vuosikerta Hinta 6 € TSILARI Bensikset ja huoltsikat Skvettamäessä Tsilari_1-14_17.indd 1 4.2.2014 13.06. Bensikset ja huoltsikat TSILARI 1/2014 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 19
Täl flygaril on vissii päässy menovoda slyyttaa. 09-753 9299 Tsilari_1-14_17.indd 2 4.2.2014 13.06. Skulaa 0100 0700. (09) 774 33 44 lihatukku@chef-wotkins.com | www.chef-wotkins.com TEHTAANMYYMÄLÄ puh. kasta. On bulit pokat stailit taas saa niitä vaikka sovittaa vois nyyat rillit slumppaa Karhiksen nallekin funtsaa Stailit glasarit Stailit glasarit Stailit glasarit Stadin Slangin Stadin Slangin Stadin Slangin jengille jengille jengille -20 -20 -20 % % % rabatilla! rabatilla! rabatilla! KARHUPUISTON OPTIIKKA Agricolankatu 11, 00530 HELSINKI Puh. Me kyl tsörataan. Ei ne tonnii paina, mut ne bungaa sen...” Otsikko Tuomari Nurmion kappaleesta ”Tonnin sti. Foto on Kaivarista vuodelta 1950 ja Antti Miikkulaisen. LIHATUKKU VEIJO VOTKIN OY RAVINTOLAPALVELUT Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki Puh. CHEF WOTKIN’S PALVELUTISKIT JA MYYNTIPISTEET Si el lä M is sä Si nä ki n www.taksihelsinki.fi Bungaa snadisti, ni ei tarvii dallaa bulisti. at. + 0, 25 €/ 10 s + pv m . Tasan Stadin parhait. ”Klabbeissa on mulla tonnin sti. at” H in na t 1, 17 €/ pu h. Kantsis lakkaa spiidaamasta ja kaivaa luuri . (09) 774 33 477 ma-pe 7–18, la 7-15 tehtaanmyymala@chef-wotkins.com Fläsää, tsieguraa, bradarii, metukkaa, broiskujubinoit, tekumekuslarbaa, ryynärii..
Foto Helsingin kaupunginmuseo. 10–13 24 Stadin klogut Juttua fiudeist ja huoltsikoist SISIS Tsilari_1-14_17.indd 3 4.2.2014 13.06. Foto on Kaivarista vuodelta 1950 ja Antti Miikkulaisen. TSILARI 1/2014 3 TALVISET TARINAT 8 SKVETTAMÄKEEN PITI PÄÄSTÄ – Kosti Koskela muistelee 18 STADILAINEN SKIMBAA – kertoo Kimmo Kivirinta 36 SLANGIJENGI TALLINNASSA – Rantsun runokronikka SNAKKAILUA 14 KILOISTA ASIAA – Tuohimaan fundeeraukset 22 DAISAREISTA – pamisee Palminen 31 MITEN EKI FÖDAS – Kauhasen klassikkopakina EKS MINNAA 15 TÖLIKAN KUNDI – on Jaska Koroma 16 VALLILAAN – muutti Harry Ifström 28 RÖÖPERISTÄ – skrivaa Jussi Karlsson STADI JA SLANGI 9 SUURI SLANGINKERUU ALKOI – slangiakatemia järkkäsi 26 YLIOPPILASTEATTERI – Risto Kolasen pienteatterisarjassa 34 HALLITUKSEN UUDET NAAMAT – esittäytyvät Tsilarin pluggaajille 37 SLANGIJENGIN REDU VALAMOON – varaa mestasi ajoissa! Täl flygaril on vissii päässy menovoda slyyttaa. VAKKARIT 4 Snadit 5 Ledari 6 Bamiksen lööppi 30 Sörkän friidun stooreja 38 Sautski 39 Häppikset Kannen kuva: Hertsikan skvettamäen avajaiset 24.1.1947
STADILAINEN ON YLPEE STADISTA, STADIN SLANGISTA JA IHMISISTÄ JOTKA TÄÄLLÄ ASUVAT Mut ei se niillä diivaile eikä rehentele. ”Kaljani, maljani, juon mä Stadin onneksi.” Stadi on paras mesta, mut: No joo, ei muut oo sen huonompii. Niille slangi on enemmän ku kieli, se on osa omaa itteesä. Siks sitä on turha ruveta vääntää tieteen, taiteen tai minkään ns. Älä vasikoi. SLANGI ON RENTOO, JA REILUU – VILLII JA VAPAATA Yes. sosiaalinen tilaus. POLVIEN MÄÄRÄ ON YKS HAILEE, TAI AINASKI MELKEEN Kaikki me stadilaiset ollaan junttien sukuu: Landelta tänne aikaisemmin tai myöhemmin vapaaehtoisesti tai pakotettuina tänne muuttaneiden jälkeläisii. Älä aukoo päätäs vääräs saumas. Stadilaiseks kasvetaan (sosiaalistutaan) ympäristön vaikutuksen alaisena. SLANGI ELÄÄ, JOS ON ELÄÄKSEEN Slangi ei kuole, jos jotkut sitä tarttee: puhuu sitä ja pystyy muuttaan slangii ajan mukaan. Älä ritsaa. 7. Monelle staralle vaan sen oma slangi on ”kunnon slangii”. Paljasjalkaisuus on yks hailee, no ainakin melkeen. EI KANDE LIIKAA YLEISTÄÄ, JOKAINEHA ON AINUTKERTANE Stadilainen on yksilö, täynnä piirteitä ja ominaisuuksia, joita kellään muulla ei ole. Niinku me stadilaiset: rentoo ja reiluu. STADIN SLANGIN KAI KEKSIKIN MUUTTAJAPERHEIDEN PENNUT Ne sitä ainaki eniten tartti, ne kun ei hurrii eikä venäjää – silloisia (valta) kulttuurien kieliä osannu eikä paljoo Suomen kirjakieltäkään, ku Stadis sillo puhuttiin. . Slangi pakenee lokerointeja. 9. 4. Se on nuorten alamaisten kapinaa kaikkee vanhaa ja vallasolevii vastaan. SLANGI ON MYÖS KAPINAA Se on kapinaa valtaapitävien ohjaamaa kirjakieltä vastaan, sen sääntöja ja normeja vastaan. Kulmien kundin kymmenen käskyy Lentonäytös Edisassa vuonna 1950 1. Älä tee oharii. Älä mee ilman lojarii rosiksee. Eipä oo mikään ihme, et ne ei tykkää, ku slangi muuttuu. KETÄ IDENTITEETISTÄÄN LUOPUS. Kuka ei kotipaikkaansa tai -kieltään syvästi kunnioittaisi ja rakastais! EI KETÄÄ SYNNY STADILAISEKS Eikä sitä äidinmaidostakaan ime. 6. EDDU JANZON Tsilari_1-14_17.indd 4 4.2.2014 13.06. 2. Älä väännä sätkää blosikses. Älä futaa kragikses. 8. SLANGISTA EI OO JOKA LÄHTÖÖN Slangi synty viime vuossadan alussa katujen kundien ja friidujen tarpeisiin, sille oli ns. korkeekulttuurin juttuihi. Älä skrabaa toisen muijaa. Kymmenen teesiä Stadista ERKKI JOHANNES KAUHANEN 4 TSILARI 1/2014 SNADIT 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Foto Antti Miikkulainen. 10. 5. 3. Mut mitään tukee, vaalimista tai holhousta ei käytössäoleva slangi juurikaan kaipaa: sen pitää tulla toimeen omillaan. Älä dokaa spittaa raagigsena. Sil ei oo mitään (tai paljoakaan) välii, missä on ekan parkaissunsa ilmoille päästänyt. Älä jätä skriitaa pystyy
Se on hyvä. 040-567 1404 tsilari@stadinslangi.fi Risto Kolanen puh. Silloin kaikki on tarkkana ja tsiigaa, onko kulmat ja nurkat kondiksessa. Muistoilla ja muistelmilla rakennetaan maailmaa. Me rakastetaan Stadia. Muistoista kasvaa kritiikki. 0400-204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi Virve Kuutar puh. Stadi on meidän tyttöystävämme, meidän ikuinen gimmafrendimme. Tsilari-lehti välittää lukijoille kritiikkiä ja parannusehdotuksia Stadin parhaaksi. 040-767 4212 vo@mimino.fi Raija Tervomaa puh. Tsilari_1-14_17.indd 5 4.2.2014 13.06. LEDARI PEMU TSILARI 1/2014 5 Päätoimittaja Pertti Mustonen puh. Tsilarin toimituksen uuden vuoden lupaus on tsiigata ja lysnata entistä tarkemmin, että stadin dirigat, byrokraatit, poliitikot ja koko stadissa budjaava jengi diggaa Stadia, rakastaa Stadia, että dirigat tekee päätöksiä tunteella, rakkaudesta Stadia kohtaan ja että myös stadilaiset kohtelee Stadia rakkaudella, niin kuin gimmafrendiä kohdellaan. 050-550 5706 mustopertti@hotmail.com Toimitussihteeri Mikko Seppälä Puh. Tsilari on myös mukana väittelyissä siitä, mikä on parasta Stadille. Tsilari on Aikakauslehtien Liiton jäsenjulkaisu. Se on tärkeä asia. Niin meidänkin pitää funtsia. Me rakastamme New Yorkia! Me tsempataan sen puolesta. Jos niin ei tapahdu, ja Tsilari honaa, että Stadia kohdellaan väärin, niin buldoggi tarttuu heti hihaan. Ja keskustelu on muutenkin kliffaa. Tsilari-lehti on hyvä mesta tsempata Stadin puolesta. Lehden päätoimittaja vastasi kaupungin bamtsikoille: ”Me tsymffataan ja kritisoidaan New Yorkin kaupungin johtoa ja dirigoita, ei siis itse stadia, me diggataan stadia. Kannattaa minnaa vanha biisi: Ennen oli miehet rautaa ja laivat oli puuta… Jos jengi diggaa stadia, niin silloin jokainen steedaa Stadin nurkkia. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@gmail.com Arno Soisalo arno.soisalo@pp.inet.fi Ulkoasu Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab ISSN 1239-9523 Postiosoite Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Toimiston puh: 09-774 1041 Huom! Toimisto on avoinna vain päivystysaikoina tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. Heidän mielestään lehti tsymffas aivan liikaa kaupunkia. Jokainen voi kritisoida, tehdä ehdotuksia , mennä valtuustoon lysnaamaan, mitä poliitikot funtsaa, tai skrivaa snadin preivin valtuutetuille tai mennä itse politiikkaan mekkeen tai järkkää snadi mielenosoitus Senaatintorille tai Erottajalla. Tsilariin skrivataan paljon muisteloja. TYTTÖYSTÄVÄNI STADI N ew Yorkin kaupungin dirigat haukkuivat jossain vaiheessa New Yorkerlehteä. Sivistynyt demokraattinen keskustelu on aina flaidista parempi vaihtoehto ja tuloksiakin syntyy. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoista ”till säljaren”, joka tarkoitti lehteä tai sähkösanomaa, jonka yhden kappaleen myyntitulon sai myyjä pitää itsellään. Se on valmis ehdottamaan kauneusleikkauksia tai kauneudenhoitoa gimmafrendilleen, Stadille. 040-506 0954 raija.tervomaa@kolumbus.fi Pirjo Tuohimaa puh. Silloin ei tule tehtyä tyhmiä päätöksiä, ei ainakaan niin paljon kuin muuten tulisi. . Silläkin uhalla, että siitä tulisi joukkoflaidis. Nyt niin kuin aina! Siksi dirigoitten kantsii lesaa historiaa ja muistelmia. Parhaat muistot antavat eniten. Siks me käydään kuin buldoggi hihaan, jos kaupunkia kohdellaan huonosti. Se oli hyvin sanottu ja hyvin funtsittu. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n on tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Me vahditaan, että kaupunkia kohdellaan hyvin. Menneisyys kritisoi nykyisyyttä ja nykyisyydessä valitettavasti tehdään paljon vääriä päätöksiä. Me diggataan Stadia. Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 19
Helsingissä on lukuisia kotikaupunkimme ja maamme pääkaupungin asiaa ajavia yhdistyksiä, seuroja ja klubeja. Esitys videoitiin ja vietiin YouTubeen, jossa se keräsi parissa päivässä yli 6000 katsojaa. Vavahdin, et kundi ei tosiaan ollu saanu menestystään ilmaseks tai iisisti. . Niillä on jokaisella oma, arvokas historiansa, josta ponnistaa, profiilinsa, jota näyttää, tonttinsa, jossa temmeltää. PEKKA KURVINEN BAMIS pekka.kurvinen@elmio.fi PUH. Sillon me oli saatu vieraaksemme Rööperin kingi Tom Sjöberg, jonka stoori keräs Kaisun raflan taas pullolleen lysnaajia. Tavoitteenamme on vireänä ajassa elävä, yhteiskunnan ja kotiseutumme muutoksiin avoimen ennakkoluulottomasti valmis kielellinen identiteetti. Samoin kun se aitous, ku Tom muisteli edesmennyttä hyvää frendiään, ni sen silmäkulma kostu ja ääni väris. Kundi vastas tyynen rauhallisesti: ”Yks ainoo asia ratkasee. Sit sukelsin viime kevään Slangitreffeille. Mieleeni nous lähiaikojen sadoista mööteistämme muutama. Tsennasin ja bonjasin, et botnel on meidän juuret – arvot ja oman ainutlaatuisuutemme arvostus. HALLITUS Puheenjohtaja Pekka Kurvinen pekka.kurvinen@elmio.fi Varapuheenjohtaja Marjatta Salminen merjette.salminen @gmail.com Taloudenhoitaja Kimmo Karvinen puh. 6 TSILARI 1/2014 MEIDÄN JENGI S tadin Kundi 2012 Esko Salminen lesas Jouluevankeliumin slangiks täpötäyden Paavalintsyrkan Snygeimmissä Joulubiiseissä neljäntenä adventtina. 09-774 1041 Huom! Toimisto on avoinna vain päivystysaikoina tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. Stadin Slangin juuret ovat Kirstarin Jengin, Työläisäitipatsastoimikunnan, Valkan, Sörkan, Rööperin kujien, porttikongien ja kellarien kätköissä, niiden karuudesta kumpuavissa eletyissä kokemuksissa ja kertomuksissa. Suurimpana vihollisenamme ovat juuriemme unohtaminen, terämme tylsistyminen, elitismi. Uskomaton stoori muistutti, et mikään ei o mahdotonta, kun vaan on aito, vilpitön halu pinnistellä ja ku uskoo itteensä. Yksikään noista kolmesta kundista ei o saanu asemaansa ilmaseks, jokaisen on pitäny polvistua, nöyrtyä ja tehdä sitkeesti duunii – mut ennen kaikkea olla ittelleen rehellinen. 09-774 1041 toimisto@stadinslangi.fi Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. 050 555 7315 lars.solman@gmail.com Juska Teittinen puh. Mitä vaan ja kelle tahansa tekee, sille pitää olla rehellinen. 050-512 5077 kimmo.karvinen@elisanet.fi Jesper von Hertzen: puh. Joku froogas Tompalta, kuinka se oli kaiken kokemansa klaarannu edelleen ilmeisen hyväkuntosena sekä sielullisesti et ruumiillisesti. Olin saanut Stadin päivänä 2012 Espan lavalla tehtäväkseni julkistaa vuoden Stadin Kundin, Esko Salmisen. Pysähdyin taas kerran funtsimaan, et mikä Stadin Slangi ry:ssä vetää jengii puoleensa ku kärpäspaperi siipiveikkoja. 0500 561 652 BAMIKSEN LÖÖPPI www.stadinslangi.fi Tsilari_1-14_17.indd 6 4.2.2014 13.06. 0500 505 054 jesper.hertzen@hbl.fi Riitta Rannikko puh. Silinterija kukkahattuisten herrojen ja rouvien hivelevän käytöksen silkkisukkakerhoksi Stadin Slangi ry ei taivu. Meillä on jotain aitoa ja ainutlaatuista, josta on syytä olla ylpeä, jota vaalia ja josta ennen kaikkea ponnistaa tulevaisuuteen. Meidän ei tarvitse hävetä lähtökohtiamme eikä haalistua tasapäisten, hajuttomien ja mauttomien kuppikuntien tasolle. Slangijengimme on oikealla tiellään sillon, ku me uskalletaan tunnistaa ja tunnustaa rehellisesti itsemme, ilman pienintäkään itsetehostuksen tarvetta tai tekopyhyyttä, vahvuuksissamme ja heikkouksissamme. 040 769 3941 juska.teittinen@gmail.com Kari Varvikko puh. 050 368 3246 riitta.rannikko @kolumbus.fi Lasse Solman puh. Nää kolme juttuu kirkasti taas mulle uskomattoman Jengimme syvimmän olemuksen. 0400 447 507 kari.varvikko@eepinen.net Toimistonhoitaja ja jäsensihteeri Ilmari Jokinen puh. Sillon entinen vankilankundi ja nykynen lääketieteen tohtori, huippukirurgi Christer Lybäck vyörytti täydelle salille nuoruuden kovien kokemusten värittämän voitollisen uransa. Päätin muistelureduni tän vuoden ekoille Slangitreffeille. Feikkaajat ja flöittaajat ei kauan juhli: stadilainen tsennaa toisensa – ja jengi putsaa itse itsensä. Polku oli ollu täynnä vaikeuksia, koettelemuksia, kärsimyksiäkin. Meidän jengin hima on Stadi ja kieli Stadin Slangi. Niissä elää sydämensivistys, jota ei kuorruta pinnallinen lukeneisuus tai salonkileijonan sulavuus. Tein himaläksyni huolellisesti ja perehdyin Eskon taustoihin Krunikan lapsuudesta nykypäivään. Muulla ei oo väliä.” Osu ja uppos, uskottavasti, ilman pienintäkään flöittii. Pidetään niistä kiinni – pystypäin, nöyrinä, mutta nöyristelemättä
