vuosikerta Hinta 8 € Tuu syyskuu! STADILAINEN FOTARI OTTAA FOTOJA JA SKRIVAA RUNOJA. Nro 1/2022 Stadin Slangi ry:n jäsenja kulttilehti 27
Oikeasti, ainut keino ratkaista maailman suurimmat ongelmat on kyky tehdä yhteistyötä niidenkin kanssa, joilla on erilainen mielipide. Kukaan ei saa yksin yhtään mitään aikaan.” Timo Alarik Pakkanen, Joulupukki Kuvan pukki erikoisvarustein. Jos sun frendis tai sä itte diggaat duunaa boltsii snygimmäks, mainos Tsilarissa, boltsin ainoossa slangiprintissä, on stydi media. Jos ihminen ei puhu totta itselleen, se ei luota itseensä, eikä siihen luota kukaan muukaan. Only three balls matter™ ”Itseluottamus on kaikkein tärkein luottamuksen muoto. Bungaa skäfästi verrattuna Hesarin etusivuun. Totta kai Joulugubbella on skrebaa stondaa kalsarisillaan Stadin julkisimmas mestas. Se spräädää, kuin stailit byysat sil on jemmassa rotsin alla. Ja Tsilarin toimitus jeesaa sun mesitsis kliffan stadilaiseks.. theotherdanishguy.fi MAAILMA PAREMMAKSI, ITSE KERRALLAAN
TSILARI 1/2022 3 VAKKARIT KANSI 4 Snadit 5 Hedari / S. 8. 16 Fo to : Ra im o Ku itu ne n Fo to : Ra im o Ku itu ne n A. Nyqvistin haastattelun hittaat s. Seppälä 33 Slangi blisaa 35 Pluggaajat 37 Slangijengi 38 B. Fotoskaba stadilaisuuden syvimmästä olemuksesta alkaa! Tsekkaa osallistumisohjeet, säännöt ja muut s. Palminen 6 Yhteystiedot 7 Bamis 15 Gamla slangi / M. Nyberg Foto: Marit Henriksson KYLTTYYRI 12 STADIN SYKE – Kolasen katsaus 14 LÄTTÄHATTUI – Seppälän stoori 17 VALOJUHLA – Kolanen kävi LUXissa 24 PLUGGAA NÄÄ! – Funtsaa Palminen 30 KINOHISSAA – Kniiga Jukka Mäkelästä STADI JA STADILAISET 10 NYYAA JENGII HALLITUKSEEN 20 ARVON STOORI – Larmela(sta) 27 REHUPUNTTI – Jormanainen 28 PARAS FIUDEKERTSI – Laurell kertoo MINNAILUU 18 JOULULOMADUUNEI – Hakkarainen 19 SKUJATTIIN SÄHKÖLLÄ – Jalosen saaga 22 VALKKAAN – Heinonen minnaa 26 FÖNET KESTI – Kainulainen skrivas 32 SKOLEHIPAT – Kuuttaren huki SISIS On vaan yks Stadi. A. Wisser / R
Siel monet on jo toivonu, ett säilytettäs Yrjiksen henki. Parannuksii kyl on esitetty niinku vaik suihkuihin, palveluun ja siivoukseen. Laura uskoo, että pienille juustokaupoille on edelleen kysyntää. Mä luin Henkilöbrändi-kirjaa, jonka ovat kirjoittaneet Jarkko Kurvinen, Tom Laine ja Ville Tolvanen, uudestaan tätä artikkelia tehdäkseni. VK. Stadi julkas marraskuus netis keskustelupalstan, mihin kaikki voi skrivaa, mitä ne funtsaa simmiksen palveluist. . • skagi • skrodu Tsiigaa vastaukset sivulta 35. Ennen omasta osaamisesta kerrottiin muualla kuin somessa. 1945. Ilman sitä kauppa ei näin koronaaikana toimisi juuri yhtään, uskon. Jo ennen kauppiasuraansa Laura oli aktiivinen Twitterissä ja rakensi henkilöbrändiään sitä kautta. Joulukuussa 2021 hän avasi myymälän Tapanilaan, vaikka hänen lähipiirinsä ihmettelikin päätöstä. . VALTTERI HELLGREN YRTSIN REMPPAA FUNTSATAAN STADI FUNTSAA, miten Yrjöngartsan simmistä / Yrjistä / Yrtsiä kandeis remppaa ja sen palveluit uudistaa. Monet funtsaa, ett parast siel on just hiljane, gamla kylpylän fiilis. Yrjönkadun uimahalli v. Joulukalat ostamme tietyltä kauppiaalta. Moni pitää henkilöbrändäystä bisneselämän omana juttuna, mutta kniigaa lukiessani hiffasin, että monet kauppahallien kauppiaat ovat voineet rakentaa tai heille on rakentunut vahingossa henkilöbrändi. Hänen suvussaan on paljon yrittäjiä. Lehti-ja televisiohaastatteluissa kerrottiin omasta osaamisesta ja asiantuntijuudesta. Suvussa olleet yritykset ovat sijainneet Stadin keskustassa, ja isoisän kauppa oli kauppahallissa. Vanhassa kauppahallissa käy paljon väkeä, ja heitä pitää kohdata arjessa. Yritysjohto ja työntekijät viestivät työstään ja asiantuntemuksestaan Twitterissä, Linkedinissä ja Facebookissa ja miksei myös Instagramissa. 4 TSILARI 1/2022 SNADIT JUUSTOANSA LAURA SALONEN osti juustokaupan Vanhasta kauppahallista vuoden 2019 loppupuolella. Vielä vuosi sitten Laura opetteli juustojen tunnistamista ja myyntiä. Se öpnattas taas kesäl 2025. Siit ei tarttis duunaa mitään modernii, hälysää perussimmistä. Sit toivotaan, ett sais olla kauemmin ku vaan kaks tuntii ja ett simmis ois pidempään auki ja kesäl kans, eikä tarttis jonottaa, olis bulimpi höyrysauna. Stadi kerää infoo ja jos päätetään bytskaa jotain, ni tän vuoden aikana duunataan pläni, ja simmistä ruvettas remppaamaan vuoden 2024 alus. Snadii allasta kaivataan takas. On siel stikattu idiksii siitäki, ett pitäs olla sekavuoroi, ku friidut ja kundit vois tsimmaa kimpassa. Yritysviestintä on muutakin kuin yrityksen omalla sosiaalisen median tilillä tuotettua viestintää. Mä hiffasin, että esimerkiksi Stadin tunnetuin joulupukki Timo Pakkanen on myös henkilöbrändi. Ennen ei ollut tiettyä termiä asialle. Fo to : Va ltt er i He llg re n. VK Juustokauppayrittäjä Laura Salonen puotinsa edessä Vanhassa kauppahallissa. Lauralla on todella hyvä henkilöbrändi. Simmis on öpnattu 1928, arkkitehtina Väinö Vähäkallio. Fo to t: Vä in ö Ka nn is to / He ls in gi n ka up un gi nm us eo Slangiopen snadit Bonjaatsä nää
Mut ei siin niin lesannu. Tosi välkkyy starttaa toi nyya trendi, et n-sifran käyttöö ruvetaa bulisti skniidaa.” Joo, Tsilarin koko porukka fanittaa ihan sikana sitä töllötoimittajaa, ku kekkas, et jengi pysyy saletisti hereillä, jos studios järkätään knekkausmatsi, mis flaidaa ruskeeks oletettu friidu ja valkoseks oletettu tähtitieteen proffa. Ja sit meil on tätä []yyaa suomi-stadi sa[]akirjaa, ku Heka duu[]as Jeo[]gdo Kimi[] ka[]ssa. Slepataan huideen niin paljon n-sifroi, ku kekataan. Pervo proffa oli ihan luuseri ja sen on turha pyrkii ens vuoden klyyvaripäivään ees pelleks. Paits tietysti jos himlu spiidaa, ku tä[] []ambero[] ka[][]essa. Molemmis käytetää[] []-sanaa iha[] pokka[]a ja alkuperäses merkitykses. Kaikkihan sen bonjas, et kyl tolle donnalle ny tuli helkkarin turvaton olo ja paha mieli. Nimipalkissa ois pitäny lesaa: Nro 5/2021 Stadin Slangi ry:n jäsenja kulttilehti. []e k[]iigat haalitaa[] talkoilla buliks rovioks Ka[]salaistorille syyskuussa. MUT SIT kolmantena päivänä Tsilarin ilmestymisest himlu repes ja joka tuutist flygas fiidbäkkii. Poppoon nimi oli bytskaantunu muotoon Stadin Slagi. EI PUUTU KU ELDIS HEDARI SEPPO PALMINEN Fo to : M at ti Sn el lm an Fo to : M at ti Sn el lm an. Pääredaktööri P (toimituksen ainoo boomeri) svettas monta yötä ja snärkkäs, et sen varmaan tarttee koht rupee notkuu baareissa, dokaa Corona-bissee ja smyygaa pääministerii, ku se bailaa frendiesä kans, ettei se vaa flänässä fotaa selfieit duuniluurilla. Kuin me on voitu tollai tyrii. Meil o[] []oit sla[]giproffa Pau[]ose[] sa[]akirjoi klitsu turvoksis. Voi vidy! Siit oli yks n-sifra häippässy. Ollaaks me jo niin kääkkei, et öögat ei enää hittaa skrivausstiblui. Meist kaikist tuli intersektionaalisii feministei sillä sekunnilla, ku se proffa huitas törkeen foulin ja stikkas et Peppi Pitkätossun faija oli neekerikunkku. Eikä toimittajist ykskää esitä sit mitää lehti[]eekerii tai symffaa portsareit []arikka[]eekereiks. ”Ootte te saablari tosi niskoi! Tsilari on boltsin tiedostavin trendsetteri. TSILARISSAKI ALKO ny uus staili. Tulee tosi siisti fleggis. Siis []iitä, ku fi[]stas TietoFi[]la[]dia[] vuo[][]a 2001. Teille kaikille pitäis järkkää noi Helsinki-mitskut Stadin hyväks duunatuist ansioist. Mä ja kaikki muut lesas läpi joka rivin, eikä me hiffattu mitään feeluu. TSILARI 1/2022 5 V iime Tsilarin kannessa oli fitti fiba. Acti labores ivcvndi: duunaaminen on glaiduu. Eli niin siin sit kävi, et se fiksu ja skarppi ja ihana daami ploggas sympatiat ja finstas skragiksen. Tsögataa sy[]o[]yymei. Tuu syyskuu! . Tampere ei oo e[]ää []ääsville, spaddu ei oo []ikotii[]ikääryle, tärpätti ei oo []uottiöljy, sladdi ei oo []ahkafagotti, fjosa ei oo []urmivako, bylsiä ei oo []ussia eikä flöittaa oo []aruttaaa, Sla[]gije[]gis o[] vaa yks trabeli. Tartteeks meiän tsögaa Tsilarin toimittajiks vaan skarppei skloddei ja fudii ainaki kaikki boomerit pitskulle. Siis se kalpee starbu niittas ihan roisisti lavaan n-sanan
Byroos päivystää Tarja Valli. 045 186 7238 Toimituskunta Päätoimittaja Seppo Palminen seppo@palminen.com 050 552 1360 Toimitussihteeri Tiina Linna tsilari@stadinslangi.fi 050 435 2778 Valtteri Hellgren Risto Kolanen Virve Kuutar Mikko Seppälä mikko-olavi.seppala@helsinki.fi Tsilarin vakkarifotaajat Raimo Granberg Marit Henriksson Jussi Jalkanen Esko Koivisto Raimo Kuitunen Jarmo Meriä Matti Snellman Taitto Oy Graaf Ab Paino Grano Oy ISSN 1239-9523 Stadin Slangi ry:n jäsenja kulttilehti 27. Muut byroon asiat hoituu parhaiten meilis: toimisto@stadinslangi.fi tai skulaamal: 045 1867238. 6 TSILARI 1/2022 www.stadinslangi.fi HALLITUS Hämeentie 67 00550 Helsinki puh. varajäsen valtteri.hellgren@gmail.com Risto Lindgren, taloudenhoitaja (hallituksen ulkopuolelta) ja jäsenrekisteri risto.lindgren@pp.inet.fi Tarja Valli, sihteeri (hallituksen ulkopuolelta) toimisto@stadinlangi.fi. Voit käydä tsekkaa, mitä kliffaa slangija Stadi-kamaa hittaisit itelle tai frendeille lahjaks. varajäsen lasse.solman@gmail.com Valtteri Hellgren, 2. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen ja Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä stadilaisuuden ilosanoman levittäminen. Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin. Stadin Slangi ry, Hämeentie 67 A, 00550 Helsinki. Byroo Aikakausmedia ry:n jäsen Postiosoite Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki Harri Saksala, bamis harri.saksala@gmail.com Soile Tammisto, varabamis soile.tammisto@elisanet.fi Outi Havia outi.havia@kotiposti.net Risto Kolanen risto.kolanen@pp.inet.fi Virve Kuutar virve.kuutar@gmail.com Ragnar Lilius ragnar.lilius@gmail.com Timo Alarik Pakkanen santaclaus@kolumbus.fi Lasse Solman, 1. Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. Byroo on auki tiistaisin ja torstaisin klogu 14–17 (voi tulla muutoksii koronatilanteen takii, himasaitilt hittaat aina vikan tiedon). Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. jäsenasiat, reduilmottautumiset, ostot lafkasta, Tsilarin tilaukset ja osoitteenmuutokset
Oli musaa, rockia, jazzia jne., oli runonlausuntaa, oli tanssiesityksiä, oli non sense -jippoja, oli kummallisia kledjuja, oli joku tyhmä strobovalo, ku loimotti tuntitolkulla jossain nurkassa, oli ekoja pilvenpolttokokeiluja ym. Tommosta tsiigattiin tosi kyttyrään. Piti hätkähdyttää ja kohahduttaa ja olla fiilikseltään systeemin vastainen, piti olla hillitöntä ja semmosta. Se luki lavalla runoja pelkästään pipo päässä ja villasukat jalassa! Siis nakuna! Niin se teki! Jengi oli et mahtavaa, tämmöst ei oo ennen nähty eikä kuultu! Ja ne hurras ja tömisti ja hakkas handuja Koolle! Valtava suksee! Koo oli illan sankari. Hara BAMIS HARRI SAKSALA. Tietysti. Jengi oli nuorta ja innostunutta ja jengiä oli – paljon!! Keskeinen tapahtumamesta oli Vanha (ylioppilastalo), mutta myös Natsa (Nylands Nation) Kasarmikadulla. Se on niin staili ja snygi. Myös ekoja häppeningejä alettiin duunailla. Kliffaa tekstiä. Siihen mä vastaan vaan lungisti: Onneks niin! No, jotainhan sinne tietysti tulee joten toivotaan et jotain snygimpää (ja semmosia seiniä missä paneelit pysyy kiinni eikä putoile jengin niskaan). tapahtumiin tulee. Mitä ne oli. Leinoo ehkä. Stadi oli silloin ehkä se päämesta, missä niitä juitsuja tapahtui. Ja siitä oli myös staili foto seuraavan päivän lehdissä (vinosti takaa otettu)! Mut se ilo loppu lyhyeen. Nummisen mukaan kokonaan uudenlaisia klubisäpinöitä, joissa oli kaikenlaista prokkista. Mesta ihan täynnä, jengii ku pipoo! Ja kaikilla tosi hyvä fiilis! Prokkiskin tosi staili. Skrivaan tätä just ennen loppiaista. Tilanne hankaloittaa meidän yhdistyksen toimintaa. ym. Funtsin vaan et vaikuttiks ne värssyt mahdollisesti siihen Koon saamaan roisiin tuomioon. Stadissakin. Numminen muistelee sen kniigassa esmes yhtä Natsan prokkista 1968, johon se osallistui sen bändillä, ja olin mä itsekin siellä hillumassa (Soulset). Tais olla joku YK-päivän tilaisuus. A. Ne Pasilan pilvenpiirtäjätki meni sit nurin. Pluggaa sieltä! Muistatteks vielä tän vanhan stoorin kun Stadin Arska oli hypänny aikoinaan jossain stokeen, oisko ollu Pohjanmaalla (?), ja kun konnari tuli siihen vagoniin ja kun Arska kysy siltä: ”Skujaaks tää stoke Stadiin?” Niin konnari vastas: ” En puhu englantia”. TSILARI 1/2022 7 VÄRSSYJÄ SIELTÄ SUN TÄÄLTÄ O on plugannu viime päivinä M. Nyt joku jo huutaa sieltä et Hara hei, sä oot just tommonen vanha pieru, sähän et oo edes nähny millasia torneja sinne Bööleen oli tulossa. Asiast viidenteen. NO MITÄ. Funtsaa vähän. Eli kaikkee mahdollista ja ihan vaan sekasin. Suomi oli siihen aikaan vielä ihan heinäseipään nielly. Niin vaan on, et nää uudemmat tötteröt ei meikää sytytä toisin ku esmes Stadikan torni, ihan sydän läkähtyy kun sitä tsiigaa. Just semmosta sekalaista hulabaluuta niinku pitikin. Tai siis ne, joit ei ehditty vielä ees byggaa. Nummisen muistelubökkeriä. Et joku leesaa ihan vaan jotain värssyjä jengille nakuna!! Ei semmonen käyny päinsä! Ei ollenkaan! Ja niinhän siinä kävi et Koo sai rikossyytteen, mist mätkähti tuomio ja semmosta hauskaa. Yhdistyksen himasaitilt löytyy ajankohtaisin tieto mitä esim. Maurihan on näitä u-miehiä (underground) ja u-juitsuissa se on ollu mukana jo 60-luvulla. Sillon elettiin murrosaikaa, uudet sydeemit ja tekijät oli astumassa framille. Mutta ollaan kuiteski optimisteja. Mut ei ihan millanen tahansa (tää on nyt ihan meitsin omaa skrivausta, saa olla eri mieltä). Eli se suunnitelma, missä yks torneista ois ollu tommonen vajaa 200 metrii, minkä rinnalla esmes Stadikan torni ois ollu niiden puuhatyyppien mielestä niin stubu et sille ois hevosetkin nauranu!! Mut niiden tyyppien puntit alko tutista ja ne stikkas pensselit santaan! Myönnän et huudahdin sillon mielessäni: ”Jep!” MUUTOS KUULUU Stadiin. Nyt on vaikee sanoo, mihin suuntaan se talven ja kevään aikana kehittyy. Mut esmes bändit, ku siellä skulas, oli ihan maitoo verrattuna siihen mitä Mattijuhani Koo sinä iltana duunas. Muuten tuli mieleen et mitäköhän värssyjä se Koo siellä Natsalla oikein pluggas. Koronatilanne näyttää hankalalta. Skulataan ja bamlataan!
