Tsilari 2/2014 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

vuosikerta Hinta 6 € TSILARI Tsilari_2-14_22.indd 1 27.3.2014 12.11. Kirstarin Jengi ja Duunarimutsi Foogufledat TSILARI 2/2014 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 19
vuosikerta Hinta 6 € TSILARI Tsilari_taitto_6_ 13_15.indd 1 3.12.2013 11.16 TSILARI 5/2013 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 18. Skulaa 0100 0700. + 0, 25 €/ 10 s + pv m . Kirjoitukset on lähetettävä sähköisessä muodossa osoitteeseen tsilari@stadinslangi.fi. Me kyl tsörataan. joulukuuta 2011 20:48:05 Bensikset ja huoltsikat TSILARI 1/2014 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 19. Ja kuulu arpapotta. Tsilari_taitto_4_13_15korjattu.indd 1 3.9.2013 10.04 TSILARI 6/2013 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 18. vuosikerta Hinta 6 € TSILARI Onko slangi kieli. at. at” H in na t 1, 17 €/ pu h. (09) 774 33 477 ma-pe 7–18, la 7-15 tehtaanmyymala@chef-wotkins.com Fläsää, tsieguraa, bradarii, metukkaa, broiskujubinoit, tekumekuslarbaa, ryynärii... Pressa Halosen puhe mutseille TSILARI 3/2013 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 18. SKRIVAA TSILARIIN! . Kantsis lakkaa spiidaamasta ja kaivaa luuri . Kun lähetät julkaistavaa postia, laita mukaan nimesi ja osoitteesi, vaikka käyttäisitkin nimimerkkiä. kasta. Jatta, Pia ja Inkkari slangitreffeillä. vuosikerta Hinta 6 € TSILARI Stadin Friidu & Stadin Kundi Skloddit duunissa TSILARI 4/2013 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 18. mennessä. Tasan Stadin parhait. CHEF WOTKIN’S PALVELUTISKIT JA MYYNTIPISTEET Si el lä M is sä Si nä ki n www.taksihelsinki.fi Bungaa snadisti, ni ei tarvii dallaa bulisti. Ei ne tonnii paina, mut ne bungaa sen...” Otsikko Tuomari Nurmion kappaleesta ”Tonnin sti. kesäkuuta. Siihen tarkoitetun aineiston tulee olla toimituksessa 15.5. ”Klabbeissa on mulla tonnin sti. Tsilarin seuraava numero 3/2014 ilmestyy 25. Toimituksen postiosoite on: Stadin Slangi ry, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. (09) 774 33 44 lihatukku@chef-wotkins.com | www.chef-wotkins.com TEHTAANMYYMÄLÄ puh. LIHATUKKU VEIJO VOTKIN OY RAVINTOLAPALVELUT Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki Puh. Julkaisemme kirjoituksia Stadista ja Stadin slangista. vuosikerta Hinta 6 € TSILARI Bensikset ja huoltsikat Skvettamäessä Tsilari_1-14_17.indd 1 4.2.2014 13.06 Tsilari_2-14_22.indd 2 27.3.2014 12.11. vuosikerta Hinta 6 € TSILARI Strömarilodjusta Joraamisesta Tsilari_taitto_5_13_15.indd 1 10.10.2013 13.38 Pynn nen ilmo 18
Nyberg 14 PRÄTKÄLLÄ HALKI EUROOPAN – Palle muistelee 22 METSKI POIKKI – kertoo Jussi Karlsson STADI JA SLANGI 7 SUURI SLANGINKERUU – äikänmaikat pamlaa 10 RASVALETTI-NÄYTTELYSSÄ OLI SLANGIJENGIN OPASTUS 20 KLASSIKKO ERKKI-MIKAEL – Pirde Tuohimaa esittelee 37 SLANGIJENGI TSÖKAA – Tsilariin päätoimittajaa ja toimitussihteeriä Jatta, Pia ja Inkkari slangitreffeillä. VAKKARIT 4 Snadit 5 Ledari 6 Bamiksen lööppi 27 Sörkän friidun stooreja 30 Fundeerauksia 38 Sautski 39 Häppikset Kannen kuva: Helsingin kaupunginmuseo. 8–9 18–19 Rock-Jerry on yhä voimissaan Kirstarin friidu Pia Landen 80 vuotta SISIS Tsilari_2-14_22.indd 3 27.3.2014 12.11. STADIN MESTAT 24 DIVARINPITO ON TAITOLAJI – Virve Kuutar esittelee 28 AVOIMET OVET – Risto Kolasen pienteatterisarja 34 VALLISAAREEN – slangijengin redulle! SNAKKAILUA 21 EKAT ROKKISKABAT – järkkäs Klaus Varvikko 26 UKIN STOORI – slangijengin jangsteri 31 MITÄ JÄRKEE BYGGAA KRUUNUBRYGGAA – kysyy Kai Westman STADIN KUNDIT VAUHDISSA 11 HYNDÄMIES – Ykä Spiridovitsh 12 TORSUT OLI RAUTAA – snakkaa Kari J. Ja kuulu arpapotta
Foto Antti Miikkulainen. Yks friidu ringas ja sano, et ei se mun proidi mikään tatin kunti oo, se on putjannu pitkään Tatissa, mutta on se Loimaalta alkusin. . KAIKO JUDÉN Ste nuj a: Ret u Kiv ine n, Pul ter i, Esk o Kiv iko ski , Alb ert Ein ste in, Juh o Paa sik ivi , Ale ksi s Kiv i, Saa rik ivi , viis ast enk ivi , hiid enk ivi , pal ava kiv i, sap pik ivi , ham mas kiv i, liip pak ivi , myl lyn kiv i, kat uki vi, nup uki vi, riim uki vi, hol vik ivi , riip pak ivi , kuu kiv i, hau tak ivi , hol vik ivi , kiu ask ivi , kiv ihi ili, pet rol ogi , piik ivi , tul iki vi, jal oki vi, kiv ita sku, kiv ika la, kiv ipi ira , kiv ini lkk a, Paa sio . Vilde on lisää, mutta treenaa snadisti stadilaisia klobonystyröitäsi. (Buli kappa on 1/20 hehtoa.) Jos tarvit jeesii, vendaa lehtee ja pluggaa listasta millasii stenui yleensä on. Viiskytluvun raflassa sitattiin kuin tsyrkassa snadit rotsit niskassa lainakragat kaulassa smirnassa spennattiin vähin äänin bamlattiin sillä ääntäsi jos korotit kaaressa ulos flygasit smörgarilla kaksi kaljaa sapuskalla monta maljaa ryypynvälit pitkiks venyi vaikka kuinka lisää inui valomerkkiin tarjoilu lakkas portsari poplarin niskaan nakkas sille riksat handuun stikattiin ja snadissa himaan dallattiin Jos kunnon jurriin halusit mustan lestin slumppasit porttareissa snubbeja otettiin ja iisisti olla koitettiin sillä jos siitä kärysi slurgit butkuun draissasi siellä lattialla goisattiin ja bulit plitikat bungattiin Starbu muisti ja smailasi päätään puisti ja skrivasi ei ollut silloin helppoa jos kundi tahtoi juopua . Landelainen lupas bulin kapan botlareita, jos kaikki hiffaat. Kevät koitti Gresaan Tsilari_2-14_22.indd 4 27.3.2014 12.11. On kevät 1948 Lapinlahdenpuistikossa, Ruoholahdenkadun varrella. LIMPPU Viiskytluvun raflassa 4 TSILARI 2/2014 SNADIT Stenuja jemmassa Stögaa jemmatut stenut tästä kuvasta. Landelaiset toivotetaan tervetulleeksi messiin. Skidit braijaa hiekkalodjulla, mutsit tsiigaa perään, suulis griinaa
Gamlat starat on slangijengissä enemmistönä, mut on meit muitki. Sen tulokset ei o vielä tiedossa. Tällä hetkellä yhteistyöproggiksia on meneillään mm. TSILARI 2/2014 5 LEDARI MIKKO SEPPÄLÄ TOIMITUSSIHTEERI TSILARI@STADINSLANGI.FI TSILARI HÄMEENTIE 67 00550 HELSINKI Va. Tsilari on Aikakauslehtien Liiton jäsenjulkaisu. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoista ”till säljaren”, joka tarkoitti lehteä tai sähkösanomaa, jonka yhden kappaleen myyntitulon sai myyjä pitää itsellään. 040-567 1404 tsilari@stadinslangi.fi Ilmoitushankkija Kari J. Pemu: kiitos meidän kaikkien – toimituksen, pluggaajien, slangijengin – puolesta. Mitkä jutut sais jäädä veks. Niistäkin voit pluggaa tästä lehdestä. Minkä takii te pluggaatte Tsilarii. mitkä dorkimpii. usean skolen, Helsingin yliopiston, työväenopiston, kaupunginmuseon ja Kesäyliopiston kanssa. 040-767 4212 vo@mimino.fi Raija Tervomaa puh. Kielenvaihtelu on hyväksytty, tärkeintä on että kommunikaatio skulaa. Se on ollu slangijengin voimakkaan kasvun aikaa. Slangi yhdistää. Slangi byggaa bryggaa myös eri sukupolvien välille. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@gmail.com Arno Soisalo arno.soisalo@pp.inet.fi Ulkoasu Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab ISSN 1239-9523 Postiosoite Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Toimiston puh: 09-774 1041 Huom! Toimisto on avoinna vain päivystysaikoina tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. Sehän on aikamoinen blandis, ku jokainen skrivaa omalla staililla. Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 19. Päätoimittaja Pemu on jo slepannu hanskat tiskiin. 0400-204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi Virve Kuutar puh. Ku bamlaaja vaihtuu, slangisanat muuttuu ja niiden merkitys sinksaa. Niinku bamis lööpissään skrivaa, Tsilarille on duunattu lukijatutkimus. Tarkotus on reivaa lehden kurssia, ja siihen on joka kundilla ja friidulla saumat osallistuu. Tätä koskevan ilmotuksen sä hittaat sivulta 37. 040-506 0954 raija.tervomaa@kolumbus.fi Pirjo Tuohimaa puh. Mut läheskään kaikilla Tsilarin pluggaajilla ei kuitenkaan ole nettii, joten palautetta voi stikkaa myös suoraan tänne toimitukseen. Slangi ei ole salakieli vaan byggaa bryggaa erikielisten stadilaisten välille. 040-503 4312 willehard1919@yahoo.com Risto Kolanen puh. Parempi snadi tuimis vai buli laimis. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n on tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Tsilari_2-14_22.indd 5 27.3.2014 12.11. Siihen ei tarvita muuta ku mielipide. Onks sellasii aiheit mist sais skrivaa enempi. ”Ai sä sanot sen tollai?” Stadin Slangi ry byggaa bryggaa myös muiden toimijoiden kanssa. Entä Tsilarin slangi tai yleensä kieliasu. Yhdistyselämään kuuluu muutokset, ja Tsilarissa tapahtuu sellasii tän kevään aikana. Lehdenteko on kliffaa – jos penna pysyy handussa ja slangi sujuu, ni stikkaa hakupaprut sisään. Nyberg Puh. päätoimittaja ja toimitussihteeri Mikko Seppälä Puh. Buli ansio siitä on Pemulla ku on luonu Tsilarin ympärille nastan ilmapiirin, tän lehden hengen. Täs Tsilarissa esittäytyy yhdistyksen nuorin jäsen Uki ku käy vielä daagista. Sana on vapaa! . Pemu liidas tätä lehtee vähän yli neljä vuotta. Nyt Stadin Slangi tsökaa uutta päätoimittajaa avoimella haulla. Slangin kautta nykyskole opettaa myös suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa, skrivaa Hellström. Samalla haetaan uusia duunareita Tsilarin muilleki posteille. SLANGI BYGGAA BRYGGAA S langi kuuluu nykyaikaiseen äikänopetukseen, kertoo äikänmaikka Inkeri Hellström, jonka skolessa samlattiin alkuvuonna slangia. Mitkä on kliffoimpii juttui. Millasii juttui hotsittais lesaa enemmän
040 769 3941 juska.teittinen@gmail.com Kari Varvikko puh. 0500 561 652 BAMIKSEN LÖÖPPI www.stadinslangi.fi Tsilari_2-14_22.indd 6 27.3.2014 12.11. 050-512 5077 kimmo.karvinen@pp1.inet.fi Jesper von Hertzen: puh. 050 368 3246 riitta.rannikko @kolumbus.fi Lasse Solman puh. Bamiksena mun ei sovi hetkekskään jäädä hetekalleni hymistelemään, et mageesti menee. Jäsenmääräki on koko ollu jatkuvas nousus. Mut toisaalta: koko ajan Jengiin virtaa myös ruuhkavuosia eläviä, ja mikä parasta, myös jangstereita. Tää meidän laadukas jäsenlehti on onnistunut säilyttämään paikkansa sisällöllisesti aika vähän muuttuneena printtinä. Käppyrät on pahasti vinoutunu Hietsun ja Malmin viimesen pysäkin suuntaan. Nyt tarrataan muutokseen – bulina mahiksena. Ku uusilt jäsenilt naamatusten froogaa, miks ne on tullu messiin, yks usein kuultu vastaus on Tsilari. Me otettiin koppi. 050 555 7315 lars.solman@gmail.com Juska Teittinen puh. Iso jengi heräs myös Malmin hautausmaalle ja Kallion gartsoille järkattuihin rundeihin. Stoori jatkuu ens numeros, ku lukijatutkimuksen tulokset on tullu ja vuosikokouksen päätökset fikas. PEKKA KURVINEN BAMIS pekka.kurvinen@elmio.fi PUH. Kuluvan kevään aikana ammattilafka duunaa lukijatutkimuksen, jonka perusteella lähemme kehittämään Tsilaria myös tulevien slangilaisten halujen ja tarpeiden mukaiseksi. Siit kertoo vilkas sosiaalisen median bamlaus erityisesti Stadin Slangi ry:n viralllises Facebook-ryhmäs. 6 TSILARI 2/2014 HALLITUS Puheenjohtaja Pekka Kurvinen pekka.kurvinen@elmio.fi Varapuheenjohtaja Marjatta Salminen merjette.salminen @gmail.com Taloudenhoitaja Kimmo Karvinen puh. 0400 447 507 kari.varvikko@eepinen.net Toimistonhoitaja ja jäsensihteeri Ilmari Jokinen puh. imi noin sata jengiläistä samoin kuin ihan erityyppinen entisen vankilankundin ja nykyisen huippukirurgin Christer Lybäckin stoori-ilta. Viime vuoden mööttiviidakko keräs tuhansittain jengiä. . Tsilarin ohella paljon muutaki on kiikaris. Jo Paavalin Snygeimpiin joulubiiseihin tuli yli tuhat sjungaajaa nii, et osa jäi ulos, ku oli pantava dörtsit poseen. Ulkoasu on kohentunut, samoin uskottavuus – esimerkiksi viime vuoden lopulla hallitus sai Tsilarin Aikakauslehtien Liiton jäsenjulkasuks. 09-774 1041 toimisto@stadinslangi.fi Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. Glaidu fiilis kumminkin katkee, ku tsiigaa jäsenistön jakaumaa. Jokasen menestysjengin pahimpia mokia on kumminki itseriittosuus, se et kuvittelee aiemman menestyksen olevan tae snygist tulevaisuudest. Siit ollaan tiukkana, et laatu ei saa kärsii pätkääkään. On upeet, että slangiproffan, viime vuoden Stadin Kundin Heka Paunosen kniigailta Dokasitsä – bylsittekste. MUUTOKSEN BULI MAHIS S langijengin gartsa on menneet vuodet ainakin numeroitten valos ollu upeet voittokulkuu. Proggikset on monipuolistunu. Meidän peräs tulevien slangipolvien maailmas, sekä oikees et virtuaalises, on miljoona muuta houkutinta, jotka skabaa Slangijengin kans. 09-774 1041 Huom! Toimisto on avoinna vain päivystysaikoina tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. Ja erityisesti klyyvin saa ylös Slangikuoro, josta muutamas kuukaudes on kasvanu 25 friidun ja kundin yhteen hitsautunu glaidujengi. Kova yhdistyksen sääntöjen tarkotuksen mukanen ydin säilyy, mut feelu heivataan veke ja tuodaan uutta kliffaa, laiffii, tilalle. Vaikka upeesti näyttää siltä, että duunilaiffin leukakeinus HimaStadi, slangi ja yleensä elämän perusarvot tulee aiempaakin tärkeemmiks, jengille pitää koko ajan kehittää uutta. Saadakseen jotain on uskallettava luopua jostain, ja määrä ei korvaa laatua. Viime vuoden alusta hallitus on kovissakin ristipaineissa alkanu styyrata jengiä varovaisten uudistusten gartsoille, ainoana päämääränä jäsenistön paras, ja se, että kukaan maksunsa hoitava ei tuntis fyrkkansa valuvan hukkaan. 0500 505 054 jesper.hertzen@hbl.fi Riitta Rannikko puh. Viime vuoden suosituimmat möötit oli pikkujoulut ja laskiaisjorot, jotka kumpikin veti Kaisun raflaan (sekin meille mestana uus ja tosi huipuks osottautunu!) pari sataa öögaparii. Pointti on, et meidän on uskallettava uusiutua, joka rintamalla. Hallituksen bossin pitää tsekata, et homma skulaa vähintään yhtä hyvin viel kymmenen vuoden päästä, kun perustajajengi – sori vaan, luonnonlaki – on väistyny jokaviikkosilta treffeiltä. Tuoreet jäsenet on kumminki ruvennu janoo jotain nyyaa, enemmän ku vaa feis liftii
Yhä monikielisemmäksi käyvässä Suomessa slangin historian ja ominaispiirteiden tuntemus antaa eväitä ymmärtää myös tätä päivää ja monenlaisten kielenpuhujien elämää. Kerroin, että juuri he ovat tässä asiassa asiantuntijoita, kun kysellään, millaista nuorten kieli nyt juuri Helsingissä on.” Inkeri Hellström katsoo, että slanginkeruu oli arvokas tehtävä: ”Se tarjosi mahdollisuuden onnistumisen elämyksiin sellaisille nuorille, jotka eivät tavallisissa koulutehtävissä juuri pääse loistamaan. TSILARI 2/2014 7 S kaba järkättiin käytännössä niin, että oppilaat vastasivat slangikyselyyn tietsikan ääressä skrivaamalla suoraan nettilomakkeisiin. ”Myös slangin tietyllä tavalla itsetietoinen ja luova suhtautuminen kieleen on oiva osoitus siitä, että kielellä on väliä, kielellä voidaan leikitellä ja sen parissa voi pitää hauskaa. Jos aika ei riittäny, himassa sai jatkaa. Aika paljon kyselivät, miksi slangia halutaan kerätä. Keruuseen liittyvän slangiskaban tulokset julkistetaan suomen kielen päivänä 9. Tiedot tallentui suoraan Kotuksen tietokantaan, joten tutkijoiden on kätsy koostaa niistä yhteenvetoa. Asenteet aluemurteita tai suomea vielä puutteellisesti puhuvia ulkomaalaistaustaisia kohtaan kaipaavat välillä remonttia. Äikänmaikka Emmi Hakamäki kuvailee: ”Oppilaat pitivät kilpailua mukavana poikkeuksena normaaliin koulutyöhön. Itse kyselyyn vastatessa monet oppilaat pitivät sitä pitkänä ja raskaana.” Kontulassa sijaitsevassa yhteislyseossa oppilaat puhuvat useita äidinkielenään useita eri kieliä, kertoo varareksi Minna Harmanen: ”Olin itse mukana, kun suomi toisena kielenä -opiskelijat tekivät kyselyä: osan mielestä tehtävä oli hyvin vaikea, mutta osa huomasi tietävänsä yllättävän paljon slangisanoja. Lukiolaiset saivat työskennellä himassa. . Tärkeintä on halu tutustua toiseen ja kuulla hänen ajatuksiaan; kyllä siihen kieli ja keinot löytyvät”, toteaa Hellström. Erilainen skoletunti Viikin normaalikoulun maikka Inkeri Hellström kertoo, miten tieto slangiskabasta sävähdytti koulussa: ”Ei kuulunut yhtään soraääntä, kun ilmoitin että menemme tietokoneluokkaan ja osallistumme kisaan. Mahdollisuus osallistua tehtävään verkko-ohjelman avulla ja vielä täydentää vastauksia vapaa-ajalla oli hyvä asia.” Myös Helsingin yhteislyseossa varattiin yseille atk-luokka slangituntia varten, ja kaikki vastasivat kyselyyn. Kerrankin oltiin kiinnostuneita heidän kielestään ja kokemuksistaan myönteisellä tavalla. Tuloksia ventatessa Tsilari haastatteli äikänmaikkoja. Se, että slangista puhuttaessa puhutaan väistämättä myös elämän rehevämmistä puolista ei ainakaan vähennä slangituntien kiinnostavuutta.” Hellström liittää slangitunteihinsa pohdintaa kielen ja identiteetin suhteesta sekä tasa-arvokasvatusta: ”Otan opetuksessani aina esille sen, miten entisaikana koulussa kohdeltiin slanginpuhujia: moitteita ja tuomitsemista, pahimmissa tapauksissa tukkapöllyjä ja muita rangaistuksia. Pihalla opittu slangi oli monelle äidinkieli eivätkä he aluksi muuta osanneetkaan – oman kielen tuomitseminen vei itsetunnon pitkäksi aikaa. Tehtävä motivoi selvästi, koskapa oppilaat eivät karanneet Facebookiin tai pelien pariin. Slangi ja skole STADI JA SLANGI MIKKO SEPPÄLÄ Kolme slangikeruuseen vastannutta lukiolaista, Kristina Koskela, Johanna Tujula ja Miika Lahtinen, Helsingin yhteislyseosta. huhtikuuta. Foto Minna Harmanen. Monien oli kyllä vaikea uskoa, että keruussa ei tarvinnut sensuroida eikä hienostella.” Slanginopetus nykyskolessa Sekä Minna Harmanen että Inkeri Hellström vakuuttavat, että slangiin tutustuminen kuuluu nykyaikaiseen äidinkielen opetukseen: ”Ensinnäkin se tarjoaa konkreettisen ja hyvän esimerkin siitä, miten kielimuotoja syntyy ja mikä on aina tärkeintä: että kommunikaatio sujuu”, korostaa Hellström. Tsilari_2-14_22.indd 7 27.3.2014 12.11. Stadin Slangin slangiakatemian tammi-helmikuussa 2014 järkkäämässä bulissa slanginkeruussa kerättiin nykyslangia kuudesta skolesta. Tätä slanginpuhujia koskevaa esimerkkiä käytän kannustaessani nykyoppilaita suhtautumaan tasa-arvoisesti ja myönteisesti heidän kannaltaan eri tavoin puhuvia kohtaan
