joulukuuta 2011 20:48:05. Julkaisemme kirjoituksia Stadista ja Stadin slangista. joulukuuta 2011 20:28:23 SKRIVAA TSILARIIN! . Siihen tarkoitetun aineiston tulee olla toimituksessa 10.8.2013 mennessä. Kirjoitukset on lähetettävä sähköisessä muodossa osoitteeseen tsilari@stadinslangi. Tsilarin seuraava numero 4/2013 ilmestyy syyskuun lopulla. Tasan Stadin parhait. LIHATUKKU VEIJO VOTKIN OY RAVINTOLAPALVELUT Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki Puh. fi. Kun lähetät julkaistavaa postia, laita mukaan nimesi ja osoitteesi, vaikka käyttäisitkin nimimerkkiä. Toimituksen postiosoite on: Stadin Slangi ry, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. (09) 774 33 477 ma-pe 7–18, la 7-15 tehtaanmyymala@chef-wotkins.com Fläsää, tsieguraa, bradarii, metukkaa, broiskujubinoit, tekumekuslarbaa, ryynärii... CHEF WOTKIN’S PALVELUTISKIT JA MYYNTIPISTEET Taksidata ilmo 18. KULTTUURITALO, HELSINKI TUOKIO OLAVI VIRRAN MUSIIKIN PARISSA LIPUT BYROOSTA 27€ / JATTA TUOTANTO J-P MAINOS OY HELSINKI 6.10.2013 klo 14.00 ja klo 17.30 SAMI HEINONEN & CAIRO SEURANAAN VIRRAN VIEMAA HEIKKI KAHILAN KASIKIRJOITUKSEN MUKAAN MILANA MISIC JUSSI RAITTINEN JANNE PORKKA Tsilari_JPMainos_210x297.indd 1 15.5.2013 10.21 Pynn nen ilmo 18. (09) 774 33 44 lihatukku@chef-wotkins.com | www.chef-wotkins.com TEHTAANMYYMÄLÄ puh
Foto Arska Soisalo.. VAKKARIT 4 Snadit 5 Ledari 6 Bamiksen lööppi 18 Fundeerauksia 33 Skabat 36 Lesaajat 38 Sörkän friidun stooreja 39 Häppikset SISIS Kannen kuva: Mikko Seppälä TSILARI 3/2013 3 STADILAISIA 10 MUTSI ON BESTIS – Pressa Halonen bamlas tsyrkassa 20 SKEDEKUNDIT – Tsilarin reportaasissa 31 MATTI PIRINEN – stadilainen runoilija EKS MINNAA 7 HIETSUN RANTSU – Heka Mäkisen muistoissa 12 TSUPPARIN MUISTELMAT – Leo Kauniston stoori 22 ELTSUNAJOT – juttusarjan kolmas ja vika osa SNAKKAILUA 19 DUUNISPEDA – Hannu Nybergin stoori 26 SVEN DUUVA – ikivanha slangiruno löytyi KLIFFA STADI 24 STADIN KLIFFAT MESTAT – Kaisiksesta Kansalaistorille 28 AURORANKATU 5 – skrivas talohistoriikin 30 KAUPUNKIVILJELY – Tsilarin kirja-arviossa 37 SLANGIKUORO TULOSSA – tuu messiin sjungaan! 8 Vesku Nuotio vinnas biisiskaban Stadin Friidu ja Stadin Kundi 14–17 Duunarimutsipatsasta kukittamassa Helsinki-päivänä olivat (vasemmalta lukien) Fjalar ”Fjalle” Åsten, Usko Ripatti, Pia Landén, Sulo ”Supa” Santanen, Anneli Peltonen, Kyllikki Anttila ja Pirkko Nordberg
Suunnitelmissa on lanseerata syksyllä gradupalkinto ja opintopiirit ja järkätä keväällä luentosarja sekä suuri slangikeruu useassa skolessa. Cavat nautittiin, sjungattiin ja yks staili kundi skulas torvee. Tarkotus oli lyödä rumpuu kotimaisen teollisuuden tuotteiden puolesta – et jengi slumppais härmäläisii kamoja eikä fyrkka valuis maasta pois. Snaditkin lafkat lähti messiin karnevaalikulkueeseen. Stenufriidu kans pestiin ennen kotsan laskua. Se toimii yhteistyössä koulujen ja yliopiston kanssa ja järkkää slanginkeruuskaboja, luentosarjoja ja opintopiiritoimintaa sekä tukee slangintutkimusta. Seuraavassa Tsilarissa lisää näistä aiheista! . Stadissa pantiin buidujen fönarit snygiks. Ja noi paikallisen miliisin luvatkin oli ordningissa. Kuski veti ykköset niskaan, ja hestika sai draisaa pitkin Espaa niitten kaikki buleinta bisseflinderii. 4 TSILARI 3/2013 SNADIT Suomalainen viikko 1913 Sata vuotta sitten ne järkkäs ekaa kertaa bulin Suomalaisen Viikon. Turistipatsas; stailin näköne friidu ilman kledjuja. Kliffat pippalot ja ens vuonna uusiksi. Borsaa ei kukaa pölliny yön aikana, mut noi pallot hävis alta aikayksikön. Olihan siin semmostaki et Härmä kuulu vielä Venäjään ja täällä ne halus osottaa et tää on oikeesti ihan eri maa. Koko rannikon jengi oli kutsuttu megeen, heimoon tai murteeseen sen enempää tsiigaamatta. . Se friidun pää oli kuitenki ältsin korkeella, ja ekalla kerralla bulimmat kundit duunas ittestää toteemin, jota pitkin kiipes stadilaisten notkein friidu Tuula pani kotsan paikoillee. . Sen Vappupatsaan kotsan muute duunas toi Salaston Oili ja lakituksen faija on Tuomo. Sillo meil on messissä tosi longat tikkaat. MIKKO SEPPÄLÄ Costan Manta sai kotsan. Tänä vappuna jengii oli lakkihommissa toista sataa sielua. Slangiakatemiaan kuuluvat slangitutkijat Heikki Paunonen ja Terhi Ainiala, äikänmaikka Minna Harmanen, Pirkko Periviita ja hallituksesta Mikko Seppälä. Foto: Helsingin kaupunginmuseo Foto: Emilia Henttinen Aurinkorannikon stadilaiset järkkäs viime Valpurina tokan kerran snadit pippalot, jossa Costan Manta lakitettiin. Täs fotosta sä näät miten Kröckelin panimo Sörkasta satsas Suomalaiseen viikkoon. EIJA KAIRASKORPI-HERTOLA Slangiakatemia perustettu Stadin Slangi ry perusti huhtikuussa 2013 uuden jaoston joka sai nimen Slangiakatemia. Lakin sai Paseo Maritimolla staijaava ns
Vaikka olis kuinka spiidi ei Stadin festari-, kulttuurija häppistarjonnasta ehdi maistaa kuin snadin palan. Toinen diriga, Ilaskivi, lähti flygaa Stadin taivaalle ja tsiigas sieltä mestoja ja sit kondista se paransi luffaamalla paikoillaan sen himan kylppärissä. Pemukin tsittas kerran Nelosen ratikassa niitten edessä eikä hiffannu ollenkaan olevansa itseään paremmassa seurassa. Ne oli niin hiljaa koko ajan eikä pitäneet mitään meteliä itsestään, niin kuin esimerkiks, et hei ekste honaa, me ollaan entinen pressapari, ei, ne vaan tsittas ja nautti stadin maisemista. Siis funtsi nyt ainaskin kahteen kertaan, kantsiiko kesisstadista shingraa mökille sääskien syötiksi tai minne tahansa muualle. Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 18. Honoluluunkin kantsii flygaa vasta, kun on talvi, snögee ja frysis. LEDARI PEMU STADIN KESIS S tadi on paras menomesta kesiksellä. Jos vielä noista dirigoista ottaa esimerkkiä, niin Koivistot. Pemu ei ole 45 vuoteen viettänyt kesistä kesismökissä Se on aina saanut niin kaameen iskiaksen ja itikat o skruudannu sitä niin pahasti, et se on viety tsirralla takas stadiin ja siellä se on sitten pysynyt ja nauttinut stadin iloista ja onnesta. Pemukin käy mielellään tsiigaamassa Stadia ja sen uusia mestoja ja hausseja, Jätkäsaarta, Kalasatamaa, Kruunuvuorenrantsua, Arabianrantsua ja Pasilaa ja tietysti vähän väliä kurkkimassa, kuinka steissin uudet haussit ja kartsat ja puistot muuttuu koko ajan yhä snyggemmiksi ja stailimmiksi… ja kaikki vanhatkin mestat kaunistuu yhtä mittaa, tai jos eivät kaunistu, pitää nostaa meteli. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@meininki.net Ulkoasu Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab Postiosoite Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Toimiston puh: 09-774 1041 Toimisto avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. Silloin sä opit tsennaa Stadin mestoja ja samalla sun kondis paranee. Sulla voi tietysti olla kesämökki ja sä voit mennä sinne sogaa veduu, korjaa katsii tai lahoo golvee tai mördaa itikoit ja paarmoi tai varoo, ettei mikään käärme pääse puree sua revaan tai klabbiin. Silloin ei kantsi shingraa mihkään muualle. Halvinta ja ylivoimaisesti terveellisintä ja fiksuinta on dallata tai fillaroida ympäri Stadia. Sulla on tuhat tapaa nauttii kesisstadista. 040-506 0954 raija.tervomaa@kolumbus.fi Pirjo Tuohimaa puh. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n on tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen.. Stadin kesis on katkeamatonta festaria. Siinä kondis parani ja oppii tsennaa mestoja. . Jos sä haluat spaaraa fyffee, niin silloinkin sulla on ainakin sata tapaa. Menomestoja ja bailaamista etsiville Stadi on todellinen eldorado sekä kesiksen että frysiksen aikaan. Manu ja Tellervo tsittaa vähän väliä jossain skurussa ja sieltä tsiigaa stadia. Stadin kesiksessä jokainen viikko tai viikonloppu on yhtä buli häppis kuin jonkun snadimman mestan koko kesiksen juhlaproggis. 040-567 1404 tsilari@stadinslangi.fi Risto Kolanen risto.kolanen@pp.inet.fi Virve Obolgogiani vo@mimino.fi Raija Tervomaa puh. Jos sä et tätä bonjaa, niin sun kantsii joltain kallonkutistajalta frogaa, et onks sun lantussa kaikki kondiksessa. 050-550 5706 mustopertti@hotmail.com Toimitussihteeri Mikko Seppälä Puh. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoista ”till säljaren”, joka tarkoitti lehteä tai sähkösanomaa, jonka yhden kappaleen myyntitulon sai myyjä pitää itsellään. Oli ainaskin turvallinen mesta. Sekin oli ihan fiksuu. Stadin entisellä dirigalla, Teuvo Auralla, oli tapana viikonloppuna hyppää johkin dösaan ja skujata sillä päättärille saakka ja sitten dallata sieltä himaan. Sit sä honaat äkkii, niin kuin ois oskari jyrissyt ja salamat välähdelleet, et stadilaiselle kaikista paras kesismesta on Stadi. TSILARI 3/2013 5 Päätoimittaja Pertti Mustonen puh
09-774 1041 toimisto@stadinslangi.fi Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. 040-567 1404 moseppal@mappi.helsinki.fi Lasse Solman puh. Tarjolla on ilmaiseksi näyttäviä alustoja, joihin vaikkapa fotojen, karttojen ja kaavioiden lisääminen on iisiä. Ja lyhyet jutut, linkitykset ja muikkarit hoituvat näppärästi twiittaamalla. ja 3. Nythän lähetämme näistä meilejä ja tarvittaessa tekstareita – sekä myös aina tiedon pariinkin otteeseen Facebookiin. Yhdistyksen osalta duunin käytännön organisoinnista ja hallinnoinnista vastaa Stadin Slangi ry:n hallitus – vapaaehtoisesti ja aineellisitta korvauksitta. 0400 204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi; Sanna Lehtinen puh. Esimerkiksi yhdistyksen järkkaamista reduista, joroista ja treffeistä muistutukset hoituvat pikapikaa. 0500 561 652. Kliffaa kesistä ja suulista!Omalta osaltani nosta peukkuni ja tykkään, jos joku tällaseen tutkimukseen joskus hakis yhdistykseltä stipendiäkin. Hallituksen jäsenten paras ja kestävin kannustaja on kuitenkin yhteisen Stadimme hyväksi tehtävä perinteiden ja kielen kerääminen, tallentaminen ja vaaliminen, josta lisäksemme jälkipolvet voivat nauttia. Ja sama työ jatkuu seuraavissa sukupolvissa. 044 383 8749 sanna.lehtinen @eduskunta.fi Marjatta Salminen puh. Syyskokous valitsee uuden hallituksen. Tähän duuniin tarvitsemme koko ajan lisää tekijöitä, niin hallituksen jäseninä kuin muutoin aktiivisina ideoijina ja toimijoina. Halutessas yks niistä on Sun. 050 555 7315 lars.solman@gmail.com Toimistonhoitaja ja jäsensihteeri Ilmari Jokinen puh. Snygii kevättä kimpas – griinataan myös netissä! PEKKA KURVINEN BAMIS pekka.kurvinen@elmio.fi PUH. Stadin Slangi ry pyrkii kaikessa vaalimaan sekä menneen että nykyisen Helsingin jokaisen kaupunginosan kotiseutuja kulttuuriperinnettä kaikessa monimuotoisuudessaan – ketään tai mitään syrjimättä taikka unohtamatta. 0400 359 449 merjette.salminen @gmail.com Mikko Seppälä Puh. www.stadinslangi.fi BAMIKSEN LÖÖPPI BAMLAAMAAN – ja samlaamaan S tadin Slangi ry:n tarkoitus todetaan sääntöjen 2. Yhdistys pyrkii myös slangitiedon levittämiseen peruskouluissa ja muissa oppilaitoksissa.” ”Leikki, harrastus ja kulttuuriperinteen vaalimiseksi järjestetään perinnepäiviä, erilaisia näihin liittyviä näyttelyitä ja kerätään muistitietoa.” Sääntölainaus kertoo, että yhdistyksemme toiminnan – samoin kuin slangin kaikkinensa – sisältö on paljon muutakin kuin 1900-luvun alkuvuosikymmenien, sotia edeltävien aikojen eteläisten kaupunginosien katukieli. Kestävin tapa saada paitsi katuuskottavaa myös oikeaa tietoa asioista on tieteellinen tutkimus, johon kuuluvat aina tarkkuus, riippumattomien asiantuntijoiden vertaisarviointi sekä toistettavuus. Naamakirjan ohella toivonkin jäsentemme avaavan oman blogin ja skrivaavan tarinoitaan, mielipiteitään ja havaintojaan kaikkien saataville. Kun se ydinjengi, jota yleisesti parhaiten slangin taitavana tunnetaan, alkaa luonnonlakien myötä pikku hiljaa poistua joukostamme, Stadin Slangi ry:n sääntöjen mukainen velvollisuus on kerätä ja tallentaa kotiseutumme kulttuuri ja kieli. Lukuisia jatkuvuuden varmistavia vastuunkantajan paikkoja aidosti vapaana. Työssä tarvitsemme sekä jokaisen jäsenemme että ulkopuolisten tutkijoiden sekä verkostojen täysimääräisen panoksen. Tutkimukseen panostaminen on yhdistyksemme tulevaisuuden toiminnan kalliopohja. Jos vähääkään olet kiinnostunut yhteisistä talkoista, ota yhteyttä. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@meininki.net Taloudenhoitaja Kimmo Karvinen puh. kohdassa: ”Yhdistyksen tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä Helsingin leikki, harrastusja kulttuuriperinteen taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen.” ”Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys järjestää Stadin slangin sanojen ja sanontojen keruuta, tutkii slangin syntyhistoriaa ja slangisanojen merkitysten eroja kaupunginosien välillä. 09-774 1041 Toimisto avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. 050-512 5077 kimmo.karvinen@elisanet.fi Risto Kolanen puh. Mutta ilman käytäntöä – siis tutkittavia, Sinua, minua, läheisiämme, kokemuksinemme ja aineistoinemme – keräys ja tallennus eivät onnistu. 6 TSILARI 3/2013 HALLITUS Puheenjohtaja Pekka Kurvinen pekka.kurvinen@elmio.fi Varapuheenjohtaja Pirjo Tuohimaa puh
