Tsilari 4/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Lasse Liemola 75 v. Tsilari_taitto_4-12_2.indd 1 7.9.2012 13.46. vuosikerta Hinta 5 € Bärtsin biblu 100 v. TSILARI TSILARI 4/2012 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 17
Julkaisemme kirjoituksia Stadista ja Stadin slangista. fi. Toimittaja, mielipidekirjailija, Helsingin Demareiden Pj Syntymästadilainen: Ruskiksen skutsit, Kallion kulmat ja Larun rannat tuttuja -Lähikirjastojen pelastaja Pajusen säästöiltä 2010 Kulttuurija kirjastolautakunta -Työviksen toimipaikkojen ja itsenäisyyden puolustaja. Toimituksen postiosoite on: Stadin Slangi ry, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. joulukuuta 2011 20:28:23 SKRIVAA TSILARIIN! . Kirjoitukset on lähetettävä sähköisessä muodossa osoitteeseen tsilari@stadinslangi. Siihen tarkoitetun aineiston tulee olla toimituksessa 10.10.2012 mennessä. Johtokunnan pj 2001–2009 Risto Kolanen – ehdolla kuntavaalissa www.stadindemarit.fi 2 TSILARI 4/2012 Taksidata ilmo 18. -HELSINKI BOGO UUDELLEEN VALTUUSTOON. Kun lähetät julkaistavaa postia, laita mukaan nimesi ja osoitteesi, vaikka käyttäisitkin nimimerkkiä. HARRY BOGOMOLOFF Takuulla stadilaisten puolella! Tsilari_taitto_4-12_2.indd 2 7.9.2012 13.46. Tsilarin seuraava numero 5-6/2012 ilmestyy marraskuussa
TSILARI 4/2012 3 STADILAISIA 16 LASSE LIEMOLA Bamis fyllas 75 v 20 ARSKA PARKKILA Ihminen nousi roskalaatikosta 26 KAARLO STENVALL Vanhan stadilaisen Helsinki-romaani 32 TERO LASSILA Stadilainen solttu Libanonissa EKS MINNAA 7 DUUNISPEDA Vesa Kumpulainen stikkas spettarinsa 14 MÄKELÄNKADUN SKIMBA SKABAT Seijan muistoissa ja fotoissa 19 NERVIS KAKSTOISTA oli Masa Pietiläisen hima 24 EROTTAJAN POMMISUOJA Arska Soisalo selvittää SNAKKAILUA 13 MUNKAN SKRAMLEY Kilu snakkaa fillareista 15 VALKASTA OLLAAN Maia Raitasen monta Valkkaa 23 KU PUNTTI TUTISI Cata palaa pressavierailun fiiliksiin STADI JA SLANGI 29 PATSASTELUA Raija Tervomaa snakkaa pysteistä 30 KUIVASAARI Stadin Slangin redu oli ja meni 34 STADIKNIIGAT Uusii ja vanhoi kniigoi Stadista 40 HELSINKIPÄIVÄ Palataan Espan fiiliksiin Biisiskaba Stadin Slangi julistaa biisiskaban VAKKARIT 4 Snadit 5 Ledari 6 Bamiksen lööppi 18 Sörkän friidun stooreja 28 Fundeerauksia 36 Stadin Slangi blisaa 37 Skabat 42 Sautski 43 Häppikset SISIS Kannen kuva: Rimma Lillemägi BÄRTSIN BIBLU Satavuotias kulttuurilaitos 10 38 Tsilari_taitto_4-12_2.indd 3 7.9.2012 13.46
”Velisurmaaja” on vanha tunnettu balladi jonka jo Lönnrot tsennas. Bultasin pärstään jeparia mursani kultainen. Sen skidit duunas omat möksänsä siihen viereen. . . Tsilari_taitto_4-12_2.indd 4 7.9.2012 13.46. / Paikka paraimmin viljelty toki Tuurholma on kai!” Ackté sai tarpeekseen ja blisas villansa 1929 Stadille. . Borgström gryndas Kaivopuiston ja Töölön puiston (kaupunginpuutarhan) ja budjas kesikset Turholmassa. / Hei ramsut suti ramsut suti suti kuti kuti ai. Mistä on hanskasi bluudaan tullut kundini dorkainen. Pihlis ei o mikä tahansa lähiö, vaan kaikessa elinvoimaisuudessaan myös modernin arkkitehtuurin suojeltu monumentti. En, vaan friidua tsiikaamassa mursani kultainen. Levy on saamassa jatkoa ja uusi CD Stadi skulaa – Stadin styget 2 ilmestyy parahiksi synttäreille. Turholman kansanpuistoon ei päässy ku rutsarilla ja jengi piti siel aika rankkoi juhannusfestareit. Se päivitettiin stadilaiseks versioks jo ennen kriguu, kuka lie duunannu. 4 TSILARI 4/2012 Kauhanen 60 v Slangimies Erkki Johannes Kauhanen fyllaa 60 vuotta 3.10.2012. Valitettavasti sen gamlat tilukset joutu Stadille jol ei tunnu olevan kulttuuritahtoo pitää niitä kondikses. Rööperiltä Rööperiltä mursani kultainen. Pihlis 50 vee Näin se aika menee. Arkkitehti Olli Kivisen hahmotuksessa betonielementit ja puutarhakaupunki paiskas kättä. Skeglut ja lestit heilu ja, niinku yhes sen ajan kupletissa laulettiin: ”Koko yöhyen valvoin ja paikkaa ma hain, / joka puskassa lempeä nähdä mä sain. Yks möksä blisattiin 1904 oopperadiiva Aino Acktélle, joka ei digannu yhtään ku sen Borgströmin päätalon pitskut sen naapurissa testamentattiin 1907 Henrik Borgströmin kansanpuistoks. Ekin tekstei on sävelletty CD:lle Stadin styget (2005). Snadi kundi Slangiväännöksiä on tehty monesta biisistä ja monesta tarinasta. Mut tälleen se menee: ’Snadi kundi’ (sävel: ”Velisurmaaja”) Mistäs dalsit kustas dalsit kundini dorkainen. Ööliä kai kävit dokaamassa kundini dorkainen. Tsilari onnittelee lämpimästi. Henrik Borgström (1799–1882) oli Stadille samanlainen mesenaatti kuin Lorenzo de Medici oli Firenzelle. SNADIT MIKKO SEPPÄLÄ Aino Acktén huvila lihoiks. Pihlajamäki fyllaa 50 vee ja fiiraa synttäreitään syyskuussa. Massiivisen Slangi.net-sivuston byggannu Kauhanen on 90-luvulta asti heilunu nauhureineen siellä missä slangii on bamlattu ja skrivannu siinä sivussa tukun slangitekstei
Siis, siitä vaan vaalimainostamaan, eikä bungaa paljon. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@welho.com Ulkoasu Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab Postiosoite Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Toimiston puh: 09-774 1041 Toimisto avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n on tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. 050-550 5706 mustopertti@hotmail.com Toimitussihteeri Mikko Seppälä puh. Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 17. Tsilari_taitto_4-12_2.indd 5 7.9.2012 13.46. Yhdellä aikakauslehdellähän on useita lukijoita. . Tsilarin lesaajat ovat valpasta, aktiivista ja suvaitsevaista väkeä, jotka levittävät rentoa ja sallivaa stadilaista filosofiaa sekä Stadissa että koko Härmässä. 040-506 0954 raija.tervomaa@kolumbus.fi Pirjo Tuohimaa puh. Aikaisemmin Tsilarissa ei annettu tilaa vaalimainoksille eikä pahemmin poliitikoillekaan. Nyt annetaan. STADILAISUUS TEKEE VÄLKYKSI S tadin Slangin dirigat ja Tsilarin toimitus ovat snadisti muuttaneet tiukkapipoista linjaansa puoluepolitiikkan suhteen. Niinpä se antaa vain Stadin Slangin jäsenille oikeuden käyttää Tsilaria vaalimainonnassaan. Tsilarin painos on yli 4000 kappaletta ja sillä on varmasti yli 10 000 lukijaa, ehkä enemmänkin. Niinpä Tsilari-lehti on kuin tehty yhteiskunnalliseen mainontaan. Stadin Slangin hallitus haluaa kuitenkin skulata varman päälle vaalimainonnassakin. 040-567 1404 tsilari@stadinslangi.fi Raija Tervomaa puh. Jos valtuustoehdokas ei olisikaan Stadin Slangin jäsen, niin ainahan asia on korjattavissa liittymällä slangilaisten hilpeään seuraan. Tsilarinkin yksittäinen numero kuluu monessa kädessä. Ja jos kunnallisvaaliehdokas ei olisikaan ihan välkyintä sarjaa, niin Stadin Slangissa seura tekee kaltaisekseen eli ei kestä kuin hetki, kun vaaliehdokas alkaa silmin nähden muuttua fiksummaksi ja alkaa bonjata yhteisiä asioita laaja-alaisesti ja rakentavasti kuten stadilaisilla on tapana. Stadin Slangin jengihän tsennataan ja tiedetään, että se on puoluekannasta riippumatta fiksua väkeä, kyvykästä hoitamaan stadilaisten kunnallisasioita. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoista ”till säljaren”, joka tarkoitti lehteä tai sähkösanomaa, jonka yhden kappaleen myyntitulon sai myyjä pitää itsellään. Tsilari on tietysti perinnelehti, joka muistelee menneitä ja puhaltaa eldistä stadilaisuuden stydiin sieluun, mutta se on myös hieno foorumi yhteiskunnalliseen funtsaamiseen ja uusien ideoiden hiffaamiseen koko stadin parhaaksi. LEDARI PEMU TSILARI 4/2012 5 Päätoimittaja Pertti Mustonen puh
Fiudet liikkuu mateluvauhtii ja fillarilla pääsee nopeemmin puikkelehtii liikenteen väliss. Mä minnaan gamlan stadin puuhöset Valkassa ja Sörkassa. Fiudejen joustavaan liikkumiseen on meill panostettu snadii snadimminki. 046-810 1433 cata.mansikka-aho@ eduskunta.fi Mikko Seppälä puh. LASSE LIEMOLA BAMIS LASSE.LIEMOLA@LIEMOLA.COM 050 58 58 985 Tsilari_taitto_4-12_2.indd 6 7.9.2012 13.47. 050-512 5077 kimmo.karvinen@elisanet.fi Pekka Kurvinen pekka.kurvinen@elmio.fi Cata Mansikka-aho puh. 040-567 1404 tsilari@stadinslangi.fi Pirjo Tuohimaa puh. Julkinen liikenne on apparidirika Pekka Saurin mukaan maailman ensteks paras. Ne oli idyllisii maisemii. Mä minnaan ku faijan kans kuljettii hevosella Kauppatortsalle blisaa meidän vihanneksii. Ilman fiudeista saatuu tuloo meidän valtio olis konkkakypsä. Dallasin Gammelist Valkkaan ripariin ja partsikaan. Pekkaa unohtaa mainita ett se on myös kallein. . Me ollaan ylitetty 600 000 stadilaisen rajan ja se näkyy: Stadin gartsat on ruuhkasii morgenista naittii fiudeja, fillareita, dallaajii, valkoposkifogeleit ja dogeja. Toinen puoli fyrkasta tulee libareista ku jengi slumppaa. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@welho.com Toimistonhoitaja ja jäsensihteeri Ilmari Jokinen puh. 09-774 1041 Toimisto avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. Fillareista saatu tulo meidän valtiolle on pyöree nolla. Siit oli kliffa nuoren skidin dallaa ihan itte skoleen ja himaan. 09-774 1041 toimisto@stadinslangi.fi Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. Kateeks käy tallinnalaisii jotka kohta saa skujaa ilmaseks. . 050-585 8985 lasse@liemola.com Varapuheenjohtaja Hannu Heiskanen puh. Ku kävin Uudenmaankartsalla Alli Nissisen valmistavaa skolee mä budjasin mun kreguvaarin luona Rikhardinkadulla Stadin Bibluu vastapäätä. Maarianhaminass on kans ilmanen julkinen liikenne. Fillaristeille on bygattu nyya ”Baanaks” ristitty gartsanpätkä, 1.3 kilsaa, se kulkee Ruohiksest Kamppiin Kansalaistortsalle. Hagiksen tortsaa ympäröi matalat koristeelliset hausit. Valkka ja Sörkka on slangin syntymäseutuu ja me jangsterit sitä bamlattii. Samassa jengiss Pertti Salolainen, lisänimi Sartti ja monet muut kaverit on jääny mieleen. Iltapäivällä ku palattii himaan oli Hämisbaanalla reilusti tilaa kaikille liikkujille. Fiude tuli mun laiffiin vast ruodiksess, faijalta sain ylioppilaslahjaks vanhan Pobedataksin. MÄ HALUUN GAMLAAN STADIIN! Kliffaa syksyy koko jengille. Käpiksen skoleen skujasin fillarii. Stadi oli aamulla kolmen aikaan tyhjä ja ilma raikas. Me kaikki stadilaiset, myös dallaajat ja fiudella tsöraavat,osallistutaa fillarigartsojen byggaamisen kustannuksiin. www.stadinslangi.fi BAMIKSEN LÖÖPPI MÄ HALUUN GAMLAAN STADIIN S tadi on muuttunu. Jälkimmäisii ulkoiluttavat tsennaa siit, ett ne dallaa muovipussi toises handus. . 0400-428 325 hannu.heiskanen@htppalvelut.com Taloudenhoitaja Kimmo Karvinen puh. Fillareille on jo useita vuosii bygattu stadiin omat ajoreitit. Venäläinen sananlasku sanoo ”Eilistä et kiinni saa, huomista et pakoon pääse”. Valkassa olin partsikassa Vallilan Vesaiset -lippukunnan Kotka-vartiossa. Kuitenkin fiudet bungaa 7 miljardii valtiolle erilaisill maksuill josta vain noin 15 prossaa palautuu fiuden hyväks. Tsenaanks mä sen nyyan facen. Tää on ihan upeeta ja se kannustaa jengii fillaroimaan jopa talvella. 6 TSILARI 4/2012 HALLITUS Puheenjohtaja Lasse Liemola puh. Dallaajat liikkuu myös sporalla ja dösällä. Me stadilaiset sponssataa julkista liikennettä budjetin kautta 110 miljoonaa egee. Cityfillarointi on lisääntyny hurjasti, fillareit saa londata Kampissa meidän varabamiksen Hanskin firmassa
Bill Haley’iki kuunneltiin. Mä hain ne veks et jengi sai fillarin sillo ku ne oli luvattu. Mä en muista et mul ois ollu itellä jotenki pänikkää fikas siit duunist. Sen se bisse osas ite ja se futas. Tsilari_taitto_4-12_2.indd 7 7.9.2012 13.47. Tää oli mulle vänkää ku olin skolessa iltavuorossa. Sil oli kans lafka, jost trokattiin pilleristandet ja skrinnarit KUV:n peippaajille. Ne oli melkein aina jengii joka oli flytannu Käpyläst. Olli oliki sisällä ja tuli ärtsynä ulos. Mut mä slumppasin ainaki pesisstakan ja räpylän niil fyrkil, et oliha siit sitäki hyötyy. Yks mun vanhemmist kavereist oli saanu Ollilta fudut ku sen tsuppariduunit ontu. Siit mä olin tosi levee et mäki sain tehä handelii. Siel lafkas Olli ite istu skäfäs mestas, jossei ollu ees ovee. Mä yritin olla niille style ku mä tiesin miten dorkaa duunii mun piti tehä. Kuvassa keskellä olevan skrivaajan maikan Antero Viirteen ottama koulukuva Käpylän kansiksessa vuonna 1954. Mä sgagasin et ny meni tää duuni kiertoon, mut kai se Olli sit tartti heti sitä tsupparii, ku mun piti alottaa samana päivänä. Tuiman näkönen, tumma täti mut enempi symppis ku Olli ite. Tsilarin lesaajat! Jos teillä on jemmassa gamla duunispeda ja siihen liittyvä stoori, eiku stikatkaa toimitukseen. Vein sen himaan ja näytin mutsille. Sen lafka oli ekoja mestoja Stadis mihi asennettiin hifit ku siel trokattiin levyjä. Ku mä sit lopetin Käpylän Urheiluväline Oy:ssä, ni Olli skrivas mulle kliffan spedan. TSILARI 4/2012 7 MUN EKA DUUNISPEDA K orvelan Olli oli viiskytluvulla yks Käpylän Urheiluveikkojen KUV:n dirikoita. Olli myi kaikkee urheiluja fiskauskamaa, suksii, fillareita, levyjä ja korjas jengin fillareita. Ei se neuvoja jaellu mite puljuu pitäs pyörittää. Yleensä niil ei ollu täppii sil hetkel mut mä aina kysyin et millo mä voin tulla taas. Olli joutu trokaa kamaa kans velaks ja sit se pani mut perimään niit fyrkkii, joit ei oltu maksettu ajois. Se skrivaili underwoodil laskui ja tilauksii ja bamlas aika vähä. Mä skujailin dösäl ja sporal pitkin Stadii ja soittelin jengin ovikelloja. Ollist tuli mun eka bossi, jolt mä opin et bisnekses riittää et kuuntelee ja heittää legendaa sillo ku on pakko. Aamupäivät suju hyvi ku ei tarttenu sittaa himas tai duunaa jotain muuta fittii. Must tuntu et me, Olli ja mä saatii aika hyvin perittyy niit velkoi takas. VESA KUMPULAINEN DUUNISPEDA . Popula oli aika rehellist sillo. Joskus se pyys mua tiskin taa ku jengii oli puoti täys. Se snadisti spiidas ja kyynel vierähti poskelle kun se sitä dokuu luki. Kyl duuni, vähä sbulimpiki, ain himan finnaa eikä siit klesaks tuu. Ollil oli öögaa panna pikkukundi kinuu niit. . Tsuppari sai viedä ja hakee tilattuu kamaa eri osoitteist ja myöhemmi ku fillarikausi alko ni raahata fillareita korjattavaks yhteen Käpylän klitsuun jossa niit sit duunattii. Ei se bonjannu et sen oma skloddi… Nykysi mua kyl pännii, ett Hesariki ja muutki lehdet varottelee ihmisii tekemäst liikaa duunii, ku näkee mite vapaa-aika aiheuttaa enite niit ongelmii. Mä, 12 v, menin seuraavana aamuna jo viel ku se lafka oli boses venttaamaan ja ku ei ollu muuta tekemistä ni mä aloin stikkaa snögeboltseja dörtsin yläpuolel olevaan Veikkauksen mainoskilpeen. Ollin mutsiki oli siel duunis. Se ties et jokanen halus esittää maffii mulle ja se autto
