STADI SULKUTILASSA SLANGIJENGILLÄ NYYA HALLITUS Nro 2/2021 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 26. vuosikerta Hinta 8 €
Stadin slangi tv Museon saitti Ilm oi tu s Helsinki-kanava Stadi on duunannu oman kanavan, mist voi tsiigaa vaik kaupunginvaltuuston kokouksii tai pormestari-iltoi. Voit kans lysnaa Raija Tervomaan, Eki Mattssonin ja Sami Garamin slangipakinoit. Osa matskuist on linjoila vaan pari viikkoo, mut osaa voi tsiigaa ”toistaseks”. Stadin slangi tv Youtubes on slangijengil ihan oma kanava: Stadin slangi tv. Sielt hittaat videoit gamloist häppiksist, niinku vaik Espan lavalt tai Oodin Signe Branderin -näyttelyn avajaisist, bamlauskuppiloist. Mut siel on bulisti kans kulttuurii niinku musaa. Tsekkaa vaik, millast oli skoles enne tai mummolas, joka on pysähtyny 1970-luvulle. https://www.helsinginkaupunginmuseo.fi/nayttelyt/ lasten-kaupunki/ Museos funtsataan, osaisko skidit ees enää skulaa tällasel puhelimel. Kliffaa tekemistä Nyt ku Stadi on boses, eikä voi järkkää mitään häppiksii, kandee tsekkaa, mitä kaikkee netist voi hittaa. Tsiigaa vaik kaupunginorkesterin konserttei tai lysnaa, mitä Anna Kortelainen bamlas Hakasalmen huvilan Mielialanäyttelys. helsinkikanava.fi. Museon saitti Stadin museo on duunannu skideille erilaisii videoita gamlast maailmasta, mut on niitä ihan kliffaa starbujenki tsiigaa
TSILARI 2/2021 3 VAKKARIT KANSI 4 Snadit 5 Päikkäri 6 Yhteystiedot 7 Lööppi 32 Skabat 33 Slangi blisaa 34 Slangijengi 36 Pluggaajat 39 Slangi järkkää Laaksost on moneks, pandemias sinne duunattiin koronaterveysasema. 24 kultaa Stadiin. Foto: Jussi Jalkanen MINNAILUU 14 AINA ROTSI AUKI – Kartsan toimitus skrivas 28 SKOLEMUISTOI – Nybergin sveduslangi 30 KOSARILLE KIUSAA – Lahtinen skidimuistois 38 KIPPARI KLESANA – Nybergin B.Wisser SLANGI 16 SIEPPARIN UUS – Slangiproffa Paunosen lodju 23 SKRIVAUSOPAS – Seppälä Snygistä 26 BREIVI RINDIKSELT – gamla slangi STADIN MESTOI JA PERINTEIT 18 KAISASTA CAJSA – Klinga haastatteli 27 HIMA HUVILAKADULLA – Linna Vivicasta 29 STADI PUTSIKS – Jalonen ja gamlat duunit 31 ZILLERTALIS SKRUUDAAMAS – Jalkasen skidimuistoi KYLTTYYRI 20 TUIKETTA JA UTUA – Kolasen syke 22 RAAKUT JA SKUTSIT – Nikula skrivas Kytömäestä 25 FUTISTOHTORI – Kolanen Kimmon väikkäristä s. 10–13 Teema: Korona SISIS Korona hiljens Manskunki. Foto 19.3.2020 Jussi Jalkanen s
Jaostoo liidaa hallituksen jäsen Timo Alarik Pakkanen eli Joulupukki. Jos sä bonjaat näit asioit ja sua kiinnostas niit funtsaa kimpas, ni koodaa Pakkasen Timpalle: santaclaus@kolumbus.fi, 050 59 259 64. Nyt kandee funtsaa, kuka vois olla Stadin Friidu 2021 ja Stadin Kundi 2021. vuoden 2016 Stadin kundiksi julistettiin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri.” ”Kieltäydyin tittelistä jo etukäteen ja pyysin, ettei mua enää koskaan aseteta edes ehdolle. . . Helsinki-päivänä 12.6. 4 TSILARI 2/2021 MALMIN FLYGEKENTSU BOSES Malmin flygekentsun kiitoradat pantiin boseen sunnuntaina 14.3.2021. Tää oli monille kentsun frendeille surullinen päivä. Ne ku budjaa kentsun lähel on hiffannu kans, et bulit flygarit HelsinkiVantaalt flygaa nyt niitten yli paljon matalammalta. Niil on bulisti perusteluit: byggaaminen savimaahan tulee kalliiks, kentsun luontoarvot on bulit, se on tärkee reitti brankkareille. Siin on kans Klaude Bremer ja Risto Kolanen, ja messiin mahtuu vielä jengii. Monii hyvii valintoi on ehitty tehdä. Sen idis on funtsaa lausuntoi ja kannanottoi, mitkä slangijengin hallitus sit tsekkaa ja pistää eteenpäin. Eikä ne bonjaa sitäkään, miks Malmi ei kelpaa, jos kuitenki ihan stebun heiton päähän eli Kivikkoon aletaan byggaa kentsuu helikoptereille. SNADIT EHDOTA STADIN FRIIDUU JA STADIN KUNDII Stadin Slangi on nimenny Stadin Friidun ja Kundin ekan kerran vuonna 1996. Tällaiseen ei mun mielestä millään yhdistyksellä ole valtuuksia.” Saletisti me hitataan friidui ja kundei, jotka mielellään ottaa vastaan tällasen snygin nimityksen. Mut ne jaksaa viel flaidaa, ettei kentsun paikalle bygattais asuntoi, ja toivoo, ett historiallinen mesta säilyis flygareilla. Kniigas Dumari – Vanha ja uusi testamentti skrivataan: ”Stadin Slangi ry nimesi Handen toukokuun lopulla yhdeksi Stadin kundi-ehdokkaaksi. Monet funtsaa, et Tuomari Nurmio ois hyvä valinta, mut sitä ei kande ehdottaa. TIMO PAKKANEN Foto: Virve Kuutar VK. . Sendaa sun ehdotukset viimeistään 16.5.2021. Ne muistuttaa kans, ettei oo toteutunu sekään, ku stadi päätti, et kentsu pannaan boseen, ni sille piti hittaa joku vaihtari. VK SNYGI STADI – NYYA JA GAMLAA! Stadin Slangi on perustanu jaoston, joka tsiigaa, miten Stadin kaupunkikuva ja aineeton perinne muuttuu. Jos sä kekkaat stadilaisraameihin sopivii ehdokkait, skrivaa meilii Slangin byrooseen: toimisto@stadinslangi.fi tai sendaa sun ehdotukset breivis: Stadin Slangi ry, Hämeentie 67, 00550 Helsinki
Toimitussihteerinä on ollut pisimpään Virve Kuutar. Numerossa 4/2019 tätä ei kunnioitettu, koska päätoimittajaksi merkitty ei voinut vastata kaikesta sisällöstä. Onnea, Sepi, tehtävään. TSILARI TEHDÄÄN JÄSENILLE, MUTTA MYÖS ULOSPÄIN KAUPUNKILAISILLE. Yhdistyksemme ei ole menettänyt jäseniä dramaattisesti, mutta kylläkin aktiivien määrää. Lehdestä tehtiin jäsentutkimus keväällä 2014. Uusi hallitus nimesi paminoistaan tunnetun Seppo Palmisen uudeksi päätoimittajaksi 3/2021 alkaen. . Stadin arvokkaille alueille suunnitellaan kovasti uusia massiivirakennuksia, Rautatieaseman ympäristöstä Etelärannan kansallismaisemaan. TSILARI 2/2021 5 T silari syntyi aika pian Stadin Slangin perustamisen 1995 jälkeen. Omana aikanani päätoimittajia ovat olleet Pemu Mustonen, Mikko-Olavi Seppälä (vt), Kari Varvikko pisimpään, Pirjo Tuohimaa (vt) ja Esko Vepsä. Siksi tämän numeron Pluggaajissa on vastinekirjoitus aiempiin numeroihin. Lapinlahden jatko kulttuurija mielenterveyden keitaana on yhä auki. TSILARI ON STADIN SLANGIN PERINNEJA KULTTUURILEHTI. jälkeen. kouluihin. Sen mukaan lukijat ovat tyytyväisiä siihen, että osa jutuista on slangilla, osa kirjasuomella. Palaan kulttuuritoimittajaksi, kuten olen ollut vuodesta 2013 lähtien. Te stadin slangin vaalijat, säilyttäjät ja aktivistit: olette yhdistyksemme kultaista viljaa. Laissa sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (2003, 4 §). SUUNNATAAN KATSE TULEVAAN JA MYÖNTEISEEN. Sen lisäksi sitä jaetaan kirjastoihin. Lehti menee jäsen etuna lukijoille. Lukijakunnalle nämä eivät avaudu ja vievät liikaa tilaa tärkeämmältä. Lehden 20v-juhlassa Kaisaniemessä Slangiproffa Heikki Paunonen puhui alkuajoista. Edellinen hallitus muutti sen ”jäsenlehdeksi”, ja julkaisi myös aika sisäpiirimäisiä, tilaa vieviä kirjoituksia. Lehden idean isä Sulo ”Supa” Santasesta on muistokirjoitus tässä numerossa. Olen päätoimittanut tämän numeron hallituksen nimeämänä vastuuhenkilönä. Koronan jatkuminen näkyy, yhteisiä livetapahtumia ei ole ollut. Aikataulussa tämä on kakkoslehti ja 3/2021 ilmestyy kesäkuun lopulla Stadin Friidun ja Kundin julkistamisen 12.6. Tänä vuonna olisi 25v-juhlan aika. Olkoon voima kanssasi. jangsteriliitteen, jolloin lehteä jaettiin mm. On syytä nostaa katse ulos yhteiskuntaan. SANAVAPAUSLAIN MUKAAN PÄÄTOIMITTAJA PÄÄTTÄÄ SISÄLLÖSTÄ. Nuorten ja maahantulijataustaisten stadilaisten slangi on uusi alue. Mainostulot ehtyvät samasta syystä. Tsilarilla olisi paljon mahdollisuuksia tuoda Stadin Slangia kotiseutuyhdistyksenä esille kaupunkilaiselle, uusille lukijoille ja uusille jäsenille. Teimme esim. Voitte präntätä meille slangiproosaa, runoja, lauluja, aforismeja, riimityksiä ym. Lehti on palkittu mielipideja kulttuurilehtien kilpailussa. KOOTAAN LAAJAPOHJAINEN TOIMITUS, jossa panoksensa antavat mahdollisimman monet vapaaehtoisvoimat ja kirjoittajat. 2000-luvulla vakiintui magazine-muoto, pitkään kuusi kertaa vuodessa. Tärkeää on turvata Tsilarin jatko 2020-luvulla kokoavana voimana. Vuonna 2020 ilmestyi viisi numeroa. Tsilarin huoneentauluun on hyvä lisätä myös vastineja oikaisuoikeuden (sama laki 8 ja 9§) kunnioittaminen. Ensimmäinen päätoimittaja Voitto Sulander linjasi 1996 tehtävän: ”Tsilari on meidän kaikkien yhteinen kirjoitusareena ja tiedotusbumaaga stadin slangin taltioimiseksi. Julkaisemme niitä ja mikä tärkeätä, tallennamme ja arkistoimme [ne] tulevia polvia varten. EHDOTUS TSILARIN HUONEENTAULUKSI PÄIKKÄRI Päätoimittaja RISTO KOLANEN. Nuoret lukijamme, kehotus kaikuu myös Teille.” Slangilla ei ole jäsenistön hyväksymää toimintasuunnitelmaa 2021, mutta hallituksen suunnitelmassa ehdotetaan viittä numeroa. Siis jokainen halukas iikka messiin skrivaamaan
Byroo Risto Lindgren, Talouden hoitaja (hallituksen ulko puolelta) risto.lindgren@pp.inet.fi. 6 TSILARI 2/2021 www.stadinslangi.fi HALLITUS Harri Saksala, bamis harri.saksala@gmail.com Soile Tammisto, varabamis soile.tammisto@elisanet.fi Mikko Seppälä, sihteeri mikko-olavi.seppala@helsinki.fi Valtteri Hellgren, tiedottaja valtteri.hellgren@gmail.com Outi Havia outi.havia@kotiposti.net Risto Kolanen risto.kolanen@pp.inet.fi Timo Alarik Pakkanen santaclaus@kolumbus.fi Matti Herlevi, varajäsen hm.herlevi@kolumbus.fi Hämeentie 67 00550 Helsinki puh. Stadin Slangi ry, Hämeentie 67 A, 00550 Helsinki. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Voit käydä tsekkaa, mitä kliffaa slangija Stadi-kamaa voit hittaa itelle tai frendeille lahjaks. Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. Muut byroon asiat hoituu parhaiten meilis: toimisto@stadinslangi.fi tai skulaamal: 045 186 7238. 045 186 7238 Toimituskunta Päätoimittaja Risto Kolanen risto.kolanen@pp.inet.fi 0400 204 844 Toimitussihteeri Virve Kuutar tsilari@stadinslangi.fi 040 767 4212 Valtteri Hellgren Marjut Klinga Tiina Linna tiinalinna@icloud.com Leena Rautavaara Mikko Seppälä Seppo Palminen seppo@palminen.com Tsilarin tilaukset ja osoitteenmuutokset: Byroo tsiigaa yhteystiedot alla Taitto Oy Graaf Ab Paino Grano Oy ISSN 1239-9523 Postiosoite Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki Stadin Slangi ry:n Jäsenja tiedotuslehti 26. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin. Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. Sillon päivystää Tarja Valli, joka hoitaa toistaseks slangikamoi. Byroo on auki tiistaisin ja torstaisin klogu 15-17 (voi tulla muutoksii koronatilanteen takii, himasaitilt hittaat aina vikan tiedon)
Meitsi on satavarma et stadissa on paljo sellasta minkä jengi haluu säilyvän. No kyllä semmostakin on ollu. Outoja aikoja ollaan eletty ja eletään, Pöpö-aikoja. Voidaan vaan ihailla niistä otettuja vanhoja fotoja. Koronapöpön vuoksi Slangin toimintakin ollu monella tapaa jumissa. Toivotaan et kuvio hellittää ja päästää duunaan kaikenlaista vänkää kimpassa!! SIT VIELÄ. HARRI SAKSALA bamis BAMIKSEN LÖÖPPI. Jos joku hoilaa et stadi ei oo mikään museo niin hoilatkoon. Stadissa myllätään tänä päivänä aika tavalla. Ja suunnitellaan gamloille snygeille paraatimestoille kaikenlaista hooponnäköistä tönöä. JA KEVÄTTÄ mennään! Omilta skloddiajoiltani muistan sen ku gosarit alko hakata rautakangella jäitä vek jalkakäytäviltä! Se oli saletisti eka kevään merkki! Gosarit ei nimittäin koskaan alottanu sitä duunia jos pakkasia ja tämmösiä oli vielä joteski mestoille luvassa. Totta kai stadi muuttuu mut kannattaa muistaa et me ei koskaan saada takas monia snygejä rakennuksia ja mestoja jotka täältäkin on aikoinaan lanattu veks. Bygataan tohon tommosta ja tänne tämmöstä. Sun ei tarvii bamlaa slangii koko ajan, ei olleskaa, tärkeetä et sä vaan hiffaat et slangi on messissä. Itse oon stydisti sitä mieltä et jos duunaa uutta, pitää snaijata mitä historia ja perinne merkkaa. Ootte varmaan hogannu. Niinku tietyt gartsat, talot, korttelit, pudekat ja semmoset. Meitsin elämässä ollu aika vähän tilanteita et joku sanoo et jotain ei saa duunata tai tossa ei saa stondaa ja sitä rataa. Eli mulle skoddina se et joku stondas gartsalla rautakanki handussa tarkotti et frysis oli takana! Mut, mut. Kuka nyt turhaa duunia tekis. Slangi on muuten dorkan bueno esimerkki stadilaisesta perinteestä. Jos aikoinaan notkuttiin jossain gartsankulmassa niin eikös kohta jo musta bilika suhannu kulman takaa ja sit aukes etufönäri ja joku murahti et Hajaantukaa! No, ne oli eri aikoja ne. Vanha elää vahvana ja sen rinnalla hilluu myös uutta! Skulataan ja bamlataan! Kliffaa, eiks jeh! . Slangi on nasta ja tärkee kuvio ja kuka muu sen eteen tekis duunia ku me joille slangi merkkaa jotain semmosta vibaa joka ei kulu vek. Ois tosi keljuu jos taas tapahtuis niin. Ei koskaan. Eli se on niinku osa sua. Ei koskaan. Vaik ne ois vanhojakin. Ne kuuluu tänne, ne on tän mestan historiaa. TSILARI 2/2021 7 KLIFFAA, EIKS JEH! N iin siinä kävi et meitsi palas bamiksen duuneihin, vähä niinku kevään fogelit! Buli kiitos luottamuksesta. Ja nyt eletään tätä
Supan synnyinsija Kirstarin nykyään museoiduissa tiloissa loi puitteet raisuun kasvualustaan ja aatteelliseen asennoitumiseen. Helsingin Ponnistuksessa hänen ominaisuuksiaan ja persoonallisuuttaan arvostettiin aina eläkepäiviin saakka. Panu Patomäen uljas veistos Läntisen Brahenkadun ja Sturenkadun kulmauksessa kertoo Supan kaltaisten työläisäitien lasten kunnioituksesta ja kiitollisuudesta. Opiskeluissaan hän menestyi, ja DI-tutkinto oli niissä oloissa saavutus. Laji kuin laji, kaikki urheilusuoritukset jääpallosta lähtien onnistuivat luontevasti. Hän tiesi itsekin tyylikkyytensä ja seuramiestaitonsa. SUPA SANTANEN 1928–2021 Sulo ”Supa” Santanen on poistunut keskuudestamme 92-vuotiaana. Supa Santaselle myönnettiin Stadin Slangi ry:n kultainen jäsenmerkki kevätkokouksessa 2018. Yhdistys ”kulki Supan salkus”, niinku Arska Soisalo on kuvaillu. Vuonna 1996 paljastettiin rouva Eeva Ahtisaaren suojeluksessa yhteinen rakkauden ylistyksemme, ”Työläisäitipatsas”. eka taloudenhoitaja. Nuoruuden riennoissa Supa tunnettiin vilkkusilmänä, tyttöjen tykkäämänä hurmaavana seuramiehenä. 8 TSILARI 2/2021 IN MEMORIAM AIRA HEINÄNEN O pimme tuntemaan Supan fyysisiltä taidoiltaan kaiken osaavana. Tuoreemmat henkilökohtaiset muistikuvani juontuvat vuosisadan vaihteeseen, jolloin sain kuulua kolmen vuoden ajan työläisäitipatsaan tusinan puuhaajan aktiiviseen ryhmään. Hengenlahjat mahdollistivat työläisperheen pojalle Norssikoulutuksen ja teekkarin tupsulakin. Supahan oli jengin kantavii voimii alusta saakka, mm. . Foto: Marjut Klinga.. Tässä patsastoimikunnassa Supalla oli rakentava osuus, joka poiki monia ratkaisevia ideoita rahoituksen saamiseksi. Viime vuodet hän vietti Klaavuntiellä palvelutalossa fyysisesti jo heikossa kunnossa, mutta äly ja huumorinpilke tallella. Heitä, kuten juuri Sulo Santasta muistamme lämmöllä. Bamis Harri jututtaa Supaa. Foto: Virve Kuutar Heka bamlas Voden ja Supan kans Slangin perustamisvaiheista 2016
