LUKIJAT KERTOVAT
HEINÄKUU · 2010· 4,90 KUU
TOSI
ELÄMÄÄ
KIITOS JULMA PERHEENI:
NA APURIN MIE
S
AVI TEITTE MINUSTA VAHVAN IHMINEN ON
PEOLATSTNII LII TO
TARKOITETTU
toista ihmistä varten
KESTIN MIEHENI JUOMISEN
ja sain palkintoni!
Mies jolle kelpasi vain
NÄKYMÄTÖN VANHUS
josta tuli ihminen
KAHDEN KUUKAUDEN MORSIAN
Tein lapsen
SOVITTAAKSENI ABORTIN
MIEHENI PYYSI ANTEEKSI
elämäni onnettomuutta
62 Tein lapsen SOVITTAAKSENI ABORTIN ............ Syy, miksi tunnustin nämä asiat, on se, että joskus tuntuu, että joistain asioista kaikkien pitäisi olla aina samaa mieltä. 52 HOROSKOOPPI ............................... 10 KESTIN MIEHENI JUOMISEN ja sain palkintoni............................. Ihan vain keskustelun vuoksi. 34 KIITÄN PERHETTÄNI HYLKÄÄMISESTÄ: Teitte minusta vahvan .................... En varsinkaan sellaisesta helteestä, joka jatkuu viikkotolkulla. Helle saa minut vetämättömäksi. Tunnustus
TOSI
TÄSSÄ NUMEROSSA
ELÄMÄÄ
S
elvä. Nyt se on tunnustettu.
MIEHENI PYYSI ANTEEKSI elämäni onnettomuutta .................... 23 SISÄISTÄ KAUNEUTTA ja vähän ulkoistakin .......................... Nyt siis kuitenkin tiedätte koko totuuden. 12 IHMINEN ON TARKOITETTU toista ihmistä varten....................... Toinen tunnustus heti perään: en pidä myöskään makkarasta. 38 MINUN RUNONI ............................... Kun aletaan moittia suomalaista säätä, toivotaan siltä keskustelutoverilta samanmielisyyttä. Tunnustan sen nyt heti tähän alkuun: en itse asiassa pidä lainkaan helteestä. Minä siis valehtelen. Viihdyn paremmin varjossa. 66 Mies jolle en ollut TARPEEKSI HYVÄ ............................ Siksi, koska en halua kuulostaa rasittavalta vastarannan kiiskeltä. Se on ikään kuin merkki siitä, että keskustelijoilla on jotain yhteistä, yhteinen mielipide suomalaisesta säätä ainakin. 72 ÄÄNESTÄ JA VOITA.......................... 56 Mies jolle kelpasi vain KAHDEN KUUKAUDEN MORSIAN 58 Miksi lääkkeet VIEVÄT TUNTEET. 48 ÄITINI KUOLEMASTA alkoi uusi elämä ................................ En oikein pidä auringon otostakaan. Me olemme niin tottuneet inhoamaan yhdessä pohjoista ilmastoamme, että jos sitten joku kehtaa tunnustaa pitävänsä viileydestä ja ajoittaisista sateistakin, se koetaan melkein loukkauksena. Päivisin en jaksaisi tehdä mitään, ja yöllä en saa unta, kun hiki valuu selästä. 44 NÄKYMÄTÖN VANHUS joka muuttui näkyväksi .................. 43 LAPSETON LIITTONI PELASTUI kun tulin raskaaksi ......................... Minä en tosiaan pidä helteestä, makkarasta tai jääkiekosta. Luultavasti tälle on kuitenkin olemassa ihan looginen selitys. Näinä hetkinä makkara maistuu ihan hyvältä, mutta en mitenkään jää kaipaamaan sen makua. Ja joskus, kun joku tuntematon alkaa valittaa minulle, kuinka onneton Suomen kesä on, minä huomaan olevani hänen kanssaan ihan samaa mieltä. Ihan samasta syystä kehaisen joskus makkaran makua ja sanon jännittäväni, pääseekö Suomi välieriin jääkiekoin MM-kisoissa. 18 JUTTUTUPA ..................................... Minulla on vaalea, helposti palava iho, enkä pidä aurinkorasvojen kanssa puljaamisesta. 70 VIIMEINEN VIATON RAKKAUS ........ Syön grillissä paistetun makkaran noin kerran vuodessa. Tämän minä ymmärrän täysin, koska itsekin puhun säästä silloin, kun en keksi muutakaan puhumista. Minulle ei myöskään ole kovin tärkeää, voittaako Suomi jääkiekossa MM-kisat. ........................... 4 KRISTINA VASTAA ........................... 30 ELÄKELÄISEN VELVOLLISUUS: liikkua ja pitää huolta itsestään ........ Kun luottamus on synnytetty, jutustelu voi hiljalleen syventyä muille elämänalueille. 75
3. Jääkiekko on hiukan liian väkivaltainen laji minun makuuni, eikä minua innosta kisat, joissa muutamat samat maat jakavat aina mitalisijat. 24 HÄVISIN RAKKAUDESSA mahdottomalle vastustajalle ............. Voin hyvin odottaa vuoden, että saan seuraavan kerran maistaa tätä suomalaisten kansallisherkkua. Säästähän puhutaan silloin, kun ei ole oikein muutakaan puhumista. Yleensä syön tämän vuosittaisen makkaran silloin, kun olen todella nälkäinen eikä muutakaan ruokaa ole tarjolla. 64 Koulun liikuntatunneilla oppii INHOAMAAN LIIKUNTAA ................
Tosin olin huomannut Peten jo aiemminkin, mutta vasta eräänä kesäkuisena lauantaina Petekin huomasi minut. Tapasin Peten klassisesti ravintolassa. Mieheni pyysi anteeksi elämäni onnettomuutta
Olin koko ikäni yrittänyt hyväksyä sen, että avioliittoni perustui valheeseen. Kuinka minä vihasinkin Jarmoa! utustuin Jarmoon 18-vuotiaana tullessani töihin hänen isänsä omistamaan yritykseen. Pete tuntui aidon kiinnostuneelta minusta, eikä hänen juttunsa olleet tyypillisiä ravintolaan sopivia iskurepliikkejä, vaan Pete kertoi minulle häkellyttävän rehellisesti unelmistaan, toiveistaan ja peloistaan. Mieheni oli vienyt minulta rakkauden ja antanut itsensä tilalle.
inun piti elää puolivuosisataa, että pystyin tunnustamaan itselleni sen, että olin elänyt viimeiset 30 vuotta valheessa. Loppuillasta en huomannut enää muita kuin Peten. Vihasin miestä, jonka tiesin rakastavan itseäni. Minä vihasin Jarmoa ja kun tunnustin sen viimein itselleni, purskahdin sellaiseen itkuun, että tunsin tukehtuvani siihen. Vieläpä sellaiseen valheeseen, jota oli hyvin vaikea antaa anteeksi. Minä en saanut tanssin aikana sanaa suustani, niin häkeltynyt olin, mutta Pete ei siitä välittänyt pikemminkin se tuntui lisäävän hänen kiinnostustaan. Minun hiljaisuuteni oli saanut hänet avautumaan, hän oli jotenkin vaistonnut, että minun kanssani pystyi puhumaan sellaisestakin, mistä ei muiden naisten kanssa voinut.
S
iitä se lähti, rakkaustarina, jollaista en ikinä uskonut koke-. Jarmo oli hyvä myyjä silloin kun viitsi paneutua hommaan tosissaan. Itku tuli sisältäni sellaisella voimalla, etten pystynyt kunnolla edes hengittämään, vaan läähätin kuin sairas koira piehtaroidessani tuskissani vuoteellani. Jarmon perheellä oli autoliike, jonka myyntikonttorista minä sain kesätyöpaikan. Hän opiskeli kauppakorkeakoulussa, mutta hankki ylimääräistä rahaa autoja myymällä. Ja kun yö vihdoin koitti, vieraat lähtivät ja sain painaa pääni tyynylle, annoin kyynelten valua poskilleni ja tunnustin itselleni kaiken, mitään salaamatta. Samana kesänä, kun menin autoliikkeeseen töihin, tapasin Peten. Liikkeen ilmapiiri oli rento ja reilu ja viihdyin työssäni hyvin. Vasta sinä hetkenä tunnustin, että
4
M
vihasin Jarmoa, miestäni, joka oli järjestänyt minulle ne juhlat. Pete oli komea poika, enkä ollut ikinä ajatellut, että minulla olisi mahdollisuuksia hänen suhteensa, mutta niinpä hän vain tuli hakemaan minua tanssimaan. Vihasin miestä, joka oli rakennuttanut minulle komean omakotitalon, jonka kanssa olin kasvattanut kolme kaunista ja fiksua lasta ja joka oli viimeisen 30 vuoden ajan keskittynyt pitämään minut tyytyväisenä ja toteuttamaan toiveitani. Joka päivä 30 vuoden ajan olin valehdellut itselleni, miehelleni, lapselleni. Tunnustin valheeni itselleni sinä iltana, kun olin viettänyt hulppeat 50-vuotissyntymäpäiväni. Koko päivän minua oli hemmoteltu mieheni, lasteni ja koko suvun voimin, mutta minä vain en osannut iloita mistään, en koko sydämestäni. Myöhemmin Pete kertoi minulle, ettei hän yleensä jutellutkaan sellaisia naisten kanssa ravintolassa. Jarmo itse teki töitä myymälän puolella. Aina hän ei viitsinyt, sillä saihan hän muutenkin varakkaan perheen poi-
T
kana taskurahaa ihan mukavasti
Hän oli itse sanonut niin. ja näin Jarmon katselevan jotenkin arvioivasti minua samalla. Pete soitti vasta seuraavan päivän iltapäivänä. En kuitenkaan jäänyt ihmettelemään Jarmon katseita sen tarkemmin, Jarmo oli minulle vain työkaveri muiden joukossa. Eräänä lauantaina Peten oli sitten lunastettava Jarmolle antamansa lupaus ja lähdettävä tämän kanssa baariin muistelemaan armeija-aikoja. Jarmo oli päättänyt, että nyt ryypätään kunnolla, enkä enää kehdannut könytä sinun luoksesi, kun tajusin itsekin, että olin konttauskunnossa. Se oli sellaista tyhjänpäiväistä meuhkaamista, jankutettiin ikivanhoja juttuja, kun muutakaan puhumista ei ollut. Eräällä kerralla, kun Pete oli tullut minua katsomaan, törmäsimme Jarmoon. uhteeni Peteen jatkui ja syveni. Peteä ei kuulunut. Kävi ilmi, että Pete ja Jarmo olivat armeijakavereita, mikä ei tosin ollut mikään ihme, pikkukaupungissa kun kerran elettiin. Ei oikeastaan. Pete lupasi hoitaa käynnin niin nopeasti kuin mahdollista ja tulla sitten yöksi minun luokseni. Petellä riitti huomiota vain minulle. Hänen äänensä oli katumuksesta ja krapulasta paksu. Minä olin viikonlopun yksin kotona vanhempieni lähdettyä mökille. Pete oli ollut tunnettu naistenmies siihen saakka, kunnes kohtasi minut, mutta hän muuttui yhdessä yössä. Rakastuin Peteen niin syvästi kuin nuori nainen vain ikinä voi, ja mikä ihaninta, sain osakseni yhtä syvää vastarakkautta. Uneni oli levotonta ja heräsin katsomaan kelloa muutaman tunnin välein. Olimme yhdessä aina, kun se vain
oli mahdollista. Petelle tuli tavaksi jopa käydä työpaikallani omalla ruokatunnillaan, koska työpäivä ilman minun kohtaamistani tuntui hänestä kuulemma tuskallisen pitkältä. Tiesin toki syynkin: Pete ei enää viihtynyt baareissa ilman minua. Oliko teillä edes hauskaa. kysyin harmissani, toisaalta helpottuneena siitä, että sain taas kuulla Peten äänen. Minut tavattuaan Pete tuntui unohtaneen kokonaan, että maailmassa oli minun lisäkseni muitakin naisia. Sitten loppuillasta Jarmolla oli kova
5
S
vani. Odottelin Peteä valveilla kahteentoista, sitten kävin nukkumaan. Ajattelin, että Jarmo ihmetteli, miksi näin tavallisen näköinen tyttö oli saanut isketyksi Peten kaltaisen miehen. Tuskin sinä sellaisena olisit minua sinne halunnut. Pete suostui, mutta huomasin, että hän teki sen enemmänkin kohteliaisuudesta kuin aidosta kiinnostuksesta. Jarmo ja Pete juttelivat niitä näitä,. Jarmo näytti kuitenkin innostuvan vanhan armeijakaverin kohtaamisesta kovasti ja ehdotti Petelle, että he kävisivät joskus oluella muistelemassa vanhoja aikoja. Anteeksi, harmittaa pirusti koko ilta
Minä olin loppuillasta niin kännissä, että minulla oli vain paha olo ja halusin vain kotiin. Miten niin. minä kysyin yllättyneenä ja hiukan loukkaantuneenakin. Vai olinko minä vain ollut sokea. eikös se ole ihan yleisesti tiedossa, ettei Pete ole ikinä ollut yhden naisen mies. Minä olin vain tavallinen konttorirotta hänen isänsä omistamassa liikkeessä, eikä Jarmolla ollut tapana mitenkään erityisemmin huomioida isänsä työntekijöitä. Olin ollut niin onnellinen siitäkin, että Pete oli huomannut minut, mutta se, että hän oli niin vakavissaan minun kanssani se tuntui olevan epätodellisen ihanaa. Pete on kyllä kieltämättä komea ja muutenkin naisten makuun, mutta ei taida siitä miehestä olla ihan aviomiesainekseksi. Jarmo halusi selvästi olla ystävällinen armeijakaverinsa tyttöystävälle, mikä oli tietysti ihan kohteliasta. Isäsi saisi varmaan raivarin, jos me mentäisiin naimisiin, Pete mietti joskus. Siihen ei olisi isälläni eikä kellään muullakaan mitään sanomista. Nähtävästi olin kuitenkin erehtynyt. Sitä ennen Jarmo oli tuskin huomannut minua. Minä päätin, että isäni ei pääsisi tätä onnea pilaamaan. Tiesin kyllä, että Pete saisi helposti naisen mukaansa, jos sellaista kaipaisi. Ne naiset, joita Jarmo kuljetteli urheiluautollaan, olivat kyllä kauniita, mutta minun silmissäni he näyttivät hyvin pinnallisilta. Pete kurottui suutelemaan minua, ja minä tunsin, miten hypähti onnes6
Minä punastuin. No miten Pete istuu siihen kuvioon. Tietysti, minä naurahdin. Ne tytöt, joita Jarmo treffaili, olivat ihan erilaisia kuin minä. Tosin minä en halunnut, onhan minulla sinut, enkä tekisi mitään sellaista, mistä sinä et pitäisi. Sinusta tulee minun lasteni äiti... He olivat näyttäviä kaunottaria, joilla oli paljastavat vaatteet ja vahvat meikit. Kuvittelin ymmärtäväni, mitä hän tarkoitti. Äh, älä nyt näytä tuolta. Ei ollut, siitä saat olla varma. Jarmon pisteet nousivat heti silmissäni. Kesän kuluessa Jarmo otti tavakseen tulla toimistooni juttelemaan kahvitauoillaan. Tosin vanhempani olivat kesäaikaan paljon mökillämme, joten tästä ei aiheutunut suurta vaivaa. Jarmo kertoi kaikenlaista omista kuulumisistaan ja kyseli aina toisinaan, miten minulla ja Petellä sujui. No... Unohda kaikki, mitä sanoin! Jarmo naurahti. Minä todellakin jakaisin elämäni Peten kanssa, jos Pete sitä vain haluaisi. Pete on onnenpoika, kun on saanut sinun kaltaisesi naisen, vaikka ainahan Pete on ollut onnekas naisten kanssa, Jarmo sanoi eräänä päivänä.
H
S
uhteemme olisi ollut muuten täydellinen, mutta isäni ei voinut sietää Peteä. Että jossain vaiheessa aletaan haluta mieheltä vähän jotain muutakin kuin vain komeutta ja hyviä vitsejä. Jarmo kohautti olkiaan jotenkin kiusaantuneesti. Hyvä mies se Pete on, minkäpä se sille mahtaa, että on naisten mieleen. Kun Pete illemmalla tuli luokseni, oli kaikki taas aivan kuin ennenkin.
ta. Minä olen vakavissani sinun suhteesi. No jaa, onhan sitä kaikenmaailman kottaraisia tullut kyyditeltyä, mutta tässä iässä mies alkaisi kaivata jotain vähän vakavampaa, Jarmo tuhahti mietteissään. Peten ääni pehmeni ja huomasin omankin jähmeyteni alkavan taas sulaa. Sen jälkeen, kun Pete oli käynyt katsomassa minua autoliikkeessä, Jarmo alkoi kuitenkin huomioida minua enemmän. Olin hyvilläni siitä, että Jarmokin tuntui huomanneen saman asian. Niin kuin sanoin, minua ei isän mielipide vaivannut, tiesinhän, että äijä oli aika jäärä muutenkin, mutta Peteä asia vaivasi sitäkin enemmän. En minä olisi siinä kunnossa pystynyt naista iskemään, vaikka olisin halunnutkin. Sinä olet se nainen, jonka kanssa haluan elämäni jakaa. Tietysti, Pete tuhahti. Onko teillä naisilla sama. Oletko sinä jo ehtinyt sellaisiakin miettiä. Unohda tosiaan koko juttu. Hän moikkaili ja tuli joskus juttelemaankin. Omasta mielestäni Pete ei ollut lainkaan onnekas, vaan minä olin se onnekas saadessani Peten. Olin hiukan yllättynyt siitä, miten henkilökohtaiseksi puhe oli kääntynyt. Minusta se oli mukavaa. Oliko sinulla sitten jotain jonkun kanssa. En voinut uskoa, että sellainen onni osuisi kohdalleni. Tuskin sinullakaan huonosti naisten kanssa menee, sanoin kääntääkseni keskustelun pois itsestäni. Hyvän miehen sinä siitä saat.. Isäni mielipide ei vaikuttanut omaani, mutta se teki tapaamisistamme hiukan hankalia. Totta kai tiesin Peten maineen naistenmiehenä, mutta sinä aikana, jonka olin seurustellut hänen kanssaan, hän ei ollut antanut minulle minkäänlaista aihetta mustasukkaisuuteen. hinku naisiin, eikä se millään meinannut uskoa, ettei minulla ole mitään halua pettää sinua. Minua hymyilytti. uomasin, että Jarmon suhtautuminen muuttui sen jälkeen, kun hän sai tietää, että olin Peten tyttöystävä. Isäni oli joskus aikoinaan tuntenut Peten isän ja piti tätä täydellisenä lurjuksena, ja nyt isäni ei voinut millään uskoa, että Pete olisi erilainen kuin isänsä. En uskonut, että sellainen onni olisi mahdollinen tavalliselle ihmiselle. kysyin musertuneena. En olisi odottanut sellaista Jarmolta, koska minusta hän oli aina vaikuttanut hiukan itsekeskeiseltä tyypiltä. Minä en saanut sanottua siihen mitään. Tuijotin vain Jarmoa. Pete ei mielellään tullut käymään kotonani silloin, kun isäni oli paikalla
telle. Hän kierteli konttoriani sen näköisenä, että olisi halunnut tulla juttelemaan, muttei kuitenkaan tullut. Eräässä vaiheessa lähdin itsekseni kävelemään rantaan. Jää tänne yöksi, onhan täällä tilaa. Jarmo kuuajalla. Miten minä tulen sieltä sitten pois. Ei, halusin vain olla hetken rauhassa, minä sanoin harmissani siitä, että olin menettänyt hiljaisen hetkeni.
M
un perjantai sitten koitti, Jarmo ilmestyi konttoriini puolen päivän jälkeen. tuman jäl Erään tärkeikinä ollut yhden naisen keen me molemän asiakkaan auto mies. En dä. Lähdin harppomaan polkua takaisin huvilalle. mat välttelimme on hajonnut tatoisiamme. un kesä alkoi lähestyä loppua, Junalla tai bussilla. Ajattelin jo toisella paikkakunnalle, emmekä Peteä. Sinhalua pilata heidän ystävyyttään. Ja olihan Jarmo sentään työnantajani poika. No... Minä suutuin. Tosin en juurikaan kiinnittänyt Jarmon tekemisiin huomiota, minä vain odottelin tulevaa perjantaita.
K
T
K
7. Juhlat järjestettäisiin Jarmon perheen omistamalla huvilalla. Eräänä iltana Pete soitti minulle töistä ja sanoi, että halusi viedä minut seuraavana perjantaina ulos syömään. teä minulle, vaikka miehet olevi Selvä, mihin se pitää sitten vienaan olivat armeijakavereitakin. Minä käännyin katsomaan Jarmoa. Kaipasin pientä taukoa humalaisten jutuista. Jostain syystä minulla oli kuitenkin sellainen olo, että velvollisuuteni oli mennä juhliin. sanoi ajatellen, että kyseessä oli kuitenkaan kertonut tapauksesta Pe- korkeintaan tunnin ajokeikka. Kuule, nyt on kyseessä hätätilanne, ja minä tarvitsen sinun apuasi, hän ilmoitti. Hänen huulillaan oli epävarma virnistys. Pete oli jotenkin salaperäinen, eikä suostunut kertomaan, mistä oli kyse, mutta vaistosin, että Petellä oli jotain erityistä mielessään. Olkoon vaikka kuinka työnantajan poika, minä en tuollaisia puheita kuuntelisi. Onko sinulla tylsää. Mitäs Pete siitä tykkäisi. Jarmo kysyi moneen kertaan, olisinko varmasti tulossa kekkereihin, ja asia vaikutti olevan hänelle niin tärkeä, etten rohjennut kieltäytyäkään, vaikkei juhlat minut suuremmin kiinnostaneetkaan. En halunnut suututtaa häntä turhaan, koska saattaisin tarvita autoliikkeestä työpaikan seuraavana kesänäkin.
enin kiltisti juhliin ja yritin seurustella parhaan kykyni mukaan puolitututtujen ihmisten kanssa. Tunsin in- ja minun on pakko olla täällä hoitahoavani koko miestä. Tiesin, että Petellä oli jotain voisi enää nähdä yhtä tiiviisti kuin erityisiä suunnitelmia sille illalle.
Etkö sinäkin voisi ottaa vähän viiniä, niin rentoutuisit. hän sanoi päästessään vierelleni. Iltaa kohti juhlat muuttuivat yhä kosteammiksi, ja minä tunsin oloni aina vain ulkopuolisemmaksi, sillä itse en ottanut alkoholia lainkaan. Saat tietenkin tästä vakavammaksi. Pete tuntui pitävän Jarmoa hy Vaasaan, Jarmo ilmoitti. ihmettelin. Kyllä Pete sen ymmärtäisi, tuskin se itsekään aina niin tarkka on, kenen viereen yöksi kellahtaa, Jarmo yritti naurahtaa. Korjaamon pojat ovat liilä, ja minä vastasin tervehdykseen an kiireisiä lähteäkseen mihinkään, katsomatta häntä silmiin. Mikä ihmeen massa asioita. Minä olin ensimmäisiä, jolle Jarmo puhui juhlista. Voit tulla vaikka minun viereeni, jos et muualle mahdu. Minä olin tuollaiselle keikalla tästä yhtäkkiä kuitenkin lähdössä opiskelemaan lähteä! minä hermostuin. En ollut ystävystynyt kunnolla muiden kesätyöntekijöiden kanssa, ja illanvietto puolituttujen ihmisten parissa tuntui pelkästään työläältä. Muutaman minuutin päästä olin jo ajamassa kaupunkiin.
ennen. Sillä, millä Pete muuttui jotenkin aiempaa parhaiten pääset. Kohta huomasin jonkin kävelevän takanani. Jarmo käveli kahvikuppeineen ulos toimistani, mutta minä en pystynyt unohtamaan hänen sanojaan.
K
un kesä alkoi kääntyä kohti syksyä, Jarmo alkoi puuhata yhteistä illan viettoa kaikille kesätyöntekijöille. Huomasin hänen haisevan vahvasti viinalta. Käännyin katsomaan ja näin Jarmon harppovan perässäni. Olin saapunut huvilalle autolla. eikös se ole ihan ylei- Mistä on kyse. Seuraavana päivänä töissä huomasin, että Jarmo katseli minua tavallista tutkivammin. tulevaisuudesta, ja huomasin, että Silloinhan minä olisin vasta ilhäntä huolestutti se, miten suhteem- tayöstä takaisin täällä! En minä voi me jatkuisi kesän jälkeen. Sinun täytyy lähteä tarve hänellä oli mustamaalata Pe- viemään se auto. ämän tapah- sesti tiedossa, ettei Pete ole ihmettelin. Meikiiruhti töissä tärdän täytyy toimitkeän näköisenä ohitseni tervehtien taa hänelle vara-auto tämän päivän minua jäykällä pään nyökkäyksel- aikana. Olihan Jarmo ollut koko kesän hyvin ystävällinen minulle. Ulla hei, älä nyt leikistä suutu! Jarmo huusi perääni, mutta minä en kääntänyt edes päätäni. vänä kaverinaan, ja ajattelin, etten Vaasaan! minä kiljahdin. Hän jutteli paljon keikasta ylimääräisen korvauksen. Ulla hei, odota! kuulin Jarmon äänen sanovan. nehän ajaa monta tuntia
Jarmo piti koko illan kädestäni kiinni, muttei yrittänyt mitään muuta. Ketään muutakaan ei sinne voi laittaa. Minulle tuli työesteitä, selitin epätoivoissani puhelimeen vastanneelle miehelle. Jossain vaiheessa päivää Jarmo asteli konttoriin huolestuneen näköisenä. Peteä oli kuitenkin hyvin vaikea tavoittaa töistä, enkä nytkään saanut häntä kiinni. Olin koettanut soittaa Petelle Vaasastakin, mutta en ollut saanut yhteyttä. Minä nyökyttelin ja annoin kyynelteni kastella Jarmon puseron rintamuksen. Seuraavana iltana Jarmo vei minut syömään. Minä ja Jarmo menimme kihloihin seuraavana jouluna. Sinä löydät vielä paremman.
J
T
a jotenkin siinä kävi niin, että menin vielä samana iltana elokuviin Jarmon kanssa. Jokin minun ja Peten välillä oli särkynyt peruuttamattomasti. Minä menin hakemaan korjaamolta autonavaimet ja lähdin ajamaan kohti Vaasaa huoli sydäntäni poltellen.
Sunnuntai-iltana sain sitten puhelun eräältä vanhalta kaveriltani. Minusta tuntui, ettei minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin suostua. Tapailin säännöllisesti Jarmoa, hän tuntui olevan ainoa tuki ja turvani. Minä kuuntelin puhetta kuin pumpuliharson takaa. Johtuuko tämä siitä Vaasan keikasta. Sen unen aikana muutin naapurikaupunkiin ja aloin opiskella koulussa, johon oli hakenut aiemmin kesällä silloin kun kaikki oli vielä hyvin. Ensin hän malttoi hetken kysellä kuulumiani, mutta paljasti sitten soittonsa todellisen syyn: Pete oli nähty viikonloppuna ravintolassa jonkun hempukan kanssa. Petestä ei kuulunut mitään, ja se oli voimakkain viesti, jonka hän saattoi minulle lähettää. Kyllä sinä nyt vaan voit. Voisitteko jättää Petelle viestin, että se tämän iltainen on pakko perua. Petestä tämä johtuu! ulahdin ja painoin käteni kasvojeni eteen. Perheeni oli innoissaan Jarmon kaltaisesta vävypoikaehdokkaasta ja olihan minullakin syytä olla kiitollinen hänelle. En saanut nukuttua koko viikonloppuna kuin muutaman tunnin ja seuraavana maanantaina töihin lähtiessäni tunsin itseni kuoleman sairaaksi. Isäni varsinkin oli sitä mieltä, että oli turha surra miestä, jonka oli tiennyt lurjukseksi alusta alkaen. Ikävä muistuttaa tästä, mutta minähän sanoin, että sellainen Pete on. ietenkin töissä huomattiin heti, että minulle oli tapahtunut jotain ikävää. Jarmo oli ostanut sormuksen salaa minulta ja kosi minua jouluaattona, perheeni edessä. Siihen aikaan ei ollut kännyköitä, eikä tavallisilla ihmisillä ollut edes puhelinvastaajia, joten yhteydensaanti toiseen ihmiseen ei ollut yhtä mutkatonta kuin nykyään. Jarmo alkoi silittää hiuk-
siani ja vaikka olin vielä hetki sitten inhonnut koko miestä, nyt hänen kosketuksensa tuntui äärettömän lohduttavalta. Minä en voinut enää estää kyyneleitäni valumasta. Hyvä on sitten! tuiskahdin. Auton avaimet saat korjaamon Väiskiltä, Jarmo sanoi ja pyyhälsi sen sanottuaan konttorista. Mitä sinulle on tapahtunut. hän kysyi myötätuntoisen näköisenä. Olihan Jarmo ottanut minut suojelukseensa sen jälkeen, kun Pete oli minut hylännyt. Ilmoitan kyllä, jos satutaan törmäämään, välinpitämättömän oloinen ääni sanoi. Jos et suostu, puhun asiasta isälleni, ja silloin saat olla ihan varma, että kieltäytyminen tulee näkymään työtodistuksessasi! Katsoin Jarmoa. Se on ollut vieraissa, eikö niin. Juu, katsotaan, näenkö tänään enää Peteä. Tunsin tuskan ja kuitenkaan en tuntenut sitä. Olin niin onneton, ettei minulla ollut edes voimia salailla surkeaa olotilaani. Minä vain tiesin sen. Jarmo huokaisi syvään ja kun hän tuli halaamaan minua, minä tartuin lujasti kiinni häneen. Oli kuulemma pussailtu kiihkeästi ja lähdetty samalla taksilla kotiin. Minä aloin saman tien soittaa puhelua Peten työpaikalle. Silloin tiesin jo, että jotain kammottavaa oli tapahtunut. Soittelin Petelle koko lauantainkin, mutta en tavoittanut häntä. Jarmo sulki konttorin oven. Sen viikonlopun huolehtimisen jälkeen en voisi ikinä enää luottaa Peteen kunnolla, vaikka ystäväni tarina osoittautuisikin valheeksi. Ei kuulu sinulle, tiuskahdin. Hän ei välittänyt edes sen vertaa, että olisi selittänyt.
T
ulin sinä iltana kotiin vasta vähän ennen kahtatoista yöllä. Tiesin, että olin menettänyt Peten. Kyllä Pete varmasti välitti sinusta, se ei vain mahda mitään luonnolleen. Jarmo jankutti. Oletko sinä tuon näköinen siksi, että laitoin sinut sinne Vaasaan. Minä tuijotin elokuvan rävähtämättömin silmin enkä muistanut mitään näkemästäni jälkeenpäin. Minä suostuin siihenkin, koska olin mieluummin missä tahansa muualla kuin kotonani Peteä itkemässä. Sunnuntaina menin käymään Peten asunnolla, mutta ketään ei ollut kotona.
euraavat puoli vuotta kuluivat kuin unessa. Kotoani en juuri myötätuntoa saanut. Olin kuitenkin voimaton Jarmon vaatimuksen edessä, tai niin ainakin nuoruuden viattomuudessani kuvittelin. Olin pitänyt Jarmoa roistona ja ihannoi-
S
6 8. Näin hänen silmissään outoa paloa ja jotenkin tajusin jo silloin, että siinä työkeikassa oli kyse jostain muustakin kuin vain auton toimittamisesta hyvälle asiakkaalle. Onko sinulla jotain huolia. Tiedän, että sinusta tuntuu nyt pahalta, mutta Peten kaltaisten kaverien perään on turha itkeä
Miksi minun piti lähteä silloin Vaasaan ajamaan sitä autoa. Minä jätin lapsen eteiseen nukkumaan koppaansa ja marssin suoraan Jarmon luo. Minulle oli juolahtanut mieleeni ajatus, joka oli
jollain tavalla pyörinyt takaraivossani koko sen ajan, jonka olin Jarmon kanssa seurustellut: Jarmo tiesi, mitä sinä iltana oli tapahtunut. Sillä ei ole nyt mitään väliä! Miksi sinä rikoit minun ja Peten välit. Ehkä nyt on meidän tilaisuutemme. Olin se onni, että sait itsellesi tuon Jarmon, isäni myhäili. Pystyin elämään tuon äänen kanssa vuosikymmeniä, kunnes lopulta 50-vuotissyntymäpäivilläni tuska yltyi niin suureksi, että minun oli nöyrryttävä sen edessä. Petellä oli ollut kukkakimppu ja lahjapaketti, ja hän oli pukeutunut pukuun. Erosin Jarmosta vuosikymmenien "onnellisen" avioliiton jälkeen. Otin lapseni ja pakkasin salamavauhtia tavaramme ja lähdin ajamaan kohti kotia. Se, mitä oli tapahtunut, oli tapahtunut vuosia sitten. Tietysti tein väärin, mutta Pete toimi juuri niin kuin arvasinkin; hyppäsi vieraisiin heti ensim-
K
mäisen pettymyksen hetkellä! Se olisi tapahtunut ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa! Minä kuuntelin miestäni äänettömänä. Jostain syystä tuo tieto antaa minulle voimaa. Jarmo kysyi hiljaa. Pete on vapaa ja minä olen vapaa. Jarmo oli kuunnellut ja päättänyt estää Peten aikeet. Joskus yksinäisinä iltoina leikittelen ajatuksella, että ottaisin yhteyttä Peteen. Mistä sinä puhut. Tajusin, että Jarmo oli ollut aina minulla hyvä mies, ehkä parempi kuin Pete olisi koskaan ollut. Peten piti kosia minua sinä iltana ja sinä perkele tiesit siitä! minä huusin syytökseni. LILJA
N
9 3. Minä tein sen vain siksi, että halusin säästää sinut Peten uskottomuudelta! Jarmo selitti melkein huutaen. Nyt olen elänyt jo muutaman vuoden yksin. Hän tiesi tehneensä väärin, mutta oli tehnyt kaiken rakkaudesta kuulemma. Silloin olin jo naimisissa Jarmon kanssa ja synnyttänyt juuri ensimmäisen lapsemme. Jarmo oli aina hiukan kadehtinut Peten onnea naisten kanssa, ja kun Pete oli iskenyt minut, Jarmo oli päättänyt, että yrittäisi pelastaa minut tämän sydämettömän naisten miehen kynsistä. Emme tuon yhden kerran jälkeen ikinä enää riidelleet asiasta, en puhunut avioerosta, enkä muutenkaan osoittanut mieltäni, mutta sisimmässäni haudoin asiaa lakkaamatta. Mikset sinä kertonut minulle aiemmin. Pyysikö Pete sinua kertomaan minulle käynnistään. Kävihän se yksi lurjus silloin sinua silloin kerran kovasti etsimässä. Tiesin Petestä vain sen verran, että hän asui avoliitossa jonkun naisen kanssa, ja heillä oli yhteinen poika. Kaikesta oli kuulemma huomannut, että Pete oli varautunut juhlailtaan. Hän oli lähettänyt minut Vaasaan ja kun Pete oli käynyt häneltäkin kyselemässä minua, Jarmo oli väittänyt, ettei tiennyt, missä olin. Pete oli uskoutunut Jarmolle siitä, että aikoi kosia minua sinä perjantaina. Minun olisi pitänyt olla vahvempi silloin joskus, nyt se oli liian myöhäistä. minä kiljahdin ennen kuin olin kunnolla saanut ulko-oven kiinni. Vähitellen hänen tunteensa oli vahvistuneet, ja hän oli rakastunut minuun aidosti. Koko mies tuntui kutistuvan jotenkin kasaan sanoistani. No, kyllähän sen taisi sanoa, että kertoisin sinulle, että se etsii sinua. Se pääsi kuitenkin silloin unohtumaan, ja sitten ajattelin, ettei se ollut niin tärkeää. Isä taipui kertomaan, että Pete oli käynyt etsimässä minua silloin, kun olin ollut viemässä sitä vara-autoa Vaasaan. Oli lauantai-ilta ja isäni oli ottanut saunan jälkeen muutaman oluen. Koska Pete on käynyt minua etsimässä ruusupuskan kanssa. Minä hätkähdin isäni sanoista. Ja näin Jarmon katseesta heti, että järjetön syytökseni osui oikeaan. Ja Jarmo kertoi. Ja miksei minulle ole kerrottu siitä mitään. Sellainen lurjushan se oli koko mies... Jarmo huojahti kuin olisin lyönyt häntä. Oli sillä ruusupuskaa ja lahjapakettia. Olin käymässä viikonloppuna esikoisena kanssa lapsuudenkodissani. Mistä sinä sait tietää. Mitä. nut Peteä, vaikka todellisuus oli aivan päinvastainen.
T
otuuden tapahtumista sain tietää vasta kahden vuoden päästä. Vuosien takaista väärinkäsitystä oli turha enää korjata, koska siitä ei olisi aiheutunut enää mitään hyvää kellekään. Isä tajusi saman tien puhuneensa liikaa. Yritin päästä asian yli, yritin olla järkevä ja aikuismainen, nähdä tilanteen hyvät puolet, mutta silti jokin ääni sisimmässäni huusi: Jarmo oli pilannut minun elämäni. Jarmo hätkähti tuijottamaan minua. Petestäkö. Se oli aluksi alkanut jonkinlaisena poikamaisena kilpailuna. No, mitä niitä vanhoja muistelemaan... minä melkein kiljuin isälleni. iin uskomattomalta kuin se tuntuukin, minulta kesti vuosia toipua tuosta pettymyksestä, jonka mieheni minulle aiheutti. Kaikki olisi voinut käydä toisinkin. Mitä lie kihlasormusta taskussaan piilotellut. Minä en enää edes kuunnellut, mitä isäni sanoi. Sen tiedän, että hänen avoliittonsa hajosi vuosia sitten. Nyt kerrot heti, mistä puhuit. un tulin kotiin, Jarmo oli katsomassa televisiota
vastaa
En saa miestäni kuriin!
Kristina
Miten päästä myönteiseen vireeseen?