8 TSILARI 4/2012 Tsilari_taitto_4-12_2.indd 8 7.9.2012 13.47
Sielt on loonattu tuhansii ja tuhansii kniigoi. Tavoitteena oli hyvä näkyvyys kaikkialle, jolloin henkilökunnan tarve minimoituisi.” Spurgut ja muut hampparit yritettiin karkottaa sillai et lehtisaliin duunattiin pystyt lukutelineet ja lehdenlesaajat joutu stondaa. Bärtsin biblu nous Porthaninkadun päähän 1912. . Biblu duunattiin jenkkistailiin, niinku Helsingin kaupunginkirjaston historian skrivannu Sven Hirn kuvaa: ”Perusratkaisu noudatti niin sanottua butterflyperiaatetta eli avara lainaussali toimi runkona, johon salit liitettiin siipinä. Tsilarin lesaajat stikkas muutamii omakohtasii stoorei. Lähde: Jyri Viljan kniiga Kallion kirjasto ja kaupunginarkkitehti Karl Hård af Segerstad (2007). Folkka – aikuiset ja skidit, friidut ja kundit – otti biblun välittömästi omakseen. Tsilari_taitto_4-12_2.indd 9 7.9.2012 13.47. Ajatuksena oli, että yleisön puuhia valvottaisiin rakennuksen keskeltä lasiovien avulla. STADI FIIRAA >> TSILARI 4/2012 9 Stooreja BÄRTSIN BIBLUSTA Kallion sydämessä on kulttuurilaitos jol on sata lasissa. Bärtsin biblun pohjakaava. B ärtsin biblun disainas kaupunginarkkitehti Karl Hård af Segerstad, jonka snygii handunjälkee hittaa ympäri Stadii: esmes Natsa ja Hagiksen halli ja muutama skole on sen disainaamii
Kun mulle synty enemmän pikkubroideja, Valkan kämppä jäi ahtaaksi ja faija slumppas ja buggas omakotitalon Mellusta (Mellungsby) liitosalueelta. Sieltä jouduin hitailla busseilla kulkeen skolaan ja takaisin. Aikanaan pääsin oppariin, Tossuun, Torkkelinmäelle. Oli kliffa lysnata niitä. . Bögei on pluggattu – tai ainaki londattu. Samaan aikaan tulivat bulit ikäluokat skoleen alemmille luokille ja me vanhemmat jouduttiin ns. YRJÖ QVARNBERG, CANJONIN JENGILÄINEN Strippejä städäreissä SNADI MUISTONI BÄRTSIN biblusta ajoittuu 40-luvulle. Olen födlannut 1939 III-linja 1:ssä. Skolen ekalla luokalla mentiin koko luokka kerralla tutustumaan bibluun. Sen jälkeen menin pidelle praisaan Canjonin jengiläisten kanssa. Yläkerran snadissa huoneessa oli satutunnit, joissa biblutäti luki satuja. . OVE HOLMASTO Yrjö Qvarnbergin biblutsetti 60-luvun alusta. Suhasin velolla Bärtsin bibluun skaffaan biblukortin. Böget lesasin himassa nopeasti, ku mutsi ja faija olivat koko ajan duunissa. Biblussa oli ainakin silloin klitsussa lehtilukusali, jossa vietti sen ajan spurkut aikaansa, ettei tarvinnut frysata kartsalla. Näin meillä, jäi kiva muisto. palkinnon nuortenja lasten osastolla eli sain Pikku Jättiläinen kirjan. Myöhemmin flytattiin Canjonin hörniltä veks Fredalle budjaan, niin kävin kuitenkin edelleen Bärtsin biblussa bögejä londaamassa. Joka kerta biblun tantta stemplas biblukortin. Kirja voi olla jossakin jemmassa vieläkin. Skoleen mentiin Kallion Kansikseen Bärtsin biblun ohi. 10 TSILARI 4/2012 Handut puhtaina BUDJASIN KAKRUNA HAKIKSES SA ja Bärtsin biblu on mulle tuttu jo polvibökavuosilta. Sarjiksia ku ei ollu siihen aikaan saatavilla, oli vaan strippejä städäreissä. Maikkana ekalla skoleluokalla oli Eevi Mäkelä, skriivari Hannu Mäkelän mude. . Sillon piti biblussa olla hiljaa ja snadien osastolle mennessä piti käydä näyttämässä handut valvojalle. Tais olla niin että kerralla sai londata vaan kolme kniigaa. Koska Liikenne Oy:n busat tsöras harvassa, en ehtinyt taukotunneilla himaan, vaan kulutin aikaani Bärtsin biblussa. RAIKKA Tietokilpailut ME BUDJATTIIN KRIGUN aikana ja sen jälkeen Valkassa Sturarilla, ja mä kävin kansiksen Valkan kansakoulussa, eli stadin slangin nykyisen offisen naapurissa. Biblukortilla sai londata vain kaks gamlaa ja kaks nyyaa bögeä. Tsilari_taitto_4-12_2.indd 10 7.9.2012 13.47. Se tsiikas et ne oli käyty tvettaamassa puidesta tulon jälkeen. Oli makeeta sanoo et mullapa on ollu biblutsetti jo monta vuotta. Se oli keltanen ja siihen piti joka vuos saada sen vuoden leima laidassa olevaan snadiin ruutuun. Me flytattiin sinne 1953. Yrjö Qvarnberg Bärtsin biblun kanteilla v. Biblu järkkäs siihen aikaan nuorille tietokilpailuja, joihin vastaukset löyty biblun kirjoista. Mä sain jo snadina oman biblutsetin. OLDE ALANKO Velolla bibluun BUDJATTIIN SAKIKSELLA CANJONIN hörnissä. hyppytunneille eli skole oli aamulla klo 8–10 tai 8–11, sitten 2–4 timmaa taukoa ja iltatunnit 14–17. Bärtsin biblussa vaikutti eräs meijän kundien mielest tosi kliffa täti, joka klippas städäreistä sarjisstripit ja liimas ne buliin vihkoon, jota me Bärtsin sällit sit käytiin innoissamme pluggaamassa. . Meikulla kesti longisti ennen ku meitsi oppi skrivaan ja lesaan. Mäkin voitin 1954 jaetun 1. 1947
Teinit pluggaa. Helmikuussa 1937 se tilitti preivissä yhelle gimmafrendilleen näin: ”Lainaajat pyytävät kirjastossa aina sellaisia kirjoja kuin Garvicen ja Dellin ja Baaksgaardin ja Glynin ja Barclayn ja Courths-Mahlerin ja Greyn ja Londonin ja Curwoodin kirjoittamia. . 70-luvun puolivälissä meistä Viidennen linjan nuorista tuli Kirjaston jengi, joka istui kirjastossa niin pitkään kun sallittiin ja kun vahtimestaritäti käski niin lähdettiin kiltisti ulos. Jari Hanén, Kepu Tompuri. Yleensä on vielä toistaiseksi jännittävää katsella ihmisiä ja koettaa arvata, minkälaisen kirjan juuri tuo indiviidi huolisi.” . Foto Jussi Lammila. Siel oli sillon viel suljetut hyllyt ja se joutu tsögaamaa kniigat sen mukaa mitä loonaaja oli skrivannu listaan. TSILARI 4/2012 11 Biblun jengi ASUIN VIIDENNEN LINJAN ja Hämeentien kulmassa ja lukemaan opittuani vietin paljon aikaa Kallion kirjastossa. Uudet bestsellerit oli kysyttyi jo sillonki. Kirjastosta ei kumminkaan lähdetty vaan siirryttiin ”Koloon”, joka oli ikkunasyvennys Porthaninkadun puolella. Biblun jengiä. Foto Mara Snåre. Ja kerran lähti lainaaja lopuksi suuttuneena tiehensä, mutta yleensä he ottavat sitten jonkun sellaisen kirjan, jota virkailija suosittelee. Foto Jari Hanén. Ja minulla on aina niin lysti, kun olen saanut petetyksi heille jonkun vähän paremman kirjan, sellaisen kuin Hardyn Sininen silmäpari tai Galsworthyn Omenapuu tai Sienkiewiczin Quo vadis tai Wallacen Ben-Hur. MIKKO SEPPÄLÄ Skidit pluggaa. Ja melkein koskaan ei ole niistä mitään kotona, ja virkailija saa hakea koko pitkän listan teoksia, joista jo etukäteen voi olla melkein varma, etteivät ne ole saatavissa. Tsilari_taitto_4-12_2.indd 11 7.9.2012 13.47. Alakerran lainaamossa kärkyttiin sitten Viisikkoja ja muita Enid Blytonin nuorisokirjoja. Yläkerran lasten lukusalissa tuli luettua Tammen kultaiset kirjat, Naket ja Retut ja myöhemmin Asterixit ja Lucky Luket. Mara Snåre, Jussi Lammila, Anne Ojanperä. Vasemmalta Emppu Tarvainen, Jari Hanén, Eko Palovaara, Ana Tarvainen. JARI HANÉN Biblussa duunissa MUN OMA MUMMO oli 1930-luvun lopulla jonkun vuoden Bärtsin biblun kirjastonhoitajana. Minulle on tosin hyvin paljon hyötyä siitä, että olen lukenut sellaisen kauhean määrän ajanvietekirjallisuuttakin, sillä usein käy niinkin, etteivät lainaajat mene syöttiin, ja silloin pitää vaihtaa kirjaa. Enimmät lainaajista ovat hyvin kilttejä ja herttaisia. Siihen mahtui hyvin toistakymmentä nuorta (vaikka kyllä myöhemmin ihmeteltiin että miten) ja siinä hengailtiin pari vuotta, kesät talvet
Alkuaan pirssit olivat tarkoittaneet hevosajuriasemia. Benz rakensi ensimmäisen polttomoottorin avulla kulkevan auton vuonna 1885. Viimeistään 1950-luvulla alettiin puhua amerikanraudoista ja dollarihymyistä. Vanhoja autosta käytettyjä slanginimityksiä ovat myös hyrrä, hyrysysy, kosla ja rukki. Vuokra-auton nimitys lyheni sitten käytössä pelkäksi pirssiksi, jonka monet vanhemmat muistavat omasta nuoruudestaan. Kaara, kiesi ja kärrykin ovat jo 1920–30-luvun sanoja. Monet ovat sitten viime aikoina ottaneet vahinkoa takaisin kokoontumalla 1950-luvun fiftarihengessä vanhoilla amerikanraudoilla polttamaan kumia Jäähallin parkkikselle. Hyrysysyä ehdotti alun perin automobiilin suomenkieliseksi vastineeksi Abel Klami Suometarlehden kilpailussa vuonna 1907. Kuvaan kuului, että hän oli humalassa. Auttika-sana perustuu tähän taivutukseen. Sana pirssi tulee venäjästä, missä birža tarkoittaa pörssiä ja hevosajuriasemaa. Lähde: Wikipedia. Vuokraautoasemia eli pirssejä syntyi eri puolilla Stadia. Tsilari_taitto_4-12_2.indd 12 7.9.2012 13.47. 1900-luvun alussa autosta käytettyjä nimityksiä olivat muun muassa autsi, autsika, auttika, auttiska, fiuda, fiude, fiudi, fiudo, fiudu, fiutsi, fiutsika, fiuttika, fiuttiska ja biili, bilari sekä bilika. Automobiililiikenteen järjestysääntö vahvistettiin Helsingissä heinäkuussa 1907. Autosta on stadin slangissa ollut yli viisikymmentä erilaista nimitystä. . Varsinainen menestys olivat vuosina 1954–1955 Pauligin kahvipaketeissa olleet autojen keräilykuvat. avasi Suomen ensimmäisen autokaupan Helsingissä vuonna 1905. Aluksi auto-sana taipui kirjakielessä autto : auton. Kätevänä sanana kolari kuitenkin yleistyi nopeasti oman aikansa mediassa. Sana kolari syntyikin aluksi stadin slangissa tarkoittamaan autolla ajettua yhteentörmäystä. Niitä oli kaikkiaan 216 erilaista. Sen mukaan ajolupa auton ohjaamiseen piti hakea katsastusmieheltä. Myös hopasta on puhuttu jo 1910-luvulla, mutta sillä on alkuaan tarkoitettu Fordin T-mallin autoa. Jenkkiraudan sijasta piti tyytyä itärajan takaiseen ruplairvistykseen. Vuonna 1906 helsinkiläinen ajuri Wilhelm Orraeus sai luvan harjoittaa vuokra-autoliikennettä. SLANGIPROFFA HEIKKI PAUNONEN 12 TSILARI 4/2012 Fiude, biliga, amerikanrauta S aksalainen Karl F. Niiltä nimi periytyi sitten suoraan vuokra-autoasemille. elokuuta 1907. Niitä on tarkkailtu ja tutkittu huolellisesti ja aiemmin oli tavallista kerätä rekisterinumeroita vihkoihin. Stadiinkin autot rantautuivat pian sen jälkeen, ja Sergei Nikolajeff Jr. Vuonna 1913 Nikolajeffille valmistui upea autopalatsi, jonka hän kuitenkin joutui myymään jo vuonna 1918 Keskusosuusliike Hankkijalle. Taustalla oli ruotsin sana kollision. Nykyisin siihen törmää lähinnä Aku Ankan sivuilla. syyskuuta 1907 Rautatientorilla. Pitkään luultiin, että Suomen ensimmäinen auto oli kamariherra Hjalmar Linderin Mercedes Simplex, mutta nykyisin ensimmäisenä suomalaisena autona pidetään liikemies Victor Forseliuksen Benz Velo Comfortable -merkkistä autoa, joka saapui Turkuun Lyypekistä toukokuussa 1900. Ensimmäisen ajoluvan sai filosofian maisteri Yrjö Weilin 21. Ensimmäinen autokolari sattui 4. Sotien jälkeisessä säännöstelytaloudessa ne jäivät monilta haaveeksi, kuten Kupla-Volkkaritkin. Fiutsika, fiuttika -muodot on saatu ruotsinkielisten fikon-kielen kautta: autsika-fikon > fiutsika-akon, josta fiutsika ja siitä fiude. Vuokra-auto oli puolestaan aluksi pirssiauto. Autot ovat aina kiinnostaneet Stadin kundeja, isompia ja pienempiä. Kuvia kerättiin ja vaihdettiin. Koulujen pihoilla kundeilla oli vaihtovihkoina käytetyt jassot, vihkot, joiden sivut oli taitettu kaksinkerroin ja väliin oli pantu autonkuvia. Lisäksi monista automerkeistä on ollut käytössä erikseen lukuisia nimityksiä. Kurkela-niminen safööri ajoi silloin päin lyhtypylvästä. Sanalla fiude ei siis ole mitään tekemistä Fiat-merkkisen auton kanssa, vaikka niinkin on arveltu. Kumijalatkin eli taksit olivat pitkään Pobedoja
