Tsilari 3/2019 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

vuosikerta Hinta 8 € Murteilla bamlaamisen SM elokuussa STADIN FRIIDU JA STADIN KUNDI 2019. Nro 3/2019 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 24
BERGGA I KONDEKA I MALMI I MÄRSKY I BÖLE I SILTIS I TÖLIKKÄ I VUOKKI KUUSKYBÄNEN STADILAINEN Tsennaat mestat, tu tsimmaa spessuhintaan. 010 766 1047 ME TSENNATAAN NÄÄ HUUDIT Soita 0100 0700 tai lataa Taksi Helsinki -sovellus.. 010 766 8912 s-market sokos helsinki Postikatu 2 00100 Helsinki . 09-774 33 477, www.wotkins.fi chef wotkin’s paLVeLutiskit prisma itäkeskus Vanhanlinnantie 1 00900 Helsinki . Lihatukku Veijo Votkin oy tehtaanmyymäLä ma-pe 7-21, la 7-18, su 10.30-17 Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki
SISIS TSILARI 3/2019 3 VAKKARIT KANSI 4 Snadit 5 Päikkäri 6 Lööppi 18 Slangilodju 36 Slangi blisaa 37 Skabat 38 Slangijengi 40 Pluggaajat 42 B.Wisser 43 Stadis tapahtuu Kansi: Vuoden 2019 Stadin Friidu Pia Landén ja Stadin Kundi Pertti Salolainen. STADIN MESTAT 7 DORKA TAULU SEINÄLLE – Seppo Sörkan Ruusussa 19 FRIMODIG ANNANGARTSALLA – Tiina kävi tsiigaamassa 24 MIKONGARTSAN RAFLAT – Westman tuutingeista 27 NYYAT BLOSIKSET – Virve tehtaissa STADIS TAPAHTUNU 12 AURAN SLANGI – Palmisen Stadi-päivän idis 14 HENGENPELASTAJA – Virve treffas Kallen 30 BULI JYTKY – Lindbladin duunimestalla 34 KÖÖRI SMIITAS – Palminen funtsailee syitä MINNAILUU JA SNAKKAILUU 15 SEKSTIKAT POPULUKSESSA – Kartsan vappuaatto 26 SKEIDASET VERKOT – Raija fisustaa 28 KUNDIEN KIINNOSTUKSET – Inhan nuoruus 32 SKIDIEN KOULUSAFKAT – Viljakaisen inhokki KYLTTYYRI 16 SLANGISANAKIRJA – Karttunen minnailee 22 SURUTONTA MUSEOSSA – Mikko skrivaa spitta-ajasta 20 STYDEJÄ FIILIKSIÄ – Kolanen kierroksella 33 SLANGIJENGIN REISSU – Vepsä Hollannissa Stadin Friidu ja Kundi s. Foto: Virve Kuutar. Foto: Virve Kuutar.. 14 s. 14 Taas oli tullu vilde jengii tsiigaan Espalle Stadin Friidun ja Kundin julistusta. 8 Mitsku Tarjalle s
SNADIT MESTARIT FLYGAA MALMILLA 4.–5.7.2019 M almin lentokenttäyhdistys ry ja Urheilutaitolentäjät ry on sopinu, ett taitolennon SM-skabat järkätään ekaa kertaa Malmin flygekentsulla. HKY:n oma byroo on samas byggas B-raban neljännes kerrokses. Foto: Alvar Kolanen. Nykyään juhlasalii voi vuokraa omiin bileisiin. . tiistaisin klo 12–18, muut ajat sopimuksen mukaan. VK IN MEMORIAM T angotaituri Reijo Taipale (1940-2019) kuoli vapun alla pitkäaikaiseen sairauteen. VK Jussi Lahtinen bamlas Kirjalla. Skulaa voi muinakin aikoina. Rakastettu laulaja yllätti myöhäisellä iällä levyttämällä ruotsalaisen rockyhtye Kentin kappaleen Dom andra (Ihan kuin nuo toiset). Tuttu hemmo eli Slangijengin hallitukseski ollu Jussi Lahtinen kerto yhdistyksen hissaa. Lisäks flygarit treenaa 3.7.2019 klogu 9–14 ja 18–20. Toimisto avoinna 19.6.–16.8. Ota yhteyttä byrooseen, kun haluut hoitaa jäsenasioita tai Tsilarin tilauksii, ilmoittautuu reduille, slumppaa slangikamaa tai libareit tapahtumiin. Entises raflas toimii Kirja Club, jonka jäsenet diggaa kokkausta ja siggei. Hän syntyi Kymenlaakson Miehikkälässä, mutta asui pitkään Veräjämäessä. . Monet stadilaiset minnaa Kirjan raflan ja juhlasalis järkätyt jorot. Skabois on omat luokat moottorija purje koneille. Muitaki kokooustiloi voi vuokraa ja ylimmäs kerrokses olevaa bastuu, mist on terde skönelle Hagikseen päin. 045 1867238 toimisto@stadinslangi.fi Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Byroo. Sillon alko kans jengin jorausinto hiipuu ja yhdistys päätti lopettaa viikkojortsut. Ku kirjapainon keksimisest tuli 500 vuotta 1946 stadi bytskas gartsan nimen ja ja siit tuli Kirjatyöntekijänkatu. Skabois flygataan klogu 9–14 ja 18–20 välisenä aikana. Byggaduunit börjattiin 1935 ja Kirja valmistu puoles vuodes. Hän muutti vuoden 1960 lopussa Helsinkiin löytäjänsä Kullervo Linnan orkesteriin. Vuonna 1973 yhdistys lakkas pitämäst raflaa. Kalliolaisen ravintola Sävelen seinällä on iskelmälaulajien kuvia. Yhdistys hankki oman tontin vuonna 1922 siihen, mis nyt staijaa Kirjan bygga. Taipaleen tunnetuin kappale oli 1962 Unto Monosen tango Satumaa. Yhdistys oli kans järkkäämäs ekaa duunareitten vappujuhlaa 1890. Ekan lakon latojat järkkäs 1872. Ku se perustettiin 1867, idis oli viettää aikaa kimpassa, elää dokaamatta ja tietty ammatilliset asiat. Gartsa oli sillon Siltavuorengartsa. . Toiminnanjohtaja ja jäsensihteeri Marjut Klinga puh. 4 TSILARI 3/2019 Byroossa voi käydä päivystys aikoina tiistaisin klo 14–18 ja torstaisin klo 12–16. Printtikuvaan laulaja on signeerannut nimensä vuodelle 1964. Kuva on otettu 1962. Foto: Antero Piekiäinen. Parhaat mestat tsiigaa flygareit on Pyöreän terde, rafla Check-In ja kentsun aidan vieres. RK BILEET KIRJALLA S uomen vanhin ammattiyhdistys HKY eli Stadin kirjatyöntekijäin yhdistys järkkäs 150 v-bileet omassa juhlasalissaan Kirjalla
Se ei sulannu magassa ja oli klipattava sieltä vek.” Tuuppasin kaikkisafkase kundin rutsarii ja stikkasin messii skruudattavaksi pari koffipurkkii. Fyllassa ku ellun kanat veneilijät kömpii muutaman metrin päähä iha mu klyyvarin alle. J ärveltä kuuluu loisketta ja bamlausta. Naapurisaaresta mökin hyyrannu tsennaamani vakituinen kesäjoutsalainen oli saaressa ilmeisesti niin flänässä, ettei enää bonjannu missä mennään, ku sen frendi souti mantereelle ja duunas sen muijan kans siitä aisankannattajan. 040-767 4212 tsilari@stadinslangi.fi Valtteri Hellgren puh. Gimmoilla on jo revat pystyssä ja kundeilla molo handussa, ku dallaan rantsuun. Se patistaa kesäpimatsuu äkkii varvikkoon. Tsiikaan alas rantsuun ja hiffaan noin sadan kanootin ja melojan olevan rantautumassa niememme nokkaan. Olen elämäni aikana pureskellu nakloja, rättejä, plootuu ja bissen jälkeen usein myös ite glasarin. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Sitte botskii ja takas vesille. 0400-204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi Tiina Linna tiinalinna@icloud.com Seppo Palminen puh. Öölberii dokatessa tölläsin Timppaa uskomatta öögiani. Kun steppasin löylyyn, oli täysikuu. Sata stroolaajaa ja kenties skeidaajaaki tossa framilla. Jonki aikaa hetulaa heitettyämme hiffaan, ett ite asiassa kundi on samoilta kulmilta Stadista ku mäkin. Mua oli varotettu, että kundi vetää iisisti kovat jurrit, ett sille ei kantsi tarjoo imelää soiroo väkevämpää, koska muute hommat jää funtsausasteelle. KARI VARVIKKO Toimituskunta Päätoimittaja Kari Varvikko puh. Jengin dirika kailottaa megafonilla, ett snadi paussi paikalla! Tässä voitte luudaa stritille! Ei helvetissä. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. Siis naapurin jäbiä. Kun duunit tuli tehdyks, otimme kuitenkin hiivat. 050-552 1360 seppo@palminen.com Tsilarin tilaukset: Byroo, yhteystiedot s.4 Taitto Oy Graaf Ab Paino Grano Oy ISSN 1239-9523 Postiosoite Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki Stadin Slangi ry:n perinne– ja kulttuurilehti 24. Se oli iha simsalabim! Tsiigasin öögasta öögaan salarakkautta. Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. Siinä Varvikko tsiikaa varvikkoon, ku kiihkee häntäheikki suorastaan repii friidun byysat sen klabbeista ja rakkauden akti o huulilla. Soutajalla on kiire; suoranainen hätä. Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin. Se skruudas hyvällä ruokahalulla nii spaddun natsat ku flisakorkitki. Naukkailen bastun verannalla kaljaani, ku hiffaan rutsarin karahtavan kymmenen metrin päähän rantsustenuihi. Kliffaa reissuu! MOLLIS SKRIINAS hämärtyvässä elokuun illassa, ku funtsailen savusaunan rauhassa ja seuraan hämyisen ehtoon kääntymistä kuun valossa kylpeväksi pimeydeksi. Jo skloddena bulimmat alan miehet bamlas, ett tuota järisyttävää momenttii ei saa häiritä; siinä voi jäädä nalkkiin, jos saa sätky! En voinu ku hoo moilasena toljottaa. PÄIKKÄRI LANDELLA SILLO JOSKUS... TSILARI 3/2019 5. Jengin ohjaaja toteaa snadisti pleeguna, ett kyse on Suomi meloo -happeningista ja se on so sori, ettei hokannu jonku budjaavankin niemessä. Kiima on stydii ja slaiberoo duunataan faiberoon ehkä puoli minsaa, jos sitäkään. Koko bylsimishetken olen yrittäny hollaa pokkani. Ja nieli ne! ”Mä syön mitä vaan. Huomautan rutsaajille, ettei se oo oikein snygii näin bulilla lössillä tulla duunaa tarpeitaan toisen bastun laiturin viereen. Kundi on airoissa ja gimma tsittaa kokassa. 0400-447507 kari.varvikko@eepinen.fi Toimitussihteeri Virve Kuutar puh. Hyvää ruokahaluu! Kliffaa kesää! . Nykysin mä en enää vedä inee mitä sattuu, koska mut skujattii lasarettiin, ku skruudasin kumihanska. Stritattu mikä stritattu. 050-3395285 valtteri.hellgren@gmail.com Risto Kolanen puh. JOUTSALAINEN REMONTTIREISKA Hartosen Timppa tuli paikkaamaan mu motskaripaattiini
Slangibamlaustuokioita sekä skolekäyntejä on tehty ihan vilt. MORJENS JENGI! O n ollu tapahtumientäyteinen kevät. Puheenjohtaja Pirjo Tuohimaa pirjo.tuohimaa@gmail.com Varapuheenjohtaja Olli Anikari olli@ollibull.fi Taloudenhoitaja Esko Vepsä esko.vepsa@jippii.fi Pirkko Haapala pirkko.haapala@jippii.fi Seppo Palminen seppo@palminen.com Jaakko Perkiökangas jaakkoperkiokangas@gmail. 4 alalaita. UUSIEN JÄSENTEN tuloryysis Slangijengiin kuiteski senkun jatkuu, ja laiffi kaikkinensa jatkuu glaiduis merkeis. Seuraava tähtäin on Stadin Friidun ja Kundin julkistaminen Espan lavalla. Treffataan Espiksel Stadi-päivänä ja muutenki! Glaiduu kesistä toivottelee . Mut ollaan tyytyväisiä päätökseen, toivottavasti teki ootte! MÄ VENAAN Stadi-päivää intopiukkana ja oon stikannu Yläkertaan kainovienon pyynnön, et siel duunattais meille kunnon arskapäivä ilman turhii blosiksii. Haikeena jouduin skrivaan alle Matin irtisanoutumisen ja hyväksymään kuoron yhteisen toiveen saada jatkaa itsenäisenä. com Leena Rautavaara rautavaara.leena@gmail.com Kari Varvikko kari.varvikko@eepinen.net PIRJO TUOHIMAA bamis Hämeentie 67 00550 Helsinki puh. Kaikkee kliffaa ollaan duunattu fogeliredusta jortsuihin, mutsia ylistettiin lähes viikko monin häppeningein, joista yks kliffoimpii oli Työläisäidin patsaan kukitus. Me oltais haluttu siivittää kuoroo jatkoon uudel slangiohjelmistol ja tarjota Matille tukee säestykseen sekä ehkä kouluttaa jostain jangsteriopiskelijasta muutaman vuoden marginaalilla uus dirigentti, mut kuoro halus jatkaa omillaan. Slangikuoro on ny samalla rivillä tarjontakisassa, ku kaikki muutki slangiks shungaavat ryhmät, semminki ku bulein osa kuoron jäsenist on eronnu yhdistyksest. Vapaaehtoset ja Marjut on viilettäny tukka putkel ja saanu glaiduu sanomaamme eteenpäin ennennäkemättömäl taval. Pirde bamis www.stadinslangi.fi BAMIKSEN LÖÖPPI HALLITUS BYROO Tsiigaa tiedot s. Neuvotteluun ei enää ollu mahiksia. Vappendaalitki vietettii kimpas ja tsufelle Borkkaan on riittäny kahvinjanosii. 045 186 7238 6 TSILARI 3/2019. Porukkaa tuli yllättävän hyvin siihen nähden, et sää oli tosi tympee; me shungattiin yhdessä, Pia jako karkkii, ja Marjutin tyttären neljä upeeta dogiakin tuli messiin. Sköneblosiksenhan on aina tunnuttava litskisti, mut teltan pitäis pysyy asemis! Niinku meidän jengiki pysyy. Kahden edellisenki hallituksen ajan muhinu kuoron hallintokiista kärjisty, ja kuoro päätti itsenäistyy. Meil oli tosimaheet ehdokkaat! Hallitus keskusteli pitkään mut ilosesti ja hyväs henges, koska esillä oli lähinnä runsaudenpula: ketkä näist huikeist tyypeist ny valittais. Bulit tänksit teil kaikille! MUT ON täs jotai haiduuki raportoitavaa
Tauluu ripustaa Seppo Palminen. Niistä ja lipuista saatte myöhemmin lisää infoa. TSILARI 3/2019 7. K o e t a a n k a i k k i y h d e s s ä k a h d e n k o t i m a i s e n t i m a n t i n k o v a n t r i b u u t t i b ä n d i n m u s i i k i l l i n e n t a i s t e l u ” E l v i s v s . . Täs Tsilaris fiilistelläään Stadin Friiduu ja Kundii, ni päätettiin dilkkaa seuraavat Dorkan paprut myöhemmin ja skrivaa niiden saajasta vasta seuraavas Tsilaris. Täst historiallisest tapauksest haluttiin jättää jälki kaikille, ku käy täs kapakas. Sörkan Ruusun isäntä Janne Mäkinen tsekkaa, et suoraan menee ja just ookoo mestaan. Ja tietysti: mikä saamarin Tsilari ja mikä ihmeen Stadin Slangi ry. Ne sai Ilkka Taipale. B e a t l e s ” ! NYT messiin kaikki E LV I S j a B E AT L E S d i g g a r i t m a h t a v a l l e B ä n d i b a t t l e r i s t e i l y l l e V i i k k a r i l l a ! Luvassa kaksi eri risteilymahdollisuutta, Päiväristeily ja Miniristeily. La 14.9.2019 La 14.9.2019 Messissä järkkäämäs sä Natsan, Slangin ja Caffeliinon porukkaa. Kun non mein inkiä luva ssa! SÖRKAN RUUSU SAI TAULUN SEINÄÄN T silari-lehden toimitus diilas maailman ekat Dorkan paprut ravintola Sörkan Ruusussa 5.2.2019. Foto: Virve Kuutar. Toive on, et moni hiljentyy dorkuuden äärelle: kuka, mitä se on duunannu ja mitä siit sit on seurannu. STADIN MESTAT L i s ä k s i m a i n i o t a n s s i o r k e s t e r i v i i h d y t t ä ä j o r a a j i a j a k u u n t e l i j o i t a
Skidit braijas aina pitskulla. Friidu on museokamaa, onhan sen gamlasta himasta tehty museo. Ja bamlaa, ett vaik se voittais veikkaukses, ei flyttais mihinkään, mut slumppais kyl nyyat mööpelit. Siel budjas mutsi, faija, Pia ja sen kolme broidii. Mies hittas gartsalta Kerran ku Pia oli frendinsä luona, stoorii riitti snadisti liian kauan, ja vika dösä ehti mennä. Bulimman kämpän neljä huonetta – ne sai 1969, ku jengii shingras Australiaan. Vuoden harjottelun jälkeen Pia pääski Folkhälsaniin. Takas Pia tuli pikku broidinsa kans 1947. Skidinä Kirstarilla Pia födas Kirstarilla, sai virallisesti nimen Pirjo Anneli, mut aina sitä on sanottu Piaks. Sen verran kliffalta friidu vaikutti, ett Eero jonkun ajan kuluttu skulas aakkosjärkäs kaikkiin stadin lastentarhoihin ja froogas Piaa. Ne budjas 19 neliön kämpäs, mut sai sit ruhtinaalliset 34 neliöö samast pihapiirist, ku Pia oli puolvuotias. Pia päätti dallaa himaan. Se ois halunnu Folkhälsaniin lastenhoitajaskoleen keväällä 1952. Pian duuni oli vahtii 6-vuotiasta Peteriä. Pia luuli kyl, ett skulaaja oli sen broidi, joka pelleili. Hakijoita oli vilde, ku ei sillo ollu niin bulisti päiväkotei, Pian mutsi delas 1956, mut stadin duunin ansiost Pia sai pitää Kirstarin himan. Pia minnailee, ett sen frendil Annelil oli snygit kuomukärryt. Skoleen pääsyyn vaadittiin kuitenki praktiikkaa. Mut Sofianlehdon huudeilla tuli jotain kundei ja Pia alko skagaa. Sillon skideiki oli jo neljä. ”Harva pystyy lapsuuden kodista lähettämään postikortin”, Pia bamlaa. Pia muistelee lämmöllä mestaa: ”Kirstinkatu – se on mun elämän kaunein satu.” Ku mutsien päivänä käydään viemässä Työläisäiti-patsaalle kukkii, ni Pia dallaa aina Kirstarin kautta. Se hittas Pialle perheen, mis oli kaks skidii. Matkal ne ehti bamlaa ainaki siitä, mis Pia oli duunis. Jo skidinä ne aina braijas kotii. VIRVE KUUTAR STADIN FRIIDU Pia ja Ekin piirros. Vuoden pääst Pia meni froogaan duunimestaa stadin lastentarhoista. Foto: Virve Kuutar 8 TSILARI 3/2019. Unelmien ammattiin Pia kävi Valkan skolee, sit Arkadiankadun tyttöskolee kuus vuotta. Se ku ei riitä, vaik ois ollu kuin ahkerasti messissä. Budjas taas Kirstarilla ja mutsi bungas opinnot, ku kesti vuoden. Pia skrivas Ruotsiin. Tokan kerran Pia lähti samaan perheeseen 11.2.1944, ku Kirstaril oli ollu kauhee flekkis ja kaikki fönsterit rikki. Eero kävi Pian luona tsufella, Sit klassinen froogis: ”Lähtiskö neiti tanssimaan.” Eero oliki innokas joraaja, kävi Polilla. Opintoihin kuulu kans harjottelu Lastenlinnassa, mis Ylppöki piti luentoja. Onneks natsas jo E:n kohdalla. Pianki tsennaa slangijengiläiset hyvin, mut ei siit siks tullu tän vuoden Stadin Friidu. Mut stadin lastentarhois punapäinen Pia-täti ehti pitää huolta niist kaikkein snadeimmista monen vuosikymmenen ajan. Ja ku Pia sai niit pitää, ni onnellisena se dallas pitkin pitskuu. Ekan kerran 1942, mut siit ei Pia muista paljon. Froogattiin, osaaks se sveduu ja pääs heti duuniin Munkkaan, mist sai vakkarimestan. O mii skidei on ”vaan” neljä – sil ei ihan pääse sankarimutsiks. Ku Eero oli delannu ja skidit shingrannu muualle, ni Pia flyttas 1991 kaksioon, edelleen Siilitiellä. Pia sai parhaan spettarin ja dirika pyys sitä jäämään duuniin Folkhälsaniin. Pirkko Kirstarilta bamlas, ett se on niin leuhki, dallaa Polilla niinku se omistais sen. Sit jiftikseen. Yks painavist perusteist oli se, ett Pia on duunikseen kasvattanu satoi stadilaisskidei. Pysäytti sit taksin. Pia diggaa himaansa, on kliffaa, ku on fönstereit joka suuntaan. Siilitielle Kirstarin kämpästä perhe flyttas Siilitielle 1958, viikkoo ennen jouluu, 3 h ja keittiö, oli vaan yks skidi sillon. Siit se lähti. Eskilstunassa budjas kriguaikasen perheen friidu. VUODEN 2019 STADIN FRIIDU: PIA LANDÉN Satojen skidien Pia-täti Harvoin on valkattu Stadin Friiduks tai Kundiks näkyvii Slangijengin jäsenii. Jorates Pia ja Eero teki sinunkaupat. Kirstarilt Pian tie vei Sveduihin, kriguu pakoon. Kuskina oli Eero
