Nro 3/2018 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 23. vuosikerta Hinta 8 € STADIN FRIIDU JA STADIN KUNDI Flygekentsu 80 v.
Hämeentie 65 00550 Helsinki . 010 766 8912 s-market sokos helsinki Postikatu 2 00100 Helsinki . 050 514 5840 koulutus@taksihelsinki. Foto: Virve Kuutar Vesalan skolen oppilaiden duunaamii slangijullei. 010 766 1047 Tuu taksinkuljettajakurssille! Tsiigaa lisää täältä: Tuu tsörää meidän bilikoilla, löpökin bungataan ja saat viel liksaaki. Lihatukku Veijo Votkin oy tehtaanmyymäLä ma-pe 7-21, la 7-18, su 10.30-17 Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki . 09-774 33 477, www.wotkins.fi chef wotkin’s paLVeLutiskit prisma itäkeskus Vanhanlinnantie 1 00900 Helsinki . Osan jengistä joutuu tsöraan landelle.... Helsingin Taksiopisto, puh. PS. Teijo Pynnönen 0400-705 635 www.maalauspynnonen.fi verstas: Limingantie 23-25, Helsinki Malmin flygekentsun 80 v-bileissä
Marit on ottanu muitaki snygei fotoi ja joskus snadisti tuunannu niitä. Helsingin Taksiopisto, puh. Osan jengistä joutuu tsöraan landelle... 050 514 5840 koulutus@taksihelsinki. PS. Täs Marit ottaa kantaa ilmastonmuutokseen. Foto: Marit Henriksson.. 7 Tuu taksinkuljettajakurssille! Tsiigaa lisää täältä: Tuu tsörää meidän bilikoilla, löpökin bungataan ja saat viel liksaaki. VAKKARIT 4 Snadit 5 Päikkäri 6 Lööppi 13 Slangilodju 35 Skabat 36 Slangi blisaa 37 Slangijengi 40 Pluggaajat 43 Stadis tapahtuu Kansi: Raimo Kuitunen STADILAISIA 8 SHUNGAAVA STADIN FRIIDU – Pirde treffas Maijan 10 STADIN KUNDI – Varvikko jututti Jörkkaa 24 FUTAAJA ELÄKKEELLE – Kibe skrivaa Miklusta 26 STADISTA LANDELLE – Ovaskan terkut STADIN MESTAT 16 ESPAN RAFLAT – Westman tsekkas hissaa 28 JUNNUNA HERULISSA – Rosendahlin toka osa 34 KALLION KUNDIN POLKU – Virve avajaisissa KYLTTYYRI 12 IKI KIANNON JÄLJILLÄ – Timo Pakkanen 14 BULIT KUNDIT ESPALLA – Simosen idolit 22 KUKKII JA SOI – Kolanen Kalliossa 30 FLINDA BALLADISTA – Rinteen stoori LIIKKEELLÄ 18 STAGA JA SKRUBU – Palminen bamlaa golfii 20 DALLAAJAT – Arska Enemmistöstä 32 MAHTUUKS STADIIN – Palminen fillaristeista 42 KLIFFAA KESÄLLÄ – Rafu skiglaa SISIS F o to : V ir ve K u u ta r TSILARI 3/2018 3 Malmi 80 v s. Slangijengi oppi tsennaan Maritin Signen mestat -skaban finnaajana
. Kiinniolon aikana viestejä luetaan ja niihin vastataan rajoitetusti. Duunii on niin bulisti, ett enemmänki jengii viel mahtuu. 19-52:n avovesiuimarin ryhmä tsimmaa Soutustadikalta Rajiksen salmen läpi Humallahdelle ja takaisin. Tapahtumapäivä on Helsingin olympialaisten (1952) avajaispäivä 19. Kliffasti saatiin messiin yli 10 slangijengiläistä. Slangibyroo on kiinni 21.6.–10.7. ja sinnehän sitten kaikki tulette mukaan. Järjestää Uimalla yli ry www.uimallayli.fi Hengessä mukana Entisten Uimarien Kerho – EUK Alueen toimijoiden suosiollisella avulla. . Niin vaan kävi. Onneksi oli tutut styget, Gimis ja Stadin kundi, joten sitä puolta ei tarvinnut jännittää. Jos sua kiinnostas lähtee messiin, sul on tietsika ja aikaa tällaselle vapaaehtosduunille, ni sendaa meilii: tsilari@stadinslangi.fi tai skulaa Virvelle: 040 7674212. Foto: Raimo Kuitunen. Kopissa oltiin äänessä vuorotellen kahdessa kahdeksan hengen ryhmässä. Pyydä info-paketti: paavo.voltti@gmail.com PAAVO VOLTTI Tsilarin hakemisto H akemiston pohja on nyt valmis ja hakemistoduunarit on päässy alottaan duunit. Äänityspuolella näytti just siltä, mitä lehdistä on nähty, kun starat on duunissa. 4 TSILARI 3/2018 Byroossa voi käydä päivystys aikoina tiistaisin klo 14–18 ja torstaisin klo 12–16. asti. Seuraavas Tsilaris skrivataan sit jo, mist sen hakemiston hittaa. heinäkuuta ja uintimatka 1952 metriä. Mutta muuten kaikki oli uutta ja ihmeellistä, kuulokkeista kuului musa ja siihen päälle sitten kukin lauloi ihan itsekseen oman osuutensa. VIRVE KUUTAR Slangikuorolaisia studiossa. 045 1867238 toimisto@stadinslangi.fi Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Signen mestat -näyttely Arabiassa J os missasit Signen mestat – fotonäyttelyn Musatalos, ni nyt on mahis käydä tsiigaamassa fotoi Arabiakeskukses Hämeentie 135b (biblun aulas) 22.8. . Ota yhteyttä byrooseen, kun haluut hoitaa jäsenasioita tai Tsilarin tilauksii, ilmoittautuu reduille, slumppaa slangikamaa tai libareit tapahtumiin. Toiminnanjohtaja ja jäsensihteeri Marjut Klinga puh. Byroo. SNADIT Slangikuoro levyllä E i kai meistä kukaan olis uskonu, että luurit korvilla seistäis studiossa levyttämässä. Kukaan ei mokannut, kaikki sujui ja laulajat olivat voileipäkakkunsa ansainneet. Tätä pitäis saada lisää! Nyt vaan odotetaan levyjulkkareita 17.9. Ei siinä jahkailtu, kun Marino eli muusikko Harri Heinonen oli bongannut slangikuoron laulamaan tulevan plattansa taustoja. SOILE TAMMISTO Avovedestä altaaseen ja takaisin Tsimmaajien paluu Humikseen 'Helsinki 1952 m Swim' 19.07.2018 klo 19.30-20.30 S tadissa kunnioitetaan olympialaisessa ja Humulan hengessä Tölikan snygiä ja muistorikasta vesialuetta sekä siellä vuosien saatossa tehtyä arvokasta ja menestyksellistä vesiliikunnan seuratyötä uintitapahtumalla. Skulaa voi muinakin aikoina. Studio oli Tikkurilassa vanhan punatiilisen vernissatehtaan alakerrassa. Riitti sopivasti luurit ja happi. Ekan kerran duunarit treffas Valkan biblus, mis duunarit sai infoo, miten homma skulaa. Sen jälkeen ne on esillä Paavalin tsyrkan aulas 23.8.–23.9. Kuoronjohtaja viittoi tahdit ja tauot, ihan kuten muutenkin, piti vain vähän tarkemmin pitää Matin handua silmällä
Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin. Olimme kaksistaan keskellä bulii skönee. Tähänköhä se öljytankkeriki jysähti ennen katkeamistaan. En oo ikinä nähny nakuu gimmaa, värisi pohjalaine sklodde. Toisen kerran puhkesi tärykalvo ja suuntavaisto häippäsi. Meillä olis pitäny olla meggessä myös toinen kokenu dyykkaava pinta eli kansimies. Meitä ei hitattas ikinä. 050-552 1360 seppo@palminen.com Arno Soisalo puh. 0400-204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi Seppo Palminen puh. Kysyä sopii, mitenkähä äijien olis käyny, jos merenkäynti olis noussu kovaksi – myrskystä puhumattakaan. Onneksi sain stenusta kiinni ja duunasin vyön takasi paikalleen. Tarmo skagas – ja fitti olo oli mullaki. KARI VARVIKKO Toimituskunta Päätoimittaja Kari Varvikko puh. Kerran painovyö putos ja olin tulla ylös kuin metskin korkki. Ola selitti nukahtaneensa ja ankkuri oli päässy irti. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Ventataan. Kuinka ollakaan jengi hiljeni naperoihinsa täkin alla. Dyykkaus on snygi laji ja se on snadisti kuin flygaamista, mutta vodan alla. Karikossa olis ainaki hetkelline turva. H20:sta tuli pian maamme johtavia dyykkausseuroja ja siinä oli lähes kolmesataa jäsentä. OLIN TIEDOTTAJANA ja tulkkina Suomen räpylätsimmaajien messissä MMskaboissa Berliinissä vuonna 1985 ja myöhemmin MM-kisoissa Ateenassa sekä Coppakarnevaalien tsimmauksissa Viareggiossa Italiassa. Mutt jos se botski ei tuukaan. Sen jälkeen ku ilmat ja botlat ja rensselit oli tsekattu, laskeuduimme pariköydessä 15–20 metriin. 040-715 4042 arno.soisalo@pp.inet.fi Taitto Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab ISSN 1239-9523 Postiosoite Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 23. TSIIGASIN PARINKYMMENEN minuutin jälkeen ilmatilanteen ja hiffasin, ett kantsii hiljaksee shingraa takas pintaan. Sillo on otettava slungisti. Dyykkausaluksemme puski esiin horisontissa. Tsiigaa sai mutt ei koskee. Nyt on kesä. Vaikka kippari sanoki sori, ni lähellä oli ette tempassu näköön. Tsimmaa ei lähetä. Taisin kusettaa itteeniki. Paitsi jännän vedenalaisen maailman laitesukellus toi mukanaan kovan pohjakunnon, kliffan frendijengin ja lukuisan määrän erilaisia oheislajeja kuten mm. Sittemmin itelleni sattu pari vaarallista sukellusta. Koulutus oli menny perille; maltoin mieleni ja hittasin pinnan. Tiesin kaiffarin diggaava bissee ja sillä varmastiki oli osasyynsä tuuliajoon. Ku härmän jengi tsimmaajakundit ei Berliinissä suostunu koisaa, veimme jäbät hotlan viereisee strippimestaa. Kaikki dyykkaamaan! ?. Hokasin tyrskyje lyövän sadan metrin päässä johonki luotoon. Kerran olimme skiglaamassa seuran dieselbotski Dydy:llä avoskönedyykkauksessa M/S Coolaroo:n hylyllä Helsingin Gråskärsbådanissa. Sanoin kundille, ett ottaa iisisti, kyll se kippo tulee kohta tsökaa meidät. Jossain noista mestoista stondasin samassa hississä, ku Suomen joukkueenjohtaja/eversti tuuppas jurrissa itäpuole dirikaa daijuun. Ylhäällä suulis skriinas meille, mutt botskii ei näkyny missään. Kanssani syvyyteen dyykkas ensikertalainen Tarmo Metsälä. 0400-447507 kari.varvikko@eepinen.fi Toimitussihteeri Virve Kuutar puh. räpyläuinnin ja uppopallon sekä paljo muuta... Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. 040-767 4212 tsilari@stadinslangi.fi Kimmo Isotalo puh. 040-725 3788 kimmo.isotalo@alumni.helsinki.fi Risto Kolanen puh. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. PÄIKKÄRI TSILARI 3/2018 5 SILLO KU DYYKATTII R upesin dyykkaa 1979, jolloin Kantsuun perustettiin Sukellusseura H20. Liian nopeassa nousussa 20–30 metristä on jo suuri sukeltajantaudin riski. Oha meill vielä ilmaaki, jos tarve. Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. Kipparimme Oksasen Ola, jolla oli rannikkolaivurin koulutus, jäi pintamieheksi varmistamaan, ett kaikki skulais jetsulleen. Tsimmasimme luodolle ja saimme stenuista kiinni. KU MYÖHEMMIN funtsasin syntyjä syviä, päättelin että alun perin fiba oli tapahtunu jo rantsussa
En pannu hanttiin! Mirri vaan kaulaan, fleda vodalla snygiksi ja menoksi! Kliffaahan se meikästä oli, ei siinä mitään. Harri Saksala bamis HALLITUS BYROO Tsiigaa tiedot s. Hyviä ehdokkaita oli tänäkin vuonna useita. Se oli pioneeriaikaa mitä stadilaisiin pop/ rock-kuvioihin tulee. Kun päästiin manageri Weneskosken legendaariseen talliin, saatettiin skulata kakskin settiä illassa, ens alkuillasta kolme varttia jossain ja loppuillasta saman verran jossain muulla. Kyl, kyl. Joskus mentiin Mäntsälään ja joskus ihan Tammisaareen asti. . . Kai se meni niin et ku melkein kaikki luokassa oli snärkkiksenä laulukokeista ja niistä, niin meitsi oli lungi ja veteli Metsänpoikaa ja näitä niinku ei mitään. No maikka hiffas tietysti sen ja valkkas sit meikän luokan hoilaajaks. Virren kuuleminen tuo aina mieleen nuoruuden ja skolen ja vanhat skolekaiffarit ja maikat ja muistot siitä, miten hienoo oli et skoleduuni oli ohi ja kesis edessä. Ja vanhalla Folkkarin Kleinbussilla (se oli kesällä ok biili, mut talvisin jääkaappi). Mulla kun ei ollu mitään ramppikuumetta sillon eikä oo mitään ollut myöhemminkään. HARRI SAKSALA bamis harri.saksala@gmail.com www.stadinslangi.fi BAMIKSEN LÖÖPPI KESIS, HOPLAA! U skokaa tai älkää mut meitsi pantiin usein sjungaamaan jo ihan pikkukundina skolen juhlissa, ja usein sinne jumppasalin eteen, jos mitään erillistä juhlasalii ja sen näyttämöö ei ollu. Toi skolejuhlissa sjungaaminen tuli mieleen, kun skolet on taas kerran saatu finaaliin ja Suvivirret hoilattu ja semmosta. Ja tietysti myös sen skagaamisen, millainen spettari oli tulossa! Suvivirsi on edelleen meitsin suosikkivirsi, vaikken enää vuosikymmeniin mikään uskovainen oo ollutkaan. Tai Loviisaan. Virsihän on snygi, ja vanha, sveduista muistaakseni alkujaan. com Soile Tammisto soile.tammisto@saunalahti.fi Raimo Kuitunen, varajäsen raimo.kuitunen@outlook.com Olli Anikari, varajäsen olli@ollibull.fi 6 TSILARI 3/2018. Oli melkein juhla mikä vaan niin aina meitsi sai siellä hoilata. Stadin Kundi ja Friidu on valgattu. Valinta kun on aina snadisti hankalaa, kun hyvistä ehdokkaista vain kaksi voidaan valita. Oli Björkhagen, oli Hangelby, oli Tanhurinne ja näitä. Kiitos kaikille, jotka heititte byroon suuntaan vinkkejä. MYÖHEMMIN KUN oltiin pantu skolessa kaiffareiden kanssa bändi pystyyn ja saatu snadisti nimeä, tää alkukesän aika oli aina startti. HALLITUKSEN MIELESTÄ tämän vuoden Kundi ja Friidu ovat tittelinsä ansainneet, he ovat kumpikin omien alojensa aktiivisia ja ansioituneita stadilaisia! Siispä malja heille!! Glaiduu kesistä kaikille! Bamlataan, simmataan, metskataan ym ym . Niin, se Suvivirren hoilaaminen, se on varmana jääny meille kaikille mieleen, eiks jeh. Mut hiton kliffaa!! Lukuvinkki kesälaitumille: Lamppu Laamanen: Roudarit (Johnny Kniga). Sen simppelissä melodiassa on edelleen sitä jotakin, joka koskettaa, vähän niinku jotain taikuutta. Startti keikoille! Silloin nimittäin Stadin lähiseudun kesämestat avattiin!! Siis tanssilavat! Keikkaa pukkas kun mestoja oli sillon 60-luvun lopulla vielä useita. Uunituore opus roudarien itsensä kertomana! Uskomattoman hauska rockbökkeri! Sit vielä. 4 alalaita. Puheenjohtaja Harri Saksala harri.saksala@gmail.com Varapuheenjohtaja Kari Varvikko kari.varvikko@eepinen.net Taloudenhoitaja Esko Vepsä esko.vepsa@jippii.fi Pirkko Haapala pirkko.haapala@jippii.fi Kimmo Karvinen kimmo.karvinen@pp1.inet.fi Seppo Palminen seppo@palminen.com Jaakko Perkiökangas jaakkoperkiokangas@gmail
Tai miten hitattiin kentsun alkuperänen Helsinki-skrivaus nurtsin alta vuonna 2015. Malmin gravarille menevälle stogeradalle duunattiin oma pysäkki kentsun kohdalle avajaisii varten. Mut se jatko, ett jos 80 v sitte Tattarisuo oli kaukana, ni nyt Stadi on kasvanu. Sen mielest on dorkaa, jos just tällases kehitykses Härmän buleimmas stadis ei ois kentsuu niille snadeille. Foto: Virve Kuutar. Flygaaminen oli nyyaa aikaa. VIRVE KUUTAR STADIN MESTAT Flygekentsun bileet Malmin flygekentsu järkkäs bileet, ku tuli 80 v avajaisist. Kentsukierroksil jengi pääs tsiigaa flygareit lähempää. Avajaisfiiliksii Kentsun avajaisis oli innostuksen fiilis, bamlas Raine Hakkarainen. Upee suulis kruunas päivän. TSILARI 3/2018 7. Niinku yks starbu, ku oli snadina kundina päässy hinkuyskälennolle broidinsa kans. Siin on aika paljon bulimmin mestaa byggaamiselle ku yks flygekentsu. Vanhanen minnaili kans, ku se oli messis päättämäs, ett Stadi sai 5000 hehtaarii maata Sipoosta. Mika Waltari oli hehkuttanu jo ennakkoon, ett ku flygekentsu valmistuu, se on tekniikan huippusaavutus. Proggist oli kolme päivää. Kuulemma harvaa juttuu on lobattu yhtä tehokkaasti ku Malmin säilyttämistä. Fiiliksii himmens vaan se, ett kentsun tulevaisuus on epävarma. Kentsulle järkättii tutustumikierroksii. Eltsun ajot oli peruttu. Miksei se korvaava mahis vois olla seki, ett Malmi säilytetään, Vanhanen funtsas. Avajaiset oli Stadille ja koko Härmälle tosi buli juttu. Ja syitäki olis niinku se, ett Malmi on kulttuurijärjestö Europa Nostran uhanalasimpien mestojen listal ja alueel on tärkeit luontoarvoi. Apulaispormestari Pia Pakarinen bamlas kans, ett on hienoo, ku Malmil juhlitaan flygekentsun 80 v -bileitä. Katri Vala skrivas runon. Juhlabamlaajat Avajaispuhees Matti Vanhanen bamlas, miten ilmailu on lisääntyny ja just snadeil flygareil flygataan enemmän. Stadin pitää funtsii alueen arvoo ja tuottavuutta. Yskä parani, ku pääs flygaan korkeelle. Sama lahjotettiin jullena avajaisis, mis shungas kans Slangikuoro. Leffan voi tsiigaa Helsinki-kanavalla. Malmin kentsun frendit haluis tietty säilyttää kentsun alkuperäses tarkotukses. Ja siel pääs tsiigaan erilaisii flygareita, ku jengii tuli omil flygareil. Stadi on duunannu kliffan leffan, mis jengi minnailee kentsuu eri vuosikymmeninä. Eikä sen mielest oo perinteiden vaalimist, ett lentoasemarakennuksest tulee rafla, mil on joku flygaamiseen liittyvä nimi, ja hangaarin perustetaan flygekirppis. Eduskunnan vastaukses kansalaisalotteeseen skrivattiin, ett jos Malmi pannaan boseen, pitää hittaa korvaava mahis läheltä. J uhlapäiväki näytti, miten bulisti firmoi ja yhdistyksii kentsul toimii vilkkaasti. Se ois ainaki iisein, ku kaikki on valmiina. Slangijengin omalt taiteilijalt Jallu K. . Vaik on se kuullu bulisti toisenlaisiiki mielipiteitä. Jengii tuli bulisti. Vanhanen stikkas boltsin Stadille. Vanhanen bamlas kans, kuin buli merkitys Malmil oli kansainvälistymiseen. Mist hitattais Stadin päättäjille yhtä innostunu fiilis siitä, ett flygekentsu pitäs säilyttää alkuperäses tarkotukses. Koskelt tilattiin nyya kortti bileisiin. Ja lisäs, ett se on tärkee viel tänäänki, koska se ainoona maailmas edustaa flygaamisen alkuaikojen kulttuurihistoriallist perinnettä flygekentsuna, joka viel toimii. Kunnill on oikeus määrää omist alueistaan
