vuosikerta Hinta 5 € TSILARI Kliffaa vappuu! Fyrkka ja Tsyrkka Paavo Arhinmäki, rap ja slangi Tsilari_taitto_2-12_3.indd 1 13.4.2012 10.43. TSILARI 2/2012 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 17
maaliskuuta 2012 20:02:42 Tsilari_taitto_2-12_3.indd 2 13.4.2012 10.43. joulukuuta 2011 20:28:23 LIHATUKKU VEIJO VOTKIN OY RAVINTOLAPALVELUT Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki Puh. (09) 774 33 44 lihatukku@chef-wotkins.com | www.chef-wotkins.com TEHTAANMYYMÄLÄ puh. Siihen tarkoitettu aineisto tulee olla toimituksessa 10.3.2012 mennessä. (09) 774 33 477 ma-pe 7–18, la 7-15 tehtaanmyymala@chef-wotkins.com Fläsää, tsieguraa, bradarii, metukkaa, broiskujubinoit, tekumekuslarbaa, ryynärii... Tsilari vartti ilmo 26. SKRIVAA TSILARIIN! 2 TSILARI 2/2012 Taksidata ilmo 18. Julkaisemme kirjoituksia Stadista ja Stadin slangista. Tasan Stadin parhait. Kirjoitukset on lähetettävä sähköisessä muodossa osoitteeseen tsilari@stadinslangi.fi. CHEF WOTKIN’S PALVELUTISKIT JA MYYNTIPISTEET . Kun lähetät julkaistavaa postia, laita mukaan nimesi ja osoitteesi, vaikka käyttäisitkin nimimerkkiä. Tsilarin seuraava numero 2/2012 ilmestyy huhtikuun lopulla
TSILARI 2/2012 3 SPORTTIKUNDEJA 22 JASKA TUOMINEN Antti Aalto ja Fredikan kundien sporttailut 24 VALLILAN BBC OlliBull Anikari ja voimailijoiden mekka 30 MUUKALAISLEGIOONA Stadilaiset Ranskan siirtomaa joukoissa EKS MINNAA 8 PURSA FEMMA Al Biino ja Rööperin turvallisin talo 18 HESARI KOLMETOISTA Raikan läpivalaisussa 26 GAMLA SLANGI Roisii läppää sadan vuoden takaa 28 KRUNIKAN KRONIKKA Timo Niemisen kunnianosoitus lapsuuden huudeille SNAKKAILUA 15 VAPPUPAKINAA Pirjo Tuohimaa ja vappendaali 21 RAIJA TERVOMAA Sörkän friidun stooreja 29 FUNDEERAUKSIA Pirjo Tuohimaa ja Kampin agentit 38 SAUTSKI Ei lait vähennä röökaamista STADI JA SLANGI 7 EKI NORDBERG in memoriam 13 SIITÄ PUHE MISTÄ PUUTE Professori Paunonen ja fyrkka 34 KUIVASAAREN REDU on tulossa – älä missaa! 37 KOTKAN TEATTERIREDU oli ja meni – Raikka selostaa ”Mikään kulttuurin muoto ei ole tainnut levittää slangin ilosanomaa yhtä vahvasti kuin räplyyrikot.” URHEILUJA KULTTUURIMINISTERI PAAVO ARHINMÄKI VAKKARIT 4 Snadit 5 Ledari 6 Bamiksen lööppi 32 Stadin Slangi blisaa 33–34 Skabat 36–37 Lesaajilta 39 Häppikset SISIS Kannen kuva: Helsingin kaupunginmuseo BÄRTSIN TSYRKKA Kirkkoherra Esa Siljamäki kertoo satavuotiaasta maamerkistä 16 10 Tsilari_taitto_2-12_3.indd 3 17.4.2012 14.42
Snadi kippo vei sen Southamptoniin, mis venttas se varsinainen buli kippo – Titanic. Edico 2001 Tsilari_taitto_2-12_3.indd 4 13.4.2012 10.43. 4 TSILARI 1/2012 MORJENS VIIVI Vapun kunniaks stikataan tähän Tsilarin lesaajien iloks klassinen slangistyge ”Morjens Viivi”. Erik tuli stuiduks Lärkanista (ku staijas Kaisaniemen puden kulmilla) ja pluggas sitte Polilla. Runar Collander kävi SYKkii, pluggas botaniikkaa, duunas koovee huippututkimusta ja oli kolkyt vuotta alan proffana Helsingin yliopistossa. Piirros Eki Mattsson: Griinataa kimpassa. No, sporaan hoppaa nyt tän kerran, jostain skaffaan kvartan verran, tsiikaaks’ posaan, viel’ on fyrkkaa vaikka hela vekkan jorattais. Tähtes viikon ilman duunii voisin olla – vaikka shaggatta. Ku Suomi viis kuus vuotta Titanicin mällin jälkeen itsenäisty, kansallinen teollisuus pääs järjestäytyy ja luomaa ulkomaisii yhteyksii. Aamuun saakka jatsatahan, päivällä me goisatahan. Sen kyydis oli jotai nelkyt suomalaist, joist melkeen kaikki oli siirtolaisina flyttaamas jenkkeihin paremman elämän toivossa – ne oli siis maahanmuuttajii. Tosin eri alalla. Erik Collanderin pikkubroidi lunasti sitte ehkä näit isobroidiin kohdistuneit odotuksii. Se oli norskien firma, norskit hallitsi siihen aikaan Kotkan ja Kymijoen sahoja – se Gutzeit oli Stockforsin tavoin norski. SNADIT MIKKO SEPPÄLÄ Mikko Seppälä MAHDOLLINEN NOSTO “Siinä stikkas Vellamon uhrina lusikan nurkkaan todellinen isänmaan toivo.” KUVA: titanic-leikkeitä (JOS HALUAT KÄYTTÄÄ, VOI LEIKELLÄ OSIO IRTI) KVUA: Viivi KUVATXT: . Himass’ grammari se soittaa, friidut steppaa, silmät loistaa. Se oli menossa jenkkeihin oppii lisää noist fedupuolen hommista. Collanderin faija oli intin lekuri ja ne budjas kassuilla Mikkelis ja Viipuris ennenku ne flyttas Stadiin. Tähtes kundit mua tsiikaa, sä oot ruusu friiduin gimbassa. TITANICIN STADILAINEN INSSI Huhtikuun puolivälis tuli kuluneeks sata vuotta siitä ku Titanicniminen buli kippo vajos neitsytmatkallaan Atlantin botneen, sillisalmen syvyyksiin. Ja viennissä metsäyhtiöt jyräs kybäl. Morjens Viivi, hoppaaks’ sporaan, mennäänks Sörkän puoleen joraan, siell’ on gimis hima mulla, jeparist’ ei siell’ oo pelkoa. Se tsennas sielt jo valmiiks porukkaa ku sen serkut budjas Ohion Ashtabulas. Kykyi riitti ja gaiffari oli oikeel alal. Collander erikoistu puunjalostukseen ja se oli duunissa melkeen kymmenes tehtaassa Härmässä ja Sveitsissä ennenku se headhuntattiin Pyhtään Stockforsin puuhiomon tekniseks dirikaks maaliskuussa 1911. Mut se ei jääny sinne happanemaan pitkäks aikaa vaa flyttas Zürichiin ja valmistu siel inssiks 1909. . Tsennaatte vissiin. Collander oli ollu vuoden päivät duunissa Stockforsilla ku se sai stuidileedii. Tätä on shungattu pöytäjuhlissa ainakin 30-luvulta alkaen, nuotti on vissiin vanhasta slaagerista tai operetista. . Voidaan vaa jossitella millanen kiho täst Collanderist olis tullu jos se ois selvinny redust hengissä. Tekstistä on snadisti eri versioita. Yks sellane oli 25-vuotias inssi Erik Collander, jost voi vissiin snakkaa, et siinä stikkas Vellamon uhrina lusikan nurkkaan todellinen isänmaan toivo. Mut oli Titanicin finskien joukos myös työmatkalaisii, stadilaisii ja tokan luokan matkustajii
Kaveri kysyvä ett kui sää tollai tänn tuut. Ei kantsi. Näyttelyn on suunnitellut Tsilarin toimitussihteeri Mikko Seppälä, että sellaisia viisaustieteilijöitä tätä gasettaa toimittaa! Stadilaiset bailaakin Stadin juhlavuonna koko vuoden rinta rottingilla. Näillä bisneksil näytti siltä, et Stadin kohtaloks tuli stannaa snadiks haminamestaks Itämeren rantsuun, jossa voda oli galsaa ja stebarit ja kaltsit harmaita. Se on tosi hauska sprooki. 040-506 0954 raija.tervomaa@kolumbus.fi Pirjo Tuohimaa puh. Kaikki härmäläisetkin bailaa, turkulaisetkin. Turkulaistenkin! Oikeastaan aina, kun Stadi bailaa, kantsii minnaa myös Turkua. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@welho.com Ulkoasu Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab Postiosoite Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Toimiston puh: 09-774 1041 Toimisto avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 17. Se on muuttajien Stadi. Kaikki nämä itsenäisyydessään hikoilevat ja rimpuilevat Espoo, Vantaa ja muut ovat osa orgaanista Stadia, sen uutta kasvua. Stadi on muutakin kuin vain snyggi mesta. Onhan Stadi Härmän bulein talousmoottori, josta koko Härmä hyötyy. Munasillas oleva vastas: Mnää oli illal yksil kutsuill, ja kahrentoist aikka sammusiva valo, ja joku huus, ett ny äkkiste vaattee pois ja hommiin. Päätoimittaja Pertti Mustonen puh. Kylmäsen Usko, vastasi toinen. Stadi levaa ikuisessa kasvukierteessä. Sit on tietysti turkulaiset ja Turun murre. Pemunkin täytyy tunnustaa, et ”Kyl mää Turuus tietysti!” . Sen piti skabata Räävelin kans handelista, mut ei se pärjänny. Turulla sit vastaavasti kävi aika huono honkkeli. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n on tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Se on hieno johdanto Stadin hissaan ja kohtaloihin. Sen sanoma heijastuu koko Härmään. Se on kirnu, jossa kasvaa stadilaisten vanhat ja uudet sukupolvet. Pakko panna tähän loppuun pari turkulaisjuttua ihan juhlan kunniaksi: Turkulaiset Anna Mäki ja Usko Kylmänen tapasivat kutsuilla ja fiksuina ihmisinä tietenkin esittäytyivät toisilleen: Mäen Anna, sanoi daami. Stadi on stadilaisten kasvupohja. Se, et stadilaisuus kihahtaa knubbiin. Ja tääl mä ny oon. Stadilaisilla on tietysti yksi buli vaara väijymässä. Yks turkulaine poliis tul aamuyäst ihan munasillas työpaikalles. Silloin Stadilla oli hintsusti tsansseja kasvaa buliksi härmäläiseks huggemestaks. Oikeastaan ei tarvitse olla födannut Stadissa eikä edes budjannukaan, niin silti voi olla elämäntapastadilainen. Kaikki härmäläiset, jotka ovat suvaitsevaisia, sallivia, jotka diggaa ylipäätänsä jengiä, oli se minkä näköistä, kokoista tai väristä tahansa, joka jeesaa ja bonjaa muitten murheita, on elämäntapastadilaisia. LEDARI PEMU Tsilari_taitto_2-12_3.indd 5 13.4.2012 10.43. Elämäntapastadilaisen suurin styrkka on just siinä, et se on kaikkien tasaveroinen kaiffari. TSILARI 2/2012 5 STADI BAILAA 200 vuotta sitten Stadi oli oikeestaan tosi snadi mesta. Eniten Stadi tseenas fyrkkaa sil, et stadilaiset rullas ja röfas merihätään hamnanneit botskei Suomenlahdel ja sit ne hinas ne Stadin haminaan ja sano, et tää botski on nyt meidän. Se laajenee koko ajan yli rajojensa, se ei ole koskaan valmis, se kurottautuu koko ajan uuteen. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoista ”till säljaren”, joka tarkoitti lehteä tai sähkösanomaa, jonka yhden kappaleen myyntitulon sai myyjä pitää itsellään. 040-567 1404 tsilari@stadinslangi.fi Raija Tervomaa puh. Nyt Stadin juhlavuonna jengillä on hyvät tsanssit tutustua Stadin hissaan pääkaupunkina, kun kaupungintalolla on buli juhlanäyttely, Pää ja sydän. 050-550 5706 mustopertti@hotmail.com Toimitussihteeri Mikko Seppälä puh. Onhan se Härmän vanhin mesta, tosi kulttuurikaupunki. Svedujen kunkku Kustaa Vaasa oli gryndannu Stadin 1550. Stadilla kävi tosi hyvä honkkeli, kun Aleksanteri Eka sai idiksen duunaa siitä Härmän suuriruhtinaskunnan pääkaupungin
www.stadinslangi.fi BAMIKSEN LÖÖPPI LASSE LIEMOLA BAMIS LASSE.LIEMOLA@LIEMOLA.COM 050 58 58 985 Tsilari_taitto_2-12_3.indd 6 13.4.2012 10.43. Herlevin Masa veti kokouksen vauhdilla ja rutiinilla. Mistä me hommattais tilat kohta 4000 jäsenelle. Redut, jorot ja slangitreffit on duunattu sua varten! Kliffaa kevättä hela jengille! PS. Myös häppäritiedotus on tehokasta sosiaalisessa mediassa. Jengii oli paikalla vajaa 50, oltiin varattu bulkit ja borkat 55 hengelle. Tärkee info: Tsekkaa ett oot stikannu byrooseen sun ajantasaisen e-mailin. Häppis on duunannu joroja ja reduja ja lisää on tulossa. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@welho.com Toimistonhoitaja ja jäsensihteeri Ilmari Jokinen puh. Pressa on ottanu kutsun vastaan ja tulee Stadin Slangin järkkäämään borkkahetkeen. Turkulaiset mieluusti rehvastelee sillä infolla. Bjuudaukset veis yhdistyksen fyrkat laakista… Onneks näyttää siltä ett jengi on ollu tyytyväistä ja pahemmilt soraäänilt on vältytty. 09-774 1041 Toimisto avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. Ehrensvärd duunas Stadin ruutuasemakaavan, joka vieläkin on pääosin Citystadin pohjana. Tässä Tsilarissa on Pekka Kurvisen skrivaama muistokirjoitus. Slangijengi minnaa Ekin aktiivisena ja redinä kundina. Tuu messiin treffaa kivoja kavereita. Tilija vastuuvapaus myönnettii, me duunattii yhdistyksen historian paras vuositulos. 040-567 1404 tsilari@stadinslangi.fi Pirjo Tuohimaa puh. JEEEE – HYVÄ ME ! Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. 09-774 1041 toimisto@stadinslangi.fi FESTARIVUOSII T ää vuos mennään festarista toiseen. Ku slobot kaappas meidät ja Porvoon valtiopäivillä 1809 saatiin autonomia, niin se oli Pietari. 050-512 5077 kimmo.karvinen@elisanet.fi Pekka Kurvinen pekka.kurvinen@elmio.fi Cata Mansikka-aho puh. Tää on fakta: Turku ei oo koskaan ollu pääkaupunki. Ekin viimeinen slangitilaisuus oli 13.3.2012 klo 13 Ässä-patsaalla, kunniakäynti Stadin Slangi ry:n yhtenä edustajana. Pluggaa Tsilarista, slangin nettisivuilta, facebookista ja omasta tietsikasta meidän tapahtumii. Oon joskus kauhulla funtsinu mitä jos kaikki jäsenet tulis kokoukseen. Jos haluut tietoo tapahtumista kännykkääs anna siihen suostumus Ilmarille. Yhtenä vaihtoehtona oli Hämeenlinna. Toimintavuosi on lähteny vauhdikkaasti liikkeelle. 046-810 1433 cata.mansikka-aho@ eduskunta.fi Mikko Seppälä puh. Autonomian myötä meille alettiin funtsii omaa pääkaupunkii. Se on kustannustehokasta ja säästyy fyffee ku jässärilasku lähtee e-pulun mukana. Hän laski blumsterit patsaan juureen. 050-585 8985 lasse@liemola.com Varapuheenjohtaja Hannu Heiskanen puh. On lyxystä ku lukaalissa nyt on oma vessa, vesiposti ja keittokomero. Keväällä kokeillaan slangijazzii ja slangikaraokee Olutrafla Milenkassa perinteisten treffien lisäks. Keisari päätti kuitenkin duunaa sen snadista Stadista armon vuonna 1812 jonka myötä tänne alettiin byggaa nykyistä empirekeskustaa Engelin liidaamana. Tsilarin painoon mennessä tuli pysäyttävä viesti: Hallituksen ja Tsilarin toimituskunnan jäsen Eki Nordberg sai sydärin torstaina 22.3.2012 ja kuoli tajuihinsa tulematta lasaretissa keskiviikkona 28.3.2012. Yhdistyksen edellinen toimintavuosi oli kans festarii: Stadin mestat – näyttely alkuvuodesta ja uuden byroon hankinta kesällä olivat meidän kohokohdat. Tästä on nastaa jatkaa. Svedujen aikana se oli Tukholma, Turku oli hallinnollinen keskus. 0400-428 325 hannu.heiskanen@htppalvelut.com Taloudenhoitaja Kimmo Karvinen puh. Petraukseen on tietty varaa ja idiksii saa stikkaa hallitukselle. 6 TSILARI 2/2012 HALLITUS Puheenjohtaja Lasse Liemola puh. Stadi fiiraa 200 vuotta pääkaupungiksi tuloaan. Vuosimöötti pidettii Olutrafla Milenkassa 26.3.2012. Usein kuulee jengin bamlaavan, ett Turku ois ollu ennen Stadii Suomen pääkaupunki. Me ollaan skrivattu uudelle Pressalle Sauli Niinistölle ja haluttais toivottaa tervetulleeks flyttaa Stadiin vaiffinsa Jenni Haukion kanssa
