Tsilari 2/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

vuosikerta Hinta 6 € TSILARI Biisis kaba ratke s! Tsilari_taitto_2_13_3.indd 1 9.4.2013 13.31. Marskin ritarit rivissä TSILARI 2/2013 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 18
On bulit pokat stailit taas saa niitä vaikka sovittaa vois nyyat rillit slumppaa Karhiksen nallekin funtsaa Stailit glasarit Stailit glasarit Stailit glasarit Stadin Slangin Stadin Slangin Stadin Slangin jengille jengille jengille -20 -20 -20 % % % rabatilla! rabatilla! rabatilla! KARHUPUISTON OPTIIKKA Agricolankatu 11, 00530 HELSINKI Puh. Foto Antti Miikkulainen. 09-753 9299 Tsilari_taitto_2_13_3.indd 2 9.4.2013 13.31. (09) 774 33 44 lihatukku@chef-wotkins.com | www.chef-wotkins.com TEHTAANMYYMÄLÄ puh. Kuvassa Esa ja Eva Niemelä, Ulla Aaltonen, Liisu Miikkulainen, Raimo Puurtinen, Raimo Nyman, Tuula Lindblom, Arja Kaukinen, Risto Aaltonen, Eva Holmasvuo, Terttu Miikkulainen. (09) 774 33 477 ma-pe 7–18, la 7-15 tehtaanmyymala@chef-wotkins.com Fläsää, tsieguraa, bradarii, metukkaa, broiskujubinoit, tekumekuslarbaa, ryynärii... CHEF WOTKIN’S PALVELUTISKIT JA MYYNTIPISTEET Taksidata ilmo 18. LIHATUKKU VEIJO VOTKIN OY RAVINTOLAPALVELUT Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki Puh. Tasan Stadin parhait. joulukuuta 2011 20:28:23 Vappu 1949 koittaa Kalevankatu 51:n ja 53:n skideille
Foto Antti Miikkulainen. Glaiduu vappua! Tsilari_taitto_2_13_3.indd 3 9.4.2013 13.34. VAKKARIT 4 Snadit 5 Ledari 6 Bamiksen lööppi 18 Sörkän friidun stooreja 24 Fundeerauksia 33 Skabat 38 Sautski 39 Häppikset SISIS Kannen kuva: Kallu K. Koski TSILARI 2/2013 3 STADILAISIA 7 TSUPPARINA POHJOLASSA – Pentti Elovaaran spettari 17 KLITSUSSA LAULETAAN – nykysestä Stadista 26 KAISANIEMEN IHMISYSTÄVÄ – Vapaamuurarin haudalla 37 KAI PAHLMAN IN MEMORIAM – hyvästit futiskingille ja muusikolle EKS MINNAA 8 NORSSIKUJEITA – kouluneuvoksen velmut skolemuistot 12 ELTSUNAJOT, OSA 2 – aito kuolemanvaara vaani 25 SKLODDIN MUISTO – fiilistelyä 30 vuoden takaiselta Humallahdelta 30 JÄÄKÄRINKADUN PIKKUKUNDI – Harry Ifströmin muisteloita STADI JA SLANGI 9 BIISISKABA RATKES! – pluggaa tulokset 10 SLANGIKURSSI PÄÄTTYI – oppilaat skrivaavat 23 SIEPPARI RUISPELLOSSA – slangiklassikko 28 BREGUA TORKKELINMÄELTÄ – Stadin kliffat mestat SNAKKAILUA 22 ROMPPU-KOIRA – koiruudet senkun lisääntyy 34 HARMAJA RUNOTREFFEILLÄ – Päivi Istala vieraana 35 STADIN VAPPU – Ulla Saarnion runo 36 LESAAJAPALSTA 19 Stadilaiset Marskin ritarit Vappu 1949 koittaa Kalevankatu 51:n ja 53:n skideille. Kuvassa Esa ja Eva Niemelä, Ulla Aaltonen, Liisu Miikkulainen, Raimo Puurtinen, Raimo Nyman, Tuula Lindblom, Arja Kaukinen, Risto Aaltonen, Eva Holmasvuo, Terttu Miikkulainen
Ku sä bamlasit, olit kriittinen, terävä, mut aina oli myös huumorille tilaa. Sä olit ajatteleva kundi, sotaveteraani, joka vetelit fiudellas isänmaasi raskaita tykkejä sodan viime hetkillä Ilomantsin skragiksissa 1944 tiukoissa mestoissa. Pepe, pysyt muistissa ja muistoissamme! TAPPARI L-O, JOKKE K, NACKI S, KIUKO N, JULLE S, KALE S, UPI K, KALLE S, TAPPARI L-NEN, LAURI K, LASSE S, LEIPURI N. Yks Pitkänsillan pohjoispuolen tunnetuimpia kavereitamme, Pentti Edvard Kärkkäinen, 87 v, on ny vaan meidän muistoissa. Hautajaiset oli Malmilla helmikuun ekana. teki perinteisen kunniakäynnin Talvisodan Ässärykmentin muistomerkille 13.3.2013. Lehterillä tsitattiin ja seurattiin tiukasti meininkiä. Stadin Slangi Ässäpatsaalla Stadin Slangi ry. Tsilari_taitto_2_13_3.indd 4 9.4.2013 13.31. Avulias olit ja kannustit meitä muita muistamaan omia parhaita kavereitamme, jos niillä oli vaikeuksia tai sairauksia. Oikealta puheenjohtaja Pekka Kurvinen, Arno Soisalo ja Mikko Seppälä. Ku me muisteltiin, millane sä olit, nii jokaine meistä piti sua yhtenä parhaista esikuvaksi kelpaavista ihmisistä. Sä et dogannu ikinä brenkkua, mut pysyit niissäkin jengeissä hoitamassa kavereita, joilla saatto joskus olla liian kova jano. Me muisteltiin kimpassa yli parin lähivuosikymmenen kuntoilukaveriamme ja hänen laiffiaan hautajaispäivän aamutreeneissä Malmin uimahallissa, jossa käytiin kolmesti viikossa vuosikymmeniä. Pepe, sä et ollu meistä äänekkäimpiä, mut ku sä puhuit, nii me kuunneltii. Sydän pragas omassa himassa, tuli sellainen lähtö, niinku Pepe oli ite toivonu. Kärkkäisen Pepe on delannu. 4 TSILARI 2/2013 SNADIT Kolmisenkymmentä Stadin Slangi ry:n jäsentä oli 28.2.2012 tutustumassa Eduskuntaan. Foto Hessu Orasmaa
Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 18. Se sai tsittaa ihan yksin. Sillä on yli 3 500 jäsentä, ja joka päivä toimistonhoitaja ja jäsenkirjuri Ilmari Jokinen saa skrivaa uusia jässäreitä. Mut skloddit on skloddeja. LEDARI PEMU SLANGI SKUJAA LUJAA N yt just Stadin Slangi ry on bulimpi ja stydimpi kuin koskaan. Mut Stadin Slangi skujaa lujaa. Kyl ne sit olis ottanut sut vaikka sylkkyyn, kutitellut snadisti ja ollut sun parhaita kaiffareitas. Siel on tosi kliffaa. Ne ei bonjaa, et Stadi ei oo niiltä mitään föraamassa, vaan antamassa koko Stadin styrkan ja osaamisen. Se sanoikin stadilaisia snadisti leveiks. Ne ei lainkaan honaa sitä, et juuri se, et ne olis osa Stadin bulia familia, olis parasta mitä niille vois tapahtua. Nehän onkin kaikki Stadin omia skloddeja. Se viihdyttää, vaikuttaa ja painostaa. Samal ne kuitenkin imee ahnaasti Stadi-mutsin daisarista kaiken milkin mikä irti lähtee eikä bungaa siitä mitään. Lisäks stadilaiset ovat tosi redii jengii, sen lisäks että ne jelppaa itteään, ne jelppaa myös koko Härmää. 040-773 7834 tsilari@stadinslangi.fi Risto Kolanen risto.kolanen@pp.inet.fi Virve Obolgogiani vo@mimino.fi Mikko Seppälä Puh. TSILARI 2/2013 5 Päätoimittaja Pertti Mustonen puh. Stadi on ne födannut, siis Espoon, Vantaan, Kauniaisen ja nipun muita. Tsilari_taitto_2_13_3.indd 5 9.4.2013 13.31. Yks Pemun vanha gimmafrendi skrivas Pemulle kirjeen, jossa se spitskas, et ku se ekan kerran meni messiin slangitreffeille, niin kukaan ei tullut bamlaamaan sen kanssa. Stadi on Härmän pääkaupunki ja stadilaiset ovat Härmän ydinmehua. Osallistuminen on parasta lääkettä anomiaan, fiilikseen, et millään ei oo mitään välii. Pemu vastas, et sun olis ite pitänyt mennä bamlaa niitten kanssa. Tänään Stadin Slangi brotaa ihan eri sarjassa kuin vielä viisi vuotta sitten. Sen sijaan, et nää skloddit kiittäis Stadia ja bonjais sen arvon, ne tsymffaa ja syyttää et Stadi yrittää röövata niitä ja napata ne itselleen. 040-506 0954 raija.tervomaa@kolumbus.fi Ulkoasu Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab Postiosoite Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Toimiston puh: 09-774 1041 Toimisto avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. Lisäks Stadi on aina jeesannut myös näitä naapurimestoja Stadin ympärillä. Sen proggikset ei oo pelkkää bailaamista sitäkin tietysti, mut lisäks Slangin häppeningit antaa kaikkea, tietoa, taitoa ja uutta asiaa stadilaisuudesta, historiasta ja merkkimiehistä; lisäksi hyviä vinkkejä arkilevaamiseen. Ei! Stadin Slangi on kasvanut Härmän buleimmaksi kansalaisyhdistykseksi. 050-550 5706 mustopertti@hotmail.com Toimitussihteeri Pirjo Tuohimaa puh. No skloddit o skloddeja. Varmaan seuraavat sata vuotta ne vielä spitskaa, et Stadi on tuhma niille. Stadilaisten bungaamalla verofyrkalla Härmä elättää toistasataa snadimpaa härmäläistä kuntaa. Luultavasti mikään jengi Härmässä ei järkkää yhtä paljon kaikenlaista proggista, mööttiä, bailuja ja reduja ku Stadin Slangi. Kun Stadin Slangi bamlaa jotain, nii jengi lysnaa, dirigatkin. Sen tehtävä on kans ihan klaari. Slangijengin hauiksessa alkaa olla snadisti tota yhteiskunnallista styrkkaa. Uudella bamtsikalla, Pekka Kurvisella ja hallituksella on tuhannen taalan paikka terävöittää entisestään Stadin Slangin profiilia, ottaa osaa ja vaikuttaa Stadin ja koko Härmänkin juitsuihin. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n on tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoista ”till säljaren”, joka tarkoitti lehteä tai sähkösanomaa, jonka yhden kappaleen myyntitulon sai myyjä pitää itsellään. 040-567 1404 moseppal@mappi.helsinki.fi Raija Tervomaa puh. Ku kasvaa oikeen buliks, voi tulla snadisti leveeks. Ilman Stadia niiden tulevaisuus on snadisti niin kuin sjunkkaavalla botskilla. Lopuksi yks varotuksen sana. Se ei ole mikään snadi starbujengi tsittaamassa jossain Kaltsin räkälässä ölkkiglasari klyyvarin edessä jauhamassa skeidaa ja minnaamassa menneitä
Snygii kevättä kimpas – griinataan myös netissä! PEKKA KURVINEN BAMIS PEKKA.KURVINEN@ELMIO.FI 0500 561 652 TWITTER: @PKURVINEN BLOGI: WWW.PEKKAKURVINEN.WORDPRESS.COM Tsilari_taitto_2_13_3.indd 6 9.4.2013 13.31. 6 TSILARI 2/2013 HALLITUS Puheenjohtaja Pekka Kurvinen pekka.kurvinen@elmio.fi Varapuheenjohtaja Pirjo Tuohimaa puh. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@welho.com Taloudenhoitaja Kimmo Karvinen puh. Tarjolla on ilmaiseksi näyttäviä alustoja, joihin vaikkapa fotojen, karttojen ja kaavioiden lisääminen on iisiä. 09-774 1041 toimisto@stadinslangi.fi Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. 040-567 1404 moseppal@mappi.helsinki. Naamojen suosiosta kertoo se, että ryhmän jäsenmäärä ylitti viime helmikuun lopulla puolen tuhatta ja tahti näyttää kiihtyvän. Homma hoituu esimerkiksi klikkaamalla Slangin nettiosoitteen www.stadinslangi.fi etusivulla olevaa facebook-linkkiä. 09-774 1041 Toimisto avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. 044 383 8749 sanna.lehtinen @eduskunta.fi Marjatta Salminen puh. Hallituksemme saa arvokasta tietoa jäsenistön kiinnostuksen kohteista tapahtumien suunnittelemiseksi. 0400 359 449 merjette.salminen @gmail.com Mikko Seppälä Puh. 050 555 7315 lars.solman@gmail.com Toimistonhoitaja ja jäsensihteeri Ilmari Jokinen puh. Esimerkiksi yhdistyksen järkkaamista reduista, joroista ja treffeistä muistutukset hoituvat pikapikaa. www.stadinslangi.fi BAMIKSEN LÖÖPPI SOME J engimme avasi oman Facebook-sivunsa parisen vuotta sitten. Facebook-ryhmä tekee tätä perusduunia verrattomasti. Tutkijoille fb on todellinen aarreaitta – olipa kyse sitten Stadimme historiasta, slangista, kaupungistumisesta, kaupunginosien muutoksesta tai yleisestä yhteiskunnan kehityksestä. Onpa naamakirjajengi oma-aloitteisesti järkkaamassa sporaredunkin! Tietysti niiden näkövinkkelistä, joita netti ei tavoita, toivois, että tällaset bulimmat jutut olis yhdistyksen hanskassa – jo ihan siitäkin syystä, että meillä on hommaan valmis systeemi toimistonhoitajaa ja pankkitiliä myöten. 050-512 5077 kimmo.karvinen@elisanet.fi Risto Kolanen puh. Päivitysten tekemisen ja kommentoinnin kynnys on matala ja tieto kulkee reaaliajassa – mistä päin maailmaa hyvänsä. Kun valtaosa fb-aineistosta tukee suoraan Slangin tarkoitusperiä, näkisin mielelläni sieltä kertyvästä aineistosta syntyvän vaik väikkärin. Oman fb-ryhmän merkitys on uskomaton. Nythän lähetämme näistä meilejä ja tarvittaessa tekstareita – sekä myös aina tiedon pariinkin otteeseen Facebookiin. Snadia skabaakin on käyty niin Palmu-elokuvien näyttelijöiden himoista kuin fotoista, joissa arvuutellaan otoksen aikaa ja paikkaa. Ryhmän jäseneksi pääsee hakeutumalla, jonka jälkeen ylläpitäjät liittävät ryhmään. fi Lasse Solman puh. Merkiksi siitä, että kyseessä on ensisijaisesti yhdistyksen jäsenten oma ajatustenvaihtofoorumi, ryhmän nimi on Stadin Slangi ry. Iänikuinen, jonninjoutava studaus ja fragis siitä, osaako skrivata slangia ”oikein” ei fb:ssä estä kommentointia vaan arkailijatkin uskaltautuvat, just niinku pitääkin! Stadin Slangin tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä Helsingin leikki-, harrastusja kulttuuriperinteen taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen. Päivittäin saamme lukea ja katsoa jengiläisten lähettämiä tarinoita, fotoja ja piirroksia menneestä ja tämän päivän Stadista. Omat julkiset toimemme ovat pikapikaa netissä kaikkien nautittavina. Omalta osaltani nosta peukkuni ja tykkään, jos joku tällaseen tutkimukseen joskus hakis yhdistykseltä stipendiäkin. Julkkisten taustoista on saatu arvokasta lisätietoa – puhumattakaan slangin eri aikojen ja paikkojen kieliversioista. Ja lyhyet jutut, linkitykset ja muikkarit hoituvat näppärästi twiittaamalla. 0400 204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi; Sanna Lehtinen puh. Juuri tajunnanvirta ja siitä juontuva ajatuksen sekä sanankäytön avaruus lienevätkin Facebookin nopeuden yksiä parhaista puolista. Naamakirjan ohella toivonkin jäsentemme avaavan oman blogin ja skrivaavan tarinoitaan, mielipiteitään ja havaintojaan kaikkien saataville
