vuosikerta Hinta 8 € ÅGGELBY OULUNKYLÄ OGELI. Nro 2/2020 Perinneja kulttuuri yhdistys Stadin Slangi ry:n jäsenlehti 25
BERGGA I KONDEKA I MALMI I MÄRSKY I BÖLE I SILTIS I TÖLIKKÄ I VUOKKI Tsennaat mestat, tu tsimmaa spessuhintaan. Aikuisten ja starbujen 10 x uintitsetit -10% Lihatukku Veijo Votkin oy tehtaanmyymäLä ma-pe 7-21, la 7-18, su 10.30-17 Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki . 010 766 1047 ME TSENNATAAN NÄÄ HUUDIT Soita 0100 0700 tai lataa Taksi Helsinki -sovellus.. 09-774 33 477, www.wotkins.fi chef wotkin’s paLVeLutiskit prisma itäkeskus Vanhanlinnantie 1 00900 Helsinki . 010 766 8912 s-market sokos helsinki Postikatu 2 00100 Helsinki
7 TSILARI 2/2020 3 Stadin Slangi ry ottaa osaa Pekka Saarnion kuoleman johdosta. Seuraavaan Tsilariin pyrimme saamaan jutun hänen elämästään.. 17 SISIS STADIN MESTAT 8 ÅGGELBY, OULUNKYLÄ, OGELI – Tsilarin teemajuttu Leena Rautavaara STADILAISIA 12 TORSTI LEHTINEN – Stadin Sokrates Olli Anikari STADILAISTA HISSAA 24 HEIMOLAN TALO – Kadonnutta Stadia 26 75 VUOTTA SITTEN – Stadia pommitettiin 30 SILTASAAREN SISU – Olli Nieminen minnailee 34 JURI SAARIKOSKI – Stadilainen maalari In memoriam Jörkka delas s. Åggelby, Oulunkylä, Ogeli s. 8 VAKKARIT KANSI 4 Snadit, kokouskutsu 5 Pääkkäri 6 Hallitus 15 Sveduslangia 18 Stadin syke 20 Slangi blisaa 32 B.Wisser 38 Stadis tapahtuu Kannen foto & suunnittelu: Olli Anikari Ogeli, kuvakollaasi Duunarin testamentti s
Päätettiin myös siirtää uuden jäsenkortin hankintaa vuodella. . Jos sinulla ei ole korttia tai se on huonokuntoinen, ota yhteyttä toimistoon, niin selvitetään kortin saanti mahdollisuudet. Kotisivujen ilmettä ollaan uudistamassa. 045 1867238 toimisto@stadinslangi.fi Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Byroo SNADIT 4 TSILARI 2/2020 HALLITUKSEN TIEDOTE 5.3.2020 K okoukset on tänä vuonna pidetty Koskelassa kerhohuoneessa, jonka hallituksen jäsen Leena Rautavaara on onnistunut saamaan maksutta käyttöömme. Facebook ryhmissä on teknisiä ongelmia, joihin ottaisimme mielellään asiantuntijan neuvoja jos joku tuntee niitä asioita. Toimiston remontin pitäisi valmistua maaliskuun aikana. . sääntömuutosehdotukset, jotka löytyvät kotisivuilta www.stadinslangi.fi sekä kolmen eri jäsenen lähettämien kirjeiden vastaukset. . Hallitus käsitteli myös kevätkokouksen 12.3 asialistaa, jossa on esillä mm. Maaliskuun kokouksessa puheenjohtajana toimi Olli Anikari Pirjo Tuohimaan sairasloman takia. . Samassa yhteydessä järjestetään myyntivaraston karsintamyynti eli runsaasti tarjouksia tiedossa. Päätöksistä voi tiedustella: toimisto@stadin slangi.fi / 045186 7238 Mikäli corona viruksen kokoontumisrajoitukset ovat vielä voimassa, kokous siirretään pidettäväksi myöhemmin. Muutama vapaaehtoinen on jo ilmoittautunut mutta mukaan mahtuu vielä. Taloudenhoitaja Risto Lindgrenin ehdotus palkkion pitämisestä viime vuoden tasolla, vaikka tehtävämäärä kasvaa hyväksyttiin. . Jos homma kiinnostaa laita viestiä byroon. . . Hallitus päätti jatkaa osa-aikaisen toiminnanjohtajan hakua ja Marjut Klinga jatkaa osa-aikaisena vielä kesäkuun ajan. Kevään ajan pyörinyt Työviksen slangikurssi saa jatkoa syksyllä. Coronasta huolimatta oli Oodin Maija saliin uskaltautunut ihan kliffasti jäseniä.. Kokouksesta olivat poissa myös uudet jäsenet Marjatta Salminen ja Lasse Solman. Toiminnanjohtaja ja jäsensihteeri Marjut Klinga puh. . . Hallitus pyrkii pitämään avajaiset pääsiäisen aikaan. Tiedustele: toimisto@stadinslangi.fi Ota yhteyttä byrooseen, kun haluut hoitaa jäsenasioita tai Tsilarin tilauksii, ilmoittautuu reduille, slumppaa slangikamaa tai libareit tapahtumiin. . Taloussyistä myös päätettiin luopua kahden muistutuslaskun käytöstä eli seuraava muistutus tulee vielä maaliskuun aikana ja jos sen unohtaa maksaa, Tsilarin tulo ja sp-tiedotteiden saanti lakkaa
Vanhois 1400-luvun kartois sil kohdal lesaa, et Uggleby siis Pöllölä, joka sit singsas muotoon Ogleby ja Oggelby. TÄN VUODEN teema on toi kakskytviis Stadin Slangii, mikä näkyy myös Tsirain kannes ja palstoilkin. Jengille annettiin kuiteski vastuuvapaus. MOKII ON duunattu, mutta mä toivon, et saadaan kuiteski tää juhlavuosi tsörattuu himaan gliffasti. Tapsal oli taito ottaa jengi handuun lavalta ja sjyngata suoraan friidujen mekon alle. Me kundit oltiin kateellisii siit, kui se otti jengin friidut jutuillaan ja skittallaan ja samettisel äänellään. just yhtä päivää ennen Talvisodan sluuttaamisen 80-vuotista minnaamista. Esko Päätoimittaja ESKO VEPSÄ PÄÄTOIMITTAJALTA. Stoorit hyväksyttiin hieman lisäyksii laittaen ja joitain mestoi sorkkien, tilit hyväksyttiin ja tilinpäätös vahvistettiin vaik se osoittaakin, et fyrkkaa oli brennannu reilusti yli funtsitun. Mä oon ollu neljä vuotta hallitukses ja hoidan tätä Tsilarin päätoimittajan duunii, kunnes saadaan Tsilarin toimitus uuteen kondikseen ja nuorempaa jengii remmiin. OTETAAN OPIKS ja treenataan duunata alkanut vuosi paremmin. TSILARI 2/2020 5 PÄÄKKÄRI T aas on uus tyyppi ruoteleis ja naama lodjus. On harmillista, että tää slangijengin tärkein juttu, oma slangin kielen estraadimme on ollu viime kuukaudet sellases myllerrykses, ku on ollut, mutt yritetään nyt kuiteskin dallata klyyvarin osoittamaan suuntaan eikä peffa edellä ja öögat taakse tsiigaillen. Glaiduu kevättä. Mä ite olin sillon jo ekalla ulkomaanreissullani Sveduissa. Hallituksen linjauksen pohjalt skujataan muutamien Stadin nurkkien kautta ja funtsaillaan, mikä niis on erikoista ja tätä meidän ikiomaa Stadia paremmaks duunaavaa. Kun taas on tota hissaa sorkkinu, niin ei voi ku glaiduna funtsii sitä 76 vuotta sitten Vuokissa duunattuu hämäyshommaa, jolla jelpattiin Stadin säilymistä jonkilaises kondikses, vaik pommareita flygas taivas mustanaan. Mutta mist se Ogeli sitten on oikeesti ton nimestä saanu. Dyykataan klitsusta esiin vanha koronapeli ja skulataan tää viirus mäkeen. Sen krigun veteraanit olis ehkä snadisti kurtistanu kulmiinsa, jos olis ollu megges kevätmiitingis, mut hiffanneet kuiteskin, että kaikesta kränästä huolimatta slangijengi skuffas kokouskamat ihan kohtuullisesti plakkariin. Ku ite on kuiteski budjannu nyt 20 vuotta Malmilla, nii on hiffannu kui hyvin se on osaks Stadii asettunu. . TSILARI OTTAA mieluusti vastaan idiksii siit, kui me saatais tää entistä paremmaks ja onnattas tuoda slangi elävästi lesaajien handuun, vaik slangi oikeesti onkin bamlattuu kieltä, ei skrivattuu. STADIN SLANGI piti kevätmiitingin Oodis torstaina 12.3. Tällasest Kurvin kundista tietty joku Vuokki tai Ogeli, Malmist puhumattakaan ovat ihan landee. OGELI TAAS, joka on tän Tsilarin pointti on ihan ikioma juttunsa ja sen tunnetuin jäbä oli meidän kaikkien Tapsa, jota mullakin oli onni lysnailla Kultsan uudenvuoden bailuissa joskus 1950-luvun lopulla ja 60-luvun alkuvuosina
Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. 4 alalaita. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. 045 186 7238 Toimituskunta Päätoimittaja Esko Vepsä 0400-430996 tsilari@stadinslangi.fi Toimitussihteeri Olli Anikari 044-0401736 tsilari@stadinslangi.fi Toimituskunnan jäsenet Valtteri Hellgren Leena Rautavaara Risto Kolanen Marjut Klinga toimisto@stadinslangi.fi Taitto Oy Graaf Ab Paino Grano Oy ISSN 1239-9523 Postiosoite Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki Stadin Slangi ry:n perinne– ja kulttuurilehti 25. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen.. 6 TSILARI 2/2020 www.stadinslangi.fi HALLITUS BYROO Tsiigaa tiedot s. Varapuheenjohtaja Olli Anikari orttipelavi@gmail.com Leena Rautavaara rautavaara.leena@gmail.com Valtteri Hellgren valtteri.hellgren@gmail.com Marjatta Salminen 1.marjatta.salminen@gmail.com Markku Jalonen markku.jalonen9@gmail.com Lasse Solman lasse.solman@gmail.com Pirkko Haapala pirkko.haapala@jippii.fi Esko Vepsä esko.vepsa@jippii.fi Hämeentie 67 00550 Helsinki puh. Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin. Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta
Tiedän hänen kannattaneen keskustakirjastoksi Postitaloa, mutta sen rakennussuojeltu ympäristö ei sallinut tarvittavia seinäja ikkunaremontteja. Myöhäisessä tuotannossa Armi elää! kuvasi Marimekon legendan tarinan. Vielä valtuutettuna Donner teki ehdotuksen syksyllä 2017 Helsingin uudesta kulttuuristrategiasta, jota on tehty asiantuntijatyönä. Hyvin hän hoiti tehtävän. He tekivät Helsingistä dokumentaarisen valokuvateoksen, ja nostivat pääosaan ihmisen ja arkisen elämän. Sen esti lopulta EU-säännöt kilpailutuksesta. . Ohjaaja antoi myös tilaa ja työmahdollisuuksia uusille tekijöille, kun hän oli päätoiminen elokuvatuottaja. Saunan ystävä tuhahti, kun kerroin että ainoat äänestykset 2009–2017 kausilla olivat kahdesti saunan sijoittamisesta kirjastoon. Donner arvosteli kirjassa sitä, että kaupunki käsitetään laatukuvaksi tai museoksi, joissa se on useimmiten liikkumaton, lepää omassa rauhassaan perinteestä kasvaneena, perinteeksi muuttuneena. Katsojan huomio ei keskity ihmisten elämään, vaan ihmisen pystyttämiin muistomerkkeihin. Ja Helsinkiä hän kuvasi paitsi kaunokirjallisessa Andersin sukusarjassaan, myös dokumenteissa ja elokuvissa. Mustaa valkoisella (1968) on parhaita Donner-elokuvia mainostoimistopomon ja lähettitytön suhteesta. Useat komitean 127 toimenpide-ehdotuksista ovat toteutuneet ja monille jo suunnitetuille kulttuurihankkeille saatiin komitean suunnitelman kautta tukea. Yle uusi elokuvia helmikuulla, Orion näytti juuri sarjana Donnerin parhaita. Vaihdoimme sanat keskustakirjaston perustamishistoriasta, vaikeuksista. Fiktioelokuvissa milloin oma kumppani Harriet Andersson, milloin Kristiina Halkola kävelee Helsingin kaduilla. 1982 Yhdeksän tapaa lähestyä Helsinkiä kuvaa asukkaiden elämää eri vuodenja vuorokaudenaikoina. Monivuotinen elokuvayhteistyökumppani Pirjo Honkasalo käsikirjoittaa, John Webster ohjaa ja Ari Tolppanen tuottaa dokumenttielokuvan, jota kuvattiin aina viime jouluun asti. Rauha hänen muistolleen. Keveät tuhkat kesäpaikkasi Bromarvin vesille, Jörn. Hän edisti Kaapelitehtaan kehittämistä teollisen kauden jälkeen lounaisen Helsingin kulttuuritalona. Molemmat olivat tahoillaan kyllästyneet siihen, että Helsinkiä kuvattiin ajan valokuvakirjoissa vain arkkitehtuurin ja katunäkymien kautta. Jörn Donner pysyi hyvin samannäköisenä eri vuosikymmeninä, mitä selittää nuoruu den sulkapallotausta. Hän toisti teeman v. Kirjailija, elokuvaohjaaja ja kulttuurivaikuttaja valittiin Stadin kundiksi 2018, kun Friiduna yhteiskuvissa oli laulaja Maija Vilkkumaa. Komitea esitti alueellisia kulttuuritaloja Kanneltalosta viimeksi tehtyyn Maunula-taloon asti. Hienoja rakennuksia ja katunäkymiä tuli korostaa. Tekijä oli tyytymätön ruotsalaisten vuosi sitten julkaistuun dokumenttiin. Stadin kulttuuria eri vuosikymmenellä Kulttuurija kirjastolautakunnan puheenjohtajana Donner toimi 2005–2008. Viimeisen kerran näin Donnerin Oodin avajaisissa joulukuulla 2018. Kaapelitehdas ja Lasipalatsi oli v. Mies teki merkittävän työn jo Helsingin kulttuurikomitean puheenjohtajana 1990-luvun alussa. Dokumentaarisia valokuvakirjoja ei oltu maassa tehty. Töölönlahdelle tai Tennispalatsiin suunniteltu Maailma-talo ja Herttoniemi-talo jäivät toteutumatta. Parikymppinen Roos otti kuvia ihmisistä kadulta, Donner teki tekstin. K u va : To u ko Y rt ti m aa RISTO KOLANEN. Donner harrasti myös dokumenttielokuvia pääkaupungista, ja fiktioleffoissa Helsinki oli tärkeällä sijalla. Kirjastonjohtaja Kai Ekholmin kokonaiselämäkerta on valmis ja painossa. Kunnianhimoiset nuoret miehet halusivat luoda jotakin uutta. Kulttuuri-Helsinki – Helsingin kulttuurin kehittämissuunnitelma 1991–1999 sisälsi useita Stadin kulttuurielämää koskevia toimenpide-ehdotuksia. Ensimmäisen hän teki vain 21-vuotiaana; Aamua Kaupungissa (1954) on runollinen lyhytelokuva Stadin heräämisestä eloon. Lähes 87-vuotiaasta kirjailijasta ja ohjaajasta on jo kirjoitettu paljon. 1990 määritelty säilytettäviksi tiloiksi, jolloin kulttuurikomitea tuki niiden ottamista kulttuurikäyttöön. Ajatus oli edellä aikaansa. IN MEMORIAM TSILARI 2/2020 7 D onnerin usein unohdettu rooli on ollut yhteistyö valokuvaaja K-G Roosin kanssa Ihmisten Helsinki -kirjan (1961) teossa. Hänellä oli mielipiteensä suunniteltavasta Arkkitehtuurin ja designin museosta, koskemaan kulttuurihistoriaa laajemmin. JÖRN DONNER JA IHMISTEN HELSINKI KUVISSA Jörn Donner (1933–2020) kuoli. Ihmiset olivat kuvissa korkeintaan antamassa mittakaavaa arkkitehtuurin helmille