1934). Saimme osaksemme rakkautta ja huolenpitoa. Kellarissa oli ”käymälä”. Välillä hän oli yövuorossa, ja silloin piti päivällä tietysti nukkua. päivänä 80 vuotta ja skrivasi sen kunniaksi Tsilariin lapsuutensa Kirstarista. Tsilari_2-14_22.indd 8 27.3.2014 12.11. Muutto paratiisiin ja museoon Kun olin kuuden kuukauden ikäinen, saimme isomman asunnon, 34 neliömetrin huoneen ja keittiön C-talosta. Kirstinkatu 16 muuttui Kirstinkuja 4:ksi. 1902) sekä rakas veljeni Pauli Gottfrid (s. 1927), iloinen velikulta Pentti Onni (s. Nuorin veljeni Pekka syntyi 1937, joten sitten meitä oli kuusi henkeä paratiisissa! Isäni oli lämmittäjänä Kaasulaitoksella kolmivuorotyössä. Syntymäkotini – minun ”mansikkapaikkani” Pia Landén entisen himadörtsinsä luona. Kirstinkatu 16 A-talo saneerattiin ja Helsinki-päivänä 12.6.1989 vihittiin Työväenasuntomuseoksi. Veljeni Pentti oli silloin viisivuotias. Meillä lapsilla oli onnellinen koti ja lapsuus. Myöhemmin hän kertoi, että hänestä tuntui kuin olisimme muuttaneet paratiisiin. 1898), äitini Elsa Matilda (s. Helsingin kaupunginmuseo. STADILAINEN PIA-PIRJO LANDÉN STADIN SLANGIN JÄSEN N:RO 9 Stadin Slangi ry:n ”arpatyttö” Pia Landén on blisannut treffeillä, joroissa ja reduilla arpoja slangijengin hyväksi jo yli 20 vuoden ajan, pitempään kuin yhdistys on ollut olemassa. Tässä pienessä kodissa meitä asui viisi henkeä, isäni Severi Aleksander Hartzell (s. Meillä oli hellahuone, puulämmitys ja lattiapinta-alaa 16 neliötä. Asuintalo vihittiin 12.6.1989 Helsingin työväenasuntomuseoksi. Pia täytti maaliskuun 19. 1929) ja tietysti pullukka Pia (s. Äitini oli tosi taitava, kun pystyi pyörittämään tällaista ”balettia”. 8 TSILARI 2/2014 L apsuudenkotini sijaitsi Kirstinkatu 16 A-talossa. Veljilläni ja minulla oli lämmin yhteenkuuluvaisuuden tunne. Kirstinkatu 16:n tilalle tuli Kirstinkuja 4. Kasvatukseen kuului, että ”ihmiseksi pitää olla” ja ottaa huomioon toiset
Möin silloin 600 arpaa. Kirstarin Jengi ja Työläisäitipatsas Meillä Kirstinkadun kasvateilla oli niin vahva yhteenkuuluvaisuuden tunne ja vahvat ystävyyssiteet, että me päätimme 1989 perustaa oman yhdistyksen, Kirstarin Jengi ry:n. En päivääkään vaihtaisi pois. ”Stadilaisen” mentaliteetti on vilkas, rempseä, ehkä joskus ronskikin, mutta siinä on myös sydämen lämpöä ja suurta auttamisen halua, kun joku läheinen tarvitsee apua tai lohdutusta. Hyvät jäljet kulkee mukana Nyt kun käyn Kirstinkadun kotipihalla ja näen samat lehmukset, kukkapenkit, rakennukset ja pesutuvan, niin aistin ja tunnen sen saman rauhoittavan ilmapiirin kuin lapsena. Muistan aurinkoiset, kauniit, lämpöiset kesäpäivät, pihaleikit. Kirstinkadun elämänmenossa oli lämpöä ja läheisyyttä ihmisten välillä. Bamlausskaboja järjestettiin teemalla ”Mutsi ja mä”. Syntyi Työläisäitipatsas-toimikunta, johon kuului kaksitoista jäsentä. Äitienpäivänä 12.5.1996 rouva Eeva Ahtisaari paljasti patsaan, ja yleisö kohahti. Tsilari_2-14_22.indd 9 27.3.2014 12.11. Olen onnellinen, kun olen saanut olla mukana kaikissa näissä tapahtumissa. Tuli jäsenlehti Tsilari, slangi-illat ja treffit. Työläisäitipatsas on Stadin kaunein. Äänestyksen tuloksena äiti nimettiin Lyyliksi ja tyttö on Liisa. Kirstarin Jengi kunnioittaa äitiemme muistoa siten, että tapaamme patsaalla joka vuosi äitienpäivänä, Helsinki-päivänä ja jouluaattona kello 12, ja laskemme kukkakimpun äidin, Lyylin, jalkojen juureen. Kansan käsi oli karttuisa, ja patsasrahat olivat koossa hyvissä ajoin. Kirstinkatu on lapsuuteni kaunein satu, tai niin kuin Katri-Helena laulaa: Maailman pihamaat suuret ja loistokkaat ei voita kotipihaa milloinkaan. Voin kuulla lasten kirkunat, naurut ja kinaamiset ja äitien piiskaavan mattoja. Bamlausskabojen innoittamana syntyi Stadin Slangi ry. Byggalla pidettiin 20.10.1995 järjestyksessä toiset skabat, ”Mutsi ja mä, ruodis-, studeeraus-, styylausja jiftisaikana”. 1993. Hitaita on … kiireet. Tunnen puhtaiden lakanoiden ihanan tuoksun. Yhdistys perustettiin Byggalla syyskuun 14. Hyvät jäljet kulkee mukana. Rekisteröinti tuli selväksi vasta v. Työtä tehtiin, juhlia järjestettiin, erilaisia tapahtumia oli paljon ja rahaa kerättiin. Meitä oli silloin 40–50 jäsentä. ”Stadilaisen mentaliteetti on vilkas, rempseä, ehkä joskus ronskikin, mutta siinä on myös sydämen lämpöä ja suurta auttamisen halua.” Liisa, Pia ja Lyyli, kolme juurevaa Stadin friidua. Ennätys minulle – silloin tietysti meitä arpatyttöjä oli useampia. Lippujen hinta oli 50 mk, mutta tilaisuus oli loppuunmyyty, ainakin 800 henkeä oli paikalla. Tapasimme Kirstinkadun pihamaalle aina Helsinki-päivänä, kävimme lounaalla ja pidimme vuosikokouksen usein Kalliolassa. Toimikunnan sihteeri oli Atte Lintuniemi. . TSILARI 2/2014 9 Veljelläni Pentillä oli tapana sanoa minulle: ”Kuulepas Pia, toiset vanhukset muuttavat palvelutaloon tai vanhainkotiin, mutta me muutimme museoon.” Taidetaan olla museokamaa. Hallituksessa oli seitsemän jäsentä, joista Kirstinkadulta Sulo Santanen ja Leo Nummela. päivänä 1995. Heistä kolme oli Kirstinkadulta: rakkaat isoveljeni Pauli (puheenjohtaja) ja Pentti Hartzell (taloudenhoitaja) sekä Sulo Santanen. Asiat etenivät aikataulun mukaisesti. Meitä oli viisi ”pikkulikkaa”, aina yhdessä leikittiin, ja aikuisenakaan ei yhteytemme koskaan katkennut
Fotoja oli gamloista duuneista. Tosin niinku Pentti jo lavalla stikkas, ni sillä, niinku aika monella muullaki oli sillon joskus bulimmin fledaa, ett riitti fooguihin asti. Messissä oli kaikkien nykyäänki tsennaamat Ford ja Mersu, mut oli sit sellasiiki, joita ei Stadin gartsoil enää nää, niinku Ifa ja Pobeda. Pläägäkaupan foton kohdalla funtsittiin, mitä kaikkii nimii slangiks on: pläägät, klobot, tsengat, spittarit... Jengii oli niin vilde, ett piti jakaa kahteen. . Näyttelys oli vilde gamloi mestoi ja byggii, joita ei enää Stadista hittaa, niinku Kallion, Valkan, Herulin puutaloja. Ilmari meilas jäsenille, ja kaheksan fiftarii oli heti messissä. Jengii oli niin vilde, ett piti jakaa kahteen – Jussi lähti gaidaan toista ja Pentti toista jengii. Kierroksen jälkeen osa jengist jäi viel tsiigaan fotoi tarkemmin ja tsögaan tuttui mestoi. Eka rundi Jengii alko kerääntyy jo hyvis ajoin museon ekaan kerrokseen venaamaan slangiopastuksii. Olympialaisfotojen kohdalla Jussi bamlas, miten oli joutunu shingraan veks Stadista kisojen ajaks. 10 TSILARI 2/2014 M arkku Jalonen oli yksi niistä, joka innostui asiasta: ”Olin juuri tuon näköinen silloin kun vielä oli hiuksia päässä.” Ja muut oli Harry Bogomoloff, Pentti Gustavsson, Matti Herlevi, Jussi Lahtinen, Hannu Leskinen, Kari J. Gamlojen bilikoiden fotojen kohdalla se veti fikkasta listan fiudeista, joita oli eniten rekisterissä viiskytluvulla. Idis oli, että Stadin Slangi ry:n gamlat pärtsäripojat ja surinasussut tulis slangioppaiks Hakasalmen huvilan Rasvaletti-näyttelyyn. Saa kerralla bulisti muistoi ja infoo Stadin elämästä viiskytluvulla, paitsi mestoista ni fotot näyttää, millasta oli himassa, harrastuksissa, duunissa, skolessa ja miten stadilaiset reissas, millasii oli sillon friidut ja kundit. Foto Mikko Seppälä Tsilari_2-14_22.indd 10 27.3.2014 12.11. Jussi Lahtinen bamlaa ja jengi lysnaa. Näyttely jatkuu viel marraskuun 2014 loppuun, kandee käydä tsekkaamassa. Toisen himaläksyn Jussi oli duunannu musasta – se luetteli viiskytluvun lopun suosituimpii härmäläisii ja kotimaisii biisei. Ja olipa jengissä sellanenki kundi, ku osas heti shungaa snadit näytteet muutamista biiseistä jengin iloks. Jussi oli tehny snadisti himaläksyiki. Niitten kohdalla Jussi minnaili, miten ne oli skideinä tehny jäynää tsilarille. Foto Mikko Seppälä Hakasalmen huvila on Aurora Karamzinin entinen hima. Oli kliffa rundi tsiigaa gamloi fotoi ja lysnaa viiskytlukulaisten friidujen ja kundien minnauksii. Tunnin rundilla ei mitenkään ehdi tsiigaa kaikkii fotoi, niinpä Jussi oli plokannu muutamii mestoi, mistä se bamlas omii muistojaan ja froogaili jengissä dallaavilta, mitä ne minnaa. Tsilarin toimittaja Virve Kuutar oli mestoilla sunnuntaina 9.3.2014, kun ekat slangiopastukset stikattiin. Slangiopas ois voinu bamlaa bulimminki slangii, kuulu jengin hännillä kommentteja. Tai tsiigaan nonarii, mis palattiin yleislakon tunnelmiin, joroskaboihin, Mannerheimin hautajaisiin, mäkkäriskaboihin ja muihin Stadin elämästä leffaks viiskytluvulla tallennettuihin hetkiin. Nyberg ja Esko Vepsä. Gamlojen foogufledojen kierros oli tietty kliffa börjaa gamlasta parturikampaamosta, joka oli bygattu museon ekaan kerrokseen. Viiskytluvulla niistä alettiin flyttaan goisuveikyliin – niinku Turtiaisen Arska kutsu nyyii lähiöitä – fotoi oli Hertsikasta ja Manelasta. Helmikuun alussa museoväki ja gamlat foogufledat treffasivat – ”hauskoja ja innokkaita setiä”, hogattiin museossa kun ensisnärkkis laantui. Joku jengistä minnaski, ett lehdis oli skrivattu suosituksii skidien roudaamisesta veks Stadista ennen ku kisat börjas. Ku klogu oli kaks, slangioppaat – kaks aitoo Stadin kundii Jussi Lahtinen ja Pentti Gustavsson – staijas ”Alppilan lavalla” ja bamlas, miten rundit skulaa. Messissä oli kans slangiyhdistyksen monivuotinen bamis Lasse vaimonsa kans. Rasvaletti 13.11.2013–30.11.2014 Avoinna: ti–su klo 11–17 to klo 11–19 Vapaa pääsy! VIRVE KUUTAR JA MIKKO SEPPÄLÄ STADILAISIA Rasvaletit museossa Kaupunginmuseo otti marraskuussa 2013 yhteyttä Stadin Slangi ry:hyn
Jos joku hyndä unohtui, en voi asialle mitään. Meil oli sellainen musta villis jossa oli V-kaulus ja siinä keltainen sbulin paksu V-raita kaulassa ja lantiolla. Kaidekorkeus oli 10 cm siitä sai just vauhdin potkaistuu takalaudasta. HH:n toimisto oli Hiihtomäentiellä Hertsikassa jollain himassa ja seuran himahyndä oli Roihiksen hyndä. sarjassa, mut ei tullu sanottavaa menestystä, olin kait kahdeksas. Ite lopetin hyndäämisen ennen kuin täytin 16. Larun hyndä oli korkealla Jorvaksentien yläpuolella ja siinä oli kiinteä puukoppi ylhäällä. Ylhäällä plosas aina ja siellä skagas snadisti. Hertsikassa oli nya snadimpi Siilitiellä, on kait vieläkin siel ja ainoo hela Stadissa. Kerran sunnuntaina skabojen jälkeen trampattiin ylämäki ja duunattiin uudet ladut. Tässä ponnistaa kundi nimeltä Erik 1950-luvulla. Nyt ei skloddit pääse ite edes balettiharkkoihin ellei mutsi vie ja kanna viel niiten kamojakin, tosi mamiksia nää tänpäivän kovikset. sarjassa. Parhaat palkittiin kauden lopussa Hertsikan hiihtomajalla. Tulokset julkaistiin Helsinki-lehdessä viikottain. Mä olin HH:ssa. Mulla oli ekaks punaiset PoikaKarhu-mäkiskimbat ja sitten faija tsöbas myöhemmin Nuori-Karhut, ne oli 240 pitkät ja mä olin neljätoistavuotias kundi ja skujasin treenaamaan eri hyndille aina Stadin dösällä yksin. Hyndätyyli oli sellainen, et handut perseellä takana, etunojaa niin paljon et ite skagas ja telemark-alastulo. Mä laskin kait tokana niitä uusii latuja ja dyykkasin rähmälleen ylämäessä; oli pakko lähtee himaan kun kaikki auko päätään et olin pilannu vauhtiladut. Sielläkin oli joskus skaboja. Mustan pipon piti stondaa pystyssä taitettuna ja tupsu (kiintee snadi keltainen boltsi) käännettynä alaspäin. Muistaakseni Laaksossakin oli joku hyndä, skutsissa vai muistanko väärin. Vielä on kait mainitsematta Käpylän, Meikun ja Pihliksen (olikohan tääkin putki-) hyndät. Alppilan, Lintsin vieressä ja Hertsikan vanha sbuli hyndä ei muistaakseni enää silloin skulannu. TSILARI 2/2014 11 STADIN HYNDÄT YKÄ SPIRIDOVITSH Hyndäämisestä Stadissa 1960-luvulla J oku oli skrivannu hyndäämisminnoja Stadista viime Tsilarissa. Tässä tuli nyt kait kaikki mainittua. Sinne piti köraa kahdella dösällä, joten kävin harvoin siellä. Hesassa oli monta hyndää, mä bunkkasin Haagassa ja himamäki oli Potnehaagan hyndä, mä kävin siell kans opparii ja roudasin skimbat myös skoleen. Siellä hyndättiin oppiskolejen mestaruusskabat, olin messissä 14-v. Handuissa oli stärää pitää kudotuja pitkävartisia lapasia, mielellään valkoisia. Systeriseurojen eli Lahden Hiihtoseuran ja Kouvolan Hiihtoseuran kanssa oli joka vuosi tärkeit skaboja, joka ikäluokassa, eri stadeissa vuorollaan, ne oli kliffoja reissuja. Maunulan hyndä oli kans kliffa, sen nokka oli matala, mut siit lens pitkälle. Tsilari_2-14_22.indd 11 27.3.2014 12.12. Munkkivuoressa Ulvilantien metsikössä oli snadi putkihyndä, niin ne kaikki muut hyndät oli puisia, siellä mä finstasin Munkan ja Munkkivuoren mestaruuden alle 12-v. Kävin hyndäämässä skolen jälkeen ja sitten himaan kun tuli pimeetä. . Roihiksen hyndä oli keskikokoinen Stadissa, mut lähtötasannetta oli höijattu hedelmälodluilla kaiteen tasolle. Mulla oli rillit ja lyysiksessä oli mun nuija hyndätä. Hyndaamisesta on jäänyt hyvät muistot sekä kaks pikku pyttyä, pari lautasta ja lusikka. Siel oli koko talven viikkoskabat. Nyt ei skloddit pääse ite edes balettiharkkoihin ellei mutsi vie ja kanna viel niitten kamojakin, tosi mamiksia nää tänpäivän kovikset. Mutsi eikä faija sköranut mua fiudella, eikä meil edes silloin ollut bilikaa. Suurin osa jäsenistäkin oli Hertsikasta ja Roihiksesta. Tuli muita kliffoja harrastuksia kuten kimmat. Myöhemmin se muuttu kaheks snadimmaks kapeeks raidaks kaulalla. Hesassa oli kait kaks skimbaseuraa, HH oli Helsingin Hiihtäjät ja HTH, Helsingin Työväen Hiihtäjät tai sit se oli HT Helsingin Toverit, en oo varma kumpi vai molemmat, sitten kolme. Ei tarvinnu käydä saleilla, riitti ku kanto skimboja. Foto Helsingin kaupunginmuseo
1948 alkaen siinä nähneeni juuri kenenkään hyppäävän. Suomen ekasta varsinaisesta hyndasta, joka on ollut Alpiksen vesitornin puoleisella rinteellä vieläkin stenuhynda paikalla, en tiennyt mitään. Skimbausope piti meille koko viikon skimbausreeniä. En muista v. Meidän Sörkän pitsku, Hesari 2 A c, oli pieni aari pelkkää asfalttia ja siinä hyppäs likat lähinnä lentobarbia. Ekat tavalliset skimbauskisat oli Braahiksella yks sunnuntai. 12 TSILARI 2/2014 A lapitsku oli tosin maapohjainen, jossa stondas yksi iso vaahtera ja bulimpi hehtaaripiha ison kakskerroksisen puutalon ympärillä, jossa me brassasimme ehkä enemmän kuin omalla asfalttipihalla. Tsilari_2-14_22.indd 12 27.3.2014 12.12. Snadiin alapitskun mäkeen bygattiin myös snadi hynda. Oikea puurakenteinen torni ja lähtölava hynda heitti Kurviin päin. Alpiksessa oli sitten jo hurjempi slalom-mäki sinne nykyistä ankkalampea kohti. Flygattiin pienistä hyndistä skoijaten. Se lisäsi kliffasti tasapainoa – mä olin aika hyvä tässä. Tauno Palon hynda ja Tahkon skimbausloma Varsinainen eka hynda jonka muistan oli nykyisen Tauno Palon puiston kalliolla. Helsinginkatu 38:n kohdalla sijainnut harjoitusmäki kuvattuna 1930-luvulla. Faija duunas ne seuraavana päivänä pellillä Wärtsilän tehtaalla ja skimbauskole jatkui. Oma vika, kun ajoin skimbojen kärjet jäätyneeseen lumipenkkaan. Muistan, että siinä myös pujotteli joku oikein slalomsuksilla. Foto Helsingin Kaupunginmuseo. Taustalla Aleksis Kiven koulu. Mä kelaan, että sauvat pantiin vinovastakkain porteiksi – 10 porttia siksakkia ja sit piti pujotella kuin slaalomia portit läpi. Puita ei ollut rinteessä kuten nyt. Tahko Pihkalan keksimällä skolejen hiihtolomaviikolla Stadi järkkäs skimbausskolen Lintsin rinteeseen Studarin ja Hesarin risteysrinteessä. Ensimmäiset flygaamiseni viisvuotiaana tapahtui sveduliiterin päältä snögekasaan noin kolmen metrin korkeudelta. NYBERG KIRJOITTAJA ON TSILARIN ILMOITUSMYYJÄ Hesarillakin oli hynda. Kaikki kakruthan sen tekee jo ekoilla remmariskimboilla. Minäkin skimbasin skabaa, mutten muista miten pärjäsin. Se, että varsinainen hyndaaminen jäi myöhäisempää ajankohtaan oli ehkä vain hyvä, koska muu skimbausliikunta ja kesälajit toi ketteryyttä ja tasapainoa Sörkän sällin hyndaharrastus Buli ihme, että Kurvin talossa 70 vuotta sitten, ilmapommitusvuonna 1944, Stadiin syntyneestä skloddista tuli Stadin hyndien flygari ja snuju mies ja mäkihyppääjä. Brahen kentsulle oli bygattu koko kentsua kiertävävät spoorat ja eriikäiset kakrut eri sarjoissa skimbasivat kentän – ja urheiluselostaja mikrofonin kautta hermostutti skidiskimbaajat selostuksellaan helajengin täysin. Katkaisin skimbanikin, ihan nyyat joulupukilta saamani Porgoskimbafaktorin vaaleat hikkoriskimbat. STADIN HYNDÄT KARI J