ett mitä niit delanneita funtsii, ku jäljellä on viel seittemän! Kirstarin jengistä, sen Työläisäitipatsaastahan sai alkunsa Stadin Slangi ry. Se rupes hoitaan kulmien skidei, ku vanhemmat meni leffaan tai hoitaan asioitaan. Pia liitty. Pia dallaa siellä ja käy niiden kans bamlaamassa. Mut ei Pia skidei siihen jättäny. Kerran ku Pia toivotti kundeille hyvät huomenet, yks vastas ”Huomenta, friidu.” Pia bamlas, ett ku se oli kolmekymppinen, ni kundit huus Pia-tädiks ja nyt yli kasikymppisenä sanoo friiduks, Kundi vastas: ”Siin näät, miten säkin meet eteenpäin elämässä.” Pia kertoo, ett Eero bamlas jo sillon, ku ne dallas kimpassa Hertsikas: ”Sun kans on niin hankala kävellä, ku aina saa olla lippis kädessä.” Koko ajan oli jengii, ku tsennas Pian ja Eero otti aina lippiksen veks päästä, ku tervehti. Mut toinen bamlas, ett siit tulee äiti. Seinällä on fotoja skideistä, skidien skideistä, muist läheisistä, frendeistä. Pia ja frendit Eikä skidit oo ainoita, joita Pia funtsaa. Mut sit kesäkuus mies ei ees froogannu mitään, vaan anto heinäkuuks vuorolistan. Ja ku on budjannu niin kauan Siilitiellä, niin siilei on kans pilvin pimein. Pia ja sen broidit. Ekan kerran ku Pia meni kundin luo ni mutsi froogas, pärjääks ne. Yks sen rakkaimmista muistoista on Eki Mattssonin piirros, mis on Pia pitsipöksy, entinen arpatyttö. Eikä ne kundit bamlannu, ettei Pia niiden mummo oo. Eläkkeelle Pia jäi 58-vuotiaana, ku vauvalat suljettiin. Eikä oo niitä neljää skidii vielä, ku friidu ei oo hitannu sopivaa kundei. Niitä sil on kans skideistä, mitä se on hoitanu. Arpafriidu oli siis alust asti arpafriidu. Pian vanhemmat (vas.) Pia ja Eero (oik.). Sen frendit saa kortteja, joist jo kuoresta tsennaa lähettäjän. Slangijengin bileis Pia on tuttu naama karkkipurkkeineen. Yks rouva bamlas, ett kundit saa olla onnellisii, ku niil on tollanen mummo, joka noin hyvin tsennaa Stadii. Eikä skidit oo Piaa unohtanu. Yks kundi budjaski Pian kans, ku sen mutsi lähti pidempään reissuun. Foto: Pian seinältä Piaa onnittelevat bamis Pirde ja varabamis Olli. Pian nykynen himaki on ku museo. Ja varmaan kaikkiin yhtä glaiduna. Friiduille ei enää mitkään lökäpöksyt kelpaakaan, Pia funtsaa. Eki on duunannu toisenkin rakkaan taulun Pialle lahjaks – kuvan Kirstarin klitsusta. Foto: Virve Kuutar. Piti siis olla talvi, mut oli yli 8 vuotta. Seinillä ja hyllyillä on esineit, mistä Pialla riittää stoorei. Mut ehtii se moneen muuhunki mestaan, niinku Ponnareiden Höppänöiden, SPR:n, Eläkenuorten, Itä-Stadin ruotsinkielisten eläkeläisten tapaamisiin ja reduille. Ku yks rouva halus mennä duuniin ja sil oli kolme skidii, ni Pia meni niit hoitaa tammikuus. Ku se tuli takas, ja froogas: ”mites teil on menny?”, ni kundi vasta: ”Mee vaan takas sinne stadiin.” Kerran Pia tsöras hoitoskidiensä kans kolmosen sporalla, kerto mestoista. Ku kahelt pikku friidult froogattiin, mitä niist tulee ison, ni toinen vastas, ettei sitä voi vielä tietää. Mut bamlas se silti heebolle, ku alko surra, että Kirstarin jengiin kuulu 50, nyt 43 on delannu. Ku friidu on jo 85, ni tietty on yks mesta, mis on kans bulisti frendei gravarilla. Pia oli Munkassa siihen asti, ku Siilitien päiväkoti valmistu vuonna 1963. Skidijuttui Ne ku tsennaa Pian, tietää, ett sil riittää stoorii. Supa Santanen tuli ja lupas slumppaa viis arpaa, jos Pia liittyy Stadin Slangiin. Jos kaikki stadilaiset jaksais smailaa ja olla hyväl tuulel yhtä bulisti ku Pia, ni Stadi olis viel kliffempi mesta budjaa. . ”Se on vaan pelkkä äiti”, joku bamlas, mut friidu vastas: ”Must tulee neljän lapsen äiti ja sillon mä en oo pelkkä äiti.” Pia on ollu friidujen rippijuhlis, lakkiaisissa. Ne moikkaa, ku näkee Pian gartsalla. Toukokuus piti jäädä veks, ku niil alko loma. Jiftisfotoi kahdes polves. Foto: Pian seinältä. Kerran sit yhes tilaisuudes, ku Stadin Slangi oli just perustettu, Pia oli blisaamas arpoi. Vauvalan skidei budjaa Siilitiellä, moni on tullu takasin, ku on saanu kämpän sieltä. TSILARI 3/2019 9. Patsashankkeessa Pia oli messissä kybällä
Kundit oli aina myös stikkaamassa klapeja snadista luukusta klitsuihin. Äijän ei ite tarvinnu duunaa mitää, senku vaan draijas hespalla snögee Kyliksen rantsuun. Kaverit duunas dörtseihin snarat, jotka sulki ja avas ne vuoronperään sitä mukaa, ku dörtsejä suljettiin tai öpnattiin. Ilmeisesti Stadin pollaripomot skagas, ett homma voi toistuu. Hämeentie 94 oli stenuista duunattu, mutt lähes koko muu Heruli aina Kylikseen ja Kuriksen taakse asti oli puutaloja. Niin tai näin; aitoo Stadii ja slangin syntysijaa parhaimmillaan. Kulman kakrut luudas ja dallas usein myös Herulin varastoalueella ja Kyliksessä. Kaverit PERTTI SALOLAINEN STADIN KUNDI 2019: Elämä Valkassa oli skloddina hienoo aikaa ”Ku karjalaiset ja savolaiset on leveitä murteistaan, ni mä oon pollee Stadin slangista. Pera oli samanlaine jässikkä ku muutki. Uuden kyttiksen grundaaminen perustu pitkälle syksyn 1948 ”Arabian mellakoiden” eli Arabian Posliinitehtaan ”korpilakkoon”, jossa ratsupoliisit hajotti väkivaltaisesti lakkolaisten mielenosoituksen. Myös Hämeentien toiselle puolelle siirtolapuutarhan yläpuolelle levittäytyvä Hermanni II oli feduista bygattu. Naapurissa oli Ekan leipomo ja Nyyan rafla, joilla oli ovet vastakkain. Siellä myös prassailtiin ja skulattiin nelistä. Mutsit duunas kesäsin pitskulla matonkuteita, faijat stikkas tikkaa, pelas tsettii ja otti ne joskus pilsuuki tai jotain muuta Valkan kundii stydimpää. Skloddit hirnu jemmassa, ku jengi ei ihan kohta bonjannu mikä mättää. ”Me ku budjattiin kivitalossa, ni meitä pidettiin jotenki muita parempana.” Faija oli skoude Peran faija oli Eurantien jepariaseman skoudena aina vuoteen 1953, jolloin hän sai komennuksen flyttaa Toukolaan perustetun vartiokonttorin bamariksi. Sodan jälkeen kartsoille ilmesty jätskivaunut. KARI VARVIKKO STADIN KUNDI S tadin Kundiksi 2019 valittu ministeri Pertti Salolainen (78) budjas skloddina mutsisa, faijasa ja broidisa kanssa yksiössä Valkassa Hämeentie 94:ssä vuosina 1940-53. Todellisuudessa buli bytinki on kuitenki Herulin puolella, vaikka skidinä Pera ei sitä ehkä snaijannukkaa. Vaikka en födannukkaan kultalusikka munnussa, krigun jälkeisessä Valkassa vietetyt vuodet oli parasta aikaa elämässäni.” Valkassa Hämeentiellä, uusi Monarkfillari. 10 TSILARI 3/2019. Kyliksen skeida-altaassa kasvatettiin tomaatteja Kundit ei olis kundei, jos niil ei olis aina jekutki mielessä. ”Kerran se paska-altaan kovettunu liete petti ja mä putosin kainaloita myöten sinne jonkkaan. Kivisotaa käytiin toisella puolella Hämeentietä Paavalin tsyrkan ja siirtolapuutarhan välisessä mäessä niin Kuntsin kundien kuin muidenkin kanssa. Salolainen kertoo, ett vaikka faija oliki skoude, se ei mitenkään heijastunnu kafrujen kanssa braijaamisessa tai yleensäkään näkyny kartsan tai pitskun leikeissä. Jotku jopa kasvatti niissä tomaatteja, kun kasvualusta oli niin hedelmällinen. Valkka, Heruli, Toukola oli mu kasvualustaani. Sellanen stondas Hämeentien ja Sturarinki kulmassa. Sä et voi edes kuvitella miltä mä döfasin!” Herulissa oli paljon hegatalleja ja talvisin kundit sleppas jengillä snögee Herulin karvatankin skujaajan eli hevosmiehen följyyn. Kyliksen ja varastoalueen välissä oli kovaksi jämähtyneitä lieteeli skeida-altaita. Foto: Salolaisen arkisto
Venäjä toimii kimpassa muun muassa äärioikeistolaisten puolueiden kanssa. Läpi vuosikymmenten kulman kundit ovat pitäneet toisiinsa yhteyttä. Se ei slumpannu jätskii vaan kundi luudas läheisen Karjakunnan flesupuiduun ja iski aina lantit pöytään: ”Koko fyrkalla viipaloituu savustettuu hevosta! Sitt se puotipuksu viipaloi sellasella siivumasiinalla sen hegan kinkusta mulle läjän köttii, joka duunattiin jännästi rahisevaan voipapruun. Foto. Toinen mikä meni syvälle kaaliin oli, kun kävin kesäisin metskaamassa tätini kesäpaikassa Kustavin saaristossa. Keväisin Valkan ja Stadin kundi on ollu vetämässä slangilaisille luontoreduja Stadin rantsuilla ja bärtseillä. Faija Paavo, broidi Jukka ja Pertti. Ite tsimmasin HTU:ssa ja saavutin muun muassa pronssii SM -skaboissa. ”Oha mua nimitelty kommariksiki”, luonnonsuojelija skriinaa. Ny näyttää siltä, ett oman nationalisminsa, äärikonservatiivisten nationalististen voimien myötä, engelsmannit o jättämässä EU:n .” Salolainen totee, ett Euroopan unioni on joutunu suurvaltojen valtapyrkimysten kohteeksi. Kokoomuksen kansanedustajaksi hänet valittiin ensimmäisen kerran vuoden 1970 eduskuntavaaleissa. Sitt mä olin valvojana Kumpulan stadikalla. Se oli suurinta herkkuu mitä saatto olla ja paprun rapina on mulla ikuisesti mielessä.” Valkassa oli lämmin fiilis ” Silloin kulmilla yhteisöllisyys oli aina läsnä ja fiilinki lämmin. Peran mielipiteet on jakanu jengii kahtii. Urheilu pelasti kyll mone jengiläisen hengen.” Pera kävi Valkan punatiilikansista neljä vuotta. Fogelit kasvatti luonnonsuojelijaksi Miten nuoresta kundista kasvo jo 50-luvulla vankkumaton luonnonsuojelija. Mun pumpussa, sielussa oli joku mesta, johon rakkaus luontoon iski koko styrkallaan.” Salolainen on WWF:n perustaja vuosimallii 1972 ja nykysi sen kunniabamari. . Se on vastustanu avohakkuita ja ollu vankkumaton merikotkien suojelija. BBC:n suomenkielisen toimituksen toimittajana hän oli Lontoossa 1966 ja Ylen Lontoon-kirjeenvaihtaja 1966-1969. Parlamenttarismin kotimaassa duunataan sellasii typeryksii, ett ne tuski menee ohi yhessä sukupolvessa. Suurlähettiläs Salolainen sanoo, ett sen mitta on iha fullsat. Suomen suurlähettiläänä Lontoossa Salolainen oli vuosina 1996-2004. ”Kyllä EU:ssa tarvitaan nyt stydii yhtenäisyyttä”, bamlaa Salolaisen Pera, Stadin Kundi 2019 joka 1990-luvulla toimi Suomen EU-neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtajana ja neuvottelevana ministerinä ja joutu Suojelupoliisin suojelukseen, ku kundi sai tappouhkauksii. Kundi on flaidannu Suomen gamlojen skutsien puolesta. Moni muu kaiffari on jo reissulle uupunu; joku on dokannu ittesä hengiltä tai tullu niin heikkoon kondikseen ettei enää pääse baanalle. Brexit -ajattelu kolahtaa vielä takas brittien omaan nilkkaan. Eduskunnan hän jätti lopullisesti kuluvana vuonna. ”Faktaa kuitenki on, ett avohakkuiden jälkeen auratulle alueelle istutettava monikulttuurinen puusto ei ole skutsii vaan fedupeltoo.” Brexit jurppii Entistä ulkomaankauppaministerii ja Englannin suurlähettilästä jurppii Brexit. Kaikki ei bonjaa, ku porvarijäbä vaatii selvitettäväksi miten metsäteollisuuden ja luonnonsuojelun tarvitsemien gamlojen skutsien edut voidaan yhteensovittaa. Salolaisen arkisto. Toukolassa se treffas muun muassa Lasse Liemolan ja niistä tuliki sitt elinikäsii frendejä. Pera pääs kohtsillee oppariin Tossuun eli Helsingin Toiseen Lyseoon. Foto: Virve Kuutar. pummas mutsilta aina jätskifyrkkaa, mutt Salolaisen Pera ei koskaan. Nykysi Saksan ja Ranskan kesken vallitsee sopu. Niistä Raikka on jo shingrannu toisiin sfääreihi. Vaikka on rajoittanu snadisti sotateollisuuttaan, Britannia tuottaa edelleen aseita ja on EU:n styrkin asevaltio. Stadin Kundi 2019. Kun pääsin lähelle fogeleita, ni se ja yleensäki lahden kauneus teki muhun väkevän vaikutuksen. ”Mulla oli Maijulassa eli Toukolassa kahden tsitattava kanootti. TSILARI 3/2019 11. Se oli onnellista aikaa. Se oli toisenlainen maailma. ”Me sporttaajat on säilytty aika kliffassa kondiksessa. Viimeiset parikymmentä vuotta kansanedustaja Pertti Salolainen on joulun aikaan ollu aktiivisesti messissä skulaamassa munnarii ja bamlaamassa slangii Paavalin tsyrkassa. Mua jotenki säälittää nää nykynuoret, jotka kännyköitä näpräillessään jää paljosta vaille.” Korttelipitskun skloddeista Salolainen muistaa muun muassa sellaset ku Seppo Nyman, Risto Vaarama, Jorma Takala ja Raimo Mönkkönen. Kävimme kaverini kanssa melomassa Vanhankaupunginlahden lintuparatiisissa. Sitt perhe flyttas budjaan faijan nyyan duunimestan, omakotitalossa sijanneen skoudeaseman yläkertaan Toukolaan. Takana pitkä ura Ennen kansanedustajan uraansa kauppatieteiden maisteri Pertti Salolainen työskenteli Yleisradiossa toimittajana ja tuottajana vuosina 1962-1969. Salolainen oli ulkomaankauppaministerinä Holkerin (1987-1991) ja Ahon (1991-1995) hallituksissa sekä pääministerin sijaisena Ahon hallituksessa. Kokoomuksen puheenjohtaja hän oli vuosina 19911994. Jenkkien pressa Donald Trump puolestaan innostaa brittejä brexitiin ja aukoo poskeensa sakemanneille. ”Parissa maailmansodassa engelsmannit menetti isot määrät parhaita kundejaan
Se saiki Stadin friidu -plagun heti 1996, ku slangijengi rupes niit dilkkaa. Mut se oli födannu landella ja sit flytannu Stadiin, sen faijaki oli ollu ministeri ja tollai, eli se oli niin fiinist fämilist, ettei siel mitää slangii snaggailtu. Komitea oli päättäny, et Stadi-päivän teema on ”Helsinki kuuntelee lasta”, siis slangilla: ”Stadi lysnaa skidii”. Jos et oo, sul on käyny hyvä tsägä. Vuonna 1979 Stadi täytti 429 vuotta, ei mitää tasavuosii, niinku Oobu ja Manse. Pemun mielest meil oli kolme tärkeet jobii: 1) Saada stadilaiset bonjaa, millai Stadin byrokratia niit jeesaa 2) Fudii skreboille sitä kankeet jargonii ku fossiilibyrokraatit skrivas ja bamlas 3) Stailisti tyrkyttää jengille Stadin byrokraateist ja kunnallispoliitikoist sellast imitsii, et ne on itse asias kliffoi heeboi ja böönii, ei mitää ihan mulkvistei. Stadin dorkin Mä oon aina sanonu, et Pemu on paras bossi, kenen kans mä oon koskaan saanu tehä duunii. Me oltiin saletisti Stadin byrokratian dorkin jengi. Mä ehdotin Teuvo Auralle, et ku meil ny on tällanen oma kieli, ja ku sä oot omast ja jengin mielest ehta Stadin kundi, ni mitä jos sä STADILAISIA Ku landebuugi Teuvo Aura bamlas slangii Ootsä koskaan ollu maikkana, ku joku landella födannu tyyppi on ruvennu hinkuu, et se oppis bamlaa slangii. Sillonen buli bossi, Teuvo Aura, oli födannu Ruskealas, siis rajan takases Karjalas. Niist eka tosi stadilainen oli vast toi Eva-Riitta Siitonen. O li se sikspaljo fitti keissi, et mä en oo siit koskaan hivannu skrivaa tai bamlaa. Intoo piukas mä sleppasin siihen saumaan oikee kaikkien mokien mutsin. Täst lähtien sä ja kaikki muut mun pluggaajat diilaatte tän mokan. Mä nimittäin oon. Kehuttiin jo skloddina Mut tää stoori kertoo ny seitskytluvust. Ny mul on fiilis, ku buli stebari tippuis mun kyydist, et mun ei enää tartte traijaa tätä fibaa megges ihan yksin. Siin meil kyl oli snadii trabelii, et vaik me melkeen kaikki oltiin avoklabbisii stadilaisii, ni bulit bossit, kaupunginjohtajat, siis nää joil oli ylipormestarin arvonimi, oli födannu landella. Pemun byroos oli helkkarin rento ja glaidu fiilis. Pemu sano, et toi Teukka on fantsu esimerkki kundist, jota on kehuttu himassa jo ihan skloddina. Etenki bulien bossien fiudekuskit tsöras niit aamust iltaan pitkin Stadii ja aika usein niil dirikoil oli meiän skrivaama puhe fikkassa. Jeesii landella födanneille Ku joka iikka siin byroos oli stärä ja spiidi skrivaaja, ni me jeesattiin kaikkii, ku Stadin systeemeis joutu lätisee duunikseen. Mutsi oli pollee. Se oli kyl symppis dirika, luotti jengiin ja klaaras kaikki systeemit snygisti. Siit on ny tasan nelkyt vuotta, mut vieläki dyykkaa svettis pintaan, ku mä sitä funtsaan. Seitskytluvulla mä olin kuus vuotta duunissa Stadin keskushallinnos. Ku Pertti ”Pemu” Mustosest tuli Stadin tiedotusdirika vuonna 1973, se bamlas mut sen entiselle mestalle Stadin lehdistösihteeriks. Fönarist näki vihreeks smoglatun strittiksen, Snellmannin friidun tsufeteltan ja Olympiakaijan botskit. Sen kersa tsittas kaupungintalos. Intoo piukas mä sleppasin siihen saumaan oikee kaikkien mokien mutsin. SEPPO PALMINEN 12 TSILARI 3/2019