Mä uskon myönteisen ajattelun voimaan ja oon kokeillu muuttaa ajatuksiani, mut sit sorrun taas muihin mietteisiin. Katso miestäsi mieluummin niin, että mukavaa kun hän pysyy nuorekkaana ja hiukka vastuuttomana. Kun katsot tuntemiasi ihmisiä ympärilläsi, niin voit vain todeta, että harva ihminen muuttuu miksikään vuosien aikana. Kun kerran olet tietoinen siitä, voit hyvin ryhtyä muuttamaan tuota hokemaasi iloisemmaksi. Jos haluat elää tämän miehen kanssa, hyväksy hänet. Toivon perhettä, ja nyt olisi aika käsillä lasten saamiseen. Ennen pitkää huomaat, että löydät listaamasi asiat elämästäsi.
Olen tässä pohdiskellut parisuhdettani. Voit yllättyä positiivisesti, koska näin annat miehellesi mahdollisuuden ottaa sitä vastuuta mitä kaipaat hänen ottavan. Kun keskityt omaan elämääsi ja vapautat itsesi kontrolloimisen tarpeesta, muutut myös iloisemmaksi ja rennommaksi. Entä miten käy lapsihaaveiden. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen Tosi Elämää, Kristina vastaa, PL 246, 90101 Oulu. Jos et pidä näkemästäsi, niin onko muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä se tai todeta, ettet pysty elämään ihmisen kanssa, joka on niin erilainen kuin sinä. Sanot, että huomaat hokevasi, ettet jaksa. Ja miettiväni, mikä muutos olis oikea. Yritä olla keskittymättä negatiivisiin asioihin, joita et voi muuttaa. Sinulla vain on vaikeaa miehen kanssa, joka on niin vallaton ja jota et saa "kuriin". toivetaulun, johon olet kirjoittanut ja koonnut valokuvia, lehtileikkeitä tai mainoksia asioista, jotka haluat elämääsi. Liitä kysymykseen nimesi ja osoitteesi, jotka jäävät niin halutessasi vain toimituksen tietoon. Olen melkomoisessa oravanpyörässä, mulla on henkisesti rankkaa (mieheni vakavasti sairas), olen taloudellisesti tiukoilla ja uupunut töistä. Enkä malttaisi olla sairaslomalla, kun eläimeni kärsivät tiuhaan vaihtuvista hoitajista. Esimerkiksi: "Olen täynnä energiaa!" Stressi helpottaa huomattavasti jo siitä, että muutat ajatusmaailmasi positiivisemmaksi. Käy vaikka läpi kaikki elämäsi hankalat asiat ja käännä jokainen asia siten, että saat nauraa niille. Jos elämä on kovin synkkää, aloita siitä, että otat huumorin mukaan elämääsi. Sinulla on niin paljon neitsyttä merkissäsi, että olet tarkka ja hyvin kriittinen itseäsi ja muita kohtaan. Eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Positiivisuus vetää puoleensa hyviä asioita ja negatiivisuus huonoja. Voit tutustua Kristinan ajatuksiin hänen kotisivuillaan: www.aurinkoisetajatukset.nettisivu.org 10 3. Kuitenkin olemme aina palanneet yhteen. Mahtaako tällaista vielä tapahtua. Aika myrskyisää on ollut, ja välillä olen jo lyönyt hanskatkin tiskiin. Stressi vieny hormonitoimintani sekaisin, eikä lääkärit ymmärrä antaa apuna muuta kuin synteettisiä hormonipillereitä. Et voi hallita toista ihmistä, mutta kukaan ei myöskään saisi sanella sinun elämääsi. Neuvoisitko, kuinka minun pitää ryhtyä muuttamaan aurinkoisemmaksi tätä elämää, kun nyt huomaan hokevani etten jaksa. Kääntyykö kaikki lopulta parhain päin kaikesta huolimatta. Näin näet elämäsi laajemmasta näkökulmasta. Hyvä. Se on yleensä se oikea. Olen vaalea nainen, ja mies on ristiverinen. Haluat asioiden menevän tietyllä tavalla. Suurimmatkin vastoinkäymiset voi kääntää voitoksi. Se, mitä näet nyt, luultavasti pysyy. Sitten näet, mitä siitä tulee. Jos tuntuu siltä, että positiivisia ajatuksia on vaikea pitää mielessä, niin voit kirjoittaa toiveitasi ylös tai tehdä tavoitteistasi ns. Miehen käytös on aiheuttanut paljon harmaita hiuksia minulle, ja olen odottanut, että hän aikuistuisi ja alkaisi ottaa enemmän vastuuta elämästään ja parisuhteestamme, ja että saisimme uuden vaihteen päälle. Laita taulu näkyvälle paikalle, niin se muistuttaa sinua ajattelemaan positiivisesti. Enkä kannatakaan sitä, että yrittäisit saada tätä miestä aisoihin, sillä kontrolloimalla toista ihmistä aiheutat vain lisää kireyttä välillenne. Miten kävisi, jos sinäkin päättäisit keskittyä omaan elämääsi. Mieti mieluummin niitä asioita, jotka ovat kunnossa, tai miten haluaisit asioiden olevan. Jos miehesi ei pahemmin parisuhteeseen panosta niin mieti tätä: mitä olisi, jos sinä et pitäisi suhdetta yllä. Kun parhaat puolesi pääsevät esiin, miehesi rakastuu sinuun tulisesti uudelleen.
Tällä palstalla kirjailija, astrologi Kristina Finnholm vastaa lukijoiden kysymyksiin elämän tuomista haasteista. Voit kokeilla elää omanlaistasi elämää ilman että puutut miehesi elämään millään lailla. Kaikki on muutenkin niin vakavaa tässä maailmassa. Yli kolmekymppisiä olemme molemmat. Kun mietit muutoksia ja eri vaihtoehtoja, niin valitse se, josta eniten innostut
3 RIKOS ja rakkaus
Nyt vain
95
UUTUUS!
iiten lkatnu Paim kot
Uusi pokkarisarja Suomen parhailta viihdekirjoittajilta!
SOITA JA TILAA! 08 537 0370
Suojelija
Aarla Kaarela
Numero 1 ilmestyy 1.6.2010
Hyytävää jännitystä - häpeämätöntä romantiikkaa
murhia, petoksia, kidnappauksia rakkauden lumoa, intohimon huumaa
TILAA UUTUUSNUMERO SUORAAN KOTIISI TEKSTIVIESTILLÄ!
Vain 4 (norm. Palvelu toimii TeliaSoneran, Elisan, DNA:n, Saunalahden, Kolumbuksen ja zerofortyn puhelinliittymissä.. 5,70 ) Lähetä viesti 4E KK RR nimesi ja osoitteesi numeroon 16303 Saat puhelimeesi varmistusviestin, joka tulee lähettää muuttumattomana numeroon 16303
3
Tilauksen hinta on 4 e ja se veloitetaan matkapuhelinlaskusi yhteydessä
Enpä ollut mokomaa komistusta paikkakunnalla nähnyt, olisin kyllä noteerannut, varmaan mies oli jostain muualta. Tivasin sukunimenkin, mutta mies ei sanonut mitään muuta kuin että paikkakuntalainen nimi on. Saatuamme drinkit ja juteltuamme tovin aloin jo vilkuilla muihin pöytiin, oman seurueen tärkeimmät jutut oli jo käsitelty. No totta kai, ilman muuta! Pökerryksissä jäin pöytääni istumaan, kun tämä siskoni Tauno Paloksi luonnehtima komistus katosi näköpiiristä. Oli lauantai-ilta. Olen jo iso tyttö ja katson nyt, mitä tuleman pitää tämän jännittävän miehen kanssa. Ajattelin kääntyä ympäri, kun siinä vieressäni huomasin nuo samat siniset silmät. Kesä, ilta-auringon paiste, pääskysten syöksylennot punaisen navettarakennuksen räystäitten alle ja varsinkin tulevan tanssi-illan kutkuttava jännitys kohottivat tunnelman pilven kevyeksi. Tuijotin sekunnin liian kauan voidakseni lähteä sanomatta mitään ja pyysin häntä tanssiin. Hän kertoi, että on asunut Ruotsissa, mutta on muuttanut takaisin ja asui
äätimme lähteä tutulle tanssilavalle naisten kesken siskoni ja serkkuni kanssa,, mutta pettymykseksemme siellä ei ollutkaan tansseja. Itselläni, kuten ystäväpiirillänikään, ei ollut varaa ajella taksilla, joku oli aina valjastettu kuskiksi. Ravintola sai siis kelvata, johonkin oli pakko päästä. En uskonut näkeväni häntä enää ja yllätyin todella, kun hän haki heti seuraavaan tangoon minut. Kysyin miehen nimeä, ja hän esitteli itsensä vain etunimeltä: Janne. Päätin siis, että rohkea rokan syö. Mies kysyi, voiko hakea minua hitaille. Pohdimme, että syrjäinen asemamme oli syypää tähän, ja rohkeana tyttönä päätin tehdä omat ratkaisuni. Jäimme hetkeksi tuijottamaan toisiamme, sitten jatkoin matkaa. Kestin mieheni juomisen ja sain palkintoni
I
sosiskoni oli tullut lomailemaan vanhempiemme luokse maalaistaloon, jossa itse toistaiseksi asustelin, sillä olin saanut opiskeluni juuri päätökseen. En ollut mitenkään ollut halukas sitoutumaan tähän mennessä, mutta nyt alkoivat kaikki kaverini olla jo naimisissa ja muutamilla oli jo lapsiakin. Menin välillä kiertele12
P
S. Mies vaikutti jotenkin luotettavalta, hänen poikkeavan tyylikäs olemuksensa ja 25 kilometrin taksimatka antoivat osviittaa siitä, että mies ei voi mikään ihan huithapeli olla. aavuimme pihapiiriin, joka oli valtavan idyllinen maalaisympäristö. mään alakerran baariin, josko sieltä löytyisi tuttuja tai muuta mielenkiintoista vipinää. Exäni ympärillä oli kuitenkin suuri joukko kavereita ja heillä näytti olevan hauskaa ihan keskenään. Saimme istumapaikat syrjästä, mutta saimme ne kuitenkin. Vilkaisin ovelle, ulkopuolelle oli muodostunut melkoinen jono. Miehellä oli oma kesämökki vanhempiensa talon vieressä. Poikia tietysti piti lähteä katsastamaan, olinhan vapaa. Palattuani pöytään juttelimme serkkuni ja siskoni kanssa, mutta flaksi ei käynyt, saimme istua seinäruusuina ihan rauhassa. Mielessäni oli käynyt, että ehkä minunkin pitäisi jo vakiintua. Näin erään entisen poikaystäväni baaritiskillä ja ajattelin lähteä kyselemään, josko seurustelu tyttöystävän kanssa olisi loppunut. Juuri silloin soi diskotanssi. Lähdin vaikka yleensä olin melko varautunut. Istuskelimme saunan portailla pyyhkeet ympärillä kuumien löylyjen höyryt vielä ihollamme. Loppuilta olikin sitten kuin satua, hän suuteli minua ja pyysi kanssaan kesämökille. Ikkunan läpi katseeni kohtasi poikkeuksellisen komean miehen siniset silmät
Hän pyysi minua tulemaan käymään etelässä ja jopa hakemaan sieltä töitä, olinhan juuri valmistunut ja vailla jatkuvampaa työtä kesäpestini jälkeen. Mies oli maalaillut minulle kauniita mielikuvia takkatulesta ja sen ääressä juttelusta, mutta heti kun puut olivat liekeissä, me olimme jo suutelemassa, vartalomme hakeutuivat yhteen. Emme päässeet enää irti toisistamme, ja vaatteemme lentelivät kaaressa lattialle. Siinä syy, miksi en ollut häntä koskaan nähnyt. Kun kesätyöni sitten päättyi, pakkasin laukkuni ja suuntasin hänen luokseen. Ehkä olikin, mutta kohtalo ei ollutkaan varannut minulle pelkkää onnea ja auringonpaistetta Jannen rinnalla. euraavana aamuna hän vei minut pikaveneellään ajelulle ja kun palasimme retkeltämme, olin ihan pyörryksissä. Itse asiassa elämämme oli kaikkea muuta: vieraita naisia, juomista, epätoivoa.
nyt Etelä-Suomessa. Rakastelimme rajusti. Tämähän oli kuin unelmaa: hyvä työpaikka, komea mies, joka omisti osakeasunnon ja kesämökin ja oli muutenkin hyvin toimeentuleva. Tässä se taisi olla, se kohtalo,
13. Kun oli aika lähteä, hän pyysi minua soittamaan äitinsä puhelimeen sopiaksemme treffit seuraavaksi viikonlopuksi, kännyköitä ei siihen aikaan ollut. Tämä kaikki oli minulle luksusta, jotenkin kuin eri maailmasta. Ajattelin, että itse kohtalo oli tuonut Jannen elämääni. Hänen kätensä vaeltelivat vartalollani, ja rakastelimme vielä uudelleen ennen aamua. Nukuin hänen kainalossaan tai pikemminkin valvoin, uni ei tullut silmään. Hän sai minut syttymään sellaiseen poltteeseen, etten ollut moista kokenut, ja hän osasi myös tyydyttää minut.
Kaikki entiset poikaystäväni kutistuivat pojanklopeiksi hänen rinnallaan. Hän oli pitkä, hänellä oli kaunis, vahva ja lihaksikas vartalo ja myös hän sanoi heti kiinnittäneenä huomion hyvään vartalooni. Hain työpaikkaa ja suureksi yllätyksekseni työpaikka lohkesi heti ensimmäisenä päivänä. Tuntui kuin täydellisyydet olisivat kohdanneet. Etelän kaupunki lehmuksineen ja vaahteroineen oli pohjoisen tytölle elämys. Näin teim-
S
me ja tapasimme vielä kerran, ennen kuin hänen täytyi lähteä etelään töihin
Kävelimme rinnakkain, talutin pyörääni, kun hän minulle ilmoitti asiansa: ettei halunnut asua kanssani. Tämä voisi olla ainutkertainen mahdollisuuteni. Aloin jopa ajatella, että kohtalon sormi oli pelissä mukana, koska sinä iltana, kun tapasin hänet, oli lavalla kuitenkin ollut tanssit, mutta ilmoitus oli jäänyt lehdestä pois. Ylpeyteni esti minua kertomasta kenellekään, että suuri romanssini oli kuivunut kokoon kuin rusina. Hän oli kertonut jo kesällä, että hänellä oli lyhyt avioliitto takanaan ja siitä yksi lapsi, josta hän oli joutunut luopumaan. Olin myyty. En halunnut luopua, vaikka hän potki minua pois. jota olin odottanut. Unelmani, onneni. Tuntui kuin jäätä olisi kaadettu niskaani. Minä tunsin itseni norsuksi ja rumaksi. Mies puhui kerran torilla käydessämme jopa tulevasta lapsesta, joka keinuttelisi ihailemallamme pikkuisella keinutuolilla, joka oli markkinoilla esillä. Muutenkin huomasin, että hän ei ollut ikään kuin kovin innostunut nyt, kun hän oli omalla tontillaan ja arki oli koittanut. Hän vakuutteli, että voimme vielä tavata samalla tavalla kuin ennen, mutta huomasin, että jotain on muuttunut. Olin ihmetellyt hänen käytöstään jo muutenkin. Olin ihan sairas, en kiinnostunut mistään, aloin vaan kerjätä niitä pieniä hetkiä, jotka Janne minulle luovutti. Olin pettynyt, minä rakastin tanssimista ja olisin halunnut esitellä Jannea omanani, mutta hän tanssi muutaman kappaleen kuin velvollisuudesta. En myöskään pitänyt hänen tavastaan juoda olutta seuraavana päivänä, jos olimme olleet juhlimassa. Joulun jälkeen tuli tieto; olen raskaana. Halusin lapsen. En voinut kertoa heille, enkä kenellekään mitään, sieluni oli kipeä ja olin liian ylpeä. Ristiriitaisin tuntein kerroin uutisen hänelle. Myös nainen oli ihan samalla aaltopituudella. Suunnittelin lähteväni pois takaisin kotiseudulle, mutta työmarkkinat olivat entisellä kotipaikkakunnallani huonot. Istuin lähes tyhjässä asunnossani kuin kuollut. En suostunut. Luomieni takana piileskelevät kyyneleet tulivat väkisin esiin, mutta hän ei lohduttanut, oli vain jotenkin vaisu ja helpottuneen näköinen, kun sai sanottua asiansa. Kun lähdimme hänen kantapaikkaansa tanssimaan, kuten minä luulin, hän joikin itsensä melko humalaan ja halusi pois jo ennen puolta yötä. Hän odotteli erästä kaveriaan kylään. Minulla ei ollut ainutta14
K
T. Tämä tulikin ja mukanaan hänellä oli siskonsa. Kevät kului, vatsani kasvoi, Janne muuttui entistä tylymmäksi. Näin omin silmin, millainen Janne voi olla. He eivät kysyneet mitään, ottivat vain avosylin vastaan, tuhlaajatytön. En olisi tavannut häntä, jos olisimme menneet lavalle. yttäremme syntyi kauniina syyskuun päivänä. Hän oli palannut ravintolansa casanovaksi, siihen elämään, mitä hän oli viettänyt ennen minua, sen kautta rantain ymmärsin. Kun äitiysloma alkoi, muutin vanhempieni luokse. Mieheni muuttui levottomaksi ja eräänä päivänä hän sanoi, että ei ollut tarkoittanut, että jos muutan kaupunkiin, asuisimme heti yhdessä. Hän yritti muuttaa mieltäni, mutta olin järkähtämätön. Olin umpirakastunut ja onneni kukkuloilla. Hän eli casanovan elämäänsä, viinaa ja naisia. Se sai minut epäileväksi. Näytti, että hän haluaa riisua tuon naisen siinä paikassa. Tiesin, että biologinen kelloni kävi koko ajan. Se oli minusta outoa ja pelottavaa. Olin kuullut eräältä lapsuudenystävältäni, että Jannella oli aika kova naistenmiehen maine paikkakunnalla. Jos nyt alan taas etsiä uutta miestä, voi olla, että aikani menee ohi. Koko elämäni oli kaatunut, tuleva unelmani ja lapseni olivat kuolleet. Soittelin hänelle, mutta hän oli poissaoleva, joskus hän suostui tapaamaan minua. Jannen kanssa! Niin juuri. Minulla ei ollut yhtään ystävää koko uudessa kaupungissa. Huomasin, että en ollut tervetullut, kun vieraat saapuivat. Janne oli varmaan hiukan humalassa, ja hän söi silmillään tuota naista, miehen siskoa, niin kovasti, ettei ulkopuoliselle jäänyt mitään epäselvää. Lapsi alkoi elää unelmissani ja huomasin, että yhtäkkiä halusin jo kiihkeästi lasta, pikkuista tyttöä tai poikaa. Kun yritin soittaa Jannelle, hän ei ollut kotona, olihan perjantai-ilta. Näin mentiin koko syksy, odotin ihmettä tapahtuvaksi. Sanoin, että hoidan lapsen sitten yksin. erran menin Jannen luo yllättäen. Olin ollut koko syksyn käyttämättä ehkäisyä ja olin jo tosissani alkanut pelätä, että en voi saada lasta. ain asunnon ja muutin. Unelmissani työntelin jo lastenvaunuja.
kaan sanaa tai lausetta sanottavaksi tähän. Surin ja sulkeuduin yksinäiseen asuntooni. Paras bileil-
T
M
utta syksy tuli, unelmani alkoi sulaa. Joskus Janne oli surullisen näköinen ja sanoi, että ei voi koskaan enää luottaa, että suhteemme kuitenkaan kestäisi. Hän näytti niin surumieliseltä, että halusin uskoa hänen olevan kovan kuorensa alla edelleen viaton maalaispoika. Liekö tapaaminen sovittu, ja minä tulin
S
väärään aikaan. Minä lähdin pois. He vain elämänkokemuksellaan ymmärsivät tietysti, miten on käynyt ja antoivat minun rauhassa nuolla haavani. uli talvi, joulu, ja matkustimme yhtä aikaa kotiseudulle. Olimme taas hetkellisesti yhdessä, kesän muistot palasivat ja toivoin Jannen muuttuvan. Hän suuttui ja vaati aborttia. Sanoin vain, että etsin asunnon
Naita pojasta. Ha- junalla aamulla ja löysin mieheni illusin lisää lapsia, eikä mieheni enää kosillaan vieraan naisen kanssa kovastustanut ajatusta. Tapasin ystäviäni ja harrastinkin jotain. Tuli kevät, tuli kesä. Huuren kanssa katso- sain hyvän työpaikan ja ko- sin siihen, että maan vauvaa. Ja niin hän taas lähti.
J
T
uli talvi, hoidin äitini kanssa terhakkaa tyttöä ja vanhempani rakastuivat vauvaan. Hän suostui siihen ilman mitään jupinoita. Esikoispoika- toa. Ilmoitin kyllä aamul- sa. Hän mean, hyvin toimeentulevan ei varmaankaan toi kymmenen ruutuossa kunnossa miehen. samana iltana vaimonsa kanssa katMittani alkoi olla täysi. Olin ajanut somaan vauvaa ja he toivat kukkia. lillä huonommin. Jannekin tuli mökilleen ja kävin hänen luonaan vauvan kanssa. Janne kävi sitten katsomassakin lasta. Kai isyyskin oli yksi sulka naistenmiehen hatussa, ajattelin. Voisimme myös tapailla silloin tällöin. myös sitä, että hän ajautui edelleen Olin mustasukkainen. Nainen soMieheni oli sillä perteli, että mitään erää reissutyössä, ei ole tapahtunut mutta riensi perja riipoi vaatteijantaina heti tyttä- Tämähän oli kuin unelmaa: ta päälleen. Minun oli päätettävä, mihin ryhdyn ja mihin asetun asumaan lapseni kanssa. Ilmoitin lyhyesti, että hän on tuoreen tyttölapsen isä. Niin muutin taas hänen luokseen.
ovesta ulos baariin, kun minä olin vaikkapa vessassa.
A. Riitelimme railakkaasti ja syytin hänannen tavat siistiytyivät hieman, tä pettämisestä. Töissä Janne kävi Kerran tulin lapsuudenkodistani aina, ja hänellä oli hyvät tulot. Olin surullinen äiti, ympärilläni kaikilla muilla äideillä oli isät hyörimässä. En saanut unta, kun mutta ei tarpeeksi. sua ja oli selväsmikään ole mahti ylpeä vantterasdollistakaan. nen juoksi niin Elämä olisi lopultakin hymyillyt, kauhistuneen näköisenä ulos, että jos alkoholi ei olisi varjostanut liit- jopa sen sotkun keskellä säälin häntoamme, ja se varjo tummeni päivä tä. Tuli syksy ja äitiyslomani alkoi loppua. Hän ehdotti, että jatkaisimme näin, ei tehdä elatussopimusta, mutta hän ostelee tytölle kaikkea, mitä hän tarvitsee. Sanoin, että hänellä on kaksi vaihtoehtoa, ota tai jätä. Alkoholi aiheutti ta auto ehti lähteä. Raivosin kuin hullu. Olin saanut vartaloni, ulkonäköni ja itsetuntoni kasattua ja ilmoitin ylpeästi, että ei käy. Joko muutamamme tytön kanssa hänen luokseen tai hän ei tapaisi meitä enää milloinkaan. Hän oli ostanut siihen menneessä vaunut. suuteli ensin kuskina ollut naista. Lauantaiaamuna krapulainen ääni vastasi puheluuni ja aistin, että joku on miehen vieressä. ta, jopas sattuikin, kuin kurjuuden kruunaus. Janne saattoi livahtaa salaa päätin hänen bileensä lyhyeen.
15
vastuun uudesta ihmisestä. Olimme sopineet tapaamisen Jannen kanssa isyyden tunnustusta varten. lasteni hyvinvointiin. Yllätyin hänen sanoistaan ja nopeasta päätöksestään, ihan kuin hän olisi jopa harkinnut asiaa etukäteen. Odotin ja mietin, mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Raivostuin ihan aidosti, kun ymmärsin, että hän katsoi muuttunutta olemustani taas ihaillen ja olisi pistänyt minut mielellään hyllylle odottamaan tarvetta. luttua vihan vimmaani karkuun, varKun pääsin synnytyslaitokselta, maan kaljoille. Hän sanoi tuntevansa valtavan
loin mustasukkaisena odottaa häntä yöllisiltä retkiltään. Yöllisiä juhlia en suheni mukanaan. Janne joi joka viikonloppu ja juo- Sain kauhean kohtauksen ja olisin minen alkoi venyä viikolle, oli kal- juossut naisen tukkaan kiinni, mutjaa ja krapuloita. Hoirit ovat erittäin tahdittomia, eivätkä din lapset yksin työni ohella. Toivuin, vahvistuin, sydämeni alkoi kovettua. todellakin hyvännäköinen ja muutElämä jatkui välillä paremmin, vä- kin naiset sen näköjään huomasivat. Jan- hyvä äiti, en koskaan jättänyt lapsiane myönsi itsekin, että näin on. Hänen kaverinsa tuli voista. hänen alkoholistiystäviään jo kylOlin iloinen siihen asti, kunnes vie- mästi ulos, ja Janne suuttui joskus raat häipyivät kaljoille baariin, mie- minulle tästä. Vain elatusmaksu juoksisi jatkossakin, siitä minä pitäisin huolen. Mieheni arPahoillani sain olla vielä monta vostikin minua siitä, vaikka joskus kertaa. Hän hoito jäi minulle. Rakastin ty- hän oli reissuillaan ja kerran sitten tärtäni ja kyllä miehenikin oli lap- näin yöllä auton pysähtyvän kadulsirakas, mutta käytännössä lapsen le, ja mieheni astui siitä ulos. Janne hätkähti uutta kovaa linjaani ja sanoi, että pakko kai se on kokeilla, kun on lapsi saatu aikaiseksi. Mieheni oli vieraisiin naisiin. Olin ole enää tervetulleita kotiimme. ni syntyi, kun isosisko oli 3-vuotias. Suunnittelin monta kertaa eroa, la tylysti, että tuon tapaiset kave- ei sellaista elämää voinut elää. Hän ni yksin, lauloin ja luin iltasadut, astiesi sen, mutta ei voinut vastustaa kartelin ja ulkoilin. En antanut mieoluen houkutusta ja pubin tunnel- heni sekoilun vaikuttaa pätkääkään maa. Meillä oli kaunis vahva tyttö, mutta tulevaisuudesta ei puhuttu. Hän tuli illalla nolon mieheni haki minut tyttären kanssa näköisenä ja soperteli jotain epätoitaksilla kotiin. En osannut edes vainnut ollenkaan lasteni nukkuesvastaan sanoa. Miehenikin lähti vähän ajan kupäivältä
Jouduin selittelemään, että hänellä ei ole nälkä. Kyllä hyviäkin hetkiä oli, ei muuten olisi jaksanut. Lapseni eivät selvästikään luottaneet isäänsä, hän oli vain toisinaan läsnä lasten elämässä. Katsoin hänen tuskaansa, hän nukkui jopa päivällä polvillaan hetken ylävartalo sängyn päällä. Rakastelu oli yksi Jannen parhaita puolia, ja ainakin silloin olimme samoilla aaltopituuksilla. Usein hän oli niin krapulassa, että ei pystynyt kyläreissullamme syömään mitään, vaan käveli ulkona muiden syödessä. Hänen askeleensa olivat verkkaiset ja lyhyet kuin vanhuksella. Tuli ilta ja tuli yö. Näin, että hän on ihan lopussa. Hän itki ja oli ihan raunioina. Hän ei jaksaisi enää. Luvattiin, että mies saisi tulla huomenna. Minusta tuntui, että seuraan kuin ulkopuolisena näytelmää, jonka loppua en tiedä.
J
anne oli katkolla viikon verran ja vahvistui. Hän teki parin, kolmen tunnin retken pubiin ja sitten kotiin. Joskus hän kertoi, että monen päivän krapulan tuska on niin valtava, että mielenterveys tuntuu pettävän. Miehet sanoivat lähtevänsä pyörillä kierrokselle ja Janne sanoi, että hän taitaa
6 16. Joskus yritin saada hänet lähtemään edes ulos lasten kanssa ja joskus hän jopa menikin, mutta pubin kautta. opulta viina otti Jannen kokonaan valtoihinsa. Minulla oli töihin meno, lapset piti viedä päiväkotiin, mutta en voinut nukkua, kun katselin järkyttävän ahdistuksen kanssa kamppailevaa miestäni. Toin hänet takaisin ja olin ihmeissäni, mihin tämä nyt johtaa. Viereisestä huoneesta mies oli juuri viety sairaalaan, ja hän oli kuollut. Sain tietää tästäkin vasta vuosien jälkeen. Kun raivosin siitä, hän sanoi, että ei hän varastanut, hän vain näki pullon eikä ajatellut muuta. Monesti parantelu meni pieleen. Toteutin ihmeissäni hänen toiveensa. Hän joikin enemmän kuin oli aikonut, ja miehen tila meni taas humalan puolelle. Kun isä otti tyttärensä syliinsä, tyttö katsoi minua ovelasti kuin kysyen silmillään, onko isään luottamista. uli se kevät, jolloin Janne ei enää voinut nukkua, ei yöllä, ei päivällä. Yhtäkkiä, ilman varoitusta hän sai kuitenkin kohtauksen ja alkoi huutaa, että minun täytyy antaa hänelle heti viinaa, muuten hän ei kestä. Kai se oli joku merkki elämästä. Yksi hyvä puoli oli se, että vieraat naiset alkoivat jäädä, mutta senkin tilan elämästä vei alkoholi. Säikähdin hänen tilaansa ja soitin katkolle. Lauantaiaamuna hän heräsi aikaisin, käveli krapulassa hermostuneena edestakaisin ja kun pubi avautui puolen päivän maissa, hän riensi heti sinne. Itsemurhakin oli kuulemma yksi vaihtoehto. Naapureiden ja sukulaisten silmissä olin alkoholistin vaimo, reppana. Janne oli itsekin kuin kuoleman portilla. Hän alentui sille tasolle, että kun olimme lapsuuden kodissani ja Janne löysi veljeni viinapullon, hän joi sen krapulaansa kuin mehupullon konsanaan. Jannen äitikin puhui pojalleen, kuinka hänen pitäisi rauhoittua, kun hänellä on nyt hyvä perhe. Läksytin hänet heti siihen paikkaan ja sanoin, että viinaa ei tipu, vaikka kuinka huutaisit, tule jo järkiisi. Pelkäsin, että hän tekee itselleen jotakin. Janne oksenteli aamulla limaa kurkusta, haisi niin kamalalle vanhalle viinalle, että ihmettelin, miten hän voi työnsä hoitaa ja kuinka työkaverit sietävät häntä. Sunnuntai meni parannellessa krapulaa. M
uutimme isompaan asuntoon, ja Janne löysi läheltä uuden pubin. Monet juhlat hän pilasi örveltäessään humalassa. Usein maanantait olivat täyttä tuskaa. En voinut kertoa asiasta kenellekään, onhan alkoholismi myös vaimon ja koko perheen häpeä. Seuraavana päivänä mieheni soitti ja pyysi minua käymään. Kaikki pelottaa, kaikki ihmiset ovat uhkaavia tai kun esimerkiksi nukkuu, jotkut otukset näykkivät häntä ja hän herää siihen. Jos istuimme tilaa, saatoin minäkin ottaa vieraiden kanssa paukun, mutta Jannella oli aina salapullo, josta hän otti ylimääräisiä ryyppyjä. Iltapäivällä hän tuli kotiin ja otti pikku päiväunet ja illalla taas kaljat, jotta voi nukkua. Kuukauden kuluttua veljeni vaimoineen tuli kylään ja ajattelin, että tämä on Jannen koetinkivi. Yritin houkutella Jannea AA-kerhoon, mutta hän ei suostunut edes keskustelemaan siitä. Hän pyysi, että lähdemme johonkin autolla, ihan mihin vain ja rakastelemme. Hän oli lääketokkurassa ja niin pelottavan ja avuttoman näköinen, että järkytyin. Hän oksenteli ja lähti ulos kävelemään. Se oli juotava, kun oli niin huono olo. Vaikka itse olin tunnollinen työssäni ja hyvä äiti, huomasin, että leimaa alkoholistin vaimona sain kantaa. Ihan paukut vain, nyt heti on pakko saada. Kohtaus meni äkkiä ohi, ja se olikin ainut lajiaan. Hän ei halunnut puhua ongelmastaan kenenkään kanssa. Vein lapset päiväkotiin, sitten hain
T
mieheni, vein hänet katkolle ja menin töihin. Sinne ei otettu, jos oli juonut sinä päivänä ja oli alkoholia liikaa veressä. Ehkä lasten kanssa uloslähtö olikin vain juoni päästä ottamaan salakaljat. Hän kyselikin minulta hiljaa, mitä hän tekisi. Mieheni käveli ympäri taloa kuin hyeena, hän ei uskaltanut juoda, mutta sanoi, että järki lähtee siinä tuskassa. Viikonloput sujuivat jo totutusti.
L
Perjantaina Janne oli iloinen, riehakas ja joi päänsä täyteen. En tiennyt, miksi hän näin halusi. En enää huutanut, säälin miestä. Kun hän tuli kotiin, hän oli tervehtyneen näköinen. Häpesin ja salailin Jannen tilaa. Minä katselin perjantai-illan tv-ohjelmat yksin ja nukutin lapset
Minulle Janne on myös sanonut, että hän on itsekin ihmetellyt, kuinka hirveä ihminen hän oli, tunteeton ja kylmä. Isä suli oitis ja niin mentiin yhdessä ostamaan. Hän sanoi, että nyt se taisi loppua, ei humalassa ollutkaan enää mukava olla. Lehti varaa oikeudet tehdä tarpeelliseksi harkitsemansa muutokset lähetettyyn materiaaliin. jättää alkoholin väliin. 08 537 0370 ma-pe klo 08.00-16.00 S-posti: tilaajapalvelu @kolmiokirja.fi ISSN 1236-4576
17 35 3. Toimitus ei vastaa kadonneista käsikirjoituksista eikä kuvista. Materiaalia ei palauteta. Miehet tulivat, humalassa molemmat ja olin pettynyt, mutta en hirveän yllättynyt. Mieheni on sanonut, että kaikki kaveritkin vaihtuivat. Saimme vielä iltatähden, pojan, jota Jannellakin oli aikaa ja kiinnostusta hoitaa ja paijata. Kun huomasin, että hän pysyy raittiina, uskalsin vihdoin mennä naimisiin hänen kanssaan. Ilmoittakaa nimi, osoite, henkilötunnus ja pankkitilin numero, sillä julkaistuista maksetaan palkkio. Mieheni kertoi, että paras konsti päästä viinasta eroon on keksiä jotain muuta mielenkiintoista tekemistä niin paljon, että ei ehdi edes miettiä ryyppäämistä tai pubiin menoa. Vastasin tietysti myöntävästi. Meidän tarinallamme on onnellinen lopu. Ei niinkään, että hän jätti heidät, vaan kaverit itsestään kaikkosivat, selvä mies juopposeurueessa kun pilaa tunnelman. Aamulla, kun heräsimme, Janne kysyi minulta, tekikö tyhmästi, kun meni juomaan. Usein kuulin, kun hän selvitti isälleen, kuinka tarvitsee juuri jotain. 08-537 0033
Toimitus ottaa vastaan käsikirjoituksia ja kuvia sitoumuksetta. Mieheni on moneen otteeseen kiittänyt minua siitä, että jaksoin seisoa raittiina hänen rinnallaan. Hän jäi petiinsä parantamaan krapulaa, ei lähtenyt kaljoille. Mieheni halusi aidosti vapautua alkoho-
S
lismista. Ihmettelin, että hän edes kysyi moista. Kuopus nukahti isän syliin monet päiväunet tuutulaulun saattelemana. Minä jo toppuuttelinkin häntä siinä. Hän nauraa nykyisin itsekin salapullojen piilotuksilleen ja sille, kuinka minä heti löysin pullot vainullani tai kun annoin juopposeurueille lähtöpassit mökiltämme. V U O S I K E R T A 21. Olen kiitollinen elämälle, monen alkoholistin kohdalla käy toisin, he tuhoutuvat. Joutsen Media Oy:n henkilökunta ja heidän lähiomaisensa eivät saa osallistua lehden kilpailuihin. SINNIKÄS VAIMO
TOSI
E L Ä M Ä Ä
AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSENLEHTI --------------------------------------------------------------------------------------------1ä. ------------------------------------------------------------------------------------------------
Päätoimittaja Eeva Vainikainen Toimitus Lekatie 4, Oulu Toimituksen postiosoite Tosi Elämän toimitus PL 246, 90101 Oulu Puh. e oli hänen viimeinen humalansa, ainakin tähän asti. Lehdessä julkaistu kirjoitus, josta on maksettu kirjoituspalkkio, voidaan julkaista myös digitaalisessa muodossa eikä tästä makseta erillistä korvausta. Myös esikoinen otti paikkansa ainoana tyttönä ja kietoi isänsä pikkusormen ympärille. Huomasin, että hän vielä vuosia korvasi lapsille menetettyä isyyttä ostelemalla heille turhankin kalliita lahjoja. Vaikka elämä ei nytkään ole pelkästään ruusuilla tanssimista, niin se on aitoa elämää murheineen ja iloineen, ei vääristynyttä aineiden pilaamaa keinotodellisuutta. Vaipanvaihtokin sujui häneltä helposti, se ei ollut rasite, vaan hän oikein ylpeili kavereilleen, kuinka homma sujuu häneltä helposti. Halukaan ei pelkästään riitä, tahtoa ja luonnetta vaaditaan niin valtavasti murtamaan alkoholin voima, että ei ihme, jos moni sortuu. Kolmiokirja Oy:n asiakasrekisteriä voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. Mieheni tuhlasi hellyyttään tähän viimeiseen lapseen, ja yhtäkkiä huomasin, että murrosikään päässyt vanhempi poikakin otti isänsä yhtäkkiä vastaan ja alkoi puuhastella "miesten hommia" tämän kanssa. Hän on ollut nyt raittiina 18 vuotta. Janne on kertonut lapsille alkoholin, tupakan ja huumeitten vaaroista, kuinka niiden käyttö on aluksi mukavaa, mutta kuinka niihin jää koukkuun. Se oli loppujen lopuksi kuitenkin hyvä asia, uusia raittiita ystäviä löytyi uuden puuhastelun myötä. PAINOPAIKKA Joutsen Median painotalo 2010 KUSTANTAJA Kolmiokirja Oy PL 246, 90101 Oulu Puh. 08-5370 033 JULKAISUJOHTAJA Fax 08-530 6118 Juha Määttä TOIMITUSJOHTAJA Juha Määttä MEDIAMYYNTI Avainasiakaspäällikkö Liisa Finnberg Juhani Myllyoja 044 737 0334 juhani.myllyoja@mail.suomenmaa.fi ILMESTYY 12 kertaa vuodessa TILAUSHINNAT kotimaahan 12 kk 49 TILAAJAPALVELU Puh. Suhteesta tuli ehkä lujempi kuin jos emme olisi käyneet tätä kivistä tietä ja emme olisi nähneet tätä kurjaa vaihtoehtoa. Parasta kaikessa on, että hän ymmärtää ja osaa olla kiitollinen siitä, että saa olla nyt hyvä, rakastava isä ja saa nauttia lasten kanssa olemisesta. Sitä, miten alkoholi hallitsee isää ja vie hänet, niin lapsilta kuin vaimoltakin. Hän käytti naisia vain hyväkseen ja rakensi sellaisen jääkuoren itselleen, että ei tuntenut itsekään itseänsä. Olin aivan liikuttunut, kun näin lasten ja isän välien parantuvan kuin kipeän haavan. Ajattelin, että ei alkoholista noin vain pääse eroon
Hänen mielestään minä olin silkkaa piittaamattomuuttani ja laiskuuttani jättänyt opinnot ammattikorkeakoulussa ja muuttanut takaisin lapsuudenkotiini. Mutta sen pidemmälle en sillä kertaa jaksanut ajatella. Kun puhuin hänelle, kuinka minua pelottaa, äiti kuvitteli minun tuntevan jännitystä sosiaalisissa tilanteissa, ja kun kerroin, etten jaksa elää enää, äiti
tokaisi, että luulisi minun jo parin kuukauden lepäilyllä jaksavan. Jos äiti olisi tiennyt niistä mustista ajoista, joita olin elänyt, siitä perustavanlaatuisesta pettymyksestä ja häpeästä, jota tunsin, kun ajattelin itseäni ja elämääni... Ihan aluksi hän oli suhtautunut tilanteeseeni nuoren ihmisen kasvukipuina ja itsenäistymisvaikeuksina. Tiesin myös, että hän halusi vain minun parastani juuri se oli kaikkein ärsyttävintä. Kun sanoin olevani uupunut, ajatteli äiti raskaan päivän jälkeistä uupumusta. Minä kaivauduin syvemmälle peiton alle, enkä jaksanut edes itkeä enää. Minun kattoni alla mennään minun säännöilläni. Nyt meillä oli kuitenkin vasta ensimmäinen ilmiriita käynnissä. Minä en käy ulkona, koska minua pelottaa. Jos minulla olisi ollut sanoja, joilla kertoa äidille siitä, kuinka paha olo minulla oli, olisi äiti tullut luokseni ja ottanut syliin. Kai minä kuvittelin, ettei nainen huomaisi näkövammansa takia oikein mitään muutakaan ei sitä, kuinka onneton tapaus minä olin, eikä sitäkään, että olin suostunut tulemaan paikalle vain äidin painostuksen vuoksi.
