Stadin Friidu, Kundi ja Junnut TSILARI TSILARI 3/2012 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 17. vuosikerta Hinta 5 € Gla idu u kes istä ! Pressa Slangin vieraana Tsilari_taitto_3-12_4.indd 1 13.6.2012 14.13
(09) 774 33 44 lihatukku@chef-wotkins.com | www.chef-wotkins.com TEHTAANMYYMÄLÄ puh. Pynn nen ilmo 18. Siihen tarkoitettu aineisto tulee olla toimituksessa 15.8.2012 mennessä. joulukuuta 2011 20:28:23 LIHATUKKU VEIJO VOTKIN OY RAVINTOLAPALVELUT Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki Puh. Kirjoitukset on lähetettävä sähköisessä muodossa osoitteeseen tsilari@stadinslangi.fi. Tsilarin seuraava numero 4/2012 ilmestyy syyskuun lopulla. Kun lähetät julkaistavaa postia, laita mukaan nimesi ja osoitteesi, vaikka käyttäisitkin nimimerkkiä. joulukuuta 2011 20:48:05 2 TSILARI 3/2012 Taksidata ilmo 18. Julkaisemme kirjoituksia Stadista ja Stadin slangista. Tasan Stadin parhait. CHEF WOTKIN’S PALVELUTISKIT JA MYYNTIPISTEET SKRIVAA TSILARIIN! . (09) 774 33 477 ma-pe 7–18, la 7-15 tehtaanmyymala@chef-wotkins.com Fläsää, tsieguraa, bradarii, metukkaa, broiskujubinoit, tekumekuslarbaa, ryynärii... Tsilari_taitto_3-12_4.indd 2 13.6.2012 14.13
Foto Helsingin Kaupunginmuseo. Armas Kaipio, pj K. Stadissa tätä biisii on perinteisesti shungattu kuitenki snadisti eri sanoilla: Kaikki stadin kundit dokaa brenkkuu Muuten ois elämä niin kenkkuu Sörkka, Skata, Kaivari ja Rööperi, Siinä kulmat, jotka kaikki varmasti tsennaa Pulituuri siellä tekee kauppansa Kundit viedään krabbiksessa sairaalaan Hipat siellä, dokut täällä aina vaan Kun ei brenkku loppuiskaan. Nyt kuitenkin riittää, ja me kundit tulemme tällä kertaa näyttämään todeksi sen, minkä jokainen jalkapallopelin tuntija tietää, että se on Töölö, jossa mainitun urheilumuodon tekijämiehet ja henki elävät, ja ovat aina eläneet. toukokuuta 1945. Te futaatte Sörkan gartsilla, luudaatte skutsissa ja bärtseillä, skaffaatte hamstersaggaa ja skruutaatte gutaa, mutta mikään ei jelppaa sillä rediä hudea Te ette voi välttää. TÖLIKA VS. K. Stygen sävelsi Vincent Rose 1920 ja sen on levyttäny vuoskymmenien varrella aika moni heebo, muun muas Paul Whitemanin orkka, The Bachelors ja Sinatra. Te otatte ekstra treeninkiä. J. Rouva Fazer ja herrasväki Stockmann Kauppatorilla v. Julkinen haaste Sörkän-Gibat ry:lle Koko Helsinki, vieläpä sen laaja ympäristökin on kuullut ja ihmetellyt leuhkimistanne viime vuotisen jalkapallo-voittonne johdosta meitä Tölikän-Kundeja vastaan. J. Tölikan-Kundit ry. Vaikka asia on meitä jonkin verran harmittanut, olemme koettaneet rauhallisesti suhtautua tuohon sattuman Teille suomaan itserakkauden purkaukseen. Todistaaksemme edellä mainitun, haastamme Teidät kolmanteen, kesäkuun 12. Me kundit snaijaamme, että kun Gibat pluggaatte tämän niin böganne vild skagaa. SÖRKKA Nyt ku kesiksel on taas tulossa bulit futisskabat, stikataa Tsilariin snadi muisto krigun slyyttaamise ajoilt, ku Tölikan ja Sörkan kundit pääs taas himaan ja rupes ens duunikseen skulaa futista. Tää haaste on ollu Hesarissa 20. SNADIT MIKKO SEPPÄLÄ Piirros Eki Mattsson: Griinataa kimpassa. 1910. Larpo, sihteeri 4 TSILARI 3/2012 Kaikki Stadin kundit ’Whispering’ on jazz-stankku sielt kuuluisammasta päästä. Edico 2001. p:nä suoritettavaan, kaupunginosiemme paremmuutta osoittavaan jalkapallo-otteluun. Glaiduu kesistä kaikille Tsilarin lesaajille! Tsilari_taitto_3-12_4.indd 4 13.6.2012 14.14
DÖRTSI RAOLLAAN N yt o snadisti pakko skryytaa omaa jengiä. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@welho.com Ulkoasu Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab Postiosoite Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Toimiston puh: 09-774 1041 Toimisto avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. Niil o tosi hieno levaamisen staili, ohjebuki: Stadilainen diggaa kaikkii ja kaikkea, se njyyttaa laiffist ja o koko ajan snadisti lentoon lähdössä, hinkuna duunaamassa. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoista ”till säljaren”, joka tarkoitti lehteä tai sähkösanomaa, jonka yhden kappaleen myyntitulon sai myyjä pitää itsellään. Sen honaa heti, kun tsiigaa Stadin Slangin byroon dirigan Ilmari Jokisen tapahtumalistaa. Pressan ja Jenni Haukion borkan dokaaminen Hagiksen hallissa slangilaisten kanssa oli parasta suhdetoimintaa mitä Stadin Slangi voi toivoo. Siis treenaa tollasta aktiivista stadikulttuurii. Sit mennään vetää honöörii Ässä-rykmentin patsaalle ja seuraavalla viikolla järkätään redu Fasun sukutehtaalle ja seuraavana päivänä on taas Slangitreffit Milenkassa ja sit mennään Arthurin lounaalle, seuraavana päivänä lysnataan Mustalaisruhtinatarta Operettiteatteris. Ne duunaa koko ajan, ne panee hösseliks. Tsilari_taitto_3-12_4.indd 5 13.6.2012 14.14. Mimmit fiiraa Gimmojen Iltaa buiduis tsiigaamassa ja tsöbaamassa livareit ja alkkareit ja samalla ne dokaa ja skruudaa jotain snadia. 050-550 5706 mustopertti@hotmail.com Toimitussihteeri Mikko Seppälä puh. Niitten mekes tuli adjutanttii, henkivartijaa, toimittajii, TV-kameraa ja kaikenlaista jengii ku pipoo. Ne bygaa tota aktiivist stadilaiskulttuurii. 040-567 1404 tsilari@stadinslangi.fi Raija Tervomaa puh. Ja ne tuli. Se oli kans upee merkki siitä, et slangilaiset ei oo mitään naavapartaist dementiajengii, ku tsittaa kiikkustuolis ja treenaa minnaa, et mitä non niinku joskus duunannu. Ei. Kaiken huippu oli, kun Stadin Slangi -yhdistys frogas tasavallan pressalta Sauli Niinistöltä ja sen gimmafrendiltä Jenni Haukiolta, et tulisko ne tervetuliaisborkalle Hagiksen halliin. LEDARI PEMU TSILARI 3/2012 5 Päätoimittaja Pertti Mustonen puh. Slangilaiset diggaa kaikkii hyvii juitsui, ne njyyttaa laiffista ja non muuteskin ihan hinkuna. Kaiken huippu o se, et oikeestaan koko slangiyhdistyksen hallitus sjungaa ja esiintyy ja laulattaa slangilaisia ympäri stadii, siis tällaista renessanssijengii ku klaaraa joka mestassa ja asiassa. Tarttee snadisti lyftaa borsaa Stadin Slangin hallitukselle, bamtsikalle, varabamtsikalle, sihteerille, rahastonhoitajalle ja koko jengille, et ne hiffas frogaa pressaa kofeigolle. Slangilaiset kaiken ton edellä olevan lisäks vierailee erilaisis tehtaissa, tekee reduja Pietariin, Tallinnaan ja Stokikseen, lysnaa skittaja rokkibändejä Milenkassa ja muualla ja vääntää snadit tipat linssistä Mutsi on bestis -konsertissa, tsittaa Slangitsyrkassa ja bailaa ku Kaltsin tsyrkka fiiraa satavuotisbailujaan. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n on tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. 040-506 0954 raija.tervomaa@kolumbus.fi Pirjo Tuohimaa puh. Stadilaiset ja erityisesti nää stadin slangilaiset levaa niinku niil olisi eldis revan alla, koko ajan menossa, bamlaa, skriinaa, dallaa, skiglaa, sjungaa, treffaa, jammaa, joraa, skulaa, treenaa, luffaa, dokaa ja skruudaa. Niil on dörtsi snadisti raollaan joihikin ihan uusiin ja parempiin tsembaloihin. Täs kohtaa kantsii minnaa, et Härmässä on pilvin pimein yhdistyksii, joitten vuosiproggikses ei o just mitään muuta kuin toi vuosimöötti. Glaiduu kesistä kaikille Tsilarin lesaajille! Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 17. Stadin Slangin jengi o koko ajan menossa. Eli kantsii snadisti skryytaa omaakin jengii. Sitten on vuosimöötti Milenkassa. . Välillä lysnataan slangijameja ja hyviä bändejä ja jengi saa itsekin sjungaa. On Slangitreffei birramestois, mennää jengillä yleisöks Uutisvuodon nauhoituksiin, tai mennään skruudaa lounasta rafloihin, jos voi joraa ja imee snyggin friidun ööraa, ja tsöbaa arpoja
0400-428 325 hannu.heiskanen@htppalvelut.com Taloudenhoitaja Kimmo Karvinen puh. Stadin Slangilla on tärkee missio pitää Stadi ja slangi elävänä ja meidän omis handuis. 050-512 5077 kimmo.karvinen@elisanet.fi Pekka Kurvinen pekka.kurvinen@elmio.fi Cata Mansikka-aho puh. Gratulis uudelle Stadin Friidulle Taru Valjakalle, Stadin Kundille Esko Salmiselle sekä neljälle Jangsterille, Risto Räppääjä -leffasta tutuille Olivia Ainalille, Joel Bonsdorffille, Lauri Karolle ja Venni Uotilalle. Yhdistyksen yks tärkee tavoite on järkkää aktiviteettei myös sinkkujengille ja torjuu syrjäytymist. 046-810 1433 cata.mansikka-aho@ eduskunta.fi Mikko Seppälä puh. Tsilari saadaan toimitettuu entist ehompana ja bulimpana, kuus numeroo vuodessa. Meidän talous on vahva ja meill on hyvä maksuvalmius. LASSE LIEMOLA BAMIS LASSE.LIEMOLA@LIEMOLA.COM 050 58 58 985 Tsilari_taitto_3-12_4.indd 6 13.6.2012 14.14. Slangin syntyhistoria 120 vuotta sitten sveduja finskiduunarit yhdistävänä kielenä on ainutlaatuinen historiallinen ilmiö. Reduja Stadissa ja landella, naapurimaissaki vieraillaan. 040-567 1404 tsilari@stadinslangi.fi Pirjo Tuohimaa puh. Olutrafla Milenkan slangitreffit ja slangijamit on hitannu jenginsä ja stailinsa – klubijannu tai -friidu vastaa proggiksesta. 050-585 8985 lasse@liemola.com Varapuheenjohtaja Hannu Heiskanen puh. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@welho.com Toimistonhoitaja ja jäsensihteeri Ilmari Jokinen puh. Stadi olis dunkku ja tyly elää. Bittimaailman kuviot on otettu käyttöö: – Tsilari stikataa nettiin parin viikon viiveellä ilmestymisest – Jässärikirjeet stikataa e-mailina, jos oot minnannu ilmoittaa sun osoittees byrooseen Ilmarille – Häppis-infot lähtee halukkaille myös tekstarina niille, jotka antanu kännynumban Suomen kotiseutuliiton jäsenenä meillä on kontaktit Suomen muihin jäsenyhdistyksiin, meill on mahiksii viedä slangifiiliksii kehä kolmosen ulkopuolelle. Yksinäisyyttä ja masennusta on stadiss ihan liikaa. Stadilaisuutta ja stadin slangia ei olis ilman meitä starbuja ja duunarimutseja. Yhdistys on jatkanu tasaist kasvuu ja lähestyy 4000 jäsenen haamurajaa, me ollaan Suomen suurin kotiseutuyhdistys. Sanon handu pumpulla et tää jengi, joka nyt tsittaa hallitukses, on ollu yks mun bossiajan parhaita. Jengi skrivaa vilt gamloja stooreja joita on kliffa pluggaa. www.stadinslangi.fi BAMIKSEN LÖÖPPI STADIN SLANGIN MISSIO JA TULEVAISUUS S eitsemästoist toimintavuos ja tän hallituksen toka toimintakausi on jo yli puolimatkan. Perinteiset tsyrkkahäppikset jatkuu: Mutsi on Bestis, Slangitsyrkka, Snygeimmät joulubiisit. Missä on se jengi joka ottaa vetovastuun ku me gamlat ollaan rollaattoriasteella palvelutaloissa – jos sellasia nykymenolla stadiss vielä löytyy. Entä sitten tulevaisuus. Slangilounas joka kuukauden kolmas keskiviikko Ravintola Arthurissa samlaa oman jengin skruudaa ja bamlaa. Bamlataa, sjungataa ja ollaa glaiduja, eikä bungaa mitään. Se on ollu itseohjautuva ja tehokas, joka on näkyny erilaisina aktiviteetteina sekä jäsenistölle että muille slangifilosofiasta kiinnostuneille. Stadilaisuuteen kuuluu välittäminen – kaverii ei jätetä – ja mä uskon, et myös nuorempi jengi tajuu tän ja tulee messiin. Kliffaa kesää koko jengille! PS. Stadilainen laifstaili – mielentila – on kliffa, meidän tarttis ottaa tulevien vuosien tavoitteeks järkätä näytteyjä ja infoo muille paikkakunnille yhdessä Stadin ja sponsoreiden kans. 09-774 1041 toimisto@stadinslangi.fi Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. 6 TSILARI 3/2012 HALLITUS Puheenjohtaja Lasse Liemola puh. 09-774 1041 Toimisto avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14–18
Kyllä mä pysyinkin uskollisena Alkon asiakkaana. Poliisillekin huudettiin: – Sinä oot aina ollu pulloja pois ottamassa mutta otapa nyt!” . En trokarilta ostanut enää koskaan potin pottua, vaikka meidän talossa oli ainakin kaksi tippakauppiasta.” Ja joku toinen muisteli tälleen: ”Ihmisiä meni ja tuli yhtä mittaa viinakaupan ovesta. Viinaa ostin kaksi litran pulloa. Ekan päivän slumpatuin brenkku oli eestiläinen Riigi Monopolin paloviina Puhastatud viin, ku bungas 25 huggee per flinda. Museokadulla oli kauppa. Kohteliaita ne myyjät oli, kai ne luuli, että mä olen joku asessori tai semmoinen. Härmäläisiin brenkkui ei ekana päivänä blisattu. KUVA JA TEKSTI JALLU KOSKI GAMLA STADI TSILARI 3/2012 7 KU ALKO ÖPNAS DÖRTSIT O y Alkoholiliike Ab öpnas dörtsit Stadissa yhdeksän täyden valikoiman ja viiden bissehandelin voimin 5.4.1932 klo 10. Niin mä vein ne himaan ja muijan kans sitten maisteltiin kahvikrokeina. Se oli nyt turhaa, olis viinaa saanut vähemmälläkin, mutta eihän sitä silloin kässännyt valtion meininkiä. Ei siinä kaupan edessä ollut kovin pitkä jono, ehkä kolmisenkymmentä asiakasta. Pullot laitettiin pakettiin, ei kai silloin ollut vielä kasseja. Mä puin sinisen pukuni ja muija plankkas kenkäni kiiltäviksi, mä käytin silloin vielä kovia kauluksia ja mustaa rusettia. Tosta monen mielestä kliffasta päivästä tuli keväällä kuluneeks 80 vuotta. Vanhoilta stadilaisilta frogattiin myöhemmin muistoja siit päivästä, ja joku bamlas tälleen: ”Tuli se päivä, että Alkoholiliike avasi ovensa. Mä muistan kun lähdin himasta, niin muija sanoi, että pue nyt limunaatipuku päällesi ja simsetit kaulaan, ei ne myy sulle, jos menet duunikledjuissa. Mä jäin ihan rokuliin sen takia. Ne olivat isoja. ”En trokarilta ostanut enää koskaan potin pottua, vaikka meidän talossa oli ainakin kaksi tippakauppiasta.” Tsilari_taitto_3-12_4.indd 7 13.6.2012 14.14. Jätkät pitivät viinakaupasta tullessaan molemmissa käsissään pulloa korkealla ilmassa. Useimmat kantoivat niitä paljaaltaan käsissä, ei pantu pulloja kassiin. Ihan herran näköinen olin, keppi vaan puuttui. Siellä oli yksi kassa ja pari kolme pullopoikaa jakamassa. Hyvältä se tuntui, kun ei tarvinnut pelätä, että poliisi puuttuisi asiaan ja ottaisi viinat takavarikkoon
päivänä 1940. Koko jengi syöksy 10 metrii Eskon takana staijanneen Lasse Liemolan kimppuu. Se valkattiin 1934 Härmän edustajaks Torinon EM-skaboihin, mut sil oli niin kaamee hosis sen duunis, ettei se hinnannu mekkeen. Esko sano, et soli helvatin terveellinen ja opettavainen ohijuoksu. Krunikas oli kaikkee, mitä pikkukundi voi toivoo ja kundeil oli sen verran kovat brassaukset, et ihme, et osa niist viel levaa. Esko kertoo, et Elokuva-aitta valkkas sen 1961 Härmän suosituimmaks elokuvanäyttelijäks. Esko tsennaa kans hyvin Stadin Slangin bamiksen, Liemolan Lassen. Siel oli kentsu jos skulattiin fudist, rantsu jos hiekkajaalat skiglas, kaltsit joil pikkujätkät kiipes ja niil kävi hyvä säkä, ku kukaan ei ramlannu alas. ”Kaikki näyttelijöitten skidit oli Kulmaskoiles”, Esko sanoo. Lähel oli kans Blobika ja Höbika ja Nihtisaari jos oli hydda, jost hyndattiin. Esko budjas sen koko nuoruuden Krunikas. Koko haussi oli täynnä julkkiksii ja näyttelijöit. Molemmat oli Härmän tunnetuimpii. Kirjan rafla oli naapuritalossa. STADIN KUNDI PEMU Tsilari_taitto_3-12_4.indd 8 13.6.2012 14.14. Se rupes jo kaivaa fikast pennaa, jotta se vois skrivaa nimmareit, mut ne friidut luffaski kaikki Eskon ohi. Samassa talossa kuin Esko budjas kans Erkki Tanttu ja estetiikan proffa Eino Krohnin perhe ja Heidi Krohn, jonka kanssa Salminen meni bulina kundina avikseen ja sai skloddin, josta kasvoi näyttelijä Kristo Salminen. Salminen budjaa nykysin Kaartinkaupungissa. Eskon mutsi oli tunnettu näyttelijä Kyllikki Väre ja fatsi näyttelijä Unto Salminen. Esko staijas siel keskel Messuhallii ja venttas, et se kutsuttas lavalle, niin se honas kaameen lauman snadei friidui ku luffas sitä kohti. Ja se oli kutsuttu Messuhalliin pokkaamaan sen prenikan. 8 TSILARI 3/2012 Esko Salminen Krunikan kundi valkattiin Stadin Kundiksi E sko Salminen födas Mehiläisen sairaalassa välirauhan aikaan lokakuun 12. Esko funtsi, et oho, et sei ollu bonjannukaan kui suosittu se oli. Ne jaagas Liemolan nimmareit, ei Eskon. Se budjas Kirjatyöntekijänkartsa 12:ssa. Unto Salminen oli kans Härmän spiideimpii luffaajii. Salminen oli Krunikan kundeja. Se kävi Kulmaskoilee
