Tosi elämää 9/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

LUKIJAT KERTOVAT Hakatun SYYSKUU · 2009 · 4 70 UU 4,70 TOSI ELÄMÄÄ Voi kun minullakin olisi naisen Kaksi hyljättyä, yhteinen onni KOSTO Pornoriippuvuus TUHOSI MIEHENI ELÄMÄN LASTENLAPSIA! VAIMON KUOLEMA MINÄ USKON vei pohjan elämältäni vaikken uskovaisia ymmärräkään Harrastuksena HENKINEN VÄKIVALTA MENETETTY LAPSI TOI MUKANAAN USKON
12,80). KOLMIORISTIKOT Oivaltamisen iloa! Ristikon ratkaisu sivulla 43. TILAA Sylvin Helpot Ristikot ILMAISELLA TEKSTIVIESTILLÄ! Kirjoita viestiin KTILAA SH nimesi TILAA ja osoitteesi. Palvelu toimii Soneran, Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden, Tele Finlandin, DNA:n, Aina:n ja GoMobilen liittymissä. 990! (norm. Lähetä viesti numeroon 16303 Esimerkkiviesti: KTILAA SH Miia Mallila Mallikatu 2 00100 Mallila N NYT 4 kuukautta (4 numeroa) HETI! VAIN V Palvelu hinta 0
Ihmisestä itsestään on sitten kiinni, kuinka tiukasti haluaa muoteja noudattaa. Ihmisen perusluonteeseen kuuluu laumasieluisuuden ohella myös vaihtelunhalu. Nykyiset elämäntapatrendit ovat selkeästi nähtävissä, kun vähän vilkaisee ympärillään pyöriviä ihmisiä: Ruuanlaitto on selvästi muotia ja vielä kuumempaa hottia on, jos tekee ruokansa luomutuotteista. Itse olen ollut sen verran puskassa tämän kesän, etten tiedä syksyn tulevista muotivirtauksista mitään, mutta oletan, että yksi vanha juttu pitää pintansa edelleen: onnellisuus on pitänyt ykköspaikkansa muotijuttujen listoilla jo pitkään. Tätä ihmisen laumasieluisuutta vahvistaa tietysti se, että monet ovat tajunneet, että näillä muotivirtauksilla voi tehdä rahaa. Muotijuttu un yleensä puhutaan muodista, ihmiset liittävät sanan vaatteisiin ja pukeutumiseen, mutta itse asiassa muoti vaikuttaa kaikkeen siihen, mitä elämässämme teemme: syömiseen, matkustamiseen, harrastuksiin ja parisuhteisiinkin. Eihän muodeissa tietysti mitään pahaa sinänsä ole. Harrastuksissakin saisi mieluusti näkyä tietty älyllisyys: joogaamisesta saa sisäistä rauhaa ja syvällisyyttä, kun taas parinkymmenen vuoden takainen muotijuttu bodaus vaikuttaa nyt yksitoikkoiselta peilin edessä pullistelulta. Ekologisuus alkaa näkyä matkustamisessakin. Siis, kyllä, me ihmiset todella haluamme toisten kertovan meille, miten meidän pitäisi elää. Ihminen kaipaa vaihtelua, ja muodit näyttävät tuolle vaihtelunhalulle mahdollisen suunnan. Enää ei ole hienoa matkustaa neljä kertaa vuodessa Kanarialle, paljon tyylikkäämpää on matkustaa vaikka junalla Alpeille patikoimaan. Sitä onnellisuutta minäkin taas tavoittelen, myös tänä syksynä. TOSI ELÄMÄÄ TÄSSÄ NUMEROSSA Henkilökohtainen avustaja: RAKKAUS TEKI MINUSTA TYÖORJAN Eronnut nainen: NYT OSAAN RAKASTAA LÖYSIN KAKSOISSISARENI internetin senssipalstalta JUTTUTUPA Narsistin otteessa: TAISTELIN ITSENI VAPAAKSI MINUN RUNONI Varkauskierteen seuraus: MENETIN KAIKEN 4 8 12 17 18 27 28 K KAHDEN NAISEN LOUKUSSA: vain valheilla selviää 34 Kalliita onnen hetkiä LUULOSAIRAAN VAIMONA LAPSUUTENI ONNELLISIN PÄIVÄ ÄIDIN KUOLEMA toi elämänmuutoksen KOSTIN VAIMOLLENI ensirakkauteni pettymystä Taistelin NUORUUDENRAKKAUTENI TAKAISIN ÄITI NEUVOO JA HAUKKUU vaikka minulla on jo perhe HOROSKOOPPI ÄÄNESTÄ JA VOITA 38 44 46 48 58 66 72 74 3. Ihminenhän on kaiken sivistyksensä alla edelleen laumaeläin. Joskus puhuttiin että avioeroista on tullut jo muodin tapainen villitys, mutta nyt nuoriso hakee tyylikkyyttä kokeilemalla kaveruuteen perustuvia seksisuhteita tai suhteita samaan sukupuoleen. Kukaan ei halua näyttää koko ikäänsä samalta, tehdä vuodesta toiseen samoja asioita, matkustaa aina samoihin paikkoihin. Parhaimmillaan uudet muotivirtaukset voivat tuoda ihan oikeata muutosta ihmisen elämään. Nykyään on olemassa lehtiä ja televisio-ohjelmia, joiden ainoa tehtävä on välittää kuvaa siitä, millainen elämäntapa on tällä hetkellä tyylikästä ja hyväksyttävää. Sitä on kummallista ajatella: että oikeasti rakentaisi elämäänsä joidenkin muotivirtauksien mukaiseksi, mutta toisaalta, miksei niin olisi. Näitä lehtiä ja televisio-ohjelmia ei olisi, jos niille ei olisi kysyntää
Lapsilla oli hyvä hoitopaikka läheisessä talossa asuvan perhepäivähoitajan luona, ja vaikka hoitopäivät toisinaan venyivät pitkiksi, lapsilla ei ollut mitään hätää. Jos vain saisin lapsenlapsen. Esikoiseni, silloin jo neljänkymmenen ikävuoden ylittänyt, uraa luova tyttäreni tokaisi: Miten sinä nyt tuommoisia kyselet, ethän sinä edes pidä lapsista! Pidänpäs, kyllä minä pitäisin. J oskus olen ajatellut, että olen itse kasvattanut lapseni kieroon, olemaan haluamatta kokonaista perhettä, jonka minun mielestäni voi saada vain lasten kautta. Aina kun näen hänet,. Kateellisena kuuntelen heidän juttujaan ja hauskoja kertomuksiaan lasten päähänpistoista. Heistä jokaisella on vakituinen kumppani ja mielestäni kaikki edellytykset perheen perustamiseen, mutta lapsia ei vain kuulu. Voi kun minullakin olisi lapsenlapsia! Olin suunnitellut vanhuuteni aika pitkälle lastenlasten varaan. Oli pakko käydä töissä. Aika kuluu, eikä mitään tapahdu. Maltoin odottaa muutamia vuosia, mutta sitten huomasin olevani tuttavistani ainoa, jolla ei ole yhtään lapsenlasta. Eihän minulle ole suotu seuraavan polven jälkikasvua. Omat vanhempani vain asuivat aikoinaan satojen kilometrien päässä meistä, niin ettei heistä ollut auttajiksi, mutta minusta olisi, ihan varmasti. Mietin jopa puolustuspuheita itselleni: Ei silloin ollut valinnanvaraa. Aivan alussa pidättäydyin kyselemästä omien lasteni lisääntymissuunnitelmista. Esikoiseltani rohkaistuin asiaa kysymäänkin. Mutta se, että esikoiseni ajatteli, etten pidä lapsista, sai minut ajattelemaan. Kaikkea ne keksivätkin, lapset, en minäkään voi olla nyökyttelemättä, vaikka minulla ei viime vuosina omakohtaista kokemusta lasten päähänpistoista olekaan ollut. Silti syytös se, etten ole onnistunut omassa vanhemmuudessani roikkuu minun ja etenkin esikoiseni välillä raskaana. Heillä oli hoitaja. En usko, että koskaan tulen niitä ääneen lausumaan. Mistä ihmeestä oma tyttäreni oli voinut saada sellaista päähänsä, ellei sitten kokenut lapsuuttaan huonoksi. Lähinnä olin vain pelännyt, että joutuisin mummon rooliin liian aikaisin. yydän ystävätärtäni kahville luokseni. Sellaista asiaa on vaikea ottaa puheeksi. Ystävistäni alkoi tulla mummoja ja vaareja, ja aina iloisten uutisten päätteeksi ystäväni muistuttivat, että pian olisin itsekin samassa tilanteessa, hoivaamassa pientä nyyttiä, paapomassa ja 4 P saamassa elämääni aivan uudenlaista sisältöä. Mieluummin kärsin hiljaisuudessa ja mietin itsekseni, mitä olen aikoinaan tehnyt väärin. Näinköhän. Jostain syystä mieleeni ei ollut ikinä juolahtanut se mahdollisuus, etten saisikaan heitä. Tein sen kautta rantain, huolellisesti mietittyjen sanankäänteiden avulla. Sama juttu muiden tuttavieni kanssa. Olinhan minä tietysti paljon poissa omien lasteni luota silloin, kun he olivat pieniä, mutta pakkohan sitä oli töissä käydä. Turhaan minä niitä puolustuspuheita mietin. Vähitellen toivoni on alkanut hiipua. En minä tänään ehdi, Kaapo tulee käymään. Heillä on kaapot, jessicat ja adalmiinat, jotka ovat tulossa kylään, niin kuin mummolaan yleensä tullaan. On luonnollista, että töiden jälkeen ihminen on väsynyt, eikä jaksa lastensa kanssa kaikkea, mitä tahtoisi, mutta sitä varten ovat isovanhemmat. Lapsia minulla kyllä on, kolmin kappalein. Sain vastaani hölmistyneen tuijotuksen. Me kyllä hoitaisimme
5
Enhän edes tiedä, pitääkö hän minua epäonnistuneena äitinä, vai kuvittelenko liikoja yhdestä miettimättä lausutusta, hämmästyneestä kommentista. Lapsia tuli, silloin kun tuli, ja niitä koetettiin hoitaa parhaansa mukaan. "Ethän sinä edes pidä lapsista." Kyllä minä pitäisin, jos minulla sellaisia olisi. Minun poikani ei ole sanallakaan vihjannut minulle, missä heidän lapsentekotoiveissaan mennään. Hänelle asia ei vain ole yhtä tärkeä kuin minulle, koska hänellä on jo lapsenlapsia toisen tyttärensä perheestä. Heti perään ymmärrän, että on hyvä, ettei vahinkoa käynyt. Seitsemänkymppisinä näimme itsemme keinutuolissa istuskelemassa, hymyilemässä lempeästi lastemme lapsille ja kertomassa tarinoita eletystä elämästämme. En ole varma. Nuorena ne lapset pitää tehdä. Olisi minullakin nyt yksi lapsenlapsi. n ikinä myöntäisi ääneen, miten loukkaantunut olen osakseni saamastani kohtelusta, mutta tottahan se on. Ei ihmiskehoa ole tarkoitettu synnyttämään ensimmäistä kertaa vasta nelikymppisenä. Siinähän jäisivät koulut kesken, tyttö pilaisi tulevaisuutensa ja minusta tulisi ennen aikojaan mummo. Olikohan tuo liian julmasti sanottu. Saattoivat nuo puheet olla pelkkää huumoriakin, vähän niin kuin ihmetystä siitä, mitä myöhemmin tulee olemaan, vaikka nuorena ei uskoisi. Kohtalon ivaa on, etteivät he onnistu, vaikka tahtoisivat. Ei sillä kuitenkaan mitään vaikutusta omaan tilanteeseeni ole. J E K os minulta olisi parikymmentä vuotta sitten kysytty, missä uskon olevani vuonna 2009, olisin ilman muuta nähnyt itseni lapsiliudan isoäitinä. Juuri nyt toivon, että olisi silloin edes käynyt vahinko, jonka tyttö olisi pitänyt. eskimmäiseni on poika, ja tiedän, että hän haluaisi lapsia vaimonsa kanssa. Itse asiassa taisimme me miesvainajani kanssa joskus asiaa pohtiakin, leikillämme. Olen loukkaantunut, ja samalla tunnen itseni vaativaksi uhmaikäiseksi, joka haluaa jotakin, koska kaikilla muillakin on. Anoppikollegani vaikenee samalla tavalla, väittää, ettei tiedä, mutta veikkaanpa, että tietää. Pitää olla talo, auto ja muutenkin puitteet kunnossa. Häiden jälkeen nuorenparin piti lähteä häämatkalle, mutta viime hetkellä matka peruuntui. Niin tai näin, näky ei taida toteutua minun kohdallani. Ja toisaalta sitten taas ihmettelen, missä meni pieleen. Siihen aikaan olin jatkuvasti pelkäämässä, milloin tyttö ilmoittaa olevansa raskaana. Sellainen uhkakuva tuntui siihen aikaan kaikkein sietämättömimmältä kestää. Ei edes minulle, vaikka minä sentään olen hänen miehensä äiti! Jos poikani perheessä on jotakin ongelmia, kyllä minä koen, että asia koskettaa minuakin, myös siinä tapauksessa, että ongelma on kipeä 6 ja henkilökohtainen ja johtuu poikani vaimon kehosta. Anoppikollegaltani rohkenin asiasta kyselemään, mutta hän oli selvästikin sopinut tyttärensä kanssa, ettei tytön yksityisasioista puhuta muille. Se vaikuttaa väleihimme, pakkohan se on myöntää. Nelikymppisenä keho alkaa olla jo luopunut toivosta saada kantaa uutta ihmiselämää sisällään. Miniälläni on ongelmia hedelmöittymisen kanssa, niin olen antanut itseni ymmärtää. Sellaisestako tosiaan haaveilin jo vuosikymmeniä sitten. Minä syytän elintasoa ihmisten muuttuneista asenteista. Ne vaivat on niin helppo hoitaa pillereillä näkymättömiin, että ihminen on menettänyt ymmärryksensä oman kehonsa lähettämiin viesteihin. Luulevat vieläkin olevansa kuolemattomia ja ikuisesti nuoria, vaikka keho kumartuu ja tulee vaivoja. Eihän tästä asiasta tietenkään minun kanssani ole keskusteltu, mutta osaan tehdä päätelmiä. Minä tarkkailen esikoistani, yritän olla sekaantumatta hänen asioihinsa ja yritän toivomalla edesauttaa hänet raskaaksi, vaikka en edes tiedä, toivooko hän sitä itse, vai onko päättänyt olla tekemättä lapsia, jotta ei siirtäisi eteenpäin epäonnistuneen äidin aiheuttamaa taakkaa. Hyvinvointi on niin korkealla, että nykypäivän nelikymppiset tuntevat itsensä pari- kymppisiksi. Miniä oli vihjaillut omalle äidilleen, että sekä hän että poikani haaveilivat pienten jalkojen tepsutuksesta, mutta sairaalareissunsa jälkeen tepsuttelusta ei ole kuulunut hiiskahdustakaan. Ei minusta silloin olisi ollut liukumaan mummon asemaan, ja oman elämän- K. Itsepäisillä lapsillani kun on oma vahva tahto, eikä minulla ole keinutuoliakaan. uopukseni, varsinainen villikkoprinsessa, oli lapsistani se, joka nuorena aiheutti eniten sydämentykytyksiä äidilleen. Ymmärsin, että kyse oli gynekologisesta vaivasta, joka laseroitiin kuntoon. Minun ikäpolveni ihmisille lisääntyminen oli sillä tavalla itsestäänselvä juttu, ettei sitä tarvinnut sen kummemmin miettiä ja suunnitella. Miniä joutui sairaalaan, kuulemma pikkuoperaatioon, jonka luonnetta ei minulle tarkemmin kerrottu, enkä minä kysellyt. Vaikka turhaanpa minä näistä jorisen. Ensin pitää olla koulutus ja hyväpalkkainen työ, totta kai vakituinen, jotta on paikka, jonne äitiyslomalta palata. On raskasta joutua olemaan ulkopuolinen omien lastensa elämässä. En sano, että se olisi huono asia hyvähän se on, että lapsella on vakaa alusta, johon syntyä mutta kyllä tuollainen suunnitelmallisuus menee jo liian pitkälle. Nykyään ihmiset tekevät tarkkoja suunnitelmia pitkälle tulevaisuuteen. Ehkä tytöt juttelevat äitiensä kanssa estottomammin omista asioistaan, kun taas pojat vaikenevat. mietin, kokeeko hän vieläkin lapsuutensa olleen huono
Monien mutkien Kuulin nimittäin kiintoisan keskus- ja opastuksen kautta päädyin teketelun ja sain loistavalta tuntuvan aja- misiin kotikuntani sosiaalitoimiston tuksen. Niinkin pitkälle menin, että lupauduin hoitamaan lasta aina, kun hoitoa tarvitaan. Villikkotytön kanssa minun on helpointa keskustella, vaikka kieltä siinä saa keskellä suuta pidellä. Miten käy, jos hän tukevasti keskiiän ylitettyään huomaa, että kaikki, mitä hän elämäänsä kaipaa, onkin oma lapsi. Tiedä sitten, mitä sekin merkitsi. saapui tarjottimen kanssa. Olen ehdottanut, että hän hankkisi lapsen vielä kun voi, ja jatkaisi taiteen tekemistä siinä ohessa ja sen jälkeen. maan viereisessä pöydässä käydyn Minun asiani sosiaalitoimistoon keskustelun, jota siinä tilanteessa en oli se, että ilmoittauduin halukajatellut sen kummemmin, korkein- kaaksi ryhtymään varamummoktaan kohottelin harmistuneena kul- si jollekulle perheelle, jolta kontakmiani. si nuorta naista jutteli siitä, kuinka Kävin juttelemassa asiasta mukavan kurjaa on, kun omat vanhemmat ei- virkailijan kanssa, kerroin omasvät auta lastenhoidossa ja kuinka iso ta tilanteestani ja perustelin, minkä apu varamummojärjestelmästä sel- vuoksi haluaisin varamummoksi ja laisessa tilanteessa on. tää kertoa asiasta. Villikkotyttöni tahtoo kokeilla ensin siipiään taiteiden parissa, eikä kovan yrittämisen elämäntilanteeseen lapsia mahdu. Voi kun minullakin olisi lapsenlapsia! tilanteeni takia olisin menettänyt senkin ainoan tilaisuuteni seurata lapsen kasvua nythän syntymätön vahinkolapsikin olisi jo aikuinen. Hänellä on mukava mies, jonka kanssa hän on asunut vuosikausia yhdessä. Poikke- lin kuin ruttoa. Jos vahinko olisi käynyt, olisin hävennyt tyttäreni puolesta. Voi että, et ikinä arvaa, miten ihana se pikkumies on, Maija aloitti heti tuoreesta tulokkaasta hehkuttamisen. Niitä hänel- Miten sinä nyt tuommoisia jon muutakin kuin lä on jo seitsemän, kyselet, ethän sinä edes pidä vain rahattomien vaikka hänellä itviimeinen toivo, lapsista! sellään ei ole kuin josta hakea nöykaksi lasta. Kyllähän tytöllä lahjakkuutta on, mutta koska läpimurtoa ei ole tapahtunut, minun mielestäni haihattelut kannattaisi jättää sikseen ja keskittyä siihen, mikä on oleellista. Kyllä sinunkin pitäisi päästä jo mummoksi. miksi olisin siinä hyvä. ryyttävää apua. Se rikastuttaa elämää niin paljon, ettei sitä etukäteen uskoisi. e oli ensimmäinen sykäys kohti mummoutta minulle: tuntemattomien ihmisten käymän keskustelun salakuuntelu ja Maijan mummouden ylistys. Tytön luonne on sen verran temperamenttinen ja kiivas, että hänen äänensä kohoaa ja tunteensa leimahtavat, jos hän kokee tulevansa arvostelluksi, ohjailluksi tai painostetuksi. Olin jo vähällä kääntyä kertomaan En minä sen kummemmin osannaisille, että kyllä meitä innostunei- nut itseäni kehua. Ei teiniraskaus ikinä mikään toivottava asia ole. Pelkään, että nuorimmaisenikin antaa ajan lipua hedelmällisyytensä ohi. Vauvauutisia vain ei kuulu, ei näy. Työelämässäkin olin vielä mukana niihin aikoihin, joten tuskinpa olisin kasvua ehtinytkään seurata. Olen sanonut hänelle, että uskon vilpittömästi hänen kykyihinsä, mutta olen samalla huolissani. Nythän kuopus lähentelee jo kolmeakymmentäkuutta. Mitäpä se minulle kuu- elämän tiimalasin hupeneminen oli lui, minkälaisia elämäntilanteita saanut minut ymmärtämään, mikä tuntemattomilla ihmisillä on. Asia unohtui siltä erää, kun Maija Virkailija vaikutti kannustavalta S T 7. Sitä paitsi olisi ollut se paine, jonka häpeä aina tuo mukanaan. Viereisessä pöydässä kak- ti vanhempaan sukupolveen puuttui. Enpä olisi ikinä arvannut, ole enää ystäväpiirini ainoa lapsen- että vielä vanhoilla päivilläni joulapseton nainen. oli kaikkein tärkeintä: lapset. Voi hyvin olla, että pian en kanssa. Maija halusi välttämättä maksaa, Tuskinpa luukun nykyiset asiakkaat joten minä menin varaamaan meille sitä edes nöyryyttävänä enää kokepöydän. Odotellessani satuin kuule- vatkaan. tuisin asioimaan siinä laitoksessa, Kävi siis niin, että tapasin kaupun- jota aikoinaan nuoruudessani välttegilla ystävättäreni, Maijan. Kävin asukastuvan tietokotakin aiheeseen liittyvää, jonka ha- neella tutkimassa, mitä internet tieluan samaan tarinaan vielä lisätä. Kaiken uhallakin olen ottanut hänen kanssaan puheeksi lapset ja uran luomisen. Tyttö sen kun nauroi. Nykyinen asianihan simme kahvilaan juhlistamaan kak- on tietenkin aivan toisenlainen sokukahveilla hänen siaalitoimisto kun uusinta lapsenlason nykyään paltaan. Kerroin vain, että ta isovanhempiakin olisi, jos vain leskenä minulla olisi aikaa, mutta ei olisi joku, josta intoilla, mutta mal- ketään, jolle sitä aikaa antaa, ja että toin mieleni. ämä tarina oli jo päättymässä Kiinnostuin varamummojärjesteltähän, mutta sitten tapahtui jo- mästä
Sovittiin, että lapset, kutsutaan heitä nyt vaikka Aatuksi ja Ainoksi, tulisivat minun luokseni kylään ensin muutamaksi hetkeksi ja jos kaikki sujuisi hyvin, vierailuaikoja voitaisiin vähitellen pidentää. Kukapa tietää, vaikka Aatun ja Ainon pikkuveli liittyisi joskus vielä joukkoon, ja saisin olla hänenkin varamummonsa. Vihdoinkin tyttö on valmis asettumaan lopullisesti aloilleen ja ottamaan vastuuta. Niin juuri minä tein isovanhemmuuden kanssa: elleivät omat lapseni tee minusta mummoa, minä teen itse itsestäni sellaisen. T ämän tarinan piti päättyä jo toistamiseen, tällä kertaa tähän, mutta sattuman oikusta tarina jäi kirjoituspöytäni laatikkoon lojumaan, ja tilanne ehti kehittyä taas eteenpäin. Kyllä elämä osaa yllättää. Vauvan ensikuukausien koliikin vuoksi äiti oli väsynyt, ja isommat lapset kaipasivat kyläpaikkaa. Vauvan koliikki on nimittäin päättynyt, ja raskain vaihe tuntuu olevan takana. Alussa olimme kuin ketkä tahansa vieraat, mutta elämäntilanteiden kertaamisen jälkeen koin, että minusta ja lasten äidistä oli tulossa ystäviä, vaikka se ei varamummotoiminnassa edellytys ollutkaan. arina päättyi jo, ja sujautin sen kirjekuoreen, liimasin kuorenkin kiinni. Juttelin uupuneen äidin kanssa samalla, kun katselimme lasten leikkimistä ja heijasimme vauvaa vaunuissa. Suljen sivut kuoreen ja lähden heti pudottamaan kuoren postilaatikkoon. Oman sukupolveni ihmiset ovat tottuneet ottamaan asiat omiin käsiinsä, elleivät kanssaeläjät ymmärrä toimia. Ja nyt sanon "loppu", vaikka upea mummonelämäni onkin vasta alussa. Oli kuulemma löytynyt perhe, joka kipeästi kaipasi elämäänsä varamummoa, ja minut oli valittu täyttämään tuo tehtävä. Olen onnellinen siitä, että voin osallistua ystäväpiirini kanssa keskusteluun isovanhemmuudesta ja lapsenlapsista. Ajatukseni pyörivät kahteen eri suuntaan odottaessani ensimmäistä tapaamista uusien ihmisten kanssa. Olen tullut tutuksi lasten kanssa ja uskon, että pidämme jatkossakin yhteyttä, vaikka välikätenä ei pian olekaan enää sosiaalitoimisto. Voi tätä onnea! Ja niin kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi, lisää hyvää oli tulossa. Tyttö kertoi jutelleensa siskonsa kanssa vauvauutisesta jo aikaisemmin, ja esikoiseni oli kehunut, miten loistava varamummo näköjään olen ollut Aatulle ja Ainolle. Ensin minulla ei ollut ketään, enkä ollut mummo ensinkään, ja kohta minulla voi olla jo melkein puolet jalkapallojoukkueesta koossa. Esikoinen oli oikein ihmetellyt, minkä vuoksi oli epäillyt kykyjäni lasten kanssa. Varamummotoiminnan avulla meistä kaikista on tullut tyytyväisempiä ihmisiä. Minulle kerrottiin, että vaikean alun ja vauvan jatkuvan itkeskelyn vuoksi äiti-lapsi-suhteen kehitys oli ollut vaarassa. Tarvetta varamummoille oli kuulemma enemmän kuin halukkaita oli tarjolla. Näin tehtiin. Nyt minä odottelen, että villikkotyttöni suo minulle lapsenlapsen. Muutamaan otteeseen olen jopa päässyt sanomaan sanat, joita aikaisemmin muilta kadehdin: Minulle ei käy perjantai, koska Aatu ja Aino tulevat silloin yöksi. MUMMO JA VARAMUMMO T 8. Siitähän se jännitys alkoi. Tässä siis jatkoa minun tarinalleni: Sosiaalitoimiston virkailija piti minkä lupasi ja soitti minulle iloisen onnittelusoiton. Aatua ja Ainoa en siinäkään vaiheessa aio unohtaa, sillä yhdessä vietetyn ajan myötä olen kiintynyt heihin kuin he olisivat aina olleet osa perhettäni. Sillä välin, kun isommat viettäisivät aikaa minun kanssani, äiti saisi levätä ja keskittyä rakentamaan uutta suhdetta vauvaansa. Tarina jatkuu, mutta näitä sivuja en jätä odottamaan sen kehittymistä. Mutta sitten sain kuulla ihania uutisia, jotka haluan jakaa kaikkien kanssa. Lasten äiti näyttää nykyään jo varsin hyvinvoivalta. Samalla reissulla tapaan Aatun ja Ainon. Aina kun näemme, hän kiittää minua avustani, ja minä heilautan vähätellen kättä ja kiitän häntä siitä, että olen saanut olla avuksi. Lapset rikastuttavat elämääni kerran kuukaudessa kokonaisen viikonlopun ajan, ja toisinaan sovin heidän äitinsä kanssa ylimääräisistäkin tapaamisista. ja lupasi ottaa yhteyttä, jos sopiva, mummoa tarvitseva perhe löytyisi. Tästä tein nautinnollisessa itsevarmuuden puuskassani sellaisen päätelmän, etten minä lapsilleni sittenkään tainnut aivan kauheata lapsuutta tarjota. Ehkä olinkin tulkinnut vanhimman tyttäreni sanat aivan väärin ja täysin turhaan jäänyt niihin piehtaroimaan. Lupaili jopa, että sellainen saattaisi löytyä hyvinkin pian. Voiko sosiaalitoimiston kautta solmitusta tuttavuudesta seurata mitään hyvää. iinhän siinä kävi, että Aatusta ja Ainosta tuli vakituisia vieraita minun kotiini. Tärkeintähän ovat lapset ja heidän seuransa. Elämääni lennähti yksinhuoltajaäiti, jolla oli pieni vauva ja 4- ja 6 -vuotiaat lapset. Tapasimme puistossa koko porukka. Minä jäin jännittyneenä odottamaan, kuinka käy. Tänä aamuna nuo- N rin tyttäreni, villikkoprinsessa, soitti ja ilmoitti odottavansa vauvaa. Olin yhtä aikaa innoissani ja malttamaton, ja samalla myös epäilevä. Kaikki varamummot eivät välttämättä ole juurikaan tekemissä lasten vanhempien kanssa
Kirjoita tekstiviesti OP, etunimesi ja mieleesi tullut numero, siis esimerkiksi OP SATU 4. Tai tapahtuuko kenties asia, jota pelkäät. hänestä. Onnenpyörän alkuperäiskappaletta säilytetään nykyisin British Museumissa. haluaa tietää onko Petri S kiinnostunut hä tietää, S. Alhaalla: Ei tapahdu. Muista viikonpäivän vaikutus kysymystä tehdessäsi! Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Dna:n, Kolumbuksen, Zerofortyn, Elisan, Saunalahden, Soneran ja Tele Finlandin matkapuhelinliittymissä. 9. Onnenpyörä tarjoaa Sinulle mahdollisuuden pohtia, mitkä asiat elämässäsi ovat tällä hetkellä niin tärkeitä, että niiden toteutuminen tai toteutumatta jääminen vaikuttaa omiin ratkaisuihisi. Esimerkki: Satu N. Katso, mihin onnenpyörän keskustan lohkoon saamasi numero sijoittuu. Lohkojen merkitykset: Ylhäällä oikealla: Tapahtuu pitkän ajan kuluttua. Kun yksi numeroista alkaa tuntua muita selkeämmältä ja merkityksellisemmältä, avaa silmäsi ja merkitse numero muistiin. Lähetä viesti numeroon 173664. Pythagoraan onnenpyörää, mystistä ympyrää, joka yhdistää meidän kaikkien tuntemat numerot yliluonnollisiin elementteihin, on kautta vuosisatojen käytetty tulevien tapahtumien ennustamiseen. Kysy maanantaina terveydestä, tiistaina raha-asioista, keskiviikkona vapaa-ajasta ja hauskanpidosta, torstaina opiskelusta ja työstä, perjantaina seurusteluasioista, lauantaina rakkaudesta ja sitoutumisesta ja sunnuntaina elämästäsi ja tulevaisuudesta ylipäätään. Mitä sinä haluat tietää? TOIMI NÄIN: Tee mielessäsi elämääsi koskevat kysymys, sulje silmäsi ja anna numeroiden 1 - 30 velloa mielessäsi. Samalla hän antaa numeroiden 1 - 30 velloa mielessään. Yksi numeroista alkaa tulla esiin muita voimakkaammin, ja tässä tapauksessa se on 4. Ylhäällä vasemmalla: Tapahtuu pian. Toteutuuko toiveesi? Pythagoraan onnenpyörä kertoo tulevaisuuden! Käykö toiveesi toteen. Vastausviestinä saat numeron. Pythagoraan onnenpyörässä nuo numerot on yhdistetty aakkosiin. Me kaikki toivomme, että elämästämme - ja läheistemme elämästä - tulisi mahdollisimman hyvä. Hän pukee kysymyksensä sanoiksi: "Pyytääkö Petri minua ulos?" ja keskittyy hetkeksi pohtimaan asiaa silmät suljettuina. Hänen opetuslapsensa löysivät 30 numeroa, jotka ovat yhteydessä ihmiselämää ohjaaviin voimiin. Tarve tietää tulevista on hyvin inhimillinen ja luonnollinen. Numero 4 ja Sadun etunimi ovat ne tiedot, jotka tarvitaan onnenpyörään. HUOM! Viikonpäivä, jona kysymys on tehty, on tärkeä. Suurta Pythagorasta, joka syntyi Samoksen saarella noin 571 eKr, on usein sanottu ensimmäiseksi matemaatikoksi
Eilinen päivä ja sen tapahtumat pyörivät lakkaamatta mielessäni antamatta hetkenkään rauhaa. Kahvila on täynnä pohjoiseen matkaavia lomalaisia. Nyt illansuussa olen vihdoin napapiirin rajalla. Välillä on pakastanut ja nyt illansuussa pakkanen on kiristynyt luvaten tähtikirkasta yötä. Iloinen puheensorina saa oman pahanolontunteeni nousemaan yhä enemmän pintaan. Päätän mennä juomaan kupin kah- A via ja jatkaa sitten matkaa, jota on vielä jäljellä kolmatta sataa kilometriä. Kaksi hyljättyä, yhteinen onni Kuultuani vaimoni eroaikeista kuvittelin elämäni olevan ohi. Keli on ollut raskas kevättalven räntä- ja vesisateineen. Matkalla tapasin naisen, jonka kanssa meillä tuntui olevan paljonkin yhteistä. 10 uto hyrrää tasaisen nukuttavasti kohti pohjoista. Olen ajanut pysähtymättä koko päivän. Olin tullut kotiin pitkältä työmat-. Lähdin hetken mielijohteesta Lappiin miettimään tulevaisuutta
Eihän näin voi tapahtua. "Haluan edes kerran elämässäni kokea todellista intohimoa, sinusta ei ole siihen eikä tule koskaan olemaankaan", muistan vaimoni huudahtaneen erään laimean rakastelukertamme jälkeen. Istuin tuntitolkulla tuijottaen seinään ja miettien yhteistä elämäämme. kaltani odottaen tavallista rauhallista viikonloppua perheen kanssa. Kaikki vaimoni henkilökohtaiset tavarat sekä osa huonekaluista oli hävinnyt saman tien. Ei neljännesvuosisadan yhdessäoloa voi pyyhkäistä pois kuin tahran pöydänkulmalta. Jaoimme yhteisen vuoteen, mutta siinä olikin sitten kaikki. Työtä ja uralla etenemistä oli ollut meillä kummallakin. Kotiin tullessani talo oli pimeänä ja keittiön pöydällä odotti valmiiksi täytetty avioerohakemus. Lasten muutto kotoa ja kummankin työmatkat olivat vähitellen vieraannuttaneet meidät toisistamme. Hetken huusin tuskaani ääneen. Yhteiset puheenaiheet ja harrastukset olivat loppuneet jo kauan sitten. Sen jälkeen juopa välillämme syveni entises11
Juomme ahdistustani. Herrasmies sisälläni vie kuitenkin voiton ja kysyn kohteliaasti: Voitko kertoa, mikä sinulla on. Rumakutyneesti käyden samalla läpi omaa russa istuudumme tulille eväitä syömään. seksi huomaan ojentavani hänel- Marjukka heittää linnuille muutale huovan hartioille, kun jatkamme man leivänmurun, ja pääsemme tamatkaa. Kaikki oli tapahtu- väksi suunnittelemani hiihtoretken. Punastun kuin koulupoika mimassat vyöryvät massiivisina, ensitreffeillä. Muutama oljenvaalea hiuskiehkura putoaa vallattomastu elämänohjeeni. Omat murheet täytyy oppia suurissa asusteissa pieneltä ja haapitämään sisällään, oli jo kotoa opit- voittuvalta. Suksi luistaa ja huolet tuntuvat olemus tuo mieleeni tutun joululaulun "Varpunen jouluaamuna". Mies Arasti hän pyytää päästä mukaan, oli jo etsimässä asuntoa itselleen ja sillä paikka on hänelle outo ja yksin uudelle kumppanilleen. Huomaan kuuntelevani keskit- ne minun maailmassani. Kahvin juotuani heilautan repun selkääni ja päätän jatkaa matkaani. Olen muuttunut tunte- huolehdin Martunnemyrskylmattomaksi itselleni. Vastahakoisesti ja hampaita kiristellen tarjoan hänelle kyydin Saariselälle, jonne olen itsekin menossa. Elämä ja intohimot kuo- heisyydessään. armottomasti Pieni ohimenesisimmässäni vä hipaisu saa meidät pysähtymään. Lu- lävitseni. tään, emmekä edes osanneet tai halunneet hakeutua toistemme läheisyyteen. Marjukan syvä jätetyksi kuin isä ja tytär, huomaan miettivätulemisen kipu ja tuska aivan kuin ni. En kai minä voi tuota ihmistä heittää hankeenkaan ulisemaan, mietin kiukkuisena. Pakkasin kiireesti reppuuni vain välttämättömimmät varusteeni viikon hiihtoretkeä varten. Itselleni yllätyk- ron sen tuovan onnea näkijälleen. Pakkanen on kiristynyt. nut yllättäen ja odottamatta. Nainen esittäytyy Marjukaksi ja ti liian pienen hiihtopipon reunoilalkaa nyyhkytysten lomassa kertoa ta. Nainen vetää syvään henkeä kuin hukkumaisillaan oleva ja itkunpurskahdusten lomassa kertoo lähteneensä matkalle selvittämään ajatuksiaan kuultuaan miehensä us- kottomuudesta. Luonnon koskematon kauneus, lumikiteet vaivaiskoivusä. Pyyh- olevan valovuosien päässä. -- Lapin onnenlintu, sanon ja kermin etelän lenkkipolulle kuin tänne Lapin pakkasiin. Saavumme Saariselälle ja huo- jen oksilla, häikäisevä kristallin kimaamme majoittuvamme samaan mallus puhtaalla hangella ja kaiken hotelliin, Riekonkieppiin. Kuuntelen, kaik- tämä kohtalonyhteys meitä jollakin ki tuntuu liiankin tutulta. Yhtäkkiä nainen purskahtaa sydäntä särkevään itkuun. Marjukan hento, värisevä kaisin ladulle jatkamaan matkaa. Ihmettelen itseäni: yhdistääkö elämäntarinaansa. Olen jonkun matkaa painostavan hiljaisuuden vallitessa. Merkillinen suojelemisen halu joku puhuisi ääneen omaa tarinaa- valtaa mieleni, se on uusi ja outo tunni. antamatta hetkenkään rauhaa. Minä en ole tot- lainannut Marjukalle oman varatunut jakamaan sisintäni vieraiden hiihtoasuni. Saisin olla yksin ja mietiskellä mennyttä ja tulevaisuutta. Keskustelu on aluksi väkinäistä ja toivon, että nainen pitäisi edes suunsa kiinni, sillä en ollut juttutuulella. Ajamme kun lähdemme matkaan. Helvetin helvetti, tämä tästä vielä puuttui, sadattelen itsekseni. Pysähdyn ja kuulen naisen juuri myöhästyneen ohikulkevasta linja-autosta. Hiihdämme hiljalleen peräkanaa, huvat muualla, jäähtynyt kotiliesi ei houkuttele. Olen muuttunut tuntevaikka ollaan jo maaliskuun loppu- mattomaksi itselleni. puolella. Marjukka näyttää liian kanssa. Marjukka vetää pipoa luatkamme matkaa Luulammeljasti korviensa peitoksi. Taas sadattelen mielessäni, että akkasaamu lupaa hyvää keliä, tämä tästä vielä puuttui. Näytän yläpuolella syvänsinien taivas antaMarjukalle kartasta seuraavaksi päi- vat vahvan tunteen elämisestä joka P J 12. lähteminen arveluttaa. Pysähdymme Vuotsossa tankkaa- Tunnen kuin sähköisku olisi käynyt maan. Väljähty- merkillisellä tavalla, vai minkä takia nyt liitto, puhumattomuus ja arjen tunnen outoa mielihyvää hänen läharmaus. Ajattelin, että hiihtämällä itseni uuvuksiin saisin välimatkaa tähän painostavaan tilanteeseeni. Marjukka löy- Punastun kuin koulupoika ensit- kahvia samasta kuksasta ja tää sanat sille reffeillä. Huomaan le. Kun lomaviikko oli vielä alkamassa, tein äkkipäätöksen suunnata matkani kohti pohjoista. Nainen yrittää keventää tunnelmaa puhumalla niitä näitä, joihin en vastaa mitään. Mielialani on edelleen matalalla, aukaisen radion ja yritän pysyä hereillä tiedostaen samalla vielä edessä olevan pitkän ajomatkan. O len juuri päässyt hyvään matkavauhtiin, kun huomaan linja-autopysäkillä epätoivoisesti viittoilevan naisen, joka yrittää saada autoni pysähtymään. Matkan varrella näemme pari hänen lähteneen kiireessä matkaan varusteissa, jotka sopisivat parem- kuukkelia. jukan sukset le, joka velloo lähtökuntoon. Huonosti nukutun yön jälkeen minulle tuli pakottava tarve lähteä pois tästä kaikesta mahdollisimman kauas miettimään asioita. Marjukkäisen mielikuvan pois ja jatkamme ka on ensimmäistä kertaa elämäsmatkaa tähtikirkkaassa pakkasyös- sään Lapissa
