Nro 3/2023 | Stadin Slangi ry:n jäsenja kulttilehti | 28. vuosikerta | Hinta 10 € Hagiksen halliki öppnas taas STADIN FRIIDU JA STADIN KUNDI 2023
Stadin slangidiggarit Tää on slangidiggareiden kokoontumispaikka. Sä bonjaat, et mikä maaginen styrkka on jemmattuna slangiin, sen bamlaamiseen, sjungaamiseen ja skrivaamiseen. Mä oon duunannu issarin ja kirjanpitäjän hommii kolkyt vuotta. Sit mä oon ollu pari vuotta Slangijengin kasöörinä. Kerran – aina. Numbat orderiin! Ku sä tarttet jeesii sun taloyhtiös tai yhdistykses kirjanpitoon, ni täällä mä oon. Ragnar ”Ranccu” Lilius Helsingfors Idrottsföreningen Kamraterna, HIFK En gång – alltid. Sendaa mulle meili: risto.lindgren@pp.inet.fi tai skulaa: 0400 456 685 DEGERBY 8.7.2023, 18-24 8.7.2023, 18-24 DEGERBY POSSUJUHLAT GRISFEST POSSUJUHLAT GRISFEST EASY EASY TOPMOST TOPMOST Liput ennakkoon: 59,50€ Degerby Deli & . FREDAN MURKINA Gutaa himasafkaa ja kaurismäkeläinen fiilis Vesa Pallasvesa, HTD 8 Freda 26 1897 I.F.K. Jonne Luomala Private Chauffeur@Helsinki Limo Diggaa Hifkiä. Mikä tahansa skraidu tällä sivulla fippaa Slangijengille buustii, jeesaa, et napasnöre ei bragaa, et Tsilarii duunataan jatkossaki bulina, kalseena ja karheena. Tälle sivulle skaffataan tyyppei, lafkoi, klubei, mestoi ja buidui, ku diggaa Stadii ja slangii. Portilta, jos jää, 65€ Majoitustarjous: Langvik.fi ”Last record shops standing” A.H.Records, Freda 12 Eronen Record Store, Laivurinrinne 2 Visusti Viiskulmassa Freda 16. Mun oman jässärin nambero on 500. Ku sä stikkaat sun mesitsin diggarisivulle, stadilaisuus ilmiselvästi merkkaa jotain sulle tai sun prodaktsille
8. Jalonen 38 B. 23 Hakemas nimmareit H. Kolanen 26 Slangilodju H. Seppälä 29 Rehupuntti J. Saksala 24 Stadin syke R. SISIS Pluggaamist ja tsiigattavaa 15 Pamina S. 3 Tsilari 3 | 2023. Kuutar 6 Yhteystiedot 7 Bamis H. Palminen haastatteli molemmat. Pluggaa s. Stadin Kundi 2023 on Olli Ahvenlahti ja Stadin Friidu 2023 on Seija Sartti. Esko alias Vekku kuuluu Tsilarin fotaririnkiin ja on pitkän uran tehny ammattireiska. Paunonen 28 Gamla slangi M. Nyberg 31 Hyppyjengii 2/2 M. 12. Jormanainen 33 Slangi blisaa 34 Slangijengi 36 Skabat 37 Pluggaajat 39 Slangi järkkää Minnailuu ja redui 16 Luontoredulle Stadist M. Wisser R. Paunonen 22 Reissufotoi Jörkalt M. Purkunen Tän lehden kansikuvan fotas Esko Koivisto. Seppälä 30 Musa muistissa M. Kainulainen 18 Kesäl Lintsil T. Nyberg Tsilarin toimittajat kävi fixatus Hagiksen hallis. Linna 19 Vossikan kyydis kesään K.H.P.V. FO T O : M AT T I K A IN U LA IN EN . Upeeta, et meil on frendei ku londaa talenttiisa snygiin kotiseutuduuniin. KANSI: STADIN FRIIDU JA STADIN KUNDI FOTO: ESKO KOIVISTO 4 Snadit 5 Hedari V. Pluggaa s. Palminen 20 Skurut ja sporat H
Lesatkaa! MS Espojen härdelli alko Stadin päättäjät nuiji katalasti käytäntöön idiksen, ett Espoja kavennetaan ihan urakalla. No, eihän siin oo pahimmas tapaukses ku hengenlähtö, jos tsirraa joutuu vähä pidempää venailee. Yks siisti juttu oli, ett Tsilarin toimittaja Mikko Seppälä osallistu pippaloihin ohjaamal Espan Lavalle promootiospeksin Nouse!. Vaik kelit oli semi galsat ja blosiski puhku, pääs Espan Lavan speksiyleisö aikaredulle 1600-luvult nykypäivään. TL Tältä näytti Espan palmut kesäkuun alkupuolella. Liisa Kuivalahti (vas.), Petra Koskenranta, Olli Halonen, Mikko Seppälä, Miksu Väkiparta, Silja Ruona niemi ja Laura Tapio. TL Nouse!-promootiospeksin näyttelijät ja ohjaaja. Mikskä kukaki sitä haluukaa kutsuu, ni mä meinaan nyt siis, ett Stadin yliopiston humanistinen tiedekunta järkkäs kesäkuun alussa sadannen promootion. Virve Kuutar Stadin slangi kuuluu kulttuuriympäristöön Helsingin kaupunki on julkassu 120-sivusen kulttuuriympäristöohjelman. Se johtuu siit, ett gartsat on ihan tukos. Niille, ku polkee tsygäl, on omat asfaltil päällystetyt baanat ja niille, ku dallaa kävelytiet molempien katujen molemmin puolin. promootio 4 Tsilari 3 | 2023. Tsiigaillaan, kui ton kokeilun käy. FOTO: MARIT HENRIKSSON. Nii ja sit palmupuit ja muit blumstereit tulee kans Espalle, ku Stadii halutaa vähä elävöittää. Promootio on akateemisten bailujen terävint kärkee, ja koska kysees oli juhlavuosi, oli pirskeet tavallistaki bulimmat. salee Tsiigaa vastaukset sivulta 37. Lisäks on hela puisto keskel vaan tsuppaajille. Siin tuodaan esiin Stadin monipuolista ja rikasta kulttuuriperintöö, johon kuuluu arvokkait luonnonmaisemii ja sit rakennettuu kulttuuriympäristöö. SNADIT Slangiopen snadit Bonjaatsä nää. Verstas, Paja, Lipasto, rakkaalla opinahjolla on monta nimee. Humanistisen tiedekunnan 100. Nyt bilikoille on varattu yks kaista vähemmän per Espa. Ja sit siin todetaan viel: ”Helsinkiläistä kulttuurista monimuotoisuutta symboloi perinteinen Stadin slangi, synteesi kaupungissa puhutuista monista kielistä ja suurkaupungin hengestä.” Näit meiän kaikkien pitää vaalii. välkkä . . Aika dillelthän se tuntuu varsinki, ku brankkarit ja tsirras duunii paiskivat ensihoitajat on nyt porukas testannu vasteaikoi ja duunannu selvityksen siit, ett esmes Skattalle ei atm pääse jeesaa
Lehtiluukus voi nyyan Tsilarin tsiigaa aina ilmestymispäivänä. Lehtiluukus muut ku jäsenet voi slumppaa oikeuden pluggaa erillisii numeroit tai tehdä jatkotilauksen. Yhtä tärkeet monille slangijengiläisille on se, ett torstaina, ku on Tsilarin ilmestymispäivä, se tulis kans. Hittaat fotot aina kannesta ja sit voi käydä pluggaamas, miks ne on valkattu. Ja onhan täs bulisti muutaki kliffaa plugattavaa – ainakin meidän toimituksen mielestä. Vai ootsä niit onnellisii, joille Tsilari tulee aina ajois. Ootsä ees hiffannu, ett sellane mahis on olemas. Johonki se kusti polkee kai ihan niinku pitääki. M onille aamun aviisi on buli juttu. Sielt sen hittaa Trendin ja Tuhman välistä. Nii varmaan munki Tsilarin. Päivä ei ala kunnol, jos ei saa tsufee ja aamun lehtee. Mut kyl mä silti aina fiilistelen, ku pluggaan paperiversioo. Niinku gartsojen kundien jutut. Niit toi päätoimittaja yrittää Tsilariinki saada koko ajan bulimmin, vaik meille friiduille riittäs kiltimmätki stoorit. Käy vaik tsiigaa Jallun piirros gamlaa joulufiilistä: mummo tsittaa ja blisaa lehtii, takana on Frälssiksen patavahti. . Meidän taiteilija Jallu K.Koski hiffas saman omast Tsilarist ja se funtsaa, ett varmaan posteljooni pluggaa sen ekaks. Siel jäsenet voi pluggaa Tsilarii ilmaseks, ku ne kirjautuu käyttäjiks. Onkohan se siks, ku siin on niin snygi kansi. Voit tsekkaa vaik, keitä on valittu Stadin Friiduks ja Kundiks enne näit vikoi. Jos sun Tsilari tulee myöhäs, ni haluutsä tsekkaa jo netist, mist kaikki bamlaa, ku ne fanittaa tai symffaa Tsilarin stoorei. Mulle Tsilari tulee pari päivää myöhäs tai joskus viikonki. Mut jos sä et oo ollu messis kauaa, eikä sul oo nii bulisti gamloi Tsilareit, ni täs sulle ihan superfantsu idis: pluggaa gamloi Tsilareit netis. Glaiduu kesistä ja kliffoi pluggaushetkii! Virve, Tsilarin toimittaja 5 Tsilari 3 | 2023. Diggaatsä papruu vai nettii. Sit ei tartte venaa, skulaaks aamujakelu eikä roudaa kilotolkul papruu keräykseen. Ja on se välil snadisti tuhmaaki. Mut nyt on koko ajan bulimmin jengii, ku pluggaa lehdetki vaan koneelta. Kandee tsekkaa toi nettimahis eli Lehtiluukku. Parhail on talles ekast numerost asti. Mä ku kuulun toimituskuntaan, ni oon plugannu koko Tsilarin jo oikovedoksena. Se on snygi aarreaitta stoorei Stadin mestoist ja slangilaisten muisteluit! Kuhan ehditään, ni duunataan sinne messiin viel kaikki Tsilarit vuodest 1996 asti. Tän mahiksen jengi on hitannu aika hyvin. Eniten on slumpattu Tsilareit 1/2022 ja 2/2022. Täst lehdest voit pluggaa, mitä spessuu on Ollis ja Seijas. Onks sul joku lempparistoori. Aika kliffa mesta, onhan slangi trendikäst, vai mitä. Niit on siel jo vuodest 2008 alkaen. Ei siis tartte venaa, haluuks posteljooniki sen pluggaa ennen ku viittii käydä sen stikkaamas sun postilodjuun. Monet jäsenet spaaraa kaikki Tsilarit, mitä ne saa. HEDARI VIRVE KUUTAR Lehtiluukus voi nyyan Tsilarin tsiigaa aina ilmestymispäivänä. Jos sä et viel käytä Lehtiluukkuu, ni kirjaudu ihmees! Siin on kliffasti ajanvietettä, jos sattuu tuleen sateisii päivii, ku kesis alkaa. Eniten on tsiigattu Tsilarii 5/2021 – 331 kertaa. Mut mua se ei haittaa. Siin näkee jo, mitä stoorei Tsilaris on, jos vaik haluu pluggaa jonku niist. Kolme sivuu voi tsiigaa ilmaseks
Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin. BYROO: Jäsenasiat, reduilmottautumiset, ostot lafkasta, Tsilarin tilaukset ja osoitteenmuutokset. varajäsen valtteri.hellgren@gmail.com Tarja Valli 2. Voit käydä tsekkaa, mitä kliffaa slangija Stadi-kamaa hittaisit itelle tai vaik frendeilel lahjaks. 045 186 7238 www.stadinslangi.fi Harri Saksala bamis harri.saksala@gmail.com Virve Kuutar varabamis virve.kuutar@gmail.com Outi Havia outi.havia@kotiposti.net Risto Kolanen risto.kolanen@pp.inet.fi Raimo Kuitunen raimo.kuitunen@outlook.com Ragnar (Ranccu) Lilius ragnar.lilius@gmail.com Timo Alarik Pakkanen santaclaus@kolumbus.fi Valtteri Hellgren 1. Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. Muut byroon asiat hoituu parhaiten meilis: toimisto@stadinslangi.fi tai skulaamal: 045 186 7238 Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen ja Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä stadilaisuuden ilosanoman levittäminen. Stadin Slangi ry:n jäsenja kulttilehti 28. varajäsen, sihteeri, toimistoduunari Sirpa Halmela, taloudenhoitaja (hallituksen ulkopuolelta) sirpa.halmela@elisanet.fi Hallitus Toimituskunta Päätoimittaja Seppo Palminen seppo@palminen.com 050 552 1360 Toimitussihteeri Tiina Linna tsilari@stadinslangi.fi 050 435 2778 Valtteri Hellgren Matti Kainulainen matti.j.kainulainen@gmail.com Risto Kolanen Virve Kuutar Mikko Seppälä mikko-olavi.seppala@helsinki.fi Tsilarin vakkarifotaajat Raimo Granberg Marit Henriksson Esko Koivisto Raimo Kuitunen Jarmo Meriä Aki Schadewitz Matti Snellman Taitto Sivupainajainen Kirsi Pääskyvuori Ulkoasu Oy Graaf Ab Paino Grano Oy ISSN 1239-9523 Aikakausmedia ry:n jäsen Kulttuuri-, mielipideja tiede lehtien liitto Kultti ry:n jäsen Byroo on sit boses heinäkuun! 6 Tsilari 3 | 2023. Byroo on auki tiistaisin ja torstaisin klogu 14–17 (voi tulla muutoksii, himasaitilt hittaat ain vikan tiedon). Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä
Yks tuttu taksisuhari, jostain Intiasta tai sieltä, mut vuosia jo Stadissa budjannu (mainio heppu muuten), kerto semmost juttuu et kun se tuli tänne niin sen oli alkuun tosi vaikee hiffaa näit Stadin vuodenaikoja. BAMIS HARRI SAKSALA Frysis voi Stadissa olla vaikka keskellä suvee. Suomi-stadi sanakirja Glaiduu ja kliffaa kesistä!! . Hara, bamis 7 Tsilari 3 | 2023. Sen mielestä täällä oli aina niinku vähä sama, eli galsa. Lopulta se hiffas et vaikka on tosi galsa niin täällä on kesä, ku puissa on vihreetä! Joo, frysis voi Stadissa olla vaikka keskellä suvee. Mä plokkasin tähän snadin listan suvisia slangisanoja. Siks sillä meni snadisti aikaa hiffaa, millon Stadissa on kesä. Se kun ei ollu tottunu semmoseen et aina on galis. Eli jos oot menossa jonnekki pöpelikköön, näillä voi helposti keventää Stadi-ikävää: aurinko – arska, mollikka, suulis, suulberi sade – strittis, vodis maaseutu – lande, junttila, bembööle, böndelä, Taka-Hikiä maalainen – bönde, kauralakki, junttipussi, toukohousu, turvenuija kesä – kesis, suvi, sommeri kesämökki – mökkerö, landeluukku, tönö, plantaasi metsä – skutsi, skugge, metsku, skugeli järvi – jonkka ranta – rantsu, hietsu, biitsi auto – bilika, fiude, kosla, rotisko, kottero, kaara moottoripyörä – prätkä, motskari, kumitassu bussi – busa, dösä juna – stoge laiva – botski, kaukalo, lotja polkupyörä – fillari, munamankeli, tsykkeli matkalippu – flabari, slibari raha – fyffe, hillo, kyhny, massi, taateli, tuohi, täppi sauna – bastu makkara – tsiegura, slertsa olut – bisse, kaltsu, blöö, ölppä, ohraleipä pullo – flinda, puteli, tuubi, botla krapula – krabbis, aamuaurinko, balalaikka, pulteri, jysäri vene – kippo, kiulu, purkki laivaretki – botskiredu Lähde: Heikki Paunonen & Jeongdo Kim: Nyt mä bonjaan. Ja usein onkin! Mut ei maindata siitä. Galis = frysis! S uvi tulee, vai tuleeko