Hämäläiset ovat hakeutuneet alueelle 1000ja 1100-luvuilla pyrkiessään rannikolle tehdäkseen kauppaa ja kalastamaan lohijokien suissa. Oulunkylässä on sijainnut lampimainen järvi nykyisen aseman seudulla. Koko nykyisen Helsingin alueella ja lähiympäristössä on hyvin vähän arkeologisia löytöjä, niin myös Oulunkylän seutuvilta on löydetty vain muutama mielenkiintoinen esine pari vasarakirvestä kivikaudelta, sekä muutama viikinkiaikainen solki, ehkä hautapaikasta. Sanan ”by”, kylä, välissä löytyy ”glo” tarkoittaen soista paikkaa, suurehkoa vesilammikkoa ja matalaa merenlahtea. Nimi Åggelby-Oulunkylä Nimi on pitkään askarruttanut nimistötutkijoita sekä myös Oulunkylän asukkaita. Åkullaby, jossa ”kulla” tarkoittaa mäkeä, kukkulaa ja törmää, jollaisella vanha Oulunkylän kantakylä on sijainnut. Nykyinen Vantaanjoki oli yksi heidän kulkureiteistään. Todennäköisesti kantasanana on ”å”, joki, sijaitsihan kylä joen varressa. Kirjallisia merkintöjä 1500-luvun puolestavälistä ovat Ogleby 1543, Ogelby 1544, Ågelby 1563, myös Ögleby 1545 ja Vggleby 1556. Suomenkielinen Åggelby Oulunkylä Ogeli HISTORIAN SIIPIEN HAVINAA... STADIN MESTAT TEEMAJUTTU 8 TSILARI 2/2020 M ikäli on ollut enemmän, on sekin vähä tuhoutunut 1910-luvulla, kun alueelle rakennettiin bunkkereita ja tykkiteitä. Peruskorjattu rakennus entinen seurahuone, pensionaatti, Klasu Järvisen perustama popjazzopisto, nykyinen asukastalo. On myös muita teorioita nimestä, mm. Lähempänä omaa aikaamme vasta ruotsinkielisten – lue ruotsalaisten – tulo synnytti pysyvää asutusta, joka vakiintui Helsingin ympäristössä toisen ristiretken jälkeen 1200-luvulla
Jokeriradan rakentaminen on sulkenut Norrtäljentien pariksi vuodeksi. Hiekkatiet kulkivat peltojen välissä, Kottby-kartanon lehmät laidunsivat pelloilla, Ogelin steissi oli tärkeä asukkaille, koska dösäyhteys oli kovin hidas. Tänään Seurahuone toimii Asukastalona tarjoten tilojaan kerhoille, ruokailijoille myös vuokraten tilojaan erilaisten tilaisuuksien ja juhlien järjestäjille. Patsaan mukana ogelilaiset saivat kauniin puistikon, jossa on mukava istahtaa ja ihmetellä maailman menoa. Metsälän linjan nokkabussi liikennöi harvakseltaan ajaen Pasilan kaatopaikan ja nykyisen Poliisitalon tienoilla olleen sikalan ohi linja-autoasemalle. Yhteyden valmistuttua 1862 kasvoi suomenkielinen väestö vauhdilla. Kunnanvaltuusto päätti kokouksessaan syksyllä 1936 puoltaa liittymistä pääkaupunkiin. Liikenneyhteydet Helsingistä Hämeenlinnaan johtavaa rautatietä alettiin rakentaa keväällä 1858. Kiitos rautatieaseman talo oli suosittu ja hyvässä maineessa niin Euroopassa kuin Venäjän keisarikunnassa. Minun Ogelini Mulla oli onni viettää lapsuuteni aikana, jolloin Ogeli vielä oli alkuperäisessä luonnonläheisessä kondiksessa. Alkuperäinen rakennus paloi osittain 1890-luvun alussa, mutta se rakennettiin vanhojen piirustusten mukaan uudelleen. Seurahuone Ogelin maamerkkinä seisoo uljas Seurahuone, joka toimi ansiokkaasti vuodesta 1881 kylpylaitoksena ja pensionaattina. Monet Helsingin pitäjän rengit, tilattomat ja tilattomien pojat hakeutuivat ja pääsivät ratatöihin. ”Kulkurin uni” on yksi PohjoisStadin har voja patsaita. TSILARI 2/2020 9 nimi Oulunkylä tuli yleiseen käyttöön 1800-luvulla ja lopullisesti vasta 1900-luvun alussa paikkakunnan saatua suomenkielistä asutusta. Uuden ammattikunnan ilmaantuminen näkyy Oulunkylän asutuksessa, olihan asuminen huomattavasti halvempaa pääkaupungin ulkopuolella. Valtioneuvosto päätti 05.10.1944 määrätä Oulunkylän kunnan liitettäväksi vuoden 1946 alusta Helsingin kaupunkiin. Nimi voi olla suomenkielinen väännös sanasta Ågloby. Nykyinen pytinki on vuodelta 1919. Ajoesteitä ja liikennemerkkejä riittää, elämä ei ole yksitoikkoista Ogelissa. Åggelby-kommun Åggelbyn kunta Oulunkylän kunta Kunta aloitti toimintansa vuoden 1921 alussa. >>. Rakennustyöt toivat elämää radan varrelle. Vuonna 1873 Oulunkylä sai oman rautatiepysäkkinsä ja asemaksi se nimitettiin vuonna 1881. Oulunkylän Suomalaisen Seuran aloitteesta rautatieaseman ja kunnan suomenkieliseksi nimeksi vahvistettiin ”Oulunkylän kunta”. Olisi ollut nastaa olla kärpäsenä katossa loistavien juhlien aikana… Ensimmäisen maailmansodan jälkeen elämä hiljeni, kieltolaki 1930-luvulla lopetti koko toiminnan. Säännöllinen linja-autoliikenne alkoi 1920-luvulla aseman Pukinmäen ja Pakilan reitillä Nykyään Oulunkylästä pääsee nopeasti ja kivuttomasti joka suuntaan, kiitos Stadin liikennelaitoksen sekä Valtion Rautateiden. Kului kuitenkin vuosia, ennen kuin asia toteutui. Me kakarat kävimme kartanon navetassa ihailemassa vastasyntyneitä vasikoita, hypimme ladossa heinissä, kävimme porkkana-, kaalija Vanha asemarakennus, ennen eloisa läpikulkukeskus tarjoaa tänään fysio, toiminta ja psykoterapia palveluita. Asemarakennus valmistui 1907
Se tuntui oudolta, mutta kaikkeen tottuu. Hänen suhteillaan löytyi halukkaita ostajia, varat saatiin koottua ja niin lopulta 20 vuotta sitten, 18.6.2000 paljastettiin juhlallisessa ja iloisessa tilaisuudessa patsas, joka luovutettiin Helsingin kaupungille. Teetettiin 50 patsaan pienoismallia, jotka myytiin 15 000 markan hintaan. Suurena apuna oli TUL:n toiminnanjohtaja Esko Paukkonen. Pikkuhiljaa pellot katosivat kerrostalojen tieltä, Ogelista tuli todellakin osa stadia. Puuhanaisina olivat Leena Rautavaara seuran puheenjohtajana ja Aila Niinimaa-Keppo varapuheenjohtajana. ”kuoleman mäki” – koska oli osattava laskea kahden männyn välistä… Stadin takseille Ogeli oli vielä 60-luvulla sen verran kaukana, että piti useimmiten neuvoa, miten perille pääsee… Puinen kansakoulu oli – on edelleen – Teinintiellä vanhaa kotitaloani lähellä. Vuonna 2000 paljastettiin Oulunkylän torille asemaa vastapäätä Veikko Myllerin suunnittelema muistopatsas ”Kulkurin uni”. kulttuurihenkilöitä, vaikka ensimmäisenä mieleen tulee Tapio Rautavaara. Jokeri-pikasporalinjan rakennustyöt ovat mullistaneet tiet, maat ja mannut. Ehdin käydä sitä puoli vuotta, ennen kuin siirryin Oulunkylän yhteiskouluun. Talvella hiihtoladut alkoivat heti kotipihalta, parhaat mäenlaskupaikat olivat Käärmekallio, joka nyt on lopullisesti räjäytetty pois Käskynhaltijantien ja Norrtäljentien kulmasta. Kansanhiihtolatu oli muokattu koulun viereiselle pellolle. Siinä sitten ympyrässä hiihdettiin pakollinen määrä. Tapsan talo osoitteessa Teinintie 4 on jo vuosia sitten purettu, mutta muisto sekä miehestä että talosta elää.. Isoja tontteja pilkottiin, talot rakennettiin tiiviisti, luonto muutti muotoaan. STADIN MESTAT TEEMAJUTTU 10 TSILARI 2/2020 omenavarkaissa. Voimakas rakennusbuumi alkoi 1950-luvun loppupuolella. Myöhemmin seuraan liittyi Leo Silolahti, joka edelleen ansiokkaasti esittää Tapsan lauluja. Patsas valmistui Hertsikan Taidevalimossa, joka muuten on tehnyt myös Marskin ratsastajapatsaan. Ogeli on nasta mesta budjata! LEENA RAUTAVAARA Ogelin vanha kirkko elää nykyään aktiivista elämää mm. Muutamia kerrostaloja taidetaan purkaa jossain vaiheessa linjan tieltä, uusille asukkaille ollaan rakentamassa asuntoja Käskynhaltijantielle, asukkaiden hermoja vedetään piukalle liikenneväylien jatkuvasti muuttuessa. Musiikin alalta mainittakoon Rafu Ramstedt, Matti Jurva, Reijo Kallio, Reijo Taipale, Vieno Kekkonen, runoilijoista Larin-Kyösti (Karl Gustaf Larson), Oiva Paloheimo sekä suuri joukko taidemaalareita ja kuvanveistäjiä. Siellä oli todella jyrkkiä mäkiä, mm. uskonnollisten TVohjelmien kuvauspaikkana, sekä hää ja hautajaiskirkkona. Ripille pääsin Ogelin vanhassa kirkossa, vuonna 1905 valmistuneessa rukoushuoneessa, joka vihittiin virallisesti kirkoksi paljon myöhemmin. Jokerilinja Tänä päivänä Ogeli muuttaa edelleen muotoaan. Sen mahdollisti Tapio Rautavaara Seuran aktiivisuus. No, toivottavasti lopussa seisoo iso kiitos! Tapio Rautavaara Tapsa yhdistetään kiinteästi Ogeliin, asuihan hän seudulla koko elämänsä – mitä nyt kävi syntymässä Nokialla… Teinintien kotitalo valitettavasti sai purkutuomion, mutta muisto talosta ja miehestä elää edelleen. Taiteilijayhdyskunta Ogelissa on asunut monia taiteilijoita, runoilijoita ym. Suokallio onneksi vielä on tallella, kiitos pururadan, jonka ansiosta se on turvassa. Tärkeää oli saada hihaan ommeltava kansanhiihtomerkki! Nykyisin paikalla on Mäkitorpan leikkikenttä. Uusi ala-aste valmistui Teinintielle.
designer) parikymmentä vuotta (mm. 1965) toiminut graafisella / mainosalalla. Helsingin Kirjapainokoulussa, Aukusti Tuhkan piirustuskoulussa (mm. Mainontaa olen vuosia tehnyt mm. maanantai ja uusinta torstaisin, Slangiradio -nimistä ohjelmaa Lähiradion kanavalla 100.3 mhz. Olen ainoastaan lupautunut hoitamaan homman, kunnes siihen löydetään joku pysyvämmin. Kyllä meriittini pitäisi riittää yhdistyksen jäsenlehden toimitussihteerin tehtävään, siinä kuin toimessa aikaisemmin toimineiden graafisen ammattitaidon meriitit. Nyt näyttää toimitussihteerin toimen kanssa käyvän aivan samoin. Toimitan nykyään jo viidettä vuotta, joka kuukauden 1. kutsuttuna Kiovassa ja Tashkentin taidekorkeakoulussa. Olen toiminut useissa mainostoimistoissa mainospiirtäjänä, visualistina ja AD:na. Taidenäyttelyt Taidenäyttelyjä vuodesta 1974, jolloin osallistuin Nuorten taiteilijoiden kansalliseen näyttelyyn Helsingin Taidehallissa. Olen Grafia ry:n jäsen vsta. Radiotyö Kirjoitin Slangiuutisia 6,5 vuotta Metro FMja 1,5 vuotta Radio Cityn kanaville, joka arkiaamu. 10–19 duunaria). Olen saanut WSOY:n Kirjallisuussäätiön apurahan tunnustuksena oppikirjojen kuvitustyöstä. Viimeinen oppikirja, jonka visuaalisen asun olen suunnitellut, kuvittanut ja taittanut, oli interaktiivinen, digitaalinen oppikirja ”Tie vie Suomen historiaan” / Opetushallitus 2013. Olen kuvittanut kymmeniä oppikirjasarjoja pääasiassa WSOY:lle, Otavalle ja Yrityskirjat Oy:lle. Jouni Virtamon kanssa) ja urheilevista julkkiksista. Se on edelleen käytössä. Sen jälkeen parikymmentä omaa tai yhteisnäyttelyä Suomessa ja ulkomailla, mm. Alan opinnot Olen opiskellut graafista alaa mm. Hakeuduin pian sen jälkeen mainospiirtäjän tehtäviin mainostoimistoon. Bodaus-lehti) aikakausilehtitalo Karprint Ky:lle. Tein samalla lukuisia juttuja voimailuja kamppailulajien kilpailuista, harrastajista (mm. Olin 1980–1990 kutsuttuna kuvittajana RotoVision European Illustrators -kirjassa, johon kutsutaan taiteilijoita ympäri maailmaa. 1973. Will Eisnerin Mestarikurssi sarjakuvapiirtäjille v. Renny Harlinin ja Markus Selinin tuottamaan Gladiaattorit TV-ohjelmaan suunnittelin digitaaliset grafiikat. . OLAVI ”OLLI” ANIKARI HELSINGISSÄ 18.3.2020 Vastauksena epäilijöille Niille, jotka ovat julkisesti epäilleet pätevyyttäni, graafisen alan ammattitaitoani ja kykyäni suoriutua Tsilarin toimitussihteerin tehtävästä.. taidelitografiaa), Helsingin Taideteollisessa Korkeakoulussa (TAIK), (kurssimuotoisesti). Minulla on ollut kaksi omaa mainostoimistoa: Visualistit Oy (yli 25 v. Norjan koululaitoksella on mm. 3–4 duunaria) ja Mainostoimisto Isokynä Oy (n. 8 v. Valmistuin graafiseksi kuvakorjailijaksi (litografi) v. ollut käytössä kuvittamiani englannin kielen oppikirjoja koulujen opetustyössä. Olen osallistunut 10 vuotta Suomen karikatyristien ja pilapiirtäjien kilta SKARPIT, vuosinäyttelyyn. Tsilari Tsilaria ”jouduin” taittamaan, kun taittaja yllättäen otti hatkat. 1990 (TAIK). Viimeinen oma näyttely (Grafia ry:n apuraha) Kulttuurikeskus Kaapelissa tammikuussa 2019. Kuuluin 1985 – 2010 Helsingin Urheilutoimittajien liittoon (25 vuotta!!!) Taitoin ja suunnittelin ulkoasuja (magaz. Linnanmäelle, Musta Pörssi Oy:lle ja lukuisille eri alojen yrityksille. 1985 USA, Santa Monica, California yhdessä Bodaus-lehden päätoim. JUBINOITA OLLI ANIKARI TSILARI 2/2020 11 Työhistoria Olen koko työikäni (vsta. Meillä on 25-vuotisjuhlavuosi! Osaisimmekohan me viettää se stadilaisen kulttuurin hyvässä hengessä, ilman kulmilla ja kuppiloissa skeidaa länkyttäviä käpykaartilaisia. 1970. Toimin 2008 2011 päätoimittajien: Heka Laurel’in ja Pemu Mustosen alaisuudessa
Ku faija oli delannu, fongattii Torstin mutsi boseen, ja kundi traisattii Sofianlehdon lastenkotiin. Pikkukundi seuras bilikojen flyysien vaellust katossa ja tsennas, ettei näkis faijaa enää koskaa. Torsti yritti haneen dörtseist ja fönareist, ja hänet fongattii putkisänkyyn nahkahihnoil nilkoist ja ranteist, kunnes rauhoittuis. Laskujeni mukaan tämä nelikymppinen mies oli skiglannut purjeja höyrylaivoilla erilaisissa pesteissä yli 250 vuotta.” ”Joku ilkeämielinen kuuntelija olisi voinut väittää, että hän flöittasi. Pihapiirissämme asui ahteriin seilannut skönari, joka istui kesäisin ulkoportailla Vinetto-flinda jalkojensa välissä. Joka kerta ku se tsöras Sofianlehdon pysäkille, Torsti toivoi, et mutsi tulee vaunust ja dallaa ylös mäkee ja vie hänet himaan. Kolkyt julkastuu kniigaa, aforismei, runoi, proosaa, draamaa ja stydii tietoo on syntyny tähän mennes. Torsti smiittas perheineen Suomeen, ja skrivausduuni jatku. Hän otti snubbia ja muisteli menneisyyttään merikarhuna. Lisäks starbu on ollu megessä toimittajana tai skrivaajana noin 80 kokoomateoksen tuottamisessa ja suomentanu kymmenkunta kniigaa kolmest eri kielestä. Torsti singsattii toiseen lastenkotiin. Katupojasta kirjailijaksi Stogiksessa 1970ja 80-luvun vaihtees budjatessaa Torsti skrivas yhtee ruotsinsuomalaisee aviisiin kulttuurijuttui. Mutsi lähti tsirran messis saattaa sitä hospitaalii. Ei Torsti rauhottunu, vaa menetti toivon ja väsy. Ainoo lohtu oli lastenkodin viereist kartsaa tsöraava spåra, jonka kundi tsennas Hagiksen kulmilt. Kallion Sokrates, tuttu näky Kaltsin biblun kulmilla.. Loppu tuli, ku faija sai laskiämpäril tsitates bludesyöksyn ja dyykkas lärvillee lattialle. Torsti käytti paprun hyödyksee ja skrivas luovan vimman vallassa ekan kniigansa. Torsti jäi yksin himaan. ”Koko lapsuuteni oli koulutusta kirjailijan ammattiin. Puiset paskahuussit huoju pitskulla, ja rotanmetsästys oli pikkukundien lempipuuhaa. Kerran pöydälle jäi valmiin jutun jäljilt pino käyttämätönt skrivauspapruu. Kun päättyy Pitkäsilta, ilmesty seuraavana syksynä, ja siitä lähtien oli saletti, mikä oli hänen tuleva duuninsa. Kundi oli jo ihan saletti, et hänet traisataa johki mestaan, josta mutsi ei hittais häntä koskaan. Bilikamatkal uuteen mestaan kundi yritti painaa bilikan reitin mieleen, mut meni reitin risteyksis sekasin. OLLI ANIKARI KYLTTYYRI 12 TSILARI 2/2020 Stydi kloddiaika Torsti födas Kallion köyhimpii slummeihi, pienrikollisee perheeseen, joka eli mustanpörssin ja pimeen brenkun handelilla. Stärät tutkimukset osoitti, et varjostumat keuhkois johtu hilusportin tulehduksest, joka ei tartu. Koko elämänsä ajan Torsti on toivonu hartaasti: ”Ei enää koskaan hihnoja nilkkoihini ja ranteisiini.” Torstin koko aikuista elämää on leimannu stydi vapauden kaipuu. Mutta ei! Hän antoi myöhemmin kirjailijaksi TORSTI LEHTINEN Kallion Sokrates Torsti Lehtinen, filosofi, kirjailija, kääntäjä, on Suomen johtavia Søren Kierkegaardin tuntijoita. Kolmannen kniigan ilmestyttyy hän sluuttas tarkkisluokan maikan duunit ja jäi leediks skrivaajaks. Torsti tsiigaili 4-kesäsenä näköalamestalt ku faija delas pikkuhiljaa. Siellä Torsti eristettii kalterifönarisee huoneesee, ku pikkukundin keuhkois oli hiffattu varjostumii, ja funtsattii, et kundillaki oli tubi. Faijalla oli tubi, johon ei silloin ollu kunnon hoitoo; vaan kipuu voitii skäfää stydimmiks kasvavil morfiinispiguilla. Verryttelyy skrivaajan duuniin
