Tsilari 1/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Lapsuus Linnunlaulussa TSILARI 1/2013 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 18. vuosikerta Hinta 6 € TSILARI Eltsun ajot Tsilari_taitto_1_13_7.indd 1 28.1.2013 19.29
Toimituksen postiosoite on: Stadin Slangi ry, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. Tasan Stadin parhait. (09) 774 33 477 ma-pe 7–18, la 7-15 tehtaanmyymala@chef-wotkins.com Fläsää, tsieguraa, bradarii, metukkaa, broiskujubinoit, tekumekuslarbaa, ryynärii... vuosikerta Hinta 5 € Enson talo 50 v. joulukuuta 2011 20:28:23 Pynn nen ilmo 18. joulukuuta 2011 20:48:05 SKRIVAA TSILARIIN! . – Oispa joulu ainainen jos noi on mulle jokainen! Kliffaa jouluu! Tsilari_taitto2.indd 1 14.11.2011 11.22 TSILARI 1/2012 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 17. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 1 5.11.2012 10.19 Tsilari_taitto_1_13_7.indd 2 28.1.2013 19.29. vuosikerta Hinta 5 € TSILARI Stadin juhlavuosi Pressa flyttaa Hagikseen Itä-Helsingin uusi slangi Slangi uutiset radiossa Tsilari_taitto_1-12_5.indd 1 7.2.2012 13.15 TSILARI 2/2012 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 17. vuosikerta Hinta 5 € TSILARI Kliffaa vappuu! Fyrkka ja Tsyrkka Paavo Arhinmäki, rap ja slangi Tsilari_taitto_2-12_3.indd 1 13.4.2012 10.43 Stadin Friidu, Kundi ja Junnut TSILARI TSILARI 3/2012 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 17. TSILARI TSILARI 4/2012 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 17. Siihen tarkoitetun aineiston tulee olla toimituksessa 15.3.2013 mennessä. Julkaisemme kirjoituksia Stadista ja Stadin slangista. CHEF WOTKIN’S PALVELUTISKIT JA MYYNTIPISTEET 2 TSILARI 1/2013 Taksidata ilmo 18. Kirjoitukset on lähetettävä sähköisessä muodossa osoitteeseen tsilari@stadinslangi.fi. (09) 774 33 44 lihatukku@chef-wotkins.com | www.chef-wotkins.com TEHTAANMYYMÄLÄ puh. vuosikerta Hinta 5 € Gla idu u kes ist ä! Pressa Slangin vieraana Tsilari_taitto_3-12_4.indd 1 13.6.2012 14.13 Lasse Liemola 75 v. Tsilari_taitto_4-12_2.indd 1 7.9.2012 13.46 Kaisaniemi ja Liisankatu TSILARI TSILARI 5-6/2012 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 17. Tsilarin seuraava numero 2/2013 ilmestyy huhtikuun lopulla. Kun lähetät julkaistavaa postia, laita mukaan nimesi ja osoitteesi, vaikka käyttäisitkin nimimerkkiä. LIHATUKKU VEIJO VOTKIN OY RAVINTOLAPALVELUT Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki Puh. vuosikerta Hinta 5 € Mutsi ahtaa fatsi rahtaa mitä skidi funtsii mahtaa. TSILARI TSILARI 5–6/2011 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 16. vuosikerta Hinta 5 € Bärtsin biblu 100 v
Eltsunajot in memoriam 50 vuotta Tsilari_taitto_1_13_7.indd 3 28.1.2013 19.29. Foto Antti Miikkulainen. Foto Antti Miikkulainen. Supa ja Vode täytti vuosia 11 TSILARI 1/2013 3 Kunniabamis Liemola muistelee 12 8 SKRIVAA TSILARIIN! Motskarit starttaa Eltsussa 1951. STADILAISIA 7 MARSKIN AUTOKUSKI – Harry Lindströmin duunispeda 19 BAMIKSEN DUUNISPEDA – Pekka Kurvisen tsuppailut 28 VIIPURIN NYRKKEILIJÄT – OlliBull selvitti miten stadilaiset bokraa 34 JUSSI RAITTINEN – valloitti Slangitreffeillä EKS MINNAA 15 SÖRKAN RANTSU – Pera Rinteen muistoissa 24 AGIKSEN TSYRKKA – oli Turo Saarisen hima 20 LAPSUUS FOGELIN VILLASSA – Pirkko Lehikoinen muistelee SNAKKAILUA 10 LOKA LAITINEN – stikkas kolumnin Tsilariin 26 ROMPPU-KOIRA – tuli Teja Suomisen taloon 37 PIKKUJOULURISTEILY – innoitti Rantsun ja Rantsin runoon STADI JA SLANGI 18 HELSINGIN LAULU – vaihtoi italian slangiin 23 BRENKKU, KÄNNI JA KRABBIS – slangiproffa selvittää 27 STENVALLIT STADISSA – Kari Varvikko vaikuttui 31 GAMLA SLANGI – esittelyssä Joni Raution ”Juokseva varjo” VAKKARIT 4 Snadit 5 Ledari 6 Bamiksen lööppi 22 Fundeerauksia 30 Sörkän friidun stoorjea 33 Skabat 38 Sautski 39 Häppikset SISIS Kannen kuvassa Eltsun mestari VargOlle Nygren
Samaan hengenvetoon hän myös edellytti, että asuinympäristön epäkohdat on voitava eliminoida. Seuran nykyinen puheenjohtaja Markku Kavonius kertoi ’miehen ja olkihatun’ olleen vuosikymmenten ajan tuttu näky Herulissa ja Valkassa. Mun kundit ei ehkä bonjaakkaan, kuin kliffaa faijalla skidinä Munkassa oli aikanaan. KARI HAKOLA Klaus Varvikon muistolaatta paljastettu Hermannissa Syntyperäisen stadilaisen HermanniVallila Seuran pitkäaikaisen puheenjohtajan, kotiseutuneuvos Klaus Varvikon muistolaatta paljastettiin hänen asuintalonsa Vellamonkatu 7–9 edustalla Hermannissa. Matti Jurva kokos talvikrigun aikaan sjungikniigan nimeltä Laulava Paris Mikonkatu 19:s olleelle Paris-raflalle. Klasu oli sitä mieltä, että stadilaisilla ja ennen kaikkea Valkan ja Sörkän asukkailla tulee olla kaikki ne palvelut, jotka nykyiseen niin sanottuun hyvinvointiyhteiskuntaan kuuluvat. Talvella Meikussa mäkeä hyppäsin. Hei, Esplanadi… Kellarissa joka iikka toiselle on tuttu, siellä kaikki tiedetään ja siellä luistaa juttu. Pysyvä vetonaula oli myös ’Pikku’ Kalle Hyden, 115-senttinen Suomen snadein mies ja SM-kuplettilaulaja, joka asui Varvikoilla yli 30 vuoden ajan. Hei Esplanadi… Maan Turva 1940 MIKKO SEPPÄLÄ Munkan kundi Kari Hakola stikkas Tsilariin runonsa. Skutsissa Tarzanina flengasin, josarilla Robin Hoodia diggasin. Jopa vuosikokouksissa Vallilan ala-asteen skola oli aina täynnä, kun ennen ’virallisia asioita’ esiintyivät Lasse Pihlajamaan pelimannit tai Kullervo ’Lutu’ Linna, Teijo Joutsela ja Humppa-Veikot. Hei Esplanadi… Kellarissa kuunnellaan, kun ilmapyssy laulaa, vaikka seinät vapisee, ei sisu mene kaulaan. Voimistaakseen seuran toimintaa ja aktivoidakseen ihmisiä Varvikko yhdisti viihteen ja asian. Puu-Vallilaja Kyläsaari-liikkeet. Ne muistoja Munkasta ovat vain, mut lapsuuden kliffan mä sain. Mä Munkassa budjasin, rantsuilla sen fisustin. Stadin sjungit Krigun aikaan ne yritti tosissaan pommittaa Stadin muroiks. Tehdystä duunista on näkyvänä muistomerkkinä myös GeeBee-patsas. 4 TSILARI 1/2013 SNADIT Vallilan Kuntsin 40-luvun skidejä: Pena Mikkola, Pena Peltonen, Oiva Salmi, Aimo Vuorinen, Laila Malin, Rainer Kärkkäinen, Pertti Malin. ”Nykyinen Hermanni-Vallila Seura kulkeekin kunniapuheenjohtajamme viitoittamaa tietä ja tekee parhaansa, että Vallilassa ja kasvavassa Hermannissa asukkaat viihtyvät ja tuntevat olevansa täällä turvassa kuin ’Valkan himassa’ ikään”, totesi Kavonius. Näin syntyivät Hermanni-Vallila Seuran ympärille mm. Myöhemmin seuran kunniapuheenjohtaksi nimitetty Klaus Varvikko oli monitoimimies: organisaattori, manageri, muusikko, runoilija. Nyt gamlana starana muistelen vaan, kuin gimis Munkka olikaan. Tarvittaessa myös Rokka-baarin perunankuorija. Sadat taiteilijat kävivät esiintymässä seuran joulujuhlissa ja Hermanni-Vallila-päivillä. . Skidinä Munkassa Mä mutsin muistan ja faijan, systerit ja naapurin Raijan. KARI VARVIKKO Tsilari_taitto_1_13_7.indd 4 28.1.2013 19.29. Hei, Esplanaadi, Bulevaardi, Heikinkatu, Siltasaari, Töölö, Sörnäinen ja muut! Helsingissä kenenkään ei tarvis olla yksin, pyykkärit ja rohvessyörit istuu vieretyksin. Foton otti Kalevi Malin jonka lippiksen lippa on päässy kuvan yläkulmaan. Siinä oli Maan Turvan tilauksesta syntyny ’Kellarisankarien laulu’. Mut ei ne onnannu, ja Stadin kundit koetti repii huumorii siitäki tosi fitistä tilanteesta. Me hurreja vastaan tapeltiin, usein turpaan saatiinkin. Siin oli aika monta säkkärii, pannaan tähän ekat: Kellarisankarien laulu (sävel: Vöyrin kaarti) Milloin täällä Helsingissä ”ilmatorvet” huutaa, silloin kaikki pommisuojaan käyvät ilman muuta
Pemun kokemusten mukaan ei kukaan koskaan saa niin hyvää palvelua kuin silloin kun on tosissaan klesa, kun on heikossa kondiksessa. Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 18. Mikon tilalle toimitussihteeriksi hyppää Pirjo Tuohimaa. LEDARI PEMU PEMU OLI SNADISTI KLESA V iime vuosi oli Pemun elämässä pelkkää lasarettia, ambulanssia, leguria ja kädestä kiinni pitäviä snyggejä hoitsuja – onneksi. Sillä aikaa kun Pemu goisas Laakson hospitaalissa ja tsiigas snyggei hoitsuja, niin Tsilarinkin tekijöissä tapahtui pieniä muutoksia. Pemu on ollut tosi klesa. 040-506 0954 raija.tervomaa@kolumbus.fi Ulkoasu Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab Postiosoite Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Toimiston puh: 09-774 1041 Toimisto avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. Ja kun Pemu ei koko vuonna duunannut mitään, klenkkas vaan snadisti tai veti sikeitä, niin se sai aivoinfarktin ja sen seurauksena Pemu goisi hospitaalissa lähes kaksi kuukautta. Pemulla kävi toisaalta hyvä honkkeli: se on taas himassa, skrivaa Tsilariin ja kuntoutuu hinkuna. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoista ”till säljaren”, joka tarkoitti lehteä tai sähkösanomaa, jonka yhden kappaleen myyntitulon sai myyjä pitää itsellään. 040-567 1404 moseppal@mappi.helsinki.fi Raija Tervomaa puh. Lasaretit, tervikset ja kaikki jengin terveyttä hoitavat mestat ovat yhteiskunnan tärkeimmät mestat. Pemu ei voi muuta kuin lyftaa borsaa legureille, hoitsuille, ambulanssikuskeille ja kaikille, jotka tekevät duunia jengin terveyden hyväksi. 040-773 7834 tsilari@stadinslangi.fi Risto Kolanen risto.kolanen@pp.inet.fi Virve Obolgogiani vo@mimino.fi Mikko Seppälä Puh. Tietysti jengi voisi itsekin snadisti hoitaa terveyttään, tsiigaa verenpainettaan, käydä terviksessä tutkimuksissa, elää terveellisesti, snadisti tsiigaa mitä skruudaa ja mitä duunaa suuhun, siis röökiä ja brenkkua esimerkiksi. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n on tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Kinttu oli kipsissä yhteensä neljä ja puoli kuukautta. Mut ennen kaikkea Pemulla kävi hyvä honkkeli siit, et se budjaa Härmässä ja et se sai slaagin just Stadissa ja et se kiikutettiin heti Hussiin hoitoon ja toipikselle Laakson hospitaaliin ja vaikka jengi tsymffaa Härmän terveysja sairaanhoitoa, niin fakta on, että mistään et hittaa parempaa palvelua kuin Härmässä ja Stadissa, kun sä olet klesa. Niin kauan kuin jengi on terve, se ei sitä bonjaa, mutta heti kun se on klesa, niin sitten kyllä. Jos kaikki Härmässä tekis duunii samalla lailla kuin hospitaaleissa ja terviksissä, niin Härmän talous menis tosi lujaa eikä lamasta olisi tietoakaan. Koko vuoden se klenkkas akillesjänteen takia, ekaks se repeili ja lopuks katkesi. Tsilari_taitto_1_13_7.indd 5 28.1.2013 19.29. Terveyden kustannuksella ei kantsi spräädää. 050-550 5706 mustopertti@hotmail.com Toimitussihteeri 1/2013 Mikko Seppälä Toimitussihteeri 2/2013 alkaen Pirjo Tuohimaa puh. Lehden tehokas ja taitava toimitussihteeri Mikko Seppälä jättää toimitussihteerin duunit, mutta pysyy onneksi edelleen toimituksessa. Kun pitää huolta omasta terveydestään, pitää samalla huolta muistakin ihmisistä. Aina on joku, joka diggaa sua ja on susta riippuvainen ja joka spitskaa silloin kun sä potkaiset tyhjää. Tällä jengillä saadaan varmasti hyvän näköistä ja luettavaa Tsilaria! TSILARI 1/2013 5 Päätoimittaja Pertti Mustonen puh. Vanhoina tekijöinä jatkavat Raija Tervomaa ja Pemu Mustonen. Siis pidä huolta itsestäsi. Toimituskuntaan uusiksi jäseniksi on saatu kaks ammattilaista, Virve Obolgogiani ja Risto Kolanen. Silloin kun sulla on sydis, slaagi tai infarkti tai muu pultti, niin sua palvellaan paremmin, autetaan paremmin, huolehditaan, kohdellaan paremmin kuin missään muussa elämäntilanteessa, paremmin kuin ostarilla, raflassa tai rautakaupassa, pankissa tai missään, paremmin kuin sun himassa
Mielentilasta ja samastumisesta on kyse. Lasse muun muassa isännöi monivuotisena Slangin työjuhtana Slangitreffejä. Myös Lassen aisapari, varabamis Hannu Heiskanen sekä pitkäaikainen hallituksen jäsen Cata Mansikka-aho luopuivat liididuuneista. Uusina aloittavat Marjatta Salminen, Lasse Solman, Sanna Lehtinen, ja Risto Kolanen. Täytyy vaan uskoa aiempaa bamista Matti Herleviä, joka heti valintojen jälkeen jeesas heti ja sano, et ku lisää hesaria klabbin ja stiflan väliin, niin kyl se siitä. 09-774 1041 toimisto@stadinslangi.fi Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. 0400 204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi; Sanna Lehtinen puh. Ite hakisin mahiksia luonnosta, kartsalta, kulttuurista, urheilusta. fi Lasse Solman puh. Vain kehittämällä toimintaamme jäseniä kuulemalla voimme jatkaa kaikin puolin upeaa kehityskaartamme. Vain eri sukupolvien ja erilaisten tyyppien hoidellessa hommia keskenään slangikin säilyy ja kehittyy. Onneks – kaikilla kolmella on hirveesti sellasta osaamista ja kokemusta, jota nyt tarvitaan. Tuu messiin, jokaiselle riittää kliffaa ja antosaa duunia, josta kaikki saa päättää. Perustamme on siis hyvässä kondiksessa, mutta aina pitää kehittyä. 09-774 1041 Toimisto avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. www.stadinslangi.fi BAMIKSEN LÖÖPPI BULIT STIFLAT S tadin Slangi ry on aloittanut uuden kautensa bulissa käännekohdassa: jengiä kymmenen vuotta vetänyt bamis Lasse Liemola luopui vetovastuusta. 050-512 5077 kimmo.karvinen@elisanet.fi Risto Kolanen puh. Muistetaan: stadilaiseks ei synnytä vaan kasvetaan. Kertokaa siis, jos haluatte lähteä jengillä fisustaan, fillaroimaan, maratonille, rock-konserttiin, oopperaan, fudismatsiin, skeittaamaan, ihan skideimpiä unohtamatta… Kun kunnon porukka on kasassa, tapahtumanjärkkaajatkin voi tulla fyrkassa vastaan. Slangijengi kiittää kaikki kolmea upeasta panoksesta yhteiseksi hyväksemme. 040-567 1404 moseppal@mappi.helsinki. Jokainen on luvannu edelleen kantaa kortensa kekoon jengin yhteiseksi hyväksi. Sanna ja Risto on kumpikin monessa muualla mukana ja voi tuoda toimintaan ihan uusia ulottuvuuksia frendeineen. Miten muuten ois Slangin oma kuoro, snadimpi kokoonpano tai bändi. 050 555 7315 lars.solman@gmail.com Toimistonhoitaja ja jäsensihteeri Ilmari Jokinen puh. Senssit on hyvät: meidän talous on erinomaisessa kunnossa, jengiä virtaa koko ajan lisää ja yhteiset juttumme tulee koko ajan monipuolisemmiks. Ilmari tietty hoitaa byroota – vastasuudessa yhä paremmin työkaluin. Uudella hallituksella on bulit stiflat täytettävänä. 044 383 8749 sanna.lehtinen @eduskunta.fi Marjatta Salminen puh. Yks asia kuitenkin kaipaa perusteellista funtsimista: miten saamme tarjontamme sellaseks, et jokainen kohta 4000 jäsenestä löytää siitä itelleen innostavaa ja kiinnostavaa. 0400 359 449 merjette.salminen @gmail.com Mikko Seppälä Puh. Hallituksessa jatkaa kokenut runko: Pirde Tuohimaa siirtyy varabamikseks, Kimmo Karvinen tsiigaa, et fyrkat riittää ja Mikko Seppälä hoitaa tärkeet supliikit. Tsilari on uudistunut sekä sisällöllisesti että ulkosesti entistäkin snygimmäksi. Hallitus tekee kaikkensa, mutta vasta Sun panokses ratkasee. Mistään hyväksi havaitusta emme luovu: Stadin päivän nimitykset julkistetaan, tsyrkat haalitaan täyteen jatkossakin, treffeillä viihdytään viikottain. Hoidetaan homma kimpassa himaan! PEKKA KURVINEN BAMIS PEKKA.KURVINEN@ELMIO.FI 0500 561 652 Tsilari_taitto_1_13_7.indd 6 28.1.2013 19.29. 6 TSILARI 1/2013 HALLITUS Puheenjohtaja Pekka Kurvinen pekka.kurvinen@elmio.fi Varapuheenjohtaja Pirjo Tuohimaa puh. Huudankin kaikkia jeesiin, jotta kaikki jengiläiset kokee Stadin Slangin omakseen. Marjatta pisti jo viime vuonna tuulemaan järkkaamalla laskiaisjorot, viemällä jengin moneen Stadin lafkaan ja Uutisvuodon yleisöks. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@welho.com Taloudenhoitaja Kimmo Karvinen puh
