Tsilari 1/2021 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

vuosikerta Hinta 8 € Nro 1/2021 Perinneja kulttuuriyhdistys Stadin Slangi ry:n jäsenlehti 26. vuosikerta Hinta 8 KRUNASTA GRÄSAAN SNÖGEE STIKKAA OIKOGARTSALLA. Nro 1/2021 Perinneja kulttuuriyhdistys Stadin Slangi ry:n jäsenlehti 26
Paikka ilmoitetaan myöhemmin, aineisto tämän lehden liitteenä.. Vaali toimitetaan jäseniltä saatujen ehdokkaisen kesken BYROOSSA 26.2 klo 12–18 ja 27.2 klo 12–16. Aikuisten ja starbujen 10 x uintitsetit -10% ME TSENNATAAN NÄÄ HUUDIT Soita 0100 0700 tai lataa Taksi Helsinki -sovellus. BERGGA I KONDEKA I MALMI I MÄRSKY I BÖLE I SILTIS I TÖLIKKÄ I VUOKKI Tsennaat mestat, tu tsimmaa spessuhintaan. Vaalitoimikunta laskee äänet maanantaina 1.3, jolloin vaalin tulos saadaan Kevätkokous pidetään 23.3.2021. Uusi hallitus valitaan "kunnallisvaalitekniikalla" tämän lehden ilmestymisen tietämillä. SYYSJA KEVÄTKOKOUS Hallitus käsitteli 8.2 kokouksessaan uuden hallituksen valintaa, kun tilanne on sellainen, ettei siirrettyä syyskokousta voida pitää lain edellyttämällä tavalla
Foto Marit Henriksson. SISIS. TSILARI 1/2021 3 VAKKARIT KANSI 5 Pääkkäri 6 Hallitus 12 Boitsu funtsailee 13 Sveduslangia – Rafu 17 Skremman handut – Rantsu 18 Stadin syke 20 Slangi blisaa 34 Härifrån tvettas – Rafu 38 Sekä mennyttä että tulevaa Etuja takakansi Foto: Marit Henriksson MINNAILUU 14 NIIN GIMIS ON STADI – MYÖS HAGIKSEN ETELÄPUOLELLA – Rautvuori 16 NIMMAREITA – Kaistila 21 KATUKLEDJUBRÄNDI 32 MUN BULI BROIDI – Lönnfors 35 JAGUAARILLA – Riitta KULTTUURI 7 IHAMÄEN STOORIT – Ollin pakina plakkariin 8 KAPINALLISET – Tirronen 18 KULTTUURI STADISSA – Risto STADIN HISSAA 22 PÄIVIS – Kokko 26 ASSAT – Vepsä 28 KYLPYLÄKULTTUURI – Tuomas Kurvilainen TEEMA 9 KRUNIKA – Markku Jalonen 30 RUOHOLAHTI – Jallu Vuodesta 2020 selvittiin hengissä, nyt tsiigataan tulevaan Stadin sydän on Senaatintori, jonne hankitaan joulukuusi jonkun stadilaisen omakotitalon pitskulta
Tästä huolimatta pystyttiin järkkään melkonen määrä tapahtumii.. Syyskokoukses 2019 oli hintsuu saada jengii hallitukseen. Ja näit ei sit olis saanu järkätä. No kuoro on saanu treenata niiden tilois Ruskeasuolla ilmaseks vuosikausii, siis ennen se Stadin Slangin kuoro ja nyt tän uuden Slangikuoro ry:n kuoro. Yhden aktiivin jäsenen tokaisu ”et olis aika niidenki jo opetella, koska se on tulevaisuutta”, ei lämmitä yli kasikymppistä, ku tulevaisuus on jo takana. Samoin syyskokous, jota yritettiin kahteen kertaan. ESKO VEPSÄ Stadin Slangin vuosi 2020 Yhdistyksen piti juhlia 25 vuotta kestänyttä taivaltaan, mutta juhliminen muuttuikin eräänlaiseksi selviämistaisteluksi. Sen valossa tää meuhkaaminen tuntu kans vähintään kohtuuttomalta, ku te, jotka ootte koko vuoden purnannu, olisitte voinu tulla hallitukseen ja hoitaa hommat himaan. Yhdistyslaki toki edellyttää, että kaikilla jäsenillä on tasaveroiset osallistumismahdollisuudet. Aatteellinen yhdistys ei kuiteskaa sais tuottaa voittoo, yhdistyskielel ”ylijäämää”. Elokuusta joulukuun puoliväliin pidettiin lafkaa avoinna vapaaehtoisvoimin, ilman korvausta siis, ja myyntii oli tilinpäätöksen mukaan ALV poislaskettuna liki 15 donaa. Koko vuoden on jäsenkunnan keskuuteen jaettu ”tietoo”, että yhdistys on konkurssin partaalla ja katastroofissa. Hallitus oli tuulinen mesta. Meillä on noin 400 jäsentä, ku ei oo edes tekstiviestii tai sähköpostii somejutuista puhumattakaan. Pandemia iski Suomeenkin ja monet rajoitukset johtivat siihen, että normaalit toiminnat katosivat allakan sivuilta. 4 TSILARI 1/2021 BYROON PÖYDÄN TAKAA K evätkokous pidettiin, joskin se meni vähän ranttaliks. Hallitus noudattaa yhdistyslakia. Tätä kirjoittaessani ei vielä ole tietoa, kuinka jo kahdesti siirretty syyskokous voidaan pitää. Hallituksen, joka siis yhdistyslain mukaan jatkaa eräänlaisena ”toimitusministeristönä”, tarkoitus on kutsua kokous koolle heti, kun se on mahdollista. Ei sellane voi mennä konkkaan, ku ei ole äyriikään velkaa ja omaisuutta taseessakin yli 80 donaa (käypä arvo ainaski kaksin-kolmin kertanen). Son moro . Siit on liikkunu monenlaist stoorii, et ”kyllähän se olis voitu pitää jotenkin somen välityksellä”, niitähän on sellasii ohjelmii, että tottakai. Laki käskee ottaa meidät huomioon, vaikka se kuin bittimaailman virtuooseja jurppiskin. Toinen talouden moitteen kohta oli lafkassa myynnissä olevan kaman määrä, jota kauhisteltiin suurella joukolla. Dallauksil oli parhaimmillaan megges yli 100 henkee. Vuoden vaihteen taloustilanne oli sellane, et pankeis oli fyrkkaa lähes 30 donaa, joten ei siin ihan persaukisii olla. Jotain saatiin kuiteski duunattuu: oli bamlauksii, dallauksii, fotonäyttelyy siellä sun täällä ja slangitreffeiki. Jengii parhaimmillaan torpassa yli 80 niist iso osa jäsenii ja joitain, ku tuli sen jälkeen jäseniks. No tää blosis vei hallituksest neljä tyyppi vek ja näin hallitukseen jäi neljä varsinaista jäsentä ja kaksi varajäsentä eli kuuden hengen porukka, joka sitten toimikin todella hyvin ja hoiti hommat moitteista huolimatta. Toivotan hyvää kevättä kaikille jäsenille tasapuolisesti, intoa ja vastuullisuutta uusille hallituspersoonille ja menestystä Stadin Slangi ry:lle. Hallitus sai moitekirjeen näist bamlauksist,”ku järjestetään turhanaikaisii bamlauksii, ku ei oo ees jäsenii megges ja aiheuttaa vaan kului” Nää bamlaukset Triplan Fokukses oli kiitos juhlivalle Töölön seurakunnalle eikä ne kustantanu sentin senttii, koska bamlaaja ei ottanut korvauksii duunistaan. Hallitus ei näe some-kokousta mahdolliseksi, kun huomattava osa jäsenkunnasta ei siihen pysty osallistumaan. Jatkomiitinki jouduttiin peruun. Miks sit piti Tölikan seurakuntaa kiittää
Juoksevat duunit tarttee hoitaa ja tää Tsilari 1-2021 on yks sellanen ja talous. Täs kohtaa olis ite kullakin jäsenellä keikkaa duunattavis. Mitään suurii juttui se ei voi alottaa, ku se oikeesti ei oo tän vuoden hallitus. Täs Krunasta Gräsaan numeros on kans juttuu vähän sielt sun täält. TOINEN JUTTU, mitä itse kukin jäsenistä vois funtsii, on skrivaaminen tähän yhteiseen plariimme. Ei oo voitu pitää syyskokoust, ku on tää kieltojen ja rajotusten aika menos. Joka tapaukses on tälle vuodelle funtsittu viis numeroo niinku 2020 oli. Vaali toimitetaan virallisten vaalien tapaan äänestyspaikalla, joka on oma Byroomme Hämäri 67:ssa. REKLAAMEIT TARTTIS saada lisää, et Tsilarin talous kohenis. Tää viime vuoden hallitus ja toimitus oli sitä mieltä, et osin verottajankin ärsyyntymisen takii ja osin ihan oikeistakin syistä, on ilmaistava selvästi, et tää ei ole ns kaupallinen aikakausilehti, laadultaan ”kotiseutulehti”. On sekä minnailuu että hissaa, ku kumpiki kuuluu Tsilarin meininkiin. Niin sitä firma on ilman uutta hallitusta eikä näin ollen se oo päässy valkkaa uutta toimitusta. TSILARI 1/2021 5 Tää Tsilarin vuoden 2021 ykkönen on oikeesti vähän ”outo lintu”. Uus hallitus ja toimitus tän sit kuiteski päättää, et kuis mennään. Aika näyttää. TÄÄ DIILI ON YHÄ VOIMAS!! NYT EI ku kierteleen viime vuoden aviisit kainalos lähikulmien handeleit ja firmoi ja kutitteleen, et voisiks ne panna edes snadin lodjun Tsilariin ja siit sit lipsahtais itelleki snadisti vaivan palkkaa. Ajatus oli, et vuoden 2020 vitonen olis ollu mun vika ja meil olis nyt ollu jo uus toimituskunta. TÄTÄ SKRIVATESSANI on suunnitteilla hoitaa kokous mahdollisesti kirjeitse. Tää on Stadin Slangi ry:n jäsenlehti, joka tulee jäsenmaksun vastikkeena jokaiselle jäsenelle himaan. Tärkeintä on saada Stadin Slangi ry:lle uus hallitus, joka rupee vetää duunii tosissaan ja hoitaa hommii jatkossa. Esko PÄÄTOIMITTAJALTA PÄÄKKÄRI Päätoimittaja ESKO VEPSÄ. Joissain kommenteis on toimitus saanu viestii, et sen pitäs nääki hommat hoitaa ja tietty homma niinki on. Tää nyt kuiteski on vielä selvästi jäsenlehti. Etukannes oli joitain vuosii maininta ”Kotiseutulehti” ja nyt siellä on ”Jäsenlehti”. Kuiteski Stadin Slangilla on jo pitkään ollu diili, et ku joku jäsen hommaa Tsilariin maksetun reklaamin, se saa siit 25 % provikkaa. Nyt on monella lafkalla hommat hintsusti ja ne panee fyrkat lukkojen taa. Vakkarikrivaajii pitää kiittää oikeen kunnolla, ku ne jaksaa panna tekstii tuleen, BULIT TÄNKSIT TEILLE!! MITÄ NE seuraavien Tsilareiden teemat sit onkaan, siit saavat uudet duunaajat päättää. Teilt jäsenilt tulee vaihtelevasti juttui, mut aina niit on ilmaantunu niin, ettei tartte kaikkee ite skrivaa eikä jättää aviisii tyhjäks. Näis on sekin ero, et jäsenlehden paino ja jakelu on ALV %, ku kaupallisilla se on 24 %. Jos talous saadaan pysyyn sellases kondikses, ku se nyt on, voidaan varmasti palata kuuteen numeroon. Lukijoilt on tullu positiivist palautet siit, et me on koluttu näit Stadin osii ja skrivattu niist sellastaki, mist ei nii paljo ole bamistu. TSILARII ON ihan gliffa duunata. Jos kukaa ei valita rosikseen, niin ei se siit sitte mikskään muutu. Joskus on funtsittu, et mikä tän aviisin idis oikeesti on. VANHA HALLITUS joutu jatkaan näit juttui tänki vuoden alkuun, ku laki niin sanoo. Toivottavasti, ku luet tätä juttuu, niin homma on jo jollai lailla plakkaris. NYT ON kuiteski aika panna pänna penaaliin ja tsiigata klyyvarin suuntaan eikä peräpeiliin, kyllä se siitä
Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Toimitus palasi kuitenkin vuonna 2020 alkuperäiseen. Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. Vieres muutamii nimiöit eri vuosilta.. Perinteitä kunnioittaen. Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin. 045 186 7238 Toimituskunta Päätoimittaja Esko Vepsä 0400-430996 tsilari@stadinslangi.fi Toimituskunnan jäsenet Valtteri Hellgren Leena Rautavaara Risto Kolanen Marjut Klinga toimisto@stadinslangi.fi Tsilarin tilaukset ja osoitteenmuutokset: toimisto@stadinslangi.fi 045-1867238 Taitto Oy Graaf Ab Paino Grano Oy ISSN 1239-9523 Postiosoite Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki Stadin Slangi ry:n Jäsenja tiedotuslehti 26. 6 TSILARI 1/2021 www.stadinslangi.fi HALLITUS Varapuheenjohtaja Leena Rautavaara rautavaara.leena@gmail.com Valtteri Hellgren valtteri.hellgren@gmail.com Markku Jalonen markku.jalonen9@gmail.com Pirkko Haapala pirkko.haapala@jippii.fi Esko Vepsä esko.vepsa@jippii.fi Hämeentie 67 00550 Helsinki puh. Jossain vaiheessa sen kanteen tuli tuo ”perinneja kulttuurilehti”. MIKÄ TÄÄ TSILARI OIKEESTI ON! Tsilari on Stadin Slangi ry:n jäsenlehti, kuten se on alusta alkaen ollut
Bulit tänksit Ollille tästä lahjoituksesta!! . Eli nyt pakinat ovat yhdistyksellä ja ne muokataan digitaalisiksi. N yt kun Olli sluuttaa Ylessä, otti hän yhteyttä yhdistykseen ja heitti kyssärin, olemmeko kiinnostuneita ottamaan CD:t talteen ja siirtämään ne mahdollisuuksien mukaan digiaikaan. Raijan mielestä on tietty hienoo, että Olli lahjoittaa pakinat slangijengille. Soitin Stadin Friidu Tervomaan Raijalle varmistuakseni asiasta ja hän kertoi kuinka kliffaa oli aikanaan duunaa niitä pakinoita. Raija Tervomaan, Tapio Kantokorven, Sami Garamin ja Mustosen Pemun. Pakinat on tallennettu CD-formaattiin ja niitä on 43:llä levyllä. Slangipakinat digiaikaan!!!. Ensin pakinoita skrivas Mattsonin Eki mutta myöhemmin Olli sai megeen mm. Aikataulusta on nyt vielä mahdoton sanoa mutta hanke toteutuu. Raija myös muisteli yhteistyötä Olli Ihamäen kanssa lämmöllä ja kertoi, että edelleen harmittaa, kun pakinoiden tuottaminen Ylellä sluuttas niin ikävästi. Nyt on dörtsi tyssännyt Ollin kohdalla, mitä joskus eläkeukkona käy jotain duunaamas. TSILARI 1/2021 7 Pitkäaikainen jäsenemme Ihamäen Olli on tehnyt yli 40 vuotta snygii duunii Ylessä ja nauttii nyt ansaitusti eläkevuosista. KULTTUURI MARJUT KLINGA Lodjun kantamiseen tarvittiin skrodee kundii ja niinhän se Olli on paitsi bodin myös mielen voimien osalta. 2000-luvun alussa hän tuotti viikottaisia slangipakinoita. Tutuksi käynyt YLEn pyöröovi on pyörähdellyt Ollin kohdalla tuhansia kertoja
