LUKIJAT KERTOVAT
SYYSKUU · 2010 4 90 SKUU 2010· 4,90
TOSI
ELÄMÄÄ Unelmahäistä alkoi KOTIHELVETTI
JULMA VAIMO:
Eristin mieheni
aipaan sinua, K
R AK AS ANOPPI
KOSTOKSI ÄIDILLENI
Pärjäsin elämässä
ÄIDIN KATKERA LÄKSY:
äiti ei voi olla kaveri
Pitkän etsinnän tulos:
MUSTASUKKAINEN VAIMO
ajoi miehensä syliini
LÖYSIN ONNEN ELÄMÄÄNI
ennen kuolemaa
VIIMEINEN TOIVOMUS
Näiden konkreettisten asioiden lisäksi on olemassa paljon näkymättömiä asioita, joita ilman ei myöskään voi elää, ainakaan ihan täyspainoisesti. Itse uskon, että unelmilla on tärkeä osuus monessa muussakin bisneksessä. Myös unelmilla on yllättävän suuri vaikutus meidän ihmisten elämään. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi ruoka, juoma, lepo, jonkinlainen asuinsija ja vaikkapa raha, jolla pystyy hankkimaan monenlaista elämiselle välttämätöntä. Tällaisia unelmia kannattaa pysähtyä miettimään tarkemmin. Unelmillamme on joka tapauksessa merkitystä elämäämme, ehkä suurempi kuin olemme ymmärtäneetkään, joten kannattaa joskus pysähtyä miettimään: mikä on sinun rakkain unelmasi.
3. Toiset unelmat ovat vahvempia, pyörivät päässä vuodesta toiseen. Unelmaa onnesta ja menestyksestä. Antavat voimaa ja lohduttavat. Unelmoimisessa ei ole mitään pahaa. Unelmien voima
TOSI
TÄSSÄ NUMEROSSA
Kaipaan sinua RAKAS ANOPPI ...................................4 Namusetä sai HÄPEÄMÄÄN NAISEUTTANI .................8 Unelmahäistä alkoi KOTIHELVETTI ...................................10 HOROSKOOPPI ..................................16 Mustasukkainen vaimo ajoi MIEHENSÄ SYLIINI ............................18 Pitkän etsinnän tulos: LÖYSIN ONNEN ELÄMÄÄNI .............24 Pärjäsin elämässäni KOSTOKSI ÄIDILLENI .......................30 TOIVE ENNEN KUOLEMAA...............36 POIKANI ONNETTOMUUS toi elämääni aidon onnen ....................38 VAMMAINEN NAINEN salarakkaana .......................................44 KRISTINA VASTAA ..............................47 ÄIDIN KATKERA LÄKSY: Äiti ei voi olla kaveri ..........................48 VOITONHIMO sai esiin pahimman puoleni .................54 JUTTUTUPA ........................................57 Setäni, RUUMIINRYÖSTÄJÄ ...........................58 MINUN RUNONI ..................................65 Yritin erottaa MIEHENI IRTI LÄHEISISTÄÄN ..........66 KUOLEMAN kolme kosketusta ................................72
ELÄMÄÄ
E
lämässä on asioita, jotka ovat välttämättömiä elämälle. Lottoaminenhan perustuu puhtaasti onneen eikä voitonmahdollisuuksia voi hyvällä tahdollakaan pitää erityisen hyvinä, mutta sillä ei ole merkitystä, kun se tärkein toteutuu: voi unelmoida voitosta. On olemassa rahapeliyrityksiä, joiden toiminta-ajatus perustuu siihen, että he muuttavat ihmisten unelmoinnin rahaksi. Jotkut unelmat ovat kevyitä kangastuksia, jotka unohtuvat yhtä nopeasti kuin ovat päähän tulleetkin. Olisiko juuri nyt se hetki, jolloin unelman toteuttaminen on ajankohtaista vai olisiko jokin toinen ajankohta parempi. Aina kun ostamme jotain sellaista, mitä emme välttämättä tarvitse, ostamme palan unelmaa. Sellaisia asioita on esimerkiksi rakkaus tai sosiaaliset kontaktit. Päinvastoin, unelmista voi saada voimaa tilanteissa, jotka muuten voisivat tuntua voittamattomilta. Vai, onko sittenkin niin, että tuon unelman on tarkoituskin jäädä vain antamaan voimaa elämään -- ettei sen ole tarkoituskaan toteutua. Jäisikö elämä jotenkin vajaaksi, jos se unelma jäisi vain haaveeksi. Mietitäänpä esimerkiksi lottoamista. Kosmetiikkateollisuus, vaateteollisuus, miksei autoteollisuuskin myyvät konkreettisten tuotteiden lisäksi meille myös unelmia. Pitäisikö tämä unelma yrittää toteuttaa. Ja ajatuksiahan ne unelmatkin ovat. Joku on sanonut, että ajatuksemme muovaavat kohtalomme
Anoppi oli ollut tukeni ja turvani monissa elämäni vaikeissa tilanteissa. Tunsin oloni hirvittävän yksinäiseksi ja itseni pieneksi ja avuttomaksi. Kului noin vartin verran, kun mieheni puhelin soi. Aluksi olin vierastanut viinaan menevää anoppiani, sitten olin oppinut ymmärtämään häntä, kunnioittamaan ja rakastamaan. Kesti kymmenisen vuotta ennen kuin lopulta oma elämänkokemukseni riitti anopin ymmärtämiseen. Eihän se voinut olla totta! Meidänhän piti lähteä anopin kanssa ostamaan kesäkukkia parvekkeelle... Kysyin häneltä huolestuneena, mitä on tapahtunut. nsimmäisen kerran tapasin anoppini neljännesvuosisataa sitten, joulun alla. Aika ajoin anopille maistui alkoholi hyvin ja tuon piirteen takia häntä pitkään vierastin, ensitapaaminen kun oli melkoinen shokki. Maailman kultaisin anoppi, paras ystäväni oli poissa... Kului hetkinen mieheni tuli ulos kylpyhuoneesta. Hetken aikaa mies katsoi ulos ikkunasta ennen kuin vastasi, että muori ja miehensä ovat kuolleet. Enkä ikinä voi unohtaa, millaista tukea anopiltani sain, kun odotin lastani maaten useamman kuukauden sairaalassa hirvittävä pelko seuranani. Hymähdin ja ajattelin, että tuohan on kuin jostakin elokuvasta vähän niin kuin viesti, että joku on kuollut yöllä. En kuullut, mitä mieheni puhui puhelimeen. Lapseni
mummi on kuollut. En voinut käsittää... Taisin kuvitelmilleni vähän tuhahtaakin. Vein puhelimen miehelleni kylppäriin. Anoppini oli lähetetty nelivuotiaana sotalapseksi Ruotsiin ja kun hän pian sodan jälkeen palasi takai-
E. Ketään yhtä läheistä ihmistä en ollut ikinä menettänyt. Kysyin mieheltäni, miten se on voinut tapahtua. Nyt kaipaus seuraa kaikkialle.
O
li toukokuinen, kiireetön ja rauhallinen sunnuntaiaamu. Vilkaisin läheisellä hyllyllä näkyvää herätyskelloa, joka näytti pysähtyneen yöllä kymmentä vaille kaksi. Mielessäni olivat vilahtaneet jo kaiken maailman mahdolliset sairaskohtaukset, murhat, pahoinpitelyt, mutta että tulipalo... Minun surutyöni:
kaipaan sinua, rakas anoppi
Anoppini hautajaisissa tuntui siltä, että maahan haudattiin iso pala myös omaa elämääni. Mies puuhasteli kylpyhuoneessa. Oli ollut tarkoitus lähteä anopin kanssa ostamaan parvekkeelle kesäkukkia eräältä puutarhalta, mutta mistään muusta ei ollut puhetta. Yhtäkkiä ällistyin, sillä vaikka kello oli yöllä pysähtynyt, siitä lähti edelleen tikittävä ääni ja tarkemman tarkastelun jälkeen huomasin, että sekuntiviisari liikkui, mutta takaperin. Otin puhelimen ja kun katsoin, kuka soittaa, ihmettelin, että ei meillä miehen veljen kanssa ollut sovittu siksi sunnun4
taiksi mitään yhteistä ohjelmaa. Nyt en oikein tiennyt, miten olisin 7-vuotiaalle tyttärelleni asian kertonut. Käteni alkoivat täristä, polvet notkahtivat ja otin tukea keittiön pöydästä. Mummi jumaloi tytärtämme, läheiseksi näiden kahden suhde oli muodostunut jo aivan lapsemme vauva-aikana. Nyt olin jo aivan varma, että kyseessä oli jonkin huonon kauhuelokuvan tehoste. Anoppi oli monesti ollut lapsenvahtina, kun pikkuisella oli korvatulehduksia ja itse jouduin menemään töihin. Hän oli kasvoiltaan valkoinen kuin lakana ja niin totinen, että arvasin jonkin olevan pielessä. Olin keittänyt aamukahvin ja asettunut lempinojatuoliini nautiskelemaan hiljalleen heräilevän pienen perheeni aamutouhuista. Tukkihumalainen, vieras naisihminen roikkui kaulassani ja itki hysteerisenä... Otin kellon käteeni ja mietin, että minkälaisia pattereita siihen pitäisi löytää
lin edellisenä iltana ollut vanhempieni luona käymässä, kun anoppini soitti. Mies soitti kriisipäivystykseen ja kysyi neuvoa. lämän koulima anoppini oli hyväsydäminen ja laajakatseinen ihminen. Hän oli ottanut muutaman siiderin, ja puhe alkoi olla jo vähän sammaltavaa. He ehtivät miehensä kanssa olemaan kolmisen vuotta naimisissa ja tuntuivat olevan erottamaton pari. Se oli asia, jota anoppini sanoi aina mustaksi aukoksi, joka imi hänestä kaiken voiman. Jos mä olisin ollut mummilla, olisinko mä kuollut?
5
O
sin ankeisiin olosuhteisiin Suomen puolelle, ei paluu kielen unohtaneelle lapselle ollutkaan kovin yksinkertaista. Jos me oltais asuttu samassa talossa, oltaisko mekin kuoltu. Elämä siellä oli ollut yksinäistä. Anoppi ja tuore aviomiehensä käyttivät toisinaan aika reilustikin alkoholia ja ryyppääminen sai välillä pelottavia piirteitä. Soittelimme lähes päivittäin ja ystävyytemme tiivistyi erinäisissä elämänkäänteissä entisestään. Kaipuu omille juurille oli kuitenkin kova ja anoppini muutti takaisin Suomeen 16-vuotiaana. Vielä vähän ennen anopin äkillistä poismenoa olimme puhuneet siitä, minkälaisen juurettomuuden tunteen sotalapsena oleminen oli hänelle aiheuttanut. Tuntui, että olimme vanhempina vaikean tehtävän edessä; miten 7-vuotiaalle kerrotaan, että kaksi rakasta ihmistä on kuollut yöllä tulipalossa. Elämä ei välttämät-
tä ollut helppoa, oli opittava suomen kieli uudelleen ja sopeuduttava vieraaseen ympäristöön ja uuteen elämäntilanteeseen. Saimme ohjeen kertoa rehellisesti, mitä on tapahtunut, lapsi kyselee sitten loput. Olimme osanneet pelätä jotakin sattuvan. johon pystyin luottamaan täydellisesti. Olin hieman nyreissäni lievästä nousuhumalasta, mutta anopin tuntien ajattelin, että hän olisi varmasti seuraavana päivänä taas kunnossa. Kysymyksiä satelikin sitten koko päivän. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kuolemakaan ei heitä erottanut, vaan he pääsivät täältä yhdessä pois. Olin ollut onnellinen anoppini uudesta onnesta. Ja yhtäkkiä hän oli poissa. Vuoden kuluttua syntyi ensimmäinen lapsi, mieheni. Sovimme, että soittelemme vielä sunnuntaina aamupäivällä ja sovimme tarkemman ajan, milloin lähdemme kesäkukkaostoksille. Kun tuona sunnuntaiaamuna lähdimme suru-uutisen kuultuamme ajelemaan kohti anopin kotikaupunkia, soitti isäni, joka oli nähnyt tekstitelevisiossa uutisen kahden ihmisen hengen vaatineesta tulipalosta. Osoite oli kuulostanut niin tutulta, että isäni kysyi puhelun aluksi, että eihän vain ole osunut kohdalle... Anoppini muutti Ruotsiin kasvattivanhempiensa luo pysyvästi. Paremmin tutustuttuamme tiesin saaneeni hänestä ystävän,
E. Rivien välistä olen ymmärtänyt, että kasvattiäiti oli jollakin tavalla tunnekylmä ihminen ja katkera siitä, ettei ollut saanut omia lapsia
Olisi tehnyt mieli huutaa kivusta. Olimme ainakin päässeet pahimman tyrmistyksen ylitse, vaikka tapahtunutta ei vieläkään voinut hyväksyä tai millään tavalla ymmärtää. lun perin puutarhalle tarkoitettu iloinen matka muuttuikin kriisipalaveriksi miehen sisarusten kanssa. Oikeuslääketieteen laitoksen tutkimukset veivät oman aikansa ja hautausluvan saamiseenkin meni jonkin aikaa. Kotona ei tullut mitään kevääseen kuuluvia pihatöitä tehtyä ja kesäkukat taisivat sinä keväänä jäädä sitten lopulta kokonaan hankkimatta. Tuntui kuin puukkoa olisi käännetty avonaisessa haavassa. Palaverissa kerrattiin, mitä oli tapahtunut ja miten kukakin oli saanut tapahtuneesta tiedon. Oliko kuolema ollut tuskallinen. Yritin rauhoitella itseäni siitä, että savukaasut olivat varmasti ehtineet tainnuttaa heidät niin, ettei kumpikaan ollut ehtinyt itse tajuamaan mitään. Alavartalo
P
A
oli kuulemma palanut pahemmin. Olivatko rakkaat ihmiset ehtineet ymmärtää, mitä on tapahtumassa. Kunnes sitten tajusin, että emme enää ikinä soittele toisillemme kannustuspuheluita ja tsemppaa toisiamme jo tutuksi käyneillä sanoilla: teräsmuorit pärjää aina.
J
H
onkinlaisessa sumussa taisi koko toukokuu kulua. Aamulla kävin koululla opettajanhuoneessa kertomassa tyttären opettajalle, mitä on tapahtunut. Mitä tekisimme papilla. Meistä omaisista tuntui kovin epäoleelliselta selvittää, kumpi vainajista oli kuollut ensin. Lapset ovat mestareita selviytymään, heistä pitäisi ottaa monessakin suhteessa mallia. Keskusteltiin, miten kriisiprosessi jatkuu ja minkälaisia asioita ja tuntemuksia on odotettavissa. Kaikilla läheisilläni on salaiset pu6
helinnumerot, mutta etäisemmille tutuille oli tullut useita kymmeniä uteliaita puheluita, ja molemmat iltapäivälehdet olivat kyselleet taustoja naapureilta. autajaiset olivat kolmen viikon kuluttua, se tuntui järkyttävän pitkältä ajalta. En oikein muista ensimmäisestä työpäivästä mitään, olen siellä kuitenkin jollakin automaattitoiminnolla selviytynyt ilman suurempia mokia tai sitten ei kukaan ole kehdannut minulle asiasta puhua. äätimme mieheni kanssa pitää elämän normaaleista asioista kiinni, mennä itse töihin ja huolehtia, että lapsi menee kouluun seuraavana päivänä niin kuin tavallisestikin. Samoin yllätin itseni eräänä päivänä pohtimasta, että tämä on kyllä nyt niin kova juttu, että anopin on vaikea tätä käsittää ja että täytyypä soittaa ja kysyä vointia. Ja vaikein kysymys: miksi. Tuntui, että oma elämä oli pysähtynyt.
nopin asunto oli täysin tuhoutunut, vain olohuoneen kirjahyllyn laatikoissa olleet valokuvat olivat kutakuinkin vahingoittumattomia, ja ne olivatkin miehelleni ja minulle varsinaisia aarteita. Käsitin, että anopin kasvot olisivat säilyneet niin, että olisi jopa ollut mahdollista pitää arkkua avoimena. Toisaalta on hyvä, että viimeiseksi muistikuvaksi jää joku elävä muisto, mutta monet ovat sanoneet, että kuolleen läheisen näkeminen antaa levollisen tunteen, ja voin sen ymmärtää hyvin. Vainajalla itsellään on asiat hyvin, jälkeenjäävillä se ikävä on. Oli selvää, että tuli oli karannut tupakasta, molemmat olivat kovia tupakoimaan ja kun olivat olleet hutikassa, vaara oli ollut suuri. Kun vainajat tuotiin kotikaupunkiin, olisi ollut mahdollista käydä jättämässä viimeinen tervehdys kappelissa jo ennen hautajaisia. Onnettomuuteen tuli kolmen viikon aikana vähän etäisyyttä, ja alitajunta halusi painaa koko asian pois mielestä. Omaa kaipaustaanhan sitä tajuaa hautajaisissa itkevänsä. En halunnut kuulla sanaakaan Jumalasta, koska tämä oli antanut tällaisen onnettomuuden tapahtua!
Omassa päässäni risteili samaan aikaan myös hirvittävä määrä kysymyksiä. Kuulin, että kriisipalaverissa olisi mukana pappi ja joku toinen kriisityöntekijä. Voimakas savunhaju oli tarttunut niihin, mutta sekään ei haitannut, kuvat toi-
A. Kun mietimme, keitä hautajaisiin kutsuttaisiin, huomasin ajattelevani, että täytyy soittaa anopille ja kysyä paria puhelinnumeroa. Henki on poistunut ruumiista ja jäljellä on vain maallinen tomumaja. Luokassa olivat pienet ihmiset yhdessä pohtineet kuolemaa ja surullisia asioita ja tunteita yhdessä. Toinen kriisipalaveri järjestettiin kolmantena päivänä tapahtuneesta. Kukaan muu ei halunnut kappeliin mennä, joten jätin minäkin sitten koko ajatuksen mielestäni. Tuntui aivan käsittämättömältä, että kaupungilla kuulin ihmisten nauravan ja jatkavan elämäänsä kuten ennenkin. Opettaja ansaitsisi tästä asiasta vieläkin suuremman kiitoksen, minkä pystyin hänelle sanallisesti välittämään. Olin mielessäni vihainen mitä tekisimme papilla, en halunnut kuulla sanaakaan Jumalasta, koska tämä oli antanut tällaisen onnettomuuden tapahtua! Tosiasiassa kriisityötä tekevä pappi ei sanallakaan maininnut uskonasioita, vaan osasi valita sanansa juuri tilanteeseen sopiviksi, ja surutyö pääsi käyntiin. Tunnelma oli aavistuksen verran valoisampi. Kriisityöntekijät osasivat jopa varoittaa tiedostusvälineiden suuresta kiinnostuksesta. Kuulimme myöhemmin iltapäivällä, että palomiehet olivat löytäneet molemmat ruumiit eteisen lattialta eli he olivat pyrkineet ulos liekeistä. Ihmiset kävivät kaupassa ja laittoivat ruokaa, meillä syötiin eineksiä
Monesti hautajaisten kahvitilaisuudessa on jo pientä optimismia ja tulevaisuuteen suuntautumista ilmassa, mutta tässä nimenomaisessa muistotilaisuudessa oli päällimmäisenä vain painava hiljaisuus, joka seurasi meitä koko matkan kotiin asti. Oli vain niin käsittämättömän paha olla, iso ikävä ja mieli painuksissa. Katkaisin silmäterästäni, uudelleen kukkimaan ruvenneesta perhosorkideastani, kukkavanan tähän tarkoitukseen. Mieheni teki hautajaisiin kauniin kukkavihon. 17-vuotiaan morsiamen onnesta loistavat kasvot... Kun arkkuja laskettiin hautaan, tuntui, että sinne meni mukana myös iso osa omaa elämää. Mitään merkitystä ei ollut sillä, etten ole silmät itkusta turvonneina ja kasvot punaisina kovin kaunista katseltavaa. Kun lähdimme kappelista käve-
lemään kahden arkun perässä kohti avoinna olevaa hautaa, tuntui, että hautausmaalla kevätpuuhiaan touhuavat ihmiset oikaisivat itsensä ja kääntyivät kohti surukulkuetta ja painoivat sitten päänsä alas, näyttivät myötäelävän omaisten surussa. vat muorin ja valtavan määrän muistoja takaisin. Sitä Milla vain ei voi käsittää, miksi Sebastianin paras ystävä Harri on niin kovasti vastaan heidän avioliittoaan. Tuntui niin lohduttoman surulliselta katsoa silmiä, joista heijastui tajuntaani tieto viimeisestä hengenvedosta. Ja olin silloin valitettavan oikeassa. Tilaa! Numero 4 ilmestyy 25.4.
sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä
LEHTIPISTEISTÄ LEHTIPISTEISTÄ
7. Tekstasin nauhoihin sattumalta silmiimme osuneen psalmin, jossa sanottiin, että viimeinen hengenveto on ollut kirjoitettuna jo ennen ensimmäistä...
H
autajaispäivä valkeni erittäin koleana ja tihkuisena, tuuli kävi luihin ja ytimiin jo kotoa lähtiessä. Kaikki hänen huolensa ovat kuin pois pyyhkäistyjä. Hiljainen nyyhkytys ja tukahdutetut niiskaukset tuntuivat kaikuvan kappelissa muutenkin. Muutamaa vuotta tuoreemmassa kuvassa näkyi parikymppisen, aavistuksen verran väsyneen, kolmen pienen lapsen äidin hahmo. Juuri pahimmalla epätoivon hetkellä Millan elämään ilmestyy komea Sebastian, joka ihastuu Millaan ensisilmäyksellä ja pelkästään ilahtuu Millan raskaudesta. En ollut ennen osannut edes kuvitella, miltä tuntuu saattaa viimeiselle matkalle joku hyvin läheinen ihminen kaipaus seuraa kaikkialle. Kaiken murheen keskellä tiedostin, että yhteydenpito sukulaisiin on tämän jälkeen jotenkin väkinäisempää, eikä samanlaista yhteenkuuluvaisuuden tunnetta enää ikinä tule olemaan. Hän välitti kaikista. Kaksi arkkua kappelissa saivat minut itkemään lohduttomasti. Muori oli ollut suvun matriarkka, lempeä, mutta samalla voimakas ihminen, joka omalla persoonallisella tavallaan pystyi luomaan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ihmisten välille. Kappeliin astellessani koko hirvittävä tragedia mätkähti taas tie-
toisuuteen kaikessa ahdistavuudessaan. Joskus tuntui, että hän oli ottanut minutkin omaksi lapsekseen. Kun vielä paljastuu, että Sebastian on varakkaan suvun perijä, Milla on ihmeissään hyvästä onnestaan. EPPUNOR
ANNA LUKKO
Rahan ja rakkauden LIITTO
Millan pahin painajainen toteutuu, kun hän tajuaa olevansa raskaana, ja lapsen isä on juuri mennyt naimisiin toisen naisen kanssa. Kadehtiiko mies heidän onneaan?
Numero 9 ilmestyy 24.9. Ja mikä tahansa päivä voi olla viimeinen. Oli liikuttavaa katsoa kirkassilmäistä, nuorta anoppiani rippikuvassa
Lempeä tuuli tuoksui valkoapilalle. Olin nauttinut orastavasta naiseudestani, kun lämmin tuuli hyväili paljaita sääriäni ja hulmutteli kesämekon helmoja. Vastasin Helenalle välittömästi. Sillä ne maailman murheet lähtee, mummo tuumasi ja yritti loihtia hymynkaretta suupieleen. Aurinko helli ja hemmotteli. Ei tarvittu kuin aikuisen miehen katse ja pari sanaa, kun aloin pelätä muutosta, joka minussa oli tapahtunut.
li heinäkuinen hellepäivä vuonna 1967. Auto häipyi mutkan taakse. Minä maleksin aulan seinällä riippuvan kokovartalopeilin eteen. Vähän kerrassa mies lisäsi vauhtia ajokkiinsa. Vetelehdin ylös kotitaloni portaat. Keitetäänpä tyttö kohveeta. Ajopeli hyrräsi ärsyttävästi. Mies tiedusteli reittiä naapurikaupunkiin. Mummoni huomasi, että jokin on vialla. Mies jatkoi kintereilläni jurraamista. Onneksi hän ei ryhtynyt minua tenttaamaan. Oliko hän nähnyt ikkunasta äskeisen episodin. Käärme luikerteli paratiisiin. Onneksi en viattomuuksissani ruvennut kuvittelemaan mitään hölynpölyä. Tien yllä leijui tomupilvi. En reagoinut miehen sanoihin. Paksu hiuspehko sojotti kullanvaaleana. Posti toi minulle 14-vuotiaalle kaksi kirjettä. Aukosta työntyivät esiin miehen kasvot. Nyt inhosin itseäni. Valtatie oli kuitenkin ihan lähellä. Tuijotin tiiviisti soraista kadunpätkää. Sakea parta oli samaa sävyä. Minä viittoilin innokkaasti ja naureskelin mutkaisia kujia. Nautin elostani ja olostani. Toinen oli Pohjois-Suomessa asuvalta Aino-serkulta, toinen Helena-ystävältäni Etelä-Ruotsista. Miehen valkoinen poolopusero häikäisi. Taustapeilistä mies seurasi, minkä orapihlaja-aidan uumeniin katosin. Sydän hakkasi julmetusti. Mies oli vaiti pitkän tovin. Lähde näyttämään tietä, mies töksäytti.
Puistin päätäni. Sivulasi liukui alas hissukseen. Paluumatkalla, kotikadulle kääntyessäni, vierelleni tupsahti kermanvä8
O
rinen pikkuauto. Ohuesta kankaasta valmis-. Unelmat ja haaveet siivittivät kulkuani. Olin jo ehtinyt iloita heräävästä naiseudestani, mutta eräs pieni tapahtuma sai kaiken muuttumaan. Edelleen hän tapitti minua anovasti kuin koira. Pyykkipulveri ja deodorantti leyhähtelivät. Lähdin viemään kirjettä postiin. Synkkien aurinkolasien verhoama katse mittaili vartaloani tavalla, josta en pitänyt. Tule tyttö kyytiin, mies maanitteli seuraavaksi
äitini jutusteli eräänä päivänä. Sattuihan noita tyttärenikin Millakin kohdalle. Paljaat käsivarret peitin villatakilla. Onko hän vielä elossa. Kesä oli lämmin, mutta minä rupesin pukeutumaan säkkiin ja tuhkaan. Vilkuilin tuon tuostakin tielle. Onko hän kunniallinen aviomies vai pyörittääkö hän naisia kuin karuselli. En ollut löytänyt sieltä kavereita. Häivyin omien askareitteni pariin. Onko sinulle sattunut mitään sellaista. Namusetä sai
häpeämään naiseuttani
tettu kolttu paljasti lantioni kaaret. Minulle tulee vieläkin epämiellyttävä olo, jos jokin auto matelee vierelläni. ikanaan korostin teini-ikäiselle tyttärelleni, että kannattaa puhua avoimesti, jos joutuu ahdistelijan kynsiin. ärpänen paisui härkäseksi, kun märehdin asioita yksin. Rekisterikilven kirjaimet olivat syöpyneet alitajuntaani. Häpeä esti minua puhumasta. Olimme asuneet kylällä vajaan vuoden. yksyllä riemuitsin, kun koulu alkoi. Meillä ei ollut puhelinta, joten en voinut edes puhelimitse pitää heihin yhteyttä. Jokainen auton hurahdus sai minut varuilleni. Pidin usein flanellimaisesta kankaasta ommeltua ruutuhameetta. Pikakelauksella kenties aprikoin, että ikäni suojaa jo minua raiskaukselta. Miksi tontti oli niin pieni. Kunnes muistan... No, totta toinen puoli. Punastuin rajusti kaulaani myöten. Vaan Raisalla oli ystäviä toisissa taajamissa. Se tiesi lisää kavereita ja uusia haasteita. En pystynyt keskittymään. Käsilaulun nyhtäisijää ei tarvitse pelätä, jos olen ilman kassia liikkeellä. Miksi pihamme ei ollut suojaisempi. Jollakin tavoin olin heihin kaikkiin tutustunut. Jos olisin tunnustanut, vanhempani olisivat syynänneet menemiseni ja tekemiseni entistä tarkemmin. Kauhu oli
-H
sumentanut numerot unohduksiin. Jossakin yhä parhaillaan rullaa autollaan joku namusetä, joka ehdottelee näkemälleen neitoselle: Tule tyttö kyytiin! MARGEREETTA
A
K
S
9. Pelkäsin yhä, milloin tietynlainen auto kurvaa kulman takaa. Hän kuitenkin kertoi tapahtuneista ystävilleen ja meille vanhemmilleen. Lapsena minua usein nimitettiin pikkuvanhaksi. Ikäisiäni tyttöjä oli kyllä runsaasti. Tympeät muistikuvat pulpahtavat joskus pintaan myös tietyn merkkisen auton nähdessäni. Tuolloin piti kirjeissä olla "hyvin pyyhkii" -jaarittelua. Etumuksessa pönkötti kaksi napakkaa kukkulaa. Ystäväkseni olisin kuitenkin kelpuuttanut vain naapurin Raisan, joka oli vuoden minua vanhempi. Joskus mietin, millainen tuo muinainen ahdistelija on tänään. Kielsin jyrkästi. Asiaa ihmetteleville kerroin, että ihoni kärähtää auringossa. Olinko nyt varhaiskypsä, kun aikuinen mies vonkasi minua?
I
ltapäivällä käpsehdin puutarhakeinuun. En voinut hänestä kenellekään kirjoittakaan. Miksi ja miksi. Aioin viimein avautua jollekin. Hän pääsi terveellä tavalla yli ikävistä kokemuksista. Yritin lukea tyttökirjaa tai aikakauslehteä. Sääriäni verhosivat säällä kuin säällä sukkahousut. Minunkin koulutoverini asuivat muualla. Kun se olisi ollut mahdollista, minä auoin suutani kuin kala kuivalla maalla. Vaikka kovasti pohdinkin, en keksinyt ketään, jolle olisin voinut kertoa minua jallittaneesta kutaleesta. Täytyi olla säpinää ja täpinää, menoa ja meininkiä.
elli puhui töissä, että tällä kylällä ajelee joku ukko vokottelemassa nuoria tyttöjä autonsa kyytiin
Kaksosina syntyneet Jimi ja Julia olivat. Kukaan lähipiirissä ei halunnut nähdä sitä salaisuutta, jota sisarentyttäreni joutui piilottelemaan päivästä päivään: että hänen unelmamiehensä oli kaukana unelmasta.
T
ämä tarina alkaa häistä ja loppuun erääseen öiseen puhelinsoittoon. Jami, komea, sulavakäytöksinen, hyvin pukeutuva, varakas yksityisyrittäjä oli paljastanut itsestään sen puolen, jonka olin aina tiennyt hänessä olevan. Äidin luo ei voi mennä, sehän palvoo Jamia. Anniina suojeli Jesseä niin isäänsä kuin muuta maailmaa vastaan leijonaemon lailla. Aloitan tarinani nyt kuitenkin lopusta, siitä puhelinsoitosta. Ihan totta, Jami on tosi sekaisin! Kylmyys valahti sydämeeni. Tätä minä olin uumoillut vuosikausia. Minä en tiedä muutakaan paikkaa. Kuvittelin hälytysääntä herätykseksi, mutta kun otin kännykän käteeni, huomasin sen näytöllä ilmoituksen "Anniina soittaa". Sisarentyttäreni unelmahäiden piti olla näyttävä lähtölaukaus täydelliselle perhe-elämälle, mutta totuus oli toisenlainen. Kuuletko, päästäänkö me sinun luoksesi, edes täksi yöksi. Jami on ihan sekaisin, se uhkaa tappaa meidät kaikki, lapsetkin! Me ollaan täällä tien varressa, mutta minä en tiedä, mihin tästä lähdet-
täisiin. Sen puhelinsoiton myötä oli aika katsoa silmästä silmään sitä totuutta, joka oli koko ajan vaaninut nurkan takana, mutta jota oli ollut helppo paeta valheisiin ja toteutumattomiin lupauksiin. Joitakin säröjä Jamin kiiltävään kuoreen oli ehkä vuosien mittaan tullut, mutta jos tahtoi uskoa satuihin, uskoi niihin, eikä sitä kukaan ulkopuolinen voinut estää. Nukuin sinäkin yönä tapani mukaan sikeästi enkä ensin oikein käsittänyt, miksi kännykkäni alkoi
10
hälyttää keskellä yötä. Minulle itselleni Jesse oli Anniinan lapsista läheisin ja rakkain, ehkä siksi, että hän oli syntynyt ensimmäisenä. Jessen ääntä en kuullut, mutta saatoin kuvitella pojan hädän mielessäni. Häistä erään naisen unelmat alkoivat, ja siihen puhelinsoittoon ne loppuivat. Anniinan perhe oli sitä mieltä, että Jami oli parasta, mitä Anniinalle ja koko suvulle oli tapahtunut, eikä tätä käsitystä hevillä muuksi muutettu. Minä olin tunnistanut Jamin pimeän puolen jo silloin, kun kaikki muut vielä olivat hänen lumoissaan. Taustalta kuulin pienempien lasten, Jimin ja Julian, itkua. Jami, pojan isä, häpesi poikaansa niin paljon, ettei suostunut viemään tätä edes harrastuksiin. Kännykkä ehti hälyttää vielä muutaman kerran, ennen kuin tajusin vastata siihen. Mitään todisteita minulla ei tästä tietenkään ollut. Minä itse olin sitä mieltä, että Jessen puheviat ja pakkoliikkeet olivat Jamin aiheuttamia. Anniina, sisarentyttäreni. Kun sain linjan auki, en ehtinyt sanoa mitään, kun kuulin hätääntyneen nuoren naisen äänen. Anniina toisti, nyt melkein huutamalla. Oikeastaan he olivat vieläkin. Nyt se sitten tuli. Tiesin vain, miten julma Jami saattoi olla halutessaan, eikä Jamin julmuudelta säästynyt edes hänen lapsensa. Otatko meidät sinne. Voitaisiinko me tulla sinun luoksesi. Jesse oli suloinen ruskeasilmäinen poika, joka kärsi erilaisista puhevioista ja pakkoliikkeistä
Minusta oli joka tapauksessa sulaa hulluutta päästää Anniina heittäytymään kokonaan miehen armoille. Anniina sulki luurin saman tien, kiittämättä tai hyvästelemättä. Palvelu toimii suomalaisissa matkapuhelinliittymissä.
Esimerkkiviesti: KTILAA TEX Miia Mallila Mallikatu 2 00100 Mallila
X KTILAA TE A IL MIIA MALL 2 U MALLIKAT A LLIL 00100 MA
Aitoja tarinoita todellisesta elämästä!
11. Jamin ilmestymiseen saakka sisareni oli yrittänyt kovasti tuputtaa Anniinalle opiskeluja ja uran luomista, mutta Jamin ilmestyttyä kuvioihin niillä ei tuntunut enää olevan mitään merkitystä. Vaikka Jami olisi kuinka hyvä mies tahansa, Anniinan olisi hyvä opiskella itselleen ammatti ja tehdä töitä ainakin muutama vuosi ennen kuin alkaisi kotirouvaksi. Olin kuitenkin ehtinyt tajuta hänen helpotuksensa siitä henkäisystä, joka häneltä pääsi sanani kuultuaan. Mitäpä sinä voisit parisuhteesta käsittääkään, sisko tuhahti vielä lopuksi. Siihen olin jo tottunut, että olin siskoni mielestä perheettömänä vähemmän arvokas ihminen kuin esimerkiksi hän itse, mutta sitä minun oli vaikea kestää, että olin siskoni mielestä myös tavallista typerämpi siksi, koska olin joutunut elämään ilman perhettä. Ei Anniinan kannattanut mennä töihin, koska Jamilla oli varaa elättää vaimonsa, ja sitä paitsi Jami oli sitä mieltä, että vaimon paikka oli kotona. Siskon kanssa oli hyödytöntä väitellä, koska minun mielipiteilläni ei ollut minkäänlaista arvoa.
TILAA ILMAISELLA TEKSTIVIESTILLÄ!
Tosi Elämää 6 kuukautta, 6 numeroa 29
Kirjoita viestiin KTILAA TEX nimesi ja osoitteesi. Tulipahan vain vähän hemmoteltu, ikäistään lapsellisempi nuori nainen, jonka pää oli täynnä äitinsä sinne istuttamia unelmia hienosta ja helposta elämästä. Unelmahäistä alkoi
kotihelvetti
oppineet kestämään isänsä oikkuja Jesseä paremmin, ehkä siksi, että heillä oli toisensa. Tulkaa vaan tänne. Minun ei tarvinnut miettiä vastausta sekuntiakaan. Siksi olinkin tottunut pitämään ajatukseni omana tietonani. Sisareni suhtautui Jamiin alusta lähtien intohimoisen palvovasti. Minua sisareni puheet hirvittivät, vaikken ollut silloin edes nähnyt tätä unelmavävyä. Et sinä niitä käsitä kuitenkaan, joten älä jakele noita neuvojasikaan. Minä en käsittänyt siskoni mielestä mitään rahasta, koska sain tuhlata koko palkkani itseeni. Tottahan se oli. Tilatkaa taksi, minä maksan sitten, kun olette perillä. Olinhan jo vuosia tiennyt, että tämä hetki oli tulossa. Sano vain lapsille, ettei ole mitään hätää. Sano, että nyt lähdetään Marjatta-tädin luo. Minä olin perheetön ja lapseton, ja siksi minä en käsittänyt monistakaan asioista siskoni mielestä mitään. Ehkä juuri näiden ominaisuuksien takia Jami valitsikin juuri Anniinan elämänsä naiseksi. Jami oli niin fiksu ja menestynyt, komea ja sivistynyt. Ei Anniinasta kuitenkaan tullut balleriinaa tai arkkitehtiä tai mitään muutakaan hienoa. Päinvastoin, olin itse kiitollinen siitä, että sain auttaa. Anniina ihastui varmaan Jamiin ensi näkemältä, olihan mies komea ja menestyvä, juuri sellainen unelmaprinssi, josta Anniina oli haaveillut lapsesta saakka. Ei Anniinan kannattanut opiskella, koska hänen oli tärkeäm-
A
nniina syntyi isosiskoni iltatähdeksi ja ehkä siksi Anniinaan kohdistui niin ylettömät odotukset heti hänen syntymästään saakka. Tulkaa, minä odottelen teitä pihalla. En minä kiitoksia tai kiitollisuutta kaivannutkaan. Lähetä viesti numeroon 16303.
Palvelun hinta 0. Jami oli jotain aivan muuta kuin muiden suvun naisten miehet. Kuule, kun Jamilla ja Anniinalla on ihan erilaiset kuviot, sisareni vain tokaisi mielipiteilleni ylhäisesti. Olihan Anniina sievä ja hyväuskoinen ja jakoi Jamin kanssa saman arvomaailman. Samoilla sanoilla hän oli kuitannut monta muutakin asiaa. Tokihan
pää tukea Jamin uraa. Olin kiitollinen siitä, että saisin tarjota suojan niille kolmelle viattomalla lapselle ja Anniinalle, kummitytölleni, jonka elämää olin seurannut sivusta hänen syntymästään asti. Anniina harrastikin balettia muutaman vuoden ja kirjoittihan hän tosiaan pitkästä matematiikasta laudaturin. Minä en käsittänyt mitään rakkaudesta tai ihmissuhteista, lapsista puhumattakaan. Anniinasta tehtiin milloin balleriinaa, milloin arkkitehtiä
En aistinut Jamissa lainkaan sitä iloa tai lämpöä, joka yleensä hehkuu niin sulhasesta kuin morsiamestakin. Mielessäni vilahtivat Anninan isosiskon ja hänen isoveljensä häät
12
H
muutaman vuoden takaa. Marko meni naimisiin maistraatissa ja kutsui lähimmät sukulaiset toimituksen jälkeen ravintolaan juhlapäivälliselle. Lapsille jaettaisiin hääkarkkeja sydämen muotoisissa nyyteissä. Loukkaantumista enemmän olin kuitenkin hämmentynyt. Luultavasti Jamin teennäinen hymy johtui juuri hermostuneisuudesta. Anniinan häihin ei ollut kelvannut tavanomainen noutopöytä, vaan tarjoilua hoitivat kahdeksan tarjoilijaa, jotka toivat pöytiin niin alkupaloja, varsinaista alkupalaa, pääruokaa, jälkiruokaa ja sen jälkeen tietysti hääkakun. Aloin heti puolustella Jamia mielessäni. Hääsviitti oli koristeltu kauttaaltaan ruusun terälehdin ja seuraavaksi aamuksi sisko oli tilannut morsiamelle rentouttavan hieronnan. Olin helpottunut, kun Jami vei minut takaisin pöytään. Nyt minun oli
K
ääjuhlassa meno jatkui entistäkin ylellisempänä. Jäin pitkäksi aikaa mietteisiini. Anniinan hääpuku tosiaan tilattiin Amerikasta. Minä yritin jutustella samalla, kun tanssimme, mutta miehen vastaukset olivat lyhyitä, melkeinpä tylyjä. Musiikista vastaisi neljähenkinen orkesteri, jokaiselle aikuiselle häävieraalle jaettaisiin ennen lähtöä oma viinipullo, jonka etikettiin oli painettu Jamin Anniinalle kirjoittama rakkausruno. Sormus teetettiin, kaupungin parhaan hotellin morsiussviitti varattiin hääyöksi ja häämatka oli tilattu Malediiveille. Ihmiset käyttäytyivät niin eri tavalla ollessaan hermostuneita, enkä voinut tuomita Jamia, jos hän ei sillä hetkellä ollutkaan ihan oma itsensä. Vaikka hän olisi kuinka hyvin toimeentuleva, hänellä pitäisi olla huomattavat säästöt, jos se kaikki ylellisyys tuli hänen pussistaan. Minä olin tästä ihmeissäni. Pakko sanoa: tunsin häntä kohtaan vastenmielisyyttä ensimmäisestä silmäyksestä lähtien. Ehkä hän sillä pyrki peittämään herkistymisensä. Luultavasti niitä olisi vietetty jo aiemmin, jos hääkirkkoon ei olisi ollut puolen vuoden jonotusta. Kirkko tosiaan koristeltiin valkoisilla ruusuilla. Sitä paitsi kyllähän sitä oman tyttärensä eteen tekee mitä vain! Siitä päättelin, että maksaja oli siskoni. Minä olin kuvitellut tätä kaikkea pelkäksi unelmoinniksi, mutta Anniina ja hänen äitinsä toteuttivat jokaisen päiväunensa toistellen joka käänteessä molemmat samaa lausetta: Me tiedetään, mitä me halutaan. Jami oli sentään vasta alle kolmikymppinen mies. Tuntui kuin sisko ei olisi ollut ihan oma itsensä. Se ei kuulu sinulle, siskoni tiuskahti. Jamin kasvoilla karehti teennäinen hymy, ja mies näytti prameassa frakissaan pöyhkeältä kukonpojalta. Minä olin jo silloin mielessäni hymähdellyt suurellisia suunnitelmia, mutta vielä enemmän hämmästyin, kun näin ne kaikki toteutettuna. Mietin, miltä Kirsistä ja Markosta mahtoi tuntua, kun nyt Anniina häihin upotettiin rahaa surutta. Välillä Jami toki yritti hymyillä minulle, mutta lähempää katsottuna hänen hymynsä näytti vielä teennäisemmältä kuin oli kauempaa näyttänyt. Tähän saakka oli nähnyt Jamin pörräävän ympäri juhlasalia mairea hymy huulillaan hurmaamassa juhlavieraita. En tiennyt, kummasta oli kyse, mutta joka tapauksessa minä loukkaannuin. Se tulee varmasti tarpeeseen kaiken tämän hässäkän jälkeen! sisko nauroi niin raikuvasti, että minä jäin hetkeksi tuijottamaan häntä. un tanssi sitten alkoi, Jami tuli hyvien tapojen mukaan hakemaan jossain vaiheessa minuakin tanssimaan. Kirsi taas oli pitänyt häät kotonaan. Kaipa muut voivat kuitenkin nauttia elämästään, vaikka sinun elämäsi menikin pieleen!
