vuosikerta Hinta 8 € SNYGIN VALKEET KESÄN YÖT STADIN KUNDI & FRIIDU s. Nro 3/2020 Perinneja kulttuuri yhdistys Stadin Slangi ry:n jäsenlehti 25. 4
BERGGA I KONDEKA I MALMI I MÄRSKY I BÖLE I SILTIS I TÖLIKKÄ I VUOKKI Tsennaat mestat, tu tsimmaa spessuhintaan. • TO 30.7. Aikuisten ja starbujen 10 x uintitsetit -10% NOSTALGIAKÄVELYT Paavalin ja Stadin Slangin TO 18.6. • TO 2.7. 09 2340 5400 (MAX 15 HENK.) Oppaina Esko Vepsä ja Markku Jalonen Lähtö Paavalin sisäpihalta klo 17 (Sammatintie 5) Kuva: Sakari Pälsi / Helsingin kaupunginmuseo ME TSENNATAAN NÄÄ HUUDIT Soita 0100 0700 tai lataa Taksi Helsinki -sovellus.. ILMOITTAUTUMINEN P
SISIS Hiljainen Stadi. O. – Olli Niemisen jutun loppu 34 RÖÖKI – Pekka Salon blaadikset In memoriam Pekka Saarnio delas s. 7 TSILARI 3/2020 3 Corona flygas Stadiin. Jengi hatkas, smedut jäi. Anikari TEEMA JUTUT 8 VEIJO VOTKIN – Sörkan makkarakeisari 10 ELTSUN KULMIL – Ku Rafu oli skidi 13 RODEOO RANTATIELLÄ – Jallu kuorkkikuskina 16 HAGIKSESTA HERULIIN – Esko Kurvista 24 SNADINA KUNDINA HAGIKSESSA – Raikka minnailee STADIS ENNEN 26 NASSIKKANA ELANNOSSA – Jallu minnailee 29 SILTASAAREN SISU OSA 2. VAKKARIT KANSI 4 Snadit 5 Pääkkäri 6 Hallitus 15 Sveduslangia 18 Stadin syke 20 Slangi blisaa 28 Rantsun stoori 32 B.Wisser 38 Stadis tapahtuu Kannen foto: Marit Henriksson Ne valkeet kesän yöt, suunn. Foto Jussi Jalkanen.
Laura födas aika jännäs mestas, Bogotas, Kolumbiassa, mut smiittas vuoden vanhana Stadiin ja on budjannu Pohjois-Haagassa, Larussa ja nykyisin Krunassa. SNADIT Tiedustele: toimisto@stadinslangi.fi Ota yhteyttä byrooseen, kun haluut hoitaa jäsenasioita tai Tsilarin tilauksii, ilmoittautuu reduille, slumppaa slangikamaa tai libareit tapahtumiin. Kl in ga. Kl in ga Fo to : M . Kuvassa Markku Jalonen roudaa Kimmon kanssa kniigalodjuja bilikaan. Viime vuosina Jaska on tullu tutuks STADI vs. S aimme bulin määrän ART Helsinki kniigoja, jotka on nyt slumpattavissa byroosta, stydiin ALE-jäsenhintaan. Elokuun Tsilarista voit bluggaa Jaskasta ja Laurasta enemmän. L aura on stadilainen tutkija, opettaja ja äiti. Toiminnanjohtaja sluuttas. . . Byroo hoituu toistaiseksi vapaaehtoisvoimin, bulit tänksti Marjutille vuosien hienosta duunista. Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Byroo 4 TSILARI 3/2020 VUODEN 2020 STADIN FRIIDUKS VALKATTII LAURA KOLBE 63 V. KUVATAITEILIJA KIMMO PÄLIKKÖ TEKI ISON KIRJA LAHJOITUKSEN STADIN SLANGILLE. Laura on varsinainen Stadin hissakniiga, joka osaa bamlaa jutut mielenkiintoisesti ja siksi onkin usein käytetty erilaisissa Stadia käsittelevissä tv-proggiksissa. . Juontajakaverina hänellä on ollut stadilaisia tentannu Kalle Lamberg. Blakut dilkkas viime vuoden Stadin Kundi Pertti Salolainen ja kunniabamis Lasse Liemola. ” Jaska” tsennataan näyttelijänä, ohjaajana, juontajana ja stand-up koomikkona. LANDE MTV3:n tv-proggiksesta, jossa hän on tentannu böndejä. An ik ar i Fo to : M . Jaska on budjannu Iisteri-Stadissa ja stydi stadin slangi on tarttunu sieltä jo skidinä. Käy slumppaamassa kesälukemista, tai upeaks synttärilahjaks. VUODEN 2020 STADIN KUNDIKS VALKATTII JAAKKO SAARILUOMA 53 V. Fo to O. Kundille ja Friidulle nimilaatat stikkas viime vuoden Kundi Pertti Salolainen ja Stadin Slangin kunniabamari Lasse Liemola
Niinpä täskin aviisis dallaillaan tota raittii ja funtsitaan, mitä oli ennen ja kuis on nyt. Vähän siit jäi sotkunen fiilis, ku monista jutuista bamlattiin niin pitkään, ettei aika riittäny ja jotain jäi kesken. Kesis on kaikilla ja se meinaa sitä, et voidaan ottaa rennosti, kuka rantsussa kuka skönellä ja kuka vaan himanurkilla, mut lämmöstä nauttien ja rennosti huilaillen. TÄÄ COVID-19 eli lyhyesti korona on sotkenu Slanginkin elämän. Gliffaa kesistä kaikille . Jo kevätkokouksen sauma oli hilkulla, mutta homma klaarattiin. Tietty toi elektroninen kaveeraus käy kans. Ne ku budjaa omakotitalossa tai rivarissa, ku on noi pitskut ja puutarhat, ni niil on duunii, ku kevät pukkaa päälle. NYT RUVETAAN tsiigaan kohti syksyy ja toivotaan, ettei se toka aalto tätä kruunupäätä iskis, vaan päästäs alottaa taas Slangin juitsut normaalisti. Mut ne ku budjaa kerroksis eikä oo skutsiikaa ihan kulmilla, niin ne on vähän ku bosessa. TSILARI 3/2020 5 PÄÄKKÄRI Päätoimittaja ESKO VEPSÄ PÄÄTOIMITTAJALTA M e eletään just nyt kummaa aikaa, gartsat on tyhjillään, raflat bosessa ja jengi kököttää himassa ja funtsii, mitä sit tänään duunattas. Toivon vaan, että te Slangin jäsenet ja Tsilarin lukijat jaksaisitte ja pitäisitte flaguu korkeella ja glaiduu mielenlaatuu yllä. Tunteet oli pinnassa ja asia tahtoi olla joissain kohdin fiilisten alla jemmassa. Tietty et toki se kehitty myös Rööperis ja Tölikaski, mut slangin varsinainen himapesä oli siin Pitkänsillan ja Suvilahden välillä. Joitain aikataului on jo sovittu ja moni juttu venttaa tarkempii infoi, et saadaan varmuus, mitä voi ja mitä ei – jos sellasta ylipäätään on saatavis. Esko. Ei unohdeta kaiffarii, muistetaan et ”kaiffarii ei jätetä”, niinku Ässän kundit sano jo 80 vuotta sitten. TÄN AVIISIN teemana on slangin syntysijat ”Hagiksesta Heruliin”, ja todentotta, siin Sörkan Rantsunbaanan varrella tää tapa bamlata synty ja kehitty. No se kuuluu elämään, mut sillon, ku pitäs hoitaa hallinnolliset, niin tunteet tahtoo viedä paitti aikaa myös funtsimisen hieman sivupoluille. NY TARTEE sit skulata haloofoonilla ja stigata kortilla tai breivillä. EI MENNÄ peffa edellä ja tsiigata taaksepäin, vaan painellaan klyyvarin osoittamaan suuntaan, sillä elämä jatkuu, ku nää murheet on klaarattu ja päästään taas duuniin oikeen kunnolla. Harmillista vaan on se, että asioita on vatvottu ja voivattu, ku se entinen leipuri taikinaa ja pullaa ei oo päästy paistaan, vaan taikina on vyöryny padan reunojen yli. Ne ku hallittee ton somen, on paremmas jamas, ku ne, joil ei sitä taitoo oo. Se onnaa parhaiten, ku ollaan kompuksessa positiivisel mielel toisten kanssa ja tsiigataan tulevaan. Onks kaikki ihan oikeesti paremmin, ku sillon joskus, vai onks vaan toi aika hinkannu muistot glenssaaviks, vaik ne ei sitä ihan oikeesti oliskaan ollu. Kevätkokouksen jatkoa eli sitä ylimääräistä miitinkiä ei päästy pitään toukokuun lopus, niinku oli tarkoitus. Toivottavasti uus aika onnaa
Varapuheenjohtaja Olli Anikari orttipelavi@gmail.com Leena Rautavaara rautavaara.leena@gmail.com Valtteri Hellgren valtteri.hellgren@gmail.com Markku Jalonen markku.jalonen9@gmail.com Pirkko Haapala pirkko.haapala@jippii.fi Esko Vepsä esko.vepsa@jippii.fi Hämeentie 67 00550 Helsinki puh. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. 045 186 7238 Toimituskunta Päätoimittaja Esko Vepsä 0400-430996 tsilari@stadinslangi.fi Toimitussihteeri Olli Anikari 044-0401736 tsilari@stadinslangi.fi Toimituskunnan jäsenet Valtteri Hellgren Leena Rautavaara Risto Kolanen Tsilarin tilaukset ja osoitteenmuutokset: toimisto@stadinslangi.fi Taitto Oy Graaf Ab Paino Grano Oy ISSN 1239-9523 Postiosoite Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki Stadin Slangi ry:n perinne– ja kulttuurilehti 25. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen.. Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. 4 alalaita. 6 TSILARI 3/2020 www.stadinslangi.fi HALLITUS BYROO Tsiigaa tiedot s. Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin
Jäähyväishaastattelussaankin Pekka nosti esille, että Stadin pitäisi byggaa paljon enemmän kohtuuhintaisia vuokrakämppiä. Kun Pekka jäi pois valtuustosta 2017 vaaleissa, bamlasin hänen kanssaan saavutuksista. Kaiken muun ohessa Pekka oli myös pitkään Kultsin (Helsingin Kullervo) puhis. STADIN POLITIIKAN MONUMENTTI ON POISSA Todellinen Stadin kundi Pekka Saarnio delasi helmikuun lopussa. Pekka monesti flöittasi, ja hän on ainoa valtuutettu, jonka mukaan on kotikaupunginosasta nimetty kartsa: Vuorenpeikontie. Pekka oli valtuutettuna kuudella vuosikymmenellä ja yhteensä lähes 50 vuotta. SKDL oli tehnyt aloitteen metron rakentamisesta jo 1950-luvun alussa. Ilman sitä päätöstä ei Itä-Helsinki olisi voinut kasvaa nykyisiin mittoihinsa. Jos funtsii sitä duunia, minkä Pekka on tehnyt, olisi se saanut olla pidempikin. Edelleen melkein viikoittain kuulen arvostavia kommentteja Pekasta. Pekka tsennattiin kansanmiehenä. Pekka sai paljon aikaan, koska tuli toimeen myös politiikasta eri mieltä olevien kanssa. Ne hän on todella ansainnut duunillaan. Snadin pätkän Pekka oli myös kansanedustajana 1996–1999. Skolen jälkeen Pekka päätoimitti Terä-lehteä, joka oli Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton julkaisu. . Toinen iso juttu oli asuntopolitiikka. IN MEMORIAM TSILARI 3/2020 7 STYDI STADILAINEN S aarnio budjasi Porvoonkatu 27:ssä ensimmäiset 42 elinvuottaan. Pian alkoi myös valtuustoura, jollaista ei ole Stadissa muuten nähty. Pekalle oli aina sydämen asia puhua Stadin vuokrakämppien puolesta. Siellä Saarnio tuli stuiduksi kuusi vuotta myöhemmin. Kolmas asia oli skidien päivähoito. Siitä alkoi koko loppu elämän mittainen toimittajanura. Pekka oli heti valtuustouransa alussa tekemässä päätöstä metrosta. Vaikka Stadin kundi on nyt poissa keskuudestamme, muistot hänestä elää. Kovan poliittisen väännön ja skragiksen jälkeen päätös metrosta duunattiin 1969. Pekka oli Alppilan yhteislyseon ensimmäistä ikäluokkaa. Ihmisiä tavattiin Kaaren baarissa ja välillä jengi skulasi himaan keskellä yötä kysyäkseen neuvoa ja apua. Muutaman hän halusi erityisesti nostaa esille. Se oli kova hugi kundille, joka oli tottunut liikkumaan ympäri Stadia ja tapaamaan ihmisiä. Pekka toimi asuntolautakunnan puheenjohtajana ja jeesasi ihmisiä samaan kämppiä. Pekka oli ollut jo pidempään klesana ja pystyi viimeisinä vuosinaan liikkumaan koko ajan vähemmän ja vähemmän. Kansandemokraattinen liike ja Kultsa vetäisi nopeasti mukaansa duunariperheen ja -alueen kasvatin. Pekka valittiin ensimmäisen kerran vain 23-vuotiaana valtuustoon vuoden 1968 vaaleissa. Sen jälkeen Pekka budjasi Roihikassa 13 vuotta ja lopuksi Kivikossa lähes 20 vuotta. Niin snadia ongelmaa ei ollut, etteikö Pekka olisi yrittänyt jeesata. PAAVO ARHINMÄKI Kirjoittaja on kansanedustaja ja kaupungin valtuutettu (vas.), joka tunsi Pekka Saarnion pitkältä ajalta. Kuusi vuotta Pekka johti itse Nuorisoliittoa. Monesti hän muisteli, miten he tsiigasivat skolen byggaa ja venasivat, että pääsivät vuonna 1959 valmistuneen skoleen. Pekka teki valtavasti duunia, että kaikilla skideillä olisi päivähoitomesta ja vanhemmat pystyisivät käydä duunissa. Yksinhuoltajaleskimutsilla oli kova duuni pitää perhettä leivässä. Fo to : Jo an na Sa ar ni o
Sitten sain veljeni innostumaan mukaan ja pian meillä oli kolme työntekijääkin lisänä. Ensimmäiset viitisen kuukautta tein yksin pitkiä työpäiviä. Milloin haave toteutui. Sanoin itseni irti, kun sain teurastamon johtajalta oman työtilan. Sen kitutunnin jälkeen pääsi kasarmin käytävän päähän iltasauhuille kavereiden kanssa. Kun talvi hellitti otettaan keväälle ja kantohanki oli sulanut kankailta, tiesi se vaneripuusavotan ja töiden loppumista.. Kävit ennen inttiä kauppaskolen, tähtäimessä oma yritys. Siellä eräs lihahommissa työskennellyt soturi kehuskeli alaa ja sai minut vakuuttumaan siitä, että kannattaisi kokeilla. ANIKARI 8 TSILARI 3/2020 K ävin jututtamassa ”Sörkän makkarakeisaria” hänen Espoon kodissaan. Makkarakeisari on kasvattanut yrityksensä stydin buliks. Oletko päästänyt botskin ruorista irti, nuoremmalle kipparille. Silloin löytyi myös tyttöystävästä aviopuolisoksi ja firman laskuttajaksi ryhtynyt Irja Votkin. Sitten eräänä keväänä, kun kantohanki suli, suli myös tienestit siinä mukana. Hersyvä huumorintaju lienee peruja karjalaisista juurista ja tämä ominaisuus on vuosien varrella auttanut elämän vastatuulien voittamisessa. Nyt meillä ahkeroi 90 työntekijää, neljä myymälää ja liikevaihtoa on yli 20 miljoonaa. Kolme viikkoa irtisanomisesta aloitin lihatukku Veijo Votkin Oy:ssä, oman yritykseni puitteissa. Menestys ei ole noussut kuitenkaan miehelle hiusjuuriin, vaan olemuksesta ja jutuista kuultaa vaatimaton, mutta asiansa osaava yrittäjä. Silloin oli tapana komentaa iltakymmeneltä hiljaisuus komppanian tuvissa ja piti maata tunnin verran hiljaa bunkassa. Löytyikö alalta heti duunia. TEEMAJUTTU TEKSTI JA KUVAT: O. Kun ”ohi on” -luritukset oli laulettu, suuntasin Helsinkiin, ainoana ajatuksena liha-alan ammatti. Siitä se alkoi, pitkä elämänpolku lihan ja makkaran parissa vuonna 1969. Aloitimme palvikinkulla, nakeilla ja makkaroilla, jotka tuotteet edelleen ovat yrityksen perusta. Olen toki mukana taustalla ja minulle toimitetaan raportit ja muut yrityksen paperit kotiin, nyt kun nämä coronarajoitukset Veijo Votkin SÖRKÄN MAKKARAKEISARI Karjalaiseksi itsensä tunteva savolaismallinen makkaran mestari syntyi 2.1.1948 Iisalmessa. Helsingissä, Mechelininkadun lihakaupassa oli haku lihamiehen paikasta. Iisalmen seudulla ei ollut mitään työtä tarjolla nuorelle miehelle. Yrittämisestä en tiennyt mitään ja monenlaisia mokia tuli tehtyä. En halunnut jäädä lihakaupan alamäen jalkoihin, vaan perustin lihatukun ja aloitin lihanjalostusbisneksen 1995. Mikä sai maalaiskundin lähtemään Iisalmesta buliin maalikylään. Veijolle tuli myös aikanaan lähtö kodista, olosuhteista johtuen hänellekin. Meillä bisnes pyörii hyvin ja vanhempi poikani Asmo hoitaa toimitusjohtajan tehtäviä. Teurastamolla kaikkiaan 52 vuotta, on aika pitkä työrupeama. Sitten sain kuulla että Sörkän teurastamohallissa oli aputyöntekijän paikka avoinna. Jossain vaiheessa tajusin, ettei perinteinen lihakauppa tulisi kasvamaan, kun vapaan liikkuvuuden myötä alkoi alalle ilmaantua halpaa irlantilaista, saksalaista ja hollantilaista lihaa. Vartuin Isän mukana vaneripuun ajossa savotoilla. Helmikuussa 1978 päätin lopettaa lihanleikkaamisen toisen palveluksessa. Lihanjalostuksen aloituksen aikaan työntekijöitä oli 16. Nykyään repertuaari on kasvanut paljon runsaammaksi. Hänen ohjauksessaan toimii päivittäinen ostoja myyntibisnes. Kuinka nuori metsuri päätyi lihaalalle Stadiin. Se oli oikeata työtä. Mutta kun itse mokaa, niin itse niistä myös oppii. Millaisella miehistöllä nyt seilataan. Veijon isä oli joutunut jättämään kotinsa Karjalan Suistamossa ja muuttanut Savon sydämeen. Siitä yritämisen tuiskuissa ja tuulissa 41 vuotta. Rekat tuovat päivittäin jalostamolle melkoisen määrän ruhoja ja lihaa käsitellään noin 15 tonnia joka päivä. Pienestä Iisalmelaisesta töllistä elämän tuuliin ponnistanut maalaispoika viettää leppoisia oloneuvoksen päiviään coronakaranteenin ikeen alla 600 neliöisessä hulppeassa kodissaan. Vietimme parituntisen rupattelutuokion tuoremehun kostutellessa äänihuuliamme. Oli lähdettävä hakemaan töitä sieltä missä sitä oli tarjolla. Kovaa, mutta antoi hyvän perustan työnteon arvostamiselle, joka on seurannut mukana koko elämäni ajan. Hain sitä ja pääsinkin heti töihin. Palvelin Mikkelissä hevosmiehenä armeija-aikaan. Menin käymään, mutta en saanut sitä paikkaa, kun siihen vaadittiin alan työkokemus