Aikanaan elokuvat olivat ainoa mahdollisuus nähdä artisteja, jotka muuten eivät koskaan tulleet keikalle Eurooppaan. . Mukana on myös kotimaiset elokuvat ja ensiesitystiedot Helsingin teattereissa. KYLTTYYRII 8 TSILARI 1/2021 K apinallisia on ollut aina. Kirjan kirjoittaminen oli etsiväntyötä: tietoja kursittiin kokoon ulkomailta ja kotimaisista arkistoista, levykaupoista, vanhoista lehdistä ja kirjoista sekä internetistä. Kirjassa on ensi kertaa koottu yksien kansien väliin nuorisoelokuvia kaikkialta maailmasta. Mainittakoon, että kirjassa käsitellään myös pohjoismaiset nuorisofilkat, joissa nuorison ongelmat ja yhteiskunta nähdään ehkä hiukan erilaisesta näkökulmasta. Kirjassa käsitellään satojen elokuvien lisäksi nuorisoelokuvien syntyyn liittyneitä yhteiskunnallisia tekijöitä, elokuviin kohdistunutta sensuuria ja legendaarisia ohjaajia ja näyttelijöitä, jotka aloittivat uransa elokuvien parissa. Tirroset ovat itse sukupolvea, joiden vanhemmat seurasivat 1950ja 1960 lukujen elokuvakulttuuria tiiviisti. Missä yhdysvaltalaiset nuorisoelokuvat antoivat aseiden paukkua, roistojen olla julmia ja poliisien pelottomia, eurooppalaiset nuorisoelokuvat olivat arkipäiväisiä ja kuvasivat aikansa ilmiöitä, kuten koululaitoksia ja jengija nuorisorikollisia. 1950-luvulla valkokankaan valloitti uudenlainen hahmo, nuorten sankari: hän oli itseoikeutetusti yksinäinen nuori mies, joka ei löytänyt rauhaa sisimmästään tai paikkaansa yhteiskunnasta, jossa eli. Kapinalliset onkin kunnianosoitus vähälle huomiolle jääneille elokuville, jotka edelleen kertovat meille parhaiten aikakauteen liittyneistä piirteistä ja ihanteista. Näin ei valitettavasti ole enää, vanhat elokuvateatterit ovat yksi toisensa jälkeen panneet ovensa kiinni ja kadonneet katukuvasta. Ennen Kapinallisia, hän on tehnyt (yhdessä vaimonsa kanssa) musiikkiaiheisia tietokirjoja Selluloidi soi! -Rock’n Rollja Twistelokuvat 1953–1963 (Johnny Kniga 2006) ja Memphisistä Hollywoodiin: pääosassa Elvis Presley (Jalava 2007).. ANTERO TIRRONEN Kapinalliset Nyt kantsii hankkii kniiga missä kerrotaan nuorisokulttuurista leffoissa ja sen vaikutuksista –Tirronen, Antero & Sari: Kapinalliset – nuorisoelokuvia 1947–1963 (Kustannus Ajaton 2013) Kirjoittaja on tehnyt artikkeleita Tsilariin Helsingin 1950ja 60-luvun nuorisoja elokuvakulttuuriin liittyen ja Blues Newsiin blues ja rock’n roll-musiikkiin liittyen. Euroopassa tehtiin lähes yhtä paljon nuorisoelokuvia kuin Yhdysvalloissa: ne erosivat toisistaan kuitenkin kuin päivä ja yö. Helsinki oli vielä 1950-luvulla yksi maailman parhaista elokuvakaupungeista. Kapinalliset – nuorisoelokuvia 1947–1963 (Kustannus Ajaton 2013) esittelee, millaisia kapinallisia nuorisoelokuvissa näyttäytyi, ja miten alkujaan pieni undergroundvirtaus nousi Hollywoodin lyhytaikaiseksi menestystarinaksi. Kirjan laadukas ja monipuolinen kuvamateriaali käsittää nuorisoelokuvien julisteita, pokkarikansia, lehti-ilmoituksia ja aikalaiskuvia Helsingin kaduilta ja elokuvateattereista. Emme rajoitu pelkästään Yhdysvalloissa valmistuneisiin elokuviin, vaan tarkastelemme myös Euroopassa ja Aasiassa valmistuneita nuorisoelokuvia
Tää osa stadia on numero ykkönen ja se oli mesta minne jengi muutti, kun ne oli hiffannu, ettei Vantaan joen suu oikein ollu paras mesta stadille. TEEMAJUTTU TSILARI 1/2021 9 MARKKU JALONEN M ä oon budjannu jo yli 41 vuotta Krunikassa, Mun mutsi ja faija asu aikoinaan Liisankadun ja Meritullinkadun kulmassa, joten tää Krunika on tuttu mesta. Fo to : M ar it He nr ik ss on . Kruunuhaka tulee ruotsinkielestä ku aikoinaan Liisankadun ja nykysen Snellmanninkadun tienoill oli laidun eli haka. Vuonna 1654 kolme neljäsosaa taloista brännas ja sitte 1695 – 1697 nälkävuodet ja rutto vähensi jengiä niin, ett ku Krunikassa oli budjannu 713 ihmistä ennen vitsauksia, niin ku niist oli selvitty, porukkaa oli enää 387 henkeä. Sitte tuli venäläiset Krunikaan ja meren äärelle ja duunas linnakkeen vuonna1713 ja paikallinen jengi lähti hatkaan. Stadin kaupunginosa numero yksi – Krunikka Entinen Kruunun haka. Jengi flyttas Krunikaan, joka tohon aikaan eli 1640 oli melkein saari. Aleksanteri ykkönen määräs, ett Hesasta tulee pääkaupunki Turun sijasta 1812, niin sitte siitä alkoi uus meininki. Sitä voi funtsia millasta homma oli, ku esimerkiks Rauta tieaseman alla on 23 000 paalua jotka lahoo nykyään vauhdilla ja Kansallis teatterin alla on 4000 puupaalua. Ei mikään helppo duuni, kun keskellä aluetta oli kallioita ja laidoilla oli mutapohja. Kruununhaka syntyy 1812 Johan Albrecht Ehrenström sai käskyn, että Krunikaan duunataan ristiasemakaava. >>. Ja ku me oltiin Ruotsin vallan alla, niin siit tuli Kruunu ku Ruotsin vaakunassaki on kolme kruuunua. Mutt sitte ku meistä oli tullu osa Venäjää, niin alko tapahtua. Krunikalla on rankka historia jos oli muuallakin missä asutusta oli
Vastapäätä on suihkulähde Suomen Pankin parkkipaikalla. Luurangot tutkittiin ja sillo huomattiin, että aika moni oli delannu kariekseen eli huonoon hygieniaan. Fo to : M ar it He nr ik ss on . Se on noin kymmenen senttiä korkea hiiri, jolla on kynä olkapäällään. 10 TSILARI 1/2021 Sitte saatiin Saksasta Carl Ludwig Engel Suomeeen ja siitä alkoi Krunika syntyä. F ot o: Es k o Ve ps ä. Oral B tahnaa ei oltu vielä keksitty. Ihan on reunoilla nupukivee ja mukulakivee, mutt keskiosa onkin isoja sileitä paasia. 1896 esitettiin nykysen kaupungintalon tiloissa eka filmi Suomessa, kun se oli sillo rafla ja niill oli buli sali. Alun perin siin ei ollu portaikkoa, vaan silee seinä, päävartio ja kulmassa oli häpeäpaalu. Kansallisarkiston portailla on Stadin snadein kuvapatsas. Paikalla on snadisti synkkä historia ku 1904 Eugen Schauman skotas Nikolai Bobrikoffia siell niin ett se delas. Mutt ne luurangot jätettiin sinne, joten voi sanoa, että nykyään dallataan hautojen päällä. Sill on semmonen tarina, ett sillo ku pankin pääjohtaja oli Klaus Varis, niin se halus Nyt olis snögee Gorkin puistos ja muuallakin Krunassa yli oman tarpeen. Näin suurta yhtenäistä ryhmittymää ei muualla maailmass löydy. Ja koska se osaa lukea ja kirjottaa, sen nimi on ”Viisas Hiiri”. Tän senaatin edestä meni eka skuru 1890 jota tohon aikaan veti hevonen. Krunika on aina ollu kulttuurimesta. Se raina oli Lumierin veljesten juttu, jonka nimi oli ”L’arrivee d’un train en gare de la Ciotat” eli lyhemmin ”Stoge tulee asemalle”. Tää Ulrika oli svedujen kuningatar 1718–1720 noin tiedoks. Mut se mikä on tosi snygii, on kaksitoista apostolia katolla, jotka on tehty sinkkivalusta ja jokainen painaa 480 – 500 kiloo. Silti jengi säikähti, ku ne ei ollut koskaan nähny liikkuvaa kuvaa ja osa hipsi kauhuissaan karkuun. Niinpä sitte yks stadin valtuutettu ehdotti, ett duunataan kunnon kivet, niin on kliffampi kävellä. Mutt tää joka ehdotti kiveämistä, sanoki, ett tottakai suutarimestari Krokfors tätä vastustaa, kun jos kartsalle lasketaan kunnon stebut, niin suutari menettää tulojaan. Ku dallaa ylös Unioninkatua, niin siin näkee, että jalkakäytävät on duunattu kolmenlaisista stenuista. Jotain kymmenen vuotta sitten, kun tori kaivettiin osin auki putkityön takia, niin duunarit hittas sielt aika monta luurankoa. Tää johtuu siitä, että joskus 1800-luvun lopussa daamit valitti, että kun ne ”patseerailee” huonolla kivetyksellä, niin korot menee tsengoista poikki. Torilla oli snadi puukirkko, jonka nimi oli Ulrika Eleanoran kirkko ja sen ympärillä oli luonnollisesti hautausmaa. Sen on väsänny Jyrki Siukonen vuonna 2000. Tää arkkitehti oli ripeä hommissaan ja jo pari vuotta saapumisensa jälkeen 1818 alettiin Senaatin rakennustyöt. Yks valtuutettu vastusti asiaa ja sano, ett se tulee kaameen kalliiks. Sitte jengi skriinas ja näin lähti kiveäminen alkuun. Kun skoudet kävi tutkimassa mestat, ne hiffas, ett ne oli haudattu sinne ihan virallisesti. Rauhankadun loppupäässä on kaksi hauskaa juttua. Ainutlaatuista maailmassa Tämä Buli styrkka, jonka nimi oli ensteks Nikolain Kirkko jäi Engelin sistaks duuniks. Ja lyhkänen se leffakin oli, sillä sen kesto oli 56 sekuntia
Näin saatiin kuvia niinku talvella. Särkän luotsaama Suomen Filmiteollisuus oy. Näitten taideteosten nimi on ”Onnelliset käet”. Hiukan alempapa on stadin ainoo saksalaistyyppinen rafla ”Zinnkeller”. Unioninkadun kiviset jalkakäytävät kestävät kulutusta edelleen. Viimeinen talo mikä kuuluu Krunaan, on pressan linna, joka oli takavuosina rikkaan kauppiaan talo. Ihan Aleksanterinkadun alussa skurupysäkin kohdalla on seinällä makee yksityiskohta. Tällaine oli rundi Krunikassa. Liisankadun ja Maurinkadun kulmassa oli ja on vieläkin Svenska Klubben rafla ja siell filmataan edelleen eläviä kuvia. Siltavuorenrannassa oli aikoinaan Unika josta tuli myöhemmin opetusleffoja esittänyt New York ja Liisankadulla oli Kino Aula. Muita mestoja Meritullinkadun päässä oli Kulmakoulu, joka oli sellanen, ett sinne pääs aika helposti. . Aleksanterinkadulla on vielä pormestarin virka-asunto ja stadin vanhin kivitalo Sederholmintalo vuodelta 1757. Eräässä sellasessa oli sivuosa III Kruunua raflalla, jossa se oli olevinaan mermieskapakka. TSILARI 1/2021 11 taidetta pihalle. Krunikassa oli kans omia leffateattereita. Krunikassa filmattiin sekä Pekka Puupäitä ja musiikkileffoja. Liisanpuisto oli vuosikymmeniä sitte yksityinen mesta ja sitä vastapäätä oli ”Junkkarikoulu” jossa oli venäläisiä sotilaita. Siell on käynyt sjungaamassa karaokea mm. Hommaan palkattiin taidetakoja Eila Hiltunen ja se duunas sen suihkulähteen. Varsin tunnettu tyyppi piti konttoria Kruunuhaankujalla ja tää stara oli Matti Majava, joka lanseeras ekat kunnolliset farkut Suomeen. Jo ihan alussa rupes jengi kutsumaan sitä ”Variksenpesäks” sen johtajan mukaan jota se snadisti muistuttaakin. Siinä filmattiin 80-luvun alussa amerikkalaista rainaa jonka nimi on ”Gorkin Puisto”. Tää oli jenkkiproduktio. Sitte kulman takana oli legendaarinen Pataässä eli Patis. Yks makee mesta on Kirkkoja Mariankadun kulma. Kun kuvas lähinurkilla ei tarttenu kamoja raijata kovin kauas. Sitte Mariankadun alkupäässä oli vasemmalla vanha pakkahuone ja kadun toisella puolella Ritarihuone. Kuuluisin takavuosien esiintyjä oli yks kiinalainen äijä, joka laulo täysin puhtaasti Satumaa tangon. Siin on kolme valvontakameraa sillee, että niille on duunattu peltikuori, joka on kuin fågeli ja mokassa hiffaa kameran linssin. Aika harva tsennaa, ett sen oikee nimi on ”Kuparikonstruktio” Vastapäätä sijaitsevan Säätytalon portaikko esitti Talvipalatsin portaita Leningradissa leffassa ”Punaiset eli Reds”. Pois ottaminen olikin hankalampi juttu, sillä jauhoa ei saanutkaan pruuttaa viemäreihn vaan piti hommaa pari kuormaautoa ja kymmenkunta äijää lapioimaan jauhot veks. Muuta se sitte osannutkaan. Tää lafka kuvas paljon Krunikassa ja se johtu siitä, että vanhat kamerat ja valonheittimet oli tosi buleja ja paino riivatusti. Fo to : M ar it He nr ik ss on .. Åke Lindman joka oli järjestäjä hommas paikalle ainakin 20 vaahtosammuttajaa jotka tyhjennettiin gartsalle. Liisankadull oli vuonna 2020 purettu T.J. Krukassa on budjannu kans kuluisia tyyppejä kuten Runeberg ja Ilmari Kianto. Sitten se on toiminu sotakorkeaskolena ja sotamuseona. Mennään leffaa ja duunataan niitä Ku mennään kohti Liisankatua, ni Vironkadun notkossa oli Suomen eka elokuvien tekijä eli Suomi-filmi joka oli myöhemmin Risto Orkon hallinnassa. Kirka Babitsin asui joskus Liisankadulla. Amerikkalaisten piti purkittaa helmikuussa talvikohtaus, mutta snögee ei ollu laisinkaan. Amerikkalaisten piti purkittaa helmikuussa talvikohtaus, mutt snögee ei ollu laisinkaan. Paula Koivuniemi sekä Ville Valo. Tässä mestassa toimii nykyään vapaamuurarien looshi, Tän harmaan rakennuksen ekassa kerroksessa on vielä jälkiä pommituksista