Joskus voi joku gartsalta tulla sisään, muutama on slumpannukki teoksii. VIRVE KUUTAR STADILAISIA Aulis – FOTAAJA KALTSISTA Mutsi oli kotosin Lapualta ja faija Mäntsälästä. Se alkaa siit ku Aulis födas krigukesänä 1941 ja kertoo kans fotaamisen alusta. Aulis Nyqvist, ku taiteilijana käyttää kans nimee Artto (se on toi eka A). Moni tsennaa tän jullen, ku on levinny ympäri Eurooppaa. Se on minua. Yhen kuvan se on duunannu kyl Kalliostaki. En oo sanoja tarkistanu mistään, mutta noita me ollaan käytetty, koska mä en niitä muuten muistais. Fotaamisen lisäks snadis ateljees Kankuringartsan kulmas Aulis maalaa. Aulis funtsaaki: – Jokainen kirja on kuin valokuvanäyttely. 8 TSILARI 1/2022 A ulis on ollu fotaaja eikä se oo paljon mitään skrivannu. Aulis on kuuden vuoden aikana duunannu 23 kniigaa. Eka oma oli 1965 Elannon kertsis Siltasaarengartsal, mis oli 66 mustavalkosta fotoo. Se pääs oppiin vuonna 1960 M. Ekas kniigas ei ollu slangiikaan. Se on lähtökohta, miks mä rupesin kirjoja tekemään. Kirjoissa saan ainakin talteen ne kuvat, eikä ne loju tuol pitkin maailmaa sit. Ne oli Auliksen fotoi. Eka kniiga oli omaelämäkerta, jonka Aulis duunas, ku oli slumpannu tietokoneen vuonna 2013. Samast teemast on tullu mont versioo, aina snadisti kehitetty edellisestä ja samal Aulis on lisänny slangii tekstiin. Vasurina se sai jo skoles huonoi numeroit skrivaamises, ku hiha pyyhki musteel skrivatun tekstin sotkuseks. Aulis skriinaaki, ett siit on tullu aika hullu yhdistelmä: Mäntsälän kapina ja Lapuan liike. Joku kielen asiantuntija on sanonu, ettei tää nyt oikeen oo kirjakieltä. Siellä se käy kesän aikana monta kertaa, ja kamera on messis. Pitkäselle. Fogelii fotattiin koko päivä Auliksen studiolla, silt ehti pyrstösulkaki irrota. Jos joku on käyny 1990 Kaupunginteatteris tsiigaamas Kallion kimallus -näytelmää, ni minnaa ehkä taustakuvat Kalliosta. Innostus alko, ku se 15-kesäsenä sai kummitädilt matolaatikon. Suomenlinna onki yks Auliksen suosikkimestoi Stadis. Toinen suosikki on Oodi. Siit alko fotaamine tosissaan eikä se aio eläkkeelle jäädäkään. Fotaaja-Auliksel on ollu monii omii ja kimppanäyttelyitä Stadist Madeiralle. Mä oon vastannu, ettei tarvikkaan olla. Kirjanäyttely on iisimpi järkkää ku valokuvanäyttely. Nyt se funtsaa, millasii kniigoi vois duunaa. Nuorenaki se otti kameran messiin, ku lähti viikonloppuna kavereiden kans kiertään Stadii. Studiol oli messis Mika Launis, ku on suunnitellu jullen.. Sitä tuli messiin vast Kaltsin kaltsit -kirjaan, mihin Aulis skrivas jo runoiki, joist se kyl sanoo: – Bamlailua ne on enempi ku runoja. Fotaaja ja taiteilija Aulis on ollu 61 vuotta fotaajana. Ihan niinku Tuomari Nurmion konsertin taustakuvat 2009. – Toi on ensimmäine, jossa mä innostuin laittaa menneisyyttä talteen. Suurin osa kniigoist on erikoiskirjoja, mut on himastadiki messis: – Mul on noi saaret, Helsinki ja Kallio, kolme kirjaa Stadista. Enkä pidä sitä ihan huonona ajatuksena, jääpähän jälkipolville sit. Taidetta Aulis on tehnyt enemmän ulkomailla, ku siel on rauha tehdä, eikä häiritse kaikki arjen juoksut, Aulis bamlaa ja lisää: – Kaupassa kun käy, ett on vähän evästä, ehkä vinkkua, ni se on siinä. – Tossa on slangia sen verran, ku mä sitä osaan ja ymmärrän. Auliksen varsinainen duuni oli mainosja lehtikuvaajana. Mitä ny jotain harakanvarpaita ennen armeijaa, ku alko jostain syyst pitää päiväkirjaa. Niist on syntyny A. Messis on bulisti kuvii niistäki, ku on valkattu Stadin Kundeiks ja Stadin Friiduiks. Mut moni ei snaijaa, ett foton pulusta on ottanu Aulis. – Oon ainakin Halosesta ja Salolaisesta ottanu kuvia, Aulis vahvistaa. Fotaaja alko skrivaa Vuonna 2019 Aulis järkkäs Kallion biblus kirjanäyttelyn Torsti Lehtisen kans. Ekaks födas tekstit, sit Aulis alko tsögaa niihin sopivii fotoi. Enemmän se diggas lehtikuvausta ja yhen kniigan se on duunannukki potreteist. Lisäks se on käyny Atskin iltalinjal opiskelemas fotaamista 1961–63. A. Siihen lisää skidimaisemien Kaltsin kaltsit ja fotaajan duunit. Mut ku Aulis alko tekeen kirjoi, se hiffas, ett on pakko skrivaa jotain
Se oli kliffaa, ku mutsit ja faijat ei bonjannu. – Slangi jäi pois, kun -64 muutin pois Kalliosta. Mutta slangi ei oo hävinny kokonaan. Bonjaatsä fillarin päälle, tsennaaks räpättimen. Tähän asti Aulis on duunannu kniigoi fotoproggiksel omaks ja harvojen iloks. Ne kuvaa skidiaikojen maisemaa: kriguaikaa ja sotainvalideja, ku ”kulki pitskuilta pitskuille / hioi veitset ja muut skarpeiksi” ja soittajajermua, väsyneitä duunareita Linjoilla, skidien tunnelmia: ”Pikkuskidein tsiikattiin ylöspäin ja skagattii, opee, pollarii, kaupan tätii, tsilarii, konitohtorii, sekä harvoi faijoi ja saarnaajii. Olin jo valokuvahommissa ja tapasin muita ihmisiä, Aulis bamlaa. Kniiga tuo Auliksen muistoi Kaltsin kulmilta fotoina ja snadeina runoina. Aina sillai, ett saman talon porukat oli samassa pöydässä. Tauno oli yksi potrettikirjan sankareista. Loppuun ehtii vielä senssi-ikä ja sen jorot, P. – Mä oon kuvitellu, ett on ainaki kolme eri slangia: Kallion, Tölikän ja Sörkan alueelta, ja mitä muita vielä. Skidiaikojen kieli palaa mieleen, ku minnailee skidiaikoja. Aulis toivoo, ett se hittais kustantajan, jota kiinnostas tutustuu sen fotoihin. Kuvatekstien runo-otteet on Auliksen kirjast Kaltsin kaltsit. Boitsut hottiksina busas, gutaa filkkaa handuis. Gamlojen frendien kans sitä vielä bamlataan joskus. Siitä saakka käytiin siellä joka vuosi. Slangii Aulis skrivaa kniigoissaan, omaa slangiinsa. Omakuva. Nyt vaan veto loppu, kun kaikki perustajajäsenet poistu kuvioista. Vuonna 1985, kun meillä oli Reijo Porkan kanssa Kallio-näyttely Kluuvin galleriassa, niin samana vuonna perustettiin tää yhdistys. Klubiaskin kansi siinä viuhto. Nyt se funtsaa, kandeisko duunaa kniigoi nii, ett niit vois vaik blisaakki. Spurgui ei pelätty, ne kuului maisemaan.” Messissä on kans skoletaival ja lapsuuden braijaukset: brennari, räpätin, lätkää kartsalla ja tärkeet mestat: Simmis, Vesis, Hampparinlaakso. TSILARI 1/2022 9 Kavereitten kans Aulis bamlas slangii ja vedenkieltä. Kalsa blosis tunki sisään dörtseist ja fönäreist, rapaan haiskahti gamla rasvasen läskisoosin snöfis, nälkäne diggas, jees.. Auliksen suosikkisanoi on fiude ja skruudaa. Slangiin takas Skidiaikojen kieli vaihtu duunien myötä suomeks, niinku monilla muillaki. – Se, ett mä oon Stadin Slangis, johtuu ihan siitä, ett meil oli se Kallion alaosasto, jos niin voi sanoo. . Meillähän oli tää Kallion gimmat ja kundit. Anka Lintsillä, kulmien raflat, brenkut ja borsat
Mä sit menin blisaa niit Slangijengin 10-vuotisbileisiin, ja lopult Lasse Liemola kerran frookas, haluisinks mä tulla mukaan Slangiin ja lopult hallitukseen”, Virve minnailee sitä, mist kaikki sen kohal oikeen alko. Snadisti uuttaki verta rupes virtaan, ku kaikenlaisis muis hallituksis kunnostautunu Ranccu hyppäs tähän kelkkaan. Foto: Stadin Slangin fotoarkisto. Ite se on innostunu skrivaamisest niin bulisti, ett tekee sitä nykyään sekä duuniks että rakkaudest lajiin. Niit ku tsiigailee, saa iisisti hyvän mielen”, Virve kertoo fotausharrastuksest, jonka se alotti jo skidinä. Niit fotoi on kliffa tsiigaa ite ja ilahduttaa niil muita – vaik viel vuosien päästäki. Ei tartte olla slangiproffa, slangitohtori tai slangimaisteri, voi skrivailla ihan vaikka oman fiiliksen pohjalt sitä, mitä omas pollas kelaa. “Onneks meil on nykyään ammattikuvaajii ja paljon muitaki innokkait kuvaajii,” Virve jatkaa ja smailaa päälle. MONESSA MUKANA Slangijengis Virve on duunannu kaikenlaist häppis-jengis puuhailust himasaitin päivitykseen ja Niin gimis on Stadi -juhlakniigaan (toim. Tää fotaamista aktiivisesti harrastava tehopakkaus rupes alun perin fotaan Slangin häppeninkeis yksinkertasesti siks, ett sil oli hyvä kamera, mikä ei niihin aikoihin ollu viel mikään perusjuttu. No, Virve sattuu oleen noit kaikkii: se on nimittäin kans tän boltsin ainoo friidu, jolle on skrivattu ihan ehdat Dorkan paprut! “Mä olin duunannu sellasii korttei, mis oli faijan skrivaamii slangirunoi ja mun ottamii fotoi. Ne kertoo, ku kertoo. Kaikkii muitaki Virve rohkasee skrivaan slangil. Sellasen, ku lähtee hallitushommaan sen jälkeen ku on selvinny ekast kaudest, täytyy olla joko tosi kova slangidiggari, sil täytyy olla liikaa energiaa tai sit sen on oltava ihan täys dorka. Voi minnailla omii skidiaikoi ja skrivaa niist, voi esmes skrivaa omast himakaupunginosast tai vaik Stadin Hallituksen tuuletus Viime syyskokoukses Stadin Slangi ry:n hallitukseen valkattiin sekä nyyaa että gamlaa jengii – ja kaikki bonjaa, ett ”gamlaa” tarkottaa nyt sellast sakkii, ku on ollu tän yhdistyksen hallitukses ennenki, kenenkään ikää me ei ruvettu froogailee. Raija Tervomaa) skrivaamisest Työviksen Skrivaa ja bamlaa slangia -kurssin pitämiseen. SLANGIL KANDEE SKRIVAA “Parasta täs Slangi-touhus on tietty se, ett tapaa kliffaa jengii ja mielenkiintosii tyyppei,” Virve funtsaa ja totee viel, ett skrivaaminen on kans yks nasta juttu slangihommas ja varsinki Tsilaris. 10 TSILARI 1/2022 Virve Kuutar Ne, ku kuuluu slangijengiin, salee tsennaa Virve Kuuttaren, ja neki, ku ei tsennaa sitä, bonjaa kyl, kuka se on – ainaki nimelt ja pärstält. Tsilarii Virve on ollu duunaamas jo niin kauan, ett sen slangitoimittajaura saa koht tsöpaa bissee, ja aika pitkään se hoiti toimitussihteerin tonttia, ja hyvin hoitiki. SLANGIJENGI. Stadin Slangin 10-v-juhlanäyttelys Virve lähti messiin porukkaan. Vuonna 2006 ei tosiaankaan ollu joka jannul ja friidul älypuhelint, mis on kamerat vimpan päälle, joten toiminnan bööna, Virve kelas, ett rupee ite napsii fotoi tapahtumist. Tsilarin pluggaajat on varmaan vuosien varrel bongannu Virven nimen paitsi slangijuttujen yhteydest myös monien fotojen alta. “Mä fotaan, tilaisuuksis ja tapahtumis, ett niist jäis jotain talteen. Sit mä fotaan paljon kaikkee kaunista: mestoi, maisemii, kukkii, suulista, kuuta (tietty, ku oon Kuutar…). Saatiin hallitukseen bäkkiin pari tuttuu konkarii: Lasse ja Virve
Ny ku Ranccu ei enää oo duunissa, se on bamiksena Nestorit-nimises stäräs jengis. SLANGIJENGI. MUSAST JA LÄPÄNHEITOST DUUNII Ei must kuiteskaan soittajaa tullu – tai tavallaan tuli. “Skrivaa vaan niin ku bamlaa, ei se sen vaikeempaa oo,” Virve lopettaa. Ai, miten mä voin tsennaa tän kundin niin hyvin. Rancust tuli ekaks pörssimeklari, sit pankkidirika. Ne otti aina gotsan vek päästä, ku mutsi tuli hissiin. No, Nordeas oli sellanen sääntö, et ku täyttää 68 vuotta, ni on pakko dyykkaa leediks. Ku skidit födas, mä lopetin keikkailun ja rupesin parikskymmeneks vuodeks yrittäjäks maahantuontilafkassa. . Ressun musamaikka Anna-Liisa "Mökä" Luukkonen, tökkäs mulle spettariin musasta kutosen, ku mä en ehtiny käydä skolen kuorossa. SKOLEE JA MONENLAIST MUSAHOBBII Ku systeriki oli födannu, me flytattiin Etelä-Haagaan. Ku ruvettii byggaa privaattisöörvistä tosi fyrkkajengille, Rancust tehtiin pankin varainhoitaja. Fämili bamlas sveduu ja budjas Heinolassa. . Ei tarvi skagaa, vaikkei olis koskaan elämässään skrivannu sanaakaan slangil. Skolessa Ranccu oli pinko, aina spettari kondiksessa. Skraittaa tuli pyöritettyy kymmenen vuotta: humppamestoi, yökerhoi, discoi ja tavarataloi Vaasast Joensuuhun ja Rovaniemelt Siljan botskeille. Sitä ennen se meni vapaaehtosena inttiin. JIFTIS, KUNDIT JA SPORTTI Ranccu on jiftiksessä Kikan kanssa. TL Ragnar ”Ranccu” Lilius Ranccu födas vuonna 1948. Skoleaikaan Ranccu oli blösö, mut sit se rupes luudaa. Siit tuli dorka lätkäfani. Opetus oli Sibiksessä ja esiintymiset Intin harmaissa. Ranccu tsennas paljon jengii ja oli ihan fakiiri hommaa uusii asiakkaita. Verottajaa varten mä kekkasin ihan oman ammatin: musajuontaja. . Onneks sen RUK:n aikanen kaiffari, ku oli jo ruodikses melkeen valmis leguri, jutskas sille ällii: ”Se on yks hailee, mitä sä duunaat – tärkeint on, miten sä duunaat.” PANKKIHOMMIIN Ku Ranculla oli ekonomin pap rut handussa, pankki (HOP) tsögas pomokoulutettavii. No, ei siit kutosest mitää trabelii ollu, ku mä pääsin Soittajakouluun. Ku mä hiffasin, et tiskijukat tseenaa enemmän ku muusikot, must tuli DJ. Me budjattiin Tölikassa, Meklun ja Topeliuksenkadun kulmassa. Meil oppilailla oli vartioparaati päivittäin rumpuryhmän kanssa vuorolistojen mukaan ja kaks kertaa viikossa skulattiin isolla bändillä, jossa mulla oli pilli kuonon alla. ”En gång HIFK, alltid HIFK!” Vieläki se skulaa korista, skujaa fillarilla maantietä ja on se tsuppaillu muutaman maratoninki. Se oli nasta duuni. Ku ne flyttas Stadiin, tääl ois ollu sveduskolei, mut Ranccu ei sinksannu. Mä budjasin Viiskulmassa Laivuringartsalla, jost oli helppo lähtee reissuun joka suuntaan. Se skulas lätkää Väiskin kentsulla. Arvaa, kuka oli melkeen 7 kybää. Ranccu kletras sijotusdirikaks ja blisausdirikaks. SP Lasse Solman Mä födasin vuonna 1956, seuraavana päivänä sen bulin lakon jälkeen. Jan födas, ku ne oli ittekki viel ihan skloddei. Snadisti kyselin. LS PS. Kauppikses pluggaus oli niin teoreettist, et Ranccu meinas heivaa koko homman. Ranccu sauhuu paris muussaki porukassa, mut mä oon saleteissa, et kyl sil virtaa piisaa skramlaa pöhinää Stadin Slangin hallitukseen. Kundi meni suomenkieliseen skoleen. HALLITUSKONKARI Mä oon pariin otteeseen jo tsitannu Slangin hallitukses, mut ekaa kertaa siihen alkaa olla oikeen aikaaki. Yks niist kundeist oli Ande Päiväläinen, jost tuli myöhemmin rumpali ja musatuottaja. Ok, Ranccu oli Snellun kansikses Saksalan Haran ja Typykässä Raijan, siis mun vaiffin, luokkakamu. Salilla sen hiffaa heti: Ranccu on se puolaskeetti, jol ei oo kropassa grammaakaan extraa. NIMITYKSIÄ TSILARI 1/2022 11 snygeist luontokohteist. Siihen kuuluu nippu dirikoit, ku dilkkaa talenttiisa jangstereille, siis jeesaa tyyppei, ku liidaa systeemeit bisneksis ja byrokratiois. Mä oon ollu ny pari vuotta eläkkeellä venttaamassa, et must tulee vanha ja viisas. Stuiduskabois se skrivas ällän paprut. Kundi oli kakskielinen ja intoo piukassa. Mähän en vaan vendannu lättyy, mä heitin läppää melkeen koko ajan. Niil pääs suoraan Kauppikseen. Niil on kaks skidii: Jan ja Tony. Partsika ja Pikkukanttorit vei kaiken mun ajan. Toi partsika oli Helsingin Metsänkävijät, joka fatsin slangilla oli Stadin Skutsintramppaajat. Mutsi kehu aina, kuin höveleit nuorii kundei bunkkaakaa meiän yläkerrassa. Ei ollu muita. Sieltä mä reissasin skoleen ja harrastuksiin. Sit tietenki, ku Kekkonen lähti tai tuli, siellä oltiin skulaamassa Porilaisten marssii. Se ois päässy eläkkeelle 61-vuotiaana, mut snadikundiks se vielä ittesä tuns