”Olin täysin eri mieltä. Viikko sitten ilmestyi Matissen kappeli – runollisia ja epärunollisia mietteitä. Näis fiiliksis Torsti hiffas paikallises tsaittaris julkastun kritiikin romppusarjastaan. Kun goisaan gravarissa, puheitani ei kukaan muista, mutta ehkä joku blokkaa kirjaston hyllystä jonkin kirjoistani.” Mitä nyt on työn alla. Pihapiiriimme ei ihmisen tekemää valoa näkynyt. Arvostelijan mielest Lehtisen mukaansa tempaava kerronta haaskas hillittömästi elämänkokemusta. Siinä Stadin yleisten bastujen asiakkaat ja henkilökunta kassoista, pesijättäriin ja kuppareihin muistelevat saunakokemuksiaan sota-ajan jälkeisiltä vuosilta nykypäiviin asti. On kuvattava kullanhuuhtojan arki, kun hän kylmän sierettämin käsin seuloo vaskoolissaan hiekkaa päivät pitkät. Hiippailin Kaupunginkirjastoon ja silmiini osui filosofian hyllystä kirja, jonka avasin. Sen mottolehdellä luki tanskaksi Parempi hyvin hirressä kuin huonosti naimisissa. Vetelehdin Nyhavnin Ankkuripuistossa pummien ja työttömien skönareiden joukossa. ”Minulta kysytään alituiseen, kuinka innostuin Søren Kierkegaardin filosofiasta.” ”Olin kulkeutunut 18-vuotiaana Kööpenhaminaan. Penkillä toisella puolellani istui pulska tanskalainen laivakokki, jonka kurkkuun oli tatuoitu veitsi ja pilkkuviiva ja sen päälle ohje Cut here! Toisella puolellani hyrisi La Palomaa langanlaiha norjalainen puosu, jonka vartaloa kiersi pohkeesta poskelle ulottuva tatuoitu käärme. Tulin pois.” Kaks kivikovaa kaltsin kundia. Tajusin myös, että oudossa elinympäristössä on kirjoitettava ajasta ja paikasta riippumatonta tekstiä. Oli ahdasta. Se on sekä taloudellisesti että henkisesti välttämätöntä. Elimme lähes luontaistaloudessa: Perunat ja porkkanat viljeltiin itse. Päätalo olis skrivannu kolkyt paksuu romppuu jutuist, jotka Lehtinen sai mahtuu kolmeen alle 300-sivusee kniigaan. Olin hankkinut Kööpenhaminan antikvariaateista lähes 300 teoksen lähdeaineiston, jonka olin alleviivannut ja varustanut laitahuomautuksin.” ”Koko kirjastoni tuhoutui kotitalomme homevauriossa kaatopaikkakuntoon, ja väitöskirja jäi tekemättä. Kirjoitin romaanisarjasta version, josta karsin kaiken turhan.” Torsti julkas tiivistetyn rompputrilogiansa ekassa runokokoelmassa Hyppynarun varjossa yhdel sivulla: ”Menin itseeni. Suomen Saunaseura starttirahan turvin on tekeillä kirja Stadilaiset lauteilla. Täytyy ottaa mallia kullanhuuhtojasta. Kiinnostavia ovat sekä etsimisen prosessi että lopputulos.” Kuin historian siipien havina näkyy sun filosofiassa. Ajattelin, että jos filosofi ymmärtää huonon avioliiton kauhut, hän ymmärtää ehkä elämästä jotakin muutakin.” ”Suhde Kierkegaardiin on jatkunut vuosikymmenet. Juuri ennen Köbikseen lähtöäni minulla oli tullut bänksit gimmakaverin kanssa. Osan aineistosta olin ehtinyt siirtää tietokoneelle, ja siitä on syntynyt kolme vapaamuotoisempaa filosofista teosta.” Sanat flygaa, skrivattu pysyy (verba volant, scripta manent). Juuri nyt teen haastatteluja seuraavan kirjani lähdeaineistoksi. Uloshengitys tapahtuu työhuoneeni yksinäisyydessä tietokoneen ääressä. Tulin pois.” Onko spekulatiivinen fiktio skaffannu otteen sun duuneis. Elämäni on kuin sisäänja uloshengitystä. Trilogiani ei olut liian lyhyt vaan siinä jaariteltiin liikaakin varsinaisen asian kustannuksella. Kirja oli Søren Kierkegaardin kirjoittama. Sen kita ammotti minun puoleisellani poskella.” ”Minuun iski syvä turhuuden tunne: Mitä helvettiä mä täällä teen?” ”Olen tottunut hakemaan elämänohjeita kirjastosta. Metskaamalla saatiin ainekset päivän ateriaan, sienet ja marjat kerättiin metsästä.” Uuteen, iisiin elämäntapaan liitty stydi trabeli. ”Olen rahoittanut kirjoittajantyötäni kiertämällä ympäri Suomea ja monissa muissakin maissa pitämässä filosofian ja luovan kirjoittamisen kursseja. ”Olen julkaissut monta aforismikokoelmaa. Syntymästadilaisena ja monis maailman suurkaupungeis budjanneena, hän kaipas stydimpää ärsykeympäristöö, saadaksee inspiksen skrivaamisee. F o to : O lli B .. Olen lukenut jokseenkin kaiken, mitä hän on kirjoittanut, ja suomentanut mm. ”Jossakin elämäni vaiheessa muutin landelle. Oli ahdasta. Torstil ei ollu skrivaajana landen kanteilt mitää kerrottavaa. Mutta on näytettävä myös kultahiput, jotka hän löytää. Syyskesällä julkaistaan Sofian sisaret – filosofian historian suuret naiset, jossa esittelen joukon merkittäviä naisfilosofeja Sokrateen aikalaisista nykyfeministeihin. hänen järkälemäisen filosofisen pääteoksensa Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus.” ”Viime vuosisadan lopulla olin tekemässä Kierkegaardista väitöskirjaa. Ihmisten ilmoilla liikkuessani saan virikkeitä, hengitän sisään. TSILARI 2/2020 13 ryhtyvälle pikkupojalle tehokasta ammattikoulutusta.” Torstin lapsuuden himakantit tarjos bulisti ainesta skrivaajalle. Sen verran ymmärsin kieltä, että sain lauseesta selvää. Tankkasin sitä sanakirjan avulla. Runo ei tunnusta värii. Aforismi viettelee abstraktiin kielenkäyttöön. Ja Kallion biblun hyllyilt aukes dörtsit buliin maailmaan. Kiitti haastiksesta, Kallion Sokrates! . JUTTU & PIIRROSKUVA: OLLI ANIKARI ”Menin itseeni
Mä toistin oman kantani, mut se ei hellittäny. Kuule friidu ei lähetysduunii tollail tehdä, kyl sun tarttee ruveta ihan oikeesti kaveeraa toisen kans, eikä vaan tökkiä handul ja sanoil”. Pojanpoika asuu täs jossai ja mul on kyl kadun numero, rappu ja ovinumero, mut en muista katuu. Oli kevät ja friiduilla rupes retonki liehuu klabbien ympäril, mikä ei tällasen starbun öögaan tehny ollenkaa kipeetä. Ku se sano sen kolmannen kerran, se lisäs, että ”ellei Jeesus oo sun kanssa”. Trafiikki oli jo lähes finito, mut jengii oli kuiteski gartsoilla ihan gliffasti. Kui sä tollasta esität”. Se ei pakittanu, tökki mua vaan uudesta ja totesi taas mun destinaationi, joka mun mielestäni oli ihan pieles. Ärrällä se alko, sen mää muistan. Olisko se sitten Ratagartsa, Rauhan gartsa, Ritarigartsa, ei kelpaa vieläkään. Se stoppas mun eteen tökkäs mua handulla rintaan ja tokas: ”Sä oot menossa Helvettiin!” Mä olin ku halolla päähän lyöty. Mummol oli kassii ja nyssäkkää kirkkaasti yli oman tarpeen ja se oli sen näkönen, et oli takusti eksyksis.. FUNTSII BOITSU Pitkällä sillalla Dallasin täs kerran iltamyöhällä Pitkääsiltaa. Ihan ku se olis ollu pilves, tuumailin ja mieles kävi surku, et kuka se vastaa tollasen friidun mielenterveydest, jos se sekoo, ku sen maailma on tollane. Olishan toi pitäny hoksata heti . Mä jelppaan mummon kasseineen siitä Tennispalatsin sivuitse osoitteeseen ja hyvästelen glaidun mamman, ku jää soitteleen ovisummerii ja saakin vastauksen. . Mummo riemastuu ja melkein pomppaa ilmaan. Alkaa noi ärrälliset gartsat olla vähis. No mä arvuutteleen, että olisko Ruuneperin gartsa, ei ollu. Se tsiigas tsombiena eteensä, mä väistin ja se jatko uuden uhrin hakua öögat tapillaan. Se oli jonkun nimi, ei sellanen paikka, sanoo mummo. Mä tohon totesin, et: ”hei kuule, mä olen menos Kaupungiteatterille enkä Helvettiin. Mä funtsin, et onks toi joku tuttu, jota en minnaa. Ei silmis ilon pilkahdustakaa, vaan karsee ahdistus. ”Sä oot menossa Helvettiin!” Alkaa noi ärrälliset gartsat olla vähis Gartsa kateis Yks gamla mamma dallas Kampin dörtseist siihe Kansalaistorille vai mikä Narinkkatori se on siin entisen busa-assan kohdalla. STADIN SYKE BERGAN KUNDI BOITSUN JUTUT 14 TSILARI 2/2020 M ä menin sen luo ja frogasin, josko mä voin jelpata. Täähän on tosi myös kaikes muus kaveeraamises. ihan gliffan näkönen snygi kimuli. Entä Rautatiegartsa, ei sekään. ”Ahaa nyt sul on siihe sit myös ehto”, sanoin mä. Se olis kyl ollu katastroofi, ku sellasen friidun olis unohtanu. Entä toi Rikhardin gartsa, ei ollu. Joo, kyll juu, kattokaas, ku mul on osoite vähä hukas. Siin sitä funtsitaan hyvä tovi ja sit mä saan valon vinttiin, voiskos se olla toi Reetriikingartsa. ”Mist sä tiedät, ettei se oo. Näin se mamma kaveeras. Kyllä se tässä keskustassa on, vakuuttaa mummo. Tsiigataan innostuneen muorin kanssa osoitetta ja siinähän se Pohjoisen Rautatiegartsan kulman lähellä, ei siis missään huitsin nevadassa. Ai tää olikin noita siilofriidui, ku Hagiksen ympäristös joskus niiden miitinkien jälkeen hengailee. FUNTSII BOITSU M ua vastaan dallas tällane neitokainen glensan liepeet snadis blosikses heiluen. Sit mul välähtää, olisko Ruoholahdengartsa, ei kelpaa. Se se on ja sen pitäis olla täs lähel. Yritin väistää, mut se vaan paahto ihan iholle
(Ja skriver skuttare me u, för att int blanda me nån som har spada i handun) Vi bruka på lördagana åka ut ti skottan runt Storträsk i Östersundom, där vi rigga upp någå som kallades för ett vindskydd. På den tiden fanns de vid Östersundoms vägskäl ett ställe som hette Texas bar. Efter det städa opp, så att de int syntes någå spår av va hadde dona. Så to man en fansaskiva å börja vifta häftit så att glöden tutta på stokkana. Där doka vi tjofe eller limu före vi to dösän hima. Svedokomikern Martin Jung berätta i tiden an man gör eld me å gnida två skoiter mot varann. De kallades för tjäroved å man använde de som tände. De va en pressu på ett kryss av två nariga granstammar, med ett snadit kryss som stötta i ett hörn. Sen sku man börja fixa sjagga. I maj bruka dom dalla runt på Alexen å Senatstorje i sin parad. . Man satt två stockar ungefär en meter från vindskyddes öppning å spred sen ut glöden från lägerelden i springan mellan stockana. På vår tid (på sextitale) syntes skuttarena mycky bättre. De kallades för scoutvatten. De här me att dona en eld e viktit för en skuttare. På kvällen satt vi på tre tjockare stockar kring brasun å prata skit å sjöng lustiga visor om Myggan Hubert å andra skoitaktiga varelser. På lördan stekte vi biff å potis i locket. Träden kapa vi på plats å där fanns oxo gott on redan fallna torra trän, som vi fick ti ved. Nu känns de hotet lite obefogat, eftersom ingen jävel ställer upp. Hitta man int tjäroved så fick man ta av stormlyktans petroleum å hiva de på klabbana. RAFU NYBERG. På söndan dona vi någå som hette Karlssons klister som gjordes av nötkött på burk, makaroni, vatten å ketchup. Inga trummor, inga fanor, inga skuttare, ingenting. Vi hadde alla me oss matbackar av armémodell me ett lock som funka som stekpanna och underdelen som va kastrull. Sen va de bara å slänga rygaren på axlana å dalla tie kilsa i skottan ner ti Borgåvägen. Den flecka hela natten å värmde bra. Hon sku vara fanvakt. Nufötiden, nä man har brudar å konder i samma grupp, kanske de kan tända, men på vår tid hade brudana sina egna kårer, så vi fick ta ti andra metoder. RAFU NYBERG SVEDUSLANGIA ALLTI REDO! TSILARI 2/2020 15 De kallades för tjäroved å man använde de som tände. Sjuåriga Rasa va lite orolig hu de sku gå: ”Va gör du on Fan börjar fittas”, fråga han. Scouternas julkalender finns ju, men va donar dom resten av åre. Nä vindskydde va riggat, rada vi granrise från de kapade stammana till en matta under pressun. Ja va i tidena ganska aktiv som skuttare å lärde mej mycky om hu man ska klara sej i skottan å ti sjöss. Min klasskaveri Rasas storasyrra hade fått ett hedersuppdrag i paraden. Ja ha int sett någå sånt på årtionden här i Stadin. I skottan fanns gamla stubbar som man me yxan kunde hugga flisor av. Efter lägerbålet sku vi börja durka. Då ble våra lägerbålsbänkar en nying. Å där kunde man durka me huvuna mot den öppna sidan av skydde. Pressun hadde vi me oss. Sen dona vi två klabbar tvärs över springan i ändorna å tocka den tredje stocken på dem. J a satt här å funtja på om de ännu finns skuttare