N. Tällä lapullako sinä meinasit saada tekosyyn jättää elämäsi elämättä. Tajusin, ettei äidin mieltä puhumalla muutettaisi. Sinä et käy edes ulkona nykyään.
18
Pakkohan sinun on jotain tehdä, äiti huusi. He eivät olleet koskaan kokeneet sitä, jonka kanssa minä kamppailin päivästä toiseen, eivätkä siksi osanneet sellaista olotilaa kuvitellakaan. Äitiä ei voinut parhaalla tahdollakaan syyttää liiasta ymmärryksestä silloista tilaani kohtaan. Toisaalta tuo tieto oli juuri se, jonka tarvitsin seisoakseni nyt tuon oven takana. Mutta sitä mustaa aukkoa, johon olin pudonnut, ei voinut kuvata äidille millään sanoilla. Äidin kaltaisia olin kohdannut ennenkin ja tiesin, että nuo ihmiset olivat tietämättään hyvin onnekkaita. Ihminen on tarkoitettu toista ihmistä varten
-K
eskivaikea masennus ja kohtauksittainen ahdistushäiriö, äiti tavasi lääkärinlausuntoa. Olin niin syvällä masennuksen syövereissä, etten vain nähnyt sitä hetkeä pidemmälle. Todellinen elämä voi tulla yllätyksenä sellaiselle, jolle on annettu lapsuudessa kaikki valmiina, äiti sanoi, kun olin yrittänyt selittää voimieni totaalista loppumista. Jos ei kelpaa, voit hankkia itsellesi oman katon pääsi päälle. Minä tiesin siis, että minun oli joko suostuttava tuolle mummelille seuraneidiksi tai muutettava kotoa pois. iin minä sitten eräänä aamuna seisoin erään vieraan oven takana ja odotin peloissani, millainen ihminen tulisi avaamaan. Hän oli ilmoittanut minut seuraneidiksi jollekin lähellä asuvalle mummelille lupaani kysymättä. Tiesin vain naisen olevan sokea, siinä kaikki. Hän ei nähnyt, että olin yrittänyt kaikkeni voidakseni paremmin ja päästäkseni takaisin kiinni elämään, mutta minun ja todellisuuden välissä oli muuri, josta en päässyt millään ylitse. Äiti oli lukenut jonkin kirjan vanhemmuudesta ja päättänyt "olla mahdollistamatta" syrjäytymistäni. Minä en kerta kaikkiaan VOI mennä kenenkään vieraan ihmisen asuntoon! En vain voi! Äiti otti tiukimman ilmeensä, sellaisen, jota oli käyttänyt lapsuudessani, kun olin tehnyt jotain hyvin tuhmaa. Maailma tuntui niin painavalta, että oli laitettava silmät kiinni ja oltava hiljaa, melkein hengittämättä. Niin. Vaikka olin itkenyt koko aamun ja silmäni olivat punaiset ja turvonneet, ei tuo toinen näkisi minua. Kun olin asustellut kotona parin kuukauden ajan, äiti alkoi toden teolla hermostua
Ei tämä yhteistyö muuten onnistu. Selvitin kurkkuani. Minä voin juoda vaikka mehua. Juotko sinä kahvia vai teetä. Pari tuntia kului yllättävän nopeasti, ja minulla oli itse asiassa paljon mukavampaa kuin olin ajatellutkaan. Vasta tutustuessani Sylviin käsitin, että minulla oli jo elämässäni kaikki se kauneus, jota siihen tarvitsin.
ri lainkaan, vaan toimi asunnossaan kuin kuka tahansa näkevä ihminen. Minä voisin kyllä jäädä vielä hetkeksi. Muuten sopisi, mutta olen lähdössä kavereiden kanssa kaupungille, Sylvi sanoi. Mutta olin jo eteisessä, eikä Sylvin luona ollut niin kamalaa kuin olin kuvitellut. Juodaan ensin teetä ja jutellaan. Minä nyökäytin päätäni ja tajusin samassa, ettei nainen tietenkään voinut nähdä päänliikettäni. Hän nosti käden lanteilleen ja vaikutti katsovan suoraan minuun. Näin, että nainen oli iäkäs, vaikken hänen vuosiaan osannut sen tarkemmin arvioida. Sitten voisit lukea minulle vähän sanomalehteä. nainen kysyi. Sylvi maiskautti suutaan harmistuneen oloisena. En kumpaakaan, sanoin. Niin kuitenkin kävi. Olin jotenkin kuvitellut, ettei Syl19. Hän pyysi minua lukemaan mielipideosastoa ja nauroi melkein jokaiselle mielipiteelle, väliin rehevästi hekottaen, toisinaan taas pienin, katkonaisin hymähdyksin. Sylvi oli oikeastaan aivan erilainen kuin olin etukäteen kuvitellut. Hän kääntyi ja marssi kastelukannunsa kanssa sisälle asuntoon. Jassoo. Minä olen Sylvi Rantanen, nainen sanoi ja viittasi minut sisään. Siinä olisi voinut olla minun tilaisuuteni lähteä kotiin. Ovella seisoi suoraryhtinen, hieman pyöreä nainen, jolla oli korpinmustaksi värjätty tukka ja kädessään pitkänokkainen kastelukannu. Sylvi löysi huonekasvinsa haparoimatta, eikä kannusta kaatunut pisaraakaan vettä lattialle. Onko se Maria. Mitäpä tekisimme ensimmäiseksi. Minä yritin edelleen miettiä, minkä ikäinen Sylvi oli, ja ihmettelin, kuinka sokea ihminen saattoi liikkua niin varmasti. Olin jotenkin kuvitellut mielessäni haurasta, laihaa naista ja kaihin sumentamia silmiä, mutta ovi riuhtaistiinkin auki melkoisen rivakasti. hän puheli. Ei mutta nyt sinä saat kyllä opetella juomaan jompaakumpaa. Hän ei vaikuttanut tarvitsevan apua juu-
En olisi uskonut, että tarvitaan sokea vanhus, joka opettaisi minut näkemään itseni sellaisena kuin olen. Sanomalehteä lukiessani Sylvi esitti asioista lyhyitä näkemyksiä, joista monet saivat minut ajattelemaan asioista hieman eri tavalla kuin ennen. Saattaisin minä siinä tapauksessa juoda vaikka teetä, sanoin. Meidän aikamme taisi mennä jo, Sylvi sanoi. Hyvä valinta! Sylvi ilahtui. Olen minä, sanoin. Minä kävelin perässä vähintäänkin kummissani
Itkethän sinäkin. Hieman nolona ja torjuttuna aloin tehdä lähtöä. Me istuimme keittiön pöydän ääressä ja itkimme molemmat. Meidän pitää kirjoittaa hänelle sinustakin, ja siitä, kuinka onnekas olen ollut saadessani tutustua sinuun. Kynää ja paperia minulla on joskus ikävä. Minä pyörittelin päätäni kummissani. Minä ilahduin Sylvin sanoista todella paljon. Sylvi nousi hieman kivuliaasti huokaisten nojatuolistaan ja katosi makuuhuoneeseensa. Minä en osannut edes ajatella ihmissuhdetta, joka oli kestänyt moninkertaisesti minun elämäni verran. Minun oli ollut helpompi olla oma itseni hänen seurassaan, olihan hän sokea, eikä siksi ehkä näkisi niin helposti kaikkea sitä, mitä minussa ja elämässäni oli vikana. inä päivänä olin lukenut Sylville jonkin aikaa Edith Södergranin runoja. Ja muista harjoitella sitä teen juomista! Minä huusin heit ja poistuin käytävään. Eihän sitä tässä iässä muuta olekaan, Sylvi vain vastasi hymyillen. Siksi olin luullut tekeväni hänelle palveluksen lupaamalla jäädä vielä hetkeksi. Olin ajatellut, että hän oli varmasti yksinäinen ja tahtoi minut luokseen senkin vuoksi. Olimme tosin silloin kahdeksanvuotiaita, mutta se ei missään tapauksessa vähennä sen rakkauden merkitystä. Onneksi hän ei koskaan udellut minulta asioista, joista en halunnut puhua. Sylvi kysyi. Jonkin ajan kuluttua hän palasi takaisin kantaen käsissään vanhaa kenkälaatikkoa. Oletko sinä vielä yhteydessä niin vanhan ystävän kanssa. Nämä runot ovat niin surullisia. Minä otan lääkkeeni ja sitten kirjoitamme kirjeen eräälle Karesuvannossa asuvalle ystävälleni. Jatkoin matkaani, mutta kuulin, kuinka ovi avattiin ylemmässä kerroksessa. Tämä on vanhin melkein kolmestakymmenestä laatikosta, Sylvi sanoi. Sylvin sanat saivat minut tuntemaan oloni yksinäiseksi. vin kaltainen näkövammainen vanhus kävisi oikeastaan missään. Samaan aikaan minä mietin kaikkia niitä ihmisiä, joiden kanssa olin elämässäni ystävystynyt, ja jotka olivat jääneet jonnekin matkan varrelle. Seassa oli taidokkaita kaunokirjoituskoukeroita ja melkoisia harakanvarpaita. Sylvi nousi pöydän äärestä huomattavasti vaivalloisemmin kuin tavallisesti.
20
S
Onko sinulla kipuja. Eikä minun sisälläni ollut mitään kaunista. Minulla on
parisenkymmentä kirjeenvaihtoystävää, joista kaikkiin olen tutustunut viimeistään teinityttönä. En uskaltanut edes koskettaa kirjekuoria, vaan laitoin kannen hellästi laatikon suojaksi. Jokin noissa runoissa oli minulle niin tuttua, niiden sanat puhuivat minulle siitä, mitä minunkin sisälläni tapahtui. Mitä. Olin huomannut, että Sylvillä oli tapana sulkea silmänsä haaveillessaan, ja minusta se oli aika hieno tapa. Olin ikään kuin piilossa ja esillä yhtä aikaa. Hän ojensi laatikon minulle ja minä avasin sen. Miksi siis haalimaan koko ajan uusia tuttavuuksia. Olin myös rohkaissut mieleni ja mennyt puhumaan lääkärin vastaan-
K. Me puhuimme paljon jokapäiväisistä asioista, ja joskus Sylvi kertoi nuoruusmuistojaan. Sylvin kasvoille tuli haaveileva hymy ja niiltä saattoi lukea muiston kauniista ajasta. Sinulla on ollut onnea, kun olet löytänyt noin uskollisia ystäviä, minä sanoin. Sylvi oli tosiaan erilainen kuin olin etukäteen kuvitellut. Siitähän täytyy olla... Tunnistin kyllä aarteen sellaisen nähdessäni. Laatikko oli täynnä kaikenkirjavia kirjeitä ja kortteja. Miksi sinä itket. ului aikaa ja minä sain viikoittain seurata Sylvin elämää melko läheltä. Se sai minut ajattelemaan sitä, millainen Sylvi oli ollut joskus silloin, kun hänen näkönsä oli ollut vielä tallella. Jotenkin tuntui, että hän oli ollut silloinkin melko lailla samanlainen kuin nyt. Lääkkeet otettuaan Sylvi otti esiin lehtiön, jossa oli viivapaperia ja kuulakärkikynän. Tässä iässä alkaa arvostaa kauniita asioita. Nyt lopetetaan tämä pillittäminen, Sylvi sanoi ja pyyhki vedet silmistään. Minä en ollut valmis jakamaan omaa elämääni Sylvin kanssa, pelkäsin liikaa, ettei hän ymmärtäisi synkkää ja surullista puolta minussa. Ensi viikolla sitten uudestaan, Sylvi huusi vielä keittiön suunnasta. Minä itken, koska ne ovat niin kauniita, Sylvi sanoi. Sitten hän istuutui nojatuoliin ja sulki silmänsä. Mistä sinä tunnet tämän ystäväsi. Portaissa minua tuli vastaan hyväntuulisesti naureskeleva, vanhempi pariskunta. Ystävyyshän vain paranee vuosien myötä. Sitten me istuuduimme takaisin paikoillemme, ja minä kirjoitin Sylvin puolesta vanhalle rakkaalle Karesuvantoon ajatuksia ystävyydestä, runoista ja maailman tapahtumista. Ehdin kuulla Sylvin iloista puhetta ja naurua ennen kuin ehdin ulos käytävästä. Joskus minä piirtelen vain muistaakseni, miltä tuntuu, kun kynä liukuu paperia pitkin, Sylvi kertoi. Olin yrittänyt parhaan kykyni mukaan estää liikutusta kuulumasta äänestäni, mutta Sylvi oli terävänä kuten aina. Me olimme rakastavaiset, Sylvi tunnusti. Melkein joka tapaamisella hän pyysi minua kirjoittamaan jollekin lukuisista ystävistään. Yhtäkkiä noiden ihmisten katoaminen elämästäni tuntui suurelle tuhlaukselle. kysyin hätääntyneenä
Äiti tarkoitti kaikkea hyvää ja iloitsi siitä, että aloin voida paremmin. Asiat kuitenkin muuttuivat, kun kuulin äidin puhuvan erään kerran minusta puhelimessa. Reilun vuoden verran pidimme seuraa toisillemme lähes kellon ympäri. Odottelin käytävässä puoli tuntia ja kasvatin huolestumistani. Mutta toinen käsi ja jalka eivät enää toimineet entisellä tavalla, eikä Sylvi selvinnyt kaikista askareista itsekseen. Olin ollut niin keskittynyt Sylvin auttamiseen, etten ollut edes huomannut, kuinka paljon olin itse alkanut jaksaa ja kuinka vähän minä nykyään asioita pelkäsin. Hän on aina ennen ollut paikalla sovittuun aikaan, sopertelin jotenkin häpeissäni. Vähitellen aloimme molemmat voida sen verran hyvin, että aloin käydä päivisin huolehtimassa muutamasta muustakin vanhasta ihmisestä. Katsohan nyt, kuinka auttaa, kun ottaa itseään niskasta kiinni, äiti sanoi, kun huomasi minun alkaneen käydä pitkillä kävelyillä. Menin samalla käynnillä katsomaan ystävääni, joka näytti hirvittävän pieneltä ja hauraalta sairaalasängyssä maatessaan. Hän ei jaksanut puhua eikä oikein hymyilläkään, mutta kun tartuin häntä terveestä kädestä, hän puristi heikosti takaisin. Me kaksi tulimme huomaamatta hyvin läheisiksi toisillemme. Varmasti lääkitykselläkin oli osansa vointini paranemisessa, mutta mielessäni kiitin Sylviä paljosta. Minä tunsin, kuinka jokin osa minusta olisi halunnut sillä hetkellä juosta karkuun. Oikeastaan olin onnistunut järjestämään asioitani melkein huomaamattani. Kaikkein parhaalta tuntui huomata, että lääkäri tuntui ottavan asiani vakavasti ja suhtautui minuun muutenkin myötätuntoisesti. Sylvi löytyi makaamasta olohuoneesta, sairauskohtauksen saaneena. Olin nimittäin alkanut uskoa, että Sylvi oli vain unohtanut käyntini ja että vaivasin nyt kaikkia turhaan. Minä autoin Sylviä päivittäisissä askareissa, ja hän piti yksinäisyyttäni loitolla mielenkiintoisilla keskustelunaiheillaan. Sylvi oli jo iäkäs ihminen, ja sairauskohtaus oli saanut minut pelkäämään hänen kuolemaansa. Hyvin hänellä menee, äiti sanoi. Lopulta soitin isännöitsijän paikalle. a juuri kun kaikki alkoi olla yllättävänkin toiveikasta, ei Sylvi eräällä kerralla avannutkaan oveaan. Mutta vielä voimakkaammin minulle tuli tunne, että tuossa oli ihminen heikoimmillaan aivan niin kuin olin itse ollut aikaisemmin ja olin osittain vieläkin ja että tuo ihminen kaipasi jonkun huomaamaan hätänsä ja olemaan siinä läsnä. Seuraavana päivänä uskaltauduin sairaalaan ja sain kuulla, että Sylvi selviäisi. Mielessäni päätin kirjoittaa jokaiselle Sylvin ystävälle henkilökohtaisen kirjeen ja ilmoittaa suru-uutisen sillä tavoin. Mutta valitettavasti huoleni ei ollutkaan ollut aiheeton. Se oli ensimmäinen kerta, kun ajattelin olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
O
J
M
onien käänteiden kautta minusta tuli Sylvin henkilökoh-
tainen avustaja. Minulle tuli siinä sairaalasängyn vieressä voimakkaasti sellainen olo, että oli minun tehtäväni tässä maailmassa olla Sylville apuna ja tukena. Minä tosiaan sain pienen, mutta yhden ihmisen tarpeisiin riittävän toimeentulon vanhusten auttamisesta, ja asiakkaita olisi ollut paljon enemmänkin, jos minulla vain olisi ollut aikaa. Ja minunkin sisälleni alkoi hiipiä pieni usko siitä, että kenties jonain päivänä elämä alkaisi kunnolla minunkin osaltani. nneksi tilanne ei ollut niin kamala kuin olin kuvitellut. Kun hän lopulta saapui käytävään, olin jo aivan paniikissa. Se oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun olin tyytyväinen siitä, mikä olin juuri sellaisena kuin olin. Aivoverenvuodon jälkeen hän oli alkanut kuntoutua nopeasti ja puhui pian melkein samalla tapaa kuin ennenkin. En ollut varma, olisinko tarpeeksi vahva käsittelemään sairautta, kuolemaa ja kaikkea muuta kamalaa. Siispä olisin halunnut juosta silloin pois, käpertyä omaan sänkyyni ja syvemmälle oman kuoreni sisään ja yrittää unohtaa Sylvin kokonaan. Hän on löytänyt itselleen työn, josta hän selvästi pitää. Ihan iloinen tyttö hän on, reipas ja huolehtiva. Olin edelleen aika yksinäinen ja asuin äidin luona osaamatta ajatella tulevaisuuttani sitä päivää pidemmälle. Lääkkeiden parantavaan vaikutukseen en ollut koskaan oikein uskonut, mutta viikkojen kuluessa kävi ilmeiseksi, että ne tehosivat yllättävänkin hyvin. Tuon puhelun jälkeen aloin jotenkin nähdä itseni ihan yhteiskuntakelpoisena yksilönä, ihan sellaisena, joka voisi selvitä maailmassa ja olla jopa onnellinen. Kiitos, Sylvi kuiskasi epäselvästi, kun kumarruimme hänen ylleen. Niin. Juuri kun kaikki alkoi olla yllättävänkin toiveikasta, ei Sylvi eräällä kerralla avannutkaan oveaan.
otolle mieleni ongelmista. Ja niin minä melkein kahden vuoden aikalisän
21. Vasta silloin oikeastaan tajusin, että minun ei tarvinnut odotella jotain epämääräistä tulevaisuutta alkaakseni kunnolla elää. Olin varma, ettei Sylvi selviäisi. Vaikka olin vielä nuori ihminen, ymmärsin oman sairastumiseni myötä aika paljon ihmisistä. Huomasin, ettei toinen puoli hänen ruumiistaan toiminut ollenkaan.
Odotin täristen ambulanssin tuloa ja juoksin sitten kotiin. Olin saanut käteeni lääkereseptin, ja lääkäri oli laittanut minut jonoon, jotta pääsisin puhumaan asioistani psykologin kanssa
Vaikka kumpikaan meistä ei ole juuri vaivojaan valitellut, on minulla sellainen olo, että tuo ystävä oli ollut hyvin yksinäinen minun yllättävään kirjeeseeni saakka. Kenkälaatikossa oli sisällä upeat, korkeakorkoiset tanssikengät, joiden kärjissä oli kirkkaanpunaiset silkkirusetit. Minä nyökkäsin. Sylvi hymyili minulle leikkisästi, ja minä tiesin, että hän jatkaisi puhumistaan pian. Ja koko ajan tärkeää oli ollut vain se, mitä elämälläni tein, mitä maistoin ja näin, millaisia keskusteluja kävin. Tästäkö. Hän osasi olla väliin tuolla tavoin dramaattinen. Yhden illan aikana syntyi pitkä kirje, jossa kerroin Sylvistä, runoista ja sen sellaisesta. Sisällä oli kirje, jossa ystävä kertoi usein ajatelleensa minua. Me olemme täällä toisiamme varten sinä ja minä ja kaikki muutkin. Kirjoitin edelleen Sylvin puolesta kirjeitä ystäville melkein yhtä usein kuin ennenkin. Sylvi oli nainen, joka näki surullisissa runoissa kauneutta, ja kai hän siksi näki hyvää ja kaunista minussakin, jopa silloin, kun olin itse ollut sokea. Sylvi pyysi minua asettamaan ne ikkunalaudalle, jotta hän näkisi ne sängystään nukkumaan käydessään. Kaikki ne runot, joita luet minulle, ne maut, joita maistan ja keskustelut, joita käymme sinun ja muiden ystävieni kanssa. Sylvin sanat herättivät ihan hirveästi ajatuksia mielessäni. Minä kiitin kauniista kenkälaatikosta, eikä mielessäni ollut epäilystäkään, etteikö Sylvi jo piankin tanssisi unissaan noilla ihanilla kengillään. Luin nuo kirjeet ääneen Sylville ja aloin itsekin odottaa noita kirjeitä ja kuulumisia ihmisiltä, jotka olin tavallaan alkanut kirjeiden kautta tuntea ja joista olin alkanut välittää. Ihan ensimmäisen kenkälaatikkoni näitä viestejä varten sain tietenkin Sylviltä, joka ojensi sen minulle erään työpäivän päätteeksi hyvin juhlallisesti. Sillä sokeista silmistäni huolimatta minä näen edelleen unia. MARIA
I
N. iin minä jossain vaiheessa päätin keskittyä vain aitoihin ja todellisiin asioihin tässä maailmassa. Viikkojen tuskailun ja epäröinnin päätteeksi tartuin kuulakärkikynään ja annoin sen vuotaa ajatuksiani paperille samalla tavoin kuin olin kirjannut niin usein ylös Sylvin ajatuksia. Kaapissani oli edelleen lapsellinen muovihelmirannekoru, jonka olin pujotellut hänelle aikoinaan lahjaksi, mutta joka oli jäänyt jostain syystä antamatta. Mistä elämästä. Jos olisin pysähtynyt miettimään, olisin huomannut, että olin saanut paljon hyvää aikaan vain olemalla olemassa. Olin iloinen myös heidän seurastaan, sillä töiden ulkopuolella olin yleensä aivan yksinäni. Olin ajatellut paljon erästä tyttöä, jonka kanssa olimme olleet lapsena hyvät ystävät, mutta jonka olin hukannut aikuiseksi kasvaessani jonnekin. Lakkasin häpeämästä itseäni ja masennukseen taipuvaista mieltäni ja aloin sen sijaan nauttia rauhallisista teehetkistä aamuisin, miellyttävistä keskusteluista asiakkaideni kanssa ja kotini sisustamisesta. Ja joskus niissä unissa minä tanssin. Laitoin mukaan myös kauan sitten lahjaksi tarkoittamani rannekorun. Sinä haluat minun kirjoittavan vain runoista ja sen sellaisesta, sanoin kerran Sylville. Monena iltana istuuduin tietokoneen ääreen, pyörittelin sormissani tuota korua ja yritin keksiä hyvän aloituksen ensimmäiseen yhteydenottoon.
En päässyt alkua pidemmälle. Se on sitä todellista elämää se, kaunistelematta tai kauhistelematta.
6 22
S
Olin joskus miettinyt, miksi en ollut koskaan kertonut totuutta omasta elämästäni Sylville, mutta käsitin nyt, että itse asiassa olin ollut Sylville rehellisempi kuin itselleni. Olisipa surkea ajatella, että minun todellista elämääni olisi pääasiallisesti tämä kaikki harmillinen. Nykyisin emme kirjoittele toisillemme, vaan tapaamme kasvotusten vähintään parin viikon välein ja olemme nyt hyviä ystäviä. Olin antanut masennuksen ottaa ison osan elämästäni, olin sen vuoksi inhonnut itseäni ja pitänyt itseäni huonompana kuin kaikkia muita ympärilläni. Kaikki se, mitä minä näen... Ajattelisin ennemmin niin, että elämääni on kaikki se miellyttävä, mitä tällä vajavaisella ruumiillani teen ja jossa sinä minua niin ystävällisesti autat. Ja melkein päivittäin postiluukusta kolahti Sylville vastaus jostakin päin maailmaa. En yrittänyt enää selittää äidille masennustani, mutta jätin hänen yöpöydälleen silloin tällöin jonkin runokirjan, jonka lehdille joku joskus kauan sitten oli kertonut tummista pohjavirtauksista ja kauneudestakin paljon minua paremmin. Olin jopa ajatellut, etten ollut ansainnut elämääni mitään hyvää. Hän on usein sanonut olevansa iloinen, että otin häneen yhteyttä kaikkien kuluneiden vuosien jälkeen. Siitä rohkaistuneena olen ottanut reilusti yhteyttä myös muihin kadottamiini ihmisiin ja ennen pitkää jokainen heistä on tervehtinyt takaisin ainakin postikortilla. Eikö myös se ole todellista elämääni. Enemmistö noista ihmisistä on tällä hetkellä säännöllisiä kirjeystäviäni, joiden kanssa lähettelemme sähköposteja, kirjeitä ja kortteja. Sylvi sanoi ja osoitti voimatonta kättään ja vaikutti jotenkin huvittuneelta. jälkeen uskalsin lopulta muuttaa omilleni pieneen vuokra-asuntoon. ylvin luona vieraili paljon ystäviä, joiden kanssa minäkin tulin tutuksi. Miksi et koskaan kerro ystävillesi todellisesta elämästäsi. hmeekseni ei kulunut viikkoakaan, kun työpäivän päätteeksi löysin eteisen lattialta kuoren, jonka kanteen oli kirjoitettu minun nimeni
Juttu tupa
MUMMOJA VOI ONNI ODOTTAA Meitä petettyjä tai jätettyjä yksinäisiä mummoikäisiähän on Suomessa pilvin pimein. Ehkä hormonitoimintakin herää uuteen eloon adoniksen ansiosta. Yritin yksin viedä huushollia eteenpäin miehen jouduttua sairaseläkkeelle jo kymmenen vuotta sitten. Ihmetyttää nuo hyväpalkkaisten lakot. Ehkä moni kovia kokenut mummo on ansainnutkin onnellisen elämän ihan kunnon kaverin seurassa. Olen karjataloutta 42 vuotta harjoittanut pientilan emäntä. 23 3. Jos sairastuin, päiväraha ei kattanut sijaisapumaksua. Mieshän kaipaa lähinnä pikku imartelua, joten pitää muistaa nimittää suureksi älyköksi miestä, joka osaa täyttää lottorivin. Lopputulos oli uupuminen. Otran seivästysaikaan lähdin hyvin usein vielä lehmien lypsyn jälkeen keräämään vadelmia. Kirjoita osoitteeseen Tosi Elämää, Juttutupa, PL 246, 90101 Oulu. Kohtalo voi kääntyä elämässä hyvään tai huonoon suuntaan. Ulkonäköäkin tulee toki kehua, vaikka keskivartalossa näyttäisi jo olevan ihrakerros syntymässä. Pitää vain omata viisautta ja miehenkäsittelykykyä. Mutta meillä varttuneemmilla se vaihe on ohi, joten olkaamme ovelia, niin voimme saada vaikka kuinka hyvän miehen ansaamme ja loppuelämämme iloksi. Vuosilomaa on ollut 7:stä 25 päivään vuodessa. Korkeat eläkevakuutukset maksoimme itse, sekä minä että mieheni. Nuoremmalla ikäluokallahan nuo vaihdevuosien kauhut ovat vielä edessäpäin, ja siksi monikin avioliitto hajoaa, kun aviomies ei kestä katsella hiestä valuvaa ja masennuksen alhossa vaikertavaa puolisoaan. Ehkä emme voita seksikkyydessä pikkutyttöjä, mutta onhan meillä elämänkokemusta sitäkin enemmän, ja entisistä kokemuksista viisastuneena osaamme miehiäkin käsitellä viisaasti ja taitavasti. Yrittäkäämme kuitenkin pitää itsemme edes siedettävän näköisinä, ettei uuden ja uljaan miehen tarvitse meitä hävetä. PONNISTELIJA
Juttutupa odottaa juuri sinun ajatuksiasi ja mielipiteitäsi. Kaikille lakkoilijoille ja mielenilmauksia suunnitteleville tiedoksi: en ole koskaan kieltäytynyt työtehtävistäni, vaikka silloin kun heinät vielä seivästettiin, työpäivä venyi yli kellon ympäryksen. Emmehän voi toki liian kranttuja olla, koska meillähän on ikää monen mielestä liikaa, mutta jos hyvin käy, ehkä saamme kuitenkin ihan mukiinmenevän vanhuuden ilon. Kova tässä on hinku nousta ylös masennuksen ja uupumuksen suosta. Lisäksi ovat kulumaviat joka nivelessä, liikakiloja kertyy vyötärömakkaroiksi. Olin metsässä, kunnes alkoi hämärtää ja pimeä metsä pelottaa. Sanovat, että työuria pitäisi pidentää. On säännölliset vapaapäivät, pitkät vuosilomat, työterveyshuollot ja jos mitkä etuudet. Iloinen sydän kaunistaa kasvot, sanoo vanha sanonta, ja varmaan nuori ja
sutjakka mies saa mummossa ihmeitä aikaan niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Julkaistusta kirjoituksesta maksetaan 5 euron palkkio. Kunpa kärsisikin juosta polvikulumilta! Miksei mikään hyväntekeväisyysjärjestö tai vakuutusyhtiöni maksaisi minulle rasvaimua, että saisin muutakin iloa kuin 500 euron eläkkeen kuussa. Pitäisi keksiä jotakin lisäansiota vielä eläkkeen päälle. Liitä mukaan nimesi, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkitilisi numero. SUSANNA MITEN PÄRJÄÄN ELÄKKEELLÄ. Ainut iloni syöminen ja herkkupalat pitäisi jättää pois.
Liikkukaa, liikkukaa, huutavat lääkärit. Ovathan monet meistä vielä hyvin nuorekkaita ja olemme myös ohittaneet vaihdevuosien kauhukokemukset, joten elämme tyyntä ja seesteistä suvantokautta elämässämme. Työllä sanotaan Suomenkin nousevan velkakierteestään, joten töppöstä vain toisen eteen silloin, kun sen kerran terveys vielä sallii. Ei kannata luopua kuitenkaan toivosta ja elämänuskosta, koska meilläpä voi olla vielä onni edessämme. Pidennettäköön niitä kevyen työn tekijöiltä, ei meiltä raskasta ruumiillista työtä tekeviltä. Eihän ihmisen ole hyvä olla yksin vanhanakaan, ja mikäpä naiselle mukavampaa iäkkäänä olisi kuin reippaasti nuorempi mies, joka kipaisisi sopivasti asioillakin, jos mummolla alkaa reumatismi tai kihti vaivata
Ehkä oli vain sattumaa, että olimme selvinneet niistä vuosista emmekä olleet missään vaiheessa päätyneet eroon. Olin jo varhain huomannut, että sillä tavalla itsetuntoni kohosi edes siedettäviin lukemiin. Opiskeluaikana kukaan ei nähnyt kuoreni taakse, miten vereslihalla vielä olin, mutta selvitin opinnot kunnialla ja kun sitten olin töissä eri kauneushoitoloissa, sain kehuja empaattisuudestani. En kuitenkaan halunnut ottaa mitään riskejä, ja niinpä vietin vapaa aikani kotona kirjoja lukien ja kirjeitä kirjoitellen. Mitä juhlaruokia ne sellaiset muka olisivat olleet. Aikuisena ymmärsin, että tuskinpa ne mukavat pojat olisivat minulle nauraneet, kaikki ainakaan. Koska käytin työasua, minun ei tarvinnut aamulla vaivata päätäni sillä, mitä laittaa ylle. esa oli parasta, mitä elämässäni oli tapahtunut, sen tiesin nyt. Diskoon minua ei olisi saanut kirveelläkään, niin paljon kärsin ylimääräisistä kiloistani, joista syytin äitiä ja hänen kuuluisaa keittotaitoaan. Kuulin, kun hän kolisteli eteisessä. Ja tietenkin Vesa, sillä tottahan hän oli nähnyt isän luona vanhoja valokuvia. Minun olisi pitänyt olla onnellinen naisellisista muodoistani. Otin jääkaapista illalla tekemäni eväät ja olin
V
L. Vaikken pitänyt siihen aikaan itseäni kovin korkeassa kurssissa, ymmärsin, että kasvot olivat paras kohtani, ja niitä minun kannatti korostaa. Kerroin äidistä vain ihan lähimmille työkavereille, samoin sitä, että olin lapsena ollut lihava, ei tiennyt
kuin kaksi nuoruudenaikaista ystävääni, jotka kuuluivat vieläkin elämääni. Kaikki kuitenkin muuttui, ja niin lähdin kosmetologikouluun. Päivään valmistautuminen kävi tottuneesti, sillä olin opetellut meikkaamaan jo ennen rippikouluikää. Sain vastauskirjeen aina, kun lähetin kasvokuvani Suosikin kirjeenvaihtopalstalta bongaamalleni pojalle. Olihan meillä avioliiton alkuaikoina tietenkin ollut paljon hankaluuksia. Rakkaus oli ollut pitkään jäissä, mutta se oli syttynyt uudelleen ja enää en olisi halunnut luopua miehestäni. hän ihmetteli ja haukkui ystäviäni takanapäin luuviuluiksi. Sisäistä kauneutta
ja vähän ulkoistakin
K
aikki varmaan luulivat, että minulta meni aamuisin tuntikausia itseni laittamiseen, mutta ei se nyt ihan niin ollut. Silloin en ollut halunnut näyttäytyä hänen edessään ilman vaatteita, mutta enää en välittänyt. Äidillä oli pitopalvelu ja hänen ruokiaan koemaistettiin kotona etukäteen ja mitä juhlista jäi,
24
niitä syötiin jälkikäteen. ukion toisella minulla ei yhtäkkiä ollut äitiä eikä kohta enää ylimääräisiä kilojakaan. Kun kasvot oli meikattu ja tukka hyvin, saatoin edes hetkeksi unohtaa sen, että olin se luokan pullein tyttö, jota katsottiin hieman huvittuneena. Hän oli rakastanut arven pois, ja rakkautemme oli nyt ehkä syvempää kuin se koskaan oli ollutkaan. Lapset sairastivat, molemmilla oli töitä enemmän kuin tarpeeksi, sillä talolainat oli saatava maksetuiksi. Suru vei minulta ruokahalut ainakin puoleksi vuodeksi, ja kun isä kaksi vuotta sitten kävi katsomassa minua sairaalassa leikkauksen jälkeen, hän tunnusti tosissaan pelänneensä menettävänsä myös minut äidin kuoleman jälkeen. Äiti vain nauroi, kun ehdotin, että hän vähentäisi kerman ja voin käyttöä. Pujotin farkut jalkaan ja neuleen sen seuraksi. Olin suunnitellut lähteväni opiskelemaan jotain fiksua ja hienoa, sillä perhettähän en läskieni kanssa kuitenkaan koskaan saisi, vaan keskittyisin elämässäni uran luomiseen, minusta tulisi asianajaja tai kenties ekonomi. Jos poika myöhemmin halusi tavata, katosin vähin äänin, sillä en ikimaailmassa olisi kehdannut näyttäytyä kenellekään. Vielä vuosi sitten olisin aamuvalmistelujeni tässä vaiheessa lukinnut kylpyhuoneen oven, ettei hän vain vahingossakaan olisi kurkistanut sisään. Aamukahvin oli juonut lehden kera jo Vesan vielä nukkuessa
Tietenkään kenestäkään ei tullut kaksikymppistä siloposkea, vaikka olisin koko päivän häärännyt hänen kasvojensa kimpussa, mutta mieli25. Naamaa tämänikäisen on turha hoitaa, hän oli todennut enkä ollut sanonut siihen mitään. Ilmankos Heikkiserkkuni oli sukujuhlissa kauhistellut, miten näin vanha nainen vielä uskalsi ryhtyä yrittäjäksi. Silloin ei kuulemma tuntenut oloaan niin vanhaksi. Asiakashan oli aina oikeassa, vaikka olinkin monesti selittänyt, miten hyvää kasvohoidot tekivät ikääntyvälle ihollekin. Minä, jos kuka, tiesin, millaista oli elää silloin, kun kuvitteli, ettei ulkonäkö kelpaa kellekään.
valmis. Jotkut olivat siirtyneet edellisestä työpaikastani asiakkaikseni, lisäksi viidakkorumpu oli tuonut hoitotuo-
V
liini ennestään tuntemattomia ihmisiä. Totuus oli kuitenkin ihan jotain muuta. uosi sitten omaa yritystä avatessani olin pelännyt, mistä ihmeestä saisin tarpeeksi asiakkaita, kun lamakin kolkutteli ovella, mutta pelkoni oli osoittautunut turhaksi. Elin kauneuden maailmassa ja jouduin sen takia pitämään tarkasti huolta omasta ulkonäöstänikin, minkä takia moni piti minua pinnallisena, pelkästään ulkoisesta kiinnostuneena ihmisenä. Puolitoista kilometriä hoitolaan oli juuri sopiva matka karistaa viimeisetkin unenrippeet silmistä. Ja olinhan minä tosiaan jo melkein viidenkymmenen. Onneksi ei sentään sanonut, että vanha ja sairas, sillä silloin täytekakkulautaseni olisi luultavasti läsähtänyt serkun naamalle.