Karlsson-Sutisna on tunnettu ja pidetty taiteilija useista julkisista töistään Helsingissä, Kaivopuistossa, Keskuspuistossa, Pirkanmaalla, Lapissa. asianajajan roolissa ja Denis Nylund erottuvat miehistä. Uninäytelmä on kolmen laitoksen, Svenskanin, Carl Knif Companym ja ruotsalaisen Riksteaternin yhteistyötä. Runoissa ja lauluissa on voimaa ja elävää tunnetta yhteiskuntaan ja demokratian kysymyksiin. Sykkeen duunaaja ja skrivaaja ehti onneks käydä tsiigaamas kans live-esityksiä. Ruohoa-kokoelma täydentyi vuosien mittaan käsittämään 300 runoa. Rautatietorin metroasemalla on nähtävillä betoni-installaatio Metron kasvoja sunnuntai-iltana. Indra varoittaa, että maa on synkkä ja siellä asuu epäkiitollisimpia olentoja, joita on koskaan luotu. Patrick Henriksen mm. Olen kiinnostunut rakentavasta, oman itsen ja luonnon kanssa sopusointuun pyrkivästä asenteesta. Häntä ympäröivät isot esineet ja miehet. Sääli ihmistä Indra-jumalan tytär Agnes on salamaniskun seurauksena laskeutunut pilveen, joka vajoaa kohti maata. Ruotsalaisen kirjailija August Strindbergin Uninäytelmä (Ett Drömspel) on hänen mielikuvituksellinen unija vaellusnäytelmänsä. Kehollisuutta korostavat tiukat, vartalonmyötäiset puvut, joissa miesten kulmikkaat liikkeet toistuvat. Karanteeniteatteri, striimit, tarjoo aiempii esityksii melko halvoil hinnoil. Tanssisukuun kuuluva Aksinja Lommi on upean herkkävaikutteinen ja kevyen liikunnallinen koko ajan näyttämöllä olevassa pääosassa, joka hallitsee upeasti teoksen kaksijakoisen liikemateriaalin. Tanssiteatteriesityksessä ihmiset elävät sekä pyörivien että rullaavien asioiden keskellä. Teatteriryhmä Quo Vadiksen vaikuttavan keskittynyttä lauluja runoesitystä oli täydentämässä lopuksi lyhyt 12 TSILARI 1/2022 RISTO KOLANEN STADIN SYKE RISTO KOLANEN STADIN SYKE Kulttuurikatsaus talveen Kolmas buli koronakaranteeniaalto katkas nyyaan vuoteen live-esitykset Stadissa. Hänen sisarensa Misa Lommi oli keskeisessä osassa Knifin edellisessä Svenskanin klassikkoesityksessä, Franz Kafkan Muodonmuutos. Pysyvä Elämän Kukka taidepuisto on Pikku Huopalahdessa ja ulkomailla taidepuisto Ranskan Arques la Bataillessa, Normandiassa. Hänen tarinansa kulkee ihmisen ja luonnon ymmärtämisessä. Quo Vadis löytää varhaisen luontorunoilijan Ruohoa – lauluja meistä -ensi-ilta KokoTeatterissa toi esille Walter ”Walt” Whitmannin runoja ja ajatuksia, jotka olivat edellä aikaansa. Galleriat ja useimmat museot sinnittelee. Se esitetään usein pelkistettynä lavastuksena, jossa kaikki ylimääräinen on poistettu näyttämältä. Vähiä vuorosanoja lausutaan sekä suomen kielellä että riikinruotsiksi. Täs Tsilarin pluggaajien iloks stooria viime aikojen kylttyyrielämyksistä. Tobias Zilliacus palaa Svenskaniin. Ohjaaja-koreografi Carl Knif tekee Svenska Teaternin pienemmälle Amosnäyttämölle juuri tällaisen esityksen. – Tutkin taiteen parantavia elementtejä. Tytär näkee maailman planeettojen ja niiden liikeratojen mittakaavassa ja kokee valoa, iloa ja maan päällä laulua, jonka haluaa kokea. Heidän omat liikkeensä ovat edestakaisen nykiviä, mutta tahdissa toisiinsa, ja monella on useita rooleja. Äiti Vivianne Budsko– Lommi pitää Helsingissä isoäidin, Tamara Rasmussenin tanssikoulua, jossa lahjakkaat sisarukset opettavat. Veistoksia ja maalauksia on esillä alkuvuoden Galleria Duetossa, osoitteessa Kalevankatu 15. Yhdysvaltalainen Whitman (1819–1892) oli runoilija, esseisti, journalisti ja ennen kaikkea humanisti. Esitys jatkuu keväällä Ruotsissa. Aksinja Lommi on herkkävaistoinen Indran tytär, joka haluaa ihmisten joukkoon Maan päälle. Vanhin sisko Natasha Lommi on maan kärkitanssijoita. S anna Karlsson-Sutisna on: keskipolven kuvataiteilija, kuvanveistäjä, performanssitaiteilija, taidemaalari, tilataiteilija, valokuvataiteilija, yhteisötaiteilija, ympäristötaiteilija, kehotaiteilija ja maataiteilija, kertoo monipuolisen ihmisen pitkä ansioluettelo. Teos oli irtiotto aikansa runouden jäykistä normeista ja perinteistä. Eläimet ja luonto ovat suuria henkisiä voimavarojamme. Niiden avulla käsittelen sielunmaisemiamme, kehitystämme ihmisenä, toisillemme yhtä arvokkaina, ja pyrin avaamaan solmukohtiamme niin kehossa kuin kuvataiteessa, hän kertoo. Maapallo ja isokokoinen pyörä aikasiirtymiä varten ovat vain lavalla. Hänen tunnetuin teoksensa on runokokoelma Ruohoa (alkuteos Leaves of Grass). Fo to : Ca ta Po rt in .. Isänsä vastusteluista huolimatta hän lähtee tutkimaan kauniiksi katsomansa maapallon olosuhteita. Agnes lausuu useaan kertaan kirjailijan tunnetuimman lainauksen: – Sääli ihmistä
Uudet ilvekset ovat enimmäkseen naisia. Samoin lopun tärkeässä monologissa yhden naisen sanoja ei juuri kuullut. Susanna Seppälä (vas.), Nelli Nisula, Sara Pollari ovat BettyBlue-maisesti kuvassa käpyläläisen Ilves-Teaatterin Ouroboros -esityksessä. Fo to : M itr o Pa rt ti. / Minä tarkkailen näitä ja näiden vaikutuksia – saavun paikalle ja lähden. Mutta niin kylmää ei ole missään, etteivät tunteet leimuaisi, ja kohta rakoilevat niin jää kuin seuruekin. Jalmari Jalosen karussa ohjauksessa Kultsan ensemble intoutuu parhaimpaansa kummallisten henkilöiden vinksahtaneessa maailmassa. Näytelmän henkisen tilan siirtäminen Perämeren jäiden ja viimojen maailmasta Teatteri Kultsan Katri Valan nimeä kantavaan väestönsuojaan Sörkassa onnistui jo 2018. Piano Larssonin johtama retkikunta haluaa pelastua ilmastotuholta ja on matkalla perustamaan uutta yhteiskuntaa. Pasi Kuivalainen sählää kaikessa yrittäjähahmona ilman suuntaa: en ole koskaan nähnyt muusikko-näyttelijää näin hyvänä. Käärme tai lohikäärme syö omaa häntäänsä. Fo to : Ra im o Gr an be rg . Alun puheosuudessa ääni jäi peittoon ensirivin alle. Kuka sua kylvettää. Energinen esitys kesti kolme tuntia väliajan kanssa. Ouroboros tarkoittaa ”ikuisen kiertokulun” symbolia, jossa lopun lähestyminen on samalla uuden alku uskonnollisessa tai filosofisessa symboliikassa. Sitä näkee nyt paljon. Kun ohjaaja hyppäsi näyttämölle tärkeään osaa, Virve Laasosen vastuu apulaisohjaajana varmaan kasvoi. Sinne lähtevät niin maailman viimeiset neandertalinihmiset kuin Pianon isoäitikin, 78-vuotias prostituoitu. Fo to : Jo nn e Si pp ol a.. Näyttämöllä puuhataan ennen esitystä ja tauon jälkeen kaikenlaista nonstopia, lattian siivousta nyt ainakin. Monella esiintyjällä ääni kantoi pienessä tilassa ilmankin. Nuorisoja ylioppilasteattereissa on usein pula esiintyvistä miehistä. Mikko Ravantti on jo tottunut naisosiinsa; nyt hänen ilotyttöpuheensa tuo tarvittavaa huumoria raskaaseen perusmenoon. . Vaikka se pitäisi esittää eeppisenä suuren näyttämön teoksena, Kultsa onnistuu suurprojektissaan; me katsojat saamme käsiimme etupenkissä railon ohittavan köyden ja näyttelijöitä melkein syliimme. Voisiko ylläpito aktivoitua. Teos on vahva ja sen uudelleen näkemistä ja kuulemista jäi kaipaamaan, niin syvällinen sen sanoma oli. Esitys on Quo Vadiksen ja Teatteri Umpihangen yhteistuotanto, joka lähtee varmasti kiertämään pitkäksi aikaa. Ilves-rookiet haluavat tietää, miksi täällä on aina niin sotkuista. Kati Hynninen vetää jälleen vahvasti raskaan naispääosan. Puhe vaihtuu Pohjanmaalla ja nyt Grönlannissa mieluummin painiksi, toteutumattomiksi unelmiksi ja viinanjuonniksi. Enemmän on enemmän Ilvesteatteri toimii aktiivisesti Käpylässä, vanhassa elokuvateatterissa, jonka katsomo on siksi vino. Kohti kylmempää on Klemolan sisarusten ”arktisen tragedian” (2004–2019) toinen osa. Osa joukosta on koiria, jotka muistuttavat ihmisiä. Kohti kylmempää on taattua Klemolaa epäkorrektilla ja hävyttömän hauskalla tyylillä. Marja-Terttu Zeppelin pitää maailman pohjoisinta grilliä Grönlannissa, mutta pakenee tunteitaan ja seksuaalisuuttaan yhä kylmempään. Klaus-veli tuli mukaan toiseksi kirjoittajaksi. Sen henkilöt ovat ehdottoman tosissaan, niin rakkaudessaan kuin katkeruudessaankin. ”Posthumanism” on 2000-luvun teatteritrendi, joka tarkoittaa ihmisen läsnäolon jälkeistä elämää sukupuuttoihin matkalla olevassa maailmassa. Kohti kylmempää kertoo, miten arktinen sijaintimme vaikuttaa ihmisten mentaliteettiin. Quo Vadis Poetry Bandin muodostavat: Maija Rissanen, puhe, laulu ja laulujen sävellys, Minerva Kautto, puhe, laulu ja huilu ja Otso Kautto, puhe, ohjaus sekä Hyde Hytti, puhe, valot ja runojen valinta, Marko Järvikangas, kitara, Juhani Liimatainen, 1900-luvun lyömäsoittimet ja Jan Noponen & Hans, lyömäsoittimet. – Tämä on ruohoa, joka kasvaa kaikkialla / missä on maata ja vettä ja yhteistä ilmaa, / joka huuhtelee maapalloa. TSILARI 1/2022 13 video. Sen ensimmäisen vuoden jäsenet esittivät joulun alla näytelmän Ouroboros – Luopumisharjoituksia. Kultsa tekee ihmisen jälkeisen ajan teatteria Leea Klemolan Kokkola on kotimaisen näytelmäkirjallisuuden moderni klassikko. Ja tavaraa on paljon: menneisyyttäni, tulevaisuuttamme, vinttejä, siivouskomeroita, välitiloja, valveunta. Laulut ja runot esitettiin kauniin värikkään huovutetun tekstiiliteoksen edestä ja sisältä. En nähnyt kuin yhden mikrofonin, jota käytettiin, kun haluttiin korostaa sanomaa. Keskellä näyttämöä on kylpyamme, johon moni näyttelijä vuorollaan menee sisään ankeriasta esittäen. Juhani Liimatainen, Maija Rissanen, Marko Järvikallas, Minerva Kautto, Jan Noponen ja Otso Kautto laittavat kaiken peliin Quo Vadiksen Ruohossa. Niitä olen kiertänyt kuin ankerias kaivoaan, tekijäkollektiivi sanoo. Kuvanveistäjä Sanna Karlsson-Sutisna ja poikansa Satria Sutisna, joka on ollut mallina Nuori voima -puuveistoksessa Galleria Duetossa. Nyt tarina sai jatkoa samalla paikalla ja pitkälti samoilla vaativan tasokkaan harrastusteatterin voimin
Swingpjattien väljät kledjut Suomes ne vaa venttas, et millon tää uus karsee staili ländää tänne. 14 TSILARI 1/2022 J enkeis 40-luvun staili jazznuori oli ”hepcat”. Sveduissa jenkkistailiin tälläytyneitä jazzdiggareita kutsuttiin nimellä ”swingpjatt”. ”Lättähatusta” tuli sit voimasana ku alko merkkaa yleensä jenginuorii, jenkkifilmien ja sarjisten pilaamaa sukupolvee ja yleistä moraalipaniikkii. Sprigi oli hitsin roisi ”zoot suit”, bulit byysat kääritty nilkoista ja knuburas gungas ”pork pie”-kotsa törkeen pitkän fledan pääl. Tää maalittaminen ei säikyttäny jazzkundei. Teinigimmat röökas ja meikkas. Oman bändin keikoil Furmanin bravuuri oli swingpjatt-numero, mis se steppas roiseissa kledjuissa kotsa öögillä. Lättähatut hippaa Kesti 50-luvun alkuun ennenku nimi ”lättähattu” löi läpi. Entä lättähattujen puheenparsi. Bulin rotsin, blädärin, takatukan ja naukuvan slangin yhdistelmä sai aikuiset polttaa hihansa ja repii kalsarinsa.. Kundit oli pahimpii, ja niiden kreisi jorostaili. Bökät oli nyt pillilahkeit, mut rotsi sai lepattaa entisen väljänä. Mut se on jo toinen stoori. Lättähatun ulkonaisena parodiana voi pitää Masa Niemen Pätkähahmoo 50-luvun Puupää-leffoissa. Stadilaista teinikundii kuvailtiin vuonna 1952: ”Tiukat housut puolitangossa, lättään lyöty lierihattu päässä tai sitten kokonaan pää paljaana niskatukka pakkasviimassa liehuen. Ne huusi mulle: ”Lähdeks kundi tänään hippaamaan?” Mä treffit tein ja suksin kotiin manin hankintaan. Mä painuin heti sisälle, kun hatun hogasin ja siellä tiskiböönalle vilt joutuin tokasin: ”Hei friidu, viittiks ottaa lätän fönsteristä pois, kun karjulla just lättähatun tarvis tässä ois.” Se missi heti snaijas, ei se dorka ollut, ei. Ne toi esiin, et Stadin jatsikretsit oli täynnä juutalaisii, niinku noi Manuelin sisarukset ja teinareista Furmanin ja Katzin broidikset. Niin myös Stadissa. Ol’ lahje dongareissanikin rasvakäyttöinen, mut uusi lättä kruunas kyllä kaiken loiston sen. Drumsari ja steppimestari Jaakko Furman, ku tsennattiin Suomi-filmien poikarooleista, skrivas kamujensa kaa fanilehtee nimeltä Yam, järkkäs jamei ja skulas plattoi Cotton Clubilla Roobertinkadun pasaasissa. Natsimieliset piti swingii juutalaisten salaliittona. Pitkä niskatukka, kapealierinen hattu silmillä, liehuvat housunlahkeet ja steppiraudat kengissä. Mä lätän siltä slumppasin ja sanoin: ”Hellurei!” No, kartsalle mä painuin uusi lättä kutreillain ja jenkkimalliin paukuttelin purukumiain. Turpakäräjii ne järkkäs kriguajan Jenkeissäkin: soltut partsas kartsoilla ja jaagas ja hakkas kaikki stailit jäbät joide sprigit laahas maata. Salista kaikuivat raivoisat suosionosoitukset kannustivat ’miestä’ mitä mielettömimpiin hyppyihin ja omituisimpiin kurkkuääniin.” Täs on viel toinen kuvaus Stadin swingpjateista samalt vuodelt: ”Niskatukka oli pitkä kuin juutalaisella musiikinrääkkääjällä, takki sojotti jossakin nivustaipeen tienoilla, ja housunlahkeet oli nostettu surumielisesti puolitankoon.” Oisko ne hottiaisii Stadiin lomille päässeet uffarit uhos, et nää jangsterit pannaan kuriin vaik sit sakinhivutuksel. Kriguvuonna 1943 swingpjattei alko sit näkyy Stadin katukuvassa. Siit voi tsökaa jälkii Repe Helismaan kupletista ”Pojanpojan lättähattu” vuodelta 1955: Kun minä näyteikkunoita eilen tsiigailin, niin tämän stailin lättähatun siellä hiffasin. Vuoden 1944 nimiskabassa vinstas nimitys ”hottiainen”, hot jazzin mukaan: ”Jos siis näette tuollaisen, useimmiten vielä alaikäisen keikaroivan tyypin, jolla on tukka niskaan ja hattu silmillä ja joka viheltelee kulkiessaan svingiä, niin silloin tiedätte että siinä on hottiainen.” Mut ei sitä nimee kukaan käyttäny. Ja jengi diggas iha täböil. Se sätkytteli just niinku hepokatit ku se joras villii jitterbugii, vaik ei noil nimil vissiin oo mitään yhteyttä. ’swing-pjatt’. Se permanentin päällä puki niskavillaa niin, Se että kaikki tutut friidut laittoi ekstaasiin. Jenkkileffoist tää staili levis ympäri Eurooppaa. Stadis ne tyyty onneks motkottaa lehtien palstoil. Housut eivät ulotu edes nilkkaan asti ja kaiken lisäksi ne ovat niin kapeat, että luulisi niiden jalkaan vetämiseksi tarvittavan ulkopuolista apua.” Swingpjateille ja lättähatuille irvailtiin kaikkialla maailmassa. Tukka on paksu ja takaa niin pitkä, että se pujahtaa melkeinpä kauluksen sisään. Yks uffari skrivas Usariin: ”Tuossa hyppii keskilattialla radiosta kuuluvan neekerirytkytyksen tahdissa nykyään kovasti muodissa oleva ns. Kelatkaa nyt vaik noita 40-luvun swingpjattei ja 50-luvun lättähattui. Takki on väljä ja peittää puoleksi reidetkin. Staili oli siinä vaiheessa levinny ympäri Suomen. Lehtimiehet funtsas, mikskä tätä jitterbugien ja swingpjattien villityst tulis meillä kutsuu. STADIN STAILIT MIKKO SEPPÄLÄ Blädäri ja takatukka – KU JAZZDIGGARIEN ROISI STAILI TULI STADIIN Nuoriso on aina ollu pilalla. Suora käännös ”swing-narri” ei ottanut eldistä.