–Joo, mä budjasin ekaks Sonckin korttelis, sitten Töölönja vihdoin Dagmarinkadulla, jossa meil oli 75 neliön asunto. 8 TSILARI 3/2018. Sit vasta kundikaverin kanssa tapahtu irtiotto pois keskustasta Toukolaan ja sen ympäristöön. Mun pikkusysterit Liisa ja Eeva rassas taannoin mun 11-vuotiasta sielua aika lailla ku ne oli niin paljo snadimpii kun mä; siks musta oliki tosi siistii saada oma huone. Tölika kuitenkin jäi sieluun soimaan, sillä nykyäänki perhe asuu Etu-Töölössä. Kuvateksti Kuvateksti Kuvateksti Kuvateksti Kuvateksti Kuvateksti Kuvateksti Kuvateksti Kuvateksti Kuvateksti Vuoden 2017 Stadin Kundi Reiska Laine ja nyya Friidu Maija Vilkkumaa. Mun porukat budjaa Dagmaril vieläki. Foto: Raimo Kuitunen. Töölö ei jättäny Maijaa rauhaan edelleenkään, sillä frendinsä Anna Tuluston kanssa ne muutti kämppiksiks Maijan isoisän luukkuun Mecklun ja Hietaniemengartsan höörnaan. M aija osottautuu Tölikan friiduks. Me hitataan kiva nurkkaus chillailuun ja aletaan jubailla. Muusikoks Musiikki-identiteettinsä Maija löysi Kallion lukiossa. Ihan mukavaa kotielämää me tosin vietetään. Sellanen gamla puutalo on kyl aikamoinen työleiri, mut skideille se oli ihana, muistelee Maija. –Töölö on ihana, vaik oli hienoo saada kasvattaa lapsia Puu-Käpyläs. Siellä kolme friidua otti ja meni skulaamaan Kolmen sepän patsaalle skittaa ja shungaamaan, ihan perinteisesti katusoittajiks hattu PIRJO TUOHIMAA STADIN FRIIDU Maija Vilkkumaasta Stadin Friidu! Vähintään kolmen polven stadilainen, muusikko Maija Vilkkumaa pyyhältää mua treffaan Kirjasto kymppiin juhlahaastista varten. -Kohta molemmat skidit on skolessa, mutta tyypillistä kotielämän tasapainoiluahan tää on, sillä yhteiskunta on rakennettu päivätyössä oleville
Oman inspiraationsa Maija kertoo lähtevän melodiasta; sitten tulee synarytmi, soinnut ja tietynlainen OLO. Ne on sellasii biisei, joit ei oikeen kukaan muu ois voinu tehä – ku öpnaa radion nii honaa heti et tää on Maija. -Nuorisoasiainkeskuksen teatterileirillä hiffasin, ettei tää biisien teko niin ihmeellistä oo, ja kun sieltä rohkaistiin, niin demo synty. Eturivis tsittaa Stadin Kundi 2014 Raittinen. Kun froogaan, onks Maija ollu aina noin hyvä shungaan, se kaveeraa: -No 2000-luvun alussa tuli ääniongelmii ku meidän keikkakalenteri oli niin täysi. –Mun tekstit kumpuaa siitä musan luomasta fiiliksestä, mutta haluun tehdä melodiaan istuvat sanoitukset. Tällasii teknisii juttui sanottaessa myös funtsii, Maija toteaa. – Mä todella toivoisin et tulis aikaisin alkavia aitoja After Work –klubeja, jotka aukeais aikaisin ja joissa vois lysnaa livemusaa heti duunin jälkeen, myös arkisin. . Foto: Raimo Kuitunen. Kuulijakunta Maijan keikoista suurin osa on yökerhoissa. Esimerkiks Satumaa-tangossa on se fraasi ”tuntuu kuin joku huutais” – se menee d:hen asti, koska halusin kirjottaa sen korkeeks, mut varmistuu et pystyn kansa laulaan sen, ja u on iisi vokaali laulaa korkeelta. Foto: Virve Kuutar. Kannatan lämpimästi! Maija Vilkkumaan monista hiteistä on tullu kestosuosikkeja, ikivihreitä. –Kyllä sitä koklaa kaikenlaista, esmes mulla oli yks stream-kokeilu hiljattain. Se on skrivannu yhden kniiganki: Nainen katolla. Maija ite on ny 45, ja kokee tyylinsä nykyään uppoovan ei-ihanjangstereihin, vaik kaikki iät on ihmises mukana aina. Ne teinijutut, joista se ennen laulo ei vaan enää tunnu päällimmäisiltä. Sain siihen apua foniatreilta, osteopaatilta ja joogasta sekä CVT-tekniikasta (Complete Vocal Technique), mut mä en oo viimeseen asti teknisiä yksityiskohtia miettivä laulaja vaan ajattelen niin, että kun perustuki ja hengitys on kunnossa, homma pelittää. –On mielettömän tärkeää saada aitoo kannustusta oikeessa paikassa, kertoo Maija. Siitä sukeutu Tarharyhmäbändi, jonka eka demo äänitettiin Harjun nuorisotalon studiossa. Se on skrivannu yhden kniiganki: Nainen katolla. Omaleimasuus on valtava pääoma. Espal oli taas vilde jengii tsiigaamas nyyaa Friiduu ja Kundii. Mut haluaisitko joskus uudistua, Maija. Bamis froogas Friidulta, mitä merkkaa stadilaisuus. Siinä olis ihan kaupallinenkin sauma, koska töissä käyvät ei varsinkaan arkisin jaksa mennä keikalle iltamyöhään, Maija ehdottaa. Se meinaa sitä, et kuulijakunta on yli 25 vee. Tekstien luomiseen Maijalla on graniittinen pohja: äidinkielen opinnot Helsingin yliopistossa. Olosta kasvaa teksti, jonka muotoa ja merkitystä ei voi erottaa toisistaan. asfaltilla. Musan teko on aina ollu mulle luontasempaa ku vaik näyttelemine, jossa osin koin itseni vaivautuneeks, Maija myöntää. Mut mun biisit on kuitenkin niin aidosti mun persoonallisuuden tuotteita, etten mä oikeestaan tunne tarvetta olla kukaan muu kun mä. Onks sulla toiveita tulevaisuuden musalaiffille. TSILARI 3/2018 9. Maija on skidistä asti kuunnellu Dumarii, Juicee ja muuta suomalaista musaa. Mun suosikkeihin kuuluu tietty Satumaa-tango ja Ei; ne skulaa mun sisäsel kovalevyl parhaillaanki ku mä skrivaan tätä
Stadissa ollaan myös suurten tapahtumien reunalla. Foto: Raimo Kuitunen 10 TSILARI 3/2018. KARI VARVIKKO STADIN KUNDI Euroopan kansalaine Stadin Kundiksi Helsinki on Suomen eurooppalaisin kaupunki. Eurooppa riittää. J örkka on Euroopan kansalaiseksi julistautuva Stadin Kundi. Paitsi Stadia ja Eurooppaa, kundi diggaa erityisesti Krunikaa. Tosin täällä budjataan ihan Euroopan reunalla kuten Lissabonissaki. Busat, sporat ja oma biliga föraavat tarvittaessa pitemmälle. Jörn Donner Stadin kundi 2018 froogaa. Miksei Kundi vois olla myös maailman kansalaine. Hänen himastaan dallaa muutamassa minuutissa tärkeimpiin lafkoihi; Alkoon, rafloihi ja bibluun. Esimerkiks Espoo ei oo stadi vaan se on snadi kylä. Hän on sitä mieltä, että ei se käy. Missä on Espoon keskusta. Serviisit o melkein handussa tai iisisti ainaki iha hollilla. Täältä pääsee flygaan maailmalle ja botskiliikenteenkin osalta olemme eurooppalaisii. Hän on koko ikänsä budjannu Helsingissä, mitä ny välillä reissannu maailmalla; Tukholmasta Los Angelesiin. Se on stadilaisuutta parhaimmillaan. Maantieteellisesti Kundi viihtys myös vaikkapa Berliinissä. Maailman kansalaisuus saattas tuoda messissä liikaa fittejä rasitteita. Kävi niin buidussa, tortsalla ku Saluhallenissaki. Eurooppa on sivistyksen tyyssija. Kundi ite ei oikeastaan koskaan tsiiganutkaa buiduun päin. Meitä ei uhkaa mikään muu kuin maailmankriguun johtava katastrofi. Pohjoisrantsu Krunikassa on suurimman osan elämää ollut Donnerin himahuudia. Snadin Jörkan maailmanmeno Jörkka bamlaa, ett porvarislukaalissa niillä oli himajelppari, joka huolehti kaikesta
Hurrit ei ollu kaikkien suosiossa, vaan niitä jahdattiin. Kundi on ainoo härmäläine, joka on tsökannu Oscarpalkinnon. Aikaansaavista hallituksista on jääny mieleen vain Paavo Lipposen, mutt Paavooki kohdeltii myöhemmin kaltoin, ku se pressaehdokkaana ei saanu äänii juuri ollenkaa. Ei tässä olla maailman napa Hesa/Stadi on muuttunu monikulttuurisemmaksi ja kansainvälistynyt. Eikä skulannu pesistä. Yli 60 kniigaa skrivannu skribentti pohjusti tulevaa uraansa jo heti ku oppi bluggaa. Inessä se sen sijaan viihty mm. Snadisti mut yllätti, ku Stadin Kundi sanoo, ett se ei koskaan braijannu pitskulla toiste skidien kanss. Vasta nyt yli kahdeksankymppisenä se on joutunu menee kauppaa, ku nykyne vaimo on aika paljo landella. Aika faktaa on, ett ei Härmä ole maailman napa, pikemminki sen perspuolta. Lisäksi Jörkkaki oppi suvun esimerkkii följaten ekaks suomen kielen. Mä oon samaa mieltä Jan Vapaavuore kanssa. Donner funtsii, ett miten tää on oikee pystytty määrittelemään. Ku se kaatuu, tilalle tulee toine kakkahallitus. Ohan täällä paljo sellasta, josta on syytä olla tyytyväine. Vaikuttaa siltä, ett Stadin Kundii vieläki snadisti ottaa boltsii se, ku lädärit ei bonjannu, ett sen faija suomalaisuusaktivisti Kai Donner oli käyny suomalaista skolee ja isoisäki oli ollu fennomaani. Ny sitt tää sote-uudistus. Kerran Jörkalleki meinas tulla daijuun, mutt se sai bamlattuu ittesä ulos. Ilma ja voda o kliinii. Sitt ku se dallas kohti Kauppatoria, ni piti varoo stogeja, jotka siihen aikaan skujas Nokalle. Esikoiskirjansa se julkas jo 18-vuotiaana, ohjas ekan lyhytelokuvansa 21-vuotiaana, grundas Suomen leffa-arkiston 24-vuotiaana, valkattiin Pohjolan buleimman aviisin Dagens Nyheterin elokuvakriitikoksi 27-vuotiaana ja sitt se pokkas itelleen ykkösmestan Venetsian leffafestareilla parhaasta esikoisohjauksesta 30-vuotiaana. Stadissa vaikutti paljon erilaisii jengejä. Se ei tsennaa mitään pitskuleikkejä. Jollaki ihmeen mittareilla Suomesta on saatu maailman onnellisin maa. TSILARI 3/2018 11. Jörn tsiigaa mua jotenki vindiin Krunikan himassaan, ku froogaan, ett minkälaisii brajiksii sill oli pitskulla muide skloddien kanss. pingiksen ja sulkiksen parissa. Vähä mä oon skagis, ett stadilaiset joutuu äkkii bungaan koko homman. Tästä saanee oma biittisä myös Stadi. Finlandia-palkinnon se sai vuonna 1985 buukistaan Isä ja poika. Friidut ja kundit ei enää duunaa skidejäkää, koska jengii födjaa myös entist vähemmä. Snadi Jörkka tsittas himassa ja lesas suurimman osan aikaa. Mutt kuitenki suomalaiskundien siittiöiden laatu on heikentyny. Sitä oli sveduskidin oltava ku haukan ööga. Donner on skrivannu yli 60 bökkerii. Maan hallitus on kakkahallitus, skeidaa siis. Kuten jo vuosikymmenii on myös hoettu, että on lottovoitto födjaa suomalaiseksi. Sote ei sovellu Stadiin. Jörn on ollu giftiksessä kolme kertaa ja sill o kuus skloddee. Valtio ei haluu tänne maahanmuuttajii. Kundi on budjannu 75 vuotta Stadissa ja aikoo viel jatkaa. Tasavallan Pressa myönsi Donnerille proffan arvonimen vuonna 2003. Sillo tais suulis skriinaa, mutt kyll välillä stikkas vodaaki. Foto: Raimo Kuitunen. . ” Kyll me joskus skolakafrujen kanssa skulattii skrubuu Kauppahallin kupeessa.” Jörkalla ei ollu mitään niin sanottuja ulkoilmaharrastuksii; se ei käyny futaamassa, skrinnaamassa tai skimbaamassa. Lyhyesti Jörn Donner Jörn Donner (85) on kaikkien hyvin tsennaama skrivaaja, elokuvaohjaaja, kansanedustaja sekä entinen Euroopan parlamentin jäsen ja diplomaatti. Lapsuudestaan jäbä minnaa säätilojen vaihteluita, kun se steppaili skoleen Tähtitorninvuoren alle
Saman tien lähetin kirjeen suvun vanhimmalle, Alppilan silloiselle kirkkoherralle Otso Kiannolle pyytääksemme häntä ensimmäiseksi maanpäälliseksi kunniajäseneksemme. Loppuvuodesta 1978 lähetin kirjallisen kutsun kahdelletoista hyvin tuntemalleni kaverille, jotka kaikki olivat duunissa laajasti ottaen mainostai PR-alalla. Kaikki vastasivat myönteisesti, ja perustamispäivänä kuudes joulukuuta 1978 Angleterren snadiin kabinettiin ahtautui minun lisäkseni iso joukko aikuisia miehiä. TIMO ALARIK PAKKANEN STADILAISIA Iki Kianto ja K.H.P.V. Meikäläinen liittyy Kiantoon yhden hänen skrivaamansa kniigan myötä, mikä selviää seuraavassa tarinassa. K.H.P.V.:n kolmas kuukausikokous Angleterressa 07.02.1979: takarivissä vasemmalta Markku Helismaa, Jyrki Paulin, Tapio Näkyvä, Seppo Pasanen ja Geoffrey Hirst-Gee, edessä vasemmalta Alpo Holopainen, Esa Silvennoinen, Timo Pakkanen, Ahti Kaarna, Esa Seppänen, Matti Salojärvi ja Kalevi Karusuo. Muistin heti erään kniigan kirjahyllyssämme Larussa, jossa me budjattiin vv. Kun luin seuraavalta sivulta oikean vastauksen: Kohtuullisen Hutikan Pyhä Veljeskunta, vastaus kolahti nuoren junnun kaaliin aikamoisella voimalla pulpahtaakseen esiin tänä päivänä nelkyt vuotta sitten. Siihen aikaan sen omistajina olivat viime vuonna lusikan nurkkaan stikannut Pentti Holappa sekä Olli-Pekka Ronimus. Olin silloin duunissa Vehon tiedotusosastolla Autotalossa, ja heti ”divarikohtauksen” jälkeisenä maanantaina dallasin skruudistunnilla divariin ja slumppasin K.H.P.V.-kirjan viiskymppisellä. Teinkin työtä käskettyä, hyppäsin Autotalon klitsussa Bemariini ja skujasin Munkkaan. Kyseessä oli tietokilpailuopus, jonka yhdellä sivulla kysyttiin, mitä tarkoittaa K.H.P.V. Lisää arvovaltaa Kekkosen rinnalla Päätettyämme muutaman vilkkaan toimintavuoden jälkeen rekisteröidä veljeskuntamme nimellä Ilmari Kiannon Perinneyhdistys K.H.P.V. D allasin eräänä elokuisena yönä vuonna seitskytkahdeksan Fredaa pitkin silloisesta kantakapakastani Pub Angleterresta pilkun jälkeen linjaautosteissille. pyysimme siihen luvan sekä em. . Pari viikkoa kutsun jälkeen sain kirjeen, jonka oli skrivannut Jormo Gabriel Sotavalta Kianto, A-sarjan seitsemäs ja kahden sodan sotainvalidi, joka kertoi isoveljensä olevan niin kirkollinen, ettei häntä kannata K.H.P.V.:n kunniajäseneksi valita, ja ehdotti saman tien itseään. Ja siinä se tapahtui! Fönarissa ollut Ilmari Kiannon skrivaama K.H.P.V.-kirja suorastaan hyökkäsi silmilleni. Kun Jormo sitten sai vastaanottaa nimityskirjansa K.H.P.V.:n kuukausikokouksessa 1986 Veljes Pekka Konttorin (nykyisin K.H.P.V.:n Mallorcan suurlähettiläs, Bacchus Primus Balearis Major) omistaman Filmikonttorin byroossa. Jormon makuuhuoneessa oli sängyn yläpuolella kaksi isoa kehystettyä taulua, joista toisen fotossa UKK tervehtii Ikiä ja joista toista en enää muista. kirjan kustantaneelta Otavalta että Kianto-suvulta. Luin sen himassa vielä samana iltana, ja saman tien päätin perustaa oman K.H.P.V.:n. 1947-61. hän pyysi minua tulemaan himaansa Munkkiniemeen ja ottamaan mukaan vasaran. Budjasin siihen aikaan Olarissa, ja kun viimesen dösän lähtöön oli aikaa vartin verran, pysähdyin Kampintorin divarin eteen. Nyyassa Tsilarissa oli mielenkiintoinen stoori kansalliskirjailijoihimme kuuluvasta korpikirjailija Ilmari Kiannosta. Kuva: Kalevi Karusuo (itselaukaisijalla) 12 TSILARI 3/2018. Oma K.H.P.V. Mutta eihän sillä ole mitään merkitystä, koska sen paikalle ripustin Jormon pyynnöstä hänen suuresti arvostamansa nimityskirjan
Kekkonenkin pääsi lasten pihaperinteeseen: hei mambo-o, tehdäänkö Kekkosesta luuranko-o! 1970-luvulta on sanonta yhtykää virteen, pollarit hirteen! Ja 2000-luvun taitteessa laulettiin Muumipeikko, Pikku-Myy auton alle litistyy. Niin musta kuin multa, niin valkea kuin lunta (tai varsa). Samoilta ajoilta on myös laulu Sallista: Luona Messuhallin kohtasin mä Sallin, nykyajan nuoren neidon patentoidun mallin. Nykyisin Stadi elää räppäreiden riimeissä. Omilta kouluvuosiltaan on monien mieleen jäänyt laulu, jota veisattiin, kun mentiin koulun kanssa hammaslääkäriin: Tiedän paikan kamalan, koulun hammasklinikan. ANTTI PANTTI PAKANA – LORUJA JA RIIMEJÄ STADISTA Mutsis oli voipurkki ku sua dösäs! HEIKKI PAUNONEN SLANGILODJU TSILARI 3/2018 13. Alkusanat kuuluvat saksaksi: Enten tenten zwei Regimenten gehn zu Tisch, fangen Fisch = ’enten tenten kaksi rykmenttiä käy ruokapöytään pyydystämään kaloja’. Mutta Antista on vanhempikin pilkkaloru: Antti kantti karvalantti, ampu hiiren aidan alta, söi suolet, jätti puolet, pani käpälät taskuun. tai Viäläks sun mutsis skagaa vossikkaa. Se onkin saattanut saapua meille Viipurin saksalaisten välittämänä. Tunnetuin lienee hura-hurahäiden hoku: Hura-hura-häitä, keisari seisoo palatsissaan. 1900-luvun alussa kiusoiteltiin myös Eerikkiä: Eerikki, peerikki, paidan alla pieni kikki. Siellä hampaat revitään, ikenet vain jätetään. Uudempaa perinnettä on Mutsis oli voipurkki ku sua dösäs! Voipurkin paikalla voi olla mikä muukin sopivan loukkaava sana tahansa. Kaikille tuttu on Antti pantti pakana, istui oven takana, mitä siellä tekemässä, kissanpoikia pesemässä. Tämä loru on tullut meille Ruotsista, ja ruotsalaiset hahmottavatkin ensimmäisen sanan Olle miehennimeksi. Vielä 1950–1960-luvuilla pitskuilla braijattiin paljon ja leikki aloitettiin arpomalla se, joka ”jäi” kirkkiksessä etsijäksi tai natskussa naataksi. Muutamiin leikkeihinkin liittyi loruja ja riimejä. Tätä lorua ei tunneta Ruotsissa. Sitä laskija saattoi mukailla niin, ettei hän ainakaan ”jäänyt”. ANTTIA ON kiusoiteltu 1950-luvulla myös sanomalla: Antti-aa-apataa-alliskukkoapsis. TUTTUJA OVAT myös Maalari maalas taloa, Auto ajoi kilparataa ja Tuolissa oli neljä jalkaa. . 1950-LUVULLA sanottiin rahojen loppuessa: finanssi skulaa romanssii. Tuoksu taisi olla Sippi-Bostonin. Käytössä oli useita leikinalkamisloruja, esimerkiksi: Ulle-dulle-doff, kinkke-laade-koff. Viinanmyyntiin viitattiin hienostellen: käy myymälässä, myy käymälässä! Ogeliin liittyi oma loru: väsättiin bogeli, skujattiin Ogeliin, skytattiin fogelii. Kuka muistaa enää Sippi-Bostonin. S tadin pihaperinteeseen on aina kuulunut lauluja, loruja ja riimejä. Yksinkertaisin taisi olla Tietysti lasken itseni (tästä) pelistä pois. Minkä vuoksi sotilas on parempi kuin herra. Vanhemmat eivät nimiä antaessaan osanneet arvata, millainen painolasti niihin saattoi liittyä. Ja Nikolaille huudettiin: Ryssän piika se lapsen sai, nimeks pantiin Nikolai. Vanhastaan kundit ovat huutaneet riitaa haastaessaan toisilleen äitiin liittyviä pilkkaloruja: Viäläks sun mutsis sprägää niklattuja franskiksia. Se kun tulee viimeiseksi ompi kuolema! Myös moniin nimiin on liittynyt pilkkaloruja. Entten-tentten-teelika-mentten on puolestaan saksalaista perua. Lorun juuret lienevät kuitenkin kauempana, sillä sen alkusanat on yhdistetty latinan sanoihin unus ’yksi’ ja duo ’kaksi’. Niilosta on ollut samantapainen riimi: Niilo-nii-nipatuu-nilliskukko-nipsis. Akseliin liittyy monille tuttu hoku: Akseli, Akseli, käännä jo vekseli, Paimion paskajuna tulee kohta! Taneliin liittyvät pilkkalorut ovat vanhempia: Tint-tant-Taneli, Tanelin munat paleli, Tanelist tuli munapuoli, Tanelist ei tytöt huoli