äitä vietettiin jo puolen vuoden kuluttua parin tutustumisesta. Kirsi oli koristellut miehensä kanssa ostamansa omakotitalon pihan juhlakuntoon, ja häät olivat olleet kotoisan tunnelmalliset. Olin varma, että pitäisin Jamista enemmän, kun pääsisin juttusille tämän kanssa.
Minut oli sijoitettu samaan pöytään siskoni kanssa ja siksi kuuntelinkin puolella korvalla koko ruokailun ajan, mitä kaikkea hienouksia siskoni oli vielä illan varalle oli suunnitellut. Kerran erehdyin kysymään, kuka kaiken maksoi. Se ei, kuule, ole minun eikä Anniinan vika, jos sinä et saanut perhettä ja lapsia. Ehkä hääjärjestelyt olivat menneet hiukan siskon voimien yli, mietin itsekseni. Jokaisen ruokalajin kanssa tarjoiltiin eri viiniä, joten vilske pöytien ympärillä oli melkoinen.
H. Kaikesta näki, että Jami nautti saadessaan olla tilaisuuden keskipisteenä, mutta hänen kasvoillaan ei näkynyt millään lailla se herkistyminen tai hermostuneisuus, joka sulhasia yleensä alttarille kävellessä vaivasi. Itse häiden suunnittelu sujui Anniinalta ja hänen äidiltään helposti, olivathan he ehtineet pohtia Anniinan hääpäivää moneen kertaan jo siinä vaiheessa, kun Anniinalla ei ollut vielä miestäkään. Toisaalta, ehkä he olivat jo tottuneet siihen, että Anniina oli aina äidilleen se ykkönen.
M
inä näin Jamin ensimmäisen kerran vasta, kun hän oli astelemassa alttarille Anniina käsipuolessaan. Eikö Jami pitänyt minusta vai eikö hän vain kokenut minua hurmaamisen arvoiseksi. Anniina tosiaan karautti kirkon edustalle hevosvaljakon vetämissä rattaissa
Annina äsähti. Itkin yksinäisyyttäni, lapsettomuuttani, perheettömyyttäni. iskoni tuli myöhemmin illalla juttelemaan kanssani. Mikään ei ole niin hyvää, ettei siinä olisi sinun mielestäsi jotain pahaa! Siskon ääni alkoi kohota sen verran, että naapuripöydästä katseltiin meitä uteliaana. Anniina ilme synkistyi. Häät ovat hienot, Anniina kaunis morsian ja Jami komea sulhanen. Anniina kyseli posket helottaen. No, vaikea tuota on sanoa, kun en tunne miestä lainkaan. Entäs sulhasesta. Itkin sitä, että perheettömyyteni eristi minut suvustani, teki minusta muiden silmissä muita huonomman. Äskenhän te just olitte tanssimassa. Sellainenko minusta oli tullut?
13. Olisi pitänyt tietysti kehua enemmän. Päätin olla rohkea. Itkin myös ajatusta siitä, että perheettömyys oli tehnyt minusta ilkeän ja kateellisen vanhanpiian, joka ei osannut tuottaa muuta kuin pahaa mieltä ympäristölleen. Kaipa muut voivat kuitenkin nauttia elämästään, vaikka sinun elämäsi menikin pieleen! Minä nyökkäsin. Mitä sinä nyt sellaista mietit. Tiesin sanovani ne sanat, jotka sisko halusi kuulla, mutta ilmeisesti äänensävyni oli ristiriidassa sanojen kanssa, sillä sisko suuttui entistä enemmän. Sisko nyrpisti naamaansa. Minä autan aina kaikessa, missä voin. Vai oletko muka eri mieltä. On se kumma, ettet sinä pysty
S
edes yhtä päivää olemaan kunnolla! sisko rähähti. Aniina nauroi onnellisena. Kyllä se Jami varmaan on ihan hyvä mies, mutta näin juhlatilaisuudessa se vaikuttaa vähän teennäiseltä, tokaisin rehellisesti. Miten niin. Saat olla varma, että nämä olivat viimeiset juhlat, joihin sinut kutsun. Voi, olisit nyt odottanut siihen saakka, että olisit nähnyt ilotulituk-
sen. Jamin äiti oli pienikokoinen, äärimmäisen huoliteltu nainen, jonka kasvoilla kareili sama teennäinen hymy kuin pojallaankin. Ei välttämättä mitään vakavaa, minä sanoin tämän ihan varmuuden varalta. En halunnut pahoittaa enää kenenkään mieltä yhtään enempää kuin olin jo tehnyt.
P
akko myöntää, että sinä yönä minä itkin. Ääneen en sanonut enää mitään. Olin juuri seurannut katseellani Jamin äitiä, joka oli tullut juhliin yksin. Eteisessä törmäsin Anniinaan, joka oli juuri tulossa vessasta. Mitä tykkäsit häistä, entä Jamista. Ei meillä siskon kanssa muutenkaan ollut parhaat mahdolliset välit, mutta nyt sisko oli loukannut tavallistakin pahemmin. Tunsin siskoni sen verran hyvin, että kun hän oli siinä mielentilassa, oikeaa vastausta ei ollutkaan. pakko myöntää se itselleni: en pitänyt Jamista. Elä sitten elämäsi yksinäisyydessä, jos se on kerran hyvä. Halusin vain... Anteeksi, jos olin töykeä. Jos teille tulee joskus jotain ongelmia, niin muista, että minä olen sinun kummitätisi. No kyllähän tuo sinun kateutesi paistaa kilometrin päähän! Koko päivän olet näyttänyt hapanta naamaa, vaikka minä olen tehnyt parhaani, että kaikilla olisi hyvä olla. Voivat minun puolestani, tokaisin, vaikka siskon sanat satuttivat vielä pahemmin kuin yleensä. hän sanoi ylpeyttä äänessään. Mietin tässä juuri, millaisesta perheestä Jami oikein tulee, vastasin rehellisesti. Tiesin Jamin perheestä vain sen verran, että vanhemmat olivat eronneet, eikä Jami pitänyt yhteyttä isäänsä. Tuollainen Jami on aina! Sitä pahempi, mietin mielessäni. Huomasin, että sisko oli tarpeeksi raivona ilman minun kommentointianikin. Juhlien järjestely oli varmaan rasittanut niin, että kuplajuoma teki siskosta ärhäkän. Minä nousin seisomaan. Minä mietin hetken, lähtisinkö hänen peräänsä, mutta astelin sitten ulos. Mitä ongelmia meille nyt voisi tulla. Minä en enää jaksa katsella sinun hapanta naamaasi! Lähdin kävelemään sydän tykyttäen eteiseen. Ei ollut tarkoitus. Onko Jamissa muka jotain vikaa. Niinpä niin, Jami on hurmannut koko suvun! Minä mietin hetken sanoisinko sen, mitä mielessäni oli pyörinyt koko illan. Se ei ollut tarkoitus. Ajattelin, että sinusta olisi turvallista asua uuteen elämään, kun tiedät, että... Kiitos sinulle kaikesta, olet tehnyt kovasti töitä tämän illan takia. Vaan kun eivät voi! Sinun pitää aina olla nokkimassa! Aina sinulla on joku ilkeä sana varattuna kaikesta. Huomasin, että sisko oli ottanut muutaman kuohuviinilasillisen liikaa. Miten niin teennäiseltä. Miksi sinä alat maalailla piruja seinälle minun elämäni onnellisimpana päivänä. Hienothan nämä ovat. Kai te silloin jotain puhuitte. No, mitäs olet pitänyt juhlista. Häät olivat hienot ja Jamista tulee varmasti sinulle hyvä mies. Minä huokasin. Kuule Anniina, onnellisimmillakin pareilla on huonotkin hetkensä... ...halusit vain saada minut huonolle tuulelle ennen kuin lähdet! No, siinä onnistuit! Kiitos vain helvetisti! Anniina lähti harppomaan kohti salia hääpuvun laahuksiinsa kompastellen. Näkeehän sen päältä päin. Kerroin hänelle, että olin jo lähdössä. Minä epäröin hetken. Jami on hyvin kasvatettu, hyvän perheen poika. Mitä sinä tuolla tarkoitat. Se ei, kuule, ole minun eikä Anniinan vika, jos sinä et saanut perhettä ja lapsia
Kylpylän johtajatar valkoisiin pukeutunut, vähän enkelin oloinen hahmo kehotti minua astumaan altaaseen. Veden läpi kuulin hänen sanansa: Älä ajattele sitä, mitä muilla on, vaan sitä, mitä voit heille antaa. Lapsiin Jami ei kiinnittänyt mitään huomiota, mutta laati Anniinalle ylettömiä kasvatusohjeita jälkikasvuaan varten. Minä seurasin Anniinan elämää välillä lähempää, välillä kauempaa. Se saattoi tietysti olla myös Jamin vaatimus. Mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä varmemmaksi tulin siitä, että unessa puhuttiin Anniinan perheestä. Aluksi ajatus tuntui vähän typerältä. Ensin ihmettelin syytä, mutta erään lastenhoitokeikan myötä tajusin, ettei Anniina halunnut minua liian lähelle perhettään, koska ei halunnut, että pääsen seuraamaan liian läheltä heidän elämäänsä. Jamin uhkailuista, aneluista, rakkauden vakuutteluista. Minä autoin Anniinaa kaikessa, missä voin. Edellisen illan epätoivo oli nyt poissa, tunsin itseni rauhalliseksi ja levolliseksi. Oli jo aamuyö, kun lopulta vajosin raskaaseen uneen ja näin todentuntuisimman unen, jonka olen ikinä nähnyt. Unessa olin jonkinlaisessa ylellisessä kylpylässä ainoana asiakkaana. Et sinä yksinäinen ihminen tee mitään näin isolla asunnolla, tuhlaat vain vähiä rahojasi, sisko oli neuvonut. Minä olin mumissut etsiväni pienempää asuntoa, mutta sisimmässäni olin tiennyt, että sille ylimääräiselle huoneelle tulisi vielä käyttöä. Sen olin jo oppinut, ettei tässä perheessä ollut järin kiinnostuttu totuudesta. Tajusin siinä lämpimässä vedessä kelluessani olevani sittenkin rikas, koska minulla oli jotain sellaista, mitä monella ihmisellä ei ole. Minä näin Anniinan katseesta, että hän oli viimein herännyt Ruususen unestaan, mutta käyttäydyin kuin en olisi huomannut mitään. Vaikken käynytkään Anniinan luona montaa kertaa, ehdin kuulla monta rahaa koskevaa riitaa. Minut vietiin huoneeseen, jossa oli suuri allas täynnä lämmintä vettä. Minulle tuli näistä sanoista todella hyvä olo. Vaikkei minulla omia lapsia ollutkaan, tajusin heti, ettei kukaan voi kasvattaa lapsia Jamin ohjeiden mukaan, mutta minä pidin visusti suuni kiinni. En kysellyt mitään, en neuvonut mitään, ilmoitin vain, että he voivat olla luonani niin pitkään, kun tarve vaatii.
nniina oli lopulta lapsineen luonani puolisen vuotta. Siskoni olikin monta kertaa ihmetellyt, miksen vaihtanut asuntoani pienempää. Tajusin, että Anniina joutui elämään paljon tiukemmin kuin monet ikäisensä naiset. Anniina soitti minulle ja pyysi turvapaikkaa itselleen ja lapsilleen. Ja sinä yönä minä petasin Anniinalle ja hänen kolmelle lapselleen pedit vierashuoneeseen. Arvasin, ettei siskollani ollut mitään käsitystä siitä, millaista hänen
tyttärensä elämä todellisuudessa oli. Sitten tajusin, ettei minun tarvitse tuputtaa itseäni yhtään mihinkään. Alkaisinko nyt tuputtaa itseäni Anniina elämään. Anniina ei hymyillyt enää kuin joskus lapsilleen, eikä hän puhunut mitään elämästään Jamin kanssa. Ensin syntyi Jesse, johon kiinnyin heti niin kovasti kuin vain pieneen ihmislapseen voi kiintyä. Heillä oli kaikkea, mutta silti jotain puuttui, ja minä voisin antaa heille sen jonkin puuttuvan. Lapset sairastelivat kovasti, Jami matkusteli työnsä takia jatkuvasti ja Anniina oli sidottu kotiinsa. Sisko kehuskeli edelleen Jamin yrityksellä, heidän komealla omakotitalollaan ja ylellisillä ulkomaanmatkoillaan. Tuon ajan kesti ennen kuin hän pääsi eroon Jamista. Minä otin heidät luokseni hetkeäkään epäröimättä. Minä tarjosin Anniinalle toisinaan lastenhoitoapua, mutta huomasin, että Anniinan oli vaikea ottaa apua vastaan. amulla herätessäni mietin pitkään unen tunnelmaa. uodet vierivät. En enää halunnut karkottaa ihmisiä luotani puhumalla totta silloin, kun nämä halusivat uskoa valheisiin.
J
a sitten tuli se yö, jolloin unelma romahti kokonaan. Minä ihmettelin, kuinka sokea siskoni oli, kun hän ei huomannut, miten alistuneeksi Anniinan ryhti oli käynyt, miten hiljainen ja voimaton hänestä oli tullut. Parin vuoden pääs14
A
V
tä syntyivät kaksoset, ja silloin oli jo helppo nähdä, ettei Anniinan unelmaelämä ollutkaan niin ruusuista kuin hän oli kuvitellut. Anniinan elämä oli itse asiassa hyvin kaukana siitä ylellisyydestä, jota häät olivat kuvastaneet. Itse asiassa minulla oli huonekin varattuna heitä varten, tosin vierashuoneeksi minä sitä virallisesti kutsuin, vaikkei minulla juuri yövieraita käynytkään. Autoin häntä tekemään
A. Se olisi varmaan pahinta, mitä nuoripari toivoi: iäkäs vanhapiikatäti "auttelemassa" nuoria ihmisiä. Minun täytyisi pitää huolen ainoastaan siitä, että olisin valmis auttamaan sitten, kun avunpyyntö tulisi. Hän upotti hellästi pääni veden alle, ikään kuin kastoi minut jotenkin. Anniinan tilille tuli kotihoidontuki ja lapsilisät, ja niistä Anniinan oli kustannettava perheen ruuat ja niin lasten kuin omatkin vaatteet. Tuntui kuin olisin kuullut viisauden, jota olin etsinyt koko ikäni. Anniina pyytäisi apuani sitten, kun tarvitsisi sitä. Jos rahat eivät riittäneet, oli Anniina pyydettävä Jamilta lisää rahaa, mutta siitä Jami ei pitänyt. Niiden muutaman kerran aikana, jolloin hoidin lapsia, huomasin heti, ettei unelmavävy ollutkaan niin unelma silloin, kun oli kyse tavallisen arjen pyörittämisestä. Aloin epäillä, että olin oikeasti vähän vinksahtanut. Koska Jami oli perheessä se, joka tienasi, myös perheen rahavarat olivat hänen hallinnassaan. Jami ei tehnyt kotona mitään, Anniinaan hän suhtautui kuin palvelijaan
Kesti kuukauden ennen kuin Anniina alkoi avautua minulle. Olen kiitollinen siitä, että sain Anniinan perheineen elämääni. Kun Anniina lähti opiskelemaan itselleen ammattia, oli itsestään selvää, että minä alkaisin hoitaa hänen lapsiaan. Muutenkin hiljainen mies muuttuu aikaisempaakin hiljaisemmaksi.
Numero 9 ilmestyy 10.9.
Tilaa! * sähköpostitse: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi * puhelimitse: 08 5370 370 tai hae omasi Lehtipisteestä
15. Usein lapset jäivät luokseni yöksi ihan ilman syytäkin, olihan minun vierashuoneeni edelleen heidän käytössään. Jo avioliiton alku oli ollut vaikeaa, mutta helvetti oli päässyt valloilleen, kun perheeseen oli syntynyt ensimmäinen lapsi. Siihen aikaan Jesse oli jo koulussa, mutta hänellä oli tapana tulla koulun jälkeen minun luokseni viettämään aikaansa. Anniina on useaan otteeseen sanonut olevansa minulle kiitollisempi kuin kellekään muulle ihmiselle. Kävi ilmi, että minä olin osunut epäilyissäni enemmän oikeaan kuin oli käsittänytkään. Nyt tiedän hoitavani sitä elämäntehtävää, joka on minulle tarkoitettu. Mies piirittää kuitenkin sitkeästi Ulpua, ja hiljalleen tämä alkaa taipua. Jami oli niin mustasukkainen omalle lapselleen, että oli kiusannut tämän araksi ja säikyksi. Minä itse olen kiitollinen. Jos jossain oli jotain vikaa, se oli Anniinassa itsessään. Se on turhaa. Jami halusi kyllä olla hyvä isä ulkomaailman silmissä, mutta hän ei sietänyt sitä, että Anniinan huomio siirtyi Jamista Jesseen. Ilman heitä elämäni ei olisi ollut niin rikasta kuin se nyt on. Kun Anniina sitten meni töihin,
K
minä jatkoin edelleen lasten hoitajana. Tein ruokaa hänen lapsilleen, pesin pyykkejä, käytin lapsia ulkona ja annoin Anniinan levätä ja miettiä omia asioitaan. Nykyisin Anniinan lapset kutsuvat minua mummikseen. VARAMUMMI
JOHANNA SALO
Kun rakkaus SATUTTAA
LEHTIPISTEISTÄ
Ulpun ensivaikutelma lääkäri Ari Karevuosta on, että tämä on komea mutta omahyväinen. Anniinan itkulle ei ollut tulla loppua, kun hän kertoi elämästään Jamin kanssa. avioerohakemuksen, varasin hänen pyynnöstään ajan lastensuojeluviranomaisille. Kieltämättä se lämmittää mieltäni. Anniinan silmän aluset olivat tummat kuin hän ei olisi nukkunut ikuisuuksiin, ja lapset oirehtivat kukin omalla tavallaan. Jami oli kävelevä aikapommi, narsistinen, hormoneja käyttävä, huomionkipeä lapsi, jolle elämä oli vain omien mielitekojen tyydyttämistä. Olen kiitollinen siitä, että he toivat merkityksen elämälleni. Minä en taaskaan voinut ymmärtää siskoani. erättyään voimia puolisen vuotta luonani Anniina onnistui saamaan vuokra-asunnon läheltäni. Sitä Ulpu ei huomaa, millaisen vaikutuksen Arin ja Ulpun suhde tekee ensihoitaja-Jussiin. Anniina oli laihtunut kymmenisen kiloa kaksosten syntymän jälkeen, ja hän oli ollut ennestäänkin hoikka nainen. Arissa tuntuu löytyvän uusia, mukavampia puolia, ja kieltämättä mies on aikamoinen saalis. Olimme molemmat yhtä mieltä siitä, että lapset olivat kokeneet niin kovia, ettei heitä ollut järkevää laittaa ulkopuoliseen hoitoon. Miten sisko oli pystynyt oleman näkemättä sitä hätää, mikä tästä perheestä kuvastui. Anniina tunnusti, että
oli yrittänyt useaan otteeseen pyytää apua äidiltään, mutta tämä ei ollut halunnut kuulla pahaa sanaa Jamista
Pidä huoli siitä, että teet hyvien asioiden tapahtumisen mahdolliseksi.
KAKSOSET
21.5.-20.6.
Tällä kaudella on tavallista suurempi vaara väärinkäsityksille, joten nyt kannattaa miettiä, millaisia viestejä lähettää läheisilleen. Tähtikarttasi suosii nyt romantiikkaa ja suuren rakkaudenkin löytyminen on nyt mahdollista. Työ- ja raha-asiat eivät nyt oikein etene haluamaasi suuntaan, mutta seuraelämässä olet tavallista suositumpi. Jos voit auttaa jotain läheistäsi, autat siinä samalla itseäsikin, tosin vaikutuksen huomaat vasta myöhemmin.
RAPU
21.6.-21.7.
Tämä kausi kertoo paljon siitä, mihin suuntaan sinun kannattaisi lähteä tulevaisuudessa kulkemaan. Tarkkaile, mistä saat mielihyvää elämässäsi ja ota siitä suunta itsellesi. Ihmissuhteissa saatat kokea pettymyksen, kun taas raha-asiat ovat myötätuulessa. Tällä kaudella voisitkin suunnata intosi hyvällä omalla tunnolla hauskanpitoon, sillä jotkut huolesi tulevat selviämään ihan itsestäänkin.
NEITSYT
22.8.-21.9.
Sinulla on nyt tavallista paremmat mahdollisuudet ohjailla elämääsi haluamaasi suuntaan, joten nyt kannattaa olla aktiivinen niin raha-asioiden kuin ihmissuhteidenkin hoidossa. Kauden aikana tekemillä päätöksilläsi on tavallista suurempi vaikutus lähitulevaisuuden tapahtumiin, joten kannattaa olla muutenkin tarkkana. Älä rasita itseäsi liikaa.
HÄRKÄ
21.4.-20.5.
Tällä kaudella elämä näyttää sinulle leppoisampaa puoltaan. Jos jokin ihmissuhde ei toimi, asialle kannattaa tehdä jotain juuri nyt, sillä myöhemmin tilanne tulee kärjistymään entisestään. 16
SKORPIONI
23.10.-21.11.
Tällä kaudella tapahtuu monia positiivisia asioita, joiden ansioista voit ladata akkujasi tuleviin ponnisteluihin. Kun selvität ne, oletkin huomattavasti paremmassa tilanteessa kuin ennen.
LEIJONA
22.7.-21.8.
Tällä kaudella eteesi tulee tilanteita, jotka auttavat sinua löytämään itsestäsi aivan uusia puolia. Ota kaikki irti tämän kauden oivalluksista, sillä tulet tarvitsemaan niitä tulevissa haasteissa. Sinulla on nyt paljon kunnianhimoa niin ihmissuhteissa kuin työelämässäkin, mutta välillä asiat eivät suju toiveidesi mukaan. S
Y
Y
S
K
U
U
OINAS
21.3.-20.4.
Näyttää siltä, että tämä kausi tulee haastamaan sinut monella tavalla, niin ihmissuhteissa, taloudellisesti kuin töidenkin suhteen. Muista ystäviäsi, niin vanhoja kuin uusiakin, ja pidä yhteyttä sukulaisiisi. Silloin kannattaa hengähtää hetkeksi ja yrittää myöhemmin uudestaan.. Kiirettä ja stressiä siis riittää, mutta voit luottaa siihen, että sinulla on keinoja selvitä eteen tulevista haasteita. Tärkeitä päätöksiä olisi hyvä lykätä kauden yli, jos se vain on mahdollista.
VAAKA
22.9.-22.10.
Tällä kaudella kannattaa olla tavallista aktiivisempi sosiaalisesti, sillä elämässäsi on tapahtumassa jotain hyvää, joka on jollain tavalla sidoksissa muihin ihmisiin
Tärkeintä onkin, että kaikessa tekemisessäsi pidät mielessäsi sen, että keskityt itsellesi arvokkaisiin asioihin.
Osoitteenmuutosta varten. /17 Matin Nasta Ristikot .............22 .......... /17 Iisakin Kryptot Extra..............23 .......... /23
KAURIS
21.12.-19.1.
Löydät nyt positiivisen vireen kaikkeen tekemiseesi ja sen voimalla selviät helposti kauden haasteista. Postitoimip. /31 Matin Helpot Ristikot Extra .....19 .......... TOSI ELÄMÄÄ
JOUSIMIES
22.11.-20.12.
Tällä kaudella sinulla on loistava tilaisuus parantaa asemaasi niin työelämässä kuin ihmissuhteissakin. Uusi osoitteeni on Uusi jakeluosoite Postinro Postitoimip. /26 Sudoku S ...........................22 .......... /31 Sylvin Helpot Ristikot Extra.....19 .......... Nauti elämäsi hyvistä asioista.
Tilaa vaivattomasti puhelimella -- Soita tilaajapalveluun
ma-pe klo 08.00-16.00
08-537 0370
Käytä oheista palvelukorttia, kun
· haluat tilata Tosi Elämää -lehden tai jonkun muun Kolmiokirja Oy:n julkaisuista. /45 Timantti .................... /21 Iisakin Siluettiristikot ............38 .......... /41 Matin Helpot Ristikot ............34 .......... /34 Iisakin Helpot Ristikot Extra ....19 .......... /44 Iisakin Ristikot ....................37 .......... /99 Kauneimmat Käsityöt.... 51 .......... 54 .......... /47 Lääkäri ..................... Olet tehnyt tai teet tällä kaudella vaikutuksen erääseen elämässäsi vaikuttavaan henkilöön, ja tällä seikalla on suuri vaikutus tulevaisuutesi, jos niin haluat. Tilaajan allekirjoitus
VESIMIES
20.1.-18.2.
Tällä kaudella opit uusia asioita läheisistäsi, kunhan vain kuuntelet heitä tavallista tarkemmin. /20 Sylvin Helpot Ristikot............34 .......... 51 .......... /45 Tosi Elämää ............... Moni ihminen kilpailee nyt huomiostasi, ja sinun on itse päätettävä, keihin haluat keskittyä, sillä kaikille et voi jakaa aikaasi. Älä ole liian kriittinen itseäsi kohtaan.
Automaattisesti jatkuvan tilauksen hinta on 12 kuukauden määräaikaista tilaushintaa edullisempi. Hemmottele itseäsi, jos siihen vain on mahdollisuus.
Kolmiokirja Oy PL 246 90101 OULU
Tähän 1. Vältä kuitenkin turhaa pingottamista, sillä sairastut helposti stressin seurauksena. 54 .......... 47 .......... Tiedustele kotimaan ulkopuolelle menevien tilausten hintoja tilaajapalvelustamme.
Tilaa vaivattomasti, soita tilaajapalveluun 08 - 537 0370
TOSI ELÄMÄÄ -LEHDEN PALVELUKORTTI
Tilaan
(lehden nimi)
kk:ksi
Tällä palvelukortilla voit tilata jonkin Kolmiokirja Oy:n lehden.
Osoitteenmuutos, tiedot oheisessa kortissa.
Nimi Lähiosoite Postinro Puh. /17 Pekan Helpot Ristikot Extra.....29 .......... · haluat muuttaa osoitteen.
Tilaushinnat kotimaahan:
12 kuukauden määräaikaisen tilauksen hinta/automaattisesti jatkuvan tilauksen hinta
Regina...................... Asiakasnumero (numerosarja osoitelipukkeesta)
/
alkaen
KALAT
19.2.-20.3.
Nyt olisi hyvä aika selvittää kaikki keskeneräiset asiat ihmissuhteissasi, sitä kautta saat voimaa ja uutta energiaa jaettavaksi niille ihmisille, jotka ovat vasta astumassa elämääsi. /47 Nyyrikki.....................110 .......... lk postimerkki
17. Elät nyt keskellä muutosta, ja monet liikkeellä olevat voimat saattavat saada sinut stressaantumaan. Tilanteesi parantuu jo sillä, että lopetat itsesi aliarvioimisen ja alat vaatia itseltäsi enemmän. Automaattisesti jatkuva tilaus on voimassa niin kauan kuin tilaaja toisin ilmoittaa
Minun vaimo on ihan hysteerisenä, Hessu paljasti. Minusta oli ihanaa, että olimme Hessun kanssa kavereita, suorastaan hyvät ystävät. Niinkö. Minä jo ihmettelin, että kuka minulle soittaa tähän aikaan illasta, totesin asiallisena, vaikka minusta tuntui kivalta kuulla jälleen Hessun ääni. Onko sinulla joku työasia mielessä. kysyin. Pompin huoneesta toiseen kylpytakki päällä ja olin pirteä kuin peipponen. Tämä on niin noloa. Kati ei usko minun selityksiäni ollenkaan. Olimme muutenkin hyviä kavereita, itse asiassa työkavereita lastenkodista. Hessu ei kuulostanut omalta itseltään. Haloo! Oletko siellä Leena. Hessu
18
K. Olin näiden tapahtumien aikaan töissä lastenkodissa, kun huomasin yhtäkkiä tulleeni temmatuksi mukaan kolmiodraamaan.
S
un menin illalla kotona suihkuun sulkapallotreenin jälkeen, olin huippufiiliksen vallassa. Kati oli kuulemma peräti outo tapaus. Minun ei tarvinnut tietää Hessun jokaisesta liikkeestä. Kati tarkastaa joka ilta minun taskut ja kännykän. Olo oli virkistynyt, olin kuin uudestisyntynyt. Minulla ei ollut mitään tarvetta tunkea Hessun ja hänen vaimonsa väliin. Hessu oli mukava ja komea, ja hänen vaimonsa vaikutti hirviöltä...
oli sympaattinen tyyppi ja näyttävä hurmuri. Outo homma oli sekin, että mies oli piilottanut puhelinnumeronsa ja soittanut tuntemattomasta numerosta minulle. hämmästyin. Minun mielestäni mies ja nainen pystyivät olemaan ystäviä. Olimme ystäviä ja ystävyyteen kuului, että salli toiselle yhtä sun toista. Minä vaan, Hessu sanoi. Nainen vahti miestään kuin tämä olisi ollut kultakimpale, jonka jokainen olisi häneltä halunnut viedä. Puhu, hyvä mies sinä! Sinähän minulle soitit, yllytin. Emmehän me olleet naimisissa. Ai, se olitkin sinä. Hessu oli sellainen lutunen nallekarhu, jonka seurassa viihtyivät kaikki. Hessu oli kiva pelikaveri. Jotkut ihmettelivät meidän kaveruuttamme. Nytkin minä soitan minun veljeni kännykästä, Hessu selitti. En kuitenkaan viitsinyt ryhtyä utelemaan asiasta sen tarkemmin. Olin kuullut lastenkodissa, kun hoitajat olivat joskus puhuneet Hessun avioliitosta selän takana. Minä kerron oman näkökulmani. Minä sanoin, että olen varmaan pyyhkinyt mansikkahilloa jonkun lastenkodinlapsen suun ympäriltä tai sitten jotain sormiväriä pöydältä. uihkun jälkeen menin keittokomeroon keittämään teetä. Mustasukkainen vaimo
ajoi miehensä syliini
Minä olin nähnyt Hessun vain kivana työkaverina, jonka kanssa kävin välillä pelaamassa sulkapalloa, mutta kun hänen vaimonsa alkoi epäillä suhdetta välillämme, aloin itsekin katsella Hessua toisin. Eikä Hessu ollut koskaan katsonut minua "sillä silmällä" minun tietääkseni. Hessu huhuili. Kuulin pitkän huokauksen. Näyttöruudussa vilkkui tuntematon numero. Leena! Älä sitten naura minulle. Jäikö jotain palaveeraamatta työpäivän aikana. Ei, ei. Olin hiljaa ja mietin Hessun kertomaa asiaa. Aistin hänen äänessään kireyttä. Kati löysi housujen taskusta servietin, jossa on punaista väriä, Hessu sanoi. Reilulla olemuksellaan mies hurmasi vauvat ja vaarit ja kaikki työkaverinsa. Sain vesikattilan liedelle, kun kännykkäni pirahti soimaan. En minä muis-
J
os tämän tarinan kirjoittaisi Hessu, niin tästä tarinasta tulisi strindbergiläisen perhehelvetin kuvaus. Olimme pelanneet Hessun kanssa erittäin sähäkän matsin. Tämä ei liity lastenkotiin, vaan Katiin. Sulkapallon pelaaminen oli tehokas laji, ja se sai unohtamaan arjen murheet. Moi taas Leena! Nyt on hätätilanne! Hessu puhui paniikissa puhelimeen. Minä ainakin tiesin, missä menee ystävyyden ja parisuhteen raja. Olin todella yllättynyt siitä, millaisen tarkkailun alla Hessu joutui elämään
Kati luulee, että koko minun sulkapalloharrastus on feikkiä. Minulla alkoi pikku hiljaa raksuttaa päässä. Minun olisi totta tosiaan paras ottaa etäisyyttä Hessuun. Eikä koske! kielsin. Luuleeko Kati, että minä olen se nainen. Kaikki tämä on vain sinun parhaaksi, Hessu neuvoi. No, sovitaan sitten niin, ettei me oltu pelaamassa sulkapalloa, myönnyin Hessun ehdotukseen.
Anteeksi tuhannesti, Leena, että tästä tuli tämmöinen hässäkkä, Hessu pyyteli. Minusta tuntui tosi inhottavalta ajatus valehtelusta ja asioiden vääristelystä. No, pysyykö suu supussa. Hessua ei tilanne huvittanut yhtään. Jos Kati jostain syystä soittaa si-
nulle, kiellä ehdottomasti, että olet ollut kanssani pelaamassa, Hessu käski. Tilanne alkoi mennä liian pitkälle. Voi ei teidän kanssanne! Pakko nauraa, kun tilanne on niin älytön, selitin. Minä naurahdin, kun Hessu lopetti uskomattoman tarinansa. Pitääkö minun valehdella. Nauroin taas. euraavana päivänä olimme Hessun kanssa aamuvuorossa lastenkodissa. Halusin vain varoittaa, Hessu sanoi. En todellakaan! Sitä paitsi en kestänyt, että minua opastettiin valheen tielle. Hessun vaimo oli outo lintu, jos hän otti pultit jostain käytetystä nenäliinasta eikä antanut miehensä harrastaa edes kuntoilua. Sinä et tunne minun vaimoani. Hessu huokaisi luuriin epätoivoisena. Toivotaan, että asiat selviää parhain päin, sanoin. Valehteleminen sotkee asiat lopullisesti, kivahdin. Minä en halunnut sotkeutua työkaverini parisuhteeseen. Mutta eihän meidän välillä ole mitään, sain lopulta sanottua. Hessu varmisti. Mutta nuku hyvin ja kauniita unia, Hessu sanoi. Kati rakastaa sinua eikä tahdo antaa sinusta palastakaan kenellekään muulle, sanoin. Mies vaikutti harvinaisen kireältä. Olipa sulkapallomatsistamme syntynyt hirveä meteli. kysyin ällistyneenä. Epäilen syvästi, että selviää. Enpä voinut olla kuin samaa mieltä juoruilevien työkavereitteni kanssa. Sitähän Kati ei voi lakimiehenä tajuta, ettei elämä lastenkodissa ole samanlaista kuin jossain lakiasiantoimistossa, jossa vain naputellaan kaavojen mukaan asiapapereita. Tosin nauruni oli hermostunutta ja kakovaa. Älä viitsi! Heikki sanoi. Olihan minulla muitakin kavereita kuin hän. Enhän minä ole sinun kanssasi naimisissa! Etkö sinä tajua. Miehen huokaus ei luvannut hyvää. Vai onko sinulla, Hessu hyvä, joku salainen nainen jossain. Hessu ilmestyi kansliaan silmänaluset mustina sen jälkeen, kun oli auttanut kouluun lähtevil19
S. Minun päässäni alkoi kiehua. Kati saisi helposti selville, jos haluaisi, kuka hänen miehensä pelikaveri oli. Minä muka tapailen jotain mimmiä enkä mätki sulkapalloa ollenkaan. Sinä naurat minulle, Hessu suuttui. ta, mitä minä olen tehnyt työpäivän aikana, kun lastenkodilla on välillä hirveä hässäkkä ja tapahtuu tuhat asiaa yhtä aikaa. Kuulin Hessun tuhahduksen. Aloin haukkoa henkeä, sillä ajatus oli niin päätön. Minä pyydän sinua. Hessu kimpaantui. Älä esitä ulkopuolista! Tämä juttu koskee sinuakin, Hessu sanoi. Mikä sinua sitten pännii. En todellakaan halunnut tukkanuottasille hänen mustasukkaisen naaraansa kanssa. Samoin! toivottelin
Minun mielestä Kati oli allerginen. Hessu väänsi kummallisen virnistyksen ja tuskansekaisen hymyn kasvoilleen. Minä menin ensiapukaapille ja otin puhdistusainetta ja pumpulia käsiini. Miten minä olen voinut saanut sarjamurhaajankin tunnusta- rakastua tuommoiseen naiseen. Päätin keskittyä naarmujen hoita Katiko sinua raapi. le lastenkotilapsille vaatteet päälle. simäjäljet eivät to Hessu! Sinun siaankaan tulleet hänen miehensä pelikave- on mentävä heti ri oli. Kati verinen palkeen No, nämä kyn- saisi helposti selville, kuka kieli. paineita riehumalla toisinaan. Miehen katse kertoi kaiken. Kaadoin ymmärtänyt asian oikein. siksi, että meillä lääkäriin. Voi kuule, minä menin veljeni luokse yöksi. Hessu häpesi, että oli moisessa tiEn viitsinyt sanoa mitään Hessun lanteessa. Katsoin hymyillen työkaveriani. heitten tonkimisesta, mutta miehen En yleensä halunnut ruveta ystä- käsivarressa oleva haava oli tulehtuvieni ja tuttujeni terapeutiksi. lakaan nauttinut työkaverini murkysyin varovasti. Minulle voit ihminen, joka hallitsee kaiken, Heskertoa, sanoin äänellä, joka olisi su sanoi. Siellä nukuin kuin tukki, Hessu kertoi ja kääri hihansa. Joten raapimisjäljet tuskin olisivat kissan tekosia. ylimieliseen kommenttiin. Itse kun olen enemmän tunsilmiin. Hessu vilkaisi kättään. Vaikka mies taiseen käyttäytymiseen taipuvaisia oli uskoutunut minulle mustasuk- ihmisiä. Haavat olinyökkäsi. viilsivät kuin veitHessu sulki sil- Minusta tuntui tosi inhotta- si. Hessulle. Nämä olisi ollut käynnishaavat ovat tikatsä hekumallinen akti. Hän myös ravisteli päätään kuin olisi yrittänyt saada unenrippeet pois itsestään. kysyin tuohtuneena. Hän ei Otin Hessun puhutteluun kuin mies suostu edes keskustelemaan. Hessu, katso käsivarrestasi tihkuu verta, huomautin työkaverilleni. Huomenta Hessu, toivotin työkaverilleni. kysyin sillä miseen. Minähän sanoin jo, Hessu sanoi. MutHessu ei sanonut mitään. naavaan utelias, Hessu hermostui. Silloin huomasin verestävät raapimisjäljet Hessun käsivarsissa. Saattoiko kenel Mitä tapahtui. Katin ja Hessun tilanEn ymmärtänyt Hessun tokaisua ne vaikutti kuitenkin erityisen huoalkuunkaan. Tuo haava on puhdistettava, sanoin topakasti. Taimaan murhansa. Mies näytti valvoneelta ja todella uupuneelta. tuppoon puhdistusainetta ja aloin ihHessun otsa meni kurttuun ja hän metellä Hessun haavoja. Kati olisi ollut vaikea lastenkotilapsi. vat kovin syviä. sin ihastua juuri hänen täydellisyyHessu katsoi minua surumielisesti teensä. tunut avaamaan. Ja kyllä minäkin tarvitsin. kaisesta vaimostaan, minusta tuntui, Hessu kuitenkin pyöritteli päätään että hän salaisi edelleen jotain. Hessu ainakin tarvitsi pannullisen vahvaa kahvia. Toinen raapii, toinen hoitaa, Hes20
su tokaisi salaperäisesti. Ai jaa! Hessu vain totesi eikä tehnyt mitään. En todel Kuule, oletteko hakeneet apua. lestuttavalta. Minua huvitti hänen leijonamainen haukotuksensa, jolle ei tuntunut loppua löytyvän. Minusta tuntui, että Mitä sinä, Hessu, oikein yrität Hessu tarvitsi tukea, vaikka hän oli sanoa. Hessu alkoi lorottaa vettä kahvipannuun vesikraanan alla. jatkoin ikävän läkään naisella olla kynnet, jotka asian puimista. asioiden vääristelystä. Käsivarressa mänsä. Hessu, sinun hakkaa miestä, Hessu paljasti ja tui- on kerrottava! Vain todella iso kisjotti lattiaan. Niin ainakin Hessu oli joskus jutellut. Lopulta valta ajatus valehtelusta ja oli suoraan sanoen hän alkoi tilittää. neihminen, jolle asiat eivät ole niin Suutaan Hessu ei kuitenkaan suos- yksiviivaisia. Hessu teki pari pitkää venytystä käsillään ja koukisteli polviaan. Rupesin kelaamaan mielessäni, kuuluiko Hessu ja Kati kissaihmisiin vai koirankannattajiin. Kati purkaa tava, sanoin vakavana. Lastenkodissa ei ollut sattunut mitään aggressiivista tilannetta lasten kanssa. mies ja sosiaalialan ammattilainen, Minua kyllästytti Hessun venkoi- joka osaisi varmasti hoitaa väkivallu ja asioiden vääntely. on omasta mielestään täydellinen Kuka sinua raapii. Huomenta vaan ja anteeksi se eilinen vielä kerran, Hessu pyyteli ja repesi sitten valtavaan haukotukseen. sillä oli niin paljon ongelmia, että Juomalasi lipsahti rikki ja Kati jos olisin ottanut kaikki murheet alkoi sohia sillä minua, Hessu sakantaakseni, en olisi jaksanut käydä noi.. Katia haukkumalla parisuhhalusin varmistaa, että olin varmasti teen solmut eivät aukenisi. ymmällään. Mies rakasti Katia hullun Kai minun on pakko kertoa ihan lailla, ja sitten hänen eniten rakasta- kaikki sinulle, kun sinä olet niin piimansa ihminen teki hänelle pahaa. ta se on niin pirun noloa, että nainen Mitä eilen tapahtui. Ihmi- misvaarassa. enää töissä. Joko keitetään kahvit. Kati ei lähde hoitoon. sapeto voi viiltää tällaiset avohaavat Näin, että asia oli hirveän kipeä iholle, sanoin. Et ole tainnut nukkua kunnolla, sanoin
Olisin halunnut halata miestä tai jollain muulla tavalla ilmaista myötätuntoni, mutta pysyttelin omalla paikallani. Minä pystyin pitämään näp21. Voi, kunpa en olisi kuuna valkeana lähtenyt Hessun kanssa sulkapalloa pelaamaan. Okei! Okei! Minä menen lääkäriin. Sidoin vielä haavat. Minun poskeni kuumenivat. Päivää! tervehdin iloisesti. Olin varma, että takki oli ostettu vähintään New Yorkista. kysyin. Enhän voinut olla varma, jos Kati toimi jonkun lastenkotilapsen asioidenhoitajana. Minä en ole tämän lastenkodin johtaja. Minua alkoi pelottaa. Ja muista! Ei sanaakaan tästä Hessulle. Minäkin olisin halunnut saada tuollaisen ruudukkaan takin. Tunsin itseni jotenkin hyvin epävarmaksi. Samalla lailla hunningolla oleva ihmissuhde rupeasi tuottamaan pahoja asioita. Minusta tuntui, että itsevarmuuteni ja älyni valui sillä sekunnilla lattian rakoon. Haluaisin tulla sisään selvittämään erästä asiaa, nainen sanoi ja seisoi ryhdikkäänä edessäni tyköistuvassa ihanassa ruudukkaassa villakangastakissa. Minä olen Kati Bergholm, nainen ilmoitti. Minä en voi päättää täällä mis-
tään yksin. Joten jos tässä on kyse Hessun työvuoroista, teidän kannattaa neuvotella meidän pomon kanssa. Tämä juttu on meidän välinen, Kati ilmoitti. Töpöttelin haavoja miehen käsivarressa. Kati katsoi minua tyly ilme kasvoillaan. Meillä oli tarkka kulunvalvonta kameroitten avulla lastenkotiin. arin päivän päästä lastenkotiin pyrki lumoavan tyylikäs nainen. Ketä tulitte tapaamaan. Näin, että Kati oli saanut selville nimeni kaulassani roikkuvasta nimilätkästä. Kati oli vapaa kansalainen ja ilmeisesti arvostettu nuori juristi. Varmasti on tämä teidän pomo kaiken huomioon ottava. En oikeastaan, vaan sinua, Kati Bergholm sanoi. Minä annan sinulle yhden neuvon, Leena, Kati sanoi ilkeästi nimeäni painottaen. Minun asiani ei vie kuin hetken eikä siinä tarvita Heikkiä. En missään nimessä. tiedustelin. Vilkaisin kulunvalvontakirjaa. Katista pulppusi pahaa energiaa. Lastenkotilasten vanhemmat olivat useimmiten lyötyjä ja elämässään paljon kokeneita. Päivää! nainen ojensi kätensä ja puristi napakasti.