Tämän aamun ensimmäinen asiakas oli minulle ennestään outo. Hän oli puhelimessa selittänyt saaneensa lahjakortin hoitolaani ja haluavansa käyttää sen jalkahoitoon. Vesa tarjosi jokaaamuiseen tapaan autokyytiä, vaikka tiesi, että kävelin mieluummin. Jotkut sanoivat suoraan, että tuntui kivalta tulla hieman vanhemman naisen hoitoon
Olenhan minä tällainen kompura. Eivätkä miehetkään ole täydellisiä. Jokaisessa on paljonkin hyvää. Sisko antoi lahjakortin syntymäpäivälahjaksi. Kyllä vaan, sitäkin. Tiedä häntä, hän mutisi. Ja... Sitten on niitä, joita kannattaa tuoda esiin. Kun hän tuli paikalle, arvioin hänet ehkä neljäkymmentäviisivuotiaaksi. Ja kerran minut oli kutsuttu häihin ihan vain siksi, että morsian oli aikanaan käynyt hakemassa kauneushoitolasta vauhtia sokkotreffeilleen. Joskus olin saanut jälkeenpäin kiitoskortin, kun olin opettanut jollekulle uuden meikkaustyylin, joka oli nuo26
rentanut häntä vuosia. Voi olla, että mahdollinen treffikaverisi kiskoo kotona vähiä hiuksia. kysyin, sillä hän halusi selvästikin puhua, ei vain tiennyt, miten aloittaa. Hän oli tehnyt elämänsä rohkeimman päätöksen, kun oli tavannut miehen, ja kun viimeksi olin nähnyt hänet kaupungilla, hän oli ollut raskaana. Sitä paitsi veljeni on rekkakuski ja tiedän, miten kauheita ne tapaukset ovat kuljettajille. Eikä miehen takia kannatakaan, totesin. Pelkkää paskaa koko elämä! Kuvittele nyt, että sillä ketkulla oli jo monta kuukautta suhde toisen naisen kanssa, enkä minä tiennyt mitään. Kaksi viikkoa yritin väistellä sen miehen treffiehdotuksia, sillä eihän kukaan nyt minun kanssani nettikirjoittelua pitemmälle voi haluta, ei niin ihanan tuntuinen mies ainakaan, morsian oli huokaissut. Eivät ne silmät mihinkään ole päästäsi kadonneet, vakuutin. Olisi pitänyt keksiä joku toinen tapa ja siinä hötäkässä en keksinyt mitään. Kauniit silmät. Panin ohimennen merkille, että hän ontui hieman. Kun hän muisteli tarkemmin, nuorena hän oli kuullut silmistään kehuja useinkin. Ihan äkkiä ei tule kyllä tällä hetkellä mieleen ne omat hyvät puolet. Näit varmaan, että onnun pahasti. Lapsettomuuden tuskaakin oli tuolissani purettu monet kerrat. Huomasin sen kyllä, mutta jokaisessahan meissä on jotain erilaista. Ei siihen kuole, ellei käy koskaan hoidattamassa itseään, mutta veikkaanpa, että kun lähdet täältä, tunnet olevasi enemmän elossa kuin tullessa. Se on sellaista itsensä hemmottelua, jota meidän naisten elämässä ei kai koskaan ole liikaa. Sinä siis asut nykyään yksin. Et minusta kyllä mitenkään pahasti, väitin. Naisen nimi oli Marjo ja siitä oli vaikea päätellä hänen ikäänsä. Useimpien kohdalla tuli kuitenkin ilmi, olivatko he naimisissa ja oliko lapsia. Kun hän sitten lähti, oli siinä ja siinä, etten kääntänyt auton ratista ja ajanut rekan alle. On asioita, joille ei mahda mitään ja ne pitää koettaa unohtaa. En koskaan kysellyt asiakkaiden perheasioista, elleivät he itse kertoneet niistä. Vaistosin, milloin jollakulla oli huolia. Ei kaikkien tarvinnut olla perinteisellä tavalla kauniita, riitti, kun oli sinut itsensä kanssa. Otin esiin vadit ja rasvat, pyyhkeet ja paperit ja asetuin matalalle jakkaralle hoitoa tekemään. Sellaisten tarinoiden kuulemisesta tuli aina hyvä mieli. Minulla. Jo ennen sitä ehdin
huomata, miten kauniit silmät sinulla on. Ja sinulla on miellyttävä ääni. Tuosta noin vaan, toisen naisen matkaan, vaikka mikä ihme se nyt on. Sellaiset höpinät kannattaa aina ottaa tosissaan, naurahdin. Jokaisella oli joku vahvuus, ja sen korostaminen sai itsetunnon kohoamaan, eikä huonoja puolia ehkä enää niin muistanut, saati, että joku toinen olisi ne huomannut.
J
uttelin jalkahoitoa tehdessäni asiakkaan kanssa niitä näitä, viime päivien uutistapahtumista ja parista tvsarjasta, joita kumpikin seurasimme. Muista ne hyvät puolesi, joista äsken puhuttiin. En vain halunnut antaa Ristolle sitä iloa. Olin varsinainen pahanilmanlintu toisinaan siis. Usko tai älä, aika parantaa haavat ja huomaat, että sinulle alkaa tapahtua myös mukavia asioita. Olin vuosien mittaan oppinut lukemaan asiakkaista monia asioita. Tarvitsen kuulemma hänen mielestään piristystä, ja saattaa hän tietysti olla oikeassakin, nainen aloitti tuoliin istuuduttuaan. Itse asiassa ääntäni on kyllä kehuttu, mutta olen ajatellut, että se on vain sellaista höpinää. Joskus olin morsianta meikatessani päätellyt itsekseni hänen puheistaan, ettei liitto tulisi kestämään kauan ja ollut siinä oikeassa. Ehkä olin kuitenkin joskus onnistunut pelastamaan jonkun asiakkaan päivän, kun olin kuunnellut hänen murheensa ja yrittänyt jotenkin auttaakin. Kuka katsoo jalkoihin, jos nainen hymyilee säteilevästi ja on kaikin puolin miellyttävä. Joskus olin morsianta meikatessani päätellyt itsekseni hänen puheistaan, ettei liitto tulisi kestämään kauan ja ollut siinä oikeassa.
ala siitä ainakin piristyi. Mieheni lähti lätkimään pari kuukautta sitten. Eikö kukaan muu ole koskaan sanonut. siipirikon. Moni sanoo, että kun lähtee jalkahoidosta, on kuin olisi saanut uudet jalat, naurahdin. Onhan tässä nykytilanteessa tietysti se hyvä puoli, ettei tarvitse tapella television kaukosäätimestä, asiakkaani puuskahti yhtäkkiä. Mikään psykologihan en ollut, mutta jo ulkoisilla asioilla pystyi parantamaan elämänlaatuaan. Voi olla, että onkin, nainen myönsi. Jos tarkoitat uutta miestä, niin ennen lehmät lentävät kuin joku huolii tällaisen... Arvaanko oikein, jos luulen, että olet työssäsi paljon puhelimessa. Mutta se oli silloin se
En minä yleensä avaudu tällä tavalla. Kun kuorta vähän riisuttiin, monella meistä oli sellaista, mitä ei toivonut muiden näkevän. Pitäisiköhän tilata saman tien kampaajakin ja vaihtaa tyyliä. Ajattelin, että nyt tuolissa istuva asiakkaani ehkä kuitenkin saisi ajattelemisen aihetta siitä, ettei pieni ontuminen ehkä sittenkään ollut koko elämä. Ei näekään, kunhan vain muistan pistää tissin aamulla paikalleen, nauroin. Mutta enhän minä mitenkään voi olla ajattelematta, että Risto lähti sen takia. Mutta eikös rinnan voi tehdä uudelleen. Jos harrastaisin yhden illan juttuja, saattomies voisi kyllä säikähtää pahanpäiväisesti, kun tissi lumpsahtaisi riisumisen tuoksinassa lattialle. Jokainen hiuksesikin
on järjestyksessä, ja nuo raidat ovat tosi upeat. Nyt alkaa jo olla asennetta, nauroin. Mutta kun mieli on koko ajan maassa. Ja on siinä ehkä vähän sellaista vanhenevan naisen itsepäisyyttäkin, jatkoin. Mutta ei kai hän nyt tissin takia sinun kanssasi ollut siihenkään asti! Niinpä! Mutta arvaa, tulinko minä ajatelleeksi sitä silloin, kun
toisen rinnan paikalla oli sidettä ja letkua ja kun ne sitten lopulta poistettiin, koko karmeus paljastui lopullisesti. Jalka meni pahasti poikki ja sitten siinä tuli jonkinlainen hoitovirhe, eikä sitä saatu leikkauksen jälkeenkään kunnolla entiselleen. Siinäs näet! Tuskinpa hänkään piti sinun ontumistasi kynnyskysymyksenä, mutta jotain hän on lähtenyt etsimään. Oma äitini kuoli rintasyöpään, kun olin lukiossa. Minulla on hyvä kampaaja, ei siihen sen kummempaa tarvita. Jos haluat, voin antaa pari niksiä, miten saat nuo tähtisilmäsi vielä paremmin esiin. Kyllä minulla on, sama ukko jo neljännesvuosisadan. Totta hemmetissä minä haluan ne niksit. Täällä saa ihan vapaasti vaikka tirauttaa itkut. Minä jouduin muutama vuosi sitten lasketteluonnettomuuteen, nainen selitti. Kuka nyt noin nätin naisen haluaisi jättääkään. Nytkö sinä sitten... Vuokko on opettanut minut kädestä pitäen laittamaan hiukseni aamulla eikä siihen mene edes kauan aikaa. Ihmissuhteet ovat niin monimutkaisia asioita. Sitä on kyllä vaikea uskoa, kun sinua katsoo. Tuleepa sitten hoidettua samalla sekä sielu että jalat. En kertonut sairaudestani töissä, ellei joku siitä tietävä kysellyt, mitä sille saralle kuului. Melkein teki mieli kääntyä takaisin, vaikka huomasinhan minä heti, että olet silti ihan mukava. Ainakin olen kaukana täydellisestä, hymähdin. Siksi minulta leikattiin saman tien koko rinta, vaikka säästävä leikkauskin ehkä olisi riittänyt. Jos Risto tulisi kaupungilla vastaan hutsunsa kanssa, nostaisin nokan pystyyn enkä olisi huomaavinani. Miten niin sinä muka et tuntisi itseäsi naiseksi, älä nyt naurata!
M
ietin hetken, mutta päätin sitten kertoa. Oli aika, jolloin melkein ajoin häntä tiehensä, koska tunsin itseni niin surkeaksi ja vajavaiseksi, en naiseksi ollenkaan. Gynekologini sanoi minulle kerran, että kaikista vatsamakkaroista ei kannata edes yrittää päästä eroon, sillä niitä voi tarvita joskus. Onko sinulla muuten mies. Naisen kyynelehtiminen oli vaihtunut vesi silmissä nauramiseksi. No ilmankos. Jestas, että sinä osaat ottaa hienosti noin kamalan asian. Hemmetti, ja meikkiä naamaan. Olin sairastumiseni aikaan töissä toisen palveluksessa ja vaikka luulin, että minulla ja hoitolan omistajalla on ihan hyvät välit, hänen suhtautumisensa muut27. En minä ymmärrä, miksi minä tämmöisiä puhun, nainen puuskahti lopulta. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse haalia niitä miehiä mistään, kun oma onneksi kelpuuttaa minut yksirintaisenakin. päästään ja pelkää, ettet huoli häntä, koska hänen hiuksensa ovat harventuneet otsalta. Kyseessä on kuitenkin aika iso leikkaus ja kun ryhdyin vuosi sitten yrittäjäksi, on vähän hankala pitää pitkää tai edes lyhyttäkään sairaslomaa. Kai minäkin osaisin, jos viitsisin, nainen huokasi. Kun näin sinut tuossa eteisessä, ajattelin, että noin täydelliselle ihmiselle nyt ainakaan en osaa puhua mitään. Hän sanoo, etteivät ryntäät ole olleet hänelle elintärkeät asiat sen jälkeen, kun äiti vierotti hänet rinnoiltaan. Sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Ja voihan sitä enimmäkseen istua ja kävellä vain silloin, kun kukaan ei näe. Olisi kai niitä minullakin ihan riittämiin, mutta se on jäänyt. Nyt meneillään oleva tarina ei ollut järkyttävimmästä päästä, mutta omistajansa mielen se täytti. Olin kuullut työssäni monenlaisista ihmiskohtaloista. Se oli sen jälkeen, kun minulta leikattiin toinen rinta, paljastin. Voi kamala sentään! Ja minäkin tässä höpisen omista ongelmistani, vaikka sinulla on ollut syöpä. Se oli minulle niin kova paikka, että halusin Vesan lähtevän saman tien eikä jäävän luokseni pelkästä säälistä. Kuuntelin hiljaa ja annoin hänen puhua. Mutta hän ei suostunut lähtemään. Se on sellainen läpyskä, joka laitetaan rintaliivissä olevaan taskuun, ei sen kummempaa. Tarkoitan, että sinusta ei yhtään näe, ettei sinulla ole toista rintaa. Huomasin, että asiakas nyyhkäisi ja ojensin hänelle paperinenäliinan. Mutta eihän sellaisella nyt ole mitään väliä! Ristollakin oli kaljunalku, muttei se minua haitannut. Vaikka sanoohan minun järkeni tietenkin, ettei yksi kinttu voi niin tärkeä asia olla. Moni kyllä sanoo ihan niin kuin sinäkin, ettei sitä välttämättä huomaa. Siitä onneksi paranee nykyään melko usein
Pari kolikkoa vain sisään ja homma hoituisi, mutta kuka semmoiseen suostuisi. Kamalaa! Ja vaikkei hän sitä suoraan sanonutkaan, niin uusi rinta olisi pitänyt teettää välittömästi. Jos vain ulkoinen merkitsisi, niin sittenhän tämän jalkahoidonkin voisi tehdä robotti. Äläkä unohda leivoskahveja jossain kivassa paikassa, muistutin ja annoin hänelle pari kahvilavinkkiä. Osaisinpa minäkin ajatella noin positiivisesti, asiakas huokasi. Mutta nyt on liian myöhäistä katua.
Numero 7 ilmestyy 9.7.
Tilaa! * sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi * puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä
6 28. Kai hän pelkäsi asiakaskatoa. Hän antoi rivien välistä ymmärtää, etten voi ottaa asiakkaita vastaan huivi tai peruukki päässä. En ole katunut päivääkään, joten oikeastaan sairastuminen koitui minulle vain onneksi. Hyvä vain, ettet meikannut, niin päästään aloittamaan puhtaalta pöydältä. Sillä välin, kun se vaikuttaa, voitaisiin vähän katsoa sitä meikkipuolta, ehdotin. Niin, kai meitä käsityöläisiäkin vielä tarvitaan, arvelin. Nyt minä muuten laitan sinun jalkasi tämmöiseen turvehauteeseen. Tosin niin ei tietääkseni ole koskaan tapahtunut, mutta olisihan se aivan hirveää. Aamulla ei tullutkaan laitettua naamaan yhtään mitään. Vähän noloa, mutta levinneethän ne silmämeikit äsken olisivatkin, kun aloin itkeä tillittää. Siksi
minä uskalsin ottaa riskin ja perustaa oman hoitolan. En minä ainakaan. Olin pannut merkille, että kahvilan vieressä sijaitsevan poliisitalon väki kävi siellä lounastamassa ja asiakasjoukko oli ainakin tiettyyn aikaan päivästä melko miesvaltaista. Hän oli kertonut aikoneensa viettää vapaapäivänsä kotona murehtien ja itsesäälissä rypien, mutta muuttikin jalkahoidon
PIRITA VIITAMAA
Tunteiden VANGIT
LEHTIPISTEISTÄ
Kaiken pitäisi olla paremmin kuin hyvin. Enhän minä voi kotona murjottaa, kun on meikkikin naamassa. Voihan olla, että kun kumartelen ja kykin, joku näkee sisään kauluksestani ja saa hepulin, kun näkee siellä jotain kummallista. Niin, se sisäinen kauneus, hymähdin. Odotas, kun mietin, millaiset rajaukset tehtäisiin...
J
aikana mieltään. Niistä toinen oli ihan lähellä hoitolaani, ja jos päiväaikaan sattui olemaan tauko, kävin toisinaan siellä syömässä salaatin. Ilman sitä en varmaankaan olisi tohtinut ryhtyä tähän. Taidan mennä katsomaan, löytyisikö vaatekaupoista jotain uutta kivaa ylle. Asiakkaalleni en sanonut siitä mitään. Kun Saana huomaa vielä tuntevansa erityistä lämpöä samassa rapussa asuvaa Laria kohtaan, alkavat häät tuntua enemmän rasitteelta kuin elämän kohokohdalta. Jonain päivänä hän ehkä huomaisi, että elämä jatkui kaikesta huolimatta. Pienen varjon elämän aurinkoisuuteen tuo erään tuntemattoman tytön puhelu, jossa hän väittää Akin pilanneen elämänsä. tui kummasti hoitojen aikana. Saana ja Aki ovat juuri ostaneet ihanan asunnon, remontoivat sitä ja valmistelevat samalla häitään. PARANTAJA
äin hyvillä mielin katsomaan asiakkaan perään. Ehkä se päivä oli tänään tullut hieman lähemmäksi. Ja höpö höpö! Sehän nyt herra paratkoon on tärkeintä, millainen ihminen on sisältä
alkaen
Tilaa suoraan kotiisi: puh. 08 5370 370
s-posti: tilaajapalvelu.kolmiokirja.fi
Kolmiop
tai hae omasi Lehtipisteestä!
2 2010
okkari -
aito koti
Eroottisia satuja Sin ulle ja Hä nelle
Naisen unelmia
1 2010
29 3. pokkarit
kkari - ai to Kolmiopo kotimaine n
Lumoavat
H rakkaRs AAT u nove llit
PA
Reginan parhaat
Un e l m ia ja uhkau ksia
Naisen unelmia Rakkausnovellit
Romanttista rakkautta, eroottisia satuja
mainen
2 x 100 sivua!
Myynnissä 1.6
Se myllääminen oli kuitenkin aivan jotain niin ihanaa, etten edes huomannut huonoa syömistäni. Niin kuitenkin Sami pyysi minua treffeille kanssaan, ja kaikki oli kuin unelmaa. Sisälläni mylläsi niin, etten saanut kuin väkisin jotain alas. Hänen sanansa tavoittivat jotenkuten aivoni.
M
arraskuinen iltapäivä oli hämärtymässä ja työpäiväni oli pian päättymässä. En vielä oikeastaan osannut edes kaivata uutta miestä elämääni. Jo hänen tullessaan työhuoneeseeni punastuin, ja sydämeni hakkasi niin, että päässäni kohisi. Ruokahaluni oli vienyt syötävän suloinen, hurmaava, mies. Olin itsekin puhelias, mutta hän sai minut häkeltymään, sotkeutumaan sanoissani ja punastumaan. Hän pukeutui hyvin ja harkitusti, vaikka työskentelikin toisinaan likaisissa olosuhteissa. Mies käyttäytyi ritarillisesti naisia kohtaan, oli sujuvasanainen sekä hauska. Sitten hän sanoi jotain säätilasta ja oli kovin häkeltynyt kuten minäkin. Vaikka olinkin juuri saanut karistettua harteiltani kaiken menneen, en uskonut kenenkään
30
R
olevan kiinnostunut minusta. Vähitellen olin
huomannut, miten oikein odotin hänen käyntiään, vaikka kerta kerralta ne käynnit tulivat minulle hankalimmiksi. Mitä oli tapahtunut?
uoka ei silloin maistunut. En ollut ikinä edes haaveillut Samin kaltaisesta miehestä. Tällä kertaa hän itsekin punastui heti minut nähtyäni ja näytti siltä, ettei hän saa sanotuksi asiaansa. Mies, joka sai naisten sydämet väpättämään ja polvet heikoksi. Sitten Sami alkoi vältellä minua ja tunsin sähkön kadonneen väliltämme. Hetken. Mies oli minua kahdeksan vuotta nuorempi ja kolmikymppinen. Lopulta hän pääsi asiaan ja pyysi minua vastaamaan selkeäs-. Näkyi varmaan aurinkoisessa olemuksessani, että olin saanut jo osin itseluottamustani takaisin. Asiakaspalvelutehtävässäni olin saanut asioida hänen kanssaan. Ja joka oli pyytänyt minut ulos! Olin eronnut väkivaltaisesta aviomiehestäni reilu vuosi aiemmin ja jäänyt kahden pienen lapseni yksinhuoltajaksi. Nälän tunne unohtui muiden tunteiden tullessa tilalle
Siksi menin aivan sekaisin hänen huomiostaan. Samilta pääsi, ja hän nauroi, ettei ollut uskonut minun vastaavan myönteisesti. Oletko ihan varma. Miten minä tavallisen näköinen kahden lapsen äiti, voin olla tässä tuollaisen komean, raamikkaan miehen kanssa. Ex-mieheni oli ollut jörö, tavallinen ja rauhallinen mies. Katsoin tarkkaan korut, jotka sopisivat asuuni. Sami toi lapsille sipsejä ja karkkia sekä hassutteli heidän kanssaan ennen kuin lähdimme. Olin ostanut pitkän, mustan iltapuvun työpaikan pikkujouluja varten, mutta päätinkin laittaa sen ensi kertaa päälleni jo tansseihin. Panostin meikkiinikin tavallista enemmän. Tunsin itseni prinsessaksi liitäessäni tanssilattialla Samin käsivarsilla. Sami kertoi, ettei ollut koskaan aiemmin pyytänyt naista ulos, koska oli pohjimmiltaan kovin ujo. Vastasin hymyillen tietenkin myöntävästi. Hän sanoi jotain imartelevaa ulkonäöstäni, mutta en muista hänen sanojaan. Samin poikamaisuus ja rehellisyys tekivät minuun suuren vaikutuksen. Kerroin tekeväni kaikkeni, että pääsen lähtemään. Sain huomata, miten lapsirakas hän oli. Oli ihania viestejä, runollisiakin, puolin ja toisin. Nyt tämä komistus pyysi minua kanssaan sinne. Hävisin rakkaudessa mahdottomalle vastustajalle
ti joko kyllä tai ei hänen kysymykseensä. Joulu, joka on rakkauden ja ilon ai31. Matkalla tansseihin olin pakahtua onneeni aina Samiin katsoessani. Minun ei tarvinnut olla hänestä mustasukkainen, koska hän ei vetänyt naisia puoleensa. Unet jäivät vähiin. anostukseni kannatti. Hän oli joka naisen unelmien täyttymys: pitkä, tumma, harteikas, hauskannäköinen ja komea! Lisäksi Sami oli aina hyväntuulinen ja puhelias. Samin silmät säihkyivät, ja hän suli hymyyn minut nähdessään. En taatusti ollut ainoa, joka oli kiinnostunut Samista. Hän näki vain minut ja sai minut rakastumaan itseensä lujaa ja ehdoitta. Työ vei paljon kummankin aikaa, mutta puhelimet olivat kuumina väliajat. Minä itse vain tärisin kaiken aikaa. Päätin, että 8- ja 5-vuotiaat lapseni saavat hoitajan siksi ajaksi, vaikka joutuisin maat ja taivaat kääntämään. Sami oli jotain sellaista, mistä en ollut koskaan edes haaveillut. Olin kuitenkin lopputulokseen tyytyväinen. Tanssimme koko illan. Oikeastaan kaikki valmistelut kävivät ihan helposti. Nyökkäsin totisena ja sanoin asian olevan ok. Lapset olivat kiintyneet omalla tavallaan Samiin ja vaistosivat hätäni. Nukuin vasta aamuyöllä, koska puhuimme puhelimessa akun virran loppumiseen saakka.
T
P
J
ouluviikolla tuli yhtäkkiä hiljaisuus. Mekko ei istunut enää kunnolla, minun oli ommeltava sitä pienemmäksi. Naapuri oli luvannut ottaa lapset heille. Oli vain toivonut, etten kieltäytyisi. Muistan vain hänen ihastuneet kasvonsa. Vaaka näytti minun laihtuneen kuusi kiloa kuluneiden kolmen viikon aikana. Nyt asetelma oli ihan toinen. anssien jälkeen suhteemme jatkui puhelimitse. Muutaman kerran olivat naiset pyytäneet häntä treffeille, ja hän oli lupautunut saadakseen itseluottamusta. Se epätietoisuuden olotila, joka sävytti jouluani, oli raastavaa. Joulun lähestyminen teetti töitä kotona, koska halusin panostaa jouluun tavallista enemmän. Kuitenkaan oloni ei ollut mitenkään selvä ja päässäni alkoi pyöriä vinhasti. Olin nähnyt televisiomainoksen suurtansseista ja haaveillut pääseväni joskus edes katsomaan paikan päälle. Rakastuneena joulun värit, punainen ja kulta, kimalsivat unelmissa kynttilöiden valossa rakkaan silmien tuikkeen kanssa kilpaa. Sami oli jotain ihan muuta. Oletko tosissasi. Minusta tuntui, että minun oli panostettava itseeni
Ravintola oli aivan täynnä, tanssiminenkin oli vaikeaa. Hän oli vaitelias siitä, miksi ei ollut vastannut viesteihin tai soitellut vähään aikaan. Tavallisesti en vastannut puhelimen tuntemattomiin numeroihin, koska uskoin niiden olevan yli-innokkaita lehtimyyjiä. Kyllä lehtimyyjätkin sentään jouluvapaan pitävät, päättelin. Samin mielestä näytin paljon nuoremmalta kuin mitä olin ja uskoin hänen kertoneen asian äidilleen. Heti kuullessani Samin äänen sisälläni lauloi, mutta myös tuhannet kysymykset olivat kielelläni. Sami sanoi tilavaansa vaikka taksin, mutta en sittenkään suostunut. Lapset ja työ onneksi veivät aikaani ajatella, mutta yksinäiset yöt olivat tuskaa. Olin muun juttelun lomassa kertonut hänelle ikäni. Mutta yhtäkkiä hän ei taaskaan vastannut viesteihini, eikä soittanut. Oliko kuvioihin tullut toinen nainen. Kilttinä tyttönä en tentannut Samilta vieläkään selityksiä hänen käytökseen. Mitään selittelemättä Sami vain sanoi hyvät yöt ja lähti pihaltani. räänä yönä olimme taas puhelimessa, ja keskustelumme sävy oli eroottisen kiihkeää. Kauhukuvani siitä, miten hänen äitinsä yllättää meidät, sai minut lopulta järkeväksi. En pystynyt kysymään häneltä mitään, koska kysymyksiä oli liikaa, ja odotin hänen itsensä kertovan. Pelko siitä, että näkisin Samin jonkun toisen kanssa, sai minut pysymään kotona. En halunnut puheita siitä, miten eronnut nainen on helposti vietävissä.
eromme vaikuta häneen, vaan kaikki on hänen äitinsä syytä. Nukahdin vain muutamaksi tunniksi levottomaan uneen ja pakotin itseni hakemaan lapset kotiin, jotta saisin muuta ajateltavaa.
J
T
H
V
uhannusaaton vietin kotona lasten kanssa. Hän oli tavallista hiljaisempi. Mahdollisesti hänen entinen tyttöystävänsä, joka oli nuorempi ja siten mieluisampi Samin äidille. Luotin Samin rehellisyyteen ja uskoin hänen kertovan kaiken aikanaan. Osan niistä olin kirjoittanut paperille muistiin ja niitä lukiessani ikävöin Samia niin, että sattui. Olin tuskaa täynnä. Toista miestä hänen tilalleen en halunnut. Olin ollut jo varma, että Sami tunnustaa rakkautensa minuun ja haluaa kihlautua. En pystynyt sitä edes kysymään, koska aavistin syyn. Samin rehellisyys sai kaiken entisen omalta osaltani palaamaan ja lemmen liekkimme paloi taas roihuna. Juuri, kun vaistosin jotain ratkaisevaa tapahtuvan, tuli taas hiljaisuus. Viikkoa ennen juhannusta sain lopultakin häneltä iltamyöhään soiton. Sähkö oli kadonnut väliltämme. Samin äiti oli kuuluisa voimakkaista mielipiteistään ja oli kuuluvasti aina arvostellut muita. Mitä sellaista oli tapahtunut, jota hän ei pystynyt minulle kertomaan. Pihallani sanoin pitäväni hänen uudesta parranajotyylistään ja sen so-. elluntai tuli ja meni, heilaa ei minulla ollut, oli vain suuri ikävä. Samalla toivoin hartaasti, että hän haluaa jatkaa suhdettamme. uosi vaihtui, ja jatkoimme soittelua, mutta jotain oli tapahtunut. Kesäinen sunnuntai oli heräämässä, linnut olivat jo aloittaneet aamukonserttinsa, ja aurinko leikitteli lehtien ja kasvien kastepisaroissa, kun palasimme tanssimatkalta. Meni muutama viikko ja taas Sami soitti ja pyysi minua kanssaan naapurikunnassa sijaitsevalle tanssilavalle. Tuttuja oli paljon, ja saimme kuulla kommentteja siitä, miten mukavaa oli nähdä meidät yhdessä. Kertomatta mitään aiemmasta käytöksestään Sami toi minut kotiini aamuauringon jo valaistessa maisemaa. Huhuttiin, että Samin äiti oli syynä siihen, ettei Samilla ollut koskaan pitkäkestoista tyttöystävää. Mutta toisena joulupäivänä puhelimen soidessa tuntemattomasta numerosta vastasin siihen. Muistelin kaikkia niitä ihania viestejä, joita olin saanut. Sami oli juonut illalla hieman viiniä ja kutsui minua luokseen, mikä oli hyvin houkuttelevaa. Minua ei tarvinnut kahta kertaa käskeä! Lapset sain saman tien naapuriin hoitoon. Sisältä olin rikki, mutta ulospäin teeskentelin, että kaikki on ennallaan. Kaipuu toisen syliin oli kestämätön. uli kevät ja jatkoin elämääni epätietoisuudessa, vaikka kysymykset ja epäilykset hiersivät päätäni. Hän tunnusti näin olevan, mutta vannoi, ettei ikä32
tutun sanoessa miten hyvin sovimme yhteen, satuin näkemään Samin ilmeen. Se vaivasi minua ja päätin nostaa kissan pöydälle. Puhelinsessiomme jatkuivat kuumina. Ilkeät kielet puhuivat myös, että Sami ei ollut edes kiinnostunut naisista. Jouluaattona lasten availlessa pakettejaan suru ja ikävä valtasivat sydämeni, vaikka hymyilinkin lasteni ilolle. Sami pyysi minua heti kanssaan paikalliseen baariin, koska siellä oli hyvää tanssimusiikkia. Hänen kasvonsa olivat kuin kivestä veistetyt. Kysyin Samilta, oliko ikäni syynä siihen, että hän nykyisin soittaa minulle salaa tuntemattomasta numerosta ja etten saanut itse enää soitella hänelle. Erään
E
kaa, ei ollut sitä minulle nyt. Mitä oikein oli tapahtunut. Ilta sujui tanssien ja seurustellen, mutta se oli vain kaveruutta. Miten näyttää tai sanoa hänelle, että tunteeni ovat ennallaan. En voinut kuvitellakaan meneväni minnekään, koska tunteeni Samia kohtaan olivat yhä vahvat. Oli viikonloppu ja lapset nukkuivat jo, mutta en voinut kuvitellakaan jättäväni heitä edes puoleksi tunniksi
He olivat yhdessä päättäneet, että Samin oli saatava sanottua minulle suhteesta ja siksi hän oli pyytänyt minua baariin. Mutta hän ei kuiten-
S
kaan pystynyt minulle suoraan kasvokkain sitä sanomaan, ei edes toisella kerralla, koska pelkäsi minun reaktiotani. ei ole nainen. Kun Roosa sitten joutuu myrskyn yllättämänä vangiksi professorin kesäasunnolle, tapahtuu jotain odottamatonta. Vaan mies. Luin viestin monta kertaa, kunnes sain vaivoin naputeltua: "Mitä tarkoitat?" Saman tien Sami soitti ja kertoi, ettei ollut pystynyt minulle kertomaan, miten oli löytänyt toisen. Hän oli ottanut vahvistusta kertoakseen minulle, miten hän oli ollut rakastuneena valmis menemään kanssani jo vihille, mutta itsetutkistelun takia oli päätynyt erääseen ravintolaan. Kävin toisten sinkkunaisten kanssa baareissa. Sisältä olin rikki, mutta ulospäin näytin kuin kaikki olisi ennallaan. SAMIN JAANA
ANNA LUKKO
SARA STORM
Kiveen kirjoitettu RAKKAUS
Tapaaminen professori Klas Stenmanin kanssa ei olisi voinut alkaa huonommin. Sami ei halunnut menettää ystävyyttämme, koska olin ollut hänelle kuin sisko. Sanat alkoivat kummuta sisältäni, kirjoitin runoja kaiket päivät. Vuotta myöhemmin sain elämäni riipaisevimman soiton, kun Sami soitti humaltuneena. Halusin sekoittaa miesten päät, mutta ei muuta. En halunnut puheita siitä, miten eronnut nainen on helposti vietävissä. Roosa huomaa, että professorin komean ulkokuoren alla on sittenkin jotain sellaista, joka miellyttää häntä. Roosa ja Klas olivat eri mieltä ihan kaikesta, eivät voineet muutenkaan sietää toisiaan. pivan hyvin hänelle. Sain sanotuksi vain, etten tiedä, haluanko edes ystävyyttä kaiken tämän jälkeen. Romantiikkaa tihkuva tilanne sai minut hyvästelemään Samin kiihkeästi suudelmilla. Hänen reaktionsa siihen sai minut jäähtymään ja pakenemaan autosta. Sisälle päästyäni minua kylmäsi. Tiesin, etten vähään aikaan luota yhteenkään mieheen. Niillä sain Samin irti sydämestäni. Putosin johonkin tyhjyyteen, pimeyteen. Tieks mitä, Jaana..., Sami sanoi itkien ja lähes kuiskaten: Tämä toinen... Tuijotin sanoja niitä ymmärtämättä. Miehet olivat sitä kiinnostuneempia, mitä enemmän
S
välttelin heidän huomiotaan. euraavana päivänä kännykkäni piippasi viestin tulleen. Päässäni ei ollut ainoatakaan selkeää ajatusta. Miten rakastamani tunteikas mies voi muuttua yhtäkkiä kosketuksestani kylmäksi kivipatsaaksi. Siinä oli vain yksi lause: "Partani ja minä kuulumme toiselle". Itseluottamukseni kasvoi, koska huomasin saavani huomiota melko helposti vain olemalla oma itseni. Tilaa! Numero 4 ilmestyy 25.4.
sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä
LEHTIPISTEISTÄ LEHTIPISTEISTÄ
33. Sieltä Sami oli löytänyt elämänsä rakkauden. euraavat viikot olin kuin hauras lasimalja. Tunsin lähestyvää raivoa. Mutta samaa mieltä on moni muukin nainen...
Numero 7 ilmestyy 23.7
Siellä oli tullut puheeksi minun hullu haaveeni, jolloin iki-ihana Anneli oli sanonut: Mutta tehän tulettekin seuraavana pääsiäisenä Saariselälle, me olemme siellä joka vuosi. Anneli oli katsonut asuntovaunullemme paikan valmiiksi ja aamulla kahdeksalta viimeistä puurolusikallista nieleskellen menimme ilmoittautumaan Vaskoolihiihtoon. Viisaat, lukeneet ihmiset sanovat kuntoilusta muodostuvan hyvänolon tunteen olevan efedriiniä, ja sehän on kilpahiihtäjien suosimaa dopingia.
E
N
34
uorempana oli kiireitä monenlaisia, piti ehtiä sinne ja tänne. Eläkeläisen velvollisuus:
liikkua ja pitää huolta itsestään
läkeläisenä ja jokseenkin terveenä olen sitä mieltä, että tärkein toimeni on itseni liikuttaminen ja kuntoni hoitaminen. Ihmettelin mielessäni, kun muutamat kokosivat kimpsunsa ja suunnistivat keväisin tuntureille. Töiden jälkeen kiirastorstaina laitoimme pillit pussiin ja lähdimme
matkaan. Mieskin hieman innostui, jos nyt kuitenkin. Mieleistä tekemistä löytyy. Erään kerran miehen työporukka lähti ruskaloman viettoon. Hiihtoretket Lappiin rytmittävät elämääni ja antavat muodon arjelleni.