14 TSILARI 3/2018. xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx OSSI SIMONEN STADIN MESTAT A ika kultaa muistot ja me joteski digataa kulkee näillä muistojen turuilla. Eikä se oo välttämättä mikää klisee. Mä en ihmettele yhtää turisteja, jotka löytää mestat ja ihastuu valkeaan stadiin, meidän rakastettuun. Niin on ainaki mun aikahypyissä menneesee. Sitten Topeliuksen muistomerkki, Eino Leino, Runeberg, Kappeli ja Havis Amanda. Suomalainen identiteetti Nostalgiassa on usein snadi mollitunnari. Foto: Signe Brander. Espan puisto Kukkaistutuksii, nurmikkoja, kävelytie, penkkejä, patsaita, lippakiska ja suihkulähde. Kapee kaistale puistomaista vihreetä maisemaa ennen kauppatorii ja merta. Agricola, Kivi, Sibelius ja Gallen-Kallela pitää kait kuitenki lisätä tähä jengii, tähän kansalliseen suomalaiseen maisemaan, taikka ainaki mun omaan sellasee. Jos sillä tarkoitettii suomalaisii entisii suurmiehii, niin mun on helppo olla samaa mieltä. Ehkä ennen oli parempi. Havis Amanda paljastustilaisuuden jälkeen 1908. Ehkä tää koko Slangijengin toimintaidis on pelkkää surumielistä ja kaihoisaa sävelmää. Ku vaa osais katella ympärille vielä enemmän, vähä ylöspäin, nähdä ja tsennata itteää ja hissaa. Helsingin kaupunginmuseo. Mun ei tarvii ku kävellä Espalla, ja siitä vähän reunalle, tarkoitan Lönnrotia, niin ymmärrän, mitä tolla monimuotoisuudella tarkoitettii. Tällä kertaa Espan nurkilla. Näissä ajatuksissa mä dallailin taas kerran stadilla etsimässä omaa suomalaista identiteettiä. 100-vuotisgeimeissä, pressan juhlissa, joku haastateltava sano, et Suomen vahvuus on monimuotoisuudessa. Näissä suurjepeissä on mun suomalainen identiteetti. Niin ku joku nuoruuden rakastettu, jonka muistaminen lämmittää. Vähä nii ku söötti melodia, jonka kaikki kuulee omissa korvissa. Länsipäässä on Svedu-teatteri, keskellä Eteläja Pohjoisespan gartsoja
Joka tapauksessa sormuksen tarina on molemmissa buukeis keskeistä kerrontaa. Skidei sillei kuitenkaa ollu, paitsi tää Amanda, mikä nimi tarkottaa rakastettavaa. Hämmästyttävää musta tässä tarinassa on, et se on kirjoitettu 1850-luvun jälkipuoliskolla. TSILARI 3/2018 15. Nää patsasjäbät oli ilmeisestti sitä mieltä, et runoilija oli ollu fyrkan tarpeessa. Sen sijaan mä nostan jalustalle Leinon skrivaamat ja Vesku Loirin esitykset runoista Nocturne ja Väinämöisen laulu: ”Yksi on laulu ylitse muiden: ihmisen aattehen hengen ankara laulu”. Muistan opparista, Ressusta, kouluaikaisen ja yltiöisänmaallisen Suomen opettaja Aune Södermanin, joka oopperalaulajan äänellä lausui Runebergin runoa maaherra Wibeliuksesta: ”Te voiton saitte. Mun on mahdotonta ymmärtää, mitään taustaa tai perusteluja vasten, miks valkoset telotti 364 alaikäistä tyttöä. Alastomuus oli sillon siveetöntä. Mä luin jo pikkuskidinä Topeliuksen Välskärin kertomukset. Yks syvä haava Meil on varmaa jokaisella oma erilainen käsitys omasta suomalaisesta itsestä: hissasta, Ruotsista ja Venäjästä, syistä ja seurauksista, Suomen entisestä fyrkasta, puhutusta kielestä, rajoista, kriguista, suurmiehistä ja -donnista sekä kulttuurista. Enpä todellakaa ihmettele miks Leino on ollu aikanaan monien tuttavapiiriensä keskipiste säkenöivine ajatusvälähdyksinee. Vai pitäskö puhua osittain Ruotsin Itämaan aikaisista tapahtumista. Pelkkää jumalointia. Runojen maailma on mulle vaikee. Tää apteekkari oli bulisti närkästyny Amandasuunnitelmista, siihe apteekkinsa etee. Vasen händy Tossa Leinon patsaassa mua kiehtoo erityisesti stoori patsaan vasemmassa händyssä olevasta femman kolikosta. Kolikko on muuten edelleeki paikoillaan. Tarinan mukaan Leino olis sanonu, ettei oo köyhä niin kauan ku hänellä on markan lantti kädessä. Eikka oli usein sippi, mut nyt sil on aina fyrkkaa. Foto: Virve Kuutar. Hymyssä suin kattelen patsaan asetteluu. Mun jumalatar, kaikista kaikkein kaunein. Sanotaa kans, ilmeisesti näihin Wibeliuksen sanoihin perustuen, et Runeberg olis 1830ja 1840-luvulla luonu ihannekuvan Suomen kansasta, luonnosta ja antanu Vänrikki Stoolin tarinoissa finskeille moraalisen identiteetin. Kansalaiskrigun terroriteot. No, oli kait, koska oliha se sentää kolme kertaa jiftiksis. Mä kyllä kerran yritin aloittaa lukee Helkavirsiä, mut ei siit tullu mitää. Pelkkää Ruotsi-Suomen hissaa 30-vuotisesta sodasta. Leinon kuoleman jälkeen, siis sillon ku ruvettii byggaa muistomerkkii, kuvanveistäjä Leppänen, kollegat ja muut avustajat oli funtsannu, et patsaan pronssivalun käteen laitetaa kolikko. Mut laki, ennen mua syntynyt, myös jälkeheni jää.” Täs runos oli kyse Suomen krigusta 1808-1809, jossa Wibelius kieltäytyy noudattamasta laittomina pitämiään venäläisten ylipäällikön, kenraali von Buxhoevdenin määräyksiä. Loistavaa kaunokirjallista kerrontaa jo silloin. Siillä femmalla mennää ainaki jonkin matkaa, tuonelan maisemissa, ravintola Kämpin tai Kappelin baareissa. Mun ja varmaa monen muunki suomalainen identiteetti on veistetty Vallgrenin jumalatar-Amandan vartalon kaariin. Ehkä hän ei oo ihan turhaa vähän korkeammalla jalustalla ku muut suurjäbät Espan nurkilla. . Merestä noussu neito, nuori likka suihkulähteessä. Rakastettava jumalatar Sit tulee grande finale: Havis Amanda. Kommentti oli vissii sitä aikaa, ku kuppi maistu ja fyrkat oli vähissä. Yks syvä haava siinä kuitenki on. Tarkotan siis Ville Vallgrenin veistämää alastonta donnaa vuodelt 1908. xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx Sit tulee grande finale: Havis Amanda. Villellä oli huumorintajua. Kasvojen piirteissä on samaa hämmästyttävää ulkonäköä kuin Edelfeltin taulun Virginie-nimisessä rakastajatterassa. Tarkotan tietenki, et suomalaisuus on pelkkää Runebergin oikeudenmukaisuuden henkeä, mielentilaa Leinon sanoin, Sibeliuksen Finlandian tunnelmissa, piirrettynä Gallén-Kallelan kalevalaiseen maisemaan. Tää on tietysti kaikki hyvää ja kaunista. Leinon tuotanto on mulle vierasta. Patsasta Ville kutsui omaks tyttäreksee. Amandan niin nätti takapuoli osoittaa suoraan kohti apteekkia. Täs kohtaa mielenkiintosta on patsaan byggauksee liittyvät yksityiskohdat: julkisen keskustelun moraalikäsitykset ja häveliäisyys. Villen ajatuksissa Amanda oli Helsingin ruumiillistuma, joka saa voimaa rantojen aalloista. Stadin parhaita nähtävyyksiä, ainaki mun silmissä. Ilman mitää likaa. Hyvä tyyppi, nostan kotsaa Runebergille. Mä luulen, et tää Ville on pärjänny aika hyvin baaritiskillä. Kotsaa Runebergille Vähä aikaisemmalle ajalle, Leinon kanssa, mä tuuppaan Runebergin. Täs händyn femmassa oli tietysti kyse kepposesta. Jossai kirjakritiikissä on myös arveltu, et Tolkien olis prekannu Tarun sormusten herrasta Välskärin kertomuksista. Teill on valta nyt, siis minun tehkää, miten miellyttää. Tänää, hiukka huvittuneena muistan kuulleeni, et Pohjoisespa 17 osoitteessa oli aikoinaa apteekki, siis jo ennen Amandaa. Käykää kattoo
Kappeli sijaitsi vain snadin matkan päässä 1889 perustetun Päivälehden (nyk. Helsingin kaupunginmuseo. 16 TSILARI 3/2018. Samanlainen on Eteläespan länsipäässä ja Pohjoisespalla vielä kaks pyöreää, nk. Janonsa saatto myös käydä sammuttamas klitsun ”biertunnelissa.” Naisillekin oli oma huoneensa; kävijät tietysti leimattiin rohkeiksi ja ”emansipeeratuiksi.” Alkuperäsen Kämpin peilisalista 1960-luvul tehty kopio. Foto: Ilari Järvinen 1998. Kappelin suosion lisääntyessä bygattiin lisää tiloja ja herrasväen huvittamiseks vielä koristeellinen soittolava. Fabianingartsan ja Eteläespan hörnassa nököttää edelleen temppeliä muistuttava vuonna 1893 byggattu vedukiska. Kun yliopisto flyttas Turusta Helsinkiin ties se nälkästen ja janosten stuidujen ilmestymistä ravintoloitsijoiden lompsia fyllaamaan. Eläessään hän lienee puiston samasta osasta tähyillyt Kappelin ja Kämpin raflojen suuntaan funtsaillen, kummassa olis glaidumpi jengi venttaamassa. Kun ei olla Intiassa niin kantturat stigattiin Espalta muille laitumille ja milkkiskoijan mestalle nous 1867 lasinen raflapaviljonki, Kappeli. Ravintola Catani 1920-luvulla. Foto: Helsingin kaupunginmuseo. Arkkitehti Theodor Höijerin suunnittelemaa bulia byggaa ylistettiin pressissä ”ylhäiseks” ja ”kosmopoliittiseks.” Erityistä huomiota herätti ansaitust kahden kerroksen korkunen spegelisali. Aviisiin palkattu Eino Leino oli varsinainen kulttuurin moniottelija; kirjallisuusja teatteriarvostelija, pakinoitsija ja alan tapahtumien yleinen kommentaattori. E span itäpäässä Kauppatorin kyljessä oli 1800-luvun alkupuolella snadi koija, josta stadin karjaa kytänny paimen slumppas milkkistä. Ei siten mikään ihme, et 1800-luvun puolivälissä kiskan limsat ja paakelsit eivät enää riittäneet vaan tarvittiin oikee kesisrafla. Uusi säätyläisja porvarisluokka loi edellytyksiä tsufeja raflakulttuurin kehittymiselle. KAI WESTMAN STADIN MESTAT Kappeli ja Kämp – ESPAN KEITAAT JO 1800-LUVULLA Espan puiston länsipäässä stebujalustalla stondaava Eino Leino tsiigailee itään kuin suuliksen nousua ventaten. Mielipöytä oli lännenpuoleisten fönstereiden ääressä, siitä kun näki Espan ihmisvilinän koko puiston laajuudelta. Kiska ei enää riittäny Stadin väkiluku kasvo forssilla ja lähenteli 1840 jo 18 500. Kun terveellisen milkkiksen sijaan ryhdyttiin tarjoileen vinkkua ja brenkkua niin mistä kirkolliseen hausiin viittaava nimi on peräisin. Lunssien ja tuutinkien lisäksi oli mahis tsiigailla rohkeita varietee-esityksiä. Kun paimen on latinaks pastor alettiin koijaa tietysti kutsuun kappeliks, joka sittemmin vakiintukin raflan nimeks. Espa on Suomen kuuluisin puisto, stadin vihreä sydän, josta nopeesti kehitty sosiaalisen elämän keskus. Valitettavasti se purettiin ja tilalle nous aika surkeen näkönen lasitönö 1930-luvulla. lankarullakiskaa. Kosmopoliittinen hotla Kappelia vinosti vastapäätä Antiloopin kortteliin oli 1887 kohonnut perustajan Carl Kämpin mukaan nimetty Hotel Kämp. Helsingin Sanomat) toimituksesta, joten oli selvää, et siitä tuli toimittajien kantismesta; niitä oli toki useitakin. Mestaa kutsuttiin Pieneksi Vasikkahaaksi erotukseks länsipuolen Suuresta Vasikkahaasta. ”Paremman väen” dallailupuisto oli ympäröity aidalla ja puoliympyrän muotoon sijoitetuilta divaaneilta oli herkuttelun ohessa nasta tsiigailla Espalla promeneeraavaa muuta herrasväkeä. Kappeli, Kaivohuone ja Kaisaniemi ovat stadin vanhimmat yhä toimivat raflat. Sokrupaakari Johan Daniel Jerngren öpnas samoille hörnille virvokkeiden ja paakelsien trokaamista varten ”temppelin muotoisen” kiskan. Kappelista tulikin yks Leinon monista vakkarirafloista. Legendan mukaan se juontaa alkunsa Vasikkahaan milkkiskoijasta. Ei mikään ihme et raflasta muodostu heti kulttuurin, eliitin ja älymystön kohtausmesta
Sakujen häippästyä kentsu pääs muuttaan Kämpiin, jossa sitten bunkkaski koko kesän 1919. Kerran hän oli luvannut bjuudata muutamalle frendilleen Espilässä kunnon safkat. Uuden Kämpin tsendiksiä ovat olleet mm. Yllättäen Leino palas. Mannerheim joutu budjaan Kleineh-hotlassa, fiini sekin, mut vain toiseks upein. Erkko, Armas Järnefelt, Santeri Ivalo ja Juhani Aho. Legendan mukaan mainittuja starboja oli taas sittaillu Kämpissä mistä Järnefelt oli häippässy johtaan konserttia Viipuriin. Snygein sviitti nimettiin Mannerheimin mukaan. Skandaalimaisest ainutlaatuset sisätilat purettiin ja muutettiin KOP:n pääkonttoriks. Lähteinä on käytetty mm. C.G. Catani rohkastu kerran frogaan Leinolta, millon tämä oli ehtiny skrivata kaikki buksinsa, kun aina sittas hänen raflassaan. Kuninkaankartanosta Suomen suurkaupungiksi ja Eino Leino (2012): Kirjailijoiden Helsinki. . Madonna, Lady Gaga, The Rolling Stones ja U2. Taiteilijaraflaks vakiintu myös paakarimestari Karl Magnus Brondinin Eteläespan ja Korkeavuorengartsan hörnaan byggaama Brondin eli Bronda. Onneksi hotla herätettiin uudelleen henkiin 1999. Kämp nuhjaantu ja toiminta lakkas 1965. Leino oli kuiskannut salaisuuden: ”Te ootte jo neljäs kyyppari, joka kysyy multa samaa.” Stadin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkuvuosien raflakartan saattokin hahmottaa Leinon dallailun mukaan. Raflat oli sekä hänen himojaan että duunimestojaan. Raflan aikanen sulkemisaikakaan ei haitannu, voitiinhan iltaa jatkaa niin ikään Brondinin omistamassa Espilässä, vastapäätä Kämppiä. Hänen tavaramerkkinsä – nykyään kait sanottas brändinsä väljä viitta ja leveelierinen borsa teki helpoks seurata tsendiksen menemisiä. TSILARI 3/2018 17. Messissä oli muutama veskissä skrivaamansa runo. Muut kulttuurijengin raflat Espan varrella oli toki muitakin kulttuurijengin aikanaan diggaamia mestoja. Kulttuurijengin kosteat symposiot pakkas venymään. Muita Kämpin kundeja oli tietysti Eino Leino sekä broidikset Eero ja J.H. Sibbelle ei jääny muuta tsanssia ku lähtee takas hotlaan. Kirjailijaliiton kantis oli John Catanin rafla Kämpin naapurissa. Kämpin merkitystä kuvaa myös se, et Helsingin vallanneiden sakemannien dirikat majottu 1918 tähän stadin snygeimpään hotlaan. Palattuaan parin päivän kuluttua sitsiä jatkamaan Kajanuksen väitetään froganeen ”Puhelimessako kävit.” Jean Sibeliuksen säveltämä Musetteteema näytelmästä Kuningas Kristian II tunnetaan myös nimellä ”Minä menen Kämpiin takaisin.” Se synty aamuyöstä, kun Aino Sibelius nykäs dörtsin boseen ja jätti ukkonsa spidelle jälleen kerran pitkäks venyneen illan jälkeen. Foto: K.E.Ståhlberg. Aarni Krohn (1967): Tsaarin Helsinki, Bo Lönnqvist – Marja-Liisa Rönkkö (1988): Helsinki. Sibbelle ei jääny muuta tsanssia ku lähtee takas hotlaan. Tämäkin rafla oli Leinolle tietysti tuttu. Nuorempi polvi kirjailijoita ja taiteilijoita löys omat kantisraflansa, Hansan, Kirjan, Eliten, Kosmoksen jne. Osa sisätiloista ja Pohjoisespan fasadi entisöitiin. Helsingin kaupunginmuseo. Monet suivaantuneet stadilaiset siirsi fyrkkansa pankin klitsusta muualle. Kappeli ja Kämp hiipu ”tavallisten” stadilaisten ja turistien mestoiksi. Raflan vakkkaristaroista muistetaan erityisesti Akseli Gallen-Kallelan moolaaman ”Symposion”-taulun jengi: Jean Sibelius, Oskar Merikanto, Robert Kajanus ja Gallen-Kallela itse. Illan mittaan hän häippäs ja ilman fyrkkaa olleet kundit vajos depikseen. Leino skrivas koko tuotantonsa käsin, työkaluiks riitti papru ja penna. Soitto Helsingin Sanomiin, josta lähetti tuli noutaan paprun ja tuomaan samalla hynettä, jolla illan kulut saatiin kuitattua. Hotelli Kämp 1890-luvulla