P
Katsoin taas naista silmiin ja yritin päästä selville, missä asioissa hän liikkui. Olin joskus mennyt samantapaiseen pelkotilaan, kun lastenkotilapsen isä oli muuttunut vihamieliseksi ja järjestänyt kohtauksen täällä lastenkodilla. Kukaan viranomainen, vanhempi tai omainen ei ollut etukäteen sopinut vierailusta taloon, joten menin jututtamaan tulijaa ovelle. Sinä tulit varmaan tapaamaan miestäsi Hessua, varmistin. Marjukka on tosi joustava pomo ja ottaa perhelomatoiveet huomioon. Olin varma, että hän oli saanut tietää, että pelasin sulkapalloa Hessun kanssa. Kukaan ei tiennyt hänen pimeästä puolestaan paitsi Hessu ja minäkin jotain. Katsoin vakavana Hessua. Huomasin yhtäkkiä, että kanslian nurkassa oli kassini, josta sojotti sulkapallomailani. Sitten nainen kääntyi kannoillaan. Voi luoja! Vaikka pidin Hessusta aika tavalla ja aistin, kuinka miehekäs hän oli, en todellakaan tahtonut rikkoa hänen avioliittoaan. Meidän työntekijöitten piti olla todella tarkkoja kaiken maailman kaappausten ja muiden ikävien juttujen varalta. Mies taisteli hampaat irvessä tuskasta. Hänestä henki itsevarmuus. Voi, kun Hessu parisuhdekriisi olisi selvinnyt nopeasti. Olin suoraan sanoen utelias, mitä asiaa hänellä oli lastenkotiin. Miksi et mennyt lääkäriin. Toivottavasti Hessukin tekisi oman osuutensa. kysyin nieleskellen. Heikki on pyykkituvassa ripustamassa pyykkiä parin lapsen kanssa. Lopetin puhdistamisen ja Hessu näytti huojentuneelta. No, mistä tässä on kyse. Minulla oli ihan hirveä olo. Tässä vuorossa olen toki vastaava hoitaja. Mennään toki sisälle juttelemaan, sain sentään sanottua. Saapikkaat kopisivat käytävällä ja Kati häipyi. Kyllä lastensuojelupuolella joutui lakimiesten kanssa aika usein tekemisiin. Hän eli sen harhan vallassa, että minun ja Hessun välillä oli jotain intiimiä. Edessäni seisoin Hessun upea naarastiikeri. Pakenin Katia velipojan luo ja me otettiin paukkua, joten kivut ja haavat unohtuivat, Hessu tunnusti. Täällä tehdään tiimityötä, rupesin sönkkäämään ja käänsin puheet työasioihin. Nainen oli vieläkin enemmän luksusmaailman edustaja kuin olin valvontakuvasta nähnyt. Olin tehnyt oman osani asian hyväksi. Sinä ja Hessuhan olette aina samassa työvuorossa, Kati vihjasi. Jos haavat jätti hoitamatta, ne tulehtuivat ja alkoivat puskea mätää. Sinun kannattaa hommata hyvä lakimies, jos aiot selviät tästä puhtain paperein. Kati kuunteli ihmeissään puheripuliani. Ei sinun tarvitse tyhjentää koko pulloa sitä kirvelevää myrkkyä minun haavoihini! Hessu lupasi. Mutta nyt minua pelotti eri tavalla. Silloin sisälläni kääntyi jotain nurin. Toivottavasti Kati ei huomaisi sitä. Tämä nainen näytti hallitsevansa elämänsä täydellisesti. Hessun otsa meni kurttuun. Minua harmittaisi, jos en voisi käydä enää Hessun kanssa sulkistunnilla. En ollut totisesti pyytänyt pomolta, että hän laittaisi minut Hessun kanssa samaan työvuoroon. Nainen oli käynyt uhkailemassa minua kuin joku mafian edustaja
Mitä kummaa tuo nainen jauhoi päässään. Tosiaan! Jos se on kotona jo hakemassa vaatteita, Kati pohti ja loi viimeisen katseen minuun ja hymyili ivallisesti. Minun olisi tehnyt mieli puhua suuni puhtaaksi, mutta tungin suuhuni sen sijaan herkullista piirakkaa. kummastelin. Ota ole hyvä! Hessu sanoi. ävelin yksiössäni ympyrää. Itsekö leivoit. Tämä on taivaallista! Mikä resepti. Otin ison palan piirakkaa. Onneksi tiesin, että sisällä oleva työntekijä tarkkaili pihan tapahtumia monitorista. Kati mulkaisi minua ilkeästi. Minä olen selvännäkijä, Hessu kiusasi. Sitten hän katsoi minua veijari-ilme kasvoillaan. Älä minulta kysy! Velipoika jauhojen ja muitten tykötarpeiden vatkaussuhteet tietää, Hessu hymyili. Hengittäminenkin tuntui vaikealta. Moninaiset näyttivät olevan mustasukkaisen vaimon keinot yrittää rajoittaa miehensä elämää. En minä nähnyt Hessua enää tuolla sisällä, sanoin rehellisesti. Hessun työvuoro päättyi tosiaan yli puoli tuntia sitten. Minua hirvitti, mitä tästä kaikesta seuraisi. Olin poissa tolaltani. Eipä tässä ihmeitä! tokaisin, vaikka sisäisesti edelleen tärisin. Yritin olla positiivinen, vaikka tiesin, että Hessu asui tätä nykyä veljensä luona vaimoaan karussa. Hänhän voi olla jo kotona. Mitä minä osaisin selittää tuolle naiselle. Onneksi olin työpaikan lähellä, joten mitään pahaa ei voinut tapahtua. Hän lähti varmasti ajallaan kotiin. Hessu ryyppäsi kahvia ja oli hetken hiljaa. Jutustelu Hessun kanssa sai unohtamaan ikävät asiat. Eikö teidän työaika pitänyt päättyä jo puoli kolmelta. Siivosin pukukaappini ja sen jälkeen lisäilin meikkiä moneen otteeseen. Minä aloin täristä taas. Seisoin lastenkodin pihassa kauhusta halvaantuneena. Hei! Missä minun mieheni viipyy. Minusta Hessu olisi ansainnut hiukan lempeämmän puolison itselleen. Annetaan nyt vitsailun olla! Minä menen mittaamaan Miljalta kuumeen, sanoin ja lähdin ripeästi erään kipeän tytön huoneeseen. Minä näen kaiken. Lopulta sain itseni koottua ja uskalsin lähteä työpaikkani pihasta pois. Hän oli tullut näköjään vastaan miestään. Mitäs Leena. Mitä minä lakimiehellä teen. Vilkaisin Hessua. Minulla oli todella heikko olo. Huokaisin syvään ja yritin pitää mieleni rauhallisena. Vai johtuivatko negatiiviset tunteeni siitä, että Kati oli röyhkeästi uhkaillut minua hetki sitten. Jotain sinä olet kuitenkin tehnyt, kun Hessu puhuu aina vaan sinusta. Kunpa Katia ei olisi ollut olemassakaan, niin kaikki olisi ollut paljon helpompaa. Hessu virnisti. Mutta Kati oli kieltänyt ja uhkaillut oikeusjutulla. Kati kyseli kipakkana. Olin saanut melkein paniikkikohtauksen. Pariskunta saisi näytellä draamansa kahden kesken loppuun. En tiedä. Lopulta minun oli pakko astua ovesta ulos.
K
Kati lähti heti kävelemään rivakasti minua kohden. En minä ole tehnyt mitään rikollista, sanoin ja kuulin itsekin, että ääneni vapisi. Hessu kysyi ja heittäytyi viereeni istumaan. Minä en ymmärrä. Hessu oli varoittanut minua ja sanonut, että minä en ollut ulkopuolinen tässä jutussa. Menkääs tytöt leikkimään, niin otetaan hetken päästä välipalaa, Hessu komensi tyttöjä. Järkyttyneenä seisoin pihassa niin kauan, että Kati lähti pois. Sinä syötät minulle pajunköyttä. Mies osasi olla sitten ärsyttävän söpö. Hessu taputti minua. En voinut jäädä loppupäiväksi tytön huoneeseen. Meillä on Katin kanssa jäähdyttelyvaihe käynnissä, Hessu totesi. Mitä ihmettä tuo nainen puhui. Katista oli suoraan sanoen huokunut jotain demonista. Eihän ihminen voi haihtua kuin tuhka tuuleen, Kati sanoi. un työpäivä läheni loppuaan, näin kauhukseni Katin seisovan lastenkodin pihamaalla. kysäisin hymyillen. Hessu alkoi nauraa. Minä hommaan sinulle lähestymiskiellon, Kati sähähti. Katin uhkailut kiersivät mielessäni. Jotain on tapahtunut. Jokos olet hommannut lakimiehen itsellesi. Kummassakin kädessään hänellä oli yksi tyttö. Mitä pirua Hessu oli höpötellyt naarastiikerilleen minusta?
J
onkun ajan päästä hyväntuulinen Hessu palasikin hilpeänä pyykkituvasta. Se on paras vaihtoehto nyt. Minun olisi tehnyt mieli kertoa, mikä minua painoi. Koko sakki näytti niin hyväntuuliselta. Hessukin oli hävinnyt jo jonnekin. Kun palasin kans22
liaan, Hessu odotti minua tuoreen kahvin ja kasvispiirakan kanssa. En aikonut jatkaa sivuosan esittämistä Katin ja Hessun parisuhteessa. Kun Kati näytti seisovan edelleen pihalla, menin vielä vaatteiden vaihtamisen jälkeen kansliaan juttelemaan iltavuorolaisten kanssa. pini miehestä erossa, vaikka olin joskus uneksinut hänestä yhtä sun toista ihanaa yksinäisessä vuoteessani. Ei, kun minun veli. Naisessa oli demonista voimaa.
K. Oma järkikin sanoi, että nyt olisi paras pitää suu supussa. Kello oli tosiaan jo yli neljän. innostuin heti ensimmäisen suupalan jälkeen. Katsos, se on oikea kokki, Hessu paljasti. Minulle tuli heti sellainen olo, että kohta alkaisi paukkua. Viivyttelin tarkoituksella lähtöäni niin, ettei minun olisi tarvinnut törmätä temperamentikkaaseen lakinaiseen. Oletko pieksänyt suutasi puhelimessa ja saanut kuulla taas tuutin täydeltä vastalauseita. Miten sinä veljen luona taas olit
Miten hän jaksoi sietää itsevaltiasta Katia. Uni ei kuitenkaan tahtonut tulla. kysyin ja yritin hymyillä, vaikka minua olisi itkettänyt. Kati tajusi meidän tunteemme, sanoin. Pitihän minulla olla omaakin elämää. En ymmärtänyt tuon kaltaista tosirakkautta. Rakkausko heidät sitoi vai tottumus. Päätin, että aamulla soittaisin ensi töikseni työterveyshoitajalle ja varaisin ajan. Hessu ja hänen vaimonsa eivät voineet olla koko elämäni sisältö. Eikö me voida mennä yhdessä. En edes viitsinyt yrittää nukkumaanmenoa. Mutta vaikka tuo kaikki oli vitsiä, silti minusta tuntui, että jollain tasolla Hessu tarkoitti totta. Se taisi olla tosirakkaus. Samalla voisin mittauttaa verenpaineeni. Ehkä Hessu tahtoi tehdä Katin mustasukkaiseksi, ja minä olin vain välikappale tässä pelissä. Yhtäkkiä mieleeni tuli sellainenkin vaihtoehto, että kiusasiko Hessu tahallaan vaimoaan kulkemalla minun perässäni. Sydämeni tuntui hakkaavan koko ajan ylikierroksilla. Halusin unohtaa Hessun vaimon niskakarvat pystyyn nostattavan vierailun. Hessun puheiden mukaan he olivat olleet yhdessä rippikouluiästä lähtien. Ja nyt minutkin oli sotkettu juttuun mukaan. Tunsin oloni todella ahdistuneeksi. Tuijotin Hessua silmiin. Kaikki järjestyy nopeammin kuin uskotkaan, Hessu lupasi. Minusta vaikutti, että Hessu oli Kati-nimisen noidan vanki. Hessu katsoi minua syvälle silmiin. Juotuani puoli lasillista ajatukseni palasivat alkupisteeseen ja rupesin taas pohtimaan viime päivien rajuja tapahtumia. Saisin uutta ajateltavaa. yöterveyshoitajan vastaanottohuoneen edessä törmäsin yllätyksekseni Hessuun. Ehkä he olivat vain tottuneet toisiinsa ja juuttuneet kiinni suhteeseensa. Itse asiassa olin aistinut tämän alusta asti. Osasiko Hessu tosiaan olla niin laskelmoiva, että pelaisi parhaalla työkaverillaan eli minulla?
R
Kun otin toisen tuopin, minua rupesi jo itseänikin hymyilyttämään älytön mustasukkaisuusteoriani. Yhtäkkiä sain päähäni, että voisin mennä käymään paikallisessa ravintolassa lasillisella. Älykkäänä naisena Kati oli osannut lukea miestään ja kuunnella hänen lipsauksiaan. Asunnossani olin yksin omien ajatusteni kanssa. Jokin salaperäinen naru sitoi Hessun ja Katin toisiinsa. Ravintolan hilpeää ilmapiiriä ei ollut kotona. Jäin tuijottamaan ikkunasta ulos. Sinäkin olet täällä, Hessu yllättyi.
T
Hessu oli tietysti haavojaan hoidattamassa. Naisen ilkeät sanat kaikuivat edelleen päässäni: "minä hommaan sinulle lähestymiskiellon." Ravintolassa voisin jutella jonkun kännikalan kanssa ja unohtaa omat murheeni. Minun olisi varmaan hyvä puhua jonkun ulkopuolisen kanssa tilanteesta, johon olin joutunut. Kaiken huippu oli se, että Kati fiksuna lakimiehenä oli uhkaillut minua oikeusjutulla ja lähestymiskielolla. Tiesin, ettei se jäisi viimeiseksi. Minähän pohdiskelin asiaa kuin joku hömppä blondi amerikkalaiskomediassa. Mietin, miksi Hessu ei jättänyt vaimoaan. Kotona yksin ollessani kertaisin koko ajan päivän kummallisia tapahtumia. Tämä on ensimmäinen kerta, kun minä halaan sinua näin, Hessu kuiskasi. Joko saat tikit pois. Päätin sillä silmänräpäyksellä, että jos minulle tarjottaisiin sijaisuuden jatkumista lastenkodissa, minä kiittäisin kauniisti ja kieltäytyisin. Rakkaus voittaa järjen. Meillä oli jotain muutakin yhteistä kuin työpaikka ja Hessun vaimo, joka yritti hallita asioita parhaansa mukaan. Me olimme enemmän kuin pelkät työkaverit. Sitten Hessu lähestyi minua ja veti tiukasti syleilyynsä. Katsoin huolestuneena Hessua hänen turvallisessa syleilyssään. Hessu sanoi. ITKUINEN LILJA
23. Hessu nyökkäsi. Kumpi meistä menee ensin terveydenhoitajan vastaanotolle. Ihmissuhteethan eivät aina olleet sitä, miltä ne näyttivät. Hessu oli liian usein maininnut minun nimeni kotonaan. Me olimme vain kieltäneet totuuden itseltämme ja toisiltamme. Eivät edes karaokevehkeet olleet päällä. Päätin ottaa ison tuopin olutta. kysyin. Katin silmät olivat palaneet päivällä siihen malliin, että hän ei vaikuttanut olevan maanpinnalla suuttuessaan. Minun olisi päästävä hänen voimapiiristään pois mahdollisimman nopeasti. Minua rupesi naurattamaan päätön tilanne. Kapakasta paluun jälkeen keitin itselleni kaakaota unijuomaksi. Hessu oli päästänyt suustaan hyvän vitsin. Olin taas allapäin. Seisoimme vastaanottoaulassa emmekä sanoneet toisillemme mitään. Kohta olen terve mies, Hessu veisteli. avintolassa oli iloinen tunnelma. Onneksi niin! Huumoria tässä tarvittiin, ettei elämä olisi muuttunut liian ahdistavaksi. Meidän on myös itse tajuttava omat tunteemme, Hessu sanoi. Voisin ruveta sen sijaan tekemään keikkaa päiväkodeissa, vaikka totuuden nimissä pidin enemmän haasteellisesta lastenkotityöstä. Mutta Kati uhkaili minua lähestymiskiellolla, sanoin kyyneleet silmissä. Mustasukkaisuus osasi kärventää naisen sisikuntaa ja tehdä hänestä piinaavan. Olin ansainnut olueni. Onneksi minulla olisi huomenna vapaapäivä. Porukkaa oli yllättävän paljon, vaikka oli tavallinen arki-ilta. Se, joka vaikutti mustasukkaiselta, ei välttämättä ollut suhteen kaikkein mustasukkaisin osapuoli
Otin asian hyvin. Meillä oli todella hauskaa, teimme kaikkea, mitä mökillä kuuluikin tehdä. Minä nautin niistä ajoista täysin, ja. Saisin ehkä sisko- tai velipuolia jossakin vaiheessa. Kymmenen vuotta myöhemmin kaikki on toisin. Pitkän etsinnän tulos:
löysin onnen elämääni
L
apsuus. lin 8-vuotias, kun vanhempani päättivät erota. Aina, kun menimme kotiin äidin luo, veljeni oli vihainen. Isä ei koskaan hankkinut omaa asuntoa, hän majaili lähinnä työpaikallaan, tai oikeastaan siellä hän asuikin. Kuinka ihana sana se on, ja kuinka sitä kaipaakaan. On päiviä, jolloin tulee se hetki, että haluaa olla isän ja äidin pikkutyttö, nukkua onnellisesti aamuun miettien, ketä pyytää leikkimään barbeilla seuraavaksi, tai kenen kanssa lähtee tekemään hiekkakakkuja. Olisihan se kiva, että riitelyt loppuisivat ja sittenhän minulla olisi kaksi eri kotia. Minä pelkästään hämilläni. Kaikkia odotuksiani ei kuitenkaan täytetty. Kuinka huoletonta kaikki silloin oli. Minua kaksi vuotta vanhempi veljeni otti äidin ja isän eroamisen todella vaikeasti ja näin jälkeenpäin kun ajattelee, veljeni syytti äitiäni erosta. Oli todella vaikeaa nähdä isää nii-
nä harvoina kertoina, kun hän järjesti meille aikaa, koska hän solvasi koko ajan äitiä ja yritti mustamaalata häntä. Välillä menimme veljeni ja isän kanssa mökille pariksi päivää. Minä olin
O
24
vielä pikkutyttö silloin, enkä tajunnut, mitä avioliiton loppuminen tulisi merkitsemään
Jouduin seuraamaan sivusta vanhempieni riitoja ja isäni luisumista sivuun omasta elämästään. Uudessa asunnossa minä ja veljeni Jussi jaoimme yhteisen huoneen, mikä hankaloitti välejämme. Rupesin liikkumaan enemmän Aluokkalaisten kanssa ja siellä olikin paljon tyttöjä, jotka polttivat ja joivat. Iina tosin muutti oman äitinsä luo, hänellä oli tuohon aikaan Kimmon kanssa jotakin kränää, jonka syystä en ollut mitenkään tietoinen. Lisäksi hän todella näytti pitävän äidistäni. Veljeni ei tapansa mukaan tullut toimeen Kimmon kanssa alkuunkaan. Pelkoni oli aiheeton. He tekivät selväksi, että Tiina ei ollut heidän mielestään mitenkään kiva, joten tavallaan jouduin valitsemaan: joko Tiina tai vanhat kaverit. En ollut kuitenkaan unohtanut vanhoja ystäviäni. Ensimmäisenä päivänä minua jännitti hirveästi. Opettelin polttamaan ja juomaan ja myös varastelu tuli kuvioihin. Minulla ja Jussilla ei ollut minkäänlaisia välejä toisiimme, mikä oli todella harmillista, koska muilla kavereillani olivat ihan hyvät välit omiin sisaruksiinsa. Minä en tehnyt varsinaista valintaa, mutta liikuin välillä niin Tiinan kuin vanhojen kavereiden kanssa. lin kymmenen, kun äitini esitteli meille uuden miesystävänsä, Kimmon. Varastelusta en ikinä jäänyt kiinni, mutta eräs tuttavani jäi, ja siihen loppuivat myös minun varastelut. Silloinkin hän tuli nopeasti antamaan rahaa tai sitten hän kyyditsi meitä johonkin pikaisesti. Pikkuhiljaa alkoivat vanhat kaverit unohtua ja ystävyyteni Tiinan kanssa alkoi syventyä. Minä olin silloin neljätoista. Pidin tuskani omana tietonani ja kohta olinkin jo niin hajalla, että pelkäsin jopa rakkautta.
äitikin sai välillä hengähtää ja pitää hauskaa. Myös heistä opin pitämään heti, olin aina halunnut isosiskon. Poika, Janne, jätti minuun syvän jäljen, ja reissun jälkeen halusin tavata hänet kipeästi
25. En halunnut joutua poliisin puhutteluun tai pettää vanhempieni luottamusta. Pari vuotta myöhemmin Kimmo ja äiti muuttivat yhteen, joten meistä tuli perhe. Vaari ja mummo olivat ainoat, joita näimme ja yleensä näimme heidätkin vain syntymäpäivinä tai jouluna. Isää näimme ehkä kerran viikossa. Elämäni sai kokonaan uuden suunnan vanhempieni erotessa. Pelkäsin, etten pääse samalle luokalle kenenkään tuttuni kanssa tai että minua alettaisiin heti kiusata koulussa. Isän sukulaisiin emme olleet yhteydessä, en edes tiennyt, miksi. Lähdimme Tiinan ja hänen vanhempiensa kanssa laivalle. uli aika, jolloin menin yläasteelle. Pari päivää myöhemmin hän kävi kysymässä rehtorilta, pääsisikö kyseiselle luokalle ja niin hän lähti A-luokalle, kun minä jäin luokalle omalleni. Jussilla oli tuohon aikaan jo pientä murrosikää havaittavissa. Tapasimme laivalla pari poikaa, ja silloin minä rakastuin ensimmäisen kerran elämässäni. Kerran otimmekin niin pahasti yhteen Jussin kanssa, että hänellä halkesi huuli. Hän sai jatkuvasti raivokohtauksia ja tietysti hän purki raivonsa joko äitiin tai minuun. En ollut erityisemmin tutustunut luokkalaisiini, mutta pikkuhiljaa löysin sieltä hyvän kaverin, Tiinan. Pääsin hyvän ystäväni Minnan kanssa samalle luokalle, ja meillä vaikuttikin olevan
T
hyvä luokka. Isä oli aina hänelle se, jota hän kunnioitti. Kaksi ystäväämme joutuivat eri luokille. Minä pidin hänestä heti, hän oli huumorintajuinen, kiltti ja mukava. Toinen heistä oli kuvaamataitopainotteisella luokalla ja ystäväni Minnaa olisi kauheasti kiinnostanut päästä samalle luokalle. Kimmolla oli tytär Iina, joka oli minua neljä vuotta vanhempi sekä
O
poika Olli, joka oli veljeni kanssa samanikäinen. Hänestä tuli erityisen tärkeä ystävä minulle, ja me jaoimme yhteiset ilot ja murheet keskenämme
Olin valehdellut äidille, että olisin Tiinalla yötä, ja Tiina taas sanoi, että olisi meillä yötä. Tulokset kuultuamme olin koin käyntejäni psykologilla, joka valmis lähtemään, mutta äiti käs- totesi jossain vaiheessa määräävänki minun näyttää viiltelyjäljet. En kertonut asiasta kenellekään, mutta Tiina huomasi jäljet eräänä päivänä ja hänkin päätti aloittaa viiltelemisen. Olimme Tiinan kanssa ottaneet alkoholia, ja minua hävetti suunnattomasti mennä kotiin. pahtuisi. Janne asui noin 40 kilometrin päässä minusta, joten tapaaminen oli hankala järjestää. En tienen voinut äidilleni nyt, miten olisin kertoa. totesi siinä vaiheessa, että minun oli Mun täytyy viedä sut psykiatrin näköjään todella kova ikävä isääni, puheille, äiti totesi. Äitini sai tietää, etten ole missään Tiinalla, ja loppujen lopuksi isän työkaveri Jarmo tuli hakemaan meidät keskellä yötä. Kaipasin häntä paljon, mutta aina, kun yritin soittaa Jannelle, tämä oli jotenkin tylyn kuuloinen. enkä minä osannut edes kieltää sitä Et oo viemässä, tiuskaisin. siihen valmistauMuistan, kuin- Kävelin isän haudalle ja pol- tunut ja kun tapaaka istuimme äidin vistuin siihen eteen, kirosin misessa keskuskanssa odotushuoteltiin minun ja ja itkin samaan aikaan. Valehtelin, että meillä oli yhteisiä tuttavia siellä ja että tulisimme junalla pois myöhemmin. Jossain vaiheessa minun ja Tiinan ystävyys loppui, kuihtui pois.
paitani pois päältäni, ja siinä sitten näytimme lääkärille pitkiä, verisiä haavoja. Huusin äidille kamalia asioita, kuinka hänellä ei ole oikeutta puuttua asioihini ja että hän saisi pitää huolen omistaan.
astustelustani huolimatta minä itini huomasi jäljet jossain vaijouduin psykologille. Seuraavalla kerralla, kun isä taas kyyditsi meitä, meidän oli tarkoitus jäädä sinne yöksi eräänä perjantaiiltana. Jatallergiaa. Tunsin oloni todella tyhMinä vihasin häntä päivä päivältä mäksi ensimmäisellä kerralla, kun enemmän ja siksi purin vihaani viil- hän kysyi, miksi olin omasta mielestelemällä. Kyllä meillä oli hauskaa ten olin arvannutkin, ei minulla ast- isän kanssa, mutta tunteista puhumimaa ollut eikä myöskään mitään nen oli meille erittäin vaikeaa. Ku- ennallaan. Tiesin, että tästä ei vähällä selvittäisi. Odotin sitä kauhulla. Muistan, kuinka raivostunut olin. Minä sain kotiarestia ja luottamus oli mennyt. Minä tiesin, että se ei keen oli aika järjestää yhteistapaaollut sitä, olinhan tupakoinut jo koh- minen, jossa olisi paikalla minun lita kolme vuotta, ja se oli tupakkays- säkseni lääkäri, psykologi, äitini ja kä, joka minua vaivasi, mutta sitä isäni. Jäljet näyttivät kamalilta seuraavana päivänä, ja minä kuljin pitkähihaisissa joka paikassa. Eräänä iltana, kuunnellessani Celine Dionin My heart will go on- biisiä ja itkiessäni ties kuinka monta tuntia jo putkeen, tuli mieleeni eräs ajatus. Hän aa kauhean vakavana, käski vain kertoi ensin, mitä hoitojaksolla taminun ryhdistäytyä ja koota itseni. Minä saman tien, mitä jäljet olivat, enkä se olin, joka kätki kaiken sisällensä, minä osannut hänelle vastata mi- ei halunnut puhua asioista. Minun ja äidin välit huononivat paljon, koska en enää päässyt näkemään Jannea. Olin huono puhunoussut vähän ylös, ja äiti huomasi maan tunteistani isän kanssa, oikeastaas jäljet käsivarsissani. Ja oikeassa olin; äiti huusi minulle pää punaisena tunnin putkeen ja soitti vielä isällenikin ja haukkui tämänkin pystyyn. Jossain vaiheessa kysyin isältäni, heittäisikö hän minut ja Tiinan kaupunkiin, jossa Janne asui. asiaa, itkin vain hiljaa. Lääkäri tään, tai sitten en halunnut. En sä minulle lääkkeet. Muuta emme ehtineet jutella, kun Mikään ei kuitenkaan muuttunut lääkäri tuli pyytämään meidät huo- minun ja isän välillä, välimme olivat neeseensa kuulemaan tuloksia. Pitkähihainen puseroni oli kaikkien nähden. Minulla oli niin kauhea yskä, ja mieltä kanssani. Minä sain lähetteen nuorten psykologille. Hän kysyi taan nykyisin kaikkien kanssa. uudestaan. Hän oli heessa, mutta ei pitänyt asi- nuori nainen, noin 25-vuotias. äitini pelkäsi, että minulle oli puhMuutaman yksittäiskäynnin jäljennut astma. neessa ja odotteisän väleistä, minä limme lääkärin purskahdin itkuun tietoja. ToteJouduin menemään astmatesteihin sin vain äidin ylireagoivan, mutta jossain vaiheessa äitini pakottama- psykologi kertoi, että ei ollut samaa na. täni joutunut hänen hoitoonsa. Olin joskus nähnyt leffoissa, kuinka tytöt viiltelevät itseänsä, ja minäkin halusin kokeilla. Isä uskoi valheeni ja pääsimme hänen kyydissään Jannen kotikaupunkiin. Hän kertoi, että suostunut, mutta äiti melkein repi minulla oli lievä masennus ja että
Ä
V. Olin masentunut, joten ajattelin, että mitä väliä, tuskaa tässä on koettu jo pitkän aikaa, muutama haava kädessä
26
ei tunnu enää missään. Suunnitelmat eivät menneet ihan nappiin. Minä olin sokea niihin aikoihin ja roikuin väkisin Jannessa kiinni, nuori kun olin ja ensimmäistä kertaa rakastunut
En voinut uskoa kuulemaani, se oli pakko olla väärinkäsitys. En tiedä, kauanko siinä olin, mutta jossain vaiheessa nousin ja kävelin kotiin. Minä tajusin vasta silloin, kuka tuo nainen oli. Riitta kertoi, että ei olisi halunnut kertoa asiaa tällä tavalla, mutta kysyin saman tien mihin asia liittyi, minulla alkoi olla pahat aavistukset mielessä. En tiedä, miksi isä päätyi siihen ajatukseen, että itsensä tappaminen oli ainoa ratkaisu, mutta toivon, että hänellä on kaikki hyvin nyt. Asian kuultuaan hän kirosi, ja minä menin takaisin alakertaan. Sain kesätyötä ja pakko sanoa, että niin rankkaa työtä en ole eläissäni tehnyt, se vei kaikki voimani. Olimme seurustelleet pari kuukautta ja olin onnellinen pitkästä aikaa. Jussi alkoi hermostua, kun ei saanut puheestani selvää ja huusi minulle käskien puhumaan selkeämmin. Kerroin hänen olevan parin sadan kilometrin päässä. Viina oli isänkin elämän pilannut, ja tietysti moni muukin asia. Ne lääkkeet pelastivat minun henkeni, mutta eivät isäni henkeä. Päätin kuitenkin, että nyt sai viinalla läträäminen loppua joksikin aikaa. Tilanne oli vähän vaikea, koska nainen kertoi hänellä olevan huonoja uutisia. Kävelin isän haudalle ja polvistuin siihen eteen, kirosin ja itkin samaan aikaan. Olimme tutustuneet yhteisen kaverin kautta. Sun isäs on menny junan alle viime yönä. Ilta oli mukava ja menimme Saanan kanssa meille nukkumaan. kokeilisimme hoitaa sitä lääkkeillä ainakin pari kuukautta. ähdin kaverini Saanan kanssa eräänä syysiltana ajelemaan erään Villen kanssa. Minä kompuroin yläkertaan silmät sumeina, kyyneleet virtasivat kasvoillani. Se oli Tero, yksi Villen kavereista. Asia koski isääni ja arvasin, että jotain pahaa oli tapahtunut. Tapani mukaan olin taas kasannut kaikki tunteeni sisälleni, ja minulla oli paha olla, todella paha. Minulle hän oli kuitenkin aina se oma isä. Ääni puhelimessa kysyi heti, onko äitini kotona. En kuitenkaan ensin tajunnut, kuka puhelimen päässä oli. Miehiä tuli ja meni, en halunnut seurustella, pitää hauskaa
H
vain. Pysähdyimme parkkiin torilla, jossa oli Villen kavereita, ja juttelimme heidän kanssaan. En halunnut kokea sitä enää. li kaunis kevätaamu, pääsiäinen. Kimmo ja äiti lähtivät ajamaan kotia kohti. Koulujen alkuun oli jäljellä enää viikko, ja päätin sen kunniaksi vetää taas pienet kännit. Meillä oli Timon kanssa pari vuotta ikäeroa, minä olin tuolloin 17 ja Timo 19. Timo nukkui vielä tyytyväisenä sängyssä, mutta heräsi myös puhelimen pirinään. En koputtanut Jussin oveen, menin suoraan hänen huoneeseensa ja sopersin sanoja suustani itkunsekaisella äänellä. Hän oli pyytänyt numeroni Villeltä ja kyseli, lähtisinkö hänen kanssaan jatkoille hänen luokseen. Meillä meni Timon kanssa poikki kesällä, en pystynyt elämään sellaisen ihmisen kanssa, joka ei osannut tukea minua vaikeimpana hetkenä elämässäni. autajaiset eivät olleet isot, mutta nätit ainakin. Hetken päästä soitin äidille ja taas itku tuli. Otin tupakan ja menin ulos hetkeksi rauhoittumaan. Olin niin rikki kaikesta tapahtuneesta, etten halunnut päästää ketään satuttamaan itseni. Kauan kaipaamani sukulaiset tulivat kaikki hautajaisiin. Sitten Riitta sanoi sen lauseen, joka on pyörinyt mielessäni joka ikinen päivä tuon päivän jälkeen. Veljeni Jussi nukkui yläkerrassa. Minä vastasin puhelimeen pirteänä, näytössä luki Tuntematon, joten ajattelin, että se olisi äiti, hänellä kun oli salainen numero. Rupesin tärisemään ja ääneni alkoi sortua. Puhelimeni alkoi soida ja näytöllä vilkkui vieras numero. Aamulla heräsin krapulaan. Isän hautapaikka oli matkan varrella, joten päätin poiketa hautausmaalla noin kello kolmen aikaan yöllä. Olin tuntenut Villen jo muutaman vuoden ajan, meillä oli aina ollut pelkkä ystävyys välillämme. En edes muista, miten päätimme puhelun, mutta kun Timo näki, että itkin, hän tuli heti halaamaan minua, tajusi, että nyt ei ollut kaikki kohdallaan. Heräsin virkeänä aamulla poikaystäväni Timon vierestä. Olin keittämässä kahvia, kun puhelimeni alkoi soida. Minä vastasin nauraen, että katsotaan joku toinen kerta.
27
L. Hän oli isän veljen vaimo, Riitta, josta en ollut kuullut kymmeneen vuoteen yhtään mitään! Ja nyt hän soitti minulle, miksi. Saana oli jo nukahtanut, mutta minä valvoin ja mietin kaikkea. Moni jäi häntä kaipaamaan. Kuinka paljon olinkaan heitä ikävöinyt! Itkimme yhdessä kummitätini kanssa ja muistelimme isää hiljaisuudessa. Olimme minun luonani, Kimmo ja äiti olivat mökillä ja heidän oli tarkoitus olla viikon poissa. Kiertelimme ympäri kaupunkia, ja minä ja Saana otimme siideriä Villen kuskaillessa meitä. Ne vähäisetkin voimat, jotka töistä jäivät yli, käytin juomiseen ja hauskanpitoon. Kävelin kaupungilta kotiin päin väsyneenä ja humalassa. Vaatteeni olivat likaiset ja polvet olivat ihan mudassa, ja minulle tuli jälleen paha olo henkisesti. Minä tiesin, että kyyneleet eivät olleet kaukana, mutta sydämeni jätti
O
lyönnin väliin tuon lauseen jälkeen
Minä pahoittelin, että en ollut ostanut hänelle mitään, mutta hän tokaisi, että paras lahja, jonka hän oli jo saanut minulta, oli se, että olimme yhdessä. PAINOPAIKKA Joutsen Median painotalo 2010 KUSTANTAJA Kolmiokirja Oy PL 246, 90101 Oulu Puh. Jossain vaiheessa minulle tuli huono olo, joten päätin lähteä kotiin ja niin kävelin sitten muutaman kilometrin matkan kotiin. Kun avasin Teron lahjan myöhemmin illalla, tyrmistyin täysin: paketissa oli kultainen sydänkaulaketju. lin kuukautta vajaa täysi-ikäinen, kun törmäsimme Teron kanssa baarissa paria kuukautta myöhemmin. Ainakin jossain määrin.
