piru vie pitänyt. Ihnut häneltä liikaa, ja ennen kaikkea mettelin, mitä hän minusta oikein en halunnut, että lapseni joutuisi- halusi. Edessä oli- mutisin ja onnistuin saamaan ulos si puoli elämää, mutta mitä iloa sii- jonkinlaisen osanoton ilmauksentä olisi, jos minulla ei olisi ketään, kin. nyt niin kuin pitihän käynnistäisi kin mennä, mutta auton saman tien, sydämeni itki verta. Sillä hetkellä minusta tuntui, että kukaan tai mikään ei voisi enää tulla meidän väliimme. He vaikuttivat sataakin. Mitä hän teki. siltä, että tuskin he olisivat säälineet Oikeastaan en muuta halunnutlapsiakaan, vaan koittaneet parhaan- kaan kuin että hän olisi ottanut misa mukaan tehnusta kiinni ja dä myös heidän Päivisin pystyin pitämään it- maistanut oikein elämästään mahkunnolla. si ikinä voinut korvata lapsille hei Kelpaisiko sinulle kyyti. minut melkein tolaltani. Se, että hän näköjään tiesi asioistani, vaikken puhunut niistä hänelle, on jotain käsittämätöntä. Ja rakastaa minä oli Hän ehti olla pari päivää sairaasin halunnut nyt, kun tiesin, mitä se lassa saatuaan sairaskohtauksen, ja sana tarkoitti. Eihän hänelle olisi kelvannut kukaan ja siksi olenkin aina hoitanut seurusteluasiani salassa häneltä, ei olisi tullut mieleenkään viedä ketään hänen syynättäväkseen. olisi viidentoista, en olisi itse lähel Huomasinkin hänen kuolleen, lä neljääkymmentäkään. Se ei tietysti ollut hänelle muumänneet Arton kanssa missään toi- tenkaan tavatonta, mutta nyt satuin siimme, sillä en ollut varma, miten kuulemaan erään lauseen, joka sai olisin kestänyt sen. Arto oli lä, mitä se tarkoitti, hän sanoi ja pa-
Jatkoa sivulta 61
kotti minut katsomaan itseään silmiin. Soittiko hän, kävikö käymässä. Artohan ei lapsirakkau- somaan ja näin Arton seisovan kadestaan huolimatta kuitenkaan oli- dun varressa autonsa vieressä. ajatella. Tukehtunut ehkä Miten minä voisin tietää sinun omaan kiukkuunsa, ajattelin myr- naisistani, sanoin viileästi, vaikka kyllisesti enkä osannut tuntea min- sisällä kuohui ja kiehui. Herrajumala, minähän rakastan sinua enemmän kuin olen ketään koskaan rakastanut, totta kai olisin uskonut sinua ja laittanut äitini järjestykseen. Järki sanoi, että vani maailman onnettomin nen autoaan kohkaikki oli menti. ONNENMYYRÄ
M
6
65. puhunut äidistään kovin vähän eikä silloinkaan kovin lämpimään sävyyn, joten uskoin hänen kyllä toileet lapsille ollenkaan hyväksi. Kun Oona liittyy äitiini. Käännyin katihan muuta. Tietysti olisin uskonut. kysyin jännittyneenä. Mikset sinä taivaan tähden puhunut mitään minulle
Huomaan myös monta muuta silmäparia ympärilläni, joista heijastuu samanlainen ihailu, jota itsekin tunnen sillä hetkellä. Tunnen sen välillä tihenevän ja pelkään: mitä nyt tapahtuu. Minun ei tarvitse kuin sulkea silmäni ja ajatella, miten tanssimme nuoret vartalomme vastakkain, kun saan jo vatsanväänteitä ja ihanan taivaallisen olon. On outoa tuntea välillä hänen huultensa hipaisu kaulalla. Harrille se merkitsi kuitenkin vain sitä, että pääsin nimeksi hänen listalleen.