22-vuotias Harry oli välirauhan aikana 1940–1941 asepalveluksessa sotamarsalkka Mannerheimin kuskina. . Marskin bilika ja kuskit, Harry Lindström vasemmalla. . Marskilla oli kuskeja useampiakin, mut se kuulemma erityisesti diggas Harrya kun sen kanssa sai snakkaa ruotsia, äidinkieltä. Toivottavasti Harry kerkes käydä sumpilla, uus krigu kolkutti jo dörtsillä ja puhkes kesäkuussa 1941. TSILARI 1/2013 7 Tsilari_taitto_1_13_7.indd 7 28.1.2013 19.29. Tsilarin lesaajat! Jos teillä on jemmassa gamla duunispeda ja siihen liittyvä stoori, eiku stikatkaa toimitukseen. Siviilissä Harry skujas kuorma-autoo ja harrastuksena se skabas motskareilla – siitä sä voit lesaa lisää Eltsu-jutusta. Duunispettarin saatteena 19.5.1941 tuli borkkakutsu Marskin himaan. DUUNISPEDA MARSKIN KUSKI S eppo Lindström toi Tsilarin toimitukseen faijansa Harry Lindströmin duunispettarin
järjestämällä stadin slangin bamlausskaboja. Vode jäi välillä huilaamaan. Käpylän torpalla ja Paasivuorenkadun byggalla pari esaa skabaa pidettiin ja yleisömenestys oli semmonen, et monessa mukana ollu ja yhä oleva Bremerin Klaude ehdotti, et ny kantsii perustaa yhdistys, ennenku joku toinen sen tekee. Vuoden vaihteen aikoihin yleensä muistellaan menneitä ja tunnetaan mielihyvää tehdyistä hommista ja työn tuloksista. Slangiyhdistyksen perustaminen loi niin kovia paineita, et vasta kyynelten valuminen herätti huomaamaan tilanteen. Stadin Slangin esa rahaston ja jäsenasioiden hoitaja ja vähän kaikkea muutakin, ja Heinäsen Aira, 78 v, ainakin sadan hyvän asian käynnistäjä ja pyörittäjä, uskomaton energiapommi, olivat tiedottaneet ja sopineet, et käydään laskemassa puoliltapäivin joulutervehdys Työläisäiti-patsaalle Sturarin ja Porviksen kulmaan. Ja niin synty nyt kohta jo 4000 jäsenen ry, rekisteröity yhdistys Stadin Slangi. Supa oli Slangiseuran rahaston ja jäsenasioiden hoitaja perustamisen jälkeiset muutamat työntäyteiset vuodet. Mut perinteitä ei sittenkään jätetty. Tappari Leväaho skrivas Tsilarille snadin stoorin siitä, mitä tehtiin jouluaattona 2012 ja uuden vuoden 2013 esana päivänä. Perinteeksi on muodostunut käydä laskemassa joulutervehdykseksi puketti työläisäideille. Idiksen toteuttamiseen tarvittiin fyrkkaa, jota ruvettiin skramlaamaan mm. päivänä muuten Voden urheiluvuosien liittotoveri, dipl.ins. Nyt oli toinenkin syy nostaa muistoja pinnalle. Santasen Supa, 84 v. TAPPARI LEVÄAHO Muisteltiin menneitä ja SLANGIN ALKUAIKOJA Sulanderin Vode täytti 85 vuotta ja Santasen Supa täyttää 85 vuotta. urheilutoimittaja ja itekin monen lajin Työväen Urheiluliiton huippu-urheilija, täytti 1.1.2013 puolipyöreitä vuosia, 85 vuotta! Pyydettiin audienssi ja käytiin veteraania onnittelemassa. Tänä vuonna syyskuun 4. Tsilari_taitto_1_13_7.indd 8 28.1.2013 19.29. Ois kiva, et synttäripäivää ei unohdettas. Puheenjohtajaksi valittu Vodekin brennas ittensä loppuun. Niin kävi tunnolliselle kaverille. STADILAISIA 8 TSILARI 1/2013 N iinku jokaine varmaan muistaa nii aattona rengnas snögee vaakasuoraan sellasella 14 metrin sekunttivauhdilla, et oli vähä vaikee hengittääki. Sulo Santanen, hänkin yleisurheilun ja monien palloilulajien aikansa mestariurheilija, on myös 85-vuotias ikinuori. Slangiseuramme ensimmäinen puheenjohtaja Sulanderin Voitto, Hesarin ent. Liika on joskus liikaa. Muisteltiin myös sitä, miten perustetussa uudessa yhdistyksessä hommia oli paljon ja miten ne kasaantuivat samoille kundeille. Kirstarin jengistä se alkoi Kakskyt vuotta sitte synty idis Kirstarin jengin ikääntyneiden kundien bastureissulla, et kyl niitten mutsit on tehny sellasen arkipäivän työn, et ne ansaitsee ikioman patsaan sen kunnioittamiseks ja muistoksi
Sähkönen skeidis Tästä Santasen Supasta ja Kirstarin jengistä on ihan pakko skrivaa tähän muutama lisärivi. Kompan Keitsi, siis edesmennyt näyttelijäsuuruus Keijo Komppa, sekä monet entiset Stadin Slangin puheenjohtajat, sihteerit ja muut luottamustoimiin valitut ja hommansa enemmän tai vähemmän hyvin hoitaneet nimet kulkivat kuin kavalkadina ääninauhalle. Meil on Stadissa ja omassa yhdistyksessämme aivan ainutlaatusta historiaa. Tsilari_taitto_1_13_7.indd 9 28.1.2013 19.29. sähköinssiks. Vain tekijät sen tietävät, mikä työ on tullut tehtyä Tottakai bamlattiin Voden luona innolla ja tunteella Stadin Slangin alkutaipaleesta viime vuosituhannelta ja vuosisadalta, siis 1990-luvulta. Santasen Supa piti snadin puheen, jolla kunnioitti tapahtumia 20 vuotta sitten. Tällä yhdistyksellä on ollut aika hyvä onni saada luottamustoimiinsa ahkeria jäseniä. sähköinssiks. . . Proffa Heka Paunonen kumppaneineen on ollut aivan alkuajoista lähtien ja on edelleen yks aarre tälle porukalle. Ku muistelu ja bamlaus Voden ja Supan kanssa eteni, nii koko ajan tuli nauhalle kovien nimien ketju kundeja ja myös mimmejä Stadin Slangin alkuaikojen historiasta. Uudenvuoden päivänä Vode Sulander ei suurempia merkkipäiväjuhlia 85 ikävuotensa kunniaksi pitänyt. Ny on sitte pakko mennä sinne käymään ja yrittää pyytää Supa messiin. Niillä polkaistiin käyntiin Slangi-yhdistyksemme, jonka nousukiidolle ei löydy vertaa. Nii Supa sitte blukkas skeidiksessä ittesä ensiks stuiduks ja sitte polilla dipl. Siitä olivat vanhat veteraanit korostetun yksimielisiä! Tärkeetä on huomata mihin suuntaan toiminnan painopisteitä suunnataan ja mitä henkilövalintoja tehdään. Neljän puutalon ryhmä on yli 100-vuotias. Ku Supa budjas siinä, nii pihas oli pikku kundeja ja friiduja yhteensä 80! Siitä porukasta kasvo jengi, jota veti todellinen moniottelija Sulo Santanen. Supa oli sorvarifaijansa kanssa päättäny, et aivolääkäriks aikonu kundi luopui ajatuksesta liian pitkän opiskeluajan takia. Kovien nimien kavalkadi Tän jutun skrivaajan pätkivän muistin takia piti panna mankka pyörimään. Jutun kuvat otti kirjailija Raili Mikkanen, joka 20 vuotta sitten oli yhdessä 59-vuotiaana kuolleen kirjailija Alpo Ruuthin kanssa Työläisäiti-patsaan nimien, Lyyli ja Liisa, valintatyöryhmä. Supan vieressä kukkasia laskemassa Aira Heinänen. Kundit muisti, et nykyinen sosiaalineuvos Aira Heinänen, entinen koripalloilija ja TUL:n naissihteeri, edesmenneen ”Haavikalen”, Kalevi Heinäsen, taidegalleristin ja monena vuonna Suomen parhaaksi koripalloilijaksi ja pesäpalloilijaksi valitun puoliso, korosti Slangiseuran ja Työläisäiti-patsaan perustamispuuhissa laajapohjaisuuden tärkeyttä. Kirstinkuja 4:ssä on nykyisin Työväenasuntomuseo, joka on ollut Supan koti monta vuoskymmentä. On tietenkin tärkeää saada toiminnassa näkyviin myös julkkiksia, yhteiskuntamme eri aloilta tunnettuja ihmisiä, mutta niitäkin tärkeämpiä ovat ne työmuurahaiset, jotka aikanaan ja nykyisin pyörittävät tän yhdistyksen toimintaa. Supa blukkas skeidiksessä ittesä ensiks stuiduks ja sitte polilla dipl. Tän asiasta toiseen pomppivan jutun skrivas haastattelujen pohjalta Tappari Leväaho, perustajajäsen 17. Mä nostan tsubuani tälle jannulle! Naputtelin Googlesta Työväenasunto-esittelyn ja mitä siellä käyneet siitä olivat skrivanneet. Sen rakensi Stadi omille pitkään palvelleille duunareilleen. Kundit kerto vähemmän ittestään, enemmän slangi-frendeistään. Aikanaan filosofipressamme Manukin korosti tätä puolta monen asian yhteydessä. TSILARI 1/2013 9 Jouluaaton säässä, hampparin ilmassa vain 12 stadinslangilaista tuli perinteiselle käynnille Työläisäiti-patsaalle. Ensimmäinen puheenjohtajamme sai kuitenkin onnittelut ystävältään Santasen Supalta, joka itsekin täyttää 85 vuotta ensi syyskuun 4 päivänä. Supan himassa oli vähän neliöitä, minkä takia Norssia käyny jannu joutu hakemaan läkien lukurauhan klitsusta kivijalan alapuolelta. Täs vois olla vinkki myös liffoja reduja järkkääville stadinslangilaisille. Alpo Ruuth oli Sörkän ja Kaltsin kundeja, kurvin kulmilta noussut sanan käyttäjä ja taitaja. Juttelussa tuli toistuvasti esiin, miten tärkeää olisi nykypuurtajien ja jäsenten tietää, miten asiat ja tapahtumat ovat vuosien saatossa edenneet, ja mikä on alun perin ollut Stadin Slangi -yhdistyksen tavoite. Että Stadin Slangi on jokaisen jäsenen voitava tuntea omaksi yhdistyksekseen, eikä se saa olla tulevaisuudessakaan sellainen, et sitä jotku jäsenet jostain syystä rupeais vierastamaan. Hän otti tavotteeks dipl.inssin tutkinnon, sähköja aivotoiminta ku tuntu vähä samanlaiselta
Jos eduskunta käsittelee jotakin Stadin asiaa, esimerkiksi Vuosaaren satamaa, kaikki jyväjemmarit äänestää sitä vastaan, vaikka satama jelppaa myös niitä kepulaisia kaupunkeja, joissa budjaavien enemmistöllä on neljä sorkkaa ja saparo. Lammio ehkä vastaa maalaispoika Väinö Linnan ennakkoluuloja siitä millainen stadilaiskundi on, mutta ainakaan minä en ole 70 vuoden aikana tavannut yhtään Lammion tapaista stadilaista. Joka syksyhän stadilaiseen skoleen tuli yksi Väyrynen tai Aho. Landella on kummalliset käsitykset stadilaisista. Tsilari_taitto_1_13_7.indd 10 28.1.2013 19.29. Kävi skolet Rööperissä ja Eirassa. Esimerkiksi Martin Saarikangas on säilyttäny kauniin katupoikien stadin slangin vielä yli seitsemänkymppisenä. Suomen maikat, joilla oli nuttura ja rillit kuin flindan botnet, tuli landelta ja ne oli yliopistossa oppineet köyhää kirjakieltä. Kirjoittaja on stadilainen toimittaja, 70 v. Oli yksi mesta, jossa maikat ei pystyny tappamaan stadin slangia, ruotsinkieliset poikakoulut. Moni landelta Stadiin muttanu muistuttaa vahvasti Linnan Lammiota. Kun Stadissa on neljä viidesosaa landelta tai näistä porsaskaupungeista muuttaneita, meikäläisen on vaikea bamlata samaa kieltä niiden kanssa. Stadilaisuuden vastustaminen alkoi 50-luvulla, kun skolessa suomen kielen maikat alkoi sorsia meidän kieltä, stadin slangia. Saarikankaan slangia ovat pitäneet yllä myös Hietalahden telakan duunarit, jotka palvoivat pomoaan, kun Martin bamlas samaa katujen kieltä kuin he. Ne on muka töykeitä ja ylimielisiä. Ainakin meillä Rööperissä joka kolmas kundi lähti skönelle. 10 TSILARI 1/2013 Ainakin meillä Rööperissä joka kulmas kundi lähti skönelle. Väinö Linnan Tuntematon sotilas kuvaa luutnantti Lammion helsinkiläiseksi. Maikat ei valvoneet poikien suomen kieltä, sillä koulussa bamlattiin vain ruotsia. Kepu vie valtion virastot Stadista landelle. Budjannu Rööperissä, Krunikassa ja Skattalla. Olis yks toivomus snadi: Maikat, jeparit ja landelaiset. Friidut luopu heti stadin slangista ja sai parempia arvosanoja, vaikka niiden kieli oli kuivaa ja ikävää. . Voihan olla, että Stadissa puoli vuotta asunut landelainen himassa käydessään käyttäytyy mahtaillen maailmanmiehen elkein, mutta ei hän ole ehta stadilainen. Ehkä Linna oli tavannut kotikylässään jonkun Stadiin muuttaneen maalaispojan ja teki hänestä kaikkien inhoaman stadilaisen. Esimerkkeinä vaikkapa Paavo Väyrynen ja Esko Aho. Aikansa niille naureskeltiin, kun nämä kirkonkylien lapsinerot käyttäytyivät kuin olisivat neroja täälläkin. Pyysin kerran tarjoilijalta: ”Skulaisitko fiuden?” Ei ymmärtänyt. Jättäkää meidät rauhaan älkääkä tuhotko meidän tapojamme. Mahdoton uskoa. Jos aineeseen skrivas yhdenkin repliikin stadin slangilla, se hylättiin heti. LOKA AARNO LAITINEN YKS TOIVOMUS SNADI S tadi saa kärsiä monenlaisesta kaunasta landepaukuilta. Käänsin sen koulusuomeksi: ”Neiti, olisitteko ystävällinen ja soittaisitte vuokra-auton.” Neljä viidestä stadilaisesta ei enää tiedä mikä on fiude, fillari, skuru, dösa, skraitta, dongarit, plääkät, tsilari jne. Stadin slangi säilyi pitkään Skattan ja Sörkän vankiloissa sekä skönellä botskeissa, joiden miehistössä oli riittävästi stadilaisia. Landen skoleissa sai puhua eri murteita, mutta meidän stadin slangimme oli kielletty