Lopetettuani purkaukseni hän huokaisee hiljaa ja jatkaa: -- En minäkään varmasti mikään ihannevaimo ole ollut. Taas tunnen värähdyksen käyvän lävitseni. Jatkamme keskustelua yhä syvemmälle sielun syvyyksiin varmana siitä, että toinen ymmärtää joka sanan. Jaamme yhteisen toiveen ja lähetämme sen yönmustalle taivaalle tähtien rivistöön. Näin on hyvä, nyt ja tässä. Paluumatkalla Marjukka kaatuu pienessä notkelmassa. Noutopöytä odottaa Lapin herkkuineen. Kipeät tunteet ja niiden tuoma ahdistus helpottuvat puhumalla, ja puhumista meillä riittää. Ilmoittakaa sitoumuksetta. Materiaalia ei palauteta. Huomaan silittäväni Marjukan kädenselkää ja ihmeekseni hän ei vedä kättään pois. aavumme takaisin hotellille. Tunnen ihon ja hiusten tuoksun, lämmön, jonka pystyn siirtämään Marjukan värisevään olemukseen. ja heidän lähiomaisensa eivät saa osalJoutsen Media Oy:n henkilökunta ja heidän listua lehden kilpailuihin. Minä autan hänet takaisin suksille kuinka kevyeltä hän tuntuukaan. Marjukka katsoo minua pitkään totisena, ja huomaan herkän punan kohoavan hänen poskipäilleen. lähiomaisensa eivät saa osallistua lehden kilpailuihin. 08-5370 033 JULKAISUJOHTAJA Fax 08-530 6118 Juha Määttä JULKAISUJOHTAJA TOIMITUSJOHTAJA Juha Määttä Sauli Huikuri ILMOITUSMYYNTI TOIMITUSJOHTAJA Kolmiokirja Oy Sauli Huikuri U S Liisa Finnberg Lekatie 6, PL 246 MEDIAMYYNTI 90101 Oulu Avainasiakaspäällikkö Puh. Sanomaton hellyys valtaa mieleni. Yllättäen huomaan sanovani tämän toteamuksen ääneen, minä neljävitonen insinöörimies, joka vaimoltani saamani palautteen mukaan en osaa puhua muuta kuin asiaa ja sitäkin huonosti. Vedän hänet syliini. En tarvitse mitään muuta kuin tämän pienen värisevän naisen osaksi minua. tilaajapalvelu. Ylhäällä huipulla tuulee. PAINOPAIKKA Painotalo Suomenmaa 2009 PAINOPAIKKA Joutsen KUSTANTAJA Median painotalo 2009 Kolmiokirja Oy KUSTANTAJA Pl 246, 90101 Oulu Kolmiokirja Oy Puh. 08-537 0033 Toimitus ottaa vastaan käsikirjoituksia Toimitus ottaa vastaan käsikirjoituksia ja kuviaja kuvia sitoumuksetta. Tunturituulen puuska vangitsee meidät sylikkäin. Ilmoittakaa nimi, osoite, mahdollisen nimimerkin lisäksi oikea henkilötunnus ja pankkitilin numero, sillä nimi, osoite, henkilötunnus julkaistuista maksetaan palkkio.ja pankin tilinumero, sillä julkaistuista makseLehti varaa oikeudet tehdä tarpeelliseksi taan palkkio. USKO TOSI E L Ä M Ä Ä AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSENLEHTI --------------------------------------------------------------------------------------------1ä.20 V U O S I K E R T A -----------------------------------------------------------------------------------------------Päätoimittaja Eeva Vainikainen Toimitus Lekatie 6, Oulu Toimituksen postiosoite Tosi Elämän toimitus PL 246, 90101 Oulu Puh. Alkunousu on jyrkkä ja luonnollisesti tukeudumme toisiimme. Kaikki se hellyys, joka on ollut itseltäni kadoksissa vuosikaudet, tuntuu hakevan pääsyä ulos. Toimitus ei vastaa Kolmiokirja Oy:n asiakasrekisteriä voikadonneista käsikirjoituksista eikä kuvista. (08)Myllyoja Juhani 537 0306 Fax (08) 530 6118 044 737 0334 juhani.myllyoja@mail.suomenmaa.fi ILMESTYY 12 numeroa vuodessa ILMESTYY 12 kertaa vuodessa TILAUSHINNAT Kotimaahan TILAUSHINNAT 12 kk 49 kotimaahan TILAAJAPALVELU 12 kk 49 08-537 0370 ma-pe klo 08.00-16.00 TILAAJAPALVELU S-posti:08 537 0370 Puh. Oma puhumisen ja tunteiden käsittelyn vaikeus, kykenemättömyyteni aviomiehenä, työkeskeisyyteni ja kaikki ne lukemattomat viat, joista olin kuullut vuosikaudet ja jotka olin sisäistänyt osaksi minuuttani, vyöryvät suustani patojen murruttua. kolmiokirja@suomenmaa.fi ma-pe klo 08.00-16.00 S-posti:1236-4576 ISSN tilaajapalvelu @kolmiokirja.fi 35 ISSN 1236-4576. Tuntureiden rivistö kohoaa ikiaikaisena kaukana taivaanrannassa piirtyen siniharmaana valkoisen lumen syliin. Materiaalia ei pakaista myös digitaalisessa muodossa eikä lauteta. 08-537 0033 PL 246, 90101 Oulu Fax 08-530 6118 Puh. Ravintola suljetaan ja pitkien keskustelujen jälkeen kaipaamme kumpikin raitista ilmaa. Vaihdamme hiihtovaatteet lämpimiin villapuseroihin ja menemme ravintolasaliin. Siitä huolimatta tämä jätetyksi tuleminen satuttaa ja antaa tunteen, etten ole naisena enää minkään arvoinen. Huomaan puhuvani Marjukalle asioita, joita en ole koskaan kertonut kenellekään. Frigidiksi mieheni nimitteli minua usein, ja kai minä sellainen olenkin, kun emme lastakaan saaneet lukuisista yrityksistä huolimatta. lkona on tähtikirkas pakkasyö. käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarSuomenmaa-yhtiöt Oy:n henkilökunta koituksiin. Marjukka itkee hiljaa onnellista, parantavaa itkua. daan käyttää ja luovuttaa suoramarkKolmiokirja Oy:n asiakasrekisteriä voidaan kinointitarkoituksiin. Näin on hyvä olla. Vaihdamme ulkovaatteet ylle ja päätämme lähteä kiipeämään kävelypolkua pitkin Kaunispään huipulle. Omituinen tunne, mietin itsekseni. Näemme tähdenlennon kaukana avaruudessa. Marjukka värisee kylmästä. harkitsemansa muutokset lähetettyyn maLehti Lehdessä julkaistu kirjoitus, josta teriaaliin.varaa oikeudet tehdä tarpeellionseksi harkitsemansa muutokset lähe-julmaksettu kirjoituspalkkio, voidaan tettyyn materiaaliin. Käymme läpi koko elämänhistoriamme iloineen ja pettymyksineen avoimesti ja rehellisesti. Me olemme yhtä, kiinni toisissamme. Marjukka kuuntelee hiljaa ja keskittyneesti. solulla tätä päivää ja hetkeä. Polku on kuin elämä itse, täynnä nousuja ja laskuja. Poronkäristys lisukkeineen sekä lapinjuusto lakkahillon kera suorastaan sulavat suussa. ta käsikirjoituksista eikä kuvista. Silitän hänen hiuksiaan. Toimitus ei vastaa kadonneistästä makseta erillistä korvausta. En löydä sanoja ilmaistakseni tunnettani, mutta se ei tunnu tärkeältä. Vaiettu kipu uskaltaa tulla ulos. Pikkuhiljaa puhe kääntyy siihen elämäntilanteeseen, jossa kumpikin olemme
Sinä vastaat: varmasti, ilmaan mitään ehtoja. Sinä olit ainut, joka huolta piti, vaikka olit vielä minulle tuntematon. Vanhempani jättivät yksin vauvaiässä, kun eivät huolehtineet minusta, vaan ryyppäsivät ja rellestivät niin kauan, että minut vietiin lastenkotiin. Ja minä kysyn: varmasti. Ja minä uskon. Olin tottunut siihen, että minut jätetään kerta kerran jälkeen yksin. Kun sitten tapasin sinut, en osannut odottaa muuta kuin mihin olin tottunut. Häneenkin luotin kuin uskolliseen lemmikkiin. Joku sanoi aikoinaan minulle: Sehän oli kuin vanhasta Suomifilmistä. Silitit nätisti hiuksiani. Olin tottunut luopumaan, menettämään, en koskaan saamaan ja vastaanottamaan. Olin lähtenyt Kalajoelle ryyppymielessä, sinä vain oleskelemaan tuttujen kanssa ja bändiä katsomaan. Ja sinä vastaat silmiini katsoen: rakastan. Sinä kannoit minut oksennuskunnossani teltalle, peittelit ja jäit vahtimaan minua, vaikket ollut koskaan eläessäsi tätä ennen tavannut minua. Ihan varmasti. Minulla oli vakava alkoholi-ongelma, eikä sitä saanut loppumaan. Entisen poikaystäväni rakkaus oli ollut oikullista, arvaamatonta ja julmaa. Omahoitajani lastenkodissa jätti yksin, kun päästi minut ventovieraiden vanhempien mukaan. Sinä kannoitkin minua alueella. Sinä tunnuit kuitenkin erilaiselta. erta kerran jälkeen minä kysyn sinulta, Hannu: rakastatko sinä minua. En kuitenkaan uskonut sinua saa-. Minusta tuntui, että siinä se oli; prinssi, joka oli saapunut valkoisella ratsulla, ja minä olin hypännyt kyytiin. En vain uskalla luottaa, sillä jos sydämeni särjetään vielä kerrankaan, makaan haudassa. K T 14 apasin sinut Kalajoella, festareilla. Silität päätäni ja pussaat otsaa, poskille ja suulle. Sinä annoit minulle, et vain ottanut ja vaatinut. Ys- täväni jätti minut yksin Helsinkiin yhteisellä reissullamme kuin nallin kalliolle. Mutta hetkisen kuluttua uskoni on taas poissa. Minä olin niin huppelissa, etten pystyssä pysynyt. Souditteko aavalla vanhalla veneellä? Ei nyt sentään. Kari, entinen poikaystäväni, jätti minut oman onneni nojaan suhteessamme. Rakkaus voitti viinan himon Olin tottunut siihen, että ihmisten rakkaus on oikullista. Ihanko varmasti
Sinä olit niin erilainen. Olin riippuvainen, täysin tuon paskiaisen otteessa. Minulla oli kummallinen suhde Kariin, ex-poikaystävääni, joka oli saatellut minut tällekin matkalle. Ajattelin olevani huono nuoruudessani ilmenneen kiusaamisen vuoksi ja luulin saavani kumppanikseni vain renttuja. E n halunnut olla teltassa yksin. Toivottavasti joskus saat sen selville. vani. En minä seurustellut. Et ole tähän päivään mennessä osannut sanoa, mikä aiheutti sen, että vein sydämesi. Ehkä hän vain oli niin manipuloiva, omistava, voimakas ja dominoiva mies. Koulukiusaamisesta ja väkivaltaisesta suhteestani ex-poikaystävääni, sairaudestani, skitsofreniasta, joksi pelkotilani oli luokiteltu. Sinä luulit, että seurustelen Karin kanssa. Olin jäänyt entisestä suhteesta koukkuun, enkä osannut jättää kunnolla sitä miestä, vaikka hän ei muuta tehnyt kuin pahaa, satutti minua kerta kerran jälkeen. Jokin minussa sai sinut ihastumaan minuun. Sinä olit niin 15. Sinä olit vierelläni. Halusin vain olla hänen seurassaan. Se oli aika uskomatonta, miten minä saatoinkin jäädä sillä tavalla hänen otteeseensa. Kuuntelit kännisiä juttujani ja sitä, kuinka kerroin vaikeasta menneisyydestäni
Tunnen pistoksia sisälläni, kun katson sinua nukkuessasi suloisesti ja tunnen selittämätöntä tunnetta, kun ajattelen, mitä tapahtuisi, jos sinua ei olisi. Mutmeni soi. Olen käperja josta myös itse tynyt jo valmiiksi olin aidosti, tunkuoreeni, valmiiteilla kiinnostunut. Pelko menettämisestä, pettämisestä, lyönneistä ja ivaamisesta. Hän uhkasi minua puukolla, niin pitkälle oli menty. a nyt kaikki on toisin. rosi. Ja sitä vähemmän minä tahdoin olla hänen. Kerroin sinulle, etten seurustele Karin kanssa, vaikka se siltä saattoi lähtötilanteessa näyttääkin. Alussa se oli aivan sama euraavana perjantaina puheli- eihän ollut rakkauttakaan. Sinä puhuit kanssani, vaikka olit menossa aamuksi töihin. En, minä tiedän sen. Ihmettelit, kuinka minä sellaisen hunsvotin oloisen miehen kanssa olin. Minua pelottaa niin kovin. Puhuimme aina aamuviiteen asti, ja minusta tuntui ikävältä lopettaa puhelu. Sinä soitit ja kysyit, voisinko, Enkä silti siihen pysty, vaikka kuintai haluaisinko ehkä tulla luoksesi ka sitä janoan.w iltaa viettämään. Kun palasimme Kalajoen juhlista Rovaniemelle, olit jo hieman ihastunut minuun ja miettinyt, pitäisikö sinun viedä minut mukanasi lähikuntaan, jossa asuit omassa asunnossasi. Sinä iltana asunnollani olin lähdössä Marin ja Markuksen luokse, niiden ystävien, jotka olivat mukana Kalajoella. En ollut uskoa silmiä- ta nyt kun minä jo rakastan sinua, ni, kun kännykässä luki sinun nume- tärkeintä on mielestäni luottamus. Olim- Mutta sinä et ole pahaa sanaa sanome kumpikin niin vaivautunei- nut, etkä koskaan vedonnut siihen, ta, että oli pakko käydä ostamas- että minulla on mielenterveysongelsa ihan pieni koppa kaljaa, vaikka mia. Kari ei antanut minun mennä, vaan piti pihdeissään. Monta kertaa, kun olemme riidelOlin onneni kukleet, olen säikähkuloilla! Kerrantänyt äkkiliikettäsi kin minusta kiin- Olin tottunut luopumaan, ja luullut, että sinä nostui mies, joka menettämään, en koskaan tulet ja lyöt mioli kunnollinen saamaan ja vastaanottamaan. En kertonut, että olin jäänyt koukkuun, sanoin, että oleskelimme vain yhdessä. Toivoin jopa näkeväni sinut siellä. nua, kun kaikista pahin tapahtuu, Soitin äidilleni ja kerroin, että sinä kun pelkoni ottavat valtansa, olivat olet hyvä mies. Joutuisinko luopumaan koko- halaamaan ja halannut niin pitkään, naan alkoholista. Suhde Kariin oli niin järkyttävä, että en voi luottaa sinuunkaan. minä en voi luottaa sinuun että Sinä yhtä pikkupienissäsi mois- pettäisit minua tilaisuuden tullen. Mari tajusi puhelimessa tilanteen ja soitti asunnolleni poliisin. Viinan suurkulutta- Et ole kuitenkaan lyönyt, vaan tullut jia. Kerroin, että olin ihastunut Hannunimiseen mieheen. Kipinä sisälläni oli herännyt eloon tavattuani sinut, enkä osannut selittää, miksi. Puhuimme neljä tuntia maailman menosta, minä kännissä kuin käki. onnitteli minua. Kari raivostui ja löi minua. Niin että tuntuu kuin se mahdottomalta ajatukselta. Alussa en pelännyt enhän minä sinua silloin rakastanut. hyvinkin pitkälle, etkä tiedäkään, Sinä olit hieman ujo, olin minä sen kuinka kiitollinen siitä sinulle olen huomannut. Sinua minä rakastan, enemmän kuin itseäni tai elämää. lut meikäläisiä. Olimme virallisesti yhdessä siitä lähtien. J S T 16. Se tuntui aivan lämpimästi. siitä pilkkaa, tai panet riitamme sairauteni syyksi, aivan kuten Kari. nua. Minä soitin sinulle ja kerroin asian laidan. Tätä onnea hän toat sairauteeni, pelkotiloihin, ja teet oli minulle odottanut. Jonkun, joka halaa mivoittaa pahimmankin riippuvuuden. Pyysi, etten pilaa Monta kertaa olen luullut, että vekaikkea alkoholilla. En kuitenkaan pannut vastaan, sillä pelkäsin, mitä tapahtuu. Se oli virhe. Äiti oli iloinen ja ne sitten aiheellisia tai eivät. Jokin sinussa herätti minut eloon kuin ruusu olisi puhjennut kukkimaan. erilainen, että kai siksi ihastuinkin ensiksi, vaikka se ei olekaan syy rakastua. O lenko minä sinustakin ainoastaan riippuvainen. Sinä olet minun, hän huusi ja raivosi. Minä sain sitten pikku- ja kuinka paljon enemmän siitä hypienissäni takelleltua: västä sinua rakastan. Myö- kestäisi ikuisuuden. Haukkui ja runteli. Hän vaati kertomaan kaiken reissusta. Halusin turvaa, suojaa ja juttukaverin, ja sinä olit juuri se sopiva tähän tarkoitukseen. En silti tiennyt, na vastaanottamaan iskun ja kestämitä tuleman pitäisi. Sinä olet jaksanut ymmärtää sinä hieman sitä aluksi vastustelit. Vihdoinkin rauha. Et kuitenkaan pyytänyt minua mukaasi, olithan loputtoman väsynyt reissustasi. ulit autollasi hakemaan. Oletko sinä kiinnostunut minusMonta kertaa olen luullut, että ta. Ja sitä minä hahemmin sain huomata, että rakkaus luaisinkin. Huomasin ikävöiväni sinua ja ääntäsi heti, kun painoin puhelun kiinni. kautit pusun huulilleni ja sanoit että kyllä olet, olit ollut Kalajoelta lähtien. Että haluaisinko. Sinähän et ol- mään kivun sekä henkisen tuskan. Kari vietiin putkaan. Silloin, kun tulee rakkaus, tulee myös pelko. Karikin petti ja löi. Kari odotti minun asuntoni edustalla kopallinen kaljaa vierellään, aivan kuten olin odottanutkin
Aika on näyttänyt, että ihminenkin osaa rakastaa, vaikka on aikamoinen elukka. Pyörittelen sitä asiaa päässäni. En halua pilata suhdettamme sillä, että alkaisin juoda, kuten ennen muinoin. Onko se sitä, kun aamulla tuo kahvin vuoteeseen toiselle. En minä tiedä. Se tuntui vain orvolta yritykseltä korvata jotakin puuttuvaa, jotain, mitä ei koskaan tule olemaan. Ja nyt minulla on se sinun kanssasi. Jokaiselle joku on jossain. Rakkaus on ikuista, kaiken se kärsii, kaiken kestää. Olen hulluna rakkaudesta, ja hulluna sinusta. Ymmärrän sinua. Menemme kihloihin, päivämää- A rä on 6.2.2008. Muutaman hetken kuluttua ehkä jo suunnittelemme häitä. Tiedämme jo, montako lasta teemme ja ettemme voi elää ilman toisiamme. Tai ehkä luulin rakastavani kaiken viinatohinan keskellä. Sinä olet se minulle. Jos en ole mieliksi, minua ei rakasteta. Tänä päivänä olen kiitollinen sinusta ja sinun jaksamisestasi. Mitä se rakkaus sitten on. Kyllä kai minäkin rakastin Karia pienen hetken verran. Ainakin meidän, minun on nyt luotettava siihen. Olivatko kaikki samanlaisia: haluavat satuttaa minua. Minä rakastan sinua lopun elämääni ja olen lopun elämääni sinun omasi, olisit sinä sitten missä tahansa ja kenen kanssa tahansa. Luottamukseni on jo kasvanut hieman ja kasvaa koko ajan. Onko se sitä, kun P tuijotetaan syvälle silmiin ja tunnetaan kuuluvansa siihen. Sinä vannoit korvaani, ettet voi satuttaa minua koskaan, millään tavalla. Voiko montaa ihmistä rakastaa elämässään. Et ole pettänyt, olet vaalinut yhteistä rakkauttamme ja sanot vaalivasi loppuun asti. Joskus sitä rakastaa, joskus sitten taas ei. Sinä hyväksyt virheeni ja pelkoni, vaikket niitä pystykään poistamaan. Minä tiedän, että se on jotakin paljon enemmän. Uskallan hypätä, jos sinäkin hyppäät. Jos olen sellainen kuin minun tahdotaan aina olevan tietyssä tilanteessa, kaikki rakastavat minua. elkään, ettet joku päivä rakastaisikaan minua. Ne kiersivät rataa kuin maailmanpyörä, loppumatta ja koskaan pysähtymättä. Se kestää, vaikka mikään muu ei kestäisi. Enkä minä enää pelkää. Kari petti minua ja löi minua, ja se jätti arpensa seuraavaan, tulevaan suhteeseen. Minun ja Karin rakkaus ei ollut sitä, vaikka kuinka yritettiin kantaa sitä kahvia sänkyyn. HEIDI 17. Minä en luota ihmisiin. Rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta. Kestää tunnin oppia tuntemaan ihminen, kestää päivän oppia rakastamaan, mutta kestää ikuisuuden unohtaa. En halua, että meille koskaan käy niin. Ota se "toivottavasti" siitä pois, sinä sanot hymyillen ja sipaiset hiuksiani hellästi. Se alkoi, loppui, alkoi ja loppui. Sinä sanot, ettei rakkaus voi loppua tuosta noin vain, mutta minun on hankalaa luottaa sinuun. Miksi minua kukaan rakastaisi. Ja jos eivät häivy, onhan meillä silti rakkautemme. Kyllä minä tiedän, että minun rakkauteni on aitoa, mutta onko sinun. Tahdon arvostaa sinua. En keneenkään. Vatvoin mielessäni asioita enkä saanut ajatuksia pois päästäni. Kuinka sinä jouduit toistelemaan minulle, että varmasti rakastat, ja silti tuntui, etten ikinä opi sitä uskomaan ja siihen luottamaan. Karinkin rakkaus loppui yhtäkkiä. Sinä et pidä viinalla läträämisestä, joten en sitten sitä tee. Saan siivet selkääni ja lennämme yhdessä taivaanrantaan vapaina kuin linnut. Toivottavasti sinäkin rakastat minua. Sinua minä rakastan oikeasti, enkä halua koskaan menettää sinua. Minun täytyi vain hyväksyä, että joku voi minuakin rakastaa. En edes parhaaseen ystävääni, jota ei voi edes sanoa ystäväksi, tai koiraani. lkoholi jäi pois, kun tajusin, etten halua menettää sinua. Miksi sinä olisit erilainen kuin Kari. Minä haluaisin uskoa. Kunnioitan sinua. Edes itseeni. Aika parantaa haavat. Ne häipyvät ajan kanssa. Siihen taidan luottaa kaikista vähiten. Onneksi sinä ymmärrät minua. Ne, jotka rakastavat monta kertaa, rakastavatko aidosti
En edes sitä, että olin tuhoamassa elämäni typerän pakkomielteeni tähden. 18. En sitä, että Mika oli kiinnostunut minusta vain sängyssä. En sitä, että Mika oli vielä ihastunut exäänsä. Olin niin ihastunut Mikaan, etten halunnut nähdä todellisuutta
ro oli oikea ratkaisu, mutta siihen liittyi stressaaviakin tekijöitä. Minä muutin lähiöstä keskustaan, josta vuokrasin sievän yksiön rauhallisesta talosta. Nea kävi lukiota ja muutti kimppakämppään kahden ystävänsä kanssa. Olin tuohon aikaan varsinainen hiirulainen; minua ei kiinnostanut panostaa ulkonäkööni. Siinä vaiheessa, kun uni ja ruokahalu olivat pa- E lanneet, huomasin, että hetkinen minähän näytinkin laihduttuani aika hyvältä! Muilta saamani positiivinen palaute lämmitti mieltä ja innosti uudistamaan olemusta muutenkin. Poninhäntäni piti maantien väriset hiukseni poissa silmiltä, enkä nähnyt mitään syytä meikata. Minusta oli hauskaa, kun eräs asiakas tuli pitkästä aikaa liikkeeseen ja luuli minua uudeksi työntekijäksi, vaikka olimme vuosien mittaan tavanneet usein. Värjäsin pitkät hiukseni mustiksi ja pidin niitä palmikolla, minkä johdosta sain työkavereilta lempinimen Pocahontas, muinoin eläneen intiaanitytön mukaan. Lasten "lentäminen pesästä" vaati oman surutyönsä. Minulle erosta alkoi uusi nuoruus otin takaisin sen vapauden, jonka olin teiniäitinä menettänyt. Olimme olleet yhdessä kaikkiaan yli kaksikymmentäyksi vuotta. En välittänyt muodista, pidin aina nilkkoihin asti ulottuvaa hametta ja väljää puseroa, ne kätkivät näppärästi muutamat liikakiloni. Sarilla oli koko ajan haku päällä, mutta itselläni kesti kauan, ennen kuin aloin katsella miehiä sillä silmällä. Yksin asuminen oli minulle uusi kokemus, olinhan muuttanut Jarin kanssa yhteen suoraan lapsuudenkodistani. Onneksi töissä ei tarvinnut sonnustautua jakkupukuun, joten saatoin pukeutua nuorekkaalla tyylillä, josta pidin. Niko oli jo töissä ja asui morsiamensa kanssa. Olin elänyt kauan vain kodille ja perheelle, vielä siinäkin vaiheessa, kun Jarille kodin ulkopuoliset riennot olivat tulleet tärkeämmiksi kuin arkinen perhe-elämä. Minulla ei ollut kiire etsiä uutta miestä rinnalleni, mutta en myöskään halunnut olla lopunikääni yksin. Lasten ollessa yläasteella olin käynyt kauppaopiston yksityisesti ja päässyt töihin autoliikkeen asiakaspalveluun. Myös serkkuni Sari vaikutti muuttumiseeni. Hulluna rakkaudesta: Pakkomielle tuhosi itsetuntoni N uoruuteni jäi lyhyeksi, sillä sain ensimmäisen lapseni, Nikon, jo 16-vuotiaana. Näitä miettiessäni aloin kärsiä unettomuudesta ja ruokahaluttomuudesta, minkä seurauksena painoni putosi parikymmentä kiloa puolessa vuodessa. Ostin muodikkaita farkkuja ja puseroita. Jari löysi jo harkinta-aikana elämäänsä uuden sulostuttajan ja meni uusiin naimisiin heti avioeromme astuttua voimaan. Vuosien myötä rakkaus kuihtui olemattomiin, ja erosimme kahdeksantoista avioliittovuoden jälkeen. Hän oli lapseton sinkku ja tiesi kaiken kauneudenhoidosta ja muodista. loin käydä yhdessä Sarin kanssa viihteellä. hän tiedusteli, ja minä naureskelin, että tässähän minä. Vaikka etenkin viimeiset vuodet Jarin kanssa olivat olleet näivettyneitä, en ollut 19 A. Erossa koko perhe lähti omille teilleen. Toki asiakaspalvelussa oli pukeuduttava siististi, mutta minulle se merkitsi samalla tylsää pukeutumista. Ajattelin aina, että ei minua kukaan katso. Nautin rauhallisesta yksinolosta, mutta toisaalta pelkäsin, ettei elämällä olisi minulle enää tarjottavana mitään muuta kuin pelkkää yksinäisyyttä. Missä Annika on. Toinen lapsi, Nea, syntyi kaksi vuotta myöhemmin, ja menin naimisiin lasten isän, ikäiseni Jarin kanssa
Erityisen otettu olin siitä, että uusi varaosamyyjämme, päälle parikymppinen Jesse alkoi ehdotella treffejä. Tiskiltäni oli suora näkyvyys autoshuoltaja. A. juuri vilkuillut muita miehiä. Vai teli iskenyt minun ihastukseni. Mutta noin vuoden kuluttua erosta minusta tuntui kuin olisin herännyt pitkästä unesta. Olen lyhyt ja laihduttuani kuulin usein, miten minua luultiin jopa kymmenen vuotta todellista ikääni nuoremmaksi, mikä tietysti imarteli. Näytti siltä kuin hän ei olimasin, että töihin oli tullut todella si pessyt eikä kammannut hiuksiaan söötti uusi asentaja. Liikkeen puolella olivat muun muassa automyyjät, ja korjaamon puolella oli kymmeniä autoasentajia. tyttöparka juuoliko se satturi seinistä erotmaa. Huomasin, miten hauskaa oli flirttailla ja heittää huulta joidenkin miesten kanssa, ihan huvin vuoksi vain. Kasvojeni perusteella minua on aina luultu ikäistäni nuoremmaksi. vaikka hänellä olisi vaimo ja lapsia! Ihastumiseeni riitti yksi ainut kat- Sormusta hänellä ei ollut, mutta se se. olivat täydelliset; hän ei ollut miOlin niin tyytyväinen siivoojatytön kään siloposkinen mallipoikatyyp- ulkoiseen olemukseen, että puhutpi, vaan komea hieman karskilla ta- telin häntä oikein herttaisesti. Aina kun Mika kulitserakkaasti olevani työpaikan kau- ki ohitse, sydämeni pompahti. Olisin kolmen vuoden kuluttua jo nelikymppinen, mutta tuntui kuin olisin puhjennut uudelleen nuoruuteni kukoistukseen. Muutenkin kasvot si minähän näytin nuorelta. Siivoojamme ka jakoivat työtehtävät asentajille, Annikki jäi eläkkeelle, ja hänen ti- olivat oman tiskinsä takana lähellä lalleen tuli nuori tyttö. Niinpä olinkin hieman nut minuun tuon sinänsä merkitykhuolissani siitä, miltä uusi siivooja settömän katseen vaihtuessa. Vaikka enhän kallismurteella. Entä jos tunut. Olin työskennellyt vuosia paikassa, jossa toista sihteeriä ja siivoojaa lukuun ottamatta kaikki työkaverit olivat miehiä, mutta vasta nyt havahduin huomaamaan, että ympärillä oli paljon "silmäniloa". Olin nimittäin pelänmen rajojen ulkopuolelta, kunnes nyt, että töihin tulisi joku kaunotar, kuulin hänen puhuvan selvällä pai- johon Mika ihastuisi. Tai rakastuin, hullaannuin siltä se silloin tuntui. Uuden ulkoisen olemukseni myötä minusta tuli myös itsevarmempi. Olin nein nainen. somaan minua ohimennen suoraan Sen arvasin, että Mikan täytyi olla silmiin, ja samassa polveni olivat reilusti minua nuorempi, mutta mihyytelöä. Kriittisesti arvioin, että silheat, hieman kihartuvat hiukset ja mät olivat pienet ja suu leveä. hän vilkaisikin minua ihan tarkoisiakaspalvelutiskin takana oli tuksella. Oli ihanaa tuntea olevansa haluttu nainen niiden harmaahiirulaisvuosieni jälkeen, joina olin sahannut työn ja kodin väliä löytämättä romantiikkaa muualta kuin iltaisin tuijottamistani saippuasarjoista. Kiinnostus ei ollut molemminpuolista, mutta totta kai nuoren miehen taholta tuleva huomio hiveli itsetuntoa. vietti tauot samoissa tiloissa, mutta En saanut Mikan katsetta mieles- arvelin Mikan tuskin huomanneen täni, vaikka se uuden työnteoli osunut mikijän tulleen nuun vain sat- Kiroilin mielessäni. Muualla henkilökunnalla oli oma kahvihuoneensa, ja he kävivät syö20 S mässä ulkona, mutta meillä naisilTiian ensimmäisenä työpäivänä la oli yhteinen taukotila korjaamon huokasin helpotuksesta. Oliko tuo tyt- paikalle, eihän tumalta... Annikki oli jo iäkäs, epätoivoinen, kun hän ei koskaan ja toinen sihteeri Lea oli olemuk- vilkaissutkaan minuun päin. Äkkiä huomasin, miten paljon mielenkiintoisia miehiä oli joka puolella muun muassa työpaikalla. Jostain syystä Mika sattui kat- ei taannut mitään. Eräs automyyjistä alkoi sinnikkäästi piirittää minua, ja vaikka minussa ei syntynyt vastakaikua, olin otettu hänenkin huomiostaan. Hänellä oli tuu- aikoihin. Ihastuttuani Mikaan aloin si, ja kotona odotin innokkaasti seu- vilkuilla näyttöä pakkomielteisesraavaa työpäivää, jolloin näkisin hä- ti toivoen näkeväni jossain ruudussa edes vilauksen hänen tummasta net taas. Eihän Jesmät hänellä oli! En ollut koskaan sekään välittänyt iästäni, ja sitä paitnähnyt vastaavia. Hän oli ihpoikien kanssa. Mutta näyttäisi, etenkin, kun kuulin hänen Mika tuijotti tiukasti eteensä tai jutolevan nuori, vasta valmistunut lai- teli toisten korjaajien kanssa. Korjaajat joutuivat aina kätullut omahyväinen; miesten osoit- velemään editseni mennessään johtaessa minulle huomiotaan ajattelin tajien pakeille. Pieni flirtti arkisen aherruksen lomassa vain piristi. Luoja, miten kauniit sil- täpä sillä oli merkitystä. "Ei tummanruskeat silmät. Elätteseltaan yhtä väritön kuin minä ai- lin toivoa, että hänkin olisi ihastukaisemmin. Huollonjohtajat, jotvarsin ikävällä tavalla. Ajattelin häntä taukoamatta pari viikkoa, maan kaikkia talon valvontakameniin että keskittyminen työhön kär- roita. Jonkun puhutellessa minä tiennyt Mikasta mitään; ties häntä sain selville nimenkin: Mika. Hän valla. itten tapahtui jotain mullistavaa: minä ihastuin. Sitten palauduin maan pinnalle pörröpäästään. Minusta oli minua. Arvelinkin minkään näköinen", minä hymyihänen olevan kotoisin jostain Suo- lin sisäänpäin. Kohta pääni oli aivan pyömonitori, josta pystyi seuraarällä ja täynnä pelkkää Mikaa. Nyt kun silmäni oli- meen homssuisen oloinen ollakseen vat avautuneet uudella tavalla, huo- siivooja
Emme kuitenkaan osanneet heti erota, vaan koetimme pitää suhdetta väkisin hengissä. Kaikkein mieluiten olisin mennyt henkilökohtaisuuksiin ja huomauttanut, että hän voisi edes yrittää kiinnittää huomiota omaankin siisteyteensä, kun oli talossa paikkoja siivoamassa. Kahvihuoneessakin he istuivat vierekkäin. Mikakin unohtui, kun tapasin tanssiravintolassa Olavin, jonka kanssa seurustelin seuraavat puoli vuotta. Ei se tainnut rakkautta olla, ihastumista vain, ja ensihuumakin haihtui melko pian. Kerrankin kun minä ihastuin johonkuhun, hänet vietiin silmieni edestä! Mutta entäpä, jos heidän välillään ei ollutkaan mitään, jospa he olivat vain tuttavia tai sukulaisia. Vielä sillä kertaa toivuin kuitenkin shokista nopeasti, eihän ihastustani ollut ehtinyt kestää kuin pari viikkoa. Joka tapauksessa koko tyttö alkoi ärsyttää minua niin, etten pian osannut enää antaa mitään arvoa hänen mukavalle luonteelleen. Ehkä helpottava ero Olavista sai minut erityisen riehakkaalle tuulelle. Oliko tuo tytteli iskenyt minun ihastukseni. Olin kateellinen. Olavi oli komea, ja olin ylpeä siitä, että hän oli minua kuusi vuotta nuorempi. Olikohan Mika ihastunut Tiiaan oikein ensisilmäyksellä, mietin kitkerästi. Halusin simputtaa Tiiaa, mutta samalla kätkeä häntä kohtaan tuntemani ärtymyksen. Sydämeni ei enää hypähdellyt hänen ollessaan lähistöllä. Tyydyin kuitenkin etsiskelemään vikoja työympäristöstä. Syksy teki tuloaan, kun lopulta erosimme yhteisymmärryksessä ja kivuttomasti. Se työpäivä meni kuin sumussa, ja kotiin päästyäni purskahdin itkuun. Erosimme perjantaina, ja olin jo lauantaina täydessä tällingissä menossa baariin yksikseni. En tiedä, mitä olisin ajatellut, jos Tiia olisi ollut kauniimpi olisiko tilanne ollut sen helpompi hyväksyä. Tiiakin tuntui oikein mukavalta tytöltä, jonka kanssa tuli hyvin juttuun. Mitä Mika oikein näki Tiiassa. Hän oli Mikan kainalossa, ja molemmat näyttivät umpirakastuneilta. Kuule, sinullekin on saatava mies! Tiia kailotti. Tiia oli vain höpöttänyt humalapäissään mitä sylki suuhun toi, mutta minä annoin asialle suuremman merkityksen. Mutta hän joi aivan liikaa, mikä koitui suhteemme kompastuskiveksi. Mitä minun miesasiani Tiialle kuuluivat. Toivoin, että seuraavalla kerralla ihastuisin mieheen, jonka ikä olisi lähempänä omaani. K eskityin taas täysillä työntekoon ja unohdin Mikan joksikin aikaa. Olin omasta mielestäni paljon näpsäkämpi pakkaus, vaikka olisin kai ikäni puolesta sopinut Tiialle äidiksi. Joka päivä he istuivat automaatin luona päät yhdessä lässyttäen jotain hölynpölyä. Sarista en enää saanut seuraa, sillä hän oli löytänyt oman kainaloisensa, jonka kanssa oli jumittunut sohvanmutkaan. Höpötimme joutavia Mikan ollessa vaiti ja luodessa rakastuneita silmäyksiä tyttöystäväänsä. Kun oikein tarkasti katsoi, huomasin, miten pölyä ja sormenjälkiä löytyi sieltä täältä, vaikka Tiia olisi juuri käynyt huoneen läpi. Vaikken ollutkaan enää ihastunut Mikaan, huomasin, että kaikesta eniten minua alkoi taas ärsyttää se, että vaatimattoman näköinen tyttö oli saanut niin komean pojan. Mika ja Tiia kiehnäsivät toistensa kainalossa aina, kun työt antoivat vähänkin myöten. Mikalla on mukava kaveri, johon sinun kannattaisi tutustua! Minä vain naureskelin ja vaihdoin puheenaihetta. Minua riemastutti, kun ovella kysyttiin papereitani paikan ikäraja oli kahdeksantoista vuotta. Ja kenties Tiian nuoruus sai minut kadehtimaan häntä. Eräänä päivänä masennuin täysin. Olin kolmekymmentäkahdeksan, mutta minulla ei ollut koskaan ollut sellaista. Hän tiesi minun asuvan yksin, mutta muuten en ollut puhunut hänelle asioistani mitään. Vasta seuraavana päivänä juttu alkoi kiukuttaa minua suunnattomasti. Kiroilin mielessäni. Takerruin vielä tähän toivoon, joka tulevina päivinä osoittautui turhaksi. Olinko muka joku miehenpuutteessa oleva onneton tapaus. lassa olevalle kahviautomaatille, jota käyttivät sekä henkilökunta että asiakkaat. Olin pukeutunut farkkuihin ja nahkatakkiin. Olin tulossa naistenhuoneesta, kun iloisessa huppelissa oleva Tiia tarrasi hihaani. Katselin järkyttyneenä, kun Mika ja Tiia kävelivät yhdessä automaatille iloisesti rupatellen. Siten palasin pöytään Sarin luo. Perhoset lepattivat vatsassani, kun ajattelin, että entäpä jos tänä iltana toteuttaisinkin jotain, mitä en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt: kokeilisin "yhden illan juttua". Minun ei tarvinnut enää katsella humalassa heiluvaa miestä, eikä Olavin kuunnella minun nalkutustani. Minulla oli täysi työ hillitä itseni, etten olisi sanonut hänelle jotain ilkeää. itten sain jotain muuta ajattelemista, enkä ehtinyt kyttäillä Tiian tekemisiä tai pikemminkin tekemättä jättämisiä. Paikka oli sama, jossa olin aiemmin törmännyt Tiiaan ja Mikaan. Järkeilin, että oli luonnollista, että nuoret ihastuivat toisiinsa. He ottivat kahvit ja istuutuivat masiinan luona olevan pöydän ääreen. Tosin hämärä ilta auttoi asiaa. 21 S. Muutama kuukausi myöhemmin törmäsin tähän nuoreenpariin kaiken ikäisten suosimassa baarissa. Näin jälkeenpäin ajatellen juttu kai ärsytti minua vain siksi, että omasta mielestäni olisin itse ollut paremmin sopiva Mikan kainaloon. Olimme kai kumpikin vain helpottuneita päästyämme toisistamme eroon. Huomautin näistä aina mahdollisimman sydämelliseen sä- vyyn. Jotain suhteen laadusta kai kertoo se, että minä oikeastaan unohdin koko jutun heti, kun se oli ohi
