vuosikerta Hinta 8 € VUODEN FOTAAJA Stadi vuonna 1918. Nro 2/2018 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 23
www.taksihelsinki. + 0, 35 €/ m in + pv m . FREESIN KLIFFA. 30 €) 10 krt 47,50 € (norm. Skulaa 0100 0700 tai lataa Taksi Helsinki -sovellus! Kantsis lakkaa spiidaamasta ja kaivaa luuri kasta. 50 €) Lihatukku Veijo Votkin oy tehtaanmyymäLä ma-pe 7-21, la 7-18, su 10.30-17 Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki . 010 766 8912 s-market sokos helsinki Postikatu 2 00100 Helsinki . 09-774 33 477, www.wotkins.fi chef wotkin’s paLVeLutiskit prisma itäkeskus Vanhanlinnantie 1 00900 Helsinki . So ve llu ks el la til aa t IL M A IS EK SI ! Me kyll tsörataan.. 010 766 1047 Bungaa snadisti, ni ei tarvii dallaa bulisti. BERGGA I KONDEKA I MALMI I MÄRSKY I BÖLE I SILTIS I TÖLIKKÄ I VUOKKI urheiluhallit.fi urheiluhallit.fi Tsennaat mestat, tu tsimmaa spessuhintaan! Uintietu -10 % Senioriliikunta 5 krt 25 € (norm. H in na t: Pu he lu 2, 76 €/ pu h
VAKKARIT 4 Snadit 5 Päikkäri 6 Lööppi 18 Slangilodju 36 Slangi blisaa 37 Skabat 38 Slangijengi 40 Pluggaajat 43 Stadis tapahtuu Kansi: Marit Henriksson STADILAISIA 7 JÄSENILLE KIITOSTA – kevätkokous 12 SATUTÄTI ULLA 95V – Marjut kävi onnittelemassa 13 VUODEN FOTAAJA – Virve treffas Maritin 20 WOTKININ TSIEGURAT – Varvikko haastatteli Veijoa STADIN MESTAT 21 SKLODDI SKATTALTA – Varvikko pluggas 26 KANTSUN NUORII – Ossin stoori jatkuu 27 SKIDINÄ HERULISSA – Rosendahl minnailee 35 STADIN POLUILLE – Kuutar dallaa 42 STAILIMMAT BYGGAT – B.Wisser: ennen osattiin EKS MINNAA 16 HERULIN KUNDIT FUTAS – Varvikko skrivas 18 SLANGII STAGELLA – Paunonen ja Pygmalion 24 KÄRTSÄRI KATSKILTA – Salo minnailee 28 KIANTO KRUNASSA – Westmanin himakulmilla SNAKKAILUU 22 MUSAA JA FOTOI – Kolanen kulttuurista 30 PITSKUN VALVOJAT – Julle funtsaa 31 KUNDIT JA FRIIDUT – Koroma 32 LUJAA LANDELLE – Palminen metros 34 HOMMAT KONDIKSES – Raija ja Suomi100v s. s. H in na t: Pu he lu 2, 76 €/ pu h. Foto: Ivan Timiriasew. Helsingin kaupunginmuseo. www.taksihelsinki. Bungaa snadisti, ni ei tarvii dallaa bulisti. So ve llu ks el la til aa t IL M A IS EK SI ! Me kyll tsörataan.. Skulaa 0100 0700 tai lataa Taksi Helsinki -sovellus! Kantsis lakkaa spiidaamasta ja kaivaa luuri kasta. 14 Foto: Botlarijono Heikinkadulla (nyk. + 0, 35 €/ m in + pv m . Mansku) 1918. 8 Stadi 1918 SISIS F o to : R ai m o K u it u n en TSILARI 2/2018 3 Slangikuoro 5 v
Keruu loppuu 1.6. 4 TSILARI 2/2018 Toiminnanjohtaja ja jäsensihteeri Marjut Klinga puh. Stoorien keruu: mun maisema S uomen Kirjallisuuden Seuraa kerää jengilt stoorei niitten omist tärkeist maisemist. Kuoreen pitää skrivaa kans: ”Maisema”. ja tuloksist kerrotaan syksyl 2018. Kirsin esikuvana maalauksessa oli 55:n vuoden takainen elokuvamainos, jossa filmistara esiteltiin stailina ja snyginä kundina, mikä tarkoitti, että myös spaddu sopi kliffasti handuun. Stoorien sendaajat voi finnaa kniiganki, ku niit arvotaan kaikkien vastaajien kesken. Slangijengi onnittelee! Foto: Kummipoika Joni. sosiaalineuvos Antti Honkonen, Tapsan tytär Marja ja hänen tyttärensä, taidemaalari Kirsi Salonen. Edellisen kerran Stadin Slangin edustaja Sulo ”Supa” Santasella oli kunnia pitää juhlapuhe 13.10.2007. Foto: Heidi Hirsmäki, Kustaankartanon studio. SKS:n lisäks messis on Svenska litteratursällskapet i Finland ja Turun yliopiston tutkija Laura Seesmeri. VIRVE KUUTAR Kutsuvierastilaisuudessa messisä olivat mm. KARI VARVIKKO SNADIT Ässä-rykmentin muistomerkillä P atsaalla vietettiin 13.3.2018 Talvisodan päättymisen 78-vuotistilaisuutta. Jos sendaa meilis, ni osote on: keruu@finlit.fi ja aihekenttäään pitää skrivaa: ”Maisema”. Stadin Slangia edustivat siellä hallituksen jäsen Esko Vepsä, joka piti juhlapuheen sekä Arno Soisalo, joka oli mukana myös lokakuussa 1999, kun Stadin Slangi ensimmäisen kerran laski kukkaseppeleen Ässä-rykmentin muistomerkille. Ota yhteyttä byrooseen, kun haluut hoitaa jäsenasioita tai Tsilarin tilauksii, ilmoittautuu reduille, slumppaa slangikamaa tai libareit tapahtumiin.. Lisää infoo voi tsiigaa saitilta: www.finlit.fi/maisema. Skulaa voi muinakin aikoina. Kuka diggaa erämaata, kuka Espaa, saaristoo, landen perukoita, peltsii tai Stadin lähiöitä. Ne kerää kans fotoi. Foto: Marjut Klinga. Nuutiset jiftikses 60 v Terttu ja Antero Nuutinen viettivät 1.3.2018 60-vuotishääpäivää. Tapsa framille Kustaankartanossa T apio Rautavaaran friidunfriidun Kirsi Salosen isofaijastaan smoglaama taulu duunattiin framille Okelin Kustaankartanon palvelukeskuksessa maaliskuussa. Ett ne sais kans muistoi stadilaisist maisemist, ni slangijenginki kandee käydä skrivaamas omii stoorejans. ARSKA SOISALO Arno Soisalo ja Esko Vepsä Ässä-rykmentin muistomerkkillä. Niille voi skrivaa muistoi ja kokemuksii suomeks, sveduks ja saameks (slangi ei siis käy, ku ei se oo Härmän virallisii kielii). 045 1867238 toimisto@stadinslangi.fi Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Byroossa voi käydä päivystys aikoina tiistaisin klo 14-18 ja torstaisin klo 12-16. Stoorit voi skrivaa suoraan netis tai sendaa SKS:n arkistoon: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, arkisto, PL 259, 00171 Helsinki
TSILARI 2/2018 5. Pöydässämme tsittas nuori japsigimma. Hieno pätkä, gimma heitti ja stiggas huiviin loput valkkarit. Ei nää ikäkundit kuitenkaan koskaan tuoneet kokemuksiaan kovin hanakasti framille. Ne muistuttaa hetkistä, joita ei ole syytä missaa. Ei, vaikka näyttelijätki oli nuorempii ku ekassa Tsennaamattomassa. MOLMBERGIN STEPATESSA Väinö Linnan bootseihin, sodassa oli jo bulit äänitehosteet ja veren väri ole punane. PÄIKKÄRI TSENNAAMATON SOLTTU K ävin tsiigaamassa Tsennaamatonta solttua Rivierassa, entisessä Kruunussa Harjukartsalla. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Ollessani ruodiksessa Kajaanissa vuonna 1964, hiffasin ett siel oli vielä päällystöjengissä muutamii rindiksellä skraganeita uffareita. Skloddena sitä ei oikein edes bonjannu. Värifoto ja rytinä vaikutti, mutt ei sytyttäny sillai ku mustavalkonen. Sodan jälkeen kriguleikkejä sitte jo braijattiinki vähän joka pitskulla. 040-767 4212 tsilari@stadinslangi.fi Kimmo Isotalo puh. Louhimiehen näkemyksessä on megessä enemmän herkkyyttä, jota siihen tuo himarindiksen ja gimmojen rooli. Japskifriidu on pitäny koko ajan hyvin pokkasa. Jokane versio Tuntemattomasta puolustaa mestaansa. VIISKYTLUVUN JANGSTERI tuskin hokas, ett leffan äijät oli jo fabuja. Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin. Sen sijaan nuoret kouluttajat latas kifrusa niitäki innokkaammin Tuntemattoman viitoittamaan suuntaan. Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. Tsökatessamme väliajalla hylsyjä, froogasin friidulta, mikä sen oli saanu tulee kyttää tällasta krigupätkää. 0400-447507 kari.varvikko@eepinen.fi Toimitussihteeri Virve Kuutar puh. Ku Tuntemattoman stadilainen jangsteri, alokas Asumaniemi shingraa rindikselle, se heittää läppää rehvakkaasti, ett miss niitä suolattavii ryssii oikein on. Mä haluun tsennaa Suomen hissaa. Toi on ollu suomalaisille varmaan vaikee mesta. Vaikka sodan kauhut ja mielettömyys ovatki vahvasti kankaalla, himppu ja böndetanhuvien emännät ovat paitsi vastapaino myös tunnelisä mikä palkitsee filmiin samastuvan. Eli hittasin kaikki soldaatit juuri oikeassa ajassa. Ei oo kertaakaan ollu skagis. PÄÄSIN KATTOON Edvin Laineen Tuntemattoman väärillä papruilla 50-luvulla, Rauni Molbergin Rexiin 1985 ja nyt oltiin Aku Louhimiehen krigun leffan baaripöydässä. Pikkukundin mielestä se ei ollu pääasia vaan enemmänkin se meno ja meininki. 050-552 1360 seppo@palminen.com Arno Soisalo puh. Tämän päivän nuoret näyttelijät klaaraavat homman iha jees. 040-715 4042 arno.soisalo@pp.inet.fi Taitto Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab ISSN 1239-9523 Postiosoite Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 23. Olipaha puitteet vekslaantunnu. Kun multa froogataan, oliks tarpeellista duunaa niin monta eri versioo, ni ny ku näin viimese, ni must tuntuu, ett oli. Viiskytluvulla krigu oli vielä tajuttoman lähellä. 040-725 3788 kimmo.isotalo@alumni.helsinki.fi Risto Kolanen puh. KARI VARVIKKO Toimituskunta Päätoimittaja Kari Varvikko puh. Asennettaki oli: krigun vastaisuus. 0400-204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi Seppo Palminen puh. Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. Jos skidinä ei bonjannu kaikkee Laineen leffan skoijii juttui, niin Molbergin pätkässä huumori ei ollu oikee bulissa blumsterissa. . vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. Kuitenki se heijastu Kannaksella flaidattujen faijojen kautta niin himajengiin ku kartsan kundeihinki. Jengi tsittas pöydis ja kippas samalla snadeja drinkkejä tai viinii, ku öölin dokaamine olis saanu leffan smyygaajat luudaa jatkuvasti veskiin. Nuoriso ei kuitenkaa digannu versiota niin paljo ku ventattiin. On iha snygii ett eri ikäpolvet saa infoo sillä tavalla, jonka snaijaa ja kandee funtsiiki
Se on varmaan ekana korkkaamassa terassikautta kantamestassaan. NO JOO. HARRI SAKSALA bamis harri.saksala@gmail.com www.stadinslangi.fi BAMIKSEN LÖÖPPI GLAIDUU SLANGIKEVÄTTÄ! M un yks kaiffari on semmonen kivikylän kasvatti et tommonen pimee ja galsa talvi ottaa sitä aina närviin. Se oikeesti inhoo talvee ja ihmettelee, et miks esi-isien piti aikoinaan kurvata näin frysikseen mestaan, ku kliffempiakin olis ollu, semmosia mis suulis skriinaa ja gartsalla voi dallaa tammikuussakin pikkutakki päällä. Hirvee bulttis. Tsau. Kiitti kaikille mukana olleille! Ja sit vielä snadi loppukevennys Mäkelän Juhanin aikoinaan toimittamasta Stadin slangi bökkeristä: Moi. Tää mun galsaa inhoava kaiffarikin alkaa kummasti svengata ja smailata. Tsau. Talvi on täällä tosiaan mörkki ja galsa. HALLITUS Puheenjohtaja Harri Saksala harri.saksala@gmail.com Varapuheenjohtaja Kari Varvikko kari.varvikko@eepinen.net Taloudenhoitaja Esko Vepsä esko.vepsa@jippii.fi Pirkko Haapala pirkko.haapala@jippii.fi Kimmo Karvinen kimmo.karvinen@pp1.inet.fi Seppo Palminen seppo@palminen.com Jaakko Perkiökangas jaakkoperkiokangas@gmail. Kuvitelkaa. Jeh. Niin tänäkin talvena. Ainaki joteski. Ne sano et se oli joku urheilupäivä. Jengi stikkaa pipot nurkkaan ja alkaa relata ja siihen malliin. Vaikka taivas stikkais jääpuikkoja tai vastaavia, se ei maindaa. Ihan kivasti jengiä paikalla Kaisiksen raflassa tekemässä tärkeitä päätöksiä. . . Fittii dokaa yksin. Joo. Otetaanks toiset kaltsut. . . YHDISTYKSEN KEVÄTKOKOUSKIN tuli pidettyä. Siellä sohjossa sitä sit vedeltiin! Kliffaa hei!! MUT NYT mennään jo kevättä ja se on Stadissa aina tosi glaiduu aikaa. Säki tulit bisselle. Moi. . Sen mielestä ei ollu olleskaan kliffaa, ku gartsat oli jäässä ja täynnä snögee ja päälle piti vetää kauhee määrä kledjuja ja semmosta. Mun tarttee nyt lähtee nykiin. Glaiduu slangikevättä kaikille! . Mut ei mul oo mitään skimbaamista vastaan ja kyllä mä itseki skimbata osaan. Ja sit jos on semmonen niinku meitsi, ettei oo ihan dorkana skimbaamisesta ja niistä, aika voi käydä joskus snadisti pitkäksi. Aina. Jehna. Oli vänkä pamista. com Soile Tammisto soile.tammisto@saunalahti.fi Raimo Kuitunen, varajäsen raimo.kuitunen@outlook.com Olli Anikari, varajäsen olli@ollibull.fi 6 TSILARI 2/2018. Mul on kans karmee jysäri. Meidät pakotettiin veteleen jollain Lampisen limalaudoilla jäätä pitkin Hietsun rantsusta Servin mökille Otaniemeen. Skoleajoilta muistan esmes tämmösen. Terassikausi on korkattava! Se nimittäin tsennaa, et ei mee kauaa, ku se pääsee Pihliksen tai Uunisaaren galtseille ottaa suulista ja stikkaan helttaan siellä raflassa jonku stydin drinksun.
Ahkerat friidut E nnen kokousta jaoimme kolmelle friidulle Pia Landénille, MajBritt Lindholmille ja Leena Sundellille slangin lahjakortit kiitoksena ahkerasta vapaaehtoisduunista yhdistyksen arjen ja varainhankinnan hyväksi. . Toiseks kunniajäseneks ehdotettiin Arska Soisaloo. SLANGIJENGI TSILARI 2/2018 7 Kunniajäsenet J oukko jäsenii oli funtsannu, ett kevätkokouksell pitäs ehdottaa kunniajäseniks kahta Slangille tärkeet starbuu. F o to : R ai m o K u it u n en .. Hallitus lisäs ehdotukset asialistalle ja kevätkokous hyväksy nyyat kunniajäsenet. Foto: Raimo Kuitunen. Ehdotukset oli allekirjottanu Matti Herlevi, Virve Kuutar, Pia Landén, Heikki Laurell, Heikki Paunonen, Raija Tervomaa ja Riitta Tähtinen. Arska kiitti jengii. Foto: Raimo Kuitunen. Supa Santanen täyttää tänä vuonna 90v, joten juhlavuoteen sopi hyvin kans se, ett minnattiin Supan roolii yhtenä yhdistyksen perustajist ja alkuvuosien tärkeenä duunarina. Arska on Tsilarin toimituskunnan pitkäaikasin jäsen ja hoiti jäsenrekkarii sillon, ku se uudistettiin manuaalisesti hoidetust nykyaikaseks järjestelmäks. Niinku ehdotuksen perusteluis sanotaan, on vaikee hittaa toista tyyppii, joka ois pyyteettömästi duunannu niin bulisti Slangin hyväks ja ollu niin pitkään messis. . MARJUT KLINGA F o to : R ai m o K u it u n en . MARJUT KLINGA Riitta on poissa K evätkokouksessa sääntömääräisten asioiden ulkopuolella kokous vietti hiljaisen hetken monivuotisen hallituksen jäsenen Riitta Rannikon poismenon johdosta. VIRVE KUUTAR Bamis tsiigaa, ku Supa minnailee Slangijengin alkuaikoi.
Vuoteen mahtu bulisti traagisii ihmiskohtaloit, safkast oli puutetta ja gartsat pimeenä. Kenraalimajurin tykit Näin oli idis myös Tarkk’ampujankadulla, jonne punaset olivat ilmeisesti saapuneet takavarikoimaan eläkkeellä olleen kenraalimajuri Carl Silverhjelmin tykkejä. Punakaarti yritti pitää Stadin hallinnassaan, muttei kaikes onnistunu. Näitä olivat varsinkin vallankumoukselle haitallisten kundien ja gimmojen saaminen boseen sekä kaupungin pitäminen omis handuis. Sisällissota ja punainen vallankumous olivat vain muutaman vuorokauden ikäisiä ja Stadin punakaarti keräili porvariston isoi kihoi kiven sisään ja pyrki samalla pöllimään niiden luikut. Duunarimieliset ei suostunu perääntymään, joten seuras kuularuiskujen vaihto, jonka aikana Silverhjelm linnoittautui kämppäänsä. Virkamiehet, lekurit, pollarit, brankkarit Useat kihot onnistuivat piilottelemaan pidättäjiltään liki koko krigun ajan. Olipa välikohtauksen todellinen ruumisluku millainen tahansa, niin stoori osottaa hyvin sen, kuin hankalaa Stadin punakaartilla oli hoitaa sille asetut tavotteet himaan. Stoori kertoo, et liki kahen ja puolen tunnin tulitaistelun aikana buletit lenteli läpi dörtsien ja fönäreiden, ja et päällikkö Silverjelm ois lahdannu ainakin kuus punakaartilaista, ennen kuin ammusten loputtua pisti kuulan omaan kalloonsa. Foto: Gunnar Lönnqvist. Stoori on kuitenkin todennäkösesti ajalle tyypillisesti liioiteltu legenda, sillä aikalaishoitsujen kertomuksien mukaan on epätodennäköistä, että yksikään punanen olis delannu kenraalin luoteihin. H elmikuun alussa 1918 oli skragikset käynnissä Tarkk’ampujankatu 9:ssä. Asiaa edesauttoi se, ettei Stadin punaset bosset kyennyt samanlaiseen brutaaliin terroriin kuin mitä Leninin Laiffii punases Stadis keväällä 1918 Sata vuotta sitte jengi eli Stadis skragiksen keskellä. 8 TSILARI 2/2018 STADI 1918 KIMMO ISOTALO JA MIKAEL PENTTILÄ Valkoisten paraati Pohjoisespalla. Tapahtumat alko, kun kenraali kuuli hirveetä mekkalaa rappukäytävästä ja näki punasten höökimäs portaita ylös. Helsingin kaupunginmuseo.