Me skidit rakensimme itse pieniä hyndiä ja reenasimme ponnistusta, ilmalentoa ja alastuloa. Hyppäsin 15 metrii ja otin telemark-alastulon. Joukkueessa hyppäsivät Timo Viinikari, Kari J. Nyberg, jotka ovat Suomen valmennuspomon Mika Kojonkosken suosittelemana kartoittaneet paikan päällä käyden nämä Stadin hyndat 30-, 40-, 50ja 60-luvuilta. Ongelma Stadin hyndaamisessa on edelleen se, että Stadiin ei koskaan ole saatu isoa k 70 m hyndaa, hyddaa tai skvettaa. Nyberg, Tapani Miettinen, Veli Saarinen… Vuonna 1960 Stadin kundit voitti hopeaa nuorten alle 16-v. Kundien kledjut olivat LHS:n punaiset skvettabluusit ja klabbeissa ehtat mäkimonot ja mäkiskimbat, kun nää flygaajat snujusivat. hyddat.fi. Jos sulla on omakohtaisia kokemuksia, kuten Kosti Koskelalla, Stadin hyndoista ja hyppääjistä, niin lähetä juttusi meille vaikka Tsilarin kautta. Torsuista olivat melkein kaikki alle 16-vuotiaiden sarjaan saakka näiden vuosien piirimestarit: Hannu Kassinen, Juhani ja Kari Ormo, Erkki Perho, Hannu Pensala, Auvo ja Jorma Keinänen, Kari J. Kesiksellä faija vei kakrut Torsujen (Helsingin Toverit) kentälle Eltsuun – Torsuilla oli siellä oma koppi. Vastapäiseen Metsälän skuttaan duunasimme jo 8 metrin hyndan. Skuttaa oli siellä joka paikassa ympärillä ja skimbausreenit pitenivät Maunulan majan kansanhiihtolatu oli viis kilsaa. Koivikkotien Pekansuolla oli sitten sellane 12 metrin luonnonmäki, jossa snujuttiin tavallisilla skimboilla. Maunula oli stadin junnumäkihypyn (8–16-vuotiaiden) ylivoimainen keskus vuosina 1955–1964, siis sen ajan, kun olin itsekin aktiivinen hyndamies. Sitten Stadin liikuntabyroo rakennutti sinne 1955 oikein Stadin komeimman luonnonmäkimäisen hyndan, heti Hertsikan jälkeen. Yleisurheiltiin ja luudattiin maastoskabaa. Mä opin talvisin laskeen jyrkkiä mäkiä kaatumatta. TSILARI 2/2014 13 Lehtileike kertoo, että Kari Nyberg on vinnannu piirimestaruuden. Henkilökohtaisissa kisoissa Timo oli 7, Kari J. Varsinkin Jokisen vaimoa on kiittäminen: hän laski reumasilla käsillä usein pakkasessa rullalaskimella heti offline-yhteydellä pisteet mäkiskaban tuloksia varten. Mä muistan, että skimbauslenkillä jäin aina katteleen, kun Ässä-rykmentin soturi ja Lahden Hiihtoseuran melkein MM-edustusmäkihyppääjä Uolevi Kassinen reenaasi poikaansa Hanskia ja Savolaisen Hessua. Mä muistan, että mä jäin aina hiihtolenkilläni aukean laitaan 500 m päähän ihmettelemään, kun hyppääjät olivat jo alamäen notkossa ennen kuin ääni, alastulon pläjäys, paljon ennen nähtynä kuului. Tsilari_2-14_22.indd 13 27.3.2014 12.12. Suomen Kulttuurirahasto on antanut pienen apurahan triolle Pauli Saloranta, Harri Nygren ja Kari J. Työryhmämme kartoittamat hyndat sä hittaat netistä osoitteesta www. Ku faija ja mutsi hiffasivat, että hyppelen näin pitkälle tavallisilla skimboilla ne säikähtivät, ja mä sain joululahjaksi 13-vuotiaana 210 cm Karhu-merkkiset koivuskimbat. ja hela kropan styrkkaa. . Suht nopeasti totuin stydimpiin skvettaskimboihin ja sitten skimbasin kaks kilsaa Pirttipolulta Pekikselle hyddaskimboilla. Näitä hyndiä oli stadissamme kaikkiaan yli kaksikymmentä. Kerro hyndamuistot Karille Vuonna 1979–1983 olin Ounasvaaran Hiihtoseuran johtokunnan jäsen ja mäkipäällikkö, kun Jokkeri voitti Lake Placidissä kultaa ja Jukka Ylipulli olympiahopeaa sekä veljensä Tuomo joukkuekultaa ja lentomäen MM-kisoissa pronssia. Opin käytännössä, että ääni kulkee 300 m sekunnissa! Mun hyndahobbyni oli alkuun tavallisilla skimboilla hyppäämistä kuten useimmilla kakruilla. Mut se on jo toinen stoori. Nyberg ja vuonna 2013 edesmennyt stuntmies Osmo Savolainen. Erikoisesti olisi kliffaa jos jollain olisi omakohtaisia kokemuksia Alppilan ekasta hyndasta. Alkuun käytin äitini vanhoja monoja. 8 ja Osmo 13. Maunulan hyndalle Stadin 1952 Olympialaisten jälkeen muutimme Maunulan hyndalle, joka oli 1946 liitetty Stadiin. Maunulan hyndamäen lisäksi hyppäsimme usein Pohjois-Haagan ja Käpylän hyndissä. Olin myynyt sieluni hyndaflygaamiseen. Hyppääjille, joita oli kisassa lähes sata, ja katsojia jopa 300. SM-kisoissa Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä heti Suomen ylivoimaisimman skimbajengin eli Lahden Hiihtoseuran jälkeen, ennen Ounasvaara, Puijoa, Rukaa, Jyväskylää jne. Torsut jylläsi piiriskaboissa Maunulan hyndamäelle alkoi kerääntyä kymmeniä hyndaflygaajia ja Torsut / Helsingin Toverit alkoivat toimia sarjakilpailujen ja Helsingin piirimestaruuskilpailujen sekä Helsingin Oppikoulujen mestaruuskisojen järjestäjinä. Uolevi Kassisen lisäksi Torsuja johtivat Alpo Heikkinen (Salpurin skvettakisan voittaja) hänen Leo-veljensä, Olavi Mäkelä, Viljo Jokinen sekä monet muut seniori-hyndaflygarit, ja samalla he valmensivat ja toimivat mäkituomareina hyddakisoissamme
St Gotthardin sola. Faijakin innostui niin, että slumppas akantappajan mun prätkään. Keväällä slumppasin bulimman prätkän, 500 cc Triumphin, sillä jo kehtaisi lähteä. Sitä ei olisi pitänyt tehdä, sillä Triumphin kone lämpeni liikaa ja laakerit paloivat. Ja niin tehtiin. Daamit koetti viilaa linssiin Prätkä lyftattiin botskiin Hesan satamassa ja siintä skiglattiin Stokikseen. Jokeli budjas Sallinkadulla ja minä Skattalla. Sinne piti päästä. No olihan meillä jo nälkä. Piti nähdä Tuomiokirkko. Jokelilla ei ollut korttia, mutta eihän siihen aikaan kortilla körattu, vaan prätkällä. Kun emme niitä halunneet, sanoivat, etteivät ne suomalaiset niitä edes tartte, ovat niin kovapäistä porukkaa. Aamulla käytiin slumpaamassa Zeiss-Icon kamera, sellaista ei silloin vielä Suomesta saanut. Koko talvi elettiin sniidusti ja skramlattiin fyrkkaa. Sovittiin Jokelin kanssa, että kun mä sanon Hep! niin lähdetään luudaan. 14 TSILARI 2/2014 PALLE EKS MINNAA Renkaan vaihto Sta d i n ku n die n prä tkäm at ka E u ro o pp a a n J okeli oli skoilessa pluggannut juttuja Pompeista ja Rooman nähtävyyksistä. Seuraavana Elettiin jo vuotta 1953, ja Jokeli ja minä olimme skingranneet Käpylästa. Dallattiin kartsaa ja tsiikattiin niitä tätejä jotka sittasivat fönareissä snadessa kuteissa. Heillä oli moottori rikki. Elokuussa 1954 oli kaikki reilassa. Daamit sen kun tilasivat pöytään erilaisia juomia ja ruokia ja me arvelimme, että tässä nyt yritetään stadin kundeja viilata linssiin. Ei mulla vielä korttia ollut, mutta kun syksyllä fyllaisin 16 v, körasin inssin heti. Matkasuunnitelma, fyrkat ja passit oli järkätty. Siellä slumpattiin varaosia ja myyjät yrittivät trokata meille kypäriä. Sitten ajoimme kohti Kölniä. Luudattiin yhtä soittoa Jugend-herbergetiin jossa me budjattiin. Tsilari_2-14_22.indd 14 27.3.2014 12.12. Sitten tuli kaksi daamia kysymään, että haluammeko raflaan skruudamaan. Siellä oli kaksi jemmaa, jotka piti nähdä. Mun himassa ruvettiin funtsaa reissua Eurooppaan. Ei Svenskeis ollut meidän mielestä mitään smyydattavaa, joten suhattiin yhtä soittoa Malmöön ja lautalla Tanskaan. Paikka oli jo bosessa ja ovet lukossa, mutta yksi fönari oli auki ja siitä me kömmittiin sisään. Eka pysähdys oli Hampuri. Eläintarha tai Herbertstrasse. Minä olin slumpannut Puch satapiikin prätkän ja sillä skujattiin. Otimme heidät hinaukseen. Matkalla oli yksi pariskunta samanlaisella prätkäsivuvaunulla liikkeellä kuin mekin. Niistä valkattiin jälkimmäinen
Kone piti porata ja laakerit uusia, sinne menivät meidän matkafyrkat. Gothardin solan kautta. Ny piti ylittää Alpit. Iltaisin kun mentiin koisaa, niin päätettiin, että syödään vasta huomenna, koska jos nyt safkataan, niin aamulla on taas nälkä. Ei tainnut kone tykätä ilmanalasta. Tsilari_2-14_22.indd 15 27.3.2014 12.12. Käskivät ostaa saksalaisen prätkän. Marcuksen tori ja Huokausten silta mitä piti smyydata. Zoppa. Uimuri rupes vuotaa ja kone nyki, eikä ollut kunnon vetoa. Ilma lämpeni ja soolis griinas öögaan. Skulattiin himaan ja gamla juttu, ”send moore mony”, tuli käyttöön. Nyt oli kuitenkin fyrkkaa niin snadisti, että se riitti vain bensaan. Brekua ostettiin joskus, sardiinit olivat halpoja ja potut pelloilta. Zürichissä lyftattiin fyrkat ja jatkettiin matkaa. Siinä opimme ekan italiankielen sanan. Venetsia oli seuraava kohde. Kuitenkin vihdoin löytyi yksi paikka. TSILARI 2/2014 15 Renkaan vaihto Sta d i n ku n die n prä tkäm at ka E u ro o pp a a n päivänä yritimme löytää korjaamoa, mutta kaikkialla sanoivat meille, että eivät korjaa englantilaisia koneita. Se sijaitsi rauniotalossa, jossa pommit olivat tuhonneet kaiken muun, paitsi yhdessä kohtaa oli ehjää ja siinä budjas korjaamon omistaja. Matkalla ylös tuli snadisti kalsaa. Fiblarit nyysittiin, se kun oli tuttua hommaa ja kun myöhemmin tultiin Italiaan, hitattiin tarhoista rypäleitä. Remontin ajan, kuten senkin jälkeen, budjattiin Partiopojilta vuokratussa teltassa Rheinin varrella. Ainoa reitti oli St. Sitten rupes tulee snögeä. Alppien yli Venetsiaan ja Roomaan Koska lisäfyrkat oli tilattu Zürichiin, niin suunta sinne. Missä autot olivat v 54. Gothard -solan ylimmälle kohdalle ja ruvettiin sleppaan bertsiä alaspäin. Vihdoin kuitenkin tultiin St. Paikallisessa baarissa funtsattiin, että mikähän olisi halvin eväs, ja Jokeli arveli, että jokin soppa se voisi olla. . Siellä tietenkin St. Palle Pompeijn rauniolla Champs-Elysee, keskellä päivää. Fyrkkaa ei ollut mihinkään veneajeluihin, mutta olihan meillä himassa itse rakennettu kanootti, joten tiedettiin miltä tuntuu tsittaa snadissa botskissa. Heti tuli kaksi soppaa pöytään. Fiblarit nyysittiin, se kun oli tuttua hommaa ja kun myöhemmin tultiin Italiaan, hitattiin tarhoista rypäleitä
Caprillekin teki mieli, mutta arvattiin, että lauttamaksuun meillä ei ole varaa, mutta Vesuviukselle jos kiivetään, niin se ei maksa mitään. Seuraavana aamuna oli Pompejin vuoro. Aamulla pakattiin teltta ja suunta oli Rooman kautta Pisaan. Päätettiin suhata öisin ja päivisin tsiikata nähtävyyksiä. Samalla unohtui oppaalle kuuluva maksu. Sitten hiffattiin, että kamera puuttui. Vedettiin heti U-käännös ja ajettiin fillarin luo. Kun tulimme lähelle sitä paikka missä meillä oli rengas mennyt ja kamera förattu, niin näin tien poskessa ruosteisen fillarin, jonka tunnistin. Nähtiin kun opas pani paprun flekkaamaan, kaivamalla 20 cm kuopan ja panemalla sen paprun sinne. Jokeli töihin. Meitä kundeja kiinnosti kraatterista tuleva savu ja kävimme aivan reunalla, josta näkyi alas pohjalle. Koko kosla piti lyftata ilmaan, että saatiin takapyörä vek ja nyya rengas paikalle. Kun me vielä kerrottiin, että ollaan H.U:n jäseniä, niin se keräsi heti kundeja paikalle ja järjesti 100 m vapaan, Italia–Suomimaaottelun. Yks gubbe tuli kyselee, että mistään me ollaan. Dörtsit olivat kuitenkin bosessa, joten käytiin katsastamassa Colosseumi ja jotain muuta tärkeätä. Aikaa oli snadisti, Jokelin skole alkoi syyskussa. Yötä myöten suhattiin kohti Roomaa. Kundit ovat kundeja. Suomi ei vinnanut sitä skabaa. Kyllä se Jokeli sitten karttaa katsottuaan, myöhemmin hiffas, että olin häntä jymäyttänyt. Yhtenä yönä olin niin väsynyt, että löin pääni ohjaustankoon ja nukuin siinä kaksi tuntia. Italian kundit olivat jo skingranneet, joten arvattiin, minne meidän kamera oli joutunut ja ketkä olivat sen föranneet. Ruvettiin jo funtsaamaan seuraavan päivän ohjelmaa. No sinne oli opastettuja matkoja ja liityimme porukkaan. Onneksi siihen tuli fillarilla pari Italian kundia jelppaan. Stadin kundit pärjää vaik kamera pöllittäis Illalla matka jatkui kohti Napolia. Toinen meistä ajoi kaksi tuntia ja toinen nukkui sivuvaunussa. Yksi niistä kundeista jotka kaksi päivää sitten auliisti Prätkäkorjaam o Kölnissä. Se onkin isompi duuni kun sivukoslalla olevaa vehkeeseen duunataan rengas. Sitten lähdettiin vuoren rinnettä alas hyppimällä 10 m hyppyjä jyrkässä hiekkarinteessä. Pensa loppui. Siinä se päivä meni kun dallattiin se stadi läpi ja tsiidattiin museot ja vanha entisöidyt talot. Sitten herätin Jokelin sivuvaunusta ja sanoin, että nyt on sinun vuoro skujaa. Eli kahden tunnin ajovuorot. Sitä kohti suunnattiin ja yhtäkkiä oltiin kirkon torin laidalla. Pari sataa kilsaa ennen Napolia meni takarengas. Tsilari_2-14_22.indd 16 27.3.2014 12.12. Kun hän palasi, ruvettiin panee sitä paikalle. Näin tehtiin ja tekoset ikuistettiin vanhalla Kodakilla. Kartalta smyydattiin mikä on lähin kylä, ja Jokeli pysäytti yhden mopoilijan ja hyppäs tarakalle ja lähti slumppaan uutta rengasta. Mehän päätimme pissata sinne kraatteriin. Fyrkat riittäisivät tasaan bensaan. Firenzessä käytiin uimastadikalla simmaamassa. Oli aikainen aamu, ei näkynyt jengiä missään. Päätettiin suhata öisin ja päivisin tsiikata nähtävyyksiä: toinen ajoi kaksi tuntia ja toinen nukkui sivuvaunussa. Soolis rupes griinaa kun saavuimme kukkulalle josta näki koko Rooman. Skruudaamiset piti hoitaa jollakin toisella systeemillä. Siinä stondattiin, kaksi 16-vuotista Hesan kundia ja tsiikattiin mahtavaa kirkkoa josta olimme kirjoista plugganneet. Oli jo pimeätä kun pyörä oli vaihdettu ja ruvettiin samlaamaan tavarat jotka oli irrotettu tellingistä duunin ajaksi. Kun kerrottiin, että Suomesta, niin se kertoi olleensa Hesan olympialaisissa ja simmannut rinulissa kultamitskun. Väitti, että kananmunan voisi myös paistaa samalla tavalla. Keskeltä stadia näkyi Pyhä Pietarin kirkon kupoli. Oli jo pimeätä ja stondattiin maantien laidalla joten ei siin muu auttanut, kun ottaa suunta Napoliin, jonne saavuimme puolen yön aikaan ja majoitumme camping-alueelle. 16 TSILARI 2/2014 Ruvettiin byggaa loppumatkaa. Palle sammuttaa Vesuviuksen kraatterissa olevaa tulta vanhanaikaisella konstilla