Mä oon yks niistä. Kniiga on skrivattu metkasti minä-muotoon, ihan ku se olis Blunkka ite ku bamlais. Olen snadisti leuhka palkinnosta. Sen kursseil kävi 70 vuoden aikana miljoona ihmistä. Se födas Staffansbyn kartanos. Aitiopaikalt Blunkka sai tsiigaa, mite jenkkien fiftaritanssi ”bunnyhop” muuntu suomalaisstuidujen käsittelys letkajenkaks ja mite letkis levis sit 60-luvul ympäri maailmaa pikanttina härmäläisenä muotitanssina. Clara Blomqvist & Marja Björk: Åke Blomqvist. Blunkka kävi Inkeri Kareen tanssiskolee Krunas, Liisankatu 14:ssä: ”hoksasin, että kundit, jotka osasivat jorata, saivat kauneimmat gimmat”. 256 sivua. Ku Zagula sit lopulta kolas, ne sleppas sen ziggelodjus kartanon multiin. Se ei ollu pelkkää jenkkaa, polkkaa, valssii, foksii ja tangoo. Byggan oli enne omistanu Blunkan mufa, Pietarist flytannu pankkihiiri, ku palstotti Mosaa duunareiden himatonteiks. Sodan aikaan oli tanssikielto, mut tanssiskoles sai steppaa luvan kans. Jive oli aikoinaan kova juttu. Blunkal oli staili vimpan päälle hallussa, mutta se ei nolannu ketään. Se bamlas saksaa ja ruotsii ennenku oppi suomee. Sit 70-luvul tuli suosioon jytä ja disko, mis kundi ja friidu ei enää jorannukaa kimpas. Åkesta tuli tanssimaikka. Stadilaiset treenas sen johdolla Balderin salissa, Natsalla ja sen omassa Kasarmikadun tanssiskolessa. Rauno Lehtisen ”LetKiss” nous listoille ympäri Eurooppaa ja Japskeis. Ei tartte olla ylemmyydentuntoinen, ei tartte pokkuroida eikä tartte pelätä, että missään seurassa joutuisi häpeään, kun on aina oma itsensä ja pitää omasta stailistaan kiinni.” Clara kuvaa faijaansa herrasmiesveijariksi. Blunkka piti Stadin Kundiks valintaa bulimpana juttuna.. Ja ku sota slyyttas, joromestoi ja tanssilavoi ilmesty joka puolelle ja ne oli aina täynnä. Meillä ei käynyt ketään, jolle en olisi viisannut ja heittänyt läppää mun diplomista. Blunkka piti tätä bulimpana juttuna ku kaikkii prenikoit tai opetusneuvokse tittelii: ”Plagu päätyi nageliin kunniapaikalle eli baarihuoneen seinälle. Readme.fi 2020. Blunkan faija oli taidemaalari ku delas stogen alle Malmil ku Åke oli viel iha skäfä. Blunkka tsennas hyvin tän roisin fogelin ku kuulu sen Tapaninkylän kartanon seuraavalle omistajalle, kapteenska Manfeja Multanovskajalle. Blunkka oli monikulttuurinen stadilainen. Yks Stadin kreisimpii gartsannimii on Papukaija Zagulan polku Vantskun varressa. Blunkka oli ite oppinu joraa ankaralla 40-luvulla, ku tanssiskoleis pidettii puolisotilaallist kurii, mut Blunkan tunneilt jengi lähti glaiduna ja hyvis fiilareis, kevein askelin. Blunkka sieppas ulkomailt muotitanssit toi ne Stadiin. Stadin Kundi Blunkka sai elämäkerran Åke Blomqvistin (1925–2013) ura tanssimaikkana oli ainutlaatune. Fogeli bamlas venäjää, shungas, vislas, ja Blunkan mukaan ”kiroili ja lateli rivouksia suomen kielellä”. . Stadin kundi puhuu samalla äänensävyllä niin pultsarille kuin ministerillekin. TSILARI 2/2021 9 UUS KNIIGA MIKKO SEPPÄLÄ B lunkka delas tanssitsengat klabbis ennenku muistelmat tuli valmiiks. Onneks sen tytär Clara Blomqvist hittas faijan paprut ja sai bökkerin valmiiks kimpas kirjailija Marja Björkin kanssa. Kerroin aina, että tulen muistamaan ikuisesti yleisön huudon: Jee!” Blunkka skrivaa: ”Aidolle Stadin kundille kaikki ihmiset on ihmisiä. Åken uran tähtihetki koitti sit Espan laval Helsinki-päivänä 2000 ku slangijengi nimitti sen Stadin Kundiks. Blunkka ei häkeltyny vaan duunas diskotanssin opetusvideon, mist tuli myöhemmi maailmanlaajune nettihitti. ”Hän ei arkaillut tehdä itseään naurunalaiseksi, jos sillä sai ihmiset hyvälle tuulelle”, Clara skrivaa. Ne flyttas sit Tölikaan mis ne budjas Ruusulankadul. Se opetti joraamaan sotasukupolven, suuret ikäluokat ja niitten skidit
On vaikea olla glaidulla mielellä, ku tartuntatilanne on taas pahenemassa. . Toivoakseni se on yhtä hyvä kuin viime kesä ja edes ensi syksynä kaikki olisi jo toisin. Kolmea lentopalloporukkaa olin aiemmin nähny viikoittain. Valkkasin hiljaiset ajat ja tein ostoksia jopa yöllä. Tilanne oli välillä helpottumassa, mutta sitte tuli taas takapakkia. Jotkut mestat myi kuitenkin safkaa messiin ja oli kliffaa skruudata vaik Aurajoen rannalla ja Turun tai Paraisten pudekoissa. Harmit oli aika snadeja; konsertit loppu, raflat ja simmikset oli bosessa. Nyt keväällä vuoden kärsimisen jälkeen korona alkaa jo kyllästyttämään. 10 TSILARI 2/2021 KORONA Vuosi koronan skuggessa 2020 V uos sitten koronatartunta levisi Musiikkitalon konsertissa. Kevät etenee joka tapauksessa ja päivät ovat jo huimasti pidentyneet. Tämä vähän helpottaa oloa, vaikka turvasuosituksista ja -määräyksistä ei voikaan vielä luopua. Bamlattiin yleensä yli puoli tuntia, mikä osoittaa, että tuttavani diggas näitä soittoja. Syksyllä tilanne alkoi taas pahentuu just ku alko näyttää hyvältä. Sukulaisia ja muita tuttuja en tavannut, mutta soitin puhelimella yli 20 ihmiselle, joista suureen osaan en ollut ollut yhteydessä kymmeniin vuosiin. Läheltä liippasi, kun oltiin samassa mestassa päivää ennen. Lukuja löytyi parhaiten talojen numerokylteistä ja tutustuin samalla julkisivujen muihinkin yksityiskohtiin. Kesää odotellessa. Ihmisten tapaamisen loppu melkee kokonaan. Koiran ulkoiluttaminen oli ookoo, ja menin ulos itseni kanssa, kun olen kiinalaisessa horoskoopissa dogi! Safkaa toi aluksi pari kertaa poikani, kunnes rupesin käymään kaupassa itse. Himassa ei kuitenkaan hotsittanut lusia. Homma ei ole oikeen edennyt, kun on ollut vänkempääkin duunaamista. Lemppariharrastus lentiksen skulaaminen sluuttas ja liikunta jäi dallaamiseen. Tautitilanne näkyi lähinnä vain rafloissa, jotka oli välillä bosessa. Yks uus jutska on maksamisen muuttuminen. Otin joka päivä kuvan, jossa esiintyi aamujen määrä, ja jaoin foton facebookissa. Rupesin maksamaan myös muita ostoksia kännykällä ja käteiset on homehtunu lompsassa. OLLI NIEMINEN Fo to: J us si J alk a n e n. Jo keväällä päätin käyttää kotona vietetyn ajan kaappien ja lodjujen steedaamiseen ja turhien kamojen stikkaamiseen veks. Koko kesän vietimme vapaa-ajan asunnolla Turun saaristossa melkein koronavapaissa oloissa. Hallitus ryhtyi toimiin ja yli seitsemänkymppiset määrättiin karanteeniin. Funtsasin että mikäs hätä minulla on, kun himassa on lämmin, kraanasta tulee puhdasta vodaa, safkaa on jääkaapissa ja on kaikenlaista ajankulua. Laiffi suju kevään rutiineilla¸ päivittäin dallausta kilsakaupalla, safkaa himassa, viihdykkeenä lesaamista ja musan lysnaamista. Vanhempani kokivat talvija jatkokrigun 80 vuotta sitten, isovanhempani sata vuotta sitten kapinan ja silloin riehu kans espanjan-tauti. Bulit nälkävuodet oli 150 vuotta sitten ja onhan ollut ennenkin ruttoa ja koleraa ja ties mitä riesaa. Vältin mestoja, missä oli paljo muuta jengii ja hautausmailla oli hyvää tilaa liikkua yksin. Onneksi rokotteita on saatu käyttöön yllättävän nopeesti ja olen jo saanut ensimmäisen rokoteannoksen. Facebookissa kekkasin ruveta pitämään virtuaalista aamukampaa, ku ensimmäiset rajoitukset oli voimassa 40 päivää. Duunin seniorien tapaamisia ei enää ollu eikä ylioppilasluokan miitinkejä. Tankkaamisessta selviää koronavapaasti, kun maksaa kännykällä ja tankkaa hansikoidulla kädellä
Vaihdamme kuulumisia, kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. TSILARI 2/2021 11 Yksin ja yhdessä M inulla on ystävä – ystävä ja kaveri Ikätoveri, korona karanteenissa kotona, kumpikin. Runeberginkatua kulkiessani puolen päivän aikaan en voinut olla pysähtymättä, näkymä kun oli niin pysäyttävä. Puhelun loppuessa tiedämme soittavamme taas uudestaan. Aina välillä filosofoimme elämästä, sen moninaisuudesta ja siitä voimasta, jota se meille antaa. Löytyypä välillä uusia ajatuksia – molemmille, emme ole koskaan valmiita. RITVA KALLIONPÄÄ Lipuntarkastajat venas sporaa hiljasel Runebergingartsal.. Vastaavasti hän jaksaa kuunnella minua. . Kovin suuria etukäteissuunnitelmia en juurikaan ole tehnyt ennen reissuihin lähtöä, kaupunki on itse huolehtinut siitä, että nähtävää on riittänyt. Emme ole yksin, yhdessä olemme ystävinä vahvempia. . Illansuussa palailin kotikaupunkiini ja tiesin jo, ettei mene kauankaan, kun löydän itseni taas Stadin kaduilta ja kulmilta, mistä, se oli vielä itsellenikin arvoitus ;). Kuuntelen kun hän – ystäväni kertoo elostaan ja olostaan. Nyt reissuni ovat olleet katkolla joitakin kuukausia, mutta kovasti odotan, että pääsisin taas kulkemaan Stadin kaduille. Tärkeintä on huomata – emme ole vaipuneet unholaan ja unohduksiin. Kaupunki oli hiljainen, Stadin asukkaat lähteneet viettämään keskikesän juhlaa muualle, kuka minnekin. Mutta tästä juhannusaatosta 2020; niin vain kävi, ensimmäinen juhannusaattoni pääkaupungissa. Matkoja kotikaupungistani olin jo tehnyt viimeisen parin vuoden aikana useasti Stadiin ja reissut ovat olleet toinen toistansa mukavampia. Emme voi tavata, mutta puhumme säännöllisen epäsäännöllisesti puhelimessa. PENTTI HONGISTO Juhannus Runeberginkadulla E npä olisi vielä jokunen vuosi takaperin osannut edes kuvitella, että vietän vuoden 2020 juhannusaattoni Helsingissä. Saamme toisistamme voimaa, soittaa muillekin ystävillemme. Onhan meillä toisemme ja ystäviä, joihin pitää yhteyttä. Kuvassa olevien lipun tarkastajanaisten kanssa vaihdoimme muutaman sanan ja sain heiltä luvan ottaa kuvan. Hän ilahtuu soitostani ja minä siitä, että kuulen tutun äänen. Muistelemme poisnukkuneita ystäviämme – hiljennymme hetkeksi. Kohtaaminen oli minulle mieleenpainuva, omalla tavallaan se kertoo koronakesästä Stadissa vuonna 2020
Miten koronarajoitukset ovat vaikuttaneet sinun arkeesi. Onko joku erityinen työ tai harrastus kärsinyt. Kysymyksiini vastasivat Stadin Friidu kirjailija Outi Pakkanen, Sauna Hermannin isäntä Mika Ahonen, Slangikuoron vetäjä Matti Reittamo ja muusikko Harri ”Marino” Heinonen. Foto: Raimo Kuitunen.. Olemme myös tehneet tiloissa tänä aikana remonttia. Toivotaan, että pääsemme vielä jonain päivänä bastun lauteille, lysnaa Slangikuoroo ja joraa Marinon tahdissa sekä tietty lesaa Pakkasen Outin ja monen muun kirjailijan teoksia. Kaikki neljä ovat järkänneet aiemmin slangijengille kaikkee kliffaa. 12 TSILARI 2/2021 R ajoitukset ovat lisänneet jengin haikeit fiiliksii etenkin, kun ei tiedä, koska taas voidaan treffata. Outi Pakkanen Tietysti kaikki kohtaaminen on ollut vähissä. OP Työni eli kirjoittaminen on muutenkin kotona yksin tehtävää mutta siihen liittyvät messut ja kirjailijavierailut tuovat siihen kivaa vaihtelua, mikä nyt on vallan puuttunut ja tämä kun STADILAISIA MARJUT KLINGA Koronan kourissa – STADILAISTEN FIILIKSII Korona on rajoittanut elämäämme jo yli vuoden ajan. Marino ja Sunrise Harri Keikat loppuivat lähes kokonaan ja snadilla yrittäjäeläkkeellä ei pitkälle pärjäile. Kysyin neljältä jäseneltämme miten korona on heitä kohdellut. Aikaisemmin on aina ollut liian kiire. Stadin Slangin vakikuviot eli konsertit, kirjatreffit, bamlaustuokiot ja jopa sääntömääräiset kokoukset ovat jääneet väliin. Jortsuja ja bastuiltoi ei ole voitu järkkää, uutuuskirjat jääneet snadille huomiolle ja jopa Kirjamessut peruuntuivat. Outi Pakkanen Kappelissa Stadi-päivänä 2017. Kevään -20 sulku loi epäuskon ja hetkellisen lamaantumisen. Slangikuoro Matti Reittamo Keikat sekä trubaduuripuolella että kuorokuvioissa ovat loppuneet kuin seinään eikä myöskään harjoituksia ole voitu pitää. Hyvää tässä korona-arjessa on tietty, että nyt on aikaa laittaa paikat järjestykseen ja ulkoilla. Toisaalta siihen alkaa jo tottua ja vaikkapa kävellessä Lauttasaaren rantoja huomaa kevään tulon paremmin. Ihanaa, että meillä on ollut kunnon luminen talvi – ja kevät tulee!! Sauna Hermannin Mika Ahonen Viime keväänä jouduimme olemaan 3 kk kiinni ja nyt taas uusi sulku. Sitten painatimme lahjakortteja, joilla olemme saaneet kasaan hieman rahaa
Joku päivä tämäkin pirulainen on nujerrettu!!! MA Sauna Hermanni on toiminut Hämeentiellä jo vuodesta 1953. Meillä saa bastun lisäksi myös pieniä ruokaannoksia. Matti skulaa skittaa ja shungaa. Saunaisäntä Mika ja saunakoira. Ja tsemppiä niille, joiden työ ja toimeentulo ovat katkolla tai loppuneet. Foto: Kari Pekonen. MA Toivon voivamme avata mahdollisimman pian kunnostetun Hermannin bastun ja että ihmiset tukisivat saunakulttuuria käymällä saunomassa. OP Ensimmäiseksi järjestän isot perhepäivälliset, ryntään teatteriin ja oopperaan. Onneksi laulaa voi yksinkin. Kaikki Slangikuoron laulajat ovat eniten kaivanneet sitä mukavaa yhdessäoloa, jota on harrastettu jo 8 vuoden ajan! Ja vielä loppusanat Tsilarin lesaajille: OP Yritetään tsempata kimpassa ja noudattaa viranomaisten ohjeita. Uusia biisejä ei päästä harjoittelemaan eikä ole keikkoja. MA Kaikki työkuviot ovat kärsineet, koska saunoissa on rajoituksia tai sulkuja ja muu catering keikkailukin nyt jumissa. Järjestämme saunalla pieniä tapahtumia yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa. Marino. Mökkeily on tullut uutena mukaan minunkin elämään. jäivät väliin. MR Slangikuoro on käynnistettävä heti uudestaan ja putsattava ruosteesta. TSILARI 2/2021 13 on niin yksinäistä hommaa. Niistä Savonlinnan oopperajuhlien peruutus oli pahin isku. HH Taistelumieltä hela jengille!! MR Hatunnosto ja iso kiitos niille, jotka ovat työnsä puolesta joutuneet koville ja etulinjaan. HH Laitan jortsut pystyyn; värivalot päälle ja aina soi. Myös gamlat venttaa Muistojen bulevardi -konsertteja palvelutaloihin. Mitä aiot tehdä kun rajoitukset loppuvat. . Uusia laulajiakin olisi kiva löytää, mutta luulen, että patoutunutta laulunhalua on kansassa. Lisäksi kaikki ihanat oopperat ja teatterit ym. Foto: Raimo Kuitunen. HH Avantouinti ja simmaus Kuusijärvellä kiinni MR Slangikuorohan tästä on tietty eniten kärsinyt. Sitten suuntaan ystäväperheen luo Öölantiin ja sen jälkeen heti Berliiniin