O
oli jo pidemmän aikaa halunnut kysyä, rupeisinko seurustelemaan hänen kanssaan. Opin pitämään hänestä paljon ja jossain vaiheessa tajusin, että hän muistutti paljon isääni luonteeltaan. 08-537 0033
Toimitus ottaa vastaan käsikirjoituksia ja kuvia sitoumuksetta. Hän kertoi, että
35. Toimitus ei vastaa kadonneista käsikirjoituksista eikä kuvista. Lehdessä julkaistu kirjoitus, josta on maksettu kirjoituspalkkio, voidaan julkaista myös digitaalisessa muodossa eikä tästä makseta erillistä korvausta. Se lämmitti sydäntä. En voi muuta sanoa kuin että olen onnellinen ja että pitkä matka onneen olikin. Baari-illan jälkeen yritin vältellä Teroa. Ilmoittakaa nimi, osoite, henkilötunnus ja pankkitilin numero, sillä julkaistuista maksetaan palkkio. Tero oli selvin päin mukava, huumorintajuinen ja luotettavan oloinen kaveri. Sain Terolta tekstiviestin, että hänellä olisi minulle joululahja, ja hän haluaisi tuoda sen. Tero oli niin erilainen kuin muut pojat, joita olin tottunut tapailemaan. Joutsen Media Oy:n henkilökunta ja heidän lähiomaisensa eivät saa osallistua lehden kilpailuihin. Olen oppinut puhumaan tunteistani avoimesti. Äidille en kertonut, kenen kanssa menisin käymään kahvilla, en tehnyt asiasta suurta numeroa. Minua ahdisti, koska tiesin Teron tunteet minua kohtaan, eivätkä ne ihan kaveripohjaiset olleet, kun taas minä en tiennyt, mitä halusin. Minä vastasin myöntävästi. Me olemme seurustelleet kohta kaksi vuotta ja kihloissa olemme olleet vuoden. Materiaalia ei palauteta. Sanoisin suoraan sitten, jos Tero yrittäisi lähennellä. yt istun minun ja Teron yhteisessä kodissa kirjoittamassa tätä tarinaa. 08-5370 033 JULKAISUJOHTAJA Fax 08-530 6118 Juha Määttä TOIMITUSJOHTAJA Juha Määttä MEDIAMYYNTI Avainasiakaspäällikkö Liisa Finnberg Juhani Myllyoja 044 737 0334 juhani.myllyoja@mail.suomenmaa.fi ILMESTYY 12 kertaa vuodessa TILAUSHINNAT kotimaahan 12 kk 49 TILAAJAPALVELU Puh. Minä päätin suostua. Sillä hetkellä toivoin, että olisin saanut halata Teroa, mutta soitin hänelle heti ja kiitin lahjasta. Kolmiokirja Oy:n asiakasrekisteriä voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. Lehti varaa oikeudet tehdä tarpeelliseksi harkitsemansa muutokset lähetettyyn materiaaliin. Siitä oli niin kauan, kun olin seurustellut. Tero yritti soittaa muutamaan kertaan, mutta en jaksanut vastata. Ajatus seurustelusta ahdisti minua todella. Ainoa asia, joka vaivaa mieltäni, on se, että isä ei saanut tutustua Teroon, mutta toisaalta isä näkee varmasti, että minulla on nyt kaikki hyvin. Tunnen, että tässä se nyt on, mies, jota rakastan ja elämä, jota haluan elää. Tero opetti, että rakkautta on vielä maailmassa, ja luottamus, se on tärkein. Äiti olisi varmaan kauhistunut, jos olisi tiennyt, että menisin itseäni viisi vuotta vanhemman miehen kanssa kahville. Tero tarjosi minulle juotavaa ja meillä oli hauskaa. Kutsuin Teron meille kahville, ja äiti oli innoissaan, kun sai nähdä Teron. Seuraava päivä oli jouluaatto. 08 537 0370 ma-pe klo 08.00-16.00 S-posti: tilaajapalvelu @kolmiokirja.fi ISSN 1236-4576
N
E
28
räänä perjantai-iltana Tero lähti minulle ja Saanalle taas kuskiksi, ja meillä oli hauskaa, humala alkoi iskeä päälle. ------------------------------------------------------------------------------------------------
Päätoimittaja Eeva Vainikainen Toimitus Lekatie 4, Oulu Toimituksen postiosoite Tosi Elämän toimitus PL 246, 90101 Oulu Puh. Juttelimme kaikesta mukavasta ja aika kului kuin siivillä hänen seurassaan. Jossain vaiheessa Teron täytyi lähteä sukulaisia katsomaan, mutta hän toivotti hyvät joulut ja sanoi soittavansa myöhemmin illalla. Minä heräsin pitkästä aikaa onnellisena, en joulun takia, vaan siksi, että olin uskaltanut antaa seurustelulle mahdollisuuden. Teron tuodessa minua kotiin minä suutelin häntä ensimmäistä kertaa ja kysyin, mitä hän minusta ajatteli. Kun hän seuraavan kerran kysyi minua kahville, lähdin ilomielin hänen kanssaan. V U O S I K E R T A 21. Olin päässyt baariin ilman, että papereitani oli kysytty. Tero kuitenkin löysi kuvani Ircgalleriasta ja kysyi sitä kautta, lähtisinkö hänen kanssaan kahville. Kävimme tekemässä kaupungilla pienen kierroksen, ennen kuin hän toi minut kotiin. Tero haki minut kotoa. Kimmo tuli heti juttuun Teron kanssa ja juteltavaa riittikin pitkäksi aikaa. LULU
TOSI
E L Ä M Ä Ä
AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSENLEHTI --------------------------------------------------------------------------------------------1ä
Uusi POKKARISARJA Suomen parhailta kirjoittajilta
IKkkaS Rja raOus
katnu l iiten Paim kot
Hyytävää jännitystä häpeämätöntä romantiikkaa
murhia, petoksia,
kidnappauksia rakkauden lumoa, intohimon huumaa
Hae lehtipisteestä!
nkamarin Hullu
Virpi Anders
vanki
Numero 2 myynnissä 3.8. alkaen
Tilaa suoraan kotiisi Soita 08-537 0370
23
Mummolasta palasin vielä syksyllä koulun alkaessa kotiin kokeilemaan, josko sittenkin pärjäisimme vanhempieni kanssa saman katon alla. Toisaalta välejämme kaihersi kaiken aikaa "täydellisen veljeni muisto" eli äitini pian minun syntymäni jälkeen kokema keskenmeno, josta hän ei koskaan päässyt yli. Olin jatkuvasti äitini hampaissa milloin mistäkin syystä. soäitini, joka oli yrittänyt parhaansa mukaan huolehtia minusta ja tarpeistani myös vanhempieni kanssa asumieni vuosien aikana hankkimalla minulle vaatteita ja muuta välttämätöntä havaittuaan, ettei vanhemmillani ollut halua tai kykyä asioistani huolehtimiseen, potki minua eteenpäin itsellisen elämäni ensimetreillä auttamalla asunnon hankinnassa, maksamalla parin ensimmäisen kuukauden vuokrani ja antamalla pienestä eläkkeestään rahaa vielä kaikista tarpeellisimpiin hankintoihinkin. nikin, aika, jolloin opin pitämään mummoa äitinäni. Muutto vanhempieni luokse oli jo alun alkaenkin ollut huono ja toimimaton ratkaisu. Heti muuttoni jälkeen marssin rohkeasti lähimarkettiin ja kysyin, olisiko siellä tällaiselle tytölle tarjolla ilta- ja viikonlopputöitä. Huonekaluja en onneksi juurikaan patjaa, peittoa ja tyynyä enempää tarvinnut hankkia, koska asunnossani oli kaikista välttämättömin varustelu valmiina. Minulle riitti ihan vain oma pieni ja rauhallinen nurkkaus riitaisen lapsuudenkotini jälkeen. Isäni puolestaan jäi minulle yhdessä asumiemme vuosien aikana melko tuntemattomaksi. Elämä tuntui vihdoin taas hymyilevän vaihteeksi minunkin risukasaani. Mikään minussa ei häntä miellyttänyt: ei luonne, ei ulkonäkö, eivätkä liioin tekemisenikään. Ja viimeisten parin vuoden aikana ilmapiiri oli tulehtunut päi-
vä päivältä aina vain pahemmin ja pahemmin, katsoin siis paremmaksi lähteä vapaaehtoisesti vähän ennen kuin minut heitettäisiin ulos. Rakkautta ja hyväksyntää, joita vaille lapsuudenkodissani tunsin jääväni, opin ennen pitkää hakemaan helpoimmasta mahdollisesta kohteesta eli alati vaihtuvista poikaystävistä. Siellä minua ei onnistanut, mutta kauppias arvosti kovasti omatoimisuuttani ja soitti erääseen toiseen liikkeeseen tuttavalleen, joka oli aikaisemmin valitellut työvoiman vähyyttä ja niinpä vain sain kuin sainkin työpaikan. Mutta seuraavan kevään korvalla, juuri kuusitoista täytettyäni, oli vain pakko ottaa järki käteen, tunnustaa tosiasiat ja luovuttaa väistämättömän edessä: minun kotona asumisestani ei tulisi enää mitään. Minua vain 17 vuotta vanhempi äitini oli ollut aina muuttopäivääni saakka silmissäni kuin vähän etäinen isosisko, jonka siron kaunista olemusta kaukaa ihailin, mutta jota en oikeastaan edes tuntenut. Kotona ollessaan hän keskittyi lähinnä riitelemään äitini kanssa, ja muut ajat hän oli töissä tai viihtyi vuosi vuodelta yhä vain paremmin ja kauemmin lähikapakassa. Viimeisen nimellisesti kotona asumani kesän olin tosin viettänyt jäähyllä isoäitini luona hänen puhallettuaan kiihkeän poikaystävärallini poikki saatuaan kuulla kiertoteitse joitakin huhuja poukkoilevasta ja levottomasta elämäntavastani. Tein koko kevään töitä koulun ohessa, minkä vain suinkin ehdin ja koska en vähältä vapaa-ajal31
I. Ei siellä mitään luksusta ollut, mutta en minä mitään luksusta tai feng shuita kaivannutkaan. Minä puolestani yritin parhaani mukaan olla hiljaa ja huomaamaton, siinä kuitenkaan koskaan onnistumatta
Va- katsoi minua silmälasiensa ylitse paita vuokra-asuntoja kyllä oli. Elokuussa, koulun vihdoin avatessa ovensa, olin hirveän innoissani opintojen alkamisesta. Se tosin lievästi kyrsi ja koetteli oikeustajuani, kun toisen asteen alle kahdeksantoistavuotiaana opis32
osa siitä olisi pitänyt maksaa luonnossa suoraan vuokraisännälle... Eiväthän heidän roposensa yhtään minun tietäni tasoittaneet tai taskunpohjiani lämmittäneet, mutta nähtävästi lain laatijat olivat siinä vakaassa uskossa, että vanhempien elatus- ja huoltovelvollisuus jatkuu kaikkien maamme nuorten osalta täysi-ikäisyyteen saakka. Eikä se nyt loppujen lopuksi ollut edes niin raskasta kuin voisi kuvitella. sekunnioitukseni Tilanne harmitti, totta kai, olinhan halusin sentään säilyttää. Tiesin kyllä, että isoäitini olisi yrittänyt auttaa minua kaivamalla maakellaristaan vaikka vielä viimeisetkin siemenperunansa, mutta tuntui mahdottomalta ajatukselta turvautua taas häneen olihan hän jo tehnyt niin paljon hyväkseni. Vanhemmiltani taas oli aivan turha lähteä almuja anelemaan. Hirveästi en ollut tohtinut ylioppilasruusujen tuoksuisesta päiväunieni valkoisesta kohteesta kenellekään puhua, koska muistin äitini julistaneen suureen ääneen serkkuni kakkukahveilla, että nyt hänen kannattaa santsata näissä juhlissa toinenkin kupillinen, koska Ritva jää varmasti isäni puolen suvun ainoaksi ylioppilaaksi, kun ei meidän keskinkertaisesta, patalaiskasta ja lahjattomasta Marista nyt ainakaan ole lukioon menijäksi. Ilollani ei ollut mitään rajaa ja tanssahtelin pitkin ja poikin jalkakäytävää kohti asuntoani käytyäni eräänä kesäkuun aurinkoisen lämpimänä alkupäivänä tarkistamassa lukioon valittujen oppilaiden listan koulun ovesta ja nähtyäni siellä omankin nimeni.
kelijana opintotukihakemukseni hylättiin vanhempieni tulotason perusteella. Kun on intoa, sitä kyllä jaksaa ja oppii lukemaan tarpeen vaatiessa mitä ihmeellisimmissä paikoissa, kuten vessassa hampaita harjatessaan...
M
K
esän tein tiiviiseen tahtiin työtä kaupassa ja odotin kuumeisesti tulevaa syksyä. la sanottuna: miollutkaan, niin itnut oli häädetty. Oli kuin tarjouslaarin eilistä einestä, naniitä, joiden pelkkä takuuvuokra oli putti punaisella haukankynnellään niin suuri, ettei minulla ollut niihin työpöytäänsä ja tuumaili: mitään saumaa ellen sitten halunnut Minkäs ikäinen sinä nyt taas lopettaa koulua ja mennä töihin täy- oletkaan. Nutturapäinen, tuntunut löytyvän yhtä ainoaa asi- siististi pukeutunut ja meikattu täti allista vuokraluukun tarjoajaa. Jaa, jaahas, vasta kuusisipäiväisesti. Sain jopa jotakin pientä säästöönkin omaa suurta unelmaani varten. Olin haaveillut lakkiaisista aina siitä hetkestä saakka, kun olin kuusi vuotta aiemmin ollut minua vanhemman serkkuni, Ritvan lakkiaisissa. Motivaationi oli todella korkealla ja itsetuntoni huipussaan, olinhan sentään kaikessa keskinkertaisuudessani ylittänyt jo ensimmäisen kynnyksen saadessani itselleni opiskelupaikan ja vieläpä ihan kelpo maineen omaavasta opinahjosta. aina huolehtinut vuokranmaksustani En keksinyt enää mitään muuajallaan ja elänyt muutenkin siivos- ta keinoa kuin marssia elämäni enti. Eli suo siellä, vetelä täällä. tani hirveästi hummailemaankaan ehtinyt, pärjäilin aivan kohtalaisesti. Enkä kyllä itsepahtanut kirje, että vuokranantajani kään tahtonut lähteä vanhemmiltani tarvitsee asuntoni apua pyytämään omaan käyttööntai vastaanottasä kuukauden ku- Olin jatkuvasti äitini ham- maan. Ymmärrät-. Unettomina öinä olin vatvonut asiaa puoleen ja toiseen keksimättä ainuttakaan järkevää ratkaisua. Toisaalta en voinut ajatella muuttavani taas isoäitinikään luokse, koska hän asui niin kaukana maaseudulla, että sekin vaihtoehto olisi merkinnyt väistämättä koulun lopettamista. Sitten oli niitä toisia, toista... Unelmoin nimittäin vielä eräänä kauniina kevätpäivänä saavani painaa päähäni ylioppilaslakin. Eli tä. maailma neuvokoon, Siperia opetEräänä kauniina päivänä koulus- takoon ja routa pitäkööt porsaan sa ollessani postiluukustani oli ti- poissa kotiovelta. Mutta asian todellinen vakavuus simmäistä, ja toivon mukaan myös alkoi kuitenkin paljastua vasta pik- elämäni vihonviimeistä, kertaa soku hiljaa alettuani etsiä uutta kämp- siaalitoimistoon, jossa en tullut hulpää itselleni: kotikaupungistani ei lua hurskaammaksi. Emmehän me täältä nyt ihan joiden vuokra olisi rahalla mitattuna noin vain ja kenelle vaan voida raollut sangen kohtuullinen, mutta iso haa takuuvuokriin jaella. Mutta eihän se itku auttanut niillä markkinoilla ja niinpä jatkoin elämääni kuten ennenkin: olin päivät koulussa, illat ja viikonloput paiskin töitä ja läksyt hoitelin jossakin siinä kaiken muun välissä. Äitini oli tehnyt varsin suorasanaiseen tyyliin utta sitten, ilman mitään en- selväksi, ettei kotiin ollut asiaa, kun nakkovaroitusta, elämä kään- kerran oven olin perässäni sulkenut si esiin nurjan ja raskaan puolensa. Minua ei suuremmin huolettanut sekään, että vähäiset säästöni olivat huvenneet heti kättelyssä oppimateriaaleihin, vaikka olinkin onnistunut saamaan osan oppikirjoista hankittua edullisesti käytettynä. Aika tiimalasissani valui yhä kiihtyvältä tuntuvaa tahtia ja jo viikon päästä olisin asunnoton. Ellei miluttua kyseisestä paissa milloin mistäkin syys- nulla paljon muupäivämäärästä. Mikään minussa ei häntä ta menetettävää selvällä suomeltässä maailmassa miellyttänyt
Olin pisteessä, jossa kaikkein viisaimmalta ja oikeastaan ainoalta ratkaisulta tuntui oman käden eutanasia ilman sen pidempiä saattohoitoja. Mutta nähtävästi en kuulunut heidän tai kenenkään muunkaan kohderyhmäänsä, en tuntunut olevan minkäänlaisen tämän yhteiskunnan heikompiosaisilleen tarjoaman avun arvoinen. Ehkäpä minun olisi pitänyt todellakin olla vanhempi, itse omatoimisesti asiansa solmuun kämminyt spurgu eikä nuori, ilman omaa syytään pulaan ajautunut alaikäinen lukiolainen saadakseni apua tai edes pienintäkään ymmärryksen häivää tiukkailmeisenä tiskinsä takana istuneelta sosiaalivirkailijalta. Kaikkihan täältä meiltä muuten vuokrarahansa hakisivat. Jo kysymyksen vähän omituinen sananvalinta toi mieleen oman mummoni, joka usein käytti juuri samaa kysymystä. En minä lastenkotiin halunnut, jonnekin katon alle lämpimään vain. Kyllä käynnilleni oli mielestäni ihan pätevä syy: omat keinoni tilanteen ratkaisemiseksi olivat käyneet vähiin, samoin aika ratkaisun löytymiseen. Niinkö sinulla on huonosti asiat tyttö huntu. Game over. On se vaan kovaa elämä, mummo huokaa ja näyttää vaipuvan syvälle omiin mietteisiinsä. Se, että vanhempani asuivat samassa kaupungissa, omistamassaan suuressa omakotitalossa, ei tehnyt minusta yhtään sen varakkaampaa tai tuonut kaipaamaani lämmintä kattoa pääni päälle. Muuttoni on helppo. Henkilökohtainen omaisuus mahtuu kätevästi kahteen Siwan muovikassiin, kunhan tähän puistonpenkille muutaman päivän päästä muutan, lopetin kertomukseni. Olin väliinputoaja. Korkeintaan täti olisi tarkempien selitysteni jälkeen kauniiksi lopuksi kyydinnyt minut korvasta taluttaen vanhempieni ovelle ja komentanut heitä huolehtimaan paremmin jälkeläisestään tai passittanut pariksi seuraavaksi vuodeksi lähimpään lastenkotiin. Vanhempieni luona taas olisin tuskin jaksanut jatkuvan äitini nollauksen ja mitätöinnin alaisena jatkaa koulunkäyntiäni. Shakki ja matti. Masensi. Entistä epätoivoisempaa räpellystäkö. Eihän tarvinnut olla kummoinenkaan ennustaja tai ylipäätään kristallipalloaan vaivata ymmärtääkseen, mitä väistämättä seuraisi siitä, kun joutuisin lähtemään asunnostani, enkä enää voisi peseytyä ja pestä pyykkiäni: ensiksi menisi työpaikka ja seuraavaksi opiskelupaikka. Koskaan elämässäni en ole tuntenut niin suurta näköalattomuutta kuin tunsin tuolla hetkellä. Minä pärjäisin kyllä taas tästä eteenpäin, jos siihen vain annettaisiin pienikin mahdollisuus. Astuessani ulos sosiaalitoimiston ovesta tunsin itseni aivan ongelmajätteeksi arvottomaksi ja kelvottomaksi hukkakauraksi tämän hyvinvointivaltion viljavilla vainioilla ja suurten myllyjen rattaissa. Auttamiseni olisi ollut niin kovin helppoa ja pienestä kiinni: vain muutama sen aikainen oravannahka eli mum-
monmarkka pienen persaukisen tytön avustukseksi takuuvuokraan. Takkini oli ihan tyhjä. Epätoivostani huolimatta en jäänyt selittämään omaa perhetaustaani ja tilannettani sen tarkemmin. Vain luoja yksin tietää, miten olinkaan yrittänyt löytää ratkaisua pulmaani... Istahdin puiston penkille miettimään elämääni. Joku roti se on oltava tässäkin järjestelmässä ja sinulla kun ei ole vielä tuota ikääkään ja vanhempasikin varmaan ovat valmiita auttamaan... Ainut hyvä puoli tässä asiassa on se, ettei näin köyhällä tytöllä ole paljon tavaraakaan. Ei ollut mennyttä, johon palata ja tulevaisuuskin oli viety. Voi olla, että tiukkailmeinen nainen tiskin takana oli oikeassa, mutta olisi hän nyt sentään voinut osoittaa edes hieman myötätuntoa tiskin toisella puolella olevaa nuorta ihmistä kohtaan ja ymmärtää, etten minä suinkaan ollut raahautunut huvin vuoksi tai kiusaa tehdäkseni hänen työaikaansa viemään. Niin taitaa olla, sanoin ja kerroin pääpiirteissään häätöuhastani ja siitä, mitä luultavimmin seuraisi ellen löytäisi pikaisesti uutta asuntoa. En tiedä, kumpi vaihtoehto olisi ollut pahempi. Istuin jo parhaat päivänsä nähneellä puistonpenkillä synkissä ja itsetuhoisissa mietteissäni. Mietin vaan tässä, että hyppäisinkö suoraan kaivoon vai joisinko myrkkyä ensin, vastasin. Kovin lyhyt oli ollut minun huolettoman nuoruuteni onnen aika; se oli kestänyt vain maaliskuusta marraskuuhun. Ilmeisesti huokailin huomaamattani melkoisen kovaan ääneen synkissä aatoksissani, koskapa hetken päästä havahduin ikiyön tummista mietteistäni kysymykseen: Mitä sinä huono siinä huokaat. hän sinä toki sen. Lieneekö sitten kyseessä ollut joku mummojen yleisemminkin sopima salakoodi toisen tunnetilan selvittämiseksi ja huolien selville saamiseksi. En huomannut lainkaan, missä vaiheessa penkin toiseen päähän istui vanha, pieni, harmaantunut ja ryppyinen mummeli. Miten siitä tällaista oli tullut ja mitä siitä vielä tulisi. Vaikka en mielestäni ollut koskaan vaatinut elämältäni kohtuuttoman suuria, kaikki pienetkin unelmani tuntuivat kaatuvan kolisten yksi kerrassaan kuin dominopelin nappulat, eikä jäljelle jäänyt enää mitään
muuta kuin mustaa, pikimustaa aukotonta pimeyttä ilman ainuttakaan valonpilkahdusta miltään suunnalta. Katsoinpa minne päin tahansa en nähnyt edessäni kuin pelkkää sysimustaa synkkyyttä. Kyllä minä sinua ymmärrän. Mitä se olisi auttanut, nainen tiskin takana oli tehnyt oman asenteensa ihan kyllin selväksi. Olen minäkin joskus nuorena ajolähdön edessä ollut, mummeli jatkaa ja jään odottamaan jatkoa hänen tarinalleen enemmän vaistoten kuin tietäen sen vielä kuulevani.
33
Pois se lähti, mutta pojan jätti Pekalle. Pekka kasvoi ja varttui. Jotakin pillereitä ne olivat kai syöneet, tiedä häntä sitten. Katsoessani vanhuksen loittonevaa selkää omaan synkkään näköalattomuuteeni hiipii kuin varkain pienen pieni, mutta juuri sillä hetkellä yhden ihmiselämän pelastava valonsäde. Mutta kyllähän se aika usein hävisikin. Entisessä asunnossani olen jo pakannut omat vähäiset tavarani. Ihan nuoresta asti. Pojan vesselinkin yhdessä pyöräyttivät, oman sahan laittoivat ja siinä yrittivät elannon perheelleen hankkia. Kovasti siitä Pekasta tuli isänsä tapainen ja oloinen. Pekka, meidän poika, potki silloin vielä ihan vasta kapaloissaan ja asuttiin semmoisessa pienessä hellahuoneen ja kamarin mökissä. Mökki oli siinä vedonlyönnissä panttina, sinne meni, ja mieron tielle oli lähdettävä koko sakin. Toivottavasti sinunkin asiat vielä järjestyvät näin hyvin kuin minun asiani ovat nyt, mummeli sanoo ja puristaa hetken hymyillen kättäni kurttuisella kädellään aivan kuin haluten pienellä lämpimällä eleellään antaa minulle voimia. Siellä vesi tulee ja menee sen kuin vaan hanasta vääntää. Huomaan, miten vanhan naisen leuka värähtää ja ahdistus leviää hänen katseeseensa ja leviää koko hänen hennon hauraaseen olemukseensa. Ja minun asiathan ne ovat nyt hyvästi. Ja mitä lie ollut, sukuvikaa, se pojankin viehtymys niihin happamiin. Mutta hyvä mies se oli, omalla tavallaan. Hirveän paha... Ennemmin nukkuisin vaatenyssyköineni vaikka tässä puiston penkillä, jos olisi pakko, eikä muuta yösijaa löytyisi. En millään voisi aiheuttaa hänelle sitä samaa tuskaa ja ahdistusta, jonka näin heijastuvan äsken rinnallani istuneen vanhan naisen silmistä ja koko olemuksesta tämän kertoessa junan alle heittäytyneestä pojastaan ja vankilassa olevasta pojanpojastaan. Sinne sen vaan kylille piti aina päästä rälläämään. Kyllähän minä sitä yritin kasvattaa, poikaa, mutta kun Onnikin sairasteli vielä ennen kuolemaansa siinä kotosalla. Katsos, kun se minun mies, se Onni kuolluthan hän jo nyt on oli semmoinen hevosmies ja kova kehveli se oli naisten perään. Niitä happamia se sekin... Tuossa Hietalinnan palvelutalossa asun. On riittämiin ruokaa ja lämmintä, vanhus tuumailee.
Mutta katsopas vaan, kohta taitaakin olla jo päiväkahvin aika. Pekka käynnisti sahan, eikä huomannut, että yksi työntekijä oli huoltamassa teriä... Vahinkohan se oli, ihan silkka vahinko ja onnetto34
muus, mutta Pekka otti sen niin kovasti raskaasti ja siitä se sen alamäki alkoi. Sieltä se minulle soitti lähtevänsä ihan heti kohta etelän junalla kotiin ja sinne se lähti taivaan kotiin heittäydyttyään etelään matkalla olleen junan alle. Mutta sitten se sattui. Paljon ei siis enää puutu, vain tärkein: paikka, jonne voisin ne mennessäni viedä. Poika oli kuitenkin huitaissut tokkuroissaan kaveriaan puukolla. Sitten se kuitenkin löysi hyvän tytön, sai siitä mukavan vaimon itselleen ja asettui aloilleen. Joka mekon alle sen piti päästä vähän edes kurkistamaan. Kaikista kamalin... Tunsinpa itse itseni miten arvottomaksi ja joka taholta hyljeksityksi tahansa, minulla oli kuitenkin tuolla jossakin, kaukana pienessä maalaismökissään joku, jolle olin tälläkin epätoivoisella hetkelläni kaikkine puutteinenikin arvokas ja tärkeä. Ei se paha poika ollut, kovasti levoton vaan sielultaan, nainen muistelee. Asuntoahdistuksestani huolimatta yri-
L. Kyllä minä sille yritin siitä puhua, mutta... Pekka oli silloin jossakin pohjoisessa päin, kun se sattui. Vanhuksen kertomus muistuttaa nimittäin mieleeni yhden pimeän hetken ajaksi unohtamani asian. Minä käyn poikaa aina siellä nuorisovankilassa katsomassa ja mietin, että olisivat asiat voineet paremminkin mennä, mutta ehkäpä se poika siellä nyt järkiinsä tulee ja on vapautuessaan viisaampi. Onhan niitä vaikka mitä nykyaikana. Ei vissiin kestänyt jäädä katsomaan oman lapsensa vankilaan joutumista, ei jaksanut kantaa omaa syyllisyyden taakkaansa. Aina se kovasti katuvana kotiin tuli niiltä retkiltään ja ainahan se välillä voittikin hevoskisoissa ja sai vähän rahaakin. Ei silloin kasvatuksesta puhuttu kuin nykyään, siinä ne lapset vaan kasvoivat kuin perunat pellossa. Enkä minä sitä ihmettele. Kaipa niillä jotain riitaa tuli, vaikka ei se poika siitä itse mitään muista, ja se kaveri kuoli siihen puukoniskuun jo ennen kuin ambulanssi ehti paikalle. Syöpä sillä oli, Onnilla. Ei se sen vaimo sitä peliä kauan jaksanut katsella. Niin kuin silloinkin... Siinä sitä sitten elää keploteltiin miten ja kuten, missä milloinkin, kun sitten taas tuli paremmat ajat ja saatiin vakituisempi katto pään päälle. Niin, ja kyllähän se happamiakin otti. Hymy valaisee vanhan naisen kasvot, ja hän uppoaa hetkeksi muistoihinsa. Kerran Onnilla oli sitten omasta mielestään hirveän hyvä hevonen, ja eikös hän mennyt lyömään isoa veikkaa sen puolesta. opulta minulla on jäljellä enää vain kaksi päivää aikaa löytää itselleni uusi asunto. Mutta sitten tuli se työtapaturma. Kamala juttu... Sen, että minunkin pienessä maailmassani on sentään kuitenkin yksi ihminen, joka todella surisi itsensä sairaaksi, jos nyt päätyisin epätoivoissani lopulliseen ratkaisuun: isoäitini. Varjo häivähtää ryppyisillä kasvoilla. Hyvin heillä meni jonkin aikaa. Jään vielä toviksi mietteissäni penkille istumaan ja seuraamaan vanhuksen hidasta kiiruhtamista keppiinsä nojaten kohti palvelutaloa ja siellä odottavia päiväkahvejaan. Vanhus jää taas pitkäksi toviksi mietteisiinsä. Rypyt vanhuksen kasvoilla näyttävät siliävän hetkeksi. Se, se paha asia..
Joko se on vuokrattu ja millainen kämppä se on, kyselen kiinnostuneena. Mutta enpä muista koskaan olleeni yhtä itsetuhoisissa ajatuksissa ja totaalisen näköalaton kuin ollessani kulkija kuusitoistavuotias, joka nuhjuisella puistonpenkillä istuessaan tunsi olevansa aivan yksin ja kaikkien hylkäämänä tässä kylmässä maailmassa, ikiajoiksi taivasalle jäämässä. Jokainen alkava päivä tuo kuitenkin mukanaan uuden mahdollisuuden siemenen. SENTITÖN UNEKSIJA
35. Olen jo aivan vakuuttunut puiston penkille tai roskalavalle päätymisestäni, kun kuulen sattumalta käytävällä erään puolitutun tytön valittavan kaverilleen suurta surkeuttaan hänen joutuessaan kantamaan vielä sen samaisen päivän iltana sisarensa tavaroita pois tämän entisestä asunnostaan hänen muuttaessa poikaystävänsä luokse. Eikä asunnon vuokra tosiaankaan kuulosta kahteen osaan jaettuna ollenkaan päätä huimaavalta. Ja niinpä vain omien pienten unelmiemme, ahkeran uurastuksen ja samaan hiileen puhaltamisemme tuloksena hallitsemme tänä päivänä yhdessä omaa pientä valtakuntaamme: punaista tupaa ja vielä sitä ympäröivää perunamaatakin. Asuntoasiani järjestyi vähän viime tingassa, mutta järjestyi kuitenkin. Helppokos tuon nyt on siskolikan muuttokuormaa viedä, jos kerran hänellä on itselleen ja tavaroilleen uusi osoite tiedossa. Siinä toisessa huoneessa asuu yksi Piia, hän on opiskelija, jonka joku sukulainen, oliko se täti tai jotain, omistaa sen asunnon. Sitten minulla kuitenkin syttyy joku lamppu päässä ja pohdin: ehkä yrittänyttä ei laitettaisi ja kenties rohkea rokan söisi. Soitan hänelle heti koulupäivän päätyttyä, selitän oman tukalan tilanteeni ja kysyn, olisiko mitenkään mahdollista, että voisin vuokrata vapautuvan huoneen. Sitäkin rakkaampi hän on aina ollut ja on yhä vielä monien yhteisten vuosien jälkeenkin. Välillä olen soutanut reippaasti ja rivakasti eteenpäin välillä joutunut hetkittäin huopaamaankin. Se on sellainen kahden huoneen ja keittiön kimppakämppä tässä ihan lähellä. Pyydän ja saan tytöltä asunnossa asuvan Piian puhelinnumeron. Ehkäpä asioilla nyt vain on tapana ennen pitkää järjestyä, ja eilispäivän unelmat muuttuvat parhaassa tapauksessa sitkeydellä ja kovalla puurtamisella huomisen todellisuudeksi, jos niin on tarkoitettu tapahtuvaksi. Mitä sille hänen entiselle asunnolleen tapahtuu. Suljettuani puhelimen minun tekisi jälleen mieleni syleillä koko maailmaa. Minunkin polulleni se toi eräänä aivan tavallisen harmaana ja mitään sanomattoman arkisena päivänä oman unelmien prinssini, joka karautti elämääni ei tosin valkoisella hevosellaan tai mustallakaan ratsastaen, vaan kuhmuisella ja kolisevalla vanhalla tumman vihreällä autonrämällä, jonka pakoputki oli pahemman kerran rikki. Marssin reippaasti tytön puheille ja sanon kuulleeni vahingossa hänen puheensa siskonsa tulevasta muutosta. Onnetar ei ehkä sittenkään ollut kääntänyt minulle selkäänsä lopullisesti, sillä Piia innostuu heti kovasti ajatuksesta saada toinenkin asukas jakamaan vuokra-
kulut hänen kanssaan, ja itse asiassa hän oli jo ehtinyt surra omaa selviytymistään vuorasta entisen kämppiksen lähtiessä rakentamaan toisaalle omaa lemmenpesäänsä. Ensimmäisenä mieleeni juolahtava ajatus on melkoisen kitkerän sorttinen ajatellessani, että mitä se tuokin kultalusikka suussaan syntynyt kermaperse tuossa oikein naukuu. Ei sitä kai vielä ole vuokrattu. Minulla olisi taas tiedossa katto pääni päälle ja minunkin asiani olisivat jälleen hyvällä tolalla. Kaikilla eivät asiat ole ihan niin hyvässä mallissa. tän kuitenkin hoitaa kouluni ja työni kunnialla, vaikka ajatukseni tuppaavatkin karkailemaan tuon tuostakin asumispulmiini. Kuten jo kulkupelistä voitaneen päätellä, minun prinssini ei todellakaan ole niitä tämän maailmankaikkeuden vauraimpia ja vakaavaraisimpia prinssejä nippu nousujohteisia Nokian-osakkeita takataskussaan ja painotuore Kauppalehti lojumassa repsikan paikalla. Luojalle tai ehkä paremminkin minua ryppyisellä ja hennolla enkelin siivellään hipaisseelle, nimettömäksi jääneelle mummolle puistonpenkillä kiitos, en ehtinyt sentään syvässä toivottomuudessani ja näköalattomuudessani ottaa sen enempää myrkkyä kuin hypätä kaivoonkaan... Niin kuin se aikoinaan kovasti haaveilemani ylioppilaslakkikin, jonka kolmen vuoden uurastuksen päätteeksi painoin päähäni omaksi ilokseni, isoäitini suureksi ylpeydenaiheeksi ja äitini vielä
O
suuremmaksi hämmästykseksi. Myöhemmät vuoteni ovat tuoneet mukanaan paljon hyviä asioita pieniä ja suuria. Sovimme, että voin tuoda omat tavarani jo samana iltana. n matkani varrelle myöhemminkin tiukkojakin tilanteita ja jyrkkiä kurveja osunut. Elämä tuntuu toisinaan tuhlaavan meille lahjojaan silloinkin, kun niitä kaikista vähiten osaamme odottaa. Paitsi toivon ehkä kuitenkin vielä sitä, että ikääntyminen toisi tullessaan minuunkin edes pienen ripauksen sitä pientä, harmaata, ryppyistä mummoa, paperinohuine ihoineen, joka rohkenisi kysyä tilanteen niin vaatiessa vaikka täysin tuntemattomalta, nimettömältä kanssakulkijalta puistonpenkillä kohdattaessa pienen ja silti merkityksessään kokonaisen ihmiselämän arvoisen kysymyksen: mitä sinä huono siinä huokaat... Mitäpä sitä muuta ihminen voisi enää elämältään toivoakaan
Ehkä edellisen elämän toiveet toteutuvat jossain muodossa. It-
keehän lapsikin synnyttään, miksei sitten voi itkeä kuollessaan. Ihmiset syntyvät ihmisinä ja eläimet eläiminä. Kovana tupakoitsijana tiedän, mitä tämä saattaa tarkoittaa. Seuraavassa elämässä olen täysin raitis, ehkä haluan nauttia alkoholia kohtuudella. Tietysti on pakko mennä sairaalaan, jos kivut yltyvät, mutta toivoisin hoitohenkilökunnalta inhimillisyyttä pikkupaheiden toteuttamiseksi. Jos kuoleva on tottunut tupakoimaan, niin sallittakoon se hänelle. Läheisten pitäisikin tuoda iloa kuolevalle. Pienenä tyttönä ajattelin, että kuolema on jotain kauheaa. Kesällä kukkaset ovat täydessä loistossaan. Ajatukseni siirtyvät kohti kuolemaa. Ihmisellä on vain pitempi elämänkaari kuin kasveilla. Kuolema ei välttämättä ole kivulias ja olen nykyisin ajatellut kuolemaa luonnon kiertokulkuna. Kuten ihminenkin on äitinsä kohdussa yhdeksän kuukautta. Enemmän olen toivonut myös viisautta ja älyä. Välissä on syvä unenomainen aika. Ei osaa puhua, ei vielä ajatella, vauva- aikana unohtaa kaiken
36
O
entisen täydellisesti. Sekin vaikuttaa kuolema-ajatteluun, että olen sairaalassa töissä ja aina silloin tällöin joku menee ajasta ikuisuuteen. Miten minä haluaisin viimeiset hetkeni käyttää?
len tallannut tätä maailmaa jo yli 50 vuotta. Se on sitä luonnon kiertokulkua. Itse olen toivonut lapsena, että syntyisin ainoaksi lapseksi hyvin toimeentulevien vanhempien tytöksi. Ihminen syntyy aina vain parempaan elämään. Ehkä
L
E. Olen kirjoittanut yhden kirjan elämästäni ja seuraavassa elämässä on kaikki mahdollisuudet tulla kirjailijaksi. Viimeksi kuoli äitini noin puolitoista vuotta sitten, Minä kurja en edes itkenyt haudalla. En ole itkenyt kenenkään läheiseni kuollessa, en edes nuoremman veljeni poistuessa taivaan kotiin. Luulen, että monet surevat sitä, että elämä jäi kesken ja varmasti tulee itku, kun läheiset ovat surullisia. Katsokaa, kuinka kasvit kuihtuvat syksyllä, keväällä ne kasvavat ja versovat. Että se koskee hirveästi ja ihmiset kuolleessaan menevät johonkin pimeyteen, josta ei ole pois pääsyä. Toive ennen kuolemaa
Keuhkoistani löydettiin jotain, mikä kaipaa tarkempaa tutkimusta. Nykyisin tupakoin paljon. Nykyisin ajattelen kuolemaa aika ajoin. Ehkä haluaisin olla runoilija. Minä haluaisin kuollessani pukeutua ihaniin vaatteisiin. Minusta kuolema ei yksinkertaisesti ole itkun asia. Heillä on ihana ikuisuus edessä. Kukista ja kasveista vielä sen verran, että ne ovat Suomen luonnossa poissa yhdeksän kuukauden ajan. Olen terveyskeskussairaalassa sihteerinä. Itse en haluaisi kuolla sairaalassa, koska siellä on nykyisin tupakointikielto, ja hoitajat eivät yksinkertaisesti ehdi toteuttaa potilaiden viimeisiä toivomuksia. Kuollessaan ihminen menee jonkun äidin kohtuun ja muistelee siellä maallisia. Olen tupakoinut noin 40 vuotta. Kuolleethan pääsevät vaivoistaan ja kärsimyksistään eroon täältä maan päältä. Vähitellen kohdussa kaikki unohtuu ja syntymän aikoihin lapsi unohtaa kaiken entisen. Minusta on ihan päivänselvää, että kaikki elolliset syntyvät uudelleen. ähipiirissäni on vuosien saatossa ollut paljon pois nukkuneita. i Luoja ole tarkoittanut, että kuolemaa pitäisi pelätä ja että se olisi kauhea. Meillä töissä voi sanoa, että noin kymmenen ihmistä kuolee vuodessa. Kuolema on yhtä iloinen tapahtuma kuin syntymä. Ihmisetkin nousevat kuoltuaan. Nyt olen nähnyt, kuinka vanhukset hiljaa nukkuvat pois ja monta kertaa hymy huulilla. Pöytälaatikossani on satamäärin runoja, jotka eivät ole kelvanneet kustantajille. Ajattelen, että silloin kun ihminen kuolee, jossakin päin maailmaa sikiää uusi ihminen. Haluaisin mieliruokaani ja juomaani. Kun asiat on puhuttu selviksi kuolevan ihmisen kanssa, silloin ei tarvitse liikoja surra
Muutaman viikon kuluttua ovat tarkemmat tutkimukset. Että he toisivat pikkulahjoja ja kukkia. PIRJORII
37. Toivoisin, että edes lääkärit eivät sitä sanoisi, vaikka olisin kuinka kuolemansairas ja elinpäiväni olisivat luetut. Onkohan kenelläkään muulla näin hassuja ajatuksia kuolemasta kuin minulla. joisin viinipikarillisen. Olisi ihanaa, jos läheiset olisivat seuranani. En kuitenkaan halua tietää kuolin-
päivääni. En hyväksy armokuolemaa. Haluan, että kuolemastani tehdään pieni juhla. Mutta eikö ole tosiasia, että pitäisi kuunnella kuolevaa tarkalla korvalla ja toteuttaa näitä toiveita. Rintojani on tutkittu myös moneen kertaan ja siinä aina häivähtää ajatus, että tässäkö elämä on. Nyt juuri on kuoleman ajatukset
lähellä, kun keuhkoistani löydettiin röntgentutkimuksissa jotain. Haluaisin, että minut pidettäisiin viimeiseen asti hengissä. Läheiset ovat avainasemassa, kun kuolema lähestyy. Haluan tuprutella viimeiset tupakkini
Eikä aikaakaan kuin Mallulle oli käynyt samoin Mattinsa kanssa. Voi Nyyti... Saadessani vetoketjun auki ja kännykkäni esiin vilkaisen sen näyttöä. Katson parhaaksi luovuttaa ja pudottaa maitokaupan kassin märälle kuistille saadakseni kännykän käsiini ennen kuin se lakkaisi soimasta. Syksyn sateisen harmaan ankeuden
38
K
keskelläkin ilo hiipii ääneeni vastatessani reippaasti puhelimeen. Mallun ja minun ystävästä, jonka
kanssa aikoinaan jaoimme nuoruutemme parhaat ja pahimmat hetket: haparoivat poikaystäväsekoilut, tupakkakokeilut, ensikännit, morkkikset ja yököttävän oksennuksenmakuiset krapula-aamut. Oman poikani onnettomuus opetti minua näkemään elämän hallitsemattomuuden. Nyt tiedän, ettei meillä todellakaan ole kuin tämä hetki.
einottelen vapaalla kädelläni kotiavaimia esiin käsilaukustani. Joko sinä olet kuullut. Ajatuksiini nousee vain sekavana kollaasina kuvia pienestä, hennosta ja vaaleakiharaisesta Sirusta. ihmettelen ällistyneenä. Kun Siru on saanut viime yönä aivoverenvuodon... No kun..., Mallu aloittaa, mutta hänen äänensä sortuu nyyhkytykseen. Miettisen Siru... Touhu sujuu kankeasti laukun vetoketjun jumiuduttua napakasti kiinni, mutta en millään viitsisi vapauttaa toista kättäni avuksi ja laskea ostoskassia syksyisen sateen ikävästi kastelemalle betonikuistille. Mutta Mallun ääni luurin toisessa päässä ei kuulosta lainkaan yhtä reippaalta saati tippaakaan iloiselta. Kuullut mitä. Poikani onnettomuus
toi elämääni aidon onnen
Elämässä tapahtuu pahoja asioita, joille ei löydy mitään järkevää selitystä. Ei meidän tiivistä tyttötrioamme ollut ajanut erilleen toisistaan riita tai muukaan suuri dramatiikka elämä itse sen oli tehnyt. Mutta Sirulle ei ollutkaan käynyt samoin kuin meille kahdelle. Vähän kerrassaan kuviomme olivat vain eriytyneet Sirun jatkaessa tahollaan. Mallu nyyhkäisee puhelimeen niin epäselvällä äänellä, että saan juuri ja juuri selvää hänen sanoistaan. Minä olin tehnyt sen ensin: rakastunut aivan tosissani, vakavasti ja peruuttamattomasti. Taistelen yhä vetoketjuni kanssa kännykkäni pirahtaessa soimaan jossakin syvällä käsilaukkuni uumenissa. Ilahdun huomatessani soittajan olevan Mallun eli Marja-Leenan vanhan ystäväni aina yhteisistä puolivallattomista nuoruusvuosistamme saakka. Vuosien ajan olimme roikkuneet yhdessä erottamattomina kuin siamilaiset kolmoset. Sitten kuitenkin oli tapahtunut jotakin. En saa sanotuksi hetkeen yhtään mitään
Kukaan ei vielä tiedä. Taisimme molemmat Mallu ja minä kantaa siitä ajoittain lievästi huonoa omaatuntoakin huomatessamme, että yhteisten puheenaiheiden puuttuessa Sirun kanssa yhteen törmättäessä kepeästi ilmaan heitetty "soitellaan" -lupaus jäi kuitenkin aina vain sanahelinäksi pelkän tyhjän lupauksen tasolle. Carita sanoi melko suoraan, että olisi vain oikeus ja kohtuus, jos me kaksi maattaisiin teho-osastolla Sirun sijaan tai vähintään viereisissä vuoteissa. Vuodet olivat vierineet kuin varkain, lapsemme kasvaneet ulos vaipoistaan ja yhteys Siruun käynyt aina vain hauraammaksi ja katkonaisemmaksi. villiä ja vapaata sinkkuelämäänsä, ja meidän Mallun kanssa keskittyessä vertailemaan, ovatko vauvanvaipat tänään edullisempia Siwassa vai Valintatalossa. Onko se miten paha. Verenpainekin on kai jossakin aivan tapissa. Eikä omaatuntoa ollut omiaan lievittämään sekään tosiseikka, että keskenämme pidimme Mallun kanssa melko tiiviisti yhteyttä: olimmehan toistemme lasten kummejakin. Siruko. Voiko sen leikata tai jotain. Keittimestä leyhähtävä tuttu vahva aromi tuntuu rauhoittavalta nostellessa39. Saanut aivoverenvuodon. saan sokellettua puhelimeeni. Saatuani riisuttua takkini naulakkoon kävelen keittiöön ja laitan ensitöikseni kahvin valumaan. Sirun jalat eivät kuulema ota päälleen ja puhekin takkuaa. Lopetettuani puhelun avaan oven ja kävelen järkytystäni nieleskellen sisään. Kuulin asiasta Sirun siskolta, kun se tänään kävi asioimassa meillä pankissa ja tuntui vähän syyttävän meitä, siis sinua ja minua, siitä, kun Siru oppi kaikki ne huonot tavat, riskitekijät, joita silloin teineinä yhdessä opeteltiin ja joista me sitten myöhemmin luovuttiin tai ehkä ei oikein opittu silloin alun alkaenkaan. Mutta Sirullehan taisi maistua tupakan lisäksi vielä olutkin ainakin nyt viime vuosina vähän liiankin hyvin..