Tsilari_taitto_3-12_4.indd 9 13.6.2012 14.14. ”Sä pysyt juonessa messissä, ku toinen syöttää sulle repliikkinsä, siitä sä muistat omas.” Pasi Riihelä innostui siitä niin paljon, et se huus: ” Dettmann ulos ja Salminen sisään!” Esko oli 10-vuotias, ku sen mutsi, Kyllikki Väre delas. Kulmaskolea mä kävin 15-vuotiaaks ja tuplasin joka luokan. ”Heti, kun bamlaa slangia mulle, niin mullakin alkaa kieli sjungaa!” Kun Aino (näyttelijä Aino Seppo, Eskon vaimo vuodesta 1998) saa raivarin sen tyttärelle, Saaralle, niin Saara vastaa sille upeella slangilla: ”Mitä sä hajoot! Älä hajoo mutsi!” ”Siinä on todella ilmeikäs ilmaisu”, Esko sanoo. Sekatavarahandelist slumpattiin irtokarkkeja. Sportti ja teatteri esti mua tulemasta rofeks tai snutariks”, Esko sanoo. Vuonna 1956 Krunikaan, Liisankartsalle perustettiin Kellariteatteri, Klitsu. ”Kaveria jeesataan, se on stadin kundin määritelmä”, Esko sanoo. Jengi sano heti, et Fazer. Se oli tärkeä juttu Eskolle. ”Stadilaisuuden tsennaa vanhoista starbuist ja gimmoist. Stadilaisuus on upea juttu. Esko kertoo, et ku sil oli snadisti nälkä, niin se skruudas Amerikan paketis tullutta hammastahnaakin. Suurta herkkuu oli kans porkkanajauho johon oli sekotettu sakariinia. Starbu tuli ihan mörkiks. Kun Esko esitti 24-vuotiaana Nummisuutarin Eskoa Kansallisteatterissa, niin se luffas Munkasta teatteriin, jossa sitä venttas puntit pukuhuoneessa. Kristo (Eskon ja Heidi Krohnin skidi) ja Kreeta (Eskon ja tanssija Riikka Korpi-Tommolan skidi) ovat molemmat teatterissa. ”Pikkuskidistä alkaen mä oon ollut teatteris.” Ekan kerran Esko näytteli mutsin ja fatsin kanssa samas leffassa, Katupeilin takana, 1949 ku Esko oli yhdeksänvuotias, 18-vuotiaana se hamnas teatteriskoileen ja valmistui sieltä 1961. Se ei ole sitä, mitä jotkut luulee, et stadilaiset olis ylimielisii, rehvakoit kyllä, mut aina kuiteskin reiluja. Stadilaisilla on oltava ilmaa, ei saa olla liian ahdasta.” . Varsinaisen näyttelijäuransa Esko aloitti jo 1960 teatteriskolen aikoina, leffassa Skandaali tyttökoulussa. Tervasaari oli siihen aikaa suljettu mesta. ”Kummallist oli, et hurrei piti vihata, mut me ei bonjattu miks. Sit Esko hittas kans helvatin bulin lentopommin. ”Se oli sellaist juovallist tahnaa, ihan gutan makuista, eikä tullut maga klesaks”, se kerto. Mä honasin sanoo, et onhan niit muitakin, esimerkiks Hellas ja sit se starbu tuli glaiduks ja anto mulle sylin täydelt sukua.” Krunikan jengiin kuulu kans Purtsi Purhonen. TSILARI 3/2012 9 ”Jäille dallattiin skimbat olal ja hopattiin jäälohkareille. ”Peruukkimestari Hannes Kuokkanen sano, et tuosta pojasta tulee vielä jotakin”, Esko kertoo. Salmisen Eskokin kävi HPV:ssä knekkaamas ja treenaamas, muttei kuiteskaan menny kehään asti. Se oli nuorten harrastajateatteri. Esko sanoi niille, et koris ja teatteri on samanlaista duunii. Oikeestaan Esko oli jo mutsin milkissä dokannut teatteria. ”Siel oli yks starbu, varmaan myyntimies, ku frogas jengiltä, et mikä on paras suklaa. Jengi lyftas sen aidan päälle talon eteen ja pudotti sen kartsalle, ku ne halus koklaa, tuleeks siitä jysy. Kukaan ei bonjannu. ”Jos ois tullu, niin en olis tässä bamlaamas”, Esko sanoo. Ja sit tuli teatteriskole. Hissunkissun teatterista tuli Eskolle ammatti. Jos siin ois blutannu, olis varmasti delannu”, Esko bamlaa. Koriksessa syötetään kaverille boltsia ja teatterissa syötetään repliikkejä. Eskon ekoissa filmeissä se esittikin jatkuvasti jotain murkkuikäistä ongelmakundii. Krigun jälkeen oli kans puutetta kaikest. Onneks ei tullut. Lentistä se skulas Käpylän Lentopalloilijois. Jengi kletras aidan yli ja siel hoidettiin kaikki flaidikset. ”Nummisuutareista ei selviä, ellei ole kovassa kondiksessa, eikä Seitsemän Veljeksen Juhanistakaan!” Esko kertoo, kui Härmän korismaajoukkue kävi häntä treffaamassa Cyrano de Bergeracin esityksen jälkeen. Älä hajoo mutsi Slangi on Salmiselle tärkee juttu. Onneks ei tullu jysyä Krigun jälkeen jengi blokkas romua ja laskuvarjosilkkii ja blisas sitä romikseen. Yks Esko Salmisen rankimpii roolei oli Peer Gynt Kaupunginteatterissa 1981–1982. Se oli kai fatsien perintöä!” Jengeissä on omat vaaransa kans, Esko sanoo, et snadist kundist voi kasvaa buli rofe, jos käy huono honkkeli. ”Musta tuli varsinainen häirikkö. Kondis pitää olla kova Esko korostaa, että sportista oli teatterinteossa hemmetisti apua. Eikä ketju lopu. ”Onneks mulla oli lentis KäLen B:ssä ja korista Namikassa. Se oli vaan 38-vuotias. Esko hengas mutsin ja fatsin messis, kaikkialla bamlattiin teatterist. Tai kun eräs Eskon slangia bamlaava kaiffari tapas Kyllikki Forssellin (Eskon seurustelukumppani 60–70-luvuilla) ja aloitti bamlaamisen sanomalla: ”Siel o snadi blosis skönellä.” Forssell oli tsiigannu sitä kaiffarii hetken öögat rundeina ja frogannu sitte, et ”anteeksi kuinka?” Esko sanoo, et sille tuli snadisti lämmin fiilis, ku sille kerrottiin, et se on valkattu Stadin Kundiksi 2012. ”Kaveria jeesataan, se on stadin kundin määritelmä”, Esko sanoo
–Saatiin vapaasti leikkii, kukaan ei juurikaa vahdannu meitä. Oon säveltäjän palvelija, ja näin tulee myös tehtyy oma juttu ilman muiden laulajien matkimisen vaaraa, Taru tähdentää. Harvempi snaijaa tai minnaa, et tää friidu on myös pesunkestävä stadilainen! Vaik Taru on ollu kiinnitettynä ulkomaisii oopperataloihi ja shungannu Nykin Metropolitania myöten, se ei ikinä oo flytannu Stadista. –Opettelen aina nuoteista roolit, en koskaan levyltä. –Vaik Tunturikadul budjatessani en ikinä törmänny ehkä kuuluisimpaan kadun asukkaaseen Mika Waltariin, ni Satu Waltarin tytär oli oppilaani; samoin nyt menestyvä kapellimestari Atso Almila oli snadina kundina opissani, Taru muistelee. Tsilari_taitto_3-12_4.indd 10 13.6.2012 14.14. Toinen palkinto Rio de Janeiron kansainvälises laulukilpailus 1967 hurautti uran nousukiitoon: se oli sit menoo. Valkoset kaunarit ja joululahjaks saatu tummanvihree kellohelmanen luistelupuku valkosin kanireunuksin kuulu sillon Tarun eleganssii, ja Taru oli myös oikeesti taitava: se suoritti ”kaunoluistelusta” (nykyäänhä se on taitoluisteluu) pronssija hopeamerkit. Lapset kasvo, ja pian Tarusta tuli mummo. Ammatti häämöttää Taru kävi ”Tipulaa”, Runeberginkadun Tyttönorssia, ja skulas viuluu. Siel pidettii Valkosen torakan kokouksii ja luettii kynttilänvalossa, mut siel oli tietenki kiellettyy hengaa. Niinä aikoina ei ollu telkkareit tai muita elektronisii viihdykkei, vaan tekemiset piti kekata ite. –Mun uralleni oli äärettömän tärkeetä se, et mieheni otti täyden vastuun skideistä, ku olin veks. Meil oli hurja mielikuvitus! Ja se leikkimisen vapaus! Pihan halkopinon suojiin bygattiin koija, ja kerhotila raivattii klitsun kahdesta vierekkäisestä kopista. Vuonna 1964 Taru shungas ekan kerran Suomen kansallisoopperas; rooli oli Donna Anna Mozartin Don Giovanni -oopperassa. Koska olin poikamainen, leikin paljon kundien kanssa ja läpäisin jopa ainoona gimmana ”Valkonen torakka”-kerhon pääsykokeen! Mun piti ensteks kiivetä noin kolme metrii korkeen raakalauta-aidan päälle ja siirtyy siitä hissin konetasanteelle – ja mä klaarasin sen! Buli skidijengi oli Tarun mielestä hieno kasvualusta. 10 TSILARI 3/2012 STADIN FRIIDU PIRJO TUOHIMAA Stadin junnut, friidu ja kundi Espan lavalla 2012. Ikävä raasto usein ulkkiksil, mut skagata ei tarvinnu, ku ties et Risto hoitaa, kertoo Taru kiitollisena. Bulevardin himaan järkättiin tilaa koko lössille, joka sai esmes vapaasti mellastaa keittiössä. Rooli seuras toistaan, ja Tarun äänen lyyrisdramaattinen saundi sopi hyvin sekä Mozartiin että italialaiseen oopperaan. Kuudennelta luokalta Taru meniki sit Sibiksee, pääaineenaan viulu, ja otti laulun sivuaineeks. Kuinka ollakaa, shungaus rupes vähitellen nappaa enemmä, mut viulust oli kuitenki diplomi, joten Taru alko opettaa viuluryhmii sekä Tipulas että SYKis. Laulu-uran edetessä Tarusta tuli hyvä ja suosittu laulunopettaja, joka vieläki pitää kursseja, viimeks Ilmajoel. Sillo blosattii kynttelit sammuksii. –Mul on kaksoissisar Tuula, pikkusysteri Terhikki ja broidi Tapani. Me purettii omatoimisesti niitten väliseinä. –Oon Tölikassa födannu vuonna -38 ja budjasin skidinä Tunturikatu 19:ssa, Taru kaveeraa. Talvisin Taru kavereinee skrinnas Väiskil tai Runskil. Pihan jengissä pyöri varmaan 15 skidii, eri-ikäsii kundeja ja friiduja. Perhe budjas Bulevardilla, 100 metrin päässä Tarun duunimestasta, Kansallisoopperasta. Perheonnea ja suuri suru Taru perusti perheen biologian lehtori Risto Valjakan kanssa ja sai kaks lasta. –Mä sit nautin ku on nuoria ympärillä! Se pitää ittenki virkeenä, Taru sanoo. Ite muistan kokeneeni hänet just italialaisissa oopperoissa ja ihailleeni väkevää tulkintaa, joka kuitenkin pysy kontrollis: muusikkous on aina ollu Tarun johtotähti myös laulamises. TARUNOMANEN MIMMI Stadin friiduks T aru Valjakan upee sopraanosaundi ja opettajanlahjat on ilahduttanu ja ruokkinu Suomen kansaa jo vuosikymmenet. Siks meil oli sähkönen varotusjärjestelmä: sähköjohto kulki kopista ovelle ja anto merkin, ku klitsun dörtsi avattii
”Ikävä raasto usein ulkkiksil, mut skagata ei tarvinnu, ku ties et Risto hoitaa skidit!” Taru Valjakka Mozartin Figaron häiden Kreivittärenä Tsilari_taitto_3-12_4.indd 11 14.6.2012 14.39. Perehdyin sit tosissani laulamisen neurologiaan ja esitelmöin aiheesta monis paikois, aina Eduskuntaa myöten! Ulkkiksil tehdyil duunireissuil ei kunnol ehtiny katsastaa mestoja, joten Taru on alkanu vanhemmiten reissata oikee kiukul. Mut Tarun polvet parani, ja rouva sai uutta faarttia laiffiinsa. Se on osa muistisairaiden kuntoutusta, ja mulle se oli hyvin palkitsevaa. Siperian pikajunareitti aina Pekingiin saakka, huikee risteily Jangtse-joella sekä kivikaupunki Petra Jordaniassa, Karibiasta ny puhumattakaa. . Hänen katsettaan en koskaan unohda, hän tunnisti mut vielä loppuvaiheessaki. Oma eläkkeelle jäänti vapautti Tarun aikaa, ja elämänkumppanin hoito oli Tarulle vastavuoro suuden ilmaus: –Hän hoiti aikanaan lapset poissaollessani ja mahdollisti urani, nyt on mun vuoro! Ennen vuotta 2006 pari hurvitteli vielä esmes Stadin ratikkakierroksilla: –Kolmonen, kutonen ja kymppi oli meidän suosikkisporat. Usein vanhat biisit on muistissa, vaikka muu oliski kadonnu. Omatki polveni leikattii niihi aikoihi, enkä meinannu päästä Ristoo kattoo, mut systerini Terhikki jeesas mua: mentiin invakyydil, ja pyörätuolis pääsin Riston vieree. TSILARI 3/2012 11 TSILARI 3/2012 11 Varjon kliffaan eloon heitti kuitenkin 2000-luvun alussa Riston Alzheimer. Taru hyödynsi kokemustaan aloittamalla muistisairaiden ”laulattamisen”: –Joo, mä kävin Koskelassa ja Alzheimer-kodissa shungaamassa vanhusten kanssa. Me oltiin ku turistikierroksil ja nautittii! Vähitellen sit Risto ei enää nauttinu mistää, ja tauti paheni nii et hänet piti siirtää Koskelaan. ”Irtonaisen” nykyelo Risto menehty. Matkoiltaan Taru aina palaa uuteen sinkkupesäänsä, joka sijaitsee – Tölikas. Koettuna on mm. Taru sitoutu hoitaan miestään, liitty aktiiviks Alzheimer-yhdistykseen ja otti selvää taudista
Kuva Jolle Onnismaa. – Edeltäjän suorituksesta sai vaikutteita, mutta en ajatellut, että minun pitäisi olla samanlainen kuin aikaisemmat Nellit, sanoo Venni. Minkälaista oli hypätä toisen esittämään rooliin, pitikö matkia edeltäjää. Suurelle yleisölle he ovat jo tuttuja Risto Räppääjä -elokuvista. Stadin Junnut näyttelee ja laulaa Stadin Junnuiksi vuonna 2012 valittiin neljä helsinkiläistä lapsinäyttelijää, 14-vuotias Olivia Ainali, 13-vuotias Joel Bonsdorff, 12-vuotias Venni Uotila ja 11-vuotias Lauri Karo. 12 TSILARI 3/2012 STADIN JUNNUT MIKKO SEPPÄLÄ Stadin Junnut 2012 Venni Uotila, Lauri Karo ja Olivia Ainali eli Nelli, Risto ja Venla elokuvasta Risto Räppääjä ja viileä Venla (Kinotar 2012). – Kun esitin jo toisen esittämää roolia, yritin esittää tässä tapauksessa Risto Räppääjää enkä edellistä esittäjää, selvittää Lauri. Tsilari_taitto_3-12_4.indd 12 13.6.2012 14.14. Kahdessa aikaisemmassa filmissä esiintyneet lapset olivat jo kasvaneet Riston ja Nellin rooleista ulos. U usimmassa Risto Räppääjässä pääparina debytoi Lauri Karo ja Venni Uotila
Joel Bonsdorff puolestaan sai tulikasteensa Risto Räppääjän kakkososassa pyörätuolipotilas Robert Rosenbögelin roolissa. TSILARI 3/2012 13 Olivia Ainalin roolihenkilö elokuvasarjan kolmososassa oli makeisiin vetimiin sonnustautuva Viileä Venla. – Linnanmäki (Lauri). – Otan rennosti ja mökkeilen kavereiden kanssa, lisää Olivia. Aikido on Joelin ja Laurin yhteinen harrastus. – Kameralta ei saa reaktioita mutta yleisöltä saa. – Teatterissa kohtaukset pitää hioa hyvään kuntoon ennen esityksiä, säestää Joel. Lauri ei diplomaattisesti halua nostaa ketään kollegaa toisen edelle. Ja istua tuomiokirkon portailla. Stadin Junnu Joel Bonsdorff (oik.) esiintyi Mari Rantasilan ohjaamassa elokuvassa Risto Räppääjä ja polkupyörävaras (Kinotar 2010). Kuva Jolle Onnismaa. Joel mainitsee Risto Räppääjissä Rauha-tätiä esittävän Annu Valosen ja Johnny Deppin. Joelia eivät huvipuiston houkutukset enää hämää. – Teatterissa odotetaan sitä hetkeä, kun astutaan lavalle, jatkaa Joel. Lisäksi Lauri soittaa kitaraa, Olivia selloa, Venni pelaa futista, Joel käy partiota Töölön Nuotioveikoissa ja soittaa pianoa. Lintsi on ykkösmesta Pitkän kesälomansa koululaiset aikovat ottaa levon kannalta. Monipuolisia nuoria Junnut eivät ainoastaan näyttele, heillä on aikaa muillekin harrastuksille. – Oopperassa ja teatterissa harjoituksetkaan eivät koskaan ala ennen aamukymmentä, kun taas kuvauksiin täytyy monesti herätä jo aamuyöstä, että oltaisiin kuvausvalmiita aamuseitsemältä. – Leonardo di Caprio ja [15-vuotias] Isabelle Fuhrman, nimeää Olivia. – Otan rennosti, mökkeilen ja pelaan futista, täydentää Venni. Lisäksi Joel on dubannut tv-sarjoissa ja elokuvissa. Hyvää kesää, Stadin Junnut, ja onneksi olkoon koko slangijengin puolesta! Lopuksi vielä tärkeä kysymys: mikä on lempimestanne Stadissa. Aion pyöräillä, uida, syödä jäätelöä ja olla vaan. Elokuvissa odotetaan, että nähdään lopputulos myöhemmin. Entä ketkä ovat omia suosikkinäyttelijöitänne. – Myös työajat ovat hyvin erilaiset, kuvailee Olivia. Musiikki varsinkin pitää pintansa näyttelemisen rinnalla, kuoro on kaikille tuttua, poikasopraanoa laulava Joel on Cantores Minoreksen solisti. – Otan rennosti, tokaisee Lauri. Monella siintääkin mielessä mieliammattina laulamisen ja näyttelemisen yhdistelmä. – Valpurinpuisto Meilahdessa, koska se on lähellä kotia ja kaverit asuvat siinä ympärillä. ”Kuvauksiin täytyy monesti herätä jo aamuyöstä, että oltaisiin kuvausvalmiita aamuseitsemältä.” Tsilari_taitto_3-12_4.indd 13 13.6.2012 14.14. . – Teatterija oopperatyö eroaa elokuvanteosta siinä, että näyttämöllä mitään ei voi ottaa uusiksi, Olivia kertoo. – Ensin kuoron kanssa Italiaan, sitten mökkeilyä ja pieniä matkoja perheen kanssa. Junnut ovatkin jo ehtineet näytellä jo vaikka missä, Olivia Kansallisoopperan Punaisessa Viivassa, Joel Helsingin Kaupunginteatterin Katri Helena -musikaalissa sekä Suomen Kansallisteatterin Pikkujättiläisessä. – Robert Pattinson ja Jennifer Lawrence, sanoo Venni. Joelilla on täsmällisempiä suunnitelmia. – Hima ja Lintsi (Olivia). Kokeneita esiintyjiä Lapsinäyttelijöitä tarvitaan monenlaisissa esityksissä ja tehtävissä, vaikka he eivät yleensä saa suurinta huomiota osakseen. – Linnanmäki, koska laitteet ovat huippuja eikä niihin voi kyllästyä ikinä (Venni). Tuomiokirkon portaat, koska niillä on kiva aina istuskella ja meillä on siellä luokkatapaaminen 10 vuoden kuluttua