Kaija Varvikon kuva-arkisto.. Heti ekaks se vääntää stoorii kenraali Aimo Pajusest vuonna 1981: ”Pajunen sattui sanomaan eräälle taitavalle lehtimiehelle muutamia tosiasioita TSILARI MINNAA Sori, Kartsa! Tää tulee snadisti niinku iltastogessa. Saksalan Hara sjungas sulle siit kolme nyyaa säkeistöö. Skrivaaja on mun frendi Nummisen Juha. Kukaan ei varmaan tykkää kyttyrää, vaik Tsilarin pluggaajatki sais smaagaa siit täs snadei biittei: Pari päivää ennen ku Kartsa delas, mun handuun osu sellanen kniiga ku JULKISUUDEN KIPEYS. Sä olit ja oot meille The Päätoimittaja. Kun Stadissa födaa ja fiudella tsöraa ja asfalttipitskuja diggaa Ei hirveesti spiidaa Vaan reteesti griinaa ja roisia slangia stikkaa. Meit oli snadi jengi saattamas sua Paavalin tsyrkassa. Se kertoo, millast on olla julkimo Härmässä. Nyt himlussa bunkkaat kai böndejä tulkkaat monta hengaa siel frendiä gamlaa Mekin perästä tullaan ei hosista, kun vaan saadaan taas kimpassa bamlaa. Lemput Tsilarista oli sulle tosi fitti mesta. Talvi ja kevät meni nihkeesti kituen. Sori! Meit hävettää koko slangijengin puolest se tapa, jolla sut slepattiin pitskulle Tsilarin päätoimittajan hommist. Järkättiin sulle skidisti extraa siihen singraukseen. Sä olit jo saamarin klesa, mut sitkeesti sä tsemppasit. 14 TSILARI 2/2021 M eit surettaa ihan sikana. Musaks valkattiin uruilla skulattu Niin gimis on Stadi. Siel muistotilaisuudes bamlas Palmisen Sepi. Maailma ilman sua on nynnympi, tiukkapiposempi, skitsompi ja stupidompi. Olit hyvällä tavalla dorka ja samalla slöidas sut Herulin gartsa Sä et huudeilta smiitaa ei flaidist, ei riitaa, meis elää ain Varvikon Kartsa. Heinäkuus sult oli styrkka finito ja sä delasit. Sä delasit yli puol vuotta sitten, mut vast nyt sun toimitukses pääsee skrivaa jotain sun muistoks
Se oli kundi, jol oli aina rotsi auki, itsetunto kondikses, niin ku ammattireiskal pitää ollakki. Numminen jatkoi: ”Toimittaja oli yksi lehtimieskunnan reteimpiä ja kansanomaisimpia tyyppejä.” Kartsa oli siihen aikaan Me-lehden erikoistoimittaja ja siit stoorist kohistiin viikkokausii. Totta kai mä tuun. Foto: Virve Kuutar.. Kari oli sellanen, miten sen ny ytimekkäästi selittäis – stadilainen. Mitä tahansa me saadaan aikaseks, se on ihan vissi, et sä griinaat meggessä. Lehdes oli särmää, slangi softas roisitki stoorit ja koko meiningist huoku sellane – freesi dorkuus. Joteski aika groteskii, et kaks melkeen seittemänkymppist starbuu treffaa – ja meist tuli hyvät frendit. Mä funtsasin, et tää on ny varmaan mesitsi jostain neljännest ulottuvuudest: ET SKULAA HETI KARTSALLE! Muuteski mä skulasin sille aika usein. ”Sepi hei, tuutha sä mun hautajaisiin. Me duunattiin sitä aviisii fiksuille tyypeille ja meiän toimitusmöötit oli tosi hilpeit. . Mä en tsennannu Kartsaa ku vajaat kuus vuotta. On uus hallitus ja sun toimituksen pohjalt haalittu Tsilarin toimitus. Outo tsägä. Juha taas oli aikoinaan kaikkien toimittajien, kaikkien skrivaajien esikuva. Se kniiga, minkä mä hittasin sielt hyllyst, oli siis Nummisen Juhan skrivaama. Meil oli samanlainen pimee huumorintaju. Sen bamlaussaundist hiffas, et kummasti se aina friskaantu, ku muutama minsa griinattiin kimpassa. Mut ny näyttää bulisti paremmalt. Kartsan skarppius avartaa Stadin ja ihmiskunnan näköalaa ja sen tsoukit fudii peffalle joka nurkan takana smyygaavii tiukkapipoi. – Totta kai mä muistan. TSILARI 2/2021 15 ja itsestäänselvyyksiä käyttäen värikästä ja havainnollista kieltä, samaa kieltä, jota tämä ahdistettu ja alistettu kansa puhuu kaduilla ja kujilla, olohuoneissa ja keskikaljabaareissa.” Varmaan arvaatte, et se taitava lehtimies, joka Pajusta haastatteli, oli Varvikon Kartsa. Miten sen stygen sista riimi meneekään: Meis elää ain Varvikon Kartsa. Mut sinä päivänä mä snaijasin, et ny elämäl ei oo Kartsalle enää mitään kliffaa tarjolla. Ainakin mun, varmaan Kartsanki. – Juha, muistaks sä millanen toi Varvikon Kartsa oli nuorempana toimittajana. Se oli viimenen kerta ku me Kartsan kans bamlattiin livenä. Kartsan innostus tökkii jengii meggeen ja antaa toivoo.” Sori Kartsa! Täs on moni jutska spruitannu reisille. Hara shungas Kartsan muistotilaisuudes. Mut ku meil oli Kartsa, ni kekattiin me kimpas mitä tahansa, ni sehän stondas takana, ei studannu eikä spöijannu. Sä voisit jutskaa siel – ja hei, stikkaa se slangilla.” Mä lupasin. Mä skulasin Juhalle. Maaliskuus 2019, ku Kartsa täytti 75 vuotta, me skrivattiin sille Dorkan paprut synttäriylläriks. Frendille ei duunata oharii. Kartsa oli ihan hepnaadil knegattu ja öögat märkinä. RISTO, SEPPO, TIINA, VALTTERI, VIRVE Kari oli sellanen, miten sen ny ytimekkäästi selittäis – stadilainen. Mä oon usein peesannu MUSTOSEN PEMUU, ku se joskus duunas tosi stadilaisest oikeen määritelmän: ”stadilainen on jätkämäinen, ikusesti ilkikurinen skloddi, puheissaan retee ja röyhkee, bamlaa mitä funtsaa, ei koskaan jätä kaiffarii ja flaidaa vaik viimeseen hengenvetoon Stadin, stadilaisuuden ja Härmän puolesta.” Pemu murjas viel senki, mitä on slangi: ”stadin slangi on duunarien, jengien, rohkeiden kapinallisten, älykköjen ja toisinajattelijoiden kieli.” Meil oli Tsilarissa tosi fantsu toimitusjengi. Kartsa diggas Tsilarii yli kaiken. Mä voin lesaa, miten siin spettaris oli klaarattu, et just se oli tseenannu nää paprut: ”Me tsennataan Kartsa tyyppinä, ku dallaa omii gartsoi ja bonjaa dorkuuden ilosanomaa… Se ei maindaa skeidan vertaa, vaik joku mulkvisti spyttais henkiset yrjöt sen spittareille. No, jos meil ois ollu joku mölö päätoimittaja, ni eihä siit ois tullu pulkkistakaan
Salingerin Sieppari ruispellossa -kniigan käännöksest ku oli duunannu Pentti Saarikoski. Kirjallisuus on siirtynyt kaupunkiin: modernin kirjallisuuden käytössä pitäisi olla moderni kieli.” Saarikoskel oli esimerkkei siit, mitä se meinas. A. Sen teki tamperelainen Arto Schroderus. Pekka Tarkka skrivas siit Hesarissa: ”Pentti Saarikosken käännös täyttää kaikki vaatimukset. Suomen kieltä on luotu ainoastaan maalaiselämän kuvauksiin. Uus Sieppari ilmesty 2004. D. Mutta ei Saarikoski hallinnut sitäkään kieltä, jota 1960-luvun alussa helsinkiläiset koulupojat puhuivat.” Saarikoski oliki kertonu Tarkalle myöhemmin Siepparin slangista: ”En edes osaisi puhua sitä, minähän olen sivistynyt ihminen.” Siepparis oliki nii paljo pahoi mokii, et Tammi päätti, et siit duunataa uus käännös. Siepparin uus käännös Vaik Saarikosken Siepparii hehkutettiin ekaks hirveesti, ääni kellos kuiteski muuttu. Pekka Tarkka skrivas Saarikosken elämäkerras 1996: ”Saarikoski ei hallinnut amerikkalaista slangia. Siin se sanoo heti, et J. HEIKKI PAUNONEN SLANGILODJU 16 TSILARI 2/2021 50 -luvul elettii nuorison kapinaa. Se alko Jenkeist ja Briteist, mist se levis nopeesti meillekki. Sen stara, 16-vuotias Holden Caulfield oli nuori kapinalline niiku James Deanki. Holden puhuu suomeksi luonteensa mukaisesti. Kaiken lisäksi käännös on täysin nykyisen koululaisslangin kehityksen tasalla: nuoret voivat kuulla oman äänensä kirjan sivuilla.” Ku bamlataa Saarikosken Siepparist, juttu kiertyy aina slangiin. Sieppari oli Jenkeis ja meil itteesä bulimpii sukupolvikniigoi ja siks on pakko lähtee vähä takamatkalt.. Oli ruvettu sanoo me mennään ja autot ajaa eikä me menemme ja autot ajavat niiku olis pitäny sanoo. Mut kieliki alko Stadis muuttuu. Mut 50-luvul slangi alko levii koko Stadiin ja samal gimmatki alko puhuu sitä. Sen nyrkkisääntö kaikille skrivaajille oli: ”Jokainen voi puhetta kuuntelemalla tarkata, mihin suuntaan kirjakieltä tulisi kehittää. Se oli osa sitä nuorison kapinaa, ja sen Saarikoski oli hiffannu ja vei sen Sieppariin. Viimeinen suuri slangisota – OSA 2: MITÄ MYYTIN TAKANA. Ku Saarikoski alko kääntää Siepparii, se hogas heti, et slangi oli vaa yks vaikee pointti. Sieppariin tarvittiin stadilaist kieltä Ku Siepparin käännös ilmesty 1961, sitä hehkutettii ekaks bulisti. Saarimaan Kielenoppaassa on hyviä vihjeitä; peukalosääntönä voi sanoa, että yleensä ovat käyttöön soveltuvia sellaiset sanat, sanonnat, muodot ja rakenteet, joita Saarimaa kieltää käyttämästä.” Saarikoski oli oikees. Miksei kirjoissa puhuta niin kuin kaupungissa. Salingerin Sieppari oli ilmestyny Jenkeis 1951 ja se oli sielki osa nuorison kapinaa. Salingerin romaani ei ole ”ainoa helvetti”, mihin uuden amerikkalaisen kirjallisuuden suomentaja joutuu, ja syykin oli selvä: ”Meidän kirjakielemme on vanhentunutta, puhutusta kaupunkilaiskielestä täysin poikkeavaa, jäykkää ja teennäistä. Siihe asti piti bamlaa melkee kirjakieltä, mut 50-luvul nuoret alko sanoo ne menee eikä he menevät, niiku olis pitäny. E. D. Slangist oli skragattu vuoskymmenii ja se oli ”huonoo kieltä”, ku ei saanu paremmis perheis bamlaa, ainaskaa virallisesti. Meilki alettii diggaa rockii ja 60-luvul mones klitsus skulattii rautalankaa. Kundeil oli nahkarotsit ja rasvikset ja gimmoil omat kuteet. Alettii hogaa, et Saarikosken käännökses oli pahoi feelui. Mut nuorten kieli alko muuttuu muutenki. Siepparin kieliki oli uniikkii: Caulfield oli kekannu ite osan niist sanoist, joit se käytti. Se skrivas siit Parnassos 1960. Stadis nuoret oli alkanu bamlaa puhekieltä. Tsiigaa! Slangiproffa skrivaa ekaa kertaa slangii Tsilaris! Tän jutun ekas osassa (Tsilari 4/2019) oli stoorii J
Mä huusin melkeen. Mut noist esimerkeist hogaa iisisisti, et nää kaks käännöst eroo muuteski ku yö ja päivä. (Saarikoski 1961 s. Saarikoski on skrivannu repliikeis ja kans muus tekstis puhekieltä, ku taas Schroderuksel on repliikeiski kirjakieltä. (Schroderus 2004 s. Gimma kysyy Holdenilt sen ikää: – Hei, miten vanha sä oikeen olet. Nuoret halus omat kuteet, oman kielen, omii juttui. Kahdenkymmenenkahden.” ”Et muuten varppina ole.” Kumma sananvalinta. Funtsataa vaa vaik Anja Kaurasen kniigaa Sonja O kävi täällä (1981). Se sano että se ehkä menis sinne. Eka bökkeri, mis kundit bamlaa slangii, on Olli Malmbergin Katupoikia (1915). Foto: Helsingin kaupunginmuseo, fotaaja tuntematon.. TSILARI 2/2021 17 Voidaa seuraavaks tsiigaa, miten ne eroo toisistaan. Prostituoidun voisi kuvitella sanovan ”Tuskin olet” tai ”Ja paskat” eikä ”Et muuten varppina ole”. Ekas esimerkis Holden haastaa riitaa sen koulukafrun Stradlaterin kans, ku se luulee, et Stradlater on sekstannu sen gimmakaverin kans. ”Ne saatanan polvet pois mun rinnalta”, minä sanoin sille. Saarikoski on itekki sanonu, et sen Siepparis Holden Caulfieldis oli puolet Saarikoskee ja puolet Salingerii. Käykse B. M:ää nykyään. Luulis nyt että huora sanos ’Kait et perkele ole’ tai ’Haista paska’ eikä ’Kyllä kai’. Saarikoskel fiboi riittää, ku se ei ees kunnolla kässänny sitä tekstii, mitä se kääns. . Sit se sano kanssa että se menis ehkä Shipleyhin. Ihan tosissaan. Ku kuulun ite siihen porukkaan, voin vastaa, et ei ois. Mut urbaanin puhekielen Saarikoski toi Siepparis suomalaiseen kirjallisuuteen. Sanoi se kyllä menevänsä ehkä Shipleyhinkin.” (Schroderus 2004 s. ”Häivy siitä, pois mun päältä, senkin paskakasa.” (Schroderus 2004 s. Sil ei oo fiboi, mut ei sen teksti oikeen snygiikää oo. Mut silti voi kysyy, oisko Schroderuksen kirjakielisest Siepparist tullu kellekkää 60-lukulaiselle sukupolvikniigaa. (Saarikoski 1961 s. Kaikki mitä se teki, herätti valtavaa huomioo eikä kukaa kysyny, onks niis kaikki kondikses. Käykö se B. Melkein pillitin. Se näkyy vaik lauseenvastikkeis. – Ota polvet saatana pois mun rintani päältä, mä sanoin. 130.) Kolmannes esimerkis Holden ja Stradlader bamlaa taas yhest gimmast ja siit, mitä skolee se käy. Otetaa kolme esimerkkii. 34.) ”Miten se meikäläisen sattui mainitsemaan. Saarikosken Siepparil oli joka tapaukses valtava merkitys siin et urbaani puhekieli tuli suomalaiseen kirjallisuuteen. Ois se stadilainen puhekieli salee muutenki rynniny mestoille, mut Siepparin jälkee kaikki dörtsit oli auki. Se sanoi menevänsä ehkä sinne. 46.) ”Mikä helvetti sua riivaa?” se hoki, ja sen typerä naamataulu muuttui punaisemmaksi ja punaisemmaksi. Syntyy skragis: – Onksulla jotain saatana jakamista perkele, se sano, ja sen turpa tuli koko aika punasemmaks. Eikä vaa repliikeis, vaa niiku noist esimerkeistki näkee, muuhunki tekstiin. Saarikosken urbaani puhekieli Saarikoski oli osannu brändää ittensä 50–60-luvul paljo ennenku koko sanaa on alettu käyttää. Holden kysyy Stadladerilt: – Miten se rupes puhuun musta. 47.) Slangi katos Ku Schroderuksen käännös ilmesty, lehdis skrivattii, et siin ei oo ollenkaan slangii. Se oli ihan ku joku pikkukakara. Vaik monet skrivas, et se oli eka kerta, ku Suomes oli käytetty slangii kirjois, se ei ollu totta. (Saarikoski 1961 s. Se oli aika vitsikästä. 93.) ”Hei, minkä ikäinen sä muuten oikein olet?” ”Minäkö. Se oli vähä sama jutska ku Väinö Linna duunas Tuntemattomas sotilaas, mis kundit puhuu eri murteit. Kuulosti ihan lapsen puheelta. Ihan tosi. – Hyppää saatana helvettiin siitä mun rintani päältä jumalauta. – Kyllä kai. Haka-kertsi. Ja klassikko on tietty Eero Salolan Ilman fritsaria (1929). – Mä. Schroderus on ammattikääntäjä. 64, kursivointi kniigas.) Tokas esimerkis Holden bamlaa nuoren huoran kans hotellihuonees. M:ää nykyään. Kakskytkaks. Siepparin jälkee oli sit toisil iisimpää jatkaa