Viiskytluvulla rantsu oli välillä tsimmauskiellossakin – vastapäätä oli Rajiksen skeidalaitos. Siitä nurtsan reunasta mä muistan yhden päivän, kun suulis brennas stydisti. Sitten fjongalla duuniin. Nelkytluvulla mun vanhemmat traisas mut sinne tsimmaan käsipodnea ja hörppään ekat suolavodat. Yritettiin näyttää rantajellonilta, vaikka oltiin kaikki ihan ruiduja, kriguajan skloddit. Hietsun kesistä 1947. Foto Antti Miikkulainen. EKS MINNAA Hietsu – Stadin Copacabana! H ietsun tsimmis syntyi aikanaan ihan vahingossa. Viiskytluvun lopussa, kun oltiin ripari-ikäisiä ja böönat tuli fotoon, itsensä grillaaminen oli maffi juttu. Oltiin sen verran gentlemanneja, vaikka oltiinki jo kevyessä fyllassa. Foto Antti Miikkulainen.. Siellä tuli myöhemmin spöijailtua aika tiiviisti kundien kanssa. Onneks ne pisti sitten sen skituviemärin umpeen ja kun mun pikkufriidu födas seiskytluvun lopulla, niin Hietsuunhan mä sen vein heti kun se oli eurokossun kokonen. . Nykysin kun siellä päin klabbaa, niin mestat bamlaa sulle. Viime kesänä Suvin oma pikkukundi – neljännen polven stadilainen – täytti vuoden ja me styyrattiin Hietsuun. Muistutti, ettei aina kantsi olla haavi auki. TSILARI 3/2013 7 Yritettiin näyttää rantajellonilta, vaikka oltiin kaikki ihan ruiduja, kriguajan skloddit. HEKA MÄKINEN Vodaskimboilla Hietsussa 1952. Mun mutsi budjas kolkytluvulla Väinämöisengartsalla ja skiias mulle, että kesäsin ne sen systerin kanssa shingras aamusin rantsuun kylpyrotsit niskassa, dyykkas sköneen ja luudas himaan. Siinä oli klenareita mutsiensa kanssa, niin me dallattiin siihen Edisan puoleiseen rantsuun, snadisti katveeseen. Muutaman kerran siellä kroolatessa vastaan skiglas göntsäpökäle. Se oli Edisan kaatiksena, kun vuonna 1929 hiekkavaraston aita brakas ja hela kakku landas rantsuun ja sköneen. Se veti ihan samalla staililla kun faijansa aikanaan, kletras vesiliukikseen ja sliiras sen lungina alas. Jengi hiffas, että tässähän meillä on fäärdi Yyteri ja rupes betraan sitä – byggas pukuskoben, missä voi bytskaa kledjut ja muutenkin steedas mestoja. Rantavodassa käytiin Kuiden kanssa läpi roiskutukset ja aalloissa luffaamiset. Me tultiin sinne Dimin kanssa byttat kassissa ottaan litski shiivaa
Ekapalkinnon vei Vesku Nuotio, pitkän linjan musamies. Vesa muistaa Krunikan aikoi kokonaisuudessaan tosi lämpimästi. Lahjat on siis geeneis. Auvon ääni oli täysin klassinen tenori, ja täs pitää muistuttaa, et Vesan serkku, Pekka Nuotio, jäi Suomen oopperahistoriaan suurena dramaattisena tenorina, joka esiinty Metropolitania myöten. Se on syntyjään Stadin kundi, se on tehny monipuolisen musiikkiuran ja kaiken kukkuraks se on monen mutkan kautta päätyny hoiteleen musauraansa friikkuna. Vesan faija oli Auvo Nuotio. Vesku Nuotio vinnas biisiskaban.. Sen ”oikeet” duunit on koostunu ihan muusta. Kirkkokadulla oli Helsingin uusi yhteiskoulu, jota Vesa alko käydä. Ku Vesa oli viel tosi snadi, tollane 3–4-vuotias, perhe muutti Snellu 23:een. Siin oli siis sen entisen himan myynnistä saadut fyrkat käteisenä! Sellasii rahamäärii en oo sen jälkeen nähny PIRJO TUOHIMAA Vesku Nuotio – VANHA KONKARI VINNAS BIISISKABAN STADILAISIA Stadin Slangi ry:n bulin slangibiisiskaban tulokset ratkes huhtikuussa 2013. Siel oli sisäpihatalos kaksio ja keittiö. Kipparikvartetin jälkikasvua Vesa födas Stadis 16.11.1941, mut se oli evakkoskidi. Siel oli rummuis Masa Niemi, siis Puupää-filkkojen Pätkä! Kun faijalla oli fyrkkaa Pian Auvo noteerattii Kipparikvartettii ja sen menestyksen myötä koko perhe sai muuttaa hiukka parempii olosuhteisii, nimittäi Oikokatu ysiin. 8 TSILARI 3/2013 V esa Nuotio ei toisaalta yllättäny voittaessaan biisiskabamme. Se kiersi pienenä evakossa pitkin Suomee, esmes Punkalaitumen pappilassa. Mut ympäristö oli nasta, ja skidit otti sen oitis omaks. Kaikki tsennaa sen Kipparikvartetista, mut sodan aikana se oli sekä kiväärija konepistoolijoukoissa et viihdytysjengissä. Vesa oli sillo 13-vuotias ja muistelee: – Faija tuli kerran himaan hirveet setelitukut mukana. Etenki oli mielenkiintosta se, et Suomi-Filmin studiot oli melkee seinän takana. Sen broidi födas Lappeella. Fönareist aukes näkymät kuiluun, joista paisto suulis ehkä muutaman minsan ajan himan lattialle – moni sanoki et toi ei oo ihmisen luukku asuu. Ku faijan duunit alko tosissaa polkee fyffee, perhe muutti Tapiolaan. Se skolebygnadi, joka sijaitsi vastapäätä Säätytaloo, on jo purettu. Se sano et ny kuulkaas ku aina ruinaatte fyrkkaa ni nyt täs olis. Snadei kundei se tietty kutkutti: starat föras hienoil bilikoil melkee oven edestä, ja niit piti käydä kyylää. Sitä bygnadiikaa ei oo enää. Faija kannusti Vesaa laulamises tosi paljo, niinpä poika shungas esmes ”Laivan kannella”-leffas ja sit Cantores Minores -kuorossa sen perustamisesta lähtien. Nähtyy tuli myös Kerimäki ja sen buli puukirkko. Vesan faija Auvo oli siviiliammatiltaa nuorempi konstaapeli (ilman koulutusta, mut se hoiti hyvin toimistoduunei) ja shungas Sini-Pojissa Kirjan talolla
Ne yritti markkinoida itteää Jaakko Salolle Scandiaa, mut se ei kiinnostunu. Tapio Kyöstilän, Hannu Karlssonin ja Vesa Nuotion Finntrio teki ekana vuonnaan 100 keikkaa. Siit urkes kliffa musaharrastus, jossa myös äänitarkkailija Tapio Kyöstilä oli meges, ja ajatus triosta alko syntyy. Se pani blokin äänikoulutuksel. Vesa pyrki Atskii, ei päässy, mut sit Yleisradion äänitarkkailijakurssil se tapas Pertsa Reposen. Sit ne kekkas Westerlundin ja Eikka Virtasen: johan futas! Eiku levyttään! Eija Marklund kekkas niille nimen FINNTRIO, ja vuonna 1964 Ylen Nuorten tanssihetken tähtinä ( Dannyn ja Islandersien vanavedessä) menestys oli taattu. Nykyään myös Stadin Slangi ry:n biisiskaban voittaja! . Tällasen meiningin upee kruunaus on tää meidän Biisiskaban vinstaus! Ai onks se giftikses. Vasemmalta Hannu Karlsson, Vesa Nuotio ja Petri Hohenthal.. Niiden putki jatku vuoteen –79, mut Vesalle oli muutaki tarjolla. Se piti matalaa profiilii; sit kuitenki armeijassa jotai rupes tapahtuu, muttei vielkää mitää drastista. Sil nimittäin oli aivan mahtava äänimatsku, mut faija – niin kannustava ku oliki – ei suostunu ajatukseen siitä et poika antautuis kokonaa shungailuu. Alan Miehet tositoimissa 80-luvun alussa. Samoin se shungas Kivikasvoissa Georg Dolivon paikalla vuodesta –89, ja oman kitaramies-eksistenssinsä se loi ihan omia aikojaa. Kaarina on ollu sen följys jo vuodest –64, se tekee melkee 50 vuotta! Niil on kaks skidii, Tomppa ja Minna, jotka tekee duunii äänija elokuvatekniikan parissa. – Eikä niit sit pystytty enää seuraavana päivänä ees hyödyntää… Finntrio ja Alan Miehet Etelä-Espoon yhteiskoulus Vesa ei halunnu shungaa, ku siit ois kuitenki noussu niin karsee haloo. Tää jengi skulas ja shungas cowboylauluja ja kaikkee sellast mitä siihen maailman aikaan sanottiin folkiks. TSILARI 3/2013 9 Vesku Nuotio – VANHA KONKARI VINNAS BIISISKABAN käshinä, toteaa Vesa. Tää jengi skulas ja shungas cowboylauluja ja kaikkee sellast mitä siihen maailman aikaan sanottiin folkiks. Mut ei se mitää: Vesa muodosti Petri Hohenthalin ja Karlssonin kaa Alan miehet. Vesa itekki on ollu jo 60-luvun alusta kameramies, ohjaaja, tuottaja, tiedotuspäällikkö ja vaikka mitä. Kyllä on. Laulu raikaa edelleen Nyttemmin se duunailee tietotekniikan avulla omia biisejä ja shungailee Anssi Tammisen kanssa Generation Gap -meiningillä omii keikkoja
Suurkirkossa äitienpäivätapahtuman Mutsi on bestis. ”Stadin Slangi ry on tehnyt hyvää työtä kotiseuturakkauden lisäämiseksi pääkaupunkiseudulla.” Ku va : M ar ja tta Sa lm in en Baba Lybeck oli messissä – kliffaa oli.. Tsyrkka olikin sitte fulsat. Sit siellä sungas muun muas Pirde Tuohimaa. Vasemmalta Risto Kolanen, Pentti Arajärvi, Anne Berner (taaempana), Tarja Halonen ja Pekka Kurvinen. MIKKO SEPPÄLÄ SLANGIJENGI 10 TSILARI 3/2013 Suurkirkko täyttyi äitienpäivänä S tadin Slangi ry järkkäs yhdessä Tuomiokirkkoseurakunnan kanssa 9.5. Halosen lisäks siellä pamlas Anne Berner ja raamattuu lesas slangiks Baba Lybeck. Näist fotoista sä voit tsiigaa millasta siellä oli – ja tosta jutusta pluggaa mitä presidentti Halonen snakkas. Tsyrkka oli fulsat. Etukäteen oli saatu tieto, että bamlaamaan tulee Stadin Friidu, presidentti Tarja Halonen
Jo varhain opittiin erilainen kielenkäyttö eri tilanteissa. Noilla usein raskasta päivätyötä tehneillä naisilla oli hämmästyttävä kyky venyä vielä kodin vaalimiseen – ruokahuollosta vaatteiden pesuun ja korjaamiseen, siivoukseen ja lasten kasvattamiseen ihmisten tavoille. Olin itse mukana tämän kalliolaisen äitipatsaan hankinnassa, ja muistan hyvin asian liikkeellepanneiden ihmisten ensimmäisen kirjeen asiasta. TSILARI 3/2013 11 Mutsi on bestis – PRESIDENTTI HALOSEN PUHE HELSINGIN TUOMIOKIRKOSSA Ä idin osa ja tehtävä on yhtä aikaa tässä päivässä ja ikiaikainen, yhteinen ja yksityinen. Tämän päivän äidit yhtä hyvin Kalliossa kuin Töölössä tai Malmilla ovat hekin tiukoilla, vaikka erilaisia apuvälineitä ja tukia on koko ajan tullut lisää. Ku va : M ar ja tta Sa lm in en. . Lasta kasvattaa koko kylä, sanottiin vanhoina aikoina. Uskon, että keräyksen liikkeellepanijoissa tämä aiheutti kummastusta, koska mukana oli laaja poliittinen kirjo ja nimellä painotettiin vain kunnioituksen kohdetta. Aina se on huolehtimista kasvavasta polvesta ja maailman, Suomen ja omien lasten tulevaisuudesta. Mutta eivät ne yllä lastenkasvatukseen avuksi ja kun talonmiehetkin pääasiassa kadonneet, pitää löytää uusia verkottumisen teitä naapuritoiminnan tehostamiseksi. Äitiys – uskallanko sanoa mutsius, vaikka sellaista sanaa ei ainakaan minun nuoruuteni Stadissa ollut – on arvokkaimpia asioita lapsen ja nuoren elämässä. Äiti on lapsen ensimmäinen ja sitä kautta tärkein ihmissuhde, vaikka eihän se isäkään ole ihan osaton tässä juhlassa. Sen jutut kertovat myös kielen kehityksestä. Kun maailma muuttuu, se saa uusia ulottuvuuksia globaalistumisesta ja ilmaston muutoksesta lähikatujen liikennevaloihin ja vauvanvaippojen laatuun. Enpä ole ihan varma, miten tämä nykynuorten kielellä pitäisi sanoa. Pitää olla myös läsnä. Erityistä kunnioitusta heissä herätti jälkeenpäin se, että tämä työja perheelämän yhteensovittaminen tapahtui varsin niukoissa taloudellisissa kehyksissä. Ja olihan siitä hyötyä myöhemminkin. Lisäksi monet vanhemmat tekevät vaikka ehkä ei ruumiillisesti yhtä raskasta työtä kuin ennen vanhaan, niin henkisesti kovinkin kiireistä ja uuvuttavaa työtä. Lisäksi lasten ja äitien omatkin vaatimukset ovat kasvaneet kotona. Kun patsaasta käytiin valtuustossa keskustelua, päähuomio kiinnittyikin sanaan työläisäiti, joka herätti aikamoisia poliittisia intohimoja. Kuvaavaa kuitenkin oli, että sittemmin hyvin erilaisia elämänkokemuksia läpikäyneet miehet (ja naiset) olivat yhtä mieltä siitä, että mutsi on bestis. Stadin Slangi ry on tehnyt hyvää työtä kotiseuturakkauden lisäämiseksi täällä pääkaupunkiseudulla. Enkä minä olisi uskaltanut kotona sanoakaan mutsi – kavereiden kesken kyllä. Ei riitä, että on paikalla. – – Helsingissä kukitetaan todennäköisesti ainakin kaksi äitipatsasta: toinen Kalliossa ja toinen Kaivopuistossa. Itselleni tämä tulee mieleen, kun kissa heittäytyy makaamaan päivälehden päälle tai kun se intoutuu käpälöimään I-Padiä. No, patsasidean toteuttamiseen tarvittiin myös naisia. Slangikin elää. Ja näyttää mutsi palaavan mieleen bestiksenä vielä vanhempanakin. Lisäksi olemme kaikki koko ikämme äitiemme lapsia. Vanha toteamus pitää edelleenkin paikkansa nimenomaan lasten kanssa ollessa. Ajatushan oli minulle kerrotun mukaan syntynyt Kalliossa lapsuudessa viettäneiden, silloin jo varsin kypsään ikään ehtineiden miesten saunaillassa. Helsinkikin muodostuu pienistä kylistä eikä vain historiallisesti vaan tänäkin päivänä, mistä on hyvänä osoituksena kaupunginosayhdistykset. Tilastoistakin näkee, että lapsiperheissä, etenkin monilapsisissa yksinhuoltajaperheissä köyhyys on lisääntynyt. Äitiys elää ajassa, kansanlauluissa ja rock’n’rollissa. Patsashan rahoitettiin vapaaehtoisvoimin ja kaupunki osoitti tavan mukaan patsaalle paikan ja rahoitti sen pystytyksen. Kun mieheni Pentti aikoinaan vuosia sitten sanoi perheemme nuoremmille: ”Tsiigaapa nyt vähän snadin broidisi perään kun käytte kiskalle”, niin vastauksena oli syvä hämmennys. Työelämässä osataan myös vaatia. Niitähän saattaa olla parhaimmassa/pahimmassa tapauksessa useitakin samalla alueella (kuten Töölössä). Muistohan kultaa lapsuuden, mutta miesten mielessä oli kirkkaana äitien huolenpito. TARJA HALONEN Pressa Tarja Halonen bamlas mutseista. – – MUTSI ON BESTIS on hyvä esimerkki siitä, että hellät tunteet voi ilmaista monella tavoin