Eki palveli pääesikunnan tiedotusosastolla sekä Sotakorkeakoulun tutkijaesiupseerina ja Sotilasaikakauslehden päätoimittajana. Miellyttäminen tai nöyristely ei kuulunut suoraselkäiselle sotilaalle ja oman tiensä kulkijalle. Kun Ekillä oli mielipide jostain, hän antoi sen myös kuulua – mutta aina huolellisesti perustellen ja usein voimasanoin höystäen. Koulutukseltaan Eki oli yleisesikuntaupseeri, eversti evp, joka valmistui myös myöhemmin filosofian maisteriksi Stadin yliopistosta. Hän tsennasi, että ilmaisu kehittyy koko ajan ja janosi oppia Itiksen maahanmuuttajakieltä. Yhdistysaktiivi vaikutti myös mm. Meille slangilaisille tärkeimpiin kuuluvat Talvisodan Ässärykmentin historia ja Ekin oman opinahjon Norssin historia. TÖLIKAN JA HAGIKSEN SISSI VIIMEISEEN ILTAHUUTOONSA Stadin Slangin hallituksen jäsen Erkki (Eki) Nordberg sai kutsun viimeiseen iltahuutoonsa keskiviikkona 28.3.2013. Yhdistyksen hallituksessa ja Tsilarin toimituskunnassa Eki vaikutti vuodesta 2009 aina poismenoonsa asti. maaliskuuta 2012. Sanavalmiin upseerin kantavana uranpohjana kulki media-aktiivisuus tutkimustehtävineen. . Ekissä yhdistyivät suomalaiselle upseerille ja aidolle Stadin kundille ominaiset hyveet. Ekin ei tarvinnut brassailla, jos kohta hän ei kätkenyt kynttiläänsä vakan alle. Itse olen silloin kaikkien arvostelujen ja arvostelujen ulottumattomissa enkä enää edes lukemassa kirjaani. Väliin mahtui lyhyt komennus Stadin ulkopuolelle Karjalan Prikaatin komentajaksi kenttätaitoja hiomaan. Viimeiseksi Ekin julkiseksi esiintymiseksi Stadin Slangin edustajana jäikin seppeleenlasku Alli Tryggin puistossa talvisodan päättymisen muistopäivänä 13. stadilaisissa yrittäjäjärjestöissä ja Suomalaisessa Klubissa. Slangijengi jää Erkki Nordbergissä kaipaamaan älykästä, osallistuvaa jäsentään, Isänmaan ja Stadin palvelijaa sekä Ässärykmenttien elävää tietosanakirjaa. Reserviin siirryttyään Eki julkaisi strategiaan sekä Stadin ja poliittiseen historiaan liittyviä kirjoja ja artikkeleita. Eki hoki aina, että Hagiksesta hän ei enää lähde kirveelläkään – paitsi jalat edellä perikunnan toimesta. Hallituksessa Ekille kuuluivat luontaisesti talvisodan ja Ässä-rykmentin JR 11:n taistelujen juhlatilaisuudet Ässäpatsaalla. Stadin Slangin jäseneksi 1623 Eki liittyi 21.12.2002. Ekin viimeiseksi kirjaksi jäi Arvio ja ennuste Suomen puolustuskyvyn kehittymisestä vuoteen 2039 mennessä. Eki oli yhtäältä nurkkapatriootti, toisaalta kosmopoliitti. Suuri yleisö muistaa hänet maailmankriisien asiantuntijana ja kommentaattorina, ”YLEn päivystävänä everstiluutnanttina”. Sittemmin Nortti, kuten palvelustoverit intohimoista tupakkamiestä nimittivät, toimi kahdesti pääesikunnan koulutusosaston päällikkönä. 1979 hän löysi himansa Hagiksen Chicagon korttelista. Tomumajani lepää silloin Maunulan uurnalehdossa, mutta toivottavasti sentään vielä itsenäisen isänmaan siunatussa mullassa. Sen esipuheessa Eki toteaa vuonna 2039 tulleen kuluneeksi sata vuotta talvisodan syttymisestä ja kiteyttää havahduttavasti omat elämänarvonsa: Toivottavasti Suomen kansa saa elää rauhassa siihen saakka, silloin ja vielä sen jälkeenkin. Eki oli syntynyt Naistenklinikalla 17.8.1946 ja budjasi ja braijasi 14 ekaa elinvuottaan Tölikassa Meklun Lehtovaaran korttelissa ja sen jälkeen Pohjois-Haagassa, Maunulassa sekä Sandikassa. Eki toimi 1970-luvun loppupuolella Uudenmaan Jääkäripataljoonassa Sandiksessa sekä ”Liisankadun lyseon” (Sotakorkeakoulun) suoritettuaan saman pataljoonan komentajana. TE K S TI JA K U VA P E K K A K U R V IN E N TSILARI 2/2012 7 Erkki Nordberg 1946–2012 Tsilari_taitto_2-12_3.indd 7 13.4.2012 10.43. Eki kolusi himastadinsa jokaisen kulman – hän pääsi jopa duuninsa takia mestoihin, joihin monilla ei ollut asiaa. Mies ei koskaan valtaa saadessa väistänyt vastuutaan. Keskeisenä tehtävänä oli asutuskeskustaistelun kehittänen, mikä stadilais-sissille maistui. Hän rakasti Hagiksen kujia, hallia ja kuppiloita, mutta himassa sytytti röökin ja tsiigasi CNN:n kanavilta maailman tapahtumat
”Skrode tsilari heitti spurgut tuota pikaa kartsalle tai mustaanmaijaan.” Tsilari_taitto_2-12_3.indd 8 13.4.2012 10.43. Jos etenit liian kiihkeästi lienet stannannut jo tutussa porttarissa Pursa 7 puolella, nimittäin Kanikonttorin talossa, jossa tänä päivänä on hieno kahvila. Ailin hyppysiin ei ollut hyvä jäädä, sillä tuo skrode tsilari heitti spurgut tuota pikaa kartsalle tai peräti mustaanmaijaan, sillä niitä liikkui Nubiksen kulmilla jatkuvasti. Tämän perustelen jäljempänä. Tässä on muutama fakta asian vahvistamiseksi. Nimitaulun tekstit puhukoot puolestaan: Suomen skoudejen liitto Suomen kyttien aviisin byroo Suomen dekkarijärjestö Lisäksi rabassa budjasi Mariankadun piirin ylikomisarjus, tuollaisella 150 kg painollaan, kyttien aviisin päätoimittaja 195 cm ja 150 kg olemuksinen mukava ”siviili”, yksi everstiluti ja kaiken kukkuraksi gosareina Aili ja Olli. Nyrkkirautoja, stilettejä ja fillarin kettinkejäkin joskus käytettiin, pääosin enemmän pelottelumerkityksessä. Leffan nimi oli tietenkin Rööperi. Sieltä ostettujen snägärien sinappi riitti nakkien lisäksi Pursa femmaan asti bilikoiden fönäreiden ”raidoitukseen”. Joitakin vuosia sitten bjuudasin lankomiehelleni käynnin leffaan nostalgiamielessä. Näillä koordinaateilla kyllä voit saada Pursa femman oikealle kohdalleen kartsan varrella. Vesilestien eli päähän lyötyjen flindojen lestinheittäjiä kohdeltiin kyllä tylysti, jos ne verekseltään saatiin kiinni. Varubodenin kulmasta vaan eteenpäin, lehdenmyyntikojun, Pursi-Radion, kultasepänliikkeen, paperihandelin, kampaamon ja prässäämön ohi. Tässä perusteluni lyhykäisyydessään – pankaa paremmaksi! Myönnyn, jos vastineenne dokumentointi on uskottavaa ja/tai todistajat ovat hyvässä hapessa. Kolmas määritys lähtee Renskan kulmassa tuolloin olleesta siirrettävästä snägäristä. Jos lisäapuja joskus olisi tarvittu niin vikassa kerroksessa asui 195 cm/150 kg kundi sekä yläkerrassamme käydessään HIFK pakki Schnaibeli, joka ”sotisovassaan” olisi jyrännyt dörtsinrakoon jääneet pultsarit. Ja toinen määritys katsottuna selkä raban suuntaan. Lestinheitto ja jurristen deekujen kääntäminen toki oli tuttua hommaa, mut useimmiten se tapahtui siististi ilman hakkaamista. Pursa nimittäin oli yksi Röban valtaväylistä ja oma näköalapaikkani oli Pursa femma – Röban turvallisin talo. Kyllä tuolloinkin Röbassa saattoi dallata aika lungisti, myöhäänki, ilman, että ei heti olisi tullut hudaan. 4, Toimelan vapaaopisto, Alban kulma, jota vastapäätä Nubis. Vasemmalla kadun toisella puolella Primulan kulma, vastapäätä matalat puutalot, joista toisessa Frälliksen päämajan os. Olli entisenä konstaapelina puuttui tarvittaessa peliin, jos Ailin otteet eivät riittäneet. Leffa sopi hyvin 60 vuotta täyttäneelle Röban kundille synttärilahjaksi. Tsiigasin jokin aika sitten leffan uudestaan telkkarista. Hätäiset porttareissa tai raboissa otetut testisknubbit eivät aina kertoneet totuutta! Osa köpaajista sai dokattavakseen ”herrojen hevosten” juomaa – vodaa! Passiskoudet, mustamaijat ja tsirrat olivat Nubiksen kulmilla jokapäiväistä leipää. Stepatessasi rabaan hiffasit heti, jos et ollut liian fyllassa, että strittaaminen rabaan oli tosi vaarallista tai ainakin uhkarohkeata. Jengejä ja jengiflaidiksia toki oli Kaltsin, Kaivarin, Kaisiksen ja Tölikän jengien kanssa, mut se oli tiettyjen kundien ja jengien duunia. Miten niin Röban turvallisin taloyhtiö. Paikannus on tuon ajan paalutuksen mukainen ja paikallaan: Pursa femma oli/on melko pieni yksirabainen talo Viiskulmasta Nubiksen suuntaan. AL BIINO 8 TSILARI 2/2012 EKS MINNAA A loin hieman funtsia noita 50–60-luvun aikoja, koska mulla oli hieman erilainen muistikuva ajasta ja elosta Rööperissä, siis omasta ajastani 1956–1969, jolloin itse olin 10–23 vuotta gamla. Rööperin, tuon stadin entisaikojen kehdon, tunnelmissa, Al Biino Rööperin turvallisin talo. Samassa yhteydessä usein perille pääsyä vahvistivat bilikoiden väännetyt radioantennit. Näytti olleen yhtä kesy leffateatterissa tsiigattuna kuin tv-esitysversiona. Tuo ” Sjöban” maailmakin lienee ollut olemassa, mutta ei mitenkään korostetun oloisena. Perillä venttasi baari, Viiskulman lyhyttavara, Meini-kemppari, Kafkan käytettyjen kuteiden lafka ja lihakauppa, jotka muodostivat talomme kivijalkakaupat. Osa toimii vieläkin samoissa paikoissa. Onneksi nyrkit ja kraiveliotteet riittivät
Kuva Helsingin kaupunginmuseo. Pursimiehenkadun alkupää 50-luvun puolivälissä, numero femma vasemmalla. Taustalla Laivurinkatu ja Johanneksen tsyrkka. TSILARI 2/2012 9 Tsilari_taitto_2-12_3.indd 9 13.4.2012 10.43
Ja snutaan kaikki mihin ei oo varaa. Englannin kieli on todellakin antanut suomiräpille runsaasti sanoja: battle, biitti, boksaus, choppaus, dissaus, douppi, leibeli, propsit, skilssit ja wäkki ovat räpin perussanastoa. Toim. Eli bitumii, stikkaa mun kitusii. Valtaosan tekstinäytteet ovat slangin ilotulitusta, mutta slangia ovat räpin tekijöiden tarinatkin, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Slangi on elävää kieltä. Se on koko ajan liikkeessä. Kolmeraita-byysat hiertää mun nivusii. Kaikki kirjan 30 taiteilijaa ovat saaneet valita tuotannostaan kolme näytettä kirjaan painettaviksi. Paleface. Kirja niistä, jotka kirjoittavat. 10 TSILARI 2/2012 TSILARI SUOSITTELEE KIRJA NIISTÄ JOTKA SYLKEVÄT ”Lähiörotta, Park Cityn partisaani, turvonnut klunssi, jol on king cobran raami. Heistä vanhimmat ovat 70-luvulla syntyneitä, nuorimmat taas ovat eläneet koko elämänsä suomiriimien siivillä. 13-vuotias tuttavani ihmetteli tyytyväisenä, miten hyvä hän nykyisin on englannin kieliopissa. Helsinki 2011. Tsilari_taitto_2-12_3.indd 10 13.4.2012 10.43. Suomiämseet puskevat, rykäisevät ja räkivät suomivärssyjään. Ja kirjoittaessaan. SMC Lähiörottien Thono Slowknown ja Junon lisäksi Rappiotaidetta esittelee 28 muuta suomiräpin sankaria. Niissä otetaan äässiin battlessa, metskataan ja pöhistään. Davokin on ollut turhan "jenkkipäissään". "On kuitenkin kingiä, että nykyräpissä kirjoittaminen on laaja-alaistunut", sanoo Rappiotaidetta-kirjassa Steen1. Slangi PAAVO ARHINMÄKI KULTTUURIJA URHEILUMINISTERI Rappiotaidetta. Peippaan stigun, paan syndiin kamaa. Slanginkäyttäjät luovat puhuessaan tilannekohtaisia uusia sanoja ja rakenteita. Palefacen eli Karri Miettisen viime vuonna ilmestyneestä kirjasta ” Rappiotaidetta suomiräpin tekijät” ei löydy SMC Lähiörottia ryhmänä eli possena, mutta ryhmittymän kaksi seremoniamestaria – ämseetä – saavat kirjassa omat lukunsa. Termosen dekit löytää Malmarin kanist...” N äin räppää Avionin prinssi SMC Lähiörotista, viime vuoden kovimmasta uudesta räp-tulokkaasta. "Paitsi aiheittensa, myös kielensä takia räp-teksti on täten aina aikansa kuva", kirjoittaa Paleface. Tekijät ovat tekstiensä suhteen välillä hyvinkin kriittisiä. Näytteet ovat riimittelijöiden varhaisesta tuotannosta, läheltä nykyhetkeä ja jokaiselta on kirjassa myös ennen julkaisematon tekstinpätkä. Rappiotaidetta on paitsi kattava tietokirja suomiräpeistä tekijäesittelyineen, sanastoineen ja historiikkeineen, on se myös sukellus suomiriimien kieleen. Niin kuin Paleface kirjan esipuheessa kirjoittaa: "Tämä on kirja niistä, jotka sylkevät. Oon liian lungi, en kartsal brotaa. Suomiräpin tekijät. Vieterit toimii ku Rubinion jabi. ”Helsinkiläinen räppi saattaa olla parasta, mitä slangin säilymiselle on tapahtunut pitkiin aikoihin.” . "Se johtuu varmaan niistä rap-lyriikoista, joita mä kuuntelen." Ehkei sentään. Tannerin messis käyn tivolis skulaa. PuiU-lätsää, Mapsi-skjordaa, Pandan kans vedän Tebikal borkkaa. Jutut ovat riemastuttavaa luettavaa. Slangi saa kirjassa suuren roolin, sillä slangi on räpin kieltä. Asa kritisoi alkuaikojen lyriikoitaan finglishmeistä. Ministeri Paavo Arhinmäki debytoi Tsilarin avustajana ja arvioi Palefacen teoksen Rappiotaidetta. – – Rappiotaidetta levittää eteesi suomiriimin rukouksen ja röyhtäyksen." Analysoidessaan suomiriimejä Paleface, lahjakas räplyyrikko itsekin, kirjoittaa, että slangi-ilmaisut ovat yksiä räppärin lyyrisistä aseista. Like Kustannus
Vapaalla slangilla kirjoitetut riimit innostavat nuoria kokeilemaan itse, kikkailemaan tai vaikka julistamaan. Rockin kieltäkin se on ollut jo pitkään. Räp-kielen vapaudesta ja humoristisuudesta kertoo vaikkapa Thono Slowknown Vähäiset äänet -yhtyeen levyn nimi Paskaacz däzzä. Tsilari_taitto_2-12_3.indd 11 13.4.2012 10.43. Mutta mikään kulttuurin muoto ei ole tainnut levittää slangin ilosanomaa yhtä vahvasti kuin räp-lyyrikot, nykypäivän runonlaulajiksikin kutsuttu joukko. Jou! . Pojan englannin kielen taito on kehittynyt lukemalla englanninkielisiä kirjoja, jotka kertovat graffititaiteilijoista ja räp-lyyrikoista. TSILARI 2/2012 11 ”Mikään kulttuurin muoto ei ole tainnut levittää slangin ilosanomaa yhtä vahvasti kuin räp-lyyrikot.” Paavo Arhinmäki. Itse Paunosen Slangi-sanakirjoja lukevana puritaanina en tunne kaikkia räp-biiseissä kuulemiani uusia slangisanoja ja Asan tavoin en oikein pidä finglismeistä. Olen iloinen siitä, että runoilijat ovat jo aikoja sitten löytäneet slangin. Yhä vieläkin löytyy ihmisiä, jotka pitävät slangia alatyylinä. Silti helsinkiläinen räppi saattaa olla parasta, mitä slangin säilymiselle on tapahtunut pitkiin aikoihin. on rapin kieli ja slangilla on oma vapaa kielioppinsa. Kuva Anders G. Nykyiset yläasteikäiset ovat kuulleet suomiriimejä syntymästään saakka. Se on vapaata kieltä, jolla ei ole virallista säännöstöä. Slangi on kaupunkien sosiaalista murretta, ryhmän yhteenkuuluvuutta vahvistava side, jolla erottaudutaan muista. Paleface toimitti Suomi-räpin tarinan ”Rappiotaidetta”. Warne. Kuva Joni Sarkki. Myös englannissa
Toiset niistä ovat säilyneet vuosikymmenestä toiseen, toiset ovat olleet aikansa päiväperhoja. 1990-luvun uutuuksia oli fynätsy. Sata vuotta sitten leffafyrkat tseenattiin lehtiä dilkkaamalla tai trokaamalla tai jynssäämällä ihmisten bläägiä ja stifloja. Käyttövuosikymmenet eivät ole kiveen hakattuja vaan pikemminkin suuntaa antavia. Djengi on sittemmin slangista kadonnut mutta penga tuli uudestaan käyttöön 1950–60-luvuilla, ja nykynuorten, varsinkin suomenruotsalaisten, sanavarastoon kuuluu jälleen ruotsalaisperäinen penga: ”Oks sul pengaa?” Muita 1900-luvun alkupuolen sanoja olivat muun muassa killa, kosso, kossu, slaba, slabba, slabari sekä slidi ja sliddi. Sanaa on myös hartaasti väännetty. Sanan taustalla on vielä vanhempi saksankielinen ilmaus vereken, joka puolestaan on tarkoittanut pientä neljäsosaa yleensä. HEIKKI PAUNONEN Fyrkka, mani ja massi – siitä puhe, mistä puute R ahasta on myös puhuttu paljon. Sitä piti saada ja sitä tienattiin monella eri tavalla. Alkuaan kalkaani tai kalkku tarkoittivat rahanvastikelippua työmaalla tai työsiirtolassa. Tiedot nykynuorten käyttämistä nimityksistä ovat peräisin Christian ”Cride” ja Benjamin ”Benu” Paunoselta, jotka ovat haastatelleet ikätovereitaan ja kyselleet rahan slanginimityksiä Facebookissa. Molempia on käytetty jo 1900-luvun alkupuolella. Ruotsissa siitä on ensimmäinen tieto vuodelta 1507 muodossa fyrck. 1900-luvun alussa siitä käytettiin myös astetta alkuperäisempää muotoa fyrkki. Nykynuorten suosikkisanoja ovat fyffe, fyge ja fyny, mutta myös fygy, fyrde, fyrdeliini, fyrkendaali ja fysse kuuluvat 2010-luvun nuorten sanastoon. Myöhemmin, 1700-luvulta lähtien, se on merkinnyt rahaa yleensä. Hinta esiintyi jo Eerikki Meriluodon Sakilaisten sanakirjassa 1914. Sanaan sisältyy ruotsin kielen neljää tarkoittava sana fyra. 1920-luvun uutuuksia olivat kali, kalikaani, kalkaasi, kalkku ja kalkutta. Tsilari_taitto_2-12_3.indd 12 13.4.2012 10.43. Björn Lindström muisteli, että ”fimtsika slabbaa ja klabbiini kengät sai tämä poika himtsasta.” Vanhoja suomalaisperäisiä rahan nimityksiä olivat hinta, hopee, hyrrä ja myntti. 1950–60-luvulla kundit tienasivat talven käyttörahat kesätöissä raksalla tai satamassa. Tämä kirjoitus perustuu Stadin slangin suursanakirjan aineistoon. 1940-luvulla alettiin puhua myös fyr(k)endaalista. Fyrkka-sana on tullut stadin slangiin ruotsista. Äffällä se alkaa Ehdoton perussana koko stadin slangin historian ajan on ollut fyrkka. Pengaa vai djengii Ruotsista ja venäjästä saatiin suoraan rahaa tarkoittavat sanat penga ja djengi tai dengi. Jo 1910–20-luvun muunnoksia olivat fyrde, fyri, fyrna sekä fyena, fyöna ja fööna. 1970–80-luvulla käyttöön tulivat puolestaan sanat fyge, fygy, fyna, fyne, fynetso, fyffe, fyffendaali, fyffä ja fyrgumi. Fyrck on tarkoittanut aikoinaan ¼ äyriä. Sen vuoksi sillä on sadan vuoden aikana ollut stadin slangissa yli kaksisataa erilaista nimitystä. Uusia suomalaisperäisiäkin rahaa tarkoittavia sanoja ilmaantui slangiin; niitä olivat kuva, papu, rauta, tina, tuohi ja persepaperi sekä ”fyrkka, fyge, fygy, fyna, fyne, fynetso, fyffe, fyffendaali, fyffä, fyrgumi, fynätsy, fyny, fyrde, fyrdeliini, fyrkendaali, fysse” SLANGIPROFFA 12 TSILARI 2/2012 Rahaa on aina tarvittu Stadissakin