Sit oli tietysti lapsilisät, jotka vähän jelppas mudea. Talkkari lupas järjestää väijyn sille kaverille ja jo seuraavana yönä se kundi kärys, eikä se hissi enää sen jälkeen koskaan lakkoillut! Kyllä mä pelkäsin sen jälkeen, että se kundi tulee kostaan mulle. Silloin meidät ajettiin Sepikseen jatkaan praijaamista. Niihin oli tosi hyvä mennä piiloon, jos vain kesti sen kamalan dunkkiksen, mikä niistä leijui vastaan, kun avas dörtsin. Mulla oli seuraavat piirit Vuorikadulla ja Fabianinkadulla aina Pohjois-Espalle asti. Siinä talossa asui ihmisiä ihan kellarikerroksessakin. Mä olin silloin jotain 14 v ja kävin keskikoulua. Mua vähän pelotti ne keltsut, kun niissä oli aika nihkeesti lyysistä. Se oli hissitön talo, kuten aika moni talo muutenkin oli siihen aikaan. Saimme usein vahvistusta naapuritalojen kersoista, jolloin skidilauman pääluku saattoi hyvinkin nousta neljännellekymmenelle. Se oli tosi reilusti tehty meidän mielestä ja me käytiinkin siellä joka pyhä. Ne Hesarin ja Yhteisjakelun piirit osui kivasti samoille nurkille, joten mä Tsilari_taitto_3-12_4.indd 14 13.6.2012 14.14. Siinä talossa asuvat kun olivat kaikki jotenkin samaa 'Primulan' sukua. Ei ollut mikään ihme, jos meidän muuten niin kliffa talkkarimme polttikin silloin tällöin päreensä desibelien kohottua sietokyvyn yläpuolelle. ULLA SAARNIO OS. Se slitari hämmästyi ja sanoi, ettei kukaan ollut päivällä jäänyt sen hissin vangiksi. No, sit kun mä olin jakanut siitä ne pari piiriä, mä hain lisää Hesareita pariin piiriin ja sotkin Yhteisjakeluun hakeen muut aamulehdet messiin. RANTALA EKS MINNAA 14 TSILARI 3/2012 Viiskulman friidun mu(i)stelmat P ursa 4:ssä, talossa, missä oli ”punainen portti ja talonmies” (kuten olin eksyttyäni 4-vuotiaana osoitteeni sitä kyselevälle pollarille selvittänyt) budjasi viiskytluvulla ainaski kakskyt melkein samanikäistä skidiä, sekä friiduja että kundeja. Se tulikin olemaan meille skideille onnen paukku! Ystävälliset pullakuskit nimittäin antoivat meille, ehkä vähän nälkiintyneenkin näköisille kakruille, silloin tällöin jonkun viinerin tai muun leivarin, herkkuja, joita ei suurperheisten pöydissä näkynyt. Yhdessä talossa siinä piirissä oli hissi, mutta se ei mua kauheasti innostanut, kun sillä oli tapana pysähtyä kerrosten väliin ja valo ehti sammua rapusta ennen kuin mä ehdin pujottautua jotenkin sieltä hissistä ulos. Ne menivät heti parempiin suihin – isotbroidit söivät yleensä 1 kpl per lurjus ja me nuorimmat, 3 skidiä ja mutsi tuhosimme ne muut kaksi! Se oli kyllä vähän epistä meidän nuorimpien mielestä. Onneksi se oli sellainen avohissi, josta pääsi omin avuin pois! Sitten kerran taas, kun mä olin jäänyt sen hissin kanssa jumiin, mä kuulin jotain kahinaa rapusta. Se alkoi jakaa aamulehtiä ja avasi asuntosäästötilin Viiskulman KOP:ssa. Ei me oltu kauhean innostuneita niiden pyhäkoulusta, kun siellä piti mennä aina polvilleen ja pyytää anteeksi kolttosia, joita me ei oikein tiedetty tehneemmekään. Mutsi oli himassa meidän kanssa ja faija kävi duunissa. Mude puhui 5-vuotissuunnitelmasta ihan niin kuin Neuvostoliitossakin oli sellainen silloin meneillään. Siellä yks Niemisen täti laski kaikille jakajille niiden tarvitseman määrän lehtiä. Husiksen talosta saatiin ne lehdet. Vanhimmat broidit oli ammattikoulussa ja ne teki jotain duunii siinä sivussa. Sit se alko epäillä syylliseks yhtä nuorta kaveria, joka oli yöduunissa ja palasi yleensä siihen aikaan himaan, kun mä olin niiden lehtien kanssa liikkeellä niiden kulmilla eli siinä 3.30 aikaan. Meidän talossa ei asunut ainuttakaan ylipainoista lasta siihen aikaan. Muuten meidän herkut rajoittuivat Viiskulman Eltsun ranskiksiin, joita kerralla ostettiin meille 4 kpl. Se pitsku oli kanssa kiva paikka leikkiä, siihen asti, kunnes rälläkkäläiset alkoi värvätä meitä niiden kimppaan. Meidän mudekin sai joskus jotain duunia sieltä, mankelista tai leipomosta, ja silloin meillä oli herkkupäivät, kun se sai aina jotain leivonnaisiakin palkan lisäksi. Faija ei budjannu enää meidän kanssa, vaan se toi mutsille fyrkkaa aina perjantaisin meidän elättämiseen. Siellä oli yks Jäppisen täti, joka hoiti niiden lehtien jakelun meille jakajille. Naapuritalossa, Pursa 6:ssa, jossa oli rälläkkä, asusti Tyyra-mummoineen eräs pikkukundi, jonka se mummo oli syöttänyt tosi pulleaksi. Se oli maalari. Päivällä mä menin sitte sen talon talkkarille kertoon asiasta ja kerroin myös, ettei se ollut suinkaan eka kerta, kun se hissi pysähtyi. Meidän perheessä oli 5 lasta. Helka-täti tarjos meille usein mehua ja pullaakin, jota se varmaan sai edullisesti Primulasta. Lehtiä dilkkaamassa Sitte meidän mutsi sai päähänsä, että me muutetaan siitä vanhasta vedutalosta pois ennen kuin ne alkaa purkaa sitä; siitä oli ollut puhetta jo jonkin aikaa. Meidät pelasti yks Primulan talossa asuva vanha Helkatäti, joka rupes pitään meille himassaan pyhäkoulua. Tais olla snellu viikossa. Sillä piti pärjätä seuraavaan perjantaihin. Mutsi värväs mut avukseen ja herätti mut yöllä klo 2 syömään puuroa ja klo 2.30 me lähdettiin sotkeen fillareilla Hesarin pääkonttorille Ludviginkadulle, josta saimme tuoreet aamulehdet vähää ennen 3:a. Niin me ainakin kuviteltiin. Itse asiassa meidän pitskut yhdistettiin siinä vaiheessa, kun Primula tarvitsi lisää parkkitilaa fiudeilleen. Sen talon talkkarilla oli 5 lasta, joista 3 oli vähän meidän ikäisiä, 2 oli jo melkein aikuisia. Me skidit praijattiin useimmiten kimpassa meidän pitskulla 'kirkonrottaa' ja muita leikkejä. Mutt ei se ollut läheskään yhtä kliffa mesta ku meidän talon pitsku takapihoineen ja siellä sijaitsevine ulkohuusseineen. Mut ei se onneks tullu. Piti vain juosta portaat ylös lehtiä jakaen ja sitten pomppia ne portaat 2 askelmaa kerrallaan alas. Primulan sukua Pursa 4 stongas Primulan leipomon vieressä. Mua pelotti ihan huisisti, mutta mä yritin olla niin kuin en olisi kuullut mitään ja pujottauduin taas pois sieltä hissistä. Mun eka piiri alkoi heti Pääpaloaseman viereisestä talosta Korkeavuorenkadulla
. TSILARI 3/2012 15 pystyin jakaan melkein 2 piiriä yhtä aikaa. Mä en meinannu kehdata kertoo, miks mä olin myöhästyny, mutta kun siellä pyhäkoulussa oli opetettu puhumaan totta, en uskaltanu alkaa kekkaan mitään tarinaa. Lapsuus jäi Pursalle Tolla tapaa duunaten me saatiin se viisvuotisuunnitelma vietyä läpi, ja sinä syksynä, kun mä täytin 18, me päästiin muuttaan Rööperistä Kallioon puolet skidimpään, mutta omaan luukkuun! Sinne Pursalle jäi mun synnyinhima ja mun 3 nukkea: Annikki, Sinikka ja Marita, joita en saanut ottaa följyyn, vaikka olisin halunnutkin. Pursa neljä on toi vedubygga. Meillä oli kässätunti ja mä pelkäsin, että ope olis mulle hurjan vihainen, kun en mä ollu ennen myöhästynyt. Kyllä mun pikkubroidi ja -systerikin olivat jakamassa niitä lehtiä, kun vähän vanhenivat, mutta systeri ainakin osas kekata hyviä tekosyitä, ettei sen tarvinnut aina lähteä messiin. Eikä se ope sit ollutkaan vihainen, turhaan olin skakannut! Päinvastoin se vähän suuttui mun mutsille, kun se piti mua yöllä duunissa, ku mä olin vielä alaikäinen. Nykyään siinä toimii terkkari ja neuvola. Pursa 4:n idyllinen vedutalo purettiin 60-luvun puolessa välissä ja sen paikalle bygattiin tylsännäköinen, moderni pankkitalo. Sit kun ne oli jaettu, mun piti hönkästä lujaa himaan pesulle ja skruudaan jotain ja sitte suoraan skoleen. Kuva Helsingin Kaupunginmuseo. Mut mun lapsuus ja juuret hävis sen vedutalon mukana. Tsilari_taitto_3-12_4.indd 15 13.6.2012 14.14. Mun ei auttanu kekkaa mitään, koska selkääni mä sain muutenkin. Kerran mä myöhästyin skolesta, kun lehdet oli myöhässä jonkun ison uutisen takia. Sidoin ne jollain narkalla toisiinsa ja jätin ne istuun meidän ison huoneen nurkkaan toivoen, että ne pääsis kimpassa jonkun kivan pikkufriidun luo budjaan
Kokkone ei ollu mikään hongankolistaja, mutt se oli tosi vankkarakenteinen ja ripeäotteinen. Nyt oli jo keskusteltu nii kaua, ett Kokkosen hiki oli kuivunu, ja se starttas hiekkarallin uudelleen. Kävi ilmi, ett Kokkone oli ollu krigussa. . Kokkone kävi tsittaa dörtsiaukkoon ja rupes röökaamaan. Ei me nyt ekaks ihan uskottu sitä, mut ku Kokkone tarkens ett tietyst siin oli vähä alamäkee, nii pitihän se sit uskoo. Tosin mesu haukku meijät vodan tuhlareiks ja käski jatkaa hiekan tsöraamista. Ei tiedä miten tilanne olis kehittyny jos ei yks Kokkosen kollega olis todennu: ”Se breda näköjää halkes ku se osu sun päähä.” Se oli rohkee puheenvuoro. Ei se tuntunu olevan mikään kova urheilumies, mutt joitai mainitsemisen arvosii tuloksii se kyll oli tehny: ”Niin kova faartti meill oli Kannakselt tännepäi, ett mäki hyppäsin koltoist metrii pituutta yhen joen yli. Ja buli pakkaus selässä.” Se oli meijä mielest aika guta tulos. Toki silläki oli aikaa bamlaa duunin lomassa. Mutt meijä ei tarvinnu tunnustaa Kokkosell, ettei meill ollu mitään hajuu sen esille nostamast asiast. Yhtäkkii se kysy: ”Onks siellä Munkkiniemessä hyvä vittumetsä?” Me tykättii ett Kokkose sanavalinta oli aika humoristinen, mutt se ei ollu ollenkaan sen näkönen ett se ois kertonu vitsin. Me jätkät tsiidattii vähä mallii, otettii samanlaiset kamat ja dallattiin Kokkosen perään. Yhtäkkii Kokkone stondas dörtsiaukossa ja tsiikas meijä puuhasteluu. ” Me tykättii ett Kokkose sanavalinta oli aika humoristinen, mutt se ei ollu ollenkaan sen näkönen ett se ois kertonu vitsin.” KOKKONE K okkone oli sekatyömies ja duunissa samall byggall ku mä. Sillee se pakkaantu tiiviiks nii ett valuäijät pääs lattian tekoon. No, se sopi Kokkoselle ku syömään käskis, se nojas kottariin ja pani röökiks. Pari ekaa kärryllist me pysyttii Kokkosen faartiss, mutt sit mä otin mun kuorman kanss ketoon ja mun tartti ottaa skäfä aikalisä. Meit oli kaks munkkalaisjätkää ja meijä duuniks määrättii Kokkosen kanss kärrää hiekkaa uudisbyggan botnelle. Onneks Kokkone aina käytti lippistä. Siit me hämäännyttii ja ohjattii vodaa sinne sun tänne, myös omille tsengoille. Ei me oikeen keksitty vastausta Kokkosen kysymykseen. Vai pistiks se meitä ihan kuus nolla. Kokkone ei todellakaa ollu mikään hintelä mies, ja sill hetkell se oli tosi kiihtyneess tilass. Ku meist jätkist tuntu ettei oikeen enää jaksa, me otettiin letku ja struikattiin vodaa kärrätylle hiekalle. Mutt nyt se kumminkin tsiidas ekaks puhujaa ja sit laudanpätkää ja lopuks se skriinas: ”Nii perkele teki!” Mutt työinto oli Kokkoselt kadonnu ja kloguki rupes olee sen verran yli kolmen, ett se vei kottarin ja lapparin veks. Mä taas olin jotai viistoistvuotine just kesikselle singrannu skolelaine. Onneks mesu sattu pistää päänsä dörtsiaukosta ja tilanne laukes. Me jätkät ei hirvattu jatkaa tsöraamista ilman Kokkosta ja mentii taas byggan klitsuun struikkaamaan vodaa. Iltapäivällä sattu ikävä tapaus. Näköjään sen kaaliin ei ollu osunu se ett me oltiin nuorii skolelaisia. Siks se ei nytkää pökränny. Ja taas me pysyttii muutama rundi mukana. Se oli aikasemmin kysyny miss me budjattii ja osotti nyt olevansa kiinnostunu paikkakunnan palvelujen tasosta. KILU SNAKKAILUA 16 TSILARI 3/2012 Tsilari_taitto_3-12_4.indd 16 13.6.2012 14.14. Kokkone tsöras just kärryjä ulkolaakonkia pitkin kohti klitsun dörtsiaukkoo, ku yläkerroksista joku mänttipää mäsäytti laudanpätkän sen päähä. Se vaa alotti hirmu volyymilla monologin, joka oli täynnä veetä ja peetä ja ties mitä. Kokkone otti kottarit ja spadan ja siirty hiekkakasan luo. Me vaa ojenneltii vodaletkua eestaas ja yskähdeltiin
SLANGIPROFFA HEIKKI PAUNONEN V anha Sörkan kundi Väinö Salomaa muisteli: ”Trettisjuas ei ollu fillaria kellää. Velosipedistiyhdistykset protestoivat ja nostivat oikeusjutun Anniskeluyhtiötä vastaan. Sotien jälkeen tuli käyttöön monia humoristisia nimityksiä, muun muassa seuraavat: hikimankeli, jalkaratas (virolaisen polkupyörää tarkoittavan sanan mukaan), munamankeli, putkikameli ja ratas. Polkupyörää kutsuttiin vanhastaan velosipediksi. Tsilari_taitto_3-12_4.indd 17 13.6.2012 14.14. Kosla tosin on tarkoittanut tavallisemmin autoa. Kundien kunniaasiana oli voittaa toisten liikkeiden lähetit. Vuonna 1892 oli Seurasaareen valmistunut silta. Skabaamassa olivat milloin Elanto, milloin Hesari tai Wärtsilä. Tavallista oli, että varsinkin pikkukundit laittoivat Klubiaskin kannesta pyörään pyykkipojalla pahvisen räpättimen. Ne tosin poikkesivat nykyisistä. Fillari-sana on saatu ruotsinkielisten fikon-kielen mukaan. Muodosta velosipedfikon on saatu filusiped-vekon ja siitä edelleen filusari ja siitä fillari. . Vanha juttu Fillarin historia juontuu 1800-luvun alkupuolelle. Linjojen kundin Allan Muotkan mukaan rataennätys oli Valistuksen kirjapainolla. Vanhoja nimityksiä ovat myös filo, filu ja syklari sekä kosla ja rukki. Tässä pyörässä etupyörä oli korkeampi kuin takapyörä. Hampparilaakson skramley Kundienkin keskuudessa pyörät yleistyivät elintason noustessa. 1910–20-luvuilla huonoa pyörää kutsuttiin himmelskuttariksi. Nykyisin fillari tunnetaan Utsjoella asti. ”fillari, filusari, filusipeena, sykkeli, velo, felo, filo, filu, syklari, rukki, hikimankeli, jalkaratas, munamankeli, putkikameli, ratas, figetso, filetso, tsygä” TSILARI 3/2012 17 Fillari, munamankeli, tsygä – Stadin kundin rakkain haave Polkupyörä on yli sadan vuoden ajan ollut Stadin kundien toivelistalla. Skabaan osallistuneet joutuivat välillä kantamaan pyöriään lankkuaitojen ja muiden esteiden yli. Heitä tuli nopeasti niin paljon, että vuonna 1894 saarta isännöinyt Anniskeluyhtiö kielsi pyöräilyn Seurasaaressa. Fillareilla käytiin milloin Vantskun Pirunbärtsillä uimassa, milloin skujattiin muuten vain eri puolilla Stadia. Sen jälkeen saaresta tuli pyöräilijöiden suosima retkeilykohde. Toisinaan kilpailtiin hitaasti ajamisen taidossa, toisinaan taas pikakiitämisessä. Usein ajettiin myös skramleytä. Karl Stockmann itse oli innokas pyöräilijä, ja hän harjoitteli usein aamuvarhaisella trikoovaatteisiin sonnustautuneena Espan puistossa. Ongelmiakin syntyi. Sen edeltäjä oli saksalaisen paronin Karl Drais von Sauerbronnin vuonna 1817 rakentama potkupyörä, jossa satula oli niin matalalla, että vauhtia potkittiin maasta. Helsingin pitäjän kihlakunnanoikeus ratkaisi asian pyöräilijöiden hyväksi. Vuonna 1900 järjestysmies Wallin piti kirjaa pyöräilijöiden aiheuttamista onnettomuuksista, joita oli toukoheinäkuussa sattunut kolmetoista. Siinä sanan loppuun liitetään sana fikon ja näin saatu sana ”käännetään”. Samana vuonna Turun hovioikeus kielsi pyöräilyn saarella. 1970–80-luvun sanoja ovat puolestaan figetso ja filetso sekä nykyisinkin suosittu tsygä. Suomen ensimmäiset pyöräkilpailut järjestettiin vuonna 1884 Kaisaniemen uudella kentällä. Stadin slangissa pyörällä on sadan vuoden aikana ollut yli viisikymmentä nimitystä. Ranskalaiset Pierre ja Ernest Michaux rakensivat puolestaan vuonna 1863 ensimmäisen polkupyörän, jossa polkimet oli kiinnitetty etupyörän akseliin. Tunnetuimpia skramleyratoja oli Hampparilaaksossa, missä eri yritysten pyörälähetit ajoivat pyörillään kilpaa. 1870-luvulla polkupyörä sai sitten nykyisen hahmonsa. Suomeen ensimmäiset polkupyörät rantautuivat 1860-luvulla. Ei ollu ketään niin rikasta, et olis saanu fillarii, fillarit oli niin harvinaisii siihen aikaa.” Jotkut onnekkaat kuitenkin pääsivät Tietotoimiston sähkösanomaläheteiksi ja saivat työsuhdepyörän. 1900-luvun alussa rahaa ei kuitenkaan yleensä ollut, ja pyörä jäi saavuttamattomaksi haaveeksi. Vanhimmat slanginimitykset ovat olleet fillari, filusari, filusipeena, sykkeli ja velo tai felo. Niiden suosio oli meilläkin suurta, ja velosipedit kuuluivat Stockmannin tavaravalikoimaan jo 1880-luvulla
Hakiksen hallissa Halosen pöydässä käy borkalla lauantaisin kello 8 Stadin slangin jengiä ja vähän muitakin. Olisko ollut joskus huhtikuun alkupuolella, kun Cata soitti että nyt Pressa tulee. Tähän tokaisi eräs slangijengin jäsen (joka aina bamlaa tosijuttuja): – Mitä siinä itket, ei se tuu ilman kutsua. Mukaan stikattiin Uusi testamentti slangikäännöksenä sekä snadi slangisanakirja. Ja funtsatkaa – tää oli virallinen vierailu, ei mikä tahansa käyminen! . SLANGIJENGI 18 TSILARI 1/2012 Pressavierailu Stadin Slangi ry. Bamis Liemola jatkoi juttua: – On Stadin slangi ennenkin kutsunut tervetuloborkalle kundeja ja friiduja ku on muuttaneet Stadiin. Slangiyhdistyksen varabamis Hannu Heiskanen kertoo, miten homma junailtiin. kohta Saulia näkee. Oli se kliffaa bamlata jengille takas: – Joo. sai roppakaupalla julkisuutta, kun presidentti Niinistö puolisoineen vieraili yhdistyksen kutsumana Hakaniemen hallissa 8.5.2012 ja antoi siinä sivussa lausuntoja ajankohtaisista asioista. Kuva Hannu Hirvikoski. Ja kun vaalit oli ohi varabamis ja hallituksen jäsen Cata Mansikka-aho kirjoittivat kirjeen uudelle pressalle. HANNU HEISKANEN ”Mitä sä itket, ei se tuu ilman kutsua.” Stadin Slangin hallitus, pressapari ja eräs toinen tunnettu Salolainen. Jengi, joka oli saanut tietoon että oltiin skrivattu pressalle, alko jo kommentoida tyyliin: – Ei oo Saulia näkynyt. Eräänä lauantaina joskus pressavaalien aikaan varabamis Heiskanen bamlas että pitäis kutsua uus pressa tänne borkalle, kun hän muuttaa Stadiin. Sit vaa ventattiin tuleeko tästä mitää. Tsilari_taitto_3-12_4.indd 18 13.6.2012 14.14