Glaiduu aikaa, glaiduu aikaa: elämää me kybäl elettiin. Vaikka puhe ja liike kävivät vaikeiksi, sosiaalinen ja reilu kaveri solmi loppuun asti uusia tuttavuuksia ja löysi ystäviä. Hän budjasi varhaislapsuutensa Kalliossa Hämeentie 36:ssa eli Canyonin byggassa. Jo siinä vaiheessa Eki oli täysillä heittäytynyt slangimieheksi. Kova ja tarkka syöttäjä Koris oli skroden kundin harrastus jo skoleaikoina. Slangin tietopankki Eki Kauhanen toimi vuodesta 1983 Kansan Uutisten toimitussihteerinä ja graafikkona, kunnes Parkinsonin tauti sysäsi hänet sairauseläkkeelle vuonna 2002. Hän hyväksyi sen, että kieli oli yksilöllistä ja muuttui ajassa. TSILARI 1/2014 7 S langikirjailija, toimittaja Erkki Johannes Kauhanen kuoli pitkän sairauden uuvuttamana kotonaan Sörkassa 19.12.2013. Nopean ja nasevan toimittajan puoleen käännyttiin jatkuvasti slanginnosten suhteen. Eki oli tutkijan otteella haastatellut kymmeniä juurevia slangiukkoja, mutta samalla hän seurasi poikkeuksellisella mielenkiinnolla myös nuoremman polven tyylinäytteitä ja tunnusti diggaavansa mm. Rakkaus Stadiin ja slangiin välittyy kautta linjan: Stadi, Stadini mun. Tukena oli elämänkumppani Pia – parisuhde kesti molempien vaikeat sairastumiset. Pelit jatkuivat Visassa ja sitten Jyryssä täsmälääkityksen avulla viimeiseen syksyyn asti. Niinpä kevätlaulu ’Jo joutui armas aika’ sai Ekin kynästä nimen ’Jo pukkas glaiduu aikaa’. Eki Kauhanen kuvasi skloddiaikojaan kymmenissä slangipakinoissa. Ekin reviiriä oli Kallio, mutta hän oli nauhureineen ja sanelukoneineen tuttu näky kaikissa slangiin liittyvissä tapahtumissa. Eki loi yhdistykselle nettisivut, uudisti Tsilarin formaatin vuoden 2002 alusta ja taittoi lehteä useita vuosia. Monet hänen stygeistään kuvasivat heikko-osaisia rohkeista ja kriittisistä näkökulmista. Kauhanen loi vuonna 1998 tyhjästä valtavaksi paisuneen tietopankin slangi.net, josta löytää kaikkea mahdollista Stadin slangiin liittyvää: artikkeleita, tekstija ääninäytteitä, yhteystietoja ja myös suomi–slangi-sanakirjan. rap-artisti Steen1:n tuotoksia. Faija oli sähkömies Pentti Kauhanen, joka nousi SKDL:n listoilta kaupunginvaltuustoon ja -hallitukseen. Slangin monitoimimies on poissa ERKKI JOHANNES KAUHANEN (1952–2013) STADILAINEN MIKKO SEPPÄLÄ JA APUA SOIVAT USEAT EKIN KAVERIT Tsilari_1-14_17.indd 7 4.2.2014 13.06. Stadilaisuuskin asettui laajempaan kotiseuturakkauden kontekstiin: ”Onnee ei kande sun tsögaa, se staijaa sun sydämessä ja siinä snygissä mestassa missä sä satuit budjaan ja födaan.” Eki toteutti taiteellista puoltaan skrivaamalla slangiksi kaksi CD-levyllistä laulutekstejä, joissa yhdistyivät rosoinen underground-henki, nostalgisuus ja omakohtaiset kipupisteet. Omassa slangissaan Eki yhdisteli suvereenisti uutta ja vanhaa. Kun Eki lokakuussa 2012 juhli kuusikymppisiä kantamestassaan Oivassa, Stadin Slangi stikkasi hänelle Suomen Kotiseutuliiton kultaisen ansiomerkin pyyteettömästä duunista slangin hyväksi. Pelikaverit todistavat sosiaalisesta pelaajalaadusta: ”tositarkkoja (kovia) syöttöjä tuli aina, vaikka Ekillä olisi ollut mahikset komeiden kolmoskaariensa upottamiseenkin”. Samalla Eki oli itse monen slanginharrastajan oppi-isä. . Toimittajan ammattitaito ja koko slangikentän hahmottamiskyky takasivat hänelle monipuolisen roolin slangikirjailijana, käytännön järjestelijänä ja slangin asiantuntijana. Hän saattoi luovan asiantuntijan varmuudella itsekin johtaa uusia slangi-ilmaisuja, kuten ’molnis’ – ’pilvinen sää’. Perhe muutti Koskelaan, ja Eki kävi Ogelin yhteiskoulun valmistuen ylioppilaaksi 1972. Sivustolla on ollut viidentoista vuoden ajan keskimäärin 30 000 kävijää vuodessa; näillä näkymin ylläpito siirtyy Stadin Slangi ry:lle. ”Hullun vuoden” 1968 siivittämä oppilaskunta-aktivisti meni pluggaamaan valtiotieteitä ja ryhtyi toimittajaksi. Suhteessaan slangiin Eki oli joustava ja avarakatseinen. Eki Kauhanen kuului myös Stadin Slangi ry:n keskeisiin duunareihin. Kun täältä kerran häippäsen, paljaat klabbini mun viimesen kerran oikasen. Eki oli prenikasta otettu ja muisteli, miten hänen faijansakin oli aikoinaan saanut Helsinki-mitskun
Mutta ei siihen tuhraantunut aikaa kuin neljä minsaa enemmän kuin Finlandiaan. Liito on päätä huimaava ja kestää neljä viisi sekuntia. Paras liitoni siellä oli 45 metriä. Olin niin mäenlaskun lumoissa, että ilmoitin eräänä päivänä olevani sairas ja jäin töistä pois päästäkseni skvettamäkeen. Herttoniemen skvettamäki talvella 1949–1950. Vuosi on 1955. Herttikassa oli buli hydda Sitten siirryimme Herttikaan, jossa oli jo sen verran buli hydda, että vähän funtsattiin, uskaltaako tuonne kiivetä. Talvella oli kliffaa Pikkukundina liitelin ajatuksissa linnun lailla. Kävin myös Hyvinkäällä, Keravalla. Setäni tosin kysyi, mitä sinä teet niillä minuuteilla, jotka hiihdät nopeammin kuin toiset kaverit. Olin nauttinut talvisesta luonnosta riittävästi. 8 TSILARI 1/2014 STADIN HYDDAT KOSTI KOSKELA A suimme Lauttiksessa, myöhemmin Krunikassa, joten oli siinä suksien roudausta. Herttoniemen mäki oli hyvä ja helppo hypätä. Viikonloppuisin hiihdin murtsikaa, ja kävin mm. Tsilari_1-14_17.indd 8 4.2.2014 13.06. Kun päätös kypsyi, hankittiin mäkiskimpat. Sukseni olivat 2,4 metriä pitkät ja kymmenen senttiä leveät ja painavaa hickorya. kolme kertaa hiihtämässä Finlandiahiihdon, 75 kilometriä. Tein kyllä tunnit takaisin, ei sen puoleen. Kerran sain idean kokeilla 90 kilsan Pirkan hiihtoa, huh huh. Mutta eihän liitämistä maassa tehdä. Kosti testaamassa Hyvinkään hyddaa, Aila kannustaa. Kun olin aikamies, sukseni saivat kunniakkaan lopun: katkaisin ne käsin ja poltin ne. Skrinnausta ja murtsikaa Kävin päivittäisten hyppyjen lisäksi iltaisin kiertämässä Kaisaniemen 400 metrin rataa pikaluistimilla. . Ymmärrän hyvin nykyisiä nuoria, kun he liitelevät runsaat 200 metriä. Sain tietenkin varoituksen. Olimme aloittaneet Käpylän mäestä, jossa oli melko snadi hydda, jossa trekkani oli 14,5 metriä. Kärähdin kuitenkin, sillä isälläni sattui olemaan asiaa minulle eikä minua löytynyt mistään. Helsingin kaupunginmuseo
Mutta informaatioteknologia ja kansainvälistyminen ovat tuoneet rutkasti uutta sanastoa. Skolet on täpinöissä ja tutkijat kans Dosentti Terhi Ainiala on duunissa Helsingin yliopistolla suomen kielen yliopistonlehtorina. huhtikuuta. Mukaan on valittu aiempien näyttöjen perusteella tai muuten mielenkiintosina Norssi, Viikin Norssi, Aleksis Kiven ja Alppilan skolet, ja sit Helsingin yhteislyseo ja Tehtaanpuiston skole ku staijaa nykyään Kondekas ja Vuokis. Slangijengi tsennaa Terhin Stadin mestat -näyttelystä ja muistakin yhteistyökuvioista slangintutkimuksen grand old manin, professori Heikki Paunosen ja Stadin Slangi ry:n kanssa. Kiinnostavaa on myös nähdä, miten hyvin vanhemman slangin kerrostuma on pitänyt pintansa. Terhin oppilas, suomen kielen stuidu Jenni Neuvonen on kotoisin Vantaalta. Kyselyssä teinit saa skrivaa slangisynonyymejä suomen kielen sanoille. Tutkijat diggaa just niitten juttui. Kakkossarjaan saa osallistuu kaikista Stadin ja sen liepeiden skoleista, myös lukioista ja amiksisista. Suomen murteista he valitsivat slangin. Ykkössarjaan osallistuu kuuden eri skolen ysiluokkalaiset. – Odotan muutamaa sataa vastaajaa. Hän on sosio-onomasti eli puhekielisten paikannimien tutkija. Keruuseen liittyy skaba ja skabassa on kaks eri sarjaa. Se täs slanginkeruussa just on nastaa, et siinä pärjää sellaset snadisti raffimmat friidut ja kundit, ku ei välttämättä muuten pääse skolessa pätee. päivään asti. Siinä ajassa maailma on muuttunut ja Stadikin – entä slangi. Tsilari raportoi slanginkeruun vaiheista ja lopputuloksista seuraavissa numeroissa. – Sen aiheena on julkisten liikennevälineiden nimitykset Stadin slangissa kautta aikojen. Terhi Ainiala ja Jenni Neuvonen. Terhi, mitä odotat keruun tuloksilta. päivänä ja jatkui helmikuun 9. Jenni kävi tammikuun alussa Viikin Norssissa bamlaamassa slangista ja slangikisasta. Ne julkistetaan 9. Uskon, että saamme paljon vierasta sanastoa, uutta slangia. Slangiakatemian aloite Stadin Slangi gryndas keväällä 2013 slangiakatemia-nimisen jaoston, ku ideoi heti kärkeen slanginkeruun ja yleisöluennot, jotka toteutetaan Kesäyliopiston kanssa toukokuussa. TSILARI 1/2014 9 STADIN SLANGI MIKKO SEPPÄLÄ E dellisestä yhtä bulista slangin samlauksesta on kulunu jo 25 vuotta. Suuri osa sanoista on samoja kuin 80-luvun kyselyssä. Hänen pappansa bamlas slangia, ja sitä kautta Jennikin kiinnostui tästä kielimuodosta. Ku mestojen kansanomaisia nimityksiä oli landelta jo samlattu ihan tarpeeks, Ainiala kekkas tsiigaa miten tää ilmiö näky stadeissa ja ajautu sitä kautta slangintutkijaks. Bulin slanginsamlauksen ovat suunnitelleet slangintutkijat Heka Paunonen ja Terhi Ainiala sekä Helsingin yhteislyseon äikänmaikka Minna Harmanen. Suuri slangikeruu käynnistyi Stadin Slangi ry:n ja slangintutkijoiden yhdessä järkkäämä suuri slanginkeruu käynnistyi tammikuun 9. Ja tietysti se, miten eri kielten vaikutus näkyy Helsingin uudessa slangissa ja onko siinä alueellisia eroja. Maikka oli snakannu penskoille, et skrivatkaa noi fraasit paprulle ja osallistukaa slangiskabaan – siit voi vinnaa fyrkkaaki. Nyt vuorossa on iso G eli gradu. . Tsilari haastatteli tammikuussa Helsingin yliopistolla kahta keruun järjestäjistä, Terhi Ainialaa ja Jenni Neuvosta. Tsilari_1-14_17.indd 9 4.2.2014 13.07. Yks äikänmaikka oli kuulemma törmännyt käytävällä slangipitoista nokkapokkaa pitäviin kundeihin, ku oli jo alottelemassa turpakäräjiä. Foto Mikko Seppälä. Maikatki oli täpinöissä. Jenni on duunannu alusta asti vapaavalintaiset harjoitustehtävänsä nimenomaan slangista. Raggarit oli oitis slyytannu kragingin ja alkanu funtsii, mitä ärräpäitä sitä äsken olikaa tullu päästeltyä. Käytätkö uuden keruun aineistoa. Palkinnot on hynää ja ne kustantaa Stadin Slangi ry. Tää on mukana oleville iha kunniaasia olla messissä. Lista on pitkä ja siinä on – luonnollisesti – myös alapään juttuja. – Kyllä vain
Pari vuotta myöhemmin Kimde sai kesisduunin siitä Essolta. Kun Kimde oli ekaa päivää hommissa, se moglas sitä putkiaitaa pumppujen edessä. Tekee ihan mieli sliibaa, kun dallaa siitä ohi. 10 TSILARI 1/2014 G amla Esson bensis Manskulla, ihan siinä Sipoon tsyrkan kupeessa. Jengiä oli ympärillä kun Ruotsi-maaottelussa. Me ei kuitenkaan saatu mustaa öögaa, oltiin sen verran nopeita ja snadeja. Mä budjasin sen vieressä 1951–2005, mä tsennasin hörnit. Fotossa Linnankoskentien kulma. Me pikkukundit oltiin tietysti paikalla, kun lakkovahdit alkoi trillaa nurin paria bilikaa pumppujen vierestä. Me oltiin kundien kanssa menossa tsimmaan Uimastadikalle. Nykyisin siinä on galsa asema. Tsilari_1-14_17.indd 10 4.2.2014 13.07. Niitä sai viiskytluvulla Cafeteriasta, siitä Toivonkadun handelin vierestä. Ne shingras Manskulle täyttä laukkaa niinku John Waynen länkkäreissä ja bjuudas pamppua jokaiselle. Manskun Esso yleislakon aikaan 1956. Sitten Kimde sai ekan tilin ja se kuittaili meille, kun se lähti tsöbaan hodareita. Tietysti meidän täytyi brassailla litski ja kun oli kuuma päivä me skiiattiin tyyliin: Onks snygiä moglaa haalareissa, me mennään ainakin Tsimmikselle, Jora uhkas dyykkaa kympistä. . Vuonna 1956 yleislakko iski päälle, mutta Streng ei slyytannu myyntiä – skragishan siitä tuli. Sitten Sallinkadulta ridas parikymmentä ratsuskoudea parijonossa. Helsingin kaupunginmuseo. Bamarit kniibas jokaista, joka hollille sattui. Sen faija Pave tsennas Strengin. Etenkin kun muistaa, kuinka dyykattiin sen roskiksista öljypurkkeja – klipattiin niistä irti logoja: Castrol, Mobiloil ja mitä niitä nyt oli. Me luudattiin Kimden kanssa seassa, vaikka ilmassa oli stydisti kavioita ja nokialaista. HUOLTSIKAT HEKA MÄKINEN Manskun Esso Ilmassa oli stydisti kavioita ja nokialaista – bamarit kniibas jokaista, joka hollille sattu. Kun faija tsöbas 1954 meille Ryppypeppu-Renaultin, niin siellähän me aina tankattiin ja bytskattiin öljyt
TSILARI 1/2014 11 F udut tuli dokaamisest duunipaikalla Ei alkanu tän kundin duunielämä kovin ruusuisesti, Snadisti täytyy kuitenkin selittää tän stoorin taustoi. HUOLTSIKAT ZEIMO Letkunjatkona Kurvissa Kundit on lähettäny duunispettareit ekoist duunimestoist Tsilariin ja diivaillu ku ne on kaveerannu dirikoitten kans ja kuinka ne on klaarannu kaikki hommat. Seuraavan liksan saatuani sanoi se Eloranta että nyt on sitten tarjottava porukalle sarvet. Hämeentietä Kurvin kohdalla 1957. Ammis oli just sluutannu ja kesis alkoi. Todelliset syylliset saa harvoin ansionsa mukaan. Duunikavereina mulla oli mua muutaman vuoden vanhempi Pena ja sit yli seitenkymppinen kubbe, jonka nimi muistaakseni oli Eloranta. Mun duunit käsitti asiakaspalvelun mittarikentällä ja rengastyöt ja tietysti kaikenlaisen siivouksen, jota muut ei viitsinyt tehdä. Faija oli pakertanu mulle kesäduunimestan Hämiksellä Kurvin kupeessa olleelta Esson huotsikalta. Mullakin on ekast duunimestast kaikkii snygei muistoi, mut mä en saanu spettarii. Skoude pyysi rauhallisesti duunaa letkun takaisin mittarin pidikkeeseen ja sano, et mennäänpäs sisälle snadisti bamlaamaan. . Sarvista se alkoi Parasta ekassa oikeassa duunissa oli tietenkin liksa, vaikkei se mikään huippuliksa ollutkaan. Eloranta löi tyttöä suoraan tauluun, mutta onneksi se pääsi karkuun kun Pena pidätteli raivoavaa kubbea. Fyllaanhan siitä tultiin, vaikka sen brenkun dokaaminen oli ainakin mulle tosi vaikeeta. Tsilari_1-14_17.indd 11 4.2.2014 13.07. Siellä Eloranta lähes sammumispisteessä ja verisenä rönötti kassapöydällä ja yritti laskea päivän kassaa ja Pena toljotteli muuten vaan kännisen näköisenä. Sitten frysasin loppupäivän ja voin huonosti. Mun mielestä se duuni oli kaikin puolin kliffaa ja siinä näki kaikenlaisii tyyppejä. Ekan liksan saatuani ostin litran jätskipakkauksen ja söin sen kaikki yhdellä kerralla. Eloranta soitti tutulle lestinheittäjälle ja tilasi pari flindaa kuminaviinaa, joka oli kuminalla tosi pahan makuiseksi sotkettua pöytistä. Koska minä olin kuitenkin vähiten fyllassa, menin reippaasti palvelemaan mittarikentälle ajanutta poliisiautoa. Mä sain fudut. Siihen aikaan letkunjatkon tehtäviin kuului tankkauksen lisäksi fönareitten pesu, nestemäärien tarkastus ja usein myös rengaspaineiden tarkastus ja renkaiden täyttö. Oli ammattiautoilijoita jotka lähes poikkeuksetta oli todella mukavia ja reiluja. Fyllanen Eloranta päätti, et sen piti päästä bylsimään sitä friidua ja rupes raahaamaan sitä huoltohallin puolelle. Mulle kaadettiin peltiseen mukiin aika tuhti annos ja kaverit ottivat huikat suoraan flindasta. Se tsennas sen huoltsikan dirikan, Åbergin Edan, joka otti mut sitte kesän ajaks ”letkun jatkoksi”. Jotenkin tuntuu siltä, että oikeus toimii vielä tänäkin päivänä samoilla periaatteilla. No, poliisit käskivät sulkea aseman ja skulas Edan paikalle. Pahoinpidelty friidu kosti ja meni skulaamaan skoudet paikalle. Sitten oli niitä AK:n koppalakeissa diivailevia tärkeilijöitä, joita ei millään osannut palvella kyllin nopeasti ja laadukkaasti. Daami pani raivokkaasti hanttiin ja siinä kähinässä Elorannan poskeen tuli aikamoinen ventti. Sen mielest oikeudenmukaisena ratkaisuna Pena ja minä saatiin fudut ja Eloranta, joka oli kaiken aiheuttanut, sai pitää duuninsa. Kaikenlaisii tyyppejä näki Elettiin vuotta 1956 ja Urkki oli just valittu Suomen pressaks. Fyllanen Eloranta päätti, et sen piti päästä bylsimään sitä friidua ja rupes raahaamaan sitä huoltohallin puolelle. Tosi fitti kyylä. En tarkalleen tiennyt, mistä oli kysymys, mutta pakkohan kavereitten vaatimuksiin oli suostua. Iltaisin huoltiksella kävi usein notkumassa ja bamlailemassa kulmien lestinheittäjiä ja viihdyttäjinä leipäänsä ansaitsevia friiduja. Kuva Helsingin kaupunginmuseo. Illan mittaan asemalla tuli yks ihan kliffa tuttu friidu bamlailemaan ja aikaansa kuluttamaan
Tarinan loppu on hieman surullinen. Ei lähtenyt taxi. Sanoin taxille, että pannaan tankit täytetään ja lähdetään lenkille, ja hävinnyt maksaa bensat. Siinä oli vain pari pumppua sekä pieni koppi, jossa saattoi oleilla ja talvella lämmitellä. Vanha hiekka tie oli hyvin mäkinen. Kun auto lopulta pysähtyi, oli ajettu vapaalla 3,2 kilometriä. – Älähän innostu, 16–17 litraa riittää, vastasin, ja näin kinasimme. Chevrolet Impala –65, jolla Kosti ajeli kymmenen vuotta – ei ruostunut. Erään ison mäen päällä heitin vaihteen vapaalle ja annoin auton rullata. Autoni oli Cadillac vuosimallia 1936, limusiini, suora kasi, 130 hevosvoimaa, painoi kaksi ja puoli tonnia. – Liekö se lajissaan Suomen ennätys. BILIKAT KOSTI KOSKELA P ohjoisrannassa vastapäätä Liisanpuistoa sijaitsi snadi Shell-bensis. Tsilari_1-14_17.indd 12 4.2.2014 13.07. Fiude on Cadillac –36, seitsemänhenkinen ja 130-heppainen V8-moottorilla varustettu limusiini, joka painoi kaksi ja puoli tonnia. Käytin tätä Heinosen bensistä vakituisesti, kun asuin sadan metrin päässä. Auto makasi katollaan Lapinmäen paloaseman luona. Kun auto lopulta pysähtyi, oli ajettu 3,2 kilometriä. Vain rekisterikilpi AD-28 väikkyi ja syöpyi mieleeni. Vapaalla rullattiin Toisen kerran olimme matkalla Jyväskylään. 12 TSILARI 1/2014 Suora kasi Cadillac Kosti Koskela muistelee vuoden –36 Cadillacin limusiiniaan, jonka hän sai 1955 häälahjaksi faijaltaan. Rengasrikko on tosiasia. Välillä se oli jo vähällä pysähtyä, mutta meno vain jatkui ja jatkui. Ei lähtenyt taksi lenkille Olin kerran tankkaamassa, kun eräs taxi ajoi siihen ja ryhtyi vinoilemaan, että montako kymmentä litraa tarvit sataselle. . Kostin faija antoi tämän bilikan pojalleen häälahjaksi vuonna 1955