Kaikki on saatu kondikseen, sillä meitä on täällä jo siviiliin päässeitä kundeja, jotka ollaan saatu noin niin kuin ploosaamaan vähän joka paikassa. Ja kun treffataan ni skriinataan, sano Määtän Toikka. Jeh. Mutta kun te tuutte takasin stadiin ja olette päässy duuniin ja litsku killaa kokoon ni pidetään sellaset snadit pirskeet ja skriinataan kaikille niille liffoille tapauksille ku me sieltä rindikseltä muistetaan. Jeh. Kaipparit siellä skrivaavat mulle kun mä olen sellanen ammattiasebroidi et sille ja sille gimmalle tarttis saada sitä tai tätä jelppausta. Mä oon aina sillon tällön saanu brevareita sieltä rindikseltä päin. Eki skrivaa et onhan se gimis jos kragingi nyt jo slyytais, mut jos on flaidattava ni sen kun vaan. Se Eki skrivas vielä et olis kiva päästä gimmansa luo taas. Saatte nähdä et ne höntimmät asiat painuu ”unhojen yöhön”. Mä sain just tätä skrivatessani brevarin Ekiltä. Toiset on tarttenu saada lisää krakingikuukausiliksaa, toiset vuokrafyrkkaa ja jotkut taas killaa lekaria varten. Eiks jeh. Mut kyllähän ne bulimpanakin kivoja on ku niitä koulaa vaan. Pabru ja tää palsta loppuu tvärt ja paljo jäi vielä skrivaamatta. Halidai ja giffengaal! Toigis Gamlaa slangii tsökas Mikko Seppälä. Niitä vanhempia kaippareita joutu sisään sillo kesäkuussa ja vähemmän tapaa kaippareita, mä meinaan sellasia meidän ikäsiä kundeja, mutta muutes on saatu olla noin vaan. Ei tää oo se Spurgari-Eki, joka futaa, tää on yks toinen kun budjaa Lapikassa. Ja kyllähän me ollaan voitu järkatakin. Mä sain sen brevun. Jebulis. Niinku enneski. Siellä rindiksellä mä sen vasta treffasin ja mukava kaippari se on. En mä muista missä se on ollu duunissa tai missä se on muutes riehunu. Se saa gloddinkin ja Ekistä tulee yhtä maffi faija varmasti ku mäkin olen. Piirros Thor Fredric eli Tor Fredriksson, Aseveli-lehti 37/1944.. Jaa että millaista stadissa on. Stadin pärstä ei oo muuttunut siitä kun sä Kaltsi tai Taukka tai Valtsu tai joku muu visaks olitte lomiksella. Jos sen gimma saaki kundin on se varmasti maffimpi kun mä, kun meillä on vaan friidu. Brevari Stadista – ku krigu slyyttas Stadissa keskiviikkona. Mulle skulattiin tään Asebroidin toimituksesta että ne toimituttaa oikeen stadin kundien oman blisarin ja mun tarttis tvärt skrivata teille kaikille brevari näistä meidän hommista täällä. TSILARI 1/2022 15 GAMLA SLANGI TOPI TOIKKA Tää Toivo ”Toigis” Kaiposen stoori himarindikseltä on julkastu Aseveli-lehdes syyskuussa 1944 ku krigu slyyttas. Mut kivoja ne kloddit on ainaski snadina. Ja stadiin lomikselle tulevat luffaa opastoimistoon niinku ennenki. Tää stadin kundien kieli meidän on kuiteski opetettava kloddeillemme heti tvärt ettei se unohtuis ja painus unhojen yöhö, vai miten ne skrivaa niissä biblussa olevissa kirjoissa niin fäinisti. Jebulis. Moi kun moi sitte vaan, kaikki kundit. Jeh. Jaa no, kundit. Morjens vaan, kundit ja kaikki muutkin asebroidit, jotka bonjaatte tätä stadilaista
Fotonäyttely Skaban fotoista järkätään mahdollisesti näyttely. fotot ei saa olla ennen julkaistuja 2. Paprufotot osoitteeseen: Stadin Slangi ry, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. paprufotojen koko: A5–A4 . FOTAA STADIN SYVIN OLEMUS! Fo to : Ra im o Ku itu ne n.. digifotot voi sendaa USB-tikulla tai muulla tallennusjuitsulla tai emaililla . Froogikset Jos tarttee froogaa jotain, sendaa email Rampelle: raimo.kuitunen@outlook.com Fotoja ei palauteta. Kuvien käyttöoikeus . fotojen tarttee olla osallistujan itte ottamii ja fotarilla tarttee olla niihin täydet oikeudet . Digitaaliset fotot . 1. Fotojen sendaaminen . skabaan osallistutaan digifotoilla tai paprufotoilla . skabaan osallistuvien fotojen tekijänoikeudet säilyy fotaajalla . 6. Fotojen tarttee olla byroossa viimeistään 31.5.2022. digifotot tarttee olla JPEG-muodossa, max 3 mpx . Siis: ”Fanni Fotaaja/ Fantsusti funtsattu.” Paa mukaan sun yhteystiedot: osoite, sähköposti ja puhelinnumero. Näyttelymestaa klaarataan. skaban järkkääjä käsittelee fotoja stailisti, mut ei vastaa, jos posti tai muu kuljetussysteemi fibaa. Skaban tuloksista infotaan edellä mainituissa. fotoja ei skuffata kolmannelle osapuolelle ilman fotaajan lupaa . skaba on avoin Stadin Slangin jäsenille . fotattavilta ja fotausmestoista on tarvittaessa ruinattava lupa . järkkääjä ei ilman fotaajan lupaa muokkaa tai endraa foton sisältöö tai rajausta 5. Palkinnot: Slangin byroossa blisattavaa snygii kamaa. FOTOSKABA 2022 16 TSILARI 1/2022 FOTOSKABA 2022 Stadin Slangi ry järkkää fotoskaban, jonka idis on pysäyttää yhteen fotoon Stadin syvin olemus. Fotoskaban dumarit: Pertti Salolainen, Pekka Punkari ja Raimo Kuitunen. Kilpailuaikaa on kevät 2022. 4. järkkääjällä on oikeus julkasta palkitut fotot ilman eri korvausta seuraavissa yhteyksissä ja medioissa: Slangin internet-sivuilla, somessa, Tsilarissa ja ehkä järkättäväs näyttelyssä. 3. skabaan voi osallistua enintään kahdella fotolla . . Skaban järkkää Stadin Slangi ry (myöhemmin järkkääjä) . lähetä digikuvia sähköpostilla osoitteeseen, toimisto@stadinslangi.fi Skrivaa lähetyksen aiheeksi skaban nimi, Fotoskaba 2022, ja skrivaa foton nimeksi sun oma nimi/ foton nimi
Ainu Palmu Pinki Caravan -teos piristi Suvilahden voimalaitoksen seinässä. Stadika, Suvilahti ja UPM Kymmene kärkeä Pink Caravan vaaleanpunaisti Suvilahden voimalaitoksen! Ainu Palmun vaaleanpunaiset olennot palasivat vuosien tauon jälkeen takaisin Stadiin. UPM:llä on pitkät perinteet taidemesenaattina aina 1800-luvulta alkaen. Eri väreissä leiskuva Borealis oli joka päivä erilainen, sillä tuulet ja vallitseva sää muuttivat sitä jatkuvasti. . Ajatus vaaleanpunaisesta maailmasta – sellaisesta, jossa kaikki voivat mennä kaikkialle, harmaisiin ja jylhiinkin paikkoihin, sellaisina kuin ovat, on edelleen voimissaan. UPM Kymmenen pääkonttorin seinälle projisoitu Soil Searchers Collective -ryhmän Sen lauluja laulamme -teos. Se muistutti maaperässä piilevästä biologisesta maailmasta, jonka kanssa maan päällä olevat ekosysteemit ovat vuorovaikutuksessa. TSILARI 1/2022 17 RISTO KOLANEN RISTO KOLANEN KYLTTYYRI T silarin toimittaja-kuvaajakaksikko ehti katsoa Olympiastadionin, Eduskuntatalon portaikon, UPM Kymmenen pääkonttorin, Citycenterin, Forumin, Hansaaren hilivoimalan, Suvilahden ja Stoan. Fo to t: Ra im o Gr an be rg .. UPM:n pääkonttorin julkisivuun Alvar Aallon kadulla heijastui Soil Searchers Collective -työryhmän 3D-videoteos Sen lauluja laulamme, joka sisälsi myös musiikkia. Koronaturvallisuuden takii valoteokset oli nyt sijoitettu eri puolille Stadii, mikä tuntuu alueellisesti tasapuolisemmalta. Nyt kaksi naista tanssi ja leikki lasten kanssa valoteoksen edessä. Kävelimme sisään Stadikalle ja aistimme kauniin maiseman. Lisäksi näimme Forum Boxin ja Galleria Topeliuksen ikkunaja sisäteokset. Viemällä revontulet paikkoihin, joissa niitä ei tavallisesti nähdä, hän kiinnitti huomion ilmastonmuutokseen ja uusien, epätavallisten luonnonilmiöiden syntymiseen. monessa eri mestassa ympäri Stadia. UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiö tunnetaan ensisijaisesti mittavasta maalaustaidekokoelmastaan. Säätiö halusi tuoda maanalaisen, tavallisesti näkymättömän metsän kaupunkilaisyleisön eteen. Stadin kulttuuritalot oli enemmän messissä. Taiteilija tekee ammatikseen esityksiin valotaidetta ja valosuunnittelua. Äänistä vastasi Aake Otsala. LUX jalkautui Stadiin Kotimaista ja kansainvälistä valoarttuu monipuolisesti esittelevä Lux Helsinki on valaissu pimeintä vuodenaikaa jo yli kymmenen vuoden ajan. Teos käänsi katseen kaiken perustaan. Upeat revontulet loivat maagisen tunnelman Olympiastadionin ylle. Aiempina vuosina se on keskittyny johonki tiettyyn kaupunginosaan, mis yleisö keräänty jonoksi kohteiden välillä. Sveitsiläinen Dan Acherin henkeäsalpaavalla teoksella oli tärkeä sanoma. Tapahtuma vietettiin 5.–9.1
Päivät oli pitkiä, noin 10-tuntisia, mutta Kilpeläinen piti hyvää huolta meistä, esmes safkaa ja juomaa oli tarjolla rajattomasti. Muistan kun lähdin kahden kukkapuskan kanssa Käpylään ja Ogeliin. Fo to : He ls in gi n ka up un gi nm us eo / Ei no He in on en Skloddeja Valkan suomalaisen kansakoulun pitskul. Vaativampia hommia oli tekemässä rouva, ku opetti meille eri vaiheita. Budjattiin Valkassa kerrostalossa Mäkelänkadulla ja oman rapun naapurista aloitin ovelta ovelle myynnin. Meikäläinen lajitteli ja hinnoitteli kortit. Hallihommiin Seuraava jouluduuni oli Hagiksen hallissa Kilpeläisen kukkakaupassa, jossa olin kolmena jouluna. Kävin mutsilta salaa kysymässä Mäkelänja Sturengartsan kulmassa olevasta kukkakaupasta tsupparin hommia. Kellarissa kaikui usein ”Iltatuulen viesti” laulettuna tai vihellettynä; yks hallikauppias oli Aikamiehet-kuoron jäsen. Tyytyväisyys johtui siitä, että pääsin lastenlipulla dösässä ja sporassa. Siks salaa, ett mutsi ei olis antanut siihen lupaa. Vakioasiakkaana siellä oli päivittäin näyttelijä Pentti Viljanen. Hommassa oli monta eri vaihetta, osa sellasii, ku pysty duunaan skoleskloddiki. Dösäpysäkillä kysyin pysähtyneitten bussien rahastajilta: ”Meneeks tää Kustaankartanolle?” –Joo, sisään vaan, huusi heti joku matkustaja. Kauppias kysyi ikää ja sanoin, että 10 vuotta oon. Vientikohteet olivat jotkut aika kaukanakin. MINNAILUU TAPANI ”HAKKIS” HAKKARAINEN Joululomaduunit Ennen varsinaisia joululomaduuneja, mutta jouluun liittyvää, oli joulukorttien myynti. Olin silloin muistaakseni 9-vuotias.. Hyvin toimi, tosin Kustaankartanon alue oli niin laaja, että oikean kohteen löytäminen vaati useamman kyselyn vastaantulijoilta. Oli tavallisii ja kaksiosasii. Kauppias totesi tyytyväisenä, että duunia löytyy. Pyysin myös rahastajaa sanomaan, ku oltais oikealla pysäkillä. Oli se aika kliffaa, kun sai omaa fyrkkaa tuhlattavaksi! . Mutsi oli duunissa 1950–60-lukujen vaihteessa huutokauppakamarissa ja slumppas sieltä laatikollisen joulukortteja. Ekana jouluna olin mun isobroidin Pekan kanssa ja seuraavat joulut parhaan kaverini Pikkiksen (Tabu) kanssa. Saman tein myös seuraavana syksynä, kun oli jo vakioasiakkaitakin. Tienesti oli tosi hyvä, mielellään sitä duunaili pitkiä päiviä. Suurin osa kohteista oli Valkassa, ni ei tarvinnut kysellä neuvoja keltään, oli tutut mestat. 18 TSILARI 1/2022 K ortit meni yllättävän hyvin kaupaksi, jotkut osti ehkä säälistäkin, arvelin myöhemmin. Hintoja en muista, mutta ajatus oli, että olis snadisti halvempii, ku kaupas. Työpiste oli hallin klitsus, mis rakenneltiin erilaisia kukkakoreja myyntiin. Sain kaikki kohteet omasta taloyhtiöstä, ni siirtymiin ei tarvinnut paljon aikaa varata. Vuokrasin Kuokkasen peruukkiliikkeestä kunnon vermeet ja sidoin vielä tyynyn mahan päälle, kun olin aika hoikka poika. Muutamassa naapuritalossakin kävin kierroksella, tosin en yhtä hyvällä menestyksellä, kuin omassa talossa. Blumsteritsupparina Ensimmäinen varsinainen jouluduuni oli tietysti kukkatsuppari. Takaisin tullessa seikkailin aikani Pohjolangartsalla ja etin toista kohdetta. Tehtävä oli myös roudaa valmiit korit ylös myymälään. Seuraavana syksynä päätin hankkia taas kortteja ja huomasin Seurassa pikkuilmoituksen, missä tarjottiin joulukortteja ”tukuttain” ja tein tilauksen. Hyvät muistot jäi Hagiksen hallin jouluduunista! Joulugubbena idässä 1960-luvun lopulla toimin kahtena jouluna joulupukkina Kontulassa. Viherkulmassa eli Vinkkelissä käytiin skruudaamassa päivällä Kilpeläisen laskuun. Hallin omassa kahvikojussa oli kans tarjolla juotavaa ja pikkupurtavaa kaiken aikaa
Viimeks mä skrivasin tavallista busseista, nyt suhataan trollikalla. Sitte liikennelaitos arvioi, ett johtojen väsääminen suuremmassa määrin olisi kallista ja niin ne päätti, ett sähköbussiliikenne loppuu ja linjalle 14 asetettiin dieselbussi. Busan katolla oli loota, ku suureni, ku tuli uusii mallei, ja siel oli jemmassa muuntaja. Tänne vuokrattiin muutama ZIU-merkkinen neukkutrollikka, ku oli sinisen värin asemasta punavalkoisia Leningradin tyyliin. Kytkintähän ei siin ollu, ku ei ollut vaihteitakaan. Iso ratti, ku päällystettiin eristysnauhalla ja buli haba oli ainoa voima millä saatiin busa käännettyä Kampintorilta linja jatku Arkadiangartsalle ja sieltä Töölöntorille, mist ajettiin Tölikaan Naistenklinikalle. Ne lataa ittensä härvelillä, ku laskeutuu busan katolle ja antaa piristävän sähköruiskeen, jolla ajetaan aika pitkään. Hankala duuni. Tätä toria ennen oli sellane kinkkinen kohta ku busa ylitti Eerikingartsan. Ne palveli linjalla 14 vuodesta 1979 aina vuoteen 1985. MINNAILUU MARKKU JALONEN Trollikka. Päättärillä rahastaja tsiikas oliks joltain jääny kamaa ja lakas lattiat. Ekat tuli liikenteeseen jo 1948, mut ne alkoi ååkaileen Manses. Itse sähkömoottorit käytti varmaan 500-volttista sähköä, mut sisävalaistukseen ja ajovaloihin tarvittiin kuuden voltin tasavirtaa. Tekniikka Siis runko ja sähkökamat tuli Sveduista mut korit rakennettiin Valmetilla. R ungot duunas silloin ScaniaVabis nimeä käyttäny lafka, ja sähkölaitteet tuli Asealta. Siin oli todennäköisesti kompressorilla toimivat ilmajarrut, muttei ne kovin tehokkaat ollu. Ympyrä on sulkeunut – tai ainakin melkein… . Takas tultiin muuten samaa reittiä, mut Kampintorin kohdalla vedettiin Malminrinnettä alas Albertingartsalle, mist palattiin Laivurinkadulle. Siinä meni skuru numero kuus, ku risteyksessä veti virtahäkkyrän, alas mutt busan piti mennä hiljaa. Kopat kasattiin Mansen Härmälässä, Valmetin tehtailla. Tosin nää nyyat ei ole trollikoita, ku ne ei tartte ilmajohtoi gartsoille. Se oli siinä, missä vuosikymmeniä sitte oli Stadin vika hevospaloasema. Niiden mielestä ne oli vielä huonompia ja raskaampii ajaa ku 30 vuotta vanhat Valmetit. Mut sitte treenattiin vielä kerran. Siitä mä päättelin, ettei ne jarrut ollu kovinkaan tehokkaita, ett aina ku se busa pysähty, kuski veti käsijarrun päälle. Takana tsittas rahastaja, ku sulki ovet ja kilisti kelloo ku sai lähteä. Sodan jälkeen ei Härmällä ollu riittävästi fyrkkaa, ett olis voitu duunaa nää busat alusta asti, vaan niihin hommattiin rungot, sähkömoottorit ja akselisto Sveduista. Näiden kapistuksien käyttöaika ei suinkaan ollu mitenkään lyhyt. Sitte liikennelaitos päätti, ett ku noi vanhat trollikat oli tullu tiensä päähän niin mitäs jos kokeiltas kuinka itänaapurin tuotteet sopis Hesan kaduille. Usein kuitenki kävi niin, että jompikumpi tai joskus molemmat virroittimet irtos sähkökaapeleista ja sitte joutu kuski tuleen ulos ja veteleen keppien päissä olleista snaroista ne takas paikalleen. Sit rundattiin ympäri ja siell oli toinen päättäri. Vaikka ne silloin päätti noin, on aika jännä hiffaa, ett vuonna 2021 useampikin linja on sähköistetty ja päättäri on edelleen Laivurinkadulla vaikkei linjan numero enää ookkaan 14. Yks reitti stadissa Itse ajaminen oli varmaan aika raskasta, ku ohjaustehostinta ei ollu sillon vielä keksitty. Niillä entiset trollikkakuskit suhas kai puoli vuotta ja sano sitte että ”Ei kiitos, pitäkää neukkukamanne”. Foto: Markku Jalonen. Aina ku mä menin johonkin tällä busalla, jonka linjanumero oli 14, mä tsiikasin tarkkaan, mitä kuski teki. Sit tuli tauko joksiki aikaa tähän liikenteeseen. TSILARI 1/2022 19 Tää foto on Mansesta, mut tällasii ne oli tääl Stadiski. Siellä missä näitä väsättiin, niitä kutsuttiin nimellä ”Sarvijaakko”. Trollikan katol näkyy virroittimien kepit. Ja ne on kans aika hiljasii. Yks mikä musta oli erikoista, ni siin oli ”kaasu” – tai se mikään kaasu ollu – mutta pedaali, mistä kuski paino lisää sähköä ja sitte mentiin kovempaa. Iso jarrupoljin oli oikealla. Kuski joutu painamaan bromsseja ihan tosissaan. Hesassa oli yks linja, ku meni Laivuringartsan ja Merigartsan kulmasta, mis oli päättäri. Oikee nimi oli kyll Trolleybussi eli sähköbusa. Trollikat oli käytössä Stadissa vuodesta 1949 aina 14.2.1974. Sisu teki rungot, Strömberg duunas sähkömoottorit ja muut asiaankuuluvat kamat ja Wiiman koritehdas kasasi koko bussin. Siitä tulikin aika tyylikäs. Mä kävin usein kattomassa kun ne tuli niinku hiljanen aave Lapparin puiston viertä: eihän niissä ollut ääntä pitävää polttomoottoria. Stadi kuitenki on suuressa viisaudessaan siirtäny oman numero 14:nsa jonnekin pois öögista. Linja kulki pitkin Fredaa ja eka mesta, mis olis voinu tarpeen vaatiessa kääntyy takaisin, oli Kampintorilla. Se on itse asiassa koppakuoriainen, mut koska täs busas oli kaks jotain nelimetrist keppii, ku se käytti sähkön ottamiseen kahest ilmakaapelist, ni se muistutti niiden mielest koppista. Manseen jäi 29 kappaletta, mut Stadiin tuli 22 trollikkaa. Ainoa ääni, mikä tuli oli sähköpedaalin naksuva ääni, mikä kuulu, ku vauhtia kiihdytettiin. Stadissa puhuttiin joskus lankavaunuista, mut kyll trollikka oli se käytetympi