Valkan kundien Euroopan turnee vuonna 1966 K eväällä 1966 alettiin funtsia kundien kanssa kesiksellä jotain kliffaa reissua, koska syksyllä meistä moni joutui inttiin. Annettiin botskin skönareille koordinaatit mistä Öffä hitattaisiin ja sieltähän puuttuva kundi hiffattiin. Oltiin dokattu päivän aikana botskilla jonkun verran ja ainoastaan yksi kundi oli tsörauskondiksessa. Bilikasta puuttui vararengas joka piti slumpata folkkarin himamaasta. Kerättiin remmi kokoon ja lähtijöiksi muodostui seuraavat kundit, Tapsa, Öffä, Eero, Ade, Hasse ja Lasse. Stokiksesta pohjoseen – eiku etelään Niin sitten kundit fiudeen ja nokka kohti Åboa, josta botskilla skiglattaisiin skönen yli Sveduun ja tsörattaisiin Tanskan kautta manner-Eurooppaan. Botskilla funtsattiin kimpassa reissun toteutumista. Koska meillä oli fyrkkaa kohtalaisen hintsusti päätettiin perustaa gasokassa. Botski saapui Sveduun illalla ja suhari skujas fiuden kaijalle, mutta Öffä puuttui lössistä ja remmi funtsas mihin kundi oli haihtunut. Lössi oli taas yhdessä ja bilikan nokka kohti nelosbaanaa jotta oltaisiin aamulla Köbiksessä. Kesän aikana fiuden vaihdelaatikko reistaili niin, että nelosvaihde ei pysyny päällä, joten se päätettiin korjata. Kesän aikana funtsattiin reitti valmiiksi ja iskulauseeksi tuli "nähdä Napoli ennen delaamista" joten reissun kohde olisi Napoli Italiassa. Biliga parkkeerattiin ekan snakarin kohdalle ja slumpattiin safkat jokaiselle kundille. Fiude valmistui edellisenä päivänä jolloin reissun piti alkaa. Fyrkat kerättiin snadiin koteloon ja kaikki kundit diggas. Yksi matkustaja bamlas, että oli hiffannu yhden kundin menevän pelastusbotskiin koisaamaan. Kaveriporukassa oli Pera joka oli erittäin taitava bilikan korjaaja ja yhdessä autotallissa vaihdelaatikko korjattiin. Kundi oli tsörannu monta timmee ja kundit alko valittaa että tekis mieli safkaa kun skrabbis alkaa iskee boltsiin. Tämän jälkeen frogattiin snakarin hemmolta, että missä kohtaa Stokiksesta etelään ollaan ja kuinka pitkä matka on Helsingborgiin. Fiudella tsörattiin monta reissua Stadin paville joraamaan ja bööniä skotaamaan. LARS SJÖLUND EKS MINNAA 20 TSILARI 3/2012 Tsilari_taitto_3-12_4.indd 20 13.6.2012 14.14. Ensitöikseen piti slumbata fiude jolla reissu tehtäisiin, päädyttin Wolkkarin Kleinbussiin joka oli Ehon vanha pullaauto, johon duunattin penkit ineen jotta kaikki kundit mahtuis hyvin tsittaamaan reissun aikana. Päästäisiin ainakin himaan jos fyrkat loppuisivat reissun aikana
Oltiin monta päivää taas oltu reissussa niin piti päästä bytskaa kledjut ja samal tvettaamaan. Ainoastaan Tapsa rohkeni käyttämään friidujen palveluja hyväkseen. Saavuimme aikanaan Hampuriin ja mietittiin että illalla mentäisiin tottakai Reeperbaanille friiduja tinkaamaan, mutta oltiin senverran matkalla rähjäännytty että bastuun pitäisi päästä tvettaamaan. Olisihan aika noloa bamlata jälkeenpäin, et meidän Eurooppa-turnee päätty Stokikseen. Hämmästys oli melkoinen kun hemmo ilmoitti, että olette kohta Sundsvallissa! Oltiin tsörattu Stokiksesta pohjoiseen vaikka olisi pitänyt tsöraa etelään! Meinattiin vetää kuljettajahebee dunkkuun. Hetken funtsattiin jo paluuta Stadiin eli himaan, mut kunnia ei antanut periksi. Aamu koitti ja matka jatkui seuraavaan kohteeseen. Emme löytäneet skitulaa mistään jolloin Tapsa sanoi että tsöratkaa noitten proomujen viereen joita oli neljä rinnakkain, hän menee viimeisen proomun laidalle skeidaamaan. Etukäteen olimme saaneet tietää, että brenkku oli halvimmillaan tällä botskilla. Aamulla saavuttiin takaisin Stokikseen, Tapsa heräs ja kysy kun alkoi näkyä hausseja: joko ollaan Köbiksessä. Fiuden nokka kohti Stokista ja oltiin aika hiljaisia kundeja koko lössi. Belgiassa menin safkaamaan jonkinlaiseen raflaan ja huomasin paikallisen hemmon smörgarin päällä raakaa jauhelihaa ja slumppasin samanlaisen safkan. (Siihen aikaan emme tienneet huumeista vielä mitään). Eero duunaa alppitiellä rengasta kondikseen ja muut kundit tsiigaa vierestä. Samaan aikaan kun Tapsa tuli proomujen luota fiudelle tulivat paikalliset skoudet kyselemään, että mitä kaveri teki proomuilla. Saksa jäi taakse ja saavuimme Amsterdamiin yöllä ja aikamme tsörattuamme pitkin kartsoja ilmoitti Tapsa että hänellä on skeidahätä. Botskilla dogattiin bissee niin, että kaksi kundia olisi tsörauskunnossa kun saavutaan bryggalle Tanskaan. Reeperbaanilla tinkaus oli kova mutta kyllähän ne meitä vähän snadeina kundeina pitivät. Kaverit brenkkujonoon ja muistan, kun hienot leidit ostivat muutaman flindan punkkua tuliaisiksi. Illalla saavuttiin Helsingborgiin ja botskilla Svedusta Helsingöriin Tanskaan. Menimme raflan skitulaan ja hämmästys oli melkoinen kun skitulasta ei löytynyt skeidapönttöä mille olisi voinut tsitata vaan oli lattiassa blääkän jäljet, piti olla skarppina skitulassa skeidatessa. Tapsa ei kehdannut sanoo että se kävi skeidaamassa sköneen, jolloin skoudet tarkistivat meidän passit jotka olivat kunnossa ja sanoivat että teidät saatetaan stadista ulos. Skoudeauto saattoi meidät Amsterdamin stadin rajalle ja meidän vierailu oli lyhytaikainen kyseisessä stadissa. TSILARI 3/2012 21 Tsilari_taitto_3-12_4.indd 21 13.6.2012 14.14. Pigallelle päästiin illaksi ja kundit hävisivät kuin Lepotauko… Eero ja Sebe. Köbiksestä matka jatkui Tanskan eteläosaan josta menimme taas botskilla Saksaan. Brenkkulastissa Reeperbahnille Fiude parkkiin kun samanaikaisesti hiffattiin, et gasokassa oli förattu tai haihtunut. Tullimies yllätettiin rysän päältä Brysselissä tsiikattii vuoden 1958 maailmannäyttelyn tunnus, Atomium-niminen muistomerkki. Bastu löydettiin, löylyt saatiin ja kundit oli puhtaita friidujen metsästykseen. Seuraava mainittava pysähdys tapahtui Pariisissa ja suunta oli Pigalle josta oltiin kuultu monta stooria. Ensi kertaa elämässä skruudasin Tartar-smörgarin ja nykyään kun menen ulkomailla safkaamaan raflaan niin ainakin kerran skruudaan Tartan-pihvin. Kun tuli meidän vuoro, niin rohkeasti tsöpattiin kuusi flindaa brenkkua mieheen jotta reissun aikana ei brenkku lopu
Muutamat meistä vähän skakas tiukkoja mutkia. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Napoliin asti emme jaksaneet tsörata mutta olihan Roomakin hyvä kohde. Oltiin skujattu jonkin aikaa baanaa, kun prätkäskoude pysäytti meidän fiuden ja tuli pamlaa meille Italiaa mutta eihän me tsennattu mitä skoude halusi. Skoude totesi nopeasti olevansa skoude eikä mikään mekaanikko ja tsörasi matkoihinsa. . Sovittiin tsörausvuorot niin, että aina kaksi kundia valvoi kerrallaan jotta fiude eteni koko ajan kohti himaa. pieru saharaan kukin omalle taholleen. Leimat tulivat nopeasti passeihin ja näin oltiin siirrytty Italian puolelle ja vasta nyt alkoi olla lämmintä jotta tarkeni shortseissa. Roomassa ei saanut dallaa ilman kledjuja. Meidän siinä pyörää irroitellessa paikalle saapui prätkäskoude ja me hänelle selvitettiin meidän ongelma. Paluumatkalla Tanskassa eräs meistä alkoi funtsata että mihin meidän gasofyrkkien kotelo oikein oli haihtunut. Illalla muutamat kundit koisas rannalla olevilla penkeillä, koska meillä oli vain kahden hengen harjateltta matkassa ja oltiin koisattu bilikassa istuma-asennossa monet yöt. Pysähdyimme eräälle parkkimestalle ja irroitimme jalkatilassa olevan pahvin, sieltä hiffattiin alkumatkasta haihtuneet fyrkat. Yhdellä kundilla ei ollut fyrkkaa osallistua safkan skaffaukseen, mutta kun safkaan kuului myös alkukeittoa runsaasti tarjosimme hänelle myös safkaa. Aamun valjetessa kundit oli kasassa ja lähdettiin jatkamaan matkaa kohti Italiaa. Raflan isäntä tunnisti meidät härmäläisiksi ja saimme hyvän palvelun häneltä, koska hän oli aikanaan skönärinä käynyt Suomessa. Gasofyrkat hitattiin viime tingassa Sveitsissä funtsattiin, että nyt satsataan viimeiset fyrkat safkaan ja skruudataan kunnon sveitsinbiffit. Roomaan saavuttiin päiväsaikaan ja fiude parkkeerattiin striitin varteen. Joku kaivoi esiin yhden brenkkupullon ja yhden röökikartsan. Varafillari oli jääny tsöpaamatta sakussa koska fyrkat meni paljon tärkeämpiin puuhiin. Ekan kerran bilikan gummi poksahti alppeja ylittäessä ja ei muuta kuin skulaamaan tiepalveluun. Ei uskallettu tsitata biligassa koska rekkojen ilmavirta heilutteli meidän fiudea rajusti mutta fiude pysyi pystyssä. Tanskaan tultaessa tsörattiin epähuomiossa tullin ohi ja se aiheutti kovan härdellin. Oli mahtavaa päästä oikasemaan kunnolla koko yöksi ja joka kuudes yö sai koisata bilikan etupenkillä vaakatasossa. Pari iltaa tsiikattiin Rooman nähtävyyksiä ja päätettiin skujaa Välimeren biitsille Ostiaan. Italian rajalle saavuttiin yöllä ja kundit taas hakemaan stemppeleitä passiin – tullivirkailija yllätettiin vähän huonoon aikaan koska hänellä oli bööna yöllisenä seuralaisena. Hasse, Sebe ja Ade. Dokattiin brenkkua aluksi biligassa ja sen jälkeen dallattiin bisselle moniin rafloihin. Kelasin yhtä suurta liikenneristeystä biligajonossa ja yhtäkkiä jono pysähtyi liikenneskouden käskystä, mutta me ei hiffattu kyseistä komentoa ja jatkettiin matkaa. Nahka paistuu. Tullikubbe totesi, että teillä on kumminkin enemmän brenkkua ja röökiä, mutta tuskin ne Tanskaan jää kun olette härmäläisiä. Isäntä oli pelimies ja neuvoi meitä myös mistä löytyisi bööniä snadii korvausta vastaan. Lyonin kautta saavuimme alpeille ja edessä oli alppien ylitys, kyllä sai kääntää rattia serpentiineillä enemmän kuin tarpeeksi. Käski tsörata veke. Fyrkat alkoivat olla finaalissa ja aloimme suunnitella tsöraamista takaisin himaan. Ade, Eero, Närtsi, Lasse ja Hasse. Skoude hyppäs prätkän päälle, moikkas ja hävis maisemaan. Matkan aikana meidät aina sotkettiin hollantilaisiin tai saksalaisiin ja kun esim. Kundit lähti dallaa pelkät tsimmarit päällä tsiikaa Roomaa, mutta ei ehditty montaakaan striittiä dallata kun skoude vislas pilliin ja komensi meille kledjut niskaan. Fyrkat slyyttas Italiassa Skujattiin Torinon kautta Firenzeen. Firenzessä päätettiin mennä raflaan oikein kunnolla skruudaamaan. Tunkilla auto ylös, moottoritien varresta hitattiin tiilejä joista tehtiin teline siksi aikaa kun rengasta käytiin paikkaamassa. Ilo oli ylimmillään ja totta kai löytyneet fyrkat dogattiin botskilla matkalla Suomeen. italialaiset kuuli meidän olevan härmäläisiä saimme aina hyvän kohtelun. Oltiin tsörattu jonkin aikaa Torinosta pohjoiseen kun moottoritiellä meiltä bragas rengas taas. Kun saavuimme Turkuun niin tullimies avasi dörtsin ja kysyi kundeilta olisiko tullattavaa, niin vastaus tuli hiukan jurrisilta kundeilta, että kaikki brenkku oli päässä ja terveisiä Roomasta! Tullimies käski tsöraa nopeasti vege, Turusta skujattiin sitten stadiin ja todettiin reissun sujuneen kliffasti. Skoude heitti pillin ilmaan ja pani kädet silmilleen, kun samanaikaisesti tuli sivulta neljä kaistaa bilikoja meitä kohti, mutta ehjänä selvittiin. Tullikubbe pysäytti ja froogas ensin kahdella kielellä, kun emme olleet ymmärtävinään kubbe veti povarista suomenkielisen slaban jossa luki, ottakaa esiin brenkut ja röökit. Ensin monta timmee ylöspäin ja yhtä monta mutkaa alaspäin. ”Gubbe veti povarista suomenkielisen slaban jossa luki, ottakaa esiin brenkut ja röökit.” 22 TSILARI 3/2012 Tsilari_taitto_3-12_4.indd 22 13.6.2012 14.14. Ostiassa oli lämmintä ja tosi nastaa ottaa suulista biitsillä. Sakun ja Danskin välillä skiglaavasta botskista slumpattiin lopuilla fyrkilla brenkkua himaan tuotavaksi
Se oli snadina landella ollu oikee himofisustaja. Meil on semmoset longat verkot, ku lasketaan blosiksen mukaan – toinen tiputtaa yläja toinen alapaulaa. Lopulta saatiin hela lasti botskin pohjalle. Oli siin turskaa! Rantsus punnittiin. Mut ei se mitään! Vapunpäivänä tuli melkeen yhtä buli ja mä olin taas samal pitskulla lainaamas puntarii. Ku tulee jussi ja keskikesis, ni fisut painuu jonnekki omiin jemmoihin eikä niit saa sit fongattuu millään konstilla. Naapuri sano, ettei kantsi panna kovin monta verkkoo, jos vaik osuu parveen. Rannat raiku sen verran, et se duuni jäi siihen. Jo ennen skoileen lähtöö se oli käyny joella pyydykset tsiigaamas. Kerran kevätjäillä meinas lankomies tippuu jäälle pyrstölleen, ku samanlainen tsiigas avannost. Näit kalajuttui on vänkä muistella varsinki nyt, ku ei enää tartte niin hirveit määrii kerralla skaffaa. Mut mä en vieläkää oikeen snaijaa, et mitä meinaa vasemmalla ylöspäin, vaik mä oon melkeen kolkytä vuotta treenannu. Sillon ku viel nous turskaa, lähettiin kerran turskanpyyntiin. Landella snadina olin metskannu itekseni snadei särkii ja abborii ja joskus ollu messissä, ku pappa veti uistinta, mut siihen se jäiki. Monta vänkää juttuu on sattunu, ku fisustamist on kimpassa treenattu. Sitäkös me harrastelijat ois uskottu.” Tsilari_taitto_3-12_4.indd 23 13.6.2012 14.14. Meiän snadit kyl metskaa kaiket päivät, mut ne fisut on etupäässä mun kesyjä puuron skruudaajii eikä mitään soppafisuja. Ku niit lähettiin nostaan, mä luulin, et vodast nousee stenukuorma. Neki vehkeet se oli kuulemma melkeen kaikki ite duunannu. Meil ei ollu sillon viel kunnon puntarii ja mä menin sitä naapurist londaan. Sielt luonto hoiti ne parempiin suihin. Ihan alkuvuosina nous vappuaattona verkosta semmonen hauki, et meinattii lentää persuksille. Ei äijä jänänny sitä verkkoo ylös draisaa. Oli lopuks koukku kledjuis ja tippa linssis. Ja sit ne nostetaan niinku snarana. Mä en aluks snaijannu koko hommast mitään. Naapurit tuli porukalla sitä fisuu tsiigaan ja ihmetteleen. Fisuu nousi, ja mä kävin kovan skoilen. Se fisu paino yli kakstoist kiloo. On niit vonkaleit tullu senki jälkeen. Eikä sitä fisuu enää yhtä paljo nousekaa. Fisustaminen on meille nykysin samanlaist touhuu ku kaikki muuki vanhojen parien duuni. TSILARI 3/2012 23 SÖRKÄN FRIIDUN STOOREJA RAIJA TERVOMAA FISUJA P arhaat fisuajat alkaa oleen koht ohi meiänki rantsussa. Ite ku on kouluttanu, ei oo varaa sanoo muuta. Menee gamlal rutiinilla. Melkeen kolkytä vuotta sitte mut vihki kantapään kautta fisustamisen saloihin mun äijä. Vävypoika joskus skiiaski, et eksä nyt voi oppii rutsaan venettä sivuttain. Rutsaamal me niit rättejä aluks laskettiin ja aika mekkalal tultiin aina himaan. Aika hiljasta on viime vuosina ollu. Mä kuulemma oonki paras kalakaveri – yleeensä nykysin kans ainoo. Mut pitkää siimaa en laske! Sitä treenattiin yhen kerran. Sitäkös me harrastelijat ois uskottu. Ku saatiin bulimpi botski, verkoil fisustamisest tuli yhtä festii. Ku me saatiin oma landemesta, alko ankara fisustaminen. . Fisua yli viiskyt kiloo ja kilkkejä veneen pohja täys, ku osa fisuist oli jo delannu. Putsattiin ja savustettiin, minkä kerettiin ja loput pantiin yksalla biiteiks ja roudattiin lähisaareen. Pantiin varmuuden vuoks neljä. Nyt must tartti duunaa verkkofisustajan hanslankari. ”Naapuri sano, ettei kantsi panna kovin monta verkkoo, jos vaik osuu parveen. Se oli kuulemma ite väsänny katiskanki
Vadissa yleensä pestiin, vain lauantaisin käytiin yleisessä saunassa Eerikinkadulla. Tänään ajattelen kiitollisena vaikutteita, joita sain varhaisimmasta kasvuympäristöstäni. MAIJA-LIISA ITKONEN 24 TSILARI 3/2012 Kalevankadun friidu muistelee N äin juhlavuonna on hyvä muistuttaa, että Kustaa Vaasa käski aikoinaan ulvilalaisten porvarien lähteä perustamaan stadia. Äkkiseltään tuntuu, että asfalttipiha oli varsin vähävirikkeinen, mutta tietysti me keksimme vaikka mitä duunaamista sekä luvallista että luvatonta. Saunan kohokohta oli tietenkin portteri, jota silloin tällöin saatiin. Broidien ja naapurin skidien kanssa vappukledjuissa himakulmilla. Minä taas lähdin työn perässä 1972 Ulvilan kaupunkiin ja olen sillä tiellä vieläkin. Kuulimme usein sanottavan: ”Älä puhu sakilaista”. Talossamme asui myös ruotsia puhuva perhe, jonka välityksellä tarttui joku ruotsinkielinenkin sana muistiin.Erään pojan isä oli saksalainen sotilas, mikä seikka olisi ollut hyvä syy kiusaamiseen 50-luvulla. Vähitellen oli koossa niin paljon, että saimme kellot, nuken ja Mekanoja.” Tsilari_taitto_3-12_4.indd 24 13.6.2012 14.14. Vuosi on 1950. En voi skrivata slangia, koska se oli kokonaan kielletty kotona. Asuimme huoneen ja keittiön asunnossa kuten hyvin monet perheet tuolloin. Talossamme asui 2 juutalaisperhettä: toisen perheen vanha mummo jakoi kaikille talon lapsille pääsiäisleipää, jota en sen koommin olekaan skruudannut.Ei heitä huudettu jutskuiksi tai annettu muitakaan nimityksiä. Toisaalta luin jostakin, että kunnon stadilainen asuu landella helpottaakseen stadin asuntotilannetta, Joten… Muistelen tässä haikeana, millaista oli lasten elämä 1940–1950-luvuilla Kalevankatu 50:n pihapiirissä ja vähän kauempanakin reviirin laajentuessa. EKS MINNAA ”Pikkubroidien kaksostenvaunuilla keräsimme jätepaperia, lähinnä isän työpaikalta. Lapsia oli paljon. Tornin varjossa Meidän perheessä oli 6 henkeä: vanhemmat, isobroidi, 2 pikkubroidia ja minä ainoana friiduna. Kylpyhuonetta ei ollut, kraanasta tuli kylmää vodaa, oli puilla lämmitettävä hella. Tähän kyhäelmään tulee näin ollen vain slangisanoja sinne tänne, paljon on unohtunut 40 vuodessa. Venäjää kotikielenään puhuvalta ortodoksiperheeltä opimme heidän tapojaan