Tsaarinajan sloboo, sveduu, suomalaista – ja on siellä norskiaki. Pitkäaikanen frendi ja duunikaiffari Vesku Loiri oli kans tosi stadilainen. Sitä vartenha me ollaan olemassa. Johann Sebastian Bach kuiteski finstas. Debyyttisä tv:ssä Olli skulas vuonna 1959 proggikses ”Musikaaliset Muksut”. Ku se oli skrivannu stuiduks, se meni Verstaalle pluggaa englantilaist filologiaa ja musiikkitiedettä. Siel oli reksinä sellanen ihan Aatun näkönen häiskä, jota ei bulisti diggailtu. Olli pikkukundina Bärtsissä Kaupunginteatterin puistossa. Jäsen Olli on ollu siitä saakka, ku glooriabamis Lasse Liemola suostutteli kaikki sen soittajafrendit liittymään Slangijengiin. Mut aina ku Olli kuuli slangii, sil metkasti läikähti pumpun tienoilla. Ei ihan stanttu Jazzpianistina Olli on skulannu monien maailmanstarojen kanssa: Dizzy Gillespie, Eartha Kitt, James Moody, Benny Golson, Arturo Sandoval, Thad Jones, George Benson, Sam Rivers. Bärtsi ja Hagis oli kliffoi huudei. Ja sit se oli kans Euro viisujen Suomen kapellimestari kymmen en vuotta ja sit viel tv-pläsi. Ku mä treffasin Ollin ekan kerran, se oli ihan skloddi. Sibikses Olli opiskeli urkuriks ja teki pari vuotta ihan oikeeta kanttoriurkurin duunii, mut sit jazz ja viihdemusaduunit rupes draisaa jäbää telkkariin, reidioon ja levytyshommiin. STADIN KUNDI TEKSTI: SEPPO PALMINEN O lli on neljännen polven avoklabbinen stadilainen, samantyyppinen blandis ku Stadin slangi. Se oli tuore lähiö ja flyttaajist buli osa tuli landelta. Läppä flygas ihan mist aiheest tahansa, ku kaks kundii rundas keikoilla ympäri maata Ollin Tipparellulla. Hertsikassa slangii bamlas harva. Galtseilla braijattiin, rantsussa metskattiin, Fenixis ja Tuulensuus nähtiin ekat leffat ja pudekois bamlattiin spurgujen kans. Vuoskaudet stogei tsörattiin ja jengi luudas Ollin tahtiin. No, sitä ei täkäläisest slangist yleensä hittaa. Se meinas rupee englannin maikaks Sit Olli pääs Sibiksen jangteriskoileen. Me käytiin samaa skolee: Hertsikan yhteiskouluu. Ei spurgui tarttenu studaa Ku Olli födas, fämili budjas Bärtsissä, Kolmannel linjalla. Slangin intonaatio oli enemmän säveltä ku saarnaa. Se menee näin: a–e–fis–cis. Sitäpaits me tarttetaan lisää Ollin tyyppisii frendei, joille me voidaan jatkossaki spruittaa rispektii. Se on säännötön sarja dyykkauksii. Jukka Virtanen muisti aina mainita, et Olli oli 14-vuotias, ku se sävelsi biisisä, ku tsennattiin parhaiten ja ku oli syöpyny syvimmälle niitten tajuntaan, ku käytti stogee. Ne oli krigun käyneit symppiksii starbui, ku bamlas ehtaa stadii. Olli tsennataan siit, et se on pianisti, säveltäjä, sovittaja, jazzmuusikko, Yleisradion kapellimestari, Komedia teatteri Arenan kapellimestari. Ollin faija oli VR:n propagandatseeffi ja ne tartti steisseille kuulutusten introks sellasen jinglen, siis pimpelipompelin. Siinä Lasse osoitti uraauurtavaa asennetta. Ollii on digannu kolme sukupolvee musan ja griinauksen frendei. Se funtsas, et se rupee englannin kielen maikaks. Stoget tsöras Ollin tahtiin Mut ennen ku Olli Ahvenlahdest tuli se kaikkien diggaama Puppe, Jean Pierre Kuselan uskollinen säestäjä, se oli dallannu jo pitkän tien. FO TO : IG O R A H V EN LA H T I. Ehtaa slangii kuulee harvoin Slangin haldaajii on osunu Ollin tielle myöhemminki. Tollanen staili pitäs taas nostaa kunniaan. Olli oli kans UMO Jazz Orchestran pianisti vuosina 1976–82 ja tsääzz-hommat jatkuu aina vaan, nyt nuorempien kotimaisten alan starbujen Stadin Kundi Olli Ahvenlahti on skoijilla ja stärällä tavalla dorka Olli Ahvenlahti on kuulunu Stadin Slangin sisäpiiriin jo hyvän aikaa. Musikaalisena kundina Olli oli nakitettu skulaa urku harmoonii aamuhartauksis. 8 Tsilari 3 | 2023. Dyykkaa blosikseen! Ollin ura on niin outo ja hervoton (lontooks: weird), et kukaan ei ois voinu sellast funtsaa etukäteen
Komiikka versus arttu Yhteisduunit Vesa-Matti Loirin kanssa demos Ollille, et hekotuttava komiikka ja kunnianhimoinen arttu ei oo ku saman lantin kaks eri puolta. Aidat on bragannu ja yhä bulimpi jengi on hiffannu, et eihän tol jätkä mikään ihan stanttu musikantti ookkaan. Stadin Kundi 2023 Olli Ahvenlahti saa taulun Slangijengin hallituksen varabamikselt Virve Kuuttarelt. Olli Ahvenlahti jangsterina sillon, ku blaadaaminen ei ollu viel syntii. Olli on rajojen paukuttelija. Koomisiin hemmoihin Olli törmäili sekä duunissa että golfkentällä. FO T O : ES KO KO IV IS TO . Olli stuiduna Hertsikas. Tsilari-lehti gratuleeraa Stadin Slangin hallitusta siit, et se on päättäny sertifioida just Ollin Stadin Kundiks 2023. Me ku tsennataan Olli enemmän ku snadisti, meiltä giganttist bulii handuu. Ku Olli bamlaa, se ei oo pelkkää sanankäyttöö, se on ilmasuu, siin saundaa Stadi, bulilla alkukirjaimella. Tän vuoden Stadin Kundi on todella skoijilla ja stärällä tavalla dorka. Stadilainen Olli tsiigas lungina vierest, ku savolaiset synkisteli ja flaidas. Pertti ”Spede” Pasanen aikanaan sai Ollin ja monta muuta muusikkoa hurahtaa golfiin. Kundi dyykkaa erittäin moneen juitsuun slangi edellä, korostaa stadilaist taustaa ja iisii asennetta. Stadilainen asenne Ollin käytös ja toimennus ilmentää kaikilla tavoilla stadilaisuutta. Bulii handuu Kaikkine erikoisuuksineen Olli Ahvenlahti on fantsu starbu. Ihan nyya vinyyli tulee ulos syksyllä. Olli on legenda monesta syystä ja viihdyttäjä kaikkien luonnonvoimien armosta. Tsilarin päätoimittaja Seppo Palminen hoiti bamlauspuolen. . Sil on sitäpaits ollu pakkomielteisii ja ihan kajahtaneit hobbyi: yhteen aikaan se osas ulkoo kaikki Stadin liikennelaitoksen dösälinjat ja sporalinjat, pysäkit, kalustot ja järjestysnumerot. meggessä. Ku Suomen buleimmat humoristit skulas kimpassa, siis Spede ja Ere Kokkonen, golfkentsu muutti ne totaalisen huumorittomiks tosikoiks. Koko uran se on fuusioinu jazzii, runoutta, teatterii ja iskelmällist viihdettä. Yhen keikan jälkeen Spede ilmoitti, et täst duunist ei ny tuukkaa fyffee, mut te saatte täydet setit golfkamoi ja privaattiopetuksen turkulaiselt prolta. FO T O : ES KO KO IV IS T O 9 Tsilari 3 | 2023. Olli oli Veskun luottokundi, ku avas sen öögat muusikkona, säveltäjänä ja sovittajana. FO TO : A N IT A W ES T IN FO TO : IG O R A H V EN LA H T I
Fämili oli välkky tiedon ja tajun symbioosi. Molemmat käytti verbaalisii vapauksii bulisti ja huolella. Sai ottaa kantaa. Hesari oli stadilaiselle toimittajalle unelma mesta. Kirja on bueno ja Seijan teksti skulaa. Vieläki se diggaa rantsuu, skönee ja botskei. hurahtaa uskoon 2. Sananvapauden symboli Ku snadi kööri Hesarin toimittajii oli kimpassa ja salanimellä skrivannu kniigan Tamminiemen pesänjakajat ja Södikan buli bossi Hannu Tarmio oli dorkuudessaan menny telkkariin Stadin Friidu Seija Sartti heiluttaa sanankäyttäjän fektaa Viime vuoden tokassa Tsilarissa oli stoori Seija Sartin skrivaamast kniigast: Jussi Pohjakallio, Kova jätkä kamera kädessä. Hyvä kysymys. Siihen aikaan siel treffas kaikenlaist porukkaa: duunareit ja bamareit. Funtsatkaa: puoltoist miljoonaa pluggaajaa. Seijan faija oli taidemaalari ja kuvanveistäjä. Mesenaatti Hörhammer järkkäs sille ateljeeks ja himaks haussin kulmatornin. roikottaa seinälle Juhani Palmun smoglaaman taulun. Selfie Skattalla, matkalla himaan. rupee kalustaa himaa pohjalaisil talonpoikaismööpelien jäljitelmil 4. Siit tuli eka friidu täällä, ku opetteli mainosfotariks. Ku Seijan stailisortimentti on laaja, ei ollu sellast duuni, mitä sen talentil ei ois klaarannu. Ku Hesari perusti Kuukausliitteen, Seija oli eka tyyppi ku kiinnitettiin sen toimitukseen. Mä en voinu muuta, ku komppaa ihmettelijöit. Skoiji avioehto Seija oli jiftiksessä Aarno ”Loka” Laitisen kanssa melkeen 50 vuotta. Kaikki oppi tsennaa Seijan. No, onneks joku snaijas, ja Seija on ny offisielli Stadin Friidu vuosimallii 2023. Eka friidu mainosfotarina Seija rakastaa Stadii. Se skrivas niit bulei henkilöstoorei, sen kolumnit oli fantsui, sen pakinat hersy ironiaa ja sarkasmii. äänestää maalaisliittoo, siis kepuu 3. Kuus vuotta kaikkii jekkui studiossa. Usein ne jemmas snaijaamisen ilon stärään ja skarppiin huumoriin. Hersyvä tapaus Sit Seija dyykkas Sanomien toimittajaskoleen ja palkattiin Hesariin, mut ei fotariks vaan skrivaajaks. Fönarist tsiigattiin yli koko Kaivarin. Seija oppi dallaan Kaivaris ja skimbaan Kaivaris. Slangijengist moni kysyi, miksei kaikkien diggaamaa Hesarin toimittajaa oo jo aikoja sitten sertifioitu Stadin Friiduks. Sai skrivaa stadi laisist ja landelaisist, stadilaisille ja landelaisille. Ku Seija sano ittesä irti, ni Jussi, se sen pomo, spöijas imartelee: ”Kuin sä voit tollai lähtee nykii, vaik sä oot ehdottomasti Suomen toiseks paras mainosfotari?” Parhaana se tietysti piti itteesä. FO T O : SE IJ A SA R T T I. Se on födannu Stadissa, budjannu Stadissa, käyny skolet Stadissa, tehny duunit Stadissa. STADIN FRIIDU TEKSTI: SEPPO PALMINEN S kloddina Seija budjas Pietarinkatu ykkösessä. Sisäpiirin ulkopuolellaki tsennattiin niiden skoiji avioehto Jiftis purkautuu automaattisesti, jos jompikumpi: 1. Vuokra oli kohtuullinen ja ylellist tilaa oli hulppeet kaks kerrosta. Se snaijas, et ny se oli hitannu elämäsä duunin. Skrode aviisi. Nykyään niit huudei pidetään hienostokortteleina. Ihan likkana se meni duuniin Jussi Pohjakallion fotolafkaan. Mut sit se kypsy ja kysy, et tarttetaaks tääl tosiaan näin bulisti professionaalii revityst, et saatas blisattuu lisää jotain, mitä jengi ei muuten bonjaa hinkuu. Poliitikot ja byrokraatit: ”LOPETTAKAA TOI DORKA STADIN ELÄVÖITTÄMINEN” 10 Tsilari 3 | 2023
Jossain vaiheessa tätä koko mestaa oli kyl iisimpi rakastaa, keskustan kliffaa snadistadifiilistä: Stokkalt sai ihan mitä vaan, Kauppatorin botskeis blisattiin fisuu, Kauppahallist sai flesuu ja muuta skruudista, Skattalla budjas mielellään, ku sinne ja sieltä viel pääs sujuvasti. FO TO : K U U K A U SI LI IT T EE N M A IN O SK A M PA N JA ST A . Juntit voi saada skraidui sieluun. Koko touhus pöllähtää juntahtanu tunkion dunkkis ”NykyStadi on ku joku huvipuisto. Kelle tätä oikeen bygataan. Seijan stailiin: ”Juntti ei näätsä viihdy Stadissa vaan haluu VEKS. Ei ainakaan meille, ku budjataan täällä. Taulun ja blumsterien lisäks Stadin Friidu ja Stadin Kundi sai Heka Paunosen (Stadin Kundi 2013) ja Jeka Kimin kniigan Nyt mä bonjaan. Kamalinta jengii on ne juntit, ku on päättäny jäädä Stadiin ja yrittää koko ajan muuttaa sitä joksku ihme maalaismestaks. Kuukausiliitteen toimittaja Seija Sartti ulko ministeri Paavo Väyrysen työhuoneessa. Loparit dumattiin laittomiks ja Hesari joutu bungaa Lokalle sen verran kipufyrkkaa, et Seijalle tsöbattiin snygi turkki. Poliitikot ja byrokraatit: LOPETTAKAA TOI DORKA STADIN ELÄVÖITTÄMINEN. Onneks meil on viel muutama vanha kulttuurikapakka: Elite, Kosmos, Lehtovaara, Sikala ja Kolme Kruunuu. Seijan mutsi. Meil on ny uus upee Stadin Friidu, toimittajalegenda Seija Sartti. Se oli lähellä kaikkee. Stadin Friidu 2023 Seija Sartti smailaa blumsterit handus. Kantsii moikkaa ja kertoo, et sä oot Tsilarin pluggaajii. Ne haluu fiudet pois gartsalta ja botskit satamista, ne haluu poimii sienii Sääty talon puistossa ja simmaa Töölönlahdessa!!!” . Umpistadilainen Seija siis rakastaa Stadii, sporii, kohtaamisii. Seija on vaunuissa. Hesarin toimi tukses sitä rotsii kutsuttiin sanan vapauden soopeliks. Tarttisko Oobuun päästä timman stogella siks, et meiltä Skattalta Steissille kestää taksilla nelkytviis minsaa. Seija on sitäpaits yltiöseurallinen tyyppi. Sarkasmii Seija dilkkaa pääasias junteille, ei stadilaisille. Ku sä treffaat Seijan vaikka dallaamas Skattalta Stokkalle tai missä vaan, ei tartte yhtään studaa. kantraamaan, ketkä kirjan oli duunannu, ni poliittisen toimituksen dirika Loka sai fudut Hesarista. FOTO: ESKO KOIVISTO. Suunnittelijat ja päättäjät, ku on syyllisii näihin ruuhkiin, näihin blumsteripurkkeihin, näihin siltoihin, näihin hölmöihin kokeiluihin, tekee ittesä pelleiks.” No, itse asiassa Seija on osannu heiluttaa sarkastisen sanankäyttäjän fektaa niin kauan ku mä muistan. Kerro terkkui! 11 Tsilari 3 | 2023. Stadilaiset Gratulis Seijalle – ja etenkin meille. FO TO : SE IJ A SA R T IN H IM A -A LB U M I. Se niin kärsii, ku Stadissa on niin yksinäistä. Mä ploggasin mun biblust esiin Seijan kniigan 80-luvulta: Herrakansa
FOTOT: MATTI KAINULAINEN. Lähes kaikki infrastruktuuri sijoitettiin uuteen kellarikerrokseen. Hakaniemen halli Helsingin kaupunginvaltuusto päätti 20.10.1908 varata tontin Hakaniemen torin ja silloisen Viertotien eli nykyisen Hämeentien varrelta. Korjauksen aikana toiminta jatkoi vieressä olleessa lämmitetyssä väistötilassa. Toinen peruskorjaus tehtiin vuonna 1971, jolloin halliin asennettiin liukuportaat. Peruskorjauksessa hallin sisätilat kunnostettiin alku peräisen näköiseksi. Hagiksen halli on pitkän ja bulin rempan jälkeen lopultaki auki. Uusi, maan alle rakennettu huoltoalue mahdollisti terassin tekemisen pihalle. . STADIN MESTAT TEKSTIT: VALTTERI HELLGREN, MATTI KAINULAINEN JA VIRVE KUUTAR H än piirsi yksija kaksikerroksisen suunnitelman. Uuden hallin avajaiset pidettiin 1.6.1914. 12 Tsilari 3 | 2023. Lisäksi kauppahallista rakennettiin suora yhteys Hakaniemen metro asemalle. Rakennuksen suunnitteli Einar Flinckenberg. Peruskorjaukset Ensimmäisen kerran hallia peruskorjattiin 1956, jolloin se oli kiinni seitsemän kuukautta. Kolmas perus korjaus tehtiin vuosina 2018–2023, ja se kesti kaikkiaan viisi pitkää vuotta. Lopullinen toimeksianto oli kaksi kerroksinen. Suunnitelmat saatiin loppuun 1912. Sähköja ilmanvaihto järjestelmät uusittiin