Sieltä punaset hoitsut siirsi sen myöhemmin ruumishuoneelle. Usein syyllisiä olivat punakaartin ”liikkuvat jengit”, jotka omavaltaisesti päästivät porukkaa päiviltä niin Stadissa kuin muuallakin Uudellamaalla. Rosenqvist pistettiin ineen bilikkaan ja lähettiin kuljettaa miliisiasemalle kuulusteltavaksi. ”Neutraaleja” virkamiehiä saatettiin katsoa läpi sormien näiden duunaillessa jo sortovuosina oppimaansa passiivista vastarintaa: duunipaikan paprut olivat kadonneet ja seiffin nyklat piilotettu. Rosenqvist oli tärkee jäbä Stadin valtuustossa ja vastavallankumouksellinen, joka krigun aikana toimitti muun muassa maanalaista Vapaa Sana -lehteä. Lähteestä riippuen Stadissa on laskettu vajaan sadan ihmisen delanneen punaisen terrorin uhrina. Yhdeksi syyksi on mainittu Stadin jo tuossa vaiheessa suhteellisen buli koko ja jengin määrä. Rosenqvistin bustas traagisesti tämän oma palvelijatar, josta sittemmin tuli yksi niistä harvoista gimmoista, jonka valkoiset pisti Stadis kylmäks heti krigun jälkeen. Lehti oli valkoinen vastine Stadin viralliselle punaselle sanomalehdistölle, joista tärkein oli Maiju Lassilan Siltasaaresta käsin toimittama Työmies. Varmuutta ampujast ei koskaan saatu ja valkoiset lahtasivatki krigun jälkeen varmuuden vuoksi kaikki bilikassa mukana olleet. Kuvaava esimerkki on se, että senaattori Onni Talas muisteli myöhemmin piileskelleensä kaupungissa koko krigun ajan ja käyneensä iltaisin jopa dallailemas Stadin kartsoilla. Kaupungis oli populaa noin 200 000 ja tätä väestöä valvomaan punasilla ei ollut tarpeeksi fygyy eikä lössii. Foto: Helsingin kaupunginmuseo. Tulee muistaa, että punakaartissa bosseja valittiin äänestämällä: tästä johtuen jämäkät ja ”epämieluisia tehtäviä” antavat tziiffit istutettiin monesti bentsille. Sairaaloissa lekurit olivat suhteellisen avoimestikin valkoisten puolella, mutta saivat olosuhteiden pakosta jatkaa duunejaan esteettä. Pimeetä ja snadisti safkaa Punainen valta oli joka tapauksessa niin kyttäämisen kuin surmatöihin johtaneiden tragedioiden osalta huonosti järkkäilty. Stadissa siis onnistuttiin piilottelemaan menestyksekkäästi ja vähemmän menestyksekkäästi. Jo ensimmäisen maailmansodan syttyessä oli Helsingissä otettu tavaksi pistää koko kylä pimeeks ja tää homma luonnollisesti jatkui myös kevättalvel 1918. Oma ongelmansa oli myös punasten jefejen johtamiskyky sekä tatsi saada annetut määräykset duunattua. Pollareista moni siirtyi punaisten puolelle, mutta Stadin brankkarit julistautui puolueettomaksi jo krigun alussa. vastaava rajan itäpuolella. Tohtori Rosenqvist Kaikilla ei kuitenkaan ollut samanlainen lotto vetämässä kuin senaattori Talaksella. >>. Pollareista moni siirtyi punaisten puolelle, mutta Stadin brankkarit julistautui puolueettomaksi jo krigun alussa. Pimeessä dallailu koettiin kuiteski TSILARI 2/2018 9 Punakaartilaisii vankei Satamakadul matkal Suokkiin 1918. Pietarinkadun ja Neitsytpolun klyygassa tohtori kuitenkin päätti päivänsä kaaran sisäl, josta raato viskattii vaa kylmästi kartsalle. Sisällissodan aikaisessa Stadissa oli paljon muitakin probleemia kuin vain välitön luikkujen heiluttelun uhka. Osa tätäkin lukevista kaiffareista muistaa varmasti tohtori Oscar Rosenqvistin keissin
Näistä 17 murhasta oli vastuussa yksi pelätyimmistä punakaartin ”lentävien osastojen” bosseist, sähköasentaja Lauri Kara. Lähtö klo 11 Marskin patsaalta. Liput 14 € (22.2.–30.5.), 15 € (1.6.–1.9.) & 10 € alennusryhmät (eläkeläiset, opiskelijat, varusja siviilipalvelusmiehet, työttömät). . Erilaiset ribbentropit ja sairaudet lisääntyivätki nopeesti, kun joissain perheis ruvettiin vetää naamariin jopa rehukauraa. yksityiskierroksen, jolla tutustutaan vuoden 1918 Helsingin tapahtumiin. Vastaavasti krigu-ajalle tyypillisesti kaiken maailman kaiffareiden puolilailliset viritykset, kriminaalit ja muun muassa katuprostituutio lisääntyivät, kuten myös sukupuolitautien leviäminen edellä mainitun suorana seurauksena. Karaa ei koskaan saatu leivättömän pöydän ääreen, sillä kundi onnistui lopulta pakenemaan Venäjälle, jossa kaveri kaatui skragiksen seurauksena lokakuussa 1919. Suurin ongelma oli kuitenkin safkan vähyys. vaaralliseksi ja päätös oliki ”supistanut” Stadin laiffii – kaupungissa elettiin pitkälti luonnonvalon mukaan. Green Cap Tours järjestää Stadin Slangi ry:n jäsenille 23.4. Suurin ongelma oli kuitenkin safkan vähyys. Suomen sisällissodan – kuten niin monesti sisällissotien – traagisimmat uhrit ovat sijaiskärsijöitä ja tällaisen kohtalon koki myös Karan Suomeen jäänyt hellapollari Elsa. Tämän päivän urbaanille stadilaisille saattaa tuntua hieman hassulta ajatella sitä, että ensimmäisen maailmansodan aikaisella Espalla on sijainnut myös kaupunkilaisten oma lanttuviljelmä! Pakoon Stadista Kaikki valkoset eivät suinkaan jääneet Stadiin vaan kyttäilee piilos, vaan moni asetti tavoitteekseen päästä valkosten hallitsemalle böndelle pohjoseen. & 1.5.–1.9. Stockan tulevan tavaratalon arkkariskaban jo vuonna 1916 voittaneet Valter ja sen broidi Ivar Thomé olivat epäonnekkaimpien joukossa. Moni pääs perille asti tilanteen ja rintamalinjojen sekoilujen ansiosta, mutta osalle kävi huonosti. 10 TSILARI 2/2018 Saksalaiset dilkkaa botskistaan Kauppatoril safkaa Stadin köyhille 1918. Huolimatta Venäjältä saaduista viljakuljetuksista, jouduttiin elintarvikkeita säännöstelemään ja jengin ruokavalio yksipuolistu. Silloin tällöin tarjoutui mahdollisuus ostaa balalaikan pojilta ”ryssänlimppua”. Foto: Helsingin kaupunginmuseo.. Lisätietoa byroosta. Kuolemantuomion syy ei oikein mahdu nykyaikaiseen oikeistajuu syytekirjelmäs Elsan rikosnimike on nimittäin varsin poikkeuksellinen: ”tunnetun suurrosvon vaimo”. Kaikille avoimet Sisällisota Helsingissä 1918 -kävelykierrokset 21.4. Heti krigun alussa veljekset pyrkivät osana bulimpaa jengiä pakoon Stadista, mutta jäivät kiinni ja pistettiin kylmäks Vihdissä, 15 muun ihmisen kanssa. Elsa Kara päästettiin nimittäin päiviltä Hyvinkäällä keväällä 1918. jokaisena lauantaina (ei 23.6.)
TSILARI 2/2018 11 STADI 1918. Mitään dösiä tai skuruja ei sieltä ollu, joten dallaten kulettiin ja sakilla. Kuis ne voi tietää, koska on telotettu, mut ei sitä, missä ja mihin ukko on haudattu. Osa pääsi haneen, mutta Janne ja muutama muu jäi poseen. Se pelkäs varsinkin iltapimeellä himamatkaa, ku jouduttiin dallaa Kampin yli assalle. Mosas ne kiersi näiden tapettujen himat ja kaveeras, mitä oli sattunut. Honkanen oli födjannu vuonna 1882. Janne kävi kuiteski koko ajan tokalla duunissa. Livohkaan päässeet kerto, et ne jäi niille huudeille tsiigaan, jos joku pääsis sieltä haneen. Mun mummo meni hautaan siin uskos, et Janne ja sen kaverit makas sen Lasipalatsin alla. KARI VARVIKKO Laivanikkari Janne Mosasta STOORI YHDEST KOHTALOST VUODEN 1918 KEVÄÄLLÄ Janne budjas Mosassa, ookas stogella Stadiin ja dallas porukassa duuniin Hietsun tokalle. Helsingin kaupunginmuseo. Merkintä on: teloitettu 18.04.1918, paikka tuntematon, hautapaikka tuntematon. Se oli snikkari, eli puuseppä. Ne studas, et ne skodaajat tulee takas, joten ne luopu turhast sökaamisest ja lähti himaan. Foto: Gunnar Lönnqvist. Ei oo. Sitä ne sökas. Vielä on avoimii asioit. Isoisäni oli myös bosessa Suokissa ja Honkanen oli hieronu myös sitä. Punikkien jahtaajat Sakut oli vallannu Stadin, punaset oli antautunu ja Janneki oli jo rennommalla mielellä. Mummo usko, et sille oli syynsä. Ekaks oli punaset niskan päällä, sit oli joku aika hiljasta ja sit tuli sakemannit. Rauniois skodattiin Raunioist kuulu laukauksii, siel skodattiin. Sotauhrien tiedostosta löytyy tää Janne. Janne duunas botskeihin hyttejä ja niiden sisustuksii. . Stadissa flaidattiin. Tai ainaski saatais ruumiit Malmille, jos joku skodattas siellä. Sit sielt juoksi niit asemiehii yks kerrallaan eri suuntiin. Nää smyygaamaan jääneet meni sisään etsiin niit tapettuja. Ne tyyrättiin eldikses raunioituneen Turun Kasarmin sisään. Ei niil ollu lyysareita eikä muuta ku stidit ja jotain vedua. ESKO VEPSÄ Kun Honkanen hiero punikkeja J otku vanhemman polven stadilaiset saattaa vielä minnaa snadin jäbän, legendaarisen jätskikauppiaan ja tsupparin Aarne Honkasen, joka dallas pakut knuburansa päällä Stadin kartsoilla vielä krigun jälkeen. Yks etsityistä oli tokan luottamusmies, joka oli ollut aktiivi kapinan aikana. Kuten Soisalon Arska Tsilarissa jo vuonna 2008 skrivas, ni perimätiedon mukaan Honkanen oli nuoruudessaan ollu ylipitkien matkojen (20 000 metristä maratoniin) fyrkasta sluudaaja. Mummoni muisti keitä siin oli ja kuinka ne oli kytiksel yömyöhään. Joskus ei niitäkää. Niil oli sohlot ja pislarit. Ei ne löytäny mitään. Tuskinpa moni kuitenkaan ties, ett kundi oli jo 1918 hieromassa punafongeja Suomenlinnassa. Tää duunarijengi, joka tuli tokasta, yllätettiin Simongartsan ja Yrjöngartsan kulmas, siin Koiton höörnalla. Isofaijani oli kertonu, ett hieromalla Honkanen jelppas vankien turvonneita smagoja pysymään edes jollain tavoin kondiksessa, ku safka oli mitä oli; keittolitkuja, pala breduu ja sillii. Turun kasarmi eldiksen jälkeen 1918. Lasipalatsille tehtiin betonilaatta perustuksiksi, ekana sellaisena Stadissa. Olis kiva saada varmuus asialle. Toisaalta sakista saatto olla haittaakin. No se kassu purettiin ja paikka oli tasane, kunnes sille byggattiin se Lasipalatsi. Janne oli hyvä handuistaan ja oli duunannu niiden himaan kaikki mööpelit. . Ja parhaat tseenas bulit fyrkkapalkinnot. Janne oli demari. Skaba saatto kestää kolmeki kuukautta. Seuraavina päivinä ne yritti mennä ettiin sielt, mut sakut ja valkoset vaklas sitä kassua eikä ne hirvannu mennä frogaan, jos joku olis tienny jotain. Sakujen siivellä alko Stadissa hiippailla snadei jengei, jotka jahtas punikkeja. Olen frogannu sotien uhrien tutkijoilta ja kaupungin arkistosta, olisko jollain tietoo tästä. K apinakevät, kuten mummoni sitä sano, oli Jannelle ollu osin vaikee. Ei olis pitäny. Faija epäili, ett Honkanen oli varmasti iteki fonge, sillä tuski joku fengisbamari olis sitä kutsunu jelppaa punikkeja. Näin bamlas faijani Klasu mulle jo 50-luvulla
Pirkko-tytär, Outi Havia, päivänsankari Ulla ja Pia Landén. Sieltä Ulla 20 vuotta sitten muutti Pirkko-tyttären pihapiiriin Tapulikaupunkiin. Ulla asui nuoruutensa Marjatassa, näiden rakkaiden vuosien jälkeen Metsälässä ja Oulunkylässä. Mummon jauhelihapihvit ovat lasten mielestä ehdottomasti maailman parhaita. Mukana Stadin Slangi -yhdistyksen alkuvaiheissa Ulla oli mukana alusta asti keräämässä rahaa Työläiäitipatsasta varten monellakin eri tavalla. Rahaa kerättiin vv. Sodan jälkeen seuraksi muuttui Helsingin maineikas Jyry. Viiden vuoden päästä on uusi presidentti ja Ulla täyttää 100 vuotta ja sitten juhlitaankin ihan kunnolla. . Jo varhain Ulla löysi liikunnan ilot ja lajeiksi valikoitui pyöräily ja pikaluistelu Vauhtiveikoissa. RONIMUS Iloisesti kutsuimme itsemme tsufelle 5.4. Pöydän ääreen sittasivat Ullan Pirkko-tytär, häneen Helsingin Jyryssä tutustunut Outi Havia sekä pitkään mukana dallannut Pia Landén. Nykyisin hänen Pirkko-tyttärensä asuu naapurissa, ja rakkaat lastenlapset ja heidän lapsensa yhteensä 10 hengen voimin nauttivat säännöllisesti Ullan leipomista kaurakekseistä. Edelleen Ulla jelppaa frendejä lähes päivittäin käymällä treffaamassa heitä palvelutaloissa ja soittelemalla kuulumisia. Eli lapsuus oli värikästä ja vauhdikasta. Jyryn porukoista löytyi monia ystäviä, joita on mukava vieläkin muistella. 12 TSILARI 2/2018 K aikilla heillä oli tästä vireästä Stadin friidusta omat muistonsa, eikä tsufen juonnista meinannut tulla mitään, kun muistot lentelivät ympäri kaunista kotia Helsingin Tapulikaupungissa. Olivathan vanhemmat jo Stadista. Kimpassa duunattiin niin bamlausskaboja kuin perinnepäiviäkin. Ja siihenkään aikaan ei voinut valita, mistä duunia sai, vaan oli mentävä sinne, missä sitä oli. Tässä riittää tavoitetta. 95 vuotta täyttävän ”satutäti” Ulla Toivaisen luokse. Foto: Marjut Klinga. Monia tärkeitä henkilöitä oli silloin mukana kuten Aira Heinänen, Eeva Ahtisaari, Keijo Komppa ja tietty Mattssonin Eki ja Lintuniemen Atte ja monet muut. Ullan perheessä oli hänen lisäkseen 3 sisarusta, eivätkä he koskaan käyttäneet äidistään mutsi-sanaa. Kuinka monet mukavat hetket vietettiinkään Bragun kentsulla! Sodat varjostivat monen nuoren elämää ja Ullakin oli sotien jälkeen juuri aikuisuuden kynnyksellä. Vähissä ovat ne päivät, kun pysytään ihan vaan neljän seinän sisällä. 1993-1996. Melko pian sodan päättymisen jälkeen vuonna 1946 Ulla meni naimisiin ja muutaman vuoden sisällä sai kaksi lasta. Syntyi Stadin Slangi ry, jonka idea hiottiin Hermannin bastussa Hämeentiellä, vaikka perustamiskokous pidettiinkin Byggalla. Ulla vietti paljon aikaa veljiensä kanssa eikä lainkaan hävinnyt kolttosten määrässäkään. Tulihan Ullalle kakkossijakin bamlausskabassa. Aito Sörkan friidu, jäsen 141 ULLA TOIVAINEN OS. Lahdesta takaisin Stadiin Häpeäkseen päivänsankarin on tunnustettava födanneensa Lahdessa, josta lopulta 6-vuotiaana pääsi takas Stadiin. Lahteen oli jouduttu isän duunin takia. Takaisin Stadiin palattuaan perhe vietti useita kesiä Lauttasaaressa ja myöhemmin Kivinokassa, mihin mentiin Sörkan rantsusta omalla perämoottorilla. Kimpassa duunaamisen ilo oli niin suuri, että päätettiin perustaa oma yhdistys jatkamaan rakasta kotiseututyötä. STADILAISIA PIRKKO TOIVAINEN JA MARJUT KLINGA. Perinnepäiviltä on jäänyt ”Satutädin” rooli, kun Ulla piti useissa tapahtumissa satutunteja teltassa, ja lapsia riitti jonoksi asti. Rehdisti voidaan kuitenkin todeta Ullan olleen koko ajan aito stadilainen muutaman vuoden Lahden visiitistä riippumatta
Juuret Stadissa Marit budjas skidinä Pohjois-Haagas. Signellä oli ihmeellinen taito tallentaa hetken tunnelma. M arit sanoo Signee suureks idolikseen. Marit diggaa Stadin hissaa, pluggaa siit kniigoi, käy historiallisil dallausrundeil ja luennoil. Sieluni on Stadissa. Mutsi oli budjannu Bärtsis, faija Valgassa ja faijan faija oli födannu Tervikses. Ja iltaisin Stadi on snygeimmillään, kun katulamput loistavat ja märät gartsat hehkuvat. Marit on siis idolinsa jäljillä. TSILARI 2/2018 13 STADILAISIA VIRVE KUUTAR. Slangijengi järkkää fotonäyttelyn Musatalon aulas 4.4.-3.5.2018. Se ois halunnu mennä landelle mummolaan niinku frendit, mut sen mummu budjas Pengerkadulla. Fotaaminen harrastuksena Hagiksen foto Maritil oli valmiina ennen skabaa. Parin viime vuoden aikana Marit on innostunut viel käyttään tietsikan proggiksii ja yhdistelee erilaisii maisemii toisiinsa. Sade tai pimeä ei ole mikään tekosyy jäädä himaan, vaan huonolla ilmalla saa usein parhaat kuvat. Slangitekstien funtsaaminen on Maritille vaikein duuni. Kahes kameraseuras on saanu bulisti frendei ja niitten kans on kliffaa tutustuu fotauksen ihmeisiin. Slangi liittyy kans Stadi-nostalgiaan ja siks Marit haluu betraa slangiinsa, ett sais fotoilleen slanginimii, mitkä tois saman snygin fiiliksen ku fototki. Foto: Virve Kuutar. Vuoden fotaajan himas on seinil omii snygei fotoi. Fotoi julkastiin Tsilaris 6/2017 ja vuoden fotaajan snygei fotoi on voinu tsiigaa kans naamikses. Proggis kandee tsekkaa Slangin saitilta tai byroosta. . Fotoskaban dumarit skrivas Maritin Hagiksen torin fotosta, ett siinä etualan skulaajat ja torin jengi tarjoo kiintosii yksityiskohtii, mitä ehkä tsiigataan viel sadan vuoden kuluttuu, niinku me nyt Signen fotoi. Bärtsi, Valga ja Krunikka vanhoine hausseineen ja tunnelmineen ovat erityisen lähellä sydäntäni. Näyttelys on kans musaa ja slangiopastuksii. Eniten minua koskettavat maisemiin luontevasti kuuluvat ihmiset arkisissa askareissaan ja lapset leikeissään. Stadista löytyy kaikki. Nyyii taitoi Marit slumppas ekan järkkärinsä vast kaks vuotta sitte. Sinne voi mennä tsiigaan Maritin fotoi. Muuten Marit harmitteli, ett ku skaba järkättiin, oli harvinaisen ruma talvi. Fotaaminen on kliffaa ja fotojen laittaminen naamikseen iisii. Siltis ympäristöineen lumosi minut, Marit bamlaa ja funtsii, ett mitä gamlemmaks tulee, sitä rakkaammaks Stadi muuttuu. Slangitreffeilläki se on lysnanny mielenkiintosii stoorei. Maritin himas ei bamlattu slangii, eikä sitä käyttäny kiltit friidut skolessakaan. Aluks se funtsas, ett vois piirtää ja maalaa snygei himakulmii ja otti sitä varten fotoi. Skabaa jatkettiin kesäl, mut Marit oli jo sendannu omat viis fotoonsa. Marit innostu fotaan Stadii, ku se flyttas parikyt vuot sitte Kantsust Siltikseen. Kotikaupungin kuviin liittyy paljon enemmän fiilistä kuin mihinkään muihin maisemiin. Helsinki on mielestäni maailman snadein, södein ja snygein metropoli. Sitä minä yritän fotoillanikin kertoa. Siltikses Marit bonjas, ett sen juuret on Stadis. Vaikka talot ovat usein rähjäisiä ja tiet muhkuraisia, näyttää Helsinki hänen kuvissaan hyvin idylliseltä. Nykyisin dallailen, fillaroin ja tsöraan sporalla ympäri Stadia ja joka puolelta löytyy nastoja mestoja fotattaviksi. Kesäisin voi vaellella skönen ja Vantaanjoen rantsuilla, nauttia skutsin rauhasta Keskuspuistossa tai lähteä redulle upeisiin lähisaariin. Siltiksen friidu fotaa Slangijengin Signe Brander -fotoskaban finnas Marit Henriksson. Tän Tsilarin kanneski on foto, mis näkyy, ett Marit diggaa smyygaa Stadis iltasin. Mut sit se hiffas, ett fotot oli aina parempii