Jatketaan kuukauden kuluttua. Niin tämäkin ilta. Ihmettelen siksi, koska salissa olisi mielestäni paljon kauniimpiakin tyttöjä. Harri tulee heti hakemaan minua tanssiin. Päiväkirjani sivut täyttyvät nuoren tytön unelmista. Vaihdan niin monta kertaa vaatteita, että kotiväki jo hermostuu. Viimeisen valssin aikana Harri sanoo:
T
V. Teini-iltoja ei ole kuin kerran kuukaudessa. Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tilanne on varmasti liian jännittävä meille molemmille. Tiedän jokaikisen luokkani tytön olevan vihreä kateudesta, kun he katselevat meitä. Onneksi sisko sentään on täysillä mukana ja laittaa, jos mahdollista vielä korkeamman "pallon" päähäni. Sitten hän yhtäkkiä alkaa kysellä jotakin aivan tavallisia kouluasioita. Toisille tytöille saan kymmeniä kertoja selostaa, mitä juttelimme tanssin aikana. Hitsi, että sulla on kauniit vaatteet ja miten sä oot tupeerata hiukses noin hyvin. Tätä tunnetta ei hylätä. Täytyy olla, jos toinenkin tuntee samoin. Kuka tahansa sulaisi hänen käsivarsillaan. iimein, ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen, teini-ilta on taas käsillä. Kun miehen kunnia puuttuu
SÄRKYY IHMISELÄMÄ
Kuvittelin, että se, mitä Harrin ja minun välillä tapahtui, kruunaisi rakkautemme. Pyörähtelen kotona ennen lähtöä-
K
atselen tyytyväisenä itseäni koulun peilistä. Harri on peruskomea ruskeine silmineen ja pikimustine hiuksineen. ämäkään ilta ei tuota pettymystä. Värähdän joka kerran, kun näin tapahtuu. Sisko vähän auttoi! Vanhempi sisareni on kampaaja ja hänen avustuksellaan on päähäni loihdittu 30 senttiä korkea tötterö sen ajan muodin mukaan. Viisitoistavuotiaana tietää niin hyvin, miten tämä on ikuista. Kahdesta teini-illasta sinä syksynä on jo kokemusta ja tiedän, että tunne tanssiessa on ihmeellinen. Tanssimme Harrin kanssa, mutta emme juttele juuri mitään. Pojan ottaminen saatolle ei meidän ikäisille koululaisille tullut edes mieleen. Milloinkaan. Painautua koulukaveria vasten ja tuntea hänen kätensä ympärillään. Ihmettelen, kun luokkamme komein poika, Harri, on innostunut mi66
nua tanssittamaan. Lähden pikaisesti kotiin, että pääsen mahdollisimman nopeasti sänkyyni haaveilemaan Harrista. Muistelen Harrin kiihkeää hengitystä korvaani. Nyt täytyy olla kauneimmillaan, sillä koulun "konventtimme" ovat muuttuneet teini-illoiksi, ja se tietää sitä, että saamme tanssia. Tunnen, miten hymyilen tahtomattani ja painaudun jo tutusti häntä vasten
ni ja jopa isä ihastelee, miten kaunis heidän "iltatähtensä" on. Luonnostaan nekin. Onkohan se edes luvallista. Kuuma, tiivis tunnelma on käsin kosketeltavissa. Sydämestäni kouraisee: mitä hän sillä tarkoittaa. Laskeudum-
me lattialle toisiimme kietoutuneena. Ei tähän nuoruuden huumaavaan tunteeseen löydy sanoja. Olen sanaton. Lopulta olen Harrin käsivarsilla. Voi nuoruuden viattomuutta.