Matka jatkui: Sörkan rantsutie, Siltasaari-Kaisaniemi-Mikonkatu ja perille Aleksi 44:ään. Hän pyysi istumaan ja tarjosi tsufet kysellen, miten olin viihtynyt duunissa. Duuniin skujattiin fillarilla, kerran jopa ”ilman käsiä”, ei saanut handuilla koskettaa ohjaustankoon. Hän kutsui usein huoneeseensa, jossa allekirjoitti vakuutuskirjojaan. Tervehdittyään hän sanoi: ”Bökat alas!” Sen jälkeen hän länttäsi suurella leimasimella takapuoleeni MITÄTÖN-leiman, nipisti sitten lujasti ja potkaisi vielä kevyesti persuuksiin ja komensi pilke öögassa duuniin. Hän kulki joka aamu osaston läpi ja toivotti jokaiselle virkailijalle hyvät huomenet. Kulosaaren siltamaksu piti myös bungata, ja kun siltavake oli kopin ulkopuolella, me stikattiin sille tasafyrkat handuun. Auto-osaston dirikana oli Harri Parmala. Tapasin myös sijoitusjohtaja T.Jaatisen, joka 1945 skrivas mulle suosituksen Kauppakorkeaan. PENTTI ELOVAARA ”Dirika vain skrivas, ja mä jeesasin loput.” TSILARI 2/2013 7 Tsilari_taitto_2_13_3.indd 7 9.4.2013 13.31. Seuraavana kesänä olin Hannes Kolehmaisen urheiluvälinehandelissa myymäläapulaisena. . Häntä kutsuttiin Kapaloheimoksi. Vein hänelle joitain papruja. Dirika vain skrivas, ja mä jeesasin loput. Olin vasta 14-vuotias, ja heti skolen loputtua piti ilmoittautua ylivake Tatu Kolehmaiselle (se oli muuten Hannes Kolehmaisen broidi). DUUNISPEDA TSUPPARINA POHJOLASSA M un eka duunimestani oli vakuutusyhtiö Pohjolassa. Se onnistui, muttei enää nykyään… Mä vähän skagasin ja studasin kun ilmoittauduin Tatulle. Sitten tuli krigu, ja sehän on taas aivan eri stoori. Faija tsennas Pohjolan dirikoita ja järkkäs mulle ja broidille duunin sinne kesäks 1937. Meriosaston dirika oli S.Ojanen. Me budjattiin Hertsikan siirtolapuutarhassa, jossa meillä oli snadi mökki ja 330 neliön tontti. Mun hugina oli ”fleskarilla” kuivata ne allekirjoitukset ja siirtää valmis vakuutuskirja omaan pinoonsa. K.A.Paloheimo oli pääjohtaja ja budjas talon ylimmässä kerroksessa, jossa oli myös hänen toimistonsa
Skole alko sit 8:25. Tietysti se vähä helppas ku ties et eka timme lyheni snadist. Varma mut nokinen mahis oli tulla inee koliluukust. Se meit jäbiä snadisti nyppi. Joka aamu tuli skolen etee kolilasti, jonka tsilari sit nakko lapparil koliluiskaa pitki inee. Yks Ratakadun puoleinen fönari oli auki, siit voi pomppii inee. Sillo ei böönii viel ollu Norssissa. Mut sillo ku marssi alko juhlasalii, vaksi – gamla ankee jäbä, joka staijas vaksikopin edes stikkas ulkodörtsit boseen. Ku haudan dikkaajat naama mutrul siit sit kaverit kanto salist ulos. . Poitsu, joka oli Bilsan ja mantsan maikka, oli tosi sungariveijari. Bamlaamine oli out ja virsari handus nii, et parinkymmenen metrin välein staijaavat maikat vois kranskaa, ett sull oli virsari eik mikää feikki. Ku joskus saarna veny longaks, piti ottaa hihnat handuu ku entine vossikkakuski. Homma oli ku rynnäkköpatiksen sissijonos. Fiilis oli vakaa, ja maikat piti syynii ett kaik skulas vaik figelit oli kanis. Oli kuitenki mahiksii klaaraa hommeli. Se ei ollukkaa mikää snadi manööveri. Första kikka oli rupee rykii – ja ku 800 kundii rykii ku keuhkisukot Heinolan tubis, alkaa saarnaki tuntuu latteelt. Sillo ei hanut päässy enää inee. Me tultii just bamlauskorokkee etee ja siin me staijattii jäykkinä ku Kappelin portsari. – Oli se aika kunkku karjuu. Funtsatkaa ny, jäbät ja giltsit, mitä meinaa, ku 860 karjuu luudaa parijonos virsarit handus. Toinen mahis oli Johiksen puolella. Nii se saarnaki sit loppu, ja päästii latoo takas alas. 8:07 klogu ringas taas; sillo ala-aulan nahkat ja muut hilseet läht dallaan. Sit reittii ku tulit, olit vähä musta, mut ehk seki oli vaivan väärtti, ku ei tarvinnu tulla tsittaan jälkkäriin. Joskus melkee onnisti, mut ain jossai se kuitenki kiekas yli muide. Mut jos veijaril ei ollu hörökorvaa (latinaks cava auris) eikä se hiffannu, ett oli aika latoo stoorii finii, oli duunattava extra jyke. Sil oli tapana staijaa ja sungaa fiinin bamlauskorokkeen vieres ja sil oli niin järnhorda ääni, ettei meil jääny muuta mahista ku yrittää sungaa se nuri. Sieläki oli fönari öpnattu, mut se vaatiki breivimpää luontoo, sill ekaks täyty kletraa stikkat ylös ja niiltä sitte tsuppaa fönarin bredalle, jost voi ryömii inee. 8 TSILARI 2/2013 F imsikaluvulla skolen aamuhartaudet pidettiin aina juhlasalis. Vast ku kaikki oli taas finis, dörtsit öpnattii ja hilseet kirjattii. Kun me nahkat ja muut hilseet dallattii sitte juhlasalii, oli siel jo abit ja cives (latinaa jos bonjaat, nii snajuut, et cives merkkaa lukiolaista ja abit skolen stydeint jengii, jotka funtsaa skrivaa stuiduks kevääl). Aluks sungattii aina virsi. JUSSI LUUKKO, KOULUNEUVOS NORSSIKUJEITA ”Funtsatkaa ny, mitä meinaa, ku 860 karjuu luudaa parijonos virsarit handus.” EKS MINNAA Tsilari_taitto_2_13_3.indd 8 9.4.2013 13.31. Pari jäbää valahti kalpeeks ku vessanpytty ja kaatu kavereiden handuihin onnellisina ku Rööperin pultsari. 8:05 ringas klogu ekan kerran. Rexi tai joku ussan maikka fektas sit sanan säiläl nii, ettei me siit mitää bonjattu – staijattii vaa ja tsiigattii pului, jotka kukerteli vastapäisel galtsil. Sillo täyty luffaa luokast vek ja asettuu staijaan parijonoo sen etee – snadit keulil ja bulit hännil – öögat tietysti sihdattuina menöhörnil
A idon stadilaishengen kuuluminen ja musiikillisten ansioiden läsnäolo olivat näköjään sitten ne kriteerit, joilla yllättävänkin yksimielinen tulos saatiin aikaan. Annoin sille 9.” Pemu Mustonen ”…skaban Helmi, musiikillisesti tämän päivän popin kriteerit täyttävä, omaperäinen kokonaisuus, jossa nykyslangia luontevasti viljelevä teksti kuulostaa uskottavalta ja omakohtaiselta. 9+!” Hector Pronssibiisin arvioita (500 euron stipendi): ”Stadipäivä on nostalginen jatsi, josta tuli välittömästi hyvälle tuulelle. Costello Hautamäki, san. Tekijöissä oli sekä amatöörejä että pitkänkin linjan ammattilaisia, joten taso oli kirjava. & san. Kuva Tuotantouutiset. & san. Kaisa Maria Lahtinen) 3. Loistavaa Helsinki-päivän juhlamusaa!” Pirjo Tuohimaa ”Tämä kelpaisi vaikka slangin opetusbiisiksi, kuitenkin sanadroppailu ja vanhanaikaisuus häiritsevät.” Hector Nelossijalle päässeestä ”Kondiksessa” (kunniamaininta) sanottiin: ”8+, selkeät sanat!” Pemu Mustonen ”… mielestäni hieman ylituotettu, mutta välttää monta kliseekarikkoa.” Pirjo Tuohimaa Viidenneksi kivunneesta biisistä (kunniamaininta) todettiin: ”Tuu jo himaan sai minulta 8,5. Raadilla oli pitkä ja visainen tehtävä funtsia, mitä seikkoja painotettais voittajia valitessa. Mä haluun olla sun gimma (säv. Sana Mustonen) 5. Viiden kärki erottui selvästi, ja se on (rumpujen pärinää): 1. Snellmaninkatu ja Krunika (säv. Vasemmalta Harri Saksala, Heimo Holopainen, Eero Lupari ja Edward Vesala. Kondiksessa (säv. Raimo Laine) 4. KLIK!!! Biisiskaba ratkes! Suosittuun slangistygekisaan osallistui 34 biisiä. Tsilari_taitto_2_13_3.indd 9 9.4.2013 13.31. Petri Ahonen, san. Vesa Nuotio) 2. Pidin sen stadilaisesta soundista ja sielusta. Jari Rönkkö, san. Toi mukavia tuoksuja ja tunnelmia menneiltä ajoilta! Myös erittäin hyvin esitetty.” Pirjo Tuohimaa Kommentteja kakkoseksi yltäneestä biisistä (500 euron stipendi): ”Haluun olla sun gimma oli suosikkini. Petri Kaivanto) Raadin kommentteja voittajasta (1000 euron pääpalkinto): ”Snellmaninkatu ja Krunika oli todella ammattimaisesti tehty, mielestäni ainoa joka täyttää tällaisen kilpailun kriteerit.” Kai Lind ”… ainoa, joka soi päässäni vielä parin päivän jälkeen. Siinä tulkittiin satuttavasti Stadin kundin kaihoa.” Pemu Mustonen Stadin Slangi ry kiittää lämpimästi kaikkia osallistujia ja onnittelee voittajia! TSILARI 2/2013 9 Kevät 1970 koittaa Suomen zeppeliineille eli Apollo-yhtyeelle. Tuu jo himaan (säv. Stadipäivä (säv
Hän kertoi, miten aloitti 1964 suomen kielen opinnot ja tuolloinen professori kysyi fukseilta, mistä he ovat kotoisin. MIKKO SEPPÄLÄ STADI JA SLANGI 10 TSILARI 2/2013 Työviksen slangikurssi päättyi – SEURAAVAKSI OPINTOPIIRI. Tsilari_taitto_2_13_3.indd 10 9.4.2013 13.31. . Mutta kun Paunonen vastasi olevansa kotoisin Helsingistä, professori sanoi vain: ”Ja seuraava!” Paunosen elämäntyön tuloksena slangi kelpaa jo salonkeihinkin. Mukana oli pari ”kielimestaria”, useita Stadin Slangin jäseniä sekä tukku ulkomailta muuttaneita suomen kielen opiskelijoita, jotka halusivat kurssilla oppia puhekieltä. Vierailijana luennon stikkas myös professori Heikki Paunonen. Pihal alettiin kirkkistä, hyppistä, polee ja rofee, pomppista, peilii ja sit sellastki minkä nimee ei enää saa käyttää. Oppilaat myös skrivas omia slangitekstejään – näytteitä ohessa. Kurssilla pluggattiin eri ikäisiä slangitekstejä, kuunneltiin slangibiisejä Jussi Raittisesta Notkeaan Rottaan, käytiin läpi sanastoa ja Stadin mestoja. Valitettavasti viimeksi mainitut putosivat kyydistä kurssin puolivälissä siinä vaiheessa, kun porauduttiin vanhempaan slangiin. Samalla heräsi ajatus ”jatkokurssista”, joka voisi olla vapaasti kokoontuvan opintopiirin muotoinen. ”Hieno murre!” professori kiitteli oppilaita näiden luetellessa kotipitäjiään. Jos luennot olivat sekavia, niin oppilaatkin muodostivat monenkirjavan joukon. Helsingin kaupungin Työväenopistossa järkättiin talvella Stadin slangin kurssi. Slangikurssin viimeiset mohikaanit tai apassit ryhmäkuvassa. S langikurssi syntyi, kun Työväenopistosta Kaj Lyytinen ja Tommi-Tapio Hämäläinen ottivat yhteyttä Stadin Slangin hallituksen jäseneen, Mikko Seppälään, ja pyysivät tätä vetäjäksi
Tsilari_taitto_2_13_3.indd 11 9.4.2013 13.31. Nyt kun talvisin on taas paljon snögee on ollu hienoa käydä skimbaamassa Stadin skutseissa, ja stadin duunarithan pitää ladut tosi hyvässä kondiksessa. Teijan pappa oli muuten jepari, mikä oli kätsää. Skidinä Kondikassa KONDIKA OLI SKIDILLE siisti paikka 1980ja 1990-luvun taitteessa. Välil pelattiin sisäl Nintsikaa, mut ei se ollu musta niin siistii ku jouduin aina olee Taku tai Luigi. Se meinas saada slaakin, kun mä vähän sompailin Hagiksessa ja ilmoitti sen veegen, että jos mä föraan, ni se ei lähde messiin – ikinä. Sitten kun friidut alkoi olla tarpeeksi gamloja, ruvettiin käymään siellä kimpassa keikoilla. Pihan nastoin mesta oli oja, missä tuli aina pludailtua skolen jälkeen. Skolessa ei koskaan saatu jälkkärii – urpoiltiin vaan omal ajal. PÄIVI PULSA Mun Stadi MÄ OLEN BUDJANNU samoilla huudeilla aina, ekat kakskytkolme vuotta Puksussa. Mulla on vähä sellane prinsiippi, että joka mestaan pitäs päästä dallaamalla: butiikkeihin, jumppaan, leffaan, lekuriin, hammikseen, frissaan En mä enää landelle hivaa mennäkään, kun skutsit vilisee karhuja, susia ja muita karseita elluja. Ja olihan sillä tietty paljon stadilaisia tuttuja duunista satamasta ja krigusta. Talvel tehtiin luolia parkkiksen lumikinoksiin, luisteltiin kentsun tekojäällä tai laskettiin pulkalla Kesoilin mäessä – parhaat kyydit sai hyppyrimäessä mist isommat skidit laski stigalla. Kesällä sieltä lähdettiin kruisailee joskus Kaivariin ja Hietsuun tsiigailee meininkii. MAIJA MARJANEN TSILARI 2/2013 11 Pia Landen kertoo lapsuudestaan Kirstarilla, Pirkko Periviita kuuntelee. Nykyään ei olis. Silloin kun mä ja frendit oltiin saatu tsetit ja oli bilikat käytössä siellä käytiin borkalla ja tsitattiin melkein joka ilta. Mut funtsatkaas tätä: Kohta on pääsiäinen ja sitte telkkarissa ja radiossa taas varotellaan jengiä ruuhkista menoliikenteessä. JARI LEVÄNEN Mun stadi HETI KU MÄ olin saanu stuiduspettarin handuun, ni mä flyttasin Stadiin. Lähdin himasta suunnilleen silloin kun kloku soi, ja mun mutsi usein sanoikin että jos joku tulee mun jälkeen skoleen niin on varmasti myöhässä. Niistä mä diggaan eniten Tavaa. Siellä tuli aikanaan jonkun kerran käytyä, mut sitten tuli pitkä breikki bailaamisessa kun menin jiftikseen ja meidän skidit födjas. Siel niillä oli kliffa olla, kunnes Teijan pappa löys ne ja jouduttiin palauttaan rotat eläinkauppaan – saattiin korvaukseks kumpikin kilo jyväsekotutsta. Iltaisin mutsi oli aika hiilenä kun oltiin kundien kanssa Puksun kentällä skulaamassa lätkää tai futista eikä tietty keritty ajoissa himaan skruudaamaan. Mä olin oppinut tsekkaileen skutsin puskia, en sitä, mitä bilikat seuraavaks meinaa. . Mut kai se niin on, et oikeeks stadilaiseks ei voi pluggaa, semmoseks pitää födaa. Pihal oli just sopivasti skutsii, mis oli nasta kiipeillä kaltsuilla ja rakentaa majoja. Se ei kerta kaikkiaan hivaa! No, sit mun oli tyytymine skuruun – mikä kyllä oikeesti on ihan fanaattinen kulkupeli! Stadilainen musta kuitenkin tavallaan on tullu. Pihal alettiin kirkkistä, hyppistä, polee ja rofee, pomppista, peilii ja sit sellastki minkä nimee ei enää saa käyttää. Käytiin Kondikan kirjastos lukemas sarjiksii ja uimahallis uimas. Mutsi on flytannu sinne 1940 ja faija vuotta myöhemmin. Sen verran landelaista musta kuitenkin löytyy, et mä jemmaan jyviä Kumiksen siirtiksessä kesäisin. Sit ku mä läksin liikenteeseen, ni siippa tsittas pelkääjän paikalle. Nykyään me budjataan mummin ja vaarin aikanaan byggaamassa rintamamiestalossa. Oltiin bestiksiä naapurirapun Teijan kanssa, budjattiin kumpikin nelosessa. Silloinhan landelta flytanneet lähtee tsöraamaan takas himaansa, eikös se ole paluuliikennettä. Voi sanoa, että flyttasin