. Jotkut kartsat oli asfalttii, mutt kyll oli paljo perunapeltooki. Mä budjasin ihan snadina Haapiksella ja siell oli vaa pari haussii ja bulit hiekkakentsut ja niiden takana skutsi ja sen takana Toimela (ja sit se pikku-Huopis joka aina döfas). Mä olin hiton innokas fillaroija, ja mä skujasin kavereitten kanss ympäri Munkkaa. Tasan Stadin parhait. Mutt emmä ruvennu pitskaa, ku se oli kumminki nii kliffaa. Siihe skutsiin oli kanss jostai syystä kehittyny semmone alue, miss oli hemmetin hyvä skujaa skrämleitä. Siihen tarkoitetun aineiston tulee olla toimituksessa 10.10.2012 mennessä. Mä sain mu eka fillarin ku mä olin jotai kaheksa. Eka mua hävetti se, mutt sitt siit tuli mun paras kama. Yks niist oli sii mist skuru oli enne rundannu vasemmalle rantsuun heti sillan jälkee – siin oli viel jäljellä muutama metri kiskoo ja just siitä alko yks buli skrubu joka varmaa oli ollu hiekanottomesta (ehkä tiilitehtaan?). Toimituksen postiosoite on: Stadin Slangi ry, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. Sanotaa nii, ett se oli just vastapäätä nykyistä Pohjolan haussii, Huopiksen toisella puolella. Mehä ei tietenkää skujattu pelkästää kartsoilla, maastoajelu oli hitsin kliffaa kanss. Sii kasvo harvaksee jotai pajuu mist oli kliffa kryssaa ja siin oli hyvii hyndii ja jännii mäkii. Pia me hitattiiki hemmetin hyvät maastomestat. (09) 774 33 477 ma-pe 7–18, la 7-15 tehtaanmyymala@chef-wotkins.com Fläsää, tsieguraa, bradarii, metukkaa, broiskujubinoit, tekumekuslarbaa, ryynärii... Tosiaan, mä oon viettäny lapsuuden Munkassa, mestassa joka eka kuulu Huopalahden kuntaan ja sit ku mä olin vähä bulimpi nii Stadiin. Hjalmar-setä oli delannu ja mä sain sen vanhan mustan fillarin, jossa oli rekkari takalokarissa. (09) 774 33 44 lihatukku@chef-wotkins.com | www.chef-wotkins.com TEHTAANMYYMÄLÄ puh. CHEF WOTKIN’S PALVELUTISKIT JA MYYNTIPISTEET KILU SKRIVAA TSILARIIN! . Se skrämlääminen. Julkaisemme kirjoituksia Stadista ja Stadin slangista. ”Saaplari mult käänty etupyörä vähä liikaa siin hyndassa nii ett mä tulin jotenki poikittai alas ja flygasin ja satula irtos ja styra väänty ja mä tietenki satutin vaikka mitä.” Tsilari_taitto_4-12_2.indd 13 7.9.2012 13.47. joulukuuta 2011 20:48:05 TSILARI 4/2012 13 Munkassaki skramlattiin K ävipä ihme pullero: Mä olin skrivannu seuraavaa Tsilaria varten scrämleyaiheisen stoorin, kun eteeni osui Heikki Paunosen stoori fillarista, ja siihen liittyvä styke ”Hampparilaakson skramley”. Mun juttu rajottuu muistelemaan skramley-hurjastelua Munkassa. Sillo mull oli aika uus muna-arkki eli Monarkki, ja saaplari mult käänty etupyörä vähä liikaa siin hyndassa nii ett mä tulin jotenki poikittai alas ja flygasin ja satula irtos ja styra väänty ja mä tietenki satutin vaikka mitä. Kun lähetät julkaistavaa postia, laita mukaan nimesi ja osoitteesi, vaikka käyttäisitkin nimimerkkiä. Tsilarin seuraava numero 5-6/2012 ilmestyy marraskuussa. EKS MINNAA LIHATUKKU VEIJO VOTKIN OY RAVINTOLAPALVELUT Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki Puh. Pynn nen ilmo 18. Ja kyllä me skujattii! Siin oli yks hitsin buli alamäki, mihi sai hyvän faartin ja miss oli hynda keskellä. Munkka ei ollu mikään täyteen ahdettu mesta sillo (nyt o!), päinvastoin meill oli hitosti mestoja miss praijaa kaikkee stärää. Toine mesta oli Haapiksen, sittemmin Huopiksen, toisessa päässä. Kerra ku mä tsörasin siit nii mä kyll tajusin ett mull oli helvatin kova faartti, mutt mä annoin mennä vaa. Kirjoitukset on lähetettävä sähköisessä muodossa osoitteeseen tsilari@ stadinslangi.fi
Mutsi skimpasi lisäksi talvella. Sen verran mäkin tykkäsin, että skabailin nuorena systerini kanssa Helsingin Suunnistajissa. Hän duunasi ja korjasi folkkan kledjuja ja ompeli myös meille skideille lähes kaikki kledjut. Mun mutsi oli himaompelija. Silloin siinä jengi voi dallata ja puistonpenkkejä oli pitkin baanaa aina Käbikseen asti. Se oli hyvä paikka skaboille. Mun faija ja mutsi kuuluivat urheiluseuroihin. Tämä tapahtui siinä 50-luvulla. 14-vuotiaana olin suunnistuksessa gimmojen sarjassa Suomen mesu. Kai ne oikeat skabat oli, kun faija vielä oli pyytänyt jeparin ajanottajaksi. Talvella oli skimbaskaboja ja kesisaikoihin suunnistusskaboja. Faijani ja mutsini olivat käteviä handuistaan. Monista haussimme perheistä tuli pitkäaikaisia ystäviä ja perhetuttuja. Tässä fotossa lähtövuoroa venaamassa on systerini Sointu. Kun me muutimme myöhemmin Flemari 5:een ja Wolskat Itä-Hakkilaan, niin tapasimme pitkään myöhemminkin. Muu jengi pällisteli skabaa. Mutsini on kuvassa toi baskeripäinen ja hänen vieressään Wolskien perheen bulimummo ja mutsini edessä on Marian isosysteri. Mun faija innostui järkkäämään haussin skideille skimbaskabat. Wolskat olivat taiteellisia ja niinpä Maria Wolska harrasti balettia skidinä ja hänestä tuli myöhemmin kuuluisa Raatikon tanssija. Oma pitsku oli niin snadi, ettei siinä olis voinu niitä järkätä. Olin silloin kahdeksanvuotias. Oma lyhyt stoorini on se, että aloitin skolen Vallilan kansiksessa, opparin Kuliksessa ja ylkkäriksi tulon jälkeen opiskelin Hesan verstaassa, josta sain maisterin paprut. Snadina perheemme asui Mäkelänkartsa 4:ssä. Oikealla reunalla selinpäin on Tuula Ahola. Mutsi kaiversi myös pokaaleja ja lusikoita himassamme. Mun faijani oli myös urheilutoimittajana mm. Mä oon kuvan keskellä seisomassa Maria Wolskan kanssa. Silloin ei vielä ratikat tsörannu sitä banaa. Meitä skidejä oli siinä talossa aika paljon. Duunipaikkani ovat olleet Hesassa: kakskyt vuotta SYP:ssä Aleksanterinkartsalla ja seitsemän vuotta Arabianrannassa Taideteollisessa korkeakoulussa. Mulla on päässä mutsin duunaama Minni-kotsa. Tsilari_taitto_4-12_2.indd 14 7.9.2012 13.47. Iltiksessä. SEIJA EKS MINNAA 14 TSILARI 4/2012 Skimbaskabat Mäkelänkartsalla S ukujuureni ovat syvällä Stadissa. . Faijani oli kolmen polven stadilainen. Skimbaskabat oli hyvä järjestää Mäkelänkartsan välissä olevalle greenille. Isäni Apo on kuvan vasemmalla puolella jeparin vieressä, joka kloku handussa lähetti skimbaajat baanalle. Hänen varsinainen duunipaikkansa oli aivan vieressä Helta Oy:ssä, jossa hän toimi sorvaajana. Faija ja mutsi pelasivat korista ja käsistä. Mun faija Apo ( Alpo Koskimaa) ja mutsi Lahja oli hinkuvii urheilijoita. Haussimme keltsussa faija duunasi pokaaleja skimbaskaboihin ja mutsi kaiversi niitä. Tavattuani puolisoni muutimme Tikkurilaan ja asumme nykyisin Vantaan Päiväkummussa
Suurta osaa Pitkäsillan pohjoispuolella asuvia yhdisti työpaikka Elannossa. Rapussa oli valmiina hissikuilukin vain täyttämistään odottamassa. Sitä muuten on usein minulta kielen vuoksi kysytty. Taloyhtiö Aito ja pankin hissi Talomme kulmalla toimi monien vuosien ajan Kansallis-Osake-Pankki, joka tahtoi laajentaa konttoriaan niin, että se tahtoi vuokrata rapusta, jossa asuimme, koko ensimmäisen asuinkerroksen. Rakennus on nykyisin suojelukohteena. Hänen appivanhempansa eivät koskaan hyväksyneet sitä naimakauppaa, ainoan poikansa ääliömäistä tekoa. Minä puolestani pysyin ruodussa, hah. Myöhemmin vanhempani riskeerasivat ja ottivat "suuren lainan" ja ostivat samasta rapusta ison asunnon. Se "punakuntsi" puolestaan tarkoitti sitä, että Mäkelänkatu 33 kohdalla oli pitkät rivit punaisia kunnan puutaloja, kaupungin vuokraasuntoja, jossa asui paljon "punaisia". Minulle se sopii. Siihen aikaan taloissa se oli harvinaista ylellisyyttä. He tulivat Hämeen härkämailta nuorina Helsinkiin työn hakuun. KOP rakennutti hissin ja me menetimme kadulle vievän rapun oven. Siellä, missä Kulosaaressa, Kruununhaassa, Eirassa, Töölössä jne. Asuntomme oli ensin 32 neliön huone ja keittiö. Siellä, missä ruotsalaisia katsottiin nenänvartta pitkin omahyväisiä kun ovat. "Diili" tehtiin niin, että isämme vaati korvaukseksi rappuumme hissin. Asuntomme sijaitsi siis Mäkelänkadun ja Sturenkadun aivan kulmassa, taloyhtiössä nimeltä Aito. Asuimme keskellä sakilaisten asuinaluetta. Se tiesi myös sitä, että menettäisimme kadulle vievän kauniin ulko-oven. Osoite on Mäkelänkatu 29. Sodan päättymisestä kun oli kulunut niin vähän aikaa. Tsilari_taitto_4-12_2.indd 15 7.9.2012 13.47. Miksi. Toiseen suuntaan kulkee katu, joka vie lähelle Paavalin kirkkoa. Poikahan häpäisi suvun. Voi silta minkä teit! Tai kyllä sen erotuksen taisi ihminen tehdä. Elannon ja sakilaisten kaupunginosa Mutta mistä siis olen kotoisin. Sen piti kulkea jo olympiavuonna ja kuljettaa kisaan osallistujia Olympiakylään, mutta joko aika tai rahat eivät riittäneet. TSILARI 4/2012 15 ” Olen siis Stadin friidu Vallgård Citystä, friidu joka ei ole mistään kotoisin. Puheesta sitä ei tunnista. Sisareni nai Kruununhaassa asuvan miehen. asuvien ei tullut mieleenkään käydä. Siellä minut kastettiin. MAIA RAITANEN EKS MINNAA A i sä oot niist rapatuist!" vitsaili Ripa. Siis puheeni ainakaan ei ole koskaan kenellekään kertonut mistä olen kotoisin. En siis ole oikein mistään kotoisin. Kotona ei saanut puhua Stadin slangia. Vanhemmat kun eivät olleet Stadista kotoisin. Sama jaottelu jatkuu niin kauan ja kaikissa sosiaaliluokissa kun ihminen on olemassa, ellei hän todella sisimmässään muutu. Siellä, missä asuvia ruotsinkieliset ja muut "paremmat" ihmiset katsoivat nenänvartta pitkin sivistymättömiä sillan pohjoispuolen asukkeja. Isä Tampereelta ja äiti Riihimäeltä. . Olen siis Stadin friidu Vallgård Citystä, friidu joka ei ole mistään kotoisin. Siellä, missä ei juurikaan ruotsia puhuttu. Pitkäsilta yhdistää Hakaniemen ja Kruununhaan. Pohjoispuolelta vähän arveltiin ja eteläpuolelta ei todellakaan tahdottu siltaa ylittää. Erot elävät mielikuvituksessa Helsinkiläisiä erotti aikanaan Pitkäsilta, jonka tarinaa voi seurata aina 1600-luvulta lähtien. Se oli 43 neliön huone, keittiö ja pieni "alkoovi" niin kuin tavattiin sanoa. Siellä vanhempanikin toisensa tapasivat. Ylempien kerrosten ikäihmisillä oli millä kulkea helposti ylös ja alas. Slangihan oli jätkien, "sakilaisten" kieli. Pitkäsillan pohjoispuolellakin oli suuria eroja niin kuin aina ja kaikkialla. Nämä asumukset olivat lähes rinnakkain, mutta miten suuri se ero olikaan! Ja arvostus! Tätä kirjoittaessani oikein hämmästyn taas kerran ihmisen mielikuvamaailmaa. Siellä, missä puhuttiin slangia ja kiroiltiin. Kadulla, jonka varrella syntymäkotini sijaitsi, alkoi kohta olympiavuoden jälkeen kulkea ykkösen ratikka. Totesimme, Ripa ja minä, asuneemme lapsina samoilla kulmilla Pitkäsillan pohjoispuolella. KOP oli varakas ja kun sillä oli laajalti vuokrattuna neliöitä, niin se tiesi sitä, että meillä oli mitätön yhtiövastike ja loka-, marrasja joulukuu olivat "vastikevapaata" aikaa. Niin silta kuin olikin, niin ei sen yli niin vain kuljettu. Puutalot rajoittuivat suorakaiteeseen, jonka sivut ovat Mäkelänkatu, Somerontie, Hattulantie, Kangasalantie. Asuin siis sillan pohjoispuolella ja "rapatussa" erotuksena "punakuntsista". Käytiin keskustelua työpaikalla, silloisessa Helsingin Sähkölaitoksen (nykyisin Energia) Verkonsuunnittelutoimistossa, aiheesta mistä kukin on kotoisin. Vastaan mitä vain, niin se uskotaan. Ratkaisu oli loistava. Miten se luokitteleekaan toiset erotuksena omasta erinomaisuudestaan, omien "kulmiensa" paremmuudesta
16 TSILARI 4/2012 Sirje ja Lasse Liemola Tsilari_taitto_4-12_2.indd 16 7.9.2012 13.47
Meidän jäsenlehti TSILARI on vuosi vuodelta kehittynyt ja sitä pidetään hyvin toimitettuna. Merkittävä teko oli myös TSILARIN formaatin muutos aikakauslehtityyppiseks. – Varsinaisena päivänä oon duunissa. Kertatempauksena stydi juttu oli Tasavallan Pressa Sauli Niinistön aamuborkat Hagiksen hallissa. – Mun aikana on ollu monta stydii tempausta joista on jo tullu perinteitä: Edeltäjien aloittama Stadin Friidu ja Kundin lisäks valkataa myös Stadin Junnu. Mä oon ollu messissä parikymmentä vuotta ja tsitannu monissa lautakunnissa kaupunginhallitusta myöten. – Useimpii yhdistyksii vaivaa jäsenkato. Mä liityin yhdessä Tarja Halosen ja monen muun stadilaisen valtuutetun kanssa. Tää Helsinki-päivän tapahtuma 12.6 on noussu meidän bulimmaks mediahäppikseks. Sit se alko taas sjungaa. Mä kiitän ja pokkaan nöyrästi et oon saanu olla liidaamas näin upeeta porukkaa! Miten aiot viettää synttäreitä. Mitkä on ollu slangijengin stydeimmät tempaukset sun aikana. STADILAINEN MIKKO SEPPÄLÄ TSILARI 4/2012 17 Bamis fiiraa Stadin Slangi ry:n ”bamlausdirika” Lasse Liemola fyllas 5. Mun jässärinumba on 921. LASSEN AULA. Kirkon kanssa aloitettu yhteistyö on poikinut MUTSI ON BESTIS Dumistsrykassa äitienpäivän tienoilla, SLANGITSYRKKA Aleksis Kiven päivänä 10.10 Kaltsin tsyrkassa sekä SNYGEIMMÄT JOULUBIISIT Kaltsinja Paavalintsyrkassa. Toiseks tärkeimmäks mä nostaisin luottamushommat kunnallispolitiikassa. Stadin Slangi kulkee vastavirtaan, meidän jäsenmäärä kasvaa tasaiseen tahtiin ja mä odotan sen ylittävän 4000 jäsenen paalun vielä tänä vuonna. Tsilari_taitto_4-12_2.indd 17 7.9.2012 13.47. Stadi on siinä tiivisti messissä ja hoitaa tiedotuksen. Erkki Johannes Kauhasen duunaamana se toimii vielä tänään. Ekat bulimmat tempaukset oli PERINNEGEIMIT Hespiksen puistossa ja SLANGINÄYTTELY Jugend-salissa. syyskuuta 75 vuotta. TSILARI ilmestyi sanomalehtipaprulla tabloid-koossa neljä kertaa vuodess. Mä fiiraan koko vuoden erilaisilla häppiksillä. Media repäs siitä kunnon otsikot ja slangijengi oli rinta rottingilla! Mitä tavoitteita jengillä on nyt kiikarissa. Tää porukka kasvaa koko ajan, jäseniä taitaa olla 3700. Pysy kanavalla ja tuu messiin… . Stadin Slangiin liityin viime vuostuhannella ja bamiksena tulee kymmenen vuotta täyteen. – Mä oon aina ollu kiinnostunu yhteiskunnallisist asioist ja vapaaehtoisduunist. Sulla on ollu viimesen parinkymmenen vuoden aikana monenlaisii luottamustehtävii, mut eiköhän tää Stadin Slangi oo ollu se tärkein. Afasia – aivohalvaus on ollu mun sydäntä lähellä ja mä tsittaan Afasiasäätiön hallituksess. Mikä on kondiksen salaisuus. – Se on tää slangijengi! Mä saan sanoo bulit tänksit teille. Me ollaan kotiseutuyhdistys ja Stadin sekä slangin gamlat stoorit ja fotot kiinnostavat paitsi meitä gamloja myös jangstereita. Sinne voi tulla bamlaamaan ja stikkaa idiksii. Oma byroo saatiin hankittuu ja reduja tehtiin. Klaude oli sillo Slangin bamiksena ja keräs jäsenii vastaperustettuun yhdistykseen. Meillä on Käpiksess nyya kuntoutuskeskus jossa on mm. Lasse on liidannu slangijengiä kymmenen vuoden ajan. Talkoohommin! Mä luulen ett suuri osa jengii on messissä hyvän lehden takia. L asse Liemola födas 5.9.1937 Stadissa Annalassa budjaavan kauppapuutarhurin perheeseen ja tuli stuiduks Käpiksen yhteisskolesta. Hallitus on myös päättäny käynnistää selvityksen SLANGIN VALOKUVAARKISTON perustamiseks. Te ootte ollu mun henkireikä täs laiffis. Mä funtsin hetken ja sanoin ett kiinnostaa. Miten sä tulit messiin Stadin Slangin toimintaan. Hallituksen jäsenii on aina paikalla. Mistä se kertoo ja mistä sä luulet et se johtuu. Lasse Liemola oli 1950-luvun lopulla suomalaisen iskelmän eka nuorisoidoli ja sjungas semmosii stygei ku ’Diivaillen’, ’Anna pois’ ’Diana’, ’Living doll’, Olet kohtaloni’ ja ’Me nuoret’. Jangsterina oli partsikassa, kuuskytluvulla pyydettiin Lions-toimintaan ja 1977 siirryin Rotareihin, jossa mä oon vieläkin. Se slyyttas 1966 ammattimaiset lauluhommat, alko duunaa bisnestä, blisas vegesafkaa ja muuta rehuu. Ilman Klauden aktiivista otetta mä ja monet muut valtuustossa olevat stadilaiset tuskin olis liitytty messiin. Nyt on päätetty aloittaa jokaviikkoiset slangitreffit Olutrafla Milenkassa tiistaisin klo 18–21. Yhdistyksen syysmöötissä mut äänestettiin bamikseks. Tää on ollu todellakin kaikkein tärkein juttu mun laiffis. HOKElanto sponssaa borkat, bulkit ja kakut. – Toiminta oli alkuun hakusessa, suuntaa haettiin. Mä tsennaan kuinka tää Stadi toimii. Jengillä on omass himas gamloja fotoja joita arkistoimalla ne säilyy jälkipolville. Syksyn buli juttu on BIISISKABA, josta voit pluggaa lisää tästä Tsilarista ja nettisivuilta. Ku Klauden kausi oli päättymässä hän skulas mulle ja ehdotti bamiksen hommaa. Millä lailla slangijengin toiminta on tänä aikana muuttunu. Stadin Friidun ja Kundin valkkaaminen oli myös alkuajan idiksii. – Mä olin kaupunginvaltuutettuna Klaude Bremerin kanssa. – Meill on kyll idiksii hihassa, resurssit alkaa olla hintsussa. Innostus oli kova ja toiminta keskittyi jäsenhankintaan. Varttia vaille sata lasissa ja virtaa ku nuorella kollilla