67. Kädet löytävät kädet. En tiedä, mitä on tapahtumassa ja kuitenkin kehoni tuntee, että se, mikä on luonnollista miehen ja naisen välillä, saa jossakin vaiheessa täyttymyksensä. Hän tulee suoraan hakemaan minua. Oliko sulla ikävä mua. Olen huomaavinani muutamien kovispoikien ivallisen hymyn kävel-
lessämme käsi kädessä, mutten anna sen häiritä. Tällaisenko vaikutuksen minä voin saada hänessä aikaan, että hänen kätensä vapisevat ja kuuma hiki valuu otsalta. Tälle siis tuoksuu ihminen. Ne löytyvät ikkunasta loistavan katulampun valosta, johon miljoonat lumipisarat lankeavat. Kaikki on hapuilevaa kiihkoa, sekoittuneena onnettomaan nuoruuden kokemattomuuteen. En koskaan ennen, tuskin hänkään usein, ole tuntenut toisen huulia omiani vaste. Heti, kun pääsemme hämärään luokkahuoneeseen, Harri alkaa hyväillä minua. Harri ottaa kädestä kiinni ja poistumme salista. Arvaa vaan, oliko pitkä kuukausi! Yllättäen Harri ehdottaa, että pitäisimme hiukan taukoa tanssimisesta. Hyväilen Harrin hiuksia. Aina vain rohkeammin. Miten voisin unohtaa, miltä tuntuu nuoren miehen hento parransänki poskea vasten. Menemme kauimmaiseen luokkaan, mitä koulussa on
Jooko. Ammattikouluun. Nyt kiertää sellai68
S
nen Harrin lista, jossa on kaikki ty- tei minusta tulla mitään vikaa löytätöt, joita se on pannu. Tuli, tuli moniakin, muttei koskaan samoja tunteita kuin Harria pu. Poissa ovat ihanat katseet ja lempeät kosketukset ruokajonossa. Olen niin pettynyt, että päätän lähteä kotiin. Tulee vaan turhia puheita. Eihän me mitään olla tehty. Tunnemyllerrys sisälläni on niin voimakas, että oksennan, kun pääsen ulos. Mitä sinä oipeilistä. Mahaan vaan muuten sattuu. Ei minun terveys kestä niitä kitty nainen. Tässä lap- kyllä". Uneen. Kuulenko minä oikein. Näen sieltä aivan eri ihmikein puhut. Värjöttelen pyöPidin myös aina räsuojassa ja ryn- Käytävässä Harri tulee kahhuolen, että lähtään hakemaan den pojan kanssa vastaan. EVE Vatsaansa se valittaa, sanoo äiti. Käsi nousee tervehdykseen ja ilme Kotona menen huoneeseeni ja vaikasvoilla kirkastuu. euraavana päivänä Harri välttelee minua. kohtaan. kerran luokkaani. Kiitän Jumalaani, että isä on vaikutusvaltainen mies. Ei ainakaan mitään väärää. Saavat päähänsä vielä etsiä meitä. sen kuin tänne tullessani. Jospa kaikki on kuitenkin vielä hyvin. Nykyisin niistä pitää osata puhua jo oi- ruvaippa on laskettu hartioilleni. Ei. Jospa Harri ei vaan vielä halua koko koulun tietävän seurusteluamme. Kaiken myllerryksen ja terveykuin särkynyt Mona-Lisa. Katsotaan sitä sitten. Eihän sitä koulussa jaksa olla, jos aina on vatsa kipeä. Näin pääsen sairaalaan, vaikka tiedän tarkasti, et-
N
N. pani toimittavat lääkärin kotiin. Käytävässä HarPalasin 40 vuotri tulee kahden pojan kanssa vastaan. kaupunkiin! ilmoitan, kun minut on Minulla ei ole kiirettä mihinkään. Emme missään vaiheessa riisu ainoatakaan vaatekappaletta, Hyväilemme toisiamme luonnon ohjaamin menetelmin. Jos minä tanssitan loppuillan jotakin toista, eivät heti arvaa, mitä me on tehty. vun Jumalten lahjaan. Entä Harri. Se den väli paistaa rosoisesta peilistä alkaa nyt keväällä. Aion pyrkiä ammattikouluun odotan, että on varmasti hiljaista. Otetaan tyttö