Fotossa vensteris Pertti ”Pemu” Mustonen ja höögeris Seppo Palminen. Sil sekunnil mä bonjasin, et vaik mä omast mielest oonki välkky jäbä, ni kyl mä joskus oon aika stupido. Ja toi sininen alotelodju on taas koko päivän tos Kaupungintalon seinäs. Kaikki taputti, siis kaikki ne seittemäntoist tyyppii, ku staijas siel alhaalla. Runebergin patsaal niit on venttaamas Stadin Skoudebändi. TSILARI 3/2019 13. Joo, snadisti se sönkötti ja oli sil aika karsee aksentti, mut se klaaras. Rupeen ny duunaa landebuugist slangin bamlaajaa! Ylipormestari Teuvo Aura (keskel fotoo) oli Stadin buli bossi 19681979. Ku se öpnas Stadipäivän vikaa kertaa, se koklas slangii. Sihteereist kuulemma tulee skäfästi koppavii, ku ne saa duunaa tarpeeks kauan ihan mollikan vieres. Siks me on bygattu sen lodjun alle rappuset, et skiditki ylettää luukulle.” Kaupungintalon partsilla 9:00 Mun tarttee myöntää, et mä studasin niin paljo, et mä en hivannu mennä ees lysnaa, ku Teuvo Aura fibaili siel partsilla. Ne sen bamlaukses mitää häikkää hiffannu!” . Ois kliffaa, jos stubutki stadilaiset kävis stikkaamas alotteesa lootaan, nii et Stadin pamarit hiffaa, jos joku viilaus on menny ihan skutsiin. tällä kertaa öpnaisitki ton Stadi-päivän bamlaamal slangii. Teukan mielest se oli helkkarin fantsu idis. ”Onneks olkoon! Sähän oot slangikoutsina ihan fakiiri. Sit vähän joka kaupunginosaan on järkätty kaikenlaist bailuu. Se Pirkko Tähtinen oli mun mielest snadisti diiva friidu. Mä lupasin skrivaa sille stailin puheen ja tulla lysnaa ku se treenaa sen bamlaamist. Mut klogu oli vast jotain 9:15, ku Pemu jo lampsi mun huoneeseen. No, viikkoon siit Pirkost ei kuulunu mitään, mut sit se skulas, et äkkii tänne, Kj treenaa ny sitä sun böbii idistäs. Skoiji ääni sihteeril Mä skrivasin ja tsuppari kuskas paprun Kj:n (byrokraattien slangii = kaupunginjohtaja) sihteerille. Et skiditki ylettää luukulle ”Tänään on taas skramlattu kokoon hirvee määrä tsembaloo eri puolille Stadii. Yhelttoist meil on tos Senaatintoril komeet systeemit, ku buli sveitsiläisbändi skabaa ekaks ruodiksen orkan kans – siis skulaamalla – ja sit ne lähtee dallaan Aleksii ja Manskuu. Ja ihan saletisti niist tyypeist viistoist oli landelta. Foto: Lehtikuva / Pekka Haraste. Tänään päästään tsöraan metrolla ja Korkikseen pääsee ilmatteeks ja safkiksel voi käydä Espal aukomas päätä. No, mä ryysäsin sinne Auran huoneeseen ja siel se änkkäs sitä mun skrivaamaa puhetta
Foto: Virve Kuutar. VIRVE KUUTAR STADILAISIA M itskuperusteluis on bulisti hommii, mis Tarja on vaikuttanu ja ollu näkyvästi messis ympäri maailmaa. Ja pelasti siis meidän Stadin Friidun hengen! Sillon ei viel ollu ees somee, jos nyt skrivataan kaikkee skeidaa niin bulisti, ett ehtiiköhän niit ees kukaan pluggaa. Hittas saman skrivauksen. S e oli kerran Tarjan pressaaikoina tsiigannu telkkarii ja plugannu niit viestei, mitä jengi sinne skrivaa. Sielt se hiffas skrivauksen: ”Mulla on dynamiittia. Tän vuoden huhtikuus mitsku annettiin Stadin Friidu Tarja Haloselle. Koski 1990-luvun alus. Ne lysnas ja alko sit tsögaa niit telkkarin skrivauksii. Pressan hengenpelastaja Kalle. Kundi sit prenikat valmiina venas kutsuu linnan juhliin. Olihan se pelastanu pressan hengen. Foto: Jukka Noponen. Ekosäätiön snygin mitskun on funtsannu slangijengin tsennaama taiteilija Jallu K. Hengenpelastaja Cactuksen slangilevyn julkkareis oli jaos tuoreit Tsilareit. Mut must oli tosi kliffa lysnaa tää stoori ja hiffaa, ett on sellast jengii, joka tarttuu asiaan, ku hiffaa, ett jotain on menos pahasti pieleen. SDSN on kansainvälisii verkostoi, mis kestävän kehityksen tieteellist perustaa on bygattu stydimmäks. Lupas tsekkaa homman, buli kiitti kundille. Eikä Tarjan duuni kestävän kehityksen eteen pysähtyny pressavuosiin. Se on yks Sustainability Elders-mission kestävyysvanhimmist ja vuodest 2014 Sustainable Development Solutions Networkin (SDSN) neuvostos. Ja tää oli se surullinen osa stoorii. Se perustettiin vuonna 1991 Pekka Kuusen muistosäätiönä. . Räjäytän meidän lesbopressan ilmaan ja olen tosissani.” No kundi alko funtsaa, ettei tollast voi ihan noin vaan ohittaa. Ja viel kliffempaa oli, ett kundi päätti liittyy slangijengiin. Niinku esimerkiks huippukokoukses Johannesburgis 2002, ILO:n maailmankomission bamiksena 2002-2004 Tansanian pressan Benjamin Mpakan kans, YK:n paneelin bamiksena 20102012 pressa Jacob Zuman kans. 14 TSILARI 3/2019. Se alko skulaa mestoihin ja lopuks se yhdistettiin pressan turvamiehille. Ekosäätiön bamikset Sauli Rouhinen (vas.) ja Kari Karanko anto mitskun pressa Tarja Haloselle. Säätiö tukee ekologisesti kestävän kehityksen duunii ja on dilkannu vuodesta 1993 mitskui niille, ku on tehny jotain bulii tän eteen. Tervetuloo siis uus jäsen – Kalle Vainio! . Mitsku Stadin Friidulle Ekosäätiö herättelee jengii funtsaamaan kestävää kehitystä. Ei tullu kutsuu. Meidän pöydäs tsittas kundi, joka näytti Tsilarist Tarja Halosen fotoo ja bamlas: ”Halutteekste, ett mä kerron teille surullisen stoorin.” Totta kai me haluttiin
TSILARI 3/2019 15. Gamlan starbun rinnassa oikein sykähtää. Stoorii stikatessa selvii, että jäbä on teatterin artisteja ja Stadin kundeja. Friidutki o skarppina. Jengi päätti lähtee snadis hiivas tsiigaa, mikä mesta tää Aleksis Kiven kartsan maineikas rafla oikein on. KARI VARVIKKO STADIN MESTAT Y li 80 vuotta sitten perustettu kapakka tunnettiin 40 – 60 -luvuilla Pamauksena, sittemmin myös Kallion Kaivohuoneena ja viimeset vuosikymmenet Populuksena. Funtsattii taksii. Tämän gimmafrendi puolestaan on näyttävä, komea Ava Garderin näkönen tummaverikkö. Siro, japskimutsin ja täkäläise karpaasin duunaama heleä kirsikankukka. Sitt se purjehti jonneki. Viereen tsittaa boheemin olonen heebo, jolla on messissä pari näyttävää parikymppistä sussuu. Ja bonjaa, ett gamlalle Herulin kundille se on herkkä hetki, Kyllä Populus on snygi mesta! . Sitt se rupes ohjaa meitä fullsat olevalle sohvalle; järkkäs platseja ja pani hela kolmikon tsittaa kundikaverisa viereen niille sijoilleen. Foto: Populuksen kuvaarkisto. Jonku mielestä Populus on räkälä, lärvit vetävien dokujen hoilauskämppä, kääryleitä blaadaavan lössin pilvipaikka ja muuta skeidaa. Kuinkas muuten. ”Mä oon slumpannu sille vain pilsuu, eikä se honaa siin mitään eroo.” Monet gimmat käy shjungaamassa lasiskopeissa ja jäpikät keskellä pubii. Meikäläine on snadisti maikkana. Ja bonjaa, ett gamlalle Herulin kundille se on herkkä hetki. Totta kai. Gimuli järkkäs platsit Äkkii edess stondas safka-aikaan himassa viihtyny alle kolmekymppinen friidu, joka sekstas Jormaa keskelle munnuu. Kloku tulee kaks. Kirsikanblumsteri sekstaa takasi molemmille poskille ja – huulille (hups!). Ennakkoluuloja oli meillä slangilaisillaki. Froogaan juttukaveriltani, voinko sekstaa sen friiduu poskelle. Kaija tsiikaa. Siitä starttaa slangilla bamlaamine. Mutt sitä kesti vain hetke. Kundifrendi sano, ett ei se oo sen gimuli, vaan ett se on öölihutsu. Myös tumma kaunotar duunaa sekstikat. Kaija tsiikaa. Ku mentiin inee, niin hiffasin, ett meitä paljo nuorempi jengi, jota oli tuvan täydeltä, tölläs tulijoita vähä ku pitkämatkalaisii, niin ku mummo ja starat olis vääräs mestas. Se sekstailee ja pummaa samalla bissee. Kliffaa hei! Muusikon gimma on sen avovaiffi. Nyyaa puhtii nykysi karaokebaarina tsennattu pubi sai viime vuonna, kun sen dörtsit päätettii pitää bosessa vain timmen vuorokaudessa. Sekstikat Populuksessa Jorma (83), Kaija (73) ja Kari (75) skulas pirssin vapun aattona ja shingras illansuussa Herulista Populukseen
Stadin Slangi ry:n ansiosta. Se muutti samalla suomalaisten käsityksen slangista. Salingerin romaanista The Catcher in the Rye (Sieppari ruispellossa). S anakirjan nimeksi tuli Nykyslangin sanakirja, koska siihen on tallennettu yhden vaiheen, lähinnä 1960ja 70-luvulla käytössä olleen perusslangin ja useiden erikoisslangien sanasto. Samoin menetteli Arvo Turtiainen 1962 ilmestyneessä Minä paljasjalkainen -runokokoelmassa. Kaunokirjallisuuteen slangi ilmaantui 1961, jolloin ilmestyi Pentti Saarikosken suomennos J. Slangia pidettiin lisäksi alatyylisenä sekakielenä, alempien kansanluokkien katukielenä, eräänlaisena hyvän ja suositeltavan kielenkäytön vastakohtana. D. Saarikoski perusteli suomennostaan: ”Kirjallisuus on siirtynyt kaupunkiin: modernin kirjallisuuden käytössä pitäisi olla moderni kieli.” Saarikoski joutui käännöksensä liitteeksi laatimaan pienen slangisanaston. 16 TSILARI 3/2019. Aikansa ennakkoluuloton saavutus ja vanhin merkittävä slangijulkaisumme on Eero Salolan Ilman fritsaria (Otava 1929). Tätä säännöistä piittaamatonta ja lainaväännelmillä briljeeraavaa kielenpartta oli tutkittu ja julkaistu Suomessa vähän. Kaarina Karttunen. Sanakirjan ilmestyminen 1979 oli pieni sensaatio, sillä se esitteli ensimmäistä kertaa systemaattisesti suomalaista slangia. Mistä idea Päätoimittaja Jouko Vesikansa on slangisanakirjan isä; hän ehdotti minulle, että nyt olisi aika laatia slangista sanakirja. Foto: Leila LeppäläKorhonen. Se oli oikeastaan elämäni ihanin työ. Se vaati paljon puurtamista, yksinäisiä iltoja sanalippukokoelmien ääressä, mutta se palkitsi yli odotusten. Vanhempaa slangia on otettu mukaan siltä osin, kuin se tuolloin oli käytössä. Oli kuitenkin jotakin, tärkeimpänä Simo Hämäläisen toimittama perusteellinen Suomalainen sotilasslangi (SKS 1963). Nyt slangia käytetään kirjallisissa ja muissa yhteyksissä, mm. Käteeni osui hauska lasten KAARINA KARTTUNEN TSILARI SUOSITTELEE ”Slangi on katujen runoutta” Näin otsikoi Uusi Suomi Nykyslangin sanakirjan arviointinsa tasan 40 vuotta sitten. Siitä tuli salonkikelpoista, ja se kiinnosti. Ajateltiin, ettei slangisanastoa voi vangita ainakaan sanakirjaksi, koska se on alati muuttuvaista ja lyhytikäistä
Varsinkin monet naista ja tyttöä tarkoittavat slangi-ilmaukset ovat miehisen rehvastelevia. Kiitos siitä!” Tämä on mieleenpainuvin kiitos, mitä koko työelämäni aikana olen saanut. Vanhimmilta slangioppailta kuulin, ettei slangin puhuminen sopinut tytöille. Slangi kiinnosti niin paljon, että MTV teki puolen tunnin mittaisen haastatteluohjelman ja Yle puolestaan 6-osaisen sarjan. Luokseni tuli tomera naishenkilö, joka sanoi: ”Minulla oli aivan toisenlainen käsitys slangista ja aioin tuoda sen täällä julki. fyrkka, kundi, stadi. Humalaan ja alkoholin käyttöön liittyviä ilmauksia, seksuaalisanastoa ja alatyylisiä ilmauksia, sadatteluja, herjauksia, kirosanoja kelpuutin mukaan melko paljon. Suullista aineistoa sain haastattelemalla kymmeniä slanginpuhujia. Pari vuotta sitten luovutin koko slangikokoelmani Kotimaisten kielten keskukseen. Muutaman vuoden ajan elämäni pyöri slangin ympärillä, ja minua kutsuttiin puhumaan siitä eri puolille Suomea. viinapullosta: kiikari, leka, lesti, moukari, nekka, pottu, tonkka tai rahasta: hauli, hinta, kyhny, kykkyrä, mähmä, nappula, paalu. Siitä kirjoitettiin seuraavanlaisin otsikoin: ”Lue ja kuivu, slangi on purkissa” (Uusi Suomi), ”Nykyslangi on taltutettu sanakirjaksi” (Helsingin Sanomat), ”Lande Savosta pani slangisanat putkeen” (Iltasanomat). Minua ovat aina hytkäyttäneet sellaiset verbaalisutkaukset kuin Haminan vaalipiiri eli Neuvostoliitto, Kongo eli Ahvenanmaa: seilata kongolaisissa eli ahvenanmaalaisissa aluksissa. Tiesin kyllä, että slangia pidettiin ennen kaikkea poikien ja miesten kielenpartena. Nämä voivat olla kielellisesti meheviä, mutta paljastavat halveeraavan asenteen. Kaiken kaikkiaan kokosin sanakirjaani varten yli 40 000 sanalippua käsittävän aakkosellisen slangilipuston, jossa on tietoja noin 8000 eri sanasta. Vieraslainat ja -väännökset sen sijaan pysyvät slangina, esim. Tämä oli työn tärkein havainto. Nämä suosikkiaihepiirit ovat aina houkuttaneet puhujia yhä lennokkaampiin ilmauksiin. Viimeistään 1950-luvulta alkaen anglosaksinen populaarikulttuuri vyöryi Suomeen ja invaasion myötä alkoi englannin kielen vaikutus tyyliin biisi, bändi, fiilis. Mitä neutraalimpi on asia, sitä vähemmän siitä on slangi-ilmauksia. Sanakirjaa tehdessäni en kuitenkaan kiinnittänyt siihen kovin suurta huomiota. Mehevää kielellistä briljeerausta Tunteita herättävistä asioista on lähes loputtomasti erityylisiä synonyymejä. Puhuja ikään kuin ei tyydy entiseen vaan pistää saman mallin pohjalta paremmaksi heittämällä puheeseen uuden entistä osuvamman ilmauksen, kuten esim. Miten sanakirja otettiin vastaan Sanakirjan ilmestyttyä sen saama huomio oli minulle suuri yllätys. heittää huulta, mennä putkeen, tehdä lonkalta. Myös vanhat stadilaiset saattoivat olla pettyneitä, sillä sanakirja ei ehkä vastannut sitä, mitä he pitivät omana stadin kielenään. Sanakirjaan on hakusanoja valittu noin 6000. Toki tuli myös kritiikkiä: sananvalintaa arvosteltiin, erityisesti erikoisslangien mukaanottoa, puutteina pidettiin, ettei mukaan ollut kelpuutettu erisnimiä eikä sanastoa ollut iätty, slangin roiseja puolia saatettiin karsastaa. Sen slangi muistuttaa monin tavoin oman sanakirjani aikaista slangia, yllätyksekseni vain jokunen ilmaus on uusi. Tämä oli työn toinen tärkeä havainto. Kolme sanakerrostumaa Slangisanastossa oli sanakirjani syntyvaiheen aikaan nähtävissä kolme selkeää kerrostumaa: Vanha Helsingin väestö-, kielija sosiaalisista oloista juontuva ruotsalaisperäinen sanasto tyyliin mutsi, fatsi, fyrkka, jossa oli mukana jonkin verran venäläisperäisiä sanoja tyyliin bonjata, mesta, safka. TSILARI 3/2019 17. Jopa arvovaltaiset tahot tarttuivat siihen, mm. Rajankäynti slangin, arkikielen ja myös kansanomaisen ilmauksen välillä oli joskus vaikeaa. Yhtenä hauskimmista aineistoista on jäänyt mieleen koululaisten Slangi-Kalevala eli Kun Lemmi teki bänät. Mutta kun kuuntelin sinua, käsitykseni muuttui täysin. Monet ilmaukset, jotka tuolloin olivat selvästi slangia, ovatkin myöhemmin hypänneet arkija puhekieleen. Mitkä sanat valikoituivat hakusanoiksi Jos sanasta oli vakuuttava määrä joko kirjallisia tai suullisia tietoja, kelpuutin sen hakusanaksi. Myös auto on ollut kuumottava asia: bilika, fiude, kiesi, kinneri, reki. piirroskirja Punahilkasta Punis, snadisti kuumottava stoori (Andrei Huhtala, Sanna Mander 2015). Usari hiffas, ett slangi on gartsojen runoutta. Juuri omaperäisessä sanastossa näkyy slangin luovuus, kielellinen lahjakkuus ja mehevyys. . Ensimmäinen ja työläin vaihe oli sanaaineksen keruu sekä suullisista että kirjallisista lähteistä. Myös suomen kielen tutkimuksen piirissä se otettiin suopeasti vastaan. Suuri osa tästä kerrostumasta muunnelmineen kuuluu edelleen keskeisesti suomalaiseen slangiin. Tällaisia ovat tyttö, nainen, humala ja viinan juonti, maalainen, sukupuoliyhteys jne. Mieleeni on jäänyt vuodelta 1980 tapaus esitelmätilaisuudesta Heinolan Jyränkölästä. Kirjallisen aineiston keräsin kirjallisuudesta sekä lehdistä. Slangi ei siis ollutkaan kauttaaltaan muuttuvaa ja lyhytikäistä. kirjailija Arvo Salo kirjoitti siitä inspiroituneen kolumnin. Ajat ovat muuttuneet ja nyt jälkikäteen huomaa selvästi, miten miehisiin aihepiireihin slangisanat usein liittyivät. Mistä aineisto on kerätty Tein sanakirjaa kolme vuotta. Käytettävissäni oli Kielitoimiston koko aineisto yli miljoonine sanalippuineen. Saatoin myös hyödyntää erilaisten keruukilpailujen tuloksia. Sellaisia ovat esim. Jäi vahva tunne, että slangisanakirjani oli avaus, josta muiden on ollut hyvä jatkaa. Kolmantena kerrostumana näkyi oman eli suomen kielen pohjalta syntynyt sanasto, jota parhaimmillaan leimaa osumatarkka kuvailevuus, hulvattomat mielleyhtymät ja leikillinen, irvaileva luovuus. Slangi voi olla myös stereotyyppistä ja asenteellista, mikä näkyy vaikkapa muunrotuisista käytetyissä sanoissa tyyliin lakutukka, savunaama, vinkuintiaani