Mul on öögat kosteina aina, ku mä sitä minnailen. Sil oli sellanen ehta sen vuosisadan alun klangi. Ikinä ei ollu tylsää. No, täst ny tuli snadisti niinku oodi mun faijan faijalle. Lesaajien ei tartte liikuttuu! STADILAISII LAURI LARMELA 20 TSILARI 1/2022 M ä födasin vuonna 1966 tuol Espoon skutseissa. Foto: Lauri Larmelan hima-albumi. Vaarin kanssa duunattiin kaikkii gosarihommii siin talon pitskulla: talvella spadattiin snögee ja hakattiin jäätä söndriks petkeleellä. Lihaa – Kött ja flesubuidun Arvo Skoijii, mut skloddina sitä mielellään lysnaa, ku fabut jubailee. Foto: Lauri Larmelan himaalbumi.. Vaarin nimi oli Arvo ja mummon nimi Lempi. Suvena spruitattiin vodaa blumstereille, slöidattiin pajupillit tai muuta jännää. Mä kyl kuulen sen saundin, mut kinkkist sitä ois matkii, ainakaan skrivaamalla. Sitä slangii mä en haldaa, ku Arvo mulle bamlas. Ja ihan ku hissan kniigoissa: mummo kokkas safkaa meille duunareille. Granii se kyl oli, mut tän stoorin kannalta toi detsku ei oo kauheen tärkee. Bergströmin flesubuidun koko staabi. Seitskytluvun alussa, ku ikää oli mittarissa jo yli viis, mä olin usein mummon ja vaarin luona hoidossa. Nykytsilarit tai mitä huoltolafkoi nää on, ei taia tsennaa sellast vehjettä ollenkaan. Arvo ite fotossa oikeella. Mä skrivasin tän stoorin tällasel mun slangilla. Ja starbut taas diggaa bamlaa kersoille, ku ne kerranki pitää montun bosessa
Ne oli sakemannien tykkei, joil punasii jaagattiin ulos Stadista. Arvo sit jutskas, et ne oli krigun loppuvaihees huhtikuussa jollain sakil liikkeellä Tölikan suunnalla. Sit kerran mä frogasin, et ”Mihin sä näin kroussii skegluu tarttet”. . Arvo sano, et kaikenlaist pokaa kävi, mut stikkas pari mielenkiintost nimee: Kajanoja ja Kihlman. Kundi oli födannut Malmingartsalla vuonna 1909. Arvo griinas ja rupes kertoo, et se oli nuorest kollist asti ollu duunissa flesubuidussa. Ku skodaaminen slyyttas, kundit tsiigas Hagiskeen päin. Arvo ei ollu ku vähä yli kuuskyt, ni siit tuli täyspäivänen puutarhanhoitaja Espooseen. Hirvee fleggis. Arvo oli sellanen stara, ku ei jauhanu koskaan tuubaa. Oli taito näpeissä. Ku mutsit oli hommaamas safkaa, toisen handus roikku Jouko ja toisen Christer. Kihlmaneil oli Espoossa villa. No, saletisti oli. Mä kyselin Arvolta, et minkälaist porukkaa siel buidus kävi tsöbaamas niit flesui ja tsieguroit. Fo to : La ur i La rm el an hi m aal bu m i.. Tovella oli ateljee siinä ihan huudeilla ja buidusta se slumppas kuulemma yleensä palvikinkkuu. Bergströmin flesubuidu Mä kävin aina välillä siin köken lodjulla ja tsiigasin sitä bulii knaiffii, vaik Arvo oli kieltänyt. Lempin knivut ku oli ihan erilaisii, tosi snadei. Mut seuraavaan kriguun se meni. Eli ku sisällissotaa flaidattiin Suomessa ja Stadissa, ni se oli vähän alle kymmenen. Ja tietty huoltojoukkoihin. TSILARI 1/2022 21 Maksis oli gutaa Joskus tehtiin vähän spessumpaa safkaa kimpassa, vaik niinku maksista – eikä se looda ollu mitään Saarioisten stanttuu valmispöperöö. Flesun blisaaminen oli söörvisduunii Ku Arvo bamlas sveduu stailisti, ni fröökynät ja frouvat sai gutaa söörvistä niiden omal kielel. Mitään fiudee Arvol ei koskaan ollu. Kaikki duunattiin alust lähtien, riisipuuro hellalla ja sillee. Yhtäkkii Munkast alko flygaa kuulaa kohti Hagiksen punapesää eli työvistä. Sit ne päätti flyttaa landelle, Viheriin (Viherlaakso), ihan Espoon skutseihin. Se oli tosi siistii. Arvo sendas sinne niiden landemestaan erilaist herkkuu saaristobotskilla – tietty orderin mukaan. Tovehan tais olla julkkis jo ennen sotia. Sit ku piti pilkkoo sitä maksaa, ni Arvo tsögas jostain jemmasta sellasen tosi bulin ja hurjan näkösen knaiffin – meni maksa nopeesti snadeiks biiteiks. Mut Arvo jatko kuiteski duunei Bergströmillä. Mä oli ihan kuutamolla, että hei, oliks toi ees totta. Tottakai te tsennaatte, keitä nää skloddit oli. Erikoisin poka, johon Arvo jakso aina palata, oli Tove Jansson. Lempi ja Arvo rupes pian styylaa, eikä siin kauaa funtsailtu, ku ne jo dyykkas jiftikseen. Ku mä aloin olla teini, ni vanhat jutut rupes yhtäkkii kiinnostaa ihan kybällä. Kihlmanit budjas kuulemma ihan vieressä, eikä Kajanojatkaa missää kaukana. Buiduduunit jatku sotien jälkeen, mut 1960-luvun alussa Bergströms Kötthandel sluuttas – niinku melkeen kaikki muutki snadit puljut Stadissa. Se maksis ei todellakaan enää oo mun safkafeivorittei, mut skidinä se kyl oli mun mielest ihan gutaa. Arvo jangsterina höögerissä ja itte flesumesu Bergström siin vieres. Joittenki sanavarastos se oli sirppiliiteri. Stydi staili kundeilla, vai mitä. Mä sit kyselin koko ajan lisää, ja kerran Arvo sleppas tosi kovaa stoorii. Lempi oli roudattu Ekenääsin suunnasta Stadiin herrasväen kyökkiapulaiseks ja kuukkerskaks. Dösällä aamulla Stadiin ja illalla takas. Ku mä olin riittävän buli kundi ja jaksoin dallaa, me tsörattiin joskus Granista Stadiin ja Arvo näytti mulle kaikkii vanhoi mestoi. Mun mummo, Lempi, nuorena friiduna. Arvo (eturivissä kuudes vasemmalta) intissä Sandiksessa. Sit stendas Lempi Yks toinenki friidu kävi siel handlaamassa kai melkeen joka päivä. Se lafka oli aika lähellä sitä bulii kakstornist tsyrkkaa. Arvo oli eka ku bamlas mulle slangii Suomee me niinku bamlattiin, mut Arvo blandas siihen välillä vähän outoo settii meggeen. Finaalis mä olin jo meggessä Flesubisnes futas kliffasti, ja ehkä sen takii Arvo ei joutunu talvisotaan. Korkkis 27 Arvo meni siihen Bergströmin flesubuiduun duuniin alle parikymppisenä, eli 1920-luvun lopussa. Fo to : La ur i La rm el an hi m aal bu m i. Toi buli foto on just sieltä. Arvo ja muut pikkukundit luudas tietty klitsuun jemmaan. Joskus kymmenen vanhana mä sit hiffasin, ett toi on ny sitä slangii. Olikohan sillo noi fryysboksit trimmissä – heh!
Siinä todellisii legendoit, ku vaikutti pitkään myös Helsingin palloseurassa. Asuivat myös myöhemmin samassa talossa sellaisetkin kundit kuin Sten ”Stepa” Suvio ja Leo ”Lekkeri” Ljunberg. Oli futareita Helsingin palloseurasta ”Hopsista”, esmes Kai ”Kaitsu” Pahlman, Urho ”Urkki” Örn, Pentti ”Pena” Rautianen, ku on Pasi Rautiaisen faija, Pentti ”Santtu” Sandelin, Jyrki ”Jyrä” Heliskoski, Timo ”Panda” Askolin ja muita mainitakseni futismaajoukkueitten huoltotehtävissä vuosikymmenten ajan toiminut Kai ”Monni” Kyntölä ja Gunnar Yliharju. Friidut ei siihen aikaan futista harrastanu, krinnas ja skimbas kylläki, ja hengas ne kans kentän laidalla futaajia kannustamassa. Foto: Markku Poutasen hima-albumi. Siitä seurasta elämäni loppuun asti mä saan olla ylpeä”. Foto: Markku Poutasen hima-albumi.. Bastuminnailuu Pitihän sitä bastussakin käydä ainakin kerran viikossa, kun himaan ei tullut kuin kylmä foda eikä suihkujakaan ollu. Jääkiekkoilijoista mainittakoon Timo Kyntölä Töölön Vesasta, jääpalloilijoista maajoukkuepelaajat Jarmo ”Jallu” Haavisto ja Tauno Timoska. GeeBee, Pentti Poutanen, Yrjö Turunen ja Markku Poutanen Kuntsilla 1954. Monet kundit pelas futista Hopsissa ja jääpalloa (pilleriä) talvisin. Moni meistä kävi Vallilan kertsillä, jossa oli erilaista toimintaa, mm. Talvella skrinnailtiin nurmareilla. Peffistä pelattiin Kuntsin kentän laidoilla nurtsilla. Kuntsin kentsulla käytiin pikkukundina kesäisin altaassa pulikoimassa, ja Kumpulan maauimala oli kans suosittu tsimmausmesta, samoin Vantaanjoen Pikkukosken uimaranta. Vallilassa oli monia bograreita, joist maineikkain on Gunnar ”GeeBee” Bärlund, ku on saanu patsaan Paavalin tsyrkan puistoon. Yleensä bastuun mentiin lauantaisin faijojen ja kavereitten kanssa. Junnu Vainion laulun sanoin: ”Yleisessä saunassa, miesten puolella / Oskarin kokoisena yleisien miesten tarinat kuuntelin huolella. Pelit oli useimmiten Kuntsin kentällä, ku me kaikki budjattiin sen laidalla. Raimo-taikuri Forsström taas budjas Kuntsilla, Anjalantiellä, GeeBeetä vastapäätä. Henry Theelin Muistojen Vallila ja Olavi ”OlliBull” Anikarin Dallaan takas Valkkaan. Mustikkamaalla tuli käytyä usein teini-iässä, kun friidut rupes kiinnostaa. Siellä on moni kuuluisuus budjannu. Se ei ollut sallittua silloin, ku nurtsille ei saanut mennä, ja puistovahtia lähdettiin monesti haneen. Jääpallostagat (mm. // Yleisessä saunassa ehdin kylpeä. pingistä, koronaa, nyrkkeilyä, punttien nostoa, leffojen katselua, redujen tekemistä. Kuntsin kenttä kesällä ja talvella. Valkka, siitä on monet styget tehty, mm. Kyllä me talvella skimbattiin ja hypittiin hyndistä. Junnumatsit oli usein sunnuntaisin aamupäivällä ja kentän laidat oli täynnä jengiä tsiigaamassa, joskus myös idolimme Kai Pahlman. MINNAILUU ERKKI HEINONEN 22 TSILARI 1/2022 S iltä samalta, Valkan Sammatintie kuutosen pitskulta, on lähtösin viisi huippubograria GeeBeen lisäksi: Hannes ”Hane” Koivunen, Onni Palvas, Bruno ”Brynkka” Ahlberg, Kaleva Sampila ja Jonni Hellström. / Yleisessä saunassa olin opissa. Tauno oli myös maahockeypelaaja, pelasivat monet matsit Kuntsin kentällä ja Tauno lisäksi Stadin olympialaisissa 1952. Sirius ja Prima) oli kaikilla, mutta harvoin näki lätkästagaa. Yleisiä saunoja Valkassa oli Dallaan takas Valkkaan – MITÄ KAIKKEE ME DUUNATTIIN. Kaikenlaist pihapelii 1950–1960-luvuilla harrastustoiminta oli vilkasta, koska skidei ja jangstereit oli paljon, ja silloin oltiin kavereitten kanssa bulisti ulkona. // Yleisessä saunassa, miesten puolella // Kaikki ne karheat ja koruttoman herkät tunteilut talletin huolella
Vallu ja Nappe sekä Ketti hoiti puolustuksen niin varmasti, että Ekillä byyrissä ei päässyt pahoja tilanteita syntymään. Markku Poutasen hima-albumi. Siellä tuli puhetta Valkan kundien kesken, että mitäs jos skulattais Kuntsin kentällä vastakkain pelimiehet ja meidän puulaakijoukkue KM70. Pelimiehet sanoi, että ne pistää meitä 10–0, ja me luvattiin kaljakori, jos niin käy. Hyvä Keka! . Vuonna 1970 perustettiin puulaakijoukkue nimeltään KM70. Uutta verta porukkaan Vallu tuli jengiin ja oli saanu joukkueeseen mukaan monia kavereitaan. Markku Poutasen hima-albumi.. Sauna on perustettu vuonna 1928, ja se lopetti toimintansa 1975. Hieno kundi, huumorimiehiä, jonka kanssa naurettiin monet naurut. Creedence Clearwater Revivalin soidessa sjungailtiin Midnight Specialin tahdissa, ja joku bongasi meidät, kun pitkärotsin helmaa pidettiin mikkinä. Matseja pelattiin eri firmojen jengejä vastaan, ja kymmenestä matsista me voitettiin yhdeksän. Se oli silloin oikea pyhäpäivä eikä vain sunnuntai. Foto: Markku Poutasen hima-albumi. TSILARI 1/2022 23 useita, mm. Eka matsi päättykin tietty meidän 4-0-häviöön. Sit treffattiin. Kekan, Napen, Ekin ja Vallun tapaaminen Malmin flygarikentsulla 26.10.2021. Nimi tulee Kervisen Matista – Ketti Metri 70. Gamla jengi palaa kimppaan Tapaaminen 50 vuoden jälkeen sai kipinän, ku Vallu ja Eki näki toisensa Stadin Slangin levyjulkkareissa Ravintola Cactuksessa Käpylässä 2019. Viime tapaamisessa 26.10.2021 Malmin flygekentsul Keka oli nähnyt edellisenä yönä unen, että se olis silloin 1970 tehny matsissa ” hattutempun”. Foto. Foto: Markku Poutasen hima-albumi. Musan diggailust takas futikseen Musamakuu riitti Elviksestä CCR:ään. Ketti oli Valkan legenda. Se taas oli Hurriganes-basisti Cissen isobroidi. Myöhemmin se jatko Toukolan Teräksessä TOTE:n nelosdivarissa ja viimeisenä Malmin palloseuran MPS:n ikämiehissä 56-kesäseks asti. Eki skulasi intin jälkeen KM70 joukkueen lisäksi Hopsin kakkosjoukkueessa ja ennen inttiä se oli mukana Hopsin ykkösen ryhmässä futiksessa ja käsiksessä. Markku Poutasen hima-albumi. KM70 joukkueessa pelas mm. Jengi perustettiin Mäkelänkadun Valion baarissa, ku oli meidän kantamesta. Suuria kotimaisia suosikkeja olivat mm. Kumpulan maauimala. Foto: Markku Poutasen hima-albumi. Tapaaminen Stadin Slangin levyjulkkareissa 2019. Foto: Markku Poutasen hima-albumi. Keka pelasi kärjessä, ku se oli nopea luudaamaan ja Taabo jakeli sille hyviä maalintekopaikkoja. GeeBee, Pentti Poutanen, Yrjö Turunen ja Markku Poutanen Kuntsilla 1954. Eki tuli jengiin mukaan keväällä 1970, ku me päästiin intistä Isosaaresta Markku ”Vallu” Poutasen kanssa. Bastun jälkeen himassa odotti mutsin tekemä safka ja lämpimät baakkelssit – kyllä tuoksu oli mahtava ja kaikki maistui; oli onnellista ja hyvä olla. Seuraavana aamuna sai goisia pitkään. Foto: Andersson Nils Helsingin kaupunginmuseo. Danny, Johnny, Jormas, Topmost, First, Mosaic ja Wigwam. Euran sauna 1975. Matti ”Ketti” Kervinen. Myös Euran, Ahti, Nelikulma ja Hermannin bastut tulivat tutuiksi. Se oli pohjoismaiden bulein bastu. Pihalla oleva 4-kerroksinen kivirakennus oli kokonaan saunana. Keijo ”Keka” Örn, Tor ”Nappe” Huhtakangas, Tapio ”Taabo” Jokinen, Juha ”Jussi” Kivinen, Matti ”Ketti” Kervinen, Erkki ”Eki” Heinonen, Keijo ”Keiska” Heinonen, Lars ”Lasse” Andersin, Matti ”Mälli” Hakala ja Pohjois-Haagaan flytannu Markku "Vallu" Poutanen, ku toi tullessaan kakkosbyyrarin Anagondan ja huoltopäällikön, "juomanlaskija" Kenne Häkkisen. Mäkläri 45 bastu oli meidän vakkari. Kuva CC BY 4.0. Eki ja Vallu istuvat 1969 Hydrokopterilla Kotkan Rankissa. Varsinainen bulisauna oli Kylpylä Kivi, Aleksis Kiven katu 26:ssa. Tämä muistelo on kuitenkin Valkan kulmien kundeista – porukasta, joilla oli palava halu joukkueena pelata futista. Kuntsin kenttä kesällä ja talvella. Vallu kertoi tapaamisesta Kekalle ja Nappe kutsuttiin rinkiin
Tää on romsku, mut ihan niinku täs stikkailtas breivei Stadin ja Bergamon välillä. Ongelma on, et tääl funtsataan liian snadisti. Täs kniigas on sen huikee stoori. Metkasti funtsattu, et humoristeist toiseks suurin on härmäläinen bastu. Sit mä bonjasin, et sillähän on käytettävissä kaikki maailman hetket ja fiilikset, Berliinin muurin bragaamisest viruspandemiaan. Käyntikortis sen ammatiks oli merkattu pienkanalan dirika. Siellä mä kävin ekaa kertaa bastussa. Siit saakka se on budjannu kahessa maassa. SEPPO PALMINEN SEPPO PALMINEN TSILARI SUOSITTELEE Stadin Kundi Jörn Donner jo bamlas, et pluggaaminen kantsii aina, dorka! Emmä oo mikään kniigojen arvostelija. Hyvin. Vaik Juhani ummehtu, pitkään sen pinna kesti. Torsti Lehtinen on yks mun skrivaajaidoleist. Vuonna 1992 Jukka skrivas sellasen kniigan ku Sadasosasekunti. Sen hobbina oli fotaaminen. Siit tuli hitti. 24 TSILARI 1/2022 Anneli Jussila PENTTI LINKOLA ja minä Elämää toisinajattelijan kanssa Minerva Pentti Linkola oli liian skarppi, liian dorka, se funtsas liian toisin. Torsti haastateli bastunpitäjii. Se on elämänfilosofia.” Jukan mielestä toi kniiga oli väliduuni. Jos joku rupee ilman kledjui isottelee neuvoksena tai kenraalina, sille griinataan. Itäpuolen Berliinist se finnas nuoruutesa Stadifiiliksen ja rupes vapaaks skrivaajaks. Siitä on lauseet: ”Mies voi elämänsä aikana rakastaa kuutta tai seitsemää naista, mutta vain yhtä jalkapalloseuraa.” ”Inter ei ole vain jalkapalloseura. Mä skrivaan niist yleensä persoonakohtasen repostelun. Sit ne duunas Esa Keron kanssa sellasen kniigan ku Huussi. No, faijan kans me käytiin kyl muissaki bastuissa, ainaki Kotiharjussa ja Elannon bastussa Kurvissa. Siin talos oli sillo ja on vieläki Arlan bastu. Molemmat järkytti jengii sillä, mitä ne bamlas ja skrivas. Italiast on tullu sen henkinen himahuudi. Kniigoi tuli lisää: Mummon mökki, Kyläkauppa, Matkakoti… Seppovaara rakastu Berliiniin ja lähti nykii sielt keskuspankista. Torsti Lehtinen STADILAISET LAUTEILLA Aviador Ku mä olin ihan snadi, me budjattiin Hesarilla. Latskuks: Pescari necesse est, vivere non necesse. Jukka on Italia-fani. Jukka Pakkanen TULE SYYSKUU! Helsinki – Bergamo 2020 Aviador Jukka Pakkanen on kundi, jota mä oon siteerannu varmaan eniten. Se on skaffannu tähän kniigaan kaikkee mikä bastusta kertoo. Terveellinen viisaus ny, ku bulit bastut on taas muotii. Ku muuri Berliinist oli pantu söndriks, se tsöbas sielt kämpän. Niin tälläki kertaa – ihan Jörkan fiiliksissä.. Mä pluggasin tän kahteen kertaan. Siellä se skrivaili Ahti Karjalaiselle puheita slobokaupan ihanuudesta. Toiset piti Linkolaa strittibollana, toiset taas näki siinä äärirehellisen kundin. Molemmilla oli elämän loppupuolella nuorempi friidu kumppanina. Snadina mä jouduin menee mutsin kans donnien puolelle. Kimmo Helistö minnas Lepakon vuosilta Matti Sarapaltion bisnesopin: Akselin tarttee rundaa nopeemmin ku vekselin. Fisustaminen on välttämätöntä, eläminen ei. Donneriin sitä usein verrattiin. Sosiaalinen erakko. Ekan kerran jälkeen mä en ollu yhtään saleteis, etteikö sil ois ollu frendi Bergamossa. Jokainen funtsaaja on toisinfuntsaaja. Tän kniigan skrivas Linkolan jangsteri. Se ei studannu kritiikkii eikä sitä pystyny tsöbaamaan millään fyrkalla. Juhani Seppovaara OODI BERLIINILLE Docendo Ku mä ekaa kertaa treffasin Juhani Seppovaaran, se oli ekonomisti ja duunissa Suomen Pankissa. Jätkässä oli sivistynyttä särmää. Tää kniiga ei oo. Linkola oli paradoksien paradoksi: stydi ja herkkä, konservatiivi ja radikaali, lungi ja skitso