Seitsemisenkymmentä prosenttia liikevaihdosta on pysynyt, koska ihmiset ostavat ja valmistavat ruokaa enemmän kotona. Minä kunnioitan niitä, jotka terveyttään vaalivat ja siksi vähentävät lihan syöntiä. Vähittäismyyntikauppa vetää hyvin ja ehkäpä hiukan kasvuakin sillä puolella on ollut havaittavissa tämän vitsauksen aikana. Meillä on ittellä hevosia, mutta kyllä minusta hevosen liha on ihan hyvä tuote. Ravintolamyynti on meillä perinteisesti ollut tärkeä sektori. TSILARI 3/2020 9 ovat voimassa. Palvelin Mikkelissä hevosmiehenä armeijaaikaan. Kiitos rupattelutuokiosta Sörkän makkarakeisari! . Miltä tulevaisuus näyttää alan näkövinkkelistä. Bangkokissa pyydystetään joka yö 500 koiraa ja viedään Pohjois-Koreaan ruuaksi. Jos taas palkkataso pidetään, mutta työaikaa pidennetään vaikkapa tunnilla, niin ihmisten ostovoima säilyisi ja valtion verokertymä pysyisi maltillisella tasolla. Nyt näyttää siltä, että yleisesti elintaso tulee alaspäin. Alan valinta on tainnut mennä aika kliffasti maaliin, vai mitä. Onko coronaepidemia kurittanut yritystä. Hän sanoi että kyllä se olis puolinelsonin paikka. Tapsa Rautavaara kun lauloi, ettei päivääkään vaihtaisi pois, niin kyllähän sieltä jokusen päivän voisi vaihtaakin. Sörkän myymälässä saa aina asiantunevaa palvelua.. Yhteiskunnan pyörät pyörisivät ja kansalaiset selviäisivät vuokristaan ja kuluistaan, niin kuin ennenkin. En usko että meillä koiranlihasta saisi aikaan menestyvän myyntituotteen. Enemmän pitäisi puhua esimerkiksi lihan ravintoainesisällöstä. Mutta jos ihmisen vaihtoehtona on kuolla nälkään, niin kyllä se koiran syö. Itse olen vannoutunut juureksien ystävä. Muuten se suku sammuu. Kuinka suhtautuisit jos joku myyntiedustaja tarjoais koiranlihaa. Kun ravintolat ovat kiinni, ei sillä puolella ole kauppaa ja myynnistä kolmisenkymmentä prosenttia on kateissa. Kysyin häneltä että kuinka hän suhtautuisi siihen, että saisi tietää juuri syömänsä kebabin sisältäneen kolmasosalta koiranlihaa. Mitä funtsaat nykyisin yleistyvästä vegetaria linjasta. Onhan minulla siellä pääkallonpaikalla Asmon kanssa yhteinen toimisto, mutta se on jaettu lasiseinällä, näiden rajoitusten mukaisesti. Itse vastaan enemmänkin henkilöstöasioista ja Irja-vaimo hoitaa toimistoasiat. Eräs entinen Moskovan olympiajoukkueen painija kysyi kerran, että pitääkö aina ilmoittaa kaikki tuotteen sisältämä lihatieto. No onhan näihin vuosiin mahtunut vastatuulta, mutta enemmän kuitenkin on myötätuuli ollut matkaseurana. Vaimolleni ei hevosen lihaa kannattaisi yrittää tyrkyttää. Seurauksena voi olla, että palkkoja saatetaan joutua leikkaamaan, mikä olisi yhteiskunnan ja työntekijöiden kannalta erittäin huono asia. Nyt kun ravintoloiden toiminnan rajoituksia aletaan purkaa, niin varmaan sieltä 15–20 prosenttia palaa ja aletaan olla lähellä normaalia myyntiä. Näitä uusia villityksiä on ollut kautta maailman sivun. Kun seuraa noita alle kahdenkymmenen ikäisiä nuoria ihmisiä, niin kyllä moni siirtyy siinä kolmenkymmenen ikävuoden paikkeilla takaisin moniravintoon. Mutta ei niitä montaa ole. No tuota, kyllä minä olen jututtanut noita etelän poikia. Ala on siitäkin hyvä, että ollaan tekemisissä ruuan kanssa ja ihmisten on pakko ruokaa syödä, muuten käy kehnosti. Mutta kyllähän se ihminen on ajan saatossa kehittynyt moniravinnon käyttäjänä sellaiseksi lajiksi, kuin se tänä päivänä on. Uskon että se on aika pitkälle ohi menevä ilmiö. Ihmissuvulla kun on kaksi päätehtävää, syöminen ja suvun jatkaminen. Minä sanoin että kyllä minun mielestäni pitää kertoa tuoteseloste rehellisesti. Veijon mahtava vuolukivitakka on isäntänsä oloinen
Sörkan ja Bärtsin mestoille kyhättii ahtait vuokrakasarmei, joss pääs yöks goisaamaa, mutt ei paljo muuta. Tääll funtsattii jokapäiväst breguu, jost oli huutava pula. Koneen ja Sillan separaattoritehdas Haapaniemenkadun kulmass, Wärtsilän metalliteollisuuden tehtaat Merihaan kohall, Mylly-Matin siilot, ja seuraavass korttelis lafka, joka säteili handelii joka puolelle Stadii: Elanto eli Eltsu tai Elkka.. Stadi ja sen bulit lafkat ja fabriikit teki jengille maholliseksi tjeenaa fyrkkaa omall duunill. TEEMAJUTTU RAFU NYBERG 10 TSILARI 3/2020 K u Stadi viime vuosisadan aluss alkoi saada oikean kaupungin piirteit, tääll ei paljo tsitattu urbaanii meininkii tsiikaaamass ja lattee ryystämäss pikkurilli ojos. Siel ei budjattu, siel tehtii duunii. Siks bregu piti slumppaa valmiina. Hellahuoneiss saatto keittää pottui, mut uuneist ei ollu tietoo. Eikä missää ollu galsaa mestaa pitää safkaa tai mölöö, jote kotikalja oli se mitä ryystettii himass. Siks tänne tultii sankoin joukoin landelt. Breguu tehtii Skidit Eltsun kulmill Sörkan rantatie on niit mestoi, joss on byggattu tätä seutuu oikee urakall
>>. Ku tontin hankinta tuli ajankohtaiseks helmikuuss 1906, apu löytyi lähelt. Vuonna 1921 Elanto slumppas kauppaneuvos Sundmanin perikunnalta Sompasaaren eli Sumpan, joho seuraava kesä avattii duunareiden kersoi varten kesäsiirtola. Siin budjas enimmillää yli kolmessadass luukuss Elannon duunareit perheinee. Oli siin vieress pari muutaki luotoo Nihti ja Hanasaari, mut Sumppa oli niist bulein ja korkein. TSILARI 3/2020 11 leipomois, mutta aika karseis lääviss. Isoi tönöi täynnä snadei luukkui ja paljo skidei joka nurkass. Virallinen födlari oli 15.10.1905. Se oli aika ennnakkoluulotont touhuu siihe aikaa, mut tavallaa siin oli ituu. Hyvät galtsit, nastat hiekkarannat, snadii skutsii, eri kokost tönöö ja korkeimall kohall huvimaja, jost näki joka mestaan. Jo aluss näky snadin, mutta sitäkin aktiivisemman jengin vaikutus. Pienis lafkois oli paljo muijji duuniss eikä kersoil ollu ketää tsiigaamaas perää ku ne oli leedinä skolest. Osuustoiminta ja ammattiyhdistykset oli esimekiksi niit juttui. Kauppasumma oli vain 275 000 markkaa. Elannon födaamisell oli vahva kytkös näihi surkeisii leipomo-oloihi. Sit tuli meijeri 1912, tsufepaahtimo 1913, kaljapanimo 1918, tsieguraverstas, varastot ja buli konttori 1928. Pantii pystyyn oma lafka paremman ja laadukkaamman leivän tuottamisen puolest. Joka aamu skidit lähti valuu alas linjoilt Lintulahden rantaan. Välill goisattii samoiss mestois ja jengin mukana levis lääviin muitakin asukkej. Sumppa oli sopivasti hollill Sörkan rannast puolvälis Blobikaa. Helsingin Lintulahden tontin myyjä Maria Lindeberg oli Elannon innokas jäsen. Torakoit ja torakanmyrkkyy hiffattii monen leipomon tiloissa. Kesäparatiisi Sumpassa Ku funtsii stadin slangin födaamist voi leedisti sanoo et Bärtsin kartsat ja pidet on niit mestoi mist kaikki lähti. Siihe byggattii ekaks leipomo 1907. Joillai oli mutsit mukana, mut useimmat tuli Helsingin kaupunginmuseo , postikortti. Tääll budjas kanss paljo Elannon duunareit. Elanto tartti handelille maksuaikaa, johon osuusliikkeen tavoitteita symppaava Lindeberg suostui. Se oli just sellane paratiisi, jost saa lukee kniigoist, mutt harvemmi osuu itelle kohall. Elanto födaa 1900-luvun alku oli kansallisen heräämisen aikaa ja siihen liitty monen lafkan, jengin ja systeemin kasaamine siihen kuosii et ne tsennaa vielki. Hämiksen, Porthaninkadun, Neljänne ja Viidenne linjan välinen kortteli oli melkee kokonaa Elannon hallus. Se halus blisaa Elannolle 2,2 hehtaarin rantatontin skriitall, vaikk oli saanu parempii käteistarjouksii. H e lsin g in k a u p un g i n muse o, Si gn e Bra n d er . Bärtsi oli semmost seutuu et siel oli Elannon handeli joka kortteliss. Jo 1908 ruvettii avaa omii lafkoi ja rafloi vähä joka kulmill Stadis. Duuniaika oli 12–16 timmaa päiväss
Breguu ei leivota, mut handelii käydää. Ekaks vedettii kuivaharjotteluu maissa ja vast ku teoria oli hanskas pääs vetää kosteempaa elementtii. Elanto I on saapunut Sumpan laituriin, 1950. Stadin satama tartti lisää tilaa ja koko galtsi jyrättii maan tasalle ja täytettii nii, et saatii Sörkan satamalle tilaa konteill. Elannon punatiiliset pytingit stondaa edellee molemmin puolin Hämistä, vaikk tönöt ja tontit on blisattu muille. Saaress riitti skutsii ja kaltsii joss sai präidää, 1950. . Vanhas pääkonttoris budjaa nyt Stadin opetusvirasto, leipomos opitaa joraamaa ja entisess keskusvarastoss haldataan valtion kiinteistömassii. Ja koko homma ei bungannu mitää ku tää oli järkätty Elannon duunareiden kersoille. Perill saatto sit mennä präidää eri puolil saarta vaklaamaa toisii, kiipee kaltseill ja samoilee skutsis, mut ennen kaikkee sai mennä tsimmaan. Nihti ja Hanasaariki jyrättii. Vodaan ei dyykattu suin päin vaa tiukas järjestyksess. Elannol oli kaksi botksii, Elanto I ja Elanto II, jotka kuskas kersoi edestakas Sumppaan. Skidit matkall himaa. Kersat vaihtu konteiks Vuonna 1958 Elanto joutu luopuu Sompast. Koko handu ilmaan ku halus lisää lautaselle, yhel sormell ku heilutti sai lisää mölöö ja kahell sormell näkkärii. Tsimmismaikka vaglaa ööga stäränä. Siel oli uimaskole, jota ainaki 1950-luvulla veti pitkään ope nimeltä Anita Kanerva. Kaikukadun varrell näkyy Elannon pääkonttori. Mut ekas uimaskoleen ja kuivaharjotteluu … … sit päästii vihdoin tsimmaan, 1957. Nihdist voi viel nähä snadin pätkän alkuperäst galtsii vesirajass ja mesta näkyy Fisusataman parin kadun nimiss. Ku va t: He ls in gi n ka up un gi nm us eo /E la nn on ko ko el m at /k uv aa ja Ei no Hi ltu ne n. No tuli siin nya silta Kuliksee samall. Sumpas oli myös safkaa kaikille ja sitä riitti santsaamisee kanss. Stadis budjaa varmaa edellee tuhansii sen ajan skidei, ku on oppinu tsimmaa Elannon kesäsiirtolass Sumpas ja myöhemmi Vartsikas eli Vartiosaares Tammiksen vieress. Ku Hokki ja Elanto yhistettii 2004 synty Stadin bulin handeli, joka porskutta edellee. TEKSTI: RAFU NYBERG Sumppa oli sopivasti hollill Sörkan rannast puolvälis Blobikaa. 12 TSILARI 3/2020 avain kaulass kaveriporukass. Ens syksyl HOKElanto flyttaa konttorinsa Lassilast Pasilan Triplaan. Elanto kävi 90-luvull kuilun partaall, mut selvis muun muas trokaamall noi mestat Sörkas
Yht’äkkiä mä hiffasin, ett vaa’alla tepasteli buli sonni. Ukot hyppäs mun kyydistä vek ja mä vein säiliön takas mist mä olin sen hakenutkin. Me kaikki funtsattiin, ett mistä toi härkä oikein on tullu. Sitt ne kysy, ett ootteks te nähnyt sonnia, kun heiltä oli päässyt läheiseltä teurastamolta Työpajankadulta tää kyseinen elikko hatkaan. Mutt se sonni oli aika buli ja pääs läpi gartsalle, miss oli sillo romppareita. Bilikoita ja busseja tuli alas Kulosaaren sillalta. Siin samassa suhas pidelle Karjakunnan buli paku, joss oli äijää ku pilvee. Ku mä tulin uudestaan polttolaitokselle, niin Karjakunnan äijät raahas sitä sonnia snadin kuorma-auton lavalle ja joku reportteri oli sattunu mestalle. Tilanne oli huima Enste tuli Sörnäisten Rantatielle tää sonni. Se kellisty heti ja sitt pääs liikenne jatkumaan. TSILARI 3/2020 13 N oina aikoina oli snadisti hankalaa päästä suhaamaan mihkään parempaan lafkaan, ku tsetti oli uusi. Isosarvinen eläin pinkoi kovaa olihan henki kyseessä – kohti Vanhaa Talvitietä ja minä ukkojen kanssa perässä. Mun piti aloittaa tää ura Helsingin KTK:llä. Ja tarina alkaa… Oli kaunis kesäaamu ja mä olin venttaamassa, että Stadin vuonna 1960 bygattu jätteenpolttolaitos avattaisiin kuten aina kello 6.00. Ne Karjakunnan äijät sano, että toi tarttee ottaa kiinni ja te jelppaatte. Tätä varten takaluukut sai avattua. Sitä varten niill oli megessä eräänlainen lasson tapanen. Yks tuli hyttiin pyssyn kanssa ja rupes ohjaamaan menoa. Niitä oli 3,5 – 7 kuutiometriin ja noissa buleimmissa oli neljä luukkua puolellaan. Niin siitä sitt oli snadi uutinen Iltasanomissa otsikolla ”Rodeota Rantatiellä”. Nimensä mukaisesti me tyhjennettiin juuri muotiin tulleita ”Puhto” jätesäiliöitä, jotka hinattiin vaijereilla auton päälle. Mä hämmästyin kauheesti ja menin kysyy vaakamieheltä, ett oot sä punninu ton otuksen. ammattimaisen kuorma-auton ajokortin elokuussa 1963.. Aika sattuvasti. Ne piti vielä hirveetä metelii, ku ne huutaen yllytti mua suhaamaan kovempaa. Ne Karjakunnan äijät sano, että toi tarttee ottaa kiinni ja te jelppaatte. No mikäs siinä. Ja tää tarina on tosi! (jatkuu seuraavassa Tsilarissa) . Mutt sitte mä pääsin vuoden 1964 alussa duuniin roskafirmaan, jonka nimi oli kuljetus oy Vaihtolava. Kaikki fiudet punnittiin ennenku ne pääs kippaamaan jätekuorman syvään kuiluun. Sieltä se härkä tsiikas meitä. Kaiken kaikkiaan niitä oli kahdeksan äijää. Muutamilla oli hirvee kivääri ja toisilla iso skeglu. Niitä ei juurikaan enää näy. Se varmaan huima näky, kun roskaauto lavallaan kahdeksan isoo äijää kivääreiden ja puukkojen kanssa heilu kyydissä ja huusivat. Sain alleni tylppänokka Petterin (Bedford), jolla treenasin vaihtelevalla menestyksellä aika bulin bilikan köraamista Stadin kartsoilla. No se ei ollut hiffannu sitä enstex, mutt sit me nähtiin, ett elikko oli jo kopistellut ylös kippauspaikalle. Busat ja muut bilikat stoppas jarrut kirskuen. Sitt kävi niin, että aamuruuhka oli jo alkanut. Sitt just ku ne meinas lähteä liikkeelle, mä suhasin tuhatta ja sataa ja taas ne joutu stoppaamaan. Otus suunnisti kohti Sörnäistä. Tais arvella, ett täst ei hyvää seuraa. Me duunattin eräänlainen saartorinki pitskulle ja näiden teurastamon äijien piti ottaa se boseen. No me sanottiin joo ja näytettiin, ett tuolla se varmaan funtsaa seuraavaa siirtoa. JALON JATKOLÄPPÄ TEEMAJUTTU Rodeoo Rantatiellä (JALLUN JUTUT OSA I) Olin saanut puolivahingossa ns. Ei ois tosin tarvinnu, sillä mentin muuten aika haipakkaa. Ukot sano mulle, että nyt sun tarttee jelpata meitä ja niin osa hyppäs nyt jo tyhjään roskasäiliöön ja ne seiso siell joka luukussa pyssyt ja skeglut tanassa. Sitt se epäonninen elikko pysähty siihen, missä nykyään on ABC-bensis ja rupes varmaan pohtimaan uutta taktiikkaa tai suuntaa. Silloin tää mun vieressä ollu gubbe hyppäs ulos, otti ampuma-asennon maate ja skotas sonnin siihen Rantatielle