Mä oon ollu vetovastuussa kokonaiset kymmenen vuotta ja hallituksis on ollu monenkirjavaa jengii. Vuosimööteissä hallitukseen on ollu ajoittain jopa tungosta. Ilmoittautumiset Ilmarille 1.3. Kaikki on lähteny messiin ”omasta vapaasta tahdostaan”. klo 17.30 alkaen lippujen jako Länsisatamassa klo 18.30 Lähtö Stadista klo 18.45 Tervetulodrinkki klo 21.00 Buffet sis. Tapsa lähti hallitukseen messiin. Tsilari ilmestyi tabloid -muotoisena papruna ja toimintaa oli käynnistetty perinteisen yhdistystoiminnan mallin mukaisesti. Pahimmilt törmäyskursseilt on onneks vältytty ja hallitukset on pitäny mölyt mahassa eli me on keskenämme pyritty ratkomaan probleemat sillo ku niit on ilmenny. Mä en tsennannu ketään operatiivisest jengist, ne oli kaikki mulle outoja kundeja ja friiduja. Syysmöötissä oli myös vastaehdokas, nykyinen Savoy-teatterin dirika Tapani Närhi. LASSE LIEMOLA LIEMOLA TSILARI 1/2013 11 SLANGIKAPULA STIKATTU V uosi on vaihtunut ja Stadin Slangi on saanu nyyan hallituksen. ClubOne-kortista! Tule tutustumaan M/S Europaan – koko paketti tosi edullisesti! Hinta 86 € / hlö (2 hengen hytissä) Ti 9.4. Mä aion jatkos kertoo Tsilarissa mun bossivuosieni tapahtumist. Oikein vastanneiden kesken arvotaan lahjakortti Silja Linen Tukholman päiväristeilylle. Tiukas äänestykses mä vedin pitemmän stidin. Alku oli todellist etsikkoaikaa, olihan yhdistys jo toiminu viis vuotta ja pitänyt ekan slanginäyttelyn Jugend-salissa joka oli ollu megasuksee. Meidän sivuraiteille ”lyftattujen” vikaks duuniks jää kevätmöötissä esitellä edellisen vuoden tilinpäätös, toimintakertomus ja saada niist vastuuvapaus. Tsilari_taitto_1_13_7.indd 11 28.1.2013 19.29. Kuka Stadin Slangin jäsen on kuvassa. Yhdistykseen on liittyny jengii about kolmetuhatta siitä ku olin ekan kauden bamiksena. Nyyalle hallitukselle toivotan tsemppii ja hela jengille vielä kerran: BULIT TÄNKSIT NÄIST VUOSIST! Stadin Slangin risteily Tallinnaan 9.4.–10.4. mennessä!!! Stikkaa samalla tieto mahd. oluet ja viinit Iltajoroissa Anne Mattila & Mistral Yöpyminen I luokan hytissä, fönärit skönelle Ke 10.4. Maailma on muuttunu ja meidän Stadi sen myötä. Myös slangi on muuttunu ku sekaan saadaan jopa somalinkielistä sanastoo. Erikoisaamiainen Aamupäivä tutustumista Tallinnaan klo 13 Lähtö Tallinnasta klo 16.30 Saapuminen Stadiin Kundit: pikkurotsit niskaan ja kragat kaulaan! –toivoo Antsku FOTOSKABA Tsennaaks tyypin. Vastaa osoitteeseen tsilari@ stadinslangi.fi. Pakko sanoo, et en olis ikinä uskonu mihin myllyyn mä jouduin vuostuhannen vaihteessa, ku Klaude Bremer skulas mulle ja ehdotti bamiksen hommii
muistoajot. JUSSI LAHTINEN . Pitihän maanantaina tietää skolessa kuka milläkin suhas. En nimien takia vaan poikavuosien tunnelman takia. Siinä ne taas tulee. Leif Rehnin albumi. Kuka on ekana, mikä numero, hei kuka toi on ku horjahti, ton kone ei kyllä vedä. Hei kuka toi seiska on, entä kolmonen, ai jaa. Saas nähdä kuka nyt johtaa. Motskarilla Eltsussa Tsilari_taitto_1_13_7.indd 12 28.1.2013 19.29. Äänet loittos taas Stadikan suuntaan. Osa jengistä tuli ihan stogella steissiltä ja staijas ajojen ajaks suoran kohdalle. Ja niin jatku kunnes 25 rundia oli suhattu ja tuli vähän isommat prätkät. Moukaripörssiä 1932. Sitten taas hetken hiljaisempaa kunnes pärinä taas lähestyi ja tossa ne on. Leif Rehnin albumi. Ei hotsittanu enää lähtee tsiigaan mutta käsiohjelman tsöpasin. Kuka toi on kun on tokana. Ja kun vihdoin Manu, se plösö skoude, rundas tsekkaamassa radan niin seuras suhareiden esittäytymisrundi. Treenit suhattiin kahden edeltävän päivän aamuna ja sillon skraapattiin pari ekaa tuntia skoilesta. Ja joskus vielä plaraankin sitä. Ajojen loputtua himaan dallatessa kuolattiin skabat uudelleen. Himaan tultua oli sitten pakko lähteä skujaan fillarilla. Ja vihdoin alko kuulua Eltsun kentältä päin melkoinen pärinä. Eikä mitenkään iisisti vaan senkun pää ja klabbit kesti, ja enemmänkin. Varsinaiset ajot keräs rutosti folkkaa. Tsilari kehotti lesaajia skrivaamaan Eltsunajoista. Seppo Lindströmin faija Harry jo 1930-luvun lopulla ja Lefa Rehnin faija Lasse 1948–1952. ELTSUNAJOT, OSA 1 12 TSILARI 1/2013 WRRUMM-WRRUMM-WRRUMM E ltsunajot oli joka äitienpäivänä, siis toukokuun tokana sunnuntaina. Kymmenettuhannet tsögas radan varrelta kliffaa mestaa josta vois tsiigaa paremmin prätkiä ja skabareita. Ja illalla goisiin mennessä blukattiin vielä ohjelmalehtisestä nimiä Norton, AJS, Triumph, Cooper, Elhoo, Gilera, Velocette, Jaguar jne. Moukaripörssin mäki, Kasvitarhan kurva ja etenkin Kuolemankurva saivat snadit venttaan et jotain hurjaa tapahtuis. Kohta ne tulee taas. Kahden slangijengiläisen faijat skujas Eltsun motskariskaboiss a. Miten suhas Raine Lampinen, Susi-Olle Nygren, SPJ Keinänen, Walter Bergström, Curt Lincoln, Curt Ginman, Keith Campbell, Heimo Hietarinta ja ketä kaikkia kovia jätkii niitä olikaan. Juttua ja fotoa tuli niin, että vyyhtiä saadaan purkaa pitkin kevättä. . Ekat Eltsunajot 1932. Vuonna 1983 oli Eltsunajojen 50-v. Yritettiin tunnistaa suosikkisuharit, haisteltiin aah niin gutaa pakokaasudöfistä ja nautittiin pärinästä kun suharit vähä anto hanaa wrrumm-wrrumm-wrrumm. Meteli lähestyi ja tossa, tossa ne tulee. Ja sitten oli skabareiden vuoro, niissä erityisesti F-3 eli midgetit olivat kliffoja. Duunattiin vielä pahvinpala ja kakskin pyykkipojalla pinnojen välistä räpättämään gosarin ja talon vanhojen ämmien iloks. Toi ei kyllä hivaa suhaa kurvaan, se ei pärjää
Motocross-skabojen jälkeen mentiin Kupla-Hokkiin Nordenskiöldinkadulle. Raine Lampisen piti skujaa niissä prätkällä vikan kerran ja sen pojan Simo Lampisen ekan kerran bilikalla – Raine oli hoitanut poikansa lapsipolion panemalla sen ajamaan prätkää. Simo Lampinen sai sitten ekat rallivoittonsa jo samana vuonna. Harry Lindström reissussa. Sen vanhan se möi aina faijalle, jolla oli siis toiseksi parhaat prätkät. Eltsu oli siitä erikoinen, että niin moni voittaja kuoli myöhemmin toisissa skaboissa, kuten Austin Karlsson ja Bob Matthews ja ainoa kisojen naisvoittaja, saksalainen Ingeborg Stoll joka kilpaili sivuvaunuluokassa. Seppo Lindströmin albumi. Siinä ne olivat monta vuotta. ELTSUNAJOT, OSA 1 TSILARI 1/2013 13 FAIJANI HARRY LINDSTRÖM F aijani Harry Lindström födas 1918 ja skujas prätkää Eltsunajoissa 30-luvun lopulla. Lampinen oli aikansa suurin voittaja jolla oli myös parhaat prätkät – se oli suksitehtailijan poika ja osti joka vuosi uuden Nortonin suoraan tehtaalta Englannista. Kun krigu syttyi, olohuoneeseen nostettiin faijan kolme prätkää, Rudge, Ariel ja Norton. Jos suomalainen voitti, faija oli juhlatuulella, vei Asemaravintolaan ja otti grogin, osti mulle jätskin. Ne kiersi skaboissa Saksassa, Ruotsissa ja Virossa, ja tietysti Viipurin, Turun Artukaisten, Kuopion Väinölänniemen ja Tampereen Pyynikin radat. . Krigun jälkeen faija ajoi maarataa Käpylän raviksella, mutta sitten synnyin minä ja mutsi kielsi ajamasta enää kilpaa. Faijan kanssa kierrettiin kaikki prätkäskabat mitä Suomessa ajettiin, Eltsunajoissa mä kävin 1950–1963. Seppo Lindströmin albumi. Siviilissä se oli Satamalaitoksen kuorma-autokuski. Suomen Curre Lincoln oli siinä kolarissa mukana mutta siltä murtui vain sormi. Eltsuun pääsi parina vuonna myös stogella joka pysähtyi Vauhtitien kohdalle – sotainvalidit saivat seurata kisoja stogenvaunusta. Koska faija oli Helsingin Moottorikerhon vapaajäsen, meillä oli etuoikeus katsoa ne varikolta Moukarinpörssin kohdalta. Eltsun ajoissa kuoli viimeisinä vuosina ihmisiä, kuskeja ja valokuvaaja. Mutta kun Simo ei saanut ajolupaa, ei Rainekaan ajanut. Se oli legendaarisen Raine Lampisen kaveri. Vuonna 1963 oli vikat Eltsunajot. Tsilari_taitto_1_13_7.indd 13 28.1.2013 19.29. Paras sijoitus oli kolmas. SEPPO LINDSTRÖM Harry Lindströmin lipat tallentui filkalle. Örjan Atterbergin vanhemmat oli ekaa kertaa katsomansa poikansa kilpailua ja kuoli lähdössä, kun auto kääntyi ympäri
Oheinen foto julkaistiin seuraavan päivän Hesarissa, ja jälkeenpäin oon funtsinu kumpi joutu kalsaripyykille skaban jälkeen. Fotoja on kertyny stydisti, mut jostain syystä monista lehtileikkeistä vuosiluku on hukassa. Päitsiin, TT-ajoihin, maarata-ajoihin ja tietenkin Eltsunajoihin. Faija, joka numerolla 45 skujaa suoraan sporaa kohti, vai kuvaaja joka hädin tuskin kerkes vetäsee ritolat ennenku faija osu kohdalle. Varmaan joku Tsilarin pluggaajista voi valaista asiaa missä kohtaa baana olis voinu sijaita. TT-skabat oli jo koluttu aikaisemmin läpi kunnes sitten Eltsukin tuli messiin kuvioihin. Väistö ei kuitenkaan menny ihan nappiin liian huisin faartin seurauksena ja faija ’Rojuenkeleineen’ skujas suoraa Hesarille väistäen nippa nappa kohdalle osuneen sporan! Ukko olis varmaan tehny moottoriurheiluhistoriaa jäämällä kesken skaban sporan yliajamaks! Onneks spora löi liinat boseen ja faijakin löys takasin baanalle, mut mahikset gutaan sijotukseen oli förbi, ja jos minnaan oikein, sijoitus skabassa oli sista. Aina ku faija sattu jutskaamaan Eltsunajoista sillä tuli ekana mieleen 350 ksm skaba jossa ukko skujas lainatulla ’Rojuenkelillä’ (Royal Enfield). LEFA REHN Jälkeenpäin oon funtsinu kumpi joutu kalsaripyykille skaban jälkeen. Jos ei sitte molemmille tullu pyykkipäivä… Vuosiluku tapahtumalle on hämärän peitossa, oletettavasti 1951. Ruissalon, Pyynikin ja Vekkijärven ym. Leif Rehnin albumi. Surullisena tapahtumana, kansainvälisestikin huippukuski, Gösta delas Hollannin GP:ssä Assenissa 26.6.1948 vedettyään lipat Nortonillaan. Lasse Rehn skujaa kohti kameraa ja Tölikanlahtea. 14 TSILARI 1/2013 Kilvanajoa. Samoin kuin muut prätkillä skaabajat, kuten Otto Brandt, Raine Lampinen, Curt Ginman ja monet muutkin 1930–1950-lukujen starat, faijakin osallistu mm. Ekat muut skabat ukko tsöras jo ennen krigua kun fyrkat riitti vuonna 1937 slumppaamaan uuden NSU 350 ksm prätkän. Tsilari_taitto_1_13_7.indd 14 28.1.2013 19.29. Faijan ainoa mahis välttää koltsu oli kiertää ulkokautta Arosen ohi. Mestaruus tuli ’Stadikan kentsulla’ eli baanalla jonka sijainti ei ihan tarkkaan oo valjennu mulle. Luultavasti faija ajoi 5 skabaa Eltsussa, ja tallikaverina oli aiemmin Loviisasta lähtöisin ollu Gösta Lönnfors. Hyvän startin jälkeen radan nopeimmassa mutkassa, eli Kasvihuoneen mutkassa, edellä skujannut Eino Aronen veti turvalleen. . ELTSUNAJOT, OSA 1 FAIJA JA ROJUENKELI F aijani Lasse Rehn (1921–1987) oli aika haka Speedwayssä ja Jää-Speedwayssä joista jälkimmäises lajis irtos Suomen mestaruus vuonna 1949. Joskus silloin tällöin tulee plarattua faijan vanhoja fotoalbumeja ja leikekirjoja. Curt Ginman ja Lasse Rehn. Uskoisin kuitenkin et faija skujas ekan Eltsunajon 1948. Leif Rehnin albumi
Helsingin kaupunginmuseo. Pepe stoppas, käänsi selkänsä skönelle tuulta vasten ja pani röökiksi handujensa suojassa. Mulla oli uus nahkarotsi, Friitalan paras. – Mitä me tsöbataan, jos jotain saadaan. – Tsiigataan, mitä niill on, Ripa sano. Katulamput jätti Mylly-Matin lankkuaidat pimentoon, mutta gartsalla näki dallata. Sadepilvet oli häipyny jo ennen sinistä iltahämärää; samalla pakkanen oli kiristyny melko galsaks. Foto Eino Heinonen 1950. >> TSILARI 1/2013 15 TSILARI 1/2013 15 Sörkän satamassa ja Hagiksen glitsussa P äivällä oli tuiskutellu vetistä snögeä, mutta sää oli kirkastunu iltaa kohti. Pepellä oli ollu sellanen jo vuoden, ja se just oli saanu mutki hinkumaan samanlaista. Olin ruinannu sitä faijalta koko kesän ja alkusyksyn, mutta 14-vuotissynttäriks faija sen sit bungas mulle. – Nää snadit polakkien koksikiulut ei EKS MINNAA PERA Botskit Paraisten Kalkin lastauslaiturissa Sörkassa. Tuuli oli kääntyny skönelle, suunnilleen Korkiksen suuntaan ja samalla muuttunu styrkemmaks ja galsemmaks, niin et pipo piti rullata korville ja nostaa nahkarotsin kaulus pystyyn. Spittaa, votkaa, konkkaa vai mitä. Klogu oli kuuden korvilla. Tsilari_taitto_1_13_7.indd 15 28.1.2013 19.29. Jäätyny loska narsku läskipohjien alla, kun talsimme, Eki, Pepe, Ripa ja minä Hagiksesta klyyvit kohti pohjoista ja Sörkän satamaa
– Pamputtaaks ne meidät. – Hiilisatamas on varmemmin polakkeja. – Stydiä kamaa. Ripa anto kybän verran satasen seteleitä skönärille, ukko laski ne ja työnsi fikkaansa. Nyökättiin kimpassa: ”Joo, tsöbaa se vaa, ei meillä fyrkat muuhunkaa riitä.” – Tää on nelkytvolttista, Ripa kehui. Mä kuuntelin, mutten sanonu mitää. Mä annan teille fyrkat heti ku saan handut vapaaks, Ripa tohkasi. Ilmeisesti kippo oli tullu vasta äsken. – Mennääks me tonne Ruduksen rantsuun, mä kysyin. Päivällä oli kuitenki tullu snögeä sen verran paljon, et latujen piti olla tuoreita. Eki sano heti Ripalle, et ”sä oot sit viiskybää skriitaa meille jokaiselle, mulle Pepelle ja Peralle”. Gdanskista se oli tullut, huomasin. – Sullahan on sit ne omat kolme hunaa Ripa. Panin vaan röökiksi niin kuin Pepekin ja nii me jatkettii dallaamista Sörkän rantsutietä eteenpäin. Magassa tuntu jotenki metkalta, oli tuntunu jo siitä saakka, kun olin nähny sataman lankkuaidassa bulin kyltin: ”Satama-alue. Mä en oo koskaan käyny noissa kalkkilaivoissa. Me kaivettiin Ekin ja Pepen kanssa jokainen kolme keltasta huntin seteliä lämäreistämme. EKS MINNAA yleensä mitään isoja brenkkulasteja tuo, mutta skönärit tsögaa omistaan, et ne saa valuuttaa maissa käyntiin. Mä otin lestin ja tungin sen rotsini povariin. Sen tää antas tonnilla, mut konkusta se haluu tonniviissataa. Eki kysyi. kysyi Pepe. Ahterin kabiini oli jaalojen ohjauskoppia reippaasti bulimpi ja sen katolla kurkotteli komentosilta molemmille sivuille, nii et fönäreistä näki kipon kummanki kyljen. Musta se on paljon. Sul on isompi povari ku mulla. Jos joku meidät olis nähny edes kaukaa, niin takuulla olis arvannut, et kundit on luvattomis puuhis. Ei meil ollu enempää fyrkkaa eikä me kumpikaan oltu koskaan rommia koklattu. Asiaton oleskelu kielletty sakon uhalla!” Nii me sit kummiski hipsittii sataman puolelle mustat pipot silmillä ja kaulukset ylhäällä. – Ei ne yleensä vielä tähän aikaan liiku, mutta paras kattoo, ettei jäädä boseen. Kumpaanki saareen meni muutama suksenlatu, Kuvittelin, et ne jatkuis Mustikseen saakka, vaikken tietenkään voinut sitä nähdä. Mä hämmästelin, et se ei ollu sbulimpi, vain snadisti Hagiksen hiekkajaaloja pidempi, mutta reilusti leveempi, korkeempi ja rautaa, eikä puuta niinku jaalat. Ruduksen riippusilta, tai mikä laastikalkin purkurata se ny olikaa, näky jo ja sen takana alko häämöttää gaasiksen koksikasat, niinku jotku Lapin lumiset tunturit, vaikkei meistä kukaan ollu ikinä käyny edes Keravalla. – Katotaan ny, mut ehkei kuiteskaa, vastasi Ripa. – Mitä ne skoudet tekee, jos jäädään boseen. – Ei me mihkää boseen jäädä, ku tsiigataan mitä tehdään ja otetaan vaan lungisti, Ripa rauhotti. Keliki oli ollu päivällä niin suojaa, ettei siinä mikään olis ehtiny jäätyä, funtsin ku stondattii hiljaa ja venattiin Ripaa veks kiposta. Vilkaistiin Ekin ja Pepen kanssa toisiamme. Foto Helsingin kaupunginmuseo. Siinä tanssi neekerifriidu keltasenkirjavassa kellohameessa ja lapussa luki ”Negrita”. – Joo, joo mut ota sä Pera tää flinda ensin. Eiks oteta tää, Ripa kuiski ja näytti meille etikettiä. – Käyks rommi. Ripa tuli ulos kabiinista jonku skönärin kans flinda kourassa. Funtsin, että olikohan kipon tekemä railo ehtinyt jäätyä ennen ku skimbaajat meni vai oliko kippo tullu vasta skimbaajien jälkeen. Antakaa mulle fyrkat ny, nii mä saan tehtyy diilit. Nostin nahkiksen kaulusta pystympään. Hämmästyin lestin painoa; paksua lasia varmaan, vaikka olihan 16 TSILARI 1/2013 16 TSILARI 1/2013 Sörkka 1920-luvulla. Ripa oli Ekiä, Pepeä ja mua pari vuotta vanhempi ja slumpannu ennenki brenkkua botskeista. Laivan takana näky just ja just Sompasaaren ja Nihtisaaren silhuetit, sen verran oli jo ilta pimentyny. Ripa meni kiuluun. – Nyt sit kundit tsiigataan tarkkana, jos skoudet tai tulli tulee, niin vedetään heti maihin, Ripa varoitti. – Mä meen laivaan. Musta näytti, että Eki skagas ainaki snadisti. – Saat meilt lisää, jos tarvii sit ku ollaa ensi saatu se flinda. Tsilari_taitto_1_13_7.indd 16 28.1.2013 19.29. Sit moikattiin kättä heilauttamalla ja Ripa liukasteli spittareissaan lumista lankonkia pitkin takaisin kaijalle. Eki oli aina pirun nuuka fyrkistaan. – Venatkaa te täs ja pitäkää vahtii, Ripa sano
