LUKIJAT KERTOVAT
ELOKUU · 2010 4 90 U 2010· 4,90
KIRJOITUSKILPAILU
TOSI
ELÄMÄÄ
Miten opin
PALKINNOT
1000
rajan
KIRtJEaa ak
Elin lapsuuteni
SADISTISEN OTTOISÄN UHRINA
HUIJARI HURMASI
koko perheeni
ARVOSTAMAAN HYVÄÄ NAISTA
Sairaanhoitaja:
RAKASTUIN POTILAASEENI
Avioliitto ei ole vain lapsia varten
PULLOTETTU LAPSUUTENI
Ensin lähti äiti, sitten hylkäsi isä
osoitti elämän arvon
VAKAVA SAIRAUS
Itse en ainakaan muista, että olisin vielä törmännyt sellaiseen tuotteeseen. Jos selluliitti vaivaa, voisi kokeilla vähän liikkuvampaa elämäntyyliä voiteiden sijaan. Tämän lisäksi tulivat monella päälle vielä vartalonhoitotuotteet ja tuoksut. Joidenkin keskustelijoiden kosmetiikkaluettelot tuntuivat valtavilta. Aidosti hymyilevät huulet eivät tarvitse välttämättä lainkaan huulipunaa. Tehkäämme siis itsenäisiä päätöksiä ulkonäkömme suhteen ja luottakaamme siihen ainutlaatuiseen kauneuteen, jota meistä jokaisesta löytyy. Se, miten kauniiksi me naiset tunnemme itsemme, on lopulta ihan meistä itsestämme kiinni. Sisäistä hehkua ei voi ostaa kaupasta. Sisäistä kosmetiikkaa
örmäsin eräällä nettisivustolla keskusteluun, jossa naiset kertoivat, mitä kaikkia kosmeettisia tuotteita käyttävät säännöllisesti. Ihon virheitä ei ole pakko peittää meikkivoiteilla, sillä juuri ne virheet tekevät meistä täydellisiä. Minua jäi mietityttämään se, mitä nuo ihmiset ajattelivat tapahuvan, jos he vähentäisivät kosmetiikan käyttöään vaikka puolella. En missään nimessä vastusta kosmetiikkaa, sehän pelastaa minutkin päivittäin ulkonäkökatastrofeilta, mutta haluan muistuttaa niin itseäni kuin muitakin siitä, että kauneutta on olemassa myös ilman kosmetiikkaa. Monille kosmetiikka tuntui olevan kuin vaatekerros, jolla he peittivät itsensä milli milliltä. Juonteet voivat silitä yhtä hyvin rentouttavan puuhastelun myötä kuin ihmevoiteiden avullakin. Avoin katse on kaunis ilman taidokkaita varjostuksiakin. Mutta jos sellainen tuote joskus kehitellään, saatan hyvinkin sitä kokeilla.
TOSI
TÄSSÄ NUMEROSSA
ELÄMÄÄ
T
VAKAVA SAIRAUS osoitti elämän arvon.........................4 PULLOTETTU LAPSUUTENI Ensin lähti äiti, sitten hylkäsi isä ...............................8 AVIOLIITTO ei ole vain lapsia varten .................12 KESÄYÖ ja kaksi sanatonta ..........................18 Sairaanhoitaja: RAKASTUIN POTILAASEENI .........24 Elin lapsuuteni SADISTISEN OTTOISÄN UHRINA .28 JUTTUTUPA .....................................33 Miten opin ARVOSTAMAAN HYVÄÄ NAISTA ...34 MINUN RUNONI ..............................37 HUIJARI HURMASI koko perheeni .................................38 KIRJE RAJAN TAKAA .....................44 Kirje äidiltä: VIISI VINKKIÄ MATKALLA IHMISEKSI .......................................48 KRISTIINA VASTAA ..........................51 HOROSKOOPPI ...............................52 MIEHENI PORNORIIPPUVUUS pilasi rakkautemme .........................54 Siihen aikaan kun LAPSET KUNNIOITTIVAT OPETTAJIAAN .................................58 KIRJOITUSKILPAILU ......................63 VAIMON SAIRASTUMINEN syöksi perheen yksinäisyyteen .......64 20 vuotta PELKKÄÄ SUNNUNTAITA ...............66 ELÄMÄLLE KUOLLUT .....................70 Elämässä pitää olla TIETTY JÄRJESTYS ........................72 ÄÄNESTÄ JA VOITA .........................75
3. Minua tämä kosmetiikan paljous alkoi hiukan ihmetyttää. Hiuksiin laitettiin useita erilaisia hoito- ja muotoilutuotetta, iholle tuli voidetta ja seerumia, lisäksi sitten varsinainen meikki kaikkine korostus- ja häivytysvoiteineen. Jos me hyväksymme itsemme ilman kosmetiikkaa, myös maailma tekee niin. Mitä tapahtuisi, jos he luopuisivat hiuslatvojen hoitoaineesta, heleyttävästä seerumista, selluliittivoiteesta ja vartalotuoksusta. Muuttuisivatko he rumiksi ja vastenmielisiksi vai pelkästään mitäänsanomattomiksi. Onkohan ihan hirveän vanhanaikaista ajatella, että se syvin kauneus tulee kuitenkin edelleen ihmisen sisältä, eikä kosmetiikasta. Jos haluaa helakamman ihon, ei siihen tarvita välttämättä seerumia ja poskipunaa, onnelliset ajatukset ajavat ihan saman asia
Synnytys käynnistettiin ja selvisin lapseni kanssa kaikesta hyvin. Naisen kasvoille ilmestyy varjo, kun hän jatkaa kertomustaan. Sauna puhdistaa päivän pölyt iholta antaakseen levollisen unen yöksi... Mies korjailee välillä lehmien aitauksia. Olin hyvin epäuskoinen vielä sittenkin, kun kävin näytteitä antamassa ja tulin sieltä kotiin. Vakava sairaus
osoitti elämän arvon
-M
aatalon emännän arki on täyttä työtä. Miten minun ja perheeni käy, kyselin epätoivoisena. Vastaanotolta tuli pois hyvin järkyttynyt pariskunta. Minun maailmaani järisytettiin kunnolla. Hänen puhuessaan näen kaiken silmieni edessä. Tämä oli maailmanloppu, minä huusin ja itkin. Suvussani oli aiemmin sairastuneita henkilöitä, jotka olivat pyörätuolissa. Hänen elämänsä sai yllättävän käänteen ja sen aikaansaannoksena hän joutui uhraamaan terveytensä. uunnellessani naisen kertomusta minullekin tulevat kyyneleet silmiin. Olin niin järkyttynyt, etten saanut unta, ja se yö menikin puhuessa mieheni kanssa. Lehmien haku laitumelta ja niiden ruokinta sekä lypsäminen ovat iltahommia ja vasta niiden jälkeen voi vähän antaa aikaa itselleen. En aluksi vielä kiinnittänyt niihin suurempaa huomiota. Jalkani alkoivat menettää normaalia voimaansa ja jouduin ottamaan tukea, että pystyin kävelemään. Raskaus meni hyvin, mutta aivan loppuvaiheessa, kun olin jo sairaalassa valmistautumassa synnytyk4
seen, minulle tuli kummallinen olo. Kun vastaukset kokeista ja kuvista tulivat, menin mieheni kanssa niitä kuuntelemaan. Olin sairastunut sukuni kantamaan lihasperäiseen sairauteen, jolle ei ollut periaatteessa muuta tehtävissä kuin saada nykyinen liikuntakyky pysymään mahdollisimman pitkään. Näkökenttääni tuli kuin sumuverho, enkä tahtonut nähdä mitään. Mutta pahin oli vielä edessä. Sen maaseudun miljöön ja ympäristön, jossa hän on elänyt. Onneksi huonetoverini hälytti apua ja sain heti tietää, että se oli raskausmyrkytys. Niin monena sitä maalla joutuu olemaan. En vain itse ymmärtänyt aikaisemmin edes ajatella, että minulle mitään kävisi. Kunhan lepäisin vähän, olo varmasti helpottaisi, niin ajattelin. Fysikaalinen hoito ja muu jumppa olisivat aina hyväksi. On laitettava ruuat heinätalkoolaisille ja kun siitä selviää, on vietävä kahvit ja juomat pellolle, jossa hikiset ihmiset nauttivat ne jaksaakseen taas jatkaa hommia. Olinhan parhaassa iässä oleva terve ja kukoistava nainen. Kuinka voimme enää jatkaa maanviljelyä, kun emäntä on pois pelistä. Kuuntelen häntä, iäkästä naista, joka kertoo minulle tarinaansa. Mutta niin ei käynyt. Se ei saanut olla totta! Ei minulle voi käydä näin, niin vakuuttelin miehellenikin. Lääkäri puhui suoraan. Ajattelin vain, että jalkani olivat rasittuneet paljosta kävelemisestä. Lääkärin luona en vielä itkenyt, mutta illalla tulivat kyyneleet. Hänen elämänsä järkyttävin hetki muutti todella hänen elämänsä
K. Tyrmäsin kaikin tavoin ajatukset mahdollisesta sairastumisesta. Heinänteossa menee muutama päivä, toivottavasti sää on poutainen ja heinät saadaan seipäille. Elänyt niin monta täyteläistä ja onnellista vuotta miehensä ja lastensa kanssa. Aloin saada outoja lihaskramppeja ja toisinaan tunsin, kuinka jalkani muuttuivat voimattomiksi. Nainen jatkaa: Odotin nuorimmaista lastani. Kun lääkäri kyseli, onko suvussa vastaavia tapauksia, oli minun kerrottava niin kuin asia oli. Vain pieninä paloina osasin siinä shokkitilassa kuvitella tulevaisuuttamme... Viimein lääkärillä käydessäni alkoivat tutkimukset, otettiin näytteitä ja kuvattiin. Aina on jokaiselle päivälle jotakin askaretta. Kyllä tämä tästä ohi menee, lohdutin vielä itseäni, enkä halunnut uskoa lääkärin epäilyjä, että olin ehkä saamassa sukulaisteni sairau-
den
Yhdessä sitten pää-
timme jaksaa ja teimme sanattoman sopimuksen; mies auttaa minua niin kauan kuin jaksaa...
J
uomme kahvit välillä ja katson ystäväni liikkumista. Minä, joka olin kaikin puolin hyvin elämänhaluinen ja ulospäin suuntautuva ihminen. Hän kärsi puolestani varmaan enemmän kuin näyttikään. Sairauteni kosketti lähipiiriäni yhtä lailla. Kahvipöydässä saan kuulla erikoisen seikan: Muutaman kuukauden kuluttua sairastumisestani näin kummallista unta. Lapsille en voinut heti kertoa, kuinka asiat olivat. Kylvin katkeruuden kitkerässä
nesteessä pitkän aikaa ja voihkin yön hiljaisina hetkinä kohtaloani. Hän ottaa tukea pöytien reunoista ja tuoleista, kun mittaa kahvit suodattimeen. Miksi juuri minä sairastuin, ihmettelin. Kirosin sillä hetkellä koko maailman ja avuttomana näin, kuinka jalkojeni toiminta kävi melko olemattomaksi. Kun sairauteni oli todettu ja saanut nimen, minun oli vakavasti mietittävä tulevaisuutta. Kohtalo oli järjestänyt minulle täyden kattauksen kaikkine surkeuksineen. Sydämeeni syntyi suuri viha ja katkeruus. Tein mieheni kanssa matkan, kävimme ulkomailla ja tutustuimme paikallisiin nähtävyyksiin.
5. Naisen olemus on sairaudesta huolimatta hyvin rentoutunut, ja hän jaksaa hymyillä kaikesta tuskasta huolimatta. Kun ihminen saa tietää sairastuneensa parantumattomasti, elämä saa hetkessä uuden sisällön. Minulta vietiin liikuntakyky, ihmisen ainoa keino liikkua paikasta toiseen. Kaikki entiset terveet vuodet olivat jäävä taakse ja edessä oli varmasti vaikeimmista vaikein taival. Sitten vihan keskellä kasvatin itselleni voimakkaan sisun ja sen voimalla toistelin, etten saa antaa periksi. Se, mikä ennen oli itsestäänselvyys, nousee kultaakin arvokkaammaksi.
suunnan. Autan häntä kattamalla pöydän. Kuuntelen taas. Piru vie, jos muutkin selviävät, niin kyllä minäkin. He tiesivät vain, että olin lääkärin hoidossa ja välillä kuntoutuksessa. Minun oli pikku hiljaa jätettävä maatalon töihin osallistuminen, ja siksi meillä oli apulainen. Mieheni oli vankkahermoinen ja jaksoi olla vierelläni
Käännyin sanomaan jotain miehelleni. Siihen uneni päättyi ja herätessäni olin suunnattoman pettynyt, että kaikki oli ollutkin unta. Juhlaväki odotti jännittyneenä pariskuntaa, ja niin he astuivat sisään ja saivat riemukkaan vastaanoton. Elä elämäsi hymyillen kaikesta huolimatta! ELÄMÄNSÄ SANKARI
stäväni päättää pitkän tarinansa ja jatkamme keskusteluam-. Siihen en istuisi kuin pakon edessä. Päätös on pitänyt näihin päiviin asti. Myös kepin avulla liikuin, pitkään taistelin pyörätuolia vastaan. Kukaan ei saanut hiiskahtaakaan päivänsankarille etukäteen mitään. Murhe raastoi päivittäin minua ja perhettäni. Kuuntelemme samalla laulua Elämän malja: "Elämän malja täyttyä voi naurusta helkkyvistä, elämän malja täyttyä voi myös kyynelistä, elämän maljan reunasta ei juoda varovasti, elämän malja kumotaan aina pohjaan asti." Hyvästelen ystäväni ja kiittelen kahvista. Kun kysyn häneltä, kuinka hän selviytyi tähän elämänvaiheeseen, saan vastauksen siihenkin: Päivät uudessa kodissamme olivat uuden opettelemista. Hän oli pystynyt nousemaan epätoivon suosta ja oppinut sopeutumaan sairautensa tuottamasta vastuksesta huolimatta. Pieni puutarhani on suuri ilonaihe, ja yhdessä olemme hoitaneet sen joka vuosi. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Muutimme kaupunkiin ja rivitaloon asumaan. Nyt muistelemme viime kesää, jolloin tapahtui ystävälleni mukava yllätys. Rakas kotimme pantiin myyntiin, sillä en kestänyt ajatusta, että olisin raakkina jossain tuvan nurkassa, kun muut tekevät työt. Se päivä jäi kaikkien mieleen. Mutta muistot entisestä kodista polttivat sydäntä ja ikävä kaihersi mieltä pitkään aikaa. Hänen lapsensa ottivat ystäviin yhteyttä ja järjestivät äidilleen yllätyssynttärit. Lapsetkin ymmärsivät viimein äidin terveyden muuttuneen huonoksi ja kyselivät omia kysymyksiään. Ne vuosikymmenet, jotka olin kotonamme tehnyt työtä, oli nyt jätettävä menneisyyteen ja kävin hyvästelemässä navetassa lehmät ja vasikat. Liikkumiseni huonontui jumpas6
N
Y
me keveämmin mielin. Ihailen ystäväni elämänasennetta. Tunsin jalkojeni alla hienon hiekan, olin heittänyt sandaalit pois jalasta ja siitä ilosta lähdin juoksemaan. Miksi juuri minä sairastuin, ihmettelin.
ta huolimatta. Siinä minulle ja toisille ihmisille oiva esimerkki oikeasta sankaruudesta. Ihana merenranta houkutteli turisteja ottamaan aurinkoa, ja sinne mekin menimme nauttimaan. Ajattelin, että vaikka minun täytyisi kontata lattialla, teen pullataikinan ja paistan itse tekemiä vehnäsiä. Kahvipöydässä on hänen leipomuksiaan ja juon hänen kanssaan maittavat kahvit. Ystäväni tarinan kuullessani ymmärrän, miten suuresta asiasta on kysymys. Viimein pakon edessä piti suunnitella tulevaisuutta ja kotimme kohtaloa. Juoksin kevyesti, hiukseni hulmusivat ja lämmin tuuli hyväili kasvojani. Nyt tuossa eteisessä näkyvä pyörätuoli on muuttunut myönteiseksi apuriksi ja sen avulla maailmani on avartunut entisestään.
Unessa kävelin ja olin terve kuin ennenkin. Olin nuori ja terve. Siitä lapset kävivät koulunsa, ja me mieheni kanssa yritimme sopeutua uuteen elämään. Sitten tein päätöksen, että elämän on jatkuttava ja kun turvanani oli oma mies, joka auttoi kaikessa, pidin päätökseni. Siellä olivat nyt vieraat ihmiset asumassa ja astumassa meidän tallaamiamme polkuja. Halusin sanoa hänelle, että katso minulla on terveet jalat, ota kiinni, jos saat! Askeleeni olivat lennokkaat ja hetken tunsin kuin olisin kohonnut ilmaan. Terveys ei ole itsestään selvä asia ja sen voi menettää silmänräpäyksessä. Juhlan päätettiin makoisiin täytekakkukahveihin. Todellisuus oli juuri päinvastaista, taistelua jaloista vievää voimaa kohtaan. Hyvän ruuan ja ohjelman parissa sai ystäväni seurustella rakkaiden läheistensä kanssa. Mieheni talutti minua silloin, kun kävimme asioilla. Koti oli nyt pienempi ja matka kylpyhuoneeseenkin oli lyhyempi, mikä helpotti elämää paljon. ainen on puhunut minulle sairautensa vaiheista ja olen kuunnellut häntä mietteliäänä. Pyrin elämään melko normaalia elämää, vaikka jalkani eivät täysin kannakaan. Vastailin heille parhaani mukaan, vaikka olisin halunnut säästää heidät kaikelta tuskalta. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani, niin vaikeaa silloin oli. Juhlapaikka varattiin ja ystäväni miehensä kanssa houkuteltiin sinne aivan toisella syyllä. Hänen sydämestään on pudonnut paino taas joksikin aikaa, kun hän on pukenut kokemuksensa sanoiksi. Yritin taistella aluksi kovasti omia tunteitani vastaan ja ehkä pikku hiljaa kielteiset tunteet vaimenivat. Katsomme albumista kuvia ja eräs sukulainen oli tehnyt aivan omatekoisen kirjasen ottamistaan kuvista teksteineen. Tuoliin istuminen olisi kuin alistumista sairauteen lopullisesti, enkä halunnut antaa vielä periksi... Kotiin mentyäni ajattelen tätä elämän moninaisuutta. Sydämeeni syntyi suuri viha ja katkeruus. Minua ei lannisteta. Katson hänen kotiaan, joka on täynnä hänen kätensä jälkiä. Kaikki turha valitus ja pienistä vastoinkäymisistä natiseminen jäävät vähäpätöiseksi sen rinnalla, kun ihmiseltä viedään liikuntakyky. Sen ajatteleminen tuntui julmalta ja epäoikeudenmukaiselta
R AT KO R I S TI KOT, K RY P TOT, S U D O KU T...
Testaa millainen ratkoja olet ja voita! staa v
50 joka viikko 250 joka kuukausi 3000 Aurinkomatkojen lahjakortti
M A A I L M A N M A H T A V I N R I S T I K K O Y H T E I S 7Ö !
Kävin hoitopaikan lähellä olevaa esikoulua ja menestyin ihan hyvin. Kun täytin kuusi vuotta, menin kymmenen kilometrin päähän hoitopaikkaan, ihanaan suureen omakotitaloon, jossa oli paljon muita lapsia. Kumpikaan heistä ei pitänyt ikinä lupauksiaan, mutta siitä huolimatta minä luotin elämään.
aikki alkoi siitä, kun äiti lähti. En tajunnut sitä heti, mutta pian sain selville, että viina oli astunut isän elämään. Yhtäkkiä minun oli vain hyväksyttävä, ettei hän kuulunut enää jokapäiväiseen elämääni. Jäin jatkamaan elämääni isäni ja kahden vanhemman veljeni kanssa. Mi-. Matikka vähän takkusi, ja työrauhaa en kuulemma antanut muille melkein koskaan.
J
onkin ajan päästä alkoi käydä niin, ettei minua haettu melkein koskaan kotiin hoitopaikasta. Isäni alkoi hukuttaa yksinäisyyttään alkoholiin. Muutimme pian kirkonkylälle rivitaloon ja jätimme taaksemme kaksipäisen talon, jonka toisessa päässä mummoni asui. Viisivuotias tyttö ei voinut ymmärtää, miten oma rakastava äiti vain jättää, hyvästejä, ilmoitusta tai mitään jättämättä. Ensin huomasin pulloja
8
K
pyykkikorissa, likaisten vaatteiden alla. Isän ilta- ja yöjuomisten takia jouduin kuitenkin jäämään usein yöksi hoitopaikkaani ja muistankin, kun erään kerran olin hoitopaikan leik-
kihuoneessa ja vääntelin liitutaulun kelloa kuuden kohdalle, jolloin isän olisi kuulunut tulla minua hakemaan. Hoitopaikassa oli hyvä olla, mutta kaipasin silti kotiin. Äitini jätti minut mitään selittämättä. Kirkonkylällä elämä alkoi sujua hyvin, sain kavereita ja kaikkea. Sitten tiskikaapissa, ja lopulta niitä ei enää edes piiloteltu. Kaipasin sitä entistä rakastavaa isää, joka ei ollut rakastava vain kännissä. Isä joi, mutta yritti aina krapuloissaan tai harvinaisesti joskus selvin päinkin pyytää anteeksi käyttäytymistään erinäisten lahjojen avulla. Mutta jotenkin isästä tuli poissaoleva ja toisenlainen kuin ennen. Olin illat ties missä, naapurissa tai kavereilla
Ensimmäinen päivä koitti ja lähdin virpomaan onnesta soikeana rivitaloalueen taloihin. Hoitopaikkasi väki ottaa
tään ilmoittamatta, kuten äiti aikoinaan, isä jätti minut moneksi yöksi hoitopaikkaani. Niinä iltoina, kun olin kotona, äiti rupesi käymään siellä. Illalla äiti tuli käymään selvin päin uuden miehensä Jussin kanssa isän asunnolla. Ensin lähti äiti, sitten hylkäsi isä
pullotettu lapsuuteni
tiin, että saisin olla isän luona kolme yötä. Eikä hän ollutkaan, ikinä. Isäni oli taas saanut paremmin kiinni elämästään. Mutta en halunnut pois, halusin viettää jokaisen mahdollisen hetken isän kanssa, koska se tulisi olemaan pian harvinaista. Minua oksetti ja huimasi. Kun näin selvin päin olevan ihmi9
O
S
eitsenvuotiaana muistan erään pääsiäisen, jolloin minulle luvat-. En halunnut. Nostin katseeni jaloistani liian kirkkaaseen kattolamppuun ja kyyneleet sokaisivat silmäni. Se oli jonkinlainen ihana välivaihe, joskaan se ei kestänyt kauan toiveistani huolimatta.
sinut mielellään luokseen asumaan, sossu sanoi ja hymyili tekopirteästi. Hän siivosi ja laittoi huonettani aina prinsessamaisen kauniiksi ja lupasi aina olla kotona, kun tulisin kotiin hoidosta. Ensin muodollisuudet ja sitten se tuli: Olemme ajatelleet, että sinun olisi parempi muuttaa kokonaan isäsi luota pois. Heräsin siihen, kun aurinko paistoi kohtisuoraan minuun, ja televisiosta tuli Herpertti Etsivä. Päälläni oli iloisen punaiset kalsarit ja prinsessayöpaita. Isä ei halunnut minua, olisin yksin. lin vielä muutaman yön isän luona, kotona. Astuin teräksenharmaaseen huoneeseen, jossa olevasta lelulaatikosta minun käskettiin ottaa leluja mukaan toiseen huoneeseen, jos halusin. Istuin pitkän pöydän ääreen isäni, päivähoitajani, ja kahden sosiaalihuoltajan kanssa. Muistan ihanat aamut, kun heräsin patjalta kodin olohuoneen lattialta. Viimeistään nyt pullo vei miestä, eikä mies pulloa. Kenties sen takia he myöhemmin erosivat, en tiedä. Nyt se oli ohi, en näkisi isääni enää. Vastentahtoisesti lähdin hoitoon, olisin halunnut jäädä äidin luo, koska vaistosin, ettei hän lupauksestaan huolimatta olisi kotona kuitenkaan, kun tulisin. Tuolloinkaan en vielä nähnyt isässä mitään vikaa. Juoksin takaovelle ja näin, kun sosiaalihuoltajien auto parkkeerasi pihaan. Tällä välin isä oli taas kallistanut kuppia ja oli täysin humalassa, kun tulin reissultani. Jussi rajoitti äidin juomista hiukan, koska ei itse juonut juuri koskaan. Minut vietiin hoitokotiin ja syytin sosiaalihuoltajia ja hoitajaani siitä, että minut haettiin liian aikaisin. Istuin eteisen käytävällä takki päällä valmiina lähtemään äidin luo. Rupesin itkemään, sillä olihan minulle luvattu kolme yötä isän kanssa. Viimeisenä yönä isä oli kännissä, mutten halunnut ilmoittaa siitä kellekään, vaikka minulla oli numerot, joihin soittaa, jos isä ei olisi selvin päin. Pala kurkussani suureni, eikä itku ollut kaukana
Pian kuitenkin aloin tottua päiväkodin elämään ja siitä tuli minulle koti. Materiaalia ei palauteta. Isä ei soittanut melkein vuoteen ollenkaan. Kävin kouluani iloisesti, mutta joku kaihersi aina vain sisintäni. ------------------------------------------------------------------------------------------------
Päätoimittaja Eeva Vainikainen Toimitus Lekatie 4, Oulu Toimituksen postiosoite Tosi Elämän toimitus PL 246, 90101 Oulu Puh. Joutsen Media Oy:n henkilökunta ja heidän lähiomaisensa eivät saa osallistua lehden kilpailuihin. Hän tarttui äitiäni takin rinnuksista kiinni ja heitti tämän lipaston suuntaan. Isä ei ole koskaan ollut väkivaltainen, paitsi tuona iltana. Isän luona en ollut enää kotona. Lehdessä julkaistu kirjoitus, josta on maksettu kirjoituspalkkio, voidaan julkaista myös digitaalisessa muodossa eikä tästä makseta erillistä korvausta. Isän luona sain luvan käydä sunnuntaisin, jos tämä olisi selvin päin. Lähdimme Jussin kanssa autolla etsimään äitiä läheiseltä tieltä. Minulla ei ollut muutenkaan omia mielipiteitä juuri ollenkaan. Minulle tuli huono omatunto, jos en hoivannut molempien antamia leluja yhtä hyvin kuin toisen. Psykologini on myöhemmin sanonut, että se on avioerolapsilta hyvin tyypillistä käytöstä. Äitiäni näen aina silloin tällöin. Ilmoittakaa nimi, osoite, henkilötunnus ja pankkitilin numero, sillä julkaistuista maksetaan palkkio. En kuulunut sinne, en kuulunut hoitopaikkaani, en kuulunut minnekään. Isältäkin sain muutamia lahjoja, kummaltakin sain erityisesti pehmoeläimiä. Minä itkin ja huusin kauhuissani ja raavin naamani verille pelosta. En osannut enää sanoa isälleni, että rakastin häntä, en osannut puhua enää oikein mitään. Niin, rupesin käymään säännöllisesti psykologilla, ja kuten kaikki muukin elämässäni, psykologikin vaihtui tiuhaan tahtiin, milloin minkin syyn takia. Joka ilta, kun menin nukkumaan hoitopaikassani, otin viereeni yhtä monta äidiltä ja yhtä monta isältä saatua pehmolelua. Edelleen rituaaleihini kuului liitutaulun kellon siirtely. 08 537 0370 ma-pe klo 08.00-16.00 S-posti: tilaajapalvelu @kolmiokirja.fi ISSN 1236-4576
O
35. Isä ei halunnut minua, olisin yksin.
sen, rupesin pelkäämään isää. Lehti varaa oikeudet tehdä tarpeelliseksi harkitsemansa muutokset lähetettyyn materiaaliin. Jotain tapahtui, kun olin yksitoistavuotias. Ja yleensä olikin. len nyt viisitoistavuotias nuori nainen, elämäni on tasapainoista ja onnellista. En tiedä vielä tänäkään päivänä, miksi isä ei soittanut silloin. 08-5370 033 JULKAISUJOHTAJA Fax 08-530 6118 Juha Määttä TOIMITUSJOHTAJA Juha Määttä MEDIAMYYNTI Avainasiakaspäällikkö Liisa Finnberg Juhani Myllyoja 044 737 0334 juhani.myllyoja@mail.suomenmaa.fi ILMESTYY 12 kertaa vuodessa TILAUSHINNAT kotimaahan 12 kk 49 TILAAJAPALVELU Puh. Se tehosi. Kun äiti sanoi isälleni, että veisi minut heille yöksi, koska isä oli kännissä, isä suuttui ja rupesi riehumaan. PULLOTETTU LAPSUUS
TOSI
E L Ä M Ä Ä
AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSENLEHTI --------------------------------------------------------------------------------------------1ä. 08-537 0033
Toimitus ottaa vastaan käsikirjoituksia ja kuvia sitoumuksetta. Viimein sain suuni kunnolla auki ja karjaisin, etten olisi enää isän tyttö, jos hän ei nyt päästäisi minua lähtemään. Ehkä joku muuttaisi mielensä, kun kello löisi kuusi, ehkä, ehkä, ehkä. Niinpä en koskaan oikein tottunut kertomaan heille enempää kuin oli pakko. Kolmiokirja Oy:n asiakasrekisteriä voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. Isän piti soittaa viikolla ennen sunnuntaita, että tuodaanko minut hänen luokseen kirkon jälkeen. Nyt se oli ohi, en näkisi isääni enää. PAINOPAIKKA Joutsen Median painotalo 2010 KUSTANTAJA Kolmiokirja Oy PL 246, 90101 Oulu Puh. En vain tiennyt, mikä se oli, en osannut pukea sitä sanoiksi. Toimitus ei vastaa kadonneista käsikirjoituksista eikä kuvista. Ei mennyt kauaakaan, kun erotimme hahmon tarpomassa paksussa lumihangessa päätielle päin, lin kahdeksanvuotias, kun muutin hoitopakkaan. Uudessa kodissani oli joka sunnuntaisena tapana käydä kirkossa. Minulla on kahdet rakastavat vanhemmat, biologiset ja sijaisvanhemmat, saan siis tuplasti enemmän rakkautta kuin moni muu, vaikka viina veikin osan lapsuudestani. Mutta aina, kun menin sinne, tuntui kuin olisin tullut vieraaseen taloon. Äiti löi päänsä lipaston kulmaan, sitten hän lähti juoksemaan ulos talosta pimeään iltaan. Isä ei kuitenkaan suostunut päästämään minua äidin ja Jussin luo. Tunsin tästä syystä omantunnon tuskia, siitä, että kotiuduin hoitopaikkaani.
10
O
Hoitotädistäni Susannasta tuli minulle kuin äiti, mutta jostain syystä en koskaan ole oppinut sanomaan häntä äidikseni. Näen isääni ja veljiäni muutaman kerran viikossa, saan mennä sinne melkeinpä milloin vain haluan. Satunnaisesti näin äitini jossain ja sain aina jonkun lahjan, hyvityksenä yhteisen ajan puutteesta. V U O S I K E R T A 21. Asun silti edelleen sijaisperheessä entisessä hoitopaikassani. En nähnyt äitiä enkä isää kumpaakaan
Uusi POKKARISARJA Suomen parhailta kirjoittajilta
IKkkaS Rja raOus
katnu l iiten Paim kot
Hyytävää jännitystä häpeämätöntä romantiikkaa
murhia, petoksia,
kidnappauksia rakkauden lumoa, intohimon huumaa
Hae lehtipisteestä!
nkamarin Hullu
Virpi Anders
vanki
Numero 2 myynnissä 3.8. alkaen
Tilaa suoraan kotiisi Soita 08-537 0370
11
Jukkis oli muutenkin sitä mieltä, että jos tilanne ei tästä rauhoittuisi, hän ei kohta pystyisi tekemään makuuhuoneessa muuta kuin nukkumaan, se oli kuulemma ihan fyysinen fakta. Kerroin miehelleni huolestani mahdollisimman huolettomaan sävyyn, mutta painotin sitä, miten ensiarvoisen tärkeää oli ajoittaa seksi juuri oikeisiin päiviin ja vieläpä oikeisiin tunteihin. Kerran Jukkis oli saanut minut kiinni peilailemasta profiiliani, kun olin tunkenut pullean punaisen sohvatyynyn puseroni alle, ja kyynelet olivat silloinkin valuneet pitkin poskiani.
13. Luultavasti hänen mielestään lapsi tulisi kun olisi tullakseen, ja siihen asti hän nauttisi nuoresta ja innokkaasta vaimosta! Siihen aikaan minä kieltämättä olinkin makuuhuoneessa kiitettävän himokas. Pikkuhiljaa koko elämäni alkoi pyöriä "ison O:n" ympärillä. Jukkiskaan ei ottanut asiaa puheeksi. IT-alan ihmisenä tein oikein Excel-taulukon otollisimmista mahdollisista päivistä. Jukkis parka. Minua itketti. Siihen aikaan minua
itketti usein muutenkin: tavatessani lastenosaston sairaanhoitajana toimivan ystäväni, kuullessani kaupungilla lapsen äänen sanovan jollekin onnelliselle "äiti", ja moni muukin asia. Siitä oli tullut nautinnon sijasta väistämätön velvollisuus. Ajattelin loogisesti, että mitä enemmän yritykseen satsaa, sitä suuremmat mahdollisuudet on onnistua.