Lindqvistit ku asu ekassa kerroksessa pitskun puolella niin niille oli helppo mennä suoraan fönsteristä. Ei sillon käyty kavereita hakemas ulos – sen ku vislattii kartsalla. Sinne ku tuli pari asiakasta nii se oli täys. Hesperian puistos mis nykyään on Finlandiatalo skulattii pesistä ja Nerviksen puistossa kans, vaikka sota-aikana sirpalesuoja vei puistosta suuren osan. No sit oli museokadull Elanto ja muita lafkoi joten kauppoihin oli lyhyet matkat. Sit rupes tanssipaikat kutsumaan ja varsinkii Alppilassa, missä Dallapé ja muut hienot orkat skulas. No vaik me kundit oltii välil vähän villii ja juoksutettii talkkarin mutsii niin kyl me kuitenkii aika hyvin hänen kans pärjättii; oisko osuutens ollu sillä kun me kundit aina kerättii asukkailta talkkarille joulufyrkat. Sit siin oli kans mankeli mis käytii mutsin kans pyykit manklaamas. Sitä mä vaan ihmettelen et mistä mun mutsi sai sitä fyrkkaa millä pysty slumppaa kallista läskii siivoojan liksalla. Julkinen liikenne skulas hienosti ku vitosen spora tsöras Nervistä pitkin ja pysäkki oli siin skolan edessä. . Tsilari_taitto_4-12_2.indd 18 7.9.2012 13.47. Sillai sitä yks ja toinen löysi elämänkumppanin ja muutti veks hienosta kotitalostaan. No, sit joku meist kävi tanssiskolan nii päästii halvemmalla kun hän opettaa toiset jöraamaan. Siin samas talos oli kans maitokauppa ja sit siin oli skutsari ja se vasta olikii tarpeellinen lafka ku ei sillon ollu fyrkkaa slumppaa uusii blääkii vaan korjautettiin skutsarill. N erviksellä oli tosi kliffaa budjata jo senkin vuaks ku siin oli kaikki kaupat lähellä. Sit oli taas rauha maas. Sen sirpalesuojan pimeissä sokkeloissa oli jännää seikkailla. Jos kaverin naama ei ilmestynyt fönsteriin niin siitä tiesi et se ei ole himassa. Sit samas bykkas siin Temppelikadun kulmas oli lihakauppa mist sai sota-aikana slumppaa tiskin alta läskii pahimpaan nälkään ja kovaan hintaan. Ihme oli ettei mitään pahempaa sattunu, kun kiipeiltii ulkorappuja talojen katsille ja sieltä muiden talojen katsille. Nervanderinkatu 12:n historia 1915–2005. Sit siin oli Tunturikadun ja Cygnaeuksenkadun kulmas Lehmarin (Lehmuskosken) sekatavarakauppa, jonka ikkunan edes meil oli treffipaikka. Kirjoitus on julkaistu teoksessa Tunturinkulma Töölössä. No suurta seikkailuu oli kun jaagattiin rottia talon haisevista roskiksista. Jollain oli veivattava grammari ja muutama levy ja niin sitä opittiin vähitellen jöraamaan. Tosin se piti aika kolinaa ja kirskuntaa, joka kuului ihan sisälle asti, vaan kyllä siihen pian tottui. Nervis kympissä oli ihan snadi maitokauppa. No, kyl bulit systerit pysty jo snadisti jeesaamaan. MATTI PIETILÄINEN EKS MINNAA 18 TSILARI 4/2012 Nervis kakstoista Olen budjannut tässä Nervanderinkadun talossa vuosina 1941–1951 ja se talo oli silloin aivan erilaisessa kunnossa kuin nykyisin
Se on suorastaan uskomatonta! Sitä luulee kaikenlaista, ku toi muisti ei enää oikeen skulaa. Fogelit shungas koko aamust iltaan ja aina skriinas suulis. Kantsi plokkaa! Syksyn satoja ventates toivotanki kaikille kuulaita syyspäiviä. Mut ei kaikki sentää ihan pieles oo ollu kuiteskaa. Mä olin sen jossain vaihees vääntäny slangiks ja aattelin, et se stemmaa tähän saumaan oikeenki hyvin. Tänä vuonna koko luonto oli vihree. Reissulla törmättiin naapurimökin emäntään ja sen kans sit funtsattii, et kuka ne marjat plokkaa sit, ku me ei enää jakseta. Tänä kesiksenä sireenit ja juhannusruusut kukki mun mielest samaan aikaan ku ennen muinoin, sillon ku oltiin snadeja, siis juhannuksena. . Voi sanoo, et luonto pisti parastaan. Kuin ihmeessä me ollaan päästy tähän asti eikä viel oo delattu. Tätä skrivates puolukat punertaa mättäil ja kelit on semmoset, et suppiloit voi syksymmällä tulla taas oikeen kunnolla. Tattei en viel oo nähny, mut muutama kunnon kanttarellisoosi on äijän kans skruudattu. TSILARI 4/2012 19 SÖRKÄN FRIIDUN STOOREJA RAIJA TERVOMAA KAIKKI HYVIN O ltiin taas yks päivä metskus saalistamassa. ”Kaikki pitää saada valmiina”, sano semuija, ”kyllä ennen oli pakko itse yrittää. Ja kuin on mahdollista, et meil oli kimpassa niin kliffaa. Ja mikä on nautties talvella aamupuuron päällä mustikoit ja vattuja. Tää kesis oliki siks snadi pettymys. Kuin kummas me kyntättii busaa leikkikamoi kävyist, stideist ja stenuist, vaik me ei yhtää snaijattu, mitä merkkaa virikkeitä antava braijausympäristö, terapia tai paneelikeskustelut, jois funtsataa , mitä meinaa ”pennut ja kulttuuri” me, ku stondattii kriguaikaan botlarija strömarijonois gamlois, paikatuis kledjuis, klabbeis vedupohjaset tsengat, me, ku tsitattii iltahugis skoilen galsois luokkahuoneis, skrivattii vihkoihin läkii kniigoist, ku oli peritty systerilt, broidilt tai kaverilt tai slumpattu jo valmiiks gamlana, ilman aamiaist ja skolekyytii, eikä mitää snaijattu koulukypsyystesteist, blumstereist ja mehiläisist tai ilmasest opiskelufyrkast. Tsilari_taitto_4-12_2.indd 19 7.9.2012 13.47. Meil ei ollu mitää ongelmaa, et mitä me duunattais, ku joskus oli leedii aikaa. Tämmönen se juttu on: Kuin kummassa me ku födattii, vaikkei ei ollu mitää mutsijumppaa, -fyrkkaa ja venttausneuvolaa, kuin helkutissa me, ku kasvettii ilman lapslisää, lekarii tai tarhaa, ilman vaippoi, plastiikkaa ja teippii, millä pahuksen konstil me opittiin dallaan näin kauas ja kauan. Eikä me bonjattu mitää, et on joku kuraattori, skolepsykologi, nuorisotila tai kunnallinen lautakunta. Et ennen oli kesikset kesiksii. Vodaa tuli välillä nii, ettei dörtsist kandenu pitskulle mennä, ja jos ei regnannu, oli semmonen hiivari, et fisustaan ei ollu mitää asiaa. Blumsterit oli komeita ja kasvo pituutta ja leveyttä, mustikoit ja vattui sai plokkaa niin paljo, ku jakso himaan ronttaa. Meil vanhoil skremmoil ku on semmonen kumma luulo, et kaikki ois muka ollu ennen paremmin ku nyt. Ja kyllä sitä tehtiinkin vaikka mitä.” Ku mä palasin himamökkiin, tuli mieleen semmonen snadi stoori, ku mä sain mun kaverilta kai viime vuonna. Nuorta jengii ku harvemmin niis hommis treffaa. Ainaki viime ja edellisenä kesiksenä ne oli jussiin mennes jo aikaa sitte kuihtunu. Mustikoit tuli litrakaupalla. Sen takii kai edelliset pari kesist tuntu niin kliffoilt, ku ne muistutti muka meiän lapsuuden kesiksii
Usein bussin etupenkkiin raahautui spurgu matkallaan Ruohiksen Liekkihotelliin, Lepakkoluolaan. Moni alkoholisti kertoo kuitenkin saaneen pelastuksekseen jonkun itseään korkeamman voiman, joka on tuonut muassaan käsittämättömän TEKSTI JA KUVAT PEKKA KURVINEN STADILAINEN Ihminen nousee roskalaatikosta. Arskan kierre katkesi Arvo Kustaa Parkkila syntyi tammikuun viimeisenä päivänä 1905. Arska Parkkilan patsas Lapinlahden puistikossa. Ruohiksen sillan alla muoviflindu kiersi, kun aikanaan kaikkensa isänmaansa puolesta antaneet jermut eivät olleet kokemuksiltaan toenneet rauhan ajan yhteiskuntaan. Tunnen vieläkin sieraimissani kundien huokosista pursunneen tenun – liekkiviinan – ja skeidan dunkkiskatkun, jota laitapuolen kulkija kantoi muassaan ja joka leijui koko loppumatkan. Miehen tarina sisälsi tutut ainekset: avioero, asunnottomuus ja sammioittain brenkkua. Juomiksi kävivät oman firman nimissä hankitut suolainen puli ja kolina; pään saivat sekaisin myös Kivelän hermoklinikan pillerit. Piskuiseen Lapinlahden puistikkoon pystytetty kumaraisen miehen patsas palautti minut oppikouluaikoihini. Toivottomalta näyttäneeseen kierteeseen kuuluivat elitistisimmillään yömajat, mutta arkisimmillaan rappukäytävät, pahvimajat ja veneenaluset. Vuosina 1969–77 kuljin dösalla Ressusta Laruun. Sekalaisten duunien jälkeen hänkin joutui sotaan, haavoittui ja koki monen ruodiskaverinsa kohtalon – henkisen romahduksen. Bärtsigan Rälläkkä, Rööperin Nubis ja Erottajan pommisuoja kävivät tutuiksi Järvenpään alkoholistien vastaanottolaitoksen kolmesti kolunneelle. Elämänliekki hiipui pyörätuoleissa, kainalosauvojen tukemina ja luonnon armahtaessa. 20 TSILARI 4/2012 Tsilari_taitto_4-12_2.indd 20 7.9.2012 13.47. Arska varttui kasvattilapsena körttiläisperheessä eikä tiennyt vanhemmistaan muuta kuin että faija oli densa. Spurgujen auttaja Arska Parkkila DUUNASI EIKÄ BAMLANNUT H imakulmien iltadallailu tarjoaa uskomattomia aarteita jokaiselle Stadistaan kiinnostuneelle
Arskan omat ja Suoja-Pirtin voimat hupenivat. Hänestä tulikin spurguille jonkinmoinen isähahmo – nokkamies, mitä hän muuten oli ollut jo deekisaikana. Mentyään toistamiseen giftikseen Arska möi koko vähäisen omaisuutensa ja alkoi Olga-vaimonsa kanssa herättää, nostaa ja pelastaa miehiä roskalaatikoista. Arskalle tämä herätys tapahtui jouluna 1959. Huono itseja omanarvontunto, menneisyyden syyllisyys ja häpeä sekä tulevaisuuden pelot olivat karkotettavissa itsetuntoa vahvistamalla. brenkun vuoksi bosessa olleita vankeja. Tärkeintä oli olla ottamatta ensimmäistä huikkaa, ei viimeistä, kuten usein kuvitellaan. Stadissa nuorten syrjäytyminen on otettu tosissaan. Arskan ja Marraskuun jengiläisten ponnistelujen ansiosta Stadi avasi 5. Päivittäin mestassa kävi lähes 100 miestä aikana, jolloin Stadissa laskettiin olleen noin 600 spurgua. Niinpä Arska ja raitistuneet perustivat 1961 yhdistyksen nimeltään Suoja-Pirtti ry, jonka tarkoituksena oli päihdeongelmaisten auttaminen ja tukeminen. Liekkihotelliin ventattiin kahtasataa – tuli tuhat Majoitusongelman ratkaisemiseksi oli perustettu Marraskuun liike, jonka aktivisteja olivat sittemmin poliitikkoinakin kunnostautuneet lekurit Ilkka Taipale ja Claes Andersson sekä viinatutkimukseen perehtynyt tohtori Klaus Mäkelä. Suuri haave oli toteutunut 1965, kun Arska perusti oman hoitokodin Munkkiniemen kartanon muonamiesten taloon lähes 40 miehelle. hengellisen heräämisen: ihminen on löytänyt pohjan, tason, jota alemmaksi ei enää halua vajota sekä ymmärryksen, että ei enää omin voimin jaksa. Arska Parkkila halusi soveltaa ajatustaan, että duuni auttaa yhteiskuntaan sijoittumisessa, myös Lepakkoluolan jengiläisiin. Kavereiden myöhemmin tutuksi tekemä tunnuslause ”Arska, ei ensimmäistäkään”, oli saanut alkunsa. On kuitenkin vahvaa näyttöä siitä, että hirveitä fyrkkamääriä enemmän saadaan aikaan, kun on vilpitön halu ja tekemisen ote. joulukuuta 1967 Suomen Värija Vernissatehdas Oy:ltä tyhjäksi jääneeseen Ruoholahden maalivarastoon yömajan asunnottomille alkoholisteille. Suoja-Pirtti kantoi pulman selvittämiseen oman kortensa kekoon. Hän oli raahautunut alkaneen hermotulehduksen runtelemana Messuhallin asunnottomien joulujuhlasta ulos ja pysähtynyt kainalokeppiensä varassa Eduskuntatalon portaille lepäämään. Paikalla ollut suuri yömaja sai väistyä. Ympäristö ja viranomaisten eivät touhua aina sulattaneet, ja päiväkeskus joutui muuttamaan viidesti. Flinderin kyljessä oli liekin kuva, josta syystä korvike sain lempinimen ”liekkiviina”. Lämmikkeeksi äijät olivat skaffanneet denaturoitua 96-prosenttista pirtua. Arska Parkkilan uuden elämän löytämisen idis oli alusta asti yksinkertainen: ensin pesulle ja maha täyteen, kunnon rotsi päälle. Handut pitää tunkea saveen, pelkkä bamlaaminen ei riitä. Syksyllä 1967 sadat asunnottomat miehet joutuivat ulkoruokintaan saamatta uutta tilaa, mihin päänsä kallistaa. Sen tajusi Arska Parkkila, toipunut alkoholisti. Lokamarraskuussa kovissa pakkasissa laskettiin 44 kämpättömän kangistuneen ikiuneen. Kompastuskiveksi tuli kuitenkin porukan suuri määrä sekä viinaongelman syvyys, joka oli vienyt kundien työkyvyn. Satojen asunnottomien majoittaminen ja huolto pika-aikataulussa ei ollut iisiä, ja Arska Parkkila olikin ainoa, joka uskalsi kantaa vastuun hommasta. Näillä ei ollut mestaa mihin mennä, ja kaikki vähänkin suojaa tarjoavat katokset steissien junaraiteitten lipanalusista alkaen täyttyivät pimeinä, koleina syystalven öinä. Pahimman darran ja vierotusoireitten helpottuessa kolmantena päivänä kundi sai velliä eteensä, lapion käteensä ja duunin. Juhlavuoden kunniaksi valtuusto myönsi 10 miljoonaa euroa ehkäiseviin toimiin. Samaan aikaan Suomi armahti 50-vuotisen itsenäisyytensä kunniaksi mm. Pariskunta ja jokunen raittiutta etsivä päättivät perustaa 1961 Fredan entiseen hiilikellariin densojen päiväkerhon. Arska halusi lopettaa juomisen. Kepit oli viskattava sivuun ja ruvettava duuniin. Hallitiloihin venattiin budjaamaan pariasataa miestä, mutta kundeja tulikin noin tuhat. Viimeksi se toimi 1969 Pihlajatie 30:ssä. Arskan tekemä duuni ei siis ollut vähäistä. Toista auttamalla voi itsekin selvitä Arska tajusi, että oma raittius saattaisi kestää, jos tekisi kaikkensa sekä itsensä että ennen kaikkea lajitovereitten eteen. Tuolloin panostus tosin oli kohdistunut aineiden hankkimiseen ja trokaamiseenkin. >> ”Tärkeintä oli olla ottamatta ensimmäistä huikkaa, ei viimeistä.” TSILARI 4/2012 21 Tsilari_taitto_4-12_2.indd 21 7.9.2012 13.47. Arska otti omaan RakennusRemontti Parkkila -firmaansa ja perustamaansa puusepänverstaaseen hommiin vain alan miehiä. Syntyi legendaarinen ”Lepakkoluola” eli ”Liekkihotelli”, joka lopetti toimintansa vasta 1979. Hän rupeaa tekemään, tuntemaan ja uskomaan aivan uudella tavalla. Skoudet ja muut viranomaiset eivät kuitenkaan suostuneet yksityishenkilöiden puuhasteluun. Stadin kiinteistövirastolle oli päätetty rakentaa Pohjoiselle Makasiinikadulle uusi toimitalo