. Siin sitä sit ryysittiin lätäköst toiseen ja pärskeet oli ku korona-aikana, mut hauskaa oli. FUNTSII BOITSU. Yks kaks juolahti nuoreen knubuun se, miks ulos oli oikeesti tultu ja sit sitä saiki gungata kunnolla, ku pudekas ei ollu muita ja Paappa oli antamas faartii loputtomiin. No voihan sitä ookata Hagikseen ja mennä siel metroon ja sit taas suhata takas. Sporalla on toki hyvät spoorit, mut niit pysäkkei kyl duunattiin jotenkin perähikiän meiningil. Oltiin niin viimese päälle fiksui, ku piti saada fillaristit kletraan ekaks Hermannin mäki ylös ja sit ookaan pitkä liuku alas Hagikseen tai päivästoin. Sit se stoppas laakist ja alko seistä jäkittää paikallaan kaksin kerroin ku linkkuveitsi, Sil oli klyyvari noin 10 senttii asfaltist ja se tsiigas jotain siin asfaltil tosi tarkkaan. Niitä sit siin tsiigattiin ja funtsittiin, et mitä niist mahtaa tulla, ku ne kasvaa isoiksi. Tulee mieleen Muumikirja, jonka lopus Pikku-Myy funtsii, et ”Me jäätiin kirjaan, virkkoi Myy, niin käy kun liiaks kehittyy” Se on se, ku on niit reikii, joiden läpi mennään seuraavalle sivulle. Oli stigannu vodaa reippaasti joku tiima ja pikkunaskali alko hermostuu, ku ei päässy pudekaan gungaileen. ”Vaan viimeinenkin aukko on nyt liian ahdas asunnon” Käviköhän nyt Hämärin kans vähä samal taval. Nyt ne fillariväylät on sit ollu snögee täynnä. S e buli remppa sit päätty ja Hämärin piti olla OK ja niin gliffa ja toimiva, että oksat vek. Tää siks ku rantsuu pitkin kulkeva fillaripolku ei kelvannu, ku siel ei oo mäkii. Yks elämän merkittävist jutuist oli funtsittu valmiiksi ja seuraavat odotti vuoroo sit taas joskus. Voi ku osais riemastuu samalla tavalla näin starbunakin elämän pienist kummallisuuksist. ”Tule Paappa katsoon, noi tollaset valkoiset viivat, ku liikkuu, ne on varmaan matoja”, tuumaa kolmevuotias maailman menoo gartsan pinnas. Oli ne jotain matoja tai toukkii, ku oli kömpiny hukkumiskuolemaa karkuun asfaltin rakosist. Gamis pitää saada förattuu handeleihi, mut ei oo mestoi, mihi stopata, paitti se fillaripolku. Haluttiin siitä Käkkärin nurkalt yks stoppi vek ja nii vedettiin se Kurvin pysäkki Käkkäriin asti ja näin metroon tuli hervoton dallaaminen. FUNTSII BOITSU ”Tule Paappa katsoon, noi tollaset valkoset viivat, ku liikkuu, ne on varmaan matoja” Hämäri kondikses, vai. . Nyt sit busat ja pakut ja fiudet suhaa samaa kapeeta väylää ja homma on tukos. Mut kuis siin sitten kävikään. Mummot ja papparaiset, ku tulee sporalla Valgan suunnalta Kinaporiin, joutuu dallaan tosi pitkän matkan, mut eihä sil oo välii, ne ei oo fillaristei. Se sade loppu ja pantiin kurakamppeet jefreettarille niskaan ja pitskulle tai oikeemmin gartsalle, ku talon talkkari ei digannu skidei sen pitskulla. 12 TSILARI 1/2021 STADIN SYKE BERGAN KUNDI BOITSUN JUTUT Snadin miehen mietteitä Krunassa B udjattiin siin Kirjatyöntekijän gartsalla ja pojanpoika oli kait kolmen
MEN DE vanliga skimbande, de va att tokka runt i skutsin å leta efter varje knöl där man kunde dona en hynda. Ja budja då i Roihis å där hadde vi en hynda, där reckan va 28 meter. Men på veckosluten kunde man hänga på om resten av familjen va på väg ti Noux , Borgå eller Hyvinge, där de fanns både slalombackar me lift å flataspår. Men int mainda man för småsaker å de va bara att trampa opp igen, å försöka på nytt. Men brantaste ställe i underbacken mjuka upp nedslage, så ja klara mej utan brutna ben men me en mindre hjärnskakning. En va Pultsaribacken bredvid hyndan å så Berners backe där vattentorne står nuförtiden. Å då fick man int skaga alls. De här höll vi på me dagligen. I HERTSIKA fanns en lite buligare backe men på Roihis hadde vi många alternativ. Taitto va att böja sig framåt från midjan som gav bättre balans i små backar me vanliga skimbor. I våra hyndor flög man kanske fem meter å så landa man snyggt me telemark eller så for man på näsan eller på reven. Å så fanns den buliga hyndan i Hertsika, som va en 70 meters backe. SLALOMBACKAR FANNS de också här i stan på olika håll, men de va ett par saker som skiljde dem från va vi ser nu. Så lång kom ja aldri, men ja tror att min enkka va 21 meter. Di va korta, å di hadde inga hissar. Den testa ja en gång. Då skimba vi. Fö då kladda snön fast ti ett bulit lager under skimbona. Ja flög kanske 35 meter å hölls på någå sätt å stå, men skaga fö mycke får å ta mej upp i torne igen. De va inga föräldrar som skjutsa i veckan. De fanns liknande hyndor åxå i Hertsika å Vartsika å på Druma å lite snadigare i Meikku. De här va på den tiden som Veikko Kankkonen å Björn Wirkola va dom stydigaste jappana som skaba i dom rikit buliga hyndona. V i skimba varje vinter å varje da. ?. Ju buligare backen va, desto mera snuju behövdes. Vi trampa opp for backen i tie minuter, för att sen få ett åk på tie sekunder. Om int de va rikit blitt förstås. EFTER DE börja ja mera sikta på slalom i ställe. Normalt så hadde man inga vallor eller andra skidsmörjor, om int de va frågan om nån flataskaba. SKIMBONA FRAM! Nu nä vi äntligen ha fått snöge igen börjar man nästan minnas hu de va på vintrana nä man va snadi. Ja va då i tieårsåldern så de va ganska skaplit. På Blåbis fanns teaterbacken, som va en gammal läktare för en sommarteater nån gång i tiden. För de behövdes lite längre o bredare backskimbor. Om vi sku ti Hertsika, så to vi dösän. De va dom som ja ha testa. NÄ MAN hoppa på den tiden, sku man ha både snuju å taitto. DE FANNS åxå riktiga byggda hyndor på många håll här i stadin. Någå hjälmar hadde man int på den tiden, utan en blå pipo me vit rand å tofs. Ibland bruka vi sätta på skimbona i Strömsviken å skrinna över isen ut ti Vårdö. TSILARI 1/2021 13 RAFU NYBERG SVEDUSLANGIA Ja flög kanske 35 meter å hölls på någå sätt å stå, men skaga fö mycke för å ta mej upp i torne igen. FÖR NUTIDENS skidin tror ja bristen på transport e lika stort hinder för skimbande som bristen på snö. Men vi apa efter så gott vi kunde på varje ställe de va möjlit. Snuju, va att luta eller kasta sej framåt från bindningarna å få luftmotstånde att bära hoppet länge. Ja gick i skimbaskole i Solvalla i Noux å fick lära mej allt om kortsvängar å parallellsvängar. Men kondis fick man av att hålla på å kreka me slalommonor å skidor, som ju int va direkt lätta. Där fans en bra backe vi sunde mot Ramsudden. Dom sitter i fortfarande. Dom va av trä på den tiden å man börja säsongen me å spleta tjära på bottnen. FÖR MEJ gick ett hopp en gång över å ja to en trepunktslandning där båda skidspetsana å pannan träffa underbacken samtidit
1956. Ensimmäiset todistettavat lapsen muistikuvat voivat olla n.4 v. Kerronkin nyt viimeksi mainitussa kaupunginosassa lapsuuteni viettäneenä sen ja ympäröivien alueiden viehätyksestä ja vanhan kaipuusta Suomen Henkivartiokaartin kolmas tarkkaampujapataljoona äksiisillä Kasarmintorilla 1905 Foto Signe Brander, Helsingin Kaupunginmuseo. Sinne oli kuljettava Niin gimis on Stadi – myös Hagiksen eteläpuolella!! Stadia muistellaan niin lauluissa kuin kirjoituksissakin melko yksipuolisesti. 1949 lopulla, katson voivani uskottavasti muistaa Kaartin kasarmin pommitusten korjaustyön asuntomme vieressä vv.1954–1956. 14 TSILARI 1/2021. iästä lähtien. MINNAILUU HEIKKI RAUTVUORI 1950-luku oli jälleenrakennuksen aikaa. Vihollisella oli luonnollisesti tiedossa Helsingin sotilaalliset kohteet, vaikka pommeja pudotettiin lopulta aika sattumanvaraisesti ympäri kaupunkia. ”Näkis Hagiksen platsit ja Brahiksen matsit, ja Valgan…”eli kaihotaan Pitkänsillan takaista Stadia mutta vanhaa Stadia voivat myös muistella Kampissa, Rööperissä, Eirassa ja Kaartinkaupungissa asuneet paljasjalkaiset stadilaiset. Sota oli siis läsnä tuolla vuosikymmenellä ja äitini kertoi meille lapsille viereiseen kotikortteliimme pudonneista pommeista, kun hän istui talomme kellarissa. Korjattavaa riitti… Tove ja muita naapureita Varhaisimpia muistojani ovat Ullanlinnan Viiskulmassa sijainneen ja Suomen ensimmäiseksi päiväkodiksi mainitussa ”Onnelassa” vietetyt muutamat vuodet ennen kansakoulun alkua v. Koska synnyin v. Tuo koulu oli ”Punis” eli Snellmannin kansakoulu Rööperissä
Lätkää Johiksella 1972. Yleisurheiluun tutustuttiin koulun urheilutunneilla menemällä sporalla Eläintarhan urheilukentälle. spora 10:llä Kaartinkaupunkiin ja Ullanlinnaan. TSILARI 1/2021 15 kotoa Ratakatua pitkin hieman pelottavan Suojelupoliisin rakennuksen ja sellien ohi. Talossa on alakerrassa mm. Minä siirryin 1970-luvun alussa armeijan, opiskelun ja sittemmin työelämän takia pois keskustasta. Keväällä tietysti brennattiin filkkaa ja hiekalla pidettiin neppisautojen kisoja. Poikakoulun pukeutumiskoodi oli siihen aikaan aika konservatiivista ja niinpä jäi mieleen muutaman luokkatoverin riemukas juoksu radan ympäri solmio liehuen! Ajatella, että Paavo Nurmikin oli juossut samalla kentällä… Pikkupoikana katsoin asuntomme ikkunasta kun 60-luvun alussa vastapäisen Punanotkonkadun varrella sijainneet puutalot revittiin alas ja tilalle nousi valkoisilla levyillä päällystetty moderni Valmetin liikepalatsi. Asuin useita vuosia ulkomailla, sitten nuoren perheeni kanssa lähiöissä kuten Oulunkylä ja Länsi-Pakila. Ensin Kampissa 100-vuotiaassa jugendtalossa ja sitten v. 2013 valmistuneessa uudessa kerrostalossa Etu-Töölössä. Fo to Ra ija Jä rv el ä, He ls in gi n Ka up un gi nm us eo .. Kotikatuni Ullanlinnankadun ja Kasarminkadun nurkassa olevan talon tornimaisessa ullakossa asui meidän poikien mielestä ”hieman hullu” taiteilija joka ilmeni olleen Tove Jansson. kansanhiihtolatu Kaivopuiston ympäri. Elintaso alkoi kohota kun tultiin seuraavalle vuosikymmenelle. Lapsi oppii nopeasti asioita vanhempien puheesta. Meille paljasjalkaisille stadilaisille kaikki lapsuudesta tutut rakennukset ovat rakkaita. Mannerheimintien alkupäässä olleet vanhat rakennukset eivät sen sijaan säilyneet kuten jokainen näkee matkatessaan pohjoisesta esim. Ymmärrämme toki, että uuttakin pitää rakentaa ja seuraava sukupolvi taas vuorostaan kiintyy uuteen. Sen vieressä on toistasataa vuotta vanha ”Ohranan talo” jossa oli aikanaan tsaarin poliisin jälkeen mm. Luonnollisesti katutasossa on italialainen ravintola. Nyt talossa lienevät Suomen kalleimmat asuinhuoneistot. Se löytyy Pitkänsillan kummallakin puolella. Nythän se on juuri purettu ja tilalle noussut komea asuintalo. . 1960-luvulla Stadin rakentamisvimma tuhosi vanhaa ja kaunista Pääsin keväällä v.1960 pidetyn Norssin pääsykokeessa tuon maineikkaan koulun oppilaaksi syksyllä. koulunpiha palloleikkeihin. eteispalvelu eli hienosti sanottuna ”concierge” ja autohissi kellarikerroksen halliin. Pojille riitti nykyisen arkkitehtuurimuseon ja designmuseon välissä oleva ns. Hänen muumihahmonsa eivät olleet silloin vielä tehneet läpimurtoa lasten keskuudessa. Kun lapset lähtivät pesästä, siirryin vaimoni kanssa takaisin keskustaan. marsalkka Mannerheimin työhuone ja sitten Rajavartiolaitoksen esikunta. ”Brahiksen matsit” olivat meille ”Johiksen” ja ”Sepiksen” matseja niin futiksessa kuin lätkänpeluussa. Koulumatka lyheni ja kävin ruokatunnilla kotona syömässä joka oli harvinaista, koska monet luokkatoverit olivat muuttaneet perheineen uusiin asumalähiöihin. Satamassa pikkupojat katsoivat kiinnostuneina laivojen lastaushyörinää. ”Brahiksen matsit” olivat meille ”Johiksen” ja ”Sepiksen” matseja niin futiksessa kuin lätkänpeluussa. Ympärillä on vielä paljon kauniita taloja, merikin pilkottaa Lapinlahden puiston takana ja stadin henki on aistittavissa. Niin gimis on vanha stadi…” Vanha kotitaloni on jo täyttänyt 100 vuotta samoin kuin useimmat naapurirakennukset. Talvella mentiin läheiselle Tähtitorninmäelle laskemaan rattikelkalla ja käytiin jopa hiihtämässä ns. Onneksi tuo vanha kaunis talo on säilytetty samoin kuin viereiset museorakennukset