Vähän vastaavaa pelkoa herätti hotelli Tornissa sijainnut Valvontakomissio. Niin siinä sitten kävi kaikkien psykologian lakien mukaan, että törmäsin yhteen seipääseen ja koko narullinen valkoisia lakanoita rojahti maahan. Turvallinen lapsuus loppui. Minä sain olla avajaisissa. Siinä pihapiirissä opin myös vaikean anteeksipyytämisen taidon broidin kanssa. Tämä taisi olla ennakoivaa retkiluistelua ilman lisävarusteita. Vaarallisten harrastusten sarjaan kuuluu vielä eräs tapaus. Ei sitä silloin ajatellut mitään viemärin päitä ja sulakohtia. Vuosi on skrivattu fotariin. Sadetta jopa toivottiin. Suojelusenkeleillä oli kyllä sinä päivänä täysi duuni. Fillarilla päin tsilarin rouvaa Me olimme kaikki samanlaisissa ”merkkivaatteissa” kulkevaa porukkaa, kukaan ei erottunut joukosta vaatetuksen johdosta. Isonbroidin fillarilla ajeluharjoitukset päättyivät törmäyksellä tsilarin rouvaan. Me lapset kävimme vaikka kuinka monta kertaa katsomassa nonstopissa urheilupätkiä, joissa isä seisoi starttipistooli kohotettuna olympialaisissa. Saimme jännittää heidän puolestaan monta viikkoa, kun heitä kuulusteltiin. Kuvat takavarikoitiin ja ne jäivät sille tielle. Matka oli vähän pidempi ja sen varrella oli jännittäviä asioita, pikkufriidun mielestä jopa vähän liikaakin. Tietenkin se putosi lattialle ruokajonossa ja kuvat levisivät pitkin lattiaa. Minun piti tietenkin tällaisena liputuspäivänä harjoitella fillarilla ajoa broidin pyörällä ja tangon välistä. Tsilari se ei ollut useinkaan, poikkeuksia tietenkin oli, esim. Sateessa kastuneet paperit painoivat enemmän. Luvaton reissu paljastui kotona, kun mukana olleiden pikkubroidien (ikä 3 v.) damaskinpolvet olivat aivan pikimustat. Länsisatama oli vieressä ja sinne Kalevankadun jengi suuntasi matkansa silloin tällöin kielloista huolimatta. Sinne oikaistiin aina Ruoholahden villojen poikki. Kerrankin siinä seisoi tavarajuna, puomit olivat alhaalla, emmekä me malttaneet odottaa, vaan ryömimme sen alta koko katras. Hänen ei paljon tarvinnut huudella perunoita kaupattavaksi. Talon lapsilla oli erityisiä ystäviä pihapiirissä. Melkein joka päivä koko piha oli täynnä pyykkinaruja, joita tuettiin pyykkiseipäillä. TSILARI 3/2012 25 Kalevankadun skidit braijaa pitskulla. Opettajamme oli kieltänyt kiiltokuvien tuomisen kouluun. Vieläkin tuntuu nenässä ihana narsissien tuoksu keväisin. Tsilari_taitto_3-12_4.indd 25 13.6.2012 14.14. Kalevankadun jengi Jännittävää elämää oli myös pihan ulkopuolella. Vuoden 1952 olympialaiset merkitsivät perheellemme paljon, koska isälläni oli niissä kunniatehtävä: lähettää pyöräilijät. Muunkinlaisia tsilareitakin oli ja heille keksittiin kaikenlaisia jekkuja. pelottavaa niin, että joskus juoksimme koko kotimatkan iltavuoron jälkeen. Jouduimme ylittämään junanradan. Kokeilimme, kuka uskaltaa kiivetä rautaisia paloportaita korkeimmallle. luokat käytiin Lapinlahden kansiksessa. Yhden vaarallisen kilpailun muistan. Pikkubroidien kaksostenvaunuilla keräsimme jätepaperia, lähinnä isän työpaikalta. Siitä seurasi vaikea anteeksipyyntö ja lakanoiden viruttelu pyykkituvassa jääkylmässä vedessä Anteeksipyytämisen jaloa taitoa on sitten saanut harjoitella jatkossakin. Olimme myös katsomossa broidin kanssa vuoropäivinä. Siinä kohtaa Kalevankatua oli aina vaihdettava kadun toiselle puolelle, kun oltiin menossa simmaamaan Yrjönkadun uimahalliin. Kiltsikat jäi skoleen Koulu toi Kalevankadun jengille ihan oman maailmansa. 3.–4. ”Snellussa” oli vuoroluku eli iltavuoro loppui vasta klo 18. luokat käytiin Snellmannin kansiksessa Rööperissä. Oma kouluni oli lähellä: Lönnrotinkadun ja Manskun kulmassa ollut ”Jylla”. Pihalla kävi myös pihalaulajia ja -soittajia. Vähitellen oli koossa niin paljon, että saimme kellot, nuken ja Mekanoja. Niitä tuotiin kuitenkin ja minulla oli vihko, jonka taitettujen sivujen taskuissa kiiltokuvat olivat, vihko oli esiliinan yläosan välissä. Minäkin uskaltauduin friiduna, broidin isot perintömonot jalassa, kuudennen kerroksen kohdalle talvipakkasella. Suomen silloiset valtiolliset rajat opimme, kun erään perheen isä ja pikkupoika ajautuivat veneineen N:liiton vesialueille, Porkkalahan kuului vielä N:liitolle. Samoihin paloportaisiin kokeilin myös kielitemppua tietyin seurauksin. 1.–2. Välitunneilla friidut kävivät erilaista vaihtokauppaa: kiiltokuvilla, plastiikanpalasilla, jopa nypittiin villavaatteista pieniä lankanyppyjä. Isobroidi, minä ja ystäväni lähdimme Herttoniemen mökillemme skrinnaamalla jäätä pitkin. Me teimme sen hänen puolestaan ja saimme syöttää hevosta kuivilla leipäpaloilla. Lunta ei jäällä pahemmin ollut. Kivaa oli.. Meidän perheen lasten lapsuus päättyi 1956 isän yllättävään kuolemaan. Muistan joskus katuvalojen sammuneen koko Rööperistä; kyllä silloin pelotti suunnistaa kotiin. Veitsien ja saksien terottaja kierteli rappukäytävissä. Aloitimme urakkamme Paavalinkirkon luota rannasta ja onnellisesti päädyimme samaan paikkaan, tosin ystäväni luovutti kesken ja palasi bussilla takaisin loukattuaan jalkansa. Perunakauppias kävi hevosineen pihalla. samanlaiset vitsaukset. He osasivat vetää oikeasta narusta ja saivat meidät yhteistyöhön, milloin lumitöihin, klapisavottaan yms. Sitten jengi hajosi, kun osa meni kansalaiskouluun ja osa oppariin. Se on jo kokonaan toinen juttu! . Koko porukka sairasti kaikki mahdolliset rokot, sikotaudit yms. Perhe muutti Tölikään Manskun ja Sallinkadun kulmataloon 1955 ja kouluni muutti perässä kotini nurkille Minna Canthin kadulle 1957. Jätepaperin vastaanottopaikka oli Salmisaaressa, jonka kallioilla myös kuivattiin pyykkejä ja äiti ratkoi naapurin rouvan kanssa vanhoja vaatteita, joista teki meille lapsille ”uusia”. Oli nimittäin lukemattomia ostoja myyntiliikkeitä, epämääräisiä halkokauppoja, viinatrokareita ym. Kielto muistettiin taas jonkin aikaa. Polsan pariskunta
Näin meil Stadis! Sillon ku budjasin Korkiksel, kävin sienes sporal. Se loikki vikkelästi yli ja häippäs puuhu. En tarvii mökkii, vaan saan upeen merellisen luonnon ikään ku sivutuotteena tai bonuksena Stadis budjaamisesta. Siin patsaan ympäril on täydellisesti mun ristiselälle muotoiltu nurtsi! Just tää alkuperäsen ja tuunatun luonnon yhdistelmä sopii mulle. Stadis eläintenkin vaistot ja älli joutuu sen verran koetuksel, et ne kehittyy pakostaki; esmes liikennettä pitää oppia varoon. Se lyllersi tosi topakkana ja päämäärätietosena kadun yli Johiksen kyrkan nurtsille. Kybä vei ja toi! Siitäki irtos monet naurut työkavereiden kaa kun heitin lähteväni illaks skutsii jaagaa tattei. Ai etteiks suomalainen voi elää ilman skutsii. On mul havaintoo muistaki cityeläimist. ”Tää alkuperäsen ja tuunatun luonnon yhdistelmä sopii mulle. Ei ku nauttiin Stadin hienosta kesästä! . Ku pääsee nuuhkiin oikeeta meri-ilmaa, sielus sykähtää – tos on sköne ja sitä pitkin pääsis ihan minne vaa... Niiden poikaset on maailman hassuimman näkösii, ihan ku suoraa jostai piirretyst filkast! Höyhenboltsi honkkeleiden pitkien klabbien pääs. Joskus otan eväät (esmes täytetyn patongin ja snadin viinilekan) ja jonkin jännän kirjan; sit oikasen filtille Maila Talvion puistoon. Ja lokkien griinaus – se vaan kuuluu Stadiin. Ei tartte erillistä linturetkeekä tehä ku fogeleit on tarkkailtavaks asti. Sitä varten on Keskuspuisto, jonne multa Taka-Tölikan friiduna kestää tollaset 5 minsaa kävellä. Siilihän se. Siel oli kato kaskarit just noussu koisaamast ja joutu siilin aamiaiseks. FUNDEERAUKSIA PIRJO TUOHIMAA CITYLUONNON YLISTYS M ä oon monesti funtsannu ja ihaillu miten loistava Stadi on myös luontokohteena. Siinä me stondattii vierekkäi, orava ja mä; se tuijotti valoja tarkkaavaisesti etutassut koholla, ja kun valo vaihtu, lähettii kimpas ylittää katuu. Syksyisin saan salaisist tattimestoistani tuoreet sieniherkut pöytään. Tätä sä et varmaan usko mut vannon et juttu on tosi: mä olen kerran ventannu Naistenklinikan liikennevalojen vaihtumista yhdessä okrun kaa. Entäpä sköne ja kaltsit! Kaivarin rantsua tai Suokkii parempaa luudailuja piknikmestaa saa hakee. Mukavuusalueen voi ite säätää, juottoja tankkauspisteitä löytyy sopivin välein, ja yks juttu vielä: Stadin cityeläimistös esiintyy Järvi-Suomee merkittävästi vähemmän hyttysii ja muita ällöi öttiäisii, jotka haittais luontokokemusta. Kerran ku palasin jussii viettämäst Pihliksestä, dallailin sillosel kotikadullani Korkiksel myöhää (tai aikasi, miten sen ny ottaa) ja kuulin yhest porttigongist rapinaa ja tuhinaa. Mukavuusalueen voi ite säätää, juottoja tankkauspisteitä löytyy sopivin välein.” 26 TSILARI 3/2012 Tsilari_taitto_3-12_4.indd 26 13.6.2012 14.14. Meriharakat on mun suosikkei. Manskun Alepan tädit on ollu monesti moilasina ku oon näyttäny just hakemaani saalista ja ostanu vaan kretaa tattimuhennokseen. Mun suosikkilenkit on nykyää Tölikanlahden kierto ja Merikannonranta. Seurikseenki dallaan joskus, tsekkaan Tomtebon sinivuokot aina keväisin ja ostan mansikkajäden sillan kupeesta. Siel voi äimistellä paitsi staroi puita, myös hevosii, jotka mä käyn aina Ruskiksen haan aidanvierustal moikkaamassa. No ei voikkaa. Melkee kesyt joutsenet pitää pesää siinä, ja oon bongannu harmaahaikaranki Seuriksentien kaislikosta
MIKKO SEPPÄLÄ Ku Hannes luffas Suomen maailmankartalle Stokiksen olympiaskaboist tulee kesiksel kuluneeks sata vuotta. Ja loppusuoran osalt olympiaskabojen virallises buugissa pluggaa joteski tälleen: ”Ku 20 metrii oli maaliin, finski saavutti fransun ku alko puskee sitä baanan höögerikanttii et se ei pääsis ohi. Hannes vinnas maratoonin ja jätti lyhemmät matkat nuoremmille gaiffareille, niinku Nurmen Pavelille ja Ritolan Villelle. Se oli 168 senttii pitkä, paino 56 kiloo, ja lepopulssi oli 46. Seura oli Helsingin Jyry. SPORTTIKUNDI Stokiksen stadika heinäkuus 1912. Krigun takii kesti kaheksa vuotta, ennenku ne 1920 järkkäs taas olympiaskabat, Antwerpenissä. Muut jäi jo kolmen kilsan jälkeen. Se flyttas Jenkkeihi, muuras pilvenpiirtäjii, luffas ältsisti skaboi – ja vinnas melkeen aina ylivoimasesti. Skabojen kunkku oli Hannes Kolehmainen ku luffas pitkiltä matkoilta kolme kultaa ja samalla ”Suomen maailmankartalle”. Hannes oli kovas kondikses. Viikon kuluttuu Hannes vinnas viel maastojuoksun. Kaikki kolme broidii, Tatu, Viljami ja Hannes, skimbas ja luffas ja treenas ku jeevelit. Hannes on saanut mitskun kaulaan ja blumsterit knuburaan Svedujen kunkulta Kustu V:ltä ku stondaa korskeesti podiumilla. Vuonna 1952 se duunas comebackin, nimittäin Stadin olympiaskabojen avajaisis se stikkas eldiksen Stadikan torniin. Mut sentti sentilt Kolehmaine ohitti Bouinin ja dyykkas moleen ekana – ja vinnas kaikkie aikoje tajuttomimman, kovimman ja snygeimmän juoksuskaban.” Hanneksen aika oli uus maailmanenkka, 14.36,6. H annes Kolehmainen (1889– 1966) födas Kuopiossa. Veget treenas iha simona Sporttijengit kävi jo sata vuotta sitte kovaa vääntöö parhaist sporttaajist. Ja maalis hymyili vaa glaiduna et otetaaks uusiks. Se kirmas maratonin Ågelis toukokuus 1912 alle kahteen ja puoleen tuntiin ekana maailmas. Finaalis sil oli ekaa kertaa kova vastus, maailman parhaimpana pidetty luffaaja, fransmanni Jean Bouin. Se oli eka 15 minsan alitus koskaan, ja viel aika roisi alitus. Loppuaika 31.20,8 oli olympiaenkka, toiset hoippu kaukana peräs. Kymppitonni oli sille läpihuutojuttu. Bouin koetti spurttaa haneen, mut Hannes steppas ku skugga sen följys. Ku Hannes sinksas vuoden 1912 alussa porvarillisest HKV:st duunarijengi Jyryyn, se sai fudut duunista – raksan pomo kuulu Kisa-Veikkoihin. Juoksu alko ja nää kaks gaiffarii irtautu muista. ”Bouin koetti spurttaa haneen, mut Hannes steppas ku skugga sen följys.” TSILARI 3/2012 27 Tsilari_taitto_3-12_4.indd 27 13.6.2012 14.14. Täält lähtiki sitte armoton sakki Stokikseen, yli parisataa sporttaajaa ja komppania lehtimiehii siihen päälle. Finskit sai Stokikses kaikkiaan 9 kultaa ja tuli maitten välises skabas neljänneks svedujen, jenkkien ja engelsmannien jälkeen. Avajaisis finskit marssi stadikalle oman flaggan kaa, orkka skulas ”30-vuotisen sodan marssii” ja katsomo hurras: ”Hei! hei! hei! Suomi! Suomi! Suomi! eläköön! eläköön! eläköön!” Huutosakkii liidas Suomen suosituin viihdeartisti, kuplettilaulaja Affu Tanner (seki oli puoliorpo tvettaajan poika, raksoil duunis ja jyryläinen). Stokiksen sankari Ku olympiaskabat järkättiin 1912 Stokikses, Suomes hiffattii et täs on hyvät mahkut rummuttaa maailmalle Suomen sanomaa. Hannes ehti luffaa ulkomailla pari kertaa enne Stokista – 1911 se vinnas Lontoos neljän mailin skaban vaik se oli botskis laatannu pari päivää. Broiditki oli kovii sporttaajii. 18-vuotiaana Hannes sai muurarin paprut ja flyttas Stadiin – tääl riitti duunii. Tatu esmes steppas joka aamu jotai 40 kilsaa ja luffas parikyt kilsaa joka ilta. Ne bonjas myös levon, hieronnan ja safkan merkityksen – ne ryhty kaikki vegeiks. Se oli skraabannu kymppitonnilta, säästeli vissiin voimia femmalle. Heti seuraavana päivänä oli femman alkuerät, jotka Hannes hissutteli muita hitaammin. . Jenkeistä Antwerpeniin ja Stadiin Vaik telkkui tai radioit ei viel ollu, Hanneksesta tuli saman tien kansallissankari. Kolehmaine flyttas takasi Stadiin ja piti sitte sporttihandelii Kaisaniemenkartsal. Sen mude oli tvettaaja, fade oli kolannu
”Onnettomuudekseni. Kaiken kukkuraks se on myös fotaaja, jonka Stadi-aiheisia fotareit on ollut viime vuosina esillä näyttelyissä mm. Se on pitäny taidenäyttelyitä autotallissaan ja skulaa skebaa irkkumusabändissä. Piti olla aina viiden parhaan stadilaiskoulun joukossa. Jokainen muistikuva rakentaa osaltaan isäkuvan kokonaisuutta. Siitä tuli se idea.” Paasio budjaa nykyään Lohjalla ja kulttuuriharrastuksii riittää. Harri Paasion duunimesta on Kaisikses. Rikhardinkadun biblussa. Harri Paasio skrivas slangiksi – ja sai kunniamaininnan. Mä en oikeen viihtyny siellä.” Sitte Paasio petras ruotsin kieltään Porvoossa kansanopistos ja meni Soc&komiin Tölikaan pluggaa yhteiskuntatieteitä. Kerronta on vapautunutta.” Tsilari päätti ottaa selvää, mikä mies tää Paasio on. ”Se millä mä olen noi tekstini kirjottanu, ni sehän on 60ja 70-luvun nuorisoslangii, et eihän se oo samaa mitä oli Sörkässä. 28 TSILARI 3/2012 Harri Paasio ja muistoja faijasta P aasio födas Käpiksessä ja kasvo 60ja 70-luvun Niemenmäessä Mätäojan suistossa. Se oli hirveen suorituskeskeinen, tämmöstä hiostusmentaliteettia. Olikohan meitä joku 200 opiskelijaa. Ja sit ku se oli omassa rauhassaan siellä Töölössä se muodosti oman yhteisönsä, vaik se kuulu Helsingin yliopistoon.” Facebookin fragmentit Nää palkitut faijatekstit sai alkunsa sillai, et Paasio rupes ihan huvikseen skrivaa niitä Facebookiin. Kaverin hittas Kaisiksesta, Helsingin yliopiston koulutusja kehittämiskeskus Palmeniasta, jossa se toimii kirjoittajakoulutuksen suunnittelijana. Ku nuoriso aina haluu kehitellä semmost kieltä mitä vanhemmat ei ymmärrä, se on niinku protesti tai vastaliike. Onnee vaan Harri, toivottavasti saadaan pluggaa näitä viel lisää! . ”Se oli siihen aikaan uutta aluetta ja aika luonnonläheistä. Tsilari_taitto_3-12_4.indd 28 13.6.2012 14.14. Siten miten minä ne muistan. . Tsilari sai luvan julkasta Paasion tekstin, sen hittaa tosta viereiseltä sivulta. Ja niin sanottu Köyhien Stockmann, tämmönen varastomyynti. ”Se oli mukava, pieni korkeakoulu, kaikki opiskelijat ja opettajat tunsi toisensa. Me pikkupojat oltiin hirveen paljon ulkona, rakennettiin lauttoja, purjehdittiin niillä vanhempien kauhuks ja talvella hiihdettiin, kaiken maailman sotaleikkejä leikittiin. Meillä ei slangia kotona saanu puhua, mut sitte kavereitten kanssa tietenki. Muoto on hallittua ja kirjoittaja hyödyntää siinä toistoa taitavasti tehokeinona. ”Nuoriso aina haluu kehitellä semmost kieltä mitä vanhemmat ei ymmärrä, se on niinku protesti tai vastaliike.” STADILAINEN Slangiteksteillä kunniaa Valtakunnallisessa kirjoitusskabassa tsökattiin muistoja faijasta. Sit oli Toimelan siirtolapuutarha jossa jotkut kävi omenavarkaissa.” Hubikan skidit Paasio tuli stuiduks Muncca-nimisestä perinteisestä skolesta. ”Nehän on kaikki omakohtasii eli ne on kaikki niinsanotusti faktaa. Skaban järkkäs Kansanvalistusseura, jonka raati luonnehti Paasion tekstei näin: ”Kolmetoista muistikuvaa Faijasta koostuu pikku tarinoista stadin slangilla. Nykyinen Pikkuhuopalahti oli vesijättömaata, siellä oli lätäköitä ja lahtia suorastaan ja kaislikkoa ja pusikkoa. Sit pari sen kaverii pluggas niitä ja yllytti et olis tällane Kansanvalistusseuran skaba, et lähetä sinne nää tekstit. Suurin osa noista ‘Muistikuvista’ on teini-ikäisen muisteloita, mä halusin tuoda sitä lapsen näkökulmaa, sen vuoksi mä halusin kirjoittaa sellasella kielellä, mitä mä puhuin silloin. Hubika oli skidien reviiriä. Sit oli romuvarastoja niinku Hernesaaren Romu. Kauhee koulu. Mä oon viehättyny semmoseen fragmentaariseen kirjoittamiseen, mä teen aika semmosii tiiviitä tekstejä, muutamalla virkkeellä pyritään kertomaan tarina.” Paasio bamlaa korrektii yleiskieltä, mut skrivas juttunsa slangiks