Siel on niin paljo lunta, ettei sitä näy enää. Glitsuun jäi vain kasa stumppeja ja paksu savu. Kundi irvisteli niin, että meinattiin ruveta nauraan. Joku voi vielä kuvitella, että teillä on jotain vilunkia mielessä. – No niin. Saadaan muuten tsilari niskaan. Me pantiin hartiat köyryyn ja dalsittiin maijaa vastaan niin ku ei mitään olis tekeillä. Ripa narautti korkin auki kokeneesti niinku oli tehny sen ennenki, otti huikat ja irvisti: – Ompa stydiä kamaa. – Hei, ollaas muuten hiljempää, ett mölinä ei kuulu rabaan saakka, vaikka dörtsit on bosessa. Flinda pullotti niin, että jos skoudet näkis, niin mut tutkittais takuulla ja bosessa oltais. …meinattii mennä tsiigaan noita ulkomaalaisia laivoja, mut ku siel oli joku kieltoslabari aidas, nii vendattii takas. TSILARI 1/2013 17 siinä rommiaki kolme varttia. Pepe otti seuraavat huikat ja hänellä taisi olla sama juttu, kun pärstä meni ensin punaseks ja sitten vihreeks ku ketunleipä keväällä. Väittää, että mä oon mukamas bölliny kamoja toisten glitsukomeroista. Kundit sano jep ja nii me lähdettii pihadörtsistä ulos. – Ku ensin vetää ilmaa keuhkoihin, ottaa sit snadit ja puhaltaa ilmat ulos palkeista samalla kun nielasee, nii brenkku ei maistu nii stydiltä ku muuten, ja sit vetää heti spaddusta henkarit perään, nii toi makukaa ei tunnu enää missää. Kaivoin flindan povarista. – Pera! Jemmaa se flinda! Noi voi olla skoudeja! Kaivoin rommiflindan povestani ja vilkaisin ympärilleni. Vanhempi harmaafledainen skoude tsiigaili meitä apumiehen avoimesta fönäristä. – En tietenkää, dorga. Me oltiin jonkun aikaa kävelevinämme eteenpäin, mutta heti kun Volvon perävalot hävisivät, käännyttiin takas ja juostiin sinne ojan varteen, mihin flinda oli pantu jemmaan. Annas tänne, nii korkataan, Ripalla jo suu napsas. Sgagasin, et flinda olis säpäleinä liu’uttuaan vaikka johki terävään stebuun tai muuhu, mutta ehjänä se löyty. – No mitäs pojat täällä kuljeksii. Tsilari on kekannu vaa tekosyyn, et pääsee komentelee mua, ku joku muu on käyny meidän rapun glitsus, mutten mä oo tietenkää sielt mitään bölliny. Koppasin kumminki kourat lunta täyteen ja stikkasin snöget kuoppaan, mihin flinda oli kadonnu. Rommi lensi ku paloruiskusta pitkänä kaarena Ripan piharapun pieleen. Me puikkelehdittii glitsun perimpään nurkkaan koko jengi, kulman taa, mihi ei ovelta nähny. Konttasin lunta täynnä olevaan ojaan ja aloin hamuilla handuillani. Olo alko tuntuu melko miehekkäältä ja puheet sai lisää volyymiä, ku joka kundille alko tulla yhtä aikaa tärkeetä bamlattavaa. Omat nurkat pitää jättää rauhaan. Emmä tiedä mikä tuli, mut ylös se tuli ja lujaa. Iso, musta Volvo, eli maijahan se saamari oli. Auton valot lähesty, onneks aika hitaasti. Oltii ehitty jo reilusti vek laiturialueelta, kun Ripa hogas bilikan valot vinksallaan kenottavien lautavarastojen välistä. Eki oli meitä vuoden nuorempi, mutta dokannu jo ainaki kibistä tätä ennen. – Eeeei, ei tietenkää. – Mutta katotaan ekaks et tsilari ei nää. Hei Pera, spuglasit sä vai. Ekiltäkään ei menny sen paremmin alas. – Emmä tiedä. . Skoudejen maija lähti partioimaan satamakierrostaan. Pitskulla vedin kunnon henkoset raitista pakkasilmaa röökinsavun perään. Ihan vieressä oli ojan yli tehty parista koolingista sillan tapainen, jonka päälle oli satanu lunta. Nii me sit jatkettii snubien ottamista Hagiksenkuja kutosen glitsun lattialla tsittaillen, vedettiin pikku-Bostonia ja rommipullo hiljalleen tyhjeni. Me mennää veke ihan just, meil on kaikil koht safkaki himas, seliteltii jokainen kuoros mut kainalot hiest märkinä. Ripa avas nyklallaan dörtsin ja kliksautti valot. Emmä oman rapun glitsusta. Mä sain seuraavan gnubbin. Vai onko. Se on ruvennu kyylään mua jostain syystä. Nuorempi tinanappi istu ratin takana, paskalakki kallellaan ja pinnisteli pärstäänsä, että näyttäis tiukalta. Ei täällä kannata enää pimeellä liikuskella. – Ei me mitään…, Ripa alko selittää. – Eiks lähetä pitskulle, ehdotin saman tien. Nykyään Negrita pysyy jo sisällä, tavallisesti suht laihana totina ja runsaan sokerin kanssa, mutta kertaakaan en ole aikuisena rommia maistanut, en edes kogiksen kanssa, ettei tuo luultavasti 1957 tai –58 tapahtunut lestikeikka Sörkän rantsusta palaisi elävänä mieleen. Se pani magan nurin ja hissin liikkeelle. – Vedetään röökiä ku otetaan huikkaa, menee helpommin alas, Ripa neuvo. Pyyhin snöget lestistä ja tungin sen äkkiä takas povariin, liukastelin ylös ojasta ja nii me taas dallattii takas Hagikseen, kun oltiin saatu handut tutisten uudet spaddut huuleen. Tsilari_taitto_1_13_7.indd 17 28.1.2013 19.29. Kumarruin tyrkkäämään lestin koolinkien alle, mutta se lähti luisuun liukkaassa lumessa ja kilahti kovaa just ku se pysähty ojan pohjalle. Hikinoro valu selkärankaa ja kutitti, ku tipat ehti kalsarin kuminauhan alle. – Mitä. – Menkää kotiin vaan. Se meinas kääntää magan ympäri sen vegen. Snögeä meni globoihin ja hihoihin, mutta siitä viis välitin. – Mennääs meidän glitsuun, Ripa ehdotti. Rommin maku oli väkevän omituinen ja stydi ku faan. – Hyvä, että noudatatte kieltoja, vanha skoude kiitteli. – Joo. Musta kuiteski tuntu, että pumppu puskee kylkiluista läpi, niin kovaa se hakkas. Lemminkäisen rantsu ja Hagiksenkujan alkupää. Multaisten pottujen ja punajuurien pölynen döfis aivastutti pirusti, mut siihen tottu pian. Nieleskelin huikan väkisin sisälle, mutta yskin ja yököttelin vedet silmissä. Vedin varmuuden vuoks rotsin vetskan kurkkuun asti. Muuten käryy turhan iisisti. Mentii glitsuun. – Tääl alkaa olla jo happi vähissä ja klabbit puuduksissa, röökitki on kohta loppu. – Saatana, meniks se rikki. Huh! Paksu lasi oli kestäny ja pelastanu rommin. – No ootsä
Helsinki-päivässä ja Helsingin juhlaviikoilla, esmes Art goes Kapakka -tapahtumassa. Eiku ilonen mieli kehii ja shungaileen! . Mut millane on tyypillinen kuorolainen, vai onko sellasta. Hanna kertoo myös matkasta Budapestiin, jossa pidettiin kansainvälinen joulumusiikin festari viime joulun aikaan. Shungaajii on nelisenkyt, ja kuoro tekee konserttien lisäks levyjä ja kiertueita ulkkiksil. Foto Kauko Niemi. Myös Wienin 2010 Schubert-kuorokilpailun kultamitali sykähdytti, sillä se oli eka kerta kun meille tuli niin kova tunnustus! HL laulaa mm. Musta kuoron johtaminen on ku puutarhurin duuni: saa kasvattaa yksilöllisistä ihmisäänistä toimivan kokonaisuuden. Tietenki kaikki esiintymiset on ainutlaatuisia, mutta tuo tuntu erityisen juhlavalta. Stemmat opetellaan ite himassa, ja me ollaan hyvin tietokoneavusteisia nykyää: kuorolaiset saa käyttöönsä ohjelmia, joilla ne pystyy treenaan. 18 TSILARI 1/2013 PIRJO TUOHIMAA STADI SJUNGAA Helsingin Laulu – VAIHTOI ITALIAN SLANGIIN H elsingin Laulu on stadilainen sekakööri, joka polkastiin pystyyn vuonna 1951. Helsingin laululla on hieno kotisivu, www.helsinginlaulu.fi, josta voit pluggailla kuoron edesottamuksia ja kuunnella niiden musaa. Kuoronjohtaja Hanna Remes helmikoruineen joukon keskellä, kolmas rivi alhaalta, toinen vasemmalta. – Korvan pitää olla tarkka, äänen terve, ja musikaalisuuden lisäks on haluttava sitoutuu. Sit harkoissa ei tartte erikseen jauhaa stemmoja, vaan voi antaa palaa ja keskittyä biisin dynamiikkoihin ja tulkintaan. HL toimii Toimelan opiston alaisuudessa ja sitä johtaa musan maisteri ja musapedagogi Hanna Remes. Yhteistä on kuitenkin into shungata, musiikinrakkaus ja just toi yhdessä duunaaminen, kertoo Hanna. Ne on myös skabannu menestyksekkäästi: kultaa ja hopeeta on sadellu, ja ohjelmisto on tosi monipuoline: ne shungailee kaikkee mahdollista Abbasta Bachiin. italovaihe, jollon studeerattiin italialaisia lauluja alkukielellä ja reissattiinki sinne. Hanna kaveeraa liidaamisesta näin: – Mä oon ollu remmis vuodesta 1998. –Kuoron musiikkilinjaa ja profiilia on vuosien varrella kehitetty yhteistyössä, ja meil oli mm. Kuorolaiset on yhteismusisoijia. Niiden pitää pystyy pysyyn oikees äänessä ja digata saundien tuottamista kimpassa. Stadin slangi ry on jo tehnyt slanginnoksia HL:a varten, ja me ventataan innolla tuloksia! Kuorolaiseksi. Helsingin Laulu täydessä tällingissä Wienin reissulla. Nautin kovasti työstäni. Ny yritetään saada entistä paremmin taas omien juurten stadilaisuus haltuun, jo köörin nimenki takia! Meidän linja elää kulloisenkin teeman mukaan, selventää Hanna. Tsilari_taitto_1_13_7.indd 18 28.1.2013 19.30. Jos sua rupes inspaan ja haluisit liittyy messiin, voit ilmottautuu kotisivun kautta äänialatestiin, nii et tiedetään sit ootko huippukoloratuuri vai kuningasbasso vai jotain siltä väliltä, jotta Hanna voi tunkee sut oikeeseen riviin. Ihmisääni on musta kaikkein värikylläisin ja rikkain instrumentti. – Kuorolaiset on yksilöitä. – Oli hienoa olla suomalaisen joulumusiikin lähettiläs! Esiintymiset oli todella mieleenpainuvia
Silloin studas, kun hissin ovesta aukeni upee huoneisto ja sieraimiin tulvahti arvokas sikarintuoksu. kerroksessa oli firman hallituksen tilat. Ulkoministeriks ylennettynä pääsin viemään preivejä esimerkiks Lisenssivirastoon Kansakoulukadulle tai Kaivariin juristi Simo Kärävälle. Ruokalipuilla pääs naapurikorttelin Pohjoisen Rautatiekadun Hotelli Helkan seisovan lounaspöydän kimppuun. Päivän kruunas safkis. Ison kissan, Citikan tunnusviiksineen ja Timangi-Toyotan vanhassa blisaustilassa voi tänään skruudata hampparin. Niissä edellinen nimi vedettiin kannessa yli, pantiin uus saaja ja sen osasto tilalle ja lopuks sujautettiin pruju lähtevän postin koriin. Se lupas ottaa mut aamulla kyytiin, kun hakee autonsa, et ei tarvinnu mennä dösalla. Ja mikä liksa: skolekundille 600 markkaa kuus handuun oli lottovoitto! Pomoks tuli viime syksynä pois nukkunut tarkka, rehti ja snygi Aino Haukkovaara. Kaikki posti hoitu papruilla, jotka suljettii sisäisen postin ruskeisiin avokuoriin. Ei sentään sopinu talousdirikan kanssa samaan hissiin tsupparin ängetä! Tsilari_taitto_1_13_7.indd 19 28.1.2013 19.30. Eväät oli huikeet – ja sai kiskoa niin monta nakkia tai jauhelihapihviä kuin sielu sieti. Niitä koreja me sit juostiin hakemas, tuotiin meille, lajiteltiin ja vietiin uudelleen täyttyneet korit edestakasin ylösalas taloa saajilleen. TSILARI 1/2013 19 PEKKA KURVINEN DUUNISPEDA TSUPPARINA AUTOTALOSSA N akuklabbi stadilainen Pentti Elovaara oli talousdirikana Korpivaara Oy:ssä Stadin Autotalossa Salomonkatu 17:ssä. Me oltiin perhetuttuja Larussa ja Pena skulas mun faijan, paljasjalkasen Röban kundin Kuijon kanssa marjapussii viikottain. Mun klyyvi oli pystys, kun Penan iso työsuhdetoyota lipui Runeberginkadun puoleisesta rampista Korpivaaran kellariin. Aamulla ekaks keitettiin sumpit ja sit kiikuteltiin niitä termareis pitkin taloa. Gubbe täytti viime syksynä 90 ja budjaa edelleen Larussa. Sinne sai kokouspäivänä kuskata borkat. Faija pyys sit Penalt jeesii mun ekaan duunimestaan, ja sehän hoiti mut lafkan postitukseen sisätsuppariks. Nyt rakennuksen upeesta stoorista mua muistuttaa vaan siinä jo sillon majailleen skabaajan Vehon Mersumerkki – katolla pyörivä häkkyrä, josta loruiltiin: ”Siihen sammu johtotähti, jätkä kävelemään lähti”. Se häipy ajamaan tärkeimmät ja kiireisimmät kirjeet rättisitikallaan stadin eri puolelle. Äijät nappas illalla parit snadit, ja Pena jätti bilikansa meidän talon mäkeen. Ulkoinen posti frankkeerattiin ja postin kuski haki pari kertaa päiväs. Mut bonjasin autost noustuani äkkiä häipyä rappuja pitkin omiin duuniini. Meidän oma oli rättärillään jengin seniori ja sillä oli bossin otteet. Ei sentään sopinu talousdirikan kanssa samaan hissiin tsupparin ängetä! Korpivaara häipy sittemmin Autotalosta böndelle. Meges oli myös Laruun kotiutuneet manselainen metsänhoitaja Olli Ignatius ja inkoolainen Henry Bredenberg, Risu-Hokin naapurissa Meikussa toimineen Kuusitien valinnan kauppias. Pentti Elovaara liittyi Stadin Slangiin 17.12.1997 ja sai jäsennumerokseen 483. Joskus, kun sätkämies (kuskin toinen lempinimi rättärin rullautuvan kangaskaton mukaan) oli kierroksella, saatto tulla ylimääränen hässäkkä. Kakstornisen haussin huipulla 12. Dirika kuskina Kerran taas Pena tuli meille illalla skulaan. Tattis, Pena, hienosta duunimestasta – ja grattis vielä koko slangijengin puolesta!