valuutta. Pätäkkä on puolestaan yhä tuttu monista biiseistä. Vanha slangihan oli hyvin vahvasti ruotsalaisvoittoista, mutta esimerkiksi papu esiintyy jo Kullervo Linnan 1910–20-lukujen sanakokoelmassa. Mutta nykynuoretkin voivat puhua, etenkin hienostellessaan, myös pääomasta tai valuutasta: ”Oks sul valuuttaa?” Myös muiden maiden rahantai valuutannimityksiä on stadin slangissa käytetty merkitsemään rahaa. Kaikilla kielillä Uudempia, 1990-luvun, sanoja ovat hillo ja massi, joista massi on edelleen nykynuorten suosikkisana. On yllättävää, että rahasta on jo 1910–20-luvuilla käytetty niin runsaasti suomalaisperäisiä ilmauksia. Ennen sotia puhuttiin latista tai atista tai slatista: ”Ei ole latin latia” tai ”Ei ole atin killinkiä.” Taustalla oli Latvian rahayksikkö lati, joka on jälleen 1990-luvulta ”Faija sano mulle ku mä pyysin siltä mania: Kuule Kille, älä sano litski mania. 1970– ja 80-luvuilla uusia sanoja tuli käyttöön runsaasti. Hillo ja loketti muistettiin Facebookin kyselyssä, mutta nykynuorten sanastoon ne eivät enää kuulu. Sano että liite fyrkkaa tai snadisti slabbaa, mut mani, se on dorka sana vanhan stadilaisen korvissa!” >> K uv at S uo m en pa nk ki TSILARI 2/2012 13 Tsilari_taitto_2-12_3.indd 13 13.4.2012 10.43. 1940-luvullakin slangiin ilmaantui uusia rahaa tarkoittavia sanoja: niitä olivat muun muassa hynä, hyne, hyny, kyhny, ränkylä ja täppi, yleiskielisemmiltä vaikuttavat nimitykset nappula, tauti, täky ja kahiseva sekä virallisempi kapitaali. Vuonna 1924 syntynyt Kaarlo Stenvall kertoi 1890-luvulla syntyneen isänsä vieroksuneen mani-sanaa: ”Faija sano mulle ku mä pyysin siltä mania: Kuule Kille, älä sano litski mania. 1950–60-lukujen sanoja olivat puolestaan byse, hintsi, hintsu, hippula, hyntti, käppyrä, käpy, kääsh, käätsi, käätsä, laberguutsi, nappi, nippu, paalu, palikka, palko, rahna, ruuti, slabero, slabiero, slabiaattori, tauhka ja tsieku. Seuraavassa vain muutama: baaba, hauli, hunaja, keppula, lotikka, louvo, pätäkkä, taateli, täppinki sekä taikapaperi ja voimapaperi. Muita nykynuorten suosimia sanoja ovat käteisestä rahasta käytetyt baksi tai bäksi sekä cashi, kashi tai kashbä. Sitä eivät monet vanhat stadilaiset katsoneet hyvällä. Sano että liite fyrkkaa tai snadisti slabbaa, mut mani, se on dorka sana vanhan stadilaisen korvissa!” Mani-sanasta on myöhemmin tehty erilaisia väännöksiä, joita ovat olleet muun muassa 1950–60-luvuilla käytetyt manda, mande, maneto, manito sekä nykynuorten manitsu. Puolensa ovat pitäneet myös mani, rahna ja paalu: ”Oks sul paaluu?” Hynä ja hyny eivät sitä vastoin ole enää kovinkaan suosittuja. Näistä kääsh(i) ja paalu ovat edelleen nykynuorten käytössä. Sitä käytti myös vanha Herulin kundi, vuonna 1912 syntynyt Aarne Kaivola: ”Ne Kuntsin kundit snutas jostain papua tai pesetaa.” Manin maihinnousu Merkittävä muutos tapahtui 1920–30-lukujen taitteessa, kun englantilaisperäinen mani rantautui stadin slangiin. Louvoa sitä vastoin käyttävät vielä ainakin jotkut kontulalaiset
Sentti on sena tai tsena. Myös huntti ja satanen kuuluvat vanhaan slangiin, kun taas satku ja metri sadan markan merkityksessä ovat uudempaa kerrostumaa. Senttiä kutsuttiin puolestaan senaksi ja spedeksi. Eriarvoisilla rahoilla samoin kuin erisuuruisilla rahamäärillä on ollut tarkat ilmaukset slangissa varsinkin 1900-luvun alkupuolella. Kopeekka oli puolestaan metalliraha yleensä. 1950–60-luvuilla hugge ehti, ainakin joidenkin puheessa, tarkoittaa jo sataa markkaakin ennen vuoden 1963 rahanuudistusta, jolloin sen merkitykseksi palautui jälleen markka. Suuremmat ilmaukset saatiin liittämällä numeroilmaukseen sana blok tai kurra: 90 markkaa oli nitti blok, 100 markkaa oli huntti blok tai hundra kurra. Markka oli baiguri, hugge tai kurra. Kekkoseksi kutsuttiin 1950-luvulla pientä markan kolikkoa, joka otettiin käyttöön Urho Kekkosen ollessa Suomen pääministerinä. Sieltä se on tullut takaisin Pohjanlahden poikki Stadin sakilaisten kieleen. Italiasta on puolestaan saatu suoraan stadin slangiin sana moneta, joka ei johdu englannin money-sanasta. Siitä on stadin slangiin periytynyt piikki, joka sittemmin on tarkoittanut yleisemminkin kahtakymmentäviittä. Saman rahan vanhempi nimitys oli spjut = suomeksi keihäs. Nykynuoret kutsuvat pikkurahoja lantiksi, penniksi, roposeksi tai sentiksi. Viisipenninen oli fima, 10 penniä tisika, 15 penniä fimtso, 20 penniä tsyygu, 25 penniä tsyygufima, 30 penniä trettika, 40 penniä förttika, 50 penniä fimtsika, 60 penniä sekstika, 70 penniä syttika, 80 penniä ottika ja 90 penniä nittika. Se on harvoja Tukholman alamaailman kieleen omaksuttuja suomen kielen sanoja. Pärstän mukaan Rahoja on kutsuttu myös henkilönnimillä. Vuonna 1896 syntynyt Toivo Lukander muisteli: ”Piikki oli semmonen tavallinen raha, oli paljo semmosii asioit ku makso piikin. . Aikanaan se oli kundeille iso raha. Kaikissa oli kuva-aiheena Suomen markan isä J. Myöhemmin Kekkosen kuva koristi 500 markan seteliä. lähtien ollut käytössä. Sanalla on mielenkiintoinen tausta. V. Kolikko oli pienempi kuin entinen, ja siksi sitä oli vaikeampi heittää rahapeleissä. Sadan markan seteli oli kurran kläpsä.” 14 TSILARI 2/2012 Tsilari_taitto_2-12_3.indd 14 13.4.2012 10.43. Sadan markan seteli oli kurran kläpsä. Ruotsissa sana spik (= suomeksi piikki) tarkoitti 1900-luvun alussa yhden kruunun rahaa. Paasikivi viittasi puolestaan 10 markan seteliin ja Sibelius 100 markan seteliin. Ilmahoitoa pelattaessa saatettiin huutaa: kopeekka! Se merkitsi perusmaksun uusimista. Maroosi oli niist yks.” Vuonna 1905 syntynyt Karl Alanko puolestaan kertoi: ”Sampoon pääsi piikillä kolme, ja tisikan makso yks, mutta sitte piikillä pääsi kolme kundia.” Myös piikin alkuperä on mielenkiintoinen. Pikkurahoista käytetty hilut näyttäisi tuleen slangiin vasta sotien jälkeen; voi se silti olla vanhempikin. Stadin slangin piikki on vanhastaan tarkoittanut 25-pennistä. Koli tarkoitti 1910–20-luvuilla kuparikolikkoa. Sakilaisten puheessa kovat tarkoitti metallirahaa yleensä. ”100 markkaa oli huntti blok tai hundra kurra. Rahassa oli keihään kuva. Muita lainanimityksiä ovat eri aikoina olleet muun muassa denari, dinero, peseta, peso, piasteri, ruubeli, sillinki ja tsekiini. Kun Suomi vuoden 2002 alussa otti käyttöön euron, uusia nimityksiä syntyi nopeasti, muun muassa seuraavat: edu, eekkeri, eetu, ege, erkki, eukka, eukki, eukkis, eukko, juro, juuro ja metri. Nykynuoret käyttävät eurosta myös sanaa eugeni. Niistä käyttöön jäi ege. Pikkurahaa Pikkurahoilla, varsinkin kolikoilla, on ollut myös omia nimityksiä. Snellman. Nuorten puheessa kaksi euroa on kakonen tai kagone, 5 euroa femma, fesse tai vitska, 10 euroa kybä tai kymppi, 100 euroa huda, huntti, hutska tai satanen ja 1000 euroa dona tai tonttu. Stadin slangiin se ei ole kuitenkaan enää ilmaantunut. Vuosikymmeniä puhuttiin Snelmannista tai Snellusta, joka on eri aikoina tarkoittanut erisuuruisia seteleitä, alkuaan 5000 markan seteliä (1939–1955), sitten 10 000 markan seteliä (1955–1963) ja lopuksi vuoden 1963 rahanuudistuksen jälkeen 100 markan seteliä. Myös gila(t) tarkoitti pikkurahoja yleensä, samoin taipumaton fliis-sana. Nikkeli oli puolestaan markan lantti. Femma, vi(i)tonen ja kymppi ovat samoin vanhaa slangia, fesse ja kybä 1970–80-lukujen sanoja
Sillosest Åbon päästadist vaikutteet levis sit periferiaan, ku tsaari määräs Keisarillisen akatemian siirtymään tänne, ja niin alettii Helsingforsiski perustella yliopistoo ja sen myötä shungailla keväisiä biisejä. Ihan aluks stuidut börjas vappujuhlinnan Turus (jotain kivaa sieltäkin!): sikäläises akatemias funtsattii et kevät pitää vastaanottaa nostattavin lauluin, ja niin stuidut kehitti tän perinteen. Suomenkielisten opiskelijoiden vapunvietto jatku sit Ylioppilastalolla. Synttäreit tsaari ei ollu kieltäny! Ny Mamsellille pukkas serenaadii ja kaikki sai edelleen bilettää. Teekkarit rulettaa Niinhän se on nykyäänki. Kaisiksen Kaisa 1800-luvul alko mamselli Catharina “Kaisa” Wahllund pitää kahvibuffettia Seurapuistossa. Suomel oli sillon viel siis keisari, tsaari Nikolai I, joka suhtautu vappubileisiin ja kaikkiin kokoontumisiin sen verran nihkeesti et kielsi koko geimit. Mut stuidut ei ollu turhaan käyny skolee: ne oli nii ovelii et ne hiffas Kaisan synttärin olevan 1.5. AH! Oi nuoruus! . Se dörtsi on vielki siel kabinetis. Se tuhoutu eldikses 1875 ja lopullisesti 1950-luvul. Mageimmat biletysmuistot mulla on ihanista opiskeluajan vapuista, jolloin sain avoja myöhemmin avioliiton kautta nauttia teekkareiden tavasta viettää vappua; se on mielestäni ylivertainen ja ansaitsisi oman artikkelinsa. Koska Kaisan tsufeet sai huikeen sukseen, Kaisa ei kauaa nysvänny vaan laajensi bisnekset oikeeks raflaks. Mut aina ei oo ollu niin! Juttuun nimittäin liittyy kielipoliittinen vääntö. Arvaat jo: raflan ja pian koko puiston nimeks tuli Kaisaniemi. Taustatiedot: Helsingin kaupungin tiedotustoimisto Helsingin kaupunginmuseo ”Aatto lipsuu iisisti amatöörijuopotteluun, jollei osaa pitää varaansa.” K uv a: H el si ng in ka up un g in ai ne is to p an kk i Tsilari_taitto_2-12_3.indd 15 13.4.2012 10.43. Alppila, Ullis ja Manta Ihku kevätjuhlinta sai kyl pian uusia dorkempii sävyjä: kaikki ei diggaillu sitä et juttu hoidettii pelkästää ruotsiks. Tähän ikään sen on oppinu, vaikkei enää jaksakaan valvoa koko yötä kuin joskus ennen. Aamulla ne, jotka jakso, lähti Ullikselle. Runeberg, Eino Leino ja Zachris Topelius nautti Kaisamamsellin antimista, ja Snellman piti miitinkiä siellä ku oli funtsittava Suomelle oma fyrkka. Aatto lipsuu iisisti amatöörijuopotteluun, jollei osaa pitää varaansa. Wappuriehan julistus Servin Maijan mökillä, hillitty biletys aattona, jotta jaksaa aamulla könytä Otiksesta lähtevien rekkojen lavalle, ja sitten Ullis: Kaivarin merellinen tuulahdus rännällä tai ilman, rakas RWBK, törkeitä juomalauluja, hulvattomia Julkkuja ja Äpyjä, kavereita kuin meren mutaa... Siellä lappas sen ajan Stadin kermojen kerma: J.L. Homma ratkastiin sillee et suomenkieliset siirty Alppilaan, Alphyddanin raflaan, joka oli eri komee pytinki. Mannerheim livahteli smyyginä saladörtsistä ineen ja haneen. Siel oli pitkät pöydät, jotka notku tippaleipii ja simaa. TSILARI 2/2012 15 PIRJO TUOHIMAA GAMLA STADI Ulliksen wappendaalit O n harvinaisen klaari itsestäänselvyys et joka ainoona walpurina stuidujengi luudaa Ullikseen piknikille näkeen frendei ja shungaamaan kevätbiisei arveluttavin lyriikoin. Stadin kaunis naisellinen symboli Havis Amanda sai osallistua vapun juhlintaan vuodesta 1932, jolloin Mantaa alettiin lakittaa vappuna puoliltaöin (vuodesta 1978 aattona klo 18). Silloin kaikki stuidut vasta sai painaa omankin lakkinsa päähän ja painuu osakuntaan pippaloihin. Siel alettii kuitenki tos 20-luvul kaivata raittiiseen kevätilmaan, ja vuodesta 1927 stuidut alko marssia vapunpäivänä porukalla Ullanlinnaan. Ilmas oli suuren skragiksen tuntua, ja monet flaidaski ihan oikeesti, kun hurrit ja fennomaanit otti yhteen, eikä sit ollu kellää enää kliffaa. Skagas kai poverinsa puolesta
Samalla päätettiin kirkon rakentamisesta kaupungin varaamalle tontille Siltasaarenkadun päähän. Samalla tavalla nostettiin myös 64 metriä korkea torni. Onhan se kohtalokasta, ettei italialainen urkutaiteilija suostunut pitämään kuin ensimmäisen sovituista kahdesta vihkijäiskonsertista. Kalliolaiset olivat ylpeitä avarasta ja valoisasta kirkostaan. Se on moderni ratkaisu vanhaan perinteeseen haudata kirkon lattian alle vainajat. Kirkon valmistuessa Sörnäisten suomalaisen seurakunnan väkiluku oli yli 34.000. Jo silloin suunniteltiin krusifiksin sijoittamista perinteen mukaisesti riippumaan alttarikaaren etureunan kohdalle. P itkänsillan pohjoispuolella ei 1900-luvun alussa ollut juuri mitään julkisia rakennuksia, ei koulua, ei kirkkoa, ei kirjastoa – vain paloasema. Vasta 30-luvun rakentaminen piilotti kirkon talojen väliin. Seurakunta oli kuitenkin tehnyt päätöksen, ettei kirkkoa rakenneta ennen seurakunnan jakamista. Jumalanpalvelusta toimittaessaan pappi on nyt alttarin takana kasvotusten seurakunnan kanssa. Akustiikka on aina uusien suurten salien kysymysmerkki. Urut siirrettiin takalehterille. Upea kirkko antoi aivan uudet mahdollisuudet seurakunnan toiminnalle. Kirkkoa rakennettaessa ulkopuolella ei ollut telineitä. Tämä tapahtui vuonna 1906, kun Pitkänsillan pohjoispuolelle muodostettiin Sörnäisten suomalainen ja Sörnäs svenska -seurakunnat. Kirkkoherranvirastot muuttivat myös siipirakennusten yläkertoihin, ruotsalaiset aamuauringon ja suomalaiset ilta-auringon puolelle. Uudenaikaista oli, että kirkon yhteyteen rakennettiin seurakunnalle kokoustiloja. Pyhäkoulu, rippikoulu ja musiikki saivat sivusiivistä runsaat kokoontumistilat. Muutamaa vuotta myöhemmin valmistuivat pääurut takalehterille. He tilasivat kirkon piirustukset arkkitehti Josef Stenbäckiltä, joka oli valmis rakennuttamaan kohtuuhinnalla kirkon Kallioon. Akustiikka ja urut jännityksen kohteina Piispa Herman Råberg vihki kirkon käyttöön 1.9.1912. Seurakunnille haluttiin saada ympäristöön sopiva ja ajan hengen mukainen kirkko. Kallion mäellä on sadan vuoden aikana käynyt asumassa ainakin 400.000 ihmistä. Alttarin yläpuolella olleen saarnatuolin kaari poistettiin ja sen paikalle tilattiin puutaiteilija Hannes Autereelta kalliolaisia ihmisiä ja Jeesusta kuvaava hyvin vaikuttava