Parkkilan firma teki konkan pytingin vesikattovaiheessa, mutta Stadi rakennutti sen valmiiksi ja vuokrasi Suoja-Pirtti ry:lle. Tänään Suoja-Pirtti ry ylläpitää Kotkankadun huoltokotia, ja Sillanpirtin hoitokotia Siltamäessä sekä Rukkilan asumisyhteisöä Malminkartanossa. Kuolinvuoteellaan Koskelassa kundi oli vielä tullut sängynlaitojen yli ja ärjähtänyt: ”Ei hoivailla saatana.” Kuinka vaikeaa meidän onkaan itsekeskeisyyksissämme ottaa vastaan apua, vaikka sitä kuinka olisi tarjolla! . Latvialaisen Oskars Mikansin pronssiveistoksen nimi on Ihminen nousee roskalaatikosta . Vaikka Arska raitistui ja auttoi sadat muut uuden elämän alkuun, alkoholistille tyypillinen itseriittoisuuden piirre säilyi loppuun asti. Mies kuoli Koskelan sairaalassa 73-vuotiaana 1978. Kotkankadun huoltokoti tarjoaa asumispalvelua päihdeongelmaisille eläkeläismiehille. Lastina olivat myös konkasta jääneet velat, joita Arska maksoi snadista eläkkeestään. Sen bygasivat asunnottomat päihdeongelmaiset, jotka olivat etupäässä rakennusmiehiä ja moni Liekkihotellin asukas. Arska Parkkilan viime vuodet olivat täynnä sairauksia: toisten auttajaa painoivat Parkinsonin tauti, harmaakaihi, sotavammat, tuberkuloosi ja liikenneonnettomuudessa tullut aivovamma. Sillanpirtti vei voimat ja konkkaan Parkkilan Lepakkoluolaakin merkittävämpänä elämäntyönä pidetään 1970-luvun alussa valmistunutta Siltamäen hoitokoti Sillanpirttiä. Näköispatsaan kumarainen hahmo ojentaa kätensä tarvitsijalle. Lähde: Ilkka Taipaleen laatima henkilöartikkeli SKS:n Kansallisbiografiassa. Hoitokoti Sillanpirtti on kuntouttava hoitokoti päihdeongelmaisille miehille, naisille ja pariskunnille. 22 TSILARI 4/2012 Tsilari_taitto_4-12_2.indd 22 7.9.2012 13.47. Pääministeri Paavo Lipponen vihki 17.12.2001 Arvo Parkkilan näköisveistoksen Lapinlahden puistikossa 300 metrin päässä Fredrikinkatu 34:stä, jonne Parkkila oli avannut 1961 hiilikellariin päiväkeskuksen. ”Kolmantena päivänä kundi sai velliä eteensä, lapion käteensä ja duunin.” Rukkilan asumisyhteisö on tuetun asumisen yksikkö pitkäaikaisasunnottomille helsinkiläisille nuorille
Kaikkihan tietää sen pressan pyöreän pöydän siinä toisen kerroksen kahvilassa. Sit kaikki turvajärjestelyt ja muu hulabaloo. Ehkä isoin duuni oli pidellä slangijengii aisoissa ku kaikki oli niin täpinöissä pressan visiitistä ja olis halunnut mesota jutusta koko maailmalle. Kiitin snadisti pressaa siitä et on huolehtinut nuoresta jengistä ja sen tulevaisuudesta. Lopuksi sit skrivasin et ”Haluamme nyt kutsua teidät, arvoisa Tasavallan Presidentti ja puolisonne sopivana ajankohtana ottamaan vastaan tervehdyksemme aamukahvin, eli aamuborkan merkeissä Hakaniemen Hallin kahvilassa, jossa on oma Presidentille nimetty pöytä.” Sitten vain Slangidirikan nimmari alle ja funtsimaan, et ”Miten tää kirje olis paras toimittaa pressalle?” Funtsittiin Hanskin ja Lassen kans et laitetaan Pressalle biblia ja slangisanakirja messiin tohon kirjeeseen. Mut pakko on myöntää et funtsasin minsan jos toisenkin et mitä skrivaisin! ”Arvoisa Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö, Suomen suurimman kotiseutuyhdistyksen puolesta haluan toivottaa teidät tervetulleeksi Stadiin ja stadilaiseksi!” Sitten skrivasin ja kehuin meidän slangijengii ja mainitsin biblian kääntämisestä ja muitakin häppiksiä jota slangijengi duunaa. Tää juttu oli vain siks et jos pressalle tulis joku toinen akuutimpi häppis, se menis tän tapaamisen edelle. Mäkin sanoin jotain. Mut tunnelma olikin sit tiivis. Nää asiat on tärkeitä. Käykää tsiikaamas! Voitte samal kertoo et pressa kävi täällä aamuborkalla…. Kundit tsiikas sitä pressan laattaa siinä ja siitä se ajatus kai sai alkunsa. Oli puheita ja otettiin fotoja. Mut oli kyllä nasta fiilis kun slangiporukat sai tällaisen arvovieraan. ”Duunataan se alkuperäinen rex-kakku sinne aamuborkalle”, ideoi Hanski. Me bamlattiin meidän puheet ja slangidirikan puhe oli kyllä nasta. Siitä Pressa vois ehkä päntätä slangii ja varautua sit bamlaamaan stadilaisten kans. SNAKKAILUA CATA MANSIKKA-AHO SNYGET AAMUBORKAT PRESSAN KANS Y ks helmikuun päivä mun luuri soi. Slangijengin vieraaksi tulis pressa ihan virallisesti! H-hetki lähesty ja mun luuri ringas lakkaamatta. Kundit oli istuneet Hagiksen hallin aamuborkalla ja parantaneet maailmaa. Se sai kaikenlaista slangimatskua muutenkin. Se kai johtu siitä et olen duunis edarilla eli Eduskunnassa, mun oli kai iisimpi lähestyy asiaa. Mut olihan tää aika snyge juttu. ”Kutsutaan pressa Hagiksen aamuborkalle!” Kliffa idea! Ja mut nakitettiin sit skrivaamaan se kirje sille pressalle. ”Presidentin kansliasta päivää”, olipa ylläri! Pressa oli ottanut kutsun vastaan! Sitten sain pressan assarilta kauhean nipun ohjeita! Lopuksi mulle painotettiin et ”nuppi umpeen täst kaikesta”, suuremmalle jengille tästä ei sais bamlata bulisti. Pressa snaijas tän. . Tosin slangijengi onkin paras jengi! Tästä jäi snyget muistot ja staili laatta hallin toisen kerroksen pressan pöytään: Sauli Niinistö, Suomen Tasavallan Presidentti. Taas möötinki slangidirikoiden kaa ja suunnittelu käyntiin. Kului aikaa ja yks päivä mun luuri ringas taas. Mä bonjasin toimia itse tsupparina ja hyppäsin sporaan kirjeboxi kainalossa ja sain just viime minuuteilla vietyy boxin pressan kansliaan hirveellä ryysiksellä. Housupuntti vähän tärisi kun siinä venattiin. Sit juotiin borkat ja jubailtiin mukavii. Ja tietty me oltiin passis venttaamassa pressaparin saapumista. Tulihan se pressa sieltä puolisonsa meges. ”Meillähän on uus pressa ja sen nimikyltti pitäis saada tähän pöytään”, tuumas Hanski. Se oli slangin varabamis, sillä oli loistoidis. Oli kaikenlaista duunia. Pressa oli ihan rela ja jutskas kaikkee. Mulla oli se kukkapuska jonka sitten ojensin Jennille. Pressan virallinen vierailu on aika monimutkainen proggis. Mun luuri soi koko ajan. TSILARI 4/2012 23 Tsilari_taitto_4-12_2.indd 23 7.9.2012 13.47. Suunnitelman mukaan mun ja slangidirikan piti bamlata puhe ja sitata pressaparin vieres. Lopuksi mulle painotettiin et ”nuppi umpeen täst kaikesta”. Ojensin viel Pressalle sen raidallisen slangipaidan. Paikalle oli tietenkin ängennyt mediajengiä ku pipoa. Suomeen oli just valittu uus pressa
ARSKA SOISALO 24 TSILARI 4/2012 Erottajan pommisuoja E uroopan taivaalle alkoi 1930-luvulla kerääntyä mustia pilviä. Ne ennustivat, että lähitulevaisuudessa alkaa mantereellamme ”teräsmyrsky”. Täällä Stadissa elettiin silloin vielä v. Skabaan osallistui 16 ehdotusta. Monet Tsilarin bluggaajatkin muistavat varmaan vielä pommisuojan muuna kuin bulina parkkiluolana. Muissa sen aikaisissa pommisuojissa oli, muistini mukaan, vain ”huussit” Kuvassa on Erottajan suojan väliaikainen paviljonki 1940-luvulla kuvattuna Erottajankadulta. helmikuuta 1944. Talvikrigun alettua tuli horioppi panostaa väestönsuojeluun. 1940 ja se valmistui v. Niiden joukosta KH hyväksyi marraskuussa 1941 ehdotuksen ”Hurra för den lilla Skillnaden”, joka paljastui arkkitehti Alvar Aallon suunnitelmaksi. ja 26. Kaupunginhallitus (KH) järjesti huhtikuussa 1941 aatekilpailun Erottajan kaunistamiseksi väestönsuojan sisäänkäynnin rakentamisen yhteydessä. pommija sirpalesuojia. Sisäänkäynti toteutettiin sotatilasta johtuen karsittuna ja puurakenteisena. Niitä byggattiin kovalla kiireellä ja niillä snadeilla resursseilla, mitä kriguaikana oli käytettävissä kotirintamalla. Tästäkin fotosta hiffaa Katsilla olevan sanan ”SUOJA” takaperin. Kaikki resurssit suunnattiin olympialaisten valmisteluun ja urheilupaikkojen byggaamiseen. Foto Roos, Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkisto. Pommisuojan byggaaminen Pommisuojan louhiminen aloitettiin Korkeavuorenkadulta v. Sieltä hittas melkein mitä vaan. Mulla ei ole tarkoitus skrivaa Stadin väestönsuojelun ja pommisuojien historiaa, vaan keskittyä yhteen merkittävimpään suojaan eli Erottajan pommisuojaan. KH päätti rakentaa sen heinäkuussa 1942. Samalla päätettiin tässä yhteydessä rakentaa sinne rauhanajan käyttöön mukavuuslaitos ja kioskeja. 1943 Jatkokrigun aikana – onneksi ennen slobojen suorittamia suurpommituksia Stadiin 6., 16. Ne tulivatkin buliin tarpeeseen, koska slobojen vuoden 1944 helmikuun suurpommituksien aikana asukkaat joutuivat viettämään pommisuojissa jopa koko yön. Artikkeli on vain snadi pintaraapaisu tämän pommisuojan historiaan. Suoja valmistui ja otettiin käyttöön kesäkuussa 1943. Sen tekee – mielestäni – merkittäväksi, koska siitä alkoi pikku hiljaa krigun jälkeen muodostua todellinen ”mukavuuslaitos”. Skitut bygattiin samassa yhteydessä. Vasta kesällä 1939 alettiin funtsaa asukkaiden väestönsuojelua ja byggaa mm. 1940 Olympialaisten tulon huumassa niin, ettei hiffattu kunnolla ajan merkkejä. STADIN MESTAT Tsilari_taitto_4-12_2.indd 24 7.9.2012 13.47
elintarvikekioski ja grillikioski. ”Dussit olivat hyvään tarpeeseen, jos joutui joskus lähtemään duuniin suoraan joron jäljiltä.” paljuineen, joihin sai strittaa ja skeidaa ilman vodaa, paprua sentään oli. Sinne tuli lisää mm. Suoja öpnattiin entistä ehompana 1970-luvun alussa. alkuperäiset ikkunalasit. Sitten alettiin suojaa laajentaa ja lisätä parkkitiloja. Aukioloaikakin piteni klo 7–24. Suojan toiminta loppui tilapäisesti 1968 helmikuussa. Niissä sai käydä kuka tahansa snadia maksua vastaan. tavaroiden säilytystä, makeisten ja lehtien myyntikioskit, kemikaliokauppa, parturi, puhelinkioskeja ja skutsaripalveluja yms. Foto Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkisto. Samassa yhteydessä KH päätti myös lisätä Suojaan perheiden majoituspaikkoja. Suunnitelmissa on myös ehkä Suojan uudelleen avaaminen nykyoloihin sopivana. Lopullisesti toiminta sluutasi muistini mukaan 1970ja 1980-lukujen vaihteessa. Museoviraston kuva-arkisto. Kun tsiikaa oikein tarkasti, hiffaa paviljongin katsilla sanan ”SUOJA”. Sisäänkäyntipaviljonki valmistui 1951 ja katolle tuli myös buli klogu, joka poistettiin jossain vaiheessa. Sinne oli tullut em. Tästä alkoi myös toiminta pikkuhiljaa laajentua, varsinkin 1950-luvulla. tavaroiden ale. Se suojeltiin asemakaavalla 29.3.2007. Näillä toimittiin vuoden 1968 tammikuuhun asti. Aika ahtaasti olivat kerrosbunkat silloin. Erottajan suojan väliaikainen paviljonki 1940-luvulla kuvattuna Mantskulta. Tällä hetkellä parkkihalliin mennään dallaamalla paviljongin kautta. Kuriositeettina voin mainita, että dussit ovat vielä jäljellä, mutteivät käytössä. Taisin itsekin syyllistyä siihen jonkun kerran. Vuonna 1957 teatteri tuli uudestaan esille, mutta silloinkaan byggaamiseen ei ryhdytty ja idea delas myöhemmin. 1949, koska se oli toiminut seitsemän vuotta väliaikaisena. Asiaan vaikutti myös se, että Stadiin oli tulossa mm. TSILARI 4/2012 25 Kuvassa on näkymä Erottajan suojan miesten makuusalista marraskuussa v. Paviljonki oli Alvar Aallon ensimmäinen julkinen rakennus Stadissa. Kuva on julkaistu Höblässä 13.11.1950. Muutakin toimintaa Kaupunginvaltuusto päätti syyskuussa 1943, että suojaan tuleva kukkakioski saa olla auki klo 8–22. Stadissa oli silloin hirveä asuntopula. Säilytykseen unohtuneet kamat blisattiin huutokaupalla. Jotain muita tavaroita siirrettiin varastoon tulevaa toimintaa varten. Toiminnan lopettajaispäivänä järkättiin makeisten, röökien ym. Krigun jälkeen vuonna 1946 siellä alkoi toimia myös Erottajan pommisuojan paperija tupakkakioski. Dussit olivat hyvään tarpeeseen, jos joutui joskus lähtemään duuniin suoraan joron jäljiltä. 1952 Olympialaiset. Myös yleisösuihkut bygattiin jossain vaiheessa. Suunnittelu annettiin professori Alvar Aallon tehtäväksi lokakuussa 1949. . v. Tsilari_taitto_4-12_2.indd 25 7.9.2012 13.47. Suojan skitujen normaalin käytön lisäksi siellä kundit kävivät myös snubbeilla 1950ja 1960-luvuilla, varsinkin ennen joraamaan menoa. Kioskit saivat olla auki joka päivä klo 8–22. Teatteri piti ottaa käyttöön viimeistään 1.1.1955. Pari kundia näyttää skulaavan shakkia. Suojan toimintaa veti johtaja Elis Teodor Isaksson. Vuonna 1954 KH päätti vuokrata elokuvaohjaaja ja -tuottaja Teuvo Tulion perustamalle Aabio Oy:lle 250 m 2 tilan leffateatteria varten. Suojan tulevaisuus Tällä hetkellä paviljonkia restauroidaan palauttamalla mm. KH päätti Erottajan kalliosuojan sisäänkäynnin uudistamisesta v. Pommisuojassa oli yksinäisten kundien ja gimmojen majoituspaikkojen lisäksi myös perheellisten vastaavia paikkoja. toimintojen lisäksi myös mm. Silloin sen nimikin muuttui Erottajan Suojaksi. 1950