Jos yhtään ajattelet että tämä vois olla kliffa harrastus sullekin, ni ota yhteyttä ja katotaan sitte. Näin kauden alkupuolella on hyvä funtsii itse kunkin, että oisko tossa mulle jotain. Jos tuntee nuotteja vaikka edes vähänkin, ni siitä on apua. Mutta asenne ja into ratkaisee. Ja kuoromusiikin klassikoita on myös slanginnettu omaan käyttöön ja jopa ihan omin voimin. SLANGIKUORO MATTI REITTAMO xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx O lipa juhlava tuo mennyt vuosi myös Slangikuorolle, välillä tuppas ihan kiireen puolelle, kun kaikkiin näihin pitää kans treenata, joka viikko! Hyvin jaksettiin kuitenkin painaa läpi koko vuoden proggikset, on meillä vaan hyvä ja innokas jengi! Harva kuoro pääsee tollasiin mestoihin sjungaamaan! Kuudes toimintavuosi Nyt on menossa kuoron kuudes toimintavuosi, ei uskois mihin on päästy siitä haparoivasta alusta, kun maaliskuussa 2013 päätettin perustaa kuoro. Foto: Ville Kuitunen.. Lauluhan on tutkitusti hyväksi ihmisen ololle ja elämälle, antaa elämyksiä ja uusia kavereita. Jengihän koottiin niin, että kysyttiin halukkuutta ja intoa lähteä mukaan ja siitä sitten lähettiin kehittymään. Lauletaan pääsääntösesti kolmineliäänistä ohjelmistoa, josta yhä suurempi osa on slangilla. Ja kehitytty on, ihan oikeeks kuoroks. Ketä siellä sjungaa. Kartotetttiin vähän kuorolaisten entisiä ja nykysiä duuneja ja olipa kirjavaa sakkia! Hommia on tullut tehdyksi monenlaisia: tsuppari, kamreeri, wirkamies, palomies, asfalttimies, toiminnanjohtaja, babysitter, suunnittelija, matkanjohtaja, asiakkuusjohtaja, sentraalisantra, mallinveistäjä, repijä, mikseri, ratikkakuski, lehtori, laivan kapteeni, juurikkaan harventaja, mielisairaanhoitaja, koneenrakentaja, Slangikuorosta raikuu Finlandia-talo, Tuomiokirkko, Kansalaistori, Paavalin kirkko, Vanha kirkko, Kallion kirkko, Ruoholahden halli, Espan lava, Tuomiokirkon portaat ja kapakkakierros, Töölon kirjasto… ja monet muut snygit mestat! 14 TSILARI 2/2018 F o to : S ar i L u m en Kuoro ulkokeikalla
70 mielenkiintoista nimikettä, eli osaamista on muussakin kun lauluduunissa. Lisätietoja: Kuoron johtaja Matti Reittamo 050 5991091 Tätä kirjoitettaessa keväällä 2018 kuorossa laulavat seuraavat jäsenet: SOPRAANOT Ahrapalo Anneli DiSilvestre Kaino Havia Outi Jokinen Arja Laakso Leena Lumén Sari Palmroos Seija Ulaska Riitta ALTOT Jaakola Marja Kainulainen Sirpa Linste Raija Roos Riitta Runne Satu Ruoho-Perttula Liisa Soutamo-Leppänen Maaret Tammisto Soile TENORIT Frisk Jussi Koljonen Eero Nurminen Vesa Piironen Marjo-Kaisa Silvo Veli BASSOT Kuitunen Raimo Leppänen Leo Poutanen Kalevi Solman Lasse Timonen Juhani TSILARI 2/2018 15 Foto: Raimo Kuitunen. Vielä värikkäämpi oli lista harrastuksista. Ja harrastukset kertoo että laulajalta riittää tai on riittänyt energiaa myös muuhun mukavaan toimintaan: ooppera, pianonsoitto, runonlausunta, klassinen baletti, flamenco, akvarellimaalaus, valokuvaus, uinti, pyöräily moottorilla tai ilman, voimistelut ja urheilu eri muodoissaan, golf, laskuvarjohyppy, matkalento, purjehdus, kasvimaa, talvitelttailu, karaoke, muistelu….ja pitkä liuta muita kliffoja jutskia! Jos yhtään kolahtaa tää kuorosjungaus ni tu tsiigaan vaikka joskus harkkoihin, keskiviikkoisin treenataan Ruskiksella Tenholantie 6 alkaen 17.30. Kaikkihan nyt tietenkin harrastaa tätä Slangikuorossa sjungaamista, mutta monella on taustaa myös muissa kuoroissa laulamisesta. . xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx seteleiden lajittelija… Kaikkiaan kyselyssä saatiin n
Vas. Ponnarit oli siihen asti ollut ikäluokan besta jengi ainaki Etelä-Suomessa. Nyt oli kuitenkin vastassa hyvin latautunu Hermanni, joka sai lukuisilta kannattajilta stydi latauksen ja Ponnarit skruudas Kuntsin hietsuu numeroin 3-0. Lisäjelppii hitattii alueen skoleista. Alh. P oruka ekoja junioreita 50-luvulla oli nykyset puuhiskundit Martti Palo ja Antti Perälä. Aikuste futikseen mentiin meggee jo 14-15 -kesäsinä ja seuran elinkaarta ajatellen sillä oli buli merkitys. Bolliksella oli satoja tsiikaajii ja meininki oli hulppeeta! Se oli tyypillistä kulmankundien elämää. Ne bamlas, ett Herulin Boltsissa skulaamine oli tosi vänkää ja futisjengistä muodostu sekä peli että frendijengi. Joka kundi sai puoli botlee limuu! Se oli yhtä fiiraamista. Vanhemmat jäpikät följas gutaa esimerkkii ja oli omassa ikäluokassaa mesuja seuraavana kesänä 1962. Reino ”Dyny” Laine, Erkki Lehtinen, Pentti Peltola, Rauli Kangasluoma, Jukka Lievonen, Matti Jyräs, Jukka Tirronen ja Timo Kallio. Yhteinen nimittäjä oli ennen kaikkee Hämeentien Valkan kansis ja stadi sen ympärillä. Tosin viime joulun alla yhdistys shingrattiin veks rekisteristä, koska varsinaista futistoimintaa ei enää ole, vaikkakin perusjengin sinnikäs yhteydenpito jatkuu yhä. Vieläki kliffempaa oli tulossa vuonna 1961, ku 1947-48 födanneita junnuja fiirattii piirinmestareina. Loppumatsi käytiin ”Valkan Webleyllä” eli legendaarisella Kuntsin kentsulla. Mestarit juhli voittoo Sturarin Valion baarissa. Toistakymmentä HePa:n kundii treffaa edelleenki muutaman kerran vuodessa ja perusteilla on myös oma klubi tai seniorikilta. Ylh.vas. Resurssien puutteessa nyyii ikäluokkii Kafruu ei lemnata! HePa futinu 60 vuotta Hyvä meidän jengi! Hermanni Pallo ry:n grundaamisesta tulee ny keväällä kuluneeksi 60 vuotta. Seura perustettiin varsinaisesti keväällä 1958 ja se duunattii yhdistysrekkariin 30.4.1958. Herulin ja Valkan skloddeja futaamaan Hermannin Pallon toiminta alko hissukseen kesän ja syksyn 1957 aikana, jollo Herulin kasvatti Ruohon Kake kokos yhteen Hermannin ja Valka skloddeja idiksenä perustaa futisseura. Samana vuonna HePa osallistu 1946-47 födanneide jengillä ekaa kertaa Palloliiton Helsingin piirin sarjaan nuorimmassa, D-jangstereiden ikäluokassa. Pentti Tuominen, Kai Koistinen, Seppo Sinervo, Timo Turpeinen, Erik Lehtovirta, Pertti Kaiponen.. Pallon grundaaja ja valkku Ruohon Kake tsiikas kundien perään ja piti heistä huolta ku faija ikään. Stärii skulaajii oli Ponnareissa, Klubissa, Käpylän Pallossa jne. KARI VARVIKKO SPORTTIKUNDIT 16 TSILARI 2/2018 Hermannin Pallo B-juniorit (1962). Stadilaisia seuroja oli vaikka huru mykky. Vuonna 1951 syntyneide porukka finstaski komeesti hopeaa. Valkan ja Mäkelän skolet sekä Helsingin Toinen Lyseo, ”Tossu” oli useimpien kundien opinahjoja. Herulissa kaikki mahtu skulaan messiin. Vastassa oli Helsingin Ponnistus. Seuran toiminta painottu alkuvuosina styrkasti junioriduuniin. Lössii oli joka lähtöön
1970 solmittiin suullisella tasolla yhteistyödiili pelaajavaihdosta HJK:n kanssa ja samanlaista skulaajavekslausta oli myöhemmin Ponnistuksen kanssa. Aina silloin tällöin jengii eksyy nyya (gamla) kaiffariki ja taas saatetaan lysnaa uutta – tai ainaki uusii versioita jo ennestää tsennatuista stooreista. Jo varhain muut Stadin seurat oli myös värväämässä hepalaisia riveihinsä, Martti ja Antti bamlaa. Jälkikäteen arvioiden omaakin tuohta kulu paljon, bungasvatha jo pelkät skulausreissut todella paljon. Fabut minnaa, ett HePa duunas itelleen enite fyrkkaa ottamalla vastaan veikkauksii Herulissa; aluks safkabaarissa Kahdessa Kaarinassa Vellamonkadulla, sittemmin mm. Yhteiskunnan tuki suuntautu sporttimestojen kehittämiseen. Piirinmestarien kunniakirja 1962.. ei kuitenkaan 1950 (1951) syntyneiden jälkeen pystytty ottaa messiin. Junioritoiminta sluutas, ku sistat skulaajat tuli gamloiks 1968. Huippuvuosien jälkeen seura oli edelleen meggessä Palloliiton sarjoissa aina 19701980lukujen vaihteeseen saakka. Rauli Kangasluoma, Martti Palo, Antti Perälä, Leif Karttunen, Erik Lehtovirta, Olavi Mehtonen ja Kari Aalto. TSILARI 2/2018 17 Hermannin Pallon skulaajia (vuosimalli 59-61) vuonna 2017. Junioreissa oli saavutettu useita piirinmestiksii ja HePaa digattii laajalti tosi snyginä kasvattajaseurana. HePan skulaajat edusti Helsingin piirii valtakunnallisissa turnauksissa ja ne pärjäs kliffasti taitoja tekniikkaskaboissa. Koska perheissä oli naftisti biligoita, Kaken Wartburgissa saatto reissaa kuusiki skloddee. Vanhimmat junnut alko silti pian skulaa myös seuran edustusjengissä ja hissas sitä sarjataso kerrallaan piirinsarjasta ylöspäin. Sponsoreita ei tuohon aikaan juuri tsennattu. Kaken työnantaja, Metos Oy, saatto stödaa snadissa mittakaavassa ja sama tilanne oli joidenkin kuljetusyhtiöiden kohdalla. 1963 lyftattiinki jo aluesarjaan, 1966 maakuntasarjaan ja 1969 Suomensarjaan, jossa skulattiin vuodet 1970-1972. Toiminnan organisoimiseen tarvittiin aktiivisii, talkoohenkisii ihmisii. Foto: Kari Varvikko. Ruohon Kake oli HePa:n faija Mara ja Antti painottaa, että sporttihomman rinnalla Hermannin Pallo ja ennen kaikkea sen puuhis Kauko Ruoho teki erittäin merkittävää kasvatusduunii nuorison keskuudessa. Mottona on kuitenki edelleen, että kafruu ei lemnata, niin ku ei ennenkää! Vaikka useimmat meistä budjaavatki muualla, Heruli ja Valkka on aina järtassa! . Moni ainakin satapäisestä jengistä oli tietysti sluutannukki harrastuksensa, mut omalla skulaajamatksulla klaarattii aina siihe asti ku Boltsi nous Suomensarjaan. Vanhoja matseja skulataan uudestaan ja kuten hommaan kuuluu, joillekin födaa iha uusiaki muistoja. Martti Palo vas. Sellanen oli Kauko ”Kake” Ruoho! Me – HePan kundit olemme sille paljosta pystyssä! Kake pyöritti Herulin Boltsii pyyteettömästi. Bulit ikäluokat oli varttunu krigun jälkeisissä, usein varsin niukoissa ja puutteellisissakin oloissa, joissa mutsilla ja faijalla ei ollu resursseja jälkeläisilleen, ei yhteistä aikaa eikä aina fyrkkaakaan. Harry Ek, Markku Kangasluoma, Timo Hänninen ja Seppo Sinervo. Palloliiton Helsingin piiri oli varsinkin 60-luvun alkupuolella jokseenki buli ja se ulottu aina Porvooseen ja Hyvinkäälle saakka. Skulaajien ydinjengi, jossa oli enite Valkan ja Herulin kundeja, treffaa edelleen toisiaan säännöllisesti. Ja Antti Perälä eivät vaihtaisi päivääkään pois niistä ajoista ku ne skulas futista Hermannin Pallossa. Vellamonkatu 7-9:n taloyhtiön klitsun askartelutiloissa. Alh.vas. Ylh.vas. Sen perhe tietysti stödas sitä ja oma frendijengi oli megessä ainakin huoltoja roudauspalveluissa. Jälkipolville ei näistä dokumentteja ole säilyny
18 TSILARI 2/2018 HEIKKI PAUNONEN SLANGILODJU ”Kuules kun toi sussu kaveeraa kivasti sakia” – katukieltä Kansallisen lavalla Pilalehti Kurikan mukaan sakilaisilla oli myös kulttuuriharrastuksia. Toinen heistä on kukkaistyttö Liza Doolittle ja toinen fonetiikan professori Henry Higgins, joka pystyi päättelemään jokaisen puheesta, mistä tämä oli kotoisin. Koska Englannissa puhujien kieli paljasti ja paljastaa yhä heidän sosiaalisen taustansa, Higgins sai elantonsa kouluttamalla äkkirikastuneita ihmisiä puhumaan ”oikein”. F o to : V ir ve K u u ta r. Henry Higgins tekee tapansa mukaan muistiinpanoja ihmisten puheesta, ja kiinnittää huomionsa myös Lizan puheeseen, joka on paksua Lontoon slangia, cockneyta. Jalmari Finne oli aikanaan Suomen merkittävimpiä teatterimiehiä. Wal, fewd dan Teatterikorkeen biblus on säilyny kässäri, mist voi hittaa viipurii ja slangii. Paikalla ovat Henry Higgins ystävänsä eversti Pickeringin kanssa sekä myös kukkaistyttö Liza. Teksti on kirjoitettu kauniisti käsin musteella, mutta siihen on rivien väliin tehty lyijykynällä lisäyksiä. Lisäksi Elli Tompuri esitti sitä seurueensa kanssa eri puolilla Suomea syksyllä 1915. Teksti on normaaliin tapaan käännetty kirjakielelle, mutta kiintoisaa on se, että kukkaistyttö Lizan ja hänen isänsä, roskakuski Alfred Doolittlen repliikit on kahdessa ensimmäisessä näytöksessä käännetty puhekielelle. Näytelmä kuului samana vuonna myös Svenska Teaternin ohjelmistoon. Näytelmä alkaa siitä, kun joukko ihmisiä pitää sadetta Covent Gardenissa Lontoossa teatteriesityksen jälkeen. Liza kivahtaa hänelle puhutellen häntä samalla Freddyksi, joka englannin slangissa tarkoittaa tyyppiä yleensä. Rouva E.-Hill kysyy kuitenkin Lizalta: ”Mistä te tiedätte, että minun poikani on nimeltään Freddy?” (”How do you know that my son’s name is Freddy, pray?”) Liza vastaa hänelle omalla slangillaan: ”Ow, eez, ye-ooa san, us e. Äiti patistaa poikaansa hankkimaan heille ajurin tai taksin, ja Freddy ryntää tiehensä tönäisten samalla kaikki kukkaistytön kukat maahan. Musteella kirjoitetussa versiossa Liza ja hänen isänsä puhuvat Viipurin puhekieltä, mutta rivien väliin on lyijykynällä kirjoitettu stadilaistettu versio, jossa esimerkiksi mie-sanat on muutettu asuun mä ja johon on lisätty paljon Stadin slangin sanoja. Suomenkielisen näytelmän käsikirjoitus on säilynyt. Käännös on kirjattu Jalmari Finnen nimiin, vaikka hänen nimeään ei esiinny missään. Pickeringin yllyttämänä Higgins päätyy lyömään vetoa siitä, että hän pystyy kouluttamaan ”katuojasta löytämänsä olion” esiintymään herttuattarena suurlähettilään puutarhajuhlissa. Suomessa Pygmalion sai ensi-iltansa 1915 useammallakin näyttämöllä: ensin Kansallisteatterissa tammikuussa 1915, sitten Tampereen työväen teatterissa huhtikuussa ja Viipurin Suomalaisessa Maaseututeatterissa toukokuussa. Näytelmän ensiesitys oli Saksassa jo seuraavana vuonna mutta Englannissa vasta vuotta myöhemmin, 1914. Niiden lisääjä on käsialan perusteella todennäköisesti Jalmari Finne. Käsikirjoitus näyttää muuten olevan jonkun muun puhtaaksi kirjoittama. Bernard Shawn näytelmässä on kaksi päähenkilöä. P ygmalion on irlantilaisen Bernard Shawn (1856–1950) tunnetuimpia näytelmiä. Hän kirjoitti sen vuonna 1912. Hän toimi 1900-luvun alkupuolella sekä Kansallisteatterin että Suomalaisen Maaseututeatterin johtajana. Siihen viittaa lehdessä vuonna 1915 julkaistu repliikki: ”Hei Viltsi, kuules kun toi sussu kaveeraa kivasti sakia”, sano Hanski Kansallisessa, kun Pygmaliota katseli. Kansallisteatteri oli näin aivan ajan hermolla. Samojen kansien sisällä on tällä tavoin kaksi erilaista käännöstä: ”viipurilainen” ja ”stadilainen” versio samasta alkutekstistä! Molemmat ovat ainutlaatuisia, sillä muita samanlaisia tekstejä 1910-luvun viipurilaisesta tai stadilaisesta puhekielestä ei ole olemassa. Cockney, viipuri, slangi Sadetta pitää myös muuan rouva Eynsford Hill poikansa Freddyn ja tyttärensä Claran kanssa
