vuosikerta | Hinta 10 €. Valo kävi Stadissa Nro 1/2024 | Stadin Slangi ry:n jäsenja kulttilehti | 29
Stadin Dorkien komitea dilkkaa ne Petra Tandefeltille. Se fiksaa sun rillis ja hioo uudet linssit sun pokiis. Tsiigataan kimpassa, millanen Tsilari nyt on duunattu, ja tsekataan, mitä jengi siit funtsaa. Dorkan paprut on arvokkain spettari ku tosi stadilaiselle voidaan skrivaa. Freda 26 Vesa Pallasvesa on HTD ja oikee optikko. Pyydettiin mestoille kans Slangikuoro Matti Reittamon johdolla. Musaa serveeraa Slangijengin bamis Hara Saksala ja Stadin Kundi 2023: Olli Ahvenlahti. Eikä siin ollu ees kaikki. Taas kerran meil on tarkotus saada meggeen (ainakin melkein) kaikki ne tyypit, ku on Dorkan papruilla sertifioitu. Ku meet, ni kerro, et sä oot kans slangidiggari. Kantsii tulla jo 16.30. Dorkan paprut dorkan paprut Dorkan paprut dorkan paprut dorkan paprut Tän Tsilarin no 1/2024 UMPIDORKAT JULKKARIT Kansallisteatterin Willensaunassa Bergbominkujalla, tiistaina 27.2.2024 kello 17. Tällanen hiivi dorkuutta yritetään harvoin änkee yhtä aikaa samaan mestaan. Tuu mestoille moikkaamaan Hyvällä Tavalla Dorkaa numero 11.. Kandee tulla treffaa frendei. NÄÄ ON TAAS NE TSEMBALOIT, JOIT EI KANTSI MISSAA
Kuutar & R. Samovarbarissa ei tartte divaa mitään pussiteelitkuu. Pääskyvuori 28 Daggaribisnes R. vakkarit 4 Snadit 5 Hedari S. Lindell 32 Alpertti who. Käpy 100 v. Kainulainen 16 Skidinä Melkis R. KANNEN FOTO: RAMPE KUITUNEN. Anikari Pottumaasta keskiluokan unelmaks. FO TO : V IR V E K U U TA R . 3 Tsilari 1 | 2024. Wisser R. Aatelisneito on HTD 11. Minnaile LUX Helsinkii s. Lainela 19 Gamla slangi E. Mattsson 31 Me skulataan T. Kolanen 33 Rehupuntti J. SISIS Stadi ja sen mestat 12 Lentoon Skattalt M. O. 14. Palminen FO TO : M A R IT H EN R IK SS O N . Paunonen 22 Stoge kulkee K. 8. Nyberg 39 Slangi järkkää Stadilaisii 10 Nyya hallitus V. s. Lainela 20 Skoudet, kytät & slurkit H. Palminen 6 Yhteystiedot 7 Bamis H. 26. s. Saksala 24 Stadin syke R. Lilja 30 Slangispaissii S. Jormanainen 34 Skabat 35 Slangi blisaa 36 Pluggaajat 37 Slangijengi 38 B
FO TO : M A R IT H EN R IK SS O N . Virve Kuutar Penan fotoja Mummon mökistä Bulisti snögee Stadin Slangin jäsenen Pentti Riutun fotoja oli tammikuus esillä Kinaporin palvelukeskukses. Pena lysnaa, ku näyttelyvieras hehkuttaa fotois olevaa fiilistä – ihan ku Tšehovin novelleis. Niinku nimikin kertoo, niiden idis on saada jengi skriinaan. VK Peacockiin skriinaamaan 4 Tsilari 1 | 2024. Ne oli esil tammikuun loppuun. Mut varmaan meil on kuitenki iisimpää ku jossain landel, mis pitää auraa tai kolaa pitskut ite. Tänä vuonna niiden eka proggis on Vatsasta puhujat eli bamlataan magast, ja skriinataan ongelmille, mitä magaan liittyy, aika monel se on liian buli. Niinku sitä aina välil on. Näyttelyst sai kans slumppaa näit Penan fotoi. Niiden päänäyttämö on Peacock Lintsillä. Ja sit on vaikee hittaa jo mestoi, mihin sitä gartsoilt työntäs ennen ku ylimääräset ehditään roudaa lumenkaatomestoille. Sitä veti Blues Broidi Olli Anikari. Ei mikään iisi duuni nykyään. Fotoissa oli fiiliskuvii mökistä ja sen pitskulta. . Niiden ei kyl tartte funtsaa, mihin sitä snögee lykkii, ku peltsii riittää. Välil joutuu dallaa, nii et snögee on nilkkoihin asti, ku ei ehitä putsaa jalkakäytäviikään. FO TO : V IR V E K U U TA R . VK FOTO: VIRVE KUUTAR. Jos tekee mieli saada omalle seinälle vaik foto, mis vanhat verhot heilahtelee tuulessa ku tšehovilaises tunnelmanovellis, kandee froogaa Penalta, jäiks fotoi viel jäljelle. kepparivälkkä Tsiigaa vastaukset sivulta 34. Stadis on fittii varsinki fiuden omistajille, ku joutuu kaivaa bilikansa snögen keskeltä. Tänä talvena on Stadis ollu ihan sikana snögee. Suomen Komediateatteril on nyt 30. VK Ei tää eka talvi oo, ku Stadis fiudet hautautu snögeen. tukari . Kandee pitää takaboksis lapparii aina messis. Nää friidut tais venaa kevättä. Teatterin taiteellinen dirika on Kiti Kokkonen. Fotot oli niitten gamlasta mökistä, näyttelyn nimiki oli Mummon mökki. toimintavuosi. Vihreel oksal 2008 esiintyjät shungas kimpassa Niin gimis on Stadi. Peacock on Slangijengillekki tuttu mesta. Stagel oli uusii kykyi, snadisti gamlempiiki. Koskaan ei tiedä, millon sitä tarttee. SNADIT Slangiopen snadit Bonjaatsä nää. Siel järkättiin vuonna 2008 Vihreä Oksa – baana tähtiin samas henges ku Lintsillä oli 50-luvulla Vihreä Oksa
Niin se futaa edelleen. HEDARI SEPPO PALMINEN Jos slangi ei muutu, se delaa. Slangin skrivaamises, eikä muutenkaan, kantsi olla kovin tiukkapiponen. Mua on skloddista saakka ällöttäny Georg ”Jori” Malmsténin tekokiva ”juu juu ja heipparallallaa” -tyyppinen Stadin kundina setäily. Oisko Muskalla ollu kanttii sjungaa lätylle, et muut vaan menee ja tulee, mut viiskytkolme Letukassa me Paven kanssa senku bylsittiin. Mut totta se oli. Ne lysnaa falskisti tai ne on nii daijui, ettei ne bonjaa. Ja taas parin korttelin päästä se on skuffattu, kuultu ja bonjattu – tai sitten ei. Ku sä ’hittaat’, sä osut, et enää löydä. ’Stara’ meinaa nykyslangissa tähtee, ei enää vanhaa äijää. Nykyslangis se on duunaamist. Sekstaaminen on kehissä kans Krokotiili rockissa (sanat: Jussi Raittinen, Stadin Kundi 2014). Netissä jotku hönelit ruikuttaa, et on se karseeta, ku böndebuugit ja muut stogella roudatut rääkkää tätä meitsien snygii sproogii. Ja sit on tää ’sekstaaminen’. Tsilarin toimittaminen on sanojen kans braijaamist. (S.F.W.) Ei ne meitseilt tuu jeesii kyseleen. 5 Tsilari 1 | 2024. Ku niitten bamlaama pamina on skuffattu parin korttelin päähän, ni se on jo muutamaan kertaan kuultu tai bonjattu väärin. Kun Rion yössä senjoriittaa minä sekstasin, Niin Hesan friiduu muistelin.” Skloddit ja jangsterit on siis entrannu siit koppalakkisest skoudebändin diri kast ehdan panomiehen. Jos slangi ei muutu, se delaa. Seuraavan kerran, ku mä kuulen sen stygen, mä sjungaan meggessä. Sit niitten sleppaamaa skeidaa on kaikki tuutit turvoksis. Stadilaiset on aina ollu jätkämäisii, reteit ja röyhkeit. Tv-mainoksii myöten ne sprettailee kuin stärii slangin haldaajii ne on. Se tarttee uusii idiksii ja uusii sanoi tai vanhoi sanoi, joitten tarkotus on ihan erilainen ku mihin me on totuttu. Ku mä olin jangsteri, ’sekstaus’ meinas pussaamist, pelkkää imutteluu. Kukaan ei voi tsennaa, millasii ylläreit on venaamassa. Kandee braijaa, et slangi ei delaa O ttaaks jengi slangin bamlaamisen ja skrivaamisen ihan liian vakavasti. Tää Jorihan oli Ragni Malmstenin (Stadin Friidu 1997) faija. Seppo Ahti, alias Bisquit, skrivas vuosii sitten pakinoitsijan ironialla, et ekat ku bamlas Stadin slangii, oli Pitkänsillan pohjoispuolella budjaavat hampuusit. Iisiii bonjaa: sex-taa, totta kai siin bylsitään. Se sjungas lätylle 1950-luvun alussa skönärin reissuraportin: ”Niin monenlaista stadia mä matkallani näin, Mutt' sydämessä Hesaa aina kaipaamaan mä jäin. Jotain lantsarin lätinää. Miksei. . ”Se on maailman ainoa slaavilais-germaaninen staablausjärjestelmä, jossa venäjän ja ruotsin väärin ymmärretyt ja samalla tavalla lausutut sanat ovat sekoittuneet Vironniemelle karkoitetun viinaanmenevän ja lukutaidottoman loisväestön suussa ulkopuoliselle käsittämättömäksi mongerrukseksi.” Moni stadilainen tykkäs kyttyrää. Siks et slangi on alust alkaen födannu väärin bonjatuist ja surkeesti lysnatuist sanoist
Stadin Slangi ry:n jäsenja kulttilehti 29. Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. varajäsen Valtteri Hellgren valtteri.hellgren@gmail.com Sirpa Halmela, taloudenhoitaja (hallituksen ulkopuolelta) sirpa.halmela@elisanet.fi Tarja Valli, sihteeri (hallituksen ulkopuolelta) toimisto@stadinslangi.fi Hallitus Toimituskunta Päätoimittaja Seppo Palminen seppo@palminen.com 050 552 1360 Toimitussihteeri Tiina Linna tsilari@stadinslangi.fi 050 435 2778 Valtteri Hellgren Matti Kainulainen matti.j.kainulainen@gmail.com Risto Kolanen Virve Kuutar Mikko Seppälä mikko-olavi.seppala@helsinki.fi Tsilarin vakkarifotaajat Raimo Granberg Marit Henriksson Esko Koivisto Raimo Kuitunen Jarmo Meriä Aki Schadewitz Matti Snellman Taitto Sivupainajainen Kirsi Pääskyvuori Ulkoasu Oy Graaf Ab Paino Grano Oy ISSN 1239-9523 Aikakausmedia ry:n jäsen Kulttuuri-, mielipideja tiede lehtien liitto Kultti ry:n jäsen 6 Tsilari 1 | 2024. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin. Muut byroon asiat hoituu parhaiten meilis: toimisto@stadinslangi.fi tai skulaamal: 045 186 7238 Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. Voit käydä tsekkaa, mitä kliffaa slangija Stadi-kamaa hittaisit itelle tai vaik frendeille lahjaks. Byroo on auki ti klogu 14–17 ja to klogu 15–18 (voi tulla muutoksii, himasaitilt hittaat ain vikan tiedon). varajäsen Lasse Solman lasse.solman@gmail.com 2. 045 186 7238 www.stadinslangi.fi Harri Saksala bamis harri.saksala@gmail.com Virve Kuutar varabamis virve.kuutar@gmail.com Outi Havia outi.havia@kotiposti.net Risto Kolanen ristokolanen@gmail.com Raimo Kuitunen raimo.kuitunen@outlook.com Reijo Lainela Jäsenrekisterinhoitaja reijo.lainela@gmail.com Ragnar (Ranccu) Lilius ragnar.lilius@gmail.com Soile Tammisto soile.tammisto@elisanet.fi 1. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen ja Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä stadilaisuuden ilosanoman levittäminen. BYROO: Jäsenasiat, reduilmottautumiset, ostot lafkasta, Tsilarin tilaukset ja osoitteenmuutokset
Bamlataan ja skulataan Hara, bamis 7 Tsilari 1 | 2024. Et miks se ei oo elävämpi. Mut tuliko elävämpää. Ne on koko ajan messissä. Ämpäriin vaan vodaa, muutama snadi tina siihen kauhalle ja jos oli kaasuhella, niin siihen flekkis, ja sit ei muuta ku sulattelemaan. Jep. Missä vika. Mä luulen niin. Miks siellä ei hillu enempää jengii. Joskus mä säästin jonku stailin näkösen tinaklöntin koko vuoden. Se galis voda aiheutti sit sen et tinaliru jähmetty ja siitä tuli tosi vänkän näkösii klönttejä. Itse oon joteski snaijannu, et koska slangi on alkujaan gartsojen kieli, eli sitä on ennen muuta vaan bamlattu ja harvemmin skrivattu, niin yhtä totuutta slangista ei tavallaan oo. Mites on nyt. Mut vanha sääntö toimii: yhtä totuutta ei oo, bamlaaja päättää! Slangihan on siitä kliffa juitsu, ja on aina ollu, et jokainen meistä voi hittaa uusia sanoja ja uusia sanontoja. Mitä asialle pitäis tehdä. Ja just näiden uusien juitsujen kautta slangi – se elää!! Vuoden vaihtumisesta on jo aikaa mut siitä muistu mieleen vielä yks tämmönen. Tsennaatte mitkä ne oli. Mitä on tehty. No, joku tykkäs, joku taas ei olleskaan. Pushhh! Siitä tuli magee saundi kun se sula tina dyykkas ämpäriin. Eli meitsillä on semmonen tutina et se joka bamlaa, se päättää mikä on oikeeta ja sitä rataa. Meitsi hiippaili syksyllä vanhassa tutussa mestassa eli Pariisissa. Ja kun ne tinat oli sulanu juoksevaks liruks, niin sit vaan huitsin nopeella handunliikkeellä se kauhallinen sinne vodaan. Yks on ollu toi Stadin keskusta. Ihan ikuisuusaihe eiks vaan. Et sillee. Ku olin skloddi, niin käytiin faijan kanssa aina uuden vuoden aattona slumppaamassa Rakesta (tai oisko ollu Renskalta) semmonen snadi kauha ja semmosii tinasta duunattuja puikkoja tai hevosenkenkii. Pääasia tietysti, ku kielestä on kyse, et tulee ymmärretyks eiks jeh! Kandee tietysti muistaa et ku yhteiskunta muuttuu, kieli ja slangi muuttuu kans. Stadissa riittää aihetta koko ajan monenlaiseen bamlaukseen ja huulenheittoon. Oui, oui! Yks semmonen on esmes Bastillen alue, jonka lähellä tällä kertaa budjasin. Pariisihan ei oo mikään snadi kylä, nou nou! Buli ku mikä! Joten keskustojakin on monia. Osasin olla lungi ja samalla tosi nopee, ja siks mun tinaklöntit oli aina stailin muotosii, usein niinku jotain fogeleita ja semmosii. Stidi alla! O on viime aikoina zuumaillu somea ja sitä läppää mitä siellä stikataan slangista, eli et mikä niinku on oikeeta slangii, ja miten slangii oikeesti pitäis bamlata ja miten sitä pitäis oikeesti skrivata ja semmosta. Koska siellä budjaa jengiä, ihmisiä, ja oisko niin et ne on ihmiset jotka tekee kaupungista elävän. Jotenki oli semmonen fiilis et se toi onnee… Ja sit. No tietty siks et illalla voitiin valaa uuden vuoden tinat ja tsiigailla snadisti tulevaa ja semmosta. Oon budjannu siellä vuosikymmenien mittaan pitkiä pätkiä eräässä taiteilijatalossa (Cite des Arts). Se handunliike oli mulla muuten tosi hyvin hallussa. Alue on todella elävä ja arvatkaa miks. Vanhoina aikoina Stadissa bamlattiin vaan kolmee kieltä (siis oikeeta kieltä). Noiden kolmen sopasta synty se vanha slangi. Siihen kuvioon ei paljo tarvittu. BAMIS HARRI SAKSALA Oisko niin et ne on ihmiset jotka tekee kaupungista elävän. . Kaupunki heitti idispankistaan semmosen et ne duunas Espalle viime kesänä monenlaista penkkii ja kukkapurkkii ja semmosta. Eli nää kalseet toimistot ja virastot, ne on muualla! Ja kun jossain budjaa ihmisiä, siellä on myös kivijalkahandelit (Pariisissa niitä löytyy), kahvilat, raflat ja semmoset eli kaikki se mitä ihminen tarvii! Ja lähellä vielä!! Se la vii!! Mites toi Keskusta eläväksi -juitsu sit etenee Stadissa. Antakaas kun kerron. Ai miks vai. Tietysti niin et koska täällä bamlataan kieliä vaikka huru mykke niin nykyslangi syntyy niistä. Siihen Steissin viereen vanhan Postitalon puolelle ollaan suunnittelemassa bulia toimistotaloa. Kande muistaa et jos sä kaadoit sen lirun hitaasti ja korkeelta niin sillon se liru hajos vähä niinku joksku varpusparveks eikä siitä sillon helposti snaijannu mitä se oikein esitti