Mutsin duunikavereita oli Viinipuron Oiva ja Arpeliuksen Antti. Paikkaa tarjottiin vuokralle eri öljy-yhtiöille. Huoltsikassa oli dösille rasvamontut ja söövis skulas. TSILARI 1/2014 13 T silarissa 6/2013 ollut stoori ”Bensaa suonissa” sai mut tsiikaamaan Shellin stooreja huoltsikoista. Sen kylkeen varattiin tila myös huoltamolle. Katosi yksi funkkis. Shellin huoltsika bygattiin 1936 ja purettiin 70-luvulla. Huoltohallit vetivät 12 busaa samalla kerralla pesuun, serviceen tai muuhun remppaan. Kun stadi meinas kerätä lisää hynaa vuokralla, mutta vuokrasopimus oli vain yhden kuukauden irtisanomisajalla olisi ollut dorkaa pistää fyrkkaa aseman kunnostamiseen, kun bisneskin oli jäänyt vain busien varaan. Mutsi oli kassassa ja kundit tankkas menovodaa. Turun kasarmin alueelle. . Harva huoltsika yltää näihin lukuihin tänäänkään. Tsilari_1-14_20.indd 13 6.2.2014 13.49. Vuodet kuluivat ja käännekohta tuli 1971 kun muilta bikolta kuin busilta kiellettiin skujaaminen alueella näin vain busat saattoivat tsöbata menovettä. . Motskarikundi on luultavasti Antti Arpelius. Näin jäi ainoaksi hommaksi lopettaa menovodan ja servisen blisaaminen bilikoille ja busille. Salomoninkadun Shell-asema sai alkunsa kun: Helsingin kaupunki päätti vuonna 1935 rakentaa uuden linja-autoaseman entiselle ns. Fotossa mutsilla on Shellin duunikaapu. Reijolankadun Guld, nykyinen Mäkkäri, edustaa samaa byggastailia. Purkamisehdon toteuttaminen aloitettiin 5.7.1973. Krigussa huoltsika vaurioitui pommituksissa, mutta se bykattiin uudelleen ja vielä 1951 siihen bykattiin lisää ja kalut nykyaikaistettiin. Raikka Hesari 13 Mutsi duunissa huoltsikalla Kampin Shellistä HUOLTSIKAT T silarissa 6/2013 oli Kimmo Pälikön maalaus vanhasta linja-autoasemasta 1974. Stadin vuokrasopimuksissa oleva normaali lauseke ”alue luovutettava kaupungille tasattuna ja rojut vek vietynä”. Näin jäi historiaan ehkä Suomen vanhin ja tunnetuin huoltsika. Qvarnberg Kampin kundi Fotot Näkinkenkä 4/1973. M. Sen jälkeen asema blisasi 6–7 miljoonaa litraa menovodaa vuodessa – enemmän kuin mikään muu huoltsika koko härmässä. Shell finnas tämän kisan ja ja bykatusta huoltsikasta tuli koko maan myyntimäärältään sbulein huoltsika. Mutsi oli duunissa kuvassa näkyvässä Shellin huoltsikassa 60-luvulla
Naistenlehtien ”Rantakuntoon”-jutut kertoo epäsuorasti, et sä et voi mennä biitsille noine selluliitteines. Vuodenvaihtees funtsasin, et ottaisin kunnon rykäsyn ja heivaisin sekä jouluettä muut läskit veks ens kesään mennessä. Iltaisin on vaikeeta saada unen päästä kiinni, ja sit jos tsiigaa myöhään jotai Criminal Mindseja nii näkee painajaisia. Ku tähän viel lisätään tipaton tammikuu, onki kasassa kunnon masosetti. Watch me! Mä oon aina ollu rantakuosis, joko bulimmas tai snadimmas, mut kupletin juoni on siinä, et mä MEEN sinne. Kunto on noussu huimasti, mut paino laskenu madellen. Mua joskus kiusattii ja haukuttii läskiks, mut sit ku olin vetäny kiusaajii daijuu, ni kummasti se loppu. BIITSIKONDIKSEEN! Tsilari_1-14_17.indd 14 4.2.2014 13.07. Onks XLmallitkaan oikeesti läskejä. Kukin ylipainonen tykönään voi kuiteski päättää olla näkyvä ja aktiivinen, koska silleen vaan saadaan perille se viesti et me ollaan ihan yhtä välkkyjä ja yhteiskuntakelposia ku muutki. Mistä sit tulee tää nykykäsitys et lihava on ihmisenä jotenki huonompi. Ja miks varsinki Amerikassa näkee ihan epätoivosen sairaan lihavia ihmisiä. Joululäskit pitää bantata veks, ku kevät ja kesä lähestyy. Lihavaa ihmistä pidettii henkisiltä ominaisuuksiltaa ihan samanlaisena ku muita. Kokemuksesta tiedän, et ehkä jo huomenna humpsahtaa! Mä olin jo skidinä ylipainone, aina skolen kipusiskon ja jumppamaikkojen silmätikkuna. Tosin täs viime vuosina oon joutunu tsiigaan totuutta silmiin ja ottaan terveysnäkökohdat huomioon. Sit vaan oikeelle fotarille ja snygi otos nettii! Tsemppiä! . Ai en vai. Foto pitää aina liittää joka paikkaan, ja valitettavasti sen annetaan myös vaikuttaa päätöksiin. Miks lihava saattaa jäädä himaan nysvään ihan siks ettei kehtaa lähtee ulos, kun kokee olevansa kokonaisuudessaan huono. En taho minkään tyypin diabetesta enkä aivotai muita infarkteja. Mun motiivi tän ikäsenä ei enää oo ensisijasesti ulkonäkö (kyl se silti tulee tiukasti kakkosena) vaan terveys: mun luottolekuri latas sellaset infot et meitsi nöyrty. 14 TSILARI 1/2014 K aikis itteensä arvostavis aviiseis on oltava jutskaa laihduttamisesta, etenki näin jugelin jälkeen. FUNDEERAUKSIA PIRJO TUOHIMAA Ku tähän viel lisätään tipaton tammikuu, onki kasassa kunnon masosetti. Noit aikoi muistelles tulee mielee, et vaik lihavuutta dissattii sillonki, sitä ei liitetty esmes laiskuuteen, tyhmyyteen tai huonoon itsekuriin, kuten nykysin. Meidän ympäristö syytää koko ajan massiivisesti visuaalista viestiä, jonka lähde on yhä useemmin jokin globaali massamedia. Yrityksen puutteest mua ei voinu syyttää aiemminkaa, sillä oon käyny punttiksella ja peeteellä (Personal Trainer) jo kaks ja puol vuotta. Muuten mä uneksin nykyään viiden ruokalajin illallisista juomineen… Ainakin öisin ja unelmissaan saa safkata ja dokata just niinku lystää! Aamul on kliffa herätä siihen tietosuuteen, et on taas pysyny kuosissa ja voi hyvin omatunnoin astua vaa’alle. Joka jaana voi sitä paitsi pitää nastoi kledjui ja meikata. Tässä siis skribailen vararavinnon jytistessä aivosoluihini. Muistan jonkun amerikkalaisen kerran kommentoineen Kaurismäki-leffoja seuraavasti: ”Miks niissä kaikki näyttelijät on niin rumia?” No haloo! Vois myös kysyä, miks amerikkalaisissa leffoissa kaikki – paitsi tyhmät, nössöt ja roistot – on epänormaalin kauniita. Verenpaine on jopa 20 pykälää alempi, olo liiankin pirtee. Se ei joka aamu kyl oo niin kiltti, nytki se on jumittanu jo kolme päivää vaikken oo lipsunu. Suomalaiset on ehkä piirun juurevampia, mut esmes työhönottomarkkinoita on jo pitkään vaivannu pärstäja kroppakertoimen vaikutus. Oon skruudannu – tai oikeemmin dokannu – niit ny runsaan viikon, ja täytyy sanoo, et kroppa sai kunnon shokin ja vuodattaa vararavintojaan peliin ihan kiukulla. Paitsi jumpas ja urheilus, mä pärjäsin skoles hienosti, ja mul oli myös paljo hyvii kavereita sekä skolepitskul et himaympyröis. Onks tavote niin kaukana et voi sit vaan antaa periks. Se on kuulemma terveellistä, mut hitaus ottaa pattiin! Heti kaikki veks nyt! Tsöbasin sit laihikseen tarkotettui pussikeittoja. Onks leffojen, musavideoiden tai sitcomien sankarit IKINÄ läskejä
Seinän takana oli Hokin maitohandeli. Jos sanon, että tämä on elämäni suurin kulttuuriteko, niin voiko tällä edes vähän diivailla. Lisäks kartsalla oli joku epäkesko viemärin kansi ja se sano klonk klonk aina fiuden etupyörien ja sitten viel takapyörien ajettua tän tun kannen yli. Tuhkat tsilari roudas tuhkalodjuun ja yks vanha starbu ja san yhtä vanha heppa kävi aina välillä tyhjentämässä sen tuhkalodjun. Joka arkiaamu oli hirvee kolina ku maitokuski pyöritti tonkat sisään handeliin. Meklun kulmassa oli Hokin sekatavarakauppa josta sai mm. TSILARI 1/2014 15 MYRSKYTUULI MEKLULLA E ilen yks vanhimmista kafruistani, Ari, hommas mut Stadin Slangiseuraan. Myyjät oli parskii äijiä. Meklu oli meluisa ja vilkas kartsa. Toisella puolella Meklua oli kahvila-konditoria Mignon. Meklu, Mechelininkatu, Sammonkatu olivat mun hörnit. Se on nyt landella, seinällä, kunniapaikalla. . Ikävä kyllä Minkka teki hallitun konkan 10 vuotta sitten. Ilmarinkadun kulmassa oli Maanviljelijäin handeli, josta mutsi slumppas Marskin snäkkärii ja stroolille döfaavii Pariisin leipii. Mutsi kyl pamlas, et pahinta oli ku kaheksikon skuru käänty Meklulta Caloniuksenkadulle ja vonkas. Päivällä Majakan siniset, tylppänokkaset bedfordit skuffas koksii hiilisatamasta. Sit oli Liukon kondittoori, jos oli ihan prinsessa döfis. Tämä kahvila oli tiettävästi Stadin vanhin samalla nimellä toiminut yritys. Tsufe jauhettiin myllyssä ja aina lopussa myyjä kopautti tseballa, et mylly oli varmaan tyhjä. Tunsin joteskin tämän paikan vikan yrittäjän ja sain slumpattua kympillä Minkan ovaalin, lasisen kyltin. Lisäks sieltä sai slumpata kaasumittaripoletteja, jotka pantiin mittariin. Siitä eteenpäin Mekluu oli Karjakunnan lihahandeli. Me skloddit ei oikein jänätty mennä niiden lähelle. Muistan et joka torstai saatiin jopa lämmintä vodaa hanasta ja ei frysannu talvella. KOROMA JASKA KOROMA Maanviljelijäin handelista mutsi slumppas Marskin snäkkärii ja stroolille döfaavii Pariisin leipii. Gustafsonin kolonialvaaruaffäär, kesti ihan snadisti aikaa oppii se nimi po svenska, siirtomaakauppa. Siellä ei tullu paljoo notkuttuu. En nyt tässä ala enempää hempeileen, mut on ku ois taas himaan palannu. Asuin neljävuotiaasta lähtien Sammonkadun ja Meklun kulmassa. Tuttu nuoruuden kieli. Ja voi taas veistettiin lastuina voipaprulle. Siellä braijattiin kundien kanssa kaikkee nastaa. Jos dallas vaika sata metrii tän kartsan reunoja, pysty iisisti blokkaan ämpärillisen koksii, jota oli pudonnu bilikan lavalta. Ihme etten oo aikasemmin funtsannu tätä. Yölläkin ne ulvo ihme joikuu, johon kai sit tottu kuitenkin. Sit vielä jääsaksilla bulit kimpaleet jäätä, ettei mölkkis ja greda happanis. Mölkkis ostettiin kannulla ja gredda sai mitan tai pikkumitan tai sit oli Atlanttaa tai Tarmoketta flindoissa. Meidänki pitskulle tuotiin pari kuormaa koksii parin kuukauden välein. Me skloddit ku nähtiin tää humma, huudettiin, et yippee Myrskytuuli, ku Pekkos Billillä oli sellanen ratsu. Minkan puolella Mekluu oli C. Mekluu pitkin skujas myös tsirratki ku ne tsöras klesoja Mariaan. Meidän perhe asu Sammonkatu kasissa, ekassa kerroksessa. Niil oli musta lippis, valkonen lekurin rotsi, ihan veressä ja kumistiflat. Mutsin oli pakko slumppaa yhtä Pauligin tsufee ku siinä paketissa oli bilikan kuvii, joita me kundin dilkattiin. Tsilari_1-14_17.indd 15 4.2.2014 13.07. A. karkkii
Muistan kuinka kaverit katsoivat suu auki, aivan kuin eivät olisi sellaista koskaan nähneet. Riemun kiljahdukset alhaalla olivat palkitsevia. Sieltä näkyi oikealla lähes koko Vanhankaupungin lahti ja Kyläsaaren ranta. Olin edellisenä kesänä täyttänyt kaksitoistaja sisareni kahdeksan vuotta. Koko Suomi pysähtyi. Grünberg. Olin jälleen joutunut uuteen, outoon ympäristöön vailla kavereita. Muistan hyvin kuinka äiti murisi, että kaikesta sitä pitää ruveta riehumaan. Sitä he yrittivät lumipalloilla heittämällä saada alas. Keskimmäisen talon keskimmäisen rapun toisessa kerroksessa sijaitsi hellahuoneemme. Kangasalantielle Vallilaan muutimme siis maaliskuussa 1956, joka oli kuuluisa SAK:n yleislakkokevät. Kaukana vasemmalla, Velodromin takana siinsivät Käpylän ja Itä Pasilan metsät. Olin sadat kerrat tehnyt tätä samaa, kerätessäni räkätin munia ja poikasia. Ensimmäiset pälvet olivat tulleet esiin, mutta lunta oli maassa vielä aikalailla. Nyt minä saatoin tarjota apuani ja osoittaa Kultarannan metsissä opettelemani kiipeilytaidon. Alhaalla oli Vallilan siirtolapuutarha-alue ja viljelypalstat. Kuva C. Pääsinpä lopulta ensimmäiselle oksalle ja ryhdyin hivuttamaan itseäni oksan päässä olevaa havutupsua kohti. Tsilari_1-14_17.indd 16 4.2.2014 13.07. Rinteessä ja mäen päällä paljon suuria sileäkylkisiä mäntyjä ja tämä puu jossa nuoli nyt kiikkui, oli yksi niistä. Männyssä oli ainakin neljä metriä oksatonta runkoa, jonka ympärille kiersin käteni ja jalkani ja aloin kivuta ylös. Helsingin Kaupunginmuseo. Lopulta lakko kesti ”vain” kolmisen viikkoa. Kletraamalla kaveriksi Kolme poikaa oli siinä rinteellä omatekoisten jousipyssyjensä kanssa puuhailemassa. Yksinhuoltajalla oli pelko rahansaannin loppumisesta ja leivän riittämisestä. Heiltä oli yksi, suurella vaivalla vuoleskeltu nuoli jäänyt korkealle ison männyn oksalle kiikkumaan. T alojemme takana olevan jyrkänteen laelta, jossa on nyt Sammatintien suuret kahdeksankerroksiset kivitalot, aukesi avara panoraama Kumpulan laakson suuntaan. Oksa alkoi keinua ja tärähdellä ja nuoli tipahti ennen kuin olin päässyt edes perille. Kangasalantie 13-19 sisäpiha vuonna 1959. Eikä äitini mihinkään liittoihin edes kuulunut. Silloin ei ollut lakkoavustuksia muilla kuin ehkä joillakin hädänalaisilla. Puusta alas liukuessani ihailevat ja kunnioittavat katseet sinetöivät tulevan ystävyytemme. Miljöö johon asetuimme, oli kolmekymmenluvulla rakennettu korttelin kokoinen puutaloyhteisö, joka oli tarkoitettu työväestön 16 TSILARI 1/2014 EKS MINNAA HARRY IFSTRÖM Vallilaan Kevät oli jo hyvällä alulla kun Vallilaan muutimme. Aloin etsiskellä jotain tekemistä itselleni
Foto Harry Ifström. Tällä korttelilla oli napakka ja vähän ivaileva nimi ”Punakuntsit”. Niille ei oikein kukaan pystynyt mitään, niitä vain oli. Meriläisen Jorma sisarensa kanssa. Olivathan ne muistini mukaan mielestämme hiukan enemmän luksusta, kun niissä oli sitä rappausta pelkän laudan asemesta. . Takana tulee potkulaudalla Pekkarisen Eki. Kortteli sijaitsi Kangasalantien, Karstulantien, Somerontien ja Anjalantien rajaamalla alueella. Vasemmalla oleva pipopää on Lindquistin Olle. Punakuntseilla kärsittiin jonkin verran öiseen aikaan tapahtuvista ”Punatakkien” hyökkäyksistä. TSILARI 1/2014 17 asuntopulaa helpottamaan. Nimi oli osuva ainakin kahdessa mielessä; nimittäin Sammatintien puoleiset talot oli maalattu punamullalla ja se toinen viittaus oli muuten vain luonteva. Siellä kärsittiin jonkin verran öiseen aikaan tapahtuvista ”Punatakkien” hyökkäyksistä. Talot olivat hirsirunkoisia ja vuorattu pystylaudoituksella ulkoa. Kaikissa kaksi kerrosta. Muistini mukaan taloja kaikkiaan oli peräti kymmenen. Kolme rappukäytävää kadunvarren taloissa ja pihalla poikittain olevissa kaksi rappua. Jorma ja Eki Sammatintien takaisella rinteellä jousipyssyn nuolia värkkäämässä. Yhdessä kämpässä kun pöllytettiin DDT:tä, niin kohta siirtyivät naapuriin, ja kun vaara oli ohi, tulivat takaisin. Hattulantie oli puhekielellä ”Hattis” tai ”Tsubuvägen” ja Karstulantien eli ”Karstiksen” taloja sanottiin myös ”Rapatuiksi”, koska niiden hirsirunkoisten talojen ulkopinta oli laastilla rapattu. ”Punakuntsien” sisäpihalta keväällä 1956. Foto Harry Ifström. Purema jätti ihoon punertavan kutiavan paukaman, jota sitten yritimme häpeillen koulussa peitellä. Tsilari_1-14_17.indd 17 4.2.2014 13.07. Mutta kyllä niitä täälläkin riitti. Samantapaiset puutalokorttelit oli myös Hattulantien ja Somerontien välissä, sekä Karstulantien ja Rautalammintien puolella. Kirjoitus on katkelma Harry Ifströmin laajasta, toistaiseksi julkaisemattomasta muistelmateoksesta ”Kultarannasta Hermannin helmeen” (2012). Foto Harry Ifström. Nyt on kyllä mainittava että tässä suhteessa Punakuntsit eivät pärjänneet läheskään Jääkärinkadun murjuille. Taustalla Vallilanlaakso ja Toukolaa