P
ääsiäinen tupsahti eteen hyvin äkkiä. Kaupungissa on tarjolla kaikkea mahdollista laduista vesijuoksuun, merkittyjä pyöräteitä unohtamatta. Pitkänäperjantaina hiihdetään vaskoolihiihto, siihen kaikki osallistumme, matkan pituus 40 kilometriä. Teillä on tässä alkutalvi aikaa harjoitella. Aviosiippa piti haaveitani hassuina ja sanoi, että kuntoilut on aloitettava nuorena, ei sitä vanhat. Hiihtokauden alkaessa tavataan samat naamat puhkumassa latua eteenpäin. Nau-
reskelin, väänsin vitsiä heidän menostaan, mutta tosiasiassa olisin halunnut olla yksi heistä. Mikä voisi olla mukavampaa kuin luisutella lasketella suksilla latukoneen aamulla pohjustamaa latua tai kävellä aamunraikkaudessa metsän halki kulkevaa kuntolenkkiä. Lenkkeilylle ei ollut aikaa, kuitenkin muutaman vuoden voimistelin ryhmässä kerran viikossa. Me tumpelot emme tietenkään olleet. Minä aloitin valmistautumisen. Satoja lähtijöitä tälläsi suksiaan jonoon suuri numerolappu rinnassaan, Anneli oli kompuroinut edellisenä päivänä, hän ei ollut siippoineen lähdössä. Ilta ehti yöksi vaihtua ennen perille joutumista. Taivaalta alkoi valua räntää, tuli oikea voitelukeli. Lauantaisin ja sunnuntaisin kiersin tunnollisesti kympin lenkin, joka kerta yritin nopeammin kotiin joutua.
Olen löytänyt itselleni vanhoilla päivilläni kokonaan uuden maailman liikunnan myötä
Sata oli vasta puolessavälissä, kyllä silloin jaksoi. Eivät kuitenkaan määränneet kelkan kyytiin, niin kuin monet viisaammat vapaaehtoisesti nousivat. Mies hiihti edellä, hän jäi välillä odottamaan minua ja kun hänen rinnalleen ehdin, lähdettiin taas etenemään. Vaskoolihiihtoa emme ole uusineet, vaikka monet kerrat mukava lenkki on kierretty myötä- ja vastavirtaan. Talletin sitä ainoana mitalinani monta vuotta, eikä tiedä, vaikka se vieläkin jostain löytyisi. Taukopaikoilta olivat syötävät miltei aina loppuneet meidän niille ehtiessämme, puolessa välissä urakkaa ymmärsimme olevamme jumboja. Sen pääsiäisen aikana ihastuin Lapin tunturimaisemiin ikihyviksi. Ei milloinkaan ennen, eikä sen jälkeen, jeepin vieteripenkit ole niin taivaallisilta tuntuneet. Silloin päätimme, että tämä reissu ei jää viimeiseksi, mikäli se meistä johtuu. Luulammilla sain erikoiskohtelun. Järjestäjät halusivat mitata verenpaineeni, nähtävästi olin niin surkea näky. Tyytyväisenä kuuntelimme, kun lähettäjä sanoi: Varuskunnasta on tullut poikia voitelemaan suksia, jos jollakin ovat kiireessä voidepurkit kotiin unohtuneet. iikoittainen tunnin treenaaminen kunnon kohennuksena ei tarkoita juuri mitään, kun lähdetään puskemaan tunturin kuvetta ylös lipsuvilla suksilla. Alkutal35
V
S
S. Loppumatkan järjestäjät sanoivat olevan pientä myötälettä. Tulihan se maali lopulta. Hiihtämisestä tuli mieleinen, yhteinen talvinen harrastus. Poronnahkasuikaleessa roikkuva katajainen mitali nostettiinkin jokaisen maaliin jaksaneen
kaulaan. Se oli erehdys, pitkäperjantain ohjelmaan kuuluu Kelohovin mitalitanssit. Sotapojilla oli vielä padan pohjalla puuroutunutta poronlihakeittoa, se kyllä maistui. Anneli oli meitä Jeepin kanssa maalipaikalla odottamassa. Ensimmäisen Lapin reissumme pääsiäispäivä oli kaunis kuin juhannusmorsian, hiihtelimme rauhallisesti tunturien kupeita. Kaikilla tansseissa oli kaulassa mitali, josta näki, millaisen matkan hän oli päivällä hiihtänyt. osanneet mitenkään tuollaiseen varautua. aunan jälkeen luulimme kaiken olevan siltä päivältä ohi. euraavina talvina aloitin hiihtämisen heti ensi lumilta, allakkaan merkitsin ylös hiihdetyt kilometrit, ja keväällä Lappiin lähtöaikana niitä oli kertynyt jo satoja. Varusmiehet levittivät suksieni pohjaan vaaleanpunaista, sisullani uskoin selviäväni
Kaverilla oli Morris, hän lupasi kyydin, jos bensat puoliksi maksamme.
L
T
S. No, eihän meillä ollut kompassia eikä paljon sen käyttötaitoakaan. Ei meillä ole semmoset tapahna, hangella hiihtamma kompassista katomma, missä menhään. Kiipesimme tunturijoelle, odotettiin viimeistäkin tulijaa, huokaistiin ja lähdettiin pyrkimään alhaalla odottavalle järven jäälle. Kierrettiin vuorotellen hiihtokeskukset ja nälkä kasvoi syödessä. Anoimme työkaverin kanssa lomaa kunnon kohennukseen, ja meidät kutsuttiin Pajulahteen kuntokurssille. Oppaaksi alkanut ei siihen suostunut, erähenkeen kuulunee, että kaveria ei jätetä. Hanki oli niin tiukkaa, että liu´uin rinnettä selälläni alas suksia ja sauvoja ilmassa kannatellen. Isohkon järven jäältä noustessa opas vihjaili, että siitä osaa hyvin majalle takaisin. Tuttavat kävivät keväisin käsivarressa Peeralle majoittuen, he ylistivät seutua mennen tullen. Nautin vain ymmärtäessäni, että olen elossa ja saan elää tällaisen päivän.
ähdimme kerran Kittilään marraskuussa hiihtämään ja kokemaan kaamoksen. Parkkeerasimme vaunun Peeran parkkiin ja lähdin respasta ostamaan latukarttaa. Eräänä keväänä, jo eläkeläisinä, lähdimme ajamaan satoja kilometrejä jäisiä teitä kuin meillä olisi ollut jossain tärkeäkin kohtaaminen. Suomalaisethan ovat yllytyshulluja ja nähtävästi kuulun itsekin siihen kastiin. Yhtään luuta ei ollut poikki mennyt, eikä sukseni karanneet, joten nousin taas ylös. Sen taskuihin on hyvä tallettaa monenlaista tarviketta, jota reissussa saattaa tarvita.
M
iksi kerron vain koettelemuksista, vaikka onnistuneita reissuja on paljon enemmän. Opas, etelästä muuttanut poika, hiihti edellä, pysäytti välillä vauhdin ja näytti seurueelleen ketun, jäniksen, poron, metson, riekon tai teeren yöllisiä jälkiä. Onko meidän lähdettävä Kilpiselle, että merkityt reitit löytyy. Uskoin vahvasti, että maja on lämpimänä edellisten jäljiltä, mutta kamiina oli kylmä, eikä opas pitänyt tärkeänä tulen tekoa. Hiihtovauhti oli tasainen, miltei kävelyvauhtia. euraavana päivänä olivat hartiat, jalat ja käsivarteni niin kipeinä, että eipä huvittanut suksille yrittää. Opas kokosi aamulla vieraat ja vei heidät hiihtolenkille. Katson sopivan kannon istahdan ja muistelen mennyttä tai suunnittelen tulevaa. Katsoin sopivan paikan, josta lähdin yrittämään. Vastainen tuuli tunkeutui ujostelematta lenkkipuvun saumoista sisään viimeisiä kilometrejä puskiessani. Alas viiratessani muistin, miten mäkihyppääjä Laitinen samana talvena mäiskähti mäkeen loukaten itsensä. No, eihän me, vauhtikin oli niin sopivaa. Ammattiliitto oli mukana aivopesussa ja touhusi ilmaisia kuntolomia. Yhtäkkiä opas käänsi laduntapaiselta kohti tunturia, tuuleskeli sen verran, että jälkemme peittyi heti viimeisen hiihtäjän jälkeen. Alkumatkan myötäinen tuuli auttoi, mutta muuten samat vaivat olivat riesanamme takaisin räpiköidessämme. Hiljaisuus on käsittämätön, tuo maisema on ollut siinä aina ja se jää myös jälkeeni. Välillä pysähdyttiin ryyppäämään repusta
36
Y
juomaa, pari kertaa poika kompassiaan vilkaisi. Opas suoriutui laskusta näppärästi, yksi toisensa perään seurasi perässä. Kotiin ja kaupunkiin tulles-
samme oli ensimmäinen ostos anorakki, jota ilman ei tunturiin kannata lähteä. Korkealta vaaran kupeelta kilometrien päästä vihdoin näkyivät Peeran rakennukset. Me asetuimme jonon jatkoksi, notkeapolvinen nuorukainen hiihti edellä, kuului olevan Peeralla vakituinen kävijä. Hän vaihtoi reissulle varaamansa kuivat vaatteet ylleen, syötiin mitä kenenkin repusta löytyi ja lähdettiin paluumatkalle. Etäällä näkyi autiomökki, jonne olimme matkalla. Pahinta peläten aloin tutkia itseäni. Karttaa tutkittiin, kesäpolkua näytti kymmenisen kilometriä olevan. Päivän vihdoin vähän valjettua ehdimme autiotuvalle, jossa opas keitti nokipannukahvit, ne nautittuamme olimmekin valmiina palaamaan. Kertoi eläinten yöpymispaikoista ja tavoista, monta asiaa kuulimme ja näimme ensi kerran. Hiihtää Kiilopäätä kohti Rautulampea aurinkoisena kevätpäivänä, valkoinen hanki hohtaa, liikkuu muutamia vastaantulijoita ja ohimenijöitä. Nyt oli seurattava edellä menijää. yössäoloaikanani alettiin jossain vaiheessa puhua kunnonhoidon tärkeydestä. Lumi kantoi hiihtäjän, mutta tunturin kupeessa olevat kuopat ja myötäleet olivat vitivalkean pehmeän lumen peitossa estäen niiden näkemisen. Olen lähtenyt aamulla hiihtämään, huhtikuussa ei ole pelkoa auringonlaskusta. Ehdotin, että toiset voivat mennä, me tulisimme miehen kanssa omia aikojamme. htenä iltana ilmaantui saunan oveen lappu: "Lähden aamulla klo 8 Ailakkajärvelle, halukkaat voivat seurata." Aamulla kerääntyi ihmisiä pakatut reput selässään oven eteen. Järjestäjät halusivat mitata verenpaineeni, nähtävästi olin niin surkea näky.
vi treenataan kotimaisemissa ja keväällä Lappi odottaa. Nurinhan muksahdin. Aamusella ajethan kelkalla tie tunturiin, sitä sopii seuhrata
Niinpä me vuorotellen hosuimme mailalla pallon suuntaan. Mielihyvällä panimme heti merkille, ettei keskikehon kasvatusta ollut täälläkään unohdettu. Vesijumpat tulivat kuvioihin vasta vuosia myöhemmin. Seuraavana aamuna alkoi ohjelma. Lenkki ei pitkä ollut, vaan tarpeeksi. Valitsin tavaratalosta kauniit siniset kengät, joissa oli valkoinen paksu tasapohja. Liukkaat hiekoittamattomat tiet ovat kiusallisimmat. Filmein ja puhein meitä viikko valistettiin kunnonhoidon tärkeydestä ja varmasti sieltä sai alkunsa tapa, että lähteä täytyy. Ohjaaja lähti edellä kävelemään kumpuilevaan lehtimetsään. Ilmat eivät ole este, nehän muuttuvat ja pukeutumisella niihin sopeudutaan. Ei lenkille tarvitse joka päivä lähteä, jos se ei huvita, mutta ennen pitkää jokin sisälläni vaatii lähtöä kuin janoinen vesiryyppyä. Pohjoi-
M
atka taittui jutellen mukavasti, kartta piti tiellä ja opisto löy-
sen asukkaana erehdyin ääneen heti kaipaamaan sääskiä, joita noin vehmaissa maisemissa olin tottunut näkemään. Kaikenlaisia urheilulajeja kokeiltiin kuulantyönnöstä keihäänheittoon. Ruokapöydät pursuivat kaikkea hyvää ja lopuksi isot jäätelölaatikot usuttivat maistelemaan. Kaikki olimme ensikertalaisia. Ryhdyin miettimään varustepakettia, jollaisesta sain luettelon ennen lähtöä. Jos joku oli jo aiemmin ollut tenniskentällä, hän oli viisaasti vaiti, Yhteistuumin sanoimme, ettemme
tartu mailoihin, koska emme osaa. Ohjaaja kyseli tuntemuksia, näytin kantapäitäni, jolloin hän valisti: Sinun kenkäsi on tarkoitettu sisäpelikengiksi, siksi niissä on varpaiden suojaksi joustamattomat paksuhkot pohjat, kävellessä kengänpohjan on joustettava. Kantapäihini nousivat isot vesirakkulat, ohjaaja teippaili ne umpeen ja samalla esitteli pumpulisukkiaan, jollaiset kuntoilijan varusteisiin on kuuluttava.
R
uokailun jälkeen meidät vietiin tenniskentälle. Lenkkitossut tekivät silloin vasta tuloaan, ne näyttivät kaupan hyllyllä tavattoman rumilta. MEERI
Hae lehtipisteestä tai tilaa suoraan kotiisi! Soita 08 - 537 0370
j u h la
LAATULEHDET RISTIKOIDEN YSTÄVILLE!
nume sä si r o ! li v u t!
ta voita:n 3000 a matk
PYSYVÄSTI EDULLIN EN
l pa
kin
no
t
0 80
OT LP ÄT HE HTÄV E T
10
4V4 SI UA
4 TI K HUH
30v
10 U U 20
R I ST I KKO
!
PÄÄPALKINTO
22 2uroa! e
LPP
SIA UU ATI- ! LA ITA JO
HE
Ä T HT NO TE KIN TA AL IS P IK HA KA RA
O
HELPO
HKO
HELPOHKO
I VO
TA
3 TVÄ ! KE isa a k it o v
00
0
N RO EU
H HU
TIK
TK MA
UU
N:o
4/
AL
T ta in RT KO JA AH
·H
3,5
0
V!OITA I
I L A AT IJ U U S IA
ta - H in
4, 50
IT O ITA
VOITA 3000:N MATKALAHJ
222A RO
EU
KEVÄTTA KISAS
KESKIAUKEAMAN RISTIKOSTA
200 euroa
Helmi
MAALISKUUTOUKOKUU 2010 HINTA 3
N:o 2 2010
RUTKASTI RATKOTTAVAA
AKORTTI
· MONIPUOLISET TEHTÄVÄT · HYVÄT RAHAPALKINNOT
Paljon moniÄ HTÄVIÄ PITKÄ ia TEHTÄ RATKONTA-AIKA! INTOTE KINTO puolis iä KI PALK vÄ I tehtäST! KAIK V
PALJON RIEMUKKAITA RISTIKOITA!
KESÄKISA
VOITA DELUXE-RISTEILY kahdelle
37. Sukiksi ostin muutamia pareja nylonnilkkasukkia, joita helposti viruttaisin päivän päätteeksi.
tyi. Ohjaajamme oli monessa liemessä keitetty, hän sanoi ilahtuvansa ikihyväksi, kun sai uuden elämyksen meille tarjota
Meidän palkkamme ei ollut suuren suuri, mutta me opimme säästämään ja elämään taloudellisesti. Minä olin joutunut seuraamaan sellaista tilannetta muutamaa vuotta aiemmin asuessani vielä kotikylässä ja nähdessäni erään tutun tytön vastaavanlaisen häpeän. Kotikyläni oli pieni ja ajan hengen mukainen juorunpesä. Kaiken lisäksi kotitalosta oli vielä velkaa jäljel-
M
lä, ja velka jäi äidille talon myötä. Oli synti olla miehen kanssa ennen avioliittoa, vaikka useimmat tai ainakin aika useat tytöt kuitenkin olivat, ja vielä suurempi synti oli tulla siitä raskaaksi. Minä näin hänen murtuvan ja murenevan silmieni edessä, hänen mielenterveytensä horjui, ja minun oli vuotta vanhemman siskoni kanssa otettava hänestä ja pikkusisaruksista vastuu. Me olimme hyvin köyhiä, sillä isä maksoi alaikäisistä sisaruksistani vain minimimaksun, ja se ei ollut paljon. En ollut enää muiden kanssa samanarvoinen, ja tätä minun ei annettu koskaan unohtaa.
T
apahtui 1960-luvun puolivälissä. Sen seurauksena aloin odottaa lasta, aviotonta lasta. Ero oli äidille tuskallinen ja vaikea, suuri häpeä sekin, sillä kukaan muu hänen tuttavistaan ei ollut eronnut. hän kysyi. Äiti pystyi nipin napin siirtymään päivästä toiseen, eikä hän ilman lapsia olisi siihen pystynytkään. Siihen aikaan se oli häpeä. Perheeni osoitti kaikin tavoin häpeävänsä minua. Ihmiset katsoivat nenänvarttaan pitkin kaikkea tapahtuvaa, salaiset häpeät kulkivat salaisina juoruina, jos niistä perille päästiin. Ja paheksuttiin. Kaikki, mikä ei ollut hyväksyttävää, oli paheksuttavaa. Kiitän perhettäni hylkäämisestä:
Kun perheeni sai tietää, että olin raskaana, he ottivat minut takaisin luokseen, mutta samalla he sysäsivät minut yksinäisyyteen. Välimuotoa ei ollut. Se tosin kuittaantui, jos pääsi miehen kanssa naimisiin olkoonkin sitten vaikka kuudennella kuulla raskaana. inä olin viikot kaupungissa töissä, mutta uskollisesti joka viikonloppu ja välillä viikollakin kävin kotona. Heidän tähtensä hänen täytyi jatkaa ja heidän tähtensä hän jatkoi, ja se sai hänet epätoivoisesti takertumaan lapsiinsa. Yksinäisyyttäni minä rakastuin palavasti ja lankesin mieheen, joka hänkin ehkä tavallaan rakasti minua, mutta ei välittänyt tarpeeksi. Meihin, turvanantajiin ja nuorempiin, jotka meitä tarvitsivat. Monta kertaa minä kaupungissa olin aivan rahaton ja kiihkeästi odotin aina seuraavaa tilipäivää. Minä olin 23-vuotias, muuttanut 17-vuotiaana maalta kaupunkiin, minulla oli alivuokralaisasunto, mukava työpaikka, paljon työystäviä, mutta silti olin hyvin yksinäinen. Sisko ja minä maksoimme velan ja laskut, ostimme lapsille vaatteet ja kaiken muunkin, mitä he tarvitsivat. Julkitullutta häpeää tuijotettiin. Minun ei ainakaan, sillä olen visusti pitänyt varani.. Kenen se on. Vanhempani olivat eronneet. Ja synti. Sellaisesta kylästä minä olin, ja minulle oli painajaisunta pahempi ajatus, että sellaisen kylän silmien eteen minä synnyttäisin lapseni.
38
Keskelle ahdistavaa, pahansuopaista, juoruilevaa, halveksivaa ja tuomitsevaa kyläyhteisöä, jolta ei langenneelle sääliä tai ystävällisyyttä herunut. Tässä tilanteessa, kesän kynnyksellä, minä tajusin olevani raskaana, ja lapseni isä nauroi minulle päin naamaa, kun kerroin asiasta hänelle. Joskus töihin mennessäni kuljin melkein nenä maassa toivoen löytäväni kympin tai edes jonkun kolikon pieneksi pelastukseksi rahattomuuteeni
Itsemurha on paljon, paljon helpompi päättää kuin tehdä. Sen perässä olevat punaiset valot syttyivät ja sammuivat, vuorotellen junan kummallakin puolella, ja ne ilkkuivat minua, joka en uskaltanut nousta kaiteelle ja hypätä. Mitä minun tarvitsi välittää jälkeenjäävien ajatuksista, enhän koskaan tulisi tietämään niitä, minähän vain pääsisin pois kaikesta, ajattelin. Tuijotin sitä koko ajan, kun juna tuli, valo lähestyi ja katosi sillan alle, ja veturi katosi ja vaunu toisensa jälkeen katosi, kunnes edessäni alapuolellani oli vain tyhjät raiteet. En voisi tehdä sitä äidille. Käännyin. Syksyllä, eräänä yönä työstä tullessani olin jo niin epätoivoinen, että ajatuksissani pyöri selkeä itsemurha. Se on helppo päättää. Minun olisi se tehtävä, mutta en voisi ikinä mennä häpeäni kanssa äidin silmien eteen. Enkä edes tiennyt, miksi en uskaltanut. Aikanaan vihasta tuli välinpitämättömyys, mutta ei koskaan unohdus.
A
jattelin, etten voisi ikinä synnyttää aviotonta lasta. Pelkäsin, ettei hän kestäisi sitä. Hän ei kestäisi sitä. Pikkusiskot olivat niin kiintyneitä minuun ja kaipasivat aina minua kotiin, että halusin antaa heille vielä viimeisen kesän. Syksyllä
P
viimeistään, kun raskauteni alkaisi näkyä. Se olisi siinä. Minä en nähnyt. Minä en ajatellut sitä itsemurhana, minä vain päätin kuolla. Vanhin siskoni oli menossa naimisiin ja muuttamassa sen myötä kotoa pois, miten jäljellejääneet olisivat pärjänneet, kuka olisi huolehtinut heistä. Minun tarvitsee vain kiivetä matalalle puukaiteelle ja päästää irti. Sillä hetkellä, noista sanoista, rakkaus muuttui vihaksi, joka kesti vuosikausia, ja sai minut sittemmin katkaisemaan kaikki suhteet häneen, ystäviimme, koko siihen kaupunkiin, missä asuimme. Onnellisen kesän. äätin kuolla. He eivät kestäisi sitä. En voisi aiheuttaa hänelle niin suurta surua ja häpeää, sillä tiesin, että vanhana ihmisenä hän häpeäisi tilaani. Näin vain ison, keltaisen valon veturin nokalla ja kuulin veturin puuskutuksen, kun juna lähti. teitte minusta vahvan
Minä olin nuori ja rakastunut, rakkaudessani ehdoton, mutta vihassani vielä ehdottomampi. En ajatellut kipua, kuoleman olin jo mielessäni päättänyt ja hyväksynyt, mutta minä en vain uskaltanut.
39. Pysähdyin sillalle ja katselin, kun viimeinen juna Helsingistä tuli ja pysähtyi asemalle. Kotimatkani kulki kävelytietä, joka vei puisen rautatiesillan ylitse. Minulla oli työ kaupungissa, asunto, ystäviä, jotka halusivat auttaa mi-
nua. Sen iso valolamppu paistoi pimeässä yössä kuin aurinko, se häikäisi, ja minä puristin sillan kaidetta ja ajattelin, että kohta se lähtee, ja minä hyppään sen eteen. Olisin voinut jäädä sinne, mutta miten olisin voinut olla käymättä kotona, hylätä kotiväkeni, jättää äidin oman onnensa nojaan, tai siskot, jotka olivat kiintyneet minuun ja joista minulla oli yhä jonkinlainen vastuu. Juna meni sillan toisella puolella, kaukana jo. Halusin tehdä kaikkea mukavaa yhdessä, sillä halusin jättää heille ihania, hyviä muistoja, jotta he eivät koskaan unohtaisi minua. Sanotaan, että lähellä kuolemaa ihminen voi nähdä elämänsä kiitävän silmiensä ohitse kuin elokuvana
Pahinta oli, että kotonakin he käänsivät selkänsä minulle. Olin nähnyt monien rekkojen ajavan sitä tietä ja aina ennen liikennevalvoja ne kiihdyttivät ehtiäkseen vihreillä valoilla tai viimeistään keltaisella. Kukaan ei saanut tietää, että olin kotona ja raskaana. Palaaminen ei ollut yhtään helpompaa kuin kaupunkiin yksin jääminen olisi ollut. Jälkeenpäin olen monesti ajatellut, ettei minun olisi pitänyt palata. Ymmärsin, ettei Jumala halunnut minun kuolevan. Kuljin tien viertä, jalkakäytävää, aivan sen kadunpuoleista reunaa. Lähtisin muka ylittämään yhtäkkiä katua, kun auto lähestyisi, ja siinä se olisi! Mutta auton täytyisi olla niin iso ja ajaa niin lujaa, että varmasti kuolisin. Hän alkoi elää, eheytyi,
S. He ottivat minut luokseen, mutta he panivat minut kuin vankilaan.
arkitsin asiaa uudelleen. euraavana viikonloppuna äiti ja vanhin siskoni tarttuivat elämääni. Hän hämmästyi tavattomasti, kun sanoin, etten anna lastani pois. Olisin voinut jatkaa työtäni ja jäädä kaupunkiin, olisin saanut jatkaa työtäni äitiysloman jälkeen, olisin päässyt asumaan naisystäväni luokse omakotitaloon, mutta en tehnyt niin. Äitikin ryhdistäytyi. Sinä yönä tulin asunnolleni ja putosin lattialle itkemään. Silti yritin aina näyttää iloista naamaa ja antaa heidän uskoa, että minun oli hyvä olla. Hän nieli vihansa ja katkeruutensa ja teki lapselleni sen, minkä varmaan olisi tehnyt omalleenkin. Minun ei olisi tarvinnut palata kotiin. Minä itkin niin paljon niinä odotukseni viimeisinä kuukausina, ettei moni ole koko elämässään niin paljon itkenyt. Yövuoron loputtua kävelin sitä rekkareittiä asunnolleni. Minun oli kuoltava vahingossa. Hän ei antanut minun kuolla. Minä maksoin kallista hintaa erehdyksestäni, kyynelin minä maksoin sen. Hän ei inttänyt eikä vaatinut. Niin kuin silloin, kun kaikki menivät kylään siskon sulhasen kotiin. Sisko kuitenkin eniten. En halunnut jäädä, en voisi jäädä eloon ja herätä sairaalassa, jolloin kaikki olisi jälleen edessäni. Sinä yönä oli hirvittävästi sumua, ja kaikki autot ajoivat äärettömän hiljaa, eikä
40
H
niitä ollut liikenteessä niin paljon kuin tavallisesti. Luulen, ettei olisi, mutta varma en siitä ole. Kuusi lasta synnyttänyt äitini oli nähnyt tilani, ja siskoni kanssa yhdessä he ottivat minusta kiinni ja vetivät minut takaisin kuilun partaalta. Minä sain kestää oman perheeni halveksunnan ja katkeruuden häpeäni takia. Ikuisiksi ajoiksi minä jätin kaiken sen. Ennen tätä kuoleman kävelyäni annoin perheelleni jälleen onnellisen ja hauskan viikonlopun, vein kotiin hyvää syötävää, uusia levyjä levysoittimeen, jonka olin ostanut itseäni varten, mutta jonka olin vienyt kotiin sisarusten iloksi. Hän antoi silloin. Hänessä, niin kuin jokaisessa ihmisessä, on sydäntä, jos sen vain antaa tulla esiin. Minun olisi pitänyt juosta jonkun eteen, eikä kuolemani sittenkään olisi ollut varmaa, enkä olisi voinut tehdäkään sitä, koska sen olisi jokainen tajunnut tarkoitukselliseksi. Hän varusti lapselleni kauniin vuoteen äitiyspakkauslaatikkoon, makuupussin ja paljon muita vaatteita. Itsemurha olisi hirvittävä ratkaisu, se olisi rangaistus heille, jotka eivät rangaistusta ansainneet. Ei, se oli tuhat kertaa vaikeampaa. Minä olisin kuitenkin vanhana sitten niin yksin... Sillä lailla, että he uskoisivat sen onnettomuudeksi. He varmaan kaikki kuvittelivat ja halusivat, että antaisin sen pois, äitikin. En voi, sanoin. Teimme taas kaikkea hauskaa yhdessä ja lähtiessäni hyvästelin heidät iloisesti ja rakastaen. Minä en saanut lähteä kotoa minnekään, en kylälle, en kauppaan, en edes illalla kävelemään. Ja kun he katosivat polun mutkaan mennessään maantien laitaan linja-autopysäkille, minä purskahdin itkuun ja itkin ja itkin ja itkin. Se oli marraskuinen sunnuntai. Se päivä oli yksinäisistä yksinäisin, ja se oli pitkä kuin nälkävuosi. Palasin kotiin, jätin kaupungin ja kaikki ystäväni. Minä laitoin heidät matkaan muka iloisena, hymyhuulin, vakuuttaen, että pärjäisin. Äidin ja siskon tahdosta palasin kotiin odottamaan lastani. isko tahtoi, että antaisin lapsen pois. Jätin miehen, joka ei rakastanut minua tarpeeksi, ei niin kuin minä rakastin häntä. Jouduin näkemään, miten he minua häveten salasivat tilani maa-
S
P
ilmalta niin kauan kuin mahdollista, miten he menivät ja tekivät kaikkea ilman minua. äätin kävellä rekan alle syksyyönä, kun tulin työstä. Minä olin yksinäisempi kuin koskaan kaupungissa, minä vain olla kyyrötin kamarin nojatuolissa tai vuoteessa, olin lukevinani, mutta salaa itkin. Päätin, että kävelisin auton alle, aivan kuin vahingossa. Minä sain kestää oman perheeni halveksunnan ja katkeruuden häpeäni takia. Ajattelin, etten voisikaan tehdä mitään noin näkyvää, koska en kerran halunnut aiheuttaa surua perheelleni. Rekkoja tuli vastaan, mutta eivät ne kiihdyttäneet liikennevaloihin eivätkä pitkän tiesuoran alkaessa. Ne matelivat hiljakseen eteenpäin ja jokainen niistä olisi ehkä ennättänyt pysähtyä, jos olisin lähtenyt kävelemään niiden edestä tien poikki. Aloin kulkea pitempää reittiä työpaikalta asunnolleni, sellaista, jota olin joskus ennenkin huvikseni kävellyt. He tekivät kaikkea hauskaa yhdessä, ilman minua. Moni asia olisi jäänyt tapahtumatta, jos en olisi palannut. He ottivat minut luokseen, mutta he panivat minut kuin vankilaan
Minä ompelin kaikki vaatteemme itse, ja minä ompelin niin kauniita ja persoonallisia vaatteita, ettei kenelläkään kylässä ollut sellaisia. Siitä huolimatta minä rakastin heitä kaikkia ja rakastan yhä. Olin katkera Jumalalle, joka rankaisi minua siitä, mitä niin monet muut olivat saaneet vuosikausia rangaistuksetta tehdä. Hän ei antanut minulle miestä ja avioliittoa ja kotia, ja minä halusin lakata uskomasta Häneen. Minulle ei kuulunut mitään sellaista, mikä ihmiselle ja heille itselleen kuului, minä en ansainnut saada mitään. Minut oli painettu ja halveksittu maan rakoon, niin alas, että sen alemmaksi ei enää ollut mahdollista päästä. Ja vuosi vuodelta... Mutta päätin, että minä annan rakkautta senkin edestä, minä rakastan lastani niin, ettei kukaan, enemmän kuin koskaan kukaan. En olisi saanut käydä enää tanssimassa, en tutustua ja seurustella miehen kanssa, en päästä naimisiin ja saada omaa kotia. Siitä tuli elämäni muutos.
Köyhä minä olin edelleenkin. Lapsen saatuani minä en pelännyt enää mitään. Minä olisin iloinnut yhdestä pelakuun oksastakin, jos sellainen olisi pöydälleni ilmestynyt. Ja itseäni. sai voimaa. Naapurillani kävi vieraita joka päivä. Naapurini yöpöytä tulvi kukkasia. Ja hellyyttä. Mutta kun tulin raskaaksi ja rakastettuni hylkäsi minut, lakkasin rukoilemasta. Äiti vei minut synnytyslaitokselle taksilla.
K
A
aksikymmentä tuntia ja tuhatta tuskaa myöhemmin minulla oli poika, jolla oli kaunis, musta ja paksu tukka, jonka vuoksi hoitajat sanoivat häntä Ringoksi Beatlesyhtyeen rumpalin mukaan. Mutta he rakastivat lastani, koska pientä, viatonta lasta ei voi olla rakastamatta, ja vähitellen minä lapseni kanssa sulauduin takaisin perheeseeni. Heidän heikkoutensa on se, mitä he minulle tekivät joko tahtoen tai tahtomattaankin. Minun osakseni tuli vain olla hyödyksi heistä jokaiselle, antaa saamatta takaisin, pitää huolta, turvata äidin elämä saamatta omaa elämää.
M
inulta meni vuosikymmeniä tulla niin vahvaksi, että pystyin tekemään tilaa itselleni, ottamaan heiltä oman elämäni. Ja voimaa. Ja minä annan hänelle sydämeni. Minä olin kestä-
nyt sen. Minä päätin ja minä myös ymmärsin, ettei minun tarvitse painaa päätäni minkään eikä kenenkään ihmisen edessä, Jumalan ainoastaan. Alistuin aina toisten tahtoon, vain joskus harvoin pidin oman pääni jossakin asiassa. Minä olen aina uskonut Jumalaan ja rukoillut. Pienessä, ajan hengen mukaisessa juorupesässä. Ihmisten silmätikkuna, yhtenä niistä kolmesta onnettomasta, jotka olivat uskaltaneet synnyttää pitäjän aviottoman lapsen. Perheeni ymmärsi ja hyväksyi vihdoin sen, etteivät voineet enää salata minua maailmalta, kun lapsi syntyisi. Minusta tuli vahva ihminen. Voimakas ja luja. Nuorempana minä jännitin ja pelkäsin kauheasti. Silti he eivät varmaankaan koskaan antaneet anteeksi, siltä minusta ainakin tuntui. Minä kasvatin rakkaudella ja ylpeydellä lastani. Eikä äiti antanut koskaan anteeksi sitä, että sen tein. Muistan, miten minun piti harjoitella peilin edessä sanomisiani, jos minun oli mentävä jonnekin jotakin asiaa toimittamaan ja sittenkin tahtoi itku päästä sitä asiaa puhuessani. Eivätkä ehkä sisaruksetkaan. Mutta ei äiti, eivätkä pitkään aikaan sisaruksenikaan, antaneet minulle hairahdustani anteeksi ja he osoittivat sen, ehkä tavallaan tahtomattaan, mutta välillä aika julmastikin. Minusta tuli rohkea ihminen. Minusta tuli ihminen. Kannoin lapseni neuvolan ja takaisin, ennen kuin sain säästettyä rahat rattaita varten. En pystynyt antamaan edes isää. Olin heikko ja ujo. Minä nostin pääni pystyyn kotikyläni ihmisten edessä. Ja ensimmäisestä hetkestä lähtien minä rakastin poikaani äärettömästi! Makasin seitsemän päivään synnytyslaitoksella, jonka nimi oli Höyhensaari, huoneessa, jonka nimi oli Prinsessa Ruusunen lempisatuni muuten kahden hengen huoneessa. Minä opiskelin ja menestyin. Minä olisin ansainnut olla ihminen kenen tahansa silmissä, ainakin perheeni. En ollut varastanut, enkä murhannut edes sanoillani ketään. Minä pelkäsin kaikkea: ihmisten ilkeyttä, katseitten kylmyyttä, sairautta, kuolemaa, ihmisten puheita, katseita, halveksuntaa, sanoja... Minä katsoin ylväästi ja uhmakkaasti ihmisiä silmiin. Tiesin, etten voisi antaa lapselleni kaikkea sitä, mitä muut, mitä perheet, joissa on isä ja äiti, pystyvät. Se ei tapahtunut tuosta noin vain, yhtäkkiä, mutta se tapahtui, päivä päivältä, viikko viikolta, kuukausi kaudelta... Minulle ei voinut tapahtua enää pahempaa, sillä olin jo kokenut pahimman. Mutta kun näin pienen, mustatukkainen, terveen poikani, minä ristin käteni ja kiitin Jumalaa. Minä en ollut tehnyt rikosta, enkä rikkonut ketään vastaan. Mutta samalla he tekivät minusta minut, vahvan ja voimakkaan, joten en voi olla katkera heille.
41. Se ikään kuin selvemmin osoitti sen, että minulla oli ollut ketään. loitin lapseni kanssa elämän kotikylässä. Minulla ei ketään. Kuolemaakin pahemman, sillä kuolemahan kirpaisee vain kerran, mutta minun odotukseni kuukaudet ja lapseni syntymän jälkeinen aika kirpaisivat pitkään ja satuttivat koko ajan. Se on minun vahvuuteni. Olin yksi heistä, jälleen, mutta aina sain tuntea sen, että samanarvoinen en ollut. Naapurini siirsi yhden maljakkonsa minun pöydälleni, ystävällisyyttään kaiketi, ja minä käänsin pääni seinään päin ja itkin, koska sellainen pieni ystävällisyydenosoitus tuntui perin oudolta ja tavallaan myös pahalta
Minusta tuli voimakas ja rohkea ihminen. Haluaisit tietää, millaiset mahdollisuudet suhteellanne on. ELÄMÄNLANKA
Olette ehkä seurustelleet jonkin aikaa, tai sitten hän on vasta unelmissasi sinun. Lempinimien käyttö kattaa suhteenne läheisimmän ja leikkimielisen puolen; se kertoo lisäksi siitä, miten tulette toimeen erityisesti naisena ja miehenä. Silloin ymmärrän, miten paljon minulla on ja miten paljon elämäni onkaan muuttunut, kaikkien vaikeuksien kautta kuitenkin näin hyväksi! Olen kiitollinen siitä, miten rikas elämäni onkaan ollut. Minulla on kaikki, mitä elämältä olen halunnutkin ja haluan. Etunimi, toinen nimi ja sukunimi yhdistelmä syventää analyysiä ja kertoo enemmän sielunsukulaisuudesta ja henkisestä yhteensopivuudesta. Hän antaa nimien sijaan lempinimet: Ninnuli ja Mikko (REG SA Ninnuli, Mikko). En tarvitse enkä edes halua enää mitään aineellista. Myös ahdistukseni kotona, perheeni parissa. Minulla on myös ihana, pieni pojantytär. Esimerkki: Niina Virtanen haluaa tietää hänen ja Mikael Lahtisen seurustelun tulevaisuudennäkymät. Ehkä se muutos alkoi sinä yhdessä hetkessä rautatiesillalla, kun katsoin kuolemaa silmästä silmään, tai ehkä sittenkin suurin muutos on se hetki, kun lapseni syntyi ja minä tajusin, että minun on muututtava pärjätäkseni vauvan kanssa. Hän saa vastaukseksi: Ninnuli: rakkaus, ensi vuonna, sekä hengen että ruumiin tasolla Mikko: viha, ei koskaan, arkielämässä Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Soneran, Saunalahden, Elisan ja Dna:n matkapuhelinliittymissä.