Käytännössä suorastaan ajan suoraan silmiin, räpytteli pitkiä tempaisin hänet mukaani, otin kä- ripsiään ja silitti hiuksiani ele, jonsikoukkuun ja kävelytin toisen me- ka minä tulkitsin hellyyden osoituknopaikan ovelle, jossa ikäraja oli seksi. Kävin hakemassa lisää juotavaa, ja elämä sen kun hymyili entistä leveämmin. Lähdin naisten huoneeseen ja sieltä palattuani näin Mikan. Ei hän kysynyt sitä nytkuin tahdoton nukke minun ollessa kään. Nyt molemmille Mika naurahti: sekä maksoin kummankin takit na En muistanut. YhtEdelleen käsikoukkua kävelim- äkkiä hoksasin: me ovesta si Sinä et ole sään. Tuolloin asia ei ollut minua juuri hetkauttanut, sillä suhteessa Olavin kanssa oli ollut aivan tarpeeksi päänvaivaa. Vielä enemmän riemastuin, kun istuuduttuani sohvalle kaksi alle kolmekymppistä miestä pyysi saada istua seuraani, vaikka muuallakin olisi ollut tilaa. Hänelle vastaisin, että äkkiä minusta tuntui, että nyt hän kyllä voi tai ainakin minä voin! halusi oikein "esitellä" noita sielun Baari menisi pian kiinni, ja ehdo- peilejään minulle. Yleensäkin hänen No haluatko tietää sen. Joku minua jär- keen siirryimme sohvalle suutelekevämpi voisi kysyä, voiko pelkkiin maan. Sen jäljoka vei jalat altani. Lörpöttelin niitä näitä Mikan pääasiassa murahdellessa ja keskittyessä pelikoneeseen. Ajattelin, että henkilöllisyytensä. Miten ihmeessä Tiia oli voinut jättää noin syötävän suloisen nuoren miehen. Välillä hän kysyi minulta ohjeita tyyliin "lukitaanko nämä", "tuplaanko". Mutta nyt, kun näin Mikan pitkästä aikaa, pysähdyin kuin seinään. Olihan se vartin Mikalle, että lähtisimme toiseen masti imartelevaa, kun kehuin niitä paikkaan, joka oli auki tuntia pi- koko ajan. Hän katsoi minua koko tempään. Tai ei olin rakas- le poikkesimme hakemassa pitsat, tunut! Mikan silmissä oli taikaa, jotka söimme keittiössäni. Olet sieltä entisestä työpaikastani. Ilta kului, ja paikalla oli jo melkoinen tungos. liput meille ajan nimeltä. Tai oikeastaan minä olin enemmän äänessä. Hän istui jakkaralla pelikoneen edessä, aivan sen paikan vieressä, jossa oli aikanaan kaulaillut Tiian kanssa. Ja minä kättään puseroni alle. Sanoin nikäyttäydyin todella hyökkäävästi, meni, ja Mikan liikkeiden käydestuolloin itse edes huomaamatta sitä. Pojat tekivät parhaansa huvittaakseen minua, mutta kumpikaan ei ollut sitä tyyppiä, jonka kanssa olisin halunnut toteuttaa aikomukseni. Minun täytyi auttaa: päällepäsmärinä. Mika sakein halusi. Sen enempiä harkitsematta, alkoholin rohkaisemana, kävelin Mikan taakse ja peitin hänen silmänsä käsilläni. Hän oli "joojoo"-mies, noi hajamielisesti alkaen ujuttaa joka ei osannut sanoa ei. Enhän minä häneskavaksi paikassa, jossa suurin osa tä mitään sellaista halunnut; halusin asiakkaista oli vähintään nelikymp- hänet kokonaan itselleni. Asuin kä- tain töitä. Vasta jälkeenpäin tulin ajaJa sitten päälle lumoavaa ripsien telleeksi, että Mika kulki mukana räpsytystä. den illan jutusta" oli unohtunut heti, Mika tunsi selvästi olonsa epämu- kun näin Mikan. Toinen nuorista miehistä oli hävinnyt, ja mietin kuinka karistaa toisen kannoiltani. tia ajautumassa "vällyjen väliin". Mika ei ollut enää meillä töissä, ja Tiia puhui nykyään aivan toisesta pojasta, Teemusta. Mika myönsi näin olevan ja näön edelle. sä yhä kiihkeämmiksi muistin, mitä Olin vain päättänyt napata tämän sö- olin illalla suunnitellut. Ylpeänä Tiia oli kertonut jättäneensä Mikan Teemun takia. Ajatus "yhpöliinin itselleni. Mutta nyt pisiä. Paik- -- Etkö sinä ole kuullut sitä vii- edes kysynyt nikaan oli sautta, että jos mies ei soita seu- meäni! pääsymakItse olin puhusu, ja ostin raavana päivänä, häntä ei yksin- tellut häntä koko kertaisesti kiinnosta. Mika silmäili minua pikaisesti päästä jalkoihin ihanilla silmillään, ja sitten hänkin hymähti pienesti. Etkö muista minua. rikkaan. Matkal- sän. kä ikäinen oikein mahdoin olla. Mutta minä olin halunnut vie- tuntui siltä, että olimme hyvää vauhlä jatkaa iltaa hänen seurassaan. Näin juttu lähti mukavasti käyntiin. Tällä kertaa la hieman epävarma olo, kun Mika vain Mikaa pyydettiin osoittamaan tutkiskeli kasvojani. Kyllä mä muistan. Mika asui vanhempiensa luona. Vaihdet Nyt lähdetäänkin minun luokse- tuaan muutaman sanan puhelimesni! hihkaisin valomerkin tultua, ja sa hän sanoi, että hänen olisi paras luonteensa mukaisesti Mika ei osan- suoriutua pian kotiin tekemään jonut muuta kuin myöntyä. Kuka perkele. Sain selville, hän katseli ryppyjäni miettien, minettä hän oli kaksikymmentäkuusi. oli vaikea ilmaista suoraan, mitä oi No, mikä se sitten on. sillä Mikan kännykkä soi. Mika kivahti ja riuhtaisi käteni irti. Nolostuin vähän, mutta koetin taikoa mahdollisimman viettelevän hymyn huulilleni. Toisaalta minulla oli samalkaksikymmentä vuotta. Käytimme tunnin suudellen hämäSitten meidän täytyi keskeyttää, rässä nurkassa. Siinä vaiheessa oli nimitvelymatkan päässä, ja kuljimme taas täin jo aamu, kello oli noin yhdekkäsikoukkua asunnolleni. Olin jo pariin kertaan sanonut silmiin muka rakastua ainakaan, Mikalle, että hänellä oli uskomattojos olet nelissä kymmenissä oleva man kauniit silmät, ja arvelin hänen nainen, jonka pitäisi osata ajatel- kuulleen asiasta moneen kertaan enla järkevästi ja asettaa luonne ulko- nenkin. Yhtäkkiä olin taas ihas22 tuksen vallassa
No, kai sinä rakastuneen miehen tunnet. En saanut Sarilta kaipaamaani kannustusta koska Sari on realisti, ja sinä romanttinen hupakko, järjen ääni sisälläni koetti piipittää. Ei se välitä minusta, sanoin itsekseni ääneen samalla, kun katsoin itseäni peilistä. Pitihän minulla olla hyvännäköisiä vaatteita viikonlopuksi, kun tapaisin Mikan jälleen. Miksi hän sitä kyseli, eikö hän ollut päässyt vielä mokoman yli. Ja miten Olavi oli itsepäisyydellään saanut muurini murtumaan, niin että olin lopulta ihastunut häneen. Nähdäänkö me vielä. Mitä sinä Mikasta tiedät, ihmiset ovat erilaisia, lausuin kireästi ja lopetin puhelun. Palattuani kotiin kassien kanssa lähetin Mikalle taas uuden tiedustelun koskien viikonloppua. Sitten muistin, miten olin itse ollut hieman epäröivä Olavin suhteen. Tuijotin näyttöä sydän jyskyttäen. Mikä helskutti siinä oli, ettei hän vaivautunut edes vastaamaan. Sovittelin vaatteita eteisen peilin edessä koettaen kovasti olla lannistumatta, mutta kun illalla asetuin nukkumaan, esiin pyrkivä itku kuristi kurkkua. Mikan vastaus oli kaikkea muuta kuin innokas: Mistäpä tuon tietää, hän huokasi puhelintaan näpytellen. Ja nyt mietin koko ajan 23. Seuraavalla tapaamisella hänellä oli iso ruusupuska mukanaan. No, hän taisi olla "sekaisin päästään". Mutta kun katselin ikkunasta hänen menoaan läheiselle parkkipaikalle, jossa taksi odotti, mieleni valtasi apeus. Mutta minä en halunnut kuunnella sitä. M A altoin odottaa keskiviikkoiltaan, jolloin viestitin Mikalle: "Tavataanko viikonloppuna?" Vaivuin epätoivon alhoon, kun hän ei vieläkään vastannut. Minäpä käyttäisinkin samaa taktiikkaa! En luovuttaisi, ennen kuin Mika olisi minun! "Sinnikkyydellä tuloksia", se olkoon tunnuslauseeni, päätin ja piristyin niin, että lähdin kaupungille shoppailemaan. Sitten Mika alkoi uudelleen tilata taksia. Minua suututti, mutta koska halusin olla herttainen ja kaikin puolin mukava, vetäisin käteni pois ja hymyilin: Me ehditään tehdä vaikka mitä seuraavan kerran, kun tavataan. Mitä sinä tuolla tarkoitat. Kaikesta huolimatta olin rakastunut, enkä valvotusta yöstä ja alkoholista huolimatta osannut nukkua ennen kuin illalla. Odotin kiihkeästi tapaavani Mikan taas pian. Kun hänen lähdöstään oli kulunut kaksi tuntia, tekstasin hänelle: "Minulla tuli ikävä sinua jo nyt". Minä halusin Mikan itselleni! En kuitenkaan lausunut ajatuksiani ääneen, vaan kuuntelin Sarin kylmänkalseaa ääntä: Toinen totuus on se, että mies ei ole tosissaan naisen kanssa, ellei ole "täysin sekaisin päästään". Ennen lähtöään Mika oli kysynyt, vieläkö Tiia oli töissä talossamme. Mahtaisiko hän koskaan soittaa minulle. jossain maaseudulla ja sanoi nyt tilaavansa naapuristaan tutun taksikuskin hakemaan. Hän ohjasi käteni housunkaulukselleen. En saanut unta. Vähän väliä vilkaisin kännykkääni, mutta Mika ei viestittänyt minulle. Turhaan minä itselleni järkeä puhuin olen enemmän tunteella kuin järjellä ajattelija. Mitä sillä on väliä. Mitä teki Olavi tapasitte illalla, ja hän oli jo seuraavana aamuna seitsemältä soittamassa ovikelloasi, kun sinä olisit vielä halunnut nukkua, itse kerroit. Sitten tapahtui jotain ihmeellistä; kännykkäni piippasi viestiä. Hoksattuaan äkkiä jotain hän lopetti näpyttelyn: Sähän ehtisit tehdä vielä jotain mulle. Ovella hän oli myös todennut minun olevan "hieman vanhempi" nainen, ja udellut, paljonko minulla oikein oli ikää olinko enemmän kuin viisi vuotta häntä vanhempi. minä hätäännyin. Jippii Olavin esimerkki tuotti tosiaan tuloksia! En kuitenkaan nukahtanut voitonriemuinen hymy huulillani. Shoppailu piristi mieltäni; ostin vaatteiden lisäksi myös meikkejä ja pari rihkamakorua. Huokasin hartaasti, laitoin musiikkia soimaan ja pötkähdin sohvalle haaveilemaan. Tämä Mika ei vaikuta olevan. Olinhan aina ollut herkkä menettämään yöuneni, jos mietin jotain asiaa. Illalla kerroin koko jutun Sarille, joka sanoi: Etkö sinä ole kuullut sitä viisautta, että jos mies ei soita seuraavana päivänä, häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Jesse oli taas päivällä sanonut, että olin "mahdottoman vetävän näköinen". kivahdin. Töissä Tiian näkeminen oli minulle kuin punainen vaate härälle. En saanut viestiini mitään vastausta. Hän soitteli ja tekstaili sinulle jatkuvasti oli siis täysin sekaisin päästään. Se turhautti, mutta ei saanut minua luovuttamaan. Anna numerosi! Koneellisesti Mika luetteli numerot, ja minä soitin hänen puhelimeensa ja tallensin sinne vielä nimenikin. Minä unohdan koko tyypin, sanoin itselleni illalla nukkumaan mennessäni. "Voidaan me tavata", Mika viestitti. Sydäntäni kouraisi täytyihän Mikaa kiinnostaa! Mikä minussa muka oli vikana. minä olin naureskellut, vaikka kysymys oli tullut siihen äänensävyyn kuin asialla olisi ollut isokin merkitys. amulla heti herättyäni hän oli ensimmäisenä mielessä. Ei olisi tullut mieleenkään kertoa, että Mika oli kysynyt hänestä. "Vastaa edes kyllä tai ei", tekstasin. Sitä piti odottaa puolisen tuntia, minkä ajan käytimme vielä suuteluun. Välillä Mika haroi hiuksiani ja katseli kauniilla silmillään minua niin lempeästi, että olin varma hänen olevan yhtä ihastunut minuun kuin mitä minä olin häneen. Ja nyt ihastumisen tunne oli vallannut minut täydellisesti
Seuraavat kolme tuntia olivatkin sitten yhtä piinaa. Hän oli viis veisannut minun tyydytyksestäni, mutta aina vain halusin uskoa hänestä hyvää. Ethän sinä vielä lähde, minä keitän meille aamukahvit. Mutta vielä mitä! Kun Mika lopulta ilmaantui paikalle pienessä laitamyötäisessä horjuen, olin heti sulaa vahaa ja pelkästään riemuissani siitä, että hän oli tullut. Farkut näyttivät siltä kuin niitä ei V olisi pesty kuukausiin. Minulla ei ollut mitään asiaa vastaan. Pari muutakin Mikan tuttua kävi juttelemassa, eivätkä he näyttäneet pitävän mitenkään outona sitä, että Mika oli "vanhemman naisen" kuten hän itse oli minua aikaisemmin nimittänyt seurassa. No, helvetti, kotiin tietysti, missä mun kännykkä on. Mutta toimitus oli minulle pettymys. Peräkamarin poikaparka, ajattelin hellästi. Tein kakkuakin eilen. Hän riisui itsensä ja minut nopeasti, kouraisi sitten minua hätäisesti kerran sieltä, toisen täältä ja oli hetkessä sisälläni. Ajattelin, että Mika oli viesteissään yhtä harvasanainen kuin hän oli puhuessaankin. Tällaisiako ne jutut olivat enpä ollut tainnut menettää mitään! Sitten muistin Olavin opettaman sinnikkyyden ja aloin minäkin pukeutua. Siinä käsikoukkua kulkiessamme huomasin, että Mikan kengät olivat tosi likaiset, ja toinen niistä irvisti sivusta. Vilkaisin onnellisena Mikaan, mutta hän vain tuijotti totisena eteensä. Tekstasin monta kertaa Mikalle tiedustellen, koska hän tulisi paikalle. Tarvitsee selvästi naisen pukeutumisneuvontaa. Taisinkin olla tuolle jätkälle pelkkä "pano". Mika ärähti. Taas päädyimme suutelemaan sohvalle, ja itsekin maaseudulta kotoisin olevana huomasin, että Mikan vaatteet haisivat selvästi navetalle. Mutta nyt Mika alkoi kiireesti haalia vaatteita ylleen vilkaisemattakaan minuun päin. Olin aikaisemmin huomannut saman asian töissä; hänellä oli siis jalassaan risaiset työkengät. Perjantaina tekstasin jo päivällä, että voisimme tavata saamassa baarissa, jossa olimme tutustuneetkin. Otin häntä kädestä ja kuljetin hämärään nurkkaan, jossa saimme istua rauhassa. Kävin tilaamassa paukun toisensa jälkeen, ja mitä enemmän humalluin, sitä vihaisemmaksi tulin. Yhtäkkiä homma oli ohi, ja Mika kierähti pois päältäni. Olin tekstannut, että perjantai-iltana sopisi minulle hyvin, mutta viestiin ei tullut taaskaan vastausta. Tiiastahan ei neuvojaksi ollut, kun oli itsekin välillä kuin roskapöntöstä noussut. Suunnittelin, että jos hän lopultakin tulisi, antaisin hänen kuulla kunniansa aiheesta "kuinka naista tulee kohdella". Mika ei vastannut, mutta nyt luotin siihen, että se vain kuului hänen tyyliinsä ja että hän kyllä tulisi paikalle, koska oli ilmaissut haluavansa tavata minut. Laskeuduin masentuneena takaisin ja kiskaisin peiton korviini. Kerroin, miten olin ikävöinyt häntä koko viikon ja ihmettelin, miksi hän ei vastannut kuin kahteen lukuisista viesteistäni. Olin ostanut pullon viiniä, josta otin vähän rohkaisua ennen lähtöäni. Eihän hänen olisi juuri muuta tarvinnut osata kuin vastata kyllä tai ei, kun kysyin jotain. Yhden illan juttu kenties. Joku ikäiseni mies liimautui kylkeeni alkaen kinuta puhelinnumeroani, ja mieli teki läimäyttää häntä. Mika raaputti epäröiden päätään. Mielessäni ei edes käväissyt, että hän saattaisi jahkailla tietämättä itsekään, mitä oikein halusi. Siihen tyydyin sillä kertaa, mutta jälkeenpäin vastaus tuntui oudolta tekosyyltä. Mika oli ihana; totta kai halusin rakastella hänen kanssaan. Pukeutuessani uusiin vaatteisiini kuuntelin samalla hempeää musiikkia joltain Love Songs -levyltä. Kohottauduin hämmästyneenä kyynärpäitteni varaan. En ole oikein hyvä kirjoittamaan viestejä, oli vastaus. Pääasia oli, että hän halusi tavata minut. Kerran hän vastasi, että tulisi saatuaan kyydin, mutta sitten laitoin varmaankin kymmenen viestiä saamatta vastausta. Onnistuin jopa nukkumaan muutaman tunnin töiden jälkeen ennen kuin aloin sonnustautua iltaa varten. En käsittänyt, mikä Mikaa oikein vaivasi. euraavat päivät olin tietysti hirveän väsynyt töissä; silloin kyllä tuntui, että voisin nukahtaa vaikka kesken asiakkaalle sanomani lauseen. Ja miksi hän siinä tapauksessa oli sanonut haluavansa tavata minut. Reppana on tietysti vielä aika kokematon, kaipaa selvästi opetusta, ajattelin, ja päätin antaa sitä heti seuraavan tilaisuuden tullen. Alkuviikosta olin pyörinyt unettomana epätoivoissani, nyt odotin viikonloppua liian innoissani kyetäkseni nukkumaan. Eikö hän 24 S sittenkään tulisi. alomerkin jälkeen lähdimme suoraan minun luokseni. Enää Mikalle ei pelkkä suutelu riittänyt hän tarttui käteeni ja lähti viemään minua makuuhuoneeseen. Suljettujen luomieni alla polttivat kyyneleet, mutta nipistin silmät tiukasti kiinni. No, jos sitten yhden kupin.... Minne sinä nyt. Joku Mikan kaveri, arviolta saman ikäinen kuin hän, kävi juttelemassa meille ja riemuitsi Mikan puolesta: Nythän sä olet löytänyt tytön, joka sopii sulle kuin nyrkki silmään olette samannäköisiä, yhtä tummia molemmat! Onneksi olkoon! Sana "tyttö" oli musiikkia korvilleni. Sitten suuntasin tuttuun baariin mieli täynnä odotusta jo iltakymmeneltä, vaikka tiesin, että siihen aikaan väkeä ei vielä olisi paljoa paikalla. Tällä kertaa en kuitenkaan huolestunut. Yritin löytää jotain riemua siitä, että koko aktin ajan hän tuijotti minua suoraan silmiin, mutta ei se minua minnekään taivaisiin vienyt. Mikaa
Vai oli minun "van- asiaa. Myös hänen äänekäs hörppimisensä ja maiskuttelunsa loivat säröjä tunnelmaan, jonka olisin suonut olevan edes hitusen romanttinen. Olin täysin hullaantunut, en osanveli eteiseen. estellä, mutta Mika näppäili häiriin Mitä väliä sillä on, minä ainakin tymättömänä puhelintaan. Panin merkille, että hänen kynsiensä alla oli mustat surureunukset. Vai oliko hän vain Sain nopean suukon poskelle ja situjo. Täytyihän hänen tutustua minuun paremmin, että voisi rakastuakin! Tajusin kyllä, että vielä tässä vaiheessa se rakastuminen oli hänellä hakusessa. ta halusin pysyä edelleen itsevarman Älä vielä, jutellaan! minä koetin valloittajan roolissani. Viivyttelin tahallani keittiössä; asettelin kahviastiaston oikein tarjottimelle ja kiikutin sen olohuoneeseen. huuteni" niin paha järkytys, että se Mika otti esiin kännykkänsä. En to Mä oon vielä tällanen poikanen. Olihan on minun mielestäni jo mies! Mutta Mika ei lakannut tärisemäs- Mika sentään katsonut minua siltä, enkä voinut olla kysymättä, mikä miin sängyssä. Olin keittänyt kahvia reilusti ja viipaloinut monta palaa kakkua lautaselle. Hä- säytin hänet. Tällä kertaa emme enää suu- ti pesun tarpeessa olevalta. Yhtäkkiä sain mainion idean. kamarisilmät", olla hyvä sängyssä! Mutta tapahtuikin jotain outoa. Siemailin kahviani mahdollisimman hitaasti ja koetin olla välittämättä ilmassa leijuvasta navetan hajusta. Vai täitä peräti. Eipä hän delleet sylikkäin sohvalla. Mutta minä aioin pitää hänet luonani vielä monta tuntia. Vaikka eihän minua ol Olenhan lut tarvinnut minä jo kakhoukutella. Yhtäkkiä kauhistuin emme olleet puhuneet sanaakaan ehkäisystä! Sitten tein pikaisen laskutoimituksen ja päättelin, etten tähän aikaan kuusta voisi tulla raskaaksi; kuukautiset olivat loppuneet viime viikolla. Oliko hänellä paha hilseongelma. Täyhämmästyneityihän miehen, reittiä pitkin! tä kehuja siitä, jolla oli tuolmiten "hyvin laiset "sänkysäilynyt" olin. Joo, se tykkään sinusta, aivan sama, minkä tulee puolen tunnin päästä. ei juuri edes katsonut minuun. Tälkaks pelätä minua, kun sai tietää lä tavoin sain vain pahan mielen itikäni. Mikan tökerö käytös ahdisti M 25. Mika raapi taas hartaasti päätään vastaamatta mitään. Olin- Hän kääntyi jo ovelle päin, kun pyko muka niin vastenmielinen. ten tämä unelmieni poikamies pois Kuule, montako vuotta vanhem- tui paikalta. Olo tuntapaamisellamme esittämänsä kysy- tui tyhjältä. Älä nyt sitten levittele niitä kuvia, missä sattuu, Mika sanoi. ihmettelin. Mä en oo koskaan ennen ollut tenmielinen. "Vanhan naisen!" Pihisin epätoi- nut ajatella lainkaan järkevästi tätä voista kiukkua. sitoista vuot- Mika ei siis ollut halunnut näyt- Olin kuitenkin ta vanhempi täytyä seurassani, vaan oli neuvo- odottanut jokuin sinä, lautain paljon panut minulle eri tien kylälle ja sahdin odottaen lähtenyt itse toista, lyhyempää rempaa. Intiimihygieniastaan hän sentään oli huolehtinut, sillä alastomana hän tuoksui hyvältä. "Tie miehen sydämeen", ajattelin toiveikkaasti. No, töissä vaikka. Lopulta hän sanoi ääni vapis- selleni. ikäinen olet! Oloni oli surkea, hän halusi pääsVaivautuneen oloisena Mika veti tä minusta mahdollisimman pian ylleen farkkutakin, joka sekin näyteroon. seksi Mikan kanssa oli ollut surkeArvelin, että olisi jo aika paljastaa aa. Alkoiko hän yks- minusta välitä, puhuin itselleni. dellakaan! Lojuin sen päi Et sinä mikään poikanen enää ole, minä tuiskahdin. Mitä tarkoitat. Viisi vuotta. Täytyi myöntää, että myksen. hän toisti jo viime ikkunasta hänen menoaan. kauttaaltaan. Eikö Mikalle ollut tullut mieleenkään peseytyä ja vaihtaa vaatteita ennen liikenteeseen lähtöään. Tunsin itseni pelkästään hyväkasia. Minäpä otankin sinusta kuvan! Täytyihän minulla olla jotain, mitä katsella silloin, kun en nähnyt Mikaa silmästä silmään. Mika yritti estellä, mutta piankos nappasin kameran kirjahyllyn reunalta ja näppäsin hänestä pari kuvaa, joissa hän sentään suostui katsomaan suoraan kameraan. Kai hän olisi pitänyt silmiä kiinni, jos olisin hänestä vashäntä oikein vaivasi. Kuinkahan usein tuo nuorimies oikein mahtoi peseytyä. sikäytetyksi. pisti Mikan oikein tärisemään! Mut Täytyy soittaa Taksi-Turolle... Menin taas katsomaan pi mua sä olet. Vaikka saattoihan ihnoin vanhan naisen kanssa, hän sai minen olla aivan muissa maailmoislopulta sanottua, nousi äkkiä ja kä- sa silmät avoinnakin. vettikö häntä se, että olimme men Anna vielä suukko! neet sänkyyn. Miten niin, onko se muka häpeä, jos valokuva todistaa sen, että olet ollut luonani vierailulla. Hyvänen aika, mikä Nyt minä lopetan tämän, ei se hänelle nyt tuli. Nyt Mika vastannut tunnustukseeni mitään. Ehkäpä hän olikin, muttei viitsinyt Mika meni sanattomaksi, alkoi tui- nähdä vaivaa minun vuokseni, ajatjottaa vastapäistä seinää ja täristä telin masentuneena. Monella ikäisel- vän sohvalla kuunnellen romanttisläsi on jo perhe, kyllä kaksikutonen ta musiikkia ja koettaen etsiä jutusta jotain toivon pilkahdusta. ten: utta lopetinko minä
Jutun pitäisi näyttää siltä, että osuin sattumalta paikalle. M utta niinpä vain kävi, että puolen yön aikaan istuin yksin baarissa nurkassa ja lähetin ties kuinka monennetta viestiä Mikalle. Mutta kun vain ajattelinkin sitä mahdollisuutta todennäköisyyttä, minun olisi pitänyt jo ymmärtää ettei hän todellakaan pitänyt minusta, tunsin suunnatonta tuskaa. Missä oli itsekunnioitukseni. Mitä enemmän humalluin, sitä innokkaammin tekstailin turhaan, sillä ei tullut vastausta sen enempää kuin miestäkään paikalle. un Niko ja Nea rakkaineen tulivat käymään, koetin kiinnostua heidän jutuistaan, mutta tuolloinkin ajatukseni palasivat tämän tästä Mikaan. Ja tämän Mikan piirityksen täytyy loppua! komensin itseäni. tyttäreni Nea tiedusteli kirkkaalla äänellään. En voisi sallia sitä hän kuului minulle! Koin, että epäonnistuneen avioliiton jälkeen ansaitsin onnen elämääni ja tuon onnen ruumiillistuma oli mielestäni Mika. Lopulta tarrasin hänen leukaansa ja käänsin väkisin itseeni päin: Kuunteletko sinä, mitä minä puhun. Illan hämärtyessä mieleeni tuli, että Mika saattaisi hyvinkin lähteä taas tänä iltana baariin. Mika irrottautui otteestani ja kaivoi kännykkänsä esille. Pysyin päätöksessäni peräti kaksi viikkoa. Haparoin sen nopeasti käteeni se voisi olla Mika! Hei äiti, mihin aikaan me tullaan. Mikasta ei tietenkään ollut kuulunut mitään, mutta jälleen kerran lähdin suurin toivein tuttuun baariin perjantai-iltana. Tunsin itseni kurjaksi äidiksi valehdellessani, että minuun oli yöllä iskenyt vatsatauti ja juttu täytyisi perua. Lasten lähdettyä mietin, että miehestä oli tullut minulle suoranainen pakkomielle. Sisältö oli kaikissa sama, vain hieman eri sanoin ilmaistuna: ikävöin häntä ja odotin tulevaksi paikalle. Kroppani huusi lepoa ja ilmaisi sen rytmihäiriöillä, niin että minun oli lähdettävä kesken työpäivän lääkäriin. Eihän meillä ollut mitään yhteistä. Mutta minä sen kun haaveilin. Hän nyt vain oli niin kertakaikkisen suloinen! Ajatus hänestä jonkun toisen kanssa tuntui sietämättömältä. Valomerkin jälkeen hoipertelin masentuneena kotiin ja aamulla heräsin armottomassa krapulassa, kun kännykkä soi. Minähän ruikutin piirre, jota inhosin toisissa ja nyt myös itsessäni. En kai vain ollut sairastumassa henkisesti, kun en kyennyt luovuttamaan pyyhkimään häntä mielestäni ja unohtamaan koko jutun, sillä eihän hän minusta välittänyt. En saanut häntä mielestäni, vaikka kuinka yritin. Tosiaan, Nea oli löytänyt poikaystävän ja halusi esitellä tämän minulle. Oikeasti minua in- hotti valehdella vielä toistamiseen omalle lapselleni. Mutta Mika vain tuijotti eteensä poissaolevan näköisenä. Ja sekin vaati minulta suunnattomia ponnistuksia. Tällä kertaa en kuitenkaan lähettäisi viestejä taktikoin, että ehkäpä välillä kannattaisi olla vähemmän hyökkäävä. Aloin hehkuttaa, miten paljon olin häntä ikävöinyt, en saanut häntä mielestäni, enkä halunnut ketään muuta miestä kuin hänet. Nämä ajatukset mylläsivät koko ajan päässäni niin, etten nukkunut pariin viikkoon kuin muutaman tunnin yössä. Kävelin edestakaisin etsien häntä ja välillä istuin kuikuilemassa kaula pitkänä eri suuntiin, josko häntä näkyisi. Päätin pyhästi, etten tekstailisi Mikalle enää. Sain nukahtamislääkettä sekä sydämen muljahteluihin beetasalpaajaa tarvittaessa otettavaksi. Päähäni ei mahtunut, ettei onni ole kimpale, josta jokainen saa "loppupeleissä" yhtä paljon. Jos hän vielä kiinnostuisi minusta, pallo oli nyt hänellä. Mutta tarvitsin jotain, mikä takoisi järkeä päähäni. Hän innostui: Täällä se on! Odota vähän, mä haen sen! Hetken kuluttua hän työnsi Mikan eteeni, ja minä sopivasti humaltuneena sieppasin hänet käsikoukkuuni ja kuljetin pöytään. Ryntäsin nuoren miehen luo ja kysyin, tiesikö hän, missä Mika oli. Päätin pyhästi, että järjestäisin sunnuntailounaan ensi viikolla. Minä haluan olla sinun kanssasi, haluan vain sinut! Lähdetään täältä minun luokseni! Humalassa en osannut hävetä epätoivoani. Olin ihastunut hänen ulkonäköönsä ja omiin odotuksiini siitä, millainen hän olisi voinut olla. Olin luvannut laittaa ruokaa ja kutsunut Nikonkin morsiamineen paikalle. Iltaisin koetin keskittyä lukemaan tai katsomaan televisiota, mutta ajatukseni pyörivät vain hänessä. Unilääke auttoi niin, että pumppukin lopetti poukkoilunsa enkä loppujen lopuksi tarvinnutkaan beetasalpaajaa. Kului tunteja, paikka täyttyi vähitellen. Minulta meni vähän aikaa tajuta, mistä hän oikein puhui. Kadutti ja hävetti se epätoivoisten viestien määrä, jonka olin hänelle lähettänyt. minua, mutta se ei saanut tunteitani häntä kohtaan katoamaan. Oltiin jo illan loppupuolella, kun äkkäsin ihmisjoukosta Mikan kaverin, sen saman, joka oli "tytötellyt" minua. Sitä paitsi moni teinityttökin olisi varmasti osannut jo luovuttaa viimeistään siinä vaiheessa. Ei K auttanut järkeillä, että olin jo elämää nähnyt aikuinen nainen, enkä mikään saavuttamatonta haikaileva teinityttö. Pai- 26. Katsotaan ensi viikonloppuna, sanoin ja pyysin Neaa ilmoittamaan veljelleen asiasta, kun olin itse niin huonovointinen. Tämä tunne eli mielessäni niin vahvasti, että kieltäydyin myöntämästä itselleni totuutta siitä, millainen hän oikeasti oli, samoin kuin siitä, ettei meillä kahdella olisi minkäänlaista yhteistä tulevaisuutta. Tein työni moitteettomasti, kuten aina ennenkin, mutta koko ajan ajatukset Mikasta häilyivät jossain taustalla
Minähän lähtisin hänen kanssaan vaikka maailman ääriin! Niin, ota tyttö mukaan! innostui avulias kaveri ja lässytti vielä meidän molempien hiuksia pörröttäen, miten mukavaa oli, että me kaksi olimme löytäneet toisemme. K ohtapa istuinkin Mikan auton takapenkillä. Soita itselles taksi, mä ehdin vielä nukkua pari tuntia ennen kuin bussi tulee, hän sanoi ja rojahti sohvalle. Sen ainoat huonekalut olivat rähjäinen samettisohva ja nojatuoli. Siinä samassa paikalle tuli nuori mies, joka alkoi hoputtaa Mikaa lähtemään. Kuskina ollut poika heitti auton avaimet Mikalle, kiiruhti omaan autoonsa ja ajoi pois. Mika kiskaisi minut istumaan vierelleen sohvalle ja aloimme suudella. Hallista johti ovi huoneeseen, jossa oli jonkinlainen oleskelutila. Paskat soitan, tiuskaisin. Aivan sama kuin minua ei olisikaan tässä; ei puhu eikä katso minuun edes kohteliaisuudesta. Mä lähen kuselle, hän ilmoitti pyyhkien rasvaiset sormensa likaisiin farkkuihinsa. Huone oli pimeä, ainoa valonkajastus oli tallin puolelta ovenraosta tuleva valojuova. Horjuin korkeissa koroissani nurkan taakse metsikköön. Mennään sisälle. Syystuuli riepotti puita ja haparoin pimeässä takaisin. Jos joku minulle vastenmielinen tyyppi, kuten eräs työpaikkani automyyjä, oli ihastunut minuun ja teki itseään tykö, en aina kestänyt edes katsoa häntä, niin paljon se tilanne inhotti. Mitä minä täällä tein. Matkan varrella Mika kävi ostamassa joltain huoltoasemalta makkarapaketin. Älä mene, ruikutin ja roikuin Mikan käsipuolessa. Olimme ilmeisesti jossain lähellä sitä kirkonkylää, missä Mika asui, eikä minulla ollut rahaa, jotta olisin päässyt taksilla vähintään kolmenkymmenen kilometrin päähän kaupunkiin. Tavallisesti pelkäsin kovassa vauhdissa, mutta nyt en piitannut, vaikka kuski ajoi lujaa. Mika nousi autosta. Seurasin häntä rakennuksen ovelle, Mika avasi oven, ja totesin, että olimme isossa autotallissa. Samassa hoksasin, että itsekin käyttäydyin joskus samoin. Kurkistin ovelta ja huomasin hänen paistavan makkaraa pienessä uunissa. Tosin jenkkiauton takapenkki oli niin leveä, että väliimme jäi reilusti tilaa. Tallissa oli kaksi amerikanrautaa, joiden kunnostus näytti olevan kesken. En tiennyt, minne olin menossa, ja miten ja milloin pääsisin sieltä pois, mutta en välittänyt. Harrastin seksiä ihmisen kanssa, joka ei piitannut minusta pätkääkään ja oli kaiken lisäksi moukkamaisen epäkohtelias. Saatuaan sen ainoan, mitä minusta yleensä halusi, Mika hyppäsi housuihinsa ja lähti makkarapaketin kanssa hallin puolelle. Paikassa ei ollut vessaa, joten minun täytyi mennä ulos pissalle. Humalapäissäni ajattelin, etten piittaisi, vaikka tulisin raskaaksi, olisin vain onnellinen saadessani Mikan lapsen. Pääni vähitellen selvitessä oloni alkoi tuntua koko ajan yhä kurjemmalta. Olin luullut, että menisimme Mikan kotiin, mutta ei tämä nyt siltä vaikuttanut. Tosin riemun tunteeni rinnalle alkoi sekoittua aimo annos ahdistusta, kun totesin taas, ettei hän katsonut kertaakaan minuun koko matkan aikana. Arvelin, että poikaparka ujosteli kavereitaan. Sisälläni myllersivät toisaalta hyJatkuu sivulla 56 27. Pääasia, että sain olla Mikan kanssa. Mikan kaveri jätettiin kyydistä kotipihalleen, sen jälkeen seuraava ja viimeinen pysähdys oli jonkin varastorakennuksen näköisen pihassa. Pitkästä aikaa päähäni pälkähti järkevä ajatus: Minä luovutan. Istuin sohvalla ja huomasin olevani nälkäinen, kun Mika maiskutti paistamiaan makkaroita; ei ilmeisesti tullut mieleen- kään tarjota myös minulle. Mika tuli juuri takaisin ja tokaisi innokkaasti: Säkö lähdet jo. Minne helkkariin minä tästä lähtisin, kun en edes tiedä, missä olen, kivahdin. Ilmeisesti Mika halusi pysytellä mahdollisimman kaukana minusta ja sillä kertaa en työntynyt lähemmäs. Mika ei reagoinut kiukkuuni, hän kuorsasi jo täyttä päätä. Niinpä sitten kävi, kuten viimeksikin tavatessamme: pikainen seksiakti ilman puhettakaan ehkäisystä. Sitten olimme kahden minulle täysin oudossa paikassa. kan sulkemisaika olisi parin tunnin päästä, mutta kännykän kelloa katsoen Mika sanoi, että hänen olisi lähdettävä aivan kohta, sillä aamulla hänen täytyisi istua bussissa jo seitsemältä matkalle jonnekin työpaikan järjestämälle retkelle. Jätkä oli ollut jo riemuissaan luullessaan pääsevänsä minusta eroon, eikä edes yrittänyt peitellä sitä. Älä lähde sinne, lähde minun luokseni, yritin vielä, mutta Mika sanoi, että läsnäolo olisi pakollinen, koska hän oli jo ilmoittautunut reissuun. Avulias aatu sammui lähes välittömästi pelkääjän paikalle. Värjöttelin nojatuolilla, peittoa ei näkynyt missään ja minua palelsi. Minusta paikka, jossa olimme, oli jotenkin aavemainen, joten kun Mika viipyi, menin hetken päästä kurkistamaan ulko-ovesta. Onnekseni Mika lisäsi vielä pökköä pesään kohtelemalla minua entistäkin idioottimaisemmin. Minähän olen tuolle tyypille kuin ilmaa, tajusin viimein. Kappas vain, nyt hän peräti hymyili, mutta tällä kertaa hymy ei viehättänyt minua, vaan raivostutti. Pakko mennä, Mika toisti, mutta kun en lopettanut jankutustani, hän huokasi: No, lähde sitten mukaan! Käsitin, että Mika ottaisi minut mukaan työpaikan reissulle, ja innostuin oitis. Myös äsken Mikan luokseni hakenut kaveri oli lähdössä
Siellä se suri ja sitten vain nukkui pois. Kun sitten tarvitsin itselleni koiranhoitajaa, olin iloinen voidessani turvautua Pirkon apuun. Hän tuli hellimään koiraani. Minä olen hyvin sairaalloinen ihminen. Sitä en ollut tajunnut, että Pirkon rakkaus koiriin olikin pohjimmiltaan ihmisvihaa. T apasin Pirkon ensimmäistä kertaa, kun olin vuoden ikäisen sekarotuisen koirani Santun kanssa metsässä. Minulla on leikattu sydän, ja nyt minun pitäisi mennä uudelleen sydänleikkaukseen. Voi sinua pikku kulta! Minä niin rakastan koiria! Tulin hakemaan lohtua sinulta, kun oma koirani on juuri kuollut, ja minä olen aivan murheen 28 murtama, hän puheli enemmän minulle vai koiralleniko, en tiedä. Eläinlääkäri sanoi, että se kuoli särkyneeseen sydämeen! Sepä ikävää, otan osaa.. Minus- ta myös tämä jalka pitäisi leikata ja koska olen tämän takia joutunut sairaalassa juoksemaan tutkimuksissa ja oleskelemaan siellä pitkiä aikoja, jouduin antamaan koirani pojalleni hoitoon. Harrastuksena henkinen väkivalta Tutustuessani Pirkkoon sain kuulla paljon hänen suunnattomasta rakkaudestaan koiriin. Koirani Santtu on sellainen iloinen kaikkien kaveri, ja se hyppi innoissaan saatuaan uuden ystävän