...mutta teidän Risto oli juuri kolarissa. Poikani Risto oli oikea rikkaan arabialaisen öljysheikin toteutunut kostea päiväuni: bensaa paloi nuoruuden innolla niin koulumatkoilla kuin vapaa-aikanakin. Nähdessäni poikani kalpenevan erille päästessäni näen heti ti- ja verenvuodon yhä vain yltyvän kilanteen olevan kuolemanvaka- pusokin lauetessa lääkepiikin vaikuva. Ambulanssi tulee kohta... Joku paikal- hänen kehoaan raastavan. Tässä ihan lähellä kotianne... Heti aamusta oli ollut aamiaispöydässä jotain tavanomaista vääntöä meidän vanhempien ja perheemme murrosikäisten nuorten välillä kotiintuloajoista tai muusta yhtä tyhjänpäiväisestä. Silloinkin elettiin syksyä niin kuin nytkin. ni ruokaostoksiani jääkaappiin. Missä. Ambulanssimiesten luvalla hyppään mukaan kyytiin auton lähtiessä pillit ulvoen kohti lähintä keskussairaalaa ja luulenpa, että matkan aikana heillä oli kyydissään kaksi potilasta: toista hoidettiin ja toista rauhoiteltiin. Oikeus ja kohtuus, maistelen sanoja mielessäni kuuman juoman höyrytessä jo edessäni mukissa keittiön iloisen kirjavalla kerniliinalla. Itse en kuitenkaan ollut uskaltanut päästää mieleeni ajatusta siitä, että voimakkaasti vuotava veri olisi peräisin katkenneesta valtimosta, mutta ambulanssimiehet eivät säästä tältäkään totuudelta. Ymmärrän Mallun järkytyksen tämän jouduttua Sirun huolissaan olevan sisaren vihaa tihkuvan ryöpytyksen kohteeksi. On- nen kuin leikkaussalin raskaat ovet neksi minua taitavammat ensihoi- meidät erottavat. Jalkani olivat pettää lopullisesti kuullessani vastauksen: Aika pahassa... aikka en haluaisikaan, niin ajatukseni karkaavat Sirusta ja Sirun kohtalosta vuosien taakse ja omaan perheeseeni. Nuorempi lapsistani oli juuri täyttänyt maagiset viisitoista vuotta ja saanut kauan haaveilemansa mopokortin. Pelkään todenteolla poikani hengen puolesta. Päivä oli aivan tuiki tavallinen tylsän harmaa arkipäivä. Mitä oikeus ja kohtuus oikein ovat. Kuka ne määrittelee tai onko niitä tosielämässä olemassakaan. Ymmärrän toisaalta myös Sirun sisarta Caritaa, joka syyllistä etsiessään ja omaa tuskaansa purkaessaan valitsi ensimmäisen eteensä osuneen otollisen kohteen. Mutta en minä osaa. Jään avuttomana tajat saapuvat paikalle muutamassa odottamaan vieraiden valkokaapuis-
ostokseni kaappiin ja ehtinyt käydä suihkussa. Eikä sen jälkeen jo aiemmin autotalliin pitkällisen säästämisen jälkeen ostetun uudenkarhean sinisen ajopelin todellakaan enää tarvinnut ruostua käyttämättömänä. Aina silloin tällöin sattui jotakin pientä haveriakin, mutta tokkopa tuota tässä maailmassa lie olemassakaan ihan mustelmatonta ja naarmutonta mopopoikaa. Poikani oli törmännyt mopoi- tuksesta, epäilen, ettemme millään neen vastaan tulevan auton keulaan ehtisi sairaalaan asti ennen kuin poija lentänyt iskun voimasta tienreu- kani loputkin elämännesteet vuonasta ojan yli sen taisivat jonnekin toiselle puolelOsaan vain voimattoma- ambulanssin lattile. Ambulanssimiehistön edes rukoilla ihan vaikka vain jo- ehdittyä vain työntää potilaan sisään tain tehdäkseni. Saan kuulla ensihoitajien arvion poikani vammojen laadusta. Kunnes sitten tuli eteen se iltapäivä, kun puhelin soi... Hänen jalkanalle. Älä nyt säikähdä, puhelimesta kuului naapurimme ääni. Jalkani löivät setsuuria kysyessäni: Miten pahassa. Tunnen itseni neuvottomaksi ja tuol- mutta poikani ei tarvitse odotella la hetkellä toivon totisesti osaavani hetkeäkään. nsiavussa käy la olijoista on jo kova vilske, riisunut kypärän Riston päästä. Lopulta amsa ovat vääntyneet na silitellä mutaisessa maas- bulanssi kuitenkin sa makaavan lapseni taipuisia kaikkien osapuolluonnottomaan asentoon ja nilkas- hiuksia ja yrittää edes siten ten helpotukseksi sa olevasta syväs- hieman lievittää sitä valtavaa kaartaa vauhdilla tä haavasta vuotaa sairaalan takapiverta valtoime- fyysistä kipua, jonka näen halle. Pikaisen tutkimuksen jälkeen lapsa maassa makaavan lapseni taipuisia, luonnostaan kihartuvia hiuksia seni kiidätetään esilääkittäväksi ja yrittää edes siten hieman lievittää leikkausta varten ja saan luvan olla sitä valtavaa fyysistä kipua, jonka vielä hetken hänen seurassaan ennäen hänen kehoaan raastavan. naan. Puhelimen piristessä kuivailin itseäni suureen kylpypyyhkeeseen. Tarkistan kuitenkin, putusneulaa ja jo samassa hetkessä että hengitys kulkee. Saatuani selville, missä kolaripaikka on, repäisin komerosta päälleni ensimmäiset käteeni osuneet ja nopeimmin puettavat vaatteet: shortsit ja teepaidan, ja jo samalla silmänräpäyksellä kiisin poikani luokse.
P
E. Heidän tilannearvionsa on hyvin samansuuntainen kuin omakin kolaripaikalla tekemäni eli ainakin toisen jalan osalta tilanne on hyvin vakava. Olin juuri tullut kaupan kautta kotiin aivan kuin tänäänkin, nostellut
40
V
minuutissa, ja lapseni saa vahvan kipupiikin suoneensa. Osaan vain suoneen alkaa valua matkan aikana voimattomana silitellä mutaises- valmiiksi tilattua uutta verta. sairaalan ovista, joku valkopukuiYmmärrän, ettei Ristoa uskalla edes sista jo työntää hänen suoneensa tiyrittää siirtää. Mutta onko Sirunkaan sairastumiseen syyllistä oikeasti olemassakaan vai onko kaikki sittenkin vain kurjaa sattumaa
Leikkaussalista ei kuulunut minkäänlaisia väliaikatietoja, enkä osannut päätellä, merkitsikö se hyvää vai huonoa Riston kannalta ajateltuna. Hänen lähdettyään jään taas yksin käytävälle. Hän itse käyttää sanaa: yritämme. Pitkä ja hoikka mies esittelee itsensä kirurgiksi, joka on matkalla leikkaussaliin poikani luokse. Mutta sitten alkoivat yllättävät tummat pilvet kasaantua taivaalle. En meinannut millään suostua lähtemään, mutta hän sanoi, ettei minusta juuri sillä haavaa ollut mitään apua leikkaussalissa yhä viipyvälle pojalleni ja muistutti kaikkia voimavarojani vielä tarvittavan, kun leikkaus olisi ohi. Ihosiirteet olivat vaarassa irrota. Mieli oli pitkällä mustalla miinuksella eikä ruokakaan oikein maistunut, mikä puolestaan hidasti taas omalta osaltaan paranemista. Kauan Riston ei annettu petissään toipua. Sinä yönä ateistikin opetettiin rukoilemaan kaikkia niitä jumalia, joita vain mieleeni sillä hetkellä muistui ja aika monia niitä oli. Läksin lopulta mieheni kanssa kotiin pitkin hampain saatuani vielä kovisteltua hoitajilta lupauksen, että meille ilmoitettaisiin varmasti heti, kun leikkaussalista kuuluisi jotakin. Soittelimme vähän väliä ristiin rastiin kotona olevien perheenjäsenten kanssa, mutta mitään uutta kerrottavaa ei ollut. Yleiskunto heikkeni, eivätkä heikot veriarvot lähteneet kohoamaan odotetulla tavalla. Risto oli saanut kolarin yhteydessä verenkiertoonsa oudon multaperäisen pöpön, joka piti yllä jatkuvaa kuumetta ja jonka tunnistaminen ja sopivan lääkkeen etsiminen veivät oman aikansa. ihdoin oli edessä sekin kauan kaivattu päivä, kun alettiin jo ihan vakavissaan puhua Riston mahdollisesta kotiuttamisesta. oinenkin leikkaus sujui odotetusti ja hetken jo näytti, että toipuminen pääsee alkamaan hyvin. Mutta niin vain lastani vietiin taas kohti leikkaussalia meidän muiden jäädessä jännittämään hänen puolestaan. Luulenpa, että noina päivinä Risto olisi ollut valmis upottamaan moponraatonsa syvälle lähimpään suohon, jos vain mitenkään olisi jaksanut moiseen touhuun ryhtyä. Olihan jo ensimmäinen leikkaus yksistäänkin ollut pitkä ja
V. Hän ei luvannut mitään tai antanut turhia katteettomia toiveita. Saatan vain toivoa parasta: sitä, että leikkausryhmät onnistuisivat suunnitelmansa mukaisesti pelastamaan lapseni elämälle, yhdistämään katkenneen valtimon ja että sirpaloitunut reisiluu saataisiin kootuksi edes jotakuinkin yhteen kasaan. ten olentojen kiidättäessä vauhdilla lastani jonnekin sairaalan uumeniin. Kauhistuin ensin kuullessani leikkauksessa illan ja yön mittaan käytettyjen veriyksiköiden määrän, mutta sitten ymmärrän ristiä käteni kiittäen kaikkia verenluovuttajia. Nopeasti hän selostaa lyhyesti, mitä siellä operoivat leikkausryhmät tulisivat illan ja yön tunteina yrittämään. Toipuminen otti kaiken kaikkiaan takapakkia. Levätä en kuitenkaan osannut. Potilaan pää oli kuitenkin suureksi helpotuksekseni terävä kuin partaveitsi, ja hän muisti kaikki onnettomuutta edeltävät tapahtumat: jyrkän kaarteen, huonon näkyvyyden, liian kovan tilannenopeutensa, väistöyrityksensä ja äkkiä edessä olleen autonkeulan... Lopulta kuitenkin kuumeilun aiheuttaja selvisi ja kaivattu lääke löytyi. Poikani tuntui itse suhtautuvan tulevaan kohtaloonsa asiallisesti ja stoalaisen tyynesti, vaikka muuta perhettä pelotti senkin edestä hänen puolestaan. Ja sanomattakin oli selvää, että nuorella miehellä teki myös henkisesti tiukkaa jouduttuaan uudestaan tiukasti valvottuun eristyshuoneeseen saatuaan jo hetken vointinsa mukaan seikkailla saattajineen pyörätuolillaan lyhyitä aikoja sairaalan nettihuoneessa muiden potilaiden seurassa. Hitaasti kuin liimapaperiin tarttuneet kärpäset matelivat kellon viisarit eteenpäin. Näen yhden valkokaapuisen tulevan minua kohti huojuessani neuvottomana yksin sairaalan aulassa ja kestää hetken ennen kuin ymmärrän hänen etsivän juuri minua. Niin
41
T
A
S
R
isto makasi sairaalavuoteessaan lukemattomien letkujen ja monitorien ympäröimänä näyttäen kovin hauraalta, kalpealta ja riutuneelta koitoksensa jälkeen. Soitin aviomieheni noutamaan minut ja tuomaan samalla tullessaan
asiallisempia vaatteita, ettei tarvitsisi lähteä syksyisen kylmään yöhön pelkissä shortseissa ja teepaitasillaan. amun jo sarastaessa sairaalasta vihdoin soitettiin leikkauksen sujuneen suunnitelmien mukaisesti ja poikani jatkavan uniaan aamupäivään saakka heräämössä. e oli elämäni pisin yö. Saatan vain toivoa, että nuo näkemäni valkokaapuiset ihmiset olisivat lapseni hengen pelastavia enkeleitä. Riston sairaalapäivät vaihtuivat toisiksi ja lopulta viikoiksi ainoana seuranaan ympärillä pyörivät hoitajat, televisio, toisinaan paikan päällä pistäytyvä sairaalakoulun opettaja, pelikortit ja pelikavereina omat sairaalassa notkuvat vanhemmat. Jossakin vaiheessa yötä herttaisen oloinen hoitaja kävi patistelemassa minuakin kotiin lepäämään. Vain parin päivän päästä ensimmäisestä leikkauksesta oli jo odottamassa laaja ihonsiirto-operaatio. Oli paitsi taitavien lääkäreiden, myös omaa vertaan lahjaksi antaneiden ihmisten ansiota, että poikani ylipäätään sai yhä mahdollisuuden avata silmänsä tähän liikenneonnettomuuttaan seuranneeseen aamuun.
rankka. Odotettavissa olevien kovien kipujen vuoksi hänen annettaisiin nukkua niin kauan kuin unta vain suinkin piisaisi
Matkalle mahtui toki monia pieniä ja uskoa tulevaan valavia onnistumisen hetkiä. Leikkauskutsu tuntui suoranaiselta kohtalon ivalta ja paluulta uudestaan lähtöruutuun. Kaikesta epävarmuudesta huolimatta kotiinpaluu oli suuri juhlahetki. Toipuminen eteni hitaasti kiiruhtaen ja uutta elämää rytmittivät säännölliset tarkastuskäynnit sairaalassa ja fysioterapeutin luona sekä koulun kanssa kotiin järjestetyt koepäivät omine virallisine valvojineen. Kyllä Risto itsekin tiesi ja ymmärsi harjoitusten tärkeyden, mutta ihminen on luonnostaan kärsimätön. Noina aikoina olisin ollut valmis antamaan mitä tahansa, jos vain olisin saanut ajan rattaan kääntymään taaksepäin ja jos perheemme suurin murhe olisi yhä ollut vain normaaliin murrosikään kuuluvat joutavanpäiväiset pikku kinastelut. Hänen kotoisena harjoitusvastustajanaan opin näet melko pian tuntemaan, milloin hoidokkini oikeasti ja tosissaan yritti ponnistaa jalkapohjaansa kämmentäni vastaan tai taivutti nilkkaansa. Mutta oli myös matalapainepäiviä, jolloin ihan tietoisesti härnäsin Riston suuttumaan halutakseen kiukuissaan potkaista kämmeneeni pikkuisen kovemmin kuin aikaisemmin. Salaman iskiessä jälleen liikunnallinen ja jääkiekkoa yli kaiken rakastava Risto oli juuri ehtinyt saada jalkojensa toimintakyvyn niin vakaaksi, että oli voinut käydä ensimmäisiä kertoja pitkiin, pitkiin aikoihin luistimilla. Silloin ihmettelin heidän käytöstään, mutta en enää. Monet tuttavistamme olivat oudolla tavalla ottaneet etäisyyttä tai kokonaan kaikonneet ympäriltämme heti onnettomuuden jälkeen. Kotiuduttuaan Risto tarvitsi vielä pitkään apua haavojen hoidon lisäksi monessa ennen itsestään selvässä päivittäisessä toiminnossa, ja niinpä minusta tuli hänen henkilökohtainen hoitajansa ja avustajansa. Pari päivää harjoittelimme kieli keskellä suuta sairaalassa tehden jokaisesta toimenpiteestä tarkkoja muistiinpanoja ja sitten suuntasimme jännittyneinä yhä hyvin heikkokuntoinen Risto pyörätuolissaan istuen kotiin. Risto itse, me vanhemmat ja sairaalan väkikin, oli yhtä mieltä siitä, että nuoren ihmisen toipumisen kannalta katsottuna oikea paikka on koti eikä mikään arvauskeskuksen ankeaakin ankeampi vuodeosasto. Vähän kerrassaan, hyvin hitaasti, mutta varmasti, kuntoutus alkoi tuottaa tulosta: tulehdus parani, haavat arpeutuivat, pyörätuoli vaihtui kyynärsauvoihin, kaksi sauvaa yhteen, Risto palasi normaaliin kouluun, kuntopyörä surisi ja lopulta koitti hartaasti odotettu hetki, kun vihdoin näin itseäni parikymmentä senttiä pidemmän lapseni seisovan ensimmäistä kertaa omilla jalollaan ei puuta vasten vaan ilman tukea, ja ottavan varovasti ensimmäisiä haparoivia askeliaan. Mutta sitten poikaani hoitava lääkäri oli konsultoinut toista asiantuntijaa, jonka mukaan metalliosien jättäminen Riston ikäisen potilaan luustoon olisi terveysriski, joka voisi aiheuttaa luuston haurastumista myöhemmällä iällä. Kaikki kyllä haluavat ajaa lujaa ja nauttia vauhdin huumasta, mutta kukapa haluaisi vapaaehtoisesti kokea äkkipysäyksen seurauksineen. Riston alkuperäisen hoitosuunnitelman mukaan tarkoituksena oli jättää luita yhdistäneet metallikappaleet sinne, minne ne oli kolarin jälkeisessä leikkauksessa tiukasti istutettu. otuttautuminen normaaliin elämään alkoi. Normaalin arjen löytäminen vei meiltä kaikilta oman aikansa. Kotiuttamisen ehtona oli, että me vanhemmat opettelisimme vaadittavat hoitajan taidot. Eikä asiaa juurikaan helpottanut sairaalasta tullut yllättävä puhelinsoitto siinä vaiheessa, kun jo olimme ehtineet iloita koko revohkan olevan vihdoin onnellisesti ohitse. Loppupäätelmänä oli kutsu uuteen leikkaukseen, jossa luuydinnaulat poistettaisiin. Tai katsoa silmiin sitä, ettei ikäviä asioita tapahdukaan vain tuntemattomille ihmisille iltalehtien sivuilla. Tilanne sai jälleen kerran huhuilemaan elämän reiluuden ja oikeudenmukaisuuden perään. Sen Risto ja meidän perheemme kuitenkin joutui tekemään, ja sen joutuivat omalta osaltaan tekemään myös lähellemme jääneet ja rinnallamme tämän matkan taittaneet läheiset ja tämän kokemuksen myötä entistäkin rakkaammiksi käyneet ystävämme. Toisinaan säälin syvästi poikaani tuntuihan hänen paras nuoruutensa katkenneen yllättävästi kuin kanan lento ja vain yhteen ainoaan silmänräpäyksen mittaiseen kohtalokkaaseen virheeseen liikenteessä. Usein minun oli pakko kovettaa itseni ja olla armoton huomatessani Riston olevan valmis luovuttamaan
42
taistelun lepsuilemalla päivittäisissä kuntoutusharjoituksissaan. Mietin pitkään ja hartaasti, miten löydän oikeat sanat kertoa yhä parin viikon verran alaikäisen Riston holhoojana saamastani puhelusta ja lääkärikollegion päätöksestä luistelemasta kotiin. Oman lisänsä kuvioon toi Riston koulunkäynti kotona, nyt ei enää ollutkaan tukena tutuksi tullutta sairaalaopettajaa, johon turvautua. Ei ole kovinkaan helppoa tai mukavaa järkyt-
T
tää omaa perusluottamustaan aina kivijalkaa myöten ja hyväksyä, ettei elämä aina ole kaikissa käänteissään meidän hallinnassamme, saati järjellämme ymmärtäen ollenkaan reilu tai oikeudenmukainen. Mutta asiaan liittyi mutkia, koska tulehduksen vuoksi avoimina pidettävät haavat vaatisivat yhä tarkkaakin tarkempaa päivittäistä puhdistusta ja huolenpitoa. Eikä kai kukaan pyörätuolissa istuessaan voi joka hetki jaksaa uskoa vielä joskus kovan harjoittelun perästä kävelevänsä, jos sen hetkinen suuria ponnisteluja vaativa tavoite on saada päivästä toiseen tylsinä toistuvien harjoitteiden avulla varvas liikkumaan, nilkka koukistumaan tai polvi taipumaan
Elämä on lyhyt eikä sitä riitä tuhlattavaksi, mutta ei sitä kukaan meistä säästämäänkään pysty. Varmaa on vain se, että yhtä varmasti kuin me tänne kerran synnymme, se meillä kaikilla väistämättä joskus eteen tulee. s-posti tilaajapalvelu@kolmiokirja.
43. Oli upeaa nähdä, miten hän pikkuhiljaa tanssin jatkuessa rentoutui ja tutun aurinkoinen hymy valaisi ikäisekseen liiankin paljon kokeneen tuskaa ja vaikeuksia kohdanneen nuoren ihmisen kasvot. Leikkauspäivä tuli eteen odotettua nopeammin leikkaussalista vapautuneen peruutuspaikan ansiosta. Tämäkin päivä ja Mallan puhelimitse kertoma tieto Sirun äkillisestä aivoverenvuodosta nostivat Riston rinnalla läpi kulkemani kipeät kokemukset taas tuoreina esiin.
V
Ihminen voi olla miten hyvin koulutettu, viisas ja ylevä tahansa. Elä elämääsi niin kuin jokainen hetki olisi viimeisesi. Oli koskettava hetki nähdä jännityksestään jäykkä Risto totinen ja tyynen keskittynyt ilme kasvoillaan tanssimassa tyylikkäästi ikätovereidensa kanssa, tietäen, miten paljon kivunsietoa, kärsivällisyyttä ja silkkaa suomalaiskansallista sisuakin häneltä oli vaadittu ennen tuota hetkeä. Luovuttaa ei saa. Samoin ne palaavat joka kerta, kun jotakin yllättävää tapahtuu. Poikani Risto opetti sen minulle omalla sinnikkäällä elämänhalullaan ja esimerkillään kiivetessään omalle vuorelleen välillä mahdottomiltakin tuntuvien vaikeuksiensa jälkeen voittajana; toipuessaan ja opetellessaan toista kertaa elämässään kävelemään. Sillä jonakin aivan tavallisena päivänä huomaat vielä olevasi sen viimeisen hetken edessä; eikä meistä kukaan ei vanha eikä nuori ennalta tiedä, koska se hetki on edessä. Hän voi syyttää ja hän voi kiittää. Risto itse otti yllättävän tiedon vastaan kuitenkin hyvin aikuismaisen tyynesti.
N
ormaalin tasainen arki vaihtui taas pelonsekaiseen jännitykseen tulevasta ja henkinen valmistautuminen uuteen leikkaukseen alkoi. Mutta elämä itsessään on kesytön ja villi. Mutta niin kauan, kun on elämää, on meillä myös toivoa. NYYTI
Virkistystä vapaa-aikaan!
Lehti täynnä helppoja, hersyvän hauskoja ja monipuolisia kuvaristikoita!
Pohdi, väritä ja löydä ruudukkoon kätketty kuva!
Tilaa suoraan kotiisi! p. Frakkihousujen lahkeiden lävitse kukaan ei kyennyt näkemään hänen lukuisia arpiaan, niin kuin ei niitäkään, jotka Riston onnettomuus koko perheemme mieliin ikuisiksi ajoiksi viilsi.
aikka tapahtuneesta onkin jo vuosia aikaa, ja Risto kuntoutui lopulta lähes ennalleen, en varmasti enää koskaan pysty lukemaan lehdestä uutista liikenneonnettomuudesta täysin kylmän viilein ja ulkopuolisin silmin. Jos minulle annettaisiin kaikki valta maan päällä opettaakseni ihmisille jotain mielestäni olennaisen tärkeää elämästä, sanoisin yksinkertaisesti: tartu hetkeen. Hän voi saada osakseen mainetta, ihailua, mammonaa ja julkisuutta. Elämässä ei ole välipäiviä tai luppoaikoja. Lukea ja osata kaikki elämänhallinnasta kirjoitetut hienot opukset ulkoa. Pidä hyvää huolta suhteista läheisimpiisi. Muistot palaavat aina. palaavalle pojalleni. Se yllättää aina omalla hallitsemattomuudellaan. (08) 537 0370 netissä www.kolmioristikot. Täytyy vain elää jokainen hetkensä täydellä sydämellään muistaen kuoleman häilyvän varjon seuraavan meitä aina kintereillämme. Risto oli ehtinyt käydä toista vuotta lukiota ennen viimeistä leikkaustaan, ja toipuminen sujui onneksi kuitenkin tällä kertaa heti alusta asti hallitusti ja sukkelasti parissa kuukaudessa ennen yhtä lukion tärkeimmistä päivistä: vanhojentansseja
Ei hymyillyt. Henrik ojensi käyntikorttinsa. Silti se ei sitä ollut. Oletko totta. Ilta-Sanomat putosi käsistäni. Ei ainakaan keltaisel-
le lehdistölle. Miehen vaimo oli ministeri, joku sosiaalitantta. Vammainen nainen salarakkaana:
Alistuin hyväksikäyttöön
Henrik ei luvannut minulle koskaan mitään. Ravintolan lihatiskin möly törmäili ihmisestä toiseen deodoranttien, partavesien ja oluttuoppien säestyksellä. Kello lähenteli puolta yötä. Pelin piti olla rehellistä ensihetkestä lähtien. En koskaan saanut kerrottua Henrikille, etten pitänyt siitä, mitä hän teki minulle.
H
44
enrik pöllähti ravintola Michellen ihmismerestä kuin valaistu majakka ja ilmoitti baaritiskillä olevansa varattu mies. Herran jumala, minä puhisin.
Tunnistin miehen, totta kai. Lopeta jeesustelut ja anna puhelinnumerosi. Se oli ensimmäinen varoitus. No names. Minua kiinnostaa vain seksi, enkä ole uskollinen, se sanoi ja hörppäsi tuopin pohjat. Henrik oli harjoitellut rooliaan ul-
Olin uskomaton vaeltaja ikäisekseni ja sillä tavoin iätön, että minut arvioitiin usein kolmikymppiseksi, vaikka olin jo yli neljänkymmenen. Tajuatko, mitä lupasit. Tottelen, vastasin ja makasin alasti. Invaliditeetti oli viisikymmentä prosenttia, lapsia kaksi. Ei suolentyhjentäjää. Mutta jos seksi kiinnostaa, mies olisi käytettävissä, samoin kaikki miehen kaverit, myös naiset, ja orgasmi oli kuulemma takuuvarma. Rinnat kuin tennispallot pomppimassa tiukan paidan alla. Näpräsin Henrikiltä vyön soljen auki pitemmittä puheitta ja vedin herralta housut alas kynnyksellä. Jos annat orgasmin, saat tehdä mulle mitä vain. Ensimmäisestä yöstä lähtien kännykkä muuttui hengenvaarallisesti kiinnittyneeksi napanuoraksi. Se oli hintti. Kitalakeni oli tulikuuma kattilankansi. Kiinnityin nanosekunnissa ministerin mieheen. Toimi, Henrik sähähti ja kiskaisi vapaalla kädellään hiuksistani. Ei pissan ja kakan armoilla oleilua. Henrikin tuoksu, John Johnson & Sons humahti eteiseen kuin luontaiskaupan eteerinen seksiöljy. Ne tutkivat huomiota herättävän liikkumatta ja tuijottivat antamatta vähäisintä vihjettä epävarmuudesta, myötäelämisestä tai häpeästä. Ne Henrik rekisteröi ensimmäiseksi, kuten kertoi myöhemmin, ja silmät. Lundian hyllyltä purkka suuhun. Riitti, kun pakolliset kuviot hoituivat ilman avustajia tai hyvää tarkoittavia, tirkisteleviä asiantuntijoita. Suoraan asiaan. Viimeisestä orgasmista oli pitkä aika. kysyin. Pöly leijaili odottavan parfyymina makuuhuoneessa. Lupaus orgasmista oli kuin laiva aution saaren horisontissa. Sä oot vanha. Ihmissuhteet olivat käyttöä varten ja jokainen minuutti kannatti hyödyntää jotenkin. Toivon, että haluat heittäytyä tähän. Henrik odotti palveluja, eikä minulla ollut koskaan ollut tuollaista miestä. Kahden tunnin kuluttua ovikello soi. Ripsiväriä lisää, ohut kerros huulipunaa. Alakertani oli poistettu käytöstä Arin jälkeen, ja elämä jatkui auti-
olla saarella, vaatteet päällä, yksinäisyydessä. Vilkaisu peiliin ja rohkaiseva katse. Hengittämättä, hiljaa. Yhteishuoltajuus. Eteisessä oli hämärää ja Henrik tuoksui kotipesältä. Olin siroluinen ja hennon jäntevä nainen. Voisin olla sun seksiopettaja, Henrik lupasi. Oleellisinta olivat silmät. Kännykkä valutti minuutteja. Ennen kaikkea: ei kukaan koputtamassa vessan oveen tai vetämässä suihkuverhoa kesken kaiken ja kysymässä, tuliko jo, kuin kolmivuotiaalta. Henrik huokaili silmät sirrillään luuriin. Ei kapakan pisin mies, muttei lyhyinkään. konäön perusteella joitakin vuosikymmeniä. Leikin seksillä. Mikä Dean. En. Silmät peittivät enemmän kuin paljastivat ja arvioivat naista, minua, kuin alastonta. Henrik tekstitti.
H
Haluan, vastasin. Opin olemaan toinen ja odottamaan ihmettä, jota ei koskaan tapahtunut. Yhtään ylimääräistä siirtoa hän ei ottanut riesakseen. Ravasin sängystä vessaan, makuuhuoneen ikkunaan, ikkunasta sänkyyn eksyneenä suunnistajana. Palelsi. James Dean. Henrik ei vastannut, vaan jatkoi esitystään vetämättä henkeä ja kertoi, ettei vaimo tykkäisi turhista soittelemisista. Se muuttui tutisevaksi hyytelöksi, jonka Henrikin röntgenkatse läpivalaisi. Henrik otti tavakseen pistäytyä töistä milloin mitenkin ja otin odottajan roolin vastustelematta, epäröimättä, kiltisti. Kännykkä oli aina auki herralleni. Maihin ei päässyt ketään, vaikka olisi yrittänytkin. Valokuvaajana hän tiesi täsmälleen, mitä halusi naiselta ja hän osasi pelin, jota pelattiin. Iho käpristeli kananlihalla. Henrik seisoi rappukäytävässä känny korvalla ja puraisi vuorotellen nännejäni keskeyttämättä puheluaan. No names, no phones, only sex. Iällä, kiloilla, rypyillä tai muullakaan arvoa heijastavalla merkillä ei näyttänyt olevan väliä. Helvetin helvetti. Se sykki happea samalla kuin kuristi. Ei lupauksia, ei sopimuksia muuta kuin rikottaviksi, ei yhteistä aikaa. Riisuudu, Henrik käski kokouksensa loppupuolella. Ei laksatiiveja. Polvistuin rukoilijasirkaksi valmiina mihin tahansa orgasmin hinnalla. Samat pakkotoimet jokaisella rastilla. Outo tuttuus miehen olemuksessa, sekoitus julkkista ja naisten hellimää renttua, räjäytti lantioni irtokappaleeksi. Tukkaa päässä sen verran, että kampaa kannatti pitää povitaskussa. Kaikki antavia. Suuri valokuvaaja rajasi nautintonsa halukkaaseen suuhun, paitsi että jakoi puolihuoli45. Varattu juanvaari ei tajunnut, mitä lupasi. Vatsa pysyi juuri ja juuri kasassa tiukkaan ommelluilla napeilla. Kokous venyy, Henrik tekstitti. Olin hankkinut pikakrapulan ilman alkoholia. Käyntikortissa luki miehen nimi ja: School of Visual Culture, Dean. Kävelykeppini ei kiinnittänyt huomiota, ja se oli iso plussa. Tein, kuten käsky kuului. ...oli nuori ja kapinallinen. Ei sähläilyjä katetrilla. Haluatko, että omistan seksuaalisuutesi. enrik oli rajauksen mestari. Ja sä kaunis. En laske leikkiä tunteilla. Sinä alistut ja minä määrään. Käsisuihkusta pesu, etten haissut. Oliko sun vaimo Ilta-Sanomissa
Salarakkauden symboli. Henrik painoi etusormensa huulilleni vaikenemisen merkiksi, veti vetoketjunsa kiinni ja napitti. Johonkin seksin on pakko kanavoitua. Paras vaihtoehto olisi tutustua siihen kaikessa rauhassa ja turvallisissa ihmissuhteissa. Vammaisena nainen muuttui sukupuolettomaksi, ja sitä minä en tahtonut. Valtakirja ruumiiseeni oli kirjoitettu, ja Henrik sai tehdä sillä, mitä tahtoi. Hyvä. Mua ei voi kukaan omistaa. Se kääntyi kannoillaan ja katosi. Nahkainen vyö lämähti vatsaani. Ei riitä, että jaan sut vaimosi kanssa. Henrik avasi vyönsä metallisoljen. Ja puutteessa. Teet, kuten sanon. Seuraavaksi lyön kovempaa. Sitä ei sotketa tähän. Todellakin. Nainen rakasti. Käytän sinua tai lahjoitan toiselle. Se ei katoa, vaikkei sille annettaisi tilaa. Suomalaistutkijan mukaan vammaiset naiset joutuvat muita naisia useammin väkivallan kohteeksi, ja se koskettaa vammaisia naisia lapsuudenkodista parisuhteisiin saakka. Mä oon ihan hullu, tekstitin Henrikille. Höpö, höpö. Minä kirjoitin rakkausromaanin. Avioliitto päättyi, ja hän meni uusiin naimisiin nuoren valokuvamallin kanssa. Sinä määräät. Förbi. Fornicato, ergo sum. Erehdyin yhtenä iltana soittamaan kysyäkseni, mitä kuuluu. Olin sitä käsittämättömän pitkän ajan. Salaisuus säilyi loppuun saakka. Seksuaalinen minäkuva riippuu ympäröivän yhteiskunnan asenteista. Ja tack. Jäin makaamaan lattialle ja vannoin, että kerta oli vihoviimeinen. Kummatkin vakuuttivat päinvastaista. Kuka se oli. Se on aidon kohtaamisen korvike. Ymmärtääkö?
laa pohjaan. Pyyhkäisi hikeä otsaltaan ja sivalsi. Että semmoista peliä, eikä vaimoista ollut yhtään mihinkään. ymmenen pitkää vuotta kiehuimme intohimossa, jonka käyttömoottorina olivat viha ja rakkaus. Rakastan näin. Joo. Shit. Nej tack. Voit nukkua, mutta et miettiä. Känny on tunteensiirto-objekti. Nainen ei. Usein vammaista naista pidetään poikkeavana ja henkisesti vajaaälyisenä. Pötyä. Älä ole mustis. Veti nahkahihnan mustien puuvillashortsien vyötärölenkeistä. mattomasti tuntemuksiaan samaan aikaan ties kenelle. Sut pitäisi käräyttää. Ilmoitan, missä ja miten. Henrikiltä tuli taas tekstiviesti: Tulet paikalle. Sä oot uskomaton, sanoin. Seksi parantaa sut. En.
"L
uv u.", tekstitin Henrikille. Teen huorin, siksi olen olemassa. Tajusin kivun jälkeen, ettei Henrik voinut korvata puuttuvaa isääni. Ooh. Tää on mun transferenssirakkautta. Jag älskar dig. Puhu suomea. Haluan nukkua yön yli ja mietin, suostunko, vastasin. Jotenkin näin. Olin näkymätön vapaaehtoisesti. Sen sijaan Henrik menestyi valokuvaajana. Sulla ei saa olla omaa tahtoa. Sunkin. Ei koskaan enää. Puristin kännyä kuin vauva
Myönnä. Sen tulin tietämään Henrikin opastuksella ja olin valmis allekirjoittamaan totuuden. Se oli ajan, paikan ja sopimisen maksimointia potenssiin sata. Mies ei. Tykkäät kivusta. Kiire kuului pelin henkeen. SARI
K
H
K
oneellisen varmasti ja minimaalisin sanoin esitykset jatkuivat. Olet minun. Kiitos. Mies nautti. Ei yhdestäkään vaimosta. Kumpikaan ei käräyttänyt toista mistään. Ihana, mutkaton nainen, Henrik kehui minua. Mä oon hullu. Niille oli tilaa milloin tahansa. Ei ymmärtää. Sä oot rakastunut, Henrik tekstitti. Suostuin mihin vain ja pidin yllä Henrikin horjuvaa korttitaloa omani lisäksi. Paasasin kouluissa ja kirkoissa siitä, miten seksuaalisuus on voimakas tunne. enrik tuli varoittamatta lounastauolla ja vapautti minut miettimästä suhteen laatua tai kestoa, että muka vammaisena naisena olin helposti hyväksikäytön kohde. Ensimmäinen lyönti. En soittanut enää.
tuttia. Lady Toijalasta. Että opit antamaan mun kavereille. Seuraava lyönti. Taustalla hälistiin iltapalaa ja puuro taisi pa46
Tosi Elämää 7:n Äänestä ja voita -lukijakilpailusta Louis Widmer tuotepaketin voittivat: Ritva Komulainen, KAJAANI, Ulla Lapinkangas, OULU, Marja Mäkinen, PÄLKÄNE, Anna-Leena Kammonen, SAVONLINNA, Lea Palojärvi, PUDASJÄRVI Onnittelut voittajalle!. Ooh. En nalkuta niin kuin vaimot. Vammaiset elävät usein pakollisessa selibaatissa. Harjoittele kipua yksiksesi. Joo. Pelkoa ja vimmaa, kiimaa ja kaipuuta, epäilyä ja luottamusta, häpeää ja ihailua. Tämmöinen vammaisressu, säälin itseäni. Hän huusi, "nyt tulee", eikä sulkenut puhelinta
Kun kyselet itseltäsi aina tuota, vaikka stressaavassa tilanteessa, saat nauraa makeasti. Tee asioita, joista pidät ja joihin uskot. Mikset vain anna asioiden olla nyt, kun väkisin et saa asioita sujumaan. Jos et anna negatiivisillesi ajatuksillesi valtaa, olotilasi voi jatkua iloisena pitkään. Minä haluaisin palata yhteen, mutta mies ei ainakaan vielä, jos koskaan. Voisit opetella vastaamaan kysymykseen: "Mitä sitten?" Tällä kysymyksellä pääsee alkuun. Väsymys kaikkeen
Kristina
vastaa
Romahti terveys ja talous
Elämäni on ollut yhtä vuoristorataa. Lääkkeet ovat kalliita, ja lainat pyörivät koroilla. Ajattele, että saat elää miten haluat, ilman toisen vaikutusta. Tulemmekohan olemaan yhdessä, ja muuttuvatko asiat koskaan paremmiksi. Miksi haluat miehesi takaisin jos hän ei halua. Eroaminen ei välttämättä tarkoita aina negatiivista asiaa. Pari vuotta sitten luhistuin muutaman kerran tulleisiin kohtauksiin, jotka veivät minut tolaltaan. Olen muutaman kerran käynyt psykoterapiassa, johon lopulta pääsin. Olet nyt keskittänyt ajatuksesi vain sairauteesi. Sanoit, että ero on ehkä edessä. Itseesi voit vaikuttaa. Voit tutustua Kristinan ajatuksiin hänen kotisivuillaan: www.aurinkoisetajatukset.nettisivu.org 47 7. Meillä on lisäksi kaksi yhteistäkin lasta. Jos lapsesi on päättänyt erota, se on hänen elämänsä. Mieti, kun olet hyväntuulinen ja iloinen, mihin vaivasi silloin häviää. Sinnittelin pakonomaisesti töissä, mutta sitten alkoi ilmetä myös fyysisiä oireita. Vahva tunne, että täytyy tehdä näin. Voit hämmästyä suuresti muutoksesta. Ihminen joka kohtelee itseään kaltoin aina, vaikka hän olisi kuinka hyvä. Elämäni on ollut parin vuoden ajan kovin sekaisin, läheisen itsemurha, lapseni erotilanne, ja sitä kautta paljastuneet suuret ongelmat, tuhoavaa käyttäytymistä. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen Tosi Elämää, Kristina vastaa, PL 246, 90101 Oulu. Elämä ei kaadu, vaikka jättää jotain tekemättä. Parhaiten autat lastasi olemalla hänen tukenaan. Iloitse mahdollisuudestasi. Olen sairastellut ja kokenut kaikenlaisia vastuksia, mutta myös joitakin ilonaiheita on ollut. Pidä itsestäsi huolta ja siitä, että sinusta tuntuu hyvältä, näin sinun lähelläsikin on hyvä olla. Omat voimat lopuillaan, opiskelua ja työtä, iloa elämässä ei juuri ole. Olet voimaton vain niin kauan kuin annat itsesi olla.
Jostain syystä lähdin kirjoittamaan sinulle. Väsymys kaikkeen, en saa mitään kunnolla tehtyä, istun ja tuijotan eteen. Tee kaikkea, mistä tulet iloiseksi. Monesti parisuhde on sitä, että eletään toisen halujen mukaan. Taloudellinen tilanteeni on romahtanut, olen työttömyyspäivärahan varassa. Minulla on ensimmäisestä liitosta lapsi, joka on tälle miehelle kuin oma, ja lapsi sanoo miestä isäksi. En oikein tiedä, miksi kirjoitan, mutta tuli vain olo, että pitää kirjoittaa. Yritä puhua vain myönteisistä asioista, näin myönteiset ajatukset kasvavat. Ajattele iloisia asioita. "Mitä sitten vaikka juuri nyt lainat pyörivät koroilla?" Kyllä asiat selkenevät aikanaan. Astrologisesti katsottuna olet mielestäni hyvin kriittinen itseäsi kohtaan. Viimeisillä voimillani kuitenkin toivon, että kaikki vielä ratkeaisi paremmin päin. Ala rakentamaan omaa elämääsi ilman miestäsi, koska et saa muutettua häntä. Asuntoasiasi ratkeaa varmasti parhain päin, kun päätät ryhtyä toimeen. Näetkö millainen tulevaisuus lapsillani on isona. Ero edessä, uskon niin. Sanoit, että et tiedä mitä tehdä. Ilman niitä en olisi enää tässä. Lapsesi kyllä pärjäävät, kun heillä on rakastava aikuinen elämässään.