puuveistos, "Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut". Kaksivaiheisen arkkitehtuurikilpailun voitti Lars Sonck. Suureksi pettymykseksi niitä ei koskaan saatu hyvään soittokuntoon ennen kuin suomalaiset urkurakentajat 1930-luvulla uudistivat soittimen perusteellisesti. Korjauksen "modernisuutta" kuvastaa se, että alttarialueelta poistettiin valkoinen kaakelilattia ja tilalle asennettiin siniset vinyylilevyt. Urkujen tyhjäksi jättämän päätytilan, apsiksen, etureunaan kiinnitettiin valtaisa ristiinnaulitun kuva. Liikkuvat nosturit olivat kirkon pitkällä sivulla. Kirkko Sörnäisten seurakuntaan Helsingin suurta seurakuntaa oli yritetty jakaa neljänkymmenen vuoden ajan olemattomin tuloksin. Kirkon peruskivi muurattiin huhtikuussa 1908. Tämä ratkaisu kuitenkin toteutettiin vasta 1986 korjauksessa, jossa kirkko sai nykyilmeensä. Kalliossakin vaivasi jälkikaiun humina eivätkä kaikki papit saaneet ääntään kuulumaan läpi kirkon. Nämä kaksi hyvin erilaista soitinta tekivät Kallion kirkosta Suomen merkittävimmän urkukirkon. Pintakivet muurattiin sisäpuolelta ulkoseinään ja sitten rakennettiin tiiliosa. Palkintojen julistamisen jälkeen Sonck ajoi Bulevardilta asemalle raitiovaunulla ja kutsui kaikki vaunussa olijat Seurahuoneelle konjakille, koska hän oli voittanut kirkon suunnittelukilpailun. Tsilari_taitto_2-12_3.indd 16 13.4.2012 10.43. Olen arvioinut, että sadan vuoden aikana kirkossa on pidetty noin 6.300 jumalanpalvelusta joihin on osallistunut ainakin 4.000.000 ihmistä. Seurakunnan keskeiset toiminnot saatiin saman katon alle. Portaat kiersivät tornin sisäseiniä ja tarvikkeet nostettiin sisäkautta muurareille. Kirkon lattian alle rakennettiin 1991 uurnaholvi, johon voidaan haudata yli 3.000 vainajan tuhkat. Alttari rakennettiin kivestä. ESA SILJAMÄKI K IR JO IT TA JA O N K A LL IO N S E U R A K U N N A N E LÄ K K E E LL E JÄ Ä N Y T K IR K K O H E R R A . Urut oli tilattu saksalaiselta keisarilliselta hovihankkijalta. Kirkkosali ja muut sisätilat palautettiin alkuperäisiin väreihin ja materiaaleihin. Sen ylöspäin laajeneva muoto löydettiin Sonckin vanhoista konsepteista. Eteen kirkon oikealle sivulle sijoitettiin kuoriurut. . Työläiskaupunginosa oli saanut kaupungin komeimman kirkon! Olihan se kaupungin pisimmän suoran kadun, "elämän kadun" päässä, ja silloin se näkyi myös joka suunnasta Helsingissä. Kirkon lattiatasosta torni nousee 63 metriä ja holvikaari kirkkosalissa on 18 metriä. Monissa kuvauksissa kerrotaan, että kirkkoherra Enqvistin voimakas ääni sentään kuului kaikkialle! Mitenkähän mikrofoneihin tottuneiden nykypappien äänet olisivat kantautuneet viimeiseen penkkiriviin. Alttarin sisällä ollut peruskallio tuhottiin ja tilalle keskikäytävän alle rakennettiin sähkösyöttöja ilmanvaihtotunneli. Mutta tämä oli kaupungin kasvusuunta. Kuusi vuotta seurakunta oli pitänyt jumalanpalveluksensa evankelisessa rukoushuoneessa Alppikadulla. On hyvä huomata, että hautausmaalle mennessä ei kuljeta kirkon ohi, vaan mennään suoraan ristiinnaulitun jalkojen juureen, "Jumalan asuntoon" kirkkoon. Kallio oli juuri kaavoitettu valmiiksi ja taloja nousi huikealla vauhdilla. Keväällä 1901 hakaniemeläiset kauppiaat, talonomistajat ja virkamiehet ottivat ohjakset käsiinsä. Alttaripöydäksi asennettiin puinen alttari. Sen risti kohoaa 92,41 metrin korkeuteen meren pinnasta. GAMLA STADI 16 TSILARI 2/2012 Kallion kirkko sata vuotta – Elämän kadun päässä on ikuisuuden linnake Sata vuotta täyttävä Kallion kirkko on Helsingin kolmen tunnetuimman rakennuksen joukossa. Uudistuva kirkko Kirkkoa korjattiin vuosina 1955–56, jolloin alttarialue muuttui. Jos suunnittelu aloitettiin konjakilla niin sitten rakentamisen aikana papit kävivät pitämässä hartauden työpäivien alkaessa
Venäjän vallankumouksen aikana sattui Kallion kirkossa kaksikin hämmentävää tapausta. Kallion kirkko kohoaa työväenliikkeen sydänmailla. Kuva Helsingin kaupunginmuseo. . Työväenliikkeen kirkko Vastavalmistunut Kallion kirkko vuonna 1912 ja esteetön näköala. Tämä oli osoitus siitä, että vaikka suhteet kirkkoon olivat etäiset, sitä kuitenkin kunnioitettiin rauhan ja sovinnon paikkana. Mannerin hallituksessa toiminut Tokoi joutui pakenemaan Venäjän kautta Yhdysvaltoihin. Vastaavasti piispa Gulin vieraili Työväentalolla yhteisessä sovintojuhlassa. Tsilari_taitto_2-12_3.indd 17 13.4.2012 10.43. Punaisen Helsingin aikana talvella 1918 kaupungin työläiset kutsuivat kirkkoon kansankokouksen vaatimaan kapinahallitukselta selontekoa palkanmaksun viivästymisestä. Valtioneuvos Kalevi Sorsan siunaustilaisuus 2004 oli kolmas merkittävä kirkon ja työväenliikkeen kohtaaminen. Kolme kertaa historiassa kirkko ja työväenliike ovat jännittävällä tavalla kohdanneet. Tokoi vieraili Suomessa erikoisluvalla 1957 ja piti Kallion kirkossa vahvan työväenliikettä ja kirkkoa yhdistävän puheen. Kuukausi Oskari Tokoin kuuluisan itsenäisyyspuheen jälkeen toukokuussa 1917 tolstoilaiset rauhanaktivistit keskeyttivät jumalanpalveluksen kova kouraisesti, jotta Arvid Järnefelt voisi pitää rauhanpuheensa. Sorsa ehti muutaman kerran Kalliossa asuessaan puhua Kallion kirkossa. Hallituksen puheenjohtaja Kullervo Manner oli paikalla hieman pelokkaana selvittämässä kaupungin huonoa taloustilannetta. TSILARI 2/2012 17
Muita bastuja oli Kiven bastu Aleksis Kiven kadulla – se oli sbuli ja kostea – Elannon sauna Hesarin ja Hämiksen kulmatalossa sekä koko joukko muita. Teimme kerran notskin bärtsille, ja joku toi faijaltaan föraamiaan kivärinpatruunoita. Skloddea budjas paljon ja eri ikäluokat muodosti omat jengit. Handeli (viinakauppa) oli aluksi Kustaankadun ja Helsinginkujan kulmassa. T alo on sbuli ja siinä on kuus rabaa ja neljässä seitsemän kerrosta. Me funtsasimme että tää ei ole sittenkään kliffaa ja joku voi saada kudista, joten sammutimme notskin sillä kertaan ja kukaan ei saanut siipeensä. 18 TSILARI 2/2012 Hesari 13 Budjasin ensimmäiset 16 vuottani Tenkan korttelissa Hesari 13:ssa B-rabassa Primulan leipäkaupan yläpuolella, yksi hellahuone 24 m 2 , mutsi, faija ja mä. Täältä ne vietiin jonnekkin sikalaan, mitä nyt kulmien sbuleimmilta rotilta jäi yli. Yks parhaista oli vieläkin toiminnassa oleva Harjukadun sauna. Me kerättiin tyhjiä flindareita sen kun löydettiin ja KUVAT JA TEKSTI RAIKKA Tsilari_taitto_2-12_3.indd 18 13.4.2012 10.43. Kustaankadulla oli snadi bastu missä sai hyvät löylyt, siellä ei ollut erillistä pesuhuonetta, vaan peseminen tapahtui lauteiden alla. Tyhjiä flindoja löytyi aluksi harvakseen, kun handelista ostettaessa piti olla tyhjä flaska tai pullolappu. 180. Meidän porttari oli yks lähimpiä snubbien ottomestoja. Sbuli talo, snadi kämppä Lämmintä vodaa ei himaan tullut, mut bastuja oli lähistöllä useitakin. Me puolestamme yritimme ritsoilla skodata rottia tai sitten stikkaamalla stenulla, jos osui ne täytyi äkkiä lyödä klabilla. Vähän ajan kuluttua alkoi korvissa vinkua kun patruunat räjähtivät. Helsinginkujan puolella oli bärtsin vieressä Tenkan raflan jäteruuan keräilypaikka. 10 kundia (syntyneet 1937–39). Bärtsille pääsi myös Hesari 17, entisen SYP:n kulman vierestä, jos oli riittävän hyvä kiipeilijä ja tunsi mestan. Meidän jengissä oli n. Talon talkkarilla oli sodan jälkeen klitsussa possu jolle se antoi safkaa ja sai siitä itselleen jouluksi kinkun. Stikkasimme ne notskiin ja kävimme sittaamaan ympärille. Tenkan korttelin (Hesari 13, 15, 17) pyykkejä kuivattiin Hesarin bärtsillä kesäisin (Helsinginkujan puolella olleella kalliolla). Kämpät oli snadeja, pääasiasssa yksiöitä, ja niitä oli kaikkiaan n. Jollakin oli ilmakiväri ja sillä rotat pökräsivät, jos hyvin osui jopa delasivat. Friiduja budjas myös ja nekin tuli aikanaan kuvioihin, mut ei niiden kanssa styylattu, muuten vaan treenattiin ja lämmiteltiin puolin ja toisin
Laaksossa skimbaa ja Mustiksella tsimmaa Skimbaamassa kävimme Laakson ja nykyisen Haagan maastoissa, jossa Haagan Hiihtomaja oli käännekohteena. Myöhemmin handeli siirtyi Hesarille entisen Tenkan levarin tiloihin, ja öölihandeli Maanviljelijän Maitokeskuksen maitokaupan tilaan Silloin meidän porttari koki vilkkaimman dokauksen ja strittauksen ajan, kun matka handelista lyheni entisestä. Boltsi Tenkan soosissa Talossa asusteli varsin monenkirjavaa porukkaa ja Sorjosen karattua joskus 1950-luvulla Sörkasta, sitä etsittiin meidänkin talosta, kun joku sen kamuista tiedettiin budjaavan E-rabassa. Stoorit ei kerro monikohan soppa tai soosi sai lisäaromit meidän tennarista. (Mestasta on stoori Tsilarissa 5/2008.) Hesari 13:n jengi skulas Kisiksessä korista. Sorjosta ei talosta hitattu. MONI sitten tuli palkkarilta stikkaamaan sen meille. Valkan jengi voitti geimin niillä kun oli Vartian Raikka ja muita pelimiehiä messissä. Verkkarien tullessa oli yleislakko juuri alkanut ja faija oli lakossa ja himassa liksa ei juossut, eikä tietoa milloin taas fyrkkaa tulisi. Siellä hengaili myös taiteilijat Pikku-Kalle ja Myllyrinne. Safgaajia riitti jonoksi asti Kustikselle, kun tulijoita oli paljon mut snadeja pöytiä kymmenkunta. Mutsi oli onneksi duunissa. MONI teki kävelyretkiä Siri-koiransa kanssa ja palatessaan päästi Sirin porttarissa irti. TSILARI 2/2012 19 viettiin romikseen, fyrkilla slumpattiin mm. Yhtenä talvena Kisiksessä skulattiin korttelisarja ja me oltiin talojengillä messissä. Nykyisin se on Suomen Ladun Paloheinän hiihtopalvelupisteenä. futari. Mulla oli mutsin ja faijan kanssa pitkä ruiniminen jo tilaus vaiheessa, kun fyrkkaa ei ollut liiaksi, no sain kuitenkin tilata ne. Taas piti ruinia fyrkkaa, mut kun oli tilattu se myös bungattiin. Safkan kutkuttava döfis leijaili pitskulle 1956 lähtien. Se ei luovuttanut boltsia edes MONIlle ennenkuin himassa. Siellä oli kutaa safkaa ja sbulit annokset, mut hinta oli edullinen. Toinen legenda oli Rokka-Baari Kustiksen puolella. Tästähän skrivattiin mennävuotena kun munkkien paisto ja blisaaminen oli tullu nykystadilaisille niin vaaralliseksi että se piti lopettaa. Yleislakon alla tulivat ekat velvetonista tehdyt snygit verkkarit. Joskus braisatessamme boltsi meni myös Tenkan raflan keittiön avoimesta fönäristä sisään ja, riippuen henkilökunnasta ja siitä hiffasivatko he boltsin tulon, he joko stikkasivat boltsin takaisin fönäristä, tai sitten meidän piti mennä ruinaamaan se takaisin. Yksi tunnetuimpia Hesari 13:ssa asuneista oli MONI Soinio, entinen jalkapalloilija ja silloin jo urheilutoimittajaksi siirtynyt. Pärjättiinkin melko hyvin. Mikäli olimme pihalla tennarilla palloa pelaamassa, oli boltsi välittömästi Sirin suussa. Tosin jollakin stadin pomoilla oli vielä sen verran tervettä järkeä että homma sai jatkua. Jos lauantaiyönä tuli snögeä, saattoi sunnuntai aamuisin lähteä skimbaamaan, jopa Hesarilta, kun stadin duunarit eivät olleet auranneet snögeä kasaan ja talkkarit ei olleet ”Yleislakon alla tulivat ekat velvetonista tehdyt snygit verkkarit.” Tsilari_taitto_2-12_3.indd 19 13.4.2012 10.43. Kunkin piti tietenkin bungata tilaamansa verkkarit. Kannoimme skimbat Hesarin ja Studarin kulmaan josta skimbasimme Lintsin alueen ja Eltsun kentän vierestä Laakson ratsastuskentälle, josta päästiin skutsiin
. Näin jäi skimbaamisen taitoon vielä petraamista, ja se tuli sitten eteen ruodiksessa. Tsimmaamaan opimme Mustiksessa HTU:n pitämässä uimakoulussa, meillä oli opettajina mm. Päivittäinen eväs oli pari leivänsiivua ja pullo vadelmalimsaa joka ostettiin Vilhovuorenkadun ja Vilhovuorenkujan kulmassa Marjatan talossa olleesta sekatavarakaupasta. Näin hiippailimme usein safka-aikana sinne, kun se oli meille todella kliffa lisä päivän eväisiin. sportti oli hänestä friidujen hommaa. Päivän mittaan limsaan lisättiin vodaa, jotta siitä riitti dokattavaa hela daageniksi. Opimme myös tien Demareiden kesäsiirtolaan. Sandiksen förstan komppanian kipparina oli Kurki-niminen kapu, joka oli ollut rigussa messissä ja hänestä joka kundin piti hallita skimbaaminen. 20 TSILARI 2/2012 vielä lapioineet lumia jalkakäytäviltä. Varsin pian meidän hokattiin olevan paikalla vain ruoka-aikana ja niin tuli lähtö. Se oli nykyisinkin vielä pystyssä olleessa talossa ja leikkikenttä oli nykyisen Mustiksen parkkipaikan paikalla. ”Stoorit ei kerro monikohan soppa tai soosi sai lisäaromit meidän tennarista” Sörkan gipa harvoin bunkkaa, se duunaa dokaa pakertaa. No futiksen, pesiksen ja koriksen mestaruudet olivat hänellekin mannaa. Koris ym. uimarisuvun Mila Kasvio miehineen. Botle oli kunnon patenttikorkkinen puolenlitra flaska. Mieleen on jäänyt tsimmiksestä yks selkeä sääntö: ”kerroksiin mennään portaita pitkin, mutta alas tullaan VAIN hyppäämällä”. Joka kevät samat stoorit toisillemme bamlataan, ;: silti vuoden päästä jälleen, uudestaan me treffataan: Pena ”Pietsu” Pietikäinen 1970-luvulla Kulmien partisaanien kevätvalssi Tsilari_taitto_2-12_3.indd 20 13.4.2012 10.43. Viikonloppuisin ei juuri skimbaamaan ehtinyt, kun joka viikonloppu oli korismatseja. Mut’ joskus alkaa duunit dunkkaa, silloin kaikki toteaa; Kevätkeikka hyvä homma, nyt tää kundi riveää :; Himaan stannaa skidi gimmat, eitee yhtään kipeää;: Verkkarit ja peltimuki; sekä snadisti tsieguraa Blandikset ja brenkkulesti kaikki veskaan stikataan, tsilibai ja dörtsi boseen, ehkä viellä treffataan :; Älä lankee vaimo loveen , kun mut himaan draisataan;: Tima, Raikka, Jussi, Pave, Jukka, Pikkis Jimikin Pena myös ja siin on Stadin, paras jengi varmaankin. Näin tuli hypättyä 10 m tasanteeltakin, kun siellä oli kliffa ottaa mollikkaa. Siellä sai päivittäin lämmintä safkaa ja hernekeittopäivänä myös lettuja tai pannaria. Hesari 13:ssa budjas kundeja ja friiduja joka rabassa ja krigun jälkeen tuli svenskeistä lisää skloddeja, mutta näistä saisi lähes jokaisesta oman stoorinsa. Kävimme tsimmistä useita vuosia, koska uimakoululaiset pääsivät Sörkan rannasta botskilla halvemmalla Mustikseen