Olen ollut mukana Suomen spiritualistisen seuran toiminnassa. Sitten hän ajoi hotellin eteen. Enkä minä ole koskaan häntä enää nähnyt! Ja arvaa, olenko minä niitä kasvoja kaikkialta etsinyt! Ja kaikki, mitä hän sanoi, toteutui. Myöhemmin, kun kävin eräällä selvänäkijällä, hän sanoi: Valkoinen veljeskunta se silloin sinut pelasti! Valkoisen veljeskunnan kerrotaan olevan joukko valaistuneita ylös29. Heti kun ravintola, jossa työskentelin, aukesi, tiskille saapui hyvin pitkä, mustapartainen mies. Eläinsuojelutapaus. Minä taas olen erittäin henkinen ihminen. "Moneltako sinun vuorosi päättyy?", tuo mies kysyi. Eikä töissäsi kukaan tule kysymään sinulta mitään, mies sanoi. Mutta minun luonani se oikein heräsi eloon se koira! Ei luottanut ollenkaan muihin ihmisiin ja lapsia pelkäsi kuollakseen! Minä olen aina se henkilö, joka ottaa yhteyttä viranomaisiin, kun näkee lapsia tai eläimiä laiminlyötävän! Minä olen kuule takavarikoinut omistajiltaan monia, monia koiria, jotka ovat olleet laiminlyötyjä! Minua niin inhottaa, kun ihmiset ovat muiden laiminlyönneistä välinpitämättömiä! Minulla on muutama talo, joita pidän oikein silmällä! Minä lähinnä kuuntelin hänen vuodatustaan ja myötäilin sopivissa kohdissa. Sitä paitsi minulla on huomenna töitä. Öisin olin KY-klubilla töissä, se on nykyäänkin vielä olemassa. Edgar Caycea, tätä "nukkuvaa profeettaa" minä arvostan hyvin paljon. Olin laittanut poikani lastenkotiin ja tein itse kahta työtä, toista päivällä ja toista yöllä, etten joutuisi kadulla yöpymään. Mutta kerran, kun minun mieheni vielä eli, edesmennyt isäni ilmestyi meille! Hän oli pukeutunut sotilasasuun ja näytti hyvin komealta ilmestyessään olohuoneeseemme. Kun me menemme tuonne sisään, tuossa vastaanotossa ei ole ketään. Lähtiessäni vastaanotossa ei ollut ketään, eikä kukaan myöskään töissäni kysynyt minulta mitään. Me emme enää tule tapaamaan, mutta toivotan sinulle kaikkea hyvää. "Hyvä, minä tulen sitten hakemaan sinut. Pian minä myös sain asunnon, jonka hän oli luvannut. Minä hoidan tämän asian. Sitten mies lähti. Sen jälkeen hän ei enää harrastuksilleni naureskellut ja lähti itsekin henkiselle polulle. Minulla on valkoinen auto." Minä olin aivan varma, ettei siitä äijästä mitään kuuluisi, mutta sitten se olikin minua valkoisessa autossa odottamassa. Olin silloin asunnoton ja minulla oli pieni lapsi! Tuohon aikaan asuntoja ei saanut Helsingissä niin helposti kuin nykyään. Minä olin tottunut äijien vonkaamiseen ja vain tuhahdin ja käännyin pois. Tätä nykyä mieheni on kyllä kuol- lut. Olin henkisesti aivan loppu ja päättänyt tappaa itseni. Olin aikaisemmin käynyt Linnunlaulussa katsomassa, missä kohtaa laittaisin pääni raiteille ja viimeisen viestinkin olin jo kirjoittanut. Minut on kuule nuorena aivan ihmeellisellä tavalla pelastettu! nainen jatkoi vuodatustaan. Sitten se mies puhui ja puhui minulle elämän tarkoituksesta ja kuinka elämä on Jumalan antama kallisarvoinen lahja ja kuinka sitä ei ennenaikaisesti saa päättää. "No okei sitten", minä luovutin ja kerroin, milloin vuoroni loppuu. Normaalisti minä en ikinä lähtisi vieraan miehen kyytiin, mutta jostain syystä minä nousin hänen au- toonsa. Minä niin rakastan eläimiä! Koirat ovat minulle pyhiä! Tämä minun koirani oli partacollie. Ja kun sinä kahden vuorokauden kuluttua tulet ulos tuosta huoneesta, siinä respassa ei silloinkaan ole ketään. Kuistilla pitivät lyhyessä remmissä ja tökkivät tikulla silmiin ja peräaukkoon. "Minä haluaisin vain jutella", hän sanoi. Minä olin aivan varma, että mies änkeää sinne mukaan, mutta hän vain aukaisi oven ja sanoi: Olkaa hyvä! Silloin minä pillahdin itkuun ja sanoin: Kuinka minä koskaan voin teitä kiittää. Minä sen takavarikoin perheeltä, jossa molemmat vanhemmat olivat alkoholisteja ja lapset vain rääkkäsivät tätä koiraa. Sitten hän johdatti minut hotellihuoneen ovelle ja aukaisi oven avaimella. "Ei kun ihan tosi, moneltako sinä pääset?", mies kysyi uudestaan. Mutta toisin oli päätetty. Olin päättänyt, että tämä olisi viimeinen yövuoroni, sen loputtua menisin tekemään lopun itsestäni. "Nyt sinä menet tähän hotelliin kahdeksi vuorokaudeksi nukkumaan." Ei minulla ole rahaa huoneeseen. Minun mieheni aikaisemmin naureskeli näille henkimaailman harrastuksilleni. Kerroin sitten minäkin olevani hyvin kiinnostunut henkisistä asioista ja koska huomasimme meillä olevan yhteisen kiinnostuksen kohteen, lähdimme kulkemaan samaa matkaa eteenpäin. Ja kuinka minä olen itse sopinut käyväni läpi nämä vaikeudet enkä saisi siksi luovuttaa, vaan minun olisi edelleen jatkettava tällä henkisellä polulla. Olin silloin rikkaan miehen edustusrouvana Eirassa. Ja minä lupaan, että pian tulet saamaan asunnon ja kaikki asiasi järjestyvät. Mieheni oli lukemassa lehteä, mutta näki kuitenkin isäni hänkin. Ulkomaalaisen näköinen, mutta täydellistä suomea hän puhui. Pirkko jatkoi: Minä niin vihaan tätä Suomea ja suomalaisia ihmisiä! Tämä on kylmien sydämien maa! Täällä ei ole rakkautta! Ihmiset ovat kylmiä, välinpitämättömiä ja vihamielisiä toisiaan kohtaan! Työpaikkakiusaaminen on hyvin yleistä! Minuakin on niin kaltoin kohdeltu työpaikoilla! Ihan hirvittävää henkistä väkivaltaa olen saanut kokea! Ja mitään henkisyyttä täällä ei ole
Olisin minä sen muuallekin saanut, mutta mieleeni tuli Pirkko ja ajattelin sitten hyvää hyvyyttäni ilahduttaa vanhaa ihmistä antamalla hänen viettää aikaa koirani kanssa. Sinun täytyy sitten olla tärkeä henkilö ja sinulla vielä jotain tehtävää, kun sinut noin pelastettiin. Sovimme Pirkon kanssa pitävämme yhteyttä. Pirkko jatkoi puhumista itsestään: Olen ollut mukana spiritualistisen seuran toiminnassa. Minulla on automaattikirjoittamisen kyky. Vaihdetaan vain. Tuossa rapun edessä se hakeutui seuraani, ja keskustelimme henkisistä asioista. nousseita mestareita, Kristuksen kaltaisia olentoja, jotka salaa valvovat ja ohjaavat ihmiskunnan kehitystä ja kohtaloa. "Sitähän minä en vielä osaakaan," nainen riemastui ja pyysi minua opettamaan itseään. Kun ne siellä saivat tietää siitä, sain koko ajan olla kanavoimassa heille! Ja millaisia kysymyksiä! Mitä se ja se ajattelee minusta oikeasti, milloin löydän sen rikkaan miehen. Jos sinä ikinä tarvitset koiralle hoitajaa, niin minä ottaisin erittäin mielelläni Santun luokseni. Katsos, että saadaan tehtyä luokkaero selväksi. Sitten tässä ihan naapurissani asuu sellainen lääkärinainen. Kerran luokseni tuli sellainen nainen, joka on liitossa pimeyden voimien kanssa, Pirkko kertoi. Vaikka itse yrittää olla asiallinen, ystävällinen ja omissa oloissaan, niin ei anneta olla rauhassa! Aivan kauheaa henkistä väkivaltaa olen saanut kokea! Oletko sinä lukenut tällaisen kirjan kuin Pahan voima. Sitten Pirkko jatkoi tarinointiaan. Liina, minä vastasin. Siinä kerrotaan, kuinka pahantahtoisuudella, joka tosiasiassa on todellisia toiselle lähetettyjä pahoja silmiä ja kirouksia, kiusattu työtoveri saadaan pahoihin pelkotiloihin ja sairastumaan ja hänelle tapahtumaan kaikenlaisia onnettomuuksia! Se on sellainen kirja, että se jokaisen suomalaisen tulisi lukea! Siinä kerrotaan, mitä pahoilla ajatuksilla ja pahansuopaisuudella saadaan K energiatasolla toisille ihmisille aiheutettua! Minun kaikki sairauteni ovat juuri tällaisesta aiheutuneita! Minulla on terveys mennyt ihmisten pahantahtoisuuden takia ja olen sen vuoksi joutunut jäämään eläkkeelle! Kauhistelin niitä hirveyksiä, joita Pirkolle oli työelämässä tehty. Ja sitten siitä lähti ihan hirveä lemu! Se on se paholaisen lemu, ne demonit haisevat ihan hirveälle! Sitten se nainen lähti kiitämään asunnostani. Kerroin hänelle tästä automaattikirjoittamisen kyvystäni. He aina tekevät selväksi, että he ovat arkkitehteja. He aina katsovat minua 30 nenänvartta pitkin. Pirkolla olisi vielä riittänyt juttua, mutta minä aloin tehdä lähtöä. Olipas hieno tarina, sanoin. Minun nimeni on Pirkko-Riitta. Täysin tunnekylmä ja kova ihminen! Hänen miehensä ihastui minuun. Henkisiä ihmisiä kun ei ole liikaa, niin on aina mukava tavata samoista asioista kiinnostunut henkilö. Katsos, kun minä näytän ikäistäni huomattavasti nuoremmalta, niin asiaan täytyi tämän naisen mielestä saada muutos! Kauheaa! Minä sitten olen siellä hänen työpaikallaan sairaalassa kertonut, mitä hän teki minulle! ävin vielä piipahtamassa hetkisen Pirkon kotona. Sitten se otti eron siitä naisesta. Aina tuli kyselemään, kuinka voin ja neuvomaan terveysasioissani. Tässä lähellä asuu sellainen arkkitehtipariskunta. ähän myöhemmin minulle tuli kuin tulikin sellainen tilanne, että tarvitsin koiralle hoitopaikkaa viikonlopuksi. Ne ovat vaikeita operaatioita ja minä olen kuitenkin jo niin vanha. Mutta se alkoi kirkua, että: "Ei! Sitä kirjaa et kyllä lue!" Minä aloin kuitenkin lukea Raamattua ääneen. Olihan hän sitä itse nimenomaan pyytänyt, ja hän saisi ladattua voimia ja lohtua vaikei- V. Siellä Pirkko antoi Santulle vettä ja palan makkaraa ja kertoi, miten häntä on työpaikoilla kiusattu. Hän kertoi todellisia kauhutarinoita siitä, miten ihmiset ovat häntä kohdelleet. Tämä nainen sanoi, että minun on ehdottomasti lopetettava niiden syöminen. Saisin kerättyä voimia niitä leikkauksia varten. Aina kun se näki minut, ukko oikein juoksi läähättäen luokseni. Minä sitten uskoin häntä, kunnes huomasin alkaneeni vanheta ennenaikaisesti oikein pikavauhtia! Sairaalassa kun kerroin tästä, niin sanoivat, että "äkkiä lääkkeet takaisin". Siitä olisi minulle hyvin paljon iloa. Olihan minulla itsellänikin erittäin negatiivisia kokemuksia työelämästä, joten tiesin, millaisia helvetillisiä työyhteisöjä ja hirviömäisiä ihmisiä on olemassa. Ja tämä nainen päätti kostaa! Se on töissä siinä sairaalassa, missä minä käyn tutkimuksissa, ja se alkoi esittää oikein henkilääkäriäni. Lääkärit ovat sanoneet, että on mahdollista, että jään sinne pöydälle. Kerran se sitten tuli tänne ja ihan alkuun sanoin: "Ja nyt me luemme Raamattua." Minä aina ennen kanavointia luen Raamattua. Minulle oli määrätty yhtä hormonivalmistetta, koska minulta on munasarjat poistettu. Siinä se todellinen taso näkyy! Katsos, kun kaikki ajattelevat, että heille KUULUU rikas, komea mies, mutta ei se niin mene! Mitäs sanot, vaihdetaanko puhelinnumeroja, kun meillä kerran on näin paljon yhteistä, vai jätetäänkö tämä tähän. Ja minä erittäin mielelläni lähtisin joskus mukaasi koiraa ulkoiluttamaan! Lääkärit ovat sanoneet, että olisi tärkeää liikuttaa tätä jalkaa. Minä en heti siinä nähnyt, mikä hän oikein oli naisiaan. Hän liikutti toista jalkaansa hiukan vaikean näköisesti. Ja se eukko rupesi siinä tärisemään ja tutisemaan ja meni aivan punaiseksi
Olihan toki mahdollista, että rauhallisesti myös Pirkolle. Jos se olisi yksin, asia olisi toinen. Tapasimme perjantai-iltana Alepan edessä. Sopisiko sinulle hakea Santtu Miten sä voit olla niin surkea koivasta maanantaiaamuna. perjantaina ollut. Vaikka olihan toki Minä en anna tätä koiraa sinul- mahdollista, etten ollut asiaa vain le, Pirkko ilmoitti. kysyin. ajan! En voinut uskoa korviani. No kun se on taivaassa! Mitäs tuo tarkoittaa. Pirkko suostuikin riemumielin. Sehän ravisko aivan huusi minulle vihantäytei- telee ja raapii korviaan ihan koko sellä, ilkeällä äänellä. huomannut. euraavana päivänä soitin Pirkolle tiedustellakseni, miten heillä on mennyt. unnuntaina soittaessani Pirkon Minä olen aivan vähän aikaa sitten puheet olivat samanlaisia, ja ne leikannut. Tosin en tiennyt, uskoako vai ei mitä söi. Minä luovu- huomannut tai että se olisi juuri puhtan sen sinulle ainoastaan eläinlää- jennut ja pahentunut huomattavaksi kärin läsnä ollessa! Tämä koirahan Pirkon luona. tensä. Se on pentukoira. Tämä koira ei enää palaa sun luo, Pirkko sanoi. Huolestuin ja mielessäni käväisi ajatus, onko Pirkko kenties tappanut Santun. Se on taivaassa! Pirkko piti dramaattisen tauon. kysyin. Sitten hän jatkoi: Sillä on niin ihanaa minun luonani! Me olemme tehneet seitsemän tunnin lenkkejä ja vaan leikitty metsässä. Pirkko ky- ranomistaja, ettet ole edes sitä syi. Se minua ihmetyttää, ettei se kaipaa sinua yhtään! Kun minun koirani joutui hoitoon, se kuule ulvoi vain kurkku suorana niin kauan, että minä hain sen pois, Pirkko sanoi taas ilkeällä äänellä. kaan väitteensä Santun kunnosta ol Ja nämä tämän koiran kynnet! leet totta. Hänestä kuu- vota ja haukkua minua sydämensä li, että hän oikein lietsoi itseään rai- kyllyydestä. Sopiihan se, sanoin. Ajattelin, amputoida. Miten niin. Sovimme, että haen Santun sunnuntai-iltana. Se vain nauttii, kun sillä on kaveri, eikä ehdi siksi ikävöimään. ta leikkauksia varten, paljon kärsinyt ihmisparka. vatulehdus, Pirkko aivan kirkui. Montaa sanaa siinä ei sitten vaihdettukaan, kun Pirkko tokaisi tomerasti: Me tässä sitten lähdemmekin, hän sanoi, käänsi minulle selkänsä ja marssi omistajan elkein koirani kanssa tiehensä. Nyt keksinyt koko jutun saadakseen raihänen äänensä kohosi. Hänen äänensävynsä oli ilkeä. Eikä eläinlääkäri ollut minua hämmensi hänen äänestään sitä mieltä, että ne kannukset pitäisi kuuluva vihamielisyys. Silloin sillä olisi eroahdistusta. S pitänyt amputoida, kun se oli pieni pentu! Eivät ne kynnet niin pitkät ole. Ruokaa se sai kaksi ker- Pirkon väitettä korvatulehduksesta. Hän nautti näillä kannuskynsillähän voisi kii- saadessaan huutaa minulle ja haukvetä puhelinpylvääseen! Ne olisi kua minut lyttyyn! Hän varmasti tie- Minua ihmetytti, mihin Pirkko oikein pyrki jutuillaan. S 31. sillä oli korvatulehdus, mutta to Ja sen kylkiluut todellakin törröt- dennäköisempää oli, että Pirkko oli tävät! Pirkko huusi vihaisesti. Minua moinen käytös kummastutti ja minulle tuli hiukan pahaenteinen olo. Ja täällä se saa herkkupaloja koko ajan! Se on kuule nukkunut minun vieressäni ja aamulla tuli herättämään minut nuolemalla! Minusta kuulosti ihan siltä kuin Pirkko yrittäisi tehdä minut mustasukkaiseksi omasta koirastani, mutta en antanut hänen puheidensa provosoida itseäni. tävät! Se on syönyt täällä jatkuvasti Siis jos sä et ole huomannut, että yrittäen täyttää sitä määrätöntä näl- tällä on korvatulehdus, niin sä olet kää, joka sillä on! Ja ne sun papanat, joko tyhmä tai sokea, Pirkko kirkui mitä sä sille syötät, on paskaa, Pirk- raivoissaan minulle. Sehän on kiva, että teillä on ollut hauskaa yhdessä, sanoin vain. oli aliravittu! Santtu tuli siellä met Ei sillä vielä vähän aikaa sitten sässä luokseni hakemaan minulta ollut tai en ainakaan ole huomannut apua! Sen kylkiluuthan aivan törröt- sitä. Eiväthän hänen muutvoon. keskustella asineet! Hoikka se allisella ja ystätoki oli, mutta välliselläkin tase johtui ainoastaan siitä, että vilk- valla. KoiraMinua järkytti hänen suunnaton ni ei todellakaan vihamielisyyollut aliravittu. Ne ovat niin pitkät, että se askeltaa Pirkon äänestä sitä paitsi kuuli selaivan virheellisessä asennossa! Ja västi, että hän nautti tästä. Ei ainakaan ollut vielä kolle, minua odottikin yllätys. että ehkä hänellä oli kipuja tai vain Ja sitten tällä eläimellä on korhuono päivä. Kyllähän Sen kylkiluut Ei minua olisi ihmetyttänyt se- näistä asioiskään, jos hän veisi koirani eivät todellata olisi voinut kaan törröttä- eläinlääkäriin lopetuspiikille. Ja onhan inhimillistä, jos ei kaana pentukoirana se liikkui ja rie- heti huomaa koiran korvatulehdushui niin paljon, että kulutti kaiken, ta. taa päivässä ja papanat olivat Lidlin Ei Santtu ainakaan kotona ollut rakoiranruokaa, ja hyvin ne Santul- vistellut ja raapinut korviaan jatkule maistuivat! Selitin tämän kaiken vasti. En uskonut, että Santulla olisi korKun maanantai-aamuna soitin Pir- vatulehdus
Hän varmasti lainaa rahat laskuun. Ah, Pirkko aikoi siis viedä koirani eläinlääkäriin tehtaillakseen minulle mahdollisimman suuren laskun! Siitäkö tässä nyt olikin kyse. Kuinka häijyä! Olin aivan varma, että koirani oli täysin terve ja olin melkoisen varma myös siitä, että myös Pirkko tiesi asian aivan tasan tarkkaan. Mutta tämä nainen kieltäytyy antamasta sitä takaisin! Se ei ole meidän asiamme. Minä aion nyt tehdä niin, että vien tämän koiran huomenna eläinlääkäriin ja otatan siitä kaikki mahdolliset kokeet ja testit! Tämän koiran kunto tutkitaan nyt perusteellisesti! Ne ovat hyvin kalliita testejä! Vähintään 150 euroa menee tutkimuksiin ja lääkkeisiin! Onko sinulla rahaa. Olin aivan tyrmistynyt ja pöyristynyt asioiden saamasta käänteestä. Hän ei myöskään suostunut päästämään minua katsomaan, että Santtu on varmasti kunnossa. Poliisi ei puutu vielä asiaan. Miten kauan sen pitää siellä olla. Soitinkin välittömästi poliisille. Olisihan sekin täydellistä henkistä väkivaltaa, murhata toisen koira! Eiväthän sitä enää mitkään korvaukset tai hänen mahdollisesti saamansa rangaistukset korvaisi ja toisi takaisin. Pirkko kuitenkin oli päättänyt viedä omavaltaisesti koirani eläinlääkäriin minusta välittämättä. Minulla on yksi ystävä, jolla on sydän paikallaan ja rahaa. Olin tyrmistynyt. Enhän minä tiennyt, että hän on sellainen! Aluksi hän esiintyi tietenkin seurassani mahdollisimman normaalina ja mukavana! Kyllä kaiken järjen mukaan poliisin kuuluu puuttua asiaan! Ei ole luultavaa, että koira on välittömässä vaarassa. Nyt hänellä oli valta vaikuttaa elämääni negatiivisella tavalla, tuottaa minulle henkistä kärsimystä ja tuskaa. si, millaisen huolen ja hädän tällainen aiheuttaa koiran omistajalle. poliisi kysyi. Poliisi löi luurin korvaani. oitin Pirkolle seuraavana päivänä kysyäkseni, moneltako eläinlääkäri olisi. Vaikka mieli teki ja aihetta olisi ollut, en halunnut alkaa räyhätä Pirkolle. Tyrmistykseni oli suuri, kun sain kuulla, ettei poliisi puuttuisi asiaan. Mutta kyllähän se täytyy sieltä takaisin saada! Ja kyseessä on häiriintynyt ihminen, koirahan voi olla vaikka vaarassa! Mistä sen voi tietää, jos hän viekin sen vaikka eläinlääkärille lopetettavaksi, kyseessä kun on henkinen väkivalta! Miksi olet antanut koirasi häiriintyneelle ihmiselle hoitoon. Harjoittaa julmaakin julmempaa henkistä väkivaltaa. Olihan hän itse kertonut ennenkin takavarikoineensa koiria omistajiltaan. Keneltä minä voin sitten tätä asiaa tiedustella. Se varmasti vain pahentaisi tilannetta ja tuntui, että sitä Pirkko ehkä juuri halusikin. Miten niin ei puutu. Mutta Pirkko varmasti nauttisi saatuaan vammautettua minut loppuiäkseni parantumattomalla henkisellä tuskalla. Toivottavasti ne saa sinulta sitten joskus takaisin! Pirkko löi luurin korvaani. Tämähän oli täysin järjetöntä! Eihän tällais32 ta voi tehdä! Soitin isälleni kysyäkseni, mitä minun hänen mielestään kannatti tehdä. Hänen äänestään kuulsi ainoastaan sanoinkuvaamaton ilkeys ja pahansuopuus, sekä sadistinen mielihyvä, jota hän sai kiusaamisestani. Miten se on mahdollista. Tajusin, että hän halusi vain tehdä kiusaa minulle. Kun viimein pääsisin Santtua hakemaan hänen asunnostaan, se makaisi kuolleena verilammikossa Pirkon nauraa käkättäessä minulle paholaismaisesti ja ivaten tyhmyyttäni, kun annoin koirani vieraalle ihmiselle hoitoon. Soita poliisille ja käy hakemassa Santtu niiden kanssa pois sieltä, ennen kuin eukko riehaantuu aivan täysin, isäni neuvoi. Soitin Pirkolle uudestaan ja yritin järkevästi ja asiallisesti puhua hänen kanssaan ja selittää, että koirani on aivan terve ja mikäli sillä todella on korvatulehdus, osaan kyllä itsekin viedä sen eläinlääkäriin. Tiesin, että Pirkko oli täysin tietoinen siitä syvästä huolesta ja henkisestä tuskasta, jonka tällainen tilanne koiranomistajassa saa aikaan. Hänen äänestään nimittäin ei paistanut minkäänlainen huoli ja hätä koirani puolesta. Tietenkin lähtisin sinne mukaan puolustamaan itseäni ja katsomaan, ettei Santtua lopetettaisi tai sille tehtäisi minkäänlaisia toimenpiteitä, joita en itse hyväksyisi! S. Olikohan hän tehnyt tällaista aiemminkin. Sehän on aivan hullu, selvästi häiriintynyt ihminen! Kuulostaa siltä, että kyseessä on puhtaasti kiusanteko. No milloin sitten puuttuu. Kaikki oli mahdollista Pirkon kaltaisen naisen ollessa kyseessä. Minusta tuntui, että hän oli suunnitellut koko asian etukäteen ja nautti nyt saadessaan haukkua minut pataluhaksi. Mieleeni nousi kauhukuvia, kuinka Pirkko olisi leikannut Santulta hännän irti, silponut sen korvat ja kiduttanut sen kuoliaaksi ihan vain kiusatakseen minua. Minun koiranihan on varastettu! Ei ole varastettu, poliisista vastattiin. Olet itse vienyt sen sinne. Hän syytti minua asioista, jotka eivät olleet totta. Kuinka tosiaan voisin tietää, mitä Pirkko mahdollisesti voisi koiralleni tehdä. Ei minua olisi ihmetyttänyt sekään, jos hän veisi koirani eläinlääkäriin lopetuspiikille. Olin työtön, eikä minulla todellakaan ollut varaa 150 euron eläinlääkärilaskuun, joten vastasin rehellisestä, että "ei". Santtu katoaisi ties minne, enkä saisi sitä silloinkaan enää koskaan takaisin. Olisihan sellainenkin mahdollista, että Pirkko antaisi Santun eteenpäin jollekin kaverilleen. Minua stressasi ja ahdisti tilanteeni jo muutenkin. En ota kantaa
Minun ystäväni suostui lainaamaan rahat tutkimuksiin. Poliisi ei edelleenkään puuttuisi asiaan, vaikka nyt tiesin jo kertoa, että Pirkko aikoi ilman lupaani jopa amputoida koirani kannuskynnet, siis silpoa sitä! Onneksi poliisi kuitenkin teki asiasta rikosilmoituksen. Eläinlääkäri on kello viisi. Sirkka lähti kuin ammus ja hyökkäsi naisen kimppuun. Hän suostui heti auttamaan minua. Vaikka olin kohtelias ja ystävällinen ja pyrin hoitamaan asiat hänenkin kanssaan asiallisella tavalla ryhtymättä hänen laillaan rähinöimään, se ei suinkaan tarkoittanut luonteen heikkoutta. Minäkin löysin alennuskorista itselleni juuri sellaisen vaaleanpunaisen, romanttisen naisellisen pitsipaidan, jollaista olin toivonut ja etsinyt jo jonkin aikaa! nnen neljää lähdimme bussilla matkustamaan kohti Pirkon asuntoa. Tällä kertaa Pirkko oli todellakin ryppyillyt väärälle henkilölle! Väkivaltaa ei sitten käytetä, sanoin Sirkalle. Vittu mikä ämmä! Minä annan sille kyytiä! Mennään hakemaan Santtu pois siltä! ystäväni sanoi. Pirkko saisi tässä osansa ja aivan ansionsa mukaan! Vielä emme voineet tehdä mitään, joten päätimme olla huolehtimatta turhia ja viettää mukavan iltapäivän. Päätin, että koska poliisi ei suostunut puuttumaan asiaan, oli oikeus otettava omiin käsiin ja asia hoidettava omin konstein. Minä voin itsekin viedä koirani eläinlääkärille! Ei toisten koiria tällä lailla takavarikoida ja ilman lupaa lähdetä viemään eläinlääkäriin! Ainakin minä tulen mukaanne! Ja et tasan tarkkaan tule! Sitten minä teen teistä rikosilmoituksen! Ivallisesti nauraen Pirkko kiljahti, ettei häntä kiinnostanut kuunnella minua enempää, sitten hän löi luurin korvaani. Yritin vielä tässä välissä useita kertoja pyytää myös poliisia paikalle, mutta partiota kieltäydyttiin lähettämästä. Etteivät saa aihetta tehdä meistä rikosilmoitusta. Sirkasta oli hauskaa alistaa ja nöyryyttää miehiä sekä ilkeästi ivata ja pilkata heitä. Sirkka löysi itselleen tyylikkään mus- tan takin ja housut. Soitimme ovikelloa. Joimme rauhassa teetä ja kerroin kaiken tapahtuneen Sirkalle. Sitten Pirkon asunnon ovi aukesi ja ulos tuli vaaleahiuksinen nainen. Hiljaa hiljaa, naisääni supisi. Söimme lounaaksi blinikeittoa ja jälkiruoaksi herkullisia virolaisia vadelmahillotäytteisiä rahkapatukoita. Päätin myös mennä Pirkon oven taakse odottelemaan, ennen kuin he lähtisivät eläinlääkäriin. Hiivimme Pirkon oven taakse. Ja se sanoi, ettei se sun naamaasi halua nähdä, Pirkko alkoi taas huutaa. Sieltä kuului naisten puhetta ja Santun haukku, kun se kuuli tulomme. Naiset hiljenivät ja Santtu haukkui. Sitten ei enää kulunut Santun ääntä. Otin mukaan tekemäni rikosilmoituksen, sillä olin varma, että tarvitsisin sitä vielä myöhemmin. Tapaus kirjattiin siihen nimellä "hallinnan loukkaus". Hän runttasi naisen rinnuksista pidellen selkä seinää vasten ja alkoi huutaa niin, että rappu raikui: Varas! Varas! Anna koira takaisin! Senkin varas! Antakaa koira takaisin! 33 E. Menisimme reilusti ennen kello viittä Pirkon oven taakse odottelemaan ja kun hän tulisi Santun kanssa ulos, ottaisimme oikeutetusti koirani häneltä takaisin. Pirkkohan ei minua tässä asiassa voittaisi! En suostuisi alistumaan tällaiseen mielivaltaiseen ja hävyttömään kohteluun ja jäädä mitään tekemättä vain sydän syrjällään odottamaan toivoen, että saisin Santtuni vielä elävänä ja kunnossa takaisin. Soitin eräälle viisikymppiselle ystävättärelleni, joka oli 180 senttiä pitkä virolainen Lady Domina, todellinen amatsoni. Sitten lähdimme shoppailemaan. Minun Santultanihan se hullu ämmä ei kannuskynsiä amputoisi! Vielä bussista yritin uudelleen soittaa poliisille ja saada partion mukaani käymään Pirkon oven takana. Minäkin hermostuin ja sanoin tiukkaan sävyyn: Kuule Pirkko. Suunnittelimme, mitä tekisimme. Pirkko saisi kokea elämänsä yllätyksen! Hän oli arvioinut minut aivan väärin. Kiertelimme kaupungin kalleimmissa vaatekaupoissa katsastamassa kesävaatteiden poistomyynnit. Ei onnistunut. Pitivät Santun kuonoa kiinni! Koputtelimme ovella turhaan aikamme ja menimme sitten rapun ulkopuolelle odottelemaan. Pirkko selvästi oli täysin tietoinen siitä, että poliisi ei puutu tällaisiin asioihin. Kävimme ostamassa läheisestä virolaisesta elintarvikeliikkeestä rahkatäytteisiä blinejä. Domina-ystäväni Sirkka antaisi Pirkon kuulla kunniansa. Tämä ei käy päinsä. Päätin ottaa rennosti, hyvin tämä vielä päättyisi. Ei, minä olen kiltti ja ystävällinen ihminen. Suuttuessaan hän oli todella pelottava, tarpeen vaatiessa täysin raivohullu. Soittaessani ystävälleni oli vasta aamupäivä, joten menin käymään domina-ystäväni luona kello viittä odotellessa. Minulla on äärimmäisen pitkä pinna ja pyrin loppuun saakka välttämään konflikteja, mutta heikkoutta se ei kuitenkaan ole! Nyt valmistauduin antamaan Pirkolle elämänsä opetuksen, jonka hän muistaisi varmasti pitkään ja jonka hän aivan selvästi tarvitsikin, mikäli oli ennenkin tehnyt tällaista muille. Hän siis oli kuin olikin tehnyt tällaista ennenkin! N iin minä sitten lähdin poliisilaitokselle tekemään Pirkosta rikosilmoitusta. Minä kerta kaikkiaan kieltäydyin kärsimästä ja antamasta Pirkon näin päästä päämääräänsä. Me otetaan siltä kaikki mahdolliset kokeet ja näytteet ja amputoidaan nuo kannuskynnet pois! Ja sä tulet huomenna aamulla hakemaan tämän koiran ja kaikki ne lääkkeet, mitä se saa! Pirkko ei kyennyt minkäänlaiseen järkevään ja asialliseen keskusteluun
Kun poliisi ei suostunut puuttumaan asiaan, vaikka monta kertaa niin pyysimme, meidän oli pakko takavarikoida Meerin käsilaukku, kun mikään muu ei enää auttanut. Kerroin naisen nimen. Näkisi vaan, näkisi vaan, huusi Meeri. Heti kun saamme Santun takaisin, sinäkin saat käsilaukkusi. Tästä tässä on oikeasti kyse. Menin siihen viereen seisomaan ja sanomaan Sirkalle, että tämä on väärä nainen. Aikuiset ihmiset! Koettakaa nyt käyttäytyä! Me haluamme tehdä rikosilmoituksen eläinrääkkäyksestä, kotirauhan häirinnästä, pahoinpitelystä ja varkaudesta, räyhäsi Pirkko. Saat käsilaukkusi takaisin heti, kun Santtu on minulla. Kyllä se on sairas koira, Meeri vain syytti hysteerisenä. Tämä ei ole Pirkko, tämä on ilmeisesti se Pirkon kaveri, joka on lähdössä eläinlääkäriin maksumieheksi. Mennään hakemaan sitten se koira pois. Sirkka otti häntä ranteista kiinni ja painoi takaisin seinää vasten. Mikä koira. En minä usko sinua. Koirani on täysin terve, siinä ei ole mitään vikaa. Pirkko ei suostu antamaan koiraani takaisin, vaan on tämän Meerin kanssa lähdössä ilman minun lupaani viemään sitä eläinlääkäriin tehtaillakseen minulle mahdollisimman suuren laskun, vaikka se on täysin terve koira. Viimeinkin saisimme paikalle kauan kaipaamamme poliisit! Kuinka ironista ja uskomatonta, että poliisi ei välitä pätkääkään elävästä ja tuntevasta olennosta, jota ei rahalla voi korvata, mutta kun kyseessä on "varastettu" käsilaukku, eloton esine, poliisi on heti kärppänä paikalla. Ei sinun tarvitse pelätä minua, emme me tee sinulle pahaa. Näkiväthän poliisitkin, ettei hänessä minkäänlaisia pahoinpitelyn jälkiä ollut. Naisen etunimi näytti olevan Meeri. Me. Poliisit olivatkin silminnähden huvittuneita. Menin Meerin perässä pihalle, jotta hän ei olisi ensimmäisenä poliiseja vastassa kertomassa heille omaa totuuttaan tapahtumista. Koputimme Pirkon ovelle. Silloin tämä nainen alkoi riehua ja huitoa nyrkeillään. Vaaleahiuksinen nainen meni ulos soittamaan poliisille. Ei ollut rikos! Hän itse toi! Hän itse toi koiran minulle, huusi Pirkko toraisasti. Minä en avaa ennen kuin poliisi on paikalla, kuului sisältä. Saat käsilaukun takaisin koiraa vastaan. Meeri kuitenkin tuntui pelkäävän minua ja käveli minusta kauemmaksi eikä suostunut kuuntelemaan järkipuhetta. Kenen käsilaukku se on. Kerroin myös, että mitään pahoinpitelyä täällä ei ole tapahtunut, vaikka poliisille hetki sitten soittanut rouva niin todennäköisesti olikin väittänyt. Älä usko hänen valheisiinsa, mitä hän on minusta ja Santusta puhunut. Minun koirani, jota te olitte Pirkon kanssa lähdössä viemään eläinlääkäriin ilman minun lupaani! Ei siellä ole mitään koiraa! Minä olin Pirkon asunnossa yksin kastelemassa kukkia! Kas kun sieltä kuului koiran haukkuminen ja kahden naisen keskustelua! Tämä on ryöstö! Ja pahoinpitely! Minä soitan poliisit! Hyvä! Soita! Olin innoissani. Nyt soitin itsekin poliisin hälytysnumeroon ja kerroin samalle päivystäjälle, jota olin aikaisemmin anellut lähettämään partion paikalle koiraani hakemaan, että varmaankin olivat jo saaneet soiton asiaa koskien, hiukan eri tavalla kerrottuna tosin, mutta olimme nyt takavarikoineet käsilaukun, joka annettaisiin 34 omistajalleen takaisin heti, kun saisin varastetun koirani takaisin. un poliisit saapuivat paikalle, minä ojensin heille heti Pirkosta tekemäni rikosilmoituksen. Näkihän hän, että koira oli täysin terve ja normaali, eikä laisinkaan sairaan ja aliravitun näköinen. Katsoimme hänen käsilaukussaan olevasta kellokortista kenen kanssa olimme tekemisissä. Minä aioin nimittäin olla ensimmäisenä näyttämässä heille tekemääni rikosilmoitusta ja kertoa sen, mistä tässä jupakassa oikeasti olikaan kyse. Santtu tuli heti oven auettua ulos luokseni heiluttamaan häntää. Voit päästää hänet menemään. Hän otti naiselta myös silmälasit pois päästä, etteivät ne putoaisi hänen heiluessaan ja takavarikoi tämän käsilaukun. Poliisi on paikalla, totesimme konstaapelin kanssa yhteen ääneen. Se on sairas koira! Me olemme viemässä sitä eläinlääkäriin, Meeri huusi hysteerisenä. Pirkko oli laittanut sille oman koiransa remmin. Yritin myös lähestyä Meeriä ja puhua hänelle järkeä. No niin, antakaahan laukku ja silmälasit Meerille takaisin. Annamme sen heti takaisin, kun koirani on minulla. K Pahoinpitely! Minut on pahoinpidelty! Varkaus! Minun silmälasini ja käsilaukkuni on varastettu, tuli Meeri siihen hysteerisenä huutamaan. Partio on matkalla. Hän oli selvästi äärimmäisen huvittunut tilanteesta. Eiköhän se omistaja osaa itsekin viedä koiransa lääkäriin, sanoi poliisi. Menkää asemalle tekemään. Pirkko tuli kiihtyneen näköisenä ovelle. Me haluamme vain koirani takaisin. Tämä on vain Pirkon kiusantekoa ja henkistä väkivaltaa minua kohtaan. Kyllä te nyt itse olette tehneet paljon pahemman rikoksen, kun ette suostu antamaan koiraa takaisin, poliisi vastasi. Mutta kyllä se koira pitää antaa takaisin silloin, kun on sovittu! Poliisilla on selvästi vaikeuksia yrittää pysyä vakavana. Tämä on rikos! Pahoinpitely, varkaus ja kotirauhan häirintää, aloitti Pirkko syyttämisen