Heikki oli opiskellu taiteita Pariisis ja Firenzes ja oli taidemaikkanaki. Skidinä Suokissa Petran seinältä tsiigaa Robert Tandefelt ja sen vaimo Hedvig Sofia muoto kuvis, ku on maalannu 1798 Nils Schillmark. FOTO: VIRVE KUUTAR. Petralla dorkuus liittyy siihen, ett aina ekaks sanotaan joo, ja sit funtsitaan, miten sen voi tehdä. Petra minnailee, miten ne leikki hippaa telotuspaikalla, byggas majan venäläisen tykin jalustaan. Sellaseksi dorkaks Petra ei itteensä tsennaa. Francescan se lisäs heti, ku nimilaki muuttu. Ja budjaa siin gamlas huvilas. Petran himas on bulisti gamloi esineit. Mut sit tää bonusfaija bongas gamlan röttelön. Sen lelumuseon dirikana Petra on nyt ite. Uus hima Bonusfaijan handuis kapteeni Vasiljevin huvila heräs uudestaan henkiin. Mut ei Petran mielest aateluudes mitää hohdokast ookaan. Petran skidit ei oo enää aatelisii, ku noi arvot menee vaan kundien kautta. Suokki ei ollu ihan tavalline mesta pikku skideille. Jörkka käytti kans sanaa ’dorka’. Mut elämä jatku Suokis. Yhestoista Dorkan paprujen saaja, Petra Tandefelt on toka museodirika ja eka aatelinen, ku on sertifioidusti dorka. Ja kaikki sen elämän dorkuudet on tapahtunu silkasta rakkaudesta. Se oli tosi kätevä käsistään ja sistusarkkitehti ammatiltaan, Petra kehuu. Petra kertoo, ett Robert oli inssiupseerina messis byggaamassa Suomenlinnaa. Ne oli treffannu toisensa Atskis, mutsi oli keramiikkalinjalla ja faija lavastustaitees. – Äidin dorkuus, että perustaa lelumuseon ja mun dorkuus siinä, että jatkan, on rakkaustyötä. Harteilla Mika Waltarin vaimon Marjatan minkkistoola. DORKAN PAPRUT TEKSTI: VIRVE KUUTAR S anasta ’dorka’ Petral tuli ekaks mieleen Jörn Donner, ku löhöö sohvalla. – Se pelasti sen. Funtsaa avarasti Se, ett Petra tsiigaa asioit leveemmäl haitaril ku tavisjengi, voi johtuu siit, ettei sen elämä oo ollu mitään ihan tavista. Joskus Ehrensvärdin hauta oli merirosvolaiva. Dorka ja sen lelut 8 Tsilari 1 | 2024 Se haluis elää äijänsä kans villinä ja vapaana.. Lisäks näyttää siltä, ett dorkuus on perinnöllistä. Petra oli ihan snadi, ku mutsi ja faija päätti eroo. Se oli jo vuosi kausii keräilly lelui, joita se ei raskinu blisaa veks. Petran mutsi ja faija oli taiteilijoit. Börjataan vaik sen nimist: Petra Jessica Casamira Francesca Tandefelt. Petran mutsi oli keramiikkataiteilija, antiikkikauppias, ja sit ku röttelöst oli kuoriutunu upee vanha huvila, se kekkas perustaa lelumuseon. Mutsi hittas uuden miehen, jost tuliki Petralle oikee bonusfaija. Siinä vaiheessa kun olin vahvistanut kasteeni, tuli Francesca, niin sitten mä otin sen sinne perään. Se oli ekoi, ku alko funtsaa Suokkii turistimestaks. – Siellä on taustalla mun katolinen isoäiti. Vuodest 1918 Heikki oli duunis Suomenlinnan museon intendenttinä. Kolme ekaa annettiin, ku se födas. Bulimpaa kämppää ne ei saanu Suokista. Mut Petra onki HTD, joka ei skagaa funtsaa eri taval ku muu jengi. Petra funtsaa, ett sen faija kekkas idiksen flyttaa Suokkiin, ku siellä oli sukuu pyöriny muutenki. Ne budjas snadis kämpäs, mis Petran ”oma huone” oli flyygelin alla. Petra bamlaa, ett aatelisneidoillahan on aina ollu monta nimee. Toinen suvun mies, ku on bulisti vaikuttanu siihen Suokkiin, on Petran faijan isoisä Heikki Tandefelt (se bytskas nimen, alun perin Carl Henrik Magnus). Se oli messis Ehrensvärd-seurassa, teki sinne ekat esitteet ja kortit
Se on ihan kaikkee muuta ku pussist duunattu haaleen ruskeet litkuu. Niiden kautta kerrotaan bulei stoorei. 9 Tsilari 1 | 2024. Toisen se oppi mutsilta: miksi suoltaa uutta tavaraa maailmaan, ku on jo täynnä kaunista vanhaa roinaa. Sil oli oma prätkäki. Ja ne rundaa ympäri Eurooppaa jengin kans: – Mut siis mä nautin moottoripyöräilystä ihan sikana ja musta on ihan supermakeeta olla ihan vaan kyydissä, ettei mun tartte ajaa ite. Ja teetä on niin monii eri laatui. FOTO: PETRA TANDEFELTIN ARKISTO. Siellä tulee käsitellyksi suomalaisen naisen urheus ja suomalaisen teollisuuden syntyvaiheita. Petra kyl funtsaa, ett se ois ite kyl snadisti kauemmin funtsannu, kandeeks tollast perustaa. Sil on ollu snygi duuni, mis on saanu treffaa kliffoi asiak kaita monist eri maista. FO TO : PE T R A TA N D EF EL T IN A R K IS TO . Nimen Petra otti siitä, ku sen koristeena on mutsin kokoelmist samovaarei. Skidinä Suokissa. Se on tarkkaan funtsannu, miten esineet on esillä. Mut diggaa Petra tsufeeki. Petra ja oma Harrikka, jolle se anto nimen Sally Blue. Toista kiinnostuksen kohdetta – teekulttuurii (täs tsufen divaajien maas) – Petra saa toteuttaa kans duunis. Suomalaisest museokentäst Petral ei oo muutenkaa hyvä käsitys. Mut joku muu ois sit funtsannu snadisti kauemmin, kandeeks hyväliksast mainosgraafikon duunii bytskaa epävarmaan kulttuurialan yrittäjän elämään, niinku Petra ite teki. Petra funtsaa niinku Pikku Myy: – Nukkua joka yö eri paikassa tunteakseni itseni riippumattomaksi. . Sitä on dissattu, ku sen museo on yritys. – Sitten se on myös meidän suomalaisen sosiaalisen historian esittelyä matkailijoille. Siit ois mageet budjaa eri puolil Eurooppaa vuokrahuoneis. Se haluis elää äijänsä kans villinä ja vapaana. Siellä yksityinen museo ei oo ollu mikään friikki. Petral alkaa öögis kipinöidä, ettei se kyl oo totta. FO TO : H EN R IK TA N D EF EL T. Niist tulee mieleen lapsuus, suvun tarinat. Lelut ei oo vaan lelui Jotkut symffaa lelumuseoo ja funtsaa, ettei se oo tärkeetä. Sit sil on ollu kaks missioo. Se on ilosesti sekakäyttäjä. Ostos ei kai alkujaan ollu terävimmäst päästä, Petra funtsaa nyt. Kesät ku on kii museos, nii prätkällä tsöraamiseen ei ollu niin bulisti mahiksii, ett sen ois oppinu Heikki Tandefelt opastaa kruununprinssi Olavia silinterihattu päässä Suomenlinnassa vuonna 1936. Toinen tuli sen bonusfaijalta: muovi ei ole mikään materiaali. Petra diggaa olla kyydissäki. Petra lautalla. Mutsi lykkii Petraa ekois rattais vuonna 1969. Dorkan harrastuksii Vaik Lelumuseon dirikana onki bulisti kiinni, ni Petra ehtii harrastaakki kaikenlaista. Mut nyt se viel funtsaa, miten koht alkaa uus kesäkausi Lelu museos. Lelumuseos ja Samovarbaris riittää nyt duunii. Siel on liian mont hommaa, ku ei skulaa. Tai goisaa vaik joskus pitskulla. Mut Petra on glaidu kontakteist eri puolil Eurooppaa. kunnolla. Mut Petra haaveilee, ett joskus se viel on vapaa kaikesta: Suokista, kaikest kamasta ja talosta. FO TO : PE T R A TA N D EF EL T IN A R K IS TO . 2014. Lelumuseon yhteydes on Café Samo varbar. Mitä dorkaa vois viel duunaa. Mut Petra ei maindaa, vaik on joutunu skragaan elämäs. Dorka joutuu flaidaa Ku bamlataan Suokist, Petra skriinaa, ett sen kulttuurimarttyyrin leuka alkaa väpättää. Lautta on se vanha Suokki, joka bygattiin olympiavuodeks 1952. Sillon Slangijengiki menee treffaan Dorkaa nro 11 ja tsiigaan sen museota. Petra uskoo kans, ett esineil on sielu. Se on hiffannu, kuin monen laisii kulttuureit teehen voi liittää: japanilainen, kiinalainen, brittiläinen, venäläinen. Ett lelumuseo ei tosiaankaa oo vaan pari nukkee ja nallee. Nii se blisas sen viime kesänä
. E i tarttenu äänestää, ku sääntöjen mukaan messis voi olla bamis, varabamis ja kuus muuta. Silleen Lasse on hitannu nyyii frendei. FOTO: SIRPA HALMELA. — Jatketaan entisiä hyväksi havaittuja juttuja, slangitreffejä, pieniä reduja, ajan hermollakin on hyvä pysyä, kirjaesittelyjä, alustuksia, keskusteluja eli yhdessäoloa, frendien tapaamista, uusien löytämistä, sitä että on paikka, jonne on tervetullut ja jonne on kiva mennä. Soile on ollu Tappikses eli kiinnostust on koko ajan ollu, mut snadisti on pitäny välil hittaa aikaa muuhunki. Mut Lasse funtsaa: – Kun stadilaiset haluavat kuitenkin reissailla, niin kaiffareiden kanssa se on paljon kivempaa. — Kuorojengi sitten tuuppas mut Slangiyhdistyksen vuoden 2017 hallitukseen. Timo ei halunnu enää jatkaa, ku Joulupukin hommiin menee nii bulisti aikaa. Reijosta voit pluggaa naapurisivulta, mitä se on skrivannu. — Musiikki on se laji, josta löytyy jokaiselle jotain, ja sellaset tilaisuudet olis kivoi, joissa itse voi osallistua ja missä jäsenkunnan aktiivit mutta (vielä) tuntemattomat kyvyt pääsevät esille. Kynnys matalalle, rento mukava fiilis vetää kyllä sit uudestaan mukaan. Erovuoros oli Virve Kuutar, Ranccu Lilius ja Timo Pakkanen. Snadi breikki hallitushommist tuli 2019–20 ja 2023. Nyyina hallitukseen valkattiin Reijo Lainela ja Soile Tammisto. Täst viime vuoden hallitusksest jatkaa kaikki muut paitsi Timo (takarivis toka vasurist) ja Tarja (tsittaa ekana vasurist). Hallitukses se on ollu messis moneen kertaan, nyt oli muutaman vuoden breikki. Soile tsennaa, ett jengi diggaa shungaa kimpassa. Soile lähti ekan kerran Slangijengiin messiin, ku se kuuli Slangikuorosta, ja se iski heti. Mulla on hyvät suhteet Matkapoikien kanssa, siis jengi busaan ja redu jonnekin. Soile on Slangikuoron bamis, ja musaharrastus on vieny aikaa muutenki. Virve Kuutar SLANGIJENGI Nyya hallitus Syyskokoukses valkattiin uus hallitus. — Tsilarin julkkareissa näkee, että slangilaiset haluavat tavata toisiaan, niin mä funsasin, et voisin taas järkkäillä treffejä ja tutustumisia jonnekin Stadissa. Siin jatkaa Hara Saksala bamiksena, jäseninä Outi Havia, Rampe Kuitunen ja Risto Kolanen. Soilen ja Lassen hissaa Lasse on liittyny Slangijengiin jo 1990-luvul. Sinne voi tuoda kaveritkin, niinhän me toivottais! Lasseki funtsaa, ett on iisimpi olla messis järkkäämäs tapahtumii, ku kuuluu hallitukseen. Nykyne hallitus on funtsannu, ettei järkättäs redui Stadin ulkopuolelle, ku Stadiski on niin bulisti kaikkee kliffaa, ja matkojen järkkäämiseen liittyy bulisti sääntöi. Mut niinku Soile bamlaa: — Kuorolla ja Stadin Slangillahan on tiivis yhteistyöhistoria ja nykyisyyskin. Lasse minnailee, miten Slangin talouden hoitaja Fjalle Åsten hommas kliffoja reduja, jossa Slangin jäsenet pääs tutustuun toisiinsa. Varajäsenet valkataan vuodeks kerrallaan, ja ku Tarja Valli oli ilmottanu, ettei se enää jatkais, ni Valtteri Hellgrenin kans varajäseneks valkattiin Lasse Solman. 10 Tsilari 1 | 2024. Lasse oli aikoinaan ideoi mas Slangikuoroo. Takas hallitukseen Nyt ku Soile tulee takas hallitukseen, se haluu satsaa ihan perusjutskiin: pidetään huolta jäsenistä, mitä ne haluu, toivoo, tarttee. Perinteisesti uudet jäsenet on esitelly ittensä Tsilaris, mut ku Soile ja Lasse on ollu messis jo ennenki, ni funtsattiin, ettei niiden tartte enää itteensä esitellä. Kaikki kuitenkin bungaavat omat matkansa! Lassen idis on, ett redui vois mainostaa Tsilaris, ni Slangijengi hiffais ne ja vois lähtee kimpas, vaikkei ne oiskaan Stadin Slangin ite järkkäämii
Siitä sit ajauduin psykedelian kautta progeen ja jazziin. Reijo ”Reitsu” Lainela SLANGIJENGI Hallitukseen messiin Olin viitisen vuotta ns. Silloin mä olin alle skoleikäinen, eli se tais mennä kaaliin aika tanakasti. Ja se ei ookkaan ihan vain pelkkää teatteria, vaan kertoo koko ihmisen elonkaaren ja kuinka meidän jokaisen pitäis hoidella nää hommat. Musa on tärkeetä Musiikki on aina ollu kova juttu meikälle. SLANGIJENGI ON HITANNU NYYAN DUUNARIN! Tammikuus Slangin byroos börjas duunit Jaakko Hämäläinen. Nuorena mä skulasin monis bändeissä, joista vois mainita Robinin bändi Robbarit/Orient Express, Pirjo Laitilan Mission, Arto Sotavallan Tarantella, Tom Kuchkan Bluegrass Legacy, Kra (mun ja Stäni Steinbockin luomus) ja Gamelan Hanuman, joka skulaa Indonesian perinnemusaa. Mä oon aina digannut metallisia soundeja: kirkonkelloja, gongeja, metalliputkia. Mä muistan kuulleeni hienoa pauketta ja kolinaa ku ne heput siellä moukaroi niitä laivoja. Siinä on joskus ollu vähä huuli pyöreänä, ku jengii tulee ja menee ja pitäis pysyä ajan tasalla. Lopulta väittelin aiheesta musiikin symboliikka Jaavan varjoteatterissa. Eihän radiosta mitään kliffaa tullu. 11 Tsilari 1 | 2024. Yks radioohjelma on ”Englantilainen Pubi”. Mulle Henry Cow 70-luvulla oli sama keikaus ku Beatles 60-luvulla. Tää kiehtova stoori johti siihen, että nykyisin mä oon jäsen Friends of Williamson Tunnels -yhdistyksessä. Koska mä diggaan brittiläistä real alea, ni mä muinoin kiertelin tutuissa brittipubeissa ja haastattelin musaan liittyen Rutles-rumpali John Halseyta sen pubissa. Syyskokouksessa musta tuli myös hallituksen jäsen. FOTO: POPPY LAINELA. Sit myöhemmin tuli brittipop ja tietenkin Beatles. Paljon veneilevänä hemmona mä koen jotenkin itteni saaristolaisena, vaik mun hima on ollut Valkassa jo viimeiset 40 vuotta. Tää johti siihen, että mä lienen ainoa virallinen kääntäjä indonesiasuomi-indonesia tällä hetkellä. . Seuraavas Tsilaris voitte pluggaa Jaakon esittelyn. Ne duunaa alkuun kaikkee kimpas Tarjan kans, ett Jaakko oppii tsennaa jengin ja hommat. Mulla se oli vähän sama efekti ku se, että yht’äkkiä olikin väritelkkari musta valkoisen sijaan. rivijäsenenä, ja nyt mä oon reilut puoli vuotta hoitanu tän kliffan yhdistyksen jäsenrekisteriä. Radioproggiksii Sit mä oon duunannu ohjelmia Ylen Radio ateljeehen, aika paljon Indonesian kulttuureista. M ä oon syntynyt Stadissa ja budjannut neljä ekaa vuotta Melkin saaressa. Sit mä budjasin Larussa kakskyt vuotta. Indonesia kuvioihin Opiskelin klassista kitaraa ja musateorioita konservatoriossa. Mä luulen, että se tulee siitä, ku ihan snadina beibinä me skiglattiin Melkin saareen intin botskilla Hietsun telakan ohi. On ollu kaikenlaista kääntelyä, mutta on yks tähän mennessä suurin duuni: Ilkka Taipaleen toimittama kniiga ”100 Sosiaalista Innovaatiota Suomesta”, jonka mä käänsin indonesiaks. Hekellä oli kaikkee nastaa: Elvistä, Chuck Berryä, Bill Haleytä ja sellasta. Slangiin liittyen joskus meidän nettimiitingeissä ne puhuu niin terävää scoussia, että mulla on vaikee tsennata mitä ne bamlaa! Ja ehkä nää jutut tässä selittääkin sen, miksi mä oon myös kiinnostunut Stadin Slangin toiminnasta: kulttuuria ja slangia. Onneks tulopuolta on ollu enemmän. Se johti siihen, että mä ryhdyin opiskelemaan etno musikologiaa. Jo snadina kundina 50-luvun Larussa mä menin naapurin Heken luo kuuntelemaan sen levyjä. Tsilarin aktiivilesaajat lienevät jo hiffanneet sen. Ja sitte oli pubi Liverpoolissa, josta oli jonkinlainen tunneliyhteys salaperäiseen Williamsonin tunneliverkostoon, joka on bygattu 1800-luvun alussa. Ilkkahan on eka, jolle on annettu Dorkan paprut. Jossain vaiheessa hurahdin myös Indonesian gamelan-musiikkiin