Parafiinii pureskeltiin, ku purkast ei ollu tietookaa. Sedän oli kuulemma skoudet vieny vekka. Me sanottiin sitä kauppiast soitinkaupan sedäks. Kempparist, kemikaliokaupast voi slumppaa huulipunat, putskut ja ripsarit. Se halli on hiivatin buli. Jauhoja, ryynei ja syksyl omppuja, kahvinja kaakaonkorviket ja kuivattui vihanneksii, ku oli sakariinil makeutettu. Mulla on viel tallessa käyttämätön vaaleenpunanen Nanson kerrasto, ku byysat ulottuu puoleen sääreen, paidas leveet olkaimet. Pula-aika, kaikki oli kortil, ei ollu just mitään herkkuu. Kivan sedän kans ois voinu käydä hullusti, ellei ois hogattu kaveeraa himassa, et se joteski vapisee, ku se halaa meit. Me ei snaijattu et mitä muuta, mut myöhemmin soitinputiikki pantiin boseen. Kanavaneulan mä olin glömmannu eikä neulat tietenkään ollu samas mestas, ku ne puikot oli ollu. Sit oli Tolssin kelloja kultaseppä, papruhandeli ja kangaskauppa ja Paganuksen sähkölafka, totta kai. Ois kandenu mennä kässäbuiduun, mut ne on melkeen kaikki sluutannu. . Niit lafkojen nimii kans funtsailtiin. Kolmevitosen ja kolmeseiskan kivijalast hittas ainaki Neoviuksen kässälafkan, Eltsun mjölkkiksen, lyhyttavaralafkan ja meiän raban vieres siirtomaatavarabuidun. En mä näitä sillä kaveeraa, et ennen ois ollu kaikki paremmin. Sit seikkailin safkaa skaffaamas. Vastapäätä Hämärin toisel puolel oli soitinlafka. Enste kiertää listan kans, mut sit ku stondaa kassajonos, hiffaa, et jotain on taas unohtunu. Mul oli kassillinen palautusflindoi ja pitkä lista, mitä tartti slumppaa: kaiken maailman sälää, lankaa, paprukamaa, jotain hushollijuttuu ja sit tietty safkaa. Niitten meijeri oli kolmevitosen pitskulla. ”Himajengit oli jeevelinä, et sinne ette enää mee ja et onks tapahtunu muuta.” TSILARI 2/2012 21 Tsilari_taitto_2-12_3.indd 21 13.4.2012 10.43. Oli saippuaa, pumpulii, partavettä ja -vaahtoo. Nykysin ei muijat kai kerrastoo käytä, snaijaaks jengi ees mikä se kerrasto oli. Mut oli kans pitempää, niinku yöpaitaa, kerrastoo, sukkaa, alushametta, voi olla joku klensaki. Kai me niitten vaaleenpunasten byysien takii on aina sanottu lauantaimakkaraa kalsarimakkaraks. Himajengit oli jeevelinä, et sinne ette enää mee ja et onks tapahtunu muuta. ”Namimuruja karamelleja odotellessa” luki pussin päällä. Iisi keikka, mä luulin, mut ei se sit niin iisi ollukkaa. Ei ku dallaa koko lafka läpi uudestaan! Niin kävi nytki. Oli meiän kulmil toinenki mjölkkis, Frejbori Kulmavuorenkartsal. Lyhyttavaraliikkees oli lyhyttä kamaa: nappii ja nepparii, vetskarii, kanttinauhaa, rullalankaa. Ekaks lankaa ja puikot, mut mis hitos ne oikeen oli. Mut ois se aika vänkää, ku joku joskus viel buidus kysyis, et mitä rouvalle saa olla. Ja leivarit, varsinki perunaleivarit. Kesti kotvasen ennenku hittasin oikeen mestan. Niis äijät tsittas, divas pilsuu ja jorisi. Ja sitte oli parafiinii ja parafiiniankkoi. Onhan se iisii, ettei tartte ravaa lafkast toiseen. Mä oon spaarannu sen siit asti, ku mutsil oli 50–60-lukujen taittees lafka Rööperis. Ja yhtä tihees ku nykysin, oli pari kapakkaa, Alba meiän talos ja Häme kolmevitoses. SÖRKÄN FRIIDUN STOOREJA RAIJA TERVOMAA VANHAT LAFKAT M ä kävin taas kerran Sittarissa. Kaverin, Vuokon mutsil oli Frejboril tili ja me käytiin tsöbaamas jotain herkkuu Vuokon kans ”Hallan laskuun”, mut se ilo jäi lyhkäseks, ku Vuokon mutsi hiffas, mitä me oli duunattu. Oli siirtomaatavaraliike eli sekatavarakauppa – sekru. Eltsun mjölkkiksest on jääny mieleen mjölkkisja kretatonkat ja mitat, mil maito ja kerma mitattiin kannuihin ennenku putelit tuli markkinoille. Meen sinne yleensä sillon, ku tarttee skaffaa monenlaist. Sen ku skujaa fiudella Sittariin tai Prismaan tai muuhun semmoseen mestaan, mist voi haalii kerralla kaikki kamat, ku kullonki tarttee. Rupes meneen nostalgian puolelle, ku kaverin kans muisteltiin, mitä buidui meiän höörnil oli muinoin, ku budjattiin viel Hämärillä. Meiän friidujen mielest se oli tosi kiva setä. Ku ekat plastiikkikamat tuli markkinoille, meiän vastapäiseen kemppariin tuli snadei nukkeja. Nii, ja kolinaa, ku joissaki himois pääty janosen faijan suuhun
Mutta muistothan eivät koskaan kuole. PUV:n riveissä pelasimme kesät talvet samalla siniharmaalla villapaidalla piirin ja valtakunnan juniorisarjoissa. Perisuomalainen kateus puuttui tyystin keskuudestamme, sitä ei tunnettu. Veka huomasi Jaskan lahjakkuuden, etenkin juoksemiseen. Pasilassa kilpailimme paljon yksilölajeissa. Jaska voitti maastojuoksun, minä keihään. Jaska oli puolustajana Vallilan kentällä KUV:tä vastaan rähmällään maalin edessä koko ottelun ajan, mutta ei luovuttanut eikä antanut tuumaakaan periksi. Väätäinen jäi kakkoseksi Jääpallo ja käsipallo tulivat tärkeimmiksi jalkapallon ja pesäpallon ohella. Kesällä voitimme samalla porukalla lähes kaiken valtakunnallisilla poikien kesäpäivillä Pieksämäen Partaharjulla alle 12-v. SPORTTIKUNDI Tsilari_taitto_2-12_3.indd 22 13.4.2012 10.43. Veka laittoi seuraavassa pelissämme Jaskan maalivahdiksi. Juuri tämä ”meidän sakki” -yhteishenki loi Jaskaankin sen periksiantamattomuuden, jonka avulla hän myöhemmin voitti vaikeudet ja juoksukisat. Jaska kuului joukkueeseen. Talvella –55 saavutimme Lauttasaaressa viitoisvoiton Helsingin hiihtokisoissa alle 12-vuotisten sarjassa. Lyötiin Coca-Cola-pullosta vetoa. Koulunkäynti tuppasi jäämään sivuraiteelle. Seuraavana iltana odotti Juhani ”Jaska” Taipale meitä valmiit HKV:n jäsenkortit kädessään. Räväkkä kuin tiernapoika Jaska ei ollut niin teknis-taitava, vaan räväkkä kuin tiernapoika: tuosta sisään, tuosta ulos – siitä mun matkani pitää! Osasi Jaska keskittyäkin, lapsina pelasimme paljon lautapelejä toistemme kotona, jopa shakkia tuntikausia. J aakko ”Jaska” Tuomisen kanssa alkoi läheinen ystävyyteni yli 60 vuotta sitten vanhan, jo tuhotun Puu-Pasilan kotipihoilla, päättyen kymmenen vuotta sitten Jaskan äkilliseen poismenoon USA:ssa. Fredan kundit sporttaa Kaikki urheilua seuranneet ihmiset tietävät Jaskan tähtihetket 1960-luvun hiilimurskalla HKV-paidassa, mutta harvat muistavat hänen lapsuusajan monipuolisuuttaan. Joukkuepelit kasvattivat meitä sosiaalisuuteen – joukkuehenkeen. Sota-aikana meitä oli vanhassa Pasilassa kymmeniä samanikäisiä poikia, joiden kesken kaikki leikit ja touhut tehtiin kilpailuhengessä. PUV-urheiluseuran, jolloin voimme osallistua jopa valtakunnallisiin kisoihin. Jopa perheemme lähentyivät yhteisten harrastusten ansiosta. Hän perusti mm. Yhtäkkiä minulla olikin kaksi Jaskaa, jotka molemmat ovat olleet erittäin tärkeitä koko elämäni ajan. Miksi Jaskasta tuli juoksijatähti, joka halusi aina kilpailla ja voittaa. Kiitos teille Jaskat! Syksyllä –57 Turussa yleisurheiluottelussa Turun Urheiluliitto – HKV – Tampereen Pyrintö Jaska sanoi minulle juoksevansa poikien alle 13-vuotiaitten 1000 metrillä uuden Suomen ennätyksen. sarjassa. ”Jaska oli rähmällään maalin edessä koko ottelun ajan, mutta ei luovuttanut eikä antanut tuumaakaan periksi.” ANTTI AALTO 22 TSILARI 2/2012 Ystäväni Jaska Antti Aalto muistelee 50-luvun Fredan kaveriaan, 400 metrin aituri Jaska Tuomista. Pasilan seurakuntapoikien ”Voiman” vetäjänä toimi tuolloin Veikko ”Veka” Niemenperä, joka antoi meille Fredan kundeille kaikkensa. Talvella –55 D-junnuina viilasimme Jaskan kanssa skrinnarit väärällä tavalla. Jaska juoksi ja voitti tehden uuden SE-tuloksen 2.54 ja minä maksoin Cocikset paluumatkalla Lahnajärvellä. Syksyllä koulujen alettua menimme pyörillä Eltsuun, jossa oli meneillään HKV:n mestaruuskilpailut
TSILARI 2/2012 23 Käsipallossa saavutimme Haukkojen riveissä kolme kertaa peräkkäin Suomen mestaruuden Bja A-junioreissa. mukana olympiaskaboissa 1964 ja 1968 Jaakko ”Jaska” Tuominen (1944–2001) Tsilari_taitto_2-12_3.indd 23 13.4.2012 10.43. viides sija Budapestin EM-kisoissa 1966 . Jaska, tuolloin 17-vuotias, tuli loppukesästä fillarilla käymään ja kertoi menevänsä Eltsuun nuorten 20-v. Kesällä 1961 olin töissä Auroran sairaalan infossa Nordenskiöldinkadun vieressä. seura Helsingin-Kisa-Veikot . Siitä se kaikki alkoi! Tennistä ja golfia Vanhempana ystävyytemme jatkui samanlaisena kilvoitteluna. Jaskan tullessa Suomeen menimme aikaisin aamulla pelaamaan ja jaoimme mailat kahteen bagiin. maaottelukarsintaan 400 metrin aitajuoksuun. Jaska oli vieraspelaajani aina poismenoonsa asti. 400 metrin aitojen juoksija . . Jaska tuli kolmen tunnin kuluttua takaisin ja kertoi voittaneensa karsinnan, jonka suosikki oli Juha Väätäinen. Hävittyään tuollaiselle ”riukusäärelle” Juha siirtyi ensin 800 metrille ja myöhemmin 5000 ja 10000 metrille. ennätysaika 50,4 (Oslo 11.8.1964) . Jaska omisti Master-Golf-osakkeen ja pelaajaoikeuden Espoon kentälle. Muutaman minuutin alkuverryttelypallon jälkeen Jaska tokaisi: ”Eikö jo skulata ja lasketa pisteitä!” Minulle olisi riittänyt pallottelu. Joka kerta kun mailaan tartun, tunnen rakkaan ystäväni kädenpuristuksen. Hänen muuttaessaan USA:han hän jätti golfbagin minulle, ja minä maksoin vuosimaksut. Jaskan ollessa vielä Suomessa meillä oli yhteinen tennistunti Pirkkolan urheiluhallissa perjantai-iltapäivisin. ”Meidän sakki” -yhteishenki loi Jaskaan sen periksiantamattomuuden, jonka avulla hän myöhemmin voitti vaikeudet ja juoksukisat. Yhteiset mailamme ovat vieläkin käytössäni.
TEKSTI JA KUVAT: OLLIBULL ANIKARI BBC 24 TSILARI 2/2012 – Stadin vanhin bodisali Bodybuilding Club ry on miesten kuntosali, jossa ei ole pulppuavia suihkulähteitä, marmoripylväitä, eikä tupsuja nurkissa, on seuran puheenjohtaja, suomalainen bodilegenda Heikki Salonen todennut. Välineet edustivat sen ajan parhaimmistoa Suomessa. Bodareista voisi mainita muutamia nimiä, kuten Jorma Räty (MM 1980), Risto Koivunen, Timi Isberg, Mikko Tukonen (”Terminaattori”, TV-sarjasta Gladiaattorit, Finland), Juhani Bollström, Pekka Moilanen, Raimo Luode, Veikko Järvinen, Heikki Salonen, Juhani Mattila, Veli-Matti Kamppuri, Rainer Ollgren ja Toni Kontiomaa (mm. BBC:n toiminta käynnistyi n. Seura syntyi kun, Pepe Salosen Kuntomiilunimisellä salilla Kalliossa treenanneet Jorma Räty, Heikki Salonen, Klaus ”Klaude-kopteri” Bremer ja muutama muu bodauksesta kiinnostunut kaveri päättivät perustaa bodaukseen painottuvan, uudentyyppisen kuntosalin. Voimailua Vallilassa Pepen siirtyessä Hotelli Aulangon hotellipäälliköksi hän myi Kuntomiilun harjoitusvälineet BBC:lle. Seuran puheenjohtajaksi valittiin Heikki Salonen ja ”Hessun” kanssa toimintaa oli kehittämässä Jorma Räty eli ”Mr. Toni ”Viikinki” Halme, Tapio ”Nata” Pirttioja (karaten EM-kulta, MM-hopea), Timo ”Naatti” Nurmi (karaten 3-kertainen EM-pronssi, SM) ja monia muita. Mestareiden seura BBC halusi olla esimerkillinen kehonrakennusta ja voimanostoa edustava urheiluseura. Mainetta niitettiin niin kehonrakennuksessa kuin voimanostossakin. Innostus oli valtava, ja uudet jäsenet joutuivat jonottamaan päästäkseen salin jäseniksi. Jo alusta alkaen BBC oli ratkaisevassa asemassa Suomen kehonrakennusja voimanostotoiminnan sekä kuntosaliharjoittelun leviämisessä ympäri Suomen. kehonrakennuksen maailmanmestaruuden vuonna 1980. Nimekkäimpiä BBC:n voimanostajia olivat Jouko Nyyssönen, Christer Bäckström, Rauno Rinne, Veli Miettinen ja Yrjö Haatainen. Sali toimii edelleen samassa osoitteessa. Body Building Club ry:n perustamiskokous pidettiin 6.10.1968. Tämä ajatus tuottikin seuraavina vuosikymmeninä lukuisia Suomen mestareita ja maailmanmestareita. sarj. Back”, joka voitti mm. 30 kaverin porukalla, joka vuokrasi ja myöhemmin osti omaksi huoneiston Vallilan Pälkäneentie 19:sta. Seura on ollut voimailualan pioneeri ja näyttänyt tietä valtavalle kasvulle, Tsilari_taitto_2-12_3.indd 24 13.4.2012 10.43. Salilla ovat harjoitelleet mm. Myös kehonrakennuksen legendat Arnold Schwarzenegger, Franco Columbo ja Frank Zane ovat käyneet vierailemassa BBC:lla. Jäsenkandidaatilla piti olla kahden jäsenen suositus. Lisäksi BBC tuotti useita alan voimailijoita ja kamppailijoita eri lajien mestareiksi. S ali perustettiin vuonna 1968 Vallilassa. rask. SM, MTV:n Frank Pappa -sarjan ”Säätoni”)
Toisaalta salilla ahertavat tavalliset kuntoilijat ja eri lajien voimanhankkijat. Klubi jatkaa alkuperäisellä idealla edelleen. Porukkaa on moneen junaan. TSILARI 2/2012 25 jota nykyajan voimailuja kuntoilubisnes edustavat. BBC:llä toimii sama filosofia kuin julkisessa saunassa: pukuhuoneeseen jäävät niin kaluunat kuin tittelitkin. Lisää tietoa BBC:stä löytyy netistä: bodybuildingclub.fi. Se takaa kohtuulliset harjoitusmaksut, kun toiminnalla ei tähdätä taloudelliseen voittoon. Puheenjohtaja Olli Noro. Siksi opiskelijat, konttoristit, myyntimiehet, taksikuskit, lääkärit, insinöörit ja kansanedustajat kuin eläkeläisetkin kokevat paikan omakseen. eri sporttilajien kilpailijoita ja harrastajia – junioreista opiskelijoihin ja työikäisistä senioreihin. BBC on miesten sali, jossa voimailu, lihasten ja hyvän kunnon kehittäminen ovat edelleen kunniassa. Tyypillinen salilla kävijä on – kuka vain. Sali on auki aina – 24 h vuorokaudessa vuoden jokaisena päivänä. Vaikka seinällä komeileekin kyltti: ”PAINOJEN PUDOTTAMINEN KIELLETTY”, on monen oma kehon paino löytänyt ihannemitat ja kehonhallinta parantunut. Rauta kolisee ja painoja nostellaan tosissaan. BBC:llä voi treenata tosissaan, ylläpitää tai päivittää kondistaan. Fiilis on rennon stadilainen ja slangiläppää stikataan treenin ohessa. Jäsenten omistama sali BBC on yhdistys, eli jäsenet ovat salin omistajia. Taviskuntoilijoita, voimanostajia, bodaajia ym. Jokainen voi rauhassa treenata juuri siten kuin itse haluaa, mutta apuakin kyllä löytyy aina tarvittaessa. Kaikki varat käytetään jäsenien palveluun ja salin laitteisiin. Kaikki treenaavat salissa tasavertaisina. ”Tällä salilla tehdään vaikka maailmanmestareita” (Arnold Schwarzenegger) Tsilari_taitto_2-12_3.indd 25 13.4.2012 10.44. . Jotkut kutsuvat BBC:tä omaksi yksityiseksi ”olohuoneekseen” ja toiset hakevat sieltä yhteisöön kuulumisen tarjoamaa positiivista elämänlaatua. Useat uudet jäsenet valitsevat BBC:n salin juuri siellä vallitsevan rennon stadilaisen ilmapiirin johdosta. BBC:n jäsenillä on oma avain ja avainkortti, joilla pääsee treenaamaan silloin kun se itselle sopii