Tiedäks miks. Ne oli ihan nyyat ja samoin skimbat, kerran skimbatut. Tsiigasin karttaa ja valitsin Pitkäkosken Vantaalla, ku se on ihan tässä reservaatin laitamilla ja ku mä kerran budjaan Myrtsis. Monelt meni identiteetti vähä sekasi. Stadilaiset asu heinähattujen kans samas reservaatis. Gutaa oli se, ett ne mahtu fiudee inee. Tää kaikki taas johtu siit, ett böndet muutti Stadii, ku niil ei ollu duunii enää siel landel. Saat varmaan selvänki siit, vaik ootki asunnu aika kauan siel Oulus. No vuokrakämppiä slumpattii niille. Skrivasin ihan puhekielel sen, ett vanha style tulis sulleki mielee. Monet dokas ja Stadin itäosissa varsinki oli ongelmii. Sielt pääsee skimbaamaa stadiin aika kliffasti. Ongelmat oli samat ku inkkareil reservaatis. Ne oli sillo niitä varakkaampii. Etsin kaapista sopivat spögat. Monet myi skutsinsa ja tuli fyrkat fikkas Stadii byggalle duunii ja köbas sitte ittellee mestan, mis budjaa. Ei näin funtsaa ku tosi stadilainen, sellanen, jol on itsetunto kohdallaa. No, eihä meitä stadilaisii tietenkää siirretty niiku inkkareita, mut sit jälkeepäi kuitenki vähä tuntu siltä. Köyhemmät pantii reservaattii. Päätin mennä skimbaamaa. 18 TSILARI 1/2013 Stadin kundi skimbaa Lewikset klabbis Howdy Broidi! Kirjotin tällasen stoorin sulle pakkaspäivän kunniaks. Varsinki sillo alus tuntu siltä, ku ei ollu handeleit lähel eikä mitää palveluit. Vanhoi verkkareit ei ollu käsil, joten puin hieman snadit dongarit ja kassiin panin uudet skimbausklobot. Joo, se johtuu siitä, että silloin kuuskytluvullaha monet meist ihan aidoist stadilaisist siirrettii Vantaalle budjaamaa ihan niiku inkkarit aikonaa. Ku stadilaisii siirrettii reservaatteihi Jos hiffasit, käytin sanaa reservaatti. Ne oli aika snadit verrattuna vanhoihi murtsikoihi ja kapeetki. Ei kato ollu Stadissa mestaa, mihin olis nuoren parin fyrkat riittäny eikä saannu asuntolainaakaa, niiku nykyää saa melkein KIMMO KIVIRANTA STADILAINEN Välil on aika ryysis, nii ettei meinaa sopii ladulle! Foto Kimmo Kiviranta. Jengi oli vähän sellast juuretonta. Lue ja soittele, ku bonjasit. O li satanu snögee. Ne halus kaikkee kliffaa, mitä Stadi bjuudas. Tsilari_1-14_17.indd 18 4.2.2014 13.07
Emmäkä mikää laiha oo, mut ei mull läskii oo muual ku tos mahan kohdal. Normaalimittanen kundi enkä paina sataakaan.Välimatka lyheni varmaa nopeesti. Mä muistan hyvin noi entiset skimbasankarit. Oli se aika kliffaa vielä sillo. . Funtsasin, et viisainta on mennä heti ohi, ettei sille tu stressii siit, et mä roikun sen kannoil. Piru vie, meinasin sanoo, ett pitkii potkui, niinku jotkut landelaiset Turus bamlaa. Sielt tarttuu aina jotain dorkaa boltsii, niiku esimerkiks ”Näillä mennää, Älähän hötkyile” tai ”Ja eiku syömää!” Tuomiojaki sano eduskunnassa, ettei kannata hötkyillä. Saattana, sehän oli saman matkan päässä edellee. Lykin tasasel hurjaa faartii ja sitte se hiffas vissii, että tuun ihan hirveetä kyytiä ja se alko nousta mäkee ylös. Vasen oikee vasen oikee vasen oikee ja sauvoill päinvastases tahdis. Ja se on sentään intelligentti kundi. Siäl ne diivaa niil kuteill ja stondaa sitte keskel mäkee joskus ihan dorkan vaarallisis mestois ottamas suulist eikä ne osaa edes laskee. Tommosii tyyppejä on nois laskettelukeskuksis vaikka kuinka. Oli sen verran kuitenki pakkast, ett hengitys vähä höyrys. Ku pääsin siihen juurelle, se oli jo päällä. Olin siinäki pirun kova jätkä sillo kundina niiku täs hiihdoski. Se oli tiaisparvi. Se ykski oli ihan hirveen näkönen karju, se Jersey Joe Walcott. Mistähä tollasii sanoja niiku meikä tulee mun päähä. Se stondas siinä kehäs, mitä nyt vähän käveli vastustajaa päi ja veti niit lärvii. Etäisyys oli viiskytmetrii. Ihan Suomen kärkikaartia jivessä. Oli aika hienon näköst. Nehä jää muiden jalkoihi. Tollanen tytönlyllerö, vähän plösö, ei kato Stadin kundin menoo kauan kestä ja aloin lykkii vimmattuu tasatahtii sen perää. Se ei hiffannu mua. Se veteli tosi hienosti sillo joskus vuorotahtii ja pitkiä potkuja. Varmaa opittu jostain landelta tai teeveest joltain Kinnuselt. Kävi ne joskus Stadissaki ihan rohkeesti, kun tääl skimbattii kilpaa Eltsus sillo joskus. Ei se varmaa enää oo ihan yhtä hienoo. Jotai snadei fågeleit flygas siin skutsis. En tiedä, mitä jengii se oli. Mul on sellanen snadi pokkari ja se kulkee hyvin fikkas. TSILARI 1/2014 19 froogaamatta. Glasarit öögas huurtu ja niitäki piti kuivata. Kaikkee dorkaa tarttuu boltsiin Sitte olinki jo Niskalan kääntömestall ja päätin jatkaa Paloheinään sitä skutsin reunaa. Käytii Tepikassa, Blunkalla (sil on vieläkin tanssikoulu, siis sil Åke Blomqvistilla) ja Niemisel ja sitte joraamas Kulttiksel, Polil ja Lintsil kesäsin ja mones muuski mestas ja skabaamas jopa landel Kouvolas kerran. Ei me varmaa snadeina kundeina Norssis tiedetty sellasii sanoja edes olevan. Eihä se osannu edes skimbaa. Tiätsä mitä se tarkottaa. Kyl mäki joraan vielä. Snögee oli satanu aika kliffasti ja mä funtsin, ett olis pitänny ottaa digikamera messii. Nyt se onnistuki aika hyvin, enkä menny kertaakaa perseelle niiku eilen. Ei mummuute olis tarvinnu stondaa siin keskel mäkee. Vähän selkää näin kaukana ja sit se hävis. Se on sellanen handicapskaba. Snadi alamäki anto kliffasti vauhtii enkä kaatunu vaan stondasin pystys, niiku vanhat starbot vaa osaa. Eihän mulla mitää hoppuu ollu. Nykyää meit tosi kovii jätkii on aika vähä. Latu laski snadisti ja hiffasin yhen giltsin skimbaavan siel vähän matkan pääs. Mä oon muute voittanu siinki lajis mitaleit. Skistarskabois Svenskis. Farkut on ihan jees ja varsinkin, jos ne on Lewikset tai Leet. Snadina kundina vähä skagasin, ku No, eihä meitä stadilaisii tietenkää siirretty niiku inkkareita, mut sit jälkeepäi kuitenki vähä tuntu siltä. Sata metrii oli matkaa. Olikoha se oikassu jossai nii, etten hiffannu. Painoin taas niiku Anttolan isäntä tai se yks, joka voitti kultaa jenkeissä Squaw Valleyssä viidelkympil, vaik lähti numerol yks. Kaiken lisäks siihe välii oli tullu jostai joku vanha starbo, oikee leija. No antaa mennä, funtsin, ku on kerran noin pakko on ruveta skabaamaa. Äkkii rupes tuntuu siltä, ett annan Jernbergin mennä ja jäin tsiigaa maisemii. Nostin vähä öögaa ja välimatkaa oli vielä snadisti. Ne oli kaikki landelt, mut silti ihan kunnon kundeja. Mie butjaan Pukinmäjes. Äkkii hiffasin Jäärnperin stondaamas snadin mäen alla eikä etäisyyt ollu ku sata metrii. No sit ku mä pääsin sinne ylös, nii se gubbe oli menny. Rupes tuntuu jo siltä, ett meikä vähä rupee lämpiää. Vaihdoin nyt Mäntyrannan styleen. Aika hyvä startti Pääsin ladulle aika hyvin ja hiffasin heti kirittäjän siinä lähellä. Aloin painaa perässä niiku Hakulinen aikoinaan sen hurri-Jernbergin kannas. Noi kaikenmaailman toimittajat ja siteeraajat radios, niiku se yks nainen, nimee en viitti sanoo, ei ollenkaa tiedä, mitä se oikeesti meinaa. Kaikilla niillä muilla oli jonkinlaiset skimbauskledjut niskassa, mut aito stadin kundi ei o nii tarkka tollasest. Ne on yleensä herrasmiehii. Niille toimittajille vois kertoo, et tanssiminen tarkottaa siis sitä, et kovat kundit ei tanssi nyrkkeilykehäs vaan iskee siitä tolpiltaa niiku Rocky Marcianovainaa. Oli se kova jäbä seki. Kyl ne sielllä ihmetteli, ku stadilaiset jives. Skimbaaminen alko tuntuu makeelt. Jäärnperi oli menny ja aloin survoo latuu eteenpäi. Ristiaskelin nousin ylöspäin ainaki parikytmetrii, niiku metsän nuori puuma, mut sitte hokasin taas komeet maisemat. Ei mua viäl sentää väsyttäny. Kovat kundit ei tanssi Saattana! Olenkohan saanut jo gubben kiinni. Älä vaa sellasii funtsi. Kyl kovat jätkätki joraa parketilla daamin kans. Mä päätin ottaa sen kii. Se oli kuitenki ny himass niiku usein sillo, ku sitä tarvii. Rumat ne kledjuil brassaa. Kalevi Hämäläinen. Tsilari_1-14_20.indd 19 6.2.2014 13.45. Muute! Sellanen leffakin oli ku Kovat kundit ei tanssi. Siis tulin reservaatin reunamille ja tsiigasin jengii, joka siellä stondas parkkimestan liepeil ja aloin duunaa pläägii klabbii ja sitte skimboja. No joka tapaukses mä skimbasin ku viimest päivää ja sitte tsiigasin, etten aja böönan päälle. Mul oli aika hyvä vehkeet sillo ja komeet kledjutki; sellaset siniset strech-housut, jois oli snadit raidat ja punanen laskettelurotsi. Tsiigasin latuu ja oikeel skutsi vilis öögas, ku mä painoin hurjaa faartii niiku Haku Veikko. Ketäs niitä olikaa: Storkki ja Ulla, Allu, Mara, Reiska, Lasse ja Allan, Meude ja sen broidi, pikku-Jussi ja vaikka ketä. Koht ei stadin kundi osaa edes kunnon slangii, vaa sotkee siihe kaikennäköst skeidaa, niiku se yks, joka sano, ett mää oon palajasjalakaanen statilainen ja hyvin männöö. Eiks sellaset o jossai vaaras ku ne lähtee treenaamatta skimbaamaa
Saatanan sukset ku ne lipsu. Keskity nyt tähä, että saat ton ukon kiinni, komensin itteeni. 20 TSILARI 1/2014 tsiigasin sen fotoo Hesarista. Noil muil näytti olevan. Tsiigasin, onko gubbe jo ohitettavis. Tsilari_1-14_17.indd 20 4.2.2014 13.07. Latu oli hyvässä kunnossa, mutta voitelu ei ollu ihan kohdallaa. Käännyin takasin. Joku vanhempi donna Snadi alamäki anto kliffasti vauhtii enkä kaatunu vaan stondasin pystys, niiku vanhat starbot vaa osaa. Näit matseja näytettii leffois. Kaikkein kovin. Motivaatio koetuksella Sitte hiffasin, et mähän oon skimbaamas. Se oli älykäs kundi. Tässä olen minä itte jo kolmannen kerran skimboilla. Mun ikäneki. Se friidu oli edellee sadan metrin pääs. Ihan tavallisiiki ihmisii skimbaa siel seass, muit tässäki fotos on noita kovempii menijöitä tulos takana. Matkaa oli mennyt taas kilometri ja olin saanut kiinni sitä ainaki puolet eli kakskytviis metrii. Se delas sit myömemmi, ku sen flygge putos jossai, ku oli kova blosis ja stikkas snögee. Funtsaa, et siel on kesäl jotai elukoita niis aitauksis, lehmii ja lampaita ainaki. Se osas tanssii kehäs tosi hyvin. Se tanssi siks, että se oli kliffan näköst. Snyge laskettelurotsi sopii vielä päälle! Foto Kimmo Kiviranta. Siinä asennos on vaikee matsata ja sit yleensä laskettii luku kymmenee ja matsi oli ohi. Foto Kimmo Kiviranta. Kyl mä olisin ne molemmat kiinni saannu, mut sitte mä päätin katsoo vähän taas kaunist landee, kun aika harvoin täällä oon hiihdelly. Se Rocky ei tanssinu niiku Cassius Clay. Sanoin ittelleni, ett anna palaa nyt Kimmo ja panin pökköä pesään. Meni viel kilometri ja olin enää kymmenen metrin päässä ukosta. Kädet meni niiku mull nyt justii ja klabbit niiku mun skimbat täs snöges, vasen oikee vasen oikee ja pirun nopeesti kuin mullaki nyt ja sitte vastustaja katteli kehän valaisimii. En ainakaa kahteekymmenee vuotee. Se sano ittekki, et tanssii ku perhonen ja pistää ku ampiainen. Toi Cassius on nykyisin Muhammad Ali ja se on kyl kaikkien aikojan paras boksari, pugilisti tai nyrkkeilijä, kuinka vaan haluut sanoo. Sitä oli kliffa tsiigaa, ku se pani niitä kauheit karjuja kuten sitä Listonii lättyy ihan kuinka lystäs. Sehän on muuten ihan landee se Niskala. Rocky oli sluggeri ja tosi kova jätkä. Mult hävis vähä motivaatio. Ei se tanssinu siks, ett se olis skagannu. Jotenki nii se vissii oli. Helppooha niiden on ku ei lipsu
Pynn nen ilmo 18. TSILARI 1/2014 21 skimbas siit ohi ja annoin sille vähä etumatkaa ja sitte ampasin perää. huhtikuuta. Ei mennyt ku parisataa metrii, ku hyppäsin viereiselle ladulle. Ne edelliset näkyivät loittonevan nopeesti. Jatkoin peltoo pitkin ja tulin viimeisee nousuu ennen loppuliukua fiuden luo. Otin skimbat klabbist hyvissä ajoin ennen fiudee, sillä pidin snadina tsaanssina, että laskisin sitä päin, ku siinä oli nii liukastki. On se kumma, ku se leviää joka puolelle toi hormoonihomma. Sain skimbaa ihan rauhas ja nyt vuoti pää sen verran paljon hikee, että en nähny glasarien läpi enää kunnolla ja pahinta oli se, ett hiki meni myös öögaan ja se kirveli. Tajus varmaa, että skimbaaminen ei sovi liian vanhoille ja naisille se saattaa ottaa muutenkin lujille. Se on tyylipuku. Nyt tuntu taas hyvältä. Menin menojani komein ja pitkin vuorotahtipotkuin. Ei meidän reservaattitaloskaa varmaa o kukaa jaksanu ladulle. No se on se kuuluisa lentotukialus, jolta jenkit iski sinne Gaddafin päämajaan kahdeksankytluvul. Huhhuh! Saamari sentään, funtsin, kohta se vanha donna menee musta ohi ja annoin taas palaa. Kymmenen kilsaa oli takana, vaikkei ollukkaa verkkareit. Mähän putsasin vaa silmät ja glasarit. Hokasitsä. Taas uus slangisana – diggais! Mä opin viel sellasii. Sit mul on sellanen Amerikan laivaston kultapunoksinen lippis, jossa lukee, ett USS Saratoga. Sielt ne ampu myös risteilyohjuksii siinä Aavikkomyrsky-sodassa ton Saddamin niskaan. Silloin ennevvanhaa Heikki Hasu ja SusiKalle ja muut veti vaa mustikkasoppaa lärviin. Tsilarin seuraava numero 2/2014 ilmestyy 15. Oon mä käynny steppaamassaki siin botskis. Vävy oli siel duunis. Tulin taas Niskalan kääntöpaikalle ja jatkoin pellon reunaa kohti Pitkäkosken koijaa. mennessä. Tsilari_1-14_17.indd 21 4.2.2014 13.07. Kirjoitukset on lähetettävä sähköisessä muodossa osoitteeseen tsilari@ stadinslangi.fi. Just niiku se Pellon poika. Sitä skiditki diggais. Kukaan ei erehtyny luulee, että mä huilaan. Kun lähetät julkaistavaa postia, laita mukaan nimesi ja osoitteesi, vaikka käyttäisitkin nimimerkkiä. Tiedäksä, mikä se on. Jenkit oli kohteliaita ja ne esitteli mulle sitä spulii botskii ylpeinä Floridas Jacksonvillessa . Sitten tuli toinen samaa faartii ja mulla alko taas lipsuu nii pirusti, että piti stondaa siihe. Kyl mäki oon sitä duunannu, mut kuitenki mul on sentään dongarit ja nahkarotsi pääl. Se meni varmaa himaa goisii. Siin tuli vastaa jotain vanhempii starboja ja meinasin sanoo, ettei kannata huhkii alus liikaa, ett ottakaa vaa ihan iisisti, mut sitte mä funtsasin, että mikäs mä oon niitä neuvoo. . Joo, Susi-Kimmo! Enhän mä mikää nii nuori ole enää, mut kumminki kovas kondikses ja ihan jees; sota-ajan skidejä. Onneksi olin pannu nenäliinan rotsin fikkaan ja sain asiat kuntoon. Eilen olin ekaa kertaa suksil ja skimbasin ainaki viis kilsaa ja nyt tänää siis mykky meera. Terve! Kello käy, mut Hakulist ei näy! Siinä motto tällasel vanhalle mestarille. Joku dorka skabaskimbaaja veteli skrinnaus-stylellä siin keskel latujen välis ja paino saman tien ohi. Käyttääköhän noi toiset jotain tabuja, ku ne menee noin dorkan lujaa. Pipo päässä ja verkkarit pääll. Motivaatio oli jo vähän kärsiny, ku ei ollu kirittäjii ja katselin siinä sitte taas vähän maisemii puoless välii mäkee. Varmaa noiden huonokuntoisten pitäis olla vähän varovaisempii täs urheilulajis. Varmaa ne hiffas, et oon upseeriainesta. Vilkasin olan yli, eikä sitä vanhaa leidiä enää näkynyt. En viittiny huutaa, et ”latuu!!”, ettei se pelästyis. Jalat tuntu hieman oudoilta dallates, fledu ja naama oli ihan märät, mut muistan mä sen Hakulisenkin olleen ihan poikki Holmenkollenil viidenkympin jälkeen ja se oli sentään nuori kundi sillo. Se oli kyllä ihan siistin näkönen, mutta päätin, ett armoo en silti anna vaan painan tylysti ohi. Menijöitä ei ollut monta sitä yläreittii, jonka valitsin. Siihen tarkoitetun aineiston tulee olla toimituksessa 10.3. Ei sitä tv:st nähny, mut lehdes oli kuvii. Sitten siitä mäen päälle ja olinkin jo melkein peril. Tai eihän se stadiksi ajatellu vaan se funtsi, että ”onpas siinä uljas hiihtäjänuorukainen, joka menee kuin metsän nuori susi”. Ne käy vaa dallaamas sitä dementiajutskaa (jutska = ihan landesana); siis porkat handus ja ilman suksii pitkin gartsoja ja tuulipuku pääl. Mieleeni tuli Paavo Noposen ikimuistettavat selostukset Zakopanesta, kun Susi-Kalle Oikarainen toi viidel kympil kultaa Suomelle ja sinivalkoset värit loisti lippurivistös. Tais olla kuitenki joku veteraaniurheilija, ku se meni nii kovaa. joulukuuta 2011 20:48:05 SKRIVAA TSILARIIN! . Toiset käyttää tabuja Yhtäkkii mä kuulin, ku joku tuli skimbat suhisten takaa ja tsiigasin olan yli. Susi-Kalle tulee, Susi-Kalle tulee ja tuo Suomelle kultaa, se spiidas radios. Siihen ois saannu muute snadin hyddanki. Vilkasin sitä ku se oli siin vieres ja perkele! Ei se mikää skabaskimbaaja ollu, vaan vanha gubbe. Sillä oli klyyvariki ihan mustikkasopas ja nekku räässä. Ne oli vaatimattomii jätkii niiku mäki. Julkaisemme kirjoituksia Stadista ja Stadin slangista. Muut tuntu menevän alareittii. Oli se härskin näköst. Toimituksen postiosoite on: Stadin Slangi ry, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. Ei niit stailannu kaikenmaailman homot. Kyllä se lady ihmetteli, ett onpas siinä tosi skimbaaja