Oli se kumma miten niihin koliseviin, puhkuviin ja viheltäviin juniin tottui niin hyvin että niitä tuskin huomasi. Kaikilla saman suuruinen keittiö ja kamari. Montakohan Pirkkoa lähti himaan. Kioski pihassa Mutsini oli idearikas ja toimelias aina siihen asti kunnes nivelreuma vei voiton. Kerran mutsi oli saanut puhelimella yhteyden siellä soittavaan orkkaan, joka kuulutti että ”Pirkko heti kotiin, äitisi soittaa”. Vanhempani olivat aidanneet niille alueen, ja varsinkin viikonloppuisin stadilaiset kersoineen kävivät tsiikaamassa lampaita ja tarjoamassa niille leivänpaloja. Siinä tiellä oli aika trafiikki kun oli Eltsun ajot ja kun jengi meni Lintsille ja Lumppulaksi kutsuttuun Alppilan jortsulavalle. Meille penskoille piti neiti Blom järjestystä. Hän piti pihassamme kioskiakin. Tämä on yksityisalue ja sammaleetkin kuluvat!” Me penskat viis veisattiin. Sieltä oli suora näkymä rautatieasemalle ja Eläintarhanlahdelle, jota nykyisin sanotaan Tokoinrannaksi. Blokattiin kedon kukkia ja myytiin ohikulkijoille. Hieman vanhempana muistan maanneeni mutsin ja systerieni kanssa kamarin lattialla uunin edessä ja sirpaleita lenteli päittemme yläpuolelle. Kuivumassa olevat pyykit saivat tämän tästä nokikasteen. Vieraat eivät vaan saaneet niiden meteliltä koisittua. Tää meidän hima oli kuin nykyisin rivari. Koska alue oli varsin snadi, Pera joutui hakemaan boltsin jatkuvasti radalta. Kumma kyllä monien radan samalla puolella olevien Linnunlaulujen huviloiden osoite oli numero 14. Eläimellistä menoa Aina meillä on ollut erilaisia kotieläimiä. Faija oli duunissa rautateillä ja hima sijaitsi 40ja 50-luvulla ihan radan vieressä osoitteessa Linnunlaulu, Huvila 14. Tiesin heti että se oli mutsini viesti. Silloin ei ollut keksitty vielä tyroksiakaan. Pihalla pelattiin neljäämaalia. Olihan Helsingin rautatieasema ja sen ratapiha tärkeä kohde viholliselle. Olihan se romanttista, mutta pakkasella pihan huusiin meno ei aina tuntunut kliffalta. Kuinka myrkyttäjät osasivatkin laittaa kateille maukkaita safkapalloja. Oikealla näkyvä tumma rakennus tunnettiin Topeliuksen huvilana. Me muut kersat ei uskallettu mennä radalle. PIRKKO LEHIKOINEN EKS MINNAA 20 TSILARI 1/2013 Lapsuus Linnunlaulussa S ynnyin sodan melskeessä. Oli suoranainen ihme että selvisimme hengissä moisesta keskityksestä ja etteivät nämä huvilat saaneet vaurioita, vaikka tulitus oli ollut aika ajoin varsin kovaa. Siellä sitten peffa huurteessa pinnistettiin. Mutta lampaita karitsoineen meillä oli, parhaimmillaan yhdeksän. Hän huusi megafooniin: ”Pois lapset poimimasta kukkia. Minkäänlaista pommisuojaa ei siellä ollut. Pommeja ja lampaita Mutsini kertoman mukaan vietin useimmat elämäni alkuviikot saunan muuripadassa kansi päällä kuulemma sirpalesuojassa, kun rataa ja rautatieasemaa pommitettiin. Meitä budjas siinä ylätalossa neljä perhettä. Mutsi leipoi aamuihin pullat ja muut tarjottavat. Takavasemmalla erottuva vaalea huvila on saanut säilyä radan itäpuolella. Kissat vaihtuivat sitä mukaa, kun tuli aika-ajoin rottien myrkytyskausi. Fikkari tai kynttilä oli ainoa valonlähde. Kylmä vesi tuli ja onneksi myös meni. Faija taas piti huolen että liikevoittoa ei päässyt tulemaan, kun lukuisille kavereille piti kaljat tarjota. Oli puuhella ja pihassa puucee. Alatalossa asui kaksi perhettä ja sen alaosassa oli sauna pesutupineen. Rotat taisivat useinkin olla fiksumpia niiden suhteen ja antoivat kissojen skruudata Linnunlaulun kotipihalla Porrassalmen systerit Sirpa (vas.) ja Raija (oik.) tunnistamattoman miehen seurassa. Tsilari_taitto_1_13_7.indd 20 28.1.2013 19.30. Systerini kävi mutsin kanssa näyttämässä niitä kehitysvammaisille lapsille radan toisella puolella Linnunlaulussa sijaitsevassa Rinnekodissa
Oli myöskin pari pientä valkoista hiirtä, joista toinen päätti päivänsä leikkiautojeni kolarissa. Ei kestänyt kauankaan kun se köpötteli uunista ulos. Muistan kissojen surkeat naukumiset paikoista, mistä ei niitä millään ilveelläkään saanut pois. Kyllä ukolle tuli kiire soittaa palokunta. Duunista tullessani oli joskus viisikin ukkoa puiden takaa ainoitaan heiluttelemassa. Kaisun kansiksessa Koulukäynnin aloitin Kaisun kansakoulussa, jonne mutsi koiran kanssa mut saattoi. Se toimi kuulemma aikoinaan opiskelijoiden suosimana bordellina. Koiratkin vuorollaan mahtuivat tähän pieneen lukaaliimme 5-henkisen perheemme lisäksi. Kerran taas alkuillasta 4 kundia piiritti mut lähellä Kaisun raflaa. WSOY 1966. Kerran taas yksi torvi halusi esitellä vehjettään ainoassa tien kuivassa kohdassa. Mutsi laittoi sen lämpimään uuniin (tosin luukku auki). Teoksesta Stadin kundit koulutiellä. Slurkkeja ei näillä seuduin pahemmin näkynyt. Aidat ovat pahasti murentuneita ja tuuhea orapihlaja-aita ns. Kova kohtalo koitti myöhemmin keväällä sorsallekin. Aina se köpötteli tietä myöten takaisin. Hän sai vaivoin herätettyä yhden henkilökuntaan kuuluvan, joka ei millään meinannut uskoa koko eldistä. Vakituisesti styylaamaan me aloitimme vasta parikymppisinä. Kirjamies Vilho Suomi kasvoi Linnunlaulu 14:ssä 1910-luvulla ja muisteli 1966: ”Eläintarhanhuvila 14 sijaitsee aivan radan varressa sillä kohtaa, missä ratapiha kapenee ja muutama raidepari syöksyy jyrkkään kallioleikkaukseen. Suorin kulkureittini oli duuniin ja keskustaan Kaisun kautta. Suuri avoparveke täyttyi tuokiossa vanhoista naisista, mustiin pukeutuneista ja hilkkapäisistä, jotka kiitollisina nyökyttelivät laulajille.” Vilho Suomi: ”No mitäs, minä tulen kanssa”. Rappeutuminen tosin alkaa lyödä leimansa sekä rakennuksiin että ympäristöön. Tulivathan sitten kerran kyselemään asukkailta näköhavaintoja, kun yksi kundi oli rantsussa veneiden vieressä siinä nykyisessä Tokoin rannassa päästetty päiviltä. Tsilari_taitto_1_13_7.indd 21 28.1.2013 19.30. Sen jälkeen kävelinkin sitten varsinkin iltaisin ratapihan kautta. Tuuri pelasti kerran Kaisun raflan eldiksen täystuholta. Kerta oli sitten viimeinen, kun vieras katti löysi kävelevän paistin. Pamautin ekaa häirikköä ja siinä hämmennyksessä kävelin arvokkaasti veks. vanhainpiikaintalo, varakkaiden vanhojen naisten vanhainkoti, raskas punatiilinen rakennus. Sorsalle kun oli kehittynyt vahva itsetunto kissoihin nähden kattimme kanssa. TSILARI 1/2013 21 Pirkko skuffaa faijan fanerista duunaamii nukenvaunuja Kaisiksen pudessa, systeri Sirpa kaitsee. Ja rantaan on tehty aivan virallinen kävelytie, kuten kaupunkilaisten venelaituritkin ovat hiljalleen työntyneet yhä pitemmälle. Muodin muuttuessa sain esitellä yli kolmekymppisenä papereitani, kun menin Tuurin kanssa raflaan. Huviloita on neljä, kahdessa eri pihassa, kaikki valtion rautateiden omistamia. Kolmannen kerran yksi seksiä vailla ollut juoksi ehdotuksinensa perässäni melkein Kaisun ravintolalle asti aamulla, kun olin duuniin menossa ja tavanomaisesti kiireesti juoksujalkaa. Jäljellä on enää yksi huvila. Silloinen kissamme pesi nassuaan valmiiksi sorsapaistin toivossa, mutta sillä ruokakupilla hallitsikin sorsa eikä kissa enää. Sitten mulla oli kesy pulu nimeltään Maija, joka istui sinnikkäästi olkapäällä. Kun Ylioppilaskunnan Laulajat vappuaamuisin vaelsi Kaisaniemen kautta Alppilaan, kuoro aina pysähtyi tämän talon kohdalla ja viritti serenadin. Parhaiten on ajan kulutusta pystynyt vastustamaan tällä alueella ns. Hän oli juuri saattanut mut himaan, kun huomasi että raflan takaosassa roihusi tuli. Jos nimittäin kundi olet tarttunut kiinni. Tokan kerran pari kundia yritti väkisin jotain, mut onneksi mun kundikaverini Tuuri pääsi väliin. Sorsan nokittelu ei enää tehonnut. Mulle sattui muutama juttu. Muistan kun kaksi gimmaa yritti väkisin fyrkkaa, kun olin menossa ekalle linjalle silloiseen H-sporaan. Samalla luokalla kävi skolea mun mieheni Tuuri myöskin. ne. Tietääkseni kukaan ei ollut hiffannut mitään. Hiffasi kait että sulkiessani hänen kohdallaan sateenvarjoni, olisi hänen perhekalleuksistaan saattanut jäädä hänelle muisto vain. Ne ovat kaikki vieläkin paikoillaan, ja varsin entisellään on koko se kulmakunta. Linnunlaulu vuonna 1966 . Naaman pesu jäi sikseen ja katti sai tyytyä kohtaloonsa. Rataa levennettäessä purettiin kummatkin VR:n duunareiden asuintalot, aikoinaan satusetä Topeliuksen asuttama omakotitalo sekä näyttävän näköinen vanhainkoti. Onneksi olin saanut itsevarmuutta judoja juitsukursseilta. Nykyisin entisen himamme vieressä sijaitsee strutsilla koristettu aidattu koirien ”ulkohuusi.” . Yritimme opettaa sitä sorsan tavoille ja veimme sen lajitovereittensa luokse muutaman kerran. Sehän onnistui silloin ainakin hämmästyttävän hyvin. Blomin talon ympäriltä hävinnyt melkein olemattomiin; omavaltaiset oiospolut risteilevät nyt entisen eristetyn pihamaan poikki. Kaisun raflassa Siihen aikaan gimmat käyttivät aikuisten naisten kuteita. Kerran yks rautatieläinen toi meille kohmeisen sorsan siitä lahden reunalta. Tuuri sanoi että jos et usko niin antaa palaa. Niinpä kokeilin kurillani vanhemman perhetuttavani kanssa pääsyä 15-vuotiaina Kaisaniemen ravintolaan, johon ikäraja oli 21 v
Sellasii, joita kutsun tosiystävikseni (enkä pelkästää kavereiks tai frendeiks) on aika vähä, mut ne on pysyny meitsin följyssä kauan. Joskus ihmiset tietysti muuttuu ja vieraantuu toisistaa, eikä sillon mun mielestä pidä jäädä väkisin vääntämään tai teeskentelemään. Mun mielestä kaikkien aikojen parhaita määrittelyjä ystävyydestä on tää: ”Ystävä on sellanen, joka tietää susta kaiken ja diggaa sua siitä huolimatta.” Siinä on niin paljon sisältöö. Erityisesti mua miellyttää se, et tää karu kansa on ymmärtäny sen nimenomaan ystävyyden, ei parisuhteilun juhlinnaks. Se ei iske sulle puukkoo selkään eikä juoruu takanapäin. Sit se kans bonjaa, et kukaa ei oo täydellinen, ei se itekkää, joten vastavuorosuutta on odotettavissa. Joidenkin hyvien ystävieni kanssa henkinen kaapeli on niin stydi, et voidaan olla vaik viis vuotta tahoillamme, mut sit ku treffataan, nii jatketaan vaan siitä mihin jäätii. Jos himas oli haljuu, saatto aina vaik kiivetä Jarin tai Eevan kans vintille tai korkeelle puuhun ja pohtii yhdessä maailman menoo vähä noin niinku yläviistosta. Oikeelta ystävältä ei tuu besserwisser-lausuntoo eikä kolmen kohdan ohjelmaa jolla saisit asias kondikseen. Avioeron kurimukses mä tarvitsin ihan tajuttomasti paria hyvää naispuolista ystävääni, joil oli riittävästi elämänkokemusta osatakseen tukea mua. Toi, ettei kadehdi, on musta oikeen ystävän tärkeimpiä ominaisuuksia – et suo toiselle sydämestään kaikkee kliffaa ja gutaa. Ystävyys ei välttisti tarvii fyysisiä tapaamisia tai säännöllistä yhteydenpitoo. Koskaan ei oo liian myöhästä! Ja muista: jos sul on ystäviä, oo heistä kiitollinen ja osota se muullonki ku 14.2.! . Niille on yhteistä ja tunnusomaista se, et mä voin jakaa niiden seurassa paitsi huoliani, myös mielenkiintoni kohteita ja hauskoja sattumuksia. Se pihan jengi henki suurta luottamusta ja solidaarisuutta. Myöhemmi elämässä mä hiffasin, et noi skidinä saadut kokemukset luottofrendeistä kanto mua nii, et sain aina suht iisisti uusia ystäviä. Vaik Valentine’s Day on monen mielestä turhaa amerikkalaishapatusta, mä diggaan sitä. Ensinnäki, tosiystävälle voi kaveeraa ja kertoo ihan kaiken, myös nolot jutut. Ei kai kukaan säästy kriiseiltä, mut on ihan älyttömän tärkeetä, et sulla on joku jolle sä voit soittaa kolmelta yöllä. Se vaa lysnaa ja jeesaa sua jo siinä. Näin kohta kuuttakymppiä kolkutellessani voin todeta elämän kohdelleen mua joskus aika karskillaki handulla. Nykyään mä diggailen kovasti tät Stadin slangi-aktiviteettiani ja näit porukoita. Siitähän täs kaikes on kysymys – et me rämmittäis tää elämän redu lävitte vuorovedolla ja toista tukien. YSTÄVYYDESTÄ T ää Tsilari ilmestyy kutakuinki ystävänpäivän tienoossa. Ainoona lapsena mul oli pitskun kaverit tosi tärkeitä, me oltiin käytännössä ihan ku iso sisarusparvi. Ne iloitsee mun menestyksestä eikä kadehdi. Mä en tiedä olisko mua enää ees olemassa ilman mun frendei. FUNDEERAUKSIA PIRJO TUOHIMAA 22 TSILARI 1/2013 Tsilari_taitto_1_13_7.indd 22 28.1.2013 19.30. Harrastaminen on mahtava tapa oppii tsennaan uutta jengii. Kiitos, Sirkkis ja Marja! Ne ajat oli just sellasii, et monesti funtsin, mitä sellanen ihminen tekee jolla ei oo ketään... Tollanen tietysti velvottaa myös itseä yrittään olla hyvä ystävä takasin. Järjestöaktiivisuus on vähä eri juttu ku ystävyys, mut se et on kliffaa samanhenkisten ihmisten kanssa, mahdollistaa myös ystävyyksien syntymistä. Useimmiten se on molemminpuolista, joten mun kokemukseni mukaan siihen on vaan paras suhtautuu rennosti ja keskittyy sellasiin frendeihin joihin tuntee aitoo kiinnostusta. Oikeelta ystävältä ei tuu besserwisser-lausuntoo eikä kolmen kohdan ohjelmaa jolla saisit asias kondikseen. Tai rakentaa koija ja haalii sinne Akkareita ja eväitä ja unohtaa kavereiden kanssa tyhmä maailma hetkeks. Jos sul ei oo kunnon frendei, toivottavasti sul on kuitenki rohkeutta hakeutuu ihmisten pariin. Helppoo ku ei oo kellää, kaikil on omat propleeminsa eikä ketään kannata kadehtia
Näin on aikojen saatossa käynyt monelle stadilaiselle, koska humalassa olemista tarkoittavia ilmauksia on stadin slangissa yli 350. Muuan kundi kertoi kaverilleen: Fatsi tokkaa kaikki rahat pomppaan ja on aina stakassa ja niin jeevelin trindinä. Humalassa oloa onkin yleensä seurannut krapula. Viina ja sen käyttö sekä humalassa ja krapulassa olo kuuluvatkin stadin slangin suosituimpiin aihepiireihin. Kieltolakiaikana spitta oli kova sana: Glasari kuumaa vodaa, snadisti tsaikkaa ja buli loraus spittaa, siitä saa kovan glasarin, kertoi Ensio Ilmonen. Ilmestyy helmikuussa 2013. 1950–60-luvuilla myytiin päähänlyötyy, joka oli laimennettua pirtua. 1970ja 80-luvun nuoret olivat jubbessa, päreessä, seipäässä, soosissa, tiltissä tai tuubassa. Brenkku-sanasta on useita muunnoksia, esimerkiksi brena, brene, breni, brenjamiini ja brenkkuvation, joista brene on nykyisinkin nuorten suosikkisanoja. Tinatööriä ja shiivaa Vanha suosikkijuoma oli holipompeli eli pomppa. . Edico. Määrä on huikea, jopa enemmän kuin tytöstä ja naisesta. 1950–70-luvuilla oltiin lippa vindissä tai naula päässä. Muita viinasta käytettyjä sanoja ovat olleet muun muassa holi, fiuna ja häppä, joista on tietoja jo sotia edeltäneeltä ajalta. Oikein kovaan krapulaan viittaavat puolestaan nimitykset balalaikka, mandiskadarra ja mandoliinigrabbis. Känni ja skrabbis Jos brenkkua dokaa tarpeeksi, tulee humalaan. Sitä on joskus juotu liikaakin: Soon sit kenkkua, kun kundit dogaa brenkkua, valittelivat tytöt joromestoissa. Päähänlyöty oli halvempaa kuin Alkon brenkut: Sitä päähänlyötyy tehtii Vaakunan vahvusta ja se makso tonnin ja sit jos otit Vaakunaa, se oli tonni kakssataa. Densa tarkoitti pirtua; vanha sana sekin. Vanhastaan on oltu muun muassa bretkassa, flänässä, fyllassa, fyyrissä, jurrissa, kaasussa, stakassa, stidissä ja tinassa. Toinen vanha viinaa tarkoittava sana on shiiva. Toivo Tarvaksen novellissa parempiosainen helsinkiläinen arvosteli laitapuolen kulkijoita: ”Kyllä minua äklötti, kun minä näin parinkin retkaleen ryyppivän pullosta tinatööriä. Lisää aiheesta: Martti Kahla: Dokasitsä – bylsittekste. – Shiivaa mä trokasin, densaa mä dokasin, jouduin illalla kyttikseen, kertoi muuan vanha stadilainen kokemuksistaan. Uudempia ilmauksia ovat muun muassa blyme, sima, keitto, soossi ja soppa. Vanha Valkan kundi Kaivolan Arska oli puolestaan tarkkaillut nuorena Kuntsin kundeja: Ne Kuntsin kundit skramlas fyrkkaa ja slumppas mäsärän tai varpusen ja se olikin sitten oikeeta virolaista spittaa, nittiseksaa. 1940–50-lukujen sanoja ovat puolestaan hapan, happo ja hupsu. Vanha Valkan kundi Kullervo Linna antoi hyvän ohjeen: Ei kukaan brenkkuun skolaa, jos snadit gnubbaa vain. SLANGIPROFFA HEIKKI PAUNONEN Brenkku S tadissa on aina juotu brenkkua. Holipompeli oli myös Simonkentän narinkkakauppiaiden mielijuomaa. Päähänlyödyn kanssa sai kuitenkin olla tarkkana, ettei ostajasta tullut vesinaskalin veljeskunnan jäsentä. Perusnimitys stadin slangissa viinalle on jo yli sata vuotta ollut brenkku. TSILARI 1/2013 23 TSILARI 1/2013 23 holi, fiuna, häppä, hapan, happo, hupsu, blyme, sima, keitto, soossi ja soppa, brena, brene, brenjamiini Tsilari_taitto_1_13_7.indd 23 28.1.2013 19.30. Holipompeliksi kutsuttiin erilaisia alkoholisekoituksia, joita myytiin kaupoissa. Kaikkiaan viina-aiheisia sanoja on sadan vuoden aikana stadin slangissa ollut satoja. Silläkin on eri aikoina ollut useita nimityksiä, seuraavassa niistä muutama: bulttari, bulttis, darra, grabbis, krabbis, jysäri, kankkunen, lasirokko, mukiflunssa, paapuuri ja takatuuppari. Pirtu ja spitta-aika Pirtun tunnetuin nimitys on yli sadan vuoden ajan ollut spitta. Viina ja seksi Stadin slangissa. Se on aivan selvää lamppuspriitä, semmosta kun pannaan priimuskyökkiin.” Humalassa olemista tarkoittava ilmaus olla tinassa tulee tästä tinatööri-sanasta. Tässä on mahdollista vain hieman raapaista pintaa. Sata vuotta sitten juotiin jo denaturoitua pirtuakin eli tinatööriä. Dalkkari divaa vaan spittaa ja aina se on fyllassa, kertoi vuonna 1899 syntynyt Einar Valtola. Nykynuoret puolestaan ovat perseet olalla tai heikossa hapessa – tämä ilmaus voi tarkoittaa myös krapulaa