Golfiiha skulataan sellases kelis, ku fönärist näkyy. Vastapainoks meil oli golfreissul megges kaks stadilaist, ku ei skulaa golfii ollenkaan: Leo ja Maiju Kaunisto. Vikan illan shown se kohta, ku Olli Ahvenlahti sjungaa Niin gimis on Stadi. Sillai me haluttiin shouvaa, ettei me mitään tiukkiksii olla. Tää Stadin Slangin jengi kävi viime vuonna Tellqvistin Kalen opis Paloheinäs ja syksyl skulaamas Isosaares. Hahhah! Se hotla oli all inclusive, meinaa ettei siel mikään bungannu ekstraa, ei brenkkukaan. Maailman snadein golfkertsi Staga & Skrubu yrittää tsögaa, onks golfis jotain tosi stadilaist. Se oli mun idis, ku en ollu skulannu sitä Tunisian vanhint kentsuu. Flygattiin Monastiriin, skulattiin Soussen kahta kentsuu Panoramaa ja Sea Coursee, ja joka ilta funtsattiin, pystyyks slangil bamlaa golfii. Sen slangiscramblen finstas Tommi Tikan kööri, mis skulas kans Jouko Mönttinen, Memma Richter-Laine ja Ilkka Juva. Täähä oli niinku Tsilarin pluggaajareissu, mut jengiin pääs kyl landelaisiiki. Kaikki vaan penko kapsäkkii ja golfbägii, et oisko siel pipo ja ylimääränen toppaliivi. Sopi mulle. Totta kai idis oli, et ku ne landebuugitki hiffaa, kuin kliffaa niil voi olla, ni ne varmaan liittyy slangiyhdistykseen. Sattu sillai, et ku se flygari oli päässy Monastiriin, ni hogattiin, et kippari oli jättäny 18 golfbägii Stadiin, tai siis Vantaalle. Tosi stadilaiset ku on ainaski omas mielest suurpiirteisii ja redei. Starttii venttaamas: Tuula Alen, Marja Suninmäki, Lauri Suninmäki ja Seppo Puska. Sillon päätettiin et kevääl smiitataan Tunisiaan ja koklataan, saataisko noi golftermit vendattuu stadin slangille. Ne oli flygannu Pariisin kautta. Voi olla, ettei se ois saanu sitä lennokkii ilmaan ollenkaan. Se on vanhempi ku Tali. Paits vanha, se on spädä ja snygi. Mut ei me maindattu. Olihan siel, jos ei ottanu muit byysii meggeen. Eturivin platseil stondas Kaj Horsma, Esa Jäppinen, Seppo Puska, Tuula Alen ja Lassi Tilander. No, eka päivä skulattiin ihan jämil, londatuil stagoil, mut ainakaan mun skulaus ei just yhtään petraantunu, vaik mä seuraavaks päiväks sainki omat stagat. Yks päivä oli golfist leedii, paits et sillonki kymmenen kaikist golfdorkint tyyppii dyykkas dösään ja häippäs Karthagoon. Siit tuli yks meiän suosikkikentsuist. Tietty tuli fiilis, et kyl oli fitti kippari, ku tollai päätti, mut oikeestaan se oliki fiksu kippari, ku ei ottanu ylipainoo. Tuli golfkausi korkattuu Parina päivänä otettiin oikee skabaa. Illan banketis ne uhos, et ny finstaajat bjuudaa drinkit kaikille ku budjaa siin Marhaba Palace -nimises hotlas. Aluks oli tsoukit minimis Menomatkan lopus slangijengil oli tsoukit ihmeen vähis. Kaikkien golfskrivaajien esikuva Lassi Tilander Bamlaatsä golfii. Golf on aina yhtä kliffaa, vakuuttivat Raija Palminen, Lea Juutilainen, Kaj Horsma ja Marja Vattulainen. Funtsattiin, et Afrikas ny saletisti on shortsikelit. Ei kai ny kukaan stadilainen oo skulauskondikses mihinkään lypsyaikaan! 18 TSILARI 3/2018 F o to t: S ep p o P al m in en. SEPPO PALMINEN SPORTTII M eit oli fantsu porukka, 35 tyyppii. Ekaks skulattiin omaa tsettii, sit jengissä. Karthagoo ei pantu söndriks Galsaa siel oli, tosi frysis, tiukka blosis ja aamusin muutama aste plussan puolel. Snadisti oli aamul frysis, mut onneks Marjan bägiin oli jääny pipo
Eikä sit mitään aikasii brekkareit. 28 Stadin Slangin jäsentä. Staga & Skrubu Tuu edustamaan slangi-jengii ainakin johki golftapahtumaan! Täl kaudel slangijengil on viel vähintään kolme golfmööttii. Onks se skujari, förari, buli vai uuno. Ekaks se skulas snygin jazzstygen Misty. Ilmoittautumiset kuhunkin tai vaikka kaikkiin tapahtumiin Stadin Slangin byrooseen (toimisto@stadinslangi.fi). Mut lyönti = slaagi, reikäpeli = matsi, kärryt = tsärra, birdie = fogeli, eagle = buli fogeli ja albatrossi = junnuvainio. Täs sanas futaa toi kaksoismerkitys ihan kybällä. Tali, siis Helsingin Golfklubi, torstaina 5. Aikoinaan, ku (yllätys!) Tahko Pihkala suomens golfstagojen nimii, ni se ei kehdannu vendaa puttersanaa. Paras sovitus mikä me oltiin siit stygest kuultu. No, eiku prässään sitä hätänappii. viis henkee. Ja on ehtaa Stadii. Putteri = duunari. Päästään kurkkiin sinne, mis stadilainen golffi födas, kuullaan stoorit niilt ku tsennaa ja hiffataan, mitä sit on tapahtunu. Scrambleen tarvitaan 18 Stadin Slangiin kuuluvia golfaajia. Draiverille ei viel kekattu snygii slangitermii. Jossain puoles välis se hissi streikkas. Duunataan boltsii skrubuun Kliffoi ehdotuksii meilt tuli, noin niinku funtsaamisen botneks. Bungaa 35 €, sisältää salaattilunssin, tsufen ja käntyn. Meillähä oli glaidu fiilis, stikattiin stailii herjaa, mut se ranskaa bamlaava donna rupes kirkuu ja hakkaa sitä hissin dörtsii paniikis. Täälläkin johdatus stadin slangin salaisuuksiin ja mikä on golftermien slangintamisen tilanne. heinäkuuta kello 11 Täällä katsaus Suur-Helsingin Golfin historiaan: mihin tarpeeseen ja millä lihaksilla klubi syntyi. Jos joku pari skulaa niin komeesti, et ne on parempii ku muut, ni niist tulee sit Stagan & Skrubun golfmestareit 2018. Päätettiin, et joskus voitais taas smiitaa johki duunaa boltsii skrubuun ja bamlaan golfii. No ei sen tarttenu riehuu ku viistoist minsaa, ni hotlan tsilarit sai meiät sielt ulos sellasest snadist holest. Oli Tilanderin Lassi, Kaj ”Hosse” Horsma, Alenin Tuula, Sjömanin Harry, Kauniston Leksa, Ahvenlahden Olli ja paljo muita. Me sanottiin niit slanginiiloiks. Kantsii muistaa. Kuusreikänen jokamieskentsu, mut maisema ku keijukaissatukirjan kannest. Afrikkahan on ny tsekattu, mut voitais funtsaa joku mesta, mis ei oo niin frysis ja mis 8 hengen hissi lyftaa enemmän ku viis tyyppii. syyskuuta kello 13 Laajasalon golfkentsul aika moni stadilainen on ekaa kertaa koskenut golfmailaan. Isäntäklubista tulee pelaajia saman verran. Ei siks, et me ois tultu siit ”ilmasest” brenkust niin flänään, et bolla ei ois säteilly. Lisätietoja saa sähköpostitse tai skulaamalla Marjut Klingalle, 045 1867238. Siis seuraavan kerran ku mä taas sössin jossain, niinku tavallist. Isäntiä tulee tietenkin saman verran. tsiikas monttu auki: ”Seppo, mä oon ain funtsannu, et sä oot vaa tollane paasaaja, mut helkkari, sähän osaat skulaa golfii.” Mä pyysin heti, et Lassi skrivaa ton paprulle, et mä voin näyttää sitä mun frendeille. Luukki, siis Suur-Helsingin Golf, tiistaina 31. Kaheksan hengen hissi Yksi ilta me oltiin snadisti pidempään siin baaris ja sit lähettiin siit goisaan. Alenin Tuula sen stikkas niin stärästi: ”Mitä, siis startti yheksält! Ei kai ny kukaan stadilainen oo skulauskondikses mihkään lypsyaikaan!” . Kinkkisiin ja tosi tajuttomiin kysymyksiin vastaa myös Seppo Palminen, seppo@palminen.com tai 050 552 1360. Kuulemme kentän stoorin ja skulaamme kaks rundii pariscramblee. Sitten slangiscramble suurhelsinkiläisten kanssa, 9 reikää. Laajasalon golfkenttä, Helsingin golfmiehet ry, torstaina 6. Sitten 9 reikäinen slangiscramble talilaisten kanssa. Skaboihin mahtuu max. Me vaan digattiin sitä slanginnust niin sikana, et oli pakko spaaraa sitä snadisti muillekki. TSILARI 3/2018 19. Reissus oli upeit niskoi haldaan slangii. Me päätettiin, et me serveerataan muutamalle stadilaiselle klubille joku häpeninki, mis niiden jäsenet pääsee treenaa, kuin stärii ne on stikkaan slangii. Me traijataan mestoille ittemme, skulataan ja levitetään stadin slangin ilosanomaa. Duunata-sanalla on stadin slangis sama metka merkitys. Niin gimis on Stadi Ku sattu niin, et siin hotlan baaris oli flyygeli, ni vikana iltana Olli veti snadin shown. Ne kundit ku tuli meit jeesaan, sano, et kaheksan hengen hissi roudaa Tunisias max. Muit stagoi on esimerkiks spone (äännetään just noin, ei spuuni), sändis, jerkkuysi ja fedufemma. Kilpailumaksu 40 €, sisältää hodaritarjoilun. Kilpailumaksu 30 €, sisältää keittolounaan. Se ois joutunu skulaan encoreit koko yön, mut sit se sano, et vikaks se skulaa kauneimman biisin, minkä se osaa: Cherbourgin sontsat. Hissis sattu oleen yks ranskaa bamlaava friidu, mut ku se oli kaheksan hengen vehje, ni meit tunki sinne seittemän tyyppii lisää. Meil oli tarkotus vendaa kaikki golftermit, mut me hyydyttiin. Me oltiin koko jengi ihan fiiliksis. Sit se sjungas oman jazzversion stadilaisten kansallisbiisist Niin gimis on Stadi. Peliin tarvitaan 15 Stadin Slangin golfaavaa jäsentä. Slangitalkoit jäi muillekki Joka ilta skruudiksen jälkeen me funtsattiin kimpas golftermei stadin slangiks. heinäkuuta kello 17 Alkuun johdatus Stadin golfhistoriaan ja stadin slangin lyhyt kertauskurssi
Näyttely Näyttely oli snadi, mutta mielenkiintoinen. Ei osattu suunnitella meidän snadien ongelmien mittakaavassa, vaan piti näyttää – osataan sitä meilläkin. Stadin nyyat liikennesuunnitelmat. Liikennesuunnittelua tehtiin autoilijoiden näkökulmasta ja Jenkeissä koulutettujen oppien mukaan. Taustaa 1960-luvulla niin kuin nykyäänkin tuppaa väkeä mielettömästi tänne Hesaan ja muihin pääkaupunkiseudun kuntiin. Snadisti myöhemmin kävin tsiikaamassa näyttelyä. – 28.4.2018. S iellä tuli mieleeni ”hullu vuosi 1968”, silloin oli vilt buleja nuorisoja opiskelijamellakoita Pariisissa ja ympäri Eurooppaa. Autoistuminenkin lisääntyi huimasti vuosikymmenen loppupuolella. ARSKA SOISALO STADILAISIA 20 TSILARI 3/2018. Jenkeissä mellakoitiin Vietnamin krigun laajenemista, ihmisoikeusaktivisti Martin Luther Kingin sekä presidenttiehdokas Robert Kennedyn murhia vastaan. Hän yllytti mua tsiikaamaan Enemmistö ry:n 50-vuotisjuhlanäyttelyä Narinkkatorin Laiturille 3.4. Sain samalla häneltä heidän vikan 1 / 2018 aviisinsa Enemmistö Majoritet . Silloin alkoivat jalankulkijatkin jäädä autoilijoiden armoille. Silloin ei kuitenkaan tullut maahanmuuttajia Afrikasta, eikä Lähi-idästä. Siihen oli koottu toiminnasta kertovia vanhoja Enemmistö – Majoritet lehtiä sekä sanomalehtileikkeitä ja fotoja eri mielenosoituksista. Näyttely alkoi pienellä vitriinipöydällä, jonne oli koottu lehtileikkeitä ja kolme vielä ajankohtaista pamflettia: Jukka Pakkanen: Enemmistö – Majoritet Käydessäni viime pääsiäisenä (2018) Kampin ostoskeskuksessa treffasin sattumalta tutun kundin siellä borkalla. Meilläkin oli omia mielenilmaisuja, esim. Enemmistö-lehden kannes fillaroi Tauno ja Ansaki
Majoritet rf. Liikennesuunitteluun kantaa ottavat pamfletit. 1973. 1969, Vilhelm Helander ja Mikael Sundman: Kenen Helsinki, v. Onneksi em. 1970 ja Tellervo Ahtola (* 2.12.1928 – † 7.3.1999): Punainen sulkuviiva, v. Itse seurasin mielenkiinnolla ”kehityshankkeita”, enkä ottanut kantaa paitsi joissakin kahvipöytäkeskusteluissa duunissa. Sellainen oli mm. Skujasin usein fiudellani duuniin Fredikan läpi, koska budjasimme silloin Monsaksessa, en kuitenkaan hurrannut näille ideoille. Yhdistyksen tarkoituksena oli osallistua kaupunkisuunnitteluun jalankulkijoiden ja joukkoliikennettä käyttävien ”äänitorvena” ja ehdottaa vaihtoehtoja liikennesuunnitteluun. suunnitelmat saivat bulissa osassa lehdistöä bluggaajat ja kansalaiset pelästymään. Siellä oli kuriositeettina näyttelyn kokoojan pienten leikkiautojen kokoelmasta muutama harvinaisuus. vuonna 1968 amerikkalaisen Wilbur Smithin ja suomalaisen Pentti Polvisen toimistojen tuottama valtava monikaistainen miljoonia bungaava moottoritieväylästöjen verkosto, mikä olisi länsisuunnasta tullessaan kiertänyt Kaivopuiston meren päällä ja sieltä sen pohjoinen väylä olisi pirstonut osan Tähtitorninvuorta ja halkaissut eteläiset kaupunginosat. Josafatin puistoliike, Puu-Käpylän säilyttämistä ajava kansanliike sekä autoton Aleksanterinkatu. Vastuuntuntoinen lehdistö sekä henkilöt alkoivat miettiä: ”kuinka saada jalankulkijoiden, pyöräilijöiden ja joukkoliikenteen käyttäjien ääni kuulumaan päättäjille. Minne kukat kadonneet, v. Näyttelyssä oli lehtileikkeitä yhdistyksen toiminnasta. Tulevan merkkipäivänsä (50v.) kunniaksi ”enemmistöläiset” entisen puheenjohtaja Risto Larjavaaran johdolla pystyttivät toiminnastaan kertovan näyttelyn 3.4. Näyttely jatkui sitten kauppakeskuksen puoleisen seinänvierelle pystytettyjen taulujen jonona, mihin oli myös koottu lehtileikkeitä ja fotoja vuosien varrelta sekä yhdistyksen lehtiä ja niiden artikkeleita. . Näyttely jouduttiin järjestämään snadisti etuajassa, koska ei tiedetty, miten keskustakirjasto Oodin valmistuminen vaikuttaa näyttelytilojen saamisiin ensi syksynä. Enemmistö Syksyllä 25.9.1968 perustettiin viralliselta nimeltään Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö ry. Helsingistä tuhottiin hulluina vuosina 1960-luvulla enemmän rakennuksia kuin Talvija Jatkokrigujen pommituksissa. Liisankartsalla se olisi nielaissut toisen puolen byggat kokonaan. Osa lehdistöstä piti suunnitelmia loistavina sekä myös autoilijoista samoin. täyttää ensi syksynä 50 vuotta. Kaikki kolme olivat tärkeitä teoksia, jotka ilmestyivät silloin. Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö ry. Samaan aikaan purettiin surutta vanhaa arvokasta rakennuskantaa uusien ”nauhaikkunoilla” varustettujen byggien tieltä, välittämättä kaupunkikuvan säilymisestä. – 28.4.2018 Kampin Narinkkatori 2:n Laiturille. Perustajina olivat silloin aktivoituneet uudet sotien jälkeiset sukupolvet sekä joukko nuoria arkkitehtejä. Tervasaareen ja skönen päälle olisi bygattu valtava neliapilan muotoinen liikenteenjakaja, mistä olisi moottoritieväyliä jatkunut eripuolille Helsinkiä ja eteenpäin kehyskuntiin. Foto: Arska Soisalo. Foto: Arska Soisalo TSILARI 3/2018 21. Nyt voisi jäsenistöltään hiipuva yhdistys ottaa vielä tavoitteekseen fillaroivan porukan opastamisen, että jalkakäytävät ovat edelleenkin enemmistöä varten, koska heillä ei ole mitään turvavarustuksia kuten kypäriä ja haarniskoja ”fillariterroristeja” vastaan. Samanaikaisesti toimivia kansanliikkeitä olivat mm. Yhdistys perusti heti alussa Enemmistö – Majoritet -nimisen lehden toimintansa julkistamiseksi. Tervasaareen ja skönen päälle olisi bygattu valtava neliapilan muotoinen liikenteenjakaja. Varsinkin Tellervo Ahtola teilasi rohkeasti liikennesuunnitelman puoltajat sekä sen vastustajat. Siellä muistui mieleen toinen toistaan pelottavimmista ja hurjemmista liikennesuunnitelmista, joista sai bluggaa ja tsiikailla aviiseista ja joskus näköradiosta
Kulttuurikierros kesää kohti Sarja Stadin kulttuurija katutapahtumista kuvilla ja sanoilla. Kulttuurikeskus Caisan uusi koti sijaitsee Leipätehtaassa virallisesti syksyllä, mutta se halusi jo tervehtiä yleisöä. Kaipuun kukka on hänen vakioyhtyeensä, jonka kanssa Koso esittää lauluja ja ”jalan alle menevää tanssimusiikkia”. Herra Elanto, hauska osuusliikkeen propagandafilmi vuodelta 1930, esitettiin kaksi kertaa pianomusiikin livesäestyksellä.. Yön väistyessä, Antonio Jobimin tunnussävel Musta Orfeus -elokuvasta ja Michael Legrandin Cherbourgin sateenvarjot ovat hänen vahvoja esityksiään, joita saimme ihailla Sävel-orkesterin tuella. Sunnuntaina 13.5. Työpajassa sai puuhata esineitä. Ohjelma oli taas erittäin monipuolinen, aiheiden ja paikkojen suhteen. Hanna Lindy luki uusia runojaan Kulttuuristudio Montessa V Linjalla, Kallion kirjaston lähellä. Monte on toiminut opetusstudiona ja nyt Lindyjen esiintymispaikkana; kahvihetken aikana näki valtavan kirjaston laatutuotteita. Elannon Leipätehtaan, Kaikukuja 4, sisäpihalla oli kauniissa säässä piknikmaista tapahtumaa. RISTO KOLANEN STADIN SYKE N yt 24. Sellaisista, jotka on tarkoitettu koko kansalle. Kari saa Elannon päärakennuksen tornin trikkikuvalla huojumaan, mikä on ansio mykkäfilmille. Juulia Salonen Trio esittää Juulian säveltämiä ja sanoittamia lauluja ja Piknik-sunnuntain nimi oli Marjo Leinosen uusi yhtye Big Feet &LaLa. Pitkä linja ja uusi tulija iskelmään Raija Koso on pitkän linjan iskelmälaulaja, joka esiintyy paljon stadilaisissa kaupunginosajuhlissa ja tanssipaikoilla. Pääosaa esittää käsikirjoitukseen osallistunut toimittaja Heikki Välisalmi. Musiikki soi. Vuosi 2018 on merkkivuosi, sillä on kaksi vuosikymmentä siitä, kun Harjun nuorisotalon järjestämä päivän mittainen pihatapahtuma laajeni 10 päivää kestäväksi monitaidefestivaaliksi. 2013 edellisen Valokorttelin fuuga runokokoelmansa (Epifania). Runoja Montessa, Herra Elanto leipätehtaalla … ”kysyn kadonneen lauseen perään / tuskin kysyisin jos yö olisi pehmeä lämmin / ja täynnä sanoja / hämmennän kirjainten pataa / kypsyvät lauseet, kypsyy puhe / yö on kirkas ajatus”, kirjailija sanoo ”La nuit” -runossaan. Kymmenen päivää kestävä festivaali oli myös osa Eurooppalaista kulttuuritapahtumaa EuropeForCulture. Juha ja Seppo Lindy säestivät kitaralla Vivaldin ja espanjalaisen keskiaikaisen sävelmän mukaan; tunnetaan myös nimellä Kielletyt leikit, elokuvan mukaan. Ex Teatteri Kalliossa oli Saukki 90-vuotta tanssit, jonka solistina Raija Koso oli. Nyt kuulimme runoja, jotka ovat tulossa syksyllä ilmestyvään kokoelmaan. Hae mut tanssimaan on Shuffle-rytmin tanssi-iskelmä, joka nousi viime kesänä listoille. Kuva: Juhani Styrman. Kallion kahviloita kiersi runokiertue, lausuntataiteilijat Leena Hämeenniemi ja Annika Niemelä vauhdissa IPI Kulmakuppilassa. kerran järjestetty Kallio Kukkii -viikko keräsi lähes 20 000 kävijää. Rakastetun sanoittajamestari Sauvo Puhtilan syntymästä on 90 vuotta. Kallio Kukkii on Helsingin suurin kaupunkikulttuuri -tapahtuma. Entinen pommisuoja, vahvat seinät ja ovet, mutta kirjat luovat kodikkuutta. Se esitti Elannon toimintaa laajasti amerikansuomalaisen ostajapohatan kokemana, Backaksen sikatilasta leipomoon; henkilökunnan iltajuhlasta löytyi vaimokin! Suomi-filmin tuottaman tilauselokuvan ohjasi Erkki Karu ja kuvasi Eino Kari, eli alan pioneerit. Kuva: Juhani Styrman. 22 TSILARI 3/2018. Hän julkaisi v. Uusiakin tiloja löytyy koettavaksi