Y
ksi iso kynnys oli ylitetty, kun otin kalenterin avuksi. Kieltämättä on periaatteessa romanttista livahtaa kotiin sekstailemaan ruokatunnilla, mutta silloin mennään liian pitkälle, kun vaadit minua tulemaan kotiin kesken osastokokouksen niin kuin tänään, Jukkis sitten kerran sa-
noi kotiin tultuaan, kun olin kalenterini ohjaamana pitänyt etätyöpäivän ja yrittänyt hälyttää hänetkin kotiin vauvantekoon. Merkitsin kiertoni tarkasti muistiin ja mittasin aamulämpöä havaitakseni lähestyvän ovulaation. Nimesin sen "Varmoiksi päiviksi" ja tallensin sen "V-projekti"-nimiseen kansioon. Ensi alkuun minä vielä laittauduin mahdollisimman hehkeäksi Jukkista ja oikeita aikoja varten, mutta vähitellen sekin jäi vähemmälle tässähän ei oltu humputtelemassa kuin kanit, vaan ankarassa toimessa, jolla oli päämäärä! Kuule, Taina. Alkuvaiheessa en vielä sentään ostanut ovulaatiotikkuja apteekista, mutta ennen pitkää minulla oli jo nekin käytössä. Kellotetun seksin myötä rakastelusta hävisi spontaanius. massaolon välillä pois ajatuksistani käsiteltäväksi myöhemmin, aina vain myöhemmin
Jukkiskin kävi tätä läpi, vaikka omalla tavallaan. Kaikeksi onneksi ei ollut "otollinen" päivä, eikä minun tarvinnut alkaa johdatella häntä makuuhuoneeseen, vaikka olikin lauantai ja vapaa aamu. Minä olen jo katsonut internetistä, kiirehdin kertomaan. Tarvitsin ilkeitä ja satuttavia sanoja, mutta niitä ei tullut. Koska me viimeksi teimme yhdessä mitään muuta kuin puhuimme päivämääristä. yt minä olen valmis, sanoin miehelleni urheasti seuraavana aamuna lapsettomuustutkimuksia tarkoittaen. Minulla oli ikävä tunne, että Jukkis oli nähnyt esityksiäni niin usein, ettei antanut niitten enää hetkauttaa elämäänsä. Kyllä minä haluan sitoutua, mutta jokohan tässä on sitouduttu liiaksi yrittämiseen eikä onnistumiseen. Jukkis otti minua ranteista kiinni. Ovathan nämä isoja asioita, ei niissä saakaan hoppuilla, Jukkis sanoi viisaasti. Olihan miehenikin lapseton. sanoi Jukkis sillä insinöörinäänellään, joka aina palautti minut maanpinnalle. Ei sitä lapsia noukita niin kuin pottuja pellosta, Jukkis jatkoi, mutta rutisti minua samalla. Olin luullut, että vauvan saaminen olisi hänellekin tärkeää! Harmi hulvahti ylitseni. Tai mitä jos pyydettäisiin saman tien kaksoset. Muuten sinä teet vielä itsestäsi lopun. Kulta, hän sanoi. Joka tapauksessa lääkärit voivat auttaa. Aikuisten oikeasti, miten tunteeton voi mies olla. Siihen ruljanssiin menee kuitenkin niin pitkä aika. Tottahan me kuitenkin lopulta sovimme senkin riidan. Tämä jos mikä todisti selvästi, ettei tuo mies ollut enää minua varten. Sehän tarkoittaisi sitä, että tiessäni äidiksi olisi todella jotakin ongelmallista. Siitä huolimatta kurkistin varovasti lapsettomuushoidoista kertovia nettisivuja samana iltana, salaa Jukkikselta. Pidin mykkäkoulua lopun päivää enkä suostunut edes vastaamaan Jukkiksen ihmetteleviin "Mitä minä olen nyt tehnyt" -kysymyksiin, mutta illalla päätin antaa hänelle anteeksi, varsinkin, kun esitykseni ei edes tuntunut häntä kummemmin haittaavan. Tiedäthän... Nyt en ollut yksin. Ok, Jukkis sanoi, ja siinä sanassa oli kaikki se lämpö ja hellyys,
-N
jota olin turhaan odottanut koko päivän. Ilta-aurinko piirsi hänen kasvojensa sivuprofiilin vastakkaiselle seinälle. Meillä oli niin kivaa, kun menimme naimisiin. Kyyneleet tulivat taas, mutta minusta tuntui kummallisella tavalla myös hyvältä, varsinkin kun Jukkis piti minusta kiinni. Julkiselle puolelle on aikamoinen jono, siis lapsettomuustutkimuksiin, painoin kuitenkin päälle.. Ne näyttivät minusta
14
pelottavilta. Saattoihan minulla olla vaikka tukos jossakin, mitä lie arpikudosta, tai ehkä Jukkikselle suositeltaisiin vain löysempiä kalsareita, tai... Olin viettänyt unettoman yön kääntyillen kyljeltä toiselle ja paheksunut Jukkiksen kykyä nukkua kaikessa rauhassa, kävin minä läpi miten stressaavaa vaihetta tahansa. Käännyin kannoillani ennen kuin Jukkis ehti nähdä minun itkevän. Nii-in, minä huokaisin. Tiesin hänen tarkoittavan lääkärissäkäyntiä, mutta siinä asiassa olin heti piikit pystyssä. Mitä jos ensin mietittäisiin vaihtoehtoja. Minusta tuntuu, että meidän kannattaisi selvittää asioita. Sen sijaan, että olisi riutunut tuskaisena ja arvuutellut epäsuosionsa syitä, mieheni teki pihatöitä, laittoi päivällä ruokaa niin kuin aina viikonloppuina, hävisi jonnekin muutamaksi tunniksi ja korkkasi kotiin tultuaan oluen ilmeisen tyytyväisenä elämäänsä. "Meillä oli niin kivaa, kun menimme naimisiin." Niin hän sanoi, ja yhtä hyvin hän olisi voinut lyödä minua avokämmenellä kasvoihin. Hän vilkaisi minuun ja näytti huolestuneelta. nykyään voidaan tehdä kaikenlaista, Jukkis sanoi lopulta, ja minä ymmärsin. Vielä samana iltana lepäsin voipuneena Jukkiksen sylissä, kun hän silitteli hiuksiani. minä jo innostuin ennen kuin muistin, miten pitkään pelkkään adoptioneuvontaankin sai jonottaa. Jukkis kaatoi parhaillaan haudutettua teetä kuppeihin. Koska sinä viimeksi halusit minua etkä lasta. Minä se tässä kärsin ihan yksinäni! Mennään vain niihin tutkimuksiin, täräytin sitten iltateelle istuessamme. Ystäväpiirissämme oli koeputkivauvan saaneita pariskuntia, vaikka nykyään ei kai vauvoista enää käytettykään sellaisista termiä. Analyyttisenä luonteena halusin kuitenkin jo myös tietoa, halusin prosentteja ja todennäköisyyksiä, kylmiä faktoja kaiken tunnekuohuni vastapainoksi. Jukkis sanoi hajamielisesti, ja sota oli taas valmis. minä jatkoin kuvitellen epämääräisesti ja virheellisesti, että maailmalla olisi adoptiota odottavia lapsia heti valmiina valittavaksi asti. Mieheni ilmeestä näin, että hän oli jo arvannut senkin. Ja mitä hyötyä oli olla naimisissa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei tuntunut edes haluavan, että meistä tulisi oikea perhe. Sitten se olisi lopullista... Minä haukoin järkytyksestä henkeäni. Mitä hyötyä oli olla naimisissa, jos kerran meistä ei ikinä tulisi oikeaa perhettä. Ehkä lääkäri sanoisi, etten onnistuisi ikinä. Jaa mihin. Jos sinä et halua sitoutua..., minä sanoin nyt ääni vavahtaen. Mitä jos adoptoitaisiin. Ja nytkin mies oli sitten muissa maailmoissa. Kieleni tapaili oikeita sanoja sanoja, jotka kertoisivat mahdollisimman tarkasti, mitä Jukkiksesta ja tilanteesta ajattelin. Siskontyttäreni synttäreillä olin tavannut tytön tarhakaverin, suloisen Kiinasta adoptoidun Tian, ja eikös maailma ollut täynnä isättömiä ja äidittömiä lapsia
Vielä samana iltana sängyssä minusta tuntui kurjalta. Luovuttaisit jo, älä kiduta itseäsi enää, muistin ajatelleeni hänen kertoessaan, miten he olivat miehensä kanssa päättäneet yrittää vielä kerran. Oletko edes nukkunutkaan kunnolla viikkokausiin. Sinusta tulee vielä joskus hyvä äiti, Jukkis sanoi ja kohotti leukaani. minä mutisin jälleen hieman harmissani. En, päinvastoin kuin sinä, minulta melkein lipsahti, mutta ennätin nielaista sanani. Miten nuori ja naiivi silloin olinkaan! Yksityiselle puolelle pääsee paljon nopeammin, Jukkiksen ääni herätti minut muisteloistani. Välissä hakasulkeita vilisevä muuntokaava stressin vaikutuksista. En olisi millään suostunut enää odottamaan, mutta Jukkis oli taipumaton. Sinä tarvitset ajatuksillesi lomaa tästä oravanpyörästä, hän sanoi, ...ja niin tarvitsen totta puhuen minäkin. Tiesin, ettei Jukkis arvottanut lasta eurojen ja senttien kautta, mutta aivan totta oli, ettei meillä kummallakaan ollut vielä kovin paljon maallista mammonaa. Blääh, minä huokaisin. Ei tarvitsekaan, Jukkis kiirehti vakuuttamaan, ennen kuin hauras aselepomme jäisi taas alkukantaisempien ja voimakkaampien tunteiden jalkoihin. Hoitaisimme itseämme ja toisiamme ja antaisimme ajan selkiinnyttää ajatuksiamme siitä, mikä vaihtoehto olisi sopivin. Mutta syksyllä sitten heti sen asian kimppuun, eikö niin. Jukkis vakuutti, että syksyllä pantaisiin tuulemaan. Tällä kertaa en antanut itseni loukkaantua. Jos mieheni ei menettänyt yöuntaan asiaa pohtiessaan, ei sen kuitenkaan tarvinnut merkitä sitä, ettei hän olisi surrut ollenkaan. Vein kuumemittarin ja kiertokalenterini lääkekaappiin. Siinä on aika isot rahatkin pelissä, Jukkis huomautti vielä luonteelleen uskollisena. Nykyisessä mielentilassani olisin todennäköisesti tarrannut virkailijoita kraiveleista ja vaatinut itkien heitä hakemaan minulle lapsen jostakin heti paikalla... Siihen asti tankattaisiin sitä mitä taannoin katsomassamme tv-ohjelmassa kutsuttiin L-hormoniksi, eli toisella kotimaisella Love and Laughter -hormoniksi, varsinkin, kun meillä molemmilla olisi ensimmäinen palkallinen neljän viikon loma samaan aikaan. Rahan ajatteleminen tuntui vesittävän koko jutun, mutta eipä näitä asioita nollabudjetillakaan hoidettu.
J
ukkis ehdotti, että nyt kun olimme yhtä mieltä siitä, että asialle tehtäisiin jotakin, antaisimme asioiden vielä vähän kypsyä, vaikka vain kesän yli. Syksyllä sitten alettaisiin tositoimiin, eli varattaisiin aika lääkärintarkastukseen tai adoptioneuvontaan. Muistan myös ajatelleeni hieman lapsellisesti, oliko lopultakaan oikein puuttua "luonnonlakeihin". Jos joku oli vaikkapa tuomittu lapsettomaksi, oliko siihen ihmisen lupa puuttua. Vastahan minä olin äsken päättänyt, etten enää pitäisi omaa tapaani tehdä surutyötä syntymättömästä lapsestani ainoana oikeana suruna. Hän oli noussut seisomaan ja katseli minua korkeuksistaan pää kallellaan. Toisessa laidassa olisi vaimo yksinään naama nutturalla, toisessa vaimo suupielet korvissa ja vauva kainalossa. Mutta selvitettäisiin vähän myöhemmin kaikessa rauhassa, mitä tehdään ja milloin tehdään. En minä voi napista painamalla lakata murehtimasta ja alkaa tästä heittää kärrynpyörää, minä huomautin kärttyisästi. Puuttui enää vain se, että Jukkis olisi piirtänyt asiasta matemaattisen kaavion. Kerätään kesällä voimia ja ruvetaan parin kuukauden päästä uudella innolla selvittämään, mistä se meidän vauva löytyisi. Nyt kun olin vihdoin saanut sanottua äänen sanan "lapsettomuus", oli kuin padot olisivat murtuneet. Minulta suorastaan pulppusi puhetta niin, että hämmästyin itsekin, millaiseksi asiantuntijaksi olin viime yönä oppinut tai sitten lapsettomuushoidoissa käyneitten tuttavieni kokemuksista oli sittenkin tarttunut jotakin minunkin päähäni, vaikka olinkin salaa haukotellut eräänkin viisi vuotta hoidoissa käyneen tuttavani kertomuksille. Lopullisesti hän käänsi pääni sillä tosiasialla, että keinohedelmöityskin onnistuisi varmasti paremmin, jos en olisi henkisesti kireä kuin viulunkieli, ja että adoptiosta päättävät ihmiset varmasti halusivat nähdä tasapainoisen, levollisen pariskunnan, joka olisi kykenevä hoitamaan huostaansa uskottavaa ihmistainta. Mitä jos lähimmät kaksi kuukautta olisivat elämäni ainoat mahdollisuudet saada edes koe15. Toinen fakta on sitten se, että jos sitä päätoimisesti murehtii, niin se on vielä epävarmempaa. Mutta ensin sinun täytyy hoitaa it-
Mitä jos lähimmät kaksi kuukautta olisivat elämäni ainoat mahdollisuudet saada edes koeputkivauva, ja minä hullu heittäisin ne hukkaan?
sesi kuntoon. minä vielä varmistin selustani ennen kuin annoin periksi. Todennäköisyyslaskennan oppitunti. Meille ei ehkä tule lasta ilman apuja, se on fakta. Tuttavani kaikki tekeminen ja kaikki ajatteleminen tuntui silloin kiertyvän hormonien nauttimisen, vatsanahan piikittämisen ja ultraamisen ympärille, ja olin jo alkanut vähän karttaa hänen seuraansa. Mutta tiedätkö, sinä olet ollut tässä aika kovilla. Se oli ennen kuin asia oli minulle omakohtainen. Yksityisen puolen lapsettomuushoidot maksaisivat pitkän pennin, ja adoptio ei tietääkseni sekään ollut mitään halpaa lystiä. Nousin seisomaan minäkin
Ensinnäkin olin huomannut ajattelevani, ettei meidän olisi kuitenkaan välttämätöntä rynnätä hoitoihin ja tutkimuksiin saman tien. Moni asia oli kuitenkin selkiytynyt ja ottanut oman muotonsa, aivan niin kuin Jukkis oli ennustanutkin. Kävimme myös kummilapsijärjestön konsertissa ja juttelimme pitkään siellä olevan järjestön edustajan kanssa. Kumarruin suutelemaan häntä. Soutelimme läheisellä järvellä, grillasimme itseämme rannalla, teimme eväsretkiä ja polkupyörälenkkejä. Se mitä meillä oli, oli taatusti erilaista kuin kellään toisella. Sitten jokin yksityiskohta saattoi tuoda sen taas joksikin aikaa mieleeni, mutta kivulta oli taittunut terävin kärki. Sitten minun olisi tarvinnut vietellä sinut tulevalta eksältäsi. Tiesin, että kaikki rakastuneet parit ajattelivat varmasti samoin, mutta samalla uskoin myös olevani itse se ainoa, joka oli myös oikeassa! Ajatuksissani kävi myös epävarma tunne siitä, että olin viime aikoina varmasti laiminlyönyt suhteemme hoitamisen. Lopulta meni päiviäkin niin, etten edes ajatellut koko asiaa. Kumpikaan ei tehnyt siitä tietoista päätöstä, mutta niin siinä vain kävi. Muutamaan otteeseen ajauduimme keskusteluun kehitysaputyöstä ja kummilapsitoiminnasta. Meillä oli Jukkiksenkin kanssa niin hyvä olla. Ajattelin, miten onnekas olinkaan, kun juuri minä olin sattunut löytämään juuri tämän miehen. Jukkis myönteli. Minä kellahdin toiseen aurinkotuoliin hänen viereensä. esä oli kaikesta huolimatta mukavaa aikaa. Jostakin mainoksesta se lähti, ja olimme kumpikin sitä mieltä, että oli hyvä ajatus antaa avun tarvitsijoille kasvot ruohonjuuritason työllä. Nuorempana yritin kesyttää kiharoitani jopa haalealla silitysraudalla. Kuin yhteisestä sopimuksesta kuitenkin vähän kartoimme niiden ystäviemme seuraa, joilla oli aivan pieniä lapsia. Se joka sanoi, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta, oli viisas mies, Jukkis jatkoi taputtaen mahaansa. Minun ei enää tarvinnut jakaa häntä työn ja harrastusten kanssa, vaan heräsin hänen kainalostaan, vietin päivät lähes hänen kyljessään ja nukahdin illalla hänen syleilyynsä. Jukkiksen ajatukset tuntuivat kulkevan samoja ratoja, vaikka hän varoi ottamasta kantaa puoleen tai toiseen. Tuntui vähän siltä kuin olisimme vaistonvaraisesti varoneet, ettei mikään koskettaisi vasta keveästi umpeutunutta haavaa. Jostain syystä ajattelin nyt tarvitsevani vielä lisää aikaa jo perusvaihtoehtojen punnitsemiseen. Toivoin, että kesä riittäisi korjaamaan sitä, mikä oli mennyt rikki. Ajattele, jos olisitkin ollut jo naimisissa, kun tapasimme, sanoin äkkiä kohottautuen toisen kyynärpääni varaan. Ehei, en ollut raskaana silloin, vaikka ehkä olin salaa sellaistakin toivoa elätellyt. Voihan niitä lapsia saada useammalla tavalla, minä ajattelin. Mitä jos jossakin syntyi juuri tällä hetkellä se lastenkotiin tuomittu vauva, josta olisi ollut tarkoitus tulla meidän lapsemme miten me ikinä saisimme tietää hänestä, jos tuhlaisimme aikaa pelkkään odotteluun. Näkemäni valokuvat hymykuoppaisista tytöistä koulupuvuissaan ja ylpeinä poseeraavista pojista jalkapallo kainalossaan olivat menneet suoraan sydämeeni. Tämä oli taas se mies, joka minulle oli aikojen alussa tarkoitettu. Emme välttäneet puhumista lapsiaiheesta, mutta mitä pitemmälle kesä eteni, sitä rauhallisemmin asiaan suhtauduin. Meillä oli onnea myös säiden suhteen. Oli meillä lapsia tai ei, niin meillä oli ainakin toisemme, mutta oli ollut aika, jolloin en ollut välittänyt siitäkään asiasta tuon taivaallista.
ikoinaan palasimme töihin, ja pian aivan liian pian kalenteri kulki elokuun viimeisissä päivissä. Järjen tasolla tiesin, että Jukkis oli oikeassa, mutta milloinkas tunteet ovat järjen ääntä kuunnelleet! Vauvat ja vauvattomuus olivat viime ajat olleet minulle pakkomielle, ei ollut helppoa päästää siitä irti edes väliaikaisesti. Ei minulla olisi ollutkaan mitään eksää, Jukkis sanoi vakaumuksen syvällä rintaäänellä. Kesän puolitoista helleviikkoa osuivat juuri lomamme alkuun. Tarvitseeko lapsen välttämättä asua saman katon alla, kun nykyään Afrikka ja Aasia ovat netissäkin napinpainalluksen päässä. Minähän näin pienestä pitäen unta sinusta, niin että tietysti minun piti sitten myös odottaa, että vastaan tallustaisi joku sellainen kuin sinä, tukka pörrössä ja ihania pisamia nenällä, hän jatkoi viitaten ulkonäköni kahteen silmiinpistävimpään piirteeseen, joista hän oli aina pitänyt siitä huolimatta, että itse olisin halunnut niistä eroon. Sinä yönä nukuin kuitenkin pitkästä aikaa levollisesti. putkivauva, ja minä hullu heittäisin ne hukkaan. Sitä paitsi olimme Jukkisen kanssa juuri lukeneet myös sijais- ja tukiperheistä ja kiinnostu-
A. Olin luvannut olla käyttämättä kesää klinikoiden ja neuvontatoimistojen vertailuun, ja suurin piirtein pitänytkin lupaukseni. Tuollainen kummilapsitoiminta tuo kyllä sen lapsen ihan lähelle sydäntä, kun häntä voi aika vähällä vaivalla vaikka käydä tapaamassakin, minä hehkutin. Lomamme aikana Jukkis oli olemassa aivan minua varten. Jos en olisi jo kauan sitten rakastunut sinuun, tänään olisin viimeistään sen tehnyt, Jukkis huomautti
16
K
eräänä laiskan onnellisena päivänä, kun hän makoili takapihan terassilla vatsa täynnä lempiruokaansa, jota olin valmistanut päivälliseksi
minä sanon ja yritän kumartua antamaan mahavauvalleni suukon vatsani päällä pingottuvan punaruutuisen äitiysmekon läpi. Tai, jos olet jo vakiintunut, miten suhteesi rakastettuusi kehittyy. REG HÄRKÄ numeroon 173664, ja saat ensi viikonlopun horoskooppisi. Onko luvassa helliä hetkiä vai riitaa. Uskoin syöneeni liikaa suklaata, sillä tämä paheeni oli ennenkin aiheuttanut minulle samanlaisia ongelmia. REG OINAS REG SKORPIONI 040123456 REG JOUSIMIES REG KAURIS
Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 13.15. REG VAAKA Esim. TULEVA ÄITI
Näin tulkitset värien ja paikkojen koodit saamastasi tekstiviestistä:
tapahtuu ensi viikonloppuna?
Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 6.8. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 27.29.elokuuta; viimeinen tilauspäivä 29.8.
Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Soneran, Radiolinjan, Saunalahden ja Dna:n matkapuhelinliittymissä.
17. Lähetä viesti, esim. elokuuta; viimeinen tilauspäivä 8.8.
Mitä
Värit: punainen = PU, vaaleanpunainen = VP, tummanpunainen = TP, sininen = SI, vaaleansininen = VS, tummansininen = TS, vihreä = VI, vaaleanvihreä = VV, tummanvihreä = TV, ruskea = RU, vaaleanruskea = VR, tummanruskea = TR, keltainen = KE, violetti = VO, oranssi = OR, turkoosi = TU, pinkki = PI, musta = MU, valkoinen = VA Paikat: kotona = KO, baarissa = BA, elokuÄlä enää pohdi vaan ota selvää! vissa = EL, tanssiravintolassa tai -lavalla = Tilaa tekstiviestinä viikonloppu- TA, ruokaravintolassa = RR, konsertissa = horoskooppisi, joka kertoo, mi- KN, ystävien luona = YS, bileissä = BI, hartä tapahtuu ensi perjantain, laurastuksissa = HA, liikunnan parissa = LI
antain ja sunnuntain aikana. neet suuresti asiasta. Intohimoa vai välinpitämättömyyttä?
Vaikka itkinhän minäkin ensi töikseni kun ensimmäinen epäilys sarasti, ja toisen kerran tehtyäni salaa raskaustestin, ja tietysti joka kerta ostettuani vauvallemme valmiiksi kaikkea pienen pientä ja ihanaa, mutta niitä hetkiä ei varmaan lasketa. elokuuta; viimeinen tilauspäivä 22.8. Kun sama toistui seuraavana aamuna täyttäessäni astianpesukonetta, ehdin hädin tuskin vessaan. Ne kerrat ovat minun ja mahani välisiä salaisuuksia. Se on varmaan sitä kuuluisaa miehen logiikkaa?
Löydätkö Sen Oikean. Nyt jälkeenpäin ajatellen olin harvinaisen paksupäinen. Hauskaa seuraa vai yksinäisyyttä. Sydämessäni oli edelleen lapsenmuotoinen aukko, mutta sen täyttämiseksi oli toiveissani nykyään olemassa paljon vaihtoehtoja. elokuuta; viimeinen tilauspäivä 15.8. Jukkis itki ja nauroi, kun kerroin hänelle. Siinä sitä oli tyyliä kerrakseen! Tajusin vasta neljäntenä aamuna viettäessäni jälleen kerran aamuhetkeä pää pöntössä, että saatoin ehkä sittenkin olla raskaana. Kirjoitat siis viestiisi jonkin seuraavista yhdistelmistä: REG VESIMIES REG KALAT REG OINAS Tilaa viikonloppuREG HÄRKÄ horoskooppi REG KAKSOSET ystävällesi REG RAPU kirjoittamalla viestin REG LEIJONA perään vastaanottajan REG NEITSYT matkapuhelinnumero. Eikö niin, pikkuinen. Lisäksi horoskooppi kertoo, missä ympyröissä varmimmin tapaat joko rakkaasi tai muita mielenkiintoisia ihmisiä.
Viikonloppuhoroskoopin on laatinut Reginan monivuotinen astrologi, tunnettu ja tunnustettu Violet Sjöberg. Miehet, minä sanoin kiusoitellen peittääkseni omaa tunnekuohuani. Eivät itke, kun lasta ei kuulu, mutta itkevät, kun se on lopulta tulossa. Näppäile viestiin tunnus REG, välilyönti ja horoskooppimerkkisi. Saat myös tietää, minkä värinen vaate tai asuste sinun kannattaa valita, jotta onnesi olisi paras mahdollinen. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 20.22. yyskuun lopussa olin juuri etsimässä tietoja sijaisvanhempien valmennuskursseista, kun paha olo yllätti. Ensin sitä
S
viettää yli vuoden varpaisillaan odottaen noita merkkejä turhaan tunnista toiseen, kunnes koko elämä tuntuu valuvan hukkaan, ja sitten kun se tapahtuu, sen kuittaa proosallisesti ylensyönniksi
Omat avaimet oma vapaus molemmille omalla ajalla.
T
Kesäyö
ja kaksi sanatonta
18. Perhe oli muuttopuuhissa. Siinä oli rakas lapsuuskoti. Hyvin onnistui! Mieli pirteänä astelin tutulle pihamaalle. Vihreä pihanurmikko, se oli auringonsäteiden valossa kuin koskematon sileä matto, ja valkorunkoiset koivut vihreässä tuuheudessaan juhlallisina korostaen pihapiirin yksinäistä rauhaa. Kun sain kuulla veljeni vuokranneen kotipaikkamme kesäksi vieraan ihmisen käyttöön, jouduin yllättävän tilanteen eteen. Sovimme kuitenkin yksimielisesti, että koti pidetään toistaiseksi kesäpaikkana. Niin tuttu, kotoinen ympäristö. Kotimökki odotti uskollista lomanviettäjää. Itse olin aikoinani muuttanut naapuripitäjään. Ajatus yksityisyyttäni häiritsevästä miehestä sai minut kiihtymään, mutta kyse ei ollut pelkästään ärtymyksestä.
avallinen lauantai. Hän halusi muuttaa palvelutaloon, ja veli perheineen jäi kotitilaa pitämään. Päätin vaihteeksi kokeilla kuntoa kävelemällä tuon pari kilometriä. Isän äkillinen kuolema oli kova koetus perheelle. Äidin huonovointisuus huolestutti. Hyvä mieli tyynnytti sisintä, mutta syyttävä kysymys nousi mieleeni. Miksi koti jätettiin tyhjilleen. Joutuisin siis viettämään kesäni yhdessä tuon tuntemattoman miehen kanssa. Vakituista työpaikkaa tarjottiin tuottavasta tehdasfirmasta. Talon myynnistä ei koskaan puhuttu. Ei ihme, että hämmennyin, kun Mika-veli ilmoitti muutosta lähiseudun pikkukaupunkiin. Tunsin herkistyväni. Tällä kertaa en tilannut taksia
Mutta eiköhän olisi aika lähteä kasseja tyhjäämään ja niin laittaa kahvi tippumaan. Minua harmitti. Lupaan olla häiritsemättä. Soutelimme rannan tuntumia. Paikan päälle tullessani tein aina tavanmukaisen tarkistuskierroksen, että kaikki oli paikallaan. Tosi helpotus! Ehdotus ratkaisi pulmani. Yritin pysyä näkymättömänä. Asunto piti vuokrata ja Mika halusi auttaa tarjo-
amalla tyhjillään olevaa kotimökkiä käyttöön, jos kelpaisi. Tunsin pitkästä aikaa säteilevää onnea. Alussa käytiin kesäpaikalla yhdessä, myöhemmin erikseen, miten vapaa-ajat sattuivatkaan järjestymään. Tuijotimme vain toisiamme. Lähetä viesti numeroon 16303.
Palvelun hinta 0. Hopeanharmaa auto oli tulossa pihaan. Totta kai halusin mukaan. Ehkä hän vaistosi asenteessani jotain ja siksi kiiruhti sanomaan: Olet paikan asukki. Kaipa vierailija lähtee, kun ei ole ketään näkyvissä, rauhoitin mieltäni.
Auton ovi aukeni. Palvelu toimii suomalaisissa matkapuhelinliittymissä.
Esimerkkiviesti: KTILAA TEX Miia Mallila Mallikatu 2 00100 Mallila
TILAA HETI!
X KTILAA TE A IL MIIA MALL 2 IKATU MALL LLILA 00100 MA
Aitoja tarinoita todellisesta elämästä!
19. Sain vaivoin sanat kuuluville. Tuijotin vain suuriin tummiin silmiin ja hymyyn, joka karehti suupielissä, voimakkaaseen käteen, joka puristi sormiani. Koko luonto vihreydessään ilmaisi kesän täydellisyyttä kokonaisuudessaan. Pieni visertävä lintunen puiden oksistossa, luonnon vapaassa helmassa unisena, silmät suljettuina, ajattelematta heräämistä, ajattelematta yhtään mitään. Sitten askeleeni veivät vanhuuttaan harmaantuneen puukeinun luo, joka melkein näkymättömänä häämötti kukkivien sireenipensaiden varjossa. Nautin tästä ihanasta vapaudesta. Hän sanoi, että voisimme tutustua ystävinä toisiimme ja seura varmaan piristäisi. Minä kävin useinkin viikonloppuisin, eikä veljen perhe häirinnyt, naapureista, vieraista puhumattakaan. Tämä on ensimmäinen viikonloppuni paikan päällä. Ehkä joku hänen tuttujaan oli tulossa vieraskäyntiin. Kuka kumma hän oli. Niin olen. Pikainen arviointi käväisi salamana mielessäni. Mikan kanssa tuotiin tarvittavat tavarat viikolla. Tunsin olevani huoleton, kukasta kukkaan liitelevä perhonen. Mitä tekemistä vieraalla oli kotini suhteen. Minä seurasin jäljessä epävarmana, tuumien, jäisinkö vai lähtisinkö ilta-autossa takaisin. Sopiihan se, sanoin lyhyesti. Voit vapaasti viettää viikonloppulomasi entisien mieltymyksiesi mukaan. Emme juuri keskustelleet, mutta varmistin mielessäni lähtöni kahdeksan linja-autolla. Jossain havumetsän lähistöllä kukahteli käki. Miehen katse tarkkaili minua kysyvänä ja kun vastannut, Jani jatkoi: Kun nyt tapasimme näin yllättäen, sopisiko jättää teitittelyt heti ensikättelyssä ja olla sinut. Epäilin, että hänen läheisyytensä verottaisi vapaata lomanviettoani. Parilla harppauksella hän oli keinussa, ojensi kätensä ja sanoi: Pyydän anteeksi, jos näkemäni yllätti teidät. Purin hampaat yhteen ja ampaisin kiukun vimmassa ylös, mutta vajosin takaisin istuimelle, kun mies jo seisoi keinun vieressä. Siinä ohessa hän kysäisi, haluaisinko mukaan kalaverkkoja tarkistamaan. Auringon lämpö, sireenikukkain tuoksu huumasi hetkessä minut unohduksen ihanaan olotilaan. Esiin tuli mieshenkilö, aivan tavallinen, keskimittainen, tummatukkainen, farkuissa, lyhythihaisessa kauluspaidassa. Pyyhkäisin enimmän pölyn istuimelta, sovitin kroppani mukavaan asentoon nojautuen selkänojaa vasten, huoahtaen helpottuneena. Pitäähän tässä tuliais- ja tutustumiskahvit juoda. ahvin tippuessa katoin kupit pöytään ja asettelin lautaselle mukanani tuomat leivonnaiset. Kyllä Mika mainitsi teidän viettävän täällä sunnuntailomia, mutta ei uskonut sen tuottavan haittaa kummallekaan. Kuuntelin vain lintujen sirkutusta, nautin sireenikukkain hienoa tuoksua ja lojuin raukeana pensaiden varjossa, tarkoituksenani vain tuokio tuntea vapauden ihanuutta, kun havahduin äkkiä auton hyrinään. Hän seisahtui hetkeksi, ilmeisesti tuijottamaan kassiani kuistin penkillä, mutta vei sitten omat kassinsa kaiteen viereen. Linnut sirkuttivat kuorossa. Jani kiiruhti saunan lämmitykseen. Olin täysin sanaton. Ihme, ettei hän näyttänyt hämmentyvän, aivan kuin olisi tiennyt tapaamisesta. Oliko velipoika myynyt kotipaikan mitään mainitsematta tai kysymättä mielipidettäni. Ha-
K
TILAA ILMAISELLA TEKSTIVIESTILLÄ!
Tosi Elämää 6 kuukautta, 6 numeroa 29
Kirjoita viestiin KTILAA TEX nimesi ja osoitteesi. Niin nytkin. Olimmeko molemmat sanattomia ensikohtaamisesta. Mies jatkoi selitystään: Jouduin tänne tehtaan määräyksestä työkomennukselle. Hän kumartui ottamaan auton takapenkiltä kaksi täysinäistä muovikassia ja lähti astumaan kuistia kohti. Mies esiintyi kohteliaasti, hymyili, katsoi suoraan silmiini ja hämminkiäni rauhoittaen selitti: Olen Jani Sarkimo. Työskennellään samassa firmassa, ja ellen erehdy, olette Mikan sisko. Sisuni kuohahti. Seisahduin katselin maisemaa tovin ja parilla askeleella nousin keinuun. Mies käännähti mennäkseen sisälle taloon. Olin pelkkänä kysymysmerkkinä. Mika-veljenne työkaveri. Se lähentäisi ystävyyttä, poistaisi vierastelua. Velipojan auto se ei ollut
Ilostuin jo, että jäät seuraa pitämään, mutta oletkin lähdössä. Tanssin rytmi ja orkesterin sävelet soivat kaihoisina. Mikan olisi pitänyt heti ilmoittaa sinulle vuokrauksesta, niin olisimme välttyneet epämukavalta yllätykseltä. Minä keitin perunat, katoin pöydän. Sinulla on oma kamari, oma makuupaikka. Mutta kun siinä näin kävi, sopeudutaan ja mukaudutaan ystävinä paikan päällä. Ehkä olinkin jo rakkauden herätyksessä, mutta en uskaltanut edes ajatella sitä, en ainakaan Janin huoma-
V
ta tunteitani, koska hän ei ilmaissut, että olisin vähääkään häntä kiinnostanut. Tähän sain varmuuden, kun kysyin: Haluatko todella minun jäävän. Olin täysin sanaton. Söimme hyvällä ruokahalulla vatsat kylläisiksi. Jani alkoi puhua suostutellen: Olet tullut viikonloppulomalle ja tapaat vieraan miehen paikan päällä. Miksi en voisi jäädä. Halusin pitää huolta siitä, että pihapiiri oli siisti ja kaunis. Haluan. Kun sitten kaikki selvisi, en epäillyt, etteivätkö yhteiset hetket varmistaisi ystävyyttä. Epävarmuus kaiveli tovin. Sitten aloin saada varmuutta. Vaiteliaisuus ilmaisi molempien mielialat. Mikään ei pakota sinua lähtemään, ellei muita syitä löydy. Kävimme uimassa, kokemassa pyydyksiä, soutelimme pitkin järven selkää ja palatessamme istuimme keinussa. Olin syyttänyt mielessäni Mikaa siitä, miksi hän ei ilmoittanut vuokrauksesta, niin kaikki olisi ollut okei. Hän tuli viereeni, otti olkapäästä, kurkisti silmiini leikillisen kujeilevana vakuuttaen totisin sanoin: En ole paha susi, jos niin epäilet. Ehkä niiden tarkkaileva katse ilmaisi hellyyttä ja huulien salaperäinen hymyily jätti viehätyksen sisimpääni. Annoin jo vakuuden, etten rajoita vapauttasi. Illat ja viikonloput vietimme yhdessä. Saunomisen jälkeen istuimme iltaa pihakeinussa. Toivoin joskus läheisempää. Saunotaan, nautitaan illasta, tutustutaan ystävien tapaan. iikonloppulomat vaihtuivat lomapäiviin. Sovittiin heti, että keitän kahvin ja valmistan ruuan, että molemmille jää vapaa-aikaa harrastuksille. Mutta jokin Janissa varoitti minua, vaikka hän ei lähennellytkään muuten kuin ainoastaan sen, minkä ystävyys salli. Istuimme vaiteliaina. Se tiesi Janin työkomennuksen päättymistä. Lähdin pois mökiltä luottavaisin mielin. Janin lämmin kosketus olallani rohkaisi, sai punastumaan. Janin hoitaessa päivittäisiä työtehtäviään minä hoidin kotihommat. einäkuu huristi loppusuoraa. Rantalavalla tanssittiin. Ei liian pitkä, ei lyhyt, ei lihava, aivan tavallinen nuori mies. Vai halusiko hän vain näytellä kunniallisen, rehellisen miehen hyviä ominaisuuksia. Vene oli lipunut rannan tuntumaan. lusin auttaa huopaamalla venettä, että Jani sai rauhassa kokea pyydysten saaliit. Istuimme keskituhdolle, Jani oikealle, minä vasemmalle, ja vedimme vuorotellen hitaita aironvetoja, välillä antaen veneen lipua omaa tyyliään. Tultiin takaisin. Ilta oli lämmin. Tietämättömänä saatoin itseni noloon tilanteeseen. Jani ei ollut esteenä toiminnalleni. Otimme veneen vajasta ja lähdimme soutelemaan tavan mukaan. Näin olisimme voineet tuoda esiin molemminpuolisia tunteitamme. Täydestä sydämestäni. Kävimme läpi monia keskusteluja. Herkkäluonteisena ihastuin äkkiä ja pelkäsin rakastuvani. Yritin hymyillä, samalla arvioida hänen tarkoitusperiään. Hänellä oli omat päivittäiset työtehtävänsä. Jos olisin tiennyt vuokralaisesta, olisin osoittanut luontevaa kohteliaisuutta. Tummat, hiukan kihartuvat hiukset, kasvot herkkäilmeiset, suupielissä väreilevää hymyä. Vesi peilasi tyyntä hopeaa. Janin lähdettyä saunaa viimeistelemään tiskasin astiat, siistin paikkoja ja sitten laitoin kamat kassiin lähtöä varten. Silmät suuret, tummat, tutkivat, syväkatseiset. Jokin täytyi olla esteenä, ja se jokin viestitti lupausta jollekin. Katseli vain katseli. Hän seisahtui oviaukkoon hämmentyneenä. Saunoimme, menimme rantaan. Teimme kaikenlaista, joskus myöhäistunneille asti. Iltasin istuessamme keinussa joskus myöhäiseenkin, käsivarsi saattoi varoen kiertyä hartiani ympäri, rutistaa kainalon lämpimään, suojaten paljaita käsivarsiani. Odotellessani siinä Jani tuli sisään. Jatkettiin samaan tyyliin. Ulkonäöltään hän oli sopusuhtainen. Se sai minut hyvin onnelliseksi. Olin vakuuttunut Janin rehellisyydestä. Emme ottaneet siihen kantaa. Se toi viihtyisyyttä, ainakin minulle, sillä joskus loma-aikana olin potenut yksinäisyyden mukanaan tuomaa apeutta, kaivannut seuranpitäjää. Kohta olivat kesäkauden päättäjäiset. Rehellinen, vapaa puhetyyli lähensi huomattavasti, vah20
visti luottamusta, uskoa todellisen ihmisen rehellisyyteen. Oliko Janilla uskollisuuden lupaus tietylle henkilölle. Lauantai tavallaan teki poikkeuksen. Yksin ollessani ratkoin arvoitusta, millainen mies Jani oli luonteeltaan. Olimme kaksi nuorta ihmistä, mutta puuttuiko väliltämme se side, joka olisi lujittanut ystävyyttä läheisemmäksi, tunnepitoiseksi. Tapani mukaan olin viettänyt jokaisen lomani kotimökin tutussa ympäristössä, nauttien luonnon puhtaudesta, vapaudesta, kukkien vaalimisesta, kasvimaista, pihansiivouksesta, kaikesta. Jani perkasi kalat, hiillosti. Lupaus, jota ei voinut rikkoa. Viimein kysyi: Mitä on tekeillä. Aiotko lähteä karkuun. Myönnän, että seura teki terää. Ajattelin välillä ensitapaamistamme ja siihen liittyvää suuttumustani. Keittiön yhteydessä on makuualkovi ja nukkumatilani olen sijoittanut sinne. Janin käsivarsi
H. Koti oli kotini, eikä Jani ainakaan vierastellut läsnäoloani. Kutsuvina
Hienoinen hämy laskeutui rantamien ylle, ja valkoinen usva vaalensi veden pintaa. Jäisi vain kaunis satu kesän muisto ja sydämet salatussa kätkössä salatuin tuntein. einäkuun viimeinen viikko. Kaksi sydäntä, salaisessa kätkössä, salatut tunteet sinetöity. Siistittiin venevaja ja palattiin saunan lämmitykseen. Kesäkauden päättäjäiset olivat keränneet lavan täyteen yleisöä. Lomaani oli vielä jäljellä. Vene oli lipunut kaislikon rajaan. Tunsin hengityksen, sydämen sykinnän. Omasi tunteita, joista ei voinut puhua. Jani piti lähellään, puristi lujasti itseään vasten painaen poskensa poskeani vasten. Viimeinen yhteinen lauantai. Sitten sovimme yksi enää. En tahdo kuulla eron haikeuksia. Se oli enää päivien kysymys. Tajusin sen ihan selvästi. Ehdimme parahiksi, kun valssin sävelet kajahtivat ilmoille. Olin niin onnellinen unelmieni täyttymyksessä. Istuimme tovin keinussa ennen yöpuulle menoa. Jani tarjosi kätensä auttaakseen minut pois veneestä, samalla vetäen lähelleen. Yhteiset hetket, ystävystyminen. Myönsin nyökkäämällä. Voi ei, purin huuliani. Halusin unohtaa kaiken, elää pienen hetken vain tässä ja nyt. Mustat silmät, tummat silmät, nehän olivat vieressäni. Ihmetytti odotutti. Veden pinta hohti yhä hopean sileää ja puut loivat varjonsa rantamien vesiin. Jani nyhtäisi minua. Hän lauloi puhtaalla äänellä. Yksi lauantai ja Jani olisi poissa. Sitä toteamusta en tahtonut uskoa. Tanssimme useamman kipaleen. Hän käänsi kasvoni, suuteli otsaani, suuteli huuliani, painoi pääni rintaansa vasten hyväillen hiusteni kiharoita. Tavan mukaan istuttiin
H
L
keskituhdolle Jani oikealle, minä vasemmalle ja vedettiin vuorotellen hitaita aironvetoja. Minulla olisi ollut paljon puhuttavaa paljon odotettavaa, mutta Jani oli sulkeutunut. oli kiertynyt hartiani ympäri ja kyyhötin lämpimässä kainalossa, silmät puoliummessa. Kuulin Janin sanat vain epäselvinä, sillä halusin nauttia hänen hyväilyistään, joita olin odottanut sydämeni kaipauksella. Päätin olla ajattelematta eroa. Elin jonkinlaista henkistä painetta. Mutta oliko meillä tulevaisuutta. Jani raapusti keinun ylälaitaan, salaiseen kohtaan, kaksi sydäntä amorin nuolella, sulki minut kainalonsa suojaan, katsoi silmiini noilla tummilla silmillä ja kuiskasi hyvin hiljaa: Siinä ne on. Loppuisiko se kesäpäivien myötä. Arvailin montakin syytä. Tyttö lauloi viimeisiä sanoja: Suutelosi silloin, unhoon ei jää milloin. Kyyneleet täyttivät ripseni. Hienoinen hämy verhosi tienoot. Keskiulapalla vene sai lipua omia aikojan. Sanat satuttivat. Saunomisen jälkeen lähdettiin soutelemaan. Painoin pääni Janin paidan rintamukseen, ettei hän huomaisi. Poikkesimme vielä pihakeinuun. Yö oli jo aamuun vaihtumassa. Keskiyön tunnit lähenivät. auantaiaamu valkeni aurinkoisena, pilvettömänä, takasi koko päiväksi lämmintä säätä. Hiljalleen soudimme kotipaikkani rantaan. Yksi niistä oli uskottavin ja satuttavin. Vene poukamaan ja kiiruhdimme lavalle. Sen päätin uhrata kotia varten. Kuulin vain katkonaisia sanoja: On päivät, yöt jo taakse jäänehet, mutt´ unhoittaa en koskaan voi miten valssi meidän soi... Mennäänkö tanssimaan. Olisi Janin viimeinen päivä. Oi mustat silmät ihanat, nuo, jotka kerran vain mulle loistivat... Palauduin todellisuuteen vasta Janin tarttuessa käteeni ja lähtiessä viemään rantaan veneen luo. Tärkeintä oli kuitenkin ratkoa tilannetta Jani suhteen: mihin ystävyys johtaisi. Tuleva ero satutti, enkä jaksanut sopeutua apeaan mielentilaani. Olimme
polttavan hurmion lumoissa. Työkomennus päättyisi, uudet työsuhteet uudessa tehdasfirmassa olivat odottamassa. Kunpa se olisi ikuinen. Miltä tuntuisi, jos käytäisi pyörähtämässä parit tanssit. Viimei21. Istuimme toisiimme nojautuneina ja kuunneltiin rantalavalta tanssin rytmiä orkesterin soittoa. Käytiin vielä yhdessä kokemassa kalakatiskat ja verkot. Kaksi sanatonta istujaa omissa mietteissään. Siihenkö kaikki loppuisi. Hänellä täytyi olla jokin, joka esti antamasta lupauksia vielä näin lyhyellä tutustumisajalla. Vene ohjattiin rannan poukamaan. Kuinka rakastinkaan niiden hellää, tunnustelevaa katsetta. Tämä hetki on ainutkertainen. Sekunnin verran tuijotimme toisiamme silmästä silmään ja hetkessä käsivarret sulkeutuivat lujaan syleilyyn. Kohta tulee viimeinen valssi. Vain työjärjestelyjä. Kyyneleet tulivat ripsien alta poskille. Se koski kipeää jo ajateltunakin. Orkesterin vierelle oli ilmaantunut nuori tyttö. Eikö meillä ollut mitään sanottavaa toisillemme. Jani lähtisi. Tyttö lauloi kuuluvin sanoin: Hyv´yötä jää nyt rakkahin eron hetki jälleen on. Suudelmamme olivat kiihkeitä, eikä niistä meinannut loppua tulla. Janin silmät. Ehkä Jani sittenkin piti minusta. Lava oli tupaten täynnä tanssijoita, mutta tilaa löytyi, kun osasi hakea väljempiä kohtia. Janin äkkinäinen innostus oli kuin piristyspiikki. Se oli päätösvalssi. Orkesteri soitti. Miten ikävältä tuntuisi tulla jatkamaan viikonloppulomia, kun ei ollut ystävää, ei seuranpitäjää enää vierellä. Mutt´ kerran vielä pyytää saan sinut valssiin kiehtovaan... Kuulin vain katkoja laulun sanoista. Miksi juuri tämä valssi. Painoin pääni Janin olkaa vasten. Kaiken unohduksen keskeisyydessä erottui osa laulun sanoja. Aika näyttäisi, mitä tuleva toisi mukanaan. Nuoren tytön heleä, puhdas ääni kuului selvänä kuulaassa yössä. Mennään, minä innostuin
Tunnen sinut liian hyvin. Kun lähden, älä katso jälkeeni, älä kuuntele auton hyrinää. Pyydän anteeksi tahdittomuuttani. Olet ystävä, Jani puhui vakuuttavalla äänellä. Meidän kesä. Jani alistui tyynesti, aivan kuin olisi odottanut näin käyvän. En liikahtanutkaan, vaikka tunsin hyväilevät kädet vartaloni ympäri humalluttavana kosketuksena. Ero satutti kipeämpänä kun uskoinkaan. Kahvipöydässä hän otti puheeksi Janin. Se on sydänten salaisuus ja säilyttää meidän salaisuutemme. Vaarallinen lumous syvensi hiljaisuutta. Enhän kuitenkaan tuntenut Jania pohjimmiltaan, mikä hän todellisuudessa oli miehiään. Seisoimme vain ja tuijotimme. Huoneessa oli hämärää hiljaista. Enhän kuitenkaan tuntenut Jania pohjimmiltaan, mikä hän todellisuudessa oli miehiään. iikko lomasta jäljellä. Minua alkoi epäilyttää. Kyyneleet valuivat sormien lomitse. Jani painoi minut rintaansa vasten, veti syrjemmälle, otti nenäliinan taskustaan, ojensi sen minulle, mutta ei sanonut mitään, sulki vain käteni omaansa ja lähdimme veneelle. Ja kaksi sydäntä amorin nuolella, salatussa kätkössä, salatuin tuntein. Jani aloitti anteeksi pyynnöllä. Ihana kesä jättää muiston puhtaasta, kauniista ystävyydestä ja siitä lämmöstä, hellyydestä, joka syvensi herkkiä tunteitamme. Auton hyrinää ei kuulunut. Laskin käteni Janin kädelle, siirsin sen syrjään kielletyltä alueelta vetäytyen hiukan erilleni sanomatta sanaakaan. Olet ihannetyttö! Janin tummat silmät upposivat silmieni syvyyksiin. Hänen hellät hyväilynsä ja suudelmamme vaivuttivat molemmat suloisille untenmaille.