Myös perintätehtävät tulivat kuvaan. Astuin liikkeeseen ja minut ohjattiin ekonomi Uvannon huoneeseen. Koska olin jo vanha tekijä, tehtäväkenttäni laajeni. Usein päivisin safkiksen aikana jouduin myös tuuraamaan keskusrouvaa. Mieleeni jäivät mm. Olimme jo lähdössä himaan. Hän jäi oven ulkopuolelle kadulle venttaaman ja minä astuin sisälle. Tänä päivänä tässä olisi ilmeisesti kyse lapsityövoiman väärinkäytöstä, mutta onneksi vielä silloin eivät tällaiset asiat olleet tapetilla. Sain noin kerran viikossa nipun erääntyneitä laskuja, jotka kävin perimässä henkilökohtaisesti. Budjasimme silloin Helsingin Kumpulassa. Sovimme, että tulen myös seuraavana kesänä ja niin myös tapahtui. aamulla Pääpostista tulevan postin ja vein lähtevät kirjeet ja pienpaketit taas illalla postiin ja toimitin pikatilaukset Helsingin alueella suoraan asiakkaille. Oli kesäkuun 14. Lähdimme faijan kanssa sporalla keskustaan. Kun sitten seuraavana kesänä tulin, nimi oli muuttunut yrityskaupan myötä Oy Machinery Ab:ksi. Olin siellä duunissa yhteensä viisi kesää eli TSUPPARIN MUISTELMAT Antti Miikkulainen oli kameroineen mestoilla, kun Steissi flekkas. Jouduin usein viemään päivän kassan Postisäästöpankkiin Fabianinkatu 19:ssä. Stockmann, Wulff, Elanto, Rake, Tempo, Helsingin Rautaja Konetarve ja myös EteläEsplanadilla sijainneet Cronvallin ja Grönblomin koneliikkeet. Hän toimi silloin konttoripäällikkönä. Ei kuitenkaan tärpännyt. Kun sitten syksyllä kesäduuni päättyi, pyysin ja myös sain elämäni ensimmäisen spettarin kahdelta kesältä. Olimme Keskuskatu 7:n kohdalla, kun faija sanoi, että kysäisepä vielä tuolta. Olin silloin 12-vuotias, joten faija toimi oppaanani ja sanoi aina, mistä kannattaa kysellä. DUUNISPEDA LEO KAUNISTO 12 TSILARI 3/2013 K eväällä vuonna 1950 päätin, että menen kesäksi duuniin. Toimin pääosin fillaritsupparina, hain mm. Ainoana ohjeena oli, että muista aina tarkistaa, että saat sen määrän fyrkkaa, mitä laskussa lukee. Fillarilähetti sai paikan Pääovi oli kadun tasossa ja oven päällä luki Matti Saurion koneliike. Dallasimme pitkin Keskuskatua kohti rautatieasemaa. Liksaksi sovittiin 6000 mk/kk. Verokirjaa ei ollut, joten en tiedä, miten liksani niiltä osin hoidettiin. Kun kesä loppui, sovimme ekonomi Uvannon kanssa, että voin tulla taas seuraavana kesänä duuniin. Mapitin myös laskuja ja muita papereita aakkosjärjestykseen sekä pidin huolta tavarahyllyjen järjestyksestä. Asiakkaina olivat lähinnä pienehköt metallialan yritykset, joista useat sijaitsivat silloisella Alppilan teollisuusalueella Velodromin takana ja joille toimittiin useimmiten pieniä määriä pikateräsporia. päivä 1950.. Lyhyen haastattelun jälkeen sovimme, että duunini fillarilähettinä alkaa 1.6 ja päättyy 15.8
Kilpailimme usein safkiksella, kuka nopeimmin tsöraa Stockiksen korttelin ympäri myötäpäivään kahdella pyörällä. Hän totesi, että eivät ne näin paljoa maksa, olet veloittanut asiakkailta ylihintaa. pakettifillarit suurempia paketteja varten. 1954 ollessani silloin 17 v. Minusta tuntui, että sain puuhailustani positiiviset ”moitteet”. Siinä olivat johtajan ja tsupparin ajopelit peräkkäin. Tiesin suunnilleen niiden hinnan. Kävi jossain vaiheessa ilmi, että hänellä oli 2000 mk/kk parempi liksa kuin minulla. Muistan, kun dirika Hugo Timosen bilika oli usein päivisin parkkeerattu aivan pääoven eteen. Muistoja viideltä kesältä Muistaakseni ensimmäiseen kesään (v. Työtoverit olivat mukavia ja neuvoivat aina tiukan paikan tullen. Kun menin kassalle tilittämään rahoja, kassarouva kyseli rahojen alkuperää. Skoude pysäytti ja kysyi: ”Tiedättekö pojat, miksi tässä fillarissa on kolme pyörää”. Näin jälkeenpäin ajatellen näiden viiden kesätyöjakson kokemukset ovat pelkästään myönteisiä ja niistä sai hyvän perustan myöhempää työuraa ajatellen. Hain myymälän varastosta hitsauslasin ja menin kadulle seuraamaan pimennystä. Perusteluni todettiin hyviksi ja vaatimukseeni suostuttiin ja näin yhteistyömme jatkui hyvässä sovussa. Osallistuin myös viimeisinä kesinäni firman futisharjoituksiin Käpylän Raviksella. Panin vähän ekstraa päälle ja pian olivat kaikki lasit plisattu. Oma fillarini seisoi hänen autonsa takana. Tehtäväkenttä tosin hieman laajeni. 1950) osui Helsingin rautatieaseman palo. Joskus oli mukana myös muidenkin firmojen tsuppareita. Kun ohikulkijat pyysivät, että londaapa lasia vähän minullekin, niin syntyi ajatus, että tässähän voisi tehdä pientä bisnestä. Sain kesällä 1951 tehtäväkseni viedä Postisäästöpankkiin 1,4 miljoonaa silloista markkaa. 1950 ja ne päättyivät syksyllä v. Meillä molemmilla oli myös käytössämme kolmepyöräiset ns. Hain myymälän varastosta pari pakettia hitsauslaseja ja menin takaisin kadulle. Näin jälkeenpäin ihmettelen, että olipa nuoreen kaveriin melkoinen luottamus. TSILARI 3/2013 13 kesät 1950–54. Olimme suurin piirtein samanikäisiä. Yhtenä kesänä sain työkaverikseni erään Machineryn johtajan pojan. Marssin heti ekonomi Uvannon luo ja vaadin, että minulla tulee olla ainakin yhtä hyvä liksa kuin hänellä, koska työkokemusta on selvästi enemmän ja olen jo vanha työntekijä. Satuin juuri silloin vielä illalla olemaan duunissa ja sain seurata tulipaloa aitiopaikalta. Farmaseutit veivät minut kuitenkin takahuoneeseen, putsasivat haavat ja ripottelivat niiden päälle jotain valkoista jauhetta. Tsörasin aina kaikki työmatkani Kumpulasta fillarilla. Menin kuitenkin töihin ja niin päivä jatkui entiseen tapaan. Olimme ihan hyvät kaverit ja työnjako sujui joustavasti. Liikenne oli tosin silloin melko hiljaista keskustassa. Sitten he sanoivat, että nyt poika kotiin parantelemaan haavoja. Kyllä skoudekin aina välillä pysäytti ja kysyi: ”Tiedättekö pojat, miksi tässä fillarissa on kolme pyörää?” Muistaakseni kesällä 1954 oli Helsingissä ainakin osittainen auringonpimennys. Hiffasin, että vahvan hitsauslasin läpihän voi turvallisesti seurata auringonpimennystä. Minut kelpuutettiin myös Machineryn edustusjoukkueeseen ja olin mukana myös muutamassa puulaakiottelussa. Kolhuja ja arvonnousua Silloin Keskuskatu oli vielä kaksisuuntainen. Kerroin, montako hitsauslasia olin myynyt ja millä hinnalla. Suullisista sopimuksista ja lupauksista pidettiin aina kiinni, mitään kirjallisia sopimuksia ei ollut eikä tarvittukaan. Sain kasvojeni oikealle puolelle pitkät verinaarmut. auton apumiehenä ja varastossa tavaran vastaanotossa, lähettämössä sekä pakkaamossa. Kerran aamulla duunimatkalla kuorma-auto tönäisi minut katuun Eltsun suoralla. Samana kesänä eräs entinen luokkatoverini oli Stockalla tsupparina. Spettaristani puuttui syntymäaikani (4.7.1937), joten aikaisemmin kertomani mukaan aloitin kesäduunit keväällä 12-vuotiaana v. ?. Juoksevien asioiden lisäksi toimin mm. Jatkoin matkaani ja menin Keskuskadun ja Aleksin kulmassa olevaan pieneen apteekkiin pyytämään jotain laastaria tai vastaavaa
Kaikki duuni, mitä Heka ja Marjatta on tehny slangin ja Stadin puhekielen tallentamiseks, on ollu rakkaudesta himastadia kohtaan. Murteet oli jotain hienoo, mutt slangi oli huonoo. Nurmijärven himan sais bytskaa snadiin luukkuun, eikä se enää taitais riittää niinku nuorelle parille. Ihan uniikki juttu on se, ett Heka on ollu messissä tallentamas puhekieltä kolmes eri aikoina duunatus tutkimukses, mis on ollu osittain sama jengi bamlaamassa. Heka funtsas, ett tää on bulein mahdollinen huomionosoitus, mitä voi saada. Slangin ansiosta Hekalla on ollu kans tilaisuus treffaa paljon stadilaisii ja lysnaa elävää kieltä. Ennen täällä bamlattiin sveduu ja suomen kieli on tänne tullu muualta flytanneiden mukana. Ku Slangin bamis skulas Hekalle ja kerto valinnasta Stadin kundiks, niin se oli Hekalleki buli elämys. Siellä on juuret. Siellä ne on käyny tsiigaamassaki nyyaa himaa. Nuorina ne dallas handu handussa Kaivarin rantsuilla, Tähtitornin mäellä, skruudas jädee. Slangiproffa Heka on duunissaan tutkinu suomee ja viroo Suomen Akatemian tutkimusryhmissä ja yliopistossa. Ku joku oli Saarijärveltä tai Pihtiputaalta, ni proffa kehu kuin hienoi murteita siel on. Siinä messissä on ollu Stadin puhekieliki. Slangi on ollu keskeinen, koska se on ainoo Stadin oma kieli. Slangi muuttuu ja Heka korostaa, ett tärkeetä onki se, mis bamlataan ja ketkä bamlaa. Senkin jälkeen Heka on skrivannu muistiin nyyii sanoi. Sydämeltään stadilaisia Kun skrivaa Hekasta ja Hekan saavutuksista, ni ei voi jättää veks Marjattaa, joka on ollu messissä monessa duunissa, bulin sanakirjanki kokoomises. Mut ku joku oli Stadista, se bamlas vaan: entä seuraava. Se kerto tunteneensa syvältä tulevan lämmön. Toistaseks sydämeltään stadilaiset siis budjaa viel landella. Erityisesti Hekaa on kiinnostanu tallentaa sitä eli skrivaa muistiin jotain, mikä katoo ja muuttuu. Ehkä tää proffan asenne oli onni, koska se sai Hekan kiinnostumaan oman himastadinsa kielestä. Stadin kundin fiiliksii Ei oo mikään snadi juttu saada erilaisii nimityksii. Hekaa on tieteellises mieles kiinnostanu se, miten eri tavoin Stadis bamlataan. Molemmat on födannu Stadissa ja vaik duunit on vieny välillä muualle ja nyt hima on Nurmijärvellä, ni molemmat tuntee ittensä stadilaisiks. Monta kertaa on ollut mielessä flyttaa takas Stadiin ja just Kulikseen tekiski mieli. Harkinnas on skrivaa jatko-osa vuosina 2000–2015 kerätyst aineistosta. Luennolla proffa froogaili stuidujen murteita. Buli motivaatio on ollu funtsaa jengii, joka venaa ja STADIN KUNDI VIRVE KUUTAR Marjatta ja Heikki Paunonen on lyftannu slangin arvoon.. Marjatta lisää, ett Stadi on kans molemmille romanttinen mesta, mis ne on treffannu. Buliin sanakirjaan kerättiin sanoi 2000-luvulle asti. Ihan niinku Marjatta on dallannu messissä elämässäki jo vuosikymmenet. Slangi on samalla ollu enemmänki harrastus ku duuni. 14 TSILARI 3/2013 Slangiproffa Heikki Paunonen Vuoden 2013 Stadin kundilla Heikki Paunosella on ihan oma titteli, jota ei oo kyl mikään yliopisto myöntäny, vaan se on tullu suoraan slangijengiltä: slangiproffa. Kiinnostavii tyyppei on jääny mieleen, niinku Kullervo Linna ja Toivo Kaiponen, jotka molemmat oli födannu vuonna 1911 ja bamlas gamlaa slangii, Duuni ei oo siis ollu pelkkää sanojen skrivaamista. E i tainnu käydä nuoren stuidun mielessä, ett slangista vois saada Finlandiaa, kun se alotteli vuonna 1964 suomen kielen opintoja yliopistossa. Buleimpana on sanakirja ”Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii”, joka oli vuonna 2001 Tieto-Finlandia-palkinnon arvonen. Hekan ja Marjatan eka yhteinen hima oli snadi alle kolmenkybän neliön vuokraluukku Kuliksessa, skönen lähellä. Niin hienossa mestassa ne ei kuulemma oo sen jälkeen budjannukaan. Se tietty tulee siitä duunista, mitä Heka on tehnyt slangin tallentamiseks. Heka bamlaaki, ett se stadi, mis on födannu, viettäny lapsuutensa ja nuoruutensa, pysyy koko elämän ajan messissä. Kaikki tsennaa, ett Kuliksen kämpistä joutuu bungaan aika vilde. Slangikeräyksii Heka on järkänny kans Stadin skoleissa
Se oli lähellä, mut sinne ei päässy. Tammi-helmikuus oli tosi galsa. Sillon oli jussina yhtä upee suulis ku tän haastattelun tekohetkellä. Härmässähän on pitkät keruuperinteet Lönnrotista lähtien. Snadimmastaki ansaitsis nimityksen Stadin kundiks. Väijyssä dallattiin lammasnahkaturkissa. Heka tsittas Suokin rantsussa ja tsiigas Stadiin. Ruodikseen Heka meni talvella. Heka on skrivannu Tsilariin, Hesariin ja muualle monii kiinnostavii juttui slangista. Froogasin, oisko jotain nyyaa, mitä jengi ei viel snaijais. Samanlainen fiilis, ku nyt Slangin bamiksen soitosta, Hekalla oli sillon, ku Stokiksen yliopistosta skulattiin, ett Hekalle on myönnetty filosofian kunniatohtorin arvo. Engelsmannit on antanu H. Vuonna 2010 julkastiin Hekan ja Marjatan kimpassa duunaaman Stadin mestat -kniigan ekat osat. Hekan saavutukset ei ees jää vaan Härmään. Niitä oli vaan yhtä kokoo, ja ku Heka on sen verran snadi kundi, ni sillä oli turkki maahan asti. ?. J. TSILARI 3/2013 15 jolle on ilo nähdä duunin tulokset. Marjatta on kans kiinnostunu ja innostunu slangista ja diggaa Stadii. Hekan ja Marjatan duunien ansiosta meidän skiditki ja niiden skidit kyl tsennaa, miten slangii on joskus bamlattu. Buli osa vaan on jääny arkistoihin jemmaan, eikä siit oo ollu iloo sille jengille, joka bamlaa niit murteita. Heka funtsas, ett ehkä ne ei tiedä, ett se oli ruodiksessa Suokissa. Heka on ollu pitkään messissä Slangi-yhdistyksessäki. Dyos Prize -tunnustuspalkinnon parhaasta vuonna 2008 Urban History -julkasuun sendatusta jutusta. Joku viisas on bamlannu, ett monen menestyneen kundin takana staijaa friidu. Hallituksen jäseneks se valittiin perustamiskokoukses -95. Niinpä buli osa slangijengii tsennaa Hekan jo hyvin. Hekalla ei friidu staijaa takana vaan rinnalla. Siis funtsatkaa: Hekan ansiosta pitkin maailmaa tsennataan, ett Stadis bamlataan slangii. Haikee fiilis. Snadi mut buli Heka on snadi kundi siinäki, ett se ei tee ittestään bulii numeroo. Sen Heka skrivas kimpassa Terhi Ainialan ja Jani Vuolteenahon kanssa just Stadista ja slangista: Industrian urbanization, working-class lads and slang toponyms in early twentieth century Helsinki