Lääniin ja tutkitaan. Hälisevä tyttöjoukko tulee jäljessäni. Se sika oli lyönyt vetoa useammasta naisesta väittäen saavansa niiltä. Tietysti hän rakastaa minua, niin kuin minäkin häntä. din suhteesta, enlaukkuni, kun näen välitunnin Hänen ilmeestään tiedän, että nen kuin toinen ehti sen tehdä. Yhtäkkiä Harri irrottautuu minusta ja sanoo: Pitäisi varmaan lähteä saliin. No, tanssitaan sitten seuraavassa teini-illassa. iin se elämä kuitenkin kuluu. Emme kävele enää käsikkäin. veydenhoitajan luo. Niin kuin tutkimusten jälkeen todetaankin. alkavan. Käsi laskeutuu, kun hän näkee ukun vuorokauden ja vanhem- maahan suuntautuneen katseeni. Su Kuukautisetko ne alkoivat. Välitunnilla sulkeudun vessaan tupakalle, vaikken tavallisesti edes polta. Kun Harri näkee lähtöni, hän tulee ulko-ovelle perässäni. Hänen ilmees- ta myöhemmin hoitamaan äitiäni kotipaikkakunnalleni. Ja ajattele. Vuotta myötään tiedän, että kuulemani on totta. Orastavalle naisen tunteelleni on tehty paha viilto, ennen kuin se on kunnolla herännytkään. Tämähän kuuluu asiaan, kun välittää tai siis rakastaa... keilla nimillä. Mulle tulee aljasta ja jommasta Poissa on rakastunut, heleäihoinen tyttö. kuulemani on totta. Pitkän, pitkän tovin, kenties sen teeni liittyvien kysymysten jälkeen ajan jälkeen, kun olen ymmärtänyt saan vanhemmiltani luvan muuttaa elämän raadollisuuden, lähden ter- ammattikoulun asuntolaan ja aloittaa täysin erilaisen opiskelun. Lopulta nousen ja katson itseäni julistettu terveeksi. Parempi, jos ei paljon puhuta tästä. Harri menee edeltä saliin ja alkaa tanssittaa muita tyttöjä. Mitä on tapahtunut. No, mennään nyt kuitenkin. Puhtauden ja rumuu- suorittaa. Ja hullut jätkät mään. Valtavan kiihkon ja onnentunteen jälkeen tunnen itseni täysin nöyryytetyksi. En vaan ystävysty kehenkään. Istun la- tä, että olen saanut kulutettua aikaa maantuneena suljetun oven takan ja melkein jouluun. lä en aio enää palata. Luokassa tyhjennän pulpettini, sil- hemmin kuulin, että Harri on valittu kunnanjohtajaksi kuntaamme. Sanotaan "tuli laivoja muita Lähde nyt sitten kotiin ja tulet kouluun kun olet terve. Minulle on tärkeinmaksaa vielä sille... Jätän poissaololapun opettajan Eräänä päivänä näen komeasti harpöydälle ja katson ovelta viimeisen maantuneen miehen kävelevän minua vastaan. Tilalla on "listalla" oleva mer- ehdot. Haluan keittiölinjalle
Hän pukee kysymyksensä sanoiksi: "Pyytääkö Petri minua ulos?" ja keskittyy hetkeksi pohtimaan asiaa silmät suljettuina. Pythagoraan onnenpyörässä nuo numerot on yhdistetty aakkosiin. Katso, mihin onnenpyörän keskustan lohkoon saamasi numero sijoittuu.
Lohkojen merkitykset:
Ylhäällä oikealla: Tapahtuu pitkän ajan kuluttua. Me kaikki toivomme, että elämästämme - ja läheistemme elämästä - tulisi mahdollisimman hyvä. Kun yksi numeroista alkaa tuntua muita selkeämmältä ja merkityksellisemmältä, avaa silmäsi ja merkitse numero muistiin. Kysy maanantaina terveydestä, tiistaina raha-asioista, keskiviikkona vapaa-ajasta ja hauskanpidosta, torstaina opiskelusta ja työstä, perjantaina seurusteluasioista, lauantaina rakkaudesta ja sitoutumisesta ja sunnuntaina elämästäsi ja tulevaisuudesta ylipäätään.
Mitä sinä haluat tietää?