Södermanin suvulla on pitkät perinteet lihakaupassa, mutta Patrickin mukaan asiakkaat ovat ottaneet uuden nimen hyvin vastaan. Niilt saa kans tosi gutaa heppaa. Holmbergin kundien flesupuidu. Remontin jälkeen täällä on valoisampaa kuin ennen”, kertoo yrittäjä Patrick Söderman. FOTO: VALTTERI HELLGREN. . 13 Tsilari 3 | 2023. Uutuutena lihavalikoimaan on tullut trendikäs dry age -kaappi. Virve Kuutar Tsilarin toimittajien lempimestat Hagiksen hallis Lihakauppa Böf. Ja voi sielt slumppaa muutaki lahjakamaa, vaik slangikniigoi. Mut ei ne kyl enää ihan poikii oo, toinen jäi jo eläkkeellekki. ”Vanha Reinin lihanomistajasuvun lihakauppa on ollut hallissa pitkään, vuosikymmeniä. ”Uusi nimi tulee ranskan kielen nautaa tarkoittavasta sanasta bouef, josta on tehty käännöslaina suomeen”, hän Söderman kertoo. Vuonna 2018 Reinin liha myytiin Keskolle, jolloin myymälän nimi vaihtui. Toinen mun lempparimesta hallis on tokan kerroksen Yhtä juhlaa. . Lihakauppa Böf myy kotimaista lihaa. Sellast tilaisuutta ei ookaan, mihin sielt ei hittais sopivaa korttii. FOTOT: MATTI KAINULAINEN. Siel on saletisti Stadin snygein korttivalikoima. Sitä ei kyl valitettavasti oo aina. Alun perin buiduu piti niiden mutsi. FOTO: MATTI KAINULAINEN. Mä oon mun kundeillekki opettanu, ett Holmbergilta kandee hakee kinkut ja hepat. Omistajan vaihtumisen jälkeenkin Lihakauppa Böf haluaa toimia laatu ja asiakaspalvelu edellä. Lihakauppa Böf, entinen Reinin liha. Osan ne duunaa viel ite. Valikoimis on nykysin bulisti muutaki. Valtteri Hellgren Holmbergin kundien flesupuidu ja Yhtä juhlaa -lahjalafka Ku mä olin snadi, käytiin mutsin kans Hagiksen hallis slumppaamassa kinkku silppuu. Vuosii myöhemmin mutsi aina bamlas, ett käydään hakemas Holmbergin pojilta kinkkuu
Lisäinfoo ja buukkaukset: kirsikka.fi Matti Kainulainen FOTOT: MATTI KAINULAINEN. Se on lähisafkaa jos mikä! Ja pakkohan meitsin oli testaa tää snygisti sisustettu uutuusrafla saman tien. Safkan kyytipojaks viel vodaa ja kaks kaatoo täyteläist punkkuu, nii kyl kelpas! Safka oli just niin gutaa ku olla voi, ja palvelu skulas rennol stailil ilman turhaa pönötyst ja venailuu. Ja kirsikkana tos kakus on hallin yläkertaan bygattu iltarafla, Kirsikka. 14 Tsilari 3 | 2023. Se bamlas kans taustainfoo raflan byggaamisest, liikeidiksest ja tsöken tarjonnast. Kirsikka bjyydaa à la carte -listan safkoi arki-iltasin ja koko päivän lauantaisin. Yks illan kliffoist ja symppiksist tilanteist oli, ku naapuripöytään tsittas ranskalainen fämili. Nyya iltarafla Hagiksen hallis! Just rempattu ja öpnattu Hagiksen gamla Kauppahalli on yks Stadin helmist, tai oikeestaan se on ku yks herkullinen kakku. Kirsikka on stadilaisen ravintoloitsijan, Ville Relanderin, nyya halli rafla, ku bjyydaa gutaa, kansainvälist safkaa kotimaisel tatsil; Kirsikan tsöke loihtii herkkui alakerran hallikauppiaitten raaka-aineist. Lounasmenu arkipäivisin. Stydi suositus myös sulle! . Pääsafkaks valkkasin karitsankaretta (grillattuu kevät kaalii, tillii ja punaviinikastiketta). Oli haadi hiffaa, mite liekeis isäntä-Ville oli raflastaan. Siin alkudrinksuu (GT kurkkutwistil) siemailles tilasin startteriks talon tartar-pihvin (tryffelimajoo, cornichon -kurkkuu, paahdettuu mantelii ja parmesaanii). Heti ku olin päässy tsittaan buukkaamaani pöytään, tuli isäntä ite, eli Ville, kyseleen toivomuksii. Joo, diggasin ihan kybäl, ja täl kokemuksel Kirsikast tulee saletisti yks meitsin kantisrafloist. Ku ne alko huonol enkul heittää froogiksii listan safkoist, vastas kyyppari näitten kyssäreihin – ei enempää eikä vähempää ku sujuval ranskal! Se oliki franskeille kliffa ylläri, jolle ne repes ja skriinas viel pitkään: fämilin ilta sai glaidun startin
Niit oli eri värisii. Mutsi roudas mut sinne jo ennen ku mä osasin dallaa. Mä olin varmaan hassu näky, ku mä tsörasin sen kapsäkin kanssa skurulla Stokkalle tsiigaamaan leluosaston kultafisui ja tsöbaamaan Budapestmerkkisii tsukukarkkei. Söörviksest oli snygiys kaukana. Aina joku niist otti ekana lämiskän esiin ja lato pätäkät handuun, siis tsöbas sen koko mun satsin. Tulin mä mistä tahansa, mä kurvasin Stokkan kautta. Oli jotenki etuoikeutettu fiilis. Heti ekan päivän fyffet mä draisasin kaupalliseen kierrätykseen, siis Stokkalle. Sitoutuminen oliki ollu vaan ykspuolist. Aamulla mä ploggasin marjoi snadeihin pahvibokseihin, duunasin ne kapsäkkiin ja reissasin Hagikseen dösällä 33. Kniigoi mä slumppasin parisataa vuodessa, melkeen kaikki Akateemisest. Voi sanoo, et meit oli pitkä letka fämileit, ku duunas kaikkesa et Stokkan bisnes menis kliffasti, tai ainaki, et tavaratalo pysyis pystyssä. Se näytti, et sit ku sä kasvat buliks ja tseenaat fyrkkaa, ni rupee tän haussin vakkaripokaks. Kävin stroolaamas parkin veskissä. 15 Tsilari 3 | 2023. Ne griinas ku mä mainostin, et nää on Stadin ainoot vatut, joille on bamlattu ja sjungattu. Mun eka duunimesta oli Hagiksen tori. Ne trokas Akateemisen sveduille ja Herkun S-ryhmälle, ne lopetti monta osastoo ja rupes leikkii vuokraisäntää. Sielt ei saanu enää kaikkee mitä tarttee. Se tarkotti, et mä ja kaikki, joihin mä pystyin vaikuttaan, jätti Stokkalle ihan törkeesti fyrkkaa. Stokkalt mä tsöbasin mun ekan fillarin, mun ekan sprigin, melkeen kaikki mun eepeelevyt ja älppärit, ekat mokkapläägät, Abun Ambassadeur-mallisen virvelikelan ja stuidulätsän. Petetty vakkaripoka ei käyny Stokkalla moneen vuoteen. Se oli näppärin tapa alittaa ruuhkat. Ja shokki mulle ja muille: ne ulkoisti sen parkkeerauksen ja lopetti sen parkkiedun. Ku mä studeerasin Pajalla, mä opin käymään Stokkalla joka päivä. Ja melkeen aina sielt jotain tarttu meggeen: pari kniigaa, kassillinen safkaa tai tusina golfboltsei. Mun tunne oli sama ku tunkinlondaajal: ”Pitäkää Stokkanne!” No, oon mä sinne jo pari kertaa fiuden kurvannu, ku oon tsörannu landelta Stadiin. Se ei ollu enää se mun Stokka. Yleensä mä en ehtiny ku valkkaa mestan siit lantsareitten rivistä ja öpnaa sen mun kapsäkin, ku ammattiblisaajat jo luudas tsiigaa, et millasii vattui amatööreil oli meggessä. Sit Stokka, niinku muutki lafkat, dilkkas kanta-asiakkaille sellaset muovitsetit. PALMISEN PAMINA TEKSTI: SEPPO PALMINEN Mun Stokka Ku mä olin ihan skloddi, Stadissa oli yks buidu ylitse muiden: Stokka. Meil oli Marjiksen siirtola puutarhas möksä. Akateeminen kirjis oli mun feivörit. Mun mutsi ja faija oli helkkarin redei. No, mähän uskoin mutsii, siis rupesin painaa duunii ja tseenaa skäfästi fyrkkaaki. Tollai yrittäjäfämilin skloddi oppi kaheksanvuotiaana blisausbisneksen perusasiat. Safkat me tsöbattiin Stokkan Herkusta. Must tuli kirjafriikki. Bisneksen takii mä käytin fiudee aika paljon. Täältä sä saat kaikkee mitä tarttet ja söörvis on Stadin snygeintä. Mul oli musta. Stokkalle mä roudasin mun fyrkat myöhemminki, sit ku mä olin kesäduunis mun faijan verstaalla ja prikkarina rantsussa. Ihan huippuu oli, et se muoviläpyskä anto tunnin ilmast parkkiaikaa Stokkan kolmikerroksises parkissa. Mua v niinku harmitti. Ammattilaisten pöydillä vatut bungas bulimmin ku mun kapsäkissä, mut mun ei tarttenu hengaa siel koko päivää tyrkyttämäs. Mut kenenkään muun vatut ei kukoistanu läheskään niin ku Siirin. Mä kävin aina tsekkaamas, et oliks Akateemises jotain uutta. . Jengi piti mutsii varmaan snadisti höhlänä, ku se bamlas ja sjungas sen vattupuskille. Ja se etuoikeutettu fiilis oli ihan romuna. Mut sit mä hiffasin, ettemmä Stokkalle merkinnykkää yhtä paljon ku Stokka mulle. Sit ku mä dyykkasin av-bisnekseen, mä skruudasin kaikkien mun asiakkaitten kans Stokkan vintillä. Tää on upee lafka. Jos mä tulin länsisuunnast, mä tsörasin Gresan tunnelist ineen ja Manskulta ulos. Fiude oli ilmases jemmassa, vaik mä en ois käyny ku stroolaamas. Skäfä visiitti bungas kolme ja puol egee. Mä olin siel lantsareitten rivissä blisaamas vattuja. Siellä mutsi hoivas marjoi ja blumstereit. Mä sain pitää kaikki ne fyrkat
Täs lajis ei välineil brassailla Ulkoilurotsi, ku hengittää, mut pitää blosista, vaik anorakki, jonka alle voi kledjaa lämmint tarpeen mukaan, selkäreppu ja patikointitsengat ja byysat – siin on perussetti, jol pärjää melkei joka tilantees ja kelis. . Tietty fyssan pitää olla sen verran kondikses, et jaksaa kelaa kilsoi pahemmin irvistelemättä. Oma suositus on, et noihin kandee mennä mieluiten arkisin, ku viikonloppusin saattaa jengii olla snadisti liikaa ja parkkikset täys bilikoit. Täält hittaat lisää: myhelsinki.fi uuvi.fi retkipaikka.fi toisiinmaisemiin.com nattura.fi Klabbii toisen eteen! Luontoreduilu on tosi haadii, iisii, eikä bungaa just mitää. Ja hei! Kikrut kandee ottaa megeen, jos fogeleitte bongaamine kiinnostaa, ja tietty kans kamera. Mut tietty vaan sillo, ku ei oo tulentekoo kielletty. Mut yleensä on hyvin speissii myös viikonloppuisin. Eipä tarvinnu funtsii turvavälei eikä tosiaankaa mitää maskinkäyttöö. Tärkeint täski puuhas on se lähtemine, hyvil fiiliksil. Älä glömmaa eväit! Aina kandee pakkaa täys flinda vodaa reppuun, ettei kroppa kuivu rusinaks ja klabbit ala kramppaa – ja sit tietty se tärkein: eväät! Patikkaredun loppupuolel on kliffa valkkaa joku snygi maisema mesta, mis alkaa nauttii smörgareist ja termaritsufest, saat gutaa smagalle ja öögille. Kliffoint on mennä maisemis, ku vaihtelee, ja etenki tällasena Stadin saaristolaisena muhu kolahtaa eniten merelliset mestat ja luonnonpuistot. Ku kerral slumppaa kunno peruskamat, niil pärjää pitkää. Maisematsufet on kyl se dallaajan liksa. Uutelan ja Särkkäniemen ulkoilu alueet Vuokis, Espoon Suomenoja, jonne pääsee metrol iha hollille vaik fogeleit tiiraileen. Kohteit löytyy Stadist ja sen huudeilt Stadin omat ulkoilumestat ja saaristo on tietty useimmille jo ennestään tuttui, mut ihan täst Stadin lähettyviltki voi hittaa mageit maisemareittei. Muit hyvii päiväredukohteit on mm. 16 Tsilari 3 | 2023. Maisematsufet on kyl se dallaajan liksa. TSILARI SUOSITTELEE TEKSTI JA FOTOT: MATTI KAINULAINEN V arsinki koronan aikaan, ku ei saanu treffaa livenä just ketää, oli kliffa lähtee johku skönen äärel olevaan luontomestaan. Stadin sykkeest skutsin huminaan Meitsi on digannu patikointii iät ja ajat ulkomail ja tääl härmäs. On hyväl taval nöyrä fiilis olla osa ikiaikaist luontoo, se säväyttää joka redul. Siel on hyvin merkatut reitit ja valmiit leirimestat, mis voi stikkaa eldikset notskiin tai grilliin vaik tsieguran paistoo varte. Yks mun feivöriteist on Porkkalan kärjen luonnonpuisto, mist tän jutun fototki on napattu. Polut, ku mukailee galtsien muotoi, ylänteet ja laaksot, skutsien ja galtsien kitu kasvuine puusto ja freessi, skönelt blosaava hiivari. Ja sitä voi duunaa ympäri vuoden kuha vaa on käytös kulloisenki kelin mukaset releet. Mut tietty iha tavallisilki releil homma onnaa just niiku pitää. Kliffoi redukohteit piisaa, ja moneen niist pääsee myös julkisil. Sit on tietty Nuuksion luonnonpuisto, Sipoon Karhukorpi, Espoon Laajalahti ja vaik Linlon saari Kirkkonummel
17 Tsilari 3 | 2023