Käytiin avartava keskustelu: – Mihinkäs sä oot oikein matkalla. Kyllä tosiaan, sieltä dallaili vielä vastaan yks ihminen, semmonen polvenkorkuinen kloddi, en päässyt selville oliko kundi tai ei. En tienny oliks jo skoudet pantu perään, pahimmassa tapauksessa mulle saatto olla tiedossa kakkua lapsenryöstöstä. Et ois ikinä löytäny, tuolla paineli jo pitkällä, rauhotin gubbea ja viisasin Eerikinkadulle. Fredalla oli sentään varsin vilkas kävelytrafiiikki, ainakin kymmenien on ollu pakko hokaa se eikä kukaan ollu välittäny skeidaakaa. – Kruuush puh, korisi miesparka. – Keh zoo%jbon, lupas pikkustadilainen ja vilkutti glaiduna perään kun shingrasin menee. Se stoppas siihen ja alko handulla epäluuloisesti osotella mua, jotain yritti bamlaakin muttei siitä saanu tolkkua. Äkkii mä hiffasin populan keskel jotain mikä ei oikein tuntunu sopivan fotoon. Bulimmassa fotossa (1977) on oma skidi Terhi 1 vee 11 kookoo eli aika tarkkaan sama asetelma kuin stoorissakin paitsi et mun friidu bamlas jo täpöllä. HANNU NYBERG HANNU NYBERG MINNAILUU Skidi Fredalla Moneen tilanteeseen oon tähän ikää ehtinyt joutuu, tää on yks sellanen vuodelta 1990 ku on jäänyt erityisesti mieleen, nyt toukokuun alus siitä tulee siis tasan 30 vee. Mä budjasin (jo) siihe aikaa Larussa ja kävin duunissa ihan keskustassa. Ku jengi oli mennyt mä vendasin ja meinasin huutaa perään et unohtuiks jotain. Nykyisin siinä on joku hifi-firma (Freda 38). Funtsatkaa ite, ilmaisutaidoton tuntematon reilusti alle kaksvuotinen kersa ja kummallakaa ei mitää tietoo mistään. Ikävä kyllä mulla oli jo kiire duuniin etten voinu sen enempää jäädä tenttaamaa pappaa. Se otti ihan iisisti mut mulle alko aika pian pukkaa kalsaa hikee ja snärkkis pintaan. Onneks se oli pitänyt pärstän menosuuntaan. – Kliffa nimi. – Prök@lö?skoo prots&, vastas pentu tai ainakin jotain tollasta. Kun en tsennannu kuka etsii ja mistä niin päätin jäädä passiin sen kanssa siihen risteykseen sellasen buidun etee, ku blisas sisustuskamaa. 16 TSILARI 2/2020 Snadi kloddi Joka toinen viikko oli duunihugi ku alko kymmeneltä. Eikä mulla ollut edes klokua, mut arvelen et semmonen kymmenen minsaa oltiin staijattu kun päätin et snadisti vielä, sit mä pyydän siitä buidusta skulaa jepareille. – Gentrms%% koreeåw. Sai se sitten kohta aikaseks pari sanaa, joitten tulkkasin tarkoittavan khiitosh hkiitohs. – Moido. Mut kuules, ota nyt setää handusta kiinni niin mennään takas tonne Fredalle tsiigaa kuka sua jo tsökaa. Mikä sun nimi on. Duunifönarist näki steissin klokun mikä oli hyvä, ku oma simahti 1969 intissä. Siellä on sitten se mäki ylös Fredalle. Kuten oheisista fotoista hiffaa niin mä en habitukseltani edustanut, enkä vieläkää, parasta luottamusta herättävää aluokkaa hittaamaan vekaroita. Tuli siinä kaikenlaista venatessa mieleen, niin ku et miten oli mahdollista et taapero oli päässy ihan vapaasti hortoilemaan ties kuinka kauan ja kauas. Kloku oli tommonen varttia vaillekymmenen kun alko tapahtuu. Mäkeä alas porhals mua vastaan faartilla semmonen 6–7 hengen opiskelijajengi, kundeja ja friiduja sekasin. Hannu dallaa parikesäsen Terhi tyttä rensä kanssa Senaatintorstsal.. Reitti oli aina sama: ensin Abrahaminkartsaa, sitten Kalevankatua Fredalle, siitä Eerikin-, Yrjönja Simonkartsojen kautta Manskulle. Ja duuniinkin oli hosis. Tommone kun hiffaa kartsan toisella puolella jotain kliffaa niin sehän painuu sinne välittömästi, tulee bilikoita tai ei, Fredalla tulee. Kumarruin vielä kloddin puoleen ja taputin sitä ystävällisesti päälaelle. En sillo älynny et kysees oli tää sama lafka. Bonjasin et nyt on jotain feelua ja pysäytin kakrun, mikä tosin yritti sutkisti koukata vasemmalta ohi. Sata metriä lisää niin ukko olis varmasti saanu sydärin. – Okei joo, sulla taitaa kuiteski olla väärä suunta. Nyt kuiteski jostain tuntemattomasta syystä mä päätinki valkkaa snadisti eri baanan ja suuntasin Eerikinkartsalle jo ennen Fredaa sen yhden korttelin läpi, jossa vieläki on rautakauppa, oiskohan sillo ollu Rake. En oo slumpannu nyyaa vieläkää. Sieltä mä jatkoin joko sporalla tai dallaten niin, ku tällä kertaa. . En minnaa firman nimee vaikka kymmenen vuotta myöhemmin olinkin duunin puolesta usein puhelimitse sen kanssa tekemisissä. Sillo mä aina hyvällä kelillä kieppasin ensin Hietsun kirpparin kautta. Sinne sitten toikkaroitiin, se oli niin skäfä ettei ylttäny mua kuin etusormesta kiinni. Mut sitte ihan puskista siihen meidän etee pompahti arvelemastani suunnasta semmonen plus kuuskymppinen lyhyt patu, aivan punanen, täysin märkä svettiksestä, puuskutti kuin höyrystoge, öögistä paistoi totaallinen skagis ja hätäännys. Tuli siis ihan yksin. – Ahaa, sulta vissiin lähti tää haneen. Hikee Pukkas Alettiin venaa, pidin skidiä edessäni et se olis helpompi bongaa. Päättelin et se on tullu Fredaa etelästä ja navigoinu siit vensteriin ekalle kartsalle. Älä sitte bamlaa täst jutust himassa mutsille mitää, jookosta. Sillohan ei vielä kännyköitä ollu just kellää. Snadimpi otos on samalta vuodelta kuin tapauskin – ei mikää ihme, jos ukko pelästy lisää..
Jos kuitenkin tulee jotain kismaa on tsennattava että asiat skragaa ei kundit tai friidut. On tärkeää, että ihminen kokee olevansa samaa perhettä eli kaikki sisäpiirijuttu on pahasta. Toivon mukaan molempiin paikkoihin löytyy ihminen, joka on täydeltä sydämeltään megessä tässä hommassa. Slangijengin juhlavuoden piti olla yksi suuri riemukaari. Vuoden snygeimmät keikkamme jälleen kerran Paavalin tsyrkassa veti salin täyteen. Tätähän ollaan tehty jo 25 vuotta. Olimme ajaneet itsemme sisään Oodiin, duunasimme pitkästä aikaa nyyan slangilevyn ja pidimme sen julkkarit Musiikkitalossa. Muistakaa myös olla skragaamatta ja koettakaa ensin funtsata ennen kuin bamlaatte ihan mitä mieleen tulee. Olimme funtsanneet snygin ryhmän kanssa siihen vaikka mitä kliffaa jutskaa ympäri Stadia. F o to : M . Puheenjohtajan olisi hyvä hallita slangin kieli ja olla kiinnostunut olemaan megessä eri puolilla Stadia eri tapahtumissa. On harmi, että jouduitte kesken vuoden valitsemaan sekä uuden puheenjohtajan että uuden byrooduunarin. Vapaaehtoisten kanssa duunattiin toinen toistaan upeampia konsertteja ja teimme siistejä reduja sotilassaariin ja jopa landelle. Lista mutta miksi. K lin g a F o to : Jo rm a L ak so. Jo pitkään esillä olleet erilaiset näkemykset glaidusta ja silti snygistä slangijengistä kärjistyivät syyskokouksessa ja johtivat eroilmoitukseeni. Tsufefriidut ansaitsevat bulin kiitoksen. Pia, Maippi, Tuula ja Jenny Marjutin edessä. Totta mutta monet ovat sanoneet, ettei tämän tyylistä ole ollut pitkiin aikoihin ja sitä kaikkea jääkin ikävä. MARJUT KLINGA, BYROODUUNARI 2014–2019. Yhteistyö Kaupunginmuseon kanssa tiivistyi entisestään. Samoin kiitokset Pialle, Tarjalle, Jennylle, Tuulalle, Hessulle ja monelle, monelle muulle. Toivon teidän kaikkien jatkossa keskittyvän kimpassa duunaamiseen talvisodan hengessä ”Frendiä ei jätetä” MARJUT KLINGA SLANGIBYROO Duunarin testamentti Moni asia muuttui vahvasti tänä keväänä. Samoin ikävä jää teitä monia jäseniä, jotka olette olleet megessä. . Kun valitsette syksyllä uutta hallitusta, niin yrittäkää saada sinne talouden osaajia. Tulevaa Toivon teidän kaikkien jatkossa keskittyvän kimpassa duunaamiseen talvisodan hengessä ”Frendiä ei jätetä”. Vaude mitä menoo! Itse Tarja pressa etupenkissä. Ja tosi buli ikävä jää teitä vapaaehtoisia. Kannattaako tätä nyt listata. Takana oli rankka mutta silti hyvinkin elämyksellinen vuosi. Muistakaa ettei kaikilla ole fyrkkaa lähteä kylpylöihin tai oopperoihin eri puolille maailmaa. Ja monet, monet muut slangimusaa fiilistelleet. Tämän kokoinen toiminta vaatii, että muutkin ymmärtävät talouslukujen päälle kuin taloudenhoitaja. Bulit tänksit etenkin Keijolle ja Jormalle kaikesta vuoden aikana tehdystä duunista. Lehden ilmestymisen aikoihin on varmaan jo valittu uusi puheenjohtaja. Toivon ettei muistella pahalla vaan voidaan moikata, kun treffataan kartsalla. TSILARI 2/2020 17 M utta vuosi alkoikin ihan eri merkeissä
Nyt onkin niin, että Eurooppa ja Suomi ovat kaaoksessa. Hän rakasti kissoja ja puutarhoja. Esitys pohjusti hyvin näyttelyä. Kuva: Hannu Pakarinen.. Laulajatar kiitti pariinkin kertaa yleisöä rohkeudesta tulla kuulemaan. Elannon vanhan talon ja useiden ravintoloiden sisäpihalla ”Leipätehdas” näkyy kyltissäkin hienosti. Kuva: Raimo Granberg. ”Zambezi” -esitys Aleksanterin teatterissa, Caisassa ja Kanneltalolla katsoo suomalaista todellisuutta toisella tavalla, kääntäen. Venäläisen hengen siskoksia ”Tietysti olemme siskokset” on Vuokko Hovatan monologi kuvataiteilija Natalia Goncharovan ja runoilija Marina Tsvetajevan ystävyydestä Ateneum-salissa. Kolme ääninäyttelijää lomittuu hyvin livetulkintaan. Murtola ei jää vain Andalusiaan, vaan imee vaikutteita avoimesti muista musiikkilajeista, joiuista, rumbasta, tangoista aina arabialaiseen musiikkiin asti, Palmujen alla. – Hän ei rakastanut nukkeja. Esityksessä kuullaan myös Tsvetajevan runoja, joissa kahden naisen kohtalot yhdistyvät: elämä ennen Venäjää ja sen jälkeen, rakkaus, kaipaus ja pelot, unet ja näyt. Vuokko Hovatta tulkitsee uskomattoman hienosti Marina Tsvetajevan runoja 1920luvulta Harri Kuusijärven sävellyksiin Ateneumissa. Välillä Hovatta ja Kuusijärvi juovat teetä maton päällä. Neljä seinää muodostivat aidan. Normaalisti sali olisi täynnä, nyt se oli puolityhjä, mutta kiitollinen. Maailman pohjoisimman flamencolaulajattaren, valovoimaisen Anna Murtolan sooloprojekti keskittyy flamencomusiikin ytimeen: ihmisäänen vahvaan ja herkkään voimaan, jota säestävät Suomen eturivin kitaristeihin lukeutuva Joonas Widenius, pitkän linjan basisti Hannu Rantanen ja flamencoja lattariperkussionisti Ricarco Padilla. Kuulimme rakkauden päättymisen buleriasta, Liekki-joikuun ja tutun kauniiseen Malaguenaan. Hän leikkasi paperista puita ja pensaita ja asetteli ne pieneen laatikkoon puutarhaksi. Vierailevana tähtenä oli mainio jazzja folkviulisti Lotta-Maria Pitkänen. Kaunis, eteerinen slaavilainen tunnelma valtaa Ateneumsalin, johon on tehty puutarhan tuntua. Suomalaisen perheen on lähdettävä pakolaisina Zambeziin, Afrikkaan. Murtolan ensimmäinen soololevy Fuego Por Dentro (Tuli sisälläni) ilmestyi syksyllä 2018. Kaksi venäläistä taiteilijaa, kaksi naista tapaa Pariisissa. Eletään vuosia 1928–1932. Moni lauloi, antoi kannustushuutoja ja läpsytti kämmeniään rytmin mukana. Anna Murtola tulkitsee alkuperäistä flamencoa ja sen muunnelmia taitavasti kansainvälisessä kulttuurikeskus Caisassa. RISTO KOLANEN STADIN SYKE RISTO KOLANEN STADIN SYKE Kulttuurikierros kevääseen Raisa Vattulainen (vas.), Petriikka Pohjanheimo ja Maiju Saarinen ovat ilmeikkäitä ja hyvin laulavia Valtosen sisaruksia Harmony Sistersin lauluissa Kapsäkissä. Kuva: Raimo Granberg. Samaan aikaan Ateneumissa oli esillä taiteilijan näyttely. Se yhdistää uutta suomalaista flamencomusiikkia, perinteisen flamencon tummia sävyjä, sekä kevyempiä laulelmatyyppisiä kappaleita, joissa laulajan sävykäs ääni sekä yhtyeen virtuoosimaiset rytmit pitävät intensiivistä vuoropuhelua. Suomalainen perhe pakenee Afrikkaan Uutiset kertovat pakolaiskriisistä Kreikan turkin rajalla. 18 TSILARI 2/2020 Flamencon iloa avautuvaan kevääseen Helsingin kansainvälinen kulttuurikeskus Caisa järjesti, juuri ennen tapahtumien karanteenia, nautittavan musiikkiillan uudessa paikassaan, Elannon Leipätehtaalla Hämeentiellä. Vuokko Hovatta on upea tulkitsija sekä monologiteksteille että lauluille, jotka hän itse on valinnut Marja-Leena Mikkolan käännöksistä teoksesta ”Ylistys, hiljaa! Valitut runot 1912–1939”. Tietysti olemme siskokset on esitys Goncharovan lapsuudesta, ateljeen tuoksuista ja taiteesta ystävän sanoin. Äiti, isä, kaksi tytärtä ja mummo. Harri Kuusijärvi säestää ja on myös säveltänyt runoja