hestikan reestä suoraan sporaan. Viikoloppuisin sinne mentiin kans hengailee kun tultiin illalla stogella raflasta. Pidettiin Teijan kaa omii pihakirppiksii Emännänpolulla – jos joku kysy nii meil oli jeparin lupa. Monta kertaa piti tsemppaa, ennen ku tsörausspedu oli fikassa. . . Mä minnaan että kun me tsitattiin venttaamassa bilika oli parkissa siinä ihan Stockan edessä. Siellä on grannet lähellä, eikä karhut vilt störaa. Kun mä kävin kansista mun skole oli ihan lähellä eikä matkaan menny ku pari minsaa. Oli aina tosi siistii, mut ei me enää tietty hengattu niin paljoo ku mä vaihdoin keskustaan skoleen – Itikseen asti. Kun mä budjasin Puksussa ja kävin skolea silloin Pihliksessä mulla oli paljon tuttuja niillä huudeilla ja Essolta näitä frendejä aina hittas. Sen mä hiffasin, ku mä yritin oppia tsöraan fiudea. Piti aina juosta portaat kysyyn et voitsä olla, kun Teijan pappa ei antanu soittaa naapurirappuun. Mutsi ja faija ei antaneet ottaa kesyrottaa – käännettiin säästöpossuista kumpikin 50 hugee kymmenpennisinä ja ostettiin rotat salaa taloyhtiön kertsille. Aikanaan mun mummi oli duunissa Stockalla ja silloin kun mun vaari lähti hakee sitä himaan se joskus kurvas meidän kautta vanhalla Taunuksella ja nappas mut messiin. Yks mesta mistä täytyy skrivata on Puksun Esso. Ne mestat oli aikanaan ihan kuin jossain landella, mekin braijattiin pikkuskideinä frendien kans usein skutsissa, ja sitä oli siellä kuuskytja seiskytluvulla paljon. Skole oli ihan kulman takana – sen valot näky iltasin keittiön ikkunast. Oikeesti mä oon iha landelta, suorastaan skutsista. Sit ostarin karkkikaupast haettiin kympin viikkorahal irttareita; merkkiksii, ufoi ja markan huulii. Kesäisin täällä on kans tosi hyvät mestat käydä fillaroimassa. Vaarin kanssa oli mageeta reissata pitkin stadia, mä funtsasin että se tsennaa varmaan kaikki sen ikäiset äijät kun se vähän väliä bamlas jonkun kanssa. Mä budjaan ihan eduskuntatalon takana
kuolemankurva oli niin jyrkkä, ettei siinä koskaan mitään tapahtunut. Eräänä keväänä keksin mainion idean päästä varikolle. Eskosta itsestään tuli myöhemmin mainio rallikuski, joka yllätti kerran Monte Carlo-rallin neljännellä sijalla. Kaikkien Stadin mutsien vastarinnasta huolimatta silloin skujattiin vuotuiset Eltsun ajot, joka keräs porukkaa enemmän kuin mikään tilaisuus maassamme sitä ennen, tai sen jälkeen. Eltsun kapea ja kaksi kilsaa pitkä baana oli nykyajattelun mukaan melko vaarallinen. Joidenkin lähellä ajolinjoja olevien tredujen ympärille oli kietaistu heinäpaaluja, muttei paljon muuta. Siellä järjestettiin monet skabat, mutta Eltsun ajojen vertaista kansanjuhlaa siellä ei koskaan saatu aikaiseksi. Pahin paikka oli moukaripörssin mäki jossa kaksi motskaria ( Schröder ja Tötterman) menettivät henkensä. Mun ekat näkemäni Eltsun ajot oli muistaakseni keväällä 1946 joista muistan ainakin yhden bilikasarjan voittajan Asser Walleniuksen, joka ohjas avo-Fordiaan oikealla kädellä samalla kun vasen lepäsi kyynärpää ulkona sojottaen avoimesta etuikkunasta. Ainoa hyvä asia tässä kaikessa oli se, että nyt niin faijat kuin kunditkin olivat pitkästä aikaa enemmän läsnä Mutsien päivänä. Väkeä oli joka kerta ainakin 80.000 ja tunnelma oli korkealla. Motskareissa pärjäsivät mm. Tärkeätä roolia siinä asiassa näytteli Eltsussakin usein voittanut liikemies Curre Lincoln, joka rakensi aivan oikean moottoriradan Keimolaan. Näin tapahtui kaikkina muina päivinä paitsi Mutsien päivänä toukokuun tokana sunnuntaina. Foto Helsingin Kaupunginmuseo. Eltsussa. LASSI TILANDER Legendaa Eltsusta Kunniakierroksella. Sinnekin kymmenet tuhannet stadilaiset heräsivät jo pikkutunneilla jännittämään. Heidän kohtalokseen tuli mäen vankka suoja-aita johon he törmäsivät. Töölönlahden päässä oleva ns. Yllätys korostui sillä kun Eskolla oli tuolloin allaan melko vaatimaton bilika eli 1960-luvun Skoda. Eltsun ajojen loputtua alkoi uuden paikan etsiminen ja rakentaminen. Autourheilu tuli minulle hyvin tutuksi koska mun paras kaveri oli Pihlajatiellä asunut luokkakaverini Esko Keinänen, jonka koko suku oli lajissa paljon mukana. Eläintarhan urheilukenttä toimi aina ajojen aikana varikkona jonne ulkopuolisilta oli pääsy ehdottomasti kielletty. Eltsun ajoja edelsi joka kerta myös suositut harjoitusajot jotka pidettiin muistaakseni hyvin aikaisin perjantaiaamuna. Ilman tuota aitaa miehet olisivat varmasti selvinneet. Eltsun ajojen kaikkien aikojen viimeisessä lähdössä ruotsalainen Freddy Kottulinsky törmäsi maamiehensä Örjan Atterbergin perään, jonka auto kääntyi ympäri pudoten katolleen ja surmaten huono-onnisen Atterbergin. Kesät kului voittopuolisesti Eltsun maineikkaalla hiilimurskalla jossa luudattiin, stikattiin kiekkoa ja kuulaa sekä hypittiin pituutta, seivästä ja korkeutta. Kerran yks valokuvaaja delas kun jäi ulos syöksyneen bilikan alle pääsuoran päässä. Heräsimme yhtenä kisa-aamuna todella aikaisin ja piilouduimme oman urheiluseuramme (HKV) pukukopin vintille jossa odottelimme hissukseen kisojen alkua ja siirryimme sitten lopulta, muina miehinä, keskelle varikon jännittävää kuhinaa. . Tsilari_taitto_2_13_3.indd 12 9.4.2013 13.31. meidän gartsalla asunut Walter Bergström sekä suksitehtailija Raine Lampinen, jonka kundista Simosta tuli myöhemmin kova rallikuski. ELTSUNAJOT, OSA 2 12 TSILARI 2/2013 ELTSUN AJOT EI UNOHDU M e budjattiin heti sotien jälkeen Tölikän perukoilla Päiviksellä (Päivärinnankatu) josta oli lyhyt, noin kilsan matka Eltsuun johon me dallattiin noin kymmenessä minuutissa. Ajot päättyivät keväällä 1963 traagiseen onnettomuuteen. Faija SPJ ( Sulo Paavo Johannes) ja vanhempi broidi Seppo olivat aikanaan voittoisia mm
Vikoja lähtöjä oli perinteisesti aina "Kingit" eli prätkien 500-kuutioiset. Leif Rehnin albumi. moleen oli kai neljä/viisi rundia ja juuri siinä Moukaripörssin kurvassa sleppas nurin engelsmanni Bostock (muistaakseni). Vuonna 1953 ollessani 12v. LARS STERNBERG Kuljettajien vetoomus Eltsun radan leventämiseksi 6.5.1951. ELTSUNAJOT, OSA 2 TSILARI 2/2013 13 TOISENLAINEN ÄITIENPÄIVÄ S nadina kundinahan käytiin tietty aina toukokuun puolivälissä Elstsunajoissa. Skaban kai finstas britti Dudley Wood tai Nisse Schröder mut se oli jo taas toinen juttu. Leif Rehnin albumi. Varikkopalaverissa Suomen Karl Ebb, Norjan Eugen Björnstad ja Ruotsin Videngren. Sitten oli kolme kiekkaa jäljellä ja nuori Porvoon kundi Carl-Olof Tötterman väänsi hanaa kun oli kolmantena. Tsirrassa nuori prätkäkundi nukkui veke. . pääsin skabaan ineen oikeen kunnolla. Tsilari_taitto_2_13_3.indd 13 9.4.2013 13.31. Siihen aitaan duunattiin Töttiksen kunniaks messinkilaatta seuraavaks vuodeks – mutta meni kyllä Stadilta monta vuotta ennenkuin ne sai tosivaarallisen aidan veke siitä… Kyllä jäi mulle nuorelle kundille tosihuono fiilis siitä tapaturmasta ja oli vaikee mennä mutsin luo skruudaan äitienpäivälounasta sinä päivänä kun kaikki tapahtu ihan mun öögien edessä siinä. Suomessa harvinainen Allard varikolla Stadin kilvissä. Leif Rehnin albumi. Töttis kaatui juuri siihen öljyyn, jalkatappi osui asvalttiin ja hän flygas ulkokaarteessa olleeseen stydiin veduaitaan – niska kai murtui. Siihen jäi vilt buli öljyläikkä ja harjakundit ei oikeen päässy putsaamaan baanaa puhtaaks, kun skaba oli koko ajan menossa. Sukulaismieheni oli duunissa Dunlopin rengastehtaan maahantuojalla ja mä sain seurata skabaa varikon ja turva-alueen sisältä ihan stailisti parikymmentä metriä baanastasen sisäpuolelta
Mä olin alle viis vuotta, ku faija vei mut ekan kerran Eltsun ajoihin toukokuussa 1948. Oli mite oli, se oli tosi stydi kundi skujaan eri klassin fiudeja ja finstaski monen monta kertaa niiss. Tää Campbell voitti sit maailmanmestaruudenki, mut delas vähä myöhemmi jossain skaboiss. Iha legenda juttu oli sen kaksintsemppikset F 3:ssa Heimo Hietarinnan kans viiskytluvun loppupuolel ja viel kuuskytluvun aluss. Niit ajojen treenei oli kuitenki nii klesan kliffaa tsiigaa, niinku tietenki itse varsinaisia ajoja, jotka aina oli järkätty Mutsien Päiväks eli toukokuun tokaks sunnuntaiks. Muistoihi jäi Lincolnin lisäks ajoist kovat modaristit kuten Raine Lampinen, Nils Schröder, Esko Lahti ja monet muut. Sjuukkikset siell lähistöll oli tosin jo monta vuotta valittanu, ett skabojen mökä oli liian sbuli. . SE OLI SE DÖFIS S e oli se döfis… aina ku mä kelaan nykysin Eltsua mä minnaan ekaks Eltsun ajojen döfiksen. Sit seuraavat 15 vuotta mä olin messis näis Eltsun skaboiss, yleensä eri pleiseiss tsittaamass tai stondaamass. Maikat oli tietenki myrtsinä, mut emmä minnaa, ett mäkään olisin koskaa sen takii saanu jälkkistä tai jotain muuta straffelii. HARRI PALMU JÄSEN N:O 866 ELTSUNAJOT, OSA 2 14 TSILARI 2/2013 Paavo Noponen ja mestari Curt Lincoln 1951. Se oli itse asiass hurri, joka oli födannukki Svenskiss. Tais kuiteski olla nii, ett Lincoln melkeen aina ne skabat viimeistään sluutiss riivas. Niin sit Currekin ekass Eltsun skabassaan, tais olla vuonna 1951, joutu tsöraamaan mekaanikkonsa Lindqvistin nimellä. Ei sitä aitaa kuitenkaa pantu vege sillo, mut kyl sit heti 1953. Aina oli sbulin sporttifestiksen fiilinkiä. Foto Antti Miikkulainen. Sillo sklidinä oli tärkee juusto se, ett piti mennä tsiigaan ajoja sellasille mestoille, joss saatto joku modaristi kaatuu tai skabari ajaa ulos baanalta, se oli muka nii vänkää. Myöhemmi siit kyll tuli Härmän kansalainen. Me stondattiin siel Vauhtitien loppupääss bärtsill, jost näki koko pääsuoran ja sit snadisti myös biitin sitä ennen olevaa Nuurdiksen kurvaa. Nää skabatha alko aina klo 13 ja päätty siin klo 18 aikoihin, joten hela daagen siin melkeen meni, ku piti jo aika aikasi lähtee Eltsuun, ett sai tarpeeks gutan mestan siell. Mä tosin tsennasin vast vilt myöhemmi, että Curre ei ollu edes Suomen kansalainen sillo, se skujas vaa härmäläisellä lisenssill. Ja aina mollikka skriinas, joka kerta, sikäli ku mä minnaan. Niiss skaboiss modareiss oli kinginä aussi Keith Campbell, joka oli aivan superi jätkä ja tais alittaa minsan bestall rundill, mikä oli iha nyya juusto. Vuonna 1953 mä oli Moukaripörssin kaltsill, ku porvoolainen ynga kuski Tötterström ajo modarill suoraan siin mäess päin aitaa ja delas Jo vuonna 1947 oli samass pleisiss ajanu siihe baana-aitaan Söderholm-niminen modaristi ja aitaan oli sit kiinnitetty sen muistoks laatta. Kuitenki mä minnaan vuoden 1956, ku mä olin saanu kutsarin iha pääkatsikaan sinne Vauhtitielle, pääsuoralle. Silloha 1950–1960-luvull skolee oli myös lauantaisi. Faartitki baanall kasvo hela tiiden, Stadi sitte ilmotti jo samana vuonna, ett nyt on skabat finito. No, ku Lindqvist/ Lincoln finstas sen skaban nimenomaan midgeteiss, faija sit hyväksy boitsunsa hobbin, ku se tsennas, ett Lindqvist onki sen oma klenari. Myöhemmin alko tulla lisää näit ikävii pokii ja koko Eltsun ajot-homma slyyttas vuonna 1963, ku hurri Atterberg flygas heti startin jälkeen luftikseen, tuli nupilleen ja delas. Tsilari_taitto_2_13_3.indd 14 9.4.2013 13.31. Se oli iha spesiaali juttu, sil ku modarit ja skabarit skujas niiss ajoiss, leiju luftas iha oma döfis. Se döfis oli jotenki hirveen staili juttu, se kuulu Eltsun ajoihin. Lincolnin faija Nino Lincoln, aika sbuli liikemies, ei digannu aluks olleenkaa, ett sen boitsu Curre oli messis skabaamass näis kisoiss. Tähä Eltsun skabojen juttuun liitty tietenki sellane aika yleine juju, ett yngat kundit skraappas skolest, ku oli Eltsun ajojen treenit varsinaisii skaboja edeltävän perjantain ja lauantain aamupäiväll. Oli funtsattu, ett se sai motit skulaamaan paremmin. Meikäkundia viisaammat sprogas, ett se johtu siit , ett bensaan pantii risiiniöljyy. Mut esimerkiks mun mutsi ei koskaan tykänny hintelää, vaikk mua ei paljo näkyny Eltsun ajojen päivänä. Ja folkkaa oli skaboja tsiigaamass bestana vuotena yli 86 000. Mut koko mun Eltsun ajojen uran, jos nii voi sanoo, ehdoton feivorit oli Curt Lincoln, nimenomaan ku se skujas midgetiä, kääpiövaunua eli F 3:sta. Mun kaverin faija oli järkänny sinne sen slibarin