On se metkaa, kui vanhoje muistelemine joskus panee veret virtaan ja pumppaa adrenaliinii rööreihin. Lunkii kesistä sulleki. Sanoo mitä sylki suuhun tuo, sano faija aina, ku joltain muljahti sammakko suusta. Mä katon kans aikarautaa ja toteen ihan saman, et mennää sinne landemestaan joskus toiste, ku nyt käytii kaukana nii ajas ku paikaski. Joskus joku on vaan niin fitti, ku se ei oo ollenkaan samaa sorttii, ku mä ite ja se funtsii hommiiki ihan eri kantilta, mut kyl näit juttui silti pitäs kykenee duunaa yhdes. STADIN SYKE BERGAN KUNDI BOITSUN JUTUT 14 TSILARI 3/2020 S iin mä sit tsittaan fönäri äärel ja Leffen Bruin vaahtoo iha oikeenlaises glasaris, ku sisään tulee tyyppi, joka tuntuu joteski tutulta. Näil vuosil on elämän rikkautta se, mikä on kertynyt tonne kaaliin ja sitä kamaa kandee pyöritellä niin kauan, ku polla skulaa niin, et niit löytyy. Kandeis ruveta myös skrivaan muistiin niit juttui. Kummasti melkeen ihan sattuu, ku pitää taas tulla takas tähä kolhiintuneesee kroppaa ja lahoavaan päähän niilt vuosilt, ku kaikki vielä skulas ja elämäst saiki yhtä, jos toista. Kaveri tsiigaa sit klokuu ja totee, et siin meni yhdet treffit förbii, mut oli se kyl sen väärttiki. On se vaan metkaa kui mestaki hävii ympäriltä ja muut tyypit, ku oikeesti rupee bamlaa vanhan kaverin kans menneistä. Mehä kuitenki ollaan isoi ihmisii, aikusii niinku sitä sanotaan eikä mitään nirppanokka skidejä santaboksis, ku ei tykkää ja marisee sit mutsille, et noi kiusaa eikä anna mun skulaa samoil biligoil, ku ne ite. Slangin Byroos on taas hyllyt täynnä kniguu ja muuta kliffaa, ku voi käydä plokkaamas pakuun, ku jollain on synttärit, nimmarit ja ihan vaan kemut, joihin ois kiva viedä jotain tyypille, ”sil ku on jo kaikkee”. Ain on niitä, ku duunaa niit santakakkui ja sit niitä, ku fudaa ne hajalle. FUNTSII BOITSU Bissellä Kurvis Mä olin Kurvis bissellä, ku busa tonne landen puolelle meni just ja seuraavaan oli puoli tuntii aikaa. . Ite oon funtsinu, kui snadisti sitä omist vanhemmistaa tai isovanhemmistaa tietää, ku ne ei bamlannu, Sitä ku nyt skrivailis, niin omat jälkeläiset vois lesaa menneist, jos niit jokus innostaa ruveta siihen. Aikaki katoo ja busa toisensa jälkee suhaa Kurvist ohi ja me vaa huidellaa maailmalla yhteisis keissuis ja ollaa ihan erilaisii ku nyt. Tsennattii kumpiki kui kliffaa on, ku ei oo kerätty käyttämättömii mahdollisuuksii, vaan on menty elämäs ku ranskalaiseen trafiikkiin: ”silmät kii ja sekaan”. Mut niin se vaan on. Se ottaa kotimaisen ja tsiigaa mua hetken ja tulee sit samaan looshiin. Täs iäs uskaltaa jo sanooki, ettei muista toista, et kuka se on, vaik se on ihan oikeesti joku. Nyt kuuluu olevan hintsusti fyrkkaa, ku jengii on vähentyny ja varannot kuluneet. Ollaanks skidejä hiekkalodjussa – vai. Sit rupeekin aikaa kuluu, ku kaks starbuu häipyy jonneki neljän vuoskymmene päähä. Sitä tarttee vaan kestää, ku on vuosii kuiteski karttunu sen verran et takana on reilusti enemmän, ku edes. Knubus rupes tuntuu, et trappisterii on tullu yli perusnormin, mut paluu tähän päivään ei hoidu ihan hetkes. Glasari tyhjeni ja kyyppari roudas uutta pöytään, ku snadisti vinkkas. Nää loput vois yrittää olla niin, ettei ne ihan ketuillekaan mee, vaik ihan kaikki ei skulaakaan niin, ku ite tuumaa. Jollain meist nyt vaan on toi teräase hampaiden takana sitä sorttii, et se sivaltaa ennen, ku knubu on ehtiny yhtään bromssata ja funtsii, et kuis täst hommast oikeesti pitäs bamlaa. Nuorii ja vetreit ku koirasgasellit. Ne on vähä stydii kamaa joskus noi trappisterit, mut ku ei ite ollu fiude puikois, niin ei se ollu niin tarkkaa. Hyvä kamu menneiltä vuosilta on tosi apu täs hommas. Yks vetää pultit mistä vaan ja toiselt menee hommat, ku voda hanhen seläst. Siinhä me kyl sit taas ollaanki erilaisii. Oot kyllä ihan tutun olone, mut joteski kaukaa, joten ei satu identiteetti kolahtaa päähän. No kaveri esittäytyy, vanha tuttu skönemanni vuoskymmenten takaa. Se on kuiteski inhimillist, eikä näit juttui pitäs päästää puseron sisään eli fiilistasolle. On jotain, mitä muistella. Sit kilistellään ja funtsitaan, miks suomalaiset sanoo kippis, ku muut skoolaa tai proosittelee tai nastroovioi. Tää fiilis on toki Boitsullekin tuttu. On tää Slangi vaan sellane pulju, et kyl täst kandee vaik vähän flaidatakin, muute se delaa koko slangi. Snaju ei aina riitä. Suvi nyt kuiteski polkee pihaan ja bluumenit alkaa olla terässään, joten otetaan iisisti, käydään Byroos Hämäri 67.ssa. Jengi kuiteski dirikoi tätäki puljuu porukal, vaik joku oliski pää auki enemmän ku toinen, niin yhdes stemmataa, kuis mennää. Boitsun korviin kuulu kummii.. Oli kuumaki ja janotti, joten yks belgialaine piti vanhoje muistoks käydä vetämäs. . Tsittaa siihen vastapäätä ja frogaa: ”Ooksä iha oikeesti sä?” No mähän täs, mut kuka sä sit oot. Se on sit niide ropleema, jos ei – sano. FUNTSII BOITSU S tadin Slangin hallituksest on joku lähteny lätkiin, ku se ei tykänny jostain toisest, ku tsittaa samas jengis
Men annars va de ganska sparsamt me höjdpunktena. Kanske ja va klen i tron från början, men ja kan ju skylla på omgivningen. RAFU NYBERG KLEN I TRON I di här tidena ha man fått avstå från många grejer å de ha ju drabba gänge på lite olika sätt. De hörde liksom ti allmänbildningen fast man int va lagd åt de hålle annars. Först rotscha vi uppströms längs en slingrande led till en annan sjö å sen åkte vi nedströms me fart längs en rak gennväg å de va ganska kliffa. Lägerbålen va helt hyfsade å ja minns ännu levande ett par sketcher som Mikko å Tomppa drog. På den tiden fanns de faktist i skolena rökrutor, där dom som hadde lov av föräldrana kunde blada. Nattliga äventyr då man bröt mot reglena, smygrökninhg i skottan å allt sånt. Raflona hamna ju helt i pisse å lika jävlit va de för teatrana å andra artister som ju nufötiden int får fyrk annat än av en rikti publik. . Samma sak gällde på skriban. Kom sen å sej att vi alla e lika inför vår Herre. Dom som hadde lov fick stå å blada på en bro, som ledde över en å till Solstrands gårdplan. Vi skyffla se undan honom så att hjälpledarna å prästen int hoka att Putte va på fyllan. Di flesta av mina klasskompisar for på läger ti Lekis, som ju e en holme strax utanför Nordsjö där alla svenska församlingar brukar ha sina skribaläger. Bevisligen bokförda å undertecknade av prästen. Loppis e int ett ställe man vallfärdar ti. Dokande va de lungnare me. För mej som allti va på somrana ut i skärin, va de ju ganska nytt att plötslit hamna i inlande vi en sjöstrand. Där fanns et par rotschare i trä, såna där smala baljor me två årpar å vi bruka sticka ut me dom. Å så va de ju allt tänkbart som man trodd at hörde till. De va lägerbål å gemenskap, konder å brudar i just den åldern på samma ställe, fast noggrant separerade. RAFU NYBERG SVEDUSLANGIA TSILARI 3/2020 15 Framför allt va de klent me brudana N ärmare bestämt börjar de vara femti år sen senast om man int räknar me bröllop å begravningar. Å som sagt, lockelsena va int så många dom heller. De va bara fem bönor mot tjugofem konder i gänge, så de bädda int för stora erövringar för de flesta. Framför allt va de klent me brudana. Den andra va åxo en fiskarhistorie me två fisur å fem bröd, men den minns ja int rikit hu den sluta. De här nagga häftit på trovärdiheten på allt annat vi fick lära oss där. Egentligen va de bara en av oss som på besöksdagen fick nattvarden utan bröd av en påhälsande äldre kompis. Här ble int så väst myky å berätta åt efterlevende. Å int va de rikit frivillit då heller. Fast viljan va god att uppleva både synd och skam, så va vi nog ganska unga å oskyldiga trots allt. Men ja hamna av någon anledning ti Solstrand, en gudsförgäten (?) håla i Loppis. Förväntningana va höga. En handla om en fiskare som slängd en nyfångad lax tibaks i plurre, fö han va en fati man, å hadd int råd me så dyr fisk. Lite klent me kollekten ha de oxå vari för kyrkona på sistone, fast ja själv måst medge att e de någo tjänster ja int ha sakna på en tid, så e de gudstjänster.. De va på den tiden då man gick i skriban å sku vara me om tie gudstjänster. Sen sku man på sommarn vara två veckor på skribaläger
Snadina kundina skiglattiin motarilla Suvilahdesta Blobikseen eli Mustikseen siitä Kanan ja Hanan välistä, sataman laitureiden editse ja Sompan sivuitse Mustiksen laituriin. Ku Bergaa eli Bärtsii tai Kaltsii, kui vaan kuka haluu ”Näkis Hagiksen platsit ja Brahiksen matsit…” Stadin Kundin kaihon puki Veikko Lehmuksela sanoiksi joulun alla 1941 kaukana ”siellä jossain”, tässä tapauksessa Karhumäessä Äänisen pohjoisilla rantsuilla. Fabriikit on menny, mut muutaman pytinki on jäljellä. Mitä niist on tänään jäljellä. Nyt siin rantsussa on sitten se Merihaka, joka stondaa pääosin Pannukakulla ja Haapaniemellä. Kun Hagiksesta sit lähtee dallaan pitkin rantsuu, niin vanhat mestat kelaa knubussa: Hakaniemi, Viherniemi, Pannukakku, Haapaniemi, Lintulahti ja Suvilahti. Sinne mentiin aina, ku vaan päästiin himasta irti. Siin oli konepajaa, telakkaa, rasvakeittimöö, myllyy, hattutehdasta ja sätkäkonefabriikki. Silfverbergin ja Wecksellin yhtyneet hattutehtaat sijaitsi Vilhonvuorenkadun ja Sörn.rantatien kulmassa. Oma lukunsa on Sörkän rantsun saaret. Merihaka ennen nykyisiä rakennuksia 1970 foto Kari Häkli, konepaja ja laivatelakka. Vanhoihin fabriikkeihin on osaan tullu byroota ja joihinkin himoja uusille stadilaisille. Hagis on siis kasvanu torista melkein oikeeksi kaupunginosaksi. Siin oli laivatokka ja konepaja vielä 1950-luvulla. Mutta olkoon, kertoihan Hesarikin, et Halosen Tarja budjaa Hagikses, vaikka se budjaa oikeesti Sörkässä, siin vanhojen Wärtsilän tai Kone ja Silta OY:n verstaiden mestoilla. Rantsu on muuttanu muotoonsa 150 vuoden aikana melkoisesti. Mut mitä niis oli ihan oikeesti sillon, ku Stadi alko kasvaa ja duunarii virtas landelta leveemmän bröden ääreen, ku landel ei enää ollut duunii. Nyt sinne pääsee kahtakin brykaa pitkin, joista uusin on se ”Isoisän silta.” Talvella käytiin tselibakkee laskemas Sompas ja yritettiin me Nihtiinki, mut siellä budjas kiukkunen vake, joka hääti meidät murteellisella suomella vek. 16 TSILARI 3/2020 ESKO VEPSÄ MINNAILUU Hagiksen platsit. Satama meni talvella boseen, ku ei ollut tarpeeks jäänmurtajii ja talvetki oli kovempii, ku nää nykyset. Oli kaakelitehdas, sementtitehdas, generaattoritehdas ja sit tuli Elkka eli Elanto. Hattutehtaat, foto Signe Brander 1912. Vanhin taitaa olla se Kookos eli myöhemmin Kone, joka on nykyään joku sellanen komeljanttariskoile eli Teatterikorkeakoulu. Nyt siin rantsussa on sitten se Merihaka, joka stondaa pääosin Pannukakulla ja Haapaniemellä. Viherniemi ja Haapaniemi sekä Lintulahti on saaneet oman gartsan ja Suvilahti ihan sellasen häppeninki mestan. Sillon pääsi Högikseen eli Korkikseen jäitä pitkin eikä se bungannu mitään. Kaikki alko oikeesti 1860-luvulla, ku stoge rupes suhaan Sörkän satamaan ja siit alko se fabriikkien nousu pitkin rantsuu sitä myöten, ku stogeraiteita vedettiin kohti Hagista. Myös joku Elkan byggoista on jälellä, mutta myllyjen viljasiilot on joutuneet murskainten kynsiin. Harva enää tsennaa sitä, et Hagis ei oikeesti ole Stadin kaupunginosa, vaan se on tori, joka sijaitsee Siltasaares. Fo to t He ls in gi n Ka up un gi nm us eo Dallaillen Hagiksesta Heruliin. Tuossa voidaan hiffata, kui tärkee Hagis oli Sörkän kundille kaukana himasta, kun uhkana oli delata koska tahansa, niinku kriguissa sattuu. Elukoita oli vähemmän, kun nykyään, mut se ei haitannu
Ne kävi brenkun voimalla ja me plokattiin tyhjät flindat vek ja mummo vei ne handeliin, ku sil oli tsetti ja niin me saatiin muutama hugge fikkan botnelle. Sit siinä oli kait joku vaijeri, ku veti sen vaunun sellaseen puiseen torniin ja sit ne spruuttas vodaa sen kuuman kolin päälle ja niin se onkapilvi synty ja nousi taivaalle. Me kiivettiin galtsille siinä sen margariinitehtaan takana ja tsiigailtiin, ku mullit tuotiin bilikoilla sinne kentsulle, mis oli aitauksii ja sitte ne tyyrättiin ovista sitään. Siihen pääsi aika lähelle tsiigaan sitä ihmettä, ku buli mäntä puski hehkuvan kolin uunista siihen vaunuun. Ei siin funtsittu et oliks niis fogeleis salmonellaa tai muuta ellaa, jyvät fikkaan ja sit niitä mutusteltiin, ku ei duunariperheen kakarat tsennanneet sellasta juttuu, ku taskuraha tai karkkipäivä. Ihan oma stoorinsa oli sitten se teurastamon alue. . Talo nimeltään Kaiku on Kaikukujan päässä Hämärillä risteyksestä vasempaan, Haapiksen kentsu näkyy kuvassa hyvin. Koko kesis ku oltiin Stadissa, hengailtiin rantsussa ja kaveerattiin vanhojen starbujen kans, ku skrabas botskejaan siellä. Kuumuus oli niin kova, et sen tsennas kymmenien metrien päähän. Me niit skramlattiin fikkat täyteen ja hätisteltiin pului vek. Ennen se kiersi siin Elkan tehtaiden reunas ja kaarto Wärtsilän korttelin sivuu ja stogekiskot oli siin kans aina Hagiksen Hallille saakka. Se on kyl sitten ihan oma stoorinsa. No siinähän se oli rantsu ihan vieres ja sinne vaan sköneen stebukuormat. Sörn Rantatie 1970, foto Eeva Rista, vasemmalla Wärtsilän konepajan konttori, taustalla Kookoksen talo, Paraisten Kalkin kuljetuslinja kadun yli ja oikealla Kone ja Silta OY:n verstaat ja telakka.. Siellä bräidättiin ja braijattiin, smyygailtiin ja oltiin jemmoissa, metskattiin ja skiglaitiin omatekoisilla lautoilla tai jäillä ja plutailtiin. Ehkä kaikest jännin fabriiki sen dallauksen varrella oli kaasulaitos, joka byggattiin 1905 ja lopetettiin joskus 1970-luvulla kait. Sielt nousi paksu valkonen pilvi säännöllisin välein, ku ne skuffas sen punahehkusen kolivaunun sinne suihkukaappiin. Sörkan Rantatie Sörkan Rantatie on melkoinen baana ja siin blosaa melkeen aina, ku se on auki skönelle. TSILARI 3/2020 17 sen sanoo, alettiin byggaa ihan todella noin 120–130 vuotta sitten piti stebut förata vek, ku kallioo ammuttiin talojen ja gartsojen tieltä vek. Linjat näkyy hyvin samoin se, ettei Pengistä ole vielä kokonaan rakennettu. Sörkän rantsu ja satama oli skloddilauman todellinen seikkailumaailma. Puluu oli niin maan hirveesti, ku stoge toi viljaa myllyihin ja niist vaunuist aina varisi gartsalle kans. Oli kaakeillakin kevyempi vetää, ku oli alamäkee. Duunarit, jotka sitä hommaa hoiti, oli pukenut sellaset erikoiskledjut päällensä, et ne pysty sen uunin seinän avaan ja hollaa sitä vaunuu niin, et se koli meni oikeeseen mestaan. Ulos tuli sit pihvii ja makkaraa ja kaikkee muutakin, mistä tehtiin safkaa. NÄIT FUNTSI ECO VEPSÄ KURVISTA Ilmakuva Sörn ranta ja Kallio, edessä telakka ja konepaja, Wärtsilän laitokset, Kookos, taustalla Kallion tsyrkka ja Biblu. Halkolaiturissa oli aika väljää ja sköne ihan plägä. Näin katos vähitellen nuo niemet ja lahdet ja synty se rantsu, jonka me nyt tsennaamme ja jota pitkin voi fillaroida tarttematta kletrata buli bakke ylös Kurviin ja taas alas Herulist