Sen siivet ja runko oli duralumiinii, ku oli pokattu aaltokuosiin, mikä teki rakenteest tosi stydin ja jäykän. Tallinnaan flygattiin läpi viikon kaks kertaa päiväs ja Stokikseen kuus kertaa viikos. Ei uskois, mut sata vuotta sitte Stadist pääs nopeemmin Tallinnaan ja Stokikseen ku nyt! S kattan lentosatama födas vuonna 1924, ku Nokan kärkeen, sen kaakkoisrantsuun, bygattii matala, puinen kaija, ku vietti sköneen, pari huoltotönöö, tulliasema ja flygareitten tankkausmesta. Sen kabiinis oli sitsit 9 matkustajalle, mut pilotit tsittas siinki avo-ohjaamos. Maakentsui ei härmäs viel ollu. Yks talviajan ykkösduunei oli huolehtii jäihin juuttuneiden botskie hätä muonituksest. Kolmimotti-Junnu oli edellisii bulimpi ja myös raskaampi. Lisäks funtsattiin reittei Baltian kautta Saksaan ja Pietarist aina Aasiaan asti. Junkersin kaks pilottii tsittas ajan tavan mukaan avonaises ohjaamos, ku sielt pysty paremmin hiffaan blosiksen suunnan. Suljettuun, salonkimaiseen kabiiniin mahtu neljä matkustajaa, kaks sohvalle ja toiset kaks nojasitseille. Aika propellipäit sen ajan visionäärit! Mut nyyat kuviot vaati kyl bulimmat flygarit, ku mitä Aeron Junkers F13:t oli. Siihe duuniin F13 soveltu tosi hyvin, ku talvikaudeks niihi oli bytskattu skimbat alle. Terminaalin virkaa toimitti snadi, puoliavoin katos, mis bjyydattii smörgareit ja tsufeet flygaushugii venaaville. Tippa pilotin linssis Junkers F13 oli maailman eka matkustajaflygge, ku oli kokonaa metallii. Eka sellane, Junkers G24W, landas Skattan rantsuun 4.6.1926. Kasvu vaati bulimmat flygarit Niitten mielis, ku liidas Skattan flyggist oli stydit visiot bisneksen laajentamisest ja reittien avaamisest Stokiksen kautta Britteihi ja Manner-Eurooppaan. Kiitoratana oli välil aika "kuoppane" Kruunuvuoren selkä. Tais olla miehistöl kosteet olot, ku syksyn hiivareis piti vetää flygge aaltojen yli harmaalle taivaalle gogglesit umpihuurus. Flygaustoimintaa varte oli vuotta aiemmi perustettu lentolafka, Aero O/Y, eli nykynen Finski. Matkanopeutta se kelas lasiin reilut 170 km/h, ku F13:lla mentii 140 km/h. Seuraava steppi oliki siirtyy kolmimottiseen kalustoon. Säännölline liikenne alotettii öpnaamal flygausreitit Stokikseen, Tallinnaan ja Riikaan. Mut silloha miehet oli rautaa, vaik välil oliki tippa linssis. Aeron ekan flygarin matka Tallinnaan kesti 40 minsaa. Kelirikon aikaan pidettiin parin kuukauden breikki, ku venailtii kevääl jäiden lähtöö ja syksyl skönen jäätymist. Talvet STADIN MESTAT TEKSTI: MATTI KAINULAINEN FOTOT: MUSEOVIRASTO / PIETINEN Skattan lentosatama 1924–1936 Lentomatkustajat valmiina lennolle Junkers G24W-koneella noin vuonna 1930. Suruttomal 1920-luvul ei flygareis ollu radioit eikä mittarilento varusteit, ja siks flygattiinki vaan päivänvalos. Se oliki puhtaasti kellukekone, jol flygattiin vaan kevääst syksyyn. 12 Tsilari 1 | 2024. Se flygari oli yksmottinen Junkers F13:n
Siin oli kolme 525heppast Pratt&Whittney Hornet -mottii ja sitsit 14 matkustajalle. Mestaripilotti kannatti nyyan kentsun mestaks Tuomarinkylää, mut Stadin pomot päätti et se bygataan Malmille, Tattiksen alueelle, ku sinne ei kukaan hullukaan byggais taloi. Se oli kolmimottinen, kokometallinen alataso, ja tietty kellukeversio, jota bulimpaa ei Skattan flyggikses oo nähty eikä tultais ikinä näkeenkään. Syyskuun 20. Matkafaarti oli yli 200 km/h ja flygausmatka 800–1000 km. FOTO: MUSEOVIRASTO/LAGUS. Ympyrä sulkeutuis, ku slumpattais jostain museost aaltopelti-Junkersit ja oltais yhtä modernei ku sata vuotta sitte. Skattan flyggist käytti Aeron lisäks moni muuki lafka, ja sitä käytettii kans yleisölennätyksiin. Tää snygi siivekäs pysty flygaan tyhjänä vaik pelkäl keski motil! Tän aaltopeltijunnun maatunnari oli OH-ALK ja lempinimi "Sampo". vuonna 1933 satamaan landas Lockheed Model 8 -flygarillaan sankaripilotti Charles Lindberg takasitsil rouva Anne Lindberg-Morrow. Ja mikä huippuu, nyt pilotitkin sai tsittaa kledjut kuivina lasitetun ohjaamon suojis. Charles Lindberg ja rouva Anne MorrowLindberg koneessaan Helsingin lentosatamassa. Mut silloha miehet oli rautaa, vaik välil oliki tippa linssis. Sit alkoki Skattan lento sataman stoori olla skrivattu, ku Malmin maakentsu valmistu. Aero O/Y:n upouusi Junkers Ju 52/3m "Kaleva" (OH-ALL) Helsingin lentosatamassa. . Kumpiki buli Junnu flygattii huoltoon, mis kellukkeet bytskattii pyörällisiin laskutelineisiin. Mut iha viel ei ollu maakentsun aika, joten flygaustoimintaa jatkettii ja kehitettii viel Skattan kärjes. Siit alko stadilaisen ilmailun uus aika, Malmin flyggiksen uupee stoori, jonka hitto vie sois viel jatkuvan. Katajanokan lentosatama 25.5.1936. se oli Sveduis huollettavana. Aeron Junkers F13 (OH-ALF) Katajanokan lentosatamassa. Kalevalle sinksaus duunattiin Köningsbergis ja Sammolle Köpikses. Se sai rekkari tunnuksen OH-ALL ja nimen "Kaleva". Peeäs Pitäisköhän ehdottaa niille ku liidaa Stadii, et jos kerra Malmin kentsuu ei saa käyttää flygaamiseen, voitaiski perustaa korvaava flyggis gamlaan mestaan, Skattan rantsuun. Matkustajat laskeutumassa Aeron Junkers Ju 52/3m "Sampo"-koneesta (OH-ALK) Helsingin lentosatamassa. 13 Tsilari 1 | 2024. Siks Aeron pomot päätti tsöbaa Sammon frendiks viel toisenki Ju 52 3/m:n, ku landas sköne pärskyen Skattalle 14.7.1936. Aika stärät tyypit liidas sillo Stadii. Junkers Ju 52/3m oli pilottien ja matkustajien mielest huippuflygge, jost jengi bamlas vaa pelkkää hyvää. Ku Lindy veti vesiperän... "Lindyn" visiitin pointti oli konsultoida ja sparraa Stadin päättäjii maakentsun suunnittelus. Sampo ja Kaleva Vuonna 1932 Aero tsöbas sen ajan maailman snygeimmän ja moderneimman matkustajaflyggen, Junkers Ju 52/3m:n. Tän ekan kolmimotti-Junkersin maatunnus oli K-SALC ja lempinimi "Suomi"
Toisin kuin ihmiset, nämä puhuvat päät eivät kommunikoi kasvolihasten, vaan valon avulla. Limelight on digitaalisen median yritys, joka toteuttaa valotaideinstallaatioita kaikissa mittakaavoissa ympäri maailman. Töitä on heijastettu rakennuksiin New Yorkista São Pauloon. Nyt Isola palaa Ateneumiin tunnetuimman teoksensa kanssa, kun Unikko heijastetaan taidemuseon julkisivuun. Noin 4 000 erikseen ohjattavaa LED-valoa tuotti erilaisia kasvonilmeitä eri väreissä kummankin teoksen päähän. Taiteilija pyrkii herättämään kysymyksiä: Mitä teoksen nimeen viittaavat käsitteet tarkoittavat yksittäiselle katsojalle. 14 Tsilari 1 | 2024. Samalla juhlistetaan Ateneumin Väriä & valoa – impressionismin perintö -näyttelyä. Puhuvat päät keskustelivat toisilleen "Talking Heads" -teoksen kahdet kasvot Kansalaistorilla esittivät lukemattomia tunnetiloja ja reagoivat toisiinsa. Mies on työskennellyt valon ja projisoinnin parissa yli 20 vuoden ajan. Päät reagoivat toisiinsa ja kävivät keskusteluja valon avulla. Hän on osallistunut lukuisten taideinstallaatioiden, teatterin ja nykytanssiteosten luomiseen. Suomalaisen uusimpressionismin merkkiteos, Alfred William Finchin pointillistinen maalaus STADIN MESTAT TEKSTI RISTO KOLANEN FOTOT: RAIMO GRANBERG Lux Helsinki toi valon kylmään pimeyteen Tammikuun alku oli koko 2000-luvun kylmin, ja myös valotaidefestivaalia vietettiin kaikkina viitenä päivänä hyisessä säässä. Hän on intohimoisesti omistautunut paitsi teknistaiteellisen alan kehittämiseen, myös mieleenpainuvien ja ajatuksia herättävien visuaalisten elämysten luomiseen. Taiteen ja viihteen rajapinnoilla Eero Helteen monumentaalinen teos "EQ" tutkii, miten ihmisten arvot ja niiden ymmärtäminen muotoutuvat. Taiteilija Eero Helteen monumentaalinen EQ-teos oli esillä Töölönlahden tapahtumapuistossa. Unikko sai uuden elämän Ateneumin seinässä Vuonna 2024 Marimekko juhlii 60vuotista ikonista design-kuosia, Unikkoa. Niitä on nähty valo festivaaleilla ympäri maailman. Vuodesta 2011 lähtien hän on erikoistunut arkki tehtuurin ja kolmiulotteisten objektien projektiokartoitukseen. Valotaiteen suosio on Suomessa viime vuosien aikana kasvanut, ja yli 53 prosenttia kävijäkyselyyn vastanneista kertoi käyneensä tapahtumassa, koska valotaide taidemuotona viehättää. Kuvataiteilija ja Limelightin toinen perustaja Viktor Vicsek aloitti visua listina yhdessä Unkarin ensimmäisistä alan yhteisöistä vuonna 2000. Minkä näkökulman kautta katsoja tulkitsee teoksen käsitteitä sitä katsellessaan. Maija Isolan Unikko on paitsi ympäri maailman rakastettu kuvio, myös Ateneumia ja Marimekkoa yhdistävä asia. Ajatukset siirtyivät tälläkin hetkellä käynnissä oleviin julmiin ihmisten aiheuttamiin konflikteihin. – Valon yksi merkittävä ominaisuus on sen kyky luoda toivoa. Isola opiskeli Suomen Taideakatemian koulussa eli Ateneumissa, kun Armi Ratia löysi hänet Marimekolle. Lux Helsingin taiteellinen johtaja Juha Rouhikoski muistuttaa, että Hietaniemen sankarihaudoille sijoitetun Ekku Peltomäen uran viimeisen teoksen äärellä hän pohti, millaisia keliolosuhteita sotiemme veteraanit joutuivat kokemaan. Töölönlahden puistossa sijainneen teoksen valorakenteet kuvaavat yksilöitä, jotka muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden huolimatta siitä, että ovat eripituisia. Helle on kulkenut mittavan matkan roudarista luovaksi johtajaksi. Lux Helsinki on perinteisesti valloittanut valoloistollaan. Riippuen siitä mistä ja kuinka kaukaa katsoja teosta katselee, se voi näyttäytyä muuttuvana ja johtaa erilaisiin tulkintoihin
Senaatintoria ympäröiviin rakennuksiin projisoidut 19 öljyvärimaalausta toivat pohjoisen myyttiset maisemat keskelle Stadin keskustaa. 15 Tsilari 1 | 2024. Some-keskustelussa sosiologi Sari Näre totesi sen olevan ristiriidassa taiteen vapauden kanssa. Mitä paternalismia. Noin 20-minuuttinen kokonaisuus piti sisällään vuorollaan esitettävät Janne Aholan Symmetrian, Katariina Sourin Pohjan kosketuksen ja Weltraumgrafikin Helix-teokset. Pohjan kosketus herätti keskustelua Tuomiokirkko on muodostunut lähes ikoniseksi Lux Helsinki -kohteeksi, jota toivotaan ohjelmistoon joka vuosi. Unkarilaisen kuvataiteilija Viktor Vicsekin ja digitaalisen median yritys Limelightin yhteinen teos Talking Heads Kansalaistorilla. Souri kysyy, olemmeko kadottaneet syvät juuremme ja yhteyden pohjasta nousevaan voimaan ja unohtaneet mistä olemme lähtöisin. Senaatintoria ympäröiviin rakennuksiin projisoitavat 19 öljyvärimaalausta toivat pohjoisen myyttiset maisemat keskelle Helsingin keskustaa. Turha lupaus, valoteosten pitääkin herättää keskustelua! . Hedelmäpuutarha La Louvièrestä kohtaa Katri Tikkasen ja Matti Ahopellon valoteoksessa Unikkokuvion. Monia katsojia ärsytti ”sisältöhuomio”, joka luki esitteissä ja verkkosivulla ja jonka kuulimme myös ääneen luettuna torilla: – Teoksessa on osia, joissa alkuperäisväestöjä kuvataan stereo tyyppisesti. Marimekon & Ateneumin yhteisteos Unikko at La Louviére Ateneumin taidemuseon julkisivulla. Tällä kertaa Senaatintorille luotiinkin ainutlaatuinen 360-kokemus, kun toria ympäröivien rakennusten julkisivut valtasivat jopa kolme eri teosta. FOTO: MARIT HENRIKSSON. Pointillismin tekniikalla toteutettu Unikko at La Louvière on kunnianosoitus niin elämän ilolle ja väreille kuin suomalaiselle muotoilulle ja kuvataiteelle. Sourin mytologiasta, jumalatar tarustoista ja animismista ammentavien maalausten on tarkoitus luoda katsojan ympärille värikylläinen rinnakkais todellisuus kiertäessään toria yli 300 asteen laajuudella. Kuvaston tai koko teoksen poistamisen sijaan haluamme synnyttää rakentavaa ajattelua alkuperäis väestöjen oikeuksien ja taiteen vapauden yhteensovittamisesta. Tällä holhoavalla lausunnolla Tapahtumasäätiön johto pesi kätensä luovan taiteilijan teoksesta. Teoksen paras katselupaikka oli Rautatientorilla. Souri on itseoppinut, kulttuurin alalla laaja-alaisesti työskennellyt taiteilija. Teoskokonaisuuteen kuuluu Johnny Lee Michaelsin säveltämä musiikki. Tikkanen on helsinkiläinen taiteilija ja visuaalinen suunnittelija, jonka työskentely painottuu liikkuvaan grafiikkaan ja digitaaliseen mediaan. Johtaja Rouhikoski sanoi luvanneensa tiimilleen, että vuoden 2025 Lux olisi kohuton. Hän on toiminut niin käsikirjoittajana kuin kirjailijana, mutta keskittynyt viime vuosina ensisijaisesti kuvataiteeseen. Ahopelto on helsinkiläinen säveltäjä, äänisuunnittelija, musiikin tuottaja ja taiteilija
Hyvä ettei silloin snadina henki lähtenyt, ku serkkupojan kanssa laskettiin rullavaunulla mäkiä menemään fleda suorana. Sitten oli vielä nosturivaunukin ja sen snadi nosturi. Mä luulen, että se hemmo ei ollu ihan hiffannut, mikä se rullavaunu lopultakin on. Sotilaat parkkeeras vaunun siihen eteen ja duunas letkun vaunuun. Se oli palovaunu, minkä puuosat oli maalattu punaiseksi; yksi siitä aiemmin niin hienosta setistä. Mutta yhtä kaikki: rataa ei enää ole, joten sama se. Eihän ne noin voi toimia ollenkaan! Ja sitten kun Tupu, Hupu ja Lupu laskettelivat jollain kaivoskärryllä rataa pitkin, niin meinasin, että voi jehna miten tuttua meininkiä. Meidän asuintalon edessä oli ilmeisesti saaren paras kaivo ja sen ympärille raksattu iso kaivokoppi. Melkein kaikki radat, missä pikku skidinä präijättiin, on purettu. Yks hemmo pumppas sisällä kopissa ja toinen vahti ja paukutti rauta verkkoikkunaa, ku oli kopin seinässä. Raiteiden nykykohtalo, mutta tästähän on kuitenkin jo aikaa. Paukutus kerto, että nyt vaunu on täysi. Siel oli vain yksinäinen rullavaunu kumollaan vanhan työpajan nurkassa. MINNAILUU TEKSTI: REIJO LAINELA FOTOT LAINELAN ARKISTO Missattu rataverkosto Stadissa 2/2 Tässä jutussa jatketaan minnailuja skidiajan Melkin saaresta ja kapearaiteisesta rataverkosta rullavaunuineen. Nykyisin kaikki militäärinen toiminta Melkissä on lakannut. Ne olis ehdottomasti pitänyt säilyttää ja museoida. Siinä mä kai jotenkin sisäistin ja hiffasin sen, miten rautatievaihde oikein skulaa. On jo yli parikymmentä vuotta siitä kun viimeksi vierailin Melkissä luvan kanssa. Kaikki mestat ränsistyy ja lahoaa pikkuhiljaa. N iinku mä aiemmin mainitsin, ni oli vielä muutama erikoisempikin vaunu tapaus, kuten säiliövaunu, jossa sotilaat kuskas vodaa varuskunnan tarpeisiin. Pluggaa osa 1 Tsilarist 6/23. Mutta yks hieno juttu oli tulipaloja varten varustetut paloja pumppuvaunut kaikkine palo kalustoineen. Jokunen snadi pätkä, ehkä vahingossa jäänyt (?), uhmaa aikaa, ja katoaa vähitellen kasvillisuuteen. Ota vaihde vakavasti Meidän Melkin kotitalon edessä oli parikin vaihdetta, ja mä muistan ihan pikkuskidinä touhunneeni niiden kimpussa. Bulii puhetta skolessa Mä olin skidinä niin innoissani tästä rullavaunujutusta, että sauhusin siitä usein luokkafrendeille Larun kansiksessa ekoilla luokilla. Sitten yks päivä maikka sano, että hei te voitte huomenna tuoda kouluun jonkun esineen tai jutun, josta te diggaatte. Ja myös siitä, ku vierailin siellä sitten paljon myöhemmin. No, mun kaveri sano heti mulle, että tuo sä nyt se sun rullavaunus josta sä aina puhut. Älä koskaan kerro kenellekään kuinka makee mesta tää on! 16 Tsilari 1 | 2024. Meikä snadina redulla Melkissä. Mä sanoin, että eipä taida onnistua, kun mun pitäis hakee se naapurisaarelta, ja se painaa jokusen sata kiloa. Sitten myöhemmin, kun mä lesasin Aku Ankasta noita junajuttuja, ”Mikki Hiiri veturikuskina” jne., niin mua otti pattiin kun näin miten kökösti niiden raiteiden vaihteet oli piirretty