Monacossa yritimme päästä Casinolle, mutta eivät ne meitä resupellejä huolineet. Aamuyöstä kun saavuimme Monacon maisemiin, jäimme välimeren rannalla olevaan puistoon, nurmelle bunkkaan. Matkalla slumpattiin yksi purkki sardiinia ja hitattiin pellosta perunoita. Hänen himassaan meille tuotiin kamera ja perheen mutsi tarjosi meille juustoa, brekua ja punkkua. Sanoin Jokelille, että eiköhän me nyt lähdetä skujaa, muuten ne föraa meiltä taas kameran. Aamuyöstä tulimme rajalle, joka oli kiinni. ”Kyllä Stadin kundi pärjää missä vaan”. Olihan meillä melkoinen säkä. Epäilivät varmaan, että räjäyttäisimme pankin. Matkasta en muista mitään. Ainoa tulos oli, että siihen tuli kaksi aseistettua carbineria tsiikamaan, että mitä rosvoja me ollaan. TSILARI 2/2014 17 Yli 8000 kilsaa tuli mittariin, laihduimme kuukauden aikana molemmat lähes kymmenen kiloa. Me skruudasimme juhla-aterian. Aamulla tullivartijat tullessaan duuniin, herättivät meidät. Mulla systeri budjas Stokiksen pohjoispuolella ja olin sinne menossa. Minä jäin Stokikseen. Brysselissä haluttiin smyydata sitä kuuluisa pikkukundia, joka pissaa altaaseen, ja sekin hitattiin. Yksi raaka pottu syötiin sardiinin kera ja yksi pottu ilman sardiinia. Pariisissa käytiin tsiidaamassa ne pakolliset. Oli hieno herätys. Kyllä siitä taas nälkä lähti. Lyftattiin kundi pystyyn ja ruvettiin suomeksi kertomaa nuijasodan kauhuista. Kaikki meille nälkäisille kundeille kelpasi ja hetken kuluttua olimme jo snadisti fyllassa. Jokeli liittyi jengiin ja pääs pummilla Hesaan. Olihan mahtava reissu. Kävimme myös Jokelin kanssa tiukan neuvottelun siitä, että riittävätkö meidän fyrkat Pariisin kierrokseen. Matkalla meni etupyörän puolat, ja ne uusittiin. Amsterdam jäi väliin. Olivat käyneet skabaamassa sveduja vastaa. Tukholmassa kävi tsäkä. olivat auttaneet meitä renkaanvaihdossa, koisas ruohikossa fillarinsa vierellä. . Mihinkään ei ollut varaa mennä sisään, mutta päältäpäin olivat ihan jees mestoja. Oli jo ilta pitkällä ja pimeätä, joten pysähdyimme ennen Roomaa tien poskeen ja kävimme prätkän viereen koisaan. Notre Dame, Louvre ja Eiffelin torni. Mainittiin kamera useampaan kertaan ja sen sanan kundi ainakin snaijasi. Mietimme mistä saataisiin fyrkkaa Jokelin matkalippuun, kun hiffattiin H.U:n uimareita satamassa. Eihän se suolainen vesi sillä keittimellä ruvennut kiehumaan. Paikalla smyydattiin ulkopuolelta sitä vinoa tornia, sillä se ei bungannut mitään. Se oli kaksi tuntia ajoa ja kaksi tuntia nukkumista sivuvaunussa. Ajettiin 400 km ja kun tietää, että Etelä-Italiassa budjaa pirusti jengiä, niin löydettiin kundi joka föras meiltä kameran, joka saatiin vielä takaisin. Syntyi myös elinikäinen Stadin kundien ystävyys, joka alkoi Käpylässä 1947 ja päättyi 2013, jolloin Jokelista aika jätti. Casinolle ei resupellejä huolittu Roomaa ei enää paljon tsiikattu, vaan ajettiin yhtä soittoa Pisaan. Vodaa nostettiin välimerestä ja yöllä yritimme keittää pottuja spriikeittimellä. Runtattiin kaveri tsittaan sivuvaunuun ja ohjeiden mukaan suhattiin ylös vuorelle snadiin kylään, jossa hän budjasi. Meillä ei enää fyrkat riittäneet camping-alueiden maksuihin, joten nukuimme yleensä tien poskessa, prätkän vierellä. Ajettiin suuntana Puttgarden ja kiire oli. Painettiin yhtä soittoa Tukholmaan. Rullattiin makuusäkit auki ja kävimme lastauslaiturille bunkkaan. Snadisti ihmettelivät puuhiamme, mutta jatkoivat matkaansa. Oli myös stydi olo. Sano vielä, ettei stadin kundi aina pärjäisi. Kyllä taas passasi. Yli 8000 kilsaa tuli mittariin, laihduimme kuukauden aikana molemmat lähes kymmenen kiloa. Paikka tuli nähdyksi ja suunta Bryssel. Olimme kaksi vuorokautta matkalla. Laskimme, että montako kilsaa siitä tulisi lisää jos sen teemme ja totesimme, ettei siitä nyt niin paljon kerry joten suunta, Pariisi! Yhtä soittoa painettiin. Soolis paistoi ja meri edessämme kimalteli. Tsilari_2-14_22.indd 17 27.3.2014 12.12
”Faija hei, sä oot ennenki uhonnu, et sä olit mestoilla ku rock’n’roll traijattiin Suomeen.” No, okei, ku te noin södesti ruinaatte. On kliffaa elää niin kauan, et ku stikkaa legendaa, ni skloddit duunaa ringin ympärille, lysnaa ja tsiikaa haavi auki. Ne kaikki skulas makeesti, mut yks oli tietty paras, the best, ihan poskettoman timangi: Rock-Jerry & The Sounds. Me ollaan mun frendin Upin kans vanhoi rokkidiggareit. Siel oli stagel kolme bändii. Jätkä ku toi rock’n’rollin Se 60-luku oli lyhyt, musa oli upeeta eikä koskaan tienny, mitä tulee seuraavaks. Siis sitä et se liikku stagella ja veivas lanteit. No, me hiffattiin heti et tonne tarttee mennä hengaan. Eka rock-kunkku O oks sä koskaan funtsinu, mitä hohtoo on siin, et elää gamlaks. Meit pidettiin pimennos. Tsilari_2-14_22.indd 18 27.3.2014 12.12. 18 TSILARI 2/2014 SEPPO PALMINEN PALMISEN PAMINA Tän vuoden tammikuus järkättiin eka sellane musahäppening ku Jätkärock. Jätkä ku toi rokin Härmään Rock’n’roll on bulien ikäluokkien musaa ja aluks pelkkää tuontikamaa. Siis sun mielest ei mitään. Elvis löi läpi Jenkeissä 1956, mut tääl kesti pari vuotta ennenku sitä ruvettiin ees kunnol paheksuun. Mut tokaks kantsii funtsaa ihan päinvastoin. No toi tulee totta kai ekaks mieleen. Kantsii ain olla maisemis, ku jotain duunataan ekaa kertaa. Onneks mentiin. Nykyään me ollaan niiden kans giftikses. Kroppa on helkkarin klesa, ei minnaa melkeen mitään ja skidit synffaa fossiiliks. Me funtsattiin viel et ku siel on varmaan ehta retrofiilis, ni me otetaan meiän entiset gimmafrendit meggeen. Rock-Jerry vuonna 1960
Helkkari, sehän skulaa ku Hank B. Se on paras veto siit stygest, ever. Mut sit, ihan puskist, tuli The Sounds. Ne duunas ekan platan, ku sen Jussin faija tartti musaa yhteen leffaan. Se Keijo rupes käyttää nimee Timo Jämsen. TSILARI 2/2014 19 Härmään, oli kuuden stogen konnari. No, mun entinen gimmafrendi pyytää muistuttaan, et oli sillo muitaki nuorisoidoleit. Ekaks skulas Soundsit. Lasse Liemola oli gimmojen märkä uni, mut ei se vetäny rokkii, se sjungas iskelmii. Eka täkäläinen ku sellasen sai oli Jussi Itkonen. Mä oon ihan saletti, et ne skulaa taas jollain kesäfestareil tai jossain. Mäki budjasin siin huudeil. Ainoo, mitä mä ja Upi ja ne meiän entiset gimmafrendit jäätiin viel venttaan, on se Party. Marvin. Kyl sen hiffaa, et on ne treenannukki, mut se Good Old Rock’n’roll tarttee olla melkeen sun geeneis, et se kuulostaa noin aidolt. Siel oli muutaki vintagee ku mä ja Upi ja meidän entiset gimmafrendit. No radios ei skulattu rokkii, paits Radio Luxemburgis mut se kuulu helvetin huonosti. Emma ja muut tutut styget kuulosti mahtavalt. Siit tuli siis Härmän eka rock-kunkku. Meidän kaikkien mielest Strangers oli Härmän paras skittabändi. Rock-Jerry & The Sounds veti puolentoist timman setin. Sen sjungas sellanen turpee starbu ku Bill Haley. Ja hei, kuka teil on tos sooloskittas. Siis niinku svedujen Jerry Williams & The Violents. Tarttee tsekkaa. Siit tuli The Shadows. Kyl me tiedettiin et Elvis oli olemas, mut just kukaan ei tienny mitään Little Richardist, Fats Dominost tai Chuck Berryst. Mua ja Upii jäi sillo päännii, et härmäläiset ei hiffannu yhdistää huippu skittabändii ja tiukkaa rokkarii. Fender Stratocasterist tuli skittarokin ikoni. Sen skaban voitti Kaj Järnström. Funtsatkaa, siihen aikaan studios ei kikkailtu, ei mitään päälle sjungausta tai skulausta yks jätkä kerrallaan. Ai et oli siistii kamaa. Mut se Rock-Jerry oli mun mielest Suomen eka jätkä ku näytti mitä rokki oikeen on. Ainoot ku tajus et rokist voi ees käärii snadisti fyffee, oli pari kundii ku järkkäs erilaisii geimejä. Tais olla sen toka platta, sellanen EP, mis on neljä stygee, siin se sjungas Elviksenki vetämän biisin Party (siis Bailut). Radio määräs, millast musaa tuutist tuli. Ku sul on snaju siit mitä se on, ni sä osaat sen aina. Me vast jälkeenpäin kuultiin, et Rock-Jerryllä ja Soundsien kundeilla oli idis jo sillo ruveta vetään kimpassa, mut sit ne rupes studeeraan ihan mutsien ja faijojen arvostamiin duuneihin ja musahommat levis siihen. Niille skulattiin muutama uus raita ja ne anto pointseja ja pamlas et oliks ne digannu vai ei. No Emman ne skotas alas, ihan muruiks. Ne tuuttas tosi stydisti. Se oli munki mielest ylivoimane. Mennään meggeen, siis me kaikki, ku digataan kunnon rock’n’rollii. Harval oli viel skraittaa. Mä sittasin rivil kakstoist Työviksen juhlasalis Hesaril 55 vuotta sitte, siis 1959. On ne gamloi gubbei (paits patteristi Wille ku on sen Henkka Granön skidi), mut ei niilt ainakaan nakit oo jäykistyny. Tääl siis oli kundeja ja yks elliki, ku jo koklas rokkii. Tuttu kundi, hengas Kurvissa. Siel valkattiin Härmän rockkunkku. Mul oli. Voi olla et ne vetää sen seuraaval keikal. Niskoilla oli Fender Stratocasterit Tokaks siin skabas tuli mun serkun frendi Keijo Ahola. Stagelle nous unelma joka 60-luvul missattiin. Oli oli. Me ei tsennattu niit ollenkaan, ku ne pamlas sveduu ja hengas omis porukois. Tsilari_2-14_22.indd 19 27.3.2014 12.12. Rock-Jerry ja The Sounds Jätkärockissa tammikuussa 2014. Ja niill oli Fenderin skittat ja makeet styrkkarit. Sen Jussin faija oli leffamoguli ja fyrkkajätkä. Mun eka rokkiplatta oli savikiekko Rock around the clock. Se bändi joutu sinksaamaan nimesä ku Jenkeis oli jo sen niminen. Sit tuli Rock-Jerry skittansa kans messiin. Niil oli Suomen Elvis -skabat ja toiset, mis valkattiin Suomen Tommy Steele. Mut ei ne voinu mitään sille, et me kaikki muut digattiin Soundsien stailii. Ei Jussi mikään kaikkien aikojen paras skulaaja ollu, mut sitkee kundi se oli treenaan. Brittien veto elvistyvälle maailmalle oli siis Tommy Steele, mut etenki Cliff Richard, jota komppas staili skittabändi The Drifters. Se skulas sooloskittaa sellases bändis ku The Strangers. Henrik Granö. Beatlesit breikkas 1964 ja pisti uusiks koko shown. Se oli korni gamla styge mut ne jätkät duunas siit tosi tiukan. Se 60-luku oli lyhyt, musa oli upeeta eikä koskaan tienny, mitä tulee seuraavaks. Ketä noi on. Ja Vesa Enne oli tenavastara ja tsoukki, snadimpi ku sen skitta. Ne joil oli fiilistä, ei kyl osannu sjungaa ja ne ku snadisti osas, niil ei ollu mitään tajuu, mist täs lajis oli kyse. Siin sittas rivi kalkkiksii. Kaikki vedettiin purkkiin livenä, bändi skulas ja Jerry sjungas. Oli jo oikeen telkkari mestoilla. Siihen aikaan töllös oli sellanen proggis ku Levyraati. Mut jumalaut ne purkitti ton Emman. Good Old Rock’n’roll Arvatkaa, oliks upeeta mennä tammikuus sinne Jätkärockiin, sinne L3:n retroraflaan, kaikkien niiden jenkkirassien ja flippereiden sekaan. Seittemänkymppinen starbu näytti, et rokkaaminen on ku fillarilla skujaamista. Se oli yks ekoja biisejä, ku varmisti et mun musamaku jämähti melkeen kokonaan tonne kuuskytluvulle. . Ne osas skulaa, niil oli snygit sprigit ja lohenpunaset skittat. Kaikki funtsas, et voi vidy, voiks noi olla täkäläisii ku ne revittää noin hyvin. Se oli komeeta, melkeen ku ulkomail. Se rupes käyttää nimee Rock-Jerry
Peräti koulutehtäväänkin hän pääsee: ”Vilpertti! Päästä heti Susanna! mitä sinä häntä raahaat. Siinä KLASSIKKO PIRJO TUOHIMAA Helpertti ja Vilpertti – kouluslangin mestarit! Erkki Mikael Salmi, taiteilijanimeltään Erkki-Mikael, syntyi Viipurissa 1924 ja toimi mainosalalla Helsingissä 50-luvulta. Hannes Häyrinen esitti häntä elokuvassa. Herra Väsy oli toimistotyössä, rouva Väsy kotirouva, ja jälkikasvua edustivat ”Tuplavahinko” Helpertti ja Vilpertti sekä pikkusisko Susanna, joka oli vielä vauva. –No sai ne samanlaiseja. 20 TSILARI 2/2014 E rkki-Mikael kirjoitti myös pakinoita Apu-lehteen: jutuissa seikkailivat ketkujen ketku Isaskar Keturi sekä Samuel Väsy perheineen. Rouva puolestaan kilahtaa, jollei saa kasvatusasioissa tahtoaan läpi. Ja sai ne vähän erilaisejakin, mutisi tuplavahinko vältellen. –Kun Davarikin sai vaan kutosen ja … ja… Hiisu studas niin, ettei se hirvannut tulla koko geimeihin! --Ja mitä se sua hiavasee, mitä ne muut kehräs?” Poikien elo on alituista tasapainoilua hiukan kompleksisen isän ja koulumaailman paineessa. Siinä seikkailevat Troijan Helena (Susanna) sekä Lontoo (Vilpertti). Keturi on uskomaton kiipijä, sietämätön roisto – mutta niin rakastettava kaikessa lavealuonteisessa yltiöpäisyydessään. –Se on Paris eikä Pariisi, korjasi Samuel Väsy.” Verbaali-iloittelun mestari Erkki-Mikaelin kieli on verrattoman rikasta, aina slangista meheviin vertauksiin: ”Isaskar katsoi minua kuin haudankaivaja maansiirtolaitetta.” ”Isaskar otti vasemmalla kädellään kiinni soppaputkestani ja veteli oikeallaan minua hönöön kähisten että niinpä niin, täällä me vain olemme omassa rauhassamme me kaksi romantikkoa eli kaunokkisielua, ja sinullehan minä tässä kaikkia hassuja toivottelin, mutta se on melkein sama kuin toivottaisi hengenahdistusta potevalle vanhalle kulppasammakolle hyvää huomenta eli hauskaa juhannusta, joten parempi vain tyytyä käyttämään tätä kansainvälistä merkkikieltä eli nyrkkiin pakattua kymmensormijärjestelmää, sillä sitä ymmärtää jo hölmömpikin eli minä.” Isaskar Keturilla on armoitettu kyky muuttaa velat saataviksi kielen käänteessä. Tsilari_2-14_22.indd 20 27.3.2014 12.12. Kauhun tasapaino toimii… Pikku Susanna hihkuu mukana poikien joskus kyseenalaisissa leikeissä. –Johan pomppas! innostui Vilpertti. Hän saa öisellä puistonpenkillä passipoliisista itselleen kamaripalvelijan, raivostuneen vuokraisännän tarjoamaan jouluaterian, ja saatuaan ovimiehen paikan vaihtaa kättelyssä firman toimitusjohtajan kanssa toimenkuvia. Erilaisia, sanotaan suomeksi! Ja se tarkoittaa, että useimmat saivat kahdeksikkoja ja yhdeksikköjä, vai mitä. Näistä ratkihauskoista pakinoistaan muistan Erkki-Mikaelin parhaiten. Toisaalta hänessä on naisellista oveluutta: hän päättelee aamulehden jalanjäljestä miehensä tulleen vasta pikkutunneilla kotiin ja saa hyvitykseksi uuden keväthatun. Hän teki käsikirjoitukset elokuviin Herrojen Eeva ja Isaskar Keturin ihmeelliset seikkailut, juonsipa alkuun uutta mullistavaa Jatkoaika-ohjelmaakin. –Erilaiseja. ”Se on Pariisi, höhlä! karjaisi Helpertti ovenraosta. Piippu oli hänen tavaramerkkinsä – niihin aikoihin sai vielä polttaa televisiossa. –No ku me tarttetaan sitä, ku son Helena ja mä oon Lontoo ku ryästää sen ja sitten se saa olla puuhevonen kans ja Hektor ku me tapetaan se, eikä meill o muitakaan kun mutsi ei kumminskaan tule vaik se ois just passeli puuhevoseks ku sen tarttee olla buli.” Kyse on tietenkin koulunäytelmästä, jonka tuplavahinko sai kirjoitettavakseen. Stressiä lievittää aina diplomaattinen rouva Väsy, jonka kiinnostus uusiin vaatteisiin ja ruukkukasveihin tosin saa joskus isä-Väsyn tunteet kuohahtamaan. Stadilaista perhe-elämää Väsyjen tapaan Helpertti ja Vilpertti ovat vilkkaita poikia, jotka bamlaavat sen ajan koululaisslangia aiheuttaen isälleen harmaita hiuksia: ”Te saitte matematiikan kokeista kuutoset! Ja siitä te muka olette ylpeitä, hohoo! Mitäs muut saivat. Kansi Olavi Hurmerinta. Oma Isaskar-suosikkini, jolle lapsenikin nauroivat katketakseen lukiessani heille näitä pakinoita iltasaduiksi, on Bussi Kyhnylammelle
Kappaleessa Palstan osto ja siihen liittyvät toimenpiteet todetaan seuraavaa: ”Helpoin tapa todeta tontin arvo on kysyä sitä myyjältä. Kilpailua mainostettiin ’Nasta juttu!’ -konserttina ja ’Ensi kertaa Suomessa – Aito amerikkalaiseen tyyliin’. TSILARI 2/2014 21 Keturi tiedustaa kohteliaasti kuskilta, meneekö kyseinen linjuri Kyhnylammelle. Nuoren äidin 80–90-lukuinen matkani keveni näiden tarinoiden ansiosta huomattavasti, ja onnistuin siirtämään jälkipolvellekin kiinnostuksen niihin. Tämä lyhyt Elvis-tuulahdus perustuu muistelmiini: Verhon takaa. Samana vuonna julkaistiin myös ensimmäisen kerran Suomessa Elvis-levy. Valitettavasti tämä tapa ei kuitenkaan ole se, jota tässä tarkoitamme: tontin todellista arvoa. Kunnon naurua ei koskaan saa liikaa, ja niitä, jotka osaavat tuottaa todellista huumoria, on naurettavan vähän. Faijani Klaus Varvikko, joka oli jo junaillut erilaisia iskelmälaulukilpailuja, sai niin leffasta kuin Elviksen ekasta stykistäkin idiksen ja niinpä hän kimpassa hyvän frendinsä Parikan Ekin kanssa järjesti seuraavan vuoden maaliskuussa Suomen ensimmäiset rock’n’roll -skabat Helsingin työväentalon juhlasalissa. Itse kirjailija kuoli Helsingissä 1979. Olin juuri täyttänyt 13 vuotta ja innoissani. Kääpiöitä ja jättiläisiä. Tontin todellinen arvo on se, jolla itse onnistuisitte pääsemään siitä eroon.” Tavan takaa kirjoittaja huolekkaasti muistuttaa menemään pään läpivalaisuun. Vierailevana staarina oli hollantilainen rokkari Herman De Jong. N uorisokulttuurin läpimurtona on pidetty Rock Around the Clock -leffaa, joka sai ensi-iltansa elokuvateatteri Edisonissa Diana-puiston kupeessa syyskuussa 1956. Tapahtumassa haettiin ’Suomen Elvistä’ ja paikalla oli kaksi orkkaa, jotka rokkasivat kuin Bill Haley ikään. Lisäksi juhlasalissa oli tanssiesityksiä, iskelmälaulumestaruuskilpailujen voittajia, Laila Kinnunen, Lasse Liemolan The Rambling Cowboys, plattojen arvontaa sekä tvja radiotaltiointi. . Kirja ilmestyy vielä tämän vuoden aikana. Vastaus on kieltävä, ja kuljettajan ihmetykseksi Isaskar kiittää ja nousee kyytiin! En kerro, miksi. Se sisältyy kokoelmaan Tuplavahingollista. Empaattisia ohjeita mökin rakentamiseen Itsenäisenä artikkelina julkaistu Miten rakennan kesämökin ja säilyn hengissä on tyhjentävä kuvaus huvilan rakentamisesta, aina suunnittelusta ja tontin hankinnasta lähtien. Sitä hauskempaa on, että ErkkiMikaelin pakinat elävät edelleen. Mitä sitten, jos joku lauloi pieleen tai säestys ontui. Pätkässä Bill Haley esiintyi valkoisine komeettoineen (Bill Haley and his Comets) ja The Platters -yhtye mustine vokalisteineen. Tilaisuus oli loppuunmyyty ja useita jeparien fiudeja kiersi jatkuvasti Byggan ympäri. Itse omistan kokoelmat ”Tuplavahingollista” ja Tuplavahingosta viisastuu”. Vaikka Raittisen Jussi kertookin muistelmissaan (2003), että tilaisuuden taso ei päätä huimannut, olin itse aistivinani, että suosio oli valtaisa ja nuoriso haltioissaan. . Suomen Elvikseksi valittiin Lars ’Heruli’ Herrmann, toiseksi tuli Bo Luther ja kolmanneksi Kaj ’Fogeli’ Fogelholm. Tilanne ei niin sanotusti saanut riistäytyä käsistä. Virkavallan mielestä rokissa oli jotain arvaamatonta, kapinoivaa; sellaista ainesta, johon oli suhtauduttava varauksella. En halua pilata Sinulta hyvää stooria. Säestävänä bändinä toimi Reino Laurénin yhtye. Erkki-Mikaelin pakinoita on julkaistu useina niteinä ja koosteina. Muut osanottajat olivat: Jarno Hiilloskorpi, Sirkka Nupponen, Simo Pennilä, Pentti Sassi ja Sirkka Suojoki. Niitä kannattaa etsiä kirjastoista, divareista ja kaverien hyllyistä. Eipä Suomessa tuohon aikaan ollut kovinkaan montaa, jos yhtään, rokin asiantuntijaa! Seurasin Elviksen edesottamuksia vielä vuonna 1958, kun hän meni ruodikseen jenkkien miehitysjoukkoihin Fridbergiin Saksaan. Edisonin edessä oli pari mustaa maijaa ja lättähatut mekastivat snadisti, mutta mitään bulimpaa rälläkkää ei skoudien pelosta huolimatta tapahtunut. Byggalla Suomen Elvistä tsökaamassa Tsilari_2-14_22.indd 21 27.3.2014 12.12. Sen verran hurjaksi vauhti kuitenkin kiihtyi, että neljätoista tuolia meni säpäleiksi. VARVIKKO KARI VARVIKKO Faijani sai leffasta ja Elviksen ekasta stykistä idiksen ja järjesti Suomen ensimmäiset rock’n’roll -skabat. Kun hän sanoo, vastaatte: – Ai, jaha! Siten ilmaisette todenneenne tontin arvon