TOIMI NÄIN:
Tee mielessäsi elämääsi koskevat kysymys, sulje silmäsi ja anna numeroiden 1 - 30 velloa mielessäsi. hänestä. Kirjoita tekstiviesti OP, etunimesi ja mieleesi tullut numero, siis esimerkiksi OP SATU 4. Hänen opetuslapsensa löysivät 30 numeroa, jotka ovat yhteydessä ihmiselämää ohjaaviin voimiin. Toteutuuko
toiveesi?
Pythagoraan onnenpyörä kertoo tulevaisuuden!
Käykö toiveesi toteen. Numero 4 ja Sadun etunimi ovat ne tiedot, jotka tarvitaan onnenpyörään.
HUOM! Viikonpäivä, jona kysymys on tehty, on tärkeä. Samalla hän antaa numeroiden 1 - 30 velloa mielessään. Suurta Pythagorasta, joka syntyi Samoksen saarella noin 571 eKr, on usein sanottu ensimmäiseksi matemaatikoksi. Lähetä viesti numeroon 173664. Onnenpyörän alkuperäiskappaletta säilytetään nykyisin British Museumissa. Tarve tietää tulevista on hyvin inhimillinen ja luonnollinen. Pythagoraan onnenpyörää, mystistä ympyrää, joka yhdistää meidän kaikkien tuntemat numerot yliluonnollisiin elementteihin, on kautta vuosisatojen käytetty tulevien tapahtumien ennustamiseen. Alhaalla: Ei tapahdu.
Muista viikonpäivän vaikutus kysymystä tehdessäsi!
Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Dna:n, Kolumbuksen, Zerofortyn, Elisan, Saunalahden, Soneran ja Tele Finlandin matkapuhelinliittymissä.
69. Vastausviestinä saat numeron. haluaa tietää onko Petri S kiinnostunut hä tietää, S. Tai tapahtuuko kenties asia, jota pelkäät. Ylhäällä vasemmalla: Tapahtuu pian. Onnenpyörä tarjoaa Sinulle mahdollisuuden pohtia, mitkä asiat elämässäsi ovat tällä hetkellä niin tärkeitä, että niiden toteutuminen tai toteutumatta jääminen vaikuttaa omiin ratkaisuihisi.
Esimerkki: Satu N. Yksi numeroista alkaa tulla esiin muita voimakkaammin, ja tässä tapauksessa se on 4
Totuus miehestä on molempien määriteltävä itse, toisen kokemuksiin ei kannata nojata.
70. Kun miehen nykyinen ja entinen pääsevät vastakkain, siinä punnitaan molempien elämänviisaus ja itsepuolustuskyky
"erotettu", traumakriisiä läpi käyvä, roskiin heitetty vaimo...
M
rvoisa ex-rouva! Viestinne oli yllätys. Olin saanut tilaisuuden tulla siksi, mitä olen, ja vapauden kantaakseni vastuun siitä, mitä ajattelen, tunnen ja teen. Niin Tekin, arvoisa ex-rouva.
vakava kriisin paikka. Niin oli miehenikin ensi kerran tavatessamme. Teiltä saamani kirje ansaitsee kyllä vastauksen. Esittää sitten mitä tahansa muuta. Itsesuojeluvaistoni vaatii sen. Eroon liittyy hylkääminen, niin fyysinen kuin henkinenkin, ja yhteisen elämän ja puolison mitätöinti, syyllistäminen, julmuus ja rakkaudettomuus. Uskon omaavani myös riittävästi tietoa ja kokemustakin muodostaakseni oman käsitykseni elämästä ja ihmisistä, itsestänikin. Hänellä se oli ilmeisesti jo kauan mielessä valmisteltu asia, minulle elämäni katastrofi. Se on edellyttänyt paljosta irti päästämistä. unnioitan edesmenneen mieheni ja pitkän yhteisen aikamme muistoa takertumatta menneeseen. En halua enää minkäänlaista henkilökohtaista kontaktia ex-miehen entisiin "sielunsiskoihin", en nykyisiin, enkä mahdollisiin Teidän jälkeenne tuleviin. Ja minusta. Uskon puolison kuoleman olevan
M. Häntä saa ja pitääkin muistella samoin kuin yhteisen elämän hyviä, miksei huonojakin hetkiä. n halunnut tätä eroa, enkä ollut valmistautunut siihen, kun se ryöpsähti nurkan takaa, ja minut siihen pakotettiin. Voin myös kertoa, että avioero on tuhat kuolemaa, toistuva, jatkuva kuolema. Ero jakaa niin puolisot, perheet kuin suvutkin... Opin sen kantapään kautta viime vuonna hänen silloisen "elämänsä naisen" tapauksen yhteydessä. Luottakaamme siihen. Ero on siinä, että kuollutta saa rakastaa. Näin vain on. En sitä odottanut tai edes ajatellut ottavani yhteyttä Teihin millään tavoin, tapaamisesta puhumattakaan! Siis turhaa kaikki selitykset. Kysymys ei kuitenkaan ole Teistä, vaan tästä tilanteesta. Meidän oma pikku egommehan katsoo toista ihmistä kuin itseään peilaten. Mikään täällä ei ole pysyvää, eikä aina helppoakaan.