Sanoihin liittyi jo ruotsissa vahvasti halventava sävy. Muualla Suomessa oudonkuuloista helsinkiläiskundien kieltä ja sen käyttäjiä vieroksuttiin. Heidän perinteitään ovat jatkaneet sitten mm. Sundström oli käyttänyt slangia käydessään Tammisaaren vankilassa: ”Kun herra tohtori kuuluu puhuttelevan vankeja Sörkän perällä oppimallaan katukielellä, niin se on jo enemmän kuin liikaa virallisessa asemassa olevalta mieheltä. Jussi Raittinen ja Tuomari Nurmio sekä monet, varsinkin itähelsinkiläiset räppärit, unohtamatta Anna Karvostakaan. Sen puhujia pidettiin myös henkisesti kehittymättöminä katupoikina. Suomenkielinen Sieppari ruispellossa ilmestyi 1961, ja siitä seurasi vilkas keskustelu Stadin slangin puolesta ja vastaan. Vaikkapa puhuteltavat ovat vankejakin, pitäisi heille sentään käyttää sivistynyttä kieltä, varsinkin kun esiintyy Eduskunnan nimessä. 18 TSILARI 3/2019. D. Sitä kannattaa vaalia ja siinä Stadin Slangilla on keskeinen rooli tulevinakin vuosina. Georg Malmsténin Stadin kundi on vuodelta 1952. Hänen sanoissaan tiivistyvät ne asenteet, joita Stadin slangia kohtaan on tunnettu vuosikymmenien ajan, aina siitä lähtien kun työläiskaupunginosien kundit ovat alkaneet sitä puhua. Yleisen käsityksen mukaan Stadin slangi oli katukieltä, joka oli kaukana siitä ”oikeasta” ja ”puhtaasta” suomen kielestä, jota kouluissa yritettiin opettaa. . Niillä viitattiin kadulla ajelehtivien, epämääräisten, kouluttamattomien ja työttömien nuorten poikien ja miesten kieleen. Helsingin katukieltä käytettiin myös lyömäaseena. Nykyään stadilaiset ovat päinvastoin ylpeitä omasta ainutlaatuisesta kielestään. Ne saattavat yksinään jäädä hämäriksi. Esimerkiksi Suomen Sosialidemokraatissa paheksuttiin 1926 sitä, että Eduskunnan oikeusasiamiehen varamies ja Helsingin yliopiston lainopin professori Bruno A. Salingerin The Catcher in the Rye -teoksen osin Stadin slangille. HEIKKI PAUNONEN SLANGILODJU KATUKIELESTÄ KULTTUURIKIELEKSI ”Aihe, jota tässä käsitellään, on vaarallinen.” N ämä sanat ovat peräisin Eero Salolan (1902–1989) legendaarisen Ilman fritsaria -teoksen alkulauseesta. Slangin lasikatto oli kuitenkin kirjallisuuden kielenä rikottu, ja sen jälkeen slangia on käytetty yhä enenevässä määrin niin kaunokirjallisissa teoksissa kuin slangiasuisissa muistelmissakin. Aihe, jota tässä käsitellään, on vaarallinen: se saattaa synnyttää ankaria vastalauseita sellaisten taholta, jotka näkevät katupoikakielessä vain heijastuksen nykyajan alhaisesta henkisestä tasosta.” Salolan kirja ilmestyi 1929. Sanat on lainattu ruotsista, missä gatspråkja gatuspråk-sanoja käytettiin jo 1700-luvulla. Sellainen puhetapa osoittaa raakuutta eikä mitään muuta.” Katukielestä tai katupoikakielestä puhuttiin yleisesti vielä 1900-luvun puolimaissa, kuten monet Stadin Slangin jäsenetkin muistavat. Salola puhuu kirjassaan katupoikakielestä tai katukielestä. Muualla Suomessa oudonkuuloista helsinkiläiskundien kieltä ja sen käyttäjiä vieroksuttiin. Enää slangin puhumista ei tarvitse hävetä eikä siitä kukaan enää joudu luokkahuoneen nurkkaan seisomaan, niin kuin joskus ennen. Siksi on paikallaan lainata koko ensimmäinen kappale: ”Tällaisen kirjan laskee käsistään jonkinlaisella varovaisuudella. Lasikaton rikkoivat kuitenkin jo ennen Siepparia muusikot. Veikko Lehmukselan Niin gimis on Stadi syntyi Karhumäessä jouluaaton aattona 1941, mutta Stadin kansallislauluksi se vakiintui vasta myöhemmin. Muutoksen merkit olivat kuitenkin jo ilmassa, kun Pentti Saarikoski käänsi J
Frimodigien stoori kehystysyrittäjinä börjaa vuodesta 1968. Liikkeen lattias näkyy edelleen raita siinä, mis väliseinä on alun perin ollu. Tomi oli onneks varannu meille aikaa, ja mestoja hetken ihmeteltyämme meidän vietiin rundille ympäri gamloi ja sokkeloisii tiloi, joist osa oli klitsun puolel. Ilkka sen sijaan pluggas eka yliopistol maaja ympäristökemiaa, omien sanojensa mukaan itteään sivistääkseen, ja on pohjimmiltaan aina tienny kuuluvansa osaksi sukupolvien jatkumoa ja stadilaisten käsityöläisyrittäjien verkostoa. Annankadulla Aquilan talossa sijaitseva Frimodig-kehys on ollu samoil mestoil jo vuodest 1910. Sillon oli Jussiki vasta nuori skloddi, joka faijansa klabbinjäljis pääty lopulta perheyritykseen duuniin. Jussin aikoina Frimodigkehyksessä oli duunissa pitkään myös Tomin ja Ilkan eno, eli todellisesta perheenä duunaamisesta on kyse. tietsikal ohjattava paspis-leikkuri ja kehyslistan katkoja – pitää muistaa pitää nakit omal puolel! Kehystyspalvelujen lisäks Frimodigeil on nettikauppa, jonka myydyin artikkeli on ripustuskiskot. Kierreportaat klitsuun oli niin jyrkät, et skidisti skagasin steppaa ne alas. Nettikaupan lisäks Frimodig-kehyksellä on asennuspalvelu, eli jos oot köpannu ripustuskiskot tält lafkalt, saat halutessas Ilkan mestoille ruuvaamaan ne paikoilleen. Duunaamisen meininki geeneissä Kun on födannu yrittäjäperheesee, niin ku Tomi ja Ilkka, on semmonen tietty tekemisen meininki skrivattu omiin geeneihin. ”Oha tää tietty koko maailmanhistoriaan nähden aika nyya,” Ile bamlas skriinaillen ku funtsittii pitkäikäisen firman vaiheit. Ukki-Frimodig, Tomin ja Ilkan isoisä, Jussin faija, meni samas osottees olleesee kehystysliikkeesee kisälliks ja pysty sit köpaa koko bisneksen itelleen. Valokuvaaja-Rampen kanssa meidät otti vastaan Tomi, Jussi Frimodigin kundi. Snygi lattia Ku dörtsistä steppaa inee, ekana huomio kiinnittyy mageeseen ruutukuvioiseen lattiaan, joka on alkuperäne. Tomi bamlas, että vaikkei niiden mutsi ja faija oo koskaan mitenkää painostanu duuniin kehyksien parissa, on homman jatkaminen ollu aina klaari tulevaisuudennäkymä. Tääl paitsi tsennataa bulisti muita käsityöläisii ympäri Stadii, Suomee ja maailmaa, myös tiedetää, millon kehystettäväks tuotu duuni on parempi ohjaa toisen duunaajan handuihin. Lafkan hissa ulottuu sitäki pidemmälle, koska homma starttas jo 1800-luvul. Frogasin, mihin niit kiskoi menee, ni joka puolelle yksityiskodeista julkisiin tiloihin ja eri firmoihin. Klitsu Jos liiketila oli magee, oli klitsun puoli ihan oma maailmansa: kilometreittäin kehyslistaa, arkkikaupalla paspis-pahvii, konetta ja aparaattia sen seittemää erilaista. Sillä tavalla pidetää kiinni asiakkaist yli sukupolvien. Mestat oli aikoinaan viel snadimmat, mut sit Frimodigit sai haltuunsa viereisenki budjun. Tokana öögaan pistää valtavat taulumäärät, kehyskulmat ja ripustuskiskot ympäri snadia budjua. . Niin teki sen omatkin skidit myöhemmin. Toinen sen kundeista, Ilkka, oli starttaamas asiakaskäynnille just, ku meidän piti treffaa, joten sen kans ei ehitty paljoo bamlaa, mut sellasta se täyden palvelu kehystysliikkeen pyörittäminen on: ku kutsu käy, ni pitää liitää. Se verkosto on yks syy siihen, miks Frimodigilla hommat skulataan aina vimpan päälle. TIINA LINNA STADIN MESTAT Frimodig-kehys – STADILAISTA KIVIJALKAYRITTÄJYYTTÄ JA PITKÄÄ IKÄÄ Snygi lattia, Tomi ja skrivaaja Tiina. J oku vuosi sitte Tomi ja Ilkka Frimodig, yrittäjät kolmannes polves teetätti budjuunsa valorempan, mikä on aiheuttanu sen, että jengii paukkaa dörtsistä inee vähä väliä frogailee, onks tää nyyaki budju. Siinä, mis firman alkuaikoin duunattii paljo käsin, on nykytekijäl jeesinään mm. Meininki oli salee alkuun melko klaustrofobinen, mut kai sitä kaikkeen tottuu. Foto: Raimo Kuitunen. TSILARI 3/2019 19
Tässä laulaja Kisu Tuomiokirkon alttarilla. Puheenjohtaja Pirjo Tuohimaa urakoi juonnoissa, soololaulussa ja kimppalaulujen vetäjänä. Nainen selviää sairaudestaan Kulissit kaatuu KokoTeatterissa on tositarina nuoren naisen selviytymistä sairaudestaan, alkoholismista. Erityiskiitoksen ansaitsevat taustalle projisoidut vanhat kaupunkikuvat ja elämänmakuiset tekstit. Sävellykset ovat Milla Viljamaan käsialaa. Kaikki laulavat. Friidujen tarinat keskiössä Stadin naisten laulut -produktio sai ensiiltansa Musiikkiteatteri Kapsäkissä helmikuulla ja uusintansa toukokuulla. Marja-Leena Mikkola, Pirkko Saisio, Kanerva Pasanen, Inka Nousiainen ja Mercedes Bentso, Muistojeni Itä-Helsinki. Olli Anikari tulkitsi herkästi tavattoman kauniin Balladi Signe Branderista -laulunsa. Kaikkein tunteellisimman vaikutelman omaan penkkiriviini teki pitkän linjan iskelmälaulaja, aluksi rockari, Kisu Jernström, josta on äsken ilmestynyt myös kirja. Kiitos Kisu. Helsingin naisten osin jo unohdetut kansanlaulut ja elämänkohtalot mm. Kaksi tapahtumaa näkyi jälkimmäisen yleisömäärässä. Monologit, vanhat valokuvat, valotaide sekä uudet ja vanhat laulut muodostavat tavattoman tunnelmallisen dramatisoidun konsertin, jossa menneiden ja nykyisten sukupolvien naisten tarinat kohtaavat. Ohjelmaan tuli pikamuutoksia, mutta laulupainotteinen tilaisuus onnistui lyhyenäkin. Dramaturgisen ja ohjausvastuun kantava Saisio lausuu herkästi iloja tummasävyiset monologit. Karvonen (viulu) ja Milla Viljamaa (piano, harmoni) sekä valosuunnittelija Ina Niemelä luovat vahvoja ajankuvia naisten elämästä Helsingissä viimeisen sadan vuoden aikana. Näyttelijä Elsa Saisio, muusikot Anna E. Kisu herkistyi Hän -laulussa niin paljon, että nieli kyyneleitä. Presidentti Tarja Halonen kunnioitti tapahtumaa läsnäolollaan. Aikalaishaastatteluja kuulemme kirjailija Helvi Hämäläiseltä ja 100-vuotiaalta kuvataiteilija Kati Bomanssonilta. Hän pyyteli vähän anteeksi tunteellisuuttaan: – Ei kai pitäisi eläytyä niin paljon. Hänelle omistettiin encore. Mutsi on bestis -konsertteja oli kaksi, Oodin Maijansalissa ja Tuomiokirkossa. Kuva: Marjut Klinga. Sörnäisten tehtaissa, työväen kodeissa, kaduilla, vankiloissa ja bordelleissa tuodaan näin kuultavaksi unohtamatta modernia helsinkiläistä naista. Karvonen ja Elsa Saisio tulkitsevat vahvasti Stadin naisten lauluja Musiikkiteatteri Kapsäkissä. Paljon on tehty taustatyötä. Ensin se oli Oodin Maijansalissa ja sitten Tuomiokirkossa, perinteisessä paikassa, jossa itse olin. Ei siinä ole mitään pahaa. Mutsi on bestis loi tunnetta Tuomiokirkossa Mutsi on bestis pidettiin äitienpäivän yhteydessä peräti kaksi kertaa, mikä lienee vastaus kirkkosidonnaisuudelle. Kuva: Raimo Granberg. Se ja Kun kaiken antaa tuntuivat todella koko sydämestä laulettuna. Lauluteksteiksi tarinoita ovat kirjoittaneet mm. Lasten lorujakaan Helsingistä ei unohdeta. 20 TSILARI 3/2019. Musiikillisen tragikomedian päähenkilö on näyttelijä Nata Etelä-Pohjanmaalta, Kulttuurikierros kesään RISTO KOLANEN STADIN SYKE RISTO KOLANEN STADIN SYKE Milla Viljamaa (vas.), Anna E. Erityisen koskettava oli Katutyttö-valssi lähes sadan vuoden takaa lauluvihkosta. Pastori Yrjö Ikonen on itse musiikkimiehiä ja esiintyi kitaran säestyksellä
Vainio) soivat kauniisti. isänsä Lasse Lintalan lauluista. Anarkistimarttojen neulekerhoon kaikki olivat tervetulleita. Näyttämömusiikki koostuu musiikkikappaleista mm. Kirppis ja ruokakojut toimivat Ravintolapäivän periaatteella. Natan mummo Raakel on ollut saarnaaja. puukkojunkkarit Isontalon Antti ja Rannanjärvi , eteläpohjalainen kansanmusiikki ja vahvat uskonnolliset vaikutteet. Kallio Kukkii on osa Euroopan kulttuuriympäristövuoden 2019 ohjelmaa. Toisin kuin Sambakarnevaaleilla, nimikylttejä ei valitettavasti ole ryhmille tunnistamista varten. Hyvän mielen kaupunkipiknik Kallio Kukkii –tapahtumansateenvarjon alle oli koottu taas noin 200 kulttuuritapahtumaa. Kuva: Raimo Granberg. Paraati tuo aina iloisen mielen ja värin kevään vaihtumisesta lämpimään kesään. Milja säväyttää jo avauksellaan: – tää menee autonkorjauslinjan dropouteille / elämänkoululaisille, ehdot saaneille ja luokilleen jääneille / niille joille ei oo omistettu kalenterista yhtäkään päivää / ja tää menee niille jotka valmistuu mut eivät valkolakkiin / joille kukaan ei tee historialehden vuositilausta, tuo lupaavan pulleaa kirjekuorta… Kannattaa laittaa nimi mieleen. Toivo elää. Lapsille oli Pomppulinna ja Sirkus Magentan sirkustyöpaja. Iltapäivän ihan huippua oli Veera Milja, joka esitti juuri hienolla Valmistumisrunollaan takarivin huppariluusereille, joiden äidit sammuvat illalla kotitalon etupihan lemmikkipenkkiin, isät eivät pysty siihenkään; heille, joilta jää stipendit ja hymypoikapatsaat saamatta ja joiden hiuksia kukaan ei pidä kun ne aamuyöllä polvistuu asemalaiturille ja oksentaa. Sunnuntaina esiintyi kantaaottava turkkilainen Gaye Su Akyol sekä Timo Lassy ja Ricky-Tick Big Band Brass. Legrand, san. Avaramielinen hyvän mielen festari sopii kaikenikäisille ja kaikenlaisille Kallion kukkasille ja siellä muutoin vain viihtyville. Esityksen väliajan jälkeen Natan olemus muuttuu luonnolliseksi ja peruukista on luovuttu. Marja-Leena Mäkelä) ja elokuvasävel Samanlainen onni (M. Keskustelujen, telttojen ohella musiikki on isossa osassa. Kallio kukkii päättyy aina iloiseen marssiin ja piknikjuhlaan Dallapépuistossa ja Harjun talolla. . Veera Milja on uusi raikas runontekijä, joka myös lausuu omat runonsa elävästi Kallio kukkii viikon runotapahtumassa Kalliolan Cafe Damascuksessa. Se täytti 25 vuotta. Ilo näkyy sambaryhmästä, jota ei valitettavasti ole nimetty kyltillä. Vauhtia ja valhetta on aluksi, itsensä pettämistä ja sairauden peittämistä. Lintala, san. Sinne sai tulla jakamaan runoja, lauluja, tarinoita, itkuja ja nauruja. J. Piknik keräsi Dallapén puistoon kahdeksi päiväksi musaa, työpajoja, katuparaatin, kirppiksen, ruokakojuja. Lavalla olivat mm. Tunnelmaa luo yli 20 000 kävijää 10 päivän aikana. Erämajan esikoisromaani Imuri ilmestyi huhtikuun lopulla; edellinen teos, runokokoelma Ehkä liioittelen vähän ilmestyi vuonna 2016 ja voitti Tanssiva karhu -palkinnon. Katuparaati lähti Sörnäisten metroaukiolta sambakoulu Império do Papagaion johdolla. Tosiasiat puhuvat ja samalla häpeä muuntuu paranemisprosessiksi hoitolaitoksessa, jossa Nata löytää Raakel-mummon tapaan tavan olla ihmisten kanssa ja puhua heille. A ja M Bergman, san. Tukena lavalla ovat ohjaaja Tero Heinimäki mm. Kuva: OutiIlluusia Parviainen. Itse viihdyin thaimaalaisten kansantanssien ja marokkolaisen lauluyhtyeen Asmaa Hamzaoui & Bnat Timbouktou parissa. Siellä ovat vaikuttaneet kansan historiaan mm. Runoa autonkorjauslinjan pudokkaille Open mic -tapahtumassa Kalliolan setlementtitalon kansainvälisessä Cafe Damaskuksessa kokosi runon lausumisen ja kuuntelemisen ystäviä. tapahtumavuottaan Rautatientorilla ja Kaisaniemen puistossa Pääteema ilmastonmuutos näkyi vahvasti kymmenissä yhteiskunnallisissa keskusteluissa ja itse tapahtuman puitteissa. Harjun nuorisotalon takapihan vieressä, puistolavalla oli esiintymislava useille bändeille ja solisteille. Selviytymistarinan lopusta pari laulua on mainittava: Jos sinä ihmistä rakastat (säv. Runoriehun muista esiintyjistä mieleen jäi Tiina Tikkasen äitiaiheinen hieno runo, Tuula Kauhasen hauskuuttelu ikääntyvän naisen näkökulmasta sekä Kallion runoklubi Toverin Kari Kanto. Se kiersi Sörkan ja Harjun ympäristön kadut nuorisotalolle. Maailma kylässä laajenee aikuiseksi Maailma kylässä –festivaali juhli 20. käsikirjoituksesta ja pääosasta vastaava Natalil Lintala. Rankkasade lakkasi juuri kun festivaalin päätähti, funkia ja tummaa soulia perinteiseen brasilialaiseen popmusiikkiin sekoittava ja vahvassa kansainvälisessä nosteessa oleva Liniker e os Caramelows, alkoi soittaa. TSILARI 3/2019 21. L. taksikuskina ja Mari Kätkä harmonikan soittajana ja ystävänä. Helsingin työväenopiston Kirjoita & esitä -kurssin opiskelijat, runoilija Anja Erämaja ja yllätysvieraita. Kuten usein hyvin henkilökohtaisissa tarinoissa, Lintala näyttelee kuin värisevä haavan lehti ja laulaa suloisesti. Savanni-lavalla kuultiin festivaalin alkajaisiksi tapahtuman 20-vuotisjuhlakonsertti, jossa Paleface & Matre (USA), Tuure Kilpeläinen, Anne-Mari Kähärä, Seksikäs-Suklaa, VG+, Yeaboyah sekä sekakuoro Koiton Laulu nousivat afrobeatia, jazzia ja funkia sekoittavan Helsinki-Cotonou Ensemblen solisteiksi Savanni-lavalla