Tuon helsinkiläisen katukielen käyttö on näytelmän ansioista se, joka ehkä enimmän on vaikuttanut sen menestykseen Helsingissä.” (Aamulehti 27.4.1915.) Teatteridiiva katukieltä tutkimassa Aikansa tunnetuin teatteridiiva Elli Tompurikin otti Pygmalionin kiertueensa ohjelmistoon vielä syksyllä 1915. (Kurikka 1914). Kaunis mutseli tosiaankin, joka antaa poikansa skuffata köyhän jentan kukat ja sitte luffata maksamatta tiehensä. Elli Tompuri Päiviö Horsma ja Teuvo Puro Kansallisteatterissa. Suomentaja oli puolestaan hankkinut hänelle aimo varaston helsinkiläisen katukielen kukkia – epäilemättä vaivaloisesti poimittuja.” (Uusi Suometar 14.1.1915.) Sama stadilainen versio esitettiin myös Tampereen työväen teatterissa huhtikuussa 1915. Hänessä oli kukkaistyttönä leveätä, itsetiedotonta luonnonlapsen häpeämättömyyttä ja viimeisissä näytöksissä sai hän esiin tehoavaa voimaa. V. J. Siinä ei käytetty Helsingin ruotsinkielistä slangia. Kukkaistyttö Lizan esittäjiä TSILARI 2/2018 19 Fotot: Museovirasto Lizan slangia rootuari puketti skoijata hyyry affääri jenttaparka holli plenskassa franskantunti ronglata flikka, griinailla, hamppari himaan jelpata jentta. Noin sata sanaa slangia Kaikkiaan Pygmalionin stadilaisessa versiossa on noin sata eri slangisanaa, osa niistä useampaan kertaan. Lehtonen kirjoitti Kansallisteatterin esityksestä tuoreeltaan Uuteen Suomettareen: ”Illan vaativin naisosa oli uskottu nti Horsmalle, ja häntä on onniteltava sen suorittamisesta. Kaunis äiti tosiaankin, joka antaa poikansa tärvellä köyhän tytön kukat ja sitte puittaa maksamatta tiehensä. Vuosina 1959– 60 Ruotsalainen Teatteri esitti Shawn näytelmään perustuvan musikaaliversion My Fair Lady. Pääosissa olivat Liisa Tuomi ja Leif Wager, ja heistä puhui koko kaupunki. Monet sanoista ovat yhä enemmän tai vähemmän tuttuja, kuten driksa ’lantti’, fatschi, juksata, jukulavita, kiva ’reilu’, kledjut, lafka, luffata, palsa, skuffata, spaarata, tattis, tseenata, tschikata tai shikata ’lähettää’, traijata, tschörata, ventata. Well, if you’d done your duty by him as a mother should, he’d know better than to spoil a poor girl’s flowers then run away without paing. Myös pilalehti Kurikan sakilaisilla esiintyi samaa r:ää: sanottiin esimerkiksi, että ”se oli kiva sälli hoirolla [puukolla] lyämään”, sano sakilainen katsellessaan Pohjalaisia. On myös sanoja, jotka eivät ole aiemmin tulleet mistään muualta vastaan, kuten aftsekikka ’auto’, raitsekikka ’raitiovaunu’, plenskassa ’humalassa’ (aiemmin vain flenskassa), tsehee ’tienata, ansaita’. Svenska Teaternin Pygmalion 1915 perustui ruotsinruotsalaiseen käännökseen. Osa taas on jo jokseenkin kokonaan kadonnut käytöstä, esimerkiksi rahaa tarkoittavat sanat denari, fyönä, pengari sekä sanat blumsi ’kukka’, borsta ’harja’, feini ’hieno’, fima ’viisi puntaa’, fimtsika ’puoli kruunua’, fiskata ’ottaa kiinni’, flintata ’lyödä’, gitna ’hyvä’, jeevelisti ’pirusti’, koikata ’lyödä hengiltä’, liffatun metskaa ’tosi hauskaa’, rytkyt ’vaatteet’, skoiji ’hassu’. Tekös ne maksatte vai?” Näytelmä herätti niin Helsingissä kuin koko Suomessakin poikkeuksellisen paljon huomiota, ei vähiten siinä käytetyn ”katukielen” ansiosta. Pirkko Mannola. Niinpä siinä professori Higgins ja Eliza saavat toisensa, mitä ei tapahdu alkuperäisessä näytelmässä. Olisi tietenkin tarkoituksenmukaisempaa käyttää paikallista katukieltä, mutta siitä taitaa olla Tampereella puute, se kun on ominaisempaa vaan isommille kaupungeille. Ja tutkimuksia vielä jatkuu.” (Uusi Suometar 5.6.1915). Vuonna 1964 George Cukor ohjasi siitä elokuvan, joka sai kahdeksan Oscaria, Elizana Audrey Hepburn. Willy e-oo py me f’them?” (englanniksi: ”Oh, he’s your son is he. Aamulehden arviossa katukieli nousi pääosaan: ”Meidän maassamme on Pygmalion voittanut Helsingin yleisön jakamattoman suosion. Musikaaliversiossa Bernard Shawn yhteiskunnallinen kritiikki on sokeroitu. . Mitä Pygmalioniin tulee, niin minä olen ollut näyttelijäini kanssa sitä varten tutkimassa Sörnäisissä Helsingin katukieltä. y’ d-ooty bawmz a mather should, eed now bettern to spawl a pore gel’s flahrzn than ran awy athat pyin. Will you pay me for them?”) Ensin sama vastaus viipuriksi: ”Jassoo, onk’ hää teijä poika. On yllättävää, ettei sanoja spora tai skuru mainita kertaakaan. Sitä ennen Uuden Suomettaren toimittaja vieraili hänen luonaan: ”Harjoituksen alla on ollut neljä kappaletta, Shakespearen Romeo ja Julia, Strindbergin Kruununmorsian, Shaw’n Pygmalion ja eräs ranskalainen farssi.” Hän siteeraa myös diivaa itseään: ”Niin, ja tiedättekö mitä. Tekös ne maksatte vai?” Ja sitten stadiksi: ”Jassoo, onk’ se teirän giba. Täkäläinen yleisö ei pääse täysin selville näytelmän päähenkilön, kukkaistytön ensimmäisessä ja toisessa näytöksessä käyttämästä helsinkiläisestä katukielestä. Raitiovaunua tarkoittava raitsekikka esiintyy useampaankin kertaan. 1910-luvun sörnäisläiselle katukielelle on ollut myös ominaista, että yleiskielen d:n paikalla on ollut usein r: esimerkiksi teirän, niiren ’niiden’, jäärä ’jäädä’
Kundi messiin Veijon perustaman lafkan toimari on hänen skloddensa Asmo Votkin. Olen myös Stadin Slangin kannattajajäsen. STADILAISIA KARI VARVIKKO STADILAISIA Herulin fabriikki Votkinissa duunattu flesuu 40 vuotta Kun rupesimme duunaa Sörkän väärää, niin funtsasimme pitkään, onks se Sörkän vai Sörkan väärä. Valmisruokien ykkönen onki himasafka. Sitt me päädyttiin Sörkkään, ku Stadin Slangin bamari Lasse Liemolakin suositteli sitä, kertoo yrittäjä Veijo Votkin (70).. Duunit alko flesun klippaamisella ja sen tukkukaupalla 1978. Fabriikilla on riistanhankintamesta ja -teurastamo Virossa. Tsieguran nimi Sörkän väärä synty 1995 paitsi kaupunginosan nimestä, niin siitä, ett se ruiskutetaan naudan väärään suoleen. Wotkin’s köksa näki päivänvalon kymmenen vuotta myöhemmin 2010. . J uuriltaan karjalais/savolainen Veijo bamlaa, ett Sörkän väärä -lenkin nimi on hänen idiksensä, mutt tsieguran resepti on vuonna 1963 duunatun hittituotteen HK:n sinisen luojan, tsieguramesu Urho ”Urkki” Hirvosen handun jälkiä. Votkinin flesubuidun syntysanat lausuttiin, kun hän grundas Stadin teurastamolle yhen jäbän yrityksen 1978. Foto: Raimo Kuitunen. -Jengi reissaa entistä enemmän ja maailmaa rundatessaan, se myös hittaa erilaisii safkoja. Asmo ja Veijo Votkin omas flesubuidussansa. Asiakkaina Veijolla oli pääkaupunkiseudun suurkeittiöt. Tuotantotiloja on noin 4000 m2. Kundi sanoo, ett stadilaista hänestä ei pysty tulee, mutt kylläki helsinkiläinen joka solullaan. 20 TSILARI 2/2018 F o to : R ai m o K u it u n en . Varvikko kävi treffaamas Votkineita. Safkan duunaamisen suosiota lisää erilaiset ruokaja kokkiohjelmat. Toimitiloja on laajennettu 10 kertaa. Aluksi kundi slumppas sonnin, joskus pariki päivässä, leikkas ja blisas vek. Ainaha niitä, jo ikäeronki vuoksi, joitaki snadeja erilaisii käsityksii homman hoidossa ollu, mutt kliffasti sitä on klaarattu. Kolmen kuukauden jälkeen äijä palkkas ekan duunarin ja vuoden kuluttuu kundeja oli jo viisi. Kundi pyörittää päivän kauppaa ja vastaa mm. Lihatukku Veijo Votkin Oy:n liikevaihto vuonna 2017 oli 21 miljoonaa euroa. Yhest jäbäst melkein sataan duunariin Tukkutorilla sijaitseva Herulin ja koko Stadinki flesubuidu Lihatukku Veijo Votkin Oy tuli blisanneeksi flesuu, tsieguraa ja valmista safkaa Chef Wotkin’s tuotemerkillä 40 vuotta. Spaissaus korostuu etenki tsieguroissa. F o to : R ai m o K u it u n en . Leikkeleiden ja lihajalosteiden duunaaminen starttas vuonna 1995 ja sillo öpnattiin myös tsiegurafabriikki. Vuosii kestäny sukupolvenvaihdos on sluutannu ja faija on tyytyväinen boitsusa pusaamiseen. raaka-aineen skaffaamisesta. Fabriikkiputiikki öpnattiin Vanhalle Talvitielle 2000 ja uusi mesta avataan Suomenojalle vuoden lopulla. Yritys käsittelee flesuu noin 15 000 kg ja duunaa lihajalosteita ja valmissafkaa noin 7000 kg päivässä. Nykyisin lihatukussa on noin 90 työntekijää. F o to : R ai m o K u it u n en . Me o pyritty siihen, että olisimme perinteinen flesubuidu ja aika snygisti tääki o himaan skulattu. Veijo kertoo födanneesa Karjalassa, kasvaneensa Suomessa ja budjanneensa suurimman osan elämäänsä Helsingissä
Uffari on uffari fotatessaanki! Ammattitaidolla duunattuu kirjaa on kliffa pluggaa. M atti Kainulainen on skrivannu snygin kniigan Skloddi – Muistoja 50-luvun Katajanokalta pikkukundin vinkkelistä. Bökkerin on taittanu tunnettu graafikko Matti Piippo ja fotot siihen o skotannu Kainulaisen faija Pave, joka oli kapitulentti ja maikkana Asekoulussa. Molemmat o tehny opukse ulkoasun osalta gutaa duunii. Oli buli satama kraanoineen, makasiineja, botskiromis, verstaita, konepajoja, rähjäisii tönöjä, rantsu täynnä koijatai lauttakamaa. Vitosen skurun kolina sen kurvates tiukasti satamakartsalle. Skattan fengeli anto oman säväyksesä, ku siel tsittas joskus murhanhimosiiki fongeja. Kuvista puolestaan hokaa, ett fotaaja ei ole mikään näppäilijä vaan fotaamisen salaisuuksiin paneutunut jäbä. Vänkää oli seki ku välillä bulit valtameriristeilijät skiglas iha nokan edessä. Stadin sydämenlyöntejä!. Lutikkalinnassa eli Lutikses budjas laivaston uffareita. Ja monesti skloddit junaili myös ittesä ineen kippoihin. Skrivaajalle vois olla vaikka mustis siit, ett kundilla on ollu koko kakruajan mahis steppailla rantsuissa Stadin sydämes. Seikkailuja ja braijausta riitti. Joku pikkukundi hukku kevätjäihin Suokis, ku se oli sliibannu jäälautalt sköneen. Stadin laivastoaseman kaijast hittas usein raivaajaluokan krigubotskeja. Buukin nimeks ois voinu myös duunaa snadisti raflaavamman, minnauksien johtostoorin rubarin mukaan; Skatta, mun hima. Lokkien kiivas kirkuna Kauppatordsil, kun fisujen blisaus alkaa. Masan ollessa skidi, suklaribotski Vesikko venttas vielä Valmetin tokalla flyttaamista Suokkiin. Pitskuleikit ratkottiin arpomalla: Ulle-dulle-dof, kinkke-laade-kof, koffelaade kinkke-laade ulle-dulle-dof! Rapas döfas läskisoosi ja silakkalodju, ulkona Pauligin, Okan ja Keskon tsufepaahtimot. Vielä 50ja 60-luvuilla Skatta oli oma yhteisönsä, jossa jengi tsennas toistesa pärstät paremmi kuin myöhemmin födanneissa lähiöissä konsanaan. Oli pultsareita, mut ei niitä tarttenu skagaa. Oli haadee braijaa röövarii ja jeppee, ku oikeet konnat oli vieressä muurin takana. Friiduil kesämekot, jannuil mieles jekut. Niitä vaklattiin talojen katseilla, kun ne dallaili rundii fengikse snadilla kentsulla. Skujattii fillarilla, brennattiin, friidut rundas snaraa ja pomppi ruutuu, kundit skulas seinistä, tsuppas pitksuil, kartsoil ja välillä katseillaki. Hei, se on kevät! . Taitto on ilmavaa ja taittajan luovaa tatsii ei voi olla hiffaamatta. Skloddet brennaa filkkaa, trokari brenkkuu dilkkaa. TSILARI 2/2018 21 TSILARI SUOSITTELEE KARI VARVIKKO Skatta Masan jänskä hima Sumutorven matala töräys aamu-usvaisella skönellä. Maihin oli myös draisattu armeijan kiuluja. Toki skloddien arjessa Skattalla braijattiin iha samalla lailla ku muuallaki Stadissa. (Kustantaja Laaksonen 2017). Ku luudas nokan kärkeen, sai aina skagaa, ett joutuu flaidiksee solttuje kakrujen kanssa
Se on vuoden 1918 sotaa ja vankileirejä käsittelevistä esityksistä omalaatuisimpia. Naurua piikkilankojen läpi Suomen hauskin mies on hauska, mutta myös katsojan ajattelemaan johdatteleva. Ansiokas on teoksen näkökulma tavallisen ihmisen, punaisen tai valkoisen, arjesta käsin 100 vuoden takaisesta kaupungista. Näytelmän ja 16.3. Nuoren Gösta Schybergsonin murha Töölönlahden jäälle on sellainen. Kuva: Maija Astikainen. Olennainen osa on vanhasta ja uudesta valokuvasta ja liikkuvasta kuvasta koostuva, Japo Knuutilan ja Jan Kailan luoma, installaatiokokonaisuus. Parikassa on aineksia Enson työväennäyttämön johtaja Jalmari Parikasta, ehkä vähän Sulo Wuolijoesta, joka todella oli sijoitettu sinne, tai Vihtori Huhdasta, jonka muistelmia Monena mies eläessään lainataan perusteellisessa esitetekstissä paljon. Kohteena eivät ole sotatapahtumat, vaikka Kallion kirkkoherran murhaa saksalaisvaltauksen päivänä selvitetään. Ympäristö oli sodan keskeisiä tapahtumapaikkoja. –Minkä tahansa lopun lähestyessä, huumori kuolee viimeisenä, ohjaaja Taru Mäkelä lopettaa saatesanansa. ilmestyvän elokuvan mukaan hän seisoi jo kuopan edessä ammuttavien rivissä, mutta operaatio keskeytyi, näytelmässä komentajakapteenin toimesta, ja elokuvassa, kun ampuvat ryhtyivät nauramaan Parikan jutuille. Välillä olemme punaisten keskellä, sitten mukana, kun naiset kirjoittavat valkoisten maanalaista ”Vapaa sana” -lehteä. Heidän johtajansa, punapäällikkö Toivo Parikka tulee perässä muiden joukkoon. Tarina on Q-teatterissa kohdanneen kaksikon, Mikko Reitalan ja Heikki Kujansuun, joka myös ohjaa sen, kuten elokuvankin. Sellaisista, jotka on tarkoitettu koko kansalle. Keskiössä on Suomenlahden Iso-Mjölön (Isosaari) vankileiri, johon myös Helsingin työväennäyttämön yksikkö on sijoitettu. Sukunimi viittaa siihen, että Jalmari Parikka on se Suomen hauskin mies. Teos koostuu itsenäisistä episodeista, joita yleisö seuraa huoneesta toiseen siirtyen. Käsikirjoitus perustuu aikalaisten muistoihin. RISTO KOLANEN STADIN SYKE Reetta Ristimäki (vas.), Tatu Siivonen ja Pinja Koski sairaalakohtauksessa, Pyry Nikkilä juoksee taustalla lääkäriasussa. Reetta Ristimäki tuottaa ja jatkaa teemaa Stadin 1918 -diptyykillä, jota esitetään sekä Ostrobotnian juhlasalissa että Paasitornin Juho Rissanen -salissa 11.-21.4., siis jääkärien ja punaisten paikoissa. Saksalaiset tulivat kaupunkiin pohjoisesta, nykyistä Mannerheimintietä pitkin, ja Kansallismuseon kulmalla taisteltiin rajusti. Hän on lähtenyt punajohdon pakojunaan, mutta katunut ja palannut takaisin. Kulttuurikierros kevättä kohti Sarja Stadin kulttuurija katutapahtumista kuvilla ja sanoilla. 22 TSILARI 2/2018. Juoneen kuuluu aikakauden musiikki marsseineen, työväenlauluineen ja kupletteineen. Kevät 1918 Stadin arjessa Vihan kevät – Helsinki 1918 on Sirpa Kähkösen käsikirjoittama episodinäytelmä, joka toi maaliskuulla Hakasalmen huvilan saleihin sisällissodan kaupunkilaisarjen
Se oli ensimmäinen ryhmä, joka levytti Jimi Hendrixiä suomeksi, ”Puita kaminaan” (=Fire). Saimme maistaa maukasta mansikkakakkua kahden pitkän linjan muusikon 70 plus 70 = 140 illassa. Rauno Ahonen on kireänoloinen vankileirin komendantti, joka haaveilee Saksaan pääsystä. Hesarin kulmilla 50-luvulla – Siellä piti olla hiljaa / ja puhtaat kädet, Kaltsin kundi kuvaa Kallion biblua, jonka Kupolisalissa oli mielenkiintoinen tilaisuus Esko Hytösen (s. Pepe Willberg kertoi, että hän pyysi Wallin rautalankabändinsä rumpaliksi 1962. TSILARI 2/2018 23. Harri Saksala (Topmost, Soulset, Apollo, Kalevala) ja Hasse Walli (Jormas, Blues Section, Piirpauke, Asamaan) viettivät yhdessä mainion musiikillisen ”Powernight” –juhlaillan, jossa oli paljon vierailijaesiintyjiä – 60-luvulta nykypäivään. Saksala kertoo Tsilarille, että kaksikon muusikkokaveruus on pitkä jo 60-luvun puolivälissä. – Lättähatut seisoivat patsaina / kurvin rappusilla. Harri Saksala laulaa ja soittaa munnaria, huuliharppua Tavastialla. Kaikki saivat maistaa mainiota mansikkakakkua synttärien kunniaksi. / Ne odotti / kakkosen ratikkaa vessan päättärille / Shellillä Lekkeri tankkasi / amerikan checkkeriä. Nuori Eduardo Martinez täydensi hyvin setin lopussa solistina. Kuva: Aki Schadewiz. Mestarit Tavalla Paluu Tavastialle tuntui nostalgiselta. ”You really got me” ja ”Black is black”, englanniksi ja suomeksi. Hänen roolitehtävänsä on johtaa työväennäyttämövankien teatteriesitystä leirivieraille; todellisuudessa Huhta ja Wuolijoki johtivat satiirista Suomenlinna-esitystä loppukesällä 1918, eduskunnan kuningasäänestyksen alla. Saksala veti ”Näen mustaa vain” ja muut bravuurisoolonsa; komealta kuulostaa Gugin tulkinta ”Merisairaat kasvot”. 1944) juuri ilmestyneistä kaupunkirunoista työläiskaupunginosan elämästä sodan jälkeen. Toppareiden alkuperäiskokoonpanosta lauteilla olivat Saksala, Holle Holopainen, Eero Lupari ja Gugi Kokljuskin sekä uuden ajan Toppari Tommy Lindell. Hasse Walli on suomalaisen rockin klassinen kitaristi. Kuva: Tapio Vanhatalo. Tämä sanoi suuntautuvansa ”enemmän jazziin”. Martti Suosalon näyttämöjohtaja pikaoikeudessa, vieressä Rauno Ahonen ja Vappu Nalbantoglu. Muutamaa vuotta myöhemmin yhteinen bändi oli Manifest. Se oli täynnä harmaapäitä rockin ja popin vuosikymmeniltä. – Loppuvuodesta 1973 perustimme akustisen bändin, Punainen Lanka chileläisen Quilapayun -yhtyeen innoittamina. Välillä suoritus on niin valloittava, että muut jäävät jalkoihin. Seuraavan vuoden lopulla Walli vaihtoi kitaraan. Parikka teki näytelmää Turun vankileirillä. Tiemme ovat kulkeneet Hassen kanssa monesti eri suuntiin musiikillisesti, mutta hyvinä ystävinä olemme pysyneet. Kuva: Aki Schadewiz. Reitala tekee satiirisia osia komendantin vankiräätälinä, Kalevi Kahran ja yhteysupseerina, itse Asko Sarkolan oloisesti. Runossa ”Sörkka” Esko Hytönen maalailee runokuvia Sörnäisten laitamilta, jossa tapahtumien keskiköön nousevat Kurvi, Marjatankallio ja Vaasanhalli. Pepe sanoi Hasselle neuvoksi, ”ettet sä ikinä opi kitaraa soittamaan”… Puolitoista vuotta myöhemmin Pepe pyysi Hassen Jormaksen, ”Pohjoismaiden parhaan bändin”, kitaristiksi. Vappu Nalbantoglu tekee herkästi komendantin vaimon osa. Hytösen runo avaa aina uuden kohdan, jota Laura Salaman kuvitus täydentää ja Juhani Styrmanin tietoteksti taustoittaa hyvin. Pääosan tekee suvereeniin tapaansa Martti Suosalo, josta olen aina pitänyt. Kirja Hesarin kulmilla, 50-luvun Kalliossa (Reuna 2018) on todella mielenkiintoisesti monitaiteellisesti ja -tiedollisesti tehty. Animalsja Kinks-hiteistä lähtien soundi soljui hyvin. Yhteisiä keikkoja, yhteistä klubeilla istumista. Kisu Järnströmiä tuurasi nuorempi Markus Rautio. Pyykkipäivä Kallion työläisperheessä kului näin: – Kiehuvasta vedestä, / lipeävedestä, / mustasta padasta punkkaan /mätkähti pyykki, /valkoiset vasempaan punkkaan.