Lähdimme broidin kanssa dallaamaan kohti Eltsun kenttää n. Auto kuljettajineen oli järkyttyneiden katsojien ihmeteltävänä kymmeniä minuutteja. HEIKKI MAJAVA KYMMENVUOTIAS REPORTTERI P ääsin 1940-luvun lopulla tsiikaamaan Eltsun ajojen harjoituksia aikaisin aamuyöstä faijani fillarin pakkarilla istuen. Pressinauhani ja todellinen lehdistökorttini 60-luvun alusta ovat vieläkin käytössäni. Maksaneita katsojia oli 81857 ja kaiken kaikkiaan varmasti n. 50-luvun alussa harjoitusaika siirrettiin myöhäisemmäksi Auroran sairaalan potilaiden toivomuksesta. Lääkärit totesivat tilanteen, kiirettä ei enää ollut. Budjasimme Lauttiksessa Otavantie 3:ssa. Emme ehtineet olla paikalla kuin hetken, kun se tapahtui. Seurasin kaikki Eltsun ajot aina viimeiseen kuolonkolariin v. . Koko matka oli käveltävä, ei ollut mitään kulkuneuvoja, joten ei muuta kuin unet silmistä ja menoksi. 1963. Moottoripyöräilijä törmäsi suoraan päin tukevaa mäntyä. . Heti startissa formulat kolaroivat, jonka seurauksena ruotsalaisen Örjan Atterbergin auto kääntyi ylösalaisin. Eltsun kansiksen skolasta lintsattiin aamusta 2–3 tuntia vatsakipujen vuoksi! Toki uskottava selitys luokanvalvojallemme Oskari Rasilaiselle (tulevalle Suurkirkon urkurille), kun puolet luokasta oli kipeinä aamutimmeiltä. Huhtikuussa –53 sain 10-vuotislahjaksi ”klodjukameran” puufilmirullineen. Näky oli ruma. Järkkäsin itselleni Lehdistö-Press-käsivarsinauhan ja sivuutin Nordenskiöldin kaarteessa olleet järjestysmiehet, poliisit, palokunnanja sairasautojen henkilökunnat ottaen valokuvia kilpaautoista ja motskareista – muka tehden reportaaseja ja haastatteluita myös varikkoalueelta lehtiin. Muistan vain kamalan rysähdyksen ja sitten jäi paha olo, suorastaan oksetti. Sijoituimme moukarirenkaan läheisyyteen, ja moottoripyörillä oli kisa menossa. Tuon ajan autoissa ei ollut mitään turvakaaria, josta syystä Atterberg kuoli välittömästi. klo 4 aamulla. 100 000. ELTSUNAJOT, OSA 2 TSILARI 2/2013 15 VIKAT AJOT JA ÖRJAN ATTERBERG 19.5.1963 T ähän päättyivät Eläintarhan ajot. Tsilari_taitto_2_13_3.indd 15 9.4.2013 13.31. Tapaus oli erittäin traaginen. KOSTI KOSKELA Heikki Majavan libari vikoista Eltsunajoista, paikka merkattu ruksilla. ANTTI AALTO KUOLEMA PÄIN MÄNTYÄ K ävimme broidin kanssa kaksi kertaa katsomassa harjoitusajoja aamun pikkutunneilla kai vuonna 1948. Todella ikävä päätös hienoille ajoille. Rata oli jo aiemmin osoittautunut liian vaaralliseksi moottoriurheilun tarpeisiin sekä kapeutensa että puittensa vuoksi.” . Antti Aallon kuva 1954 midgettien Cooper-luokan skapasta. Oli sitä todellista mielikuvitusta! Klodjukamerani kuvat Nordenskin kaarteesta ovat vuodelta –54 midgettien Cooper-luokan skapasta ja voittaja Englannin Eric Brandor palaamassa kunniakierrokselta Eltsun kentän varikkoalueelle lyötyään mm suomalaiset Curt Lincolnin ja Heimo Hietarannan
– Seuraavassa ratikassa sinä olla voit. Puoli yhdeltä Ulla viestittää Loosesta iskeneensä turkulaisen: – ulkonäkö on / alle vaatimustason / mut murre on suloinen. on uusien laulujen ilta, jossa nuoret parikymppiset klitsulaiset vastasivat kaikesta, myös musisoinnista ja äänitekniikasta. – Metromatkalla yritän flirtata / mut sä katselet vain iPhonea / Et tahdo mua vaan näyttöä koskettaa: Laulun nuori ihmettelee, kun vaunuun aina tulee tarkastaja ja hän joutuu juoksemaan karkuun etälamautinta. – Mä ootan lasta mua ei kutsuta juhliin / treffeille piknikille iltamiin tuhmiin. Lääkärissä ei voi pätkäduunari käydä firman piikkiin eikä saikkua näin saa: – Mitäs olet vain säälittävä ekstra. Anssi Niemen ja Jaakko Perilän pelimannipoikien laulu on optimistinen. Parhaiten pääsee kiinni lauluun ”Rytmin hipsteri”, joka kertoo Kallion baarien koluajasta: – Valitsenko Rytmin vai Cafe Talon. – Rakas kotikaupunkini / en tahdo muuttaa Korsoon / en tahdo luovuttaa / Miksei Helsinki tahdo. / Miksei Helsinki tahdo olla mun kaa. Ne eivät liity työhön tai kollektiivisiin, yhteisiin kokemuksiin, kuten vanhemmilla sukupolvilla. – Vaan ei pystynyt hän luottamaan / muistutti painajaiset hänen tuskastaan. Ero Stockan kellon alla Hanna Hiesalun ja Vili Liinojan ”Lumi tuli Helsinkiin” kappaleessa rakkaus alkaa Hakaniemenrannan ravintolalaivan baarissa, mutta loppuu pessimistisesti kihlasormuksen heittoon hyiseen mereen ja kyyneleiden kuivumiseen kuviin. Aurinko paistaa ja Tokoinrannan tai Hietaniemen sannan bileet odottavat. Hän tekstailee kaverilleen Ullalle, joka on Bar Loosessa: – sieltä kuulemma / aina irtoaa. Vastaavasti Timo Korven ja Perilän ”Kadun ihmiset” –laulussa mies nuokkuu raitiolinjalla: – Kasvoista murheensa näki / Sen ei tarvi kuvitella / Oman elämänsä kaurismäki. – Voiko tosiaan käydä niin että Rytmissä me kohdattiin / ja yhdessä sukellettiin rakkauden syvyyksiin. Kallion hipsteri Klitsun uudet Stadin laulut kuvaavat paljon nuorille tärkeitä paikkoja. Hän saapuu kaupunkiin ”yksinään kallion äärellä” ja täyttääkseen sydämensä lämmöllä, mutta sama toistui uudessa ympäristössä. / Hipsterin sieluni näyttäköön valon! Mutta Rytmin sisällä taitelijat puhuvat vain apurahoista: – Ihmisillä täällä on todella outo tyyli / ei täällä käy kaltaiseni lyyli, nuori mies laulaa, mutta kohtaa unelmiensa tytön, jonka kanssa on ensi Flow’ssa häät. Oman elämänsä kaurismäki… Iätöntä yksinäisen sielun elämää kuvaa kauniisti Milla Hilken laulu ”Leila”. Miksei Helsinki tahdo Avauslaulu, otsikon mukaan, toimii ohjelmajulistuksena. Hanna Hiesalun sanoittamassa laulussa ”Ryövärit” kertoo niityn kultatukasta, jolta poika ryöstää maalla neitsyyden. Liljankukan ajan Leila on kuningatar. Alvit nousi vuoden alussa, voisko tänne päästä duuniin?, nuoret kysyvät. Hannele Turusen laulu ”Helteinen heinäkuu” kuvaa heinäkuun perjantaiiltaa. Hetken tuuli on kevyt Moni tytön tekemä laulu kertoo yksinäisyydestä pojan lähdön tai lapsen kanssa. K uuntelin esityksen tuoreeltaan ja pyysin tuottaja Suvi Ahoniemeltä laulujen sanoja, jotka hän ystävällisesti toimitti Tsilarin käyttöön. Keski-ikäinen Leila voitti viime pubivisasta imurin: – nyt voisi siivota / jospa ensi kuussa pika / kävisi. RISTO KOLANEN Tsilari_taitto_2_13_3.indd 16 9.4.2013 13.31. Kuppi kahvia maksaa kolmosen, verkkokaupassa on ahdasta. Katri Tihilän ja Hannele Turusen kipaleessa ”Stockan kellon alla” nuori seisoo eropaikalla, kello pyörii pään päällä: – Sinä kuiskit minun jäädä, / itse en sitä päätä. Aika moni muukin laulu kertoo kohtaamisen vaikeudesta ja lyhyistä suhteista. Lisäesityksiä tulee 16.–18.5. – Hei Helsinki / me ollaan deittailtu jo kauan / Mä en haluu olla aina se / joka maksaa. Se kertoo ainaisesta rahapulasta, vuokrat on maksettava, vaikka Helsinki on liian kallis. Stadin paikat ovat hengailumestoja. – Myisinkö itseäni saadakseni parempaa. Kuuleeko kaupunki. STADIN SYKE 16 TSILARI 2/2013 Klitsun nuoret laulavat uudesta stadista Kellariteatterissa Liisankadulla meni helmikuussa viikon ajan lauluesitys ”Kuuleeko kaupunki?” Tekstit ovat raikkaita ja kertovat siitä, miten nuoret kaupunkilaiset kokevat stadin, ovat he sitten syntymästadilaisia tai junan tuomia. Kokemus on erilainen kuin meillä vanhemmilla. Leila itse on juuttunut pienen karaokebaarin nurkkaan ja odottanut lauluvuoroaan: – Jos katsoisi peilistä / huomaisi eilistä / maskaraa on varissut
Rakkaussuhteen jälkeen nuori nainen oppii miten surut nauretaan, opitaan läksyt olla vahva ja upea, poistutaan takavasempaan. Jaakko Perilä ja Anssi Niemi Kallion hipstereinä Susanna Hyvärinen laulaa vahvasti. Klitsun Finlandia-esitys valittiin Suomen edustajaksi Viron Viljandissa helmikuulla 2012 pidetyille ylioppilasteatterifestivaaleille. Alusta saakka se on ollut kaupungin Nuorisoasiainkeskuksen omistama. Tsilari_taitto_2_13_3.indd 17 9.4.2013 13.31. Finlandia-näytelmä kertoi siitä, mitä on olla nuori 2010-luvulla ja Kuuleeko kaupunki –lauluilta jatkaa siihen, mihin Finlandia lopetti. Esko Salminen, Antti Litja, Kari Väänänen ja Matti Pellonpää aloittivat uransa. 1211 saksalaisten ristiretkeilijöiden ja pakanakansan kohtaamisesta. – Muut vaan bailaa mä yksin istun / vauvanvaatteilla täytän kapiokirstun. Upeaäänisen Susanna Hyvärisen laulu ”Hetken tuuli on kevyt” on illan herkin kipale. 2010-luvun parikymppiset nuoret, jotka ovat kotoisin eri puolilta Suomea, laittavat Klitsussa itsensä energisesti likoon. / Drinksinaurujen takaa, etsin sua salaa Hetken tuuli on kevyt, irrottaa otteesta: Näistä elämän ahneista, tunteiden kahleista. TSILARI 2/2013 17 Laulaja katsoo puhelinta ja odottaa kutsua, jota ei tule. Liisankadun halkovajasta Kellariteatteriksi Hipsteri . Tuorein teos on Ukkosmaa, pseudohistoriallinen faabelitarina hävitykseen joutuneen sukulaiskansan kohtalosta Liivinmaalla v. Kellariteatteri eli Klitsu pitää majaansa Liisankadulla, aika lähellä sitä laulussa kuulua ”Mikko Monosen hautausliikettä”. . Usko ihmiseen asuu meissä täällä kellarin muurien suojissa, vuodentakaisen Finlandianäytelmän ohjaaja Sirpa Riuttala kertoo ja muistuttaa, että Klitsu syntyi raggariaikaan, jolloin tehtävä oli saada nuoret pois Helsingin kaduilta ilmaisemaan itseään taiteen keinoin. – Et saa hurmata taas / En voi antaa taas satuttaa / Ansaitsen parempaa. Harrastajateatteritila kunnostettiin vuonna 1956 halkovajasta kaariholvilla varustetuksi intiimiksi tilaksi, jossa mm. – Lukemattomat yöt minä yksin, / esitän vahvaa kulkijaa. Hipsteri on slangisana, jota on 2000-luvulla käytetty väljästi kuvaamaan kaupunkilaista alakulttuuria, johon kuuluu indie-musiikin harrastus ja 1990-luvun grungen tavoin työväenluokkainen pukeutuminen. Alun perin sana tarkoitti 1940-luvun bebopin, jazzin uudistajien Charlie Parkerin, Miles Davisin ja Dizzy Gillespien yms., ihailijaa (Lähde: Wikipedia) . Kirjoittaja seuraa säännöllisesti Stadin pienteattereita ja nykytanssia. Hipsterit lainaavat ja yhdistävät aiempien nuorisoja vaihtoehtokulttuurien vaikutteita, usein ironisesti. – Kiitos nuoruus
Se ongelma ei muuten oo mikää kielteinen juttu, onpahan vaan semmonen, ku on vieläki melkeen joka päivä jotenki mielessä, vaik se delas jo toistakytä vuotta sitte. Sielt ne vaan tsiigailee himansa mäkee kattei ja koirii, tuttuu väkee ja ne toivoo siel, ku meiät ne näkee, ettei vaan haaverii Pispalan stenuissa sattuis mitää. Yks tyyppi Marjikses kysy hiljattain, et mimmonen on mun kondis. Se sano usein, et se oli klesa muualtaki ku joka mestast ja et se kyl ties, ettei siit nyyaa saa, mut ois vänkää, ku krempat snadisti hellittäs. Onneks meiän slangijengis ei treffaa noit puoltoistkertasii. 18 TSILARI 2/2013 Tsilari_taitto_2_13_3.indd 18 9.4.2013 13.31. Toivottavasti en oo sitä pahasti pilannu. Ja sit ku Pispalaan aamu saa mutsi petin voi duunaa ja fogelit, fogelit sjungaa --Voi et on ihana elää ja heijaa lapsenlapsia ja kaveeraa snygii unia. Ja ku ne sanoo, et mutsi on ollu mulle aina joku ongelma, tarttee nytki kaveeraa pari juttuu siitä. Viime aikoina on kuiteski tullu mieleen muutamat sen viimesten vuosien jutut. Sehän oli tää: herroja ei tartte skagaa, mut ihmistä pitää kunnioittaa. SÖRKÄN FRIIDUN STOOREJA RAIJA TERVOMAA KAIKILLE RAKKAILLE MUTSEILLE, niille, ku on viel meiän messissä ja niille, ku tsittaa glaiduina iltanotskilla. Alfhild, se ku synnytti mut on joka yö skiglaillu sinne mis faija, Eemeli, tullen mennen kränää ku täälläki ennen. Nyt mä bjuudaan kaikille mutseille ja miksei muillekki Lauri Viidan Alfhildin. Alfhild Mutsit ne vaan, ku stydisti funtsaa, Jumalan tsennaa. Ei muuten mikään turha opetus. Nää jutut on ajankohtasii koht mullekki. Siel ne ny dallailee tähtien lyysis kirkast vanaa, mutsi ja faija peräkanaa. Siel ne jollaki planeetalla tsittaa keinus pihlajan alla, griinaa ja elää nuoruudenmuistoissa, morsiusparina Nääsvillen puistoissa slumppaa borkat ja bulkit kai ainaki jos on perjantai. Glaiduu toukokuun tokaa söndaagii kaikille! . Mä siihen, et onneks knubbi ja klabbit skulaa, ku keskelt on vähän romuna. Mutsi ja mäkniigas oon skrivannu monta juttuu mutsista ja paras sen opetuksist on edelleen mun elämänohje. Niille on dilkattu styrkka ja valta hittaa taivas pilvien alta ja tsiigaa korkeemmalta. Mä oon vuosien varrel huvikseni vääntäny slangiks monien fiksumpien skrivaajien värssyjä. Ei se oikeen snaijannu, mitä mä meinasin, mut se oliki mun mielest niitä, ku mutsi aikanaan sano, et ”se on kuule vähän enemmän ku yks, se on melkeen puoltoista”. Niin buli on Jumalan taivas, maa, siks pennut mun, rakastakaa! LAURI VIITA (SLANGIKSI RT) Mutsi opetti: ”Herroja ei tartte skagaa, mut ihmistä pitää kunnioittaa”. R upesin täs funtsaan, et tää on viimenen Tsilari ennen toukokuun mutsienpäivää