Eiks tää Stadin saarien raiskaus jo sais riittää. Vaihde, ku toimii oikein. No sit mä siihen, että mä budjasin täällä 50-luvulla skidinä ja nyt mä haluisin vähän tsiigailla mestoja. Sinnekin ne meinaa isoa hotellia ja kaikenlaista bulia byggaa. Melkki säilyy muutenki ku minnailuis Ja sit vielä loppukaneetti: Jos ei ois sitä kapearataverkostoa missattu, ni meidän Stadin Melkki ois voinut tänään olla Suomen Mariefred. Onneksi hallintooikeus kumosi tämän. Mut toisaalta, Melkki on saanut olla vähän niin ku semmonen luonnon paratiisi. Mun mielestäni saaria vois kehittää iisisti ja luonnonläheisesti. Menin rehellisen suorasukaisesti ilmoittautumaan että voiskohan tänne saarelle tulla vähän luudailemaan. Ruotsissa niillä on Mariefred, joka vetää turisteja puoleensa. Mutta se, että me ollaan menetetty Stadissa tällainen ainut laatuinen buli kapearaiteinen rata verkosto ihan meidän silmien edestä, ni onhan se sääli. Mutta sama koskee myös Hylkysaarta, jossa ennen sijaitsi Suomen Merimuseo (missä mä olin aikoinaan duunissa parikyt vuotta, mut se on toinen stoori se). Vanha palovaunu, tai mitä siitä ny oli jäljellä. Rataverkot ei kuulu museoon Miksikö tän jutun skrivasin. No, siitä huolimatta menetetty mikä menetetty. Se meinas, että kukas sä oikein oot. 5000 uutta asukasta, massiivista rakentamista sinne sun tänne. . Siihen tää vääpeli meinas, että OK, kyllähän täällä saa vanhat asukkaat luudata rauhassa, mutta yks juttu: älä koskaan kerro kenellekään kuinka makee mesta tää on! No, nyt mun on pakko tunnustaa: nyt mä oon kuitenski kertonut sen! Anteeks! Ennen kaikkea mua ottaa päähän se, että toi koko mielettömän hieno rata verkosto Melkin saaressa on purettu. Ne innostui präijäämään ja laskemaan mäkeä rullavaunujen kanssa niin vauhdikkaasti, että yksi vaunu heppuineen lensi laiturilta mereenkin. Kun olin duunannut veneen rantaan, näin jonkun kapiaisen oloisen hepun joka oli jakamassa venepaikkoja muilla tyypeille, varmaan intin kesäasukkaille. No niinku mä aiemmin sanoin, mä oon aina digannut rautatiemeiningistä ja sit myös historiasta sekä siitä mitä me oltais voitu siitä säilyttää! Funtsatkaa nyt! Monista aiemmista kapea raiteisista systeemeistä onhan meillä onneksi vielä Jokioinen–Minkiön ja Ala vetelin museorautatiet, kiitos sinnikkäiden asianharrastajien. Eipä siinä sen pahemmin tainnut käydä. 17 Tsilari 1 | 2024. Minkähän manhattanin ne meinas sinne oikein duunata. Päättelin, että tuon täytyy olla joku pääjehutyyppi. Mutta niillä tosin on kapearaiteisissa tosi vankka historia, ku liittyy hiilikaivosten ratoihin. Yhdessä vaiheessa, tosin jo 60-luvulla, hokasin toiveikkaana, että yhtä rataosuutta oli korjattu uusimalla ratapölkkyjä sellaisella rataosuudella, ku oli tosi pusikoitunut jo aiemmin. Englannissa tää on myös aika iso juttu todella omistautuneitten asian harrastajien keskuudessa, ja siellähän kapea raiteisia riittää. Kiskoilt saatto päätyy skönee Englannista tuli mieleen, että joskus 50-luvulla mä muistan kuinka oli brittiläisten merisotilaiden laivastovierailu ja ne hemmot tuli Melkkiin. Ehkä sit onkin vain parempi, ettei niin hirveesti jengiä dallaa sen skutseissa. Stadin viskaalit joutu perääntyy Jokunen vuosi sitten Stadi julkaisi mahtipontisen yleiskaavansa suunnitelman koskien Melkin saarta. Se on luonnonsuojelullisesti tärkee mesta edelleenkin. Mikä tajuton historiallinen merkitys on siinä menetetty. Saarihan on nykyisin kapiaisten kesäpaikka. Ne ei vissiin hiffanneet kuinka sitä koivuhalkojarrua käytetään! Sori siitä! Mun täytyy tunnustaa, että mä kävin yhen kerran omalla veneellä Melkissä vuosia sitten. Ja omin luvin
Ett joo, mä tosiaan hiffaan kupletin juonen täs kohtaa. Kuka syyllistää pyörätuolin kans liikkuvaa tai sokeet siitä, ett se haluu ulos himasta raittiiseen ilmaan. Ei oo kauaa, kun valmistui tutkimus, jonka yks lopputulos oli, ett ku eri mieltä olevat tyypit laitetaan samaan tilaan, ne osaa pamista asiallisesti ja rakentavasti, kohdata toisesa ja kuunnella. Oon seurannu talvikunnossapitoon liittyvää keskusteluu Twitteris (eli siis nykyään X:ssä). Aina ku joku kehtaa vaatii parempaa gartsojenhoitoo esmes just jalkakäytävälle, fillariväylälle tai – Luoja paratkoon – taivasalla olevan stoge aseman seisakkeelle, on sama trollien huutokuoro mussuttamas. Pidetään some ja slangi kliffoina juttuina, vähän niiku “Roska päivässä” siks, että kaikil meil ois nastempaa. joillain kommentoijil on tapana lyttää toisten tapa skrivaa. . Tän Tsilarin teemaks tuli ku vahingos slangin muutos ja vaihtelu. Kuka jeesustelee lastenvaunujen kans hanges jumis olevalle mutsille, ett olisit jääny himaa, ku et kerta pärjää tääl. Tsirranki pitää päästä eka perille ja sit mielellää viel takas lasarettii. Ehkä ennen somee oli vähemmän mahiksii antaa kellekään suoraa palautetta niitten slangista. Kaikist eniten mä kuitenki funtsin, mitä some on tehny meidän kyvylle kohdata toisiamme. Kunnossapito ei skulaa, jos autotiet on lumen peitos. Ei ehkä ainakaan ihan niin bulisti ku nykyään. Millon on sanat väärin, millon on skrivattu väärin ja millon koko kirjottaja on muuten vaan kommentoijan mielest ihan daiju. Ens kerral, oli sitä sit missä somes hyvänsä, ku tunnekuohus tekee mieli painaa “julkaise”, ni voi olla ihan paikallaan miettii viel 5 minaa, ett tuoks oma kontribuutio keskusteluun oikeesti jotain lisää vai onks sil tarkotus vaan loukkaa toista. Ajatellaaks me, ett siel ruudun toisel puolel on joku, joka ei oo ihminen, lihaa ja verta. Mä funtsaan starbui ja sellasii, ku tarvii liikkumiseen jotain apuvälineit. Kuka sanoo liukastuneelle starbulle, ett olisit laittanu nastat. Muissaki somekanavis ku Twitteris (X:ssä) on usein semi-toksinen meno. Kyl mä bonjaan, ett bilikoil pitää päästä tsöraa. Sellanen kieli, ku ei muutu, on delannu, död, förbi. Some pilaa stadilaiset Taas on se aika vuodesta, ku gartsoil dallaaja saa skagaa henkesä, terveytesä, luittesa ja omaisuutesa puolest. Joskus Liikenneturvan mainoskampanja froogas, ett “Mikä meihin fiksuihin aikuisiin oikein menee liikenteessä?” Mä froogaan, ett mikä meihin menee somes. Koska somesta tää johtuu. Autotiet on ku nuoltu puhtaiks, mut jalkakäytävät ja pyörätiet eli “kevyenliikenteenväylät” on jätetty ihan hunningolle. Mut sit ku ne viedään someen jauhaa samast asiast, niilt katoo alkeellisimmatki käytös tavat. FUNTSAILUU TEKSTI TIINA LINNA Mä froogaan, ett mikä meihin menee somes. En mä tiiä, oliks ennen somee tällast. Onks täs joku juttu, ett somes me ei tunnisteta toisiamme ihmisiks. Ei kuulosta reilult, ett jengin hima muuttuu fengikseks, koska osa taloyhtiöist tai Stadin kaupungiympäristön toimiala ei hoida niitten hommia auraamises ja valvonnas. Harvoin tulee lauottuu päin pläsii, ett hei sun slangi on vääränlaista. 18 Tsilari 1 | 2024. Mun veikkaus on, että ei kovin moni – jos joku tollast tekee, ni se on kyl täys dille. Pitäis kuulemma olla nastakengät (ei nekään ihan joka paikas riitä) tai pysyy inessä, jos ei pärjää nois olosuhteis. Facebookin slangiryhmis esim. Siks autotiet aurataan eka ja suolataan hyvin: dösien pitää kulkee, samoin slurkkien ja brankkarien pitää päästä tsöraa
Knesasta valu blude ja mun tartti lähtee kesken skulaamisen himaan. Kotsana lippis ja galsana päivä lisäksi korvalaput. Flaidinkihan siitä synty ja mä siinä sain taas turpiin muttei sillä ollu enää välii. Mulla oli jo ennestäänki öögat pimeinä. Oisko ollu jotain 2–4 tai sinnepäin. 19 Tsilari 1 | 2024. Mä en ehtiny saada handua eteen, boltsi tuli päin lärvii. Seuraavana aamuna, kun tultiin skoleen, oli mun vuoroni griinata. K un mä olin snadi niin ei me vielä lätkää tsennattu. Multa prakas pinna ja mä tempasin sitä kuonoon. Mä jouduin meille molariks kun muut kaverit oli nopeempia skrinnaamaan. Oltiin taas kamuja. Pilleristoori on julkastu aikasemmin sen kniigas Kun Eki oli snadi (1995). kipannu multa tajun veks. Stagana oli rottinkitseba, jonka alapäähän oli snaralla ja liimalla kiinnitetty fedulapa. Kun mä menin aamulla skoleen, niin mulla oli öögat mustina ja knesa oli buli ku botlari. FOTO HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO. Sen ympärille oli vedattu erkkaa ja mänttihihnaa. Ei kundeilla mitään värikkäitä skulauskledjuja ollu. Tavalliset golffarit ja pusakka vaan. En mä muista kuka jatko molarina mut daijuun tuli. Sitte mä näin kun mun skolekaveri, Herulin Veka, skrinnas kohti. Tärkeimmät oli hokkarit, staga ja boltsi. Mä putosin ja otin lukuu. Maikka tuli ja keskeytti kragaamisen. Se osu öögojen väliin, knesaan. Tavallisten kamppeiden lisäks mulla oli handussa pesishanska. Me skulattiin jääboltsii, hokkista, niinku bulimmatki karjut. Tsitattiin se ja paiskattiin sitte Vekan kanssa handuu. En mä minkään seuran jengissä skulannu, lähikulmien kundien ja skolekaverien messissä vaan. Eka puoliaika oli jo lopuillaan ja meillä oli menny ihan liffasti. Se tuli kohti ja ohitti pakin, veti läheltä ja lujaa. Saman tien se lätkäs molemmille kaks tuntii jälkkärii. Sukkien alla syddeinä sunnuntain Hesari. Mäkään en ollu päästäny ku yhen molen, niinku se toisen pään molarikin. Veka staijas jo pitskulla, toinen ööga mustana. Prisariks oli saatu yks bulimpi Kultsin jätkä. Flaidinkihan siitä synty ja mä siinä sain taas turpiin muttei sillä ollu enää välii. GAMLA SLANGI TEKSTI: EKI MATTSSON Gamlan slangin näyte on tälki kertaa Eki Mattssonin skrivaama. Se kehu kaikille kuinka se oli Skrinnattii, skulattii ja flaidattii Pillerimatsi Bolliksella v. Se tais tulla meille vasta kolkytluvun puolella, eikä se yleistyny vielä silloin. Boltsin ympärille oli duunattu punasta snaraa ja se oli kova ku stenu. 1935 ku viskii sai mainostaa. Sitä skulas aluks vaan snadi lössi. Veka oli jo pitskulla ja se rupes griinaamaan ja osotteleen mua. Muistan mä hyvin vielä yhen matsin, joka me skulattiin Kuntsin kentsulla Herulin jengiä vastaan.
Toivo Lukander (s. Mut passipoliiseil oli sapelin sijasta lyhyitä puupamppujakin. Ratsupoliisit oli ennen ulaaneja ja kasakoita ja myöhemmin Kin gin poikii, ratsujepareita ja ridisskoudeja tai asfaltti skoobareita. Kattia kanssa. Sen kutsumanimi tuli siit, ku sil oli puuklabbi. K ieltolain aikasii viinakyttii oli Ponkka eli Erkki Laine. Siks sillon pollareita kutsuttii kans jätskinmyyjiks tai jätskikauppiaiks. Lönnrotin sanakirjassa (1874–80) on sana pamppa ri, jonka merkitys on ’se, joka kantaa miekkaa, aseenkantaja; mahtava tai ylimielinen mies’. Suomen ainoon koukun hittaa Pohjanmaan museost Vaasasta. Moottoripyöräpoliisit oli fillarikyttii ja fillariskoudei. Muita loukkaavii nimityksii on ollu mm. Niit käytettiin 1800-luvulla. Läkki otsa, tirskumies ja tirskuville oli järjestys poliisei, ja ku ne oli passis, ne teki tirskuu. Monet poliisii tarkottavista nimityksistä on ollu halventavii tai suorastaan loukkaavii. Poliiseil oli 1900-luvun alussa sapelit. Bamari, pamari on Poliisipihdit eli koukku. 1896) muisteli: ”Kyl me vähän skagattii et Kissalan pojat tulis paikalle just kun me snutataa fibeleit.” Radiopoliiseista ja niiden piiska-autoista sanottii: ”Kato, Kissalan pojat menee ongelle!” Poliisi pamputtaa Myös poliisien aseista ja kuteista on saatu poliisii tarkottavii sanoi: pitkä tuppinen ja tuppiniekka sapelista, tuolin jalka puupatukasta, koppalakki, jauholakki ja paskalakki lakista ja glanssi nappinen, nappikalle ja nappikauppias virkapuvun napeista. Se jaagas pirtutrokareit sivuvaunuharrikalla ja kurvas mestoille, ku sitä osattii vähiten odottaa. Yks niistä oli Mikonkadun Matti, konstaapeli Matti Berg, ku ohjas trafiikkii 1930-luvulla Aleksin ja Mikongartsan kulmassa. Ku se jäi eläkkeelle, se blisas jätskii Larun tsyrkan kupees. lokakuuta 1951 klo 6.00. Sen duuni loppu, ku siinä risteykses sytytettii Suomen ekat liikennevalot 5. Mut viel me gamlat minnataa, ku valkohanskaset skoudet ohjas liikennettä muualla Stadissa. Liikkuvan poliisin miehet oli Kissa lan poikii. Slurkilla on monta nimee Pollareil on ollu vilt nimityksii sen mukaan mikä niiden duuni on ollu. Mut ei välttämättä. Varsinkin vasemmistolaiset kutsu poliisii ohranaksi, ku alkuaan tarkotti Venäjän salaista poliisii. Stadin skoudet, jeparit, bamarit ja kytät FOTO: BENJAMIN PAUNONEN. lättäjalka, gestapo, gorilla ja sika. 2000-luvun nuorisopoliisei on Marko Forss eli fobba. Huoltoja siveyspoliisit oli pillupaavoi, pillupoliisei ja vittukyttii, nuorisoja huume poliisit puolestaan huumesikoi ja kamatai myrkky kyttii. Nesa kohti himluu Äkkii tulis mieleen, ett bamari, pamari tulee sanasta pamppu. Lopullisesti sapelit vaihtu pamppuihin, ku Suomi itsenäisty. 20 Tsilari 1 | 2024. SLANGILODJU TEKSTI: HEIKKI PAUNONEN Stadissa on ollu monii legendaarisii skoudeja. Mut se ei menoo haitannu