Suurkirkko oli melkein stebunheiton päässä. K artsan toisella puolella oli divari, joka blisas filkkaa. Katski Liisankadulla Mentiin Roban kanssa taas yhtenä päivänä skolen jälkeen tsöpaa filkkaa. Huhtikuussa suulberissa alko olla jo sen verran styrkkaa, että kantsi plokkaa brennarit esiin. Sitä kuitenkin trokattiin pikkujätkille ihan surutta. Oli tilaa braijata natskua, ottaa suulista, kuivattaa pyykkiä, jopa skulata lentistä. Pudotusta fiudemaalaamon yläpidelle oli seittemän kerrosta. Katski oli ihan ainutlaatunen mesta Krunikassa, tai voi olla, että koko Stadissa. Se oli kattopartsi meidän talossa Liisankatu 14. Katskilla ei just silloin ollu onneks muijia lakanoitaan ripustamassa eikä PEKKA SALO EKS MINNAA Kärtsäri Kärtsärit oli jokakeväinen juttu. Näki iisisti kenen flygas pisimmälle. Sinne oli hyvä stikata kärtsäreitä ja lumppareita. Se stendas herkästi ja flekkas melkein yhtä äkäsesti kun ruuti. Otettiin sitä tommoset viis metriä. Nykyään ne pamisee terasseista. Ja sieltä näki niin pitkälle, ettei varmaan stadikan tornista. Filkka oli buleina keloina ja ne möi sitä metritavarana. Vasemmalla häämötti Uspenskin katedraali, oikeella assan kellotorni. Tai oikeestaan kaheksan, kun laski katskin kaheksanneks. Siinä välissä siinteli vaikka mitä hotelli Tornista Korkeavuoren brankkariasemaan. Ne oli sopivasti neljä kerrosta katskia alempana. Foto: Pekka Salo. Sit me mentiin katskille. Meidän talon jatkeena oli Suomen Filmiteollisuuden studiohallit ja niitten jälkeen vielä joku viiskyt metriä bilikatalleja. 24 TSILARI 2/2018. Ei bungannu kun muutaman huggen. Ne oli vanhoja nelkytluvun leffafilkkoja, jotka lafka oli skaffannu jostaan. Ei o maisema seitsemässäkymmenessä vuodessa paljo muuttunu. Talvella pikkuskidit skimbas katskilla
Jos siinä jäi kuppaamaan, sai kärtsät silmille ja pahimmassa tapauksessa brennas näppinsä. Se ei voinu kässää, et pommi oli tullut taivaalta. Jumankekka se oli stydi brennari. Kärtsäri tartti stikata heti kun se alko kärtsää. Urotyönsä jälkeen se vilkas porttariin ja vielä aidan yli naapurin pidelle, muttei hiffannu ketään, joka olis sopinu syylliseks. Kärtsäri oli osunut johonkin helposti eldaavaan. Siihen aikaan lajittelusta ei kässätty mitään. Mä otin nyytin vasempaan handuun ja brennarin oikeeseen. Fläysäkin lähti bollasta. Systerin kanssa katskilla 1948. Roballa oli snygi brennari. Snadisti hymy kuitenkin hyyty, kun lodjusta alko puhaltaa kärtsää ja flekat loimuta. Pannuhuoneen dörtsi oli melkein roskiksen vieressä ja tsilari oli kai tulossa koksia lapparoimasta. Ja kun rautanen levy oli liian painava nostella, lodju pidettiin aina auki. Roskikset oli vielä viiskyt luvulla usein avoroskiksia, skrodeja betonisia bunkkereita. . Nelisilmän hanska eldas kerran ihan käppyräks, kun se jäi funtsimaan, et stikkaisko jo vai venttaisko vielä. Niin korkeella blosas aina jonkin verran. Kärtsäri kaarsi stailisti kun sateenkaari ja suhisi mennessään just niin kun kympin kärtsärin piti. Se oli haka stikkaa, vaik oli vasuri. Mun toka heitto meni ihan pilipaliks. Katto oli päällystetty tervalla, mut terva oli sen verran vanhaa ja kuivunutta, ettei mitään slekkiksen vaaraa ollu. Mut se ei tietenkään skulannu. Kuva on otettu Snellmaninkatu 19-21:n pihalta. Kaikki roina blaadeja ja maalipurkkeja myöten slepattiin roskikseen. Suulberi skriinas täydeltä terältä. Me melkeen delattiin nauruun, kun kolme groussia rottaa pomppas hädissään roskiksesta ulos. Jos se taas jäi löysäks, filkka rupes flekkaa, muttei kärtsänny niin kun piti. Katskia ei enää ole. Katski oli korkeimman talon katolla. Ja sillä sekunnilla kun mollikan säteet osu samaan pisteeseen, filkka alko kärtsää. Vaikkei me kyllä asiaa silloin funtsattu. Roba kai yritti liikaa ja kärtsäri lähti vindeen. Voi olla kans, et siihen tarttu joku sivuhiivari. Meidän roskiksessa oli kyllä suljettava luukku. Snadi eldis vaan välähti kun se tömähti bilikatallien katsille. Stydi brennari Päätettiin tehdä filkasta neljä kärtsäriä. Ne studas niitten pyykkiensä puolesta. Tosi pimeetä. TSILARI 2/2018 25. Tai on se, mut jengi ei enää ota siellä suulista eikä kuivata pyykkiä eikä skidit braijaa. Mä harppasin pari askelta ja stikkasin. Bontsarit on bygannu sinne parit bastut. Pyykkimuijat ei tsiidanneet kärtsäreitä hyvällä. Filkassa oli jotain pielessä. Filkan kuulu olla tiukalla, muttei liian tiukalla. Saletisti teelautasen kokonen. Eldis roskiksessa Roba stikkas vielä pitemmälle. Me skriinattii Roban kanssa jutulle varmaan puol vuotta. Roba kai yritti liikaa ja kärtsäri lähti vindeen. Eikä kärtsäri sitte flygannu bilikatallien katsille, vaan fiudemaalaamon alapidelle, ja siellä stärästi suoraan roskikseen. Jos se oli liian tiukalla, ei tapahtunut mitään. Ja kärtsävana oli musta ja tasanen loppuun asti. Niin kun ei mikään muukaan juusto meidän talossa. Kaks snadia ja sit kaks vähän skrodempaa. ketään muitakaan. Tai ne epäili vähän kaikkea, mitä pikkujätkät duunas. Roba varotti mua tiputtamasta luuppia, kun se varsinaisesti oli sen faijan. Mä liikuttelin brennaria oikeen etäisyyden hittaamiseks. Ensteks kaikki näytti olevan kondiksessa, mut sit se yllättäen simahti kesken lennon. Se flygas sitä paitsi hiivatin pitkälle. Roban tokasta heitosta me ei jälkeenpäin paljon himassa bamlattu. Mä olin eka. Styrkalla. Foto: Mutsi / Pekka Salon albumi. Se rämäytti luukun kiinni ja se siitä. Siitä olis voinut tulla kunnon braasu ellei tsilari olis osunut paikalle. Toisesta päästä nyytin piti olla umpinainen, mut toisesta päästä spädästi auki. Nyt siinä on kaksi saunaa. Mä kääräsin filkkaa metrin verran rullalle ja Roba kiristi paprun sen ympärille. Siinä oli semmonen ihme vaijeri-punnus-kela -systeemi, jonka tarkotus oli keventää sitä kantta. Foto: Pekka Salo. Niinku melkein kaikissa kamoissa niihin aikoihin
Mä varmaan ajattelin sillo, et se on paras ja hauskin koskaan tehty leffa. Seki oli limudisko. Ollaa oltu yli 40-vuotta ja nyt jo aikuiset lapset käy edelleeki mielellää tervehtimässä meitä. Sitten päästiin jo ravintoloihin. Tosin me saatettii jätkien kaa tempasta Bulebulet tai Nudikaa ostarin takana ennen Talolle lähtöö. Olut maistu sillon ja kyl se maistuu tietysti vieläki. 26 TSILARI 2/2018. Se oli kavereidensa kanssa juhlimassa lukion päättymistä. OSSI SIMONEN SKRIVAUSSKABA M ut hyvin me vaa jotenki sinne mahduttii. Niitä me kait sit ollaa, mutta mitä tähän tarinaa tulee, niiin se on jo kokonaa toinen juttu. Sit se keksi viedä mua kattoo leffoja. Lisätilaa mä hain kirjastosta. Ei pidä luulla, että vein mä niilta kunnian silloin. Sitten tuli Talo, tai Bygga, joksi paikkaa kanssa kutsuttii. Nii et se siitä joululahjasta. Muisteloita Kannelmäestä OSA 2 Meidän Kantelettarantie 8:n asunto oli vissii jotai 28 neliöö. Joitaki vuosii sitte mä sain joululahjaks mun vaimolta matkalaukun. No, niinhän siinä sitten kävi, et yhdessä ollaa edelleeki. Ensimmäisii varsinaisii gimmakokemuksii mä lähdin etsii Lintsiltä, Rondosta. Sit joskus paljon myöhemmin tuli telkkari, josta katsottii mustavalkosta ruutuu. Sä yllättyisit varmaankin. Tietysti mä olin aivan haltioissani. Kirjojen pölyn tuoksut oli mun riittejä ja kirjasto oli kait mulle jonkinlainen temppeli, jossa tarinoiden jumala puhutteli mua. No, parhaiten näitä mun silloisia kokemuksia vois kait kuitenki luonnehtii Hectorin biisillä: ”Jos saisit kuulla, mitä tein mä kanssa tyttöjen illoin. Heureka Mä oon ollu aina lätkässä johonki tyttöö. Ne meni täydestä. Musta tuli leffafriikki. Se oli sitä Abban Dancing Queen -aikaa. Eka muistikuva mulla on Bensowin talon nurkalla sijainneesta Kitkat-teatterista. Jossai kohtaa tuttu kaveri rupes tehtailee isohkon puolueen jäsenkorteilla väärii henkkareita. Siel mä näin tosi kivan näköisen tytön. Kesäsin me ruvettii käymää Tivolissa tai Tiflassa, niinku sitä kutsuttiin. Kun tuskin uskalsin mä koskee...”jne. Tai nii mä ainaki luulen, koska ne tekee sitä niin usein. Se sijaitsi Kannelmäessä, Eka-marketin yhteydessä, siis ennen ku se muutti nimensä Maxiks, ennen nykyistä Kaari-kauppakeskusta. Se oliki, kirjojen lisäks, ehkä parasta mitä mä oon himasta saanu. Seuraavaks mä muistan komedian, jota käytii kattoo Rexissä. Niil on omat perheet. Sen nimi oli Mieletön, mieletön maailma. Jääkaappii ei tietenkää ollut, oli vaa kylmäskope eikä tietenkää puhelinta. Mä toivotin vaimolle ja sen ystävättärelle ja tietysti mun uudelle matkalaukulle hyvää matkaa. Sodan jälkeen, pakilalaiset kutsu paloheinäläisiä ”mettäläisiks”. Leffafriikki Mun on pakko kertoo, et mutsi roudas mua kaikkii mahdollisii taidenäyttelyihin. Tosin me saatettii jätkien kaa tempasta Bulebulet tai Nudikaa ostarin takana ennen Talolle lähtöö. Teatterissa meni Serengeti ei saa kuolla -niminen luontodokkari. Nykyää me asutaa Paloheinässä, Länsi-Pakilan pohjoispuolella. . Talvisin me käytii Tavastialla, kunnes Kannelmäkee perustettii, 1973, ensimmäinen englantilaistyyppinen pubi Suomeen. Tääkin kliffa stoori osallistu skabaan. Siellä esitettiin non-stoppina piirrettyjä. Sitten vaan jännitettii, et päästääks sisää. Näitä aikoja ja paikkoja on kans kiva muistella. Sitten Kino-Palatsista, leffateatterista, joka sijaitsi nykyisen Akateemisen Kirjakaupan kohdalla, Espan ja Keskuskadun kulmassa. Nimet, kasvot ja silmien värit on vaa vaihtunu matkan varrella. Tsilari järkkäs juhlavuonna 2016 Tähtireportteri-skrivausskaban. Eräänä kevättalven päivänä me mentiin Heurekaan. Myöhemmin kävi ilmi, et se oli lähdössä Kreikkaan ystävättärensä kanssa. Siinä riitti vauhtii, menoo ja meininkii. Mä en tajunnu niistä mitään. Sen verran pitkä stoori, ett eka osa julkastiin Tsilaris 1/2018. Ne oli pelkkää tuskaa. Mä ajattelin silloin, et tähäks tää avioliitto nyt sit tyssäs
Heruli kotimestani skidinä OSA 1 Kari Varvikon kirjasta Puutalojen Hermanni heräsi ajatus skrivata Herulin muistoja, kun snadina kundina luudasin lähikartsoja, snadin stoorin verran. Vesiposti oli onneksi yläpihalla. Pieniä flaidiksia ja tönimistä oli joskus, mutta nekin päättyivät sopuisasti. Hävinnyt oli se, jonkä sotilaat oli saatu kaatumaan ekaks. Sekatavarakauppa oli Vellamonkadun ja Vegankadun kulmassa, sieltä sai irtomaitoa ja irtovoita. Matti solmi avioliiton Ailin kanssa 70-luvun loppupuolella. Ainoa kirjallinen menestykseni kansakoulussa oli, kun sain jutun kevätpörriäiseen. Ekan kerrran kohdatessamme katutason aidalla, esitettiin Virmon kanssa hiukan kovista uudelle tulijalle. Mutta yläluokat oli kundija kimmaluokkia. Rotat ei ollut vieras näky takapihalla. Mutsi kirjoitti ostoslistan, anto rahat ja lykkäs tyhjän maitokannun käteen. Muistan kun Joren kanssa skodattiin vuorotellen tinasotilaita viivottimella ja kumilenkillä. Hänellä oli suhde Urho Kekkosen pojan Matti Kekkosen kanssa. Ekoja parhaita kavereita oli jo sideharsovaippaiästä Jorma Tarkiainen, joka asui sisäpihalla. Välituntiharrastuksiin kuului mm.”pukkitappelu”, rekillä temppuilu, muita liikunnallisia lajeja ja postimerkkivaihtarivihon selailu. Pari kertaa joutu Pekun isobroidi Hessu tulee jeesaa, jos oli joku ongelmatilanne. Mutsi oli Karjalan evakko ja faija paljasjalkanen stadin kundi, duunissa Pasilan konepajalla, varastomiehenä. Joren kanssa oltiin myös samassa Kotikallion tarhassa v.-51-54. Olin myös v.-49-50 seimessä, joka toimi Hermannin nuorisoseuran talossa. P udjasin Orioninkartsa 19:ssä, meillä oli käytössä hellahuone ja komero puutalon toisessa kerroksessa. Aluksi meitä oli minä 2v sekä mutsi ja faija. TSILARI 2/2018 27 SEPPO ROSENDAHL HERULIN KUNDI V. Olimme muuttaneet Länsi-Pasilasta vuonna 1949. Alaluokat olimme kimmojen kanssa samalla luokalla. Muita kavereita oli Virmo Merjankari, joka asui naapuritontilla. Koko stooria en muista. Muistan kärryt, joita työnnettiin, siinä oli taso, johon lakaistiin roskat, polkaisemalla taso nousi pöntön päälle ja kippas roskat pönttöön. Laulukokeissa vedin aina Pieni nokipoika vaan -biisin. Mutta pian oltiin kavereita ja yhteiset präijäykset alkoivat sujua. Yksi parhaita kavereita oli Pekka Lehtonen, joka muutti naapuritaloon vuonna -53. Valkan skolessa suosittuja voikkatunnin harrastuksia oli sisällä fölkkis ja ulkona nelis. Kaverit Asuntoympäristöhän oli mainio skidien kannalta, kavereista ei ollut pulaa, suuri ikäluokka oli pitskulla 50-luvulla. Koulukiusausta en huomannut lähes ollenkaan. Mutsin duunimesta oli Vallilan silkki melkein koko -50-luvun. Virmon mutsi Aili oli maalaisliiton puoluetoimistossa duunissa 50-luvun puolenvälin jälkeen. Vuonna -53 mutsi joutu eroamaan, faijan liiallisen väkijuoman käytön takia. Hima Asunto-olot oli alkeelliset, komerossa oli laskiämpäri, pihan perällä oli ulkohuussi, sekä klapiliiteri. Virmon isoisä piti hevosia ja oli stadin puhtaanapitohommissa. Vieläkin tavataan ja muistellaan yhteisiä juttuja vuosien varrelta. Herulin kundin stoorii tulee lisää myöhemmin. Joskus jouduin kauppareissulle. Vallilan skolen 4.luokka. . Luokat 3-6 käytiin Vallilan koulussa -55-59. Herulin skloddeja 1950. 1949–1957 STADIN MESTAT. Pekun kanssa kaveruus on kestänyt näihin päiviin asti. Koulut Olimme kaikki parhaat kaverit vuonna 1947 syntyneitä, joten koulutie oli yhteinen, alaluokat 1-2 käytiin Toukolan koulussa. Faijan lähdön jälkeen meille muutti alivuokralaisrouva Paula Semeri, joka katsoi samalla meikäläisen perään mutsin ollessa duunissa, kun en ollut tarhassa tai skolessa. Spettarissa oli aina seiska. 1957. Otsikko oli ”Sininen polkupyöräni”. Ja tietysti piti ostaa kahvipaketti, että sai autokeräyskortin
Korpipopulan kuvaajan talvipesä Kianto oli jo kuuluisa julkaistuaan 1909 kohutun opuksen Punainen viiva. Maine köyhän ja vaikeuksissa kamppailevan korpipopulan kuvaajana kasvo vaan bulimmaks. Sitä on myös esitetty telkussa, viimeks 2014. Mitä Ryysyrannalla on tekemistä stadin kanssa, josta Äpylit ja Mansikit stikattiin jo parisataa vuotta sit landelle ja ponupannun kanssa häärääminenkin on vaihtunut himaviinien kans läträämiseen. Hän piti 12 vuotta (19581970) ”talvipesää” Mariangartsa 24:ssä, Ryysyranta ja stadin talvipesä Useimmat lienevät kuulleet Veksi Salmen ja Irwin Goodmanin koskettavan biisin Ryysyrannasta ”jossa on kirppuja, luteita, täitä, seassa lapsia pellavapäitä.” Harvemmat tietänevät, et siinä viitataan Ilmari Kiannon kieltolain aikaseen romskuun Ryysyrannan Jooseppiin. Yhteys Kainuun skutseihin tulee korpikirjailijana tunnetun Kiannon kautta. Tätä ei kuitenkaan pidetty pahana safkan loppuessa ja Äpyli-kantturankin ehtyessä, päinvastoin Joosepin sinnikkyyttä vaikkakin lakia luovasti kiertäen muijan ja kakrujen elättäjänä ihailtiin. Ryysyranta filmattiin 1955 ja leffasta tuli suuri suksee. Yhä surkeammaksi käyvä elämä talviblosisten riepottelemassa töllissä saa kuitenkin yllättäen uuden suunnan Joosepin menestyessä ponun keittäjänä. B uksi herätti ilmestyessään 1924 suurta huomiota inhorealistisella kuvauksellaan Kainuun skutsien perimmäisessä kolkassa sinnittelevästä ja frysaavasta rutiköyhän bönden Jooseppi Kenkkusen familista. Oikealla kirjailijan poika, rovasti Otso Kianto. Foto: Helge Heinonen, JOKA, Museovirasto. KAI WESTMAN EKS MINNAA 28 TSILARI 2/2018. Kekkosen sknubbit 95-vuotiaan Kiannon kunniaks