Kaisikses on kokoustettu ja vietetty monii Slangijengin bileit. Tsilarin 20v-bileissä 2016: Klaude Bremer, Harri Saksala, Matti Herlevi, Pemu Mustonen, Lasse Liemola, Mikko Seppälä. ”Olen Hämeestä kotoisin oleva restaurointimaalarimestari jo vuodesta 1979. Restauroin kohteita huonekaluista kirkkoihin ja tietty kaikkea siltä väliltä. Kuka on Airi Kallio. STADIN MESTAT MARJUT KLINGA Cajsan perintö kunniaan! Stadin Slangi ry on kulttuurija perinneyhdistys, joka vaalii Stadin perinteitä etenkin kulttuurin saralla. Ja Airi vastas. Foto: Mikko Reijola.. Porvoon teeja kahvihuone Helmi täyttää keväällä 38 vuotta” Miksi ränsistynyt Kaisis kiinnostaa porvoolaista yrittäjää. Olen toiminut vanhassa Porvoossa jo 40 vuotta ja esim. Kysyin tältä ihmefriidulta pari kyssärii, joilla saamme paremman fiiliksen, mitä on tulossa. Olemme pitkään tuoneet julki huolemme ravintola Kaisaniemen kohtalosta peläten sille käyvän kuin Aino Ackten huvilalle: ränsistyy pystyyn. ”Kaisaniemen tarina on lähes identtinen restauroimani Loviisan Kappelin kanssa. 18 TSILARI 2/2021 T äten riemu olikin rajaton, kun saimme lesata päivän aviisista, että porvoolainen restauroinnin ammattilainen Airi Kallio on pelastamassa Kaisiksen. Lisäksi tiesin, että Tsilarin lesaajia kiinnostaa tietää, säilyykö sisällä oleva puu, entä hienot kabinetit ja ulkoterassi. Tästähän olikin pakko kuulla lisää
Kaisis muuttuu Cajsan Helmeksi ja palaa juurilleen 1800-luvun vaihteeseen, jolloin ravintola oli osa puistoa. Foto: Jaakko Perkiökangas.. TSILARI 2/2021 19 1800-luvun ravintola, jolla on mittava kulttuurihistoria ja vuosikymmenien aikana sitä on laajennettu ja päästessä 2000-luvulle tilat ovat jo liian huonossa kunnossa, kun kukaan ei ole välittänyt pohjasta.” Säilyykö sisällä oleva puu, entä hienot kabinetit ja ulkoterassi ”Puu säilyy, mutta se otetaan vielä paremmin esille. Tsilarin 20v-bileis 2016 oli kans messis Stadin Friidu Tarja Halonen. Foto: Mikko Reijola. Foto: Marjut Klinga. Perinteisten genrejen rajat ovat häilyneet ja esimerkiksi uusimmissa ravintoloissa tarjoillaan aamiaista koko päivä. Tapsa Kojo, Jussi Raittinen ja Harri ”Marino” Heinonen stagella joulukuus 2019. Voisimmeko järkätä 30v bileet vuonna 2025 Cajsan Helmessä. Marjut piteli mikkii, ku Timo Saarto shungas. ”Restaurointi on tehtävä talon ehdoilla vanhaa kunnioittaen ja vienee parikolme vuotta, joten avajaispäivää ei uskalla luvata” . Foto: Marjut Klinga. Matti Reittamo sai Leena Sundellin shungaamaan tammikuus 2017. Cajsan Helmen kohdalla tarjottavat ovat ainakin käsin tehtyjä, puhutaan sitten suolaisesta tai makeasta ja ytimenä on herkuttelu kaikilla aisteilla.” Entä aikataulu. Samoin kabinetit säilyvät mutta nykyinen lähes lahonnut ulkoterassi tullaan purkamaan ihan alkuun.” Entä ravintolan luonne. Jortsuja, safkaa vai lähinnä tsufea ”Ravintolaelämä on vuosikymmenten aikana muuttunut radikaalisesti ja koronapandemia on vauhdittanut kehitystä vielä enemmän
Mökkiläiset lähtevät katsomaan tuota ihmettä. Kuva: Conrad Launonen.. Kuva: Pauliina Alanko. 20 TSILARI 2/2021 RISTO KOLANEN STADIN SYKE RISTO KOLANEN STADIN SYKE Kulttuurikierros kevääseen Rautatie särkee elämänrytmin Tapanilassa Tapanilassa toimiva Teatteri Tuike onnistui järjestämään ikimuistoisen Liveillan turvajärjestelyin Juhani Ahon Rautatiestä. Teokset huokuvat sisäistä valoa ja rauhaa. Voimakkaasti fyysinen ja sanaton naamioteatteri pääsee vauhtiin. Taiteilija vastasi minulle AVA Gallerian, Pohjoinen Rautatiekatu 17 B 8, avajaisissa koronan tuomasta muutoksesta kaupunkikuvaan: – Viime kevättalvella ja keväällä kaupungissa oli jännittävä tunne, kun autot ja ihmiset olivat kadonneet. Jotain on tehtävä, jotta rauha palaisi. Kun taiteilija työskenteli eteläisessä Helsingissä sataman lähellä, maalauskohteeksi tulivat usein sataman näkymät ja Hietalahden tori. Nykyisissä poikkeusoloissa tarina on vahva, mikä tahansa poikkeava ja yllättävä voi muuttaa elämänkulun. Näyttämöllä nähdään Liisana Anna Korolainen Crevier ja Mattina Mikko Lauronen. Sanatonta teatteria elävöittää Miika Elmgrenin äänimaisema, sekä Luca Cannovòn animaatiot, jotka tuovat päähenkilöiden mielenmaiseman näkyväksi. Miksi. On kiire ja ajatukset muualla, vaikka ei tunnusteta – se on se rautatie. Minusta tuntui, että kaikki rakennukset heräsivät henkiin ja kaupunki hengitti, Oli hyvin kaunista ja suurta. Öljy kankaalla. Mökissä asuvien akan ja ukon arkeen kuuluvat normaalit päivärutiinit. Kahden näyttelijän luoma maailma on täynnä ennakkoluuloja ja pelkoja. Kummastusta pelätään, kuten mitä tahansa tuntematonta. Valon utu häivyttää ääriviivat, jolloin valo saa pääroolin. Ihmisiä niissä ei juuri näy. Monelle ihmiselle tilanne oli sellainen, että se sattui. Anna Korolainen Crevier ja Mikko Lauronen esittävät Juhani Aho Rautatien lähes sanattomassa, mutta fyysisessä puolinaamio-livessä Teatteri Tuikkeella Tapanilassa. Häntä kiinnostaa lähdön tunnelma satamissa. Tuntematon asia sotkee pariskunnan maalaiselämän ja päivän askareet. Rautatie on tullut ja koettu. Nykyään taiteilija asuu Katajanokan suunnalla, ja kohteina ovat mm. Yliopistokadun rakennukset ja Kauppatori. Huikea suoritus viimeisillään raskaana olevalta, kuusikymppisen Liisan, esittäjältä. Kävelin ja kuvasin silloin paljon maalauksia varten. Nainen esittää myös rovastia elävän hauskasti. Veronica Österman ja Puutarhan sielu, 2020, Trädgårdens ande. Siinä Matti ja Liisa saavat tietää kylälle saapuneesta rautatiestä. Piipun sytytys, kutominen, saunominen selänpesuineen ja vihtomisineen, hevosesta huolehtiminen. Kodin rauha on mennyttä, vihtominen saunassakin tapahtuu väärässä järjestyksessä. Utuisen valon maalari tavoittaa kaupungin sielun Maalari, kuvataiteilija Veronica Österman kuvaa urbaania maisemaa, nostokurkia, katuja, seiniä, betonia, sitä mitä me pidämme rumana. Olin onnekas kuin pystyin tekemään niin. Visuaalinen kerronta ja puvustus ovat hyvin toteutettuja ja uskottavia kuvaamaan elämää maalla. Matti ja Liisa selviävät seikkailustaan ja elämä mökissä palaa entisille raiteilleen, turvalliseen arkeen. Tuntui tavallaan kuin aika olisi pysähtynyt. Sitten rovasti tulee käymään ja kertoo oudosta asiasta, rautatiestä. Hän kietoo näkymänsä utuun ja sumuun niin, että niistä tulee konstruktiivista maalausta, vaikka maisemat silti selvästi erottuvat
Eedenin maku on heidän lähes 20 vuoden yhteistyön tulosta. Kaksi ihmistä jättää toisensa kohtaamatta, toisen taipuessa ja myöntyessä mihin tahansa ja toisen käyttäessä tilaisuutta hyväkseen. Esiintyjinä leppien oksilla ja puunrungoissa olivat sirkusja esitystaiteilijat Salla Hakanpää, Noora Pasanen, äänisuunnittelija Markus Lindén, valosuunnittelija Timo Torvinen ja Tuomisto itse. Kuva: Tani Simberg. Olemme yli 25-vuotiaan Baltic Circle –festivaalin esityksessä tihkusateisena alkutalven iltana. Kuva: Raimo Granberg. Sen piti tulla viime syksynä ja nyt talvella Aleksanterin teatteriin Kati Keskihannun ohjaamana, mutta kohtalo puuttui peliin. Leppilammen säveltämissä ja Heimo Hatakan omaperäisesti sanoittamissa kappaleissa yhdistyvät arjen huumori, heleys ja karuus. Läpi näytelmän rikottujen aikatodellisuuksien kumpikin pyrkii kohti käsivarsia, jotka eivät kanna. Kuva: Olli-Matti Rantanen.. Art Goes Kapakan Eedenin makuhetkessä Jonna Järnefelt lauloi omia ja Jukka Leppilammen lauluja Ravintola Vltavassa. Suhde tapahtuu uudestaan ja jatkuvasti. Nyttemmin Järnefelt sanoittaa itse ja myös yhteistyössä säveltäjä-pianisti Jukka Nylundin kanssa. Lapinlahden puiston vanhassa lepässä esitettiin ”Post Corpse”, sirkustaitoja vaativa, tavattoman tunnelmallinen ja hyvin valaistu performanssi Baltic Circle –festivaalilla. – Miten toivoin että valo minuun osuisi / ja että joskus rauha ylle laskeutuisi, / kuinka tuuli, joka silmiin puhaltaisi, / olis hetken hellempi ja hyväilisi. Lauri Maijala ohjasi tekstistä lukudraamaversion joulun alla 2017 KOM-teatterin sokkodraamassa. Kirjesisältönä on postikortteja, tomaattikeiton ohjetta ja lentolippuja jne. Heidän Yli rajan pohditaan, minkälaisissa hetkissä me ihmiset joudumme ylittämään itsemme. Intiimin olohuonemusiikki kertoo lauluja parkkihalleista, jazzklubeista ja siirtolapuutarhan ruutukaavakujista Helsingin sarastukseen erottui biisinä joukosta. Tuire Tuomisto on ohjaaja, näyttelijä ja esitystaiteilija, joka käsittelee teoksissaan usein laajoja, tummasävyisiä aiheita fyysisen ilmaisun, erilaisten esityspaikkojen sekä tilojen avulla. Kitara rämisee ja raastinrauta soi. Työryhmä ei hellittänyt, vaan teki Zoom-palvelun kautta viehättävän nukketeatteriesityksen. Siirrymme Zoomin ”lämpiöstä” otsikoituihin esityskatkelmiin, avaamme sarjakuvamaisia kirjeitä, piipahdamme kauniissa lauluesityksessä ja lopuksi keskustelemme lämpiössä näkemästämme. Lauluja Helsingin sarastukseen Näyttelijä Jonna Järnefeltin ja gospelartisti Jukka Leppilammen duo tarjoaa uusia ja vanhoja lauluja ja tunteita naurusta herkistymiseen. Eeva Putron näyttelemä tyttö palaa toistuvasti omaan tahdottomuuteensa suhteessa ihmiseen, joka ei tahdo sitoutua, muttei päästää irti. Ryhmä tutustui puiston yli 80-vuotiaisiin leppiin jo edellisenä talvena. Post Corpse eli kraa kraa on esitys väkivallasta ja siitä selviytymisestä. Baana on auki johonkin, puutarhaan, Eedenin makuun. Vanhan puun oksilla mekkaloi parvi, joka raakkuu, roikkuu ja lopulta katoaa. Nukketeatteria ja näyttelijäntyötä yhdistävä esityksessä Eeva Putron herkästi esittämä tyttö palaa toistuvasti omaan tahdottomuuteensa suhteessa ihmiseen, joka ei tahdo sitoutua, muttei myöskään päästää irti. Esityksen laulut ja tekstit kertovat elämän käännekohdista: menettämisestä ja pelkojen kohtaamisesta sekä uuden oppimisesta ja rajoittavista rooleista irtautumisesta. Duon lumo perustuu pelkistämisen taitoon sekä vahvaan läsnäoloon. – Ettei jättäisi jälkiä, pitää kadottaa kaikki, millä jälkiä jätetään. Kunnes tyttö päättää tehdä toisin ja lausuu: – Ja mä aion olla olemassa niin paljon, että kaikki tietää siitä. Väkivalta, manipulaatio ja kahden ihmisen kyvyttömyys kommunikoida tunkeutuu Salakapakka Pikku-Aleksanteriin tytön muistoista Maija Westerholmin nukkejen ja Jussi Järvisen näyttelemän miehen kautta. Kiehtovan lauluhetken ravintola Vltavassa tarjosi Art Goes Kapakka, joka muuttui koronan alta ympärivuotiseksi tuomaan musiikkia tuoreeltaan ja ihmisten seurassa kuultavaksi kapakoissa ja kahviloissa. Kolmikon kehuttu Aamukahviasetelma – albumi.ilmestyi jo 2004. Akustinen duo tuo upeasti esille miesja naisäänet niin yhdessä, kuin erikseen popin ja folkin välimaastossa, laulua säestää Jukan kitara. immersiivinen eli moneen aistiin vetoava esitys runoilija, näytelmäkirjailija Jenni Nikinmaalta. TSILARI 2/2021 21 Lapinlahden lepissä raakkuivat ihmisvarikset Lapinlahden sairaalapuiston leppään on lennähtänyt esiintyjäjoukko. Se on esitys kaupungissa elävistä variksista, jotka ovat jääneet lentokyvyttömiksi. . Nyt esitys juhlii ruumiin voimaa ja anarkiaa. Vanhan sairaalan puistossa ja poluilla ovat potilaat kävelleet fyysisessä ja henkisessä sairaustilassa opastajiensa tukemana. Kun parisuhde ei kanna Älä jätä jälkiä on valloittavan mielikuvituksellinen, esitystekniikaltaan monipuolinen ja nk
. Ahneus saattoi raakkujen olon ahdinkoon, vei ne lähes sukupuuttoon. Senni valitsee itselleen paikan kaupungin ihmismetsässä, kun hän kaivaa esiin totuuden kivustaan, josta suru on jo hiutunut päivittäisillä kävelyretkillä elämänhistoriaksi. Silloin löytyivät myös raakut, joiden suvut elivät jo ennen dinosaurusten aikaa purojen pohjissa toinen toistensa kyljessä seisoen. Musiikki on läsnä päivittäin. Kuva: Kirsti Lumiala.. Heidän ylitseen tehdyt päätökset lukitaan piiloon. Hän on keskiluokkaisten kylpylävieraitten hieroja, asuu äitinsä kanssa, taitaa isänsä opettaman ammattinsa. Normit puristivat. Finlandia-palkinnon syksyllä saanut Anni Kytömäki puhui Margaritasta Sörkan työväenkirjastossa. Ihmisten taustat ovat tiedossa. Kieli maalaa ja kipunoi, kehii esiin kansakunnan sosiaalihistoriaa ja sotien sirpaloimia muistoja pienillä viittauksilla. Avautuu tila uusille elämäntulkinnoille ja ratkaisuille. Siksi hän halusi kirjoittaa kirjan, jossa kuori on välttämätön niin simpukoille kuin kirjan päähenkilöillekin. Ihmisten toimet tuhosivat metsien kirkkaat vedet runsaan sadan viime vuoden aikana. Sen ihmiset elävät sotien jälkeisen uudisasutuksen ja teollisen vallankumouksen heitteleminä. Kirjan nimi tulee niiltä”, kertoi Anni Kytömäki avatessaan Finlandia-palkitun Margarita-kirjansa taustoja Työväenkirjaston Ystävien tilaisuudessa. Kun Senni muuttaa Helsinkiin opiskelemaan kylpylän sulkeuduttua, hän osallistuu viisikymmenluvun vitsauksen, polion vammauttamien kuntoutukseen. Kirjan kuvat sulautuvat yhteen Raajarikkoisten sairaalassa myyttisten kohtaamisten kautta. Ikimetsät hän löysi pyöräillessään pari vuosikymmentä sitten Ylöjärvellä. Kun se on selviytynyt kuorensa sisällä sata miljoonaa vuotta, pitäisi ihmisen ajatella, että myös meille se kuoreen sulkeutuminen on kestävä ominaisuus”. Mielessään hän kertaa lihasten anatomiaa. ”Simpukan voi nähdä metaforana, symbolina. Pedanttisen Sennin tietotaidon kuvaukset Kytömäki sanoi kirjoittaneensa, koska on opiskellut myös hierojaksi. Kytömäki luo vahvan tarinan naisen valinnoista, suhteesta mahdollisuuksien tasa-arvoon ja ihon ikävään. Halu puolustaa metsän monipuolisuutta aktivoitui, ja tie vei opiskelemaan luontokartoittajaksi. ”Metsä oli minulle henkilökohtainen paikka, salaperäisyyden tyyssija, mutta opiskelu, jossa perehdyimme kaikkeen mikä metsässä eteen tuli, muodostui käänteentekeväksi.” Tehtävät luonnonsuojelujärjestössä olivat mieluisia, mutta tavoitteellinen fiktion kirjoittaminen veti puoleensa. Päähenkilö Senni kokee tarinan edetessä kovia, törmää ajan kompleksisiin luokkaeroihin ja maskuliinisen ylivallan salattuun julmuuteen. Raakun tarina kantaa eteenpäin. Se ahdinko kertoo Kytömäen mukaan omasta ajastamme, jossa vain ulospäin suuntautuneisuus on tärkeätä. Moni mieli särkyi, mutta rohkeat ja sitkeät löysivät tiensä. Kaunokirjallisuus puhuttelee ihmistä, järisyttää ehkä syvemmältä.” Kirjoittaminen on hidasta. Henkilöiden välisen lämmön sanat ovat vähissä. ”Kun kirjoittaminen ei suju, soitan, ja se avaa solmut.” Margaritaan Kytömäki kertoi punoneensa vuosikymmenten pohdintojaan. Vesi virtaa raakkujen ylitse ja lävitse. Jokihelmisimpukatkin elävät niiden kirkkaissa puroissa. Isä kuoli sodassa, mutta kulkee rinnalla mielikuvissa. Valtiokoneiston uudet lait velvoittivat uhrautumaan kansakunnan kasvun hyväksi. Sennin vahvat kädet sivelevät tai muljauttelevat tiukasti asiakkaiden kehon kipupisteitä ja lukkiutumia. Moni on konfliktissa ulkoisen todellisuuden ja minuutensa kanssa. ”Tule pois sieltä kuorestasi” on vaatimus, joka toistuu. Sen suojassa oleminen on ainoa mahdollisuus pysyä hengissä. ”Kirjallisuus on monimutkaisempi väylä vaikuttaa kuin toimiminen järjestöissä. 22 TSILARI 2/2021 R aakkujen elämää Kytömäki sanoi tutkineensa jo pitkään. Kytömäki antaa raakun kertoa tarinansa itse, koska fiktiossa se on mahdollista. KNIIGAT LEENA NIKULA HELSINKILÄINEN KIRJALLISUUDEN FINLANDIA-PALKITTU ANNI KYTÖMÄKI Raakku ja kuoren suojassa elämisen kestävyys ”Hämeenkyrössä ikimetsiä vielä on