71
K
inulle on kerrottu, että myös Te olette menettänyt miehenne, ette kuitenkaan tämän omasta tahdosta, vaan kuoleman kautta. Sitähän tämä elämä pääasiassa on ja sellaisenaan palkitsevaa. Kuolema yhdistää surevat. Ja lisää oppia tulee, jos ei muuten niin kantapään kautta, mikä onkin tunnetusti sitä parhaiten mieleen jäävää opetusta. Tuo aika oli kuitenkin riittävä oppiakseni sen, mitä siitä jaksosta oli opiksi otettavaa. Haluan myös oppia tuntemaan oman mieheni josta ihan aiheettomasti käytätte samaa muotoa, vaikka nimenkin toki tiedätte ja muistatte ihan omakohtaisesti ja ilman ulkopuolisia "tietoja" ja arvuutteluja. En katso olevani "eronnut" vaan
A
E
inä sen sijaan tunnen olevani kaikesta tapahtuneesta huolimatta vapaa ja itsenäinen, ehkäpä itsepäinenkin ja kenenkään "entisen" mielipiteistä riippumaton. Myös yksinäisistä kasvun vuosistani olen elämälle kiitollinen. Kirje mieheni uudelle vaimolle
A
rvoisa Rouva X! Mieheni, nyt toki entinen, on antanut minun ymmärtää Teidän ihmettelevän, miksi en halua tavata Teitä, en edes tietää, saati käyttää nimeänne
Samoin ajattelen muistakin yhteisen elämämme valinnoista. Asun tässä parhaani mukaan, mutta tarvitsen joskus apua. Hän kyllä tietää, kystänikään. Se on vapauttavaa!
I
iksiköhän sitten kirje minulle, jolla ei ole pienintäkään osuutta teidän eroonne saati avioaikaiseen kriisiinne. Tapanani on vastata haasteisiin, joita elämä eteeni tuo. Opimme sen taidon jo syntymästä lähtien esikuviemme kautta. Mitään "meidän" tai "teidän" paikkoja ei minun kartaltani löydy. ksi toivomus minulla kuitenkin Näkyisivätkö sieltä kenties ne omat vielä on. Näin on. Mies on tehnyt omat ratkaisunsa ja valinnut Teidät. "tyhjiksi jääneitoon omat asiansa siin saappaisiin". iitän Teitä siitä, että sallitte mieheni, siis sen entisen, pitää huolta vielä toistaiseksi yhteisestä talostamme. Olisikohan syytä katsoa peiliin ilman marttyyrin kruunua. Tämä on siis vastaus Teiltä saamaani kirjalliseen viestiin ja mielestäni oikeutettu näkemys siinä esitettyihin, minua ja miestäni koskeviin asioihin. Ei sitä kukaan minun puolestani tee. On monta asiaa, joita en ole koskaan joutunut tekemään. Terveisin, Rouva X ELISA
T
E
T
"H
72. Toivon teidän etsivän syrjähypyt. Mitä taas tulee siihen, omat yhteiset jaettä mies yleenlanjälkenne, jotsäkään tarvitsisi minun lupaani Olisikohan syytä katsoa pei- ka eivät ole samat täyttääkseen vel- liin ilman marttyyrin kruu- kuin minun ja hävollisuutensa ja nua. oivon, että ymmärrätte, ettei kysymys ole Teistä. Sanotaan, että suhteesta toipu- töönsä edesmenneen mieheni "tyhminen kestää yhtä kauan kuin suhde jäksi jääneitä saappaita" enempää kesti. Kysymys on pelkästään minusta. Meidän kohdallamme se tar- kuin muutakaan loppuun kulunutta, koittaisi yli neljääkymmentä vuotta. Iloitkaa siitä. Toivon myös, että selitykseni on riittä- enkä tule tarjoamaan hänen käytvä. Näkyisivätkö sieltä ken- nen! Hän sukelsi Teidän miehenne hoitaakseen kunties ne omat syrjähypyt. Minä elän vielä. Keneltäkään lupaa kysymättä. oivokaamme, että saan kursitän kyllä tietää" myös sen, tua elämäni palaset taas yhteen että minä en ole tarjonnut, ja vedettyä "suojalasin" päälle. Te tunnette nyt miehestäni, entises- hän tekee ihan omasta tahdostaan.