Sit keksittiin, että voitais ruveta keräämään filmitähtien nimmareita. Sotien jälkeen oli erilaisia hyväntekeväisyystapahtumia niinku potkupallo-otteluita, silloin ei puhuttu jalkapallosta, fudiksesta kyllä. Mehän lähdettiin Tupun kanssa Stadikan tornin juurelle kytikselle, kun porukka tuli matsin jälkeen pukuhuoneesta ulos. Tupua vähä hihitytti, kun mä menin ja niiasin syvään ja sanoin: ”Anteeksi, voisinko saada nimikirjoituksenne?” Hän otti kirjan ja kynän ja kirjoitti ja mä kiitin. Ei niitäkään ihan helpolla ruvennu saamaan, kun me ei älytty, että näyttelijät menee teatterille paljon ennen näytöstä, eikä silloin kun yleisö. Mä keksin, että tuli sieltä sitt kuka tahansa, niin mä pyydän siltä nimmarin. Niissä matseissa pelas mm. Sitä mekin harrastettiin mun parhaan frendin Tupun kanssa. näyttelijät sotainvalideja vastaan. ensi-iltateatterit. Matkalla naureskeltiin sille vaxin nimmarille. Sitten todettiin, ettei sieltä enää varmaan ketään tuu, ja päätettiin lähtee meille himaan. No, ovi aukes ja sielt tuli tuttu mies, jota nähtiin kun Stadikan nurkissa pyörittiin, hän oli meidän käsityksen mukaan joku kenttämestari tai vaxi tai joku – kuiteski Stadikalla duunissa. MINNAILUU MARJATTA KAISTILA 16 TSILARI 1/2021 S tadion-jutusta mulle tuli mieleen tapahtuma tornin juurelta. Silloin 40–50-luvulla friiduilla oli tapana kerätä filmitähtien kuvia. Faija tsiikas sitä hetken ja totes, ett tää on kuule arvokkain nimmari, mitä sull on tos kirjassas, Albin Stenroos on olympiavoittaja, voitti Pariisin olympialaisissa 1924 maratonin! . No, ovi aukes ja sielt tuli tuttu mies, jota nähtiin kun Stadikan nurkissa pyörittiin, hän oli meidän käsityksen mukaan joku kenttämestari tai vaxi.. Näyttelijät suhtautu suopeesti kahteen friiduun ovella ja saatiin melkein kaikilta nimmarit. MATA Nimmareita friidujen vihkoon Kiitti vaan taas vikasta Tsilarista ja kliffoista jutuista! Vihkoon on tullut kuuluisia nimiä. Joidenkin arvo selvisi toki vasta myöhemmin. Paras paikka oli Manskulla Bio Rexin edessä ennen ja jälkeen näytöksen. Sitt kekattiin leffojen ensi-illat ja nk. Kun suurin ruuhka oli menny, jäätiin vielä toivorikkaina norkoileen, jos vielä kuitenkin joku tulis. Mun hima oli ihan Stadikan tornia vastapäätä Urhiksella ja mentiin sinne esitteleen saalista ja mä selittämään, että tuli sen vaxinkin nimmari, heh-heh. Siellä oli tietty kans naisnäyttelijöitä kannustamassa, joten oli odotettaviss hyvä saalis. Toinen hyvä paikka oli Stadion. Matskua oli kuiteski huonosti saatavissa ja kyllästyttiin hommaan
Mua kuumotti ja kaikki froogas, ett mitä se bamlas. Pöydän gimmat alko sellasen öögaskaban, ett mua nolotti. Meillä kaikilla on oma Dulcemme.” FUNTSATKAA MILTÄ se kuulosti Tauno Palon lausumana. KU ORKKA alko skulaa ja porukkaa valu parketille. Mutt glasareit nosteltiin, kilisteltiin ja sgriinailtiin äänekkäästi. Styge slyyttas ja se draisas mut omaan mestaan takas. Illan kohokohtana Tauno esitti monologin ”Skremman handut”. RANTSU Mua kuumotti ja kaikki froogas, ett mitä se bamlas. Se kerto jostain Dulce nimisestä dooriksesta. Se on niin sytle ja pälä pälä!. Sinne oli bungattu Tauno Suuri esiintymään. ILTA JATKU ja muutki pääs joraa Taukan kanssa. Se on niin sytle ja pälä pälä! Ei menny Sörkän sutturaan tollanen staili. mutta mvv! . Sitt se lähti, kumarteli pöytiin sinne ja tänne, otti kiukkuselta muijaltaan Stetsoninsa, laitto sen snadisti kallelleen päähänsä, pukeutu kaulahuiviin, palttooseensa ja singras alistuneen dogin tavoin Ortolan perään. Nimmarii pyydettiin handuihin ja servetteihin. Mä punastuin fledaa myöten. Mä olin snadisti vaivautunu. SITT YKSKAS dörtsit lens auki ja siell staijas Kirsti Ortola, Taukan palsa ja lierihattu handuss ja se karjas sieltä ovelt: ”Eiks me sovittu, ett sä tuut tänään suoraan himaan!” PALO NOUSEE, smailaa surumielisesti, stiigaa pöydästä, nojaa handuihin ja sanoo pöytäporukalle: ”Niin. Se oli kauheen gamlaki, ku se oli kuuskymppinen tai jotain ja mä vasta 18! SE DUNKKAS snadisti brenkulle, ku se sano: ” Rakastan teitä…” Ihme maneeri, just niinku jostain leffasta. Mä tsittasin toisessa pöydäss, enkä tiä mitä Taukan pöydäss viserreltiin skruudiksen lomass. RANTSU SKRIVAA ANJA RANTAMÄKI TSILARI 1/2021 17 SKREMMAN HANDUT O li firman järkkäämät Joulujuhlat Laulumiehiss, joskus 50-luvull. Diriga huolehti ett staran glasari pysy täytenä. Ei ollu Taukka mun makuun, pistävine öögineen. Funtsasin, mahtoks se kaikki kuuluu siihen näytelmään EMME KOHDANNEET sen jälkeen enää koskaan. No se sai huikeet aplodit, ei se nyt niin huikee ollu. Saliss kohahti ku Taukka astu sisään, snadisti myöhäss. SITT TAUKKA astu estradille, sille oli duunattu snadi pöytä ja sen viereen tuoli. Diriga luudas handu ojoss moikkamaan ja ohjas staran yhteen pöytään. Puistatti. Sit se jatko: ”… niin rakastan nuoruutta.” MULL OLI kiusallinen fiilis, ku äijä veti tollast roolii. Sekstas handuu, kiitti ja meni omaan pöytäänsä. Mä hogaan, ett Taukka stiigaa mestaltaan ja siftaa meidän pöytään – ja jumakautt, eikös se kumarra mulle ja sano: ”Saanko luvan neiti.” Siis mulle! Muut gimmat tsiigas öögat tapillaan meidän joraamista
Mutta hän harrasti myös valokuvausta 1970-luvulta saakka. Näyttelyn otsikko pohjasi siihen, että Maijanen ei koskaan käytä salamavaloa. R.I.P: Lohivaimo valitsee rakkauden ja vapauden välillä Loppusyksyn eksoottisin teatteriesitys tapahtui marraskuulla Honkaluodolla, Mustikkamaantiellä sijaitsevassa Suomalaisen Kalastusmatkailun Edistämisseuran tukikohdassa. Hän koki mielenkiintoisena luonnonvalon kanssa pelaamisen. Erinomaisen puoleensa vetävässä esityksessä varmaa oli vain, että tarjolla on kalaa. Valokuvanäyttelyn ”KUVA & VALO” nähtiin viime kesänä Kesälahdella ja marraskuulla 2020 Stadissa, Kanneltalolla. Ne on otettu pääasiassa viimeisten viiden vuoden aikana. Pave Maijanen kuuntelee poikansa Vihtorin tulkintaa biisistään Lähtisitkö Kanneltalossa näyttelyavajaisissa. Saaga on suomalaisille vieras, mutta yksi sen tunnuslause on tuttu: – Sitä pahiten kohtelin, jota eniten rakastin. Kylmyydestä nousee vanha nainen, joka yhtyy tanssiin. Soitto loppui, mutta luovuus kukoisti kuvaamisen kautta. HIT Helsinki löysi Lohivaimo–esitykselleen sopivan merellisen ympäristön, johon kuljimme metron jälkeen taksikyydillä ja saimme nauttia lohiaterian ja kahvia päälle. Esitys alkaa pakastimen avaamisella metsässä. Näyttely sisälsi kuvia mm. Sinisiin pukeutuneet naiset seisovat keskellä metsää, jossa kätkevät elämää ja tunnetta sisäänsä. Pääosan esittäjä Anna Korolainen Crevier tutustui saagaan, loi hienon monologin ja samaistuu sen vahvaan ja itsenäiseen sankarittareen. Meillä mustalaismies lyö lujimmin sitä hevosta, jota eniten rakastaa. 18 TSILARI 1/2021 RISTO KOLANEN STADIN SYKE RISTO KOLANEN STADIN SYKE Kulttuurikerros talveen Mestarin viimeinen näyttely Kanneltalolla Muusikkona ja lauluntekijänä Pave Maijasta on muisteltu paljon. Muut kuvat ovat ilman erityistä teemaa. Nuorempi nainen tulee ja seuraa lankaa, joka on sidottu puiden ympärille ja välille. Lohivaimo ui vastavirtaan avioliiton pyörteissä. Sukupolvien unenomaista tanssia Sivuun Ensemblen Kylmäketju on osa Havahtumisia -nimistä kokonaisuutta, tanssielokuva ylisukupolvisesta hiljaisuudesta ja vaikenemisesta. Ku va : St ef an Br em er .. Kuvia on myös saaren kirpputoreilta ja omista lastenlapsista. Häidensä aattona kalastusmökkiin vetäytynyt morsian tutustuu ikiaikaiseen, 1200-luvulla kirjattuun islantilaiseen Lohilaaksolaisten saagaan ja samaistuu sen vahvaan ja itsenäiseen sankarittareen Gudruniin, joka menetti tai tapatti neljä aviomiestään. Valokuvat Hakaniemen silta ja Kirppis Playa del Ingles taustalla. Kun morsian miettii, valitako rakkaus vai vapaus vai ovatko molemmat mahdollisia. Gran Canarian eteläkärjen dyyneiltä, missä tuuli saa hiekan aaltoilemaan kuin veden. Sen kuratoi valokuvataiteilija, ystävä Stefan Bremer . Maijanen sai 2018 ALS-diagnoosin
Kattauksessa on peräti seitsemän läheistä naishahmoa: Anni Swan, Aino Kallas, Aino Kajanus, L. Ku va : Se pp o Ho nk on en .. Tanssiteatteri Sivuun Ensemblen Kylmäketjun hienossa kuvassa monta eri-ikäistä naista tanssii luonnossa. Häiden jälkeen rouva joutui mielisairaalaan ja Leino katkaisuhoitoon. Hahtolan paluuesitys eksillä oli viime keväänä koronan takia perustetun Karanteeniteatterin toinen esitys, joka taltioitiin Suvilahden Tiivistämöllä ja joka palasi tammikuun lopulla vuokrattavaksi. Kantaesitys oli Kuopio Tanssii ja Soi-festivaalilla 28.11.2020. Yli 30 esiintyjää ovat 25–90-vuotiaita naisia. Aino-nimi on suosiossa ja sopiihan se: Aino ja Eino. Ohjauksesta vastaa Seppo Honkonen. TSILARI 1/2021 19 Liikekieli on tanssia puiden keskellä. Vaimoja heistä oli kolme. Ku va : An na Ni sk an en . Se oli nähtävillä vapaasti kuukautta myöhemmin verkossa ja lähtee kiertämään Suomeen ja maailmalle festivaaleihin. Onerva, Maila Talvio, Freya Schoultz, Hanna Laitinen. Pinnan alla on aina hauras ihminen sukupolvesta toiseen. Anna Korolainen Crevier samastuu islantilaisen saagan, Lohivaimo, vahvaan ja itsenäiseen sankarittareen HIT-esityksessä Mustikkamaalla. Ensimmäinen vaimo Freya oli ”Virallinen neiti Kesäheinä” ja Leinon ainoan tyttären äiti. Pinja Hahtola tulkitsee upeasti kaikki Eino Leinon eksät Karanteeniteatterin esityksessä Suvilahden Tiivistämöllä. Estetiikaltaan absurdi maailma juontaa kuvastonsa unien symboliikasta. Tummat kaunottaret ovat suosiossa ja sopivat tummalle verevälle näyttelijälle. Esitys on täynnä unenomaisuutta, ja sitä kantaa näkyvästi kolme naissukupolvea: teoskoreografi itse, mittavan uran tehnyt tanssitaiteen akateemikko ja koreografi Marjo Kuusela sekä nuorinta sukupolvea edustava Krista-Julia Arppo. Edessä Sisko Kinnunen. Lopuksi on nuoren naisen villiä tanssia, tukka vapaana, josta muut ottavat mallia: kieltä pyörittävää naurua ja iloa. Elokuvan liikekieli muodostuu ekspressiivisestä tanssista ja fyysisen teatterin tekniikoista. Juha Ilmari Laineen kanssa esityksen käsikirjoittanut ja ohjannut Ninni Perko sanoo, että hyvien ja huonojen kokemusten ohella sukupolvien ketjussa siirtyy eteenpäin paljon voimaa. Lopuksi kolme eri-ikäistä naista istuu vierekkäin tuoleilla, he kallistuvat sivuun, ja luovat katseita, joissa arvioivat toisia; olemme olemassa juuri tällaisina. Eino Leinon eksät antavat palaa Kansallisrunoilijan asemaan noussut ja Suomen kenties rakastetuin runoilija, Eino Leino, oli riimittelyjensä lisäksi tunnettu boheemista ja kosteasta elämäntyylistään sekä lukuisista ihastuksenkohteistaan. Perko nostaa esiin, miten yleinen selviytymiskeino kylmyys on. Näyttelijä Pinja Hahtola vetää ”eksien naisroolit” hienosti ja tunteella. Aino Kallas on kirjoittanut Sudenmorsiamen ja tämä suhde oli julkinenkin. Ei olekaan kylmyyttä – on myötätuntoa elämälle. . Ku va : Ta nj a Ah ol a. Leino eli myös rankkaa seurapiirielämää. Itse Leino teddykarhupuvussa on Hahtolalta myös mainio suoritus. Kuusela on tarinassa myös suttuisessa huoneessa, on ahdistavaa ja päästään pinnan alle. Tilanteet, pakastinarkku, metsä ja suljettu huone ovat palapelin osia. Naiset pitivät hänestä ja saivat lyyrisiä kirjeitä. Sanoja ei säästellä, kun nämä Einon eksät pääsevät purkamaan tuntojaan Anonyymien Apollon muusien terapiaistunnossa – ja kyytiä saavat niin juopottelevat taiteilijamiehet kuin kulisseja kannattelevat vaimotkin. Nuori nainen elehtii sormen suun eteen: ”Shyy”. Kolmas vaimo Laitinen oli pankkivirkailija, jonka Leino otti, kun ei saanut laulajatar Ester Laitista. Hilja Onerva Lehtinen säilyi suhteen jälkeenkin ystävänä. Eino Leinon eksät sai ensi-iltansa Kajaanin Runoviikoilla 2018 ja se palkittiin 2019 parhaana Valtakunnallisessa monologikilpailussa