Kuulosti siltä kuin paksua silkkiä olisi reväisty äkäisin tempauksin halki. Oliko kyseessä harjoitusammunta vai mitä. Kone oikaisi vaakaan ja teki mahtavan nousun takaisin pilvien suojaan, moottorien jylistessä täysin kierroksin. Tiedustelupommikone oli jo saavuttanut toisen ääripisteensä, ja vetävin kierroksin potkurit kimmelsivät kuin väreilevinä kiekkoina koneen liukuessa vaappuen eteenpäin. Olin silmät ummessa ja kaivelin lisää muistojani tuosta kesälomapäivästä. Se löytyi monen kilometrin polkemisen Tsilari_taitto_4-12_2.indd 26 7.9.2012 13.47. Huvitti, kun ajattelin, miltä olisi näyttänyt kun joku iso soltunkorsto ajaisi hentoisella retkeilypyörällä pitkin korpiteitä, kapeat tuuman ja vartin renkaat alla ”lopullista päämäärää kohti” ajaessaan. Sieltä se pääsi vielä kerran vaakatasoon, moottorien jälleen yskiessä tämän tästä. Minulle koululaiselle luvan saanti oli vaikeampaa. Se kampesi hitaasti vasemmalle ja ikään kuin roikkui uusien räjähdysleimausten ja savutupsujen varassa. Olin erottavina kolminkertaisen eläköön-huudon, mutta aivan varma en ollut. Auringonvalo välähti nokan puolipallossa koneen ollessa lakipisteessään, peräsin maata kohden. Ne saattoivat konetta niin kauan kunnes se häipyi metsänreunan taakse. Kuuntelin pitkän aikaa, mutta ei kuulunut rysäystä, ei näkynyt liekkien väläystä eikä muutakaan merkkiä koneen putoamisesta. Se oli tullut ilmeisesti korkealla, mereltä käsin liitolennossa, kun hävittäjä yllätti sen. Sitten sirinään sekoittui muutama nopeanlyhyt kurniva sarja, jotka muistuttivat kyyhkysten ääntelyä kiima-aikana. Nousuliike raukeni. Entiselleen palautuneen hiljaisuuden katkaisi etäältä Patterimäeltä kajahtanut heikko huuto. Samassa jyrähtivät moottorit käyntiin. Monta slobon lentäjää pannaan eldaamaan koneensa sisuksiin.” 26 TSILARI 4/2012 Kun Patterimäki ampui pommikoneen alas O lin pihalla korjaamassa pyörän käsijarruja ja mielissäni siitä, että viimeinkin sain poliisilaitoksen luvalla pitää pyöräni itselläni. Korkeammat männyt ja koivut huojuivat koneen ilmavirran painaessa niiden yläoksia sivuun. Monta slobon lentäjää pannaan eldaamaan koneensa sisuksiin.” Näkymä häilähti pois. Lähellä puiden latvoja moottorit jyrähtivät tasaiseen käyntiin. Tasojen alta löi tulta ja savua. Mutsi ja faija olivat saaneet lupapaperin ilman muuta, kun he olivat sotatarviketyöläisiä ja tarvitsivat fillareitaan joka päivä, satoi tai paistoi. Mustia pumpulipalloja poksahteli koneen yllä ja kauempana edessä – liian etäällä. Olin pihalla näissä mietteissä, kun korkeuksista alkoi kuulua hävittäjän vinkuvan moottorin voimistuva viheltävä sihinä. Mitään ei vielä näkynyt, mutta uusi suhiseva humina voimistui ja pilvisaaren sisältä, Strömbergin tehtaan yläpuolelta, syöksyi kaksimoottorinen, isopyrstöinen pommikone kuin henkensä hädässä. Ei tarvinnut luovuttaa armeijalle. Aseet vaikenivat, ja hävittäjän ääni alkoi loitota. Tsilari julkaisee otteen Kaarlo Stenvallin pian ilmestyvästä Helsinkiromaanista ”Stenvallit Stadissa”. Vaaleansininen maha, runko, siipien punaiset tähdet – koko alumiininvärinen komeus alkoi pudota takaisin maata kohden perä edellä. Ääni tuli auringon suunnasta. Mielessäni käväisivät Enskan katkerat sanat: ”Läskiks ei jätetä. ”Koulu ei ole tärkeää silloin kun on kysymys armeijan tarpeista ja sodan lopullisesta päämäärästä”, sanottiin laitoksella, mutta koulun rehtorin kirjallisen anomuksen avulla asia sitten ratkesi minulle myönteiseksi. Lähdin pyörällä liikkeelle ja poljin tehtaan takaa vanhaa metsätietä pitkin olettamaani putoamispaikkaa etsien. Kaarevan liu’un jälkeen kone kohosi taas taivaisiin pyrstöpää keulana. ”Läskiks ei jätetä. Samalla hetkellä Patterimäki alkoi jyskiä onttoja kirnuavia laukauksia. Potkurit pyörähtelivät hermostuneen katkonaisesti. Nyt kone liukui alas, läpinäkyvä pyöreä nokkakupu maata kohti kuin saaliin kimppuun hyökkäävä lasipäinen lokki. Kummallinen armeija, kun ei ole edes polkupyöriä. KAARLO STENVALL GAMLA SLANGI . Tiesin kyllä ennestään, että taivaalla pilvien takana, näkymättömissä, surrasivat konekiväärit
Poljin hengästyneenä suorinta reittiä kotiin asti ja koko loppupäivän ajatuksiini piirtyi sama kuva vähän väliä. Kumarruin koneen rungon suojaan. Kone makasi osittain ojassa vasen siipi ylöspäin sojottaen. Made in USA. Faija oli sanonut, että se on Amerikan apua liittolaisille vapaan Euroopan ja maailman puolesta. Suppuun, tulppaaneiksi kääntyneet potkurit ja veriroiskeinen rikkinäinen lasikupu, joka ei ollut lasia vaan jotain muuta ainetta. Hän tuhahti: – Onpas hienoa sotaa. Meitäkös korpesi. Muutamia miehiä kai ja niillä oli lyhyet seipäät käsissään. Vilkuilin avarille pelloille. Kaarlo Stenvallin Helsinki-romaani ilmestyy Edico Oy:n kustantamana Aleksis Kiven päivänä lokakuussa 2012. Oli talvisodan rauhanteon jälkeen Kivenkadun kundien kanssa nuohottu Elimäenkadun tyhjälle tontille tuotuja venäläisten lentokoneitten hylkyjä tosissaan, kun vartijat olivat olleet syömässä. HEIKKI PAUNONEN TSILARI 4/2012 27 jälkeen Tuusulantieltä. Öljyltä tuoksuva kulmakappale oli omituinen löytö. Se esiintyy keskeisessä roolissa myös oheisessa katkelmassa. Sota-aika muuttaa sitten kaiken, myös kotirintamalla. Hänen isänsä Yrjö Stenvall (1898–1971) oli ammattitaitoinen viilari. Hyi helvetti, verta! Sitä oli roiskahtanut lasinnäköisen ja -tapaisen pallomaisen kuvun ruutuihin. Katselin sen alta ladolle päin, mutta rako oli matala ja repeytyneitä pellinpaloja oli esteenä. Hiivin lähemmäksi etuosaa ja kurkistin sisään rikkoutuneeseen ohjaamoon. Lähellä oli Patterimäki, jonka toimintaa Kalle tarkoin seurasi. On jos jonkinlaista kommerverkkiä ja filosohvia, että pieni maa pannaan matalaksi vapauden merkeissä. Vastaantulijat eivät kyselleet mitään eivätkä käyneet kiinni meihin. Sen jälkeen alue tyhjennettiin kuorma-autoihin, ja miehet veivät mielenkiintoiset kamat jonnekin. Yrjön isä räätäli Johan Albert Stenvall (1870–1925) oli syntynyt Tuusulassa mutta asui suuren osan elämäänsä Rööperissä. Kaarlo Stenvall: Stenvallit Stadissa – perheeni tarina Tsilari_taitto_4-12_2.indd 27 7.9.2012 13.47. Reiska, sakin vahvin heppu, nuiji irti kokonaisen ohjaajan istuimen ja jonkun sauvan. Siellä oli muutakin ilmasta pudonnutta tauhkaa, talvija tämän käynnissä olevan sodan aikaisia aarteita. Kirjassa eletään 1930-luvun alkupuolen lamavuodet ja niitä seurannut taloudellisen elpymisen aika, jota kuitenkin jo sodan uhka varjostaa. Olin tullut paikalle kartanon kärrytietä pitkin ja pääsin koneen taakse, eikä lähitienoilla näkynyt ihmisiä. Oli mittaria ja namikkaa monenlaista. Kaarlo Stenvall on ollut hyvin herkkäkorvainen tarkkailija ja tämä näkyy myös romaanin kielessä, varsinkin repliikeissä. Kirjoittajan isä Yrkka, vanha Röban kundi, puhuu puolestaan 1900-luvun alkuvuosien venäläisväritteistä slangia ja Kaarlo ja hänen kaverinsa käyttävät Kivenkadun 1930-luvun slangia. Kone oli uurtanut syviä pitkiä uurteita asvalttipintaan Tuomarinkylässä, lähellä Vantaan yli menevää siltaa. Siinä oli kohokirjaimin luettavissa: Aluminium Steel Limited. Ilmahälytyksistä, pommituksista ja mustasta pörssistä tulee osa kaupunkilaisten arkea. Minua yökötti ja lähdin nopeasti pois paikalta. Perhe vietti siellä kesänsä myös sotavuosina. Hän hymähti sanojensa perään. Kirjassa eri henkilöt puhuvat kukin omalla äänellään. Ei, kivääreitä ne olivat ja he osoittelivat niillä latoa kohden. Kaarlo Stenvall (1924–2001) kuvaa laajassa romaanissaan työläisperheen elämää 1930ja 1940-lukujen Helsingissä. Vein saaliini vanerilaatikkoon vintin luukun viereen. Gunilla Stenvall oli vuosikymmeniä Siltatehtaalla sorvarina. . Hänen isänsä, Kaarlo Stenvallin isänisänisä, oli Aleksis Kiven veli Albert Stenvall (1831–1913). Poimin pienen vaaleametallisen putkenkulmakappaleen ja panin sen taskuuni sotamuistoksi. Kaarlo Stenvall oli kolmannen polven stadilainen. Teoksen keskushahmoja ovat isä Yrkka, äiti Gunilla ja poika Kalle. Potkurien lavat olivat vääntyneet taakse suppuun kuin tulppaanit, mutta ylimalkaan katsottuna vehje näytti melko ehjältä. Pari latoa oli, ja tosiaan toisen luona erotin liikettä. Kaksi kertaa ehdimme käväistä tavaraa evakuoimassa. Ohjaamon läpinäkyvä kupu oli murskaantunut pirstoiksi. Sain kappaleen punaista tähteä ja muutamia räjähtäviä luoteja, joita kundit sanoivat dum-dumkuuliksi. Perheen arki nousee romaanissa käsin kosketeltavaksi. Yrjö ja Gunilla Stenvall vuokrasivat vuonna 1936 siirtolapuutarhapalstan Talista. Hän kävi kansakoulun jälkeen Kultaseppäkoulun. Minä en sitä ymmärtänyt eikä mutsikaan käsittänyt. Koivistolta Helsinkiin tullut äiti Gunilla puhuu lähes yleiskieltä. Kumma juttu, mietin, jenkkien vehkeitä venäläisessä koneessa. Hän kantoi saaliinsa kotiin päänsä päällä
masista ja stressii, jotka on jokasen stuidun tuttui. . Triviakysymykset oli p-eestä, kuka urheilija ny tietää jostai oopperasta”, jne. Yksien välierien tulokset kuulin hauskasti väärin: ”Nuo viisi kärkijuoksijaa menevät suoraan loppukilpailuun, muut valitaan aivojen perusteella.” WOW! Mikä visio! Funtsaa, jos oikeesti loppukilpailuun pääsis älyllisellä suorituksella. FUNDEERAUKSIA ”Toosa auki, muija, sielt tulee olympialaiset!” 28 TSILARI 4/2012 PIRJO TUOHIMAA Tsilari_taitto_4-12_2.indd 28 7.9.2012 13.47. Karsiutuneet johdateltais testiolosuhteisiin, joissa selvitettäis älykkyysosamäärä, persoonallisuusja lahjakkuusprofiilit. Testit perustu vanhentuneeseen teoriaan. Joka neljäs vuosi se herää ja karjasee: ”Toosa auki, muija, sielt tulee olympialaiset!” Niit täs on ny tiirailtu verestävin silmin, puolilleöin, toisaalta ilosena siitä et ne tulee niinki sivistyneeseen kellonaikaan. Se luokiteltais dopingiks. Se psykologiheebo oli ihan kuutamolla. Mut täällähä opiskelu onki ilmasta. Nuoret pitää ihan mielikuvituksellisen hauskoi kisoi ja tapahtumii keskenää. Se on hieno juttu ja ehkäsee ennalta mm. Siispä ei tarvita sponsorirahaakaan, jota taas olis mahdollista saada urheilun kautta. Ajatus ei säkenöi! Sanan säilä ei leikkaa, väittelyn kipinät eivät sinkoile! Tääl ollaan ilmeisesti vieläkin “oikees olemisen” ansassa: jos kysyn, olen dorka ja tietämätön. Mut voisko tähän saada jotain rakenteellista itse Yliopiston kanssa. Paras vaan kiristää nuttura ja mennä bibluun nysvään, luennothan on lukutaidottomia varten. Mut mites täällä. Greenwich Time on onneks aika lähellä. Tässä tää homma on siis päteny toisin päin jo iät ajat. AIVOJEN PERUSTEELLA M un sisuksissani – tosi syvällä – goisailee snadi penkkiurheilija. Se kai kertoo jotain urheilun arvostuksesta sikäläises korkeakoulumaailmas, se on siellä niin sisäänrakennettuu. Sellasta, joka lois henkee opettajien ja opiskelijoiden välille, sais aivotkin uudelle vaihteelle ja ehkä myös tulevat työnantajat kiinnostumaan. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, hoetaan joka ainoossa tiedekunnassa. Tieteen pitää olla riippumatonta, joo, mut siihen pitää myös puhaltaa jostain henkee. Monet suomalaiset tiedeihmiset, jotka on opiskellu sekä täällä että esmes Harvardis, on sanonu täkäläisen yliopisto-opetuksen olevan intohimotonta ja ummehtunutta. Minne siis opetuksesta unohtu se ”fyysinen”. Tulosten julkistamisen jälkeen pudonneet selittelis sit medialle: ”Oli nii p-at fiilikset etten pystyny keskittyy. Jenkeissä yliopisto-opiskelu bungaa ihan mielettömästi, mut jos on hyvä urheileen (tietty pitää olla myös päätä ja lukuhaluja) niin voi saada stipendin vaikka kuinka hienoon yliopistoon. Oisko yliopistourheilust siihen. (No ei AINAKAAN keskustelua varten!) Opiskelijat kyl harrastaa lisääntyvästi omaehtosta liikuntaa, ainaki noin mutuna. Jos olen eri mieltä proffan kanssa, olen vaarallinen. Sit heidät tuotais vielä Stadikan keskelle julkiseen ”Haluatko kultamitalistiksi” -kisaan, jossa EI sais kilauttaa kaverille. Ounastelen ettei esmes Stadin oikiksen tai historiallis-kielitieteellisen tiedekunnan opiskelija-ainekses poikkijuovaset lihassolut oo kovin merkittäväs roolis