Ville finstas sen skragiksen ku se stikkas viel, et sen frendit Pariisis ois halunnu bygata tän sellaselle ihan stubulle kartsalle ku Champs-Élysées. Ja te ku ette jurbaanoja tsennaa. Ai ette muka. Eli helvetisti rispektii sinne Turkkuseen sille böndeproffalle! Entä Stadissa. Emmäkään. Bollast klani mut tuuhee skegge. Ja skarppi se on. Haloo! Sehän on ihan sivee gimma, peittää handulla fjosaa, mut bosat on tietty esis, ku sitähä ne bamarit oli tilannu. Stuidujen mielest tää patsas oli heti Stadin kliffoin. Hei kamoon, ny monttu boseen! Landebuugiks se on ihan symppis jäbä. No kaikki stadilaiset golgatan olgat nosti hirveen haloon, et täl Havis Amandal on muka liian leveet perät ja et se on roisin näkönen ja kaikkee muuta skeidaa. Mut osaa jengist alko risoo, ku skönessä ei voinu heittää huiviin ees bulii stobee. Mut kaikist välkyimpii sammakoit korpes se liejus rämpiminen. No ne flyttas snadimpiin plotteihi ja rupes sammakoiks. Sopis jonku prätkäjengin kingiks. Siitäki laumast joitain rupes taas kyrpii ku safkana oli pelkkää banana splittii. No ne smiitas savannille tsiikaan, onks siel mageemmat bailut ja niist sit tuli meiän esifadei ja esimudei. Ekaks se tapahtu niinku salaa keskel yötä, siis karsees fyllas. Eka seksi-ikoni Yleensä skloddit tutustuu daisareihin jo ihan snadeina, dokaa mölöö mutsin SEPPO PALMINEN PALMISEN PAMINA Tsennaatteks te ton Esko Valtaojan. Kaikist fiteimmät niist esifatseist hiffas, et ku ne otti stebun handuun ja latas kavereit kaaliin, ni niist tuli jengin bosseja ja ne pääs bylsimään staileimman näkösii böönii ja skrevaan niiden daisareit. Skrivas sellasen bögen ku Himas universumis. Tällast stoorii Siis helkkarin kauan sitten me kaikki oltiin fisuja. Stadis on aina digattu daisareit. Eli tollai meist sit tuli näin poskettoman sivistyneit. Nisäkäs tarkottaa siis sellast, jol on daisarit. Yli sata vuotta sitte, se oli sitä slobovallan aikaa, Stadin bamarit tilas Kauppatorin huudeille suihkukaivon, siis sellasen paljun ku spruittaa vodaa. Ne hyppäs kuiville ja muuttu matelijoiks. Niit stadilaisii riivinrautoi vaan jurppi, ku niiden omat munkit ei ollu yhtä snygit. Mä diggasin eniten sitä kohtaa, mis kerrotaan, et ilman daisareit me saatettas vieläki simmaa skönessä niinku fisut. Siks kai ne tartteeki lyftaa kraanal, et ne ees yltää sinne daisareiden tasalle. Ne otti kuppii Kappelis ja illan päätteeks kävi simmaamas siin altaas. Se kundi osaa skrivaa sillai et nuijatki bonjaa. Sen botnen disainas toi Eliel Saarinen, mut ku siihen tarvittiin pronssifriidu, ni sen duunas Ville Vallgren, varmaan siks et se budjas Pariisis ja oli siel päässy tsiikaan enemmän nakuja daamei. Daisarit Stadis on aina digattu daisareit. Ne oli apinoit. Ainakaan meiän hissan ope ei kertonu. Siis siks, ku se on turkulainen proffa, studeeraski Turus, kävi skoilee Sodankyläs ja synty Kemis. Nykyään se lätsä duunataan jo alkuillast eli stuidut ei oo ehtiny viel dokaa itteesä ihan jurriin. Sit ne rupes vappuna tvettaan sen Mantan daisareineen päivineen ja duunaan sille bulin stuidulätsän. Kyl te sen tsennaatte. Oliks sä koskaan ennen bonjannu, kuin tärkeet kamat noi daisarit on ollu. Onneks se Ville Vallgren osas klaaraa fiksusti, et tää on art nouveau -stailia, siis uutta taidetta ja et tää daami on ilman kledjuja siks, et se symboloi skönestä nousevaa Stadii. 22 TSILARI 1/2014 J os joku teist ei oo sitä bögee lesannu, ni tsökatkaa se vaik biblust ja tsekatkaa. Niist taas joku käärme tai krokotiili funtsi et daisarit ois kliffoi ja sillai maailmaan saatiin nisäkkäät. Tsilari_1-14_17.indd 22 4.2.2014 13.07. Fiksuimmat daisarilliset kiipes puihin, et jellonat ja tigrut ei yltäny niit skruudaan
Se on korni. Nykyään varmaan sanottas, ett se vaan osas promoo ne stailisti ja sillai et äijät ja me teiniboitsut käytiin ihan hiilenä. Esimerkiks musta tuli daisarifriikki vast skolessa, ku mimmeilt rupes puserot pullistuu. Emmä tiä oliks bylsiminen sillo enemmän muotii ku nykyään, mut ainaki se oli vapaampaa ja kliffempaa. Jos styylas jonku likan kans, ni pääs snadisti koklaan, milt sen bosat tuntu, mut aika skniiduu se oli. Mä skujasin kerran bilikalla snadin landerundin ja kävin Juankoskel tsiikaamas Juicen torii ja sitä muistomerkkii. . Juice tseenais muistomerkin Stadiin. Sit tuli 1970-luku. Nämäkö. Mut ei. Jätkät poltti sotilaspassei ja mimmit rintsikoit. Ne studioiden dirikat synffas sitä myöhästeleväks lutkaks, mut ei se maindannu. Sillai oltiin niinku kantaa ottavii. Jos siihen kuuluis ees kusiränni, ni siin ois jotain idistä. Marilynil ei ees ollu mitenkään erikoisen bulit daisarit. Periaattees kaikki siis diggaa daisareit, kukaan ei vaan muista. Siis vaik se oli ihan jurbaano, ni se hallitsi esimerkiks stadilaisen slangin paljo paremmin ku monet stadissa budjaavat. Se pyöritti revaa sillai mageesti. Mul on ehdotus. Nämäkö. Siin oli bööna, ku osas dallaa. TSILARI 1/2014 23 tisseist. Mut niinku tiedetään, niist tuli legendoi kaikist. Kuva C. Tai niin väitettiin. Se kujers vaan, et: ”Emmä haluu duunaa fyffee, mä haluun olla fantsu.” Niin se olikin. Tsilari_1-14_17.indd 23 4.2.2014 13.07. Se oli sellast radikaalitouhuu. Nännit stondas ku tykit eikä mitää aidsii oltu viel keksitty. Se kujers vaan, et: ”Emmä haluu duunaa fyffee, mä haluun olla fantsu.” Havis Amanda. Grünberg. Onneks yks pitkäfledanen olkikuukkeli flyttas Juankoskelt Tampereelle, Juice Leskinen. Foto Helsingin kaupunginmuseo. Ei duunata näköispatsasta. Sinksataan vaan ton Mantan patsaan dorka nimi. Se oli tiukkapipost aikaa. Mä oon ihan saletti et ne Kennedyn broidikset oli käyny pilpauttelemas Marilynii ja halus handlaa sen vek, ettei syntyis fittii legendaa. Muuten kuuskytluku oli kliffaa. Uus nimi löytyy ihan iisisti tän landebuugin vuonna 1991 duunaamast biiisist: Nämä, nämä, nämä, nämä, nämä, nämä, nämä, nämä, daisarit (daisarit) daisarit (daisarit) daisarit – ja ne rauhasta muistuttaa. Marilyn teki itsarin 36-vuotiaana. Ne kekkas Marilynin. Peace, Love and Daisarit. Ja jumalaut, tää jätkä sjungas suomeks. Hippiaikaan lyylit lopetti rintsikoiden käytön ja rupes skruudaan e-pillereit. Marilyn Monroe oli mulle ja aika monelle muulleki eka seksi-ikoni. Ku mä kuulin ekan kerran ”Marilyn, Marilyn, milloin riisut jumpperin...”, se oli mulle viel tiukempi styge ku kymmenen vuotta aikasemmin ilmestyny Beatlesien Twist and Shout. Onneks leffabisnes hiffas, et ny ruvetaan tahkoon kundeilt fyrkkaa. Se näytteli leffois ja sjungas, sen fotoja oli lehdis ja kaikis mahdollisis paikois. Juice duunas hienoi biisei ja oli kielinero
Se on niin tsennattu mesta, ett sinne hittaa nekin, ku tulee jostain landelta. Ja sen näkee kauas. Joskus sitä tulee kyl tsiiganneeks silleen toiveikkaasti. Eri vuodenaikoina voi mestoi tsiigailla eri tavalla. Ja ku tsöraa Lahdentietä Stadiin, voi tsiigaa Paavalintsyrkan klogusta, paljonks se on. 24 TSILARI 1/2014 Vaik talvel on galsaa ja joskus liukastaki, ni voi ulkona silti dallaa. Onks idis siinä, ett jos VIRVE KUUTAR STADIN KLIFFAT MESTAT Stadin keitaita ja kloguja Suurkirkon klogu. Ku dallaa mestasta toiseen, ni kandee joskus valita joku muu reitti ku se tuttu – hittaa jotain nyyaa. Stadin kloguja Assan klogu on tietty niist ihan ykkösii. Mut miks treffataan just klogun alla. Kunnon pläägät vaan klabbeihin ja lämpöset kledjut päälle. Tuomiokirkon kloguu tsiigas komisario Palmuki leffoissa. Tsilari_1-14_17.indd 24 4.2.2014 13.08. Siin rupeis handut frysaa tai sit se on jossain repun pohjalla. Ei niinkään sen takii, ett siit tsiigattas aikaa, vaan siks, ett sen alla treffataan. Yhtä kauas näkee Kallion tsyrkan tornin, mut siel ei ookaan kloguu. Jos on kiire, ni tarttee kans tsennaa, paljonks klogu on. Siit voi tsiigaa kuin kovaa pitää fluudaa, ett ehtii dösään tai stogeen. Legendaarinen kello on kans Stokkan kello. Mones tsyrkas onki klogu. V aik monilla on nykyään kännykät ja niissä klogut, ni ei aina viitti draisaa kännykkää fikkasta tai veskasta, ku dallaa gartsalla. Siks onki kätsyy, ku Stadis on mestoi, mist hittaa julkisii klogui
Ei kai meidän kenenkään aika ihan niin arvokasta oo, ett viis tai kymmenen minaa frendin venaamiseen on liikaa. Himapuhelimeensa se ei vastannu pariin päivään. Näist gamloist tehdaskortteileist ei kaukana oo Katri Valan puistokaan. Pitää olla vaan snadisti notkee, ett pääse kettingin alta portaisiin. Pitkin maailmaa siihen suhtaudutaan ihan eri tavalla. Mutsi näyttää skideille mallii. Ne onki mielenkiintosii mestoi, täynnä historiaa ja usein aika yllättäviiki mestoi. Tsilari_1-14_17.indd 25 4.2.2014 13.08. Mut suurin osa pitskujen porttareista on bosessa, eikä niihin pääse muuta ku snyglalla. Klogui on pitkin Stadii muuallakin. Lintulahdenaukion stemufogelit. Gamloi julkisivui on suojeltu, mut tonttien sisäosiin on bygattu nyyaa ja väliin on jääny kliffoi snadei kävelyteitä ja aukioita. Onkohan se pysäytetty aikaan, ku duunarit sitä tsiigas himaan lähtiessään. Siin on viel gamla klogu, joka ei enää skulaa. Varsinki niille, ku budjaa nyyissa byggissa siin ympärillä, on kliffaa ku on omalla pitskulla tilaa. Steissin klogu. Stadin byggien sisäpihoista on skrivattu kniigoiki. Tosin Vilhonvuorelle menevis portais on monest suunnast näin talvisin kettinki ja kyltti: ei talvikunnossapitoa. Mielenkiintosii on entiset OTK:n ja Elannon tehdastontit Sörnäisten rantsun ja Hämiksen välissä. Mut onneks Stadista hittaa muitaki snadisti jemmas olevii kliffoi mestoi. Sillon ei ollu kännyköitäkään, ett ois voinu skulaa ja froogaa, missä se oli. Klogu voi tsiigaa kaukaaki – vaik Hagiksen sillalta asti. Niinku vaik Lintulahti Hämiksen, Sörnäisten rantatien, Lintulahdenkadun ja Käenkujan väliin. Joku viisas on sanonuki, ett yks Stadin rikkaus on sen arkkitehtuurin monikerroksisuus. Voi hittaa jonku snadin byggan, mis on budjannu gosari tai joku hyyryläinen. Puistosta voi sit tsiigailla Hämikselle. Lintulahdenaukiolta voi mennä Hämikselle portaita tai Käenkujalle, mihin pääsee Käenkuja 3:n portin läpi. Joskus 80-luvulla venattiin yhtä tuttuu just Stokkan kellon alla, eikä se tullu ollenkaan. Pääasia, ett on frendei ja sekin on tärkeetä, ett ne tulee eikä oo sattunu mitään vakavampaa. Siit näkee samalla, kuin galsa on, ku se näyttää klogun kans vuorotellen, paljonks on asteita. Keitaita jemmassa Ku dallaa, ni joskus on kliffa päästä veks gartsalta ja melusta. . Se onki mielenkiintosta, miten tärkeetä meille härmäläisille on toi ajassa pysyminen. Pitkin Stadii on muitaki samanlaisii keitaita, joita ei satunnaiset kulkijat tsennaa eikä sattumalta ehkä hiffaa. Saatiin sit myöhemmin tietää, ett se oli joutunu tsirraan eikä tullu siks. Yks, mitä ite usein tsiigaan on Pitkänsillan kupeessa Wärtsilän byggan klogu. Siellä stemufogelit tsiigaille skönelle kohti Skattaa sen näkösinä, ett koht ne flygaa veks. Mut jos ei oo snögee, niinku tänä talvena ei oo paljon nähty, ni ei kai ne portaat sen kummempaa kunnossapitoo kaipais. On tietty tärkeetä, ett on duunis ajoissa ja ett dösä tai stoge tulee sillo, ku sen pitääki. Mut jos nyt vaik venaa omaa frendii, ni kandeeks sille olla niin närkkis, vaik se snadisti myöhästyis. TSILARI 1/2014 25 myöhästyy, ni voi heti tuntee huonoo omaatuntoo, ku tullessaan tsiigaa kloguu. Snadisti jemmassa on taas Korkeavuorenkadun gamlan paloaseman klogu. Siit pitää dallaa ohi, ett sen hiffaa. Jos vaan tsöraa dösällä tai sporalla pitkin Hämistä, ei välttämättä ees tsennaa, ett ruuhkaselta gartsalta ja dösärlltä on snadin matkan pääs kliffa puisto. Snadisti ihmeteltiin, mut ei sit jääty sen enempää sitä murehtiin. Mut ihan kaikkee gamlaa ei tietty voi säilyttää, Stadi muuttuu, tulee bulimmin jengii, duunit muuttuu. Gamlaa ja nyyaa vierekkäin niinku Sörkan vanhois tehdaskortteleis. Näkymä Katri Valan pudesta Hämeentielle. Tai se, ku venaa, voi hermostuu koko ajan bulimmin, ku ei toista näy. Brankkarin klogu Korkeavuorenkadulla. Jos sul on mieles joku kliffa snadisti jemmassa oleva mesta, ni mitäs jos skrivaisit siitä Tsilariin. Sörnaisten rantatien alusta pitkin Vetehisenkujaa pääsee kans snadiin puistoon. Sörkan gamla teollisuusaluehan on tärkee osa Stadin historiaa. Lintulahdenaukio on jemmassa bulien talojen keskellä
Sen voi tehdä sekä kesällä Mustikkamaalla tai talvella, Vanhan Ylioppilastalon juhlasalin päällä Studio-näyttämöllä. Karussa nykytodellisuudessa näin ei enää ole; vanhustenhoiva on romahtanut ryhmämatkalla. Tärkeä rooli esityksessä oli katulapsilla, jotka alussa kerjäävät ja nokkivat yleisöä, lopussa varastavat, mitä käteen saavat. Ennen väliaikaa pääosan esittäjät lähtivät ”melomaan Korkeasaareen”. Kylä lähtee Maaseudussa Kyläsaaressa esitetty Maaseutu oli kauhea seikkailullinen komedia ja kaupunkikävely, joka vei kesäteatterin Kalasatamasta Helsingin jättömaille ja kiviläjiin. Voyerismi-reitillä katsottiin vain ladon reiästä kuvia. Joukosta erottuivat Miila Virtasen breakdance, sankaritar Carita Weissenfelt ja King Kongin silmiä ja ilmeitä pimenevässä illassa hyvin tavoittanut Diana Tenkorang. Yhdessä teltassa kolme näyttelijää esitti kauniin sanattoman kehollisen rituaalin ”värisevään itseen”. Emilia Neuvonen esitti ensimmäisenä taakse jätettävää Maaseudussa. Pääroolia kuljetti YT:n ja Nälkäteatterin veteraani Heikki Herva hyvin STADIN SYKE RISTO KOLANEN Hyvä tapa päivittää itsensä yliopistossa opiskelevan nuorison maailmankuvaan on käydä Ylioppilasteatterin esityksissä. 26 TSILARI 1/2014 M akasin viime elokuulla selälläni silmät peitettynä teltan lattialla Ritva Oksasen ja Outi Poppin välissä. Kun olimme vapautuneet ennakkoluuloistamme, kiersimme rantaa ja kallioita. Ryhmä laittoi itsensä todella peliin. Yleisö löysi paikalle ilmeisesti vaikeammin kuin kahtena edellisenä kesänä. Neljäntenä on nainen, jota luulen Outin siskoksi, mutta ei hän ole, Outi sanoo jälkeenpäin. Vuonna 2030 nälän ja väkivallan riepottelemasta kaupungista pakeneville Maaseutu-museon työntekijöille maaseutu on lapsuuden nostalgian kultaama ihannemaa. Keskeistarina oli tehdä pornoelokuvaa. Taiteellisen vastaavan Ossi Koskelaisen ja Väkivalta-työpajan esitys kesti hulppeat 3,5 tuntia, jonka jaksoi, koska runsaassa liikekielessä ja tarinassa oli vetovoimaa. Kuva Kai Bäckström, Ylioppilasteatteri. Studio kokeilee, Mustikkamaa ei ole tyypillistä kesäteatterin puskafarssia. Vaikeaa, luennoivaa tekstiä räpin, puheen ja laulun muodossa. Kauneus-reitillä luimme mietelauseita eri penkkien päältä. King Kong Mustikkamaalla King Kong on populaarikulttuurin kaunis Kaunotar ja hirviö -tarina pelosta, rakkaudesta ja traagisuudesta. Ylioppilasteatteri on kestouudistaja STADIN PIENTEATTERIT 5 Tsilari_1-14_17.indd 26 4.2.2014 13.08. Esityksen lopuksi näyttelijä Oksanen esittäytyi ”Ritva”, kun kerran ”makasimme teltassa vierekkäin”. Kaikki katsojat näkivät neljä vapaavalintaista esitystä. YT toi kesällä 2011 rajun uustulkinnan Mustikkamaan kesäteatteriin, oikeastaan kallioille, metsikköön ja rantaan asti. Valitsin kahdeksi jälkimmäiseksi ”Poliittisen teatterin tuubissa” koko ajan jatkuneen italialaisen muotifilosofin Antonio Negrin Parvi-näytelmään perustuvan elokuvallisen esityksen kaksi viimeistä osaa. Näimme teltan sisällä fyysistä puhetta ja seinälle reaaliaikaista videokuvaa. Toinen puoliaika tapahtui muka Korkeasaaren Paviaanilinnakkeen äärellä, jolloin esitys yltyi todella fyysiseen loppuun. Avaraa rantaja kuoppatilaa hyödyntävästä ohjauksesta vastasi Piia Peltola. Ensin hylätään värillinen työntekijä, sitten veljeys pettää kantasuomalaisten kesken. Kun solidaarisuus leirijoukossa joutui koetukselle, syntyi eripuraa. Vaikeutta Huvipuistossa Ei, olin Ylioppilasteatterin Huvipuiston ”Avaruusteltassa”, jossa kaksi näyttelijää luki meille Tuomas Kokon kirjoittamia kuvitteellisia aistihavaintoja lapsuusmaisemasta. Ideana oli yhdistää ihmisen ja eläimen liikekieli ja käyttäytymiskoodit, erityisen hauska oli ihmispaviaanien käpertyminen toisiinsa irrottamaan kirppuja kehosta. Kesämiehen märästä unesta. Mistä on kyse