amulla herätessäni Jani oli keittänyt kahvin, kattanut pöydän valmiiksi. Piti vedota vain pelkkään ystävyyteen, sellaisina erottaisiin, koska edessä oli viimeinen yhdessäolo. Ja kun Jani veti kainaloonsa, minä puserruin siihen kuin linnun poikanen. Minua alkoi epäilyttää.
set lyhdyt sammuu hehkuen. Veljeni Mika yllätti käynnillä. En pahoittaa mieltäsi. Ikävän, tuskan ja surun saattamana. Kävi kalastamassa, järjesti kotimökin paikkoja tapansa mukaan. Mikä meitä odotti. Olin jo ennalta varautunut haastatteluun. Näyttää Janille, etten ollut käytettävissä hetkellistä huumaa ja hurmiota varten. En riisuutunut. Yksin. Huomasiko Jani sen, kun laski kätensä käsivarrelleni ja puhui: Kaksi sydäntä, salatussa kätkössä, salatuin tuntein. Miksi kaikki tämä, kun edes62 2
sä odotti eron hetki. Jani oli poissa. Ja se sai minut varuilleni. Kuulin hänen sydämensä kiihkeän sykinnän omaani vasten. Mutta Janin tummien silmien aavisteleva tarkkailu ilmaisi, että jotain näyttöä tulisi esiin jossakin muodossa. Janin käsi siveli paljasta ihoani. Halusiko Jani käyttää hyväkseen tämän viimeisen yhdessäolon. Painoin kasvot kämmeniä vasten itkin. Se äskeinen oli täysin tarpeetonta, pelkkä kokeilu. Hänen oli pitänyt lähteä jo iltapäivällä, mutta sitten olimme sopineet menosta lavatanssien päättäjäisiin. Ei anneta sen pilata tätä viimeistä yhdessäoloa. Minulla taisi silmät kostua. Minun täytyi ryhdistäytyä. Oliko sittenkin toivoa. Tuntui, ettei kumpikaan halunnut rikkoa sitä salaperäistä tietämättömyyttä puhumalla mitään. Oliko meillä enää sanoja toisillemme. Kahvin jälkeen käveltiin vielä pihapiirissä ja lopuksi mentiin keinuun. Pudotin vain avokkaat jaloistani, kun yhtäkkiä olin käsivarsien lujassa puristuksessa. Ne kertovat oman tarinansa, joka meiltä on jäänyt kertomatta. Sanat tulivat melkein kuiskaamalla. Voi luoja! Sydämessäni sykähti varoitus, ja samalla hetkellä Jani nosti minut käsivarsilleen, laski vuoteelle asettuen viereeni. Olinko tulossa vainoharhaiseksi, vai mielikuvitusko teki kaiken vaikeaksi. En tahtonut loukata sinua. Yksi ainoa kesä. Sisälle tultua menimme suoraa minun kamariini, koska Janin petiä ei enää ollut. Kehuin Jania reiluksi, re-
A
V. Seisoimme lähekkäin, katsellen kahta sydäntä salatussa kätkössä salatuin tuntein. Luja puristus rintaa vasten ja kiihkeä, nopea eron suudelma. Heräsin kuin horroksesta. Unohdetaan tämä. Kesäpäivien satu kuin kaunista unta. Siinä ohella luonteesi ominaisuudet ovat tulleet tutuksi. Kerroin avoimesti, kuinka sopuisasti kaikki sujui ja kuinka hyvät ystävät meistä tuli. Tunsin painautuvani yhä lujemmin Janiin ja hetken koin onnellista nautintoa hänen ruumiinsa lämmöstä. Sinä olet lujaluonteinen, itsekeskeinen, määrätietoinen, päättäväinen. Auto odotti pihassa valmiina lähtöön. Loma ja arkiset, yhteiset illat ovat varmistaneet ystävyyttämme. Vietimme osan yhteistä kesää. Rantapellon piennarta astelimme kotipihaan. Jani käänsi minut itseensä, katsoi silmiini noilla tummilla silmillä ja niissä kuvastui jotain hellää, syvällistä ilmaisua, jota ei koskaan tuotu julki. Ethän unohda. Kaikki niin kuin ennenkin. Etkä itsekään petä ketään. Kosketus, ruumiin lämpö kokonaisuudessaan herätti tunteeni humaltuvaan huumaan, nautinnon ihmeellisyyteen, josta olin uneksinut, kaivannut näin tapahtuvaksi, ja se yllätti juuri eron viimeisillä hetkillä. Soudimme vaiteliaina ulapan yli toiselle rantaa. Ensin en tajunnut, sitten hämillisyys sekoitti ajatukseni. Mitä tunsimme sisimmässämme. Hiljaisuus kesti tovin. Et anna pettää itseäsi. En koskaan aiheuttaisi sinulle ikävää, pahaa mieltä, enkä ainakaan paineita eron ollessa väistämätön. Tuntui niin uskomattomalta, että hetkessä kaikki unohtui, paitsi hän, jonka syliin olin painautunut
Mika ei epäillyt lainkaan. Hän saa vastaukseksi: Ninnuli: rakkaus, ensi vuonna, sekä hengen että ruumiin tasolla Mikko: viha, ei koskaan, arkielämässä Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Soneran, Saunalahden, Elisan ja Dna:n matkapuhelinliittymissä.
23 3. Enkä usko Janinkaan siitä maininneen. Kun Jani sitten palasi takaisin työpaikalleen, oli tyttökin kotiutunut. Vaihtoehdot ovat - ystävyys - rakkaus - välinpitämättömyys - viha Saat tietää myös sen, milloin tunteenne toisianne kohtaan ovat syvimmillään. Kiitin luojaani, että pystyin salaamaan velipojalta salaisen suhteemme. Tuttu, kotoinen paikka
tarjoaa oman vapautensa. Erimielisyydet sovittiin, mentiin kihloihin. Se palauttaa mieleen muistoja, kuin eläisi kaiken uudelleen, näin jälkeenpäin yhä käsittämättömänä kokemuksena, mutta silti kauniina, ihanana, hellyttävänä, satuttavana, samanaikaisesti kaihoisan ikävänä todellisuuden unelman päättyessä toteumattomana. Etunimi, toinen nimi ja sukunimi yhdistelmä syventää analyysiä ja kertoo enemmän sielunsukulaisuudesta ja henkisestä yhteensopivuudesta. Esimerkki: Niina Virtanen haluaa tietää hänen ja Mikael Lahtisen seurustelun tulevaisuudennäkymät. Se ei onnistunut, kun työkomennus pilasi kaiken. Hän antaa nimien sijaan lempinimet: Ninnuli ja Mikko (REG SA Ninnuli, Mikko). Toivon vain, että aika parantaa haavat. Janilla oli vakituinen tyttöystävä, mutta erimielisyys lomavietosta oli saanut välit viilentymään. Tieto tyttöystävästä ei tullut minulle täysin yllätyksenä, mutta jotenkin se satutti. Vähän haikealta tuntuu Janin lähtö. Se olisi hallinnut ihastumisen ja rakastumisen molemmin puolin. Tuo kesä, yksi ainoa kesä, oli mennyttä, eikä sitä pitänyt muistellakaan. Jos käytät tavallista etunimi-sukunimi yhdistelmää, analyysi antaa kattavan ennusteen yhdessäololle, tunteiden kehittymiselle ja mahdolliselle avioliitolle. Tyttö olisi halunnut viettää Janin kanssa yhteisen loman. Kesä tuo uusia viikonloppulomia. Mutta se oli kahden ihmisen kesä. Haluaisit tietää, millaiset mahdollisuudet suhteellanne on. Vastaukseksi hän saa: Niina Virtanen: ystävyys, tänä vuonna, eroottisessa elämässä Mikael Lahtinen: rakkaus, ensi vuonna, sekä hengen että ruumiin tasolla Niina haluaa vielä erikseen tietää, miten heidän suhteensa läheisin puoli kehittyy. Nyt jälkeenpäin vähän katkeroittaa, ettei Jani heti alussa kertonut asiasta. helliseksi mieheksi. Hän tunsi Janin työkaverina ja yksityisenä ystävänä. Ikimuistoiset sydämet. Lähetä viesti, esim. Se jätti jälkeensä puhtaat muistot ystävyydestä ja keinun salaiseen kätköön kaksi sydäntä amorin nuolella salatuin tuntein. Hän oli hyvin pidetty, arvostettu työ-
porukassa ja pomojen kesken. Kertoipa hän vielä lopuksi totuuden, joka täsmäsi täysin epäilyjäni minun ja Janin seurustelun suhteen. Minun ja Janin kesä. Nyt hän on poissa viereltäni ikuisesti poissa. REG SA Niina Virtanen, Mikael Lahtinen numeroon 173664 ja saat tietää...
tuleeko teistä pari?
Sinä ja Hän
Reginan suhdeanalyysi
kertoo sinun tunteesi häntä kohtaan ja hänen tunteensa sinua kohtaan. Lempinimien käyttö kattaa suhteenne läheisimmän ja leikkimielisen puolen; se kertoo lisäksi siitä, miten tulette toimeen erityisesti naisena ja miehenä. Vaihtoehdot ovat - tänä vuonna - ensi vuonna - epämääräisessä tulevaisuudessa - ei koskaan Suhteenne laadun kertoo se, millä elämänulottuvuudella tunteenne parhaiten tulevat esiin. Tunsin itsessäni Janin omaavan samoja tunteita kuin minäkin, vaikka hän yritti päästä niiden yli. KATJA
Olette ehkä seurustelleet jonkin aikaa, tai sitten hän on vasta unelmissasi sinun. Tyttö kimpaantui ja lähti yksin viettämään lomaa Ruotsin sukulaisiinsa. Vaihtoehdot ovat - arkielämässä - eroottisessa elämässä - sekä hengen että ruumiin tasolla
Suhdeanalyysi perustuu kirjainten ja numeroiden yhteismerkityksiin. Ihana, unohtumaton satujen kesä. Sillä, miten monta kirjainta nimissänne on, on siis merkitystä. Jani siirtyi suurempaan firmaan ja yhdessä alettiin muuttopuuhiin. Hän lähettää viestin, jossa lukee REG SA Niina Virtanen, Mikael Lahtinen. Että siellä lailla, Mika huokasi. Minä nautin täysin siitä lämmöstä, hellyydestä, suudelmien huumasta, kaikesta vain Janin läheisyydestä. Ei minulla ollut tuohon mitään sanottavaa
24
Ehdotin,
25
E. Olin yövuorossa ja juuri istuutumassa työpöytäni taakse, kun mies kärrättiin osastolle. Miehellä ei ollut mitään sitä vastaan, päinvastoin se oli hänestä oikein sopiva nimi. Olin ensimmäinen ihminen, jonka mies näki herätessään. Minulla on samanlainen ulkonäkö kuin tällä maailmankuululla agentilla ja olen sopivan mystinen, mies sanoi nauraen. Ei minun tarvitse saada muistiani takaisin, riittää, että muistan sinut, mies sanoi eräänä aamuna. Kasvot olivat veriset. Joskus menin minäkin ulos. Halusin olla tuon miehen tulevaisuus, vaikken tiennyt hänen menneisyydestään yhtään mitään.
halusi elää kauttani. Emme myöskään voineet antaa hänelle mitään vastauksia, sillä häneltä puuttuivat paperit ja henkilöllisyystodistus. Aloin kutsua miestä James Bondiksi, salaiseksi agentiksi. En oikein tiennyt, ottaisinko sen kohteliaisuutena vai en, mutta nauroin silti.
T
ulen aina muistamaan yön, kun mies tuli sairaalaan. Hänellä ei ollut kännykkääkään. Puristin kättä takaisin. Sairaala oli juuri alkanut rauhoittumaan yöksi. Hän ei puristanut kättäni kovasti, mutta ei myöskään löysästi, vaan hellästi. Minulla oli tapana katsoa ikkunasta ulos ja seurata hänen jokaista askeltaan. Mies oli todella kiinnostunut siitä, mitä puhuin. Aloin seurustella miehen kanssa enemmän. Jostain syystä miehen tilanne kosketti minua syvemmin kuin olisi ollut soveliasta. Katsoin hänen kirkkaita sinisiä silmiään, kun kerroin miehelle rauhallisesti, missä hän oli. Luultavasti hänet oli pahoinpidelty ja ryöstetty.
Lääkärit sanoivat, että miehelle oli tullut muistinmenetys saamansa aivotärähdyksen jälkeen. Mies ei tiennyt, kuka hän oli tai mitä hän oli tehnyt. Sitä ei kukaan silloin tiennyt, mutta hänen kasvoihinsa meni monta tikkiä. Joskus tuntui siltä, että mies
J
P
uoru alkoi kulkea toisten hoitajien keskuudessa. En koskaan unohda hänen kasvojaan. Osa katsoi televisiota, toiset pelasivat korttia. äivistä tuli nopeasti viikkoja. Orvokkeja. Olin tehnyt kierrokseni, ja muut hoitajat olivat alkaneet hiljentää tahtia kukin omalla tavallaan. Sehän ei ollut koko totuus, sillä meidän välillä oli jotain, siitä olimme tietoisia molemmat. Ajankulukseni vuokrasin DVD-filmejä miehelle. Mutta kun muutaman päivän kuluttua kerroin miehelle, että kukaan ei ollut vielä kysellyt meiltä hänestä mitään, tunsin jotain. Toivoin meille kahdelle romanttisen loppua. Meidän ei edes tarvinnut nukuttaa häntä, hän makasi tajuttomana aamuun asti. Mitä miehelle oli tapahtunut. Miehen käsi etsi omaani. Täytyy tunnustaa, että mies aluksi oli aika kypsymätön kolmikymppiseksi, mutta se kai oli luonnollinen seuraus siitä, että ei muistanut lapsuutta ollenkaan. Minut jopa kutsuttiin puhutteluun ylilääkärin luo, jolle selvästi kielsin, että minun ja potilaan välillä oli jotain. En edes tiedä, kumpi meistä nautti eniten meidän juttutuokioista, mies vai minä itse. Mies kysyi minulta usein kukista, jotka kasvoivat sairaalan pihalla. Itsellään hänellä ei ollut aavistustakaan mistään. Ne olivat kauniit ja viattomat ja niissä oli mystinen ilme. Rakastuin potilaaseeni
ja sain ikuisen haavan sydämeeni
Mies oli menettänyt muistinsa, joten hän oli täysin häntä hoitavien ihmisten armoilla. Ensimmäisen kerran teini-iän jälkeen tunsin samppanjakuplia rinnassani enkä halunnut niiden häviävän mistään hinnasta.
räänä päivänä yksi toinen potilas haki kaveria shakin peluuseen, hän oli ollut shakin Suomen mestari nuoruudessaan. Se oli todellakin kohteliaisuus, enkä voinut lakata hymyilemästä koko päivänä. Mies kuunteli lausuntoa saamatta paniikkia tai ahdistusta. Miehestä ne muistuttivat minun mietteliäitä kasvojani. Minulla ei ollut aavistustakaan kukkien nimistä, mutta mies vain jatkoi kyselemistä, kunnes otin selvää, mitä lajia kukat olivat. Aamuisin mies teki kävelyretken ulkona
Katsoin häntä ja huulemme kohtasivat niin kuin se olisi ollut luonnollisin asia maailmassa. Aloin käyttäytyä kuin teinityttö. euraavana aamuna töihin tullessani kohtasin paljon vihaisia katseita. Ajatella, jos hän muistaisi jonkun toisen naisen elämässään ja haluaisi unohtaa minut. Ilta oli menestys potilaille, varsinkin vanhemmalle väelle, ja nuoret miehet saivat tanssia meidän hoitajien kanssa. Eräänä yönä hiivin miehen huoneeseen ja laitoin hänet seinää vasten kysymällä, miten meidän jatkossa kävisi. Haluan sinut tänä yönä! Ja niin mies meni. Yön hiljaisuudessa rakastimme. Mutta mies ei antanut minun puhua, vaan sanoi: Odotan sinua tuolla ulkona. Tätä minulle ei ollut tapahtunut koskaan ennen työkavereitten taholta. Jos olisin uskaltanut, olisin voinut hiipiä miehen huoneeseen joka yö ja viettää yöni hänen kanssaan. Onko muistini huonontunut taas, vai oletko vältellyt minua viime aikoina. Juoksin ulos huoneesta niin nopeasti kuin voin heti, kun reitti oli selvä. Väitin, että toiset sairaanhoitajat olivat pitäneet minua niin tarkasti silmällä, etten ollut päässyt hänen luokseen. että hän opettaisi minun miespotilaani pelaamaan. Mies alkoi kuluttaa enemmän aikaa shakin peluuseen kuin minun kanssani seurusteluun. Oikeastaan kyse oli henkilökunnan juhlasta, mutta koska tilaisuus sattui olemaan yhtä aikaa shakkimestarin syntymäpäivien kanssa, yhdistimme juhlat. Kuule, minä luulen, että on parasta... Oliko mies pelannut paljon shakkia aiemmin elämässään. Mutta en tiedä, mitä sanoa, että tulisit entisellesi.
K
Olen niin kuin ennenkin, sanoin. olmen päivän kuluttua meillä oli syntymäpäiväjuhlat miehelle, jonka kanssa oma potilaani pelasi shakkia. Sitähän en tietenkään ollut. Tiesin, että tulisit, mies sanoi. Mies vastasi käheällä äänellä: Vaikka muistaisin kaiken, minkä olen tehnyt ja vaikka minulla olisi kymmenen tyttöystävää, jotka odottavat minua, niin en koskaan jättäisi sinua, Anneli. Kun kävin katsomassa potilastani, hän kuiskasi minulle, ettei voinut muistaa yhtä niin onnellista hetkeä kuin meidän yömme yhdessä. Sanoin hänelle, ettei pilailisi muististaan ja hymyilin kävellessäni huoneesta ulos.
S
S
e, että se tapahtui juuri sinä päivänä, oli varmasti kohtalon oik-. Tein kaikkeni tanssiakseni eniten muitten miesten kanssa, mutta heti, kun potilaani sai mahdollisuuden, hän lähestyi minua. Halusiko mies unohtaa minut. En sanonut mitään, sillä ei ollut mitään puhumista. Seisoin paikallani hetken ja join lasini. Perhosten siipien värinä kulki vatsastani varpaisiin. Kun potilaani istui shakkilaudan ääreen, tapahtui jotain omituista. Jos se tulisi muiden tietoisuuteen, saisin potkut töistä. Tulen takaisin tänä yönä, kuiskasin sen sijaan. Ja vieläkin kiltimpi. Mutta samalla se olisi suuri riski. En uskaltanut ottaa sitä askelta. Katulyhdyn valo antoi miehen kasvoille sensuaalisen hohteen ja polveni menivät heikoiksi. En edes halunnut ajatella sitä. Mies päästi minut sylistään niin, että saatoin piiloutua sängyn alle. Sinä yönä ei tapahtunut mitään muuta. En toivonut mitään niin paljon kuin sitä. Oli itsestään selvää, että se oli valhe. Anteeksi, mies vastasi. Tiedät, etten pidä siitä, kun vitsailet muistinmenetyksestäsi, se ei ole mikään leikinlaskun aihe. Pelkäsin, että mies olisi minulle vihainen, mutta seuravana aamuna hän oli yhtä aurinkoinen ja iloinen kuin tavallisestikin. Mutta kaikki keskeytyi, kun kuulin ääniä käytävästä. Tunsin sairaanhoitajan äänen, hän oli yökierroksella ja kurkisteli huoneisiin. Minun olisi pitänyt olla iloinen siitä, että mies vihdoinkin oli löytänyt kiinnostuksen kohteen, mutta podin ankaraa mustasukkaisuutta ja olin salaa katkera siitä, että hän pystyi vaihtamaan minut kovaan shakkilautaan. Jatkoin kävelemistä miestä kohti, kunnes mies saattoi ottaa minut syliinsä. mies kysyi, kun täytin viinilasiani. Oikea rakkaussuhde hänen kanssaan. Onnistuin kuitenkin itse estämään omat aikeeni. Sitten menin hoitajien luo ja valitin pahaa oloa. Oli niin kuin minua itseäni olisi kohdannut muistinmenetys suudelmamme ansiosta. Kaikki tiesivät tai aavistivat, mitä oli tapahtunut, mutta kukaan ei sanonut mitään. Mies katsoi minua intensiivisesti, kun lähestyin häntä epävarmoin askelin. Minäkin halusin, että kaikki olisi niin kuin ennenkin, nyt oli aika laittaa jutullemme piste. Se, mitä tapahtui eilen..., mies aloitti, ...sääli, ettet voinut jäädä kauemmaksi.
26
Oli niin kuin minua itseäni olisi kohdannut muistinmenetys suudelmamme ansiosta.
En tiennyt, mitä vastata. Päivä päivän jälkeen lupasin samaa asiaa ja aamu aamun toisen perään toistin samaa anteeksipyyntöä. Silloin halasin häntä ensimmäisen kerran ja kun yritin irtaantua hänestä, tunsin, kuinka mies tiukensi otettaan. Mies oli aivan kuin kotonaan ja pystyi helposti voittamaan vanhan miehen, joka hämmästyi melkein yhtä paljon kuin mitä minä. Työ ei tuntunut enää yhtään tärkeältä, toiset potilaat unohdin täysin. Viiden minuutin kuluttua olin miehen luona
UNOHTUMATON
T
M
J
eni viikko ja kaksikin ja olin jo alkanut luulla, että en enää koskaan näkisi Jaakkoa, kun hän yllättäen soitti minulle ja halusi tavata. Vaimo odotti Jaakon lasta. Kerroin hänelle tunteistani ja siitä, mitä mies oli sanonut tuntevansa minua kohtaan ja mitä hän oli luvannut minulle. Sinä iltana en voinut muuta kuin itkeä. Vaimo ei vastannut siihen. En saanut sanaakaan suustani. Vaimo sanoi, ettei halunnut puhua siitä juuri nyt. Tuntui siltä, että kaikki palaset alkoivat asettua paikoilleen. En sanonut siihen mitään, näin vain Jaakon vaimon epätoivoiset kasvot edessäni. Jälkeenpäin minäkin puhuin vaimon kanssa. Jaakko hymyili minulle, kun he lähtivät sairaalasta. Kävi ilmi, että joillakin muistinsa menettäneillä potilailla voi muisti palata takaisin siihen ajankohtaan, kun ne menettivät sen, ja kaikki mitä on tapahtunut sen jälkeen, unohtuu täysin. Soitin Jaakolle uudestaan muutaman päivän kuluttua ja silloin hän vastasi, mutta hän ei ollut se sama mies enää. Että se tapahtuisi Jaakolle, oli todellakin sellaista, mitä en ollut odottanut. Jaakko ei muista minua ollenkaan... He olivat kuitenkin tunteneet toisensa jo lukioajoista lähtien. ämä kaikki tapahtui kymmenen vuotta sitten, mutta ei mene päivääkään niin, etten ajattelisi Jaakkoa, vaikka nykyään olen onnellisesti naimisissa. Hän oli Jaakko, joka sanoi, ettei hän tiennyt, kuka minä olin. Asia on niin, että olen raskaana ja kun kerroin sen Jaakolle, hän tuli ihan hulluksi, eikä halunnut puhua minun tai kenenkään muunkaan kanssa... Tunsin itseni mitättömäksi ja kotikutoiseksi vaimon rinnalla, mutta en tietenkään näyttänyt sitä. Mutta kun mies otti kiinni kädestäni, pyyhin vaimon pois mielestäni.
vaimo aloitti, ...mutta olen ollut Saksassa äitini luona viimeiset viikot. Kun Jaakosta ei kuulunut mitään, luulin, että hän tarvitsi lisää aikaa ja siksi odotin. Vaimo kertoi, että he olivat olleet naimisissa vasta lyhyen aikaa. Päätimme tavata eräässä hotellissa, josta Jaakko oli jo tilannut huoneen. Rakkaus on itsekäs, todistelin itselleni. Miehen vihitty vaimo ilmestyi sairaalaan. Siksi lähdin matkoihini, antaakseni Jaakolle vähän aikaa, vaimo jatkoi. Soitin Jaakolle, mutta hän ei vastannut! Hän ei vastannut toisenkaan soiton jälkeen, saati kymmenen soiton päästä... Karkasin kotoa, jos sanotaan näin. Pitääkseni omat tunteeni kurissa, kysyin vaimolta, miksi tämä oli odottanut monta viikkoa, ennen kuin alkoi etsiä miestään. Nyökkäsin vain ja vaimo lähti miehensä luo. Sen sijaan hän näytti minulle Jaakon passin. Silti joku lähettää minulle orvokkeja anonyymisti joka kevät. ku tai sitten sattuma. Ei ollut epäilystäkään asiasta, mies passikuvassa oli potilaani. Hän istui Jaakon luona monta tuntia ja kertoi miehelle, kuka hän oli ja heidän yhteisestä elämästään. Omat tunteet ovat tärkeämmät kuin muiden. En halua tietää, kuka hän on, Jaakko vai joku muu salainen. Leijuin kuin pilvissä koko aamupäivän, mutta kun olin odottanut hotellihuoneessa pari tuntia, aloin huolestua. Tiedän, että tämä kuulostaa itsekkäältä ja julmalta, mutta jos olen hänen miehensä, niin haluan erota, Jaakko selitti minulle. Tosi Elämää 6:n Äänestä ja voita -lukijakilpailusta Avec -teekeitinsetin voittivat: Eija Saastamoinen, KIURUVESI; Anna-Leena Kammonen, SAVONLINNA; Irene Häyrynen, VISUVESI; Pirjo Paukkunen, KANGASALA; Tarja Koskela, EVIJÄRVI; Tuula Malinen, TAIVALKOSKI; Anja Laukkarinen, MÄNTYHARJU; Arja Musta, HAUKIPUDAS; Tuula Turunen, JOROINEN; Lyyli Markkanen, SUONENJOKI.
S
euraavan päivänä tapasin Jaakon vaimon uudelleen. aakko kieltäytyi lähtemästä vaimonsa kanssa kotiin. Mutta sitten vaimo sanoi jotain, joka sai sydämeni hypähtämään. Mutta silloin Jaakko katkaisi puhelun. Olin itsekäs halutessani miestä, sillä olihan tämä jo naimisissa, mut-
Kilpailun voittajat
Tosi Elämää 5:n Äänestä ja voita -lukijakilpailusta DKNY-korukellon voittivat: Helvi Karvinen, HELSINKI ja Tuula Kossi OULU. Lääkärit päättivät, että mies saisi jäädä vielä yhdeksi yöksi, mutta vain siksi, koska Jaakon piti saada puhua jonkun kanssa. Haluan silti uskoa, että minua ei ole kokonaan unohdettu. Olin antanut hänelle kännykkäni numeron, ja Jaakko oli luvannut soittaa minulle heti, kun siihen tarjoutuisi tilaisuus.
ta en välittänyt siitä. Rakastan sinua, en häntä, vaimoni on minulle vieras. Yritän todistella itselleni, että vaikka meillä oli vahvoja tunteita toisiamme kohtaan, niin ehkä se ei ollut oikeaa rakkautta, vaan molemminpuolista kiintymystä. Vaimo vaikutti erittäin mukavalta, ja hän oli todella kaunis, vaikka hieman minua vanhempi. En jaksanut kertoa tätä eilen...,
Onnittelut voittajille!
27. Hän ilmoitti haluavansa puhua kanssani. Emme koskaan saaneet mahdollisuutta siihen, että tunteemme olisivat kehittyneet syvemmiksi. He tulivat yhdessä ulos huoneesta aika pian. Jaakolla ei ole koskaan ollut oikeaa perhettä ja luulen, että häntä pelotti tulla isäksi, kun hänellä itselläänkään ei ole ollut isää
Vihtori oli hirsien veistäjä. Kun Vihtori sai työstään palkkansa, hän
28. Torpan äijä, Vihtori, oli romuluinen ja kiukkuinen mies. Työstä saamasta palkasta ei juuri jäänyt mitään huushollin käyttöön, siksi minusta maksettu elatusraha oli Eetlalle tarpeen. Elin lapsuuteni
En tiedä, miksi Vihtori ja Eetla olivat ottaneet minut kasvattilapsekseen, mutta lapsirakkaudesta se ei ainakaan johtunut. Siihen aikaan, kolmekymmenluvulla, asuin- ja karjarakennukset salvettiin hirsistä. Se elatusmaksu, jonka kunta heille minusta maksoi, oli niin pieni, että vain köyhät eläjät ottivat meitä äpäräkakaroita hoitoonsa. Kurkussa oli kaksi hopeatorvea ja niissä käytössä olleita kankaanpalasia lojui kaikkialla, jopa ruokapöydässä. Huutamaan hän ei kuitenkaan pystynyt syystä, että hänelle oli tehty kurkunpään leikkaus. Näitä töitä Vihtorilla oli kesäaikana tarjolla niin paljon kuin ehti tekemään. Vihtorilla oli tapana huvitella minua kiusaamalla, Eetla tyytyi siihen, että sai hoidostani kahvirahansa.