Se soi duuritunnelmissa. Puhu minulle – laulussa Aho kysyy: – Tahdon rikki huutaa hiljaisuuden / löytää kauan sitten kadonneen / vieläköhän voisimme tuntea sen / väliltämme hävinneen rakkauden, vai onko liian myöhäistä. Debyyttialbumilla kuuluu monipuolisuus musiikintekijänä. Laulut lipuvat tyylistä toiseen: mustalaismusiikkia, slaavilaista kaihoa, kuubalaista rytmimusiikkia, josta syntyy kokonaisuus ja tunnistettava omin tyylilaji, etnofolkia. Kuva: Minna Annola. Kyse on rakkaudesta vanhassa maailmassa, joka on hajoamassa. Ballantine Scale yhdistää Ilona Jäntin (oik.) innovatiivista ilma-akrobatiaa Aino Vennan musiikkiin. Nimi tarkoittaa asteikkoa, joka mittaa rannan suojaisuutta. Pako rakkauteen ei pelasta Compañía Kaari & Roni Martinin iki-ihana menestys Anna Karenina sai uusintaesityksensä eksoottisessa paikassa, Tapahtumakeskus Telakalla Hernesaaressa. Tavattoman eloisa ja iloinen laulaja on parhaimmillaan livenä. Kankaan hämärissä soittaa kontrabassoa Erik Michelsen koskettavasti. Kuva: Ulla Kokki.. Markojuhani Rautavaaraa ja Mika Venhovaaran kanssa. Suositun duon uusi yhteisteos Ballantine Scale kutsui Cirkon yleisön teatteritilaan luotuun mystiseen maailmaan, suureen valkeaan telttaan meren rannalle. Anna Kareninan ja kreivi Vronskin RISTO KOLANEN STADIN SYKE RISTO KOLANEN STADIN SYKE Kulttuurikierros kesään Susan Aho on säveltänyt ja kirjoittanut uusia lauluja. Singlen musiikkivideo löytyy Youtubesta. Lauluyhtye Värttinästä, Duo Kuunkuiskaajista ja Nukketeatteri Samposta tuttu muusikko–laulaja–hanuristi on tehnyt musiikkia maailmanmusiikista lastenlauluihin sekä iskelmistä laulelmiin. Tuomiopäivän kello on lähempänä keskiyötä kuin ikinä, mutta ihminen valitsee eskapismin ja uppoavan laivan orkesteri soittaa viimeiseen asti hänen mukaansa. Se on kaunis balladilaulu uuteen kotimaiseen popmusiikkiin. Näyttämö muodostuu taiteilijoiden lisäksi valtaisasta valkoisesta kankaasta, vaijerista ja renkaasta. Ilma-akrobaatti Ilona Jäntin koreografia tapahtuu rengastrapetsilla, Aino Vennan Love Hurts (Rakkaus satuttaa) laulujen siivittämänä. julkaistulla soolodebyyttialbumillaan Pieniä eleitä (Magnum Music 2020). Auringon laskettua, hämärän saavuttua maailma muuttaa muotoaan, kenties pysyvästi. Soolosinglejulkaisu ja video Tulevaan julkaistiin talvella. Albumin Livestream oli 17.5. Samalla ajaton teos kommentoi nykymaailman tapahtumia. Mitä varten?, sanotaan Tolstoin klassikkoromaanissa, jonka keskiössä on Anna Kareninan, kreivi Vronskin ja kreivi Kareninin kolmiodraama. Kaikki meidät peitetään hautaan, eikä mitään jää jäljelle. Teos tutkii ulkoja sisätilan rajapintaa, luontoa ja kulttuuria, päivän ja yön taitekohtaa. 18 TSILARI 3/2020 Ryhmälaulaja nousee siivilleen Susan Aho nousee omille siivilleen 17.4. Asteikko suojaiselle merenrannalle Sirkustaiteilija Ilona Jäntin ja säveltäjämuusikko Aino Vennan yhteiset teokset ovat viihdyttäneet meitä jo vuodelta 2015. Jännittävä teos antaa ajattelemisen aihetta muuttuvasta maailmastamme. Susan Aho on säveltänyt ja kirjoittanut nyt uusia lauluja. Debyyttialbumilla ”Pieniä eleitä” kuuluu monipuolisuus musiikintekijänä. Uusi näyttämöteos yhdistää Ilona Jäntin innovatiivista ilmaakrobatiaa Aino Vennan säveltämään ja sovittamaan musiikkiin. – Miksi kaikkea tätä tehdään
indielevyyhtiönä. He kävivät Keski-Euroopassa hakemassa uusia äänityslaitteita. Hänellä oli hyvä pohja Rytmija Iskelmä-lehtien toimitussihteerinä. Kirjan toimittanut Juha Henriksson on kirjoittanut lyhyesti loppu vuosista. Taiteellinen johtaja Antti Silvennoinen palaa lavalle seuranaan rumpalivelho Pekka Saarikorpi, joka yhdistää teoksessa erikoisalaansa kehorytmiikkaa Silvennoisen raivokkaaseen ja tarkkaan liikekieleen. Menneisyyden haamut eivät jätä häntä rauhaan ja hän jää väijytyksen uhriksi. Sauvo Puhtila oli Scandian hovisanoittaja ja hän kehitti myös lastenlaulua uusiin kuosiin, Saukki ja Pikkuoravat. Salo oli kolmas vahva nimi menestysvuosina. Mutta juutalainen pomo antoi tilaa etniselle ja mustalaismusiikille ja ihan lopuksi jopa työväenlauluille. Kansainvälisen tason sovituksista vastasivat muun muassa Jaakko Salo ja Esko Linnavalli. Paikoin Pällin teksti kaiken sujuvuutensa ohella sisältää hieman toistoa ja hyppelyä siellä täällä. Rumpalin esittämä Crystalman on Silvennoisen keskustelusanoin ”ihana maskuliininen” esikuva. Hän johdattaa Trogin matkalle, jonka aikana tämä käy raskaan prosessin kootakseen itsensä uudelleen täysin alusta. Jorma Uotisen kreivi oli salaperäisesti vaaniva taustalla; Karttusen kreivi taisteli naisestaan heti alun jää kohtauksesta lähtien. Nimen merkkiä käytettiin jo sitä ennen jazztallenteissa. Teos yhdistää Wusheng Companylle ominaisesti uusinta teknologiaa hyödyntävää live-musiikkia, akrobaattisia taistelukohtauksia ja vahvasti tyyliteltyä näyttelemistä. Liikkeet ovat kurinalaisia. Trog on viettänyt vuosikausia itsekseen ja rakentanut kehostaan äärimmäisen tehokkaan suojakuoren. Kuva: Arttu Ullgren. Kuva: Alvar Kolanen.. Taistelulajien ytimessä Suomalaista pekingoopperaa tekevän Wusheng Companyn uusin teos Trog Kanneltalolla perustuu englantilaisen kirjailijan John Evansin tekstiin, joka koetaan nyt ensimmäisen kerran näyttämöllä. Orvomaa oli mustasukkainen naistähtiensä miessuhteista, joista kirjoittajalla on juorutietoa. Harhaluulo täydellisyydestä murskaantuu ja Trog kohta salaperäisen Crystalmanin. Pälli ei ehtinyt Tarinassaan aivan loppuun saakka, sillä hänen tekstinsä päättyy vuoteen 1966. Kuva: Minna Hatinen Cirkon Maneesilla. Kannessa on kuva Scandian unelmajoukkueesta 1960-luvun alussa: äänittäjä Aarre Elo puikoissa, sovittaja Jaakko Salo valvoo ja pomo Harry Orvomaa taustalla. Scandia oli jazzmiesten Paavo Einiön, Herbert Katzin ja Mosse Vikstedtin luomus 1953. Kuvassa Antti Silvennoinen taistelulippujen edessä. He ovat monipuolisia tulkitsijoita ja hyvin vahvoja lavapersoonia, jotka heittäytyvät näyttämön tilanteisiin koko sydämellään. Mariana Colladon Anna Karenina ja Carlos Chamorron kreivi Vronski pakenevat epätoivoiseen rakkauteen Compañía Kaari & Roni Martinin uusintakierroksella Tapahtumakeskus Telakalla Hernesaaressa. Kreivi Karenin oli näkemässäni esityksessä veteraanitanssija Jyrki Karttunen. Hänen tekstinsä sisältää myös katsauksen suomalaisen jazzin historiaan ennen yhtiön perustamista. Se kilpaili menestyksellisesti vajaa 20 vuotta hittilistoilla suurimman levy-yhtiön Musiiki-Fazerin kanssa. Roni Martinin johtamalla Maailmanlopun orkesterilla tuntui olevan nyt vielä suurempi draamallinen osa. Se käsittelee taistelulajien ja etenkin japanilaisen miekkailun ydintä. Kun fyysinen voima ei riitä, ja todellinen mestari on epäonnistunut tuhansia kertoja, hänen matka on jatkuvaa harhaluulojen tuhoamista. Rumpali käyttää myös virtuaalitekohanskoja. Yhtiön artisteja olivat esimerkiksi Laila Kinnunen, Brita Koivunen, Vieno Kekkonen, Pirkko Mannola, Reijo Taipale, Eino Grön, Danny, Kirka ja Tapani Kansa sekä jo kyntensä näyttäneet Olavi Virta ja Georg Malmstén. Pekingoopperan virtuoottinen musiikin ja liikkeen symbioosi tuntuu. Pitkän linjan toimittaja Erkki Pälli (1935–2018) luovutti keväällä 2018 Musiikkiarkistoon aineistonsa ja viimeisiin elinviikkoihinsa saakka työsti käsikirjoitusta Scandian historiasta. Hän ja Erkki Melakoski loivat jazziskelmän suomalaisen perusklangin naislaulajilleen. Musiikki ja tanssijat kuljettavat katsojat ryhmän teoksille leimalliseen, nyrjähtäneeseen maailmaan, jossa pako rakkauteen ei meitä pelasta. Äänittäjämaestrot Aarre Elo ja Jouko Ahera kehittivät luovasti tekniikkaa. Wusheng Company toi Kanneltalolle Trogesityksen, pekingoopperan vauhdikasta liikettä live-musiikkiin. Se on parhainta uutta tietoa. TSILARI 3/2020 19 rooleissa ovat ryhmän espanjalaiset luottotanssijat Mariana Collado ja Carlos Chamorro. Kaksi jälkimmäistä luopui alun jälkeen. Omaleimaisen Scandian tarina Erkki Pällin Scandian tarina (Musiikkiarkisto 2020) kertoo Scandia-Musiikista, jota voidaan pitää maamme ensimmäisenä riippumattomana, nk. Tilalle tuli toimitusjohtajaksi Harry Orvomaa, kun Einiö vastasi kansainvälisistä suhteista ja maahantuonneista. Musiikkiarkisto toteutti kirjoittajan toiveen ja julkaisi hänen käsikirjoituksensa postuumisti. . Jälkikeskustelussa rumpali sanoi korvanneensa usein aiemmin muita esiintyjiä, joten miksei sitten tässäkin toista pääosaa
SLANGI BLISAA. Nieminen Jarmo: Ässät 80v historiikki 30/32 € UUTUUS Mikko-Olavi Seppälä Parempi ihminen parempi maailma 30/35 € Iltanen Jussi: Helsinki 1960 25/28 € Tilauslomakkeen löydät sivulla 39. Tsekkaa aukiolot. 20 TSILARI 3/2020 MYYNNISSÄ: Kniigat Auvinen Jari: Puu-Pasila 20/25 € Auvinen Jari: Puutalojen Kallio 20/25 € Honkala Timo: 100v Stadin jortsuja 20/22 € Kainulainen Matti: Skloddi, tarinoita Skatalta 5 € Koivuniemi Sinikka: Tarjoilijana Helsingin olympialaisissa 25/28 € Laine Reiska: Jazzin käsityöläinen 30/32 € Lindström Ida: Kohtalona Suomenlinna 20 € MALMIHelsingin lentoasema 30 € Mattson Eki: Kun Eki oli snadi 5 € Mäkelä Timo: Neiti Brander, sarjakuva 20/25 € Nieminen Jarmo: Aarresaaret opas 25 € Nieminen Jarmo: Aarresaaret fotokirja 25 € Nieminen Jarmo: Keisarin perintö 25/28 € Nieminen Jarmo: Viaporin kapina 25/28 € Pakkanen Jukka: Helsingin tuulia, Stadin valoja, lyhytproosaa 15 € Palminen Seppo: Snygii slangii 20/25 € Paunonen Heikki: Sloboa Stadissa 30/32 € Paunonen Heikki: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii 30 € Pohjola Arvo: Himaföneri 10/12 € Pälikkö Kimmo: Art Helsinki 20 € Rauhala Jorma: Pieni raitiotiekirja 15 € Rehn Leif: Gammelin jannu 10 € Rehn Leif: Jassen från Gammel 10 € Seppälä Mikko-Olavi: Suruton kaupunki 25 € Stenvall Kaarlo: Stenvallit Stadissa 40 € Tervomaa Raija: Mesikämmen muurahaispesällä 18 € Tervomaa Raija: Mun Stadi 10/12 € Tervomaa Raija: Mutsi ja mä 10/12 € Tervomaa Raija: Mut sulle sattuu aina 5 € Tervomaa Raija: Nopeammin, korkeammalle 15/18 € Tervomaa Raija: Sankareita kaikki 15/18 € Tervomaa Raija: Skloddit braijaa 15/18 € Varvikko Kari: Kääpiöitä ja jättiläisiä 20 € Varvikko Kari: Puutalojen Hermanni 20/25 € Varvikko Kari: Puutalojen Vallila 20/25 € Varvikko Kari: Suuri julistekirja 30 € Varvikko Kari: Älykääpiöitä ja hengenjättiläisiä 25 € Slangi blisaa Slangi blisaa tilaa netissä!! www.stadinslangi.fi tai sähköpostitse toimisto@stadinslangi.fi tai tuu käymään byroossa Hämeentie 67 00550 Hki
10 €) Tervomaa Raija: Mut sulle sattuu, 5 € (norm. 58 €) Kainulainen Matti: Skloddi 5 € (norm. 15 € CD Jussi Raittinen Unioninkatu 45 25 € CD Jussi Raittinen Juurevaa joulua 25 € Vinyyli Jussi Raittinen Juurevaa joulua 25 € Vinyyli Joose K. 10 € Platat CD Marino ja Sunrise 10 € CD Lasse Liemola Jäbä kelaa 10 € CD Sakilaiset Jätkät 10 € CD Kauhanen Eki Stadi skulaa 2 10 € CD Eri esittäjiä Slangimusa ei delaa 1. 20 €) Stadi skulaa 2 CD, 5 € (norm. TSILARI 3/2020 21 Kledjut Marimekon raitapaita, pitkähihainen, brod. Funkya 25 € Muu sälä Postikortit 0,50–3 € Nähdään kellon alla peli 40 € – lisäkyssärit 23 € – Kids versio 23 € Helsinki taulu, Kimmo Pälikkö 30 € Helsinki taulu, snadi 10 € Helsinki peli 25 € Autotarra 12 € Kuulakärkikynä logolla 3 € Ale laari SUPERTARJOUS! Pälikkö Kimmo: ART Helsinki 20 € Gimiskortit 0,50 € /kpl, 10 kpl 1 € Kaulaliina 10 €, (norm. 10 € Olkaveska tekstillä Niin gimis on Stadi, musta, sin. 8 €) Tervomaa Raija: patsaskirjat, kaikki kolme yhteensä 40 € (norm. 10 €) Mattson Eki: Kun Eki oli snadi, 5 € (norm. 15 €) Villasukat 15 €, (norm. 10 €) Paunonen Heikki: Tsennaaks Stadii 20 € (norm. 30 €) Lähdössä linnut: runokirja 5 €. eri kokoja 60 € T-paita Spora aihe, lyhythihainen, musta, eri kokoja 20/25 € T-paita Niin gimis on Stadi logolla, musta, eri kokoja 15/20 € T-paita lasten koot, hajakokoja ja -värejä, 10 € Kaulaliina, tummansini-valk., brodeerattu logo, 15 € Lippis logolla, musta 10 € Villasukat, harmaat, 20 € Olkaveska tekstillä Stadin Slangi ry, musta, sin., pun
Muutenhan sun lärvistäs ei juur ajan kulumist hiffaa. Emme siis nähneet käytännössä intin aikoina, mut kun tulin lomille friiduni luo, siellä se Eki jo hääri siviilissä friiduni nuorimman systerin kans. 60 v RÖBAN KUNDI ERKKI JUHANILLE alias ÄNKYRÄLLE Niin ne vuodet vierii, eikä todellaka uskois, et säkin Röban kundi oot tullu yligamlan staran ikään. Olis siin omilla skideillä oppimist, miten pysyä kondikses. Kannustukseksi muille stadilaisille stadin slangin säilyttämiseksi viestini on selkeä – käyttäkää sitä ainakin juhlatilaisuuksissa, niin skloddinne sklodditkin voivat jotain oppia tai saada jopa kipinän asioiden selvittämiseen. Ei siinä mitään roisii oo, mitä nyt snadisti klyyvari ja päällaella vielä keikkuvan fledan raja on alkanu juosta vähän eri suuntiin. Nopee ja notkee liikkeissään. Silakat aloittivat palveluksensa tammikuussa ja minä lokakuun erässä. Talo on toiminut aikoinaan ”langenneiden naisten talona”. Eki oli silakkana Öbiksessä ja minä ratsujegurina Hennalassa. Lankomieheks tulo oli myös erikoinen. Ekin talo on nykyisin kunnostettu ja suojeltu kakskerroksinen puutalo pihan perällä. Ku oli saatu läsyt, suditettiin joskus asfalttii ja oltiinha sitä joskus viivalla Helmerin Buljongilla, Ollin Letukalla ja Pykiksen Minillä, oli se aikaa Kaivelin lisää muistojen arkistoa ja löytyihän sieltä lankomiehelleni, Röban kundi Ekille, tekemäni onnittelujuttu. 22 TSILARI 3/2020 RÖBAN KUNDIN STOORI MINNAILUU T arinani tausta on erikoinen. Kandee steedaa lodjuja, ettei botnelle jää arvokkaita stooreja. Olimme Ekin kans samalla luokalla Puniksessa, Ekin keittiöfönäristä (Merkkari 14) ja meidän keittiöfönäristä (Pursa 5) oli vain 40 metrii. On siit todellaki aikaa, ku Merkkarilla, Pursalla, Sepparissa ja Kaivarissa luudattiin kimpassa, skulattiin pesistä ja baaskettii ja jopa skiglailtiin