Televisiotoimittaja ja muodin promoottori Teinityttönä kauneuskuningattareksi kruunattu Lenita Airisto aloitti televisiouransa 1950-luvulla teekkarien perustaman TES-TV:n kuuluttajana ja jatkoi sitten viihdeohjelmiin. 16 TSILARI 3/2013 STADIN FRIIDU MIKKO SEPPÄLÄ Lenita Airisto STADIN FRIIDU 2013 Stadin Friidu 2013 Lenita Airisto on kolmannen polven helsinkiläinen. Hänelle Stadi on ennen muuta hima: ”Muualla tuntuu kuin olisin ulkomailla.” Stadin tärkeimmät mestat liittyvät hänellä omaan kotiin ja omiin koteihin: ”Lapsuuteni asuin Mannerheimintie 94:ssä, silloin se oli vielä nimeltään Turuntie. Pyysin usein Malmsténia laulamaan ’Stadin kundia’ – silloin ihastuin Stadin slangiin.” Räväkkä, sanavalmis ja naisellinen toimittaja assosioitui yhteiskunnan vapautumiseen ja naisten tasa-arvoon, kun hän veti 1960-luvun lopulla ”Reporadiossa” asiaviihdeohjelma Jatkoajan paneelikeskusteluja. Slangista nuhteita vaan siitä viis Airiston suhde Stadin slangiin on luonteva: ”Mä käytän sitä. Asiaviihteen pioneerit. Hänestä se myös tuntuu luontevalta:”Mä ihmettelen vaan miks mä en oo aikasemmin saanu tätä!” . Lenita Airisto ja Hannu Taanila muodostivat 1960-luvun lopulla Ylen Jatkoajan paneelikeskustelujen juontajina parivaljakon, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. SKS 2007.. Millaisessa seurassa olette. Kuva teoksesta Television viisi vuosikymmentä. Hima Stadissa Airisto on ehtinyt nähdä kaupungin monet kasvot ja vaiheet, niin pula-ajan kuin nousukaudenkin. Toim. Mutta Airistolla on ollut kaksi uraa. Isänikin oli ilmatorjunnassa.” Nykyisin tuo Manskun ja Nordenskiöldinkadun kulma tunnetaan alueena, joka ei nuku öisin, vaan jossa liikkeet apteekista ruokakauppaan ovat avoinna 24/7-periaatteella. Airisto nähtiin useissa keskusteluohjelmissa aina 1990-luvun alkuun asti. Hän ei jäänyt pelkäksi missiksi, vaan valmistui Hankenilta diplomiekonomiksi ja ryhtyi promovoimaan suomalaista muotija vaateteollisuutta 1960-luvulla, jolloin länsikaupan integraatio vaati suomalaiselta teollisuudelta tuntuvia vientiponnisteluja ja myynninedistämistoimia myös kotimaassa. ”Mutta mä olen kiinnostuneempi niistä Kundeista, keitä sillä puolella on?” Suomen Neidosta Vuoden Naiseksi ja lopulta Stadin Friiduksi. Stadin Friidu ei hänkään ole milloinkaan jäänyt lepäämään laakereillaan. Airiston pitkä menestyksekäs ura ja kansainvälinen kokemus johtivat 1990-luvun alussa uuteen aluevaltaukseen tietokirjailijana ja luennoijana, jonka bisnesoppeja on kuunneltu tarkkaan. Juhani Wiio. Airistoa uusi titteli pukee. Ja olen saanut siitä pyyhkeitä – ei niin, että olisin niistä välittänyt. Juoksimme aina neljännestä kerroksesta kellariin. Samaan aikaan hän puolusti isänmaallisia arvoja. Kulmatalomme katolla oli ilmatorjuntasireeni ja siihen liittyvät varhaisimmat muistoni. Sanavalmis ja räväkkä yrittäjä lähti 1954 Suomen Neitona kiertämään USA:ta ja on siitä pitäen tehnyt Suomea tunnetuksi ulkomailla pian 60 vuoden ajan. Stadilaisella nuotilla. ”TES-televisiossa aikanaan teimme viihdeohjelmaa ’Laiva on lastattu’, jossa Georg Malmstén oli kapteeni, minä perämies ja Lasse Mårtenson laivapoika. ”Ihan siinä missä yleensäkin, eli hyvässä!” Lenita tokaisee ja nauraa kihertää jäljittelemättömällä tavallaan. Stadin slangin sanakirjan ostin heti, kun se tuli.” Stadin Friidun arvonimen ovat saaneet muun muassa Teija Sopanen ja Eva Polttila. Olin kaksivuotias, kun talvisota syttyi, ja asuimme koko jatkosodan ajan kaupungissa
Espan lava ja Helsinki-päivä: Pekka Kurvinen bamlaa ja Lenita Airisto griinaa.. Se on petollinen, koska se levittää Lenitan ympärille hienoisen hupsuuden tai naiiviuden usvan, joka tarjoaa ainekset vaaralliseen aliarvioimiseen. Tarpeen vaatiessa se on vihlaiseva, piikikäs, pilkallinen, jopa sarkastinen elämys, joka tunkeutuu kohteensa ytimiin, nostaa selkäpiihin väreet ja saa solmion kiristämään.” Juha Numminen: Lähikuvassa Lenita Airisto. Usein itseironinen. Otava 2009. Se on kova ja häikäilemätön, mutta samalla se riisuu aseista, koska sitä ei voi kuunnella vakavana. Siinä kuuluvat älykkyys ja korostunut omanarvontunto. TSILARI 3/2013 17 ”Mä ihmettelen vaan miks mä en oo aikasemmin saanu tätä!” Nauru ”Lenitan nauru on läpitunkeva kikatuksen ja kiekaisun sekoitus. Yleensä se on ilakoiva, kiusoitteleva ja keimaileva
Silloin mulle nous otsalle kalsa svettis et sehän ois voinut yrittää vaikka mitä. DUUNISPEDA HANNU NYBERG DUUNISPETTARI M ä slyytasin skoilen 1966, kesän mä olin duunissa postissa Tölikassa. Silloin mulle nous otsalle kalsa svettis et sehän ois voinut yrittää vaikka mitä. Varsinainen tapaus oli se kun kerran sinne tuli muistaakseni Sörkasta vanki vartijan kanssa tsökaa verhoilukamaa. Mä olin sitten näön vuoksi vähän pidempään. Syksyllä piti sit hittaa jotain vakkarihommaa ja mut stikattiin Hagiksen nuorisotyönvälityksestä Lönkalle semmoseen firmaan ku Orient Occident Ltd, mikä blisas mattoja sun muuta sisustuskamaa ja verhoilutarvikkeita. . Mä hiffasin aika pian, ettei se ollut mun ihanneduunimesta ja olin jo singraamassa sieltä kun pomo vihjas et kantsii olla ainakin jouluun, firma kun bungaa silloin ylimääräistä. Se vanki oli semmonen buli vähän vanhempi heebo ja mä kävin sen kans kahdestaan hakee keltsuvarastosta jotain. Joo, sano pomo, se tykkäs vähän liikaa nuorista kundeista. Enhän mä tiennyt. 18 TSILARI 3/2013 KU VA : Ny be rg. Mut ota iisisti, jatkoi pomo, se on ihan vaaraton, sille on tehty sellainen snadi kirurginen toimenpide ja varmuudeks pomo vielä näytti miten ikään kuin tsiegurasta leikataan veitsellä pätkä silleen napakasti iskien. Kun ne oli lähtenyt niin pomo froogas multa et tiedänks mä mistä syystä se kaveri on linnassa
NO. Seuraavaan chateaubriandiin – Pirde. FUNDEERAUKSIA PIRJO TUOHIMAA TSILARI 3/2013 19 DODII, SE OD FLUDSSA DY (Lukuohje: nenästä kiinni pitäen) O otteksteki diitä, joil pukkaa fludssa (tai bigreedi tai vastaava) heti ku joku iso projekti od ohi. Do mä ood. Pebuukaan ei oo viel haastettu rosiksee. Oottekste muuten funtsinu, mikä on ihmisen lihansyönnin ekologia. Suomi on vielä mun mielestä jotenki pelastettavis sen takia et täällä kuitenki viel tajutaa ihmisen suora riippuvuus luonnosta – toivottavasti. Mut mitkä lihalajit on meille ekologisesti buenoja. Onneks on nykyajan lääkkeet. Vaik mä kuinka arvostan ja diggaan luontoo, se saa mut joskus todella sairaaks. Rakastan sienestystä – ja marjastustaki, jollei oo pakkoasetelmia – ja nautin suuresti upeista värikkäistä näkymistä. Sit hiffattii myös tulenteko, ja vot! Aivot lähti kasvuun ettei mitää määrää. En tod! Okei, sympatiani on vihreyden suuntaan, muuten kuulu mihinkää puolueesee; mä vaan yritän mallata arvomaailmaani siihen suuntaan mikä on globaalisti järkevää. Sen takia mäki ny skrivaan teille tätä stupidoo kolumnii. No mä kerron. (Ruuttaa räkälääkettä) Ny vähä helpottaa ku otin taas nuhatöötin. Kaiken muun lisäks tääl on ilman pienhiukkastaso sellanen jonka mä parhaiten siedän. Pois jää siis esim possu ja kana… (Harmi)! . Arvatkaas miks must on ihkuu budjaa Stadis. Estetiikka luonnos on mulle älyttömän tärkeetä. Alkuihminen honas, et saalistamallaki (eikä vaan raatoja syömällä) vois saada gutaa safkaa, ja niin meidän proteiininsaanti kasvo huimasti. Mul on ihkuja muistoja puistoista alle nelivuotiaasta: Nervanderinkadulla oli kaunis leikkipuisto 50-luvun lopus. Tehoeläintuotanto on yhtä riskialtista, eettisyydestä puhumattakaa. Ny te tietenki luulette et mä oon joku ihme viherpipertäjä ja kasvissyöjä. Tsilari on kuitenki tosi hyväs hapes, stoorii pukkaa, ja kaikki on dii hyvid kondikses ku olla saattaa. Sit ku tulee ykski kunnon myrsky, mäntypelto rysähtää lakoon, ku siinä ei oo muuta kasvustoo tukemas. Siks et energia rikastuu aina seuraavaan ekologiseen kerrokseen, ja jos me halutaan pitää hyvä hyötysuhde energian kannalta, me syödään vaan sellasta lihaa, joka on hyödyntäny pelkkää kasvisravintoo. Miks. Ai ette vai. Siel oli ihanii syreenipuskii ja lehmuksii, joiden tuoksut on piirtyny mun tajuntaan lähtemättömästi. Siel kävi myös Kenneth-niminen vauva, jonka äitii mä kävin säännöllisesti tenttaamas vauvanhoidost. Kaupunkilaispölyy! Okei, katupöly on dorkaa, mut se ei haittaa mua yhtään niin paljoo ku landen heinäja viljapölyt. Otan siihen täyden henkilökohtaisen vapauden enkä haluu käännyttää ketään. Joskus mä kyl vielä toteutan suurimman luontounelmani: lähden syksyllä ruskaredulle Lappiin. Stadissa ku oon kasvanu, mä en oo niille silleen altistunu ku joskus – ja ku mä meen landelle, oon kipee koko ajan. Nyt just mä nautin erityisesti tost vaaleenvihreest hunnust joka kattaa kaiken tääl Stadiski: silmut räjähtelee auki, ilma tuoksuu muullekki ku asfaltille, ja vaahterat sekä tietty puistoblumsterit alkaa kukkia. Ne, jotka skruudaa kasviksii. Landellaki vannotaa tehotuotannon nimeen ja tehdää skutsipeltoo ja kasvatetaa eläimii epäinhimillisis olosuhteis. Oli hiukka haipakkaa koko kevät, ja jotenki pysyid beges, but sit ku tuli dää Tsilari-tsembalot, koin parhaaks väistyy vasebballe, ku kuitenki ihada Bikko Seppälä saatto tulla taas rebbiid. Kehotin peseen sen hampaat hyvin, ja arvaa nolottiks ku se vastas: ”Voi ku Kennethil ei oo viel hampaita..!” Luontosuhde on monilta suomalaisilta jotenki hukassa – enkä ny tarkota pelkästää kaupunkilaisii. Luontosuhde on monilta suomalaisilta jotenki hukassa – enkä ny tarkota pelkästää kaupunkilaisii.
Jotku diggailee enempi pehmeit pyörii, mut se on iha miten tyypit tottuu. Tällasel vanhal tätsyl se on kuitenki erittäin mielenkiintosta! Mikä on ”boardslide” tai ”hänkkä”. Oon harrastanu skedeilyy jo kaks ja puol vuotta ja skeittaan myös Stadin ulkopuolella, esmes Espoossa. Täs on läsnä vapaus, luovuus ja vauhdin hurma. Mut ny meil on ihan varta vasten bygattui mestoi skedekansalle. – Kovil pyöril pääsee paremmi sivuluisuu. Mä tsögaan itteni muutaman nuoren kundin föliin. Ku tsiigailen vaatetusta, en huomaa mitää muuta ku totaalisen suojavarustuksen puutteen ja suoralippaset. Se tulee sielt kuitenki aika nopeesti alas ku huomaa homman turhaks. Siihen föraa sporat ihan eteen, ja sen arkkitehtuurissa on otettu huomioon ihan kaikentasoset ja –ikäset skeittaajat. Jos ikinä oot tsiigannu Simpsoneita, snaijaat, mist on kyse: skeittailusta, tietty! Marskin patsaan ympäristö ja Musatalon Kansalaistorin sileet katupinnotteet on jo erittäin hyvin hyödynnetty. STADILAISIA 20 TSILARI 3/2013 Stadin skedeskene Tsilarin toimitus jalkautui, kun Pirde ja Virve lähti Eltsun skeittipudeen tsekkaamaan mitä nää 2010-luvun nuoret kollit puuhaa. Olen äkänny ”poolin” laidalla pari södee böönaa; niil ei kuitenkaa oo omaa boardii meges, sen sijaan kundit tuntuu kiinnostavan. – No en. Ne yrittää stikata korkeelle puuhun oksii tai jotai, mil ne sais pudotettuu tennariparin oksanhaarukasta. Oon myös saanu itsetuntoo ja selviytymiseen tarvittavii voimii tästä, Max toteaa. Mitä se sit merkkaa. Ku mä froogaan siltä, mitä se hakee skeittailusta, se kaveeraa: – Tää on vaan niin siistii hauskanpitoo. Kuitenkaan siel ei yksinään näy kovinkaan nuorii – toisaalta, mutsinsa kanssa on tullu pari noin nelivuotiasta noviisii potkulautailee. Sil on jo viides skedekesis menossa. Kundit rampilla Eltsun kentän viekkuun on duunattu Eläintarhan skeittipuisto. Releet ja vermeet Skedeily on myös välineurheiluu. Mä tunnustan Robinille et jos olisin vielä nuori, opettelisin ton! Se lohduttaa: – Hei, on olemas seniorisarjoja! Ne on vaik kuinka staroi, jotain kuuskymppisii ja osaa vaik mitä, se sanoo. Ne tulee sillee ajan myötä harjottelemal ku joka päivä menee ja tekee. Tyyppi kiitää ”poolii” ympäri sellasta faarttii et vanhan ööga ei meinaa pysyy meges. Saa siivet kantapäihin! Suulis ku paistaa nii saa stikkaa paidan vek ja ottaa samal aurinkoo. Robinil menee vuodes jotain 300 egee varusteisii, ja se on kova raha skolekundil, mut nou hätä: mutsi jeesaa. Mun täytys kuitenki syntyy uudestaan jotta saisin tuntuman. No kai! Böönat tsiigaa ku kundit skeittaa Robin on kans viidentoista. Kyselen, onks lajin harrastajissa yhtää friidui. Se asettuu mielellään juttusille ja kertoo: – Mä skeittaan joka päivä, säästä piittaamatta. S tadin jalkakäytävii ja muita asfalttipintoja on jo ainaski vuosikymmenen hieronu myös snadil lankunpätkäl surffailevat jangsterit. Aistin jätkistä näyttämisen halua, ja mikäs siinä kun osataan; komeet kundit veivaa siidei temppui ja kurvailee poolil erittäin tyylikkäästi. No sitä siis liu’utaan sivuittain tai otetaan jostai kaiteesta pinta jota myöte sit mennää. Näit lautoiki pitää uusia aika ajoin, tietty riippuen siitä kuin usein käy skeittaa. Luulenpa, että jos Mannerheimilta kysyttäs, se olis ekana koklaamas skeittilautoja, niin anarkistinen nuori se aikanaan oli. Tajutonta! Ootsä Max harjotellu erityisesti temppuja. Just joo. Mä nakitan sen haastikseen. – No on muutamii ja ihan hyvii onki, mut niit ei tosissaa o monta. Yks kundi on jopa kletrannu puun oksille. Mulla on sekä kavereit että ystävii tän harrastuksen kautta. Maxin suoritukset huikaisee. Maxin mukaan temput ”ländätää” ja muutenki sisäpiirikieli on niin hallus et sitä ei ees oikeestaan tajuu erityiseks. Black Label -boardis on kovat Bones-pyörät. Max Manninen on itämaisen näkönen, silti ihan suomalainen 15-vuotias kundi
. Liikehdintä on kaikil sen verran sulavaa, et pahoi kaatumisii ei tapahdu, vaik koko ajan tulee pikku feeluu ländäykses. Meininki pääsee nousee ilman suurii riskei. Skeittailust ei oo tullu ku mustelmii. Me mutsit saadaan siis olla aika rauhas! Meidän skidit on hyvil teil ku ne nappaa skeittilaudan megee ja potkasee ovensuusta lentoon – tai ainaki melkein. Vikaks haastateltavaks osuu kundi, joka on jo 19 v eikä haluu esiintyy nimellä. Päälajini on kyl snoukkailu. Tää on mulle päivittäinen harrastus, joka antaa mulle hauskanpitoo ja kavereita. Paikka on sikäli turvalline, et pinnanmuodostus tarjoo haastetta, muttei kovin isoja korkeustai muita eroja. – Oon skedeilly 11 vuotta, ja mulla palaa yks lauta kahta kesää kohden. Vammoi ei oo paljoo tullu, pahimmat on lumilautailusta, murtunu ranne ja sellast. Paidat on myös monelta keritty vek, ku on niin uskomattoman hieno suulperi ja lämmin sää. TSILARI 3/2013 21 lippikset. Se kuitenki kertoo et skeittailu on sille lumilautailun korvaava kesälaji. TEKSTI: PIRJO TUOHIMAA KUVAT: VIRVE KUUTAR Meidän skidit on hyvil teil ku ne nappaa skeittilaudan megee ja potkasee ovensuusta lentoon.