Ne sjungas siin Allin Matin fönarin alla iha täböillä ”Jos kaikki Suomen järvet viinaksi muuttuisi” ja symffas Mattii iha dorkaks. Kaartinen o skrivannu väikkärin siitä mite friidut skramlas 120 000 nimen adressin kieltolakii vastaan. No, ei kieltolaki vissiin tännepäin suuntautuvaa turismii varsinaisesti lisänny. Kaartinen snakkaa et Suomi halus kieltolailla hiukka leuhuttaa muulle maailmalle miten korkee moraali ja spartalainen meininki tääl Pohjolas oli vallalla. MIKKO SEPPÄLÄ EKS MINNAA K u spitta-aika alko 1.6.1919, oli viikonloppu ja jengi dokas ku, no, niinku viimestä päivää. Jobbareitten touhu oli aika avointa. Ja eloisa puheen pulputus kuulu myös yleisön puolelt, täst aiheesta ku riitti iha jokaisel froogui ja omii mielipiteit. Sit alkoi kolmentoista vuoden kuiva kausi. Friidut torppas kieltolain Ekaks bamlas Aija Kaartinen kieltolaist. 22 TSILARI 3/2019. Jos sä olit stidis sä olit rikkonu lakii ja bamarit draisas sut putkaan. Keskiyöl raflat meni boseen ja satapäinen jengi tuli flänäs Espan pudeen purkaa mieltään. Ja oli niil jonkinlaiset kiellot samaan aikaan myös muis Pohjoismais ja Jenkeis. Mut jengi kelas et spitta oli varsinki duunarifaijoille karsee juttu mist piti päästä äkkii eroon. Ne riehu siin jotai pari tuntii kunnes niitte knuburat oli klaarei. Lopult joulukuus 1931 järkättiin neuvooantava kansanäänestys siit, mitä kieltolain suhteen olis fiksuinta duunaa. Sillon levannu Ernst Lampén veikkas et spittatrokareit olis ollu jotai parikyt tuhatta. Eduskunta hyväksy lain 1907 yksimielisesti, vaik ei Härmäs ees dokattu sillon. Toine oli siihe korjannu et ei, kyl niit on seittemän. No jos niit on seittemän, bamlas se eka, nii se seittemäs on sit salakauppias. Lampén oli kuullu ku yks kaveri oli valittanu mite niitte byggas budjas kuus trokarii. Se mainitsi ainaski Spitta-ajasta sata vuotta Hakasalmen huvilan Suruton kaupunki -näyttelys minnattiin 1.6.2019 kieltolakii, jonka voimaantulost tuli kuluneeks sata vuot. Paha kyl Stadin putkat ei piisannu, kännikaloi oli nii vilt et jeppiksen dörtsit ei menny boseen. Sit joku kekkas, et kieltolain faija, kansanedustaja Matti Helenius budjas siinä lähel Yrjönkartsan mutkas ja lössi dallas sinne. Tippakaupan trokarit Tokaks bamlaks Kirsi Rasinaho Stadin tippakaupoista. Äänestysprossa oli 44, ja tulos oli selvä: 71 % härmäläisistä vastusti lakii. Stadilaisist 82 % halus stikkaa lain huitsin nevadaan. Paikal bamlaamas oli kolme stärää friidua. Alkot öpnattiin sit kuuluisan lähtölaskennan päätteeks 5.4.32 klo 10. No ei ihan. Kesti kakstoista vuotta ennenku laki tuli voimaan. Ku jebarit tuli mestoille, tää porukka vaa traisas jebarit takas piiriin. Kaikkei eniten lakii vihattii saaristos, mis trokarit uitti spittalastei ja jebarit jaagas niitä. Spitta-aikaan meil oli iha gangsterimalliin liigoi ku oli deelannu Stadin reviireihin
Alkon museon kokoelmista. Ja Sakilaiset tulee sinne Taiteiden yönä 15.8. Sit borkan päälle spittaa kunnes hugge rupes taas näkyy. Eki Mattssonin jälkeenjääneen reseptin mukaa kunnon plöröö duunattii sillee et stikattii kupin botnelle hugge, siihe borkkaa nii vilt ettei hugge enää näkyny. Vasemmal handun ympäri kierrettävä taskumatti, edes Suomen Kuvalehden vuosikerta, mikä sammutti muutaki janoo ku tiedonjakoo. Aija Kaartinen ja Kirsi Rasinaho Aurora Karamzinin kuvan alla. Trokarit heitti lestii ympäri Stadii eikä handelii saatu millää kuriin. Mäkin olin messissä ja sjungasin väliin muutamii sen ajan hittistygei niinku Tatu Pekkarisen pontikankeittäjän biisin ja Pallen Sörkän ruusun. Vikaks me bamlattiin siitä mite spitta-ajan muisto eli aika pitkään, niinku esimerkiks kuuskytluvul radion Kankkulan kaivolla -ohjelman Tippavaaran isännäs ja Junnu Vainion nostalgises biisis Vanha salakuljettaja Laitinen. . skulaan kakskytluvun joro musaa. Foto: Jallu K. Stikkaa kalenteriis! Jengil riitti idiksii, ku piti saada brenkkuu jemmaan. Slurkit ei päässy ratsaamaa niitten bileit. Sörkän puoles oli Vaasis 14 eli Pirunkirkko jost sanottii et siin ei ollut sellast dörtsii jonka takaa ne ei ois blisannu spittaa. Maaritil oli omakohtasii muistoi sen kummisedäst Uuno Klamista ku skulas jangsterina pianoo mykkäleffoissa. Pirtuhamnei oli Stadin lähimestat pullollaan, niinku Laru, Ärtta, Degerö eli Laajis ja muut. TSILARI 3/2019 23. Hämiksel oli Kankkunen, Linjoil Piikki ja Ympyrätalon hörneil kans joku mörskä. Se bamlas siitä, miten spitta-aika näky kulttuuris ja populaarimusas. Varttilitran plunttaa sanottii myös varpuseks raittiusseurojen laulukniigan mukaan, ku kaikkiha tsennaa et spitta saa sut sjungaamaan. Snadii plunttaa sanottiin taskumatiks raittiusliikkeen dirika Matti Heleniuksen mukaan. Spitta-ajan totuuksii Spitta-aika loi omaa vokabulaarii. Stadin Friidu messissä Sit lopuks lavalle saatiin Stadin Friidu Maarit Niiniluoto. Rasinaho snakkas semmosenki stoori mis joku froogas: ”Kui buli jäbän uus skiglari o?” Ja toine vastas: ”Kyl sinne jemmaa jotai 50 litraa.” Skiglausjengeis ja privaattiklubeis ei tarvinnu nii maindaa spittakiellost. Eiku hugge veks ja dokattiin plörö. Esmes teekkareiden Poli Lönkal ja Tulenkantajien klubi Mikonkadul oli kosteenlaisii lotrausmestoi. Se on auki koko kesiksen. Se spitta oli aika stydii ja tärkeeks tuli toi blandaaminen eli klappaamine niinku siihe aikaan skiiattiin. Fastin ja Nymanin broidikset. Foto: Mikko Seppälä. Koski. Hei muuten! Jos sä et o viel kerenny tsiigaan Suruton kaupunki näyttelyy, nii sä ehit kyl viel
Aarni Krohn on lainannut buksiinsa Tsaarin Helsinki Anders Ramsayn herkullisen kuvauksen ”Kukkuvan kellon” illasta: STADIN MESTAT KAI WESTMAN Tuutinkeja, munatoteja ja kabaree-esityksiä 1800-luvun huvielämää Kansallisteatterin edessä Rautatientorilla olevan Wäinö Aaltosen veistämän Aleksis Kiven knubbi on snadisti vasemmalle kallellaan, ikään kuin kansalliskirjailijamme tsiigaisi kaihoisasti Mikonkadun raflojen suuntaan. 21:ssä bygataan Fenniaa, 1898. Alku oli ulkoisesti varsin vaatimaton. S uuriruhtinas Mikaelilta nimensä saaneella gartsalla olikin jo 1860-luvulta alkaen hotlaja raflatarjontaa. Snadeissa pöydissä suihkukaivon äärellä sittaili limukuteissa stadin fiiniä jengiä – muita parempana itseään pitäviä. Vaikka mestan status putos vain kymmenessä vuodessa, sillä oli merkittävä sija Stadin huvielämässä; siellä nimittäin alotti vuonna 1871 ensimmäinen varietee eli näyttämö, jolla esitettiin hilpeitä laulu-, tanssi-, ilveilyja kabaree esityksiä. Eräässä turistikniigassa vuodelta 1889 kerrotaan, et Hotel de Post edusti toista luokkaa, siinä oli 11 huonetta joista bungattiin 1.50-2 mk. Idiksen tähän oli saanu paikan omistaja Herra Blomquist, punaposkiseksi ja hyväntahtoiseksi kuvattu gubbe, joka näin koetti saada ikävästi tyhjentyneeseen raflaansa uutta jengiä. 24 TSILARI 3/2019. Foto: Helsingin kaupunginmuseo. Ensimmäinen mesta, Hotel de Post, lempinimeltään ”Kukkuva Kello”, oli snadi puutalo Mikonkatu 17. Hotlaa ja kestikievaria ei turhaan reklamoitu ensimmäisen luokan mestana. ”Soma puutarha, jossa kaikkina kesäiltoina esitetään soitantoa” lisäs kuitenkin raflan houkuttelevuutta. Mikongartsa 15, 17 ja 19. Eka varietee ”Kukkuva Kello” menetti kuitenkin vähitellen sekä arvoaan hotlana ja mainekin kärsi
He purkivat sohvalle sisuaan. Ensi-ilta oli 1913 Viipurissa. Ilmiselvä tarkotus oli osottaa, et Grand Hotel Fennia noudatti Grandhotlien linjaa ja tasoa myös Suomessa. Tarjoilu supistui väkeviin, valmiiksi sekoitettuihin tuutinkeihin ja munatoteihin, jotka olivatkin ravintolan kuuluisaksi tulleita erikoisuuksia. ”Blomquist pestasi Tanskasta kolme niin kutsuttua laulajatarta, jotka tosin jo olivat hieman elähtäneitä ja ränsistyneitä, mutta kyllin hyviä hänen vähään tyytyville asiakkailleen. Hotlassa oli 1930-luvulle saakka fiini, herrasväen suosima lasikatollinen talvipuutarha ja suihkulähde. Viiskerroksisen pytingin yläfriisissä lueteltiin bulien stadien nimiä; Paris, Petersburg, London, Berlin, Stockholm, Madrid. Filmausta haittas suuliksen siirtyminen päivän mittaan, katsin ahtaat tilat sekä blosis, joka ajoittain heilutti lavasteita ja täytti näyttämön hotlan korsteenista tupruavalla röökillä. Kun joulukuussa 1899 Mikonkatu 17 bygattuun buliin kivitaloon avattiin uusi huippumesta, Grand Hotel Fennia, gartsalla alko uus suuruuden aika. Aarni Krohn: Tsaarin Helsinki. Foto: Eric Sundström, Helsingin kaupunginmuseo. Fennia-niminen, erityisesti landejen suosima rafla sinnitteli vielä 1980-luvulle ja sen jälkeen talossa oli lyhyen aikaa varsin suosittu Café Metropol. Mikongartsan uus suuruuden aika Hotel de Postin paikalla toimi 1890luvulla snadin aikaa Westinin hotla. . Leffaa hotlan katsilla Mainetta lisäs, kun Fennian katsilla filmattiin 1911 eka suomalainen leffa Sylvi, ”murhenäytelmä kolmessa osassa”. Kolmella laulajattarella oli yllään tavalliset pitkät leningit, jotka olivat muiden käyttämiä hiukan pyntätympiä ja paljon avokaulaisempia. Fennian raflan sali 1910-luvulla. Tämä tulee dorkaks ja stikataan boseen. Jos snadin hopealantin tai kokonaisen hugen sijaan joku äveriäs, laulun hullaannuttama fabu stikkas viitosen setelin niin palkkioks sai kädenpuristuksen, olipa hänellä oikeus suorastaan kietaista handunsa sutturan vyötärölle sulottaren siitä närkästymättä. Esirippu nous peräti 33 kertaa, minkä jälkeen suosittua filkkaa esitettiin Helsingissä, Turussa ja muissakin kaupungeissa. Lähteinä käytetty mm. Useimmat päättyivät kertosäkeeseen, johon yleisön odotettiin yhtyvän, ja kyllä se yhtyikin. Siitä kiinni joutui Fennian hotelli, kun säilytettiin sohvassa potelli, Eikä käsketty poliisia istumaan. Kun aviomies ei suostu avioeroon Sylvi myrkyttää gubben. Miks näin hankala mesta valkattiin leffan tekoon jää arvausten varaan. Kyllä Helsingissä jano sammuu: Ei Helsingissä janoon kuol´, Sillä juomaa tääll´ saa joka puol´, Jos kysyt vaikk´ harvasta talosta, Kun puhe on juomasta jalosta. Viktor rupee skagaan rikollista tekoa ja hylkää Sylvin. Uusbarokkia edustavan haussin mahtavuutta korostettiin myös duunaamalla yläfasadiin Suomen vaakuna. Tällä oli kalpeat ja surumieliset kasvot ja neitosten laulaessa hän rämpytti loppuun hakatulla pianolla jotain säestykseksi tarkoitettua. TSILARI 3/2019 25. Tosi masentava stoori. Teuvo Puron ohjaama mykkäfilkka pohjautu Minna Canthin samannimiseen näytelmään vuodelta 1883. Fennia tuli kuuluisaks lukuisista fiinimmän jengin bailuista kuten Ida Aalbergin 40-vuotistaiteilijafiestasta ja Akseli Gallen-Kallelan synttäreistä. Mikonkadulla on nykyisin monia rafloja ja vuonna 2004 huvikadun maine vaan kasvo, kun jengiltä fyrkkaa Hotelli Presidentissä nyhtäny Casino Helsinki flyttas Mikonkatu 19. Ekan leffamme luultiin jo kadonneen, kunnes sattumalta 1933 yhdestä Stadin romiksesta löyty 345 metriä pitkä nega. Idyllistä itsenäisyyteen (1967, Tammi), Kaija Olli ja ja Kirsti Toppari: Puhvelista punatulkkuun. Fennia on jääny elämään myös kieltolain aikaisest (1919-1932) laulusta. Helsingin vanhoja kortteleita (1975, Helsingin Sanomat). Fennian vikat vuodet Vuonna 1918 haussissa toimi hetken aikaa krigulasaretti. Pienellä korokkeella salin perällä istuivat sitten nuo kolme sulotarta ja yksi herra, heidän impressaarionsa. Tämä on kuitenkin retkussa Viktoriin, stailiin stuiduuun. Noin 48 minsan mittanen leffa olikin todellinen murhenäytelmä, jossa jo kalkkis asessori vokottelee holhottinsa, orpogimma Sylvin vaimokseen. Lopullisesti hotla katos 1940-luvulla, kun se rempattiin liiketiloiks. Saliin mahtui noin neljäkymmentä tai korkeintaan viisikymmentä vierasta, ja ilmanvaihdon puutteessa se oli pian täynnä viinanhöyryjä ja paksua tupakansavua, jonka seassa diivat silloin tällöin vilahtivat hetkeksi näkyviin. Ohjelmisto koostui kehnoimmista tanskalaisista renkutuksista. Koko sali kaikui, kun paikan kantavieraat avasivat suunsa ja täyttä kurkkua mylvien lauloivat mukana.” Kolmen laulunumeron jälkeen donna rundas salissa silvertalriikki handussa frogaamassa hynettä
Ne on stikattu takas ja loput oon rontannu metskuun. Viel me hitataan se vispilä, ku mun mielest ei oo mikään vispilä. Ku mä olin snadi ja kesikset landella, Lempi-täti duunas vispilät kuorituist koivunvarvuist. Kevään eka fisustusreissu on ollu yleensä yhtä festii, joskus kyl jotain muutaki. RAIJA TERVOMAA SÖRKAN FRIIDUN STOOREJA VERKKOVISPILÄ P akko kaveeraa taas kerran meiän fisustusjuttuja. Stadissa lähettiin vispilää jaagaan. 26 TSILARI 3/2019. . Sit pantiin verkot buliin vodasaaviin likoomaan ja flinda mäntysuopaa messiin. Tsiigailtiin netistä, onks semmonen härpäke oikeesti olemassa. Mut ku ei ennekää oo upottu, ei kai me nytkää. Niit on slumpattu tortsilt ja fisuhandeleist, saatu lahjoiks ja duunattu ite. Mut eteenpäin, sano mummo snöges. Stannattiin gamlaan, tuttuun mestaan, ankkuri botneen ja mä rupesin hissun kissun rutsaan, ku ite fisustaja laski pyydystä vodaan. Pari syvää verkkoo saaviin ja menoks. Lähistöl on fisustuslafka, siel vois olla. Tuli seuraava aamu ja hitonmoinen hiivari. Ei fisun fisuu, mut verkot sen sijaan niin skeidaset, et joka silmäs oli törkyy. Nykysin kans semmost roskafisuu, lätysköit, ku ei vissiin kelpaa ees merimetsoille. TOUKOKUUN ALUSSA mentiin möksälle ja tarkotus oli nappaa tän vuoden ekat fisut. Jossain vaihees fisustaja muisti, et se oli kuullu, et verkkovispiläl voi putsaa skeidasii verkkoi. Funtsattiin, hirvataanks me sil snadil kiululla skönelle ollenkaan. Tänään tilanne on se, et verkot likoo landella suopavodas. Vaik ei noi nykyajan vatkaimetkaa mitään vispilöit oo. Mä funtsin, et eihän tommonen mikään vispilä voi olla. Vispilä löyty, mut ei ollu heillä varastos. Me on ton äijän kans, ku meil budjaa, harrastettu verkkofisustamist jo muutaman kymmenen vuotta ja mökin vajas on verkkoi vaik muille dilkkaaa. Tarttee sanoo, et se on siin duunis kyl aika haka. Hitattiin muutamast nettilafkast. Kaikki ku ei aina mee niinku Strömsössä. Käytiin Tokmannit, Puuilot ja Honkkarit, mentiin Motonettiin, mis myyjä auliisti tsiigaili niitten kataloogii. Pelastusrotsit päälle ja mulle kumibyysat ja saappaat klabbeihin. Bestat onki ollu aina ne, ku fisustaja on ite paulottanu. Äijä rutsas venettä vasta-aallokkoon ja mä kiskoin pyydyksii ylös. Mä hissaan yleensä verkot ylös sukkana ja niin tapahtu nytki. Tänkeväinen tuppas oleen sitä muuta, lopulta ei snaijannu, et tartteeks griinaa vai spiidaa. Ja jos ei hitata, duunataan ite. Kummasti ne on sielt paris päiväs hävinny, ketuille ja supeille kelpaa. HIMARANTSUS PANTIIN knubbit yhteen ja funtsattiin, mitä niitten pyydysten kans duunattas. Vantskun myymäläst vois löytyy ja hekin vois varmaan tilaa. Ei tolla voi taikinaa tai puuroo vispaa. Ekaks ravisteltiin niin, et kummanki kuteet oli mönjäs. Oli melkeen pläkä, ei tarttenu skagaa lähtee snadilla kipolla, ku bulimpi botski oli viel pressun alla rantsussa. Buidu vaan oli joka päivä boses. Homma hoitu niinku ammattilaisilt, ei muuta ku takas. Sillä se lauantaina bastun jälkeen vispas melakkapuuroo (melakkapuuro eli Inkoon puuro on Uudenmaan perinnesafka). Ois pitäny minnaa edellisist vuosist, mimmosii matalat skönen lahdet keväisin on. Funtsattiin, hirvataanks me sil snadil kiululla skönelle ollenkaan. Se muistutti tennisstagaa ilman verkkoo. Snadin matkan pääs meiän mestast on sopivan kokonen selkä, mist aina on tullu aika kivasti abboraa, jeddaa ja kuhaaki