S
erkkuni kertoman mukaan minut oli viety synnyinpitäjäni takamaille, Kujanpää-nimiseen torppaan. Torpassa oli muutama hehtaari viljeltyä peltoa, navetassa kaksi lehmää, sika ja kanoja. Niin että ruokaa oli omasta takaa. Eetlan rähinöistä välittämättä Vihtori piti kähinäänsä ja nauroi pirullista nauruaan. Rahan puute lie ollut syynä siihen, että he, jo keski-iän ylittäneet, niukoissa oloissa eläneet, Eetla ja Vihtori olivat ottaneet minut kasvatikseen
Hän yritti käydä minuun käsiksi siinä kuitenkaan onnistumatta, minä livahdin aina karkuun. Kuului kova kirkaisu, kun täti silmät tapillaan tuijotti veristä naamaani. Vihtori yllätti minut täysin. Lyö vaan, tapa vaan, pirun kähisijä. Jäin kintut vavisten istumaan siihen, suussani oli likainen sormi, jota imin parkuessani. Kotimatkalla, linja-auton peräpenkillä istuessaan hän joi toisen pullon tyhjäksi. Saat litkiä viinaa kaiket päivät, Eetla kirkui. okakuun ensimmäisellä viikolla kauppalassa pidettiin kolmipäiväiset markkinat. Huusin, minkä ääntä lähti, kun lähdin juoksemaan pakoon ja Metsolan mökkiin. Santakasalla Vihtori potki autojani ja piti kovaa kähinää. Kujanpäässä oli kanssa kaksi sarkaa rukiilla. sadistisen ottoisän uhrina
meni kauppalaan ja tietysti viinakauppaan ja osti kaksi pulloa viinaa. Missä se Eetlakin kuhkii, onko Vihtori senkin hakannut henkihieveriin, kun ei tänne tullut kanssa. Kun laastari oli poskessani, minä en päässyt ulos, etteivät naapurit nähneet, että minua oli pahoinpidelty. Jos tällaista vielä sattuu, minä ilmoitan lastenvalvojalle, täti uhkaili. e oli elokuuta, koska naapurien pelloille ilmestyi ruiskuhiloita. Minä vaan sanon, että selkään sille pitäisi antaa. Tavallisesti hän asetti pyöränsä tikapuille nojalleen, nyt hän heitti sen nurmikolle, että räminä vain kuului. Lopeta autojen rikkominen tai kohta minä otan tyviluudan ja vetelen selkääsi, että tuntuu, Eetla rähisi. Aikansa riehuttuaan Vihtori sammui pihalle. Kohta, kun Vihtoria ei pihalla näkynyt, menin ulos. Sen osui poskeeni, johon tuli verta vuotava haava. Hoiperrellen hän lähti puuvajaan ja palasi takaisin kirves kädessään. Kuulin, kun Vihtori aamulla rakennukselle lähtiessään sanoi Eetlalle: Tänään minä saan Kivimäen navetan harjakorkeuteen, työt siellä loppuvat sitten. Tulihan Eetlakin aikanaan Metsolan mökkiin ja sanoi Vihtorin pihalle sammuneen, kun oli aikansa riehunut. Hullu sää olet. Sinne menivät kaikki, jotka kynnelle kykenivät, ta29
S
L. Pienissä aivoissani takoi ajatus siitä, miten pääsisin livahtamaan navetan taakse, jossa Eetla oli lehmiä lypsämässä. Onko Vihtori päässyt lyömään sinua. Hän kielsi jyrkästi rikkoneensa minun autojani ja ajaneensa kirves kourassa Eetlaa takaa. Mistä minä sitten kahvirahaa saan. Seinän rakosista tiirailin Vihtorin poukkoilua pihalla, odotin hänen lähtevän tupaan. Ryntäsin tupaan, että ovet paukkuivat. Eetla tiesi tämän ja siksi ehdimme usein lähtemään pakoon Metsolan mökkiin välttyäksemme pahoinpitelyiltä. Jokaisen tuhoamansa auton jälkeen hän katsoi minua, hänellä oli pirullinen ilme naamallaan ja hän kähisi, kun ei pystynyt ääneen nauramaan. Vaikka miksipä se mitään auttaisi, on se semmoinen piru. Rikot pojan autoja. Mistä sinä olet poskeesi tuon haavan saanut. Pitikö sinun perhanan äijän ketkaleen heti hakea viinaa, kun Nikolailta rahaa sait. Kyllä minä koetan pojan puolta pitää ja varjella, ettei Vihtori enää pääse hakkaamaan, lupaili Eetla. Sinne se pihalle jäi Vihtoria haukkumaan, kun se heitti minua kissankupilla päähän, sanoin. Säikähdyksestä toivottuaan täti alkoi puhdistaa haavaa ja laastaria päälle vetäessään, hän motkotti: Mitä sinulle poikariepu on sattunut. Ehdin kuitenkin kipaista ennen hänen saapumistaan riukuaidanpäälle. Aamulla kotiin saavuttuamme Vihtori oli niittämässä ruista. Hän otti auton kerrallaan ja hakkasi ne palasiksi vieressä olleen kuusenkannon päällä. Kotiin tultuaan hän oli juovuksissa ja pahalla päällä. Lauantaina ja pyhänä sitten meidän ruis niitetään. Vihtorin tuhotessa autojani Eetla tuli lypsyltä täysinäinen maitoämpäri kädessään. Kerran sattui niin, että emme ehtineet rapunpieltä pidemmälle, kun Vihtori pääsi meidät yllättämään. Maanantaina illalla Vihtori ilmestyi pihalle yhtäkkiä kuin hänet olisi jostain heitetty. Hän alkoi huutaa Vihtorille: Mitä pirua sää teet. Hän oli piilossa navetan nurkan takana ja heitti emalisen kissankupin minua kohti. Älä hyvä Alma sitä tee, sitten vievät pojan pois. Hän lähti horjuvin askelin santakasalle päin, jossa minä päristelin ja kiroilin autojeni kimpussa. Pääsin pujahtamaan puuvajaan ja ehdin vetää oven perässäni kiinni ja sulkea salvan. Kiukusta kähisten hän hyppäsi pyöränpäälle ja lähti pitkin pihaa perääni. Minä tulin pois piilostani, ja lähdimme Eetlan kanssa Metsolan mökkiin ja olimme yötä. Sitten pääset minusta ja pojasta. Väänsin itkua sitä tuhoamista katsellessani, kun en muuta voinut. Kirves lyöntiasennossa Vihtori hoiperteli Eetlaa kohti, ja minä pinkaisin pakoon puuliiteriin. Se on sitten juovuksissa taas, se on yksi pirun kähisijä kanssa. Olisin halunnut käydä ilmoittamassa, että Vihtori on tullut kotiin ja on juovuksissa taas
Linja-auton peräpenkillä istuessa matkalla kotiin tyhjeni yksi pullo, varsinkin, jos tarjoili vielä kanssaistujille. Lopulta Eetla sanoi: Vihtori toi sinulle markkinoilta paitoja kanssa, että saat sitten, kun talvikin on tulossa ja täytyy sitten tuvassa vaan olla. Kyllä minä huomasin, että petilläni oli kukkopilli, pieni kuminen kuorma-auto ja puusta veistetty hevonen perässään kärryt.
30
Kun laastari oli poskessani, minä en päässyt ulos, etteivät naapurit nähneet, että minua oli pahoinpidelty.
En koskenut niihin, enhän ollut saanut lupaa. Eetlakin piti oma rähinäänsä, eikä huomannut, että en kiittänyt. Olin niin hämilläni, etten muistanut kiittää. Ja tietysti Vihtorikin meni markkinoille. Eetla oli navetassa lypsyllä. Nousin seisomaan ja kiitin Vihtoria silmiin katsoen. Hänellä oli sylyksellinen klapeja, jotka hän latosi puulaatikkoon. Linja-auton takapenkillä sai ajon aikana tupakoida ja ottaa samalla kuljettajalta salaa ryyppyjä. Kun Vihtori iltahämärässä tuli kotiin, huomasin heti, että hän oli juovuksissa. Vihtorin piti käydä vain Kirkonkylässä Rantalan pajassa piilukirveitä teroittamassa, mutta hän olikin mennyt kauppalaan ja viinakauppaan. Hevosta ja kärryjä katsellessani tuumailin, että ne olivat huonosti veistetty, mutta nehän eivät olleetkaan Vienon veistämiä. Eetla oli muurin viedessä takapuoli pystyssä, kun työnsi roskia rikkalapioon. Täytyy pokata kanssa, sanoi Eetla. esän tulo oli minulle riemun aikaa, pääsinhän taas ulos ympäristöjä tutkimaan. Tietysti siellä tapeltiin, varsinkin mustalaisten kanssa, kun he kauppoja tehdessään huijasivat valkolaisia. Etkö muista, kuinka minä olen opettanut. Tai jotain muuta rihkamaa, mitä helppo-Heikiltä halvalla sai ostaa. Hän laski minut lattialle ja kähisi korvaani: Kyllä sinä kiltti poika olet. Sanoin uudelleen kiitos ja pokkasin, sitten sain luvan leikkiä uusilla leluillani. Askeleet suunnattiin Osuuskaupan takapihalle, jossa pullo korkattiin ja juotiin tyhjäksi kertaheitolla. Kun otin auton käteeni, Eetla sanoi: Kuinkas on tapana sanoa, kun jotain annetaan. Jatkoin karamellien imeskelemistä ja arvelin, että kohta taitaa olla ruuan aika. Hän yritti hyräillä jotain laulua. Markkinoilta oli tapana tuoda silakkanelikko ja lapsille kukkopilli. Villi katse silmissään Vihtori meni käpälöimään Eetlan pakaroita, kävipä käsi haaraperissäkin asti. amulla tuvanovesta sisään astuessani istuivat Eetla ja Vihtori pöydän ääressä vastakkain ja joivat kahvia. Ei ollut sellaisia vaatteita eikä jalkineita, että olisi pakkasella ulkona tarjennut. Hänen silmissään oli ilkeä kiilto ja hän piti pirullista kähinäänsä, kun yritti käydä minuun kiinni. Älä välitä Eetlan rähinöistä. Häpeä nyt vähän sentään, kun poikakin on tuvassa. Kun menin tupaan, Eetla lakaisi lattiaa, hänen poskensa punottivat ja silmissään oli outo kiilto. Minä en ulkona käynyt muulloin kuin huussissa. Vihtori tuli markkinoilta ja on juovuksissa taas, sanoin. Eetla ei heti vastannut, jatkoi vain lypsämistään. Eetla ei tullut perääni Metsolaan. Kun hän nosti silakkanelikon pöydälle, minä kiskoin saappaita jalkaan, koppasin puseron kainalooni ja syöksyin ovesta ulos. Hoippuvin askelin hän meni tuvanperällä olleen pöydän ääreen. Kipaisin navetalle, jossa Eetla oli lypsämässä lehmiä. Vihtori meri takaisin puuvajaan, ja Eetla otti pesuvadin ja meni hakemaan perunoita lattian alla olleesta kellarista. Auringon sokaisemin silmin kirmasin metsänpolkuja
K. Vihtori kähisi ja nauroi äänetöntä nauruaan, kun lähti ovelle. Kiskoin saappaat jaloistani ja menin sängylle istumaan, kuten tapoihini kuului. Myös viinakaupan ovi kävi ahkeraan, äijät ostivat viinaa varojensa mukaan. Menimme nurkkakaapille, hän aukaisi ylimmänkaapin oven ja otti sieltä karamellipussin ja antoi karkkeja käteeni. Kaikki viinakaupassa käyneet maalaisäijät eivät menneet Osuuskaupan takapihalle, vaan lähtivät viinoineen kotimatkalle. Tullessani pihalle puuvajasta kului kirveenpauketta, Vihtori oli klapeja pilkkomassa. Pelästyin Eetlan rääkäisyä ja olin menossa pakoon, kun Vihtori koppasi minut syliinsä. Mene nyt sänkyyn leikkimään ja karamelleja imemään. Tulet aamulla Vienon kanssa kotiin, kun hän menee kouluun, Eetla sanoi. En lähtenyt sinne, vaan
T
A
puolipukeissani lähdin paksussa lumessa tarpomaan Metsolaan. Pelkäsin, että Vihtori on Eetlan hakannut henkihieveriin ja siksi valvoin koko yön. Oli puhallettava suustaan höyryä ja raaputettava kynnellä aukkoa lasiin, jos halusi jotain nähdä. Hetken kuluttua Vihtori tuli tupaan. Kerran kuitenkin jouduin lähtemään paukkupakkasella Vihtoria pakoon Metsolan mökkiin. Ei riitä. Nopeasti Eetla oikaisi vartalonsa ja päästi kovan rääkäisyn: Hyi helvetti, kehtaatkin ruveta kourimaan. Ikkunat olivat niin jäässä, ettei ulos nähnyt. Eetla ja Vihtori katsoivat vuoroin toisiaan ja minua. loissa sokerijuurikkaan nostossa olleet kulkusällitkin. Kyllä se on parempi, että sinä menet Metsolaan vaan, minä en nyt tule. Illalla kotiin tullessaan hän oli juovuksissa ja pahalla päällä. alvi tuli aikanaan kovine pakkasineen. Olin peloissani, kun aamulla Vienon lähtiessä kouluun menin Kujanpäähän
Olin hetkessä valveilla ja lähdin ryömimään ovelle. Kielloista välittämättä menin joka päivä lammen reunalle ja katselin kuvajaistani ja vääntelin naamaani. Jos en päässyt leikkeihin mukaan, rikoin ikkunoita kostoksi. Lähdin ryömimään ulos, kun uni alkoi painaa silmät kiinni ja menin santakasalle autojeni kimppuun. Aikani mökin pihalla pällisteltyäni lähdin kipittämään kinttupolkua, joka vei Niirasen pihalle. Jouduin jalka vedossa makaamaan kaksi kuukautta. Heräsin huutooni ja vapisin kuin horkassa, kun Vihtori unissani ajoi minua puntari kädessään takaa. Sanoivat pohjassa olleen useita lähteensilmiä. Navetanseinustalle oli ladottu korkea pino heinäseipäitä, jonka päälle oli nostettu täysinäinen piikkilankarulla. Siellä ei oltu kotona, olin pettynyt. Meteli kamarissa koveni ja Eetla ulisi. Mitä enemmän sain selkääni, sitä enemmän heittelin kiviä seiniin ja ikkunoihin, kiroilin ja riehuin. Se oli ravistunut, kuten sanonta kuului. Meteli oli niin kovaa, että naapurit ilmoittivat lastenvalvojalle. Olin juuri vaipumaisillani uneen, kun kamarissa alkoi pyysänky roikaamaan. Kävin myös naapurien lasten luona. Aamulla herätessäni petini oli märkä, ja armoton selkäsauna oli edessä.
K
S
N
avetan takana oli luonnonlampi, jossa oli kirkas ja kylmä vesi kesähelteelläkin. Kiipeilin puissa ja hävitin lintujenpesiä. Kiskaisin seipään irti ja painava kela putosi jalkani päälle. Aloitin omat leikkini meuhkaten ja kiroillen.
Heräsin siihen, kun minut nostettiin pirssiautoon ja jalkaani sattui niin, että olin pyörtyä uudelleen. Iskin varpaitani kiviin ja puiden juuriin ja niistä tihkui verta. Kun lava oli lapioitu täyteen santaa, kuljettajan oli ajettava kuorma ylös nousevaa tietä pois montusta. Lähdin alakuloisin mielin Kujanpäähän ja hain puuvajassa olleet autoni, jotka Vieno minulle teki tuhottujen tilalle. Astelimme tupaan vievää polkua peräkkäin, minä muutaman askeleen jäljessä. Odotin vain, koska Eetla ryntää tupaan ja lähdetään pakoon Metsolan mök-
ävelemään opittuani juoksin levottomana ympäristössä. Pelkäsin, että Vihtori menee viinakauppaan, ostaa viinaa ja juovuspäissään hakkaa minut, kun en pääse karkuun. Lammessa oli turpoamassa lehmän ruokinnassa käytössä ollut puusaavi. Juu, että öiset kiljumiset nyt loppuvat tai saat oikein kunnon selkäsaunan, että tulet muistamaan sen koko ikäsi, Eetla rähisi. Olisivatko Vienon kanssa kesällä tehdyt havumajat vielä talven jäljiltä ehjinä, mietin juostessani. Tutkimuksen tulos oli, että jalkani oli poikki. Minulle se ei kuitenkaan merkinnyt mitään, koska en ollut äitiäni koskaan nähnyt.
kiin. Oli löydettävä tarpeeksi pitkä riuku, jolla painaa saavia syvemmälle, korvakkeet vain saivat jäädä näkyviin. Kävin myös Metsolan mökillä. Sinulle täytyy ruveta antamaan kaksi kertaa päivässä piiskaa ja kerran ruokaa, ennen kuin sinusta mitään ihmistä kasvaa.
ieneekö ollut iltapäivä, en tiedä, kun tuntenut kelloa. Selkääni saamisen pelossa pidin silmät väkisin auki, istuin lattialla ja leikin leluillani. Minut vietiin kauppalan sairaalaan nostettiin pöydälle ja sidottiin kiinni remmeillä. Illalla syömisen aikaan hän päästi minut pois. Mielestäni kuvajainen oli lammessa asuva äijä, josta peloteltiin, että se kaappaa minut lampeen enkä pääse pois koskaan. Ulkorakennuksen nurkan takana katselin Niirasen pihalla santakasassa leikkiviä lapsia. Luulin Vienon olevan, kun koulukin oli päättynyt. Kyllä mää sitten pelästyin, että mitä nyt tapahtuu! Sydän hakkasi ja kintut vapisivat, kun menin hakemaan valeriaanantippoja. Olin kaivanut keskelle santakasaa syvän montun, niin suuren, että suurin kuorma-autoni mahtui sinne. Mielestäni saavi ei ollut tarpeeksi upoksissa. Kuski toheloi ja auto syöksyi perä edellä monttuun takaisin ja lava rikkoontui. Minä olin santakasalla autojeni kimpussa ja leikin Vienolta oppimiani leikkejä. Eetla kyykki marjapensaissa keräten marjoja ämpäriin. En pyrkinyt mukaan leikkimään, koska minut olisi kuitenkin pois ajettu. Eetla joutui maksamaan rikkomani lasit. Se oli tuettu pitkällä seipäällä, ettei päässyt putoamaan. Kävin vilkaisemassa puuvajassa, oliko hän tekemässä minulle autoja. Hätä ja pelko olivat niin voimakkaita, että aloin öisin nähdä painajaisunia. Mitään ei tapahtunut. Lammelle mennessäni kädessäni oli puuvajasta ottamani seiväs, jolla päätin lyödä äijää päähän, jos se taas irvistelisi. Hän hermostui minuun ja sain taas selkääni, kun minusta maksettava elatusmaksu ei enää riittänyt kahvin ostoon. Yhtäkkiä tuli hiljaista, en kuitenkaan uskaltanut mennä sänkyyn, enkä ulos. Ryömin takaisin sänkyyn ja itkin, kunnes nukahdin. Se ei turpoa kunnolla, tuumailin. Jäin kuitenkin paikalleni ja tuijotin kamarin ovea. Menetin tajuntani.
airaalasta pois päästyäni huomasin, että kävelytaitoni oli mennyt, oli opeteltava uudestaan kävelemään. Nostin kovan metelin, kirosanoja tuli ryöppynä, kun haukuin kus31
L. Serkkuni kertoman mukaan äitini oli ollut minun kanssani yhtä aikaa sairaalassa ja että hänen elämänsä päättyi siellä. Riehuessani kerran en huomannut pitää varaani, kun Eetla kävi kovin ottein niskavilloistani kiinni ja alkoi raahata minua saunaan. Aikani santakasalla leikittyäni menin takaisin tupaan ja sänkyyn. Eetla marmatti koko matkan ajan: Kyllä sää olet sitten pirullisen häijy kakara. Siinä ei vastaan rimpuilu auttanut. mitään näkemättä. Auto oli nousemassa ylös, kun moottori sammui
Olin varma, että Vihtori oli juovuksissa taas. Menin perään rapunpieleen kuuntelemaan, mitä tuvassa puhuttiin. Saat olla varma, ettei kestä kauan, kun tulevat hakemaan pojan pois, sanoi Alma. Sinusta kun ei tiedä, minkälaisen hampparin tekemä olet. Eetla tönäisi minut tuvan ovesta sisään niin, että olin kaatua nokilleni. kin. Illan aikana Eetla tuli minua hakemaan, hän sanoi naisen olleen sosiaalisihteerin. Sinusta on ollut pelkkää mieliharmia vaan. Hevosta ihaillessani mieleen juolahti ajatus, että lähtisin Vienolle kertomaan, kuinka komea hevonen pihallamme oli. Juu, sillai mää sanoi ja käskin sen ämmän lähteä hyvän sään aikana pois ja äkkiä kanssa, rehenteli Eetla. Kotimatkalla Eetla marmatti: Viekööt sinut pois vaan, ei minun ole mikään pakko sinua pitää. Istuin vain riukuaidan päällä tekemättä elettäkään lähteäkseni siiliä katsomaan. Sen verran kuitenkin metelöin, etten huomannut Eetlan tuloa pihalle. Pihalle tultuaan hän katseli ympärilleen, kunnes huomasi minut ja lähti tulemaan minua kohti. Toi siili ei ole se, jonka Vieno toi, sanoin. Olin kuin en olisi kuullutkaan hänen lipevää maanitteluaan. Katsomatta minuun hän meni tupaan. Näkyviin ilmestyi häkki, jonka yhdessä nurkassa kyhjötti siili. Hätkähdin Eetlan lipevää ja maanittelevaa äänensävyä, kun sanoi: Tule nyt Riku katsomaan, kun Vihtori toi sinulle siilin. Hän nousi viereeni ja antoi ohjat käteeni, kun lähdimme kohti uutta hoitopaikkaani. En ehtinyt ottaa askeltakaan, kun Vihtori nousi pöydästä koppasi minut syliinsä ja vei nurkkakaapille. Naapurien tekemän kantelun takia hän tuli tarkistamaan, onko siinä perää, että minua kohdellaan huonosti. Ei mitään kiukuttelua. Mihin se oli joutunut, oliko päästetty vapaaksi, kun minä en siitä välittänyt, siitä minulle ei kerrottu.
pitää puoliasi ja kehua, kuinka hyvää huolta pojasta pidetään, kuin se oli omasi. Kiukusta pihisten hän tuli peräni ja kävi tukkaani kiinni ja alkoi raahata minua tupaan rähisten koko ajan. Kyllä se on valhetta. Vasta silloin huomasin, että tarakalla oli laatikko. Olin niin hevosen lumoissa, että en osannut lähteä karkuun. Kun hän tuli pihalle, livahdin kärppänä riukuaidan päälle valmiina pinkomaan pakoon, jos Vihtori lähtisi tulemaan santakasalle. Nyt poika menet Vihtorin tykö ja kiität saamastasi siilistä. Säntäsin pakoon ja mihinkäs muualle kuin Metsolan mökkiin. Sissoija. Kaipa sanoit, että ne puheet ovat vain naapurien ilkeyttä ja kateutta, kun pojan pidosta maksetaan, sanoi Alma. Olin silloin kuusivuotias. n tiedä, paljonko oli aikaa kulunut, kun Kujanpään pihalle tuli mies rattailla ajaen. Vähän ajan kuluttua Eetlan äänessä oli jo pahaa enteilevä sointi: Minä käskin sinua tulemaan siiliä katsomaan. Vihtori istui pöydän ääressä, hänellä oli edessään vihko, johon hän teki merkintöjään. Santakasalle mennessäni en vilkaisutkaan häkissään kyhjöttävää siiliä. Hän ei vilkaissutkaan santakasalle päin, vaan asetti pyörän tikapuille nojalleen. Eetla tuli pihalle. Mulkoilin, kun siili latki lautaselta Eetlan tuomaa maitoa. Naapurien ilkeitä juoruja vaan, eivät ne pidä paikkaansa. Menin takaisin santakasalle. Kun kuulin nimeni mainittavan, Eetla alkoi huutaa. Osasitko. Kun hän laski minut lattialle, hän kähisi korvaani: Kyllä sinä kiltti poika olet. Vihtori tuli pyörää taluttaen. Oloani Kujanpäässä en unohda milloinkaan. Ällöttävästi hymyillen hän hyppäsi alas rattailta. Kyllä minä olen pojasta pitänyt hyvää huolta, kuin olisi omani. Mää kanssa, sanoi pikku sonni ison talon karjassa. Kun minä vain viivyttelin menoa siiliä katsomaan, Eetlan ääni koveni niin, että sen kuulivat naapuritkin: Etkö sinä pirun kloppi kuullut, mitä minä sanoin. No mitäs sinä sanoit. Menin takaisin santakasalle ja jatkoin kesken jäänyttä leikkiäni, kiroilla en uskaltanut. Vihtori tavoitteli katseellaan minua ja naama leveässä hymyssä hän osoitti sormellaan siiliä. Kyllä minä olen joskus joutunut vähän piiskaa antamaan, silloin on ollut pojassa syytä, rähisi Eetla. Simmotti kun minä olen sinua opettanut. En katsonut taakseni, kun olin ajavani hevosta, ja Kujanpää jäi taakse. Selkään saamisen pelossa lähdin hitaasti löntystämään häkille päin, mieltäni osoittaen en mennyt kuitenkaan häkille asti. Lähdet tulemaan vaan, taikka minä tulen ja käyn krailevista kiinni, Eetla rähisi. Tervehdittyään toisiaan he menivät tupaan. Kyllä sää olet oikein pirun riivama kakara. Nyt
6 32
vasta Eetla metelin nosti, kun Vihtorin tuoma siili ei minulle kelvannut. Hyvyyttään Vihtori sinulle siilin toi, kun huomasi, kuinka sinä siitä tykkäsit. RIKU
E
E
räänä päivänä Kujanpäähän tuovaa tietä ajeli polkupyörällä naisihminen. Eetlan kovasta vastuksesta huolimatta vaatenyyttini heitettiin rattaille, ja mies nosti minut rattaille istumaan. Kesken kovan kiroiluni katseeni osui Kujanpäähän tulevalle tielle. Menemättä se jäi, kun tuvasta alkoi kuulua kovaa meteliä. Eräänä aamuna, kun menin ulos, siili oli poissa. Kaikesta näkyi, ettei hän ollut mikään kulkukauppias. Mene leikkimään santakasalle karamelleja mutustelemaan. Hän irrotti narut ja poisti laatikon päällä olleen peitteen. Yläkaapista hän otti karamellipussin ja antoi sen käteeni. Pelästyin niin, että kirosana jäi kesken
Asun täällä paikassa, jossa jotkut ihmiset luulevat olevansa parempia ihmisiä, koska ovat sattuneet syntymään tänne. Sitten kun vakinaistin harrastuksen, avasin tilin kahdelle alaikäiselle lapsenlapselleni ja aloin toimittaa pulloista saadut pennoset heidän tililleen tulevaisuuden opiskelua silmälläpitäen. Niin ainakin toivoisi. Silloin ei tarvita aidan tuomaa näköestettä tai suojaa. Minun lapsillani ei ole paikkaa, mihin mennä. Mitä pahemmin kolhii, sitä pidempään menee paranemisessakin. Ajan myötä hellittää pahinkin kipu ja tuska. Oli ihana tunne mennä keinutuoliin istumaan ja kuunnella mummon ja papan tarinoita. Näitä hengähdystaukoja yritän suoda heille voimieni mukaan. Eivät kuitenkaan kaikki ihmiset. Heillä ei ole kuin yksin minut vanhempana. Heistä on vain hyvä, että naapurista näkyy ja kuuluu. Ja sitten ollaan taas vähän lujempia. Julkaistusta kirjoituksesta maksetaan 5 euron palkkio. Tykkään marjastamisesta ja tiedän, ettei lapsilta niin vain pääse marjaan, vaikka haluaisikin. Kirjoita osoitteeseen Tosi Elämää, Juttutupa, PL 246, 90101 Oulu. Pienten lasten vanhemmat tarvitsevat joskus lepoa ja omaa aikaa rentoutumiseen. MARJA
Juttutupa odottaa juuri sinun ajatuksiasi ja mielipiteitäsi. Tällä paikkakunnalla, jossa asun, ihmiset ovat kauhean ennakkoluuloisia, sulkeutuneita ja sisäänpäin lämpiäviä. Itse olen myös ylpeä omista juuristani. Myös omissa lastenlapsissa riittää näppityötä. Tämä ei tietysti ole kovinkaan helppoa nykypäivänä, kun joku saattaa käyttää avustettavia hyväkseen. Juttu tupa
SINULLE NIMIMERKKI: "AIDOILLAKO YKSITYISYYTTÄ" On sinulla siinä miettimistä. En panisi pahakseni, vaikka joku luotettava naapuri tulisikin rieska kainalossa tervehtimään, mutta kyllä siinä tulisi mieleen, että mikähän sillä nyt on mielessä, kun ei ole tällaiseen tottunut. Kun kolhimme itsemme sisältä päin, niin jonkin aikaa tunnemme itsemme sisäisesti kipeäksi. Sanotaan, että kun lyö itsensä johonkin, osumakohtaa pitäisi painaa villaisella, niin ei tulisi pahaa mustelmaa. Kun kuulen, että joku tuttu joutuu sairaalaan tai muuten jää avuttomaksi, autan heitä. Olen kuitenkin luvannut, että voin siivota, käydä kaupassa, tehdä ruokaa. Nyt eletään kuitenkin tätä päivää ja toivottavasti palataan vielä ajassa taaksepäin, jolloin naapureissa käytiin ilman taka-ajatuksia. Harrastan myös vapaaehtoistyötä omalla tavallani. Näitähän ei välttämättä häiritse mikään, vaan he ottavat selvää vaikka kiven kolosta naapureiden asiat. Varmaan meistä useimmat haluavat olla ja elää naapureilta rauhassa. Onhan niitä poikkeuksia, näitä uteliaita ja pahansuopia ihmisiä, joita myös juorukelloiksi kutsutaan. Täysin ilmaiseksi. Sitä villaista olisi hyvä olla olemassa. Millä villaisella pitäisi painaa sisältä päin, että saisi sisäiset mustelmat paranemaan. Tai ihan vain aikaa tehdä kotitöitään kaikessa rauhassa. MIRJA
HALPOJA HARRASTUKSIA Olen pullonkerääjämummo. Voisi sanoa, että sisältäkin päin on vahvempi ja uusia kolhuja kestää paremmin, kun on yhden kerran itsensä kunnolla satuttanut. Lapsuudessani minulla oli tapana mennä koulun jälkeen mummolaan, joka oli kotiani vastapäätä. Tällainen apu tulee usein tarpeeseen, kun palataan sairaalasta tai synnytyslaitokselta. En tiedä, kasvaako osumasta vahvempi nahka, mutta aikanaan mustelmat kuitenkin paranevat. Miten se lieneekään tullut tavakseni: silmä vain alkoi huomata pullon sieltä, pullon täältä aamulenkin yhteydessä. Kaupunkipaikoissa on yleensä aina jonkinlaiset aidat ja rajat naapurien välissä. Mutta itse en tiedä muuta parantajaa kuin aika, joka auttaa koviinkin kolhuihin. 33 3. Täällä asuu myös paljon ihania ja mukaviakin ihmisiä. Monta perheenäitiä olen ilahduttanut viemällä heille mustikoita tai puolukoita. Tuottakaamme hyvää mieltä lähimmäisillemme! SISÄLTÖÄ ELÄMÄÄN
ON SIITÄ KOHTAA LUJEMPI On tapana sanoa vähän leikillään, että jos lyö itsensä johonkin, niin se kohta on jatkossa lujempi. Kaipa se on terveellistäkin olla ylpeä omista juuristaan, ei kai siinä mitään pahaa ole. Liitä mukaan nimesi, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkitilisi numero. Eri asia on, jos asuu maalla ja naapurit ovat kaukana. Sanotut sanat ja pilkat kolhivat siinä missä lyönnitkin
Joskus sentään tapasin Jaskan kaupungilla, mutta sen kummempaa kanssakäymisiä ei meillä sitten enää ollutkaan, tavatessamme sentään muistelimme menneitä. Näin ollen ei enää kummallakaan ollut paluuta entiseen työpaikkaansa, joten pohdimme, mitä kotiin päätyämme rupeaisimme tekemään ja miten elämämme järjestyisi.
34
Minulla kyllä asunto oli vielä jäljellä Helsingissä, pidin sitä koko sota-ajan siksi, että olisi paikka, mihin mennä loma-aikana. Jaskalla oli koti siellä maalla vanhempiensa luona, joten tässä suhteessa, ei meillä kummallakaan ollut suurempia pulmia. Minunkin työpaikkani oli lopettanut toimintansa. Se toimeentulopuoli oli kuitenkin epäselvä kummallekin. Tosin hänellä ei ollut paluuta vanhaan työpaikkaansa. Olimme yhdessä sota-aikana usein käyneet lomilla Helsingissä ja majailleet siinä minun asunnossani. Miehiä lähti joka päivä kotikonnuilleen. Minä olin pari vuotta ennen sotaa lähtenyt Helsinkiin työhön, ystäväni Jaska oli jäänyt kotipitäjääni, koska hänellä oli työpaikka siellä. Kun Jaskallakaan enää ei ollut siellä maalla työpaikkaa, tuli hänkin Helsinkiin etsimään työtä, eikä siinä suhteessa kovin suuria pulmia olisi ollutkaan. Olimme kaverini kanssa lapsuudenystäviä, olimme syntyisin samasta pitäjästä ja asuneet sekä kasvaneet naapureina ja nyt olimme sattumalta joutuneet samaan yksikköön. Miten opin arvostamaan
hyvää naista
Tarvittiin kova opetus, ennen kuin lähdin etsimään elämässäni todellista onnea. Minä odotin erään ystäväni kanssa odotimme, lähtö tapahtuisi aivan lähipäivinä. Armeija kyllä antoi pienen kotiuttamisrahan, mutta sillä ei pitkälle eläisi, kun paluuta entiseen työpaikkaan ei ollut. Ilman sitä elämäni olisi voinut kulkea aivan väärään suuntaan.
E
lettiin syksyä 1944. Elämä alkoi olla taas järjestyksessä, koska pääsin vanhemman painajan apulaiseksi. Näin ollen minulla oli tilaisuus opetella hänen. Jotakin sitä kuitenkin olisi ruvettava tekemään, muuten olisi hyvinkin pian matti kukkarossa. Nyt olen vain kiitollinen siitä pettymyksestä, jonka koin vuosikymmeniä sitten. Ongelmana oli vain
se, että kumpikaan emme olleet ehtineet valmistua mihinkään ammattiin, oli tyydyttävä apumiehen paikkaan, mutta se sopi meille kummallekin.
M
inä sain apumiehen paikan erääseen sanomalehtipainoon, ja Jaska pääsi rakennuksille töihin. Sota oli juuri päättynyt ja osa miehistä oli jo kotiutettu. Asuimme kuitenkin vielä jonkin aikaa yhdessä siinä minun asunnossani, mutta myöhemmin sitten hankin hankki oman asunnon, joten meidän tiemme erosivat
Huomasin kuitenkin, että ravintolan takanurkkauksesta oli eräs pari lähdössä pois, joten siinä vapautui pieni kahden hengen pöytä. Siinä istuessani seurasin silmä kovana ympärilleni, ilmestyisikö ravintolaan naishenkilö ilman seuralaista, mutta sellaista ei kuitenkaan sinne tullut, kaikilla näytti olevan seuralaiset mukanaan. Kuljettuani jonkin matkaa Kappelin suuntaan, huomasin penkillä istuvan melko sievän näköisen naishenkilön. Viimeisimmät sen vuoksi, että toivoin tapaavani jonkun tyt-
töihmisen, joka olisi suostuvainen jakamaan viikonlopun ilot kanssani ja lähtemään asunnolleni. Kohteliaana herras35. Näin sitten tapahtuikin, ja minä valmistuin nuoremmaksi painajaksi. Suuntasin kotimatkani Esplanadin kautta, koska ajatuksissani kyti, että sieltä sentään vielä löytyisi joku yökulkija, ja niin sieltä löytyikin. Annettuani päällystakkini ja hattuni portsarille tulin ravintolasaliin ja katselin sopivaa pöytää, mutta koska oli lauantai-ilta, ravintola oli täynnä, joten en sieltä vapaata pöytää löytänyt. Tässä tarkoituksessa minä erään viikonlopun alkajaisiksi pistäydyin Alkon myymälään ja varasin sieltä tulevaa viikonloppua varten pullon Jaloviinaa ja kaksi pulloa Mesimarja-likööriä. Varasin sen itselleni ja tilasin kaljat sekä parit terävät. Etenkin sellaista, joka olisi suostuvainen lähtemään jatkoille asuntooni. Elämä alkoi olla ihan hyvässä jamassa, koska palkkakin nousi huomattavasti, kun sain ammattinimikkeen.
K
un suuremmat huolet olivat ohi, oli syytä hieman juhlia ja rentoutua ja nauttia elämästä täysin mitoin kaiken sen jälkeen, mitä olin aikaisemmin joutunut kokemaan. tehtävänsä ja päästä hänen seuraajakseen, koska hän oli siinä iässä, että muutaman vuoden päästä lähtisi eläkkeelle. Katselin ympärilleni, löytyisikö jostain pöydästä sellaista naisseuraa, joiden kanssa voisin tehdä lähempää tuttavuutta, mutta mitään
sellaista en kuitenkaan havainnut. Ajattelin jo, että on parasta luopua etsinnästä ja lähteä asunnolleni nukkumaan. Ajattelin, että kierrän Kappelin kautta. Suuntasin ensin kulkuni ravintola Kannakseen, joka oli merimiesten suosima paikka, tästä seikasta oletin täältä löytäväni haluamaani naisseuraa. Siihen aikaan minulla ei ollut vakinaista tyttöystävää, joten lähdin ravintolaan kierrokselle etsimään sopivaa naisseuraa viikonlopun viettoa varten
Huomasin hyvinkin pian, ettei hän mikään eilisen teeren tyttö ollutkaan. Kävi nimittäin niin, että työmaani ruokalaan tuli jostakin maaseudulta tyttö apulaiseksi. Kaikesta päätellen hän oli tämän alan ammattitekijä. Niin paljon hän sitten edistyikin, että pääsi kaupungin virastoon työhön, ensin apulaiseksi ja sitten myöhemmin kirjanpitäjäksi ja eteni aina sihteeriksi saakka. Jos suunnitelmani olisi toteutunut silloin, olisi saattanut käydä paljon pahemmin ja nämä onnelliset tapahtumat, joista tarinassani kerroin, olisivat varmaankin jääneet toteutumatta. Koska meille ei siunaantunut yhteisiä lapsia, tutustuimme lomamatkallamme erääseen yksinhuoltajaan, jolla oli viisivuotias Jenny-tyttö. Jatkoimme näin jonkin aikaa, sitten kysyin häneltä, tulisiko hän vaimokseni, johon hän vastasi myöntävästi. Näin elämän kulku ohjasi minut tämän tapauksen johdosta oikeaan suuntaan ja olen tästä johdatuksesta kiitollinen. En kalliista kokemuksesta ole kovinkaan pahoillani, koska opiksi oli tämäkin. Tämän havaittuani kysyin, lähtisikö hän kanssani asunnolleni, johon hän vastasi, että määrätyin edellytyksin kyllä. Siellä hän sitten palvelikin aina eläkeikään saakka. Tästä tapauksesta sain sellaisen opetuksen, että päätin lopettaa kaikki tällaiset retkeni ja hankkia vakinaisen seuralaisen, johon voi luottaa
36
S
lin jonkin aikaa yksinäistä poikamieselämää ja katselin, mistä löytäisin sellaisen luotettavan ja kunnollisen tyttöystävän. Tapasimme melko usein, kävimme elokuvissa ja muuta sellaista viatonta kanssakäymistä. Kalliin hinnan tästä kyllä jouduin maksamaan, mutta opetushan oli sekin, että muistaa jälkeenpäinkin, mihin soppaan sitä lusikkansa pistää. Ajattelin jo, että tässä kävi paremmin kuin uskoinkaan. Hän pitää vieläkin minua omana isänään ja vaimoani äitinään. Tästä meidän seurustelumme sitten alkoikin. Minkäänlaisia intiimiä kanssakäymistä ei meillä koskaan ollut seurusteluaikana, ei tullut mieleenikään yrittää mitään sellaista, koska tajusin, että seurustelumme loppuisi siihen. Saatoin hänet takaisin asunnolleen ja toivotin hyvää jatkoa. ja jonka kanssa voisi ajatella tulevaisuuttakin.