Runot, maalaukset ja musiikki ylistävät pyhää yhteyttä, joka on tuttu madonnasta ja hänen lapsestaan. ”Uno Staudingerin ja hänen vaimonsa Johannan tytär Ensi syntyi kuopiolaisten Rytkösten sisarusten ylläpitämässä synnytyslaitoksessa, joka sijaitsi tavallisessa asuinrakennuksessa Helsingin Kapteeninkadulla. Pekka Jylhän Odotus-veistoksen äiti tähyää merelle. Arjen sankareihin kuuluvat mielestäni ehdottomasti äidit. ”Ajatus työläisäidille omistetusta muistomerkistä syntyi Vallilan Päijänne-saunan saunaporukassa. Uno ja Hanna Staudinger saivat ainoan lapsensa (s. Kun avioliitto tuli mahdolliseksi ja perheeseen syntyi lapsi, Uno Staudinger päätti rakennuttaa uuden, ajanmukaisen synnytyssairaalan Ida ja Maria Rytkösen käyttöön.” Eduskuntatalon istuntosalissa on Wäinö Aaltosen veistos Tulevaisuus. Nuori äiti tähyää merelle kuin odottaen jotakuta saapuvaksi. Äiti ja lapsi on yleinen aihe taiteessa. 1909) ns. Näin muistelee asiaa patsastoimikunnan aktiivinen jäsen Sulo ”Supa” Santanen: Vuonna 1990 oli yleisen saunan lauteilla Vallilan Hermannissa syntynyt ajatus saada Pitkänsillan pohjoispuolelle muistomerkki työläisäidille. Kuvanveistäjät ovat käsitelleet aihetta teoksissaan ja Stadissakin on lukuisia äiti-lapsi -aiheisia veistoksia. ”Kullanhohteiseksi kiillotettu pronssinen veistos esittää lasta odottavaa äitiä pitsihelmaisessa mekossa, vasen käsi keveästi vatsakummun päällä. Neljän miehen saunaporukka, puhemiehenään taiteilija Keijo Komppa, teki aloitteen Helsingin kaupungille Työläisäitipatsaan pystyttämiseksi. Lastenklinikan pihalla olevassa veistoksessa Katse tulevaisuuteen äiti kohottaa käsivarsillaan ilmaan lastaan, joka on vauvan kokoinen, mutta näyttää aivan täysikasvuiselta. vanhoilla päivillään, Hanna oli tuolloin 40-vuotias. PATSASTELUA ’Äitiyden ilo’/’La joie de la Maternite’ on koristanut Villa Ensin sisäänkäyntiä jo sadan vuoden ajan. Sen sisäänkäyntiä koristavat ruotsinmaalaisen Harald Sörensen-Ringin veistämät Näkemiin ja Äitiyden ilo. Näin katsojan mielessä veistoksen nimi saa helposti kaksi merkitystä.” . TSILARI 4/2012 29 Tsilari_taitto_4-12_2.indd 29 7.9.2012 13.47. Meille slangijengiläisille tutuin ja läheisin on tietysti Työläisäitipatsas, joka on toisenlainen kuin kaupungin muut äiti-lapsipatsaat. Kuva: Pirkko Tatarinov. Lapsi sen sijaan katsoo luottavaisin mielin katsojiin päin.” Kari Juva on käsitellyt äiti ja lapsi -aihetta monissa teoksissaan. Ensikotiyhdistyksen toimitalon ulkooven vieressä oleva Äiti ja lapsi -veistos on toisinto siitä. RAIJA TERVOMAA Patsaita arjen sankareista K un eläinveistokset ja urheilijaja taiteilijamuistomerkit oli koluttu, oli aika tutkia kaupunkimme sankaripatsaita. Muun muassa kuvanveistäjä Juva itse lahjoitti osan palkkiostaan hankkeen toteuttamiseen. Veistoskokonaisuuteen kuuluu myös kiillotettu pronssinen rantapallo. Kesko Oy:n lahjoittama veistos paljastettiin äitienpäivänä 2010 ja kokonaisuuteen kuuluu myös kiillotettu pronssinen rantapallo. Lainaukset ovat syksyllä julkaistavasta kirjasta Sankareita kaikki – patsaita suurmiehistä ja arjen sankareista. Perhekronikan mukaan Uno Staudingerin äiti oli vastustanut avioliittoa, minkä vuoksi kihla-aika kesti 14 vuotta. Taiteilija on varmaan ajatellut patsaan sijoituspaikkaa. ”Teoksen hankkimiseen perustettiin patsastoimikunta ja sen rahoittamiseen osallistuivat monet järjestöt ja säätiöt. Teos on kunnianosoitus niille, jotka loivat Suomeen korkeatasoisen terveydenhuollon lapsille ja nuorille.” Lopuksi hiukan erilainen äitilapsiveistos, jossa on vain äiti. Kirstarilaiset ja saunaporukka lyöttäytyivät yhteen ja perustivat 6.10.1993 epävirallisen patsastoimikunnan, jossa oli kaksi naista ja kymmenen miestä.” Villa Ensi sijaitsee Merikadulla. Paljas ja haavoitettu naishahmo on kääntänyt selkänsä ohikulkijoille ja kätkenyt näin surunsa. Duunarimutsin lapsihan on jo iso tyttö, joka auttaa äitiä kotitöissä. ”Toisinto muistuttaa kuitenkin selvemmin antiikin esikuvia, onhan veistoksen äitihahmo kuvattu torsona, katkaistuin jaloin. Synnytyssairaalakasi rakennettu Villa Ensi sai nimensä talon omistajan, Uno Staudingerin ainoan tyttären mukaan
Rantapyssy skönellä Puolen tunnin skönematka sujui myrskystä huolimatta kummaltakin venekunnalta hienosti, epäilijätkin alkoivat fiilistellä, ja melkein 80 rantapyssystä sekä ainutlaatuisesta saaristoluonnosta kiinnostunutta saatiin kunnialla laivatuksi Suomenlinnan Rannikkotykistökillan ohjaamalle opaskierrokselle. Hänen rauhallinen, asiantunteva ja maakravullekin selkokielinen esityksensä valloitti jokaisen sydämet. Saipa Kilta parista slangijengiläisestä saman tien uuden jäsenenkin. Foto Kimmo Karvinen. Edessä oli puolen päivän redu historialliseen merilinnoitukseen kahdeksan kilsan päähän Stadista Harmajan majakan itäpuolelle. Työt aloitettiin ensin Mäkiluodossa. Itätuuli puski 19 metriä sekunnissa Kauppatorilla ja vodaa tuli taivaalta vaakatasossa. B otskimme m/s Merisaraste keikkui Kolera-altaan kakkoskaijassa, kun taiteilimme itsemme täkiltä kajuutan puolelle. Näin alkoi maailman mittavin rannikkoja maalinnoituksellinenkin suururakka, joka toi rannikoillemme lukuisia uusia rannikkolinnakkeita. Tuhotun Itämeren laivaston tilalle oli päätetty rakentaa Pietari Suuren merilinnoitus, joka sulkisi vihollisen eli lähinnä saksalaisten etenemisuran pitkin Suomenlahtea Pietariin. Vuoden 1931 keväällä Puolustusministeriö myönsi varoja kahden kaksiputkisen panssaritorniaseman ”305/52 O2” (Obuhov) rakentamiseen Mäkiluotoon ja Kuivasaareen. Kaksoistornitykit Pietarin ja Helsingin suojana Kuulimme, että Venäjän-Japanin sodan viime vuosisadan alkuvuosina päätyttyä tsaarin imperiumin tappioon pääkaupunki Pietari oli tullut alttiiksi merellisille hyökkäyksille. Ehdoton kierroksen huippu oli järeä 12-tuumainen kaksoistornitykki. Tuttu konsti, että tsiigaa horisonttiin, jos rupeaa Georg kutsumaan, oli arvossaan. Vaikka suulista oli niukalti, yhdestä suusta sai todeta redun onnistuneen. Puoliltapäivin sköne rauhoittui ja vodantulo loppui. Ja mitä saimmekaan nähdä sekä kuulla! Rundimme vei Kuivan kaijasta valkoposkihanhien pesäpuuhia varoen vanhan kasarmirakennuksen kautta asejärjestelmästä toiseen. PEKKA KURVINEN STADIN MESTAT 30 TSILARI 4/2012 Slangijengi kruisaili KUIVAAN Kesäkuun ekana lauantaina näytti toteutuvan vanha hokema säästä, jolloin sataa kissoja ja koiria. Tsilari_taitto_4-12_2.indd 30 7.9.2012 13.47. Oppaanamme oli vastikään eläköitynyt rantapyssyn huippuekspertti, kommodori Mikko Taavitsainen. Osaa kiinnostivat etumaisina vanhat linnoitukset. Niillekin, joita tankit ja tykit eivät sytyttäneet, riitti silmänruokaa: saaressa kulkiessa pääsi näkemään aitoa saaristoluontoa, jota harvoin enää tapaa. Vaelsimme kasemateissa ja luolastoissa. Ne muodostivat myöhemmin perustan oman rannikkopuolustusjärjestelmämme kehittämiselle itsenäistymisen jälkeen. Kuivasaaren torni vihittiin 12.5.1934 ja saatiin ampumakuntoon 1935, jolloin Mäkiluoto ampui kunnialaukauksen Kuivasaaren eteen tornia käyttöön vihittäessä! Molemmat tornit yli 300 mm:n teräspanssareineen Kommodori Mikko Taavitsainen toimi oppaana. Botskimatkalla maukas lohilaatikko sekä borkat molempiin suuntiin pitivät osaltaan mielet korkealla. Kaksi venekunnallista urheita Stadin kundeja ja friiduja oli kuitenkin päättänyt uhmata luonnonvoimia ja kruisata Kuivasaareen. Mikko selvitti seikkaperäisesti Suomenlahden historiallisen merilinnoituksen taustoja ja tapahtumia sekä perehdytti porukkamme asejärjestelmien hienouksiin tulenjohtotornista keskiön laskentajärjestelmän kautta tykkeihin
Muuttolinnuille Kuivasaari on keväällä ensimmäinen ja syksyllä viimeinen suuri metsäinen saari avomeren rajalla. Kaikkiaan saarella on tavattu peräti 400 perhoslajia. 200-vuotisen Stadin kunniaksi kuluneena vuonna – ampuu vesilaukaukset tykillä. Tsilari_taitto_4-12_2.indd 31 7.9.2012 13.47. Perhostutkijan pyydyksistä niitä on löytynyt vuosittain yli sata yksilöä, yhtenä vuonna jopa 700. Harvinainen nuokkukohokki kasvaa Helsingissä vain Kuivasaarilla ja Isosaaressa. Keskisen saaren kivikko kertoo muinaisesta merenrannasta. Myös 6 ja 10 tuuman tykkejä on siirretty Kuivasaareen ja asennettua 12 tuuman tykin viereen. Puoliltapäivin sköne rauhoittui ja vodantulo loppui. Vieläkin erikoisempaa on harvinaisen kalvaslahoyökkösen runsas esiintyminen. Pikku Kuivasaaressa on haapavaltainen lehto ja suojeltu merenrantaniitty. Killan väki on muodostanut tykkiryhmän, joka ajoin – mm. Tykkitien vieressä on kallioketo, jossa on mm. Käärmeitä ei ihme kyllä Kuivassa näyttänyt olevan. Kuivasaari on nimensä mukainen ja tyypillistä saarelle ovatkin kuiva mäntymetsä ja katajikot. Tämä Helsingissä harvinaisen perhosen hurja esiintyminen selittyy Kuivasaaren kasvillisuudella ja ilmastolla, joka on selvästi leudompi kuin manner-Helsingissä. . Suomenlinnan Rannikkotykistökilta on kunnostanut ja pitänyt Obuhovin ampumakuntoisena. Sotilaskodin eteläpuolella on kuitenkin lehto, jossa kasvaa mahtava tuomipensaikko. Rantaniittyjen monelle oudot kasvilajit suolavihvilä ja merirannikki ovat sopeutuneet kestämään suolaista vettä. Luontoarvot ja maanpuolustus tukevat toisiaan. Sen valkoiset pullottavat kukat voivat osua silmiin vaikkapa laiturialueella. ahomansikkaa ja ketoorvokkeja. Moottoroidun rannikkotykistön miehille tuttuutta tuo Vaasan kaupungin katujen kauhu, ATS-telavetäjä, joka tervehtii tulokkaita heti rantsussa. Kuivasaaren sotien aikaiset taisteluammunnat rajoittuivatkin yhteen häirintäammuntaan 1941, jolloin kohteena oli Hangon evakuointikuljetuksiin kuulunut hävittäjä. edustivat sellaista tulivoimaa, etteivät venäläiset talvija jatkosodassa yrittäneet lähellekään näitä linnakkeita. Nämä molemmat kasvilajit voivat piilotella maan alla vuosikausia, jopa vuosikymmeniä, kunnes ne taas työntyvät esiin luonnonystävän iloiseksi yllätykseksi. Leuto luonnonparatiisi Vaikka Kuivasaarta ja Isosaarta on muutettu ajoin kovinkin käsin, suljettujen sotilassaarten luonto on paikon varjeltunut yhtä hyvin kuin perinteisillä luonnonsuojelualueilla. Viereiseltä Katajaluodon linnakkeelta on siirretty Suomen ainoa 10 tuuman Durlacher-tykki Kuivasaareen, jonka alkuperäisenä aseistuksena olikin aikanaan ollut Durlacherpatteri. Harvinaistunut ketonoidanlukko on löydetty saaresta viimeksi vuonna 1986 ja vieläkin harvinaisempi saunionoidanlukko vuonna 1926. Kuva Pekka Kurvinen. TSILARI 4/2012 31 Järeän kranaatin läpäisyteho veti mietteliääksi. Kasvi vetää puoleensa myös saaren perhoserikoisuutta, oliivineilikkayökköstä, joka lentää kesäkuussa. Siellä pesivät haahkat, tiirat ja lokit. Sen sijaan sammakoita ja rupikonnia osuu sandaaleihin tuon tuosta. Foto Pekka Kurvinen. Pikku Kuivasaari on luonnonsuojelullisesti merkittävä kasvillisuusja lintukohde. Museoon on saatu myös neuvostovalmisteinen meritorjuntaohjus ja sen panssarivaunusta rakennettu laukaisualusta. Lampaat laidunsivat aikanaan ja maastoa parturoidessaan auttoivat saaren niittykasvillisuutta
Omaa johtamisfilosofiaansa hän avaa sen verran, että avoimuus on asia numero yksi. OLLI NURMI STADILAINEN 32 TSILARI 4/2012 Stadilainen Libskeissä S uomalaiset rauhanturvaajat palasivat toukokuun puolessavälissä joukolla Lähi-itään. Veri vetää ulos, kuuluu selkeäsanainen perustelu uravalinnasta. Lassila on muuten sen verran kova IFK-fani, että reissulle tuli mukaan sotilasvarusteiden lisäksi myös pelipaita, nro 35 Sakari Lindfors. Tsilari_taitto_4-12_2.indd 32 7.9.2012 13.47. Lassilan joukkue tulee ympäri Suomea aina Lappia myöden. Valinta siirtyä kanta-aliupseeriksi kantakaupungin edessä paraatipaikalla sijaitsevaan merisotakouluun ei välttämättä ollut itsestäänselvyys. Käytännön johtajakokemuksen hankkiminen jääkärijoukkueen varajohtajana antaa Lassilan mukaan käsityksen omista johtajantaidoista oikeissa tehtävissä ja todellisessa toimintaympäristössä. Yleisin reaktio on: ”Ai, sä olet sieltä Stadista?” Puhetavan perusteella tehty veikkaus osuu oikeaan, sillä Lassila on peräti kolmannen polven stadilainen. Arvomerkit eivät saa vaikuttaa joukkuetovereiden kesken käydyssä keskustelussa. Mahdolliset ongelmat käsitellään heti ja lyödään aina kättä päälle. Yksittäisen rauhanturvaajan tuntema jännitys ei kuitenkaan haitannut, sillä kriisinhallintaoperaation alussa kaikki ovat lähtökohtaisesti samalla viivalla. Hän on asunut lähes koko ikänsä Pohjois-Helsingissä – lukuun ottamatta muutaman vuoden ”syrjähyppyä” Espooseen. Kehäteiden ulkopuoliset epäilevät Lassilan mukaan stadilaisia usein käytännön taitojen, kuten kädentaitojen puutteesta. Helsinkiläisyydestä saattaa kuulla vähemmän mairittelevia kommentteja myös kriisihallintaeli kriha-tehtävissä. Mitään ei saa jäädä hampaankoloon. Kuva Tommi Kangasmaa / Puolustusvoimat. Varusmiespalveluksen Lassila suoritti Upinniemessä, tuttavallisemmin Öbiksessä. Brankkarisuvusta skappariksi Virkapuvun väri olisi verenperintönä saattanut olla ennemminkin punainen. Jo varusmiesaikana lempinimeni Öbiksessä oli ”Kehä III”. Stadilaisena kriha-keikalla Lassilan omassa joukkueessa on noin 30 rauhanturvaajaa, joista neljä asuu Helsingissä. Rauhanturvaajaksi lähdölle Lassilalla oli monia syitä. Kouluttaja saa sanoilleen katetta operatiiviset tehtävät nähtyään. – Pientä kettuilua saa kuulla – samoin kuin duunissa. – Olen vaihtanut väriä punaisesta vihreään, Lassila naurahtaa, mutta lisää ettei kotona koskaan tuputettu palomiehen uralle. – Ruoho ei tässä tapauksessa ollut todellakaan vihreämpää aidan toisella puolella, Lassila lisää nopeasti naapuripitäjän mainittuaan. Vänrikki Tero Lassila on sekä kova rauhanturvaaja että IFK-fani. Vanhanmallinen reikäpaita hengittää kuuleman hyvin yli 30 asteen helteessä – ainakin körmyn, eli majoituksen, sisällä. Kova rauhanturvajengi Lassilan kehuu vuolaasti komennossaan olevia suomalaisrauhanturvaajia. Muiden mukana ”Libskeihin” saapui helsinkiläinen tai paremminkin syntyperäinen stadilainen vänrikki Tero Lassila. Tukikohdassa ulkona liikuttaessa tai partiossa ei siviilivaatteita käytetä. Lähi-idän helteessä Lassila kertoo kaipaavansa kihlattuaan, perhettään, ystäviään sekä Nordiksen otteluita. – Jännitti tietysti aluksi, Lassila myöntää ensituntemuksistaan rauhanturvaajana. Kovan paikan yllättäessä on Lassilan mukaan kuitenkin kaikille selvää, kuka antaa komennot. Virheellisen käsityksen oikominen vaatii Lassilan mukaan muutaman korostetun hyvin tehdyn suoritteen – sitten kritiikki vaikenee. – Intoa on ja virtaa riittää, hän kertoo. Kantahenkilökuntaan jäämistä eli skappariksi ryhtymistä edistivät kohdalle sattuneet hyvät kouluttajat sekä työn toiminnallinen puoli. – Toimistotyö ei ole minua varten. Ikävuosia Lassilalle on kertynyt 27, joista seitsemän vuotta on ehtinyt vierähtää armeijan vihreissä. Yhteensä 177 suomalaisen vahvuinen kriisinhallintajoukko aloitti työnsä Etelä-Libanonissa toimivassa Unifil-operaatiossa. Vain kaksi on kuitenkin syntyperäisiä stadilaisia. Lassilan suvussa miehet ovat nimittäin Stadin brankkareita jo useamman sukupolven ajalta.