Kimmo Pälikön ART Helsinki on edelleen tarjoukses kaks kybää skipale. Nyt hommaan saadaan myös historiallinen vinkkeli. Ainaski landella ollaan sitä mieltä, et täällä bamlataan eri tavalla. Saat edullisesti edustavan lahjan kelle vaan, jolla on jo kaikkee. Uutuudet Alla pari kniguu, joihin kandee tutustuu, ku ne on viime syksyn uutuuksii. Hinta 30 euroo. Skulaa siis Marjutille, puhelin 045-1867238. Voi skulata Marjutille, joka vapaaehtoisena järkkää knigui tai muuta gamista lafkasta ja sopii kui kamat dilkataan. SLANGI BLISAA SKRIVAA SNYGISTI on Heikki Paunosen ja Virve Kuutarin yhteistyössä tuottama opas slangin skrivaamiseen. 20 TSILARI 1/2021 Kuis lafka noin koronan aikana L afka on toistaiseksi bosessa, mutta handelii voi silti käydä joko netin tai puhelinen välityksel. Kandee lesaa. Tää sydeemi jatkuu, kunnes on uus hallitus ja se löytäny byrooseen duunarin. Hinta 30 euroo STADIN SYNTINEN S on neljän kielitieteilijän kokoomateos, jossa funtsitaan tätä stadilaista tapaa bamlata. Jos funtsit vaikkapa Tsilariin skrivaamista, niin kandee lesaa
Se oli snygii aikaa. Stadilaisuus tulee suoraan sydämestä. Meitä on aina yhdistäny samanlainen staili tsiigaa maailmaa. Bränikät Stadi Originals-paidat saat One Eye Tattoosta Alppikatu kolmosesta (ti–pe 12–18, la 12–15) tai meiän nettikaupasta kauppa.stadioriginals.com Tsekkaa myös himasaitti www.stadioriginals.fi ja IG:stä @stadi_originals ”Me ei jääty kadulle, mut kadut jäi meihin.” . Chilli atmosfääri liitettynä äärettömän skillsiin tekemiseen on kingi mixi. Ehkä biisejäkin enemmän meillä on kuitenkin vaihdeltu pelipaitoja. Broidin ja systerin katukledjubrändi. Katumuoti ja sen omaperäinen tulkinta on meistä aina ollu mitä doupeinta itseilmaisua. Meidän priva lisähuone, jossa istuttiin kokiksia korkaten räppiä kuunnellen joka yö. Snaijattiin, et mikä oiskaan siistimpää, kuin yhdistää rakkaus Stadiin ja hiphop-väritteiseen katukulttuuriin duunaamalla jotain täysin freshiä. Meille stailit kledjut ei oo ikinä tarkoittanu fygeton spendaamista siellä, missä mainstream-jengi höylää Visaa. Meille stadilaisuus on aitoutta. Siistejä lätsiä ja ysärirotseja. Joinain öinä puhe kääntyi Topi-pappaan, jonka tunnemme vain legendoista stooreista. Meidän keitaita on nettikirpparit ja Hakiksen UFF. Tokoinrantaa ja Piritoria, leipäjonoja ja kanikonttoreita. Paljasjalkaiseen stadilaiseen ja Sörkan kundiin, joka dallasi samoja katuja. Jotain, mitä ei voi opetella tai päälleliimaa. Laitapuolen kulkijoita ja aitoa, itsepintaista jengiä, joka kääntää vastoinkäymiset voitoiksi. Bamlattiin jätkille ideoista ja startattiin yhteistyö. Stadin ykköstatskamesta One Eye Tattoo Alppikatu kolmosessa on ollu meiän luottolafka jo vuosii. Nyt on nimikkopaita ulkona ja painokone sylkee jo paria uutta paitaa, joissa on One Eyen Kimin päälliköt piirrokset. Idea omista kledjuista alko muototoutua 2019. Slangia ja sporia. Esitellen uusia biisejä toisillemme, chillaten ja tsoukkaillen. Niinku meiän Fair Wearkledjutkin. Meidän Stadi on meren tuoksuu, puistoja ja tägejä. STADILAISIA BROIDI JA SEN SYSTERI TSILARI 1/2021 21 P ostimerkinkokoinen, stöginen partsi Pääskylänkadulla
Päiviksen tsilarin pojan muistelmia 1950 luvun taka-Tölikasta. Asuin ympäristö uusiutui muutenkin sodan jälkeen kovasti. Talous alkoi vasta nousta jaloilleen. . Koulunkäyntini siirtyi 5-vuodeksi osaltani Ruskeasuolle Karjalan yhteiskouluun. Sokeritehdas purettiin ja tilalle tuli Oopperarakennus, aikaisemmin oli duunattu myös Finlandiatalo. Meidän talo oli ”pieni” yksirappuinen talo, jossa kyllä lapsia riitti ja ympäristöstä löytyi lisää. Sitten Meilahden sairaalan kaivaukset naistenklinikan vieressä olivat mahtavia ”luolineen”, jossa tietysti piti käydä tutkimassa kiellettyä aluetta. Erikoista Päiviksellä oli, että talo No1 oli puutalo Manskun kulmassa, muut olivat uusia 40-luvun kivitaloja. Koko taka-Tölika ”uusiutui” ja taloja rakennettiin pikatahtiin, kuten Työterveyslaitos, Lastenlinna kylläkin jo aikaisemmin, Pallokenttää korjailtiin, Jäästadion 1960 luvulla, halli myöhemmin. Mannerheimintien ja päivärinnankadun kulma oli vielä 1950 kuvan näköinen. Alakoulu sijaitsi Töölönkadulla (1 ja 2 luokka), sitten Meilahteen rakennettiin uusi koulu, jossa käytiin 3–4 lk. Kansaneläkelaitos vei koko korttelin tilan. Olympiastadionhan oli tehty jo 1930 luvulla, kisat vasta 1952 joissa olin äidin kanssa avajaisissa. Kari Varvikko oli muuten samalla luokalla. Foto: Helsingin Kaupunginmuseo, Eino Heinonen 1950. 22 TSILARI 1/2021 MINNAILUU PENTTI KOKKO S ynnyin 2.2.1944 Naistenklinikalla Hesan pommitukien aikana. Sitten myös puutalo Mantskun kulmasta purettiin ja tilalle Finnairin silloinen uusi Pääkonttori. Nykyisin 76-vuotiaana, on paljon muistoja Tölikasta/Hesasta! Stadin slangista/Tsilari on kiva lukea stooreja entisistä ajoista, slangiakin kyllä osaan snadisti , mutta kirjoittaminen käy näin paremmin. (PÄIVIS = PÄIVÄRINNANKATU 5A). Sitten ”potkupalloilu” vei ykkössijan, mutta duuniakin piti tehdä ja pääsin 1967 Finnairille töihin lentoaseman teknilliselle puolelle ja sieltä myöhemmin Cateringiin, joissa yhteensä 37 vuotta kului. Suuri vanhojen puutalojen purkamisbuumi ei ollut vielä käynnistynyt. Ensimmäiset muistikuvat alkavat vähän ennen kansakouluaikaa. Palloilusta olen saanut SM-mitaleita 5 kpl (1 kulta), Suomen Cup ja lukuisia piirin mestaruuksia
Kukaan ei toivo että tulis dumarille asiaa. Dumareita pidetään vähän jäykkänä porukkana, eikä aina syyttä. 045 6581 333, jouni.korhonen@stadu.fi Maailman ainoo stadinkielinen lakitoimiston himasaitti: www.stadu.fi Stadin Slangi ry:n jäsenille alennus – 10 % normaalihinnoista. Tosi kivaa porukkaa enimmäkseen. Ja ellei konstit riitä, otetaan kikka-kolmoset avuksi! Bamlataan stadiks Ja tässä on ihan tietty idis, miksi nostan tätä slangia esille. Stadin Dumari on firman oikea virallinen nimi. STADIN SYKE STADILAISII JOUNI KORHONEN Jouni Korhonen, Stadin Dumari, varatuomari Puh. Slangin puhumista ujostellaan, mut miks ihmeessä. Stadin Dumarin saitilla on myös Stadista rouheita kuvia kasvavasta Stadista ja sen ihmisistä 1960–70-lukujen vaihteesta. Slangijengille rabattii Mutta on mulla dumarina ihan tavallistakin väkeä asiakkaana. Maailman ainoo stadinkielinen lakitoimiston himasaitti kandee tsekata, kun ei stadinkielisiä himasaitteja muutenkaan juuri oo. Kyllä joku konsti aina keksitään asiaan kuin asiaan. Tää on meidän himaseutua ja siitä pitää olla ylpee. Uskaltakaa puhua maailman upeinta stadin slangia! . Joka kymmenes suomalainen asuu pelkästään Stadissa, ja mitä muuta Espoo ja Vantaa on kuin Stadin nukkumamestoja. Ja stadin kieli on meidän kieli, ei pelkkä nuorten kloppien hömpötys tai kielioppivirhe. Ei mennä rosikseen, jos ei ole pakko, mutta sitten flaidataan kunnolla, jos sinne asti mennään. Avioeron jälkeen osituksia, perinnönjakoja, joskus liikennerikoksia tai muitakin rikoksia. Useimmat keissit ratkeaa kyllä nykyään neuvottele-malla ennen oikeudenkäyntiä. Bamlataan stadiks, kun kerran ollaan stadilaisia. Stadin alueella asuu oikeesti joka viides suomalainen. Plus sopimuksia, vahingonkorvauksia, mitä milloinkin. Jostain ihmeen syystä stadilaisia luullaan ylpeiksi, jos puhuu stadin slangia. Jouni jelppii mielellään myös Stadin Slangin jäseniä, yrittäjiä tai yksityisihmisiä, joille on luvassa 10 prosentin rabatti normaalihinnoista. Ja mukavan – niin hölmöä kysymystä ei tule että asiakkaalle nauraisin Ota vaan rohkeesti yhteyttä, ei tarvii skagata. Eniten on duuniriitoja, fudut duunipaikasta tai liksaongelmia, tai sekä että. Rehellistä duunia tekevää jengii, jota on ilo jeesata. Tää slangiasia kun saataisiin vielä kondikseen niin ois täydellistä. Oon huomannu, että stadilaiset on välillä vähän ku eksyksissä ja skagaa olla oma ittensä. Vai luullaanko. Oikee stadilainen on rento, nokkela, vähän näsäviisas, elämää ymmärtävä ja isojen massojen keskellä ittensä näköistä elämää elävä ihminen. Mutta kun semmonen päivä koittaa, niin on hyvä tietää mistä löytää luotettavan dumarin. Mä oon pistäny pystyyn byroon uuteen toimistohotlaan Bruniksella, Manskun päässä. Mä kuulun kans noin 100 eturivin dumarin joukkoon, jotka antaa puhelinneuvontaa Suomen Yrittäjien yli sadalle tuhannelle jäsenelle. Mun mottoni on Duunilla diiliin, staililla matsiin. Tää on vähän toista, käykää tsiigaamassa. Mun ajast eniten menee snadien ja keskibulien firmojen jelppimisessä. TSILARI 1/2021 23 Slangidumari jelppii S langidumari. Mul on kokemusta niin kampaajien, ravintoloiden ku kuorkkarija dösäfirmojen jelppimisestä
Skattalle, Bärtsiin, Kaivariin, Krunikaan, Laruun, Meikkuun, Munkkaan, Pohjois-Haagaan, Maunulaan, Valkkaan, Pihlikseen, Puksuun, Roihikaan ja tietenkin Hertsikaan. Niitä nousi eri puolille kasvavaa pääkaupunkia kuten esim. ”Näitä Stadin piirikisoja järjestivät aikoinaan Helsingin Hiihtäjät, Helsingin Työväen Hiihtäjät, Helsingin Toverit ”Torsut”, Huopalahden Hurjat, Lauttasaaren Pyrintö ja Puotinkylän Valtti. Kari Nyberg ja Jarmo Putkinen Hertsikan pukukopilla. 24 TSILARI 1/2021 Historiaa Ekat skabat on pidetty jo 1896 eli reippaasti yli 120 vuotta sitten Skattalla. Fo to M ar ju t Kl in ga .. Esimerkiksi: Haagassa järjestettiin Huopalahden Hurjien jäsenten välisiä STADIN SPORTTII MARJUT KLINGA Mäkihyppy kuuluu edelleen Stadiin!!! Surullinen tilanne on tällä hetkellä mäkihypyssä muustakin syystä kuin vähälumisten talvien takia. Näihin aikoihin harrastajia oli reippaat 300. Stadissa riittäisi väkeä harrastuksen pariin ja Lahdessa alkaa olla jengistä pulaa mutta lähin kunnon mäki on Lahdessa. Kundit kiertelivät seurojen järjestämissä kisoissa ympäri Helsinkiä 50 -60-luvulla. Nyberg Ja tietty kun Stadiin oli saatu riittävästi mäkiä haluttiin järkätä piirikisoja joiden suosio olikin suuri. Parhaimmillaan Stadissa oli yli 20 puurakenteista hyppyrimäkeä. ”Piirin parhaat hyppääjät treenasivat 60-luvulla Maunulan mäessä”, kertoo Kari J. Mutta varsinainen buumi sijoittuu toisen maailmansodan aikoihin kun hyppyrimäkiä alettiin bygata eri puolille Stadii. Aikuisia näihin pikkumäkiin ei laskettu ollenkaan turvallisuussyistä. Sarjat olivat kilpailuissa alle 16v, 14v ja alle 12v