Eka vuoro muuttu näin Ekin vuoroks! Mopoja bilikanasentajavaiheen päätyttyä joskus 70-luvulla otit elämänjobikses maan tokkaja metalliteollisuuden kondikseen saattamisen siltä tieltä flyttasit rosteribisneksen kautta puutarhabisnekseen, vaikka aluksi luulinkin, et se oli rööribisnestä, ja duunii riittää... Landepaukkuu ei susta tuu, vaikk oletki sitä harjoitellu viime vuodet Pusulassa, jossa timpuritaitosi ovat todella joutunu koetukselle onneks jatkoprojektisikin on jo loppusuoralla! Nyt kun ollaan täällä bailaamassa sun bileissäs melko snadilla jengillä, uskon et koko muuki paikalla oleva lössi haluu toivottaa sulle terveyttä ja kaikkee gutaa. Teryleeniä oli mitä erilaisimmissa muodoissa ja taisipa kaalissa olla ihan oikee borsaki jossain vaihees. Pidä ittes kondiksessa, käytä longia kalsareita ettei skrebat jäädy, ota snadit sknubbit aina silloin tällöin, pane edes vähän fyrkkaa jemmaan, skruudaa säännöllisesti terveellist safkaa, lopeta blaadaus, älä hiilly duunissa äläkä himassa, blandaa stydi Kossu mielellään vaikka vodalla tai kisko miedompaa brenkkuu, tsiigaa fönäristä tarttetko talvistiflat klabbeihin sekä talvibalsan, pistä bresa päähän ja handut fikkoihin ni jaksat taas ens kesään, jolloin simmarit päällä on hyvä dyykata sköneen. SKRAGIKSIA, MUT EI SLURKKIEN KANSSA Skragikset ja brekkikset hoituivat kulmien muiden kundien ja jengien toimesta onneks. Budjattiin melko ahtaasti ja fedutki oli haettava klitsusta. Muistan kuinka, nuukia ku oltiin, päätettiin tsöpata kimpassa nokkapihdit, joist sovittiin huolehdittavan vuorovuosina. 60-luvulla alettii hengata ja styylata. Skloddien kasvattamiseen ja niiden skolenkäyntiin meniki sitte pari vuosikymmentä melkosella faartilla. Eka vuoro on sun osalta kestäny nyt jo yli 40 vuotta ja mun puolest saa vielä jatkuu seuraavatki 40 vuotta. Niin, ja sokruna botnella, muista treenata bunkassa varvinvetoa säännöllisesti sun gimmas kanssa. TSILARI 3/2020 23 se. Ei kuitenkaan niin nopeesti, ettet olis ehtiny alottaa syyttausja jaagaushommii. Muistan ite, kuinka nyyvia spittareita ei ollu varaa tsöpata, pääasia et jotku pläägät oli klabbeissa. Suurimmat saaliisi lukumäärältään onki stoories mukaan ollu ohiammuttuja alleja! Älä lannistu, näkösihän huononee koko ajan kyllä se siitä vielä... Mitä nyt ehkä vähän sekstattiin ja skrevattiin kulmien gimmoja sen verran kovii kundeja piti olla. Nubiksen deekuihin verrattuna elettiin kuin kroisokset. Kliffa juttu! METSKAAMINEN Metskaaminen ja fisustaminen yleensäki hoidettiin kimpassa. Safkaa ja skeidattomia kuteita saatiin kyllä riittävästi, siitä kiitos Hilkalle ja Ailille, joiden duuni ei ollu niitä iisimpiä noina vuosina. ONNENTOIVOTUKSIN RÖBAN KUNDI, AL BIINO p.s. Samoin brenkun kiskominen tai dokaaminen, lestinheittäjien päähänlyödyt flindat ja muu vastaava luudaus saivat osaltamme olla. Edellä olevii ohjeit noudattamalla tavataan viimeistään sun 100 v. -juhlissas. Kiihkeitten jorausvuosien jälkeen käytiin intti ja otettiin rotunaiset Hellä Elisabetin valikoimista kuinkas muuten. Puutettakin noina aikoina varmasti oli. Kledjuista rotsit hankittiin yleensä ekaks vanhimmalle broidille, joten sulla ja mulla ei liene valittamista. fyllattuani ite 60 v muutaman kuukauden päästä edellisen tarinan pidosta tuli Erkki Juhani bileisiin ja toi lahjaks nyyat sellaiset – Rapalan nokkapihdit!! Haulikkos merkkivalinta vaan oli enteellinen FIASko (Fabricato Italiano Armi Sabatti).. . Eikä liioin muutenkaan tullu skragailtuu, vaikka joskus flaidiksen aloittamista skagattiinki. Se tekee gutaa myös selälle ja taito pysyy handussa vielä gamlana gubbenaki. Haulikkos merkkivalinta vaan oli enteellinen FIASko (Fabricato Italiano Armi Sabatti). Hyvät eväät kuitenki saatiin tulevaisuuteen. Lopuks toivon, et sä jaksat vielä viimeisillä voimillas ryhdistäytyy ja alottaa kunnon treenausjakson eläkeläisten pilkkikisoihin, jonne aion taas tulla sut kukistaan. Slurkkien kanssa ei tullu pahemmin rettelöityy, eikä myöskää tullu oltuu edes Ratiksen kyttiksellä bosessa, joka oli aika tuttu mesta monelle spurgulle siihen aikaan. Samallahan siinä päästii sukulaisiks. Se oli viel aikaa, jolloin pikkubroidit Mörri ja Pena eivät studanneet imeä gasoa bilikoista, vaik kytät ja tsilarit aina väijyivätkin jossakin. Iholle pääsy sai vielä ventata
Vielä enemmän vietin aikaa Hämeentie 40–44:n pitskuilla. Kansiksen luokkakafrujen myötä pääsin tutustumaan Neljännen linjan Eltsun korttelin kuvioihin. Ekana tutustuttii marmeladiosastoon. Ahmin jo siellä niin paljon makeeta, ett meinasin spuglaa ja loppupuolen suklaakonvehdit ja muut herkut jäi skruudaamatta. Maija oli tvettaamas srabaa ku mun luokkafrendi, Markku, luudas kartsalt jalkojaan pyyhkimättä. Snöget lempattiin spadalla kartsan reunasta fiuden lavalle. Lava nousi kippaukseen veivistä vendaamall. Tai oikeestaan kirkasta, Sorbusta ja Nudikaa. Silloin oli kiire suoraan skoilesta kutosen sporalla serkun luo Paavalin tsyrkan lähelle tsiikaan noit jatkiksii. Yhden vuoden olin kansiksessa iltahugissa. Aamulla fisu kellu smaga ylöspäin. Maija Puputti ne hommat hoiti. Snygi nimihän piti sisällään lähinnä tsufee ja kuivattui hedelmii yms. Ei tullu akvaariota meille. Mentii sinne luokkaredulle. Maija teki snögeduunitki yksin puukolaa työntäen. Meille tultuaan Markku kaveeras tapahtuman iha pleekinä: ”Teillä on kauhea noita-akka talonmiehenä.” Kämpän vuokra maksettiin kuun alussa käteisellä kosarin luukussa. Meill ei ollu himassa ruutuu. Talvella kentsull skrinnattii ja skulattii lätkää. Sen jälkeen oli erikseen kundija friiduluokat. Pi irr os : O. Joskus fillarit meni tralleilta veks ja bilika vajos akseleita myöten snögeen. Kansiksen kävin Kallion skolessa ja opparin Tossussa. Pitskupoluill luudattii monet skabat. Kansiksessa kahdella ekalla luokalla oli kimmat ja kundit yhdessä. Hän kysy meijän nimet ja osoitteet. 24 TSILARI 3/2020 RAIKKA SINIVAARA TEEMAJUTTU M eidän mörskässä oli tsilarina Puputit. Maija stoppas Markun luutturättiä heristäen ja duunas tekeen uuden entreen nyt huolellisesti tsengat snygiks kynnysmattoon pyyhkien. Skrinnarit duunattii klabbiin skobessa jonne tsengat voi jättää joko penkin alle tai antaa luukusta maksulliseen säilytykseen. Himassa oli opetettu, että rehellisyys maan perii joten emme tohtinu skoijaa. Sepin kanssa skodattiin Eltsun rantsussa sorsii ritsoilla. Rauskit olivat pikkujäppistä kiinnostava braijauspaikka jonne juostiin höyryisen tvettiksen läpi. Heti kohta ohikulkenut äijä komensi meijät sieltä alas. Maija oli snadi, pippurinen, tummaööganen donna. Snadina kundina Hakiksessa Mä budjasin snadina Hämiksell nurkittain Hakiksen hallin kanssa olevass Renskan talossa. Se slumppas siirtomaatavarakamaa. Fiudet peruutti puutralleja myöten kasan huipulle ja tyhjensi kuormansa reunan yli. Sepin kanssa kletrattii myös hylätyn kuormafiuden katsille pomppiin nykyisen virastopytingin kohdalla olleella hiekkakentällä. Sen verran kuitenkin oltii mukamas nokkelia, että kulmahausseissa ku budjattii kerrottii poikkikadun puoleine osote. Herra Puputti ryhdistäytyi eteisen pöydän ääreen ottamaan fyrkat vastaan tilittääkseen ne samass haussis budjanneelle isännöitsijä Eenokki Järvenpäälle. Kuormat kipattiin sköneen ja talven mittaan siihen muodostu oikee snögevuori. Siellä oli skideille järjestetty TMP:n pesiskole, jota veti punaneesane tsebaan nojaava starbu. Silloin snöget kasattiin rottuaarin reunaan, josta ne haettiin pollen vetämällä reellä veks. Markun faija oli tokan polven hallikauppias Hakiksessa. Syöttinä käytettiin vodan ja vehniksien sekotusta, pullataikinaa. Piti sellast kurii ja oordninkii että skidit oikeesti skakas sitä eikä kukaan edes yrittänyt duunaa mitään feeluu. Kerran förasin saaliiksi saamani skitarin ämpärissä himaan. Haapaniemen kentsulla käytiin futaamassa ja skulaamassa pesistä. Lähinurkkien leffateattereita oli Tuulensuu, Kaleva, Fenix ja Pirtti. Mainoksiss todettiin: ”Viulut maksoi Fazer.” Fasun karkkitehdas sijaitsi tuolloin Tehtaankartsall. Ennen rainan alkua oli saliss karsee vihellyskonsertti. 50-luvulla muutkin kuin meidän kosari puuttuivat kakrujen tekemisiin. Myöhemmin kuormabilikat hoiti föraamisen. Keskiviikkosin tuli töllöst kuudelta Lassie ja Rin-tin-tin. Kaljaahan ruvettiin kittaamaa vasta 69 kun keskari tuli handeleihin. Hausissa jossa oli Renlundin rautis ja Askon huonekaluafääri. Olipa joku kuorkki valunut reunalta sköneenkin penkan pettäessä. Hakiksen rantsussa oli snögekaatis. Yksinumeroisess iässä mun reviiri ulottu Eläintarhanlahdesta Kurviin ja Hakiksen rantsusta Lintsin kaltseille. Eipä asiasta tietenkään himaan asti noottia tullut, mutta fogelit sai sen jälkeen simmaa meiltä rauhass. An ik ar i. Eltsun rantsussa Byggan kohdall oli brygga, jolta käytiin metskaamassa. Siellä budjas mun luokkis Markku Parhiala ja urheilulliset Hännisen broidikset. Niissä käytiin tsiikaamassa nonareita, joihin sai joskus vapareita handeleist. Markku jatkoi yhä olemassa olevaa handelii aikansa erikoistuen tsufeen ja tsajuun sekä kryddoihin. Täti-ihminen tuli oitis meitä torumaan. Sepi Näkinkujan sijasta Sörnäisten rantatien ja mä Hämeentien sijaan Toisen linjan. Äijä dokas himassa kaljaa
Maito bungattiin kannuihin, joihin myyjä mittas sen mittakauhalla. Käsin kai hiiliä piti käydä lämmitysuuniin skuffaamassa. Siellä käytiin myös skulaamassa flipperii ja jassoo. Ajateltiin että kauppias reknaa nallet tiskiin yksitellen, mutta hänpä punnitsikin ne kilohinnan perusteella. Kaupasta tsöpattii myös kaasupoletteja. Hausissa oli koksilla toimiva keskuslämmitys. Pääsykokeissa oli äidinkielen ja matikan tehtävii. Hän on födannu 12.6. Maikan tullessa luokkaan noustiin stondaamaan pulsan viereen kunnes ope oli istuutunut kateederilla olevan työpöytänsä ääreen. Kesällä kai elettiin handust suuhun. Hyvin osas.” Sitten maikka meni pöytänsä ääreen, raapusti lyijykynän tyngällään plusmerkin muistikirjaansa ja loihe lausumaan:”Jos vaikka tuo tuo Hurmola kertoo läksyn.” Monet reaaliainetunnit olis ollu hyödyllisempää bluggaa kniigaa iha itsekseen. Harjoitustehtävii tarjos keltakantinen Oppikouluun pyrkijän opas. Vuonna 1950 oli öpnattu Kaikikselle (Kaikukatu) pikaeli valintahandeli. Ekall luokall sain uuden kafrun, Karin, joka asu Söörnästen rantatiellä. Alkuaikaan Tossussa ei ollut skolesafkaa. Hallin lisäks lähistöllä oli maitoputiikkei, lihakauppoi ja sekatavarapuotei. Hämis 29:ssä ollu Vihreä grilli oli sitten lukioajan herkuttelumesta safkiksill jos 60-luvun loppupuoliskolla alkanut maksullinen skolesafka ei houkuttanut. Pesuvoda lämmitettii sillon kattilassa liedellä. Sen jälkeen askeleeni suuntautu Kontulan kautta useampaan mestaan Espoossa. Stokella suhattii satamarata Gresan kautta Skatalle, tutustuttiin Pitkiksen vodapuhdistamoon, käytiin Hyvinkään fötskaritalleilla ja moness muussa kliffass mestass. Kielten opetus oli hyvällä tasolla, mutta esimerkiksi mantsaja kasvisekä eläinoppitunneilla maikka skrivas taululle tekstii omist muistiinpanoistaan ja me kopioitii se omiin vihkoihin. 50-luvun lopulla tuli ruskeet maitoflindat, sitten tölkit ja vähäks aikaa muoviset maitobosat. Putiikit oli lähellä, tosin iltasin ja pyhäsin suljettuja. Elannon handeleist sai ostoksist keltasen kuitin jossa oli kukka ja mehiläinen -logo. Taidettiin sillon saada nalleja enemmän kuin markkoja oli. Opettajiin mahtui monenlaisii persoonoit. Muidenkin reaaliaineiden opetus oli vähintäänkin mielenkiinnon tappavaa monotonista opettajan yksinpuhumista tai sitten oppilaista joku luki kniigast ääneen uuden läksyn. Jääkaappi meille slumpattii 50-luvun lopulla. 60-luvulla sellanen saatiin Kolkillekin (Kolmas linja). Oppikseen pyrittiin kansiksen neljännelt luokalt. Nyt olen palannu Helsinkiin, Laruun. Olisiko isännöitsijä ohjeistanut säästöliekin käyttöä vai hiipuiko pannun teho yötä myöten. Lapsuudesta minnaan talviaamuina himassa olleen frysis. Meidän hausis ei ollut mun ikästä seuraa joten paljon tuli oltuu muissa pitskuissa. Sekatavarahandelissa slumpattii nallekarkkeja markan tsipale. Yhdess osallistuttii moniin stadin järjestämiin Helsinki-päivän reduihin. Oltiin kuitenkin rehellisen kiinnostuneita kohteista joten ansaitusti koettii kritiikki feeluks. Kerran daami moitti meitä et vietii aikuisilt mahdollisuus päästä redulle, pilettei ku oli rajoitettu määrä. Sakarinkadun mäessä ollut baari tarjosi myös safkaustsanssin. Uskonnonopettajan läksynkuulustelu oli vailla vertaa: hän tsiikaa muistikirjastaan aina kolme oppilasta joiden piti kertoo läksy. Hiilikuorma kipattiin Toisen linjan puolelle trottikselle, josta öpnattii metallikannet ja hiilet lapioitiin kellariin. . Eipä tarvinnut enää luudaa päivittäissafkaostoksilla monessa mestassa. Talvella safkoi ja milkkist säilytettiin siihen saakka fönärin välissä. Tsökes oli kaasumittari johon poletti vendattii sisään ja saatiin kaasuu hellaan. Isännöitsijä säästi kustannuksiss eikä väki tohtinu muuta vaatia. Oppiksen dörtsiin duunatust listasta kävi sitten ilmi skoleen hyväksyttyjen nimet. Porukat kaveeras omii tarinoitaa mainiten aina välillä kovemmalla äänellä jonkun raamatullisen nimen. Paskatikku ja erilaiset fyrkkapelit seinää vasten sekä piilosleikit esmes kymmenen stidii laudall ja kirkkis olivat suosittuja kun saatii jengi kasaan. Ostosten hinnat räknattii käärepaprun reunaan skrivattuna yhteen. Lähikortteleiss oli monta yleist bastuu joiss käytii ahkerasti. TSILARI 3/2020 25 Taiteltuihin piletteihi revittiin snadi palkeenkieli ja niist lähti puhaltamalla kimee ääni. Tai sitten tsöpattii skolen vaksilta munkkipossu ja Fanta tai Kokis. Aikansa turistuaan tsittas oppilas alas. Ekat omat fyrkat sain palauttamalla jätepapruu Hämeentie 3:n pitskull olleeseen keräysmestaan, slumppaamall vappukukkia (blumsterin muotosii rintaneuloi Maitopisara-yhdistyksen hyväks) sekä toimimalla kukkatsupparina Vilppaan blumsterihandelissa Hakiksen hallissa. Voi veistettiin isosta kuutiosta ja pakattiin voipapruun. Myöhemmin tuli myyntiin tätä tarkoitusta varten tehtyjä neppisskabareit. Snadina kun kävin mutsin kanssa bastus ihmetytti kui joillain donnill saatto olla aivan karseen bulit bosat. Siel pomppi sodas raajansa missanneit äijii yhdel klabbil. Toisil oli handu kyynärpääst amputoitu, mut ne sai vodahanan avattuu sil tyngäl iha snygisti. Jos prohvessoori ei herännyt ajatuksistaan huusi porukka: ”Lahtinen lopetti jo. Maikka luudas silmät melkein ummessa kateederia päästä päähän omiss ajatuksissaan. Myyjä kääri ostoksen papruun. Sielläkin käsittämättömästi kundijengissä. Ei tullu akvaariota meille.. Opparis aloitettii ekalla luokall svedun opiskelu ja tokall luokall valinnan mukaan englanti tai saksa. Niiss oli kangastakkiin ja muoviessuun pukeutuneit daamei tvettaamass kävijöit fyrkkaa vastaan. Tammikuussa räknattii edellisen vuoden kuitit määrätyn suurusiin nippuihin ja vietiin takaisin budjuun. Liekö sisukas Maija hoitanu koko lämmityskuvionkin. Mepä funtsittii ett laitetaan kauppias duuniin ja haalittiin fyrkat yhteen. eli Helsinki-päivänä. Riparin ehdin vielä käydä Kallion seurakunnassa. Safka tsöbattii useammasta handelista. Spuides skabattii karkkipusseista saaduill fiudeilla kneppistä. RAIMO ”RAIKKA, RAMI” SINIVAARA Aamulla fisu kellu smaga ylöspäin. Leivät olivat irtonaisina hyllyssä. Tossu oli valtion luukku, jossa oli yksityisskoleja snadimpi lukukausimaksu. En kai voi kuitenkaa sanoo Stadiin koska Stadihan on siellä missä sporat skujaa. Niistä sai aikanaan snadin ylijäämänpalautuksen käytettäväksi taas uusiin ostoksiin. Kesäaikaan ei tullu ollenkaa lämmint vodaa. Viikottain vaihtunut luokkajärjestäjä näytti hänelle läket ja maisteri kirjas ne ja poissaolleet oppilaat luokan päiväkirjaan. Roudattiin himasta omat eväät tai lähilafkasta käytiin slumppaamassa viipurinrinkeli ja puol litraa milkkistä