Nuorehkon hymyilevän miehen siisteissä vaatteissa. JUSSI KARLSSON EKS MINNAA Maailmanmatkaajat, osa 2 Kuljimme hypähdellen Sinebrykoffin tehtaan aidanviertä pitkin suuren neliön muotoisen altaan rantaan. Oikeaa merikalastusta Tuolla veden sisällä piilossa uivat valtameren suuret kalat ja odottivat onkijaa. Siinä me sitten ongimme sillä ainoalla mikä meillä oli, pitkällä puisella rimalla, josta pojanviikareiden mielikuvitus teki huippuhienon kalastusvälineen. – Niin, että tuleeko kalaa, mies selitti, kun näki hämmennyksemme. Olimme pärjänneet ihan hyvin sillä, kun laskimme yksi–kaksi–monta. Osasimme laskeakin vain kahteen, kolme oli jo liian monimutkainen luku. Rantaanhan ei saanut mennä. Meille oli sanottu, että he onkivat ja saavat kaloja. Vastapäätä toisella rannalla oli suuria tynnyreitä, sieltä sai kuulemma ottaa Islannin sillejä, jos vain tynnyri oli rikki. Me olimme nähneet jostakin kaukaa, kun isot miehet heiluttelivat vapojaan rannalla. Tsilari_2-14_22.indd 22 27.3.2014 12.12. 22 TSILARI 2/2014 V edessä oli roskia eikä se näyttänyt ollenkaan niin syvältä ja uhkaavalta kuin satamalaituri. Ja me heiluttelimme nyt tätä meidän pitkää vapaamme tässä laiturilla. Muita kalastajia ei näyttänyt olevan paikalla. Hietalahden sulkutelakka vuonna 1937. Meitä harmitti, kun emme ymmärtäneet. Muutama rantaan kiinnitetty puinen soutuvene liikehti rauhallisesti vedessä narun päässä. – Ai mitä. Mutta vieressä oli iso houkutteleva venelaituri, siis sinne. Emmehän me voineet tietää, että kalatkin syövät. Se oli jokin aikuisten keksimä sääntö. – Syöks fisu, vieras mies kysyi hyväntuulisesti. Foto Helsingin kaupunginmuseo. Rattaiden kitinä sekoittui rautavanteiden hakkaaviin ääniin mukulakiviä vasten. Rantakin oli paljon loivempi ja salaperäinen tumma merenpinta lainehti hitaasti ja leppoisasti laiturin sivua vasten. Se riitti meidän tarpeisiimme. Takaa oluttehtaan portilta kääntyivät ison vahvan hevosen vetämät rattaat mukulakivikatua pitkin eteenpäin. Heillä kun oli niitä vaikka millä mitalla, kun vain jaksoi kuunnella. Arto huomasi huomasi hänet ensimmäisenä. Kai meillekin voi kaloja tulla. Ei sieltä matkan päästä voinut muuta nähdä. Mutta me halusimme suuria kaloja nimenomaan onkimalla. Vaikka en minä eikä Artokaan voineet hänen ikäänsä arvioida. – Tulee, minä sanoin. Kauempaa kuului laivanlastauksen ääniä ja ilmassa leijaili vanhan Sinebrykoffin oluttehtaan vastapannun oluen vahva haju. Reunalla törröttivät suuret kivenlohkareet, sinne emme päässeet
”Meillä on vain yksi buli metski, meidän täytyy metskata vuorotellen.” Tsilari_2-14_22.indd 23 27.3.2014 12.12. Hän antoi meille joskus tikkunekunkin mieheen ilmaiseksi. Mutta ne sanat olivat olleet niin vaikeita ja minulle tuntemattomia, etten minä niitä ymmärtänyt. Hän vain oli ikkunassa ja hymyili vieraille ihmisille. Selitimme hänelle sitten koko jutun. Syntiä ei saanut tehdä, tai sitten siitä saisi jonkin hirveän rangaistuksen Taivaaseen ei ainakaan enää olisi asiaa. – Noh, isokokoinen valkotakkinen kauppias hörähti, mitäs ratsuväellä on asiaa. Yksissä tuumin katkaisimme pitkän vavan keskeltä poikki ja kumpikin vesseli sai oman onkensa. . – Niin... Vähän samanlaista kuin radiouutisissa. Ehkä meillä oli vielä jäljellä niitä ylimääräisiä aisteja, jotka aikuisuus tulisi vasta myöhemmin kuluttamaan pois. Jos taas kyse oli kateudesta, niin siitä emme ymmärtäneet senkään vertaa. Artolta oli tietenkin päässyt karkuun se kaikkein suurin. Oikeastaan me olimme lähteneet hakemaan toista onkea, kun Artolla ei ollut. – Kyllä me jotain keksimme, että ratsuväki kalaan pääsee, kauppias lohdutti ja alkoi mittailla paperinarua. Meistä tuntui, kuin olisimme suuria syntisäkkejä. Siinä oli pitkä kiiltävä terä ja valkoinen hieno kahva. Ja me kerroimme, varsinkin niistä suurista, jotka olivat päässeet karkuun. Välillä oikein pelottavan kovastikin. Mutta tämä oli jotain aivan muuta. Ja päivä paistoi taas Pitkän keskinäisen jahkailun jälkeen päätimme mennä kysymään nurkkakaupasta, kun sieltä kaikki aikuisetkin kävivät kysymässä. Me emme tienneet, että onnellisuuteen tarvittiin jokin erityinen syy. Äiti oli vienyt minut kirkkoon joskus sunnuntaisin. Me elimme tätä hetkeä ja tätä päivää. Näin olikin paljon parempi. Nyt vasta me pääsimme molemmat huitomaan oikein olan takaa. Molemmat voisivat onkia, eikä se olisi niin hankalaakaan kuin tuolla pitkällä kepillä. Meillä on vain yksi buli metski, meidän täytyy metskata vuorotellen. Vaikeaa se oli, kun uutiset olivat niin monimutkaisia, ettei niistä saanut selvää. Punavuorenkadun valtava mäki oli jälleen edessä pakottavan vaativana. Minä pitkästyin kummallisiin sanoihin ja mietin usein tarkoittivatko ne yhtään mitään. Kovasta pohtimisesta huolimatta, asiaan ei saatu valaistusta. Mutta tässä oli selvä tarkoitus. Meillä molemmilla oli onget asianmukaisesti olalla. He noutivat asunnosta miehen ja veivät mukanaan. Eikä niistä oikein uskaltanut kysyä. Jussi on varma siitä, että kyllä vielä tulee. Kumpi oli nähnyt isoimman kalan. Se välähteli kuin peilin lasi auringonpaisteessa, kun sitä liikutti. Ensin kaikki oli ollut niin hyvin, kalastusmatka oli suuremmoinen, molemmat saimme oman ongen ja kumpikin saimme onkia sydämen kyllyydestä. Kukaan ei tiennyt miksi hän hymyili. Olimme avuttomia puolustuskyvyttömiä maaleja, joihin oli helppo osua julmasti. Tuskin selittely olisi auttanutkaan, kaikki tuntui niin monimutkaiselta. Nyt se ei sitten ollutkaan hyvä! Me emme olleet ymmärtäneet, että teimme kaiken väärinpäin. TSILARI 2/2014 23 – Vaikka ei ole vielä tullut, Arto jatkoi. Hän kutsui meitä jostakin syystä ratsuväeksi. Vielä vain ei kelvollista ollut löytynyt. Sillä oli hirveän hieno nimi; Pitkäsen Siirtomaatavaraliike. Minä kysyin joskus isältäkin, mutta hän vain hymyili salaperäisen näköisenä. Aikuisilla oli käsittämättömiä sääntöjä. Ja kalamiehethän tarvitsevat kunnon mielikuvituksen. Puhumattakaan madoista tai syöteistä. Sieltä sai ostaa kaikenlaisia elintarvikkeita jopa tikkunekkujakin. Olihan meille hymyilty hyväntahtoisesti jo aikaisemminkin matkan varrella ja kysytty kaloista. Pyhäkoulutäti oli varoittanut siitä. Mutta kauppias oli mukava mies ja piti lapsista. Kumpi meistä oli melkein saanut sen. Todellisuus ei tullut häiritsemään oikeaa kalastamista. Hän kaivoi taskustaan hienon linkkuveitsen, sellaista me emme olleet koskaan ennen nähneet. Tunnelma oli niin paksu, että sitä olisi voinut veitsellä leikata. Ne asiat me tulisimme oppimaan paljon myöhemmin. Vaikka emme ymmärtäneet sanoman ydintä, niin aistimme sen muulla tavoin. Naisihmisiä varsinkin alkoi pelottaa ja he hälyyttivät poliisin paikalle. Lunta tupaan Niin aika kului kuin lentäen ja kalamiehet lähtivät samoamaan kohti kotikontuja. Mies oli näyttäytynyt ikkunassa ja hymyillyt. Meillähän oli vain pelkät ongenvavat! Ei siimoja, ei koukkuja, ei kohoja. Kaikki vaikutti niin monimutkaiselta, siimoja ja mitä kaikkea. Minulla ja Artolla ei koskaan ollut rahaa, joten asiakkaina me emme olleet niitä parhaimpia. Vieras tuumi vähän aikaa ja sanoi, että hänellä olisi ehdotus, jos vain minä suostuisin siihen. Vasta vuosia myöhemmin aloin ymmärtää kirjoittamattoman lain, kun kotipihallemme ajoi auto, josta tuli poliiseja ja mielisairaanhoitajia. Pitkät sanat kuulostivat ihan ulkomaan kieleltä. Vaikka asiaa ei voinut käsittää, niin halveksunta välittyi tunnetasolla kipeästi. Kuka muuten malttaisi kalastaa tuntikaupalla saamatta mitään. Kivenhakkaajankadun isot pojat olivat jostakin tyhjästä ilmestyneet siihen nauramaan. Ei sitä voinut pikkupoika ymmärtää. Hetken päästä hän leikkasi narun kahteen yhtä pitkään pätkään ja sitoi meille kummallekin kepin päähän omat narumme. Aikuisen logiikalla oli helppo päätellä, mitkä olivat kipeimmät ja arimmat tunnealueet, joita emme vielä olleet oppineet suojaamaan. Nousun aikana keskustelu kävi vilkkaana ja kovaäänisenä. Näin oli paha tilanne saatu ratkaistuksi ja me lähdimme rinta rottingilla onget olalla Punavuorenkatua alaspäin kohden Betanian puistoa ja uudelleen kohti maailman ääriä. kun meillä on nämä metskit, mutta kun se siima..., minä änkytin korvat punaisina ja katsoin moittivasti Artoon, kun tämä ei tavallisuudesta poiketen sanonut sanaakaan. Ehkä siitä syystä, että meillä oli housujen takamuksissa suurikokoiset paikat. Vaikka kalat pysyivät piilossa valtameren syvyyksissä, niin hillitsemätön lentävä mielikuvitus korvasi sen puutteen monin verroin. Emme me ymmärtäneet, että olimme syyllistyneet johonkin kauheaan majesteettirikokseen tai tietämättömyyteen. Kun isä kuunteli uutisia, niin silloin piti olla hiljaa kuin kirkossa. Me häivyimme paikalta vähin äänin omaan piilopaikkaamme Arton talon kellariin. Jos se oli sitä aikuisten kieltä. Meille eivät isot pojat sen enempää ruvenneet selittelemään, nauroivat vain pilkallisesti. Arto oli jo melkein voitolla, kun havahduimme siihen, että meille naurettiin alentuvasti. Vieras etäisen oloinen setä jatkoi hymyillen matkaansa ja me jatkoimme onkimista. Siellä pappi aina neuvoi saarnastuolista, mitä sai tehdä ja mitä ei. Aikuiset olivat halunneet tietää, kuinka suuria kaloja olimme saaneet. Kivenhakkaajankadun kulmassa sijaitsi vuosikymmenet pieni siirtomaatavarakauppa
klogu 10–18 ja la 10–16. Sofia on auki ark. Niil on buli valikoima erilaisii kniigoi, niinku tietokirjasarjoi, luontokniigoi, hissaa. Yks Hiltusen entisii divareit oli Hagiksen torin laidalla. Friidu divarin pitäjänä Monet funtsii, ett divarin pitäjät on enemmän kundei. Kniigaplaneetat Harjutorilla on divari Punainen planeetta. Suurin osa kalusteistaki on viel alkuperäsii. Kuulemma Tove Olsoni börjas skolefriiduna faijansa divarissa ja lopetti divarin pidon 60 vuotta myöhemmin. Divarii jatkettiin nimellä Sofia, joka byggan rempan takii joutu flyttaan Vuorikadulle (bygga 5). Monien tsennaama Seppo Hiltunen piti Stadissa divarii vuosina 1973–2005 eläkkeeseen asti. Niitä on vakkaristi aina fönsterissäkin. Divariperinteet kans jatku suvussa. Anne ite harrastaa merikirjallisuutta, mut divarin pitäjänä ei voi olla lempikirjoja. Divari on auki ark. Se on yleisdivari, joka slumppaa ja blisaa suomenkielisii kniigoi. Divari on auki ark. Divari on auki ark. Pitää tsennaa, mitä saa blisattuu. Tsilari_2-14_22.indd 24 27.3.2014 12.12. Mut ei nää uhkakuvat vaan oo vieläkään totta. Netis jengi tsökaa usein tiettyy kniigaa, mut buidussa ne voi hittaa vaik jonku gamlan lempikniigan, jonka ne on jo melkein unohtanu. Niiden lisäks blisataan kans nuottei. Interfennica on yleisdivari – kaikkee löytyy, bulisti on varsinki kniigoi skideille. Mut Interfennicassa Anne Huurto bamlaa, ett friidut ei oo mikään harvinaisuus. Sen vika divari oli Sofiangartsalla. Jos tsögaa jotain gamlaa kniigaa, ni niitä hittaa divarista. Interfennica on Hagiksen torin laidalla Viherniemengartsa 3, mis oli aiemmin Hiltusen divari. Ei tartte muuta ku hittaa se divari. Seki jatkaa viel elämäänsä. Oranssis on eniten sarjiksii. klogu 10–18 ja la 11–16. Bulissa fönsterissä on teemoittain esillä kniigoi. Pitää olla puolueeton, ku slumppaa kniigoi. Kyl sitä on jengii, ku diggaa kniigoi. klogu 10–18 ja la klo 10–15. Ihan kaikkee ei voi ottaa vastaankaan. Se kerto heti, ett pisimmän uran divareissa teki just friidu. Ku siin oli Stadi-kniigoi, ni blisattiin melkein tyhjäks. Sielt hittaa tiedeja taidekniigoi, gamloi karttoi ja gravyyreita aina 1500-luvulta asti. Hagelstamin divariin. Ku slumppaa kniigoi skideille, pitää tsiigaa, ett ne on putsei ja hyväs kondikses. Sieltä saa kniigoi laidasta laitaan, lisäks blisataan muistikirjoi, joihin on kannet duunattu gamloist kniigan kansista. Interfennical on kans nettidivari 1000kirjaa.com, sekin Hiltusen perustama. Netis kniigoi on bulimmin ku buidussa, mut jos niit haluu käydä tsiigaamassa, voi tilaa erikseen näytille. Niille ku diggaa pluggaa: Stadin divarit Vesa Aleksin divari on Kuuskulmassa. Hagelstam on kans öpnannu nettiin venäläisten kniigojen osaston. Oskari oli Seppo Hiltusen isoisä. Hiltusen gamlaan buiduun Sofiangartsalle föddas sinneki viel nyya divari, ku talon remppa saatiin valmiiks: Senaatti. Tarjolla on kans tsajuu ja tsufee. Siel on kniigoi laidast laitaan, tärkee mesta VIRVE KUUTAR STADIN KLIFFAT MESTAT Monta vuotta on jo bamlattu, ett jengi ei enää pluggaa ja jos ne pluggaaki, ni vaan e-kniigoi. Se on kans kansainvälinen: kniigoi löytyy härmän lisäksi sveduks, enkuks, ranskaks jne. klogu 10:30–17:30, la 11–14. Johanneksen perusti Oskari Hiltunen. 24 TSILARI 2/2014 Stadin gamloi Ku tsökaa oikeen tosi gamloi kniigoi, kandee dallaa Fredalle (bygga 35) C. Samojen omistajien divareit on kans Oranssi planeetta Hämikseltä (bygga 95) ja Vihreä planeetta Tokan linjan alussa. Se on perustettu 1930-luvulla ja on vieläki samas mestas. Yrjöngartsalla on paitsi Stadin, ni koko Härmän vanhin divari – Johannes
Pekka käy kans sarjisfestareilla. Divareita pitkin Stadii Täs oli vast snadi otos Stadin divareista. Sarjiksii se pluggaa, ku tsöraa julkisilla. Divaris on kyl vaikee suositella mitään, ku ei voi koskaan tietää, mitä on hyllyssä: sit ku jotain blisaa, ei voi tilaa toista samanlaista tilalle. Tyypillistä asiakasta mestal ei oo – jengii käy esikouluikäsestä yli kasikymppisiin. Buidussa blisataan kans nyyii sarjiksii, niit on noin puolet. Divarin perustamista se suunnitteli viis vuotta ja mieles oli ihan tietty mestaki: kauppa, mis oli kliffat portaat osottees Porvoonkatu 18. Kniigoi on snadi valikoima kaikkee, paitsi sarjiksii. Kniigojen lisäks divaris blisataan leffoi, plattoi ja kundien vintage-kuteita. Anne Huurto blisaa kniigoi Hagiksen torin kupeessa. Dekkareitakaan ei ollu aluks, ku lähel on Dekkarikeidas, mut dekkarit on sitte osoittautunu yllättävän hyvin blisattaviks. Se ei silti ollu syy, miks se perusti divarin. Divari on erikoistunu suomenkielisiin sarjiksiin. Sunnuntaisin Vesa Aleksi on duunissa fiiliksen mukaan, ei aina jaksa painaa seittemää päivää viikossa. Ei enää mahdu himaan. Yleensä jengi tietty käy siinä, mikä on lähel himaa tai duunii tai sit jossain, mist tietää hittaavansa omaa genree. Nyt ku tulee kevät ja valosampaa, näkee dösissäkin taas. Päivisin se tseenaa breguu varsinaises duunissansa maikkana. Kuuskulma on auki yleensä arkisin klogu 15–19 ja la 12–16. Siel on bulisti teatterija leffakniigoi – ku siin on lähellä pariki teatterii ja teatteriskole. Divarin duunari Robert bamlaa, ett suosittujen lehtien lisäks tarjolla on bulisti tasokkaita sarjiksii: Asterix, Tibet, Barelli, Prinssi Rohkea, Lassi ja Leevi. Divari on sille viel harrastus. Tsilari_2-14_22.indd 25 27.3.2014 12.12. Suurin osa Kuuskulman asiakkaista on junnui, varsinki nuorii parei käy paljon. Vihreelle planeetalle hitattiin mesta, ku samas paikas ollu Hämähäkki sluuttas. . Tän divarin sä hittaat läheltä Stadin Slangin byroota. Ja ku mestas voi lysnaa musaa, ni samalla jengi fiilistelee ja lukee kniigoi. Divari toises polves Sarjiksii voi käydä tsögaamas Läntisel Brahiksel (bygga 12), mis on divari Kulku-katin poika. Pläneis on kans pitää kuppilaa, ett jengi vois slumppaa tsufetki samalla. Sen mielestä on kätsyy, ku Kulku-kattiin tulee kaikki, ei tartte tsökaa muualta. Noit kaht vikaa löytyy kans enkuks. Mikä on sun lempparidivari. Ku tila tuli leediks, ni divari Kuuskulma föddas puoltoist vuotta sitte. Snadi nyya Porviksella Vesa Aleksi on snadista asti keränny kaikkee. Bulisti froogataan perinteisii sarjiksii Akkarii, Tex Willereit, Korkkareita, Asterixei, Tinttei, Lucky Lukei ja Marvellii, slangisarjiksiiki on, niinku Rotsi on mut byysat puuttuu. Sitä pitää kundi, jonka faijalla oli divari Kulkukatti Viipuringartsalla seitkytluvulla. Pekka pluggas sarjiksii jo junnuna, melkein mitä vaan. Kulkukatin poika on auki ark. TSILARI 2/2014 25 on kans skidien ja junnujen kniigoilla sekä scifillä ja fantasialla. klogu 11–17.30 ja la 11–15. Niitä ois viel vaik kuinka paljon: Kalliossa Kaleva (Flemari 20), Krunassa Laterna Magica (Rauhankatu 7), Tölikassa Vilho (Cygnaeuksenkatu 5), Rööperis Kauppamakasiini (Vuorimiehenkatu 10) jne jne. Läheisestä lukiosta tulee jengii froogaan, mitä klassikkoi pitäis pluggaa äikän tunnille. Nyt se funtsaa, ett omat parikymppiset skidit on valikoivempii, ei innostu yhtä paljon, ku Pekka ite junnuna. Yks vakkariasiakkaista on Pekka