Ei voinu mennä tarhaan. Bulimmat mestat löytyi heti tsyrkan ulkopuolelta Tehtaanpuistosta, lännessä oli snadi leikkipuisto ja idässä buli lekari sekä hiekkakentsu. Onneks voda on nykyään redisti putsimpaa kun sillon. . Tarhaikäsenä jäi mieleen hemmetin nasta uimakoulun pitäjä Pihliksessä, jälkeenpäin mulle selvis et se oli ollu Aino Numminen, myöhempi urheiluja ulkoiluviraston osastopäällikkö, joka oli liikuntajohtaja Esko Nummisen vaimo. Talvella Stadin duunarit jäädytti kentsun lisäks skideille duunatun puisen liukumäen, mikä tuli tietysti joinain aamuina korkattuu vagen mielestä liian aikaisin, mäki kun tuppas meneen skrubuille jos sinne meni ennen kun vage anto luvan. Yks Rööperin dunkkis mikä on jääny mieleen on Koffin kaljatehtaan mäskin makee tuoksu länsituulella ja matalapaineella. Ekat tosi luudausskabat olikin kentsun vagea vastaan. TURO SAARINEN EKS MINNAA Dorkakaan ei viittiny niinä vuosina simmaa Hietsussa, kun vieressä Rajiksesta laskettiin kaikki skeidat sköneen. Samoin ilma on paljon putsimpaa nykyisin. Pihlis ja Uunisaari oli kliffoi mestoi käydä simmaamassa, kukaan dorkakaan ei viittiny niinä vuosina simmaa Hietsussa, kun vieressä Rajiksesta laskettiin kaikki skeidat sköneen. Meillä pikkukundeilla tietysti oli. Jännä mesta pikkukundille Tsyrkkahan on bygattu 1930-luvun alussa, se valmistu vuonna 1935. Koko skolehan hiffas meidät ja meidän show tais voittaa papin senkertaiset bamlaukset kun jengi alko skriinaan meille, paitsi tietysti huumorintajuttomat maikat. Me budjattiin siipirakennuksen ylimmässä kerroksessa, alempana budjas muun muassa Alajan sporttariveljekset. No, eipä tarttenu turhaan tsittailla muutamaan päivään kun faija sai tietää. Kaikkiin pääs kulkeen sisätilojen kautta kun tsennas mestat ja oli sopivat koukut. Kun kansis tuli joulutsyrkkaan niin mä tietysti halusin nähdä missä mun bulisysteri tsittaa, joten me smyygattiin tsyrkan etupuolen parvelle, mistä me nähtiin papin takaraivo ja skolelaisten lärvit. Mä otin ekaks hatkat englanninkielisestä tarhasta Neitsytpolulla kun mä en bonjannu kaikkee mitä siellä bamlattiin, tokaks mä smiitasin Eiran suomenkielisestä tarhasta kun mutsi laitto mulle systerin gamlat saappaat klabbiin, ne oli tietysti punaset. Himassa kulki monenlaista väkee, Saarikosken Pena kävi usein bamlaamassa mutsin ja faijan kanssa, toista laitaa edustivat kaksimetrinen merimies -Osku ja kryptaa bokraajien treenikämpäksi havitellut ”Negru” Elis Ask. Agiksen tsyrkka himana K loddina mä budjasin pikkukundin kannalta yhdessä Rööperin kliffoimmista hausseista, nimittäin Agiksen tsyrkan sivurakennuksessa. Ekalla kerralla käry kävi yhdestä kerrasta, tokalla kerralla hanuri tuli klesaks vasta kolmen päivän bundiksen jälkeen. Sillon bygattiin Norjan nykyistä lähetystöö ja mä muistan kun sen byggan ruokalan muijat pyys mut parina hatkapäivänä safkalle kun mä tsekkailin byggahommii. Kulkuu kyll rajoitettiin sen jälkeen kun kosarin kundin kanssa käytiin tsekkaamassa systerin joulujumalanpalvelus. Sitä kaljanhajuu, telakan kolketta, Rälläkän elämää ja muuta karheeta gamlaa Rööperiä on joskus ikävä. Agis oli mun toinen hima, eka oli Meritullinkadulla, mistä Viktor Ek muutti meidän avolavakuormurilla Tehtaankatu 23:een 1958 kun mä olin reilun vuoden ikäinen. Penan systeri Sirkka ja sen kliffa mies Karoly Garam, eli kokkiSamin vanhemmat oli meillä joskus vahtimassa mua ja mun systerii. Ekakskin siell on oma sisäpiha, mitä ihan snadina luudattiin ympäri. Agis oli tosi jännä mesta pikkukundille. Pihan Tehtaankadun puoleisessa nurkkauksessa oli hiekkalaatikko ja jonkun verran tilaa treenaa fudista. Sillon talot lämmitettiin veduilla tai kolilla ja roskat poltettiin pihalla uuneissa, käry oli karsee. Show joulutsyrkassa Agiksen sisätilatkin oli huippukliffoja: siell on oma jumppasali (jossa Jopon lentiskunditkin treenas), bastu, erilaisii muita salei, makee krypta, ite tsyrkka ja siihen aikaan stadin korkein torni. 24 TSILARI 1/2013 Tsilari_taitto_1_13_7.indd 24 29.1.2013 16.00. Oli sittemmin tosi fittii muuttaa Rööperistä landelle Munkkivuoreen vuonna 1967 faijan duunin takii. Himasta pääs talvella skrinnaan ilman et tartti ylittää yhtään kartsaa, aika makee juttu. Kulmat laajeni Kulmat laajeni kun mä tulin tarhaikään, tosin mun ura tarhoissa ei ollu mikään suksee. Systeri on mua vuoden gamlempi, joten se alotti Tehtiksen kansiksen vuotta ennen mua. Faija teki siihen aikaan nuorisopastorin duuneja Johanneksen seurakunnassa ja kämppä oli sen virka-asunto
TSILARI 1/2013 25 TSILARI 1/2013 25 Agiksen tsyrkka. Tsilari_taitto_1_13_7.indd 25 28.1.2013 19.30. Foto: Helsingin kaupunginmuseo
Sit se rupes väriseen pätkittäin. Käytiin taas skutsissa ja sit snadiks hetkeks bunkkaan pussailemaan ja sit valot vex. Nappula nukku pari timmaa. Nyt on terveellistä tsiikaa mihin klabbinsa sijottaa. Ekaks me funtsittiin mikä sille tuli mut sit Paula duunas reiki-otteen sen ympärille ku tuntu et se tartti lohtua. Mulla on ku brankkarilla iisisti ineen loikattavat stiflat, terät dörtsii päin, eteisessä venaamassa. . Kundi oli yöllä stritannu aviiseille kaks kertaa eikä kertaakaan muualle. Jos sille tuli mieleen sen mutsi, systerit ja broidit ja muut sukulaiset. Tekee gutaa ku dallaa sukkasillaan puoliks järsityn kuivan nahkaluun päälle. Kundi osas jo koordinoida aviisipakan strittaamista varten ja valomerkin aikaan oltiin kaikki kolme tosi naatteja ja koisattiin klo viiteen ku jätkä kilju herätyksen. Se veti kunnon tirsat ja sit olikin jo varsinaisen safkiksen aika. Nappula paino menee niin pirusti. Skidin turbonopee metaboliikka opetti et skruudiksen jälkeen on sekoista kii et ehditääks ajois skutsii. Kummasti vaan niin snadist hanurista irtos niin buli skeida. Vislaus puri heti, kundi skruudas ja veti vodaa ja sit me praijjattiin ja taas skutsiin kuselle, heti oikeelle pleissille ja taas skabattiin ineen ja praijjattiin. Sit me tsupattiin skutsiin tehty lenkki. ROMPUN PÄIVÄKIRJA TEJA SUOMINEN 26 TSILARI 1/2013 ROMULUKSEN EKAT PÄIVÄT H eti kun tultiin himapitskuun, vietiin Romppu ekaks skutsin laitaan, mestaan mikä sen täytyy hiffata kusemista ja skeidaamista varten. Kundi tunki Paulan kainaloon ja sit mun magaan kiinni. Nii ja rotsi kans. Romppu teki exkursatiivisen rundin kämpän joka huoneessa ja järsi paffihylsyä ja mun isoo varvasta. Mä panin sen lattialle ja sammutin valot. Ei taatusti kestä edes brankkareitten pualta minsaa ennesku me ollaan jo täydes vauhdis dörtsin ulkopuolella. Viideltä aamulla ku piti itte käydä huusissa kundi kävi koipeen kiinni ja käytiin taas skutsissa. Tärinä loppu Paulan handuissa heti ja se on nyt vedelly rauhallisii hirsii Paulan kainalossa pitkään. Sieltä karseeta hiivarii taas ineen ja karju paino suoraa köökkiin ja huus safkaa. Skruudista klo 8 ja sit tutut kuviot skutsiin, satasen lenkille ja köntsälle. Kloddi oli taju kankaalla pari timmaa, avas öögansa, järsi mun varpaita, praijattiin ja köntsälle nyt jo pimeeseen skutsiin. Ihan kun se olis spiidannu ilman ääntä. Matto hierastiin kundin aviisipinolle et siihen tarttus dunkkis et kundi bonjais mihin kustaan ja mihin ei ja Paula vei jätkän taas skutsiin jonne se köntsäs. Kuppi tyhjäks ja skutsiin johon duunas kunnon skeidat. Aamulla Paula praijjas kundin kanssa joka lirautti matolle. Mä rupesin huolestuu ku ei kierroksia kuulunu, mut jos sen tarttee ladata akkujaan välillä pitempään. Eka aamu uudessa himassa. Sit praijattiin hetki bunkassa ja kundi pesi mun handut ja tikkas ne samalla naskaleillaan. Seuraavat timmat tsempattiin ton klabbeilla varustetun tehosekottimen kans pätkis huilaten ja sit taas skruudista värkäten ja skutsissa ja inessä melskaten. Välil jää alle jotai muuta ja aamulla ku vedin byysat jalkaan ni messissä irtos lattiasta snadi nappula naskalit tukevasti lahkeessa kii. Romppu sai sisällä ekaks snadisti extrasafkaa et se hiffais missä skruudataan. Sit pit haastaa paperikori jonka kanssa se skragas kun se kori oli verkkoseinänen ja siitä näki läpi kaikki paprut. Hetken päästä kundi simahti mun klabbin päälle ja me mentiin kaikki kolme päikkäreille bunkkaan. Nappula bonjas sen oitis. Jätkä järsi taas hetken mun varvasta inessä ja kuukahti taas koivelle. Se bonjas jo, vain pari snadii protestii ja sit se piti lärvinsä kiinni. Skruudiksen ja praijjaamisen jälkeen käytiin taas skutsissa ja valomerkin jälkeen kersa kilju ku halus messiin bunkkaan. Tsilari_taitto_1_13_7.indd 26 28.1.2013 19.30. Kun ei päässy niin kuukahti matolle. Se tykkäs et oli ehtoollisen aika
TSILARI SUOSITTELEE KARI VARVIKKO TSILARI 1/2013 27 Kaarlo Stenvall Tsilari_taitto_1_13_7.indd 27 28.1.2013 19.30. Kirja on kuin Sörkan katupoikien laulu. Stadilainen 50-lukulainen bonjaa lähes kaiken, vaikka joidenkin sanojen merkitys on vaihtunut; esimerkiksi bisse on tänään kaljaa, mutta tuohon aikaan sillä tarkoitettiin kundia. Kirjoittajat ovat jo näin palkinneet lukijakuntansa. Yhtäläisyyksiä omaan perheeseeni tässäkin. Edico. Vanhat venäläisja ruotsalaisperäiset sanat polveilevat niin isän kuin pojankin huulenheitossa. Hän kirjoitti suurta teostaan lähes kaksi vuosikymmentä. Tässä snadi esimerkki Yrkan vanhasta stadin slangista: ”Näin stärä bisse kuin minä ei spaaraa fyrkkaa pankkiin eikä fikkan pohjalle vaan kiinnittää varat suoraan maahan. Osa venäläisperäisistä sanoista on jäänyt pois käytöstä, mutta asiayhteyden kautta nekin oivaltaa ilman että käyttää jatkuvasti sanakirjaa. Palkinnon arvoinen. Sujuvaa, suoraa ja vetävää stooria. Stenvall kuuli 1980-luvun lopulla, että tekeillä on Stadin slangin suursanakirja ja hän halusi antaa tekijöille laajan slangikokoelmansa. Kultaseppä Kaarlo ’Kalle’ Stenvall ei ollut koulunkäynnin ystävä. Hulppea kokemus. Heikki ja Marjatta Paunonen. Paunoset ystävystyivät Kallen kanssa ja saivat kopion tämän laajasta romaanikäsikirjoituksesta. Jos Kjell Westön Stadi oli romanttinen ja historiallinen, Stenvallin on syvä, vereslihainen ajankuva; katsaus poikaviikarien ja varhaisnuorten kotija katuelämään 30ja 40-lukujen Stadissa. Niin paksu ja iso ettei sitä pysty lesaamaan bunkassa ja niin paljon stooria että jää koukkuun ’Bermudan kolmioon’; Kurvista Aleksis Kiven kadun puistobulevardille, Hesarin ja Vasiksen puukkobulevardille... Silloin ei gnataa inflaatio eikä rahan arvon aleneminen tee jygee, vaan fööna kihisee ja pysyy arvossa. Kirjassa slangi ei ole millään kohtaa dominoivaa, mutta kylläkin sopii juuri sille paikalle, mihin se on tarkoitettukin. Kaarlo Stenvall. Toim. Jokaisella kirjan tarinan henkilöllä on oma kielensä. STADILAISEN PERHEEN TARINA JÄÄ PYSYVÄSTI HISTORIAAN H uhhuh, mikä eepos. Vahinko, että Kallion kynäilijä Stenvall ei ehtinyt nähdä romaaniaan valmiina. . Pikemminkin nousee koko ajan mitä huonommaksi slantin arvo putoo. Ensin käsin ja 1980-luvulla 700 liuskaa vanhanaikaisella kirjoituskoneella. Stadin mestat 4. Tieto-Finlandian aikoinaan napannut professori Paunonen (avec) puolestaan on säilyttänyt aikakauden kielen ja kaunokirjallisen sisällön; toimittanut teoksen jonka jokaisen itseään helsinkiläisenä tai stadilaisena pitävän on luettava. Kirja todistaa myös sen, että slangi ei ole paljoakaan vuosikymmenten saatossa muuttunut. Isoisäni oli Suomenlinnassa vankina samaan aikaan kuin Kallen faijakin. Paunosille käsikirjoitus joutui onnellisen sattuman myötä. Stenvallit Stadissa. Perheeni tarina. Oli myös jollakin tavalla herkkää lukea, kun anna mun kaikki kestää oli nuoruudessa voi herra mun kyytento! Puhumattakaan torguuttien (tyhmien) maasta. Niin 50–60-luvuilla kuin 10–40-luvuilla faijat olivat joskus kovassa stagassa tai stimmissä. Ei – vaan gnäysse pitää rahaa vain työkapineena ja kiinnittää sen heti, kun sitä liikkuu irtonaisena lähistöllä. Joka tapauksessa Kalle on kirjoittanut stadilaista historiaa tavalla, joka ei varmasti koskaan saa haastajaa. 612 s. Vanhana Herulin ja Valkan kasvattina ihan hätkähdin kun Kalle kertoo 30-luvulla tavanneensa Euranlinnan edessä Valkan ja Kuntsin heppuja, jotka meinasivat antaa turpiin. On riemukasta huomata, kuinka kahden polven stadilaiset bamlaavat niinkuin faijan ja kundin (bisse) olettaakin, jonkin verran valveutuneessa työläisperheessä, replikoivan. Äiti Gunilla puhuu lähes yleiskieltä, isä Yrjö vanhaa 1900-luvun alkupuolen slangia ja Kaarlo 30ja 40-lukujen kundien kieltä. Ei ne fyrkalle mitään arvoa pane, niin kuin rasvaduunari luulee ja tekee. Reilut 20 vuotta myöhemmin sain itse lössiltä kuonoon samaisen Euranlinnan kulmalla! Ajankuva kuultaa lävitse myös Suomenlinnasta, missä punaisia pidettiin vankeina kansalaissodan jälkeen. Maahan minä tokkaan slabbat kiinni, niin kuin on hommattu.” Jo 30-luvulla kaikki tehtaan työläiset juoksivat töihin. Helsingin pommitukset olivat myös nuorten mieliin ikuisesti jäänyttä elämää. Tähän stailiin kaikki miljonäärit on aina funtsannu
Valle Resko, Pentti Rautiainen, Jarmo ja Harri Berglöf, Erkki, Risto ja Kari Meronen, Rainer Grönroos, Pertti ”Purtsi” Purhonen, Matti Aho, Seppo Kolkka, Yrjö ja Harri Piitulainen, José Tuominen, Jari Grönroos, Mika Kihlström, Harri Hakulinen, Anssi Peräjoki, Joonas Fraktman, Juho Haapoja, Juho Tolppola, Jari Fyhr, Amin Asikainen, Joni Turunen ja viimeisimpänä Niko Jokinen. Matsejä käydään juniorien poikaja tyttösarjoista nuorten ja yleisen sarjan matseihin. SPORTTAILUA OLLIBULL ANIKARI Viipurista pamahtaa Ruskiksen Skabat – stadilainen perinne V iipurin Nyrkkeilijät alkoi järkkää vuonna 1974 salikisoja kerran kuukaudessa treenikauden aikana. Parhaimmillaan otteluja oli 26 yhden sunnuntain aikana. VN:n junnujen treenivetäjänä toimii trio Kinnunen, Huhta ja Aho. Yleisja kilparyhmän treenejä vetää mm. Monet seuran knekkaajat ovat menestyneet ammattikehissäkin 28 TSILARI 1/2013 Uskallusta ja taitoa gimuleiden matsissa. Ja kypsemmät naiset betraa kondista tiistaisin ja lauantaisin. Toiminta starttas aluks Stadikalla ja kun Ruskiksen Urheiluhalli saatiin kondikseen, toiminta singsas sinne. Stepa on varmaan kuuluisin Viipurin Nyrkkeilijöiden knekkaaja. Siihen aikaan VN toimi vielä Karjalan pääkaupungissa, Viipurissa. VN:n treenisali, jossa skabat käydään, on yleensä täbönä katsojista. Seura börjas vuonna 1929 Viipurissa ja monien härdelien jälkeen VN smiittas sen bulin ampumapainimaaottelun jälkeen Stadiin vuonna 1945. Innostuksen lisäksi voi niissä nähdä ihailtavaa teknistä osaamista. Tsilari_taitto_1_13_7.indd 28 28.1.2013 19.30. Skaba on katkeamaton salikilpailuketju ja sellasena varmaan jonkinlainen ennätys maailmassa. Muita kovia nimiä Myös legendaarinen soturi Lauri Törni treenas seuran alkuaikoina Viipurissa. Myös tyttöjen ja naisten tekniikka on kehittynyt viime vuosina stydisti. Vuonna 2011 elokuussa tuli 75 kesää täyteen Berliinin kultamitskumatsista. Kultamitskun nimittäin ojensi itse Adolf Hitler. Viime vuoden kahdeksassa kisassa oli matseja keskimäärin n. 20. Stepa matsas välisarjassa alle 66,6 kg. Ruskiksen Skabat iskettiin 300. VN:llä n aisten kilpaknekkaajia koutsaa Risto ”Pappa” Heinonen. Olympiapronssia ja EM-hopeaa finnannu Joni Nyman. Schuschin, 1911–1988) kävi bankkaamassa1936 Berliinin Olympialaisista Suomen ekan kultamitskun. Seuran historiaa Viipurin Nyrkkeilijät täyttää tänä vuonna 84 vuotta. Tarinan mukaan Stepa bamlas vuosia jälkeenpäin: ”jos mie olisin silloin tienny mikä ukko se Hitleri on, mie olisin lyöny sen kuoliaaks”. VN:ää on edustaneet monet lajin huippustarat, mm. Toissavuonna tuli kuluneeks 100 vuotta Stepan syntymästä ja VN järkkäs kansainväliset kisat seuran ekan bulin staran muistoks. ”Koukkupolvet” on snadisti gamlampi jengi, joka käy kuntoknekkailemassa Kankaan Anun vetämissä treeneissä. Kisan parasta antia on usein junnuikäisten ottelut. Sten ”Stepa” Suvio (aik. Ottelijoita tulee Ruskiksen skaboihin ympäri Suomea. kerran 18.3.2007