Edellee kolmefemmana pystyin kuitenki ilman mitää ongelmii hyppää vaik mite kreisiin vetkuttimee. Iik Weekis olin ekan kerran viime syksyl, ja se kokemus jätti kyl sellasen jäljen, ett ihan vähää aikaa ei tarvi mennä ihmettelee zombei ja muit hirviöit. Yhen porukat ja isovanhemmat ja ehkä viel niittenki vanhemmat on täält Stadist, osal ei muuten vaan oo mitää kesäpaikkaa. Minnaan vielki, miten pettyny olin, ku kerran menin Lintsille, eikä Enterprisee enää ollu siel. Minnaan vielki, miten pettyny olin, ku kerran menin Lintsille, eikä Enterprisee enää ollu siel. Kokemus laiterallist jäi mielee snyginä muistona aikuisuudesta – mul oli siel koko ajan tosi kivaa, siis samal taval, ku skidinä. Mun faija meni siihe nii, ett se kiilas ittensä siihe ympyrään ja pyörähti täyden kierroksen. Huvipuisto oli tosi täynnä, ni en tietty ehtiny kaikkiin. STADIN MESTAT TEKSTI JA FOTOT TIINA LINNA Kesäl Lintsillä Skolen jälkeen moni skidi lähtee landelle. Lintsil on nastaa aikusenaki Jos kesiksel tulee tylsää tai haluut fiilistellä gamloi muistoi, ni lähe käymää Lintsil. Perjaattees laitekummin pesti vois olla meikäläisen unelmaduuni. Fiilis oli ku olis ollu keskel kauhuleffaa. Valokarnevaali on snygi juttu syksyl, samoin Iik Week, ku taitaa olla aika nyya konsepti. Ne o tsimmannu järves, hyppiny mökkilaiturilt veteen, sukellellu, käyny juhannusbastus, valvonu pitkään ja goisannu myöhää. 18 Tsilari 3 | 2023. Just sillo Iik Weekil mä kävin niin mones laittees ku pystyin. Ku ne syksyl tulee takas Stadii, niil on snygi bruna ja söde blondi fleda. Vekkula tais olla Lintsin yks klassikkovempeleit, mut se pistettii harmi kyl bosee kauden 2017 jälkee. Etukäteen olin funtsannu, ett mä oon ihan cool ja en tosiaankaa skagaa mitää valeörkkei, mut ne oli kyl oikeesti aika pelottavii. Jotkut siis viettää kans kesiksen Stadis, mut se ei oo kyl mikää mälsä juttu. Vekkula Toinen mun kaikkien aikojen suosikki, joka ei kyl oikeestaan ollu varsinaisesti laite vaan enemmänki haussi, oli Vekkula. Tää punanuttu oli kesyimmäst pääst. Vast aikusena oon ite jotenki bonjannu, miten snadi mesta se lopult onkaa. Kaikkien smaga ei kestä niit laitteit, mut siks ei kande studaa. Kaikil ei kuitenkaa oo landee, mihin mennä. Jos et hivaa mennä yksin, ni ota lapsi tai lapsenlapsi – tai lapsenlapsenlapsi – turvaks ja nauti päiväst. . Sen tilalle oli tullu Space Shot. Jokusen kerran oon kyl käyny siel esmes jossain häppeningis. No, se venaaminen loppu siks, ku mä en koskaan kasvanu niin pitkäks, ett mun handut ja klabbit olis ylettyny lieriön kehän reunalt toiselle. Mä rupesin venaa, ett ku kasvan buliks, ni mäki teen saman tempun. S tadilaiseen kesiskuvioon kuuluu tietty Lintsi. Lintsilt löytyy nykyää laitekummeja, ku menee sellasten skidien kans laitteisiin, kenen porukat ei syystä tai toisest pysty menee kakaroittesa kans. Mun Lintsi Nykyää Lintsil tulee käytyy harvoin. Vekkulas paras oli sellane pyörivä lieriö. Skidinä se tuntu jotenki bulilt, ja laitteet kans oli jännii. Ei tuntunu missää! Vaik kauhuviikon örkit oli pelottavii, ni Lintsil oli kuitenki kliffa käydä taas. 2010 Enterprise tuli kyl takas, nyt nimel Kehrä. Mun suosikki oli Enterprise, se oli sellane hyrrä, ku kieputti jengii snadeis häkkyröis villisti ja kohos pystysruoraks. Hirviötki tuli tosi iholle, vaik koskeminen ei ollukaa sallittuu kummaltkaa osapuolelt; ei vierailt eikä näyttelijöilt. Mä etin Enterprisee ympäri Lintsii, mut sit hiffasin, ett se on sluut, förbi, gone
Vuosien varrella suulis on joskus skriinannu, joskus taas ei. Karavaanin kaikki viis hepoo (Koffin Gunnar & Frederik ja ikaalislaisen Miika Åfeltin työ hevoset Pocas, Paroni ja Pläsi) draisas kolmii vankkureit ja karautti Bulsan yli kohti ensimmäist etappii eli Café Bar Aperoa Abrahaminja Kalevangartsojen kulmassa. Kapakois me nautitaan lähinnä kuohuvist janojuomist. Suulis ei skriinannu, mut se ei haitannu. Stadin Kesän Avajaisissa alusta alkaen meggessä olleessa Urhon Pubissa ei sielläkää dokattu tsufee, ei Museokadun KuuKuussa eikä finaalimestas, Meklun sympaattises Laiskassa Karhussa. Siel ei kuitenkaan kukaan tilannut borkkaa. Ekaks Koffin heppatalleilla Bulsan loppupäässä tankattiin jengi avajaisten öpnauskuntoon buleilla Koffeilla ja snadeilla Unkuilla. Siks, ett me voidaan varmistaa kohtuullisen nestepitoinen nautiskelu, vankkuri tsöraamisen siirtymätaipaleet ei oo koskaan turhan pitkii. C. Juttu on saletisti se iisi, Stadin liikennepamppujakin varmaan Kohtuullisen Hutikan Pyhä Veljeskunta öpnas Stadin kesän Koffin hestikoitten kans. . TEKSTI: TIMO ALARIK PAKKANEN, BACCHUS PRIMUS INTER PARES EMERITUS H. 19 Tsilari 3 | 2023. Ja gentlemanneja ku ollaan, niin siirtymä taipaleilla nautiskellaan maisemista ja niitten stadilaisten ihailevist katseist, ku sattuu dallailee gartsoil samaa aikaa. Jo varttivuosi sadan ajan stadilaiset hutikkaveljet – siis tää veljeskunta – on öpnannu maailman ainoon Stadin kesän roudaamalla yhtenä touko kuisena päivänä omaa jengii hevos vankkureilla kapakast kapakkaan. STADILAISII 45 vuotta sit mä grundasin Kohtuullisen Hutikan Pyhän Veljes kunnan. Tänä vuonna ei, mutta säähän ei oo koskaan ollu se tän häppeningin juttu. FOTO: JOKKE TOIVONEN, BACCHUS SUPERUS VISUALISMUS CAMERA OBSCURA Hutikkaveljet öpnas taas Stadin kesän ilahduttava totaalisen hiili vapaa ja taatusti hevosvoimainen köröttely keskustan gartsoilla
FOTO: HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO. Se aloitti liikenteen hevosvetoisilla omnibus vaunuilla ilman kiskoja. Tehtiin myös toinen, kauaskantoinen päätös. Melko pian ratoja alettiin myös sähköistää. Sähkö kuitenkin halpeni ja hevosten rehu kallistui. STADIN SLANGI HEIKKI PAUNONEN S kurubuulaagi vie Stadin joukko liikenteen alkuaikoihin. Virallisesti hevosraitiotieliikenne alkoi Helsingissä 21.6.1891. Vuonna 1881 insinööri Daniel Fraser haki kaupungilta lupaa raitiotieliikenteen aloittamiseksi Stadissa. Friiduille kitsaampaa liksaa Vuonna 1904 Raitiotiehenkilökunnan jäsenet, kuljettajat, rahastajat, raiteiden puhdistajat ja hallihenkilökunta, menivät lakkoon palkkojen nostamiseksi. Ekoja skuruja ilman kiskoi Niinpä mietittiin halvempia vaihtoehtoja. Viimeiset hevosratikat myytiin kauppias Julius Tallbergille, joka aloitti niillä 1913 hevosraitiotieliikenteen Lauttasaaressa. Koska rahaa oli vähän, päätettiin, että omnibus vaunua vetää vain yksi hevonen. Hestikkavoimast sähköön Ensimmäinen iso kysymys oli se, millä voimalla vaunut kulkevat. Hevosraitiotien kustannus arvio oli 504 500 markkaa ja sähköraitio tien 918 800 markkaa. Vuonna 1883 päättäjät antoivat hänelle toimiluvan, mutta liittivät siihen niin tiukkoja ehtoja, ettei Fraser voinut niitä hyväksyä. Siksi vaunujen piti olla keveitä, ja raideleveydeksi riitti yksi metri. Hevosvaunut olivat kuitenkin hitaita, ja yhtiö tuotti tappiota. Koska yhtiön työntekijät vaativat jatkuvasti palkankorotuksia, johtokunta päätyi ratkaisuun, jonka mukaan rahastajat voisivat olla naisia, koska Stadin skurut ja sporat Vuonna 1900 syntyneen Eino Fonsénin isä oli ollut töissä hevosraitiotiellä: ”Faija oli förkkarina Skurubuulaagissa. Seuraavana vuonna perustettiin uusi yhtiö, Helsingfors Spårvägsoch Omnibus Aktiebolag eli Helsingin Raitiotieja Omnibus Osakeyhtiö. Asian ratkaisi raha. Helsingissä joukkoliikennettä alkoivat kehittää muutamat yksittäiset stadi laiset. Ongelmana oli myös hankkeen rahoittaminen. Stadin eka skuru kulki fillareil ja näytti tält. Talvella vaunujen alla oli jalakset, ja ensimmäinen linja oli Kauppatori– Viapori, talvella jäätietä pitkin. Sähköraitiotieliikenne aloitettiin syksyn 1890 aikana. Niinpä vuonna 1897 päätettiin siirtyä sähkö voiman käyttöön. Niiku kyltist näkee, linja oli Sörkast Lapinlahdengartsalle. Lokakuussa 1889 yhtiö pyysi Stadilta lupaa raitiotieliikenteen aloittamiseksi. Hevosratikat olivat myös hitaampia kuin sähköistetyt. Näin valmistui Turuntien varrelle vuonna 1905 näyttävä Sipoon kirkko. Stadilaiset saivat tyytyä hevosratikkaan. Hevosraitiotieliikenne lopetettiin 21.10.1901. Vuonna 1888 perustettiin Helsingfors Omnibus Aktie-Bolag eli Helsingin Omnibus-Osakeyhtiö. – Oli Faija ollut siellä jo karvakorvan brömssärinäkin eli hevosratikassa föörarina.” Yhtiötä kutsuttiin myös Sporabuulaagiksi. 20 Tsilari 3 | 2023. Lakko epäonnistui, mutta yhtiön johtokunta päätti, että henkilökunnan pitämiseksi yhtiön palveluksessa oli tarpeen hankkia heille edullisia asuntoja. Hevosraitiotie liikenne aloitettiin ensimmäisenä New Yorkissa 1852, ja Euroopan suurkaupungit seurasivat perässä. Hanketta ei silti kokonaan haudattu. Nyt lupa heltisi nopeasti. Hevosten vetämistä vaunuista käytettiin nimeä omnibus, joka tarkoitti ’kaikille’, latinan sanasta omnis ’kaikki’
Kuskeja ja rahastajia sporan edessä 1931. Niistä toinen liittyy siihen, että raiteiden puhdistamista varten olisi ollut erityinen vaunu, skurvagn, verbistä skura ’puhdistaa’. Stadilaiset raiteet Kysymys raideleveydestä nousi puheeksi vuonna 1908. Raiteissa oli ura, ruotsiksi skåra, mutta Uudenmaan ruotsalaismurteissa sana ääntyi skoro tai skuru. Stadista pääsi sporalla myös Munkk i niemeen, Haagaan ja Kulosaareen, jotka liitettiin Stadiin vasta 1946. Mutta palataan vielä Skuruja Sporabuulaagiin. Omnibusvaunussa oli neljä kiskoilla kulkevaa pyörää, fyra (järn)skor. Kummer-vaunut näytti tält. FO TO : H EL SI N G IN K A U PU N G IN M U SE O . Asia meni yhtiön johtokunnassa äänestykseen. sitä, että vaunun pyöriä tai niiden vanteita tai reen jalaksia vahvistetaan ja muotoillaan niin, että vaunut pystyvät kulkemaan kiskoilla ja reet jäällä. se, että silloin vaunut olisivat tilavampia ja niissä voisi olla voimakkaampi moottori. Samaa tarkoittavat ruotsissa myös verbi järnsko ja substantiivi järnsko ’(sananmukaisesti) rautakenkä’. 21 Tsilari 3 | 2023. Uraan laitetun pelinapin litistäjää olisi alettu kutsua uraa tarkoittavalla sanalla. Stadissa se oli edelleen yksi metri eli 1000 millimetriä, mutta muualla Euroopassa yleinen raide leveys oli 1435 millimetriä. FO TO : H EL SI N G IN K A U PU N G IN M U SE O . FO TO : H EL SI N G IN K A U PU N G IN M U SE O . Hestikat pärjäs skurujen kans talvelki. Huomio kiintyy pyöriin. Entä sitten skuru. Tällainen pyörä tai jalas on sko. H EL SI N G IN R A IT IO T IE JA O M N IB U S O SA K EY H T IÖ H R O SP Å R VÄ G SO C H O M N IB U S A K T IE BO LA G ET I H EL SI N G FO R S. Nykyää toi sama mesta on osottees Mansku 76, ja Sipoon kirkkoki on purettu. Todellisuudessa raitiovaunun pyörän laippa ei yllä raiteissa olevan uran pohjaan, vaan napit on asetettu kiskojen pinnalle, ei uriin. H EL SI N G IN R A IT IO T IE JA O M N IB U S O SA K EY H T IÖ H R O SP Å R VÄ G SO C H O M N IB U S A K T IE BO LA G ET I H EL SI N G FO R S. Niistä spora-sanan alkuperä on selvä: se tulee sanoista spårväg ’raitiotie’ ja spårvagn ’raitiovaunu’. Toinen vaihtoehto liittyi siihen, että kundit litistivät pelinappeja sporan alla. heille voitiin maksaa pienempää palkkaa. Nykyisinkin Stadin sporissa on sama raideleveys kuin 130 vuotta sitten hevosten vetämissä omnibusvaunuissa. Sipoon kirkko vuonna 1913. H EL SI N G IN R A IT IO T IE JA O M N IB U S O SA K EY H T IÖ H R O SP Å R VÄ G SO C H O M N IB U S A K T IE BO LA G ET I H EL SI N G FO R S. Vertailukohdaksi sopii trollikka eli johdinbussi. Svenska Akademins Ordbokissa verbi sko tarkoittaa mm. Ruotsissa on sana sko, joka ääntyy [skuu] ja joka tarkoittaa kenkää, sekä verbi sko, joka tarkoittaa kengittämistä, mutta näillä sanoilla on paljon muitakin merkityksiä. FO TO : H EL SI N G IN K A U PU N G IN M U SE O . FO TO R O O S. . Suomessa on 1800-luvun loppupuolella käytetty sanomalehdissä rautatiestä sanaa rautakenkä. Niihin sisältyy Stadin slangin kaksi raitiovaunua tarkoittavaa perussanaa skuru ja spora. Slangisana tulee johdinta tarkoittavasta sanasta trolley. Tämäkään selitys ei pidä paikkaansa. Osote oli Läntine Viertotie 50. Spora vai skuru. Äänin kahdeksan – neljä johtokunta päätti jatkaa vanhaa raideleveyttä. Siitä on lyhyt matka skuruun. 10.3.1917 pidetyn johtokunnan kokouksen pöytäkirjassa on maininta: ”Otettiin käsiteltäväksi kysymys naispuolisten konduktöörien ottamisesta palvelukseen ja päätettiin kokeeksi ottaa heitä toistaiseksi palvelemaan perävaunuissa.” Ensimmäiset naispuoliset rahastajat aloittivat yhtiön palveluksessa 1.4.1917. Raiteiden puhtaana pitäminen mainittiin jo vuoden 1889 liikennelupakirjassa, mutta ensimmäinen puhtaanapitovaunu on vasta vuoden 1930 kalustoluettelossa. Siirtymistä suurempaan raideleveyteen puolsi mm. Olen Sloboa Stadissa -kirjassa (2016) esittänyt pari mahdollista selitystä. Kengästä skuruun Jäljelle jää kysymys, onko omnibusvaunuissa ollut jokin sellainen ominaisuus, joka olisi antanut aiheen raitiovaunua tarkoittavalle skuru-sanalle