Pollari bogas nilkin ja vei sen sillä koukulla boseen. Valkoset hanskat on iisi bongaa. Sama solvaus on tuttu muistakin kielistä: esim. Oisko siitä saatu meillä poliisi. Stadin skoudella ei kuiteskaa oo mitään tekemistä enkun scout-sanan kans. Väinö Salomaa (s. Yks kundi jäi vageen sitte, että koska koudet tulee. Viel vanhempi slangisana poliisist on koukku. Gamlas Stogiksen slangis on sana jeppe, mut se tarkottaa kundii (’karl, pojke, person’, 1897). Stadin poliisilaitoksel oli 1920–30-luvuil käytös buli umpibilika, MustaMari eli MustaMaija, jolla förattii jengii jeppikseen. Eihän ne koudet perässä päässy.” . Sanasta skoude on useita äänneasui: koude, gou de, skoude. Nimi on yhdistetty Maria Lee -nimiseen buliin, mustaihoseen skönäreiden asuntolan pitäjään, ku ei skagannu mitää vaan jeesas pollareita gangstereiden bogaamisessa. Gamlassa slobojen slangissa oli äärimmäisen loukkaava verbi jebátj ’naida, nussia’. Skoude on koukku Skoudest tulee iisisti mieleen enkun sana scout ’tiedustelija, vakoilija’. Svedussa ja Suomen svedumurteissa sana lura tarkottaa ’kyttäämistä, vaanimista salaa’. Maijan kyydillä valtion pahnoille Entä sitten poliisiauton, mustan maijan, tausta. Sveduista mallia Kaikist gamlempii poliisii tarkoittavii sanoi on byylari, byylinki, dekkari, jepari, jeppe, kyttä, pollari, skoude ja slurkki. Se on saatu gamlasta kiinniottovälineestä, poliisin pihdeistä eli koukusta. saksasta fick deine Mutter!, ranskasta nique ta mère!, italiasta scopa tua mamma!, unkarista fasz az anyád!, mandariinikiinasta tsao ni ma! ja swahilista kuma mamako! Suomen svedumurteis on kirosana jebetstoj venäjän jebátj-verbistä. Mut on toinenkin vaihtoehto. Niistä skoude on yleistyny vasta 1920–30-luvulla, kun taas koude ja goude on gamlempii. voitu saada siitä. Eihän kundit mitää anarkisteja oo ollu, mut tapa rajottaa kulman kundien vapautta on tuntunu turhalta nipotukselta. Koukusta on taas saatu koude ja goude ja koudeen on sit myöhemmin lisätty s eteen. Kyttä on saatu kyttäämisestä, samoin slurkki. Black Maria -nimee käytetää vielki Briteis vankivaunuist. FOTO: HUGO SUNDSTRÖM / HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO. 1910) kerto kokemuksistaan jeparien kans: ”Me käytii tuolla Sörkan satamas simmaamas. Stadin kundeille suhde poliisiin on aina ollu vähän kakspiippunen juttu. Samaa nimee, Black Maria, on käytetty poliisi bilikasta ainaski Briteissä, Irkuissa, Jenkeissä ja Ausseissa. Eka tieto täst nimest on vuodelt 1835 New York Trans cript -nimises aviisis. Mustamaijanimityksellä on vastine kans svedus svartamaja, norjas svartemaja ja islannis SvartaMaria. Siitä saadaan monikollinen tekijännimi jebarí ’nussijat’. 21 Tsilari 1 | 2024. Rumii sanoi Jeparin ja skouden alkuperä on jännä. Yhtäkkiä vihelsi sitte, ja sillon äkkiä ylös ja nyytti kainaloon vaan ja sitten luffattii sinne Vartsin skutsiin, sinne missä ne kaltsit oli. Siinä Black Maria viittas hestikan vetämiin, katettuihin, mustiin poliisitsärroihin. Ei siäl tarvinnu edes simmaa, koudet tuli heti ja anto hatkat. Törkeimpii solvauksii sloboil on job tvojú mat! ’nussi mutsiis!’ Slobot, niin kriminaalit ku sotilaatkin, on käyttäny jebarí-sanaa poliiseista, ja Stadin kundit on oppinu sen niiltä. No sitte kerran mentii ja ruvettii simmaamaa. Pampparin taustalla on svedusana pamp ’(halv.) paksu, kömpelö mies; merkittävä mahtimies; suuri lyömämiekka, sapeli’. Se muistutti heinähankoo: siin oli puuvarsi ja kakshaaranen metallipää. Kyttä ohjaa liikennettä Keskusgartsan ja Aleksin kulmas. Byy lari ja byylinki ’poliisi’ tulee Stogiksen rikollisten kielestä, samoin dekkari ’etsivä poliisi’; Stogiksen slangis on ollu byling ’polis’, eka tieto vuodelta 1883 ja deckare ’detektiv, kriminal polis’, 1883
Mutta siellä painossa sitä väsättiin jos jonkinlaista brosyyrii, kniigaa ja lehtee. Niillä oli uima-allaskin keskellä ostarii. Elettiin muutenkin sitä aikaa, kun vedoksia vielä kiikutettiin printteinä asiakkaille. Tosin myöhempinä vuosina totesin, että se oli vaan näyttänyt kersan öögiin uimaaltaalta, varmaan oliki vaan valuvika tai lintuallas… kutistunutkin oli vuosien varrella. Kielimuuri aiheutti monia hauskoja tilanteita. Faktahan on, että yli kolmasosan elämästä vietin junantuomana, ja edelleenkin lähes kaikki mun duunit o pääkaupunkiseudulta. Oli muuten siinämieles aika vähemmistöön kuuluva olo, kun kaikki duunikaverit olivat paljasjalkasii stadilaisii. Kaikki tää valmisteli mua Tsilaria varte – toki en siitä sillo vielä mitään tienny. Itte pyrin olemaan enempi hiljaa ja kuuntelee miten slangi sjungasi. Nythän siellä on ihan oikeitakin pilvenpiirtäjiä, mutta kyl mä nykyään jo osaan pitää lärvän kii. (gurjala = Karjala) Muistan olleeni vajaa kymmenen, kun flygasin ekaa kertaa yssiksein silloiselle Seutulan kentälle, josta serkkuni perhe nouti mut följyyn. Tais olla suukin ammollaan. Tällä kertaa matkustin junalla ja voin kertoo, että sillosen dirikan ilme oli melkonen, kun junasta astui ihan paljasjalkainen landepaukku. Ei siellä tarennu ees kesällä. Tai sit mä vaan oon niin vaatimaton, että maine on kiiriny. Mutta olihan sitä vapaa-aikaakin siellä Stadissa. Olin aina jonossa ekana, että pääsi dallaan sitä valtavaa kävelysiltaa Messukeskukselle päin. Henki sesti kun en oo mistään kotosi. Sieltä sain Junantuoma – junanviemä Kui ihmees tätä kulttilehtee pääsee duunaamaan lähes aito landepaukku. LANDE TEKSTI: KIRSI PÄÄSKYVUORI FOTOT: KIRSIN ARKISTO M un rootsit on oikeesti siellä syvimmällä landella, gurjalas – niinku meilpäi prakataan sanoa. Koneet vaan käyttää Imatran Voiman sähköö. Ekat vuodet teoreettista sivistystä mulle tarjosi Käpylän ammattioppilaitos. 22 Tsilari 1 | 2024. Kerran mun broidi tuli jelppimään johonki ruuhkahuippuun ja painui tietty tukkapystyssä painon puolelle ja kysyä paukautti: ”Onko teillä antaa miulle yhtään hommoo?” No ei ollu hommoo tarjolla, mutta jokunen duuni sit kuitenkin löyty. Budjasin alkujaan Friidu leikkii turistia Tuomiokirkon portailla joskus 90-luvun lopussa. Mut sit ku mä olin parikymppinen friidu, päätin lähteä sinne pikitienpäähän ”tienoomaan” – ihan pysyvästi. Tehtiin useampia töitä yhdessä ja sitä kautta mun nimi kait jäi sille mieleen, kun vuosi sitten taittajaa kilpailutettiin. Niinkö konkreettisesti. Vauhtia riitti edelleen kun metrovaunulla, niinpä jatkoin samaan syssyyn Malminkartanoon, jossa sillone Ammatinedistämislaitos (nykyinen Taitotalo) valmisteli suorittaa ammatti tutkintoja. Niitä sitten paukuttelin sarjassa menemään useita vuosia, vikana sivunvalmistajamestarin erikoisammattitutkinto. Päätin lähteä sinne pikitien päähän ”tienoomaan” STADI VS. Näinä vuosina tutustuin tein varabamikseen Virveen. Taitais olla isommille dirikoille syytä selvittää… dokumentoitua graafisen alan perustutkinnon. Niin se mun oppisopimus alkoi – ja venyki liki 20 vuoteen. Budjasivat Kontulassa ja mä oikeesti hokasin, että nyt on saavutettu se suurin stadi. Kyl se heti suositteli Stadissa buutseja käyttämään. Kävi sellanen munkki, että sain duunimestan kirjapainosta Pasilasta. Pää takakenossa niinkuin kilpatanssija valssin pyörteissä – pilvenpiirtäjiä ihmetellen. Mein firma oli toisessa kerroksessa ja siihen kuului erittäinkin hyvin kaikki viereisen kadun liikenne. Se jo tittelin pituudellaankin hiukka nosti nokkaa. Jokunen sellaseks naitukki. Pasila oli mun mielestä mahtavan suuri mesta. Ei voinut kuin ihmetellä. Mihin lienee kaikki olleet matkalla, Ratavartijankatu kuitenkin päättyy umpikujaan, eikä ollu ees pituudella pilattu. Malminkartanossa muuten sijaittee Stadin galsin asematunneli, vieläkin selkäpiitä karmii se tuuli ja viima
Näen vieläkin painajaisia siitä, kuinka päädyn aina väärään dösään ja sitä kautta tuntemattomiin kaupungin osiin. Ehei. Kirsi, Tsilarin taittaja Dirikat. Sitten tuli isompi lipsahdus ja luiskahdin Vantaan puolelle. Joskus riitti, että jäin sittaan torin laidalle ja koitin tarkkailla, tuliko samaa feissii toista kertaa kohdalle. Mun tuleva pomoni Arto Oras ”kaapparina” sukkahousut päässä. Muutin siis Imatralle miehen perässä – toki junallakin olisi päässyt mutta tällä kertaa näin. Olin edelleen samassa duunimestassa, mutta duunasin kokonaan etänä. Jostakin syystä se numerointilogiikka ei mulle koskaan valjennu. Milloin kulttuuririennoissa, milloin muuten vaan, ja seuraan tarkkaan Slangin fasetiliä, se kun on pullollaan upeita kuvia, meille kaikille omalla tavallaan merkkaavasta Stadista ja sen historiasta. Mulle varattu 20 vuotta Stadissa oli tullut täyteen. Itte koitan näyttää kiireiseltä. Hyvästelin pääkaupunkiseudun yhtä köyhänä kuin tullessaankin. Finnasin sen romutorilta Lappeenrannasta. Se olikin jo sen verta landee, että kynnys pistää häntä koipien välii ei tuntunut enää kummoselta. Sinne siis, mä ja kaikki selvästi vieläkin kauempaa muuttaneet tuntuivat paikan löytäneen. Flygattiin messuille Jyväskylään. 23 Tsilari 1 | 2024. Kun sitten muutaman vuoden päästä Pasilan firma lopetti, nää lehdet siirtyivät mun yrityksen alle. Kait ne ottaa sen tuomion luvus sitte huomioo. Ullanlinnat ja Nokat jäi em. Toivottavasti lukijain fleda ei ole ihan pystyssä. Siellä kun tuppaa olemaan hintataso kohillaan, niin vaihdoin säännöllisesti halvempaan ja kalliimpaan kämppään – sitä mukaa, mitä fyrkkaa riitti. Ehdin toimia yrittäjänä vasta kolmisen vuotta, kunnes Tsilarikin kolkutteli sähköpostissa, ja tässä nyt ollaan. Kaikkihan toljottaa, jos painan nappia. Mun paras frendini edelleen on umpistadilainen, ja mä vierailen Stadissa säännöllisesti. En oo vieläkään hokannu, että mitä sillä teen, mutta pitkä historia kyseisellä pätkällä tuli jo lusittuu. Tsöpasin sen pois, ko ajattelin että rikos ois jo vanhentunu ja plagun hallussapito ei minusta kuumaa kriminaaliii tekis. Ei tullu, uusia riitti. . Siltamäen jälkeen laskeuduin Torpparinmäkeen, Pihlajamäkeen, Meri-Rastilaan… pieni keikka tuli heitettyä Espoossakin, kunnes taas Malmille, Myyrmäkeen, takaisin Malmille ja lopuksi Kallioon. Niin, ja luen tarkkaan Tsilaria tietenkin. Tänä päivänä tällä huumorilla päätyisi varmaan Sörkan suorille. syystä tarkemmin tutkimatta. Siltamäessä, ja ensimmäistä kertaa saavuinkin komeasti dösällä Rautatientorille ravintelia etsimään. Älkää kysykö, miten tää plagu mulle pääty. Taisto Jantunen (vas.), oikea vanhan liiton faktori vaimonsa Vienon kanssa. Odottelin kiltisti onneani, jos joku kohta nappia painaisi, enkä olisi vielä kovin etäällä ohikiitäneestä pysäkistäni. Trabelia aiheutti myös se, etten ensimmäisinä kuukausina uskaltanut pysäytysnappia painaa – mun takiako yksistään. Toki ihan vapaaehtoisesti. Muita budjausmestojakin keräänty. Lehtiä kertyi ja profiloiduinkin enempi lehtitaittajaksi. Paluumatkat oli aina hieman arvotus. Sillone haltija oli kait sen jonain päähänpistona itte ritsannu. Kerron sen silti. Kaikki oli niin suurta ja jengii niin pirusti, että sieltä seasta erotin vaan Fennian valot. Työn jälkee on tsekattavaksi koko 2023 Tsilarien sarjan verran
Lajeina nähdään mm. Eija Ahvo lauloi kaksi juhlakalun ikisuosikkia. trampoliiniakrobatiaa, taistelulajeja, klovneriaa sekä ilma-akrobatiaa. Näyttämöidemme Grand Old Lady, Sella Sella ei hyydy. Se laajeni ajallisesti joulun alta vuoden vaihteen ja loppiaisen yli. Stadin Friidun 80-vuotis juhlakonsertti aloitti uuden vuoden. Lopuksi kaikkein henkilökohtaisin tunnustus: olen antanut parhaat vuoteni vaimolleni. 24 Tsilari 1 | 2024. Hänelle tavattoman tärkeitä ovat hänen tyttärensä, Anna, ja tyttärentyttärensä. P residentti Tarja Halosen avoin ja ilmainen syntymäpäiväkonsertti järjestettiin Kallion Tsyrkassa 5.1.2024. Hän hurmasi yleisön kahdella suositulla runolla Lauri Viidalta. Konsertissa kuulimme syntymäpäivä sankarin toiveista valmistuneen kokonaisuuden kulttuuriohjelmaa alkaen Kallion Kantaattikuorosta päättyen Jukka Linkolan The Tentetin upeaan melodiseen jazzohjelmistoon. Sirkusbändi Kulttuuria talven keskelle Tulikynttiläasetelmalla taituroinut Guzalnur Uqkun esitti ”Liekittäjänä” tavattoman notkeaa liikettä. Talvisirkus Superin ”universumissa hyvikset, pahikset ja tavikset temppuilevat Tanssin talon taisteluareenalla. Tilaisuuden juonsi Nasima Razmyar lempeään tapaansa. Sali sopii hyvin tanssille, mutta Talvisirkus sopisi paremmin vanhaan kunnon Pannuhalliin, joka on rosoisempi paikka. Festivaalikausi alkaa Sivuaskel-tapahtumal la helmikuun alussa ja Punainen helmi -klovni festivaalilla maaliskuussa. Tammipakkasilla poistuminen liukkailla portailla vaati rohkeaa mieltä. Hän on tehnyt vuosista sellaisia. Tänä talvena esityksiä on tammikuun lopulle. Sen katon rajassa oli hurjia, uhkarohkeita ”maailmanpyöräjuoksuja”, jossa akrobaatit urheilivat ilman täysiä turvavälineitä. Tuuli, tuuli vaeltaa: – Uumenista ajan, aineen, /puhki maailmoiden paineen / suuri, suora, yksinäinen / vuorenhuippu kohoaa. Näissä yhteyksissä korostuu vielä hänen elämässään muutenkin näkynyt osallistuva, myötäelävä, huumorintajuinen ja sanavalmis elämänasenne. Superia kyllä, sielua kaipasin Tanssiteatteri Hurjaruuth perusti menestyskonseptinsa Talvisirkuksen, aluksi nimellä Joulusirkus, tasan 30 vuotta sitten. Unohtaa ei kuitenkaan sovi minun mukanani perhe-elämään liittyneitä kolmea lasta ja neljää lastenlasta sekä miniöitä ja vävyjä. Mukana olivat: Paleface ja Laulava Unioni, Hilja Grönfors Trio, Seela Sella, Tommi Niskala parviuruissa, Eija Ahvo ja Eero Ojanen. Kirkko oli aivan täynnä kansaa, sinne mahtuu 900 henkeä. Kaikkitietävä voice over -ääni selostaa juonta, jonka hyvin kansainvälinen henkilökunta toteuttaa. Tohtori Pentti Arajärvi, Stadin Kundi 2009, piti todella kauniin puheen vaimolleen: – Tarja on ehtinyt elää perheelleenkin. Sitten Violetta Parran "Elämälle kiitos" kolmella kielellä: espanjaksi, ruotsiksi ja itse alkuperäistekstistä suomentamansa: – Elämä sua kiitän, sain niin paljon / sain sulta naurun, sen rinnalle itkun / näin erotan selvän onnen ja tuskan, / puiden kuiskeen, tuulen laulun, meren pauhun / tuon laulun, jota luonto laulaa kaikkialla. Saamme kokea sirkusosaamista ja elävää musiikkia kaikenikäisille. / Hartioita pilvet pyyhkivät, / ilma nyyhkii – Vaiti seisoo jättiläinen / katse pitkin ulappaa. Jo kahtena vuonna sirkus on ollut Erkon salissa, mitä vähän ihmettelen. Luvassa akrobatiaa, taikavoimia ja mielettömiä muuveja niin kaupungin kaduilla kuin kattojen yllä. Vahvan elämyksen me saimme kokea Kallion Tsyrkassa. Paikka on ollut Kaapelitehdas Ruoho lahdessa. Nyt Talvisirkukset ovat teemallisia tarinakoosteita. FO TO : M IN N A H AT IN EN . Tanssin talon rakentamisen aikana sirkus oli väistötilassa Suvi lahden Kattilahallissa pahimpaan korona-aikaan. Ensin monelle rakas "Alfhild", sitten ehkä vähemmän tuttu "Luominen". / Vyönä velloo vaahto laineen, / päässä hohtaa kruunu jäinen. Siinä sanotaan mm. Ensin "Natalian". Hän on Stadin Friidu vuodelta 1999. Hurjaruuth rakennutti sisäkaton ripustukset varta vasten Talvisirkukselle. Tunnelma oli innostunut. STADIN SYKE TEKSTI RISTO KOLANEN Esittelen vuodenvaihteen kulttuuria Kallion kirkosta, Kaapelilta ja Teatteri Jurkasta