Molemmat vaativat teille rangaistusta. Harvemmin ihmiset mitään negatiivista itsestään kertovat. Arvaatte varmaan, mitä asia koskee. Hei Meeri. Pirkko taas kotirauhan häirinnästä ja eläinrääkkäyksestä. Oikeastaan Pirkkohan puhui itse tästä paholaisen lemusta. Meeri ei kuitenkaan uskonut minua, vaan väitti Pirkonkin olevan vain hyvää hyvyyttään asiassa mukana. sattuneiden tapahtumien johdosta. Meerille en ollut tapahtuneesta vihainen, hän selvästikin yritti vilpittömästi auttaa sairaaksi uskomaansa koiraa, vaikka olikin Pirkon manipuloinnista johtuen tehnyt sen täysin väärällä tavalla. Hän ei kiittänyt tiedosta, saati pyytänyt anteeksi väärin perustein minua kohtaan osoittamaansa huonoa käytöstä. J arin päivän kuluttua sain yllättävän puhelun. Hän selvästi luuli vilpittömästi, että Santtu oli laiminlyöty, sairas ja rääkätty eläin ja hädissään hän nyt halusi pelastaa sen pahalta omistajaltaan. Kertokaa. Sananvaihdon aikana minä kävin Pirkon asunnosta hakemassa Santun ruokakupin. Se ainakin selittäisi täysin hänen saatanallisen raivonsa ja demonisen käytöksensä! että hän oli aidosti huolissaan Santusta. Toiset ihmiset vain luulevat olevansa oikeita koiraeksperttejä, vaikkeivät oikeasti tiedä koirista yhtään mitään! Tällaiset turhat keikat ovat aina mukavia. Remmiä ja valjaita en löytänyt. Tällainen henkilö kuin Meeri syyttää teitä pahoinpitelystä ja varkaudesta. Tervetuloa vaan katsomaan tervettä koiraa, sanoin. kysyin. Tuijotin Pirkkoa murhaavasti ja sanoin: Remmi! Pirkko selvästi pelkäsi katsettani ja kävi kiltisti noutamassa Santun remmin eikä sanonut minulle mitään. Poliisista päivää! Kutsun sinut kuulusteluihin 24.8. ian sain soiton eläinsuojelulääkäriltä. emme ota ilmoituksia vastaan, poliisi tokaisi. Sanoinkin tämän hänelle, kiitin huolenpidosta ja yritin kertoa hänelle, että Pirkon väitteet koirani kunnosta olivat täysin vailla todellisuuspohjaa ja että hänen taholtaan kyseessä oli vain ja ainoastaan kiusanteko. Kun eläinsuojelueläinlääkäri tuli tutkimaan Santtua, hän sanoi: Tällähän on oikein rasvakerros tässä kylkiluiden päällä! Ja turkkikin kiiltää! Mistähän se on edes keksinyt, että tällä olisi korvatulehdus. Hänen äänestään kuuli, P onkin ajan kuluttua sain jälleen yllättävän puhelinsoiton. Meeri käyttäytyi kuitenkin puhelimessa edelleen hysteerisesti, epäasiallisesti ja vihamielisesti minua kohtaan. Tässä on Meeri. Valjaat! Pirkko nouti kiltisti nekin. Kerroin hänelle, mitä eläinlääkäri oli sanonut. Jättivätkö he kenties kertomatta oman osuutensa tapahtumiin. Ajattelin ilmoittaa, että se hälyttämänne eläinsuojelulääkäri kävi luonani ja totesi Santun täysin terveeksi. Ovatko tällaiset perättömät ilmiannot kovin yleisiäkin. Olisiko se, että hänen luonaan Santtuun oli tarttunut näin hirvittävä löyhkä, merkki siitä, että Pirkko itse oli täysin demonien riivaama. Löytyykö tämä rikosilmoitus siis meidän 35. Soitin numeroon, josta hän oli minulle soittanut. Kyllä näin selvässä tapauksessa voisin soittaakin ilmoittaakseni asiasta. P P äätin soittaa Meerille itsekin ja kertoa eläinlääkärin lausunnosta, koska tunsin myötätuntoa häntä kohtaan ja halusin hänen saavan tietää, että voisi lakata huolehtimasta Santun puolesta. Minä nimittäin uskon, että tässä on puhtaasti ollut kyse vain ja ainoastaan kiusanteosta. Pirkosta en aistinut todellista huolta koirani hyvinvoinnin puolesta. On niitä aina välillä. Tiesinhän minä, että tämä kaikki päättyisi onnellisesti! K otona kummastuneena huomasin, että nyt Pirkon luota palattuaan Santtu haisi aivan ulosteelle. Ei ole totta! Kerroin poliisille oman versioni tapahtumista. Mutta pohjimmiltaan hänen motiivinsa tuntuivat olevan puhtaat, toisin kuin Pirkolla. Hän oli saanut ilmoituksen sairaasta ja aliravitusta koirasta. Ilmeisesti hän oli henkilö, joka ei tiennyt koirista yhtään mitään, mutta uskoi kaiken, mitä Pirkko sanoi, ja Pirkko oli saanut hänet uskomaan valheisiinsa. Siinä tapauksessa Pirkko oli vieläkin alhaisempi kuin olin kuvitellutkaan! Vai oliko koiraan sittenkin tarttunut Pirkon pään sisällön ominaishaju, hänen sielunmaisemansa ja luoteenlaatunsa aromi, en voinut olla häijysti ajattelematta. Oliko Pirkko kenties kieritellyt sitä ulosteissa voidakseen eläinlääkärille sanoa, kuinka likaisenakin sitä pidetään, jotta väitteet laiminlyönnistä olisivat vakuuttavampia. Voit siis lakata huolehtimasta. Ajattelin ilmoittaa tämän sinulle, kun tunnuit olevan aidosti huolissasi Santusta. Kannuskynsiä ei sitä paitsi eläinsuojelulain mukaan edes saa amputoida, elleivät ne ole revenneet! Santtu sai siis täysin terveen koiran paperit. Lähdimme sitten voittajina Santun ja kaikkien tarvikkeiden kanssa kotiin. Minä haluaisin ostaa Santun! Myy se minulle, minulla on rahaa! Ei ole myytävänä. Voisitko sinä soittaa näille naisille ja kertoa, että koirani on täysin terve. Minä ihan totta tykkäsin siitä koirasta! Minä voin maksaa paljon! En myy! Meeri oli ilmeisesti saanut numeroni Pirkolta
Seuraavana päivää sain toisen kirjeen käräjäoikeudesta. Ei ole totta! Me emme hetkeäkään olleet sisällä asunnossa! He eivät avanneet meille ovea! Jos me olimme päässeet sisälle, olisimme välittömästi ottaneet vain Santun ja lähteneet saman tien menemään! Mitään muuta me emme halunneet! minä selitin. ovittuna päivänä menin sitten poliisikuulusteluun. Hänen koiransa nimittäin oli paremminkin pullukka! Ja sitten, kun Elli vetää, niin minä olen pitänyt sellaista vedonesto-kuonopantaa, niin Pirkko on huutanut että se tekee siitä ilmoituksen. Ei. Se poliisi kertoi, että Meeri oli jäänyt sille kiinni valehtelusta! Oli puhunut itsensä pussin useamman kerran. Ei kai sitä asiaa vietäisi oikeuteen. Sitten poliisi luki Meerin antaman lausunnon hänen tekemästään rikosilmoituksesta. Kuulustelun päätteeksi poliisi sanoi: Minä uskon sinua. Oli muun muassa väittänyt, että sinä olit uhannut tappaa hänet. Onko tämä se koira, joka oli Pirkolla. Meillä ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin toimia näin, koska poliisi ei suostunut puuttumaan asiaan. äytyään omalla vuorollaan kuulustelussa Sirkka soitti minulle. Kyllä vain! Kerroin hänelle koko kauhean tarinan. Kyllä on pokkaa! Lopuksi poliisin saattaessa minua ulos hän sanoi molempien osapuolien toimineen asiassa väärin. tietojärjestelmästämme. Ilmeisesti hän harjaantuneena kuulustelijana kykeni näkemään ilmeistäni ja kehonkielestäni, että puhuin totta ja olin vilpitön. Hyvä, että kohtalokas koiranhoitoviikonloppu päättyi lopulta kuitenkin onnellisesti, poliisi sanoi. Ja nyt ne haluaa aiheuttaa meillekin ongelmia, kun niiden omat suunnitelmat menivät mönkään. Pirkko oli aiheuttanut minulle jo näin paljon kiusaa ja henkistä kärsimystä ja sitten joutuisin vielä maksamaan sakkojakin asiasta, jota en ole edes tehnyt! Pitkän ajan kuluttua sain postia käräjäoikeudesta. Meeri kuulemma tulisi kuultavaksi seuraavaksi, sen jälkeen olisi Sirkan vuoro. Kai se on se loukattu ylpeys, joka vaatii nyt kostoa. nainen kysyi. Ja pataluhaksi se on haukkunut monia, monia muitakin. Syyttäjä oli tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen myös minua ja Sirkkaa vastaan nostettuihin syytteisiin vähäisyysperusteeseen vedoten. Ja se on inhottava, kun se osaa esittää niin mukavaa ja ystävällistä! Mutta sitten, kun se pääsee lähelle, niin se iskee. Silloin minä kyllä aloin nauraa! Uskomatonta! Kyllä on pokkaa! Itse ovat tehneet väärin ja nyt yrittävät saada meidät käännettyä syyllisiksi. Itse asiassa se oli hyvinkin stressaavaa. Annoin poliisille Sirkan yhteystiedot hänenkin kuulemistaan varten. Enhän voinut ottaa sitä riskiä, että selvästi häiriintynyt Pirkko lopettaisi Santun tai se katoaisi jäljettömiin tämän Meerin viemänä. Hän oli kuulemma ollut Pirkon asunnossa, kun kaksi hänelle entuudestaan tuntematonta naista, minä ja Sirkka, olimme tunkeutuneet asuntoon ja ryhtyneet silmittömästi pahoinpitelemään häntä. Olimme potkineet ja lyöneet häntä ja retuuttaneet hänet rappuun jossa pahoinpitely oli edelleen jatkunut. Minullekin hän aina huutaa, että koirani on muka liian laiha. Jännittihän se toki, vaikka tiesinkin olevani syytön asioihin, joista minua syytettiin. Kerroin poliisille vielä, kuinka 36 S Meeri oli soittanut jälkikäteen minulle ja yrittänyt ostaa Santun. Mutta kyllähän kuonopantaa saa käyttää! Se on täysin laillinen!. Onhan nii- tä syyttömiä ennenkin tuomittu! Se nyt tästä puuttuisikin. Mielenkiintoista nähdä nämä henkilöt. Yleinen syyttäjä oli tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen Pirkkoa ja Meeriä vastaan vähäisyysperiaatteen vuoksi, koska koira oli palautettu omistajalleen. Ehkä heillä oli vilpitön halu auttaa, mutta täysin väärät keinot käytössä, sanoi kuulustelija. Koin suunnattoman helpotuksen tunteen. K M V yöhemmin tapasin metsässä Santun kanssa erään toisen koiranulkoiluttajan. Se on se Pirkko aika erikoinen. poliisi kysyi. Eikä ollut myytävänä. Saa nähdä, miten tolkuissaan ovat, poliisi sanoi. Kerroin jälleen tapahtumat niin kuin ne menivät ja sen, että kun poliisi ei kerran suostunut puuttumaan asiaan, minun oli hoidettava asia omin päin niin kuin parhaiten taisin. Ottaisin kopion siitä eläinlääkärin lausunnosta. Sitä monet ihan täällä pelkää. En kerta kaikkiaan suostunut ottamaan sitä riskiä, että ne hullut vaikka lopettaisivat koirani, tai että Meeri olisi ottanut sen itselleen niin, ettei sitä olisi enää ikinä löytynyt, puolustin kantaani asiaan. Heidän olisi itsensä syytä pyytää anteeksi, kun ovat tehneet väärin sen sijaan, että tekevät nyt lisäksi vielä tällaista! Niin, se on se ylpeys. Haha! Tuoko liian laiha. Vaihtavat toiselle puolelle tietä, kun Pirkko tulee vastaan. Pirkkokin saisi tulla poliisin kuultavaksi. Entäs minua ja Sirkkaa vastaan nostetut syytteet. Ne olivat selvästi jo päättäneet ottaa Santun sinulta pois! aikka tiesin olevani syytön pahoinpitelyyn, minua kuitenkin hermostutti odotella ratkaisevaa päätöstä asiaan. Kyllä vain. Sehän haukkuu vastaantulijoitakin pystyyn ihan ilman mitään syytä! Minäkin vähän pelkään sitä Pirkkoa, kun se on aina niin vihainen
Vaikka tapaus lopultakin päättyi onnellisesti, jätti se minuun tietynlaiset jäljet pitkäksi aikaa. REG OINAS REG SKORPIONI 040123456 REG JOUSIMIES REG KAURIS Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Soneran, Radiolinjan, Saunalahden ja Dna:n matkapuhelinliittymissä. 37. REG VAAKA Esim. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 18.-20. Haluan edelleen uskoa ihmisten hyvyyteen ja kyetä luottamaan toisiin. Hauskaa seuraa vai yksinäisyyttä. Tai, jos olet jo vakiintunut, miten suhteesi rakastettuusi kehittyy. Minua jaksaa edelleen järkyttää se Pirkon suunnaton vihamielisyys ja tietoinen halu vahingoittaa toista henkisellä tasolla mahdollisimman pahasti. Lähetä viesti, esim. Kerran kun se huusi minun miehelleni, mieheni kysyi siltä, että: "Onkos Pirkolta jäänyt aamulääkkeet ottamatta?" Pirkko ei sanonut siihen mitään. Mutta kun se Pirkko haluaa puuttua muiden ihmisten elämiin ja aina etsii siihen syitä. Sen neuvon annan vahingosta viisastuneena kaikille koiranomistajille, että antakaa koiranne hoitoon vain henkilöille, jotka tunnette todella hyvin! KOKEMUSTA ON Näin tulkitset värien ja paikkojen koodit saamastasi tekstiviestistä: tapahtuu ensi viikonloppuna? Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 11.-13. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 25.-27. Näppäile viestiin tunnus REG, välilyönti ja horoskooppimerkkisi. Lisäksi horoskooppi kertoo, missä ympyröissä varmimmin tapaat joko rakkaasi tai muita mielenkiintoisia ihmisiä. Viikonloppuhoroskoopin on laatinut Reginan monivuotinen astrologi, tunnettu ja tunnustettu Violet Sjöberg. Saat myös tietää, minkä värinen vaate tai asuste sinun kannattaa valita, jotta onnesi olisi paras mahdollinen. Halusin kuitenkin vain ilahduttaa sairasta ja paljon kärsinyttä naisparkaa. Luultavasti tämä on kokonaisuudessaan ollut oikein hyvä ja terveellinen opetus Pirkolle sai Pirkko maistaa omaa lääkettään! Kun on aikansa muita ihmisiä virkavallalla ja eläinsuoje- luviranomaisilla uhkaillut, niin nyt sai sitten tosissaan kokea, miltä se oikein tuntuukaan. En halua tapauksen johdosta täysin menettää luottamustani muihin ihmisiin. REG HÄRKÄ numeroon 173664, ja saat ensi viikonlopun horoskooppisi. syyskuuta; viimeinen tilauspäivä 27.9. Oli tainnut jäädä lääkkeet ottamatta. T aisi antamamme opetus kolahtaa ja tapaus säikyttää hiukan Pirkkoakin. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 2.-4. lokakuuta; viimeinen tilauspäivä 4.10. Mitä V ä r i t : punainen = PU, vaaleanpunainen = VP, tummanpunainen = TP, sininen = SI, vaaleansininen = VS, tummansininen = TS, vihreä = VI, vaaleanvihreä = VV, tummanvihreä = TV, ruskea = RU, vaaleanruskea = VR, tummanruskea = TR, keltainen = KE, violetti = VO, oranssi = OR, turkoosi = TU, pinkki = PI, musta = MU, valkoinen = VA Paikat: kotona = KO, baarissa = BA, elokuÄlä enää pohdi vaan ota selvää! vissa = EL, tanssiravintolassa tai -lavalla = Tilaa tekstiviestinä viikonloppu- TA, ruokaravintolassa = RR, konsertissa = horoskooppisi, joka kertoo, mi- KN, ystävien luona = YS, bileissä = BI, hartä tapahtuu ensi perjantain, laurastuksissa = HA, liikunnan parissa = LI antain ja sunnuntain aikana. syyskuuta; viimeinen tilauspäivä 20.9. syyskuuta; viimeinen tilauspäivä 13.9. Intohimoa vai välinpitämättömyyttä? ko Santun antaminen hoitoon viisasta. En soimaa itseäni tyhmyydestä, kun menin luottamaan Pirkkoon. Varovaiseksi ja epäluuloiseksi olen kyllä tullut, ja se lienee ihan viisastakin näinä aikoina, mutta joskus on vain uskallettava luottaa. Onko luvassa helliä hetkiä vai riitaa. Kyllä minä tarkkaan harkitsin, olisiLöydätkö Sen Oikean. Kirjoitat siis viestiisi jonkin seuraavista yhdistelmistä: REG VESIMIES REG KALAT REG OINAS Tilaa viikonloppuREG HÄRKÄ horoskooppi REG KAKSOSET ystävällesi REG RAPU kirjoittamalla viestin REG LEIJONA perään vastaanottajan REG NEITSYT matkapuhelinnumero. Joutuihan hän nyt itse syytettynä ihan poliisikuulusteluihin ja kaikkea! Varmasti ovat puntit tutisseet hänelläkin. Varmasti Pirkkoa on myös hävettänyt ja mietityttänyt, mitä naapuritkin mahtavat ajatella siitä, että rapussa on huudettu ja syytetty häntä varkaaksi ja oikein poliisit käyneet hakemassa varastetun koiran pois
Jokaiseen avattuun laskuun hän liitti ihmettelevän kommentin. Kerta toisensa jälkeen äiti lainasi minun säästöni, eikä takaisinmaksua kuulunut. O lin varmaan kymmenen hujakoilla, kun ymmärsin, että vanhempani eivät osanneet hoitaa rahaasioita. Minulla oli koulutovereina työttömien yksinhuoltajien lapsia, mutta ei heillä eletty laskupinoja kiroillen ja rahaa löytyi ajallaan tarpeelliseen, ei penniäkään tuhlattavaksi. Se oli jännittävää, teimme löytöjä kuin aarteen etsijät konsanaan. Isän lempivitsi hammaslää-. Oliko se varmasti meidän puheluistamme. Molemmat kävivät työssä, mutta raha ei riittänyt. Lopulta äiti alkoi avata kertymään päässyttä pinoa syvään huokaillen ja la- jitella sisältöä kolmeen pinkkaan: "pakko maksaa ensi tilassa", "maksetaan sitten, kun on irrallista rahaa" ja "saa odottaa vaikka tuomiopäivään". Eivät heidän äitinsä availleet ihastuksesta huudahdellen postimyynnin paketteja ja juosseet pelin eteen mallaamaan paketista kaivettuja vaatekappaleita 38 tai meikkejä. Jouduin perheemme maksumieheksi koska olen ainoa joka säästää Koska vanhempani eivät osanneet käyttää rahaa lainkaan, minun oli opeteltava se taito jo pienenä tyttönä. Kuinka paljon sähkön hinta oli taas noussut, entäs puhelinlasku. Meillä laskujen avaamista lykättiin, silloin tällöin vilkaistiin huokaisten laskupinoa, ja isä kiroili, kuinka nyky-yhteiskunnassa muka hyvinvointivaltiossa voidaan harrastaa laillistettua ryöstöä. Että pankki kehtasi muistuttaa noinkin tylysti vakioasiakkaita lainanlyhennysten viivästymisestä tilillä ei ollut rahaa. Parhaan ystäväni Helin äiti otti usein meidät mukaansa, kun lähti kiertelemään kirpputoreja. Joskus hän huomautti, että nyt tuli tuhlattua sortuessaan ostamaan jotain kalliimpaa. Kotiin ilmestyi uutta tavaraa tuon tuosta, vaikka me olimme köyhiä ja veloissa. Lehtien tilauslaskut sitten, muka menossa oikein perintätoimistolle, parasta peruuttaa koko tilaus. Kuvittelin säästäväni rahaa omiin menoihini, mutta jouduin aina pettymään
Samaan aikaan, kun kaverini kinasivat vanhempiensa kanssa liian pienistä taskurahoista, minä aloin tajuta kokonaisen huushollin raha-asioista ja häpesin. kärilaskuista kuului: Ei sillä kiirettä ole, tuskin tulee repimään paikkoja suusta. Raha poltteli käsissä siinä määrin, että parin päivän kuluttua kerättiin kolikoita ruokakauppaan. Pikkuveljeni kyseli: Kuinka rikkaista oikein on tullut rikkaita. Eiväthän vanhempani pystyneet salaamaan jatkuvaa rahapulaansa sukulaisilta ja naapureilta, eivät he juuri yrittäneetkään. Meillä vaihdettiin usein hammaslääkäriä sen vuoksi, että "tohtori oli hinnoitellut itsensä ulos". Huomasin heidän suorastaan kilpailevan siitä, kumpi onnistui paremmin pääsemään muiden kukkarolle. Vanhempani eivät pystyneet eivätkä kai halunneetkaan panna rahaa sivuun pahan päivän varalle. Päinvastoin he valittelivat, kuinka taas oli tullut ylimääräisiä, ennalta arvaamattomia menoja kuten sähköja puhelinlaskut ja odottivat sitten pikku jeesausta. Juuri tuolla, he saavat laskutella köyhiä mielin määrin, ilmoitti isä. E nsimmäisiä lapsuuden muistojani taitaa olla käsite palkkapäivä, ja sen mukanaan tuoma hulvattoman tuhlaamisen aalto, jota seurasi loppukuun niukkuuden kausi. Leikin voittamiseksi riitti työtoverin tarjoama kahvikuppi ja pulla, kun oli muka unohtanut rahapussin aamulla kotiin. 39. Heli nautti äitinsä kanssa palkkapäivästä maltillisemmin, he kävivät silloin pitsalla. Palkkapäivinä he elivät laulellen kuin sadun sirkat. Se oli pieni kohokohta arjessa, ja sen jälkeen elämä jatkui tavallista turvallista rataansa
Pienillä panoksilla sai vain murusia. Kun edes kerran voisi laittaa kunnon järjestelmän, johan rahapula lentäisi ikkunasta ulos. Eräs luokkatoveri irvaili minua Hobby Hall -tytöksi. Mennä nyt heittämään kovalla työllä ansaitsemansa rahat rikkaiden kaatopaikalle. Joskus enon vaimo palautti tavaroita, jos sattui paikalle palautusajan puitteissa äidin voivotellessa sen hetkistä laskupinoa. Perheen rahatilanteen vuoksi aloin varhain hankkia pientä ansiota. Eno auttoi aina "tämän viimeisen kerran", mutta ei se suinkaan jäänyt viimeiseksi. Sitten minun pitäisi kulkea nukkaantunut ja virttynyt vaate päällä. Meille lapsillekin tilattiin postimyynnistä kaikenlaista, etenkin vaatteita syksyisin koulun alettua. Jos muu ei auttanut, viimeisenä keinona kolusin lauantai-iltapäivisin veljien kanssa naapuritalojen roskakatoksista tyhjiä pulloja, jotka sitten kiikutimme kiireellä kauppaan. He ovat aina olleet valppaina ja yrittäneet hyötyä muista. e, että elämämme pysyi jonkinlaisessa järjestyksessä, pankki ei vienyt asuntoa eikä ulosottomies sentään ilmestynyt ovellemme kuin kerran pari, oli enoni ja hänen vaimonsa ansiota. Toisin kuin veljiäni, minua ei jaksanut kiinnostaa katalogien selaaminen. Ja niinhän siinä kävikin parin ensimmäisen lyhennyksen jälkeen. Ei auttanut, vaikka inkutin Helin äidin löytävän kirppareilta melkein käyttämättömiä vaatteita. Yritin säästää, mutta se loppui aina kuin kanan lento äiti lainasi. arttuneempana, kun aloin saada omia ansioita, riensin rahat kourassa kiertämään kirppareita. Osasin hakeutua erilaisiin hanttihommiin, joita saattoi tehdä iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Lottoon kaivettiin aina rahat vaikka kiven silmästä. Joku toinen on ensin saanut kokea vaatteen viehätyksen ja nauttia sen uutuudesta. Kun luovuin ansaitsemastani vasta kovan väittelyn jälkeen, äiti totesi loukkaantuneena, itkuun purskahtamaisillaan: Perheessä kaikki on yhteistä. Rikkaat kuorivat fiiliksen päältä ja rahastivat sitten vielä köyhiä. Yritä nyt löytää sopivaa katalogista. Äidistä käytettyjen vaatteiden pitäminen oli pöyristyttävää, eikä hän lähtenyt kanssani kirppareille tekemään löytöjä. Sietäisit selkääsi, isä pauhasi. Minä en jaksanut paneutua vanhempieni "tuottoisaan keinotteluun", ajattelin kauhulla edessä odottavia maksuvaikeuksia. Kunhan kyttää, löytää maksajia. iin kauan kuin muistan, vanhempani ovat hakeneet helppoa rahaa kaikin keinoin. Sehän on almuihin tyytymistä. Ei minulla ja äidilläkään ole omaa rahaa, kaikki menee yhteiseksi hyväksi, isä säesti. Äidin bravuuri oli mennä ilman kolikkoja talon pesutupaan ja juosta sitten ovelta toisella vippaamassa, kun ei ollut huomannut varata tarpeeksi ja oli vielä koneellinen odottamassa. aikka en asunut enää kotona, en olisi tarvinnut opintolainaa. Hoi40 N S din tuttavien ja naapureiden lapsia iltaisin ja kävin auttelemassa enon liikkeessä. Isän mielestä ei ollut koskaan varaa satsata Lottoon tarpeeksi. Keittiöstä tuli upea ja varsinkin äiti huokui ylpeyttä. Suljin korvani äidin motkotukselta, kun hän katseli saalistani. Sitähän kirpputorit kuulemma olivat. Itkin monta kertaa katkerasti, kun äiti lainasi rahani. Olihan se kieroutuneella tavallaan totta. Minua inhottaa, lakkaa jankuttamasta tällä minuutilla, äiti sanoi ja antoi kuviteltujen vilunväreiden puistattaa itseään. Kuuntelin kyllästyneenä hölynpölyä asunnon vaihdosta, kun hän laskeskeli, paljonko asunnon arvo oli noussut. Huono-onnisilla ei kuulemma ole muuta mahdollisuutta, kanssaihmisten on otettava vastuuta. Naapurit ja sukulaiset ihmettelivät, kuinka yleensä selviydyin koulusta. Kun vanhempani olivat tilailleet postimyynnistä kaikenkarvaista tavaraa, joka ei ollut millään tavoin edes välttämätöntä, ja laskut olivat menneet perintään, äiti ruikutti veljeään apuun. Jos he aikoivat harrastaa entisenlaista luottokorttien vingutusta ja postimyyntitilailua, he olivat sopineet aivan liian suurista maksueristä. Vanhempani halusivat remontoida keittiön ja sen enempää laskematta he teettivät sen osamaksulla. Vaatteet eivät olisi olleet uusia, mutta eiväthän koulutoverini olisi sitä tienneet. Vaatihan sitä jo inhimillisyyskin. Opin ottamaan omani päältä ennen kuin äiti ehti lainata. Hänen lainaamiseensa ei suinkaan sisältynyt takaisinmaksua. Otin opintolainaa ja maksoin keit- V V. Opin käymään kaupassa säästeliäästi omilla ansioillani, että saimme loppukuustakin syötävää pöytään. Olisin halunnut kiertää kirpputoreja. Ei perheessä yksi voi pihdata rahojaan, kun ollaan hädässä ja rahaa tarvitaan. Taloyhtiössä kulkikin lentävänä vitsinä, että oli parempi vilkaista ovisilmästä, kuka oven takana seisoo tai joutuu pulittamaan Peltoskan pyykkituvan käytön. Tiesin tovereidenikin saavan niitä käsiinsä. Äiti vetosi minuun, Jos et välitä minun ja isän ahdingosta, ajattelisit edes veljiäsi, hän moitti ja syyllisti. Myöhemmin olen ihmetellyt sitä itsekin. Minä en kyllä laita päälleni jonkun tuntemattoman käyttämiä kuteita. Tämä oli sijoitus, kämppä menee kaupaksi, kun aikanaan muutamme rivariin, isä julisti. Sinun on hyvä oppia, että kaikkien on tuotava kortensa kekoon. Mainosten jakelun yleistyessä onnistuin saamaan piirin ja sitten vielä toisen siihen rinnalle
Ja tästä päivästä et ota kuuleviin asti. Sinä iltana teimme Markun kanssa tona käydessäni tyhjentämään rahalaskelmat, missä ajassa saisin velka- pussini keittiön pöydälle. Kun pankki lopulta uhkasi asuntavara, kuin uusi leikkikalu lapselle, non pakkohuutokaupalla, äiti soitti toi sisältöä heidän elämäänsä. Häpesinkö häntä. Takaisin lapsuudenkotiin. nen, Markku sanoi. Et tä käsitin yhtäkkiä, sinä tee heille palmiksi vanhempavelusta tyhjentäni ostelivat kaikenlaista paljon turhaa, jota eivät mällä rahapussisi, yllytät vain jatvälttämättä tarvinneet. Välillä tuntui, Osaan kuvitella, kuinka vaikea hä- että joudumme mierolle, jos hankitnen oli käsittää tilannettani. Hänen tiin kalliimpaa. Kertoessani Mar- Ei perheessä yksi voi pih- dän on korkea aika kulle lapsuute- data rahojaan, kun ollaan hä- aikuistua ja hakea ni hullunmyllysdässä ja rahaa tarvitaan. jälkeen jo niin väsyksissä, että moRaha ja laskut olivat hallinneet elä- net seikat alkoivat naurattaakin. Huomasin kyllä, mihin äiti pyrki, kun halusi tietää enemmän seurustelukumppanistani, tivasi sukunimeä ja vaati tuomaan näytille. Tuntui kuin kaikki padot olisivat murtuneet sisälläni. Vasta käsiin saatu heidät taas kerran kuiville. Pari kertaa sorruin kosin päin. Ihan tosissaan... sena, kun Markku ja hänen sisarensa iukkana pysymisestä oli ollut ihmettelivät, miksi he vanhempienhelppo sopia Markun kanssa, sa mielestä olivat yhä huolehdittavia lapsia. Ei mi- kuinen nainen, joka halusi elää omaa tään rajoja, elämä muuttuisi ostami- elämäänsä, ei olla vanhempiensa seksi, ja lopulta mikään hankittu ei pankkiautomaatti. He etsisivät sateen- massa yhteen Markun kanssa. Olisihan hän ollut oivallinen kohde. Nyt, kun on kunnon vehkeet. Mukuloilöydyttävä rahaa tiukan paikan tul- na saimme kyllä perustella ja manlen vallan muuhun kuin omiin tar- kua ennen kuin mentiin kauppaan peisiin, ja niin toiveet olivat lentä- ja isä näki punaista, jos osamaksuneet tavoittamattomiin. Äiskä alkaa paistaa leipääkin sillä, hän intoili. Lopultakin uskalsin puhua rehellisesti edes yhdelle ihmiselle. Kaikki, mitä oli Sitähän me ihmetellään likkojen sin halunnut tehdä, oli aina kilpis- kanssa, että nyt vanhemmat tuputtynyt tietoon siitä, että minulta oli tavat meille kaikenlaista. Hänen mielestään vanhempani tarvitsivat psykologista apua yhtä paljon kuin velkaneuvontaa. apua, viimeinen hetki on käsillä. Olin lopulta suostunut ymmärtämään, kun "nykypäivän raaistunut kohtelu" oli viemässä isältä luottokelpoisuuden muuttaman Visa-laskun vuoksi. En pystynyt kovettamaan mieltäni tarpeeksi ni maksettua. Kerrot heille, ta, vaan suosittelet että hyväksikäyttö velkaneuvontaa, on nyt loppu. Siihen asti, että saajua. HeiMarkku opasti. Olin tutustunut hänen vanhempiinsa ja sisariinsa, mutta omat sukulaiseni pidin piilossa. Meillä oli juuri uusittu hella kaikkine hienouksineen, ja äiti puolusteli mikron uusimista leipomisella. Milloin äiti on alkanut leipoa. Veljeni hän tapasi minun luonani. Se ot- on ainoa keino ja pelastus. omat vanhempansa olivat aina tu Kaipa heillä onkin sen vuoksi, puttamassa apua lapsilleen. Kerroin haksahduksestani Markorviisi ensimmäistäkään ruikutus- kulle, ja hän latoi sanoja suuhuni. Kuvittele, mihin karuselliin he heittäytyisivät. Kun tulevat appivanhempani halusivat tutustua perheeseeni, olin selkä seinää vasten ja kerroin Markulle, mistä kenkä puristi. Pari päivää myöhemmin pikkuveljeni kertoi lapsellisen innostuneena, kuinka kotona oli uusittu kaikki kodinkoneet. määni lapsesta asti. Väärin, täräytti Markku. Keittiöremontin lasku oli maksettu ja vanhempani olivat heti perään tehneet uutta osamaksuluottoa. K un aloin seurustella Markun kanssa, en vienyt häntä tutustumaan vanhempiini. jatkuu sivulla 47 Olimme pitkän pohdiskelumme T 41. Hä Hyvä luoja, ei voi olla totta, hoki nen bravuurinsa oli tavoitesäästämiMarkku kertomukseni edistyessä. Pelkäsin vanhempieni alkavan jossain vaiheessa vippailun. Olin aitaisi heitä hengiltä. Markku alkoi ihmetellä. Olimme muuttatuntuisi miltään. Niihin aikoihin olisin halunnut säästää omaa asuntoa varten, mutta maksoin opintolainaa ja äidin manguttua aikansa olin heti työhön päästyäni ottanut pankkilainaa, että vanhempani saisivat lukuisat vippinsä pois päiväjärjestyksestä hetkeksi. He ostivat kamaan entiseen malliin, kun vedät elämyksiä arkeen. Se voi odottaa muutaman vuokaaren päätä ilman todellisuudentaden, äiti vaati. tiuskaisin. mahdollisuus edes mainittiin. tiöremontin kerralla pois. Purskahdin itkuun. Mikro oli kuulemma makee. Vain jättipotti Lotossa voisi aut- minulle hysteerisenä: Nyt muutat kotiin asumaan, se taa heitä, mutisin Markulle. Varotoimeni olivat tarpeeseen. Aluksi Markku piti kertomaani vitsinä ja tivasi vakavoiduttuaan: Leikki sikseen. Monet mistä antaa, hymähdin väsyneenä, kerrat kuuntelin suorastaan kateelli- mutta helpottuneena. Minulla oli aina ollut toi- mutta vanhempien surkeudessa oli kestämistä
Muutos tulee tahdostasi riippumatta, joten ei kannata tuhlata voimia vastaan pyristelemiseen, enemmän hyödyt, jos hyppäät rohkeasti muutoksen mukaan. Luota itseesi. RAPU 21.6.-21.7. Olet astumassa elämässäsi uudelle polulle, ja tämä saattaa näkyä monina pieninä muutoksina ja ehkä myös ristiriitoina ihmissuhteissa. Tähdet ovat puolellasi, niin työasioissa kuin ihmissuhteissakin. KAKSOSET 21.5.-20.6. Tästä kaudesta on tulossa hyvin vauhdikas ja voimia vievä. L O K A K U U N OINAS 21.3.-20.4. Tällä kaudella joudut puuttumaan jollain tavalla läheistesi elämään. Saat huomata, että sinuun luotetaan paljon enemmän kuin olet käsittänytkään. 42 SKORPIONI 23.10.-21.11. Kausi alkaa sinun kannaltasi hiukan epämiellyttävissä merkeissä, mutta saat tilanteen muuttumaan neuvokkuudellasi. Ystävällisyydellä saat vietyä asioitasi eteenpäin niin työelämässä kuin rakkaudessakin. Vain siten voit olla varma, että valitset oikean polun sitten, kun valinnan hetki koittaa. Jos näin on, suhtaudu asiaan vakavuudella, vain siten voit jatkaa elämääsi huoletta eteenpäin. HÄRKÄ 21.4.-20.5. Tällä kaudella joudut tekemään paljon töitä niin yksityiselämässä kuin työssäkin ja välillä saattaa tuntua siltä, ettet saa edes mitään palkintoa uurastuksestasi. Loppukaudesta elämääsi saattaa tulla tilaisuus, jonka ei kannata valua hukkaan. Ihmissuhteissasi näkyisi tulevan muutoksia, mutta voit omalla toiminnallasi vaikuttaa siihen, mihin suuntaan nuo muutokset ovat. Rahatilanteesi on paranemaan päin. LEIJONA 22.7.-21.8. Mitä selkeämmin uskallat tällä kaudella irrottautua arkisista kuvioistasi, sitä parempia tuloksia saat tällä kaudella niin ihmissuhteissa kuin työssäkin. Vaikka elämäsi olisi kiireistä, kannattaa aina välillä pysähtyä miettimään, mihin suuntaan olet menossa. Jos tiedät, mitä tahdot, nyt olisi juuri oikea hetki suunnitelmasi toteuttamiseen. Raha-asioissa olet onnekkain loppukaudesta.. Palkintosi on kuitenkin tulossa tosin aikamoisella viiveellä. Muista kuitenkin pitää huoli jaksamisestasi, tulet tarvitsemaan voimiasi jatkossakin. Tällä kaudella ei kannata aliarvioida ihmissuhteiden merkitystä elämässäsi. Rakkauselämässäsi on tulossa toivomasi käänne, tosin voi olla, ettei kaikki toteudu niin kuin unelmissasi. NEITSYT 22.8.-21.9. Elät nyt muutoksen aikaa. Eräs menneisyyteesi kuuluva ihminen näyttäisi ottavan yhteyttä sinuun hieman eriskummallisella tavalla. VAAKA 22.9.-22.10. Tämän kauden tapahtumat muuttavat käsitystäsi itsestäsi, luultavasti parempaan suuntaan. Jos hoidat tehtäväsi huolella, saatat saada uurastuksestasi suurenkin hyödyn. Apuasi kaivataan monellakin elämän alueella, mutta säästä silti voimiasi, sillä tarvitset niitä omassa elämässäsi. Jokin menneisyyden tapahtuma saattaa vaatia vielä selvitystä
Ihmissuhteissasi tapahtuu monenlaista muutosta, joiden vaikutukset tulevat näkyviin vasta myöhemmin. Osoitteenmuutosta varten. Mieti, mikä on itsellesi tärkeää ja kulje sitä kohti. Sinulla on tällä kaudella mahdollisuus tehdä paljonkin tulevaisuutesi hyväksi, kunhan vain osaat tarttua oikeisiin asioihin. · haluat muuttaa osoitteen. TOSI ELÄMÄÄ -LEHDEN PALVELUKORTTI Tilaan (lehden nimi) Tällä palvelukortilla voit tilata jonkin Kolmiokirja Oy:n lehden. kk:ksi Osoitteenmuutos, tiedot oheisessa kortissa. Nimi Lähiosoite Postinro Puh. Sinun on vain uskallettava luottaa omiin tuntemuksiisi ja unohdettava ympäristön vaatimukset. Mitä enemmän uskallat luottaa omiin tunteisiisi, sitä parempia päätöksiä teet. Tilaa vaivattomasti puhelimella -- Soita tilaajapalveluun 08-537 0370 ma-pe klo 08.00-16.00 Käytä oheista palvelukorttia, kun · haluat tilata Tosi Elämää -lehden tai jonkun muun Kolmiokirja Oy:n julkaisuista. JOUSIMIES 22.11.-20.12. Tällä kaudella kannattaa suunnata katseensa päättäväisesti tulevaisuuteen. Rakkaudessa elät hiljaiseloa, ja niin onkin parasta juuri nyt. TOSI ELÄMÄÄ KAURIS 21.12.-19.1. Voit parantaa elämänlaatuasi tällä kaudella huomattavasti, kunhan vain ajat päättäväisesti tärkeinä pitämiäsi asioita. Tilaajan allekirjoitus VESIMIES 20.1.-18.2. Sinun on nyt päätettävä, mihin haluat voimasi kohdistaa, sillä et voi hajottaa itseäsi joka asiaan. Asiakasnumero (numerosarja osoitelipukkeesta) / alkaen KALAT 19.2.-20.3. Nyt ei ole oikea hetki tehdä tärkeitä päätöksiä, sillä moni asia muuttuu vielä arvaamattomalla tavalla. Postitoimip. lk postimerkki 43. Uusi osoitteeni on Uusi jakeluosoite Postinro Postitoimip. Joku läheisesi kaipaa yhteydenottoasi. Kolmiokirja Oy PL 246 90101 OULU Tähän 1. Olet tällä kaudella onnekkain raha-asioissa, mutta saat ihmissuhteesikin sujumaan haluamallasi tavalla, kunhan vain näet tarpeeksi vaivaa. Joku ihminen kaipaa sinua elämäänsä, ja nyt sinun onkin aika tehdä päätöksiä ihmissuhteissasi
Perheväkivallan uhri: minut syyllistettiin vaikeuksista 44