Vuonna 1977 Armi valkattiin Miss Suomeks. No, siit on parikyt vuotta, mut so what! Seppo Kimanen Iltanuotistolla TEOS Mä bamlasin ekaa kertaa kaima Kimasen kanssa vuonna 1977. Näyttelijän pokka piti ja Naisen logiikka teki Hannelesta ikuisen legendan. Lesatkaa! Hellevi Pouta PAULA KOIVUNIEMI Superladyn matkassa Readme.fi Paula sjungas ekan keikkasa 15-vuotiaana, faijansa orkan solistina. Paula Koivuniemi on täysverinen Stadi-ihminen. Näit ku lesaa, on vaikee symffaa muusikoit enää tosikoiks, ainakaan kaikkii. Armin paras frendi ilmoitti sen Miss Pääkaupunki -kisaan. Jumankauta, toi gimmaha osaa sjungaa. Tahdon olla sulle hellä nous listojen kärkeen ja blisas yli 10 000 sinkkuu. Toinen niist oli Ilkka Kanerva. Kundit notku lavan reunassa ja kuolas minihameist Paulaa. Tää kniiga on hilpee, täynnä aika skarpisti funtsattui väläyksii, joit se on huvikseen ploggaillu. Sit se Kimanen häippäs maailmalle. Vuonna 1978 Hannele heitti keikan dorkassa, yyberkaupallises produktios: se näytteli vuoristoneuvos Tuuran sihteerii leffassa Rautakauppias Uuno Turhapuro – presidentin vävy. ”Säveltäminen on ku bylsis tulevaisuuden kanssa.” ”Ooppera, jota mä diggaan on La Bohéme. ”Tääl on ohjaaja Inkeri Pilkama Maikkarista.” Spede Show hierottiin henkiin ja Pasanen halus meggeen söden blondin. Se on niist kaikist ehdottomasti stubuin.” ?. No, sen edeltäjä siel juhlaviikoilla, renessanssistarbu Seppo Nummi höyrys kyl viel viis kertaa enemmän. Siel ne tsittas blumsterihuivit hartioilla ku Hannele liihotteli mestoille irtoräpsyissä ja huulet smoglattuina. Siitä se lähti, ihan posketon suksee ja ilmiö. Missirundilla Kari Tapio sjungas Armin kans dueton. Se kesti vuosii ja kilsoi ja litroi. No, aina sinne yks toopeks stemplattu porvari kirkasotsasten oikeessaolijoiden kööriin sopi. Pakilan friidu valkattiin Stadin ja lähiseudun kauneimmaks. Sit soi puhelin. Ilkka sano: ton likan mä viel joskus pokaan. TSILARI 1/2022 25 Panu Rajala Hannele, näyttelijä Otava Seitskytluvulla piti funtsaa, kenen jengis sä stondaat. Ei tarttenu olla mikään pelle, kuhan ei oo liian herkkähipiäinen. Se oli samaan aikaan vielä Kuhmon kamarimusiikkifestivaalin taiteellinen dirika ja skulas selloo Radion sinfoniaorkassa. Yhtenä kesänä Paula osu Vehmassalmen paviljongille. Eka duunimesta oli Liisa Wardin blumsteribuidu. Nykyään niit on alle puoltoistsataa. Ei tätä voi selittää. Ku Danny näki missin, se teki Armista shown toisen pääsolistin. Se on upee friidu mut samalla hyvä jätkä. Me oltiin molemmat Stadilla duunissa. Miss Suomen duuni oli sit tsögaa Danny Shown yleisöstä friiduja seuraavan vuoden missiskaboihin. Mä muistan, ku se traisas Senaatintorille 30 000 tyyppii bailaamaan ylipormestarin populaarikonserttiin. Sinne päristi kans pari kundii Lokalahdelta. Brankkarit ja sporttiklubit skaffas fyrkkaa – ja kyl siit skulaajille ja sjungaajillekki snadisti piisas. Testiduuni, meni läpi. Kuuskytluvulla Härmässä oli 3 500 joromestaa. Armi kävi iltaopparii ja meni Yhtyneisiin Kuvalehtiin tsuppariks. Petri Tuunainen Armi Aavikko 1958–2002 Minerva Ku Armi oli kuuden vanha, Aavikon fämili flyttas Stadiin. Siinä jengissä viihty. Kimanen liidas Stadin juhlaviikkoi ja byrokratia stressas sitä ihan sikana
Sit me kletrattii steegoi pitkin konepajan katsille korjaushommiin. Onneks faija ehti hätiin ja kaappas mut syliinsä. Se tarras mua niskast kii ja alko huutaa ku Poitsilan sumutorvi. Mut en mä niit pului raaskinu skotaa, vaan sihtasin fönareihin. Ja olihan mullakin ase, ritsat. Laatuduunii. Mun himatalo, joka purettiin 70-luvulla uuden asuinalueen tieltä. Talles ja toimii. Faija ei snärkänny mulle eikä ottanu mun ritsoi veks, koska se tsennas hyvin et mä olin vaan ottanu siit naapurin Ripast mallii. Laatuduunii Tää tapahtu vuonna -61, ku mä olin just täyttäny seittemän. Sen takii sotilasalueel, ku mun faija oli armeijan leivis, se oli Asekoulun sotilasmestari ja aseseppä. Me budjattiin Skattan sotilasalueella, Merikassun ja Asekoulun vieres. Hyvät niist tuli, paljo paremmat kun ne alkuperäiset. Eikä se ollu mikään nallipyssy tai lutku vaan oikee piekkari. Ripa halus kai todistaa et sen sihti oli kondikses sunnuntaidarrast huolimatta ja olihan se – pulu toisensa jälkeen sai heittää veivinsä niin et höyhenet vaan pöllys. MINNAILUU MATTI KAINULAINEN 26 TSILARI 1/2022 Järee tykki Mä smydjasin niit armeijan solttui, kun ne treenas sulkeist lippukentsul ja räpläs ja putsas luikkujaan. Foto: Matti Kainulainen. Kolme konepajan katsin fönarii meni säpäleiks kliffasti helähtäen ja neljäski melkein, paitsi ku kierroksellaan ollu Valmetin niuho vaksi yllättäen keskeytti mun harrastustoiminnan. Foto: Matti Kainulainen. Merikassu skloddin näkövinkkelistä. Faija lupas vaksille, et me kyl fiksataan ne fönarit kondikseen jo heti huomenna. Sit me kletrattii katsille korjaushommiin Faija tsöpas lasiliikkeest oikeen mittaset fönarilasit ja Rakest purkillisen kittii. Foto: Matti Kainulainen. Nykyisin Suomen Ulkoministeriö. Suihkarit veti urku auki Skattan yli Seuravana päivänä himassa mult oli pudota soppalusikka handust, ku ulkoo kuulu ältsin kova pamaus ja hillitön ujellus! Jenkkiläinen Skyblazers-taitolentoryhmä veti Super Sabre -suihkareillaan urku auki, ja jälkipolttimet päällä, Skattan yli ja teki tiukan kaarron takas Kaivarin suuntaan niin et fönarit vaan helis ja mölöbuidun eguist kuoret sano ”rits rats”! Faijalt sain kuulla, et Skattal aika moni fönö oli menny säpäleiks – Valmetin konepajast kokonainen rivi. Siin iha meidän höörneil oli Valmetin tokka, kaks konepajaa, sotasatama, fengeli ja botskihajottamo. . BANG, BANG, BANG! Vaksi alko huutaa ku Poitsilan sumutorvi Ripan esimerkkii noudattaen myös mä halusin treenaa tarkkuusammuntaa. Nykyisin kait skidien päiväkoti. Mun gamla linkkari. Paitsi kolme, ne jotka me oltiin just fiksattu. Merikassun katonrajast Kallion Ripa pudotti monta puluu. Foto: Matti Kainulainen.. Putsattiin skrabal ja teräsharjal vanhat kitit ja lasinpalat veks ja duunattiin uudet lasit ja kittaukset paikoilleen. Hyvä siit tuli, järee tykki! Höyhenet vaan pöllys Meidän naapuris budjas yks faijan duunifrendi, Kallion Ripa, jolla oli tapana sunnuntaisin mennä luikun kans skotaan pului Asekoulun ja Merikassun katonrajoist. Syysmyrskyn pudottamast haaraoksast mä olin veistelly mun linkkaril ritsan rungon. Tarpeeks jäykän kumilenkin olin värkänny fillarin sisuskumist ja nahkalätkän ammusta, snadii stebuu, varten mä muotoilin saksil vanhast jatsarin varrest. Ja niinhän me tehtiin. Valmetin konepaja, jota mä tulitin ritsallani. Foto: Matti Kainulainen
Mä vaan murjasen, et ei ne viattomii oo. Fisut kandee skruudaa Fisustuski on nykyään ihan outoo. Mulle se oli elinkautine, enkä oo sen jälkeen tsiigaillu misui sil öögal. Mulle riittää golf, jaagaus ja fisustus hyvän vinkun ja snygin safkan lisäks. I’m a happy camper. Mä klottaan mun bilikan vampul ja shamppool iha omas pitskus! Lisää kakkuu tulee siit, et mä tvettaan fiuden lähdevodal! Kriminaali pitää stailist kii loppuun asti. Vaihdetaan snadiks toviks murre: ”Kyl mää ymmärrä, et toiset pussaa nätei flikoi ja puristelee niit pepust. Jos ne klaaras sen timman, ja se oli piiitkä timma, niist tuli tosi bulei staroi maikkoina. Stadin budjuist me tsöbattiin kamat tiputust varte, mut eka piti duunaa rankki. Jos mä fiskaan bulin limatuubin, sen tsimmaus loppuu siihe. Se on ollu buli hole turkis ja siihe delaa saletisti. Sit mä duunaan siit safkaa ja skruudaan sen. Samal nää hörhöt vetää napaan burgereit, ku on duunattu tuotantokantturan flesust. Mä oon siis liivijengiläine. Parin päivän päästä mutsi murjas ku mä olin lähdös skoleen, et viittiks heivaa ton rankin vege ku se döfää meiän makkariin. Me päätettiin duunaa ponuu. STADILAINEN REHUPUNTTI JUHA ”JORKKI” JORMANAINEN Kriminaali Jorkki on umpistadilainen, mut budjaa Tervossa, keskellä ei mitään. Vanhempana sen ajan pipertäjät alko morkkaa mua murhaajaks. . Kun sä heität fisufileen päälle salttii ja stikkaat sen häkäpönttöön, tiedos on fantsuu safkaa. Mä oon saanu aikanaan Stadin rosikses bulin kakun. Mä sain snygin idiksen ja vein bulin rankkitonkan mun makkarin kledjuskobeen. Skolessa mä olin kiusaaja mun luokkafrendien kans. Mä kun funtsaan saletin tarkkaan minkä näkösen häkkipään tai fogelin mä skodaan kenttään, ku mä lähen jaagaan. Ton perusteel mä on paatunu murhaaja. Ja se mun liivijengikeissi: Mä on fisustanu perhoil ikäni ja kun mä fisustan, mull on aina meges perholiivit. Skidinä mulla oli fitti tapa fudii yhtä kersaa venttaavaa daamii magaan ja usein. Mihin hittoon se dyykkaaki, stadilaisuutta se draisaa aina meggessä.. Mut moni funtsas, et mä lähen vaik pomminpurkajaks inttiin, on paljo lungimpi duuni. Iha dorkaa hommaa. Älä ala perseileen tai ragettaan mulle, ei kandee! Murha ja tappo on tosi pahoi keissei. Mut ei me ikinä kiusattu ketään snadei nahkoi (Norssin ekaluokkalaisii), ei. Lisäks mä oon meges yhes bulis liivijengis, ollu tosi pitkään. Jos sä duunaat murhan, sun tarttee funtsii sitä hommaa etukäteen. Elinkautisen. Mut mä lopetin sen keissin, ku mä öpnasin mun öögat ja födasin tähä maailmaan. Mut nykyään vesil pyörii jengii, ku lemppaa kaikki fisut takas jorpakkoon. Ja iha aiheest. Ei oo tarvinnu tuuppaa ringlaa fingeriin. Jokasel on ollu vika. Stadissa Jorkki teki duunii fotarina, mut ku se diggaa skutsis dallaamist ja fisustamist, se flyttas landelle. Uivelot jauhaa, et mite sä voit skodaa hengilt viattomii bambei. Rankki döfää ja bambit delaa Lukios mä aloin höyryy kamun kans kemiast. TSILARI 1/2022 27 S ellanen meitsi on, on ollu jo ihan snadist saakka. Mitä idist koko fisustamises on, jos sä vaan jaagaat fisui ja sleppaat ne takas sköneen. Ne kantturat ei oo ikin tsiigannu sinist taivast tai vihreet niittyy. Se on ny skrivannu jotain 50 kniigaa jaagaamisest, fisustuksest ja golfista. Ja se elinkautine: Mut tuomittiin kolkyt vuotta sitte Stadin rosikses avikseen. Norssis oli auskui eli opetusharjoittelijoit ja ne joutu vetää yhen näyttötimman. Ainakaa usein, ja soidinaika on kakstois timmaa. Mut et jotku pussaa limasii kaloi ja heittää ne takas vetee, ei hemmetis, mää ole kauhia hämmästyny.” Ympäristökriminaali Meitsi on myös paatunu ympäristökriminaali
Tapio on legenda Timon pikkuveli, joka on itsekin istunut ratin takana. Primulassa sattui ja tapahtui. Joku fiksu keksi silloin Autotalon Primulan uudeksi mestaksi. Risto Anttila, seisomassa, hoitelee hommia Primulan jengissä. Joskus tiskin takan ollut friidu valitti, ettei jengi koskaan osta mitään. Jormalla on pitkä historia paitsi selostajana myös rallikartturina muun muassa Leo Kinnusen rinnalla. Jengi hajaantui ja tapaili toisiaan milloin missäkin. Moni muistaa hänet automyyjänä ja rallikartturina. Sen edessä oli vuonna 1959 reilusti tilaa fiudeille. Friidu vähän hämmentyi kun tuli maksun aika, se oli 101 kahvikupin handeli! Joskus joku landelta tullut erehtyi kuppilaan. Yksi vapaaehtoinen toki tarvitaan moottoriksi. Viime aikoina se on ollut Risto Anttila, joka seuraa nykymuotoisen jengin alkutaipaleen Romu Malista ja Worsöen Jussia. Sillä ei ole puheenjohtajaa, hallitusta, byrokratiaa eikä jäsenmaksua. Se on yks kliffa kuppila menneiltä ajoilta, Autotalon Primula. Muuan pitkätukkainen Primulan jengi 60 vuotta STADILAISIA HEKA LAURELL Bensaa suonissa. Yksi tärkeimmistä mestoista oli Leppäsuon Esson baari – muitakin toki oli. Mikä yhdistää entistä liikenneministeriä, suuren teollisuuslaitoksen dirikaa, huippuluokan lihakauppiasta, rasvanäppistä fiudemonttööriä ja entistä bensiksen letkunjatkoa. Maailmanmestari, rallikilpailun tiesulun vahti ja ratavarikon renkaanvaihtaja istuvat iloisin mielin samassa pöydässä – eikä kukaan paukuta henkseleitään. Jengin liimaa yhteen kaverihenki ja toistensa arvostaminen. Kun pojat olivat poikia Stadin motorsportista kiinnostuneet kundit ja friidut tsittasivat 1950-luvulla Herkku Hokissa kunnes sen edustalle duunattiin pysäköintikielto. 28 TSILARI 1/2022 P rimulan jengi on erikoinen porukka. Fo to : He ka La ur el l.. Yksi reipas nousi pöydästä ja sanoi, et hei, mä piffaan kaikille snadin kahvin. Ja tietenkin rakkaus autourheilun eri muotoihin! Jorma Pulkkinen ja Tapio Mäkinen (oik.) ovat jengikokousten vakiokalustoa. Primulassa jengi tsittasikin aina 1970-luvun alkuvuosiin saakka – silloin kuppilan tilalle tuli joku eläkekonttori. Fo to : He ka La ur el l. Takana iloitsevat Robbie Lindberg ja Jussi Äikiö
Takana odotellut jengiläinen nappasi tiskiltä sakset ja lyhensi pikkuelviksen hiuskuontalon siinä siunaamassa hetkessä. Kymmenien kansainvälisten rallien voittaja istui Primulan jengissä usein Suomessa ollessaan. Ne ihmiset No ketkä siellä sitten tsittas. Muutama esimerkki kertoo paljon. Fooku on useimmilla harmaa – jos sitä ollenkaan on. Talvitie. Kantsii siis kannustaa skidejä ja junnuja hyvän harrastuksen pariin. Renault Gordinit olivat jo unelmia. Nokalla oli lisävaloja budjetin mukaan hankittu määrä. Mutta mieli on virkeä. Tiettävästi ainoa Primulassa viihtynyt ministeriksi noussut jengiläinen on Pekka Vennamo. Täytyy muistaa, että tällä jengillä on ratkaiseva osa maailman moottoriurheilussa tutuksi tulleessa käsitteessä Flying Finn. Hän kutsui porukan kokeeksi kasaan HSK pursiseuran raflaan Blue Peteriin. Heistä mainittakoon yksi ensimmäisistä ammattimaisista motocross-kuskeista eli Juha Tirinen ja kovan luokan kuski Aarno Erola. Simo Lampinen, Jorma Lusenius, Pentti Airikkala, Markku Alen, Hannu Mikkola, Pauli Toivonen ja monet, monet muut olivat tuttuja näkyjä. Joku skujas vielä Skodallakin, Volkkariakin arvostettiin. Rafla on muuten samoissa tiloissa, joissa oli ennen autokauppa. Sohlberg ja Antti Aarnio-Wihuri. Pikkubroidi Tapio Mäkinen kuului myös kalustoon. Stadin legendaarisia autokauppiaita edustivat esimerkiksi Erkki Rautanen, Jyrki Ahava ja Holger Laine. Harvalla oli niin varakas hima, et ralliharrastus voitiin bungata mutsin tai faijan lompakosta. Säde ja politiikassakin kunnostautunut Urpo Vihervaara. Blue Peterissä Larussa on tsitattu nyt parisenkymmentä vuotta. Mukana oli toki prätkäjätkiäkin. Mini, Imp, Saab, Cortina, Escort, Isuzu ja Volvo olivat kovia sanoja. Jengin keski-ikä lienee yli 70 vuotta. Matka moottoriurheilun maailman huipulle on vaikeutunut. Juha Nylundin kirjoittaman autourheilukirjan julkistamistilaisuuteen kutsuttujen lista ajautui Romu Malisen käsiin. Hyvä esimerkki tästä on Stadin naapurista Espoosta huipulle ponnistanut Kimi Räikkönen. Tiedä vaikka niistä tulis vielä maailmanmestareita! . TSILARI 1/2022 29 pikkuelvis jostain kaukaa käyttäytyi kassajonossa vähän tökerösti. Jengin sähköpostilistalla on nykyisin 294 nimeä, poisnukkuneiden listalla satakunta. Liike-elämästä tuttuja ovat muun muassa Kari O. "Samalla autolla ajettiin duuniin, maitokauppaan ja viikonloppuna rallikisaan.". Moottoriurheilu oli jo siihen aikaan kallis harrastus. Mutta asioilla on aina kaksi puolta. Jengin nykymuotoinen historia alkoi marraskuussa 2000 Stadin Tölikän sporahalleilla sijainneessa automuseossa. Aika on muuttunut. Hyvistä mekaanikoista tuli legendoja – esimerkki heistä olkoon Leif ”Honda” Virtanen, joka todella tunsi äänestä virittämiensä SUkaasuttimien äänen. Muusta porukasta mainittakoon esimerkkeinä toimittajat Raimo Häyrinen, Mauri Salo, Peter Geitel ja kirjailijankin kunnostautunut Jyrki K. Autokilpailujen järjestäjäpuolelta tuttuja olivat vaikkapa Railo K. Siihen käytettiin kaikki liikenevä fyrkka. Tie menestykseen on silti edelleen mahdollinen. Kun muu asiakaskunta ryhtyi raikuviin aplodeihin, tuli pikkuelvikselle tosi kiire siirtyä landelle menevään dösään… Ne fiudet Autotalon aikaan harvalla oli eri fiude skabarina – poikkeuksen muodostivat vain formulat ja mikroautot. Timo Mäkinen oli jo 1960-luvulla legenda. Esimerkkejä autonrakentajista ja itsekin menestyksekkäästi kilpailleista olkoon Jare Sukava ja Antti Kytölä, kovan luokan minimiehiä. Samalla autolla ajettiin duuniin, maitokauppaan ja viikonloppuna rallikisaan. Kun fyrkka meni fiudeen ja gasoon, ei ollut varaa dokata tai tehdä muita sen tapaisia juttuja. Moottoria oli viilattu ja ärsytetty. Leo Kinnunen, Suomen ensimmäinen formula 1 -kuljettaja, rata-autoilun legenda ja rallien tuhattaituri, viihtyi jengissä hyvin. Stadin parhaat joulukinkut edelleen toimittava Karl-Eric Roslund on mukana jengissä vieläkin. Jengi tänään 60 vuoden kunniaksi järjestettiin bileet Autotalossa nykyisin olevassa raflassa. Bileiden ajankohtaa piti koronan takia siirtää, mutta ne ehdittiin pitämään marraskuun lopulla just ennen viruksen uusinta hyökkäystä