Sitten mä sain pikaluistimet. Kaikki meni eikä ”piisannakkaan”. Mä kävin ainaskin kymmenessä viimeisessä skabassa. Nurmikset tuli hyvään käyttöön rattikelkkaan, joka duunattiin kavereiden kanssa. Mutsi slumppas mulle ekat skrinnarit, nurmikset. Sitten ajoimme Kuoleman kurvin kohdalle nurtsille. Välillä jäbät otti savut Hietsun suoralla. Saimme luvan ajaa mainoskierroksia kilparadalla ennen skaboja. Faija otti sen kaitafilmille mutta filmi on hävinnyt. Lopuissa skaboissa mä järkkäsin itseni blisaamaan Mannalan lihiksiä ja taas mä hittasin itseni tsiigamassa skaboja snaran ja radan välissä. Sieltä oli fönsteristä hyvät näkymät torille. Eltsussa yleisöä oli joka puolella paljon. Prätkissä käytettiin löpön messissä eetteriä ja sininen savu döfas. Nostin juniorin sylistäni ja pelästyksestä oma hameeni oli märkä. Mun yksi hyvä kaveri oli Mannalan leipomossa myyntihommissa. . Joskus lintsattiin skolesta ja mentiin tsiigaamaan tätä paljon snygempää jutskaa. ELTSUNAJOT, OSA3 Vuonna 1962 sittasimme kaltsilla venaamassa ajojen alkua. Snadina mä kävin Ebenesserissä leikkiskolee, jossa työntelin fillarinvannetta kepillä ympäri pihaa. Eka fiude tuli kova-äänisesti ykskaks. Kun mä olin myöhemmin duunissa, mulla oli Volkswagen-pakettiauto, johon sopi paljon kamaa mukaan. MARTTI NIEMENPALO Ehkä Scuderia Askolinin Ferrarit lähdössä. Nää turvajutskat tais olla vähän heikommilla kantimilla kun nykyään. RIITTA NORRI 22 TSILARI 3/2013 H itsi, onks siitä jo viisikyt vuotta. Kävin Braahiksella skrinnaamassa. Ei muuta kun punainen auto täyteen piirakoita ja sinne. Siihenaikaan oli torilla neljähaarainen valotolppa, joka lyysas hyvin halkopinot ympäri toria. Leif Rehnin albumi. Sit siitä sai vielä fikkafyrkkaa eikä tarvinnut bungata flibaria ineen. Vuosina 1960–1962 oli Eltsunajot. HARTSI PIEHL. Ekoissa skaboissa mä olin faijan kanssa turvasnaran radan puolella kun faija oli ratavakena duunissa. Me päästiin tölikänkundeina aina etukäteen fiilikseen kun me hiffattiin, että Taivallahden kärjessä luudas Voimavaunu-nimisen firman jonkunlainen paja, missä Eltsunskaboihin osallistuvia skabareita rassattiin jo päiviä ennen. Sieltä meni kovaa. Pärjäsin kohtalaisesti koulujen välisissä skaboissa. Mutsi veti aina herneet kun se sai divata mutsinpäiväborkat ite yksin himassa. Eltsunskabojen harkat oli aina perjantaina ja lauantaina ja niihin pääsi ilman flibaria. Lähellä oli meillä hyvä mäki, Harjutorinkatu. Skabojen aikana myyjät kävivät ostamassa meiltä piirakkalaatikoita. Masa ehdotti, että mentäisi trokaa lihiksiä tukussa sinne. Kuiteskin näkymät oli esteettömät. Ja gliffaa oli! . Hänellä oli myyntitykit valmiina. Eltsussa oli fiilistä ja prätkissä käytettiin löpön messissä eetteriä ja sininen savu döfas koko Tölikässä kun prätkät säntäs aina ekana baanalle. Ei varmaan ollut yhdessäkään rekkareita ja me kloddit skriinattiin. LIHIKSIÄ TROKAAMASSA JA BLISAAMASSA B udjasin Hariksen varrella 6 kerroksisessa talossa ylimmäisessä kerroksessa. Sylissäni sittas perheen junior 1,5 v. Myöhemmin sain hokkarit ja skulattiin jääboltsia. Kävin Aleksis Kiven skolee. Meillä oli Mannalan mainokset auton kyljissä
Vironkadulla, Stadilla samaises mestassa muuten oli Liikasen (evakkoreki-Eki) Ekikin, nuorempi laulava vahtimestari. tää ”kuulemma” toimi useana vuonna menestyksellä. Monta kertaa mä eksyin mut aina tulin ku bumerangi ku jengi hiffas et, ai jaa, tossa sa taas vipeltää ja eiku takasin. Sillai mä sit sain dallaa tontilla, varikollakin ylt’ ympäriinsä. pääsemällä skramlaan Curt Lincolnin bilikalla sen kyydissä radalla. mut se, niiku sanoin, tuli sit myöhemmin. Vähä mä jälkeenpäin ihmettelin miten se oikeen meni ja oon koittanu löytää niit fotoi joita mutsilla oli siitäkin tilanteesta. Vakkari oli vuosia äitienpäivän skabat jossa seoli blisaamas flibareit ja tsökaamas skabojen jälkeen sitte muilt blisareilt tilityksii. Nykyjengihän kauhistuu sen ajan meininkejä ja ihmettelen mäkin tän ajan valossa kuinka me 50–60-luvun kloddit ollaan yleensä voitu selvii hengissä. Voi vaan funtsii kuinka meikäläisen tuutulauluna oli useasti Remingtonin harras jodlaus. Foto Helsingin kaupunginmuseo.. Niin mutsikin teki erilaisii firiksii huudiksist ihan käännösduuneihin ja siitä vielä vaikka oikeuden pöytäkirjojen puhtaaksi skrivaamisaan. Kumminkin, mude hiffas hyvän konstin kun ei voinu kokoajan tsittaa mun vieressä, se duunas mulle valkosen järkkärinauhan ja skivas siihen kuulakynäl vielä et tää on Jykä, Syrjäsen Seijan kundi, et antakaa sen palloilla vaan jos ei se duunaa mitään luvatonta, tai jos duunaa, nii raivelist takas byrooseen. ELTSUNAJOT, OSA 3 TSILARI 3/2013 23 MUTSI LIPPUKASSANA T ää stoori on ajalta ennen kun ulosotto/perintätoimi siirty kunnilta, voutien byroista, valtiolle. Tää mestahan oli ihan ekaks Hagiksessa nykyisen Metallitalon paikalla olleessa rakennuksessa, sillä mutsi alotti valtiolla ja siitä sitte tulikin aikanaan eka naispuolinen ulosottomies. JYRKI SYRJÄNEN Kunniakierroksella. Myöhemmin sitte, mä, poikakin ehti kantaa ”kortensa kekoon” keimolan skutsissa, meinaan niille surullisen kuuluisille mutafestareille, josta on ansiokasta dokuukin tullu telkkarista, tuli osallistuttua 70 luvun alussa, mut se on jo eri stoori se. Mä olin tietty meggessä mut liikkuvainen kloddi kun olin niin mutsin koko aikahan olis menny mun vaglaamiseen. Äitienpäivän ajotkin siirty Käinbyyn jossa mutsi vielä oli pääkasöörina ja mä hoidin haittaeläimen roolii mm. Mutsi oli duunissa sillosessa stadin ulosottovirastossa Vironkadulla. Muut skaboissa tapahtuneet jutut kosketti sitte jokusen vuoden jälkeen kun alko tsennaan oikeesti sitä meininkii, et hei, siellähän delas jengii ja meno oli oikeesti aika mielenkiintosta ja tosi riskaabelii. Aika kulki kulkuaan ja Eltsukin slyyttas. Tsiikasin tosin muita sen ajan fotoja ja kyllä se Lincolnkin oli aika ”rysäkeppi” et kyllähän kaks semmosta nyt yhteen skabariin, ainakin lipalle, mahtuu. No, yks mutsin mielenkiintoisist firiksist oli eltsun skramliksien lipunmyyntikasöörina olo. Snadisti surettaa ja vähä …uttaakin toi Käinbyn entisen baanan ympäristön nimby-jengi ja koko Käinbyn kohtalo mut onhan stadiin tullu fillarifikatkin… Nii, ja dorkat koittaa viel bytskaa väkisi Malmin kensun paikalle hyyssejä… . Siihen aikaan oli vakkarii et eri mestat teki yhteistyötä ja tsögas osaavii friidui ja kundei sieltä mistä ties löytyvän snajuu jengii
Jemma kasvitieteellisessä puutarhassa Kaisaniemengartsalta portista ineen ja tuut ku eri maailmaan. Kansalaistoriks on nimitetty mesta, mikä jää Musiikkitalon ja Sanomatalon väliin, gamlan makasiinin naapuriin, siis ihan stebun heiton päässä steissistä. Varsinki viikonloppusin siellä tsittaa jengii nauttimassa kesäilloista. Keidas keskellä Stadii eli kasvitieteellinen puutarha on bygattu jo 1800-luvulla. Sinne bygattiin Kiekkotori lätkän MM-kisojen ajaks ja raflapäivänä siel oli snadei rafloi, mist sai safkaa. Urbaani piknik Eväät messiin (muutaki ku pussikaljaa) ja rantsuun tai johonki puistoon tsittaamaan – siinä on kesis parhaimmillaan. Puutarhan keskellä on bygga, josta piti aikoinaan tulla Härmän kunkun hima. Kansalaistori on osa Finlandiapuistoo, mihin kuuluu kulttuurimestoi, niinku Finlandia-talo, Musiikkitalon, ooppera ja Kiasma. Stadin äänet, niinku dösien ja bilikoiden trafiikki kuuluu kyl puutarhaanki, mut muuten siel voi dallaa tai tsittaa ihailemassa blummia, puita ja pensaita. Mestoi riittää. Moni ei ees tsennaa, missä se on, vaik se on ihan Stadin ytimessä ja ollu koht kaks vuotta pydessä. Kahden Näkymä Harakasta skönelle. Ja sit siellä on jemma, jota ei varmaan moni tsennaakaan. Kansalaistorin kupees on mäessä nurtsii monessa tasossa ja se onkin hiffattu hyväks piknikmestaks. Blummien lisäks siel on muutaki tsiigattavaa. Siitä bygataan stadilaisten ja turistien keidasta. Kuhan ei bygattais liikaa, ett jää se piknik-mesta veks. Jos kaipaa proggista, ni sitäki hittaa aina välillä. Kansalaistorilla on erilaisii häppiksii. Vaik stikkais snadisti vodaaki, ni kunnon kuteis ja sontsa messissä sekään ei haittaa.. Mut ei Stadist tartte mihkään shingraa, vaik haluiski nauttii luonnosta. STADIN KLIFFAT MESTAT 24 TSILARI 3/2013 Kesiksellä Stadin luontoon On vielä vilde niitä, ku skujaa landelle heti, ku kesis alkaa tai viettää viikonloput mökillä. Niille, ku ei oikeesti jaksa dallaa kauas, ni hyvä mesta on Kansalaistori. Puutarha on auki joka päivä aamuysista iltakasiin. Jos tekee mieli skrivaa salainen viesti kundille tai friidulle, ni voi ilmottaa sille, et se kävis tsökaamassa stebun alta. Tsirbarit shungaa
Luontoo skönellä Stadi ku sijaitsee skönen äärellä, ni luontoon liittyy tietty kans kaikki se, mitä sköne tarjoo. Skutsiin ja tsufelle Sit jos haluu enemmän luontoon, ni Stadin keskuspuistohan on ihan skutsii. lähellä, et kyl botskin kippari hiffaa, ku joku staijaa laiturilla. TSILARI 3/2013 25 stebun välissä on snadi kolo, johon just mahtuu vaik gamlassa filkkapurkissa viesti ja snadi kynä, jolla voi skrivaa vastauksen. Kyl botskin kippari hiffaa, ku joku staijaa laiturilla Lisäinfoo netistä: Kansalaistori: www.finlandiapuisto.fi (hittaat uutisista snadin infon Kansalaistorista) Kasvitieteellinen puutarha: http://www.luomus.fi/kaisaniemi/ Keskuspuisto: http://www.hel.fi/hel2/keskuspuisto/ fin/1esittely/ Maunulan ulkoilumaja: http://www.helsinginlatu.fi/mm/ Harakan saari: http://www.harakansaari.fi/. Täs on kesäks muutamii vinkkei Stadin luontomestoista. Sit jos haluu bulimmin skönefiilistä, ni siihen pääsee tosi iisisti vaik Harakan saaressa. Näkymät skönelle on ihan ku ois kauempanaki ku vaan muutaman minsan pääs Kaivarin rantsusta. Matka bungaa 4 egee edestakasin. Siel on esmees Maunulan maja, mis on snadi kuppila, jota ylläpitää Stadin latu. . Kandee nauttii, ku suulis skriinaa. Jos matkalla kaipaa tsufee tai snadii skruudattavaa, eikä oo hogannu ottaa eväitä messiin, ni keskuspuistossa hittaa safkaaki. Jos hittaat sieltä breivin, joka ei oo tarkotettu sulle, ni ethän snutaa. Se kulkee Harakan ja Särkän välii ja ne on niin Raflapäivä Kansalaistorilla. Majan hittaat Metsäläntien pohjoispuolelta, aika läheltä Hämeenlinnanväylää. Muutaki ku marjoi tai sienii skutsista. Ne voi alkaa vaik flaidaa eli ei kande mennä lähelle, eikä saares voi sillon ihan joka paikkaan dallaakaan. Ja vaik stikkais snadisti vodaaki, ni kunnon kuteis ja sontsa messissä sekään ei haittaa. Harakas on Stadin luontokeskus ja siel pesii vilde fogeleita. Se on juhannuksen jälkeen auki keskiviikkosin klogu 13–19 ja viikonloppusin klogu 10–16. Keväällä hanhikundit puolustaa niiden friidui ku tsittaa pesissä hautomassa. TEKSTI JA KUVAT: VIRVE KUUTAR Kaisiksen pudessa on kunkunlinna ja jännä stebari ku toimii breivilodjuna. Se on ollu aiemmin intin käytössä, mut vuonna 1989 se öpnattiin stadilaisille. Majan pihalla on pöytii ja penkkei, ett siihen voi jäädä muutenki vaan tsittaamaan ja huilaamaan, jos on dallannu kaukaa. Voi dallaa pitkin rantsui, niitä on bulisti kaikkien vapaas käytössä. Harakkaan pääsee huhti-lokakuus joka päivä Kaivarin rantsusta Cafe Ursulan laiturista botskilla. Stebu on penkin edessä lähellä sitä ”melkein-kunkunlinnaa”. Heinäkuust eteenpäin ne sit rauhottuu. Siellä voi dallaa tai fillaroida hoidetuilla hiekkateillä tai sit poiketa snadille polulle skutsiin. Ku tuut laiturille, ni voit lyftaa nuolen ylöspäin merkiks, et venaat botskii. Niitähän on vielä bulisti lisääki. Töölönlahdelta ja Laakson tsirran tai ridaustallien takaa pääsee poluille, joita jatkuu Pakilaan ja Haltialaan asti