Myöhemmin näin lehdestä, että samainen nainen oli saanut oikeudessa tuomion samanlaisista toimista.
miehenä minä tietenkin tervehdin häntä ja kysyin, voisinko istua hänen seurakseen hetkeksi keskustelemaan, johon nainen vastasi myöntävästi. Täytyypä sanoa, olemme onnellisia. VERNER
S
S. Sanoin, että eiköhän niistä edellytyksistä sovita. Olemme olleet yhdessä yli neljäkymmentä vuotta, hyvin olemme yhteen sopineetkin. Elimme siinä minun pienessä yksiössäni jonkin aikaa, mutta han-
E
kimme sitten suuremman asunnon, oikein sellaisen kolme huonetta käsittävän, sitäkin silmälläpitäen, että jos sattuisi vaikka tulemaan perheen lisäystäkin, vaikka sellaista ei meille sitten koskaan siunaantunutkaan. Hän muutti sitten asumaan minun asuntooni ja alkoi hieman opiskella, jotta voisi lopettaa ne apulaisen työt siellä työmaaruokalassa. Yritin pitkään tehdä tuttavuutta, eikä se kovin helpolla onnistunutkaan. Tytöllä lienee ollut jotain tyrmäystippoja mukanaan, joita hän salaa sekoitti juomaani, muutoin en voinut käsittää pikaista nukkumistani. Ihastuimme tyttöön niin, että pidimme häntä ihan omana tyttönämme, koulutimme hänet sitten ylioppilaaksi, hänestä myöhemmin tuli erikoissairaanhoitaja. Myöhemmin näin lehdestä, että samainen nainen oli saanut oikeudessa tuomion samanlaisista toimista. Jatkettuamme naukkailuamme minä nukahdin. Siinä meni koko kahden viikon palkka, koska olin juuri saanut tilini. Melkoinen hinta olemattomasta ilosta. Pyysin hänet sitten tutustumiskäynnille asunnolleni, tarjosin kahvia ja kohtelin häntä niin kuin kunnon tyttöä tuleekin. Usein tyttö vastasi tutustumisyrityksiini olevansa kunnon tyttö, eikä häntä kannattaisi ollenkaan pyydystellä. Näin sitä joskus saattaa tällainenkin tapaus muuttaa elämän kulun. e ravintolakäynti, josta tässä tarinassani aikaisemmin kerroin, oli minulle sellainen opetus, joka muutti koko elämäni edellä kerrotulla tavalla. Jatkoin kuitenkin yrityksiäni ja sainkin hänet lopulta huomamaan, että minulla oli tositarkoitus. Ei sitä elämässä aina voi kulkea myötämäkeä, koska vastoinkäymiset opettavat elämänkulkua parempaan suuntaan. Jenny-tyttökin muistelee meitä vieläkin lämmöllä. aman vuoden syksynä meidät sitten vihittiin. aavuttuamme asunnolleni otin esiin varaamani juomat ja kysyin, saisiko neidille olla, johon hän vastasi myöntävästi, ja huomasin, ettei hän mikään lasiin sylkijä ollutkaan. Jonkin aikaa etsittyäni sellainen sitten löytyikin. Kun heräsin muutaman tunnin kuluttua, havaitsin, että tyttö oli poistunut ja vienyt mukanaan kaikki jäljellä olet juomat sekä kaikki rahani lompakostani
Kahdelle, jotka kietoutuvat toisiinsa. EIJA ÄLÄ PAKOLLA Älä pakolla minua rakasta, se ei ole aitoa. Lintu vaikenee ei huoju suvinen puu askeleeni vaipuu ruoho peittyy hämärään. MARJA
37. Älä väkisellä väsytä, se on väärästä. Julkaistusta runosta maksamme palkkion, joten liitä mukaan nimesi, mahdollinen nimimerkkisi, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkiyhteytesi.
SATAMANI On vain hiljaisuus äänet kaukana poissa rauha ympäri maailman. Parempi on, jos annat olla rauhassa. EILA
KESÄYÖ Kesäyön valo kumartuu heidän kasvoilleen. Saapuu aamu, kumartaa ja kiittää yö. Rakkaus kasvaa hiljaisuudessa. Tässä minun rantani satamani sadun kauniit vene ranta ja puut kaikki niin rakkaita. Älä sano sanoja uhkaavia, se ei ole kaunista. Ja yö olisi pitkä, toivovat he. Kesäyön valonsilmät ymmärtävät heitä. Yöperho vielä harhailee kohti iltaa on aurinko vaipunut. Nyökkäillen hiljaa heidän ihollaan. Kesäyö saa katsella tätä rakkautta. Anna ajatuksesi ja kynäsi lentää! Lähetä oma runosi osoitteeseen Tosi Elämää, Minun runoni, PL 246, 90101 Oulu. En unohda sinua milloinkaan kesäyö
Mies näytti miellyttävältä ja komealta. Kerroin, että minulla oli kaksi teini-ikäistä ja yksi aikuinen tytär, joka. Ilta alkoi mukavasti, söimme, juttelimme ja kuuntelimme musiikkia. Jatkoimme puhumista ja seurustelua koko illan. Huij
Kuvittelin, että Markun kanssa pääsisin viimein viettämään unelmieni elämää. Yritän kertoa, miltä tuntuu tulla petetyksi kaikin mahdollisin tavoin. Silloin mies sanoi, että oli kuullut sen ja ostanut toisen juomista alkoholittomana. Sinä iltana en juonut alkoholia.
38
Viimein jäin rulettipöydän luo. Sellaisista lukee vain lehdistä, ei odota, että sellaista tapahtuu itselle. Tässä yritän kertoa oman tarinani. Mies esittäytyi ja ilmoitti nimensä, se oli Markku.
Aloimme puhua kaikesta mahdollisesta. Minun tarinani alkaa vuoden 2006, elokuussa, kun ystävättäreni kanssa teimme Ahvenanmaan risteilyn. Pahoittelin sitä, että en juonut. Hän kysyi, saisiko istua pöytääni ja tietysti tunsin itseni imarreluksi. Miten kauniit silmät Markulla olikaan, rakastuin päistikkaa, miehellä oli sellainen karisma. Vilkuilin erästä miestä ja huomasin, että myös hän oli pistänyt minut merkille. Kun menin istumaan pöytään, tuli mies yhtäkkiä luokseni kahden drinkin kanssa. Mies puhui rakkaista lapsistaan, jotka olivat samanikäisiä omieni kanssa ja asuivat pääkaupungin ulkopuolella äitinsä kanssa. Markku kertoi valinneensa laivan, kun hänellä oli ollut vaikeuksia löytää hotellihuonetta pääkaupungista. Se on vaikeaa, mutta tunnen, että minun täytyy tehdä tämä itseni ja muiden takia. Muutamassa viikossa unelmani muuttuikin painajaiseksi, joka sai minut inhoamaan itseäni ja erityisesti siitä, että olin päästänyt tuon miehen myös lasteni elämään.
K
ohtasin huijarin
Olimme koko ajan yhdessä laivalla ja kun tuli aika erota kotisatamassa, olimme jo päättäneet, että kävisimme kotona vain vaihtamassa vaatteita ja tapaisimme sitten uudestaan illalla kaupungilla. Mutta lopulta me kaikki tapasimme toisemme ylhäällä kannella, ja se oli yhtä miellyttävää kuin edellisiltana. Vein Markun näytille äitini luo ja siellä meille tarjottiin lounas. Markkuhan oli kertonut, että hän oli suuren yrityksen korkein johtaja, jolla oli satapäinen henkilö-
T. Hekin olivat aivan myytyjä Markun suhteen. euraavien päivien aikana kulutimme aikaamme etsimällä uusia paikkoja kaupungilta. Markku oli aivan ihana, huomaavainen, komea, sosiaalinen, romanttinen ja kaikkea, mitä vain voi toivoa. Halusin oppia tuntemaan hänet paremmin ja hän minut, joten halusimme omistaa kaiken ajan toisillemme, emme halunneet luopua toisistamme minuutiksikaan. apasin Markun hotellissa, josta hän oli onnistunut saamaan huoneen. Markku oli tilannut minulle spa-hoitoja, koska olin vallittanut niskakipujani. Markku kertoi minulle, että oli halunnutkin
tavata yksinkertaisen ja maanläheisen naisen, joka arvosti muita asioita elämässä kuin pintaliitoa ja rahan palvontaa. Luoja, miten huomaavainen mies... Markun oli pakko lähteä Ranskaan ja olla töissä pari päivää. Lähetin hänelle tekstiviestin. Markku pisti myös merkille, että ystävättärelleni oli morkkis siitä, kun oli pelannut rahansa ruletissa ja niinpä hänkin sai ilmaishoitoja Markun taholta. Markku ehti myös tavata minun kaksi nuorinta lastanikin, kun he tulivat kotiin sunnuntai-iltana. Meni aikaa ennen kuin sain vastauksen. Markku auttoi tytärtäni läksyissä, hän saattoi puhua jalkapallosta poikani kanssa tuntikausia, lähti tyttäreni kanssa vaateostoksille ja laittoi ruokaa lapsilleni. Hän tunsi ja osasi lapset täydellisesti. Kävimme elokuvissa ja pidimme toisiamme kädestä kuin vastarakastuneet teinit leffan hämärässä. Elämä oli ihanaa, kaikki arkipäivän huolet näyttivät yhtäkkiä vähäpätöisiltä. Oli erittäin helppoa puhua Markun kanssa, tuntui kuin olisin tavannut sukulaissieluni. Yksi musta pilvi rakkauden taivaallamme oli. Markku kustansi minulle ne hoidot. Sääli, sillä olin kiinnostunut miehestä. Me lähdimme minun luokseni, halusin näyttää hänelle oman pienen maailmani. Keskustelimme paljon siitä, että elimme eri maailmoissa. Äiti oli iloinen puolestani. Erosimme toisistamme myöhällä. Ystävättäreni kanssa menimme omaan hyttiimme ja Markku omaansa, mutta olimme sopineet, että tapaisimme seuraavana aamuna.
A
kunta ja että hän oli kirjoilla Ranskassa. urmasi ijari h
koko perheen
asui lähellä meitä. Kerroin, että he merkitsivät minulle paljon. Ehdin jo ajatella; pahus, ei hän olekaan enää kiinnostunut treffeistä. Kävimme tapaamassa vanhinta tytärtäni hänen työpaikallaan. Myös äitini mielestä Markku oli miellyttävä ja huomaavainen mies. Markku halusi tarjota illallisen. Voiko sitä olla jo näin alussa. Kaiken saattoi ratkaista, niin kuin Markku neuvoi. Ilta sisälsi ruusuja, rakkautta, illallisen... Menimme syömään yhdessä. Oli itsestään selvää, ettei Markku mihinkään hotelliin jäisi asumaan. Markku kertoi minulle, että hän
39
S
amu tuli, enkä voinut lakata ajattelemasta Markkua. Ajattelin kyllä, että tämä taisi tulla kalliiksi, mutta annoin asian sitten olla. Olin rakkauden huumassa. Korkean yhteiskunnallisen asemansa vuoksi Markulla oli varaa tuhlata rahaa meihin. Halusin näyttää Markkua hänelle ja jopa koko maailmalle. Markku oli niin ystävällinen lapsiani kohtaan, miehestä näki hänen olevan itsekin teini-ikäisten isä
Halusin olla rehellinen jo starttikuopista lähtien, ja Markku oli erittäin ymmärtäväinen. arkku tuli takaisin niin kuin oli luvannut. Pidinkö. Meille näytettiin huoneistoa yksityisesti. Nyt pyöriskelin ajatuksissani, kuinka pärjäisin näin hienossa ja rikkaassa maailmassa. Kerran ajoimme bussilla miehen kotiseudulle, kun Markku halusi näyttää vanhaa kotipaikkaansa. Puhuimme ja nauroimme paljon ja illasta tuli pitkä ja onnis40
tunut. Kaikista oli hienoa, että olin tavannut tämän ihanan miehen. Hän oli kuluttanut aivan liian paljon rahaa lyhyessä ajassa, ja hän itse aikoinaan oli järjestänyt pankin kanssa tämän tilin sulkemisen väliaikaisesti. Talo oli täynnä ihmisiä ja meillä oli hauskaa. Sitten hän paljasti, että hän myös pyöritti kyseistä yritystä. Markku halusi tietysti asua lastensa lähellä, jos hän muuttaisi takaisin Suomeen. Markku kysyi minulta, pidinkö siitä. Mikä ihana mies, Jeesus, voiko tämä olla mahdollista. Se oli aivan hurmaava huoneisto kahdessa tasossa. inä viikonloppuna miehen käteisvarat alkoivat vähentyä, raha ei liikkunut ulkomailta hänen tililleen Suomessa. Markku kertoi, että hän tienasi kolmekymmentätuhatta euroa kuussa. Jonkin aikaa pelkäsin kovasti ja ymmärsin, että sekä itse että lapseni olimme ehkä joutuneet vaaralliseen maailmaan. Tunnistin paikan, sillä olin ajanut siitä ohitse turistibussilla. Kun aloimme puhua asumisesta, Markku sanoi, että hän ymmärsi minun yksinkertaista maailmaani, mutta hän ei halunnut asua asunnossani, minun oli pakko ymmärtää se. Markku kysyi minun tilinumeroani, jonka annoin hänelle, että hän voi laittaa rahaa tililleni niin pian kuin mahdollista. Emme pystyneet ajattelemaan mitään muuta, vain toisiamme. Meillä oli perhejuhlat viikonloppuna, kun nuorin tyttäreni täytti vuosia. Kaikki tapaamamme ihmiset ihastuivat Markkuun heti, lapseni jumaloivat häntä. Markku lupasi myös kesätöitä lapsilleni, kunhan hän laajentaisi hotelliyritystään muihin maihin Euroopassa. Markun oli pakko lähteä Ranskaan, mutta hän lupasi tulla takaisin pikimmiten. Ajatella, että sain kokea tällaisen rakkauden vanhoilla päivillä uudestaan. Mutta tunne meni ohi. Hänellä oli lahjoja mukanaan lapsilleni, ja minulle ja äidille hän oli ostanut savukkeita. Talo oli itsestään selvä unelma. Tällä kertaa en kertonut koko totuutta veloistani, vaan sanoin, että minulla oli hieman laihat ajat nyt. Luoja paratkoon, yritin ta-
juta tätä epätodellista rahamäärää. Olin kertonut kaikesta, minkä olin kokenut, raskaista asioista, joita jouduin käsittelemään psykologin luona. Kohta hän oli tilannut asunnonvälittäjältä huoneiston esittelyn. Niinpä aloin lainata rahaa ihmisiltä, että pärjäisimme siihen asti, kunnes Markku saisi rahaa uudestaan, sehän ottaisi vain muutaman päivän. Minusta oli vaikeaa kuvitella, että asuisimme juuri siellä ja niinpä lähdimme kävelemään toiseen suuntaan. Markku itse oli vaatimaton ihminen, ja hän pitäisi huolen minusta. Hän paljasti myös, että hänen omiakin lapsiaan oli uhattu. Minusta siinä ei ollut mitään kummallista, kun otti huomioon, miten paljon mies tienasi. Kun mainitsin siitä, veti Markku minut heti takaisin maanpinnalle. Markku pyysi tytärtäni kysymään kavereiltaan, josko hekin olivat kiinnostuneita tulemaan hänelle töihin. Hän halusi minun ymmärtävän. Tunsin niin vilpitöntä rakkautta Markkua kohtaan. Luoja, miten Markku oli huomaavainen. Markku kysyi myös, millainen taloudellinen tilanne minulla oli, meidänhän piti olla rehellisiä toisillemme ja kertoa kaikki. Nyt pyöriskelin ajatuksissani, kuinka pärjäisin näin hienossa ja rikkaassa maailmassa?
asui yhdessä Pariisin tunnetuimmassa hotellissa, se oli Champs Elyseen lähellä. Silloin hän halusi, että myös lapseni kävisivät katsomassa huoneistoa, sillä hehän myös asuisivat siellä. Veljeni, hänen vaimonsa ja heidän kolme lastaan ja äitini oli meillä. Ihmiset lähipiirissäni sanoivat minulle: Anna palaa, Sirkka! Nauti ja ota rennosti! Olin ansainnut tämän onnen huolien jakson jälkeen elämässäni. Mies kertoi, että turvatoimia oli tarkistettu tämän tapauksen johdosta. Markulla oli puhumisen lahjat, ja hän lupasi huolehtia minusta ja lapsistani parhain mahdollisin tavoin.
P
S
M
äätimme lähteä yhdessä Pariisiin. Kun halusin nähdä miehen lasten valokuvat, Markku pahoitteli, että valokuvat olivat olleet lentokentältä varastetussa laulussa. Markku kertoi, kuinka erään työkaverin lapsi oli kidnapattu, ja Markun oli täytynyt maksaa kalliit lunnaat. Kaikki sujui niin nopeasti Markun maailmassa, päätökset olivat impulsiivisia. Kaikki oli aivan liian hyvää ja ihanaa ollakseen totta, ajattelin monesti. Markun piti tehdä töitä, ja minä halusin ottaa rennosti. Eräänä päivänä tyttäreni halusi tilata internetistä laulun, ja Markku tietysti heti järjesti sen asian. Jonkin ajan kuluttua Markku halusi paljastaa minulle todelliset tulonsa, Hän sanoi, että hän ei ollut koskaan ennen tuntenut sellaista luottamusta ketään muuta naista kohtaan, ja nyt hän vihdoinkin uskalsi kertoa asioistaan. Me pidimme jatkuvaa yhteyttä kännykän ja sähköpostin kautta. Markku kyllä näytti ulkoapäin isänsä talon. Ehdotin, että menisimme hänen isänsä luo kahville, mutta se ei käynyt, koska isä oli kuulemma matkoilla
Emme ehtineet kunnolla istua kaukojunaan, kun Markulle jo tuli puhelu. Markku oli tehnyt tarjouksen ja odotti nyt vastausta. Silloin ei ollut kummallista, että tuli kärhämää pankin kanssa ja että oli vaikeaa saada lisää rahaa Suomeen tilille. Menimme lasteni kanssa yläkertaan, kun Markku puhui itse asunnonvälittäjän kanssa. Kunhan sietäisin vielä muutaman päivän ja jaksaisin odottaa, niin rahat juoksisivat tililleni ropisten. Markku sai minut näkemään sieluni silmillä joulun vieton uudessa huoneistossamme. Olihan selvää, että tämä olisi unelma myös lasten silmissä, kunhan he näkisivät huoneiston. Markku sanoi, että hän ostaisi uuden puhelimen seuraavana päivänä, mutta sitä hän ei tehnyt.
ANNA LUKKO
SARA STORM M
ONNEN unohtamat
LEHTIPISTEISTÄ LEHTIPISTEISTÄ
41 3
Luokkakokous kerää yhteen niin lapsuuden ystävät kuin vihamiehetkin. Päänäni ei pälkähtänyt, että näin tähtitieteel-
lisiä asunnon hintoja ei ollut Suomessa kuunaan nähty. Markku kysyi minulta, eikö minulla ollut yhtä ylimääräistä kännykkää lainattavaksi hänelle. Villen halujen pohtiminen alkaa kuitenkin tuntua toisarvoiselta sinä hetkenä, kun Minttu tajuaa, että yksi heistä on vaarassa.
Numero 8 ilmestyy 25.8. Markun oli taas pakko matkustaa, hän ei todellakaan halunnut erota minusta, mutta niin kuin viimeksikin, pidimme tiiviisti kontaktia ja sitten mies palasi takaisin luokseni. Huoneistohan oli paljon enemmän arvoinen. Hänellä oli toiveita bussikorttiin, nuuskaan, kalliisiin viineihin. Minttua koskettaa erityisesti lapsensa menettäneen Villen kohtalo. sormenpäitään myöten. Hän järjesti huoneiston esittelyn samalle iltapäivälle. Markku kertoi myös, että oli ostanut pari pienempää asuntoa lapsilleen samalta kadulta ja että minun vanhempi tyttäreni voisi halutessaan vuokrata yhden niistä. Markun mukaan kaikki oli nyt selvää. Illan edetessä ihmiset innostuvat kertomaan totuuksia elämästään. Markku lupasi osta hänelle myöhemmin oman kahvilan, jotta tyttäreni voisi sitten pyörittää. Mitä Ville haluaa, ja keneltä. Minä jäin siis ulkopuolelle unelmoimaan. Aivan uskomatonta. loimme suunnitella uutta elämäämme. En välittänyt siitä, että Markku eli kustannuksellani. Vanhin tyttäreni tuli ikionnelliseksi. Hän pehmitti minua lupaamalla rahaa tililleni, ja olihan hän todella kulut-
A
tanut rahaa minuun ja perheeseeni, miljoona euroa. Markku pyysi minua odottamaan ulkona, niin kaikki kävisi nopeasti. Kun tulimme alas, tuli miehelle kova kiire sieltä pois. Kuljin Markun perässä ja ihmettelin, mitä oli tapahtunut. Markulla ei ollut kännykkäänsä mukanaan. Nytkin hän palasi ilman rahaa, mutta sehän selviäisi kyllä. Tilaa! Numero 4 ilmestyy 25.4.
sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä. Olimme superonnellisia. Hän oli ollut niin kiltti, että oli lainannut sen työkaverilleen Pariisissa. Myös tyttäreni alkoi suunnitella omaa elämäänsä tulevaisuuteen tähdäten. Lähdimme katselemaan huonekaluja, uusia taulutelevisioita, tietokoneita lapsille. Hän sai mobiilin, jonka itse olin lainannut veljenpojaltani. Markku oli saanut ostaa huoneiston miljoonalla eurolla, ja mies oli erittäin tyytyväinen näin fantastiseen kauppaan. Se ei ollut mikään ongelma minulle alussa, elämänihän muuttuisi todella. Mikä onni ja elämänmuutos hänelle. Niinpä lainailin rahaa ristiin rastiin. Lähdimme pankkiin, että Markku voisi hoitaa rahoituksen samalla kerralla. Jotain erityistä tuntuu syttyvän Mintun ja Villen välillä, mutta myös Villen ja Liisan välillä vaikuttaa olevan salaisuuksia
n osaa sanoa tarkalleen, koska ymmärsin, että jotain oli vialla. Häneltä kului kokonainen vuorokausi sen tajuamiseen, että meitä oli huijattu. Kuvittelen, että hänen jotenkin on täytynyt rakastaa meitä, muuten tulen hulluksi. Soitin hetken kuluttua uudestaan ja kysyin tapaamispaikkaa. Kun olin päivällä poissa kotoa ja Markku jäi lasten kanssa laittamaan ruokaa, minulle tuli vaikea olo ja kiiruhdin äkkiä kotiin. Halusin vain piiloutua, tunsin itseni hylätyksi ja petetyksi. Pahuus saa aina lopulta palkkansa muodossa tai toisessa. Markku istui tyttäreni kanssa sohvassa, ja he olivat iloisia ja onnellisia. Sen jälkeen sain muutaman puhelun ja tekstiviestejä tyttäreltäni. Minusta se vaikutti kummalliselta, mutta en sanonut enempää. En ymmärtänyt mitään. En tiedä, mikä on pahinta koko jutussa. Toivon koko sydämestäni, että tämä mies saadaan kiinni ja pysäytetään niin, että tämä rikollinen ura katkeaa. Kävin läpi sängyn oston, se osoittautui valheeksi. Otin yhteyttä pariisilaiseen hotelliin, siellä ei tiedetty Markusta mitään! Kuka tietää, mikä hänen nimensä ylipäätään oli. Muutamaa päivää ennen kuin lähtisimme Pariisiin tulin todella huolestuneeksi. Tiedän vain, että huolestuin alitajuisesti. euraavat päivät kulutin siihen, että tarkistin Markun puheita. Se on kosmoksen ikivanha laki. En halunnut matkustaa ennen kuin olisin maksanut velkani. Minun oli ollut vaikea löytää sitä tunnetta, että kaikki oli harmonista välillämme. Lähetin tekstiviestin varoittaakseni tytärtäni, että hän ei allekirjoittaisi nimeään mihinkään papereihin tai antaisi tilinumeroaan. Hän ei ymmärtänyt minua lainkaan. Markullahan olivat puhumisen lahjat.
E
E
räänä syyskuisena aamuna heräsimme tapamme mukaisesti aikaisin. Päätimme, että tapaisimme toisemme myöhemmin iltapäivällä yhdessä lasten kanssa. Puhuin asunnonvälittäjien kanssa, mitään asuntoja ei ollut ostettu. Tyttäreni oli aivan mahdotonta ymmärtää, mitä oli tapahtumassa. Eihän tämä voinut olla tot-
S
ta! Me, jotka olimme rakastaneet toisiamme niin paljon! Eihän sellaista rakkautta voi näytellä. On vaikeaa kuvailla tunteitani. Minun oli pakko saada todiste epäilyihini. Ehkä nämä usein toistuvat lupaukset rahojen siirrosta tililleni kertoivat minulle jotain, ja myös häpeän tunne, kun en koskaan pystynyt maksamaan velkojani toisille ihmisille. Hän sanoi minulle, että olin menettämäisilläni elämäni suuren rakkauden, Markkua oli loukattu todella syvästi. Olen nyt yrittänyt ilmoittaa tämän miehen tekosista viranomaisille, mutta poliisi ei voi tehdä mitään. Alussa en halunnut puhua kenenkään kanssa, saati tavata muita ihmisiä. Soitin miehelle ja ihmettelin, mutta hän vain selvitti, että siirtäisi osan tavaroistaan uuteen asuntoomme nyt iltapäivällä. Yhäkin saatan epäillä koko tarinaa ja luulla, että olen väärässä. Miehen oli täytynyt huomata se, koska hän ei puhunut mitään. Ruumiini meni jääkylmäksi, kun kuulin tyttäreni äänen puhelimessa. Markku oli aiemmin päivällä käynyt ostamassa hienon kalliin sängyn meille. Makasin ammeessa ja mietin. Markku oli juuri investoinut uuteen huoneistoon keskellä pääkaupunkia. Minä ja lapseni saamme elää kysymysten keskellä, joihin ei löytynyt vastausta. Markku oli kyllä pistänyt merkille, että tunsin itseni epämukavaksi tässä tilanteessa, mutta hän jatkoi silti näyttelemis-
tä. Jokin oli pahasti vialla. Menisimme katsomaan asuntoa, jonka tyttäreni saisi sitten vuokrata, sitten menisimme omalle asunnollemme mittailemaan ja suunnittelemaan. On ollut päiviä, jolloin olen kaivannut Markkua ja miehen läheisyyttä ja turvallisuutta ja myös päiviä, jolloin olen tuntenut vihaa ja inhoa itseäni kohtaan. On selvää, että minulle tulee olemaan raskasta taloudellisesti jonkin aikaa, koska olen lainaillut rahaa, johon minulla ei olisi ollut varaa, mutta saan olla iloinen siitä, että ehdin reagoida ajoissa. Tai se, etten koskaan saanut tavata hänen lapsiaan tai isäänsä. Tunnustin myös nämä ajatukset äidilleni ja kälylleni ja häpesin sitten itseäni. Otaksun, että miehen on onnistunut huijata todella paljon joltain toiselta naiselta, ennen kuin hän tapasi minut, ja se tekee kipeää. Markku oli soittanut tyttärelleni salaa minulta aamulla ja sanonut, että menisivät katsomaan asuntoa aikaisemmin kuin mitä oli sovittu. Nyt tyttärelläni oli tilaisuus valita kolmen asunnon välillä ja mikä ihana sijainti tällä uudella asunnolla olikaan nuorisoa ajatellen. Silloin hän olikin treffeillä vanhimman tyttäreni kanssa kaupungilla. Jopa lapseni olivat sitä mieltä. Ehkä se, että hän narrasi lapsiani tai että Markku todella sai minut tuntemaan ja avautumaan sellaiselle rakkaudelle. Hän tuli luokseni kylpyhuoneeseen ja sanoi, että lähtisi konttoriin. UHRI
6 42. Mutta kuten tavallista, Markku onnistui kääntämään astiat niin, että se olin minä, joka olin kiittämätön häntä kohtaan. Lapset lähtivät kouluun ja minä otin kylvyn. Kun jonkun ajan kuluttua nousin ammeesta, huomasin, että Markun matkalaukku oli poissa, samoin kaikki hänen vaatteensa, hammasharja ja loput hänen tavaroistaankin. Ajattelin: kuinka hitossa Markku voi mennä ostamaan ylellisen sängyn meille, mutta ei voi maksaa rahoja takaisin tililleni. Mutta yö ei ollut sujunut hyvin. Hänhän ei ollut ehtinyt kavaltaa tai varastaa mitään. Muut asunnot, jotka mies oli ostanut lapsilleen, olivat nyt yhtäkkiä myytyjä, niin että Markun oli ollut pakko ostaa yksi isompi huoneisto heille
istunut! easti uud Up
GoFatGo a netissä Teholaihdutust
Ansassa
8 2010 5,40
ti.fi ww www.reginaleh
Tositarina:
Kiire aamulla?
5
OSKAAN NÄIN ET ENÄÄ K LTA NÄYTÄ LIHAVA
minuutin meikki
sia Salaisuukssa suhtee itä
M le kumppanilta ei kerro
Kun naista on
DO MAHttääTON
mielly
MIEHENI TEKI ITSEMURHAN
Netin vaarat Varo hyväksi-! käyttöä
Selviytyjä:
Numero 8 o myynnissä 1.8. SAADA TAKAIS
lukemisen sietämätön ihanuus
74 3. ä alkaen n
i eiuuttia Es0lminkki 2 tuntia
2 koko päivä
APISTE ELÄMÄNI NOLL JA ATTU TYÖTÖN, HAK RASKAANA
MENETETTY LUOTTAMUS VOIKO SEN IN
Sinun kirjeesi merkitsevät niin paljon, ettet varmaan osaa sitä aavistaakaan. Vihollisen painopiste oli nyt Keski-Kannaksella, jossa taisteltiin pääpuolustuslinjan takarajoilla. Minä otin kuvasi esiin ja katsoin sitä, sitten minä hymyilin sinulle vastaan. Minäkin rakastan sinua, ja minäkin rukoilen sinun ja maani puolesta, kuten itsekin sanoit tekeväsi. Siinä saa lämmitellä. Niitä hän luki ja alkoi vastata kirjeisiin välit44
T
tömästi. Minähän von kaatua täällä, niin kuin niin monelle tovereistani on käynyt. Ne kohottavat mielialaani näissä surkeissa olosuhteissa. Varmaan hän nieleskelisi parikin kertaa ja sanoisi sitten: "Mitä se sotamies siinä niin tarkkaan tiirailee". Rakas Anni, kiitos kirjeistäsi. Tulin juuri vartiosta ja jatkan heti kipinävartiossa, se on hyvä ratkaisu. Hyvä se vain on. Postin kulku kangertelee ja samoin muutkin huoltotoiminnot, sillä vihollinen tarkkailee meitä ja häiritsee heti havaittuaan liikettä. Ulkona on tosi kylmää. Se ilmeni selvästi yksikköjen sotapäiväkirjamerkinnöistä. Sinun pitää jatkaa elämää. En tiedä, paljonko pakkasta olisi asteissa, mutta kylmältä se tuntuu. Tytön kuvako se on. Tilanne oli vakava ja tunnelma ankea. Suomi oli taistellut urhoollisesti jo monta kuukautta ylivoimaista vihollista vastaan, kun väsymys ja materiaalinen puute alkoivat vaikuttaa. Jos minun maallinen matkani päättyisi täällä, niin kyllä me silti vielä tapaamme tulevas-. Luin ne heti ja vastaan saman tien. Ryssä on ampunut puut kappaleiksi, joten meillä ei ole mitään näkösuojaa. Minä kiirehtisin heti sanomaan, että hän on minun morsiameni ja näyttäisin kihlasormustani. Sinä lupasit rakastaa minua ikuisesti, mutta se on liikaa sanottu. Päinvastoin. Olemme kuin tarjottimella. Vihollisella sen sijaan oli vereksiä joukkoja ja rajattomasti kalustoa. Esimerkiksi merkinnät 11.3.1940 kertovat siitä: Tilanne huononee päivä päivältä. Se lämmittää mieltäni. Minä olisin heti sanomassa jotain siihen, kun hän jatkaisi: "No ei tarvitse nolostua. Luin noita kirjeitäsi tässä kamiinan ääressä. Luulen, että koko Suomen kansa rukoilee olemassaolomme puolesta. Nyt hän sai haltuunsa iltapimeällä saapuneen postinsa eli kaksi kirjettä. vartiosta maahan kaivetulle teltalleen. Meidän kohtalomme on Jumalan kädessä. Ehkä juuri siksi rakkauden voima tuntui niin suurelta, että se ylitti rakastavaisia erottavat kilometrit ja joskus suuremmatkin rajat...
ämä on tarina talvisodasta. Päällikkö nyökäyttäisi päätään ja sanoisi: "Olet rakastunut." On suuri onni omistaa sinunlaisesi naisen rakkaus. Minulle tuli mieleen sellainen hassu ajatus, että mitä meidän päällikkömme sanoisi, jos hän näkisi tämän. Sain niitä parikin kappaletta. Kirje rajan takaa
Kun Suomi taisteli olemassaolostaan, ei kahden ihmisen rakkaudella ollut suurta merkitystä. Martti palveli juuri tukikohta kahdessa ja palasi 11.3. Tiedät, mitä minä tarkoitan. Ne poistavat mieleni ankeutta, kun tiedän, että siellä on tyttö, joka rakastaa minua. Ei siinä mitään pahaa ole. Sinun pitää elää elämäsi kaikesta huolimatta. Kysyisi sitten hiukan epäluuloisena: "Onko hän jokin filmitähti". "Täällä jossain 11.3.1940. Tykistötulen lisäksi kk-suihkut seuraavat jokaista liikettä tukikohta kahdessa ja kolmessa... Meillä ei ollut reservejä eikä liioin materiaaliakaan täydentämään ja korjaamaan tilannetta. Kiitos sinulle näistä esirukouksistasi.
Kun luin noita kirjeitäsi, minusta tuntui kuin sinä itse olisit siinä vierelläni ja hymyilisit minulle tuota ihanaa hymyäsi. Silloinhan nuo ajatukset pysyvät poissa tästä surkeudesta." Sitten hän vain ottaisi kuvani ja katsoisi sitä itsekin
45
Sitten hän itsekin oli kirkkaudessa ja katsoi ympärilleen. Hänellä oli mukanaan kenttäpakki, sillä hän toivoi saavansa jostain vettä siihen. PAULI. Heti Martti tunsi tuon hengellisen laulun sanat, joita he olivat seminaarin kuorossa laulaneet ja jatkokin muistui mieleen. Toivottomana hän luki Martin viimeistä kirjettä ja koki ihmeellisen rauhantunteen. Olihan sillä oma tarkoituksensa. Martti sahasi niitä sopivan mittaisiksi ja sai tulen jälleen palamaan. Sitten oli pimeää.
46
Jostain loisti valo, se oli kirkas ja veti häntä puoleensa. Ei hän muutakaan voinut. Niin minä uskon, sillä ei rakkaus koskaan kuole. Täällä oli pulaa polttopuistakin, sillä noista rikkiammutuista ja kaatuneista puista ei ollut paljon iloa. Tukikohdan päällikkö kirjoitti omaisille kirjeen ja pahoitteli menetystä. Polun varrella oli vesitonkka, mutta se oli umpijäässä. Ne paloivat huonosti ja savusivat. Tieto kosketti Annia rajusti, ja hetken hän oli aivan toivoton ja löi laimin opintojaan. Martti oli ensimmäisten joukossa ja hyppäsi omaan pesäkkeeseensä, kun siihen tuli samanaikaisesti tykinammus.
sa elämässämme. Hiukan siihen sisältyi toivoakin, voisihan hän olla vaikka vankina. Kuulemiin rakas. Vain silmänräpäyksen verran hän tunsi kipua. Se oli vaikeaa ja kiusallista, mutta täytyihän se tehdä. Vai oliko. Kaikki kiirehtivät asemiin yhteyshautaa pitkin. Hän toipui ja noudatti sulhasensa neuvoa ja eli elämänsä. Kaukaa kuului iloisia ääniä, ja Martti näki iloisen joukon kiirehtivän hänen luokseen. Pelko piinasi häntä, ja hän ikään kuin valmistautui pahimpaan mahdolliseen. Siunaan sinua ja toivotan kaikkea hyvää. Martti kaiveli lumihankea, mutta lumi oli kauttaaltaan likaista ja harmaata, mutta jotainhan sitä oli juotavakin ja kahvinkeitinvetenä kävi laatuun likainen lumikin. Se oli taakse vievän polun varrella oleva vanha ja ränsistynyt pahvilaatikko. Kun hän tuli teltalle, oli tuli jo hiipunut kamiinassa, joten nuo halot tulivat hyvään tarpeeseen. nni sai Martin kirjeen 15.3. Muutama halkokin löytyi polun varrelta, ja hän toi ne teltalle. Mutta ei. Hän ikään kuin nyt vasta ymmärsi kirjeen viestin ja rauhoittui. Maa, jossa Jeesus on...". Vartio vaihtui, ja nyt Marttikin pääsi levolle. Martti oli ensimmäisten joukossa ja hyppäsi omaan pesäkkeeseensä, kun siihen tuli samanaikaisesti tykinammus. Hän oli vihreällä niityllä kirkasvetisen puron äärellä. Kirjeen postittamisen jälkeen oli ollut pari päivää vielä kiivasta sotaa. Savun näkyminen oli erittäin huono asia, koska se paljastaisi majapaikan. ja oli helpottunut, vaikka tuo rauha tuntuikin niin vaikealta hyväksyä. Olihan nyt rauha ja Marttikin sel-
A
vinnyt sodasta hengissä. Martti muisti heti laulun jatkon, mutta ei ehtinyt sen pitemmälle, kun ääni hänen sisällään sanoi: "Kyllä te tapaatte vielä jos Jumala sen suo". Hänen olonsa oli kevyttä ja vapaata. Kaikki oli erilaista. Se oli täysosuma ja hänen elämänsä päättyi siihen. Sitä ei kestänyt pitkään, sillä aamuyöstä tuli hälytys. Epävarmuus tuli hänen mieleensä. Hän tarkisti kirjeen päiväyksen ja huolestui. Siksi telttaa lämmitettiinkin vain öisin. Onko tämä nyt sitä kaunista Karjalaa, hän ehti ajatella, kun jokin persoonaton ääni hänen sisällään sanoi: "Tämä on Kaanaan maa, se kaunis maa. Sitten oli vartionvaihto edessä, ja hän herätteli uusia miehiä. "Sinne Jumalan lapset pääsevät ikuisesti olemaan". Rakkaudella sinun Marttisi" Sitten Martti vei kirjeen postilaatikkoon. Sitten tuli pelätty tieto: Martti oli kadonnut
haluaa tietää onko Petri S kiinnostunut hä tietää, S. Vastausviestinä saat numeron. Hän pukee kysymyksensä sanoiksi: "Pyytääkö Petri minua ulos?" ja keskittyy hetkeksi pohtimaan asiaa silmät suljettuina. Toteutuuko
toiveesi?
Pythagoraan onnenpyörä kertoo tulevaisuuden!