Naiset esiintyivät valloittavasti lauluvuoroja ja kauniita ajan pukuja vaihdellen. Eija Ahvo esittää mummoa hersyvästi. Kuulimme lopuksi ikimuistoisen Kodin kynttilät. Se on paljasjalkaisen käpyläläisen Ella Snellmanin kokoaman työryhmän teos, Oulunkylän seurakunnan tukemana. Ruotsi oli sodan jälkeen kymmenisen vuotta asuinmaana ja keikka-alueena, Konvaljens avskedd tunnetuimpana albumin nimikappaleena. Kuva: Annika Miettinen.. Samalla he valottivat Valtosten siskojen monivaiheista elämää, Peter von Baghin, Ilpo Hakasalon ja Maarit Niiniluodon kirjojen pohjalta. Konflikteja syntyy eri kansalaisuuksien välille: mamut, suvakit ja peruszambezilaiset ottavat yhteen. Kuvassa Eila Mäkitalo näkyy livenä ja varjona. Ne ovat saaneet inspiraationsa tosielämän tarinoista sekä historian tapahtumista ja käsittelevät niitä innokkaasti ja kekseliäästi. Tietoa tuli paljon. Saimme herkistyä yhdessä elämän voimaa ja iloa ylläpitävien asioiden äärelle, joita puutarhat symboloivat. Markku Arokanto vastasi vauhdikkaasta koreografiasta. Samoihin aikoihin käynnistetty Käpylän puutarhojen rakentaminen jäi kaukaiseksi unelmaksi talvisodan syttyessä 1939. Muista näyttelijöistä Fatima Usman harkitsevaisena paikallisen siirtolaisviraston pomona jää mieleen. Lattia on kovasti kalteva, jotta katsojat näkivät leffoja. Kaunis musiikki ja valo kutsuvat jo kirkon pihalla meitä sisään tunnelmaan. Jotkut näyttävät olleen 30-luvulta. Vanhempi tytär, mainio Sonja Silvander, lähtee sotimaan karkotettuna aseen käytöstä ja jättää lapsensa afrikkalaiselle isälle. Moni saksalainen ja ruotsalainen laulu oli katsojille varmasti tuntemattomampaa tuotantoa. Kuvassa Mira Kivelä (vas.), JuhaPekka Mikkola, Sonja Silvander, Stella Laine ja Eija Ahvo. Zambezi kertoo Katajanokalta Euroopan kriisiä Afrikkaan pakenevan perheen kohtaloista uudessa maassa. . TSILARI 2/2020 19 Kokenut käsikirjoittaja-pariskunta Bengt Ahlfors ja Ritva Siikala on tarttunut ajankohtaiseen aiheeseen ja jälkimmäisen ohjaus on uskottava. Oodi Käpylän kauneudelle vanhassa kirkossa Käpylän kirkossa oli helmikuulla uusi virsi, s. Kantaesitykset saavat ensiiltansa mm. Näin RUUSU ON MINUN LEMPIKUKKANI. Tämä kaikkiin aisteihin vetoava audiovisuaalinen esitysinstallaatio rakentui v. Naislaulun nostalgiaa isovanhempiemme ajalta Valovoimaiset näyttelijättäret Raisa Vattulainen (Raija), Petriikka Pohjanheimo (Maire) ja Maiju Saarinen (Vera) tulkitsivat Harmony Sisters -lauluja kolmiäänisesti alkuperää kunnioittaen Musiikkiteatteri Kapsäkissä. 30–31, joka loppuu: – syttyy varpaat kun / Tanssitaan / saadaan toisemme / toistelemme toisillemme / lemmen sanoja / kamoja kannetaan / annetaan siemeniä / syntyy kylä / Käpylä. Käpylän kirkossa, Käpylän kirjastossa, Olympiahuumaa Akseli Toivosen kentällä, Ilves-Teatterilla ja Puu-Käpylän pihalla. Noin tunnin esityksen aikana katseemme kiersivät kirkkosalissa tai urkuparvella yksinään liikkuviin näyttelijöihin, jotka kiipesivät tuoleilla, tekivät liikkeitä puutarhaksi muutetussa salissa. Ilvesteatterin Käpylä 100vsarjassa oli talvella installaatio Käpylän kirkossa. Parhaiten sopeutuu mummo, joka perustaa kuoron paikallisten kanssa. Käpylä täyttää 100 vuotta ja juhlii koko vuoden ajan puutarhakaupunginosan historiaa ja nykytilaa. Perhe saa turvapaikan monien vaikeuksien jälkeen. Ylpeästi käpyläläinen Ilves-Teatteri juhlistaa myös 35-vuotista taivaltaan, koska on toiminut vuodesta 1986 Sampsantien sinisen kerrostalon kellarista. Lahjana kotikaupunginosalleen ja sen asukkaille Ilves-Teatteri tarjoaa kulttuurielämyksiä kymmenen produktion sarjalla, joka siirtyy koronan takia. Aluksi he lauloivat englanniksi. Nykyään Käpylää pidetään yhtenä Suomen kauneimmista ja kukoistavimmista puutarhakaupunginosista. He olivat suosittuja myös Saksassa ja muualla Keski-Euroopassa sotavuosina, mikä kävi vahingoksi sodan jälkeen. Sataman valot kuultiin nytkin varhaisena tunnuskappaleena, Pieni sydän ja Sulle salaisuuden kertoa mä voisin muina. 1930 Käpylän keskeiselle kukkulalle kohonneeseen ja yhteen ensimmäisistä keskustakaupungin ulkopuolelle rakennetuista lähiökirkoista. Myös Stella Laineen esittämä tytär sopeutuu pakotraumasta selvittyään. Pukusuunnittelija Maria Sirén ansaitsee erityiskiitoksen, asut ovat kauniita ja värikkäitä tuoden värikylläisen lisän hyvään ja rohkeaan esitykseen. Jotenkin selvitään ja elämä jatkuu. Näinkö myös suomalaiset kohtelevat pakolaisiksi tulevia Suomessa. Se oli toiminut aiemmin hevostallina, pyöräkellarina ja elokuvateatteri Riona. Tunnelmallisesta säestyksestä ja sovituksesta vastasi pianisti, säveltäjä Marko Puro. Avioja perheonni oli ristiriitaista, eroja, perheväkivaltaa ja kieroilua keikkatuloista. Säveltäjä-kapellimestari George de Godzinsky löysi heidät Viipurissa 1937 ja siitä alkoi menestys myös amerikkalaisilla hiteillä ja ranskalaisilla chansoneilla. Lopulla kuulimme kaunista laulua ilman mikrofoneja. 1950-luvun puolivälissä Valtoset palasivat vielä yhteen Levytukun Triolamerkille Olavi Virran vetämänä. Nuorten teatterintekijöiden teokset vievät matkalle Käpylän elämään juhlavuoden teemakuukausien vuosikymmeniä seuraten. Suomi on kotimaa, mutta sinne ei palata, vaan se säilyy sydämissä. Esityksessä kuultava musiikki koostuu afrikkalaisista sävelistä, mutta myös suomalaista iskelmää ja kuorolaulua on mukana. Pimeän ja synkän maiseman keskelle rakentui kolmen päivän mittaiset puutarhajuhlat värikkäänä oodina kauneudelle, rauhalle ja sen hauraudelle. Kotkalaiset sisarukset löivät läpi jo 1934, kun nuorin Raija oli vasta 16 vuotta. Laulu yhdistää aina. Kuva: Raimo Granberg. Sota aikana sisaret esiintyivät aseveliilloissa, sotasairaaloissa ja viihdytyskiertueilla. Seinille ja kattoon heijastui vanhoja ja uusia filmejä. Vastaanotto on hyljeksivä, ei ole sopivaa koulutusta, ei osata kieltä
20 €) Stadi skulaa 2 CD, 5 € (norm. matkat, lipun Tattooseen klo 14 konserttiin sekä menomatkalla sämpyläkahvit ja paluumatkalla lounaan. Funkya 25 € Muu sälä Postikortit 0,50–3 € Nähdään kellon alla peli 40 € – lisäkyssärit 23 € – Kids versio 23 € Helsinki taulu, Kimmo Pälikkö 30 € Helsinki taulu, snadi 10 € Helsinki peli 25 € Autotarra 12 € Kuulakärkikynä logolla 3 € Ale laari Gimiskortit 0,50 € /kpl, 10 kpl 1 € Kaulaliina 10 €, (norm. 15 €) Villasukat 15 €, (norm. 30 €) Lähdössä linnut: runokirja 5 € Muu sälä Autotarra tekstillä Niin gimis on Stadi 12 € Gimismuki 10 € Helsinki taulu 10 € Helsinki taulu keramiikkaa, Kimmo Pälikkö 30 € Kuulakärkikynä tekstillä Stadin Slangi ry 3 € Nähdään kellon alla peli 35 € Kids versio 20 € Lisäkyssärit 20 € Stadin kartta slangiteksteillä 10 € Postikortit eri malleja 0,50–2 € Hamina Tattoo redu 8.8.2020 Muutama paikka vielä tarjolla! TOIMI NOPEASTI. 15 € CD Jussi Raittinen Unioninkatu 45 25 € CD Jussi Raittinen Juurevaa joulua 25 € Vinyyli Jussi Raittinen Juurevaa joulua 25 € Vinyyli Joose K. 10 €) Tervomaa Raija: Mut sulle sattuu 5 € (norm. 10 € Olkaveska tekstillä Niin gimis on Stadi, musta, sin. TSILARI 2/2020 21 TSILARI 6/2019 21 Kledjut Marimekon raitapaita, pitkähihainen, brod. 8 €) Tervomaa Raija: patsaskirjat, kaikki kolme yhteensä 40 € (norm. 58 €) Kainulainen Matti: Skloddi 5 € (norm. 10 € Platat CD Marino ja Sunrise 10 € CD Lasse Liemola Jäbä kelaa 10 € CD Sakilaiset Jätkät 10 € CD Kauhanen Eki Stadi skulaa 2 10 € CD Eri esittäjiä Slangimusa ei delaa 1. 10 €) Paunonen Heikki: Tsennaaks Stadii 20 € (norm. Koko paketti vain 80 € sis. 10 €) Mattson Eki: Kun Eki oli snadi 5 € (norm. eri kokoja 60 € T-paita Spora aihe, lyhythihainen, musta, eri kokoja 20/25 € T-paita Niin gimis on Stadi logolla, musta, eri kokoja 15/20 € T-paita lasten koot, hajakokoja ja -värejä, 10 € Kaulaliina, tummansini-valk., brodeerattu logo, 15 € Lippis logolla, musta 10 € Villasukat, harmaat, 20 € Olkaveska tekstillä Stadin Slangi ry, musta, sin., pun. ilmoittaudu byrooseen toimisto@stadinslangi.fi
Eli kulttuurinälkäistä porukkaa. Tiloissa on myös erilaisia fotoja ja tauluja ja biblun johtaja kertookin mielellään ottavansa vastaan ehdotuksia etenkin paikallisten asukkaiden näyttelyideoista. Slangijengin oli tarkoitus bamlaa siellä Stadista slangilla huhtikuun lopulla mutta corona kaatoi senkin idean. Ideaan palataan kuitenkin syksyllä. Tällä hetkellä hyllykköjen päällä on puusta veistettyjä laivoja ja saankin kysyttäessä tietää, että laivat on valmistanut Juhani Vierimaa. Stadista voit hitata 36 hyvinkin erilaista bibluu. Ympärillä on samoihin aikoihin valmistunutta asuntokantaa ja päiväkoti. Buleimpia tietty Pasila ja Vuokki ja ehkäpä myös Tölika. Myös liikekeskus ja lähellä sijaitseva Ogelin asema tuovat mukavasti kävijöitä snygiin bibluun. MARJUT KLINGA STADIN MESTAT Biblun hittaat Kylänvanhimmantieltä. Biblun kniigat on sijoitettu mustiin hyllyköihin. Ennen tähän Kylänvanhimmantien rakennukseen tuloa on oulunkyläläisillä ollut kirjastopalvelut ensin Ogelin kansiksen yhteydessä ja jo sitä ennen kauan, kauan sitten Veräjämäen puolella. Persoonallisin ehkäpä Suokissa. K lin g a F o to : M ar ju t K lin g a. Viime vuoden puolella Tsilari vieraili Töölön biblussa joka vietti 90 vuotisjuhlavuottaan ja nyt suuntaamme Ogeliin jonka päivittäinen kävijämäärä on noin 700 henkeä. Hiljaisessa huoneessa voi järjestää myös erilaisia kokoontumisia, kunhan ne ovat kaikille avoimia. F o to : M . Bongasin biblun… Keskustakirjasto Oodin pelättiin aiheuttavan lähikirjastojen alasajoa mutta nähtävästi niin ei kuitenkaan ole käynyt. hiljainen huone, jonka dörtsit saa kiinni. Pohdimme Ogelin biblua myös lesauspiirimme mestaksi mutta palataan siihenkin coronan jälkeen. Ja tietty osaavia duunareita näiden käytössä opastamaan. Tilasta löytyy erillinen lasten tila sekä ns. Fyysiset puitteet Kirjasto on yksikerroksinen rakennus, joka on remontoitu 2010 eli ei kovinkaan kauan sitten. Tarjontaa Nykyajan biblut ovat kaikkea muutakin kuin kirjalainaamoja. 22 TSILARI 2/2020 Sijainti Oulunkylän kirjasto on sijainnut jo vuodesta 1987 Ogelin liikerakennuksessa. Remontin yhteydessä sisätilat saivat nykyisen vaalean sävytyksensä, jota korostavat mustat hyllyköt. Sieltä hittaat myös vaikkapa 3D tulostimia ja vaikka mitä muuta kädentaitoja vaativia vehkeitä. Hyllyt ovat avarasti lomittain ja niiden jaottelu on selkeä. Nykyisin sieltä voi londaa niin dallaussauvoja kuin vaikkapa läppärin
Älkääkä unohtako biblui tän coronan aikanakaan vaan ventatkaa sitä snygii päivää, kun päästään taas ineen sinne omaan lähibibluun.” (Mä ainakin venttaan. Siinä saisi ajan kulumaan oikein rattoisasti ja vieläpä kun välillä vois vaikka skruudaakin jotain. Myös biblujen käyttäjät moittivat lähikirjastojen palveluista leikkaamista mutta onhan toisaalta snygi juttu, että ei haettu pelkästään nyyaa väkee vaan luotettiin omaan osaavaan henkilökuntaan ja samalla saatiin heillekin työnkiertoa. Keskustakirjasto Oodin aloitellessa toimintaansa sinne haettiin duunarit lähikirjastoista, joka tietty aiheutti huolta. On tosi iisii kelailla miten ottais jonkun nastan kniigan ja ottais hyvän asennon, vaikka jostain noista vihreistä tuoleista. Ogelissa on vakiduunareita 9 henkeä ja valtaosa on viihtynyt mestassa jo pitkään. Enää ei biblun dirika voi suosia dekkareita, jos niitä ei lesaajat sitten palauta Ogeliin tai ne eivät kierrä tarpeeksi. Tärkeintä tietty on, että ei olla muutosvastarintaisia koska silloin biblujen sluuttaaminen olisi paljon lähempänä. Se jos mikä, kertoo siitä, että johto osaa hommansa ja kävijät osaavat arvostaa omaa bibluaan. Saati jos kännyni alkaisi yllättäen pirisemään niin ei olis pakko juosta pitskulle. Uudistuksia Eräs paljon puhuttanut uudistus jokin aika sitten oli ns. Hyi hyi, sinähän voit vaikka sotkea meidän aarteita. Vaikea uskoa, että tämä järjestelmä korvaisi biblun oman väen tuntemusta mutta aika näyttää. TSILARI 2/2020 23 Ogelin biblusta hittaat myös musaa toisin kuin valtaosasta muita bibluja. Eeva Karhunen, bibluduunari Ogelin biblun nykyinen dirika ei varmaankaan edes tsiigais vaikka toisin hampurilaisen mestaan. Hyllyistä löytyvät niin DVD:t kuin CD:t ja musan laatua on laidasta laitaan. Sekään kun ei enää tänä päivänä ole kiellettyä Hieman jopa hymyilyttää, kun muistan omia skidiaikojani sen ajan biblufriiduist. F o to : M ar ju t K lin g a F o to : M ar ju t K lin g a. Katse minkä snadi likka sai, kun tuli lihis handussa tuomaan kniigoja. Kellutus toi mukanaan sen, että lainaajan palauttaessa kniigan automatiikka ohjaa sen johonkin missä sitä tarvitaan tai jättää sen Ogeliin. Selviin vaikka ilman safkaa mut en ilman kniigoi) . Myös nuottivalikoima on kattava. Ja paha oli katse, vaikka handussa olis ollu vaan mehutetra. Ennen Ogelin kniigat palautuivat Ogeliin ja vaikkapa Kantsun Kantsuun. MARJUT KLINGA Nykyajan biblut ovat kaikkea muutakin, kuin kirjalainaamoja. Biblun käytävillä kierrellessä hittaan toinen toistaan kliffemman oloisia sittausmestoi. Biblusta hittaat monia snygei lesausmestoi. Eeva on ollut duunissa Ogelissa jo vuodesta 1991 eli lähes 30 vuotta. kellutus. Silloin biblun väki pystyi vaikuttamaan valikoimaan sen pohjalta, miten hyvin tsennas oman kävijäkunnan. Uudistukset kuten digitalisaatio tuovat uuden oppimista ja se jos mikä pitää virkeänä. Kuten sanottu muutoksille pitää antaa aikaa ja tilaa. Eeva Karhunen on ollut Ogelin biblussa jo vuodesta 1991. Sinä aikana hela homma on muuttunut tosi paljon mutta se on toisaalta ollut hyvä juttu. Eevan terkut ”Muistakaa kaikki friidut ja kundit, skidit ja bulit tyypit ett biblutsetillä voit tänä päivänä londaa jo aika montaa eri jutskaa. Niin ne ajat muuttuvat ja biblut niiden mukana. Kniigat tietty ykkösenä mutta todella monia jutskii sen lisäksi vaikkapa liikuntatsetit tai ne läppärit mainitakseni