Saataskohan fyrkkaa, jos järkättäis keräys niinku Notre Damelle. Bygga on suojeltu asemakaavalla. Nyt Elmul on taas sama tilanne edes, ku Nosturi meinataan purkaa ens vuonna. Alueel on viel kaks gamlaa kaasukelloo. Siihen voi saada vinkin maistraatist ja netistki hittaa numeron, mihin voi skulaa. Suvilahti Sörkan rantsus Suvilahdes on kans meno muuttunu. Helsingin kaupunginmuseo. Mut kuinka moni on menny jiftikseen gamlas brenkkutehtaas. Stadiin tarvitaa nyyii kämppii ja tää on tsiigattu niille sopivaks mestaks. Oikeustalo Monikaan ei tsennaa, ett jiftikseen voi mennä kans Salmisaaren oikeustalos, joka on Larun sillan kupees. Elmun piti saada nyya mesta konepajahallista, joka oli kaavas merkattu suojeltavaks. Duunitilaa vuokraa fotostudiot, kuvataiteilijat, skrivaajat ja monet lafkat. Kerroksist löytyy snadi huone, mis on punanen matto ja snygi taulu seinällä, juhlaseremoniaa ei sentään vedetä missään oikeussalis. Siin on snadisti erilaist fiilistä, ku dörtsillä on kunnon turvatarkastus, ja aulas pyörii erilaist hiipparii. Mut ku telakan itäinen osa jäi pois käytöstä, sinne funtsattiin vuonna 1999 konserttija tapahtumamesta, jota vetää Elmu ry. M onet friidut varsinki unelmoi tsyrkkahäistä. Nosturi Nosturi ei ollu tehdas, mut telakan varasto. Alko käyttii byggaa 2000-luvun alkuun saakka. . Gamla brenkkutehdas, nyk. Ne oliki just jääny ilman oma mestaa, ku niitten edellinen eli Lepakko purettiin. Mut ehtii se muun duuninsa välis froogaa ne perinteiset tahotsä ja tahotsä ja pluggaa snadin, valmiiks skrivatun tekstin. Monet muut Stadin buleist tehtaist onki shingrannu veks. Se bygattiin Hietsun telakan reunaan vuonna. Suvilahdes on kaikkee kulttuuriin liittyvää. Samast syyst ei onnistu flyttaaminen Suvilahden kaasukelloihinkaan. Sulhanen venaa, ett dumarin puhelu loppuis. Siel mis oli ennen Stadin eka voimalaitos, höyryturbiinivoimalaitos ja kaasuntuotantolaitos, voi nyt järkkää bulei festareita. Museovirasto valvo, ku byggaa alettiin saneeraaa vuonna 2004 oikeustaloo varten. Sivurakennukses on Helsingin hovioikeus. VIRVE KUUTAR STADIN KLIFFAT MESTAT Gamlat tehtaat Viime Tsilaris Tiina skrivas Meirasta, ku duunaa tsufee Sturalla. Urut skulaa ja morsian dallaa faijansa kans kohti alttarii, mis kundi snärkkinä venaa. Siel on Helsingin käräjäoikeus, Helsingin kihlakunnan syyttäjänvirasto sekä Helsingin oikeusaputoimisto. Niihin on funtsattu erilaist toimintaa: museoit, konserttimestoi, rafloi. Foto: Constantin Grünberg, 1967. Oikeustalo, Salmisaarenranta 7. Entisest energiantuotantoalueest on tullu kulttuurimesta. Siel toimii kans kulttuurikeskus Oranssi, esitystaiteen keskus Eskus, Viro-keskus Eesti Maja, sirkusskole ja Cirko Uuden sirkuksen keskus. Bygga on arkkitehti Väinö Vähäkallion duunii. Tai jos ollaan tarkkoi, ni veks on lähteny niist tuotanto, byggat on jääny. Mut tää idis kaatu, ku se ois bungannu liikaa. Duuni vaatii fyrkkaa. Oikeustaloks bygga muuttu vast 2000-luvulla. Ja sit ne saa toisensa ja elää glaiduina elämänsä loppuun asti. Mut pyöreit, korkeit byggii ei oo niin iisii duunaa uuteen tarkotukseen, kaikki sisätilatki pitää puhdistaa. Alun perin se bygattiin brenkkutehtaaks, Alkon pääkonttoriks ja varastoks 1937–1940. Sitä laajennettiin vuonna 1956. Mut ne, ku ei kuulu tsyrkkaan, varaa mestan maistraatist. Duunin funtsas Arkkitehtitoimisto Tuomo Siitonen Oy, ja se sai prenikan vuoden betonirakenteena arkkitehtuurija rakennesuunnittelustaan. Stadil ois idiksenä kunnostaa ne, ett niihinki saatais jotain toimintaa. Dumari on päivystävä dumari. TSILARI 3/2019 27. Seinäs on Gunnar Finnen viisiosainen reliefi ”Elämän nektaria”. Sille saattaa joku skulaa just ennen ku pitäs alottaa
Eihän siinä ikärajan valvonnassa nyt niin ihmeellistä kontrollia ollut, mutta miten saada himasta lupa mopon ostoon. Mutta silloin jotenkin ajateltiin hirveän paljon kuvan laatua. Eli ensimmäistä ei heti suoraan ostettu, mutta kait lähes jokainen koekatselija lopulta kaupan teki. Telkkarin sai kotiinsa koekatseltavaksi ja vasta muutaman päivän koekatselun jälkeen piti päättää, ostaako sen. Telkkarin osto himaan Mielenkiintoista oli tuohon aikaan myös kodinkoneliikkeiden hyvä markkinointikikka laittaa koko illaksi näyteikkunaansa telkkari päälle. Osamaksullahan se ostettiin, kuukausimaksuerän suuruus eli pienuus oli ratkaisevaa. Meillä siihen tutustuttiin jo Manskulla. Mutta pikkuhiljaa alkoi varmasti ottaa päähän se, että joka ikinen ilta soitettiin heidän ovikelloaan ja kirkkain lapsensilmin kysyttiin; ”saako Teille tulla telkkaria katsomaan”. Ääntä ei kuulunut, mutta silti joka ilta sankka joukko seisoi kylmässä ulkona ja tuijotti pikkuista mustavalkoista telkkaria kuin ihmettä. Jo vuosia ennen 15 vuoden ratkaisevaa ikää havaitsin sen karmean tosiasian, että olin syntynyt syyskuussa, kun kaikki muut kaverini alkuvuonna. Aluksi aika paljon dubbaamista kokeiltiinkin, mutta sitten joku viisas päätti toisin ja onneksi tekstitys voitti tämän kisan. Mopo, prätkät, autot Nämähän on ne tärkeimmät, gimmojen lisäksi, mikä meitä kundeja kiinnosti ja innosti. En tiedä oliko, mutta kauppiaat olivat keksineet oivan myyntikeinon. Ei muuta kuin edellisenä kesänä, siis Stoorin edelliset osat on julkastu Tsilareis 6/2018 ja 1–2/2019. Joku loppuunajettu Jawa ja CZ. Heistäkin se oli varmaan aluksi ihan hauskaa. Oliskohan tämä ollut joskus vuoden 1957-58 tienoilla. No loppuihan se sitten aikanaan, kun kehtasivat vihdoinkin sanoa, ettei se nyt vaan käy. Ja ainakin uskottiin, että eri merkkien välillä oli ihan kauhean suuret erot. Telkkarin alkuaikojen mielenkiintoinen, nyt jo unohdettu juttu, oli kiivas julkinen keskustelu ulkolaisten filmien dubbaamisesta vai olisiko parempi käyttää tekstitystä. Se tarkoitti sitä, että 1965 kesällä kavereillani olisi mopo ja laillinen ikä myös ajaa sitä. No niin nytkin. Taitaa olla vieläkin niin, että telkkarikauppa käy kiivaimmillaan aina olympialaisten alla. Ja tapaan myös kuului, että ainakin paria merkkiä kokeiltiin. Köyhä maa, valuuttasäännöstely, tiukat tuontirajoitukset ja ankara verotus, kaikki yhteensä, ei oikein moottorivehkeitä suosinut. Tarvittiin siis suunnitelma. Saksassa. Vedottiin siihen, etteivät vanhemmat ihmiset ehdi tai näe tekstejä lukea ja se muutenkin häiritsee itse kuvaan keskittymistä. 28 TSILARI 3/2019. Mopoa himoittiin jo vuosia, ennen kuin laillinen 15 vuoden ikä oli kasassa. K oko talon kakaralauma oli ensimmäisistä päivistä alkaen innokkaana pyrkimässä heille kylään ja sitten sitä ihmetystä tuijotettiin oikein isolla joukolla. Fyrkkaahan ei kannattanut ajatellakaan himasta, se oli hankittava itse. Ostaminen oli erilaista kuin nykyään. Toisin kuin monissa muissa maissa, mm. Naapurissa. VUOKRAKÄMPÄSTÄ OMAAN HIMAAN OSA 4 Telkkari, mopot, autot EKS MINNAA MATTI INHA Pakkohan se on käydä läpi myös telkkarin tulo. Ja ankeetahan se Suomessa oli. Kun Manskun talomme ensimmäinen telkkari tuli ilmeisen varakkaalle, jo iäkkäämmälle pariskunnalle, joilla ei ollut lapsia, niin siitähän se ilo alkoi. Mopoa himoittiin jo vuosia, ennen kuin laillinen 15 vuoden ikä oli kasassa. Olihan se niin iso juttu. Suosio oli taattu. Meille telkkarin hankinta tuli ajankohtaiseksi kesällä 1960 Rooman Olympialaisten innoittamana. Jotain kimppamonttuprätkän raatoja meillä tosin oli jo aikaisemmin, mutta ne oli vaan niin ritsoja, ettei niillä oikein mitään tehnyt. Yleinen mielipide näytti selvästi olevan dubbaamisen puolesta tekstitystä vastaan. Suosio oli suuri. Meillä koekatseltavana oli ensin Schaub Lorenz, sen jälkeen Fenno, johon sitten valinta osui, koska siinä oli niin erinomainen kuva
Nämä asiat yhdistämällä sovittiin, että etsitään sopiva autotalli jostain treenikämpäksi. Stoorin vika osa julkastaan seuraavas Tsilaris. . Hieno käytetty Vasama Sport löytyi jostain hevon kuusesta, Tapiolasta. Näin kimppa-autoksi hankittiin Moskvits Skandinavia. Onneksi juuri silloin täytin myös 15 ja asia ikään kuin hoitui itsestään. TSILARI 3/2019 29. En ollut aikonut jäädä tästä kelkasta pois ja onneksi meillä silloin oli myös toinen uusi harrastus eli rautalankabändi. Pantiin vanhin kavereista, jo vakiduunissa oleva Arska asialle, ja hän pokkana onnistui vuokraamaan meille Okelista, yhdestä uudesta talosta isohkon autotallin, josta sitten tuli meidän treenikämppämme ja mopotalli. Autonkin osalta otettiin pikkuisen ennakkoa, kun yksi kavereista oli snadisti vanhempi. Ruostunut konepelti ja katto maalattiin mattamustaksi, rekkarikilpi nostettiin keulalle ja pölykapselit tietysti poistettiin. Hieno käytetty Vasama Sport löytyi jostain hevon kuusesta, Tapiolasta. Foto: Matti Inhan kuvaarkisto. Lähettämällä uudet vakuutuskilvet ja laskun mulle himaan Vasiksen osoitteella. Pluggaa, miten kundit innostu rautalangasta. Ei muuta kuin mopoa ostamaan. Kauppahinta 250 markkaa taskussa ajoin dösalla Tapiolaan, ja sitt takas Vasamalla hirveessä rankkasateessa suoraan Okelin treenikämppäämme. Arskalla kun oli kortti, niin ei muuta kuin auton virittämiseen. Oli tosi tyylikäs. Ja mutsi postin silloin tietysti ensimmäisenä näki. Huuto oli hirveä, kun mutsi kysyi, onko sinulla tosiaan mopo. Ja bändihän tarvitsee treenikämpän. 13-vuotiaana väkisin jonnekin duuniin moporahoja tienaamaan ja sama juttu joululomalla. Fillarilähetti Arwidsonilla Lönkalla ja sisälähetti Telkossa Aleksin ja Mikonkadun kulmassa rahoitti mun mopohankkeeni. Ja samalla ratkeaa mun moponi säilytyspaikka. Olihan päivän selvää, että jos ostaisin mopon ja pitäisin sitä himassa, talon pihalla, jäisin hommasta aika nopeasti kiinni. Scrammari konepellille, levy soimaan ja menestys oli taattu. Kundien kimppaauto Mosse Skandinavia. Mopojen jälkeen iski tietysti prätkäkuume ja siitä taas alkoi autokortin odottelu, joka sitten avasi maailmaa jo Stadia laajemmallekin. Fyrkat oli siis kasassa, kun kaverit keväällä alkoi vanhempiensa luvan kanssa sköbaan itselleen käytettyjä mopoja. Sitten ei muuta kuin Arskan veivattava scrammari ja Bill Haleyn Rock Around a´Clock -levy mukaan ja Kaivariin. Voisko onnen tunne tästä enää koskaan olla suurempi! No syksyllä, hienon mopokesän jälkeen, vakuutusyhtiö, joista en ole sen jälkeen erityisesti piitannut, paljasti koko kuvion
Kello alkoi kalkattaa ja eri puolilla sijaitsevat himmelit alkovat täyttää räjähtänyttä osastoa vaahdolla. Litku oli ollut varastoituna VR:n säiliövaunussa, ja sen tuominen tehtaan raiteelle olisi ylityönä muka tullut liian kalliiksi. T akana oli kolmiviikkoinen korjausseisokki kaksitoistatuntisine työpäivineen ilman ainoatakaan vapaapäivää ja edessä neliviikkoinen kesäloma. Kun kerroin nähneeni pölyn läpi liekkeja, hän päätti vetää rapussa olevan vaahtosammutusjärjestelmän punaisesta hantaakista. Hommat olivat menneet hyvin. Olihan häiriötilanteessa yksintyöskentely käynnissä olevassa tehtaassa riskialtista puuhaa. Olin päättänyt ensimmäiseksi soittaa vaimolle. Sitten räjähti En kerinnyt edes kirota herrojen tyhmyyttä, kun räjähti. Minä olin puolestani varavaltuutettu ja me pelattiin ammattiyhdistyshommissa niin saumattomasti yhteen, että porukka vinoili meidän olevan kuin paita ja perse, ja ettemme edes kinanneet siitä, kuka on se perse, vaan hoidettiin sekin homma vuoron perään. Hänen työmaallaan oli radio pitkin päivää auki, ja hän hermostuisi muuten turhaan kuullessaan uutisista, että EKS MINNAA RUDOLPH LINDBLAD Kun tehdas räjähti Tämä tapahtui 70-luvulla, kun olin koneasentajana Hertsikassa sijaitsevassa Unileverin Öljynpuristamo-tehtaassa. Painelin palomuurissa olevasta ovesta esikäsittelyosaston alakertaan. Olin parastaikaa kiristämässä isoja muttereita yli metrin pituisella jakoavaimella, jota piruuttamme sanoimme veturimiehen nollaksi. Sitäkin olin turvallisuuteen vedoten vastustanut. Sitten kuului lasinhelinää ja ylhäältä leijuvan pölypilven läpi näkyi alemmalla tasolla lepattava punainen liekki. Porukka saattaa muuten hyväksyä vähennyksen pienellä liksankorotuksella, mietin kun sähköhitsauskipinä välähti pari tasoa alempana. Olispa meidänkin sopimuksessa merimiesten sopimusten mukaiset miehityspykälät. Kuivuneesta hiestä kovettuneet haalarit hankasivat selkääni, kun dallasin tehtaan pihan poikki kohti tämänpäiväistä kustannusmestaani uuttaamo-osastossa. Sekunnin murto-osassa tajusin kirkkaan liekin ja miten räjähdyspaine meni punteista sisään ja pullisti tuhannesaosasekunnin ajaksi olemukseni pyöreäksi ja valkeaksi kuin Michelin-ukko puhaltaessaan ulos haalareihin tarttuneen valkean pölyn. Luottamusmieshommat jäisivät Arskalle, joka oli paitsi varapääluottamusmies myös työsuojeluvaltuutettu. Ulkona vallitsi täysi sekasorto. 30 TSILARI 3/2019. Työsuojelupiiristä ei ollut apua, ja herrat vetosivat työsopimuslain seitsemänteentoista pykälään, jonka mukaan työnantaja johtaa ja jakaa työt, ja ottaa ja erottaa työntekijät. Tömistelin rappuja alas katsomaan miten hitsaajan kävi. Tässäkin olimme heikoilla. Olimme Arskan kanssa panneet räjähdysriskiin vedoten hanttiin. Tämä olisi minun viimeinen hommani ennen kuin lomalta tulevat tuotantomiehet viikonloppuna ajaisivat tehtaan ylös. Haalarit pehmiäisi kohta uudesta hiestä, sillä siilojen takaa nouseva suulkreeni lupasi helteen jatkuvan. Kaikki minun huoltamani koneet olivat koeajoissa toimineet, ja ainoa korjattava oli uuttamon merivesilauhduttimen päädyssä, josta koeponnistuksessa tiivisteen välistä vähän hikoili. Neljäkymmentätuhatta litraa heksaaniakin, joka on bensansukuinen hiilivety, oli otettu maastotankkiin, vaikka kunnossapitotyöt oli vielä kesken. Kiireessä lomalle Itse painelin porukan läpi kohti huoltorakennuksessa sijaitsevaa luottamusmieskoppia. Häntä ei näkynyt, ja huhuiluihini ”onko täällä ketään” ei tullut vastausta. Talon herroilla taisi olla menossa jonkinlainen ryhtiliike ja näytön tarve. Toinen ongelma oli yhden miehen poistaminen uuttamon kolmimiehisestä vuorosta. Mielestämme turvallisuus edellyttäisi yhtä miestä valvomossa ja kahta kentällä. Arskalle jäisi melko pirullinen tehtävä. Pihan täytti lasinpalat ja kauempana porukka katseli huuli pyöreänä osaston mustina häämöttäviä ikkuna-aukkoja, joista leijaili valkoista vaahtoa. Sinne tuli yläkerrasta myös vuoropomo Lasse, joka kyseli, mitä oli tapahtunut. Arskan kanssa kimpassa Kesisrahojen lisäksi olisi pankissa melkoinen tili, ja olin oikeastaan ihan tyytyväinen olemiseeni
Minun onnekseni heksaanitankin katto oli niin ohutta peltiä, että se aukesi kuin kukka ennen kuin räjähdyspaine nousi kovemmaksi, muuten olisi hengenmeno ollut lähellä. Soitin vaimolle, kerroin koppiin tulleelle Arskalle tilanteesta, kävin saunassa, leimasin korttini ja läksin lomalle. Hänen hätäiseen kysymykseensä, mitä oli tapahtunut, karjuin vihoissani: Tehdas räjähti perkele! Äläkä mene mihinkään, vaan kuuntele! Sinä tiedät, että minä kirjoittelen työväenlehtiin, ja jos vielä pidät kiinni siitä miehistön vähennyksestä, näet kohta lehdessä seuraavanlaisen otsikon: Pommi lepää Herttoniemessä, ja ingressinä: Sitä vartioi miehet, jotka asettavat tehokkuuden turvallisuuden edelle. Herttoniemessä oli räjähtänyt tehdas. Retkien hinnat ilmoitetaan myöhemmin.. Hänen hämmästyneeseen kysymykseensä, voisinko todella tehdä sellaista, karjaisin: Kuulit ehtoni, ja nyt se on sinusta kiinni! Hän jäi monttu auki tuijottamaan perääni kun jatkoin matkaa kohti luottamusmieskoppia. ISOSAARI su 4.8 klo 10-18 SANTAHAMINAN RAKENNUKSET + munkkikahvit su 8.9 klo 13-16 Molemmissa oppaana Jarmo Nieminen Ilmoittaudu ja froogaa lisää toimisto@stadinslangi.fi tai 045-186 7238 SYKSYN REDUJA En kerinnyt edes kirota herrojen tyhmyyttä, kun räjähti. Pihalla tuli vastaan tekninen johtaja, jonka kanssa olin neuvotellut siitä miehistövähennyksestä. Arska soitti perääni, ettei tarvitse kirjoittaa, ja että räjähdyksen syyksi selvisi tuotantoporukan lomallelähdön kiireessä tapahtunut unohdus. Heksaanin maastotankin venttiili oli jäänyt sulkematta ja varmemmaksi vakuudeksi tarkoitettu sokea laippa putken jatkosaumaan asentamatta. Se ylittäisi kyllä uutiskynnyksen porvarilehdissäkin. . Kun koeponnistuksen vesi oli laskettu pois, oli säiliöön syntynyt alipaine imenyt sinne räjähdysherkän kaasuseoksen