Miltä maailma näytti Jörkalle. Jörkka fotas muun muas Leicalla ku oli slumpattu Berliinistä v. Ne hittas Jörkan fotojemman Dekkariks ryhty dokkariohjaaja John Webster, ku oli jututtanu Jörkkaa sen lukaalis, legendaarises Pohjoisrannan sukubyggassa. Tota Maailmankirjaa varten se pääs rundaa kaikilla mantereilla. Websterin vinkistä nää kuvien jaagaajat rupes penkoo sieltä ja hittas aarteen: kymmenii tuhansii fotoi ja nega tiivei Jörkan reissuilta. Fotoist hiffaa miten Jörkka tsiigas maailmaa. Se reissas lähinnä metropoleis niinku Kalkutta, Kanton, Buenos Aires ja Kapkaupunki. Niil oli karsee duuni digitoida tota kuvasatsii. Ne on niinku muistiin panoi sen reduilta, samaan aikaan rentoi, terävii ja herkkii havaintoi kartsoilta ja kemuista. Jörkka reissussa joskus 60-luvun alussa, täl kertaa bilikalla Savossa. 1968. Tai onhan näit fotoi julkastu sen bökkereis niinku Berliiniraportti (1958), Raportti Tonavalta (1962), Maailmankirja (1968). Näyttelyn on kuratoinu Hannamari Shakya. Ja karsee duuni kekkaa, et mistä ja millon ne fotot oli räpsitty. . Näyttely Jörn Donner – Matkalla 1951–68 Helsingin Kaupunginmuseon Hakasalmen huvilassa on avoinna 3.9.2023 asti. Ajotukses jeesas Jörkan omaelämäkerrallinen tiiliskivi, Mammutti. Tietty se viihty myös leffafestareil Cannesin ja Wienin glamuurissa. Hakasalmen yläkerras on sit muita mantereita. Samat fotot hittaa snadista kniigasta, jonka Shakya on toimittanu kimpas Tuula Kousan ja graafikko Anders Carpelanin kans. Jörkka koki ittensä eurooppalaiseks tai maailman kansalaiseks ja se reissas uteliaana läpi sen elämän yli sadas eri maas. Ku Jörkka sitte stikkas lusikan nurkkaan, nää gaiffarit kelas et hei, viedään tää proggis maaliin. Myöhemmin se anto omalle kundilleen elämänohjeen: –Älä koskaan kieltäydy ilmasesta matkasta. Se ehti jutskaa täst idiksest graafikko Anders Carpelanille ja frendi Ari Tolppaselle. Alakerras framilla on Eurooppa, ku oli Jörkalle ku hima. Ja sit on erilaisii matkamuistoi. Filmihuonees pyörii Jörkan eka leffa, Stadi-lyhäri vuodelt 1954, ja sit neliosanen Stadi-dokkari ku valmistu Maikkarille v. 1965. Varmaan just noiden matkaraporttien takii se ei aina saanu viisumii Neukkuihin, Jenkkeihin, Unkariin, Tsekkeihin tai Derkkulaan. Jossain kohtaa haastisvideoo Jörkka bamlas fotoistaan ja viitto alakaappien suuntaan. FO TO H A K A SA LM EN H U V IL A N N ÄY T T EL YS TÄ . Kaikki tsennaa et Jörkka oli monen raudan takoja, mut nyt se on ekaa kertaa esillä fotaajana. Hakasalmen huvilan kesänäyttelys Jörkka pääsee esiin sen reissujen ja fotojen kaut. Donner Productions ja Otava 2023. Näyttelykniigan kansikuvan Jörkka fotas Kapkaupungissa v. 22 Tsilari 3 | 2023. Fotot ja stidiaskit framilla Jörkan parhaat viis-kuuskytluvun fotot valkattiin Hakasalmen huvilan näyttelyyn, ku on auki koko kesiksen. Kniigaan on plokattu sitaattei Jörkan breiveist vaik semmosille maailmantähdille niinku Marlene Dietrichille ja ohjaaja Luchino Viscontille. – Jörkka oli ärsyttävän hyvä myös fotaajana, Shakya snakkaa. Mutta mis himskatissa ne fotot oli. Stadin kundi reissussa Jörn Donner (1933–2020) minnataan sen leffoist, kniigoist ja siit, ett se oli Stadin Kundi. Nää fotot tuntuu joteski ulkokohtasemmilta ja vähä hätäsemmiltä. Kliffa juttu täs näyttelys on, et vitriineist hittaa kans Jörkan passit (täyn leimoi), matkaoppait ja karttoi. Ja hei, pääsee tää Jörkan himastadiki esiin. TSILARI SUOSITTELEE TEKSTI MIKKO SEPPÄLÄ L oppuaikoinaan Jörkka funtsi et vois viel pukkaa fotokniigan. Se fotas kalsan krigun polttopisteitä niinku Berliinii, mut sit kans tota Unkarii ja Tshekkos lovakiaa. Se jemmas aina hotlissa ja baareis stidiaskit talteen ja stikkas fikkaan jääneet pikkuhilut buliin rahapataan, ku on kans näytteillä. Tän kattauksen perusteella sitä kiinnosti noi Euroopan reunat niinku Sisilia ja Irlanti. 1959
”Eks sä tsennaa bograamisen maailmanmestareita”, mä ihmettelin. Bändin fanitukseen lähti megeen niin tyttäret kuin mutsitkin. Sain päähäni hoitaa siihen Dingon nimmarit, mut alue oli ympäröity snaralla, ja vahtaamassa oli skoude. Olin napannu jostain megeen Rock´86 -mainoslehden, mis oli Dingostaki jutskaa. Jengiä – eli lähinnä pikkufriiduja – oli, muttei niin paljoo ku venttasin. Mitäköhän se mahto funtsaa, ku se oli palannu ”rikospaikalle”. Päätin mennä tsiigaa tilannetta ihan vaan, ku olin utelias. Friidulle Kaisiksen keikan bäkkärilt haetut Dingon nimmarit... Munkin himassa oli friidu (10 v.), ku rupes villiintyy frendinsä Allin perässä. Kun faija dingot bongas 23 Tsilari 3 | 2023. Tällä viitattiin mun omaan vaatimattomaan muusikkouraan. ...ja faijalle Pattersonin ja Johanssonin terveiset Messuhallist. Siitä sitte onnistuin smyygaa dingojen luo. Himassa se froogas ketä nää oikein on. Jotenki hiffasin, ett innostus oli ruvennu hiipuu. MINNAATSÄ TEKSTI JA FOTOT: HANNU NYBERG Dingo oli 1984–86 vissiin kaikkien aikojen bulein suomipop-/ rockilmiö, ja on yhä. Nehän on Floyd Patterson ja Ingemar Johansson. Vuonna 1986 kävi niin, ett mä olin duunis ihan Stadin keskustassa kesäkuun ekana lauantaina. Mites se sanonta menee: liian paljon, liian varhain. Sitä kautta tsennasin Atte Blomin, mistä oli tän stoorin kannalta hyötyy. Pleisi oli tuttu Ingolle vuoden 1952 olympialaisista, mis se pakoili finaalissa pari erää sen verran lahjakkaasti jenkkiläistä Edward Sandersia, että diskattiin. Rundasin pikkasen siellä täällä ja yllättäen hittasin Dingon tsittaamassa stagen takana jemmassa. Mutsinsa palautti kuiteski järjestyksen näppärästi tokasemalla: ”Ei se bändissä skulaaminen ja levyttäminen mitään niin kummallista ole, et siit kantsis liikaa innostuu”. Jepari oli jo tulossa kohti, mut luopu kuiteski. Kuulin jostaki, ett Kaisiksen parkissa on Radio Ettanin joku ilmanen kesäjuhla ja ett Dingo on siellä. Olin myös ehtinyt toimii Esa Pulliaisen kanssa Johanna-firmassa muutaman platan tuottajana. Mut sit, ku taivaan lahjana lavan takaa dallas Atte Blom! Moikkasin reippaasti ja hoppasin snaran yli bamlaamaa jotain puuta heinää. Se oli neljä vuotta myöhemmin vanhalla Messu hallilla (en oo oppinut vieläkää sanoo Kisahalli) skulaamas korista. Ura oli lyhyt mutta sitäkin uljaampi, vaikka se slyyttaski komean Dingo Oy:n konkkaan. Vähä ne funtsas, ett mikäs äijä toiki on, mut nimmarit kuitenki sain. Eikun sekaan vaan. . Faijat ja kundit pysy tiiviisti sivussa. Ei mitään tsargoo ees yrittää. Ne mä annoin sitte juhannuksena tyttärelle synttärilahjaks, ja voi sitä glaiduu ilmettä! Mut kyllä friidukin osas. Kun se oli shingraamassa niin se hokas pari outoo gamlaa gubbee, toinen musta, ku jakeli nimmareita
Mistä löytyy legendalle seuraaja. Kekseliäs tarina alkaa Romanian syrjäseudulta ja kulkee rekkakuskien mukana Berliiniin, Brysseliin ja Helsinkiin. – Miltä tuntuu, kun oma keho valjastetaan uuden elämän luomiseen ja minuus on muutaman hermosäikeen varassa, tekijät kuvaavat. ”Raskaana oleva nainen on sotkeutunut luonnon virittämiin verkkoihin.” – Simone De Beauvoir. Näytelmä ennakoi ihmisten maastaja maahanmuuton laajenemista sekä populismin ja nationalismin nousua Euroopassa. E lokuus kannattaa seurata Reetta Ristimäen tasokasta Stadin Oopperakesää. Tanssiesitys HIT Helsingin Huoneessa Yleisradion vanhalla RTItalolla katsoo perinteisen äitiyskuvaston taakse ja yrittää ymmärtää, mitä äidille oikeasti tapahtuu. Pääosan esittäjän Andrei törmää aika moneen arjalaiseen Kulttuuria kesän lämpöön Elokuussa Flow-festari järkätään vikaa kertaa Suvilahdessa, mis Maailma kylässä kokos jengii viihtyy hyvän musan ja kansainvälisen asian parissa. Sarja esitettiin Ryhmäteatterissa yli kymmenen vuotta sitten. Anna Korolainen Crevier vastaa kokonaisuuden hermoherkästä tulkinnasta esiintyjänä, käsikirjoittajana ja tuottajana. Se on kertomus pienten ihmisten pärjäämisestä suuressa maailmassa sekä rajat ylittävästä rakkaudesta mantereella, jolla hyvinvointia riittää yhä harvemmille, eivätkä tasan käy onnen lahjat. – Esitys on nesteiden lorinaa, venytettyjä kudoksia, pelkoa ja kipua sekä matka elämän ja kuoleman virtaan, sinne, mistä kaikki joskus alkaa, Korolainen Crevier & co sanovat. Parivaljakon teksti on, mikäli mahdollista, entistäkin viiltävämmän ajankohtainen ”komedia työvoiman liikkuvuudesta”. Huoneen hämärä tunnelma tarjoaa elämyksiä monelle aistille. Uusia kesäteattereita vuonna 2023 on esimerkiksi Itiksessä ja Puotilassa – jo useamapia yrittäjiä. STADIN SYKE TEKSTI RISTO KOLANEN 24 Tsilari 3 | 2023. Äidiksi tulemisen pimeä puoli HIT Helsinki -teatterin tuottama Syntynyt säiliöksi on esitys äidiksi tulemisen pimeästä puolesta. Julia Gauffin ohjaa, MariaElina Koivula vastaa visuaalisesta suunnittelusta ja nuketuksen ohjauksesta, Annimaria Fabritius musiikista ja äänisuunnittelusta. Kesäkuun kulttuuriuutinen on, ett Juhani Merimaa lopetti Tavastian bossina. FOTO: MISO MACURA. Lapsi sikiönä tai vastasyntyneenä myttynä sylissä; lapsen koko tuntuu ylimaallisen isolta. Nyt ei olla pullan tuoksuisen, epäseksuaalisen äidin äärellä, eikä tämä ole esitys lapsista. Esiintyjä vangitsee vaativan tulkinnan erinomaisen hyvin. Näytelmä, jonka teemat ovat kasvaneet (ajan myötä) Euroopan taivaan alla oli kolmas osa Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän sarjassa, joka käsitteli työelämän huonontumista. Tämä on esitys äideistä. Syntynyt säiliöksi on visuaalista teatteria ja näyttelijäntyötä yhdistävä monologi, jossa ääneen pääsevät äidit. Esitys jättää paljon katsojan arvattavaksi, sillä lapsen kasvoja ei nähdä
KATRAS tanssi Tannerin portilla Kaaos Companyn KATRAS on urbaani esitys, jossa neljä ihmistä kohtaa toisensa ja ympäristönsä liikkeen, spontaaniuden ja kuuntelun kautta. 25 Tsilari 3 | 2023. Laulajan vahvan sielukas soundi yhdistyy valovoimaiseen lavaesiintymiseen. Nuori blues/R&B/soul-laulajatar pisti silmään ja korvaan kulttuurikeskus Caisan Aretha Franklin -tribuutissa. Solidaarisuutta aina! Kaikki hyvin. Bändin kanssa ovat esiintyneet myös Noora Västinen ja Sally Davison. FOTO: JARI AHLSTEDT. XDF:n järjestävät yhteistyössä DanceAbility Finland ry (DAF) ja Kaaos Company. Jonna Lehto, Siiri Tiilikka, Kadar Khristan ja Georgie Goater löysivät monia erilaisia Kosketuksia Tannerin portin ympärillä Sörkassa. Esitys oli 31.5. Sisco tulkitsi Kohtaamisen, Mustien panttereiden tunnuslaulun ja vanhan kuubalaisen balladin Mustat kyyneleet, jossa laulaja valittaa, että sai lahjaksi lemmityltään vain mustia kyyneleitä. Pieniä onnen hetkiä löytyy sieltä ja täältä. FOTO: RAIMO GRANBERG. Näytelmä on luotu työväen opiston kurssilla, kuten aina oppilaitoksen vahvassa teatteri perinteessä. Voi vapun hulinaa! – Voi vapun hulinaa, puheitten pulinaa, jossain shampanjan solinaa, jossain vain kolinaa, laulaja-näyttelijä Vuokko Hovatta kajautti ilmaan vappu aattona Kultsan konsertissa Solidaarisuutta aina. He myös tanssivat sekä katsovien ihmisten että paikan kanssa, jossa he tanssivat. Kun hän löysi lavalle, saimme kuulla kaunista laulua sujuvalla suomen kielellä. Krista Paavilainen puolestaan on herkkä Andrein matkaihastuksen, Annan osassa. Emilia Sisco, timanttisen vahva soul-blueslaulajatar on pitkään tehnyt vaikutuksen englanninkielisillä tulkinnoillaan Helge Tallqvistin bändin kanssa. Monilahjakas laulaja Emilia Sisco sykähdyttää upealla äänellään. Kirjailija Rosa Liksom piti vappupuheen. Vappuaattona Sisco eksyi vuorollaan Kulttuuritalon sokkeloihin. Orkesteri Laulava Unioni säesti Seppo Kantosen johdolla. Tuottaja Sampo Laurikainen oli jälleen koonnut monipuolisen, taitavan joukon esiintyjiä paikalle. 13 näyttelijää saa esittää montaa eri osaa Maunula-talon teatterissa, joka oli osa Työviksen esittävän taiteen viikkoa Metsäpuro salissa. Esityksiä on ollut teattereissa ja julkisissa tiloissa antamassa näkyvyyttä tanssille eri yhteyksissä sekä vuorovaikutuksessa monenlaisten yleisöjen kanssa. Sunnuntaiiltapäivän katsomo tuntui olevan samaa mieltä. -vappu konsertissa esiintyivät Hovatan lisäksi Aalto-salin lavalla Antti Autio, Paleface, Sinikka Sokka, Monna Kamu, Rauhatäti, Liisa Lux, Kiureli Sammal lahti, Liisa Tavi, Erkki Saarela ja Reino Bäckström. Muistomerkin on tehnyt kuvanveistäjä Kari Juva. Paikka on ruuhkaaikaan Hämeen tien vilkkaimpia, joten ohi kiirehtivillä ihmisillä riitti ihmeteltävää paikan valinnan suhteen. Väinö Tannerin muistomerkillä, Haapa niemen kentän edessä, lähellä Kulttuurikeskus Caisan rakennusta, josta pyörätuolissa olevia katsojia tuotiin. 2,5-tuntinen piti katsojan kiinnostuksen hyvin huomassaan. Kolme naista ja yksi mies tanssivat leikkisästi yhdessä, välillä lähekkäin ja koskettaen ja välillä erillään. Sanat ovat Kallion runoilija Ilpo Tiihosen runosta Pieni vappulaulu. Hilpeä laulu jäi mieleen Kultsan vappuaatossa Sturenkadulla. Tanssi seuraa sitä, mitä yhdessä olemisen tilasta syntyy. FOTO: RAIMO GRANBERG. Jonna Wikström ohjaa rytmikkäästi. Hänen alkuun hiljainen kaverinsa Onni Männistö muuttuu puheliaammaksi näytelmän edetessä. KATRAS-ryhmään kuuluivat nyt Kadar Khristan, Siiri Tiilikka, Jonna Lehto ja Georgie Goater. Vuokko Hovatta urakoi Kulttuuritalon vappukarkeloissa yksin ja ryhmässä laulajana. Huumorista vastaa ruotsalainen rekkakuski Bengt, jonka Pasi Virtakari luonnostelee mehevästi. Petri Partanen kasvaa hyvin roolin mukana sankariosaansa. veljes kuntaan matkallaan Euroopan taivaan alla. KATRAS on Sally Davisonin vuonna 2021 aloittama esitysaloite. Katras oli osa X Dance Festivaalia 2023, joka kutsui tarkastelemaan uteliaasti, mitä tapahtuu, kun annamme yhdenvertaisesti arvoa, tilaa ja toimijuutta kaikille kehoille. Virtakari vastaa myös graafisesta suunnittelusta ja tausta projisoinneista. Ohjelmisto muodostuu bluesista ja R&B:stä sekä ripauksesta soulia.