Toi atk-osasto sijaitsi Hallituskatu 17 osoitteessa. Siellä eduskunnan jepet ja gimmat kokoontu vuosina 1911–1930. Sieltä ne siirty Heimolan taloo. Sillon koko Suomen yli 24-vuotias jengi, myös donnat, pääs valitsee edustajansa ykskammarisee eduskuntaa. joulukuuta 1917 antama esitys Suomen julistautumisesta itsenäiseksi Venäjästä. Boston Kaisaniemenkadulla, Bio Rea Hallituskadun ja Mikonkadun kulmassa, Bristol Aikatalossa, Maxim Kluuvikadulla ja sitten tää Hallituskatu 15 osoitteessa (nykyinen Yliopistonkatu 5) sijainnut Aloha ja Arita. Donnat ekana Euroopassa. Ne oli mulle tuttuja gartsoja jo aikaisemmilta pikkujätkäajoilta leffateattereiden takia. Sitä ennen mentii liiketoiminta ja fyrkat edellä, vaikka luulenki, et nii tehdää vieläki. O. Mulla oli asiaa Kansalliskirjastoon Unioninkadulle. Heimolan talo viiskytluvulla. ”Suomen itsenäisyysjulistus oli Svinhufvudin senaatin eli Suomen silloisen hallituksen 4. Senaatin aikaa duunii oli tehty Säätytalossa ja Ritarihuoneella, mutta nyt, eduskunnan aikaa nää mestat yhtäkkii osoittautu armotta liian snadeiks. Nyt ymmärrän. Tietenkää mä en sillon ymmärtäny kuinka tärkeestä talosta oli kysymys. 24 TSILARI 2/2020 Tärkee talo Mä olin duunissa HOP:n atk-osastolla kesäsijaisena ja ruuhka-apulaisena talvella. joulukuuta 1917 äänin 100–88 Heimolan talossa.” Eduskunta 1907 Ratkaiseva vuosi Heimolan talon kannalta oli kuitenki 1907. Siinä melkee Hallituskadun ja Vuorikadun kulmassa. Ainoo hyvä puoli tässä talon purkamisessa, yön hämärissä v. Mä muistan vielä sen vanhan talon ja siinä olleet leffateatterit. Siellä Suomi itsenäisty. Ensimmäiset kansanedustajat kokoontu Ateneumin takana sijainneessa Vapaapalokunnan talossa, osoitteessa Keskuskatu 7. 1969 oli, et se uudisti rakennussuojelua. F o to : K au p u n g o n m u se o. Trabelina oli kuitenki se, ettei noille 200 kansanedustalle ollu sopivan kokosta yhteistä duunimestaa. Stydi virhe Nykyää mulla on pokkaa väittää, et Heimolan talon purkaminen, tai lupa siihen, on yks stadin kaupunkisuunnittelun ja rakentamisesta vastaavien virkamiesstabujen suurimpia koskaan tekemiä virheitä. Tolla reissulla mä jäin muistelee aikaa ennen ruodista 1975. Suomen eduskunta hyväksyi esityksen 6. SIMONEN GAMLAA STADIA Heimolan talo Taas kerran dallailin stadin keskustassa
maaliskuuta 1931. Eu 1995 Suomi liitty Euroopan unionii 1995. TSILARI 2/2020 25 Suomen kunkku Tässä samassa talossa valittii myös Suomelle kunkku, saksalaine Fredrik Kaarle, jota pakinoitsija Olli (Väinö Albert Nuorteva) keksi kutsua nimellä Väinö I. Siellä päätettii tärkeimmästä Suomea koskevasta asiasta koskaan; Suomen itsenäisyydestä. Lähteet: Internet ja O Simosen merkillinen daiju Tässä talossa Suomi itsenäistyi. Virallisempi psyykkaus taitaa kumminki olla, et lipun värit edustaa snögee ja tuhansii järvii. Vaikka tää nykyne Manskulla sijaitseva kansanvallan sydän ja symboli onki hieno talo ja upee nähtävyys, niin itsenäisyyttä siellä ei kuitenkaa julistettu. Eduskunnan monarkkijepet muutti sillon mieltää jonkinlaisessa sovussa demareiden kanssa ja päädyttii pressaan. Eduskuntatalo Uus Eduskuntatalo vihittii käyttöö 7. Monarkit oli niukasti studiksissa. Myöskää Suomen monarkkijepet ei halunnu enää fragata tästä kunkkuasiasta demareiden kanssa sillosessa poliittisessa tilanteessa. 1918). F o to : P ie ti n en F o to : K au p u n g o n m u se o F o to : K au p u n g o n m u se o. . Heimolan talo 2000luvulla. Oma fyrkka meni siinä samassa hässäkässä vähän myöhemmin, mutta jotai on kuitenki jääny jäljelle Heimolan talon ajoista: Omat rajat ja sinivalkone lippu, joka liehuu lipputangoissa itsenäisyyspäivänä kaikkien puolesta, luottamuksen ja puhtauden väreissä. Hyvä niin. Osa omaa suomalaista kansanvaltaa lähti kuitenki menee Brysselin suuntaa tällä päätöksellä. Oon sitä mieltä, että itsenäisyyden juhlavuoden 100-vuotisbileet olis pitäny viettää Heimolan talossa. Tää Väinö ei ollu kuitenkaa kiinnostunu riittävästi tästä kunkun duunista. Ilmeisesti jotkut Saksan silloset ensimmäisee maailmansotaan liittyvät poliittiset syyt vaikutti tähä asiaan (v. Demarivalta jylläs tohon aikaa. Mä muistan sillosten poliitikkojen perusteita tälle liittymiselle: ”Kaupallinen yhteistyö lisää poliittista yhteistahtoa.” Se oli ja on hieno tavoite edelleenki. Kimmo Pälikön maalaus Heimolan talosta. Sama kulma kuuskytluvulla. Ne pelkäs vallankumousta
Ensimmäisen kerran 6.2 ja sitten vielä kaksi kertaa kymmenen päivän välein. 26 TSILARI 2/2020 TOIVO TUOMIKORPI STADI KRIGUSSA Muistoja 75 vuoden takaa Venäläiset pommittivat rajusti Stadia kolme kertaa helmikuussa 1944. Ankee fiilis Stadissa krigun aikaan F o to t: S A K u va Liisankadulla Asuimme siihen aikaan Kruununhaassa Liisankatu 11 D 14. Käytännössä se merkitsi, että laskeuduimme porraskäytävän kautta kerrosta alempana olleeseen talon kellariin, jonka käytävällä oli istuinsijoina penkkejä. Ilmahälytyksen tullessa piti siirtyä pommisuojaan. D-porras sijaitsi Liisankadulta tullessa pihan toisella puolella. Huoneistomme yhden huoneen ikkunat antoivat pihalle, keittiön ja toisen huoneen Kulmakadulle. Kellariin johti parikymmenaskelinen portaikko, jonka yläpäässä oli
Se hämmensi minua, neljä ja puolivuotista poikaa. . Nyt meidän kotoa on kaikki ikkunat rikki ja ovet ja seinäkin murtu ku tuohon Kulmakatu 3 tuli pommi viime yönä. Hän sanoi, että ei häntä enää tarvitse suojaan käskeä. Jollain – olivatko ne ikkunaverhojen riekaleitaäitini sitoi miehen kädet, jotka hän kadulla seisten työnsi ikkunasta sisäpuolelle. 1944 pommit osuivat meitä vinosti vastapäätä olleeseen taloon Kulmakadulla. Pari päivää myöhemmin 10.2.44 Rakas Reino! Tervehdys matkalta. Äitini kirjoittaa seuraavana päivänä rintamalle: Helsinki 7.2.44 Rakas Reino! Tervehdys täältä kotoa. Koti meni, muistot jäi Koti oli asumiskelvoton. Pommisuojaan talutettiin nainen, jonka pään ympärille oli kiedottu verinen side. Antti tuli kellariin 10 minuuttia ennen kuin tuli koko väliseinä Antin sänkyyn. TSILARI 2/2020 27 pieniruutuinen ikkuna. Olemme juuri taas matkalla Keski-Suomeen. Kun hälytyksen päätyttyä nousimme pois kellarista, porraskäytävässä oli niin paljon lasinsiruja, että huoneistomme ulko-ovea oli vaikea saada auki. Siitä oli näkymä Kulmakadulle. Nyt on kaikki vaan yhtä leipomon kanssa. Oikeastaan koskettavin muistikuva on naapurin silloin noin 16-vuotiaasta pojasta. Hänet pantiin istumaan viereeni penkille. Paineaalto rikkoi talomme kaikki sinne suunnalle olleet ikkunaruudut. Kyllä meillä on ihankuin hävityksen kauhistuksessa.-----Kyllä me menemme maalle kun saamme vähän tässä järjestykseen. Pommi osui naapuritaloon Helmikuun 6. Petäjävedellä sitten vietimme useamman kuukauden. Sen sijaan siitä milloin ja miten saavuimme Keski-Suomesta takaisin korjattuun kotiimme, minulla ei ole mitään muistikuvaa. TOIVO TUOMIKORPI Pommisuoja Espan pudessa Pommin jälkeen Erottajalla. Meidän kotoa meni kaikki väliseinät pois. Sotakirjeet Kotimme oli siis tuhoutunut. Se talo palaa että humisee. Hälytyksen aikana portaikkoon ja sen ikkunaan kurkkiminen oli ehdottomasti kielletty. Snadi merisolttu pommarin edessä. Unessa tai unihorteessa hän oli saanut kehotuksen lähteä peräämme suojaan. Hän ei ollut hakeutunut suojaan ja oli saanut lasinsiruista haavoja. Huoneiden ikkunat olivat särkyneet. Ainakin sen lopputalven ja kesän, koskapa niistä ajoista muistan jotain. Ja niin hän pelastui. Hän oli seuraavana päivänä naulaamassa pahvilevyjä ikkunoihimme. Kadulla oli pimeää, mutta meillä paloivat valot. Syödessään äitini välipalaksi laittamaa voileipää hän yhtäkkiä purskahti itkuun. Yöksi pääsimme lähellä olleeseen tuttavaperheeseen. Kyllä ei poika enää kävelisi elävien kirjoissa. Yksi väliseinä oli sortunut sänkyyn, johon vanhempi veljeni oli jäänyt kuumeisena makaamaan hälytyksen alkaessa. Noita hajanaisia muistikuvia nyt miettiessä tuntuu vähän oudolta, ettei niihin sisälly mitään hätäännystä tai pelkoa. Joku mies pyysi apua käsissään olevien haavojen sitomiseksi. Oltiinhan ensimmäisessä kerroksessa
RANTSU Kettuterrieri Pyry ja saunapihan kollit Mulla oli snadina, jonku aikaa, tädiltä saatu dogi. Pyryn mielestä oli kliffaa luudaa sen saunan pitskulle, ku siellä oli ne alussa mainitut kaks kissaa. Pitkään oli ikävä pikkulikalla. Lopulta riitti, kun peukaloo ja etusormee hiero vastakkain. Yleensä se luudas vaan Hämeentie 5:n pysäkiltä, Haapiksen pysäkille. En kyllä vääntänytkää sen viiksiä. ANJA RANTAMÄKI RANTSUN STOORIT Rottatrofee olis varmaan ollu sille mieleen.. Kun mä sitä kyselin ja taisin spiidatakin, niin faija kerto, ett se oli jääny bilikan alle Hämeentiellä. Sitt se hölkytteli hissukseen takas mun luo. Se siis ymmärsi viittomakieltäkin, fiksu dogi. Mä olin sen paras kamu, ei se koskaan murissu mulle. Monien vuosien jälkeen sain kuulla, ett Pyry oli viety lopetettavaks. Rottatrofee olis varmaan ollu sille mieleen. 28 TSILARI 2/2020 N e sgriinas sikana, kun Pyry sai raivarin ja irvisti niin, ett ikenet näky, kuola valu ja kieli lipo mielipuolisesti. En kyllä snaijaa mikä ihmeen tarve sill oli saada turpiinsa aina niiltä kateilta. Arabian tehtaan nurkalle. Himamatkalla se nuoli bludee ja oli ihan innoissaan! Svanssi vatkas ja aina välill se tsiigas mua, ihanku olis halunnu sanoo: ”Eiks meill ollukki kliffaa. Ensteks sen mustan kollin kimppuun! Katti teki ilmahypyn kerien, vaikeusaste ties mitä. Ei siis ihan, päätepysäkille asti. Se harmaa tsittas vähän kauempana ja venttas vuoroaan. Stadissa ei silloin tarvinnu pitää dogei remmiss. Svanssi vispas ja se sano: ”Ai että, snadi spurtti, tekee välillä gutaa!” Joskus se kävi Sörkän rantsussa, hiilikasojen ja sbulien stebujen välistä, fongaamass rottii. Se tuli sieltä usein sbuli rotta kitusissa. Se oli Pyry niminen kettuterrieri. Se harmaa kolli jäi tsiigaa meidän perään säälivästi, sen ilme oli paljon puhuva: ”Eks sä koskaan opi?” Yks päivä sitten ei Pyryy näkyny. Minkäs sille mahtoi. Porthaninkatu 11:ssä oli yleinen sauna, vanhass puutalossa. Pyry ei viitsiny sillä kertaa mennä näyttää sille, mistä se kana pissaa. Siihen oli sitt tyydyttävä. . Ärhäkkä, kiukkunen snadi pirulainen, joka oli saatu vihaseks, kun sedät ja faija, flänäpäissään oli vääntäny sitä viiksistä. Niinpä Pyrykin luudas räksyttäen, villinä ja vapaana raitsikoiden (nyk, skurun ja sporan) perässä. Ne katit tsittas ihan lunkina ja tsiigas ku dogi ryysaa pitskulle. ”Tsiigatkaa mikä saalis!” – Kerto sen skeidanen koiran feissi! Sillä oli vankka mielipide siitä, ettei rottaa sais stikkata roskikseen, vaan se pitää viedä himaan. Joskus ku me mentiin Porthaninkatuu ylös, se spurttas sen saunan pitskulle ja haukku ku riivattu. Veti salamana sitä kirsuun molemilla tassuilla
Me jäätiin veks siin vanhalla puuasemalla ja stoge meni menojaan. Tää juttu on seuraava. Stadis oli tällaisii kapeeraiteisii pilvin pimein, ku niit duunas eri fabriikit omiin tarpeisiin ja jokasel oli vähän omat raideleveydet ja tsärrat. . Koskelan radan kartta 1933.. Ogelin gamla steissi staijaa edelleen mestallaan. Rata oli siin ihan nykyisen gartsan vieres. Toi Malmin ruumisstoge sluuttas vasta 1954, mut siit ei oo tietoo, koska tää Forsbyn kapeeraiteinen purettiin. Se oli ollu kova matkusteleen ja se vei mua usein matkailuleffoihin Bio Rexiin ja muutenki kuljetteli mua vähä siellä täällä. Me skruudattiin ne smörgarit siin kirkon edessä ja vedettiin mehut päälle. Usein meidän määränpää oli Ogeli. Rata oli noin kilsan pituinen ja sen assa Ogelis oli siin Ogelin assaa vastapäätä bulin stogeradan vieres. Ku tää meidän evästuokio oli ohi, me dallattiin takas asemalle ja ku seuraava stoge tuli, me suhattiin sillä takas stadiin. Nää meidät piknikit tehtiin aina sunnuntaisin. Tätä Forsbyn snadii skuffas kaakit. Eka stoppi oli Pasila ja sitte seuraava oli Käpylä. Ogelin steissiltä me sitt dallattiin snadi matka Ogelin kyrkalle Siltavoudintie kahteentoista. Ku me oltiin päästy kirkon kohdalle, me käytiin tsittaamaan kaatuneelle puunrungolle ja täti otti eväät esille. Tädillä oli joku veska, miss se sitt kanto näit eväitä. Myöhemmin sil alettiin myös roudata sairaalas delanneita Ogeliin venaan Harjust tulevaa Malmin ruumisstogee. TSILARI 2/2020 29 M un täti, joka budjas meillä oli kyll ollu giftikses, mutt sill ei ollut omia skloddeja. Tää matkanteko oli aika lunkia, ku ei ne stoget siihen aikaan kovin lujaa körannut. Ei siell matkall ollut juur mitään asutusta, Ogeli oli snadi ja hiljanen kylä 50-luvun alussa. Jossain oli ihan lokomotiivit, mut jossain niit skuffattiin miesvoimin niinku Pohjoisrannan vedupinojen radalla. On se. OGELI-FORSBY Kapeeraiteinen 1905 ne duunas kapeeraiteisen spoorin Forsbyn eli Koskelan lasaretista Ogelin assalle. ESKO VEPSÄ OGELIN TEEMAJUTUT STADIN MESTAT Usein meidän määränpää oli Ogeli. Yks makeimpia muistoja oli se, ku me pari kertaa kuussa dallattiin himasta steissille ja sitt mentiin paikallisstogeen, jota veti oikee höyryveturi. Ku Käbistä ruvettiin byggaan, niin siit vedettiin pistoraide Pohjolangartsan päähän siihen, mis ykkösen spora rundaa nykyään ympäri. Tää oli sellanen kliffa muisto ja mä oon vieläki käynyt sillon tällön tsiikaamassa, että se mesta on vielä tallella. Toi kartta on 1930-luvulta ja siin se näkyy selvästi. Me noustiin stogeen, joka lähti kohti pohjosta. Hyvä äänet ja sakeet savut. Siltä mä varmaan perin mun innon reissaamisen. Snadina Ogelissa Mä olen syntyny Ruoholahdenkadulla, joten joku vois funtsia, et miten mä voin skrivaa Ogelista. Se stoppa tarvittaes siin Ogelis sitten ja plokkas megeen ne ku oli menos Malmille gravariin. MARKKU JALONEN A lkuun sitä förattiin veduu, kolii ja stebuu ja muuta hevii gamista lasaretin byggaamiseks. . Tätä Forsbyn snadii skuffas kaakit. Se duunas meille tälle redulle smörgarit ja duunas jotain mehuu puteliin. Meill budjas myös mun mummo eli tädin mutsi. Ne oli varsin buleja ja kunnioitusta herättävii laitteita. Ehkä täst syystä se jotenki tykkäs musta