Tällä palstalla kirjailija, astrologi Kristina Finnholm vastaa lukijoiden kysymyksiin elämän tuomista haasteista. Jotain ratkaisua pitäisi asunnon kanssa tehdä, mutta olen voimaton. Sitten masennuin. Olet tehnyt elämästäsi sellaisen, ettet näe iloa siinä enää. En tiedä mitä tehdä, mihin uskoa, miten auttaa poikaani, voiko häntä auttaa. Näin asiat samalla selkeytyvät. Tee siitä iloista. Olisitko kuitenkaan tilanteeseen tyytyväinen, kun hän tulisi takaisin epäröiden. Erään kohtauksen jälkeen en enää jaksanut. Ei tilanne pysy kuitenkaan samanlaisena pitkään. Kun päästät tilanteesta irti, asioista lähtee pakkoenergia pois. Liitä kysymykseen nimesi ja osoitteesi, jotka jäävät niin halutessasi vain toimituksen tietoon. Kuin automaattisesti kirjoittaisin. Tunnet itsesi onnelliseksi, kun teet juuri sitä mitä haluat.
Miten saan miehen takaisin?
Minulla on todella vaikea tilanne kun ollaan lasten isän kanssa oltu muutama vuosi yhdessä tai nyt ollaan erottu, mutta kaipaamme toisiamme paljon, mutta yhteiselämä ei vain onnistu. Miten selviän tästä. Päätä edes ajatuksissasi, että huominen on aina parempi kuin tämä päivä. Esim. Elämän ei tarvitse olla suorittamista. Niitä löytää jopa niistä ongelmistakin, jos haluaa vain nähdä. Olin sairauslomalla pitkään ja palasin töihin. Keskity lapsiisi ja unohda miehesi, edes hetkeksi. Onhan hänelläkin juuri nyt vaikeaa. Älä ajattele, miten elämä tulee menemään, vaan keskity vain tähän päivään, niin jaksat. Jos taas avioliittosi jatkuu, pyri siihen, että saatte molemmat elää mahdollisimman omanlaista elämää toisianne tukien. Se johtuu siitä, että ajattelet sitä koko ajan. Siitä muodostuu kierre. Ajattele jos et puhuisi koskaan sairaudestasi, olisiko sitä olemassakaan. Muutama vuosi sitten aloin saada outoja oireita, ja lopulta minulla todettiin olevan dissosiaatiohäiriö. Älä reagoi asioihin tunteella, vaan järjellä. Suurimmatkin vastoinkäymiset voi kääntää voitoksi. Sain pahoja huimauskohtauksia, flunssaa ja minua särki koko ajan pahasta olosta. Vakuuta itsellesi, että olet terve ja hoe vaikka päivittäin olevasi erinomaisessa kunnossa. Sinulla on merkit astrologisella kartalla nyt niin, että pääsisit helpommalla, kun unohtaisit hetkeksi omat tunteesi. Voimaa ja toivoa elämään kaipaan
Roosa maistoi ja pyysi omaa pikku tilkkasta. Rikusta
49
-Ä. Yhdessä olimme teettäneet reiät korviin, minä toiset reiät silloin, kun Roosa oli saanut ensimmäisensä ja sitten uusia, kunnes meillä molemmilla oli kolme reikää kummassakin korvanlehdessä. Katselimme elokuvia, sellaisiakin, jotka Roosan ikäisiltä normaalisti olivat kiellettyjä, mutta minä viittaisin kintaalla. Mä olin ensin ihan pihalla, että ketä, se tarkoitti, mutta sitten tajusin, että se puhui susta. Kanasalaattia, äiti. Katsokoot vain äijät meitä Lamminpään tyttöjä, me emme katseista hätkähdä! Riku ei sitten tyytynytkään enää katselemaan. Isosisko! Roosaa huvitti ja niin minuakin, mutta samalla olin kaikessa hiljaisuudessa imarreltu. Roosahan on ainakin viisitoista... iti. Ohjaaja katsoi meitä, kahta sievää vaaleaa tyttöä samanlaisissa ruusunpunaisissa treeniasuissa. Ja antoi myöten. Ja jokaista reikäparia olimme juhlineet uusilla korvarenkailla ja kuohujuomalla. Minua imarteli, kun meitä alettiin luulla siskoksiksi. kohotin ammattilaisen nyppimiä kulmiani ja nyökkäsin vieressäni seisovan tyttäreni suuntaan. Mitä syötäisiin. Pikkuinen lapsinainen vieressäni nyökkäsi vakavana. Salilla moni katse kääntyi perääm-
me, kun kiersimme laitteesta toiseen tai poljimme vierekkäisiä spinningpyöriä. Sitä paitsi alkoholinkäytön tavat oli parasta opiskella kotona. Minua nauratti. mottelimme itseämme. Ja niin pienestä se lähti. Laittaisitteko te tyttöni lapsiparkkiin mieluummin. etkä sinä voi olla kuin nippa nappa kolmekymmentä. puuskahti Riku seuraavana maanantai-iltana salilla. Hyvänen aika, Euroopan sivistysmaissa lapset istuivat perheen kanssa illallispöydässä ja saivat viinitilkkasensa jo Roosaa nuorempina. Miksipä en olisi antanut. Kun kolmansia korvakoruja juhlittiin, Roosa oli kaksitoista ja annoin hänen siemaista lasistani samppanjaa. Tyttöhän katsoi niitä minun kanssani ja oli muutenkin ikäistään kehittyneempi. Roosa on kolmetoista ja minä kolmekymmentäkolme. Näin minä vakuuttelin itselleni. Riku oli hyvännäköinen ohjaaja, jota olin jo jonkin aikaa harkinnut personal trainerikseni tai minun ja Roosan traineriksi.
Täytyypä kertoa Rikulle asian oikea laita, hymähdin ja käänsin auton lähikaupan pihaan. Voin vakuuttaa, ettei hän juoksentele ympäri häiritsemässä muita asiakkaita, vaan treenaa tosissaan, vai mitä Roosa. Salin vastaanotossa ohjaaja hieman protestoi ensin ja sanoi, ettei heille päästetty lapsia harjoittelemaan. Se Riku, tiedätsä, se komea, se kysyi multa, että onko tuolla sun isosiskolla poikaystävää. Et ole tosissasi, Minna! Sinähän olet ollut ihan lapsi, kun hän on syntynyt. Roosa sanoi minulle eräänä päivänä, kun ajoimme salilta kotiin. Hankin Roosalle kausikortin omalle kuntosalilleni, kun hän oli kolmetoista. Minun tyttäreni ei joisi puskasiidereitä samanikäisten kanssa turvattoman taivaan alla, vaan siemailisi hillitysti laatujuomaa oman kotinsa suojissa. Riku oli ällistynyt mutta sanoi sitten: Hyvän näköinen kaksikko olette, kuka tahansa mies teitä kuljettelisi mielellään. Arvaa mitä, äiti. Me Roosan kanssa huomasimme katseet ja meitä nauratti. Todellako. Minä join samppanjaa minipullosta ja Roosa sai lasten kuplivaa juomaa. Ja jotain hyvää hedelmävissyä
Ai sinäkö ostit sen farkkuminihameen ja topin, mitkä sillä oli viimeksi täällä päällä. Törmäys todellisuuteen oli raju ja karkea. En siis suotta soitellut kummallekaan, vaan päätin ajaa suoraan kotiin. enri huomasi meissä ja varsinkin Roosassa tapahtuneen muutoksen ja soitti minulle eräänä päivänä töihin. Että tykkääkö se äitistä vai tyttärestä, loppupeleissä... oitti maaliskuu, kiireaika työpaikallani. Mitkä vaatteet. Minulla olisi ollut huono omatunto Roosan takia, jollei Riku olisi vakuuttanut, että hyvin he pärjäisivät. En tiennyt mistään minihameesta ja topista. Roosa voisi olla salilla hänen kanssaan, ja he laittaisivat yhdessä laittaisivat ruokaa meillä. Meistä oli tulossa oikea superperhe, hyvän näköinen kolmikko, jota katseltiin. Olin odottanut, että tästä tulisi ongelma. Ja ainakin hauskempaa. Heti, kun ehtisin. Usein kotiutuessani olin niin väsynyt, että rojahdin sänkyyn heti, kun sain meikit pestyä naamalta ja olin täydessä unessa. Mutta ei. Sellaiset tyrkkyvaatteet. Kaksi viehkeää maailmannaista ja mies, joka palvoi heitä molempia. Tai niin minä luulin, kunnes sain sähköpostia luokanvalvojalta. Olin yksinomaan iloinen siitä, että Riku ja Roosa viihtyivät yhdessä! Hymyilin sille pienelle flirtille, mitä Roosa poikaystäväni kanssa yritti; niin somaa ja tyttömäistä. Sinähän sellaiset tiedät! keskeytin siihen paikkaan.
50
No kuule, sinuna varoisin pikkuisen tuollaista poikaystävää, joka lahjoittelee tyrkkyvaatteita alaikäiselle tytölle. kysyin ivallisesti. Eteisestä olohuoneeseen oli avaraa avointa tilaa, verhot oli vedetty ikkunaan, mutta ovesta lankeava valokiila valaisi irvokasta esitystä liiankin hyvin. Minulla ei ollut aavistustakaan mistään poissaoloista. Roosa olisi varmaan vielä koulussa ja Riku salilla ohjaamassa jotain body pump -ryhmäänsä. Se käynnistyi, kun työpaikalla kaatui käyttöjärjestelmä. Roosa otti koulunsakin tosissaan. Muistan, miten vilkaisin kelloani ja totesin sen näyttävän puoli kahta. Valtakunnallisia kokeita ja sen sellaisia. nkohan teidän perheessä tapahtunut jotain ikävää. Vietimme paljon aikaa kolmisin; treenasimme, lenkkeilimme ja iltaisin katselimme elokuvia, Riku keskellä, minä toisessa ja Roosa toisessa kainalossa. Roosa oli vähintään yhtä hyvää seuraa kuin muutama aikuinen ystäväni. Likka on vasta kolmentoista ja näytti katuhuo... Kolme poissaoloa. Tunsin, että nyt oli elämä mallillaan. n ikinä unohda näkyä, jonka kohtasin, kun avasin oven. Helpotuksekseni Riku tyytyi nukkumaan vieressäni vaatimatta seksiä. Itsekseni odotin aikaa, jolloin Roosalla olisi oma poikaystävä, ja voisimme jakaa ajatuksiamme kuin ystävät konsanaan. Ruokakaupassa voisi käydä myöhemmin. kysyin kummissani. Päätin kysyä niistä Roosalta. Riku halusi rakastella usein ja missä vaan, mutta tyytyi tänä kiirekautena hyvän yön suukkoon ja jäi usein katsomaan televisiota olohuoneeseen Roosan kanssa, kun minä jo nukuin. Rikun kädet Roosan vaaleaan tukkaan uponneina, huulet kireässä nautinnon irveessä, Roosan hopeiset korvarenkaat välähtelivät takkuisten hiusten lomasta. Näin jälkeenpäin toivoisin, että voisin sanoa nähneeni merkkejä, joita en osannut tulkita. Kaksi viehkeää maailmannaista ja mies, joka palvoi heitä molempia.
tuli personal trainerimme ja hyvin nopeasti myös minun poikaystäväni. Roosa on ollut kovin väsynyt ja sulkeutunut koulussa. Sillä mitäpä pahaa siinä oli, että Riku osti sieviä vaatteita pikkunaiselle, naisystävänsä tyttärelle. Tilinpäätöstoimeksiannot viivyttivät minua töissä myöhään monena arki-iltana. Katotko sä yhtään, miten Roosa pukeutuu. Ilman sitä oli hyödytöntä tehdä yhtään mitään. Pitkästä aikaa voisimme kaikki kolme mennä korttelin deli-myymälään etsimään jotain ihania makupaloja. Hetken vain katsoin ja sitten minulta pääsi:
"O
H
K
E. Riku seisoi lattialla, pää kenossa, silmät kiinni, housut reisillä roikkuen. Meistä oli tulossa oikea superperhe, hyvän näköinen kolmikko, jota katseltiin. Että päässäni soi edes jokin hälytyskello. Minä ja Riku joimme yleensä gin tonicia, ja Roosa sai siemaista vuoroin kummankin lasista. Jaha, mikäs nyt on vikana. hän tivasi henrimäiseen tyyliin, karskisti ja turhia lavertelematta. Kolme poissaoloa on edelleen kuittaamatta, eli onkohan niitä edes näytetty kotona?" Väsynyt. Sulkeutunut. Mä suljen nyt, sanoin hiljaa ja tiukasti, painoin puhelimen kiinni kieltäytyen tiukasti ajattelemasta Henrin likaisia puheita. Hänen edessään polvistuneena oli minun pikkutyttöni, lapsinaiseni. Saanen huomauttaa, että minä olen se, joka sille tytölle on saanut joka rievun ostaa, sinun elareilla ei kannata kauheasti kehua. Hame, joka hyvä kun peitti perseen ja tiukka toppi, isot hopeakorvikset vielä. Se kyllä sanoi, että se teidän jumppaope osti. Meidän asiammehan olivat hienosti, ja jos Roosa olikin hiukan vähäpuheisempi ja väsyneemmän näköinen, niin kai sillä oli koulussa
ihan yhtä kiirettä kuin minulla töissä
Tämä piti puhua. Menossa kuka minnekin. Minun huomioni sai vain Roosa. Minua yökötti. En voinut edes katsoa olohuoneen suuntaan. Mitä me sitten tehdään. Minna..., hän aloitti. Olen alkanut polttaa taas. Vaikka välissä oli ovi, osasin kuvitella, miten hän makasi sängyssä mahallaan, peitto pään yli vedettynä. Ehkä toinen jalka koukussa. Henri ei vielä tiennyt tapahtumia, mutta näki jo sen, että minä olin asianosainen. Hän sulki oven, suojeli tytärtämme minulta, äidiltä. Minna, se itse, tarkoitan, Roosa, halusi itse kok... Hän ei ollut edelleenkään antanut halata itseään. Nojaudun kaiteen yli ja katson tielle. Turpa KIINNI! karjaisin ja irtosin lamaannuksestani. TURPA KIINNI! TURPA KIINNI! Älä puhu mulle, mä en halua kuulla! Oven läpi kuulin, miten lapseni ääni nousi ja särkyi, hän huusi suoraa huutoa. Ovi, jota Roosa ei ollut suostunut avaamaan minulle, aukeni heti, kun tyttö kuuli isänsä äänen. Se teki kipeää, mutta katkera ymmärrys velloi mielessäni. Ei niin, että minä olisin Miaa välittänyt katsoakaan. Ja Roosa parkaisi vain "äiti", rimpuili itsensä kauemmas ja pakeni huoneeseensa. Kaikki yhdessä jonkun kanssa, kukaan ei ole yksin tänä päivänä, joka on valon, ilon ja perheyhteyden juhla keskellä pimeintä vuodenaikaa. Riku kiskoi raivokkaasti housunsa ylös, kasvot purppuranpunaisina. Vieläkin muistan oman ääneni, se oli tumma ja käheä, vieras ja katkonainen. Jouluaaton siniharmaassa iltapäivässä näkyy vain muutama kulkija. Minä istuin edelleen eteisessä. Eikä! Mee pois! Mä en halua puhua sun kanssa! Mutta täytyyhän meidän. Minä olin hoikka, hyvin hoidettu, treenattu ja hyvin puettu. Mia oli pulska, nuhruinen ja tavallisen näköinen, tyypillinen perheenäiti. Äitiyteni oli kuitenkin herännyt liian myöhään. Menen parvekkeelle ja sytytän tupakan. Anna olla, sähähti Henri. Sä olet jo tarpeeksi tehnyt vahinkoa. Se, mitä olin nähnyt, kummitteli silmieni pohjalla edelleen. Nousen ja kaavin lautasen sisällön roskiin. Ei ollut kuin muutama askel sille ovelle, joka erotti minut lapsestani, mutta ne askeleet olivat lyijynraskaat. Nyt heti. Minua itketti.
Mutta tästä ei päässyt yli eikä ympäri. Hyökkäsin raivolla Rikun kimppuun, kynsin hänen kasvojaan, yritin potkia haaroihin. Mutta en pystynyt. Roosa..., aloitin vaimeasti. Se vähä voima, mitä minussa oli, valui jalkojen kautta pois ja luisuin lattialle istumaan selkä ovea vasten. Ja jos tähän saakka olinkin pitänyt itseäni tyttäreni kaverina, niin nyt olin pentunsa puolesta taisteleva naarastiikeri. Mukana oli myös Henrin Mia-vaimo, joka silmäili minua halveksien. euraavan kerran olin tavannut Roosan ja Henrin sosiaalivirastossa. kysyin ikuisuuden kuluttua. Mene pois! kuului tukahtunut ääni. Roosa, päästä mut sisään. Mitä sanotaan alaikäiselle, jota oma miesystävä on käyttänyt seksuaalisesti hyväksi. Kun ovi aukeni, näin isän ja tyt-
S. Jutellaan. Milloin tuo alkoi. Niitä kuormitti syyllisyys, inho siitä, mitä olin nähnyt hänelle tehtävän ja, sanotaan suoraan, neuvottomuus. Miten kauan sitä on jatkunut. Poltin nuorena tyttönä, mutta lopetin, kun aloin odottaa Roosaa. Ilmeisesti ääneni oli sellainen, että Henri uskoi kyselemättä. Nousin, yritin lähestyä, yritin halata, mutta Roosa väisti. Mä haluan iskän, Roosa käski.
tären. Minä olin osasyyllinen. En kertonut muuta kuin että Roosa tarvitsi häntä, että jotain oli tapahtunut. Tumppaan tupakkani ja käännyn mennäkseni takaisin sisälle. Silti hän katsoi minua alaspäin, ja hänellä oli siihen varaa. Halusin rikkoa oven, mennä väkisin sisään, kaivaa hänet peittojen sisältä syliini ja keinuttaa, itkeä yhdessä. Sun kanssa me jutellaan myöhemmin! avahdun muistoistani ja totean, että olen vain siirrellyt yksinäisen jouluateriani aineksia lautasen reunalta toiselle. Toinen ikuisuus kului. Jossain taustalla kuului Roosan nyyhkytys, vaimeana oven läpi. Nyt olen aloittanut uudestaan. Mitä te teette. Kutsumatta tuli mieleen vuosien takainen muisto, pinnasänky ja yksivuotias Roosa, vatsallaan, tutti suussa, toinen jalka koukussa ja kainalossa unipupu. Riku hätkähti, poukkosi taaksepäin, housut tipahtivat nilkkoihin, erektiossa oleva penis heilahti paksuna ja kiilteli kosteana. Kalpean tyttären, joka väisti katsettani ja isän, jonka silmät olivat kylmää kiveä. Muuta en pystynyt kuin änkyttämään tuota lausetta. Kiinni, sanoin. Turpa. Mitä te teette. Ja jolla oli matkakassi kädessä. Hän tuli ja paineli ohitseni vilkaisemattakaan minuun. Ehdin nähdä kyyneleisen lapseni heittäytyvän isänsä kaulaan, mutta kun otin askelen heidän suuntaansa, ovi suljettiin uudelleen. Nuori pariskunta, vanha pariskunta, pieni joukko ihmisiä; vanhus, nainen ja kaksi lasta. Jumalauta. Jotain meidän pitää tehdä. Vastaanottohuoneessa hän jäi istumaan sohvalle, Mian ja Henrin vä51
H
J
a minä soitin ja Henri tuli. Roosa lähtee nyt mun kanssa, Henri ilmoitti vastaansanomattomalla äänellä. Mitä Riku on tehnyt... Kun Riku oli luikkinut tiehensä, minä tietysti menin Roosan suljetun oven taakse
Totta se on. Ei kun on siinä totuuden siemen, Henri puuttui puheeseen. Hän oli kyllin vanha päättämään niin, ja Henri ja Mia olivat halukkaita ottamaan hänet kotiinsa. Olen minä siitä yrittänyt sanoa, mutta... Ja niin me sitten lähdimme, minä omaan suuntaani ja tyttäreni uuden perheensä kanssa omaan suuntaansa. Kas niin, nyt lopetetaan tämä. Ei, te kaksi kuuntelette nyt, Minnalla on puheenvuoro. Roosa ei sanonut siihenkään mitään. Anteeksi, Roosa. Hän oli nostanut kädet korvilleen ja pudisteli päätään. Ei mitään koskettelua, lahjojen ostamista, pyrkimystä jäädä tytön kanssa kahden. Syyttelemällä te ette tyttöä auta. Katsoin tuota painunutta päätä, vaaleaa riippuvaa tukkaa, meikittömiä kasvoja ja korvia, joissa ei ollut yhtään korua. Roosa ottaisi yhteyttä, kun itse tahtoisi. Roosa itse halusi jäädä isänsä luo asumaan. Roosa oli ainoa, jonka mielipide merkitsi.
olleet kakku, joka oli päältä kaunis. Riku oli pidätetty työpaikaltaan. Tajusin, miten asia oli. Kuntosalilla oli lapsia vain lapsiparkissa, jossa Riku ei työskennellyt, siispä hänen taustaansa ei kukaan ollut tarkistanut. Se isyys ja vastuuntunto, jota olin niin kovin kaivannut Henrissä, oli herännyt hänessä nyt, kuten minun äitiyteni minussa. Minä, Roosa ja Riku olimme olleet tyylikkäämpi näky salilta tai deli-kaupasta tullessamme. hän kysyi samalla, kun ojensi minulle tukun reseptejä: mielialalääkettä, rauhoittavaa, nukahtamislääkettä. Ole sinä hiljaa! äsähdin. Te siis vietitte paljon aikaa kolmisin, ettekä huomannut mitään. Jospa minä kysyn Minnalta: mitä mieltä olet tuosta, mitä Henri ja Mia sa6 52
noivat. Ei saa! parkaisi Roosa. Minna hoiti sen homman ihan itse, työnsi Roosan sen pedofiilin syliin... Olin karistanut elämästä kaikki turhuudet; hieno kuntosali oli vaihtunut yksinäisiin lenkkeihin, shoppailut iltoihin kotona. Vaalea tukka heilahteli. Roosa oli kertonut, mitä oli tapahtunut. Sitten tuli päivä, jona istuuduin työpöytäni ääreen, avasin tietokoneesta päivittäin käyttämäni pääkirja-aukeaman ohjelmasta, enkä tajunnut siitä yhtään mitään. Roosan pää painui uudelleen. Mitä mä olen näinä vuosina seurannut, niin Minna on leikkinyt Roosan kanssa jotain ihme Sinkkuelämää -kaveria. Ja sitten piti tulla jotain... Se on mitätön sana eikä korjaa mitään, mutta silti. Ensimmäisen yksinäisen syksyn tullessa minä seisoin eteisen peilin edessä ja katsoin omaa kuvaani ennen töihin lähtöä. Tuijotin vain surkeana pöydällä lepääviä käsiäni. Pitänyt sitä puoliaikuisena, vaikka se on ihan kakara. Nieleksin ankarasti ja käännyin katsomaan Roosaa. Ne kolme, joita minä yksinäisyydestäni katselin, olivat perhe. Katselin heitä viraston parkkipaikalla tuiki tavallisen näköinen perhe menossa tavalliseen autoonsa. sosiaalityöntekijä kysyi minulta. Minä olin hirveän nuori, kun Roosa syntyi. Nostin katseeni käsistäni ja puhuin. Teidän ei ole hyvä olla yksin nyt. tämmöistä, että minä tajusin. Kai teillä on joku tukihenkilö. Mutta Henri oli se, joka sai sulkea Roosan suojelukseensa, kun taas minä menetin hänet ja olin sen ansainnut. Karun yksinkertainen farkkujakku, meikittömät puhtaat kasvot, joiden ankara ilme oli uusi minullekin. Kun ei ollut mitään tekemistä, vyöryi yksinäisyys ja syyllisyys päälle armottomasti, mutta kun kesä koitti, olin selvinnyt hengissä. Ja äkkiä mieleni oli selvä ja kylmä. Olimme. Tapaamisoikeudesta keskusteltiin. Oli kuin hän olisi yrittänyt ravistaa pois painajaisen, johon Riku oli hänet kiskonut. Työntänyt ketään ystävistäni suden suuhun omia kiireitäni syyttäen. Ei minulla oikeasti ollut ketään, mutta selvisin niistä viikoista silti. Ja kun kahdestaan elettiin ja Roosasta kasvoi niin fiksu, niin oli helppo unohtaa, ettei hän ollut aikuinen, tai että minä olin. Mitä nämä vieraat merkit olivat, mitä näille piti tehdä. Istuin, kunnes assistenttini tuli ja suostutteli minut nousemaan, tulemaan mukaansa, lepäämään ja lopulta tapaamaan työterveyslääkärin, joka oitis kirjoitti minulle kolmen viikon työuupumus-sairasloman. Peilistä katsoi nainen, joka ei ollut enää iloinen, hemmoteltu nuori äiti, vaan nainen, joka oli oppinut läksynsä ja maksanut tyhmyydestään kalliin hinnan ja näytti ikäistään vanhemmalta.
L
M
itä voisin kertoa sen tapaamisen päättymisestä. Tietysti minulla on, äitini ja ystäväni, valehtelin, jotta pääsisin äkkiä lähtemään. Ei sen tarvinnut pyrkiä, Mia heitti halveksivasti. yhyesti: Riku sai kolmen vuoden ehdottoman tuomion ja palasi vankilaan. Havahduin siihen, että sosiaalityöntekijä puhui. Miten pieni ja haavoittuva hän olikaan ilman hepeneitään! Ja minä, minä, joka olin halunnut olla hänelle kaveri, en äiti olisinko kohdellut kavereitanikaan noin ajattelemattomasti. Anteeksi. Minusta ei ollut mitään vaatimaan, joten päätimme, että toistaiseksi siitä ei päätettäisi mitään. liin. Minä paiskin töitä, nukuin viinin ja unilääkkeiden avulla. Hänellä oli kaksi aikaisempaa tuomiota alaikäisiin sekaantumisesta ja hän oli saanut potkut koulusta, jossa oli toiminut liikunnanopettajana. Antaisin mitä vaan, jos saisin takaisin viime vuodet. En osannut vastata heti. Istuin ja tuijotin ruutua mykkänä. Hänen äänettömyytensä koski minuun enemmän kuin Henrin tympeä ilme ja Mian hapan tyytyväisyys siitä, miten olin nöyrtynyt myöntämään virheeni. Meidän uusi elämämme asettui jonkinlaisiin uomiin
Minä elän yksin; työkaverit yrittävät houkutella rientoihinsa, mutta ei minua kiinnosta. REG VAAKA Esim. Siellä hän istui, minun tyttäreni, lavalla. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 24.26. oosasta kuulin säännöllisesti hänen lastensuojelun työntekijänsä kautta. Se sattuu. Jokainen torjunta on kuin isku päin kasvoja, mutta minä nousen ja yritän uudelleen ja jonain päivänä silta on rakennettu, ja minä ja Roosa kohtaamme sen keskellä. Kirjoitat siis viestiisi jonkin seuraavista yhdistelmistä: REG VESIMIES REG KALAT REG OINAS Tilaa viikonloppuREG HÄRKÄ horoskooppi REG KAKSOSET ystävällesi REG RAPU kirjoittamalla viestin REG LEIJONA perään vastaanottajan REG NEITSYT matkapuhelinnumero. Onko luvassa helliä hetkiä vai riitaa. REG HÄRKÄ numeroon 173664, ja saat ensi viikonlopun horoskooppisi. syyskuuta; viimeinen tilauspäivä 19.9. Merkkivaatteet olivat vaihtuneet yksinkertaisiin farkkuihin ja neulepuseroon, tukka oli kasvanut
R
ja riippui löysänä palmikkona toisella olkapäällä. Intohimoa vai välinpitämättömyyttä?
mättä hänen elämästään, kuulumisia kyselemällä, koulun juhliin tekemilläni salaisilla vierailuilla. Ihana nuori nainen, joka oli kumartunut kitaransa puoleen ja näppäili joululaulua, jota me kumpikin rakastimme, laulua tontusta, joka ei saa unta. syyskuuta; viimeinen tilauspäivä 26.9. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 17.19. lokakuuta.; viimeinen tilauspäivä 3.10.
Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Soneran, Radiolinjan, Saunalahden ja Dna:n matkapuhelinliittymissä.
53 3. Ja nyt on taas joulu. Tai, jos olet jo vakiintunut, miten suhteesi rakastettuusi kehittyy. Hauskaa seuraa vai yksinäisyyttä. Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 1.3. Kaadan itselleni lasin viiniä ja päätän, että yritän soittaa uudelleen pyhien jälkeen. Lisäksi horoskooppi kertoo, missä ympyröissä varmimmin tapaat joko rakkaasi tai muita mielenkiintoisia ihmisiä.
Viikonloppuhoroskoopin on laatinut Reginan monivuotinen astrologi, tunnettu ja tunnustettu Violet Sjöberg. Näppäile viestiin tunnus REG, välilyönti ja horoskooppimerkkisi. Teen työni, lenkkeilen, istun kotona ja katson telkkaria tai selaan valokuva-albumeja. Tiedän, etten voi jatkaa loputtomiin tällä tavalla, mutta toistaiseksi kerään valopisarat elämääni niistä sirusista, joita poimin Roosan tietäLöydätkö Sen Oikean. Jouluilta tummuu siniseen pimeyteen. Minä otin selvää, milloin juhla pidettiin ja hiivin takariviin pimennettyyn saliin. Ja se joulu meni ja tuli uusi vuosi, kevät, kesä, syksy. syyskuuta; viimeinen tilauspäivä 12.9. Minä rikoin yhteyden tyttäreeni ajattelemattomuudellani ja minun tehtäväni on rakentaa se silta uudelleen. Lähetä viesti, esim. Hän jaksoi taas keskittyä koulunkäyntiin ja vietti paljon aikaa isänsä kanssa. Mia ja Henri, tai tyttö itse, eivät halunneet pitää minuun yhteyttä toistaiseksi. Hän alkoi ottaa kitaratunteja ja esiintyi koulunsa joulujuhlissa sinä ensimmäisenä jouluna. Roosa oli vaihtanut toiseen kouluun; hän kävi terapiassa ja toipui tapahtuneesta pikkuhiljaa. Minä katselin ja kuuntelin ja hiivin sitten pois. REG OINAS REG SKORPIONI 040123456 REG JOUSIMIES REG KAURIS
Viikonloppuhoroskooppi pe-la-su 10.12. Saat myös tietää, minkä värinen vaate tai asuste sinun kannattaa valita, jotta onnesi olisi paras mahdollinen. MINNA
Näin tulkitset värien ja paikkojen koodit saamastasi tekstiviestistä:
tapahtuu ensi viikonloppuna?
Mitä
Värit: punainen = PU, vaaleanpunainen = VP, tummanpunainen = TP, sininen = SI, vaaleansininen = VS, tummansininen = TS, vihreä = VI, vaaleanvihreä = VV, tummanvihreä = TV, ruskea = RU, vaaleanruskea = VR, tummanruskea = TR, keltainen = KE, violetti = VO, oranssi = OR, turkoosi = TU, pinkki = PI, musta = MU, valkoinen = VA Paikat: kotona = KO, baarissa = BA, elokuÄlä enää pohdi vaan ota selvää! vissa = EL, tanssiravintolassa tai -lavalla = Tilaa tekstiviestinä viikonloppu- TA, ruokaravintolassa = RR, konsertissa = horoskooppisi, joka kertoo, mi- KN, ystävien luona = YS, bileissä = BI, hartä tapahtuu ensi perjantain, laurastuksissa = HA, liikunnan parissa = LI
antain ja sunnuntain aikana
Näin jo silmissäni, miten minulle hurrattaisiin, kun saapuisin maalisuoralle ja lähdin kiitämään eteenpäin välittämättä luokkakaverini avuttomasta nyyhkytyksestä.
S
auvon latua eteenpäin verkkaiseen tahtiini ja nautin hiljaisuudesta. Vain kolme parasta yltää mitaleille. Tiesin jo etukäteen, että ponnistuksistani huolimatta jäisin tänäkin vuonna kuudesluokkalaisten tyttöjen sarjan viimeiseksi: olin lievästi ylipainoinen ja olemukseltani kömpelö kaikkea muuta kuin hiihtokilpailujen ennakkosuosikki. Metsässä viipyilee kaamoksen iltapäivän sininen valo, sillä vuosi on vaihtumassa juuri uuteen, eikä aurinko vielä juuri näyttäydy näillä korkeuksilla. Tätä Ylläksen latujen lämminhenkistä ilmapiiriä olen kaikilla
54
talvisilla lomillani ihaillut. Meillä kaikilla on hetki aikaa kohdata toistemme katse ja tervehtiä.
M
ieleeni palautuu tyystin toisenlaisen muisto talviliikunnasta: pikkukaupungin ala-asteen koulun hiihtokilpailut 1970-luvun loppupuolelta. Hiljaisuutta rikkovat vain suksien sihinä ladulla, vastaan tulevien hiihtäjien sauvojen narahdukset ja etäämmältä ajoittain kantautuva moottorikelkkojen ääni. Jokainen vastaan tuleva hiihtäjä nyökkää hymyillen tai nostaa kätensä tervehdykseen. Jyhkeät männyt nukkuvat lumivilttiensä alla ja vaivaiskoivujen kasvupaikan voi vain aavistaa paksun nietoksen pinnalla aaltoilevista pehmeistä kohoumista. Kuului pikkupakkasen keskeltä lipsuvien suksien kirvoittamia manauksia ja älähdyksiä, jotka sekoittuivat omaan verenmakuiseen huohotukseeni. Kukaan ei pääsisi moittimaan minua siitä, etten olisi yrittänyt. Mutkan jälkeen kohtasin näyn, jota en ollut osannut odottaa. Lykin tasatahtia kaarteeseen, jossa latu kääntyi alamäkeen keskenkasvuisten, juuri ja juuri kinosten yläpuolelle yltävien kuusentaimien läpi. Sinä päivänä äänet keskisuomalaisessa metsässä olivat toisenlaiset. Siitä huolimatta pakersin vimmaisesti latua eteenpäin. Aivan kuin kaikki hiihtäjät olisivat yhtä suurta perhettä riippumatta siitä, onko liikkeellä itseni kaltainen rauhallinen nautiskelija vai tarkasti ennalta määrättyä harjoitusohjelmaa sykemittarin kanssa läpi puurtava puoliammattilainen. Erotan kauempana männyn oksalla tumman hahmon, joka yllättää suuruudellaan: huuhkaja seuraa tarkkaavaisella katsellaan kiireetöntä kulkuani. Näin, että toinen suksista oli katkennut kolmeen osaan, jäljistä päätellen. Minua ei lohduttanut lainkaan se, että monta luokkatoveriani makasi kotona flunssassa, jonka vuoksi sarjassani oli tänään vain neljä kilpailijaa. Voitonhimo sai esiin
pahimman puoleni
Kun tajusin, että minulla oli kerrankin mahdollisuus päästä mitaleille hiihtokilpailuissa, mielessäni sumeni kaikki muu. Käsivarsiani ja reisiäni poltteli, hiki tursusi pipon alta otsalle ja silmiin, latu oli kapea ja omien
vanhanaikaisten suksieni leveät siteet kiusasivat lisävastuksena auratessaan lunta suksen jälkien molemmin puolin. Hän puristi suksiaan rintaansa vasten ja itki. Itku kurkussa painoin eteenpäin kohti kaarretta, josta tiesin ladun kääntyvän takaisin koulua kohti. Yksi luokkatovereistani, Leena, retkotti ladun vierustalla vyötäröään myöten hankeen uponneena
Miten sinä tulet maaliin ennen Leenaa. Hiki valui silmiini ja kurkkua korvensi. Onko Leenalle sattunut joku haaveri. Kohta hänen autonsa vimmainen pärinä katosi kylätielle. Sitä en todellakaan ollut tullut ajatelleeksi. Sauvat roikkuivat yhtä nahkalenkeistään hänen ranteistaan. Minä unohdin pienimmätkin empatian eleet. Mikään muu ei merkinnyt mitään kuin huumaava ajatus siitä, että tänä vuonna en saisikaan lohdutuspalkinnoiksi varattua karkkipussia, vaan jotain paljon parempaa: mitalin, joka ripustettaisiin kaulaani leveässä, sinivalkoisessa nauhassa. Siitä huolimatta matka maaliin oli pitkä. Luihu könysi autosta vaatteet märkinä ja kengät täynnä puoliksi sulanutta lun55
K. Nirri tiuskaisi. Minä pääsisin hänen ohitseen ja olisin kerrankin kilpailussa nopeampi kuin viimeiseksi tullut hiihtäjä! Minun oli vain jaksettava loppuun. Luokanvalvojamme Nirri juoksi luokseni ja kyykistyi viereeni, mutta ei suinkaan onnittelemaan eikä kehumaan minua. Entä jos Leena on lou-
T
kannut itsensä. Lohduttauduin kuvittelemalla mielessäni, kuinka minut otettaisiin loppusuoralla vastaan hämmästyksensekaisin kannustushuudoin ja iloisesti yllättyneenä siitä, että olin ohittanut yhden kilpailijoista.
oisin kävi. Minulle kävi juuri niin kuin monelle muullekin, joka voitonhimossaan tai pyrkyryydessään ei muistanut ajatella asioista toisen ihmisen näkökulmasta. uultuaan tilanteesta koulun rehtori, pitkä ja laiha mies, jota oppilaat salaa kutsuivat Luihuksi, riensi vihreälle Fiatilleen ja vääntäytyi kaksinkerroin sen etuistuimen ja ratin väliin. hän kysyi huolesta suunniltaan, eikä maininnut sanaakaan siitä, että kerrankin minä olin pärjännyt kilpailussa. Minulle oli sillä hetkellä yhdentekevää, että ystäväni joutuisi kahlaamaan taakkoineen umpihangessa lähes kilometrin matkan. Veri maistui suussani yhä metallisempana. Kun sain kerättyä tarpeeksi rohkeutta palatakseni ulos, ehdin juuri näkemään, kuinka rehtori kaarsi autollaan takaisin koulun pihaan Leena kyydissään. Sillä oli suksi poikki, sain sanottua. Lykin viimeisillä voimillani loppumetrit ja kaaduin maaliviivan jälkeen läkähtyneenä urheilukentän reunaan. Puolivälissä, ison kaarteen jälkeen, minä huohotin ja irvistelin vieläkin kyljessäni tuntuvaa pistosta. Leena istui pelkääjän paikalla kasvot kirjaviin lapasiin hautautuneina, eikä kertaakaan nostanut katsettaan. Nirri tarttui käteeni ja yritti kiskoa minua pystyyn. Näitkö sinä hänet. Hidastin vauhtiani pysähtyäkseni häntä auttamaan, mutta sitten koin elämäni ensimmäisen häikäilemättömyyden sokaiseman hetken: jos Leena kerran oli katkaissut suksensa, hänen pelinsä oli menetetty. Onnettoman kilpakumppanini nyyhkäisyt hiipuivat kuulumattomiin, kun ähelsin eteenpäin. Missä kohti. Miksi et jäänyt auttamaan. Mitä Leenalle on tapahtunut. En edes tajunnut huikata Leenalle, että hänen kannattaisi kääntyä ja tarpoa ladun lähistöllä kulkevalle kylätielle, jota pitkin hän pääsisi helpommin takaisin koululle. Kun pääsin Leenan kohdalle, hän käännähti katsomaan minua silmät itkusta turvonneina. Käännyin maassa kyljelleni ja nyökkäsin. Häpeä kasvoi vatsaani korventavaksi möykyksi. arvasin sen tarttuneen nuoreen näreeseen. hän kysyi. Siellä itkin yksikseni, kunnes fyysinen uupumus ja kirpeä häpeä saivat sisuskaluni kääntymään nurin niin, että lopulta oksensin. Jatkoin lipsuvilla suksillani sivakoimista, kunnes tajusin, että minulla oli jopa varaa löysätä vauhtia. En kehdannut jäädä odottamaan koulutovereitteni kanssa Luihun ja Leenan tuloa, vaan pakenin sisälle tyttöjen vessaan. Nirri tivasi
Olen jälkeenpäin miettinyt, oliko ammatinvalintani alitajunnasta kumpuava keino jollain tavalla hyvittää hiihtokilpailuissa ystävälle aiheuttamaani vääryyttä. Nirri kysyi huolesta kalpeana. Tarkko-
N
K
un vihdoin pääsin kotiin sinä päivänä, palkinnonjaossa kaulaani ripustettu pronssisävyinen mitali lensi pöytälaatikkoni perälle. On parempi, että ajan Leenan suoraan terveyskeskukseen.
vaa, hän pyysi välitunnilla. Kukapa olisi kilpailujen aikaan arvannut, että luonto houkuttelee minut takaisin ja löydän liikunnasta myöhemmin itselleni mieluisen harrastuksen. Kartan ja kompassin kanssa maastossa kulkemisesta tuli vuosiksi lempiharrastukseni, mutta kilpailemaan minua ei kukaan saanut lähtemään, ei vaikka seuratoverit koettivat minua kovasti siihen rohkaista. Liikunnasta ja sen ohjaamisesta muodostui minulle siis yritys auttaa toisia ihmisiä. Ehkä mitali myöhemminkin elämässäni muistuttaisi minulle, että pyrkisin ottamaan huomioon toiset ihmiset.
jen opetussuunnitelmien antamissa rajoissa on pysyttävä tiukasti ja jokaiselle oppilaalle on annettava arvosana oppiaineesta minä, ikuinen hännänhuippu ja häviäjä en siihen olisi pystynyt. Metsä on aina kiehtonut minua, yksinäisinä hetkinä se on tuntunut suorastaan ystävältä. Tytöllä on luultavasti jalka murtunut, Luihu kertoi Nirrille, joka riensi häntä vastaan. Sen kiemuraisten kuvioiden keskeltä tarkkaavainen katsoja saattoi erottaa kaunokirjaimin kirjoittamani sanan "anteeksi". Haluan ihmisten pärjäävän omassa arjessaan vaivoistaan huolimatta, ja ennen kaikkea olevan sinut oman kehonsa ja mielensä kanssa. Pelkkä voittamisen halu ei mielestäni saisi olla ainoa motiivi liikkumiseen. Minusta tuli fysioterapeutti. Puukiukaan lempeä savun tuoksu tulvahtaa nenääni, kun lähestyn pientä, tuttua mökkiä, jonka olemme tällekin lomalle vuokranneet. yt tämän hämärään vaipuvan tunturimaiseman keskellä sivakoidessani kuuntelen metsän vaimeita rapinoita ja etenen ladulla omaan tahtiini. Vesiliikunta on lempeää, mutta samalla tehokasta kuntoilua. Nyky-yhteiskunta korostaa yhä enemmän ja enemmän kilpailua, ja vain vahvat pärjäävät. Mitä Leenalle oikein on sattunut. Liikunnanopettajaa minusta ei toki tullut. Hän oli kahlannut umpihangessa tieltä ladulle ja kantanut sieltä Leenan autoonsa. Häpeä kasvoi vatsaani korventavaksi möykyksi. Hiihtokilpailuissa se muuttui viholliseksi, painajaisunen maisemaksi, puut käänsivät minulle selkänsä ja pudottivat ilkeyksissään lumia niskaani. Kai lähes jokaiseen ihmiseen on jollakin tavalla sisäänrakennettu kilpailuvietti, mutta sen ei pitäisi jyrätä alleen empatiaa ja auttamisen halua. Kannustan siksi ihmisiä liikkumaan sekä omaksi ilokseen että terveydestään huolehtiakseen. MARIA
K
N
ehtorimme arvaus hiihtokilpailupäivänä osoittautui oikeaksi. Tiedän silti, että tulen muistamaan surkeasti päättyneet hiihtokilpailut loppuelämäni ajan joka ikinen kerta, kun olen lähdössä ladulle. En kehdannut jäädä odottamaan koulutovereitteni kanssa Luihun ja Leenan tuloa, vaan pakenin sisälle tyttöjen vessaan.