Kiannolla ei ollut vakuutusta, joten hän menetti fyrkkansa. . Se et hän kerto olleensa Moskovassa 1901-1903 pahensi asiaa. Useimmat mimmeistä ei osannu edes skrivata koneella, mut Kiannolle riitti, et pystyvät ruddaamaan botskia ja pitämään hänelle seuraa. Onnittelijaksi ilmesty jälleen Kekkonen mieluisan konjakkiflindan kanssa. Tätä kirjailija kutsu ”omantunnon liitoksi”. Viimeisen avioliiton Kianto solmi 1956 ollessaan jo 82-vuotias, morsian Mirkku Lähteinen oli puolta nuorempi, 41-vuotias. Kustantaja tuli taas hjelppaan ja järkkäs Kiannolle ja Mirkulle Mariangartsalta vuokrakämpän 1958. Kianto oli viitisenkymmentä buksia skrivannut arvostettu kirjailija. Kianto jäi leskeks 1961, kun Mirkku tuupertu yllättäen sydänkohtauksen saaneena enteellisesti Kohtalon korsun lattialle vain 46-vuotiaana. Kun soittokuntaa ei saatu, hän tarttu Kekkosta handusta ja niin he yhdessä laulo Porilaisen. Tikkasella itselläänkin oli mainetta naistenmiehenä, joten ei ihme, että hiffas, minne kollegan öögat osotti. Foto: Erkki Laitila, Lehtikuva. Kuuluisan kirjailijan seura houkutteli, mistä Kianto oli hyvin perillä. Vaimoja ja sihteereitä Krigun jälkeen Kiannosta tuli julkkis ”sihteeriseikkailuistaan”. Kianto luokitteli kersat käytännöllisesti mutsien mukaan A-, Bja C-sarjaan, mikä herätti myös paheksuntaa. Vuotta myöhemmin 1970 rakastettu Iki-Kianto delas, viikkoa ennen kuin olis täyttänyt 96 vuotta. 75-vuotias kirjailija oli muutenkin daun, kun monet läheisetkin frendit kartto häntä bosereissun takia. Olis luullut stuiduelämästä jääneen paremmat minnet varsinkin kun hän oli usein nähty vieras Maila Talvion kuuluisassa kirjallisessa salongissa Linnunlaulussa. Kiantoa uhkas jopa telotus maanpetoksesta, mutta hän selvis vuoden vankeustuomiolla. Kiannolla oli jo ennestään kahdesta avioliitosta 11 skidiä. Kianto himassaan Mariangartsalla 1964. Kun hän kuuli kuukautta myöhemmin nobelkirjailija Frans Emil Sillanpään delanneen, Kianto totes tyynesti, et siinä meni Suomen toiseks parhain kirjailija. Fyrkkatilanteeseen toi helpotusta Ryysyrannan Joosepin leffaoikeuksien slumppaaminen. Krunikassa on siten edelleen niitä, jotka ovat bonganneet Kiannon dallailemassa. Viereisessä rapussa Mariangartsa 26 budjanneen kirjailija Henrik Tikkasen mukaan lähes 90-vuotias Iki-Kianto sittas päivät porttarissa pölkyn päällä tohveleineen, tseba vieressä tsiigaillen himokkaasti ohi dallailevia misuja. Ikä ei estänyt naiskauneuden huomioimista. kuten haussin seinän korkokuvalaatta vahvistaa. Vielä 95-vuotisbailutkin vietettiin, nyt Auroran lasaretissa. Kesiks pariskunta sliiras Suomussalmelle Kiantajärven rantsulla olevaan Kohtalon Korsuun. TSILARI 2/2018 29. Sköne, Kauppatori, Espa ja pressanlinna, jossa Kianto oli joraamassa jo Ukko-Pekka Svinhufvudin itsenäisyyspäivän bileissä, olivat vain snadin dallailun päässä. Mariangartsan hima Kun Kianto ei voinu enää talvisin flytata rakkaan Kiantajärven rantsulle hänen oli pakko budjata stadissa hotlissa ja tuttavien luukuissa. Sen kuten koko Suomussalmen kirkonkylän neukkujoukot olivat brennanneet heti Talvisodan alkuvaiheessa joulukuussa 1939. Jostain syystä hän mollas Stadia kirjoituksissaan. Kianto budjas ”Mirkun” kanssa talvet Krunikassa. Pressan onnittelut Kianto oli 90-vuotisbileissään erityisen närvinä, kuka skulais Porilaisten marssin Kainuun toisen ison kundin, presidentti Kekkosen saapuessa onnittelemaan. Eläke ja romskujen tuottamat fyrkat eivät kuitenkaan tahtoneet riittää, kun Krunikan raflojen Haitin, Savannan, Kolmen Liisan ja Kolmen Kruunun houkutukset oli ihan hörnan takana ja näkäräisetkin maistu. Eino Leinon, ei sen Espalla patsaana stondaavan, vaan samannimisen nykykirjailijan mukaan, Kianto oli jättäny hausin kuistille sikarilodjuun neukkukielisen preivin, jossa hän pyys tovereita jättään köyhän kirjailijan himan rauhaan. Katkeruutensa Kianto purki buksiin Omat koirat purivat. Paprulla oli kohtalokkaat seuraukset. Krunikassa on siten edelleen niitä, jotka ovat bonganneet Kiannon dallailemassa. Viimenen, neljäs sihteeri oli Kiantoa peräti 53 vuotta nuorempi ja vasta 23 vuotias, kun rupes venttaan tälle skloddia. Kyösti Kallio käytti 1940 pressan armahdusoikeutta ja Kianto pääs bosesta Skattalta vähän ennen rangaistusajan päättymistä. Turjanlinna Kämppä oli paljon snadimpi kuin aikaisempi snygi Turjanlinna. Voi vain arvata, miten viriilin kirjailijalegendan maine sekä kasvo et aiheutti paheksuntaa Stadin hyveellisissä porvarispiireissä. Korkea ikä ja sinnikkyys lienevät olleet syynä yleistyneeseen Iki-Kianto nimeen. Eniten häntä kuitenki korpes erottaminen Kirjailijaliitosta, jonka perustajajäsen hän oli. Pahaks onneks hän viittas lähellä olevaan saareen, jossa oli tyhjiä rakennuksia. Kianto kohotettiin kansalliskirjailijan asemaan, minkä hän ansaitsi köyhän kansan armoitettuna kuvaajana. Kiannon katsottiin opastaneen neukkuja majoittumaan saaren rakennuksiin. Sihteeri oli myös rakastaja, palvelija ja palvoja. Ryysyrannan Jooseppia vastaavalla sinnikkyydellä Kianto byggas Otavan hjelpatessa Turjanlinnan vielä uudelleen, mutta sekin flekkas korsteenin falskatessa. Vaatimattomuudesta ei Kiantoa voinut koskaan syyttää. Tuottaja Mauno Mäkelän ja Kiannon tätä koskevaa tärkeää lounasmiitinkiä häiritsi pahasti kirjailijan toistuvat yritykset skodata Mäkelän snygi sihteeri. Kianto tuns Helsinkiä jo 1890-luvulta opiskellessaan yliopistossa
OON MÄ TUOL maailmal nähny kyl muutki. Kyl mä sen kyttäämisen ponjaisi oikei hyvinki, jos ne läpikulkijat mölyis, roskais ja strittailis nurkkii. Et kandeisko välil kelaa niit oikeitki ongelmii. . Mut paras, ku jatkaa vaa matkaa. Briteis taas o sellane staili, et ku uus asuinalue on bygattu, ni sit tsiigataa, et mihi kohtaa nurtseille syntyy polkui. Toiset, joit tollane haittaa joka päivä, on postinkantaja ja lehdenjakaja. SKIDIEN MAAILMA on aika vaikee joskus. Kato karavaani kulkee ja dogit haukkuu. Siel voi olla sellasii pihajengei, jotka estää toisten skidien tulon koko pitskulle, vaik niil ois haussii asiaaki. Ne ku leikkii jotai territorioleikkei. Ainaki Malesiast mullon sellane foto, mis kiellettää läpikulku monel kielel peräti skodaamisen uhal. Mut seon taas aika harvinaist. No sehä pitää tietenki estää. Välil sielt tulee sit kans palautetta. Siel staijaa joku talojepari piharakkina ja alkaa räksyttää. Niille piharakeille tekis mieli vastaa, et jossai Afgois kuljetaa polkui miinakenttien välist ja näiltki pitskuilt puuttuu ne skidit, joide ei anneta treffaa tääl budjaavaa toist vanhempaansa. Eikä enää mentäis partsille spadulle ainakaa sil puolel taloo, mis se koppi staijaa. Niiku vaik toi mämmi. Mut sit taas ku ikää alkaa olla kahentoist päälle, ni noi leikit pitäis osaa jo jättää. Ja ny mä haluun bamlaa yhest oikei, oikei suomalaisest ilmiöst, joho ei muual Euroopas törmää, onneks. Ne, kenel on duunii tai muut mielekäst puuhaa, ei jaksa ruveta piharakeiks. Tuol Slobois on stadit usei sellasii suorakulmasii asemakaavaltaa, vähä niiku Joensuu meil. Sinne nimittäi stikataa sellane kyltti, joka kertoo, et siit pitskun läpi käy oikotie. Sit niit polkui katetaa sellasil litteil stemareil, ettei jengi joutuis rämpii kuras. Ja lukutaidottomii varte siin on viel piirroskuva, mis tikku-ukko skodaa toisen tikku-ukon kifrul. MEIEN TALON pitskun läpi voi dallaa. NO, MÄON GAMLA anarkisti ja kelaan, et jollei siit oo mitää haittaa, ni mähä oikasen. Enemmänki tollane vaan teettää sitä, et skidit joutuu kulkee kartsan kautta seuraavaa haussii, eli väistelee enemmä noit pyhii fiudeja. Hankalampi niidenki on toimii, jos siel on muit ohikulkijoit. Niit ny ei sellasenkaa pitäs vihaa, joka vihaa skidei tai vanhuksii. Joissai talois iha kliffasti. Mut skidit voi viel kiipee, jos niillon frendei siin naapurihaussis. Mut on tääl paljo skeidaaki ja se skeida kandee välil lyftaa pöydälle analysoitavaks. PIHARAKKIEN MAA Niinku Jullen kans sovittiin, me julkastaan sen stoorei postuumisti. Kai ne ois sen jopa sähköstäny ja duunannu sinne jotai jalkaväkimiinoiki, jos se ois laillist. Ei siit kyl kukaa yleesä mee, ku ei siel oo niit opaskyltteikää. Muute mikää ei muutu. Kliffempi nähä jotai laiffii, ku pelkkää pitskuu. Bilikat kiertää niit kulmii, mut ku ne dallaa, ne dallaa kulmittai pitskujen läpi, eikä siin oo kenenkää mielest mitää outoo. STADILAISIA JULLE TUULIAINEN S uomes on paljo gutaa. Nyt joku tietenki hihkuu, et ne läpikulkijat föraa niiden fillarit ja pyhät fiudet ja töhrii seinät! Hei, mist lähtien varkaat ja vandaalit on kunnioittanu jotai kylttei. Siel se vois tsittaa päivät pitkät ja antaa verbaalist palautetta kaikille vähemmän tutuille pläseille. Toisaalt, jos teien haussis on yks tällane kulmakunnan kuuluisa piharakki, ni bygatkaa sille sellane oma vahtikoppi sinne. Ja nii joissai hausseis on keksitty vetää siihe aidan päälle viel piikkilankaa. Nei taas huomaa aikuist oikoilijaa. Mut jos menee, ni mitä sit. Meinaan, jos tsepan tai rollan kans kulkeval vanhuksel on jotai asiaa siihe seuraavaa haussii, ni näil aidoil saadaa kyl aikaa kohtuuton kiertolenkki. No niisthä ei enää lähe kiipeilee anarkistitkaa, paitsi jos niil on vaik bamarit följis. Ja jos siin haussis se sairaus on päässy kehittyy vähä pidemmälle, ni sit ne lähtee vetää kaikellaisii aitoi. NO MITES MEIL tää niisanottu ongelma ratkastaa. No, jokaine vähäki anarkistisee funtsaamisee kykenevä lesaa sen käänteisesti ja hiffaa oikasta siit. Siihe skrivataa, et läpikulku kielletty. 30 TSILARI 2/2018 Ne, kenel on duunii tai muut mielekäst puuhaa, ei jaksa ruveta piharakeiks.. Ja vähäinen korruptio. Samal tulis kytättyy seki, et kuka kantaa handelin muoviveskoi joka viikko ja kenen luot lähtee yövierait
Mut, oisko sittenkään ollu kundin elo nastaa, ilman näitä södejä sydänkäpysii, näitä friiduja. Tää ope on yleensä joku turhautunu, skloddeja syvästi inhoova tantta. SIT KUNDIT STARTTAS skulaan fudista ja lätkää. Beibigiltsii lellitään jo heti Kätiksellä. Eiks jehna. SIT KU STARTTAA toi skole, niin ekaa ja tokaa luokkaa dominoi yleensä toi leidimaikka. Ku taas kundipiltti, se saa kirkuu feissi punasena jelppii, jos vaikka se potee tota kolikkii, niin faija vaan karjuu, et naama umpeen jannu, kundit ei spiidaa. Födas stressii, ku treenas skulaa itteään vakkariks jengin kokoonpanoon. Sen mottona staijaa, et jos luokassa sattuiski jotain snadiiki feeluu, niin kundit on aina sen draaman rofeja. Kundit hiffas, et kantsuuki jättää treenejä väliin, ku giltsi räpytteli sen feikkiripsii ja veti jurkkaa, et tää lovestoori onki hintsuilla, jos kundi hikipinkona vaan treenaa. Mut sit joka eedenissä vaklaa kyy. . Monen kundin into kehittyy futaajana feidas vähitellen, ku nää gimmat tunki viekkaudella ja vääryydellä meggeen jannujen eloon. Monta kertaa huijattiin ja pajatsossa staijas neljäki kassaa. Sit jos faijaki vielä venas hinkuna kundin karriäärii tossa sporttiksessa. Tää pajatso oli snadi sinikantinen vihko, jonka sivut taitettiin ja fritsut jemmatiin sinne ineen. Idis oli, et tällai treenattiin bytsgaa fritsuja ja jos oliki fitti tsägä, ku avattiin tää taiteltu sivu ja siinä luki, et kassa, sä menetit sen sun bytskattavan fritsus. Sit jos sillä ois skäfästikki fleduu, sille duunataan söde, keltanen rusetti. Kundi taas joutuu vängälläki fragiksiin, ku sen tarttee tsögaa mainetta ja rispektii styrkkana kundina. E i oo iisii, ku födaa kundiks. Tää buli fanijengiki riehaantuu ja sit kutsuu sitä muka jokskuks snadiks prinsseksaks. Sit kundit skulas pajatsoo. Sit ku skolejengi viettää välkkärii pitskulla, niin gimmat pomppii vaan barbii keskenään. Sit raotettiin snadisti tätä pajatsoo kafruille ja kaveerattiin, et mulla on vaan pari kassaa. Sille roudataan nallee, possuu ja kasapäin pinkkii kledjuu lahjaks. JASKA KOROMA TÖLIKÄN KUNDI KUNDIN ELÄMÄ TSILARI 2/2018 31. Mut, kundihan ei saanu spiidaa. Sit ku se typy on roudattu himaan ja se päästää snadinki vinkasun, niin mutsi ja faija ryysii hinkuna kimpassa tuuppaan sille lohtuu
SEPPO PALMINEN SEPPO@PALMINEN.COM WWW.PALMINEN.COM PALMISEN PAMINA 32 TSILARI 2/2018. No, on niil kaks fiudemuseoo ja kaks handelii. Kyl mä sen bonjaan, et Manse, Oobu, Jyväkylä ja Oulu on snadistadei, mut et Kangasala! Ne ei haluu, et ne koplataan Manseen. Siel studattiin sloboi Sit viiskytluvul Stadin bamarit ja muut stärät tyypit rupes funtsaan, et ku Stadis oli karsee asuntopula, ni ois näppärää skuffaa osa jengist landelle, Espooseen. Se johtu siit, et ku toi Porkkala ja Kirkkonummi oli londattu sloboille, ni jengi studas, et koht ne varmaan rupee isotteleen ja vaatii lisää tilaa. Stubu knööli Mansen poskes. Varmaan ne studaa, et jos ne ois osa Mansee, ni koht sielt pääsis Kangasalle sporalla ja sinne ryysäis kaikenlaist hampuusii. Vuokista Stadin läpi metrolla. Foto: Jussi Jalkanen. Foto: Christer Berschewsky. Monil stadilaisil oli siel kesähima. Sillai niille tuli Snygit, Härmän pisimmät Koivusaares. No Espoohan siin ois ekaks menny. Oli ulkohyyskä ja voda traisattiin kaivost tai jonkast. Sillo ku mä olin ihan skloddi, Espoo oli umpiböndee. No siks, ku meil on siel kesämöksä. Mölöö, egui, pottui ja muutaki safkaa slumpattiin Espoon landebuugeilt. Siks ne pullistelee ja spräädää, et ne on muka oma stadi. Eksoottisint oli et niiden kans tartti bamlaa sveduu. Tapiolast ne funtsas Stadin satelliittii. Vuonna 1956 ne häippäs ja Urkist tehtiin Härmän pressa. Ku sä skujaat sitä ohitusstraadaa ja räpäytät öögiis, ni se stadi meni jo. Neiböris, siis Pälkäneel, ei oo yht ainutta. Tontit bungas sikasnadisti. Funtsatkaa! Ei snadeint tolkkuu. No, ei ne slobot ruvennu isotteleen. A i, et miks mä otan stydii pulttii siit et jotain böndepleisii ruvettaan sanoo stadiks. Ja sit syyskuus ne flyttas takas Stadiin. Toukokuus koko fämili flyttas landelle sinne Espooseen. Yks baana tohon suuntaan, toinen tähän. Metrolla landelle Tos vuodenvaihteen tienoil mä olin yks niist monist stadilaisist ku spruittas aamuborkat tuukille. Puutarhastadi Otto-Iivari Meurman, Aarne Ervi ja ton Hesse von Hertzenin faija kekkas, et jostain ihan huitsiböndelt muuttaville oli tärkeet et ku ne tsiigas fönarist ulos, ni ne näki heti vihreet. Hesaris oli rubari, et Kangasala on ny stadi. Stadilaisten kesähima Härmän toiseks bulein stadi on Espoo. Länsimetro on ihan eri mesta ku itämetro. Landel oli niiden mielest kliffaa, ku siel oli niin aitoo ja alkeellist
Sen toinen handu on smoglattu värikkääks. Me dyykattiin stogeen tost Kampist ja käytiin tsiigaamas joka ikinen metrosteissi, siis ylhääl asti. Ihan snadi metrosteissi, mut ainoo ku on skönen alla. Sen nimeks pantiin Länsimetro. Foto: Jussi Jalkanen. Mä oon aina digannu sitä Froikkarien biisii, mis ne skujaa fiudel Jenkkeihin, tai siis Espooseen. Oli puita ja nurtsii, oli sähkövalo, luudaava voda ja skitulan seinät oli kaakelii. Ja yleensä se on sillai, et ku fyrkal on hugi bamlaa, ni muut stikkaa monttusa boseen. No siel oli sellanen Nokia-niminen lafka, ku oli boltsin bulein luuribuidu. Funtsattiin kyl, et voishan sitä joskus tulla bulimmallaki jengil. Ne kundithan näytti dokuilt skoobareilt, ne skulas jenkkityyppist landemusaa, mut niiden riimeis oli jotain, mikä kolis stadilaiselle. Eli siel on rafloi ja mestoi mis voi dokaa tsufee ja bamlaa jengin kans. Sen takii Espoo on vieläki niin helkkarin landemainen mesta. Ku joku stärä kaavottaja ois funtsannu etukäteen, millai sinne kantsii byggaa ja millai se stoge ois tsörannu. Ainoo steissi, ku ei oo vaalee eikä snygi, on Niittykumpu. Siit koko Espoost ois tullu ihan erilainen. Funtsatkaa! Siis sillo kuuskut vuotta sitten, ku niil Stadin bamareil oli idis et Espoost ruvettais byggaan stadimaist mestaa. Niil kundeil oli komeet plaanit. Ny ku landelle pääsee tosi forssil – ja yhtä äkkii takas Stadiin. Ny sinne pääsee stogella. Tapiolast bygattiin puutarhastadi. Ne synffas Espoota niin fitin snygisti. Ei Tapiolast mitään Stadin satelliittii tullu. Mä otin mun frendin meggeen. Valkosen Emman smoglattu handu. Ilkka on melkeen yhdä dorka ku mäkin. Snadisti mä olin monttu auki, et miks sen steissin nimi ei oo Buli Fiblu. Sinne tänne on bygattu snadisti tiheempii nippui bulimpii lodjumaisii tönöi. TSILARI 2/2018 33. No, sit Espoo sai sen metron. Siit saakka ne on sitä sit vastustanu. Buli Fiblu Ku jatkaa Tapiolast, siel on viel kolme stessii: Sporttipuisto, Niittykumpu ja Matinkylä. Varmaan siks, et ne lantsarit luulis, et niil on ny ihan ikioma stogesysteemi. Ne steissit on fantsun komeit, ihkaa arttuu, siis taideteoksii joka ainoo. Eikä ois tarttettu sitä höhlää läppää, et joka rykelmäst tönöi pitää olla oma dösälinja tai motari Stadiin. Ne on ain pannu kampoihin kaikelle, mikä on laimeestikki stadimaist. Ei me siel kauaa viihdytty. Espoon rehupuntit studas, et Stadist paukkaa hirvee kööri duunareit ja spurgui. Ja sinne KONE oli blisannu Härmän pisimmät rullaraput, 76 metrii. Smoglattu vasuri Sit tultiin landelle: Keilaniemi, Aaltoyliopisto, Tapiola. Kaikkee nyyaa pitää koklaa. No ekaks siin tulee Gresa, Laru ja Koivusaari. Se on se Buli Fiblu. Tsiigatkaa niit peltoi, flättii tyhjää, snadei mökkei. Joo, mä kävin koklaamas Totta kai mun tartti mennä treenaan, et millai Stadist pääsee metrol landelle. Emma on Espoon modernin taiteen museo. Sitä metroo ei ois Espoon pelloil jemmattu mihkään tunneliin. Koivusaarihan on viel Stadii. Se on sellast kornii kasarifiilist. . Lyysikset on stydit, vaaleit seinii, kliffoi kattoi, snygii ja kliinii, ei tarroi, ei mainoksii. hirveen turvallinen fiilis. Ku se stadilaistamisidis ei sit futannu, ni miksei ne böndet vastustanu sitä metroo loppuun saakka. Et sil ei oo mitään tekemist sen itämetron kans, jol stadilaisii massoi roudataan Itikseen ja takas. Ne sano, et ne haluu olla iankaikkisesti landee ja et ei sinne mitään metroo huolita. No, böndel ku ollaan, ni nimi on Matinkylä. Joo, ne on huikeet. Tai siis ainoo mainoksen tapanen on Tapiolan steissin kolme metrii pitkä kalpee friidu. Sielt hittaa aika stärästi funtsattuu feikkii stadifiilist. Vois vaikka skrivaa lisää, Espoost. Mut sit tulee kliffaa, jenkkityyppinen Mall, espoolaisten disniländ. Pystin nimi on Emma jättää jäljen. Sen buidun bossit oli ääneen sitä mielt, et ne bungas Espooseen niin stydisti verofyrkkaa, et ne tartti metrosteissin Keilaniemeen. Miten siin sit kävi. Stadist oli tarkotus tsöraa Tapiolaan metrostogel ja siihen keskustornin taksitolpan huudeille piti tulla metrosteissi. Dallattiin ja tsiigattiin snadisti Bulin Fiblun mestoi, skruudattiin burgerit ja smiitattiin himaan. Ne byggas pääkonttorisa Espooseen