Sisun jäsenet oli lähes kaikki Rantsun taloista 15 ja 17. Jäsenmaksua ei seura peri jäseniltään. Eero oli muutenki innokas ja alotteellinen. Seuraavan vuoden kesällä seurast tehtii rantsun hiekkalodjussa pidetys miitingis Urheilukerho Helsingin Kiri. Täs kokoukses vahvistettii seuralle säännöt, jotka alko näin: Jäsenet § 1 Seuran jäseneksi pääsee taloihin Pitkänsillanranta 15–17 muuttava poika tai tyttö, jos ei valitsemiskomitea toisin määrää. Muihin kaupunkeihin tai maihin muuttavat pysyvät kuitenkin seuran jäseninä ikuisesti. Jäsenmaksu § 2 Jäsenmaksua ei seura peri jäseniltään. Komitea päätti kans naapuritalojen skidien hyväksymisest seuran jäseniks. Kundit kekkas, et meill tarttis olla oma urheiluseura, joka vois olla vaik Kaisaniemen Kiri. Rahastoon saa antaa kyllä varoja. Vuonna 1960 jäseniä oli 73 eli 55 kundii ja 18 kimmaa. Touhu alko muistuttaa yhä enemmän minkä tahansa yhdistyksen puuhii. Ku botski oli menny, nää kundit sittas taas hiekassa oleville bulimmille stebuille ja funtsas maailman menoo. Tarina jatkuu seuraavassa Tsilarissa. Sisun puhiksena oli koko ajan Aarnion Eero ja sihteeri ja rahastonhoitaja vaihtu harvoin. Oisko asiaan vaikuttanu se, et mun tartti painaa hela matka täysii, ku mä olin vasta seittemän vuotta. ”Hei! Äkkii fooguille.” Kaks kaheksan vuotiasta kundii sittas Siltiksen kärjen hiekassa olevilla stebuilla kesällä 1952. Siit se lähti sit liikkeelle. Lehti ilmesty 3–5 kertaa vuodessa paitsi vikana vuonna, ku toiminta alko muutenki hiipuu. Oli makeeta et snadit kundit pysty junailee seuran toimintaa ilman kummempaa vanhempien apua ja ohjausta. Poikkeuksena oli yhtenä vuotena yks valmentajaks valittu mimmi. Taiteilijan näkemys Sisukkaista sporttaajista.. Rahastoon saa antaa kyllä varoja. Siin oli kyl jo edellisenä vuonna tehty lyömätön enkka, ku mä satuin tsuppaamaa matkan sekunnilleen vaaditussa kahden minsan ajassa. Sit venattii, et kastuuks tsengat ku foogut tulee. Tai ainaki toivottii, et kafru studais ekaks ja hyppäis kuivalle maalle häpeemää. Kahessa muussa pykälässä määrättii sitte henkilöiden valkkaamisest ja duuneist. Ohjelmassa oli mestaruusskabat skimboilla ja skrinnareilla sekä tarkkuusjuoksu talon eli korttelin ympäri, mist tuli seuran jokavuotinen perinne. OLLI NIEMINEN OLLI NIEMINEN STADIN HISSAA Siltasaaren Sisu 55 OSA 1. Kimmatki olis hyväksytty seuran vastuutehtäviin vuodest 1960 lähtien, mut niit ei yleensä saatu ees ehdolle. Kai jotku aikuset kuiteski anto neuvoja ja vähä rahallistaki jelppii. Organisaatio oli ainaki paprulla komee, ku siin oli lisäks kolme valmentajaa ja valitsemiskomitea. Perustamisvuonna 1955 jäseniä oli 29, mut jo viisvuotisjuhlassa todettii, että meit oli 69, joista tosin enää 41 asu silloin Siltasaarella. En muista järkättiinkö koskaa mitää sen kummempaa valmennusta, mut valitsemiskomitealla oli jonku verran duunii, ku se valkkas porukkaa erilaisii skaboihin ja matseihin. Seurasta ei voi erota siihen kerran liityttyään. Viel samana kesänä pidettii yleisurheiluskabat Braahiksella. . Se tuntu aika komeelta, vaik jäsenistä melkee kaikki oli kahesta Rantsun talosta, 15 ja 17. Se skrivasi, monisti ja jako seuran lehtee, vuosikirjaa ja listaa tapahtumist sekä piti kirjaa tuloksist ja enkoist. Motskarivene lähesty Pitkänsillan suunnasta, vaik sitä ei viel näkyny. 30 TSILARI 2/2020 B uleja fooguja ei siis ollu tällä kertaa luvassa. Lisää vauhtii idis sai, ku landella kesiksellä olleet kafrut tuli takasi Stadiin. Poljettii Kiri maahan ja pantii pystyyn PKV eli Pitkänsillanrannan Kilpa-Veikot. Siltasaaren Sisu 55 Eltsun kentsulla pidetys miitingis 4.8.1955 seuralle annettii sit nimi Siltasaaren Sisu 55 ja toimintaa skarpattii muutenki. Sit ku tuli talvi, ni skrinnattii Kaisin lahden 111 metrii pitkäll itte auratulla baanalla ja skimbattii Kaisissa. Vuonna 1954 alko urheilutoiminta nopeesti kiivastuu. Koko stadi bamlas tietty silloin olympiakisoista. Fooguille meno meinas sitä, että stepattii skönessä olevalle puoliks pinnalla olevalle stebulle, joka oli liukas, ku siin oli vihreet smäidää. Putputtavasta äänestä ties et se oli fiskari eikä pikasliippari. joita faija kutsu niitten virallisilla nimillä Niemelä ja Saariniemi. Myös muualta Helsingistä otetaan nuoria seuran jäsenyyteen, jos valitsemiskomitea heidät hyväksyy. Taloissa 15 ja 17 oli yhteensä jotain 80 asuntoa, ja seuran jäsenii oli siis keskimäärin melkee yks jokaista asuntoo kohti
Taloudellisesti työväenteatterit ovat usein olleet aika ahtaassa raossa, ja sen vuoksi niitä on jouduttukin lakkauttamaan tai hakemaan lisätuloja elokuvien esittämisestä tai tansseista. Täytyy myöntää itsekin hakeneeni aikanaan Klitsuun mutta ovet eivät auenneet. Kirjaa löytynee ainakin kevään ajan slangibyroosta. Täten myös TNL eli Työväen näyttämöiden liitto perustettiin rakentamaan duunareille suunnattuja näyttämöitä. Kniiga kävisi hyvin myös historian opetukseen tai vaikkapa yhteiskuntaopin materiaaliksi. Teos voi olla aika raskas laajoine tietoineen mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen. Hinta 30 € Parempi ihminen – parempi maailma TIETOKIRJA SUOMEN TYÖVÄENNÄYTTÄMÖIDEN LIITON HISTORIASTA 100 V. TSILARI 2/2020 31 KIRJA-ARVOSTELU KYLTTYYRI M ikko-Olavi Seppälä on kuitenkin enemmän tutkija ja tietokirjailija kuin muusikko, joka on hyvä muistaa, kun lähtee lesaamaan hänen uutuuttaan. MARJUT KLINGA ps. Vuosikymmenet Kniigassa ”Parempi ihminen-parempi maailma ” 20-luku nousee myös ihan omaan arvoonsa. Stadiin perustettiin ”Klitsu” eli Kellariteatteri Liisankadulle, josta monen tunnetun näyttelijän tie on alkanut. Vasta 1960-luvulla liitto avasi dörtsit myös muunlaisille näyttämöille kuten kaupunkiteattereille. Myös käsikirjoittajat alkoivat suunnitella enemmän esityksiä lapsiyleisölle. Sadan vuoden aikainen kehitys työväen näyttämöiden kohdalla seuraa hyvin samalla Suomen itsenäistymisen ja kansalaisten luokkaerojen muutoksia. Toisaalta niiden autenttisuus nostaa niiden arvoa. Maailmansodan jälkeen tietty kaivattiin iloisia elämyksiä ja myös järjestäydyttiin tiiviimmin luoden yhteishenkeä. . On kunnioitettavaa, että tämänkaltaiselle teokselle löytyy tukijoita eikä kenenkään tarvitse lähteä omakustanteena tallentamaan kulttuurihistoriaamme. Muutamia mainitakseni esim. Lähdeaineisto on tuotu myös erittäin hyvin esille ja sitä onkin peräti 18 sivua. Muutama vuosi sitten Mikolta tuli ulos kniiga ”Suruton kaupunki” jossa elettiin 1920-luvun iloisia vuosia Stadissa. Kirjan valmistumista ei ole selvästi kiirehditty koska oikolukuunkin on panostettu. Teknisiä tietoja Kirjassa on todella runsas kuvitus, joka on pääsääntöisesti haettu arkistojen kätköistä eli kuvien laatu ei ole kovin häävi. Esko Salmisen ja Antti Litjan upeat urat ovat saaneet alkupotkun Klitsusta. Jengimme tsennaa Mikon paremmin muusikkona ja sillä nyya kniiga saattaakin yllättää laajuudellaan ja aihepiiriltään.. Kaikkien slangilaisten tuntema Mikko-Olavi Seppälä on julkaissut Työväennäyttämöiden liiton satavuotis historiikin. Toinen aikakausi, joka saa lukijan innostumaan on 70-luku, jolloin harrastajajoukkoon alkoi tulla enemmän ja enemmän nuorta osallistujaa ja jopa lapsia. Jo 1800-luvulla alkanut duunareiden teatteri-innostus tuntui 20-luvulla nousevan ihan omaan arvoonsa. Taloudelliset resurssit Seppälä on saanut tukea kirjan kirjoittamiseen Riihi-säätiöltä ja Suomen tietokirjailijoilta, ja sen julkaisemista on tukenut Työväen näyttämöiden liitto
Sitä ei koskaa tiedä, mitä reissus voi tarttuu haaviin tai handuun. Chillattii, niinku nykynuoriso sanois. Ei ois mulla närvi riittäny. Ne pitää treenaa iha ite tai no, nythä on uudempiiki kikkoi. Nää yhet heebot sjungaa siit ikuisest vapust. Mut silti reissaamine botskeill tuuntuu hiipuvan koko ajan. Pääsivät takaski. Sääli et näit juttui ei voi leesaa skoless. Ei kandee mennä skönee pidemmäks fisustaa, vaikken nyt mikää fisustaja ookkaan. Hiffas vast lähettyään, et kyydiss ei ollu yhtään skönetsettii. Ne kyll kumos kaikki mihi mä oon koskaan uskonu. EHKÄ SE on sitteki turhaa täs ottaa trabelii siit et jengi ei haldaa näit chillamise kykyi. NYT OIS tilaust taas skiglaamiselle, et jengi oppis taas otta iloo irti näist snadeist reissuist kotikulmill. Joskus se meni iha kirjaimelliseks chillaamiseks, ku galsaa vodaa tuli vaakatasoss viikkotolkul. Kyl reissammine ja nyyojen tyyppie treffaamine on aina nastaa, mutt ei se aina oo suhtees etäisyyteen. Mut se kuuluu vaa asiaan. Et pitäis haldaa hommat ennenku menee skönelle. Kylhän tää ikuine marraskuu ottaa päähä. KU JO silloi hiffas, et kesis skönell tääll himakulmill on nastoin mesta, miss ihmine voi olla. RAFU NYBERG B.WISSER. Sääli et näit juttui ei voi leesaa skoless. Siin saa kyll aikaa kuluu vaikkei pääse mihkää. ME PAKATTII aikanaa perheen kanss kamat botskii ja lähettii skönelle neljäks viikoks ja otettii lunkisti. Paitsi netiss tietty. . Et aina olis nastempaa mitä kauemmaks menee tai mitä kuumempi on keli. 32 TSILARI 2/2020 LYHYT LEGI HIMAKULMILL Mä oon josku aiemmi spräädänny tän skiglaamise ekologisuudell ku tuulivoimall pääsee mestoille, mut nyt ku leesaa aviisei tulee väkisinki mielee, et täs on oltu trendsetterinä kolkyt vuotta etuajass. Se on iha hollil joka puolell ku asenne on kohillaa. Löys sit matkall jostain Riigast jotkut slobolaivaston vanhat tsetit kuskytluvult ja jatko niill. ON MULL toinenki yhtä älyvapaa stoori, ihan lähipiirist kuultuna. Seki on viäl hengis ja kertomas jutustaa. Parempi käsi desis ku kymmene koronaa kyydiss. EI TÄÄ silti meinaa, et tääl pitäis tsittaa karanteeniss jossai Impivaarass. Kaveri kävi slumppamas motskaribotskin Saksast ja lähti tsöraa sitä himaan Lyypekist saman tien. YHES BOTSKIAVIISISS oli stoori pariskunnast, ku oppi skiglaa Youtuben klipeill. Vähä niiku skiglaamisess. Ei niillä bolla fryysannu. Ku vaa malttaa tsiigaa ympärillee, ett hiffaa nää mestat ja tyypit. Ei niit huippuhetkii hiffaa, jos ei välill tuu vähä kylmempää kyytii. Ne vaa slumppas botskin ja lähti skiglaa, ekaks Sveduihi ja sit Tanskan salmien läpi Ranskaan. mut nastaa voi silti pitää
Mä oon snadina kundina tsörannukin sitä Turuntietä, mut jos funtsittais lisää gartsoja. Mut olis se kai liikaa vaadittu, että sä niiden tsarbujen numeroiden lisäksi tietäisit niiden muijatki. Ihan landemestoja, vaikka ne nykyään stadeiksi itseään väittää. Mä haen meille toiset tuopit sill’aikaa ku funtsaat. Mä slumppasin meille jo kaljat, tai bisset niinku nuoriso sanoo. A: – Joo, joo mä bonjaan kyllä, että loma loppu ja on parempi olla tossun alla kuin taivasalla. A: – No, katos toi Liisa…. Sitä et edes sinä taida tietää. R: – Siinähän se, ja kiitos bissestä, jo tässä rupesikin suuta kuivaamaan. Mä oon vähän myöhässä, ku metro meni just nokan edestä. Se missä stikattiin ennen Klaavaa ja Oivaa, kumpaan kapakkaan mentäis, siin Fredin heinähatuille tutuksi tekemän Kolmannen linjan kulmassa. R: – Näillä kulmilla on kartsoja nimetty pitäjien mukaan. A: – Kuule, toi Porthan on kuollut 200 vuotta sitten ja se on ensimmäinen todellinen tiedemies, kun se suhtautu kaikkeen kriittisesti, snajaaks sä mitä mä meinaan. siis Elisabet… hän oli Venäjän tsaarittaria, mutt Mariasta mä en tiedä mitään, paitsi Raamatun Marioista jotain… R: – Hei kuule, nyt mull alkaa raksuttaa. Kyllä kai mä jotain siellä opinkin, mutta siinä jäi kyllä aukoksi sivistyksessä, mitä mimmejä ne Liisa ja Maria oli. Hän oli Ruunegreenin aikalaisia ja myös Snellmannin kamu. Me tiedetään niiden nimet, muttei mistä ne nimet on tullu. Mutta kuule mä rupesin tossa tullessa funtsimaan, että me ollaan dallattu näitä gartsoja koko ikämme. Mä oon käynnykin monessa niistä pitäjissä. Kyllähän jokainen tietää sen Mannerheimin, josta Mansku on saanu nimensa, mutta kun se ennen oli Heikinkatu, niin mikähän starbu se Heikki oli. Mä oon joskus leesannu, että niitä oli ainaki eka, toka ja kolmas… Vanhana hissanopena sä varmaan tiedät minkä numeroinen, se antoi kartsalle nimen. A: – Niin kai?. Ja kato nää muutki on suurmiehii, niin ku toi Mechelinkin oikea valtiomies, sata vuotta sitten. TSILARI 2/2020 33 R: – Tässä sitä taas Legendassa treffataan. Paina kaaliis tää asia, niin voit mennä haluatko miljonäärikilpailuun! R: – Jumankauta, ooks mäkin tiedemies, ku mä suhtaudun kriittisesti moneen asiaan... Kai se Porthaanikin joku tärkeä starbu oli, vaikka sen kartsa onkin pelkkää alamäkeä. Se oli kato tsaarien tsaari, se anto Suomelle autonomian. Voi helkkari, meinasin ihan unohtaa sen tärkeimmän Inarintien, se missä oli ennen brenkkuhandeli. R: – Mä kävi aikoinani skolea Liisankadun ja Mariankadun T-risteyksessä. A: – No en mä oikeen tiedä, se Heikinkatu alko Erottajalta ja päätty siihen Marskin patsaan kohdalle. Ruuneberin mä kyllä tsennaan, mutta mitähän tärkeitä typpejä nää muut on. Nytki se lupas laittaa muussia ja läskisoosia, jos tuun ajoissa himaan. Snaijaaks sä, me saatiin itsenäisyys, ilman ulkopolitiikaa. Oli taas kliffaa bamlata. A: – Terve vaan, kuins muuten menee. Jos eilen olisin delannu, niin paljon vähemmän olisin tienny, mut nyt mun täytyy kyllä mennä... R: – Se olikin sitten tärkee fabu toi Stuure, mutta Tölikassa niitä vasta onkin, tärkeitten fabujen mukaan nimettyjä kartsoja. Ne oli tietenkin niitä tsardiineja. Siit sitten alko Läntinen Viertotie eli Turuntie, se vei Turkkuseen siis! R: – Ai nii, nyt mä muistan. On Caloniusta, Mecheliinia, Nervanderia ja mitä niitä onkaan. A: – Ai Stuure, kuule tuolla pohjanmaalla on sellane suku, jossa on pelkkiä buleja miehiä, mutt ei se nimi niistä tule, kuule Stuuret oli Ruotsin valtionhoitajia, niit oli Sten Sture ja Svante Sture ja ne oli vallankahvas joskus 500 vuotta sitten ja siitä tään gartsan nimi. A: – Kuule, se oli toi Aleksanteri I. KIRJOITTANUT LEIF SÖDERLUND JA RUDOLF LINDBLAD Gartsalla bamlattua On Caloniusta, Mecheliinia, Nervanderia ja mitä niitä onkaan SÖDERLUND & LINDBLAD BAMLAUKSII. On Kangasalan, Keiteleen, Pälkäneen ja Someron teitä. Mutta kuka perkele on se Stuure, jonka mukaan tää Sturari on saanut nimensä. Ja sitt se teki Hesasta pääkaupungin 1812 – kyll riso turkulaisii niin maan perkeleesti! R: – Se oli sitten redi kundi, se ykkönen. Kaikista niistä vois pamlata puoli päivää! R: – Onhan meillä tossa Kalliossaki Porthaninkatu. Aleksin tietää kai jokainen, että se on venäjän keisarin Aleksanterin mukaa nimetty, mutta niitäkin oli kai monen numeroisia. . Ku mä olin Suomen Kongossa duunissa, niin mä budjasin Maarianhaminassa ja siellä joku bamlas, että stadi oli saanu nimensä jokun venäläisen keisarinnan mukaan. R: – Ei se nyt ihan niinkään oo, mutta muijan kans kannattaa olla välilöissä. Kai sunkin knuburassa on jonkinlaiset rajat paljonks sinne mahtuu... Ne oli ne oli… R: – Häh-häh, kato kaikkea ei opi kirjoista. Ja toi Porthan perusti Suomen ekan sanomalehden! Mä kuule muistan sen nimenkin, se oli TIDNINGAR UTGIFNE AF ETT SÄLLSKAP I ÅBO. Vaan tätä sä et ainakaan tiedä: Ku venäjän keisaria sanottiin tsaariksi ja sen muija tsaarittareksi niin mikskä niitten kloddeja sanottiin. A: – Ethän säkään mikään tollainen ole... A: – Ai mitä…. A: – No, kato, suurmiehiä ne ollut kaikki ja toi Nervander perusti observatorion ja aloitti säähavainnot ja oli fysiikanproffa ja runoilija ja ties mitä. Paahan valistaen, jos tiedät. Voi helkkari, onks toi kloku noin paljon