FOTO: RAIMO GRANBERG. Vajaa 20 hengen yleisö nautti tunnelmasta Kaapelin C-portaan kellarissa, jonkinlaisessa pannuhuoneessa. Näytelmäkirjailijaliiton perustamishankkeen 24. Ella Mettänen ja Tommi Eronen ovat vaikuttava pari Teatteri Jurkan teatterimaailmatarinassa. Gabyn pelleily linnunkakkaa levittävien pulujen kanssa toi huumoria. Näytelmien valinta perustuu ajankohtaiseen tekstiin, joka on juuri julkaistu ja joskus ei koskaan esitetty missään, ja että se koskettaa yhteiskunnallisia kysymyksiä. Hän on teatterija elokuvanäyttelijä, ja toiminut näyttelijänä ja ohjaajana monilla teatterinäyttämöillä ympäri maailman. Sen johtaja, ohjaaja ja näyttelijä Viktor Drevitski syntyi 13.11.1955 Kalinovkassa, Vinnitsan alueella Ukrainassa. FOTO: VITALY PLUTAHIN. Esitys kysyy: Mitä on saattaa oma esikuva ja ystävä ennenaikaiseen kuolemaan ja sitten epäonnistua lunastamaan omalle elämälleen asettamansa odotukset. Ninja Beatin rytmikudos antaa ekstravoimia supersankareille. lokakuuta 2023 julkaistiin kokoelma ukrainalaisia näytelmiä, jotka on käännetty englanniksi, A dictionary of emotions in a time of war. 20 short works by ukrainian playwrights. Uuden draaman teatterilla ei ole pysyvää ryhmää. Mettänen villiintyy esityksen aikana vaihtamaan olemuksensa suvereenisti surun ja hurmioitumisen välillä. Alussa Jaakko yrittää kirjoittaa kokonaisia lauseita alkusanoiksi, mutta heikolla menestyksellä. Talvisirkuksessa on aina myös suomalaisia taitajia, vaikka pääroolissa ovat ulkomaalaiset vieraat. Edellisen näytteli Drevitski itse, jälkimmäisen Olga Honkanen, teatterin vakio kasvo. 25 Tsilari 1 | 2024. Teresa menestyi urallaan, mutta kuoli nuorena. Erosen kasvoilla ei useinkaan tapahdu paljon, mutta äänen käyttö ja olemus henkii valtavaa karismaattisuutta. Olga Honkanen on hyvin herkkä näyttelijä Viktor Drevitskin ohjauksessa ukrainalaisessa sotadraamassa Kaapelilla. Juhlanäytelmä on täynnä hullua fiktiota, josta kuoriutuu kyllä yhtäläisyyksiä todellisuuteen. Eija Ahvo sai paljon sympatiaa Eämälle kiitos -laulusta kolmella eri kielellä. Ja 23.12.2023 Helsingissä, Vik Artteatterissa, sai ensi-iltansa kahden lyhyt äytöksen esitys. Teresan ja Jaakon rooleissa nähdään KOM-teatterin uusi tähti Ella Mettänen ja elokuvissa vaikuttanut, mutta Jurkassa yleisönsä usein valloittanut Tommi Eronen. Superia kyllä, mutta paikoin sielu uupui esityksestä. Kuollut mestari ja henkiin jäänyt oppipoika Lauri Vennosen näytelmä Elämän ensi kertalaisia on tarina mestari ohjaaja Teresasta ja hänen assistentistaan Jaakosta. Jaakko epäonnistui, eikä tiedä mitä tekisi elämällään. Kaapelin kellarista pilkistää ukrainalainen toivon teatteri Ukrainalainen Uusi Draama on toiminut kuusi vuotta VIKART-teatterissa. Otimme lopuksi Teams-videoyhteyden Kiovaan toiseen käsikirjoittajaan. FOTO: MARKO MÄKINEN. Siitä vastasi lähimmin meksikolainen, surusilmäinen Gaby Muñoz, joka tavoitti nukkavierussa ”Kipinä-Gabyn” klovneriassa lasten suosion. Honkanen on hyvin herkkä, haavoittuvan oloinen esiintyjä, joka tarjoutui venäläisten nuorten sotilaiden raiskattavaksi. Molemmat lyhytnäytelmät kuvasivat Kiovan seudun ja maalais kylän valloitusta, kun panssarivaunut ja sotilaat tulevat. Uuteen esitykseen Drevitski valitsi kahden kirjailijan yksinäytökset kokoel masta Tunteiden sanakirja sodan aikana: 20 lyhytnäytelmää ukrainalaisilta näytelmäkirjoittajilta, joka julkaistiin viime lokakuussa Yhdysvalloissa. Jurkka-pari, Päivänsäde ja menninkäinen. . Näytelmän kuluessa Teresa saa yhä verevämpiä piirteitä ja hän alkaa ottaa vanhaa mestariikonin osaansa takaisin. Lähes jokaisen näytöksen esittävät uudet amatöörinäyttelijät. Suomen televisiossa häntä on nähty venäläisen roiston osissa rikossarjoissa. Toisen jakson trampoliinitaitajat olivat hyviä, samoin kuudella tulikynttiläasettimella taituroinut ruotsalaistunut uiguuri Guzalnur Uqkun, joka esitti ”Liekittäjänä” tavattoman notkeaa liikettä. helmi kuuta 2022 muutti yhdessä yössä alkanut Ukrainan sota. Hänen kasvonsa ovat kuolonkelmeät, verettömät. Vennonen oli 1990-luvun ja 2000-luvun alun ikonisen näytelmäkirjailijaohjaaja Reko Lundánin assistentti. Oksana Gritsenkon ”Kusettu panssarivaunu” ja Tetiana Kitsenkon ”Tonja-eukko”. Lopun kansantanssi on huikea. Se kiertää myös Tampereella ja Turussa. Drevitski on hyvin dramaattinen, raadollinen esiintyjä, joka joi vodkaa ja söi eväitään esityksessä. Teresan rauhaton henki vaeltelee Jaakon ympärillä ja avaa yhtäkkiä suunsa. Ryhmän jäsenten innostuksesta ja energisyydestä kertoo se, että pelkästään ensimmäisellä kaudella teatterilla oli peräti kymmenen tuotantoa. Kantaesityksen ohjaa nuoreen ikäänsä nähden hyvin arvostettu Lauri Maijala. Hän on Hurjaruuthin katsojille tuttu monista vierailuistaan. John Fried manin ponnistelujen tuloksena projektiin löydettiin rahaa, ja 3. VIKART on jo vuosia jatkunut näyttelijäkoulu, teatteri laboratorio. Kokeneen Sanna Silvennoisen ohjauksessa Gabriele Goria tavoitti draamaa ensimmäisen jakson hiuksista roikuntaakrobatiassa. Juhlanäytelmä toteutetaan Jurkan ja KOM-teatterin yhteistyönä. Ne käsittelivät sodan vaikutuksia ihmisten arkeen. Näytelmän nimikin on mestarin sanonta
Niihin aikoihin ku Suomi itsenäisty, Stadi oli kaikkee muuta ku stadimainen. Snygit himat, ei mitää slummei, mut jengin ei tartte bungaa itteesä ihan klesaks. Jengi budjas ahtais murjuis. Puutarhat oli kliffoi, ja syksyllä multapeukut samlas sielt freesii safkaa. Muikeiden opusten skrivaaminen on närvei koklaavaa duunii. M ä diggaan paljo enemmän sellasii kniigoi, ku skrivaaja on studeerannu bulin hiivin matskuu ja plokannu talteen kaikist skarpeimmat, snadit detskut. Jos vertaa fotaamiseen, joittenki kniigojen skrivaamiseen on käytetty helkkarin laajaa lasii, siis skyfää putkee. Käbikseen kaks asunto-osuuskuntaa Vuonna 1920 perustettiin Asuntoosuuskunta Käpy ja Asunto-osuuskunta Käpylä. Kevyit skraidui ja hätäst huiskintaa. Britit ja sakemannit oli kekannu puutarhastadin idiksen. Ja sit sielt piti päästä näppärästi lähistadin keskustaan stogella tai sporalla. Kimpassa yrittämisen staili Eka ton stailin mukanen ”lähiö” oli Brändön villastadi, siis Kuliksen huvila kaupunki. Tää Elina Saksalan kniiga kertoo Fedu-Käbiksest osuuskunta Kävyn vinkkelistä. Elina Saksala Käpy sata vuotta –työväen pottumailta keskiluokan puutarhajuhliin NTAMO Ku on födannu Stadidiggariks, sitä pluggaa intoo piukassa jokaikisen Stadii käsittelevän kniigan. Saksalat on budjannu siellä melkeen 40 vuotta. Jos meinaat pluggaa tänä vuonna yhen kniigan Stadista, valkkaa tää! PLUGGAA TÄÄ TEKSTI SEPPO PALMINEN FOTOT: HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO 26 Tsilari 1 | 2024. Aika hintsusti. Se on niinku taloudellisen järjestäytymisen ja kimpassa yrittämisen staili. Mistää nykytyyppisist mukavuuksist ei ees uneksittu, mut visionäärit kyl jo funtsas jotain. Sillai bökkeriin mahtuu koko Stadi. Bulii handuu taas Elina Saksalalle. Snadiiki liksaa tseenaava duunari voi skaffaa ittelleen kelpo himan, ku liittyy asuntoeli byggaus osuuskuntaan. Jengi kyl hinku Stadiin, ku tääl oli ees jotain duunii tarjolla, mut luukuist oli hitonmoinen pula. Tää on sellanen kniiga. Mut millai duunariki pääsis kii puutarhaan ja snygiin tönöön Stadissa – ja viel eroon tuberkuloosista. Lars Sonck funtsas sinne asemakaavan vuonna 1907, ja vuonna 1922 siit tuli oma kunta. Konsti oli osuustoiminta. Mut jääks siit mitää lesaajan handuun. Mut kniigois on eroo
Skabojen aikana siel bunkkas yli 4 000 sporttaajaa. Stadin snygein puutarhamiljöö sai viittä vaille purkutuomion. Millai se pelastu. Ku Fedu-Käbistä bygattiin, osuuskunnan jäsenist moni otti osaa duuniin. Ekaks sinne flyttas tuhat tyyppii. Vuoden 1940 skaboihin (niihin joit ei sit järkätty) bygattiin Olympiakylä aika liki, Koskelantien pohjoispuolelle. Niis tsembalois futas kybällä kaikki ne juitsut, joil Käbiksen jengi sai omat huudisa pelastettuu. Tulee mieleen, ku Tsilarin entinen päätoimittaja Varvikon Kartsa skrivas kniigassa Älykääpiöitä ja hengen jätti läisiä, kuinka Fedu-Valkan ja Herulin kerrostalo kaavan uhkaamat talot pelastettiin 1970-luvulla. Siel se bungaa 40 egee. Viiskytluvulla huuberi tuli jo kraanasta, ja melkeen kaikki ulkohuussit purettiin veks. Bio Rio 27 Tsilari 1 | 2024. Ku osuuskunnil oli snadisti fyrkkaa entrauksiin ja fiksauksiin, ni osa tönöist oli 1950-luvun lopulla kurjas kondikses. Vuoden 1952 skabat sit toteutu. Flaidis Fedu-Käbiksen kohtalosta Dramaattisimmat stoorit täs kniigas kertoo siitä, ku Stadin viskaalit meinas repii söndriks melkeen koko FeduKäbiksen. Vuonna 1930 siel budjas 4 000 ja kymmenen vuotta myöhemmin luku oli 6 000. Molemmat kylät jäi sit helppaa Stadin asuntopulaa. Tää on maffii ajankuvaa. Fedu-Käbis oli 1920-luvulla Suomen bulein hanke, mis bygattiin jengille himoi. Plugatkaa itte. Jonon ohi Kai kaikki tsennaa, et tää on stydi suositus. Puu-Käpylä 20-luvun lopulla Nyyrikintieltä nähtynä. Tuli kunnon gartsat. Sellasten hartiapankin hevijuusereitten ei tarttenu stikkaa byggaamiseen nii bulisti fyrkkaa. Millai FeduKäbiksest tuli suojeltu osa Stadii. Olympiaskabat ratkas monta kesken jäänyttä jutskaa Käbiksen hyväks. Siit lähtien tää on ollu kärkikamaa biblujen varauslistoilla. . Niitä varten Koskelantien eteläpuolelle bygattiin Kisakylä. Mut jonon ohi pääsee sillai, et tsöbaa kniigan Stadin Slangin byroosta. Osmontie 18 omenapuiden kukkiessa. Ei oo paha hinta näin buenost bökkerist. Tammikuun alussa Hesari julkas melkeen aukeeman jutun täst kniigast. Viskaalien mielest mitää vanhoi röttelöit ei kantsinu spaaraa
Saalista tulee, ku bonjaa, mitä tekee. Onneks Nuppu hiffas stikkaa stoorin Tsilarille kans maililla, joten täs tää jatko-osa nyt on. Osa 1 löytyy Tsilaris 4/2021. Ympäristö loi paineita, kun skolessa sujui jotenkin kohtalaisesti. Piti osata laskutehtävien ratkaisuja, pilkkusääntöjä ja vielä laittaa pisteetkin paikoilleen. Ei snadi kundi tommosia funtsaa, en ainakaan minä. Mutsi ja faija bamlasivat keskenään flyttaamisesta Tölikaan. Niitä tsiigatessa alkoi suunnittelu ensi kesistä varten. Tavoitteena oli oppari sitten joskus ensi vuonna. Päätös oli, että funtsataan, ja päätetään sitte, kun ton kundin pääsy oppariin on ratkennu. Mentiin skoleen Aleksis Kiven neljännelle. Nuppu häärää nykyään daggareiden ja lastenlasten kans, mut välil tulee käytyy fisustamaski. Budjasimme vielä Harjukadulla. Blisaaminen skarppas laskupollaa ”Toi kundi” olin mä. Fillaroin pitkin Stadia ja kävin rantsuissa tsiigaamassa botskeja ja gaijoilla tsittaavia metskaajia. S yksy kului, kuten syksyillä on tapana. Ei se minun ajatuksissani ollut. Suosittelen alaa jangstereille ensimmäiseksi bisnesmuodoksi. Soli MINNAILUU TEKSTI: RAIMO ”NUPPU” LILJA FOTOT: LILJAN HIMA-ARKISTO Loppuvuosi 58 ja uusi kevät Härmän posti teki sen, mitä se parhaiten osaa ja hukkas stoorin, minkä Raimo ”Nuppu” Lilja oli Tsilarille skrivannu. Skolessa Harisen Olli (saman kujan kundi) ja mä pärjättiin niin hyvin, että toukokuun lopussa 1959 käytiin oppariin pyrkimässä. 28 Tsilari 1 | 2024. Tein mitä skloddit tekee; skulasin pesistä aina, kun oli porukkaa kasassa ja kentsu vapaana, Torkkelinmäellä useimmiten. Oppariin pyrkiminen oli kuitenkin jotenkin vaativampaa, kuin daggareitten blisaaminen. Jollain tutun kaverin kaimalla oli siellä kämppä, jossa olisi enemmän tilaa ja vähemmän öisiä spyttaajia kotiporttikongiin
Nykyään ehtii duunaa muutaki ku blisaa daggareit. Ne muut heilutti käsiään ja pyöritti öögiään ja haisivat omituiselle. Samoja kundeja kävi daggareita slumppaamassa, kuin edellisenäkin sesonkina. Seuraavana kesiksenä en enää tsitannut Koleran raboilla. Homma jatkui monta päivää ja kassa karttui. PS. Kysyntää lienee. Bisnes paranee Torilla oli tuolloin koitsuja, joissa myytiin pahvisia pullarasioita. Ei meille oltu kyllä Pravdaa tilattukaan, joten julkisuuteni jäi arvailun varaan. Mä pääsin varmaan Pravdan etusivulle osoituksena köyhälistön kakaroista, jotka joutuvat Suomessa hankkimaan elannon työttömille vanhemmilleen ja nälkiintyville sisaruksilleen myymällä daggareita riistokapitalisteille, jotka huviloillaan iloiten nautiskelivat työläisten orjuuttamisesta. Myyjä tädit niitä snadille skloddille järkkäs rabatilla. Tölikassa sain sitten oman huoneen, ja mutsin kärsimykset helpottu. Siitä sitten fyrkan perään. Yks pipo pollas, toinen handus ja kolmas tulos. En tuosta tuolloin mitään snaijannut. Vänkä sattuma oli, kun ympärilleni kokoontui jengi, joka bamlasi outoa murretta. Toivon, että perinne jatkuu. En silloin snaijannut, mitä nuo palvelut olisivat. Niistä parhaiten pukeutuneella oli kamera, jolla se fotasi innokkaana, samalla selostaen seurueelleen mulle tuntemattomalla slangilla. Käpylän skolessa ja kesti kaksi päivää. Jos luokan friidut olisi mut siinä hitanneet, niin olis aikamoinen trabeli syksyllä luokassa koittanut. Plokkaan vieläkin, mutta en enää blisaa. Heinäkuussa vasta alkoi maseja löytyä, ja silloin minulle oli jo kerrottu, että tulevassa skolessa olisi myös friiduja samalla luokalla. Jossain vaiheessa kerroin faijalle tuosta kuvaussessiosta Kolera-altaalla. Sitä edellisen kesän gamlaa böönää enää näkyny, oli varmaan funtsannut, että myymällä läheispalvelujaan tseenaisi bulimmin. ”Blisaaksä taas ens kesiksellä daggareita Kolera-altaalla, senkin torvi”. 29 Tsilari 1 | 2024. No, ne häippäs, ja mä jatkoin daggarien blisaamista. Lyftattiin sitte Tölikaan Töölöntullinkartsalle, jossa riitti nurtseja öiselle fikkarikundille. Näin funtsas fisukauppias altaan takana. Vakkariasiakkaita piisas Samaan aikaan alkoi myös daggarikausi, kun nurtsit suli ja maa lämpeni. . Kesä loppui ja skole börjas. Tulokset tuli sitte viikon päästä. Buli fisu oli pitkä ja paksu. Hih. Kului elokuun alkuun asti, paitsi sadepäivinä, joiden jälkeen kartutin myyntivarastoani. Mutsi karsasti lodjujani keittiön lattialla (se oli optikko, eikä ymmärtänyt vieläkään kakrunsa neroudesta) ja kehotti keskittymään skoleen menoon. Asia ajattelutti, vaan ei bisnestä haitannut. Se veikkasi, että se jengi koostui sloboista. Suosittelen alaa jangstereille ensimmäiseksi bisnesmuodoksi. Olen heitä kyllä opettanut fikkarin kanssa nurtsilta täkyjä hittaamaan. hih! Lopetin siihen tämän kannattavan bisneksen. Pääsin läpi, uuteen opinahjoon, Alppilan Yhteislyseoon, eli aika lähelle himaa. Pori Jazz -93. Jonot lyheni ja myynti nopeutui, kun ei tarttenu aina joka pokalle laskeskella määrää erikseen. Näin sain lisävolyymia myyntitapahtumaan, kun jo heti ennen lafkan avaamista tein 10, 20 ja 50 lieron rasioita valmiiksi. Julkkis Pravdan sivuille. Olen siirtynyt perhojen duunaamiseen, mutta metskaan kyllä maseillakin riiviöiden, eli lasten lasten kanssa