SLANGILODJU HEIKKI PAUNONEN Siltasaarella vai Siltasaaressa. 1860-luvulla Stadissa oli viel bulisti saarii ja niihi mentii snadilla botskilla. Toiset sanoo Siltasaarella, toiset Siltasaaressa. Harvemmin tarttee funtsii sitä, miten paikannimet Stadissa taipuu, ainakin slanginimet. Mut entäs sit se Siltasaari Kaisiksest päin noin vuonna 1900. Sen hogaa, ku lesaa gamloi aviisei. – Kululla Eteläsatamasta Korkeansaaren kautta Dege röhön pysäytetään: Lökholmassa, Elisabetin torinrannalla, Pannukakussa, Johannisbergissa, Vilhelmsbergissä, Hanasaarella, Sörnäsin asemassa, Sumparnissa, Mustikkamaassa, Korkeasaarella, Hålvikissä ja Turholmassa.” (Suometar 26.6.1865.) Korkeasaares bailattiin Ennenku Korkeasaareen avattii eläintarha, siel bailattii kunnolla: ”Kaupunkimme yleisölle on kyllin pitkin kesää ollut monenlaisia iloja ja huvituksia. Mut yleiskielisis nimis on ollu ja on vaihteluu. Voi sanoo, et mä budjasin skidinä Krunikassa, Hagiksessa tai Tölikassa. Harva sanois enää Korkeasaarella tai Kaisaniemellä. –Korkeasaarella, tuossa niin kutsutussa vapauden Amerikassa, on pian joka pyhä soittajaisia, tanssiaisia, juomajaisia, ja välin tukkanuottajaisia.” (Suomalainen Wirallinen Lehti 13.8.1868.) Sama bailaamisjuttu jatkui vielä: ”Eilen oli kaupunkimme ”ruotsalainen” palosammutusjoukko Kaisaniemellä viettämässä vuosijuhlaansa, jossa laulettiin, soitettiin, tanssittiin, puheita pidettiin, hurrattiin, juotiin ja rähistiin.” Jengi oli Kaisaniemen raflassa. Kaikkii mestoi ei oo enää ees olemassakaa. Niis mestoi taivutetaa iha eri lailla ku nyt. E nnen vaihteluu on ollu enemmän. Siit skrivattii Suomettares 1865: ”Höyryvene Ettan alkaa säännölliset kulkunsa maanantaina 26 päivänä kesäkuuta 1865. FOTO: HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO. Joku buidu taas on Roballa, Fredalla tai Flemarilla. 26 Tsilari 3 | 2023
1944) skrivas Tsilarissa 2/2020 ”Silta saaren Sisusta 55”, nuorten kundien ja friidujen urheiluseurasta: ”Sisun jäsenet oli lähes kaikki Rantsun taloista 15 ja 17, joita faija kutsu niitten virallisilla nimillä Niemelä ja Saariniemi. pp. p. Sirkusnäytäntö Hesperiassa ja Siltasaarella.” – Samas aviisis oli lista lekureista: Lääkäreitä: T:ri E. Mikäli mahdollista kaikki!” (Hufvudstadsbladet 18.5.1887.) Suomettaressa 1.10.1887 oli molempii muotoja, Siltasaarella ja Siltasaaressa: ”Päivälista. Mä oon oppinu sanoo Siltasaarella, mut mä tiedän, et monet sanoo Siltasaaressa. Kandee taas minnaa, et Stadi oli melkeen ruotsinkielinen viel 1860-luvulla. m., der äfven restauration och servering af kaffe, the m.m. Som mitt å Broholmen härstädes uppförda nya badhus, med skilda våningar för herrar och damer.” (Hufvudstadsbladet 21.6.1867.) Vuonna 1867 oli Stadin ruotsinkielisessä osotekalenterissa vossikkakuskien taksat: ”Taxa, gällande för Hyrkuskarne i Helsingfors stad; För färder till platser utom staden betalas: Till villorna på Broholmen Silfver M:k –,40.” Stadin rajana oli sillon Pitkäsilta, ja kyyti Siltasaarelle bungas 40 pennii. 4 e. Ne tarkottaa ihan samaa, mut å on vanhanaikasempi ja jääny pois käytöstä. Ekoja tietoja Korkeasaaressa-muodosta on jo 1880-luvulta: ”1889–92 vuoden Jatko-opistolaiset viettävät luokkakokoustaan Korkeasaaressa täällä kesäkuun 9 päivänä k:lo 7 i.p. 27 Tsilari 3 | 2023. Lasten sirkusnäytäntö Siltasaarella. ja 5–6 i. Niiski juhlittii Korkeasaarella: ”Såväl Midsommaraftonen som Midsommardagen spelar Bjälomorska regementets musikkår å Högholmen.” (Helsingfors Dagblad 23.6.1866.) “Å Högholmen: Musik i morgon fr. pp. Ennenku Korkeasaareen avattii eläintarha, siel bailattii kunnolla. kello vähän yli 7 ilt. Suomeks å ja på käännetää yleensä sijapäätteellä -lla: på golvet = lattialla. Tsiigataa, mitä näist mestoist skrivattii Stadin sveduaviiseis. Broms, Rieksin huvilassa, Siltasaaressa k:lo 9–11 e. Se esiintyy enää fraaseis, niiku å ena sidan och å andra sidan = toisaalta – toisaalta. Yhä vielä monet Stadin ruotsinkieliset sanoo Korkeasaarella ja Siltasaarella. Nyt joku voi föraa parin tonnin fillarin ilman et skoudet pistää tikkuu ristiin. . Siltasaari. kl. Siel syötii blinejä: ”Blini med färsk Caviar alla tider på dagen å Kajsaniemi.” (Hufvustadsbladet 9.2.1866.) Raflaa kehuttii, et se sopii kaikille: ”På Kajsaniemi, der kunde små gossar ostraffad beställa sig en butelj mjöd; på Kajsaniemi, der kunde en ungherre visa sig huru ofta som helst, utan att derföre af verlden anses för en värdshushjelte.” (Hufvudstadsbladet 29.7.1868.) Kaikis näis mestois on svedu aviiseis käytetty prepositioita å ja på. Niiden puheesta ja ruotsin kielen vaikutuksesta Korkeasaarella ja Siltasaarella on tarttunu suomenkielistenkin puheeseen. ilmestyi tulipalo Rieks’in tapettitehtaan yläkerrassa Silta saarella, jossa palo tuhosi osan mainitun huonekerran sisustaa ynnä siellä tekeillä olleita tapetteja.” (Suomalainen Wirallinen Lehti 22.2.1870.) Samas fabriikis kävi kans varkaita: ”Varastettu alkupuolella lokakuuta – ruskea trikoottinen konttoritakki ja musta verkatakki lukitusta huoneesta tapettitehtaassa Siltasaarella.” (Suomalainen Wirallinen Lehti 25.10.1870.) Buli ja Snadi Siltasaari Sillon Siltasaarii oli oikeestaa kaks: Iso ja Pieni. pp. pp.” Miks sitten Stadissa on käytetty Korkeasaarella, Siltasaarella ja Kaisaniemellä -muotoja. Siel oli Rieksin tapetti tehdas ja siitä uutinen: ”Helmikuun 11 p. Kun ruotsinkieliset on puhunu suomeks näist mestoist, ne on käyttäny näitä muotoja. Hesaris, Usaris ja Demaris oli 25.11.1938 kissankokosin kirjaimin mainos: ”Tempo avataan tänään SILTASAARELLA.” Demaris oli 27.2.1938 otsikko: ”Siltasaarelta silta Kaisaniemeen.” Siltasaarelainen Olli Nieminen (s. Perustamisvuonna 1955 jäseniä oli 29, mut viisvuotisjuhlassa todettii, että meit oli 69, joista tosin enää 41 asu silloin Siltasaarella.” Stadi oli melkein täysin ruotsinkielinen Mut gamlois aviiseis on kyl käytetty Korkeasaaressa ja Siltasaaressa -muotojakin. – K:lo ½ 8 i. Niin pitäs Kotuksenkin eli Koti maisten kielten keskuksen ohjeiden mukaan sanoo. Siltasaarella on oltu myöhemminkin. Niinpä å Högholmen on suomeks Korkea saarella, å tai på Broholmen on Silta saarella ja å Kajsaniemi on Kaisaniemellä, raflassa. Varkaita oli käyny Pienelläkin: ”Varastettu marraskuulla – lukitusta huoneesta Pienellä Siltasaarella: ruisleipiä ja sänkypeite lukitusta konttorista talossa n:o 22 Mikaelin kadun varrella.” (Suomalainen Wirallinen lehti 31.12.1868.) – Jännä juttu, mitä kaikkee skoudet sai sillon jahtaa. Molempii käytetää Sit viel siitä Kaisaniemen raflast. finnes.” (Helsingfors Tidningar 16.6.1865.) Siltasaarella oli kylpylöitä: “Badoch Vattenkuranstalten å Broholmen i Helsingfors. Tänään lauantaina: K:lo 4 i
Yks paha juttu oli kuiteski se et Ruohiksen vitoses oli tosi paha remmi, se sanottiin ”femmankeiliks”. Me skakattii niit kundii, ku ne tokkas meit daijuu ku oli sopiva sauma. Siin muutost oli mul hyötyy siin mieles et sain kaverii ja sit viel et ei tarvinnu enää sjaggaa strimarii nii kauhee useenku Hanas. Vähä sen jälkee flyttasin Munkkaa ja taas olin ilman kaverii. FOTO EINO HEINONEN. Sen takii ruvettii knekkaa ”Hakis”, kablutehtaal, mut ei se treenaus jeesannu paljo ku osa niist femman kundeist oli niin paljo meit bulimpii. Sinne telakal nostettiin talveks kaikenlaist botskii, oli bulii mahonkiveneit, snadimpii pikasliipparii, skiglarii ja taispa olla joku skabarikandariki. Mä sleppasin sil välil alamäkee. Talvel mä skrinnasin skönen jääl ja otskasin sparkkaril, se oli systerin gamla, mut se oli ihan hyvä viel. . Sit oli taas kova duuni skuffaa se takas ylös. Sellanen tsärra mil botskit vinssattii ylös vajaan siel oli kans, siin oli pyörät jarkkuu ja se kulki kiskoil. Me skulattii lätkää siin kartsal ajotiel ja vaan joskus tuli fiude häiritsee pelii. Takana Sumppari. Joskus mä kiilasin meiän vakinaista rutsaajaa ja sökasin rutsul faijan bogii Sörkan rantatielt, siit tseenas hugge per nuppi. Vikan kerran sain viel dunkkuu Salmikses, siin ”Dorkan” aidan vieres; mä sliipasin hirveesti ku bludee tuli klyyvarist niin et se ei meinannu sluutaa olleskaa. Sit ku tuli snögee mä kävin Haapiksel skrinnaamas. Ku jää oli heikko, me skuffattii edessä sellanen lodjuntapanen snadi botski, se sanottii ”flotaks” ja siin oli jalakset ja sit jos jää brakas, niin hoppas siihe turvaa. HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO. Sit ku tuli se oikee kelirikko, piti pooshaalla draisaa rutsun fööri jäälle ja sit gungaa niin et se brakas ja sit sama taas uudestaa. 1950. Välil kesti pari timmaa ennenku oli stadinpuolel laituris. Siin byggas oli buli klitsu, mis mun faija sit rupes byggaa olympiajollii ja pikasliipparii. Onneks ne tsennas jo matkan pääst ku niil melkee kaikil oli samanlaisii tummanvihreet fattan bluusit. Valkan kundina tsennattu slangitaituri Eddu (1937–2009) budjas skidinä kans Hanas ja Gresas. Kerran ku tultii faijan kans stadist yli jään, rännin yli, mä plutasin toisel klabbil skrebojen asti. Mun piti siis ite kekkaa jotaan kivaa duunaamist et ei aika kävis pitkäks. Voda oli hirveen kalsa ja mä rupesin studaa ja sliipaa, kunnes faija ruusas frelssaa mut. GAMLA SLANGI TEKSTI: EDDU JANZON Ei tarvinnu enää sjaggaa strimarii nii kauhee useenku Hanas P ikkukollina nelkytluvul budjasin Hanasaares, mun faija piti siel pienvenetelakkaa. Nelkytkuus sit flytattii Gresaan, Lastiksel. Välil mä sittasin jossaan dyyriis botskis, mis oli ratti ja vaihdetseba, siin mä sit brassasin monta timmaa et mä tsörasin bilikaa. Siel oli ihan liffa muute mut mul ei ollu oikee ketää leikkikaverii. Nelkytluvun Sörkäs ja Gresas Gamlan slangin näytteenä julkastaan Eddu Janzon juttu. 28 Tsilari 3 | 2023. Hanasaari kuvattuna Elannon katsilta v. Osa niist oli kans statsalla blankkarii. Stoori on julkastu Janzonin kniigas Rundi Stadis välil snadis (1997). Joskus mä metskasin ja sillonku voda oli putsii, kovan blosiksen jälkee, simmasin lähel rantsuu
Vaakamambosessio oli kiikaris. Kun hoitsut roudas pakkopaidas flaidaavaa mimmii tsirraan, se skriikkas feissi bludes: ”Mä skruudaan flesuu ja fisuu, mä rakastan bludee, aaaarrrgh, mä vihaan soijaa ja vegaanei! Mä haluun sen Birkinin, perkele, roudatkaa se väsky mulle, Birkin tänne nyt ja heti!” Nykyään Lisbeth on duunis teurastamol. Ku sun handut on täynnä tatskoi, sä oot sillo levähandu. Kun dooris kiskas koltun päältään ja mä tapitin levähandui ja muita tatskoi, keissi oli siinä. Ei näy nahkarotsei, ei nahkastifloi, eikä villakledjui. On karnivorei, siis jengii ku skruudaa flesuu, on omnivorei, jotka vetää huiviin egui ja sitte on vegaanei. Jos eldis ois osunu Kimin hanuriin, rasvaleimahdus ois tuhonnu puolet osavaltiost. Se oli vetäny huiviin kilon graavifisuu, kaks kiloo joulukinkkuu ja skriikannu ettei se oo enää vegaani. 29 Tsilari 3 | 2023. Eikä tän jengin hynttyis oo mitään elukkaperästä. Sit jengil on ihmeellisii safkajutskii. Se on ny skrivannu tasan 50 kniigaa jaagaamisest, fisustuksest ja golfista. Kreiseimmät duunaa ihon alle maksusirui tai klogun, ja näyttö hehkuu ihon läpi. Lisbethin feissil hehku ylimaallinen lyysis ku pyhimyksel. Ekaks se oli stikannu soijapirtelön läpi fönarist. Ne näyttää megahuulisilt Iines Ankoilt – karseeta! Sit sutturat duunaa karseen kokosii pystypeffoi. Böönat hankkii sairaan bulei silikoni daisareit ja tykittää stydisti botoksii lärviin. Mä murjasin, et vetäse loimi ylles ja lähetään tsiigaan Kauniit ja rohkeit. . Sit mä murjasin, et sori, mut eihä se vegaanille käy, ku väsky on nahkaa. Siel bamlas hätääntyny ensihoitsu. Seuraavana päivänä Lisbeth förattiin tsirralla lasarettiin smagahuuhteluun. Vegaanihan on sellanen, ku ei skruudaa mitään, mikä on peräsin eläinkunnast. Ja ne on luomuflesuu – bamlas jengi mitä vaan. Ahtereihin tuupataan jos jonkinlaist kamaa, et ne näyttää virtahevon beboilt. Korvarengas bulin korston ööras on ok, jos sälli on ehta merirosvo. Sit on yks jutska mitä mä en tsennaa pätkääkään – tatskoi. Safkaks ne skruudaa vaan männynkäpyi, soijarouhetta, yrttitsajuu, kuivattuu merilevää ja jäkälää. Silt se näyttää. Mut mites paristo vaihdetaan. Tarvittiin kolme skrodee ensihoitsuu taltuttaan daami. Lisbeth oli skujannu sen fossiilien kämpille dinnerille. Kaikist dorkimpii on ne ku ripustaa klyyvariin ja pläsiin uistimii ja killuttimii. Aikanaa ku Kalifornias oli bulei maastoflekkiksii, Kim Kardashian joutuu lähtee himast haneen. Mikä parast, mä skodaan ite ne nurin, stykkaan ne ja duunaan niist huippusafkaa. Mä murjasin vaan, et ei vakaumukselline vegaani voi tost vaa tehä bänksei aatteesa kans. Ja tuo meitsille galsa bisse jääkaapist. Ei tarvii tsöbaa marketist töpselinokkast tunkiontonkijaa. Rapalat kuuluu fisustus pakkeihi, ei lärviin eikä höriksiin. Sit se oli kourassu fämilin lemmikkimarsun handuun, purassu sen pollan veke ja muutenki ruvennu riehuu kroussisti. Ethän sä voi käyttää eläinkunnan kamoi. Mooset, bambit ja muut häkkipäät maistuu sairaan hyvält. Jangsterina meitsi sai kerran roudattuu yhen donnan kämpille. Levähandui ja merilevää Jorkki on umpistadilainen, mut budjaa Tervossa, keskellä ei mitään. Siellä se skodaa kantturoit kaaliin pulttipislarilla – sarjaduunina. Tsöbataan sulle joku kiva Diorin pahvinen väsky lahjaks. Timman pääst kapula hälyytti. Napapiirin pohjoispuolen kaikki paliskunnat on antanu jyrkän porttarin vegaaneille. Ne kun skabaa siel safkast, siis jäkäläst, risupäiden kans. Kerran mä funtsin ääneen (tsoukki!), et mä voisin tsöbaa Lisbethille joululahjaks Hermés Birkin -väskyn krokonahkasena (bungaa 40 000 egee). Aika tiukkapipost jengii. N ykymedia on kreisi mesta. Mut ei tää lopu tähä. Se meinaa, et meitsi skruudaa sellasten riistaelukoiden flesuu, ku skruudaa pääsääntösesti jotain vihreet. STADILAINEN REHUPUNTTI TEKSTI JUHA ”JORKKI” JORMANAINEN Napapiirin pohjoispuolen kaikki paliskunnat on antanu jyrkän porttarin vegaaneille. Ei flesuu, ei egui, ei mölöö, ei fisuu. Stadissa Jorkki teki duunii fotarina, mut ku se diggaa skutsis dallaamist ja fisustamist, se flyttas landelle. Sitte Lisbeht skulas mulle, spiidas, ja aneli Birkinii. Aikanaan meitsil oli kierrokses yks vegaanipimu, Lisbeth. Mihin hittoon se dyykkaaki, sarkastist stadilaisuutta se draisaa aina megessä. Fiksu veto. Meitsiki on safkafriikki – mä oon puolivegaani. Monet fiksuina itteesä pitävät apinat, siis ihmiset, duunaa mitä vaan, et ne pääsis läpysköiden rubareihi, sonta luukkuun ja juutuubeihi. Muuten ei