Fatži tokkaa kaikki rahat pomppaan ja on aina stakassa ja niin jeevelin trindinä. Vislaa se tänne ja käske sen kurssata maijarille, ett sun magas on gisa. Tsilari julkaisee sata vuotta vanhan slangitekstin –Eks bonjaa. – Jehh! Mull on bušši sandkryypari. Gynny, ku eilen oli skoijia, ku maijari on niin stydin girinä, että koikkasi kepakon poikki. Mä snutasin broidilta fimtžikan tänä aamuna. Aion tässä nyt kertoa käyttämällä edellä mainittua kieltä pienen kertomuksen, joka jossain määrin kuvailee myös sen puhujien elämää: – Žiksaa Kaltžua! Mihin sä dullaat. Sä olet vohkinnu yhden. 1910 ”Ei sitä toolaa enää dullata skoilassa. Sill on vega huggin musta pallo ja seltteri. – Žikaa masaa! Silloinhan ei mulle jäis yhtää giloja! Slumppaa vaa žyfimall. . – Žiikaa masaa! Mä lähden skolee nyt. Mutt eiks sull o fyrkkaa, niin mennää slumppaamaa tost buidust. V. Lautžu, tu tänne! – – Meneks sä skoilaan. Ei sitä toolaa enää dullata skoilassa. – En minä. Tiedäks, mull oli eilen vähä stydin veka savamaga, mutt mä mistasin sen Entžikalle. – Häijeena, oleks tommonen, siin o mulla stara. Sporiksen alla tulee bušimpia. S’on skiisimpää, ku hakee jotakin duunia ja saa fyrkkaa. Mutt sitte meni broidi väliin ja torppasi sellassen glitžarin, että fatži oli vait. – Samalla ku Ernaki. Eilenki s’oli nii stydisti fyllassa, ett ku se tuli himaan, nii koikkasi mutžia flišulla päähän. – Jeh! Ssst, ssst. Jumalista, mä en saannu enempää. Me Lautžun kans tuumattii, ett lähettäis spilkkaamaa. O pois. Tosinhan siinä on paljon ruotsalaisia sanoja, jotka ovat saaneet jonkun suhuäännetavun lisäksi. Ei voogaa pistää edes fimaa. – Skoleen tietysti! – Vieläks sä käyt skoilua. – Onks sull röökiä. – Žiikaa kundia, se luulee, että mä olen tollanen snutari. – No anna nyt röökit ens! – Onks sull špidiä. Kyll olet survi äiskä. S’oli aamulla torilla ronttaamassa ja siellä se slumppasi yhden tisikan baišlarin ja s’oli niin gutaa että! – No knykkaa tänne se, mutt slumpataan fenkkaa, ei sitä toolaa borkkaria. – Mennään žiikaamaa, jos Wiltži on himassa. Mennään ennemmin koikkaamaa palloa Kaisan plaanille! – Ja näin vähän kundia! – Snaijataan lyyroja, abus minä esa koikkaamaan! – Ei. – On mull fimtžo, ku mä viggasin Ynkalt. – Jeest! Mutt mennää ennemmin fimanslantilla grottaan, ku ei o yhtään kryyparia. Mutt tu takasin ja! – Mennääks sitte spilkkaamaan, ku Tillikka tulee. Žikaa, Otžika staijasi sitä plankkia vastaa, ja siit meni ohi yks tuttu giba, joka röökasi, ja Otžika sai siltä tilat, mutta maijari näki, ja ku tultii luokkaa, niin se sai stribaa. – Onks sull röökiä ku ei Kaltžullakaa ole. Mutta se ei olekaan ihme, sillä siinä on sanoja monesta kielestä, ja paljon sellaisia sanoja, jotka eivät ole mistään kielestä. – Kakstoist. No mennää sitte spilkkaamaa. – Ei o. Ja minä luulen, että useimmat sanat ovat teille vieraita. Tuolt luffaa Lautžu. Tietysti ne nyt jostakin kielestä ovat, mutta ne ovat siksi väänniskeltyjä ja niihin on tullut kaikennäköisiä lisiä ja päätteitä, että kielimies täytyy olla, ennen kuin niiden alkusanan saa selville. – Ei, mutt me slumppaamaa. – Ei sitä toolaa. Teekataan. – En. – Žiikaa, Heruli suftaa. Mutt eihän meillä ole palloa eikä seltteriäkään. – Ei, ei gatarilla tu vekaa. Mistä tulee reilumpia, gardareista vai flottareista. – Žiks, nyt Tillikka tulee. – Kakstoist. – No pidä nyt se yks! Sä olet aina tollanen böndi masa. – No saathan sä sen, ku tokkaat sporiksen alle tai duunaat gatarilla. – Kyll flottareista. Mä slyytaan ja skaffaan jotakin duunia, ku mutži ja fatži aina ryppyilee, etten mä mitään žeenaa. – Slumppaanks mä koko rahall. – Jeest skoleen. Nykkin se meinas smiitata, mutt ku mä näin, nii ei voogannu. Ittekin pyysin tuolla Žalilta, mutta silläkää ei ollu muuta ku yks borkkarin jämppi. Katos, s’on vähä roisi äiskä, aina se brassaa. Mä olen slyytannu jo. Se gisaa nii stydisti, ku koddaa. Tsilari_taitto_2-12_3.indd 26 13.4.2012 10.44. GAMLA SLANGI TUNTEMATON N. – Montaks röökiä sä sait žyfimall. S’on skiisimpää, ku hakee jotakin duunia ja saa fyrkkaa.” 26 TSILARI 2/2012 Helsinkiläistä esperanttoa E päilemättä on jokainen teistä kävellessään Helsingin kaduilla kuullut silloin tällöin pienten poikaviikarien, sanomalehtipoikien ja yleensä alemman kansan lapsien suusta omituisia sanoja, kun he juttelevat keskenään. – Miks emmä voogaa, mutt ku mun täytyy lähteä skoleen. Kolmetoistahan ne antaa. – No älkää ny viitti ruveta slaiskaamaa. Kellä maijarilla sä käyt
Tuntemattoman kirjoittajan teksti julkaistaan ohessa alkuperäisessä asussaan. Lähetää skoraa luffaamaa. Käsikirjoitukseen liittyy kuitenkin maininta, jonka mukaan kyseessä on ”erään Liikemiesten kauppakoulun oppilaan kirjoittama esitys noin vuosilta 1909–1911”. – Painetaa Entžikan pihaa ja sielt yhden plankin yli Brangaan. Hiivaa nyv vaa! – M’olen esa! – Älä valehtele! Minäpä! – Sitte n’oon tasakat. Kirjoittaja on myös liittänyt esitykseensä johdantokappaleen, jossa hän kertoo slangin luonteesta. – Ei se anna. Siell on yks groussi jytžkele, joka on luvannu mulle päihin.” Tsilari_taitto_2-12_3.indd 27 13.4.2012 10.44. Mutt olkaa skoraa! – Tuliks verna. Ensimmäinen kerta ei jillaa. – No, nyt m’olen ainakin esa. Sitä vastoin 1910-luvulla syntyneet stadilaiset eivät enää ole kertomansa mukaan pelanneet skrubua napeilla vaan kolikoilla. Jos vaan saat ygloja, niin mä slyytaan tvärt. – M’otetaa ja sitte uudestaa. Jos tekstiin sisältyy tuntemattomia sanoja, niiden merkitykset selviävät Stadin slangin suursanakirjasta. – No mennää sitte tokkaamaa, mutt žiikataan, ettei slurkki nää. Välineinä olivat sotilaiden ja virkamiesten pukujen napit, jotka litistettiin sporan alla. . Ei ole tietoa siitä, miten se on aikoinaan sinne kulkeutunut, ja muutenkin käsikirjoituksen vaiheet ovat hämärän peitossa. – Mä varron. – No saat mult yhden oikein vernan, ku menet tänä iltana dilkkaamaa mun edestäni Tyäsiä. – En mä voogaa tulla sinne. Sä paat kumminkin kaikki bobloja. – No kilksaa sitte. Esimerkiksi kahdessa pilalehdessä, Kurikassa ja Tuulispäässä, ilmestyi 1910–20-luvuilla koko joukko slangiasuisia kertomuksia ja juttuja. Tekstin muoto, vuoropuhelu, viittaa puolestaan siihen, että kyseessä on mahdollisesti illanviettoa varten kirjoitettu pikku näytelmä. Stadin slangia on puhuttu jo toistasataa vuotta. Trokaamalla žeenaa enemmän fyänaa. . Tehdäänks juksia! Žimbala tararaittaa, žöp en levande besse! – No, älä ny viitti tehdä juksia. Vanhimmat slangitekstit ovat kuitenkin vasta 1900-luvun alkupuolelta. Kundit kaveeras kulmilla. Mahdollista on sekin, että samantapaisia slangitekstejä on muidenkin helsinkiläisten koulujen ja muiden oppilaitosten kätköissä. Mutt älä tee mitää grišoja. Tekstissä kiinnittyy huomio kirjoittajan käyttämiin hattupäisiin žja š-kirjaimiin. – Jehh! – No stikkaa sinä ensin! – Stikkaa sinä! No! – Se meni roisista. – Ja mull on yks špidi. Otetaa uudestaa sitte. Kaltžu, tu gluunaamaa! – Kyll n’oon tasakat. Ja s’olet visa. Painettuja slangitekstejä vanhempi on kuitenkin oheinen koulupoikien vuoropuhelu, joka on käsikirjoituksena säilynyt Kotimaisten kielten keskuksen murrearkistossa. – No tendaa sitte! – Mennää enste tokkaamaa yks spilkkari sporiksen alle, ku Lautžulla ei ole yhtää buššia. – Tota bulia taloa vastaan stikataan. Siell on buššia jömmoja ja siellä voidaan ruveta brassaamaa gurkkaa. Hyvin luontevalta tuntuu, että dialogi on esitetty jossakin Liikemiesten kauppakoulun oppilaskunnan tilaisuudessa. Nappipeli eli myöhempi skrubu sellaisena kuin kundit ohessa spilkkaavat, on kuulunut jo niihin poikien peleihin, joita muun muassa Väinö Tanner on lapsuudessaan 1880-luvulla pelannut. Heikki Paunonen ”En mä voogaa tulla sinne. Siell on yks groussi jytžkele, joka on luvannu mulle päihin. Mutt on mull ploonia. TSILARI 2/2012 27 – Ei, en mä voogaa pitää taskus, ku mugi grevaa joka ilta mun taskuni. – Luuleks kanss! Vieläks sä olet Tyäsissä. M’otan uudestaa. – Ei oikeen, mutt kyll se menee. – Žiks! Kaltžukin on kiero kaveri. Tuu vaa. Samoin Helsinki-aiheisessa kirjallisuudessa käytettiin 1900-luvun alkupuolella aitoa stadin slangia. Mä slyytasin Huusiksesta. Mihi mennää. Sata vuotta sitten slangissa oli ts:n tilalla yleisesti suhuääninen tš, jota kirjoittaja on merkinnyt ž-kirjaimella. Mä menen kurssaamaa sille. Tekstin otsikko ”Helsinkiläistä esperanttoa” on myös alkuperäisen kirjoittajan käsialaa. Kirjoitelman kieliasu ja sisältö viittaavat siihen, että kyseessä on todella vanha slangiteksti. – Žiikakkaa, tuall menee yks žimbala. – Žiikakkaa, tuolt tulee pollari. Snaijaaksä
EKS MINNAA TIMO NIEMINEN 28 TSILARI 2/2012 Ikää alle kymmenen Kruunuhaka Mariankatu, parturi Savannan yläpuolella Maneesikadun maitokauppa Irtomaito, irtovoi Meritullinkadun kuudenkauppa Karkkia kuuteen asti Metskaamista Tervasaaressa Hullumylly Kirjan puistossa Lasten päiväsiirtola Sompasaaressa Moottoriveneellä sinne Porkkanaja vihannesviljelyä siellä Praijaamista luonnon helmassa Kaikkea kliffaa himaan mennessä Ruumiita Snellun päässä Koe-eläimiä ihotautilasaretin takana Kiipeilyä Säätytalon ulokkeilla Nastaa Oikokadun kansiksessa ja Kaisun Tunturifillari Rauhankadun kaupasta Paljaat jalat asfaltilla, mude duunissa Elannon maitokaupassa Polkuautolla halkolaiturilla Kesäksi landelle, miesiemaahan, linjurilla, ja Satakuntaan Nastaa, elukoita, hevosia, heiniä, parhaat kiitokset suvulle Kokemuksia, Kallioniemi, Ronnie Kranck, Heikki Ruusentaali, Pärre Förars Viikonlopuksi Korsoon, busalla, lauantaina iltapäivällä Duunia kahteentoista, sauna Linja-autoissa käsivipu etuovea varten, rahastajat hyvännäköisiä kundien mielestä Savannan ikkunoita taiteillaan Puukellareissa seikkaillaan, luita löytyy Kupsasen Jukka piirtää karikatyyrejä Skooparija inkkarijutut Martin kanssa Lumilinnat Maneesikadun sisäpihalla Pilleristaga katukiveen, lätkä numero uuno Hernepyssyillä klitsusta naisten kintuille, kirkumista Tikapuita katoille – kiellettyä, jännää, gosse aina perässä Roskat parvekkeen luukusta, kumeasti perillä Hevosmies noutaa roskat, päivän kohokohta Kaasuhellat, mittarinlukijat Liisankadun yleinen sauna, miesten jutut, eväät Elokuvateatteri Aula, alle 16 v kielletyt filmit Kolme Liisaa, Purtsi Korkis, luistelua jäällä Eltsun ajot, aamutreeneihin kaisun kautta neljältä, Lintsi Olavi Virran musiikkikauppa, Manskulla Pikkujätkä sisälle, myymässä ei ketään Verho avautuu, mitä poika Se se on… Olavi Virta, saksofoni Tulin katsomaan sitä, se on nasta peli Ala soittaa sitä, joo Skruippaa, seinistä, makeita jenkkitakseja Popeda, enollakin on Volga – huippu idästä – myös taksissa Auton kuvat ja urheilijat kahvipaketeissa Prätkän merkit suikassa, Jawa, Ariel, Norton Brita Koivunen, Eikka Virtanen – buona sera Louis Prima, Sam Butera fonilla, alkuperäistä Lintsi, Sörkän Vennu, Hakis, Skoha, Tempo Kaisaniemi, skrinnaamaan Yrjönkadun uimahalli, Rinkinen, stadika Kokis, Satupekka, maratooni, Korson kääntöpiste Armeijan fillari, faijan tangolla, Zatopek irvistää Koristossut, valkoiset, hengitysreijät, pahvinen lippa ja kuminauha Nokian saappaat, varret käännetty Rock on aina rock, jive, Sal Mineo, Kruuppa Beny Gutman, swing, Lionel, Eki Lindström Vibra, klara, sähköskitta, italiaanot – Guaglione Kipparikvartetti, Vili Vesterinen, Säkkijärven polkka Hanuri, harmonikka, haitari, kurttu, faijan soitin Viljasen Masa, Virtasen Raimo, jazz, svengi, nastaa, ja vielä Bil Heili Misti, Dount pii tät vei, Makkosen ruumisarkkuliike Kirja, Paalmanni, isä ja poika, musan opetusta, futista Steenperi, Kaartinen, Partti, Leku Kähkönen Hurmalaisen sekatavarakauppa Maneesikadun ja Marjankadun kulmassa Kenkätehdas Heiris Meritullinkadulla, ja Ola Korkiksen lautta, päävartio, poliisilaitos, posti lähekkäin, ja pressan linna Ympyrä oli snadi, mieleenpainuva, kliffa Ainakin tiesi mistä oli kotoisin. Muistoja Krunikasta 1950-luvun alusta Kuvassa jäbä 50-luvun Kronasta ja Mariankadulta, Ole Halén. Krunikasta, Stadista… Tällaisena muistan Hesani puolen vuosisadan takaa. Tsilari_taitto_2-12_3.indd 28 13.4.2012 10.44. Foton otti naapurin friidu Riitta Pirinen
Loppujen lopuks mua ehkä vähän huvitti se, et puolityhjil kaduil ees viitsittii tehä tollasii temppui, jotka varmaa herätti enemmän huomioo ku ihan tavallinen käytös ois tehny. Ois ihan kauheesti tehny mieli mennä tsögaan mitä siel oli, mut skagasin nii etten menny. Siihen aikaan oli julkinen salaisuus, et oli kotiryssiä sun muuta, ja et suurvallat vaklaa tääl ihan villisti ja puoliavoimesti. Kerran taas kaks heeboo tsiigas mukamas näytefönarii, toinen laski salkun keskelle, ja sit se toinen otti sen kans hatkat. Yhteensä kolmesti hokasin ns. Tietenki! Se oli Shakaali, kaikista lehdistä tuttu supervakooja, palkkamurhaaja ja terroristi. Missä mä olin nähny sen. Kai niiden piti saada harjottaa vaival hankittuu ammattitaitoo! Kylmän sodan kalsat vibat on onneks muisto vain. . Arvaa karmiks mun selkäpiitä ku luin myöhemmi et sill oli jopa perhe Suomessa. Samalla propleemeista on tullu kansainvälisempii: porukat haluu ihan tosissaa jeesata toisii rauhanomasesti ja ratkoo globaalei vinoutumii kuten ilmastonmuutosta ja vaik ny tätä Itämerta kondikseen. Aika eksoottisen näkönen hemmo, epäsuomalainen klyyvari, käkkärä tukka ja aurinkolasit. Mä kelaan et jengi on oikeesti kyllästyny tosi-TV:stä tuttuun nolaavaan ja kyykyttävään bamlaustapaan ja halus nyt saada edes tulevilta maan johtohahmoilta asiallista keskustelua. Jänskiä aikoja eletään tääl Euroopas. Muistattekste vielä sen ajan, kun oli sosialistit ja EI-sosialistit, taistolaiset veti kovaa ja korkeelta, ja Yliopiston nurkilla dilkattiin Tiedonantajaa. Sillon Stadi vilisi vaklareita! Kerran näin ku joku piilotti mainospylvääseen jotai. Jo se herätti lähes tyhjässä kahvilassa huomiota, eihän suomipoika niin tee. Upee suoritus herrasmiehiltä, täytyy sanoo. Mut silti. Makkaratalos oli sillon kahvila, jossa hiffasin samantyyppisen jipon: kaks muka toisilleen tuntematonta äijää tuli tsittaan pitkälle sohvalle melkeen vierekkäin eri aikoihin. En vaan kätkin nää asiat ja funtsin niitä tykönäni. Toki bulit skragiksen aiheetki oli poissa laskuista, nyt fiilattii detaljii. Nää tapahtu Ateneuminkujalla. Kaikkein huikein kokemus mul kyl oli Kluuvikadulla suunnilleen Tanttafasun edessä. Vastaan tepasteli ryhdikkäästi ja itsevarmasti tyyppi, joka vaikutti musta merkillisen tutulta. Salkku lähti sit vaihtoon niiden keskeltä. Mitä tää merkkaa. Meni kauan ennen ku mul välähti. Totta kai nykyäänki vaklataa, mut luulen et se on erilaista, varmaa paljo teknisempää eikä tuu tavallisen dallaajan silmille. Enivei, toivon uudelle pressalle sydämestäni viisautta ja coolii otetta tulevis haasteis – sillä niitä saadaan, se on vissi. salkunvaihdon: kerran lennosta, nii et kundit käveli vastakkain ihan lähelle ja toinen nappas salkun toiselta vauhdin hidastumatta. Niil oli antennit herkillä, ja loanheitto sai jäädä. 70-luvulta tähän päivään on kyl ainaki demokratias edistytty – tiedä sit miten taloushallinnon laita on. No kerroinks mä skoudeil tai jotai. Siin oli jemmaluukku. FUNDEERAUKSIA PIRJO TUOHIMAA 70-LUVUN KLUUVI – VAKOOJIEN NÄYTTÄMÖ K yllä oli snyget pressanvaalit, kaikin tavoin. Mut ah, muistoissain palaan vielä 70-luvulle, jolloin opiskelin Stadin yliopistos ja luudasin päivittäin Kaisiksen ja Kluuvin kulmil. ”Muistattekste vielä sen ajan, kun oli sosialistit ja EI-sosialistit, taistolaiset veti kovaa ja korkeelta, ja Yliopiston nurkilla dilkattiin Tiedonantajaa?” TSILARI 2/2012 29 Tsilari_taitto_2-12_3.indd 29 13.4.2012 10.44. (Jotkut sano sitä Taudinkantajaks.) Nyt ku se yhteiskuntakokeilu tuol itärajan takana meni mönkään – ”hyvä idea mut jätkät pilas” – nii yhteiskunta on kummasti rauhottunu. Ehdokasheebot kohteli toisiaan ku bestiksiä ikään, ja ilmapiiri oli muutenkin korostuneen sivistyny