Esimerkiks Tölikassa Adlon ja Ritz oli makeit mestoi. Voi olla et tollai ton homman piti mennä. Ku leffassakävijöiden määrä tippu, ekonomien mielest koko bisneksest kantsi säästää vaan sellaset osat, ku idioottivarmasti futaa – ja skaffaa hillot just oikeeseen fikkaan. Gloria Pikku-Roballa oli upee, samoin Hämärillä Tuulensuu, Kaleva ja Allotria. Pysty tsiigaa Bonanzaa, Peyton Placee ja muuta skeidaa, eikä tarttenu mennä mihkään. Axaaki mä diggasin. Kundi, ku ainaki sen omast mielest frelssas koko Suomen leffabisneksen, on Jukka Mäkelä. Se snadi ruutu oli aluks buli ihme. Skoijii dirikoimista Mä muistan Jukan 80-luvulta, frekisti käyttäytyvä tyyppi, oikeessa olijoiden perillinen. Rotsi auki Ku tultiin 80-luvulle, bisneksen lungius oli häippässy ja tartti jotain oikeen duunaakki. Tuli stereoääni ja sitsit pantiin uusiks, eikä niit sullottu enää nii tiheeseen ku flygarissa. Ku öbaut yhen libarin hinnalla sai vuokrattuu leffan kasetilla ja sitä pysty kyylää himassa koko jengi, ni skniidut stadilaiset funtsas, et tää on smarttii. Mä oon sellanen. Mikään noist ei oo enää leffakäytössä.. Ku Väinö delas, joka jätkä halus olla Kinoston kaikist bulein dirika. No, 60-luvulle saakka leffabisnes oli lungii ja salettii, ihan ku ois ollu oikeus painaa paprufyrkkaa. Mut useille piisas se, mitä tv tuuttas. Buli osa niist slyyttas ja pantiin päreiks. Suku ei kyl Jukkista jeesannu, paits sillai, et sen vaari Väinö perusti Kinosto-nimisen leffateatterilafkan 1920-luvulla. Osaa sanottiin korttelikinoiks. Jukkiksen faija Ilmo ja sedät Mauno ja Tuukka oli sarja brenkkuun menevii tai muuten luonnevikasii kummajaisii. Mut ku elintaso nous, friidu kutsuttiin raflaan. Siks ne flaidas, eikä ollu ees bamlausväleissä. Väinöllä oli neljä kundii, joist kolme budjas Stadissa. Todella, kantsii pluggaa. 30 TSILARI 1/2022 K aikist buleimpii syyllisii siihen, et leffateatterien määrä romahti, oltiin tietysti me stadilaiset. Ruvettiin dokaa kimpassa. Vuosikymmenen lopulla videovuokraus kääri jo enemmän fyrkkaa ku leffateatterit. Kilpailu katsojist kiristy. Mä oon varmaan käyny niis kaikissa. Se on helkkarin stydii tekstii. Ei siit tv:st aluks kunnon leffoi tullu, ne tsiigattiin viel seitskytluvullaki leffateattereis. Ne teatterinomistajat ku halus pärjää, duunas mestat kondikseen. Countdown Aika monen leffateatterin lähtölaskenta alko 80-luvulla, ku tuli videonauhurit. Nehän oli tarkotettu tv-ohjelmien nauhotukseen, mut leffojen levityslafkat kekkas uuden bisneksen, videovuokraamot. Sillo ku mä olin skloddi, leffateattereit oli tosi paljon ja joka puolella Stadii. Kolmannen sukupolven Mäkelä, siis Jukkis, ois halunnu arkkitehdiks, mut tuli intoo piukassa duuniin Ku leffateattereist tuli tsyrkkii, rafloi ja punttisalei SEPPO PALMINEN SEPPO PALMINEN MINNAILUU Tehän tsennaatte tosi leffafriikit, siis sellaset tyypit, ku diggaa tsiigaa leffoi ja on ehdottomasti sitä mieltä, et leffat tsiigataan leffateatterissa. Vielä 1950-luvulla oli kova juttu, ku kundi pyys friiduu leffaan. Siit ilmesty Kalle Kinnusen skrivaama muistelmakniiga: Valkokankaan valtakunta – Elokuvamoguli Jukka Mäkelän tunnustukset. Se ei tarkota, et ne ois ollu jotenki kämäsii. Kuuskytluvulla joka himaan tsöbattiin telkkari. Sit tuli 90-luvun lama, DVD-levyt ja bulimmat telkkarit. Kolmannen polven leffamoguli Videovuokraus oli ohimenevä muoti, mut korttelikinoi on vaikee saada takas, vaikka ne tuliski vielä huutoon
Velkaa oli hitosti ja se oli takaajana joka saamarin paprussa. Analoginen menneisyys Jos digitalisaatio ois tullu aikasemmin, leffateattereiden historia ois ollu erilainen. On ku dyykkais huvipuistoon. Pankin ja luottokundien jeesillä se koplas kimppaan Suomen buleimmat leffateatterifirmat. Mut oli sillä kans skeidamainen vastuu. Ku siit tuli Kinoston toimari, se oli kolmekymppinen, ku Finnkino födas, se oli 34. Tohon ei pysty byggaan toista salii…” Ankeen rumban jälkeen Jukkis ja moni muu väitti, et ny on leffa-alalla mahikset klaaraa. Se tsittas bamiksena Filmikamarissa, elokuvasäätiössä ja kaikis mestois, mis tarttettiin vaikuttajaa. Se vendas handuu filmivuokrista. Leffateatterit käytiin läpi. Jukkiksen elämäs oli kaks bulii D:tä: duuni ja dokaaminen. Sit ku se oli ihan puhki, legurit hiffas, et siit on tullu maanisdepressiivinen repale. Ja funtsatkaa, ku se joutu työkyvyttömänä eläkkeelle ja sai BetoniJussin (elämäntyöstä) se oli 45. ”Toi jää, toi on kolmesataa metrii liian kaukana. Födas Finnkino. Finnkino on nykyään osa AMC-konsernii, maailman buleinta leffateatteriketjuu. Ne muistetaan. Sai se aikaseks jotain muutaki. Jos jengi on kaulaa myöten stritissä, ni mitä tahansa sä värkkäät, voi jeesaa. Se meinas, et ekonomi Mäkelällä alko olla skrebaa brassailla rotsi auki. No, mitä sille sit tapahtu. Filkkakopioiden määrä ei enää ollu trabeli eikä teattereis tarttettu niin paljo staabii ku ennen. Joo. Toi on liian buli ja vääräs mestas. Eiks sen bisnes skulaa edelleen. Siit tuli streittari just ennen ku se täytti kuus kybää. Jukkis oli sitkee kundi. TSILARI 1/2022 31 Kinostoon vuonna 1974. Se on kans plokannu stadilaisten leffamuistoi. Sit Sanoma tsöbas Rautakirjan ja blisas sen kansainväliselle fyrkkajengille. Digitaalinen esitystekniikka breikkas täysillä vast vuonna 2012. Sen piti näyttää, et homma pysyy näpeissä. Kundi skruuvas koko baletin just sellaseen asentoon, ku sen mielest oli fiksuu. Kinopalatsin katsomossa. Ekaks sen tsöbas Rautakirja. Se oli kolkkoo ja roisii duunii. Se divas häppää ja klaaras ihan viinakramppeihin saakka. Ei helkkari, eihän toi oo mitää mogulilaiffii! Leffateatterit on kiintopisteitä Stadin kartalla. Foto: Helsingin kaupunginmuseo / Daniel Atelier.. Sillai duunaa historiaa Joka mestassa Jukkis oli kaikist jangsterein. Urmas ja mä, me on luvattu, et me skrivataan Tsilariin sarja stoorei, mis käydään läpi melkeen kaikki Stadin leffateatterit, etenki entiset, siis sellaset ku pantiin päreiks, et luotiin botne nykymenolle. Mitä täst kantsis oppii. Hilapieli on skrivannu komeen kniigan KINO-SUOMI – Elokuvan esittämisen historia 1896–2021. Mä luulen, et me startataan Bärtsin bioist. Niit päästään kurkkii. Karkkitiskit pursuu, popcorniannokset on bulei, limsaflindan saa ottaa saliin meggeen, sitsit on priimaa, mut entisaikojen juhlavuus ja hohto koko touhust puuttuu. Siks meil on näit monisalisii leffakeskuksii. Se kundi on leffatietäjä. Faija ja sedät vittuili, mut kai se kuulu kuvioon, et alan oppi kunnolla. Kusessa ollaan No, sit alko äksöni. Niis on moderni meininki. Sai se vielä leffaneuvoksen arvonimen – viiskymppisenä. Ku stressi prässäs, ni brenkku jeesas, niinhän kaikki dokut funtsaa. Mut sitä ny on turha spiidaa. Ku Jukkis sauhus, se ei kuunnellu Kale Niemisen skarppii läppää: ”Ei yhdellä sladdilla voi olla kaikis häissä!” Siis mitä mogulilaiffii. Oli ihan pakko ruveta kunkuks leffaoikeuksien slumppaamises. Se oli saanu fudut duunista, jiftis oli romuna ja kämppä lähti alta. Jukkiksel oli ny enemmän habaa ku kellään suomalaisel leffahemmol oli koskaan ollu. Urmas A. Täl ei oo mitään mahkui. Kinoston toimari Jukkiksest tuli vuonna 1982. ”Yhdellä sladdilla” No, eihän toi ny Jukkikselle piisannu. . Osa maailman buleinta Entä se Finnkino. Sen piti tuottaa leffoja ja stikkaa fyrkkaa filkkoihin
Mun ekoina skolevuosina 1970-luvun alus Hykkyläst minnaan raittiuskerho Lyhdyn illat. Meidän bileis ei näkyny bändei, eikä niit sprigeikään. Reksi Lauri Kotkatlahden sanoi lainattiin lehtijutuis. 32 TSILARI 1/2022 Bile-Reijo 1970-luvulla. Jutun foto ”bändi skulaa sprigit päällä” sai Maarit Niiniluodon (Tsilari 5/2021) jatkaan stoorii foton pianistist Esa Katajavuorest ja minnaileen Carolaa ja Laila Kinnusta. . Bileet oli perjantaina ja lauantaina me oltiin sit siivoomas skolella. Tietty aina välil skulattiin hitaita, ett friidut ja kundit pääs fiilisteleen. Lupa piti saada viel jostain ylempääki, ku vein anomuksen Stadikalle, olikohan siel sillon kouluvirasto. Sil kundil oli itelläänki sen verran mainetta ja kokoo, ett snadimmat skagas, ja nujakoit oli iisimpi hallita. Niinku oli sovittu, me tosiaan tsiigattiin, ettei dokattu, eikä saanu päästää muit sisään ku oman skolen oppilait. Meidän idiksenä oli kerää fyrkkaa abihommiin – penkkaripukuihin ja -karkkeihin. Heikki Rautvuori (Tsilari 4/2021) börjas omil skolemuistoil 1960-luvult ja juhlaja jumppasalien musasoundeist. E nnen ku mä pääsin Hykkylän oppariin ja skolebileisiin, oli meininki stydisti muuttunu. Mun kontolle tuli olla friidujen vessaskoudena. Oli ollu liian vauhdikast menoo, ku oli tullu jengii muist kouluista ja kai oli vedetty brenkkuuki – tai ainaki joku oli dokannu. Foto: Reijo Rantasen hima-albumi VIRVE KUUTAR MINNAILUU Hykkylän bileet Kahes vikas Tsilaris on skrivattu skolebailuista – tai siis konventeist ja teinihipoist. Mut sit jossain vaihees meidän keskikouluaikoi alko tulla discomeininkii: platat soi ja jumppasalis oli hämyy. Piti käydä tsekkaamas, ettei friidut dokaa siel salaa. Vaik olin ite järkkäämäs ja oli sen takii aika bulisti duunii, ni jäi kyl mieleen, ett oli kliffat bileet. Ei tarkotettu, ett vois dokaa vapaasti. Suosikkei oli Hurriganes, Slade, Gary Glitter, Donna Summer, BeeGees, Abba. Diskomeininkii Liian hurjist bailuist vuonna 1970 skrivattiin Hesaris ja muissaki lehis, ett tarttettiin yli 10 skoudee valvoon järjestystä. Nääki legendat on shungannu skolebailuis.. Se funtsas, ett Teiniliitto vaati nuorille vapautta, mut se on bonjattu ihan väärin. Hyvät bileet neki, oli vauhdikast menoo. Meil oli omast takaa skrode kundi, joka pokehommist minnaa, ett siin jeesas ku se tsennas lähikaupunginosien jengien pääjehui, ni ei päästäny ulkopuolisii sisään. Ne oli kesyi, jotain seuraleikkei enemmän ku biletystä, mut eihän sitä viel sillo 10–12-kesäsenä osannu mitään bileit kaivatakkaan. Rööki on kyl vaan brassailuu, se ei oo ikinä blaadannu. Gamlemmat hykkyläläiset minnailee naamiksen ryhmäs, ett 1960-luvul ois ollu Laila shungaamas ja viel 1970-luvun alus ois skulannu Wigwam. Dörtsil tsekattiin oppilaslistoi, mut jengi yritti vääril nimilki sisään. Omat bileet Lukios meidän luokka järkkäs vuotta vanhemmille potkijaiset ja sit abivuonna yhet bulimmatki bileet. Sit oli viel kliffat potkijaiset, ennen ku me shingrattiin Hykkylästä. Mut me saatiin reksilt Valto Peiposelt lupa. Sillon oli noussu suosioon melkein saman ikäne kaima eli Virve ”Vicky” Rosti ja Charlie Brownii ja Chigagoo skulattiin bileissäki. Siin oli ollu muutaman vuoden tauko, ku ei ollu saanu järkkää mitään ku vaan oman luokan bileitä. Mä olin meidän luokan bamiksena reksin kanslias bamlaamas bileistä – vakuutettiin, ettei tuu järjestyshäiriöit ja hankitaan järkkäreit ja opei tarpeeks valvomaan
Niin gimis on Stadi -autotarra 12 EUR Musaa CD Slangimusa ei delaa koskaan 10 EUR esiintyjät: OlliBull Anikari, Maria Hänninen, Vesa Nuotio, Jussi Raittinen Tapsa Kojo, Harri Saksala, Pirjo Tuohimaa, Marino, Slangibändi, Dumari Nurmio. Kaulaliina sini-valko raidallinen 15 EUR 2. Niin gimis on Stadi -kangaskassi, musta tai sininen 10 EUR . Sporapaita 20 EUR 3. TSILARI 1/2022 33 SLANGI BLISAA . Käy tsiigamas himasaitil: www.stadinslangi.fi tai byroos!. Timo Honkala: Keltainen valo yössä 20 EUR 7. Seppo Palminen: Snygii slangii 22 EUR 5. Slangikartta/Stadin Kartsat ja Mestat 10 EUR . Mikko-Olavi Seppälä: Parempi Ihminen Parempi Maailma 30 EUR Jokasest kybän ostoksest kaupan päällisiks symppis Niin gimis on stadi -kortti, jonka on duunannu Eki Mattsson. 1. Raija Tervomaa: Mun stadi 15 EUR 6. CD Marino&Sunrise –Orchestra 10 EUR Takaisin Rööperiin…..kaipaan niin….. Kniigoja Kledjuja 1. Elina Saksala: Kisu 20 EUR 8. Kimmo Pälikkö: ArtHelsinki 20 EUR, TARJOUS 3kpl 50 EUR 4. Slumppaa kahel kybäl ja saat kaks korttii jne. Villasukat suomalaista työtä 20 EUR 1 1 3 2 4 2 3 4 5 7 8 6 Moni ei varmaan ees snaijaa kuin buli valikoima Slangin byroos on kniigoi ja muut kliffaa kamaa. Heikki Paunonen: Tsennaaks stadii, Bonjaaks slangii 20 EUR TARJOUS 3. Raitapaita 60 EUR 4. Heikki Paunonen ja Jeongdo Kim: Nyt mä bonjaan Suomi-Stadi-Sanakirja 29 EUR 2. CD tupla The Best of Finnish Classic Jazz 20 EUR Classic Jazz Society All Stars CD Sakilaiset Jätkä ja muita kupletteja 10 EUR Muuta kamaa Kamoi voi slumppaa netis: stadinslangi.fi tai meilil byroon osotteest: toimisto@stadinslangi.fi tai sit voit käydä byroos päivystysaikoina: ti ja to klo 14–17
Se oli Suomen eka mesta, mis jengi pääs lataan akkui. Slangiristikon on funtsannu ja duunannu Seppo Palander.. Onnittelut finnaajalle! Sendaa sun vastaus: sähköpostiin: tsilari@stadinslangi.fi tai Stadin Slangi ry / Tsilari Hämeentie 67 00550 Helsinki. Fotoskaba 5 / 2021 vastaus Viime skaban lyysis oli Lappiksen böbilän portilta. Dorkala pantiin boseen 2008 ja sen jälkeen on skragattu Lappiksen kohtalost. Vaik ei sinne kyl kukaan halunnu, ennemminki skagas mestaa, ainaki aluks. L. Kansanliike finnas (toistaseks), ja nyt siel pyörittää monenlaist toimintaa Lapinlahden Lähde ry ja Pro Lapinlahti. Engel, se valmistu 1841. Eli vuos 2021 oli Lappiksen 180-vuotisjuhlavuosi. FOTOSKABA Tsennaaks mestan. MARIT HENRIKSSON JA VIRVE KUUTAR Ne, ku vastaa Fotoskabaan oikein, osallistuu arvontaan, mis finnaaja saa tsögaa ite Slangilafkasta minkä vaan kaman, ku bungaa max 20 egee. Se saa tsögaa palkinnon Slangin byroosta. 34 TSILARI 1/2022 SKABAT Missä osottees tää kurre juoksee pitkin fasadii. Lappikses on tsufemesta, näyttelyit, snadi buidu, bastu ja museo, mis kerrotaan mielen hyvinvoinnista ja tietty buli pudeka, mis böbit ennen viljeli safkaaki. Byggan on funtsannu C. Vastaukset viimeistään 20.3.2022. Fotoskaban 5/2021 arvonnas finnas Markku Aaltonen
Me julkastaan stoorei Stadist ja Stadin slangist. Mä sanoisin: 'Munkas oli hyvä budjaa', 'mä en osaa skrivaa' ja 'ei siin voi tsittaa'. Sendaa sun slangi stoori muokattavana tekstitiedostona (esim. Voisko joku proffa tai muu vastaa. Nää kuprut huomas sekä jutun skrivannu Matti Kainulainen että tarkkaööganen Tsilarin pluggaaja, gamla mallari iteki, Timo Aalto. Muista laittaa muutama kuva kirjoituksesi mukaan.. fi tai skrivaa koneella ja sendaa: Stadin Slangi ry / Tsilari, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. TSILARI 1/2022 35 Oikasu: Tsilarin 5/22 sivul 22 ollu foto kakstasosest flygarist ei oo vesitaso, vaan talvikrigun aikanen Gloster Gladiator -hävittäjä, ku on varustettu skimboilla. Pluggaajat-palstalle saa skrivaa nimimerkil, mut toimituksen pitää tsennaa skrivaajan oikee nimi. Ja tää saarivaltion legenda ekan maailmansodan ajalt on S.E.5.-hävittäjä. Slangihan on siitä skoijii kieltä, et aina kantsii olla redi sinksaa mielipidettä. Toimitus voi lyhentää stoorei. Niit perusmuotoi ei käytetä, paits sillo, ku mesitsinä on hassu kielteinen käskymuoto: ”Tääl ei sit blaadata!” Jos skrivaisin ton kniigan nyt, komppaisin sua ja Hekaa. 3 500 merkkiä) tai kahden sivun stoorit. Tai voit froogaa juttui Stadist ja slangist. Slangiproffa Heka Paunonen ei käytä sanakniigois slangiverbei kirjakielen perusmuodoissa. Fo to : M at ti Ka in ul ai ne n. Slangiopen snadien vastaukset: skagi = arka, pelokas skrodu = rautaromu Nää oli vaihteeks gamlaa slangii, Arska Turtiaisen runost Arska Stadista. Alla Palmisen vastaus: Tattis kaima Oot oikeessa. Jos sul on joku syy käyttää nimimerkkii, ni kerro toimitukselle perustelut ja laita oma nimes ja yhteystietos messiin. Parhaiten mahtuu messiin yhden (max. Tää on siis se skimboilla varustettu, talvikrigun aikanen Gloster Gladiator -hävittäjä. Mutta eihän kukaan näitä muotoja käytä. Mitä jos joku lande rupee opetteleen slangia sanakijan avulla?” Tosi hyvä kyssäri! Koska Niemelä on pluggannu Tsilarin päätoimittaja Seppo Palmisen Snygii slangii -slangisanakniigan, annettiin Palmiselle heti mahis vastaa ite kaimalle. Sit ihan snadi skarppaus sivun 23 kakstasoisen flygarin kuvatekstiin: Saarivaltion legenda ensimmäisen maailmansodan taivaalta, S.E.5.-hävittäjä. Jutut julkastaan skrivaajan omal nimel. word) Tsilarin meiliin: tsilari@stadinslangi. Muuten Kainulainen ja Aalto kiitteli molemmat juttui ja snygii lehtee. Fo to : M at ti Ka in ul ai ne n. Sinne voit skrivaa snadei kommenttei Tsilarist, Slangin tapahtumist ja reduist ja vaik terveisii frendeille. Pari esimerkkiä. Seuraava Tsilari 2/2022 ilmestyy 21.4.2022 Jutut toimitukselle 21.3.2022 mennessä. Sanakirjan mukaan asua on 'budjata', kirjoittaa on 'skrivata' ja istua on 'tsitata'. Tässä pätkä Niemelän skrivaamast mailist: ”Miks slangiverbit annetaan sanakirjas kirjakielen perusmuodossa vaikkei niitä muotoja koskaan oikeesti käytetä. Tsilarin toimitussihteeri pahottelee feelua – sori – ja kiittää yhtä lailla kritiikkii ku kehui. Mä käytin tossa Snygii slangii -kniigassa, niinku mä sillo väitin, selvyyden vuoks. TSILARIN NYYA pluggaaja, Seppo Niemelä, stadilainen vuodesta 1935, sendas toimitukselle maililla froogiksen siit, millases muodos verbei slangis käytetään. SEPPO PALMINEN STADILAINEN 10 VUOTTA VÄHEMMÄN SKRIVAA TSILARIIN!