ta. Rakastan uimista luonnonvesissä, ja vesijumpassa käyn uimahallilla vähintään kerran viikossa. Suksi oli tarttunut alamäessä kuusentaimeen, Luihu selitti sulloutuessaan takaisin autoonsa. Pakkasin sen pahvilaatikkoon kirjojen ja koriste-esineiden mukaan, matkalle kohti uutta kotia. En koskenutkaan siihen ennen kuin vuosia myöhemmin pakatessani tavaroitani ensimmäistä muuttoani varten. Myös vesi on aina ollut minulle mieluisa elementti. Luokkatoverini taisi olla silloin fiksumpi ja kypsempi kuin minä. Hämmästyin suuresti, kun hän ojensi tussikotelonsa ensimmäiseksi minulle. Hän työnsi Leenan suksenromut opettajan syliin. Leena palasi kouluun kaksi päivää myöhemmin toinen jalka kipsattuna. Olin viskata mitalin silloin lopullisesti roskiin, mutta tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Pitkä, rauhallinen hiihtolenkki on nostattanut sopivan kevyen hien pintaan. uo yli kolmenkymmenen vuoden takaiset tapahtumat ovat onneksi mennyttä elämää. Piirtäkää mulle kipsiin jotain ki56
R. Uskalsin katsoa ystävääni kunnolla silmiin vasta sen jälkeen, kun olin piirtänyt kipsin yläreunaan monivärisen ornamentin. Vesijumppaa olen myös ohjannut paljon, sillä päädyin vastoin omia ja muiden odotuksia jopa liikuntaa sivuavaan ammattiin. Jos Leena edes kantoi minulle kaunaa hiihtokilpailujen tapahtumista, hän osasi peittää sen todella hyvin. Nostan sukseni pystyyn mökin seinää vasten ja verryttelen kevyesti. Ennen sisälle menoa tervehdin vielä luottavaista kuukkelia, joka on tullut noutamaan siemeniä pihaan pystyttämältäni lintulaudalta. Sauna on jo lämpiämässä. un murrosikäisenä lähdin serkkuni innostamana paikallisen urheiluseuran harjoituksiin kokeilemaan suunnistusta, jäin pian koukkuun
On turhauttavaa istua kolme vuotta lukiossa, jos ei edes valmistu mihinkään ammattiin. Sehän kertoo vain puolison kyvyttömyydestä tuntea vastuuta. On hienoa, ettei kruunuprinsessa Victoriakaan hylännyt sulhastaan, vaikka tätä kohtasi vaikea sairaus. Itse etsin terapiasta apua mieheni käännettyä minulle selkänsä, mutta sain osakseni vain valtavaa eroon usuttamista. Joskus tuntuu, että perhepinnareita ja perheensä hylkääjiä suosivat naiset taitavat olla hieman vastuuttomia ja kevytkenkäisiä itsekin, koska olisihan toki parempi, että perheet pysyisivät koossa, sillä avioero on lapsellekin kova paikka. Omaan päähäni ei oikein sovi tuollainen logiikka, koska en ole nähnyt, että uudella vaimolla olisi miehelleni sen enempää annettavaa kuin minulla oli, ja minulla on tosiaan jotain erityistä tuon miehen kanssa eli yhteinen lapsi. Kestävän pohjan elämälle löytää vasta uskosta, se on vastaus kaikkeen. Juttu tupa
HYVINÄ JA PAHOINA PÄIVINÄ Lupaamme vihittäessä rakastaa puolisoamme hyvinä ja pahoina päivinä. Julkaistusta kirjoituksesta maksetaan 5 euron palkkio. Kirjoita osoitteeseen Tosi Elämää, Juttutupa, PL 246, 90101 Oulu. MIRJA
Juttutupa odottaa juuri sinun ajatuksiasi ja mielipiteitäsi. Toki minullakin on huonoja päiviä uskostani huolimatta, mutta jotain sellaista siinä on, mitä en vaihtaisi tämän maailman parhaimpiinkaan tavaroihin. Moni sairas on kokenut, että puoliso häipyy, kun sairaus iskee, hetkenä, jolloin toisen rakkautta erityisesti tarvitsisi. Ei ylioppilaita arvosteta työelämässä niin paljon kuin vielä 70- tai 80-luvulla. Minun mielestäni ihmisten sisin merkitsee eniten, vaikka täytyy myöntää, että hyvällä ulkokuorella pääsee myös pitkälle. Kauniit ihmiset ovat kuitenkin usein pinnallisia, ja täytyy muistaa, että kerran me kaikki vanhenemme ja kauneuskin katoaa. Itselleni usko merkitsee tänä päivänä kaikkea, sen pohjalle voi rakentaa vankan elämän. Lukioon pääsee huonollakin keskiarvolla, eri asia sitten on, pärjääkö siellä vai ei. Heitä on jo ihan liikaa. Eli minulle kuului saada lapsi, ja tuolle uudelle naiselle kuului saada minun aviomieheni ja lapsemme isä. Amerikassa kuuluvat lupaavan rakastaa myös " in sickness and and in health" eli tulee sitten kohdalle sairautta tai terveyttä. Liitä mukaan nimesi, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkitilisi numero. 57. Seksikeskeinen yhteiskuntamme ei taida tajuta, että ihmissuhde on muutakin kuin seksiä, ja tärkeintä tulisi olla vastuu toisesta ihmisestä todellakin niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä. Ilmeisesti monien henkinen kehitys on jäänyt tunne-elämän osalta pahasti kesken, kun vastuullisuus ja kypsä rakastaminen tuntuvat olevan niin vaikeita asioita. Olin silloin suuresti rakastunut mieheeni ja toivoin vuosia, että hän olisi palannut hyvin alkaneeseen avioliittoon, mutta maailman teillä hän edelleen vastuuttomana elelee, eikä edes hiljattain syntynyt ihana lapsenlapsikaan merkitse hänelle mitään. Moni
päätyy kaupan kassalle. LIISA IRMELI YLIOPPILAIDEN YLISTYKSESTÄ Keväällä taas juhlittiin ylioppilaita. Sanoisin kuitenkin vielä tähän loppuun, että jokaisen on hyvä muistaa, että kerran meidät kaikki vielä punnitaan ja tyhjiksi havaitaan, jos meiltä puuttuu usko elävään Jumalaan. Olisi hyvä, jos terapeutit ymmärtäisivät, mistä asioissa on kysymys, ja eiköhän heidänkin pitäisi pyrkiä mieluummin yhdistämään perheitä kuin erottamaan. Olisi jo aika antaa tilaa muillekin ja jättää nuo ylioppilashössötykset vähemmälle. Tuli sellainen tunne, etteivät muut valmistuneet olleet yhtään mitään. On paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät välitä kuulla sanaakaan uskosta tai uskonnosta, ja se on heidän valintansa. Ainahan on runsaasti lapsettomiakin naisia tarjolla, joten mies voi tarttua ensimmäiseen halukkaaseen kuin hukkuva oljenkorteen päästäkseen vapaaksi vastuustaan alkuperäisestä perheestä. Aikamme tuntuu olevan sellainen, että vastuutto-
muus leviää kuin rutto, ja hylättyjä ja petettyjä riittää terapeuttien hoidettavaksi. Moni ei edes halua mennä lukioon, vaikka edellytyksiä olisikin. Itseäni lohdutteli mieheni uuden vaimon ystävätär mieheni jättäessä minut sanomalla, että miksi suotta murehtisin, koska onhan minulla lapsi. Useinhan avioliitot päättyvät jo lapsen syntymään, kun uusi tilanne tuntuu vaikkapa miehestä liian monimutkaiselta, ja hän etsii pakomahdollisuuden liitosta. Lehdessä oli oikein runo ylioppilaille, jossa kehuttiin heidän viisauttaan ja tietämistään
Tiedän hänen paitansa alla sykkivän reissumiehen vapaan sielun, joka ei pahemmin ole yhteyttä tavannut pitää sen enempää puhelimella kuin kirjeitsekään. Innokkaat "joko huomenna saadaan kaivaa matoja valmiiksi" -kysymykset sekoittuvat iltapala-astioiden kilinään. Pojat mennä viilettävät jo edelläni sisälle, mutta ympärilläni pörräävästä nälkäisestä sääskiparvesta huolimatta jään itse vielä
58
-H
hetkeksi valoisaan, mutta jo viilenemässä olevaan keväiseen iltaan katselemaan isäni perään aivan kuin aavistaen tässä hetkessä ja erossamme olevan tällä kertaa jotakin hyvin poikkeuksellista ja lopullisuudessaan ainutkertaista. Auton perävalot olivat jo hyvän aikaa takaperin haihtuneet horisonttiin ja pöly soratiellä laskeutunut saadessani vihdoin itseni patisteltua liikkeelle ja katseeni irtautumaan tyhjästä tiestä. Vielä suurempi järkytys oli kuitenkin se, millaisia piirteitä kuolema sai esiin sukulaisissani. Arkisissa tohinoissani en ehdi sen kummemmin ajatella isääni. Isäni kuolema oli minulle järkytys. Minäkin tästä menen, moi moi vain, mies minun isäni ja lasteni ukki huikkaa hypätessään touhukkaana autoonsa ja huristaessaan tiehensä. Hän tulisi taas, kun palanneeksi näkyisi, ja hänen epämääräinen parin päivän aika-
P. Eteisessä minua vastaan juoksee kaksi villiä pikkupoikaa kysellen, joko ukki lähti ja varmistamaan, koska tämä taas tuleekaan hakemaan heitä lupaamalleen onkiretkelle. äivät kuluivat eteenpäin niin kuin päivillä yleensäkin on tapana kulua: työni ja muiden arkisten askareiden vaatiessa oman aikansa ja veronsa. Nyt näin ensimmäistä kertaa joidenkin ihmisten todellisen sielunmaiseman.
ei nyt minä menen ja sitten tulen. Lupaan pyhästi tulla käymään jo parin päivän päästä ja sitten lähdetään poikien kanssa kalaan, isokokoinen mies sanoo pörröttäen samalla molemmilla käsillään jaloissaan pyörivien pellavapäisten pikkupoikien jo ennestään sekaisia vaaleita hiustupsuja. Katso nyt sinuakin syövät itikat, alkakaas nyt mennä sisälle siitä koko lauma
Vedän syvään henkeäni. Oliko hän hukannut kännykkänsä vai oliko hän liian huonossa kunnossa tahtoakseen vastata nähdessään, kuka häntä tavoittelee. Ehdin jo hetken ajatella, ettei isäni ole mökillä käynytkään, kun huomaan tutun näköisen vihreän auton pilkottavan ulkorakennuksen nurkan takaa. Se asia oli ja pysyi. Piste. Sade vain jatkaisi satamistaan tahdostani piittaamatta ja samoin teki isäni ajoittaisen ryyppäämisensä suhteen. Tiesin vanhastaan isäni useimmiten retkiltään palaavan sinne haavojaan nuolemaan. evottomuus valtasi mieleni, kun isästäni ei kuulunut mitään hänen lähtiessään mainitseman parin päivän päästä. Sekin oli isäni kyseessä ollen jo suurta edistystä, kun hän nykyisin sentään ylipäätään ilmoitti kenellekään lähdöstään, eikä lapsuusvuosieni tapaan yhtäkkiä vain kadonnut retkilleen minkäänlaista viestiä jälkeensä jättämättä. Isäni oli tai ainakin oli jossakin vaiheessa oli ollut täällä. Huhuilen hänen nimeään, mutta minulle vastaavat vain linnut, hiljaisuus ja jostakin kauempaa kuu59
Setäni,
L
L. Raitistua en hänen puolestaan voinut, ja kaikki muu olisi ollut kuin olisin puinut vihan vimmassa nyrkkiäni sateelle. Tuurijuoppo. Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun isääni etsin, mutta viimeinen siitä tulisi, vaikka sitä en vielä silloin hiljaisen rauhallista lauantaiaamuista tietä ajellessani tiennytkään. uonto oli vehreimmillään ajellessani varhain aamutuimaan kohti isäni kesäasuntoa, joka oli ollut aikaisemmin isäni lapsuudenkoti ja minun mummolani. Kun en vielä neljännenkään vuorokauden mittaan ollut saanut isääni yhteyttä, kärsivällisyyteni loppui ja päätin lähteä seuraavana päivänä etsimään häntä. Huoleni kasvoi hetki hetkeltä. Yritin useampaankin kertaan soittaa isäni kännykkään, mutta en saanut vastausta. Mutta ei tiukimmastakaan myllyhoidoista ollut pitkäksi aikaa isääni hillitsemään, vaan ajoittainen raju Koskenkorvakuuri oli asia, joka pysyi ja toistui ajoittain isäni elämässä yhtä varmasti kuin auringonnousu maan päällä aamuisin. Ehkä suojelin omaa perhettäni ja lapsiani, kenties halusin säästää samalla myös itseäni, mutta välillämme vallitsi sanaton sopimus siitä, ettemme tapaa toisiamme pullonhimon vietyä voiton miehestä. Isäni näet oli alkoholisti. Olihan hän vuosien virrassa yrittänyt monesti ongelmaansa apuakin etsiä välillä enemmän ja välillä vähemmän vakavalla mielellä. Vastauksena soittoyrityksiini oli kuitenkin kerta toisensa jälkeen yhä vain sama hiljaisuus, soitinpa hänen puhelimeensa mihin vuorokaudenaikaan tahansa. ruumiinryöstäjä
määreensä saattoi aivan yhtä hyvin tarkoittaa neljää päivää tai viikkoa, jonka jälkeen hän tulisi ja kysyisi vähän nolona: Onko tänään tiistai vai perjantai. Olinhan niin monet kerrat nähnyt hilpeänä matkaan lähteneen miehen palaavan naarmuisena ja kolhittuna kotiin itseään ja omaa heikkouttaan häveten, vihaten ja inhoten. Pakkohan hänen on jossakin vaiheessa kuulla puhelimensa soivan. Tiesin kuitenkin hänen olevan mestari ohareissaan, joten päätin rauhoittaa mieleni ja kuulostella tilannetta vielä jonkin aikaa. Se ei kuitenkaan poistanut sitä tosiasiaa, ettenkö minä, aikuinen tytär ja omalla tahollani perheellinen nainen, olisi tuntenut syvää huolta isäni retkistä. Aloin huolestua todenteolla. Minä olin lopulta oppinut vuosien saatossa hyväksymään isäni sellaisena kuin hän oli. Mökille päästyäni minut ottaa vastaan aution pihan hiljaisuus, jonka rikkoo vain kovalla kiireellä pesiään rakentelevien muuttolintujen keväiset viserrykset
Rannan puoleiselta kuistilta löydän lopulta etsimäni. Eihän naapurin pihaan karauttavat poliisija ruumisauto ole hiljalleen autioituvassa maalaiskylässä kuitenkaan aivan jokapäiväinen ilmestys. Poliisi toteaa kuolinsyyn ja tarkemman kuolinajan selviävän kyllä aikanaan ruumiinavausraportista. En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Kierrän rakennuksen ja ilmassa leijuva outo haju vain voimistuu. Vanha punaiseksi maalattu puinen puutarhakeinu narahtaa harmaahiuksisen poliisin noustessa lopulta jalolleen ja toivottaessa minulle voimia ennen lähtöään. Huomaan jälleen vastaavani kysymyksiin, joihin en oikeastaan haluaisi tai jaksaisi vastata, vaan mieluiten olisin edes pienen hetken yksin selvitellen sotkuisia ajatuksiani. Isäni makaa jalat koukussa, hiljaa ja liikkumatta saunan kuistilla vieressään tyhjiä oluttölkkejä ja kumollaan oleva avattu viinapullo. Mikä oli isäni sosiaaliturvatunnus, entä omani. Ei, hänellä ei tietääkseni ollut vihamiehiä ellei sellaisiksi sitten lasketa häntä itseään, alkoholismiaan ja pullonhenkeään... Vaikka en ole koskaan aikaisemmin nähnyt kuollutta ihmistä, ymmärrän sellaista nyt katsovani. Päässäni pyörii ajatus siitä, miksi en tullut etsimään isääni jo aikaisemmin. Lopulta jokin järjen ääni käskee soittamaan hälytyskeskukseen. Lähestyessäni saunaa aistin ilmassa leijuvan kummallisen hajun, joka voimistuu sitä mukaa, mitä lähemmäksi vanhaa savusaunaa tulen. Ei, ei kylläkään aivan viime aikoina. Kyllä, hän oli vallan täynnä elämää viimeksi tavatessamme, vaikka joskus olikin ollut hyvinkin väsynyt elämäänsä. Suuntaan askeleeni kohti vanhaa hirsirakennusta ja huomaan pian mökin oven olevan auki. Kalman haju, päässäni pyörii, se on kalman haju. Hän tyrkkää käteeni käyntikorttinsa siltä varalta, että muistaisin vielä jotakin mielestäni tärkeää ja mainitsemisen arvoista tai minulla olisi jotakin kysyttävää. Kysyttävää minulla kyllä olisi liikaakin, mutta enemmän itseltäni kuin muilta. En tiedä, vietänkö isäni ruumiin vierellä tunnin vai minuutin, huudanko vai olenko vaiti. Vasta poliisin lähdettyä huomaan paikalle ilmestyneen muutamia uteliaita silmäpareja seuraamaan loitompaa tapahtumien kulkua. Enkä minä osaa vastata, kohautan vain neuvottomana voimattomina roikkuvia hartioitani. Isän on pakko olla saunassa! Valitettavasti olen oikeassa. Loputtomasti. Kylmät väreet kiirivät pitkin selkääni pelätessäni, mikä näky minua sisällä odottaa. Sauna, mielessäni välähtää. Huhuilen edelleen ilman toivottua tulosta. Tiesinkö, oliko isälläni ollut seuraa viimeisinä päivinään vai oliko hän ollut yksin. Kaikkialla on melkein luonnottoman siistiä aivan kuin kukaan ei olisi mökissä sitten viimeisen siivouskerran käynytkään. On, isäni on kyllä aika ajoin puhunut itsemurhasta ja joskus aiemmin sitä yrittänytkin. Ilmeisesti osaan kuitenkin antaa jonkinlaiset ajo-ohjeetkin, koska pian mökin piha kuhisee väkeä: poliiseja ja hautaustoimiston ihmisiä.
60
Äkkiä kaikki tuntuvat haluavan kysellä minulta jotakin yhtä aikaa ja yritän parhaani mukaan vastata kysymyksiin, vaikka en niitä ymmärräkään. Poliisi ottaa eri kulmista valokuvia saunan kuistilta ennen kuin antaa hautaustoimiston väelle luvan siirtää kuollutta isääni. Jos olisin tullut, olisiko tämä yhä elossa. Hän lupaa tulla mökille niin pian kuin vain suinkin ehtisi ajaa paikan päälle saatuaan lapsemme ensin toimitetuksi anopille hoitoon. Isäni lipuu juuri samalla hetkellä mustassa ruumisautossa kapeaa mökkitietä pitkin kohti keskussairaalan patologista osastoa, ja olipa hänen tuon kyseisen auton kyytiin päätymisensä syy mikä tahansa, isäni on nyt lopullisesti ja peruuttamattomasti poissa,
eikä mikään mahti maailmassa enää häntä takaisin toisi. luva traktorin pörinä. Soperran asiani sekavasti. Minua itkettää. Minulta pyydetään molempien osoitteet ja muut yhteystiedot. Sekavat muistikuvat tatuoituvat ikuisiksi ajoiksi mieleeni: isä nostetaan ankean harmaaseen sinkkiarkkuun. Huhun mukaan vainajaparka oli ollut yltä päältä isoilla mustelmilla, verta oli ollut valtoimenaan pitkin pihoja ja raakaa murhamiestä etsittiin parasta aikaa kissojen ja koirien kans-. Jatkan huhuiluani mökin seinien pitäessä visusti asukkaansa salaisuuden omana tietonaan. Hautaustoimiston ihmiset toteavat isäni olleen isokokoinen mies, joku selittää jotakin käsittämätöntä oikeuslääketieteellisestä ruumiinavauksesta keskussairaalassa. Soitan aviomiehelleni ja kerron tapahtuneesta. Poliisi kysyy, oliko isäni ollut masentunut tai oliko hänellä ollut taipumusta itsetuhoiseen käyttäytymiseen entä mahdollisia minun tiedossani olevia vihamiehiä. Miksi sitten poliisi oli täällä, jos Karin kuolemaan ei kerta muka liity rikosta. Havahdun vasta, kun hyytävät vilunväristykset ravistavat kehoani, vaikka ilmanala ympärilläni on hiostavan kuuma ja kevään ensimmäistä ukonilmaa enteilevä. Myöhemmin kuulen samaisen ämmän levittäneen kylillä juttua jonka mukaan "rikospaikalla" oli tehty ilmiselvää väkivaltaa. En jaksaisi vastata ja kuitenkin on pakko. naapuruston pahin juoruämmä utelee nokka pitkällä saadakseen edes vähän jännitystä omaan tapahtumaköyhään elämäänsä. Oksennus pyrkii karvaana nieluuni. Juuri sillä hetkellä en tiedä, tahdonko edes tietää enempää. Seuraavat hetket ovat sekavia. Pieni mökki on nopeasti tarkistettu: se on autio sisällä ei ole ketään. Kysymyksiä kysymysten perään. Aiemmin ääntä pitänyt traktorikin tuntuu nyt vaienneen
Ei mene kauan, kun isäni nuorempi veli, Jukka-Pekka, ilmestyy mökille tulenpalava kiire kantapäillään. Olin joskus puolivahingossa sattunut näkemään isäni puoliskon kauppakirjasta ja ajatellut samalla rahalla hulppeammankin lukaalin irtoavan.
Mutta en ollut sanonut asiasta mitään. Olen järkytykseni vallassa enkä osaa ajatella järkevästi. Sen kummemmin ajattelematta irrotan nipusta toisen avaimen Jukka-Pekalle, joka livauttaa sen oitis tyytyväisenä taskuunsa. JukkaPekka kysyy. Odottaessani aviomiestäni saapuvaksi istun pöydän ääressä. Entä rannassa oleva moottorivene, kalaverkot ja isäni edellisenä kesänä hankkima grilli, jossa olisi niin näppärä savustaa saaliskalaa... Itkun laannuttua käyn siivoamassa tyhjät pullot saunanverannalta ja asetan niiden tilalle kynttilän ja kimpun ojan pientareelta poimimiani niittykukkia. Se pätkii koko ajan ja olen jo pitkään miettinyt sen vaihtamista, mutta eikös tuo Karin puhelin olekin nyt tuossa ihan joutavana ja toimintakuntoisena... Lipevin elein hän tarjoaa apuaan kaikessa, missä vain suinkin tarvitsisin. Kaikki isältäni jäänyt tavara, jonka rahallinen arvo ylitti kirpputorihinnoilla mitaten kaksi euroa, tuntui olevan Jukka-Pekan mielestä ihan ylettömän kiinnostavaa ja hänelle juuri sillä siunaamalla ehdottoman tarpeellista ellei jopa välttämätöntä. Minä olen hämmentynyt, surullinen ja väsynyt. Minulla on hirmuisen huono puhelin. Oman lukunsa muodostivat lukuisat tavarat, jotka olivat Jukka-Pekan mukaan olleet isälläni lainassa häneltä, ja joita hän luonnollisesti nyt
61. Eihän se edes varsinaisesti ollut minulle kuulunut: kahden kauppa on kahden kauppa toinen myi omansa ja toinen maksoi asialliseksi katsomansa hinnan haluamastaan, ja tiedän isäni rakastaneen kotimökkiään enemmän kuin millään rahasummalla pystyisi mittaamaan. Mitenkäs se vanha Jontikka siellä tallissa. Olihan hän soitellut tämän tuostakin udellakseen, onko minulla käyttöä telkkarille tai videoille, jotka isältäni jälkeen jäivät ja jotka hänelle olisivat tasaisen kipeään tarpeeseen. En yleensä ole kostonhimoinen ihminen, mutta juorun ensi kertaa kuullessani en kyllä jaksanut toivoa huhun aloittajalle mitään järin hyvää tai kaunistakaan... Perätön huhu viiltää terävästi syvältä sielustani ja näen sen levittäjät hyeenoina maukkaan haaskan kimpussa. Lillun kuin sakeassa usvassa: kuuntelen, puhun, olen läsnä enkä kuitenkaan ole. Jukka-Pekka kertoo kauhutarinoita seudun autioille kesämökeille tehdyistä mökkivarkauksista. Ties miten lie aiemmin toimeen tullutkaan... Jukka-Pekan tehdessä lähtöä hän näkee minun katsovan omaa kännykkääni ja huomaa mökin pöydällä lojuvan toisenkin kännykän. sa pitkin pitäjää. Ai niin, muistinkin tässä, miten Kari viimeksi tavatessamme lupasi antaa minulle akkuporakoneensa, kun minulla ei ole sellaista, ja sellaiselle olisi kiivas tarvis rakennuksellani. Isäni ei ehkä eläessään ollut omastakaan mielestäni kaikin ajoin elintavoiltaan aivan sellainen turvallinen ja vakaa isä kuin itsekin olisin varsinkin nuorempana toivonut ja odottanut, mutta yhtä kaikki hän oli ollut minun isäni se ainoa isä, joka minulla oli ollut.
V
iesti isäni kohtalosta kiertää maalaismiljöössä uskomattoman nopeasti suusta suuhun. Tiedän Jukka-Pekan kuitenkin käyneen siellä useampaankin kertaan. Se olisi vielä kova peli pienissä puutarhahommissa... Ja miten onkaan mikroaaltouunin ja sähkövatkaimen laita... Järvenselkä on tyyni ja jossakin kaukaa huhuilee yksinäinen kuikka omaa haikean surumielistä säveltään.
P
äivät vaihtuvat toisiksi vaeltaessani niiden läpi yhä kuin sakeassa sumussa. Mökille en reippaan kolmensadan kilometrin välimatkan vuoksi ehdi ennen hautajaisia käymään, ja mitäpä minä siellä tekisinkään. Isässäni ei kuitenkaan ollut omien näköhavaintojeni, eikä poliisinkaan arvion mukaan, näkyvissä mitään ulkoisen väkivallan merkkejä. Asunhan itse kuitenkin melko kaukana mökkipaikkakunnasta, ja minulla on kotiseudullani oma elämäni, perheeni, työni ja arkiset kiireeni. Hautajaisjärjestelyt vaativat oman aikansa, eivätkä omat voimani riitä muuhun kuin lapsiperheen normaalin arkeen. Huokaisten lykkään akkuporakoneen laatikon Jukka-Pekan kainaloon, ja hän lähtee vihdoin viimein tyytyväisenä kohti kotiaan. Onko tuo Karin entinen kännykkä. Ajatukseni ja ajanlaskuni rajoittuvat tulossa olevaan hautajaispäivään ja siitä selviytymiseen enkä todellakaan jaksanut miettiä jonkun 70-luvulta peräisin olevan sähkövatkaimen tulevaa kohtaloa tai lähes yhtä vanhan mikroaaltouunin salattua elämää. Irrotan isälleni kuuluneen kortin puhelimesta, viittaan kädelläni ja ahnas kiilto silmissään Jukka-Pekka sieppaa kärppänä isäni kännykän pöydänkulmalta tunkien sen taskuunsa ennen kuin ehtisin tulla katumapäälle. Vihdoinkin olen taas yksin ja itken ääneen ulvoen ulos tuskaani. Äkkiä JukkaPekka ehdottaa, että antaisin hänelle mökin avaimet, niin hän voisi pitää siitä huolta puolestani. Ja onhan mökki muutenkin Jukka-Pekallekin tuttu paikka entinen lapsuudenkoti, jonka puolikkaan hän oli aikoinaan myynyt isälleni myyjän kannalta katsottuna ilmeisen hyvään markkinahintaan. Omat hankaluutensa ja paperisotansa aiheuttaa sekin, että haluan kuitenkin isäni tulevan haudatuksi lähelle omaa perhettäni, jolloin meillä isää, ukkia ja appea surevilla olisi jokin paikka, missä käydä
Enkä menettänyt lopullisesti edes uskoani kaikkiin ihmisiin tai elämään ylipäätään vaikka silmieni avautumisen hetkellä siltä jo tovin tuntuikin. Ajattelin itseäni, joka sinisilmäisesti olin uskonut setänsä lipeviin lupauksiin ja kiltisti antanut mökin avaimet suoraan tämän ojennettuun käteen. Hautajaispäivän iltana olin lopen uupunut, mutta uupumukseni kertoi kuitenkin enemmän terveydestäni kuin sairaudestani. Niinpä minäkin halusin laittaa pihan kukkimaan hänen muistokseen. Näin punaista ja pelkäsin tekeväni jotakin täysin hallitsematonta. aapuessamme mökkitielle kävi heti ilmi, ettei mökkitie ollut päässyt ruohottumaan, vaan mökillä oli käyty viime aikoina melkoisen usein. Halusin heille jäävän heille rakkaasta ja läheisestä ukistaan mahdollisimman hyviä ja valoisia muistikuvia. Olin niin raivoissani, etten saanut sanaa suustani. Pakkasimme eväät ja muut tarvikkeet autoon. Ajattelin arjen normaaliuden olevan oman perheeni ohella se pieni voimavara ja oljenkorsi, joka pitää minut tolpillani ja järjissäni kaiken ympärilläni vellovan kaaoksen keskellä. Varsinkin, kun jälkikäteen kuulin Jukka-Pekan värittäneen minusta kuvaa Kari-veljensä itsekkäänä ainoana kakarana, joka tahtoo pitää kaiken itsellään antamatta mitään muille. Tai en vain suuttunut, vaan kerta kaikkiaan raivostuin. Mokomankin ruumiinpesijän, joka ei ollut malttanut säällisesti odottaa edes veljensä hautajaisia ennen kuin jo ahnaasti ui kiinni tältä
S
jälkeen jääneeseen vaatimattomaan maalliseen omaisuuteen. Käteni tärisivät. Mullan pöllytessä ja mutapaakkujen kiivaasti lennellessä ajatukseni selkiytyvät ja tajusin kristallin kirkkaasti, mitä minun nyt seuraavaksi pitäisi tehdä. Oli ilmiselvää, että koko mökin irtaimisto oli käyty tarkoin läpi ja tutkittu aina vaatekomeroiden syvimpiä perukoita myöten. Multa vain pöllysi, kun ajattelin Jukka-Pekkaa, sitä pikkusieluista opportunisti-nilkkiä, joka halusi vain taloudellisesti hyötyä mahdollisimman paljon veljensä kuolemasta. Hetken mielijohteesta halusin kiepata vielä matkalla torin kautta ostaakseni muutamia kukantaimia istutettavaksi mökin pihaan. On kiittäminen omaa perhettäni ja ystäviäni, että selvisin oppituntini hinnasta kuitenkin menettämällä vain isälleni kuulunutta omaisuutta. Katson toki tänään entistä tarkemmin, keneen suurimman hätäni hetkellä luotan. Ja jos edellisellä kerralla mökillä käydessäni olin järkyttynyt ja surrut, niin tällä kertaa suutuin. Vielä sillä samaisella mökkireissulla lukot mökin ovissa vaihtuivat uutuuttaan kirkkaina kiiltäviin ja Jukka-Pekan taskussa kilisevillä avaimilla avautumattomiin aparaatteihin. En tiedä, mitä sedälleni Jukka-Pe-. veljensä kuoleman jälkeen kiireesti peräsi takaisin itselleen. Tunnemyrskystäni huolimatta en ollut halunnut hakea sairauslomaa isäni yllättävän kuoleman aiheuttaman surun ja järkytyksen vuoksi. Astuessani sisälle mökkiin huomaan heti muutoksen edelliseen käyntikertaani. Vaikka olinkin aikaisemmalla käyntikerrallani ollut järkytyksestä suunniltani ja surun murtama, olin silti pannut merkille mökin siisteyden, koska olin sitä mielessäni jopa hieman ihmetellyt tilanteen huomioiden. Sieppasin puutarhalapion mukaani ja säntäsin pihalle. Mutta nyt mökistä ei voinut sanoa samaa. Tilaisuus oli hyvin pienimuotoinen, mutta kaunis. Jossakin syvällä sielussani kaihersi pieni epäilys asioiden todellisesta laidasta, mutta en jaksanut alkaa kinata kaikista mahdollisista ja mahdottomista lillukanvarsista setäni kanssa. Monet kerrat isäni selvinä kausina ja valoisina hetkinä lapseni olivat olleet ukkinsa mukana mökillä viettämässä huolettomia kesäpäiviä, ja niinpä kesälomani alkaessa tuntuikin hyvältä ajatukselta matkustaa koko perheen voimin muutamaksi päiväksi mökille osana perheemme yhteistä surutyötä. Raha on kuitenkin vain rahaa ja tavara tavaraa omanarvontuntoani en sentään menettänyt. Tilanne muuttuisi juuri tässä ja nyt.
P
erinnönjaosta kertovat vitsit eivät enää minua naurattaneet. No, itse kenelläkin olkoon oikeus omaan käsitykseensä tapahtumien kulusta. autajaislauantai tuli ja meni aikanaan. Tunsin saavani lohtua ymmärtäessäni etukäteen tapaamani papin puhuvan todellakin minun isästäni kaikkine särmineen ja rosoineen ympäripyöreän ja mitään sanomattoman yltiöuskonnollisen kirkkoliturgian sijaan. He eivät vaivautuneet sanallakaan kysymään minun näkemystäni sopan kypsymisestä ja padan lopullisesta räjähtämisestä. Tunsin menettäväni tyystin malttini ja sen myötä uskoni ihmisiin ja varsinkin sukulaisiini. Pirusti otti kyllä päähäni muutamien sukulaisten sokea usko Jukka-Pekan versioon tapahtumien kulusta. Totta vieköön, oma sinisilmäisyyteni harmitti ja nolotti tosi raskaasti ja pitkään, mutta nuoltuani pahimmat haavani opin pikkuhiljaa ottamaan tapahtuneen vain yhtenä elämäni tärkeimmistä oppitunneista. Jos olinkin tähän asti ollut hyväuskoinen ja helposti höynäytettävä hölmöläinen, niin enää en sitä olisi. Olihan isänikin eläessään pitänyt kovasti kukkasista, ja mökin piha
6 62
H
oli kukoistanut aina kesäisin täydessä väriloistossaan. Ajattelin hänen ehkä jostakin toisesta ulottuvuudesta katselevan puuhiani hyväksyvästi myhäillen ja miettivän, ettei sitä vaarin mökkiä kuitenkaan ihan kokonaan unohdettu ja jätetty autioitumaan. Olihan minulla oman suruni lisäksi huolenani kaksi ukkiaan syvästi surevaa ja kaipaavaa lasta, joita yritin suojella parhaan kykyni mukaan maailman pahuudelta
Ei sitä, mitä hän minulle teki, vaan sitä, miten hän häpäisi edesmenneen veljensä muiston vain muutaman kurjan euron lantin tähden. Haluaisit tietää, millaiset mahdollisuudet suhteellanne on. Aika on hyvä parantamaan haavoja ja oikaisemaan vääryyksiä, ja moni Jukka-
M
Pekkaan sokeasti uskoneista sukulaisistani on myöhemmin pyydellyt nolona anteeksi tuomittuaan minut aikoinaan epäoikeudenmukaisesti ja väärin perustein. Toivottavasti isäni kohtaa tähtitarhan tuolla puolen taivaassa hyvätahtoisempia pullonhenkiä ja reilumpia, rehellisempiä ja vähemmän ahneita pikkuveljiä kuin aikoinaan täällä kylmän maankamaralla taivaltaessaan. Sillä, miten monta kirjainta nimissänne on, on siis merkitystä. Vastaukseksi hän saa: Niina Virtanen: ystävyys, tänä vuonna, eroottisessa elämässä Mikael Lahtinen: rakkaus, ensi vuonna, sekä hengen että ruumiin tasolla Niina haluaa vielä erikseen tietää, miten heidän suhteensa läheisin puoli kehittyy. Hän lähettää viestin, jossa lukee REG SA Niina Virtanen, Mikael Lahtinen. Sen verran näet touhuistaan jälkeenpäin kuulin, etten minä suinkaan ollut ensimmäinen höynäytetty tuskin viimeinenkään. Lähetä viesti, esim. Epäilen kuitenkin, ettei hänestä koskaan tule löytymään kylliksi miestä häpeämiseen. Etunimi, toinen nimi ja sukunimi yhdistelmä syventää analyysiä ja kertoo enemmän sielunsukulaisuudesta ja henkisestä yhteensopivuudesta. Jos käytät tavallista etunimi-sukunimi yhdistelmää, analyysi antaa kattavan ennusteen yhdessäololle, tunteiden kehittymiselle ja mahdolliselle avioliitolle. Olinhan itsekin tippunut Jukka-Pekan ansaan. Minä olin kuitenkin se, joka piirsin omaan tarinaani hänen osaltaan lopullisen pisteen lukkojen vaihtuessa, enkä ole ollut häneen missään yhteydessä sen koommin. Unohtamaan en kuitenkaan ole pystynyt. Isäni kuolinsyykin selvisi aikanaan, mikä puolestaan tehokkaasti leikkasi ilkeämielisiltä ja sitkeiltä murhajuoruilta siivet: voi vain todeta pullonhengen ottaneen omansa rauhallisesti ikiuneen tuudittaen. Hän saa vastaukseksi: Ninnuli: rakkaus, ensi vuonna, sekä hengen että ruumiin tasolla Mikko: viha, ei koskaan, arkielämässä Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Soneran, Saunalahden, Elisan ja Dna:n matkapuhelinliittymissä.
3 63. LAINA
Olette ehkä seurustelleet jonkin aikaa, tai sitten hän on vasta unelmissasi sinun. Kerran maahan kaatunutta ja sinne poljettua maitoa ei enää millään voi saada takaisin kannuun eikä luottamukseni tiettyihin henkilöihin enää koskaan tässä elämässä palaa ennalleen. Vaihtoehdot ovat - ystävyys - rakkaus - välinpitämättömyys - viha Saat tietää myös sen, milloin tunteenne toisianne kohtaan ovat syvimmillään. REG SA Niina Virtanen, Mikael Lahtinen numeroon 173664 ja saat tietää...
tuleeko teistä pari?
Sinä ja Hän
Reginan suhdeanalyysi
kertoo sinun tunteesi häntä kohtaan ja hänen tunteensa sinua kohtaan. En enää katsele maailmaa naiivien ruusunpunaisten silmälasien läpi, vaan tiedän jo, kuka on heikoimmalla hetkelläni oikeasti valmis seisomaan tukenani ja ketkä ovat valmiita puukottamaan selkään ja potkimaan porukalla maassa makaavaa heti ensimmäisen otollisen
tilaisuuden tullen. Jukka-Pekka on ja lienee aina ollut sairaan ahne ihminen, joka oli jo ennen minua avuliaasti ja ripeästi tyhjennellyt muutamia kuolinpesiä ilman omistajaa. kalle tänään kuuluu ja vieläkö hän pitää tapanaan "auttaa lähimmäisiään suuren surun kohdatessa". Toivoisin totisesti Jukka-Pekankin osaavan edes pienesti hävetä. Ihminen sukulainenkin on erehtyväinen oikein sutkin ja lipeväkielisen kunnon koijarin pyörityksessä, ja olenkin antanut heille anteeksi. Esimerkki: Niina Virtanen haluaa tietää hänen ja Mikael Lahtisen seurustelun tulevaisuudennäkymät. Lempinimien käyttö kattaa suhteenne läheisimmän ja leikkimielisen puolen; se kertoo lisäksi siitä, miten tulette toimeen erityisesti naisena ja miehenä. Vaihtoehdot ovat - arkielämässä - eroottisessa elämässä - sekä hengen että ruumiin tasolla
Suhdeanalyysi perustuu kirjainten ja numeroiden yhteismerkityksiin. onta viittaa on minunkin harteilleni tämän maallisen matkani varrella tarjottu, mutta Jukka-Pekan niille sovittelema ahneen kakaran viitta ei niille kuitenkaan koskaan tuntunut istuvan. Vaihtoehdot ovat - tänä vuonna - ensi vuonna - epämääräisessä tulevaisuudessa - ei koskaan Suhteenne laadun kertoo se, millä elämänulottuvuudella tunteenne parhaiten tulevat esiin. Hän antaa nimien sijaan lempinimet: Ninnuli ja Mikko (REG SA Ninnuli, Mikko)
Samalla hän antaa numeroiden 1 - 30 velloa mielessään. Hän pukee kysymyksensä sanoiksi: "Pyytääkö Petri minua ulos?" ja keskittyy hetkeksi pohtimaan asiaa silmät suljettuina. Toteutuuko
toiveesi?
Pythagoraan onnenpyörä kertoo tulevaisuuden!
Käykö toiveesi toteen. hänestä. Me kaikki toivomme, että elämästämme - ja läheistemme elämästä - tulisi mahdollisimman hyvä. Vastausviestinä saat numeron. Yksi numeroista alkaa tulla esiin muita voimakkaammin, ja tässä tapauksessa se on 4. Tarve tietää tulevista on hyvin inhimillinen ja luonnollinen. Kysy maanantaina terveydestä, tiistaina raha-asioista, keskiviikkona vapaa-ajasta ja hauskanpidosta, torstaina opiskelusta ja työstä, perjantaina seurusteluasioista, lauantaina rakkaudesta ja sitoutumisesta ja sunnuntaina elämästäsi ja tulevaisuudesta ylipäätään.
Mitä sinä haluat tietää?
TOIMI NÄIN:
Tee mielessäsi elämääsi koskevat kysymys, sulje silmäsi ja anna numeroiden 1 - 30 velloa mielessäsi. Kirjoita tekstiviesti OP, etunimesi ja mieleesi tullut numero, siis esimerkiksi OP SATU 4. Pythagoraan onnenpyörää, mystistä ympyrää, joka yhdistää meidän kaikkien tuntemat numerot yliluonnollisiin elementteihin, on kautta vuosisatojen käytetty tulevien tapahtumien ennustamiseen. Katso, mihin onnenpyörän keskustan lohkoon saamasi numero sijoittuu.
Lohkojen merkitykset:
Ylhäällä oikealla: Tapahtuu pitkän ajan kuluttua. Hänen opetuslapsensa löysivät 30 numeroa, jotka ovat yhteydessä ihmiselämää ohjaaviin voimiin. Tai tapahtuuko kenties asia, jota pelkäät. Lähetä viesti numeroon 173664. Ylhäällä vasemmalla: Tapahtuu pian. Alhaalla: Ei tapahdu.
Muista viikonpäivän vaikutus kysymystä tehdessäsi!