Faija vastas: "En oo, eihä se oo tavalliste ihmiste vika jos niil oon dorkat pomot." Faija oli 60-luvun alus duunireissul neukkulas. Todistettavasti Faijan suku on bunkannu Härmäs ainak jotai 400 vuotta. Vaik sä alat näyttää sun faijalt, kaikki se mikä on sun sisällä on sua." . Mutsi sano et sil on kans ikävä. Mä näin duunipaikan oven ikkunassa Faijan kuvajaisen ja hätkähdin. Mä olin snadina kundina faijan kanssa Mansessa Pyynikin näkötornissa. Ku mä lähdin sairaalasta mull oli jotenkin kevyt olo ja hyvä fiilis. Kolme viikkoo ennen kuolemaansa se kysy multa: "Ootsä onnellinen?". Ku se tsiigas alas, se näki et klabbin yli kulki miinan laukasulanka. Must se tuntu paljo pahemmalt ku rangastus. Siit tuli verta. Mä kysyin Faijalt et eiks se oo sloboil vihane ku se joutu flaidaan niiden kans viis vuotta. Faija vei mut ja mun serkun 60-luvun puoles välis tsiigaan Moskovan suurta sirkusta vanhaan Messuhalliin. Fogeli jäi mut faijaa ei enää oo. Faija sano "Okei, mä uskon sua.", vaik se ei aluks digannu siitä et mä meen naimisiin itteeni vanhemman leidin kans. Ku mun mutsi näki mut spiidaamas yhten iltan, se kysy et onks mul ikävä Faijaa. Mä olin ylpee Faijasta. Faija bunkkas nuorena kundina Mansessa. Kolmetoista muistikuvaa faijasta HARRI PAASIO F aija stikkas snadina kundina Mansessa 20-luvulla stemarilla närheä, joka delas kertalaakista. Ehkä sen takii mä en diggaa korkeist mestoist vieläkää. Faija skagas mut isoisä vei fogelin täytettäväks. Närhi stondaa vieläkin mun mutsin kaapin päällä. Jos se olis dallannu niin mua ei olis. Yks lähel stondanu donna näki tilanteen ja tempas mut ylös. Mua hatutti ku Faija ei ehtiny pelastaan mua. Faija oli tiedusteluredulla Jatkosodassa Itä-Karjalassa. Vaik faija piteli tiukasti kiinn mä skagasin helvetisti. Mä stikkasin snadina kundina vahingos Faijaa tsebakeihäällä boltsiin. Yks frendi lohdutti: "Näin meille käy itse kulleki. Mä griinasin. Mä olin joskus 60-luvun alus Faijan kans tsimmaamas Munkan rantsus. Kerroin frendeille. Faijaa ei oo, Pispala on, mut punaväri on feidautunu. Faija nosti mut stondaamaan tornin kaiteelle. Mä vastasin ykskantaan: "Eihä sul voi olla sitä ikävä, eihä se oo sun Faijas." Mun riparifrendi kysy: "Onks sun faijas ulkomaalanen?". Mä dallailin vedes, yhtäkkii mä otin lipat, flygasin taaksepäin ja upposin. Mä tsiigailin ilmakuplien läpi sinist taivast, soolberii ja pääskysii. Siel oli muun muas sikoja, jotka tsöras polkufiudel. Faijaa ei oo, eikä niit sikoja, mut mä, serkkupoika ja Suuri sirkus ollaan. Viel 30-luvul tilanne oli niin kiree, et ku faija ja sen frendit dallas partiokledjuissa "punaisessa" Pispalassa nii aitojen takaa stikattiin niitä stemareilla. Yhtäkkii sille tuli kumma fiilis, et pitää pysähtyy. Mä olin hoo moilanen, kaks vuotta vanhempi serkku otti iisimmin. Nykyskidien mielest tsöraavat siat olis varmaan next to nothing. Ne oli uskomattomii ridaajii. Faijaa ei oo, mut Pyynikin torni ja mä ollaan. Faija makas Hyksissä sairastamas syöpää. 70-luvun alus Suomes oli viel niin vähä mamuja, et Faija kävi ulkomaalasest ku sillä oli musta, kihartuva fleda ja vähä kyömy klyyvari. Vuodet kuluu ja mun ulkomuoto muuttuu. Mä vastasin et kyllä, olinhan mä menos naimisiin parin viikon päästä. Mä kävin Faijan kans 60-luvulla tsiigaamas Laakson kentsul Donin kasakoit. Mä luulin et nyt tulee koivuniemen herraa, mut faija olikin vaan surullinen siit, et mä olin niin dorka. TSILARI 3/2012 29 Tsilari_taitto_3-12_4.indd 29 13.6.2012 14.14. Mä kävin Puolustusvoimien lippujuhlapäivänä 2011 stikkaamas Faijan haudalle Hietsun veteraanilehtoon puketin sinivalkosii blumstereit. Mä sanoin et on
. Siin sällit röökasivat ja roolasivat fenareista kaikkia hikistä. Väliaikana mä blukkasin ohjelmaa niin ettei se gäissä honannu ja me tsiikattiin kuvat loppuun. Ja Kaltsi skiiasi viel: mä meinasin frekata siel lafkassa et ootteks te niin puutteessa kun tuutte sparkkailemaan. Mä alon kriinaan kun silloli niin skode nesa. Sillon tuli Kaltsi ja sparkkasi takaa päin sitä sääreen niin et se kantrasi. Mä kaveerasin et: tiedättekö onks Kalevassa kivat kuvat. Mut kun me Kaltsin kansa duskittiin himaan koisimaan, niin mä frekasin Kaltsilta et menek sä täräykselle. Mä olin ennen menny sinne pommilla ja se vahti pekka tsennasi minut. Sit se vage tuli kyttäämään kun sieloli himpun fodea et se kivasti kuuli. Siihen tuli sit yks slusi mut se osas kivasti puhua. Kyll sillon oli kivaa. Siin ovella oli oikein jonossa sälliä ja yhel snaidulla sällil oli käyrä spiku jolla sai skidesti oven auki. Mut se toinen alko sparkkaan mun tsenguihin ja sit aina kaveerasi: anteeksi ja kyttäsi mua ja kriinasi niin vilt. Ei se kuulu sussuille tykö et mennä ensiksi sälleille kaveeraamaan. Mä etuilin ja kyykin sisään eikä se gäissä hokannu kun oli pimeä. Sit se tokkasi minut ulos ja mä menin ampumaplaanin puolelta varauloskäytävästä sisään. Kyll se tavallisen skide oli mut ei mullollu fyriä. Siel ei ollu muita kun pari blediä ja hikisen näkösiä gäissiä, jotka divasivat rapakaljaa. Mä tietenki skiiasin et kyl mä tuun ja mentiin Fenkkuun kun sieloli jännää, Väiski oli käyny et se tiesi eikä se bykää. Kaltsi slumppasi pilijarit hugin platsille ja me kyykittiin sisään vain se ovi Mikko ei ollu siinä sillon, siinoli yks sälli. Ei tommosten jenttain kans viitti mennä kun tulevat ensiksi. Sielt uloskäytävästä tuli sälliä pommilla ja menivät sittaan kurran platsille hienosti vaan niinkun meki, mut ne röökäsivät ja alkovat flaidaamaan. Mä meinasin tvärt koikkaa mut en mä oikein hirvannukun se puristi et teki kisaa ja se oli vanha bisi. Se oli vilt snaidu vaikka silloli buli sheki. Ja niin me alettiin roolaamaan Kaltsin kans niille ja duskittiin koko illan stadilla ja tehtiin täräys Juoksuhaudan kulmaan. Me tsiikattiin sit ja sieloli jännet kuvat. GAMLA SLANGI LAUKKI Kun Kaltsi ja mä oltiin levarissa S illon kun Kaltsi oli souvissa Nikulla kun siellä oli sotajoppia ja duunattiin pommia, niin se yks kerta kaveerasi mulle kun mä duskisin himaan ett ek sä tuu leevandeen, mä kyllä biffaan. Siloli vilt buli tikru kun se trokasi sen figustaan. Kaltsi meni kyttään et onk siel leffassa paljo fodea ja mä staijasin siin ja venttasin. Sittasin Kaltsin viereen ja käännin tsubun Röpan kantille. Tsilari julkasee vanhan slangitekstin keväältä 1918, vallankumouksen ajan Stadista. Se oli sillon saanu vilt bulin liksan ja silloli huisisti fyanaa. . Mut se meinas alkaa koikkaan tvärt mua. Me roolattiin Kaltsin kans eikä tsiikattukaan. Se oli himpun tuurissa ja töftasi tenulle ja kaveerasi: et sä sälli slumppaa tikrua. Ne oliki kivan näkösiä sussuja. Me kyykittiin sit vek ja mentiin kyttäämään Titskun porttariin kun siin yks mude trokasi fibeliä. Kun me siel sitattiin liiten, niin sinne tuli kaks flikua semmosia snaiduja ja sittasivat samaan pöytään. Se kaveerasi et en mä mee eläkä mee sinäkään. Ja kait se Kaltsi sen kivammin tietää kun se on buli sälli jo. Mä kaveerasin et mitä sä tahot siit, se sano triian. Kun se honasi et mä siin sittasin niin se heti otti raisusta ja lähti föraamaan vek vaik mä kuinka kaveerasin et mä oon slumppannu libarin se vaan skiiasi et kyl mä sinut tsennaan, jos sä viel tänne tuut niin mä tokkaan motoon. 30 TSILARI 3/2012 ”Kun se honasi et mä siin sittasin niin se heti otti raisusta ja lähti föraamaan vek vaik mä kuinka kaveerasin et mä oon slumppannu libarin se vaan skiiasi et kyl mä sinut tsennaan, jos sä viel tänne tuut niin mä tokkaan motoon.” Tsilari_taitto_3-12_4.indd 30 13.6.2012 14.14. Mut kyl me kans lähettiin lata ta taa ja tsupattiin Linjoille ja mentiin yhteen hikiseen lafkaan porkalle. Tämä ”sakilaispräntillä” skrivattu stoori on julkastu punasen kansanvaltuuskunnan hallitsemassa Stadissa Kurikka-pilalehdessä vallankumouksen aikaan 15.3.1918. Sit mä kyttäsin sitä ja mua kriinatti. Mäkin honasin et kyl sen kansa pääsis tutuksi
SPORTTIKUNDI Kurre Mattsson tositoimissa. Kun sitten urheilu alkoi kiinnostaa, niin piti hittaa laji, mikä nappais. Tämä etenikin sitten loppuotteluun ja hopealle. Moskovan 1963 EM-joukkueeseen kutsu kävi taas. Ja kun kundit vielä skaffas kimpassa burkkarin, niin sali pääsi snadisti unohtumaan. Yks kerta kun tsitattiin borkalla, mä stikkasin klassisen Kurrelle: – Paljon sulla on painoa päällä. Mä jatkoin kuitenkin: – Sitten voidaan skruudaa vielä baislarit. Intoa ja lahjoja oli, poikapäiviltä 1954–55 irtosivat voitot. Eikä se flöitannu. Nyt seura oli Helsingin Atleettiklubi. Vastaan nousi James Lloyd, Rooman välisarjan pronssimies. Syksyllä 1957 kuitenkin blode veti tkaisin hien döngaiseen kehään ja hanskojen mäiskeeseen. Tokiossa Kurre nousi kahdesti kehään Suomen flagu rinnassa. Tulokset näkyivät jo seuraavana vuonna: nuorten Suomen mestaruus sarjassa 63,5 kiloa. Nyt arpa stikkas kohdalle skroden skottimainarin, Andy Wyperin. Vastus vaan koveni EM-edustusten myötä. – Ei voida, aamulla on punnitus. . K urre pyöri skloddina Gresassa ja teki kaikenlaista skoijia, mitä nyt kundit siinä iässä duunaa. Ja tietysti oli maffia tulla takaisin Stadiin voitto fikkassa. Vuonna 1961 stoge traisas Belgradiin kahta Stadin kundia: Kurrea ja Purtsia. Vuonna 1969 hanskat joutivat sitten naulaan ja säkkiä hakataan nykyisin Ringside Clubilla Stadikalla ja bokrauksesta bamlataan Veteraaniknekkaajien ja Stadin Slangin miitingeissä. Kaksi arvokasta skalppia Kurren vyölle: Ruotsin Stig Walterssonin ja Tanskan Tom Bogsin. Kansainvälisissä kehissä Maaotteluedustuksia kertyi kuusitoista – vastassa mm. Olympialaisten jälkeen Risto Luukkonen tuli bamlaamaan ammattilaisurasta ja 1965 Kurre oli valmis kokeilemaan. Seuraavana vuonna toteutui jokaisen sporttaajan unelma – olympiaedustus. Kahtena seuraavana vuonna mitskut kirkastuivat kultaisiksi. Kurre griinas, että Pekka kniibas aina kun lekalla, oli matsi tai sparri. Kurre tökkäs mua pötsiin ja blikkas öögaa. Eka kierroksella kukistui Etiopian skrama Bekele. Piirit olivat vanhastaan tutut: sparrailuja Pentti Rautiaisen ja Pekka Kokkosen kanssa. HEKA MÄKINEN Kurt Mattsson – olympiabokraaja Gresasta Heka Mäkinen kertoo Kurre Mattssonin nyrkkeilyurasta. TSILARI 3/2012 31 Tsilari_taitto_3-12_4.indd 31 13.6.2012 14.14. Flygge vei Stadin kundeja Kauko-Itään: Kurre, Purtsi, Jomi Limmonen ja Börje Karvonen. Vastus oli tiukkaa, piti finstaa Tarmon Ilmo Lindqvist ja Turun Vihtori Pöyhönen. Matsi meni britin piikkiin niukasti 3–2. Oli snygiä reissaa vähän kauemmas, skujaa dörtsittömässä busassa pitkin Saharaa kamelien seassa. Piitulaisen Ykä budjas samassa talossa ja kulmilla oli bokraamisen jo aloittaneita – siinähän se sitten olikin. Yleisessä sarjassa tuli pronssia vuonna 1961. Se paineli hetken olematonta magaansa ja sanoi: – Nafti seitenviis. Atleettiklubi treenas Salmisaaressa Eka seura oli Viipurin Nyrkkeilijät ja treenit Stadikan salilla. Ruotsi, DDR, Tshekkoslovakia ja Egypti. Sitten fotoon tsimmaili friidut ja Blunkan jortsuskole. Nyt oli bodia tullut sen verran lisää, että sarja oli 71 kiloa. Rooman olympiakävijä Viljo Aho oli vielä Kurrelle liian kokenut. Treenitilat olivat Salmisaaressa, ihan Gresan naapurissa. Toisella vastassa oli juoni puolalainen Grzesiak, joka jatkoi pronssille. Molemmat shingras ammattilaisina Ringin listoille. Hanskat naulaan Paidattomana otteluja oli kaikkiaan kolmetoista. Joku koomikko on joskus sanonut, että nyrkkeilijän tsennaa siitä, että se flöittaa aina painonsa. Vuonna 1963 irtosi Pohjoismaiden mestaruus Messuhallissa
SKS 2012. Sota-ajan saksalaisten ”Schlagereiden” jälkeen amerikkalainen musiikki ja varsinkin elokuvat tunkivat nuorison tietoisuuteen: Bill Haleyn Rock Around the Clock -filmi sai ensi-iltansa vuonna 1956. Lukujen alkuun on sijoitettu otteita Hannu Toikkasen Töölö-kronikasta, joka on myös kokonaisuudessaan kirjan liitteenä: ”Nokka räässä, villasukat märkinä, lapaset lumikokkareissa / kiirehti poika puolijuoksua Ilmarinkadun / rappuun ja tunki kädet patterinkolojen lämpöön./ Rapussa haisi kaali ja halstrisilakat.” . TSILARI SUOSITTELEE HYKERRYTTÄVÄ MATKA TÖÖLÖN HISTORIAAN T öölön kehitystä ja tunnelmia sykähdyttävästi kuvaavassa teoksessaan Töölön kundien Stadi Ervo Vesterinen maalaa esiin muistojen taulun, joka liikuttaa ja viihdyttää. Vaikka nostalgia kultaa muistot, kirjasta kuvastuu myös selviytymistaistelun realismi. Tsilari_taitto_3-12_4.indd 32 13.6.2012 14.14. – – Kerran duunattiin kokonainen fiudestidi sporakiskoille Tubitalojen kohdalle. Sodan kauhut olivat lapsillakin vielä tuoreessa muistissa, joten ahdinkoa lievitettiin sotaleikein, ”jysärien duunaamisella”. Siinä meni kyllä taas yksi hieno leikkipaikka, mutta ehkäpä se yhteiskunnan kannalta oli hyvä asia. Näin kertoo Arno Soisalo: ”Fiudestidit, joilla sytytettiin häkäpönttöfiudejen häkäpöntöt, olivat myös haluttua kamaa erilaisiin paukutteluleikkeihin. Lasten kasvaessa katuleikit vaihtuivat hengailuksi ja musiikin kuunteluksi. Tietokieli on yleiskieltä, muistot usein mitä rehevintä slangia. Vesterinen asui sodan aikana ja sen jälkeen Ilmarinkadun ja Arkadiankadun kulmatalossa. Ympäristö oli vielä keskeneräinen, joten joutomaita, kuoppia ja rakennusjätekasoja käytettiin seikkailuihin, majojen rakennukseen ja piilopaikkoina, kun talkkari ajoi takaa. Me lähdettiin välittömästi hatkaan Alppiksen bärtseille Slalom-mäen suuntaan.” Sota-ajan jengimuodostus sekä sodanjälkeinen terveydenhuollon kehitys ja sairaaloiden nousu Töölön alueelle on seikkaperäisesti kuvattu, sekä valokuvin että aikalaismuistoin. Ku spora skujas sen yli kuulu hirvee smettis. Kokonaisuus on Jaana Tarsan kauniisti taittama. Perhelääkäreiden vierailut kodeissa olivat yleisiä, ja rokottamiset alkoivat ehkäistä ennen niin yleisten kulkutautien vaaraa. Kirja luettelee liitteessään Töölön kaikki ”levarit” ja kertoo niiden historian. Elokuvateattereista tuli kotinurkkien jatke, ja niissä käytiin jopa useita kertoja viikossa. Ajankuva ja näkökulma on nykyihmiselle huikaiseva: huomaa ihmettelevänsä, kuinka nopeasti kaupunki onkaan kehittynyt ja kuinka paljon ongelmia olemme selättäneet. Olympialaiset olivat jo kansainvälistäneet Stadia, ja nyt alkoi nuorisolle ihan uusi aika. Hän on käyttänyt mm. Siispä lasten oli leikittävä paljon ulkona, ja tätä ”braijaamista” kuvataan verevin sanakääntein. Tarsa myös vastaa graafisesta suunnittelusta, jossa valokuvat, vanha Tölikan kartta ja proosarunot asettuvat itsestään selvästi paikoilleen. Sitten tulee mieleen mitä olin nähnyt siellä.” Vesterinen rytmittää taitavasti informatiivista aineistoa ja muisteluita, niin ettei lukijan kiinnostus herpaannu. kirjoituskilpailun ”Helsinki – Stadini” aineistoa, samoin useiden helsinkiläisten muisteloita sekä valokuvia. Kaupungin desinfektioyksikön, ”Koleraparakin” tilalle rakennettiin Kauppakorkeakoulu. Kuski duunas bromsit botneen heti ja ryntäs ulos tsiigaa mitä tapahtu. PIRJO TUOHIMAA ”Glamour-tunnelmaa henkineistä teattereista on enää väkevät muistot jäljellä.” 32 TSILARI 3/2012 Ervo Vesterinen: Töölön kundien Stadi. Noista glamour-tunnelmaa henkineistä teattereista on enää väkevät muistot jäljellä: ”aina, kun kuljen tiettyjen paikkojen ohi, ajattelen tai taidan mainita mahdolliselle vieressä kävelijälle, että tässä oli ennen elokuvateatteri. Suuret punatiilitalot nousivat asfaltista korkeuksiin, mutta asunnot olivat usein ahtaita ja pieniä