Huopalahden Hurjien toimesta järjestettiin myös avoimia Helsingin iltakisoja, joissa oli parhaimmillaan yli 100 osallistuvaa. Jollain seuran mäkihyppy aktiivilla oli aina avaimet mukana huoltokoppiin että sai laitettua valot ja muutenkin hoiti mäkeä. TSILARI 1/2021 25 mäkikisoja ja paikalla oli parhaimmillaan 50 osallistujaa 60-luvulla. Harjoittelu voidaan aloittaa esimerkiksi laskemalla hyppyrimäen alamäkeä omilla laskettelutai hiihtoskimboilla ennen siirtymistä varsinaisiin mäkihyppysuksiin. Hertsikan mäki purettiin 1976 ja tilalle rakennettu ”suuri mäki” purettiin syksyllä 2019 juuri turvallisuussyistä. Lajin harrastaminen Bulin mäen puute on nyt juuri aiheuttanut sen että useat lajia pitkään harrastaneet ovat harrastamisen lopettaneet, koska treenaaminen vaatisi matkustamista aina Lahteen saakka. Nyt lajia voi harrastaa Hertsikan mäessä K-15 ja K-22 tasolla, mutta siihen se sitten jää. Hyppyrimäet olivat pääosin 20–26 metrisiä paitsi Larun mäki joka oli 32 metrinen ja Hertsikan 50 metrinen. Hertsikassa on muutenkin jo valmis pohja lajille ja mäki nostaisi myös koko liikuntapuiston imagoa, kun siellä voisi treenata luistelua, jääkiekkoa, hiihtoa ja mäkihyppyä. Mäkihyppyharjoittelun voi aloittaa kun tasapaino on kehittynyt niin, että pysyy pystyssä skimboilla. Hertsikan hyppääjillä on myös lainata kamoja alkuun jotta harrastuksen aloittaminen ei olisi fyrkasta kiinni. Menneenä syksynä Hertsikaan valmistui K-2 mäki jossa jo ihan skiditkin voivat aloittaa lajiin tutustumisen. Stadissa harrastajien ikähaarukka onkin 5–70+ -vuotta. Vuosikausia sitten skimbaajat saivat Kivikon hiihtohallin. Useita hyppyreitä jouduttiin myös purkamaan turvallisuussyistä. Tyypillinen ikä aloittaa mäkihyppyharrastus on 6–11 vuotta, mutta harrastus sopii kaikenikäiselle. Jo ylämäki antaa pienelle hyppääjän alulle vauhdin tunteen ja ilmalento kruunaa kokemuksen.. Stadin hyppyjengin suuren surun hetki oli, kun vanha mäki pantiin tuusan päreiksi. Tulevaisuus uhattuna Stadilaisten mahdollisuudet harrastaa myös perinteisempiä talvilajeja kuten hiihto ja mäkihyppy on kiinni kunnon mestoista. Hyppyrimäissä oli kaupungin vetämät valot, joka mahdollisti näiden iltakisojen pidon. Nyt on päätettävä rakentaa Hertsikaan kunnon mäki puretun tilalle ja luoda täten harrastusmahdollisuus kaikille myös tulevaisuudessa. Snadimpien harrastajien harjoittelu koostuukin pääsääntöisesti erilaisista skimboilla duunattavista, tasapainoa kehittävistä harjoituksista. (Valmiit suunnitelmapohjat ovat jo olemassa) . ” Lainaus Jari Putkinen Helsingin mäkihyppääjistä. Nyt on näytön paikka jos halutaan turvata stadilaisille tasapuoliset mahikset tulla vaikkapa maailman mestariksi myös mäkihypyssä.. 70-luvulla harrastajien määrä väheni kun mahdollisuudet eri lajien harrastamiseen laajenivat
Niin on myöski itse assa muuttunut. Saarinenki endras niit riitninkei monta kertaa nii, ettei se ole alkuunkaan sen ekan idiksen mukanen karhupatsaineen ja torneineen. Tossa reilut sata vuotta sitten oli Stadis ihan oikeesti kaks assaa. STADIN HISSAA ESKO VEPSÄ Stassa, Assa, Steissi Niin se on assanki nimi muuttunu reilus sadas vuodes. 18 henkee loukkaantu. Siit ei jatketa. Vanhaa tosin käytettiin enää välitilana. Jäi tosin lokomotiivi nalkkiin assan halliin. Harva tsennaa ihan jämptisti, missä se vanha oli ja kui siihe stoget tuli. Buli mälli oli elokuussa 1926, ku postistoge porhalsi melkeen isoon halliin asti. Muutaman kerran on stoge yrittäny vissiin vanhaa muistoo ton uude assan läpi ja tän vanhan pitskulle. Se sai faartii aika tavalla, ku Pasilasta on koko matka alamäkee ja niinpä siit meniki yks vaunu asemahalliin ja kahdeksast tuli silppuu assalaiturille. Lokakuus 1990 pääsi Pasilasta haneen 600 metrii pitkä tavarastoge. Siihen se stoppaa, paitti joskus. Usein olen funtsinu, et millane olis Kruna, jos meil olis ollu 1810-luvulla nykyinen demokratia ja puoluesysteemi. Lokakuus 1944 paineli Turun stoge assalle niin reippaasti, et sekin meni seinäst läpi ja seinä sortu sen veturin päälle, kukaan ei delannu tai loukkaantunu kumma kyllä. Juna ei jatka Stadin assa on stogen päätepiste. Uutiset ei kerro delanneista, mut jälki on komeeta. Ekaks se oli svedupohjalt ”stassa”, sit suomest ”assa” ja nyt sit vikaks toi american style ”steissi”. Tästä se nyt näkyy. Tää sattu aamuyöstä ja assa oli tyhjä joten väkee ei menny ku veturiikaan ei ollu megges. 26 TSILARI 1/2021. Uusi ja vanha asema vierekkäin. Täst Eliel Saarisen suunnittelemast byggast käytiin hervoton flaidis, niinku meillä on tapana flaidata kaikest, ennenku se saatiin duunattuu. Ehkä ei ihan tollanen, ku se on. Fotois näkyy lokomotiivi sisällä hallissa ja vaunut pinos pihalla. Helppoo ei ollu Elielilläkään Kuten fotost näkyy, oli se vanha 1800-luvun assa viel ihan täydes kondikses, ku tota Saarisen graniittipalatsii ruvettiin byggaan
Mahto siin Stadin brankkareit hieman hämmentää, ku landet oli ekana flekkistä sammuttamas. TSILARI 1/2021 27 Viimesin pitkäks veto tapahtu sit ihan toisel puolel assaa eli siel, mistä Espoon ja Martsarin stoget menee sekä flygarikentsulle lännen kautta. Se oli yhtä avointa tilaa ja rakenteet oli veduu ja eristeet pehkuu, mikä eldaa ku tappura. Suomen nopeimmat brankkarit Tähän eldikseen liittyy yks vekkuli stoori ”Suomen nopein palokunta”, mikä on Joutsenon brankkarit. No sehä tehtiin sitten tän eldiksen jälkeen. Jengii oli varotettu assalla ja siin lähel ja niinpä siin ei tullu henkilövaninkoi. Höyryheppa taisi pillastua oikeen kunnolla, kun ei pysynyt pilttuussaan. Tosi nopeita noi karjalaiset – sano. Bulit kattokruunut tipahti alas, ku niiden vaijerit suli siin eldikses. Tän jälkeen sinne asennettiin ne lisästopparit ja jengin dallausmatka piteni assalla jonkun verran. Se buli eldis Assa on kokenu kovia muutenki ku liian innokkaist stogeist. Ne oli ekaks eldikses, ku ne oli tullu Stadiin hakee niitten uutta fiudee ja menneet Assan raflaan ottaa pienet ja skruudaan. Brankkareit vislattiin apuun naapurikunnista, sillä Stadin omat noin sata ukkoo 19 yksiköst ei piisannu alkuunkaan. . Viimeisin rysäys oli, kun Intercityn neljä vaunuu pyrki hotelliin sisään.. Ne oli siis mestoilla jo ennen eldiksen syttymistä. Solttuja komennettiin jelppiin ja Stadin lähes kaikki skoudet oli pitämäs innokast yleisöö oordningis, ku se tuppas liian lähelle eldistä. Assan yläkerras oli noin 3000 neliön kokone avoin vintti ja sehä eldas kokonaan. Tää tapahtu tammikuun neljäntenä 2010. Täst Eliel Saarisen suunnittelemast byggast käytiin hervoton flaidis, niinku meillä on tapana flaidata kaikest. Täst oli Stadin brankkaripomo huomauttanu VR:lle jo 1939 ja määränny jakamaan se tila palonkestäviks osastoiks. Eldistä tuli tsiigaan buli yleisö, jota hollaan tarvittiin lähes kaikki Stadin skoudet. Kämpät sai tehostetun tuuletuksen, mut seki sit rempattiin kondikseen. Se eldas kerran oikeen komeesti. Siinä oli laiturialue täynnä VR:n sirpaletavaraa. Intercity stogen neljä kakskerroksist vaunuu oli päässy haneen Pasilast ja karkulaiset styyrattiin tarkotuksel sinne laidalle, ku uskottiin, et ne tyssää niihi stoppareihi, mut sitte ne yrittiki varata hodlasta huonetta ikkunoiden kautta. Eldis sytty 2-luokan raflan hissist ja levis koko assan alueelle 14.6.1950. No stoori ei kerro, osallistuks ne ihan oikeesti hommiin, ku tais olla sundikset päällä Joutsenon pojilla. Tää vintti oliki syy siihe, et se eldis levis niin nopeesti ja koko katon laajuiseks
Erilaisii Badei ja Bastui oli pitkin Stadii. Ullanlinnan kylpyyn jonotettiin ennen ovien avaamista. Nyt niis tilois on jotain muuta. Noi maantieteelliset paikannukset on mun omia ja perustuvat siihen, mis ne systeemit oikeesti seisoo. Fotot Helsingin Kaupunginmuseo . Stenbergin konepajan rantsussa oli duunareille tarkoitettu kylpylaitos ja bastu. 28 TSILARI 1/2021 TUOMAS KURVILAINEN STADIN HISSAA Mentiin Baadiin S tadi oli mahtimesta 1800-luvulla, ku funtsitaan kylpylöit. Vielä 1940 ja 1950-luvuilla oli Stadissa bastu melkeen joka korttelis. Mun lapsuuden bastu oli Elkan buli bastu Hesarin ja Pengiksen kulmas. Kylpyläkulttuuri on taas palaamassa Stadiin Täs joitain fotoi vanhoist kylpylaitoksist, Baadeist eri puolilla Stadia. Nää uudet on tosin jotain muuta ku ne vanhat. Rakennus muutettiin myöhemmin konepajan henkilöstön käyttöön. Ullanlinna kylpylaitos oli erityisesti herrasväen ja venäläisten suosiossa 1800-luvun puolivälissä. Sit ruvettiin duunaan noit lähiöit ja jengi häippäs kantakaupungist ja nää bastut meni boseen yks toisensa perään. Krunan suosituin bastu oli Mariankadun ja Kirkkokadun kulmassa sijainnut MarieBad, joka purettiin jo 1915.. On Löyly Munkkisaaren rantsussa, on Allas Skattan kulmalla ja sit se uniikki, villi ja vapaa Sompasauna Nihdin rantsussa. Ainoostaan Yrjöngartsa on pitäny pintansa. Nyt niit on sitte taas tullu. Sit ne bastut delas yks toisens perään, et jälelle jäi vaan Arla, Kotiharju ja Hermanni. Hietalahden rantsussa Koffii vastapäätä oli Stadin eka yleinen bastu ja kylpylaitos, joka palveli alueen duunareita
Kuva: Raimo Granberg.. RISTO KOLANEN STADIN VALOT Ilkka Paloniemen Ajan lennätin -laserteos oli vaikuttava näky uudenvuodenyönä Olympiastadionin yllä. . LUX-tapahtumien kuraattori Ilkka Paloniemen suunnittelema radiolaserteos Ajan lennätin oli koettavissa 8 tunnin ajan auringonlaskusta aina seuraavaan aamuun saakka. TSILARI 1/2021 29 Lasershow uudenvuoden kohokohta Töölössä P erinteisen yleisötapahtuman sijaan vuodenvaihtumisen juhlatunnelmaan johdattavaa ohjelmaa sai kokea Helsinkikanavan ja Ylen välityksellä. Sade ja vesi antoivat mystisen tunnelman. Sen piti olla kaikenikäisille, mutta se oli enemmän nuorille, jotka tuskin olivat television äärellä. Kaupungintalon juhlasali muuttui uudenvuoden show’n näyttämöksi. Vuoden 2020 viimeisten auringonsäteiden painuessa mailleen Helsingin taivaalle syttyivät lasersäteet, jotka morsettivat merkkisarjaa ”2020–2021” kaikkiin ilmansuuntiin Olympiastadionin tornista
Ei siellä mitään leikitetty. Meillä oli läpitalon huoneisto ja köökki oli itäpuolella. Jengii reilusti Meillä budjas melkoinen joukko jengiä. Ruokasyvennyksen päällä oli piian luukku, jonne pääs portaita pitkin. Siell oli kaasuliesi, joka pelotti mua, kun se paukahti sammutettaes. Kylppäri oli sen verran kookas, ett siell oli vanna (amme) niinku mun mummo sitä kutsu. Siell oli tietysti mun mutsi ja faija ja mä koisasin samassa huoneessa. Enstex mulla oli pinnasänky, jossa oli puna-valkoinen patjapussi täynnä olkia ja sen alla JALLU TEEMAJUTTU Snadina Ruoholahdessa Mä synnyin Mehiläisen sairaalassa Runeberginkadulla, mutt mun eka hima oli Ruoholahdenkatu kuudessa. Paraatipuolella oli kans buli hissi, kuten tapana oli tuohon aikaan. Sitte oli vielä halli ja pitkä eteinen, jossa oli oikein garderobi. Piialla oli ajan tavan mukaan oma sisäänkäynti kyökin kautta ja siellä oli vielä partsi, jossa saatto piiskata mattoja. Kun messinkiketjusta nykäs, niin vodaa tuli ku Niagarasta. Veski oli erillinen ja siellä oli valurautainen pönttö pitkän putken päässä ja siin luki ”Teho”. Meidän kämpässä oli neliöitä 96 ja huoneita oli kolme, joista yks oli aika paljon bulimpi kun ne kaks muuta. Yllättävää kyllä niin siell oli oma hissi. Tässä ollaan Lapinlahden puistossa puistotädin huomassa, jonka nimi oli Liisa. Niinku hiffaat, niin meitä oli todella runsaasti. Sen verran Liisa-täti katto perään, ettei toista ihan lapiolla päähän paukutettu.. 30 TSILARI 1/2021 N ykyään jengi budjaa aika snadeissa luukuissa ja monesti ihan yksin, vaan 40 -ja 50-luvuilla meininki oli ihan toinen