Ei taida faija vieläkään bonjata tota stooria eli kai se sit on tosi stadilainen jutska. Sit ku fade oli siltä koittanut frogata mitä se meinas ni se vaa oli vastannu et siin on puufillarit ja puuketjut. Aika hintsusti on ollu snögee, joten skimbaaminen ja pulkkailu on jääny tosi vähiin. Tsilari_2-14_22.indd 26 27.3.2014 12.12. Mä budjaan ny ite Larussa ja käyn Bamsee – se on sellainen päivähima, jos ite saa bamlata suomeks, mut kaikki hoitsut bamlaa svedua takas. Piti aluks pyytää kafruilta jelppiä, että bonjas mitä ne tarkoittaa, mut nyt ku mä oon toista vuotta siellä, mä pystyn jo jelppii nuorempii. Et näin meikä täl ekal kertaa, ehkä mä skrivaan taas vuoden päästä kui mul skulaa – toivottavasti ois vaik jotain fisujutskia. Mut ei faijakaan sitä ihan vanhaa slangii osaa, bonjaa toki. Ja meiän maikkaki jäi himppeen pötsi turvoksis venaa sen beibii – vaik on se uuski on ihan kliffa. Ai nii, se bamlas, et sen isobroidi oli snadina aina frogannut siltä et bonjaakse buufillarin päälle. Tsaukki vaan, Uki PS. . Mun gummi Skåde bungas mut jäsenex Stadin Slangiin ku mä olin vasta vuotta, joten olin varmaan siihen aikaan kertsin nuorin memberi. Nastaa ku siel on tosi paljon makeita gimuleita. Mä paan vielä tohon foton musta, jos sattuis oleen tyhjää printtitilaa mitä tarttis fyllaa. Faijan vanhemmat asu Runskilla siin korttelissa mis oli Unionin bensis sen nykyisen Baanan kupees mut ne muutti Meikkuun vähän bulimbaan kämppään kun faija oli ihan skloddi. Mä aattelin bamlata pari stoorii mun elämäst tähän Tsilariin, ku aika moni juttu on ollu vähän vanhemman staran duunaamaa. Loppuaika meneeki sit faijan kans fiudeilla präidätessä ja mutsin kaa skulataan muistipelejä, jotka mä tykkään vinnata. Saiskohan täst srivaamisest vaik sellasen Stadin lippiksen, ois tosi magee. Saas nähä miten jatkossa sujuu, ku Laruunki tulee toi Metro, kai sit Stadikin kansainvälistyy kovasti, ku pääsee iisisti vaik Itikseen. 26 TSILARI 2/2014 H audi! Mä oon Urho, fyllasin just 4 ja jengi tsennaa mut myös Ukina ja Urkkina. Ne isoisomutsit budjas kuulemma pitkään Liisankadulla ja pienen Lepuskin reissun jälkeen muutti 1917 taas stadiin ja jossain vaiheessa Manskulle siihe 5 pennosen viereen – tosin en tsennaa oliks se jo silloin siinä. Toim.huom. Niinku mäkin ja sen mutsi ja sen mutsi. Kertsin jangsterijengiltä UKI JA KARI JANGSTERIT Moi, mä oon Uki ja täs mä fiiraan mun nelivuotissynttäreitä. Lippis lähti Ukille, laittakaa muutkin stooreja ni katotaan lähteekö lippiksiä lisää. Ja kyl se vähän jeesaa bonjaamaan joitain faijankin juttuja. Kyl mun faijakin on täs jutus mua vähän jeesannu, ku emmä silleen osaa vielä skrivaa vaik ääkköset jo tsennaankin ja räknätä osaan hunttiin. Eli oon aika paljasjalkainen kai. Siis toi historiikista, ton daagiksen lisäksi mä käyn futaamassa Klubin treeneissä aina pyhinä ja tänä talvena mä oon treenannu skrinnaa oikein Stadin taitoluisteluklubin kurssilla. Joteski se puhuu omituisesti ainaski böndejen mielestä ku se ite on födänny joskus 50-luvulla Stadissa. PPS. Ja käyn mä viel muskarissakin, mut se tuntuu vähän snadeimmille skloddeille passelimmalta
Ei tuu iisisti mieleen sanoo jotain tyypille, ku tulee samaan hissiin tai toivottaa huomenet busakuskille. Kavereihin luotetaan – ja vieraampiinki. Busas kantsii pistää kassi viereiselle penkille, ettei vaan tuu ketään siihen tsittaan. Jengi voi plokkaa marjat ja sienet metskust ja panna teltan pystyyn, kuhan ei nyt ihan toisen pitskulle mee. Ekaks tulee mieleen kieli. Asiaa hoitaa lakimies Liisa Meikäläinen. Ja härmäläist ei saa vekka härmäläisen messist mikään, Ei mikään muu ku delaaminen ja skoude. T uli väärennettyy taas yks värssy, mist bulit tänksit Jorma Etolle. Sanotaan, et meil on huono kansallinen itsetunto. Nyt lämpimästi lyysaavaa suulista ja kesiksen venttaamista hela jengille. Tämmöseen lyhkäseen juttuun ei niin paljoo funtsauksii mahu, mut jotaki sentään. talvisodan henki. Mut miks meist monen on niin vaikee hyväksyy niitä, ku flyttaa vapaaehtosesti tai pakosta tänne kokonaan. Siks monet muualt flytanneet, ainaki gimmat, tarttee simmikseski omat vuorot. Ei tuu iisisti mieleen sanoo jotain tyypille, ku tulee samaan hissiin tai toivottaa huomenet busakuskille. Härmäläinen on rehellinen ja luotettava. TSILARI 2/2014 27 Härmäläinen on semmonen ku svaraa ku ei frogata ku frogaa, ku ei svarata, ei svaraa ku frogataa, semmonen ku missaa kartsan, hihkuu rantsussa ja vastarantsus hihkuu toinen ku on ihan samanlainen. Kliffaa vai mitä – ainaki isäntäväen mielest. Noitten rivien skrivaamiseen oli syy: mä oon täs viime aikoina joutunu funtsaan, mitä kaikkee kantsis kaveeraa semmoselle, ku syystä tai toisest flyttaa tänne Härmään. Ei oo iisi bamlaa härmää. Ja onhan meil viel toi sisu. Semmosel härmäläisel on aina kamu, ikinä se ei oo yksin ja se kamu on kans härmäläinen. Härmäläisen sisun föras maailman tietosuuteen kuulemma aikanaan ns. Luottamusta on kans jokamiehen oikeus. RINNAKKAISELOO SÖRKÄN FRIIDUN STOOREJA RAIJA TERVOMAA Tsilari_2-14_22.indd 27 27.3.2014 12.12. Eikä meille oo viel korruptiokaa pesiny, ainakaa arkielämään. Svenskit kehittää nykyään nyyaa persoonaa, hen. Ku se jotain lupaa, se pitää. Mitä ihan toisest kulttuurist tuleva haluis tietää meiän hissast ja tavoist ja kulttuurist – kielest nyt puhumattakaa. Mones mestas, ainaki landella riittää luuta dörtsin pönkkänä, jos isäntäväki on jonkin aikaa himast vekka. Ja entäs nää sitte! Nykkelit saa talonmies Virtaskalt. Härmäläinen on aina ollu tasa-arvonen. Meillä se ei oo ikinä ollu ongelma. Me mielellään tehään kaikkemme, et muualta tulleet vieraat viihtyis ja tulis toisenki kerran. Muualt tullu ei siks iisisti voi snaijaa, kumpi hän on kullonki kysees, muija vai äijä. Ei kävis monis muissa maissa, vaik eihän niis oo metskujakaa. Tai sit, jos joku sattuu tuleen, ni kandee tsiigaa tiukasti fönarist ulos, ettei naapuri vaan rupee kaveeraan mitään. Sit se kuskataan bastuun, hakataan sitä vihdalla ja sit pannaan kalsaan vodaan simmaan. . Me halutaan tietää, mitä muut meist tykkää. toimii myös lautamiehenä. Tarttis vaan muistaa, et kaikis kulttuureis ei oo tapana olla kimpas ilman kuteita ees hämäräs bastus. Jos kesiksel tulee vieras ulkomailt, meikäläinen roudaa sen ekaks landelle. Mut tsiigataas parii snadimpaa pulmaa ku toi kielioppi. Aika vaikee muualta tulleen on bonjaa meikäläisten tapaa ”olla rauhassa”. Näist jutuista ehkä joskus lisää tai sitten ei. Se on niinku tasa-arvost. Eiks oo ihan vänkää, et saadaan tänne muualt jengii, ni ei ihan sisäsiittosiks muututa. Vaik meil on kasa semmosii tapoja, ku muualt flytanneet ihmettelee, enempi meis on kuulemma kuiteski hyvää. Viimeseen asti kragattiin eikä kaverii lempattu. Virkamies Maija K
Outinen vastasi, että paljon on yhteistä, molemmat ovat sivullisia. Tunne, aisti, oivalla Tavoitteena on koko ajan ollut tuottaa taiteellisesti korkeatasoisia, ajatuksia herättäviä draamaproduktioita, jotka vastaavat manifestiin: tunne, aisti, oivalla. Oli todella kiintoisaa nähdä Kati Outinen teatterilavalla. Kysyin häneltä jälkikeskustelussa, millä tavalla näytelmän nuorella Oililla on yhtäläisiä tai erilaisia kokemuksia ”Tulitikkutehtaan tytön” kanssa, siis Iiriksen Aki Kaurismäen elokuvassa 25 vuotta sitten. Jokaisen pienoisnäytelmän keskiössä on nainen, joka on elämässään ratkaisevan käänteen edessä. Heini Tolan ohjaus modernisoi musiikkia Suvi Isotalon johdolla. Teos kertoo perheväkivallasta ”toisilleen sopimattomien ihmisten liitossa”, joka lopulta kohdistuu myös Pojuun, perheen poikaan. Yksi mukautuu, toinen tuhoutuu ja kolmas vapautuu. Aikanaan arvuuteltiin paljon näytelmän henkilökohtaisuudesta, Jotunin ja kirjallisuudentutkija Viljo Tarkiaisen perheessä. 2010 ensimmäistä kertaa näyttämöllä Canthia-esityksessä. ”Ajatukset lakkaavat, ruumis alkaa” Avoimet Ovet tarjosi loppusyksystä 2013 poikkeavan teatteriesityksen. Snellman) Pelon maantiede -kirjaan perustui Essi Räisäsen ohjaus viidelle naisnäyttelijälle ja yhdelle miehelle, joka harjoitusten aikana jo ”luuli saaneensa kuukautiset”. En ollut nähnyt esittäjistä aiemmin kuin luotettavat Paavo Kerosuon ja Petriikka Pohjanheimon, nyt tärkeissä sivuosissa. Anja Kaurasen (nyk. Näyttelijät juoksivat, lauloivat ja liikkuivat katsojaa hyvin liki tuolirivien edessä ja välissä. Lain mukaan, Ompelija ja Kodista pois pohjautuvat Minna Canthin (1844–1897) samannimisiin novelleihin ja ne nähtiin v. Tsilari_2-14_22.indd 28 27.3.2014 12.12. Ohjelmistoprofiilia rikastutetaan musiikkivierailuilla, runoilloilla ja keskustelutilaisuuksilla. Se laajentui yli vuosi sitten oman yleisönsä hyvin tavoittavaksi tilaksi Erottajanmäellä. 28 TSILARI 2/2014 K un Avoimet Ovet nimitettiin 2009 Vuoden teatteriksi, valintaperusteluissa korostettiin, miten siitä oli kymmenessä vuodessa kehittynyt ”laadukas, oman linjansa ja tyylilajinsa löytänyt teatteri, joka pienessä näyttämötilassa tuo esityksen lähelle katsojaa ja katsojan lähelle esitystä”. Aino Venna ja Asta Honkamaa musisoivat hyvin. Kun talo huojuu Huojuva talo oli vaikuttava kokemus teatteri Avoimien Ovien 15-vuotisjuhlanäytöksenä talvella 2013 uudella esiintymislavalla, Erottajankadulla. Vierailuna Venäläiset yöt Avoimet Ovien viihtyisä sali toimii vierasnäyttämönä myös muille esityksille, musiikki-illoille ja teatterin teemoja STADIN SYKE RISTO KOLANEN STADIN PIENTEATTERIT 6 Naisasialle Avoimet Ovet Teatteri Avoimet Ovet syntyi Töölöön omaleimaiseksi kahvihuoneteatteriksi. Mitä tapahtuu, kun ”ajatukset lakkaavat ja ruumis alkaa”, ohjaaja kirjoittaa. Mutta Iiris rukka peitti kaiken sisäänsä, Oili on ruumiillisempi. Keskipolven taitava näyttelijä luuli tai pelkäsi saavansa Kaurasen kirjasta vanhempien naisten roolit, mutta saikin tulokkaan, koulussa nauretun Oilin roolin. Canthia toi esiin toisenlaisen Minnan – herkän, hauraan ja humoristisen. Erityisen tärkeänä Teatteri Avoimet Ovet pitää uusien kotimaisten, pienimuotoisten näytelmien sekä konserttien kantaesitysten tuottamista näyttämölleen. Ovet ovat avoimia nimenomaan naisasialle, suomalaisten klassikoiden ja uuden kirjallisuuden tulkinnoille elävän musiikin säestyksellä. Omissa tuotannoissaan Avoimet Ovet tuo esille naistaiteilijoiden elämää ja työtä: Helene Schjerfbeck, Edith Södergran, Fredrika Runeberg., Elli Tompuri ja kevään 2009 uusi kotimainen näytelmä Aino Kallaksesta muodostivat kiinnostavan ja sisältöä painottavan ohjelmalinjauksen. Minna Canth on tunnettu naisen alisteisen aseman ja yhteiskunnallisten epäkohtien voimakkaana kuvaajana. Linjaa jatkoi syksyn 2013 menestys, Virpi Haataisen Vala, näytelmä runoilija Katri Valan elämästä. 10-vuotisuhlanäytelmä oli Ingmar Bergmanin Yksityisiä keskusteluja. Pelon maantiede kertoo siitä, miten naiset alkavat rajoittaa liikkumistaan kaupunkitilassa, välttävät pimeitä ja yksinäisiä paikkoja, jotteivät kohtaa väkivaltaa. Freelance-näyttelijöistä on syntynyt aika hyvin vakiintuva ensemble, jossa esiintyjät siirtyvät ja kehittyvät produktiosta toiseen. Avoimia Ovia kiitetään etenkin suomalaisten naisnäytelmäkirjailijoiden tekstien tulkinnoista Minna Canthista alkaen. Maria Jotuni kirjoitti romaanin 1930-luvulla, mutta se julkaistiin vasta 1960-luvulla. Ella Pyhältö ja etenkin Jukka Pitkänen pärjäsivät hyvin päärooleissa
Kotirintamalla – ruoanlaitossa ja lastenhoidossa – kunnostautunut mies putoaa tyhjän päälle. Romanityttö Homsantuu tulee myös hylätyksi. Kansakuva ei ollut kovin kaunis. Näyttelijä, lavastaja ja pukusuunnittelija Liisi Tandefelt perusti Teatteri Avoimet Ovet kannatusyhdistyksen jo v. RedNoseClub ja Teatteri Quo Vadis ovat vieraileva tuotantoryhmä. Aino Venna katsoo kaislikosta Ulla Raiviota ja Kati Outista Ella Pyhältö ja Hanna Seppä esittävät Huojuvan talon alistuvaa ja taistelevaa sisarta. Toiminta siirtyi uusiin tiloihin Erottajalle vuoden 2013 alusta. Taustalla suhahtivat morganismit ja muut luonnontieteen oppiriidat. Tandefelt löysi Museokadun tyhjäksi jääneen pankkisalin ja näin Teatteri Avoimet Ovet asettui aloilleen. Porvarisnaisilla ei ole sydäntä, teatterihistorian professori Pirkko Koski kirjoittaa esitteessä. Tarina on sekä raadollinen ja tolkuton. Työmiehen vaimo puhuttaa Katsoin Munkkiniemen lukion 1. Liisi Tandefeltin kaudella (1998–2003) teatterin ohjelmistossa oli paljon klassista musiikkia ja runoutta. Miehet juovat ja pettävät vaimojaan. Kun teatterilla on valistustehtävä, esite on myös täynnä naisille tärkeitä tasaarvon etappeja lainsäädännössä. Aviomies ei kanna vastuuta ja tuhoaa vaimonsa omaisuuden, maineen ja terveyden. 1880-luvun sosiaalinen realismi on oivasti siirretty uuteen maailmaan. TSILARI 2/2014 29 syventäville luennoille ja paneelikeskusteluille. Tsilari_2-14_22.indd 29 27.3.2014 12.12. Uuden johtajan Heini Tolan aikana (2004–) teatterin ohjelmiston perustana on vahva draama, erityisesti kotimaiset tekstit. Näyttelijät tuottavat musiikin energisesti itse, kuten aina teatterissa. Naiset teatterisäveltäjinä –keskiviikonklubia emännöi laulajamuusikko Eeppi Ursin, jonka vieraina ovat Maija Ruuskanen, Katriina Honkanen ja Suvi Isotalo. Tammikuulla 2014 yhden viikonlopun ajan näimme Russian Nights -teatterifestivaalin esityksiä, jotka oli tekstitetty suomeksi. Kirjoittaja seuraa säännöllisesti Stadin pienteattereita ja nykytanssia. Sarja on esitellyt Kellariteatterin (2/13), Kultsan (4/13), Jurkan (5/13), Viiruksen (6/13) ja YT:n (1/14). Klassisen musiikin konsertit ovat Tolan kaudella jääneet pois, mutta musiikkia on ohjelmistossa edelleen; esimerkiksi tangoa ja laulelmailtoja. Johanna menee naimisiin Riston kanssa. Siksi Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama ovat kaksi klovnia, jotka ymmärtävät traagisuudessa piilevän huumorin ja sydämellisen tuskan. Onanistin päiväkirja -näytelmän nimi oli sellainen, että en kehdannut pyytää ketään vakiotai vara-avecia mukaan… Esityshän oli huikean hyvä! Andrei Panikin oli aivan valloittava esittäjä nuorena pikkurikollisena, joka Stalinin, Berijan ja Lysenkon toisen maailmansodan jälkeisessä Neuvostoliitossa päätyy oman spermansa maksetuksi luovuttajaksi laboratorioon. . Salissa oli valtava parfyymin tuoksu ja nauru sille, mitä koimme. Samoin runoiltoja sekä kirjailijoiden nimikkoiltoja järjestetään säännöllisesti. RK Enemmän tietoa taustasta löytyy Pia Houni (toim.): Liisi Tandefelt – monessa roolissa (Like 2006). L. Matti Virtanen oivaltaa, että hankkimalla talon hän voisi saada vaimonsa pyörtämään eropäätöksen. Paavo Kerosuo ja Hanna Seppä ovat liki Työmiehen vaimossa, jossa hulttiomies pettää nuorikkonsa surullisin seurauksin. 1994 oman jo 1970-luvulla alkaneen kiertuetoimintansa tueksi. Vapun alla uusitaan Outo tähti – etydejä elämässä. Klovnit tulkitsevat rockklassikoita: Neil Youngista U2:een ja Johnny Cashiin. Onervan runoutta 1904–1963. Sanallinen ruoska iskee kaksinaismoralismiin ja epäoikeudenmukaisiin valtarakenteisiin. Se on samalla näyttelijä Maija-Liisa Strömin 45-vuotistaiteilijajuhla. Pysyvää esitystilaa etsittiin pitkään. Toisen polven näyttelevän Honkasen tunnelmalliset lauluillat Museokadun tilassa muistan jo 1990-luvun lopulta. Erityisen valovoimainen on Karoliina Kudjoi itse kirjailijan ja Vapun roolissa. Sen esikuvina toimivat keskieurooppalaiset kahvilaja teehuoneteatterit ja kulttuuriklubit. Museokadulta Erottajanmäelle Teatteri Avoimet Ovet on vuonna 1998 perustettu pieni teatteri, joka toimi vuoteen 2012 asti Helsingin Töölössä, Museokadulla. luokan ja Töölön yhteiskoulun äänekkäiden oppilaiden keskellä maaliskuun iduksessa Minna Canthin kuuluisimman näytelmän Työmiehen vaimo. Onanistin päiväkirja oli huikea venäläinen vierailuesitys. Kerosuo, Pohjanheimo, Pitkänen ja Hanna Seppä ovat vakiojoukkueesta hyviä. Alkuvuonna ja uudestaan toukokuulla teatterissa on nähtävillä Otso Kauton ohjaama tulkinta Kari Hotakaisen Juoksuhauntiestä. Sitten hän rakastuu laboranttiin, ja yhdistää työn ja vapaa-ajan