Käykö toiveesi toteen. Tarve tietää tulevista on hyvin inhimillinen ja luonnollinen. Kysy maanantaina terveydestä, tiistaina raha-asioista, keskiviikkona vapaa-ajasta ja hauskanpidosta, torstaina opiskelusta ja työstä, perjantaina seurusteluasioista, lauantaina rakkaudesta ja sitoutumisesta ja sunnuntaina elämästäsi ja tulevaisuudesta ylipäätään.
Mitä sinä haluat tietää?
TOIMI NÄIN:
Tee mielessäsi elämääsi koskevat kysymys, sulje silmäsi ja anna numeroiden 1 - 30 velloa mielessäsi. Hänen opetuslapsensa löysivät 30 numeroa, jotka ovat yhteydessä ihmiselämää ohjaaviin voimiin. hänestä. Me kaikki toivomme, että elämästämme - ja läheistemme elämästä - tulisi mahdollisimman hyvä. Yksi numeroista alkaa tulla esiin muita voimakkaammin, ja tässä tapauksessa se on 4. Lähetä viesti numeroon 173664. Pythagoraan onnenpyörässä nuo numerot on yhdistetty aakkosiin. Kun yksi numeroista alkaa tuntua muita selkeämmältä ja merkityksellisemmältä, avaa silmäsi ja merkitse numero muistiin. Alhaalla: Ei tapahdu.
Muista viikonpäivän vaikutus kysymystä tehdessäsi!
Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Dna:n, Kolumbuksen, Zerofortyn, Elisan, Saunalahden, Soneran ja Tele Finlandin matkapuhelinliittymissä.
47. Pythagoraan onnenpyörää, mystistä ympyrää, joka yhdistää meidän kaikkien tuntemat numerot yliluonnollisiin elementteihin, on kautta vuosisatojen käytetty tulevien tapahtumien ennustamiseen. Suurta Pythagorasta, joka syntyi Samoksen saarella noin 571 eKr, on usein sanottu ensimmäiseksi matemaatikoksi. Tai tapahtuuko kenties asia, jota pelkäät. Ylhäällä vasemmalla: Tapahtuu pian. Numero 4 ja Sadun etunimi ovat ne tiedot, jotka tarvitaan onnenpyörään.
HUOM! Viikonpäivä, jona kysymys on tehty, on tärkeä. Onnenpyörä tarjoaa Sinulle mahdollisuuden pohtia, mitkä asiat elämässäsi ovat tällä hetkellä niin tärkeitä, että niiden toteutuminen tai toteutumatta jääminen vaikuttaa omiin ratkaisuihisi.
Esimerkki: Satu N. Onnenpyörän alkuperäiskappaletta säilytetään nykyisin British Museumissa. Katso, mihin onnenpyörän keskustan lohkoon saamasi numero sijoittuu.
Lohkojen merkitykset:
Ylhäällä oikealla: Tapahtuu pitkän ajan kuluttua. Kirjoita tekstiviesti OP, etunimesi ja mieleesi tullut numero, siis esimerkiksi OP SATU 4. Samalla hän antaa numeroiden 1 - 30 velloa mielessään
Myönteisyys, optimismi, on kykyä nähdä elämän valoisat puolet vastoinkäymistenkin aikana. Vanhemmat voivat vain tutun runon sanoin opastaa elämän merelle lähtevää lastaan väylistä, ommella purjeet ja lähettää lapsen merelle. Te lapset olitte kuu, tähdet ja aurinko elämässäni ja teidän isänne teki minulle elämän helpoksi ja kevyeksi kulkea. Kirje äidiltä:
viisi vinkkiä matkalla ihmiseksi
R
akkaat lapset, löydätte tämän kirjeen tärkeiden papereiden joukosta, kun minä olen jo poissa. Ja naurukin parantaa! Vanha sananlasku "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, on totta, ja pahuuteenkin kannattaa vastata hyvyydellä, mikäli se vain on mahdollista. En. Asennoitumisemme elämään ja toisiin ihmisiin tekee meistä sen, mitä olemme. Valoisa ja myönteinen elämänasenne tekee elämän läheisillekin kevyemmäksi ja miellyttävämmäksi ja antaa uskoa, toivoa ja rohkeutta. Ja usein ristiriitatilanteissa kannattaa olla hiljaa, mikäli rakentava keskustelu ei ole mahdollista. Asiat eivät juuri koskaan parane valittamalla, mutta valittaja muistetaan aina. Perusluonnetta voi muuttaa ja usein se on tarpeenkin. Myönteisesti suhtautuva ihminen levittää hyvää tahtoa ympäristöönsäkin. Aina ei käy niin, mutta toivotaan, lapset, parasta! Älkää olko surullisia poismenostani, sillä minä elin hyvän ja onnellisen elämän. Myönteisyys on mahtava voima, joka parantaa elämän laatua. Vastuu elämästänne on viime kädessä, lapset, teidän.
nsiksi, ole myönteinen ja suhtaudu kaikkeen elämään nöyryydellä. Toivon, että ehdin nähdä teidän kasvavan aikuisiksi. Tai jalkapallon, jollei kukaan kannusta. Ei voi myöskään ohjeistaa, vaikka haluaisikin. Kuinka voi valita harrastuksekseen teatterin, jollei ole koskaan käynyt
48
teatterissa. Kiitos teille kaikille! Olen koettanut opettaa ja ohjata teitä parhaan kykyni mukaan, kuten jokainen vanhempi tekee. Minä uskon ja toivon, että muistamalla joskus nämä niin sanotut vinkkini te voitte välttyä monelta vastoinkäymiseltä ja epäonnistumiselta elämässänne. Hän auttoi minua suunnattomasti kaikin tavoin. Tie ei ole aina kevyttä kulkea, mutta sateeseen ei pidä jäädä ja on syytä muistaa, että vuosien saatossa me kyllä korjaamme sitä, mitä olemme kylväneet. Me jokainen muovaamme omaa
E
elämäämme. Jokainen on hyvä jossain. Ymmärrän vanhemmuuden niin, että vanhemmat ovat lapsiaan varten eikä päinvastoin. Tuulille ja myrskyille eivät vanhemmatkaan voi mitään. Sillä, lapset, kaikille on olemassa jotain. Ajattelen, että vanhempien tehtävä on auttaa lapsiaan kokemaan niin ilot ja surut kuin pettymykset ja huikeat onnen hetketkin. En halua käyttää sanoja "käsky" tai "ohje", sillä kukaan ei voi käskyttää toisen elämää. Ja vanhempien on tuettava lasta löytämään omat vahvuutensa.
M
inä jätän teille tässä kirjeessä viisi vinkkiä, jotka toivon teidän ottavan huomioon, mikäli se tuntuu teistä oikealle ja kohtuulliselle. Vanhempien olisi pyrittävä tarjoamaan lapsille ikään kuin paletilla eri "värejä" taidetta, kirjallisuutta, musiikkia, urheilua, käden taitoja jotta lapsilla olisi aikuistuessaan valinnanvaraa ja jotta hän löytäisi omimmat kiinnostuksen kohteensa. Iloinen asenne auttaa jaksamaan ja tekee joskus mahdottomastakin mahdollista
Älä sorru ahneuteen tai saituuteen. Se on kohtuuden ylittämistä ylenpalttisesti ja mielestäni sairautta. Äitiyteen kuuluu, että kun kaikki käy hyvin, jää äidin tehtävä kesken. Älä missään asiassa. Kukaan meistä ei ole maailman keskipisteessä eikä
49. Se on sisäistä tyytymättömyyttä siihen, mitä on tässä ja nyt. Kun malttaa olla rauhallinen eikä loukkaa ketään, ei tarvitse jälkeenpäin katua tai hävetä käytöstään. Kukaan ei vie täältä mukaan mitään maallista, sillä "käärinliinassa ei ole taskuja". Jätän tämän viestin lapsilleni turvaksi sitä aikaa varten, jolloin minua ei enää ole.
tarkoita pahan olon patoamista sisälleen se on tuhoisaa vaan loukkauksien ja vääryyksien yläpuolelle nousemista. Kaikkea. Äidin jättäessä maallisen elonsa lasten on selvittävä itse elämän tuomista ongelmista. Anna aina enemmän kuin saat niin aikaa kuin rahaa ja tavaraakin sillä elämä palkitsee lopulta. Ahneus on yksi seitsemästä kuolemansynnistä. Viisaampi on voimakkain, kuitenkin.
T
oiseksi, anna enemmän kuin saat
eljänneksi, iloitse elämästä. Auta aina tarvitsevaa, jos vain voit. Usein pienikin apu on korvaamaton ja siunauksellinen. Huomisesta emme tiedä. Teitä on monta ja te olette yhdessä voimakkaat. iidenneksi, unelmoi, mutta unelmoi harkiten, sillä voimakkailla unelmilla on taipumus toteutua. Soittakaa, laulakaa ja tanssikaa työn teon lomassa ja nauttikaa elämästä! Minä rakastan teitä ja minä uskon teihin. Tällä hetkellä olette reippaita, soittavia ja laulavia lapsia, joille on annettu paljon menestyksen hetkiä varsinkin musiikin parissa. Tämä tekee unelmoimisen vastuulliseksi; ei kannata keskittyä pikkumaisuuksiin tai ongelmiin, vaan ajatella aina suurempia kokonaisuuksia. Se on aktiivista osallistumista elämään eri tavoilla, ja se luo uutta ja ilahduttaa kaikkia. Kateellinen ihminen myrkyttää koko ympäristön, eikä hänen seurassaan ole miellyttävä olla. Unelmat tekevät elämästä ilotulitusta ja saamme kulkea sateenkaaren alla. Se ilmenee muun muassa panetteluna ja vahingonilona. Myönteistäkin virheissä on, sillä niistä voi aina oppia jotakin. Toivottavasti musiikki tai mitä tahansa harrastattekin on teille vilpitön ilon lähde ja suhtaudutte siihen sopivan kepeästi ja suurella nöyryydellä. Muistakaa, lapset, että meillä kaikilla on vain tämä hetki kerrallaan. Virheitä sattuu jokaiselle. Iloinen mielentila vaikuttaa kokonaisvaltaisesti. Elämänilo on kaunista ja sitä on ilo katsella. Älkää kadottako yhteyttä. On ihmisiä, joiden avun tarve ei lopu auttamallakaan. Mutta jos on parhaansa yrittänyt, se riittää. Ihminen vailla unelmia on ihminen vailla tulevaisuudenuskoa. On mahdollista tulla positiivisemmaksi ja onnellisemmaksi vaikuttamalla tietoisesti mielialaamme.
On tärkeää olla itselleen armollinen. Varsinkin aiemmin ahneus hyväksyttiin ahkeruuden ja aktiivisuuden nimissä. Sillä kateellinen ei saa olla kenellekään itsensä tähden ja liika ylpeys osaamisestaan on myös pahaksi. Aina loppuu aika kesken ja työ jää tekemättä. Elämä on tarkoitettu nautittavaksi, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, ja mikäli sinulle on annettu hiukkanenkaan elämänilon lahjaa, kuljet tiesi kevyemmin kuin toiset. Joskus saa aiheetta moitteet ja pahan mielen. Minä en ole siinä onnistunut, mutta auttakaa ja huolehtikaa te toisistanne ja pitäkää aina yhtä. Unelmat kannustavat meitä luomaan uutta ja kehittävät meitä ihmisenä. Kateellinen ihminen on katkera ja ahdistuu muiden kuvitellustakin menestyksestä, vaikkei toisen onni olekaan itseltä pois. Jokaisella asialla on myös hyvät puolensa. Auta tarvittaessa vilpittömästi eikä vain pyydettäessä, mutta älä väsytä itseäsi. Maailmaan mahtuu kaikenlaisia eikä ole tarkoitus, että meitä pisteytetään. Salaisuus -nimiseen kirjaan Rhonda Byrne on koonnut eri ihmisten ajatuksia tahdon ja ajatusten vaikutuksesta elämässämme. Kateellinen myrkyttää oman elämänsä ja kärsii siitä eniten. Ole, lapseni, rohkea ja unelmoi niin että huimaa! o niin, lapset. Se suojelee niin katkeruudelta kuin nöyryydeltäkin. Uskallanko sanoa teille, mutta varokaa liiallista ahkeruuttakin. Onni odottaa oven takana ja rikastuminen olisi lähellä. Olemme pyrkineet isän kanssa antamaan teille aineksia hyvää itsetuntoon: paljon rakkautta, huomiota, onnistumisen tunteita ja mahdollisuuksia löytää omat vahvuudet. Kuitenkaan ahne ei tule koskaan kylläiseksi.
tärkeämpi toista, vaikka omistaisi maallista mammonaa kuinka paljon tahansa, eikä kenelläkään ole myöskään oikeutta alistaa tai halveksia toista. Mummonne kirjoitti muistikirjaani: "Ole aina iloisella päällä niin kuin kissa liukkahalla jäällä." Saman värssyn haluaisin kirjoittaa teille ja teihin. olmanneksi, älä ole kateellinen, äläkä katkera. On opittava hyväksymään, että aina on toisia, jotka ovat parempia kuin me. Ne kannustavat elämässä eteenpäin. Ja aina ei palkkana ole kiitollisuus. Hän uskoo, että ajatuksilla on vetovoima, Mitä enemmän jotain asiaa ajattelemme, sitä enemmän se valtaa elämäämme ja hallitsee meitä ja vetää meitä puoleensa. Ei tarvitse aina onnistua, olla paras tai täydellinen. Mekin olemme saaneet apua ja tukea vierailta, kun sitä on eniten tarvittu. Terve itsetunto on kaunista ja avaa portit isompiin maailmoihin. Varokaa sitä! Kateudessa on myös kyse itsetunnosta. Varsinkin aiemmin ahneus hyväksyttiin ahkeruuden ja aktiivisuuden nimissä. Kateus tarkoittaa toisen paremmuuden ja menestyksen aiheuttamaa vihan,
50
alemmuuden, huonommuuden ja pahansuopaisuuden tunnetta. Ehkä teidän lapsillanne joskus on rakastava, hyväksyvä ja turvallinen sukuyhteisö, mutta muistakaa, että teidän on se rakennettava yhdessä ja puolisoidenne kanssa. Kuitenkaan ahne ei tule koskaan kylläiseksi. Mutta aina on myös meitä huonompia. Anna aikaasi toisille. Toivoisin voivani sanoa, että luottakaa läheisiinne. Unelmat ovat satuja, jotka antavat voimaa ja toivoa. ÄITI
V
N
N
K. Mitä myönteisemmin ajattelemme ja mitä enemmän jotain toivomme, sitä enemmän vedämme sitä puoleemme ja sitä todennäköisemmin sen saamme. Sen pitää riittää. Nämä olivat minut vinkkiini elämänne teille
Liitä kysymykseen nimesi ja osoitteesi, jotka jäävät niin halutessasi vain toimituksen tietoon. Usko tai älä, toivomasi tuodaan eteesi.
mainiosti. Nykyisin kun koen pärjääväni yksinhuoltajana kaikin puolin erinomaisesti ja olevani iloinen, mukavakin ihminen. Työ ei enää tunnu mukavalta. Sellaisen ihmisen, joka rakastaa jopa minua. Rakkausasioihin myös neuvoja kaipaan. Työmatka on pitkä, ja aikaiset nousut aamulla rassaa. He ovat olleetkin aina hieman hulttioita, alkoholisteja, jopa väkivaltaisia. Muutokset ovat aina hyvästä. Älä pelkää elää omien halujesi mukaan, koska useasti se on oikea tie. Mutta kun lopulta uskaltaa, huomaa usein, että elämä kantoi, vaikka asiat olivat jonkin aikaa sekaisin. Ajattele positiivisesti leikkaustasi ja sen jälkeistä elämääsi. Huomaat kyllä heti, jos joku ei arvosta sinua.
Elämän muuttava leikkaus
Olen menossa suureen leikkaukseen jonka seurauksena koko loppuelämäni pitäisi muuttua. Yritä elää ilman muiden ihmisten neuvoja, koska toinen ihminen ei voi tietää mitä sinä todella tarvitset. Päätä että saat sen, ja jätä asia muhimaan. Suurimmatkin vastoinkäymiset voi kääntää voitoksi. Eniten suhteissa pelottaa se, että siinä joutuu heittäytymään toisen armoille. Unohda menneisyys ja lapsuutesi huonot kokemukset. Ole tietoinen itsestäsi. Tapailen tällä hetkellä joitakin miehiä (mikä on yksi huono tapani myös: en uskalla sanoa ei ja joudun tapailemaan kaikkia kerralla), ja olen saanut itseluottamusta sen verran, että luulen vielä löytäväni rakkauden. Muistele vain lapsuutesi hyviä aikoja. Joitakin seurusteluyrityksiä olen vuosien varrella käynyt läpi. Minulla on ollut seurustelusuhde noin puoli vuotta. Pystynkö sen muuttamaan. Ei elämän tarvitse aina mennä niin, että täytyy pakosta hankkia siihen vierelle joku kumppani. Mistä saisin voimia tämän suuren muutoksen läpikäymiseen. Hävettää tunnustaa, että kyllästyn ihmisiin nopeasti. Uskalla haaveilla ja toivoa, koska sillä tavalla vedät puoleesi positiivisia asioita. Entä leikkaus: onnistuuko ja toivunko myös henkisesti. Miten saisin luottamusta näihin asioihin. Tulot ylittää juuri sen rajan että en saa asuntotukea. Älä sido ajatuksiasi rahaan ja sen puutteeseen. Nämä ovat kestäneet jonkun hassun kuukauden. Hei, miksi ihmeessä häpeät sitä että kyllästyt helposti?! Sinä olet sinä ja hyvä sellaisenaan. Älä anna negatiivisten ajatusten vaivata vaan käännä ne aina iloisiksi. Enää puuttuu vain toiminta, mutta pyristelet vastaan. Pisin suhteeni kesti kaksi vuotta, ja silloinkin olin vielä alaikäinen. Minulla on huono itsetunto, ja terapiassakin olen aikoinani ravannut masennusoireiden takia. Jos haluat jotain, mihin tarvitset rahaa, toivo sitä. Tämä muuttuu, kun alat arvostaa itseäsi. Olen nyt ollut kolme vuotta avustajana. Jos kumpikaan ei huomioi tätä henkilöä, mitään ei voi olla yksin hänen puoleltaan. Muutin syksyllä kerrostaloon ja minulla on jatkuva kaipuu asumaan maaseudulle. Uskallanko heittäytyä suhteeseen, jos sellaista nyt tarjolla olisi. Erossa minulle jäi vain auto. Jonkin verran olen saanut ajatuksiani hallintaan ja koen välillä olevani jopa arvokas. Niitä on varmasti paljon kunhan muistelet. Miten jatkaa itseni kehittämistä. Lähde siitä. Eli samanlaisen miehen kuin isäni oli. Lapsuuteni oli kurja, se sisälsi alkoholia ja väkivaltaa. Varmasti toivut leikkauksestasi
Tällä palstalla kirjailija, astrologi Kristina Finnholm vastaa lukijoiden kysymyksiin elämän tuomista haasteista. Ja ota huumoria mukaan elämääsi. Useasti sitä muistaa lapsuudestansa paljon negatiivista, jos antaa sille vallan. Kunnes se heittäytymisen epävarmuus jostain iskee, ja silloin ahdistun. Elämäntilanne, eläkkeen pienuus ja ystävän painostus sai minut hakeutumaan koulutukseen 2006. Et voi muuttaa niitä. Miehen edellinen naisystävä on ollut hankaloittamassa seurusteluamme. Tai näihin tapailemiini miehiin olen kyllästynyt. Tiedät jo hyvin pitkälle mitä haluat. Uskalla katsella ihmisiä kriittisesti. Mikä sinua estää muuttamasta maaseudulle, jonne kaipaat. Jokaisesta negatiivisesta asiasta löytää varmuudella edes yhden hauskan tai iloisen ajatuksen. Joko sinä tai miesystäväsi pidätte yllä tätä kolmannen osapuolen sekaantumista suhteeseenne. Olen osa-aikatyössä ja osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Pidä kiinni siitä, koska tulet siitä iloiseksi.
Ennalta määrätty sika säkissä
Olen pian 30-vuotias yh-äiti enkä ole seurustellut oikeastaan ikinä vakavasti. Käy elämääsi läpi ja etsi kaikista kokemistasi asioista jokin asia, jonka avulla käännät tapahtuneen sinun eduksesi. Samalla pelkään, etten ansaitse muuta kuin samanlaisen suhteen kuin äidilläni ja isälläni oli. Harvat kuitenkaan uskaltavat mennä virran mukana. Kun et arvosta itseäsi, vedät puoleesi sellaisia ihmisiä, jotka eivät arvosta sinua. Olen 55-vuotias. Mikset eläisi yksinhuoltajana kaikessa rauhassa ja nauttisi, iloitsisi elämästäsi ja lapsistasi. Kristina
vastaa
Kaipuu maalle
Pyydän neuvoja ensiksi taloudellisiin pulmiin: Avioeroprosessi loppusuoralla. Voit tutustua Kristinan ajatuksiin hänen kotisivuillaan: www.aurinkoisetajatukset.nettisivu.org 51. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen Tosi Elämää, Kristina vastaa, PL 246, 90101 Oulu. Pelkään, etten koskaan uskalla heittäytyä suhteeseen täysin luottavaisesti, koska voin saada niin sanotusti sian säkissä. Mutta kun elät tätä muutosta, huomaat että se oli elämäsi käännekohta parempaan! Kirjoitit myös omasta "oudosta" harrastuksestasi. Alan jopa hävetä heitä, koska koen, että saisin parempiakin. Ihminenhän pelkää muutoksia, koska asiat eivät silloin ole omassa hallinnassa. Olen varma, että minua satutetaan ja nöyryytetään, vaikka tiedän sen olevan tyhmä ajatus, mutta pelkään sitä niin paljon, että en uskalla edes kokeilla. Ohjelmoi ajatuksesi uudestaan ihanilla ja rakastavilla muistoilla lapsuudestasi
Jokin menneisyyteen kuuluva ristiriita kaipaa edelleen selvitystä ja näyttää myös siltä, että eräs henkilö odottaa yhteydenottoasi. Ihmissuhteissa kannattaa luottaa omaan vaistoonsa. Vaikka paljastus tekisi kipeääkin, se tekee sinusta entistä vahvemman ottamaan vastaan tulevaisuudessa häämöttävän onnen.
RAPU
21.6.-21.7.
Tällä kaudella elämäsi muuttaa suuntaansa moneen kertaan lyhyen ajan sisällä, ja tästä syystä saatat kokea itsesi hieman stressaantuneeksi. Sinuun on nyt helppoa ihastua, jopa rakastua vakavasti.. E
L
O
K
U
U
OINAS
21.3.-20.4.
Tämän kuun tapahtumilla on suuri merkitys koko loppuvuoteen, joten nyt kannattaa pitää tiukasti kiinni omista näkemyksistään. Nyt kannattaakin suhtautua erityisen ennakkoluulottomasti kaikkeen uuteen, joka elämässäsi tulee eteen. Raha-asioissa tämä näkyy siten, että kaikki riskit moninkertaistuvat, joten kannattaa olla tarkkana siinä, mihin rahansa laittaa. Sisimmässäsi tiedät, mitä haluat, eikä pelkoon ole oikeaa syytä. Monilla ihmisillä on sinuun kohdistuvia toiveita, joita kaikkia et voi mitenkään toteuttaa. Mullistus saattaa liittyä ihmissuhteisiisi, mutta vaikuttaa myös muihin elämän osa-alueisiin. Olet tullut elämässäsi kohtaan, jossa sinun on pakko tehdä päätöksiä tai muuten elämä tekee ne puolestasi. Sinua saatetaan pyytää johonkin hankkeeseen, jonka päämäärä on sinulle epäselvä. Lähde mukaan vain, jos olet aidosti kiinnostunut asiasta, muuten kadut. Kun toimit tunteidesi mukaan, et voi tehdä väärin, sillä sinä itse tiedät, mitä tulevaisuudeltasi kaipaat.
VAAKA
22.9.-22.10.
Tämä kausi paljastaa uuden puolen joko sinusta itsestäsi tai läheisistäsi. Saat hyödyllisiä neuvoja, solmit uusia ihmissuhteita ja saatat jopa löytää jonkun uuden lahjakkuuden itsestäsi. Kaikki uusi on aina aluksia vaikeaa, mutta luota siihen, että tämä uudistus on sinulle tarpeellinen.
HÄRKÄ
21.4.-20.5.
Tämä kausi vaatii sinulta paljon, mutta se myös antaa paljon. Kaikki se, mitä elämääsi tulee tällä kaudella, on positiivista.
NEITSYT
22.8.-21.9.
Tällä kaudella saat mahdollisuuden parantaa elämääsi kertarytinällä. Mitä aktiivisemmin hoidat asioitasi, sitä suuremman hyödyn saat. Raha-asioissa päätökset kannattaa jättää loppukaudelle.
KAKSOSET
21.5.-20.6.
Tällä kaudella ihmissuhteet nousevat elämässäsi pääosaan ja tällä saralla onkin paljon parannettavaa. Raha-asioissa voit luottaa ystävien neuvoihin.
LEIJONA
22.7.-21.8.
Tämä kausi on päätösten aikaa. 52
SKORPIONI
23.10.-21.11.
Olet nyt tavallista riippuvaisempi elämässäsi pyörivistä ihmisistä. Silmäsi avautuvat näkemään jotain, joka on vaikuttanut elämässäsi jo pitkään, mutta jota et ole ennen huomannut. Nyt onkin tärkeää, että osaat vetää tarkan rajan omien ja toisten tarpeiden välille
Tiedustele kotimaan ulkopuolelle menevien tilausten hintoja tilaajapalvelustamme.
Tilaa vaivattomasti, soita tilaajapalveluun 08 - 537 0370
TOSI ELÄMÄÄ -LEHDEN PALVELUKORTTI
Tilaan
(lehden nimi)
Tällä palvelukortilla voit tilata jonkin Kolmiokirja Oy:n lehden.
kk:ksi
Osoitteenmuutos, tiedot oheisessa kortissa.
Nimi Lähiosoite Postinro Puh. /44 Iisakin Ristikot ....................37 .......... /23
KAURIS
21.12.-19.1.
Joudut olemaan tiukkana tämän kauden aikana läheisillesi, sillä etunne menevät jollain tavalla ristiin. /31 Matin Helpot Ristikot Extra .....19 .......... TOSI ELÄMÄÄ
JOUSIMIES
22.11.-20.12.
Olet ollut ahkera ja työskennellyt kovasti parantaaksesi elämääsi ja tällä kaudella saatkin jonkinlaisen palkinnon vaivannäöstäsi. 47 .......... /21 Iisakin Siluettiristikot ............38 .......... 51 .......... Elämääsi astuu tällä kaudella ihminen, joka tulee olemaan merkityksellinen tulevaisuudessasi.
Automaattisesti jatkuvan tilauksen hinta on 12 kuukauden määräaikaista tilaushintaa edullisempi. /17 Matin Nasta Ristikot .............22 .......... Sekä raha-asiasi että ihmissuhteesi ovat paranemaan päin. Automaattisesti jatkuva tilaus on voimassa niin kauan kuin tilaaja toisin ilmoittaa. /41 Matin Helpot Ristikot ............34 .......... Postitoimip. Jos olet ollut kahden vaiheilla jonkin asian suhteen, joudut luultavasti tekemään päätöksen tällä kaudella.
Tilaa vaivattomasti puhelimella -- Soita tilaajapalveluun
08-537 0370
ma-pe klo 08.00-16.00
Käytä oheista palvelukorttia, kun
· haluat tilata Tosi Elämää -lehden tai jonkun muun Kolmiokirja Oy:n julkaisuista. Näyttää siltä, että olet astumassa uudelle polulle ihmissuhteissasi, ja tämä tulee tuomaan vielä paljon iloa elämääsi.
Kolmiokirja Oy PL 246 90101 OULU
Tähän 1. Mitä kunnianhimoisemmin suhtaudut työhösi, sitä enemmän saat iloa tekemisistäsi. /45 Tosi Elämää ............... Uusi osoitteeni on Uusi jakeluosoite Postinro Postitoimip. 54 .......... Oletkin tavallista suositumpi ja tämä näkyy myös lisääntyneinä romanttisina mahdollisuuksina. /17 Pekan Helpot Ristikot Extra.....29 .......... /45 Timantti .................... · haluat muuttaa osoitteen.
Tilaushinnat kotimaahan:
12 kuukauden määräaikaisen tilauksen hinta/automaattisesti jatkuvan tilauksen hinta
Regina...................... 54 .......... 51 .......... On tärkeää, että sanot rohkeasti oman mielipiteesi, siitä saat uudenlaista itsevarmuutta, jota tulet tarvitsemaan tulevaisuudessasi. Tilaajan allekirjoitus
VESIMIES
20.1.-18.2.
Tällä kaudella kannattaa olla sosiaalinen, sillä näyttää siltä, että voit saavuttaa erään unelmasi elämässäsi olevien ihmisten kautta tai avulla. /31 Sylvin Helpot Ristikot Extra.....19 .......... /26 Sudoku S ...........................22 .......... /17 Iisakin Kryptot Extra..............23 .......... Raha-asioissa sinua odottaa jokin yllätys loppukaudesta.
Osoitteenmuutosta varten. lk postimerkki
53. Asiakasnumero (numerosarja osoitelipukkeesta)
/
alkaen
KALAT
19.2.-20.3.
Tällä kaudella kannattaa näyttää selkeästi oma kantansa asioihin, muuten saattaa tulla harmittavia väärinkäsityksiä. /47 Lääkäri ..................... /47 Nyyrikki.....................110 .......... /20 Sylvin Helpot Ristikot............34 .......... /99 Kauneimmat Käsityöt.... /34 Iisakin Helpot Ristikot Extra ....19 .........
Eki kysyi katsomatta minuun ja nyökkäsi hädin tuskin näkyvästi, kun vastasin. Suljin laatikon ja jätin asian sikseen. Minua inhotti, että uudella poikaystävälläni oli sellaisia kotonaan. Sankaripari oli jo pääsemässä tositoimiin. Niinpä olin kaatanut itsellet ni lasin punaviiniä ja linnoittautunut
sohvalle. Kun vielä asuimme kumpikin omassa asunnossamme, etsin kerran Ekin luona tulitikkuja, sillä halusin sytyttää parvekkeelle muutaman kynttilän voidaksemme istua siellä iltaa. Hän seurasi silmä kovana koko seksikohtauksen ja palasi sitten työhuoneeseen projektinsa pariin. Eki katseli kaupungilla kävellessämme koko ajan muita naisia, etenkin hyvin muodostuneita blondeja, mutta viittasin koko asialle kintaalla eivätkös sitä sentään tehneet melkein kaikki nuoret miehet. Mieleeni ei silti koskaan tullut, että hänellä olisi jotakin salattavaa. Mikä elokuva tämä on. Eki vietti paljon aikaa tietokoneella, mitä en sinänsä pitänyt kummallisena, olihan se hänen työtään. Mutta eihän kukaan sellaisia huomaa silloin, kun nenällä on vastarakastuneen vaaleanpunaiset silmälasit. Mieheni pornoriippuvuus
pilasi rakkautemme
inun olisi pitänyt tajuta jo suhteemme alkumetreillä, että Ekin suhtautuminen seksiin ja alastomuuteen oli joskus kummallista. Eki oli lähtenyt käymään pikaisesti kaupassa hakemassa jotain pientä purtavaa, ja halusin saada parvekkeen romanttiseen kuntoon ennen hänen paluutaan. Eki oli sanonut minulle homman olevan siinä määrin tärkeä, ettei häntä saisi häiritä. Emme kuitenkaan olleet vielä olleet kovin
54
M
kauaa yhdessä, joten ajattelin lehtien olevan yksinkertaisesti jäänne hänen poikamiesajaltaan. Vetäessäni auki laatikon toisensa jälkeen löysin muutaman pornolehden, jotka saivat minun nyrpistämään nenääni. Puol-. Muutama kuukausi sen jälkeen, kun olimme muuttaneet yhteen, katselin olohuoneessa televisioelokuvaa Ekin työskennellessä tietokoneellaan viereisessä huoneessa. Mutta jos satuin menemään hänen työhuoneeseensa hänen ollessaan koneella, hän klikkasi aina muutaman ikkunan saman tien kiinni. Olihan hän minun kanssani, eikä hänen pitäisi tarvita muita virikkeitä. Kun elokuvan sankaripari alkoi kuuluvasti suudella ja huokailla ja riisua toisiaan, syöksyi Eki olohuoneeseen ja asettui viereeni sohvalle silmät liimautuneena kuvaruutuun. Tai kukapa tietää, ehkä huomasinkin jotain, mutta työnsin sen mielessäni väkisin taka-alalle
En ollut seurustellut Ekin kanssa vielä kovin kauan, mutta elimme jo kuin vanha aviopari. Kuvia oli satoja, ellei tuhansia, ja nimet olivat eri pornotähtien nimiä. Löysin kovalevyn viimein ja yh-
distin sen tietokoneeseen. Leuka hämmästyksestä auki loksahtaneena selasin kansion toisensa jälkeen, ja sama toistui kaikissa. Sama toistui iltaisin. Taisin olla melko kaukana Ekin naisihanteesta. Rypistin kulmiani huomatessani, mistä oli kyse: Eki oli etsinyt kyseisen elokuvan seksikohtauksen ja katsonut sen uudelleen internetistä. Monet videoista oli vieläpä kuvattu sellaisesta kuvakulmasta, että katsojasta näytti siltä kuin hän itse olisi pornotähden kanssa tositoimissa. Miten ihmeessä hän oli minun seuraani eksynyt. Katsoiko Eki mieluummin näitä videoita kuin rakasteli minun kanssani. Minua puistatti. Näitä kuviako hän klikkasi kiinni minun astuessani yllättäen hänen työhuoneeseensa. Kerran hän oli suorastaan vihaisesti työntänyt minut pois yrittäessäni hänen syliinsä. Klikkasin auki yhden kansioista, Sandyn, ja löysin valtavan määrän pornokuvia. En kuitenkaan ottanut tapausta puheeksi Ekin kanssa. Mietin hetken, mitä tekisin ja lopul55. Enkö minä kelvannut hänelle. Lisäksi kovalevyllä oli Videot-niminen kansio, josta löysin pornovideoita aihepiireittäin jaoteltuna. Olin nyt varma, että Eki ihaili joka aamu ja ilta ennen suihkua kokoelmaansa suihkussahan hän saattoi sitten tehdä mitä tahansa ja huuhdella jäljet saman tien pois. Oliko joku pornovideon halpa blondi tosiaan minua kiinnostavampi. Näinkö Eki vietti aikaansa. Kuvittelin, että Eki oli niin uppoutunut työhönsä, ettei hänellä ollut aikaa erotiikalle, mutta totuus oli jotain aivan muuta.
ta tuntia myöhemmin hän huikkasi ovelta menevänsä nukkumaan. Oliko tässä syy siihen, miksen saanut istua hänen syliinsä hänen ollessaan tietokoneella pelkäsikö hän minun huomaavan, miten kuumana kävi. Omapa oli asiansa.
M
uutamaa viikkoa myöhemmin etsin Ekin työhuoneen laatikoista siirrettävää kovalevyäni, jolle olin tallentanut edelliskesäisiä lomavalokuvia. Tajusin, ettemme olleet harrastaneet seksiä moneen viikkoon. Tietokoneen ääreen istuutuessani huomasin, että Ekiltä oli jäänyt kuvaruudulle pari ikkunaa auki. Seksielämämme oli kuivunut kasaan, ja muutenkin Eki tuntui tuskin huomaavan minua. Elokuvan päätyttyä päätin lukea sähköpostini ennen nukkumaan menoa. Huomenna pitäisi herätä varhain. En vain muistanut, mihin laatikkoon olin kovalevyn jättänyt, joten pengoin jokaisen läpikotaisin, nekin, joissa oli Ekin työpapereita ja joihin hän oli kieltänyt koskemasta. Eihän se nyt sentään niin erikoinen ollut, pelkkää tavanomaista elokuvaromantiikkaa. Teneriffan rantabaarien sijaan se olikin täynnä kansioita, joista jokainen oli nimetty naisen mukaan. Inhosta väristen katsoin muutaman
videon, joista Ekin mieltymykset kävivät selvästi ilmi: isorintaiset, pitkähiuksiset blondit. Minua alkoi oksettaa. Sieltä löytyi Jessica, Sandy, Annabel, Kimberly ja monen monta muuta. Olin huomannut, että Eki meni koneelle joka aamu heti herättyään, istui siellä hetken, ja meni sitten suihkuun. Mietin omia lattarintojani ja lyhyttä, hiilenmustaa tukkaani. Minkä ihmeen takia
Ehkäpä Eki halusi itsekin päästä eroon riippuvuudestaan, hän vain tarvitsi hieman apua. Työnsin ruuan uuniin ja jatkoin kaikessa rauhassa keittiössä puuhailua yrittäen samalla kuunnella, mitä työhuoneessa tapahtui. Tiesin kyllä, että se oli todella lapsellista, mutta olin niin syvästi loukkaantunut ja tunsin itseni niin halvaksi ja petetyksi, etten välittänyt. Luin sähköpostit nopeasti, minä vastasin ja mietin kuumeisesti, olinko varmasti tajunnut piilottaa kaikki jälkeni ja palauttaa kovalevyn oikeaan laatikkoon. Pornoriippuvuus on aivan kuin muutkin riippuvuudet. ta tyhjensin koko siirrettävän kovalevyn lähettäen Ekin pornokokoelman bittiavaruuden syövereihin. Asetin nipun keittiön pöydälle ja kirjoitin Ekille sen viereen lapun, jossa sanoin, ettei meidän tarvitsisi puhua asiasta, ellei hän haluaisi, kunhan hän edes lukisi paperit ajatuksella läpi. Ystäväni lohduttelivat minua parhaansa mukaan, ja yksi heistä kertoi nähneensä hiljattain pornoaddikteista kertovan dokumentin. Purskahdin epätoivoiseen itkuun. Oletko sinä Jaana käyttänyt tietokonetta tänään. Joka tapauksessa hän ei voisi kysyä minulta siitä, sillä silloinhan hän joutuisi myöntämään sen olemassaolon. Sitten istuin odottamaan häntä olohuoneeseen. Eki menisi terapiaan, minä voisin mennä hänen mukaansa, asiat selviäisivät, minä kiinnostaisin häntä pitkästä aikaa enemmän kuin pornotähdet, ja hän olisi taas se mies, johon alun perin rakastuin.. Yritin keskittyä naistenlehteen, mutta siitä ei tullut mitään. Olisiko hän vihainen tai hermostunut. Tajusin, ettei Ekillä juuri ollut läheisiä ystäviäkään. Puhu Ekin kanssa. Jaana, ei Eki ole mikään sekopää, hän sanoi minulle. Minua jännitti ja samalla olin toiveikas: tämä voisi olla meille uusi alku. Sitä paitsi minua kiinnosti nähdä, miten Eki reagoisi huomatessaan kokoelmansa kadonneen. Hän kävi joskus pelaamassa pokeria työkavereidensa kanssa, mutta muuten hänellä ei ollut harrastuksia kodin ulkopuolella. Hetken kuluttua Eki tuli kuin tulikin keittiöön hiuksiaan haroen. Niinpä aloin omatoimisesti etsiä tietoa pornoriippuvuudesta ja yllätyksekseni sitä löytyikin helposti. Viimein tulostin internetistä paksun nivaskan pornoriippuvuudesta kertovia papereita. Menen vielä katsomaan. Ystävien sanat helpottivat oloani, ja minussa heräsi toivonkipinä. Mainitsin Ekille muutaman kerran ohimennen, että olin huomannut tietokoneen sivuhistoriaan jääneen paljon pornosivuja ja toivoin, että hän sanoisi siihen jotakin, ehkä jopa kertoisi itse minulle olevansa riippuvainen. Hetken mielijohteesta klikkasin sivuhistorian auki. En osannut edes yllättyä, kun huomasin sen olevan täynnä pornosivuja. Katsoiko Eki mieluummin näitä videoita kuin rakasteli minun kanssani?
hän oli pelännyt minun saaneen vihiä hänen salaisuudestaan. Näkyisikö se hänen käytöksessään. Olen varmaan vain tallentanut sen johonkin väärään kansioon tai jotain. Ei se ole hulluuden merkki, vaan pikemminkin sairaus. Seksielämämme puolestaan oli jo jonkin aikaa ollut enemmän tai vähemmän kasaan kuivunutta, mutta hänen haluttomuutensa koski nähtävästi vain minua videoistaan ja kuvistaan hänen täytyi nauttia, ei kai hän muuten olisi niitä jatkuvasti katsellut.