Eräs sellainen on mulla yks skolesafka krigun jälkeen kansiksessa. Yks maikka oli kai sodassa saanut vamman klabbiinsa ja se käytti koukkupäistä tsebaa. EKS MINNAA UKI VILJAKAINEN Siinä piti stondaa parijonossa ja turpa tukossa ennen kuin päästiin dallaan sisään. Se kun nappas mut jonosta ulos niskasta sillä tsebakoukulla, niin voin taata, että se tuntui, kun sen ikäisen skidin niska on just niin kuin kakspiippuinen haulikko. Maikka ja sen tseba Siinä Punavuoren skolessa oli ruokala tokassa kerroksessa ja sinne noustiin pideltä mäkeä ylös. . Muutenhan meistä jokainen olis viimeistään nelikymppisenä valmis tapaus Niuvanniemeen. Mä kävin Snellmannin (Punavuoren) skolee ja skolepäivään kuului myös safka. S it myös sellaset jokapäiväiset, mitään sanomattomat tapaukset unohtuvat, mutta jonkun, vain snadisti ältsin asian voi muistaa vielä jopa näin lähes kasikymppisenäkin. Foto: Hugo Sundström, Helsingin kaupunginmuseo. Putkimiehen spytti Ihmisen sknubura on bygattu siten, että kaikki ikävimmät sattumukset yleensä häippäsee ajan mittaan häiritsemästä mielenrauhaa. Ainoo ruoka, joka on jäänyt mieleeni, oli kai viralliselta nimeltään lihakeitto tai lihasoppa. Skidit skruudaa kansiksessa 1950. Siinä uiskenteli rasvaisessa liemessä muutama läskinen lihanpala, pari palasta porkkanaa tai jotain muuta juuresta ja vähän perunaa, mutta se mistä se skolekundien antaman nimen, ”Putkimiehen oksennus” sai, oli siihen lisätyt makaroonit. Voitteks kuvitella: Sellainen haalee, rasvainen liemi, joka tuntui jäävän kalvoksi kitalakeen, läskiset lihanpalat ja makarooninpätkät ja pakko oli syödä kaikki veks lautaselta. 32 TSILARI 3/2019. Mäkin satuin kerran siinä jonossa kuiskimaan jotain vieruskaverille, enkä hiffanut että tää maikka oli siin meidän takana. Eihän ne himasafkatkaan korttiaikana mitään gurmeeta olleet, mutta kyllä mutsin ihmekauha niistä ihan syötäviä teki, enkä vieläkään tiedä miltä se nälkä näyttää, kun en ole sitä koskaan nähnyt. Siinä piti stondaa parijonossa ja turpa tukossa ennen kuin päästiin dallaan sisään. Pakko skruudaa Kun viimein päästiin pöytien ääreen, oli safkat jo jaettu lautasille ja soppa oli ehtinyt jo jäähtyä
Ekaks Delftiin Royal Blue posliinifabriikkiin, missä oli hiljasta, ku oli lauantai, mutta tsiigailtiin huikeita posliinijuttuja. E kaks tietty flygattiin sinisillä siivillä A´damiin, missä meitä venttas sellane luxusbusa, ku oli oikein tummennetut glasit ja kaikki. Ei käyty. Ihan kliffa pikku hodla. Kun stadilainen funtsii satamaa, niin se funtsii parii kaijaa niinku Bysa tai Sörkka, mut Rotikses sitä onkin 60 kilsaa jokivartta ja osa siitä on byggattu mereen, noin kymmenen kilsaa. Vaikka sen tekis kui monta kertaa, niin aina se on yhtä upeeta. Delftistä sitten suhailtiinkin mun omimpaan Hollantiin eli Rotterdamin satamaan. Foto: Jarmo Smolander. Kruisailun jälkeen sitten hodlaan, joka olikin Haagissa, joka oikeesti on kyllä ´s-Gravenhaage eli Kreivinhaka. Tervetuloo vaan Stadiin taas. Osa paineli A´damiin tarkempii tutkimuksii varten, me muut käytiin Mauritz Huisis, jossa oli huikee näyttely Rembrandtia ja muita moglareita, suhattiin sporalla Pohjanmeren rannalle Scheveningeniin ja tsiigailtiin yhtä suurimmista minikaupungeista ”Madurodamia”. Slangijengiä oli huhtikuun alussa tsiigailemassa noita sipuliyrttejä Hollannin Keukenhofissa (äännetään Köykenhof) ja siinä saumas tsiigailtiin vähän Amsterdamii, Rotiksen satamaa ja sitä kui niitä sinisii posliinei oikein duunataan. Huikeeta taidetta Royal Bluessa. Taukoo pidettiin aavan skönen rannalla ja vanhassa Briellessä, joka on säilyny niistä ajoista, kun tää meidän Stadi grundattiin Vantaan suulle. TSILARI 3/2019 33. . Siinä tsiigaillaan alavinkkelistä A´damin haussei ja samalta tasalta botskihimoja, ku jengi budjaa lotjis, botkeis, ponttooneil ja vaikka millä, joka vaan kelluu. Vika päivä huipentui sitten noin 20 celsiusasteen aurinkoiseen päivään keittiöpuutarhassa eli Keukenhofissa. Lafkassa tsöbattiin tietty megeen jotain snadii, vaikka buliikin oli hyllyt täynnä. Tekee aina sävähdyksen, kun siellä suhailee ja satamaa näyttää olevan loputtomiin. Tyytyväisinä joskin väsyneinä flygattiin sitten tosi galsaan himaan takas. Siin on samoilla nurkilla paikallinen Chinatown ja sitten se kuuluisa punanen gartsa. Mesta on grundattu 1940 ja se on näiden tulppaanintuottajien näyttely, missä ne esittelee uudet lajikkeet. Uutta oli huikee orkideatalo, jossa hengasi orkideoi, et ei sellasii oikeesti olekaan. Vikaks Keukenhofin blummat Kolmas päivä oltiin ns omillamme. Se foras jengin Amsterdamin keskustaan, ihan assan eteen, mistä dallattiin joku sata metrii ekaan mestaan, skruudaamaan. Rafla on duunattu vanhaan vaakahuoneeseen, joka on bygattu 1400-luvulla. Kandee käydä safkalla, on hyvät pöperöt ja huikee miljöö. SLANGIJENGI ESKO VEPSÄ ”Tulppaaneissa turvallaan, ku ilonen Andersson?” Ei nyt sentään. Foto: Christian Laurell. Tää duunattiin 1960ja 70-luvuilla ja siinä oli suomalainen botski ”ms Cardonia” roudaamas stebuja Norjasta kaks vuotta. Delft ja Rotterdam Toka päivä oltiin busalla liikkeellä. Flygariin kun ei voi oikeen roudata sellasta metristä vaasii. Käytiin skruudaamas ja äänestämäs Rotterdamin suomalaisella merimieskirkolla osoitteessa ´s-Gravendijkwal 64. A´damissa noin 20, meillä nollakeli ja räntäsade. Esko roudas jengin ihaileen tulppaaneita. Jo matkalla nähtiin hehtaaritolkulla bluumenii tien vieressä pelloilla ja itse puistossa oli noin 7 miljoonaa eri väristä ja kokoista tulppaanirykelmää. Joten oli surku, ettei voinut slumpata megeen niitä ku bungas vaan kybän tai kaks, kun meillä vastaavast saa pulittaa tiskiin melkein huntin. Botskilla Safkan jälkeen dallattiin takasin starttikuoppiin ja siin lähellä oli kaija, miltä botski lähti meitä kruisaileen pitkin kanavia. Ne stebut muodostaa sen sataman ”Maasflakten” perustuksen. Tattista gliffalle jengille. Teidän kans oli tosi glaiduu reissata
”Pidä jätkä tunkkis. Pemult fleggas hihat. Me bungattiin Veikko Hurstille sosiaalineuvoksen titteli. Me tsöpattiin luukku byroolle ja neibörist viel toinen. Sit byrooseen saatiin kundi harjottelijaks ja sille ruvettiin bungaa snadii liksaaki. Stadin Friidust tuli tän maan pressa vuonna 2 000 ja meiän Heka Paunonen skrivas vaiffisa Marjatan kans sen törkeen bulin kniigan: Tsennaaks Stadii, bamlaaks slangii. Jengii liitty jäseniks siks, et ne pääs sjungaan snygis kööris. 34 TSILARI 3/2019. Skitsoks sitä kundii ruvettiin synffaan vast ku se rupes pomppii Tsilarin päätoimittajan Pemu Mustosen stifloille. Mut tuutte sit jeesaan, ku noi kaikkien jutskien superspesialistit käy taas skraiveliin ja simmaa liiveihin!” Slangijengin startti Se starttas bulist innostuksest. Oli upee fiilari, et meit kaikkii tarttettiin. Me dyykattiin skoleihin slangimaikoiks ja tsyrkkiin slangisaarnaajiks. Slangijengist tuli tän maan bulein kotiseutuyhdistys, perinnelössi. Pikku hiljaa Slangikuorost tuli käsite. Niiden kans on tosi fittii käydä flaidaamas Bastu Herulin klitsus. Se buli möötti on valkannu mut slangijengin hallitukseen. Joka kerta, ku bamis vaihtu, snadisti bytskaantu fiilis. Slangilaisist on ollu kliffaa skulaa just mun luuriin. Kaikki duunattiin vapaaehtosin voimin. Me skaffattiin fyrkkaa ja järkättiin patsas duunarimutsille. Slangiköörin startti Se Kurvinen kekkas Lasse Solmanin kans, et slangijengist vois ploggaa snygin sekaköörin. Kaikki sais pluggaa, mut kukaan ei vois mylvii mitää breikkii sun mesitsiin.” Okei, toi on diili. kuulosti aika karseelt, mut ku äänissä hoilaaminen oli kinkkistä, ni motivaatioo piisas ja ne diggas treenei. Slangiköörin ja slangijengin dirikoiden välille repes ihan snadi näkökulmaero: 180°. Oli kimpas duunaamisen meininki. Seuraavana vuonna se finstas Tieto-Finlandian. Ai, et talkoilla muka duunataan jutskii vaan landella. Muuta ku himlu ei ollu kattona. Ne bamlas tolle Matti Reittamolle, et meil on tääl jengii ku haluu sjungaa. Mä jeesaan teit vapaaehtosesti, mut diiliin ei kuulu kahjon bamiksen lysnaus.” F o to V ir ve K u u ta r. Kroussit egot jyrää ja peesaajat komppaa. Me pantiin Stadin Friidu ja Stadin Kundi -plagut dilkkikseen. No, enhämmä ny siit voi skrivaa. Ei pidä paikkaansa. Sanokaa Pekka Kurvisest mitä vaan, mut idis slangikuorost ei ollu höhlä. Kurvinen kai funtsas, et ku Tsilari on slangijengin aviisi, ni bamis on niinku ylipäätoimittaja. Vapaaehtosesti. Mun tarttee tsittaa siel viel tää vuos loppuun, vaik osa niist fudiiki mua koko ajan skreboille eikä lysnaa pätkääkään. Mut Sepi, voisiks sä funtsaa, et sä skrivaisit slangijengin trabelsseist tolla sun pakinastaililla. Me oltiin ku MM-lätkän katsomo, sankareit koko poppoo! Slangijengin ekoi bamiksii oli Sulanderin Vode, Herlevin Matti, Bremerin Klaude, Liemolan Lasse, Saksalan Hara, Lasse Liemola uudestaan ja Pekka Kurvinen. Voisiks sä liidaa niist köörin. Me suunnistettiin gartsoilla, jorattiin joka saamarin raflas, reissattiin, bygattiin näyttelyit, kansanjuhlii ja perinnepäivii. Mä oon ollu viime viikot aika suosittu jäbä. Sinne tsögattiin lisää tyyppei ku osas sjungaa. Oli tosi päheet, ku pippalot starttas slangijengin moikkauksel: buli kööri dallas stagelle, niil oli dorkat raitapaidat, punaset fritsuliinat ja ne veti Niin gimis on Stadi ja pari muuta stygee. Kaikil oli kliffaa ja sellanen fiilis, et jumalaut täs ollaan ny busaamas jotain tosi maffii. Aluks kimpas sjungaaminen SEPPO PALMINEN SEPPO@PALMINEN.COM WWW.PALMINEN.COM PALMISEN PAMINA Mikä slangijengis oikeen mättää. Ku jengil oli idiksii ja svengi kondikses, ni se jäsensihteeri tai byroonhoitaja handlas vaan sellasii käytännön juitsui, joit hallitus tai muut sauhuujat ei ehtiny tai viittiny itte duunaa. Me oltiin tarpeeks dorkii mihkä vaan. Me perustettiin Tsilari, boltsin snygein slangiaviisi. Slangijengin mielest mä oon niin streitti kundi, et mun tarttis ny lataa, miks, ihan oikeesti, Slangikööri lähti lätkii
Koko duunaamisen kulttuuri bytskattiin. TSILARI 3/2019 35. Kuiskaajat ja Pirde Tuohimaa totes, et neuvottelut on päättyny. Niille tuli vaan byroosta info, et ne on blisattu. Niiden ”liksaa” on se, ku kimpas duunaaminen on niin glaiduu ja kliffaa. Ma: kööri sjungaa Oodis, Ti: tsufet Borkassa, Ke: kööri Sederholmin talossa To: Slangi-ilta Cactus, Slangibändi Pe: Uutisvuodon kuvaukset La: Fogeliredu Su: kööri sjungaa tsyrkassa… ”Hei, ollaaks me duunissa täällä?” Kaikest tuli rutiinii. Pirde kävi kans köörin treeneissä ja kuvitteli viestikseen, että köörin ei tartte stressaa, kyl Slangi bungaa. On iisii hiffaa, mitä rutiini tarkottaa. Sit Matti on jo niin vanha, et se varmaan tarttis jonkun skloddin Sibiksestä siihen niinku kasvamaan uudeks köörin dirikaks. Me ollaan pitämäs hauskaa, vapaaehtosesti. Ne kööriläiset perusti siltä tsittaamalt uuden köörin ja pyys Matti Reittamoo sen dirikaks. Slangijengist tuli dirikavetonen. Kööriasias sen mielest bulein trabeli oli siinä, et Reittamon Matti komppas köörii kurtulla ja siks kööri ei sjungannu niin snygisti ku pitäis. Pari kundii hallitukses ehdotti, et voitas sinksaa neuvottelijoit. Hallitukses oli muitaki mielipiteit, mut niiden yli dallattiin huolella. Se duunas ihan helkkaristi, et se olis saletisti sauhumpi ku se sen edeltäjä, jota jotkut synffas fleguks. Jos slangin diggaaminen tai hauskanpito ei oo sun juttujas, mitä helkkarii sä täällä teet. Marjatta Salminen oli varabamis ja ku se smiitas jengist, ei sillonkaan dörtsii mitenkään varovasti öpnattu. Vastaus oli ainoo oikee: Me ollaan tääl siks, et köörissä sjungaaminen on meist kliffaa. No, muutamas jutskas se on ny skujannu kuiskaajien miinaan. Hitattiin sellanen glaidu friidu. . Jengist lähtemisen viralliseks stailiks oli tullu dörtsit paukkuen. Mut sehän oli tietty älyvapaa ja pimahtanu ehdotus, eikä niit dorkii muutenkaan kantsi lysnaa. Matilt fleggas hihat. Mut byroonhoitaja saatiin sinksatuks ja sille kekattiin snygimpi titteli: toiminnanjohtaja. Täst köörikeisist ei dilkattu korkeit stailipointsei. Bulin kuiskaajan mielest Pirdellä ei ollu muuta mahista ku sanoo et ok. Meiän kantsis opetella. Vapaaehtoset ei tartte ku tattiksen ja ilmaa hengittää. Wiio todisti, et viestintä spruittaa reisille, paits tsägällä. Ei helkkarissa! Slangiköörin autonomiaa Kaks edellist bamista oli jo linjannu, et Slangikööril on niin paljo autonomiaa, ku ne haluu. No, mitä sit tsögattiin. Me ei osata olla eri mieltä. Osoite on tää, kelloaika on tää ja biisit on nää. Mitä täst sit vois oppii. Garamin Sami ja Saksalan Hara oliki joviaalei, lungei kundei. Neuvotteluun oli mahiksii loppuun saakka. Köörin vapaaehtosilta ei kyselty, onks niil kliffaa eikä mitä ne diggais sjungaa. Keltä ei ois. Se stikkas breivin Slangin hallitukselle ja sano ittesä irti köörin dirikan hommista. Mulla ja Varvikon Kartsalla oli hallitukses ihan saamarin vaikeet pitää pokkaa, ku siel ois pitäny päättää, et tartteeks Slangiköörin stygeist olla slangilla sjungattuja kaikki vai puolet vai 75 prossaa. Homma meni dirikavetoseks Sit se Kurvinen lähti itteki nykii kesken kauden. Taas jotain muuta ku jyrääjää. Et slangijengin hallitus rupeis tiukkapiposesti hallinnoimaan kööriä, johtaan ja pomottaan. Kaikki ku oli paikalla eros vanhast köörist ja koko slangijengist. Me ei osata kiittää. Se lynkkaa fiilarin. Ku se rupes huseeraan, kenenkään mielest byroos ei enää slarvattu. Niin se sit sano. Seuraavaks kööriläiset piti möötin, mis ne kysy sen ainoon tärkeen kysymyksen: MIKS ME OLLAAN TÄS KÖÖRISSÄ. Varvikon Kartsa kekkas, et Tuohimaan Pirdestä vois tulla ihan kelpo bamis, ku se on kliffa friidu eikä varmaan jyrää muuta jengii. Allakka rupes pursuu kaikenlaist bailuu. Köörin korvissa mesitsi kuulu: Slangikööri tuottaa pelkkää raskast persnettoo! No, jo Osmo A. Bamiksen hommat tai vallanhimo ei kihahtanu niille lettiin
SLANGI BLISAA 36 TSILARI 3/2019 SLANGI BLISAA
Minkä yhtyeen kappale on Hima taas, jossa mainitaan muun muassa Stadi, Rööperi, Kallio, Suokki, Töölönlahti, Koffin puisto, Kumpula ja Stadikan torni. SKABAT 1. Minkä puolueen pääkonttori on Saariniemenkadulla. Skabojen vastaukset Fotoskabaan oikein vastanneiden kesken arvotaan palkinto. 3. Fotoskaba 2 / 2019 vastaus Bygga staijaa osottees Kaisaniemenkatu 6A. Mikä on Stadin nimikkopuulaji. / Vilket parti har sitt huvudkontor på Holmnäsgatan. 2. / Vilken grupp sjunger låten Hima taas, där bl.a. a) tall b) lönn c) ek d) lind. Minä päivänä Helsinki-päivä vuosittain järjestetään. STADIFROOGIS Stadifroogis – Kysymyksiä Helsinki-aiheisesta lautapelistä nimeltä Nähdään Kellon alla – Vi ses under Klockan. / Vilket sjukhus fyller 100 år i år. följande platser nämns: Stadi, Rööperi, Berghäll, Sveaborg, Tölöviken, Koffparken, Gumtäkt och Stadiontornet. a) mänty b) vaahtera c) tammi d) lehmus / Vilket är Helsingfors symbolträdslag. Froogut duunas Jesper von Hertzen FOTOSKABA Tsennaaks mestan. Mikä sairaala täyttää 110 vuotta tänä vuonna. Vastaukset sivulla 40. VALTTERI HELLGREN Mistä hittaat tän snygin taideteoksen ja kuka on sen duunannu. Fotos on viestintätoimisto Miltton ja sen ikkunas oleva Pride-logo. Hänelle sendattiin Stadin Slangi ry:n palkinto. Niillä on duunissa 350 markkinoinnin, viestinnän ja yhteiskuntasuhteiden asiantuntijaa. / Vilket datum ordnas Helsingforsdagen årligen. Onneksi olkoon! TSILARI 3/2019 37. 5. 4. Sitä kutsutaan yritysaktivismiksi. Sendaa vastauksesi sähköpostiin: tsilari@stadinslangi.fi tai Stadin Slangi ry / Tsilari Hämeentie 67 00550 Helsinki. Vastaukset viimeistään 18.7.2019 Tsilarin 2/2019 fotoskaban arvonnassa finnas Esko Helin. Se konsultoi firmoille viestintää, markkinointia, sijoittajasuhteita ja yhteiskuntasuhteita