Tulokset on semmosii, et niit ihmetellään pitkin boltsii ja porukat käy ottamas mallii meiän tasa-arvosest systeemist. Sielt voi lonskaa melkeen mitä vaan, musaa, leffoi, jopa dallaussauvoi. Siitä, et Stadin Sörkässä melko snadis vuokrakämpässä mutsin kans kasvanu friidu sai käydä skoilee, studeeraa ja duunaa mieleistänsä hommaa eläkkeelle asti. Tarttee toivoo, et peruskoilee ei romuteta, vaan duunataan sitä aina vaan paremmaks. Mistä mä viel kiittäsin. Aikanaan kaveerasin mutsille, et aika kivasti yhest tyttärestä. 34 TSILARI 2/2018 RAIJA TERVOMAA SÖRKAN FRIIDUN STOOREJA S e on siis totta, mitä mä olin kakarana kuullu. Ja ton mun äijän oon saanu viime vuosina jokusen kerran takas melkeen graviksen dörtseilt. Niin vasen ku oikeeki laita on hyväksyny tolle surulliselle itsenäisyyden ajan alkukahakalle sisällissodan viralliseks nimeks. Jengi saa käydä perusskoilen ihan ilman kustannuksii eikä jatkokaan käy kummemmin kukkarolle. Pressakski on mun mielest jotenki sattunu aina semmonen tyyppi ku on ollu just siihen hissan saumaan sopiva. Mä hittasin aikanaan snadin patin mun oikees daisaris ja ennenku kuukaus oli kulunu, syöpä oli leikattu veks. Vaik monelle noi tapahtumat on vieläki gisa juttu, gamlat haavat alkaa hissukseen parantuu ja asioist voi puhuu ja skrivaa niitten oikeil nimillä. On siis syytä sanoo bulit tattikset ja panna handut ristiin. Se oli vaan menny opastaan jotain kaiffarii. ”kaatui huhtikuussa 1918 Helsingin valtaustaistelussa, sillä löydettiin kuolleena Helsingissä Pasilan metsästä …” (Jarmo Nieminen, Helsinki ensimmäisessä maailmansodassa) Suomi sata. SKOLEJUTTUIHIN LIITTYY mun mielest biblu. Oon saanu oman snygin himan ja möksän ja gutaa hoitoo, ku oon ollu klesa. Se mua kuiteski joskus risoo, et koulutukseen pantu fyrkka valuu usein ulkomaille. Se hoitaa jengii födauksest gravikseen. ON AIKA fiiraa satavuotiast isänmaata ja funtsaa kaikkee sitä gutaa, ku Suomi on meille bjuudannu ja bjuudaa edelleen. Myöhemmin kässäsin kuin buli ventti se kaheksantoist on ollu isänmaan hissas ja kuin moniin se tekee klesaa vieläki. Kniigasta Mun Stadi. Menetettiin melkonen biitti maata bulille naapurille, mut kunnialla selvittiin krigukorvausten bungaamisest ja himojen byggaamisest niille melkeen 500 000:lle, ku oli omansa joutunu lemnaan. Sit tarttee sanoo bulit tattikset meiän terveydenhuollolle. Usein lysnasin ku toiset kaveeras kapinast, toiset vapaussodast ja pikkuhiljaa bonjasin, et se oli sama juttu. Nurkis supistiin, et eihän sil ollu ees kifruu, eihän se ollu niis porukois. Siks veks menneet ja tsiigataan eteenpäin. Ku funtsaa kaikki hyvii juttui, ku tää maa meille bjuudaa, yks bestoist on mun mielest koulutus. Meiän laikkari ei oo vaan kniigojen londausmesta. Siel voi studeeraa, lesaa aviisei ja hoitaa nettiasiat. Kaikille niille, ku tää maa on kouluttanu, ei voi hittaa tarpeeks hyvää duunii. Maan talous oli bulis nousussa. Se on oikee mediakeskus. Landelt flyttas porukkaa stadeihin. Rauhanajan päättäjät on osannu hoitaa suhteet niin itään ku länteenki. Siks ei kantsi glömmaa niit, ku hoiti aikanaan meille rauhan. Tänks! . Pennut ja niitten kakrut on voinu käydä skoilee niin vildest, ku ne on halunnu ja koko mun buli pesue on hitannu oman mestansa maailmas. Seki ilmanen palvelu on just kohta sata, vaik sitä oli puuhattu jo 1800-luvulla. Sit ku hiffattiin, et snadi friidu lysnaa, ei kaveerattu enää mitään. Ja mehän londataan! Ollaan siinäki boltsin kärkimaita. Ollaan siinäki boltsin kärkimaita. Kaikist bulein juttu on mun mielest se, et on saatu levaa rauhas jo yli seitkytä vuotta. Tää meiän Härmä on koko boltsin kärkimaita, ku funtsataan koulutusta
Tai tsennasitsä vaik, ett Larun eka kerrostalo on bygattu vuonna 1937 Pohjoiskaari neloseen, ja siihen oli vaikee saada jengii flyttaan, ku Laru oli niin epäilyttävä mesta. Ja vaik ois budjannu kauemminki, ni omist himakulmist voi hittaa nyyii idiksii, ku pluggaa infoo ja dallaa tsiigaamas mestoi. Pauli on vetäny hankkeit muuallaki ku Stadis. Mut himastadipoluille ei eksy. TSILARI 2/2018 35 VIRVE KUUTAR STADIN KLIFFAT MESTAT Siltiksen rundil esitellään mesta, mis on budjannu naapurin tärkee heebo. Larust Vuokkiin Himastadipolkui on erilaisii ympäri Stadii. Tai sit eksyy, ku polkui on miljoona, eikä niit stadin kasvatti erota toisistaan. Bulisti infoo Kliffaa on tsiigaa polkui ympäri Stadii ja pluggaa infoo, vaikkei ne ihan omilt huudeilt oliskaan. Foto: Virve Kuutar. Kliffaa on kans tsiigailla mestoi, mis on enne budjannu ja tsögaa, tsennaaks kaikki mestat. S tadis on duunattu erilaisii rundei Stadin gartsoilla. Mestoist on kartta, mihin on merkitty ne mestat, mist on skrivattu bulimmin infoo. Käbiksest hittaa infoo vaik Vipusentien Työväentalost, mis slangijengiki on järkänny jortsuja. Joissain on bulimmin byggii, joissain taas mestoi, mis joku kuuluisa heebo on budjannu. Käbiksen työväentalo. Infoo päivitetään välil, niinku vaik seuraavaks Myllikan rundi, kertoo Pauli. Kandee tsekkaa, onks omast kaupunginosast jo duunattu polku ja jos ei oo, ni sellast voi ruveta kimpas jengil funtsaa. Yks nyyimmist poluist on Siltiksen ja Hagiksen polku, joka julkastiin tän vuoden alus. Paulilt saa jeesii ja neuvon, ett kandee ottaa idist kehitteleen eri alojen heeboi, ni polust tulee niinku pitääki – monipuolinen himakulmii esittelevä rundi. Kevät on just sopivasti, kandee shiftaa himast gartsoille dallaamaan! . Tai kaikkien tsennaamii rafloi tai luonnonilmiöitä. Idiksen faija on Pauli Saloranta, joka duunas bulis pilottihankkees Härmän ekat polut vuonna 2004. Eri poluil on valkattu erilaisii mestoi, mist on skrivattu. Jos budjaat Pitskus, Ogelis tai vaik Hertsikas, ni hittaat oman polun. Infoo löytyy kaupunginosayhdistysten omilt saiteilt, ja koosteena niit voi tsiigaa osottees www.kotikaupunkipolut.fi, mist pääsee linkeist eri poluille. Landel niit sanotaan kotiseutupoluiks. Tsennaa sun himakulmat Himastadipolkujen idiksenä oli, että ku flyttaa nyyaan mestaan, ni polun ansiost jengi tutustuu himakulmiinsa. Sen jälkeen se on duunannu näit polkui Stadin yhdistysten kans. Siin on 33 mestaa, neljä kilsaa dallaamist ja viel lisäks snadei lisäpolkui. Niille on kerätty hissaa ja nykypäivää, luontoo, kulttuurii, taidetta, arkkitehtuurii ja julkkiksii. Himastadist kuitenki. Se on bygattu talkoilla 1925 Käpylän Urheilijoille Urheilutaloks. Poluist on kans printattu esitteit ja paikallislehdet on dilkannu niist infoo omien aviisiensa välis. Foto: Virve Kuutar.. Yks rundi-idiksist on kotikaupunkipolut. Tai voi tsögaa 10000 vuot sit syntyneen Hiidenkirnun, jos jaksaa kletraa bulin mäen. Mä näitä polkuja dallaan Ku joku bamlaa poluist, ni tulee ekaks mieleen hämynen skutsi ja sen keskel joku snadi polku, mitä pitkin voi dallaa, ku tsögaa marjoi tai sienii tai lysnaa, ku tsirbarit shungaa. Muutamis kaupunginosis on tehty pariki erilaist rundii ja Vuokki on niin buli, ett siel on kuus polkuu
Sendaa vastauksesi: sähköpostiin: tsilari@stadinslangi.fi tai Stadin Slangi ry / Tsilari Hämeentie 67 00550 Helsinki. eri kokoja Finnwear raitapaita, lyhythihainen, brod. OTSIKKO Skabojen vastaukset TEKSTI (SAMA KUIN VIIME LEHDESSÄ) Fotoskabaan oikein vastanneiden kesken arvotaan palkinto. tai sähköpostitse: toimisto@stadinslangi.. 20/22 € Auvinen Jari: Puu-Pasila 25 € Auvinen Jari: Puutalojen Kallio 25 € Honkala Timo: 100v Stadin jortsuja ja tanssimestoja 22 € Garam Sami: 7 broidii 15 € Lindblad Rudolf: Runoja Kontulasta 10 € LLindström Ida: Kohtalona Suomenlinna 20 € Mattsson Eki: Griinataan kimpassa 8 € Mattsson Eki: Kun Eki oli snadi 10 € Mika Mattila: Pitkänsillan pohjoispuolella 20/22 € Nieminen Jarmo: Viaporin kapina 30 € Pakkanen Jukka: Helsingin tuulia, SStadin valoja 20 € Pohjola Arvo: Himaföneri 10/12 € Paunonen Heikki: Sloboa Stadissa 30/32 € Paunonen Heikki: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii 40/45€ Pälikkö Kimmo: Art Helsinki 40 € Raitanen Maia: Evan ?ba 12 € R Rauhala Jorma: Pieni raitiovaunukirja 15 € Rehn Leif: Gammelin jannu 12 € Rehn Leif: Jassen från Gammel 10 € Seppälä Mikko-Olavi: Suruton kaupunki 30 € Stenvall Kaarlo: Stenvallit Stadissa 40 € Varvikko Kari: Kääpiöitä ja jättiläisiä 20 € Varvikko Kari: Älykääpiöitä ja hhengenjättiläisiä 25 € Varvikko Kari: Julistekirja 30 € 36 TSILARI 2/2018 SLANGIJENGI. Vastaukset viimeistään 23.5.2018. eri kokoja Kaulaliina, brodeerattu Lippis logolla Musta t-paita logolla “Stadi on mun hima” Vaaleansininen pikee-paita logolla V Villasukat Olkaveska logolla, pun. JATKOKSI TÄMÄ TEKSTI, VOI OLLA TAITETTU MYÖS ERI PALSTALLE Tsilarin 1/2018 fotoskaban arvonnassa finnas Markku Jalonen. sin. musta. Onneksi olkoon! KNIIGAT KLEDJUT Seppo Palminen: Snygii slangii 20/25€ Raija Tervomaa: Mun Stadi 10/12 € Isännän viiri 80 € CD postikortti Kauhanen Eki: Stadi skulaa 2 Sakilaiset: Jätkä ja muita kupletteja Jörde –Juge Heikkinen Eetu: Niin gimis on Stadi Liemola Lasse: Jäbä kelaa PPostikortit Kartta Autotarra Nähdään kellon alla-peli 5 € 10 € 10 € 10 € 10 € 10 € 1-2 € 1-2 € 10 € 12 € 35 € MYYNNISSÄ MYÖS: Kari Varvikko: Puutalojen Hermanni 25/28 € Matti Kainulainen: Skloddi 25/28 € Marimekon raitapaita, pitkähihainen, brod. Hänelle sendattiin Stadin Slangi ry:n palkinto. Tuotteita ostettavissa myös byroosta Hämeentie 67 00550 Helsinki T-paita Musta t-paita Niin gimis on Stadi-tekstillä ja spora-kuvalla. Gimismuki Kalenteri 60 € 27 € 15 € 10 € 15 € 20 € 20 € 20 € 10 € 10/12 € 10/15 € 18 € 15 € 8 € 20 € 18 € 10 € Mesikämmen muurahaispesällä Skloddit braijaa Mut mulle sattuu aina Nopeammin, korkeammalle Sankareita kaikki Mutsi ja mä Platat ja muu sälä: Raija Tervomaa: Tilaa netissä! www.stadinslangi.
Minervan mukana kulki pöllö, jota on perinteisesti pidetty viisaana. sin. 8. Syksyllä 1980 ryhdyttiin taloa kunnostamaan Suomen rakennustaiteen museolle. Sinne muutti asteittain yliopiston voimistelulaitos ja vuonna 1934 sitä remontoitiin rakentamalla voimistelusalit miehille ja naisille sekä suihkuja pukeutumistilat. Tämän jälkeen Helsingin yliopisto sai rakennuksen haltuunsa. Missä saaressa sijaitsee Indonesian suurlähetystö. ARNO SOISALO Missä tsittaa tää friidu ja mikä on veistoksen nimi. 10. Missä kaupunginosassa on Horninkatu. Fotoskaba 1 / 2018 vastaus Fotoskabassa oli Arkkitehtuurimuseo Kasarmikatu 24:ssä. Mihin avattiin Helsingin ensimmäinen Carrols 1975. 1. / Vilken känd artist föddes 1908 i Tavastehus med efternamnet Brännäs och flyttade 1913 till Sörnäs. Froogut duunas Jesper von Hertzen FOTOSKABA Tsennaaks mestan. eri kokoja Kaulaliina, brodeerattu Lippis logolla Musta t-paita logolla “Stadi on mun hima” Vaaleansininen pikee-paita logolla V Villasukat Olkaveska logolla, pun. 6. Voimistelusaleja vuokrattiin urheiluseurojen käyttöön iltaisin. Hänelle sendattiin Stadin Slangi ry:n palkinto. 5. Roomalaisen mytologian mukaan Minerva oli mm. Se sopii hyvin koristeeksi rakennukseen, joka rakennettiin alun perin tieteellisten seurojen käyttöön. Vastaukset sivulla 41. Tuotteita ostettavissa myös byroosta Hämeentie 67 00550 Helsinki T-paita Musta t-paita Niin gimis on Stadi-tekstillä ja spora-kuvalla. eri kokoja Finnwear raitapaita, lyhythihainen, brod. / I vilken stadsdel finns Hornsgatan. Mikä on Helsingin keskustan vanhin talo, joka valmistui 1757. Vastaukset viimeistään 23.5.2018 Tsilarin 1/2018 fotoskaban arvonnassa finnas Markku Jalonen. / Hur högt är Stadiontornet. / Var öppnades Helsingfors första Carrols 1975. Taidemaalari Helene Schjerfbeck oli hänen sisarensa. 9. Kuka tunnettu artisti syntyi Hämeenlinnassa 1908 sukunimellä Brännäs, ja muutti 1913 Sörnäisiin. Kuka tunnettu henkilö on entisen poliitikon ja YLE-johtajan Hella Wuolijoen lapsenlapsi. Itse olen käynyt siellä harjoittelemassa koripalloa erään stadilaisen urheiluseuran Cja D-juniorina 1950–luvun alkupuolella. / På vilken ö finns Indonesiens ambassad. / Vad heter den förra politikern och YLE-chefen Hella Wuolijokis kända barnbarn. Liikuntatieteiden koulutuksen siirryttyä Jyväskylään, rakennukseen sijoitettiin tilapäisesti yliopiston tiedotusopin laitos. Sitä ennen eduskunnan valiokunnat työskentelivät Säätytalossa. musta. Kuvassa on osa sen julkisivua pääoven yläpuolella, jossa Minervan pöllö istuu. 2. Lopuksi lainaus arkkitehti Mikael Sundmanin teoksesta Elokuva ja arkkitehtuuri: ”Arkkitehtuuri on rakenteiden hallintaa ja painovoiman kesyttämistä, mutta on se paljon muutakin”. Se nimettiin vuonna 2012 Suomen arkkitehtuurimuseoksi. Jos jollain lukijoista on tietoa asiasta, voi lähettää ne s-postiin: arno.soisalo@pp.inet.fi. 3. / Var finns Maila Talvios park. STADIFROOGIS Kysymyksiä Helsinki-aiheisesta lautapelistä nimeltä Nähdään Kellon alla – Vi ses under Klockan. Minkä niminen espanjalainen ravintola on toiminut Eerikinkadulla yli 30 vuotta. tai sähköpostitse: toimisto@stadinslangi.. Missä on Maila Talvion puisto. Onneksi olkoon! KNIIGAT KLEDJUT Seppo Palminen: Snygii slangii 20/25€ Raija Tervomaa: Mun Stadi 10/12 € Isännän viiri 80 € CD postikortti Kauhanen Eki: Stadi skulaa 2 Sakilaiset: Jätkä ja muita kupletteja Jörde –Juge Heikkinen Eetu: Niin gimis on Stadi Liemola Lasse: Jäbä kelaa PPostikortit Kartta Autotarra Nähdään kellon alla-peli 5 € 10 € 10 € 10 € 10 € 10 € 1-2 € 1-2 € 10 € 12 € 35 € MYYNNISSÄ MYÖS: Kari Varvikko: Puutalojen Hermanni 25/28 € Matti Kainulainen: Skloddi 25/28 € Marimekon raitapaita, pitkähihainen, brod. Museo muutti Kaivopuiston Puistokatu 4:stä vuonna 1982 nykyiseen osoitteeseen. Ennen sitä oli kutsuttu ”Pöllöläksi”. a) Castillera b) Con Hombres c) Parrilla Española d) Cerveza 7. Voimistelulaitos toimi siinä vuoteen 1974, jolloin jumppamaikkojen koulutus siirtyi Jyväskylän yliopistoon. Rakennus valmistui 1899, sen oli suunnitellut arkkitehti Magnus Schjerfbeck. Montako kultaista kupolia on Uspenskin katedraalissa. Gimismuki Kalenteri 60 € 27 € 15 € 10 € 15 € 20 € 20 € 20 € 10 € 10/12 € 10/15 € 18 € 15 € 8 € 20 € 18 € 10 € Mesikämmen muurahaispesällä Skloddit braijaa Mut mulle sattuu aina Nopeammin, korkeammalle Sankareita kaikki Mutsi ja mä Platat ja muu sälä: Raija Tervomaa: Tilaa netissä! www.stadinslangi.. Skabojen vastaukset Fotoskabaan oikein vastanneiden kesken arvotaan palkinto. / Hur många gyllene kupoler finns på Uspenskijkatedralen. Eduskuntatalon valmistumisen myötä seurat siirtyivät Säätytaloon. Sendaa vastauksesi sähköpostiin: tsilari@stadinslangi.fi tai Stadin Slangi ry / Tsilari Hämeentie 67 00550 Helsinki. 20/22 € Auvinen Jari: Puu-Pasila 25 € Auvinen Jari: Puutalojen Kallio 25 € Honkala Timo: 100v Stadin jortsuja ja tanssimestoja 22 € Garam Sami: 7 broidii 15 € Lindblad Rudolf: Runoja Kontulasta 10 € LLindström Ida: Kohtalona Suomenlinna 20 € Mattsson Eki: Griinataan kimpassa 8 € Mattsson Eki: Kun Eki oli snadi 10 € Mika Mattila: Pitkänsillan pohjoispuolella 20/22 € Nieminen Jarmo: Viaporin kapina 30 € Pakkanen Jukka: Helsingin tuulia, SStadin valoja 20 € Pohjola Arvo: Himaföneri 10/12 € Paunonen Heikki: Sloboa Stadissa 30/32 € Paunonen Heikki: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii 40/45€ Pälikkö Kimmo: Art Helsinki 40 € Raitanen Maia: Evan ?ba 12 € R Rauhala Jorma: Pieni raitiovaunukirja 15 € Rehn Leif: Gammelin jannu 12 € Rehn Leif: Jassen från Gammel 10 € Seppälä Mikko-Olavi: Suruton kaupunki 30 € Stenvall Kaarlo: Stenvallit Stadissa 40 € Varvikko Kari: Kääpiöitä ja jättiläisiä 20 € Varvikko Kari: Älykääpiöitä ja hhengenjättiläisiä 25 € Varvikko Kari: Julistekirja 30 € TSILARI 2/2018 37 SLANGIJENGI SKABAT. Valitettavasti en löytänyt pöllön tekijästä minkäänlaisia tietoja. tieteen, taiteen ja viisauden jumalatar. a) Castillera b) Con Hombres c) Parrilla Española d) Cerveza / Vad heter den spanska restaurangen på Eriksgatan som verkat i över 30 år. 4. Kuinka korkea on Stadionintorni. Talossa majailivat tieteelliset seurat vuoteen 1931. / Vad heter Helsingfors centrums äldsta hus, som blev färdigt 1757. Rakennus sai tällöin kutsumanimen ”Jumppa”