Entä Hekalle. Mä veikkaan et kniiga toimii molemmille. – Og, salee jäbä hakannu Tintsuu fjöösan peräs staga kädes! – Khyyyl, on se wörttii ellei se oo ihan catfishi tai kranaatti. Se on tunteenomane juttu mut siin on myös yks käytännölline puoli. TSILARI 2/2021 23 STADIN SLANGI MIKKO SEPPÄLÄ S langiks on Paunosen järkäleiden lisäks ilmestyny pakinakokoelmii ja sanastoi, mut skrivausopas on puuttunu. Koski. Pyydettäiskö parit böönat kiskoo. Shungaa, sjungaa, tsungaa, tshungaa… Kniigan luku 7 on nimetty ”Miten toi sana skrivataan” ja täähän on se kuuma botlari. Oisko pussikaljat tnää. Ihan jäätävä hedari eilisest ni funtsin et mite ois dänkkii. Et eiks slangi o aika monimuotone ja villi kieli. Miten sä skrivaat enkusta lainatun slangisanan. Tuuks tsiigaa Nefest lefee. Slangin skrivausopas. Yks skiftaa ja toine shiftaa, kenaa ja tseenaa, kirra ja tsirra. – Noniiih, lopeta toi vaginointi. Kelatkaa, äijä on duunikseen samlannu slangii jotai viiskyt vuotta, tentannu nauhuriin kaikki roisimmat moottoriturvat, sakilaiset ja lättähatut, plokannu uudet ilmasut suoraan skolekundien suusta ja skrivannu tuhansii sivui gartsojen kielestä, mut tää on eka kerta ku Heka varsinaisesti ite skrivaa slangii! Ja letkeesti toi näyttää sujuvan, mitenkäs muuten. Oisko se nyt asettunu ja vakiintunu sillee, et voitais lätkästä normi miten sitä pitäs skrivaa. Kuuma botlari: miten skrivataan Kelatkaa kaikkii niit hattu-ässii ja hattu-zetoi, joit gamlan slangin skrivaajat käytti ku ne halus tavottaa oikeen klangin tai intonaation. 104 sivua. Slangibuidu 2020. Nykyslangii Sit ku tullaan nykyslangiin, ni sehän on enkkuu ja jotai nettikieltä. Tiiän pari nälkäst. Kui moni Tsilarin lesaaja bonjaa tän. Joku voi frogaa, kelle tää sadan sivun tiiviskurssi on skrivattu. Skrivaa snygisti – KU HEKA JA VIRVE NEUVOO Slangiproffa Heikki Paunonen ja Työviksen slangipiirin vetäjä Virve Kuutar löi viisaat knuburansa yhteen, skramlas fyrkat joukkorahoituksella ja julkasi monipuolisen käsikirjan slangin käyttelyyn. Läheksä vääntää sitä ikään ku suomalaiseen suuhun sopivaks vai stikkaaksä sen niinku se Websterin sanakirjas pluggaa. Jos sä pluggaat Tsilarin 25 vuoskertaa ni sä hogaat sen kirjon. Porukka flippas iha huolel ku heitin et passaan ens kerral ekat harmaat! – Eihä, kui läbbä! Täst tulee kyl semi hc settii, eikä sit mitää mähinää tai biiffii. – Vois pistää Wapis jengille koodii. Tääl alkaa koht salee stiggaa vodaa, ei pysy kato letti mintis. Jotkut meist hahmottaa slangii ruotsin kielen ja toiset suomen kielen kautta. ”Täs bökkeris ei o sääntöi vaa idiksii kaikille ku skrivaa slangii”, Virve ja Heka painottaa. – Aletaaks dalsii muute inee. – Ines! Hey muute. Virvelle tää on eka kniiga. Heikki Paunonen, Virve Kuutar: Skrivaa snygisti. – Nättii, kike tänne! Meitsi biffaa ens kerral, muistuta et oon pyges. – Ei oikee pyge. Kuvitus Jallu K. Vaik Heka ja Virve on ollu pitkään kehis, tää on niillekki uus aluevaltaus. Äijä kunnon tuhero! – Vähän credittii ny! . Slangii on bamlattu, äännetty ja skrivattu vapaal stailil. Ei mitää normi teepussei. Tää kniiga pani mut funtsaa just noit sääntöi. Sakilaiselle ku ei pluggaa aapista, vai landebuugille ku yrittää pätee. – Fouksit landel ni ois käty. ”Skrivaa snygisti” antaa tästä stydin näytteen, ku Heka on onnistunu puijaamaan mankalle sen omien sukulaissällien, Benkun ja Criden läppää suoraan 2020-luvulta. Eiks slangi oo villi kieli. Ei sul sattuis olee heittää skefee tai biittii. (Mut skitu on skitu.) Täs mieles Hekan ja Virven kniiga edustaa suomislangii. Tai esmes miten sä ite skrivaat vaik tommosen sanan ku laulaa. – Mitä äijä duunaa huome. Yks hoito tulee sillo, eli kliffaa tiedos! Kyl sä tiiät. Jonkulaine konsonanttikasa sen sanan alkuun pitäis saada, mutta mitkä kirjaimet sä valkkaat. Käydää poistaa parit binit ja vedetää märkää. – Denssii, semi stydii. Tää kniiga rohkasee jengii skrivaamaa Tsilariin!
22.02.1992 Stadissa, melonta, kajakkikaksikko 1000 m ja 10000 m, Helsinki 1952 Stadissa födanneet, muualla delanneet . Voimistelu (3): Veikko Huhtanen, Olavi Rove, Einari Teräsvirta . Olavi Rove, s. 12.07.1927 Stadissa, k. Purjehdus: (3) Thomas Johansson, Jyrki Järvi, Esko Rechardt . Nimen jälkeen on skrivattu lemppari, jos on, millon ja mis on födannu, millon ja mis on delannu, mitä seuroi on edustanu, mis lajeis on saanu kultamitskui, mis olympialaisis on saanu kultamitskun ja minä vuonna. Gunnar Höckert, s. SPORTTII TIMO ALARIK PAKKANEN Tähän ei mahtunu lista niist, ku on födannu jossain muual, mut delannu Stadis. 07.12.1982 Stadissa, Helsingin Atleettiklubi ja Helsingin Ponnistus, kreikkalais-roomalainen paini 75 kg, Pariisi 1924 . 27.07.1890 Stadissa, k. Armas Taipale, ”Iso-Armas”, s. Pikaluistelu (3): Kaija Mustonen, Julius Skutnabb, Clas Thunberg . 10.09.1957 Zürichissä, pariluistelu, Antwerpen 1920 . 09.05.1958 Stadissa, purjehdus, Finnjolla, Moskova 1980 Stadissa födanneet ja delanneet . Taidelajit (2): Yrjö Lindegren, Aale Tynni . Ammunta (1): Pentti Linnosvuo . Kaija Mustonen, s. Walter Jakobsson, s. Edward Westerlund, s. Yleisurheilu (13): Arto Härkönen, Gunnar Höckert, Matti Järvinen, Hannes Kolehmainen, Lauri Lehtinen, Eero Lehtonen, Toivo Loukola, Elmer Niklander, Paavo Nurmi, Tapio Rautavaara, Ville Ritola, Albin Stenroos, Armas Taipale Seuraavis Tsilareis on idis valkkaa näist finnaajista osa ja skrivaa niist lisää. 12.06 1889 Stadissa, k. 27.12. Stadilaiset olympiavoittajat Tsennaattekste, mis lajeis stadilaiset on finnannu olympialaisis. Thomas Johanson, s. 26.03.2011 Stadissa, Merimelojat, melonta, kajakkikaksikot 1000 m ja 10000 mm, Helsinki 1952 . Taitoluistelu (2): Ludovika Jakobsson, Walter Jakobsson . Hiihto (1): Veli Saarinwn . 22.05.1966 Stadissa, voimistelu, joukkuekilpailu, Lontoo 1948 . 29.07.1915 Stadissa, k. Esko Rechardt, s. 07.02. 1961 Stadissa, Amarco, jousiammunta, Moskova 1980 . 31.01.1959 Stadissa, HKV, yleisurheilu, keihäänheitto, Los Angeles 1984 . Olympiavoittajien lajit . 26.02.1965 Stadissa, pikaluistelu, 10000 m, Chamonix 1924 . 04.08.1941 Stadissa, pikaluistelu, 1500 m, Grenoble 1968 . 08.11.1976 Turussa, yleisurheilu, kiekonheitto ja kiekonheitto molemmat kädet, Tukholma 1912 . Nyrkkeily (1): Sten Suvio . Jos sä tsennaat näist jonkun ja haluisit skrivaa, ni kerro Tsilarin toimitukseen. Tomi Poikolainen, s. Yrjö Hietanen, s. Paini (5): Kaarlo Anttila, Väinö Kokkinen, Kyösti Lehtonen, Kustaa Pihlajamäki, Werner Weckman . Melonta (2): Yrjö Hietanen, Kurt Wires . 28.04.1919 Stadissa, k. Moritz 1928 . 12.02.1910 Stadissa, kaatui Karjalankannaksella 11.02.1940, yleisurheilu, 5000 m, Berliini 1936 . Clas Thunberg ”Jääkenttien Nurmi”, s. Täs on jengi aakkosjärkäs eri kategoriois sen mukaan, onks ne födannu kans Stadis ja / tai delannu täällä. 1966 Stadissa, HSK, NJK, SPS, EPS, purjehdus, 49er Sydney 2000 . 06.02.1882 Stadissa, k. Jyrki Järvi, s. 24 TSILARI 2/2021 Stadissa födanneet ja edelleen elossa . Se tulee ens kerralla.. 05.04.1893, k.28.04.1973 Stadissa, 3 kultaa, Chamonix 1924, 2 kultaa, St. Stadissa 02.1901, k. Julius Skutnabb, s. Ei mikään ihan snadi lista. Jousiammunta (1): Tomi Poikolainen . Kurt Wires, s. Arto Härkönen, s. 03.06.1969 Stadissa, purjehdus, 49er, Sydney 2000
Vähemmän hiillostusta Hannu Salmi oli vastaväittäjä, Arto Nevala kustos. Nuoret kokoontuivat isoissa kaupungeissa yhteen, ja laji veti harrastajia. Kun kaikki tapahtui verkossa, chattiin tehtiin muutamia kysymyksiä. Erityisesti mielenkiintoista olisi Isotalon mielestä tietää, että millaisen ponnahduslaudan ammattilaisjääkiekkoilijan status antaa kiekon kieputtamisen jälkeiselle työuralle. Kaikki alkoi ”pipolätkästä”, jota yhä harrastetaan pihoilla ja pienillä jäillä. Siitä alkoi Kyifk:n menestys, joka tuotti naisten SM-mitaleja ja erään Anton Lundellin). Maaseudun kansallislaji oli pesäpallo, jonka puolesta väitöksen chat-seinällä kiisteltiin. Kovin rennoiksi ovat tilaisuudet muuttuneet. Kimmon karonkat, isommat juhlat perheelle, työtovereille ja ystäville, taisivat jäädä myöhempään aikaan. TSILARI 2/2021 25 SPORTTII RISTO KOLANEN A ihe on jääkiekon nousu uudeksi kansallislajiksi Suomessa 1980–90-lukun jälkeen. Esitarkastajat ovat jo ruotineet käsikirjoitusta ja esittäneet muutostoiveitaan. . välissä tuntui mukavalta katsella ja kuunnella Tsilarin entisen nuorisoja urheilutoimittaja Kimmo Isotalon väitöstilaisuutta suoratoistona ItäSuomen yliopistossa. Väitös kesti kaksi tuntia, joskus hiillostus kestää puolet pidempään. Väittelijä pitää lektio-luennon tuloksista ja pyytää opponenttia esittämään muistutuksensa. Artikkeliväitöskirja keskittyy lajin kehitykseen, harrastuksen kasvuun, yhteiskunnan muutokseen ja laji ammattimaistumiseen ja kansainvälistykseen. Lopuksi kustos kysyy ”salilta”, onko jotain kysymystä tai vastalausetta. Jääkiekkoa seurataan vakavammin Suomen kannalta ”oikeissa” maissa eli lauhkean ilmastovyöhykkeen ja korkean elintason valtioissa, kuten naapurustossamme sekä pitkään ihaillussa PohjoisAmerikassa. Isotalo liittää jääkiekon nousun sodanjälkeisen ajan vaurastumiseen ja kaupungistumiseen. Suuresti Onnea, Kimmo, Stadin Slangin ja Tsilarin puolesta. Mikä on hyvä asia. Aine on yhteiskuntahistoriaa, ja väitös ensimmäinen Suomessa jääkiekosta, josta on muuten kirjoitettu paljon. RISTO KOLANEN JUNIORIJÄÄKIEKKOILIJA KYIFK:N BJA C-JUNIOREISSA KIRKKONUMMELLA Kimmo Isotalo intti tohtoriksi Teamsien ja Zoomien ym. Jääkiekkoa kaupungeissa Jääkiekko tuli talvilajiksi jääpallon perässä. Seurasin nuorempana useita historian ja yhteiskuntatieteiden väitöstilaisuuksia Helsingissä. Saksa, Sveitsi ja Slovakia joskus. Ne ovat jakaneet mitalit. Jääkiekkohan ei ole kovin globaalisti levinnyt laji, toisin kuin jalkaja koripallo. Vai antaako ensinkään. Lähes 90 % harrastajista keskittyy kuuteen valtioon: Kanada, USA, Venäjä, Tshekki, Ruotsi ja Suomi. Väittelijä, vastaväittelijä ja kustos olivat kotonaan tai työhuoneellaan juhlapuvuissa. Foto: Säde Puusa / Studio Kupu.. Vastaväittäjä tekee kiperiä kysymyksiä teemoista, tutkimusvälineistä ja tuloksista. Aluksi yleisiä, sitten erityisiä yksityiskohtia. (Itselläni se alkoi Jorvaksen padon ensijäällä 60-luvun lopulla, kun pludasimme patopelissä, kunnes isät ja pojat rakensivat yhdessä talkoovoimin kaukalon Masalan nurmille radan viereen
On kesis 1941. Jebulis, Kaltsi! (Vai kutsutaanks sua Kaliks?) Me Ässän kundit muistetaan hyvin ne päivät, kun sä slarvasit meidän messissä. Ei nyt niiteen röögien puolesta, kyllähän me niitä aina jostain hitataan, mutta muutenkin. Jeh. Niinku hogaat sinuttelen ilman vaiheita vaikka sä oletkin jo mua vildesti vanhempi bisi, mutta mehän ollaan vanhoja kaippareita. Mutta ethän sä tiäs ehdi, sullahan on nyt vildisti duunia kun me höösättiin ne slobot vek sieltä sun himtsos nurkilta. Jollet sä bonjaa kaikkia ni kysy joltain stadin kundilta, jonka treffaat. Jotain snadia kubruahan siinä oli, mutta sähän olet jo litsku vanhempi starbe ettei sun ole helppo snaijata mitä kaikkea me sprookattiin, varsinkaan kun sä et ole stadilainen. Jeh. Landet olis voinu skriinaamaan meille. Sotamuseo.. Halidai giffengaal! Toigis GAMLA SLANGI TOIGIS Bastun tambarissa itärindiksellä Tsilari julkasee Toigiksen eli Ässä-rykmenttiin kuuluneen Topi Toikan brevarin vuodelt 1942. Jeh. Mutta se oli kyllä kiva ettet sä flöitannu meidän päälle mitään. Ollila. Toigis skrivas Hakkapeliitta-lehteen svararin slangiks tiedotusjoukkojen Korsukolportöörille eli viipurilaiselle maikalle Kalle Väänäselle ku tsennattiin sen savolaisista murrestooreista. Ässä-rykmentin kundit lätkii pokkaa skuuges. Sitten kun me singrataan siviliin täältä ja treffataan stadilla me nostetaan tsibbaamme sulle koko stadin kundien jengi, ainakis me Ässän tsalit. Se oli kiva, se sun juttus, ja mua hanettaa eristi ettei kukaan ole skrivannu sulle svararia siihen. Sillä stadia ei ole muita kuin Hesa vain. Kundit skiiaskin mulle äsken tuolla bastussa et skrivaa sä Toikka nyt sille bösselle svarari siihen bleesiin ja sitähän mä nyt täällä yrrään. Jeh. Me blukattiin sitä sun skrivaustas ja tuumattiin et se on eri gimis, gamis ja geikis. Et suinkaan sä kolportööri ittekään tykkää, että se mitään flaidaamista olis ollu sun puoleltas. Tuntu niin kivalta saada pleesata jotain meistä juuri Hakkapeliitasta, jota blukkaa kaikki uffarit ja soldarit sekä täällä rindiksellä että siellä himisrindiksellä. Me oltiin sillon kun se sun juttus oli lehdessä litsku flaidaamassa ja sen takia tää skrivaaminen jäi näin pitkälle. Ja ne sjungaamiset me muistetaan kans. Foto M. Jesseri. Gamlaa slangii on tsögannu Mikko Seppälä. Iikka kun iikka. Eiks je, kundit. Meillä on nyt pillit vähissä niinku tiäs siellä himisrindikselläkin ja ne sun antamas Nortit tuli mieleen tätä skrivatessa. Kyllä sä mun tsennaisit, jos mä pistäisin fotoni tän brevarin messiin, mutta eihän mulla ole sellaisia ylellisyyksiä lämiskässäni tällä skuijassa. Olis oikeestaan kiva, jos sä ehtisit draisata luus tänne meitä tsiikaamaan. 26 TSILARI 2/2021 Morjens vaan, Korsukolportööri! Mä pluggasin Hakkapeliitasta sen sun skrivauksen viime gesiksestä ja siitä kun sä olit meidän stadin kundien flaiskaamista tsiikaamassa siellä Viipurin kantilla. Ja me muistetaan, kun sä hemttasit meille röögiä ja karkkia. Täällä alkaa olla jo täys gesis