Tämä redu siis 4.8. Levylle on löydetty useita ihan uusia biisei, mut tietty siinä on taatut hitit Niin gimis on Stadi ja Tonnin stifflat. Kysy byroosta, onko siellä vielä tilaa. Salolainen fogeliredulla 4.5. Jarmo Niemelä Sandiksen redulla 11.5. Bulit tänksit siitä OlliBullille, joka sen tuotti. Levyn julkkarit järkättiin nyyassa bailumestassamme; Cactuksessa Käpylän Mäkelänkadulla. TEKSTI: MARJUT KLINGA Slangihommii keväästä syksyyn Jussi Raittinen ja Tapsa Kojo levyjulkkareissa 9.4. Rafla oli ihan täynnä jengii, joka oli tullut fiilistelee omia biisejään. Slangimusa ei delaa koskaan 1 Pitkien harkintojen jälkeen saimme vihdoin duunattua ihka oman CD:n. . Foto: Marjut Klinga. Ja odotettavissa myös sotkun munkkikahvit. Toukokuisena lauantaina 11.5. . Foto: Nici Nousiainen. 38 TSILARI 3/2019 SLANGIJENGI. Foto: Marjut Klinga. Retket Yhdistyksen jäsenet ovat kovia retkeilemään ja olemmekin porukan kera käyneet niin eduskunnassa, sotilassaarissa, linturetkillä, teatterissa kuin vaikkapa juhlimassa Signe Branderin syntymän 150v-juhlavuotta Nikkilässä. Linturetkestä ja muutenkin luonnon tilasta Stadissa saamme lesata lisää elokuun Tsilarista, kun armoitetut luontogurut Pertti Salolainen ja Jarmo Nieminen skrivaavat stoorin siitä, miten stadilainenkin diggaa skutsista. dallasimme Santahaminassa ja pääsimme siellä myös bastuun ja syyskausi aloitetaan samasta kohteesta, mutta nyt tutustumme alueen rakennuksiin sisältä ja kuulemme niiden historiaa. Kaikki muut olivat meggessä paitsi Dumari, joka lähetti bulit terkut. Yks uusist biiseist on Balladi Signe Brander, joka on saanut paljonkin kuuluvuutta eri puolilla Stadii järkätyissä teemavuoden tapahtumissa. Harri Saksala Oodissa. Sotilassaaret vetävät Jarmo Niemisen opastuksella aina vaan ryhmät täyteen ja kohteista löytyy aina uusia ulottuvaisuuksia. Foto: Marjut Klinga. Foto: Marjut Klinga. Vesa Nuotio Cactuksessa 9.4. Levyltä löytyy sjungaajia Raittisen Jussista Tuohimaan Pirdeen ja tietty omat OlliBull ja Slangibändi ovat meggessä ynnä monia muita toinen toistaan snygempii esiintyjiä
Tärkeää on etenkin teillä, jotka saatte laskun sähköpostilla, että muistatte ilmoittaa tietojen muutokset toimistoon. Jäsenasiaa Haluaisimme muistuttaa muutamasta jäsenmaksuihin liittyvästä asiasta. Oodissa järkättiin myös kniigaesittely Marttojen historiasta sekä Mutsi on bestis -konsertti, jossa vieraina nähtiin myös Stadin Kundeja ja Friiduja kuten Tarja Halonen, Pentti Arajärvi ja Reiska Laine. Avoine pyrkii löytämään ratkaisun siihen, että laskun lähettäjän nimeksi saataisiin yhdistyksen nimi. Lasku lähtee aina helmi kuussa sähköisesti, jos olet sen valinnut lähetystavaksi. Foto: Nici Nousiainen. Kantsii merkata jo kalenteriin. Muutoksia hallituksessa Hallituksen jäsenistä kaksi on eronnut kesken kauden koko yhdistyksestä, minkä johdosta hallitus on valinnut 21.5. Juhlavuoden toimikuntaan on Soile Tammiston tilalle valittu hallituksen jäsen Seppo Palminen. Foto: Nici Nousiainen. uuden varapuheenjohtajan, joka on Olli Anikari. Slangiduunei Oodissa Viime vuosi päätettiin olemalla meggessä Oodin avajaisissa, ja se homma sujuikin niin snygisti, ett päästiin jatkaa sitä kimppaduunii tänäkin vuonna. TSILARI 3/2019 39 SLANGIJENGI. Ja olihan esiintyjäkaarti muutenkin erinomaista: Harri Saksala, Pirjo Tuohimaa, Marino ja Martti sekä tietty OlliBull. Maksuton kulttuurien kohtaaminen elokuisessa iltapäivässä on 7.8. Muista ottaa jässäri messiin. Tämä on ollut buli osa kimppahommiamme Stadin museon kanssa ja samoin kuin duunit Oodissa, nämä ovat tärkeä osa meidän slangikulttuurin vaalimista. Markku Jalonen juonsi Oodin konsertin. . Esko Vepsä ja Heikki Paunonen ovat pitäneet Oodissa kerran kuussa slangiesitelmän liittyen Stadin historiaan. Yksi rivijäsenen paikka toimikunnassa edelleen auki. Yhdistys on ulkoistanut jäsenmaksatuksen ja se tapahtuu Avoinenimisen yrityksen kautta. Espalla musisoivat Marinon lisäksi nyya esiintyjäryhmä Tapsa Kojo ja gamlat skegget sekä Sakilaiset. . Musaa, tanssia, runoja ym.ym. Bulevardin klinikka FitPit Oy Hytösen Puoti Kahvila Päijänne Metrosuutarit.fi Petri Kantanen / Stadin sifra Ruohonjuuri Sauna Hermanni Selma Palmun tekstiililiike Stadin Dumari TaxiMeri Urheiluhallit Tsekkaa Slangin saitilta tarkemmin tai pyydä infoo byroosta (byroon yhteystiedot s. Laskun ulkoasuun pyri tään myös löytämään parempi tapa. Tänä vuonna valitut nousivat stagelle myös Narikkatorilla klo 13.30. klo 15-19. JÄSENETUJA 2019 Nää lafkat antaa etui Stadin Slangi ry:n jäsenille. Tämän takia, jos laskusi tulee sähköisesti, lähettäjä on Avoine eikä Stadin Slangi ry. Syyskausi jatketaan Oodissa sjungaten, bamlaten ja kniigoja tsekaten. Slangiopastukset Esko Vepsä ja Markku Jalonen ovat tehneet glaidui kierroksia slangilla niin Krunikassa kuin Työväenasuntomuseolla ja Hakasalmen museon Suruton kaupunki -näyttelyssä. Tilaisuuden juonsi Markku Jalonen. Kevätkausi päättyy ja syyskausi alkaa slangimusalla Perinteiseen tapaan kevätkausi päättyi Espan lavalle 12.6. Nyt siinä on hämäävästi useita rivejä ja saattaa herätä epäilys, miten paljon pitää maksaa. Mikko Helenius ja Pirde Oodissa. Syyskausi starttaa täysin uudessa mestassa: Stoan aukiolla Itiksessä. klo 12, kun nimesimme nyyat Stadin Kundin ja Friidun. Bamlausten lomassa lysnattiin myös gamloi slangibiisei oman kuoromme vetäminä. Kari Varvikko on samasta päivämäärästä lähtien nyt varsinainen jäsen. 4). Dekkariilta Outi Pakkasen ja Timo Saarron kniigojen parissa on 17.10. Jos lasku jostain syystä jää maksamatta tulee huhtikuus sa eka muistutus paperilla ja elokuussa toinen. . Oodin konsertin veti kanttori Mikko Helenius ja hänen virtuoosimainen esiintymisensä hurmasi hela jengin
Nastan slangimusan päätyttyä, bamlasin tuntemattoman kundin kanssa. Niin, ja oli meillä Vallilassa yks puulagijengi, KM-70. 3. Voi jumazukka, sitä naurun rämäkkää, minkä päästimme. b) vaahtera / b) lönn. Sanoin: ”olen Kuntseilta”. Kundi jähmettyi kuin suolapatsas ja huuti kovalla äänellä; ”MINÄ OLEN SE HEINOSEN EKI”! Jengi taustalla tsiigasi, mitä noille kahdelle oikein on menossa, yksi toi jo nitroa. 4. Jatkoin kertomusta, ketä muita meidän jengissä oli. Siinä hiukan muisteltiin, kyseltiin mitä kenelle kuuluu ja ketä on jo gravarilla ym. Keskarilla siis tarkoitetaan keskiolutta, ei keskisormee mikä alko enempi tulla yleiseen käyttöön vasta 80-luvulla. ”En paljonkaan”, vastasin, olin kyllä 50-luvulla KäPa Bolton jengissä. Atomirotan / Atomirotta Valkan kundit vartiossa. Haagasta oli Anaconda ja Cissen broidi, Häkkisen Kenne huoltopäällikkönä, joka katsoi, että juomapuoli on kunnossa. Oli yks tosi hyvä kundi Jokisen Taabo, vanha HPS kundi, Kivisen Jussi, Nappe, Keiska, Mälli, Ketti ja Örnin Keka. Lämmitti tavata Eki viidenkymmenen vuoden jälkeen. ”Sinäkö Eki”, sanoin hämmentyneenä. ”Minä, minä!”. Tuntematon jatkoi: ”Ketä sinä olet”, ja toistin samaa kuinka monetta kerta jo. Kävi näet aikoinaa niin, että mulla oli sopivasti 20vee-synttärit lauantaina 4.1.69. ”Mistä olet”, hän kysyi. Gamlat frendit tapasivat Stadin slangin uuden levyn julkkareissa Vaikea oli ketään tuntea, kun kaikilla oli ”viimeinen väri päässä”. Nyt muistu vielä ai niin, byyrissä hääri yks hyvä kundi, oikea liimanäppi Heinosen Eki. Keskustelu alkoi heti jalkapallosta, kun tajusi, että olen Valkasta. Mikä ekaks kiinnitti mun huomiota stooris oli foto Colombian kahvilasta Kaivotalossa, siitä lopussa tarkemmin. MARKKU POUTANEN JÄSEN NO:192 Ei mitään olutta nyt! Kliffa stoori keskarin vapautumisesta 1969 alussa edellises Tsilaris. ”Futasitko paljon?” kysyi kundi. SDP. Siinä on vissiin nykyisin joku Casa Largo ja joku toinen vieres. Niinpä päätin pistää snadisti ranttaliks ja divaa juhlan ja keskarin kunniaks yhden flisan sitä. Nimi tulee yhdestä Valkan kundista Kervisen Masasta, Ketistä. 2. . 12. ”Nyt mä tsennaan sut”, huudahti Eki ja jatkoi: ”oltiin yhdessä myös intissä Isosaaren merivalvonnassa.” Niin oltiin, Rikamalla, ja härmä oli silloin turvassa. Erkki Heinonen ja Markku Poutanen Isosaaren merivalvontaasema, Rikama 1970 Pluggaa Tsilari netistä! Tsilarin nettiversio löytyy Stadin Slangin kotisivuilta . 40 TSILARI 3/2019. Juhlapleisiks valkkasin Sokoksessa Steissin puolella alhaalla olleen tavallisen kahvibaarin, oisko ollu sillo nimeltään Vaakuna-baari. Kloku oli jotain 18.30, kun dallasin ineen lähes tyhjään Stadifroogis vastaukset / svaren: 1 Mehiläinen. Ei muistanut, oli jo sen verran ”Emendaliaa” tuntemattomalla. 5. kesäkuuta / 12 juni
Seuraava Tsilari 4/2019 ilmestyy 15.8.2019. TSILARI 3/2019 41 Hämeentie 65 00550 Helsinki . -Joo, ei mitään olutta nyt myydä! Ihmettelin, että mistäköhän näin radikaali toimenpide mahto johtuu, olin nimittäin täysin selvä ja aika snygit kledjutkin. Meggessä dumareina Pirkko Nuolijärvi, Heikki Paunonen ja Raija Tervomaa Tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton. Sinne voit skrivaa snadei kommenttei Tsilarist, Slangin tapahtumist ja reduist ja vaik terveisii frendeille. Seuraavas baaris multa ei kukaan froogannu mitään, siitä glaiduna imaisin saman tien kolme flisaa. Ja mikä tämä mesta oli. Meillä on ikäraja, ilmoitti henkilö. Mistä puolestaan seuras, et tsöken puolelta syöksy pari baaritanttaa haukkanaaman rintamaan ja alko varsinainen älämölö. Jos sä haluut sun jutun siihen, sendaa se toimitukseen 18.7.2019 mennessä. Tai voit froogaa juttui Stadist ja slangist. Jutut julkastaan skrivaajan omal nimel. baariin. 3500 merkkiä) tai kahden sivun stoorit. Kassalla staijas mua vastassa semmonen pikkutukeva ehkä nelikymppinen haukankatseinen (ja -näkönen) naishenkilö valmiusasennossa handut silleen ristissä bosien edessä. Se oli alussa mainittu Kaivotalon Colombia aivan nurkan takana! Pitää viel kertoo, et keskarin ikäraja oli ja on 18 vee, mikä duunaa tapauksesta entistäki absurdimman. Vilkaistuaan ylimielisesti tsettiä, nainen bankkastakas: Sit saa vasta huomenna! Siis millä perusteella, ihmettelin monttu auki. Musaa Skrivausskaban tulokset. . Pluggaajat-palstalle saa skrivaa nimimerkil, mut toimituksen pitää tsennaa skrivaajan oikee nimi. Tarkkaan valikoiman tsekattuani otin prikalle yhden Lahden Sinisen ja glasarin. Meillä on semmoset säännöt! Täs vaihees matsiin puuttui taakseni ilmestynyt ehkä kolmekybänen heebo, joka alko puolustaa mua et kyllä kaveri on kakskymmentä ja olutta pitäis nyt blisaa. 20 vuotta! Okei, kaivoin fikasta bilikatsettini ja voitonriemuisena ilmoitin, että kuten tämä dokumentti nähdäkseni todistaa, niin olen tänään ylittänyt ikärajan. -Ja mikäköhän se mahtaa olla. Teijo Pynnönen 0400-705 635 www.maalauspynnonen.fi verstas: Limingantie 23-25, Helsinki. Meni kyllä pitkään ennen ku kynttäsin griinaa jutskalle. Jos sul on joku syy käyttää nimimerkkii, ni kerro toimitukselle perustelut ja laita oma nimes ja yhteystietos messiin. Toimitus voi lyhentää stoorei. Nöyryytettynä tsiigasin viisaimmaks shingraa paikalta ennen kuin itsekin tulisin dorkaks. Sendaa sun stoori muokattavana tekstitiedostona (esim. asti, ks lisätiedot saitilta: www.stadinslangi.fi > Murreskaba. Järjestää Stadin Slangi ry SKRIVAA TSILARIIN! Me julkastaan stoorei Stadist ja Stadin slangist. Lesaaja varmaan arvaa lopputuloksen birraa ei herunut. word) Tsilarin meiliin: tsilari@stadinslangi.fi tai skrivaa koneella ja sendaa: Stadin Slangi ry / Tsilari, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. Parhaiten mahtuu messiin yhden (max. HANNU NYBERG Oodin murretapahtuma 3.8.19 KLO 14 MAIJANSALISSA Ohjelmassa: Tervetulosanat Suomen Kotiseutuliitto Murteella puhumisen SM-skabat: jos haluat osallistua, ehdit vielä ilmoittautua Slangin byrooseen 20.7. Se veti heti mua sen enempää kursailematta kuvaannollisesti rätillä päin pläsiä. Oli ne päät punaisina kailottavat amatsonit sen verran kiihkoissaan, et pikkasen taisin skagatakin
Mä tulin seuraavana ja mun saldo oli 15 litraa. Tuolt päin tuuli painaa ja tost otat jalall vastaan naapurin kylkee vasten. Eikä väkisi pusketa purjeill, jos ei blosaa eikä maisemat vaihdu. Varsinki lajin nyat treenaajat kunnostautuu täss, ku perhepiirist stikataa mutsi stondaamaa keulaan ja sit dissataa kovall volall et miksetsä napannu sitä poijuu tai ottanu vastaan ku tömähdettii toisen botskin kylkee. Useimmite se on kippari, joka skujaa sen botskin just siihe mestaan ja sill faartill, miss miehistöll on helppo tehdä omat manööverit. Vika on ohjeiss tai ohjeistajass. MUT VAIKK kui menis iisisti perheporukass, voi tulla takapakkei: ”Miksei me koskaa voida matkustaa ulkomaille niinki muut?” Mä sönkkäsin vuoskaudet, et mun mielest tähä aikaan vuodest ei löydy parempaa mestaa ku suomalainen saaristo. TANKKI TÄYTEEN T ää hiiliklabbijäljen syynäämine on aika tuoretta jengin syyllistämist ja entisaikoin ei ite osannu oikee spräädää, et mite ruskovillasell sädekehäll olikaa varustettu, ku ite skujas vaa tuulivoimal tääll himapuolen skönell. No, välil saattaa desibelit nousta ja se kuuluu enimmäksee rantautumisoperaatiois. Jote, jos haluu reissaa perheen kanss, kandee tehä se perheen ehdoill. Ku tulee päiväll enne neljää satamaa, tilaa on paremmin ja on mahiksii syynätä kliffoi mestoi. Kolme viikkoo kaatosadett yhtee soittoo eikä mitää kiksei. Nou tänks, ei enää toistamisee. Lopult mäki jouduin antaa periks ja mentii Finjetill Lypekkii ja koko kööri fiudella rundaa Eurooppaa. Solis skrinaa skönell, vaikk maiss näkyis tummat pilvet. Siit jää koko jengille parempi maku suuhun. pitkään ja voi olla et miehistölt menee fiilis koko touhuun. ”Nyt pärjää taas pari päivää”, kaveri tokas. Turha on morkata mutsii, jos homma kusee. Sit on eriksee skabat ja A-luokan reissut, jotka tehdää kaveriporukall ja skiglaamise ehdoill. On fiilis et on duunannu jotai iha alvariin. Eli ei 12 tunnin legejä päivittäin, vaan snadimpii etappei. No, joskus tulee vodaa ylhäält skönellki, mut se antaa vaa hyvät kiksit ku tullaa maihi. RAFU NYBERG B.WISSER 42 TSILARI 3/2019. En voinu olla kuittaamatta: ”Tää piisaaki mulle loppukesäks.” . Ku vaa ois ollu tohon aikaa viel tää ekotsetti, jonka ois voinu vetästä hihast! Mut kyll seki puoli tuli tavallaa nähtyy. Sillo vedetää yötä myöte, skuutit herkällä ja joka venda tappiin asti. HOMMAT KANDEE käydä läpi ennakkoon ja kertoo, ett toho me tähdätää, tosta sä nappaat poijun bootshakall tai pujotat köyden. Tommosest kailottamisest ei tuu ku sanomist jälkeepäin, ... Turha on morkata mutsii, jos homma kusee. Oltii tankaamass Barösundiss ja edess kaupan kassall oli yks jätkä, joka oli vetässy kolmikerroksisee motskariinsa 1 400 litraa löpöö. Mut niihä se on, ei skiglaaja pidä metelii ittestää, ei vesill eikä landell
10.8. La Musaristeily Natsalaisten kanssa Viking Line, kysy byroosta. . Ke Syyskauden avajaiset Stoan aukiolla klo 15-, ohjelmassa päivätanssit, yhteislaulua, perinneleikkejä ym. 14.9. To Juhlaseminaari klo 13. 4.8. Ke klo 12 Slangipäivä Pohjois-Haagassa, Raija Tervomaa, Matti Salo . Elokuu 3.8. To Taiteiden yö. 6.9. 3.11. Su Hakiksen markkinat. Jos haluut saada tapahtumalistan paprulla, voit tsögaa sen byroosta tai slangitreffeiltä. 14.11. 30.10. Lokakuu 4.10. 24–27.10. 7.8. Stadis tapahtuu Täst listast hittaa Stadin Slangi ry:n ite tai muiden kans kimpas järkkäämii tapahtumii ja mestoi, mihin Slangijengilt on pyydetty proggista. To Klo 18 Dekkari-ilta Oodissa, Outi Pakkanen ja Timo Saarto. Su Ässärykmentin muistomerkin kukitus klo 13. . Marraskuu 1.11. Pe Oodin slangituokio klo 17, Esko Vepsä. 13.10. 15.10. Slangi-ilta ravintola Cactuksessa, aika avoinna. Vinkkaa frendilleki! Jäsenet saa tän snygin Tsilarin kuus kertaa vuodes himaan (ei-jäsenille Tsilarin vuosikerta bungaa 50 egee) Infoo jäseneduist hittaat Tsilarist, Slangin nettisaitilt tai saat byroosta. 18.11. Byroo avoinna kesäaikana tiistaisin 12–18, muuten sopimuksen mukaan TSILARI 3/2019 43. Kirjamessut mesta 7d129. Proggikseen voi tulla muutoksii. Snygeimmät Oodissa. 14.12. Tsekkaa byroosta 045186 7238 tai toimisto@stadinslangi.fi. Tsekkaa Slangin saitilta tai by roosta 045186 7238. 8.9. Snygeimmät Paavalissa. . Pe Oodin slangituokio klo 17, Esko Vepsä. Su Slangimessu Meilahden kirkolla klo 11, Slangikuoro, Olli. Ti Heikki Sarmanto 80v Savoyssa klo 19, kysy byroosta.. To Teatteriesitys Kanneltalolla, Elvi Sinervon elämää, 20 €, kysy byroosta. La Murretapahtuma Oodissa klo 14. . Joulukuu 11.12. Su Retki Isosaareen, kysy lisää byroosta. 17.10. Muutokset mahdollisia. La Slangibändi Ruiskumestarin talolla klo 14, slangiopastus klo 15 Markku Jalonen 15.8. 5.9. Ma syyskokous. Kandee liittyy Slangijengiin, ni oot messis ylläpitämäs slangiperinteitä. Syyskuu 1.9. Pe Oodin slangituokio klo 17, Esko Vepsä. Su Retki Santahaminaan, tutustutaan rakennusten sisätiloihin, oppaana Jarmo Nieminen