– Valtuutetut ovat joukko ihmisiä, jotka haluavat tehdä hyvää. . Kun rakkaus on teemana, nuoret näyttelijät pokasivat alussa yleisöä framille. Tärkeässä pyörätuoliroolissa vaikeassa maastossa näytteli esteettömän tanssin aktiivi Maija Karhunen, jonka humaltumiskohtaus oli taidonnäyte. Idea vietiin sitten Ryhmäteatterin Eduskunta-sarjaan 2011–12 ja viime vuonna Kansallisteatterin suurelliseen vuosisata-kuvaukseen Neljäs tie. Pyrkimyksenä on osoittaa mitä he sanovat, ei etsiä sitä, mitä he eivät ole osanneet sanoa. Oppimisen ylistyksessä oli livesoittajat, kuorot ja koreografiat. Riuttala luotsaa Ylioppilasteatteria kohti musikaalisia maisemia ja mukana on monia Kellariteatterista tuttuja nuoria kasvoja ja lauluääniä. Jani Hanska esitti sarkastisesti viisastelevaa Korpista hauskasti. Jätin paskomisen väliin, koska muistin, että Jumalan teatterissa tehtiin päinvastoin 25 vuotta sitten. Hätäpäissäni sanoin, että ”Nuoruustangon”. Hyvä niin. Unelmat ja todellisuus käyvät kovaa kamppailua valtuutettujen puheenvuoroissa. Se kertoo teatterista, josta tekijät karkaavat. Ihmiset eivät osallistu vappumarsseille, hädin tuskin omaan elämäänsä. Kokeilevan teatterin pitää aina ”kiusata” yleisöä. Tsilari_1-14_17.indd 27 4.2.2014 13.08. Valtuusto-sarjan jälkeisen YT:n suuri menestys oli vuodenvaihteen molemmin puoli esitetty Sirpa Riuttalan ohjaama Oppimisen ylistys. Esitys tavoitteli koulutien sisäistä lasta ja kysyi: missä valta asuu. Se sortuu sisäpiirimäiseen pikkuhauskuuteen, mikä on toisinaan YT:n, vain ystäville ja sukulaisille suunnattujen?, pienten esitysten ongelma. TSILARI 1/2014 27 fyysisesti. Minun pokaajani Heidi katsoi silmiin ja kysyi, minkä laulun haluan kuulla. Rakkaus vai maailmanloppu. Sambialais-suomalaisen taustan omaava Emilia Neuvonen oli hyvin herkkä epäsolidaarisuuden kohteena. Saimme kokea ihmiskohtaloita, rakkautta yli kaikkien rajojen, häitä ja eroja. Sain kuulla korvaan hienon tulkinnan kauniista laulusta musiikittoman tanssin ajan. He saivat puolentusinaa tanssiparia vetiselle maalle. Pohjana olivat Helsingin kaupunginvaltuuston keskustelupöytäkirjat. Kuva Mitro Härkönen, Ylioppilasteatteri. Esitys päivitettiin 2009 sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen kalustehankinnoista syntyneestä skandaalista. Diana Tenkorang ja Emilia Tuovila olivat King Kongin esiintyjiä. Sarjan toinen esitys kuvasi kunnallista Välikysymystä sosiaalija terveystoimen tilasta ja erityisesti asiakasmaksujen korotuksesta syntynyttä kokousta kesäkuussa 2008. Sarja on esitellyt Kellariteatterin (2/13), Kultsan (4/13), Jurkan (5/13) ja Viiruksen (6/13). Kirjoittaja seuraa säännöllisesti Stadin pienteattereita ja nykytanssia. Esitys kertoo ”elättien sukupolvesta”. Keskustelupöytäkirjat ovat poliittista satiiria puhtaimmillaan, tavoite kuuluu. Laura Pietiläinen (etualalla), Niklas Riikonen ja Into Virtanen esittivät vaikuttavan kehollisen rituaalin ”värisevään itseen”. Energinen kesäteatteri uupui hieman toisella puoliajalla, jossa Kristian Smedsin perinteessä ”piti” myös ampua julkisuuden henkilöitä. Sointi oli kaunis, ja lupaa hienoa tulevaisuutta. Ohjaaja makaa ruumisarkussa, videolla muut arvioivat häntä suorasukaisesti. Se kuvasi Stadin kunnallispolitiikkaa tarkemmin kuin Helsingin Sanomien kaupunkitoimitus koskaan pystyy. Kesän 2012 esitys Mustikkamaalla oli Rakkaus ja maailmanloppu, johtojuntan Akse Petterssonin jäähyväisohjauksena teatterille, jossa soolonumeroiden perusteella oli monta hänen kanssaan teatteria tehnyttä nuorta. Tutkivaa teatteria Valtuustosta Ylioppilasteatterin 2000-luvun suurin kestomenestys oli toimittaja, ohjaajadramaturgi Susanna Kuparisen työryhmän Valtuusto-sarja vuosina 2008–2009. Ensimmäinen osa oli lukudraamaa syyskuun 2007 kokouksesta, jossa Pekka Korpisen lähtemisen kunniaksi puhuttiin kaupungin arkkitehtuurin tulevaisuudesta. – Sitten puuhaillaan ravintolapäivää ja pihakirppistä ja sisustetaan kotia, laitetaan siihen se energia, mitä ei voi kanavoida todelliseen vaikuttamiseen, koska ei ole mitään hajua siitä, missä valta asuu. Valtuutetuille on epäselvää, onko kaupungin tilinpäätös ylivai alijäämäinen. Kuva Kai Bäckström, Ylioppilasteatteri. Valtuusto-trilogia päättyi syksyllä 2010 kaupunginjohtaja Jussi Pajusen visioon talouskriisin seurauksista. Kuva Mitro Härkönen, Ylioppilasteatteri. Sytytämme performanssin lopussa kynttilät kuolleelle ja muutama katsojakin lapioi koppalakkipäisen Into Virtasen perässä paskaa ohjaajan päälle. Onko palveluverkkojen kehittämiseksi nimetty lakkautuslista siis välttämätön. Tämä ei ole Valtuusto–sukupolven YT enää. Matti Pajulahti, Juliana Kontinen, Anssi Niemi, Tiina Mäki, Sanna-Mari Metsi ja Susanna Hyvärinen liikkuvat ryhmänä. Kuparisen resepti toimii parhaiten yhden valtuustokokouksen pienimuotoisuudessa. Oppimisen ylistys menestyi Syksy 2013 avattiin Mirva Anjalan Paskajutulla. Kohtaus meni pitkästi yli. Valtuusto-sarja oli upeinta dokumenttiteatteria Suomessa
Mutta äiti ei antanut periksi vaikka mikä olisi. Helsingin kaupunginmuseo. Aina joku pojista kyllä keksi jotain. Siellä missä ei ole mukulakiviä, siellä on asfalttia. Ikkunat suoraan kadulle. Ei auttanut vaikka vetosin siihen, että muut pojat saivat olla ilman. Kaikki tavara, ruoka mukaan lukien, oli kortilla. Se julkastaan kahdessa osassa. Ja kesäkuumalla se tietenkin pehmenee ja tarttuu jalkapohjiin. Jos sattuisin vaikka eksymään Rööperin sokkeloisilla kujilla. Ja ulkona leikeissä ne juuri tuppasivat aina aukeamaan. Bensiini oli sodan jälkeen harvinaista herkkua, sitäkin oli saatavissa vain ammattikäyttöön. Jokainen päivä oli suuri seikkailu. Arto oli meidän naapuristamme. Seuraavana päivänä ne mustuivat kuitenkin uudestaan. Maailmanmatkaajat, osa 1 Jussi Karlsson stikkas Tsilariin stoorinsa Maailmanmatkaajat. Täytyisi keksiä parempia keinoja, joita voisi käyttää eri asioissa. Nyt mukamas oli kamalaa, kun jalkapohjat mustuivat tervapohjaisella asfaltilla kesän kuumassa auringossa. Äiti oli ollut aamulla tiukkana ja valvonut, että ne tulivat jalkaan. Mutta mikään ei auttanut. Liikenne ei juuri ollut häiritsemässä, autot olivat kai tuhoutuneet tai kuluneet sodassa loppuun. Maailma oli ihmeitä täynnä ja uskomaton mielikuvitus korvasi sen osan, mihin oma ymmärrys ei riittänyt. Minun päähäni oli päntätty, että minä asun osoitteessa Kivenhakkaajankatu 2, G-rappu pihanperällä. 28 TSILARI 1/2014 M ikä toi pitkä tseba on, alle kouluikäinen pellavapäinen vesseli ihmetteli keskellä Punavuorenkatua. Usein kirjaimellisestikin paljasjalkaisia pojankoltiaisia, vaikka tällä kertaa sattuikin olemaan paljon nähneet kumitossut jaloissa. Pikkupojat ovat rotu erikseen, ovat aina olleet. Varsinkin ulkona kiireessä niihin tuli väkisinkin umpisolmuja. Taloissa oli korkeat kivijalustat ja meidän kotimme sijaitsivat niissä. Molemmat talot olivat ainakin sata vuotta vanhoja ränsistyneitä kaksikerroksisia puutaloja. JUSSI KARLSSON EKS MINNAA Kivenhakkaajankatu 1950-luvulla. Minä en olisi niitä mielelläni laittanut, kun ne kengännauhat olivat joka kerta niin vaikeita solmia. Meidän maailmamme oli aivan toisenlainen ja erilainen kuin aikuisten. Tossut pantiin jalkaan. Tsilari_1-14_17.indd 28 4.2.2014 13.08. Kummallakin haalistuneet moneen kertaan pyykissä olleet paikatut polvihousut ja sodan jättämillä raunioilla kuluneet kumitossut. Kyllä se vähän poltteleekin, mutta ei se haittaa. Paljon jännittävämpi, huolettomampi, yksinkertaisempi. Olimme siis paljasjalkaisia helsinkiläisiä, oikeita pesunkestäviä kivijalankasvatteja. Mutta emme me pojat sellaisesta tienneet mitään emmekä sen puoleen olisi sellaisesta välittäneetkään. Molemmilla kesäauringon syvänruskeaksi paahtama iho ja lähes lumivalkoinen tukka. Punavuoren mäkikin oli niin jyrkkä, että puukaasuautoilla oli vaikeuksia yskiä itsensä mäen päälle. Sitten niitä kovasti pestiin iltaisella ihan turhaan. Taikakeppi Arto asui viereisessä talossa, oikeastaan osoitteessa Kivenhakkaajankatu 1. Se naula oli aikaisemmin tehonnut, mutta viime aikoina se oli selvästi huonontunut. Olimme suunnilleen samanikäisiä ja -kokoisia pojanviikareita. Kadut ovat semmoisia. Kun nyt vain muistaisi kysyä kavereilta neuvoja
Ne olivat siisteissä pinoissa, jotka meidän silmissämme kohosivat taivaaseen saakka. Se oli varmaan Kiinaan lähdössä. Kuinkas muuten! Aikuisten tapana oli kieltää kaikki vähänkin kivat asiat. Isä puhui nauraen jostain kanaemosta, mutta en minä sitä oikein ymmärtänyt. Koko laiva oikein kuhisi isoja vahvoja työmiehiä. Betanian puisto oli meidän viimeinen laillinen etappimme, sen jälkeen ei ollut mitään muuta kuin meiltä salassa pidetyt ihmeellisyydet ja maailman ääri. Ja niin tuli aika lähteä tutkimusmatkalle. Puistoon oli kasattu valtavat määrät halkoja. Sitä en tullut Artolle kertoneeksi, että olin löytänyt sen himoitun taikakepin jo puistosta. – En mäkään. Puhdas innostus ja säkenöivä elämänriemu lennätti meitä eteenpäin kiihkeästi kohti tavoitetta! Se oli vapaasti taivaalle purkautuvaa pitelemätöntä pikkupoikaenergiaa. En osaa sanoa, että oliko unohdukseni tahallinen tai ehkä se ei tuntunut niin tärkeältä, koska se jäi muiden haastavampien yllykkeiden jalkoihin. . – Mistä sä hiffasit ton, Arto kuulosti selvästi kateelliselta. Me olimme unohtaneet kiellot ja käskyt siinä siunaamassa, kun keppi oli astunut mukaan kuvaan. Se oli niin tärkeä asia, että kaikki muu tuntui toisarvoiselta. Ajattelin, että jos Arto tunnustaa, niin sitten minäkin. Sekin taitaa olla hänen sisäsyntyinen ominaisuutensa. Siinä ei ollut pienintäkään varjoa kaksinaamaisuudesta tai viekastelevasta jesuiittamaisuudesta, kuten ”tarkoitus pyhittää keinot”. Mitä useammin sitä toistetaan, sitä voimattomammaksi se muuttuu. Onks siellä vielä. Suunnattoman suuresta mustasta veturista tuli paksuja savupilviä, jotka nousivat taivaalle aina pilviin saakka. Paljon myöhemmin sain tietää psykologian perussäännöstä; että ärsyke kuluu käytössä ja menettää vähitellen tehonsa. Se oli avointa, läpikotaisin rehellistä, upean spontaania elämäniloista toimintaa. Suunnittelin siitä onkea, samanlaista kuin aikuisilla kalamiehillä. Hän hankkisi niin pitkän kepin, että sillä yltäisi kuuhun saakka. Meille isot pojat olivat kertoneet, että jos kaivoi maata lapiolla tarpeeksi syvälle, niin voi ilmestyä maan pinnalle Kiinan maalla. Betanian puisto oli meidän viimeinen laillinen etappimme, sen jälkeen ei ollut mitään muuta kuin meiltä salassa pidetyt ihmeellisyydet ja maailman ääri. Kieltoa tähdennettiin molempien kotona vanhempien toimesta lähes taukoamatta. Niin me ryntäsimme juoksujalkaa matkaan ja jätimme taaksemme leikkipaikkamme Punavuorenkadun hevostallien edustan ja suuren puuaidalla ympäröidyn raunion ja laskeuduimme valtavaa mäkeä alaspäin puistoa kohti. Arto on aina ollut hyvä ylipuhumaan ihmisiä. Kanniskelin olkapäällä tosi pitkää keppiä, ainakin kolmen kilometrin pituista. Silloin ei kukaan enää kieltäisi meitä tulemasta rantaan laivoja katselemaan. Lopulta aloin pelätä, että Arto alkaisi väsyä ihailemiseen ja menettäisi mielenkiintonsa koko asiaan. Se seikkailu johti meidät maapallon toiselle puolelle aina kaukaiseen Aasiaan saakka. Kiipeileminen halkopinoissa oli ankarasti kielletty. Minä halusin näyttää rohkealta ja pelottomalta ja Arto myös. Arto piti kiinni kepin toisesta päästä. Isä puuttui harvemmin asioihin ja silloin oli vakavammat paikat. Niin kauan etsitään! Ennen ei lopeteta! Arto ei tahtonut olla Pekkaa pahempi. Jos hän ei ollut myöhäisemmällä iälläänkään porukasta paras, hänellä oli aina kova tarve selittää miksi. Selkäsaunan pelkokaan, joka useimmiten sentään ohjasi meidän toimiamme, ei kyennyt meitä hillitsemään. – En mä ainakaan, hän nyrpisti nenäänsä. – Skagasit sä äsken, Arto kysyi muka huolettomalla äänellä. Hekin kantoivat ongenvapoja olkapäillään niinkuin minä nyt. Melkein kaikilla oli rumat likaiset vaatteet ja harmaa lippalakki, joka heilui edestakaisin niin korkealla, ettei kasvoja erottanut. – Entä sä itte, minä sanoin nopeasti. Sellaisen lippalakin mekin vielä joskus hankkisimme, kun vain kasvaisimme ensin oikein isoiksi. Tsilari_1-14_17.indd 29 4.2.2014 13.08. – Kuule Jussi, mä haluan ainakin yhtä pitkän tseban kun toi, hän toisteli toistamistaan. Kiellot olivat niin tavallisia, että niihin oli totuttu, niiden sisältö maistui väljähtyneeltä. Tepastelin ympäriinsä ylpeänä kuin kukonpoika uuden löytöni kanssa. Me kävimme kuin ratsuväki hyökkäykseen ja ryntäsimme läpi näkymättömän kieltojen muurin ryskyen suoraan rantaan laivalaiturille. Niin hän nytkin teki. Lippalakista se oli varmaan kiinni! Ihan lähelle laivaa emme sentään uskaltaneet mennä, sillä siellä oli kovaääninen kamala meteli. Puistosta eteenpäin ei saanut mennä. Kuuro ja sokea kaikelle, mikä häiritsi tätä hetkeä. Ei Rööperissä kanoja ollut. Satamaaltaalla oli valtavan suuri laiva, jota lastattiin hirveän suurilla nostureilla. Se oli ankarasti kielletty. Miehet huutivat koko ajan toisilleen jotakin käsittämätöntä pelottavan kovalla äänellä, koneet ryskivät ja nosturit päästivät vinkuvia ääniä. Sen täytyy olla jokin myötäsyntyinen taito. Tuntui tosi miehiseltä. Aivan kuin limssapullo olisi jäänyt ilman korkkia jo pidemmän aikaa. Päämäärä oli niin suuri ja jalo, että se meni kaiken edelle. Juna jyskytti jossakin taustalla. Mutta kumpikaan ei vastustellut, kun vetäydyimme hyvässä järjestyksessä aivan kuin näkymättömän käden vetämänä taaemmaksi Koleraaltaan suuntaan. Ja äkkiä kaikki näytti jälleen toisenlaiselta, aurinko paistoi ja koko laivanlastaus unohtui hirveine ryskymisineen, savuineen ja äänineen. Meillä oli siis myös maantieteellistä tietoa suunnitelmiemme tukena. Mutta en minä ollut vielä valmis antamaan periksi, minun täytyi ensin saada röyhistellä ja nauttia tilanteesta. Ei siitä saanut selvää, mikä oli tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Ja jos ei ihan sinne asti, niin ainakin sellaiseen paikkaan, missä asui kiinalaisia. Maailman ääriin Me lähdimme suurieleisesti mahtavaan seikkailuun kummankin kehuessa itseään minkä ennätti. TSILARI 1/2014 29 – Ai, mikä niin, minä mumisin takaisin ja olin onneni kukkuloilla. Meitä alkoi pelottaa. Äiti varsinkin kielteli asioita joka päivä moneen kertaan. Niin tapahtui meillekin. Ja kaikilla oli koko ajan hirveä kiire jonnekin, sinne tänne, edes takaisin. Ja kaikki meni väkisinkin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos
Kukaan ei oo viel delannu tai tullu niin klesaks, ettei ois toivoo paremmast. Semmonen, et taas kerran skuffataan kolalla snögee pitkin pitskuu ja funtsataan mestaa, mihin sen kaiken sais pantuu. Vuos vaihtu ihan samal stailil ku ennenki. . Niinku nyt seki, et mä lupasin viime vuonna, etten enää skrivaa yhtään kniigaa. ”Ei vanha lehmä muista vasikkana olleensa”, sano muinoin vanha mummu. Se oli hyvä ennusmerkki! Se nyt on ainaki varmaa, et päivät pitenee ja suulis voittaa ja ennenku hiffataan, on taas uus joulu. Mut kuis kävi. On vissiin tapana, et uutena vuotena luvataan jotain. Hyvien kamujen kans tsitattii iltaa, skruudattii gutaa safkaa ja skulattii tsettii – marjapussii. Viimeset kakskytviis vuotta on tsiigattu rakettei fönarist ja päivitelty, et on se vaan kumma, ku jengil on kanttii panna fyrkkaa tosta vaan taivaan tuuliin. Täs on ollu kaikenmoist kremppaa ja vastoinkäymist lähipiiris ja snadisti itelläki. Mut siitä sit ehkä enempi ens kerralla. Otin kinkunloput pakkasest ja gutaa oli. Se oli hyvä ennusmerkki! UUSI VUOSI, NYYAT KUJEET SÖRKÄN FRIIDUN STOOREJA RAIJA TERVOMAA Tsilari_1-14_17.indd 30 4.2.2014 13.08. Meil skruudattii just hernesoppaa pari päivää. Oon siis tehny sitä duunii, mitä mun ei enää pitäny. Mut eipä hätää! Ens viikolla voi juttu olla ihan toinen. Sen mä muistan varmaan. Sen sijaan, et lupais, voi kai toivoo. Lumitöist ku on saatu viime vuosina ihan tarpeeks. Pantiin mun serkun kans jotain gamlaa kudetta väärinpäin päälle ja oltiin olevinaan nuuttipukkeja. Ekaks messis oli meiän kundit, ku ne oli snadei. Tää on epäselvä muisto eikä ihan vastaa Vilkunan skrivaamii juttui joulunajan kiertueist, mut tulipahan mieleen. Pikkuleijonat vinnas kultaa. Joskus on toi huumorintaju ollu liite koetuksel. Me on muuten vaihdettu vuos niiten kans kimpassa jo varmaan neljäkyt vuotta. Muutaman kuukauden oon taas tsitannu koneen vieres ja pannu sanaa talteen joskus paniikis, joskus innost puhkuen. Vaikkei se mesta ollu ku jotain sata kilsaa Stadist, se oli semmonen peräkylä, et siel vietettiin viel vanhanaikast Nuuttia. Mut aina vois olla hullumminki. Pikkuleijonat vinnas kultaa. Ainaki sillon oli snögee ja pakkasta. Käytiin kylän talois vissiin laulamas ja saatiin snadii skruudattavaa messiin. Mut pikku pakkanen ja ihan snadisti snögee, sen verran et ois valkosta ja valosaa, ois ihan kiva. Ku mä sitä kuusta ”riisuin”, muistin hämärästi semmosen joulun ajan landella Karjalohjalla, ku mä olin aika snadi. Mä toivon, et tuleva vuos ois parempi ku pari edellist. Sillon piti olla tinat ja raketit. 30 TSILARI 1/2014 K u mä skrivaan tätä, noi härkäviikot on alkanu. Joulut meni ja uudet vuodet ja loppiaiset. Eikä oikeen voinu tietää, oliks sopassa enempi herneit vai lihaa. Aina tulee jotain odottamatont, semmosta, et tarttee peruu kaikki hyvät lupaukset. Jotenki tuntuu, et tää ainainen vesisade alkas jo riittää. Niin kai monet muutki gamlat tekee. Mä lupaan, et mä en taaskaan lupaa mitään. On nimittäin niin, et niit lupauksii on tosi vaikee pitää. Sillon kai toi joulu on oikeen virallisesti ohi. Ei silti, et mul ois jotain paljast pitskuu vastaan. Joulukuusi viskattii veks Nuutin päivänä
Jotkut vanhemmista slangijengiläisistä minnaa varmaan Ekin mutsin ja faijan, Vienon ja Penan. Mutsi oli spiidannu, mut ei se ollu vastannu, et sähän sen tiät ku sul oli täs iäs jo kaks pilttii. Faija tais olla aika jurris, ku se ei skarpannu vaan meni päästää flodet sisää. Sit se duunas mut ite takas kapaloihi, staili oli ”sa/int 1951: jalkarätti”. Mutsi skulas heti Penalle, mun tulevalle faijalle, Riihimäelle, se oli siel ruodikses, et se on tiineenä ja et mitäs tehdään. Kätilö oli heittäny, et: ”Älä likka sitä naamaas vääntele, ei se siitä päästä tule”. Joo, mutsi oli aattona bamlannu himas, et se menis illaks yhen friidun luo, ku oli samal luokal sen kans Kaisiksen skoiles, skruudais siel joulupöperöt, kaveerais snadisti pukin kans ja tulis sit yöks himtsuun goisaa. Toistakyt tuntii faija sai sit steppailla pitkin Naistenklinikan aneemisii käytävii ja blaadaa vihreet norttii. . Mut ei ollu kliffaa mutsillakaan, mä olin sen eka skloddi ja aika buli – päälle neljä kiloo. Mutsi oli vaa selittäny vodat öögis, et se oli kyl ollu yhen kundin himas, mut sen kundin mutsiki oli ollu siellä. Just ku mutsist oli tuntunu, et se delaa siihen paikkaan, ja se oli tietenki näkyny sen lärvistäki, niin kätilö oli heittäny, et: ”Älä likka sitä naamaas vääntele, ei se siitä päästä tule”. Tsilari_1-14_17.indd 31 4.2.2014 13.08. Mut emmä kanna kaunaa. No olihan mulla ne ja bulit ku hevosen munat, niinku faija mulle kerto sit myöhemmin. Sen mutsi oli ollu hurjana: likka vast 19 ja ollu yön veks, ties missä ja minkälaises seuras. Tais faija olla aika snärkkärinä. TSILARI 1/2014 31 Tsilari julkaisee Eki Kauhasen muistoksi slangimuistelon, jonka Eki skrivas vuonna 2000. Mut mun stooriha alko jo melkeen vuotta aikasemmi. Kätilö tuli onnittelee faijaa ja se pyys faijaa tshiigaa omaa boitsuu. Sillo oli jouluaatto, tai kai se meni snadisti joulupäivän puolelle 51, ku mut bylsittii alkuu. KLASSIKKO ERKKI JOHANNES KAUHANEN Skrebat oli ”Ä lä likka sitä naamaas siin vääntele, ei se siitä päästä tule”, hoitsu oli stikannu mun mutsille, ku se pakersi mua niska limas tähän maailmaan. Mul on koht kundi, jumalaut, must tulee faija”! Ku mutsil alko poltot syyskuun lopul ja se draisattii Telakalle, nii faija meni messii, ei nyt sentää synnytyssalii, se ei kuulunu sillo systeemii. Faija sano et: ”Joo, mut viittisitsä öpnaa snadisti tätä pagun”. Helkkari, poika tehdään. Faija oli ollu ekaks hetken iha hiljaa, mutsi kerto, mut sit se oli alkanu meuhtoo: ”Vieno rakas, ai et mitä tehdään. Ja niil oli ollu niin kliffaa koko ilta, ettei mutsi ollu hogannu kuin nopeesti aika oli menny. Kiva hoitsu, se on toi empatia tärkeet just tos hommas, eiks je. Mutsi, siis mun tuleva mutsi, oli Krunikan friidui mut se oli ihan lätkäs yhtee Bärtsin kundii, ku budjas Kolmas linja viistoist, siit bulist tsyrkast hintsusti alas Hagiksee päin, sellane hikine puutalo – ei se enää staijaa siinä, se on pantu nurin jo ajat sitte. Ne oli ottanu siel monet kokeet, ja sit leguri oli kutsunu käymää, antanu handuu ja sanonu, et: ”Onneks olkoon, Te olette raskaana”. Se halus kato ite tshekkaa, oliks mul varmasti skrebat. Ku mooniksii ei kuitenkaa sit lopputalvena alkanu kuuluu, mutsi oli skulannu ajan legurille. Ku mä födasin, oli sellane snögesohjone aamu tos lokakuun alus. Faija diivaili sit kaikille, et se duunaa vaan kundei, ja jos mä oisinki ollu friidu, oisin saanu mennä skurul mutsin kans himaan, mut kundii varte se skulas mittarin ja viel ihan dörtsin etee. Mut ”mitään sellast” ei ollu tapahtunu, ei tietenkää. Eikä mutsi sit ollu studannu lähtee enää yön selkään dallaa kartsalle. Mut oliki jo aamu, ku mutsi dallas Longiksen yli snadis snögesatees Krunikaan
Tsilari_1-14_17.indd 32 4.2.2014 13.08. XXL 60 € kpl KRÄÄSÄ Isännänviiri 50 € kpl Pöytäviiri 25 € kpl Pinssit 2 € kpl Autotarra 3 € kpl Fritsu 2 € kpl Onnitteluadressit 50, 60, 70, 75, 80, 85, 90 vuotta (ympäröi ikä) . XL . L . Friidu 5 € kpl KNIIGAT Garam, Sami: Seittemän broidii 15 € kpl Janzon, Eddu: Palsa kanis, litski kalis 10 € kpl Malaste, Pentti: Uusi testamentti Stadin slangilla 20 € kpl Mattsson, Eki: Griinataa kimpassa 8 € kpl Mattsson, Eki: Kun Eki oli snadi 10 € kpl Murtomäki, Pauli: Lähdössä linnut 12 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin mestat 1–2 95 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin mestat 3 28 € kpl Pohjola, Arvo: Himaföneri 10 € kpl Pälikkö, Kimmo: ART Helsinki 40 € kpl Rehn, Leif: Gammelin jannu 12 € kpl Rehn, Leif: Jassen från Gammeli 10 € kpl Stenvall, Kaarlo: Stenvallit Stadissa 42 € kpl Tervomaa, Raija: Mesikämmen muurahaispesällä 18 € kpl Tervomaa, Raija: Mutsi ja mä 10 € kpl Tervomaa, Raija: Mut sulle sattuu aina 8 € kpl Tervomaa, Raija: Nopeammin korkeammalle 20 € kpl Tervomaa, Raija & Mattsson, Eki: Skloddit braijaa 8 € kpl Tervomaa, Raija: Sankareita kaikki 18 € kpl PLATAT JA MUU SÄLÄ Kauhanen, E. lautapelin lisäkysymykset 23 € kpl Tilaajan nimi: Osoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys Tuotteet voi noutaa Stadin Slangi ry:n toimistosta tai tällä lomakkeella postitse, jolloin tilauksesta peritään postituskulut. Kundi . M . XL . J: Stadin styget 20 € kpl Kauhanen, E. L . 09-774 1041. XXL 15 € kpl Marimekon raitapaita Stadin Slangi -brodeerauksella koko . M . 32 TSILARI 1/2014 KLEDJUT Lippikset . STADIN SLANGI BLISAA Stadin Slangi ry. J: Stadi skulaa 15 € kpl Mieskuoro Mestari-Laulajat: Mestarit Stadissa 13 € kpl Sakilaiset: Jätkä ja muita kupletteja 15 € kpl Stadin kartsat ja mestat – Helsingin slangikartta 10 € kpl Jörde-Juge -cd, 15 € kpl Stadin mestat, lauluja Helsingistä 20 € kpl Stadi Musicard, CD-postikortti 15 slangibiisiä 5 € kpl Lautapeli ”Nähdään kellon alla Vi ses under klockan!” 43 € kpl Em. army-malli musta 10 € kpl T-paidat koko . S . maksaa postimaksun Hinta Tilaus/kpl TILAA NETISSÄ! www.stadinslangi.fi tai sähköpostitse: toimisto@stadinslangi.fi. musta . Toimisto avoinna ti ja to klo 14–18, puh. S
a) Kipinä b) Töölönranta c) Kolme Seppää d) Kuurna Vad heter restaurangen som grundades 2005 av Antto Melasniemi och Heikki Purhonen. Froogut duunas Jesper von Hertzen Tsilari_1-14_17.indd 33 4.2.2014 13.09. a) 1625 b) 1725 c) 1825 d) 1925 Helsingfors sista fungerande vindkvarn fanns i Brunnsparken. Foton oli ottanut Arska Soisalo. a) Kenya b) Ghana c) Marocko d) Madagaskar 4. Mikä seuraavista tarkoittaa stadin slangiksi kirjaa. På Drumsös sydvästra strand finns ett hus och en bastu som kan hyras för till exempel fester. FOTOSKABA Tsennaaks mestan. Kuka seuraavista naislaulajista on syntynyt Helsingissä ja viettänyt lapsuutensa Kalliossa. 5. Toisessa fotossa on särkynyt ikkunaruutu saman luodin aiheuttamana. 3. Härkäveistos on nimeltään Black Angus ja sen on 2013 veistäny virolainen Tauno Kangro. a) Kipinä b) Töölönranta c) Kolme Seppää d) Kuurna 10. 7. Onneksi olkoon! Vastaukset Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki sähköposti: tsilari@stadinslangi.fi 1. Onni suosi seuraavia oikein vastanneita: Tuula Penttilä, Jokke Verhamo ja Rauli Huttunen. När förbjöd man byggandet av vindkvarnar i Helsingfors. Ordnas det årligen under Helsingforsveckan en a) sambakarneval b) tangokarneval c) lambadakarneval eller d) rumbakarneval. a) Katri Helena b) Annikki Tähti c) Arja Koriseva d) Anita Hirvonen Vilken av följande kvinnliga sångare är född i Helsingfors och uppvuxen i Berghäll. Fick Mannerheimvägen sitt nuvarande namn a) på Mannerheims 75-årsdag 1942 b) när Mannerheim blev president 1944 eller c) när Mannerheim dog 1951. Minkä ravintolan Antto Melasniemi ja Heikki Purhonen perustivat 2005. Minkä maan mukaan on nimetty Museokatu 7:ssä yli puoli vuosisataa toiminut kahvila. a) Kenian b) Ghanan c) Marokon d) Madagaskarin Vilket land har gett namnet till ett café på Museigatan 7 som funnits i över ett halvt sekel. Vastaukset sivulla 36. TSILARI 1/2014 33 SKABAT STADIFROOGIS Kysymykset Helsinkiaiheisesta lautapelistä nimeltä Nähdään Kellon alla – Vi ses under Klockan. Helsingin viimeinen toimiva tuulimylly sijaitsi Kaivopuistossa. a) Katri Helena b) Annikki Tähti c) Arja Koriseva d) Anita Hirvonen 6. Millä seuraavista kaduilla saa ainakin jollain osuudella ajaa nopeudella 40 km/h: a) Lönnrotinkadulla b) Tehtaankadulla c) Kasarmikadulla vai d) Snellmaninkadulla. Är det a) läkarnas b) riksdagsmännens c) de hemlösas eller d) polisernas sommarhus. He saivat Stadin Slangi ry:n kirjapalkinnon. På vilken av följande gator får man åtminstone på vissa ställen köra 40 km/h: a) Lönnrotsgatan b) Fabriksgatan c) Kaserngatan eller d) Snellmansgatan. 9. a) Sohlberg b) Wolkoff c) Virkki d) Reitz 8. Järjestetäänkö Helsinkiviikon aikana vuosittain a) sambakarnevaali b) tangokarnevaali c) lambadakarnevaali vai d) rumbakarnevaali. Mistähän kuvat on otettu. a) Sohlberg b) Wolkoff c) Virkki d) Reitz Med vilket efternamn förknippas hemmuseet på Apollogatan 23. Fotoskaba Tsilarissa 6/2013 Fotoskaban 6/2013 kuva oli Eteläranta 14:ssä olevan raflan edustalla. a) 1625 b) 1725 c) 1825 d) 1925 Seppää kuvaavassa fotossa on luodin reikä hänen korvansa kohdalla. a) klyyvari b) kniga c) klesa d) kloddi Vilket av följande ord betyder bok på Helsingforsslang. Lauttasaaren lounaisrannalla on talo ja sauna joita voi vuokrata esimerkiksi juhlakäyttöön. Mikä sukunimi kytkeytyy osoitteessa Apollonkatu 23 sijaitsevaan kotimuseoon. Onko se a) lääkärien b) kansanedustajien c) kodittomien vai d) poliisien kesäkoti. Milloin tuulimyllyjen rakentaminen Helsingissä kiellettiin. Saiko Mannerheimintie nykyisen nimensä a) Mannerheimin 75-vuotispäivänä 1942 b) kun Mannerheimista tuli presidentti 1944 vai c) kun Mannerheim kuoli 1951. a) klyyvari b) kniga c) klesa d) kloddi 2
Lapinlahden kansakoulua käyneet systerini olivat siivompaa sorttia. Toinen mielestäni tärkeä juttu on se tosiasia että viimeistään slangissa huomaa että Helsinki on aina ollut, ja toivottavasti myös pysyy kaksikielisenä kaupunkina. Pari vuotta sitten tämä Helsinkiinto johti siihen että päätin tehdä Helsinki-aiheisen tietovisailulautapelin nimeltä Nähdään Kellon alla – Vi ses under Klockan. Kaikki lapsuuden ja nuoruuden ystäväni oli stadilaisia. Silloinen koulupiirijako oli nimittäin sijoittanut minut Rööperin kansikseen eli Snellmanin kansakouluun, kuten äitini muisti aina tarkentaa. Jesper von Hertzen Riitta Rannikko Tsilari_1-14_17.indd 34 4.2.2014 13.09. . Murretta kuului enemmän kuin riittävästi. Jo lapsena arkkitehtuuri kiinnosti paljon ja opin melkein kaikkien rakennusten suurinpiirteiset valmistumisvuodet. ?. ?. Molemmat ovat sittemmin muuttaneet stadista toiselle puolelle rajaa. Se oli kyllä just niin, että Stadin 1950-luvun koulupiirijako teki minusta, ekat vuoteni Lönkalla ja sittemmin Erottajanpuiston kulmalla asuneesta porvarisperheen keskimmäisestä enempi Stadin friidun kuin siskoistani. Siellähän opiskelee tyyppejä ympäri Suomenniemen. Olen 33-vuotias helsinkiläinen, täällä syntynyt ja täällä aina asunut. Mielestäni Stadin Slangi r.y.:n tärkein tehtävä on vaalia tätä erikoislaatuista kieltä ja osaltaan levittää sanomaa ja tietoa siitä, sekä nostaa esille Helsingin historiaa. Nyt he esittäytyvät Tsilarin lukijoille. Suhteeni kotikaupunkiini on hyvin läheinen: olen aina ollut erittäin kiinnostunut Helsingistä, sekä historiasta että nykypäivästä. ”Mittee siulle kuuluu, mänkö tatistiikka hyväst?” No huhhuh, ihan korviin otti. Muutamiin landepaukkuihin jouduin pakosta törmäämään, kun kävimme talvilomilla skimbailemassa mummon luona Joensuussa. Äiti uhkaili suun pesua mäntysuovalla. Luokassa ja välkkäreillä kaikui ehta Rööperin slangi, mikä tietenkin tarttui. Äidinkieleni on ruotsi, suomikin taittuu ihan mukavasti, ja aina silloin tällöin puhekieli on sellaista leppoista sekakieltä, myös stadin slangiksi kutsuttua. 34 TSILARI 1/2014 HALLITUKSEN UUSIA JÄSENIÄ Stadin Slangin hallitukseen valittiin syyskokouksessa neljä uutta jäsentä. SLANGIJENGI . Ensimmäisen kerran toden teolla jouduin tekemisiin böndeporukan kanssa, kun aloitin opintoni Stadin kauppiksessa. Pienestä pitäen olen liikkunut paljon stadissa ja aina vaan löydän uusia mielenkiintoisia paikkoja. Skurussa tsittaat sen komeimman kundin tai kauneimman gimatsun viereen; ei siit mitään ylimääräst tarkastusmaksuu lätkästä, kuhan sul vaan on voimas oleva tsetti fikassa. Tosin voin kyllä myöntää joidenkin Tsilarin tekstien aiheuttavan lieviä ymmärtämisongelmia..