Viestin hinta on 0,95 ja palvelu toimii Dna:n, Kolumbuksen, Zerofortyn, Elisan, Saunalahden, Soneran ja Tele Finlandin matkapuhelinliittymissä.. Kun yksi numeroista alkaa tuntua muita selkeämmältä ja merkityksellisemmältä, avaa silmäsi ja merkitse numero muistiin. haluaa tietää onko Petri S kiinnostunut hä tietää, S. Onnenpyörän alkuperäiskappaletta säilytetään nykyisin British Museumissa. Onnenpyörä tarjoaa Sinulle mahdollisuuden pohtia, mitkä asiat elämässäsi ovat tällä hetkellä niin tärkeitä, että niiden toteutuminen tai toteutumatta jääminen vaikuttaa omiin ratkaisuihisi.
64
Esimerkki: Satu N. Pythagoraan onnenpyörässä nuo numerot on yhdistetty aakkosiin. Numero 4 ja Sadun etunimi ovat ne tiedot, jotka tarvitaan onnenpyörään.
HUOM! Viikonpäivä, jona kysymys on tehty, on tärkeä. Suurta Pythagorasta, joka syntyi Samoksen saarella noin 571 eKr, on usein sanottu ensimmäiseksi matemaatikoksi
Mies hyräilee rotunsa tunnetuimpia lauluja ja ajattelee nuorta naistaan, tuota rohkeaa. Rytmiä koko elämä täynnä. Tyttö on romantikko, hänet on valloitettu. Anna ajatuksesi ja kynäsi lentää! Lähetä oma runosi osoitteeseen Tosi Elämää, Minun runoni, PL 246, 90101 Oulu. Koskematon ja kirkas. EIJA
OSTOSKESKUKSESSA Kävelen kuumassa ostoskeskuksessa talvitakki päällä vaikka kevät tahtoo tulla ja ulkona on markkinakojuja. Minua paleltaa enkä tiedä välitänkö hänestä enää yhtä paljon. Julkaistusta runosta maksamme palkkion, joten liitä mukaan nimesi, mahdollinen nimimerkkisi, osoitteesi, henkilötunnuksesi ja pankkiyhteytesi.
TÄHTI Tahtoisin olla tähti. Osa jotain kaunista ja ääretöntä. Olla vapaa ja huoleton. He ovat nuoria seikkailijoita. Osa taivasta, avaruutta, tähtikuvioita. Olla tähdenlento, joka antaa ihmisille syyn toivoa. GRAZY GIRL 86
TUO ROHKEA Hän tanssittaa vaaleaa tyttöä, heidän askeleensa kulkevat yhteensopivasti. Tanssittajalla on musta liivi ja housut, valkoinen paita ja paidan alla pehmoinen, hellä sydän. Tuikkia ja valaista yöllä. UNIKKO
65. Olla sovussa karhujen kanssa ja otavan. Tumma mies, mielitietty hänelle. Olla perheenjäsenenä tähtikuvioiden suuressa perheessä
Arvostin sitä niin kovasti, etten halunnut perheeni ympärillä pyörivän ulkopuolisia, jotka olisivat voineet sekoittaa tiiviit kuviomme. Yritin erottaa
mieheni irti läheisistään
Minä arvostin tiivistä perhe-elämää. Ulkopuolisiksi laskin melkein kaikki: mieheni äidin, sisaren ja kaverit.
66
Jos isä sattui olemaan kuulolla, hän karjaisi irvaillen: Maa kutsuu, kuuleeko Aune sin-
V
ne mielikuvitusmaailmaansa. Hän poseerasi suuren tavaratalon myyntikatalogeissa, joita äiti kasasi kirjahyllyyn ja esitteli posket palaen tuttaville. Yhdessä äiti ja Hillevi suunnittelivat ja ompelivat vaatteita, joissa sisko näyttäisi entistä upeammalta ja hänet huomattaisiin. Äiti oli tyytyväinen, kun aloin antaa osani menoihin. oisin kuvitella, että sain synnyinlahjana kateuteen ja mustasukkaisuuteen alttiin mielenlaadun. Sen kaaoksen jaloissa vartuin nuorimmaisena, jota kumpikaan ei vanhemmistani ollut toivonut riesakseen. Veljeni esikoisena oli ylpeyden aihe. Äiti latasi ilmoille yksityiskohdat, jotka osoittivat isän syylliseksi, mutta isällä oli pettämätön loppukaneetti: kukahan isäni lopultakin oli. Syy lienee kuitenkin lapsuuden kokemuksissani, jotka vinouttivat mieleni. Hän kunnostautui omalta osaltaan kukkaistyttönä ja valittiin hetkeksi jopa maitotytöksi. He tyydyttivät vanhempiemme elämättömän elämän nälkää. Vaikka elämä huokui pelkkiä tyytyväisyyden aiheita, mieltäni kaihersi muutama asia, joihin halusin korjausta. Isän mielestä äiti ei osannut hyödyntää kirpputoreja, vaikka meillä ei ollut varaa ensimmäisiinkään merkkifarkkuihin. He olivat yhdessä saattaneet maailmaan älykkään lapsen, heidän geeneillään hän jyräsi eteenpäin kohti vihreää oksaa. Jo parin kuukauden seurustelun jälkeen tiesimme, että jaksaisimme yhdessä iloita elämästä ja muutimme yhteen. Ma67
V
K. Meillä molemmilla oli takanamme lapsuuden pimeys. Kaksi vanhempaa sisarustani selvisivät helpommalla. Siihen, että eivät olleet itse kivunneet huipulle, he löysivät kasoittain puolusteluja ja surkuttelivat kilvan uinumaan jääneitä kykyjään. Sain vielä kuulla senkin, että äitiä ei vuoteessa erottanut henkitoreisesta lahnasta muu kuin evien puute, mutta se puute oli korjaantumassa uuden kumppanin myötä. Jos hän olisi edes suostunut aborttiin. Kun oli päästy tähän tarinoinnin vaiheeseen, äiti varoitteli ja antoi ohjeita sisarelleni Hilleville. Lapsuudessa se oli ollut ainoa keino pyrkiä haluamaansa, se ja edes hetkellisen eripuran kylväminen äidin ja Hillevin tai veljeni välille. Olisin voinut käyttää Hilleviltä jääviä, mutta olin liian lihava. Vanhempieni avioliitto oli katastrofi vailla vertaa. Olin kuitenkin oppinut esittämään mielipiteeni varovaisesti ilman suurta vaatimisen mylläkkää, johdattelemaan haluamaani suuntaan. Isä oli sairaalloisen saita, ja vanhempani saivat tämän tästä aikaan raivokkaan riidan minun vuokseni. Jätin työpaikkani ja aloin autella Mattia hänen askarteluliikkeessään. Siinä olisi ollut selvittämisen arvoinen asia! un vanhempani vihdoin ymmärsivät erota, sisarukseni olivat jo lentäneet pesästä. Isä löysi uuden elämänkumppanin, kuulemma sellaisen, jonka kanssa elämä oli elämisen arvoista. Isä oli sitten mustasukkaisuuksissaan katkaissut tien menestyksen poluilla, estänyt häntä enää yrittämästä. En pärjännyt koulussa alkuunkaan, minulla oli jatkuvia keskittymisongelmia, pänttääminen tuntui jonnin joutavalta puuhalta. Ravintoloissa istuminen ei ollut ilmaista puuhaa ja "limunaativaatteetkin" maksoivat. Joskus meillä olisi kokonainen askarteluliikkeiden ketju ja logo, joka näkyisi monessa kaupungissa. Jos äiti ei olisi jaksanut osittain täyttää isänkin paikkaa, hän olisi saattanut livetä ties mille tielle. Jos äiti ei olisi juonut päätään täyteen eräänä tiettynä lauantaina, kaikki olisi toisin. Hän menestyi ensin koulussa loistavasti stipendit olivat jokakeväistä satoa ja edessä häämöttivät yliopisto-opinnot. Sisareni oli pikkusievä, äidin mielestä kaunotar. Täynnä intoa puhalsin yhteiseen hiileen. En pitänyt Matin kavereista. Maailmalta pöllysi silloin tällöin heidän nostattamaansa vähäistä kultasumua, mutta se ei enää pystynyt sokaisemaan vanhempiani, kun mitään muuta yhteistä ei ollut. Ei ollut mieltä ylentävää kuunnella, kumman vika oli, että olin yleensä pullahtanut tälle planeetalle. Suunnittelimme suuria, mutta jalat maassa. aikka kokemukseni perhe-elämästä olivat masentavia, halusin kiihkeästi oman perheen. Tunne oli niin outo, että hämmästelin sitä pitkään. Jätin
koulun kesken, menin töihin ja huomasin pärjääväni, johonkin minusta sentään oli. Isän lähdön jälkeen hän oli saanut tanssikärpäsen pureman ja liihotteli työtoverinsa kanssa "katsastamassa kunnon miehiä". Ei tavallisella työläisperheellä etenkään kun äiti ei pysynyt työpaikoissaan ollut varaa kaiken maailman kotkotuksiin. Menestyksen hetkinä vanhemmat lähentyivät ja ottivat keskinäisessä kehumisen kerhossa kaiken irti loistavasta jälkeläisestään. Alkoholistiisä oli pilannut Matin lapsuuden. Se sai äidin ärsyyntymään, uusien vaatteiden hankkiminen minulle oli ylimääräistä rahanmenoa. Äiti muisteli usein omia nuoruuden aikojaan, jolloin oli päässyt pikkuisen missielämän makuun tosin tie oli tyssännyt jo karsinnoissa. Voi, kun heillekin olisi annettu lapsuudessa mahdollisuuksia ja tuettu etenemään elämän kamppailussa. Jotain, johon kuuluisin, halusin aviomiehen ja lapsen, turvallisuutta. Kun tutustuin Mattiin, tiesin heti, että hänet halusin, työtä pelkäämättömän ja huolehtivan miehen, joka oli ehdoton absolutisti
Kaiken touhun keskellä he paheksuivat, kun en aikonut kutsua vanhempiani. Juuri kun itse kuvittelin onnistuneeni heidän karkottamisessaan jouheasti, täysin huomaamattomasti. Matin mielestä kohtelin hänen äitiään ja sisartaan kuin ovensuun huutolaisia. Minulla oli takanani kesken jäänyt peruskoulu! Matin äitiä yritin sietää parhaani mukaan. Aivan kuin meidän yhdessäolomme olisi pitänyt tahdittaa hänen kiireidensä mukaan. Tiesin, että häntä en pystyisi työntämään sivuun, pelkästä yrityksestä olisi seurannut katastrofi. Eristäminen oli lopun alkua. Vähitellen Matti alkoi sureksia, että oli vieraantunut kavereistaan. Ei, hän huomasi vain vahtimiseni ja tylyyteni hänen läheisilleen. Hillevin häät menestyvän liikemiehen kanssa olivat taas kerran, omasta avioerosta huolimatta, olleet heidän elämänsä kohokohta. Jopa Matin äiti tuntui ottavan etäisyyttä. Minua suututti ja ahdisti, kun he muistelivat poika-aikojensa tapahtumia. Matin vanhempaa sisarta inhosin. Halusin tehdä samoin, vaikka en avioitunutkaan hienosti ulkomailla. Avioitumista vastaan Matilla ei ollut mitään, mutta yhtäkkiä hän havahtui ihmettelemään, ketä omia ystäviäni kutsuisin, eihän minulla ollut ketään, tuskin tuttavia kutsuttavaksi. En liioin välittänyt ystävistä, jotka olivat kaikkien kavereita. Ounastelin, että en ollut kovinkaan haluttu miniäehdokas. Se ei tuntunut tehoavan. Häissä osoittamani viileys oli toiminut kuin hyttysmyrkky ja liittänyt meidät lopullisesti yhteen, vain me kaksi. Mikään saavutus työuralla ei tuntunut riittävän. Ilme68
ni, että Matin vanha kaveriporukka tapaili yhä toisiaan, nyt kuvioissa pyörivät mukana vaimot ja lapset. Samaa kuin veljessäni, joka oli loistanut älykkyydellään. Lapsuudessa en ollut uskaltanut ystävystyä, enhän voinut kutsua ketään kotiini näkemään ja kuulemaan jatkuvan tappelun mäiskettä. Siirsimme laajentamista ja lapsen hankkimista. Puolisot tarvitsivat muitakin ihmissuhteita kuin toisensa. Riitelimme yleensä hyvin harvoin. Eikö hän huomannut, mitä hänen äitinsä ja sisarensa liiallisesta sekaantumisesta seurasi. Äidin mielestä kakkonen oli suttura vailla vertaa ja isän uuden vaimon mielestä äiti oli katkeroitunut harppu, joka ei pystynyt toipumaan kiusaamansa miehen menetyksestä. Mielestäni hänen ajatuksensa oli varsinaista kotipsykologiaa, avioliittoneuvojien kliseitä, joita he pudot-
telivat kalliilla parisuhdekursseilla. Äitini ja isän kakkonen olivat jutelleet kuin parhaat ystävät, vaikka eivät voineet sietää toisiaan. Jätin heidät rupattelemaan, paremminkin Matin kuuntelemaan sisaren kuulumisia ja syvennyin omiin puuhiini. Hääjärjestelyjen aikana yritin osoittaa Matin sisarelle monin tavoin, että häiden jälkeen hänen oli syytä etääntyä veljestään. äiden jälkeen Matin kaverit jättivät hänet lopullisesti piirinsä ulkopuolelle. Matti ja hänen äitinsä ihailivat varauksetta perheen työnarkomaania, joka kolmenkymmenen kieppeillä oli nimekkään vakuutusyhtiön toimistopäällikkö, vannoutunut sinkku, joka julisti, että nykyaika vaati jatkuvaa opiskelua ja itsensä kehittämistä. Silloin tällöin olin huomaavinani, että tavaratalon lihatiskiltä hänen poikansa liikkeeseen siirtynyt myyjätär ei ollut tarpeeksi tasokas pojalle, jonka eteen anoppi oli yrittänyt kaikkensa.
L
ama siirsi haaveitamme niin työ- kuin kotirintamalla. Miksen siis puolestani riittänyt Matille. Veljeni oli avioitunut ranskattaren kanssa ja lähettänyt häistä tukun valokuvia ihasteltavaksi. Yritin selittää, että sellaistahan elämä oli, lapsuuden ystäville tuli omat kuvionsa, tapaamiset harvenivat ja sitten alkoi jopa ihmetellä, mitä oli koskaan edes nähnyt heissä. Takuulla hän huomasi aikeeni, koska napautti, että oli vaarallista kuvitella riittävänsä yksin toiselle ihmiselle. Halusin kostaa. Tuleva anoppini ja kälyni järjestivät tilaisuuden. Emme kuulemma voineet erakoitua. Matin siskolla, Siljalla, oli omahyväinen tapa piipahtaa sunnuntai- tai iltakahville kutsumatta. Rehellisesti sanottuna en pelännyt sitä ollenkaan, koska ulospäin he olivat aina osanneet teeskennellä. Ei sinne päinkään! En keittänyt kahvia enkä kehittänyt pikku purtavaa, kun hän syöksyi häiritsemään. Kaiken kukkuraksi hänen vierailunsa saivat aikaan riitoja. Yritin selittää Matille, että emme voineet vaarantaa keskinäistä suhdettamme hänen sukulaistensa vuoksi. Ehdotin, että virallistaisimme liittomme pienillä hääjuhlilla, muutama sukulainen ja läheisimmät ystävät. Selitykseksi riitti, että en halunnut heitä riitelemään vieraiden joukkoon. Me emme kaivanneet häntä ja hänen säteilevää glooriaansa hän oli alkanut valmistua tohtorin väitökseensä. Emme voineet enää
H
K. Hänessä oli jotain samanlaista kuin Hillevissä, joka oli aina osannut työntyä muiden edelle. Mitä ne enää merkitsivät, kaiken piti olla yhteistä vain Matille ja minulle. Matti riitti minulle, en kaivannut muita paitsi tietenkin lasta. tilla oli liian paljon yhteistä heidän kanssaan, tunsin itseni ulkopuoliseksi. un Matti alkoi riistäytyä irti, hätäännyin ja päätin, että nyt oli lapsen aika. Mielestäni ystävyyteen ei mahtunut muita. Sen sijaan hänen sisarensa jatkoi ärsyttävää tuppautumistaan, vaikka viilensin suhtautumistani häneen jäätymispisteeseen asti. Tosin veljeni elämä ei pyörinyt ulkonäön ja vaatteiden ympärillä, vaan työn. Kantaisimme pikku nyytin vasta tilavaan omakotitaloon, olimmehan molemmat eläneet lapsuutemme ahtaassa kaksiossa. Onnittelin itseäni nokkeluudesta
Lapsi, meidän oli saatava lapsi! Se tuntui ainoalta pelastukselta. Vakuuttelin kepeästi, että en pitänyt kaalikääryleistä, niinpä jäin mieluummin kotiin järjestelemään kuitit kirjanpitäjälle. En kuitenkaan välittänyt riidellä ja suunnittelin ääneeni, että oikeastaan minun pitäisi mennä kauppaopistoon saamaan oppia kirjanpidosta, sillä konstilla pääsisimme maksamasta kirjanpitäjän kiskurihintoja. Olimme olleet yhdessä viisi vuotta enkä enää riittänyt Matille niin kuin seurustelumme alkuaikoina. Kävin muka ulkoilemassa. Siivosin jälkiä seuraavana aamuna ja kysyin ohimennen haastamatta riitaa oliko meillä varaa syöttää ja juottaa vieraita ihmisiä yltäkylläisesti. Joimme yhdessä kahvit, en koskenut piiraaseen ja tyydyin kuuntelemaan tuppisuuna, kun Matti kertoi sisarensa väitöstilaisuudesta, johon he aikoivat anopin kanssa
mennä. lykätä sitä, vaikka taloudellinen tilanne olisi ollut millainen tahansa. Kyllä on parempi, että ammatti-ihminen laatii veroilmoitukset ja sen sellaiset, Matti vastasi ja pujahti ulos ovesta. Hän järjesti liikkeessä sulkemisajan jälkeen avoimien ovien päivät entisille kavereilleen. Matti sai tietää tulevansa isäksi hirvittävän riidan melskeessä niin
69
S. Matille en uskaltanut moisia sanoa. Kirahtaen totesin, että en lähtisi niin hienoihin pippaloihin, eivät ne olleet ruohonjuuritason ihmisen paikkoja. En enää jaksanut pitää kiukkua sisälläni, vaan tiuskaisin: Ja tekö ymmärrätte sitä korkealentoa. Kylmä koura työntyi vatsaani, samanlainen kuin lapsuudessa, kun olin ulkopuolisena kuunnellut vanhempien uhoa veljeni tai sisareni erinomaisuudesta. En saanut tehdyksi mitään järkevää sinä sunnuntaina. Mutta on se kiva nähdä siskolikka juhlavetimissä selvittelemässä vakuutuspetosten vaikutuksia ja puolustamassa ärhäkästi näkemyksiään. Pitsaa ja olutta oli tarjolla, ja he juhlivat takahuoneen ahtaudessa yli puolen yön, ja ylpeät isät ostelivat askartelutarvikkeita mukuloilleen. Sitten lähdin liikkeeseen tekemään inventaariota siitä, mitä pitäisi tilata, järjestelin ja siivoilin hyllyjä. Keittiön pöydällä oli muovirasiassa anopin lähettämää jälkiruokapiirasta. euraavina viikkoina sain lisää jääkylmiä suihkuja. Mihin ongelmiin muka. Matti ihmetteli. Toivoin, että palatessani Matti odottaisi minua hädissään. Olin varma, että välttääkseen riitaa hän oli jättänyt sanomatta, että ehdotukseni kirjanpitokurssista oli kuolleena syntynyt ajatus eihän minulla ollut lukupäätä. Merkkivaatteet ja harrastukset tulisivat vasta vuosien kuluttua. Pääsin selville, että Matti poikkesi usein tukussa käydessään äitinsä luona kahvilla. Ivailin mielessäni, että anoppini, veneen alle kuolleen miehen leski järjesteli oikein sunnuntailounaita ja tarjolla oli aina kaalikääryleitä. Matti ei ollut kuulevinaan, valitteli vain päänsä räjähtävän ja väitti, että Buranan tehoa liioiteltiin. Hän ja Silja suorastaan hotkivat äidin laittamaa ruokaa, etenkin kaalikääryleet ja lihapullat olivat poikaa. Nähtävästi hän oli juoruillut asioistamme ventovieraalle ja houkutellut tämän muka auttamaan. Olisipa isäukkokin vielä elossa, pääsisi kuuntelemaan jotain, mistä ei ymmärtäisi halaistua sanaa. Takuulla emme puoliakaan, Matti nauraa hohotti. En lähtenyt mukaan, kun Matin äiti kutsui meidät sunnuntailounaalle. Kaikesta huolimatta yritin nalkuttaa hänet jäämään kotiin. En myöntänyt mitään. Matti itse kertoi, kuinka Silja oli patistanut hänet psykologin juttusille hakemaan apua avioliittoongelmiin. Mikä äidin kaalikääryleissä tai lihapullissa muka oli vikana. Hänen pr-kampanjansa oli kuulemma tuottanut tulosta ja jatkoa seuraisi, kun kaverit nyt tiesivät, mistä löytyisi tasokasta askartelumateriaalia pikku kullannupuille.
S
Matti meni talkoisiin, jotka eräs hänen kaverinsa järjesti kesämökillään tulevia rapujuhlia varten. illoin olin jo raskaana, kun sain selville, että Matin muuttunut käytös johtui Siljan touhuiluista selkäni takana. Tuskastuneena mietin, milloin kodin ulkopuoliset juoksut oikein loppuisivat vai loppuisivatko ollenkaan, kun Matti oli saanut pään auki. Kipitin kertaalleen puiston ympäri ja palasin kotiin. Toisaalta, ei vauvaikäinen niin kauheasti vielä kuluttaisi. Silja väitti, että meikäkin on varmasti tehnyt joskus pientä petosta hakiessaan korvauksia. Ei sinne päinkään, hän istua tapitti television ääressä hyvällä tuulella. Järjestin sisään osto -kuitit ja kassarullat mieli mustana eleestäni huolimatta en ollut saanut Mattia jäämään kotiin. Vaikka tiesin, että Matti menisi rapukekkereihin, en suostunut lähtemään mukaan. Psykin neuvojen jälkeenhän avioliittomme oli alkanut luisua alamäkeä! Ei ihme, kallonkitistäjä oli Siljan tuttuja. Kun puolen yön jälkeen kuulin avaimen kääntyvän lukossa, sammutin kiireesti lampun ja olin nukkuvinani
Hetken ehdin jo kuvitella, että elämämme palaisi entiselleen, alkuaikojen tiiviiseen yhdessäoloon, ja muu maailma haipuisi usvaverhon taakse. Eikö olisi parempi, että te kasvattaisitte lapsen yhdessä ja kokisitte aikanaan tyhjän pesän syndrooman ja löytäisitte uutta elämäänne. Lopultakaan se ei ole minulta pois, ehkä hän sen jälkeen viihtyy jopa paremmin minun seurassani. Yritän kaikin voimin seurata psykologin neuvoa. Hän joutuu samaan kierteeseen kuin missä sinä olet viettänyt lapsuutesi, tosin peilikuvana. Pakon edessä taivuin harkitsemaan psykologia. Toki kiukku ja torjunta nostavat päätään, kun Silja tohtoriksi väitellyt feministi lepertelee pojallani Timolle.
H
Mitä tädin elämän mies, pisut housuissa, vai. Riita katkesi kuin veitsellä leikaten. Ketä minä nyt sitten muka kadehdin. Ei mitään kuulusteluja, ei syyllistämistä eikä niuhotusta, parempi sivuuttaa asia olankohautuksella. En ollut oppinut sitä lapsena, koska minulle ei suotu mitään jaettavaa, olin vain taistellut huomion rippeistä ja yrittänyt tilaisuuden tullen kylvää eripuraa muiden välille. Entäs kälyni, joka taistelee työelämässä kyynärpäät tanassa ja tyytyy lapsen kaipuussaan rippeisiin, jotka putoavat minun pöydältäni. Oli hirveän vaikeaa sopeutua ajatukseen, että oli opittava jakamaan läheisimmät ihmiset muiden kanssa, ei se tarkoittanut menettämistä. Koska suhtautumiseni oli alusta lähtien kieroilevaa en kuunnellut psykologia, vaan yritin inkuttaa omat näkemykseni oikeiksi psykologi totesi muutaman istunnon jälkeen, että ei pystynyt auttamaan ja suositteli kollegaansa. Matti tuntuu kuitenkin tarvitsevan ja hyvä, että hän haluaa viettää sitä minun kanssani eikä pakene kavereidensa seuraan. Tavatkoon, jos se antaa hänelle jotain. Millaiset taistelut odottivat, kun hän haluaisi itsenäistyä. Ei hän suinkaan saa läheistensä rakkautta työ- ja opintosuoritustensa vuoksi vaan omana itsenään, ihmisenä, joka on selvinnyt kovasta koulusta veljensä ja äitinsä kanssa, antanut ja saanut apua. oito on yhä kesken, mutta olen iloinen, että minulla on mahdollisuus saada tukea sen sijaan, että avioliittoni olisi riekaleina ja eläisin eron partaalla. Olen alkanut ymmärtää, että pitää iloita siitä, mitä on saavuttanut eikä pohtia, mitä vaille on jäänyt. Tasapainoinen perhe-elämä kyllä, mutta toisen eristäminen ei ole sitä, hän hymähti. Minua ei miellytä jättää Timoa anopin hoitoon, että voimme viettää illan kaksistaan Matin kanssa. Seison vieressä varmistuakseni, että kuiviin vaihtaminen sujuu. Eikö tasapainoinen perheelämä ollut kaiken a ja o. asta psykologin naispuolinen kollega sai hoidon alkuun. He ansaitsivat vanhempieni rakkauden suorituksilla. Avioliitto ei ollut pelkkää suvantoa, vaikeuksia tuli ja niistä oli vain selvittävä. Lapsiparka, totesi psykologi. En suostunut käsittämään, mitä vikaa perhekeskeisessä ajattelussani muka oli. Eristämistä kaikki tyyni ja sairaalloisen mustasukkaista vahtimista ja kateutta.
6 70
V
Matti totesi kerta toisensa jälkeen yhteisissä istunnoissa, että eroaminen ei tullut kysymykseenkään. Tulisiko lapsesta hänelle samanlainen riippa kuin minusta isälleni. Sinut työnnettiin lapsuudenkodissasi syrjään, eristettiin riippana, jolle ei liiennyt huomiota ja rakkautta. Mitäs jos hän havahtuu perhe-elämän kaipuuseen liian myöhään. kai minunkin maailmaan tuloni oli aikoinaan tullut tiedoksi. Mihin muka tarvitsemme niin kipeästi omaa aikaa. Tarrasin kateuteen. Jokaisella on menneisyydessään tärkeitä ihmisiä ja yhteiset kokemukset yhdistävät, antavat luottamusta itseen ja toisiin. Kunhan selviätte tästä koettelemuksesta, teilläkin on yhteinen koulu takana, joka toivottavasti yhdistää loppuelämäksi. Monet kerrat löin kintaat pöytään ja uhosin, että erotaan sitten, kun kerran olen niin huono vaimo, mutta lapsen ainakin pidän, sitä ei minulta oteta. Onnistuu se teoreetikoltakin, eikö vain. Minun kauttani vanhempamme eivät välittäneet elää, sisaruksieni kautta sitäkin tiiviimmin, en joutunut korvaamaan vanhempieni toteutumattomia unelmia. Silja kysyy hymyillen. Tuntui kuin psykologi olisi lyönyt minua halolla päähän kysyessään, mitä lapselle tapahtuisi, jos minulle sattuisi jotain. Nyt kun lapsikin on tulossa, on tärkeää, että pääsette hyvään alkuun. Sanoisin, että tarpeeksi pitkä lieka on oltava, ei rautakahletta. En vieläkään halua pataroida Matin kavereiden ja heidän perheidensä kanssa, mutta mieleni ei mustu pohjamutiin, kun Matti tapaa heitä. TOIPILAS. Kompromisseja on jouduttu tekemään. Mitä kadehtimista sisaruksissani lopultakin on. Ei puhettakaan, nyt meidän oli viimeistään saatava suhteemme terveelle pohjalle. Matti muuttui rauhallisuuden perikuvaksi. Esimerkiksi kälyäsi, totesi psykologi. Kauhu puristi sydämeni kasaan. Nyt sinä aiot eristää lapsen muusta maailmasta vain itseäsi varten. Vaihdetaanpas. Häntä toki ihaillaan suoritustensa vuoksi ja miksei ympäristö saa antaa tunnustusta, jos on sen paikka, ei se ole sinulta pois. En tosiaan uskalla sanoa, kumpi on pahempaa. Menikö oikein
Tilauksesi astuu voimaan noin antamalla hyväksyn sähköpostiviestinnän Kolmiokirjalta.
3 73 71. holhoojan)
Haluan automaattisesti jatkuvan tilauksen kyllä ei
Voit suorittaa tilausmaksusi useammassa Tilauksesi astuu voimaan noin kolmen viikon kuluttua tilausVoit suorittaa tilausmaksusi useassa erässä.erässä. Useammassa erässä maksettaessa laskutuslisä kortin postittamisesta. 0,50 /erä. Sähköpostiosoitteen kolmen viikon kuluttua tilauskortin postittamisesta. S
E
U
R
A
A
V
A
S
S
A
N
U
M
E
R
O
S
S
A
PYSÄHDY, PERHEEN PÄÄ perhe ei enää jaksa
LOKAKUUSSA
OUTO YSTÄVÄNI ennusti tulevaisuuttani
NUORI MIEHENI RAKASTAA rypyistä huolimatta RAHA TUHOSI sisarusten välit SYRJÄHYPPY joka jäi kokematta
Tosi Elämää maksaa postimaksun
TILAA LUKEMISTA, JONKA PARISSA ET PITKÄSTY, SUORAAN KOTIISI.
TILAUSKORTTI
KYLLÄ KIITOS! Tilaan Tosi Elämää -lehden
12 kuukaudeksi (12 numeroa) hintaan 51 12 kuukaudeksi (12 numeroa) hintaan 51 edullisena kestotilauksena 6 kuukaudeksi (6 numeroa) (12 numeroa) hintaan 45 hintaan 29 6 kuukaudeksi (6 numeroa) hintaan 29
Maksan tilaukseni yhdessä kahdessa erässä.
Maksan tilaukseni yhdessä kahdessa erässä.
Nimi Osoite
Puhelin Postinumero ja -toimipaikka Sähköposti
TOSI ELÄMÄÄ
90003 Vastauslähetys 90003 OULU
Vastauslähetys Tunnus 5007535
Tilaajan allekirjoitus (alle 18-v
Kuoleman kolme kosketusta
Kolme kertaa olen yrittänyt paeta elämää, mutta aina minut on kiskaistu tänne takaisin. Tanssiminen oli suurta syntiä, samoin iskelmämusiikki, jota sisareni kuunteli vanhempiemme nukkuessa. Hän neuloi vauvalle nuttuja ja potkupukuja ja kertoi tarkkaan neuvolakäynneistään. Näen kuoleman portin mahdollisuutena uuteen, valoisaan tulevaisuuteen, jossa kaikki ruumiillisesti rammat ja henkisesti raadellut ovat keskenään samanarvoisia. Oliko syy luonnollinen, vai tempaisiko heidät pois onnettomuus, vai lähtivätkö he omasta tahdostaan tai toisen ihmisen käden kautta. Kuolema on kiehtonut minua lapsesta lähtien, sillä olen tuntenut olevani nolla toisten ihmisten rinnalla. Sunnuntaisin istuimme kaikki neljä kuuntelemassa radiojumalanpalvelusta.
72
O
Televisiota ei kotonamme ollut koskaan, eikä sen katsominen ollut luvallista naapurissakaan, vaikka heillä se olikin. äyn usein haudalla, jossa lepää nuori äiti syntymättömän lapsensa kanssa. Olivatko he onnellisia eläessään maan päällä, vai kärsivät-
kö hekin erilaisista vaivoista. Edelleen ajattelen kuolemaa päivittäin. Tunsivatko he riemua, iloa saadessaan elää onnellista elämää ilman ruumiin tai sielun vammoja, vai olivatko he rikkinäisiä, onnettomia, köyhiä ja syrjään heitettyjä. Kuvittelen elämää tuonpuoleisessa jonkinlaisena helpotuksena tämän hetken sijaan. Kerrankin seisoin savusaunan pukuhuoneen räppänän alla ja kuuntelin, miten he suunnittelivat serkkutytön kanssa illanviettoa tanssilavalla. Radiosta oli lupa kuunnella uutiset ja aamu- ja iltahartaudet. Meidän piti tavata vielä ennen laskettua aikaa ja jätimme iloiset hy-
K. Kuljen hautausmaalla katsellen hautakiviä ja kuvittelen, millainen ihminen nurmen alla nukkuu. Millaisia kirjoja he lukivat, vai lukivatko ollenkaan. Katsellessani elämääni taaksepäin olen tullut siihen tulokseen, etten ole arvollinen elämään tällaisena ihmisenä, rikkinäisenä ja paljon kolhuja kokeneena. Hän söi monipuolista ruokaa ja puhui lapselle, joka kasvoi hänen kohdussaan. Olimme ystäviä muutaman vuoden ajan. Keksin mielessäni heidän elämänsä tarinoita ja syitä, miksi he siellä ovat. Leikin usein yksinäni, sillä sisareni on minua viisi vuotta vanhempi ja olin aina hänen tiellään, kun hänellä ja hänen ystävillään oli omia juttujaan. Hellin mielessäni ajatusta kuolemisesta pääsynä pois tästä kovasta ja kylmästä maailmasta, jossa nykyään elämme. Hän oli onnellinen odottaessaan ensimmäistä lastaan. Miten he elivät elämänsä aikanaan ja mikä sammutti heidän elämänliekkinsä. Olen saanut lääkitystä liki kymmenen vuoden ajan ja kulkenut erilaisissa terapioissa useiden vuosien ajan, mutta kukaan ei ole minua saanut uskomaan itseeni, vaan itsetuntoni on pysynyt pakkasella jo pitkään. Olen hakenut apua ammattiauttajilta. Mitä he tekivät ansaitakseen elantonsa, vai olivatko he jo syntymässä saaneet osansa onneen ja maalliseen hyvään. Vakoilin heitä salaa ja kuuntelin, kun he kertoivat ihastuksistaan ja myöhemmin poikaystävistään. Ajattelen sen mahdollisuutena, jota en ole vielä käyttänyt.
len yrittänyt itsemurhaa kolme kertaa ja joka kerran minut on viety sairaalaan, jossa on annettu lääkehiiltä ja pakotettu palaamaan elävien kirjoihin. Luen lehtien kuolinilmoituksia ja muistokirjoituksia ja yritän loihtia mieleeni ajatuskuvia heidän elämästään. Vanhempamme olivat ankaria körttiläisiä, eikä kotona sallittu punaisia vaatteita, pitkiä housuja, kiharoita, meikkejä, eikä mitään maalliseen viittaavaa. Lapsena olin hirvittävän arka ja pelkäsin toisia lapsia
Tiesin isäni olevan vakavasti sairas, sillä hänellä oli paha nivelreuma, joten hän käytti liikkuessaan apunaan kahta kävelykeppiä. Minusta oli käsittämätöntä, että sellaista saattoi tapahtua. Kun ihminen elää kukkeinta nuoruuttaan ja suunnittelee onnellisena elämäänsä, se katkaistaan väkivalloin sairauskohtauksen voimalla. Mistä hän sai voimia tuohon ponnistukseen ja mikä hänet sai sen tekemään. Miten Jumala oli sallinut käydä niin. Keuhkoissa oli
O
vettä, joten kuolinsyyksi vahvistettiin hukkuminen, vaikka se oli kaikkien mielestä täysin järjenvastaista. Pahat kielet alkoivat syyttää äitiäni osallisuudesta kuolemaan. Ilman niitä hän ei päässyt mihinkään. En silloin tiennyt, että se kerta jäisi jäähyväisiksi. Hän näytti niin onnelliselta vilkuttaessaan minulle, viimeisen kerran. Kos73. västit, kun sovimme tapaamisesta. Oli juhannus, kesän kaunein aika, kun kuolinviesti tavoitti minut. Kuitenkin sinä juhannusaamuna hän katosi kotoa ilman keppejään ja tuntien etsimisen jälkeen äitini löysi hänet purosta suullaan makaamasta. Isäni kuoli ollessani vielä nuori, eikä hänen kuolemansa ollut edes järjellinen lähtö maailmasta. Kun kuulin, että hänet oli löydetty kotoaan kuolleena, en ensin tajunnut asiaa. Olen jäänyt vastauksia vaille kaikkina näinä vuosina, tuosta tapauksesta on aikaa kulunut jo viisitoista vuotta.
mien vanhempieni kuolema on minulle yhä kipeä asia, koska heitäkään en saanut hyvästellä ennen kuoleman viikatetta. Miten ihminen, joka hädin tuskin pystyi kävelemään tasaisella maalla, saattoi löytyä puolen kilometrin päästä kotoa ryömittyään usean ojan yli ja heinikossa, joka ylsi aikuisiakin polveen asti. Äidillemme isän kuolema oli niin hirvittävä kokemus, ettei hän toipunut siitä koskaan ennalleen. Koskaan en ole saanut selville, mitä sinä aamuna tapahtui
itinikin kanssa jäivät asiat selvittämättä, sillä hän soitti minulle työhön, mutta en voinut puhua hänen kanssaan, koska olin työssä asiakaspalvelussa. Näen kuoleman portin mahdollisuutena uuteen, valoisaan tulevaisuuteen, jossa kaikki ruumiillisesti rammat ja henkisesti raadellut ovat keskenään samanarvoisia.
ka olimme jo sisareni kanssa muuttaneet pois kotoa, pantiin maatila myyntiin ja sillä rahalla ostettiin äidille oma osakehuoneisto kirkonkylästä. Sitä jään pohtimaan yhä päivittäin. Kuitenkin olen utelias tietämään, mitä ihmiselle kuolemassa tapahtuu. Tuleeko se vapauttavana, kauniina kokemuksensa, vai mennäänkö silloin helvetin lieskoihin. RIKKI MENNYT ELÄMÄ
Odotettu uutuus! Käsityön ABC
Opi neulomaan ja virkkaamaan!
· Opi virkkaamaan silmukka silmukalta · Ruutuvirkkaus, palavirkkaus, isoäidin ruutu · Sukkien ja lapasten perusohje · Virkkaa tai neulo muodikkaat asusteet: pipot, huivit, rannekkeet, säärystimet · Mukavat käyttöneuleet · Kaunista kotiin virkaten
Opija onnistu!
SELKEÄT OHJEET
Käsityön
Neulo & virkkaa opi vaihe vaiheelta ulo vir
ABC
Helpot ja selkeät ohjeet!
H Helpot mallit ma ma
Tilauskortti
Kyllä kiitos!
Tilaan Käsityön ABC:n suoraan kotiini hintaan 9,50 (sis. On sääli, että olen menettänyt uskoni iloiseen jälleennäkemiseen, mutta kaiken kokemani myötä luulen sen olevan mahdotonta. Jaksoin vain ajatella omaa rikkinäistä elämääni ja jätin huomiotta, millaista elämää äiti eli. Ei ollut tuttuja naapureita. Hinta 0
74
Tilaa sähköpostilla: tilaajapalvelu@kolmiokirja.fi
08537 0370
SOITA!
Tilaa nyt!
Lähetä viesti: KTILAA A1 NIMI ja OSOITE numeroon 16303. Mitkä olivat hänen viimeiset ajatuksensa tässä maailmassa. Raamatun mukaanhan kaikki uskossa kuolleet herätetään kuolleista viimeisenä päivänä, mutta olen vieraantunut tuosta lapsuuden ajan uskosta, enkä näe asiaa siten. Ei ollut enää miestä, jota hän oli hoitanut viimeiset liki viisitoista vuotta. postikulut).
Postimaksu maksettu
Suosikkineuleet
tunika, pusero,
jakku, hame, pipot, huivit, rannekkeet, säärystimet
Perussukat & -lapaset
Huovuta helposti ti
Käsityön ABC ilmestyy 13.8.2010
Nimi Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka Sähköposti Tilaajan allekirjoitus Puhelin
Vasenkätisen virkkaus
Rentoudu rauhoittavan käsityön parissa, käytä luovuuttasi ja iloitse itse tehdystä!
Tunnus 5007535 90003 Vastauslähetys
Käsityön ABC ilmestyy 13.8.2010
TILAA ILMAISELLA TEKSTIVIESTILLÄ!
Esimerkkiviesti: KTILAA A1 Mari Malli Mallikatu 1 00100 Mallila
Palvelu toimii suomalaisissa matkapuhelinliittymissä. Asuin toisella paikkakunnalla ja kävin vuorotyössä, joten pystyin käymään äitimme luona vain joka kolmas viikonloppu. Uskovaiset ystävätkin jättivät hänen omien sairaitten syytöstensä takia, ja äitini erakoitui.
Olin itse vielä niin kiinni huonossa avioliitossani ja työssäni, etten huomannut äitini elämän valumista tyhjiin. Millainen kuolema hänet koh-
Ä
tasi vain kuudenkymmenen vuoden iässä. Ei hän sinne kotiutunut, ikänsä maalla asunut maatalon kasvatti. Ei liioin sisareni minua vanhempana ymmärtänyt, että äiti olisi tarvinnut tukeamme. Myöhemmin illalla yritin soittaa hänelle kysyäkseni hänen vointiaan, mutta hän oli jo mennyt nukkumaan ja seuraavana hänet löydettiin kuolleena sängystään. En siis koskaan saanut tietää, mitä hän ajatteli viimeisinä hetkinään. Mikään ei kiinnittänyt häntä siihen elämään, johon hän joutui äkkiä sopeutumaan. Ei ollut maatalon jokapäiväisiä askareita. Paljon kysymyksiä on jäänyt vaille vastauksia ja odotan saavani niihin selon siirryttyäni itse tuon salatun rajan taakse
Kellossa on kaunis helmiäistaulu, ja se on käännettävissä. Lähetä kortti osoitteeseen Tosi Elämän toimitus, Äänestä ja voita, PL 246, 90101 Oulu.
Äänestä ja voita
75. Kellon kuori on terästä ja ranneke pinkkiä kuvionahkaa. Liitä vastaukseen nimesi, osoitteesi, sähköpostiosoitteesi ja puhelinnumerosi. Kerro kortissa, miltä sivulta alkaa sen numeron paras juttu. kellosta koru korusta kello!
Syyskuun lukijakilpailustamme voit voittaa kauniin Leijona-rannekellon. Arvomme neljä 89 euron arvoista rannekelloa. Kerro, oletko tilaaja, irtonumeroiden ostaja vai muu lukija. Kääntöpuolella on kaunis koru, jossa kimaltelevat kirkkaat ja pinkit kivet. Sisällä on kvartsikoneisto, ja kello on 30M vesisuojattu. Luettuasi tämän Tosi Elämän valitse mielestäsi paras juttu, ja olet mukana palkintojen arvonnassa! Lähetä vastauksesi 4.10.2010 mennessä postikortilla