Mun kundi sano et hei, sä voisit kyl välil vähä feidatakki! Ei sun tartte olla aina niin kiinnostunu mun laiffist eikä varsinkaan mun gimmafrendeist. Joskus harvoin koulutustapahtumista jää mieleen jotain. (Jotai hyötyy ilmastonmuutoksestaki, joka sinänsä on sanonko mistä...) Mä siis oikee asetuin lysnaan noit snadei flygaavii ja sirkuttavii luontokappaleit. Se sai mut funtsaan, kuuntelenks mä omia läheisiä ihmisiäni tarpeeks. Se on toi froogaaminen aina varmin tapa saada ensi käden tietoo. Se taas meinaa, et me kaikki tarvitaan toisiamme. Mut ei ny mennä siihe; sehän vaan osottaa et me kaikki ollaan ihmisii ja tän saman sosiaalisen, ryhmäytyvän lajin jäsenii. HAH. Arvaa miks. – No hyvä. Tutkimusten mukaan miehet juoruu jopa enemmän. 30 TSILARI 2/2014 M ä oon kroosannu viime viikot fönari auki. FUNDEERAUKSIA PIRJO TUOHIMAA Mun tytär sano et mutsi, ihan fantsuu et mä voin bamlaa sulle ihan kaiken! ZEN JA LYSNAAMISEN TAITO Tsilari_2-14_22.indd 30 27.3.2014 12.12. Tärkeintä on, että sen saa purkaa – ja että joku muukin, luotettu ihminen, tietää. Ketää ei myöskää tartte kadehtii; jos sä oot lysnannu, ni oot myös huomannu et jokasel on omat taakat kannettavanaan. Mä olen henkisesti täysin sen varassa, että voin koska tahansa soittaa jollekulle luottoystävistäni ja paasata, luottamuksellisesti. Tunteen siitä, ettei tääl kukaan oo yksin, vaan kaikki tsempataan ja dallataan tät samaa elämän karuu gartsaa. Ai et naiset juoruu vai. Ku sä asetut kuunteleen toista, sä unohdat itses ja omat ongelmas; sen toisen henkinen tila täyttää sunkin maindin, ja te voitte saada yhdessä jotai ainutlaatusta aikaan: ratkasun ongelmaan, helpotusta ahdistukseen, hyvän yhteisen jakamiskokemuksen. Se on molemminpuolista: mäkin antaudun usein korvaks tai sähköpostiämpäriks, kun joku haluu kaataa maindistaan kaiken shaiban. Mun aikusil skideil ja monil frendeil on kaikkee jutskaa, jota ne bamlaa mulle; pystynks mä ottaan sen kaiken vastaan ja antaan niillekki jotai. Katottii hyvä leffa (ihmissuhdedraama) ja taas jutskattii. Jopa mustarastas! Ne ja kottaraiset osin talvehtiiki nykyää Stadis ku safkaa riittää eikä oo enää nii kalsaa. Yhden frendini kanssa mulla on oikeen diili: kaiken saa kaataa, se pysyy meidän kahden välisenä, eikä siihen edes tarvitse reagoida. Mulle jäi mieleen yheltä puhelinauttamisen kurssilta tämmönen lausahdus: ”Mieti, miks ihmisellä on kaks korvaa, mut vaan yks suu.” . Mul on kaikki ihan ookoo. No enstekski tietty raittiin ja riittävän lämpimän yöilman takia, mut myös siks, et fogelit alko shungaa. Me naiset ollaan todellaki eri rotuu! Entäs frendit. Mun tytär sit sano et mutsi, ihan fantsuu et mä voin bamlaa sulle ihan kaiken! Me sit hengattii, syötii hyvin, juotii viinii ja tsiigattii Salkkarit sen pyynnöstä. Okei, mä froogasin mun skideilt. Pitäiskö mun öpnata henkistä fönariluukkuani enemmän
Kun stoget rupee skujaan ilman föraria vuoroväli lyhenee 4 minsasta 2,5:een. Mustista ja Korkista sivuava skönen yli menevä brygga olis yli kilsan mittaisena maamme pisin. Kustannusarvio on ”vaatimattomat” 200 milj. P EMU skrivas Tsilarissa (1/2014), et jos byrokraatit ja poliitikot kohtelee Stadia väärin niin ”buldoggi tarttuu heti hihaan.” Hyvä. Lyhyempi Kuliksen bryggakaan ei näytä ihmeemmin houkuttelevan fillarointiin. euroa, jolla siis saatais muutama spora per ruuhkatunti! Miks hirvee hosis, kun nya kaupunginosa on valmis vasta 2025–2030! Ketkä bryggoja käyttäis ennen kuin uudet asukkaat on 10–15 vuoden kuluttua majoitettu Laajikseen. Se onnistunee vasta, kun rantsuun flytanneiden liikkumissuuntia ja -toiveita päästään selvittään. Jos gartsoja levennetään myös bilikoille, kuten on jo ehdotettu, nousee hinta vähintään 300 milj. Onks nyt kanttii ajaa stadilaisten etua. Jos maisema-arvoilla ei oo merkitystä, luulis karmeet kustannukset kiinnostavan. ”Siltalinja kaartaa kauniisti ja kepeän tuntuisesti Kruunuvuorenselän yli.” Muutokset kansallismaisemaksi nimetyllä alueella olis kuiteski bulit, ei vähiten stadikan tornin korkuisen kannatinpylonin takia. Tietääks dirikat itsekään, mihin pyrkivät. Sporan vetämisestä Liisangartsan kautta sentään luovuttiin, kun se olis johtanut karmeisiin trafiikkiryysiksiin ja kliffan ulkoilusaaren, Terviksen tärvääntymiseen. Onks tää syynä hosikseen bygata yhteys ennen kuin edes mahdollisia käyttäjiä on rantsussa. Miksei skurutai dösäyhteyksiä vois parantaa metron yhteyteen Hertsikaan. ”Kruunusilloissa” risoo kustannukset Stadin fyrkkatilanteessa, mut myös vähintään 70% halvempien, tarvittaessa korvattavien lauttojen ylimielinen vähättely. Dogia tarvittaiski pureksimaan dirikoiden hellimää Kalasatamasta Laajiksen Kruunuvuorenrantsuun suunniteltua bulia bryggaa, joka ei ainakaan helli stadilaisten kukkaroita. Laajislaiset ovat tähänkin asti osanneet hoitaa reissunsa saareltaan. Bryggat nostais tonttimaan ja tulevien haussien hintoja. Nykyises surkees taloustilantees pitäs pannaan jäitä borsaan ja ventata, kunnes saadaan realistinen käsitys liikennetarpeista. Taitaa olla aika snadissa Gemma Regaliksen takia stadiin vaivautuvat töllistelijät. . Sitä ennen voidaan trafiikki hoitaa dösillä tai sporilla Hertsikan suuntaan. Vinosnarabrygga muodostaa apulaisdirika Pekka Saurin mukaan näyttävän merellisen portin ulapalle. Tosi kallis tapa saada lisää jengiä hengaileen stadille. Entä väite turismin lisääntymisestä. Trendi on ollu vähentää fiudejen pääsyä cityyn, mutta nyt niitä oikein houkuteltais. Kyse on kuitenkin vain ratikka-, fillarointija jalankulkuyhteydestä Kalasatamaan. Metron nielasis siten iisisti vaikka muutama tuhat lisämatkustajaa. Yhteensä pituutta tulis 3 km! Forssilla duunatun suunnitteluskaban vinnas ehdotus Gemma Regalis, joka latinasta kääntynee Kuninkaalliseksi jalokiveksi. Snygejä bryggoja on jo het Tukholmassa ja Pietarissa puhumattakaan Pariisista, Lontoosta, Amsterdamista ja Venetsiasta. Kun bryggoilla ei oo järkevää tarvetta, on keksitty muita perusteluita kuten cityn elävöittäminen. Aika kallis baana sille snadille jengille, joka viitsis lähtee skujaileen keskelle skönen selkää blosikses ja talven vodas ja snöges. Trendi on ollu vähentää fiudejen pääsyä cityyn, mutta nyt niitä oikein houkuteltais DIRIKOIDEN JA BYROKRAATTIEN ”KRUUNUN JALOKIVIHANKE” TSILARI 2/2014 31 SNAKKAILUA KAI WESTMAN STADIN KUNDI Tsilari_2-14_22.indd 31 27.3.2014 12.12. Onneks valtuusto oli silloin kovana. Stadistakaan tuskin riittää skutseista kiinnostunutta jengiä täyttään ratikoita. Valtuuston pitäs ottaa aikalisä ylimitoitettuun ja ennenaikaiseen proggikseen, jossa yhtään haussia ei vielä oo edes bygattu! Vai onks fyrkkaa jo öösattu niin paljon ettei, bryggoja enää hivata heivata. Bryggoja on myös hehkutettu fillaroijien tarpeisiin. Bryggoja markkinoidaan ”merkittävänä joukkoliikenneyhteytenä”, joka yhdistäis Kruunuvuorenrantsun stadiin. Samaahan yritettiin Skatan hotlankin kanssa, kun dirikat oli jo ”tulleet luvanneeksi” tontin norskimiljonäärille
09-774 1041. Tsilari_2-14_22.indd 32 27.3.2014 12.13. L . J: Stadi skulaa 15 € kpl Mieskuoro Mestari-Laulajat: Mestarit Stadissa 13 € kpl Sakilaiset: Jätkä ja muita kupletteja 15 € kpl Snadi Pumppu: Slangi on swengiä 10 € kpl Stadin kartsat ja mestat – Helsingin slangikartta 10 € kpl Jörde-Juge -cd, 15 € kpl Stadin mestat, lauluja Helsingistä 20 € kpl Stadi Musicard, CD-postikortti 15 slangibiisiä 5 € kpl Lautapeli ”Nähdään kellon alla Vi ses under klockan!” 43 € kpl Tilaajan nimi: Osoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys Tuotteet voi noutaa Stadin Slangi ry:n toimistosta tai tällä lomakkeella postitse, jolloin tilauksesta peritään postituskulut. S . 17 € kpl Malaste, Pentti: Uusi testamentti Stadin slangilla 20 € kpl Mattsson, Eki: Griinataa kimpassa 8 € kpl Mattsson, Eki: Kun Eki oli snadi 10 € kpl Murtomäki, Pauli: Lähdössä linnut 12 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin mestat 1–2 95 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin mestat 3 28 € kpl Pohjola, Arvo: Himaföneri 10 € kpl Rehn, Leif: Gammelin jannu 12 € kpl Rehn, Leif: Jassen från Gammeli 10 € kpl Stenvall, Kaarlo: Stenvallit Stadissa 42 € kpl Tervomaa, Raija: Mesikämmen muurahaispesällä 18 € kpl Tervomaa, Raija: Mutsi ja mä 10 € kpl Tervomaa, Raija: Mut sulle sattuu aina 8 € kpl Tervomaa, Raija: Nopeammin korkeammalle 20 € kpl Tervomaa, Raija: Oho kallista kotia 10 € kpl Tervomaa, Raija & Mattsson, Eki: Skloddit braijaa 8 € kpl Tervomaa, Raija: Sankareita kaikki 18 € kpl PLATAT JA MUU SÄLÄ Kauhanen, E. Kundi . Friidu 5 € kpl KNIIGAT Garam, Sami: Seittemän broidii 15 € kpl Janzon, Eddu: Palsa kanis, litski kalis 10 € kpl Kahla, Martti: Dokasitsä – bylsittekste. 32 TSILARI 2/2014 KLEDJUT Lippikset . XL . musta . J: Stadin styget 20 € kpl Kauhanen, E. XXL 63 € kpl KRÄÄSÄ Havis Amanda pienoisveistos 160 € kpl Isännänviiri 50 € kpl Pöytäviiri 25 € kpl Pinssit 2 € kpl Autotarra 3 € kpl Fritsu 2 € kpl Onnitteluadressit 50, 60, 70, 75, 80, 85, 90 vuotta (ympäröi ikä) . S . M . maksaa postimaksun Hinta Tilaus/kpl TILAA NETISSÄ! www.stadinslangi.fi tai sähköpostitse: toimisto@stadinslangi.fi. Toimisto avoinna ti ja to klo 14–18, puh. M . L . army-malli musta 10 € kpl T-paidat koko . XXL 15 € kpl Marimekon raitapaita Stadin Slangi -brodeerauksella koko . STADIN SLANGI BLISAA Stadin Slangi ry. XL
Mikä seuraavista on sanan 'blisaa' synonyymi. Missä sijaitsee maailman pienin Alko. Eräs ensimmäisistä taisteluista punaisten ja valkoisten joukkojen välillä tapahtui museon edustalla. Tsilari_2-14_22.indd 33 27.3.2014 12.13. W. a) Rix b) Rax c) Rox d) Rex 10. Onneksi olkoon! Vastaukset Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki sähköposti: tsilari@stadinslangi.fi 1. 2. 4. Vilket nyhetsankare valdes till Stadin kundi 2010. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa”. 8. Kahdessa keskimmäisessä rivissä näkyvät hahmot edustavat eri ammatteja. Var finns världens minsta Alko. Se on paras meille suomalaisille. 7. Onni suosi seuraavia oikein vastanneita: Harri Heinonen, Akseli Keränen ja Johanna Snäll. a) tseenaa b) trokaa c) treenaa vai d) treffaa. Dörtsin reiät ovat luodinreikiä vuoden 1918 kansalaissodasta. Kuka sanoi : ”Suomi on hyvä maa. Mikä ainesosa tai mauste on ravintola Kynsilaukan erikoisuus. Ehrström 1909 ja valmisti Oy G. 9. He saivat Stadin Slangi ry:n kirjapalkinnon. Näistä ylimmissä pakotuksissa ovat taiteitten edustajia: muusikko / ruusuja, pappi / tunnistamattomia kasveja, arkkitehti / akanthuskasvin lehtiä, taidemaalari / liljoja. Vad kallas buss nummer 550. Vilken ingrediens eller krydda är restaurang Kynsilaukkas specialitet. Millä nimellä linja-auto numero 550 kutsutaan. Vad är Fredriksgatans minsta nummer. Kuka uutisankkuri valittiin Stadin kundiksi 2010. Vastaukset sivulla 36. På vilken gata utspelar sig lejonparten av händelserna i TV-serien Dolda Liv, Salatut Elämät. TSILARI 2/2014 33 SKABAT STADIFROOGIS Kysymyksiä Helsinki-aiheisesta lautapelistä nimeltä Nähdään Kellon alla – Vi ses under Klockan. Kan man säga att ordet blisa(ta) är en synonym till a) tseena b) troka c) treena eller d) treffa. 3. På vilken ö finns ett område som kallas Sahara och ett som kallas Riviera. Alarivissä on eläimiä: karhu ja mehiläinen, joutsen, hirvi ja teeri. Millä saarella sijaitsevat alueet Sahara ja Riviera. Alemmassa keskirivissä on ammatteja: maanviljelijä / vehnä, karjakko / apila, seppä ja puuseppä. Millä kadulla TV-sarja Salatut Elämät pääasiassa kuvataan. Fotoskaba Tsilarissa 1/2014 Foto oli Kansallismuseon pronssisesta dörtsistä, jonka suunnitteli Eric W. Vem sade: ”Finland är ett bra land, det bästa för oss finländare. 5. Det är ett land värt att försvara och dess enda försvarare är Finlands eget folk”. Mikä seuraavista on klassinen helsinkiläinen kakku. Froogut duunas Jesper von Hertzen ARSKA SOISALO Missä on kuvan puistonpenkki, jonka selkänojan laatassa on tekstiä suomeksi, ruotsiksi ja espanjaksi. 6. a) Rix b) Rax c) Rox d) Rex Vilken av följande är en klassisk helsingforsisk kaka. Sohlberg. Mikä on Fredrikinkadun pienin numero. FOTOSKABA Tsennaaks mestan
Redu Vallisaareen LAUANTAINA 14.6.2014 KLO 10–15 HUOM! REDU TÄYNNÄ! Tsilari_2-14_24.indd 34 3.4.2014 8.45. Rooleissa nähdään mm. Nyt ilmoittaudu allekirjoittaneelle ja sitten bungaa Stadin Slangin Nordean tilille FI56 1011 3000 2066 06, viitenumero on 2493. 040 7274938 tai sähköpostiin rkkupiainen@gmail.com. Risteilyä saaristossa ja ruokailu noutopöydästä. Ja sehän tietää teatteriredua. Näytelmän on ohjannut Jaakko Saariluoma. Vallisaareen ei ole aiemmin päässyt siviilejä, joten se on hyvin mielenkiintoinen paikka! Ilmoittautumiset Stadin Slangi ry:n toimistoon, puh. mennessä suoraan Ritva-Kyllikille, p. klo 12.30 ryhmä takaisin laivassa. klo 15 risteily päättyy Kauppatorille Hinta 79 €, ei-jäsenet 94 € / sis risteily, opastus ja noutopöytä. Ilmoittautua pitää 20.4. Matkalle mahtuu 52 ensin ilmoittautunutta – pidä hosista, sillä minnaathan: spiidit skruudaa slungit! Redun tarkempi ohjelma ilmoitetaan myöhemmin. SLANGIJENGI 34 TSILARI 2/2014 Royal Linen aluksella m/s Natalia Ohjelma: • klo 10 lähtö Kauppatorilta • n. mennessä. Risto Kaskilahti, Pertti Sveholm, Jaana Saarinen ja Sari Puumalainen. Tuttu paikka, Heinolan kesäteatteri, on ottanut tämän kesän ohjelmistoonsa Michael Cooneyn komedian Ilmasta rahaa. Tuttuun tapaan redun hintaan kuuluu myös bulkkitsufet väliajalla ja kunnon tsafka näytöksen jälkeen tutussa mestassa ravintola Tukkijätkässä. Ilmoittautuminen on sitova ja maksun voi suorittaa ilmoittautumisen jälkeen Stadin Slangi ry:n Nordean tilille FI56 1011 3000 2066 06 käyttämällä viitenumeroa 2464 viimeistään 30.5.! Huom! Matti Reittamo skulaa kurttua, yhteislaulua! Teatteriredu kesäiseen Heinolaan to 3.7.2014 Kevät keikkuen tulevi ja kesä sen perässä. klo 11–12.30 opastettu kävelykierros Vallisaaressa, oppaana Jarmo Nieminen • n. 09 7741041 tai toimisto@ stadinslangi.fi 25.4. • n. Huom. Teatteriterveisin Ritva-Kyllikki Kupiainen Stadin Slangi ry. Redun hinta on 65 € / nokka
Kaunokirjallisuuden lisäksi kokoelmaan kuuluu sanakirjoja ja tutkimuksia, kuten Kai von Fieandtin Helsingin paljasjalkaiset ja uusi asuttajapolvi (Helsinki 1958). Kirjastoon kuuluu harvinaisuuksia, kuten Olli Malmbergin kertomus Katupoikia (Otava 1915) sekä Toivo Tarvaksen novellikokoelma Häviävää Helsinkiä (Otava 1917). Foto Martti Talasmaa. Pertti Salolainen ja Kari J. Kari on koulutukseltaan ekonomi ja työkokemusta on mm. Kunniakäynnillä Ässärykmentin muistomerkillä 13.3.2014 Stadin Slangia edustivat Arno Soisalo, Lasse Solman ja Riitta Rannikko. Sä hittaat Karin yhteystiedot sivulta 5. Nyberg on vanhoja sporttikamuja. Ilta-Sanomien entinen päätoimittaja Mara Huhtamäki oli slangitreffien vieraana tammikuussa. Sivustolle ei ainakaan toistaiseksi ole luvassa päivityksiä, mutta nyt on turvattu, että se ei katoa netistä. Tsilari_2-14_22.indd 35 2.4.2014 14.57. Raittinen tuli toistamiseen treffeille maaliskuussa, jolloin hän esitteli uutta kniigaansa Vanha rokkistara. Haastattelijana (vas.) Peter Fryckman. Nykyisin Kari on eläkkeellä. Nybergin. Foto Marjatta Salminen. Tsilarin ilmoitusmyyjä aloittaa Tsilarin ilmoitusmyynnin tehostamiseksi yhdistys on kiinnittänyt vuodelle 2014 ilmoitusmyyjän, Kari J. Proggis on ollut monipuolista ja folkkaa on piisannu välillä tungokseen asti. Slangitreffeillä tapahtuu Kaisaniemen slangitreffit ovat pyörineet Marjatta Salmisen ja Lasse Solmanin johdolla joka torstai koko alkuvuoden. Kari on ilmapommitusten vm 1944 ja taustaltaan Sörkän sälli, budjannut Kurvissa Hesari 2 A c, Kirstinkadulla, II linjalla, Hertsikassa, Torsujen (Helsingin Toverit) Sr-hiihtomajalla, Viiskulmassa, Pasilassa, Maunulassa, Vantaalla, Espoossa, Turussa, Rovaniemella, Kajaanissa, Joensuussa, Haminassa ja nykyään Arabianrannassa. Kari ottaa mielellään vinkkejä sopivista ilmoitusehdokkaista Tsilariin ja lupaa vihjepalkkion toteutuneista ilmoituksista. Käenkujan Otskista, Säästöpankkiryhmästä, ja oman konsulttitoimiston vetäjänä. Jussi Raittisen tahdittamana Stadin Slangi ry samlasi Lastensairaalan hyväksi Kaisussa helmikuun alussa – fyrkkaa saatiin kasaan 2700 egee. Myös Kauhasen luoma massiivinen slangisivusto slangi.net siirtyy Stadin Slangin ylläpitämäksi. Foto Marjatta Salminen. SLANGIJENGI TSILARI 2/2014 35 Kauhasen slangiperintö Stadin Slangille Erkki Johannes Kauhasen perikunta on lahjoittanut Stadin Slangi ry:lle yli sata nimikettä käsittävän slangikirjakokoelman