Kiusaaminen sluuttas Norssissa, mitä nyt voikan yliope Esa Seeste usein föras Jurin oman futarin, kun Seeste halus kaikki kundit treenaan telinejumppaa. Hapanta ei otettu, kun oli arkipäivä mut bamlattiin Jurista, jolla on kilsan mittainen ansioluettelo näyttelyistä ja kokoelmiin blisatuista duuneista. Juri sai kloddina kärsiä faijansa aatteesta, kun Tehtiksen kansiksessa Jurin luokan ope Manninen innostui kiusaamaan Juria oikein urakalla: ”Ei sinusta kommunistin kakarasta kuitenkaan tule mitään, mene nurkkaan seisomaan!” Tehtiksen jälkeen Juri pääs Norssiin, skoleen mitä faija Pena ja faijan faija Simo Saarikoskikin oli käyny. Norssissa oli onneksi sillon hiton fiksu kuvismaikka, itekin Atskin käyny tosi guta moglari Erkki Matilainen, joka hiffas et Jurilla on hyvä ööga ja lahjoi moglaamiseen. Matilainen kannusti Jurii moglaamaan. TURO SAARINEN KYLTYYRI. (Matilaisilla hyvä ööga kulki suvussa, Erkin kaikista kolmesta gimmasta tuli taiteilijoita, ainoosta kundista Antista tosin ”vaan” ekonomi.) Taiteilija Taiteilijan duuneihin Juria kannusti myös Matilaisen seuraaja, lehtori MarjaLeena Puranen. Jurin faija Pena Saarikoski, oli aika vindissä vensteriin ja julistautui kommariksi jo ennen kun siitä tuli muotia. Niinhän Juri sit meni treenaa moglausta eri skoleihin. Ekaks Stadilainen moglari Juri Saarikoski Fotoartisti Nurmisen Markku ja minä käytiin skruudaamassa tosi stadilaisen taidemoglari ja kuvismaikka Juri Saarikosken kanssa, tietty taiteilijarafla Elitessä. Jurin tartti tsögaa reksi Risto Valjakka jeesiin, et se sai boltsin takasin. 34 TSILARI 2/2020 Kommunistin kakara Juri födäs Jussina 1961 ja sai nimensä saman vuoden huhtikuussa ekana ihmisenä bulin boltsin kiertäneen kosmonautti Juri Gagarinin mukaan. Klassiselle linjalle tietty
En nimeä töitäni, koska en halua ohjata niiden katsojia. Opettajia olivat silloin myös Paul Osipow, jolta ei paljon kommentteja herunut, sekä Lauri Laine.” Teatteria Yks sauma Jurilla olis myös ollu teatteriskole kun kloddina nekin kuviot tuli Jurille tutuiks. Espoon aikana tuli liikuskeltua kaupungilla koulun perustajan Lasse Marttisen kanssa, hän puhutteli minua välillä Pentiksi. Katsokaa kun he seisovat metrin välein vessajonossa, se on se hajurako. Leffoja olivat Onnenpeli, Nukkekoti ja Pilvilinna. Juri ei juuri käytä slangia bamlatessaan: ”Toki ymmärrän hyvin slangia, kun olen sitä ikäni kuullut, mutta olen enemmänkin luonteeltani kielipoliisi. Maalauksen yliopettaja oli Juhana Blomstedt, sommittelua opetti Lauri Anttila. Tämä meidän taiteen apurahajärjestelmämme, kun on sellainen, että yli 50-vuotiaan taiteilijan on käytännössä mahdotonta saada apurahoja.” ”Tietysti jokainen taiteilijaksi ryhtyvä haluaa olla merkittävä. Kaikki taide on esittävää, työni ovat graafisesti rajattuja näkymiä jonnekin. Varsinkin ottaa päähän, kun joku toimittaja kirjoittaa huonoa suomea.” Kukin omalla stailillaan, Juri klassisella staililla… . ”Suoritin aikanaan kokin paperit pitääkseni kukkaroni kunnossa. Limingan vuodesta jäivät mieleen lähinnä junamatkat pohjoisesta etelään ja etelästä pohjoiseen turpaan saantia pakoon. ”Espoo ja Liminka eivät olleet kovin merkittäviä muuten kuin itsenäistymisen kannalta. Klassista teatteria edusti esimerkiksi Toweriin teljetyn Yorkin prinssi Richard Yorkin rooli Shakeaspearen näytelmässä Richard III, jonka Holmberg ohjasi Helsingin kaupunginteatterille vuonna 1968. Legendaarisin juttu oli vuonna 1966 kantaesityksensä Vanhalla saanut Arvo Salon skrivaama Ylioppilasteatterin Lapualaisooppera, jossa Juri esitti suutari Mätön poikaa Petteriä. Maalariliiton hallituksessa olen vielä mukana toista kautta.” Kielipoliisina Aplarit ei putoo kauas vedusta: Jurin kundi Ilmari on ravintolapäällikkö ja omistaa Nääsvillessä osin ravintola Hella & Huoneen, friidu Aura on stadissa budjaava fototaiteilija ja taiteen maisteri. Kokin homma on kyllä pääsääntöisesti kovaa ja huonosti palkattua työtä, mutta sitäkin olen tehnyt. Se ei ollut vaikeaa: Kun isokokoinen Kalle Holmberg karjaisi pikkupojalle: ITKE, niin itkuhan siinä tuli.” Kokkina Opettamisen ja moglaamisen lisäksi Juri on hankkinut fyrkkaa maaleihin ja kankaisiin kokkina. Vuonna 1983 kun isäni kuoli, niin koin sen viestikapulan vaihtona, tuli minun vuoroni ottaa vastuu.” ”Kuvataideakatemiassa opiskelin neljä vuotta maalausta ja valmistuttuani vielä vuoden videotaidetta. Viime vuosina olen hiljentänyt tahtiani mutta on minulla eräs näyttely suunnitteilla. Olen pitänyt itseäni sen verran hyvänä taiteilijana, että olen uskonut töitteni myyvän itse itsensä. Hän ei juuttunut perspektiiveihin tai kultaiseen leikkaukseen, vaan esimerkiksi käski tarkkailla ihmisiä asemalla: Katsokaa, miten he liikkuvat suhteessa toisiinsa. Juri näytteli useissa Risto Jarvan leffoissa ja Kalle Holmbergin näytelmissä. LÄTINÄT TURO SAARINEN FOTOT MARKKU NURMINEN ”Tietysti jokainen taiteilijaksi ryhtyvä haluaa olla merkittävä.”. ”Kun suutari-isää tultiin hakemaan, niin minun piti itkeä. Kokkeja on suvussa muitakin, slangikuvioista tutuin on Jurin serkku Sami Garam. TSILARI 2/2020 35 Espoon taideskoleen, sit huitsin nevadaan Limingalle ja lopuks Atskiin, jota jengi sanoo kuvataideakatemiaks
Hyvin tarpeelliset. Kahvi oli tietysti hyvää ja leivoskin erinomainen. Ollaan kaikki auttavaisia, hyväntuulisia, iloisia, vapaaehtoisia niin kaikki järjestyy, kun aika on! Toivotan teille kaikille iloista kevättä, lintujen liverrystä, auringon lämpöä! Kiitos! . Juhlaväkeä oli paljon torilla kuuntelemassa. Hieno juhlavuosi! Toivotaan, että meidän hallituksemme saa aikaan ikimuistoiset juhlat. Skutsarimesu Hannu Heiskanen antoi tsengojen hoitovälineet. Kiitollisia olivat varmasti Stadin Kundi 2019 Pertti Salolainen ja Stadin Friidu 2019 Pia Landén. Tällaista tapahtuu varmasti kerran elämässä. Kyllä oli upeaa Kundin ja Friidun istua vossikassa hevosen kyydissä. PIA SIILITIELTÄ Onni muodostuu niin snadeista murusista, että kaikki ei niit ees hiffaa. Kyllä juhlapäivänä mieltä lämmitti, kun ensi kertaa elämässäni seisoin Espan lavalla ja näin valtavan määrän iloisia, hyväntuulisia ihmisiä, ystäviä, tuttavia, slangilaisia, jotka vilkuttivat minulle. Kiitos juhlan järjestäjille! Meidän Stadin Slangin matka jatkuu, yhdistys täyttää 25 vuotta 14.9.2020. Meidän matkamme päättyi Narinkka-torilla, missä juhlatilaisuus jatkui. Espan ulkoterassit olivat täynnä iloisia, hyväntuulisia ihmisiä, jotka vilkuttivat ja huusivat onnentoivotuksia. Sitten seurasi piste i:n päälle – aivan uskomaton tapahtuma. Läsnä oli entisiä Stadin Friiduja ja Stadin Kundeja ja tosi mukavia vieraita! Kauniita kukkakimppuja, puheensorinaa, hyvää mieltä ja tunnelmaa kahvilassa. Isot kauniit kukkakimput sylissä, aurinko paistoi, aivan uskomattoman kaunis ilma. Oi, mikä unohtumaton hetki! Kyllä olin onnellinen. Lähdimme hevoskyydissä vossikalla pitkin PohjoisEspaa. Arvo Pohjola Stadin Friidun tervehdys! Iloinen tervehdys ja kiitos Stadin Slangin jengille, minun ystävilleni ja tuttavilleni vuosien takaa! TEKSTI: PIA LANDÉN FOTO: VIRVE KUUTAR STADILAISIA Hyvää mieltä ja huumoria riittää! 36 TSILARI 2/2020. Kiitos. Mukavia ihmisiä. Kiitos, Hannu. Kampin kauppakeskuksen kukkakauppias antoi meille hienot, kauniit kukkakimput. Niin se on, että ihmiset ovat tärkeitä, ystävät, tuttavat, meillä on aina ollut hauskaa ja kivaa yhdessä, kyllä meillä tarinoita riittää! Espan penkit olivat aivan täynnä väkeä, aurinko paistoi ja kullan arvoiset ystävät paikalla, mikä hieno hetki! Stadilaiset ovat reiluja, heillä on lämmin sydän sekä auttamisen halua! Stadin Slangi on sellainen jengi, jolta ei lopu svengi! Hyvää mieltä ja huumoria riittää! Espan lavan juhlallisuuden jälkeen tarjottiin Kappelissa juhlakahvit. Puheenjohtaja Pirjo Tuohimaa piti hienon puheen sekä esitti lauluja. T eitä, hyvät ystävät, tahdon lämpimästi kiittää, koska varmasti teidän ansiostanne minulle myönnettiin Stadin Friidun arvonimi Helsinki-päivänä 12.6.2019
TSILARI 2/2020 37 Vastaukset: SKABAT FOTOSKABA Tsennaisiks mestat. Froogiskuva 1. FOTOSKABA Tsennaaks mestan. Froogiskuva 3. baari) Froogiskuva 2. Foto 1 on Merihaka Foto 2 on Kalevankatu (33) Foto 3 on Tehtaankatu (olympialaisten huussi nyk. Sendaa vastauksesi tsilari@stadinslangi.fi Vastaukset viimeistään: 14.5.mennessä. OLLI ANIKARI MISTÄ NÄMÄ FOTOT ON KNEPATTU. / Jesper von Hertzen / uudet froogisfotot: Olli Anikari. Skaban vastaukset Fotoskabaan oikein vastanneiden kesken arvotaan palkinto. Kniigapalkinnon finnas: Kristiina Sädevuo, Niittaajankatku 1 B 13, 00810 Helsinki
Sinne voit skrivaa snadei kommenttei Tsilarist, Slangin tapahtumist ja reduist ja vaik terveisii frendeille. Runoja, laulua, Äitipuun kukitus. klo 14 Slangituokio Lapinlahden ent. Jutut julkastaan skrivaajan omal nimel. Tai voit froogaa juttui Stadist ja slangist. Seuraa ilmoittelua tai tsekkaa homma byroosta. Lähtö Kallion kirjaston edestä. BLISAA ILMOTUKSII TSILARIIN! Hanki lisätienestei myymällä Ota yhteyttä: toimisto@stadinslangi.fi tai puh. mennessä. 3500 merkkiä) tai kahden sivun stoorit. 045 186 7238 / Marjut Klinga. SKRIVAA TSILARIIN! Seuraava Tsilari 3/2020 ilmestyy 22.6. Jos sul on joku syy käyttää nimimerkkii, ni kerro toimitukselle perustelut ja laita oma nimes ja yhteystietos messiin. Ilmoittaudu byroon Kesäkuu 12.6. 045186 7238 toimisto@stadinslangi.fi Tapahtumien kevät 2020 Täst listast hittaa Stadin Slangi ry:n ite tai muiden kans kimpas järkkäämii tapahtumii ja mestoi, mihin Slangijengilt on pyydetty proggista. klo 10 Helsinki-päivä Espan lavalla, Stadin Kundin ja Friidun julkistus klo 12, juontaa Emma Jäntti. klo 9.00 Koko perheen linturetki oppaana Pertti Salolainen. word) Tsilarin meiliin: tsilari@stadinslangi.fi tai skrivaa koneella ja sendaa: Stadin Slangi ry / Tsilari, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. 19.5. Toukokuu 9.5. Lehden teema-aihe on: HAGIKSESTA SÖRKKÄÄN. SKRIVAA TSILARIIN! . sairaala. Sendaa sun stoori muokattavana tekstitiedostona (esim. Toimitus voi lyhentää stoorei. klo 16 Kallio dallaus, vetäjänä Torsti Lehtinen. Parhaiten mahtuu messiin yhden (max. Muista lähettää ehdotuksesi Stadin Kundiks ja Stadin Friiduks! Meilaa ehdotukset: toimisto@stadinslangi.fi. Laita muutama kuva kirjoitukseesi mukaan. Pluggaajat-palstalle saa skrivaa nimimerkil, mut toimituksen pitää tsennaa skrivaajan oikee nimi. Juttu toimitukselle 14.5. 10.5. Seuraa ilmoittelua. 38 TSILARI 2/2020 Huhtikuu Peruutus coronan takia. klo 12 Työläisäitipatsaan kukitus. Me julkastaan stoorei Stadist ja Stadin slangist. Corona taudin leviäminen oli lehden painoon menossa laajenemassa, joten tapahtumien toteutuminen saattaa muuttua
Vinkkaa frendilleki! Jäsenet saa tän snygin Tsilarin viis kertaa vuodes himaan (ei-jäsenille Tsilarin vuosikerta bungaa 50 egee) Infoo jäseneduist hittaat Tsilarist, Slangin nettisaitilt tai saat byroosta. . Alle 18-vuotiaat 5 €. Toimisto, email: toimisto@stadinslangi.fi, puh: 045 186 7238 Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Hki Kandee liittyy Slangijengiin, ni oot messis ylläpitämäs slangiperinteitä. Jäsenmaksu 35 € vuonna 2020. . TÄYTÄTHÄN TEKSTAAMALLA!. 5 Toimitustapa ja tuotteiden laskuttaminen sovitaan erikseen. 2. 4. 3. TSILARI 2/2020 39 TSILARI 2/2020 39 Tilaan seuraavat tuotteet: 1. Kannatusjäsen yksityishenkilö 50 €, kannatusjäsen yhteisö 150 €