6 42. Ehkä muutos tapahtui vähitellen, monena hetkenä niiden jälkeen. Minä olen kiitollinen äidille ja siskolle, jotka silloin, aikoinaan, tarttuivat elämääni. Sillä, miten monta kirjainta nimissänne on, on siis merkitystä. Oli kuinka oli, minä olen äärettömän kiitollinen siitä, mitä minusta tuli ja mitä minä elämältä sain. Enkä koskaan, en koskaan enää ajatellut kuolevani omasta tahdostani, en koskaan enää seisonut sillalla odottamassa junan tuloa. Kaikkinensa. Vastaukseksi hän saa: Niina Virtanen: ystävyys, tänä vuonna, eroottisessa elämässä Mikael Lahtinen: rakkaus, ensi vuonna, sekä hengen että ruumiin tasolla Niina haluaa vielä erikseen tietää, miten heidän suhteensa läheisin puoli kehittyy. Vaihtoehdot ovat - tänä vuonna - ensi vuonna - epämääräisessä tulevaisuudessa - ei koskaan Suhteenne laadun kertoo se, millä elämänulottuvuudella tunteenne parhaiten tulevat esiin. Lähetä viesti, esim. Olen kiitollinen Ju-
malalle siitä, että hän pakotti minut elämään ja samalla antoi elämäni muuttua tai alkaa muuttua. REG SA Niina Virtanen, Mikael Lahtinen numeroon 173664 ja saat tietää...
tuleeko teistä pari?
Sinä ja Hän
Reginan suhdeanalyysi
kertoo sinun tunteesi häntä kohtaan ja hänen tunteensa sinua kohtaan. Minulla on kaunis, viisas ja älykäs poika. Kun ja jos on palannut ja päässyt elämään läheltä kuolemaa, silloin haluaa ja silloin uskaltaa elää. Jos käytät tavallista etunimi-sukunimi yhdistelmää, analyysi antaa kattavan ennusteen yhdessäololle, tunteiden kehittymiselle ja mahdolliselle avioliitolle. Tai lukea vanhaa päiväkirjaani, johon kirjoitin aikoinaan yksinäisyyteni kaupungissa, mutta odotusajastani en mitään, ja lapseni syntymän jälkeen taas kaiken. Hän lähettää viestin, jossa lukee REG SA Niina Virtanen, Mikael Lahtinen. Jos joskus olen väsynyt tai tyytymätön, minun tarvitsee vain ajatella sitä hetkeä rautatiesillalla. Vaihtoehdot ovat - ystävyys - rakkaus - välinpitämättömyys - viha Saat tietää myös sen, milloin tunteenne toisianne kohtaan ovat syvimmillään. Minulla on nyt rakastava aviomieskin, ja minä olen saavuttanut paljon tähänastisessa elämässäni: työssäni, harrastuksissani, joista kirjoittaminen on ehdot-
tomasti rakkain ja minulle tärkein. Enkä kadottanut uskoani Jumalaan. Vaihtoehdot ovat - arkielämässä - eroottisessa elämässä - sekä hengen että ruumiin tasolla
Suhdeanalyysi perustuu kirjainten ja numeroiden yhteismerkityksiin. Enkä tule tekemäänkään niin, en milloinkaan. Kun on seisonut sillalla, jossa vain muutama puuparrun pätkä erottaa kuolemasta, kun on kävellyt kuoleman vieressä, vain metrin tai puolentoista päässä siitä, kun on ollut pohjattoman yksinäinen, loppuun asti ajettu ja ahdistunut ja onneton, maahan poljettu, halveksittu ja hylätty ja noussut siitä, niin ymmärtää totisesti elämän arvon
Olet usvaa ja kangastusta, joka aamulla katoaa. Vai olivatko he ikinä ystäviäsi olleetkaan. Jotain asioita täytyy oppia unohtamaan. Silmissäsi on monta väriä. Sinä pystyt etenemään nopeasti, huomaamatta. Jos opettelen, pelkään löytäväni sen syvimmän kolkan. Mikään ei pysy ennallaan. Se, kuinka unohdat hiuksesi makaamaan leveille harteillesi. SÄRKYNYT -85
43. Olet muiston ja riemun häivä, joka tänäänkin lohduttaa. olet tuulien huminaa. Maailma muuttuu. TUIJA
MUUTOKSIA Kaikki muuttuu. Julkaistusta runosta maksamme palkkion, joten liitä mukaan nimesi, mahdollinen nimimerkkisi, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkiyhteytesi.
UNIRAKASTETULLE Tulet uniin, kun yö on musta. Kuljen kohti aamua uutta, mennyt lahjana kimmeltää. Sinä muutut. Ystävät muuttuvat. MAIKKI
ELÄIN En tunne sinua. Tunnen iloa, kiitollisuutta, vaikka kuvasi häviää. Puoleensavetävä. On paljon asioita, joita tulet kaipaamaan. Elämäsi muuttuu. Olet kirkas nuoruuden päivä, tahdon sinua koskettaa. Mutta joitain heistä rakastat aina. Ihmiset muuttuvat. Anna ajatuksesi ja kynäsi lentää! Lähetä oma runosi osoitteeseen Tosi Elämää, Minun runoni, PL 246, 90101 Oulu. Sinä pystyt kuoriutumaan mustasta viitasta, hetkessä lakkaat olemasta kuin kyyryyn taipunut eläin. Olet fanaatikko, musta, pelottava. Ei se pysy paikallaan. Sitten jokin pakottaisi minut lopettamaan
Niin, en minä tainnut ymmärtää,
H. Asuimme kerrostalossa vierekkäin. Pimeät syyskesän yöt olivat täynnä
mahdollisuuksia karata kotoa tunniksi ja kahdeksi, ja ennen lumen tuloa olin ensimmäisen kerran uskoton.
M
uistan sen vieläkin; pimeä tie ja pimeä metsä. Minä mieheni kanssa ja hän naapurihuoneistossa vanhempiensa kanssa. Hän oli huoleton lentosuukkomies. Tuntui, että vasta haluaminen tekee ihmisen todella onnelliseksi.
änellä oli ollut lista naisista ja laskin leikkiä, että jos minä tulen hänen listoilleen, niin saavat jumittua loppuiäkseen. Hän oli silmissäni vanha flirtti minua kymmenen vuotta vanhem44
P
pi ja ihan selvästi naisiin ja etenkin flirttailuun taipuvainen. Piilossa jopa itseltänikin. En vieläkään tiedä, mitä minulle tapahtui tuona loppukesänä. Minun vuosisadan rakkaustarinani, jota olen vuosikaudet vaalinut tallelokerossa. Piilossa kaikilta. Olin yllättynyt, että hän naistenmies, halusi minua. haluaminen. Metsästysmaja ja kapea laveri, jolla nopea, hätäinen yhdyntä. Lopulta, niin, lopulta emme enää puhuneet, sillä kaikki oli jo sanottu. Seitsemän sivua minuutissa, vai miten se oli. Olin jotenkin nolo. Ainakin asunnossa oli tilaa yhden ylimääräisen huoneen verran ja äiti huolehtimassa, joten miksipä ei... No, nuori rouva oli kovin imarreltu saamastaan huomiosta ja omaksikin hämmästyksekseen rakastui ennen kuin huomasikaan. Jos minä listallesi tulen, haluan olla aina listallasi numero yksi tunnustatpa sitä tai et! minä uhkasin. Miksi vieraan ihmisen yhdentekevät jutut alkoivat kiinnostaa niin, että roikuin käytävässä tai istuin iltaa ulkoportailla kuuntelemassa tarinointia. Testasi, mitä nuori rouva sanoo ja kuinka pitkälle nuori rouva uskaltaa. En tiedä. Mieheni oli kunnollinen, tavallinen mies, joka ei liiemmin flirttaillut edes minun kanssani mutta elämämme oli sopuisaa ja toivoimme lapsia muutaman vuoden ikäiseen avioliittoomme. Sillä siitä se alkoi. En ehtinyt tuntea mitään muuta kuin hämmennystä ja kuulla jonkinlaisen äännähdyksen, kun hän laukesi. Minulla ei ole oikeita sanoja näille asioille. Valokuvatkin katoavat ja muuttuvat ohuiksi suikaleiksi, joita on mahdoton tunnistaa. Lapseton liittoni pelastui kun tulin raskaaksi naapurinmiehelle
aperisilppuri syö monivärisiä paperiarkkeja nopeasti ja melko äänettömästi. Hetket pyykkinarujen luona pyykkikori käsivarrella olivatkin vaarallisia muistan vieläkin sen kuusenlatvan ja pitkät kielisuudelmat aiheuttivat minussa vallankumouksen. Tarina alkoi puolihuolimattomasti reilut kymmenen vuotta sitten. Tai niin ainakin ajattelin. Aluksi tervehdimme kadulla, kun tunnistimme toisemme naapureiksi, sitten juttelimme portailla ja roskalaatikolla ja... Ero oli vienyt häneltä talon sekä rahat, ja paluu äidin lihapatojen ääreen taisi olla järkiratkaisu. Hänen hengityksensä oli tulikuuma kuin uunista virtaava ilma. En halua olla nyt numero yksi ja muutaman kuukauden tai vuoden kuluttua numero kaksi tai numero seitsemän. Siinä se meni. Tiesinhän, että hän ihan vain huvikseen jututti minua ja nauroi lapsellisuudelleni ja keskiluokkaisuudelleni. Nyt kukaan ei tiedä kaikkea, mitä minulle tapahtui. Minä olin keskiluokkainen perhetyttö ja ensimmäisessä vakinaisessa virassani
Nyt minulla on lapsia sekä aviomiehelleni että naapurinmiehelle.
että vanha flirtti voisi rakastua pullukkaan naapurinrouvaan, mutta ilmeisesti siinä kuitenkin kävi niin. Elin vuosia kahden miehen rinnalla luonnollisin seurauksin. Miten voi kuvitella jälkiä ja askelia ja tupakannatsoja ihan vakavissaan. Miten voi kuvitella pahaa toisesta ihmisestä, jota niin
kovin sanoo rakastavansa. Minä ehkä sekoitin hänen listansa. Se oli minulle uutta ja käsittämätöntä. Miten voi kesken rakastelun yhtäkkiä vetäytyä pois ja sanoa, että "haiset vieraalle". Mutta se intohimo, hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen tunne, täyttivät minun maailmani ja ainakin kuvittelin rakastavani kaikilla voimillani.
Kuvittelin lapsellisesti myös rakastavani hänet terveeksi mustasukkaisuudesta, joka oli täysin aiheetonta ja aiheutti paljon itkua ja riitaa välillämme. Olin alusta asti epäileväinen naapurinmiehen suhteen, silti hänestä tuli elämäni rakkaus. Se loukkasi enemmän kuin mikään
45. En tiennyt mitään mustasukkaisuudesta. En ymmärrä, miten jaksoin
muu koskaan, mutta sanotaanhan, että rakkaus on sokea. Olin ällistynyt ja riemuissani. uli kesä ja loma-aika, ja tapaaminen oli helpompaa. Hän muuttui koko ajan sulkeutuneemmaksi ja uhkaavammaksi, ja pelkäsin ikävyyksiä. Kuitenkin kohtalo järjesti toisin. Nyt se jo hiukan huvittaakin katkerasti, sillä minähän sen kaiken maksoin. Se oli pieni tyttö, joka haudattiin pienessä valkoisessa arkussa siunaamatta siunattuun maahan. Seuraavana päivänä syntyi maailmaan terve poikalapsi.
P
ojan syntymän jälkeen elämä ikään kuin rauhoittui. Mieheni mietti asiaa jonkin aikaa ja koska hänkin oli hartaasti toivonut lasta, sovimme jatkavamme yhdessä. Kun lapsi liikkui sisällä-
autin rauhasta uudessa kodissamme, vaikka alkuvuodet miltei joka aamu töihin ajaessani minua itketti.
N. Myös lapsen isä oli riemuissaan ja purki onneaan ja epävarmuuttaan minuun. Luulen, että epäilin jo tuolloin, etten koskaan tule luottamaan tähän Suureen Rakkauteeni täydellisesti. Kolmas raskaus alkoi jälleen puolen vuoden kuluttua, ja tilanne muuttui koko ajan vaikeammaksi. raskausviikolla. Niinpä keräsin perheeni ja muutimme pois. No, ei se ihan niin helppoa ja yksinkertaista ollut. Olin imarreltu, mutta aloin myös pelätä. En tullut raskaaksi ja ehkä sekin vaikutti avioliittoni seksielämään; seksi alkoi tuntua suorittamiselta ja jatkuva epäonnistuminen masensi. Välimme katkesivat täydellisesti.
R
askausaika oli ristiriitaista, mutta olin niin haltioissani lapsesta, etten välittänyt ympärilläni vellovista tunteista. Sitä ei voinut selittää miehelle, vaikka miljardit minulle vieraat naiset maailmassa ymmärsivät sen. Mutta silloin se oli minun suuri onneni ja unelmani, jota ilman olisin nyt niin paljon köyhempi ja ymmärtämättömämpi. Rakastin kumpaakin miestä, mutta vain aviomiestäni saatoin kunnioittaa ja mielessäni se nousi kaikkea muuta arvokkaammaksi. Minä ainakin olin täysin sokea. En käyttänyt mitään ehkäisyä, kun aloitin salasuhteeni. Syntyi toinen poika ja samana kesänä päätimme mieheni kanssa rakentaa mahdollisimman nopeasti oman talon toiselle paikkakunnalle. Enkä unohda telttapaikkojamme meren rannalla tai "pyllynpesuterminaaleja", kuten pikku puroja telttaretkillämme kutsuimme. Ulkomaan talvi meni päiviä laskien ja kirjeitä kirjoitellen, enkä osannut tai halunnut päättää, kerronko miehelleni. Muistan pikkukaupungin kadut jouluvalaistuksessa, kun hän taputti pikkumasuani ja toivoi, että saisimme lapsen. Se oli raskasta, mutta jotenkin ajattelin itsekkäästi, että lapsen on parempi näin.
T
ni, todellisuuksia oli rinnakkain kaksi. Ainakaan en nähnyt hänen seurassaan muita naisia ja hänen äitinsä kertoi pojan olevan ehkäpä ensimmäistä kertaa tosissaan. Minä unelmoin itseni kanssa. Tulin uudelleen raskaaksi vajaan puolen vuoden kuluttua synnytyksestä, mutta raskaus päättyi kohtukuolemaan 19. Yhtäkkiä loppukesällä olin raskaana. Tyhmähän minä olin. Kesä oli muistoissani kuuma ja pitkä. Raskaus oli yliaikainen ja se "käynnistettiin" naapurissa rakastelemalla takaapäin, varovasti. Ymmärrän kyllä, että aiheutin mustasukkaisuutta omalla käytökselläni. Tai sisäkkäin kaksi. amana syksynä muutin mieheni kanssa vuodeksi ulkomaille, mistä oli sovittu jo keväällä, ja välimatkamme piteni. Muistan pienen kunnan vesisängyn ja kauhuelokuvan "Deep, blue sea" sekä Falun-makkaran hajun, jota en voi sietää. Suhde jatkui voimakkaana, mutta taivaalle alkoi kerääntyä pilviä. Hänelle en puhunut lapsettomuudesta mitään. Rakastin, mutta en uskaltanut jakaa elämääni rakkauteni kanssa. Se oli uskomatonta ja huimaavaa. Olin kulkenut jo muutaman vuoden turhaan lapsettomuushoidoissa. Toisaalta hän oli paljon poissa kotoa tuolloinkin, ja olimme molemmat kiireisiä, eikä seksielämä avioliitossamme ollut koskaan ollut keskeisellä sijalla tai henkeäsalpaavaa. En kuitenkaan pystynyt jättämään suhdettani, vaan minulla oli kaksi miestä ja iso massu. Ja miksipä rahaton mies ei leikkisi vähän aikaa vaarattoman
46
S
virkanaisen kanssa, joka vielä maksaa kaikki viulut. En ymmärrä. Mutta minä rakastin yhä tuota vierasta miestä ja toisinaan ajattelin hänenkin rakastavan yhä minua. Nyt kun ajattelen tuota vuotta, en ymmärrä, mistä riitti aikaa, rahaa ja kekseliäisyyttä järjestellä tapaamisia lentämällä, laivalla, autolla, junalla. Koskaan en ehtinyt katsomaan laivan lähtöä satamasta, kun aina oli kiire syliin ja syvemmällekin. Oli perhe ja vieras mies. Kotiinpaluu ulkomailta lähestyi ja tiesin, että minun olisi valittava kumman kanssa jatkan elämääni jos kumpikaan edes haluaisi minua tämän jälkeen. Tuosta talvesta jäi mieleen paljon yksityiskohtia; paljon mielikuvia paikoista, joissa kuljimme kahden. Muistan suudelmat Tukholman Kansallismuseon portailla kevätsunnuntaina. Painoin kädet vatsalleni ja unelmoin. Ehkä mieheni aavisti jotain, mutta ei osannut tai halunnut kysyä mitään. Mietin muutaman viikon, mitä tehdä, mutta ratkaisu oli itse asiassa yllättävän helppo: kerroin miehelleni raskaudesta ja sen alusta ja pyysin, että hän kasvattaisi kanssani lapsen. Ehkä minua ei koskaan ollut kohdeltu niin hyvin naisena kuin tuolloin ja se hurmasi minut. Minussa kasvoi rakastamani miehen lapsi! Lapsen odottaminen oli yllättäen hyvin eroottistakin
Hän ei koskaan arvostellut minua, vaan yritti ymmärtää ja hyväksyä. Kaikki. Kaikki järjestyy kyllä. En sittenkään, vaikka hän kertoisi kaiken sen vain karkottaakseen minut! Mutta tämä suhde on kaikesta kyynisyydestäni huolimatta ollut minulle se Suuri Rakkaus, jota en voi koskaan unohtaa. Kysyin, haluaako hän vanhat sukukuvat. Mielestämme on kuitenkin tarkoituksenmukaista toimia näin. Lupasin lähettää ne. En osannut vastaanottaa ja toimin väärin, mutta olen onnellinen, että sain kokea noin voimakkaan rakkauden ja huikean ilon toisesta ihmisestä. Ehkä minulla ei ollut enää rahaa maksaa auton osamaksuja. Vuorotellen kumpikin mies. Monien mielestä mikään ei järjesty. Vanhat kuvat talletin vielä. Ehkä perhe-elämä ei kerta kaikkiaan kiinnostanut. Ehkä minä olin jo liian vanha ja rupsahtanut raskauksieni jälkeen. Lapsille hän kutoi villatakkeja ja villasukkia kuolemaansa asti. Lapsille ei ole kerrottu mitään, eikä ole tarkoituskaan. Ehkä rakkaus minuun oli jo ohi ja oli aika testata menestystä naismaailmassa ja hankkia uusia nimiä listaan. Elämähän on vaikeaa ja monimutkaista, eivätkä läheskään kaikki asiat järjesty. Se oli riehakasta ja kuumeista, mutta tiesin, että se polttaa meidät loppuun, eikä onnellista loppua ole. Pari iltaa itkin kirjeideni ja kuvieni kanssa, kunnes työnsin miltei kaiken paperisilppuriin. Pakotin itseni unohtamaan. Enkä minä koskaan ymmärtänyt, mistä on kyse.
dellisesti, eikä mieleenikään tulisi hajottaa tätä perhekuviota. En tiedä, ehkä hänellä oli tuolloin jo muita, minä en ollut enää kyllin kiinnostava. Mieheni oli hoitanut ja hoitaa isän tehtävät kaikkien lasten osalta täy-
Kirjoituskilpailun voittajat
Tosi Elämän numerossa 4 julistetun kirjoituskilpailun voittajat: Ensimmäinen palkinto 500 Nimimerkki "Kasvattilapsi" tarinalla Kasvattiäiti auttoi pois pahan suvun pauloista Toinen palkinto 300 Nimimerkki "Murheen kautta onneen" tarinalla Otin hädissäni väärän miehen Kolmas palkinto 200 Nimimerkki "Tyhmeliini" tarinalla Vaihdoin hyvän miehen petturiin
Onnittelut voittajille ja kiitokset kaikille osallistuneille!
47. Meillä on mieheni kanssa vielä yksi yhteinenkin lapsi, jonka syntymä oli todellinen yllätys meille molemmille. Kaiken varalta. Muutaman kerran suhde alkoi hetkeksi uudelleen lähinnä sala-anopin luona tavattuamme. Iloinen yllätys. Se oli kuin vanhassa iskelmässä: "Jos minuun kosketat, niin liekkiin puhallat ja mä liekki rakkauden taas oon..." Minä en koskaan kyennyt lopettamaan suhdetta, vaan joka kerran se oli hän. En tiedä. NAAPURINROUVA
L
apset ovat minulla, tietenkin. Sanokaa te se minulle. Nyt jouduin käymään läpi tallelokeroani ja löysin paksun kirjekuoren, jonka olemassaolon olin jo unohtanut. räänä iltana kysyin numerotiedustelusta salamieheni puhelinnumeron ja soitin hänelle. Minulla on muisto, johon turvaudun tarvittaessa. Toisinaan uskon, että hän halusi torjunnallaan "pelastaa" minut. En todellakaan halua rinnalleni miestä, joka roikkuu Skypessä alaikäisten tyttölasten perässä ja testaa miehisyyttään ja kuntoaan ties miten ja ties missä. Niin nopeasti ja miltei äänettömästi kaikki katosi. Nyt kolmekymmentäseitsemänvuotiaana minulla on yli kymmenen vuoden kokemus erilaista mielen katastrofeista. Nyt se kaikki on vanhentunutta, paikat, tunteet ja suudelmat. Minulla on rauhallinen ja huojentunut olo. Se oli se suuri onni ja unelma, josta en osannut edes haaveilla ja jonka sain yllättäen lahjaksi. Kyse onkin suhtautumisesta. Ehkä se on väärin lapsia kohtaan ja voihan tulla tilanne, että lääketieteellisistä syistä totuus tulee eteen. Että miten hänen kielitaitonsa on parantunut, kun hän viettää paljon aikaansa kansainvälisillä keskustelukanavilla... Samalla talletin valokuvia, joiden en halunnut olevan nähtävillä kotona. Minä itkin ja olin varmaankin jopa hysteerinen. Uskottava kaiken järjestyvän kyllä. En usko, että se olisi kenenkään etu. Hän ei puhunut mitään. On aina valittava pienestä ja suuresta se suurempi. Kolme sanaa, joille iso osa ihmisistä hymähtää. En pystynyt muuhun. Minä valitsin oikein. Emme koskaan pystyneet puhumaan suhteen loppumisesta. Oliko se julmaa, katsella vierestä, miten mies kärsii. Mieheni äiti oli kuollut, mutta sain salamieheni äidistä oman sala-anopin, jolle pystyin puhumaan asioistani. Hän ihmetteli soittoani ja kysyi lyhyesti, onko lapsilla kaikki hyvin ja kertoi sitten pitkään ghanalaisista naisista Skypes-
E
sä. Vuosia sitten talletin saamani kirjeet sekä osan kirjoittamistani kirjeistä pankin tallelokeroon. En vaihtaisi sitä pois, vaikka se on ollut samaan aikaan kipeintä ja tuskallisinta minun elämässäni. Toisinaan se onnistui. Hän oli hyvin läheinen minulle koko ajan. Vein tallelokeroon myös vanhoja valokuvia, joita sain sala-anopilta ja joihin hän kirjoitti lapsia varten tietoja suvusta
Täytyyhän niiden olla, eivät ne muuten olisi alkaneetkaan hoitajiksi. Äidin huoneessa oli toinen, vielä vanhempi mummo, joka oli aivan vuodevanhus, ja joskus ollessani äidin luona huomasin, miten tämä mummo, Alma nimeltään, soitti kelloa kutsuakseen hoitajaa, mutta kukaan ei tullut. Minun oli kerta kaikkiaan pakko toimittaa hänet vanhainkotiin, vaikka se tuntui raskaalta ja ahdisti minua niin, ettei mikään päätös ennen
48
elämässäni ollut sellaiselta tuntunut. Kaikkein mieluimmin olisin juossut takaisin hänen luokseen, vetänyt takin hänen ylleen ja kävelyttänyt autooni ja vienyt kotiin. Näkymätön vanhus
joka muuttui näkyväksi
Ä
iti näytti niin pieneltä ja hauraalta jäädessään istumaan sänkynsä laidalle vanhainkotiin. idin tila ei suinkaan kohentunut vanhainkodissa, hän joutui pian lähes kokonaan vuoteenomaksi, mitä nyt joskus pystyi pienen kävelyretken ominkin päin rollaattorin avulla käytävällä tekemään. He olivat aina tulleet hyvin toimeen keskenään, anopin ja vävyn suhde oli aina ollut mukavan lämmin ja ystävällinen. Se helpotti hiukan minua, lievitti kurjaa oloani ja rauhoitti syyttelemään pyrkivää omaatuntoani, joka kolkutteli ensialkuun paljonkin, vaikka tiesin, etten mitään
muuta tässä tilanteessa olisi voinut tehdä. Lapsemme olivat opiskelemassa, kumpikin Helsingissä. ritin järjestää aikani niin, että pääsin käymään äidin luona kaksi kertaa viikossa. Katsoin häntä vielä ovelta ja vilkutin hiukan kädelläni, ja hänkin nosti kättään ja vilkutti pienesti. Mutta en voinut. Uskoin ja toivoin, että vanhainkodissa äidin olisi hyvä olla, sillä hoitajat tuntuivat mukavilta, joskin aina hyvin kiireisiltä. Minä olin silti huolissani ja pahoillani. Äiti itse suhtautui asiaan alakuloisen tuntuisella tyyneydellä. Kaikki sisarukseni asuivat tai työskentelivät tällä erää ulkomailla. Hyviä hoitajia, hyviä ihmisiä ne, jotka tätäkin työtä tekevät. Kotona ei olisi ketään, ei hänen pienessä, sievästi sisustetussa yksiössään, eikä liioin minun isossa, kauniissa, kodissani. Yritin kysyä, voinko minä auttaa, mutta vanhus ei sano-
Ä
Y. Pian jouduin näkemään ja huomaamaan, miten vähän aikaa heillä oli kenellekään. Äidillä ei ollut ketään sellaista huolehtijaa, joka olisi voinut katsoa koko ajan hänen peräänsä ja auttaa häntä vuorokaudet ympäriinsä, kuten olisi täytynyt. Tulet vain käymään joskus, kunhan ennätät. Luopuminen tuntuu aina raskaalta ja mitä vanhempi on, sitä vaikeampi on luopua en siis minäkään millään tahtonut hyväksyä ajatusta äidin menettämisestä, vaikka järkeni kuinka vakuutti, että siihen ei enää kovin monia vuosia olisi. Hän olikin jo iäkäs, yhdeksänkymmenen, ja joskus hän sanoi lempeään tapaansa, että olisi ollut hyvinkin valmis lähtemään ja jättämään tämän maisen maailman. Minun piti jättää hänet tänne, jossa hänestä pidettäisiin huolta, joku olisi aina läsnä ja lähellä, auttaisi tarvittaessa, antaisi lääkkeet, jos hän itse ei muistaisi. Onneksi hyväsydäminen ja ajattelevainen mieheni auttoi tilannetta parhaansa mukaan: hän kävi myös silloin tällöin katsomassa äitiä. Täällä pidetään huolta minusta. Mieheni oli suuren firman kiireinen johtaja, vielä enemmän kokouksissa ja matkoilla kuin minä. Minun oli paha olla. Rauni-kiltti, älä suotta ole huolissasi, hän sanoi. Se kävi joskus työlääksi, enkä aina päässytkään. Minua sellainen puhe järkytti ja aina kielsin häntä ajattelemastakaan moista. Hyvähän täällä on, varmasti. Minulla oli vaativa työ, jonka tiimoilta jouduin matkustelemaan paljon. Illalla surin sitä miehelleni Pertulle, ja hän yritti lohduttaa minua melkein samoin sanoin kuin äiti itsekin: hyvä hoito siellä on, pitävät huolta, eikä tarvitse olla öisinkään yksin
Alma nyt soittelee aina. Olimme juuri tehneet pienen kävelyretken käytävllä ja äiti istui tyynyyn nojaten. Joudutko sinäkin soittamaan turhaan monta kertaa. Kuulin erään heistä sanovan, että väkeä on täytynyt vähentää täältäkin. Tiesin, ettei äitini saanut kiireisiltä hoitajilta kovin paljon huomiota, ja asia vaivasi minua. Äitini kuihtui vanhainkodissa sellaisella vauhdilla, että minua hirvitti. Hän katsoi minua. Voi, eihän toki, ei sillä mitään ole, toimistossa oleva hoitaja vastasi. Voisinko tehdä jotain äitiäni auttaakseni?
nut mitään, soitti ja soitti vain, ja minä hermostuneena riensin toimistoon sanomaan, että naapurivuoteen mummolla taitaa olla jotakin asiaa, ellei peräti hätä kysymyksessä. Heillä on todella kova kiire, hän sanoi kuin hoitajia puolustellen. On vain tällä hetkellä kovin kiire. Palasin äidin vuoteen viereen. Olisko hänestä kohta enää mitään jäljellä. Alma puhui kovin huionosti, eikä hän tähänkään mitään sanonut, kunhan mumisi jotain, josta en saanut selvää. Kyllä siellä joku käy, kunhan kerkeää. kysyin mieles49. Jos sanoisitte sille, että rauhoittuu, kohta tullaan.
Minä palasin tyrmistyneenä huoneeseen ja sanoin terveiset. Mutta näin, miten kyynelkarpalo vieri hänen ryppyistä poskeaan pitkin ja sormet koukistuivat soittokellon ympärille kuin peläten, että seuraavassa hetkessä minä, jonka täytyi tuoda hänelle tämä mielestäni surullinen sanoma, riistäisin sen hä-
nen käsistään pois
Tai kuin hän olisi näkymätön. Potilaille ei puhuttu muuta kuin välttämätön, ei koskaan mitään ylimääräistä, ei kyselty oloa muulloin kuin korkeintaan. Sängyt tyhjenivät ja täyttyivät ja kaikki tapahtui kuin liukuhihnalla. Äiti huokasi hiukan ja sanoi: Alma-mummo pääsi pois. Se kävi hitaasti, hän otti aina muutaman askeleen ja pysähtyi sitten kuin huoahtamaan. Ja kesäisin hän oli tiennyt kaikkein parhaimmat kielopaikat ja näyttänyt ne, ja me lapset olimme hakeneet hänelle kieloja maljakkoon ja myöhemmin kesällä sinikelloja ja päivänkakkaroita. Kuinka hän mahtoi kaivatakaan noita aikoja ja kesän kukkasia ja tuoksua ja ulkoilmaa! Kaksi hoitajaa tuli viimeisestä huoneesta käytävään. Kun palasimme äidin huoneeseen, huomasin toisen vuoteen tyhjäksi. Kyyneleet tulvahtivat silmiini. Vastausta ei odotettu tai sitä ei noteerattu, ellei se ollut suoranaista valitusta, korkeintaan kiireisesti hymähdettiin. ullessani taas kerran osastolle, näin jo ovelta, kuinka äiti liikkui rollaattorinsa avulla käytävällä, melkein sen toisessa päässä. Yhtä hyvin ihmiset vuoteissaan olisivat voineet olla nukkeja tai olemattomia tai, kuten joskus kauhuissani ajattelin, kuin eläimiä pilttuissaan. Sitten olisin minäkin soittanut, ja kyllä he varmaan sitten olisivat tulleet, äiti sanoi. Kuulin hänen puhuvan jotakin ja luultavasti vanhus mumisi vastauksen, mutta en erottanut sanoja enkä sitä, mitä hoitaja matalalla äänellään puhui, sillä hän veti vuoteiden välissä olevan verhon kiinni. Minun äitini, aina ystävällinen ja kohtelias, aina huomaavainen ja toisia auttava, aina rakkautta ja lämpöä säteilevä, kulki siinä kuin ihmisen haamu, olematon, näkymätön. Minun äitini, joka aina ennen oli ollut toisenlainen. Minusta ahdisti entistä enemmän. Olinhan minä tietysti siinä, äidin luona, mutta silti... Muistin hänet suoraryhtisenä, komeana, upeine juhlapukuineen ja kampauksineen lähdössä isän kanssa ulos, elokuvan ensi-iltaan tai jonnekin muuhun hienoon tilaisuuteen.
S
J
50
oka kerran käydessäni minä näin samanlaista menoa. Hoitaja petasi sitä juuri. Riensin hänen peräänsä, kiedoin takkini hänen ympärilleen ja vein hänet parvekkeelle, kerroin hänelle orvokeista ja kieloista, jotka kohta kukkisivat ja joita seuraavalla kerralla toisin hänen pöydälleen tuoksumaan. Ja koko ajan minun täytyi pidätellä itkuani, sillä niin surulliselta minusta tuntui ja niin kovasti äskeinen näky koski sisimpääni. Hän oli menossa käytävän päässä olevan suuren ikkunan luokse. Mielestäni olisi ollut edes kohteliasta vilkaista meitä, ehkä sanoakin jotakin. Entä jos olisi ollut jokin tosi hätä. Ja kaikkein surullisinta oli, että äiti heidät nähdessään pysähtyi, kään-
T
tyi heihin päin ja sanoi jotakin, tervehti ehkä, en kuullut sitä käytävän toiseen päähän asti, tai sanoi jotakin kauniista ilmasta tai mistä tahansa. en jälkeen seurasin tilanteita ja hoitajien tekemisiä vielä tarkemmin. Ikkunan takana oli parveke, ja ehkä hän halusi jopa mennä sinne tai ainakin katsella ulos. Eivät he epäystävällisiä olleet, he tekivät työnsä niin hyvin kuin ennättivät. Kyllä Almakin sen tietää, eikä odotakaan heidän heti tänne juoksevan. Hänen puheensa meni kuin seinille ja alistuneesti, entistä kumarampana hän kääntyi jatkamaan suuntaansa. He eivät sanoneen äidilleni mitään, he ohittivat hänet aivan kuin häntä ei olisikaan ollut. Hän oli aina rakastanut luontoa ja muistin hyvin, miten pikkutyttönä ollessani olimme keväisin vaeltaneet metsässä, ja hän oli näyttänyt minulle sinivuokon nuput ja lehtien alta versovan vihreän ruohon alun. Toisella oli jokin paperi käsissään, ja he puhuivat kaiketi siitä, koska katselivat sitä. Kohta hoitaja tulikin huoneeseen, hän tervehti meitä ohimennen ja meni Alman luokse. Heillä ei vain ollut koskaan aikaa, eivät he ennättäneet tai jaksaneet nähdä potilaitaan ihmisinä. Näin, miten kyynelkarpalo vieri hänen ryppyistä poskeaan pitkin ja sormet koukistuivat soittokellon ympärille.
säni salaa hiukan tuohtuneena, sillä minusta niin ei olisi pitänyt olla. Näin äidin kuihtuvan ja surkastuvan hän tuntui kerta kerralta aina vain pienemmältä ja hauraamalta aivan kuin hän kohta todellakin häviäisi näkymättömiin. Asiat hoidettiin ja luultavasti hyvin, mutta siinä kaikki. Vaikka kysyä äidin vointia. Pitää vain olla kärsivällinen, äiti vastasi väistäen suoraan vastaamasta. Lupasin pyytää pyörätuolin ja viedä hänet kesemmällä ulos, kunhan ilma olisi vielä lämpimämpi. aivan kuin äitini ja me molemmat olisimme olleet näkymättömiä. Ruoka työnnettiin eteen, syömään kykenemättömät syötettiin, lautaset koottiin ja joskus kaikki tämä tapahtui sanaakaan sanomatta, ehkä joku nopea "olkaa hyvä" pääsi lipsahtamaan jonkun suusta. Heillä on kiire, äiti sanoi taas huomaten ilmeisesti ihmettelyni.
lääkkeiden jakelun aikaan eikä aina silloinkaan. Ei kai minun läsnäoloni ollut esteenä, vaikka mahdollisesti hän olettikin, ettei minun äidilläni voinut olla mitään asiaa, koska minä olin siinä vieressä. Mutta hän soitti monta kertaa, huomautin. Kun hän meni pois, hän ei enää vilkaissutkaan äitiä, kiirehti vain nopein askelin ovesta ulos. Minä olin vielä äskeistä tyrmistyneempi
Me pienemmät emme
ymmärtäneet kysellä, mutta me ymmärsimme vastaukset ja selitykset, ja ne pysyivät meidän mielissämme ainaisesti ja vanhemmiten me ymmärsimme, minkä uhrauksen äiti oli aikoinaan tehnyt luopuessaan urastaan perheen vuoksi, vaikka äiti ei ikinä sitä uhraukseksi sanonut, ei varmastikaan edes mieltänyt. säkin kerran kysyi siitä. Ja meitä lapsia myös. sän kuoltua äidin kuihtuminen alkoi. Sen saavuttaminen ja siinä onnistuminen on ollut upeinta, mitä tässä elämässä olen saanut aikaan ja olen aina ollut ylpeä siitä, ja olen edelleenkin. Pysähdyin ovelle kuullakseni äidin vastauksenkin. Äiti nauroi taas. Minkä takia sinä lopetit näyttelemisen. Satuin kulkemaan isän huoneen ohitse ja kuulemaan, miten hän kysyi äidiltä, onko tämä katunut tai ollut katkera jätettyään lupaavan ja menestyksekkään uransa. Voin kuvitella, miten upea olisit ollut lady Macbethina tai Maria Stuartina, ja niitä rooleja et koskaan ennättänyt näytellä. Ja joskus iltaisin, kun isä oli teatterissa tai filmausmatkalla, äiti otti esille vanhan albumin ja näytteli meille valokuvia ajalta, jolloin hänkin oli näyttelijä ja esiintyi teatterissa ja elokuvissa ja oli suosittu ja kaunis. Voi, ei toki! Me vain halusimme suuren perheen ja olimme sitä mieltä, ettei se toimi hyvin, jos kumpikin vanhemmista joutuu olemaan yhtenään kotoa pois. vanhin siskoni Hertta kysyi. Ja nyt hän makasi sairaalan vuoteessa, heiveröisenä ja hauraana kuin kerran kaunis, mutta nyt särkynyt ruukku. Lapsista vain minä, nuorimmainen, olin enää kotona. Se ei ollut oikein.