E
ki tuli kotiin illalla ja meni tapansa mukaan suoraan koneelle. Ihmettelin vaan, kun yksi tärkeä työjuttu on hävinnyt, Eki sanoi. Miten niin. Voit vaikka ehdottaa, että menet hänen mukaansa terapiaan, ellei hän yksin uskalla. Hänen tarvitsisi vain lukea paperit, tunnistaa oma ongelmansa ja hankkia apua. Miten ihmeessä olin voinut olla niin typerä, että olin sekaantunut moiseen sekopäähän. Olinhan tehnyt asian Ekille todella helpoksi: hänen ei tarvitsisi jutella asiasta kanssani. Mietin asiaa pitkään itsekseni. Eki kuitenkin vain murahti vastaukseksi, ettei ollenkaan pitänyt siitä, että vakoilin tietokoneelta hänen jälkiään. Olin varma, että Eki itsekin haluaisi päästä riippuvuudestaan eroon, kunhan vain tajuaisi, mistä oli kysymys.
K
un Eki tuli töistä ja meni keittiöön käytyään ensin tietenkin tietokoneella sydämeni pamppaili. Ja kuten muitakin riippuvuuksia, myös sitä
voidaan hoitaa. Olin varsin tyytyväinen itseeni. un muutamaa päivää myöhemmin tarkistin Ekin siirrettävän kovalevyn uudestaan, oli hänen pornokokoelmansa jälleen siellä. Hänellä oli siis ollut jossain varmuuskopiot aarteistaan, ja hermostuneisuus oli kai johtunut pelkästään siitä, että
K
K
56
un viimein uskaltauduin puhumaan asiasta muutamalle lähimmälle ystävälleni, he vahvistivat epäilyni: Eki saattoi olla pornoriippuvainen. Irrotin kovalevyn tietokoneesta, työnsin sen muina miehinä takaisin laatikkoon, josta olin sen ottanut, ja lähdin etsimään omaa kovalevyäni makuuhuoneen laatikoista.
Tajusin, ettemme olleet harrastaneet seksiä moneen viikkoon. Eihän pornon katselussa ollut periaatteessa mitään väärää, mutta näytti siltä, ettei Eki juuri muuta tehnytkään. Ehkä hän haluaa itsekin päästä addiktiostaan eroon. Miten olisi voinutkaan olla, kun hän vietti lähes kaiken aikansa tietokoneen ääressä. No, täytyyhän sen sieltä löytyä. Olin aina hieman ihmetellyt, miten hän pitkän, tietokoneen äärellä vietetyn työpäivän jälkeen viitsi vielä kotona istua koneella, mutta nyt tiesin, mitä hän siellä teki. hän kysyi
opulta päätin, etten voisi elää suhteessa, jossa hädin tuskin tunsin itseni naiseksi, koska isorintaiset pornotähdet tietokoneen kuvaruudulla olisivat aina välissämme. Onhan Jori tietysti komea ja hurmaava, mutta Tessallahan on jo Sakarinsa, ja Jorikin liitetään juorulehdistössä rintavaan kohublondiin. Eki oli aluksi aivan murtunut. hän karjui heiluttaen papereita vihaisesti. Kukkamaljakko kaatui, tulppaanit ja vihertävä vesi levisivät pöytäliinalle ja lehdelle, jota olin ollut lukemassa. Toivon kuitenkin, että Eki jossain vaiheessa ymmärtää, joko yksin tai jonkun muun avulla, että pornoriippuvuus voi pahimmillaan tuhota muidenkin kuin itse addiktin elämän, ja hakeutuu hoitoon. Suhteemme päättymisestä on nyt jo useampi vuosi. Minäkö muka olisin joku saatanan pornoaddikti. Eki ei tuntunut huomaavankaan. Ei kai Tessa sentään tällaisessa tilanteessa halunnut lähteä kilpailemaan miehen rakkaudesta?
Numero 8 ilmestyy 10.8.
Tilaa! Tilaa! * sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi * sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi * puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä * puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä
LEHTIPISTEISTÄ
57. Sillä uskon silti, että myös pornoriippuvuudesta voi päästä eroon. Hyvä tuuli taas oli taas poissa. Rappukäytävästä kuuluivat etääntyvät, ärhäkät askeleet. Jonkin ajan päästä Tessa alkaa olla itsekin epävarma siitä, mitä heidän välillään on. Siivotessani Ekin raivoamisen jälkiä olohuoneesta tajusin, että olin ehkä ollut liian hyväuskoinen. Mitkä asiat meillä sitten muka ovat vialla. Kävin hakemassa tavarani yhteisestä asunnostamme päivällä, kun tiesin Ekin varmasti olevan töissä. Niinpä lopetin suhteen. Järkytykseni oli suuri, kun Eki syöksyi olohuoneeseen kuin myrskyn merkki tulostamani paperinippu kädessään. Sinun täytyy lopettaa nuo naurettavat puheet. Hän rukoili minua jäämään, mutta kun päätökseni lopullisuus valkeni hänelle, hän alkoi
L
haukkua ja sättiä minua. Kun hän myöhään illalla tuli hieman rauhoittuneena kotiin, pyysin anteeksi typerää ideaani. Kaikkihan on aivan niin kuin ennenkin. Sanoin, että lähtisin mielelläni yhdessä hänen kanssaan johonkin juttelemaan asiasta, jotta saisimme asiamme järjestykseen. En tiedä, mitä Ekille kuuluu, ja täytyy myöntää että valehtelisin, jos väittäisin toivovani, että hänellä menee hyvin. Hän sätti minua vielä jonkin aikaa silmät leimuten ja marssi sitten eteiseen. Eihän muistakaan riippuvuuksista ihan noin vain päästy eroon: miksi pornoaddiktio olisi mitenkään eri juttu. Hetken kuluttua ulko-ovi aukesi ja pamahti sitten voimalla kiinni. Sinä olet päästäsi sekaisin! Sinä olet vainoharhainen! Pidäkin huoli, ettei minun tarvitse enää ikinä kuunnella kotonani tällaisia naurettavia syytöksiä! Hän paiskasi paperinipun eteeni sohvapöydälle. Sanoin hänelle, että olin huolissani parisuhteestamme ja että olin miettinyt hänen pornonkatselunsa osuutta suhteemme viilenemiseen. Huomasin, että hänen suupielensä kiristyivät. Sitä paitsi ongelman kieltäminenhän oli muissakin riippuvuuksissa tavallinen reaktio. JAANA
SOILE JOKIRANTA
Etusivun SANKARIPARI
Kun lääkärinä työskentelevä Tessa saa tehtäväkseen opastaa näyttelijä Jori Joutsamoa tämän seuraavaa roolia varten, menevät pikkukaupungin kuviot sekaisin. Hänen pornoriippuvuutensa tuhosi itsetuntoni pitkäksi aikaa, sillä vielä suhteemme päätyttyäkin tunsin itseni rumaksi ja mitäänsanomattomaksi, lattarintaiseksi tavikseksi, jota kukaan ei voisi haluta. Päätin kuitenkin antaa Ekille toisen mahdollisuuden. Eki vastasi. Minä en ole mikään addikti, enkä todellakaan lähde
Yritin vielä muutaman kerran puhua Ekille asiasta, mutta lopputulos oli aina sama: hänessä ei ollut mitään vikaa, ja minä olin vainoharhainen.
mihinkään kallonkutistajalle, en ilman sinua enkä taatusti ainakaan sinun kanssasi! Yritin vielä muutaman kerran puhua Ekille asiasta, mutta lopputulos oli aina sama: hänessä ei ollut mitään vikaa, ja minä olin vainoharhainen. Tessan ja Jorin jokaisesta liikkeestä syntyy juoruja, eikä kukaan tunnu uskovan, että heidän välillään on pelkästään työsuhde. Suhteemme päättyi valtaisaan riitaan. Jaana! Mitä helvettiä tämä tarkoittaa. Minulla on uusi parisuhde, jossa porno ei ole osallisena
Leikkejä ja tekemistä riitti. Koulurakennuksessa oli vanhan ajan laitostunnelma: pitkät käytävät ja luokat niiden varrella. Sisällä velttoilua ei sallittu. Kiikkujista ei ollut pulaa. Välitunnit vietettiin aina ulkona. Neljä ensimmäistä luokkaa minua opetti naisihminen nimeltä Laila. Oli sää millainen tahansa, syöksyimme innolla lumihankeen
möyrimää ja temmeltämää muoi ää ään ltä lt ään l ää möyrimään ja temmeltämään muo dikkaissa kirkkaankeltaisissa, vihreissä tai punaisissa toppapuvuissamme. Lapsia oli niin paljon, että kiikkuvuoroa piti odottaa, vaikka kiikkuja oli hirveän pitkä rivi. Pihalla oli aina kavereita. Ne heiluivat välitunnilla kiivaaseen tahtiin. Opettajalla olikin pitkä helminauha tyttöjä molemmissa käsissään. Hänhän ei kiekunut falsetissa, kuten naapurin luokan opettaja Olga. Onnellinen oli se, joka sai ottaa opettajaa kädestä kiinni. Näiden tytöistä muodostuneiden helminauhojen kanssa opettaja käveli sitten ympäri pihaa tyytyväinen ilme kasvoillaan. Pojat tasapainoilivat kukkotappelutelineellä. Tuohon aikaan lasten kunto kohosi ennen kaikkea arkipäivän touhuissa ja leikeissä. Kun oma opettajamme Laila oli valvontavuorossa, me tytöt keräännyimme hänen ym58
O
pärilleen. Ulkona kun sai olla rauhassa vanhempien komennolta. Uskallan väittää, etteivät nuo pakkaset haitanneet elämäämme minkään vertaa. Toisinaan me tytötkin menimme katsomaan poikien toikkarointia ja putoilua parrulta. Ainoastaan hiihtämistä ja luistelua saatettiin välttää kovien viimaisten pakkasten aikaan. Eli kun lämpömittari näytti liki kolmeakymmentä miinusastetta, meidän ei tarvinnut pukea kaikkia vaatteitamme päällemme ja mennä pihalle hampaitamme kalisuttamaan. Hän opetti meidän luokalle kaikki aineet liikunnasta lauluun. Vain oppilaiden tekemät piirustukset piristivät seiniä. Ainoastaan armottomien pakkasten aikaan sai olla sisällä. Mieluummin me tytöt tietysti hyppäsimme narua ja kuminauhaa, kun seurasimme poikien hölmöilyä. Ja jos ei ollut, sitten vaan naapurin ovikelloa rimputtamaan.. Ruutuakin hyppäsimme. Hän ei ollut opettajista pahimpia. Koulurakennuksessa ei edes ollut viihtyisiä oleskeluauloja tai tiloja, jossa olisi voinut makoilla topatuilla sohvilla. Välitunnilla me tytöt olimme omissa jutturingeissä ja pojat omissaan. Tokkopa pakkaset hampaitamme olisivat edes saaneet kalisemaan, sillä me olimme niin touhukkaita ja tottuneet puuhamaan ulkona säällä kuin säällä. Kukin koulun opettajista valvoi vuorollaan välituntia. Siihen aikaan kun
lapset kunnioittivat opettajiaan
n kulunut liki neljäkymmentä vuotta siitä, kun koululaitos yritti koulia minusta silloisesta rimppakinttutytöstä notkeaa kansalaista. Ja me lapset tahdoimme aivan omasta tahdostamme viettää aikaa ulkona. Vaikka opettajamme Laila ei ollut mikään herttaisuuden perikuva, siitä huolimatta jokainen himoitsi hänen suosiotaan. Tasakattoisen, upouuden, vuonna 1971 valmistuneen koulurakennuksen välituntipihalla oli pitkä rivi kiikkuja
Pihalla kieputtiin mattotelineissä tai muissa salaperäisissä paikoissa, kuten takapihoilla tai joskus joka kellarissa. Oppilaita oli tuhat, vaikka tilat
59
V. Metsässä kiivettiin isojen kivien päälle. Muutenkin kuri ja asenteet tuntuivat toisinaan niin kovilta, että olisivat sopineet paremminkin rintamaolosuhteisiin kuin pienten lasten kasvatukseen.
Aik i t i ä Aikuiset eivät osallistuneet lasten ät lli ll t t t Aikuiset eivät osallistuneet lasten ystävyyssuhteiden luomiseen ja järjestelyihin millään lailla, kuten nykyään on tapana. Hän ei totisesti katsonut suorituksia sormiensa läpi. Uusi koulumme pullisteli oppilaita. Kaikkia näitä jaloja lajeja yritti meill tytöille opett voimis it i i ill töil lle öill ttaa i i tt yritti meille tytöille opettaa voimisteluun erikoistunut liikunnanopettajamme Ritva. Minun kouluaikoinani opettajien käskyjä kunnioitettiin kyselemättä. Hän ei tuntenut armoa liikuntasuoritusten suhteen. Kukin etsi kaverinsa itse. Hänellä oli DDR:läisen valmentajan mentaliteetti. arsinaiset liikuntatunnit alakoulussa olivatkin sitten jotain muuta kuin hauskaa. Nuo lapsuuden pihaleikit toisten lasten kanssa olivat riemukasta aikaa ja tekivät meistä notkeita kuin panttereista. Esimerkiksi koripallo ja pesäpallo. Nämä lajit, joissa liikuttiin pallon perässä, nostattavat sekavia mielikuvia mieleeni. Kuljeksittiin siellä sun täällä. Sen muistan, että Ritvan tunnilta ei päässyt kotiin, ellei suorittanut vaadittuja suorituksia. Tai sitten käveltiin aution talon tontille vanhan lehtikuusen oksan haaraan kiikkumaan. Hänen mielestään kaikkien oli pystyttävä kaikkeen. Joka paikkaan mentiin jalan eikä autolpaikkaan mentiin jalan eikä autol ikk ik tii i l ikä t l ik la, kuten nykyään
Hiihtäminen taitaakin olla suomalaisille suorastaan pyhä asia. Se ei ollutkaan niin helppo tehtävä, mutta jotenkin sain suksen kerrallaan seisomaan pystyyn omaan lokeroonsa. Muistan jostain syystä erityisen tarkkaan, kuinka meidän iltavuorolaisten tunnit päättyivät aina keskiviikkoisin neljältä. Olin pitkä tyttö. Intomielinen liikunnanopettajamme Ritva pidätteli meitä voimistelusalissa, koska osa meistä tytöistä ei ollut kyennyt suorittamaan käsilläseisontaa. Hän puikkelehti korin likelle ja heitti sitten pallon minulle. Viimeinen tunti oli liikuntaa. Eihän pallo lentänyt sinne kuin korkeintaan kerran tunnin aikana. Opettajat olivat ottaneet tavoitteekseen, että suksia oli opittava käyttämään säällä kuin säällä. Ehkä jotkut osasivat nauttia näistäkin koululiikunnan lajeista, mutta minä en. Olin niin pitkä, että jotkut oppilaat puhuttelivat minua joskus leikillään opettajaksi ja huusivat minulle koulun käytävällä: "Päivää opettaja!" Olihan se vähän kiusallista, mutta muuten minua ei onneksi kiusattu koulussa. Iskeytyminen ei sattunut, mutta jalkapohjien seinään läjähtä60
misestä syntyvä ääni säikäytti. Ensimmäisellä luokalla saimme harjoitella hiihtämistä koulun vieressä olleella lammella. Voiko pitkäveteisempää lajia olla. Vanhemmat kun olivat ehtineet lähteä jo töihinsä. Telinevoimistelijat Outi ja Riitta olivat tietysti suorittaneet kaikki opettajan vaatimat liikkeet ketterästi ja vaivattomasti. Yritin kurkkia ikkunan pielessä olevaa lämpömittaria omin nokkineni. Toisaalta ei ollut herkkua olla lyöntivuorossakaan. Koripallojoukkueeseen pääsin jopa nimenhuudon alkupäässä. aikki lajit eivät olleet yhtä tuskaa. Takakentällä uneksin omia asioitani kaikessa rauhassa. Tai oliko keli kukaties silloin jo liian leuto ja lumi sohjoinen hiihtämiseen. Jokainen tiesi, että tunnilta ei pääsisi kotiin ennen kuin käsilläseisonta tulisi suoritetuksi. untuu, että entisajan koulussa hiihdettiin vaikka elefantteja olisi satanut taivasta. Meidän piti hiihtää lammen lisäksi koulun takaa. Silloin ei rimputeltu puhelimella äidille tai isälle kesken työpäivän ja kysytty neuvoa. Eräänä keskiviikkona olimme reilusti yli neljän jälkeen edelleen koulussa. Suksien raahaaminen kotipihasta liukasta rinnettä pitkin koulun pihaan kävi lapselle jo työpäivästä. Täytyy myöntää, että pitkänä tyttönä onnistuin heittämään aika monta kertaa pallon koriin. Minulle hiihtopäivästä jäi painajaismaiset muistot, kun piti kavuta hirveiden mäkien päälle lämpöpuvun hiostaessa voimattomaksi ja suksien luisuessa edessä hiihtävän päälle.
oli rakennettu viidellesadalle oppilaalle. Koulun pihassa sukset piti vielä osata pujotella suksitelineeseen. Ja sauvatkin sain survottua vielä samaan lokeroon. Harvoin maila osui kivikovaan palloon. Ensin oli kavuttava koulun taakse ja sit-
H
T. Ehtisikö se laskea se iltapäiväksi niin, että olisikin sopiva hiihtokeli. Onneksi käsilläseisonnan saattoi suorittaa myös niin, että opettaja tarttui jaloista kiinni, kunhan oppilas oli ensin uskaltanut ponnistaa itsensä suoraksi käsiensä varaan. Sitten opettaja lisäsi haastetta ja hiihtolenkin pituutta. Sitten meitä oli epätoivoinen joukko erikokoisia tyttöjä: pitkiä, pätkiä ja pullukoita, vartomassa tummanruskean seinän edessä vuoroa suorittaa inhottava käsilläseisonta. Opettajan avustuksella tehty liike olikin helpompi suorittaa. Aamuhämärissä oli kauhea jännitys päällä, kun ei tiennyt, pitikö sukset ottaa kouluun vai ei. Mietin, oliko pakkasta liikaa. Se oli tylsää kentällä seisomista. Liikunnanopettaja Ritva vahti vieressä silmä kovana. Oli pelottavaa tehdä käsilläseisonta vasten seinää. Toisella luokalla oli ainakin pari telinevoimistelun harrastajaa, jotka pystyivät taituroimaan eritasonojapuolilla ja ponnahtamaan pukin yli lennokkaasti kuin linnut. Selvisiväthän sotilaamme sodassa juuri hiihtotaitonsa avulla. Jouduimme käymään koulua kahdessa vuorossa aamu- ja iltavuorossa. Jalat paljaiksi jättävissä voimistelupuvuissamme vapisimme ja odotimme vuoroamme. Siinä olikin turvallinen hiihtää, kun tasaisella lammella ei ollut mäkiä. Jollain konstilla minäkin sain sen käsilläseisonnan suoritettua. Pirjo oli luokkamme paras koripallonpelaaja. Jalat iskeytyivät seinää vasten vauhdilla. Sukset kannatti pääsääntöisesti ottaa, vaikka aamulla pakkasta olisi ollut niin, että naama olisi mennyt huuruun. Mutta koripallokentällä me pelasimme näppärästi yhteen. Minulla ei ole kilpailuviettiä ja siksi minulla ei ole intoa pallon kanssa kilpajuoksemiseen.
K
iihtäminen oli arvostettu laji koulussa. Mutta entäs pesäpallo. Kiitos tästä kuuluu pituudelleni. Kun lukujärjestykseen oli merkitty hiihtoa, se merkitsi pikkukoululaiselle hirveää jännitystä. Tuskin koskaan edes juttelin hänen kanssaan. Eräs pienikokoinen Pirjo oli nopea kuljettamaan palloa. Hän pääsikin usein joukkueen kapteeniksi ja valitsi sitten minut joukkueeseensa. Aivan kuin meitä koululaisia olisi valmennettu sotaan ja selviytymään rintamaolosuhteissa. Pienikokoinen, pippurinen opettajamme seisoskeli periksi antamattomana punaisessa verryttelypuvussaan. Varsinkin, jos joutui takakentälle kopinottajaksi. Emme olleet välituntileikeissä Pirjon kanssa ystäviä. Pikkuasiat ratkottiin itse
Sellainen intomielinen harrastaminen oli kovin harvinaista 1970-luvulla. Ei auttanut pysähtyä, oli vain lykittävä eteenpäin, muuten perässähiihtäjä olisi hiihtänyt omien suksien päälle. Armoa ei tunnettu! Lenkki oli suo-
ritettava. Piinallista oli kanniskella jaloissaan paakkuisia suksia kilometrikaupalla. Aamulla pakkanen nipisteli poskia ja hiihtäminen pakkassäässä tuntui hyiseltä hommalta. Pidennetylle lenkille lammen ympäri tuli pituutta reilu kilometri. He ottivat liikunnan tosissaan. Olihan meidän joukossamme sellaisiakin, jotka harrastivat hiihtämistä niin tosissaan, että kuuluivat kaupungin maineikkaaseen hiihtoseuraan. Sadat oppilaat hiihtivät peräjälkeen ja mäkiset maastot toivat lisäjännitystä hiihtämiseen. Paitsi että tuohon aikaan hiihtosuoritukset merkittiin ylös kaavakkeeseen. Hiihtopäivään oli pakko osallistua, vaikka moinen kansainvaellusta muistuttava joukkohiihdäntä olisi tuntunut
kuinka vastenmieliseltä tahansa. Joskus keli meni niin sohjoksi, että suksien pohjaan tarttui kilokaupalla lunta. He olivat vähän ihmeellisiä tyyppejä meidän tavallisten pulliaisten silmään. Oli lysti luistella aurinkoisena päivänä lumikinosten ympäröimällä luistinradalla. Mäet ja nousut olivat sitten sen mukaiset. ma lukunsa olivat tosiaan hiihtopäivät, jolloin koko koulu lähti hiihtämään pidemmän lenkin oikeaan metsään. Me tytöt harjoittelimme taaksepäin luistelua ja muita kuvioita kuin parhaatkin taitoluistelijat. Sen jokainen teki omantuntonsa mukaan. Niissä mäissä oli hiihtänyt Mietaan Juhakin ja moni muu mestari. Minulle hiihtopäivästä jäi painajaismaiset muistot, kun piti kavuta hirveiden mäkien päälle lämpöpuvun hiostaessa voimattomaksi ja suksien luisuessa edessä hiihtävän päälle. Silloin jokainen oppilas lykkäsi monot suksiin kiinni ja lähti urakoimaan ladulle. Lammen ehti kiertää tunnin aikana aika monta kertaa. uistelukin kuului koululiikuntaan. ten piti laskea mäki alas. Mahan pohjasta vääntää vieläkin, kun ajattelen julmia kaarteita ja laskuja näin jälkikäteen. Pojat mätkivät jääkiekkoa niin, että eräältä Santerilta lohkesi etuhammas ja huuli turposi pelottavan paksuksi. Luistinradan vieressä oli lämmittelykoppi, jossa saattoi käydä kiristä-
L
O
61. Hopeasompa-kilpailuja ainakin järjestettiin. En muista tarkemmin, pitikö hiihtokilometrit esitellä omalle opettajalle vai kirjattiinko suoritukset vain omaksi iloksi. Hiihtopäivä oli vuoden tärkein päivä ainakin muutamille opettajille. Mitä pidemmälle matka eteni, sitä pidemmiksi kävivät hiihtäjien välit. Kun aurinko pääsi kipuamaan kunnolla taivaalle, lämpöpuku rupesi hiostamaan pientä hiihtäjää. Ja kun kotiin joskus selvisi ja sukset sai pudottaa sylistä lattialle, loppupäivä meni peiton sisällä palautuessa. Koska latu oli kansanhiihtolatu, se oli kovettunut paljosta käytöstä jäiseksi. Nämä tytöt kävivät hiihtokilpailuissakin. He menestyivät koulussakin ja nappasivat kymppejä kokeista, vaikka kävivät joka ilta treenaamassa hiihtoa. Ylemmillä luokilla siirryttiin hiihtämään maastoihin, joissa järjestettiin jopa kansainvälisiä hiihtokisoja. Jotkut ottivat sukset pois jalasta ja yrittivät kävellä upottavassa hangessa. Meille tavalliselle tarpojille hiihtäminen oli tosiaan tarpomista ilman tavoitteita. Aurinko porotti kuumasti ja pehmitti lunta ja latua. Mäen jälkeen seurasi liukas ladun pätkä kuusikossa, joka yhtyi lammen latuun
Me ajattelimme, että sieltähän opettajan sulhanen oli varmasti kotoisin. eljä ensimmäistä vuotta minua opetti tosiaan Laila-niminen naisihminen. Toisinaan koko luokan piti jäädä jälki-istuntoon. Omat koulumuistot alkavat naurattaa tässä iässä. Lisäksi täti työnteli kolalla lumet luistinradalta pois. Luulen, että moni muukin kuin minä, sai opettajaltaan tölväisyjä osakseen. Tanssia, uintia ja moni muita lajeja olen kokeillut. mässä luistinten nauhoja. Nykyään on harrastusryhmiä kaikenikäisille ja kokoisille. Päivisin ja iltaisinkin menimme tyttöjen kanssa luistinradalle taiteilemaan. Marketta rankaisi meitä. Hän käski meidän kiertää lopputunnin lampea ympäri rangaistukseksi. Kannustaminen ja kehuminen eivät olleet tuon ajan metodeja kuten nykyään. Huhuttiin, että hänellä oli ulkomaalainen miesystävä. Mehän lähdimme! Matelimme hitaasti lammen reunaa kiertävää hiekkatietä pitkin. Liikuntaryhmäämme kuului oman luokan tyttöjen lisäksi tyttöjä toisesta luokasta. Rohkenen väittää, että paljon hyvää on karannut elämästämme pois. Terävillä terillä oli mukava narskutella jäätä ja jäljitellä sen ajan taitoluistelijoita niin paljon kuin omat taidot antoivat myöten. Mitä siitä, jos ei riitä, sekaan vaan hytkymään! MARMORIKUULA
A. Lopulta saimme selville, että tytöt olivat piiloutuneet koulun sisälle erääseen pieneen varastoluokkaan. Vaan kauanpa se vei minullakin ennen kuin kykenin työntämään nuo muistot syrjään ja pystyin vapautumaan kielteisistä kokemuksista. Se oli meidän mielestämme anteeksiantamatonta. Onko niin, että nykyajan lapset eivät suostu luistelemaan ulkoilmassa, vaan luistelemaan on päästävä katon alle jäähalliin. Entisaikaan lapset keksivät itse itselleen tekemistä. Entisaikaan lapsia ei palvottu ja käsitelty silkkihansikkain. Täytyy sanoa, että elämä oli 1970-luvulla peräti toisenlaista kuin nykyään. Lämmittelykopissa oli täti, joka heitteli kopin kamiinaan puita. Silloin vanhemmat ja opettajat eivät pelänneet oppilaita, vaan asia oli peräti toisin päin: lapset kunnioittivat pelolla opettajiaan ja vanhempiaan. Pimeinä talvi-iltoinakin luistinradalla oli suorastaan tungosta. Opettajamme Marketta oli toisen luokan tyttöjen puolella ja hermostui meihin oman luokkansa tyttöihin täysin, kun valitimme epäoikeudenmukaisuudesta. Lämmittelykopissa liikkuminen oli aikamoista tasapainoilua, koska lattialla oli ritilät aivan kuten saunassa. Etsimme tyttöjä pitkään löytämättä ketään. Pystyn nauttimaan siitä ja hikoilemaan hien pintaan. Asia taitaa olla niin, että luistelua tai jääkiekkoilua harrastavat tekevät sitä nykyään niin tosissaan kuin se olisi heidän työtään. Pysähdyimme ja kyykistyimme joukolla alas. Tai sitten löysäämässä niitä, jos oli tullut kiskottua nauhat liian kireälle. Tilalle on tullut päämäärätietoinen harrastustoiminta. Tai miltä uinti maistuu yleisessä uimahallissa. Sitten järjestimme näyttävän kohtauksen. Vapaa ja rento puuhastelu ja harrastelu ovat unohtuneet. Jokunen poika saattaa paukuttaa kiekkoa kaukalossa yömyöhään. Sit-
ten opettaja tuli raskaaksi. Rupesimme joukolla solmimaan kengännauhoja mukamas. Ujolle ala-asteen rimppakintulle liki neljäkymmentä vuotta sitten sellainen olisi ollut mahdotonta. Nyt monet vanhemmat valitsevat lapsilleen harrastukset. Opettaja antautui kanssamme väittelyihin, ja se oli meistä haastavaa ja hauskaa. Marketta opetti meille tytöille liikuntaa, vaikka ei ollut kovin liikunnallinen muodikkaine samettihameineen ja nahkasaapikkaineen. Piti varoa, ettei luistimen terä mene ritilän väliin ja jää sinne jumiin. Sitten luokkaamme asteli uusi nainen nimeltään Marketta. Lisäksi lauloimme keksimiämme orjalauluja. Jollekin kovasti ohjattu lapsuus sopii. Eräs rangaistus liittyi liikuntatunteihin. Riittääkö rytmitaju tanssiin. Hän oli edellistä opettajaa temperamentikkaampi ja kiukkuisempi,
62
N
mutta kuitenkin paljon mukavampi. Marketta-opettaja piti meille esitelmiä Bulgariasta ja kantoi kotoa matkamuistoja nähtäväksi. Vain vanhempiensa kanssa luistelemaan opettelevia lapsia näkee luistinradalla. Marketta-opettaja oli meistä kerta kaikkiaan niin mukava, että uskalsimme kapinoida häntä vastaan ja ärsyttääkin. Tällaisessa ilmapiirissä me 1070-luvun koululaiset imimme oppia itseemme enemmän tai vähemmän innokkaina. Hän oli nuorempi kuin edellinen opettaja Laila, joka oli sota-ajan aattein varustettu. Näin keski-ikäisenä näitä lapsuuden traumoja uskaltaa jo lähteä oikaisemaan. Onhan se harmi, että koulun liikuntatunnilla hurmio ja iloinen mieli valtasivat minut todella harvoin. Ujostuttaako edelleen. Marketta toi lisäksi tuulahduksen jostain kaukaa. Olimme varmoja, että opettaja näki meidät koulunpihasta. Se oli hyväksyttävä kasvatuskeino. Vaan koskaan ei ole liian myöhäistä lähteä liikkumaan, kokeilemaan ja antautumaan. Uusi opettaja määräsi luokallemme joukkorangaistuksia tuon tuostakin. Kannattaa kokeilla, kuinka suksi luistaa näin aikuisena. Toista on nykyään. Kaikille ei. ika monelle entisajan koulun kasvatille koululiikunta on aiheuttanut traumoja ja opettajan ilkeät ilmeet ovat jääneet mieleen kiilumaan. Liikuntaan olen saanut uuden otteen. Pettymys oli melkoinen, kun sulhaseksi paljastui paikallinen Huttunen. Luistelua ei harrastettu ainoastaan koulutuntien aikana. Eräällä liikuntatunnilla leikimme piiloutumista
Tosi Elämässä julkaistavia kirjoituksia voidaan käyttää Kolmiokirja Oy:n internet-sivuilla ilman erillistä korvausta. Merkitse kirjoituksesi ensimmäiselle sivulle aihe, josta kirjoitat. Millainen on sinun keski-iän tarinasi?
Hullu rakkaus
Se ei ollut viisasta, se ei ollut hyvää, mutta silti se vei mukanaan. Osallistumista ei ole rajoitettu, vaan sama kirjoittaja saa lähettää jutun joka aiheesta tai vaikkapa useita samasta aihepiiristä, jos kokemuksia riittää. Jos haluat käyttää nimimerkkiä, henkilöllisyytesi pysyy vain toimituksen tiedossa. Muuta tarinassasi esiintyvien henkilöiden nimet ja paikkakunnat, jotta et loukkaa intimiteettisuojaa. Se olisi ehkä kannattanut jättää väliin, mutta se vain tuli ja vei mukanaan. Oletko kokenut mielettömän, epäsopivan, repivän tai kielletyn rakkauden. Kilpailun voittajien nimet tai nimimerkit julkaistaan Tosi Elämän numerossa 11. On hyvä, jos voit liittää mukaan tietokoneen tallennusvälineen tai sähköpostiosoitteen, josta voit pyydettäessä lähettää tekstin liitteenä. Oliko kyse kenties väärinarviosta vai siitä, että huono tilanteesi sai sinut sisuuntumaan ja selvittämään vaikeutesi?
Näin opin rakastamaan itseäni
Omaa itseään on yllättävän vaikea rakastaa, varsinkin, jos on tottunut pienestä pitäen kuulemaan, ettei ole kovinkaan arvokas. Kerro, millainen oli sinun tiesi siihen, että opit rakastamaan itseäsi.
Keski-iän ilo ja vaikeus
Ihminen muuttuu keski-iässä. Toisaalta, keski-iässä tajuaa usein parhaiten, mikä on tärkeää ja pysyvää. Liitä mukaan nimesi, mahdollinen nimimerkki, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkitilin numero. syyskuuta mennessä osoitteeseen Tosi Elämää, Kirjoituskilpailu, PL 246, 90101 OULU.
63. Joku löytää uuden kumppaniin, toinen siirtyy uudenlaiseen työhön. Miten kaikki alkoi, ja miten siinä kävi?
I palkinto 500 II palkinto 300 III palkinto 200
Kirjoitusten pituus saa olla 3 25 konekirjoitusliuskaa, suurinta riviväliä käyttäen (niin että liuskalla on noin 30 riviä). Voit kirjoittaa kirjoituskoneella tai tietokoneella, mutta lähetä juttu ehdottomasti paperilla. Kirjoituskilpailu
Palkinnot yhteensä 1000 euroa!