Naisten ammattilaispugilisti, Euroopan mestari ja amatöörinä kymmenen SM-kultaa finnannu Eva Wahlström ja hänen koutsinaan toimiva Ripa Meronen, ovat tuttu näky VN:n salilla. Uskallusta ja taitoa gimuleiden matsissa. . ja dumarina ja valkkuina. nyrkkeilyliitto funtsii vielä, pitäiskö gimuleiden matsaa hame vai bögät päällä. TSILARI 1/2013 29 Pappa Heinonen ja suojatit Kristiina Kivistö ja Noora Eberhardt. Naiset matsaa Olympialaisissa vaan kolmessa painoluokassa 51 kg, 60 kg ja 75 kg. Gimmat bankkaa stydisti Vuoden 2012 Naisten SM-kisat iskettiin Stadissa vasta tokaa kertaa naisknekkailun historiassa. Kansainvälinen nyrkkeilyliitto AIBA funtsailee vielä, pitäiskö gimuleiden matsaa hame vai bögat päällä. klogu 11. Kv. Jenna Puurunen finnas ja valkattii kisojen parhaaks. Junnusarjojen kykyjen esiinmarssi tapahtui sarjassa 54 kg, kun Jenna Puurunen ja Julia Ussik matsas mestaruudesta. Ekaa kertaa naisknekkailun historiassa gimulit osallistui viime vuonna Olympialaisiin Lontoossa. Tsilari_taitto_1_13_7.indd 29 28.1.2013 19.30. Ihan snygit kisat käydä tsiigaamassa -eikä bungaa ineen. Stadinsiidun knekkailun faneilla oli snygi tsanssi tsiigaa tasokasta gimuleiden knekkailua. Sali on aina täbönä katsojista. Ruskiksen Skabat taas seuraavan kerran sundiksena 17.2. Härmän naisknekkaajilla on stydit mahkut päästä seuraaviin Olympialaisiin – kuulemma stydimmät ku äijillä. Messissä oli useita arvokisoissa menestyneitä naisia
Mähän klaaraan tän illan, tuumasin itekseni. Se bamlas, et se on kotosin landelta eikä oikeen snaijaa tota slangii, mut et sen mielest on kliffa sitä lysnaa ja itekki opetella. Oli surkee keli, tuuli ja mätti snögee taivaan täydelt. 30 TSILARI 1/2013 Elävä joulukalenteri: Palolan perheen Tiernapojat. Foto Anne Sarlin. Arvatkaas, olinks mä snadisti snärkkäri. Viime vuonna samas illassa kävi Lasseki sjungaamas, mut tänä vuonna mä jouduin vetään sen illan melkeen yksin. Sit sekaan hiukka pakinaa ja sen jälkeen ”Taivaalla se sama tähti lyysaa, jonka messiin lähti…” Snärkkis rupes helpottaan. On tullu bulei kerrostaloja, urheilukentsuja ja – ITIS! Sit mä pluggasin Olli Seppälän vendaaman jouluevankeliumin ja ennen viimest biisii Yrjö Jylhän runon Pyhä yö, ku mä oon vääntäny slangiks. Sit oli mun hugi. Helpotti, ku pappi rupes pitään tervetuliaispuhetta. Mä uskon, et sain parhaat kiitokset, ku Antti sano himaan mennessä: ”Kannatti tulla.” . Mäkin oon ollu messissä joka kerta. Mul oli messissä Antti, kymmenen vee. Tartti siis plugates lyhentää. Mä olin ihan saletti, ettei sinne tsyrkkaan tuu just ketään. Suunnilleen kuudennen biisin jälkeen tuli snadi breikki ja hyvä niin, et tuli muutaki ohjelmaa. Funtsasin, et kuin mä osaan vetää sen illan, oonks mä laskenu aikataulun oikeen, jaksaaks jengi lysnaa mun stooreja. Mä olin päättäny, et alotetaan sjungaamalla Niin gimis on Stadi. Olin saanu taas luvan londaa slangilaisten joulubiisivihkoo ja niin mä funtsasin jonkunmoisen järjestyksen niille biiseille ja kasasin vanhoist jutuistani tarinaa aina biisien väliin. Ilta sluutas Herran siunaukseen ja sit sjungattiin viel kimpassa Maa on niin kaunis. Saatiin tsiigaa fotoja siit, kuin meiän himakulmat on vuoskymmenien kulues muuttunu. Mut ennenku kloku oli kuus, tsyrkka oli melkeen täynnä. Kaveerasin jengille, kuin Veikko Lehmuksela oli värssyt skrivannu Karhumäessä joulun alla 1941, ku se ei ollu päässy lomikselle himaan fiiraan jouluu. SÖRKÄN FRIIDUN STOOREJA RAIJA TERVOMAA JOULUBIISEJÄ VARTSIKAN TSYRKASSA V artsikan ja Mellunkylän omakotiyhdistys järkkäs jo kolmannen kerran elävän joulukalenterin. Se meinaa, et joka päivä joulukuussa aattoon asti oli jotain häppeningii erilaisis mestoissa. Mähän klaaraan tän illan, tuumasin itekseni. Jossain välis mä onneks hiffasin, et olin valkannu liian pitkii pätkii. Salissa tsittas monta tuttuu, ku tuntu funtsivan samal tavalla. Ekalla kertaa mä pluggasin pari joulupakinaa kahenkymmenen asteen pakkases meiän himan lähellä kaltsin päällä ja tänä vuonna oli tokaa kertaa Vartsikan tsyrkassa slangibiisi-ilta. Aikaa ois kulunu ihan liikaa ja oli kai populan iisimpi lysnaakki lyhkäsempii juttuja. Se oli stikannu puheensa sekaan snygisti muutamii slangisanoja ja jengi hörähti griinaan ihan ääneen. Ainaski ne tsiigas mua rohkasevasti ja nyökytteli, ku mä pluggasin laulujen välissä pätkiä mun vanhoist joulustooreista. Sitä paitsi iltaki oli mun mielest snadisti hankala, perjantai itsenäisyyspäivän jälkeen. Tsilari_taitto_1_13_7.indd 30 28.1.2013 19.30
Ilmoitetaan se pollarille ja lähdetään himaan. JONI RAUTIO: JUOKSEVA VARJO (1947) T oimittaja Joni Raution (1903–1964) kirja Juokseva varjo on alaotsikoltaan ”kahden stadinkundin seikkailu”. Karisto 1947. GAMLA SLANGI MIKKO SEPPÄLÄ Joni Rautio: Juokseva varjo. Pojat vakoilevat rikollista ja seuraavat häntä pitkin ja poikin Kalliota ja Alppilan kaltseja: ’intiaanileikeissään tai ’dekkaria prassatessaan’ Sörkän kujilla ja kalliolla he olivat oppineet varjostamisen vaikean taidon. ”He olivat oikeita Kallion alkuasukkaita, syntyperäisiä ’Stadin kundeja’, joille jokainen kivenkolo ja kallionpainauma mäessä oli yhtä tuttu kuin hyllyt äidin ruokakomerossa.” TSILARI 1/2013 31 Tsilari_taitto_1_13_7.indd 31 29.1.2013 16.00. Nipasta sanotaan: ”helsinkiläispoikana hän tiesi elämästä ja etenkin sen ’pimeistä puolista’ enemmän kuin moni aikuisten kirjoissa kulkeva”. Pian käy ilmi, että Stadin kundeilla on harvinaisia ja käyttökelpoisia taitoja. – – Aikamiehelle – ja maastoa tuntemattomalle pojallekin – se Vesilinnanmäen autiossa maastossa olisi ollut vaikeaa, ehkä kokonaan mahdotontakin, mutta he olivat oikeita Kallion alkuasukkaita, syntyperäisiä ’Stadin kundeja’, joille jokainen kivenkolo ja kallionpainauma mäessä oli yhtä tuttu kuin hyllyt äidin ruokakomerossa.” Slangisanat höystävät poikien repliikkejä: – Mutta mehän tiedetään jo äijän kudju. Kahden stadinkundin seikkailu. Kirjan lopussa on vielä slangisanasto ja 40 vuotta jo täyttäneen tekijän huomautus: Elävässä kielessähän – jollaiseksi ”Sörkän kieli”, vaikka sitä puhutaankin aivan yleisesti Töölössä ja Rööperissä kuin Kalliossakin, epäilemättä on katsottava, muuttuvat sanojen merkitykset kielen kehittyessä. Niinpä helsinkiläisslangistakin on jäänyt pois paljon sanoja, joita siinä vielä tämän kirjoittajan nuoruudessa aivan yleisesti käytettiin, ja niiden tilalle on tullut uusia, joita minun ikäpolveni ei enää käsitä. . Ja aatteles, sillä voi tuossa jemmassa olla vaikka miljoonia ja me saadaan tonneittain rahaa ja kuvat sanomalehtiin, kun saadaan se fakkiin. Pojat vetelehtivät Primulan kahvilassa, juovat korviketta ja pohtivat, mistä saisi rahaa että pääsisi ”Hassumelliin” nyrkkeilyä tsiikaamaan. – Älä o’ dille! Tartteehan meidän saada selville, kuka toi äijä on ja mihin se menee. Muotisävelmä ’Katupoikien laulua’ rallattavat monet, ja Toikkakin repäisee slangiviisun: Se on kimis, kun on kesis, ei o’ kalsis eikä frysis, saa koisia skugessa, kun kuuset ne kungaa ja fogelit sungaa ja skuges’ on kiva koisia. ”Miehekkäille pojille ja poikamaisille miehille” suunnatun rikoskertomuksen sankareina ovat Oy Viljatuote Ab:n lähettipoika Nipa ja hissipoika Toikka, 14-vuotiaat Kallion kasvatit
M . S . STADIN SLANGI BLISAA Stadin Slangi ry. army-malli musta 10 € kpl T-paidat koko . 32 TSILARI 1/2013 Tsilari_taitto_1_13_7.indd 32 28.1.2013 19.31. J: Stadin styget 20 € kpl Kauhanen, E. KLEDJUT Lippikset . maksaa postimaksun Hinta Tilaus/kpl TILAA NETISSÄ! www.stadinslangi.fi tai sähköpostitse: toimisto@stadinslangi.fi. Toimisto avoinna ti ja to klo 14–18, puh. Kundi . XL . Friidu 5 € kpl KNIIGAT Garam, Sami: Seittemän broidii 15 € kpl Janzon, Eddu: Palsa kanis, litski kalis 10 € kpl Lasse Liemolan juhlakirja Anna pois mun kitarain 30 € kpl Malaste, Pentti: Uusi testamentti Stadin slangilla 20 € kpl Mattsson, Eki: Griinataa kimpassa 8 € kpl Mattsson, Eki: Kun Eki oli snadi 10 € kpl Mäkelä, Juhani: Stadin snadi slangisanakirja 10 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin slangin suursanakirja 55 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin mestat 1–2 95 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin mestat 3 28 € kpl Pohjola, Arvo: Himaföneri 10 € kpl Rehn, Leif: Gammelin jannu 12 € kpl Rehn, Leif: Jassen från Gammeli 10 € kpl Stadin Slangi ry:n juhlajulkaisu Niin gimis on Stadi 10 € kpl Stenvall, Kaarlo: Stenvallit Stadissa 42 € kpl Tervomaa, Raija: Mesikämmen muurahaispesällä 18 € kpl Tervomaa, Raija: Mutsi ja mä 10 € kpl Tervomaa, Raija: Mut sulle sattuu aina 8 € kpl Tervomaa, Raija: Nopeammin korkeammalle 20 € kpl Tervomaa, Raija: Oho kallista kotia 10 € kpl Tervomaa, Raija & Mattsson, Eki: Skloddit braijaa 8 € kpl Tervomaa, Raija: Sankareita kaikki 18 € kpl PLATAT Kauhanen, E. XXL 15 € kpl KRÄÄSÄ Havis Amanda pienoisveistos 160 € kpl Isännänviiri 50 € kpl Pöytäviiri 25 € kpl Pinssit 2 € kpl Autotarra 3 € kpl Fritsu 2 € kpl Onnitteluadressit 50, 60, 70, 75, 80, 85, 90 vuotta (ympäröi ikä) . J: Stadi skulaa 15 € kpl Liemola, Lasse: juhla-CD 20 € kpl Sakilaiset: Jätkä ja muita kupletteja 15 € kpl Snadi Pumppu: Slangi on swengiä 10 € kpl Jörde-Juge -cd, 15 € kpl Stadin mestat, lauluja Helsingistä 20 € kpl Stadi Musicard, CD-postikortti 15 slangibiisiä 5 € kpl Lautapeli ”Nähdään kellon alla Vi ses under klockan!” 43 € kpl Tilaajan nimi: Osoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys Tuotteet voi noutaa Stadin Slangi ry:n toimistosta tai tällä lomakkeella postitse, jolloin tilauksesta peritään postituskulut. musta . L . 09-774 1041
SKABAT STADIFROOGIS Vastaukset sivulla 34 FOTOSKABA Tsennaaks mestan. Stadika fyllaa 75 vuotta. Kibis on alkoholia. A) 1961 B) 1962 C) 1963 2. A) The Savages B) The Sounds C) The Saints 6. Sen toinen arkkitehti Yrjö Lindegren vinnas itsekin olympiakultaa. A) Kaikukatu B) Pääskylänrinne C) Käenkuja 5. Kuka näistä stadilaisista runoilijoista ei fyllaa sata vuotta tänä vuonna. Onneksi olkoon! Vastaukset Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki sähköposti: tsilari@stadinslangi.fi 1. Vaan mitä. Rautalankabändit oli kova juttu 60-luvun alun Stadissa. Fotoskaba Tsilarissa 5-6/2012 Fotoskaban 5–6/2012 kuva oli Käpylästä ja kuvas Velodromin eli Velon lipunmyyntiluukkuja, niinku kymmenet jässärit hyvin tsennas. Missä lajissa. Mikä levytti ”Emman”. A) Sörkan rantatiellä B) Jätkäsaaressa C) Hermannissa 3. A) 12 000 B) 21 000 C) 28 000 10. Foton stikkas Ove Holmasto. A) Koskenkorvaa B) Vaakuna-viinaa C) Jaloviinaa 9. Montako venemestaa Stadissa on. Oli muuten –52 kisoissa yksi päädumareista eli lähettäjä.” Onnetar suosi seuraavii oikein vastanneita: Dani Katz, Lasse Sternberg, Maini Kokkonen Voittajat saivat Stadin Slangi ry:n juhlakirjan. A) uimahypyissä B) miekkailussa C) arkkitehtuurissa 4. Milloin Eltsunajot järkättiin vikan kerran. Missä sijaitsi Paraisten Kalkkivuori. Mistä jengii lappaa eniten Stadiin. A) Saima Harmaja B) Arvo Turtiainen C) Aale Tynni 8. A) Seutulan kautta B) Hamnen kautta C) Steissin kautta 7. Sörkassa oli ennen Sibyllankatu mut se oli liian hurja nimi ja sinksattiin. Fogeli tarkoittaa A) sumua B) lintua C) Pekka Puupäätä TSILARI 1/2013 33 Tsilari_taitto_1_13_7.indd 33 28.1.2013 19.31. Matti ”Härveli” Herlevi stikkas Velosta snadin muistonkin: ”Tämä mesta on Käpiksen Velon portaitten alla olevat slabaluukut. Velo oli mun lapsuuden leikkimesta, kun Faija oli dumarina fillariskaboissa. Mikä sen kartsan nykyinen nimi on
Tsilari_taitto_1_13_7.indd 34 28.1.2013 19.31. 15.syyskuuta 1943 Helsinki) on suomalainen muusikko, joka tunnetaan soolouransa (sekä mm. . Mut messissä olleilla oli todella kliffa rundi lähinnä Pitkänsillan itäpuolen stooreista ja biiseistä. Jopa kunniabamis Lasse Liemolakin skriinasi Jussin bamlauksille ja jengin abloodit oli sen mukaiset. Pekka Laiho. Tämä oli eka kerta kun hiffasin että stagella bamlaaja sai kaikki hiljaiseksi kuuntelemaan mitä Jussi sieltä sjugas tai bamlas. RAIKKA Hanskilla on asiaa Jussi Raittiselle. Jussi johdatteli biisien ja storien matkassa Hämikseltä Kustikselle, Vaasikselle eli puukkobulevardille ja palattiin Kurvin kulmille. Mullakin oli monta frendiä jotka rämpivät skolea kuka paremmin kuka huonommin menestyksin. Jussi & The Boys keikkailee hyvin monenlaisissa mestoissa ja aina kuulijat ovat hiffanneet poppoon taidot skulata oikeaoppista rock and rollia. The Boysin) lisäksi monien kappaleiden sanoitta-/säveltäjänä ja sovittajana.” Jussi aloitti stoorinsa biisillä ”Tonnin stiflat” ja hän sjungasi sen omilla sanoillaan ja se sai messissä olleelta jengiltä todella heviabloodit. Kuten sjungatessaan Marjaana-biisissä ”ei meidän perhe koskaan työtä tee, meil arkisinkin kaikki loikoilee”. Raittisen Jussi on ollut messissä monessa musajärjestöissä, mut ne kuuluu musapiirehin, me vai nautittiin Jussin letkeästä sjungaamisesta ja slangin bamlaamisesta, no onhan hän Hämiksen kundeja ja snaijaa, mitä me kukin ollaan kartsoilla luudatessamme opittu ja koettu. Jussi budjas ekat vuotensa Hämiksellä numerossa 38, mut mentyään giftikseen hän muutti lähemmäks Hakista eli Hämis 20:een Jussi duunas ekan biisinsä ”Banjo boy” kesällä 1960 jossa oli mausteena myös slangia. No tsiikaten Jussia ja messissä ollutta porukkaa kyl me oomme varmaan joskus ainakin snadisti jotakin duunannet liksamme eteen, sillä niin snykit kledjut messissä olleilla oli ja ei Jussikaan repaleissa Milenkassa luudannut. Hän finnas Syksyn sävel -kisan 1974 biisillä ”Metsämökin tonttu”. Bändi on ollut monen skulaajan starttimesta josta ovat singranneet omilleen. hepusta ollut tietoakaan. Ehkä hän sai tyhmempikorvasetkin hiffaamaan että bamlaaja ties mistä bamlas tai sjungas, ja sitä kantsi kunnella. Raittisen Jussin bamlauksessa mua sykähdytti se että Rauli Badding Somerjoki on budjannut Tenkan korttelissa Hesari 13. Uusinta olisi kliffaa mahdollisimman pian, sillä varmaan Raittisen Jussilla riittäisi stooreja ja biisejä. Opetusministeriö myönsi Raittisen Jussille vuonna 2004 valtion taiteilijaeläkkeen tunnustukseksi ansiokkaasta toiminnasta luovana ja esittävänä taiteilijana. Ainakin Tervomaan Raija on skrivannut skolesta enemmänkin. Rokkivaariksikin kutsuttu muusikkolegenda rundaa yhä baanalla joko yksin tai vuonna 1964 startanneen The Boys -kokoonpanon kanssa. Tossun oppis Torkkelinmäellä oli Jussin skole ja siellä oli monia kundeja joista myöhemmin kuultiin paljonkin. Hänen muistissa oli mm. Wikipedi proogas Jussista: ”Paavo Juhani ’Jussi’ Raittinen (s. Tosin sen on täytynyt olla joskus 1960–1970-luvuilla, sillä mä flyttasin mutsin ja faijan kanssa 1956 Hesari 13:sta Torkkelinkujalle ja silloin ei ko. STADIFROOGIS Vastaukset 1C) 1963 2A) Sörkan rantatiellä 3C) arkkitehtuurissa 4B) Pääskylänrinne 5B) The Sounds 6C) Steissin kautta (46 miljoonaa ihmistä) 7B) Arvo Turtiainen 8B) Vaakuna-viinaa 9A) 12 000 10B) lintua SLANGIJENGI 34 TSILARI 4/2012 RAITTISEN JUSSI VALLOITTI SLANGITREFFIT T ieto Raittisen Jussin tulosta 20.11.2012 veti Milenkan tiistaiiltana enemmän kuin fulsat. Tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi Jussi Raittiselle Pro Finlandia -mitalin 2006. Sbulit tattikset Jussille ja niille jotka saivat hänet Milenkaan