Tiukkapiposii ja ryppyotsasii tyyppei meil on jo joka paikka turvoksis. Jos kaikki funtsaa samalla tavalla, kukaan ei funtsaa kovin paljoo. Jenkki funtsaa, ku se on dallaamas ja irkku funtsaa sit joskus jälkeenpäin. Ne ei koskaan bamlaa mitää buenoo kenestäkää. Pablo Picasso Mitä bulimpi kaali, sitä stydimpi hedari. Kantsii tsennaa paljon jengii. Toi Stadin Slangiakatemia vois rupee koutsaa ja himauttaa härmäänmuuttajii, ni meil ois slangin haldaajii taas vuosikymmeniks. Froogaa kelt tahansa inkkarilta. Kaikist seifteint on, ku frendei hengaa nii himlus ku helvetiski. Ne hengaa huudeilla venttaamassa, et joku kekkaa ne uudestaan. Samuel Johnson Ei jazz oo delannu, se vaan döfää metkalta. Arnold Bennett Mul on yleensä niin fitti tsägä, et jos mä tsöbaisin gravarin, ni jengi slyyttais delaamisen. David Moulton SKÄFÄT, SPÄDÄT JA STUMPIT TEKSTI SEPPO PALMINEN Placeholder Mä oon joskus funtsannu, kuin paljon snygimpii oiskaan ollu skarppien friidujen ja kundien bamlaamat tai skrivaamat mesitsit, jos ne tyypit ois osannu Stadin slangii. Benjamin Franklin On kahenlaisii kniigoi: sellasii, joit kukaa ei pluggaa ja sellasii, joit kenenkää ei pitäiskää lesaa. Austin O´Malley Laittomat mamut on aina ollu trabeli Jenkeissä. Tragedias jotain tosi fittii tapahtuu mulle. Rick McArthur Ku sä sihtaat tarpeeks korkeelle, ni sä et voi skodaa ittees klabbiin. Robert Orben Eilen oli sun loppuelämäs eka päivä, ja senki sä tyrit. Me tarttetaan hitosti luovaa dorkuutta. Jos me koplataan kaikki, mist legurit voi olla saleteis, ni ku putsii vodaa divaa kohtuumäärii, ni se ei oo riskaabelii. Engelsmanni tsittaa, ku se funtsaa, fransmanni funtsaa ku se stondaa. Theodore Hesburgh Mikä on tragedian ja komedian ero. Frank Zappa Gamloi densoi on enemmän ku gamloi legureit. Patrick Murray Kuuskytvuotias on käyttäny kakskyt vuotta goisaamiseen ja yli kolme vuotta skruudaamiseen. Juu nou, tunnelin päässä glenssannu lyysis on päätetty stumppaa, spaaraussyistä. Komedias se tapahtuu sulle. Ed Furgol Joo, mä tsennasin sen hyypiön niin hyvin, et mä en ollu bamlannu sille kymmeneen vuoteen. Duuni on sitä, mitä sä teet – ei mesta, mihin sä meet. Kai Vakkuri Duunaa joka päivä jotain dorkaa – jotain, mitä kukaan muu ei oo tarpeeks dorka duunaamaan. Minette Siegel Jos sä et diggaa sun duunii, ni liksa, joka sulle bungataan, on aina liian snadi. Tarttee myöntää, et on nää spädät fiksui ihan suomenkielisinäki, mut slangi spaissaa näist esiin jotain uniikkii särmää. Suksee on ku sprägäri – muu ku oma ei dunkkaa buenolt. Kerry Gleeson Gamlat idikset ei koskaan delaa. Skarpeint, mitä faija voi bjuudaa omille skloddeille, on olla retkussa niitten mutsiin. Ihan vaan tällaseks demoks mä plokkasin taas nivaskan mun mielest välkkyi sleppauksii. Oscar Wilde Irkut on redii jengii. H.L. 30 Tsilari 1 | 2024. Mencken Jenkkibirra serveerataan galsana, siks et sen erottaa stritistä. Ku starbu on hyvällä tavalla dorka, se ei mee KOSKAAN vek muodista
Siihen, jota naapurilla ei vielä ole. Lähetti on lähtenyt matkaan. Eka erä starttaa. Eli mennään ihan perinteisesti Postilla, klik. Enkä meinaa lätkää, futista, korista, tai Finlandia-hiihtoa. Seuraava siirto on himaan kuskaus. Edessä saattaa olla myös luurin vaihto viimeisimpään malliin. Pelaaja tilaa netistä grillin. Mun selostus koskee jokamiesluokan hintarallia Suomi-basaarissa vuonna 2024. Näistä oli just jotain ikävää raporttia Facessa. Pelurit basaarissa 31 Tsilari 1 | 2024. Sitten venttaillaan. Kausi huipentuu finaaliottelussa henkeäsalpaavaan jännitysnäytelmään sähkön hinnasta! Ja erätauoilla kisastudiossa käydään toki läpi myös pressapelituloksia, meillä ja rapakon takana. Jos operaattori menee vaihtoon, se merkkaa uusia käyttäjätunnuksia, uusia salasanoja, lisää uusia tarjouksia, kokonaan uutta seurustelusuhdetta. Enää tunti… Lopulta ovikello soi. Hinnan lisäksi tulee huomioida 5G-kattavuus, rajaton netti, sopparin kesto jne. LINDELLIN LINJAUKSII TEKSTI TOMMI LINDELL ”Kirjoittaja on monessa mukana sählännyt stadilainen muusikko, joka on aina vieroksunut kolumnistien tapaa kirjoittaa nokkelia esittelytekstejä itsestään kolmannessa persoonassa.” Kausi huipentuu finaaliottelussa henkeäsalpaavaan jännitysnäytelmään sähkön hinnasta! Sanotaan et se ei skulaa joka skagaa. Näihin kisoihin verrattuna olympialaiset on ihan käsirahaa. Vuoden 2024 mestariliigassa nähdään huikee kamppailulajien kimara, johon sisältyy mm. Täytyy tsekata pystyykö nykyinen palveluntarjoaja parantaan tahtia, vai pitääkö vaihtaa tiimiä. Mites Matkahuolto. Sama merkki ku naapurilla, mutta snadisti snygimpi malli. Mä en nyt puhu lotosta, arpojen raaputuksesta, ravitulosten veikkauksesta, tai peliautomaateista (vaikka nää kaikki kyllä jeesaa suorittamista). Ei siis todellakaan kandee missaa tätä kaikkee. Kyllähän skaboihin pitää osallistua. Vastustajat ja liittolaiset vaihtuu lennosta, kuten myös pelisäännöt. Seuraava päivä, seuraava tekstari: Valkkaa toimitustapa ja ajankohta. Valmista tuli ja tekstari kertoo: tilaus vastaanotettu. Riippumatta siitä ootsä junnu vai seniori, kundi vai gimma, fisu vai fogeli. Seuraavassa matsissa pelaajan masseista skabaa kännykkäoperaattorit. halvimman taksin nappaaminen Steissin tolpalta mahdollisimman pienillä henkilövahingoilla, sekä pitkän matkan selviytymiskoe VR:n dynaamisen lipunhinnoittelun kanssa. Vanha soppari on umpeutumassa, ja duunikaveri sai huippudiilin, joka pitää iskee kanveesiin pikaisesti ja vailla armoa. Saaks jättää paketin dörtsin ulkopuolelle, vai ootsä mestoilla vastaanottamassa. Vaihtareina kisaa pari kansainvälistä lähettilafkaa… Hetkinen. Ahaa, ei näköjään tuokaan ovelle. . Ja niinku mä alussa sanoin, me ollaan kaikki messissä skabaamassa. Tää on sikäli kiehtova sporttispektaakkeli, että me kaikki pelaajat ollaan samanaikaisesti myös dumareita ja katsojia. Huippusuoritus! Pasila, Porilaisten marssi, torilla tavataan. Ja vaikka välillä näennäisesti kuulutaan samaan jengiin, niin kuitenkin me kilpaillaan koko ajan yksilösuorituksista. Outo kela, suorastaan epäilyttävä. Tähän palaa aikaa ja resursseja, mutta aina kandee pelata! Lämmittelyerien jälkeen siirrytään nexteille leveleille kohti vaativampia haasteita. Ratkaiseva päivä koittaa, tekstarit laulaa kiihtyvällä tempolla: Toimitusaika lähestyy. Sä olet pelioletettu. Oikeestaan se on kansalaisvelvollisuus. No ei nyt hemmetissä oven taakse, joku voi vaikka pölliä. Pointsit on siis kovassa nousussa. Ja halvempi, koska tarkan selailun kautta löytyi huipputarjous. Grilli on saapunu maaliin. Mut entäs sit, jos pelit ei ylipäätään nappaa. Tekstari raportoi: toimitustapa ja -aika vahvistettu
“Kaikenlaisii ihme Einsteinei niit onki”, mä jupisin ittekseni. Meidänhän piti tavata Ympyrätalon apteekin edessä, ja sinä vaan istut kahvilla viettämässä aikaa! Minä arvasin tämän!” Samassa mä minnasin sen Einsteinin etunimen. Tuohon aikaan nämä nerot pohtivat vallankäytön ja väkivallan suhdetta kirjeenvaihdossaan.” Mä dokasin borkkaa ja imutin donitsii samaan holeen. S iin pöydäs tsittas yks pariskunta ja yks gubbe jonka naama muistutti jotain tuttuu lärvii. Näil sitä mennää, funtsailee nakuklabbi Valkan kundi. Mut en saanu mieleen, enkä kehdannu kysyy gubbelt. “Pyrkimys kansainväliseen turvallisuuteen vaatii jokaista kansakuntaa luopumaan tietyssä määrin toimintavapaudestaan ts. Sehän oli sama, ku täl ukkelilla. Samassa ku mä aloin bluggaa tsaittarii, öpnas tää tutun näkönen ukkeli suunsa. ”Einstein kysyi kirjeessään Freudilta: Onko olemassa mitään keinoa pelastaa ihmiskuntaa sodan uhalta?” Mä tsiigasin hoomoilasena, mut sain kuiteski jotain mutistuu. Mä slumppasin borkan ja holemunkin ja tsittasin lähimmälle leedille pallille. Tiesitkö sen”, froogas äijä. Ennen ku kerkisin stikkaa mitää, ukkeli jatko jutusteluu: “Hän kävi kaksi– kolmikymmentäluvun vaihteessa mielenkiintoisen kirjeenvaihdon psykoanalyysin isän, Sigmund Freudin kanssa. Samassa alko kuuluu kimakka skremman ääni hallin siidust. Se olis pitäny mua ihan dorkana. “Freud vastasi hyvin oivallisesti Einsteinille: ’Olette vienyt tuulen purjeestani. Nyt mä tajusin yhdistää ukkelin yhdennäkösyyden Eins teiniin. “Aina kun alan päästä mielenkiintoisesta aiheesta keskusteluun, säntää tuo onneton vaimoihminen keskeyttämään. MINNAILUU TEKSTI, FOTO JA PIIRROS: OLLI "BULL" ANIKARI Ihme Einsteini 32 Tsilari 1 | 2024. “Se on tämä maailmantilanne taas kovin levottoman tuntuinen.” Mä tsuumasin ukkoo saitin yli ja stikkasin fleegusti. Mä jäin tsittaa kudjulle, dokaa borkkaa ja bluggaa Iltsarii. “Alpertti! Alpeerttii! Sinä kelvoton tolvana! Sielläkö sinä istut. Äijä jatko seminaarii. No siäl ei tsitannu ketää tuttuu kundii. “Se on tämä Venäjän nykytsaari aika arvaamaton henkilö.” Mä vendasin tsaittarin sivun ympäri ja hiffasin et siinä oli Putinin foto ja jotain juttuu Ukrainan krigust, tai jostain… “ Einstein, joka oli paitsi kuuluisa, älykäs ja juutalainen, oli myös aikansa tunnetuimpia pasifisteja. “Joo, varsin oivallisesti sanottu”, mä svaarasin, vaik en bonjannu yhtää mitä se höpis. On kai se nyt mentävä.” Ukko lyftas ylös pallilt ja lähti horjuu vaimoihmiseks tituleeraamaansa jenttaa kohti. “Nii, niin kai.” Sit se ukkeli tökötti etusormella Iltsarin etusivult jotain ja alko taas bamlaa. Horjuin viime fredana tuubist Hagiksen tortsan borkalle tsögaa, jos vaik treffais jonku gamlan frendin. Silti tyydyn purjehtimaan vana vedessänne.’ Eikö ollutkin oivallinen tunnustus”, ukkeli froogas multa. “No, mitä Freudi vastas?” Ukko jatko viisauksii. omasta suvereeniteetistaan”, svaaras Einsteinin näkönen. . Mä öpnasin Iltsarin ku mä olin blokannu Metrost. Mä rupesin minnailee et mikä hitto sen Einsteinin etunimi oli. Ku mä traisasin mun eväät pöydälle, se pariskunta lyftas ylös ja lähti dallaa hallin siiduun
Kun mä sulatin sen ja kippasin tsufeefiltteriin valuun, ni kakskyt prossaa siit mätibytsin sisällöst oli vodaa. Sillo, ku joku skulaa sulle ja bamlaa, et sun fyrkat on vaaras, tai tiettari on hakkeroitu, lämää luuri kii. Ne on käsittelemättömii vakiolinssei ja huoltikseltki saa halvemmal parempii. Kanakyrsäst löyty kanaa kolmest neljään grammaa ja kanapekonikäntyst kuudest seittemään grammaa tunkiontonkijaa ja töpselinokkaa. Mä tsennaan keissin, mis jengi sai meilin, et niit venaa buli perintö Jenkeist. Parhaas keissis sun ei tarvii medisiinikuurin jälkeen enää säästää mitään. Jos sä uskot tota fuulaa, tsekkaa sun medisiinit. Mä roudasin kannikat ongelmajätelaitokseen. Kaikist pimein jengi tilaa kakkulat jostain vinkuintiast. Ei löysä. Lisämömmötki oli tosi kondikses. Maku oli karsee, ja mä rupesin studeeraa, mitä ne piti ines. Painoo tulee iisisti pari kiloo lisää. Meges oli mömmöi E 472e, E 471, E415, E 412, E 211, E 150a, E 211, E202, E 100 ja E160a. Kerran mä tsöbasin marketist bytsin muikun mätii. ”Haesta sie ölömöllikkä ommoo hanuriis” STADILAINEN REHUPUNTTI TEKSTI JUHA ”JORKKI” JORMANAINEN Ne strittii meit öögaan Tietokirjailija Jorkki on umpistadilainen, mut budjaa Tervossa, keskellä ei mitään. Se on ny skrivannu 50 kniigaa. Muikun mäti on tän boltsin ykkös mäti, mut hinta on parisataa egee kilo. Ne bungas pari egee bagu. Hyvät hillot suolavodast. Mua korpee optikkolafkojen ikuset alemyynnit. Jos sä haluut kakkulat, jotka oikeesti pelittää, ne bungaa neljäst huntist yli donaan. Me jauhettiin ite jauhikset ja kun piti jauhaa paistijauhist, me lorotettiin tavisjauhiksen megeen puolukkajuissii. Kukaan ei kuseta sua yhtä reilusti – siin Koffin nerokas slogan vuosii sitte. Kerran mä frogasin bossilt, et mitä eroo paistijauhikses ja tavisjauhikses on. Tuliks perintöö. Mihin hittoon se dyykkaaki, sarkastist stadilaisuutta se draisaa aina megessä. Jangsterina mä blisasin kesiksel flesuu Hakigsen Elannos. Jos joku on saleteis siit, et selvännäkijän manaama mufan spiritti jeesaa sen laiffii, se on alku sarjalle Niuvanniemi is calling. Jos sä haluut säästää stydisti fyrkkaa, tilaa kaikki sun medisiinit Chainast. Pahimman laatust kusetusfuulaa on selvännäkijät ja ennustajat. Se vastas luuriin: ”Haloo, kuka siel?” . Selvännäkijät on kaikist buleimpii kusettajii. Lisäks niis on sairaan buli progressiovääristymä, joka vetää öögan poskelle. Sama keissi kledjujen kans – sä tilaat kinkeilt korkkarit ja saat spittarit. Perikunta kiittää. Mä skulasin kerran huvikseen yhelle selvännäkijälle. Kandee olla skarppina ku tsöbaa mätii, ja mieluite tuottajalt, jonka tsennaa. Meitsin vakiovastaus Lontoon murretta bamlaaville kuuluu: ”Haesta sie ölömöllikkä ommoo hanuriis”, klik. Vanha flygaava heitto kuuluu: ”Caveat emptor”, eli tsöbaaja varokoon! Sillo ku blisataan kamaa, mitä vaan, blisaaja haluu fikkat täyteen tuohta. Netin kusetukset on fittii öögaan strittaamist. Joulun alla jengi tsöbaa kinkkui. Ne nyhtää fyrkat vege vanhuksilt, varsinki yksinäisilt fossilelit, joil isopyörän hihna luistaa stydisti. Yks jippo on pitää hinta reilas, mut vähentää kamaa vaik mättöpussis. Jengii voi strittaa öögaan niin bulisti ku sul on pokkaa – siin motto. Kossuflindan botnet olis hoitanu homman snygimmin. Yks gamla jippo on ruuttaa ruiskul suolavodaa kinkkuihi. Halpiskakkuloiden linssit, varsinki nettiputiikkien, on duunattu kaukoidäs, ja laatu on sen mukane. Jos monitehot bungaa snadisti yli huntin, sä saat kakkulat jois on sairaan kapee näköalue, halpis linsseis ei oo heijastuksenestoo, ei kova pinnotetta, ne ei oo antistaattisii, ne ei oo ohennettui, eikä ne hylji likaa. Mä tsöbasin kerran kaks baguu kolmioknakuu. ”Hinta”, se möläytti. 33 Tsilari 1 | 2024. Siit tuli punast paistijauhist. Sillo ku bamlataan tsöbaamisest, kandee olla skarppina. Ekaks piti duunaa pankkihommat reilaan. Fyrkat veks dorkilt, keinoist ei oo niin välii. Ku sä tsuppaat johonki markettiin, ni hyllyt notkuu eineksii ja pikasafkaa. Mä on tsekannu muutamat, ja sääliks kävi. Tai tsiegurapaketis lyhentää rasvakaapelii. Ei tullu, mut tililt häippäs kolkyt donaa. Kahet yhen hinnal ja muuta skeidaa