Toivomme kirjoituksia seuraavista aiheista:
Onnettomuus, joka pelasti elämäni
Joskus se, mitä kuvittelemme onnettomuudeksi, saattaakin olla meille siunaukseksi. Myös ihmisen maailma muuttuu keski-iässä. Joku menettää puolison, toinen työpaikkansa. Joskus tie itsensä kunnioittamiseen on pitkä ja kivinen, joku toinen voi saada oivalluksen omasta arvostaan jonkin yksittäisen tapahtuman kautta. Jos haluat säilyttää kirjoituksesi myös itselläsi, huolehdi, että siitä jää sinulle kopio, sillä kirjoituksia ei palauteta. Palkittujen kirjoitusten lisäksi julkaistaan mielenkiintoisimmat, joista maksetaan kirjoituspalkkio. Moni löytää itsensä syvimmin juuri keski-iässä. Onko sinulle tapahtunut jotain sellaista pahaa, joka on myöhemmin osoittautunut onnenpotkuksi. Lähetä kirjoituksesi 6. Kerro, miten asiat kehkeytyivät. Siitä koitui murhetta ja tuhoa, mutta sitä ei pystynyt vastustamaan. Osa vanhoista asioista saa jäädä, ja niiden tilalle tulee uusia
Sain kuulla kaiken olevan hyvin, ja toipuminen eteni yllättävän nopeasti, jopa niin, että puolentoista viikon kuluttua hänet voitiin siirtää kotipaikkakunnan keskussairaalaan kuntoutumaan. 2003 piirtyi lähtemättömästi mieleeni. En voinut mitään sille, että purskahdin nauramaan, ja minun oli lähdettävä hetkeksi ulos rauhoittumaan, oli se niin yllättävää kuultavaa. Rakas vaimoni sairastui aivoverenvuotoon ja oli sillä hilkulla, jääkö hän eloon vai siirtyykö rajan taakse toisiin ulottuvuuksiin. Vaimoni sairastuminen
syöksi perheen yksinäisyyteen
Vaimoni sairastuminen avasi minulle ikkunan uuteen maailmaan. Onneksi ei mitään ihmeitä ilmaantunut, ei edes tyypillistä viikonvaihteen juopottelijoiden rauhoittelua. Hän sanoi vaimoni puheen olevan lievemmästä päästä, kuulemma miespotilaat päästelevät hyvinkin rankkoja sanoja. Ilon kyyneleet virtasivat pitkin poskia meiltä kaikilta. Siellä hän makasi avuttomana teho-osaston sairasvuoteella letkujen ja koneiden ympäröimänä. Silloin säikyin kännykkäni sointia niin, että
64
P
olin hypätä aina, kun se soi. Vasta silloin käsitin, mitä merkitsee, kun ihminen jää kokonaan yksin.
erjantai tammikuun 17. Epätietoisuuden päivät kuluivat kuin unessa, ajattelin vain rakastani ja hänen vointiaan. Seuraavalla sairaalakäynnillä vaimoni Helsingissä asuva täti tuli mukaamme. Kyselin puhelimitse päivittäin hänen kuulumisiaan. Tuon pakkasiltapäivän tapahtuma muutti minun ja lastemme elämän yhdellä rysäyksellä. Toisella vierailukäynnillä vaimoni oli jo lähellä valvetilaa ja mutisi melkoisen rankalta kuulostavia
S
kirosanoja. Pakko minun on myöntää, että itkin iltaisin itseni uneen, kaipasin vaimoani valtavasti. Työni talonmiehenä hoidin vähän niin ja näin, talon käytäväsiivoukset hoituivat tyttäreni avustuksella. Silloin kaikki tärkeinä pitämäni elämänarvot lensivät romukoppaan, puolison hyvinvointi meni kaiken muun edelle. Niistä kyllä selvittäisiin, kun pahin on ohitse. Pelkäsin Helsingistä tulevan ikävän uutisen. Sairaanhoitajan mukaan tuollainen on aivan normaalia, kun ihminen palaa normaalitajuntaan. Toipuminen eteni edelleen nopeasti, vaikka hän joutuikin opettelemaan kaiken alusta alkaen uudelleen kuin pieni lapsi: syömisen,
S. euraavan viikon keskiviikkoaamuna sain sairaalasta ilosanoman, rakkani jää varmasti eloon! En osaa sanoin kuvata sitä riemun tunnetta rakkaani saa elää! Mahdolliset verenvuodon seurauksena tulleet vammat tuntuivat vakavuudestaan huolimatta silloin sivuseikoilta. iitä sitten edettiin päivä kerrallaan, minä kotona ja hän siellä Helsingissä elämänsyrjästä kiinni pitäen. Olimmehan olleet avioliitossa 27 vuotta, emmekä ole vuorokautta pidempään olleet toisistamme erossa, jos ei lasketa lasten syntymiä. Vaimo siellä Helsingissä ensin sairaalan leikkaussalissa ja sitten teho-osaston sairasvuoteella ja minä kotona avuttomana, huolesta puolisekaisin. Oli melko järkyttävää käydä katsomassa ensimmäistä kertaa vaimoani sairaalassa. Vaikkei hän kyennytkään puhumaan, hän selvästi ilahtui käynnistämme. Olin näkemästäni huolimatta varma hänen toipumisestaan, me läheiset teimme kaikkemme hänen auttamisekseen. Vaikeinta oli ensimmäinen yksinäinen viikonvaihde. Sain selvää sen verran, että hän huolehti jonkun laskun maksamisesta. Vaimoni tunsi meidät kaikki
Onneksi nykyisin on saatavilla hyvät lääkkeet ja pätevä henkilökunta. liikkumisen, pukeutumisen, puhumisen kaiken. Minäkin olen kasvanut siinä sivussa, enää en ihan pienestä hätkähdä. Eräänä iltana vierailulle mennessämme saimme kuulla, että vaimoni voisi päästä viikonloppulomalle kotiin. Voi, miten ihanalta tuntui saada rakas kotiin, vaikkakin vain viikonvaihteeksi. Elämä jatkuu kaikista koettelemuksista huolimatta! RINCEWIND
65. Toki lähden viemään häntä lääkärille, jos jotain normaalista poikkeavaa ilmenee. Eihän sitä kos-
kaan tiedä, ihmisen pääkoppa, kun on verraten herkkä kapistus. Perjantaina hain hänet kotiin. Voi, miten oli hyvä mieli hänen toipumisestaan ja kohta pian hän pääsikin kokonaan kotiin toipumaan!
T
ästä tapahtumasta on nyt kulunut reilu kuusi vuotta, ja olemme eläneet vuosi kerrallaan tavallista elämää, välillä tuskitellen, välillä nauttien jokaisesta päivästä. Meille kaikille, ehkä eniten vaimolleni, vaikeimmin käsitettävää oli se, miksi vähäinenkin ystäväpiirimme katosi vaimoni sairastuttua kuin tuhka tuuleen, hyljäten meidät silloin, kun olisimme eniten tukea tarvinneet. Edes rakkaani oma veli ei omaaloitteisesti käynyt siskoaan sairaalassa lainkaan tervehtimässä, eikä ole ottanut muutenkaan yhteyt-
tä, kaikki yhteydenpito on hoidettu meidän taholtamme. En mitenkään kykene ymmärtämään moista käytöstä, eihän tämä sairaus tartu tai tee heille mitään. Lääkkeiden ansiosta myös masennus on lieventynyt siedettävälle tasolle. Onneksi meillä on vielä ystäviä, joiden seurassa olemme saaneet nauttia monta miellyttävää hetkeä. Yritimme auttaa häntä, mutta monesti tuli esiin se Eevan vanha tuttu "minä itse teen". Vaimoni on opetellut lähes omatoimiseksi kaikissa toimissaan ja avun tarjoamisen hän kokee useasti kykyjensä aliarvioinniksi. Meistä tuntuu siltä, että tapahtumien kulku on syventänyt ystävyyttämme. Vaimolleni jäi vammoja ja vaivoja, kuten reilun vuoden kuluttua ilmaantunut epilepsia ja masennus, ne iskivät aivan yllättäen. Hän oli kovasti iloinen ja yritti puhua pälpättää, ehkä yli kykyjenkin, kun sanat sotkeentuivat, mutta näimme hänen nauttivan kotona olostaan. No, he ovat ratkaisunsa tehneet. Täytyy sanoa, että sitkeydellä ja peräänantamattomuudella epilepsia on pysynyt kurissa. Kai he pelkäsivät, miten suhtautua vakavasta sairaudesta selvinneeseen ihmiseen. Ketään ei kiinnostanut, miten me jaksamme. Voi että minä säikähdin, kun ensimmäisen epilepsiakohtauksen näin, siinä ihmisparka tuntee itsensä avuttomaksi, kun ei mitenkään voi auttaa! Ne ovat kuulemma hyvin yleisiä jälkiseurauksia näissä tapauksessa. "Minä itse teen" on hyvin useasti kuultu sanonta hänen suustaan. Vaimo on kuntoutunut hyvin ja touhuaa oman kykynsä mukaan kotiaskareita
Eikä Turo ollut koskaan täysillä läsnä perhees-
T
H
armaa kivi, tuli ja vesi, ei mikään meitä pidätellyt. Sängyssäkään ei Turo minua halunnut, velvollisuus vain piti hoitaa kerran kuukaudessa, jos silloinkaan. Tunteet roihusivat molemmin puolin. Tapasimme mieheni työpaikan pikkujoulussa, jonne avecina pääsin mukaan. Ja arki oli helppo kulkea, antaa lapsille se, mitä he tarvitsivat. Vasta vuosia eromme jälkeen minä sen käsitin: Turo oli sisarensa talutusnuorassa. ilanne helpottui erotessani. 20 vuoden ajan minulla oli aina aikaa, kun Olli tahtoi minut tavata. Vaimo ei koskaan ollut ainoa nainen hänen elämässään. Sieltähän ne neuvot tulivat ja miten silloin olisi ikinä voinut meistä tulla "me". Koko sen ajan Ollilla oli myös oma koti, perhe ja elämä. Aikuisen ihmisen läsnäolo tässä ja nyt. Olli poimi minut vain autoon
66
sämme. He kuitenkin yksissä
K. Tietämättä suhteestani, tietämättä minne kävelylenkeilläni katosin. Suhteeni Olliin oli minulle pelastusrengas, jotain, mistä pitää kiinni, kun oikein myrskysi. Hän oli olkapää, kuivasi kyyneleeni, valoi uskoa, että pärjään lasten kanssa. Hän ujutti tyttärensä huusholliini vierailulle, ja tämä näsäviisas, utelias tyttö kaiveli Ollin nimen ylös jostain. Irmeli huolehti veljestään, huolehti yhä kolmikymppisenä! asvoin ehyeksi Ollin sylissä. Se alkoi ollessani naimisissa. Ilman palkkaa. Eikä ero tullut hänen takiaan, ei, meillä oli umpikuja jo aiemmin. Liekö soittanut toistonäppäimellä samaan numeroon heti, kun olin laskenut luurin hänen tullessaan lasteni kanssa ulkoa. Vaikka saimme aikaan kaksi ihanaa lasta, tunsin itseni irralliseksi. Lasten ollessa isällään ei tarvinnut selitellä kenellekään, minne katosin ja kauanko viivyin. Ja tämä mies oli firman henkilöstöpäällikkö. Minä rakastin niin täydestä sydämestäni, enemmän kuin ketään aikoihin. Vain syli, josta imin voimani, minä, yksinhuoltaja, äiti. Vasta silloin tuli mieleeni Turon ja minun häistä yksi asia. Ja tuki kulki myös toisinpäin. Ollin vain piti keksiä selitykset reissuillaan, mutta hän oli tottunut tuohon jo. Olin ensimmäinen, jolta hän tahtoi lohdun sanat. Tanssitti virkansa puolesta ja vei jalat altani. Tiia oli kahdeksan, Sami kolme, kaksoiselämä kesti vuoden ja sitten Turo muutti pois. Äitinsä kävi töissä ja haki perheelle leivän pöytään. Samapa tuo. Selän kanssa minä nukuin, kun miehellä oli pää kipeä. Kun Ollin isä kuoli, olin ensimmäinen, jolle hän soitti. Läheisriippuvuus sisareen oli enemmän kuin oma perhe. Alttarilla olin ajatellut: Katsotaan nyt muutama vuosi! Turon kanssa elimme erillämme, emme olleet koskaan pari. Oli vain hetket, varastetut, ei eilistä, ei huomista. Ja isänsä hautajaispäivän aamuna laitoin tekstiviestin: "Elän rinnallasi, kuljen, joka askeleen vierelläsi, sydän sydäntä lähellä, sielu liki sielua". Olinko ollut paimen, piika ja emäntä. Rusinat pullasta ilman arkea, sitä suhde oli meille molemmille. 20 vuotta
pelkkää sunnuntaita
Annoin Ollin pitää kotiani omanaan 20 vuoden ajan. Lopulta salailu alkoi kuitenkin ottaa voimilleni.
jostain metsätaipaleelta, jonne livahdin jalan, ja häivyimme asumattomien polkujen taakse. Olli ei ollut vain syli, hän oli tuki ja turva, saatoin kysyä häneltä milloin vain työaikana apua, mikäli tuli jokin ongelma eteen. Helpottui kaikin puolin. Ja sitten ennen muuttoaan hän sen tunnusti: En ole edes ihmisenä sinua pitänyt koko aikana, jonka olemme yhdessä eläneet. Sisareni sai vihiä, että minulla oli joku. Ehkäpä siksi omatuntoni ei kolkuttanutkaan. Turon perheen isä oli kuollut Turon ollessa vajaa kaksivuotias, sisko Irmeli oli ollut jo melkein kahdeksan. Olin vain siivonnut, laittanut ruuan, pessyt pyykit, silittänyt, hoitanut lapset
Olisin kestänyt ongelmat, mutta en tätä itsesääliä, en puheita siitä, miten vaimon kanssa elämä oli nykyisin harmonista ja levollista.
67
Hän on ollut sairaalassa jo neljä päivää! Eikö se sisaresi ilmoittanut. Olin vasta 52-vuotias ja kaksikymmentä vuotta olin elänyt Ollin kanssa sunnuntaita. Huokasin helpotuksesta, olin päässyt irti! Enää ei sydämeni hypännyt riemusta, enää ei näkemisen riehakas jännityksen tunne leväyttänyt laumaa perhosia sydänalassani lentoon. Hänen autonsa oli postin edessä, vaimo nousi juuri apukuljettajan puolelta, Olli istui ratin takana. Katsoin hetken ihmetellen, kuka tuo mies on. Mutta sisareeni katkaisin välit kokonaan. Eli kaikki oli kirjattava ylös, sen opin tästä sotkusta! Ja totuus oli se, että jos minun oli valittava sisareni myrkyllinen suhtautuminen tai Ollin tuki ja turva, tie oli selkeä ja helppo. Se on sammunut, mutta muistoissani on ihana aika, joka kuului elää, joka oli tarpeen meille molemmille. Jo ne muutamat kerrat, jolloin suostuin, olivat jälkeenpäin olleet tyhjyyttä, sielunkipua, vain sydäntä vereslihalle raapivaa oloa.
O
uutosta on nyt pian kolme vuotta. Kun heidät vihittiin samana kesänä molemmat, tunsin ensi kerran olevani vapaa. Soitin äidin serkulle ja kysyin, missä äiti oikein luuhaa, kun ei vastaa puhelimeen. SAMMUNUT HIILLOS. Tuntisiko hän. apset aikuistuivat, kumpikin luki itselleen ammatin, kumpainenkin löysi kumppanin. Ollin mentyä keräsin hoidettavat asiat ja lähdin kaupungille. Olli kysyi: Entä me. Mies vältteli ennen kuin kehtasi puhua, sitten hän välillä suoraan jo huokaili, ettei enää pystynyt siihen, mihin aiemmin. Joskus mietin, mitä Ollille mahtaa kuulua. Hän tosin ei ilmoittanut minulle äidin sairaalaan joutumisesta. Rakkaus oli poltettu loppuun, se oli eletty lävitse, rakastettu viimeiseen pisaraan.
Tein kiireen ja sallin meille vain yhden tapaamisen, sen, jolloin Olli palautti avaimeni. Ei, ei ilmoittanut, ilmeisesti äidin asiat eivät kuulu minulle, jouduin tunnustamaan. Asuinhan tuolloin yli sadan kilometrin päässä äidistä, enkä päässyt joka viikko edes hänen luonaan käymään. Mitä lähtöni vaikutti, vaikuttiko helpottavasti, toiko uutta syvyyttä avioliittoon, kun syrjähyppy katosi maisemista. Salailu ottikin yhtäkkiä voimille, ärsytti, kun ei voitu vapaasti kulkea ihmisten ilmoilla. Me puhuimme Ollin kanssa silloin vakavasti. Laita sähköpostia, soita, Olli pyysi. Silti kertaakaan eivät ole sormet syyhynneet kohti puhelinta, ei sähköpostia. Soita, tule käymään, vastasin sormet ristissä. Tilan tekeminen Ollille oli yhtäkkiä jotenkin oudon työlästä. Halusin tanssimaan,
68
halusin elämänvirtaan täysillä mukaan. Olisin kestänyt ongelmat, mutta en tätä itsesääliä, en puheita siitä, miten vaimon kanssa elämä oli nykyisin harmonista ja levollista. Ollilla nousi verenpaine, alkoi olla uniapneaa, prostatalääkitys alkoi vaikuttaa erektioon. Hän soitti ja kysyi, voisiko tulla vaimonsa kanssa luokseni juttelemaan, jos tilanne kävisi tulenpalavaksi. Tulkaa vain, puhutaan niin kuin asia on, lupasin. Elää lävitse, ei tempoilla irti, ei taistella vastaan, vaan ottaa lahjana elämältä, vaikkakin salassa. Siihen ei jäänyt mitään vatvomista. Kunhan ehdin asettua, lupasin. Tuli päiviä ja hetkiä, etten "saanut järjestettyä" tilaa ja aikaa! Olin pyytänyt Ollilta joskus kuumimpina vuosinamme, ettei hän kuolisi minulta pois, vaan antaisi minun kuolla ensin. Sen tiedän, että hiillos ei enää syttyisi, jos siihen vaikka miten yritettäisiin puhaltaa. Avainta kotiini, sydämeeni. Silloin olin ehdottomuudessani ajatellut fyysistä kuolemaa, mutta äkkiä tajusin, että olin kuolemassa pois Ollilta tunteissani. Hän oli kulkenut luokseni kuin kotiinsa, pitänyt hallussaan avainta kotiini kaksi vuosikymmentä. tuumin soittelivat ilmiantopuheluita Ollin vaimolle, ja tämä kuittasi puhelut naurulla. Onneksi! En halunnut Ollin lähtevän kotoaan vuokseni, en vaatinut mitään, en pyytänyt kuin pienen hetken yhteistä aikaa. Niin tutun näköinen, mutta silti vieras! Istuin autooni, ajoin pankin eteen ja vasta silloin ymmärsin, kuka tämä pariskunta oli. Sisaresi kuitenkin saisi tietää! oli Ollin vastaus ja silloin tiesin, ettei hänelläkään ollut minulle enää annettavaa, eikä hän halunnut enää minulta enempää.
M
L
lli olisi halunnut vielä käymään, mutta sisimmässäni tunsin tekeväni väärin itseäni kohtaan, mikäli olisin ottanut hänet syliini. Jos lähelle äitiäsi muutat, miten minä sinne. En ollut valmis siirtämään enää omia menojani ollakseni hänelle valmiina, jos hän tahtoi tunniksi luokseni. Enää eivät kuumat väreet kulkeneet läpi kroppani, silmäni imeneet miehen olemusta joka solulla, muistaen, millaista oli sukeltaa syliin.
P
anin taloni myyntiin. Sitäkin mietin, mahtaisinko tuntea, jos Olli kävelisi vastaan. Jätin sairaalalle äidin papereihin tiedot, että minulle oli ilmoitettava jatkossa, jos jotain sattuu. Siihen ei menty, ei tarvinnut mennä. Etkö tiedä, äitisi vietiin ambulanssilla. Vasta äitimme jouduttua sairaalaan taivuin sen verran, että puhuimme äidin voinnista
Sähköpostiosoitteen kolmen viikon kuluttua tilauskortin postittamisesta. S
E
U
R
A
A
V
A
S
S
A
N
U
M
E
R
O
S
S
A
Ensirakkauteni: OLIN UKKOMIEHEN LEIKKIKALU
SYYSKUUSSA
Pärjäsin elämässäni KOSTOKSI ÄIDILLENI
Mustasukkainen vaimo AJOI MIEHENSÄ SYLIINI Kysymys isälle MIKSI TAPOIT ITSESI. Tilauksesi astuu voimaan noin antamalla hyväksyn sähköpostiviestinnän Kolmiokirjalta.
7 73 3 69. Yritin erottaa MIEHENI IRTI LÄHEISISTÄÄN
Tosi Elämää maksaa postimaksun
TILAA LUKEMISTA, JONKA PARISSA ET PITKÄSTY, SUORAAN KOTIISI.
TILAUSKORTTI
KYLLÄ KIITOS! Tilaan Tosi Elämää -lehden
12 kuukaudeksi (12 numeroa) hintaan 51 12 kuukaudeksi (12 numeroa) hintaan 51 edullisena kestotilauksena (12 numeroa) hintaan 45 6 kuukaudeksi (6 numeroa) hintaan 29 6 kuukaudeksi (6 numeroa) hintaan 29
Maksan tilaukseni yhdessä kahdessa erässä.
Maksan tilaukseni yhdessä kahdessa erässä.
Nimi Osoite
Puhelin Postinumero ja -toimipaikka Sähköposti
90003 Vastauslähetys 90003 OULU
Vastauslähetys
TOSI ELÄMÄÄ
Tunnus 5007535
Tilaajan allekirjoitus (alle 18-v. Useammassa erässä maksettaessa laskutuslisä kortin postittamisesta. 0,50 /erä. holhoojan)
Haluan automaattisesti jatkuvan tilauksen kyllä ei
Voit suorittaa tilausmaksusi useammassa Tilauksesi astuu voimaan noin kolmen viikon kuluttua tilausVoit suorittaa tilausmaksusi useassa erässä.erässä
Kuitenkin asuin siellä vielä viisi vuotta sitten. Koko se sosiaalinen, turvaa ja läheisyyttä tarjonnut verkosto, missä he ovat. Kaikki on muuttunut niin omituiseksi. Tai niin ainakin luulen. Senkö takia en saa yhteyttä kanssaihmisiini. Missä ovat nyt ne ihmiset, joiden parissa asuin, elin ja vaikutin. Muuttivatko kaikki muualle, kuolivatko minun siitä kuulematta. Muutenkin. Joka tapauksessa minulle he kaikki ovat lakanneet olemasta. Ne ihmiset taas. Ehkä olen sittenkin kuollut. Pysähtyikö sydämeni matkan aikana, tuhoutuivatko aivoni. Jos elämässä ei ole mitään, onko se sama kuin jos olisi kuollut?
syöpään, kolmas aivoverenvuotoon. Niinkö se on?
J
os kuolin, millon se tapahtui ja missä. Kaikki kahdeksan taloa ovat kadonneet. En taida olla ihan varma siitä, mihin olen joutunut. Silloinko, kun minut vietiin ambulanssilla sairaalaan. Ehkä makaankin jossain sairaalavuoteella koomassa tai kasviksi muuttuneena, letkujen varassa ja kaikki tapahtuukin vain omissa ai-. Näen heidän puhuvan, mutta en kuule heidän ääntään enkä ymmärrä, mitä he sanovat. Oliko se silti todellista vai keksivätkö sumuiset aivoni vain järkiperäisen selityksen tapahtuneelle. Elämälle kuollut
O
lenkohan minä kuollut. Kaikki alle kuusikymppisinä. Talo, jossa ennen asuin on kadonnut. Eikö joku heistä kuollut sydänkohtaukseen, toinen
70
Joskus elämä ja kuolema ovat niin lähellä toisiaan, että niitä on vaikea erottaa. Jos oikein tarkkaan ajattelen, muistan, että talo myytiin ja uusi omistaja, kaupunki, päätti rakentaa talojen paikalle puistoalueen. Kuin palanen vuosisatoja vanhaa rauniota. Vai asunko. Vaistoan heidän olevan ympärilläni. Kehittelen mielessäni ihmisiä ja kohtaloita, joilla ei lopultakaan ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Entä naapurini. Sen paikalla kasvaa vain pitkä heinikko ja jäljellä on vain lohkare kivijalkaa. Heitä kävelee vastaan, mutta kukaan ei huomaa minua. Tuntuu kuin kaikki katsoisivat lävitseni minua näkemättä. En vain ole vielä sitä oivaltanut ja jatkan harhojen vallassa elämäksi
luulemaani. Heidänkin talonsa on purettu maan tasalle. Mitä muulle perheelle tapahtui. Miksi en vahingossakaan ole heihin törmännyt kaikkina näinä vuosina, vaikka asunkin edelleen samassa kaupungissa
lenko tosiaan siirtynyt toiseen ulottuvuuteen, jonne muut ihmiset eivät ole osanneet minua seurata. Synnynkö uudelleen toiseen paikkaan ja aikaan muistamatta tästä kaikesta mitään. Lähdinkö siis minä vai jättivätkö muut minut jälkeensä. Mikä se sitten on ja missä. Sitten seuraa pimeys ja lopulta kirkas valo. Jospa jäinkin johonkin välitilaan, en ole enää elossa, mutta en vielä lopullisesti kuollutkaan. Entä ne työkaverit, joiden kanssa vietin enemmän aikaani kuin oman perheeni. Kun tajuntani sammuu, joudunko silloin taivaaseen vai helvettiin, iankaikkiseen autuuteen vai ikuiseen kadotukseen. Olihan minulla työkin, se kiinnekohta, joka piti minut niin kiireisenä liki kolmekymmentä vuotta. Auttajat tulisivat ennemmin tai myöhemmin. Olenko siis sittenkin elossa. Kerran, pari vuodessa he tulevat minua katsomaan ja kato-
N
avat taas jonnekin. ELÄMÄLLE KUOLLUT
71
K
voissani. Mitä perheelleni tapahtui. Mitä merkitystä tällä kaikella lopulta on. Muistan hämärästi joskus lukeneeni, miten Vietnamin sodan aikaan yhdysvaltalaisille sotilaille jaettiin yksityiskohtaisia ohjeita kuoleman varalle. Mihin se katosi. Voi, miten tämä ajattelu on vaikeaa. Mitä heille kuuluu, mitä he tekevät, ajattelevatko koskaan minua. Muistaako viidenkymmenen vuoden tai edes kymmenen vuoden päästä kukaan, että olin ollutkaan olemassa. Yhteyden saaminen siihenkin käy päivä päivältä vaikeammaksi. Joskus luulen kuulevani heidän äänensä. Jos nyt enää huomenna muistan koko asiaa. Iltaisin nukahdan lopen uupuneena ja aamuisin herään uuteen päivään. Vain heräänkö. Eikö siinäkin kerrottu, mitä kuolemassa ja sen jälkeen tapahtui. Kuolleet eivät näe, kuule tai ajattele, kuolema on ehdoton lopullinen elintoimintojen päättyminen, sydän pysähtyy, hengitys lakkaa, ruumis hajoaa. Jossainhan heidänkin luulisi liikkuvan. Muistan kehon raskauden, janon ja palelun ja jossain vaiheessa tajuntanikin katosi, pimeys ympäröi minut, mutta näinkö valon. Vai kuvittelenkohan heidätkin. Paranenko sitten kuolinhetkelläni ja palaan alkuperäiseen olotilaani. Miksi vielä ajattelen, syön, juon ja kuvittelen kehoni toimivan ja onko minulla edes sellainen. Kysymykset vailla vastauksia sekoittavat pääni. en sulaumisesta. Odottavatko lähelläni kärsivälliset auttajat, jotka ovat valmiit ohjaamaan minua eteenpäin heti, kun olen asian oivaltanut. Ajantajunikin katoaa toisinaan. Maa yhtyy veteen, keho käy raskaaksi, vesi tuleen, tulee jano, tuli ilmaan, kuolevaa palelee, ilma tajuntaan, tajunta sammuu. Luulen, että minulla oli joskus lapsiakin. Kymmenen tuhatta asiakasta vuodessa. Siispä minä sairastan. Vai onko siitä viisi vuotta. Entä tiibetiläinen kuolleiden kirja. Eivät kaikki ole voineet muuttaa muualle. Onkohan tuo mies tuossa vastapäätä mieheni. Oma todellisuuteniko minut ympäröi. aikki on niin sekavaa. Ikävöikö minua silloin kukaan. Entä kaikki ne ystäväni, joiden luulin kulkevan rinnallani ikuisesti. Ei viidessä vuodessa. Ehkä lopetan pohtimiseni tältä päivältä ja jatkan vaikka huomisiltana ennen unen tuloa. Elämä on kuolemaan johtava sairaus, sanotaan. iin, että ehkä minä kuolin sinne sairaalaan. Ainakin oli pysyteltävä rauhallisena ruumiin lähellä. Ihminen nukahtaa kuolon uneen, tiedottomuuteen. Kukaan ei kysele kuulumisiani. Miksei kukaan soita tai tule käymään. Buddhalaiset puhuivat elementti-
O
Nyt tällä mielellä ja järjellä
72
kävisin vaikka minkä loppuun, kun kerran joku aloitetaan. Olen eronnut kirkosta, se oli ihan oma päätökseni. Siellä tämä Kauko sanoi minulle, etten saisi koskaan erota Seposta. Itse raitistuin heti kuultuani olevan raskaana. Oli lähdettävä miltei tyhjästä liikkeelle. Itse olen sinut menneisyyteni kanssa. Tänä päivänä olen tasapainossa itseni kanssa, vaikka elämäni varrelle on sattunut monia ikäviä juttuja ja vastoinkäymisiä. Jotenkin oli sellainen tunne, että piti mennä naimisiin ja saada ne kaksi lasta, niin kuin tapahtuikin. Arilla oli alkoholiongelma, ei hänestä olisi ollut vastaamaan lapsesta. Päätimme kuitenkin lähteä yhdessä viettämään yhteen paikkaan kesäkauden päättäjäisiä. Silti olen tänäkin päivänä uskossa, käyn seurakunnan tilaisuuksissa eri seurakunnissa, ja se sopii minulle. Elin pojan kanssa ihan tavallista elämää, taloudellisesti oli joskus tiukkaa. Elämässä pitää olla
tietty järjestys
Tuhosin avioliittoni pettämällä miestäni. Äidilleni tämä oli kova paikka. Nyt en haluaisi enää edes muistella noita aikoja, mutta tästä avioerosta tuli kuitenkin uusi alku minulle. Mietin monia vaihtoehtoja, mutta päätin lopulta kuitenkin synnyttää lapsen. Lapset jäivät isälleen. Silloin ajattelin, että suhde saisi kestää sen viikonlopun, ja sillä selvä. Lapsen isä kävi isyyskokeissa ja tunnusti lapsen omakseen. Lapset jäivät isälleen, ja minä aloin rakentaa yksin uutta elämääni. Avioero minulle kuitenkin tuli, eihän siinä vaihtoehtoja paljon ollut. Sain lapselleni hoitajan omista isommista lapsistani. Nykyään taivallan muutenkin tätä elämäni tietä kuulumatta mihinkään seurakuntaan. Peruskoulun jälkeen lähdin kauppaoppilaitokseen opiskelemaan, siellä kävin vain vuoden, sitten lopetin koulun kesken. Petin miestäni ja siitä seurasi avioero. Sain lapsen ja minusta tuli yksinhuoltaja. Minä koin huonommuudentunnetta mieheni rinnalla. Seppo oli minulle soitellut kotiini jo useamman kerran, mutten ollut oikein innostunut tapaamisesta. Minä tapailin heitä ahkerasti, ja he saivat isompina jo tulla minun luokseni ilman mitään lupiakin. Niinhän ne muutkin suhteet kaatuvat, kun juhlahumu hälvenee.
K
irjoitan tässä siitä, kuinka minä pelastuin ja huomasin oman arvoni vasta avioeron myötä, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Miehen piti päteä joka asiassa. Tänään tuo asia taitaa olla toisinpäin. Minun ei tarvitse tosin päteä vieläkään.
T
J
o avioliiton aikoina aloin käyttää alkoholia. Siitä hetkestä alkoi hidas nousuni kohti nykyistä onneani.
ti alkoholia. Silloin en ajatellut tulevaisuutta enkä mitään muutakaan pitemmän päälle. Jatkoin yksin elämääni kolmen vuoden ajan. Ainoastaan pari kertaa tapasimme lapsen syntymän jälkeen. Miehiä tuli ja meni, osa olisi saanut olla koskaan tulematta, mutta mennyttä ei saa takaisin eikä tehtyä tekemättömäksi. Tapasin tämän yläkerran miehen koulukaverin, Sepon, baarissa. Aina kun lapset eivät olleet luonani, minä juhlin ja käytin ahkeras-. Siitä seurasi tosi rankkoja riitoja. Kerran lähdimme yläkerran parin kanssa juhlimaan. Olen uskovan kodin lapsi ja tiedän, kuinka helluntailaiset, mitä uskoa äitinikin edusti, kieltävät jyrkästi avioerot. Minulla oli kova menohalu jo kuusitoistavuotiaana. Pohjalla käyminen sai silmäni avautumaan uudella tavalla. apasin yhden Arin, jonka kanssa seurustelin vähän aikaa ja aloin odottaa hänelle lasta. Tapasin jo nuorena miehen, jonka kanssa menin naimisiin. Avioliitto oli vaikeaa aikaa, kun lapsia syntyi. Vaikka en olisi pettänytkään, olisi liittomme tuskin kestänyt
Nyt tuosta ajasta on kulunut
M
kaksitoista vuotta ja olemme edelleen yhdessä. Ajattelin, etten sietänyt katsella Seppoa selvin päin, vaikka tosiasiassa en sietänyt itseäni selvin päin.
A
ikaa meni. Rukoilin aikoinani Jumalalta, että hän antaisi minun
löytää vielä miehen, jota voin rakastaa ja joka rakastaisi minua sellaisena kuin olen, ja luulen siihen saaneeni vastauksen tähän rukoukseen. Voin henkisesti jotenkin huonosti. Olen mielestäni saanut Luojalta mukavan ulkonäön, joka tietysti vanhetessa rapisee. Myös Seppo kävi minun entisessä kodissani. Se aika oli tuskallista, voin sen sanoa. Oli se uskoon tuleminen kivulias kokemus, kuin synnytys.
e seurustelimme edelleen Sepon kanssa ja viimein uskalsimme jättää kokonaan viinan pois. Kun alkoholi poistui verestä, Seppo yleensä lähtikin omaan kotiinsa. Käyn Sepon kanssa vapaamuotoisissa tilaisuuksissa, ja ne sopivat meille. Olin aika rikkinäinen ja huonolla itsetunnolla varustettu ihminen, joten jatkoimme juomista viikonloppuisin, kun Sepon kanssa tapasimme. Opiskelin avioeroni jälkeen ammatin, jota teen vielä tänäkin päivänä.
J
os minulla ei olisi ollut näitä kaikkia koettelemuksia, en osaisi arvostaa tänä päivänä niitä tärkeitä asioita kuin koti, perhe, työ ja ystävät. En välitä enää niin ihmisten arvosteluista ja mielipiteistä, kun tie73. Seppo oli mustasukkainen lapsestani, minä taas Sepon menneisyydestä. Eräänä päivänä kaikki vain muuttui. Viihdyin heidän kanssaan, siivosin ja laitoin ruokaa. Seppo kannusti ja rohkaisi minua. Näin jälkeenpäin ajatellen se taisi olla jonkinlainen hengellinen herääminen. Silti olen vieläkin erilainen. Samalla meillä oli riitoja. Olen saanut vuosien varrella itsetuntoni takaisin ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Käymme molemmat vakituisesti työssä. Olen uskossa, mutten kuulu seurakuntiin. Äitini avulla pääsin kuitenkin kiinni lopullisesti uskoon. Seurustelumme ei ollut helppoa aluksi. Me kuitenkin rupesimme tapailemaan tämän Sepon kanssa. Olen uskossa, mutta minulla ei ole oikeaa perhettä, on lapsia, mutta ei vihittyä miestä. Olin lapsen kanssa kahden ja kävin useasti poikieni luona. Monet kerrat Seppo pakkasi laukkunsa ja sanoi lähtevänsä lopullisesti
MIRJA
Odotettu uutuus! Käsityön ABC
Opi neulomaan ja virkkaamaan!
· Opi virkkaamaan silmukka silmukalta · Ruutuvirkkaus, palavirkkaus, isoäidin ruutu · Sukkien ja lapasten perusohje · Virkkaa tai neulo muodikkaat asusteet: pipot, huivit, rannekkeet, säärystimet · Mukavat käyttöneuleet · Kaunista kotiin virkaten
Opija onnistu!
SELKEÄT OHJEET
Helpot
Käsityön
Neulo & virkkaa opi vaihe vaiheelta ulo vir
ABC
Helpot ja selkeät ohjeet!
ma mallit
Tilauskortti
Kyllä kiitos!
Tilaan Käsityön ABC:n suoraan kotiini hintaan 9,50 (sis. Me olemme perhettä. Hänen elämänsä ei ole järjestyksessä. Haluan lopettaa menneitteni muistelemisen. Tänään elän tätä päivää, huomisesta kukaan ei tiedä, mutta olen tosi onnellinen tästä vahvuudestani tänään. En sano, että elämäni nytkään aina niin helppoa olisi, mutta jotakin siitä entisestä elämästäni on jäänyt. Kahteen siskooni olen tiiviimmässä yhteydessä ja se riittää minulle. Olen myös rukoillut, että kaikki
lapseni tulisivat uskoon. Otan jokaisen päivän vastaan kuitenkin luottaen siihen, että jokaisella päivällä on tarkoituksensa. Nykyään en voi sietää alkoholia. Sanokoon kuka hyvänsä ja mitä tahansa. Kuten sanoin, ei elämä nytkään aina ole niin valoisaa, eikä tarvitse ollakaan. Elämässä pitää olla tietty järjestys. postikulut).
Postimaksu maksettu
Suosikkineuleet
tunika, pusero, jakku, hame, pipot, huivit, rannekkeet, säärystimet
Huovuta helposti ti
Käsityön ABC ilmestyy 13.8.2010
Nimi Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka Sähköposti Tilaajan allekirjoitus Puhelin
Vasenkätisen virkkaus
Perussukat & -lapaset
Rentoudu rauhoittavan käsityön parissa, käytä luovuuttasi ja iloitse itse tehdystä!
Tunnus 5007535 90003 Vastauslähetys
Käsityön ABC ilmestyy 13.8.2010
TILAA ILMAISELLA TEKSTIVIESTILLÄ!
Lähetä viesti: KTILAA A1 NIMI ja OSOITE numeroon 16303
Esimerkkiviesti: KTILAA A1 Mari Malli Mallikatu 1 00100 Mallila
Palvelu toimii suomalaisissa matkapuhelinliittymissä. Omat sukulaiseni ovat aika hyvin menestyneitä, en ole heihin paljoakaan yhteydessä. Ajattelin, etten sietänyt katsella Seppoa selvin päin, vaikka tosiasiassa en sietänyt itseäni selvin päin.
dän itse, missä menen. Ensin kuitenkin pitää jokaisen käydä se tie loppuun, mikä täällä elämässä on käytävä, että tajuaa asioiden tärkeysjärjestyksen. Olen puhdas omalla tavallani. Yksi pojistani käyttää alkoholia aika reippaasti ja jättää opiskelut
aina kesken. Minä olen yrittänyt oman kokemukseni pohjalta kertoa, kuinka tärkeää on ensin opiskella ja löytää asunto ja sitten vasta etsiä tyttöystävä. Hinta 0
74
Tilaa sähköpostilla: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi
08537 0370
SOITA!
Tilaa nyt!. Nautin työstäni vanhusten parissa, kolmesta lapsestani ja Seposta. Vihaan ja inhoan sitä ainetta, mutta olen myös sinut asian kanssa. Minulle on kokemuksieni kautta kehittynyt luja luonne ja taisteluasenne. Enää en tekisi samoja virheitä, en alistuisi enää kenenkään hyväksikäytettäväksi, enkä ajautuisi huonoihin suhteisiin
Luettuasi tämän Tosi Elämän valitse mielestäsi paras juttu, ja olet mukana palkintojen arvonnassa! Lähetä vastauksesi 3.9.2010 mennessä postikortilla. Lähetä kortti osoitteeseen Tosi Elämän toimitus, Äänestä ja voita, PL 246, 90101 Oulu.
75. Kerro, oletko tilaaja, irtonumeroiden ostaja vai muu lukija. Liitä vastaukseen nimesi, osoitteesi, sähköpostiosoitteesi ja puhelinnumerosi. Mukin ristikon on laatinut mestarilaatija Pekka Joutsi. Kerro kortissa, miltä sivulta alkaa sen numeron paras juttu. Uniikkia designmukia on valmistettu vain rajoitettu erä. Äänestä ja voita
designmukit ja vedenkeitin
Elokuun lukijakilpailustamme voit voittaa Sagaformin -mukisetin ja Avec -vedenkeittimen. Arvomme kolme 50 euron arvoista tuotepakettia. Setin Avec -vedenkeittimellä voit kiehauttaa veden lempijuomaasi ja nauttia kupillisen kuumaa laadukkaista ja ainutlaatuisista mukeista