Eräs huomattava henkilö, sinive rinen Tanskan prinssi Aage, oli värväytynyt vuonna 1922, saatuaan kuninkaalta luvan liittyä muukalais legioonaan. Legioonan korkeaarvoisen upseerin eroamisikä on 58 vuotta. Koulutus oli heikkoa, olot surkeat, operaatiot verisiä ja karkuruus yleistä. Muukalaislegioonan maine on syntynyt osaksi siitä, että legioonaan saattoi pestautua uudella nimellä ja kansallisuudella. 30 % on alunpe rin kansalaisuudeltaan ranskalaisia. Salattu henkilöllisyys on ollut legioonan toiminnan kulmakivi kautta sen historian. G. Alkuperäisen nimen mukaisesti muu kalaislegioonassa palvelevat edustavat eri kansallisuuksia. No, historia oli varannut Marskille paljon suuremmat tehtävät myöhem min kotimaassa. 30 TSILARI 2/2012 STADILAISIA OLLIBULL ANIKARI Stadin legioonalaiset OSA 1 M uukalaislegioonan (La Légion étrangère) alkupe räinen tehtävä oli turvata Ranskan siirtomaita eri puolilla maailmaa. Aiemmin juuri tästä syystä legioona veti puoleen sa pakoilevia rikollisia ja seikkailijoita ja se oli viimeinen pakopaikka monille karkureille ja elämän luiskan luusereil le. Kaikki aan suomalaisia arvioidaan palvelleen eriaikoina legioonassa n. Sanontahan kuuluu: ”Jokaisessa suomalaisessa baarissa on yksi legioona lainen”. Vuoden palvelun jälkeen voi ottaa käyttöön oman nimensä ja henkilöllisyytensä. 500 miestä. Julkkiksia ja taviksia Tarkkaa määrää stadilaisista legioo nassa palvelleista ei ole tiedossa, koska legioonan arkistot on ulkopuolisilta salatut ja viime vuosisadan alussa värväytyneet suomalaiset olivat Venäjän suuriruhtinaskunnan kan salaisia. Kaarlo Kurko (vuosina 1922–31), Aarne ”Marokon kauhu” Juuti lainen, Per ”Sahara” Andersson ja Kyösti ”Peters” Pietiläinen, joka pisimpään puri legioonan kovaa leipää palvellen 28 vuotta. Palveltuaan PohjoisAfrikassa Porter kohosi myöhemmin upseeriksi. Marskin hakemus kuitenkin evättiin, peruste luna liian korkea ikä, vaikka hän oli 59vuotiaaksi varsin hyväkuntoinen. ”Legioonassa ei voitaisi antaa hänelle muuta kuin tätä (everstiluutnanttia) alempi arvo, ja vaikka hän sen hyväksyisikin, hän on lain mukaan liian vanha täyttämään tehtävää”. Nykyään legioona on eliittiyksikkö, jonne valitaan vain parhaat hakijat. Nykyään legioona on Ranskan armeijan eliittisotilasyksikkö ja sen tehtävä on puolustaa Ranskaa ja toimia YK:n alaisissa tehtävissä muiden ranskalaisten joukkoosastojen ohella. Ensimmäiset legioonan pataljoonat astuivat palve lukseen Algeriassa syksyllä 1831 ja sotilaat pantiin rakentamaan teitä ja kuivaamaan soita. Prinssi palveli 17 vuotta legioonassa kohoten everstiluutnan tiksi ja hänelle myönnettiin korkein kunniamerkki, Légion d'Honneur. E. Kolmen palvelusvuoden jälkeen legioonalainen voi hakea Ranskan kansalaisuutta. Legendaarisia legioonalaisia ovat olleet mm. Tyypillisin värväytymistarina oli, kun rahattomalle, laivasta humalas sa jääneelle nuorelle merimiehelle kunnon kankkusen myötä pian val keni legioonalaisen karu todellisuus. Legioonalaisista n. Ehkä tärkeämpi syy värväytymiseen oli kuitenkin seikkai lunhalu. Yleisesti ei ole tiedossa, että kansa laissodan jälkeisiin politiikan kiemu roihin turhautunut valkoinen kenraali C. Tietoa joistain stadilaisista on kuitenkin tiedossa ja Helsingissä kokoontui myös muutaman vuoden ajan legioonalaisten kilta aika ajoin muistelemassa vanhoja. Hän kuoli 52vuotiaana Marokossa vuonna 1940. Uusi identiteetti on symbolinen, koska nyt hakijan tausta tutkitaan. OlliBull selvittää stadilais ten kohtaloita Ranskan muukalaislegioonassa. Mannerheimin tarjoutui legioonaan vuonna 1925. Lars Abrahamsson eli Louis Alfons Tsilari_taitto_2-12_3.indd 30 17.4.2012 14.42. Myös viihdeelämän kuuluisuus, säveltäjä Cole Porter värväytyi legioo naan sen jälkeen kun hänen ensimmäi nen Broadwaymusikaalinsa America First oli flopannut
Lasse ihastui Saigonissa malaijityttöön ja kihlautui epävirallisesti tämän kanssa. Indokiina. Koska Ahti oli vasta 17 vuotias, hän poltti merimiespassinsa ja isokokoisena, vahvana kaverina hän saattoi valehdella ikänsä värvääjille. 17.9.1950 legioonalainen Louis Alfons katosi Dong Khen taistelussa. Karkuruus legioonasta alle vuoden palveluksen jälkeen oli yleistä. Legioonassa palveli mm. Sidi-Bel-Abbésista Lasse kirjoitti veljelleen: ”Älä ikinä tee sitä virhettä, että liittyisit muukalaislegioonaan!” Syyskuussa –49 Lars ja Esko komennettiin Indokiinaan. Esko Latvasalo kaatui myös Indokiinan sodan helvetissä. Sodan aikaan ei tiettävästi suomalaisia ollut muukalaislegioonassa, miehiä tarvittiin tuolloin oman maan puolustustehtäviin. Hän palveli viiden vuoden sopimuksen loppuun ja jatkoi sopimusta. TSILARI 2/2012 31 Björn "Nalle" Abrahamsson isobroidin hautakivellä. Syvärillä, värväytyi kaverinsa Esko Latvasalon kanssa legioonaan. . Sodan jälkeen maa alkoi polttaa monen sotasankarin alla ja joitain miehiä lienee liittynyt legioonaan. jalkaväkirykmentin 1. Myöhemmin matkustettuaan väliaikaisella luvalla Suomeen vuonna 1933, hän sai sopimuksen purettua, koska varuspalvelu oli jäänyt suorittamatta. Stadilaisia muukalaislegioonassa Stadilainen Ahti Ketonen lähti ilman vanhempien lupaa merille 15 vuotiaana. pataljoonan 1. Todennäköisesti hän jäi vangiksi, joka saattoi olla pahempi vaihtoehto kuin kaatua taistelussa. Pari päivää Lassen katoamisen jälkeen 5. Tsilari_taitto_2-12_3.indd 31 13.4.2012 10.44. Hän aloitti palveluksensa Oranissa, 1. Intin jälkeen Ahti muutti Lapin kultamaille. stadilainen ylikersantti Kandelheid, joka vielä 1970-luvulla oli Tyynen valtameren saarilla. ylikersanttina Indokiinassa Mekongjoella. pataljoona, joka oli hänen joukkoosastonsa, joutui suurhyökkäyksen kohteeksi ja 230 miehestä 85 kaatui, 140 jäi vangiksi. komppaniassa. Hautakiveen on kirjoitettu: In memoriam. Sotaan hän osallistui autonkuljettajana ja sodan jälkeen Ahdilla oli käyttöä myös muissa tehtävissä ranskan kielen taitoisena. Viiden legioonalaisen onnistui murtautua linjojen läpi ja he raportoivat pataljoonan tuhosta. Myöhemmin Ahti jäi kaverinsa kanssa maihin Marseillessa ja kaverukset värväytyivät legioonaan. Samoin Urho Lahdelma palveli legioonassa 10 vuotta. Kirjoitus jatkuu Tsilarissa 3/2012. Lasse sai uuden identiteetin ja nimen Louis Alfons, legioonalainen nro 63843. Legioonalainen Lars Abrahamssonin raportoitiin kuolleen sotavankeudessa elokuussa 1951. Samoin Claes Purjo -niminen kaveri, joka oli kuulunut Wiking Nordland -rykmenttiin ja palvellut upseerina Vapaan Suomen radiossa Berliinissä. Lassen isä Alfons Abrahamsson oli kalterijääkäri ja armeijan kapteeni, joten sankaritekoihin teki nuoren miehenkin mieli. Kiinni saadun karkurin osa oli normaalista kovempi palvelus kurikomppaniassa, tai kuoleman rangaistus, jos oli ottanut hatkat ampuma-aseen kanssa. Purjo onnistui pakenemaan englantilaiselta sotavankileiriltä ja liittyi muukalaislegioonaan, jossa palveli kahteen otteeseen mm. Indokiinassa. Hietaniemen hautausmaan sukuhautaan laskettiin uurna joka sisälsi siunattua hiekkaa. Kuolinvuosi on skrabattu snadisti väärin. Ahdin legioonakaveri piti pestin jälkeen joitain vuosia huoltoasemaa Sörkassa. In memoriam Indokiina 1940-luvun lopulla stadilainen Lars Abrahamsson, taisteltuaan kolme vuotta sodan aikana mm. Ainakin stadilaisen Teuvo Orte -nimisen entisen Valtiollisen poliisin palveluksessa toimineen miehen tiedetään palvelleen seitsemän vuotta legioonassa ja jonkun aikaa mm
STADIN SLANGI BLISAA TILAA TÄSTÄ! Stadin Slangi ry. Toimisto avoinna ti ja to klo 14–18, puh. musta . XL . M . XXL 8 € kpl KRÄÄSÄ Havis Amanda pienoisveistos 160 € kpl Isännänviiri 50 € kpl Pöytäviiri 25 € kpl Pinssit 2 € kpl Autotarra 3 € kpl Fritsu 2 € kpl Onnitteluadressit 50, 60, 70, 75, 80, 85, 90 vuotta (ympäröi ikä) . KLEDJUT Lippikset . J: Stadin styget 20 € kpl Liemola, Lasse: juhla-CD 20 € kpl Sakilaiset: Jätkä ja muita kupletteja 15 € kpl Snadi Pumppu: Slangi on swengiä 10 € kpl Jörde-Juge -cd, 15 € kpl Stadin mestat, lauluja Helsingistä 20 € kpl Stadi Musicard, CD-postikortti 15 slangibiisiä 5 € kpl Tilaajan nimi: Osoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys Tilaa netissä! www.stadinslangi.fi tai sähköpostitse: toimisto@stadinslangi.fi. L . army-malli musta 10 € kpl T-paidat koko . S . 09-774 1041. maksaa postimaksun Hinta Tilaus/kpl Tsilari_taitto_2-12_3.indd 32 13.4.2012 10.45. Tuotteet voi noutaa Stadin Slangi ry:n toimistosta tai tällä lomakkeella postitse, jolloin tilauksesta peritään postituskulut. Friidu 5 € kpl KNIIGAT Garam, Sami: Seittemän broidii 15 € kpl Janzon, Eddu: Palsa kanis, litski kalis 10 € kpl Lasse Liemolan juhlakirja Anna pois mun kitarain 30 € kpl Malaste, Pentti: Uusi testamentti Stadin slangilla 20 € kpl Mattsson, Eki: Griinataa kimpassa 8 € kpl Mattsson, Eki: Kun Eki oli snadi 10 € kpl Mäkelä, Juhani: Stadin snadi slangisanakirja 10 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin slangin suursanakirja 55 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin mestat 1–2 95 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin mestat 3 28 € kpl Pohjola, Arvo: Himaföneri 10 € kpl Rehn, Leif: Gammelin jannu 12 € kpl Rehn, Leif: Jassen från Gammeli 10 € kpl Stadin Slangi ry:n juhlajulkaisu Niin gimis on Stadi 10 € kpl Tervomaa, Raija: Mesikämmen muurahaispesällä 18 € kpl Tervomaa, Raija: Mutsi ja mä 10 € kpl Tervomaa, Raija: Mut sulle sattuu aina 8 € kpl Tervomaa, Raija: Nopeammin korkeammalle 20 € kpl Tervomaa, Raija: Oho kallista kotia 10 € kpl Tervomaa, Raija & Mattsson, Eki: Skloddit braijaa 8 € kpl PLATAT Kauhanen, E. Kundi
Voittajat saivat Stadin Slangi ry:n juhlakirjan. A) radioita B) bilikoita C) telkkareita 10. Mikä oli Frederikin taiteilijanimi uran alkuaikoina. 9. Stadin helmikuun 1944 suurpommituksissa sloboflygareista pudotettiin 16.500 pommia. SKABAT Vastaukset Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki sähköposti: tsilari@stadinslangi.fi Fotoskaba Tsilarissa 1/2012 Arska Soisalo oli ottanut foton Linnunlauluntie 9:n kohdalta. Itsekkyyden muistomerkin pystytti Greenpeace 21.10.2010. Sillä oli yks Stadin ekoi… Niin, mitä. A) 670 B) 2670 C) 6700 5. K. Siinä on lueteltu äänestysalueittain kansanedustajat, jotka äänestivät 1.7.2010 Suomen eduskunnassa ydinvoimalan puolesta. A) HKV B) Helsingin Jyry C) Kuopion Riento 3. ”Titanic” on Frederikin esittämä hittistyge. A) Yrjö Lindegren ja Toivo Jäntti B) Dag Englund ja Vera Rosendahl C) Hilding Ekelund 4. Mikä seuraavista ei ole saari Stadissa: A) Porsas B) Sisilisko C) Kuutti 8. A) Arvo Turtiainen B) Arto Melleri C) Viljo Kajava 7. Bärtsin tsyrkas oli vuoskymmenii duunis shungaava pappi Walter Lampén, stärä ja edistyksellinen gubbe. Mikä laskee mihinkin. Kuka disainas Malmin lentoaseman. Mikä oli sen jengi sillon Tukholman olympialaisten aikaan 1912. Mätäoja ja Mätäjoki, Iso ja Pikku Huopalahti. Paasikivelle C) Tauno Palolle 2. Kelle tokattiin eka. A) Mätäjoki Isoon ja Mätäoja Pikku Huopalahteen B) Mätäoja Isoon ja Mätäjoki Pikku Huopalahteen C) Molemmat Pikku Huopalahteen Tsilari_taitto_2-12_3.indd 33 13.4.2012 10.45. A) Anssi Savioja B) Ilkka Sysimetsä B) Sheikki Ali Hassan 6. Mikä näistä Stadin punatiilikirkoista on vanhin: A) Uspenskin katedraali B) Saksalainen kirkko C) katolinen Pyhän Henrikin kirkko. Onneksi olkoon! STADIFROOGIS Vastaukset sivulla 34 1. FOTOSKABA Tsennaaks mestan. Hannes Kolehmainen luffas Suomen sata vuotta sitten maailmankartalle. Kuin moni niistä putos Stadiin. A) Teuvo Auralle B) J. Onnetar suosi seuraavia oikein vastanneita: Pirkko Nikunen, Alarik Vihersola ja Seppo Rantanen. Helsinki-mitskua on jaettu vuodesta 1955. Kuka runoilija skrivas Vallilan rapsodian
Näissä asioissa on helppo tehdä vääriä ratkaisuja, jotka vaikuttavat jopa vuosikymmenien päähän. Stikkaa sun kännykkänumeros Ilmarille Stadin Slangin toimistoon ni johan alkaa homma skulaa! Ja iimeilin sä oot vissiin jo toimistoon stikannuki. Stadin Slangi ry:n oma lojari, varatuomari Eila Bertell aloittaa Tsilarissa lakipalstan. Tsilari_taitto_2-12_3.indd 35 13.4.2012 10.45. Ässärykmentin muistopäivä Lakipalsta Hei! Olen Eila Bertell ja syntynyt v. Tsilarin lakipalstalla vastaan jäsenten tekemiin lyhyisiin kysymyksiin lähinnä perheja perintöoikeudesta. Omaisuus saattaa vahingossa mennä aivan väärälle henkilölle ja jopa valtiolle. Ilmoita sekin mieluiten sähköpostilla, mikäli sinulla sellainen on. maaliskuuta. Ässärykmentin muistopäivää vietettiin perinteiseen tapaan 13. Puhetta johti Matti Herlevi. . milloin kannattaa tehdä testamentti, miten lapsettomien parien omaisuus jakaantuu, avoparien oikeudet, perintöverot jne. Parantaaksemme tiedottamista pyydämme myös ilmoittamaan toimistoon kännykkänumerosi, jotta voimme tarvittaessa lähettää sinulle tekstiviestin. Mieheni on Valkasta. Perintöasioissa tulee usein esiin monenlaista pulmaa, kuten esim. Jos et saanut tammikuussa sähköpostissa Stadin Slangin jäsenmaksulaskua, ilmoita toimistoon mieluiten sähköpostilla nykyinen sähköpostiosoitteesi, mikäli sinulla sellainen on. Jäsenmaksut ja tiedotus iimeilillä ja tekstareilla Stadin Slangi lähetti jäsenmaksulaskun sähköpostina niille jäsenille, joiden sähköpostiosoite oli tiedossa, mutta on ilmennyt, että monet osoitteista olivat vanhentuneita tai muuten virheellisiä, eikä lasku koskaan saapunut perille. Slangin blomstereita laskemassa vasemmalta Hannu Heiskanen, Arska Soisalo, Eki Nordberg (†) ja Lasse Liemola. Stadin Slangi ry:n hallitus Kundi hei! Friidu hei! Haluisiks sä saada tekstarilla infoo slangijengin tapahtumista. Sähköpostiosoitteita rekisterissämme on tällä hetkellä pari tuhatta. Vuoden 2011 hallitukselle myönnettiin tilija vastuuvapaus. 1953 Kumpulassa, Kymintiellä. Kun nykyään tiedotamme Stadin Slangin tapahtumista myös sähköpostissa, on tärkeää että kaikki sähköpostin omaavat jäsenet saavat tuoreet tiedot reduista ja muista tapahtumista. Lähettäkää kyssärinne (suht lyhyehköt) Eilalle ja Tsilariin osoitteisiin: bertell@luukku.com ja tsilari@stadinslangi.fi ja skrivatkaa viestin otsikoksi ”Tsilari lakipalsta”. Maksumuistutus helmikuussa lähetettiin kaikille normaalina postina. Myös kotisivuilla kannattaa käydä tsekkaamassa tapahtumia. SLANGIJENGI Hiertääkö joku riitajuttu, uhkaako rosis. Sen iimeili on: toimisto@stadinslangi.fi ja luuri 09-774 1041. TSILARI 1/2012 35 Kevätkokouksen päätöksiä Stadin Slangi ry:n kevätkokous pidettiin 26.3.2012 Milenkassa