Kapteeni Toffer järjesti uuden vastaiskun, jolla vihollinen heitettiin lopullisesti ulos TSILARI 2/2013 19 2. Ristin nro 73 sai kapteeni Caj Toffer 21.7.1942: ”Vihollisen tunkeutuessa kiivaan tykistöja kranaatinheitinvalmistelun jälkeen erääseen tukikohtaamme ja saaden osan siitä haltuunsa kapteeni Toffer johti vastaiskun, jolla heitti ylivoimaisen vihollisen takaisin. Se vastasi silloin lutin vuoden liksaa. Iltayöstä vihollinen teki kolmannen rajun tuli-iskun ja pääsi tukikohtaamme sekä miehitti sen. Erik Heinrichs födjas Stadissa 21.7.1890, delas Stadissa 16.11.1965. 1941 ” monissa kovissa taisteluissa osoitetusta henkilökohtaisesta urhoollisuudesta ja taitavalla johdolla suuriin tuloksiin johtaneista sotatoimista.” Paavo Talvela födjas Helsingin pitäjässä 19.2.1897 ja delas Stadissa 30.9.1973; hänet haudattiin Brändikan gravikselle. Heinrichs on siis Mannerheimin ohella ainoo kaksinkertainen Marskin ritari, jolla on molempien luokkien ritarimerkit. Talvikrigun jälkeen hiffattiin toi epäkohta ja grundattiin jatkokrigua varten Vapauden Ristin ritarikuntaan ekan ja tokan luokan Mannerheim-ristit MR 1 ja MR 2. Samalla sai vielä 50.000 huggen kunniapalkinnon valtion fyrkista. Alipäällystölle ja miehistölle dilkattiin pääasiassa Vapaudenmitaleja VM 1 ja VM 2, vaikka olis ollu aihetta ylempään tunnustukseen. Ristiä kannetaan rinnassa vasemmalla puolella Heinrichs, Erik Talvela, Paavo Toffer, Caj Tsilari_taitto_2_13_3.indd 19 9.4.2013 13.31. Hänenkin hautansa löytyy Brändikasta. Rauhan aikana palkittiin Valkoisen Ruusun ritarikunnan mitskuilla ansioituneita kansalaisia. Stadilaisista tokana ristin nro 48 sai jalkaväenkenraali Erik Heinrichs 5.2.1942 .”Kenraali Heinrichs on erikoisen suurella taidolla ja herpaantumattomalla tarmolla johtanut pitkäaikaisia kunniakkaita sotatoimia Laatokan Karjalassa ja Aunuksessa.” Ylipäällikkö nimitti hänet vielä 31.12.1944 Vapaudenristin 1. VR:ssä oli se huono juttu, että arvokkaimmat mitskut eli ristit dilkattiin uffareille. Jatkokrigussa alettiin taas dilkkaa Vapaudenristejä. Niillä voitiin palkita urheudesta ja sotilasarvosta riippumatta, marskista mosatramppariin. Krigun sluutattua mitskujen dilkkaus lopetettiin. lk:n Mannerheim-risti. ARNO SOISALO STADILAISIA SANKAREITA Stadissa födjanneet Mannerheim-ristin ritarit T alvikrigussa dilkattiin Vapaudenristejä (VR) sotilaallisista ansioista. Vihollinen teki uuden yrityksen vallata tukikohtamme, se lyötiin takaisin. luokan Mannerheim-ristin ritariksi. Ristin nro 2 sai kenraalimajuri Paavo Talvela 3.8
yhden raskaan hyökkäysvaunun, yhden raskaan rynnäkkötykin sekä yhteistoiminnassa toisen vaunun kanssa yhden raskaan panssarivaunun. Vuosalmen puolustuksessa hän toimi rykmentin komentajan viransijaisena saaden omalla lohkollaan puolustuksen kestämään. Kotiin palattuaan hän sai halvauskohtauksen, josta ei enää toipunut.” Hän födjas Stadissa Pol?n, Eino Sippola, Kullervo Nykänen, Heikki Aulanko, Olli Walden, Rudolf Halsti, Wolf Tsilari_taitto_2_13_3.indd 20 9.4.2013 13.31. Hyökkäysvaiheen aikana hän pataljoonineen nelipäiväisissä sitkeissä lähitaisteluissa mursi vihollisen varustaman Tyrjän puolustuslinjan päättyen monisata lukuisen vihollisen täydelliseen tuhoon.” Hän födjas Stadissa 29.12.1892, delas Stadissa 14.12.1975, ja lepää Hietsun graviksella. Ristin nro 157 sai everstiluutnantti Wolf H. ”Hän oli ollut 27.3.1940 alkaen yhtäjaksoisesti puolustusministerinä 27.11.1944 asti. Everstiluutnantti Halsti ansioitui etenkin Lapin sodan Tornion operaatiossa. Marraskuun 27. päivän illalla 1944 puolustusministeri Walden oli ollut hallituksen iltakoulussa, jossa käsiteltiin monia vaikeita asioita. Halsti 16.10.1944: ”Everstiluutnantti Halsti toimi sodan pääosan sotatoimiyhtymän huoltopäällikkönä pohjoisella rintamalla erikoisen vaikeissa ja vaativissa olosuhteissa menestyksellisesti. Ristin nro 161 sai 2.12.1944 jalkaväenkenraali Rudolf Walden, joka oli Marskin hyvä frendi ja läheinen yhteistyökumppani. Omalla vaunutykillään Aulanko tuhosi mm. ”Hän johti rynnäkkötykkijoukkuettaan Kuuterselän vastahyökkäyksessä erittäin rohkeasti ja taitavasti aiheuttaen viholliselle huomattavia panssarivaunujen ja suorasuuntaustykkien menetyksiä. Panssarintorjuntatykkiään hän käytti menestyksekkäästi suorasuuntaustehtävissä tuhoten myös vihollisen korsuja.” Hän födjas Stadissa 31.10.1914, kaatui 13.6.1944 Siiranmäessä ja on haudattu Hietaniemen sankarihautaan. Vänrikki Kullervo Sippola oli erinomainen panssarintorjuntaupseeri ja sai 31.8.1942 Mannerheim-ristin numero 86. ”Hänen tililleen voidaan laskea useita henkilökohtaisesti tuhottuja hyökkäysvaunuja. Hän johti ensimmäistä maihinnousuosastoa 1.10.1944 Tornioon sekä valtasi ripeällä yllätyksellä Tornion sillat, suuren saksalaisten leirija varastoalueen sekä kaupungin. 20 TSILARI 2/2013 tukikohdasta. Ristin nro 80 sai everstiluutnantti Eino Polón 23.8.1942: ”Hän oli määrätietoinen ja järjestelykykyinen johtaja, joka itse koko ajan etulinjassa johti joukkojaan uusiin hyökkäyksiin. Ristin nro 118 sai luutnantti Heikki Nykänen 1.8.1943: ”Hän osallistui kaukopartiojohtajana Uhtuan, Vasovaaran, Latvajärven, Vuonnisen, Ilomantsin, Rukajärven sekä Lapin sodassa Pellon ja Muonion alueilla.” Hän födjas Stadissa 19.9.1920, delas 7.12.2011 Porissa ja on haudattu Tammelaan. Tornion taistelujen päätyttyä hän johti joukkojaan eteenpäin 150 km Torniosta Rovaniemelle saakka.” Hän födjas Stadissa 13.10.1905, delas Joutsassa 29.7.1985, ja on haudattu Hietaniemeen. Ristin nro 133 sai luutnantti Olli Sakari Aulanko 26.6.1944. Jotkut niistä olivat päässeet tunkeutumaan asemiemme läpi ennen lopullista tuhoa. Hän haavoittui tässä taistelussa.” Hän födjas Stadissa 30.8.1921, delas 30.4.1964 Sääksmäellä, jonne hänet myös haudattiin. Tämän vastaiskun aikana kapteeni Toffer kaatui.” Hän födjas Stadissa 11.11.1911, kaatui 21.7.1942 Ohdassa, ja hänet on haudattu Stadin Hietaniemen sankarihautaan
2. Kun puhutaan ensimmäisen ristin saajasta, mainitaan aina tämä panssaridivisioonastaan (”Laguksen porukka”) kuuluisaksi tullut henkilö. kannaksen avaamisen. Taistelun ratkaisevassa vaiheessa hyökkäys kuitenkin pysähtyi, mutta henkilökohtaisella esimerkillään majuri Ehrnrooth sai sen jälleen liikkeelle ja tehtävä tuli suoritetuksi, vaikkakin hän itse haavoittui vaikeasti. Jatkosodan aikana hän johti hyökkäysvaiheessa sotatoimia Pohjois-Suomessa ja puolustusvaiheessa Karjalan Kannaksen itäisellä osalla selviytyen hyvin vaikeissa oloissa. Majuri Ehrnrooth sai tehtäväkseen em. Siiranmäkeä puolustaessaan löi everstiluutnantti Ehrnrooth useiden vihollisdivisioonien hyökkäykset takaisin ja aiheutti niille n. Tilanteen ollessa kriitillisin ja puolustuksemme hajoamaisillaan joukkojemme vähälukuisuuden vuoksi, eversti Ehrnrooth henkilökohtaisella esimerkillään ja pysymällä esikuntineen saarrostusuhasta huolimatta paikallaan, sai miehensä kestämään, kunnes tilanne saatiin vakaannutetuksi.” Tää Suomen isänmaallisen äänen ikoni födjas Stadissa 9.2.1905, delas 26.2.2004 Obussa ja on haudattu Hietaniemeen. luokan ristin nro 18. 2. Lähteet: Pohjautuu Ilmari Hurmerinnan vuonna 2008 toimittamaan Ritarimatrikkeliin. Mannerheimin kuva Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkisto. luokan Mannerheimristiä numero 1 ja myönsi henkilökohtaisesti muut ristin saajat. luokan Mannerheimristi nro 1 myönnettiin eversti Ruben Lagukselle 22.7.1941. Vihollisen 9.7.1944 aloitettua kolmen divisioonan maihinnousun Vuosalmelle otti eversti Ehrnrooth vastaan joukkoineen pääiskun. Ristin nro 183 sai kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuo. Rintamalta lähetettiin ehdotuksia ristin saajiks, ja jos Marskin piripintainen perusteluja lukiessa läikähti, mitsku myönnettiin. Idiksenä oli palkita erityisestä urheudesta, uhrautuvuudesta ja neuvokkuudesta (suomeks sanottuna sankaruudesta) vaikeissa rintamatilanteissa, sotilasarvosta riippumatta. edellinen aukeama). Idean tähän artikkeliini sain kunnallisneuvos Kai ”Hageli” Hagelbergiltä. Mannerheim myönsi 7.10.1941 itselleen 1. Kaiken kaikkiaan hän saavutti 35 ilmavoittoa taisteluissa.” Hän födjas Stadissa 31.5.1919, delas Stadissa 15.1.1997 ja on haudattu Hietaniemeen. Vihollisen suurhyökkäyksen alettua 9.6.1944 kohdistui vihollisen paine suurelta osin everstiluutnantti Ehrnroothin johtamaan joukko-osastoon. luokan ristin nro 1 ja 2. Presidentti Ryti ja aikaisemmin ristin saaneet ritarit (17) pyysivät sitä häneltä. Talvisodassa hän saavutti joukoillaan Suomussalmen kaksoisvoiton ehkäisten vaarallisen viholliskiilan tunkeutumisen länteen. Toisen luokan Mannerheim-ristit numeroitiin. Ehrnrooth, Adolf Katajainen, Nils Siilasvuo, Hjalmar Tsilari_taitto_2_13_3.indd 21 9.4.2013 13.31. Ristin nro 162 sai eversti Adolf Ehrnrooth 4.12.1944: ”Hän osoittautui paitsi taitavaksi esikuntapäälliköksi, myös ensiluokkaiseksi komentajaksi. Kesän 1941 suurten läpimurtotaistelujen alkumenestyksen jälkeen yhtymän hyökkäys pysähtyi Pieni Iijärvi-Kurkelan järvikannakselle, jonka vihollinen oli lujasti varustanut. Vihollisen suurhyökkäyksen torjuntaan hän osallistui 23.6.1944 alkaen. 5000 miehen tappiot. ”Hän oli sotien 1939 – 1944 aikana toiminut menestyksellisenä ja taitavana rintamakomentajana. Välirauhan teon jälkeen joutui kenraaliluutnantti Siilasvuo Pohjois-Suomeen vapauttamaan sen saksalaisista joukoista.” Hän födjas Stadissa 18.3.1892, delas 11.1.1947 Oulussa, jonne hänet myös haudattiin. Ristin nro 170 sai vääpeli Nils Edvard Katajainen 21.12.1944 lentäjä-ässän taidoistaan: ”Vääpeli Katajainen on hävittäjälentäjänä osoittanut esimerkillistä taistelukuntoa, taitoa ja henkilökohtaista rohkeutta käymissään kovissa ilmataisteluissa. Ritarien kuvat: Puolustusvoimain kuvakeskus, SA-kuva. Mitskun oli määrä olla meikäläinen vastine jenkkien Purple Heartille, brittien Victoria-ristille tai venäläisten Yrjönristille. 2. Näissä taisteluissa vääpeli Katajainen vajaassa kymmenessä vuorokaudessa tuhosi 17 viholliskonetta ja yhden tähystyspallon. . lk.n Mannerheim-ristin kuva: Mannerheimristin ritareiden säätiö. 1.12.1878, delas Sysmässä 25.10.1946 ja on haudattu Hietaniemeen. Suomen marsalkka Mannerheim kantoi itseoikeutetusti kaulassaan 1. lk:n Mannerheim-risti myönnettiin kahdesti neljälle sotilaalle, yhtenä heistä kenraali Heinrichsille, joka oli syntyjään stadilainen (ks. TSILARI 2/2013 21 Mannerheim-ristin historiaa
Romppu tuli sit kohta esittää ekskuset, lipo mun klabbii ja kellahti katolleen.. Jäbä muuttuu alvariinsa bulimmaksi. (sen nykyne ja tuleva välkkyys pohjaa vissiin johonki muuhu ku meidän tsennaamaan suhteellisuusteoriaan) Romppu duunailee omiaan eri puolil haussii ja sil on käyny koirajengii kylässä. Jotkut sit sanoo tätä borderin pennuks. 22 TSILARI 2/2013 Pynn nen ilmo 18. Meillä sitä haukutaan Rompuks. Kundin ”kuritus” vexlataan vastaan sen vastusta, et se hiffaa et mollaan pomoja, et me saadaan siitä kunnon kansalaine eikä mitään nuarisorikollista. Romppu romutti oitis kaikki meidän ns normaali-laiffin normit. Jätkä luovutti tällä kertaa ja jäi sille mestalle mihi mä sen lemppasin. Välil me parijataan kolmistaan pitkin nurkkii. Mollaan nyt budjattu jonki aikaa kimpassa ja hiffattu, et se nappula on tunneliporakoneen, catepillarin, junttivispilän ja supervatkurin ja snygin enkelin risteytys. Mä murisen tai ärjasen sille ku bamlaamine ei mee jakeluun. Sill on välil pärstä ku vampyyrilla vaik se muute näyttäis synnis eläneen suden ja karhun kersalta. Rompun radarit skannaa haussin tokasta kerroksesta, ku köökissä lusikka snadistikin kilahtaa sen kaukaloo vasten. ROMPUN PÄIVÄKIRJA TEJA SUOMINEN E ukko ja mä ollaan vedetty edelleen ilmaa palkeisiin täällä landella pohjoisEspoossa sen jälkeen ku meidän 16 kesäne persialaisfelix viime vuanna delas. Parissa sekassa se tamppas maton ja heivas sen ympäri, roikku lahkeessa ja muarin akkunatekstiileissä ja roiski sen ja mun kamat pitkin nurkkii. Sit ku jäbä on saanu 12 vekan piikit, se pääsee dallailee kylän raiteillekin. . Ne otetaan sit myöhemmin vex ku Romppu on bulimpi ja välkympi. Sen border-nimi on tieteski siitä syystä, ku se tarttee rajoja ja niitten takomista sen kaaliin niin pirusti. Sit se jeesas mua skrivaan tätä storyy ja sittas mun sylissä mun handu sen kolvii bulimmassa kidassa naskalit löysinä. joulukuuta 2011 20:48:05 Tsilari_taitto_2_13_3.indd 22 9.4.2013 13.31. Välil se pitää haukkuu ja välil lahjoo. Me ei olla enää duunis ja, ku mollaan treffattu aina joskus aikusii bordereit, ku ne on ollu taluttamassa niitte batlereita, ni nyt me siis adopteerattiin snadi pentu. Se oli snygi ylläri ku Rompun messis saatii vertaistukijengii niiku ”dorkien omaiset Ry” ja Empulta saatii heti kättelyssä namböri jeesaavaan telehvooniin. Siinä se tuhis hissukseen. Se on ihan kliffaa vaik välil ollaanki pirun venttejä. Me skabataan pitkin skutsii mihi ollaan duunattu pitkii reittei. Romppuki on käyny tsiikailemassa, mite muut haukut budjaa ja se on ollu messissä ku ollaan käyty eri handeleissa. Rappusiin mä byggasin vanereita et jäbä ei snadina tipu raoista. Sillä menee välil opastukset jakeluun, välil ei. Noit rappusii se oppi steppaileen just, ku mä olin tän skrivannu. Romppu duunaa meistä yhtä dorkii ku se on itte. Se tossa just äske roudas skutsista sen saman tornadon ineen, minkä se itte oli skutsiin kehittäny. Mä kellautin nappulan selälleen ja mulkoilin sitä vihasesti öögiin ja murisin