M
Y
Ja mitä niihin "jälkiin" tulee minunkin jalanjälkiäni on maailmalla monissa paikoissa, mutta eipä ole tullut mieleeni koskaan kieltää jotain toista ihmistä, ei edes mahdollista vihamiestä, menemästä samoille poluille, tai minne tahansa omien mieltymystensä mukaisesti. Siksi toivon, kin asti ja ansaitakseen luottamuk- että etsitte omat yhteiset mansikkaseni. Kokoan myös itseäni askel askeleelta, ja minulla on onneksi läheisiä, ystäviä ja harrastuksia tukenani. Ei luvallani enempää kuin käs- paikkanne jostain muualta kuin meidän paikoistamme. Olkoonkin, etten osannut aavistaa kaikkea, mitä hänen sisällään on ollut. Siksi olen kieltänyt niin soitot, kirjeet ja varsinkin tapaamiset...
K
tä siis, yhden puolen. Tasapainoni on kuitenkin vielä herkkä, se heilahtaa helposti miinuslukemiin, ja kaikki vyöryy päälle pienestäkin kimmokkeesta. Meillähän on tässä "yhteishuoltajuus" niin kauan, kunnes talo on saatu myydyksi. Mieheni tekee sen kuin Minun "saappaani" eivät ole tyhitsestään selvyytenä, kuten tähän- jät. Emme tule tarvitsemaan mielipiteitänne. hminen on herkkä projisoimaan niin omat virheensä kuin puutteensakin mieluusti toisen ihmisen tiliin oman egon jäädessä mielikuvan varjoon. Mieheni saa, ja hänen tuleekin parhaani, että pääsen oman elämä- kulkea rinnallani omana itsenään, seisoa omilla jaloillaan. on perusteetonta höpinää. unohtunutta ja tässä vaiheessa tarOlemmehan eläneet yhdessä koko peetonta, vanhaa perintöä tai muotaikuisuutemme tänne vanhuuden tia uuden, yhteisen elämämme vakynnykselle saakka. i todellakaan. On vain paikkoja, joita vielä haluan mieheni, siis sen Teidän entisen, kanssa nähdä ja kokea. mitä tarkoitan... Tunnen hänestä myös kaikki muut puolet, joista kokonainen ihminen aina koostuu. Itse me olemme vastuussa olemisestamme ja tekemisistämme. Sen kaiken ni alkuun nopeammin. En näe tarpeelliseksi selitellä enempää. Vasta yksin jääminen syystä tai toisesta antaa hyvän tilaisuuden oppia näkemään toivottavasti oman egon taaksekin ilman projisointia, syyllistämistä tai syyllisyyttä. Minun on pidettävä huolta itsestäni, jaksamisestani ja toipumisestani. Vilpitön toiveeni on, että Tekin onnistutte vielä enempää aikaanne ja energiaanne hukkaamatta vapautenne myötä tekemään omat, uudet jälkenne kartalle. Kyllähän minäkin sen puolen tunnen, totta kai, eihän tämä liitto olisi muuten niin kauan kestänytkään. No, yritän toki ralle. Se on eteenpäin elämisen edellytys
Useammassa erässä maksettaessa laskutuslisä kortin postittamisesta. 0,50 /erä. Sähköpostiosoitteen kolmen viikon kuluttua tilauskortin postittamisesta. holhoojan)
Haluan automaattisesti jatkuvan tilauksen kyllä ei
Voit suorittaa tilausmaksusi useammassa Tilauksesi astuu voimaan noin kolmen viikon kuluttua tilausVoit suorittaa tilausmaksusi useassa erässä.erässä. S
E
U
R
A
A
V
A
S
S
A
N
U
M
E
R
O
S
S
A
OLINKO SINULLE HELPPO NAINEN VAI SIELUN SISAR?