Jos painat korvasi pinnan alle, kuulet sen.” Kansanmusiikin imu vie mukanaan balladista kuplettiin. ”Etkö kuule kuinka meri kutsuu ja kuiskailee. Huonoimmin käy sille henkilölle, jolle sen vähiten odottaisi tapahtuvan. Kuka voittaa. Virginia kantaa huolta huumeiden viihdekäytöstä Jatkot työhuoneella paljastavat päihdeongelmia: ”Martta-tädillä ehkä viiraa, mutta syyllinen kaikkeen olet sinä.” Elokolon tilassa nostetaan huumekissa pöydälle. Katuparaati Vaasanaukiolta Dallapénpuistoon kokosi kävelijöitä, joista sambaryhmät aina vetävät eniten katseita, harjoitteluna kesän karnevaaleihin. Kuva: Raimo Granberg. Sambakoulu Imperio do Papagaio johtaa kevättä juhlivaa paraatia. Virginia Ensemble toimii yhteistyössä Irti huumeista ry:n ja Ehyt ry:n kanssa ja on löytänyt Elokolosta uuden esiintymistilan. Kun yö saapuu, paluuta entiseen ei ole. Kuva: Mikael Karkkonen . Se kysyy: Kenellä on eniten valtaa. TSILARI 3/2018 23. Virginia Ensemblen C käsittelee kahden erilaisen pariskunnan kohtaamista, luonteiden ja päihderiippuvuuden paljastumista. Jalmari Savolainen (vas.), Riikka Koskinen ja Joonas Lehikoinen viettävät railakkaat jatkot Virginiassa, joka nostaa esille huumeiden viihdekäytön. C on Misa Palanderin kirjoittama ja ohjaama esitys neljälle näyttelijälle. Kaksipäiväinen piknik päättää juhlaviikon kiitettävän lapsiystävällisellä ohjelmalla ja puitteilla. Lauluissa satu hiipii arjen lomaan ja mahdoton kisailee mahdollisen kanssa. Triossa soittavat kansanmusiikin kentältä tunnetut loistomuusikot: harmoniikassa Helmi Camus ja viulussa Lassi Logren. Suomen Lausujain Liitto kantaa kortensa kekoon ilahduttamalla yleisöä kaksipäiväisellä runorundilla Kallion kahviloissa. Miksi vieraat eivät kerro nimiään. Festivaali uudistuu luontevasti vuosittain joukkoon liittyvien uusien tekijöiden myötä; heidän ansiostaan tapahtuma saa tuoretta energiaa ja sisältöä. Näyttelijä, arkkitehti, filosofi ja lääketieteen kandi. Dallapénpuiston piknik ja katuparaati ytimessä Kallio Kukkii ei ratsasta kaupunkikulttuuritapahtumien trendin aallonharjalla, vaan nojaa pitkäjänteisiin perusrakenteisiin. Se kumartaa teatterihistorian merkkiteokselle, mutta pelkää jotain aivan muuta kuin Virginia Woolfia. joskus myös muita helmiä. Kirpputorit, pop up -ruokalatarjoilut, puistojumppa, nukketyöpaja, kuvataidetyöpaja, kankaanpainanta, vatsatanssi oli mm. Sellaisia ovat muun muassa Dallapénpuiston piknik, Kallio Kukkii -katuparaati, Kallion kävelyfestivaali ja lastenkulttuurin osalta Ebeneser-talon tarjonta. Yhtye aloitti vuonna 2014. Suvilahdessa kolmepäiväinen Loukko Fest -tapahtuma esitteli uuden tekijän, Alakulttuurikeskus Loukon. . Se varoittaa huumeiden ”viihdekäytön” vaaroista. Näyttämöllä ovat huikaisevan hyvät Riikka Koskinen, Ville Hilska, Joonas Lehikoinen ja Jalmari Savolainen, joista yksi esittää sukupuoleltaan määrittelemätöntä henkilöä. ohjelmassa. Uuden EP-levyn julkaisi Kansanmusiikki-instituutti. Puistolavalla esiintyivät Drag Poet Maimu Brushwood, Sekret Teknik, BigFeet & LaLa, jossa ovat Marjo Leinonen ja Jukka Orma. Samba-tanssijat muodostavat aina Kallio kukkii -katuparaatin iloisimman ryhmän kauniissa säässä. Kallio Kukkii -festivaalin yhteisöllisyyden syvintä ydintä ovat asukasaktiivien, erilaisten työryhmien, koulujen ja päiväkotien tuottamat ohjelmat, jotka toteuttivat samalla omalta osaltaan Kalliolan Setlementin keväällä 2018 lanseeraamaa Naapuruus on mielentila -kampanjaa. Eli aika koulutettuja nuoria aikuisia viettää illanjatkoja työhuoneella
Chelsea slumppas 17-vuotiaan Vaikka Klubin miehis Miklu ei koskaan noussut jengin buleimmaks staraks, niin kundin potentiaali oli kuitenkin valtava, ja se oli huomattu myös muualla. KIBE SKRIVAA KIMMO ISOTALO M iklu kertoo videolla: ”Olen pelännyt tätä päivää koko ikäni, mutta olen päättänyt lopettaa ammattilaisurani. Junnuna Isoroban porttareissa Saksassa vuonna 1981 syntynyt, mutta Kaartinkaupungin ja Rööperin kulmilla kasvanut Miklu aloitti virallisen futisuransa aikoinaan Pallo-Pojista, joista siirtyi tosin jo E-juniori-ikäisenä Helsingin Jalkapalloklubiin. Vuonna 1993 Forssell päätti vaihtaa Klubin raidat kilpailevan FinnPan väreihin huonojen fiiliksen takia. Foto: HJK:n kuva-arkisto, Jussi Eskola. Ja, kun noita bileitä seurasi vielä historiallisen buli seikkailu tsämppäris ensimmäisen suomalaisen jengin mukana koskaan, niin varmasti Miklusta alkoi jo pikkuhiljaa tuntua, et eiköhän nää Suomen kuviot oo jo nähty. Eurooppalaisten jengin keskinäisen skabailun jälkeen voittajaksi Miklu-kisas Pläägät vaihtuvat kiikkustuoliin – Miklu Forssell siirtyy eläkkeelle Yksi Suomen futishistorian juhlituimmista staroista, Mikael ”Miklu” Forssell ilmoitti viime toukokuussa lopettavansa skulaamisen ennen tulevan kauden alkua. Pikkukloddista asti Forsselilla oli himmee himo kehittyä muita paremmaksi, eikä siinä vimmassa huonot kentsut tai snögekasat paljoa painanu. 24 TSILARI 3/2018. Näissä toisissa sinivalkoissa paidoissa Miklu sitten paukuttelikin häkkeja aina vuoteen 1995 asti, kunnes edessä oli uran eka paluu Klubiin. Ensimmäisiä seuroja tärkeempää oli kuiteski se yksin tehty duuni Miklun skulaillessa itsenäisesti Isoroban porttikongeissa ja Johanneksen kirkon kentsulla. Miklu HJK:n paidas – stadilaist legendaa. Nykyajan stylen mukaisesti 37-vuotias Forssell kertoi päätöksestään postaamalla videon someen. Klubi-legenda Nykyään Miklu tunnetaan ennen kaikkea Klubi-legendana, mutta seuravalinta ei ollut ilmiselvä alusta alkaen. Tunne on sekä surullinen että iloinen. HJK:ssa meno olikin sitten yhtä haipakkaa alusta alkaen ja Forssell valittiin esimerkiks Suomen vuoden junnupelaajaksi kolmesti peräkkäin vuosina 1996, 1997 ja 1998. Pikkukloddista asti Forsselilla oli himmee himo kehittyä muita paremmaksi, eikä siinä vimmassa huonot kentsut tai snögekasat paljoa painanu. Junnutaso alkoikin noihin aikoihin olla selvästi liian iisi leveli Miklulle, joten edessä oli luontainen nousu Klubin miesten edarijengin riveihin vielä samana vuonna. Alku Miklun uralle aikuisten sarjoissa ei ois paljoo parempi voinu olla, sillä kyseinen siisoni päättyi lopulta Klubin mestaruusjuhliin. Forssellin eka matsi Veikkausliigassa oli 1.9.1997 skluttu geimi FF Jaroa vastaan. Olen saanut pelata jalkapalloa ammattilaisena yli 20 vuotta.” Forssell on kiistämättä yksi Stadin kaikkien aikojen futisstaroista, ellei peräti kaikista bulein. Näyttöinä toimivat usein Miklun maalit, kuten kesällä 1997, jolloin Forssell tykitti Hesa Cupissa yhteensä 26 byyriä kaheksaan peliin. Myös koko Suomen mittakaavalla Miklu nousee aivan kärkikaartiin: jäbä oli 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa kylmäverinen ja pelätty maalitykki, yksi Suomi-futiksen legendaarisista lipunkantajista, joka breikkasi läpi maailmalla ja jätti muun jengin tsiigaamaan omia perävalojaan
Chelseassa Miklu pelas alusta alkaen ihan jees ja onnistui säännöllisesti skooramisessakin lähes aina kun vain sai tsäänssin. Stadilaisella ylpeydellä tavoitteet on tänki suhteen jo naulattu riittävä korkealle: ”Ajattelin, että tutkinto on hyvä olla takafikassa kaiken varalta. Haluan pitkällä tähtäimellä olla nimenomaan päävalmentaja miesten edustustasolla, ja kaikista mieluiten Chelsean päävalmentaja.” Aika näyttää tuleeko Miklusta yhtä laadukasta koutsia kuin mitä hän oli parhaimmillaan stikkaamaan bolua byyriin. Kuten usein vastaavis tilanteissa, niin myös Miklun cases, Chelsean bossi päätti lainata Miklun johonkin toiseen jengiin saamaan peliaikaa ja kehittymään entistki paremmaks. Kaikkiaan Miklu ehti skulata yhteensä 87 matsii Suomen paidas ja duunata niis peräti 29 häkkiä. Mikael Forssell on duunannu tokan byyrin matsis Suomi-San Marino EM-karsinnois Stadis 17.11.2010. Viimesten kausien aikana Miklu kerkes viel vinnaa yhen Suomen mestaruuden, kävästä kerran skulaamas Saksas ja haistella viel meininkejä Klubin vanhan vihulaisen HIFK:n väreissä, ennen ku tosiaan päätti pistää pläägät naulaan keväällä 2018. Forssell kävi viel skooraamas häkkei Saksan Hannoveris, mut sitä seurannu siisoni Leedsis olikin jo vaikeempi, eikä byyrei enää syntynykkää. Ainoostaan kuningas Litti on väsänny Mikluu enemmän byyrei majus (32). Joskus aiemmin Miklu on sanonu, et häntä kiinnostais alkaa koutsaamaan futisjengii, mut ei kyl ihan mitä tahansa pubiporukkaa. Lidlin kassalt et tuu Forssellin poikaa tulevaisuudeskaa löytämään, mut Kaivarin rannasta kenties sen böönan ja muksun kera. Kaikes hiljasuudes Forssell on ehtiny käydä jo asianmukaiset skoletkin koutsaamiseen liittyen, joten kun kutsu käy, kaveri ei tule ihan pystymetsästä. Isos kuvas geimit lontoolaisseurassa jäivät kuiteski vähiin Miklun klesojen paikkojen takia ja isommat massit tienaavien jengikavereiden viedessä buleimmat minuutit Forssellin ollessa terveenä. . Yrityksestä homma ei kuitenkaan varmasti jää kiinni. Takas himaan Vaikeen kauden jälkeen Miklu päätti, et on aika palata himaan ja tehä toinen comebäkki Klubiin vuonna 2013. Ja hyvin peippailikin: parhaalla siisonilla 2003-2004 Forssell pommitti yhteensä 17 valioliigahäkkiä ja sijoittui koko sarjan maalipörssin TOP femmaan. Forssellin Chelsea-vuosien aikana Miklu ehtikin driblailla pitkään varsinaisen jenginsä lisäks myös muun muassa Crystal Palacessa, Borussia Mönchengladbachissa ja Birmingham Cityssä. Mutta enemmän kuin johtaja, haluan olla valmentaja. Birminghamis Forssell tykitteli menemään kelvollisesti vuoteen 2008 asti, jollon ikämittari näytti kaksseiskaa. TSILARI 3/2018 25. Foto: Jussi Eskola. selviytyi lopulta englantilainen suurseura Chelsea, joka slumppas vaan 17-vuotiaan Forssellin omakseen vuonna 1998. Tutkinto takafikassa Forssellin tulevaisuus on täl hetkel viel auki, mut kaveri on ainakin julkisuuteen tihkuneiden infojen perusteel hoitanut fyrkka-asiat urallaan sen verran asiallisesti, et hirveetä stressii tulevista duuneista Miklun ei tartte ottaa. Seurajoukkueiden lisäks Forssell oli varsinkin uransa huippuvaihees elintärkee pleijeri Huuhkajille ja iski tukuttain komeit maalei sinivalkosis väreis. Jatkuva benchil tsittaaminen varmasti söi nuorta kundia. Ton kauden jälkeen olikin ilmeistä, että Birmingham halus Forssellin ittelleen pysyvästi ja niin Miklu siirtyi virallisesti pois Chelseasta seittemän vuoden jälkeen vuonna 2005. Miklu oli edelleen futaaja parhaas iäs, mut kuiteski Birminghamin seikkailun lopulla alko jo vakaasti näyttää silt, et Miklun uran parhaat vuodet ois jo takana päin. Sitä olen halunnut jo pitkään
Kaks vuotta luuhasin siellä, yhen vuoden studeerasin ja toisen vuoden vedin kaljaa. Stadilainen provinssissa Terkut vaan kaikille täält Salosta, Varsinais-Suomen helmestä! Jotenkin on vaan Stadin kundi ajautunu eläkepäivillä tänne provinssiin. Talo Salossa Löyty muija, savolainen prkl, ja on oltu kohta 46 vee jiftikses. Duunarinkakarakin pääs käymään niitten parempiosaisten himoissa, ja jäi kyllä kliffa mieli siitä, miten oikeesti sivistyneet ihmiset suhtautuu: ei minkäänlaista alentuvuutta, vaan aitoo kiinnostusta ja ystävällisyyttä. Tosi kiva löytää tämmöinen mesta, missä voi verestää vanhoja kielimuistoja. Mun silloinen paras kamu asui Josiksen nurkilla, ja siellä tuli käytyä paljon. Mun itse puhuma kieli on jonkinlaista kummallista sekakieltä, stadilaista, savolaista, yleiskieltä ja atk-jargonia, mut ymmärretyks oon aina tullu. Tännehän me nyt sit mädännytään ... Taidan kyl ton duuniuran jäljiltä bamlaa enkkuu paljo paremmin kuin stadii. Hallelujaa. OLLI OVASKA STADILAISIA M ä synnyin vuonna viiskyt Boijen sairaalassa Fredalla, kuulemma. Skolessa ei paljon katuslangia puhuttu, jotain kouluslangia kyllä. Johtopäätös: tää ei oo mun hommaa, liian teoreettista, hoidetaanpas intti alta pois. Mä ite en juurtunut oikein mihinkään, eli en oo mistään kotosin, paitsi Stadista. Parina kesänä skujailtiin mun broidin 90 cc Vespalla sen kamun kaa ja yritettiin muka pokata lyylejä, huonolla menestyksellä sekin. Ja näin skäfään kylään aivan loistava urheilukeskus, jos nyt sattuu semmosta harrastamaan. Skolessa luokkakaverit oli paremmista perheistä, kundien faijat oli arkkipiispaa, rovastia, pankkidirikaa, toimitusjohtajaa, varadumarii ja silleen. Faija oli ensin Elannon pullakuskina, sit HKL:n bussikuskina ja viimeks pitkään Stadin kansakoulujen talkkarina ja/tai vaksina. Asuttiin silloin aina koulujen yhteydessä jossain työsuhdekaksiossa. Sit eläkkeelle, kun toi oikea klabbi rupes krenaamaan, lonkka leikattiin pariinkin kertaan, mut ei siitä oikein snygiä tullu koskaan. Kolmosellahan pääs kätsysti tsöraamaan Rööperistä Urheilutalon nurkalle. Budjattiin milloin missäkin, Alppilas, Krunikas, Meikus, Kannelmäes, Hertsikas ja viimeks Rööperis. Ja motari menee vierestä, fiudella tunti Stadiin tai puol Turkkuseen jos nyt joku nyt haluis siihen läpeen mennä. Ei mitään Windows-himmeleitä vaan oikeita (super)tietsikoita, joilla ne yhet heebot yrittää räknää esim sääarvailuja. Ai niin, olihan meidän luokalla yks toinenkin duunarinkakara, mut se oli niin umpipunanen kommari jo siihen aikaan, ettei sen kanssa oikeen kukaan juttuun tullu, en mäkään. Ei tullu koskaan mutsivainaalta kysyttyä tarkemmin, mut ilmeisesti se kauha ei osunu knubbin kohalle, kun järki on jotenkin juossut ainakin tähän päivään asti. Inttii ja aateekoota Stuiduskabojen jälkeen hain ja pääsin Kauppikseen. Yks toisen hemmo, jonka kans mä kaveerasin, sotkeutu huumeporukoihin ja rupes uskoon, et osaa flygaa. Omat muistikuvat siltä ajalta on aika hatarii... Tää ei sit oo maksettu mainos! Tämmönen laifstoori, tattista vaan, kun jaksoitte pluggaa! . Siellä pyörittiin sen paikallisen jengin kanssa. Aikamoinen hihitys käy, kun mä pluggaan Tsilarii tai Snygii Slangii. Eiku oikeesti, Salo on ihan kliffa snadi stadi (pienellä ässällä), jossa löytyy kaikki palvelut ja kaikki kans toimii. Norssissa ja Josiksen kaltseilla Kansakoulun jälkeen, mutsi ja faija laittoi mut jostain syystä hakemaan Norssiin, silloiseen Stadin eliittikouluun. Osashan se, vähän matkaa: yheltä kaltsilta alas louhikkoon ja nirri veks. Pääsinhän mä sinne, ja vielä klassiselle linjalle, luettiin pitkät latinat ja lyhyet muinaiskreikat ja silleen. Kaupunki pani haisemaan sillo Nokian aikaan, kun fyrkkaa tuli joka dörtsist ja fönärist, ja nyt ne funtsii, et miten tää homma pidettäs pyörimässä. Eläkepäivillä myytiin kämppä Espoon Kivenlahdest ja luovuttiin mökistä, ja ostettiin talo täält Salosta. Siitä se lähti: IT-hommia (silloin sanottin vielä aa-tee-koo) 35 vee. 26 TSILARI 3/2018. Naurettavan halvat kämpät ja talot, ei ruuhkia (oli kerran viis fiudee valoissa jonossa!), ilmaiset parkkipaikat aina oven edessä, paitsi terkkarissa joutuu joskus kävelee 40 m. Istuttiin Josiksen kaltseilla ja jauhettiin peetä. Mut se Stadin slangi mitä mulle tarttui, niin se tarttui just siellä Josiksen ja Brahiksen kulmilla. Meit oli faija, mutsi ja kolme skloddii. Sehän oli siihen aikaan tunnettu (laiton) aborttisairaala, joten mä olen ilmeisesti epäonnistuneen kaavinnan tulos. Käytiin kesäisin Lintsin Rondossa ”joraamassa”, huonolla menestyksellä. Sen puolen suku on melkein kaikki tietty savolaisia, ja omat kamut aikuisiällä on kuka mistäkin huitsinnevadasta, kylläkin pari on oikeita stadilaisia, joista toinen jopa puhuu jonkinlaista slangia. Inttiaikana huomasin ilmoituksen ATK-instituutin pääsykokeista, hain ja pääsin sinne