Piti snadisti koklaa, mitkä soinnut stemmais, mut eipä aikaakaan, ku hiffasin, että tietty – tää styge menee D-duurissa. No, siit tuliki sitte mun pitkän uran eka, ku vedettäs muistisairaiden hoitokodissa. Muistot haalistuu, mut joskus ihminen pystyy minnaa vaik laulunsanoi ja shungaa jotai gamloi biisei, vaik ei paljoo mistää muust mitää enää bonjaiskaa. Tosin osa oli jokseenkin hiljasii. Mun täytyy sanoa, ett ku se oli ohi, niin karvat käsivarressa nous pystyyn. ”No toki”, mä vastasin, ja seuraavass postis kysyttiin, et taittuuks vielä ”Love me tender”. STADILAISII TEKSTI JA FOTO OLLI ANIKARI FUNTSINTAA TEKSTI MARKKU JALONEN S itte tuli tieto, ett missä mun oikein pitäis shungaa ja missä tää tapahtuma olis. Mä funtsasin, ett mitenkähän täs keikassa käy, mut mieles oli, ett mä tekisin parhaani ja yrittäisin piristää jengiä. Se tuntu tosi hyvältä. Seuraavaks otettiin Bob Dylanin ”Knocking on Heaven’s door” ja sitte oikein nätisti toivekappale ”Love me tender”. Niinpä mä sjungasin antaumuksella ekaks Elviksen ”That’s all right mama” ja tsiigaa – aika monen ilme kirkastu. Tää oli ollut niitten nuoruuden musaa, ja sitä se oli myös mulle. Tää oli todella ikimuistoinen keikka. Mielessä kävi tosin, ett tilaisuus vois mennä oikein hyvin tai sitte oikein huonosti, mut yrittää piti kuitenki. Markku Jalonen kävi shungaamas muistisairaille ja sai siit itelleen snygin kokemuksen, mitä se aikoo vaalii viel pitkään. Mä sain yks päivä sähköpostin, jossa kysyttiin, ett sjungaaks mä vielä Elvistä. ”Aika entinen ei koskaan enää palaa” Noin sjungataan yhessä Juha Vainion stygessä. Sit päästiin siihen, ett kaiken kaikkiaan mä vetäisin neljä biisiä. Mun jälkeen tuli vielä parempi laulaja ja pianosäestys, joten oli siinä kuulijoille ihan kliffa iltapäivä. FO TO : H EL SI N G IN K A U PU N G IN M U SE O / SI M O R IS TA . Mä rohkaistuin ja postittelu jatkui lisää. Rouva, ku oli toivonu sitä biisii, meni ihan muikeeks. Hiljasest alust hyvään fiilikseen Sitte koitti itse keikkapäivä ja porukkaa oli ihan kivasti. Mä olin kuitenki päättäny skulaa sellasia stygejä, joita tää jengi oli kuunnellu nuorina. Käsikarvat nous pystyyn Viimeseks mä soitin vielä nätin suomalaisen ”Päivänsäde ja menninkäinen”, ja se keikka oli siinä. 30 Tsilari 3 | 2023. . Mutta kyllä se aika saattaa joskus palata. Mä olin tuottanut kuulijoille jotain sellasta, mikä ei ollut unohtunu, vaik nykyhetki ei ihan läsnä ollutkaan
Lopulta simahti, mut yhdessäoloo jatkettii. kuorma. Nyt se välähdys sai jengin lähtee rundaa kerran vuodes ympäri Eurooppaa. Silti 1960-lukulaiset, jotka vielä pinnalla pysyy, pitää joka kesä buleimmat bileet. Kaikkiaan meit gamloi gubbei oli mestoilla noin tusina. Se oli sillone Suomen ennätys. Sitku osanottajat näihin reissuihinki Varjoilua Stadissa 2/2 alko vähentyy, jatkettii bastus istumist ja tsimmauski oli muuttunu enemmänki vodassa dallaamiseksi. Tää oliki sit viimene kerta: seuraavana päivänä Jomppa delas. Ne sit treenas kunnes sai Pilatus Porterista 7-kundin tähden, joka oli koneen max. Noit paikkoi kerty toistakymment, niin ku vuosiiki. Viime treffeille päässeet: Into ”Intsa” Taskinen (vas.), Lars ”Lasse” Begström, Harri “Kitu” Toivonen, Hannu ”Hanski” Sailavuo, Heikki ”Hemuli” Side, ”Pekka Lipponen”, Mauri ”Maukka” Purkunen, Rolf ”Rofa” Leiman, Seppo Laitakari (P eli lentäjä), Paavo ”Pive” Seiro (P/ATC), Eero Kausalainen ja Rofan piski. Lopuks voi sanoo et jokasen 10–15 vuotise harrastuksen aikana tuli Malmin kentsulla vietettyy 1–2 vuotta yhteen laskettuu tiimaa. Jokaneha sen tietää, ku lauteil tsittaa nii aina jollain välähtää. Bastus saa parhaat idikset Vuosien kuluttua monella innostus tai ikä alko vaikuttaa niin, ett hyppykerrat rupes vähentyy. Ikä ei menoo haittaa Ajannäyttö on monen klogus jo pysähtyny. Viimekesäset (2022) pidettii Into ”Intsa” Taskisen pihapiiris nimimerkil “Pekka Lipposen Tervaus”. Ralf “Affe” Norra ja Eero “Kustu” Ylinen oli estynyt ja yks, Pertti “Jomppa” Jompero, makas lasaretis. Muit paikkoi oli Portoroz, (kans Jugoslavias), KarlMarx Stadt (Itä-Saksas eli DDR:ssä), Östersund (Ruotsi) ja Australias käytiin kans. MINNAATSÄ TEKSTI JA FOTOT: MAURI PURKUNEN Tuli nähtyy boltsii porukal – maalt ja ilmast MM-skaboissa oltii eri mestois, kute Itävallan Grazissa, Jugoslavian Bledissä, Oklahoman Tahlequah’ssa ja LänsiSaksan Warendorfissa. 31 Tsilari 3 | 2023. Tän päivän “puhelimien” ansiost jokane pääs juttelee kasvotusten Jompan kans niinku se ois ollu mukana. Siit tuli snadi pulma, mut sit kävi tsägä ku vierailulle tuli AN-26 pakuflygari, jonka perä luukust päästii tekee 10:n sorsan tähti. Niil reissuil saatiin myös tietoo, miten skydiving edisty muualla ja osa jengistä rupes tekee sitä vakavissaan. . Tsufee ryystätes otettii yhteys sairaalaa. SLK kävi patongin luvatus maas hakemas mallii hyppyhommiin. Käytiin esmes kerran kuussa bastus ja tsimmaamas. Ensteks mentii tietty bastuun, sit skruudattiin (Intsa duunas safkat) ja sit tervattii “Pekka Lippone”. Sille porukalle funtsattiin nimeks Sorsat
Mitä pytinkii soltuu vahtii. Oikeiks vastauksiks hyväksyttiin täl kertaa Agronomitalon ja osoitteen lisäks Lääkäriliiton talo, jolla nimellä toi pytinki tunnettiin vuoteen 1953 asti. SKABAT FOTOSKABA Tsennaaks mestan. Starttiajat kello 11.00–11.40 Skulataan 9 skrubuu, skruudataan snadisti, griinataan paljon, tsiigataan, ketkä on tänä vuonna niskoi ja dilkataan palkinnot. Fotoskaba 2/2023 vastaus Viime Tsilarin fotoskabaan tuli bulisti vastauksii, melkein kakskyt! Tänksit kaikille vastanneille. Vastaukset viimeistään 31.7.2023. Vuodest 1953 se on ollu Agronomiliiton talo. Sendaa sun vastaus: sähköpostiin: tsilari@stadinslangi.fi tai Stadin Slangi ry / Tsilari, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. Oikee vastaus on Agronomitalo Fabianinkadun ja Pohjoisen makasiinikadun kulmas. MARIT HENRIKSSON Staga&Skrubu boltsin snadeimman ja lungeimman golfkertsin MESTIKSET 2023 skulataan Paloheinässä, osottees Kuusmiehentie 13, 00670 Helsinki KESKIVIIKKONA 30.8.2023 Treffataan Paloheinän klubilla kello 10 maissa. Viime vuonna kisan finstas Ari Soikkeli. Onnittelut finnaajalle! Gesellius, Lindgren, Saarinen. Haussi on valmistunu vuonna 1901 ja sen suunnitteli arkkitehtibyroo Fotoskaban 2/2023 finnas Christer Klemetz. Kaikki ainaki snadisti hinkuu, et ne sais nimen siihen Lassi Tilanderin bjuudaamaan rundaavaan palkintopyttyyn. 20 egee. Ilmoittaudu Jouko Laitiselle sähköpostilla heinäkuun loppuun mennessä jouko.a.laitinen@gmail.com Voit sä sklulaakki Joken luuriin (050 917 8147), mut se ei tieteskää vastaa, jos se on golfkentsulla. Rundi bungaa 25 egee + safkat. Ne, ku vastaa Fotoskabaan oikein, osallistuu arvontaan, mis finnaaja saa tsögaa ite Slangilafkasta minkä vaan kaman, ku bungaa max. Ilmoittautuneille Jokke sendaa sit infoo pelimuodost, safkoit ja muist yksityiskohdist.. Alkuaikoina pytingis budjas ja piti praktiikkaa hirvee läjä legureit. Se saa tsögaa palkinnon Slangin byroosta
Musaa • Kniigoja • Kledjuja • Muuta kamaa Aulis Nyqvist Kaltsin kaltsit Seppo Palminen Golfdorka Lassi Tilander TARJOUS Sinikka Koivuniemi Tarjoilijana Helsingin olympialaisissa 3 KPL 40:ALE Raitapaita 50:ALE autotarra 10:. Moni ei varmaan ees snaijaa, kuin buli valikoima Slangin byroos on kniigoi ja muut kliffaa kamaa. ALE Sporapaita 15:Niin gimis on Stadi -kangaskassi, musta tai sininen 10:ALE Stadin kartsat ja mestat -kartta 5:Jokasest kybän ostoksest kaupan päällisiks symppis Niin gimis on stadi -kortti, jonka on duunannu Eki Mattsson. Slumppaa kahel kybäl ja saat kaks korttii jne. Käy tsiigamas himasaitil: www.stadin slangi.fi tai byroos! SLANGI BLISAA The Best of Finnish Classic Jazz 15:CD tu pla 25:15:Slangimusa ei delaa koskaan Esiintyjät: OlliBull Anikari, Maria Hänninen, Vesa Nuotio, Jussi Raittinen Tapsa Kojo, Harri Saksala, Pirjo Tuohimaa, Marino,Slangibändi, Dumari Nurmio. 10:CD Timo Mäkelä Neiti Brander 15:ALE Jukka Pakkanen Helsingin tuulia 5:ALE Raija Tervomaa Skloddit braijaa 5:ALE Raija Tervomaa Mutsi ja mä 5:Kimmo Pälikkö Art Helsinki 15:Heikki Paunonen & Jeongdo Kim: Nyt mä bonjaan Suomi–Stadi -sanakirja 29:Kamoi voi slumppaa netis: stadinslangi.fi tai meilil byroon osotteest: toimisto@stadinslangi.fi tai sit voit käydä byroos päivystysaikoina: ti ja to klo 14–17
Paikalla oli jälleen Äitipuun suojelija, ylipormestari Eva-Riitta Siitonen. – Työskentelemme sen eteen, että toiminta osassa rakennuksia voisi jatkua remontinkin aikana. FO TO : R A IM O K U IT U N EN . Oma haaste tulee olemaan aikanaan toteutettava perusteellisempi remontti. Puu istutettiin aikanaan Slangijengin toimesta. Stadin Slangin tuki Lapparille sai kiitosta FO TO : VA LT T ER I H EL LG R EN . iltapäivällä Lapinlahdessa. Pro Lapinlahti ry:n toimintakoordinaattori Katja Liuksiala kiitti, kuinka upeaa on, että Stadin Slangi on jälleen Lapinlahdessa juhlistamassa mutseja Slangikuoro plus Hara Saksala shungas kimpas. Tarina on hieman päinvastainen kuin Taistelijassa: nuori mies muistelee aikaa, jolloin olkavarsi oli leveä ja nyrkeissä voimaa. Hän muistelli harmonikkaoppejaan Helge Pahlmanin luona ja tulkitsi Paul Simonin tunnetun Taistelijan Hectorin sanoihin. SLANGIJENGI Stadin Slangi piti mutsienpäivän etkot 11.5. Bamis Harri Saksala johdatteli yhteislauluun Ilta skanssissa. Slangikuoro lauloi tuttuja lauluja Stadin kunniaksi: Väliaikainen, Kultainen nuoruus, Satumaa, Jos sais kerran reissullansa. / Aaltojen hyväilyistä / hiekka on väsynyt. Risto Kolanen 34 Tsilari 3 | 2023. Sitä tuntuu painavan epätietoisuus lähi ympäristönsä tulevaisuudesta. Vuoden 1996 Stadin Friidu Eva-Riitta Siitonen ja Stadin Slangin bamis Hara Saksala Äitipuulla Lapparis Mutsienpäivän etkoilla 11.5.2023. Äitipuu ei voi kovin hyvin. – Stadin Slangi on alusta asti ollut mukana ja tukemassa nykyistä Lapinlahden toimintaa, siis jo pian 10 vuotta. Toisen lauluista kuulin itse ensi kertaa. ja Lapinlahteen istuttamaansa äitipuuta. Olemme siitä kiitollisia! Liuksiala uskoo, että nyt ymmärretään paremmin avoimen kansalaistoiminnan ja mielenterveystyön tärkeys Lapinlahden kulttuuriperinnössä. Olisi hyvä, jos joku puutarha-asiantuntija tutkisi sen kunnon ja määräisi tarvittavat rohdot, suojelija ehdottaa. Laulu kertoo pojasta, joka kasvaa ottamaan vastuun itsestään kadulla. Hän lauloi sopivan vienosti nuorena kuolleen runoilija Saima Harmajan 19-vuotiaana kirjoittaman runon, Rannalla: – Ihanat vaaleat pilvet / liukuvat taivaalla. – Suomalainen yhteiskunta on ollut vielä pitkään niin köyhä, että äidit ovat enimmiltään olleet työläisnaisia. / Tulisit aivan hiljaa,/ Tulisit juuri nyt. Koko Lapinlahden sulkeminen remontin takia joiksikin vuosiksi olisi yhteisölliselle nykytoiminnalle kohtalokasta, jopa kuolinisku, Liuksiala varoitti ja toivotti: – Tervetuloa kesän runsaisiin tapahtumiin! Tarkemmat tiedot www.lapinlahdenlahde.fi . Iltapäivän yllättävimmän ja herkimmän hetken tarjosi Slangikuoron johtaja Matti Reittamo soolo-osuudessaan. Balladi aseman nuorukaisesta on Saksalan ensimmäiseltä soololevyltä, hänen oma sävellyksensä Aulikki Oksasen sanoihin. Kuoronjohtaja Matti Reittamo skulas kurttuu. / Hiljaa ja lumoavasti / laulaa ulappa. Ensin puheita ja musiikkia oli auditoriossa, sitten ulkona nurmikkopihalla Äitipuun luona