Emmä tajuu. valkosipuli / vitlök 7. Heidän nimensä mainittiin. Numero, jossa kirjoitin Stadin kundista skimbaamassa, johti yhteydenottoon kahtaalla Tsilarin jakeluverkon ansiosta. Ajatuksissa lähtee kiitos niille henkilöille, jotka tarjoavat lukijoilleen niin ilahduttavia tarinoita! Kaunista ja aurinkoista kevättä, toivottaa LEENA SVENSSON Pidetää slangi slangina Skutsilalle Bergasta (Tsilari 6/2013): buli tattis, Sä skrivasit pelkkää asiaa, mut mun tarttee oikaista pari snadii seikkaa. Mulle on skidistä saakka puhuttu daisoista daisoina ja oon oppinu et daisarit on rintsikat. yks sellane o paljo käytetty frigaasi. Lisäksi hän kertoi liittyneensä Stadin slangin jäseneksi ja saavansa vastedes oman lehden Texasiin. Heh! Kelasin kuitenkin, et mikä tää juttu oikein on, kun vanhat fabutkin käyttää daisoista sanaa ”daisarit”. Sekoiluu on sanois gravis (hautausmaa) ja gravari (haudankaivaja) tai jengi (tuttu porukka) ja folkka (väki, kansa), semmosii sekoilui hittaa vilt Tsilarii bluggates, mut yritetää yhes pitää slangi slangina ilman englantilaisii sanoi. Huvilakadulla / Villagatan 4. 10 3. Se oli upea mesta pikkukundeille, kun esimerkiksi v. Noi daisarit kun on niin selkeesti daisarit ja daisareiden käyttö daisoina on outoo. Mitkä ne rintsikat sitten on, jos kerran daisarit on daisat. JOHANNA SNÄLL Vielä huoltsikoista Tsilarissa 1/2014 kerrotaan Stadin vanhoista huoltsikoista. ARZI Tsilariin 1/2014 oli pujahtanut virhe. Tosin kirjapainon tekstinskrivaaja oli jättäny pilkun veks sanan ”Skeidat” jälkee, joten seki saatto snadisti sekottaa tarkotusta. Onhan tietty niinkin, että kaikis murteis on trendejä, ja sama juttu voidaan sanoo monella tapaa, eikä oo mitään ”oikeeta”. Tokaks mä haluun oikasta Heka-proffan kniigasta esittämääni kritiikkii. P-J oli kuitenkin aloitteellinen ja soitti Suomeen jollekin tutulleen ja selvitti minun puhelinnumeroni. Hieno stoori! KIMMO Stadifroogis vastaukset 1. Stikkaan tässä peliin yhden huoltsikan, joka skabaa tiukasti vanhimmasta sellaisesda. MATTI HONKALA VUORINEUVOS Kiitos Tsilari on lehti, jonka aina luen kannesta kanteen, ilmoituksia myöten. Peter Nyman 2. Alla Kimmo snakkaa, miten sai jutustaan palautetta. Sain puhelun: ”Täällä puhuu Pikku-Jussi!” Tajusin heti, että Tsilaria on luettu ja sain kuulla tarinan. Paljon olisi alueelta muutakin kerrottavaa, mutta tämä nyt tällä kertaa huoltsikoista. Faija palveli AutoP:ssa kolkytluvulta lähtien ja minäkin asuin siellä, asuntomme oli päärakennuksessa sisäpihalla, syntymästäni 1945 vuoteen 1954, jolloin faija muutti duunia palveltuaan inttiä 25 vuotta. Mulle kelpaa kledjuks pelkkä rigi, vaik oon lysnannu kaikenlaisii vendauksii, esim. Adolf Ehrnrooth 9d) Rex 10b) trokaa LESAAJAPALAUTETTA TSILARISTA JUTTU KIERSI MAAILMAN Tsilari_2-14_22.indd 36 27.3.2014 12.13. Ja yhdistyskin sai uuden jäsenen. Oon aina pistäny daisareitten väärinkäytön Juicen Juankoskelaisen bamlauksen piikkiin, kielitaituruudest huolimatta. Vanhassa kauppahallissa / Gamla saluhallen 5. Rigi tarkottaa purjebotskin koko mastoja purjevarustusta, ku taas priki on purjebotski-tyyppi. Ekaks, mä skrivasin ”Tsilari – Stadin slangilehti! Skeidat,” mä siis tarkotin, ettei Tsilari olis ihan redi slangilehti, ku siin o nii vilt selkokieltä. 1952 jenkeistä olympialaisia varten köpatut Checker-taksit tuotiin kasarmin korjaamon takapihalle kunnostettavaksi. Kirjoitin tarinassani Storkista ja Pikku-Jussista, joista ensin mainitusta en ole kuullut juuri mitään vuosikymmeniin ja Pikku-Jussista ehkä 20:een vuoteen. Kyse on Mechelininkatu 34:n, entisen Autopataljoonan, pihallaolevasta bensiksestä, jonka väitetään (HS 4.11.1994) olevan Stadin vanhin! Surullista sen sijaan on, että koko AutoP:n alue on päästetty ränsistymään, myöskin mainittu bensis, joka oli toki vain puolustusvoimien ajoneuvojen tankkausta varten bygattu. Joku skrivas, et metsku döfaa havupuulle, no, kai se kuiteski on skutsi joka havupuulle döfaa, metsku on metalli. Olis silti jees kuulla, et käyttääkö jengi yleensä daisoja vai daisareita vai onks tää daisat vaan joku mun ja mun frendien oma setti. Santahamina / Sandhamn 8. Jokeri / Jokern 6. Skimbajutun skrivas Kimmo Kivirinta. Mä en oo tarkottannu, et se kniiga olis skeidaa, mä oon vaa skiiannu, et se o siansaksaa, ku siihe o blogattu kaikkien sanojen kymmenii eri muotoi, niiku Hekan skrivaukses viime numeros pukuu tarkottava sana rigi plus sen muut 18 versioo. Kerron ihmeellisestä tapahtumasta. SLANGIJENGI 36 TSILARI 2/2014 Daisarit vai daisat Kiitti Palmiselle siististä Daisari-paminasta, ”golgatan olgat”... Olivat sitä siunailleet ja muistelleet vanhoja. Siis artikkeli kiersi idän kautta koko maapallon minun korviini. Kyl mullaki välil futaa tyhjää, ku mä joudun funtsii joittenki sanojen tarkotusta. Toimitus pahoittelee virhettä. Storkille (Henrik Stork) menee Tsilari Filippiineille ja vuoden ensimmäisen numeron saatuaan ja todettuaan sen, että lehdessä puhutaan hänestä, hän soitti Skypen avulla Teksasiin P-Jussille, johon oli pitänyt säännöllistä yhteyttä ja kertoi artikkelista. Jos intoo riittää, niin tehkää joku snadi äänestys jossain häppeningissä, et onks se daisat vai daisarit (mut tietty niin, että täytyis olla muutamaakin sukupolvee messissä)
Toimittaja työskentelee luottamuspohjaisesti toimitussihteerin apuna ja ohjeiden mukaisesti. Vuoden 2013 toimintakertomus, tuloslaskelma ja tase hyväksyttiin, tilinpäätös vahvistettiin ja hallitukselle myönnettiin vastuuvapaus. vuosikerta Hinta 6 € TSILARI Biisisk aba ratkes ! Tsilari_taitto_2_13_3.indd 1 9.4.2013 13.31 Tsilari_2-14_24.indd 37 3.4.2014 8.47. Ylimääräisen yhdistyksen kokouksen koollekutsumiseen riittää jatkossa, että aloitteen tekee väh. Toimituksen eri tehtävissä journalistinen kokemus on tarpeen ja slangin taitaminen eduksi. Toimitussihteerille maksetaan julkaisukohtainen palkkio. Vuosikokouksen päätöksiä Marskin ritarit rivissä TSILARI 2/2013 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 18. Helsingin seudun Kesäyliopisto ja Stadin Slangi ry järjestävät yhteisvoimin toukokuussa 2014 kolme yleisöluentoa, joiden aiheena on Stadin slangi. vuosikerta Hinta 6 € TSILARI Stadin Friidu & Stadin Kundi Stadin Slangi ry:n vuosikokoukseen 24.3. Toimitussihteeri huolehtii myös Tsilarin digitaalisen sisällön tuottamisesta. Sääntöjen tarkoituspykälään lisättiin lause: ”Yhdistyksellä on stipendirahasto, jonka avulla se voi tukea toimintaansa edistävää tutkimusja perinnetyötä.” Varapuheenjohtajan valitsee jatkossa hallitus, ei yhdistyksen kokous. Tsilari ilmestyy kuudesti vuodessa kauttaaltaan nelivärisenä aikakauslehtenä sekä verkossa. vuosikerta Hinta 6 € TSILARI Bensikset ja huoltsikat Skvettamäessä Tsilari_1-14_17.indd 1 4.2.2014 13.06 Pressa Halosen puhe mutseille TSILARI 3/2013 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 18. Päätoimittaja johtaa lehden toimitustyötä ja ilmoitusmyyntiä. klo 17.30–19.00 ”Suuri slanginkeruu 2014” Terhi Ainiala, suomen kielen yliopistonlehtori ja dosentti, Helsingin yliopisto sekä Minna Harmanen, Äidinkielen opettajain liiton puheenjohtaja, äidinkielen opettaja ja vararehtori, Helsingin yhteislyseo TSILARI HAKEE päätoimittajaa, toimitussihteeriä ja toimittajia Stadin Slangi ry on miltei 4000 jäsenensä ansiosta Suomen suurin kotiseutuja perinneyhdistys. Se julkaisee arvostettua Tsilari-nimistä jäsenlehteä. Stadin Slangi ry on dynaamisessa murroksessa, jonka tavoitteena on kehittää yhdistyksen toimintaa kasvavan jäsenistön tarpeita yhä paremmin vastaavaksi. Tässä tehtävässä myös Tsilari uudistuu vaalimalla parhaita paperilehden perinteitä mutta myös kehittymällä digitaalisesti, jolloin lukijat voivat tuottaa julkaisuun sisältöä. Stadin Slangi ry tarjoaa Tsilarin toimitustyöhön osallistujille näköalaja vaikuttamispaikan Stadin kotiseututoimintaan. Luennoille on vapaa pääsy. Luennot pidetään torstai-iltaisin Haaga–Heliaammattikorkeakoulussa Itä-Pasilassa osoitteessa Ratapihantie 13. klo 17.30–19.00 ”Svensk Helsingforsslang. Toimitussihteeri vastaa lehden sisällön kokoamisesta sekä toimitusprosessista yhdessä ammattitaittajan ja painon kanssa. 1/50 yhdistyksen jäsenistä. Luennoijina on slangintutkijoita, joiden johdolla tutustutaan talvella 2014 helsinkiläiskouluissa järjestetyn suuren slanginkeruun tuloksiin sekä Helsingin ruotsinkieliseen slangiin. Oikean suunnan varmistamiseksi Stadin Slangi ry toteuttaa ammattimaisen lukijatutkimuksen kuluvan kevään aikana. Tervetuloa! Ohjelma: To 8.5. Toimitus rakentuu lukijatutkimuksen viitoittamalle kestävälle perustalle, jonka ytimenä on lukijoita ja ilmoittajia kunnianhimoisesti palveleva jäsenjulkaisu. Painosmäärältään 4000 kappaleen Tsilari on Aikakauslehtien Liiton jäsenjulkaisu. osallistui 45 jäsentä. (Helsingin ruotsinkielinen slangi)” Mona Forsskåhl, pohjoismaisten kielten professori, Tampereen yliopisto To 22.5. Tehtävä on luottamuspohjainen. klo 17.30–19.00 ”Slangintutkimus eilen, tänään ja huomenna” Terhi Ainiala, suomen kielen yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto To 15.5. SLANGIJENGI TSILARI 2/2014 37 Stadin Slangi järjestää yleisöluentoja aiheesta MISSÄ MENET, STADIN SLANGI. Yhdistyksen kokouksen voi kutsua koolle ilmoittamalla siitä jäsenlehdessä tai muussa helsinkiläisessä lehdessä. Jos haluat sitoutua yhdistyksen innostavaan, määrätietoiseen kehittämiseen ja katsot jonkin tehtävistä omaksesi, ota yhteyttä yhdistyksen hallituksen puheenjohtajaan Pekka Kurviseen sähköpostitse pekka.kurvinen@elmio.fi tai puhelimitse 0500 561 652. Bensikset ja huoltsikat TSILARI 1/2014 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 19. Yhdistys on myös juuri rekrytoinut Tsilarin ilmoitusmyyntiin ammattilaisen. Kaikki haettavat tehtävät ovat heti täytettävissä
Maksa vinkui ja siks kai selkäkin oli klesa. Ekana päivänä ei tapahtunut mitään. Ton testin jälkeen mä dallasin pitkäripaiseen ja rupesin taas dokaan. Hiki flygas ku saunassa. GAMLAT DOKAA SAUTSKI Tsilari_2-14_22.indd 38 27.3.2014 12.14. Mä vedin herneen klyyvariin ku mä pluggasin miten muka gamlan jengin dokaaminen aiheuttaa delaamisia, luitten brakaamisia ja tietysti myös kuluja verojen bungaajille. Kandee tässä iässä jättää väliin kaikki terveysfasistien väitteet siitä mikä on gamloille staroille gutaa ja mikä ei. Ei helpottanu vaik mä nappasin monta aspiriinia. Se koetaan terveyden, arkiselviytymisen ja sosiaalisen kanssakäymisen edistäjäksi.” (THL) Tolta botnelta mä just dokaan niin paljo ku mulle tekee meisseliä. Valtio spaaraa bulit fyrkat ku mä dallaan Alkoon slumppaamaan flindan brandya tai viskiä, snubbailen yksin himassa eikä kukaan spidaa et mä dokaan liikaa. Moni niistä ottaa snadit snubit melkein joka päivä. Mä oon yks niistä. 4. Oli pakko duunata helkutin iso pydäri kahdella häränsilmäegulla ja skruudata kaikki kerralla veke. Siitä huolimatta yö oli liskojen yö. 5. Alkoholin lääkekäyttö on tuttua jo omien isovanhempien ajoista. 2. Päädyin lopulta funtsaamaan: 1. Mä en jää kenellekään skriittaa. Unikin tuli iisisti. Funtsasin, et mä koklaan olla ihan ilman brenkkua yhden viikon ja tsekkaan tuleeks mulle siitä vänkä fiilis. Viikon testin jälkeen hiffasin, ettei edes mun skloddit kehunu mua ku mä olin ilman brenkkua, sillä mä olin kuulemma ollu dorkempi faija ku ennen. Skeidaaks noi junnut tutkijat mitään siitä bonjaa. Mä meinaan flaidaa vimpan päälle et mua ei roudata sinne. Iltapaukun sijasta divasin bulin mukin kaakaota plus duunasin ison pinkan tsiegurasmörgareita. . Kolmantena päivänä rupesin tsennaamaan kremppoja eri puolilla kroppaa. Siltä tsittaamalta funtsasin, et mä koklaan olla ihan ilman brenkkua yhden viikon ja tsekkaan tuleeks mulle siitä vänkä fiilis. Ei ainakaan mulle. 38 TSILARI 2/2014 T utkijat on taas hiffanneet yhden karmeen terveysriskin: Gamlat starat, ja friidutkin, dokaa bulimmin ku vastaavasti joku vuoskymmen sitten. Skloddit sano sillon mulle: ”Kliffaa ku oot taas entises. Sä oot best faija snadisti spöndessäkin.” Kandeis myös minnata fakta gamlojen dokaamisesta: “Vähäisellä alkoholin käytöllä saattaa olla positiivisiakin terveysvaikutuksia. 3. Meisselin pituus riittää mulle ku se on pari snapsia luntsilla ja snadi yömyssy illalla. Mähän oon silloin kultaeguja muniva fogeli ku mullei oo pyrkyä johonki Stadin byggaamaan hoivahimaan mis ei saa dokata. En mä silti ole buli kustannusriippa muulle jengille; mähän bungaan sen minkä dokaankin. Niillä vedin poikittaista stakaa vierotusoireille. Kyl se oikeesti on nuoremmat dokut ku on ongelma. Siks mä en kestä tiukkapipoja jotka stikkaa strubaa, et milkkis muka on parempi ruokajuoma ku snadisti brenkkua. Unisnubin korvikkeeks mä skruudasin koko levyn Fazerin sinistä, mut ei sekään mitään jeesannu vaik oliki gutaa. Seuraavana aamuna iski silti hirvee nägis ihan ku bulissa krabbessa. Näillä korvikekikoilla tsemppasin koko loppuviikon ja fiilis vain dyykkas. Jos mä snubbailen, niin se just hyödyttää yhteiskuntaa ku mä bungaan bulit verot jok’ikisestä snubista
ilmoitus s. TÄYTÄ TEKSTAAMALLA JA ILMOITA TÄYDELLINEN POSTIOSOITTEESI! Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys skrivatkaa mut jengiin! Stadin Slangi ry. klo 10–12 Helsinki-päivä, Stadin Friidun ja Stadin Kundin julkistaminen Espan lavalla: Jesper von Hertzen, Data Rhythm Boys Swing Band, Räppimummo Eila, Slangikuoro… La 14.6. 09-774 1041 toimisto@stadinslangi.fi . Les Misérables -musikaali Tampereen Teatterissa . klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä To 24.4. Jäsenmaksu 28 € / vuosi. ilmoitus s. ilmoitus takakannessa To 15.5. muutos (muista jäsennumero) Liittymismaksu 15 €. 34 . klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä Pe 25.4. TSILARI 2/2014 39 Sukunimi: Etunimet: Jakeluosoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Sähköposti: Syntymäaika: Syntymäpaikka: Sukupuoli: mies nainen Erityisjäsenmaksu: koululainen opiskelija Paikka / Aika / Allekirjoitus Hak.nro / Maksupäivä (toimisto täyttää) Jäsennumero Osoitteen tms. fi. klo 18 Mutsi on bestis -tapahtuma Helsingin tuomiokirkossa, ks. klo 11 Uutisvuodon nauhoitus, osoite: Ilmalanportti, Uutiskatu 5, Studiotalo. maksaa postimaksun Stadin Slangi ry:n jäsenhakemus . Teatteriredu Heinolaan, ks. Redun vetäjänä toimii Marjatta Salminen. Tsilari_2-14_22.indd 39 27.3.2014 12.14. Toukokuu To 8.5. Koululaiset ja opiskelijat 5 € / vuosi. Kesäkuu To 12.6. Huhtikuu To 17.4. Vahtimestari opastaa slangijengin Uutisvuodon tarjoamille kahveille kahvilaan. La 26.4. 09 774 1041 tai toimisto@stadinslangi. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä, Viihdekuoro Sonante To 29.5. klo 10–15 Redu Vallisaareen, ks. Heinäkuu To 3.7. 34 SLANGIJENGI Stadin Slangi ry:n häppikset ILMOITTAUTUMISET / FROOGAT Stadin Slangin toimisto Ilmari Jokinen, Puh. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä To 22.5. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä . Ilmoittautumiset byrooseen, puh. Pluggaa Tsilari netistä! Tsilarin nettiversio löytyy Stadin Slangin kotisivuilta
Helsingin tuomiokirkossa torstaina 8.5.2014 klo 18.00 Mutsi on bestis VAPAA PÄÄSY –ei tarvi libareita! Stadin Slangi ry yhteistyössä Tuomiokirkkoseurakunnan kanssa. Äitienpäiväkonsertti Tsilari_2-14_22.indd 40 27.3.2014 12.14