Inhokkiruokia oli siskonmakkarakeitto ja silakkaloora. Naisten puolella tietty. Kyläsaaressa oli myös äksy vartija, joka yritti saada meitä skidejä nalkkiin, se ajoi meitä takaa oikein tosissaan, vaik ei me mitään pahaa oltu tehty. Puufektoilla praijattiin Zorroa heti, kun tultiin leffasta. Lähin bastu oli Vegankatu 5:ssä joka oli kivinen puutalo ennen Vellamonkatua. Kartsalla ja jalkakäytävällä harrastettiin tasasta pintaa vaativia leikkejä, kuten barbia ja hyppynarua, kimmojen kanssa. Ja moitteitahan siitä tuli. Näitä kapeita lehtiä tuli plukattua säännöllisesti siitä asti, kun oppi lukemaan. Kolhujakin joskus sattui, mutta onneksi ei mitään vakavampaa. Hämärissä hiivittiin himaan. Puufektoilla praijattiin Zorroa heti, kun tultiin leffasta. Mutsit oli kuitenkin helpottuneita, kun saivat kundit ehjinä kotiin. Rannassa kulki junanrata ja avoimista junan vaunuista saattoi löytää mielenkiintoisia kuvalehtiä. Ensimmäinen kelloni olikin paperinkeräyksellä ansaittu Stimamerkkinen kello. Herulin kundi kerto siinä himastaa, kavereistaa ja skoleista. Tsilarin yllättäessä painettiin kotsa vinossa karkuun. Sen jälkeen kävinkin vain miesten puolella kavereitten kanssa. Täs juttu jatkuu bastust, leikeist ja harrastuksista. Pitempiäkin retkiä tehtiin jopa Kulosaaren sillan toiselle puolelle. SEPPO ROSENDAHL HERULIN KUNDI V. Muita saunoja oli Hämeentiellä Vallilan skolea vastapäätä, joka on vieläkin käytössä, sekä Inarintiellä, vaunuhallia vastapäätä ja Sturenkadulla leffateatteri Louhen naapurissa. 1949-1957 STADIN MESTAT Heruli – kotimestani skidinä Stoorin eka osa oli viime Tsilarissa. No ehkä oltiin väärällä puolella aitaa kuitenkin. Kunhan muisti tulla ajoissa skruudaa. Joskus kotsa jäi kellariin. Olin siellä kaverini Jusan kanssa. Tienestiä Pihan perällä oli yhden asukaspariskunnan liiteri, jossa oli välivarasto keräyspaperia varten. Yksi suosittu paikka oli Kyläsaaren varastoalue, jossa pyörittiin. H ygieenian taso ei ollut parasta. edullisesti. Olivat niin herkkua. Poikien lajeja oli myös skrubu. Pientä filunkia tuli tehtyä, jos paperit oli pahvilaatikossa. sodan aikainen kalpa, jossa oli kuivunutta verta terässä. Hämeentiellä nyk. Stadin Slangin toimiston vieressä sijaitsi kiska , josta sai pennin nallekarkkeja, niitä makuja ei nykyisistä karkeista ole löytynyt. silloin piti olla paikalla korva radiossa kiinni. Tais mutsit panna skoudet perään. Heillä oli lumppuja klapiliike Valkan siirtolapuutarha-alueen tuntumassa Kumpulantien alussa, minne myös vietiin ja punnittiin vaa’alla jätepaperit. Talojen kellareissa oli vänkiä piilomestoja, sinne mentiin kadunpuoleisesta klapiluukusta sisään. kymmenen tikkua laudalla, piilosta, kilkkistä, natskua. Palkkioksi sai pienen rahamäärän lisäksi paperikeräysseteleitä, joita keräämällä sai ostaa kellon, meganosarjan ym. Toinen paikka, missä käytiin oli Sörkan vankilan vieressä oleva ampumarata. Tosin ollessani 10v tätit tykkäs, että olin tullut väärälle puolelle bastuun. Sieltä kerättiin irtohylsyjä, joita oli jäänyt maahan. Mutta kerran viikossa käytiin bastussa skidinä mutsin kanssa. Pelejä ja leikkejä Leikittiin yleensä omassa pihapiirissä, joka oli viettävä rinne, mm. Sekaan laitettiin märkiä lehtiä, että saatiin lisää painoa. Joskus siellä tehtiin löytöjä mm. Pihaleikeistä huudettiin syömään, ruoka ei aina ollut mieleistä. Kesällä brennattiin filkkaa ja soitettiin pirunviulua naapurin ikkunan alla. Ei siellä koskaan muita näkyny. Päivittäin tuli radiosta, yleensä iltapäivällä koulun jälkeen, viiden minuutin jatkokuunnelma, Pekka Lipposen ja Kalle-kustaa Korkin seikkailut. Joten kaikki virustaudit sattui kohdalle meidän pihapiirissä. >> TSILARI 3/2018 27. Ei niitä koskaan tarkastettu. Pihan ulkopuolella Kouluiässä sai huidella aika vapaasti ympäri Herulia. Lehdet ilmesty joka toinen viikko. Joskus mutsi käytti täkynä, että kun olet syönyt saat uuden Tex Willer tai Villi Länsi -lehden. Paikka näytti jännältä vankilan muurien läheisyyden takia. Eläinsairaalan takana oleva kivilouhos oli myös suosittu praijauspaikka
Skrinnausmesta oli Kuntsin kentsu Vallilassa. Skagasin mennä himaan katkotulla suksella, joten Hessu laitto peltipaikalla suksen ”kuntoon”. Yleisin huuto oli ”pois alta akka valta”. Sukset oli kyllä tavalliset murtsikasukset, joilla myös hiihdettiin kansanhiihtoa skolen kanssa. Pääpalkinto oli huuliharppu, jonka pastori Jouni Apajalahti kävi juhlallisesti ojentamassa. Niistä paljon puhutuista jengitappeluista, joissa Yläja Ala-Heruli otti yhteen en päässyt osalliseksi kuin kerran, kun Ala-Herulin kundit tuli meidän reviirille ketjujen ja puunuijien kanssa. Valkan mäkihyndä tuli tutuksi. Eihän ne meinannu pysyä kunnolla kiinni. Alku oli vähän heppoista. Taitoa karttui sen verran kuitenkin, että ilkes mennä kimmojen kanssa rusettiluisteluun, sitten vanhemmalla iällä ja paremmilla luistimilla. Vanhoista kuvista päätellen ainakin vuosi -54. Kun me saatiin tarpeeks jengiä kasaan, tuli kavereille kiire poistua meidän tontilta. Tais mutsit panna skoudet perään. Olin yleensä koulun kesälomat landella mutsin vanhempien luona. Kyllähän se paljastui kotiväelle, kun paikatut sukset tönötti porstuan seinällä ja sanomistahan siitä tuli. 1954. Minä voitin kerran tämän, mutsin innokkaan myyntityön avustuksella. Olimme myös arvan myyjiä, joista parhaan myynnin saanut sai palkinnon. 28 TSILARI 3/2018. Nurmarit kiristettiin hiihtomonoihin, jossa oli hole pohjassa. Kai siellä oli jotain valvontaa laskiaisen aikaan. Kerran uskaltauduin mäkeen, ja laskin mäen ”tyylikkäästi” mutta loppuliu,ussa tuli ongelmia, kun Pekun proidi Hessu stondas juuri laskulinjalla ja jouduin ottamaan ketoa ja eikös toinen skimba menny kärjestä poikki. Autoista ei tarvinnut paljon välittää, kun niitä oli aika harvassa -50-luvulla. Jorma asui talojen takana sisäpihalla. Joskus oli tungosta päästä laskemaan. Helsingin kaupunginmuseo. Foto: Constantin Grünberg, V. Luistelemaan opeteltiin, kun saatiin luistimet itse jalkaan. Skimboilla käytiin usein, mm. Orioninkatu 19, 21 skrivaajan ja Pekun kotitalot, kauempana aidan takana Virmon kotipiha. Siellä askarreltiin kaikkia pikkujuttuja. Laskiaisen aikaan käytiin pulkkamäessä, yleensä alla oli pahvi tai rattikelkka. Kerran oli myös Paavalin kirkossa, esiinnyimme poikakuorossa, mustat kaavut päällä. Hyvät vauhdit sai Vegankadun jyrkällä pätkällä, joka lähti Orioninkadulta ja alas tultiin Vellamonkadun risteykseen. Talvella Talvet oli yleensä lumisia 50-luvulla. Harrastukset Olin Pekun ja Hessun kanssa kristillisessä poikakerhossa, jonka kokoontumispaikka oli Hämeentie 74, ollessani 10-vuotias. Silloin kulmilla oli hiljaisempaa. Ja muutkin kaverit tais olla jossain kesäleireillä
Olen joskus käynyt kiertämässä uuden Herulin kulmilla, ja vanhat muistot palaa. Kerran kävin perinteisessä vuosiparaatissa Senaatintorilla. Kaksi vanhaa puuta Orioninkadun ja Vegankadun kulmassa on muistona vanhoista mestoista. Onneksi ketään ei ollut himassa. Jore muutti Vilhonvuorenkadulle, Sörnäisiin. Joissain alle 12-v kielletyissä leffoissakin tuli käytyä. Kivi-Heruliin, missä puhtaat sisävessat odotti kutsuvana. Lopun alku Vääjäämättä alko näyttää siltä että lähtö tulee näiltä kulmilta vuosi oli -57. Muita harrastuksia oli postimerkkeily ja kahvipaketin autokorttien keräily. Parhaat kaverit siirty budjaamaan pitkin Stadia. Mutta väritys oli yhtenäinen. Ja ei kun ulos kokeilemaan. Virmon uusi mesta oli Kuusitiellä, Meilahdessa. Päässä oli väinämöishattu ja kaulassa sininen huivi. Pekun porukka suuntas matkansa Toukolan puistotaloihin. Ja jengiähän riitti. Piirustuksien mukaan työstettiin osat ja liimattiin paikoilleen. Vastapäisen talon tontilla suoritettiin räjäytystöitä. Sinne kirjailija Alpo Ruuthin kulmille. Sitten olin kolkkapojissa. Ostettiin tarvikkeet balsapuuta, silkkipaperia, liimaa ja kumilenkki, jolla saatiin ropelliin kierroksia. Räjäytystyömailta kävin keräämässä paukkista, josta punoin avaimenperiä. Taisi olla valmis kokoonpantava rakennussarja. Meillä oli kolo Paavalinkirkon sivuhuoneessa. Villatakki oli omaa kuosia. Mutta ystävyys säilyi. Alkoi paukkua, iso stenari tuli fönsteristä sisään, meidän ja naapuritalon, missä Peku asu. Pääasia oli että tuli kassavirtaa. Uudet jäbät muutti v.1958. Muutto tuli, ekaks muutama kuukausi asuttiin Vellamonkadulla ja sitten elokuussa tuli lähtö Kymintielle Kumpulan puistotaloihin. Skolesta oli lyhyt matka tsiikaa mitä pätkiä oli tulossa. Siellä näytettiin useasti Tarzanja Zorro-filmejä. Siihen aikaan ei ollut niin tarkkaa ikärajoista. Yksi harrastus oli myös lennokin rakentaminen. Puutalot purettiin ja uusi urbaani Heruli kasvoi vanhojen puutalojen tilalle. 50-luvulta. Se oli hyvä myyntiartikkeli skolessa. Asumisolot ei paljon muuttunut entisestä. TSILARI 3/2018 29. . Sai parhaat koneet ilmaan. Talo purettiin v.-66. Mutta sielläkin pärjättiin. Melkein tämän jälkeen alettiin pakkaa kamoja. Muita suosittuja leffateattereita oli Bio Louhi Sturenkadulla ja Bio Allotria Hämeentiellä, joka oli ensi-ilta leffateatteri. Parhaat kaverit siirty budjaamaan pitkin Stadia. Ympäristö muuttui ja koulumatka piteni. Leffat Lähin leffateatteri oli Bio Apollo, jossa käytiin sunnuntaina katsomassa lastenleffoja. Talot oli jo purettu veks. Se sijaitsi Vallilantiellä kivitalossa. Virmo oli haka tässä hommassa
Venatkaa te täs. Ei näy mitää, puolityhjä kympin ratikka vaa kolistelee mäkee alas Arenan talolle Pimee flinda Balladista 30 TSILARI 3/2018. Onks nää kundit sun kimpas, trokari kysyy Ripalta. Ollaan dallattu vast pari korttelii Tokan linjan mäkee ylös, ku bresapäinen kundi pysähtyy yhen kivitalon porttarin eteen. Pepe tökkää mua kylkeen ja heilauttaa päätään, et jäätäs vähä taaemma. jankuttaa Pepe taas, mut nii hiljaa, ettei Ripa ja se kundi kuule. Oikeel puolel on puutaloja, eka kerros tiilest niinku melkeen kaikis linjojen talois ja kivijalas klapikauppa. Siitähä otetaan aina huikat ekaks ja myyjä ottaa kans, mä tiiän kertoo, ku olin Ripalt aikasemmin kuullu. – Mut mitä, jos se trokari yrittää tehä oharin ja pöllii meidän fyrkat. Tuskin se semmosta hivaa yrittää. Sill on flindat jemmas jossai pihan perällä pinojen välis, tai sit glitsus tai jonku kämpillä tai jossain. Jäätyvä räntä alkaa narskuu kenkien alla ja varpait alkaa spittareis paleltaa. Pepe vetää olkapäitä taakse ja nostaa rintaa pystyyn. Se ei oo meitä varmaan ku viis vuotta vanhempi, mut sill on pitkä musta balsa pääl ja bresa pääs. Ripa vastaa, et on ne. Mä meen yksin, ku portsarit tsennaa mut ja mä tsennaan sen tyypin ennestää ja tiiän, kui homma hoidetaan, sanoo Ripa. Kaulaliinan alta näyttäs, ett sil ois skragaki kaulas. Jos skoudet tulis, nii nehän käryis heti, jos niil ois flinda fikkas. Kundi lähtee viemään meit Tokaa linjaa ylös. Mä kattelen lestinheittäjää. Ei se hivaa mitää oharii tehä, kuiskin Pepelle, vaikken oo ollenkaan varma omist järkeilyistäni. Mä haen flindan yksin, ehämmä voi teille jemmojani näyttää, se selittelee ja sanoo, ettei viivy ku minsan tai kaks. Jotkut niis myi tyhjii taskumattei. Must tuntuu, et Pepe on jo ruvennu funtsiin, et miten se pääsis ottaan matsii ton pulskan lestinheittäjän kanssa, jos se yrittäs strittaa meit linssiin. Mitä me tehään, jos toi jäbä yrittää oharia tai koittaa myydä vesilestin. Meit vanhemmil kundeil oli sellaset, mihin ne blandas brenkun valmiiks, ennenku ne lähti jortsuihin lauantaisin. Joo, kyl me venataan täs, sanoo Pepe. Jos se tekee oharin, ku saa fyrkat, Pepe vaa inttää. Ei se mitään oharia pysty yrittään, ku meit on kolme, Ripa vakuuttaa. Ei se semmoseen pysty, todistaa Ripa. Me nyökätään ja jäädään venaan. Se on käyny Tarmon salilla knekkaamassa jo vuosii ja on aika nopee nyrkeistään ja hanakka todistaan sen. PERTTI RINNE STADILAISII STOOREI P äiväl oli satanu räntää, mut gosarit oli lapioinu sen veks heti, ku sade oli lakannu ja taivas alkanu kirkastuun. Feniksiin oli eilen tullu uus leffa, Karamazovin veljekset, siin oli yhtenä näyttelijänä Albert Laine, suomalaisjenkki. Venatkaa täs gartsal. Mut entäs ohari. Mä funtsaan itekseni, et Ripa ei haluu, et me opittas tsennaan portsarit ja tää lestinheittäjä ja opittais nää juitsut; ruvettas vaik slumppaan flindamme ite. – Ei ne pidä ikinä lestiä päällä. Vilkuillaan ympärille, näkyiskö skoudeja tai maijaa. Eihä se millää pysty vesilestii myymään. Vasemmal puolel nousee galtsit, jois me ollaa Pepen kanssa braijattu inkkareit viel alle kymmenen vuot sitte. Mä hiljennän kans, et Ripa ja lestinheittäjä ehtii kuiskimismatkan ulkopuolelle. Minsan pääst Ripa tulee lyhyen ja pulskan kundin kans alas Balladista, eikä me oltu ehitty vetää röökei ees puoleen väliin. Tuumin ittekseni, et se pitäis varmaan mennä tsiigaan joskus, mut sillon me, Pepe, Ripa ja mä käännytään jo Porthanin mäkeen ja tullaan Balladin eteen. Ripa nousee portaita Balladiin, me tyrkätään Pepen kanssa mustat pipomme enemmän ottalle, nostetaan nahkarotsin kaulukset pystyyn ja pannaan röökiksi. Samal katuvalot syttyy. Älkää hosuko, me tullaan kyl koht ulos ja sit mennää kimpas hakeen se flinda. Meithän on kolme ja se on yksin, ja sehä näki, et me ei olla ees jurris ja sit se on viel meit snadimpiki, vaik on vanhempi
Jeesas raggareit ja dokui, ja duunas leffoi. Piti klaaraa siel bilikoiden ja motskareiden seas. ”Zeke”, avoklabbinen stadilainen, polki duuniin, tuli himlust vodaa tai snögee. Toivoo antava felovelho oli Birger Käcklund, Stadin sataman trukkikundien pomomiehii, legendaarinen veikkaaja ja poliitikko. Siit tuli Stadin ulkoilureittien tarkastaja. Mutsin ja faijan mielest, jos mä meinaan joskus päästä fiuden rattiin ja saada tsetin 18-vuotiaana, mun tarttee pärjää liikentees jo felolla ku fisu vodassa. Skoles opeteltiin liikennemerkkei, oli kaikenlaist skloddien liikennestadii, mis oli oikeet skoudet maikkoina. Siis oon just ja just saanu servot botneen viis senttii ennen ku tsykkelikuskin pärstä tai bodi ois ruvennu leipoutuu uusiks. Zeken mukaan on saanu nimesä oma gartsa: Hietsun gravarin huudeil on ulkoilubaana, Birger Käcklundin raitti. Musta rotsi vaa hulmus snygisti. Noil stadifillareil vaan skujaa liian paljo sellast jengii, jol ei tunnu olevan ällii ollenkaan. Stadifillaristit – ny jotain tolkkuu meggeen! No joo, tälläki viikol mä oon niinku tseenannu taas muutamii hengenpelastusmitskui, ku en oo duunannu galsaks tai ruhjonu näit stadifillaristei. No, fiudei ja prätkii ja meit fillaristeiki oli siihen aikaan vast tosi hintsusti, mut kaikkien piti tsennaa säännöt. Siis aina. E nnen oli erilaist. Fillaristei Sturalla 1946. Ilmo skujas. Usko-Toivo-Rakkaus Sinä aikana, ku mä oon ollu messis näis tsembalois, mul on ollu kolme fillaristiidolii. Ei snadeint trabelii. SEPPO PALMINEN SEPPO@PALMINEN.COM WWW.PALMINEN.COM PALMISEN PAMINA 32 TSILARI 3/2018. Sen duuni oli skujaa ympäri Stadii tsygellä ja tsekkaa et fillarija muut baanat pysy kondikses. Foto: Väinö Kannisto. Joo ja taaskaan syy ei oo tän gartsajeepin strittibollases suharis. Sit Zekelle hommattiin ihan oma virka. Ku mä olin snadi kundi Bärtsis, ni totta kai mä ruinasin ittelleni fillarin Se oli sellast jangsterimodellii, Pyrkijä-merkkinen. Helsingin kaupunginmuseo. Fillaribaana oli kai niin tuore idis, ettei niit ainakaan Stadissa ollu. Uskoo edusti toi Ilmo Launis, Tölikän pappi, ei mikään bregupaasaaja, vaan oman aikansa radikaali. Siihen aikaan just kukaan ei skujannu fillaril kesät talvet