Saarikoski oli Norssin käynyt 22-vuotias Rööperin kundi, mutta suomennosta varten hän päivitti slangitaitonsa salakuuntelemalla Pimppiksen eli Primulan kahvilassa koulunuorison keskusteluja. Silti suoritus on klassinen. Tsilari_taitto_2_13_3.indd 23 9.4.2013 13.32. Käytetään sanoja kuten ”jukra”, pamistaan ja joskus ottaa kupoliin. Tammi 1961. Kävi tosiaan tuuri. Kuvalähde Pekka Tarkka: Pentti Saarikoski. Saarikoski itse puolusti normien rikkomista sillä, että suomen kirjakieli oli syntynyt maaseudulla eikä sellaisenaan sopinut kaupunkikuvaukseen. Sitä on syystä moitittu lukuisista suoranaisista käännösvirheistä. Vuonna 2004 ilmestyi Arto Schroderuksen merkityssisällöltään täsmällinen suomennos, jossa puhekielinen revittely on vaihtunut asialinjaan. Salinger (1919–2010) oli yhden kirjan ihme. Teoksen kaksi suomennosta eivät kenties yllä alkuteoksen kielellisen rikkauden verroille, mutta ovat merkkipaaluja nekin. Helvetin hyvä mäsis. D. KLASSIKKO MIKKO SEPPÄLÄ SIEPPARI RUISPELLOSSA (1961) J enkkikirjailija J. Esikoisromaanin The Catcher in the Rye (1951) menestyksestä häkeltyneenä hän julkaisi sen jälkeen vain lehtinovelleja ja vaikeni 1965 kokonaan. Hissiä hoiti joku uusi mies, jota en ollut koskaan nähnyt, joten tuumailin, että jos nyt en törmäisi suoraan vanhempiini, voisin käydä moikkaamassa Phoebea ja sitten häipyä ilman että kukaan tietäisi käynnistäni. Otava 1996. D. Siepparin vastaanotto Suomessa oli myrskyisä. J. TSILARI 2/2013 23 Pentti Saarikoski Siepparin aikoihin. Suom. Näytteeksi Holdenin saapuminen kotiin Saarikosken kuvaamana: Mulla ei ole moneen vuoteen ollu niin hyvä mäsis, kun mä tulin himaan ei tavallinen hissipoika, Pete, ollu heittämässä laatikkoa. Salinger’s The Catcher in the Rye”. Vuodet 1937–1963. Caulfieldin keskeisen käsitteen phony Schoderus on kääntänyt oikein ”teennäiseksi” tai ”falskiksi”, kun Saarikoski puhui samassa yhteydessä ”debiilistä” ja ”dorkasta”. Slangin lukeminen vaati totuttelua. Kirja kuvaa poikakoulusta potkaistun 16-vuotiaan Holden Caulfieldin kotiinpaluuta Pennsylvaniasta New Yorkiin. Holden kertoo tarinansa omin sanoin. Joku uus jätkä mitä mä en ollu nähny millonkaan heitti laatikkoa, ja mä päättelin että jos mä en törmäis faijaan ja mutsiin, mä voisin käydä morjestamassa Phoebea ja painua vekka eikä kukaan tietäskään että mä olin käynny. ”Slaba” on Saarikoskella pääsylippu, ”hinta” raha. Toisaalta tietyn aikakauden slangi sijoittaa tekstin täsmällisesti aikaan ja luo miljöötä. Pentti Saarikoski’s translation of J. Parnasso 4/2012. Salinger: Sieppari ruispellossa. D. . Pentti Saarikosken suomennos Sieppari ruispellossa (1961) toi ryminällä slangin osaksi suomalaista kirjallisuutta. Laura Routti: ”Norms and storms. Ja sama katkelma Schroderuksen suomentamana: Kun pääsin kotiin, kävi niin hyvä tuuri ettei ole käynyt vuosiin: vakiohissipoika Pete ei ollutkaan yövuorossa. Suom. D. J. Tammi 2004. Pentti Saarikoski. Salinger: Sieppari ruispellossa. Vertailu on valaisevaa. Translation Studies 1/2001. Arto Schroderus. Myöhemminkin ovat puhuttaneet Saarikosken suomennoksessa ottamat vapaudet, hän vääntää paksua puhekieltä ja välillä jättää sanoja kääntämättä. Monien mielestä käännös oli Salingerin alkuteosta roisimpi. Saarikosken käyttämä 1960-luvun vaihteen autenttinen nuorisoslangi on 2000-luvulla auttamattoman vanhanaikaista. Lähteitä: Laila Escartín-Sorjonen: ’Salingerin mysteeri’
Ja se karvaista karvain pettymys – ensin siitä, et ne rahat ei olleetkaan olemassa, ja sit omasta käytöksestäni. Ny ollaan kuitenki silleen kuilun partaalla, et sille ei enää oo tilausta, ainakaan kehittyneissä maissa. Siis kaks miltsii! Huuhhui! Siin tekstaris ohjeistettiin soittaan yhteen numbaan tai skrivaan meili annettuun osotteeseen. Siinä mä ny sit pompin tasajalkaa ja soittelin Nigeriaan huijarinumeroon! Oli tervehdyttävää honata et mussa on toikin puoli, et mutkin saa fyrkka sekasin. -Jassoo, siis filuurimeininkiä, mä tajusin. Inhimillisiin ominaisuuksiin kai kuuluu ahneus myötäsyntysesti. Sit kuulu vaan ”puff” ja hattara oliki vaan ilmis, joka puhkes. Kuuluvuus oli kuitenkin niin karu, etten saanu selvää puolestakaan mitä se bamlas. Tsekkasin sit viel sen numeron, johon olin soittanu. Ku oikeesti me pärjätään paljon vähemmällä energialla ja tuotantokapasiteetilla. Ihminen tuhoaa itsensä lajina, jollei kykene painaan paniikkinappulaa ajoissa ja alkaa vähän äkkiä downshiftata. Kun sain tietää langeneeni perusfeikkaukseen, mua snadisti hävetti – mut enemmän mä ihmettelin itteeni siinä, et olin oikeesti tullu niin sekopäisen onnelliseks. UPPORIKASTA JA RUTIKÖYHÄÄ H arva tietää, miltä tuntuu vinnaa oikeen rutkasti fyrkkaa. Voi mitä olisin duunannu kahel miltsil! Uudet kämpät mulle ja skideille, reissuja vähän kauemmas ku yleensä, jotain yleishyödyllistä… Ajatukset hyrräs ku hattarakone. Ainahan mä oon ollu sitä mieltä, etten mä tarvii paljoo fyrkkaa, kuhan pärjään. Nythän ne vaan pyrkii samaan kun me, ja niil on täys moraalinen oikeus siihe. Sinne flygas kaks miljoonaa puntaa! Vaik mä jo alkuunsa snaijasin, et tämmösii huijauksii tehdään, mä silti aluks intouduin suunnitteleen laiffiani uusiks. No ei tasan ollu. Juttu meni näin. Mun mielestä ei. No mähän skulaamaan siihen numeroon handut darraten. Mul ei oo ikinä ollu bulisti fyrkkaa, ja nyt tuntu et kaikki huolet haihtu hujauksessa saharaan. ”Siinä mä ny sit pompin tasajalkaa ja soitin Nigeriaan huijarinumeroon!” FUNDEERAUKSIA PIRJO TUOHIMAA 24 TSILARI 2/2013 Tsilari_taitto_2_13_3.indd 24 9.4.2013 13.32. Moni ei ny diggaile tät mun kolumnii, mut valitettavasti ihmiskunnan on feidattava ökymeininkii, ja sen kehityksen on alettava hyvinvoivista maista, jotta kehitysmaat saatais talkoisiin megeen. Ja et ihan muut asiat elämässä ku raha tekee onnelliseks. Kun hogasin, et se on Romaniassa, epäilykseni alko herätä. Mä tiedän. Se oli Nigeriassa. Sen turvin me vissiin ollaan pärjätty lajina niin törkeen hyvin. Siel vastas joku bad Englishiä puhuva heebo, joka onnitteli mua. Mä sain telefooniin ihan asiallisen näkösen tekstarin, ja pluggasin et mun puhelinnumeroni on Applen maailmanlaajuses promokisas voittanu kaks miljoonaa puntaa. No ku mua hävetti. . Funtsin sitten et skrivaan siihen annettuun osoitteeseen. Pitäskö mun äsken tilittämieni kokemusten valossa olla kehityspessimisti ja funtsii ettei onnaa toi ihmiskunnan tuhlailevan laiffin jarrutus. Soitin viel kuitenki Applelle kysyäkseni, onko tällanen skaba käynnissä. Miks
Se froogas faijalta klokua. Faija flöidaili lungina sitä stribeä ja blikkas mulle öögaa: ”Setä meni handeliin slumppaamaan hotaa.” Mut oli se starbu sen verran gentleman, ettei se yrittäny pummaa fyrkkaa. Sieltä Bjellan bärtsien suunnasta paikalle dallas gubbe: skegge leuassa, öögat punaset ku tulppaanit ja se döfas brenkulle vastablosikseenkin. Faija duunaili skeglulla lastuja. Siinä me tsittailtiin kumolla olevien botskien keskellä – jengi ei ollu vielä vintannu niitä sköneen – ja tsiigailtiin Rajiksen bryggan suuntaan. Mitenkähän tommosenkin voi muistaa yli kolmenkymmenen vuoden takaa. Se oli klabbaamassa Ruusankadun handeliin, joka öpnattiin kymmeneltä. Siinä pidettiin ennen talvisin muutamia botskeja, ihan vaan ruddattavia, ei mitään buleja fiskareita. Sitten se steppas sen snadin penkan gartsalle ja katos maisemasta. Humallahti. Verkkokassi roikku handussa. Tsilari_taitto_2_13_3.indd 25 9.4.2013 13.32. Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkisto. Se skiias dokanneensa serkun tai jonkun kanssa ja lähteny skaffaamaan rohtoa darraan. Nelkytluvun lopulla mentiin kerran faijan kanssa sinne – se lupas flöidaa mulle stritsan. Kundi stellas peffansa kannonnokkaan ja kaivo fikkasta rupusen röökiaskin. TSILARI 2/2013 25 TSILARI 2/2013 25 HEKA MÄKINEN EKS MINNAA Skloddin muisto M erikannontien ja pääministerin kesämestan rantsun välissä on aina ollu snadi gresapläntti. . Kun se stendas nortin stubua, mä hiffasin, et sen handut vatkas ku banjon skulaajalla. Serkku oli jääny slaafaamaan kämpille. Se kyseli klokua joka kolmas minsa ja joka kerta se huokas raskaasti: ”No, kyllä tän loppuajan kestää.” Kun se oli röökinsä blaadannu, se nousi ja päästi sprägärin
Hautakiven ruotsinkielinen kirjoitus kuuluu suomeksi: ”Vähät siitä, tietääkö maailma, kuka tässä lepää. Jessica Parlandvon Essen on pystynyt tiivistämään 40 sivuun tietopaketin, jossa on paljon tuttua, mutta myös uutta tietoa mystisestä filantroopista. Fredrik Granatenhjelm (1708–1784), ihmisystävä, oli Ruotsista syntyisin. Viaporin ratsuväkeen kuulunut Granatenhjelm auttoi hyväntekeväisyystyöllään Helsingin tienoon köyhiä, orpoja ja sairaita. Reinholmin mukaan hanketta ajoivat erityisesti ”T.O.S.”-loosin veljet – ”Tystnad och samråd”. Listataanpa muutamia aikalaisdokumentteja: ensimmäinen kirjoitus Granatenhjelmistä ja ”Vapaamuurarin” haudasta julkaistiin1854 Morgonbladet-lehdessä otsikolla ”En promenad omkring Thölö-viken”. Granatenhjelm kuoli 13. Jumala tietää kyllä, mitä hän on tehnyt, ja vaivainen siunaa hänen muistonsa.” Aikansa lööppiruhtinas ja fanituksen kohde Moniko meistä tietää, että ylioppilaiden vappuinen lauluperinne Kaisaniemessä onkin itse asiassa perua 1800luvun alkupuolelta kunnioituksena köyhien auttajalle ja hyväntekijälle Granatenhjelmille. Granatenhjelmin kuoleman jälkeen pidettiin itsestään selvyytenä, että jokainen kunnon helsinkiläinen tunsi hänen tarinansa. Tsilari_taitto_2_13_3.indd 26 9.4.2013 13.32. Edbomin puutarhaan (”Vapaamuurarin hauta”, nykyisessä Kaisaniemessä). Kirjoittaja tosin epäilee yleisistä puheista huolimatta Granatenhjelmin vapaamuurariutta, koska mitään todisteita asiasta ei ole hänelle esitetty. Ruotsinmaalaisessa Svenska Familje-journalen lehdessä 1867 oli kirjoitus Helsingistä, sen nähtävyyksistä, asukkaista ja maininta ”Vapaamuurarin” haudasta Kaisaniemen puistossa. 3.5.1872 Morgonbladetlehti raportoi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tilaisuudesta, jossa tohtori Henrik August Reinholm oli pitänyt esitelmän Vapaamuurarien kunnianhimoisesta lastenkotihankkeesta, joka tosin ei koskaan toteutunut aiotussa muodossaan. Vasta myöhempinä vuosina Granatenhjelmin muiston vaaliminen on haalistunut ja jäänyt pois vappuisesta lauluperinteestä Kaisaniemen puistossa. päivänä joulukuuta 1784 Helsingissä ja haudattiin erityiseen hautaan n.s. Hän tuli 1731 kersantiksi tykistöön ja otti kunnialla osaa Suomen onnettomaan sotaan 1741–1743. Jaakko Maunu Sprengtportenin vannottaessa Viaporin linnanväkeä 1772 vallankumouksen tapahtuessa Granatenhjelm ilmoitti, ettei hänen omantuntonsa sallinut hänen rikkoa valaa, jonka äsken oli tehnyt kuninkaalle ja säädyille yhteisesti. Samaten on unohtunut se, että ”Vapaamuurari” Granatenhjelmistä on melko paljonkin aikalaismuistoja, sekä sanomalehtiettä aikalaiskirjoituksia, jopa romaaneja. Granatenhjelmin kotitalon (nykyisen Vilhonkadun ja Vuorikadun kulmassa, jossa nykyään on metroaseman sisäänkäynti) joutuessa purku-uhan alaiseksi kirjoiteltiin siitä eri lehdissä vuosina 1883 sekä 1887; purkaminen siirtyikin muutamilla vuosilla. Kun Viaporia ruvettiin rakentamaan, hänet siirrettiin nähtävästi, silloin majurina, sen linnueeseen. TSILARI SUOSITTELEE PENTTI HONGISTO 26 TSILARI 2/2013 MIES JA HÄNEN MUISTONSA – Kaisaniemenpuiston ”Vapaamuurari” L uin mielenkiinnolla uusimman tutkielmakirjoituksen ”Vapaamuurari” Fredrik Granatenhjelmista. Sprengtporten oivalsi kuitenkin varsin taitavasti estää Granatenhjelmin esimerkin aikaansaamaa hämminkiä: hän sulki tämän syliinsä ja lausui, että jos kaikki olisivat Granatenhjelmin kaltaisia, ei mitään valaa ollenkaan tarvittaisi. Esitelmöitsijä mainitsee Kulosaaressa toimineen Vapaamuurarien lastenkodin ja Granatenhjelmin, vaikkakaan ei pysty osoittamaan, miten hän liittyi tähän hankkeeseen. Kaikissa kirjoituksissa mainitaan Granatenhjelm ja ”vanha”, ”muinainen” tai ”katoava” Helsinki. Kirjassa käydään läpi Granatenhjelmin suvun vaiheita ja hänen elämäänsä pienessä Helsingissä ja Suomenlinnassa – Kaisaniemen puiston ”Vapaamuurarin” hautaa ja sen tarinaa unohtamatta. Granatenhjelm tuli tunnetuksi ja kiitetyksi syvästä jumalanpelosta, puhtaasta elämästä ja laajasta hyväntekeväisyydestä
TietosanakirjaII osa, Tietosanakirja-Osakeyhtiö 1910 Facta – tietosanakirja, osa 3, WSOY 1973 Granatenhjelmin hauta Kaisaniemen puistossa (Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkisto). Jessica Parland-von Essenin kirja on tiivis, hyvä tietopaketti, jonka looginen ote kantaa läpi vuosikymmenten aina nykypäivään asti. TSILARI 2/2013 27 Granatenhjelmin kuoleman 100-vuotispäivänä julkaistiin useita kirjoituksia eri lehdissä. Granatenhjelmillä oli oman aikansa suurin ja laajin italiankielinen kirjasto Helsingissä. Merkittävä tieto oli myös, että Fredrik Granatenhjelm ei ollut todellisuudessa vapaamuurari, vaan hän kuului todennäköisesti Walhalla-Seuraan, jonka kunniajäseneksi hänet valittiin. Kirjoittipa itse Topeliuskin artikkelin Kaisaniemen puistosta ja sen ”Vapaamuurari”-haudasta. Tsilari_taitto_2_13_3.indd 27 9.4.2013 13.32. Kirjoja oli myös muilla kielillä: ruotsiksi, saksaksi ja ranskaksi. Ehkä yllättävintä oli tieto Granatenhjelmin kirjastosta, joka huutokaupattiin hänen kuolemansa jälkeen. Lähteet: Jessica Parland-von Essen: Fredrik Granatenhjelm En man och hans minne Muistokirjoitus majuri Fredrik Granantenhjelmin 300-vuotismuistoksi, julkaistu 1.5.2008 Julkaisija: Föreningen Granatenhjelm r.f. Mystikkokirjailijat, etenkin Charlotta Falkman, kirjoittivat romantisoituja, mystisiä kuvauksia salaperäisestä, vaiteliaasta, vaatimattomasta, kaikkien rakastamasta Granatenhjelmistä.