Sil oli skitta meggessä ja ku silt irtoo bluus ja rock’n’rolli, ni niitähä saatiin. SLANGIJENGI Posti oli ehtiny just ja just dilkkaa Tsilarin viime numeron himaan ainaski joillekki slangijengiläisille. Teksti ja fotot: Seppo Palminen 35 Tsilari 3 | 2023. Jatkakaa vaan. Tällä kertaa se oli bamis Hara Saksala, ku veti munnarin esiin ja sleppas tiukat taustat. Loput sai sen julkkareissa yhdestoist toukokuuta Herulin kertsillä. Palautetta voi sendaa meiliin tsilari@stadinslangi.fi, vaikka nyt kesällä ei järkätäkkää Tsilarin julkkareita. Unkunstrippauksen jatko kurssin veti tieteski joulugubbe, ku se on kans yrttibrenkku Underbergin suurlähettiläs. Blumsterit Työläisäitipatsaalle Ilman Kirstarin jengii ei olis Työläisäitipatsasta. Slangijengi kävi tuttuun tapaan stikkaamas blumsterit patsaalle ja osottamas kunnioitust ja lovee mutseille, ku on hoitanu skidit, himan, ukon ja käyny päälle viel duunis. Herulin kertsillä oli taas hyvä meno, ku Markku Jalonen skulas skebaa ja shungas bluussii, ja bamis Hara Saksala skulas munnaril taustat. Unkut ja vissyt piffas päätoimittaja Paha Palminen. Nätti päivä ja suulis skriinas, ku Työläisäitipatsaalle stikattiin blumsterit. Tsiigataan syksyllä, millasii tsembaloit kekataan. Slangin omalla oppaalla Markku Jalosella riitti fantsui stoorei ja tsoukkei. Mestoilla oli passeli määrä porukkaa. Bluussii ja bissee – Tsilarin 2/23 julkkarit Et keltään ei kuivu läppä, Timo Alarik Pakkanen bjuudas Koffin bisset. Tänä vuonna sääki helli kukittajii. . Toinen tarkotus on hengaa kliffas jengis pari timmaa tai tollai. Jostain syystä tän vuoden kakkosnumba sai enemmän bulii handuu ku aiemmat Tsilarit yleensä. TL FO TO : R A IM O K U IT U N EN . Julkkareiden idis on ploggaa just ilmestyneen aviisin palaute talteen. . Toimituksen jengi diggaa fiidbäkkii, oli se sit buenoo tai fittii
Aloitin 12-vuotiaana Hertsikan kartanon kaalipellolla ja tomaattiansarissa. Me oltiin sillon 14 vee. VÄINÖ KANNISTO. Vessaan sai mennä ilman lupaa. Patenttija rekisterihallituksen arkistossa olin kans, mut ihanimpana jäänyt mieleen Ekbergin tyylikäs kahvila, peruspulla, kaffi ja mustavalkoiset asut. PLUGGAAJAT 36 Tsilari 3 | 2023. Mikäpä siinä. FOTO: HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO / FOTO ROOS. Käpylän ravit 1940-luvulla. Siellä tulikin sit moni julkisuuden henkilö tutuksi mun kassa vakkarina, ku olin siellä raviduuneis aikuiseksi asti. Lyhyet tauot ja nopee tahti Kahvitauko oli 10 minsaa. Nakkitehtaalt raveihin Yötyötäkin sai tuon ikäisenä tehä silloin, ja koulukaverit tekiki, mut mulle ei faija antanut lupaa. Mun reaktioo paheksuttiin ja sen takii jouduin alakerran pakkaamoon, minne tuli liukuhihnalta esi pakattua tavaraa, ku piti lähettää eteenpäin. Kerran kävin Vermossa, mutta sitten palkka ja matkakustannukset eivät enää olleet kannattavia. Siinä piti ehtiä kipittämään alakertaan, ostaa borkat ja juosta takas ylös. Me snaijattiin heti se. Kaikkiaan oli kiva, että silloin sai tehdä nuorenakin duunia. Tekijälle löyty hommia Välikesinä olin Marian sairaalassa, josta mulla on monia erikoisia muistoja. FOTO: HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO. Me shungattiin työväenlauluja ja heitettiin nakkeja pussiin sitä tahtia, että tehtaan vakkarityöntekijät joutu muistuttaa meit urakasta: sitä kiristetään, jos duunit tehdään liian nopeasti. . Siellä vedettiin röökiä avoimen ikkunan ääressä ja tsiigattiin Hertsikaan. No sitten meidät komennettiin makkaran paisto pisteeseen duuniin, se haju kuvotti. Me päästiin naapurin friidujen kanssa Roihikasta kesäduuniin HK:n makkara tehtaalle, nykyiseen Kala satamaan. 13-vuotiaana pääsin mutsin suhteilla Käpylän raveihin lipunmyyjäksi iltaja viikonloppu raveihin. Liksat saatiin lasikopista TEKSTI TARJA UOTILA Kesäduunistoori HK:n makkaratehdas osottees Tynnyrintekijänkatu 1, Sörkas, nykyses Kalasatamas vuonna 1964. Erilaisia duuneja Nakkeja sai syödä niin paljo ku mieli teki, ja diggaan vieläkin. joltakin viskaalilta, ne tuli paperipussissa. Duuni päivät me stikattiin nakkei pusseihin ja keittokinkkuu vakuumiin hihnalla
Hurrit Suomessa. Kliffaa ja svengaavaa kesää… T. Ei huono, ei tartte hävetä! Vaikka ethän sä osaiskaan. Mut ne on kyl molemmat ollu käytös vaik kuinka kauan. Funtsataan tätä! TL Tsilarin toimitukselle terveiset; 2/23-lehdessä oli paljon mielenkiintoista luettavaa. Meilläki oli skoles välkkä ja faija bamlas usein, ett joku juttu on saletti. Palstan nimi on ainaki toistaseks ollu Sveduslangi, ni siks sisikses ei oikee voi kehottaa pluggaa hurrislangii. Jan-Erik Kempe, Koht 60 vuotias hurri Stadista ja ylpeä siitä Toimitus vastaa: Buli kiitti fiidbäkist. välkkä = välitunti . terveisin: Miljoonan kuvan Jussi Seppo, Vilpittömät onnitteluni hyvästä, sisältörikkaasta, edustavasta Tsilarista sinulle ja kaikille tekijöille! Vahinko, ettei sillä kerätä ilmoitustuloja. Pluggaa sveduslangi, se on hurrislangi täällä. Sinne voit skrivaa snadei kommenttei Tsilarist, Slangin tapahtumist ja reduist ja vaik terveisii frendeille. 3 000 merkkiä) tai kahden sivun stoorit. Sendaa sun slangi stoori muokat tavana tekstitiedostona (esim. Gratulis Maritille ihan helkkarin upeesta kansifotosta. Sirkka Snygein Tsilari, minkä mä oon plugannu. Tsilarin 2/23 jutussa TSILARI TSÄÄZZ oli pieni epäselvyys/virhe! Siinä mainittiin, että Markku Jalonen sjungas ELVIKSEN piisin RECONSIDER BABY! Kappale on OIKEASTI blueskitaristi Lowell Fulsonin sävellys vuodelta 1954, mutta tietysti toimittaja saattoi tarkoittaa sitä että bailuissa ESITETTIIN Elviksen versio kappaleesta! Pahoittelen tätä pilkunviilausta, itse vain olen tarkkanäköinen asioiden suhteen. Päätoimittajan mielest on parast, ku jengilt brennaa käämit, mut muu toimitus on tosi häpi ihan mist tahansa palautteest. Täs viime aikojen pluggaajabrevareit. salee = varmasti Nää sanat sain skolevierailul viime joulukuus. -Toi salee – sehän on siit vaan lyhempi muoto. Jari Tsilarin 4/23 juttujen dedis on 1.8.2023 37 Tsilari 3 | 2023. Svedut budjaa Svedussa. Kaarenmaan huudeilta: Oooooh! Superia. Dick Lindberg Slangiopen snadien vastaukset: . Toimitus voi lyhentää stoorei. Toimituksen mielest on kliffa saada palautetta, oli siin sit risui tai ruusui. Anneli Frantsi Tjenare, Nyassa Tsilarissa oli buli feelu sisällysluettelossa. Parhaiten mahtuu messiin yhden (max. VK Skriivaa Tsilariin! Me julkastaan stoorei Stadist ja Stadin slangist. Jos sul on joku syy käyttää nimimerkkii, ni kerro toimitukselle perustelut ja laita oma nimes ja yhteystietos messiin. PLUGGAAJAT Me on saatu pluggaajilt enemmän postii ku toimittajamuistiin. Pluggaajat-palstalle saa skrivaa nimimerkil, mut toimituksen pitää tsennaa skrivaajan oikee nimi. Klaude Bremer Fiidbäkkii Sveduista: Grattis Seppo! Ihan klesan hyvä hedari Tsilarissa 2/23. Jutut julkastaan skrivaajan omal nimel. Tai voit froogaa juttui Stadist ja slangist. word) meiliin: tsilari@stadinslangi.fi tai skrivaa koneella ja sendaa: Stadin Slangi ry / Tsilari, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. Pluggaajaposti on siks just niin tärkeet, ett se kertoo meille, ett tätä aviisii pluggaa muutki ku me ite
Kokeilu, my ass. Yks viskaali anto orderin ja nyt puol miljoonaa stadilais saa elää sen kans. WISSER RAFU NYBERG 38 Tsilari 3 | 2023. Stadii on sata vuotta säädetty bilikoiden ehdoil, ja nykymeno ei voi jatkuu loputtomiin. Niil on muuten iha hintakin. T äs on taas viime aikoin tullu etee pari keissii, ku on saanu kelaamaa et kenelle tää Stadi oikeestaa kuuluu ja kuka sitä hanskaa. No skuuttaajat pääsee melkee samalle viivalle varsinki, jos ne on vetäny pari viivaa alle ja lähteny baanalle. Ääriesimerkki on mun mielest Suvilahden voimalan nyyampi kaasukello (se musta pyöree peltirotisko, jos on metallihäkkyrä ympäril). Mulle tää guta fiilis iskee yleensä mestois, jos pytingit on gamloi kute Krunikas ja Skattal. Tätä sanotaa arkkitehtislangil ’ikäkerrostumaks’, ja se jyrää kaiken muun. Kyl mäki sotken päivittäin fillaril, mut jos maas on snögee nii mä kaivan skimbat esiin. Mut ei tätä kandee iha överiks heittää. Mut älkää jyrätkö stadilaisii! . Kyl mäki sotken päivittäin fillaril, mut jos maas on snögee nii mä kaivan skimbat esiin. Mut jos kaivaa kalkylaattorin fikasta, nii voi äkkii räknää, ett siel alfaltin alla lepää kaistan verra kahtee suuntaa eli reilut 80 000 nupukivee. Vaik täs itellä on juuret asfaltis, nii en mä hirveesti ois lykkäämäs sitä kamaa iha joka mestaan, enkä ainakaa sellasille gartsoille, jos on jotai alkuperäist viel tallel. Mut ne ku lepää siel, on kotoperäst graniittii, jote hintalappu on 14 miltsii. No, ei ne iha alkuperäsii oo, mut niit ruvettii latoo Stadin gartsoille joskus 1880-luvull eli silloi ku Espaa byggattii nykymuotoo. B. Mä londaan nyt pari rivii tekstist, jonka mä skrivasin viis vuotta sitte: Ku dallaa Stadin gartsoil, tulee funtsattuu, et on mestoi, jois ööga lepää, ja sellasil kulmil ois nasta budjaa itekki. Nää nupukivet kaivetaa framille vast ens vuossadal, ku se bungaa liikaa. Kotimaine gaijari bungaa 180 euroo styge, kiinalaise nupukiven saa puolee hintaa. Pliis, jyrätkää vaikka molemmat kaasukellot ja tehkää tilalle vanhemman kellon kuoren mallin mukaan isompi rakennus, johon sais sisälle monitoimiareenan. Vuonna 2018 oli tapetil Merimieslähetyksen tontin uus pytinki Skattal. Nyt ne on jemmattu asfalttisee aikakapselii vaa sen takii, ett fillaristit pääsis skujaa ton vajaa viiden sadan metrin pätkän ilman et klabbi osuu välill maahan. Ne liidaa joka kuvioo, vaik meil on puolet ajast annettuna tekijänä keli, jos kukaa täyspäine ei skujaa fillaril. Viimeks rupes otsasuonet vähä pullistuu, ku tsiikas näit Espan uusii kuvioit. Ja siel ne on saanu lepää rauhas melkee puoltoist vuosisataa. Spaaraa vai jyrää. Siihen ois omistaja halunnu väsää jugendmallise tönön, ku kaikki ympäril olevat edusti samaa stailii. Välil on tietysti pitäny oikoo ja laittaa fyllii alle, mut kuitenki. Ei ollu fyrkasta kii. Sehän on tietty fakta, et kellää ei oo nii hosis ku fillaristil. Ne on bygattu ajal, jolloi osattii tehä jotai handuil ja oltii ylpeit siit, mitä saatii aikaseks. Mut Stadin byggaviskaalit pisti hanttii ja sano, et nyyan pitää näyttää nyyalt. Niiku nää nupukivet vaikka. Nyt meil on jotenki syntymäs uus yläluokka, fillaristit. Me budjataa stadis, ku on flekannu vähä välii ja tääl ei oo montaa tönöö säilyny yli parii sataa vuotta, jote se mikä on gamlaa ja edellee futaa, kandee spaara ja pitää kuosis. Niit varte ei tartte asfaltoida mitää. Stadi jyräs tän Espan homman ihan kusettamal ja jemmaamal koko kuvion. Fiudejen päästöt pitää krymppaa snadimmiks
Kimpas me pidetään pystys slangiperinnettä. Jangsterit diggaa nyyaa ja fossiilit gamlaa. Muista siis seuraa sitä kans! Elokuu Ke 30.8. Huom! Nyt sun näpeis olevast Tsilarin namberost 3/23 EI JÄRKÄTÄ julkkareit * Syyskuu Ke 6.9. Apinalodjussa Palmisen Sepillä on ollu parissa viime Tsilarissa väärä puhelinnumero. Dyykkaa jäseneks Slangijengiin! Stadin Slangi ry on Härmän bulein himahuudiyhdistys. Staga&Skrubu -mestikset. Mulle saa sendaa tietoo yhdistyksen tapahtumist ja laskut meiliin SLANGI JÄRKKÄÄ Ajankohtaisen ohjelman hittaat aina himasaitilta. Ihan tahaton fiba, ei mitää disinfoo. Pluggaa lisäinfoo s. Monen skloddin mielest starbujen slangi on tosi skoijii. Meist jokainen bamlaa ja skrivaa ikiomaa stadii. Siihen kuuluu kliffaa jengii, ku diggaa Stadii ja stadilaisuutta. Mut kaikki me melkeen toisiimme bonjataan. Ei me kesällä missää sisällä tsittailla. Tsembalot bungaa 35 egee vuodes. Osoitteen tms. muutos (muista jäsennumero) Sukunimi: Etunimet: Jakeluosoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Sähköposti: Syntymäaika: Syntymäpaikka: Sukupuoli: kundi friidu en haluu sanoo Mist tai kenelt sait idiksen liittyy Slangijengiin. 32. Jos sul ei oo nettii, sä voit täyttää tän lomakkeen ja roudaa / sendaa sen byrooseen, stikkaa sen hallituksen jäsenille tai jäsenrekisterin hoitajalle. Tsilarin 4/2023 julkkarit klogu 17.00 Slangi järkkää Byroo on sit boses heinäkuun, ett sillon ei kandee käydä repimäs ripoja! * SIIS HUOM! Tää Tsilarin numero 3 saa ilmestyy ihan ilman julkkareita. Snadisti Sepi kyl oli jo funtsannu, et mikä jengii oikee vaivaa, ku niil on kokopäiväsesti monttu bosessa. Jäsenet saa kuus (6) kertaa vuodes ilmestyvän Tsilarin, ku on boltsin ainoo stadiks skrivattu aikakauslehti ja stadilaisuuden stydi äänenkannattaja. Stadin Slangi ry:n jäsenhakemus Skrivatkaa mut jengiin! Parast on liittyy jäseneks himasaitil (www.stadinslangi.fi). Mutta nyt numero on oikee ja siihen saa (ja pitää) skulaa: 050 552 1360. Fiidbäkkii voi sendaa emailiin (tsilari@stadinslangi.fi). Jos diggaat viskoo blumstereit tai risui luurin kautta, ni skulaa päätoimittajalle
Täs snadit makupalat Stadi-päivän huippuhetkest Espan lavalt 12.6.2023. Nää fotot on ottanu Esko Koivisto.. Buli reppari ja läjä fotoi tulee sit Tsilaris 4/23, ku ilmestyy 31.8.2023