Nykyään tulee fantsu fiilis jo siit, jos joku fillaristi noudattaa liikennevaloi, et se ei lähe temppuilee suojateit tai jalkakäytävii pitkin, ku valo on punasel. . Ny ku on ollu snögettömiiki talvii ja fillareihin saa nastarinkulat, ni entist enemmän on tullu niitä, ku fillaroi ympäri vuoden. Se skujas mestoille oikeen rempseesti, mut ku se nous sen fillarin päält, ni se ei meinannu saada sitä etufillarii osuu siihen lokeroon. Ja hei Stadi, HSL, HKL, ei luulis olevan vaikeet saada joku taho sponssaan stadifillaristeille kypärät. Et fillaristi on liikentees turvaton, ei oo plootuu eikä plastiikkii ympäril. Niiden kans byrokraatit ja dirikatkin voi skujaa duuniin. Ihan ku se rakastas tsykkelöintii. Ihan viimesii virityksii on sähkötsyget. Mut mihin se yhteiskunnallinen propaganda ny on feidattu. Päinvastoin. Ei kaikki, mut ainaki osa. Vastaus: ne kurvaa Pursalle. Hitattiin varmaan jostain ulkomailt ja funtsattiin, et pakkohan sen on Stadis skulaa. Mä aloin olla jo ihan käpy, ku kekattiin, et fillaristien kantsis pitää pottaa, ku ne skujaa. Fillarit on smoglattu ilosen väriseks, niit on paljon, sponsoriks on saatu sympaattinen safkabuidu. Ei ollu fillaribaanaa, piti klaaraa bilikoiden seas. Sä et pysty tekee nopeit väistöi, ku fillari on aika kömpelö vehje. Paits tietty jos sä oot joku jonglööri tai fakiiri. Kaikki on tohon saakka ihan jees. Etenki noi legurit uhoo, et kuulaan ei tartte karseen bulii skraiduu tulla, ku tyyppi jatkaa reissuu mustal fiudel. Ilosen väriset, otsaan jonkun firman tai kasvisuutelimsan logo. Et jos sattuu joku mälli tai ottaa muuten lipat, ni ei mee toi kallo heti mäsäks. Nii se skulaaki, noin niinku periaattees. Jossain vaihees stikattiin stydisti yhteist fyffee kampanjoihin, mis korostettiin, et fillaril skujaaminen ja hengis säilyminen on molemmat taitolajei. Tää jatsijäbä taitaa alunperin olla Krunikan kundei, mut Rööperin huudeil sitä näkee joka päivä. Se on upee idis. Ei hengästy eikä svettis puske pintaan. On ku kuuskytja seitkytluvun hippiliike ois hierottu henkiin ja traijattu Friscost suoraan Viiskulmaan. Hei, ihan totta, voisko joku instanssi funtsaa äkkii jotain skujauskurssii, fillariskolee, stadilaisen liikennekäyttäytymisen tehokurssii. Ne voitas aina jakaa ihan niinku spettareiks silt fillarointikurssilt. (Okei, kurvaa sinne fiudejaki!) Jos niille yrittää vihjasta, et tää gartsa on ykssuuntanen tohon toiseen suuntaan, ne ei maindaa skeidan vertaa. Tos yks ilta mua melkeen säälitti, ku yks friidu kesäklensas palautti stadifillarii tohon Digeliuksen edes olevaan telineeseen. Viel fantsummalt tuntuu jos joku fillaristi näyttää oikeen handul suuntamerkkii, et se meinaa kääntyy. Oli niin fyllas. Jengi on hiffannu, et felolla polkeminen on kliffaa ja se pitää klabbit stydeinä. Kysymys: mihin fillarihipit suuntaa Viiskulmast. Fillarit tuli muotiin No ei Stadis mitään Damin tai Köpiksen stailist tsygesumaa oo nähty, mut pikku hiljaa fillarointi on yleistyny. Ja niil melkeen kaikil on oma kypärä, oikeet kokoo ja kunnol pöntös kii. Foto: Jussi Jalkanen. Mä en tarkota, et fillaristeil tarttis olla tsetti, et ne sais skujaa, mut joku parin timman kurssi Stadin liikentees käyttäytymises vois tehä eedvarttii. Vast ku ne fillaroi Albertinkadun kulmaan saakka ja sielt joku fiude skujaa Pursalle just niiden eteen, ni sit ollaan nii viherposkist äimänkäkee, et tosi fitti jätkä ku yritit lynkkaa mut tol sun snadipäästösel ökyfiudellas. Stadi, HSL, HKL, kamoon! Stadin liikennekulttuuri on mun mielest aina perustunu siihen, et sä voit olla saleteis, ettei toi naapuri sinksaa kaistaa sun kylkees, et kukaan ei koklaa, ehtiiks se vasemmalt, vaik sen tarttis väistää ja et kaikki ku siel seas skujaa, bonjaa säännöt samallail. Kolmas superfillaristi on Heikki Sarmanto, piano. ”Emmä mitään kurssei rupee käymään!” Ai jaa, sä uskot et sun hyvä tsägä kestää ikuisesti, vaik sä oot jo asenteeltas klesa. Nää, joil on oma fillari, yleensä skujailee stailisti liikennesääntöjen mukaan. Ku sä skujaat tsygel, sä oot turvattomampi ku jos sä dallaat. Siis se friidu ei ollu mikään turisti. Onneks yks kundi tuli jelppiin. Ihan ku tärkeint ois saada liikenteeseen niin paljo fillareit ku mahollist. Mansku 1950-luvul. Sit joku keksi stadifillarit Emmä yritä purnaa, et stadifillarit ois jotenki ihan peffast. Bi Birger Käcklund on saanu nimikkoraitin, jota fillaristitki skujaa. Kysymys: mihin fillarihipit suuntaa Viiskulmast. TSILARI 3/2018 33. Stadilainen jeesaa aina stadilaist. Ja se sit skujaa sääntöjen mukaan, hissukseen, siis alle kolmeekymppii. Foto: Helsingin kaupunginmuseo. Aina fillaril ja aina päällä sama velmu smaili
Paavo bamlas, ett Alpolle oli ennenki tsökattu niilt huudeilt sopivaa mestaa, joku oli ehdottanu Piritoriiki. Vai missasinks mä jonku. Ku se oli aina digannu skönee, sen tuhkat siroteltiin sinne, minnaili Hannu Mäkelä. Meinasinki skrivaa vaan täst Alpo Ruuthin nyyast nimikkomestast, mut aloin sit funtsii, onks muil Friiduil ja Kundeil omii mestoi Stadis. Nimistölautakunnan edustajana bamlas Mikko-Olavi, joka kerto kans, että Stadin Slangi valkkas Alpon Stadin Kundiks vuonna 2001, samana vuonna ku ilmesty sen vika kniiga. A lpo Ruuthin polun avajaiset oli osa Kallio kukkii -viikkoo, niinpä huudeille oli eksynyt muitaki ku Tsilarin toimittaja, Ruuthin sukulaisii ja homman järkkääjät eli KAVI, Kallion kulttuuriverkosto ja Työväenliikkeen biblu. Keskellä tummas sprigis Alpon broidi Aulis. Ku neki diggas, se päätti skrivaa alotteen, ett homma etenis. Paavo päättii froogaa Alpon sukulaisilta, onks se niidenki mielest ok. Paavo kyl bamlas, ettei idis ollu sen oma, vaan se oli plugannu Hesarista, ku joku ehdotti Katri Valan puistos olevaa nimetönt polkuu Alpolle. Ku öpnaa Alpon kniigoi, ni herää gamla Kallio henkiin, funtsas Mäkelä. Mut nyt polku natsas hyvin, ku oli valmiiks mesta, mille kaivattiin nimee ja sit idis, mikä sopi mestaan upeesti. Avajaistilaisuuden jälkeen näytettiin Kino Tulios leffa, mis Alpo dallailee Bergan gartsoil. . Muut Stadin Kundien ja Friidujen mestat Muista Stadin Kundeist ja Friiduist, ku on saanu oman mestan, tuli ekaks mieleen vuoden 1999 Stadin Friidu, jol on oma pudeka: Tarja Halosen puisto. Et voidaan viel venaa, kuka on seuraava Friidu tai Kundi, ku saa nimensä Stadin karttaan. Snellmaningartsaakaa ei oo duunattu vuoden 2004 Stadin Friidun Anja Snellmanin kunniaks. F o to : V ir ve K u u ta r F o to : V ir ve K u u ta r 34 TSILARI 3/2018. Oma polku himakulmille Alotteen Alpon polust Katri Valan pudekaan skrivas ekana Paavo Arhinmäki. Ruuthin suku poseeras nyyan katukyltin alla. Tarja on budjannu Kallios ja diggaa teatterii, ni se funtsas, ett parempaa lahjaa ei ois voinu ollakaa ku oma pudeka teatterin vieres. Harvoin Stadis tehdään mitään päätöksii niin nopeesti, bamlas nimistölautakunnan Johanna Lehtonen. Se on alkanu skulaa jo 1950-luvulla, skulas sillon kans tsennatun kaimansa Olavi Virran bändis. Pudeka nimettiin joulukuus 2013, ku Tarja täytti 70 v. Seuraavana vuonna Alpo Ruuth delas. Alpo Ruuthin polku yhdistää Vilhonvuorengartsan ja Käenkujan. Bamlausten väleis fanfaareja skulas Olavi ”Ola” Peltonen, Sörkan kundi. Mut siin ne taitaa sit ollaki Stadin Friidujen ja Kundien omat mestat. Jengi tsennaa niist parhaiten varmaan Kämpän. VIRVE KUUTAR STADIN KLIFFAT MESTAT Stadin Kundille oma gartsa Sain Mikko-Olavi Seppäseltä vinkin, ett kandee mennä Katri Valan puistoon, ku siel öpnataan nimikkomesta Stadin Kundille. Paavo tsennas Alpon Juttiksesta ja Erkin pubista nuorisoliittolaisajoiltansa. Juhlapuhees Hannu Mäkelä bamlas, ett Alpon vikan kniigan nimi on totta varsinki nyt, ku on oma polku. Onhan Alpo budjannu Kurvin kulmilla ja sen kniigat kertoo just niist huudeist. Ajankohtane teema nyt, ku on just valkattu taas nyyat Friidu ja Kundi. Malmin flygekentsun huudeil on Pakkastie, nii ett vuoden 2010 Stadin Friidul Outi Pakkasel on vähän niinku nimikkogartsa broidiensa kans. Juhlan bamlaajat Paavo Arhinmäki, välis takana Mikko-Olavi Seppälä, Hannu Mäkelä. Eli Kallion kundi ei kuole
2. 10. Mikä on Eduskunnan vaihteen puhelinnumero. / Till vilken stad kunde man i tiderna åka med VR:s Sibeliuståg. 5. Sendaa vastauksesi sähköpostiin: tsilari@stadinslangi.fi tai Stadin Slangi ry / Tsilari Hämeentie 67 00550 Helsinki. / På vilken 1940 öppnad idrottsarena tävlas det bl.a. Vastaukset sivulla 41. Hänelle sendattiin Stadin Slangi ry:n palkinto. Froogut duunas Jesper von Hertzen STADIFROOGIS Kysymyksiä Helsinki-aiheisesta lautapelistä nimeltä Nähdään Kellon alla – Vi ses under Klockan. / Vid vilket centralt beläget torg hade Yle sina faciliteter åren 1934-1981. Hän kuului myös Konkordialiiton (lat. Fotoskaba 2 / 2018 vastaus Fotoskabassa kysytty patsas, nimeltään Yllätys, oli kuvanveistäjä Into Saxelinin luomus vuodelta 1925. 7. 8. Vastaukset viimeistään 16.7.2018. / Vilken byggnad lät KansallisOsake-Pankki riva 1965, bara för att bygga upp en ny kopia. Minne saattoi aikoinaan matkustaa VR:n Sibeliusjunalla. Samaan kokonaisuuteen kuuluu myös viereinen Rosina Heikelin puisto Tukholmankatu 9:n kohdalla. ARNO SOISALO Missä staijaa tämä vänkä patsas. / Vilken institution verkar i hörnet av Tavaststjernagatan och Topeliusgatan. Hän oli syntynyt 17.3.1842 Kaskisissa ja kuoli Helsingissä 13.12.1929. / Vilket folkslags sportklubb är Yolduz. Nykyään Suomalainen Konkordialiitto on naisten opiskelua ja tieteellistä pätevöitymistä edistävä yhdistys, jonka pääoma on kertynyt lahjoituksista ja testamenteista. Minkä keskeisen torin laidalla Ylellä oli toimistonsa vuosina 1934-1981. Se perustettiin vuonna 2010 Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäisen naislääkärin kunniaksi. SKABAT Skabojen vastaukset Fotoskabaan oikein vastanneiden kesken arvotaan palkinto. Minkä kansanryhmän urheiluseura on Yolduz. Fanny Palmén oli suomalainen naisasianainen ja köyhäinkoulun perustaja, joka syntyi 1.7.1842 Helsingissä, missä hän myös kuoli 20.2.1905. / Vad är telefonnumret till Riksdagens växel. 6. Mikä instituutio toimii Tavaststjernankadun ja Topeliuksenkadun kulmassa. i lacrosse, landhockey och amerikansk fotboll. 4. Tsilarin 2/2018 fotoskaban arvonnassa finnas Pirkko Aaltonen. Missä löytyy Amazonia, Africasia ja Borealia. Mistä järvestä helsinkiläiset saavat vetensä. Millä 1940 avatulla urheiluareenalla kilpaillaan muun muassa lacrossessa, maahockeyssa ja amerikkalaisessa jalkapallossa. 1. FOTOSKABA Tsennaaks mestan. 9. Se pystytettiin sinne vuonna 1948, ja oli hankittu Helsingin kaupungin kokoelmiin jo huomattavasti aikaisemmin. / Var hittar man Amazonia, Africasia och Borealia. 3. / Vad är den gemensamma nämnaren för följande länder – när det gäller Helsingfors: Japan, Syrien, Indien och Kongo. Hän oli syntynyt Hämeenlinnassa 11.7.1883 ja kuoli Pariisissa 25.5.1927. Kuka on sen duunannut ja mikä on sen nimi. Onneksi olkoon! TSILARI 3/2018 35. Minkä rakennuksen KansallisOsake-Pankki purki 1965, vain rakentaakseen uuden kopion. Alkujaan liitto jakoi stipendejä nuorille naisille, jotka halusivat harjoittaa opintoja tai hankkia itselleen tietoja valmistuakseen johonkin käytännölliseen ammattiin. Mikä on seuraavien maiden yhteinen nimittäjä – kun puhutaan Helsingistä: Japani, Syyria, Intia ja Kongo. concordia = sopu) perustajiin neiti Fanny Palménin kanssa vuonna 1885. / Från vilken sjö får helsingforsarna sitt vatten. Patsas sijaitsee pienessä Tukholman puistossa Tukholmankatu 7:n kohdalla
36 TSILARI 3/2018 SLANGIJENGI
Etualalla Kari Varvikko, vastapäätä Jan Vapaavuori, seuraavas pöydäs Marit Henriksson. Skaban vinnas Marit Henriksson. Friidun nimi tultiin tuntemaan koko valtakunnassa. Foto: Marjut Klinga. Y hdistyksemme jäsenet Björn ”Nalle” Abrahamsson ja Olli Anikari ottivat reilu vuosi sitten yhteyttä byrooseen kertoen eräästä hyvin tärkeästä asiasta. Hämeentie 135 B. Branderin muisto oli vaan päässyt hämärtymään ja jopa vika lepomesta on nurmettunut. Muistolle Yhdistys ei myöskään jäänyt venaa, koska Hagiksen Signe Branderin patio saadaan valmiiksi, vaan päätti hankkia muistolaatan Signen hautapaikalle. Näyttelyn avasi pormestari Jan Vapaavuori, joka aloitti puheensa seuraavasti: ”Hesas hendaa koko ajan kaikkee upeeta ja yllättävää. Laatan paljastamisjuhlassa 15.4. Yhdistys teki aloitteen Stadille, jotta saisimme patsaan Signelle. Kohti Branderin 150 v -juhlavuotta Näyttelyn fotaajia Merryt Santanen, Kristiina Tuominen, Esko Byman, Marit Henriksson sekä bamis Harri Saksala. Patsasta varten keräsimme myös nimiä, joita kertyi yli 400 hyvin lyhyessä ajassa. Laatan tekstin on suunnitellut Anikarin Olli ja sen valmisti Palkintotukku. Näyttely voidaan siirtää muihinkin tiloihin eli jos tiedät hyvän mestan, annathan vinkin. Biisissä kuvaillaan Signen taiteilijaelämää katoavan Stadin kuvaajana sadan vuoden takaa. Biisi levytetään tämän kesän aikana. Musatalon näyttelyn avajaisissa oli vilde jengii. Sata vuotta sitten Stadin kartsoja dallasi snadi friidu raahaten painavaa kameraa. Toisen redun aikana 15.5 kuulimme ”maailman ensiesityksen” Ollin biisistä Signe Branderille. juhlapuheen piti Ilkka Taipale. Näyttely oli Musatalossa kuukauden ja nyt se on Arabiakeskuksessa elokuun puoleen väliin saakka os. Stadin slangi –yhdistys on duunannut tän fotonäyttelyn, jossa pääroolissa on stadi itse.” Puhe oli kokonaisuudessaankin erinomainen ja se on luettavissa himasaitilla www.stadinslangi.fi. Tää Signen mestat on yks niistä jutuista, ja sen avautumista on ventattu. Hän oli Signe, Signe Brander, Me häntä emme saisi koskaan unohtaa.” O. Toteutetaanko se sinkkuna, vai tuleeko mukaan joitain muita biisejä, päätetään kesän aikana. Foto: Marjut Klinga. Fotoskaba ja -näyttely Brander-teemaan liittyen käynnistimme fotoskaban, jossa tavoitteena oli päivittää Branderin mestoja tähän päivään. Osallistuneiden kanssa koottiin tämän vuoden huhtikuulle näyttely Signen mestat ennen ja nyt Musiikkitalon aulaan. Nimistötoimikunta puolsikin Hagiksen tulevalle asuinalueelle Branderin patiota. ”Hän oli Signe, Signe Brander, kadonneen Stadin suuri fotaaja. Sävellys ja sanat on Ollin käsialaa, samoin tulkinta, mutta koska Signen himasproogis oli svedu, taltiointi toteutetaan kahdella kielellä. Muita osallistujia olivat Merryt Santanen, Kristiina Tuominen, Esko Byman, Esko Reinikainen ja Jussi Jalkanen. Laatta on kiinnitetty sairaalan hautausmaan muistokaareen. Lehden ilmestyessä paikalle on tehty jo 2 redua ja useat kymmenet stadilaiset ovat käyneet samalla elämänsä ekan kerran Sipoon Nikkilässä. Ruotsinkielisen tekstin ja sovituksen on tehnyt Peter ”Tusse” Thomasson ja näillä näkymin sveduosan shungaa Johan ”Julle” Ekblad. Biisi ehkä esitetään Helsinki-päivänä Espan lavalla, mutta ainakin Musiikkitalon Slangikonsertissa 7.9.2018. OLLI ANIKARI JA MARJUT KLINGA TSILARI 3/2018 37 SLANGIJENGI. Kyseessähän oli Stadin kaupunkikuvan tallentaja Signe Brander. Skaban sato ei ollut kovin runsas. . Anikari Tulossa Tähän asti Branderiin liittyvät hankkeet on tehty omin voimin, mutta vuonna 2019 on Branderin 150v-juhlavuosi ja siitä johtuen tarkoitus on tehdä kimpassa niin museon kuin sipoolaistenkin kanssa fotokirja Signen mestat nykystadilaisen silmin
Kaisis Toimintaamme jo pitkään liittyneen ravintola Kaisaniemen konsepti on muuttunut iltojen osalta, jonka takia jouduimme harmiksemme perumaan kevätjortsut. 1918 Bibluista stenunäyttelyyn Stadin jortsut Arabiakeskuksen biblus. Redut Nuutisen Anskun perinteinen kevätredu kylpylään suuntautui tällä erää Pärnuun ja messissä oli 34 stadilaista. OlliBull, Timo Honkala ja Kari Varvikko. Stenupaja Hieman eksoottisempi mesta löytyi Laakson sairaalan vanhasta kappelista, jossa nykyisin pitää majaa kiviharrastajien kertsi. TEKSTI JA KUVAT: MARJUT KLINGA 38 TSILARI 3/2018 SLANGIJENGI. S tadi on täynnä toinen toistaan jännempiä mestoja ja käymmekin useissa kymmenissä kohteissa vuoden aikana. Ja kliffaa tietty oli. Syksyllä olemme varanneet Kaisiksesta 2 tuntia joka kuun kolmas maanantai alkaen 17.9 klo 17–19. Suosittelen tutustumaan mestaan tai vaikkapa liittymään jäseneksi kertsiin niin pääset itsekin duunaamaan. Tiloista löytyi erilaisia koneita sahauksesta hiontaan ja lasikaappeja täynnä toinen toistaan fiinimpiä stenuja. Vanhankirkon puistossa redu vuoden 1918 tapahtumista. Bulit tänksit kirjastokäynneistä Tervomaan Raijalle, Varvikon Karille, Vepsän Eskolle ja tietty musapuolesta vastanneille Olli Anikarille, Jaakko Perkiökankaalle ja Matti Reittamolle. Kirjastoista kävimme kevään aikana Käpylässä, Pitäjänmäessä, Arabiassa ja Kontulassa. Kaisiksen illoissa on nyt vahvasti musiikillista, maksullista ohjelmaa, jonka vuoksi meidän esitelmät eivät sinne sovellu samaan tapaan kuin aiemmin. Samaan suuntaan lähdetään syyskuussa, kun suunnataan Riikaan Esko Vepsän johdolla. Riian matkan ohjelma perustuu Latvian tapahtumiin v