I
I
M
ietin kauan, miten saisin tehtyä jotakin niin ratkaisevaa, että kiireiset hoitajat ja muut ihmiset näkisivät äidin, todella näkisijatkuu sivulla 55
51. Äiti nauroi ja muistan aina hänen naurunsa, se oli pehmeää ja siitä tuli aina lämmin olo, ihan kuin se olisi silittänyt meitä lämpimällä henkäyksellä. Minähän sain parhaimman roolin kaikista. Äiti, sinä olet kaunis nyt, vanhin veljeni Johannes sanoi. Sellaisen, josta monet kollegani ovat voineet vain uneksia. Osca-
rin arvoisesti! Minulle tuli kyyneleet silmiini ja hiivin ovelta tieheni. Vielä isän kuoleman jälkeen hänet kutsuttiin elokuvien ensi-iltoihin ja kaiken maailman kissanristiäisiin ja hän meni, oli viehättävä ja esiintyi arvokkaasti ja luulen, että monet, monet muutkin ihmiset kuin me, hänen lapsensa, palvoivat ja ihailivat häntä. Yhä pehmeän helisevästi ja lämmittävästi, vaikka hänen äänensä oli jo silloin vanha ja hiukan särisevä. Oletko sinä koskaan katunut. Ja joskus yöllä saatoin havahtua siihen, että se samainen kukkaistuoksu leijui vuoteeni yläpuolella ja kun raotin unisia silmiäni saatoin nähdä äidin, joka juhlista tultuaan kiersi taas meidät kaikki, kumartui vuoteittemme yli ja suukotti kevyesti otsaamme tai poskeamme. Mutta viimeiseen asti hän oli kiinnostunut meidän lasten tekemisistä, hän jaksoi uutterasti kirjoitella ja soitella kaukana oleville, hän jopa matkusti tapaamaan heitä, kun he olivat liian kiireisiä tullakseen Suomeen. Hän sairasteli ja joutui olemaan vuoteessa loppuaikansa ja muistan, miten äiti aina istui hänen luonaan. Minun lapseni hän hoiti isän ohella ja kuoltua ylioppilaiksi saakka, jotta Perttu ja minä saatoimme omistautua työllemme. Voi Eerik, hän sanoi. Hän keräsi siihen aikaan näyttelijöiden kuvia, ja hänellä oli iso pino äidinkin kuvia, jotka hän oli leikellyt mummomme vanhoista lehdistä. Hän oli sellainen aina kotonakin, ei vain ulkosalla. Ymmärsin, että vanhempani rakastivat toisiaan suuresti. Muistin aina, miten äiti nauroi. Ja kun hän oli lähdössä, hän kiersi meidät kaikki viisi, otti kasvomme hoidettujen, kauniiden käsiensä väliin ja suukotti meitä otsalle ja sanoi hyvän yön, ja tunsimme hänen hajuvetensä vienon kukkaisutoksun leijuvan ympärillämme. Tiedättehän, että olin jo melkein neljänkymmenen, kun menimme naimisiin ja perustimme perheen. Se oli viimeisiä aikoja, kun hän vielä eli. Kukaan täällä ei oikein kunnolla nähnyt häntä, upeaa, suosittua, palvottua Amanda Pallasta, jolle tie Hollywoodiin olisi voinut olla avoinna, mutta joka vaihtoi sen perheeseen ja miehensä uran edistämiseen ja kannustamiseen. Ennätin tehdä sitä työtä niin kauan, että minulle jäi riittävästi kauniita ja mukavia muistoja siitä. Käskikö isä. Minä päätin jäädä kotiin, jotta isänne voi jatkaa. Ja vaikka hän yhä oli ystävällinen ja valmis auttamaan, valmis huomioimaan kaikki ihmiset ja ympäristönsä ja puhumaan, ei kukaan kuunnellut eikä huomioinut häntä. En ole katunut enkä kadu, äiti vastasi lempeästi. Ja se on hyvän vaimon ja perheenäidin rooli. Toisen piti jättää uransa, jotta saisimme perheemme. En niin kaunis kuin silloin, hän vastasi. Johannes kysyi. Hän oli aina upea ja uljas näky, hyvin hoidettu, kauniisti meikattu, huolellisesti pukeutunut. Mielestäni olen onnistunut siinä. Minä valitsin tämän, ei hän. Me lapset istuimme huoneen seinustoilla katselemassa ensin, kun hän pukeutui ja kaunistautui ja voi, kuinka me ihailimme ja rakastimme häntä. Kuinka monta hienoa roolia sinä vielä olisitkaan saanut! isä sanoi. Olet totisesti, isä sanoi
Katson tyhjin silmin ulos ikkunasta ja huomaan puiden peittyneen valkoiseen lumivaippaan edellisenä yönä. Nostan katseeni ja samalla huomaan silittäväni äitini hiuksia viimeisen kerran. Sitten kuului vain pelkkää tuuttausta. Miksi niin nuoren ihmisen pitää lähteä ja jättää kaikki kesken. Yritin huutaa ääneen, mutta pihahdustakaan ei kuulunut, ainoastaan hirvittävät nyyhkytykset vavisuttelivat koko vartaloani. Siellä laitan meille voileipiä. Oksetti, kylmä hiki pusertui otsaltani ja yökkäsin. Tuntuu kuin äiti ei olisi mennyt pois, vaan nukkuisi ja heräisi milloin tahansa. Äitini on kuollut viime yönä. Niiden surkea näky kuvastaa koko kamalaa tunnelmaa.. Kasvot ovat levolliset. Soitin heti isälleni ja me vain itkimme, emme pystyneet puhumaan mitään. Puhelin putosi lattialle, mutta isäni kaukaa kaikuvat kysymykset kuuluivat vielä siitä. Hautaustoimiston mies pukee äitiäni ja laittaa hänet sinne lepäämään, odottamaan hautajaisia. Tuntuu, että jostain pitää ottaa kiinni, jotta jaksaa käydä tämän kaiken läpi. Äitini kuolemasta
alkoi uusi elämä
eison järkyttyneenä äidin kuolinvuoteella. Mies katsoo isääni ja minua kysyen, voiko hän laittaa kannen kiinni. Olin avannut puhelimeni ja siinä oli ollut viesti vastaajassa. Mutta ei, kaikki on liian myöhäistä ja itkuni vain yltyy. Kuvittelen saavani myöntävän vastauksen ja uskon siihen lujasti. Talven kylmyys kuristaa kurkkuani. Me lähdemme lapsuuden kotiini, mummolaan, isäni ja kuolleen äitini kotiin. Ravistelen päätäni ja tajuan, että seison valkoisen, kauniin arkun edessä. Itkun kouristukset saivat
52
S
vatsani kääntymään sekaisin. Säpsähdän ajatuksissani tähän hetkeen äitini arkun äärelle. Itkuni keskeltä tajuan, että äitini hiukset ovat kuin nuorella tytöllä, melkein mustat. Aamu oli ollut järkyttävä. Mieheni löysi minut siitä. Lysähdin kaakelilattialle. Ohjaan isäni ulos huoneesta ja nyökkään hautausurakoitsijalle, että hän voi tehdä työnsä rauhassa. Isäni oli soperrellut siihen itkuisella epäselvällä äänellään jotain äidin pääsystä pois tästä kavalasta maailmasta. Kuuntelin sen aamulla suihkuun mennessäni. Minulla jäi kertomatta äidille niin paljon, sekin, kuinka valtavasti rakastan häntä
ja kuinka tarvitsisin hänen tukeaan nyt, kun oma avioliittoni on aivan rempallaan ja harkitsen vakavasti avioeroa. Järkytys oli suuri, sillä tällaista viestiä en ollut osannut odottaa ja kuulla sitä vielä vastaajasta. Mutisen hiljaa jäähyväiset äidilleni ja pyydän, että hän olisi suojelusenkelini siitä lähtien. Näen edessäni vähän yli 60-vuotiaan naisen, jonka olisi pitänyt elää, nauttia, matkustella ja olla iloinen lapsenlapsistaan. En edes muista, kuinka kauan istuin siinä kippurassa seinään nojaten, ajatukset turtana. Kummallakaan ei ole nälkä, leivät jäävät koskemattomana pöydälle, josta ne löytyvät aamulla kuivuneena. Se näky jää mieleeni iäksi. Vain muutama harmaa hius pilkistää sieltä keskeltä, jos oikein tarkasti katsoo
Halusinko todella elää inhoamani miehen kanssa, talossa, jota en enää edes tuntenut kodikseni?
53. Äitini kuolema herätti minut pohtimaan, miten halusin viettää loppuelämäni
En lähde. Perille päästyäni huomaan, etten muista mitään koko matkasta. Vasta kuoleman lopullisuus sai minut heräämään ja aloittamaan uuden elämän uudella paikkakunnalla. MARJA. Olen maannut silmät auki entisen kotini sohvalla ja yrittänyt ymmärtää tapahtunutta. Kellon viisarit kulkevat hiljaa eteenpäin. Enkä ole päivääkään katunut. Itku on koko ajan läsnä. Istun ja ihmettelen sekavin ajatuksin, mitä minä oikeastaan tuon miehen kanssa teen, joka tällaisella surun hetkelläkin pystyy kuorsaamaan ja nukkumaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minua harmittaa se ja nousen ylös. Päätän sen ajaessani kotiin. Mustat silmäympärykseni osoittivat, etten ollut nukkunut moneen viikkoon kunnolla. Avioero oli koko hautajaisten ajan mielessäni. Puiden varjot saavat ihokarvani pystyyn ja pelkään. Halusin elämääni sisältöä. Jos kaikki menee järjestyksessä, on vuoroni seuraavana, hoen hiljaa itselleni ja tunnen taas pahoinvointia. Kurkkuani kuristaa ja itku ravisuttaa minua. Mies oli vain kehottanut ajattelemaan jotain mukavampaa asiaa. Istuin valkoisena kuin lakana. Olin jäänyt järkyttyneenä katsomaan ja miettinyt, oliko aviomieheni edes täysin järjissään sanoessaan niin. Tämäkin saa minut niin pois tolaltani, etten pystynyt edes makaamaan miehen vieressä. Olin ollut niin ällistynyt ja surullinen, etten osannut sanoa mitään. Mitä, sitä en itsekään tajua. Asun muutaman kymmenen kilometrin päässä hänestä. Ajattelen vain, että äitini on kuollut. Sama kohtalo kuin äidilläni oli nyt. Tunnen suurta vihaa miestäni kohtaan. Itkin silmäni turvoksiin. kysyn itkuisellani äänellä ja katson kuuta kuin hakien vastausta kysymykseeni. Miksi minä olen siellä, koska tunnen koko ajan olevani kuin vieraassa paikassa. Sitten yhtäkkiä kaikki onkin loppu ja edessä kuolema. En halunnut enää menettää turhia vuosia miehen kanssa, jota en rakastanut. Kotona olen hiljaa, en puhu aviomiehelleni mitään. Uskallan jättää isäni yksin ja lähteä omaan kotiini. En osaa ymmärtää enkä uskoa sitä todeksi. Mutta kun se ei ole.
54
S
lta tuntuu pitkältä. Äitini hautajaisissa tein viimein päätöksen avioerosta, olinhan miettinyt sitä aika ajoin jo monen vuoden ajan. Lopulta tunnen olevani niin väsynyt, että raahaudun nukkumaan niin kuin muinakin iltoina. Minun täytyy olla nyt voimakas. Minulla on vain pieni aavistus tulevasta. Katseeni harhailee kuun kajossa vuoteessa makaavaan mieheen. Inhoan häntä kahta kauheammin, kun hän seuraavana iltana ehdottaa, että lähtisimme ulos juhlimaan ja
I
menisimme baariin laulamaan karaokea. Uskon, että itkin myös omaa kohtaloani, kun tajusin, että elämäni valuu hukkaan itsepäisen, tunnevammaisen ja kuorsaavan miehen kanssa. Me hoidimme viralliset asiat yhdessä. Minäkö olen seuraavana vuorossa, joka kuolee. Tai että isäni murtuu surun edessä. Ja seuraava, mitä voisin odottaa, olisi kuolema. Hautajaiset olivat rankka kokemus. Jos kaikki menee järjestyksessä, on vuoroni seuraavana, hoen hiljaa itselleni ja tunnen taas pahoinvointia.
euraava aamu on raskas unettoman yön jälkeen. Huomasin äitini kuolemasta, että elämä lipuu ohitseni, ja minä annan virran viedä enkä saa otetta enää mistään. Viikon mykkäkoulu kaiken tämän suruni keskellä on liikaa. Uni ei tule ja makaan taas silmät auki näkemättä mitään pimeässä makuuhuoneessa. Tuntuu kuin ulospääsyä ajatusten vankilasta ei olisi, ja valvottu yö tuntuu elämäni pisimmältä. Mies osoittaa olevansa täysin tunnevammainen. Suru raastaa rintaani, tuntuu kuin sydän tunkeutuisi ulos kurkustani, jos avaisin suuni. Se on suuri helpotus, koska pelkään koko ajan, että minun pitää mennä isäni seuraksi. Viimeinkin aamu sarastaa kylmänä ja utuisena. En voi, enkä kykene. Säpsähdän sitä ja ajattelen, että äitini suojeli minua sieltä, missä hän nyt onkaan. He olivat naimisissa viisikymmentä vuotta, yhden ihmisen iän verran ja sitten isä onkin yhtäkkiä yksin. Se on liikaa minulle. Kuvittelen herääväni pahasta unesta hikisenä ja tuskaisena todeten helpottuneena, että onneksi se oli vain unta. Ei tämä ole minun kotini enää. Olisin toivonut hieman myötäelämistä, mutta ei. Siitä seuraa iso ja vaikea riita. Mittani alkaa täyttyä ja ensimmäisen kerran alan tosissani miettiä avioeroa.
J
ouduin olemaan suurena tukena isälleni, joka oli vanha ja surun murtama. Katson ikkunasta yöhön, jota valaisee keltainen täysikuu. Minulla, tyttärellä, on vaikeaa, mutta en edes uskalla kuvitella, kuinka kauheaa isälläni on. Mieheni kuorsaa vieressäni kovaäänisesti. Miten sitä voi olla miettimättä, kun oma äiti oli kuollut edellisenä yönä. Istun television ääressä näkemättä, kuulematta ja tajuamatta yhtään mitään. Silloin ensimmäisen kerran huomasin, kuinka hirvittävää oli, että surevan ihmisen pitää kulkea virastosta toiseen ja selitellä kaavakkeissa kuolleen ihmisen elämää. En nähnyt enkä kuullut mitään. Kaikki tämä vaaditaan, vaikka omaiset ovat poissa tolaltaan, eivätkä jaksaisi puhua yhtään mitään
Toisitko, Rauni, minulle vanhan valokuva-albumin. Se riittää minulle. Ja minusta tuntui, että hoitaja viivytteli vuoteen päädyssä ja kuunteli meitä, vaikka hän ei mitään sanonutkaan ja niin ikään mitään sanomatta lähti taas pois. Näin, miten äiti istui lepohuoneessa monta muuta mummeloa ympärillään ja aina siihen poikkesi ohikulkeva hoitajakin hetkeksi, ja äiti puheli menneisyydestään ja urastaan ja joskus hän lausui vuosien värisyttämällä äänellään Shakespearea, jonka useita säkeitä hän yhä osasi ulkoa ja monasti oli meillä kotona lausunut niitä meille lapsilleenkin. En tiedä, ennättikö hän silloin lukea ne, mutta hän väläytti pienen hymyn äidille ja toisen minulle ja kiirehti sitten pois. Että hän vielä kerran saisi ikään kuin esiintyä, viimeisessä suuressa ja ehkä kaikkein vaativimmassa roolissaan. hän kerran pyysi. Puhuin mieheni Pertun kanssa, mutta emme keksineet mitään, miten voisimme saada muutoksen aikaan. Silloin minulla välähti. Ja haluan, että kaikki tietävät sen. Ajattelen paljon menneitä vuosia ja kuvat auttaisivat minua muistamaan. Minä en ollut huomaavinani, istuin vain äidin vieressä ja selasin hänelle vanhan albumin lehtiä. Hän oli ihminen, elävä, kaunis, ympäristöään valaiseva persoona ja hänen valonsa ymmärrettiin, ja se otettiin lämmöllä ja ihailulla vastaan. Jokainen on kamppaillut omien vaikeuksiensa kanssa ja saavuttanut omat voittonsa. Ei sinun tarvitse nähdä vaivaa sen takia, äiti hymyili. Hän oli se, joka aina oli ollutkin: suuri näyttelijätär, joka jokaisella hetkellään, jokaisessa elämänsä vaiheessa oli aina elänyt tärkeintä rooliaan ja niin hän eli nytkin sellaista, viimeistään. Kirjoitin lauseen tai pari hänen rooleistaan. Mutta tavallaan äiti keksi sen itse. Mutta minulle ei, ajattelin, mutta sitä en sanonut ääneen. ummallista, miten vähäisestä kaikki loppujen lopuksi muuttui. Minulla oli paljon irrallisia valokuvia äidistä, minulla oli lehtileikkeitä hänen urastaan, minulle oli jäänyt sisareni Hertan keräämä leikekansio hänestä. Toivon, että keksittäisiin yhä enemmän keinoja, joiden avulla ihminen voisi loppuun asti olla se, mikä hän oikeasti on. Kerran arvostettu, aina arvostettu, sanoin, kun äiti ihmetellen katsoi ja kysäisi, miksi näin semmoista vaivaa. Olin lähdössä, kun nuori hoitaja tuli tuomaan iltalääkkeet. TÄHDEN TYTÄR. Toin albumin, mutta toin muutakin. Ja äiti puhui hiljaa, hiukan katkonaisella äänellä minulle muistojaan. Ja vein ne sairaalaan ja kiinnitin ne äidin vuoteen yläpuolelle seinään. Jokainen nainen on ollut oman elämänsä sankaritar. jatkoa sivulta 51
dän sen itse ja minun lapseni tietävät. Näin, että äitini oli taas ihminen. Kirjoitin pari muutakin lappua, jotain äidistä ja isästä, jotain heidän elämästään. Ja tiesin, että kun aika hänestä jättäisi, hänet muistaisivat muutkin kuin me lapset, häntä kaivattaisiin täälläkin, eikä hän enää koskaan olisi näkymätön kenellekään. Sitten hän tuli äidin luokse ja samalla lailla laitteli lääkkeet pöydälle katsoen vain, että äiti ylettyisi niihin. Voisin katsella täällä aikani kuluksi. Haluan muistaa, mitä sinä olet. Näin, miten hänen astuessaan horjuvin askelin rollaattoriinsa tukeutuen käytävää, joku hoitaja käveli hänen rinnallaan valmiina auttamaan ja tukemaan ja jutteli hänelle. Minä tie6 55
S
K
ulos, he asettuivat ison ruusupensaan viereen, hoitaja istui penkille syömään eväitään ja kyseli samalla äidiltä tämän elämästä ja puheli hänelle omia asioitaan. Minä otin valkoista paperia ja tussikynän. Mutta tullessani seuraavan kerran sairaalaan näin hänen seisovan äidin vuoteen luona ja lukevan lappujani ja katsovan kuvia. Muutama pieni lappu, valokuva, joita vaihdoin aina silloin tällöin, Se muuttui. Ja saman vierailun aikana näin toisenkin hoitajan käyvän katsomassa niitä. Ja hän sai, vihdoinkin hän täälläkin, ansaitsemansa huomion ja arvostuksen. Kaikkien sairauksien ja vaivojen takana hän on ainutkertainen ihminen. Hän meni ensin ikkunan luona olevan vuoteen luo ja mitään sanomatta otti tarjottimeltaan lääkelasin ja laittoi sen yöpöydälle, potilaan ulottuville. inä iltapäivänä istuin myöhään äidin luona. Näin, miten joku ruokatunnillaan vei äidin pyörätuolissa
vät. Kuulin, miten hoitajat kyselivät äidiltä hänen elämästään ja urastaan ja perheestään. Kirjoitin pari riviä Shakespearen soneteista, joita äiti oli nuorempana lausunut. Liimasin sen kuvan paperille ja kirjoitin alle suurin kirjaimin: MAAILMAN PARAS ÄITI. Minä otin muutaman, kaikkein parhaimman kuvan ja jonkun lehtileikkeen, otin kuvan myöhemmältäkin ajalta, jolloin äiti oli juhlapuvussaan lähdössä isän elokuvan ensi-iltaan, mutta poseerasi sohvalla vielä ennen lähtöään kaikkien lastensa ympäröimänä. Sitten hän aikoi lähteä, mutta kuvat ja laput seinässä osuivat hänet silmiinsä. Hän oli jo kääntymässä pois, mutta pyörähtikin takaisin ja silmäsi lappuja
Nyt on hyvä hetki näyttää läheisillesi ja työkavereillesi, millainen oikeastaan olet. Voit parantaa rahatilannettasi huomattavastikin, jos vain olet tarkkana silloin, kun tarkkuutta tarvitaan.
NEITSYT
22.8.-21.9.
Nyt on levon ja itsestä huolehtimisen aika. Elämä antaa sinulla nyt parastaan, mutta jos haluat olla onnellinen vielä puolen vuodenkin päästä, sinun kannattaa miettiä tarkkaan, varsinkin ihmissuhteissasi, mitä oikeastaan elämältä haluat.. Huomaat, että löydät oikeat polut ihan huomaamattasi, ilman ylimääräisiä ponnisteluja.
KAKSOSET
21.5.-20.6.
Tällä kaudella kohtaat monenlaisia haasteita, mutta voitonmahdollisuutesikin ovat toisaalta tavallista suuremmat. Niitä onkin tulossa paljon, mutta niistä ei ole hyötyä, jos et suostu näkemään niitä. Järkevämpää on katsoa, mitä uusia mahdollisuuksia elämääsi on tulossa. Saatat kokea itsesi hiukan rasittuneeksi tässä vaatimusten ristitulessa, mutta koeta kestää. Sinua ei yritetä pettää, mutta saatat pettää itseäsi liian suurilla haaveillasi. Tärkeintä onkin juuri nyt, että tiedät itse, mitä elämältäsi tahdot.
HÄRKÄ
21.4.-20.5.
Näyttää siltä, että kaudesta on tulossa hyvin kirjava, siihen mahtuu niin onnea kuin pettymyksiäkin. Teet vaistomaisesti oikeita valintoja ja kuljet kohti uutta onneasi, joka ei tosin tällä kaudella vielä näy elämässäsi täydessä loistossaan. Jos elämä tuntuu synkältä, se johtuu vain väsymyksestä, sillä oikeasti olet juuri nyt onnellisten tähtien suojeluksessa. H
E
I
N
Ä
K
U
U
OINAS
21.3.-20.4.
Tällä kaudella sinulla on erityisen hyvät mahdollisuudet parantaa elämänlaatuasi, tosin mahdollisuudet saattavat ilmetä hiukan yllättävillä tavoilla. Väläyksiä uudesta onnestasi saat nähdä jo nyt. Ihmissuhteissa kannattaa olla tavallista tarkempi. Et voi vastustaa tätä kehitystä, joten on parempi, ettet tuhlaa voimiasi tappelemalla vastaan. Jos ohitat tämän kauden haasteet käyttämättä niitä hyväksesi, kadut sitä luultavasti muutaman kuukauden kuluttua.
VAAKA
22.9.-22.10.
Läheisesi odottavat sinulta ylimääräistä panosta tällä kaudella. Näyttää siltä, että monella ihmisellä on ollut sinua ikävä, ja tämä saattaa näkyä varsin vaativana käytöksenä. Älä epäröi tarttua erikoisiinkaan tilaisuuksiin, sillä juuri nyt on se hetki, jolloin voit muovata tulevaisuuttasi haluamaasi muotoon.
LEIJONA
22.7.-21.8.
Tästä kaudesta on tulossa sinulle vaivaton ja onnekas. 56
SKORPIONI
23.10.-21.11.
Tällä kaudella on tärkeää, että osaat valita juuri oikeat niistä houkuttelevista mahdollisuuksista, joita elämä sinulle nyt tarjoaa. Tällä kaudella kannattaa tehdä juuri sitä, mikä tuntuu itsestä hyvältä. Tämä kaikki johtuu vain siitä, että olet läheisillesi tärkeä.
RAPU
21.6.-21.7.
Elämäsi on uudistumassa, varsinkin ihmissuhteiden osalta
/26 Sudoku S ...........................22 .......... /45 Timantti .................... 51 .......... /41 Matin Helpot Ristikot ............34 .......... /17 Iisakin Kryptot Extra..............23 .......... /31 Sylvin Helpot Ristikot Extra.....19 .......... /44 Iisakin Ristikot ....................37 .......... Älä ujostele, vaan mieti, mitä oikeastaan tahdot elämältä. 51 .......... /45 Tosi Elämää ............... Tiedustele kotimaan ulkopuolelle menevien tilausten hintoja tilaajapalvelustamme.
Tilaa vaivattomasti, soita tilaajapalveluun 08 - 537 0370
TOSI ELÄMÄÄ -LEHDEN PALVELUKORTTI
Tilaan
(lehden nimi)
Tällä palvelukortilla voit tilata jonkin Kolmiokirja Oy:n lehden.
kk:ksi
Osoitteenmuutos, tiedot oheisessa kortissa.
Nimi Lähiosoite Postinro Puh. lk postimerkki
57. Joko sekoitat rahan ja ihmissuhteet väärällä tavalla tai sitten joku läheisesi kadehtii menestystäsi. Asiakasnumero (numerosarja osoitelipukkeesta)
/
alkaen
KALAT
19.2.-20.3.
Tällä kaudella kannattaa miettiä tavallista tarkemmin tulevaisuuttaan, sillä tämän kauden tapahtumat heijastelevat tulevaisuutta hyvinkin voimakkaasti. /99 Kauneimmat Käsityöt.... /17 Pekan Helpot Ristikot Extra.....29 .......... 54 .......... /47 Lääkäri ..................... /34 Iisakin Helpot Ristikot Extra ....19 .......... Työ- ja rahasioissa sinun on otettava johto käsiisi.
Automaattisesti jatkuvan tilauksen hinta on 12 kuukauden määräaikaista tilaushintaa edullisempi. 54 .......... /20 Sylvin Helpot Ristikot............34 .......... Tilaajan allekirjoitus
VESIMIES
20.1.-18.2.
Saat tällä kaudella yllättävää huomiota osaksesi. /23
KAURIS
21.12.-19.1.
Kausi alkaa pettymyksellä, mutta siitä suuntasi on vain ylöspäin, kunhan vain pidät huolen, että määrät itse, mihin suuntaan olet menossa. /17 Matin Nasta Ristikot .............22 .......... TOSI ELÄMÄÄ
JOUSIMIES
22.11.-20.12.
Saat tällä kaudella menestystä niin ihmissuhteissasi kuin raha-asioissakin, ja tästä saattaa seurata elämääsi jonkinlaista ristiriitaa. Tiedostetut valinnat ovat tietysti aina parempia.
Kolmiokirja Oy PL 246 90101 OULU
Tähän 1. /31 Matin Helpot Ristikot Extra .....19 .......... Postitoimip. Pienellä vaivannäöllä saatat saada haluamasi.
Osoitteenmuutosta varten. 47 .......... Juuri nyt asettelet itsellesi uusia suuntaviittoja ensi vuotta varten, joko tiedostamattomasti tai tiedostaen. Automaattisesti jatkuva tilaus on voimassa niin kauan kuin tilaaja toisin ilmoittaa. Uusi osoitteeni on Uusi jakeluosoite Postinro Postitoimip. Vaikka tilanne tuntuisi häkellyttävältä, yritä päästä tilanteen tasalle, sillä juuri nyt on se hetki elämässäsi, jolloin voit tehdä suuriakin muutoksia. /47 Nyyrikki.....................110 .......... Maltillisella käytöksellä selvität tilanteet joka tapauksessa parhaiten.
Tilaa vaivattomasti puhelimella -- Soita tilaajapalveluun
08-537 0370
ma-pe klo 08.00-16.00
Käytä oheista palvelukorttia, kun
· haluat tilata Tosi Elämää -lehden tai jonkun muun Kolmiokirja Oy:n julkaisuista. · haluat muuttaa osoitteen.
Tilaushinnat kotimaahan:
12 kuukauden määräaikaisen tilauksen hinta/automaattisesti jatkuvan tilauksen hinta
Regina...................... Tällä kaudella olet erityisen onnekas rakkaudessa, ja näyttää siltä, että olet astumassa kokonaan uudenlaiseen suhteeseen. /21 Iisakin Siluettiristikot ............38 .........
Kaipauksestani huolimatta olin iloinen siitä, etten enää itse ollut tuo kahden kuukauden morsian.
E
lin Esan kainalossa kuin herran kukkarossa, lähestulkoon opin kehräämään kuin kissa. Kuule kun.... Särjettyäni sydämeni kertaalleen huomasin, että Esalla oli naisasioissaan tietty kuvio. Viikonloput loppuivat aina liian aikaisin, ne olivat niin tajuttoman lyhyitä. Esan talo oli viisikymmenluvun rintamamiestalo, hän oli ostanut sen muutama vuosi takaperin. Heti ensi kerran käytyäni hänen luonaan tunsin tulleeni kotiin. Jess! karjaisimme yhtä aikaa loukun singotessa raudan pahaa aavistamattoman niskaan. Esa oli luopunut televisiosta, pro-
L
testoi, ei halunnut maksella lupia, ja olimme vailla saasteputkea tuvan nurkassa. Kaksi kuukautta hänen rinnallaan kulki sama nainen, sitten tuli pieni tauko, ja nainen vaihtui. Tätä ei ole kukaan aiemmin tehnyt! Tuntuu mukavalta, hän hehkutti silmät loistaen. Ainoa murhe oli,
58
että syksyllä tupaan tuppasi hiiriä. Kun tulisi kesä, voisimme yhdessä laittaa Esan pihan kuntoon, niin haaveilin. Seurustelua oli jatkunut jo kohta kaksi kuukautta ja halusin sen jatkuvan tästä ikuisuuteen näin. Esa silitteli, helli, oli otettu, kun vein hänelle kahvit sänkyyn sunnuntaiaamuisin. Missä viivyt. Kaikki oli paremmin kuin hyvin. Kello alkoi olla jo yksitoista illalla, kun soitin hänelle, ja mies vastasi vaivautuneen tuntuisena. Hiirenloukku odotti kulkijaa, uteliasta nuuskijaa ja klaps! Saalis oli taattu! Esa viritti ansan uudelleen ja taas kuuntelimme henkeä pidätellen. Aika kului näinkin, keskustellen, toisiamme hellien. Remonttia ei tarvinnut tehdä, sauna oli sisällä, sähkölämmitys apuna, kun puuhellan lämpö ei riittänyt. Tuomiseni, itse leivottu pullapitko, leikeltiin pöytään. En tiedä, mitä Esa haaveili, mutta eräänä perjantain tanssi-iltana häntä ei alkanut kuulua sovittuun tapaamiseen. Yksi viikonloppu kului vuoteessa korvat tarkkana. auantai-iltana ajellessani Esan luo minua tervehtivät ulkotulet portaitten vierellä, sisällä tuikkumeri ja puuhellan levyllä ropisi kahvipannu
Niin, minä olen putsannut pöydän. Olet, mutta nyt puhutaan asiat, niin kuin ne on. Hain naistenhaulla Esan lattialle. minusta ei ole seurustelemaan vakituisesti, Esa ähki luuriin. Jos se mitään auttaa, otetaan aikalisä! Aikalisä. Pääsin kotiin ja yritin soittaa Esalle. Sopiiko, että teen niin. Minä ajan kotiin ja soitan sinulle... Eikö ollenkaan, vai ei minun kanssani. Olen valmis sitoutumaan tähän suhteeseen, rakentamaan huomista yhdessä, puhuin, kun tunsin Esan kuuntelevan. Suljin luurin, lähdin ajamaan kotiin. Varattu ja taas varattu. tajusin vain, että jos tässä jatketaan näin, niin me ollaan kohta pari ja kuljetaan aina samaan suuntaan, Esa yritti selittää. Uusi tanssi-ilta, lähdin ystävättäreni kanssa ja kesken illan hän tuuppasi kylkeäni. Mitä niin. Mitä. Mietit, sanot sitten. Tietenkin voit soittaa, Esa lupasi. Kysyin, missä mennään. Mutta meillähän on kaikki hyvin! Paremmin kuin hyvin, henkäilin puhelimeen. Varattu. Anna, kun sanon ensin! Minusta meillä on tässä niin paljon hyvää, jota ei saa heittää pois. En voinut olla kotona, vaan lähdin tanssimaan. Olin kuin raastinraudalla sisimmästäni rikki revitty, enkä voinut kuin avata toisen viinipullon ja juoda itseni uneen. Avasin viinipullon ja yritin tämän tästä soittaa uudestaan. Se oli Rovaniemeltä yksi tuttu nainen... Pistin pyykit koneeseen, en ajatellut ollenkaan rivitalon muita asukkaita. Yritin käydä läpi näitä kahta kuukautta epätoivon vimmalla löytääkseni virheen, jota edeltävään aikaan olisi palattava ja korjattava asia. voinko soittaa sinulle. Oli yksi tuttu, joka oli jo kauan pyytänyt saatolle, tahtonut mukaani, ja minähän otin hänet. Kone pyöri ohjelman loppuun, ja yhä oli Esa puhelimessa. Onko jotain sattunut. En osannut pysähtyä, en antanut lupaa itselleni jäädä paikalleni. Mies jolle kelpasi vain kahden kuukauden morsiamet
Kävelin tanssipaikan aulaan, seisoin pyöreän pöydän äärellä, paikassa, jossa muut eivät puheitani kuulleet. kysyin hiljaa ja kyyneleet tekivät tuloaan. Sinun vuoksesi olen pyyhkinyt kaikkien miestuttavien nimet puhelimestani. Silti... Menin naistenhaulla kuin viimeistä päivää, miesten vuorolla he hakivat takaisin.
T J
älleen uusi viikonloppu. Puhelin piippasi varattua. Viinipulloni alkoi olla tyhjä. Annetaan ajan kulua ja katsotaan, miltä tuntuu. Puhuimme yli tunnin ja sieluani raastoi. atkalla mietin, missä oli mennyt pieleen. Seinät olisivat voineet kaatua päälle, mutta itkulle ei saanut antaa valtaa. Miten niin. Sano, onko sinulla muita!
59
K. Niin... Tunsin, kuinka lattia keinahti allani, putosin kuiluun, eikä henki tahtonut kulkea. Miten oli aikalisän kanssa. Pidin sylissäni aamuun ja hänen lähtiessään halusin vain unohtaa koko kuluneen yön.
M
ipu sisälläni asettui jomotukseksi, rauhattomuus ei asettunut. Esa on täällä, hän suhahti korvaani. Kesken illan tuli tunne, että jos nyt lähden yksin kotiin, seinät romahtavat niskaani kotona. Niinkö ajattelit. Ei ollenkaan, Esa sanoi. Päätin, etten jäisi vieläkään itkemään. kysyin. olenhan minä puhunut hänestä, Esa selitti ontuvasti. Sitten vihdoin Esa vastasi. Ei minusta ole siihen... Ei kun... tuota... Jatketaan sitä..., hän sanoi ja vilkuili lattialle levottomana. Mitä pahaa siinä sitten olisi. kyselin kiihkeästi. uli uusi viikonloppu
Hän oli menossa hierojalle, ja minä istuin tyttären luona. Keräsin kiireellä tavarani, lähdin kotiin, sieltä äidin sairasvuoteelle ja unohdin kaulakoruni ja korvikseni Esan luo. Ei, mutta sano se tuolle kusipäälle! tiuskaisin ja tiesin, että kotona ottaisin niin monta lasia viiniä taas, että nukahtaisin tietämättä tuskista mitään.