Kertoo jotain faijast, mut myös siit gimmakaverist. Tääl on bulisti legendaarisii mestoi, stoorei niist sitäki bulimmin. Sovittiin kuitenki, et sendaan frookikset sille. Bandler ei skagannu mitään eikä ketään, sen ei tarvinnu. Helsingin kaupunginmuseo. Hima Stadissa – SIELLÄ MISSÄ SYDÄN, ELÄMÄ, MISSÄ JUURET Stadilaisii yhdistää buli kotiseuturakkaus. Ei mitään lähiömuijia Koska Vivica Bandler budjaa nykyään Hietsus, eikä pyge antaa haastatteluit, piti funtsii, mist hittaisin stadilaisen, elos olevan gimman, ku vois heittää läpät tähän stooriin. Stephanie Wardi-Husa on kolmekybänen, neljännen polven paljasklabbinen stadilainen friidu Rööperin ja Kampin hoodeilta. Villa Frenckellistä tuli Bandlerin elämän kiintopiste, hima, jossa se budjas siihen asti, et se delas. Ne on siit omalaatust ja dorkaa jengii, et ne on aika surkeit flyttaan omilt himakulmiltaan just kilsaa parii kauemmas. Erityisesti Vivican kuuluisast köökist bamlataan, et oli mesta, minne ei paljoo maailman mölyä ulottunu. Sielt voi bluggaa voimadaamist, ku vaikutti kulttuuri-, taideja teatterimaailman ytimes. Suhde meni lopult syväjäähän, ku faija nyysi Vivicalt sen gimmafrendin. Vaik Villa Frenckellin nykynen omistaja Cargotec Oyj onki teettänyt talos bulin rempan, on feimin köökin puuhella ja -laatikko kuulemma jätetty gamloille mestoilleen. Kotiseutu meinaa monelle himaa paitsi Stadis, myös siin kaupunginosas – usein korttelis, gartsal, jopa samases pytingis – mihin ne on födannu. Lopulta hiffasin, et hyvä mesta sellasen hittaamiseen on somesukupolvelle ja monelle kalkkikselleki tuttu Instagram. Villa Frenckell oli Vivican aikana aina täynnä elämää. Skidivuosien gartsat, pitskut, puistot ja mestat on tärkeit, historia on tärkeet. Niist funtseist tuliki niin bulisti kliffaa stoorii, et päätettiin toimitukses säästää se seuraavaan Tsilariin. Ihmisen kokonen myytti Paljasklabbinen, Stadin friidu vuodelt 2002, Vivica Bandler oli gimma, ku halus, et sen skravaristenuun skrivataan nimen lisäks vaan yks sana: människan. Eläessään se rikko rajoi, järisytti maailmoi, pestautu krigujen aikaan rintamalotaks ja meni giftikseen kundin kanssa, ku ei ollu mikään varsinainen ihannevävy, ainakaan Bandlerin faijan mielest. Vaikka eipä se faija-Bandler eli Erik von Frenckell itekään mikään vuoden faija ollu. Foto: Grünberg Constantin, 1961. Rose-Marie Peake, paljas klabbinen stadilainen historijoitsija, on bamlannu, et von Frenckellien aikana Huvilakatu ykkönen eli ja hengitti just siinä tarkotukses, ku se oli piirretty ja bygattu: porvarisloistos. Hima Villa Frenckellis Vuonna 1919, ku Bandler oli pikkugimma, se flyttas perheensä kans Huvilakatu ykköseen, jolle annettiin sit nyya, pramee nimi: Villa Frenckell. Ihan samas talos asunutta en hitannu, mut onneks minnasin lopult yhen, ku on budjannu käytännös koko elämänsä yhes ja samas korttelis. Ku sendasin Wardi-Husalle mailii ja frookasin, haluisko se heittää omat läpät tähän stooriin, se meinas eka, ettei ehkä kerkee. Suurinta osaa ei koskaan lauleta muille, vaan parhaat pidetään itel ja jaetaan korkeintaan niiden kans, ku sattu sillon olee paikal. . TSILARI 2/2021 27 STADILAISIA TIINA LINNA J uuret on stadilaisille tärkeet, se, mist ollaan. Bandlerin frendi, teatterinjohtaja Asko Sarkola skrivas Vuosisadan naisest muun muas, et sil oli faijansa kans melko galsat välit. Niin ku myyttisist hahmoist ja mestoist aina, myös Bandlerist ja Villa Frenckellist on födannu paljon stoorei. Ne ku tsennas Bandlerin sen elämän varrel, on skrivannu siit stoorei Vivica Bandler -Vuosisadan nainen -kniigaa (Otava 2018) varten. Halusin jonku, ku ois Vivican tapaan budjannu koko elämänsä yhes ja samas talos tai ainaki siin lähel. Huvilakatu 1 – Vivican hima
?. På vår tid va de bara flindona som dansa å de gjorde di på borde i takt me supvisona. Men så var det då i början an 70-tale. Di klädde av sej å to hissen ner från sjunde våningen. Inge snack om befogenhet eller mänskliga rättigheter här heller. UNGDOMLIGT FÖRARGELSEVÄCKANDE BETEENDE I di här tidena som domineras av diverse begränsningar, trycks vi gamlingar himla oss över att di unga int kan följa reglena, utan försöker på alla sätt träffa sina kaippare. Nere i trappuppgången möter han som gick först husets gåsis i ytterdörren. De här me att loda sprittis på gatan kom ju från den stora världen, men antogs direkt speciellt av de finlandssvenska gänge här i stan. Den enda bevisliga förbrytelsen var ju egentligen att di skuja me taxi på skolgården. På de personliga planet la de ju grunden till att fördjupa sig i den finlandssvenska festkulturen. Han gör en snabb reträtt bara för att se föttena av den andra kompisen försvinna uppåt med hissen. Ett par av dem lyckades vi obemärkt skuffa undan ti en klasskompis, som bodde i Domus breve skolen. Mest va de förknippat me privata fester, int så mycke stora evenemang typ invigningen av Olympiska spelen i Montreal 1976, som kanske är en av höjdpunkterna i streakingens historia. Trots att de halsade flindona va många å mängdena rätt stora, gick de vanligen ganska städat till. 28 TSILARI 2/2021 RAFU NYBERG SVEDUSLANGIA På vår tid va de bara flindona som dansa å de gjorde di på borde i takt me supvisona. Di blev förhindrade av oss andra innan di han stiga ur, men blev dessvärre igenkända av lärarna. VÅR PRO-PENKKIS fick dock ett litet snopet slut, eftersom några av ”di gamla” hade tagit ett par återställare följande dag, innan de kom ti skolen. Å gåsisen gör slut på festen me att helt lugnt tömma lokalen på alla gäster. Domen blev två veckors permittering för alla tre för att ha uppträtt berusade under skoltid. Den kommer inte i modersmjölken, utan den här vägen. NÄ VI TALAR om 70-talets festande måst man absolut nämna ett speciellt fenomen: streakandet, som va populärt i några år, men nu lär ska uppleva en renässans på Teams. Men så va de ett gäng, som gjorde en lite mer dramatisk entré å kom sjujande me taxi ända in på skolgården. Nu nä Valborg närma sig början man funtsa på hu de va då nä man själv ble stuidu. De va ju fest nästan jämt, å de va nog de tider som förgyller minnena mest. Ingen blåste i någon alkometer eller gav blodprov, så i dagens grundlagscentrerade värld låter de här lite flummigt. DE BÖRJA redan åre före stuiduklassen me pro-penkkisen, som de hette på vår tid. Nufötiden kallas de för De gamlas fest och förknippas me att jora Polones, Cicapo och Lambeth Walk. Minimikravet om man ska ut å streaka sku vara att förse sig me mask. Ja minns ett tillfälle, som gick av stapeln på en fest i Haga (hemma hos en chefredaktör för en stor finlandssvensk tidning, fast han säkert inte själv visste om de). Så de blir språngmarsch upp tillbaks me gåsisen i hälarna. Men visst var sötaktiga Liebfraumich en känd produkt för oss vi sidan av di lite torrare Alsu, Tinto och Egri å ett annat halvsött vittvin som va pop på den tiden, rumänska Feteasca. Två av mina klasskompisar, som va me på festen, beslöt sig för att streaka runt huse. I DAGENS LÄGE sku de ju klart vara en case för grundlagsutskotte
Siin oli molemmin puolin bulit fillarit, joissa oli kovakumiset renkaat. Gamlat roskiskärryt. Ne oli vaaleensinisii ja toisella puolen lavaa on kirjaimet HKR ja tarkotti Helsingin kaupungin rakennusvirasto ja toisella puolella oli HSB eli sama ruottiks. Niillä ajettiin aika pitkään tonne 50-luvun puoliväliin. Foto: Markku Jalonen.. Deekujen koisausmestat Tää tynnyri tyhjennettiin sit puiseen laariin, joita oli joka puolella Stadia. Hesassa oli vain kolme Scammelia – sen kolmannen omisti Stokka ja se hoiti kuljetuksia Skattalta, missä Stokkan varasto oli Uspenskin kyrkan alapuolella rantsussa. Toisis oli just roskia ja toisis jätepaprua, ja deekut koisas niissä. Siinä mä kerroin, kuin gåsarit toimi, mitä niitten duuniin kuulu ja mistä ne oli tullut Hesaan. Idishän oli siis se, ett se gubbe joka putsas mestoja, lakas kaikki roskat ja hiekan siihen holeen ja sitt ne jäi sinne tynnyriin. Suositumpi oli paprulaari, kun se ei döfannu niin doolilta. Ne on mulla vieläki. Sitte nerokkain hiffaus oli se, siin oli pellistä duunattu läppä, jossa keskellä sellainen hole, ett kun sen läpän kippas pystyyn jalkapolkimella, niin osu just siihen tynnyriin. MARKKU JALONEN ENTISAIKOJEN DUUNEJA Stadin putsaajat Mä skrivasin ekaan 2021 Tsilariin mun kotikulmista Ruoholahdesta. Koko tontti oli puutaloja ja pihalla oli puhtiksen kuorkit. Stadilla oli kolme merkkiä, jotka oli aika lailla saman näkösii. Sieltä ne sit kävi nää edellä mainitut HKR:n duunarit ja vei ne kaatikselle. Niitä oli Stadilla kaks ja ne oli englantilaisia Scammel-merkkisiä kolmipyöräsiä kuorma-autoja. Niillä pestiin joka päivä torit ja ennenku tori meni boseen, ne suhas pitkin kartsoja ja tvettas niitä. Se tynnyri oli ruuvattu kii kehikkoon, jossa oli kaareva kahva, mistä sitä työnnettiin. Stadissa oli noihin aikoihin kahenlaisia laareja. Torien tvettaajat Sitte oli vielä yksi ihastelun aihe. Ne oli Dodge, DeSoto ja satulanokka Fargo. Mäkin vein snadina paprunippuja klapikauppaan, joka oli Ruoholahdenkatu 5:n puutalossa. Kun keräs riittävästi paprua sai joko Stima-merkkisen klogun tai niinku mä, joka keräsin Meccano-rakennussarjan ykkösestä vitoseen. Kartsojen lakasijat Talkkarit siis hoiti kartsat ja pihat, mut julkiset mestat niinku puistot tai torit hoiti Stadi. TSILARI 2/2021 29 N o – siks mä en skrivaa enempää täst paitsi, ett mä kerron ett nää kuskit perheineen budjas siin mis nykyään on Scandic-hotla Manskulla vastapäätä vanhaa Tölikan sokrutehdasta. Tää oli niin sanottu aasinsilta aiheeseen, sillä tällä kerta mä kerron, miten noin yleisesti hoidettiin Stadin puhtaanapito. Ennen oli äijiä, joilla oli Stadin haalarit ja sitten sellainen valtava 200 litran tynnyrist duunattu keräyshärveli. Samas yhteydes mä kerroin stadin roskakuskeista. Stokkan bilika oli vihree ja Stadin Scammelit kiiltäviä. Kartsat näiden äijien jälkeen oli paljo snygimmässä kondiksessa ku nykyaikasen harjakoneen jäljilt. Fargoa sanottiin tolla nimellä, kun sen konepellissä oli vekki ja siks se näytti satulalta. Samoin semmoset tienpätkät, mis ei ollu taloja, hoiti Stadi. . Niist oli kaikkien rungoist sahattu noin toista metriä veks, jotta ne lyhyinä olis mahtunu vanhanaikasiin porttigångeihin. Ne tankkas samoista mestoista kun sillo käytössä olleet höyryveturit otti vodan. Se oli Stadin pesuauto. Nykyään on kartsoja hoitamassa harjaautot, jotka jättää aika runsaasti roskia kartsoille ja missä ikinä ne suhaakin, kun ei se kone oo nin tarkka ku ihminen. Niillä oli säiliöperävaunu, jossa oli keulassa penkki, jossa yks gubbe tsittas ja sil oli kumihanskat ja hantaakit, millä se sääteli mihin voda meni. Niil oli hankalat hommat ja kun mä oli aika snadi, nii esimerkiks rottia oli aika hurjasti. Täs on eka osa entisaikojen duuneista. Näist laareista gamlat gubbet kävi tsökaamassa jätepaprua ja ne vei sitte sitä paprua klapikauppoihin, joita niitäkin oli aika moness mestassa
Kosarin kiellot Juttu alko kehittyyn ku kosari oli tuli urputtaan, ettei pitskulla saanu skulaa edes jääklimpillä futista. Sit se määräs putsaan liidulla duunatun parpiruudukon asfaltilta, vaikkei se varmaan ketään häirinny. Kyyläily alko nyppii ja vähitellen alko syntyy skaba: me talon kundit vastaan kosari. Eikä tulla saletisti kertomaankaan! Kosari ja kundit Aika: Joskus 50-luvun alussa. Opetus: Sekä että... Se joskus jopa skriinas ovelasti ihan niinku se olis halunnu sanoo: Pojat on aina poikia! Näin seitsemisenkymmentä vuotta myöhemmin sitä skriinaa näillekin poikavuosien muistoille. Paikka: Melkein Krunikassa Henkilöt: Kosari ja pitskun kundit. MINNAATSÄ JUSSI LAHTINEN Kaikken tärkeintä oli ettei jääty boseen.. Sit duunattiin juitsu josta olis pitäny saada urhoollisuusmitsku. Vastaukset oli funtsittu valmiiks: olin tamppaamassa Rööperissä mummolle mattoja (sitä se epäili), olin skoilen raamattukerhossa, olin dyykkaamas roskiksii, olin tsiigaamas stokei steissillä jne. Sit se kundeista ku vähiten skagas kipus kiinnittään langan hakaneulalla lasin ja kitin väliin, sit nopee alas, tikkaat veks ja sit vinguttaan pirunviulua kunnes taas oli aika luudaa haneen. Kosari tottakai kuuli paukkeen niinku oli tarkotuski ja ryntäs tsiigaan ja ku hiffas mistä on kyse rupes ryntään kuudenteen kerrokseen, josta me kuitenki livahdettii vintin kautta naapurirabaan ja sieltä alas ulos kartsalle. Se viihty raban fönärin takana vaklailemassa pitskun tapahtumia ja hööki tarpeen tullen pitään jöötä. . Ja niinpä sitä mukaa ku palattiin yksitellen kartsalta pitskulle kosari tuli kyselemään et missä sä oot ollu. Sidottiin pitkä nartsa tuhkaluukun kanteen pitskulla ja kuudennen kerroksen partsilta narua vetämällä paukuteltiin kantta. Siitä tempusta nousi taas niin hirvee haloo et joka kundi joutu himassa puhutteluun. 