Avikaisen leipomo Torkkelinmäellä. Ja niin tietty pitääkin. Bregun duunaa leipuri. E. Bregut kääritään Avikaisen leipomo Torkkelinmäellä. Sielt voi kans tilata bileisiinsä kakkuja ja Elvin friidun rukiista duunaamii kisuja. Buidu on auki arkisin aamuysistä viiteen. Se on ollu samas mestas melkein viiskyt vuotta. Jos et vielä tsennaa Avikaisen leipomooo hittaat sen Franzéninkujan ja Torkkelinkujan kulmasta. mut on se silti kliffaa, et voi hittaa kans jotain gamlaa. Mut jos menee vast vikoina tunteina, voi olla, ett hittaa aika tyhjät hyllyt. Ja sieltä ne flyttas Stadiin kuuskytluvulla, siitä asti on Torkkelinmäellä voinu slumppaa gutaa kotileipomon breguu. Yks sellanen mesta on K. Leipomos duunataan ruisleipää gamlaan juureen, ranskista ja muita herkkui niinku mustikkapiirakkaa. Himaan dallaat sieltä valkosen pakun kans. STADIN KLIFFAT MESTAT VIRVE KUUTAR 28 TSILARI 2/2013 Bregua gamlasta leipomosta S tadi muuttuu ja tulee nyyii mestoi. Tsilari_taitto_2_13_3.indd 28 9.4.2013 13.32. Elvi-rouvan apuna on duunissa oma kundi ja friidu. Buidus on edelleen duunis Elvi Avikainen, joka flyttas miehensä Kaarlo Einarin ja kahden skidin kans vuonna 1955 Kouvolasta Riksuun, mis ne perusti leipomon. Välillä on Roihiksen amiksesta stuiduja harjoittelemassa. Upeeta, ett gamlat käsityöperinteet säilyy. Jotain, mist tulee skidiajat mieleen tai muuten vaan gamlat stadilaiset tai härmäläiset perinteet
Samal voi pluggaa kans, onks muu jengi sitä digannu. Jos sulleki tulee mieleen joku mesta, mitä kaikki ei ehkä tsennaa, voit skrivaa vinkin. Sit, jos on vaan jano myöhemmin yöllä tai oot biletuulella, ni löytyy saitti, mis on baarei ympäri Stadii. Kännykästä tai netistä varsinki nuoret tsögaa mestoi muutenkin. Tsiigaa www. Gamlat starbut ei ehkä jaksa enää niin Stadin yössä pyörii. Sinne on tullu vilde erilaisii sivustoi, mist voi tsögaa palveluita. yossa.fi, mihin Stadin yössä kandee mennä. Tsilari_taitto_2_13_3.indd 29 9.4.2013 13.32. Nyyii idiksii Tietty hyvä tapa hittaa nyyii mestoi on pluggaa Tsilarii. Niille sopii paremmin sellaset palvelut ku www. Mistä hittaat mestat. Ennen tsiigattiin puhelinluettelon kartasta, ku piti tsögaa joku gartsa, mitä ei tsennannu. . Kun haluut skruudaamaan, staijaat Aleksilla ja funtsit, mihin menis, voit tsiigaa nettisaitilta www.eat.fi, mis on kliffa rafla lähellä. hierontanet.fi. Elvi Avikainen. Hieronta tekee gutaa nuoremmilleki, jos on vaan tsitannu tietsikan ääres pitkään ja hartiat alkaa olla jumissa. Jos Stadi muuttuu, ni muuttuu seki, miten sen eri mestoi voi hittaa. Nyt laitetaan vaan navigaattorit peliin vaik kännystä. TSILARI 2/2013 29 valkoseen papruun, just sellaseen, ku skidinä sai lähi-Elannosta. Kerään jatkossakin idiksii ja skrivaan mestoista Tsilariin. Sendaa sähköpostii: virve.kuutar@gmail.com. Niinku nimestäki voi arvata, sielt hittaa hierojii ympäri Stadii
Muistan hyvin myös sen paksun, makean tuoksun joka leijui ilmassa ja sen kivijalkakaupan hiljaisen hämärän. Kahvimylly jurisi. Muistaakseni kaikista ponnisteluista ja DDT:stä huolimatta jakselivat luteet ehkä paljon paksummin kuin me ihmiset, joiden varassa niiden elämä oli. Välillä tuli mustavalkoisia uutiskatsauksia ja ajankohtaista dokumenttia toreilta ja turuilta. Hän asui Korkeavuorenkadun alkupäässä suuren kivitalon toisessa kerroksessa. Siellä istuimme katselemassa piirrettyjä: Nakke Nakuttajaa, Väiski Vemmelsäärtä ja Mr. Olisiko hänellä ollut joku muukin virka, sitä en tiedä, mutta perhe oli hyvissä varoissa ja siitä onnesta lankesi myös minun osalleni rippunen maallista hyvää. Olimme samalla luokalla Tehtaankadun koulussa ja löysimme yhteisen harrasteen jalkapallosta. Muistan oikein hyvin kuinka pahvinen Täystuho-purkki lojui ruokakomeron hyllyllä. Yksi mieleeni muistuvista tunteista niiltä ajoilta on nälkä. Kaatopaikoille vietiin kaikki se, minkä vaan ihminen keksi pois heittää. Automerkeistä muistan ainakin Jaguarin, Aston Martinin sekä kuormaautot Reo ja Bedford. Kävimme potkimassa Rofan jalkapalloa Sepänpuistossa ja jostain kumman syystä myös usein Johanneksen kirkon etupihalla. Vaikka lainasin paljon kirjoja kotiin, niin enemmän kuitenkin istuin siellä lukusalin pöydän ääressä ja luin kirjoja ahmimalla. Ja tietenkin Jenkkipurkkaa. Myös DDT:n suhteen se oli holtitonta aikaa. Se taas oli sitä Ameriikkaa. ”Nonareita” oli silloin ainakin kolme siinä lähitienoilla: Luxor Iso Roobertinkadulla, Kit-Cat jossain vanhan Brondan kulmalla, nykyisen Bensowin talon paikalla Espalla, ja Scala Pohjoisespalla lähellä Kauppatoria. Sitä suihkittiin pukkisänkyyn, hetekan koloihin, lattialistojen väliin ja taulujen taakse. Ei se mitään näännyttävää kuoleman nälkää ollut, mutta nälkä oli usein. Rofan kanssa nonareissa Sen aikainen paras kaverini oli Holmströmin Rolf eli ”Rofa”. Paljolti oman vatsan seutuvilla. Viivyin ja viihdyin siellä tuntikausia. Kun kaikki päivän piirretyt oli katsottu kahteen kolmeen kertaan, lähdimme silmät sikkarallaan ja lievässä sokerihumalassa etsimään muuta ajankulua. Magoota. Kahvipaketit olivat pehmeitä ja niissä oli pelkkiä paahdettuja papuja. Rofan isä oli portsarina Hotelli Klaus Kurjessa Bulevardilla. Jopa Tsilari_taitto_2_13_3.indd 30 9.4.2013 13.32. Iltavuorot olivat hankalia, koska niissä usein keskeytyivät hyvin aamulla alkaneet leikit ja pelit, eikä aina muistunut mieleen, että nythän olisi kouluun lähdön aika. Olisiko ollut niin, että kirkon etupiha oli jollain lailla turvallisemman tuntuinen, koska kentällä pyöriskeli ”Rööperin” isompia kavereita joita sai levottomana ja hiukan peloissaankin väistellä. Toisaalta – sehän on terveen merkki. Istuimme pimeässä salissa yksilöinä kokien yhteistä riemua muiden kiljuvien lasten kanssa, jauhoimme purukumia, karkkia ja unohdimme ulkomaailman kokonaan. Kiistelimme aina siitä, kuka saa olla maalissa ja siis olla Aarre Klinga. Kahvia, mausteita, omenoita, karamelleja. Hernesaaren kaatopaikka ja DDT Hernesaaren kärjessä oli siihen aikaan avokaatopaikka. Niitä oli pieniä ja vähän suurempiakin kaatopaikkoja siellä täällä Helsingissä. Kävelin siitä lähes joka päivä ohi Richardinkadun kirjastoon. Vähän matkaa Jääkärinkadun risteyksestä Korkeavuorenkadun mäkeä ylöspäin oli lemmikkieläinkauppa. Ei ollut silloin vakuumia paketeissa. Sen edessä vietin usein pitkiä aikoja katsellen kahden hamsterin loputonta kipitystä juoksupyörässä. Silloin oli kuuluisuus Helsingissä maalivahti Aarre Klinga. Koska koululaisia oli paljon, niin koulutilojen tehokkaan käytön tähden jaettiin luokkia aamuja iltavuoroihin. Autonkuvia kahvissa Vuorimiehenkadun ja Laivurinkadun kulmassa oli siirtomaatavaraliike, josta kävin matkan varrella koulusta tullessa kyselemässä semmoisia kahvipaketeissa olleita pahvisia lappuja, joissa oli värillisiä autonkuvia. Se oli ympäristöä ajatellen huoletonta aikaa. Silloin pilattiin lopullisesti Helsingin lahdet ja rannat avoviemäreillä. Näinä vuosina tulivat nämä meidän paljon parjatut suuret ikäluokat kouluikään. Tästä syystä nämä kuvalliset pahvilaput olivat tukemassa pakkausta. Kun isä oli ollut yötä myöten töissä ja nukkui pitkälle aamupäivään, kävi Rofa joskus verottamassa isänsä virkatakin pulleasta taskusta kolikoita, joita sitten käytimme Non-Stop elokuviin, purukumiin ja jäätelöön. Niitä yrittivät kaikki asukkaat kilvan myrkytellä ja saivat samalla itsekin sitä myrkyn törkyä elimistöönsä. Päivisin oli näissä näytöksissä aika vähän aikuisia, lähes pelkästään meitä mukuloita, joten kun pitkästyttävän mustavalkodokumentin jälkeen valkokankaalle räjähtivät piirrettyjen värit ja riemastuttava musiikkitunnari, alkoi salissa hirmuinen riemun kiljunta. Hyllyt olivat täynnä tavaroita ahtaassa myymälässä. Jääkärinkadulla oli lutikka voimissaan. Pavut sitten joko jauhatettiin kaupassa olleessa kahvimyllyssä, tai veivattiin kotona käsimyllyllä hienoksi aina ennen käyttöä. Kansalaisten ongelmat olivat ehkä kuitenkin konkreettisemmin lähempänä ihmistä itseään. 30 TSILARI 2/2013 EKS MINNAA TEKSTI JA KUVAT HARRY IFSTRÖM Jääkärinkadun pikkukundi M enin 1954 Tehtaankadun kansakouluun viidennelle luokalle, koulumatka oli lyhyt ja turvallinen
Kustakin tavarasta piti kuponkien lisäksi maksaa myös rahaa, kupongit oikeuttivat vain alennukseen. Tsufesta tuli bilikat ja lausuntaohjeet. Järjestimme toisinaan itsellemme juoksukilpailuja korttelin ympäri. Siitä mitä sen jälkeen tapahtui, en kykene muistamaan mitään. Kun näitä kuponkeja oli kerääntynyt tarpeeksi, sai niillä hankkia jonkun listalla olleen tuotteen. Keräsimme Rofan kanssa myös jätepaperia. Minulla ei sellaista koskaan ollut. Se lopulta varmaan lannisti intomme. Ensin kipitimme Korkeavuorenkadun kulman ympäri Vuorimiehenkadulle, sitten Laivurinkadulle, siitä oikealle Jääkärinkadulle ja lopulta taas Korkeavuorenkadulle. Tsilari_taitto_2_13_3.indd 31 9.4.2013 13.32. Toinen meistä jäi ottamaan näyteikkunassa olleesta kellosta aikaa, kun toinen juoksi korttelin ympäri. Siinä aivan vastapäätä Johanneksen kirkkoa kaksi isompaa sälliä ilmestyi jostain eteeni. Kiersimme taloissa ja soittelimme ovikelloja. Se oli metallinen rakennussarja, jossa oli litteitä reiällisiä peltiliuskoja. Myöskään kelkan kohtalosta ei ole mitään muistikuvaa. Tehtaankadun kansakoulu. Se oli miltei kuolemanpelkoa. Vetivät kelkan vieressä olevaan porttikonkiin. Kello oli se yleisimmin halutuksi muistamani esine. He nappasivat kylmästi kelkannarusta kiinni. Kirjasto kun oli aivan ilmainen, mutta ”nonariin” tarvittiin rahaa. Kerran vedin mahakelkalla jonkunmoista kuormaa jätepaperia pitkin Korkeavuorenkatua kohti paperinkeräyspaikkaa. Kirjoitus on katkelma Harry Ifströmin laajasta, toistaiseksi julkaisemattomasta muistelmateoksesta ”Kultarannasta Hermannin helmeen” (2012). Kaikki osat olivat metallia. Uhkasivat, että jos en lähde kävelemään tieheni, minun käy huonosti. Ja tietysti mekano. Myöhemmin aloin tottua vähitellen näihin ”Rööperin lakeihin” ja minusta kehittyi ihan kelpo tappelupukari. Jätepaperista sai kulloisenkin kilomäärän mukaan semmoisia setelin näköisiä keräyskuponkeja, sekä muutaman kolikon. TSILARI 2/2013 31 paremmin kuin Non-stop elokuvissa piirrettyjä katselemassa. Muistan sen kylmäävän kauhun tunteen, joka valahti hervottomiksi käyneisiin jäseniini. . Hampparit hieman tönivät ja tehostivat nyrkkiä näyttämällä uhkaustaan. Märklinin mekano oli joka pojan ihanuus. Niitä nippuja sitten kärräsimme tai vedimme kelkalla nykyisen Designmuseon vieressä olleeseen suutariin. Huligaanit lähtivät vetämään paperinippuja kelkalla kohti keräyspisteenä ollutta suutarinliikettä. Niistä koottiin oikeilla ruuveilla ja muttereilla, pyörillä, rattailla ja veiveillä kaikenlaisia härveleitä. Muun muassa himoittu laite oli nosturi. Paperinkeräystä Korkeavuorenkadulla oli kelloliike siinä vastapäätä Rofan kotitaloa
XL . Toimisto avoinna ti ja to klo 14–18, puh. KLEDJUT Lippikset . J: Stadi skulaa 15 € kpl Liemola, Lasse: juhla-CD 20 € kpl Sakilaiset: Jätkä ja muita kupletteja 15 € kpl Snadi Pumppu: Slangi on swengiä 10 € kpl Jörde-Juge -cd, 15 € kpl Stadin mestat, lauluja Helsingistä 20 € kpl Stadi Musicard, CD-postikortti 15 slangibiisiä 5 € kpl Lautapeli ”Nähdään kellon alla Vi ses under klockan!” 43 € kpl Tilaajan nimi: Osoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys Tuotteet voi noutaa Stadin Slangi ry:n toimistosta tai tällä lomakkeella postitse, jolloin tilauksesta peritään postituskulut. 09-774 1041. S . STADIN SLANGI BLISAA Stadin Slangi ry. Friidu 5 € kpl KNIIGAT Garam, Sami: Seittemän broidii 15 € kpl Janzon, Eddu: Palsa kanis, litski kalis 10 € kpl Lasse Liemolan juhlakirja Anna pois mun kitarain 30 € kpl Malaste, Pentti: Uusi testamentti Stadin slangilla 20 € kpl Mattsson, Eki: Griinataa kimpassa 8 € kpl Mattsson, Eki: Kun Eki oli snadi 10 € kpl Mäkelä, Juhani: Stadin snadi slangisanakirja 10 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin slangin suursanakirja 55 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin mestat 1–2 95 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin mestat 3 28 € kpl Pohjola, Arvo: Himaföneri 10 € kpl Rehn, Leif: Gammelin jannu 12 € kpl Rehn, Leif: Jassen från Gammeli 10 € kpl Stadin Slangi ry:n juhlajulkaisu Niin gimis on Stadi 10 € kpl Stenvall, Kaarlo: Stenvallit Stadissa 42 € kpl Tervomaa, Raija: Mesikämmen muurahaispesällä 18 € kpl Tervomaa, Raija: Mutsi ja mä 10 € kpl Tervomaa, Raija: Mut sulle sattuu aina 8 € kpl Tervomaa, Raija: Nopeammin korkeammalle 20 € kpl Tervomaa, Raija: Oho kallista kotia 10 € kpl Tervomaa, Raija & Mattsson, Eki: Skloddit braijaa 8 € kpl Tervomaa, Raija: Sankareita kaikki 18 € kpl PLATAT Kauhanen, E. J: Stadin styget 20 € kpl Kauhanen, E. army-malli musta 10 € kpl T-paidat koko . M . Tsilari_taitto_2_13_3.indd 32 9.4.2013 13.32. Kundi . L . musta . XXL 15 € kpl KRÄÄSÄ Havis Amanda pienoisveistos 160 € kpl Isännänviiri 50 € kpl Pöytäviiri 25 € kpl Pinssit 2 € kpl Autotarra 3 € kpl Fritsu 2 € kpl Onnitteluadressit 50, 60, 70, 75, 80, 85, 90 vuotta (ympäröi ikä) . maksaa postimaksun Hinta Tilaus/kpl TILAA NETISSÄ! www.stadinslangi.fi tai sähköpostitse: toimisto@stadinslangi.fi
Futiskausi alkaa. Onneksi olkoon! Vastaukset Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki sähköposti: tsilari@stadinslangi.fi 1. Kuinka monta mestaruutta Klubilla on. Lintsi aukes taas. A) 20 B) 23 C) 25 5. Kuinka monta firmaa Stadissa on. A) Jotain 20 000 B) Jotain 40 000 C) Jotain 80 000 6. A) Pommituksissa B) Keuhkotautiin C) Itsari 2. A) Lasse Sonck B) Eliel Saarinen C) Armas Lindgren 4. A) lyömistä B) potkimista C) sytyttämistä TSILARI 2/2013 33 Tsilari_taitto_2_13_3.indd 33 9.4.2013 13.32. Kuin monta kävijää siellä on vuodessa. Se kolas nuorena – mihin se delas. Runoilija Saima Harmaja födas sata vuotta sitten. Tullisaari) C) Ravintola Juttutupa 3. Kuka disainas Agricolan tsyrkan. Hieno rakennus on vuodelta 1901. A) Juhani Mäkelä B) Kjell Westö C) Alpo Ruuth 7. Onni suosi seuraavii oikein vastanneita: Seppo Wuori, Alarik Vihersola, Hara Honkanen. Kyseessähän on Kaarle XII:n sisäänkäynti, ”Kalle” tai ”Natsa” Nylands Nationin mukaan. A) Teija Sopanen B) Eva Polttila C) Leena Kaskela 8. Ketä seuraavist ei o valittu Stadin Friiduks. Ketä seuraavist ei o valittu Stadin Kundiks. A) Thorinkatu (oli Meklun paikalla) B) Tuurholman kansanpuisto (nyk. Mitä tarkoitti sparkkaaminen vanhassa slangissa. SKABAT STADIFROOGIS Vastaukset sivulla 34 FOTOSKABA Tsennaaks mestan. He saivat Stadin Slangi ry:n juhlakirjan. A) 500 000 B) 750 000 C) miljoona 9. Mikä mesta on tai oli Turis. Fotoskaba Tsilarissa 1/2013 Fotoskaban mesta oli Kasarminkadulta numerosta 40, johon moni meistäkin lienee jonottanut pakkasessa, spittareissa ja korkkareissa. Slangia vääntävä rap-artisti Seppo Lampela on taiteilijanimeltään A) Asa B) Steen1 C) Notkea Rotta 10
Lisäksi Hannu Heiskanen lupasi järkätä muistolaatan, joka voidaan kiinnittää Harmajan kotitalon, Kasarmikatu 2:n, seinään. Tuosta runosta on napattu juhlavuoden tunnussäe ”Tulisit aivan hiljaa…” Istalan jälkeen Matti Reittamo kaivoi esiin skeban, lauloi herkästi samaisen runon ja totesi: ”Täällä sanottiin että Harmajan runous on nuorten tyttöjen juttu, mutta kun minä laulan tätä, niin tytöt käy kuumana.” Runon oli säveltänyt Pekka Ristola. Skaban voitti Harri Teljä, joka hiffas, et fotossa on ”aina hiljainen” Antsku Nuutinen. lokakuuta. Istalan mukaan Harmajan paras runo on ’Rannalla’, joka pesee Shakespearen sonetit. Kun Mika Waltarilla on jo pitkään ollut Elitessä oma sininen nimikkodrinkki, Harmajalle sopisivat vihreät sammakkoleivokset, joita SYK:laiset 30-luvun alun vasta avatun Stockan kahvilassa ahmivat. Päivi Istala snakkaa Harmajasta FOTOSKABA Tsennaaks tyypin. Istala on Saima Harmaja -seuran puheenjohtaja, ja nuorena kuolleen runoilijan satavuotisjuhlavuosi on alkanut. Kun kävi ilmi, ettei Harmajalle ole saatu fritsaria eikä mitskua, slangijengistä tuli käytännöllinen ehdotus. Onnea, Harri! Voitit Silja Linen lahjakortin Stokiksen päiväristeilylle! Tsilari_taitto_2_13_3.indd 34 9.4.2013 13.32. Jengii oli ku aisaa. Karskit miehetkin kuuntelivat kiinnostuneina Istalan luistavaa tarinointia, jota höystettiin anekdooteilla lentäjäsankariveli Tapani Harmajasta. Juhlavuoden suojelijaksi seura on saanut Stadin Slanginkin vieraana nähdyn presidentinrouva Jenni Haukion. STADIFROOGIS Vastaukset 1B) Keuhkotautiin 2B) Tuurholman kansanpuisto 3A) Lasse Sonck 4C) 25 5B) Jotain 40 000 6A) Juhani Mäkelä 7C) Leena Kaskela 8C) miljoona 9B) Steen1 10B) potkimista SLANGIJENGI 34 TSILARI 4/2012 EKAT RUNOTREFFIT OLI MENESTYS T oimittaja Päivi Istala oli Stadin Slangin järjestämien erityisten Runotreffien vieraana tiistaina 30. Paikalle oli ahtautunut täysi tupa, noin 60 henkeä.