Leikkikenttien vanhoja laululeikkejä. Ja vaik kniigas on jotai nelkyt stygee ja yli sata sivuu, ni se on kevyt ja sillai lerppana, iisi kantaa messissä ja iisi käyttää. Osa näistä on kyl paljo paljo vanhempii. Ja joka aukeemalt hittaa nastan foton joka usein ikäänku bamlaa sen biisin kanssa. TSILARI SUOSITTELEE MIKKO SEPPÄLÄ NASTA KNIIGA S tadin Slangi ry:n yks perustehtävä on, niinku se on skrivattu tän jengin sääntöihin, taltioida, tutkii ja vaalii Stadin leikkiperinnettä. Tarttuviks biiseiks osottautu varsinkin ”Kotini on Riio Raa”, ”Keisari, rouva ja pikku, pikku prinssi”, ja tietysti ”Hura hura häitä”, jonka esikoine oli jostai gartsalt ehtiny jo kekkaa, tietysti snadisti eri sanoilla kun mitä buugissa tai miten mä sen minnasin. Sitä voi käyttää … On meillä nasta täti (SKS 2011) on kokoelma sellasii laululeikkei, joita Stadissa on braijattu ainaki 1960-luvulta nykypäivään. ”Tästä ei kniiga paljon parane.” Tsilari_taitto_3-12_4.indd 33 13.6.2012 14.14. Toim. Lisäks on saatu artikkelit parilt tutkijalt ja hitsin hieno kuvitus, jonka on naarannu esiin Tuomas Myrén Kaupunginmuseosta. Tätä puolta ei vissiin o slangijengissä ältsin paljo toteutettu muuten ku näytösluontosesti sen jälkeen ku Tervomaan Raijan kasaama buugi Stadin skloddit braijaa (Edico 2000) ilmesty. . Kniigan esipuhees pluggaa näin: ”Laululeikit jos mitkä voivat yhdistää eri sukupolvia ja tuottaa yhteisyyden kokemuksia sirpaloituvassa maailmassa.” Ja tosi on. Ois ollu haadii pluggaa enempi siitä, miten nää biisit on muotoutunu, mistä melodiat on napattu, millon noi tekstit on muotoutunu ja onks ne kulkenu maasta toiseen. …mä testasin! Sitä mä kyl vähän ihmettelin, ei miten nää kaikki biisit – jotain yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta – on merkattu ”trad”. Joka stygen kohdalla on soinnut ja melodiat, leikkiohjeet ja lisäks anekdoottei siitä, miten sitä braijattii. Mut nyt on pullahtanu ilmoille uus kniiga, jota voi lämpimästi suositella kaikille joita tää aihepiiri yhtää kiinnostaa. Juttu on vaa nii, et leikkikentsujen laululeikkivihkoi vuosilta 1962 ja 1969 on jääny jemmaan, ja sitte nykysempinä aikoina leikkitutkijat on ruvennu tallentamaa tätä perinnettä. Siin ois savottaa jolleki. Himassa ku mä paukuttelin näitä pianol noin niinku testimieles ni skidit rupes pian shungaa meges. TSILARI 3/2012 33 On meillä nasta täti. Se on nostalginen fotopläjäys skideistä Stadin pitskuilta, pudeista ja kentsuilta. Mut kai se on nii et tätä puolta ei o vielä nii tarkkaan tutkittu. Liisa Helenius ja Jussi Hynninen. SKS. Braijit ja shungit on koonnu pitkän linjan leikkitäti Liisa Helenius ja toimittanu buugiks nuorisotyöntekijä Jussi Hynninen. Helsinki 2011. Täst ei kniiga paljon parane. Nyt ku ne osaa noi styget ni varmaan me ruvetaa seuraavaks niit braijaamaa
Monet laivat seilasivat lautalla kelluvan miehen ohitse, kunnes vihdoin 27.3.1953 Tiira havaittiin englantilaisesta Alendi Hill -laivasta ja nostettiin merestä. OlliBull selvittää stadilaisten kohtaloita Ranskan muukalaislegioonassa. Singaporesta Ensio pääsi suomalaisella Wiima -nimisellä laivalla Stadiin. Myöhemmin, kun Tiiran joukko-osasto oli norjalaisella Skaubryn-nimisellä laivalla matkalla Indokiinaan, hän päätti ruotsalaisen Fred Ericssonin kanssa ottaa hatkat Ceylonin saaren kohdalla. Ensio pysyi kuin ihmeen kaupalla hengissä 32 vuorokautta satunnaisten sateiden, onkimiensa pikkukalojen ja merikilpikonnasta saamansa ravinnon avulla. Legioonalaisten lisäksi Ranskan joukoissa oli afrikkalaisia siirtomaa-armeijan sotilaita ja ranskalaisten puolella Tsilari_taitto_3-12_4.indd 34 13.6.2012 14.14. Myöhemmin Tiira jäi laivasta Ranskassa ja värväytyi neljän kaverin kanssa legioonaan kesäkuussa 1952. Löydettäessä normaalisti 60-kiloinen Tiira painoi hiukan yli 25 kiloa. Merivirta kuitenkin kuljetti lautan avomerelle. Kaverit hyppäsivät mereen pienen omatekoisen lautan kanssa tarkoituksenaan meloa maihin Sumatralle. Muutaman viikon nälässä riutumisen jälkeen Ericsson menehtyi ja Tiira joutui tuuppaamaan ruotsalaisen haiden ruuaksi. Dien Bien Phu Vuonna 1954 kenraali Christian de Castriersin komentaman legioonalaisten Indokiinan joukko-osaston miesvahvuus oli 13.000 soturia. Sanontahan kuuluu: ”Jokaisessa suomalaisessa baarissa on yksi legioonalainen”. STADILAISIA OLLIBULL ANIKARI 34 TSILARI 3/2012 Stadin legioonalaiset OSA 2 S uomalaisista karkureista tunnetuin lienee Ensio Tiira, joka otti pitkät vaimostaan ja pestautui Stadissa Vappunimiseen laivaan päästäkseen suuriin seikkailuihin maailmalle
Unelma hopeasiivistä vaihtui syytökseen karkuruudesta ja eliittijoukot kurikomppaniaan. Saharan ruumista ei ole luovutettu useista yrityksistä huolimatta Stadin multiin, äitinsä ja mummonsa viereen. Yhtä hyppyä vaille hopeasiipiä legioonalainen onnistui töpeksimään itsensä kännipäissä putkaan ja niinpä siivet jäivät tyngiksi. henkilön, mutta koska tyyppi oli tuntematon, hän pyöritteli päätään. suomalaisten hengen. Legendaarinen Per ”Sahara” Andersson oli jo nuorena viety rikkinäisestä kodista koulukotiin. Sahara päätti ottaa hatkat. . Sahara matkusti 2000-luvun alussa Thaimaan Pattayalle viettämään leppoisaa eläkeläisen elämää. Vietnamin joukot käsittivät 37.000 miestä, joista 7.900 kuoli ja 15.000 haavoittui. Sotahommat hän klaaras mallikkaasti, mutta joutoaikoina taipumus hankkiutua vaikeuksiin iski jälleen ja Sahara tuli iskeneeksi syntyneessä kapakkatappelussa legioonan sotapoliisin tajuttomaksi. Kuvat ja lähteet: Kari Kallonen: Leijonalegioona (Revontuli) Petri Sarjanen: Sahara, palkkasoturi Per Andersson (Revontuli) Björn ”Nalle” Abrahamssonin haastattelu Langanlaiha Ensio Tiira on vihdoin hitattu skönestä. Geneven aselevon sallima vankien vaihto pelasti mm. Matkustamiseen ei ollut juuri mahdollisuuksia. 70 %. Niinpä edessä oli joko pako tai vankila. Pian hän kuitenkin kyllästyi turistikeskuksen hälinään ja muutti Koh Changin saarelle, pikku kalastajakylään. Armeijan hän selvitti mallikkaasti, suoritti aliupseerikoulun ja olisi jäänyt kapiaiseksi, mutta hepun historia oli liian tahrainen. Monia stadilaisia nuoria miehiä on palvellut Ranskan muukalaislegioonassa, mutta tarkkaa lukua ei ole tiedossa. Alan äijillä on sanonta: ”palkkasoturit eivät kuole koskaan, he vain järjestäytyvät uudelleen”. Tavattuaan pakomatkalla pari belgialaista kaveria syntyi ajatus ammattisotilaan jobista Belgian Kongossa. Per ”Sahara” Andersson järjestäytyi uudelleen Koh Changin saarella 9.4.2011. Intin jälkeen hän suuntasi satamaan ja pestautui merimieheksi. Mukana oli mm. Pako legioonan kurikomppaniasta itävaltalaisen vankitoverin kanssa Marokon puolelle oli mieletön ja epäonninen seikkailu, joka päättyi yhdeksäksi kuukaudeksi takaisin Compagnie Diciplinaireen. Kurikomppania mursi useimmat, mutta Anderssonista se teki entistä kovemman. Sahara pärjäsi legioonassa niin hyvin, että pääsi aikanaan laskuvarjojääkärien koulutukseen. Viipurissa syntynyt, mutta helsinkiläistynyt Leo Vilkki, joka oli värväytynyt Pariisissa 1953, stadilaiset Harry Lehtonen ja Jorma Vartiainen, jotka osallistuivat kuuluisaan Dien Bien Phun taisteluun. Valtaosa legioonalaisista oli saksalaisia ja pieni joukko suomalaisia. Ilman papereita hän kuitenkin oli kuin Napoleon, saaren vankina. Parin viikon lattioiden lakaisun jälkeen hänelle työnnettiin käteen paperi jossa oli jonkun tuntemattoman miehen nimi ja osoite. Ranskikset huusivat ja takoivat otsaansa, kunnes paikalle saatiin joku kielitaitoinen, joka tulkkasi sen olevan hänen uusi nimensä: Leopold Andersin. Rotterdamin satamassa Sahara myöhästyi laivastaan ja rahattomana joutui kävelemään Ranskaan, jossa värväytyi Vincennesin linnoituksessa legioonalaiseksi. Legendaarinen Per ”Sahara” Andersson TSILARI 3/2012 35 Tsilari_taitto_3-12_4.indd 35 13.6.2012 14.14. Hyvien suhteidensa avulla hänen onnistui asua saarella ilman asiaankuuluvia henkilöpapereita lähes kymmenen vuotta. Myöhemmin seurasi siirto Saharan autiomaahan ja tositoimiin. Per ”Sahara” Anderssonin viimeinen taistelu käytiin keuhkoahtaumatautia ja Thaimaan viranomaisia vastaan. Laskuvarjorykmentti on legioonan eliittiyksikkö, johon hyväksyttiin vain parhaat yksilöt. Pärre luuli että ranskikset halusivat tietää, tunteeko hän ko. Se viimeinen taistelu on vielä vaiheessa. Palkkasoturina ympäri maailmaa Sotimisesta ja kurikomppaniasta selvittyään Sahara sai siirron takaisin Beni-Abbesin Camp Croseen. Vangituista legioonalaisista kuoli vankileirillä ja kaivoksissa n. Ranskan joukoissa oli 15.090 sotilasta, joista 2.293 kuoli, 5.193 haavoittui ja 11.800 jäi vangiksi. Saharan kohdalla kuitenkin ”fröken Fortuna” pelasi tuttua oikukasta peliään. Kurikomppanian epäinhimillinen kohtelu, alastomana yli neljänkymmenen asteen helteessä juostuine lenkkeineen, selässä täyspakkaus jonka repun hihnoina oli yhä syvemmälle olkapäiden lihaan uppoavat rautalankasangat, saivat sisukkaassa nuoressa mielessä pakoajatuksen kytemään. Näin Saharasta tuli universaali palkkasoturi, ja tätä ammattia hän on elämänsä aikana saanut harjoittaa maailman eri kolkilla, missä vain ruudinsavu on leijaillut. Saharan kovat kokemukset Erään paljasjalkaisen stadin kundin tarinaa täytyy vielä tarkastella. taistelevia vietnamilaisia
L . Friidu 5 € kpl KNIIGAT Garam, Sami: Seittemän broidii 15 € kpl Janzon, Eddu: Palsa kanis, litski kalis 10 € kpl Lasse Liemolan juhlakirja Anna pois mun kitarain 30 € kpl Malaste, Pentti: Uusi testamentti Stadin slangilla 20 € kpl Mattsson, Eki: Griinataa kimpassa 8 € kpl Mattsson, Eki: Kun Eki oli snadi 10 € kpl Mäkelä, Juhani: Stadin snadi slangisanakirja 10 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin slangin suursanakirja 55 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin mestat 1–2 95 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin mestat 3 28 € kpl Pohjola, Arvo: Himaföneri 10 € kpl Rehn, Leif: Gammelin jannu 12 € kpl Rehn, Leif: Jassen från Gammeli 10 € kpl Stadin Slangi ry:n juhlajulkaisu Niin gimis on Stadi 10 € kpl Tervomaa, Raija: Mesikämmen muurahaispesällä 18 € kpl Tervomaa, Raija: Mutsi ja mä 10 € kpl Tervomaa, Raija: Mut sulle sattuu aina 8 € kpl Tervomaa, Raija: Nopeammin korkeammalle 20 € kpl Tervomaa, Raija: Oho kallista kotia 10 € kpl Tervomaa, Raija & Mattsson, Eki: Skloddit braijaa 8 € kpl PLATAT Kauhanen, E. M . 09-774 1041. maksaa postimaksun Hinta Tilaus/kpl Tsilari_taitto_3-12_4.indd 36 13.6.2012 14.15. S . XXL 8 € kpl KRÄÄSÄ Havis Amanda pienoisveistos 160 € kpl Isännänviiri 50 € kpl Pöytäviiri 25 € kpl Pinssit 2 € kpl Autotarra 3 € kpl Fritsu 2 € kpl Onnitteluadressit 50, 60, 70, 75, 80, 85, 90 vuotta (ympäröi ikä) . KLEDJUT Lippikset . Kundi . XL . J: Stadin styget 20 € kpl Liemola, Lasse: juhla-CD 20 € kpl Sakilaiset: Jätkä ja muita kupletteja 15 € kpl Snadi Pumppu: Slangi on swengiä 10 € kpl Jörde-Juge -cd, 15 € kpl Stadin mestat, lauluja Helsingistä 20 € kpl Stadi Musicard, CD-postikortti 15 slangibiisiä 5 € kpl Tilaajan nimi: Osoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys Tilaa netissä! www.stadinslangi.fi tai sähköpostitse: toimisto@stadinslangi.fi. Toimisto avoinna ti ja to klo 14–18, puh. army-malli musta 10 € kpl T-paidat koko . STADIN SLANGI BLISAA TILAA TÄSTÄ! Stadin Slangi ry. Tuotteet voi noutaa Stadin Slangi ry:n toimistosta tai tällä lomakkeella postitse, jolloin tilauksesta peritään postituskulut. musta
Minkä seudun kuteet ne on. Onneksi olkoon! STADIFROOGIS Vastaukset sivulla 34 TSILARI 3/2012 37 1. Toinen kuva on ympäröivästä maastosta helpottamaan paikan tunnistusta. Kenen maita Tuurholma sitä ennen oli. 2003 4. Missä se oli. Vastaukset Stadin Slangi ry , Hämeentie 67, 00550 Helsinki sähköposti: tsilari@stadinslangi.fi Tsilari_taitto_3-12_4.indd 37 13.6.2012 14.15. A) perustaja Ananias Gyldénin mukaan B) rehtori Boris Gyllenbögelin mukaan C) julkisivun kullattujen koristeiden mukaan 5. Mikä näistä Rööperi-lauluista on nuorin. Tuurholman kansanpuisto on kuulunu Stadille iät ja ajat. Ketkä. A) Raken talossa B) Stockan paikalla C) Pursalla 8. Karl Hård af Segerstad oli Stadin kaupunginarkkitehti 1900-luvun alussa. A) Urkki ja Marski B) Urkki ja Paasikivi C) Urkki ja Manu 2. A) Kaupunginorkassa B) Kaupunginbiblussa C) Kaupunginmuseossa 9. Missä se budjas. 1996 C) v. SKABAT Fotoskaba Tsilarissa 2/2012 Foto oli napattu Kuliksesta eli Brentsikasta Kulosaarentien varrelt Kramerinlehto-nimisest pudest jota kaikki kyl sanoo Raivaajien tai Domuksen pudeks. Helsingin Yksityislyseo oli Manskulla ja tsennattiin nimellä Jylla. FOTOSKABA Tsennaaks mestan. Onnetar suosi seuraavii oikein vastanneita: Eero Alkio, Esko Helin, Ove Holmasto Voittajat saivat Stadin Slangi ry:n juhlakirjan. Bo Carpelan oli stadilainen kirjailija. A) Kipparikvartetin Rööperin Raija B) Tapsa Rautavaaran Rööperin Reiska C) Jormaksen Rööperiin Fotoskabassa on kaksi kuvaa samasta kohteesta: Toisessa kuvassa on suurennus laatasta ja sen yläpuolella olevasta rautatapista (Control point). Missä se oli duunis. A) v. Paulig on vanha stadilainen firma, mutta Paula-tytölle ne puki böndekledjut. A) Sääksmäen B) Alavuden C) Jääsken 7. Palladium-niminen rafla oli kieltolain aikaan pahassa maineessa mm. Kaksi pressaa sai oman nimikkogartsan Stadissa kesken pressakautensa. 1989 B) v. A) Sinebrychoffin B) Pauligin C) Borgströmin 3. kokaiinikaupan keskuksena. Siviiliduunikin sillä oli Stadin palveluksessa. Juoksu-uran jälkeen Hannes Kolehmainen piti sporttihandelii Stadis. A) Bärtsin biblu B) Bärtsin tsyrkka C) Hagiksen halli 6. Viktor Janssonin skrabaamat skloddit koristaa suihkukaivoo, ku puolestaan fiiraa Brentsikan sata vuotta sitte gryndanneit pioneerei eli raivaajii. A) Larussa B) Kuliksessa C) Herttikassa 10. Mitä näistä se ei disainannu. Mistä se nimi tuli. Tapin koordinaatit on ilmoitettu sekunnin tuhannesosan (”) tarkkuudella. Suihkukaivo duunattiin pari vuotta ennen ku Brentsika liitettiin Stadiin 1946. Milloin valkoposkihanhi alkoi pesiä Helsingin luonnossa
aamiainen menomatkalla laivalla. Redu (10.9. Sakun tehtaat) . Aamiainen laivalla klo 10 alkaen . . Lähtö klo 13.00 M/S Baltic Princess . 3 ruokalajin illallinen (sis. Illallinen Tallink City –hotellissa . kiertoajelu / 24.9. – ti 11.9. aamiainen hotellissa . – ti 25.9. Majoittuminen Tallink City –hotelliin . Aamiainen hotellissa . Saapuminen 16.30 Helsingin Länsisatamaan ILMOITTAUTUMISET kesäkuun loppuun mennessä TAI ajalla 30.7.–6.8. juomat) . Karaokeja saunamahdollisuus Huom! 2 hengen huoneet Päivä 2 (tiistai) . laivahytit matkalaukuille. Matkanjohtajana toimii Antsu Nuutinen. Lähtö klo 10.30 M/S Superstar, Länsisatama . Sakun tehtaat) . kiertoajelu / 24.9. Tutustuminen vanhaankaupunkiin . 09-774 1041 Hinta 120 €/hlö! (yöpyminen 2 hengen huoneessa) Tsilari_taitto_3-12_4.indd 38 13.6.2012 14.16. Saapuminen Tallinnaan klo 12.30 . Ku va Ta llin k Stadin Slangin redut Tallinnaan! ma 10.9. M/S Superstarilla neljän tähden Tallink City -hotellissa Ohjelma: Päivä 1 (maanantai) . STADIFROOGIS Vastaukset 1A) Urkki ja Marski 2C) Borgströmin 3A) v. sekä ma 24.9. redu Tallinnassa (10.9. Stadin Slangin toimistoon Ilmari Jokiselle, toimisto@stadinslangi.fi, puh. Mahdollisuus käydä Kaubamajassa . Molemmille reduille mahtuu 46 henkeä. 1989 4B) rehtori Boris Gyllenbögelin mukaan 5B) Bärtsin tsyrkka 6A) Sääksmäen 7A) Raken talossa 8B) Kaupunginbiblussa 9B) Kuliksessa 10B) Tapsa Rautavaaran Rööperin Reiska SLANGIJENGI 38 TSILARI 1/2012 Hintaan sisältyy myös:
Miten saan osuuteni mahdollsimman nopeasti, vai pitääkö suostua odottamaan kunnes on myyty tontti. JORMA KOSTAMO Mutsi on bestis Hiertääkö joku riitajuttu, uhkaako rosis. Jengii oli puolentuhatta ja ylikin. . indd 1 7.2.2012 13.15 TSILARI 2/2012 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 17. Hei Petri! Valitettavasti on niin, että perikuntaa ei voi osaksikaan jakaa sovintoteitse ilman kaikkien osakkaiden suostumusta. Pesänjakajakin tarvitsee oikeuden luvan tontin myyntiin. Terveisin Eila Bertell. . Terveisin Petri. 2 osakasta sanoo, että mitään ei jaeta ennenkuin tontti on myyty. Ekaks nettiin pantiin Tsilari 2/2012 jonka hittaa Stadin Slangi ry:n kotisivuilta nettiosotteesta www.stadinslangi.fi/tsilari.html. Kundi hei! Friidu hei! Kai sä haluut pluggaa tätä kliffaa aviisii viel kesiksen jälkeenki. Mielestäni olisi nyt järkevintä jakaa arvopaperit ja jättää tontti jakamatta, odottamaan sopivaa ostajaa. Kai sä oot bungannu jäsenmaksus. Tsilari nettiin Tsilari on alkanu ilmestyy myös nettiversiona. Tonttia ei ole saatu myytyä 3 vuoden aikana. TSILARI 1/2012 39 Lesaajapalautetta Tsilarista 2/2012 Kiitos Kun Pasilan kujia taas kerran muistellen kuljin, palaa mieleeni aika tuo lapsuuden – nuoruus kultainen mit' en edes rahalla takaisin saa! Kiitos Ana kirjoituksestasi ystävästämme Jaskasta! PEKKA LUOTO Maratonin kääntöpiste Timo Niemisen "Muistoissa Krunikasta" mainittiin virheellisesti vuoden 1952 Helsingin olympialaisten maratonjuoksun kääntöpisteen olleen Korsossa, vaikka se oikeasti oli Tuusulan Maantiekylässä (tai epävirallisesti Ruotsinkylässä) Mätäkivenmäen alapuolella. Jakajan mukaantulo tietää rahan menoa ja ajan kulumista. Lakipalsta Moi! Perikunnassa 4 osakasta. Ehdotankin nyt, että yrittäisitte vielä saada sopua aikaan. Lähettäkää kyssärinne (suht lyhyehköt) Eilalle ja Tsilariin osoitteisiin: bertell@luukku.com ja tsilari@stadinslangi.fi ja skrivatkaa viestin otsikoksi ”Tsilari lakipalsta”. SLANGIJENGI Stadin Slangin äitienpäiväkonsertti Mutsi on bestis järkättiin Tuomiokirkossa 10.5.2012. Jaettavana arvopapereita ja 1 tontti. Ja nastaa oli. Stadin Slangi ry:n oma lojari, varatuomari Eila Bertell aloittaa Tsilarissa lakipalstan. TSILARI 1/2012 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 17. vuosikerta Hinta 5 € TSILARI Stadin juhlavuosi Pressa flyttaa Hagikseen Itä-Helsingin uusi slangi Slangi uutiset radiossa Tsilari_taitto_1-12_5. Netti-Tsilari ilmestyy aina muutama viikko printtiversion jälkeen. Ja ellei sitä saa, niin ainoaksi vaihtoehdoksi jää pesänjakajan määräyksen hakeminen. vuosikerta Hinta 5 € TSILARI Kliffaa vappuu! Fyrkka ja Tsyrkka Paavo Arhinmäki, rap ja slangi Tsilari_taitto_2-12_3.indd 1 13.4.2012 10.43 Tsilari_taitto_3-12_4.indd 39 13.6.2012 14.16
Talven ja kevään aikana Maarit haastatteli halukkaat ja samalla nauhoitti tarinat. Kirjoita www.katumuisti.net nettisivun osoitekenttään ja paina enteriä. Haastateltavia kertyi n. markan uusi nimi oli penni. Silloin, kun meillä täällä Stadissa oli mannermainen ja korkea ravintolakulttuuri illallisja kahvitanssiaisineen sekä kabareeohjelmineen, ko. Silloisesta ”Stadin yliopiston biblun slangijengistä” bamlas tarinansa: Janzonin Eddu, Periviidan Pike, Posan Masa ja allekirjoittanut. Sillä voivat miehet suihkauttaa hyväntuoksuista partavettä leukaperiinsä bungaamalla snadin maksun, esim. SOISALO TEKSTI JA FOTO ARSKA SOISALO NOSTALGINEN LAITE MENNEILTÄ VUOSIKYMMENILTÄ U skallan epäillä, että foton esittämä nostalginen laite vuosikymmenien takaa on suurimmalle osalle nykyistä jäsenkuntaamme tuntematon. Kohdasta ”tarinaja kuvalähteet” löytyvät aiheet ja tarinoitsijat. 5 mk, kuten fotossa. Katumuisti . Siirtämällä kursorin ylimmän punaisen pisteen päälle ja klikkaamalla sitä, kuulet ”kliffan” tarinan. Multimediaesitys ”Katumuisti – 50 tositarinaa Helsingistä” vei pääsarjan voiton Tampereen MindTrek -mediaviikolla järjestetyssä skabassa 15.11.2000. 40 TSILARI 3/2012 Tsilari_taitto_3-12_4.indd 40 13.6.2012 14.16. 50 henkilöä. Talvella v. Kuvan kone ei ole ollut käytössä vuoden 1962 jälkeen, koska v. Esimerkki: Valitse ”kuuntele tarinat”, sen jälkeen valitse ”1940”, sitten tulee näkyviin Stadin kartta. Jororafloissa saattoi käydä parempi flaksi, kun snadisti raikasti itseään. laite löytyi monien ravintoloiden miestenhuoneen seinältä. Markka ja sitä bulimmat fyrkat olivat seteleitä, markka vastasi entistä sataa (100) markkaa. Toisella rivillä on aiheita, joita tarinankertojat muistelevat. Tapahtuman oli ideoinut Maarit Fabritius, joka myös toteutti sen. Projektin tarkoituksena oli kerätä stadilaisten snadeja muistoja erilaisista asioista ja tapahtumista, joita heille oli sattunut. 2000 käynnistyi ”Katumuistiprojekti”, joka liittyi Stadin 450-vuotisjuhlintaan sekä Euroopan kulttuurikaupunkitapahtumaan. Taulussa oli jonkinlainen kuva tarinasta tai foto bamlaajasta ja puhelinnumero, johon skulaamalla sai hörtsaa tarinan. Valitsemalla ”Kuuntele tarinat” saat nähdäksesi Stadin kartan ja sen alla ensimmäisellä rivillä on vuosikymmeniä, joille tarinat sijoittuvat. Hiffasin nostalgisen laitteen eli ”partavesisuihkun” erään raflan näyteikkunassa Isolla Roballa ja nappasin siitä heti foton. Haastattelujen jälkeen hän suunnitteli pienet taulut jokaisesta tarinasta, jotka kiinnitettiin alkukesästä tapahtumapaikan treduihin, pylväisiin ja talojen seiniin. 1963 toteutettiin meillä rahan uudistus. Käytettävissä olevat kolikot olivat: penni (1), viisi (5) penniä, kymmenen (10) penniä, kaksikymmentä (20) penniä ja viisikymmentä (50) penniä. Tarinan yhteydessä näkyy myös aiemmin mainitut kuvataulut. . Katumuistiprojektista ja sen toteutuksesta skrivasin Tsilariin 4/2000 aika bulin artikkelin, jossa ei kerrottu tarinoita, vaan kehotettiin bluggaajia taulun nähdessään skulaamaan siinä olevaan puhelinnumeroon. Siinä silloiset markat jaettiin sadalla (100) ja esim. Yllättäen hiffasin eräänä päivänä, että tarinat oli talletettu nettiin. Etusivun kuvan vasemmalla puolella on lista, josta voit valita mitä tietoa Katumuisti pitää sisällään. Pääpalkinto oli 15.000 €
Kaikki odotukset ylittyivät! Slangijengi eli upeasti mukana stygien fiilingissä. The Saints perustettiin kesällä 1962 ja se oli vasta toinen suomalainen rautalankabändi. Ensimmäiset kitarayhtyeiden Suomen mestaruuskilpailutkin järjestettiin huhtikuussa 1963 Kasarmitorin varrella sijainneessa Expo-hallissa. Stadin Slangi järkkäs bamis Lassen jeesillä tiistaina 8.5. Kiitollisempaa yleisöä ei voi toivoa. Oli niitä muitakin, kuten Shadowsstygit ’Shadoogie’, ’Apache’ ja ’Dance On’. Näin oli erityisesti ’Argentinan’ kanssa, josta joku yleisöstä tiesi, että sen oli säveltänyt joku kapakkatanssija nimeltään Eva Duarte (avioon mentyään Peron). Tsilari_taitto_3-12_4.indd 41 13.6.2012 14.16. Isänmaa kutsua poikiaan. Suurta suosiota niitti myös raju espanjalaistyylinen, corridasta vaikutteita saanut ’Guitar Tango’. Bändin muut jäsenet ovat Helsin veljekset Rauno (soolokitaristi ) ja Reima (bassokitaristi) sekä Lauri Hirvonen (säestyskitaristi). Lauri Hirvonen, slangibamis Lasse, Jukka Nystén, Reima Helsi ja Rauno Helsi. Samana vuonna The Saints osallistui myös Linnanmäen Peacock-teatterin suosituun Vihreä Oksa -varieteehen. Viimeisenä encorena vedettiin sitten Elviksen ’Hound Dog’. Otetaan uudestaan syksyllä – The Saints tulee marssien takaisin! . Milenkassa poikkeuksellisesti rokki-illan. Lattarihenkistä mutta nyt beatinä vedettyä ’Perifidiaa’ odotettiin jo ennalta kovasti. Tehokkuudestaan tunnettu Slangin toimiston Ilmari stikkas rokki-iltaa edeltävänä päivänä jässäreille iimeilit. Nimi sai vaikutteita tuolloisesta hittikappaleesta ’When the Saints Go Marching In’. ja Nastolan rokkifestareilla 30.6. Seuraavat ovat Espan lavalla 21.6. Bändinä skulas The Saints, jonka rumpali Jukka Nystén on Stadin Slangin jäsen – joskin eräiden illan aikana kuultujen kommenttien mukaan hänen slangissaan olisi vielä petraamisen varaa. Alkuperäisestä kokoonpanosta ovat mukana rytmikitaristi Lauri ja rumpali Jukka. SLANGIJENGI SLANGIJENGI TSILARI 1/2012 41 THE SAINTS ROKKITREFFEILLÄ Rock-bändien eka suomenmestari vuodelta 1963 duunas loistavan comeback-keikan Stadin Slangin rokkitreffeillä Milenkassa. Muutamaa vuotta aiemminhan myös Lasse oli esiintynyt Vihreällä Oksalla hyvällä menestyksellä. Tunnelma rokkitreffeillä oli tosiaan upea. Friidut jammaili ja hyvät aplodit annettiin jokaisen stygen jälkeen – oli se sitten hidas tai rajua rokkia. Myös ikivihreät ’Twilight Time’ ja ’Dance On’ tuntuivat uppoavan hyvin. Rokki-illasta sovittiin niin myöhään, että Tsilarin ohjelmapalstallakin kerrottiin vielä jazzillasta. Rokkistygeistä säväytti erityisesti ihka suomalaiset ’Emma’ ja ’Tuuli tuo, tuuli vie’, nykyään fiinimmältä nimeltään ’The Wind’. Armeijaan meno lopetti The Saints-yhtyeen toiminnan. Oli tietysti jännää nähdä, tulisko slangijengi kuuntelemaan kovaäänistä rokkia ja jos tulisi, niin mikä olisi vastaanotto. Bassokitaristi Reima tuli mukaan jo vuonna 1963, Rauno vasta viime vuonna. The Saints hajosi vuonna 1965 siihen tavallisimpaan syyhyn. The Saints aloitti yhteistreenit uudestaan viime vuoden keväällä ja nyt ensimmäinen julkinen esiintymisen tapahtui Milenkassa. Kilpailut voitti The Saints, toisena The Islanders ja kolmantena The Avengers. Bändin mielestä oli ehkä yllättävääkin, että rautalankabändille ei niin ominaiset hitaat stygit tuntuivat viehättävän yleisöä kovasti
Joku voi tsiigaa longaa mun reittejä, mutta ne ei tajuu mun jo vuosien ajan bonganneen matkalla olevat monet bulit ja hitaat liikennelyysit jotka ohittamalla snadisti mutkaisempaa reittiä suhaten spaaraa aikaa ja nervejä. Saas nähdä miten hän klaaraa urakan tän päivän Stadissa. Gartsat ovat kyllä vielä gamloilla mestoillaan, mutta vielä jäljellä olevien vanhojen haussien julkisuvut ovat ihan nyyoja. 42 TSILARI 3/2012 SAITSARI STADISSA M ä oon nykyisin ihan vieras mun ikiomassa Stadissa. Tai jos mua haluttaa parit bisset vanhassa kunnon Richard’s Pubissa Ludviginkadun ja Korkiksen hörnessä, niin sitä juottolaa ei vissiin ole enää lainkaan olemassa, niinku ei Kosmosta lukuun ottamatta monta muutakaan aikoinaan maamerkkeinä ollutta keskustan kabakkia. Nokian pääkonttorin dörtsille, niin eihän se enää ookkaan Mikonkadulla vaan jossakin ihan muualla. Oiskohan se nykyisin jossakin Espoossa. Voi olla, että samassa mestassa on vieläkin rafla, mutta se on sinksannu jo monesti konseptiaan sekä nimeään mulle tuntemattomaksi. Mä oon hokannu aikoja sitte kaikkiin mestoihin sujuvimmat ajoväylät ja -kaistat. Hänen aikana opas stondas dösan etuosassa, selkä menosuuntaan, esitellessään turisteille mestoja. Mutta siinäpä se. Jos mua pyydetään tulemaan esim. Olen luullut monien miespolvien, on niitä ainakin 4–5, 70-vuotiaana nakuklabbina stadilaisena tsennaavani oman stadini jokaisen hörnen. On mulle ennenkin ehdotettu Stadi-saitsaria, mutta mä oon aina griinannu niin dorkalle idikselle; eihän kukaan ikimaailmassa voi tsennata Stadia paremmin ku mä. No siks, että jos olisin vendausohjeita antava kartturi niin hänen vasen/oikea-sekoilun takia emme ikinä hitattais pikkubilikassa minnekään perille. SKRIVAA TSILARIIN . Siihen tarkoitettu aineisto tulee olla toimituksessa 15.8.2012 mennessä. Miks. Siks mä aion yrittää houkutella yhtä ex-beibiäni viemään mut saitsarille; hän näet oli aikoinaan Stadin turistiopas. Tutut mestat, mut sittenki ihme oudot. Hypätessäni kotipihassa fiudeeni knubbi käskee oitis aina suhaamaan tuttuja reittejä. Toimituksen postiosoite on: Stadin Slangi ry, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. . Kun lähetät julkaistavaa postia, laita mukaan nimesi ja osoitteesi, vaikka käyttäisitkin nimimerkkiä. Mun mielestä snadi roso itse kunkin ”täydellisyydessä” vain lisää kliffaa kimppafiilistä. Ex-beibini sotkee näet edelleenkin jokapäiväisessä elämässään vasemman ja oikean handun. Tsilarin seuraava numero 4/2012 ilmestyy syyskuun lopulla. skujattiin Manskua landen suuntaan niin silloin hän Finlandiatalon kohdalla viisas vasemmalla handullaan tsiigaussuunnan ja kuulutti monella sprogella: ”Oikealla näette Alvar Aallon suunnitteleman Finlandia-talon.” Sehän oli todellakin dösassa menosuuntaan tsittaaville turisteille oikealla. Siinä hulinassa tällaiselta vanhalta starbulta boltsi karkaa ihan kokonaan. Mä käyn usein kantastadissa, siis siellä missä on vielä sporakiskot, mut mä reissaan yleensä omalla bilikallani niinku tortsalle Hagikseen, frendini luokse Kallion tsyrkan hörneille, poikaani treffaamaan Heruliin, tsufelle Ursulaan, tsekattavaksi Meikun lasarettiin, ja moneen muuhun vakimestaan. Julkaisemme kirjoituksia Stadista ja Stadin slangista. Mä en todellakaan sillon tsiigaile maisemia vaan skarppaan muuhun liikenteeseen. Mä meinaanki kesiksellä tehdä opastetun saitsarin sekä dallailla keskustan nyyoissa ja uudistetuissa kortteleissa. Kun esim. Kirjoitukset on lähetettävä sähköisessä muodossa osoitteeseen tsilari@stadinslangi.fi. Luudaa siinä sitten miten stadikuva on sinksaantunu. Siihen on ihan vänkä selitys. Vaan kukapa meistä on täydellinen. Mä tsekkaan vain ajokaistat, liikennevalot, muut bilikat, suojatiet, dösapysäkit ja bongaan sen ikuisen dorkan fillaristin, joka aina haistattaa skeidat liikennesäännöille. SAUTSKI Tsilari_taitto_3-12_4.indd 42 13.6.2012 14.16. Sain kimmokkeen päätökselleni ventatessani dösaa Stattan hörneillä. Tästä syystä tsöratessamme kimpassa bilikalla mä olen aina kuski; tulevallakin saitsarillamme. Luulo ei kuiteskaan ole tiedon väärti
Runotreffit! 19.9. Koululaiset ja opiskelijat 5 € / vuosi. Elokuu 14.8. TÄYTÄ TEKSTAAMALLA JA ILMOITA TÄYDELLINEN POSTIOSOITTEESI! Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys skrivatkaa mut jengiin! Stadin Slangi ry. Ja hei, jos sulta pukkaa stooria jostain muusta aiheesta, ni stikkaa sekin meille! Tsilari_taitto_3-12_4.indd 43 13.6.2012 14.16. muutos (muista jäsennumero) Liittymismaksu 15 €. maksaa postimaksun Stadin Slangi ry:n jäsenhakemus ILMOITTAUTUMISET / FROOGAT Stadin Slangin toimisto Ilmari Jokinen, Puh. Slangitreffit Milenka. Jos sulla on joku ihan snadiki muisto tai stoori sieltä, pari rivii tai jotai, skrivaa ja stikkaa se iimeilillä osoitteeseen tsilari@stadinslangi.fi. Stage vapaa. Stadin Slangi alkaa syksyllä järkkää erityisii Runotreffei. Jäsenmaksu 25 € / vuosi. Tuu messiin! Stikkaa Tsilariin MUISTO BÄRTSIN BIBLUSTA Bärtsin biblu fyllaa syyskuussa sata vuotta. Tallinnan redu Tsekatkaa kotisivut! Ja sähköposti! Stadin Slangi ry:n häppikset SLANGIJENGI Sukunimi: Etunimet: Jakeluosoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Sähköposti: Syntymäaika: Syntymäpaikka: Sukupuoli: mies nainen Erityisjäsenmaksu: koululainen opiskelija Paikka / Aika / Allekirjoitus Hak.nro / Maksupäivä (toimisto täyttää) Jäsennumero Osoitteen tms. . Slangitreffit Milenka. Arthurin lounas klo 13 24.-25.9. Syyskuu 4.9. Tallinnan redu 11.9. 09-774 1041 toimisto@stadinslangi.fi RUNOTREFFIT . Slangijamit Milenka 10.-11.9. Otsikoksi ”Bärtsin biblu”. 15.8. Duunataan Tsilariin siitä yhdessä juttu. Arthurin lounas klo 13
H O K E L A N T O O N W O R L D D E S I G N C A P I TA L H E L S I N K I 2 1 2 PÄ ÄY H T E I S T Y Ö K U M P PA N I hok-elanto.fi/wdc wdchelsinki2012.fi S-Etukortin tavoitteena on palkita meitä asiakasomistajia oman osuuskauppamme tuotteiden ja palvelujen käytöstä. Vuosien varrella siitä on kehittynyt yhä monipuolisempi, käyttäjäystävällisempi ja johdonmukaisempi tuote, joka palkitsee käyttäjänsä niin arjen askareissa kuin juhlahumussa. Vihreän kortin avulla haluammekin nostaa onnistuneen palvelujen muotoilun yhdeksi tavaramerkiksemme. S-Etukortti on oivallinen esimerkki siitä, että itsepalvelukin voi olla hyvää palvelun muotoilua, kun se vastaa käyttäjien tarpeisiin parhaalla mahdollisella tavalla. Olemme sitä mieltä, että hyvä design on ennen kaikkea toimivuutta. H Y V Ä L L Ä P A LV E L U L L A O N M U O T O N S A Tsilari_taitto_3-12_4.indd 44 13.6.2012 14.16. Designpääkaupunkihankkeen yhteistyökumppanina HOKElanto haluaa tuoda esille palvelujen muotoilun designkäsitteenä. Tänä päivänä S-Etukortti löytyy yli puolen miljoonan pääkaupunkiseutulaisen lompakosta. Perinteitä kunnioittaen, mutta katse kohti tulevaisuutta. Monipuolinen tarjonta takaa sen, että keskittämisestä hyötyvät monenlaiset käyttäjät – talouden koosta ja kulutustottumuksista riippumatta. Rahallisten etujen ohessa vihreä kortti avaa ovet erilaisiin elämyksiin ja tapahtumiin