Noin kaveeraa vaan nurmivasarat ja muut landet. TERVEISIN LAKE OKSANEN Haloon Hei lehden jengi. LESAAJILTA 36 TSILARI 1/2012 Tarjan kansis Jutussa oleva Tarjan kansis ei ole Neljännen linjan ja Porthaninkadun kulmassa, vaan Neljännen linjan ja Itäisen Papinkadun kulmassa. Siellähän hillu monia, ainakin oman kaveerauksensa mukaan, useita mestaruuksia voittaneita entisiä nekkaajia. Fadu stikkas hanskat korvilleen ja sano, et älä helvitissä kaveeraa noin. Mekin kiltit tyttökoululaiset! NIMIM. Kaksi on syytä lopettamiseen, toinen on sairaus, toinen on Jengiä oli salin täydeltä ja hurmaavia daameja vaikka kuinka. Kliffaa kesän venttausta kaikille. Viimeisenä valmistui 1910 Itäisen Papinkadun kulmaan nykyinen korttelin ainoa jäljellä ole va koulu rakennus Kallion kansa koulu. Sanonta kuuluu pommilla. Aloitin koulunkäyntini Tarjan kanssa samana vuonna samassa Kallion kansakoulussa. Aivan asiantuntematonta puhua pummilla ajamisesta! Ai,ai että ottaa päähän. Ravintola Koskenranta olisi muuten ihanteellinen paikka järjestää pääkaupungin alueen swing-musiikin ystäville säännöllisesti pidettävät tanssiaiset, ei mitään humppaa tai muuta sekalaista, vaan isot bändit soittamaan swing-musiikkia. Ja kun yhdeksän vuotta käytiin Tyttönorssia, siinähän jo tuli säästöä! Kotiin päin ei niinkään yritetty, silloin bussi ei ollut täynnä. Pannaas miettien, jos joku bonjais tän idiksen. Johtuiko Tarmon salin läheisyydestä. Huvien musiikista vastasivat pojat, jotka osaavat hommansa ja svengaavat kliffasti. Mutt mua ihmetytti se, et siinä käytettiin Tampereen murteen sanoja, kuten miälest ja oleen ja pyöriin. Joku on joskus kaveerannu sanonnan tulevan ruotsinkielen puomia tarkoittavasta bom(en) sanasta ja niin meilläkin päin Brakun kentän liepeillä bamlattiin. Mä luin tosta uudesta Tsilarista aika mielenkiintosen jutun Kuntsin skloddeista. Ihmiset kun pääsevät eläkkeelle, ne ovat eläkkeellä, mutta muusikot senkun vaan jatkavat soittamistaan. On kliffaa, kun vanhat konkarit vielä viitsivät ja jaksavat. Kato maalaisten munnarissa ei käänny oikea nimi Sörkka, vaa on helpompi sanoo se ä siihen. Yleisö tuntui olevan aika tyytyväinen näkemäänsä ja kuulemaansa. Olen täysin samaa mieltä asiasta. Pianoa soitti Jaakko Harjula, kitaraa näppäili Pentti Kaartinaho, laulupuolesta vastasi – muistattehan tuon hurmuripojan jonka ääntä Kari Fallin ääni hämmästyttävästi muistuttaa, se on Dean Martin tai lähellä on myös Perry Como. TIETENKIN POMMILLA Laskiaisjorot Koskenrannassa Stadin Slangi ry järjesti laskiaisjorot Viikissä ravintola Koskenrannassa. Täytyy myöntää, et siitä asti, noin 45 vuotta, olen aina Sörnäisistä puhuttaessa käyttänyt Sörkka-nimeä. Swing on tällä hetkellä kovaa kamaa ja isot bändit odottelevat soittotilaisuuksia. . Sillähän sentään säästettiin koululaislippua. Hagiksen tortsalla tulikin notkuttua aika usein, johtuen siitä, että isoäidilläni ja tädilläni oli lafga Saariniemenkartsalla. OLIWER. Mekin tytöt, meitä oli kuuden porukka, kun 50-luvulla ajettiin 14 trollikalla Viiskulmasta kouluun Töölöön, kilpailtiin sillä, kuka bussin takaosassa pääsee POMMILLA. Melko usein onnistuttiin. Olisi ollut kiva tutustua, mutta mitä sitä meikäläinen, ujo poika. TUMPPI HERMANNISTA VM –56 Pummilla vai pommilla Karl-Ivar skrivas vuoden ekassa numerossa “pummilla vai pommilla?” kliffan muistelon. Porthaninkadun puoleisella puretulla kulmatontilla on lasten leikkipuisto. KOSTI KOSKELA Tsilari_taitto_2-12_3.indd 36 13.4.2012 10.45. Kun väkeä tunki takaosa täyteen, rahastaja ei ehtinyt katsoa niin tarkkaan. Mutta sitten, mitä hittoa pojat – tytöt istuivat pöydässä ihmetellen, mikseivät pojat hae heitä tanssin pyörteisiin, vaan seurustelevat keskenään ryyppäillen. Hesa, puhutaan pummilla-ajamisesta, vaikka oikea sana on POMMILLA! Pummit oli eri juttu ja ovat vieläkin. Pisin matka oli Urheilutalon kantilta Hagikseen. Toinen ikuisuuskielikysymys juontaakin Hagiksen tortsalle. Alueella on runsaasti parkkitilaa, koski kohisee ja kesäisin olisi ulkopuolella linnunlaulua ja sisäpuolella soisi bändi. Ai jaha. Talo on saneerattu 1969 ja on nimeltään Kallion ala-aste. Alkuaikoina jopa joskus korjailin muiden ääntämistä ko. Kandeis vähä tsekata, miten skrivaa, kaikella kunnioituksella. asiasta. Lankkuaita erotti apukoulun naapurista, 1898 valmistuneesta kaksikerroksisesta pientenlastenkoulusta, joka 1950 oli meille oikea kidutuspaikka, sillä siellä oli koulun hammaslääkäri. JÄSEN NO: 400 Pommilla ilman muuta! Hyvä juttu tuo “Pummilla vai pommilla”, sillä olen oikein kärsinyt siitä, että nykylehdissä, esim. Esimerkiksi kukaan ei sano taikka kirjoita ruvettiin röökaan, sinne ei tuu N perään. Myynnin hoiti tunnettuun tyyliinsä Pia: ei ole pakko, mutta ostettava on. Neljännen linjan ja Porthaninkadun kulmassa oli 1891 valmistunut apukoulurakennus. Sit se kysy mihin olin menossa; mä siihen et Sörkkään. Gubbe päätti nekkisuransa stoorin toteamukseen, et kolme sen viimeistä finnausta oli kaikki Suomen mestaruuksia. On jopa omakohtaisia kokemuksia pommilla skujaamisesta. Any way, nykyisin uskon molempien mallien olevan yhtä oikein, vaikka itse käytän nimeä Sörkka, hamaan graveriin asti. Kunnon joroissa on aina arpojen myyntiä ja niin oli nytkin. Joka tapauksessa yksi tällainen vanhempi starbu tuli juttelemaan elämänstooriaan, joka jäi mun mieleen. Mutta POMMILLA ilman muuta, jokainenhan sen tiesi! Nyt en uskalla paljastaa nimeäni, kun tuli tuo koulu mainittua. Vaan se menee olee, pyörii, röökaa! Eria asia on jos ruvettiin skulaamaan, siinä tulee se n perään
Musikaalin jälkeen tsörasimme busalla Keisarinsatama-raflaan. Cabaret musikaali oli oivallinen. Panimon tunnetuin olut oli UKKO-olut, mut duunattin monia muitakin ölpereitä. Onneksi hiffattiin mestan arvo ja 1991 museovirasto teki suojelupäätöksen, koska kaikki kolme suojeluperustetta toteutuivat 1) rakennustaiteellisesti, 2) historiallisesti ja 3) maisemallisesti arvokas. Jos se sujuu fiinisti dallaten ja joka stepille klabbin stannaten niin kartsalle tulo on OK. Ympärillä oleva maailma ja sen murheet haihtuvat ja pinnan alla olevaa poliittista kuohuntaa pidetään ohimenevänä ilmiönä, joten eletään tässä ja nyt. 4§ Kun sittaat pöydässä homma on frii, mut pöydän alla pidetään vain klabbeja. Jo ekana vuotena duunattiin 700.000 litraa. Mut kyl ne kantsii gimmojenkin blukata. Keisarinsataman bubin seiniltä voi tsiikailla panimonaikaista historiaa. Tällöin ympäri maata oli 59 panimoa. Nämä ruulit on skrivattu kundeille, sillä gamloina hyvinä aikoina skönärit oli raflan vakiasiakkaita. Muuten gimma saattaa tehdä susta äänekkään ja skeidan analyysin, jonka myös lähipöydissä sittaavat kuulevat. Kun sä skruudaat voi pistää safkaa suuhusi sekä haarukalla että veitsellä. Kun tähän perinnerikkaaseen raflaan menee kantsii siellä ”elää ja olla” seuraavien sääntöjen mukaan. 5 § Illan mittaa sinä, frendisi tai muut raflassa saattaa järkätä yllisproggista, se on ”talon tapa” ja on normaalia lifeä. Safkaa oli monen sorttista se oli gutaa ja sitä oli riittävästi. 3 § Kun hiffaat seilorin, friidun tai muun klifan tuntuisen kamun ala bamlaamaan sen kanssa, jos et sä snaijaa mitä toinen bamlaa, ei se haittaa, sillä se ei myöskään välttämättä snaijaa mitä sä bamlaat, mut illan mittaan varmaan snaijaat mitä se gamu/gimma sulle meinaa proogata. Nämä vapaasti skrivatut säännöt ovat stailit ruulit myös muihinkin geimeihin missä kliffat frendit treffaavat. Siinä oli alun perin Kotkan Höyrypanimo jossa alettiin panemaan olutta 1895. Tsilari_taitto_2-12_3.indd 37 13.4.2012 10.45. Mallasjuoma osti panimon 1967 saadakseen uusia markkina-alueita, samalla se myös lopetti oluen duunaamisen. . Kotkan höyrypanimossa Langinkoskella on nykyään Keisarinsatama-niminen rafla. Bytingit rapistuivat ja se muodostui Kotkan kaupungille pulmaksi. 1 § Pistä päällesi kliffat kuteet, jossa tunnet olosi kun itteksi, mut ÄLÄ pistä skrakaa kaulaasi, sillä frendit saattavat pistää sut siitä koukkuun hengaamaan ja sit sä saatat jopa delata. Alun perin Nikolai Fredricksen pisti raflan pystyyn 1879. Kun sä dokaat glasarista niin ei tartte pitää snadiarilliä pystyssä, kunhan vain itse pystyt standaamaan ja dokaamaan. Paluumatka busalla sujui kliffasti ja jengi jää venttaamaan uusia reissuja kliffan jengin messissä. Fiilingistä voi hiffata elämän iloa, humua ja murusia. Vuosien saatossa bytingissä on ollut monenlaista aktiviteettia. Kairon nostalginen miljöö on oiva mesta treffata 1930-luvun alun Berliini ja sen Kit Kat -clubi. Se on bygattu yhteen Kotkan Langinkosken vanhimpaan bytinkiin. SLANGIJENGI TSILARI 1/2012 37 TEATTERIREDU KOTKAAN 3.3.2012 Busalastillinen enemmän ja vähemmän kulttuurinälkäisiä ja -janoisia Slangilaisia flyttas kauniin talvisena lauantaina Kotkaan ja skönemannien suosimaan Kairoon tsiikaamaan musikaalia Cabaret. 6 § Kun lähdet Kairosta on mielenkiintoisin vaihe miten glaaraat portaat alas. RAIKKA Slangijengi täytti dösan. Vuonna 1912 se oli maan viidenneksi sbulein panimo. 2 § Bailaaminen on olennaista ”kairoamisessa”, joten kenenkään ei tartte jäädä ”seinäruusuksi”, sillä joraamaan lähtö on mast jos et itse hifaan gimmaa, niin haki sitten melkein kuka donna vaan sua niin sen kun vaan. Se sai fiinin nimen Universal-Garden ja oli Kotkan fiinenpiä rafloja. Nykyään bytingit ei ole Kotkalle rasite vaan ylpeyden aihe. Busassa saatoimme hiffata meikäläisten sigranneet sujuvasti nämä ruulit ja kaikki oli busassa kondiksessa. Tosin reissuilmoituksessa luvatut vinkut piti itse bungata, mut se ei liiaksi hommaa latistanut
Julkaisemme kirjoituksia Stadista ja Stadin slangista. Suojellaaks tässä skidejä. Entäs härmäläinen, maailman tiukin röökilaki. Mut nyt suojellaan niitä skloddeja ku ei vielä oo valinnu omaa lemppariröökimerkkiään vaik ne jo muuten kiskoo spaddua posket lommollaan. Kaikkia juitsuja saa treenaa jemmata vaikka mihin, mut kyl skidit silti oppii ne perusjuitsut gartsalla, niinku röökaamisen, dokaamisen, imppaamisen ja bylsimisenki. Mä rupesin kansiksessa röökaamaan yli 60 vuotta sitten säännöllisesti joka päivä. Ei sille voi mitään sen enempää hima, skole, skoude, tsyrkka tai lakikaan.” SKRIVAA TSILARIIN . Toimituksen postiosoite on: Stadin Slangi ry, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. Nyt tarttee kneppailla joku kassalta kysytty näppäinluku, ja Mallu putoaa tiskiin. Ei röökaamisen alkaminen oo budjujen handussa. Siit se alkaa eikä siit, et Mallua on budjun hyllyssä. Kuiteski mä sanon: Älkää skloddit ikinä ruvetko kiskoon spaddua! Mä oon ite hyvä esimerkki siitä miten siinä lopulta käy, joten mulla on kanttia sanoa niin. Kun lähetät julkaistavaa postia, laita mukaan nimesi ja osoitteesi, vaikka käyttäisitkin nimimerkkiä. Ei sille voi mitään sen enempää hima, skole, skoude, tsyrkka tai lakikaan. Ei siin paljon silloin ehdi smydjata salaröökaajia. Nyt mulla brakaa palkeet lopullisesti. EI LAIT VÄHENNÄ RÖÖKAAMISTA T os alkuvuonna tuli voimaan uus röökilaki jonka mukaan kaupoissa ei enää ole röökihyllyjä asiakkaiden nähtävissä. Onks ikinä joku kieltolaki vähentäny jonkun kaman käyttöä. Ei sluuttaa. Tsyrkka puolestaan tyrkyttää jo riparilaisille ehtoollisvinkkuaan ja käskee vain nuoria röökaajia spadduilla muualla ku riparileirin tai tsyrkan hörneillä. Mut mikä on tän homman oikee nimi. . Skole ei voi nykyisin mitään ku maikat ei uskalla edes käskee riisumaan pipoa päästä luokassa; nehän voi sillon syyllistyy henkiseen väkivaltaan. Mut nyt saa taas joku sossutantta rauhan sielulleen ku se on hiffanut et nythän röökaaminen mukamas loppuu skloddeilta ihan tykkänään. Kakruhan alkaa röökaan ku kulmakunnan kingi haukkuu sitä mamikseks jos se ei hivaa vetää kingin örtsistä edes poskareita. ”Skidit silti oppii ne perusjuitsut gartsalla, niinku röökaamisen, dokaamisen, imppaamisen ja bylsimisenki. Mikä tässä laissa on niin helkutin fiksua. Eli, jos joskus bongaatte stadilla veetun hitaasti henkitoreissaan steppaavan vanhan jätkän, niin se olen mä. Jos kassaneiti on skarppina, ni spaddut jää skloddeilta ostamatta. SAUTSKI 38 TSILARI 2/2012 Tsilari_taitto_2-12_3.indd 38 13.4.2012 10.45. Mut se on spaddun vaan ei Mallun syytä. Mut nyt terveysfasistit suojelee skloddeja et ne ei alkais röökaan. Ihan ekaks, röökejä ei vanhankaan lain mukaan saa myydä alle 18-vuotiaille, siis skideille. Se kuuluisa mainoksien Marlboro-skoobari delas jo kauan aikaa sitten keuhkosyöpään. Tsilarin seuraava numero 3/2012 ilmestyy kesäkuun lopulla. Mut on ne silti röökaavia esimerkkejä skloddeilleen. Toi ei kolahda mun boltsiin. Se ois kuiteski joka tapauksessa delannu samaan tautiin vaikkapa röökaamalla Camel-buutsit klabbeissa Camelia. Ei oo. Kirjoitukset on lähetettävä sähköisessä muodossa osoitteeseen tsilari@stadinslangi.fi. Sitku perustettiin Alko ja se avas ekan pitkäripaisensa legendaarisessa numerosarjassa 543210 eli 5.4.1932 klo 10 ni brenkun kulutus väheni tosi bulisti. Hima ei voi mitään ku mude ja fade kummiski vetää spaddua himan partsilla tai pihalla ku ne fiksuina tietää et passiivinen röökaminen ehkä on niiden skideille haitaksi. Ei uppoo mun boltsiin. Sinä aikana pirtukuninkaat tseenas mielettömästi fyrkkaa ja kansa dokas salaa enemmän kuin milloinkaan ennen laillisesti. Meil oli brenkun kieltolaki vuosina 1919–32. Skoudeilla on näillä resusseilla ihan riittävästi muuta duunia bogatessaan rattijuoppoja ja muita rosvoja. Ei siin ollu kyse röökimerkistä. Siihen tarkoitettu aineisto tulee olla toimituksessa 10.5.2012 mennessä
maksaa postimaksun Stadin Slangi ry:n jäsenhakemus Pynn nen ilmo 18. Jäsenmaksu 25 € / vuosi. klo 19.00 – 22.00 Slangijamit Milenkassa Hausbändinä Riikosen Commander's Gang, stage vapaa muillekin esiintyjille To 10.5. muutos (muista jäsennumero) Liittymismaksu 15 €. klo 13.00 Arthurin lounas, Hotelli Arthurin ravintola, Vuorikatu 19 Ti 22.5. TÄYTÄ TEKSTAAMALLA JA ILMOITA TÄYDELLINEN POSTIOSOITTEESI! Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys skrivatkaa mut jengiin! Stadin Slangi ry. klo 12.00 Helsinki-päivä Tsekatkaa kotisivut! Ja sähköposti! ILMOITTAUTUMISET / FROOGAT Stadin Slangin toimisto Ilmari Jokinen, Puh. 0400-359 449 merjette.salminen@gmail.com Stadin Slangi ry:n häppikset TSILARI 2/2012 39 SLANGIJENGI Sukunimi: Etunimet: Jakeluosoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Sähköposti: Syntymäaika: Syntymäpaikka: Sukupuoli: mies nainen Erityisjäsenmaksu: koululainen opiskelija Paikka / Aika / Allekirjoitus Hak.nro / Maksupäivä (toimisto täyttää) Jäsennumero Osoitteen tms. 09-774 1041 toimisto@stadinslangi.fi Häppiksen pj, Marjatta Salminen, Puh. joulukuuta 2011 20:48:05 Tsilari_taitto_2-12_3.indd 39 13.4.2012 10.45. klo 19.00 – 22.00 Slangijamit, Milenkassa Hausbändinä Riikosen Commander's Gang, stage vapaa muillekin esiintyjille Ti 12.6. klo 18.00 – 20.00 Slangitreffit Milenkassa . . klo 11.00 – 16.00 ja 13.15 – 18.15 (kaksi samanlaista kuljetusta + ohjelmaa) Kuivasaarenskiglaus Ti 5.6. Kesäkuu La 2.6. Koululaiset ja opiskelijat 5 € / vuosi. Toukokuu Ti 8.5. klo 18.00 Mutsi on bestis -äitienpäiväkonsertti Dumiksessa Ke 16.5
huhtikuuta 2012 22:10:43 Tsilari_taitto_2-12_3.indd 40 13.4.2012 10.45. Mutsi on Bestis 9