20 % alennus palveluista ja töistä . Soittajien tyyli oli kuin ennen vanhaan eivätkä menneet vuosikymmenet näkyneet saati kuuluneet soitosta mitenkään. Slangist on bamlattu kans ympäri Stadii. 30 €) Tsekkaa taas seuraavasta Tsilarista nyyat jäsenedut. Tämä alkuvuosi ollaan kierretty tuon tuotteen ja Heikki Paunosen kanssa hyvin erilaisissa mestoissa aina Kallion kirkosta Kaupunginmuseoon ja erilaisissa kirjastoissa ja senioriryhmissä. Muutenhan se ei varmaan olisi onnistunut, mutta onnekseni olin kuullut, että runofriidumme Rantamäen Anja oli slangintanut tätä kansalliseepostamme. 10 kerran uintisarjakortista ale 10 % . normihintaisista tuotteista ale 5 % Sauna Hermanni, Hämeentie 63 . Tämä työ jatkuu tänä vuonna mutta enemmänkin pyrimme löytämään sille kurssimuotoisen lähestymisen. tsimmauskursseista ja vesijumpasta 15 % ale Käpylässä, Pasilassa ja Kilossa (Espoo). Juhlatunnelma oli katossa, koska vietettiin näiden kahden muusikon 70-vuotissynttäreitä. Muista ottaa jässäri messiin. Meikäfriidu veti snadin tietovisan Anjan slangintamilla kyssäreillä, TEKSTI JA KUVAT: MARJUT KLINGA Musiikkia ja slangin ilosanomaa Slangijengin vuoden alkuun on mahtunu musaa eri mestois. 18 €) . 55 €) FitPit Oy, www.uimaopetus.fi . Näissä tilaisuuksissa olemme päässeet esittelemään slangin kielen kehityksen lisäksi myös Stadin ihmisten arjen ja juhlan kehitystä yli 200:lle stadilaiselle ja samalla myös myytyä tätä snadia sanaja historiavihkoa kymmenille kiinnostuneille. Tavastia Monelle stadilaiselle niin kovin muistorikas mesta oli saanut helmikuisena pakkasiltana jengiä paikalle lähes täyden salin verran. Hytösen Puoti, Hesari 19 ja Mansku 19 . Ja mikä ettei olisi saanut, kun muistorikkaan mestan stagelle nousivat Harri Saksala ja Hasse Walli Topmost-yhtyeen kera sekä useita vierailevia yhtyeitä. Huhtikuus alkaa Musatalos fotonäyttely, jota kandee mennä tsiigaan. Saksalan johdolla yhdistys suunnittelee syksylle omaa slangilevyä ja Tavan keikan jälkeen sitä todellakin kantsii ventata. Kalevalaa slangilla Olemme tehneet pitkään yhteistyötä vanhusten palvelukeskusten kanssa. Toimistomaksut 5 € (norm. Slangiproffa bamlaa sadan vuoden slangist. . Myllypuron, Koskelan ja Kontulan mutta Koskelan kanssa ehkäpä eniten. 38 TSILARI 2/2018 SLANGIJENGI. Kaisiksen alatason pöydät olivat täynnä ja stagelle nousi slangibändin jälkeen seitsemän toinen toistaan kliffempaa artistia, joista vikana vaan ei vähäisimpänä esitti kaksi kipaletta aikanaan biisiskabamme vinnannut Vesa Nuotio. Kaisiksen stagella Helmikuussa päästiin fiilistelemään jälleen kerran OlliBullin järkkäämästä musaillasta Kaisiksessa. Laboratoriokokeet ale 10 % . 09-68 11390 . senioriliikunnan 5 kerran sarjakortti hintaan 25 € (norm. Kampissa, Kontulassa, Tapiolassa. Saimme siihen myös Stadilta snadin avustuksen ja sillä saimme painettua vihkosen Stadin kundit ja friidut itsenäisessä Suomessa. normihintaisista tuotteista ale 15 % Metrosuutarit.fi, liikkeitä mm. saunailloissa maksuton pyyhe ja muut peseytymisvälineet Selma Palmun tekstiililiike, 4.linja 20 . Jäsenetuja 2018 Bulevardin klinikka, Bulevardi 22, Puh. normihintaisista tuotteista ale 10 % TaxiMeri, www.taximeri.fi 045-134 9950/ Meri Laine, merimaili@gmail.com, ”Iisi tapa skujaa Stadissa tai böndelläkin” . Tälläkin kertaa meiltä oli tilattu slangilla Kalevalaan liittyvää ohjelmaa. Punkkirokote 45 € (norm. 10 % alennuksen tarvikkeista Ruohonjuuri, www.ruohonjuuri.fi . Stagella Vesa Nuotio. pienoisbussi/minitaxi kyytiä Slangin jäsenille ale 10 % Urheiluhallit, 09-34 88 600, www.urheiluhallit.fi . Syystä tai toisesta stagelle oli valikoitunut vain yksi friidu, mutta sitäkin parempi. 100 sanaa Viime vuoden puolella yhdistys teetti Heikki Paunosella tutkimuksen, miten slangisanat ovat muuttuneet sadan vuoden aikana. Kokosimme snadin paketin, jossa Anja lesas Marjatan tarinan slangilla
Slangikuoro Oma kuoromme, josta enemmän juttua muualla lehdessä, täyttää maaliskuussa viisi vuotta ja juhlisti sitä konsertilla ravintola Nyyrikissä 14.3.2018. Anja Rantamäki pluggas omaa Kalevalan slanginnostaan. Syysredu Riikan Historiaan 14–17.9.2018 Kohde Riika Hinta 320 € jäsen ja 335 € ei jäsen (per hlö 2 h huoneessa) Hinta sisältää: } matkat Hki-Tallinna-Riika menopaluu laiva/bussi } laivalla mennessä aamiainen ja palatessa buffetlounas juomineen } majoituksen aamiaisella } kokopäiväretken } 3 lajin juhlamenuun päätösiltana! Matkanjärjestäjä TallinkSilja Oy yhteistyössä Stadin Slangi ry:n kanssa Ilmoittautumiset toimisto@stadinslangi.fi 1.6 mennessä Vetäjänä Esko Vepsä TSILARI 2/2018 39 SLANGIJENGI SLANGIJENGI. . Perjantaisin 13.4, 20.4 ja 27.4 klo 14–17 näyttelyssä slangiopastusta ja klo 1717.45 slangimusiikkia. Toivottavasti saamme nauttia kuoron lauluista vielä vuosikymmenien ajan. Ja kovasti jengi tuntui diggaavan ohjelmastamme. Tulossa Huhtikuussa yhdistys järkkää pitkästä aikaan taas oman fotonäyttelyn ja tällä kertaa se järkätään Musiikkitaloon 4.4.–3.5.18. Mestaan oli saapunut pakkasista huolimatta yli 70 kundia ja friidua, joiden keski-ikä oli 50 vuoden paremmalla puolella. Kalevala-bileis jengi shungas kimpas Marino Duon johdol. joiden aiheet olivat suoraan Kalevalasta ja lopuksi sjungasimme kimpassa slangibiisejä Marino duon säestämänä. Kantsii mennä tsiikaa, miten Marit Henriksson, Merryt Santanen, Jussi Jalkanen, Kristiina Tuominen ja monet muut ovat päivittäneet Signe Branderin kuvaamia mestoja. Kuoro on kehittynyt valtavasti ja kerää aina raikuvat aplodit esiintyessään eri puolilla Stadia
Olis´ mulle tarjottu luovutusta vastaan asunnoksi koirankoppia. Ja Runeberi sanoi, että: Täytyisi munkin asuntoa itselleni katsastaa. Kämppää tsökaamassa Hittasin tossa vähä aikaa sitte snygin nipun 60-luvun alun iskelmänuotteja. Pluggaa Tsilari netistä! Tsilarin nettiversio löytyy Stadin Slangin kotisivuilta . Mutt´ kuultuani hinnan, pyysin ainoastaan hiukkasen Tiilemanin ”troppia”. Kaikkialla mulle on vastattu: huoneet on täyteen jo lastattu. 2. Ehkäpä lienenkin aivan pähkähullu, no, senhän nyt jo päältäni arvaakin, nyt kysymysmerkkinä aivan seison täss´. Tekstissä mainittu Tiilemanin troppi on gamlaa magakipuihin tarkoitettua lääkettä nimeltä Thielemannin tipat, joka vissiin oli aika kovaa kamaa sisältäen oopiumtinktuuria ja valeriaanaa. Asuntoa etsimässä 1. 3. 40 TSILARI 2/2018 . Kylmä täss´ on kiven päällä kurkkia, kun ei edes anneta turkkia. 5. Tilaa siinä kyllä olis´ mennä ja tulla, kun ei seiniäkään ole joka kantilla. HANNU NYBERG Vielä skäfästi Hietsun sankarihaudoista Mä skrivasin Tsilarin numban 1/2018 Pluggaajissa Hietsun sankarihautojen huonosta kondiksesta ja Slangin hallitus vastas. Joku soittotaitoinen vois tsekata sävelmän, et onks se ikioma vai londattu jostain. Se on duunannu tässä asiassa sen, mikä duunattavissa on. Teijo Pynnönen 0400-705 635 www.maalauspynnonen.fi verstas: Limingantie 23-25, Helsinki. Anteeksi pyydän, että tänne olen tullut, erehtynyt minä olen varmaankin. Nyt enää usko en pääseväni putkaan, vaikk´ oisin ottanut naukunkin. Aiheesta löytyy toinenkin biisi, Reino Helismaan platta Asuntopula Helsingissä vuodelta 1963, mut sillä ei oo tekemist tän kanssa. 6. . Huonetta oon etsinyt kautta monen mutkan ristiin ja rastiin kaupungin. Nyt mä lyftaan kotsaa Slangin hallitukselle. Samassa säkeistössä olevan luovutusta vastaan-ilmaisun merkitys ei ole mulle tuttu, bonjaaks joku sen. Jospa edes kellarikopin voisi saada, vaikkapa Hakaniemen hallista. Itse arvelen sen olevan 40-luvulta. Yllättäen sieltä välistä löyty oheinen käsinskrivattu kakssivunen biisi, jossa ei ollut mitään tekijätietoja. Tahtilaji vois olla jenkka. Ku mä skrivasin stoorini, mä en tsennannu homman aikaisempia kuvioita. Asuntoa nääs olen etsimäss´. Putkassa kyll´ olis´ lämpösempi maata, mutt´ vuokra liiaksi kallista ja ehkä mulla toisessa maailmass´ asunto on paikassa kuumemmass´. Vähälläpä etten jo kerrassaan autuaasti nukkunut Herrassa. Hämeentie 65 00550 Helsinki . Koko viime yönkin mä Espiksellä kuljin ja puhuttelin Runebergin patsasta. Kauan on ollut asuntona mulla sama mikä ”HavisMandilla”. 4. Jos jollain on jotain infoo biisistä, niin antaa tulla seuraavaan Tsilariin. Äänitearkiston tietokanta ei tsennaa tapausta. Veto siinä käy että hirvittää; ja kattokin vuotaa kuin nänninpää
Jos sul on joku syy käyttää nimimerkkii, ni kerro toimitukselle perustelut ja laita oma nimes ja yhteystietos messiin. Tästä huolimatta sankarihaudat on snygejä ja vainajien nimet lesattavissa. Mut kyl ne voi hiffata. Seurakunnat ei siihen fyrkkaa pane. 2. Se on ykkönen, koska Marski koisaa siellä aseveljiensä keskellä. Ei niin bojon bojoa. Mä haluaisin ottaa kuitenkin vielä pari pointtia esille. word) Tsilarin meiliin: tsilari@stadinslangi.fi tai skrivaa koneella ja sendaa: Stadin Slangi ry / Tsilari, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. Kuusisaaressa / Granö. Pluggaajat-palstalle saa skrivaa nimimerkil, mut toimituksen pitää tsennaa skrivaajan oikee nimi. 13 (14 jos laskee myös kellotapulin kupolin / 14 om man räknar med kyrkans klocktorn). Niin Hietsun kuin Malminkin sankarihautojen kivien tekstit ovat todellakin sään kuluttamia. Meilahdessa, Mäntyniemen vieressä / Mejlans, vid Talludden. ESKO VEPSÄ SKRIVAA TSILARIIN! . Tokaks: Me skujaillaan eukon kanssa kesäisin paljon landella. Sinne voit skrivaa snadei kommenttei Tsilarist, Slangin tapahtumist ja reduist ja vaik terveisii frendeille. Parhaiten mahtuu messiin yhden (max. 4. 3. TIMO YRJÖLÄ Hallituksen jäsen vastaa Minusta Yrjölä on kyllä oikeassa. 3500 merkkiä) tai kahden sivun stoorit. Stadissa funtsataan miljardeja ja miljardeja bungaavaa tunnelia Tallinnaan, mut fyrkkaa ei heru snadiin remonttiin sankarihaudoilla. Eira. Menkää vaik itse tsiikaamaan. Lisäks ulkomaiden dirikat roudataan usein sinne stikkaamaan kranssi sankariristille ja tavallaan koko Härmälle. Jutut julkastaan skrivaajan omal nimel. 7. Sederholmin talo / Sederholmska huset. Jonkinlaiseks tavaks on tullu käydä tsekkaamassa joskus eri kuntien sankarihautoja. Mut sen mä sanon, et multa ei tipu pointseja Tsilarin vastauksessa mainituille jäbille, Stadin bossille ja gravarien dirikalle. 10. Nro 2/20 17 Stad in Slan gi ry:n peri nneja kult tuur ileht i 22. Tai voit froogaa juttui Stadist ja slangist. vuosiker ta Hinta 8 € Lähde fotaam aan Stadin Friidu ja Stadin Kundi TsilariTa itto_3-1 7016.ind d 1 13.6.20 17 13.32 Vielä jatkuu Stadin kesä! Nro 4/2017 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 22. Tosi dorkaa. Joku dille on ilmeisesti funtsannu, et ei ne bosset hiffaa missä kondiksessa snadimmat haudat on. Me julkastaan stoorei Stadist ja Stadin slangist. 72 metriä / 72 meter. Ekaks: Mä oon bamlannu nimenomaan Hietsun sankarihaudoista, koska se on Suomen ykkösmesta parissakin mielessä. vuosikerta Hinta 8 € TsilariTaitto_4-17_13.indd 1 15.9.2017 9.34 Seuraava Tsilari 3/2018 ilmestyy 20.6.2018. Tauno Palo. . vuos iker ta Hint a 8 € Plug gaa kni igoi Tim irin foto t Nro 3/2017 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuur ilehti 22. c) Parrilla Española. 6. Toimitus voi lyhentää stoorei. Sendaa sun stoori muokattavana tekstitiedostona (esim. Jos sä haluut sun jutun siihen, sendaa se toimitukseen 23.5.2018 mennessä.. Citykäytävälle / Citypassagen. Ja niillä reissuilla ei olla toistaseks TAIKAVIIHDETTÄ TILAISUUKSIINNE! Riku Issakainen www.rikuissakainen.com Keikat p. 9. Stadin junioreilla on nyyat arvot, mut en mä viitti enää näin gamlana landellekaan flytata. Mä tsennaan myös skeidan tilanteen landella. 040 560 4019 hitattu yhtä huonossa kondiksessa olevia sankarihautoja ku Stadissa on. Olen itsekin reissannu maata pitkin ja poikin ja useimmilla sankarihaudoilla tekstit on hoidettu niin, että ne todella näkyvät. 8. Vajaan kahden vuoden päästä on 80 vuotta Talvisodan puhkeamisesta . Pitäisikö kuitenkin alkaa jo hyvissä ajoin nostaa asiaa laajempaan keskusteluun, että joku sota-aikaan liittyvä rahasto (lotat, veljesliitot tms), joiden varsinainen jäsenkunta alkaa itsekin olla maan alla, ottaisi kustantaakseen kultaukset / hopeoinnit näihin kiviin. TSILARI 2/2018 41 Stadifroogis vastaukset / svaren: 1. Aika on ehkä tsörannu musta ohi ja mä oon tippunut tselistä. Stadin Slangi vaan ei ole se taho, joka näitä hoitaa. 5. Jotain 20 30 hautaa on vielä mahdollista hoitaa talkoilla, mutta ei satoja tai tuhansia. Erkki Tuomioja. Seurakuntia lopetetaan tai sulautetaan toisiin, ku jengi flyttaa Stadiin tai alkaa pakanoiks. Siellä on tsyrkalla fyffet tosi vähissä
JA KAI siin kävi vähitelle nii, et ku arkkitehdit sai tehä vaan mahollisimma paljo neliöit karuun kuoreen, niin täst synty väkisin normi. Tänä talvena on skrivattu jonku verran Merimieslähetyksen tontille bygatust uudest pytingist. Bärtsigas ja Valkas on kanss paljo ton ajan pytinkei, jos on snadei vuokraluukkui ja neki on osattu väsää yhtä staileiks. STADIS ON aika vähä oikeesti gamlaa. Pliis, pankaa maan tasalle vaikka molemmat kaasukellot ja tehkää tilalle vanhemman kellon kuoren mallin mukaan isompi rakennus, johon sais sisälle monitoimiareenan. BYGGAA ALVARIIN K u dallaa stadin gartsoill tulee funtsattuu, et on mestoi joss ööga lepää ja sellasill kulmill ois nasta budjaa itekki. Mut tähän aikaa aletaa olla siin hollil, ett jää prakaa Vantaanjoes ja sitä voi käydä tsiikaamas ja fiilistelemäs. Mut meidä Gamla stadi on vaa yks hoitamato risukko kaltsill Vantaanjoen suulla. Oikeestaa tää kuvio kanto ihan 1950-luvun loppuu asti. No, kyll niist näkee, et tilaajall on ollu massii teettää snygii duunii ja halunu näyttää sen uloskipäin. Skattalle kyhättii paraatipaikalle tän koulukunnan komein lodju. Ja näit tasakattosii laatikoit ruvettiin työntää semmosiiki mestoihi, joss ympärill oli näyttävää juugendii. Siit ei saa turistirysää tekemälläkää. Sit stadi rupes byggaa iha alvariin ja funtsattii enemmä hintaa ku ulkonäköö. Gamlat stadit on muuall isoi turistirysii ja useimmill eurooppalaisill pääkaupungeill on näyttää hyvii kerrostumii keskiajalt alkaen. Ku jäät on veks nii B Wisser pääsee taas vesille. Mut on näit kukkasii muuallaki. Mutt ei ne kaikki mee tän kaavan mukaa. Ei ollu fyrkasta kii. Ääriesimerkki on mun mielest Suvilahden voimalan nyyempi kaasukello (se musta pyöree peltirotisko jos on metallihäkkyrä ympärill). . Siihen ois omistaja halunu väsätä jugendmallise tönön ku kaikki ympärill olevat edusti samaa stailii. Ne on bygattu ajall, jolloi osattii tehä jotai handuill ja oltii ylpeit siit mitä saatii aikaseks. Ja sen disainas tietysti Alvari itte. Puutönöt on flekkannu monee oteesee ja mantereen puolell vanhin kivitönö on Senaatintorin kulmass Sederholmin talo vuodelt 1757. 42 TSILARI 2/2018. Mulle tää guta fiilis iskee yleensä mestois, jos pytingit on gamloi kute Krunikass ja Skattall. Mut Stadin byggaviskaalit pisti hantttii ja sano, et nyyan pitää näyttää nyyalt. Huvilakadull komeest rivist pistää ögaan yks lodju ja Eiran aukioll norskien suurlähetystö vain parina esimerkkinä. 1900-luvun aluss haluttii jättää hyvä hogis ittestää, vähä niiku sen ajan selfie. Tätä sanotaa arkkitehtislangil ’ikäkerrostumaks’ ja se jyrää kaiken muun. RAFU NYBERG B.WISSER Skattalle kyhättii paraatipaikalle tän koulukunnan komein lodju. Siks meill suojellaa lähiöide 60-luvun ostareit, jotka vois armollisest hävittää, ettei ne enää muistuttais tekijöittensä ahdingost
10.6. 27.4. 26.5. Huhtikuu 4.4– Fotonäyttely Signen mestat Musiikkitalon lämpiössä. ma klo 19.30 Stadin levyraati, teemana Hertsika. 15.4. to klo 18 Kaisiksessa teemana Neloset yhtye ja Jaakko Kyläsalo. su klo 11 Puistomessu Paavalin seurakunnan kanssa. 13.4. . 7.5. 3.5. Ilmottaudu reduille: toimisto@stadinslangi.fi Täst hittaat Stadin Slangi ry:n ite tai muiden kans kimpas järkkäämii tapahtumii ja proggiksii.. 4.6. 24.5. 27.5. Sielt tai slangitreffeilt saat kans proggiksen tulostettuna paprulle. la Redu Hamina Tattooseen. Kannatusjäsen yksityishenkilö 50 €, kannatusjäsen yhteisö 150 €. to klo 18 Skloddit braijaa, Kontulan biblu Tervomaa. . Paikka / Aika / Allekirjoitus Hak.nro / Maksupäivä (toimisto täyttää) Jäsennumero Osoitteen tms. 20.4. Kysy byroosta, onko tilaa. Liput 10e. Kesäkuu 3.6. ma klo 17 Redu vuoden 1918 maisemiin. ti klo 10 Stadi-päivä. ti klo 18 Mutsi on bestis -etkot Lapinlahden sairaalan audiotorio, klo 17 opastuskierros. Kysy onko tilaa. Varaa byroosta. ke klo 17 Kniigailta kahvila Taikalampussa. . pe klo 18 Vapun etkot karaokeilta rav. to klo 18 Mutsi on bestis, Tuomiokirkko, kimpassa seurakunnan kanssa. pe klo 17 Slangimusaa Musiikkitalon lämpiössä. 12.6. 18.8. la Redu Kemiöön. pe klo 17 Slangimusaa Musiikkitalon lämpiössä. su klo 11 Paavalin puiston avajaistapahtuma, musaa, safkaa, mölkkykisa ym. Idän pisteessä Itäkeskuksessa. muutos (muista jäsennumero) Jäsenmaksu 33 € vuonna 2018. ma klo 17 Opastettu Rööperidallaus kimpassa Punavuori-seuran kanssa. su klo 12 Retki Nikkilään, TÄYNNÄ. maksaa postimaksun Stadin Slangi ry:n jäsenhakemus Stadis tapahtuu Tsekkaa maholliset muutokset Slangin saitilt tai byroost. su klo 12 Työläisäitipatsaan kukitus. 10.5. Elokuu 4.8. TÄYTÄ TEKSTAAMALLA JA ILMOITA TÄYDELLINEN POSTIOSOITTEESI! Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys skrivatkaa mut jengiin! Stadin Slangi ry. 19.5 la klo 13–15 Kniigatapahtuma Arabian katufestareilla. Ilmoittaudu nyt, paikkoja rajoitetusti. la klo 11 Redu Vallisaaren tykeille ja luoliin, Nieminen, kysy byroosta, onko tilaa. 6.5. TSILARI 2/2018 43 SLANGIJENGI Sukunimi: Etunimet: Jakeluosoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Sähköposti: Syntymäaika: Syntymäpaikka: Sukupuoli: mies nainen Erityisjäsenmaksu: alle 18 v. . Ilmoittaudu byrooseen. 16.4. 17.4. Ilmoittaudu nyt, paikkoja rajoitetusti. 26.4. 8.5. su klo 10 Hakiksen markkinat. la klo 12 Malmin flygekentsu 80v, Slangikuoro megessä. Stadin jortsumestat; Timo Honkala. ti klo 18 Slangi-ilta Valgan biblussa 18.4. Toukokuu 5.5. to klo 17 Redu kivipajalle Laakson sairaala, ilmoittaudu byrooseen. 15.5. ma klo 19.30 Stadin levyraati, teemana Stadin Friidu ja Kundi. ke klo 17 Opastettu dallaus Hietsun vanhalle hautausmaalle, maksu 10 €. 23.4. Kysy byroosta, onko tilaa. 19.4. to klo 18 Jortsut Marino ja Sunrise, arpajaiset. pe klo 17 Slangimusaa Musiikkitalon lämpiössä. 30.5. Alle 18-vuotiaat 5 €. 12.4. ti klo 17 Redu Nikkilän hautausmaalle, Brander. 13.5. 27.4. Dekkaristi Timo Saarto. su klo 14 Mätisfestarit, Slangibändi megessä+ rap-artisti Joose Kyyrö
* Uravalmennuksen käynyt Eetu jokaisella meillä on oma talentti, se vaan pitää löytää! * #vamostadi #stadinomalafka *1239952312018*. HOK-Elanto lahjoitti Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi 100 000 euroa Helsingin Diakonissalaitoksen Vamos-toiminnalle. Lahjoituksella on palkattu vuodeksi kaksi uravalmentajaa, jotka tarjoavat yksilöllistä urasuunnittelua ja tukea sadalle työn ja koulutuksen ulkopuolella olevalle pääkaupunkiseutulaiselle nuorelle