Lattia oli pinnoitettu musta/valkoisilla kaakeleilla ja seinätkin olivat päällystetyt kaakeleilla. Muuta toimintaa Elanto oli varsin iso yritys ja harjoitti myös vapaa-ajan toimintaa sekä edesauttoi sivistystä. Toinen syy päivittäiseen ostosretkeen oli se, ettei kovinkaan monella perheellä ollut jääkaappia käytössään, vaan mikäli tuote vaati viileyttä, se pantiin kaappiin, jossa oli ”venttiili” ulos. Luottokortti oli kaukaista tulevaisuutta. Tämä jakoi asiakaskunnan kieliryhmiin. Hieno keksintö kerta kaikkiaan! Eräs perusasia myymälässä oli se, ettei mitään oltu pakattu valmiiksi. Meillä asui minun, sisareni sekä isäni ja äitini lisäksi vielä tätini sekä mummo, joka teki ruuan ja huolehti kurista sekä järjestyksestä. Ostoksista sai pienen keltaisen kuitin jossa oli Elannon logo eli pörriäinen jonka pää oli päivänkakkara (sinnepäin), joka piti visusti säilyttää. Näin näki, mitä muna oli ”syönyt”. Kun asiakas halusi ostaa munia, laitettiin laitteeseen valo, jotta nähtäisiin, oliko kana ehtinyt munia hautomaan. Ostipa mitä tahansa, piti omat astiat olla mukana. Siellä harrastajat esittivät näytelmiä ja joskus taisi siellä olla musiikkiesityksiäkin. vastakirja, johon ostokset merkittiin ja ne maksettiin kuun lopussa. Voi oli ”klönttinä” kylmässä ja siitä puulastalla lohkaistiin asiakkaan toivoma pala joka käärittiin – kuinkas muuten – voipaperiin. Muistini mukaan työajat taisivat olla aika pitkiä. Maitoa ostettiin vain päivän tarpeisiin. Maksu tapahtui aina käteisellä. Vieressä oli kaksi myymälää, joiden nimet eivät tuolloin meikäläiselle auenneet. Elannon juhlasali Hämeentien ja Kaikukadun kulmassa oli iso ja hieno. Kauppa oli auki myös lauantaina, mutta meni kiinni hieman aiemmin. Samassa korttelissa oli leipomo, varasto sekä muita tuotantolaitoksia ja siihen saattoi tulla jopa junalla. Toinen oli lyhyttavaraliike ja Elannon toisella puolella oli ”Siirtomaatavaraliike – Kolonialvaruäffär” Samalla kadulla numero yhdeksässä sijaitsi Hartwallin virvoitusjuomatehdas siten, että sisään ajettiin Malminkadun puolelta ja autot tulivat ulos Lapinlahdenkadulle. 26 TSILARI 3/2020 L eipä ostettiin päivittäin ja säilytettiin ainakin meillä peltisessä leipälaatikossa. Kauhean vaivalloista ja aikaaviepää touhua. Vanhoja radan linjauksia JALLU MINNAILEE TEEMAJUTTU Nassikkana Elannossa Aikana, jolloin minä olin vasta varttuva nuorukainen eli ikää oli noin 10–11 vuotta, pantiin yleensä lapset asialle maitokauppaan. Näin taattiin, että asiakkaat saivat joka päivä tuoreita elintarvikkeita. Myymälä Tilaa hallitsi iso lasitiski, jonka takana oli monia tuotteita kuten voita, leipää ja muita elintarvikkeita. Kermaa myytiin ruskeissa kahden desin pulloissa, joissa oli korkissa (prässätty alumiinista) joko vihreä tai punainen viiva, joka ilmaisi kuinka ”rankkaa” kermaa oli pullossa. Hyville asiakkaille oli ns. Vanhemmilla oli monia muita askareita, joten oli luonnollista tehdä asiat näin. Elannossa puhuttiin suomea ja läheisessä Varuboden-myymälässä ruotsia. Elannon häälimppu oli legendaarinen tuote, jota syötiin vielä -70 luvulla. Aamulla Elanto aukesi jo kello seitsemältä ja puoti suljettiin kello 17.00. Myyjättäriltä vaadittiin aika paljon ja nykyaikana tuskin kaupan henkilökunta enää siivoaisi ja pesisi lattioita, kuten tuolloin oli tapana. Mitään karamelleja tai nekkuja ei naapurista ostettu. Maitoa varten piti olla oma pieni tonkka matkassa ja siihen mitattiin jäähdytysaltaista maito. Itse Elannon myymälä oli aina tavattoman siisti. Myyjättärillä oli valkoiset virka-asut sekä eräänlainen hilkka päälaella. Meidän Elannon myymälämme sijaitsi osoitteessa Lapinlahdenkatu 7. Leipä oli aina tuoretta ja usein syötiin polakkaa tai ranskanleipää, joka melkein sama juttu. Kesäkuumalla systeemi ei oikein toiminut kunnolla.. Joka tapauksessa, mitä tahansa tulikin ostettua, se oli aina tuoretta. Työaika ei siis loppunut siihen, että ovet suljettiin, vaan kotiin mentiin vasta, kun puoti oli siisti ja lattiat sekä seinät pesty. Tälle porukalle jouduttiin käymään siis joka päivä maitopuodissa. Kuitit nimittäin laskettiin aikanaan yhteen, niistä tehtiin kuminauhalla pieniä nippuja ja vuoden lopussa niistä sai jonkin verran rahaa, joka tietysti käytettiin seuraavalla ostoskerralla. Mummoni oli antanut rahat mukaan ja sitä oli hieman yli tarpeen. Se oli kivijalkapuoti, kuten monet muutkin siihen aikaan. Tiskin päällä oli munia varten eräänlainen kotelo, jossa kananmunat olivat
Silti tavaraa oli mennyt satoja kuutioita kirjanpidon mukaan. Vaan olipa edelleen ajolistalla… Kun Elannon jätehuolto oli saatu aikanaan kuntoon, pieneni sen maksama korvaus jätehuollosta yhden kolmanneksen verran. Oli tiilistä rakennettuja kaksikerroksisia myymälöitä, jotka kaikki olivat hieman saman oloisia. Oliko saari Elannon hallussa sitä en tiedä. Näitä tiilitaloja oli varsin runsaasti. Pakettiautoilla tuotiin myymälöihin leivät ja maitotuotteet sekä kananmunat. On huomautettava, että ullakon tyhjentäminen käsipelillä, kun siihen aikanaan päästiin, oli raskasta. Vilunki kuljettaja ei saanut lopputiliä, muttei koskaan antanut meikäläiselle anteeksi sitä, että olin tuhonnut häneltä hyvän toimeentulon. Vaikka tämä luikuri kuljettaja oli merkinnyt roskia jostain myymälästä kertyneen ainakin viisi kuutiometriä per käyntikerta, ei jäteastioita ollut suinkaan moista määrää. Ensimmäinen epäilyksiä herättävä seikka oli se, ettei jäteastioiden määrä läheskään aina pitänyt paikkaansa kirjanpidon kanssa. Suurempia yllätyksiä oli muun muassa se, että vaikka Mankkaan myymälästä tuli kyllä kuutioita ajolistaan, ei siellä ollut jäteastioita ensimmäistäkään. Niinpä erään ostetun jätekuljetusliikkeen mukana tuli kokenut konkari, joka oli ajanut roskia jo vuosia. Epäilimme ensin, että osoite oli väärä, kunnes lähempi paikallisten haastattelu paljasti, että kyseinen Elanto oli purettu jo vuosia sitten. Lähes jokainen kuljettaja esiintyi vuosittain verokalenterissa. Niinpä jätekuljetusalalla kuljettaja tienasi jopa paremmin kuin monen yhtiön toimitusjohtaja. Myöhemmin sinne rakennettiin Hansa-terminaali Suomen ja Saksan välistä liikennettä varten. Yhtiö, jossa olin töissä, laajeni saamalla uusia liikennelupia, mutta myös yritysostojen kautta. Elannon talot tunnettiin siis jo kaukaa. Mieleeni hiipi kohta ihmetys siitä, että kun muut painoivat 12-tunnin työpäivää, tämä herra palasi halleille jo iltapäivän puolella. Jossain vaiheessa ajettiin alueelle täyttömaata ja saari jäi muistoihin ainoastaan nimenä. Etäisimmät Elannot olivat Lepsämässä, Vanhan Porvoontien varrella sekä Espoossa, Kauniaisissa sekä Mankkaalla. Lieneekö myymälän hoitaja asunut tuolloin yläkerrassa. Lista käteen ja baanalle. Heilläkin oli pitkät työpäivät, koska mikään työaikalaki ei vielä tuolloin rajoittanut heidän työaikojaan. Toinen tyyli oli rapattu niin ikään kaksikerroksinen talo, joita löytyy Pakilasta Yhdyskunnantieltä ja saman näköinen Marjaniemestä. Elannon henkilökunnalla oli myös mahdollisuus virkistäytymiseen kesäaikana, sillä Sompasaaressa (joka silloin oli saari) sijaitsi eräänlainen ”kesäleiri”, jonne mentiin moottoriveneellä. Myymälät oli pääsääntöisesti helppo löytää. TSILARI 3/2020 27 löytyy vielä entisen separaattoritehtaan kohdilla. Ne olivat todella epähygieenisiä. Elanto oli varsin kuuluisa tuotteistaan ja erityisesti leivät olivat aina tuoreita ja erinomaisia. Enää ei oltu vain Helsingissä. Alue oli varsin laaja, sillä Elanto oli iskulauseensa mukaan ”levinnyt kuin Elanto”. Heti alusta alkaen alkoi tulla yllätyksiä. Huimimpia juttuja oli muutamassa kohteessa, josta kirjanpidon mukaan tuli edelleen valtava määrä jätekuutioita, mutta päästyämme paikalle, ei kohdetta löytynyt ensinkään. MARKKU JALONEN Lähes jokainen kuljettaja esiintyi vuosittain verokalenterissa.. Tämän alustuksen jälkeen mennäänkin itse asiaan. Sellaista oli elämä Elannon kanssa aikamiehenä. Nyt piti kirjoittaa osoitteet sekä jäteastioiden määrä muistiin, kuten myös viikoittaiset käyntikerrat. Kyseinen firma, jossa olin työnjohtajana, oli saanut Elannon koko jätehuollon hoitaakseen. Etelä-Uusimaa tuli tutuksi. Valtavasti kuutioita Kuten jo mainittu palkka muodostui jätekuutioista. Tuolloin olivat lasikuituiset jäteastiat olleet jo jonkin aikaa kiinteistöjen käytössä ja uusia taloyhtiöitä tuli kyseisen yrityksen hoitoon vinhaan tahtiin. Helsingissä oli myymälöitä runsaasti. Jätekuskit olivat urakkapalkalla ja saivat yhden markan jokaisesta jätekuutiosta, jonka he kaatopaikalle veivät. Päätin tutustua Elannon jätehuoltoon perinpohjaisesti. Päivät olivat pitkiä ja työ vastuullista, mutta hauskaa. Kaikki ei ollut kunnossa. Tuo selvitystyö oli toisaalta ihan hauskaa ja toki hyödyllistä, mutta sen verran se jätti mieleen asioita, että edelleenkin, kun ajan Elannon entisen myymälän ohi, muistan missä jäteastia sijaitsivat ja suunnilleen kuinka monta niitä oli. Elannolla oli myös hienoja autoja. Myymälä väki oli kuukausia kuljettanut kaikki roskansa läheisen ladon ylisille, jossa ne olivat saaneet rauhassa mädäntyä. Vanhoja saastuttavia polttouuneja purettiin samoin kuin vankkoja betonilaareja, joihin roskat pihoilla oli heitetty. Ne tunsi helposti siitä, että niissä oli käytetty kahdenlaista rakennustyyliä. Välillä elämä oli melko raskasta, kun töitä oli joskus liian kanssa. likaista ja aikaa vievää. Tämä tehtiin viikonloppuisin vaimon kanssa kun hänellä oli vapaata. Ensimmäiseksi piti tutustua koko myymäläverkostoon. Elanto kuului kiinteänä osana arkipäivän rutiineihin ja siellä käytiin ostoksilla päivittäin. Elanto aikamiehenä Olin jotenkin ajautunut1970-luvun puolessavälissä erään ison helsinkiläisen jätekuljetusliikkeen työnjohtajaksi oltuani ensin roskakuski muutaman vuoden ajan. Uljain oli meidän mielestämme amerikkalainen REO pitkine nokkineen ja tykkipyörineen. Tätä oli tosin hieman hankala selittää Elannon kuljetuksista sekä jätehuollosta vastaavalle johtajalle, mutta jotenkin siitä selvittiin kunnialla. Hän sai Elannon jätehuollon hoitaakseen. Haagan Kauppalantiellä Paloaseman takana oli aivan samannäköinen kuin Intiankadun ja Kustaa Vaasantien kulmassa sijaitseva kauppa. Kun tämä työ oli saatu päätökseen, saatiin paikalle asialliset astiat ja paikka sai jälleen kunnon jätehuollon. Tuolloin saattoi siis rikastua ihan oikealla työnteolla. . Talon kulmassa on vanha holvi, josta juna ajettiin Elannon pihalle
Välillä kuulu Sipan huuto: Nyt se tappaa mut, aaa auttakaa!!! Aamulla oli silmät muurautunu umpeen. Faijan systeri Sirkka budjas Krunikassa. Saatiin jokunen hugge ylimäärästä sitä varten. Äijä lähti perään bilikallaan, onneks heput pääs haneen. Anneli ja mun vanhempi systeri ja mä käytiin niiden asioilla. Talon B-rabass budjass joku lestinheittäjäkin, jolla kävi blisaajii, silloinku handelin brenkut oli divattu loppuun. Mutt se dunkkas karseesti koko rabassa. Siinä vaiheessa aloin snaijaa missä pahamaineisess mestassa mä budjasin. Talon B-rabass budjass joku lestinheittäjäkin, jolla kävi blisaajii, silloinku handelin brenkut oli divattu loppuun. Niill oli hurjii flaidiksii,ku ne oli fyllassa. Kukaan ei koskaan menny jeesaamaan. Kaikki kaveritkin valikoitu samasta sosiaaliluokasta. RANTSU Millaist oli budjaa Sörkässä vuosina 1940–60 Mä budjasin Näkinkuja ykkösessä, C-rabassa. Paniks ne sua perkele. Mutsi oli vihanen. Siltasaaren-Paasivuorengartsalla, Hämeentiellä Kurvin nurkilla ja Kulmavuorenja Wellamonkadulla. Näkikuja ykkösess oli monta skidii, joiden kanss braijata. Se budjas neljänness, kerroksess, mä tokassa. Svenkka jeesas sitä, ku se kainalosauvoilla koitti raahautuu himaan. ANJA RANTAMÄKI RANTSUN STOORIT. Ne oli ikäloppui yli satakilosii eläkeläisii kumpikin. 28 TSILARI 3/2020 M ä en snaijannu mikä mesta Sörkkä oli. Ne ei jaksanu enää dallaa niit rappusii ylösalas. Sipalla oli viikkottain mustelmii käsivarsiss ja klabbeiss, tai öögat mustina. Ei tietookaan hurvittelusta, pitkään aikaan. Ne mestat kuulu mun reviiriin ja tsennasin jotenkin. Kerran näin Sipan kun se oli just päässy sairaalasta, molemmat klabbit kipsissä. Joskus slurkit kävi hakemassa jonku flaidaajan Pengerkadulle, se oli yleistä silloin. Ku Svenkka tuli takas himaan, se huus pää mustana: Mä tapan sut ämma jumalauta, mä tuun vittu duunist saatana, ja akka on kännissä ku käki ei oo laittanu safkaa! Saatanan horatsu mä taatusti tapan sut, mitä vitun jätkii sä tänne hyysäät. En tiedä oliks kellään puhelintakaan. Ne teki kiljuu. Talo oli ollu komee Jugend talo, jonka torniosan pommi rikko sillä väliln ku olin Sveduissa kriguu hanessa. Nyt tää saa loppua! Äijä veti sitä kait turpaan. Meidän rabass budjas yks pariskunta, Sipa ja Svenkka. Äijä oli taksikuski ja kauheen mustis siit lyylistä, joka flänäpäissään toi himaan nuorii skloddei, muka dogii tsiidaamaan. Näin mä opin paljon arjen todellisuudesta. Talon oli 1870-luvulla bygannu, byggmestari Heikki Kaartinen. Häpesin kertoo, ett mä budjaan Sörkässä! En kuskannu kavereita himaan, ku meill oli niin vaatimatonta. Roisit sanat ja slangi tulivat tutuiksi. Anneli oli mun bestis. Kerran ku Svenkka tuli himaan ajosta, sielt niiden kämpästä ryntäs ulos kaks, noin parikymppistä jäbää pusakat haduissaan. Omiks tarpeiks kylläkin. . Minunki faija ja enot tsöbas sielt kallista brenkkuu joskus. Koko suku budjass lähettyvillä. Siell nelosess budjas myös Hagiksen entinen toripoliisi vaiffinsa kanssa. Saatiin aina muutama penni liksaa. Joskus se gubbe kuiskass salaa muijaltaan: Tsöbatkaa likat jotain itsellennekin. Sbuli alemmuuskompleksi vaivannu aina
Fillarilla skujattii seuran puitteissa yleensä tarkkuusajoo. Futismatsiin oli tarkotus haastaa ainaki Sudet ja Ilves-Kissat (Kössin jengi). Kerran koklattii erikoista kymmenotteluu. Ku toiminta sit loppu kokonaa, ni seuran omaisuus oli noin sata markkaa, viis Ruotsin kruunuu ja katkennu keihäs. Aika moni oli kans flytannu Rantsusta johki muualle. Huippu-urheilijoita meist ei tullu, mut into liikuntaan ja sporttiin oli melkee kaikil säilyny. Ja seurastahan ei voi erota siihen kerran liityttyään. OLLI NIEMINEN STADIN HISSAA Siltasaaren Sisu OSA 2. Niin ne oliki, ku kundit oli ne ite piirtäny. Siel tietty muisteltii vanhoi aikoi, mut bamlatti myös siitä, mitä meist oli tullu ja mitä me oli duunattu. Kartsalla tsupattii erilaisii matkoi niinku 23, 45, 60 ja 375 metrii. Pistelasku handlattii kans aikusten tablitsojen pohjalta, mut niit piti kyl vähä jatkaa alaspäin, ku kakrut ei ollu niin hyvii ku aikuset. Talvella tietty skrinnattii ja skimbattii.. Luokat oli mestariluokka sekä A, B, C ja D-luokka. Parhaat saavutukset julkastii aina ekaks Sisun lehdessä ja kirjattii ja sitte vuosikirjaan ja ennätysluetteloihin. Bilistä kävi jotku kafrut skulaamassa Työviksellä tai Haka-kerhossa. oli ekaa päivää skrinnareilla ja sai 115 metrillä ajan 1.04,6 Hannu 6 v. Luokittelu oli itte duunattu jonku nuorten urhelijoiden tablitsojen pohjalta. Ne jotka ei osu niin snadiin boltsiin, skulaa korista tai lentistä. Seuran viisvuotisjuhlassa venattii jo tulevii kymmenvuotisjuhlii, joita ei sitte enää järkätty. Randessa hypättii vauhditont pituutta ja kolmiloikkaa. Ku taloissa 15 ja 17 oli kummassaki melkee saman verran jäsenii, ni talojen välillä pidettii kovii skaboja eri lajeissa. Jotku kundit skujas monen päivän reduja jopa Joensuuhun asti. sadan metrin juoksusta ajalla 19,8 1956 Sepolle 9 v., joka oli suvereeni pitkän matkan juoksija 1957 Jussille alle 8 v. ja pikkuPekalle 6 v. Sisun lehti uutisoi kerran, et skaba meni hyvin, vaa yks skimba katkes. Viisvuotisjuhla Siltasaaren Sisun viisvuotisjuhlaa vietettii kesällä 1960. Mut vuonna 2005, ku seuran perustamisest tuli viiskyt vuotta täytee, ni kafrut kokoontu taas Rantsussa. Sisun lehdissä oli myös luetteloi vähemmän harrastetuist lajeist niinku simmaus, voimistelu, sulkis, koris, futis, painonnosto ja jopa biljardi. . Vuosittain skabattii seuran mestaruuksist eri lajeis ja kymmenottelusta tuli suosittu jokavuotinen tapahtuma. Sisun merkki on staili, siin on juoksuradan kaarteet ja kaks isoo S-kirjainta tsuppaa kurvassa. Toiminta alko vähitellen