Mestoille tuli 46 jäsentä, ja bamarin nuijaa paukutti Hessu Orasmaa. Kokousmesta: Kinaporin Palvelukeskuksen juhlasali os. Vaaliin asettu vaan viis (5) ehdokast, joist äänimäärän mukasessa järkässä valkattiin hallitukseen vuosiks 2022–23 Virve Kuutar, Ragnar Lilius ja Timo Pakkanen. Foto: Raimo Kuitunen. . Harahan on stagella ammattireiska, ja oli kans tosi kliffaa nähdä ja kuulla kuorolaiset taas meggessä kuvioisssa. Päätetään vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle sekä muille vastuuvelvollisille. Ansku Nuutinen stondaa passissa Steissillä. Ja mikä ettei. Ku ei snadiin aikaan päästy Rälläkän patavakseiks, ny tuli stydi jygelifiilis. Settiin kuulu, et yhdistys bjuudas jengille brenkuttomat glögit ja triio sponsoreit ”Allprint, Kuka-Mitä-Häh. Näistä uusii on Virve, Ranccu ja Lasse. Toiminnantarkastajiks tuli Sirpa Halmela ja Hessu Orasmaa. Tais olla ekoi häppiksii, mis slangijengilt tsekattiin koronapassit. Sehän on yks Stadin vanhimmist pubeist. Uuden vuoden startatessa pidetään mielessä vanhat ja uudemmatki kujeet! . Funtsataan niit viel. Upeesti futas kans kimpassa sjungaaminen ja kimpassa bamlaaminen. Vuoden 2021 marraskus niille laitettiin koronarokotuslaastarit, mut niit ei tän kuvan ottamisen aikaan viel ollu. Syyskokouksen satoa Stadin Slangi ry:n vuosikokous järkättiin 24.11.2021 gamlassa Kristikan juhlasalis hotelli Arthuris. Idis ja junailut oli Stadin oman joulugubben, Timo Pakkasen, HTD3. Sjungaamisen se jätti kuitenki niille, ku sen klaaraa: bamis Saksalan Haran ja Reittamon Matin dirikoima Slangikuoro Ensemble. . . Asialistal oli viel sääntömuutos, jota hierottiin sit pitempään ennenku se meni läpi. Varajäsenii vuonna 2022 on Lasse Solman ja Valtteri Hellgren. Ei mitään trabelii. Lisäksi käsitellään jäsenten mahdolliset hallitukselle lähettämät asiat, ku on toimitettu kirjallisesti hallitukselle vähintään kolme viikkoo ennen kokousta. Kokous alkaa klo 17.00. MIKKO SEPPÄLÄ Stadin Slangi ry:n kevätkokous 2022 . Tsilari toivottaa viel jaksamista tän kaiken koronan keskelle! Fo to : Ar tto Au lis Ny qv is t. 36 TSILARI 1/2022 SLANGIJENGI Slangijengi sjungas ittensä jygelin fiilikseen Reilu kuukaus ennen jygeliaattoo slangijengi dyykkas hoilaa snygei joulubiisei Angleterreen. . Kokous on hybridikokous. Oli eka kerta ku tällast järkättiin. ”Tällast lisää ja bulimmat mukit” oli yleinen kommentti. ja Joulugubbe” bungas niihin stydistykset. Mut nyt saatiin fibat kondikseen. Toimintasuunnitelma ja budjetti hyväksyttiin suht heittämällä Hallitusvaalissa jaos oli kolme (3) varsinaisen ja kaks (2) varajäsenen postii. Kinaporinkatu 9. Siit se lähti, hilpee iltapäivä, ilman snadiikaa jäykistelyy. Fo to : Pe na Gu st av ss on. SP Joulugubbe Timo Pakkasen pöytään pääs pari slangijengin kilttii friiduu. Steissin stebukunditki oli pukenu maskit vuonna 2020. Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat: yhdistyksen tilinpäätös, toimintakertomus sekä tilinpäätöksestä annettu lausunto lisäks päätetään tilinpäätöksen vahvistaminen. Kokousväen mielest sääntöi ois voinu muuttaa enemmänki. Yhdistyksen sääntömääräinen kevätkokous maanantaina 14.3.2022 klo 16–20.00
Yritetään saada nettiin lisää Tsilareit, kuhan vaan skannataan niit gamlempii lehtii. Jos haluu pluggaa koko lehden, bungaa femman, paitsi jäsenille ei bungaa mitään. Ku sä lisäät sun meiliosotteen, sä saat salasanan. Tai jos tulee jotain ongelmii nettikäytös, froogaa Tsilarin toimituskunnalt lisäohjeit: tsilari@ stadinslangi.fi. Niinku varmaan minnaat, Tsilari on ilmestyny vuodest 1996. Kirjaudu käyttäjäks Lehtiluukun saitilla sun tarttee kirjautuu käyttäjäks. Jos sä et minnaa sun jäsennumbaa, ni voit tsekkaa sen Slangin jäsenmaksulaskust tai Tsilarin osotelapusta (Tsilaris 3/2021 tai sitä vanhemmis) tai sit froogaa byroosta, mikä sun numba on. Sielt sä hittaat Tsilarin Trendin ja Tuhman välist (jos ei oo tullu muutoksii Lehtiluukun valikoimaan sen jälkeen, ku nää ohjeet skrivattiin) tai sit sä voit mennä suoraan Tsilarin omalle sivulle: https://www.lehtiluukku.fi/ lehdet/tsilari. Jäsenten numbat päivitetään aina Lehtiluukkuun, ku uus Tsilari ilmestyy. VIRVE KUUTAR TRENDIN JA TUHMAN VÄLIS Tsilarii voi nykyään pluggaa kans netis. Eli jos sä oot liittyny vast vähän aikaa sit, ni venaa snadisti, pääset sit käyttään sun jäsenetuu Lehtiluukus. Ylhääl pluggaa Kirjaudu, klikkaa siitä. Aarrearkku netis Slangin himasaitil oli ennenki linkit Tsilareihin, mut systeemin ylläpito bungas sen verran bulisti, ett joku edellisist hallituksist päätti siit luopuu ja siks netis oli vaan vikat Tsilarit. TSILARI 1/2022 37 SLANGIJENGI T silari on Lehtiluukun saitilla: https://www.lehtiluukku.fi. Mut nyt on netis taas Tsilareita vuodesta 2011 asti. Siihen sä tarttet sun jäsennumbaa (alkuun nollii, ni ett tulee 6 numbaa). Haluutsä pluggaa Tsilarii netis?. Sielt sä voit klikkaa Lehdet ja valkkaa kirjaimen T. Jos sul on jo Lehtiluukun tunnarit, syötä sun käyttis ja salasana. Jos sul ei oo, ni klikkaa alareunast: Luo uusi käyttäjätunnus. . Ku sä oot kirjautunut käyttäjänä sisään, ni Tsilarin omal sivul sä voit aktivoida sun käyttäjätunnuksen. Se on siis jo varsinainen aarreaitta kliffoi stoorei Stadista ja stadilaisista! Jäsenet voi pluggaa Tsilareit netiski ilmaseks, mut ku muut bungaa, ni tää on samal mahis tseenaa snadisti fyrkkaaki Tsilarille. Ohjeet siihen sä hittaat Slangin himasaitilt, mut päätettiin antaa infoo kans täs Tsilaris. Ilmaseks voi tsiigaa kolme ekaa sivuu, ett näkee, mitä stoorei lehes on. Jos sul ois mahis skannaa, ni voit ilmottautuu vapaaehtoseks
Yhteine taival kesti lähes kolkyt kesää. Itellä on kokemust molemmist keisseist. Nyt ei kandee luulla, et täs pitää rynnätä iha sokkona tekemää sulovileenei. Seuraava botski oli sit guttaperkkaa ja se kasvo ja parani perheen tarpeide mukaan vuos vuodelt. Nyt on ehkä passelii siirtyy tosenlaisii aiheisii. Viimeset vuodet jäi kuitenki käyttö muutamaan päivään kesän aikana, joten tuli aika luopuu perheenjäsenest. Botski on kuiteski sen verta buli ja henkkohtane hankinta, et vähä pitää himmaa. Mut hyväs lykys sä löydät botskin, ku on ollu jonku perheenjäsen ja jota on hoidettu ja varustettu vuosien aikana mintisti. Sen verra niit on tänne meijänki vesille hommattu, ett aina joku on trokaamas omaa kippoaan. Silti se kyl kaikki oli sen arvost ja ulosmitattii kokemuksina. DIILII VÄIJYMÄS On hyvä tiedostaa, ett fyrkat palaa joka tapaukses. Koronahuumas on viime vuosina slumpattu botskei iha urakal, ja ku tää nya jengi hiffaa, ett näillehä pitäis duunaa kaikenlaist nii kevääl ku syksyl, alkaa trokaamine hiipii mielee. Se alko ku nyt jo toisee hiippakuntaa shingrannu Kari Varvikko aikanaa pyys multa skiglausaiheist stoorii aviisiin. Sellasee kandee iskee kiinni. Siinä suhtees botski ei oo koskaa hyvä diili, mut suhtees fiudeen, sen saa kuitenki pistettyy kiertoon melkei siihen hintaan kun siit on spetannu. Mut ei se meinaa sitä, ettei handelii dunattais skiglareillkaa. Se oli päältä kaunis, mutta kaikki vesilinjan alapuollel falskas. Moni käy nostattamas omaa kiimaa botskimessuil, mut taitaa tää taas jäädä haaveeks tänäki talvena. Motskareit menee sit monikymmenkertasest. S/y Gulejn kippari kiittää näist vuosist. Oon aiemmi kirjottanu vuoden 1937 puisesta Hai-rouvasta. 38 TSILARI 1/2022 RALF NYBERG B.WISSER T äs sydäntalvel kippareis alkaa yleensä sellanne kutina kropas, ku haikailee skönelle, kuha jäätilanne vähä sleppais. Molemmis keisseis on hyvä tiedostaa, et fyrkat palaa joka tapaukses. Oon nyt kohta viis vuotta jakanu näit kokemuksii Tsilarin pluggaajien kanss. . Toisille tää voi merkkaa saumaa saada aikaan iha hyvä diili itelle. Hyväs lykys siit tulee perheenjäsen, mut riski on myös, et se paljastuu ulosottomieheks, joka förbii kaikki fyrkat, eikä anna mitää vastineeks. Periaattees taisin saada trokates saman summan ku olin kolkyt vuotta aikasemmin bungannu. No skiglareiden kohal tää ei välttämät merkkaa nii paljo, ku vuodess taidetaa trokaa vaa muutamii kymmenii iha bränikoi botskei. Ilman inflaatiokerrointa tosin ja kyllä vuosien saatos palo ainaki tuplasti hynää ylläpitoo. Ei ne mee vaa slumppaamisee, aina on jotain duunattavaa, säädettävää tai varustettavaa, ku bungaa iha helvetisti
Helmikuu . Meist jokainen bamlaa ja skrivaa ikiomaa stadii. . TSILARI 1/2022 39 SLANGIJENGI . Lisää infoo slangin himasaitilla. Ei oo tyyrist!. Musaa . Monen skloddin mielest starbujen slangi on fantsun retroo ja monen kävyn mielest nyya slangi on tosi skoijii. . Lisäinfoo slangin himasaitilla. Laskiastiistai 1.3. järkkäämää proggista. Slangi järkkää Täst hittaat Stadin Slangi ry:n Täst hittaat Stadin Slangi ry:n järkkäämää proggista. Fo to : Ha m in an ka up un ki . Ilmoittaudu byrooseen meilillä toimisto(at)stadinslangi.fi tai skulaa . Jangsterit stikkaa nyyaa ja fossiilit gamlaa. krs Saarikoski matolla Slangitreffit/ Kirjallinen ilta. . Jäsenet on etusijal Slangin järkkäämiin häpeninkeihin ja ne voi saada rabattii kniigoist ja muist kamoist ku blisataan Slangilafkassa. Kesäredu Slangijengillle Hamina Tattooseen . tai 15.3. Slangin laskiastreffit Taivaskallio klo 15–16 pulkkamäki (omat välineet), Klo 17 ravintola Nyyrikkiin Hernerokalle (omakustanne). Kokous alkaa klo 17.00. vaatemaksu). Matka bungaa 100 egee ja sisältää bussimatkat, lipun klo 14.00 Marssishowesitykseen, kahvit sämpylöineen ja safkat lounaspöydästä. . Siihen kuuluu kliffaa jengii, ku diggaa Stadii ja stadilaisuutta. . klo 16–20.00 Sääntömääräinen kevätkokous Kinaporin palvelukeskuksen juhlasalissa Kinaporinkatu 9. Lähtö 16.7.2022 klo 10.30 Aleksis Kiven Patsaalta Rautatientorilta ja paluu n. Dyykkaa jäseneks slangijengiin! Stadin Slangi ry on Härmän bulein himahuudiyhdistys. Mut kaikki me melkeen toisiimme bonjataan. Mukaan mahtuu 50. Sisään pääsee klo 18.15 alkaen 25,(sis. 045 186 7238. Suunnitteilla 10.3. Jäsenet saa kuus kertaa vuodes ilmestyvän Tsilarin, ku on boltsin ainoo stadiks skrivattu aikakauslehti ja stadilaisuuden stydi äänenkannattaja. klo 17–19 Oodin 3. Ei järjestetä tapahtumia yleisen tilanteen vuoksi. Matkaoppaamme Antero Nuutinen. Kimpas me pidetään pystys slangiperinnettä. Tammikuu . 14.3. klo 20.00. Torstaina 17.2. . klo 19.00 Natsaklubin ja Slangin yhteisilta Bottalla: musaa, tanssia, huumoria ja nastaa fiilistä. Koko tsembalo bungaa 35 egee vuodessa. Maaliskuu . Ilmoittautuneille lähetetään maksuohjeet. Kirjailijan haastattelu, haastattelija Harri Saksala
Foto: Raimo Granberg.. Pertti “Pemu” Mustonen Olympiastadionilla esillä ollut sveitsiläisen Dan Acherin Borealis-valoteos oli monien kävijöiden mielestä koko LUX Helsinki 2022 -tapahtuman vaikuttavin työ. Stadin slangi on duunarien, jengien, rohkeiden kapinallisten, välkkyjen älykköjen ja toisinajattelijoiden kieli