Yritin suojella vartalollani pikkuistani, mutta kengän kanta osui lapseen. Mitään fyysistä vikaa ei löytynyt. Sinulla taitaa olla ihan elämäsi tilanteesta johtuva laihtuminen. Sydäntäni raastoi kerran, kun menin hakemaan lääkärintodistusta itsestäni ja lapsestani, jota tämä rakastava isä vahingossa potkaisi. Olin muuttamassa yhteisestä kodistamme pois raskausaikana, mutta taas kerran kaikki muuttuisi, lupasi tämä suuri rakkauteni. Turvakodissa olin kolme kertaa lasteni kanssa. Pienenä ja hentona minulla oli kysyntää miesten keskuudessa, eikä kulunut aikaakaan, kun rakastuin korviani myöten erääseen nuoreen mieheen, joka puhui suut ja silmät täyteen, ja minua vietiin kuin pässiä narusta. Joku jopa tiesi väkivaltaisesta, päättyneestä avioliitosta ja lapsesta, josta tämä mies ei välittänyt ollenkaan eikä ollut eron jälkeen ta- vannut. Syynä saattoi olla vain se, että myöhästyin bussista, jolla normaalisti tulin kotiin ja tulinkin seuraavalla, joka tuli viisi tai kymmenen minuuttia myöhemmin. Vieraat naiset ja väkivalta tulivat kuvioon mukaan ennen kuin ensimmäinen lapsemme syntyi, mutta minkäs teit enää. Lapsi syntyi ajallaan, eikä kulunut aikaakaan, kun aloin odottaa toista lasta. Kävin kaikenlaisissa kokeissa, koska eihän tuollainen laihtuminen ollut normaalia. Elin vuosikausia jatkuvan pelon vallassa, mutta tapaamani asiantuntijat olivat sitä mieltä, että paikkani oli mieheni vierellä. Laihduin jo ennestään hoikasta varrestani kymmenen kiloa kahden viikon aikana, ihan pelkästä stressistä ja pelosta. Ehkäpä huonoilla kokemuksillakin on oma tarkoituksensa. Aina asiantuntijat, parisuhdeneuvojat, perhepsykologit K ja muut sellaiset saivat minut puhuttua takaisin mieheni luo. Toisen lapsen synnyttyä ja kun äitiysloman jälkeen menin töihin, alkoi oikea helvetti. Nämä mustasukkaisuuskohtaukset tulivat jo selvin päinkin, mihin vuorokauden aikaan tahansa. Tarkoitus oli osua minuun, oli mieheni selitys. Tämä oli ennen sitä viimeistä turvakotireissua. Mutta tälle miehelle maistui alkoholi, ja toki hän vei minut siihen maailman mennessään ja kuten arvata saattaa, humalassa sängyssä touhutessa tuli vahinko. Seurauksena olikin kunnon jälki, josta sitten sain todistuksen, joka oli avioero-oikeudenkäynnissä yhtenä todisteena, kun oli kyse huoltajuudesta. Aikaa kului ja täytin 18, jolloin pääsin maistelemaan myös ravintola-elämää. Peruskoulun jälkeen lähdin etsimään töitä Helsingistä, ja sainkin sellaisen ihan työsuhdeasunnon kanssa, ja elämä tuntui ensimmäistä kertaa suurelta. Koskaan ei voinut tietää, mitä mikäkin päivä tuo tullessaan. Minä uskoin viisaampia ja yritin jaksaa, vaikka tilanne oli jo raunioittamassa terveytenikin. P alaan elämässäni nuoruusvuosiin, aikaan, joka on toisaalta antanut hyvää, kuten lapseni, mutta myös kyyneleitä ja väkivaltaa. Nuorena ujona maalaistyttönä minulla oli tietenkin pallo hukassa alussa, mutta nopeasti totuin kaupungin vilskeeseen ja tapoihin. Lapsi oli sylissäni, kun mies heitti minut lattialle makaamaan. Mutta olin aina uskonut asian45 E. Muutimme yhteen ja aloimme rakentaa "onnen pesää". Olen yrittänyt unohtaa, mutta mitä on kokenut, se pysyy mielessä, ja muistojen kanssa on opittava elämään. Mies kuittasi kysymykseni sillä, että exä ei anna tavata lasta ja muu on valetta. Mies, joka oli tykännyt vieraista naisista ja tiesi, miten helppoa on päästä vieraisiin, kuvitteli, että minä käyn vieraissa. Eräs yleislääkäri, nuori vielä, kyseli elämästäni ja kun kerroin siitä, sain ensimmäisen hyvän neuvon tähän asiaan: Eikö kannattaisi harkita eroa. Mieheni toki osasi olla fiksu ja filmaattinen, rakastava puoliso ja isä aina tarpeen tulleen julkisuudessa. Onneksi minussa oli virtaa sen verran, että jaksoin mennä lääkäriin tuolloin. Kännissä sain sitten syyttä suotta turpiin mustasukkaisuuskohtauksen tullessa ja mielikuvituksen vallatessa mielen. Työni hoidin hyvin, kuten kotona oli opetettu, ja olin pidetty työtoveri. Menimme naimisiin, ja luulin elämämme muuttuvan ruusuiseksi. Synnyin Pohjois-Suomessa pienessä pitäjässä, pienessä kylässä, pienessä talossa, pieneksi naiseksi. lämä pelon vallassa kulutti minua. Olin toki ajatellut itsekin, että eikö lasten ole parempi elää ilman isää kuin väkivaltaisessa perheessä. Ja vieläkin minut puhuttiin miehen luo takaisin, vaikka lapsetkin jo olivat vaarassa. Onneksi olin sen verran kokenut jo tätä perheväkivaltaa, että aloin hakea lääkärintodistuksen jokaisesta mustasta silmästä ja kuhmusta, joita joskus sain päähäni. Toki minua moisesta naistenmiehestä varoiteltiin, mutta varoitukset kaikuivat kuuroille korville, en uskonut poikkipuolista sanaakaan, ja joskus huomasin jonkun asian olevan totta, lapsellisuudessani kuvittelin muuttavani miehen luonnetta. uningas alkoholiin olin tutustunut kotikyläni poikien tekemän kotipolttoisen kautta, samoin seksikokemuksiakin oli jokunen
Pelhellää ja rakastavaa puo- käsin hänen etsivän minut käsiini ja lisoa ja isää, sai vanhem- tekevän sen, mikä jäi tuolloin tekepani siihen uskoon, että mättä. Tämä lapsi oli lastenkodissa, kos- malla oli tarkoituksena, että kasvaka äitikään ei häntä pystynyt pitä- tan lapseni maaseudun rauhassa. Samalla hän taptä samaan junaan ja vie paisi myös sen minun työkaverini, meidät takaisin. enkä heille näitä ni ei ollutkaan lämkaikkia ole kertomin, kuten odotin, nut. Vanhemmillani oli aina periaate, että lapsista pidetään huoli, takia, että joku muu nainen saisi eivätkä olosuhteet ole lapsen syy, rohkeutta kertoa perheväkivallasta eikä varsinkaan vanhempien erimie- läheisilleen aikanaan, ettei tule yllätystä. Kun kuin että ei tarvitse joka päivä olla olin lähtenyt sunnuntaina yöjunal- pelon vallassa. joten vanhempienikin silmät aukeniHän oli myös kertonut, vat, ja nyt he uskoivat minua täysin. Aikuisena toinen lapsistani myös lapsesta, joka miehelläni oli yritti häneen olla yhteydessä, mutjo entisestä avioliitosta, jota hän ei ta eihän siitä mitään tullut, kun kusuostunut tapaamaan ehdotuksistani ningas alkoholi näytteli niin suurta osaa elämässä. Vielä junassa pelotti, että jos mie- heni tulee jostakin syys- kun lähden töistä. etten huolehdi kodista Onneksi mies löysi itselleen uuden enkä lapsista. Minua ei kuitenkaan täysin uskot- ka ihan tyhjän päälle, kuten minä. paljasti itsensä ja soitti vanhemmilSINISILMÄINEN leni. Toki sain tervetulotoivotuksen lapsuuden kotiini, mutta vanhempani eivät uskoneet, missä helvetissä tytär on ollut, koska olin visusti pitänyt suuni kiinni. En kommenihan huoraksi ja kaikek- toinut asiaa mitenkään, koska hän si muuksikin, mitä vaan tiesi parhaiten meidän kriisimme, nimityksiä löytyy. koska olin lasteni kanssa ollut häToki mies, joka on nen luonaan pakosalla riehumista. Hän uhkasi tappaa minut, kertoi ihan yksityiskohtaisesti suunnitelman, missä kohtaa hän odottaa, J 46. soittaneen vanhemmilUhkaukset toistuivat useamman leni ja kertoneen mi- kerran minun ollessani Helsingissä, nun käyneen vieraissa. Kotona meillä ei ollut väkivaltaa. E räänä keväisenä päivänä sairaslomani aikana sitten pakkasin pikaisesti välttämättömät tavarat, vein ne rautatieasemalle ja lähetin pohjoiseen menevän junan mukana Rovaniemeä kohti. tuntijoita siitä, miten tärkeää lapsille on molemmat vanhemmat. käyttäytynyt fiksus- Minut jätettiin tuossa vaiheessa rauti niinä harvoina ker- haan, mutta vielä vuosia jälkeenpäin toina, kun on tavannut sain pelkotiloja, jos jossain näin exvanhempani, ja esittänyt miestäni muistuttavan miehen. tu ennen kuin lähdin irtisanomis- Minulla itselläni ei lähtiessäni ollut ajaksi Helsinkiin töihin, lapset jä- tulevaisuudesta mitään muuta tietoa tin vanhemmilleni siksi aikaa. He olivat sitä mieltä, että vika on minussa. Tämän tarinani haluan kertoa sen mään. Kyllä Luoja lapsisla, maanantain aamuna mies sitten taan huolen pitää. Tietenkin "uhrin" tuttavapiiristämme, joka sithän oli myös nimitellyt ten aikanaan soitteli minulle ja vaminua tapansa mukaan litti väkivaltaisuutta. Ja saisi rohkeutta lähteä, vaiklisyydet. Heidän isänsä mutta sain sinne kuitenkin jäädä. olen äin sitten täntehnyt kaikki ne Mieheni toki osasi olla fikne pohjoiseen asiat, jotka hän sa- su ja filmaattinen, rakastapysyvästi, lapsenoi. Menin takaisin kaupunginosaan, missä asuin, hain lapset hoidosta, ja menimme suoraan rautatieasemalle ja lähdimme seuraavalla junalla pohjoista kohti. Nyt kun sain sairaslomaa ja uuden ajatuksen itselleni, eli rohkaisun irrottautua tuosta helvetistä, alkoi kypsyä ajatus karkaamisesta. Perille jonka kanssa hän luuli minun pettäpäästyäni kuulin hänen vän häntä. Kerroin vanhem- ei ole ollut ollenkaan heistä kiinnosmilleni kaiken totuudenmukaisesti, tunut. Vastaanotto lapsuudenkodissa- va puoliso ja isä aina tarpeen ni ovat aikuisia, tulleen julkisuudessa. Helsinkiin en voisi jäädä, eli oli nöyrryttävä ja soitettava vanhemmille ja kerrottava, mikä on tilanne ja pyytää, että saisin tilapäisesti lasteni kanssa mennä sinne, ja sieltä sitten alkaisin etsiä asuntoa ja töitä. Ehkä tällä tapahtuhuolimatta
Isä suuttui ja kysyi, mikä laki määrää, että vanhempien on viimeisenkin lennettyä pesästä asuttava kuin sardiinit purkissa. Tytöille täytyy aikanaan järjestää. Tietenkin, että lapsilla olisi tarpeeksi tilaa. Orjuuttivat, luettiin madon luvut kuin torppareille aikoinaan, kuului isän mielipide. Mutta ei se ollut kuolemansynti, jos he eivät halunneet pihistää ja kituuttaa, eihän hankinta enää sen jälkeen tuntunut miltään. Kaikille tasapuolisesti, Markun äiti intti. Se ei ole lapsen velvollisuus. Jos sitä alkaa pennin päältä laskea, ei ole varaa mihinkään, oli isän yksi mielilause. 47 uunnittelimme Markun kanssa pienimuotoista hääjuhlaa, mutta Markun vanhemmat halusivat järjestää kunnon häät. Kuitenkin minua hävetti, ja heitä luultavasti säälitti. Kalevi kehotti myymään hyvän sään aikana, nyt kun Heikkikin lähtee kohta inttiin. Markun äiti jätti lauseensa kesken ja alkoi kiireesti puhua muusta. He takuulla haluavat. Minusta tuntui ihanalta, olin lopultakin vapaa. Niinpä minulla oli ollut oma huone enkä ollut joutunut jakamaan poikien kanssa. Postimyyntikatalogeja ei pitänyt edes avata, roskiin vain suorinta tietä. Arpi on syvä. Meillä on, sanoi Markun isä, purskahti nauruun ja sanoi vaimolleen: Jokin oppi meni sitten pojan kaaliin, vaikka huonolta näytti aikanaan. Eiväthän veljeni voineet auttaa, heillä oli omat menonsa. Minkä vuoksi minä luulin heidän isän kanssa hankkineen neljän huoneen ja keittiön asunnon aikoinaan. anhempani joutuivat lopulta katsomaan peiliin ja viimeisellä hetkellä, veljiäni ajatellen. Hyvä kun pärjäsivät jotenkuten. Hän toivotti enon sinne, missä pippuri kasvaa. ielä häissä äiti valitti, kuinka itsekäs olin. Yksi luottokortti riitti ja sitä sopi käyttää harkiten. Jouduin liian aikaisin osallistumaan perheen elatukseen. IRMA V V. jatkoa sivulta 41 daan asuntolainan loppu maksuun. Velkaneuvonnassa heidän näkemyksensä ja selityksensä oli tyrmätty säälimättä, oli tehty laskelmat ja neuvottu elämään niiden puitteissa. Olen kuulemma omalta osaltani tuominnut heidät ankeuteen loppuelämäksi. Itkien hän syytti minua kiittämättömyydestä. Äiti syytti ja syyllisti kaikkia muita paitsi isää ja itseään. Se on kuin ahterin silmä, ei kunnolla henki kulje siinä ahtaudessa. Eivät kaikki ole samanlaisia laskukoneita kuin sinä, äiti totesi hiljan. Pääasia, että päästään yhteen papin aamenella. Pyynnöistäni ja kielloistani huolimatta Markku oli selittänyt vanhemmilleen taloudellisen tilanteemme minun lainani. Kaikilla oli kuulemma puutteensa, niin heilläkin isän kanssa, eihän kukaan ollut täydellinen. Kun joskus saan omantunnon tuskia "kovuudestani", tajuan nopeasti, että vanhempani riistivät aikoinaan minulta oman rahan ansaitsemisen ilon. Kun sai halutessaan, siitä osasi nauttiakin. Parasta elää käteisellä. Ei edes oma veli välitä auttaa. He olivat omaksuneet vanhempieni holtittoman rahankäytön, mutta huomasivat tarpeeksi ajoissa sen seuraukset. Sinä kylvät surutta S rahaa ympärillesi, kun me isän kanssa yritämme mahtua tavaroinemme pieneen kaksioon. Meillä ei ole varaa, uskoisitte nyt, Markku vastusti. Kun olin kerännyt tarpeeksi sisua, tein selväksi vanhemmilleni, että en halua kuulla sanaakaan heidän taloudellisesta tilanteestaan, se on täysin heidän oma asiansa. Niiden maksamiseen hupenisi pari vuotta ja sen jälkeen alkaisi oman asunnon säästäminen. Hänen vanhempansa eivät koskaan viitanneet asiaan. Joka kerta, kun maksan laskun ajallaan, tunnen yhä helpotusta, vaikka painajainen on kohdaltani ohi. Kiittämättömyys on maailman palkka enkä puhalla yhteiseen hiileen, se on heidän mielipiteensä. Tyttöjen kohdallahan se toivottomalta tuntui... Paljonko tällainen maksaa. Kyllä sinun kelpaa. Miehellä on rahaa, mutta ei inhimillisyyttä
Kun osat vaihtuvat: hakatun naisen kosto 48
Ei minunkaan ulkonäössäni mielestäni ollut mitään vikaa ja opiskeluaikaan olin aina ollut porukan kärkipäässä, mitä tietomäärään tuli. Kuulin, miten Timo käveli keittiöön, avasi jääkaapin, napsautti auki kaljatölkin ja potkaisi jotain tielleen osunutta terävästi kengän kärjellä. Kitisevänä, avuttomana ja puolustuskyvyttömänä nyyttinä, jolta Timo ei sillä kertaa onnistunut katkaisemaan yhtään kylkiluuta tai aiheuttamaan edes mustaa silmää. Ketä varten olin laittautunut, missä käynyt, ketä tavannut. Ruuat olivat aina liian kylmiä tai kuumia, suolaisia tai suolattomia. Tavallisesti se tiesi sitä, että lisää oli tulossa. Minähän olin jäänyt vielä henkiin. Suojasin käsilläni kasvojani odottaen peloissani seuraavaa iskua, jota sitten ei jostain syystä tullutkaan. Halusin vain, että Timo saisi joskus tietää, miltä minusta tuntui, kun hän hakkasi minut sairaalakuntoon. Päänahkaa pakotti ja tunnustellessani sinne noussutta pahkaa käteeni tarttui tuppo irronneita hiuksia, mutta muuten tunsin olevani yhtenä kappaleena. Oli päiviä, jolloin en osannut tehdä mitään Timon mieliksi. Rahasta ei siis ollut puutetta eikä sen päältä koskaan tullut yhteenottoja. Timolle oli tärkeää, ettei kukaan tiennyt hänen väkivaltaisesta puolestaan. Kiitin Luojaani, etteivät lapset sattuneet olemaan kotona. Riidat johtuivat yleensä jostain muusta. Kotona vaan kun ei tarvinnut loistaa älynlahjoilla tai laittautua muutenkaan mitään tai ketään varten. Yliystävällisesti hän huolehti niin vieraista kuin minustakin, kehui, kiitteli, kaulaili ja suukotteli samaan aikaan, kun minä, hampaat irvessä, pitelin katkenneita kylkiluitani tai peittelin kurkussa tai käsivarsissa olevia mustelmia. Maailma heitti hetken häränpyllyä, mutta vähitellen huonekalut löysivät paikkansa ja pyöriminen asettui. Minuutit kuluivat. Lähes joka ilta kotona kuitenkin tyhjeni kossupullo muutama kalja kyytipoikanaan. Mahtavat mustelmat kyllä koristaisivat vatsan seutua vielä viikkoja. Painoin molemmat kädet vatsalleni ja tunnustelin varovasti. Alavatsalla, siinä, mihin Timon terävät potkut olivat osuneet, tuntui polttavaa kipua. Rukoilin muutosta ja sen sainkin tosin hyvin yllättävällä tavalla. T imo hakkasi, potki, repi hiuksista ja runttasi sitten nurkkaan kuin tiskirätin. Taskut olivat usein täynnä selvää setelirahaa, joten jossain hämäräbisneksissä mies arvelujeni mukaan oli mukana. Pelkäsin, että Timo muuttaisi mielensä ja palaisi makuuhuoneeseen jatkamaan kesken jäänyttä työtään. Hän huusi, kiroili ja komenteli, mutta ei koskenut sormenpäälläkään. Huokaisten aloin siivoilla Timon raivonpuuskan jälkiä. Liian monta kertaa he olivat joutuneet todistamaan Timon riehumista. Kiroukset säestivät särkyvien astioiden kilinää ja kohta paukahti ulko-ovi. Jostain, mitä Timon aivoissa tapahtui hänen saavuttaessaan tietyn humala-asteen. 49 O. Minä olin aina se, joka sai vastaanottaa äkkipikaisen, väkivaltaisen miehen vihanpurkaukset. En osannut olla yhtä itsevarma kuin ne naiset, joita Timo työelämässään tapasi ja joita kehui älykkäiksi ja kauniiksi. En tiennyt, missä mies viikonloppuisin vaelteli, mutta vakiintuneen käytännön mukaan mies häipyi perjantaina viimeistään puolilta öin ja palasi itkuisena, katuvaisena ja anteeksi pyydellen sunnuntai-iltapäivänä nukkuakseen pois humalaansa ennen maanantaiaamun töihin lähtöä. li meillä silti hyviäkin hetkiä. Kolmen kouluikäisen lapsen ja miehen huoltamisessa oli tarpeeksi tekemistä. Lopulta tulin siihen tulokseen, ettei mitään sisäisiä verenvuotoja ollut. Monena iltana sain kerätä aterian tähteitä pitkin lattioita, kun Timo ne sinne suutuspäissään viskeli. Ei Timo tosin lapsiin käsiksi käynyt. Laahustin keittiön ovelle tarkastamaan hävitystä, jonka Timo oli sillä kertaa saanut aikaan. Ehkä minussa olikin syytä. Pöydällä olleet ruoka-astiat olivat sirpaleina keskellä lattiaa ja lautasilla ollut ruoka valui ikävän näköisesti pitkin seiniä. Jos joskus laitoinkin itseni piristykseksi vaikka ripsiväriä kauppareissulle lähtiessäni, sain olla varma, että kotiin tultuani seurasi tiukka kuulustelu. Lähikaupan lihatiskin hymyilevä myyjä saattoi aiheuttaa hillittömän raivokohtauksen yhtä hyvin kuin huomenta sanova naapuri tai postinkantaja, joka iloisesti heilautti kättään aina, kun satuimme yhtä aikaa pihamaalle. Ei Timo silloin paha tai ilkeä ollut, jos paikalla oli muitakin. Kun varttituntiin ei tapahtunut mitään, nousin varovasti istumaan ja siitä konttaamalla sängyn viereen. Sängystä tukea hakien onnistuin nousemaan pystyasentoon. Niin kuin ei juomisestaankaan. Makasin hiljaa, sikiöasentoon käpertyneenä, uskaltamatta liikahtaakaan. Jääkaapin ovi retkotti auki ja hyllyjen sisältö lojui kaapin edessä lattialla. Säikkyjä ja arkoja oli kaikista kolmesta tullutkin
Äkkiä syyllisyys iski kimppuuni täydellä voimalla. kieltään Timon mielentilasta. si nyt sairaalavuoteella ja kamppaili Kuka nainen ja mikä auto. purkautumistietä. Pohjimmiltani halusin edes kerran päästä näyttämään Timolle, miltä tuntui, kun joku hakkaa silmittömän vihan vallassa niin, että uhri joutuu sairaalaan paikkauttamaan pahoinpitelyn jälkiä. Rukoukseni oli kuultu kirjaimellisesti. Lähdin sairaalasta taakseni katsoeho-osaston oven takana sain matta. Timo oli uhannut siinä tapauksessa tappaa niin minut kuin lapsetkin, mutta olisiko hänestä tosiaan sen tekijäksi. ettei Timo kävelisi omin jaloin enää Oven takana seisoi kaksi poliisia, koskaan. Joskus Timo oli humalapäissään rehvakas ja iloinen, kertoi mukavia sattumuksia työpaikaltaan, tai istuimme koko perheellä iltaa suunnitellen seuraavan kesän lomamatkaa. Vain muutosta anelin. soittoon. Mitä tahansa muutosta elämääni. Hengityslaite, sydänmonitori, tippaletkut, kaikki ne kielivät siitä, että Timo oli todella huonossa kunnossa. Rukoilin kiihkeästi Jumalaa melkein aamuun asti. Entä miten pärjäisin taloudellisesti. Siinä se Pahinta oli katse. Matkalla kuulin Timon ohjaa- tä. Opin nopeasti ennakoimaan tulossa olevan kohtauksen ja monta kertaa joko pakenin lapsineni paikalta tai tarjosin kiireesti lisää juotavaa siinä toivossa, että pahin vaihe menisi ohi ilman suurempia vahinkoja. Sen tarkemmin en osannut pyyntöäni esittää. Hätkähtäen näin tuli, se muutos. Niin sinäkin iltana, kun olin saanut keittiön siivottua ja kotiin palanneet lapset nukkuivat omissa vuoteissaan. Saatoinko olla niin julma, että toivoin miehelleni ja eräsin pöpperöisenä ovikellon lasteni isälle sellaista kohtaloa. Olin täysin Timon armoilla. Ehkä mielessä kävi ajatus kostostakin. Rukoukseni koski muutosta. En nähnyt tilanteesta ulospääsyä. päästäkseen minuun käsiksi. Ei jokaviikkoistakaan. Mitä olinkaan käydin vaikutennen kuin tati pahasti vaumennyt tekemään. jusin, mikä unrioituneelta Oli tani oli häirinmahdollista, nyt. Jalat olivat pettää altani. Vasta hoitajan ohjattua minut viimeisen vuoteen vierelle erotin murskautuneen nenän ja päätä kiertävän valkoisen siteen alta jotain tuttua. Sairaa- mutta nyrkkiin puristuneet kädet lasta annettujen tietojen mukaan Ti- kertoivat selvääkin selvemmin omaa mon tila oli vakava, mutta vakaa. Jossain vaiheessa nukahdin. H T E 50. Ei se väkivalta tietenkään jokapäiväistä ollut. Yön hiljaisina tunteina valvoin, itkin ja rukoilin. En tunnistanut ketään potilaista miehekseni. On vaikea kuvata sitä, mitä silloin sisälläni tunsin. Kyydissä ollut nainen oli ta pahaa, olin varma, että se makakuollut. jalkoihini siniset kenkien suolämässäni alkoi liki vuoden mitjukset, desinfioin käteni ja astuin sitainen painajainen. Timo makasi avuttomana, silmät mustina, nenä poskella, pystymättä liikauttamaan pikkurilliäänkään. Poliisit tarjosivat kyytiä sairaaPeräydyin kiireesti vuoteen vierellaan. Koskaan ei voinut etukäteen tietää, mitä seniltainen viina-annos aiheuttaisi. S iinä keittiötä siivoillessani mietin tuhannetta kertaa, josko ottaisin riskin ja lähtisin. En osannut mitään niin hyvin, että kukaan olisi huolinut minua palkkalistoilleen, omaa omaisuutta minulla ei ollut, tuskin löytäisin asuntoakaan. sälle kolmen hengen huoneeseen. Mitä olinkaan mennyt tekemään. man auton suistuneen sillan kaiteen Jos maailmassa on ruumiillistunutyli jokeen. joista toinen, hattua käsissään pyöKurkkuun laitetun hengitysletkun ritellen, kertoi mieheni joutuneen takia hän ei pystynyt puhumaan, aamuyöllä onnettomuuteen. niissä en pelkoa, katumusta tai häOlin aivan varma, että Luoja oli tää, vaan pohjatonta vihaa, jolle kuullut yölliset rukoukseni ja päät- mies ei siinä maatessaan löytänyt tänyt puuttua asioiden kulkuun. Timo sai nyt tuta sen kivun ja avuttomuuden, joka minulle oli vuosien saatossa tullut tutuksi. Lääkäri tuli Kello näytkertomaan, ti jo kahdeksaa Äkkiä syyllisyys iski kimppuuni että Timon selja kesti hetken täydellä voimalla
Sukulaiset ja tuttavat päivittelivät, ottivat myötätuntoisina osaa kohtalooni ja pyrkivät tukemaan minua kaikin tavoin. Ainakin Timo sai mitä ansaitsi. Vaihtoehdot ovat - arkielämässä - eroottisessa elämässä - sekä hengen että ruumiin tasolla Suhdeanalyysi perustuu kirjainten ja numeroiden yhteismerkityksiin. Hän lähettää viestin, jossa lukee REG SA Niina Virtanen, Mikael Lahtinen. Etunimi, toinen nimi ja sukunimi yhdistelmä syventää analyysiä ja kertoo enemmän sielunsukulaisuudesta ja henkisestä yhteensopivuudesta. Vaihtoehdot ovat - tänä vuonna - ensi vuonna - epämääräisessä tulevaisuudessa - ei koskaan Suhteenne laadun kertoo se, millä elämänulottuvuudella tunteenne parhaiten tulevat esiin. Kesti kauan ennen kuin pystyin nukkumaan yöni välillä heräämättä. Vielä nytkin, liki kahden vuoden päästä, ne ovat poliisin hallussa. Pääasia, että saan nukkua yöni rauhassa eikä kukaan enää lyö. un tuli aika, jolloin Timon piti päästä sairaalasta, ilmoitin huolellisesti harkittuna päätöksenäni, etten huolisi häntä enää kotiimme. REG SA Niina Virtanen, Mikael Lahtinen numeroon 173664 ja saat tietää... tuleeko teistä pari? Sinä ja Hän Reginan suhdeanalyysi kertoo sinun tunteesi häntä kohtaan ja hänen tunteensa sinua kohtaan. Laitoin avioeron vireille ja muutin lapsineni toiseen kaupunkiin. Lähetä viesti, esim. Käperryin peloissani peiton alle ja odotin hikisenä ja pelokkaana, milloin mies kiskaisee peiton päältäni ja lyöminen alkaa. Esimerkki: Niina Virtanen haluaa tietää hänen ja Mikael Lahtisen seurustelun tulevaisuudennäkymät. Vastaukseksi hän saa: Niina Virtanen: ystävyys, tänä vuonna, eroottisessa elämässä Mikael Lahtinen: rakkaus, ensi vuonna, sekä hengen että ruumiin tasolla Niina haluaa vielä erikseen tietää, miten heidän suhteensa läheisin puoli kehittyy. MINNA K P oliisin tutkintaraportti kolaripaikalta valmistui aikanaan. Jos käytät tavallista etunimi-sukunimi yhdistelmää, analyysi antaa kattavan ennusteen yhdessäololle, tunteiden kehittymiselle ja mahdolliselle avioliitolle. Töitä en ole vielä saanut eikä rahaa ole kuin ruokaan ja asentoon. Enempää en kaipaakaan. Lempinimien käyttö kattaa suhteenne läheisimmän ja leikkimielisen puolen; se kertoo lisäksi siitä, miten tulette toimeen erityisesti naisena ja miehenä. Kävin katsomassa Timoa niin harvoin kuin mahdollista. Hätkähtelin öisin hereille luullen kuulleeni Timon kiroilevan viereisessä huoneessa. Vamma selkäytimessä oli sitä luokkaa, että varmistui, ettei Timo todellakaan koskaan enää kävelisi. Vain silmät elivät. Kyydissä ollut nainen osoittautui Timon pitkäaikaiseksi naisystäväksi. Vaihtoehdot ovat - ystävyys - rakkaus - välinpitämättömyys - viha Saat tietää myös sen, milloin tunteenne toisianne kohtaan ovat syvimmillään. Sillä, miten monta kirjainta nimissänne on, on siis merkitystä. Ne paloivat hehkuvina ja seurasivat jokaista askeltani. Päähän sattunut isku oli aiheuttanut puhekeskukseen vaurioita, niin että miehen puheesta oli vaikea saada selvää vielä sittenkin, kun hengitysletku oli jo irrotettu. Ehkä maailmassa on sittenkin oikeudenmukaisuutta. Hän saa vastaukseksi: Ninnuli: rakkaus, ensi vuonna, sekä hengen että ruumiin tasolla Mikko: viha, ei koskaan, arkielämässä Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Soneran, Saunalahden, Elisan ja Dna:n matkapuhelinliittymissä. 51. Ellei niiden laillinen omistaja ilmaannu, jaamme ne luultavasti Olette ehkä seurustelleet jonkin aikaa, tai sitten hän on vasta unelmissasi sinun. Ehkä. Timolle järjestettiin laitospaikka. Auton takakontista löytyneiden seteleiden alkuperää ei pystytty jäljittämään. Haluaisit tietää, millaiset mahdollisuudet suhteellanne on. Tarpeellista se olikin, sillä Timon viikonloppukeikkojen loputtua rahastakin teki välillä todella tiukkaa. kuolleen naisen aviomiehen kanssa. Hän antaa nimien sijaan lempinimet: Ninnuli ja Mikko (REG SA Ninnuli, Mikko). Syyksi onnettomuudelle varmistui Timon lähes kolmen promillen humalatila ja sillan liukkaus tapahtumahetkellä
Suostuin hieman vastahakoisesti ehdotukseen, ja jatkoimme matkaa Keskustorille. Ajatuksenani oli jatkaa matkaa, mutta suupaltti Otto ei päästänyt minua yksin, vaan pojat tarttuivat mukaani. Otto oli edelleen halukas lähtemään mukaan, eikä se minua enää haitannut, sillä pojassa oli jotain viehättävää. Puhelimeni alkoi soida. Seurustelusuhteeni olivat lyhyitä. Matkalla meitä vastaan tuli vanha kaverini Miika ystävineen. Poikien sanasota alkoi käydä vain kovemmaksi, he kiertelivät jo toisiaan kuin kissat valmiina taisteluun. Halusin seikkailuja ja jännitystä, halusin oikeaa elämää. Minulla alkoi olla kiire viimeiseen linja-autoon, joten minun oli lähdettävä. Vain onnettomuus saattoi yhdistää meidät. lin kuin tuuliviiri, oli hankala pysyä aloillaan. Poikien välit kuumenivat hetki hetkeltä vain lisää. Yhä uudelleen ja uudelleen astuin tielläni harhaan. Poika oli kieltämättä söpö. Kun tämä kyseinen kaveri oli tarpeeksi puhunut ja kysellyt, hän esitteli itsensä Otoksi. Yritin kuunnella Jania myös silloin, kun keskitin huomioni Ottoon. Ystäväni Jani soitti ja halusi tavata minut. Kyllästyminen oli ongelmani. Mikään ei voittaisi kunnon sinkkuiltaa. Lopulta petettynä ja jätettynä päätin, etten enää koskaan päästä ketään lähelleni. Mikään ei voita vapauden tunnetta, sitä, kun ei ole sidoksissa mihinkään ja voi tehdä, mitä haluaa. Pyysin Oton sivuun.. Miikan kaveri jutteli minulle niitä näitä ja koetti pitää mielenkiintoni itsessään. Koetin kovasti kysellä Miikan kuulumisia, mutta hän ei ollut kovin kiinnostunut seurastani, toisin kuin hänen kaverinsa. Menetetty lapsi toi mukanaan uskon Rakkautemme joutui kovalle koetukselle alusta lähtien. Jani ei ollenkaan pitänyt Otosta, joka oli hetkessä vienyt sydämeni. Jani alkoi pikkuhiljaa varmoin sanoin ärsyttää Ottoa. En ollut nähnyt Marjaanaa pitkään aikaan, joten halusin viettää koko illan hänen kanssaan. 52 Marjaana halusi käydä Stockmannin kulmalla katsomassa ystäviään Ristoa ja Iinestä. Sanasota poikien välillä alkoi väistämättä yltyä tappeluksi. Halusin jäädä juttelemaan pojan kanssa, joten päästin Marjaanan menemään. Meillä molemmilla oli liian monta salaisuutta välillämme, jotta olisimme oikeasti voineet olla läheisiä. Ja kun viimein uskoin löytäneeni sen, mitä etsin, huomasin astuneeni taas harhaan. Hetken nautin tilanteesta, mutta se loppui lyhyeen. Tämä on tarinani siitä, kuinka lopulta kävi. O O li tavallinen elokuun ilta, kun päätin lähteä kaupungille katsomaan ystäviäni. Jani odotti valmiina paikanpäällä. Juttelimme kaikesta, mutta minua vain ahdisti tapa, jolla Jani katseli Ottoa
Tämän seurauksena Oton uusi kallis paita oli revennyt käyttökelvottomaksi. Parhaiten minulle painui mieleen se hetki, kun Otto kuuli, kun kuuntelin Tauskin biisiä "Sinä vain" radiosta, ja hän alkoi laulaa mukana. Muistot nousivat menneisyydestä kipeänä pintaan. Toisen puolen jätin paljastamatta. Siitä huolimatta tämä oli parhaansa mukaan koettanut puolustaa itseään. Vaihdoin numerot Oton kanssa ja halasin tätä nopeasti. yöhemmin kuulin, että minun lähdettyäni Otto oli kierrellyt keskustorilla ja törmännyt Janiin. En tiennyt, koska näkisin tämän ihanan olennon uudestaan vai näkisinkö enää koskaan. Tappelu ei kuitenkaan ehtinyt äityä pahaksi, sillä Otto pääsi karkuun ja hälytti paikalle poliisin, joka korjasi Janin talteen. Jani oli tarttunut Ottoa rinnuksista kiinni ja ravistellut tätä. Lähdin kävelemään heti kohti pysäkkiä ja Jani tuli perässäni. Sen kyllä muistin mainita, kuinka paljon lestadiolaisia vihasin. Otto oli kova, joten minunkin tuli olla. Halusin Oton itselleni eikä nyt ollut varaa virhei- siin. Hän pyyteli minua luokseen yöksi, muttei ilmeisesti käsittänyt, että tiesin, mistä oli kyse. Tämä poika sai todella minut hymyilemään. En kertonut sitä, että pienetkin vastoinkäymiset saivat minut itkemään. Torjuin pojan ja jatkoin yksin matkaa. Kerroin hänelle, mitä tunteita hän oli herättänyt minussa ja hän kertoi omistaan. Illalla, kun lähdin Oton luota, tunsin suunnatonta surua. Silloin tunsin ensimmäistä kertaa elämässäni, kuinka ihana, lämmin ja iloinen tunne virtasi kehoni läpi aina päästä varpaisiin. Aamuyöstä Otto soitti minulle, ja juttelimme kaikista asioista puhelimessa. Jani oli ystävineen hyökännyt porukalla yksin olevan Oton kimppuun. Aloin toivoa, että saisin Oton kokonaan itselleni. M N äimme jälleen seuraavana päivänä ja kerroin pojalle kaiken villistä menneisyydestäni ja päi- vistä siihen asti. En kertonut lukevani iltarukouksia ja Raamattua. Muis53. Poika ei mahtanut mitään suurelle porukalle, vaan joutui väistämättä alakynteen. Ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana tajusin ihastuneeni ensisilmäyksellä. Lopulta aloin hylätä puheluita ja poistaa viestejä suoraan, sillä en saanut hetken rauhaa. Jani jaksoi soitella minulle vielä pitkään aamuyöllä