Meillä on rahkeet, jotka riittävät, toiminta on aktiivista ja talous vakaalla pohjalla. Skurussa tsittaat sen komeimman kundin tai kauneimman gimatsun viereen; ei siit mitään ylimääräst tarkastusmaksuu lätkästä, kuhan sul vaan on voimas oleva tsetti fikassa. Ja muutenkin kandee aina ees snadisti yrittää bamlaa jengille, vaikkei tyyppei tsennaiskaa. ?. Mielestäni stadilaisuus on meidän kaikkien stadilaisten juttu riippumatta siitä, missä päin stadia asumme. . Nuorukaisena Kari opiskeli vaihtelevasti Helsingin yliopistossa ja on työskennellyt toimittajana 48 vuotta (Demari, Iltaset-lehti ja Me-lehti) ja freelancerina vuodesta 1982. Karille on myönnetty opetusministeriön ylimääräinen lehtimieseläke ”tunnustuksena ansiokkaasta toiminnasta lehtimiehenä” vuonna 2009. vuodesta 2007, Helsingin vuoden yrittäjä 1996 ja Kaarelan vuoden yrittäjä 2012. ja hallitus vuodesta 1970, KaarelaSeuran varapuh.joht. Moni juttu jää kokematta jos tääl vaan budjaa. Stadilaisuus on iso arvo sinänsä, ja siltä arvopohjalta haluan tehdä duunia yhdistyksemme hyväksi. Tässä jengissä on kiva olla. . . Varhaislapsuuden hän kasvoi Tölikassa, Mannerheimintie 55:ssä, ja nuoruuden vuodesta 1959 Valkassa eli tarkemmin Herulissa. Hirveesti olen ollut mukana. Koko aikuiselämäni on ollut värikästä kaksoiselämää. Samoin slangi on meidän kieli. On ollut Suomen Ekonomiliittoa, Suomen UNIFEMiä, Helsingin lautamiesyhdistystä, herastuomarikiltaa, kunnallispolitiikkaa ja vaikka mitä. Bonjaatsä. Vuodet vieri ja Rööperin skolevuodet oli enää muisto vaan. Olen ylpeä stadilaisuudestani. Nyt olen Suomen suurimmassa kotiseutuja perinneyhdistyksessä sekä maan mahtavimmassa slangikuorossa. vuodesta 1990, Mätäjoki-festarit promoottori vuodesta 1997, Uudenmaan Kirjoittajat ry:n varapuh.joht. Ku näätte mua tuol gartsalla niin tulkaa heittää läppää. Kari on Hermanni-Vallila Seuran varapuh.joht. Juska Teittinen Kari Varvikko Tsilari_1-14_17.indd 35 4.2.2014 13.09. Hän on julkaissut ja kustantanut useita paikallis-/kotiseutulehtiä (mm. Sellasii helsinkiläiset on. Talvisin käyn sporttaa Kisiksellä ja kun on kesis, nii Stadikalla – ellen sit oo jääny suust kiinni lippakiskalle. Käpylä-lehti) ja toimii edelleen Tanotorvi-, Hermanni-Vallilaja Kulttuurilehti Eliaksen päätoimittajana. Esmeks metskaat ittelles tyyliis sopivan kahvilan ja käyt kiskoo siel aamuborkat vähän tavallist useemmin, niin et tunnet ittes vakkariks. Kari Varvikko on toisen polven stadilainen, syntynyt 1944. ?. Toivottavasti slangitaitonikin petraantuvat. Slangitaidotkin hiipuivat, mitä nyt ripaus jäi. Elävä kaupunkikulttuuri syntyy elämisestä. Kaikkii ei aina hotsita heittää huulta, mutta yllättävän montaa sit kuiteski. Sit jos sul oikeen käy flaksi, ja satut rakastuu, niin sithän Stadist vast Pariisi kehkeytyyki: ensteks Lintsin kaltseille skruudaamaan take away -sushit, siit Runskille joraamaa ja jos yö on lämmin, nii siitähän suitsait sompailee viel Seuriksee tsimmaamaa. Oishan se vähän daijuu vaan budjaa Stadis, ku tääl voi elääkki. SLANGIJENGI TSILARI 1/2014 35 Kandee aina ees snadisti yrittää bamlaa jengille, vaikkei tyyppei tsennaiskaa. Arki on täyttynyt ekonomin leipäduunista, toisen puolen ovat täyttäneet luottamustehtävät eri järjestöissä. Faija kysy aina, et ”bonjaatsä?” Kyl mä pikkuhiljaa alan bonjaamaa. Ja matka senkuin jatkuu
Jos joku ihmettelee miks kylpylä meni 19.1. Mieleeni jäivät parhaimmat, kaikista stygeistä kauneimmat: Tapsan ja Sirpan koskettava duetto: ”Saanhan olla luonas silloin” kirvotti kaikille vodat silmiin, Ninan ja Arskan hieno duetto: ”Aurinkoni” skulas hyvin yhteen, meidän Rantsin: ”Kotkan poikii ilman siipii” oli ensiesiintyminen julkisuudessa! Aunen: ”Kuinka paljon rakkautta” sai kunnon aploodit, olihan Aune eka friidu, joka uskals tulla sjungaamaan. Foto Marjatta Salminen. Kuoromme on neliääninen sekakuoro (sopraanot, altot, tenorit ja bassot). Sain jopa Thai-hieronnankin?! Hierovat suihkut, terapiaja porealtaat kun joku hittas, niin kohta jo siellä tää slangijengi nirvanassa tsittas. Kuntiksen laitteissa nivelet narisi, samalla kun kropasta kiloja karisi. Näyttely jatkuu maaliskuuhun siellä. Snygeimmät joulubiisit raikuivat jälleen neljäntenä adventtina tupaten täyteen ahdetussa Paavalin kirkossa. Kuoronjohtaja on Matti Reittamo ja kuoron puheenjohtajana toimii Riitta Rannikko. Oli valinnut kohteeksi Meriton Spaan, joten päästiin fantsuista hoidoista nauttimaan. Lembitin oli sbuli sukellusvene. Siellä avataan ääntä, pannaan koko kroppakin liikkumaan ja harjoitellaan tosissaan. Nyt alkaa tulla jo liian pitkää stoorii, joten lopetan tän jutskan tähän. Kaikki tartti jotain manipulointia, joka kohottais kropan hyvinvointia. Menkää itse katsomaan! Se on Vesilennuki-tiellä. Julkiset esiintymiset ovat sitten se varsinainen haaste. Tsilari_1-14_17.indd 36 4.2.2014 13.09. Kuoro ei ole mikä tahansa yhteislauluporukka, vaan sen toiminta on tavoitteellista harrastusta ja edellyttää sitoutumista harjoituksiin. Siellä Slangikuoro esitti kipparipaidoissaan kaksi omaa biisiään lämpimästi myötäeläneelle kirkkokansalle. Ihastuneita naurahduksia ja kannustavia aplodeja riitti. Tarkemmat tiedot ja liittymisohjeet saa Stadin Slangi ry:n toimistosta. Jännittävä premiääri tapahtui joulukuun alussa täpötäydessä Agricolan kirkossa, missä kirkkokansa sjungaili snygeimpiä joulubiisejä. Toinen keikka oli sitten neljäntenä adventtisunnuntaina täyteen ahdetussa Paavalin kirkossa, minne kaikki halukkaat eivät edes sisälle valtavaan kirkkosaliin mahtuneet. Kuorotouhu on hauskaa ja innostavaa. Short 184, vesilentsika, flygas kaiken yllä, oli tsiigattavaa sbulisti, siellä museossa kyllä. Kiitän omasta ja Rantsin puolesta kaikkia kliffoja stadilaisia, joihin sain tutustua ja erityisesti matkan järjestäjää, ja hänen ihanaa vaimoaan, onnistuneesta matkasta. . ANJA RANTSU RANTAMÄKI Slangijengi Meriton Spassa Tallinnassa Stadin Slangi kävi Tallinnassa Titanicnäyttelyssä. Kaikkien stadilaisten rakastamalla Georg Malmsténin ”Stadin kundilla” kuoro sai siivet alleen, ja niillä siivillä mennään. Meitä entisiä nuoria oli messissä monta, tuttua ja tuntematonta ja pari eläkeläistäkin vallatonta. Slangikuorossa on nyt jo yli 20 laulajaa. Slangikuoro esitti siellä kaksi omaa biisiään ja sai osakseen kannustavat, suorastaan riehakkaat aplodit. Kuoroon otetaan edelleen laulajia eri äänialoihin, etenkin sopraanoihin. Keikkaa pukkaa, muutama on jo buukattu tälle vuodelle. Kuorolaiset treffaavat keskiviikkoiltaisin treenien merkeissä Hertsikan Siilitiellä. Jengi kävi tietty myös skönemuseossa, olihan Titanic-näyttelykin meidän ohjelmistossa. remonttiin, niin mistä minä sen tiedän. Jos kuorolaulu kiinnostaa, niin mukaan vaan sjungaamaan. Jos ei studannu ahtaita mestoja, pääs sukellusveneeseen sisään ilman estoja. Juksuurutöökodast ja ilusalongist kun friidut tuli ulos, hogas karpaasit heti miten snygi oli tulos. SLANGIJENGI 36 TSILARI 1/2014 Stadifroogis vastaukset 1b) kniga 2a) Mannerheimin 75-vuotispäivänä 1942 3c) Marokon (kahvilan nimi tosin kirjoitetaan Marocco) 4d) poliisien 5b) Annikki Tähti 6a) sambakarnevaali 7d) Reitz 8a) Lönnrotinkadulla 9d) Kuurna 10c) 1825 1b) kniga 2a) på Mannerheims 75-årsdag 1942 3c) Marocko (visserligen stavas caféets namn Marocco) 4d) polisernas 5b) Annikki Tähti 6a) sambakarneval 7d) Reitz 8a) Lönnrotsgatan 9d) Kuurna 10c) 1825 Slangikuoro vetäs premiäärit Slangijengin oma kuoro on nyt täyttänyt yhden vuoden, ja se on ehtinyt vetäistä jo parit keikat. No sjungashan Antsukin Tapsan kanssa ”Meksikon pikajunan” todella mieliinpainuvasti. P.S. . Silti sanoin Penalle: Tonne sisään en mene. Bastuissa löytyi: Oli löylysauna, suolasauna, höyrysauna ja infrapunakin, hittas mieleisensä vaativinkin. RIITTA RANNIKKO Antsu järkkäs, taas kerran, kliffan redun Tallinnaan. Näyttely kertoi myös Titanicin turmasta, 1500 ihmisen hyisestä surmasta. Redun viimeinen ilta pianobaarissa on meillä kaikilla muistissa, näin ainakin luulen, sillä ne karaoke-esitykset vieläkin korvissani kuulen
Klo 04.00 Lähtö Helsingistä Mikonkadun tilausajopysäkiltä Ventoniemen bussilla 07.15 Lähtöselvitys Lappeenrannan matkustajasatamassa, tullija passintarkastus 07.45 m/s Carelia lähtee Viipuriin 10.30 Lounas noutopöydästä 14.15 Laiva saapuu Viipurin matkustajasatamaan, tullija passintarkastus, lähtö Ventoniemen bussilla kohti Käkisalmea 17.30 Tulo Käkisalmeen, majoittuminen hotelli Korelaan, illallinen hotellissa Keskiviikko 27.8. mennessä Stadin Slangin tilille FI56 1011 3000 2066 06, viite 2419. Tervetuloa Stadin Slangin redulle Vanhaan Valamoon 26.–28.8.2014 Hinta 488 € / hlö sis. Ennakkomaksu 100 € / hlö maksetaan 12.3. Stadin Slangin tilille FI56 1011 3000 2066 06, viite 2406. Klo Aamiainen hotellissa 10.00 Kiertoajelu Käkisalmessa 11.45 Huoneiden luovutus, matkatavarat bussiin 12.00 Lähtö kohti Viipuria 14.30 Tulo Viipuriin, ostosaikaa 16.30 Lähtöselvitys Viipurin satamassa, tullija passintarkastus 17.15 m/s Carelia lähtee Viipurista 17.30 Päivällinen laivalla noutopöydästä 21.45 Tulo Lappeenrantaan, tullija passitarkastus, lähtö Ventoniemen bussilla kohti Helsinkiä 01.00 Tulo Helsinkiin Ilmoittaudu 5.3. Matkanjohtajana Antsku Nuutinen. mennessä. mennessä Stadin Slangi ry:n toimistoon. Matka toteutuu jos lähtijöitä on vähintään 30. matkaohjelman, ateriat sekä suomalaisen tulkin palvelut OHJELMA Tiistai 26.8. Klo Aamiainen hotellissa 10.20 Kuljetus satamaan 11.00 Lähtö Käkisalmesta laivalla kohti Valamoa 12.15 Tulo Valamoon, tutustuminen pääluostariin 14.40 Kuljetus pääluostarista Niikkanaan (kantosiipialuksella tai bussilla) 15.15 Lounas trapezassa 16.00 Tutustuminen Uuden Jerusalemin skiittaan 17.00 Paluu Niikkanasta luostarinlahdelle 18.00 Lähtö laivalla Valamosta 19.15 Tulo Käkisalmeen, kuljetus hotellille, illallinen hotellissa Torstai 28.8. Huom! Matkalla tulee olla mukana voimassa oleva passi. Tsilari_1-14_17.indd 37 4.2.2014 13.09. Kopio voimassa olevan passin kuvasivusta tulee toimittaa Stadin Slangin toimistoon 8.8. Loppumaksu 388 € / hlö maksetaan 9.7
38 TSILARI 1/2014 M ä en tsennaa mitään dorkempaa tapaa tuhlata omia ja muiden fyrkkoja ku skodata raketteja taivaalle. Spragarihandelin huippusesonki on vuoden vaihtuessa. Ei muuten kumpikaan niistä ole oikeasti hyvä lähtöalusta. Suojalasit se kuitenkin slumppaa perheelle, mut ite se ei kuulemma sellasii tarvii. Kyl se tsennaa miten hanskata jysyjä. Ainakin mitä tulee buleihin jysyihin. Siellä faija jo hääräilee kossusamein öögoin pommiensa kanssa. joka sentään on intissä skodannu singoilla ja rynkyillä ja stikannu paljain handuin kranujakin. Niin darju ei kukaan voi olla, että megabulissa snujussakaan tahallaan skodais spragareita naapurin katsille. . HÖRNEILLÄ JYSÄHTELEE SAUTSKI Tsilari_1-14_17.indd 38 4.2.2014 13.09. Se raketti lyftas vänkästi kaksi metriä kohti taivasta, teki äkkivendan, flygas suhisten läpi fönärin ja dumas olkkarissa. Samassa jysähti. Aattoiltana faija käy sitten ihan kuumana kun jo klo 18 jälkeen pommit alkavat dömata hörneillä, tosin vasta kakaroiden snadit kiinanpommit ja papatit. Samassa se diiva naapuri pläjäyttää taivaalle ihan surkeen ”ison paukun”. Heti joulun jälkeen faija lupaa skideilleen buleja jysyjä skodattavaksi nyyan vuoden aattona. Snadisti faija oli seuraavana päivänä mörkkinä ku se naapurin diiva audijätkä on edelleen hörnejen alfakarju. alik. Faija vetäisee rauhoittuakseen monta bulia siivua Kossua ja pari bisseä ja alkaa juottaa mutsillekin skumppaa odotellessaan puolen yön hetkeä jolloin aikoo antaa patteristolleen tulikäskyn. Uuden vuoden aattona tänä vuonna ilotulituksesta tuli oikeastaan surutulitus. Niin onkin. Myyjä selittää jotain spragareitten ominaisuuksista ja käskee pluggaa huolella käyttöohjeet. Se on jo duunannu lähtöalustat raketeilleen, bulit jysyt stikataan flygaan peräsinstidi tyhjässä skumppaflindassa, snadimmille paukuille riittää keppanaflisu. Mut kyl meidän faija tsennaa juitsut; se systeemi on sen mielestä aina ennenkin skulannu ihan jees. Faija skotaa oitis vastineeks kaksi ainaki yhtä bulia paukkua. Näprätköön se naapurin muutenkin ihan liian diiva audimies pikkupaukkujensa kanssa. Jengi ei spöndessä osunnu edes taivaalle vaan spragarit flygas ihan joka suuntaan. Lähtö kesti niin kauan, et mutsi ehti jo funtsata et eiks se sytkä kärtsää ollenkaan. Sit eiku budjuun ja Visa vinkumaan. Mutsi kyllä panee hanttiin, mutta ei auta; faija meinaa tänä vuonna olla näiden hörnejen alfauros. Feelu on siis jossakin muualla. Nyt tsiigataan kenellä on oikeasti munaa. Hänelle ei pidä sivareiden tulla sössöttämään näistä asioista. Mutsi kyllä froogas, et oisko sittenki sen lähtötelineen pitänyt olla stydimpää kamaa, mut faijan mielestä muijat ei tajuu raketeista yhtään mitään, joten nyt turpa tukkoon. Lopulta naapuri skotaa aika komeen, sellaisen monta kertaa dumaavan jysyn. Silloin faija sytyttää hyytävästi smailaten skumppapullossa olevan raketin sytytyslangan. Faija sanoo olevansa res. Sit vihdoin kiskotaan kledjut niskaan ja otetaan skumpat mekkeen pitskulle. Siinä faija sitten spruuttaili naapurin paikalle kiikuttamalla vaahtosammuttimella flekkiksen sammuksiin. Ainakin pari rivaria, skidien päivähima ja joku muukin haussi sekä useita roskiksia brennas poroks. Tällä kerralla faija aikookin slumpata sellaiset pommit, et naapuri tulee kateudesta vihreeks. Edellisenä vuonna faija jäi jysyjen koossa pahasti tokaks naapurille, mutta nyt se meinaa näyttää mistä pihasta todelliset V2-ohjukset lähtee flygaan. Niin darju ei kukaan voi olla, että megabulissa snujussakaan tahallaan skodais spragareita naapurin katsille
Dösä lähtee Hagiksesta Metallitalon edustalta klo 11. Ilm. klo 15–17 skrinnataan Jääpuistossa, Rautatientori, sisäänpääsy 6 € To 27.2. klo 14 Juhlakonsertti Eero, Jussi & The Boys 50 vuotta, Kulttuuritalo, liput 27 € Marjatta Salmiselta, merjette.salminen@gmail.com To 20.3. mennessä Marjatta Salmiselle, merjette.salminen@gmail. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä, vier. Kuorotreenit ovat keskiviikkoisin klo 18 Herttoniemessä osoitteessa Siilitie 11. Vuosikokous 24.3. 15.4. Ilmoittaudu messiin ja bungaa Ilmarille toimistoon 21.3. TSILARI 1/2014 39 Sukunimi: Etunimet: Jakeluosoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Sähköposti: Syntymäaika: Syntymäpaikka: Sukupuoli: mies nainen Erityisjäsenmaksu: koululainen opiskelija Paikka / Aika / Allekirjoitus Hak.nro / Maksupäivä (toimisto täyttää) Jäsennumero Osoitteen tms. Hannu Lindholm Frälläkästä Su 23.2. hernekeiton ja pullakahvit, sitovat ilm. Ilmarille toimistoon. Huom! vain jäsenille! To 3.4. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä, vier. Hinta 95 € (ei-jäsenille 114 €), sis. SLANGIJENGI Stadin Slangi ry:n häppikset ILMOITTAUTUMISET / FROOGAT Stadin Slangin toimisto Ilmari Jokinen, Puh. Huhtikuu Ti 1.4. muutos (muista jäsennumero) Liittymismaksu 15 €. Takasin Stadissa ollaan klo 20.30. Jos kiinnostuit, ota yhteyttä kuoronjohtaja Matti Reittamoon, p. Les Misérables -musikaaliin. Kokouksessa esitetään yhdistyksen tilinpäätös, toimintaja tilikertomukset sekä tilintarkastajien lausunto. 09-774 1041 toimisto@stadinslangi.fi Tsilari_1-14_19.indd 39 6.2.2014 12.04. mennessä, Stadin Slangi ry:n tilille Nordea FI56 1011 3000 2066 06, viitenumero 7540. Huom! Vain 20 ensin ilmoittautunutta mahtuu mukaan! To 27.2. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä Pe 28.3. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä n. maksaa postimaksun Stadin Slangi ry:n jäsenhakemus . klo 18 Talvijorot ravintola Kaisaniemessä, hinta 20 € (ei-jäsenille 25 €), sis. Käsitellään yhdistyksen sääntöjen muutosehdotus ja muut kokoukselle esitetyt asiat. TÄYTÄ TEKSTAAMALLA JA ILMOITA TÄYDELLINEN POSTIOSOITTEESI! Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys skrivatkaa mut jengiin! Stadin Slangi ry. Esitys alkaa klo 14, sen jälkeen skruudataan. Ilmarille toimistoon . Maaliskuu To 6.3. 050 5991091 tai mrpalvel@sci.fi. 21.3. klo 18 Vuosikokous ravintola Kaisaniemessä To 27.3. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä Su 16.3. Tsilari ilmestyy To 17.4. klo 18 NOMO-farkut-yritysvierailu, Kampin kauppakeskus, 5 krs. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä . Stadin Slangi ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään ma 24.3. com. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä To 10.4. klo 12, redu Observatorioon, Tähtitorninmäki, opastus, hinta 10 € (ei-jäsenet 15 €), ilm. Pluggaa Tsilari netistä! Tsilarin nettiversio löytyy Stadin Slangin kotisivuilta . klo 11 Uutisvuodon nauhoitus (vain jäsenille), Ilmalanportti, Uutiskatu 5, Ylen Studiotalo, ilm. Jäsenmaksu 28 € / vuosi. libarin, dösämatkat ja safkan. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä, vier. Koululaiset ja opiskelijat 5 € / vuosi. Kokouksessa päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä sekä yhdistyksen kokouksien koollekutsumistavasta. Yrjö Ketonen Aurinkolahtiseurasta To 20.2. Helmikuu To 13.2. klo 19.30 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä, Eki Kauhasen muistojorot Ma 24.3. Slangikuoro Slangikuoroon mahtuu vielä muutama laulaja, etenkin tenoreja ja sopraanoja kaivataan. IFK-ikoni Kimmo Kuhta . ravintola Kaisaniemessä. Ilmarille toimistoon To 13.3. Les Misérables – musikaaliredu Manseen! Stadin Slangi duunaa teatteriredun Tampereelle la 26.4
jpmainnos_tsilari_1_2014.indd 1 10.1.2014 11.58 Tsilari_1-14_17.indd 40 4.2.2014 13.09. Ei ikärajaa Ostamalla konserttilipun tuet Stadin Slangi ry:n toimintaa. Ostamalla villasukat tuet Stadin Slangi ry:n toimintaa. Villasukat voit tilata toimistosta. Väliaika 30min. Liput voit tilata toimistosta. EERO JA JUSSI & THE BOYS 50-VUOTISJUHLAKONSERTTI www.helsinginvillasukkatehdas.fi Pitää meidän stadilaisten jalat lämipiminä Pitää meidän stadilaisten jalat lämipiminä LIPUT 27 € Yleisön sisäänpääsy klo 13.00. Tilaisuuden kesto 2h 30min. Kirjan voit tilata toimistosta. 16.3.2014 KULTTUURITALO klo 14:00 18 € PARI 18 € PARI VILLASUK AT VILLASUK AT Janne Salmi Vanha rokkist ara JUSSI RAITTINEN JA THE BOYS 1977-2014 Jussi Raittisen ja The Boys-yhtyeen vaiheista vuosina 1977–2013 kertovaa ”Vanha rokkistara” -kirjaa, kuten myös uutta albumia on saatavana tilaisuudesta tuoreeltaan! 25 € Ostamalla kirjan tuet Stadin Slangi ry:n toimintaa