30 TSILARI 2/2021 K osari oli käsittäny, et elämä talossa pysyy läjässä vain kovalla kurilla. Kun jujut näyttivät onnistuvan, niin lisää kekattiin. Sit ku ruvettiin skulaan stidiaskilla, ni siitäkin urputettiin. Alettiin nostaa gotsaa treffatessa, jeesaan snögeduuneissa, ei skujailtu fillarilla skabaa pitskulla, dallattiin futaan muualle, ei enää jemmailtu pihaluutaa millon minnekin, ei spottailtu enää niinku ennen, ruvettiin hengaileen enemmän muualla. Raban nimitaululla muutettiin aina silloin tällöin irtokirtsuja talonmiehen kohdalla: VAKLAAJA tai ILONMESTA tai… jne. Raboissa ei saanu laskea alas kaiteita pitkin, me epäiltiin et se oli vuollu yhteen kohtaan roson, jossa byysat repes. Skabassa ei ollu sääntöjä. Mutta siitähän kuri vaan rupes koveneen – ja uudet juitsut. Aikuiset menivät ja tulivat mutta kakarat oli brennarin alla – ainaki siltä tuntu. Mut siitäkin selvittiin. Me aavistettiin se ja kehitettiin systeemi: Mennään yksitellen himaan. Lumppareita ei saanu stikkaa. Sillä kärähti tästä tempusta käämit, se jäi pitskun varjoihin venttaan kundien himaantuloo. Se kävi kantraan epäiltyjen himassa ja tuli kovat jutskat jokaisen epäillyn himassa mut kundien pokka piti ja tekijät jäivät kuin jäivätkin tuomitsematta. Voi tulla hudaan Ku kosari oli klitsussa pannuhuoneessa, ni käytiin vaivihkaa työntämässä koksikärryt ulospäin aukeevan dörtsin eteen ja se joutu rynkyttään jonkin aikaa, et sai ne kärryt siirtyyn ja pääsi veke. Tuntu siltä, ettei missään oikeen saanu skulaa, dallaa, skujaa eikä oikeen skriinaakaan. Illan pimeydessä hilattiin tikkaat kosarin fönarin alle tokaan kerrokseen. Sit rupes riittään Sen jujun jälkeen ruvettiin sit vähitellen funtsiin et eiköhän tää ala jo riittään. Todisteiden puuttuessa syytteet laimeni parissa päivässä, tuomioita ei tullu. Klitsuihin, vintteihin ja partseille meneminen oli ”kakaroilta” kielletty. Ja meistä rupes tuntuun et kosariki rauhottu. JK. Jotenkuten. Heti sen jälkeen me ruvettiin skagaan, et tästä voi kyllä tulla hudaan. Niinku ei oo kerrottu. Seiniksen skulaamisesta tuli sanomista. Kaikkein tärkeintä oli ettei jääty boseen. Millon skriinattiin, millon skagattiin. Fikkareilla ei saanu lyysailla rabassa. Fillarit ois pitäny taluttaa kartsalle, pitskulla ei saanu skujaa. Niinku toivottavasti se kosarikin. Tuntu makeelta saada ”vastustajalle” liikettä klabbiin. Kaikkia temppuja ei tähän tullu skrivattua, sillä muutamista jujuista lyötiin jo sillon kättä päälle: tästä kundit ei sitte IKINÄ kerrota kellekään. Ruvettiin kundien kanssa funtsiin vastaiskuu. Näytetään sille! Kundien vastaiskut Eka ronski tsoukki oli ku X (nimi julistettiin ikuisiksi ajoiksi salaisuudeksi) russas skeidat Fasun leivoslodjuun, joka sitte vietiin kosarin dörtsille, skulattiin ovikelloo ja sit äkkii haneen. Selvittiin tästäkin tuomiotta. Joten terkut sinne jonnekin ja sori. Tais jotkut faijatki lopulta kuitenki itekseen snadisti skriinaa
Faija tuns paljon näyttelijöitä kun ohjasi miekkailukohtauksia teattereissa. Faija tsennaa Taunon Palon! Kerran kun oltiin faijan kanssa lähdössä himaan, tuli ovella vastaan Tauno Palo, jok oli lähtenyt ulkoiluttamaan koiraa. Siihen aikaan ei ihmetelty että skidi pyöri yksin raflassa. Ne multa osti yksi faijan kaveri ja sain hyvät fyrkat. Mutta se on sit ihan eri stoori. . Niiden taakse faija ja sen kaverit piirteli toistensa profiileja. Mulla on niitä kuitteja vieläki tallessa. Se kantapöytä oli keittiön dörtsin vieressä. Kerran mä vinnasin pääpotin, varmaan kymmenen askia röökiä,. Mä sain aina välillä faijalta rahaa ja narikkaa vastapäätä oli hedelmäpeli, mistä saatto vinnaa tavarapalkintoja. Mä katoin ihmeissäni, kun Tauski anto koiran hihnan pokelle, joka laitto hihnan ovenkahvaan. "Sapeli" Jalkanen (vasemmalla) opetti fektausta Uudenmaangartsan salil. Se oli kätevää, kun lähinnä dörtsiä sittaava pystyi raottamaan ovea ja huikkaamaan tarjoilijalle tilauksen. Myöhemmin 80-luvulla kun olin jo täysi-ikäinen, tuli faijan kanssa istuttua kisahallin päädyssä olleessa ravintola Hallinkorvassa. TSILARI 2/2021 31 M ä lähdin usein faijan mukana Ogelista Nakilla eli dösällä 69 linja-autoasemalle ja sit dösällä 14 faijan duuniin. Myöhemmin 70-luvulla kun Vanhasta messuhallista tuli Kisahalli niin fektaussali muutti sinne. Faijan kantamesta Sit kun duunit loppu illalla suunnattiin faijan kanssa ravintola Zillertaaliin. Faija oli niin tuttu siellä et jos oli jonoo ja sanoit et meet Sapelin pöytään pääsit jonon ohi sisään. Faija anto oppitunteja ja duunas miekkoja fektareille. Ne tuns mut niin hyvin, että joskus saatoin tulla yksin Zillertaalin ja kysyä, onks faija täällä ne sano: ”on, mee sisään vaan”. Niitä kävi myös sittaamassa Zillertaalissa. Sit faija moikkas ”terve Tauski” ja mä katoin öögat pyöreenä: mun faija tuntee Tauno Palon. Musta oli kliffaa mennä sinne kun faijan kaverit tarjos mulle jädee ja limuu, ne kun ei olleet mitään jokapäiväisiä herkkuja silloin. STADIN MESTAT JUSSI ”KLABBIS” JALKANEN Zillertaal Mun parhaita skidiajan muistoja on 60-luvun lopulta ja 70-luvun alusta, kun faijan kanssa kävin Ravintola Zillertaalissa. Faija Kauko ”Sapeli” Jalkanen oli ammatiltaan fektauksen opettaja. Se oli faijan kantapaikka, faijalla ja sen kaverilla oli siellä kantapöytä. Tauski oli koiran ulkoilutuksen varjolla päässyt ulos ja kaljalle. Faija ja sen kaverit otti knubbeja ja bamlas kaikenlaista, jos mä en jaksanut sittaa pöydässä mä menin portsarien luokse narikkaan. Siihen aikaan kun tilasit juotavaa, sai sellasen pitkän kapean kuitin. Siihen aikaan fektaussali oli Uudemaankadulla Rälläkkää vastapäätä
Se saa hakee skaban palkinnon byroosta. Voi duunaa, ku bändi skulaa. 32 TSILARI 2/2021 SKABAT FOTOSKABA Tsennaaks mestan. Täs on nyt tällane iisi versio. 1. Vastaukset viimeistään 26.5.2021.. Relaa, pitää hauskaa. 8. Voidaan järkätä skolessa. Minkä sanan saat pystyyn, ku kekkaat kaikki vaakasanat. Se saa hakee Fotot: Esko Vepsä Fotoskabaan 1/2021 tuli vaan yks oikee vastaus, jonka sendas Esko Helin. 3. Lyysikset vartioi Kansallisarkiston dörtsii. Kloku mittaa aikaa kaikille ja se on Säätytalon päädys. 5. Ne _____ keil on. Junnuilla, ku fouksit ei oo himas. Snadi vinkki: kaikki sanat liittyy bilettämiseen – ajankohtane aihe nyt, ku kaikki bulimmat häppikset on kielletty. 3. Ne on duunattu 1972. Se kertoo, ett puut siin ympäril on istuttanu 1943 Japanin suurlähettiläs T. 2. DUUNAS: VIRVE KUUTAR Fotoskabaan 1/2021 tuli vaan yks oikee vastaus, jonka sendas Esko Helin. Ööli 2. Jos sul ois hinkuu ja kykyy duunaa ristikoit, ni kerro Tsilarin toimitukseen. Fotoskaba 1/2021 vastaus 1. Sakaya. Oikeet vastaukset hittaat sivult 37. Kenen klabbi on fotos ja mis se staijaa. 9. Valkolakkisten bileet. VIRVE KUUTAR Skabojen vastaukset Fotoskabaan oikein vastanneiden kesken arvotaan palkinto. Stenu on duunattu Japanin ja Suomen ystävyyden kunniaks vuonna 1982. Dokattu Stadis vuodest 1952. Hipat. 6. 4. 7. Onnittelut finnaajalle! Sendaa vastauksesi sähköpostiin: tsilari@stadinslangi.fi tai Stadin Slangi ry / Tsilari Hämeentie 67 00550 Helsinki. Tsilariin on toivottu ristikoit
Matti Kainulainen: Skloddi Skidiaikojen muistoja ja fotoja viiskytluvun Skattalta – slangiks. Raija Tervomaa: Mut sulle sattuu aina Tsilariinki paljon skrivanneen Raijan pakinoita omist skidiajoist. Nää kniigat kuuluu jokaisen slangiskrivaajan hyllyyn: Tsekkaa kans nää: 8 EUR. Leif Rehn: Jassen från Gammel Harvinaisuus – sveduslangii. TSILARI 2/2021 33 SLANGI BLISAA Tähän tsögattiin muutamii kniigoi varastojen kätköist ja duunattiin niist kunnon tarjoukset, nää kaikki kaheksal egel: Moni ei varmaan ees snaijaa, kuin buli valikoima Slangin byroos on slangija Stadi-kniigoi. Tsiigaa täst gutaa pluggaamista! Kamoi voi slumppaa netis: stadinslangi.fi tai meilil byroon osotteest: toimisto@stadinsla ngi.fi tai sit voit käydä byroos päivystysaikoina: ti ja to klo 15–17. Paunonen: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii – buli sanakirja 20 EUR Tervomaa: Skloddit braijaa 15 EUR Iltanen: Helsinki 1960 25 EUR Honkala: Keltainen valo Stadin yössä 20 EUR Palminen: Snygii slangii – Sepon diggaamat slangisanat ja niiden selitykset 22 EUR Paunonen, Kuutar: Skrivaa snygisti – skrivausopas 25 EUR Forsberg: Stadin slangin etymologinen sanakirja 30 EUR Eki Mattsson: Kun Eki oli snadi Radiossaki bamlanneen Ekin pakinoita snadin kundin maailmasta
Olin Slangin hallituksessa 2013 ja suunnittelin Tsyrkkaja muita tapahtumia, joista olen usein myöhemminkin kirjoittanut em. Lapsuus ja osa nuoruusvuosista viuhahti Rööperissä, sieltä sitten Kamppiin, Sörkkaan, Gresaan jne. Harrastan sulkapalloa ja kuntosalia. Kuulin paikallista slangia, mutta muutto ruotsinkieliselle Kirkkonummelle 10-vuotiaana, koulu ja yliopisto erottivat meidät. Ikäni budjannut stadissa ja monissa sen mestoissa. Foto: Santeri Rahikka.. Se rikastuttaa elämäämme. Näin korona-aikana tulee lenkkeiltyä ja treenattua kaupungin tarjoamalla ulkokuntosalilla. Olen Asuminen ja yhteiskunta –lehden päätoimittaja vuodesta 2012 sekä kirjoittanut Aikamerkkiin, Tsilariin ja tähän talveen asti Kallio-, Munkinseutuja Rööperin lehtien joka numeroon Kulttuuriaukeaman ja kuvataidesivun. Minulle on tärkeää stadilaisena hyväksyä erilaisuutta. Ku ei oo järkätty syyskokousta, ni hallituksen jäsenet valkattiin ihan spessumenetelmäl. Nuoret puhuvat omaa slangiansa, joka nostaa esiin heidän integroitumisensa Stadiin. Stadin Slangi on Facebookissa ja Instagramissa. Olen toimittanut kirjoja ja aikakauslehtiä. Outi Havia (2021–2022) Monen polven stadilaisena nautin stadilaisuudesta. Nykyinen hima jo pitkään Käbiksessä (Käpylä). Se tuli tutuksi jo Rööperissä, eikä lähde meitsistä edes kulumalla. Stadin Slangi toimijana vahvistaa yhteenkuuluvaisuutta. Musahommat aloitin tosi snadina Pahlmanin Helgen opissa Aleksis Kiven kadulla. Love Records) jne. Valtteri on tän hallituksen konkari – ainoo, kel on kokemust viime vuodestaki. Ja slangi. Järjestäytymiskokoukses hallitus valkkas vastuutyypit eri hommiin (suluis nimen peräs on hallituskausi). Bamikses valkattiin Harri. Ei sitä tarvitse nostaa jalustalle, vaan nauttia sen tuomasta moninaisuudesta. Risto Kolanen (2021–2022) Olen 67-vuotias, naimisissa ja syntymähelsinkiläinen, Mansku 87 aravatalo. Stadi on mulle glaidu mesta, aina ollu, skrivannut laulujakin. Timo Alarik Pakkanen, 76 v (2021) Joulupukkina jo 60 vuotta Yksityisyrittäjä Motto: Maailmassa on ainoastaan yksi Stadi isolla S:llä! – stuidu Lauttasaaren Hallitus esittäytyy Hallitukses jatko vuodest 2021 Valtteri, kaikki muut jäsenet on nyyii. Valtteri Hellgren, tiedottaja (2020–2021) Olen 38-vuotias liiketalouden tradenomi. Se kuuluu arkeeni. Sen tehtävänä on pitkälle luoda kaupunkilaisille urbaanin kaupungin näköaloja. Työpaikkojen osalta tunnen erityisesti Kallion ja Sörkan kulmia sekä Vuosaarta. Niitä seurasi monet kliffat bänditouhut (Topmost, Soulset ym ym), sit oli opiskelua, erilaisia musaduuneja (mm. Ystävystyin Liemolan Lassen kanssa kulttuurija kirjastolautakunnassa 2009–2012 ja hän pyysi mut slangijengiin. Haluan pitää yhteyttä slangilaisiin ja yhdessä tehdä töitä yhdistyksemme eteen. Esittelyn kirjoitushetkellä olen työttömänä. Hara skulaa taas hallitukses. Kävin Meilahden kansakoulua, ja tunnen Meikun, Ruskiksen ja Laakson kulmia ja metsiä lapsuusvuosilta. Ja kuviohan jatkuu. Slangi kielenä tarttuu sykkivässä kaupungissa. SLANGIJENGI 34 TSILARI 2/2021 Harri Saksala, bamis (2021–2022) Olen paljasjalkainen vuosikertaa 1948. lehtiin. Viime vuoden hallitus päätti, ett vaaleis eniten äänii saaneet valkattiin kaheks vuodeks, ja muut yheks. Stadin Slangissa vastaan kotisivuista ja sosiaalisesta mediasta. Olen asunut Larussa yli 30 vuotta Myltsin kirkon kupeessa, viihdyn Kassarin ja Länsiulapanniemen rannoilla. Puhe oli erilaista kuin Kaltsin, Valkan ja Hermannin slangi
Olympiavuonna muutimme Laruun. Soile ja Outi shungaa hallituksen lisäks Slangikuoros. Toimin myös yhdistyksen puheenjohtajana 1997–98. Matti Herlevi, varajäsen (2021) Olen syntyperäinen -40 luvulla Stadissa syntynyt paljasjalkainen. Soile Tammisto, varabamis (2021–2022) Synnyin Stadissa osana suurta -45 ikäluokkaa. Vuodet kuljettivat, mutta mukana seurasi kouluaikainen lauluja kuoroharrastus. Koriskaveri Eki Kauhanen pukkas mut slangiskenen syvään päätyyn – Sakilaiset skulaa myös Ekin slangiplatoilla. Menin kansakouluun ja isosysteri oppikouluun. . Joulupukki tuo omat lahjansa hallitukseen. Foto: Raimo Kuitunen.. Työ oli vuosien varrella muuttunut järjestöhommiksi ja sen ohella aloin opiskella valtsikassa. Ensimmäisen kivitalokotini osoite oli Vaasanrinne 8. Pyrin auttamaan hallitusta voimieni ja taitojeni mukaan. Voisko olla mitää haadimpaa. Tilalle on tullut uudenlainen isovanhemman elämä ja Stadin Slangi ry, mutta pysyvää on ollut stadilaisuus, asenne ja kuorolaulu. Ja olihan Heka Paunonen käyny tenttaa meilt slangii jo skolessa. Jatkoin töitä Tehyssä kansainvälisten asioiden päällikkönä. Ympyrä sulkeutui, kun asunto löytyi Pohjoiskaarelta Lauttasaaressa. Isosysteri kävi Aleksis Kiven kansakoulua ja minä olin viisivuotias. Olin slangijengin hallitukses Liemolan aikaan ja Tsilarin toimitussihteeri Pemun aikaan. Se oli mun juttu ja duuni, josta jäin eläkkeelle vuosia sitten. Siviilis mun tänhetkinen duuni on penkoo ja skrivaa Stadin hissaa. Itsenäinen elämä alkoi ja minusta tuli sairaanhoitaja, vaimo ja äiti. Matka oli lyhyt ja reitti pysyi samana lakkiaisiin saakka. Paluu Stadiin ja omaksi minäksi oli riemukasta ja osoitteeksi tuli Töölöntorinkatu 5. Taloyhtiö Gyldenintie 12 tontti päättyi rantaan ja kaislikkoon, fiilis oli kuin landella. Mun mielest ei. Olen ollut Stadin slangi ry:ssä mukana lähes sen perustamisesta asti. Kaikenlaisii kliffoi muistoi silt ajalta. Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen olen nyt mukana toiminnassa. SLANGIJENGI TSILARI 2/2021 35 yhteiskoulusta 1964 – valtsikanstuidu Stadin verstaalla 65–66 – sosionomi Mansen vers taalta -70 – MAT -74 – Mersun, Bemarin ja Hondan tiedotushommissa Vehossa 1973–90 – TP-Relations Oy > Santa Claus Forever Oy vuodesta 1990 – Suomen vanhimman olut seuran K.H.P.V.:n perustaja ja bamis 1978–2016 – budjannut Stadissa 1947–61 Larussa, 77–87, Tölikässä, 87–97 Ullanlinnassa, -97 lähtien KamppiHietalahdessa Mikko Seppälä, sihteeri (2021) Huilin jälkeen taas kehissä! Liityin slangijengiin jangsterina joskus 2001, ku mut oli bongattu Sakilaisetbändistä Helsinki Expertin slangioppaaks. Foto: Reijo Tuomola