Poskiani itku oli jo kurkussani. Tajuamatta mitään hoidin vessarutiinini itkeä lohdutonta itkua. Yritin hel- hetkeksi leikkivälle lapselle ja kun käännymme takaisin, lapsi on junalittää niitä silittämällä vatsaa. Otolla ei kuulemma ollut mitiennyt. Koko touhu oli niin syvää alkuhuumaa, että muistan vain hetken, jolloin Oton huulet olivat huulillani. Sellai- heeksi yhä uudelleen ja uudelleen. Nyt olin jo menettänyt sen, tään eroa vastaan. Koko aamun mi- tä märkänä ja muistelin näkemääni nulla pisti vatsaan, ajattelin sen joh- painajaista: Oton ja minun vaaleantuvan kuukautisista. Itkin vain. En tahtonut enää tuntea sitä kehoa raastavaa tuskaa, kun tulee yksin kotiin ja huomaa, että rakkain on kerännyt tavaransa ja kadonnut. Olisin Otto yritti joka kerta kiertää asian. Pelkäsin silti koko ajan hullunlailla, että Otto pettää minut vielä. Oli marraskuinen aamu, jälleen maan sisälläni. Otto koetti tukea miyksi vaikeimmista. Ei viestiä, ei vihjeitä, vain tyhjä ankea asunto. Enkä vielä vuosienkaan jälkeen ollut häntä nähnyt. En olisi halunnut kuulti Oton kanssa. Olin ihastunut ja minulla oli toivoa. Päätin lähettää viestin Otolle ja kysyin, tapaisimmeko vielä huomenna. Juna on jo kainen köntti, joka muistutti pientä lähellä ja poika kävelee kohti sitä. Olin vain hetken poissa, ja hän oli kadonnut. Syytin itseäni pitkään, sillä olin pettänyt kultaani. Hetkes- Lopulta suutuin niin, että uhkasin sä murruin jälleen itkuun. Yhtäkkiä ne loppuivat kuin sei- radalla. Otin asian pulapseni. Eräänä yönä heräsin yöllä hiesmea olo, mutta pahoinvointi ei ollut syy jäädä kotiin. sillä pelkäsin sun jättävän mut... Enhän pysty edes lasta kantamutten halunnut antaa periksi. Pian alkuhuuma oli kuitenkin loppunut kokonaan, ja meillä alkoi olla riitoja. Hän oli lähtenyt, koska minä olin ollut typerä enkä osannut pitää itseäni kurissa. nen pieni ja suloinen olento. nua odotti. Enkelivauvaloppuun ja lähdin takaisin tekemään En halunnut paljastaa sisällä- ni nimesin unen mukaan Joonaksi. Kun suutelimme, koko maailmani pysähtyi: ympärillä ei ollut mitään, eikä kelloa ollut keksitty. Jos olisin erolla. Otto vastasi myönteisesti enkä voinut uskoa sitä todeksi. Taas sa kertoa jotain. Nopeasti sysäsin taakseni tällaiset ajatukset, ja jo parin kuukauden kuluttua uskalsin puhua Otolle niistä. Lähtiessäni surullisin mielin jälminun pienen lapseni. Seurustelu oli lähentynyt sille tasolle, että aloimme puhua jo jostain syvemmästä, rakkaudesta. Pyyh- dan pojan nimeä: Joona. Minusta olisi tullut äiti, olisimme perustaneet perheen. nut yhtään asiassa aloin itkeä. Pelkäsin, että sepääsemättömän vaikeita riitoja, ihmiset ajattelevat minussa olevan vikaa. Kädet, jalat ja pää. Itkin, kunnes kyyneleitä ei Hän puhui paljon vanhemmistaan, muttei koskaan ollut valmis esitteenää ollut. jastaa sisälläni olevaa tyhjää aukstuessani bussissa puhelimeni koa. Se aiheutti ylit- kään, enkä millekään. Otto soitti ja sanoi haluavantäyttää sitä. Minulla oli kar- nua parhaansa mukaan. Menetetty lap- la loppuun. I I E. Mitä jos en koskaan näkisi Ottoa. Näimme joka päivä emmekä voineet olla erossa kunnolla edes öitä. Ku- hanttiin. En kuitenkaan halunnut pal- minulle selvää. Käännämme selkämme tukset vatsassa kovenivat. Otto ei panoikeasti oli kyse, ja täyttää sitä. Vasta myöhem- ni olevaa tyhjää aukkoa. tin, kuinka kerran kadotin rakkaani. Kouris- poikalasta. Silti vielä joskus mietin, miltä olisi tuntunut olla taas villi ja vapaa. Uni päättyi siihen, heräsin ja aloin vauvaa. Samaan aikiessäni paperiin tarttui veren se- kaan juoksen kohti rataa. mme enää puhuneet kauheasAloin itkeä. Aloin hikoil- keltainen talo sijaitsee aivan junala ja päätin mennä hetkeksi vessaan radan varrella. Olin jo pitkään pelännyt llalla kerroin Otolle varoen asias- Oton pettävän minua, ja nyt se oli ta. Olin jatkuvasti kiukkuinen, sillä minua vaivasi huono olo. Pel- Väliäkö sillä, olimin tajusin, mistä käsin, ettei Otto osaisikaan ko se tyttö vai poika. Juna tulee kohti lasta. Otto oli pitkään ollut hyvin outo. Huunään ja koin tarvetta virtsata. Oma pieni vauva. un tutustuimme paremmin, suhteemme läheni entisestään. varmasti pitänyt sen jos... Olin täynnä surua Purin kaiken huonosta olosta johtu- enkä osannut purkaa sitä kenellevan kiukun kultaani. Otto aloitti kertomuksensa: kuumotti, sillä kyyneleet olivat läm En uskaltanut kertoa aiemmin, pimiä. Vedin syvään henkeä massa juuri kävelemään oppinutta yhä uudelleen ja uudelleen. un olimme tapailleet viisi päivää putkeen, aloimme vihdoin seurustella. Pelkäsin pahinta ja kyyneleet alkoivat virrata. Kyynel toisensa jälkeen putosi lattialle. Minun enkeleen kotiin en arvannut, mikä milivauvani. Aloin kyynelehtiä. Mennä omien ehtojen mukaan ja saada vaihtaa miestä. Pelkäsin, ettei Otto osaisikaan soi. Se suudelma kesti vain hetken, mutta kihelmöinti vatsassa jatkui koko illan. Mietin, että siinä oli ollut oma lemään minua heille. Olemme ulkoiluttarauhoittumaan. Pahoinvointi oli jatkuvaa. Se alkoi aa54 K K mulla ja tuli taas uudelleen illalla. kaan ei huomannut tai välittänyt. hommiani. si oli kuin muuri
Kun serkku sitten katoaa telttaillessaan, merkitsee sitä, että Miilankin on tehtävä oma ratkaisunsa. Otto kertoi uskon perusajatuksista. Kaupungin johtohahmoihin kuuluva Sorella Lipsanen on vakuuttunut siitä, että Miila yrittää iskeä hänen poikaystäväänsä, joka sattumalta hoitaa Miilan seonnutta serkkua. Kun joskus harvoin meikkasin, meikki tuntui vieraalta, kiristävältä maskilta, ja niin se jäi kokonaan. Näin sen täytyy olla, ei se voi mennä mitenkään muuten. Olin iloinen siitä, että saatoimme jatkaa. Nyt olen onnellinen, ja se on pääasia. Monesti olen miettinyt, olenko nyt niin onnellinen, että oli syytä maksaa tämä onnen kallis hinta. SARA STORM VARJOISTA VALOON LEHTIPISTEISTÄ Kun Miila alkaa huolehtia omituiseen elämäntapauskontoon hurahtaneesta serkustaan, mullistuu samalla hänen omakin elämänsä. Vähitellen Oton painostuksesta aloin vähentää meikkaamista ja siirryin rauhallisempaan musiikkiin. Otettava onni vastaan tai torjuttava se. Numero 9 ilmestyy 10.9. Tilaa! * sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi * puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä 55. Olin niin helpottunut kuullessani sen, etten tajunnut asiaa lainkaan. Jokaisen riidan ja vastoinkäymisen kohdalla hoen itselleni, että onnella oli kallis hinta. Seuraavalla kerralla seuroissa istuessani kuuntelin puhetta tarkoin ja aloin ymmärtää asioita. Seuroissa oli tullut käytyä useaan otteeseen. Se olikin vain noin pieni juttu, ajattelin helpottuneena. Paketti siis alkoi olla koossa. Hän vei minut seuroihin. Eräänä päivänä huomasin jättäneeni meikit. Sitä en tiennyt, että pahin oli vielä edessä. P ikkuhiljaa Otto tutustutti minua uskoon. Asiat jäivät pyörimään mieleeni. Anteeksiantamisesta, elämäntavoista, "käskyjen" noudattamista ja muusta, mikä asiaan liittyi. Vain muutama sana ja olin uskossa. Nyt me avioidumme pian ja alamme rakentaa yhteistä kotia. En kuitenkaan ol- lut valmis luopumaan mistään. Viime kesänä Suviseuroissa se tapahtui. Televisiota en ehtinyt katselemaan juuri muutenkaan. PÄIVÄNSÄDE JA MENNINKÄINEN J oskus jälkeenpäin olen koettanut punnita sitä, teinkö oikean ratkaisun. Uskovainen ei meikannut, ei kiroillut, ei pukeutunut paljastavasti, ei kuunnellut musiikkia. Eniten kaipaan pientä enkeliäni Joonaa. Minä taas tein tätä kaikkea. Mun vanhemmat on uskovaisia, ja mäkin haluaisin uskoa..., Otto jatkoi. En osaisi olla meikkaamatta, ripsiväri oli osa minua ja musiikki piti minut koossa. Musiikki vaihtui klassiseen, mutta pian kyllästyin siihenkin. Onhan usko antanut paljon takaisin sen tilalle, mitä se on vienyt, mutta ei se täysin korvaa menetettyä elämää, johon joskus on kaipuu
Olinko tosiaankin niin hassu, että kuvittelin voivani ostaa seksillä rakkautta. Päättelin, että kylän keskustassa täytyi olla kirkko, ja soitin Nikolle, että hän tulisi hakemaan minut sen edustalta. Minua hävetti, kun ajattelin sitä mahdollisuutta, että jompikumpi lapsistani oli saattanut nähdä minut roikkumassa Mikan käsipuolessa. Säkin voisit etsiä ikäistesi seuraa! En sanonut mitään, vaikka loukkaannuinkin. Polttelin tupakkaa ja seurasin, kuinka huone muuttui vähitellen valoisaksi auringon noustessa. Liekö Mika saanut häneen kohdistamastani palvonnasta itseluottamusta, mutta ei hän ainakaan tärissyt enää. Tunsin itseni likaiseksi luutuksi, jonka Mika oli käytettyään viskannut menemään. Mahtoiko hän itse ymmärtää hävetä käytöstään. Tiia ja Tiia! Olin äkkiä niin kyllästynyt koko tähän juttuun, ettei minulla ollut enää mitään halua miellyttää Mikaa. Rakkaus ja seksi olivat lopultakin täysin eri asioita, ja etenkin tässä tapauksessa! Katselin nukkuvaa Mikaa, joka kaikesta huolimatta näytti edelleenkin silmissäni syötävän suloiselta. Kävelin eteenpäin, kuten Mika oli minua neuvonut, ja tien kaartuessa mutkaksi sen takana minua odotti uusi nöyryytys. Bussi ajoi minua vastaan juuri, kun olin tulossa kirkon luokse. Sitten hän vilkaisi minuun ja marmatti: Mä luulin ensin olevani kotona, mutta voi vittu, täällähän mä oon ja vielä sun kanssa! Miten sä vieläkin oot täällä. Tiesin heidän silloin tällöin käyvän kyseisessä baarissa, vaikka en ollutkaan koskaan törmännytkään heihin. Mä menen sinne pysäkille. Mika sytytti tupakan ja kääntyi istumaan siten, ettei hänen tarvinnut katsoa minuun. Tuntui kuin kylmä käsi olisi kouraisut sisälmyksiäni, kun hän jatkoi: Tiia on mua kaksi vuotta nuorempi. Käännyin katsomaan taakseni ja näin Mi- S. Tuskinpa; olihan hän jo laukonut aikamoisia loukkauksia päin naamaani sinä aamuna. Viimein Mikan kännykän herätys piippasi, ja hän avasi silmänsä katsoen hetken kattoon. Ajattelin, että kävelisin Mikan kanssa sinne, ja sitten hän saisi tilata ja maksaa taksin minulle. Jostain syystä oletin, että bussi, johon hän menisi, lähtisi kylän keskustasta. Näin Mikan ja parin muun miehen seisovan pysäkillä tien toisella puolen. Tuosta kun menet koko ajan suoraan kääntymättä mihinkään, tulet keskustaan. Niinpä ravistin Mikaa olkapäästä. Hän lähti litomaan niin rivakasti, etten ehtinyt kysyä taksista mitään. Tallin vieressä oli tie, ja Mika neuvoi minua kävelemään sitä pitkin vastakkaiseen suuntaan kuin minne hän itse lähti. Kiroilin mielessäni. Kaikkein mieluiten olisin jo häipynyt paikalta, mutta en uskalta56 nut lähteä harhailemaan ulos summamutikassa. Pysäkki oli lähellä kylän keskustaa, sillä kirkontorni näkyi jo. Minua suututti kävellä miesjoukon ohi korot kopisten; en vilkaissutkaan heihin päin. Tee vähän tilaa, tulen viereesi nukkumaan, minua paleltaa kamalasti! Mika avasi silmänsä hetkeksi, ja harvinaista kyllä, tuijotti minua vähän aikaa suoraan silmiin. Tiesin kyllä, miksi sen tein: lapsellisesti kuvittelin saavani vastalahjaksi hyväksyntää. Siispä oli odotettava palellen, kunnes Mika heräisi. Mika ei siis ollut halunnut näyttäytyä seurassani, vaan oli neuvonut minulle eri tien kylälle, ja lähtenyt itse toista, lyhyempää reittiä pitkin! Hän oli kai laskelmoinut, että bussi ehtisi tulla ennen kuin minä kävelisin paikalle. Ei tähän mahdu, hän sanoi sitten kärttyisästi ja otti entistä leveämmän asennon jatkaen kuorsaustaan. Ja miksi olin jankuttanut monta kertaa tykkääväni hänestä, vaikka hän ei ollut kertaakaan sanonut pitävänsä minusta edes hitusen. Masentuneena lähdin kipittämään tietä pitkin korkokengissäni. Toinen käsi oli sohvan selkänojalla ja jalka, jossa oleva kenkä irvisti reunastaan, oli lattialla. Sillä hetkellä olin vihainen Mikallekin, vaikka eihän hän mahtanut mitään sille, ettei hänellä ollut tunteita minua kohtaan. Mika olisi voinut puhua edes vähän ystävällisemmin naiselle, jota oli muutama tunti sitten pannut. itten meidän oli aika jättää "lemmenpesämme". Ja pitikö vielä mennä sänkyynkin, vaikken saanut siitäkään itselleni mitään, jatkoin itseni moittimista. Päinvastoin, hän käyttäytyi erittäin ylimielisesti. Se oli pitkäveteistä ilman mitään viihdykettä. Joo, niin voisi tehdäkin. Yhtäkkiä hän lausahti: Tiedätkö sä, onko Tiia vielä sen juipin kanssa. Jatkoa sivulta 27 lätyksi tulemisen tunne ja toisaalta kasvava kiukku. Siitä huolimatta en enää halunnut hänen viereensä läheisyyden kaipuusta, vaan siksi, että tärisin kylmästä; toisen ihmisen lämpö auttaisi vähän. Olin vihainen itselleni: Miksi olinkaan pommittanut Mikaa viesteilläni ja roikkunut hänessä kuin iilimato, oliko se muka tämän arvoista. On mulla sen numero vielä tallessa, voihan sille vielä tulla ikävä mua, Mika rehvasteli enkä tiennyt, tarkoittiko hän totta vai pilailiko vain. En tietenkään kertonut, miten olin paikalle joutunut, eikä hän kysellyt mitään, varmaankin arvasi, että olin ollut "miehelässä". Minähän olin käynyt päälle kuin yleinen syyttäjä, ja hänellä oli sellainen luonne, ettei hän osannut sanoa tarpeeksi selkeästi "EI". Mistä minä tiedän, soita ja kysy, ärähdin. Tietysti olen, enhän minä osaa lähteä ilman sinua minnekään! kivahdin
Olen kuullut sanottavan, että miehet haluavat metsästää, eikä liian helppo saalis kiinnosta heitä tosimielessä. Yksittäinen tapaaminen johtaa omituiseen tapahtumaketjuun, eikä Mirella enää osaa päätellä, mikä on sattumaa ja mikä ei. Tilaa! Numero 4 ilmestyy 25.4. sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä LEHTIPISTEISTÄ LEHTIPISTEISTÄ 57. Eihän tuollainen peli vetele siivoamisestahan hänelle maksetaan, eikä lorvimisesta. Varsinkin Tiian läsnäolo töissä pitää Mikan mielessäni. En voi sanoa rakastavani Mikaa enää, mutta aivan liian usein hän palaa vaivaamaan minun ajatuksiani. Kuten vaikkapa näihin töihin. kan viimeisen kerran, kun hän nousi bussiin. Sen tajuamiseen ei auta edes "korkea" ikäni. Ja käytävällä oli selvästi hiekanmuruja. Tyttö ärsyttää minua siksi, että hän on saanut Mikalta jotain, mitä minä jäin paitsi rakkautta. Ja kiitän Luojaani, ettei tuo mielipuolinen toive tulla raskaaksi Mikalle toteutunut! Pysyn siis poissa baarista, jossa tapasimme ja joka mitä luultavimmin on edelleen hänen kantapaikkansa. Löysin viimeinkin itsestäni sen verran ylpeyttä, että lopetin Mikan vonkaamisen siihen. Pa- rempi olisi vain unohtaa koko sana "rakkaus" joksikin aikaa, ja keskittyä tavalliseen, harmaaseen arkeen. Huomasin muuten taas äsken sormenjälkiä ovilasissa. Tuosta viime tapaamisestamme on yli puoli vuotta, ja yhä vieläkin katselen joskus Mikasta ottamiani valokuvia ja ihailen silmiä, joita kauniimpia en ole koskaan nähnyt. Yhä vieläkin minun tekisi silloin tällöin mieli lähettää hänelle kaipaava viesti niin vaikeaa minun on tunteiden tasolla käsittää se, että rakastuin hänessä vain itse luomaani mielikuvaan. Mutta kun palautan mieleeni tuon yön jenkkitallissa, järkeni estää minua toimimasta en halua enää sel- O laista kohtelua. Katson valvontakameraa ja huomaan Tiian rupattelevan jonkun miehen kanssa rengasvaraston ovella kiireettömän näköisenä. Saattoiko hänen pahin epäilynsä osua oikeaan: oliko Daniel ilmestynyt hänen elämäänsä jonkin toisen käskystä? Numero 9 ilmestyy 25.9. Turhapa minun on näitä vatvoa. lisin iloinen, jos voisin kertoa järkiintyneeni kertaheitolla, mutta valitettavasti niin ei ole käynyt. Jos olisin leikkinyt vaikeasti tavoiteltavaa, olisiko Mika rakastunut minuun ja vähät välittänyt iästäni sanotaanhan niinkin, että kun tosi rakkaus iskee, ovat ikä, koko ja näkö sivuseikkoja. Minäpä lähdenkin hakemaan hänet tänne... Ja toivottavasti opin sen, etten enää koskaan tyrkytä itseäni kenellekään, sillä siinä tekee itsestään vain narrin, ja yleensä moinen käytös saa toisessa aikaan vain vastareaktion. Ihmettelen, koska oikein paranen tästä "hulluudestani". Joskus mietin, olisiko Mika rakastunut minuun, jos olisin ollut toisenlainen; vähemmän hyökkäävä. Ja paperisilppuri pitää tyhjentää välittömästi! Missä se tyttö taas on. Tiia! TIIIAAA! POCAHONTAS ANNA LUKKO PIRITA ITA VIITAMAA TAMAA TOINEN TOISILLENSA ENKELEITÄ Mirellan suojattu elämä murtuu sinä hetkenä, kun tapaa salaperäisen Danielin kadulla
Vanha, valkopartainen setä istui taivaan kannen päällä, pilvien yläpuolella Aabraham, Iisak ja kaikki muut pyhät helmoissaan. Vain Jumala tiesi ajan ja paikan. Joskus Jumala oli hyvällä päällä. Sitten tietysti oli niitä isoja, vielä pelottavampia asioita, sotaa ja nä- länhätää ja kulkutauteja. Ikävä kyllä monet uskonnot tuntuvat tarjoavan ihan jotain muuta kuin sitä, mitä minä etsin. -L evolle lasken, Luojani... Minä uskon, vaikken uskovaisia ymmärräkään Olen etsinyt Jumalaa koko ikäni ja tutustunut sen myötä moniin eri uskontoihin. Pimeys oli silloin täynnä uhkaavia hahmoja, jotka tavoittelivat luisilla koukkusormillaan pientä nukkujaa. Ulkoa opeteltu iltarukous oli jokailtainen, pakollinen seremonia, muuten uni ei tullut. Joskus yöllä, kun taivas oli täynnä. Joskus uni ei tullut vielä iltaruko58 uksenkaan jälkeen. Tanssiminen ja viina ja miesten kanssa vehtaaminen olivat niitä pahimpia. Kuka vaan voi. Saattoihan olla, että yön aikana nukahtaisi ikiuneen ja ilman rukousta joutuisikin sinne pahaan paikkaan, isoon tuliseen järveen, jossa piti vain itkeä ja hampaita pakotti koko ajan, iankaikkisesta iankaikkiseen. Jos ei totellut, Jumala saattoi lähettää sellaisenkin kotikyläämme. Jos sijaltain en nousisi... Lapsetkin saattoivat kuolla millä hetkellä tahansa, vaikka nukkuessaan. Isomummolle oli käynyt niin. Vähän ennen kuolemaa pahat henget olivat tulleet ja vieneet mummon mukanaan, vaikka mummo tappeli vastaan ja huusi kovalla äänellä, henkensä hädässä. Maailma oli paha. Täynnä viettelyksiä ja Saatanan juonia. Jeesus, Jumalan poika, lasten ystävä, istui puun alla lammaslauma ja joukko lapsia ympärillään, ja enkelit kävelivät elämän virran rannalla kultaisessa kaupungissa. Silloin aurinko paistoi ja linnut lauloivat
Silloin oli noustava yölläkin pukemaan päälleen ja istumaan sängyn laidalle, kauas ikkunoista ja rukoiltava, ettei salama sillä kertaa osuisi omaan kotiin. Teltta kiinnosti minua enemmän kuin saarnaaja. Taivasosa odotti kaikkia niitä, jotka juuri sinä iltana, siinä teltassa ottivat vastaan Pyhän Hengen armo- lahjan. Heidän luonaan käytiin harvoin, koska äiti ei halunnut. "Jeesuksen nimessä" ja "Kiitos Herra Jeesus". Isä ei Jumalasta puhunut, vaikka kaikki hänen sukulaisensa olivat lestadiolaisia, tervehtivät toisiaan sanoilla "Jumalan terve" ja pitivät jatkuvasti seurojaan. Oli tullut aika julistaa anteeksiantoa ja pelastuksen ilosanomaa. En ollut nähnyt sellaista muualla kuin lehtikuvissa. Ihmettelin, miten niin suuria syntejä tehneet ilkesivätkin kertoa niis- J tä ääneen kaikelle kansalle. Vihdoin kovaäänisistä alkoi kuulua kitaramusiikkia ja kaunista laulua. Tule, sinä syntinen ihminen. 59. Pettymys oli sitten melkoinen, kun en nähnytkään klovneja tai sirkustemppuja. Muutamat kaatuivat pitkin pituuttaan maahan ja alkoivat puhua kielillä. Jotkut itkivät ääneen. Kesäisin naapurin heinäpeltoon kohosi iso, valkoinen teltta. Iäkäs pariskunta paasasi siellä suureen ääneen entisestä "riettaasta" elämästään. Ukkonen oli Jumalan puhetta. Oikein pahan ihmisen Jumala saattoi vaikka tappaa salamaniskullaan. Silloin kaikki oli hyvin. He lukivat minulle Raamatun historian kertomuksia iltasaduiksi ja kuolinilmoitusten värssyistä opin lukemaan. Sanan julistajan ääni kohosi huippuunsa. Toiset alkoivat heilutella itseään edestakaisin, taputtaa rytmikkäästi käsiään ja huutaa yhteen ääneen. Liikuttunut kuulijakunta kuunteli nolona, pää painuksissa, omia syntejään muistellen. tähtiä, reikiä taivaan lattiassa, niiden kautta saattoi nähdä vilahduksen enkeleistä tai kameleista, jotka kävelivät siellä pitkin kultaisia katuja. Äiti ja mummo olivat kertoneet. oskus Jumala suuttui, huusi ja raivosi ja lähetti tappavia salamoita maan päälle. Joka ikinen sunnuntai radiosta kuunneltiin jumalanpalvelus, mutta kirkossa meillä ei käyty enkä muista, että uskonnosta olisi puhuttu koskaan kenenkään vieraan kanssa. Oli tullut aika kokoontua sanan äärelle. Helluntailaiset kävivät pitämässä siinä herätyskokouksiaan. Kun synnintunto oli herätetty, puheen sävy muuttui. Luulin sirkuksen tulleen kyläämme. Jännitys kierteli vatsanpohjassa, kun odotin iltaa ja kokouksen alkua. Kiitos ja ylistys Herralle
vielä kuoleman jälkeenkin. Se vain nia Jumalia. Sain luettavakseni mormonikirjan ippikoulu olisi tarjonnut oivan ja kävin jopa jonkun kerran heidän tilaisuuden laittaa asioita mie- kirkossaan. Mitään ei jä ja avioliittojen oli tarkoitus jatkua tapahtunut. Oivallus herätti monta lisäkysymystä. Oliko ylipäätään olemassa yhtä ja ainoaa uskontoa tai edes yhtä ainoaa Jumalaa. huumeet olivat kokonaan kiellettyPäivämäärä tuli ja meni. tummissa puvuissaan ja valkoisissa räänä syksynä koulussa alettiin kauluspaidoissaan sotkivat pyörilkohista maailmanlopusta. Ensimmäistä kertaa mieleeni juolahti, ettei luterilaisuus tainnut ollakaan ainoa oikea uskonto. Kaikki läsnäolijat terlessään järjestykseen, ellei rippipap- vehtivät ystävällisesti ja tunsin hetpi, joka lepuutti kättään polvellani, ken jopa kuuluvani joukkoon. Univormut, rummut, marssit ja laulut tulivat tutuiksi ja seurasin vierestä, kun tyttö opetteli Pelastusarmeijan opinkappaleita: syntiinlankeemus, sovitus, pelastus, pyhitys, iankaikkisuus. Sen lään pitkin kaupunkia soitellen vätarkka päivämäärä ja kellonaikakin symättä ihmisten ovikelloja. Ja tekisivät sen taas seuraavana kesänä. Hiekkalaatikolla tutustuin naapurin rouvaan, josta ei ollut poispääsyä. Uskon asiat palasivat elämääni lasOliko helvettiä edes olemassa. Mormonien uskottiin yleisesti oleRinnakkaisluokkalaiset jakoivat van moniavioisia ja heidän tapaansa Herätkää- ja Vartiotorni-lehtiä ja ottaa seurakunnan jäseniksi kauan puhuivat puhumasta päästyäänkin sitten kuolleita esi-isiään pidettiin Harmagedonista, maailman sodasta, järjettömänä. voisi olla mahdollista, että vain luteMenin naimisiin, luterilaisin merilaiset tunsivat totuuden. Kristillinen usko humaan miehen ja naisen välisestä oli se ainoa oikea, ja kaikki muut suhteesta kuin Katekismuksen opeolivat harhaoppisia, joiden puolesta tuksista. uskonnosta perustui mielikuviin seAsiat pyörivät kopäisistä nuorista miehistä, jotka päässäni yhtenä sekamelskana. kerran oli monia uskontoja ja ihmiskonnon pohtiminen jäi muutasiäkin monta miljardia, miten muka maksi vuodeksi. Sain pari lasta, jotka heidätkin kaski helvettiin. Eivät nekään, jotka olivat noudattaneet kutsua ja käyneet anomassa syntinsä anteeksi. Joutuisivatko ne kaik- kuului luterilaisena asiaan. oulussakin puhuttiin paljon uskonnosta ja Jumalasta. ymmenvuotiaana ystävystyin Pelastusarmeijaan kuuluvan tytön kanssa. Sarvipäi- joka kertoi naimisiin mennessään kääntyneensä nen, sorkkajalkainen piru vastaan Kun myöhemmin tapasimme, miehensä uskoon, mormoniksi. Omassa mielessäni mietin, et- kaudesta ja huhuttiin miehellä olleen tei niin voinut olla. Tai pakanat, joilla oli omat henkiolentonsa tai ateistit, jot- tettiin Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen, luterilaisiksi. Mikä oli totuus ja mikä oikea Ju- noin, pitkän kaavan mukaan, ajattelematta sen syvällisemmin seremomala. nomaansa ja saivat monet muutkin Tee, kahvi, alkoholi, tupakka ja uskomaan. kerrottiin. Tee se tänään. Huomenna voi olla myöhäistä ja huomaat joutuneesi helvetin tulijärveen, josta ei ole paluuta. jonka jälkeen 144 000 valittua jehoNaapurin rouvalta kuulin, että kyse vaa pääsisi tuhatvuotiseen valtakun- olikin perhekeskeisestä, hartaasta taan. ka eivät uskoneet mihinkään. Iankaikkinen kadotus, tulijärvi, ten ollessa vielä pieniä. Uskonnonopettaja, joka tapasi tunneilla istua tyttöoppilaiden takana pulpetilla ja tökkiä karttakepillä rintaliivien hakasia, perehdytti meidät muihin maailman uskontoihin. johtajiaan seuraavan miehen. Hyvän ja pahan taistelu. Se siitä ystävyydestä. Entä ne kansat, jotka palvoivat mo- nian kristillistä merkitystä. Monet noudattivat kutsua. Koko muu maailma tuhoutuisi. valkopartainen isätietäJumala, jolla oli näin todellisuudesta vieraan- Aiempi valta päästää tai tuneen, aivopestyn, sokeana mykseni tuosta tuomita. Kotona kuulin sellaisen pohtimi60 K K K sen olevan syntiä. Minäkin olisin mennyt, mutta en ollut varma, tarkoittiko kutsu myös lapsia. Sama pappi jäi muutamaa vuotpiti rukoilla, että hekin tulisivat tunta myöhemmin kiinni myymälävartemaan oikean Jumalan. Herätyksestä ja uskoon tulosta kukaan ei puhunut enää mitään. Jos maailmassa "synnin hedelmiä" pitkin pitäjää. Muutaman kerran kävin nuorten illoissa, ja kaikki olivat ystävällisiä, kunnes heille selvisi, ettei minusta koskaan tulisi pikkusotilasta heidän armeijaansa. Tule tässä paikassa ja ano veriruskeita syntejäsi anteeksi. Kukaolisi ollut enemmän keskittynyt pu- pa ei olisi tuntenut, kun vastaanotto U E R. uskosta, jossa seurakunnan yhteytHe olivat fanaattisia sananjulista- tä vahvistettiin monta kertaa viikosjia, jotka ehdottomasti uskoivat sa- sa pidettävissä tapaamisissa. un helluntalaiset kokosivat telttansa ja muuttivat seuraavaan kylään, riitti omalla kylällämme pitkäksi aikaa juttua "hihhuleista", jotka hullun lailla hyppivät ja hilluivat sekopäisinä pitkin tantereita
Halusin pysytellä mahdollisimman kaukana jokaisesta sananjulistajas- S. Chakrat, energiakeskukset, kundaliinivoima, edelleen järkeenkäypää. Henkimaailma, henkioppaat, enkelit ja demonit, ufot, rajatieto, paranormaalit ilmiöt, karma, chakrat, salatieteet, jälleensyntymä. Islamilaisuuden päättelin olevan liian sotaisa uskonto minulle. Karma, mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää samasta asiastahan Raamattukin puhui. Jos nyt en ihan nirvanaan päässytkään, huomasin saavuttaneeni jonkinasteisen rauhan ja henkisen tyyneyden. Uskoin kyllä, että joku korkeampi voima ohjaili elämääni, mutta siihen uskooni en kaivannut yhteisöä, ulkopuolisten kontrollia enkä julkista esiintuloa. Muutama vuosi sitten vastaani käveli kadulla tumma mies, joka lahjoitti minulle Krishna-tietoisuudesta kertovan kirjan. En löytänyt heidän opeistaan sitä, mitä alitajuisesti hain, lopullista totuutta tai Jumalaa, jonka olisin voinut tunnustaa omalla kohdallani oikeaksi. Aihe oli kiehtova. Sen keskeinen opetus tehdä hyvää, välttää pahaa, puhdistaa mielensä ja kehittää henkisiä ominaisuuksiaan mietiskelemällä, tuntui oikealta. orld Trade Centerin hirmutekojen jälkeen ihmettelin, miten voimakas voi ihmisen usko olla, kun sen voimalla voidaan tehdä sellaisia kauheuksia toisille. Mitä enemmän vuosien saatossa tapasin eri uskontokuntiin kuuluvia, sitä varmemmaksi tulin siitä, ettei kyse ollut autuaaksi tekevästi uskosta, vaan useimmissa tapauksissa taitavasta manipuloinnista, aivopesusta, vapaan tahdon tyrehdyttämisestä, rahan keruusta, hallinnasta, suggestiosta. Buddhalaiseksikaan en silti kääntynyt. Siinä oli mielestäni jotain. Kirjan välityksellä kiinnostuin hindulaisuudesta. Ei minusta kuitenkaan mormonia tullut. Heidän mukaansa kaikki uskonnot ovat oikeita polkuja ja johtavat lopulta kohti yhtä ja samaa Jumalaa tai alkulähdettä. W H T oiseenkin uskonyhteisöön sain niihin aikoihin tuntumaa, kun sisareni seurusteli komean, mukavan ja fiksun nuoren miehen kanssa. Kaikki annettiin anteeksi ja uuden viikon myötä voi jatkaa uuden syntitaakan keräämistä. Etsintäni johti lopulta buddhalaisuuteen tutustumiseen. Joogasin muutaman vuoden ja opettelin meditoimaan. oroskoopeista innostuneena törmäsin sitten käsitteeseen Vesimiehen aika ja sitä kautta New Ageen. Kiinnostukseni lopahti viimeistään silloin, kun näin seurakunnan johtajan, presidentiksi kutsutun, toikkaroivan tavallisena arki-iltana umpihumalassa pitkin kaupungin katuja. Henkimaailma kuka voisi kiistää sen olemassaolon. Sen jälkeen ei muilla kuin seurakunnan jäsenillä ollut sijaa miehen elämässä. Ihmetellessäni tätä kertoi naapurini, että ihminen on erehtyväinen ja viikon mittaan kertyneen syntikuorman sai joka tapauksessa harteiltaan viimeistään perjantain kokouksissa. Muista uskonnoista poiketen hindunäkemykseen kuului hyväksyntä muita uskontoja kohtaan. Harhaoppia ja eksytystä, Saatanan juonia, olisi mummoni sanonut. ta, joka tarjosi omaa uskoaan ainoana tienä autuuteen. Riitti, kun ihmisellä oli hyvä aikomus tehdä hyvää ja karttaa pahaa. Hindut uskoivat, että mikä tahansa henkinen harjoitus, jota tehdään antaumuksella, rakkaudella ja sinnikkäästi, johtaa lopulta samaan itsensä oivaltamiseen. Perhe odotti jo hääkellojen soivan, mutta nuori mies koki herätyksen ja liittyi Vapaaseurakuntaan. Minä uskon, vaikken uskovaisia ymmärräkään oli niin avoin ja lämminhenkinen. Kaikesta siitä ja enemmästäkin. Ostin Koraanin, luin läpi, mutta en saanut vastauksia. Tutustuin ajatukseen yksilöllisestä henkisestä kehityksestä. Jälleensyntymä eikö kristillinen kirkkokin ollut neljäsataaluvun kirkolliskokoukseen saakka uskonut sen olemassaoloon. Kun myöhemmin tapasimme, näin todellisuudesta vieraantuneen, aivopestyn, sokeana johtajiaan seuraavan miehen, jota oli vaikea tuntea entiseksi itsekseen. Kilpailun voittajat Tosi Elämää 7:n Äänestä ja voita -lukijakilpailusta Philips Sonicare -sähköhammasharjan voittivat: Tekla Eerikkilä, VÄÄKSY, Tuula Savolainen, KONNEVESI, Tarja Kuusisto, SEINÄJOKI Onnittelut voittajille! 61 iihenastiset kokemukseni eri uskonyhteisöistä eivät vakuuttaneet. Kriittisesti, analyyttisesti ja kyseenalaistaen yritin seuloa tiedon joukosta oleellisinta. Hämmästyin, miten monessa kohdin kirjan näkemykset sopivat yhteen omieni kanssa
Ehkä jonain päivänä sattuma, tai Jumala, johdattaa luokseni ihmisen, joka näyttää minulle lopullisen totuuden ja koen herätyksen. Ehkä lopullinen totuus selviää vasta kuolemani jälkeen. Olen tutustunut niihin kaikkiin, mutta sitoutunut en ole mihinkään niistä. iime talvena, osallistuessani taloyhtiön lumenluontitalkoisiin, luokseni tuli uusi naapurini. Maksan edelleen veroja luterilaiselle kirkolle, mutta sillä ei ole mitään tekemistä uskoni kanssa. Onko vanhus höpsähtänyt lopullisesti vai oliko Joanna tosiaan astunut onnettomuuksien tielle? Numero 9 ilmestyy 15.9. 62 LEHTIPISTEISTÄ. Kastijärjestelmää en hyväksynyt enkä usko seuraavassa elämässä syntyväni uudelleen lehmäksi tai apinaksi, mutta mitä enemmän kirjoituksia luin, sitä vakuuttuneempi olin siitä, että olin löytänyt jotain, jonka täytyi olla lähellä totuutta. Mikä minä olen väittämään vastaan. Ja silloin olen jo muualla. Tervehdin häntä edelleen, mutta uskonasioista en halua enempää keskustella. Ei puhetta hyvän ja pahan ikuisesta taistelusta. Kun Joanna sitten tapaa komean Niklaksen, Sanelma ennustaa, että ihastus päättyy huonosti. Minä vain en kuullut kutsua. Se päivähän saattaa olla vaikka huomenna. Ei pelottelua ikuisella kadotuksella. Perimmäisenä päämääränä on poispääsy jälleensyntymisen kehästä. Joogakirjakin sieltä löytyy ja toinen, joka kertoo ihmisen energiakeskusten, chakrojen avaamisesta ja merkityksistä. Uskonto on minulle edelleen selvittämätön mysteeri. EIJA TYTTÖKULTA, AARLA KAARELA ILOLINTU Joanna on kohdannut Sanelman työssään vanhainkodilla. Sanelmalla on vahva usko kykyihinsä nähdä tulevaisuuteen, ja nainen ennustaa Joannallekin mielellään. Vielä niin ei ole tapahtunut, mutta mistä sitä tietää. Ei syyllisyyksien kanssa elämistä. Joanna suo vanhukselle hupinsa, muttei viitsi liiemmin miettiä tämän sanoja. Kirjahyllyssäni ovat sulassa sovussa Raamattu, mormonikirja, Ko- raani ja nuoren miehen lahjoittama opas hindulaisuudesta. Ainoasta oikeasta ja aidosta uskosta, Jeesuksen Kristuksen seurakunnasta. Ei minusta silti hinduakaan ole toistaiseksi tullut. Ei puhetta kuolemasta synnin palkkana. Voi olla, että niin olikin. Toivon toki naapurille vilpittömästi onnea hurmoksellisessa uskossaan. Ihmiset etsivät elämässään aineellista ja henkistä omaisuutta, aistillisia ja sosiaalisia kokemuksia, oikeudenmukaisuutta ja henkistä oppia. Pyhä Henki oli käskenyt hänen tulla kertomaan minulle pelastuksesta. Silmät V loistaen hän kertoi Jeesuksen kutsuvan minua juuri sillä hetkellä, siinä lumisella pihamaalla
Lapsi ei välttämättä puhu vanhempiensa väkivaltaisuudesta, ja asia jää käsittelemättä. Puhumisen taito on ehkä jäänyt väliin. Olen itse monesti kuunnellut ihmistä, joka liioittelee asioita. Eikö säästettäisi nekin voimavarat vaikka vanhustenhuoltoon. Kirjoita osoitteeseen Tosi Elämää, Juttutupa, PL 246, 90101 Oulu. OMIN KEINOIN KUKA PUHUU AINA TOTTA. Kun tuntee ihmisen, tietää hänen arvomaailmansa ja tyylinsä. Tuoko se sitten lopullisen lohdun. Voipa olla, että huonolla omatunnolla ostettu lelu tai peli on hankittu heti hakkaamisen jälkeen. Lienee hyvä, että erilaisten onnettomuuksien jälkeen annetaan kriisipalveluita asianomaisille, mutta mitä järkeä on penkoa asioita monen vuoden ajalla tai päästä. Jotenkin tuntuu, että kriiseistä on tullut nykyisin jotenkin haloo-asioita. Kun lapsia heitellään toinen viikko siellä, toinen täällä, on turha puhua, kuinka hyvin hoitoasiat toimivat eron tullessa! Millaisen perhemallin erolapset saavatkaan retuuttamisten myötä. Entä, jos yrittäisimme yhdessä. Terve järki ja kohtuudessa pysyminen on suotavaa. Juttu tupa TASA-ARVOVOUHOTUSTA. Totuus ei pala tulessakaan, ja ihmisen sanat ja puheet ovat liian monesti vain huulten lepatusta tuulessa. Kun ihminen jää kiinni valehtelusta, hänen uskottavuutensa on sen jälkeen kyseenalaista. MARJA Juttutupa odottaa juuri sinun ajatuksiasi ja mielipiteitäsi. Kauniit sanat, hellä kosketus, välittäminen ja kuuntelu ovat kaukonäköistä rakkautta kasvatuksessa. Eiköhän jokaisen ihmisen psyyke käsittele asioita ihan omaehtoisestikin ajan saatossa. MARJA KRIISIPALVELUT PAHENTAVAT. Käden läimäisy on turmiota pienelle ihmistaimelle. 63. Tehdään kärpäsestä härkänen. Eikö asiat pitäisi kuitenkin unohtaa ja suunnata elämää eteenpäin, eikä repiä aina ja aina uudestaan hirveitä tapahtumia esille. Moninkertaisesta siunauksesta tulisivat osallisiksi kaikki osapuolet, jopa isovanhemmatkin. Ennen olivat ainakin useimmat naiset niitä, jotka pitivät perheet koossa omasta mukavuudestaankin tinkimällä. Julkaistusta kirjoituksesta maksetaan 5 euron palkkio. Liitä mukaan nimesi, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkitilisi numero. Äideistäkö se lähtee tuo armoton mukavuudenhalu. Lasten hyvinvointi uhrataan uuden, mukamas paremman suhteen lumossa. Onko sellaista ihmistä olemassakaan. Kauna ja katkeruus kalvavat, mutta samalla toistetaan omien lapsien kanssa vanhemmilta opittuja malleja. Aineellinen antaminen ei kuittaa hyvää kasvatusta. Kovalla kädellä kasvattaminen tuo kuitenkin tulevaisuudessa omat ongelmansa. Väkivallalla kasvatettu lapsi muistaa löylytykset ja kohtelee aikuisena omia lapsiaan samalla lailla. Halutaan antaa parasta, mutta karjumalla ja lyömällä kumotaan hyvät työt. Lyöminen on "helpompaa". He, joiden osa on nykyisin toimia osahuoltajina ja iskunvaimentimina eroperheiden keskuudessa. "Sain avioeron kautta lisää vapaa-aikaa..." Näin kuulutti eräs julkkunainen taannoin naistenlehdessä. Se, missä mittasuhteessa näkee asiat, on tärkeää. Suuren ikäluokan ihmisenä tunnistin kuilun heti. Luikuriahan voi lasketella vaikka kuinka paljon, mutta kiinni jääminen onkin sitten eri juttu. Sota-ajan kauheuksistakin ihmiset selvisivät ilman kriisiapua ja päälle olivat vie- lä taloudelliset huolet kannettavina. Sukupolvesta toiseen toistuva kaltoin kohtelu ei ole niin vain unohdettavissa. Vanhempien kasvatusvaikeudet ovat liian usein vanhempien korvien välissä. Kannattaisi kuitenkin ajatella hiukan kaukonäköisemmin. Melko vahvat olisivat pitäneet olla ne syyt, että olisin itse jättänyt lapseni riepoteltavaksi. ERÄS ISKUNVAIMENNIN LAPSEN KASVATUS LYÖMÄLLÄ Monissa kulttuureissa lasten lyöminen on arkipäivää. Jos tietää jonkun valehtelijaksi, voi antaa hänen puheidensa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta kuka puhuu aina totta. Minun tasa-arvollani ei ole niin väliä, vaan lasteni hyvinvoinnilla! Kuinka paljon mieltä repiviltä seikoilta vältyttäisiinkään, kun olisi kykyä joustaa, sopia ja yrittää perheenä. Liioittelukin on valehtelua. Lopulta lapsi saattaa itsekin hyväksyä väkivaltaisen kasvatuksensa. Tässä se on lasten ja nuorten pahoinvointien ja oireiluiden syntipukki. Kun joku on alituiseen puhunut pieniä valheita, on hänen puheitaan vaikea ottaa enää todesta