KESÄKUUSSA
YRITIN ISKEÄ syöpään sairastuneen ystäväni miehen
VIIMEINEN VIATON RAKKAUS ELÄMÄN MALJASTA ei juoda varovaisesti KAUKORAKKAUS joka ei unohdu
Tosi Elämää maksaa postimaksun
TILAA LUKEMISTA, JONKA PARISSA ET PITKÄSTY, SUORAAN KOTIISI.
TILAUSKORTTI
KYLLÄ KIITOS! Tilaan Tosi Elämää -lehden
6 kuukaudeksi (6 numeroa) hintaan 29 12 kuukaudeksi (12 numeroa) hintaan 51 12 kuukaudeksi (12 numeroa) hintaan 51 edullisena kestotilauksena 6 kuukaudeksi (6 numeroa) (12 numeroa) hintaan 45 hintaan 29
Maksan tilaukseni yhdessä kahdessa erässä.
Maksan tilaukseni yhdessä kahdessa erässä.
Nimi Osoite
Puhelin Postinumero ja -toimipaikka Sähköposti
90003 Vastauslähetys 90003 OULU
Vastauslähetys
TOSI ELÄMÄÄ
Tunnus 5007535
Tilaajan allekirjoitus (alle 18-v. Tilauksesi astuu voimaan noin antamalla hyväksyn sähköpostiviestinnän Kolmiokirjalta.
73 73 3
istunut! asti uud Upe
MIES HALUAA SINÄ ET?
KOSTO
www.reginaleh
Niin suloinen...
ti.fi
5 2010 5,40
4epätivän di et i
Hoikistu perjantaiksi!
Hida itsemurha
SOKERI s
Rantamuotia
Numero 5 o myynnissä 4.5. sä alkaen n
MEGAN FOX:
Seksillä on helppo hallita
Mix & match!
Löytyykö
kumppani netistä?
Ihanasti a! itsevarmista isell
i Takerruin exään
Na itsetuntoa SELVIYTYJÄ:
lukemisen sietämätön ihanuus
74 3
Luettuasi tämän Tosi Elämän valitse mielestäsi paras juttu, ja olet mukana palkintojen arvonnassa! Lähetä vastauksesi 4.6.2010 mennessä postikortilla. Kello on varustettu kvartsikoneistolla, mineraalilasilla ja kellon kuori on vesisuojattu 50 m saakka. DKNY:n korukello NY4208 on elegantti kuparin värinen teräskorukello. Kerro kortissa, miltä sivulta alkaa sen numeron paras juttu. Kerro, oletko tilaaja, irtonumeroiden ostaja vai muu lukija. Arvomme kaksi 179 euron arvoista korukelloa. Äänestä ja voita
elegantti kello
Toukokuun lukijakilpailustamme voit voittaa DKNY:n korukellon. Lähetä kortti osoitteeseen Tosi Elämän toimitus, Äänestä ja voita, PL 246, 90101 Oulu.
75 3. Liitä vastaukseen nimesi, osoitteesi, sähköpostiosoitteesi ja puhelinnumerosi