SEPPO KAASINEN Hei, Stadin Slangin toimijat ja toimittajat Tsilarin numerossa 1 vuodelta 2021 pisti silmääni Esko Vepsän jutussa lohkaisu: Aatteellinen yhdistys ei kuiteskaa sais tuottaa voittoo, yhdistyskielelel ”ylijäämää”. Nykyinen valtionavustuslaki vuodelta 2001 sallii yhdistykselle ylijäämää, vaikka yleiseli toiminta-avustusta myönnetäänkin. Buli broidi ruodikses. Rööperi minnataan aina, mut esim. Harjusta. Aikoinaan niin oli valtionkin puolella. Tätä on sitten tulkittu niin, ettei ylijäämää saisi olla. Meillon hieno stadi, josta kelpaa skrivailla ja onnex jengi jaksaa ja viitsii muistella, et saadaan lukea oikeaa muistia, eikä mitään tutkimusta. Buli broidi skulas kans korista.. Itse asiassa isolla tappiolla pyörivä järjestö voidaan pudottaa avustettavien joukosta. Heikki Rautvuori skrivas kivan jutun, jossa oli nastaa faktaa Kaartinkaupungista. Kliffat fotot kans. Yhdistyksen vakaan toiminnan kannalta on tärkeää, että sillä on taloudellista puskuria eli siis ylijäämää. Tuloverolaki jopa lähtee siitä, ettei yleishyödyllisen yhteisön, mukaan lukien aatteelliset ja vastaavat yhdistykset, tarvitse maksaa tuloveroa yhdistystoiminnassa saamastaan tuotosta eli tuosta ”ylijäämästä”. Sillä sitten katetaan huonot vuodet tai yllättävät kulut, samoin voidaan investoida laitteisiin ja tiloihin sekä kehittää toimintaa. TERVEISIN IMMO PARVIAINEN LIFTIN STADIIN TUOMA, ESPOOSEEN AJAUTUNUT STADIN YSTÄVÄ Lisäys viime Tsilariin 1/2021 Pluggaajat-palstalla oli juttu laita puolen Lönnrotista eli J. . . Tosiasiassa mikään laki tai säädös ei kiellä yhdistyksen tekemästä ylijäämää. Ja sit buli kiitti myös eteläisten kaupunginosien muistamisesta. Se kerto 198-senttisestä broidistaan Rainerista eli Stakanista. Ullanlinna jää herkästi vex. Per-Erik oli sendannu siihen fotojaki broidist, mut jostain syyst ne oli jääny veks. 36 TSILARI 2/2021 Mun buli broidi ja mä Tsilaris 1/2021 oli Per-Erik Lönnforsin stoori Mun buli broidi ja mä. Yhdistyslaki sanoo ” Yhdistys saa harjoittaa vain sellaista elinkeinoa tai ansiotoimintaa, josta on määrätty sen säännöissä tai joka muutoin välittömästi liittyy sen tarkoituksen toteuttamiseen taikka jota on pidettävä taloudellisesti vähäarvoisena”. Siitä oli jääny veks skrivaajan nimi. Saattaa olla, että tuo harhakäsitys on syntynyt kuntien ja valtionkin avustuspolitiikan seurauksena. Jutun oli skrivannu Risto Kolanen. Toinen syy voi olla se, ettei yleishyödyllinen yhteisö, mikä Stadin Slangikin on, saa jakaa voittoa tai muuta vastaavaa tuottoa jäsenilleen. Elinkeinotuotto eli yhdistyksen mahdollinen muu bisnes on erikseen, sen ylijäämää verotetaan. Eli siis on oikein hyvä, että fyrkkaa löytyy pankkitililtä tilikauden ylikin. VK Eteläiset kaupunginosat Alkuun buli kiitos snyggestä aviisista, tää on niit ainoit lehtii, mikä tulee pluggattuu kannest kanteen. Tunnen tämän yhdistysten valtionavustusjärjestelmän kohtuullisen hyvin, kun tein töitä valtakunnallisten nuorisojärjestöjen avustusten kanssa, ja myös erilaisissa yhdistyksissä olen ollut mukana yli 50 vuotta. . Olen törmännyt tähän urbaaniin legendaan ennenkin, enkä ole päässyt selville mistä se juontuu. K. En tunne kuntien avustusjärjestelmiä ja käytäntöjä, mutta toiminta-avustuksia lienee myönnetty tappioiden kattamiseen, toiminnan turvaamiseen. Tappiolinjalla yhdistystoiminta näivettyy ja vihdoin lopahtaa. . Täs on nyt ne fotot
Ei kai kukaan oo väittänykkään, et koko homma kusee. Se oli miinuksel 23 212 EUR. 4. Hallinnost oli ilmotettu toimituskunnan selän takana taittoon, ett Tsilarii 4/2019 muokataan. Kevätkokoukses 2019 ei vastattu, mitä sisäls esmees kuluerät Kulttuuri, Tiedotusja suhdetoiminta. 3500 merkkiä) tai kahden sivun stoorit. . Bisse. Vaakaan: 1. TSILARI 2/2021 37 Fibat ja miten niist selvii Tosi kliffaa, et yhdistykses blosaa freessit tuulet. 7. Jengiin pitää mahtuu erilaisii näkemyksii. Tsilaris skrivataan (kokousliite), et on liikkunu tietoja, et yhdistys ois konkan partaalla ja siks vaadittiin hallituksen jäsenen eroo. Muista laittaa muutama kuva kirjoituksesi mukaan.. 3. Mut kyl niiden pitää pystyy bonjaan, jos niitten duunei arvostellaanki, eikä vaan skytaa takas. Pluggaajat-palstalle saa skrivaa nimimerkil, mut toimituksen pitää tsennaa skrivaajan oikee nimi. Sendaa sun stoori muokattavana tekstitiedostona (esim. Me julkastaan stoorei Stadist ja Stadin slangist. Ottaa. Parhaiten mahtuu messiin yhden (max. Ku hallituksesta oli kevääl 2020 shingrannu neljä, tein hallitukselle ehdotuksen nyyast sihteerist ja taloudenhoitajast duunei jakamaan. Jutut toimitukselle 26.5.2021 mennessä. Breivis ei skrivattu mitään konkast, vaan jäsenet oli huolissaan vuoden 2019 tappiost. . Vepsä skrivaa (s.2), ett ne ku on purnannu, ois voinu lähtee hallitukseen ja hoitaa homman himaan. SKRIVAA TSILARIIN! . Loppuvuodest (esim. Hallituksen joulukuun 2019 kokoukseen ei kutsuttu kaikkii hallituksen jäsenii, koolle kutsujana ei ollu bamis. Nyyan hallinnon pitää olla skarppina, et homma skulaa: fyrkkaa käytetään niinku jäsenten kans on sovittu, pidetään tiedotus kondikses, juttui duunataan kimpassa ja se bulein: jengil on kliffaa ja kaikki haluu siks pysyy messis ja houkuttelee viel frendeiki jäseniks. Täs siis vaan jotain esimerkkei hommist, mitkä ei oo ollu ihan kondikses. Irrotella. VIRVE KUUTAR, YKS JÄSENTEN BREIVIN ALLEKIRJOTTAJIST Ristikon (s. Siks täs muutama fakta ja kommentti Tsilaris 1/2021 olleisiin väitteisiin. 6. Roomalaisil oli dumareit varten ohje: audiatur et altera pars eli ”pitää lysnaa toistaki osapuolta”. Ylppärit. Sinne voit skrivaa snadei kommenttei Tsilarist, Slangin tapahtumist ja reduist ja vaik terveisii frendeille. Breivis, jonka allekirjotti kevääl 2020 yli 80 jäsentä, ei vaadittu eroo, vaan ylimääräst kokoust, mis jäsenet ois saanu päättää, pitääks taloudenhoitaja erottaa. Tää oli buli ero siihen budjettiin, minkä jäsenet oli hyväksyny. 2. Varaston arvo oli kasvanu 35000 egeen, siihenkään ei ollu jäsenten hyväksyntää. Käty. 5. Hallitus ei ottanu käsittelyyn jäsenten kirjeit syyskokoukseen, niinku yhdistyslain mukaan pitäis. Bileet. Jäsenten breivis oltiin kans huolissaan sananvapauden vastasest toiminnast ja yhteistyökyvyn puutteest. Hallitus nimes kahen hengen ryhmän funtsaan sääntöjen fiksausta, toinen (hallituksen ulkopuoline) niist stikattiin sivuun ennen sääntöjen esittelyy jäsenille. Jos sul on joku syy käyttää nimimerkkii, ni kerro toimitukselle perustelut ja laita oma nimes ja yhteystietos messiin. Lonkero. Seuraava Tsilari 3/2021 ilmestyy 24.6. Pöytäkirjois merkinnät ja tiedotus on ollu sekavii, esim. Ei tääkään yhdistys kai koskaan oo ollu mikään yksmielisten enkelikuoro. 8. Toimitus voi lyhentää stoorei. Ei kande vatvoo gamlaa, vaan tsiigaa eteenpäin. En saanu ikinä ees vastausta. 9. toiminnanjohtajan erost ja jatkopestist, Hollannin redun (2019) matkanjohtajan maksust ei hitattu päätöst. Hallinto on tehny bulisti duunii, mist ne on saanu kiitosta, ihan ansaitusti. word) Tsilarin meiliin: tsilari@stadinslangi. Tai voit froogaa juttui Stadist ja slangist. Se ilmestyki sensuroituna ilman päätoimittajan hyväksyntää. Mokat ei hävii sillä, jos kehuu itteensä, miten bulisti on järkätty hyviiki juttui. Jutut julkastaan skrivaajan omal nimel. Mut se tapa, miten juttui on viime vuosina handlattu, ei oo ollu se oikee: jos oot eri mieltä (ku muutama jäsen hallinnos), sut voidaan stikkaa sivuraiteelle tai saat ite lähtee läiskiin. Jos jengist eroo jäsenii, jos koko kuoro lähtee, jos vapaaehtosii eri hommiin on snadisti, jos hallituksest eroo muutamas kuukaudes neljä tyyppii, ni siin kandeis kyl jokaisen hallinnos olevan tsiigaa spegeliin. Joraa. 32) oikeet vastaukset Pystyyn sana: synttärit. 2020) hallitus ei oo hyväksyny jäsenii, vaan sanonu, et jäsenyys voi alkaa vast vuoden alust eli ei oo ilmeisesti halunnu niit syyskokoukseen. fi tai skrivaa koneella ja sendaa: Stadin Slangi ry / Tsilari, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. Bailut
Muutaman päivän kuluttuu tultii Turkuun ja taas olin klesana. Jostain syyst ei menty Kasnäsiin asti vaikk sinne ois ollu enää mailin verran matkaa. Ehkä ois kandennu hakee apuu vähä aiemmi. YLEENSÄ TÄÄ on mulla pelittäny, mut ei aina. Tuli kyl aika holotna olo, ku katto niit urpoi, jotka tungeksi ilman maskei miekkariss Oodin edess. Tavalline kuvio on, et illall on aika nuiva olo ja yöllä lämpö heilahtaa 40 asteesee ja aamulla lämpö laskee ja tauti on veks. Ja kyl täst kropan vastustuskyvyn toiminnoist löytyy iha pätevääki evidenssii. Jos siell jotai mieltä osotettii, nii se oli kyl vaa sen vajetta. Yhtenä kesänä lomareissu oli sellane, et lokikirjast oli enemmä merkkauksii omast lämpötilast ku säähavaintoi. Kuumemittari näytti 40 astetta ja jokane täyspäine olis jo hakeutunu lekurii. Mä olin nii kuitti et mentii vaa ekaan mahollisee saaree nimeltään Fungskär. Siks en oo halunu vetää mitää tabuja olon helpottamiseks vaan potee luomuna. No, pari yötä maattii siin ja sit olin taas jonkinlaises kondikses ja reissu jatku. Menin lekurii, joka totes et mull on angina. Oltii pari yötä Hangossa ja jatkettii sielt, kunnes Hangon Läntisen jälkee tuli stoppi. Se on niiku kropan oma korjaussarja. Mut usein siitki selvii hengiss. Lähtö suju iha normaalisti, mut ekana yönä, ku oltii ankkuris Mickelskäriss Porkkalan edustall, nii nous kuume. Se häippäs normitapaa aamuu mennes ja matka jatku. FUNGSKÄR OLI ankee mesta, jos ei ollu muuta ku yksi linjataulu, mut siel nyt vaa oltii. . Nyt ei täst kandee vetää liian pitkälle johtopäätöksii, et mä olisin joku lahkohihhuli, joka vastustaa rokotuksii ja skolelääketiedettä. Heitettii antibiootit kehii ja päästii himaa. Mentii Paraisten kautta Naantaliin, jost jatkettii Ahvenanmaan puolelle. RAFU NYBERG B.WISSER. 38 TSILARI 2/2021 KIPPARI KLESANA SEHÄ ON pitkää ollu tiedoss, et kukaa ei oo nii klesa ku mies, joka sairastaa. Riittää ku on mielipiteit, tiedost ei oo niikää väliä. Kurkku oli niiku ois neulatyynyn nielassu. Mut tän koronan kanss oon kyl ollu tarkkana ja noudattanu kaikkii ohjeit, käyttäny maskii, käsidesii ja pitäny etäisyyt. Mut toisaalt täs on pärjätty nelkyt vuotta sen jälkee ilman ett taudit on haitannu harrastust. Kyl mä yleensä oon totellu, mitä lekurit sanoo, vaikk en aina nii herkästi oo hakeutunu niiden pakeille. Jos siell jotai mieltä osotettii, nii se oli kyl vaa sen vajetta. Mut näinhä se nykyää menee. Sen jälkee lokikirjass on merkintä: Vihdoinkin terve! KÄYTII MAARIANHAMINAS ja ruvettii suuntaa takaspäin. Mull on itell ollu sellane lähestymistapa tähä dilemmaa, et mä poden kuumeen kautta. Mahollisest se tais olla siihe aikaa vaa handelin yhteyslaituri, ei mikää vierassatama. Oon edellleeki vakuuttunu siit et kroppa yleensä korjaa ittensä kondiksee. Mut tää mun luomupotemise vakaamus vaa esti sen, ku eihä sitä koskaa tsennaa etukätee, mite pitkää aikoo potee. Siihe aikaa oltii vaimon kans kaksistaa reissus neljä viikkoo putkee. Degerbyssä taas kuumetta ja sielläkin yks yö lisää potiessa
Nyya hallitus valittiin poikkeusolois vaaleilla, kokous voi vahvistaa vaaleis valitut hallituksen jäsenet. sääntömuutos ja jäsenten hallitukselle sendaamat asiat. Viime vuoden syyskokout ei oo viel pidetty, ja hallitus päätti järkkää sen samana päivänä ku kevätkokouksen 26.5.2021. TSILARI 2/2021 39 . . Jäsenmaksut 2021 (vahvistetaan kokouksessa 26.5.2021): 35 €. Jos kokoontumisrajotukset on viel voimassa, ni kokousmestalle voi tulla vaan rajotusten mukane määrä jengii. klogu 17.00 Kokouspaikka: Hotelli Arthur, Vuorikatu 19, Helsinki, mahdollisesti etäosallistuminen. . Infoo kokouksesta päivitetään Slangin himasaitille. SLANGIJENGI TSILARI 2/2021 39 Slangijengin kokoukset Korona-aika on tehny snadisti hankalaa kokousten järkkäämisestä. Jos on mahiksii, pidetään kokous niin, ett sinne pääsee mestoille, mut jos koronatilanne on viel vaikee, järkätään kokous etäkokouksena. jäsenmaksu, toimintasuunnitelma ja budjetti vuodelle 2021. Kokoukses käsitellään sääntöjen määräämät asiat: . Kannatusjäsen yksityishenkilö 50 €, kannatusjäsen yhteisö 150 €. Lisäks käsitellään kevätkokoukses 2020 kesken jääneet jutut, joita oli mm. TÄYTÄTHÄN TEKSTAAMALLA! Slangi järkkää HUOM! Jos sä haluut osallistuu kokoukseen, ni ilmottaudu ennakkoon meilillä: toimisto@ stadinslangi.fi tai byroossa: Hämeentie 67. tilinpäätös ja toimintakertomus vuodelta 2020, päätetään tilija vastuuvapauden myöntämisestä ja käsitellään jutut, joita jäsenet ehdottaa hallitukselle. alotetaan heti, ku syyskokous on loppu. Tärkeint on, ett saadaan yhdistyslain ja sääntöjen mukasesti päätöksii tehtyy. Loput osallistuu etänä. Alle Alle 18-vuotiaat 5 €. Kutsu syyskokoukseen 2020 26.5. Kutsu kevätkokoukseen 2021 26.5. Kokouspaikka: Hotelli Arthur, Vuorikatu 19, Helsinki, mahdollisesti etäosallistuminen Kokoukses käsitellään sääntöjen määräämät asiat: . Jos kokoontumiset toukokuun lopus kielletään, niin kokous järkätään vaan etäkokouksena Ilmottautuneille sendataan linkki, mil pääsee kokoukseen messiin.
Tsiigaa täst ja frooga a byroos t vaik kortte i ja kasse i. Slangilaisten oma ”kansallispuku” raitapaita (60 €) ja punanen huivi (10 €) T-paita: Niin gimis on Stadi -sporapaita (20 €) Kartta Stadin kartsat ja mestat, slangikartta (10 €) Julle Niin gimis on Stadi, Eki Mattssonin piirros (5 €) CD Stadi skulaa 2 – Kauhasen sanotuksia (10 €) Isännän viiri, mis on Slangijengin logo (80 €) Slangijengin logo (80 €) Isännän viiri, mis on Slangijengin logo (80 €) CD Slangimusa ei delaa koskaan (10 €) Stadi-kortti, fotoi Stadist (0,50 €) Slangin byroosta voi slumppaa snygei kamoi! Slangin byroosta voi slumppaa snygei kamoi!