Hiili tuli gartsalle, johon se kipattiin ja sitten talkkari lapioi sen klitsuun. Kellarissa oli tukkuliike Parti Ab:n varasto. Myöhemmin mä koisin taitettavassa telttasängyssä. Se oli romukauppias Barkoff. Talli palo vuonna 1959. Ne tuli jostain landelta ja aina ei oikein bonjattu mitä ne bamlas. Kadonnut ammatti Se oli aika iso talo tää Ruoholahdenkatu 6 ja molemmin puolin oli vanhat puutalot. Toisella puolella kylppäriä asu mummo ja mun vanhempi systeri. TSILARI 1/2021 31 sentin paksu kumilevy, jos ois sattunu tuleen vahinko. Sillä oli aina naama mustana paitsi siitä osasta nuppia, jonka peitti lippis. He ls in gi n ka up un gi nm us eo .. Tällane baletti budjas kimpassa eikä siin enempiä riitoja tullut. . Niiden piti herätä parikin kertaa yössä, ku piti lapioida hiiltä pesään. Talvella ei snögeä suhattu veks, vaan tsilari duunas kapeen rännin portilta piden läpi eri portaisiin ja jengi käytti sitte niitä. Toinen kadonnu homma Toinen hyvä homma oli, kun pari kertaa kuussa tuli stadin puhtaanapidon kuorkit hakee roskat veks betolaareista. Paljon oli jo purettu varastoja ja lautatarhoja uuden tieltä, mutta vielä oli vanhaa jäljellä. Kun mä kerran snadina vein sille jotain rautaa romikseen, niin siellä oli ukko, joka oli hirveän huonokuntosen näköne ja sen kledjut oli aika rääsyt. Niin mummo oli jäänyt tyhjän päälle ja muuttanut meille asumaan. Ruoholahti ja Länsisataman alue 1970. Naapurin puutalon saostuskaivo tyhjennettiin stadin toimesta kerran kuussa ja sillo koko tienoo haisi ihan kaameelle. Se kysy Barkoffilta, et ”Ostak sä luita ja lumppuja?” Se Barkoff tsiikasi sitä gubbea ja sano: ”Hyppää vaakaan!” Sellaista oli elämä varhaisella 1950-luvulla Ruoholahdessa. Niill ukoill oli ranteissa ja nilkoissa fiuden sisärenkaasta duunatut lenkit siks, ettei rotat joita laarissa oli paljo, ois menny hihasta sisään ja purru näitä ukkoja. Fo to : Si m o Ri st o 19 70 . Sitte kun lava osu seinään niin se karju: ”Stop, stop!” Sitte oli hirmu rikas äijä toisessa kerroksessa. Samass taloss oli gartsan puolella parturi ja yllättävä kyllä neulomo. Naapurihuone oli mun tädin käytössä eli mutsin systerin. Niiden vaimot hoiti rabat ja ne kuuras niitä viikottain. Mummo oli sikäli jännä tapaus, et tiettävästi se oli eka nainen Suomessa joka oli ottanut avioeron äijästään, ku se oli ollut melkoinen hulttio. Me saatiin snadeina hakkaa spadalla niit rottia ja se oli jännää puuhaa. Niiden hommat oli rankkoja. Tohon aikaan joka talossa oli gåsari tai joskus sanottiin kans talkkari tai tsilari. Niill ukoill oli ranteissa ja nilkoissa fiuden sisärenkaasta duunatut lenkit siks, ettei rotat, joita laarissa oli paljo, ois menny hihasta sisään ja purru näitä ukkoja. Gåsari itse hoiti lämmityksen hiilipannuilla, joka oli kova duuni. Siellä opin ekat sanat ruotsinkieltä. Kun kuski peruutti sisään niin appari huus ett ”Kom bara”. Se oli aika kliffaa, sillä me skidit saatiin duunattua lumilinnoja pidelle. Nelosessa oli Stadin vika hevosajuri enkä meinaa vossikkaa, vaan sellasta, jotka talvella tsöras lunta reellä ja kesällä vaikka muuttokuormia. Sitte roskiksen kannet auki ja spadalla mättään roskia lavalle, jossa toinen polki niitä tiiviiks. Kesällä se lakasi piden ja gartsan
”Arska” oli fudiksessa maajoukkuemolari ja myöhemmän koristähden Kari-Pekka Klingan faija. Pian Rainer kasvoi sellaiseks korstaksi, että näki muiden yli lehteriltä matsit ihan hyvin. Siitä tuli ”Rokatanu” ja sitten ”Roko” ja sitten ”Röögu”. Lauantaisin ei menty tsimmaamaan. Silloin Rainer meni ja tönäs sen sköneen. Rainer varoitti ”Ota lungisti, meill on skyfä kloddi botskissa.” Yhtäkkiä plutasin sköneen. Riitti kun olin ”Stakans broidi”. Kun oli niin onnettoman näköinen, joku vanha gubbe tuli brenkusta hyvätuulisena ja osti sille libarin. Näin vihreitä kuplia. Kundit ties, et mun grode broidi kävi viis vuotta ylempää luokkaa. Muun muassa skolessa. Myöhemmin, kun faija sai uuden piirin, Rainer meni hengaamaan Messiksen ulkopuolelle. Kesäisin budjattiin Hertsikan siirtiksessä. Sotahuuto oli ”mera blod, större ring”. Se oli ”Revan”, Liisankadulla Krunikassa. Fo to : He ls in gi n Ka up un gi nm us eo Co ns ta nt in Gr ün be rg 19 61 .. Pitskulla oli aina flaidis. Halpa seisomapaikka riitti. Mua harmitti, kun fudis loppui siihen. En osanut tsimmaa, joku hinas mut ylös. Skulattiin myös fudista. Sinne tuli kaikki kaks kertaa paremmissa skoleissa luokalle stankanneet. Ei ope huomannut, eikä välittänyt. Jos et usko, lesaa tämä juttu loppuun. Hänen kladekaipparinsa oli muuten Fjalle Åsten, josta kerroin neljä vuotta sitten Tsilarin skribausskabassa otsikolla ”Fjalle ja futis – naturlinkvist”. Siellä Rainer ei ollut Stakan vaan Röögu. Rainer oli mua viis vuotta vanhempi ja 10 senttiä pitempi: 198. Mun kanssa ei kukaan flaidannut. Knekkaajaks vai journalistiks . Silloin tuli lauantain toivotut radiosta ja Kimmo Katra halus hööraaman jos 17:45 tulis yks kipale swingiä, ehkä jopa boppia. Se oli mun isobroidi, se. Se oli mun isosta broidista jänskää. Nimi tuli krokettipelistä. Mutta myös jelppas. Hän meni aina tarkastamaan kun oli knekkusskabat, ja otti Rainerin mukaan. Hän oli stara kuulantyönnössä, korkeushypyssä, fudikessa ja käsiksessä. Siinä Ripa sitten tsimmas, omassa skeidassan. Lane oli vänkä mesta. Rainer eli ”Stakan” oli skolen urheilusankari, lätkätähden Chrisse Rappin ohella. Oltiin siirtsikan ainoat hurrit. Arvaa, jos muut kundit skriinas. 32 TSILARI 1/2021 PER-ERIK LÖNNFORS MINNAILUU K äytiin Hesan isoimpaa ja huonoimpaa hurriskolea. Yks leuhki kundi, Risto, keinutteli liian kovaa. Siell oli botskeja, joita saattoi penkeillä ståndaten keinutella. Hänen piiriinsä kuului Messuhalli. Isobroidini lausui väärin ”rokottanut”. Itse en ollut urheilutähti, vakka skulasin. Hetki myöhemmin se leuhki kundi istui kyykyssä paskalla bryggan päässä. Minä olin ”Pikku-Röögu”. Meijän faija oli terveystarkastaja. Meillä ei ollut raddaa, naturlinkvist ei myöskään skraittaa. Suomen kieli oli kankeaa. Mä olin ehkä viiden ikäinen, Rainer 10. Mä tsiigasin aina isoa broidiani yläviistoon, hänen varjostaan. ”Ja sit tsimmaamaan” huus kundit jag tsuppas kapean maantien, nykyisen moottoritien, yli lanelle, kesäsaunan alapuolella. Siinä skulaan korista Huru-Ukoissa ihka Mun buli broidi ja minä Svenska Lyceum Liisankadulla Kyl ihmisen koko vaikuttaa hänen elämäänsä. Skulas käsistä Kiffenissä, Aarre Klingan kanssa. Tottakai hän kiusasi. Oltiin sitäpaitsi oltu pari vuotta Svedulandiassa sotalapsina. Kundeja oli 800. Messis on muuten nyt Kisis
Rainer suoritti ruodiksen Hyrylän kenttätykistöpatterissa. Rainer ei ollut ikinä skulannu korista, käsistä kylläkin. Muutaman vuoden kuluttua Lönni pussitti ensimmäisenä Suomessa 50 pinnaa korkeimman sarjan ottelussa. Eversti ihmetteli korstaa jonka sääret eivät mahtuneet armejan sänkyyn ja fråågas: Onko alokkaalla vilttikuume. Tahrots sä tullaa tsiikaan, mull on täss pari hyvää libaria. Monta pelivuotta jäi suorittamatta, lähinnä minun harmikseni. Sedan behövde jag slå bara en gång och blev aldrig mera mobbad. Jag började prata med honom och märkte, att han hade en svag accent. Revalla oli omat sääntönsä. Knekkaajat treenaavat Kisiksessä Askin nurkassa. Urheilumiehenä Rainer halusi voimistelunopettajaksi. Utanför porten stod en pultsare och sa: ”stikkaa hugge et saan kahvia”. En annan gång ringde jag till min son Fredrik på hans jobb. Tervetuloa. Hän oli stadin kundi, syntynyt Pasilassa eli Fredikassa ja kasvanut Rööperin rajamailla, Ratakadulla, Suopon ja poliisiaseman vastapäätä. En gång skulle jag gå till Handelsgillet på Kaserngatan och spela bridge. Dem som inte gjorde det, snackade man aldrig om. Jag heter Harri Virtanen och Rainer räddade en gång mitt liv. Kyl mun täytyy tunnustaa, et se on ruotsi. Aha, kiva juttu. Hän kävi Hufvudstadsbladetin toimituksessa lainaamassa puhelinta. Saat libarit ilmaseks. TSILARI 1/2021 33 samassa paikassa missä kuulin Louis Armstrongin skulaavan ja Ella Fitzgeraldin sjungaavan viiskytluvun alussa. Ei se Rainerin oppi ollut ihan pörssin eettisten sääntöjen mukainen, mutta se tepsi. Jag blev nyfiken. Myöhemmin Rainerista tuli urheilutoimittaja Höplässä. Då e vi skolekaippare. Tampereen Pyrinnön takamies ”Kallu” katsoi Raineria yläviistoon ja sanoi: Sinusta tehdään sentteri. Aski oli stadin kundi. Rainer tog mig till jumppasalen och lärde mig slå. Jag frågade: Onko suomi äidinkielesi. Är du Rainer Lönnfors bror. Du e Stakans broidi. Nyt seuraa vähän pakkosvedua: Revan var en skola för män. Han fick mera än en hugge, Vi revakonder håller ihop. Olkapäävammat ja perheen muodostaminen kävivät kuitenkin koriskarriäärin edellä. Askilla oli myöhemmin ammattilaistalli, mutta ei toimistoa. Jag blev mobbad. Kun hän nousi kehään valkoisessa smokissaan valonheittäjien säteessä ja toivotti yleisön tervetulleeksi sanoilla ”hyvät nyrkkeilyn ystävät” hän olisi voinut olla MM-matsissa Vegasissa. De som klarade den skryter efteråt, att den danade karaktären. Kerran hän oli vilustuneena sairastuvassa kun sinne tuli tarkastus. Pultsaren hade fötts i Boijes sjukhus på Bulevarden, och gått I Annegatans folkskola. Han var den bästa reksi jag haft. . ”Ja sit tsimmaamaan” huus kundit jag tsuppas kapean maantien, nykyisen moottoritien, yli lanelle, kesäsaunan alapuolella. Vanhana starana hän sai Suomen Nyrkkeilyliiton kultamitskun. Myöhemmin hän skulas Eiran Kisiksessä. Meill on muutama ihka hyvä knekkaaja. Sköneen painuttiin tsimmamaan, vaik ainoo staili, joka hanskattiin, oli "räpiköi ja huido." Fo to : He ls in gi n Ka up un gi nm us eo .. Hän tsennas kaikki sen ajan bugilistit, Ilkka Kosken, Pertti Hämäläisen, Pekka ”Knockonen” Kokkosen ja ennen kaikkea Elis Askin. Rainer oli grode monella tavalla. Det hade han. Kallu värväs hänet omaan jengiinsä, Tampereen Pyrintöön. Minusta tuli koriksessa ”Pikku Lönni”. ??. Klarade man Revan, så klarade man också livet. Kurssitoveriksi tuli eräs tamperelainen Kalevi Tuominen. Hänen koollaan oli merkitystä. Rainer, Stakan, Lången, ”Röögo”, Lönni Lönnfors delas 70-vuotispäivänään 14.3. 2000 aivohalvaukseen, oltuaan kolme kuukautta koomassa. Mull on taas knekkausskabat Messuhallissa. Jag sa vad jag hette. Jaa, muuten, lähetäks mä ne sulle himaan vai duuniin?”. Har du gått i Revan. Rainer ei bonjannut mitä kapiainen fråågas ja vastasi varmuuden vuoksi: Kyllä, herra eversti. Kerran Rainer kuuli kun ”Negru” soitti eduskunnan puhemiehelle KarlAugust Fagerholmille, joka oli tärkeä vaikuttaja: ”Terve, terve, täällä Elis Ask. Vielä silloin suomenkieli teki hänelle jäynää. När någon svarade sade jag vad jag hette. Koripalloilijana hän oli ”Lönni”. Hän oli kerran maajoukkueringissä. Rainerista tuli voimistelunopettaja, mutta hän seuras knekkausta koko elämänsä aikana