Siellä kävi asiakkaita rakentajis64 ta kahvikupin ostajiin. Vihreänharmaat silmät jäivät mieleeni, samoin tummanruskea, hartioihin asti ulottuva tukka. Hän kertoi olevansa ruokatauolla. Jäin katsomaan ikkunasta, mihin hän meni, kun hänellä oli turkoosin värinen työasu päällään. Muistelin vielä hänen iloisuuttaan. Silloin tunsin outoa kiintymystä häntä kohtaan. Tanssia en osannut, koska olin vanhan kansan kasvatti: ensin oli käytävä rippikoulu, ennen kuin pääsi T. Olin töissä rauta- ja taloustavarakaupassa. Silloin ei koulutukselle pantu niin suurta arvoa kuin nykyään. Esittelin hänelle parhaalla mahdollisella taidollani kuppeja. Kuitenkin hänellä oli sillä kertaa kiire. Palkkani tosin oli 250 silloista markkaa kuukaudessa. Niinpä minäkin pääsin heti kauppaan töihin ja sain koulutuslisää sata markkaa kuukaudessa enemmän kuin muut. Mentiin heti kansakoulun jälkeen töihin, monesti kaupan palvelukseen. Oltuani muutaman kuukauden töissä kohdalleni sattui kerran eräs nuori naisasiakas, joka oli kiinnostunut kahvikupeista. Harjoittelun kautta edettiin jopa johtajaksi asti. Näin hänen menevän erääseen kemikaliokauppaan. Pian hän kävi uudelleen kaupassamme, mutta ei ostanut kahvikuppeja, vaan ikkunanverhonpidikkeitä. Palvelin hienolla huumorilla häntä, mutten mitenkään flirttaillut. uli uusivuosi, ja minäkin lähdin läheiselle nuorisoseuralle viettämään uudenvuodenvastaanottoa. O li vuosi 1965, kun valmistuin merkonomiksi 19-vuotiaana
Ostin kupin kahvia, pullan ja seurailin, miten yleisö tanssi. jatkuu sivulla 72 65 tansseihin. Hän lämmitti ihanasti käsivarttani, kun pidin häntä kädestä, joka oli jo lämmennyt. Pääsin vähän liiankin vanhaksi ennen ensitanssia. Tein ihastuksen huumassa päätöksen, että haen häntä tanssimaan, kävi miten kävi.. Hän halusi jäädä kanssani lattialle, josta siirryimmekin seinän viereen tuoleille odottelemaan seuraavaa tangoa. Nautittuani kahvit kiirehdin alas tanssisaliin. Hän ilmoitti, että häntäkin jännittää tanssiminen. Hän tuli kuin minua vastaan, ja niin menimme lattialle. Vein tanssin päätyttyä hänet naisten joukkoon. Niinpä huomasin, että siellä se minun ihastukseni, vihreäsilmä, oli toisten joukossa. Kyllä se tuntui ihanalta istua siinä ja jutella vaikka säätiloista. Törmätessämme toisiimme seuraavan kerran uudenvuodenjuhlissa, päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni. Pidin häntä kädestä kiinni ja olin hyvin onnellinen. Kotoa lähtiessä vanhemmat vielä varoittelivat kaupungin vaaroista. Tanssin päättyessä kysyin, vienkö hänet naisten joukkoon. Taasen odottelun jälkeen tangon soidessa hain hänet uudelleen lattialle. Olin mielestäni jo puolta tutumpi hakiessani häntä toista kertaa. Siitä pitäen olimme yhtä. Vaimon kuolema vei pohjan elämältä Katselin jo aiemmin vähän mallia, miten muut salissa tanssivat. Valitsin tietysti tangon ja hänet sieltä naisten joukosta. Ihastuin Tuulaan heti ensi tapaamisellamme. Sieltä ylhäältä oli hyvä näkyvyys alhaalle. Menin sisälle päästyäni seuran parvekkeelle, jossa oli kahvila. Hänellä oli kylmät kädet ja hän tärisi kuin olisi palellut
Kuvittelin Mikan aikuiseksi, henkisesti vakaaksi mieheksi, jonka kanssa voisin turvallisesti vanheta. Totuus oli kaikkea muuta. Mikan elämä näytti täyttyvän erilaisista pornofantasioista, ja mikä pahinta, hän halusi minut mukaan näihin fantasioihin. 66
Ajattelin, että Mikakin rentoutuisi seksissä ajan myötä. Erästä hyllyä siirtäessäni sen alakaappi luiskahti aukinaiseksi. Siinä iässä kuvittelin jo tajuavani elämää. Mikalla oli kaksio, joten olimme päättäneet muuttaa hänen asuntonsa yhteiseksi kodiksemme minun yksiöni sijaan. Mika teki periaatteessa kaiken hyvin, mutta jollain tavalla minulle jäi aina yhteisistä sänkyleikeistämme sellainen tunne, että Mika teki asiat pikemminkin tarkan kaavan mukaan kuin intohimon ohjaamana. En tosin itse pitänyt itseäni mitenkään perinaisellisena niihin aikoihin. En ollut mikään kodinhengetär sen enempää kuin tanssiaisten kaunotarkaan. Mika oli vain kerännyt videonsa ja lehtensä makuuhuoneen hyllyn alalaatikkoon, siististi järjestykseen. Minusta se oli herttaista. Kuvittelin siis Mikan tavatessani kohdanneeni turvallisen, itsestään ja elämästään varman miehen. Muuttoon ei liittynyt mitään erityistä romantiikkaa, me vain raahasimme minun tavarani Mikan kotiin. Mika suostui pyyntööni, kunhan lupasin, etten heittäisi mitään hänen tavaroitaan pois. Olin varma, että aika korjaisi sen asian ihan itsekseen. M uutimme yhteen puolen vuoden seurustelun jälkeen. Miehet ovat niin omituisia. Niinpä sitten eräänä päivänä aloin koluta paikkoja yrittäen sijoittaa ne samalla mukavammin paikoilleen. Mika tuntui olevan hyvillään minussa tapahtuneesta muutoksesta. No, Paololla oli sitten omat vikansa. Paolo oli aina syttynyt pienestäkin kosketuksesta täyteen liekkiin ja rakasteluni hänen kanssaan oli ollut ihmeellinen, räjähtävä kokemus, jonka jälkeen olin tuntenut itseni aina uudestisyntyneeksi. Hänellä oli säännölliset tulot, säännölliset elämäntavat ja vakaat mielipiteet niin politiikasta, naisista kuin yleisestä elämänmenostakin. Yllätyksestä toivuttuani minua nauratti. Mika oli itse niin perimiehinen, että minusta oli hienoa, että hän osaisi arvostaa naisellisuutta. Pyysin Mikalta luvan muuttaa sisustusta hiukan enemmän minun makuuni sopivaksi. Mika oli itse asiassa ehtinyt jo täyttää 30 vuotta, ja se oli minun mielestäni niihin aikoihin hyvin korkea ikä. Mikä ihme siinä pornossa on67. Pornoriippuvuus tuhosi mieheni elämän T utustuin Mikaan aikuisena, 27-vuotiaana. Olin kuitenkin oppivaista sorttia. Siihen ne mätkähtivät silmieni eteen: silikonirinnat, nainnit edestä ja takaa, anteliaiksi levinneet haarat. Ensinnäkään hän ei pystynyt olemaan uskollinen minulle, toisekseen hän ei tuntunut kaipaavan vakiintunutta elämää muutenkaan. En ollut erityisen kurvikas, hiukseni olivat lyhyehköt ja nuoruuteni oli mennyt pesäpallokentillä. Puolen vuoden intohimon jälkeen päätimme lopettaa suhteemme, kun olimme vielä kohtuullisen hyvissä väleissä. Suhteessamme oli paljon läheisyyttä, vaikka itse seksi olikin alusta alkaen aika mekaaninen toimitus. Edellinen poikaystäväni oli ollut täysin erilainen. Nyt Mikalla oli seksissä mukana aikamoista suorittamista, mutta sehän tapahtui tietysti pelkästään minun vuokseni. Sellaiselta Mika tuntuikin. Kun tajusin Mikan arvostavan naisellisuutta, aloin heti kasvattaa hiuksiani pidemmäksi ja suosia vaatetuksessani hameita ja mekkoja. Ehkä Mikalla oli niin suuret suorituspaineet, ettei hän pystynyt kunnolla rentoutumaan. Opettelin leipomaan ja hössötin kotini siisteydestä aina Mikan ollessa paikalla. Tuijotin hetken outoa kuvamaailmaa silmät suurina, sitten tajusin löytäneeni Mikan pornokätkön. Tunsin itseni vakaaksi ja luotettavaksi ja sitä kuvittelin muidenkin ikäisteni olevan. Olimme molemmat sitä mieltä, että oli tyhmää pitää kahta asuntoa, kun kuitenkin vietimme kaiken vapaaaikamme yhdessä. Tai eihän se ollut edes mikään kätkö. Mikan asunto oli kalustettu ihan tyylikkäästi, mutta vähän kolkosti minun makuuni. Mikä oli rakennuspäällikkö suuressa rakennusfirmassa. Mikalla oli aina tapana sanoa, että hän halusi naisten olevan naisia
Mikassa ei ollut minkäänlaisoli. Minua häiritsi myös se, että näillä alusvaatelahjoilla oli selkeä suunta: koko ajan mentiin kohti rohkeampaa seksiä. Minä vakavoiduin. Mika tuntui uppoutuvan töihinsä ja harrastuksiinsa, ja kotona hän valui pitkiksi tunneiksi tietokoneelle, jolloin hän ei halunnut itseään häirittävän. kummallisilta ne alkoivat näyttää. Ihania pitsiluomuksia, kauniita värejä, merkkejä, joita en olisi itse raaskinut ostaa. Olin aina tuntenut itseni prinsessaksi pukiessani päälle näitä pieniä vaaäyttäesteriekaleita, joista Mika oli maksasäni 29 nut isot rahat vuotta sain vain nähdäkEhkä hänkin oli tajunnut, ettei Mikalta synseen minut niiden peittämä- suhteestamme voi tulla mitään, tymäpäivälahjaksi sairaannä. kin, että joka mies tuntee siihen vetoa, jopa minun järkevä Mikakin. hoitajan asun Pikkuhiljaa ja tekopeniknäiden alusvaatteiden tyyli alkoi kuitenkin sen. Pitsit ja romantiikka olivat jääneet kokonaan, ja niiden tilalle oli tullut kummallisia virityksiä, joissa oli aukkoja oudoissa paikoissa. Välillä hameeni olisi pitänyt olla ly68 hyempi, puseroni tyköistuvampi. Aina välillä Mika kommentoi pukeutumistani tai ulkonäköäni. Mutta ei, Mika ei miten- tää Mikaa. Saattoihan olla niinkin, että Mika oli kokemattomampi seksuaalisesti kuin olin tajunnutkaan. Ajatus vaivasi minua kovasti. Välillä tuntui älyttömältä yrittää arvailla Mikan mieltymyksiä pukeutuessani ja meikatessani, toisaalta ajattelin, että olihan se hyvä, että Mika oli kiinnostunut ulkonäöstäni. n ikinä puhunut Mikalle siitä, mitä löysin hänen kaapistaan. Tietysti, olihan sekin mahdollista, että ne lehdet ja videot olivat jäänteitä Mikan nuoruudesta, joita Mika ei ollut vain raaskinut heittää poiskaan. Kommentit olivat aina laimean kielteisiä. Ehkä Mika oli tarvinnut pornoaan opetellakseen sieltä aikuisten leikkejä. Sen pienen epävarman pojan, joka asui ison miehen sisällä. Mikä juttu tämä on. ta. Ongelma ei ollut itse seksikaup- ta leikkisyyttä, pikemminkin hän oli pa, vaan se, että Mikan sieltä kiikut- kuin tilausta tekevä asiakas. Niin moni ystävistäni oli valittanut, ettei mies huomannut minkäänlaisia muutoksia naisensa ulkonäössä. Konttorirottahan minä tietysti olinkin. Suhteessamme ei ollut enää seksiä nimeksikään ja jos jotain joskus tapahtui, se oli nopea ja mekaaninen suoritus, jossa Mikan tähtäin tuntui olevan mahdollisimman nopeassa laukeamisessa. T. Jos hän ei ottaisi asiaa esille, sillä ei luultavasti olisi hänelle enää merkitystä. Olin kuvitellut, että seksielämämme vapautuisi suhteemme vakiintuessa, mutta nyt se tuntui nuupahtavan kokonaan. Pitkään asi- teessa ei ollut erotiikan häivähdystäaa mietittyäni tajusin, että kyllä sillä kään. Onko se joku sinun fannähän olin aina rakastanut sitä, että Mika osteli minulle alusvaattei- tasiasi. Ehkä Mikan tietynlainen puisevuus seksissä johtui siitä, että hänellä ei ollut paljon seksikokemuksia. Äkkiä tunsin suunnaton hellyyttä Mikaa kohtaan. romanttiset pitsit oikenivat selkeäs Ajattelin, että voisit pukea sen ti seksin suuntaan ja lopulta aloin epäillä, että Mika kävi ostamas- hoitsun puvun päällesi ja sitten tyysa alusvaatteet seksikaupoista, niin dyttää itsesi sillä vehkeellä, Mika selitti. Joskus huulipunani oli väärän väristä tai kampaukseni sai minut näyttämään konttorirotalta. Mika teki aloitteita aina vain harvemmin, enkä minä osannut tehdä asialle mitään, koska olin saanut Mikan puheista sellaisen käsityksen, että Mika piti seksuaalisesti aloitteellista naista liian hyökkäävänä hänen makuunsa. Olin kuvitellut, että yhteen muuttaminen lähentäisi meitä, mutta jotenkin näytti käyvän päinvastoin. Elämämme jatkui tasaisena, eikä pornosta puhuttu. Ajattelin, että Mika ottaa asian esille sitten, kun kokee olevansa siihen valmis. On, Mika ynähti. Halusin löytää taas sen kään osoittanut, että alusvaatteiden yhteyden, joka välillämme oli jos- tyylissä olisi tapahtunut jokin muutos. TilanMika osti minulle välillä alusvaatteita seksikaupoistakin. Hienostuneet pastellisä- ruun paketin avattuani. ihmettelin. Mika sentään oli tässä suhteessa erilainen. M E ika oli suhteemme alusta lähtien hellinyt minua ostelemalla ihania alusvaatteita. toiveeseen, tekisin pahasti väärin itEikä siinäkään olisi ollut mitään vi- seäni kohtaan. vyt syvenivät räikeämmiksi, asujen Mika hymyili hämmentyneenä. Tajusin löytäneeni hänestä sellaisen puolen, jota hän ei ollut minulle vielä esitellyt: haavoittuvamman Mikan. Minulle tamat alusvaatteet eivät olleet elä- tuli tunne, että jos suostuisin Mikan mistä varten, vaan seksiä varten. Ajattelin asiaa pidemmälle. Ja kuitenkin minä halusin miellytkaa, jos Mika olisi maininnut asiasta minulle. jos en saa niitä silikoneja. Olisiko sillä sitten niin väliä, jos Minä pysähdyin miettimään. Mi Miksi. Purskahdin hysteeriseen naumuuttua. Ehkä olisin sulattanut vielä kaiken tämänkin, jos näillä asuilla olisi ollut edes joku selkeä vaikutus seksielämäämme, mutta kun sitäkään ei näkynyt! Tai jos näkyi, niin tismalleen päinvastaisella tavalla kuin olisin odottanut
Luultavasti siinä ei ole mitään sen kummempaa, mutta kaikki täytyy ottaa huomioon. Eihän roolivaatteisiin pukeutuminen mitenkään minua alentanut. Mika ei sentään ollut mieltynyt mihinkään sadistisiin seksileikkeihin, rauhoittelin itseäni. Onnistuu, hän lupasi. Mieti, miten hyvältä se hoitsun puku näyttäisi, jos sinulla olisi isommat rinnat, Mika tokaisi. Tämä kyhmy täytyy tietysti tutkia ensin, lääkäri totesi rauhallisesti. Lääkärin mielestä se pitää tutkia ensin, katsoa, mikä se on. Voisithan sinä käydä edes lääkärin luona keskustelemassa asiasta! Mika huudahti eräänä iltana, kun olimme taas väitelleet asiasta. Siis... Mika kivahti. Niin minä sitten muutuin kiimaiseksi hoitsuksi. Eikö hän todellakaan tuntenut minua vielä sen vertaa, että olisi tajunnut silikonien olevan viimeinen asia, jonka olisin itselleni halunnut. Tai jos olin ihan rehellinen itselleni, Mikalla se oli roolileikit. Mika touhusi palomiehenä, putkimiehenä, raksamiehenä, lääkärinä ja rehtorina. Olisi pitänyt kuvata tuo äskeinen sessio, Mika naurahti suihkusta tullessaan. Niin pitkään, kun terveyteni ei ollut vaarassa, kaikki oli kunnossa. haluaisitko sinä, että minä näyttäisin joltain pornoelokuvan tähdeltä. Minä itse olisin pitänyt enemmän ihan vanhan ajan rakastelusta. Tulin lääkäristä kotiin hiukan pöllähtäneenä. Lopulta suostuin varaamaan ajan lääkärille. Kaipasin seksiä ja läheisyyttä. Mika oli kotona minua odottamassa ja kyseli kärsimättömästi käynnin tuloksia. En saanut ravistettua päästäni pois tunnetta siitä, että jokin suhteessamme oli pahasti pielessä. Mika tuijotti kuitenkin tietokoneen näyttöä totisena ja keskittyneenä. Mika suoriutui puutteessa olevan potilaan roolista ihan kunnialla, mutta jotenkin koko show´sta jäi jälkikäteen sellainen olo, että olin juuri katsonut amatööripornovideon. en kerran jälkeen Mika ei suostunut seksiin ilman rooleja ja erilaisia apuvälineitä, "leikkikaluja", niin kuin hän seksikaupoista löytämiään tarvikkeita nimitti. Kierähdin poispäin, otin takkini ja lähdin kävelylle. Kuinka nopeasti pääsisin operaatioon. En halunnut kuitenkaan pitää itsekkäästi kiinni omista mieltymyksistäni, vaan tietenkin olin valmis antamaan Mikalle sen, minkä hän halusi ja tarvitsi. ihmettelin. Hän kyseli yleisterveydestäni ja halusi sen jälkeen tutkia rintani. Se täytyy tutkia ensin, sanoin Mikalle. Minäkin naurahdin, mutta omituinen raskaus jäi viipymään jäseniini päiväkausiksi. räänä iltana löysin Mikan tietokoneelta erään kauneusklinikan sivuilta. kus ollut. Kun näyttäisin tuon materiaalin Mikalle, hänkin tulisi järkiinsä. Saisin lääkäriltä varmasti materiaalia, jossa kerrottaisin toimenpiteen vaaroista. Minä yritin katsoa Mikan ilmettä, toivoin, että näkisin hänen kasvoillaan huvittuneisuutta. Näytöllä näkyi kuvia naisten rinnoista ennen ja jälkeen tyyliin. Minä jäin tuijottamaan Mikaa mykkänä. Kuule, ihan tavallisia nekin naiset on ennen kuin ne menee ottamaan silikonit. Mika tuijotti minua tyrmistyneenä. Minä esitin huoraa, nunnaa, opettajaa, koulutyttöä. Mika saattoi olla vähän lapsellinen pakkomielteensä kanssa, mutta ei hän nyt sentään minun terveyttäni vaarantaisi. S ääkäri kuunteli hiljaisena, kun kerroin harkitsevani rintaimplantteja. En halunnut vieraita kapseleita ihoni alle, enkä varsinkaan halunnut ylisuuria rintoja, jotka saisivat minut näyttämään ilotytöltä. En vastannut mitään. Katsos noita, Mika sanoi, kun huomasi minun tulleen selkänsä taakse. Ilmeisesti Mikalla pyöri mielessä jotain samansuuntaista. Jos haluaisit, minä voisin kyllä kustantaa ne. ehdotin pehmeästi hymyillen. Ihmettelin, miten en ollut itse huomannut sitä. Niin, mitä niistä. Haluaisitko sinä silikonit. Toivoin, että pieni myönnytykseni riittäisi Mikalle. Minä tunsin palan nousevan kurkkuuni. Mitäs jos minä pukisin tämän hoitsun asun päälleni ja sinä hoitelisit minut. Kyhmy oli kova ja selvästi erottuva. Mikan kulmat kohosivat hyväksyvästi. Joku kyhmy. No, onhan ne ihan hyvännäköisiä, eihän ne muuten pornoleffoissa olisikaan, Mika hymähti. Parhaimmillani pystyin nauramaan touhuillemme. Vakuuttelin itselleni, että seksi on aikuisten leikkiä eikä siihen pidä suhtautua liian vakavasti. En edelleenkään halunnut silikoneja, mutta olin väsynyt jankutukseen. No sääli, ettet sitten ottanut itsellesi jotain pornotähteä, vaan ihan tavallisen naisen, minä tokaisin suuttuneena. Toivoin, että Mika olisi unohtanut hullut puheensa, kun olisin tullut takaisin. M E ika alkoi jankuttaa silikonirinnoista päivittäin, ja silloinkin kun hän ei puhunut asiasta, näin hänen mittailevan rintojani arvioivan näköisenä. Yllätyksekseni hän löysi kyhmyn vasemman rintani sivulta, läheltä kainaloa. Mikä helvetin kyhmy. Jokaisella on sitä paitsi omat omituisuutensa seksiasioissa, meillä se oli roolileikit. Minulta löytyi joku kyhmy. Ravistin päätäni. Voi vittu, sinä ja sun kyhmys! hän rähähti ja paukkasi muutamalla 69 L. Jonkin vihjeen siitä, että tämä oli vain pilaa
Rintasyöpä on vakava sai- riemumielin kotiin asumaan. Lääkäri lupasi vastata kaikkiin Mikan mielessä pyöriviin kysymyksiin. Lääkäri jäi katsomaan Mikaan kul- Minä pakkasin tärkeimmät tavarani ja muutin saman tien kotiini. Hän ponnahti ylös tuoliltaan ja harppoi kohtaan. En usko, että se onnistuu, epäilin voimattomasti. voidaan harkita myöhemmin ja nyMinä nyökkäsin. Mika kyseli. ri ei sanonut mitään, tui- Jokaisella on sitä paitsi omat omi- Ilmoitin Mikaljotti vain Mi- tuisuutensa seksiasioissa, meillä le erostamme heti seuraavana päikaa. Ei minun oikeaskyäänhän... Ei se mitään huolehtimista ole. M 70. Toivoin vain, että hän pysyisi rinnallani siihen saakka, että olisin toipunut leikkauksesta. Vasta silloin tajusin itsekin pettyä. Se ei ollut levinnyt ja ennusteeni oli hyvä, mutta leikkaus tehtäisiin niin nopeasti kuin mahdollista. Voiko sen leikkauksen yhteydessä laittaa ne implantit. Itse olen elämääni tyytyväinen. Saathan sinä tietysti kysyä, minä lupasin. vänä. Kysy siltä lääkäriltä, voiko tässä samassa leikkauksessa laittaa ne silarit. Jos kaik- varmaan miettiä tarkkaan, mitä teki menee hyvin, niitä implantteja kee, lääkäri sanoi hiljaa. Olin niin järkyttynyt yllättävästä tilanteesta, ettei minulla ollut edes voimia suuttua Mikalle. Nyt muistin taas, ainakin parin vuoden ajan ja... dittiin hänen itEnää lääkäsensä takia. Ehkä te olette vain ettei suhteestamme voi tulla mitään, niitä, joiden mielestä naisille ei saa jos en saa niitä silikoneja. Näin lääkäri vilkaisevan varovasti lut strippareiden ja muiden erotiikminua, vaikka itse tuijotinkin vasta- ka-alan viihdyttäjien kanssa. ika tuli mukaan seuraavalle lääkärikäynnilleni. No jos sinä et sitä pysty kysymään, niin minä kysyn sitten itse, Mika ärähti. Se riippuu tietysti ihan siitä, mi- tini oli ollut suunniltaan huolesta ten Saijan hoito edistyy leikkauksen kasvaimeni takia, ja hän otti minut jälkeen. Mika ärähti kärsimättölasin siltä lääkärikäynniltä. Mika täräytti. No hyvä, sillä kysymyksiä minulla onkin. mästi. Kerran päistä seinää. Enemmänkin olin huolissani siitä, ehtisinkö ikinä viettää kolmikymppisiäni. Onko sinulla sen leikkauksen jälkeen sitten toista rintaa. Kyllä nykyajan lääketieteen pitäisi pystyä muuhunkin kuin yrittämiseen. Ehkä hänkin oli tajunnut, keksintöänne. Omituinen rauha asettui sisälleni raus. Minä ravistin päätäni pitkään. Onko mahdollista, että M tässä samassa leikkauksessa Saijalle Mika vain on päättänyt hommata laitettaisiin silikonit. Minä ja lääkäri jäimme kahden voivat sanoa. En tiedä, en usko, minä mumisin. sessa me keskitymme vain saamaan Siinä tapauksessa... Mikan nykyisestä tilanteesta tiedän laittaa silikoneja, Mika kyseli haassen verran, että hän on seurusteltavasti. se oli roolileikit. Äimat kohollaan. taan tarvinnut enää edes miettiä. huolehtia läheisimmistämme, lääkäSAIJA ri sanoi. askeleella ulos kodistamme. Leikkauksen jälkeen me seuraamme potilaan tilan kehittymistä heti, kun olin laskostanut vaatteeni vanhaan kaappiini. En tiedä, ne yrittävät tehdä säästävän leikkauksen. Kuulin lääkärin yskäisevän vaime No tuota... Koska niitä silikoneja voisi sitika ei ollut kotona, kun paten harkita. huoneeseen. Se pieni vilkaisu sel- Mika käveli kaupungilla minua vasvitti minulle tilanteeni kertaheitolla: taan naisen kanssa, jolle oli selvästi Mikan puheet kuulostivat oudolta laitettu silikonit. mään kynää kädessään. Hän sai, mitä halusi, ja se on enemmän kuin useimmat meistä ulos huoneesta. Siinä Mika oli osunut ihan oikeaan, ettei minusta itsestäni ollut silikonien kärttäjäksi siinä tilanteessa. miltä tuntui, kun ihmisestä huoleh Pari vuotta! Mika huudahti. Poikaystäväsi reagoi tähän tilan- Vietin kolmikymppisiäni viisi vuotteeseen aika erikoisesti. minulle silikonirinnat, sanoin edelLääkäri jäi hetkeksi pyörittele- leen seinää tuijottaen. ei. Lääkäri alkoi mumista jotain, mut- tenkin toivonsa menettäneeltä. Olin niin kuvitellut, että lääkärissä käyminen selvittäisi tilanteemme. M uutaman viikon kuluttua kaikki oli jo selvää: kyhmy oli syöpäkasvain. Tässä leikkauk- asti. Mika ei näyttänyt muidenkin kuin vain minun korvis- kovin onnelliselta, vaan pikemminkin levottomalta ja riutuneelta, josani. Meillä jo- ta sitten ja muutama vuosi sitten kaisella on tietysti omat tapamme sain terveen paperit. kannattaa kasvaimen pois kokonaan. En kuitenkaan tunne sääliä Mikaa ta Mika oli kuullut tarpeeksi. Lääkärini otti Mikan vastaan ystävällisesti ja sanoi, että oli vain hyvä, että omaisetkin osallistuivat hoitoon. Mika jatkoi kyselemistään. Helvetti, yrittävät ja yrittävät. Mika kuu Mistä losti vain huojenminä tiedän, että tämä ei ole vain jotain teidän tuneelta
Kilpailuun osallistujan on mahdollista luoda vakituinen avustajasuhde Kolmiokirjan julkaisuihin. Kilpakirjoituksen pituus on 32 000 34 000 sanaa. Jos sinulla vielä ohjeet luettuasi on kysyttävää, ota yhteyttä päätoimittaja Eeva Vainikaiseen, sähköposti elokuun aikana eeva.vainikainen@pp.inet.fi, puhelin 044 7370 354, sähköposti 31.8. Pyydä kirjoitusohjeet ja tarkemmat tiedot kilpailusta toimittaja Anni Moilaselta, sähköposti anni. Kilpailu päättyy 30.10.2009, jolloin kilpailuun osallistuvien käsikirjoitusten tulee olla Kolmiokirjassa. Palkinnot sisältävät julkaisupalkkion. alkaen eeva.vainikainen@kolmiokirja.fi 71 53. Myös muita kuin palkittuja käsikirjoituksia julkaistaan, ja niistä maksetaan julkaisupalkkio. moilanen@kolmiokirja.fi, puhelin 044 7370 329. Kolmiokirja järjestää pienoisromaanien kirjoituskilpailun aiheena Kilpailussa jaetaan seuraavat palkinnot: I palkinto II palkinto III palkinto 2000 1700 1300 Kilpailuun toivotaan käsikirjoituksia, joissa yhdistyy rikosromaanin jännitys ja romanttinen rakkaus. Kirjoituskilpailun raatiin kuuluvat kirjoittamisen opettaja, kirjallisuuskriitikko Marja-Riitta Vainikkala-Kejonen, julkaisujohtaja Juha Määttä, toimittaja Anni Moilanen ja päätoimittaja Eeva Vainikainen
Hän ilmoitti olevansa Tuula. Tuula leikattiin ja hänen käskettiin elää normaalia elämää. En edes epäillyt sitä, niin uskottavalta hän tuntui. la perheen perustaEn tiennyt, paltea suurta väsymystä. MinulELÄMÄ le ei tullut koskaan mieleenikään, että eroaisin Tuulasta, eikä Tuula O O. Hän meni täysin lukkoon. Sairaus uusi. Pian sain hänet kuitenTuulan kunto heikkeni pikkuhiljaa. Sen pidemmälle emme menneet. Neljännesvuosisata tapaamisestamme oli lähestymässä, kun Tuula alkoi syksyllä tuntea suurta väsymystä. Se oli lämmin ja kodikas. Istuimme serkun mossen nahkaisella, jääkylmällä takapenkillä. Pojan ollessa parivuotias vaih- Yritin olla katkeroitumatta ja uskoa, doin työpaikkaa. Hän oli avoin ja kertoi asioita, joista päättelin hänen olevan rehellinen. Menimme seuraavana syksynä kihloihin ja siitä vuoden päästä meidät vihittiin. Hääpäivän aamuna oli kaunis auringonpaiste ja illalla tuli kova ukonilma ja rankka vesisade. Hänen äitinsä tuli meille hoitamaan Tuulaa päivisin. Vaihdoimme siellä autossa ensisuudelmatkin, jotka tuntuivat lämpimiltä, vaikka olimme jäätymäisillämme, kun ulkona oli yli kaksikymmentä astetta pakkasastetta. Olin silloin vielä sinisilmäinen ja uskoin, että kaikki naiset puhuvat totta. Hän meni verikokeeseen, jolloin veriarvoista selvisi valtava tulehdus. Rakensin ta- si synnin palkka, vaikka Raamatusloa työn ohessa. Hän sai passituksen keskussairaalaan, missä selvisi, että hänellä oli paha syöpä, joka oli levinnyt. jatkoa sivulta 65 ävimme puoliyön aikaan jo jäähylläkin. ni, josta sain lähes ilmaisen tontin ja En uskonut, että tuleva kuolema olityömatkat jäivät pois. Talo oli kaukana rinnallaan, kunnes kuolema meidät keskustasta, jossa hän oli tottunut erottaa. kovastikin, mutta se puhdisti ilmaOlin menettänyt rakentamani eläpiiriä. Meillä oli silloin vieraita, joita minä vähän ujostelin, mutta se saattoi auttaa uudessa tilanteessa. hän nukkui pois. olisi tulevaisuuteni pojan kanssa. Yritimme käydä lomallakin, mutta hän muuttui hiljaiseksi. Pidin kättäni hänen Joskus otettiin sanallisesti yhteen otsallaan, joka pian kylmeni. mista. kin mieltymään uuteen kotiinsa, kun Jouduimme viemään hänet sairaatalo oli kauniilla lammen rannalla ja laan viimeiseksi yöksi. Me kunnioitimme toisiamme ja nautimme aidosta, puhtaasta rakkaudesta. Menimme kapealle vuoteelle ja lopuksi peiton alle. Olinhan luvannut olla hänen hen oli syynsä. Toin Tuulan omaan kotiini muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, esittelyä varten. Minulla oli sellainen tuntu, että minun Tuulani ei valehtele. Kävimme joukolla sukulaisissa. takin päivää, mutta sitten lopuksi jo naurettiin sille tyhmyydelle. Hän ei suostunut puhumaan sairaudestaan minullekaan. Joskus oltiin puhumatta mon- män, rakkaani ja rakkauden. Sain pitää häntä käsivarrella ja suukottelimme koko yön. Lähdimme kylmään talviyöhön. K ajan. Saimme yhjonko hänellä oli den ihanan pojan, elinaikaa. Tuula ei aluksi hy- sa niinkin sanotaan. Siirryin kotitilalle- että se vain sattui meidän kohdalle. Muutimme monta kertaa vuokrapaikasta toiseen, kunnes viimein asetuimme hänen kotinsa alakertaan. limme paljon hänen vanhempiensa seurassa koko seurustelun O 72 koskaan sillä pahana päivänä uhannutkaan. Kysyimme toistemme nimet. Vanhemmat asuivat yläkerrassa. S aavuimme hänen pieneen yhden huoneen asuntoonsa, joka oli tehty ulkorakennukseen. Illalla hän tuottoisa työ lähellä. Muistan, kun narikasta tuotiin hänen lumitiikerinkuvioinen turkkinsa, jonka minä sain auttaa hänen ylleen. Meillä oli heti hauskaa. Tuula ompeli itse hääpuvun. Mikä jota Tuula sai kasvattaa kotiäitinä. asumaan. Kävimme yhdessä naapurikaupungissa kymmeniä kertoja sytostaattihoidoissa. sanoi hiljaa: Hoida lapsemme. Seurustelumme oli tosi tiivistä, joten opimme tuntemaan toisemme aika hyvin. Häät olivat pienet. Uskottiin, että huominen kaiken muuttaa voi. Olin kuin uudessa maailmassa. Yritin olla vahväksynyt rakentamisratkaisua ja sii- va. Se oli sokki Tuulalle ja meille kaikille. Minä valvoin limme monta usein pitkiä aikovuotta kahdes- Neljännesvuosisata tapaami- ja yöllä ja katsoin taan, jonka jälkeen sestamme oli lähestymässä, rauhallisesti nukaloimme suunnitel- kun Tuula alkoi syksyllä tun- kuvaa rakastani. li meidän rakkaudessamme Hänen hengityksensä harveni, ja ryppyjäkin matkan varrella. Puhuimme pitkään ja nauroimme itsemme väsyksiin. Myöhemmin kyllä kuulin varoittavia esimerkkejä kavereilta, miten he olivat pettyneet naisiin. Sovimme sisälle päästyämme, vuorokauden ja vuoden vaihtuessa, että lähdemme hänen asunnolleen, joka oli siinä kilometrin päässä. Lähdin aamulla lumipyryssä omalle vuokrakämpälleni, mutta illalla palasin jo takaisin
Pitkä matka on seuraavaan kesään, eikä kedolla ole enää ketään, ajattelee kukkanen, periksi antaen. Kolea takki yllä, sadetta saappaissa, huurretta hatussa. MYRSKY LAPSUUS Pellon piennarta lepikon laitaa järven rantaan lahden poukamaan juostiin uimaan tukka tuulessa variksensaappaat jalassa. Julkaistusta runosta maksamme palkkion, joten liitä mukaan nimesi, mahdollinen nimimerkkisi, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkiyhteytesi. LEHDEN LOPPU Vielä kurkottaa kukkanen valoon, hiipii halla maahan, joka puun rakoon. Hampaat kalisten, pimeä huppu yllä. Vieras, jota ei kukaan odota. Aurinko nauroi. Haluaisi puu tuulen heilutella lehtiään, mut tuuli kylmä vie kukat mennessään. Anna ajatuksesi ja kynäsi lentää! Lähetä oma runosi osoitteeseen Tosi Elämää, Minun runoni, PL 246, 90101 Oulu. PIA YLLÄTYSVIERAS Syksy saapuu kuin yllätysvieras. EILA 73 43. Ei tahtoisi lehti maahan nöyrtyä, lakata olemasta, mädäntyä. Voi onnellista aikaa
Tilauksesi astuu voimaan noin kolmen viikon kuluttua tilauskortin postittamisesta. Sähköpostiosoitteen antamalla hyväksyn sähköpostiviestinnän Kolmiokirjalta. 74. S E U R A A V A S S A N U M E R O S S A LOKAKUUSSA LÖYSIN KAKSOISSISARENI internetin senssipalstalta ERONNUT NAINEN: nyt osaan rakastaa HENKILÖKOHTAINEN AVUSTAJA: rakkaus teki minusta työorjan Narsistin otteessa: TAISTELIN ITSENI VAPAAKSI KYSYMYS POMOLLE: mikä sinua vaivaa? Tosi Elämää maksaa postimaksun TILAA LUKEMISTA, JONKA PARISSA ET PITKÄSTY, SUORAAN KOTIISI. TILAUSKORTTI KYLLÄ KIITOS! Tilaan Tosi Elämää -lehden 12 kuukaudeksi (12 numeroa) hintaan 49 6 kuukaudeksi (6 numeroa) hintaan 28 Maksan tilaukseni yhdessä kahdessa erässä. Nimi Osoite Puhelin Postinumero ja -toimipaikka Sähköposti TOSI ELÄMÄÄ Tunnus 5007535 Vastauslähetys 90003 OULU Tilaajan allekirjoitus (alle 18-v. holhoojan) Haluan automaattisesti jatkuvan tilauksen kyllä ei Voit suorittaa tilausmaksusi useammassa erässä. Useammassa erässä maksettaessa laskutuslisä 0,50 /erä
Kerro kortissa, miltä sivulta alkaa sen numeron paras juttu. Pohjatuoksun suitsukeuute ja patsuli antavat tuoksulle ryhtiä ja vahvuutta. Äänestä ja voita uutuustuoksu Yves Rocher´n hurmaava uutuustuoksu SO Elixir sopii naisille, jotka haluavat viehättää säteilyllään ja tuoda esille naisellisuuttaan. Kerro, oletko tilaaja, irtonumeroiden ostaja vai muu lukija. Arvomme neljä tuotepakettia. Sen ensituoksuna on säteilevän raikas bergamotti, ja parfyymin sydän puolestaan huokuu aistillista kukkaistuoksua. Syyskuun lukijakisastamme voit voittaa tuoksupaketin, joka sisältää SO Elixir -parfyymin lisäksi vartaloemulsion, suihkugeelin ja parfyymideodorantin. Yhden paketin arvo on 87 euroa. Luettuasi tämän Tosi Elämän valitse mielestäsi paras juttu, ja olet mukana palkintojen arvonnassa! Lähetä vastauksesi 2.10.2009 mennessä postikortilla. Liitä vastaukseen nimesi, osoitteesi, sähköpostiosoitteesi ja puhelinnumerosi. Lähetä kortti osoitteeseen Tosi Elämän toimitus, Äänestä ja voita, PL 246, 90101 Oulu.
09009 6 414886 051058 605105-0909 PAL. VKO 2009-40