[säe puuttuu] Futulle böna oppi hän ja böna olkahan, magalle sleppas tussarin ja duunas hunööriin. 26 TSILARI 3/2013 SVEN DUUVA Sven Duuvan faija köyhä ol, viraton kersantti, kun ikä bisi Kustavin sodassa gragaili. Hän sai ilmeisesti joltakin kanta-asiakkaalta tämän käsinkirjoitetun runon Sven Dufvasta.” Runo on 1900-luvun alun väkevällä slangilla ihan Ryynekreenin stailiin skrivattu. Kundista tuli kuitenkin groussi, harteva, kun orja duunas nitskalla ja brennas kaskea. Näin faija Duuva useinkin freistaili tuskaillen. Mut lungist hän styylas vaan ja tyytyi kaikkihin ja funtsas aikaa redimpää, niin grakinki syttyikin. Omasta kohden kuitenkin sai bönan, remelin, leirissä duunas rengin työt rindiksel soldaatin. GAMLA SLANGI. Nyt faija Duuva hämmästyi ja heltyi liibaamaan, Sven busarins selkääns langeten läks jengiin lähimpään. Miks herran nimes miitanet sinäkin poloinen. Maatilkustansa snadin sai hän breigun palasen, ja gloddii häl ol yhdeksän mut snadin niist ol Sven. Matkaa tehtiin, slobo tuo hätyytti ahdistain, ja jokivartta Sandels nyt hatkas liite vain. Kun tuli faija kersuksi siis kerran jällehen ja sleppas gamlaa sungua oi miksi smiitaat Sven niin aivan bisi hämmästyi kun kundi aukaisi bulin munnarinsa freistaten he sotabisiksi. Niin kundi freistas: tääl duunaan kaikki frlöntisti, ehk eestä maan ja Kuninkaan on golaa redimpi. SLANGIRUNO SVEN DUUVA Jorma Vartiainen stikkas Stadin Slangin toimistoon gamlan breivin ja snakkas näin: ”Vaimoni täti Vieno Nyman piti vuodesta 1938 aina 1990-luvulle asti parturi-kampaamoa Viherniemenkadulla (eka talo sataman puolella). Mut bulimmille varmaankin lie liiaks stikannut kun snadimmalle muuta ei kun liite ripponut. Kun groussi oli, mittava, ne muusta huoli viis, rekryyttiin jengiin Dunkkerin pääs tinkimättä siis. Ivaten faija griinaili: sinäkö nulikka, sinäkö sotabisiksi, ei, tiedä huutia. Niin heivaamaton oli hän kun tuskin yksikään, Hän maata dallas tömisti ja steppas hiessään. Kun sjungu tuo ei loppunut Sven maltin menettää ja itse käypi funtsaamaan mink parhain ymmärtää. Kun jengin tuli lähteä niin kundit funtsaamaan, kyllinkö viisas Duuva lie grakinkiin smiitaamaan. Kun uffar huusi griinaen ja griinas huutaen, Sven duunissa ja brassissa ol yhtä totinen. Hän stikkas heidän kaveraa, lungnist funtsas vaan: jos jengin kans en smiittaa saa, käyn yksin gragaamaan. Mut venduvei kun skriikattiin hän staplas aina vaan. Mut passaukset, flaidingit käy yhtä juoheaan, ei skagiks häntä freistattu vaan dorkaks toisinaan. Snadin matkan päässä siit ol rabarikäytävä ja siinä staijas starbia vain noin parikymmentä. Näin tuli Duuva kuuluksi sotagnygistään ja kaikki kundit uffarit ne häntä griinaamaan. Snajua kuinka faijalla lie ollut itsellään dilkkailla gloddijengille ei tiedä yksikään. Ol liffampi ja redimpi kun moni viisaskaan ja duunii jobbas kaikkia päin skutsii aina vaan. Tulipa sotagnygiä nyt Duuvan treenailla, se kliffaa oli laadultaan ja tsiigaa hupaisaa. Ja smirnaa kun skriikattiin hän heivas bislarin, kun böna piti futulle se olkaan lyftaskin
Ja Sandels silloin kumartuu grobista stiigaamaan, ei tsennaamaton ole tuo vaan tuttu vanhastaan, mut alla hänen rintansa punoittaa mitska nyt, on skote käynyt syndikseen, on blude ehtynyt. Äl yli sleppaa perhanaa, niin viellä hetkinen! Näin tosi bisi gragailee, se vasta soldaatti! Avuksi kundit smiitakaa, tuo jengin frölssasi. TSILARI 3/2013 27 Heil spadaduunit toimena ja keikat tehtyään etäällä gragin melskeessä hollasvat lippojaan ja lähivillat snutasvat mit irti saivat vaan. Ne sanat sotajengistä levisi kundeille, ja kaikki myönsi Sandelssin totuuden freistanneen. Stara toisen perään ryysaapi mut heistä joka mies sai höögeriin ja vensteriin niin että gnygin ties. Bönat messiin, hatkaan päin nyt balsattiin. Svengiskin Duuvan ahteriin ol liffan tapainen hatkaan kun skiiattiin, hän ryysas sillallen ja staijas siinä jäykkänä lungnina futuillaan, kundeille valmis skriivaamaan kivoja kikkojaan. Sven Duuva yksin haksahti ja heivas tussarin. Snajulla kyl ei Duuvalla lie liiaks ollutkaan, Nubura mälsä oli, funtsattiin, mut sydis paikallaan.. Kiva on, hän skiiaa, kas niin, sä kundi urhoinen. Mut toista tuli kohta, ridas bärtsille lähetti Sandelssin: [säe puuttuu] Jumalan tähden bönaan kii, mä kaikki hälytän, nyt slobojengin tiedetään täst yli höögivän. Sven Duuvaa tsiikataan. Lungnimpi ei mut kalbiksemp on vilt entistään. Apujengin Kenraali jo messiin lennättää. Svenkka oli myötä myös, stara pantiin passaamaan. Taas smellaus ja jäljelle vaan viisi staraa jää. Se skote tiesi mestansa, sit eipä kieltää voi, kivammin hiffas se kun me, näin Kenraal aprikoi, ei smiitannut se heikkohon ja flönttiin nuburaan, redimpään se smiitas vaan groussiin rintahan. Hän on jo loppuun gragannut ja flaidannut kun stara ja nyt on graknink slyytanut, hän näyttää siihen goisanneen, snarkkaavan flaidistaan. Se laajenee, se taajenee, se skytää, laukasee, ja kohta staraa kahdeksan ens skote pyyhkäsee. Handuinpa tätä karhista ei voitu kukistaa ja lähin stara skotetta hänt aina varjoaa, Mut sloboin kiihtyy rohkeus, kun toivo heikkenee, nyt Sandels smiitaa, hogaapi kun Duuva gragailee. Hän ridas vek, mut ehdittiin töin tuskin sillallen, kun slobojengi täyttävi jo rantsun vastaisen. Vänskälle hän balsas: te silta sönrakaa jos voitte, muuten viimeiseen bludeen flaidakaa. Kun tyynt on kaikki hestiltään käy Sandels rantahan ja kysyy staraa sillalla min hokas gragaavan. Ei stemmaa enää viipyä, jokainen häikähtää. Flöntisti kaik on, ahteriimme jos slobot ennättää. Ei aikaakaan niin saakin jo knygiä osoittaa, kun silta fultsat sloboja samassa tuoksahtaa. Ja slobo hiffas rynnäkön nyt tyhjään smiitaneen, vihollisjengi svengas vek hiisisti dallaen
Kerrostalo on kylä kaupungissa. Kniiga ilmestyi talon satavuotisjuhliin 2013. Katujen alle laskettiin modernien mukavuuksien edellyttämät vesi-, viemärija kaasujohdot ja lopuksi ladottiin päälle ”ketokivi”-päällystys. Kansakunnan kohtalot muuttuvat eläviksi, kun päästään kurkistamaan yhden rakennusbuumin aikana syntyneen taloyhtiön historiaan. Rakentaminen oli työvoimavaltaista ja kuljetukset tapahtuivat hevosilla. Samalla tän byggan fönäreistä avautuu Tölikan, Stadin ja koko Härmän kehitys. Jemmatkaa vanhat paprut Aurorankatu 13:n 100-vuotinen arkisto on tallella rakennusaikaisia tositteita myöten. Töitä riitti lähivuosiksi, vaikka sodan alettua tahti väistämättä hidastui. ?. Merkkivuoden kunniaksi julkaistu historiikki istuttaa talon tapahtumat ympäröivän yhteiskunnan historialliseen taustaan. pidettiin sellaista huutoa ja meteliä, että on ilmeistä, ettei rapussa enää asu vain kunnon ihmisiä, vaan irtaimia boheemi-elementtejä on päässyt tunkeutumaan sisään. Ennemmin tai myöhemmin jokaisesta talosta löytyy joku, joka haluaa nähdä vaivaa kotiseutuhistorian tallettamiseksi. Vähintään yhtä hyvin voi kerrostalon kokoinen historia juurruttaa nykyasukkaita omaan kotikontuunsa. Kiveystyömaita oli ympäri Töölöä. Seuranpidosta kansallisrunoilijan kanssa on jäänyt todisteeksi Leinon isännälleen osoittama rahankerjuukirje ja tämän käyntikortille kirjoittama, ennen julkaisematon runonpätkä: ”Leikinlaskija, lempeä mies / sinua painoi salliman ies / mutta Sa kohtalos kauniisti kannoit / ihmisyydelle itsesi annoit.” Monessa talossa ”vanhat, pölyiset paperit” on ajattelemattomasti tuhottu. Pajupuskat, ränsistyneet mökkipahaset, ryyppyveikkojen rilluttelukalliot, Arkadian suuret kauppapuutarhat sekä ”ryssien kaalimaat” saivat väistyä. Vuokralainen tulee ravintoloiden sulkemisajan jälkeen seurassaan kummankin sukupuolen edustajia, joiden kanssa lasien kilistely ilmeisesti jatkuu huoneistossa.” Erään entisen asukkaan kotiarkistosta Göteborgista löytyi myös pieni helmi. Katuverkoston rakentaminen ”Kampin vuorille” oli valtavan työn takana. STADIN MESTAT MARJA-LIISA MARJANEN 28 TSILARI 3/2013 HIMA ETU-TÖÖLÖSSÄ Taas on saatu uus stadilainen taloyhtiöhistoria. Samaan aikaan oli rakenteilla monta suurta asuinkerrostaloa sekä nykyinen Luonnonhistoriallinen keskusmuseo, joka alkujaan oli venäläinen poikakoulu. Talo on todistanut mm. ja 6.3. Kun työkykyiset miehet olivat sotimassa, naiset rehkivät kotirintamalla. Meluongelmista esimerkkinä kerrottakoon eräs taloyhtiön hallituksen papereihin arkistoitu pikkuepisodi: ”Melkein joka yö myöhään tulevat henkilöt avaavat paraatioven ja paiskovat hissin ovia sekä äänekkäästi keskustelevat rapussa häiriten yörauhaamme. kolmea sotaa, niiden aiheuttamaa työvoimaja asuntopulaa ja ankaraa säännöstelyä. Kuorma-autoja oli vain muutama koko kaupungissa. Runoilija Eino Leino tapasi juhlia ja usein yöpyäkin erään alkuperäisasukkaan asunnossa. Vuonna 1912 samanaikaisesti tasoitettiin Freesenkatua ja Dagmarinkatua, kivettiin Pohjoista Rautatiekatua, päällystettiin Museokatua ja louhittiin kalliota Temppelikadun tieltä. Isännöitsijät pyörittivät taloyhtiön ostokorttiruljanssia ja yrittivät epätoivoisesti hankkia halkoja talven varalle. Kaupunkikuvan ja rakennushistoriallisen perinnön arvo ymmärretään nykyisin. Seuraavana vuonna kivettiin Aurorankatua ja päällystettiin Nervanderinkatua. Marja-Liisa Marjasen ja Esko Antti-Pojan ”Aurorankatu 13” on staili ja täyttä asiaa sisältävä paketti snygistä byggasta Etu-Töölössä. Työmaat kuhisivat miehiä ja hevosia. Maailmansotaa edeltävinä vuosina alueella kävi melkoinen myllerrys. T öölö kaavoitettiin vuonna 1906, minkä jälkeen myöhäisjugendia edustava eteläisin Etu-Töölö nousi ällistyttävän nopeasti. Viimeksi 2.3. Kaltsit louhittiin Väylät louhittiin kallioiden keskelle. Talon historiasta löytyy onnistuneita ja epäonnistuneita remontteja, isoja ja pieniä riitoja, meteliä ja melskettä ja jopa antisemitismiä ja perhesurma
Kuva Marja-Liisa Marjasen ja Esko Antti-Pojan teoksesta ”Aurorankatu 13. HKM. ”Rapussa ei enää asu vain kunnon ihmisiä, vaan irtaimia boheemi-elementtejä on päässyt tunkeutumaan sisään.”. Foto Signe Brander. Sata vuotta elämää Etu-Töölössä” (2013). 21 Töölö ennen kivitaloja TSILARI 3/2013 29 Fjelldalin skidit 1908 nykyisen Nervanderingartsan tanhuvilla
Mikään ei estä sua koklaamasta samaa! Chilit omasta takaa No, kaikilla ei ole sitä kattoterassia. Kaupungin tyhjiä tontteja voi kysellä viljelykäyttöön kiinteistövirastosta.” Alkujaanhan ”sissiviljely” oli eräänlaista kansalaistottelemattomuutta, kun Dodo ry keksi hyödyntää Pasilan rautatievarikon joutomaata viljelyyn. ?. Mikäs siinä! Kaupunkipihojen hyödyntämismahdollisuudet ovat monet, ja Tavi rohkaisee kyselemään: ”Kerrostaloasukkaiden kannattaa kerätä kaupunkiviljelystä kiinnostunut porukka kokoon ja sopia viljelemisestä isännöitsijän kanssa tai yhtiökokouksessa. Useimmat meistä stadilaisista kuitenkin kasvattavat omat yrttinsä ja pelakuunsa ikkunalaudalla. Aurinkoisten kattoterassien ja -pintojen muokkaus on edennyt jopa niin pitkälle, että ravintolahelmi Savoy on tehnyt oman puutarhan ravintolansa terassille. Sissiviljelystä muoti-ilmiöksi Tavin kirjan lähtökohta on ruuan viljely kodin piirissä ja tuntumassa; siihen viittaa myös nimen osa ”lähiruokaa tosi läheltä”. Painotuskin on siksi syötävien kasvien puolella. Korkean teknologian ja ympäristötietoisuuden yhteistyö voivat luoda ihmiskunnalle paljon lisää selviytymisen mahdollisuuksia. Kirjoittaja on antropologi ja yrttiasiantuntija, joka on erikoistunut kokonaisvaltaiseen, luonnolliseen terveydenja kauneudenhoitoon. TSILARI SUOSITTELEE PIRJO TUOHIMAA 30 TSILARI 3/2013 Villiinny kaupunkiviljelijäksi Stadilaisenkin näppejä alkaa multa kutitella, kun kesä koittaa ja kaikki vihreä loisto puhkeaa ympärillä. Niistä saa ideoita vaikka sisustukseen, ja koska kirjoittaja on antropologi, hän myös liittää ekologisen ja eettisen näkemyksen tekstiinsä. Kirjoittaja lataa vakuuttavan listan itujen, versojen ja kasvisten terveysvaikutuksista; hän ripottelee myös reseptejä joukkoon ja kuorruttaa komeuden herkullisilla kuvilla. Sisäviljelytekniikoista Tavi kertoo seikkaperäisesti ja niin, että kasvuedellytykset käydään huolellisesti läpi. Helsinkihän on varsin vehmas, puhdas, merellinen ja alkuperäistä luontoa sisältävä kaupunki, mikä mahdollistaa myös viljelyharrastuksen ihan stadioloissa. Kestävän kehityksen ratkaisut ja tulevaisuusvisiot saavat oman lukunsa. Nykyään on markkinoilla aivan uudenlaisia viljelyastioita: kasseja, säkkejä, laareja ja seinäpinnoille tarkoitettuja järjestelmiä. Luomuviljelmällä on myös duunissa omat mehiläiset. Homma tulkittiin lailliseksi, ja sittemmin toiminta on levinnyt Viikin, Ruskeasuon ja Vallilan lisäksi jopa Tampereelle. Tätä ihmettä on käynyt kansainvälinenkin media äimistelemässä lähes päivittäin. Kattoviljely on myös muotia. Sisällä voi kasvattaa chiliä ja yrttejä, idättää ituja… Pieniä vihanneksia, kuten salaattia, pinaattia, mangoldia ja retiisiä voi myös yrittää ikkunalaudalla. J os sul ei oo möksää tai siirtolapuutarhapalstaa, nou hätä! Nappaa näppeihis ekaks Varpu Tavin kniiga ”Villiinny kaupunkiviljelijäksi” ja ala sit funtsii, oisko sun korttelis joutomaata josta voisit neuvotella luvan viljelyyn, tai voisiksä vaik duunata partsistas ihan uudenlaisen viherkeitaan