hiipuu, ku kundit meni kuka inttiin, studeeraamaa tai giftiksee. Juhlaillanvietto oli talon 17 kuivausvintillä nyyttikesteinä. Siltasaaren Sisun henki on ja pysyy meissä, on nastaa liikkuu. Nelistä skulattii kartsalla ajoradan puolella, ku silloin fiudet oli viel harvinaisii. Sisun ja sen edeltäjien lajikirjo oli aluks aika snadi. Suunnistusta koklattii kans ainaki kerran skutsissa jossaki Mellunmäen takana. Siin oli ihan samat lajit, ku aikusten vastaavassa skabassa, paitsi että aidat oli mahdollisimman matalalla ja heittovehkeet vähä keveempii. Yli 70 -vuotiaana jotku skrinnaa vielki pikiksil tai hokkareil tai golffaa. Eniten niit oli yleisurheilussa ja voittaja vaihteli vuodest toisee. Tilat oli koristeltu fiinisti ja tarjolla oli urheilijoille sopivasti mehuu ja jätskii ja muuta hyvää. tsuppas 10000 metriä aikaan 1.02,33 Helsingin Kiri Helsingin Kirillä oli seuran merkki ja samoin PKV:llä, mut ne näytti harrastelijoiden duunaamilta. Mäenlaskuu harrastettii harvoin ja sitäki murtsikaskimboilla ite duunatussa snadissa hyndässä. TSILARI 3/2020 29 Y leisurheilust tuli valtalaji ja sitä oli makee harrastaa Eltsun kentsulla, mis oli hyvät mestat ja välineit sai londata. Siin oli lajeina 75 metrin juoksu, käsinkohonta (eli leuan veto), tikanheitto, vauhditon kolmiloikka, 1,2 km hiihto, mäenlasku, pallonheitto, tarkkuuspyöräily, sulkapallo ja 50 metrin uinti. Kotiratamatsi yleisurheilussa piti järkätä Naantalin Löylyn kanssa, kun yks perhe oli flytannu sinne. Mut kundit teki kans pitkii reduja niin ku Vihtiin ja saman tien takasin yhteensä 135 kilometrii tai esimerkiks Tammelaan ja seuraavana päivänä himaan. Tsiigattii gamlat mestat, mut ei enää menty sittaan randen stebuille vaa Kaisiksen raflaan. pituushyppytuloksista Juhlissa ei kerrottu kaikist huippusuorituksist, mut bulista innostuksesta urheiluun ovat olleet osotuksena myös vuosien mittaan ainaki seuraavat temput: Heikki 7 v. Jäsenet oli kans luokiteltu tehtyjen tulosten perusteella. sarjan 1500 metrin juoksusta ajalla 6.22,0 1958 ja 1959 Hannulle 9 v. Juhlissa jaettii ”vuoden tempaus” -palkinnot, jotka meni seuraaville: 1955 Pikku-Antille 6 v. Kolmiottelu kuulu kans ohjelmaan ja siinä lajit oli: juoksu, pituus ja kuula. Niihin kuulu seuran yleisurheiluskabat, mitkä pidettii Eltsussa ja Braahiksella monessa erässä eriksee kundeille ja kimmoille yli ja alle 14 v. En tiedä oliks nääki seurat kundien omatekosii vai oikeit seuroi. Kuuskyt luvulla Sisun toimihenkilöt alko lähennellä kahtakymment ikävuotta, eikä nuorempii saatu mukaa niihin hommiin. Siltasaaren Sisun merkin suunnitteli ja piirsi Olavi Ahonen, jolla oli talon 17 alakerrassa Veto-mainos -niminen lafka. Myös haasteskaboja muita jengejä vastaan funtsattii, mut niist ei kai käytännön syistä tullu mitää. OLLI NIEMINEN Helsingin Kirillä oli seuran merkki ja samoin PKV:llä, mut ne näytti harrastelijoiden duunaamilta. Jotku skimbaa tai simmaa
Pari vuotta myöhemmin sulhanen muutti saman katon alle Maneesikadulle. Snellman, myöhemmin mm. aateloitu valtiomies ja senaattori jonka foto koristi ensimmäisenä suomalaista seteliä sai tyytyä koisimaan lattialla silloin kun ei jaksanu bygata yösijaa tuoleista. Siellä oli ilmeisest lunkimpaa kuin kaveriboksissa ja niinpä Runebergin esikoisteos Runoja ilmesty handeleihin 1830 ja samana vuonna myös hyväksyttiin hänen väitöskirjansa. Foto Senaatti.fi. Niinpä tuleva kansallisrunoilija Runeberg ja ”Suomen kansakoulun isä” Cygnaeus joutu deelaan saman bunkan. 30 TSILARI 3/2020 M atkustavaisten joukossa saatto hiffata kamreerinleski Anna Tengtrömin tyttärensä Fredrikan ja heidän suojelijakseen pannun 24-vuotias maisteri Johan Ludvig Runebergin. Toimesta ei saanu liksaa, mutta amanuenssin virka takas niukan mutta Turun flekkis ajo tulevan kansallisrunoilijamme Krunikaan Syksyllä 1828 vaelsi Turun maantietä kohti Helsinkiä outo konikaravaani; yliopistojengi flyttas uuteen pääkaupunkiin, jonne maan korkein oppilaitos oli edellisen vuoden Turun eldiksen jälkeen keisari Nikolai 1:n mahtikäskyllä siirretty. Kämppikseks kolmeen huoneeseen hän sai Turun aikojen frendit Fredrik Cygnaeuksen ja Johan Wilhelm Snellmanin. Fyrkkaa oli knaftisti eikä mööpeleitäkään ollu tarpeeks. Kledjujakin oli knaftisti ja niinpä tulevat suurmiehet lainailivat toistensa kamppeita kalsareita myöten. Fredrika sai jo esimakua tulevan ukkonsa kiivaasta pohjalaisluonnosta, kun Johan sai raivarin ja retuutti varomattomasti hurjastellutta kyytipoikaa kraivelista. Runeberg nimitettiin yliopistoon kaunopuheisuuden dosentiksi. Kunnon safkat jouduttiin monesti kuittaan vain milkkiksellä ja vanikalla. KAI WESTMAN STADIN HISSAA Runebergin koti Porvoossa. Tulevat suurmiehet maidolla ja leivällä Tengströmit asettu budjaan minnekäs muualle kuin byrokraattien ja yliopistojengin diggaamaan Kruununhakaan Maneesikatu 7:ssä olevaan puutaloon ja Runeberg vuorostaan stadin laidoille Iso Roobertinkatu 17. Saman katon alle Fredrikan kanssa Runebergin visiitit Tengströmeillä tihenivät ja kuten arvata saattaa johtivat hänen ja Fredrikan kihlautumiseen jo muuttovuonna. Suomen silloisesta bulimmasta kaupungista 3/4 tuhonnut eldis oli Pohjoismaiden historian karmein. Vaivalloinen reissu kuoppaista ja mutkaista tietä keikkuvissa kieseissä kesti peräti viis päivää
Jengiä oli yli 300 eikä läheskään kaikki mahtuneet mestaan joten osa joutu tyytymään saarelle pystytettyihin telttoihin. Kuudelta aamulla kunniavieras kuskattiin himaansa kvartettilaulujen saattelemana, Topelius toisena tenorina. Seuraavat pari vuotta budjattiin Mariankatu 18, missä synty vanhin boitsu Ludvig Mikael. Lähteinä käytetty mm. KAI WESTMAN Porvoossa synty Runbergin tunnetuin 2-osainen teos Vänrikki Stoolin tarinat. Kolmen Kruunun raflan vieressä olevan seinälaatan mukaan Runebergit budjas luutnantti Dittmarin kakskerroksisessa puutalossa vuosina 1833–34. Krunikaan flytattiin takas jo samana vuonna, tällä kertaa Mariankatu 19 sijainneeseen haussiin. Safkan lisäks oli tarjolla runsaasti sekä boolia että savipiippuja. TSILARI 3/2020 31 säännöllisen 500 ruplan vuositulon ja sen turvin runoilija uskals ruveta funtsiin avioliittoa. Kokoelman avausrunosta ”Maamme” tuli Fredrik Paciuksen säveltämänä Suomen kansallislaulu. Castren osallistu miitinkeihin, joissa teen ja etenkin punssin voimalla bamlattiin ja kinattiin kirjallisuudesta, filosofiasta ja taiteesta. Se oli erittäin edullinen, ilmeisest siks, et siinä oli aikaisemmin toiminut kolerahospitaali, joten mestaan ei ollu liiemmin tunkua. Ahkeria muuttajia Runebergit budjas kämpässä pari vuotta jona aikana heitä kohtas myös suuri suru, kun jatkuvasti klesana oleva esikoinen Anna Carolina delas. Nervander ja Fredrik Tengström. Kämppä oli ennen muuttoa asianmukaisest skuurattava basillien hävittämiseks. Kruununhaasta Porvooseen Kasvavan familin elättämiseks Runeberg haki Porvoon lukion latinan reksin virkaa ja toukokuussa 1837 he jättivät pysyvästi Helsingin ja Krunikan. Marja-Liisa Tuomi (1994): Kruununhaan runoilija (Krunikka 3/94) ja Kaija Ollila ja Kirsti Toppari (1975): Puhvelista punatulkkuun. Krunikaan flytattiin takas jo samana vuonna, tällä kertaa Mariankatu 19 sijainneeseen haussiin. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran syntyyn. Perhe-elämää ja vastoinkäymisiä 1831 Helsingissä puhkes koleraepidemia, joka karkotti nuorenparin kesäks Espoon Suvisaaristoon. Frendit järkkäs 8.5. Muutot oli Fredrikalla raskaita sillä Johanilla oli muuttopäivän aamuna tapa kadota. Siltasaaren Säästöpankin raflassa legendaariset jäähyväiset. Häät vietettiin 1831 ja ensimmäinen hima perustettiin talon piharakennukseen entiseen puusepän verstaaseen. Toisinaan myös Elias Lönnrot ja M.A. Kansallisrunoilijamme hima muutettiin Suomen ekaks kotimuseoksi. Hyyryläisten pito ei lyönyt leiville ja se kävi lisäks Fredrikan voimille, Niinpä he lopettivat täyshoitolan ja muuttivat Liisankatu 5. Vikat Helsingin talvensa he budjas Mariankatu 7 kauppaneuvos Borgströmin talon spidehaussissa. Luukuissa oli mistä valkata ja vuokralla asuminen oli normaalia. Kasvava famili tartti kipeest lisää fyrkkaa ja he päätti ryhtyä täyshoitolan pitäjiks. Tuon ajan stadilasifamilien tapaan myös Runebergit olivat ahkeria muuttajia. Runoilija itse nojaili bryggaan tsiigaillen suuliksen nousua Kaisiksen lahdella. Runoilija ei kyllä muutenkaan osallistunu käytännön duuneihin. Nykyisen bulin kivitalon seinässä olevan muistolaatan mukaan Runeberg alko siellä toimittaa uutta aviisia Helsingfors Morgonblad ja talossa synty myös heidän ensimmäinen kakrunsa Anna Carolina. Legendaarinen Lauantaiseura Snadi ja vaatimaton Maneesikadun hima keräs pian jengin, jonka jälkimaailma tsennaa legendaarisena Lauantaiseurana. Alivuokralaisten lisäks täyshoitoon otettiin myös skolekundeja, joukossa 14-vuotias Z. Seura vaikutti mm. Runeberg tuli pahasti klesaks – ei onneks koleraan – mutta jakso silti bunkasta sanella Fredrikalle ensimmäisen isänmaallisen runonsa Hauta Perhossa. . Helsingin vanhoja kortteleita. Ehrnström, joka on säveltänyt Runebergin kuulut runot Lähteellä ja Joutsen. Pitkälläsillalla viritettiin Lähteellä ja Joutsen. Johan Ludvig Runeberg kuoli Porvoossa 1877. Täällä synty toinen boitsu Lorenzo. Topelius, tuleva Välskärin kertomuksien kirjoittaja ja ”Koko Suomen satusetä” mutta myös yliopiston reksi ja valtioneuvos. Seuraan kuuluu myös F.A. Runoilija jatko Helsingfors Morgonblad-lehden toimittamista ja myös Fredrika skrivas siihen artikkeleita ja käännöksiä. Snellman, Cygnaeus , J.J. Meritullinkatu 20:n puutalosta vuokrattiin kahdeksan huoneen kämppä. Sen perustajat oli kaikki nuorta, akateemista älymystöä, Runebergin lisäksi mm. Runeberin koti Porvoossa on museoitu.. Seinät ja katsit paperoitiin ja huutokaupasta sköpatut tuolit verhoiltiin Fredrikan vanhalla klensalla
Välil näkee näitäki yksitellen tai pienempii määrii käytöss. Parempi vaihtoehto on silloi kokokeltane Quebeq-lippu (Q). Snellun päivä, jote kiirettä on pitäny salossa. Ja flagu otetaa ineen klo 21.00 tai sit ku ollaa satamass, jos tullaa iltayheksän jälkee. . JA NÄÄ liputuksetha tehää nii, ett flagu vedetää salkoon klo 8.00 ja alas klo 21.00 tai auringonlaskun aikaan, jos se tulee ennen iltayheksää. Mut sit on tän kledjukoodin lisäks myös flagukoodi, joka tuntuu olevan selvästi monell iha hukass. MULLE ON siunaantunu omass taloyhtiöss tällane flaguvastavan nakki ja on joutunu syynäämään, näit käytäntöi vähä tarkemmi. Samalla hän tuli viestineeks: Kyllä (C), Tartten lekurii (W). Ku tää Tsilari ilmestyy, vuoros on liputus Jussin kunniaks ja se onki sellane poikkeus, ett flagu nostetaan aattona kello 18 (tai aikasemmi jos ite haluu) ja lasketaa vast jussinpäivänä klo 21.00. Seki pitää ottaa alas yöks ja stikata ylös samaan aikaan, ku oman maan flagu. NÄINÄ PÄIVINÄ on myös hyvä välttää mustakeltaruutust Lima-lippua (L). MULL OLI yks tuttu, joka asens omaan botskiin vesivessan ja nosti sen kunniaks salkoon sinipunavalkoset Whiskey ja Charlie -liput (WC). Se kertoo, et laiva on karanteenis. Ekaks vietettii Eurooppa-päivää 9.5. JA VIEL hankalampi on, ku stikataa skiglareiden saalinkii pienempi kohteliaisuustai vierasflagu, jos ollaan ulkomaill tai Ahvenanmaall. ja seuraavana päivänä juhlittii mutsii. Muuten se ei oo kohteliaisuus. Kaikkihan me tsennataan, et ne on rätit ku vie kippoo eteenpäin. Yleensä veneen peräs on flagustonga, joka stikataan pygeen aamul klo 8.00 tai aikasemmi, jos lähetää silloi skönelle. JA SKÖNEROFEJEN pääkalloflagu kandee aina kiertää kaukaa. Ne vastaa jokanen jotain kirjainta ja niill oli purjealusten aikaan mahdollisuus bytskaa viestei avomerell ku kaks botskii kohtas. RAFU NYBERG B.WISSER. MUT KU liikkuu botskil, jokane päivä on liputuspäivä. Se merkkaa vaa et täss ruuhess on jengii ku ei tajuu flaguist mitää. Ja on täs ehditty funtsii sitäki, et se merkkaa jotain, minkä väriset byysat kipparil on. Se on koodi, joka merkkaa, et tääll on jengi meedus mestoill. SIT ON viäl nää moniväriset viestiflagut, joill voidaa kertoo juttui. Tavallisestihan näkee, et vedetää koko setti satamas mastoon ja se kertoo, et tääl on bileet pystyss ja brenkkuu tarjoll. 32 TSILARI 3/2020 FLAGU KORKEELL Skiglaamine on tunnetusti tekstiililaji. Sit tuli viel 12.5. Tervetuloo vaa! MUT NÄÄ flagut merkkaa muutaki. Mut tää ei tunnu kaikill menevän kaaliin. TÄÄ FLAGULLA viestimine on samall vähä sellane juttu, et siin osotetaa respektii lippuu kohti, ku sitä kerra käyttää. Joka vierassatamas on aina joku, joka liputtaa läpi yön. Saatavill on muute yksi iha kätsy äppi (Liputan), joka varottaa päivää etukäteen ja samana päivänä sekä nostosta että laskusta. Mut ku liikkuu botskil, jokane päivä on liputuspäivä. Se kerto aiemmi, että aluksella ei ole ruttoo. Tätä skrivatess on meneillää kolmas liputuspäivä neljän päivän aikana
Siäl alhaalla ei ollu mitää kovaa snögee, vaa vodaa ja iha sohjoo. Mutsi opetti, ett ketään ei saa eikä pidä symffaa, kaikil ei oo yhtä hyvin, ku muilla. Sit äkkii himaan. Siihe muodosti semmone iso mäki. TSILARI 3/2020 33 Fitti juttu Hagiksessa 50-luvulla oltiin nuoria ja hurjia tai muuten vaan hintsusti dorgia. No, eka kamu liuku suoraan jorpakkoon. Mutsi opetti skruudaan kaikkee, mitään ei saanut lingota veks – kerran tulee aika, jolloin perunan kuoretkin kelpaa safkaks. SEPPO PALANDER MINNAILUU Meidän mutsi Meidän Mutsi oli Stadin snygein friidu. Mutsi delppas ja mäkin muistin – Mutsit ei koskaan kuole. N imittäin Hagiksessa oli talvisin snögen kaatopaikka. Joku sit hiffas, et dallataa äkkii Tuulensuuhun, missä voi työntää perseen patteriin lämpimään ja saa kledjuja vähä kuivemmaks. . Se mitä lautasell oli, kaikki se skruudattiin. Jos Faija oli Pula-ajan Tarzan, niin Mutsi oli Jane. Siäl vodassa kundi sit räpiköi paniikissa, mut sit rohkein kundeista dyykkas äkkii apuun ja veti sen ylös. Se oli sen verran fitti juttu, et sitä blutannutta kundii ei sen jälkee enää nähty, ja niiden koko perhekin flyttas veke. Meille kakruille Mutsi opetti, ett ulos mennään siistit kuteet päällä ja ehjät kalsarit jaloissa. PENTTI HOGISTO JÄSEN NRO 425, STADIN SLANG RY:N EX-SIHTEERI Corona tyhjensi terdet pariks kuukaudeks, mutta kesäkuun eka päivä terdellä oli tungosta. Kuorkit kippas snöget siit rantsusta suoraan sköneen. Mutsin safka oli parasta, Mutsi taiko vaik vanhoist käntyst Köyhii Ritarei. Mutsilla oli aina fleda ojennuksessa, kynnet lakattu ja siistit kuteet. Fotot: Marit Henriksson. Sitte ku Mutsi alko vanhenee ja me jeesattiin sitä, Mutsi muisti aina kiittää, eikä vaatinu enempää. Mutsi opetti kans, ett mitään ei lingota veks, kerran tulee aika, jolloin sitäkin tarvii. Sillo kuorkkeja ei ollu kuitenkaa kippaamassa, ja tietysti saatiin väläys, et kiivetää ylös mäelle ja lasketaa beffistä alas, siis sinne skönelle päin. Oli talvi ja pakkasta ja kledjut iha märkänä. Mutsi oli tuki ja turva mones eri jutskas.