Siinä Maunulan skolen tukarit skrivas, mitä kaikkee ne duunaa ekaluokkalaisten kanssa. VK Nappula ihmettelemäs LUX-Helsingin valotaidetta. MARIT HENRIKSSON Fotoskaban 6/2023 finnas Markku Jalonen. 34 Tsilari 1 | 2024. Duuni on brittiläisen Nick Farmerin idis. Se saa tsögaa palkinnon Slangin byroosta. kepparivälkkä = välitunti, jolloin leikitään keppihevosilla Nää sanat mä hittasin Maunulan sanomista 4/2023. FOTO: MATTI SNELLMAN. tukari = tukioppilas eli vanhemman luokan oppilas, joka auttaa nuorempia tottumaan kouluun . Jos tiedät edes jomman kumman, voit osallistuu skabaan. Vastaukset viimeistään 18.3.2024. Tsilarin 6/23 Fotoskaban sepät on breikillä Lintsin huvipuistos Peacockin edes skruudamas jädee. Tää kundi on kunkku, mutta keiden kunkku ja missä pudekassa pysti on. Sendaa sun vastaus: sähköpostiin: tsilari@stadinslangi.fi tai Stadin Slangi ry / Tsilari, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. Ne, ku vastaa Fotoskabaan oikein, osallistuu arvontaan, ja finnaaja saa tsögaa Slangilafkasta minkä vaan kaman, ku bungaa max. 20 egee. Onnittelut finnaajalle! Slangiopen snadien vastaukset: . SKABAT FOTOSKABA Tsennaaks mestan. Siinä Kolmen sepän aukiolta tutut sepät on vaihtanu vapaalle – just niiku huvipuistos kuuluu tehä
Snygii Slangii Seppo Palminen 22,SLANGI BLISAA Musaa CD Slangimusa ei delaa koskaan 10,Käpy sata vuotta Elina Saksala Työväen pottumailta keskiluokan puutarhajuhliin 40,Helsinki 1944 Taistelu pääkaupungista Ville Jalovaara 30,Tsennaaks stadii Bonjaaks slangii Heikki Paunonen 20,Mun Stadi Raija Tervomaa 5,Skloddi Matti Kainulainen 10,Neiti Brander Timo Mäkelä 15,Stadin kartsat ja mestat -kartta 5,Marimekon raitapaita 50, Villasukat suomalaista työtä 20,
Osote on Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Parhaan nimi-idiksen funtsannu saattaa ehkä voittaa jonki kliffan palkinnon! 36 Tsilari 1 | 2024. Olli Anikari Simo siellä jossain Hei, ootteko funtsannu nimeä uudelle linja 15:lle. Mitä nii stydii tapahtu lontoolaisen yökertsin takapitskul, et suosittu tv-stara stikattii ulos koko alalt. Sendaa sun vastaus ma 27.5.2024mennessä toimituksen sähköpostiin tsilari@stadinslangi.fi tai byrooseen etanapostilla. Tiina Linna, toimitussihteeri FOTO KNIIGAN KANNESTA: OLLI ANIKARI. Railin pikkusysteri esmes kuulemma bamlaa ihan erilaist slangii, ku Raili ite. Aika skoiji homma, ett täst slangin muutoksest ja vaihtelust tuli tähän lehteen enemmänki stoorii. Kieli, ku ei muutu, on delannu. Sanavalmiin ja suorapuheisen journalistin tv-ura loppui kesken kaiken lontoolaisen yökerhon takapihalla.” Näin bamlataa Simo Rantalaisen nyyan kniigan takakannen tekstis. Siihe ja monii muihi flööbajuttuihi, julkkarin fitisti riepottelema Rantalainen stikkaa vastauksii, kundin omast näkö vinkkelist snygis gniigassa. Oli kliffaa sjungaa sygeimpii joulubiisei Paavalinkirkossa, tänks! -nittaS örkan friidu, ku budjaa nykyään Skattalla, Raili Kaukiainen skulas just ennen jygelii toimitussihteerille ja kiitteli bulisti Tsilarii. Flaidislajeistaki tsennattu Rantalainen bamlaa treffaamisist boltsin stydimpien ammattiknekkaajien kans. PLUGGAAJAT ” Simo Rantalainen nousi urheilu ankkurina ja puhutuimman talk shown, Hyvät, pahat ja rumat, isäntänä suuren yleisön ristiriitaiseksi suosikiksi. Toimituskunta kiittää ja pokkaa palautteest. Raili bamlas, ett Tsilari on sen mielest niin snygi aviisi, ett se oikein säästellen pluggaa sitä – ei haluu, ett kaikki fantsu on sluut yhelt istumalt. Tässä mun ehdotus. Kniigan blugattuu vois Rantalaisen värikääst laiffist funtsaa tyyliin: ”kotka voi flygaa joskus tosi matalal, mut kana, ei koskaa korkeel.” Simo ite bamlaa: ”Tämä on isänmaallisen, lihaa syövän hetero miehen tarina tähän saakka eletystä.” . Kelatkaa vaik latinaa. Kniigan kansikuvaan jemmattu symboliikka öpnaa bluggaajalle varmaa sit, ku takakansi tulee vastaa. Raili jutteli kans, ett sen mielest on kliffaa, miten slangi muuttuu ja miten yks jangsteripolvi kerrallaan ottaa slangin haltuun. Aattelin, että eiks SNABBE vois olla yks vaihtoehto. Tsilaris me funtsataan, ett ne just tekee slangist slangii. Kai Stadin Slangi ry jotain ehdottaa!. Onks sul hyvii idiksii mikä vois olla nyyan sporan nimi. . Stadilaisen knekkailuhissan dallaavana tietokniigana omana aikanaa tsennattu Ilmo Lounasheimo, öpnas tärkeit dörtsei äijien kimppareissuil Madison Square Gardenin snaraneliön, fyrkan ja väkivallan maailmaan
Tämä oli ovensuukyselyn perusteella todella kliffa tilaisuus, jolle toivottiin uusintaa. Kiitos kaikesta.” Seuraavan kerran käydään Työläisäitipatsaalla ja kiitellään mutseja äitienpäivänä. Oli miten oli, tärkeintä on, ett ku sjungataan yhes jengil, kaikki saa nauttii, eikä kenenkää tarvi ottaa pressuree omas lauluäänest tai siit, pysyyks nuotis. Byggat, skurut, rantsut ja kulmat. Virve Kuutar pluggas faijansa Arvo Pohjolan runon Kii tos sinulle mutsi: ”Kiitos sinulle mutsi jokaisesta päivästä, jonka olen saanut näitä Stadin gartsoja dallailla. Lipunu ohi. Kyytipoikana gutaa bissee Slangijengi shungas snygisti kimpassa. Slangijengi sjungaa kimpassa Snygi taulu Kirstarin jengistä sekä Pia, Hara ja Virve. Se veti kans soolona hauskan stoorin skitareiden jallittamisesta, traditionaalisen Onkimiehen Bluesin. Matti Reittamo hoiteli säestystä ansiokkaasti kurtulla ja skittalla. Kaikenlaiset platsit. Ne oli Sahtilaulu ja Pullon Kimppuun. Virve Kuutar 37 Tsilari 1 | 2024. Silloin Kirstarin jengi oli viel voimissaan. Blumsterit Lyylille Shungattiin joulubiisei Angleterres J oulukuus treffattiin Angleterres, Stadin gamloimmas brittipubis. Sjungaamisen merkityksestä ihmisen evoluutiossa on esitetty sellainen teoria, ett sjungaaminen tai hyräily on ihmisen kehityksessä vanhempi asia kuin bamlaaminen. No, sehän järkätään, siis sama setti ja sama paikka: Kampin ostari, Bruuveri, Panimosali, 11.3. Jengi tsekkaili lauluvihkoista suosikkibiisejä, joita yhdessä sjungattiin puolisentoista tuntia. Kaikki tää tiedostettiin, kun me sjungatiin kimpassa ravintola Bruuverissa 15. Entä miksi henkeä nostatetaan tsyrkassa tai futismatsissa juuri yhteislaululla. joulukuuta Mukana oli parikymmentä slangilaista. Siellä tseffataan ja sjungataan. Reijo, Alvar (sylissä), Hara ja Pia FO TO : V IR V E K U U TA R . Teksti ja foto: Rampe Kuitunen Kimpas sjungaaminen on väitetysti meille ihmisille viel tärkeempi sosiaalinen juttu ku bamlaaminen. FO TO : R EI JO LA IN EL A . SLANGIJENGI K irstarin jengi kävi aina jouluaattona Työläisäitipatsaalla. Voisko kyseessä olla yhteishenki ja se, ett halutaan sosiaalisesti kuuluu yhteen. On kai jotain jääny tsiigaamattaki. Matti Reittamo ja Slangikuoro shungas kans ja Matti veti kimppashungailuu. Bamis Hara joutu tuuraamaan joulupukkii, mut snygisti se senki homman handlas ja veti tietty muutaman biisin. / On vaan yks Stadi, mut niin on vaan yks mutsikin, meillä kaikilla. Sit ku siit jengist aika monet oli shingrannu jo pilven reunalle, ni Stadin Slangi päätti jatkaa tätä perinnettä. Esilaulajana toimi bamis Harri Saksala. Virve Kuutar M iksi urheiluskaboissa lauletaan kansallislaulu. Lyyli on saanu blummat. klo 17.00. Kirstarin friiduista messissä oli Pia Landén, ku esitteli patsaalla otettuu fotoo. Välil käytiin joulusin aatonaattona, mut viime vuonna palattiin taas jouluaaton perinteeseen. Se kuulosti kliffalta, niiku kans slangikuorolaisten yllättävä parin biisin potpuri juomalauluist, joita on harvoin kukaan kuullu ja jotka sopi tilaisuuden henkeen. Bamis Hara Saksala kiipes antaa blummat Lyylille. / Vilde on ollu tsiigattavaa
Ja aluks se skiglaski, ku saarelt ei ollu siltaa vaan spåra tsörattii lossille, josta se jatko Sörkan rannast Kauppatorille. Kolme tulee aika iisisti mielee, eli Stadin lisäks Turku ja Viipuri. Vaunu oli ulkoo verhoiltu mahongilla ja sisustettu tiikillä nii, ett se sopi skiglaajilleki. Niille vois ehkä neuvoo: Jos sinne menee spåra, nii älä änge perää. ”Vau, onks teit paljokin nois pippalois?” skidi jatko. Espoo ei tosin halunnu bungaa tarpeeks, vaan jonku muun ois pitäny piffaa suurin osa. Nythän linja saattaa vekslaa numeroo kesken kyydin. No sit toi länsimetro sotki hyvän konseptin, ku Espoo jotenki sai ittensä ängettyy siihen siivelle. Haagan kauppala sai oman linjan 1910-luvul, ja se skujas aina Tunnelitielle asti, mut reitti kutistettii 1950-luvul nii, et kyyti päätty Pikku-Huopalahtee. Ku oon ite skujannu ohi, oon tsekannu pari sellast klyygaa, mis tää tuppaa käymään usein. ”Viimeiset viisi vuotta olen ollut yksin”, hän sai vastaukseksi. Viime syksynä Espoost tuli sit iha oikeesti urbaani, ku spåralinja 15 alotti liikenteen Itiksest Keilaniemeen. No reviiri on vuosien saatos paisunu, ja tää katu-uskottavuuden raja taitaa melko ortodoksi-stadilaisillaki nykyää landaa jossai Kehä Ykköse maisemis. Munkan linjast tuli mielee stoori, ku nelosen vaunus tsittas 90-vuotias gubbe stuidubresa boltsil, ja utelias skidi froogas silt, ett ”Mihi sä oot menos?” ”Menen Norssin vuoden 1936 ylioppilasluokan vuositapaamiseen”, gubbe vastas. B. Ja sit seittemäs kunta on Kulis eli Brändö Villastad, jol oli oma linja vuodest 1910 vuotee 1951. Mä oon ainaki lakannu neuvomast muita sen jälkee, ku 3B ja 3T laitettii vilttiketjuu. Parempi on pysytel gamlas knoppitiedoss niiku esimerkiks siin, et Suomes on seittemän kuntaa, jos on ollu spåria. En millää hiffaa, mite joku voi sössii tollee. Munkan linja avattii 1915, mut sillon Munkka oli osa Huopalahden kuntaa, niinku kans Laru, jos oli muutaman vuode oma hevosvetone spåra, vaikei saarelle ollu edes siltaa. Täst mä kiitän espoolaisii aina ku en ehi kyytii, vaan spurtti jää laituril parikyt metrii vajaaks. . Reviiri paisuu kiskoil Joskus Stadin rajat oli aika knaftit, ja vakiintunut määritelmä mestoist oli, et sinne, ku ei pääse spåralla, ei kandee änkee ollenkaa. Ehkä espoolaisilleki ois pitäny tarjoo tollast Kuliksen tyypist mahonkivaunuu tiikkisisustuksel, nii ois voinu kukkaronyörit löystyy. Espoo ei tosin halunnu bungaa tarpeeks, vaan jonku muun ois pitäny piffaa suurin osa. WISSER RAFU NYBERG 38 Tsilari 1 | 2024. Toi raideliikenne on ollu aika bulis blenderis viime vuosina, ett täs ei itekää taho hittaa mihinkää, jos sporal pitäs skujaa. Sen pitäs olla iha pikaspåra, mut näyttää silt, ett faarttii himmaa se, et harva se päivä joku eksyy fiudell kiskoille ja jää jumiin. Mut ehkä ne on Espoost ja luulee et tää on joku ohituskaista, jos ne on syntyny. Tampere liitty kertsii viitisen vuotta sitte, mut viel uupuu kolme. Olihan se pitkään nii, et Stadi oli ainut mesta Suomes, jos tää urbaanein vehje ylipäätää oli käytös. Pitkän väännön jälkee tää ratkastii nii, et jätettii kolmasosa vaunuist varikolle ja tehtii snadimmat asemat. Kai toi metro sittemmi on hivuttautunu siihe spåran rinnalle, näin stadilaisest perpektiivist
Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle sekä muille vastuuvelvollisille. Lisäksi käsitellään jäsenten mahdolliset hallitukselle lähettämät asiat, ku on toimitettu kirjallisesti hallitukselle vähintään kolme viikkoo ennen kokousta. Siihen kuuluu kliffaa jengii, ku diggaa Stadii ja stadilaisuutta. Meist jokainen bamlaa ja skrivaa ikiomaa stadii. Jutut julkastaan skrivaajan omal nimel. HUHTIKUU Skolebailut Hykkylässä lauantaina 6.4. klo 17.00 Kevätkokous tiistaina 26.3.2024 klogu 17.00. Jäsenet saa kuus (6) kertaa vuodes ilmestyvän Tsilarin, ku on boltsin ainoo stadiks skrivattu aikakauslehti ja stadilaisuuden stydi äänenkannattaja. Dyykkaa jäseneks Slangijengiin! Kevätkokouskutsu HELMIKUU Tsilarin julkkarit tiistaina 27.2.2024 kello 17. Tsilarin 2/24 juttujen dedis on 19.3.2024 Stadin Slangi ry:n kevätkokous järkätään tiistaina 26.3. Parhaiten mahtuu messiin yhden (max. MAALISKUU Shungataan kimpassa Kampissa: Bruuveri, Panimosali, maanantaina 11.3. Jangsterit diggaa nyyaa ja fossiilit gamlaa. word) meiliin: tsilari@stadinslangi.fi tai skrivaa koneella ja sendaa: Stadin Slangi ry / Tsilari, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. Muista siis seuraa sitä kans!. SLANGI JÄRKKÄÄ Slangi järkkää Stadin Slangi ry on Härmän bulein himahuudiyhdistys. Tsekkaa viereinen kutsu. Iiseiten hoidat byrokratian Slangin himasaitil osottees www.stadinslangi.fi. 3 000 merkkiä) tai kahden sivun stoorit. Tsufe ja ilmoittautuminen klo 16 alkaen. klo 17. Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat: yhdistyksen tilinpäätös, toimintakertomus sekä tilinpäätöksestä annettu lausunto. Tsembalot bungaa 35 egee vuodes. Mut kaikki me melkeen toisiimme bonjataan. Toimitus voi lyhentää stoorei. Jos sul on joku syy käyttää nimimerkkii, ni kerro toimitukselle perustelut ja laita oma nimes ja yhteystietos messiin. klogu 16.00 alkaen. Ajankohtaisen ohjelman hittaat aina himasaitilta. Mesta: Kinaporin palvelukeskuksen juhlasali, Kinaporinkatu 7–9. Monen skloddin mielest starbujen slangi on tosi skoijii. Kantsii tulla jo 16.30. Kimpas me pidetään pystys slangiperinnettä. Kansiksen Willensauna, Bergbominkuja. Kinaporinkatu 7–9. Pluggaa lisäinfoo takasivun ilmosta. Sendaa sun slangi stoori muokat tavana tekstitiedostona (esim. Skrivaa Tsilariin! Me julkastaan stoorei Stadist ja Stadin slangist
Tiskijukka skulaa 60-luvun ja 70-luvun parhait hittei.. Kandee slumppaa ennakkoon, koska dörtsil blisataan libareit vaan, jos niit jää, (jäsenhinnalla liput ostettava viimeistään 27.3.) Slumppaa sun libarit Slangilafkasta: www.stadinslangi.info tai sendaa meilii: toimisto@stadinslangi.fi tai mee käymään byrooseen: Hämeentie 67 (ti klogu 14-17 ja to 15-18). Proggis 16.00 Dörtsit aukee 16.30 Tervetuloa – snadisti bileistä, Hykkylästä, Stadin Slangista 17.00 Lasse Liemola ja Jukka Riikosen bändi johdattelee 1950-luvun fiiliksiin 18.00 60-luvun hitit ja soundit 19.00 Tiskijukka ja diskomusaa 70-luvun stailiin 20.30 Dörtsit boseen Mestoil on kans limubuffa, voit bungaa kortilla tai käteisellä. Stagella kuullaan kans 60-luvun fiiliksissä Reijo Lainelaa ja Rickenbackeria. Minnaatsä vielä kaikki skolebailut. Tervetuloo vuoden huikempiin skolebailuihin: Evergreenejä, 60-luvun soundei, parhaita diskohittejä – kaikki tää samana iltana! Libari bungaa 10 egee Stadin Slangin jäseniltä, 20 egee muilta. Stadin Slangin kunniabamis Lasse Liemola ja Stadin Kundi 2006 Jukka Riikonen bändeineen takaa upeet soundit 1950-luvun fiiliksiin ja vie 60-luvulle Lassen snygeimpien biisien tahtiin. Nyt pääset taas fiilistelemään: Slangijengi järkkää nostalgises henges skolebileet lauantaina 6.4.2024 Hykkylässä! (Mäkelänkatu 89) Kundit skulas sprigi päällä vai soiks sun bileis jo diskohitit