Ja loppu tuli helmikuussa 1971, kun Masa tuli ryminällä alas niitten entisen Vuorimiehenkadun himabyggan katsilta. Se näki ja kuuli harhoja ja joutu ekan kerran koppiin jo kesällä 1967. Tummat silhuetit lehmusten alla, Brunssan nuoret kundit vauhdissa, joku viheltää, kundit hoilaa: Skiidiap skiidiap skiidiap ding dong skiidiap lauantaina kun katu kuuluu heille. TSILARI 3/2013 31 MIKKO SEPPÄLÄ KLASSIKKO MATTI PIRINEN: Kesä rehahti vauhtiin (1968) Matti Pirinen oli vähälle huomiolle jäänyt stadilainen runoilija, jonka beat-runojen taustana oli itse koettu lättähattuinen nuoruus ja rikkinäinen boheemielämä. Siinä se skrivas: ”onneni unissa olen Bellman, / Bellman lihava ja huumorintajuinen”. Odotettu esikoisteos Kesä rehahti vauhtiin (WSOY 1968) sisälsi Stadi-runojen sikermän, jossa hengataan Vuokkarin pudessa ravintola Seahorsen kulmalla ja kuunnellaan vanhojen deekujen juttui. Masa beat-runoilijan kledjuissa kesiksen 1964 aikoihin. Masan mutsi, runoilija Aale Tynni, kasas sen jälkeenjääneistä papruista vielä kokoelman Tuulen muotoinen (WSOY 1972). Se skrivas kyllä loppuun asti, välillä hakkas maanisesti kirjoituskonetta. Se irrotteli välimerkeillä ja sai aikaan vauhdikkaan fiiliksen. Masa pääs aina välillä vapaalle jalalle, mut ei toipunu enää kondikseen. Masa skrabaa botskia Brunssan rantsussa 50-luvun lopulla. . Runokokoelman ilmestymisen aikaan se tsittas Lapparissa. Urban, tippa kulmassa, jokalauantainen saarna kyllästymiseen, kesäiltana kun vaahteran lehti ja lehmuksen lehti mätänevät tuoksuvaan iltaan. Samassa ringissä kittaa Trokari Osku, Halko-Maija ja Brynkka, ja ”Brunssan vanha starba” Urban tilittää nuorille: – – Perkele mä oon ollu skönellä ja stikannu polla round, mä oon lusinu Hennalassa, älä puhu mulle mitään, polskejen rintamalla mä olin välskäri, jumalauta, siellä ammuttiin kohti vaikka oli näytetty valkeeta flagaa, mä olin ruumiitten raijausryhmässä, haistkaa te nuoret kundit, teidän ikäsenä mä olin timantti. Ruumis oli Kasarmikadun puolella, runoilija Saima Harmajan entisen himadörtsin edessä. Sillä oli oma skiglari, ”Caprice”. Hautajaisissa lesattiin Masan vikaks jääny runo ’Iltapäivä Loreleissa jälleen’ jonka näyttämönä oli Skattan Lorelei-kapakka. M atti Pirinen (1942–1971) budjas skidinä Krunassa ja Ulliksessa, otti vanhempien avioeron raskaasti, jäi kaks kertaa luokalle ja sai fudut Norssista, heilu aikansa lättähattuna, duunas hanttihommia, innostu taas käymään skolea, pluggas Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa ja ryhty sit beat-runoilijaks Allen Ginsbergin ja Pekka Kejosen viitoittamalla tiellä. ”haistkaa te nuoret kundit, teidän ikäsenä mä olin timantti”. Mutta Masalla ei mennyt hyvin. Pirisen tekstei julkastiin antologiassa Ryhmä 65. Dokailu ei parantanu asiaa
STADIN SLANGI BLISAA Stadin Slangi ry. M . maksaa postimaksun Hinta Tilaus/kpl TILAA NETISSÄ! www.stadinslangi.fi tai sähköpostitse: toimisto@stadinslangi.fi.. army-malli musta 10 € kpl T-paidat koko . Toimisto avoinna ti ja to klo 14–18, puh. XL . J: Stadin styget 20 € kpl Kauhanen, E. Friidu 5 € kpl KNIIGAT Garam, Sami: Seittemän broidii 15 € kpl Janzon, Eddu: Palsa kanis, litski kalis 10 € kpl Lasse Liemolan juhlakirja Anna pois mun kitarain 30 € kpl Malaste, Pentti: Uusi testamentti Stadin slangilla 20 € kpl Mattsson, Eki: Griinataa kimpassa 8 € kpl Mattsson, Eki: Kun Eki oli snadi 10 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin mestat 1–2 95 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin mestat 3 28 € kpl Pohjola, Arvo: Himaföneri 10 € kpl Rehn, Leif: Gammelin jannu 12 € kpl Rehn, Leif: Jassen från Gammeli 10 € kpl Stadin Slangi ry:n juhlajulkaisu Niin gimis on Stadi 10 € kpl Stenvall, Kaarlo: Stenvallit Stadissa 42 € kpl Tervomaa, Raija: Mesikämmen muurahaispesällä 18 € kpl Tervomaa, Raija: Mutsi ja mä 10 € kpl Tervomaa, Raija: Mut sulle sattuu aina 8 € kpl Tervomaa, Raija: Nopeammin korkeammalle 20 € kpl Tervomaa, Raija: Oho kallista kotia 10 € kpl Tervomaa, Raija & Mattsson, Eki: Skloddit braijaa 8 € kpl Tervomaa, Raija: Sankareita kaikki 18 € kpl PLATAT JA MUU SÄLÄ Kauhanen, E. Kundi . XXL 15 € kpl KRÄÄSÄ Havis Amanda pienoisveistos 160 € kpl Isännänviiri 50 € kpl Pöytäviiri 25 € kpl Pinssit 2 € kpl Autotarra 3 € kpl Fritsu 2 € kpl Onnitteluadressit 50, 60, 70, 75, 80, 85, 90 vuotta (ympäröi ikä) . KLEDJUT Lippikset . J: Stadi skulaa 15 € kpl Liemola, Lasse: juhla-CD 20 € kpl Mieskuoro Mestari-Laulajat: Mestarit Stadissa 13 € kpl Sakilaiset: Jätkä ja muita kupletteja 15 € kpl Snadi Pumppu: Slangi on swengiä 10 € kpl Stadin kartsat ja mestat – Helsingin slangikartta 10 € kpl Jörde-Juge -cd, 15 € kpl Stadin mestat, lauluja Helsingistä 20 € kpl Stadi Musicard, CD-postikortti 15 slangibiisiä 5 € kpl Lautapeli ”Nähdään kellon alla Vi ses under klockan!” 43 € kpl Tilaajan nimi: Osoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys Tuotteet voi noutaa Stadin Slangi ry:n toimistosta tai tällä lomakkeella postitse, jolloin tilauksesta peritään postituskulut. 09-774 1041. S . musta . L
Onneksi olkoon! Vastaukset Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki sähköposti: tsilari@stadinslangi.fi 1. A) Cantina West B) Corona C) Santa Fé 8. A) Hämiksellä B) Hesarilla C) Sturarilla 9. A) n. Jenkkifutis tuli 80-luvun taitteessa ryminällä Stadiin. 100 2. SKABAT STADIFROOGIS Vastaukset sivulla 37 FOTOSKABA Tsennaaks mestan. A) Eliel Saarinen B) Lars Sonck C) Sigurd Frosterus 4. He saivat Stadin Slangi ry:n kirjapalkinnon. A) Hiekkajaala upposi sen edustalla B) Rakennuskonttorin hiekkavarasto levis sköneen C) Hiekka roudattiin sinne biitsiä varten 3. Missä staijaa Kanuunan talo. Skaban finnas Aarre Aaltonen ja veistos paljastettiin krigun jälkeen 1946. Vanhassa slangissa ’freistaa’ tarkoitti A) temppuilla B) tapella C) kysyä TSILARI 3/2013 33. 25 B) n. Mikä näistä suht perinteisistä rafloista on toiminu pisimpään. 50 C) n. Mikä seuraavista ei ollut stadilainen jengi. Aika moni lesaaja tän hiffas – ainakin jos ne sattu olemaan Perä-Töölön kundeja ja friiduja. Kuka disainas Stockan. A) Teija Sopanen B) Onni Gideon C) Orvo Kontio 7. Skole yhdistää kirjailijoita niinku Hannu Mäkelä, Pirkko Saisio, Paavo Haavikko, Marja-Leena Mikkola, Lassi Nummi, Anu Kaipainen… Mikä skole. Miten. Kuka seuraavist ei o budjannu Kanuunan talossa. Kuka seuraavista ei ollut tv:n fakiiri Kronblomin aisaparina. Fotoskaba Tsilarissa 2/2013 Fotoskabassa oli tällä kertaa yksityiskohta patsaasta Ilmatar ja Sotka, joka on Sibeliuksen puistossa. Hietsun rantsu syntyi 1929. A) SYK B) Kallion yhteiskoulu C) Tossu 6. A) Roosters B) Garden City Bonebreakers C) East City Giants 5. Onni suosi seuraavia oikein vastanneita: Henrik Dahlman, Marjatta Kaistila ja PirjoRiitta Wallenius. Patsas synty, ku Leo ja Regina Wainstainin säätiö järkkäs 1939 skaban, jossa haettiin Kalevala-aiheista veistosta. Vantsku laskee Stadiin – monta kilsaa se on pitkä. A) Tarja Halonen B) Eki Kauhanen C) Tuomari Nurmio 10
Siinä selitys bändin uuteen iskulauseeseenkin ”THE SAINTS WILL ROCK YOU” Bändi on lisäksi aika poikkeuksellinen siinä mielessä, että kaikki sen neljä jäsentä myös laulavat. toukokuuta. Nyt vaan tuntu niin snygiltä, että tilaa oli kliffasti ja sai todella nauttia stygeistä. Jattakin oli pariinkin kertaan kehottanut jengiä panemaan lämmintä päälle. Lauluskibaleista Slangijengi tuntui erityisesti innostuvan Rauskin Black is Black, Reiman Huomenta Suomi Kaisiksessa griinas suulis kun The Saints steppas tessen lauteille.. Se ei ole jotain ”pakkoläpsytystä” vaan spontaania innostunutta osanottoa fiilikseen. Skulaamassa oli tietenkin Stadin Slangin suosikkirokkibändi The Saints. 34 TSILARI 3/2013 SLANGIJENGI JUKKA NYSTEN ROKKITREFFIT KAISIKSESSA – The Saints will Rock You Slangin ekat ”Rokkitreffit” Kaisiksessa pidettiin 15. Ilta oli kuitenkin upean aurinkoinen ja lämmin Pyhimysten lähes koko kaksituntisen keikan ajan. Sitä bändi arvostaa Slangijengissä erityisesti. Nyt stygeissä pääpaino oli lauletussa klassisessa rokissa. E nnalta tuntui vähän arveluttavalta, että sitattaisiin ulkona terassilla, olihan sentään vasta toukokuun puoliväli – ettei vaan tulis räntää. Fiilis oli jälleen loistava. The Saintsin ohjelmaa oli pantu aika tavalla uusiksi siitä mitä ne skulas Milenkassa. Slangijengi on valioyleisö Saintsit korostivat – kuten aiemminkin – että on upeeta skulata näin innostavan ja asiantuntevan jengin edessä. Silloin skulattiin enemmän puhdasta rautalankaa. Jengiäkin oli paikalla toistasataa. Sellaista Slangijengi edustaa! Jokaiselle skibaleelle aplodeerataan
The Saintskin sai tästä osansa. Myös amerikkalaisella The Ventures -bändillä oli suuri vaikutus tyylisuunnan menestykseen. Sen vuoden 1960 hitistä Apache muodostui koko tyylisuuntaa määrittävä kappale. Se huipentui jo seuraavana vuonna ja alkoi sitten nopeasti laskea. The Sounds on ehkä tunnetuin erityisesti Emmansa ansiosta. Virvoitusjuomia kului eri tietolähteiden mukaan runsaasti noina vuosina. The Strangers aloitti vuotta aiemmin. Kaikista hankaluuksista ja rahan menosta huolimatta Suomi eli 60-luvun alkuvuosia täydellisssä skittabändihurmoksessa. Tietysti tätä ennen jo 50-luvun lopussa Paul Anka oli käynyt hurmaamassa gimmat Lintsin ulkoilmalavalla. Jotkut innokkaat älypäät tilasivatkin vain osat, joihin helpommin sai tuontilisenssin ja kokosivat ne sitten Stratocasteriksi himassaan. TSILARI 3/2013 35 ja Jukan Long Tall Sally stygeistä ensimmäisessä setissä. Täytyy tosin todeta, että bändien syntyjärjestyksestä kuulee diggareiden kesken edelleenkin erilaisia tulkintoja. Toisessa parhaat aploodit keräsi Jukan Let´s Twist Again ja Jambalaya, Rauskin Bourbon Street ja Reiman Tyttö tuollainen. Ei Hampurinkaan Star Club kaupungin punaisten lyhtyjen alueella ollut paljon kummempi. Saintsit skulas, friidut joras. Muut saivat tyytyä jousikaikuun – jos yleesäkään oli fyrkkaa hommata kaiku. Kaiken lisäksi skitat ja niiden osat olivat tyyristä kamaa tuolloin suhteesssa suomalaiseen palkkatasoon. The Saints vuoden 1963 promokuvassa.. The Scaffolds on ilmeisesti bändeistä teknisesti taitavin. Ne olivat yleensä uskomattoman painavia ja suuria jo roudaustakin ajatellen. Vaikka skittabändien suosio oli valtava, niin se oli kuitenkin yllättävän lyhytkestoinen kausi. Skitan osia oli sen sijaan helpompi tuoda. Liverpoolin moppipäät, lauluja skittäbändi The Beatles räjäytti potin! Mutta ei niidenkään alkutaival niin upea ollut. Piti pitkään soittaa tuon Cavern Clubissa – pienessä kosteassa ja tunkkaisessa kellariklubissa. Pian The Saintsin jälkeen mukaan tuli The Sounds. Nykyisten rokkija skittabändien osaamistaso on noussut jo valovuoden noista alkuajoista – mutta niin ovat tekniset laitteetkin. Kipinän soittamiseensa bändiltä sai myös Hurriganesin Cisse Häkkinen, joka kuului siihen nuorisojoukkoon, joka innokkaasti kuunteli bändin autotallitreenejä iltaisin, samoin Kisu Jernström. Suurin muutos 50-lukuun oli, että nyt nuoriso soitti nuorisolle kovaäänistä ja rytmikään melodista musaa. Suomalaisten rokkibändien osaamista kuvastaa sekin, että muutamat suomalaiset bändit ovat nousseet myös maailmanmaineeseen. Syy. Sähkökitarat eivät todellakaan kuuluneet tähän kategoriaan. Rumpusetitkin olivat nykyisiin verrattuna alkeellisia. Vahvistimena oli helposti suomalainen ”Voima” joka ei teknisellä monipuolisuudellaan juuri ketään häikäissyt verrattuna maailmalla tunnustettuun ”Voxiin”. Se ja nopeassa tahdissa sen jälkeen julkistetut skibaleet suorastaan hulllaannuttivat nuorison Suomessakin tähän uuteen musaan. . Kaikukin tarvittiin. Jo tuolloin nuorisomusa alkoi oireilla suurta muutosta. Soittostygeistä Glenn Millerin In the Mood ja Shadowsin Foot Tapper purevat aina. Kamat duunattiin ite Ei ollut helppoa suomalaisilla skittabändeilläkään 60-luvun alussa. Virveli, bassari, telinetomi, haihatti ja yksi lautanen olivat normi. Kaikki neljä uranuurtajaa esiintyvät edelleenkin, joskin vaihtelevan pituisia ”soittotaukoja” on kaikilla. Bändi perustettiin alkukesällä 1962. Skittamusa pääsi kunnolla vauhtiin vuonna 1962. Himoittuja Fender Stratocaster -skittoja oli erityisen vaikea saada. Vain parhaat kykenivät hankkimaan nauhakaiun. Suomen ulkomaankaupassa elettiin tuolloin vielä lisenssiointiaikoja. Esko veteli hienosti stemmoja kummassakin setissä. Muille kuin välttämättömyystarvikkeille oli vaikea saada tuontilisenssiä. 60-luvun skittamusaskene The Saints kuuluu siihen armoitettujen skittabändien silloin vielä pieneen joukkoon, joka 60-luvun alussa alkoi suunnata suomalaista iskelmämusaa uusille urille. Ehkä tuon ajan skittamusahenki ja -osaaminen kuitenkin ilmenevät hyvin Hesarin Fingerporin hiljattaisessa kiteytyksessä, mikä oli tuolloin suomalainen rautalankayhtye ”Soitetaan tämä riffi vielä 30 kertaa, että kaikki ymmärtävät”. Räjähtäneen suosion myötä mukaan Suomen näyttömölle tuli pian myös ulkolaisia skittabändejä kuten englantilainen The Renegades, ruotsalaiset ”avaruusmusiikin” The Spotniks ja letkismestari Jan Rhode and The Adventures. The Strangers aloitti ekana. Skittamusa tempaisi 60-luvun alun nuorison mukaansa. Yöt skulattiin ja päivät goisattiin samassa pienessä hotlassa ”working girls’ien” kanssa. Kovaääniskaapit rakennettiin itse. The Saints oli eka Suomen mestari skabassa, jossa Pepe Willbergin The Islanders tuli toiseksi. Samoihin aikoihin aloitti myös The Scaffolds. Nykyään ainakin kaksi telinetomia, pari lattiatomia ja 3–4 lautasta kuuluvat tämän lisäksi perussettiin. Juontaja ja rock-tuntija Markku Veijalainen on todennut, että rautalankamusa kotikaupungissaan Hämeenlinnassa alkoi 10.4.63, kun The Saints oli esiintymässä Hämeenkaaressa. Suurin yksittäinen vaikuttaja oli brittiläinen The Shadows