. SLANGI TREFFIT SIIRTYIVÄT MILENKASTA RAVINTOLA KAISANIEMEEN Jokatiistaiset Slangitreffit ovat vetäneet niin hyvin yleisöä, että ne päätettiin siirtää 12.2. Varapuheenjohtaja Hannu Heiskanen oli jättänyt eronpyyntönsä, ja hänen tilalleen yhdistyksen varapuheenjohtajaksi vuodeksi 2013 valittiin hallituksen jäsen Pirjo Tuohimaa. Perustajajäsenenä on ollut enoni Erkki Aimio ja Raili, mutsin lapsuuden ystävä Ulla os. Lapsuuteni asuin Katri Valan puiston reunalla Marjatan talossa, jossa on myös asunut äidinäiti sekä äitini (vaikka syntyi Töölöössä) ja myös julkkiksia: Annikki Tähti oli talkkarin tytär, M.A. alkaen Milenkasta Ravintola Kaisaniemeen. Foto: Hessu Orasmaa. Olen pyörinyt Stadin Slangi jengin matkassa jo ennen kuin tämä oli Stadin Slangi Ry. Numminen, Simo Salminen, Arska Elo, Tabe Slioor yms. Aluksi Aleksis Kiven skolen jengi reffaili ja järkkäsi bamlauskisoja, sen jälkeen tuli idea "Työläisäiti-patsaasta", jonka seurauksena järkättiin joroja rahankeruuta varten. Nyt olen onnellisesti eläkkeellä. Voittaja julkistetaan Tsilarissa 2/2013. Stadin perinteisimmän raflan hittaa junaradan kupeesta Kaisaniemenrannan ja Kaisaniementien kulmasta. HÄPPIKSEN VETÄJÄ MARJATTA ”JATTA” SALMINEN ESITTÄYTYY Olen neljännen polven stadilainen, joten ei ole tarvinnut lähteä böndelle mummolaan. Elämäntyöni olen tehnyt pankkineuvojana ja "sivutöisenä" liikunnanohjaajana ja viimeiset vuodet luokanopettajana. Sain viettää kesä-ja talvilomat Stadissa ja täällähän oli paljon virikkeitä, Minut Tunnettiin 60-luvulta lähtien lempinimellä "ruskea Jatta" sillä vietin kesät "ulkosalla", Mustikkamaalla, Uimastadikalla tai Kumpulassa, ja väri oli sen mukainen. En voisi edes kuvitella viettäväni aikaa böndellä, meri kyllä vetää puoleensa ja veneily kiinnostaa. Tsilari_taitto_1_13_7.indd 35 29.1.2013 16.00. Olin jäsenenä aiemminkin mutta jäin sitten pois – no, täällä taas ja uudella traivilla! "Etenemme toiminnan ja yhteistyön kautta" . Skabaan osallistui 34 uutta slangibiisiä. Jäsenmaksua korotettiin yhdellä eurolla, nyt se on 26 euroa. Kymmenen vuotta puheenjohtajana toiminut Lasse Liemola jättäytyi pois lausuen: ”Nyt on hyvä hetki irrottautua, ihan siitä syystä että yhdistyksen asiat ovat hyvin. Meillä on vahva talous, en tunne toista näin aktiivista yhdistystä, jolla on näin paljon tapahtumia sekä jäsenille että suurelle yleisölle.” Kokouksen päätöksellä Liemola sai harvinaisen kunnianosoituksen, kun hänet nimettiin slangiyhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. . Toimin Helsingin Käräjäoikeudessa lautamiehenä, joka on hyvin mieleinen pesti. päivänä Milenkassa. . Kurvinen huomautti, että yhdistyksellä on nyt hyvät mahdollisuudet edessään, ne on vain osattava oikein käyttää. Hallituksen esitys budjetiksi ja toimintasuunnitelmaksi hyväksyttiin sillä evästyksellä, että Tsilarin olisi syytä ilmestyä kuusi kertaa vuodessa. Ehdokkaita oli kaikkiaan kahdeksan, joista valituiksi tulivat entisenä Kimmo Karvinen sekä uusina Sanna Lehtinen, Lasse Solman, Risto Kolanen ja Marjatta Salminen. Kurviselle ei asetettu vastaehdokkaita, joten hänet valittiin Stadin Slangin puheenjohtajaksi kaksivuotiskaudeksi 2013–2014. VUOSIKOKOUKSEN PÄÄTÖKSIÄ – LIEMOLASTA KUNNIAPUHEENJOHTAJA S tadin Slangi ry:n vuosikokous pidettiin marraskuun 19. Ronimus Toivainen, Faijan p-serkut Pentti Salmi, Ritva Salmi Typy Tapiovaara, faijan lapsuuden ystävä Loppisen Esko ja ystävä Koivusen Urpo sekä mutsin tuttuja, Aimo Salonen ja muita. Hallituksen vaalissa täytettävänä oli kaikkiaan viisi paikkaa, joista Kurviselta ja Tuohimaalta vapautuneet paikat olivat vuodeksi 2013 ja loput kaudeksi 2013–2014. SLANGIJENGI TSILARI 4/2012 35 Inkkari jaagaa uusia jäseniä tästedes Kaisun puolella. Kliffaa on se, että faijan vanhemmat, "pellon" mummini ja vaarini, budjasi samalla tontilla jossa nykyään on minun taloni. BIISISKABA PÄÄTTYI Stadin Slangin biisiskaba päättyi. Liemolan ja hallituksen ehdokas puheenjohtajaksi oli liikkeenjohdon konsultti Pekka Kurvinen, joka on kuulunut yhdistyksen hallitukseen kolmen vuoden ajan. Biisiskaban raatiin kuuluvat Hector, Kai Lind, Lasse Liemola, Pemu Mustonen ja Pirjo Tuohimaa
Raba = rappu. RAIKKA Rabari ja fotari Tsilarin 4/2012 alussa oli kirjoitus ”Kniiga Stadin rabareist”. Nyt saatiin Hesaan sitten Stadin ammattiopisto! Ja vaikkei Kalasatamaan tulekaan kadunnimiä stadiksi ei meidän tartte vetää itseämme kiikkuun, sillä Kondekassahan (Kontula) on ollut jo 45 vuotta kävelykatu stadin slangilla: KIIKKU. Pitäis olla koreit fotoi riittää. NILS ABRAHAMSSON, 83 VUOTTA Stadin Slangin reduilta Stadin Slangi järkkää jatkuvasti paljon reduja Marjatta Salmisen johdolla. Nää fotot on uutisvuodon nauhoituksista. Tuona vuonna pidettiin meillä kotona muistojuhla, jossa broidi siunattiin. SLANGIJENGI 36 TSILARI 4/2012 LESAAJAPALAUTETTA TSILARISTA Kekripohdintoja Tattis kaikille Tsilaria väsääville kliffasta lukemisesta. Kyseessä ei ollut kuolinvuosi, koska tietoa ei ollut saatavilla. Tsilari_taitto_1_13_7.indd 36 28.1.2013 19.31. Mustalaisoperetti ja Fasun tehtaat. Tulee leesattua niin tarkkaan että vasta nyt sain luettua kevään lehden 2/2012 loppuun. Viime vuonna nähtiin mm. Rakkaalla skidillähän on monta nimeä. Siinä jäi askarruttamaan Esa Siljamäen laskutoimitus: "Olen arvioinut, että sadan vuoden aikana kirkossa on pidetty noin 6300 jumalanpalvelusta joihin on osallistunut ainakin 4.000.000 ihmistä." Sehän olisi yli 600 ihmistä joka kerta. Tuskin on tarkoitettu komeita valokuvaajia. Rabareist ei ole mitään stadin slangia, niin siinä käy, kun ei oikein osaa, mutta pitää vaan yrittää pitäisi olla raboist. YKÄ SPIRIDOVITSH Abrahamssonin hauta Tsilarissa 2/2012 oli muukalaislegioonasta juttu jossa myös broidini mainittiin. Itse käytän nimiä: Kallio, Kaltsi ja Bärtsi. Uusimmassa numerossa Terhi Ainiala pohti onko Kaltsi kenellekään tuttu nimitys Kallion kaupunginosasta. Fotari = valokuvaaja. Ja kliffaa oli! Tuu messiin reduille ja telkkariyleisöks! Ilkka Heiskanen ja Marjatta Salminen Uutisvuodon tauolla. Toinen kohta kanssa samassa kirjoituksessa: "läpikelattua läppää ja koreeta fotarii riittää". Stadin Slangi Uutisvuodon yleisönä. Olisiko oikea luku 1 milj. Abrahamssonin hautaa koskevassa kuvatekstissä luki ”kuolinvuosi on skrabattu snadisti väärin”
Heitti herjan, toisen siellä, toisen täällä, oli jätkä mitä parhaimmalla päällä. Joo, kai sinnekin. Snadi-Joulu risteily Sveduun On takana taas yks kliffa retki. Huonon vitsin norsusta kertoi Mara Metsäketo ja monta muuta kliffaa – on se kundi aika peto. Pena ihastu itse Dolly Partoniin. Koko kööri sgriinaamaan taas ratkes. ”Tässä sitä nyt taas ollaan” tuumin! No niin! Sään haltijat oli aamulla fittillä päällä, Stokiksen sightseeing tsörattiin, tosi kurjalla säällä. Paljon nähtiin vanhoja ja snygejä taloja, paljon on sveduilla stadissansa hevosia jaloja. Nuutisen Antsu järkkäs taas kliffan redun. Midnight-showssa oli vauhtia ja taitoa, daisareissa löytyi niin feikkiä, kuin aitoa. On jemmattu muistiin joka hetki. Linnassaan pui Silvia nyrkkiä i fickan. Pikkujoulu-kruisailu näin tuli tehtyä. Foto Raikka. Jengi katos pian sbulin botskin uumeniin: Karaokeen, baariin kai, tai sortui ostoksiin. Messis oli monta – tais olla satakuus. Kupuun uppos: sillit, lohet, mädit ynnä smetanat, savustetut simpukat, ja etanat. Kiitti kliffalle svengijengille pyöreessä pöydässä! RANTSU JA RANTSI SLANGIJENGI TSILARI 4/2012 37 Smailaavat leidit glögillä. Niillä on Madeleine, Daniel ja Wiccan. Meidän pöydäs alko vitsit luistaa, voi kun vois ne kaikki muistaa! Yks vitsi oli sellainen kun kattokruunu tippu ja sängyn jalka katkes. Öögat jälkkäriä vielä vahtaa, snadisti vois vielä jotain gutaa, magaan ahtaa. Arvaat kai, paljon kiitoksia sai. Käytiin läpi vitsien, koko laaja kirjo, kaikki vitsit tuhmimmat tuns Anja sekä Pirjo. Kohta varmaan treffataan Koskenrannan joroissa, taas kundit oikein kragoissa ja friidut koroissa. Kai sä hiffaat, syy on siihen: Kalle-Kustaa-Kunkku. Rosollit ja lodjut, kanssa joulukinkun, paistin – fiiliksen jo raukeen ympärilläin aistin. Riimittely tämäkin alkaa ehtyä. Tuli vodaa, tuli räntää ja blosis oli hurja, tuns olevansa en finne igen – turisti kurja. Lämmin ruoka. Vieraissa kun juoksee se – vanha runkku. Ei aikaakaan kun meille, tultiin sanomaan: ”nyt skruudaus sais loppua, ulos vaan – ei mitään hoppua.” Taas hajos jengi, kuka minnekin: karaokeen, tanssimaan, yökerhoon. Pian pöydissä jo juttu luisti, Antsu yhden stoorin muisti. Jouluglögistä redu ihan oikeesti alko, kun Silja Serenadin fööri aaltoja jo halko. Kun laivakello kahdeksaa rupes näyttämään, pääs slangijengi buffetiin magojansa täyttämään. Opas osas asiansa, olihan sekin finne. Heti rantsussa voi vaikk´ Mantaa halata. Rantsu ja Rantsi skrivas siitä kronikan. Oli kotiutunut 26 vuotta sitten sinne. Foto Raikka. Omaan stadiin kuitenkin on aina kiva palata. STADIN SLANGI REISSAS JYGELIN ALLA STOKIKSEEN. Feltin Tepa skriinaa. Näin Antsu sen botskissa ilmoille huus. Tsilari_taitto_1_13_7.indd 37 28.1.2013 19.31
Dallaajat flygaa revalleen ja brekkaavat luitaan. Nyt mä budjaan kerrostalossa missä privaatti kiinteistöhuolto tekee koko ajan fantsua duunia pitskumme ja sen parkkimestojen putsaamisessa. Tsiigatkaa vaan miten meidän omat Oulat ja Aslakit pärjäävät palkisillaan umpisnögessä ja Inarinjärven jäällä heinätäytteisissä kallokkaissaan ja budjaavat pakkasella tyytyväisenä kodassa, joka ei varmaan ole duunattu EU-direktiivien mukaisesti lämpöja energiasäästäväksi. . Oliski pitänny stikata siitä duunista vastalasku stadille. Mut bilikalla suhaaminen Stadissa on kyl tullu entistä vaikeemmaks. Meil on ollu viimeisen jääkauden jälkeen yli 10 000 vuotta talvella bulisti snögeä ja liukasta jäätä. Sit ne otti hoitaakseen kiinteistöjen katuosuuksien hoidon. Vaan on siin yks hyväki puoli. Ku meil oli tääl pari snögetöntä talvea niin eiks ne viherpipertävät apulaispomot ja stadinvaltuutetut menneet trokaamaan tiehöylät tarpeettomina veks ku ne luuli, et nyt se ilmastomuutos iski lopullisesti. Must tuntuuki et kaikille ns. Nyt ku meil on Stadissa taas ihan normaalisti snögeä niin kuulemma puuttuuki fyrkkaa, kalustoa ja duunareita hoitamaan gartsoja. Kyl ne saa nippanappa päägartsat aurattua ja suolattua, mut ne ei kuskaa ajoväylän viereen stikkaamansa snögeä jonkkaan tai kaatikselle. Seuraus oli et pari kertaa talvessa tuli snadi bobkatti häthätää skuffaamaan snögeä vain tien keskialueelta. Edelleenkin yksittäisten kiinteistöjen asukkaat slumppaavat loppuun rautahandeleiden lumikolat ja lapparit hoitaakseen stadin laiminlyömät duunit. Meil pitää Härmässä olla klabbeissa hyvin reflatut kunnon talvipläägät. Bilikat sutii ja jämähtää paikoilleen, gartsat on tukossa ja parkkimestat pelkkää bulia kinosta. Lasareteissa paiskotaan ylitöitä. Sillon tiet oli aina tiptopkondiksessa. Tsilari_taitto_1_13_7.indd 38 28.1.2013 19.31. Vertauksen vuoksi. Täys katastrofi! Ja skeidat se snöge itsessään mikään katastrofi ole. Eiks skoleissa enää opeteta kakruille mantsaa. Vai eiks skoleissa enää opeteta kakruille mantsaa. SAUTSKI 38 TSILARI 1/2013 STADIN KATASTROFISNÖGE K armeen dorkaa, Stadi uppoo snögeen. Se homma skulas hyvin koko alueella. Mut sit stadi otti pakolla haltuunsa myös mun himatien; isoa fyrkkaa vastaan tietysti. Siitä vaan pitkät kalsarit ylle, lappari handuun ja lumiduuniin. Kyl varmaan Pariisissa ja Brysselissä voi talvella dallata gartsoilla pelkissä nahkapohjapläägissä, mut ei täällä Stadissa. Mä budjasin aikoinani omakotialueella Laajasalon Hevossalmessa. Siihen aikaan tonteilla oli vastuu oman tieosuutensa kunnossapidosta. Mä kolasinki aina ekaks snöget veke omalta osuudeltani ettei joku brekkais luitaan sillä. Jos naapuri oli klesa ni me hoidettiin kimpassa senkin duunit. Urbaanijengin ongelma onkin se, et me ollaan nykyisin niin helkutin eurooppalaisia. Luulis et jengi olis sen faktan jo tässä vaiheessa hiffannut. Todellakin toivon et mul ois snadin Puntoni sijasta 4-vetoinen katumaasturi, joka tv-mainosten mukaan flygaa vaikka yli pilvenpiirtäjien kattojen. tasa-arvoinen kunnan tarjoama gartsojen kunnossapito on ihan hanurista. Kaikki on silloin tasa-arvoisesti yhtä huonoa. Ku mä lähden suhaan lumettomalta, biljardipöydän sileältä pitskultani lähimmälle stadin hoitamalle gartsalle, ni se on yhtä huonossa kondiksessa ku Laguksen jengin aikoinaan valtaama Syvärinrannan Lotinanpelto. Me budjataan taigassa ja tundralla samalla leveyspiirillä ku Grönlannin eskimot tai sukulaiskansamme Pohjois-Siperiassa. Kuntoliikuntana lumien kolaaminen on ihan jees laji. Parkissa staijaavat auratun snögen saartamat fiudet stondaavat paikallaan varmaan vappuun saakka, ku ajoväylän puoli snögen vekekuskaamisesta kuuluu kunnan duuneihin. Hiffaa oitis handujenssa jäljen eikä tarvitse pukeutua trendikkäisiin salikledjuihin. Vasta sen jälkeen mä kolasin oman pitskun. Jotta me oltais päästy aurausten välissä edes dallaamaan dösapysäkille, ni meidän oli edelleen kolattava osuutemme putsiksi
klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä Pe 8.3. klo 19 Savoy-teatteri: Virran viemää – Olavi Virran musiikkia, liput 20 € Ti 19.2. klo 9.30–11.30 Redu Kalevala Koruun, hinta 5 € Ti 23.4. vuoden 2012 tilinpäätös. Tallinnan risteily Ti 9.4. klo 17–22 Laskiaisjorot ravintola Kaisaniemessä, Tears soittaa, liput 15 € La 16.2. klo 18 ravintola Kaisaniemessä, os. Huhtikuu Ti 2.4. SLANGIJENGI . Kaisaniementie 6. Tervetuloa! ILMOITTAUTUMISET / FROOGAT Stadin Slangin toimisto Ilmari Jokinen, Puh. klo 13.30 ja 14.00 Redut Eduskuntaan, ilm. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä Ma 18.3. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä To 28.2. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä To 18.4. Koululaiset ja opiskelijat 5 € / vuosi. klo 11.30–13 Uutisvuodon nauhoitus Ti 12.3. Helmikuu Ti 12.2. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä Matti Reittamo Duo Ti 26.2. TÄYTÄ TEKSTAAMALLA JA ILMOITA TÄYDELLINEN POSTIOSOITTEESI! Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys skrivatkaa mut jengiin! Stadin Slangi ry. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä Pe 5.4. maksaa postimaksun Stadin Slangi ry:n jäsenhakemus Stadin Slangi ry:n häppikset . klo 11.30–13 Uutisvuodon nauhoitus Ti 9.4. toimistoon . Sukunimi: Etunimet: Jakeluosoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Sähköposti: Syntymäaika: Syntymäpaikka: Sukupuoli: mies nainen Erityisjäsenmaksu: koululainen opiskelija Paikka / Aika / Allekirjoitus Hak.nro / Maksupäivä (toimisto täyttää) Jäsennumero Osoitteen tms. muutos (muista jäsennumero) Liittymismaksu 15 €. Pluggaa Tsilari netistä! Tsilarin nettiversio löytyy Stadin Slangin kotisivuilta . klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä . 09-774 1041 toimisto@stadinslangi.fi Tsilari_taitto_1_13_7.indd 39 29.1.2013 16.00. Käsitellään sääntömääräiset asiat, mm. klo 18 Vuosikokous ravintola Kaisaniemessä Ti 26.3. Maaliskuu Ti 5.3. – Ke 10.4. klo 13–15 Pauligin redu Ti 9.4. klo 10.30–12 Redu Fasun tehtaalle Vaaralaan Ti 19.3. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä Ma 25.3. Jäsenmaksu 26 € / vuosi. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä Ti 16.4. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä Stadin Slangi ry:n vuosikokous pidetään ma 25.3
Tsilari_taitto_1_13_7.indd 40 28.1.2013 19.31