Nykymittapuiden mukaa paikka oli aika ankee. PÄÄSTII MAARIANHAMINAAN yhen aikaa yöllä ja kaikki oli boses ÅSS:n paviljonkii myöte. Aamull otettii taas nopee tsimmaamine, vanhat rytkyt niskaa ja vedettii purjeet ylös. RAFU NYBERG B.WISSER. Väylä sisään on aika kapee ja mutkittelee saarten ja karikoiden seass. Toho aikaan vuorokaudest niskaan hönki kuus isoo autolauttaa tuloss Tukholmast, Turust tai Naantalist ja Helsingist, tehdäksee lyhyen stopin satamass. Kalustona oli puolitonnari, joka sen ajan vehkeeks liikku ihan kelvollisesti ja fokus oli nimenomaa skiglaamisess. . 34 TSILARI 1/2021 HÄRIFRÅN TVÄTTAS EHKÄ JOKU muuki on kelannu aviiseis näit Ari Kuuselan stoorei Etelämantereen tuntumass. Me saatii tsiikaa niit kaikkii mennen tullen tosi lähelt . Mutt tääll osu ekaa kertaa kohalle base. Aamull loikattii jorpakkoon botskin peräkannelt, vedettii samat kledjut päälle ja matka jatku. Maarianhaminan itäsatamaa lähestyttii pimees vähä ennen puoltayötä ja se oli aika mielee jääny kokemus. No, me haettii illall suojaa jonku saaren takaa, stikatttii ankkuri botnee ja ruvettii koisaa. Muutaman tönön mökkikylä turisteille sinänsä komeiss maisemiss. Siell menee nyt todella isot kundit forssilla bulill vehkeill, eikä niill oo oikeestaa mitää tekemist meikäläisen skiglaamisen kanss tääll kotinurkis. Mut jostain syyst tuli mielee yks oma reissu seiskytluvn lopult, ku me tultii alas Ruotsin rannikkoo Höga Kustenista sielt Uumajan nurkilt. JOSTAI SYYST meill oli nii kova kiire, ettei ehitty paljo tsekkaamaan mitä maissa ois ollu. Siin oli suihkutilojen peräll kaks vessaa. Nyt siell taitaa olla jotain rakennettunakin, mut kyll se kesti. Ei haitannu, vaikk suihkutila oli laisikuidull vuorattu skyfä murju, joss vodan tuloo sääteli automaatti, joka toimi vaa huggen kolikoill, jos niit ois ollu. Mutt sauna oli puulämmitteinen ja ihan soiva peli. Joitaki hyvii mestoi on jääny mielee, kute Gullkronan molemmat baset. SEURAAVA STOPPI oli noin 40 merimailin päässä oleva Husö, joho rantauduttii iha sattumalt. Laiturin pääst pääs dyykkaa suoraan mereen. Hangoss esimerkiks, oli yhtee aikaa vanha tehaspytinki, jost tehtii vierassataman palvelurakennus. Regatan aikaan, ku jengii oli ihan sikana, vessajono kulki suikutilan läpi jatkuvall syötöll, ja kaikill jonottajill oli tietysti pläägät klabbeiss. A-luokan risteily, joss neljän kundin porukass vedettii sellasii 60–70 merimailii päiväss eli tuplasti sen, mitä perheen kanss myöhemmi tuli vedettyy. Päälle puhtaat kledjut ja korkattu bisse. Ei tullu. Pimeell pitää ajaa linjataulujen ja majakaoiden aika tiiukoissa sektoreiss, joist ei paljo viittis poiketa. MEILL OLI kyseess ns. Aamull loikattii jorpakkoon botskin peräkannelt, vedettii samat kledjut päälle ja matka jatku. KAHEKSANKYTLUVULL ALKO jo palvelut lisääntyy satamiss ja skiglaajien määrä lähti laukkaan. Lopputulos oli melkonen mutavelli. Mä niin tajuun noi Huuselan fiilikset. Ei syntyny muuta ku pettyneiden veneilijöiden marinaa. NYKYÄÄ ON saariston satamapalvelut aika tiuhass ja parin tunnin välein on nii basee ku bideesuihkuu, Näit saniteettikiksei joutuu siks hakee Etelämantereen tuntumast. MUT ON sit kaikenlaist säätööki nähny. VAIKK OLTII heinäkuun lopull liikkeess, tyhjää oli Ruotsin puolell joka mestass, eikä mistää vierassatamien palveluist ollu tietookaa. PARAISTEN PORTILL luvattii yli kaksyt vuotta, et ens vuonna tulee tänne täyden palvelun marina. SE, MIKÄ toss Kuuselan hommas pisti silmään, oli nää kiksit snadeist jutuist, niinku peseytymisest ja puhtaist kuteist reilun viikon välein
Me kuuluttiin jälkimmäisiin. Koulussa oli käytännön harjoituksia ja tavaraoppia ja kerran oppilaat vietiin tutustumiskäynnille Sörnäisten teurastamoon. Työtovereina kokeneita myyjiä jotka neuvoi likoille miltä näyttää sisäja miltä ulkopaisti. Koulua kesti puolisen vuotta jonka jälkeen keväällä oli päättä jäiset ja torkkareiden jako. Eikä se mikään ihme ollutkaan, että pikkusiskokin halus Jaguaarin. Ja Ström hommas pikkusiskon Elannon kouluun. Osan päivästä tulevat lihamyyjät oli työssä. Faijat ja fillarit vuodelta 1890. Isoon Eltsuun oli kiva mennä ostoksille, siellä oli suuren maailman tuntua. Pikkusisko oli ripparin ja kansiksen käynyt, kun sen koulukaveri Pajarisen Berkku syksyllä -56 ehdotti että mennään kysymään Eltsusta töitä. Toivo Ström oli Korsossa myymälänhoitaja ja sen tyttäriltä me saatiin hamsteri. Pyörän se osti vähittäismaksulla, se oli raskas polkea, mutta muuten kadehdittava ja hyvä lisä perheen pyöräkantaan, joka siihen asti oli käsittänyt taivaan sinisen Aino-pyörän, jolla äiti kesäaikaan kävi tehtaalla työssä. Pikkusisko toi sen kädessä kotiin. Saviolla oli myös useita kauppoja joista sai vihanneksia. Rakennus kaartui kivasti sivukadulle, jossa liha osasto oli aivan sen päässä. Mainoksissakin luki Ketterästi polkee vaari, vaarilla on Jaguaari. Se oli lapsenlikkana insinööriperheessä ja teki vähän taloustöitäkin sillaikaa, kun rouva kävi saamassa toisen lapsen. Kuvat Helsingin kaupunginmuseo. Keravan Elanto.. Oppilaita oli noin 20, Hesasta ja sen ympäristöstä. Oppiaineita oli muun muassa suomi, ruotsi, laskento ja yhteis kuntaoppi, jota muuten opetti maisteri Järvinen Keravalta. Siinä hommassa pikkusisko tienas sen verran, että sai tilattua Tyrväiseltä, Savion uudelta K-kaup piaalta, punaisen Jaguaarin. Tehtaalaiset tilas enimmäkseen kukkia. Keravan iso Elanto oli style, vaalea rakennus Perhelästä hiukan eteenpäin. 17-vuotiaana pikkusisko oli Korson Eltsussa. Monella kasvoi vihannekset omassa pihassa. Oli Virvalammen kalakispa Koivikon tiellä, oli Huovilaa ja Tyrväistä ja tietenkin Eltsu. Likat lähti Hesaan Elannon pääkonttoriin Kaiku kadulle, tapas tarkastaja Leevi Ruusun, esitti asiansa ja saivat työpaikan Keravan Elannosta. TSILARI 1/2021 35 RIITTA MINNAILUU Jaguaarilla kesähommiin E kana kesänä pikkusisko meni kesähommiin Keravalle. Ehkä sillä oli tärskyt. Oli saviolaisia, jotka ei koskaan käynyt ruokaostoksilla muualla kuin Huovilalla tai Tyrväisellä, ja sitten oli ne saviolaiset jotka ei koskaan käynyt muualla kuin Elannossa. Kun ne oli jaettu ja välttämättömimmät puheet pidetty ja kestetty, lähti pikkusisko omille teille. Tokana kesänä pikkusisko pyöränomistajana meni tsuppa riksi tehtaan puutarhalle. Joka tapauksessa tulevaisuus odotti nyt vastavalmistunutta Elannon lihamyyjää, joka osas paloitella lihat ja tunsi sekä sisäettä ulkopaistin. Järvisen Elsa, jonka mies oli keihäänheittäjä Matti Järvinen, oli myymälänhoitaja. Puutarha otti tehtaalaisten tilaukset vastaan ja pikkusisko ajoi pyörällä Koivikon puutarhalta ruusut ja vihannekset tehtaan portille. Koulu oli Hesassa, anteeks Stadissa, Kaikukadulla, ja se toimi osapäiväkouluna. Puutarhurit Karvonen ja Lehto viljeli viinirypäleitäkin, joita pikkusisko ja sen työ kaveri Kanasen Aino varkain maistoi.
. Hänellä on merkittävä rooli helsinkiläisten kansanperinteen kerääjänä. J.K. Mies kuoli 66-vuotiaana Tervalammen alkoholistiparantolassa ja hänet haudattiin Honkanummen hautausmaalle merkitsemättömään rivihautaan. Tsilarin toimitus ja hela slangijengi onnittelee Stadin Friidua Outi Pakkasta 27.1 ja Stadin Kundia Heikki Paunosta 10.3 merkkipäivien johdosta Buli onnitteluhalaus myös kaikille muille alkutalven sankareille. Ryhmä kaupunginvaltuutettuja esittää Sami Muttilaisen johdolla, että kaupunki nimeäsi puistotai katualueen Johan Knut Harjun mukaan. Puistotai katualue voitaisiin nimetä myös laajentuvasta itäisestä kantakaupungista. Harju oli ”laitapuolen Lönnrot”, joka tallensi ”puliukkojen, puistokemistien ja nistien” kokemukset muistikirjojensa sivuille Kallion ja Sörnäisten seuduilla 1960–1970-luvuilla.. – Se, mitä Harju aikoinaan tallensi tekstiensä kautta jälkipolville, on monelle arkirealismia tänäkin päivänä. – Useat asunnottomat ja vähäosaiset ovat vielä tälläkin vuosituhannella pitäneet majaansa romusta kyhätyissä hökkeleissä nyt rakennettavien Kyläja Verkkosaaren ranta-alueilla, Muttilainen sanoo. Sijaintinsa puolesta tähän sopisi Pääskylänrinteenpuisto Sörnäisissä, toinen vaihtoehto voisi olla lähivuosina muovautuva Hakaniemen ranta. Tämä olisi osoitus ja muistutus ihmisarvosta, joka kaikille sosiaalisesta asemasta huolimatta kuuluu. Laitapuolen Lönnrotia halutaan muistaa Viime vuonna tuli 110 vuotta Johan Knut Harjun (1910–1976) syntymästä. Hän ei saanut eläessään kuuluvaa huomiota kirjallisesta tuotannostaan. Alueen nimistössä olisi hyvä muistuttaa siitä todellisuudesta mitä sen historia pitää sisällään. . Harju kirjasi vähäosaisten ja laitapuolen kulkijoiden elämänkokemuksia omien, sekä muiden kadulla asuvien ihmisten kautta. 36 TSILARI 1/2021 Ku va : He ls in gi n Ri ko sp ol iis i 19 49 . Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon kertyi vuosien 1963–1977 aikana yli 20 000 sivun kokoelma tuotteliaan ja omaehtoisen kirjoittajan tekstejä
Foto 2. TSILARI 1/2021 37 SKABAT FOTOSKABA Tsennaisiks mestat. Kauppakeskus Redi Kalasatamassa. ESKO VEPSÄ Foto 1. mennessä. Minkä kunniaks ja koska tää stenu on duunattu. Lisäpojo siit, et tsennaa kuka sen hommass ja miks just siihe. Mitä dörtsii vartioi nää starat lyysit ja koska ne on duunattu. Sendaa vastauksesi tsilari@stadinslangi.fi Vastaukset viimeistään 20.03.2021. / Foto 1. Merisataman ranta Café Carusellin edessä suositun kesäkohde Helsingin Jäätelötehtaan kioskilta. Paasitornin Juttutuvan kulma Saariniemenkadun puolelta. Foto 3. Snögen alle on jääny jemmaan yks stenu. / uudet froogisfotot: Esko Vepsä. Foto 2. Foto 3. Skaban vastaukset Fotoskabaan oikein vastanneiden kesken arvotaan palkinto. Fotoskaban vinnaajasta ei ole tietoo, kun Tsilarin sähköposti tilttas, pahoittelemme tilannetta.. Kelle tää kloku mittaa aikaa ja mis se on. Vastaukset: FOTOSKABA Tsennaaks mestan
word) Tsilarin meiliin: tsilari@stadinslangi. Siitä huolimatta tulevaan luottaen käynnistämme Stadin Friidun ja Kundin ehdokasasettelun. Tai voit froogaa juttui Stadist ja slangist. Kallion kirkon perinteinen konsertti 10.10 päästiin järjestämään rajoitetulla väellä. Jutut toimitukselle 31.3.2021 mennessä. . . Parhaiten mahtuu messiin yhden (max. Sinne voit skrivaa snadei kommenttei Tsilarist, Slangin tapahtumist ja reduist ja vaik terveisii frendeille. Me julkastaan stoorei Stadist ja Stadin slangist. Tapahtumat toteutettiin Helsingin kaupungin avustuksen turvin. Videoinnista vastasi Ilkka Loikkanen. Snygeimmät joulubiisit esitettiin videoituna Kallion kirkosta ja esiintymässä olivat Duo Nakuklabbit, Tuija Rantalainen, Tapsa Kojo ja Pentti Forssell. . fi tai skrivaa koneella ja sendaa: Stadin Slangi ry / Tsilari, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. Esiintymässä Olli Anikari, Vesa Nuotio ja Harri Saksala. Hämeentie 65 00550 Helsinki . Nämä molemmat tietty vaativat myös tulevan jäsenkokouksen hyväksynnän. Muista laittaa muutama kuva kirjoituksesi mukaan. Vuosi 2020 piti olla 25v. Töölön kirkko 90v konsertissa sallittiin rajattu yleisömäärä ja esiintymässä olivat Duo Nakuklabbit, Duo Matti ja Jaska, Vesa Nuotio sekä Harri Saksala säestäjänään Mikko Helenius. Pluggaajat-palstalle saa skrivaa nimimerkil, mut toimituksen pitää tsennaa skrivaajan oikee nimi. Teijo Pynnönen 0400-705 635 www.maalauspynnonen.fi verstas: Limingantie 23-25, Helsinki Mennyttä muistellen . Seuraava Tsilari 2/2021 ilmestyy viikolla 17. . Mutsi on bestis videoitiin Lapinlahden sairaalan alueella. Toimitus voi lyhentää stoorei. Sendaa sun stoori muokattavana tekstitiedostona (esim. . SKRIVAA TSILARIIN! . . MARJUT KLINGA. Jos sul on joku syy käyttää nimimerkkii, ni kerro toimitukselle perustelut ja laita oma nimes ja yhteystietos messiin. Jutut julkastaan skrivaajan omal nimel. Tämän valinnan ja siihen liittyvän musiikkiesityksen tallensi Helsingin kaupunki joka kokonaisuuden myös kustansi. Konsertin kuvasi Tapsa Kojo. Kevättä kohti VUOSI 2021 alkaa edelleen rajoitettuna. Esiintymässä olivat Duo Nakuklabbit, Helsingin laulu ja Tapsa Kojo. . juhlavuotemme mutta pandemian takia emme voineet juhlia. Lehden teema on avoin. 3500 merkkiä) tai kahden sivun stoorit. . Jos tiedät jonkun stadia diggaavan ja stadilaiseksi tunnetun henkilön laita viestiä toimisto@stadinslangi.fi. Stadin Kundi ja Friidu valittiin myös etänä. Stadin Friiduksi valittiin Laura Kolbe ja KundiksiJaakko Saariluoma. Mm. Myös Mutsi on bestis konserttia varten on varattu Helsingin Tuomiokirkko 7.5 illaksi. Musiikkia kuultiin Trio Sakilaisilta. Ja joulun alle 19.12 taas Paavalin kirkko snygeimpiä ajatellen. Toimintaa kuitenkin muokattiin niin että saatiin pidettyä perinteistä kiinni
. 5 Toimitustapa ja tuotteiden laskuttaminen sovitaan erikseen. 3. . 4. Kannatusjäsen yksityishenkilö 50 €, kannatusjäsen yhteisö 150 €. Vinkkaa frendilleki! Jäsenet saa tän snygin Tsilarin viis kertaa vuodes himaan (ei-jäsenille Tsilarin vuosikerta bungaa 50 egee) Infoo jäseneduist hittaat Tsilarist, Slangin nettisaitilt tai saat byroosta. Toimisto, email: toimisto@stadinslangi.fi, puh: 045 186 7238 Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Hki Kandee liittyy Slangijengiin, ni oot messis ylläpitämäs slangiperinteitä. Alle 18-vuotiaat 5 €. TÄYTÄTHÄN TEKSTAAMALLA!. 2. TSILARI 1/2021 39 TSILARI 1/2021 39 Tilaan seuraavat tuotteet: 1. Jäsenmaksu 35 € vuonna 2020
SILTA KRUNAAN fo to : M ar it He nr ik ss on