– entä valokuvan. Mantakin saa lakin kera huutosakin, joku juhlapuheen lukenee. Tsilari_taitto_2_13_3.indd 35 9.4.2013 13.32. TSILARI 2/2013 35 TSILARI 2/2013 35 Stadin vappu Kohta on taas vappu vaik dörtsis olis lappu: EI MAINOKSIA! Jos sä sorrut ’simaan’, et voi jäädä himaan: klabbis vievät foksia. Vossikat nyt pelaa, kun jengi relaa – ei oo dorgaa pollenkaan. Vaik frysis olis täällä, mitä väliä on säällä, Vapusta kevät sukenee! Nyt nilkkasukat jalkaan, jos sä ylimalkaan aiot mennä bailaamaan. Tippabrödut paistuu ja jäde taas maistuu; kassa kilisee kiskassa. Irtoknesa päässä järki voi olla jäässä, muttei haittaa ollenkaan. Bulisti tänkjuuta! TOIVOTTAA ULLA SAARNIO, STADIN FRIIDU Fo to He lsi ng in ka up un gi nm us eo . Hepo onnest’ hirnuu, vaikka joku virnuu klyyvari sen niskassa. Pian ohi on taas vappu, dörtsistäkin katos lappu: EI KERJUUTA! Muuten: saisko luvan
Jääkiekon Suomi-Ruotsi –matsikin oli siellä samana vuonna. Mä kävin siellä skruudaamass niit leikkeit tossa kuuskytluvun alkupuolella. Lajin arvokisoja oli MM-kisat v. 1948, 1953 ( Salosen loistava voitto 500 m:llä!), 1958 ja 1964, EM-kisat 1950, 1956 ja 1961. Ykä yritti kovasti olla oikeessa, mutta niinku usein kun funtsataan slangin sanoja, niin ollaan helposti oikees ja vääräs. Näin tosiaan kävi, HMK:n Lars (Lasse) Rehn voitti Helsingissä vuoden 1949 jääspeedwayn henkilökohtaisen SM-finaalin. Fotari otti kuvii ja oli siis valokuvaaja. YLE:n Elävästä arkistosta löytyy mykkä filmi (pituus 2 min 15): ”Jääspeedwaytä Olympiastadionilla 1949”. Myös pikaluistelu tuli mukaan kuvaan jo vuonna 1941, jolloin järkättiin maaottelu Suomi-Ruotsi. Tartu pennaan tai läppäriin ja skrivaa stoori, vaik ihan joku snadi muisto, ja stikkaa se Tsilariin, tsilari@stadinslangi.fi. kirjoitti aiheesta Rabari ja fotari. Fotari oli sekä että. Jäärata-ajoja oli Stadikan jäällä eri lähteiden mukaan joko vuodesta 1947 tai 1948 alkaen. TERKUIN PERTTI LAMPILA Missä skabailtiin talvisin. Helsingin Luistinkiitäjien jokamaanantaiset skabat 1940–1950 -lukujen vaihteen tienoilla. EIKKA JUNNO Tsilarin lesaaja! Kyllä sullakin vissiin on muistoja Hietsusta rantsusta. Muistaaks kukaan sen baarin nimee. P.S. Tsilarissa 1/2013 kirjoittaa Lefa Rehn mielenkiintoisen jutun faijastaan Lasse Rehnistä, joka oli ”aika haka Speedwayssä ja Jää-Speedwayssä, joista jälkimmäisess irtos Suomen mestaruus vuonna 1949”. Siispä miksikäs ei voisi olla niin, että vuoden 1949 Helsingin SM-skabatkin olis pidetty Olympiastadionilla, kun ne kerran Lefa Rehnin tiedon mukaan skabattiin ”Stadikan kentsulla”. Skrivaa hietsun rantsusta! Tsilari_taitto_2_13_3.indd 36 9.4.2013 13.32. kirjasta Meidän kaikkien stadion (Porvoo 1994), Raimo Railon kirjasta Helsingin Olympiastadion – legenda eläköön (Hki 1994) ja seuralehdestä Kiitäjä, kevätjulkaisu 1949. KYSÄSEE PERTTI LAMPILA Tänksit Eikalta, 75 v Sydämelliset kiitokset onnentoivotuksesta. Olen kerännyt näitä tietoja mm. 1957. Jo Paunosen Slangi-Raamatunkin mukaan rabari on olemas ja taitaa olla vanhempikin sana ku raba. Enempikin ruokabaari. Eerikinkadulla, Abrahamin ja Hietalahden välill parillisell puolell, oli semmosess vaaleess taloss baari. AARNIO Minnaaks kukaan. Ite liha tais kaikiss olla sama, mut se erilaisuus ja eri nimi tehtiin kastikkeill ja lisukkeill: metsämiehen leikkeess oli sienisoosi ja Hawaijinleikkeeseen kuulu ananaskiekko. Ja jos sulla sattuu olemaan aiheesta foto, ni stikkaa sekin. No joo, asiaan. MM-kisat v. Ainakin meillä Kalevankadulla rabarii käytettiin puheess 50ja 60-luvuill. Helge Nygrenin kirjasta Helsingin Olympiastadion (Hki 1948), Voitto Raatikaisen ym. Tulee mieleen nuoruusajan jengiintymiset, kun mentiin skragaamaan naapurijengiläisten kanssa; välillä tuli nokkiin, välillä ei. Niin ku esmes sano A-raba tai A-rabari, heti ties et onks kartsan vai pitskun puoli. Jääpalloa siellä pelattiin v:sta 1941 alkaen, mm. Siitä Lefa voinee tsiigata näkyyks faijaa, jos vaikka sattus olemaan just se Suomen mestaruusskaba! EERO J. Sen ruokalistall oli varmaan kolkyt eri leikett. Mutta kirjoittaja ei tarkkaan tiedä, missä ”Stadikan kentsu”, baana, jolla skabattin, oli. SM-skabat pidettiin 1947, sekä seurojen järjestämiä kansainvälisiä kisoja. Osaamatta antaa varmaa vastausta epäilen kuitenkin vahvasti, että se oli Stadikan (Olympiastadionin) rata, joka talvina 1941–64 jäädytettiin talviurheilun tarpeisiin. On kliffaa kun huomaa kuuluvansa johonki jengiin. Mut ku tsiigattiin fotareit niin sillon tsiigattiin valokuvii, ei valokuvaajii. SLANGIJENGI 36 TSILARI 4/2012 LESAAJAPALAUTETTA TSILARISTA 1/2013 Tsilarissa 1/2013 Ykä S. Mielelläni kuulen minäkin, mitä asiasta paremmin tietävät voivat kertoa. Vielä kerran kiitti. Rabari oli varsinkin pitskun puoleinen sisäänkäynti johonkin rabaan. Duunataan Tsilariin yhessä juttu siitä. Ja mun kokemuksen mukaan fotarissa Ykä on puoliks oikeessa. Kansallisia kisoja oli mm
Kun pelasimme yliopistosarjaa Brahiksen kentällä yli 30 vuotta sitten, pukukopissa oli kerran veteraanijoukkue, Aulis Rytkönen ja Pahlman etunenässä, keräämässä kamppeitaan harjoitusten jälkeen. Palloliiton nimeämä Kai Pahlman –turnaus on alle 15-vuotiaiden Cjunnujen jokavuotinen mestaruusturnaus. Naisfutis oli silloin aika uusi juttu. KAI PAHLMAN IN MEMORIAM Viimeinen banaanipotku B anaanipotkun, yläkierteisen vapaapotkun, suomalainen mestari Kai Pahlman kuoli 77-vuotiaana maaliskuussa. Banaanipotku oli käsite jo omana aikanaan; mestari kirjoitti jo 1969 samannimisen kirjan itsestään. Maajoukkueurallaan vuosina 1954–68 Pahlman pelasi 56 matsia, joissa teki 15 maalia. SM-sarjan maalikuninkuuden hän voitti kolmesti: 1958, -61 ja -65. Musaveikko Stadin kundien suosikki oli boheemi taiteilijapersoona, pianisti, joka elätti itsensä keikkaja studiomuusikkona. HPS:n pelit vetivät yli 10 000 ihmistä kotiotteluun. Näin pallon lentorata kaartui kuin banaani. Se oli aikanaan ennätys, kunnes Heikki Suhonen rikkoi sen. Hän voitti Suomen Cupin 1962 ja -66, jolloin tuli myös maajoukkueessa Pohjoismainen mestaruus. Kun Pahlman joskus starttasi juoksuun, yleisö ryhtyi spontaaneihin taputuksiin. Isäni Arvo Kolanen valokuvasi 70-luvulla Pahlmania, Paavo Einiötä ja HJK:n mimmijoukkuetta. Jalkapalloilija-muusikko pelasi 288 mestaruussarjaottelua 1956–72 ja teki niissä 191 maalia. Kunnioitus mestareita kohtaan oli todella kova puulaakijoukkueessamme. Oma muisto Näin pikkupoikana Pahlmanin ja Pasi Rautiaisen isän, legendaarisen Pentti Rautiaisen, harjoittelevan HPS:n riveissä Pallokentällä. Rauhallinen hymy huulilla Kai Pahlmanin näki usein television viihdeohjelmien säestäjänä, ja hän oli muusikkona myös Stadin Slangin alkuaikojen huvitilaisuuksissa. Pahlmanin luku on yhä toisena tilastoissa. Stadikan kuuluisia otteluja on Suomi-Ruotsi –maaottelu kesällä 1957, jolloin vastassa oli seuraavan vuoden MM-kotikisoihin valmistautuva, tuleva hopeajoukkue. Kuuluisimman banaanipotkumaalinsa Pahlman teki HPS:n kotiottelussa 1965 Stadikalla Manchester Unitedin tähtiä vastaan. Suomi hävisi vain 2–1. –Se on kärkkärin (kärkipotkun) ja ulkosyrjän yhdistelmä. RISTO KOLANEN Ku va : Ra ija Uh lb äc k 19 89 / Ty öv äe n ar kis to TSILARI 2/2013 37 Tsilari_taitto_2_13_3.indd 37 9.4.2013 13.32. Santahaminassa alokasaikansa viettäneet tietävät, että yksi tupa on nimetty Pahlmanin mukaan. Isä Helge Pahlman oli Dallapén kantavia voimia, ja Kain esikuva oli amerikkalainen Oscar Peterson. Pahlman osui keskelle palloa kolmannella ja neljännellä varpaalla, siis keskimmäisellä ja ”nimettömällä”. Pahlmanin valmentajaura miesjoukkueessa kuitenkin päättyi pelaajakapinaan 1973, mikä kuvastanee luonteen kulmikkuutta. Ruotsin maajoukkueen Italian ammattilainen Gunnar Gren oli Pahlmanin esikuva: Hän teki pallolla kaiken, totesi Pahlman. Pahlman voitti Suomen mestaruuden kolmessa seurassa: Helsingin Palloseurassa (HPS) 1957, Lahden Reippaassa 1970 ja valmentajana HJK:ssa 1973. Tarkimmin banaanipotkun erittelee Atik Ismail, joka oli kentillä Kaitsun tapaan isonpuoleinen, raskastekoinen taitopelaaja. Kunnia mestarin muistolle. Hänellä oli jo varhain oma show TES-visiossa
Tsilari_taitto_2_13_3.indd 38 9.4.2013 13.32. Siitä vaan penthaussista hissillä nopeasti alas veneen luo, prutku käyntiin tai purjeet ylös ja menoksi milloin kuhan uisteluun, iltapurjehdukselle tai kokka kauas kohti länttä. Silloin katoaa nykyinen viihtyvyys. Vuosaaressa on myös maan suurin rahtilaivasatama. Yksi tykkää poronlihasta ja Lapin puikulaperunasta ja toiselle puolestaan parasta herkkua on thaiäitinsä valmistama nuudelimössö. Vuosaari rulettaa! . Asioista tietämätön uskookin, että Vuosaari on entisaikojen pahamaineinen Bronx tai Harlem. Siitä vaan, Vuosaaressa on tarjontaa kaikille mieltymyksille. Se on pinta-alaltaan Stadin suurin kaupunginosa. Miss Suomi 2012 Sara Chafak on vuosaarelainen, jota mainio metro kuljettaa noin 10 minuutissa missikeikoille Stadin keskustaan. Vuosaarelaiset ovat erittäin tyytyväisiä kaupunginosansa sijaintiin ja niin yhteiskunnan kuin yksityisiin palveluihin sekä yleiseen viihtyvyyteen. Jo 15 vuoden ajan metro onkin ollut vuosaarelaisten suosituin kulkuväline, ja pian sillä pääsee vaivatta aina Espoon Kivenlahteen saakka. Samat kontit siintävät silmään sieltäkin. Onnistuu helkutin hyvin Vuosaaresta. Aurinkorantaan verrattuna esim. Sitä paitsi Aurinkorannalla ja Kallahdessa pääsee hiekkarannoilta uimaan sinilevättömään meriveteen. V uosaaressa on noin 40 000 asukasta, enemmän kuin Raumalla ja lähes yhtä paljon kuin Mikkelissä. Vuokra-asuntojen osuus Vuosaaressa on 43,1 % eli pienempi kuin koko kaupungissa (45,0 %). Vuosaari onkin ”satamakaupunkina” nykyisin Suomen Rotterdam. Asukkaista on suomenkielisiä 81 %, ruotsinkielisiä 5,2 % ja muunkielisiä 13,8 %. Väestö on nuorempaa kuin Stadissa keskimäärin; alle 16-vuotiaita on 20,1 % asukkaista. Vuosaaressa on merimaiseman lisäksi myös muuta silmänruokaa. Ei ole. Niinpä opastukseni toimittajille ”Timo Terävä” ja ”Oili Aina-Oikeassa” on, että ennen kun toimitatte juttunne eri kaupunginosien ongelmista, niin käykää Vuosaaressa tutustumassa sen todellisuuteen. Vuosaari on sekä tiivis että väljä moderni asuinalue. Aivan meren rannalla on 2000-luvun alussa rakennettu kovan rahan asuntojen Aurinkoranta ja sen rantakatu ”Stadin Riviera” upeine hiekkarantoineen ja talokohtaisine venesatamineen. Se on oikeasti kaupunginosien parhaimmistoa. SAUTSKI 38 TSILARI 2/2013 VOIHAN VUOSAARI! Helsingin Vuosaari on vakiotavaraa, kun mediassa käytetään jutun taustaksi materiaalia Stadin ongelma-alueista, olivatpa kyseessä mamut, omat rodulliset vähemmistömme tai yleensä sosiaalinen eriarvoisuus. Tähän imagoon kuuluu hyveineen ja paheineen monikansallisuus, monikulttuurisuus sekä kaikki muukin inhimillinen erilaisuus. korkealle arvostettu Ruoholahti jää kirkkaasti hopealle vaikkapa vain näköaloineen sataman kerrostalonkorkuisiin konttivarastoihin, eivätkä näköalat Lauttasaaren itärannaltakaan ole Ruoholahtea parempia. Se on kaukana ennakkoluuloisesta asenteestanne. Eniten he pelkäävät, että Vuosaaresta tulee nousukkaiden suosima trendikaupunginosa. Oho, kovan rahan asuntoja on Vuosaaressa enemmän kuin keskimäärin muualla Stadissa
Toukokuu Ti 7.5. Jäsenmaksu 26 € / vuosi. Slangitreffit Ti 21.5. Huhtikuu Ti 23.4. muutos (muista jäsennumero) Liittymismaksu 15 €. Pluggaa Tsilari netistä! Tsilarin nettiversio löytyy Stadin Slangin kotisivuilta . Kesäkuu To 6.6. klo 16 Mutsi on bestis -äitienpäiväkonsertti Tuomiokirkossa Ti 14.5. klo 18 Slangitreffit: kesäterassin avajaisissa Stadin juhlaorkesteri . bussimatkan, lipun ja lounaan ruokajuomineen kellariravintola Hällässä (TÄYNNÄ) . Joka tiistai Slangitreffit klo 18–20 ravintola Kaisaniemessä ILMOITTAUTUMISET / FROOGAT Stadin Slangin toimisto Ilmari Jokinen, Puh. klo 18 Slangitreffit: Helsingin Laulu, joht. Boccia, naruhyppy, skrupunheittoa, Töölönlahden ympärikävely ja lounas klo 13 (15 €) ravintola Kaisaniemessä – reipasta yhdessäoloa! Ti 28.5. Sukunimi: Etunimet: Jakeluosoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Sähköposti: Syntymäaika: Syntymäpaikka: Sukupuoli: mies nainen Erityisjäsenmaksu: koululainen opiskelija Paikka / Aika / Allekirjoitus Hak.nro / Maksupäivä (toimisto täyttää) Jäsennumero Osoitteen tms. 09-774 1041 toimisto@stadinslangi.fi Tsilari_taitto_2_13_3.indd 39 11.4.2013 11.07. klo 11 Hämeenlinnan teatteriredu: Ruostetta ja timantteja hinta 75 €/hlö, sis. klo 18 Slangitreffit: karaoke To 9.5. SLANGIJENGI . Hanna Remes, esiintyy Stadi-teemalla (mukana uusi slanginnos!) La 27.4. Koululaiset ja opiskelijat 5 € / vuosi. koko perheen liikuntapäivä: klo 11.00. TÄYTÄ TEKSTAAMALLA JA ILMOITA TÄYDELLINEN POSTIOSOITTEESI! Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys skrivatkaa mut jengiin! Stadin Slangi ry. klo 18 Slangitreffit To 23.5. klo 10.00 Malmin hautausmaa: ”Julkkiskierros”, oppaana puutarhuri Juha Ollila Ke 12.6. klo 10-12.30 Helsinkipäivän huipennus Espan lavalla: klo 12.00 julkistetaan perinteisesti Stadin Friidu, Kundi ja Junnu. maksaa postimaksun Stadin Slangi ry:n jäsenhakemus Stadin Slangi ry:n häppikset
äitienpäiväkonsertti Tuomiokirkossa helatorstaina 9.6. yhteistyössä Tuomiokirkkoseurakunnan kanssa. Esiintyjinä myös § Anne Berner § Petri Laaksonen & Könsikkäät § Baba Lybeck § Pohjois-Helsingin musiikkiopiston ryhmä § Pirjo Tuohimaa § Mervi Wetterstrand VAPAA PÄÄSY –ei tarvi libareita! Stadin Slangi ry. Mutsi on bestis Presidentti Tarja Halonen puhuu Stadin äideistä. Tsilari_taitto_2_13_3.indd 40 11.4.2013 11.07. klo 16.00