Neljän hengen bilikassa kaikki viis röökas. Annikki Tähti. Se oli eka menttoolirööki, ainaki Stadissa. Mutta kyllä aika monelle 50-luku on yhtä kuin röökin snöfä. Camel-askiin kuulu yks tsoukki. Gimmat röökas ja mutsitki veti blaadia. Skremmat oli heikkona Cooliin. Ja koville se ottiki, kun leffan kaikki filkkarit röökas. Kundista tuli kunkku sillä siunaamalla kun se tempas fikasta Camel-askin, Philip Morriksen tai Lucy Striken. Ehkä. PEKKA SALO SILLON ENNEN Fo to : Sa ri Ti ka no ja .. Joka jätkän faija röökas. Bill Haley & His Comets. Kun himassa röökattii, niin familin pikkuskiditki röökas, vaikkei sitä kukaan sillo snaijannu. Krunassa oli muutama mesta, ku blisas jenkkiröökejä. Trokari anto sen Pall Mall-boksin papruposassa. 34 TSILARI 3/2020 J oka jätkä röökas. Se oli kikkari kivijalassa, semmosessa ihme syvennyksessä. Jenkkiröökit smuglattuja Valkokaulusjengin röbö oli Nortti. Smuglattuje hinnat oli tyyriimpiä muttei paljo. Missä luudaa förari. Tai oli niitä enempiki, mut tää on se painokelponen. Jenkkiröökei ei Suomessa saanu ku smuglattuja. Leffa oli melkee ainoo pleisi, ku ei saanu röökata. Yks oli Kaisaniemenkartsalla. Olavi Virta. Juitsu tehtiin röökipummille, joka ei ollu aikasemmi nähny RÖÖKI OLI SE JUTTU tai JOKA JÄTKÄ RÖÖKAS Kun funtsii 50-lukua, ni mitä tulee ekaks mieleen. Jossaan näki viäl Työmiestä, böndellä Saimaata. Jengi röökas himassa, rabassa, liftissä, duunissa ja välkkärillä skolen skindussa. Duunari imi pilliklubia ja sit vähä myöhemmi Armiroa
Pummaajalle näytettii boksii ja kysyttii, et mis on kamelin tsörari. Sen jälkeen ei slutseja paljo näkyny. Käyrää nysää imi vaan vanhat gubbet. Yks Amer-Tupakan mainosiskulauseista kuulu: ”Älkää röökatko vielä, Boston maistuu myöhemminki.” Aika roisii, kun fabriikki duunas samaan aikaan kymmenen röökin bokseja. Zippo mainosti stendariaan sillä, et James Bondkin käyttää Zippoa. Yhdessä välissä joka jätkällä tartti olla snaga. Ihan yhtä fitti kysymys, ku maisemissa ei näkyny ees Ahabin telttaa. No oikee vastaus oli, et se on pyramidin takana stritillä. Stidit vastaan stendari Stidit vai stendari. Kysyntää riitti. Mut bisnekset suju. . Ehdottomasti stidit. Tai ykski oikee riitti. Höpö-löpö. Sit vendattii boksin selkäpuolelle. TSILARI 3/2020 35 Camel-boksia. PEKKA SALO Yhdessä välissä joka jätkällä tartti olla snaga.. Sitä olis kuulemma tarttenu röökata samalla tavalla ku bulia siggeä. Snagamuoti meni nopeesti ohi niinku kaikki muodit. Clan tuli myöhemmin. Snadi boksi oli muka tarkotettu donnien snäfään iltaveskaan. Ja kissan villat. Eihän se tietenkää voinu hiffaa, ku mitään suharia ei näkyny missää. Nykyään melkeen kukaa ei röökaa Suomessa. Suosituin puru oli Old Boy. Se sai röökin, jos osas vastata pariin kysymykseen. Yks tämmönen mesta oli Kaisun lippakiska. Sit kysyttii, et mis on lähin stadi. Sitä piti semmonen viiskymppinen tantta. Röökien trokaaminen kappalettain oli tietty laitonta, ja varsinki kun niitä blisattiin ylihintaan. Se oli varmaan Twenty Gold, ku Jore sano, et se on ihan hirveetä mahorkkaa. Ja sit ku sitä bensaa oli, ni fikkaki nöfas bensalle. Kaasustendari flekkas varmemmin, mut niitä ei paljo näkyny viäl 50-luvulla. Sen filsat oli niin tiukkoja, et sitä sai imee posket lommolla ennen ku mitään irtos. Bostonin snadi boksi Boston tuli handeleihin 50-luvun loppupuolella, Milton vähän sen jälkeen. Snaga ja snadit sigget Eka filtterirööki oli Kent. Ja ku ammattimies stendas stidin, ni se ranneliikeki oli snygi ku taikurilla. Jotkut siirtyki röökistä pikkusiggeen. Nuorethan sitä tsöpas, ku fyrkkendaali ei aina riittäny buliin lodjuun. Taustalla oli pyramidi ja parit palmut. Melkeen vieressä oli svenskien gosselyseo ja vähän kauempana Kaisiksen kansis. Mitä lie Flemingille bungattu. Rööki flekkas aina saletisti, kun käytti stidejä, varsinki blosiksessa. Nautiskellaan vaan mausta ja snöfastä, samaan stailiin kun bontsarit klubilla. Jos hintaa ei ollu tarpeeks ees pikkuboksiin, niin tsöpattiin irtorööki. Siihen Heka: ”Hei kundit, nyt Jore sano snygin styken nimen.” Heka oli just kuullu toosasta Olavi Virran uuden skibaleen Mallorca. Siinä sit alettii bamlaa röökimerkeistä. Et blossit jää poskareiks. Ku joku frysaa blosaamassa handuunsa marketin takadörtsillä, nii jengi funtsii, et mitä toi stondaa räntäsateessa noin hintsuissa kledjuissa. Pian kaikissa röökeissä oli kuitenki filtteri. Ja siinähä se oli, staili itämainen stadi. Ei röökiä. Lodjun kannessa oli kameli, tai on se siinä vieläki, mut paljo skäfämpänä. Hirveetä mahorkkaa Oltii alapidellä duunaamassa Rauskin prätkään uutta kytkinvaijerii. Sit tuli nää snadit sigget: Café Crème, Ritmeester, Hofnar Lilliput, Meester Henk ja mitä näitä nyt oli. Ei kyllä ollu yhtään jannua tai gimmaa, joka ei olis vetäny pikkusiggen haikuja henkeen. Jos se olis nysähtäny, ni sen olis voinu käydä aika köpösti. Varren kuulu olla suora. Ihme mimmi, ku se hivas. Bensastendarissa bensa oli aina finis tai stenu kulunu. Halvin oli Jymy
Ajattelussa on Pro Lapinlahden uudeksi puheenjohtajaksi juuri valitun professori Pentti Arajärven mukaan kaksi virhettä. – Se toimisi samaan tapaan kuin Kaapelitehdasta, Suvilahden vanhaa tehdasaluetta ja nykyään myös entistä Orionin pääkonttoria hallinnoiva ja kehittävä Kiinteistö Oy Kaapelitalo. Samalla remontin tuoma arvonnousu jäisi veronmaksajien omaisuudeksi, Rantanen päättelee. – Suurempi joukko asukkaita tarvitsee entistä enemmän puistoja ja vapaata merenrantaa. Kaupunkiympäristölautakunnan jäsen Tuomas Rantanen (vihr.) ehdotti 4.5. Alueen säilyttämisen ja korjaamisen edistämistä jatketaan siten, että hanketta varten nimitetään selvityshenkilö. Kaupunki järjesti 2019–2020 ideakilpailun, johon osallistui lopulta vain NREP-yhtiö. Stadilainen kaipaa rauhallista puistomiljöötä hyvien yhteyksien päässä. Kaupungin omaan yhtiöön perustuvassa mallissa kaupunki voisi pääomittaa omaa yhtiötään niin suurella korjausvelan osuudella kuin katsotaan tarpeelliseksi. tarjota virkistystä kaupungin asukkaille. Ku va : Ra im o Gr an be rg. Y-säätiö vetäytyi pois taloudellisten riskien takia. Suunnitellut majoituspalvelut tekevät lisäksi jäljelle jäävästä puistosta rauhattoman, kun majoituspalvelut väistämättä tarvitsevat ainakin taksiliikennettä. blogissaan, että kaupunki perustaisi Lapinlahden päärakennuksen peruskorjauksen läpiviemistä ja koko alueen pysyvää hallintaa varten itse omistamansa kiinteistöyhtiön. RISTO KOLANEN Alueelle rakennettaisiin viisikerroksinen hotelli ja pari muuta taloa. Muutama vuosi sitten istutimme myös sairaalan puistoon Äitipuun jonka kummiksi lupautui Stadin entinen dirika ja eka Stadin Friidu Eva-Riitta Siitonen. Kuvassa Hanna Järvi, jonka akvarellityö maailmankuulusta suomalaisesta taiteilijasta Helana Schjerfbeckistä on erittäin näköinen. 36 TSILARI 3/2020 RISTO KOLANEN STADIA TAPAHTUU L apinlahden sairaala-aluetta uhkaa tonttien myynti luxemburgilaiselle kiinteistösijoittajalle. Lapinlahden sairaalaalueesta vastaavan kaupungin kiinteistöyhtiön tehtäväksi voitaisi rajata mielenterveyteen ja kulttuuriin liittyvän toiminnan edistäminen vuokralaisvalinnoin ja tapahtumien kautta. Etenkin Lapinlahden sairaalan puisto on siitä hyvä esimerkki. Pitkä kamppailu Lapparin tulevaisuudesta Mutsi on bestis -tapahtuma tehtiin tänä vuona videolle Lapinlahden entisessä sairaalassa. hostelli. Väliaikaisuudesta Kiinteistöyhtiöön Viimeiset viisi vuotta päärakennuksessa ovat olleet väliaikaisina vuokralaisina Suomen Mielenterveysseuran perustama Lapinlahden Lähde Oy ja välivuokraukseen erikoistunut Osuuskunta Lapinlahden Tilajakamo. Tavoitteena olisi silloin se, että yhtiö olisi peruskorjauksen jälkeen omillaan ja vasta kaikki sen jälkeen seuraavat korjaukset ja kehitystoimet rahoitettaisiin vuokrilla ja yhtiön muilla omilla tuloilla. Alueelle rakennettaisiin viisikerroksinen hotelli ja pari muuta taloa. Ku va : M ar ju t Kl in ga Lapinlahden sairaalapiha-alue oli käytössä myös Suuressa Maalaustapahtumassa heinäkuulla 2018. Vanha sairaala ja muut rakennukset kunnostettaisiin. Pormestari Jan Vapaavuori alisti päätöksen kaupunginhallituksen kesäkuun kokoukselle. Lisäksi suunnitelma tuhoaa (kaupunki) kulttuuria ja luontoa. Koska se rahastaa sijoituksen, on vielä epäselvää. kilpailun ainoan NREP-esityksen ja päätti jatkosta, mm. Stadin Slangi ry sanoo Stadin kasvavan, mutta sen ei tarvitse olla tuhoavaa. Lautakunta hylkäsi 12.5. tästä kiinteistöyhtiömahdollisuudesta. . Ensinnäkin Lapinlahti ei ole helsinkiläisille tarpeeton ja Helsinki on helsinkiläiset. Stadin Kundi Pentti Arajärvi (vas.), muusikot Vesa Nuotio, Harri Saksala ja Olli Anikari Stadin Slangi ry:n lahjoittaman Äitipuun vieressä puistossa, jossa he esittivät ”Niin gimis on Stadi” -laulun. Sairaalaan tulisi mm. Ratkaisu perustuu siihen, että ”Helsinki luopuu sille tarpeettomista kiinteistöistä”. Hän korosti Lapinlahden merkitystä kaupunkilaisten virkistyksen ja toiminnan paikkana myös Stadin Slangin ”Mutsi on bestis” -tapahtuman videotervehdyksessä Lapinlahden Venetsia -talossa ja pihamaalla. Toiseksi se ei ole Helsingin kaupungillekaan tarpeeton, koska kaupungin tehtävänä on mm
Foto 2. Foto 3. 00560 Helsinki. OLLI ANIKARI MISTÄ NÄMÄ FOTOT ON KNEPATTU. Foto 1. Froogiskuva 3. Kuvassa on A. Nordenskiöldin muistomerkki Kaivopuiston etelärannan rinteessä. E. TSILARI 3/2020 37 Vastaukset: SKABAT FOTOSKABA Tsennaisiks mestat. Kuvassa on Kanavakatu 11:n talo Katajanokalla. Froogiskuva 1. / uudet froogisfotot: Olli Anikari. / FOTOSKABA Tsennaaks mestan. Skaban vastaukset Fotoskabaan oikein vastanneiden kesken arvotaan palkinto. Froogiskuva 2. Ehrensvärdin museo Suomenlinnassa, keskusaukiolla, komendantin talon seinässä. Sendaa vastauksesi tsilari@stadinslangi.fi Vastaukset viimeistään: 23.7.mennessä. Kniigapalkinnon finnas tällä kertaa: Esko Helin, Väinö Auerin katu 7 C 35
klo 17.00 Valkka dallaus, opastus Esko Vepsä, lähtö Paavalin kirkon sisäpihalta Heinäkuu 02.7. Parhaiten mahtuu messiin yhden (max. klo 17.00 Valkka dallaus, opastus Esko Vepsä, lähtö Paavalin kirkon sisäpihalta 30.7. Jos sul on joku syy käyttää nimimerkkii, ni kerro toimitukselle perustelut ja laita oma nimes ja yhteystietos messiin. Juttu toimitukselle 23.7. Sinne voit skrivaa snadei kommenttei Tsilarist, Slangin ta pahtumist ja reduist ja vaik terveisii frendeille. mennessä. Bulit grattikset kaikille kasikymppisille. Pluggaajatpalstalle saa skrivaa nimimerkil, mut toimituksen pitää tsennaa skrivaajan oikee nimi. klo 17.00 Valkka dallaus, opastus Markku Jalonen, lähtö Paavalin kirkon sisäpihalta Elokuu 13.8 klo 16.30 Siltasaari dallaus, Lähtö Maail manrauha patsaalta, oppaana Esko Vepsä 27.8 klo 16 Käpylä dallaus, Lähtö Pohjolan aukion lippakiskalta, oppaana Tintti Karppinen Tapahtumien kevät-kesä 2020 Täst listast hittaa Stadin Slangi ry:n ite tai muiden kans kimpas järkkäämii tapahtumii ja mestoi, mihin Slangijengilt on pyydetty proggista. Tai voit froogaa juttui Stadist ja slangist. Me julkastaan stoorei Stadist ja Stadin slangist. Hämeentie 65 00550 Helsinki . Sendaa sun stoori muokattavana tekstitiedostona (esim. word) Tsilarin meiliin: tsilari@stadinslangi.fi tai skrivaa koneella ja sendaa: Stadin Slangi ry / Tsilari, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. Toimitus voi lyhentää stoorei. Stadin Slangin jengissä on useita kasikymppisiä tänä vuonna. 38 TSILARI 3/2020 Kesäkuu 18.6. 3500 merkkiä) tai kahden sivun stoorit. SKRIVAA TSILARIIN! . Teijo Pynnönen 0400-705 635 www.maalauspynnonen.fi verstas: Limingantie 23-25, Helsinki. Kuvassa kaikkien tsennaama ”Letti-Leena” 80 v. Jutut julkastaan skrivaajan omal nimel. Lehden teema-aihe on: MATAPUPU (Malmi, Tapanila, Pukinmäki) Laita muutama kuva kirjoitukseesi mukaan. SKRIVAA TSILARIIN! Seuraava Tsilari 4/2020 ilmestyy 22.8
TSILARI 3/2020 39 TSILARI 3/2020 39 Tilaan seuraavat tuotteet: 1. 5 Toimitustapa ja tuotteiden laskuttaminen sovitaan erikseen. Kannatusjäsen yksityishenkilö 50 €, kannatusjäsen yhteisö 150 €. Alle 18-vuotiaat 5 €. . TÄYTÄTHÄN TEKSTAAMALLA!. 3. Jäsenmaksu 35 € vuonna 2020. . 2. Toimisto, email: toimisto@stadinslangi.fi, puh: 045 186 7238 Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Hki Kandee liittyy Slangijengiin, ni oot messis ylläpitämäs slangiperinteitä. Vinkkaa frendilleki! Jäsenet saa tän snygin Tsilarin viis kertaa vuodes himaan (ei-jäsenille Tsilarin vuosikerta bungaa 50 egee) Infoo jäseneduist hittaat Tsilarist, Slangin nettisaitilt tai saat byroosta. 4