E
sa palasi kuukauden kuluttua. Äiti oli kaatunut, lyönyt päänsä ja viety sairaalaan... SAMMUNUT HIILLOS
T
S
anssi-illat yhdessä jälleen, sydämeni riemuitsi, olin täynnä rakkautta, hellyyttä. Laitan saunan päälle, tulet hierojalta suoraan, sanoin ja sydämeni riemuitsi. Mitä Esa sanoi silloin, kun puhuitte kunnolla. Esan uusi tyttöystävä on nyt ollut kuviossa enemmän kuin kaksi kuukautta. En avoimesti tunteitani näyttämään, enkä uskomaan, vaikka miten mies vannoisi rakkauttaan, uskollisuuttaan, että pysyisi rinnallani ja että olisimme pari. Ja päästyämme takaisin Esan luo soitti sisareni. Aikalisän täytyi olla lopussa! Täytyi! Esa palaisi ja jäisi! Olin riemua tulvillaan, kiiruhdin kotiin, vaihdoin lakanat sänkyyn, kehitin lämpimät leivät uuniin, lämmitin saunan ja kävin kaupasta lonkerot saunajuomaksi. En uskaltanut kysyä, miten tästä jatkettaisiin. Ottaisinko Esan takaisin, jos hän olisi tulossa. Minä en täydellisesti pysty enää luottamaan yhteenkään mieheen. Koruni olivat kassissa. Viikonloppu Esan
60
T
E. Vasta sitten kävin tutkimassa ulko-oveni. Ei vastausta. Ehkä, jos mies vaikeuksien tullessa pysyisi lähellä, olisi läsnä, voisin vähitellen uskaltaa luottaa. Esa ei kuulemani mukaan ollut mies, jota kannatti jäädä po-
temaan. Kävimme hänen metsästysmajallaan, pienessä mökissä, pakkasen jäähdyttämässä piilopirtissä. Miksi näin juuri silloin, kun eniten olisin häntä tarvinnut. Mutta se, mikä riipaisi ei ollut rakkaus, se oli musta ja sakea viha. ystävätär kysyi ajellessamme kotiin. Menimme vielä tanssimaan yhden kappaleen, ja Esa toi minut naisten puolelle, vaikken sinne olisi tahtonutkaan. Kaipasin korujani ja pyysin tekstiviestillä niitä Esalta takaisin. Minulla on lapset ja äiti, lastenlapset ja kaikki. itten eräänä päivänä istuin kotona ja näin Esan ajavan autonsa pihaan. Avoliitosta ei ole lapsia, avovaimo petti julkeasti ja... Aika näyttää, vielä ei kuitenkaan tällaista ole Esan jälkeen vastaani tullut. n pystynyt lähtemään tanssimaan ennen kuin ystävättäreni raahasi minut puoliväkisin mukanaan. Se riipaisi syvältä, se, että vain näki. No, saisinhan minä ne sieltä! Eikä kertaakaan Esa soittanut, ei kysynyt, miten pärjään, miten äitini voi. Oma autoni oli oveni edessä, ja Esa käveli lahjakassi kädessään ovelleni. Tanssi-iltoina mies on enemmän tai vähemmän humalassa. Ei kahteen kuukauteen, vaikka joka aamu viestin kirjoitin. Ystävätär oli yhtenä kysymysmerkkinä, puistin päätäni, ja hän loi julman silmäyksen Esan suuntaan, joka jo haki uutta tanssitettavaa. Kerran seisoin aivan lähellä tanssittajani kanssa odottaen uutta kappaletta, ja Esa yritti hilpeänä esittää omalle tanssitettavalleen jotain. Ei kertaakaan! Huoli äidistä tainnutti hädän suhteestamme. Valehtelisin, jos sanoisin ei... Olimme me. En ollut näkevinäni, flirttailin muitten kanssa, tanssin ja nauroin, vaikka sydän valui verta. Teki mieleni nypätä naista käsivarresta ja sanoa, miten asia on. Ei mitään kirjelappusta, ei mitään viestiä, vain korut. Hänellä on äiti kuollut, kun hän täytti viisitoista, pääsi ripille viikon äitinsä hautajaisten jälkeen. Soitti ja kysyi, saisiko tulla kahville. Äiti toipui, pääsi kotiin ja lähdin ystävättäreni kanssa tanssimaan jälleen. Viestin, joista jokainen tihkui vihaa! Mutta se ei laannuttanut tuskaa sisimmässäni. Ei vastausta. En! En edes yhdeksi yöksi! En illaksi, en tunniksikaan. Joka aamu laitoin miehelle tekstiviestin ja kysyin: miksi. Se hetki, kun Esa sanoi puhelimessa, ettei hänestä ole seurustelemaan vakituisesti, muutti perusteellisesti jotain sisälläni. minulla on liian rikasta elämä, häneltä on viety kaikki! Ei se oikeuta kostamaan sinulle... Esaa ei ollut näkynyt tansseissa, eikä näkynyt kuin vasta parin kuukauden päästä minun aloitettuani uudelleen kulkemisen. Punaoranssinen raivo nousi sisimmästäni. Naisen ilmeet eivät kieli suuresta onnesta, Esa on laihtunut, kuihtunut. Esalla oli aina naisystävä, kaksi kuukautta sama nainen, sitten pieni tauko ja nainen vaihtui. Että hän on vain kahden kuukauden morsian ja sitten paikka avautuu toiselle! ästä on kulunut aikaa jo pian kaksi vuotta, ja vieläkin vihani leimahtaa nähdessäni Esan, tosin yhä laimeampana. Esa oli ikävöinyt, nyt hän sen tunnusti. Karhusin korujani, uhkasin lähettää viestejä niin kauan, että saisin kunnon selityksen. Kurkkuani kuristi, silmiin tuppasivat kyyneleet. Ovi oli auki, ei olisi tarvinnut kuin avata ja kävellä sisään, mutta hänpä ripusti kassin ovenkahvaan! Odotin, että hän lähti. Pidin päivänselvänä sitä, että kulkisimme yhtä matkaa eteenpäin näin.
luona, ulkona paukkuva pakkanen ja meillä lämmin liesi. Vähän myöhemmin vasta aloin tarkkailla Esaa tiiviimmin. Kaikki oli kuin tätä väliaikaa ei olisi ollutkaan
Tarve tietää tulevista on hyvin inhimillinen ja luonnollinen. Onnenpyörä tarjoaa Sinulle mahdollisuuden pohtia, mitkä asiat elämässäsi ovat tällä hetkellä niin tärkeitä, että niiden toteutuminen tai toteutumatta jääminen vaikuttaa omiin ratkaisuihisi.
Esimerkki: Satu N. Samalla hän antaa numeroiden 1 - 30 velloa mielessään. Kun yksi numeroista alkaa tuntua muita selkeämmältä ja merkityksellisemmältä, avaa silmäsi ja merkitse numero muistiin. Vastausviestinä saat numeron. haluaa tietää onko Petri S kiinnostunut hä tietää, S. Ylhäällä vasemmalla: Tapahtuu pian. Yksi numeroista alkaa tulla esiin muita voimakkaammin, ja tässä tapauksessa se on 4. Lähetä viesti numeroon 173664. Pythagoraan onnenpyörässä nuo numerot on yhdistetty aakkosiin. Me kaikki toivomme, että elämästämme - ja läheistemme elämästä - tulisi mahdollisimman hyvä. Pythagoraan onnenpyörää, mystistä ympyrää, joka yhdistää meidän kaikkien tuntemat numerot yliluonnollisiin elementteihin, on kautta vuosisatojen käytetty tulevien tapahtumien ennustamiseen. Onnenpyörän alkuperäiskappaletta säilytetään nykyisin British Museumissa. Toteutuuko
toiveesi?
Pythagoraan onnenpyörä kertoo tulevaisuuden!
Käykö toiveesi toteen. Kirjoita tekstiviesti OP, etunimesi ja mieleesi tullut numero, siis esimerkiksi OP SATU 4. Kysy maanantaina terveydestä, tiistaina raha-asioista, keskiviikkona vapaa-ajasta ja hauskanpidosta, torstaina opiskelusta ja työstä, perjantaina seurusteluasioista, lauantaina rakkaudesta ja sitoutumisesta ja sunnuntaina elämästäsi ja tulevaisuudesta ylipäätään.
Mitä sinä haluat tietää?
TOIMI NÄIN:
Tee mielessäsi elämääsi koskevat kysymys, sulje silmäsi ja anna numeroiden 1 - 30 velloa mielessäsi. Suurta Pythagorasta, joka syntyi Samoksen saarella noin 571 eKr, on usein sanottu ensimmäiseksi matemaatikoksi. Hänen opetuslapsensa löysivät 30 numeroa, jotka ovat yhteydessä ihmiselämää ohjaaviin voimiin. Alhaalla: Ei tapahdu.
Muista viikonpäivän vaikutus kysymystä tehdessäsi!
Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Dna:n, Kolumbuksen, Zerofortyn, Elisan, Saunalahden, Soneran ja Tele Finlandin matkapuhelinliittymissä.
61. Tai tapahtuuko kenties asia, jota pelkäät. Numero 4 ja Sadun etunimi ovat ne tiedot, jotka tarvitaan onnenpyörään.
HUOM! Viikonpäivä, jona kysymys on tehty, on tärkeä. Katso, mihin onnenpyörän keskustan lohkoon saamasi numero sijoittuu.
Lohkojen merkitykset:
Ylhäällä oikealla: Tapahtuu pitkän ajan kuluttua. hänestä. Hän pukee kysymyksensä sanoiksi: "Pyytääkö Petri minua ulos?" ja keskittyy hetkeksi pohtimaan asiaa silmät suljettuina
Suihkussa käyn ovi tiukasti lukittuna.
O
M
ennessäni naimisiin vastoin vanhempieni tahtoa ajattelin
vapautuvani kaikesta ahdasmielisestä hapatuksesta, mutta silloinen mieheni olikin minun suurin virhearvioni. Olen kokeillut ryhmäterapiaakin, lisäksi olen osallistunut runoterapiaan ja käyn säännöllisesti psykiatrilla uusimassa lääkkeeni. Kokemus jätti jälkensä. Kapinoin tätä kaikkea vastaan ja karkasin kylälle kamarin ikkunasta, josta oli tosin vaikea huomaamatta kiivetä yöllä sisään, eikä se talvisaikaan onnistunutkaan, koska lumeen olisi jäänyt jäljet juoruamaan luvattomilla teillä olemisesta. Pikkuhiljaa lääkkeitä on määrätty lisää ja suurempia annoksia, sillä entiset vahvuudet eivät enää riitä pitämään yllä mielen vireyttä. Tämä mies ei maannut väkisin, vaan hän makasi toisten naisten kanssa aina, kun tilaisuus tuli, ja olihan niitä tilaisuuksia hänen ollessaan koko avioliittomme ajan matkatöissä. Kotini oli ankara körttikoti, jossa kaikki, mikä ei erikseen ollut sallittua, oli syntiä. Lisäksi käyn psykoterapiassa purkamassa mieltäni painavia asioita kaksi kertaa kuukaudessa. Radiosta sai kuunnella aamu- ja iltahartaudet sekä uutiset. Viikot olivat helpompia, koska silloin saatoin tavata vähiä ystäviäni ilman hänen valvontaansa. Kävin jopa tanssimassa paikallisessa ravintolassa, mutta. En pysty edes olemaan samassa sängyssä mieheni kanssa, en käymään saunassa. Tunsin itseni nollaksi, koska miehen työtoverit kertoivat auliisti, kuinka paljon naisia miehelläni oli. Inhoan yhäkin, viidenkymmenen vuoden jälkeen, alastomia miehiä ja etenkin heidän sukuelimiään, vaikka olenkin naimisissa. Luonnolli62
O
sesti kotona pidettiin kerran kuussa diakoniaompeluseurat, joissa kudottiin pakanoille villavaatteita ja veisattiin virsiä pastorin johdolla. Kotona se selitettiin niin, että mies halusi tappaa minut. Punaiset vaatteet, pitkät housut tytöillä ja naisilla, meikkaaminen, tupakan polttaminen ja alkoholin nauttiminen, tanssiminen, kiharat, lyhyet hiukset, kaikki ne olivat itsestään perkeleestä. Lapsuuteni oli niin turvallista, kuin se pienviljelijän lapsella voi olla. Olen koukussa lääkkeisiin, kuten narkkarit ovat koukussa laittomiin huumeisiin. Kestin sitä nöyryytystä kuusi pitkää vuotta, mutta sitten riuhtaisin itseni irti tuosta sairaasta suhteesta päätyäkseni toiseen vastaavaan suhteeseen. Mikä minut on ajanut tähän kaikkeen. llessani kahdeksan vanha yritti koulumatkalla eräs mies raiskata minut. Miksi lääkkeet vievät tunteet?
len käyttänyt mielialalääkkeitä jo yhdeksän vuoden ajan ja tullut niistä täysin riippuvaiseksi. Nyttemmin olen alkanut inhota kaikkea seksiin liittyvää. Ellen suostunut seksiin, hän raiskasi minut uhaten milloin haulikolla, milloin leipäveitsellä. Itse mies oli sairaalloisen mustasukkainen, ja jos perjantaina jouduin olemaan pidempään työssä, hän tuli työpaikkani ulkopuolelle vahtimaan, kenen kanssa makasin, vaikka työtoverini olivatkin naisia
Tarvitsen niitä yhä suurempia annoksia ja samalla turrutan itseni niin, että elämisen mielekkyyskin tuntuu kadonneen.
pidin huolen, etten koskaan tehnyt mitään, mistä minua olisi voitu moittia. Häneltä olen saanut ymmärtämistä ja hellyyttä, mutta itse olen kylmä ja tunteeton. Haluaisin rakastaa, nauraa, hullutella, itkeä, olla niin kuin muutkin, mutta siihen en pysty. SÄRJETTY SIELU
S
63. Pysyn ehjänä lääkkeiden ja terapian avulla, mutta tunteeni ovat jäätyneet sieluni pohjalle, enkä saa niitä sieltä ulos pakotetuksi. Kahdeksan vuotta kestin uskottomuutta ja panettelua, mutta kun toinen nainen alkoi odottaa miehelleni kaksosia, katsoin olevani vapaa hakemaan avioeroa. Ehkä sitten alan elää. Mikä olisi se taikakeino, että minusta tulisi oikea, tunteva ihminen. Muutin toiselle paikkakunnalle asumaan. Jo silloin olin muutaman kuukauden mielialalääkityksessä, mutta selvisin loppujen lopuksi vähällä. Olen selvinnyt lääkkeiden voimalla elämäni kovuudesta, mutta nyt lääkkeetkin näyttävät pettävän minut. Olen kuin kävelevä zombi, jolla ei ole tunteita, Mietin usein öisin valvoessani yksinäisessä vuoteessani elämääni taaksepäin ja kyselen, miksi minusta tuli tällainen. olmin jälleen uuden suhteen mieheen, jonka kanssa olen nyt asunut jo kaksikymmentäviisi vuotta. Vastausta en ole vielä saanut, mutta ehkäpä jonakin kauniina päivänä se tulee eteeni
Mieheni ei halunnut enää lasta, ja minullakin alkoi jo ikä painaa.
e olivat niitä elämän ruuhkavuosia kiihkeimmillään. Ainut lapsemme oli varttunut jo hyvän matkaa toiselle kymmenelle, kun yllättäen tulinkin raskaaksi. Tein lapsen
sovittaakseni abortin
Tiesin, etten toipuisi abortistani ikinä, jos en tulisi vielä kerran raskaaksi. Se ei kuitenkaan ollut ihan yksinkertainen asia. Uusi lapsi sekoittaisi koko pakan, niin luulin silloin, enkä kyennyt siinä vaiheessa arvioimaan elämääni uudelta kantilta. Se oli shokki: kerta kaikkiaan mieleni sekoittava juttu. Juuri kun olin saamassa aikaa itsellenikin, alkaisi se rumba uudelleen. Hakeuduin aborttiin ja it64
N
En ole tunnustanut miehelleni valkoista valhetta pillereitten pettämisestä, enkä aio sitä koskaan tehdä. Se oli vau-
E
vakuumetta vaihdevuosien sijaan! Eräänä varhaiskevään viikonvaihteena ounastelin jotakin uutta kehossani. Minun olisi saatava lapsi! Miten se olisi mahdollista. Aloin nähdä valoa tunnelin päässä. Isällensä hän on ollut syntymästään saakka hyvin rakas. Se kuulemma muutti kovasti minua ihmisenä. Mitään ei kuulunut. Meillä on hyvä näin. lin ja odotin. Taatusti kukaan tuttavistani ei tiennyt haaveistani. Vauvani on jo aikuinen poika. Vasta kun odotus tuli julkiseksi, herätti se monessa muussa suurta ihmetystä. Ihan kuin taskukello tikittäisi vasemmalla puolella vatsassani. Tunsin tyhjän pesän syndroomaa käsin kosketeltavasti ja mieltäni painoi syyllisyys abortista. Elimme tuuliajolla koko perhe, teinilapsemme muutti jo pois opiskelemaan. Sain kokea äitiyden onnen toistamiseen. Nuorruin kuulemma reilut kaksikymmentä vuotta. Seurasi kamalia vuosia elämässä. VALKOINEN VALHE
T
65. Mieheni ei ikinä suostuisi siihen! Niinpä päätin turvautua valheeseen, pillerien pettämiseen. Mieheni yllättyi tietenkin raskausuutisista, mutta suhtautui asiaan tyynen alistuneesti. Marraskuun pimeyteen syntyi pieni ihminen. Enhän taatusti olisi ainut tätä valhetta harrastanut. Hortoilin ulkopuolisessa suhteessakin, joka loppui mahdottomuuteensa. Että kehtasit vielä tuolla iällä... Tietenkin salasin asian mieheltäni. Ei liene ollut onnellisempaa odotusta kenelläkään muulla. Teinköhän kovastikin syntiä, kun esitin hämmästyneenä miehelleni raskausepäilyjä. Luurankoja kaapeista löytyisi varmaan molemmin puolin, jos niitä alettaisiin tonkia. kin jo sairaalasta tulomatkalla asiaa miehelleni. Kun minua vietiin synnytyssalista osastolle vauva vieressäni, olin varma, ettei koko keskussairaalassa ollut muita yhtä onnellisia ihmisiä.
ästä kaikesta on jo kauan aikaa. Kypsemmällä iällähän lapsille vasta osaa antaa sen arvon, mikä heille kuuluukin. Tilanteesta tuli yhä kammottavampi
Kuntoni ei kohonnut, mutta pelkäämään opin.
Opettaja oli siihen aikaan, kuusikymmenluvun loppupuolella, sellainen auktoriteetti, jonka käskyjä ei kyseenalaistettu. Tarrauduin kaksin käsin allasta kiertävään kaiteeseen ja pysyttelin siinä tiiviisti koko tunnin ajan. Muut tytöt olivat jo häipyneet, kun minä, itku kurkussa, vedin vaatteita päälleni. Ohjelmaa käytiin läpi kiivaaseen tahtiin. Olin varma, että jokainen opettaja painoi tapahtuneen mieleensä. Koulussa jouduinkin sitten äärirajoilleni temppuillessani yli-innokkaan liikunnanopettajan käskyjen mukaan. Yleensä livahdin heti liikuntatunnin jälkeen ulos, mutta sillä kerralla en ehtinytkään. Hyppäsin jopa aikuisten altaaseen opettajan seisoessa kädet puuskassa altaan reunalla. Syyksi kelpasivat vaikkapa vatsavaivat tai nuha. Kiitos kouluun tulleen uuden liikunnanopettajan, entisen balettitanssijan, joka loputtoman kärsivällisesti jaksoi opastaa ja kannustaa meitä yrittämään parhaamme. ttei nyt kaikki olisi pelkästään negatiivista, täytyy myöntää, että nautin lentopallon peluusta ja suunnistuskin menetteli. Keskikoulun viimeisenä vuonna opettelimme tanssimaan. Sitkeä oli opettajakin. Asuin maalla, eikä siihen aikaan monessakaan talossa vielä ollut suihkuja, kaikissa ei edes sisävessaa. Yritin selittää, etten halunnut kastua ennen bussilla tehtävää kotimatkaa, enkä sitä paitsi ollut hionnutkaan, kun olin istunut koko tunnin ajan salin seinustan penkillä, mutta selitykseni kaikuivat kuuroille korville. aiken kaikkiaan lapsuus- ja nuoruusajan epäonnistumiset ja ikävät kokemukset loivat pohjan lähes "liikkumattomalle" aikuiselämälleni. Opettaja viittoi minua kiivaasti sivuuttamaan hevosen ja jatkamaan ohjelmaa. Varsinkin rasteille osuminen oli palkitsevaa. Siinä lajissa olinkin yllättäen hyvä. Oven suussa seisoi opettajani tivaamassa, miksi en mennyt suihkuun. Ensimmäistä kertaa liikuntanumeroni nousi seitsemään. Juoksin kiireen vilkkaa, taakseni katsomatta, ulos voimistelusalista. Alastomia tyttöjä hiippaili takanani yhteissuihkuun ja takaisin. Siinä muiden tyttöjen katsellessa opettaja pakotti minut riisuutumaan ja vahti vielä suihkuhuoneen ovellakin, että varmasti kastelin itseni. Osasin useimpien kappaleiden sanat ulkoa ja hyvän rytmitajuni ansiosta opin uudet tanssit nopeasti. Vaikka tiesikin minut uimataidottomaksi, ei päästänyt kipuamaan ylös altaasta ennen tunnin päättymistä. Minäkö. Luulin koettelemuksen olevan jo ohi, kun opettaja vielä viime minuuteilla komensi tyttörivistön peräperää hyppäämään "hevosen" yli ja tekemään hypyn päätteeksi pari kuperkeikkaa. Kuperkeikoilla. Eivät muutkaan tytöt jumppamaikasta erityisemmin pitäneet. loin pelätä liikuntatunteja. Ulkona oli pakkasta melkein kolmekymmentä astetta, kun lähdin tukka märkänä taivaltamaan kohti linja-autoasemaa. Heti kohta oppikoulun jälkeen me67
Kotona minua ei kannustettu liikkumaan, pikemminkin päinvastoin. Tinkasin äidiltä milloin milläkin tekosyyllä lupalappua, joka oikeutti laistamaan liikuntatunnit. Joskus onnistuin, joskus en. Hypimme, pompimme, taivuttelimme ja venyttelimme opettajan käskyjen mukaan koko opettajakunnan seuratessa monella penkkirivillä esitystämme. Pesuhuoneessa vallitsi hiiskumaton hiljaisuus. Kuukautiset olivat se yleisin, opettajankin hyväksymä syy istua liikuntatuntien ajan.
K
E
S
A
K. amainen opettaja järjesti siihenastisen elämäni suurimman nöyryytyksen. Suihku olikin minulle lähes tuntematon tuttavuus. Homma toimi aikansa, kunnes opettaja keksi ruveta pitämään kirjaa tyttöjen "istumisista". En päässyt hevosen päälle vielä kolmannellakaan yrityksellä. olmannella luokalla opettaja piti näytetunnin
Sokerini eivät ylenmääräisestä rasituksesta pitäneet, vaan nousivat entisestään. Painoni lähenteli siinä vaiheessa jo normaaleja lukemia, mutta verensokeriarvoni hipoivat taivaita. Naisvaltaisella työpaikalla puhuttiin lakkaamatta laihduttamisesta, pilateksesta, aerobicista, kuntopyöräilystä, maratoneista, joogasta tai vähintäänkin lenkkipoluilla tai kuntosalilla huhkimisesta. Niillä kiloilla vähäinenkin liikunta tuotti enemmän tuskaa ja ahdistusta kuin iloa. Mitä nyt seinäntakanaapuri, se timmi kaksviitonen, käy välillä kurkkaamassa kulman takaa, valittelee kuntosalilla kipeytyneitä lihaksiaan ja vetäytyy palelevia varpaitaan syytellen sisätiloihin. Miksi en minä, kun kerran KAIKKI muutkin, työkaverit ihmettelivät. Mene ja tiedä.
J
V
K
o monta vuotta olen kuitenkin ollut lähes ihannepainoinen. Pakkohan siinä oli lähteä liikkumaan, kun diabeteslääkäri uhkaili hengen lähdöllä. Rehkikööt muut minunkin puolestani. Stressi on kadonnut ja voin kaiken kaikkiaan paremmin kuin koskaan. Syksyisin vaeltelen sienimetsissä osaamatta vauhtiin päästyäni oikein lopettaa. No, siitäkin periaatteesta joudun silloin tällöin luopumaan. SOHVAPERUNA. Uimaan en ole vieläkään oppinut, mutta saatan vielä jonain senkin taidon opetella. Jos jonain päivänä päätän pitää "yökkäripäivän", sallin sen itselleni hyvällä omallatunnolla. Syön viimeisen päälle terveellisesti. Hyvä heille, jos niin on. Samoihin aikoihin työkuormani kasvoi kohtuuttoman suureksi, jouduin työpaikkakiusatuksi ja koin kertakaikkisen loppuun palamisen, jonka seurauksena jouduin eläköitymään ennen aikojani. Että se minun liikunnallisuudestani. Muutaman vuoden kotiäitiuran jälkeen lähdin kauppaopistoon ja jouduin taas kohtaamaan pahimmat pelkoni. Useimmiten kävelin omissa oloissani metsäpolkuja sillä aikaa, kun toiset hyppivät hikijumppaa sisätiloissa. Siis yli kaksikymmentä yhteensä. oulut tuli käytyä ja luulin työelämään siirtyessäni pääseväni kokonaan eroon epämiellyttäväksi kokemastani pakkoliikunnasta. Entiset koulukaverini, nekin, joilta spagaatin teko sujui tuosta vaan ja jotka harrastivat kaiken maailman lajeja, käyvät vieläkin epätoivoista kamppailua vanhenemista vastaan uskoen liikunnan pitävän heidät ikuisesti nuorina. Minä, vajaa satakuusikymmensenttinen, painoin enimmillään 113 kiloa. uosien ja kiireisen elämän myötä liikakiloni karisivat itsestään. Koiran kanssa lenkille lähtö ja reipas kävelylenkki on yhtä juhlaa ja antaa rauhallisen, yhtäjaksoisen yöunen. "Kävele henkesi edestä" oli opaskirja, joka kertoi diabeteksesta kaiken. Ehkä työyhteisökin olisi suhtautunut minuun toisin, jos olisin ottanut osaa heidän vapaa-ajan harrastuksiinsa. liikunta. Liikun omiksi tarpeikseni silloin ja sillä tavoin, kun se tuntuu minusta mukavalta. Saan kaikessa rauhassa huhkia kolan varressa yksikseni. Luulo ei taaskaan ollut tiedon väärti. Toinen oli... Eläkevuosinani olen lähtenyt, yllätys, yllätys, vapaaehtoisesti liikkumaan. Taloyhtiö, jossa asun, on päättänyt hoitaa talonmiehen tehtävät talkoovoimin. Vasta nelissäkymmenissä pohdin vakavammin liikunnan tai pikemminkin liikkumattomuuden, merkitystä, kun sairastuin diabetekseen. En lähtenyt kilpaan mukaan.
68
Eivät he minusta sen onnellisimmalta vaikuttaneet kuin minäkään, joka vietin vapaa-aikaani paljon mieluummin hyvän kirjan tai käsityön parissa omalla sohvallani. Vasta lopetettuani rivakat kävelylenkit, ne tasaantuivat sopivan lääkityksen ja ruokavalion avulla. Voihan olla, että olisin säästynyt niin burn outilta kuin diabetekseltäkin, jos vain lapsesta saakka olisin pakottanut itseni liikkumaan. Kuperkeikkoja tuskin vaivaudun enää kokeilemaan eikä taida luistelustakaan tulla lempiharrastustani. Edelleenkään ei liikkuminen sopinut minun vartalolleni. Ei se tosin vielä ole tehnyt heitä ikäistään nuoremmiksi. Aikuiskoulutuksessa kun oltiin, ei opettaja sentään pystynyt minua enää uima-altaaseen pakottamaan, mutta teki kyllä parhaansa, se on toki myönnettävä, kannustaakseen minua liikkumaan omien voimavarojeni mukaan. Toinen oli saksan kieli, joka kuulosti korvissani mongerrukselta, jota en halunnutkaan oppia. Ja liikunnasta. Hiki hatussa juoksutin koiraani aamuin illoin ja opettelinpa jopa muutaman jumppaliikkeenkin. Mistä sitä tietää. Mutta mitä sitten. En tuntenut euforista hyvää oloa, vaan pahoinvointia. Jostain syystä lumitöihin ei kuitenkaan ole tunkua. Liikunta, liikunta, liikunta. Vaikka tiesikin minut uimataidottomaksi, opettaja ei päästänyt minua kipuamaan ylös uima-altaasta ennen tunnin päättymistä.
nin naimisiin, tein pari lasta, ja lihoin molempia odottaessani toistakymmentä kiloa
Tilauksesi astuu voimaan noin antamalla hyväksyn sähköpostiviestinnän Kolmiokirjalta.
73 3 69. S
E
U
R
A
A
V
A
S
S
A
N
U
M
E
R
O
S
S
A
KESÄYÖ ja kaksi sanatonta
ELOKUUSSA
HUIJARI HURMASI koko perheen
Elin lapsuuteni SADISTISEN OTTOISÄN UHRINA Miten opin arvostamaan HYVÄÄ NAISTA RAKKAUTTA RAJAN TAKAA
Tosi Elämää maksaa postimaksun
TILAA LUKEMISTA, JONKA PARISSA ET PITKÄSTY, SUORAAN KOTIISI.
TILAUSKORTTI
KYLLÄ KIITOS! Tilaan Tosi Elämää -lehden
12 kuukaudeksi (12 numeroa) hintaan 51 12 kuukaudeksi (12 numeroa) hintaan 51 edullisena kestotilauksena 6 kuukaudeksi (6 numeroa) (12 numeroa) hintaan 45 hintaan 29 6 kuukaudeksi (6 numeroa) hintaan 29
Maksan tilaukseni yhdessä kahdessa erässä.
Maksan tilaukseni yhdessä kahdessa erässä.
Nimi Osoite
Puhelin Postinumero ja -toimipaikka Sähköposti
90003 Vastauslähetys 90003 OULU
Vastauslähetys
TOSI ELÄMÄÄ
Tunnus 5007535
Tilaajan allekirjoitus (alle 18-v. Useammassa erässä maksettaessa laskutuslisä kortin postittamisesta. Sähköpostiosoitteen kolmen viikon kuluttua tilauskortin postittamisesta. holhoojan)
Haluan automaattisesti jatkuvan tilauksen kyllä ei
Voit suorittaa tilausmaksusi useammassa Tilauksesi astuu voimaan noin kolmen viikon kuluttua tilausVoit suorittaa tilausmaksusi useassa erässä.erässä. 0,50 /erä
Seisoin, tuijotin. Mikä oikeus sillä oli syntyä, kun oma pikkuiseni vaelsi eksyksissä kastamattomien sielujen olemattomuudessa itkien äitiään. Pariskunta ohitti minut kosketusetäisyydeltä. Vaaleanpunaisia unelmia. Tavaratalon vartija, harmaapukuinen, seisoi edessäni. Tyhmä, ruma, vaatimaton, tavallinen. Muistin viimeisen puhelumme. Ostoskärryt jäivät jonnekin. Saatanan hullu ämmä. Ehkä se olin minä. Katsoin naista uudelleen. Vapaa, vastuuton Kimmo. Ei varmasti. Sille, joka imuroitiin sisältäni, heitettiin roskakoriin ja kuljetettiin sieltä muun jätteen seassa sairaalan polttouuniin poltettavaksi. Kimmon käsi siveli hellästi naisen vatsaa. Mies jolle en ollut tarpeeksi hyvä
N
äin heidät Prisman kauppakäytävällä. Vähitellen tajusin. Viisi yhteistä vuotta. Kynnet painuivat kämmeniin, hiki kihosi otsalle. Ei se ollut tuo nainen. Halusin huutaa, raivota. kkiä tunsin raskaan käden laskeutuvan olkapäälleni. Ei koskaan tarkoitti minua. Sydämeni hypähti ylimääräisen loikan. Ei sitoumuksia. Silvoin sikiön pieniksi palasiksi. Päästää ilmoille kaikki ne sanomattomat sanat, jotka jäivät lausumatta, kun Kimmo lähti. Parasta elämässä, oli Kimmo sanonut. Kimmon käsi suojelevasti naisen hartioilla. Tossuja, nuttuja, mekkoja. Ei koskaan minun kanssani.
64
En ollut tarpeeksi kaunis, edustava, fiksu, koulutettu, vaimoainesta. Mihin se kaikki katosi. Kimmo ei halunnut lapsia. Naisen takin sisällä pullottava vatsa. Sydän huusi ikäväänsä. Vain vuosi eromme jälkeen Kimmo oli valmis isäksi. Liian tavallinen komean ja itsevarman miehen. Suunnitelmia, joiden piti kantaa kauas tulevaisuuteen. Hain katseellani Kimmon katsetta. Ei, ei, vastasin kiireesti. Sillä aikaa, kun minä makasin tokkurassa sairaalassa tappamassa lastamme. Käännyin katsomaan. Kimmo. Ei koskaan minun vauvalleni. Umpirakastunut pariskunta. En löytänyt. Katkerin sydämin lähdin seuraamaan. Koskaan, kenenkään kanssa. Jalkani eivät suostuneet viemään minua pois. Tuolle toiselle. En käsittänyt, että "ei koskaan" tarkoitti vain minua.
Ä
Ei tarvitse. Saatanko teidät ulko-ovelle?
Kimmo oli sanonut, ettei halua koskaan lapsia. Mielikuvissani viilsin vatsan auki. Minä olin uskonut häntä ja teettänyt abortin. Tuo toinenko oli. Vartijan epäluuloinen katse seurasi, kun kävelin ulos. Anna olla viimeinen kerta, kun tänne soittelet. Huomasin taas ympäristöni. Ei koskaan lapsia minulle. Minun vauvani, jonka Kimmo ei koskaan halunnut syntyvän. Täynnä unelmia. Tunsin pahoinvointia. Posket hehkuivat innostuksesta ja silmissä paloi rakastunut tuli. Kimmo luotsasi naista hellästi kohti vauvanvaateosastoa. Onko jotain hukassa. Minäkö tässä se hullu olin. Henkeni salpautui
Mistä se mitään tietää. Kyllä se siitä tokenee. Elämä jatkuu. Käskee unohtamaan. Ei yhden miehen perään kannata parkua.
U
Mielenterveyshoitaja puhuu pakkomielteestä. Kimmo ei lähde päästäni. Suljen puhelimen. Kynä valmiiksi paperin päällä. Etsin tyynyn alta Kimmon valokuvan. Tiesinhän sen. Sitä mukaa, kun pullo tyhjenee, tulee varmuus. Korkkaamaton viinipullo, hetken unohdus. Naisia vain on paljon enemmän. Kimmo soittaisi kohta takaisin. Tai lääkäri, joka toitottaa: lääkkeitä, lääkkeitä, lääkkeitä, lisää lääkkeitä. Ian kaiken. Valitsemanne numero ei ole käytössä. rinnalle. Ei auttanut terapia, ei sähköshokit, lepositeet, eristys. Rappukäytävässä kolahtaa. Ei minulle. Aivan varmasti tulee. Vieressä mielenterveyshoitajan yhteystiedot, yöpöydällä viimeisin sairaalalasku. Pää painuksissa palasin asunnolleni. Kohotan katseeni kohti ovea odottaen sen aukeavan. Kimmo tulee vielä. Kimmon kuva kädessäni kävelen jääkaapille. Sairaalassa näin. Suljetut verhot, joiden takaa maailma ei päässyt kurkkimaan sisälle. ltraäänikuva seinällä sängyn päädyssä. OUTI
65. Kimmohan rakastaa minua. Kuumat kyyneleet valuvat pitkin poskiani. Kaikkihan on vain väärinkäsitystä.
Kimmo rakastaa minua ja minä häntä. Rojahdan sängylle. Aloitettu kirje. Maailma on täynnä miehiä. Yli kaiken. Jossain itkee vauva. Sairausloma jatkuu vielä. Nainen, jota ei kehdannut julkisesti esitellä. Haaveissani valitsen Kimmon numeron. Kimmon kuva pöydällä viinipullon vierellä
Viimeinen viaton rakkaus
72
Muistutit kovasti ensimmäistä ihastustani. MARGEREETTA
R ATKO R I STI KOT, K RY P TOT, S U DO KUT...
Testaa millainen ratkoja olet ja voita!
50 joka viikko 250 joka kuukausi 3000 Aurinkomatkojen lahjakortti
M A A I L M A N M A H TAV I N R I S T I K KOY H T E I S Ö !
73. Sinä vedit lemmen mereen viivan, jonka rajut myrskyt huuhtoivat pois. Sydämeni tykytti ja polviani heikotti. Oli tosi kysymyksessä. Olit ehkä palannut kotipaikkakunnallesi. Olit keskimittainen, ristiverinen rillipää. Minä olin täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Olit minua vanhempi, ehkä vain viisi vuotta, mutta kuitenkin. Sinä olit opettaja, minä oppilas. Kuuluit elämääni vain muutaman kuukauden ajan. Ehkäpä elämä näin valmisteli minua, viatonta, tulevia koitoksia varten. Olin suhteesi niin vakavissani kuin nuori, keskenkasvuinen tyttö vain voi olla.
räänä hiljaisena iltana muistin sinut. Pohtisivatko he jutun luvallisuutta?
M
uistan yhä, miltä tuntui painaa tyttölyseon ovi kiinni lopullisesti. Näimme toisiamme koulun käytävillä, joskus kaupungillakin. Toivuin sydänsuruistani ja löysin uuden heilan. Vaan kuinka huoletonta elo olikaan tähän asti ollut. Monia muita olen muistanut, mutta sinut olin jo unohtanut. Sinulla on tärkeä osa rakkauselämässäni. Ei sinussa mitään erityistä ollut. Sinä olit opettaja, minä oppilas. En enää nähnyt sinua.
Kenties olit tullut tänne sijaiseksi jostakin muualta. Tässä oli kielletyn hedelmän makua ja jotakin
E
kiihottavaa. Aprikoin, oliko ympyrä sulkeutumassa. Matematiikka, fysiikkaa, kemiaa... Mielessä vuorottelivat riemu, vapauden tunne ja epävarmuus. Hymyilimme. Pääsin kesäduuniin. Tunsin, että tämä on nyt menoa eikä nokitusta. Tämä tapaus olikin totisempaa totta. Olit minulle kielletty hedelmä, josta haaveilin salaisimmissa unelmissani. Sinä olit viimeinen viaton rakkauteni. Olit keskikoulun puolella sijaisena matemaattisissa aineissa. Seurasi kihlaus, häät, lapsi, perhe-elämä kaikilla maustella. Näin silmissäni, miten otettuja he olisivat siitä, että seurustelun opettajan kanssa. Et sinä minun luokkaani opettanut. Kuvittelin, miten vien sinut kotiini ja esittelen vanhemmilleni. Koulun loputtua etsin sinua kaupungilta enemmän tai vähemmän tietoisesti. Maailma oli avoin ja elämä odotti. Sinä olit rajapyykki. Retkahdin tulisesti siniharmaasilmäiseen poikaan. Syksyllä sydämeni oli jo sirpaleina
NÄIN MIESTÄ AN RAKASTELLA
i Burleskviettelyä
Tyylikästä
VOIKO PELIMIEHEN KESYTTÄÄ?
Olin nainen joka löi
SELVIYTYJÄ
Numero 7 o myynnissä 1.7. istunut! asti uud Upe
TESTAA otyyppiä OLETKO vaim
72010 5,40
Kaunis nainen jää ILMAN MIESTÄ?
i.fi ti.fi w.regin www.reg aleh www.reginaleht
PINKkovaan
uskoo työhön Miten sinusta tulee
k Se OiTÄ ea
TEE HÄNES ORJASI... ä alkaen n
N PALJOSTA! I
LUKEM 3 3
NOVELLIA TOSITARINAA
Ihanat kesämekot
EROOTTISTA SATUA
ALLE, BILEISIIN, RANN VAIN: E MINN
3
lukemisen sietämätön ihanuus
74 3
Arvomme viisi 65 euron arvoista palkintoa.
Luettuasi tämän Tosi Elämän valitse mielestäsi paras juttu, ja olet mukana palkintojen arvonnassa!
Lähetä vastauksesi 4.8.2010 mennessä postikortilla. Äänestä ja voita
hellää hoitoa kasvoillesi
Kesäkuun lukijakilpailustamme voit voittaa Widmer-ihonhoitotuotteita. Palkintopaketti sisältää hellävaraisesti meikit ja lian poistavan puhdistusmaidon, virkistävän kasvoveden, ihon verenkiertoa parantavan kuorintavoiteen ja herkälle silmänympärysiholle sopivan silmämeikin poistoaineen sekä kasvopyyhkeen. Kerro kortissa, miltä sivulta alkaa sen numeron paras juttu. Kerro, oletko tilaaja, irtonumeroiden ostaja vai muu lukija. Lähetä kortti osoitteeseen Tosi Elämän toimitus, Äänestä ja voita, PL 246, 90101 Oulu.
75 3. Liitä vastaukseen nimesi, osoitteesi, sähköpostiosoitteesi ja puhelinnumerosi