Saman viikon sunnuntaina kukitimme vielä Työläisäitipatsaan, missä meitä oli yli 30 kundia ja friidua. Tsyrkan Mutsi on bestis. TSILARI 3/2018 39 SLANGIJENGI SLANGIJENGI. Niemisen taidot kuvailla Suomen historiaa ja sotilaiden elämää saarilla on vertaansa vailla. Todella mielenkiintoinen redu oli myös Green Cap -opasfirman kanssa duunattu ilta vuoden 1918 maisemissa. Mestoilla Pirjo Tuohimaa, Reiska Laine ja Pirjo Turunen. Slangijengi shungaa Lapinlahdessa. Fredin Evakon laulu ja Pirjojen esitykset hurmasivat kuulijat ja Stadin Kundi 2017 Reiska Laineen puhe äitien kotona hoitamisesta oli piste iin päälle konserttikokemuksen onnistumisessa. Baba Lybeck toteaa usein aluksi ” moi taas kaikki Stadin slangilaiset” kuten teki myös vihoviimeisessä lähetyksessä toukokuun lopulla. Näiden vuosien aikana jopa tuomareille ovat tulleet tutuksi meidän friidujen ja kundien kasvot. Lapinlahdessa myös käytiin sjungaamassa Äitipuulle, jonka kummina on Stadin Friidu Eva-Riitta Siitonen. Tälläkin kertaa sali oli täynnä. Tuomiokirkkoon oli suunnannut yli 300 stadilaista vaikka ulkona oli helatorstain aurinkoinen iltapäivä. Uutisvuoto Yhdistyksen aktiivit ovat vuosikausia keränneet rahaa toimintaan ja yhtenä tapana on ollut osallistua studioyleisönä Uutisvuodon kuvauksiin. Mutsi on bestis Kevään musatarjonnan pääteema on tietty vuosi vuoden jälkeen meille kaikille niin tärkeät äidit; mutsit.Toukokuun tokalla viikolla ensin tiistaina sjungattiin Lapinlahden Lähteen tiloissa, jossa solistina Pirjo Tuohimaa. Ja lisäksi hän hallitsee niin linnut kuin kasvitkin todella suurenmoisesti. . Kysy lisää toimistolta. ja jääkäreiden taisteluihin. Olli sjungasi Äidin sydämen ja Esko Vepsä piti puheen äideille. Jo perinteeksi muodostunut Jarmo Niemisen opastettu redu saaristoon vei tällä kertaa 42 stadilaista Vallisaaren suljetulle alueelle, missä tutustuimme luoliin ja tykkeihin. Puu on kasvanut upeasti pituutta tämän kolmen vuoden aikana. Dallasimme Stadin halki kuullen monelle ihan uusia seikkoja Stadin sotavuosista. Bamis shungaa Punavuoren Ahvenes. Redulla poiketaan myös monessa mielenkiintoisessa paikassa kuten Jurmalan hiekkarannoilla. Vaikka yhdistyksen taloudellinen tilanne ei enää vaadikaan näitä avustuskeikkoja, ovat ne omalta osaltaan tuoneet hauskuutta ihmisten arkeen ja sen vuoksi oli ymmärrettävää, että pisimpään messissä olleille tuli hieman haikea fiilis vikassa lähetyksessä. Patsasta alun perin kukittaneet alkavat olla jo sen ikäisiä, etteivät enää jaksa hoitaa kukitusta ja sen vuoksi yhdistys hoitaa sen kaksi kertaa vuodessa; äitienpäivänä ja jouluaatonaattona
Mutsi ja faija tapasivat eräässä kotikonsertissa, johon mutsia oli pyydetty laulamaan. Synnyttävät äidit lähetetään Kauniaisiin ”Elannon lihakauppaan” synnyttämään, sillä vanhalla Kätilöopistolla Kaivarissa ja uudella Naistenklinikalla pelätään pommituksia. Onkohan lehden lukijoissa muita. Näkymä on vanhempieni ensimmäisen kodin ikkunasta Maurinkatu 14 A. On viimeinen rauhan kesä 1939. Siitä sitten taivallettiinkin yhdessä loppuelämä, Krunikassa tietysti. Must niis oli snygii fiilistä, ni ehdotin Marjaa sendaan ne Tsilariin. Jotakin kipinää siinä syttyi, koska faija kysyi voisiko saattaa neidin kotiin Oikokadulle. Vuosi oli ehkä 1930. Faijaa taas oli ihan hyvänä amatööripianistina pyydetty neitiä säestämään. Krunikan rannan telinekasat muistuttavat niitä, jotka olivat vielä omassa lapsuudessani ennen uutta siltaa. Vastapäätä lahden takana näkyy vähän kuin usvan keskellä Sörkän ranta laivoineen. Ilmassa voi olla uhkaa, mutta onneksi kaikkea tulevaa ei tiedetä. Jäihän sulle fade. Helmikuun ennätyspakkasiin 1.2.1940 tulee syntymään isoveljeni. Ett enää ei tarttekaa pelätä. VIRVE KUUTAR 40 TSILARI 3/2018 . Tän muiston mä sijoittaisin 50-luvulle: Gartsalla kundit brendaa filkkaa, friiduilla parpikivet kilkkaa, skoleen ei viitsis millään mennä, voi ku vihdoin tulis kesä! Vanhempaa perua täytyy olla nämä, jotka piti sanoa ihan tietyllä rytmillä: Poliis, poliis, Pengerkatu viis! Tääll on humalaisii, miehii sekä naisii. Raittisen Jussi teki tutuksi koko Suomen kansalle veisun, jota me ainakin Joukkiksen pitskuilla laulettiin jo hiekkalaatikossa: Mun mummoni muni mun mammani.Mun mammani muni mun. Mutt muisti on yli 70-vuotiaalla hatara ku kansiksen urkuharmonin palkeet. Mutta tässä eletään vielä kuumaa kesää. Myös vastapäisen Sotakorkeakoulun ikkunoita on auki. Ainakin pari vuotta aikaisemmin otetussa kuvassa niin tehdään. VIRVE KUUTAR Krunikan friidun fotoi Marja Koskiniemi esitteli Brander-näyttelys gamloi fotoi perheensä albumist. Aikansa lapsi! Ehkä se alkaa räppäriksi. Muistatteks te, kun flygarit lens taivaalla, niin skidit kilju kurkku suorana: Meidän iisään lentookoone, meidän iisään lentookoone! Voisko olla niin, ett ku oli pommitusten takii jouduttu skagaan flygareiden äänii, tolla huutelulla haettiin rohkasuu. Pluggaa Tsilari netistä! Tsilarin nettiversio löytyy Stadin Slangin kotisivuilta .. Jo kadonneet herttaiset pikkusaaret Sompa, Nihti, Hana ja Kana eivät ihan näy. Mun mieleeni ei o tullu ku tää 40-luvun pitskulla opittu: Älä sure pikkulude, vaikka sulta kuoli mude. . . Äidin nuorempi veli Paavo tulee kuolemaan Helsingin ensimmäisessä pommituksessa 30.11.1939 Lönnrotinkadulla, kun hän on muiden mukana ihmettelemässä yli lentäviä venäläisiä pommikoneita. Ehkä käydään Pihlajasaaressa aurinkoa palvomassa. Siks aattelin ehdottaa, että toisetki skrivais Tsilariin, mitä ne muistaa. ATA HAUTAMÄKI Toimitus vastaa: Kävi hyvä tsägä meidän slangiproffa Heka Paunonen oli just tähän Tsilariin suunnitellu kans stoorii loruista. MARJA KOSKINIEMI Stadin loruista Pikku kundi (1v7kk) on alkanu puhuu nelisanasii lauseita ja meikämamma tajus, ett on korkee aika alkaa loruilla sen syntymämestan omalla kielellä. Niistä tehtiin lumenkaatopaikka meren jäälle. Suomalaisen Oopperan kuorolaiset poseeraavat vanhan oopperatalon edustalla. Ikkunat ovat selällään, sillä kesä on kuuma ja ihan helteinen. Mutt se meidän snadi kundi nauratti yks päivä metrossa ihmisii hokemalla: Metro bussi hissi. Myös Nihtiin vievän veneen pikku laituri jää Sotakorkeakoulun taakse. Oma lapsuuteni ja nuoruuteni kului samassa talossa Kruunuhaankadun puolella. ja: Lastenk kodink kadulla olii tulii palo. Hän pääsi jo 19-vuotiaana kuoroon alttoa laulamaan. Sellaisia siihen aikaan Stadissa järjestettiin. He ovat molemmat syntyneet Krunikassa, faija 1895 ja mutsi 1907. Yksi joukko Stadin lapsia, Talvisodan keskellä syntyneitä, saa näin oudon syntymäpaikan. Kuva on 30-luvulta. Ata, sä hittaat siis lisää lorui sivulta 13. Älä sure lude. Mutsi on kolmas vasemmalta. Oliko ohjelmassa Merikantoa vai mitä ei tarina kerro. Vielä tuli mieleen sellanenki muisto, joka on varmaan tuttu meille, jotka synnyttiin sodan jälkeen. Tässä Näpsä-laatikkokameralla isäni ottama kuva
Päijänne. Jos sä haluut sun jutun siihen, sendaa se toimitukseen 16.7.2018 mennessä.. Nää sanat on Teo Juurisen, 25v ja sen frendien käytös. 3. Angstaa= olla negatiivinen Dissaa = henkistä piikittelyä, vähättelyä Dataa = tietokoneella oleskelua Fruittari = räikeästi pukeutuva Emo = pukeutuu mustiin ja on negatiivinen Gansta = kovanaama Hevari = hevimusiikin kuuntelija ihmespede = ääliö ihku = ihana, loistava läppä = huulenheitto loll = toinen heittää huonon jutun ja sä vastaat sarkastisesti keila = on vähän tyhmä lagaa = ajatusten pysähtymistä. 5. Jutut julkastaan skrivaajan omal nimel. Jos sul on joku syy käyttää nimimerkkii, ni kerro toimitukselle perustelut ja laita oma nimes ja yhteystietos messiin. 6. 2. Sinne voit skrivaa snadei kommenttei Tsilarist, Slangin tapahtumist ja reduist ja vaik terveisii frendeille. Tataarien / Tatarernas. Bonjaatsä junnuslangii. Pluggaajat-palstalle saa skrivaa nimimerkil, mut toimituksen pitää tsennaa skrivaajan oikee nimi. 9. 7. Kasarmitorilla / Kaserntorget. 10. Parhaiten mahtuu messiin yhden (max. word) Tsilarin meiliin: tsilari@ stadinslangi.fi tai skrivaa koneella ja sendaa: Stadin Slangi ry / Tsilari, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. Slangiproffa Heka Paunonen ja Stadin Slangi on käyny skoleissa bamlaamassa slangista. Me julkastaan stoorei Stadist ja Stadin slangist. 3500 merkkiä) tai kahden sivun stoorit. 4. Kiitos paljon! Kevätterveisin, Heikki Toivanen SKRIVAA TSILARIIN! . 09-4321 Kosken Pojat Etsin lapsuudenaikaisia kavereitani olympiavuonna 1952, jotka menivät futaamaan Saksaan. 040 734 6719. TSILARI 3/2018 41 Seuraava Tsilari 4/2018 ilmestyy 15.8.2018. Junnuslangii Yks meidän jäsen kävi stikkaa byrooseen listan slangisanoista, mist se oli bamlannu kundinsa kundin kans. Katuja on nimetty niiden mukaan / Gator har fått namn efter dem. Velodromilla / Velodromen. Sendaa sun stoori muokattavana tekstitiedostona (esim. Tai voit froogaa juttui Stadist ja slangist. Seuran nimi oli Kosken Pojat (KOPO). Vesalan skolen oppilaat duunas slangisanoista viel jullei. Pietariin / S:t Petersburg. Folkhälsan. 8. myös huonosti toimiva laite lissu = hienostelija(tyttö) mesettää = lähettää viestiä noobi = aloittelija mennä keittoon= mennä humalaan pleieri= naistenmies, pelimies tegu = taitava Stadifroogis vastaukset / svaren: 1. Ottakaa yhteyttä joko meilitse epsup@hotmail.com tai suoraan minuun Heikkiin puh. Korkeasaaressa / Högholmen. Toimitus voi lyhentää stoorei. Hotel Kämp
et koko aja pysyy kartall omast sijainnist ja mitä seuraavaks pitää varoo. Kuljettaja ilmeisesti arveli, et skiglaaja on paremmi kartall, ku se kysy: – Miss päi on Turku. Kesäsin mä oon aina saanu parhaat kiksit skiglaamall skönell. Seki on yks tapa päästä mestoille. Motskariveneilijöis on sitä vastoin sellast jengii, joka luulee et skönell ajetaa botksii iha ku fiudee. Ku köli kyntää pari metrin syvyydell, nii vaikkei pinnall näkyis mitää, voi koska tahansa kolahtaa, jos et tsennaa tasan tarkkaan, miss sä oot. . Ja, jos ite skiglaa vastablåsikseen, joutuu kryssaa eli hakemaa siksakkina koko väylän leveydelt oman reittinsä. JOKU VUOS sitte, enne GPS:n yleistymist oltii menoss Airiston suunnalt Nauvoon, ku vastaa tuli pari 9-metrist motskarii täydell kaasull. On keksitty GPS:ää ja autopilottii, jote ei siin tartte ku painaa nappii ja kaikki futaa. Tähä asti plisaamisen kolmena vinkkelistebuna on ollu: sijainti, sijainti ja sijainti. Ne vibat tulee siit, ett sä oot tavallaa leedi ja otat iisisti. Eli mieluummi kandee olla niil mestoill, miss jengi luudaa ku jossai hevonkuuses. Mut nyt, ku handeli futaa entist enemmä netiss, voi hoitaa hommii vähä sivummalki. Skiglari ei parhaimmillaankaa mee paljo hölkkää nopeemmi. Mut tää vaatii tietysti omien okulaarien käyttöö nii. Mut samal tääll kotimaan vesill pitää olla koko ajan skarppina. Siks skiglareill on useimmite homma hanskass. MUT ITE oon enemmä ollu sill kantill, ett haluun tehä asioit oikeesti. TSENNAA MISS OOT J os meinaa kyntää ku tekee handelii, pitää olla oikeill mestoill. Skiglatess ei voi painaa mitää paussinappulaa, botski etenee koko ajan. Eli tässäki pätee: sijainti, sijainti ja sijainti, mut nyt homman nimi on välttää niit stebuj eikä hittaa niit. Jotkut väittää, ett koht nykyihmisell on koko laiffi tarjoll netiss. Nyt joku valopää tietysti on mielestään hiffannu, ett kyllhän tässki on tullu tekniikka avuks. RAFU NYBERG B.WISSER Jotkut väittää, ett koht nykyihmisell on koko laiffi tarjoll netiss. Ei tartte hiihdellä himast mihinkää. Et täss on ratti ja kaasu ja siitä vaan menoks. Ja oon samaa mieltä. Ne tekee jotku hommat iisimmiks, mutt skönell ei voi koskaa vaa lyödä lossiks ja antaa tekniikan viedä. Ne ajo ekaks ohi, mut veti sit liinat kii ja toinen käänty ja ajo meijän viereen. LIVENÄ NÄÄ väylät näkee skeboina ja poijuina, jotka kertoo miss stebut on ja linjatauluina tai majakkoina, jotka kertoo mihi kandee tähdätä. Osotin suunnan kädell ja kaveri kiitti, kääns kurssin osotettuun suuntaan ja molemmat botskit jatko sinnepäin noin 30 solmun (50 kilsaa) nopeudell. Siin voi joko liikkuu tutuill vesill, joss ite tai kaverit on hitannu ne stebut aikasemmi, tai sit voi ottaa avuks skönetsetit, joihi saaret, karikot ja väylät on merkattu. Siell liikkuu muitaki koko ajan, eikä ne aina pysy omall kaistall. 42 TSILARI 3/2018. No, se on tietyst oma valinta, jos siell on omast mielest hyvä chillaa
15.10. To klo 17 Golfredu Taliin. La klo 14 Lauttasaaripäivät, Slangikuoro. Ma klo 12 Joululounas hotelli Arthurissa, bungaa 36e. Ma klo 17 Stadin historiaa kuvin ja sanoin, Esko Vepsä. Jos haluut saada tapahtumalistan paprulla, voit tsögaa sen byroosta tai slangitreffeiltä. Ma klo 19.30 Stadin levyraati. Alle 18-vuotiaat 5 €. 25.10. Kaisis. Ti klo 17 Opastettu redu Hakasalmen huvilaan Suruton 20-luku -näyttelyyn. Bungaa 35 €. 10.10. Pe klo 10 Redu Riian ja lähialueiden historiaan 3 yötä. Vapaa pääsy. Ma klo 19.30 Stadin levyraati, teemana Kundit Stadin kartsoilla. Ma klo 19.30 Stadin levyraati. Syyskuu 1.9. 5.9. 15.12. Ma klo 17 Levynjulkkarit rav. Varaa mestasi byroosta. Sukunimi: Etunimet: Jakeluosoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Sähköposti: Syntymäaika: Syntymäpaikka: Sukupuoli: mies nainen Erityisjäsenmaksu: alle 18 v. 3.9. Paikka / Aika / Allekirjoitus Hak.nro / Maksupäivä (toimisto täyttää) Jäsennumero Osoitteen tms. La klo 15 Snygeimmät joulubiisit Paavalin kirkossa. TÄYTÄ TEKSTAAMALLA JA ILMOITA TÄYDELLINEN POSTIOSOITTEESI! Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys skrivatkaa mut jengiin! Stadin Slangi ry. 6.9. 17.12. Liput 22-25 €. Bungaa 315 €. 14.9. La klo 10 Redu Vartiosaareen, Jarmo Nieminen. Su klo 10 Hakiksen markkinat, pöytäpaikka 145. 16.8. Ti klo 9.30 Redu Eduskuntaan. Ilmoittaudu byrooseen. 8.10. maksaa postimaksun Stadin Slangi ry:n jäsenhakemus Stadis tapahtuu. 25.9. To klo 17–18 Signen mestat fotonäyttelyn avajaiset Paavalin kirkon aulassa. muutos (muista jäsennumero) Jäsenmaksu 33 € vuonna 2018. . Vapaa pääsy. Ma klo 17 Kaisiksen jouluinen ilta, yhteislaulua, puuroa jne 5 €. Kysy lisää byroosta. Kysy peruutuspaikkoja. 50 €. Marraskuu 4.11. 23.8. Vieraina Timo Saarto ja Heikki Paunonen. Kysy lisää byroosta. Lokakuu 3.10. To Kirjamessut . . Rav. Oppaana Esko Vepsä. La klo 9.30 Redu Örön linnoitussaarelle 1 yö. 17.9. Bungaa 40 €. Jussi Raittinen, Maria Hänninen. Varaa mestasi byroosta. 29.11. La klo 10 Redu Hamina Tattooseen. Kaisiksessa Marino ja Sunrise. Fotonäyttely Signen mestat ennen ja nyt Arabiakeskuksessa Hämeentie 135 b 22.8 saakka. Pe klo 19 Slangikonsertti Musiikkitalon Black boxissa. . Kysy lisää byroosta. Ilmoittaudu byrooseen. Joulukuu 10.12. Heinäkuu 5.7. . To klo 18 Kuorojen kierros. Ke klo 17 Lukupiiri Hämeentiellä, vieraana Stadin Friidu Outi Pakkanen. Ma klo 17 Stadin historiaa kuvin ja sanoin, Esko Vepsä, rav. Oppaana Esko Vepsä Näyttely tässä tilassa 23.9 saakka. To klo 17 Taiteiden yön slangiohjelmaa Paavalin puistossa. Kysy peruutuspaikkoja. 10 €. 31.7. TÄYNNÄ. . Ke klo 15 Uuden treffipaikan avoimet ovet Hämeentie 67 A 3, lukupiiri kokoontuu klo 17. Kannatusjäsen yksityishenkilö 50 €, kannatusjäsen yhteisö 150 €. Isäntänä Paavo Arhinmäki. Ilmoittaudu byrooseen 7.9. 5.8. To klo 13 Golfredu Laajasaloon. Musiikkitalo /Ticketmasters.fi. Ilmoittaudu byrooseen. Ti klo 11 Golfredu Luukkiin. Kaisis. 4.8. 23.8. Elokuu 4.8. TÄYNNÄ. TSILARI 3/2018 43 SLANGIJENGI Proggikseen voi tulla muutoksii. 4.9. Ke klo 18 Kallion slangitsyrkka, Slangikuoro, Janus Hanski, Olli Anikari. Tsekkaa Slangin saitilta tai byroosta 045-186 7238. 18.8. 1.9. Pe Pikkujoulumatka Tallinnaan 1 yö. La klo 10 Redu Vallisaaren suljetulle alueelle, Jarmo Nieminen. Su klo 10 Hakiksen markkinat, pöytäpaikka 145. Ilmoittaudu byrooseen. 19.11. 5.11. Varaa mestasi ajoissa. Bungaa 30 €. Bungaa 175 €
*1239952312018* Kumppani ALEPA-FILLARI ON KESÄN MERKKI! Tänä kesänä Helsingissä ja Espoossa rullaa peräti 2550 Alepa-fillaria. Rekisteröidy: kaupunkipyorat.hsl.fi Ku va HS L/ La ur i Er ik ss on