Joskus kun mutsi ei jaksanut duunaa safkaa, mä kävin hakemassa kattilla meidän perheelle. Omasta storysta hiffasin pari pointtii: Sbulein lössimäärä, joka oli ajoja tsiigaamass, oli runsaat 82 000, ei yli 86 000. LEFA Lesasin Tsilarin numeron 2/2013 osastoa LESAaJA PALAUTETTA ja siitä "Missä skabailtiin talvisin". Skrivaa hietsun rantsusta!. Lars Sternbergin story: brittimodaristi oli Alan Dudley-Ward, joka oli vuoden 1953 Eltsun ajojen kingi motskareiss ja skujas ADW Special-motskarillaan (ADW = Alan Dudley Ward), ellen ihan väärin minnaa. TERTTU MIIKKULAINEN Erkki Lampila kyseli Eerikinkadulla olleen baarin nimeä. No,sehän oli suosittu Tarta-baari.Jengiä kävi skruudaamassa siellä pidemmältäkin. Ja Curre Lincoln finstas Lindqvistinä vuonna 1950 ekan kertsun, ei v. 1951. Ruokalan johtaja oli nimeltään Vuorinen.Hänellä oli Larussa toinen ruokala.Tunsin yhden hänen tyttäristään. Ja jos sulla sattuu olemaan aiheesta foto, ni stikkaa sekin. Täss muutama juusto, jotka hokasin niist. ANJA Tsilarin lesaaja! Kyllä sullakin vissiin on muistoja Hietsusta rantsusta. Sama koskee kai jäärataskaboja fiudeille talvisin. Antti Aallon (hänkin HKV-lainen !) storyyn snadi korjaus: v. AARNO LINDSTRÖM Jää-speedwaystä vielä Kiitokset Eero J. Mieleeni tuli nimi Tartan baari, en kylläkään ole ihan varma. Duunataan Tsilariin yhessä juttu siitä. Tartu pennaan tai läppäriin ja skrivaa stoori, vaik ihan joku snadi muisto, ja stikkaa se Tsilariin, tsilari@stadinslangi.fi. Napajäätiköt sulaa ja kasvihuoneilmiö pahenee, ja syypäänä olisi muutama kliffa tapahtuma Stadissa?! Yle:n Elävästä arkistosta löytyi tosiaan filminpätkä Jää-Speedwaystä vuodelta 1949, mutta faijaa ei näkynyt ja pätkä oli kuvattu noin 2 kk. Olipa Stadin edustalla talvisin jääratojakin. Baarissa oli pihan puolella keittiö ja kesäisin me mukulat saimme joskus kuoria perunoita pihalla jakkaralla istuen tai auttaa jotain pientä karkkikolikoita keräten. Baarista tulee minullekin mieleen leikkeet, koska joskus haimme kotiinkin sieltä annoksia. Aarniolle ja kaikille jotka skulas suoraan ja antoi lisätietoja koskien Tsilarissa 1/2013 ollutta juttuani faijan Eltsunajoista, ja lisätietoja Gösta Lönnforsista. 1954 midgetit finstas Eric Brandon, ei Brandor. Harmittavaa että homma ei enää futaa ilmeisesti koska ”prätkät döfää pahalle ja pitää kovaa meteliä”. Itse olen vuosikertaa 1938 ja todella monilla kentsuilla tuli skulattua ja käytyä tsigaamassa skaboja. Tuosta speedway jutusta tuli mieleen, että joskus 40ja 50-lukujen taitteessa oltiin kerran kavereittan kanssa Eltsussa tsiigaamassa speedway-skaboja, joten sielläkin niitä on ajettu. SKUTSILA BULILLA PRÄNTILLÄ Ruokalan nimi Tsilarissa 2/2013 tiedustelee Pertti Lampila Eerikinkadulla 60luvulla olleen ruokalan nimeä. SM kisojen jälkeen. Itse asuin tuossa talossa Eerikinkatu 44 A-rapussa vuoteen 1969, kun taasen baari oli osoitteessa 44 B. Lassi Tilanderin (HKV:n jäsen) storysta: Schröder ei kolannu Eltsuss, vaan kyse oli Gunnar Söderholmista vuonna 1947. SLANGIJENGI 36 TSILARI 3/2013 LESAAJAPALAUTETTA TSILARISTA Schröder ei kolannu Eltsuss Molskis Tsilarin lukijat! Viime aviisiss 2/2013 oli snygejä storeja Eltsun ajoista. Suomalaisista moottoripyöräilijöistä, jotka ovat ajaneet Eltsussa, ovat kilpailutilanteissa kuolleet vain Tötterström Eltsussa ja Gösta Lönnfors vuonna 1948 Belgiassa. Kun aikoinaan skujattiin Jää-Speedwaytä Stadikalla, Speedwaytä Velodromilla ja Motocrossia Laakson kentsulla niin nipottajia ei ilmeisesti juuri ollut. HARRI PALMU (MYÖS HKV:N JÄSEN) Karl-Olof Tötterström kuoli kyllä tuolloin 1953, mutta Nils Schröder kuoli vasta viime vuonna Tilkan sairaalassa. Kuulosti vain niin uskomattomalta että Stadissa on joskus tsiigattu suopein silmin muutakin moottoriurheilua kuin pelkästään Eltsunajoja
Kiinnostuitko. Soita ja kysy lisää tai lähetä meili! Matti Reittamo 050 5991091 mrpalvel@sci.fi Redut ja treffit pyörii – TUU MESSIIN! Stadin Slangi järkkää jäsenilleen slangitreffejä ja reduja Lassen ja Marjatan johdolla joka viikko. Slangijengi on kokoamassa omaa kuoroa ja siihen sopii vielä muutamia laulunlyömiä mukaan. STADIFROOGIS Vastaukset 1C) n. Tuu messiin kliffaan jengiin! Syksyllä tarjonta vain monipuolistuu. Paikka on vielä auki mutta mahdollisia ovat Koskela ja Herttoniemi. 100 2B) Rakennuskonttorin hiekkavarasto levis sköneen 3C) Sigurd Frosterus 4B) Garden City Bonebreakers (Tapiolasta) 5B) Kallion yhteiskoulu 6A) Teija Sopanen 7A) Cantina West (v. Ja koska toiminnassa on tavoitteita (ties mille lavoille vielä päästään!) se edellyttää jäseniltä tietynasteista sitoutumista harrastukseen, käytännössä viikoittaista harjoituksissa käymistä. Hannu Hirvikoski bamlas Linnunlaulusta Villa Kiven slangitreffeillä toukokuussa. Stadin Slangin redu Fuengirolaan Espanjan Aurinkorannikon stadilaisten vieraaksi 24.9.–2.10.2013 HINTA 1050 € / HLÖ HINTA SISÄLTÄÄ: • lennot (Norwegian turistiluokka) • hotellikuljetukset • hotellimajoituksen 2 hengen huoneessa (4 tähden Hotel las Palmeras) • aamiaiset hotellissa Ilmoittautuminen Stadin Slangi ry:n Lasse Solmanille 26.7. Vastapainoksi sitten tulee mukava harrastus, uusia ystäviä, palkitsevia elämyksiä – ja sanotaanhan, että laulaminen poistaa kaikki vaivat ja tuo lisää ikää ihmiselle. Haluaisitko laulaa muuallakin kuin kylpyhuoneessa. Myös nuottikorvasta on hyötyä, sillä tavoitteena ja tarkoituksena on laulaa 3tai 4-äänisiä kuorosovituksia, joissa lauletaan ja opetellaan stemmoja. Tuntuuko joskus että sisälläsi on pieni sopraano, altto, tenori, basso. Toukokuun karaoketreffeillä oli nastaa. mennessä, lasse.solman@gmail.com. Marjatta Salminen liidaa Häppistä ja järkkää redut. Matka on maksettava 9.8.2013 mennessä Stadin Slangi ry:n tilille FI56 1011 3000 2066 06, viite 1782. Solmanin Lasse järkkää slangitreffit. Harjoitusaika olisi syksyllä todennäköisesti keskiviikkoisin, illansuussa pari tuntia. Aikaisempaa kuorokokemusta ei vaadita, mutta eduksi se on, samoin jos ymmärtää nuoteista jotain. 1990) 8A) Hämis 36 9A) Tarja Halonen – se budjas Hämis 34:ssä 10C) kysyä SLANGIJENGI TSILARI 3/2013 37 Laulattaako. Toimi ripeästi: vain 50 ekaa mahtuu messiin! Matkanjohtajana Lasse Solman.
Duunit alko ennen kaheksaa ja loppu tossa neljän pintaan. Se oli sakemanni ja sil oli joku rauhansanoma. En oo kyl vieläkää varma, kumpi oli meille suomalaisille tärkeempi juttu, olympialaiset vai se, ku meiän snygi Armi kruunattiin miss Universumiks. Sen jälkeen tuliki ylläri, ku puhujakorokkeelle nous ”valkonen enkeli”, Barbara. Se johti jo siinä niin paljon, et oli ihan selvää, kuka sen skaban finnais. SÖRKÄN FRIIDUN STOOREJA RAIJA TERVOMAA Päättäjäisten liparit – takakaartees tietty!. 38 TSILARI 3/2013 MUISTOJEN KESIS 1952 K esis 1952 oli mun eka kokonainen duunikesä. Oli pantu parhaat kledjut päälle ja oltiin olevinaan niin neitiä. Mä taas pääsin kaks kertaa katsomoon. Kymppi oli tosi tiukka ja duunikavereis monta hyvää tyyppii. Siin ei suurii hoksottimii tarvittu, mut duuni oli silti ihan vänkää. 1952 oli monel tavalla hyvä kesis. Ne oli kaikki ollu retkussa siihen Peronin muijaan. Mutsi oli tsöbannu meille liparit sekä avajaisiin et päättäjäisiin. Mut jännin kisamuisto ei bungannu mitään. Ekaan duunikesään kuulu kauan ventatut olympialaiset. Mä pääsin mun kaverin, Tuovin, kans Valkosen Ristin tehtaaseen kesäduuniin. Meiän talon popula stondas Alppiksessa, ku maratoonarit vendas vek Mäkelänkartsalta kohti Stadikaa. Ku ne skabat alko, skujattiin friidujen kans monena iltana fillarilla Käbikseen tsiigaan urheilijoita aidan raost, ku ei lähemmäks päästy. Se oli sarjatyötä ja yks työvaihe kesti aina puol tuntii ja sit tartti bytskaa seuraavaan. Ja nähtiinhän me se, ku oli tultu tsiigaan – SATU-PEKKA. Muutamat mun skoilekaverit kuulu jumppaseuraan ja ne pääs avajaisiin esiintyyn Stadikan nurtsille. Siel ne budjas nyyas olympiakyläs. Sanoma jäi lyhkäseks, ku mimmi roudattii vekka. Mut vieläki muistan, kuin upeelta tuntu, ku Paavo Nurmi tsuppas soihtu handussa Stadikalle ja pani olympiatulen eldaan. Eikä ne meiän mestatkaa mitkään hääppöset ollu, jossain takakaarteessa. Sitä tuns ittensä melkeen aikuiseks. Tsupparin ja muitaki hommii riitti ja fyrkat tuli tarpeeseen. Siihen aikaan melkeen kaikki oli kesäduunissa ainakin kaks kuukautta, joskus enemmänki. Sanoma jäi lyhkäseks, ku mimmi roudattii vekka. Se tuntu jotenki ihmeelliselt, et Stadin kartsoilla dallas vierast kieltä bamlaavaa populaa ja ihan elävii nekruja. Ei mitään lyhkäsempää päivää alaikäsille! Vitalista pantiin peltipurkkeihin ja etikettei hiusja partavodaflindoihin. . Mulle oli kuitenki tärkeintä, et mä sain olla koko kesän stadissa ja duunissa niinku muutki kaverit, sain omaa fyrkkaa ja kasvoin vähitellen buliks. Tilipäivänä dallattii himaan, et voitiin heti matkan varren lafkoist tsöbaa jotain nastaa kledjuu, hottipuseroo tai boordikangast hametta varten. Kisojen ajoist muistan viel, et Evita delas, ja sekös sai argentiinalaiset spiidaan. Avajaisis regnas ja oli kalsa keli, mut ei se tahtii haitannu. Syksyllä alko keskiskolen viimenen luokka. Valkonen Risti oli sillon Krunikassa, Meritullinkartsan päässä. Olihan jotain ulkomaan elävii nähty, semmosii ku oli käyny botskien messis, mut et samal kertaa niin paljon! Tyypit koitti olla vitsikkäit, ku ne vääns enkust juttui: ”Ai lav juu”, ”Ai laivaan juu, juu.” Tai ”Kuka kolaa?”, kokis ku oli ihan uus juttu
TÄYTÄ TEKSTAAMALLA JA ILMOITA TÄYDELLINEN POSTIOSOITTEESI! Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys skrivatkaa mut jengiin! Stadin Slangi ry. maksaa postimaksun Stadin Slangi ry:n jäsenhakemus Stadin Slangi ry:n häppikset SLANGIJENGI . Koko kesän ajan skulataan bocciaa Kaisaniemen puiston pohjoispään kentällä joka toinen tiistai klo 17 (parilliset viikot!) Slangitreffit alkaa taas ti 3.9.. Syyskuu 1.9. mennessä Marjatta Salmiselle: merjette.salminen@gmail.com . klo 16 UKK-museo Tamminiemi, hinta 22 € sis. Ilmarille toimistoon. Jäsenmaksu 26 € / vuosi. mennessä Ilmarille toimistoon ILMOITTAUTUMISET / FROOGAT Stadin Slangin toimisto Ilmari Jokinen, Puh. Älä unohda näitä! 24.9.–2.10. ilmoitus sivulla 37 6.10. klo 18 Slangitreffit, Ravintola Kaisaniemi 3.–4.9. 09-774 1041 toimisto@stadinslangi.fi . ilmoitus sivulla 2. mennessä Marjatta Salmiselle, merjette. Heinäkuu 21.7. 10.7. 3.9. salminen@gmail.com. klo 10–15 Ulkoilupäivä, Ravintola Kaisaniemi, neppis-skaba ym. muutos (muista jäsennumero) Liittymismaksu 15 €. klo 18 Kesän päättäjäiset, Ravintola Kaisaniemi: grillausta, yhteislaulua, lavatanssit, jäsenhinta 15 €, libarit toimistolta elokuussa . 25.8. opastuksen sekä UKK-leivän ja Urho-oluen, sitovat ilm. Elokuu 17.–18.8. Osallistumismaksu 25 €. Viipurin redu, ilmoittautumiset Ilmarille toimistoon 6.9. Koululaiset ja opiskelijat 5 € / vuosi. klo 14.30–20.30 redu Söderskärin majakalle, jäsenhinta 79 € (lapset 45 €), sitovat ilm. klo 18, Slangitreffit, Ravintola Kaisaniemi: Stadin Juhlaorkesteri ja bamlaus-skaba, ilmoittautuminen skabaan 31.8. klo 12.30–18.30 redu Söderskärin majakalle (täynnä) 1.9. klo 11 Uutisvuoto, ennakkoilmoittautuminen Ilmarille toimistoon 10.9. Pluggaa Tsilari netistä! Tsilarin nettiversio löytyy Stadin Slangin kotisivuilta . Fuengirolan redu, ks. Ilm. Virran Viemää – Olavi Virran lauluja klo 14 Kulttuuritalo, jäsenhinta 27 €, libarit Marjatta Salmiselta, ks. Sukunimi: Etunimet: Jakeluosoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Sähköposti: Syntymäaika: Syntymäpaikka: Sukupuoli: mies nainen Erityisjäsenmaksu: koululainen opiskelija Paikka / Aika / Allekirjoitus Hak.nro / Maksupäivä (toimisto täyttää) Jäsennumero Osoitteen tms. 31.7. Futismatsi HJK–MyPa 27.8
klo 19.50 Viking Grace palaa Turun satamaan klo 20.30 junalla Turusta Stadiin klo 23.00 saapuminen Stadiin Hinta 2 hengen hytissä 166 € / hlö Hinta 4 hengen hytissä 153 € / hlö HINTA SISÄLTÄÄ: • junamatkat • hyttipaikat merinäköalalla • 18.11. STADIN SLANGI RY:N TILINUMERO: FI56 1011 3000 2066 06, VIITE 7168. Matkanjohtajana toimii Antsku Nuutinen.. Oscar-erikoisaamiaisen • 19.11. klo 21: kolmen ruokalajin Food Garden –illallisen juomineen • 19.11. klo 14 Auroran buffet-lounaan juomineen Ilmoittautuminen Stadin Slangi ry:n toimistoon Ilmarille 15.10.2013 mennessä. klo 16.15 lähtien libarit jaetaan Rautatieasemalla Turun-junan lähtölaiturilla klo 17.00 junalla Stadista Turkuun klo 19.15 saapuminen Turkuun klo 20.55 Viking Grace lähtee Turun satamasta Ti 19.11. Matka on maksettava 4.11.2013 mennessä. Stadin Slangin risteily 18.–19.11.2013 VIKING GRACELLA Tu tsekkaan uus kippo! Tanssia, viihdettä, ravintoloita, tax free… MATKAOHJELMA: Ma 18.11