Tsilari_taitto_4-12_2.indd 33 7.9.2012 13.48. TSILARI 4/2012 33 TSILARI 4/2012 33 Jo varusmiesaikana lempinimeni Öbiksessä oli ”Kehä III”
Moni minnaa, miten arkeologien lapparit heilu Gammelis koko 90-luvun ja ne kaivo skrubuist esiin kaikkee kliffaa gamlaa rojuu. Mut kyl se Snögekunkkuki kävi pari kertaa Stadis fiilistelemäs, ne piti 1616 Stadissa Suomen maapäivät. Tsilari_taitto_4-12_2.indd 34 7.9.2012 13.48. Oli miten oli, pakko sanoo näin: hyvä aihe, mut toteutus jätti snadisti toivomisen varaa. MIKKO SEPPÄLÄ Tsiigaa tästä kartasta, mis kohtaa nykystä Gammelii Stadi 1500-luvulla oli. Tulliaita 3. 1550 ja se flyttas Vironniemelle v. Tsirra 5. Tokka. Kustun poika Juhana-herttua (eli Jussi III) taas ei digannu Stadii: ku se kerran nuorena kollina mälläs botskinsa Stadin edustalla, stadilaiset snutas sen suolalastin omiin liiveihinsä. . Tsyrkka 4. Se mitä jää kaipaamaan on Helsinki, Stadin kuvaus. Mestausmesta 11. Myöhemmin ne byggas tän möötin muistoks stenarin. Helsingin kaupunki ja Otava 2012. Jussin pikkubroidin Kalle IX:n ja sen pojan Kustu II Adolfin eli Snögekunkun aikaan Stadi oli jo helisemäs, Svedut vaa roudas tätä kautta solttui Saksaan delaamaan. Helsingin vanhankaupungin historia 1550–1639. Gummerus 2012. Turku—Viipuri-gartsa 2. Skole 6. Toimittajatausta näkyy hyvässä ja pahassa. Dosentti Seppo Aalto on vääntäny tutkimusta Stadin varhaisvaiheist pitkään, jo vuosikausii on supateltu et se on hitannu paljo uutta matskuu ja et se voi lyysaa näit muinaisaikoi ihan toisel taval ku mitä Stadin edellisis hissabögeis. 1640. Toimittaja Eino Leino toteaa teoksensa Kirjailijoiden Helsinki (Gummerus 2012) esipuheessa, että hänen isoisänsä suomensi nimensä ennen kuuluisaa runoilijakaimaa. Mut faktapuolelta tarkempi lesaaja hittaa pikkustipluja ja huteja. Eikä tää pahaa tee muillekaan. Brygga 7. Kunkunkartano 12. Seppo Aalto: Sotakaupunki. Hamne 10. Pelkkä osotteiden vyörytys ei riitä viemään hommaa perille. Mylly 8. Ku Stadi födas — ekan kerran Stadi gryndattiin Vantskun suulle Gammeliin v. Leino skrivaa vetävästi ikään ku bamlaten. Tää masterplan kosahti heti alkuunsa ku slobot halus blisaa rojunsa suoraan hollantilaisille ja Eesti siirty Sveduille. Tää kniiga Sotakaupunki (Helsingin kaupunki ja Otava 2012) oikeestaan kuuluu kaikkien niitten hyllyyn ku budjaa Gammelis tai siel Arabian, Viikin ja Maisulin kulmilla. Kytät frogas gaiffarien nimii ja rupes skitsoo ku nää vastas: ”Eino Leino” ja ”Runeberg”. E i nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä. Kuva Sotakaupunki & Helsingin Kaupunginmuseo. TSILARI SUOSITTELEE UUSII KNIIGOI STADISTA Nyt on Stadin juhlavuosi ja sen merkeissä markkinoille pukkaa paljon uusia Stadi-aiheisia kniigoi. Tsilari pluggas kesiksel pari niistä. 34 TSILARI 4/2012 Eino Leino: Kirjailijoiden Helsinki. 1. Stadissa muuten kiertää sitkeesti sellanen stoori, et slurkit draisas sen aikoinaan putkaan ku se duunas fotaaja Kristian Runebergin kans repparia shaahimiekkarist Espan pudes. Stadi oli alun perin Svedujen kunkun Kustaa Vaasan unelma päästä osalliseks Venäjän länsikaupasta, skabaamaa Tallinnan kans. Kniiga on pakattu täyteen enimmäkseen eri kirjailijoiden elämäkerroist tuttui stoorei. Tortsi ja Raatihuone 9. Kustaa Vaasa kävi Stadis syyskuus 1555 ja budjas viikon päivät Kuninkaankartanon saarel. Mut Stadi menesty silti ku se oli tervan ja fedun turvallinen vientihamne: Iivana Julma kävi kriguu Baltias ja Suomes, Stadi oli Svedujen tärkee kriguhamne ja Stadin ponssareil fyrkkaa enempi ku muilla härmäläisil. Tää on voinu ollu kans tekijänoikeusjuttu, et stadilaisten kirjailijoiden omist buugeist peräsin olevii sitaattei ei sovi liikaa kylvää
Tsilari_taitto_4-12_2.indd 35 7.9.2012 13.48. Nostalgia on väkevää ja häpeilemätöntä, ja kollaasitekniikka sallii eri kielten ja puheenparsien käytön. KLASSIKKO MIKKO SEPPÄLÄ ARVO TURTIAINEN: MINÄ PALJASJALKAINEN (1962) M inä paljasjalkainen kuvaa Arvo Turtiaisen (1904–1980) Helsinkiä. TSILARI 4/2012 35 Minä paljasjalkainen teki Turtiaisesta kertaheitolla Helsingin runoilijan ja ”Stadin Arskan”. Tsilari esittelee uudessa sarjassa stadilaisia klassikkoteoksia. . Slangirunous sai jatkoa Turtiaisen omissa kokoelmissa (Puhetta Porthaninrinteellä, 1968), ja hänen vanaveteensä ilmestyi nuoria Helsingistä helsingiksi kirjoittavia runoilijoita, kuten Raimo Hartzell, Matti Pirinen ja Veikko Polameri. Vanha reitti on mennyttä: – – Ennen hittas: Skattasta Brunssaan, Brunssasta Gräsaan Gräsasta Berggaan ja Bergasta Kinaporin kautta Heruliin, Herulista traisas suora veege Hagikseen Ja kun Hagikseen pääsi hittas mihkä vaan. . Runoilija kasvoi Ullanlinnassa räätälin eli skredulin perheessä Makrillin talon sisäpiharakennuksessa. Kaupunki on kerroksellinen kokemus, jossa muistot ja nykypäivä lomittuvat ja kielet ja äänet sekoittuvat. Minä paljasjalkainen teki Turtiaisesta kertaheitolla Helsingin runoilijan ja ”Stadin Arskan”. Slangi nousee kirjakieleksi muutamissa runoissa, sikermässä ’Arska Stadista’ ja uljaassa oodissa ’Jäähyväiset lapsuuteni Rööperille’, jossa kysytään: – – Missä ovat tänään poikavuosien kaverit Sjöbat, Kudet, Pedet, Harat, Kaltsit, Röban kundit erottamattomat hyvässä ja pahassa, stailit kibat joille katu opetti kielen, satama suurpiirteisyyden, taistelu köyhyyttä vastaan kyvyn olla kova ja häikäilemätön julma ja oikeudenmukainen samalla kertaa, tavalla josta lait, tuomarit ja opettajat eivät tiedä. – – Arska-runoissaan Turtiainen noteeraa ikimuistoisen oivaltavasti kaupungin ja kielen muuttumisen: ”Kaikki vanhat kaverit on kolannu / eikä kukaan snaijaa kun mä kaveraan / niinkun Stadissa ennen”. – – Kirjan lopussa oli liitteenä slangisanasto
J: Stadin styget 20 € kpl Liemola, Lasse: juhla-CD 20 € kpl Sakilaiset: Jätkä ja muita kupletteja 15 € kpl Snadi Pumppu: Slangi on swengiä 10 € kpl Jörde-Juge -cd, 15 € kpl Stadin mestat, lauluja Helsingistä 20 € kpl Stadi Musicard, CD-postikortti 15 slangibiisiä 5 € kpl Lautapeli ”Nähdään kellon alla Vi ses under klockan!” 43 € kpl Tilaajan nimi: Osoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys Tilaa netissä! www.stadinslangi.fi tai sähköpostitse: toimisto@stadinslangi.fi. Toimisto avoinna ti ja to klo 14–18, puh. 09-774 1041. M . Tuotteet voi noutaa Stadin Slangi ry:n toimistosta tai tällä lomakkeella postitse, jolloin tilauksesta peritään postituskulut. XXL 15 € kpl KRÄÄSÄ Havis Amanda pienoisveistos 160 € kpl Isännänviiri 50 € kpl Pöytäviiri 25 € kpl Pinssit 2 € kpl Autotarra 3 € kpl Fritsu 2 € kpl Onnitteluadressit 50, 60, 70, 75, 80, 85, 90 vuotta (ympäröi ikä) . maksaa postimaksun Hinta Tilaus/kpl Tsilari_taitto_4-12_2.indd 36 7.9.2012 13.49. STADIN SLANGI BLISAA TILAA TÄSTÄ! Stadin Slangi ry. L . XL . musta . army-malli musta 10 € kpl T-paidat koko . Kundi . S . Friidu 5 € kpl KNIIGAT Garam, Sami: Seittemän broidii 15 € kpl Janzon, Eddu: Palsa kanis, litski kalis 10 € kpl Lasse Liemolan juhlakirja Anna pois mun kitarain 30 € kpl Malaste, Pentti: Uusi testamentti Stadin slangilla 20 € kpl Mattsson, Eki: Griinataa kimpassa 8 € kpl Mattsson, Eki: Kun Eki oli snadi 10 € kpl Mäkelä, Juhani: Stadin snadi slangisanakirja 10 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin slangin suursanakirja 55 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin mestat 1–2 95 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin mestat 3 28 € kpl Pohjola, Arvo: Himaföneri 10 € kpl Rehn, Leif: Gammelin jannu 12 € kpl Rehn, Leif: Jassen från Gammeli 10 € kpl Stadin Slangi ry:n juhlajulkaisu Niin gimis on Stadi 10 € kpl Tervomaa, Raija: Mesikämmen muurahaispesällä 18 € kpl Tervomaa, Raija: Mutsi ja mä 10 € kpl Tervomaa, Raija: Mut sulle sattuu aina 8 € kpl Tervomaa, Raija: Nopeammin korkeammalle 20 € kpl Tervomaa, Raija: Oho kallista kotia 10 € kpl Tervomaa, Raija & Mattsson, Eki: Skloddit braijaa 8 € kpl PLATAT Kauhanen, E. KLEDJUT Lippikset
A) Pilvi housuissa B) Tie pilven alta C) Rautakourat 6. A) Jotai 100 B) Jotai 120 C) Jotai 200 4. Millon kaupunginbiblussa saavutettiin miljoonan vuotuisen kirjalainan raja. Mikä oli Mäkelänkadun vanha nimi. Mikä näistä ei o Arvo Turtiaisen kniiga. A) 1930 B) 1940 C) 1950 9. A) Pakaankatu B) Tuusulantie C) Käpyläntie 7. Stadin nopeimmal jäbäl Tommi Hartosel on 100 ja 200 Suomen enkat. Vastaukset Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki sähköposti: tsilari@stadinslangi.fi Fotoskaba Tsilarissa 3/2012 Fotot oli otettu Finlandia-Talon vierestä, presidentti Urho Kekkosen muistomerkistä n. SKABAT STADIFROOGIS Vastaukset sivulla 38 TSILARI 4/2012 37 1. Onneksi olkoon! Tsilari_taitto_4-12_2.indd 37 7.9.2012 13.49. A) Diana B) Pikku-pikku bikinissä C) Suklaasydän FOTOSKABA Tsennaaks mestan. 50 metriä etelään. Entä mikä on Mjölön suomenkielinen nimi. Miten nimi Erik Spåre liittyy vanhaan Stadin . A) HKV:s B) HIFK:s C) Viipurin urheilijois 8. Kuinka monta lajii fogeleita Stadissa pesii. A) Jotain 2000 B) Jotain 7500 C) Jotain 15000 2. A) Jauhosaari B) Vallisaari C) Isosaari 3. Kuinka monta gartsaa ja pudea Stadissa on. Mikä seuraavista ei ollu Liemolan hitti. Mis jengis se luffas. A) Kelan bygga B) Enson bygga C) Töölön biblu 5. Onnetar suosi seuraavii oikein vastanneita: Ronald Lukander, Martti Nikunen, Pekka Rosen Voittajat saivat Stadin Slangi ry:n juhlakirjan. Fotaaja oli Arska Soisalo. Kuivasaari on ruotsiksi Torra Mjölö. A) Se kekkas mestan mihin vanha Stadi bygattiin B) Se byggas Stadin 1550 C) Se flyttas Stadin Vironniemelle 1640 10. Mikä näistä ei o Alvar Aallon disainaama
. STADIFROOGIS Vastaukset 1B) Jotain 7500 2C) Isosaari 3B) Jotai 120 4C) Töölön biblu 5A) Pilvi housuissa 6A) Pakaankatu 7B) HIFK:s 8A) v. Liitä mukaan biisin nimi ja tekijät sekä yhteystiedot. Biisiskaban juryn muodostavat Heikki ”Hector” Harma, Lasse Liemola, Kai Lind, Pemu Mustonen ja Pirjo Tuohimaa. Proggis bungaa 10 egee. 38 TSILARI 4/2012 Snygeimmät krigu-ajan Styget kOrSuHartauS Stadin Ässien, Ässä-Rykmentin JR 11 73-vuotisen rundin muistoksi to 4.10.2012 klogu 19.00 Paavalintsyrkassa Sammatintie 5, Valkka Stygeistä vastaa Korsuorkka, dirikana Pepe Kovanen. Sta din Sla ngi ry juli sta a UUSILLE SLANGISTYGEILLE SLANGIJENGI BIISIS KABA N LISÄINFO kilpailusihteeri, yhdistyksen hallituksen jäsen Pirjo Tuohimaa, pirjo.tuohimaa@welho.com, puh. Otsikoksi BIISISKABA. Tsilari_taitto_4-12_2.indd 38 7.9.2012 13.49. Sävellysten on oltava uusia, tekstien aiemmin säveltämättömiä. tuu meSSiin! kOrSuOrkeSt eri . Stikkaa mp3-muodossa oleva demo 31.12.2012 mennessä joko sähköpostilla osoitteeseen biisiskaba@stadinslangi.fi tai CD-levyllä Stadin Slangin toimistoon, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. 1930 9B) Se byggas Stadin 1550 10C) Suklaasydän Stadin Slangi ry julkaisee myöhemmin CD-levyn parhaiksi katsotuista kilpailukappaleista. Voittajalle on luvassa 1000 euron palkinto! Kunniapalkintoina jaetaan kaksi 500 euron stipendiä. . . 040-773 7834
Elokuun treffeillä Kari Siikaniemi skulas pianoo ja hallituksen jäsenet Cata Mansikkaaho ja Pirjo Tuohimaa shungas ja Liemola bamlas. Leski saa avio-oikeuden nojalla (verovapaasti) 50.000 euron edestä omaisuutta ja perinnön arvoksi tulee 70.000 euroa. Lähettäkää kyssärinne (suht lyhyehköt) Eilalle ja Tsilariin osoitteisiin: bertell@luukku.com ja tsilari@stadinslangi.fi ja skrivatkaa viestin otsikoksi ”Tsilari lakipalsta”. Lesken omina varoina rahaa 20.000 euroa. stadilaiset . Lakipalsta Moi! Ollaan 60-kymppinen aviopari, jolla on yksi lapsi. Mitä tulee muihin kysymyksiinne, niin leski saa aina ilman testamenttiakin pitää jakamattomana hallussaan yhteisenä kotina käytetyn asunnon ja kotiirtaimiston. Tervetuloa! Hiertääkö joku riitajuttu, uhkaako rosis. Tuu messiin! . Foto Hannu Lindroos. . Tsilari_taitto_4-12_2.indd 39 7.9.2012 13.49. Teidän kohdallanne on siis kyse lähinnä rahavaroista ja kesämökistä. Foto Hannu Lindroos Pirde ja Siikis vauhdissa. Siitä ei tarvitse maksaa perintöveroja, mutta esim. Stadin Slangi ry:n oma lojari, varatuomari Eila Bertell aloittaa Tsilarissa lakipalstan. Esimerkkitilanne perintöveroista: Puolisoista A kuolee ensin ja häneltä jää omana omaisuutenaan kesämökki arvoltaan 80.000 ja rahavaroja 40.000 euroa. TSILARI 4/2012 39 Stadin Slangi ry:n vuosikokous Stadin Slangi ry:n vuosikokous pidetään ma 19.11. Käsiteltävinä asioina puheenjohtajan ja kolmen hallituksen jäsenen valinta kaksivuotiskaudelle 2013–2014, talousarvion ja toimintasuunnitelman hyväksyminen vuodelle 2013, palkkioiden ja jäsenmaksujen määrittäminen sekä toiminnantarkastajien valitseminen vuodelle 2013. Leski saa periä verovapaasti 80.000 euroa, joten perintöveroa ei mene laisinkaan. Puolisoilla oli testamentti, jonka mukaan – asuntoa lukuun ottamatta – toinen saa täyden omistusoikeuden ensiksi kuolleen omaisuuteen. rahavaroja ei saa kuitenkaan käyttää, vaan ainoastaan niiden tuoton. Haluttaisiin varmistua, että toisen jäädessä leskeksi tällä olisi asiat mahdollisimman hyvin. Nyt kun perintöverot ovat lesken kannalta oleellisesti pienentyneet, voi omistusoikeustestamentti olla monasti järkevämpi ratkaisu. klo 18 ravintola Milenkassa, Haapaniemenkatu 3–5, Sörnäinen. Tämän voi helposti estää sulkemalla avio-oikeus pois. T. Samoin ei tahdota, että lapsemme puoliso perisi meitä millään tavalla. Lisäksi puolisoilla yhteinen asunto arvoltaan 300.000 euroa. EILA BERTELL Slangitreffit pyörii joka tiistai Slangitreffit pyörii syksyllä Milenkassa joka tiistai. Ennen tehtiin paljon hallintaoikeustestamentteja, mikä siis tarkoitti, että leski saa hallintaoikeuden ensiksi kuolleen omaisuuteen. Testamentti olisi kai järkevä, mutta millainen. SLANGIJENGI Jengi oli tarkkana. Mikäli myös asuntoon on määrätty täysi omistusoikeus, niin lesken saaman perinnön arvo on 70.000 + 150.000 eli 230.000 euroa ja siitä menee perintöveroa 17.800 euroa. Omaisuutta ei hallintaoikeuden saaja voi myöskään ilman perillisen suostumusta myydä. Hyvät stadilaiset, kysymyksenne on hyvä ja aina niin ajankohtainen! Lapsenne puoliso ei peri teitä, mutta ellei lapsellanne ja hänen puolisollaan ole avioehtoa, niin mahdollisessa erossa tai kuolemantapauksen sattuessa hänen puolisollaan on normaalisti avio-oikeus myös siihen omaisuuteen minkä lapsenne on saanut perintönä teiltä. Perintöverotuksessa vainajan osuus asunnosta jää siis verotuksen ulkopuolelle, koska siihen ei tullut omistusoikeutta. . Toivottavasti tästä vastauksesta on jotain apua kysyjille. Tässä laskelmassa on edellytetty, ettei lapsi vaadi lakiosaansa. Omaisuutta on asunto, kesämökki ja jonkin verran fyrkkaa. Se tehdään testamentin muodossa ja myös siihen tarvitaan kaksi esteetöntä todistajaa
Siin kävi jatkuva kuhina, Ilmari ja kumppanit siel trokas kniigoi, levyi sun muuta, ja kai jotain meni kaupakski. Uus on kuulemma tulossa piakkoin. Lopulta koko puisto oli ihan ihmismerenä. Musaa hoiteli kehiin myös Trio Rouvat Tuija Rantalaisen johdolla, ja niiden jälkeen fleda meinas nousta pystyyn ku areenan ja osan katsomostaki valtas hurja tanssiryhmä Krump Finland. Mul oli ilo istuu vastapäätä kirjailija Outi Pakkasta, jonka Lauttasaareen ja Etelä-Helsinkiin sijottuvat Anna Laine -dekkarit oon kaikki pluggannu. KUVAT MATS VUORENJUURI TEKSTI PIRJO TUOHIMAA Tsilari_taitto_4-12_2.indd 40 7.9.2012 13.49. Suulis skriinas, ja jengii alko pakkaantuu Espalle sitä mukaa ku ohjelma eteni. Meidän osuudes oli esmes skoudebossi Jukka Riikosen johtama poliisien jazzcombo Commander's Gang, jonka solistiks oli saatu shungaan Reija Lang. Sinne oli kutsuttu kaikki aiemmatki Friidut ja Kundit. Mut kukaa ei oikeesti saanu pataan vaan kaikil oli jänskää ja kliffaa tsigaa et tollastaki on. Mut tärkeintä varmaa oli se et näyttii ja kuuluttii! Jäsenii nimittäi ropisi 40 lisää täs äskettäi. Meil oli Stadin slangin oma myyntipöytä lavan kulmas. Jess! Eskol oli vaiffinsa Aino Seppo meges, Taru oli ottanu messiin miniänsä ja lapsenlapsensa. Aamun valjetes vähä skagasin alkaisko regnaa, mut huoli oli turha. Mut siin se vaa tsittas, jutskaili mukavii ja jopa vinkkas mulle öögaa (aah!). Eiku bulit tänksit kaikille yhteistyökumppaneille! Nautitaan taas ens kesänä – ja tietysti täst meidän hulppeesta kotikaupungista voi ja saa njyyttaa koko vuoden! . Ne esitti sellast street dancen muotoo jos ikään ku flaidataa. Kaikki sai sit plakaattinsa varabamiksen kädestä. Stadin Kundi Esko Salminen oli jo oikomas peenaa pukkaris kun mä vielä jännitin et ehtiiks Friidu Taru Valjakka ajoissa frissalta. SLANGIJENGI 40 TSILARI 4/2012 HELSINKI-PÄIVÄ Stadin slangi ry oli 12. Helsinki-päivä on ihan älden magee koko Stadin juhlapäivä, joka me stadilaiset yhdes luodaan. Esko viihty ilmeisen hyvin, sillä sen olis kuulemma pitäny olla jo jossain sovittamas jotai roolikledjui... No ehtihän se, ois pitäny vaa luottaa et oopperatähti on aina ajoissa kulisseis ennen cueta! Junnuistakaa ei tarvinnu huolehtii, ne oli täysin itseohjautuvii niin ku stadilaisilt skideiltä ja Risto Räppääjä -näyttelijöiltä voi odottaakki. kesäkuuta tärkees roolis: meidän valitsemat Stadin Kundi, Friidu ja Junnut nimittäi julkistettii Espan lavalla. Sisäl Kappelis me sit dokattii tsufeet ja skruudattii ihkuu mansikkajuustokakkuu
Vanhana knekkaajana painon pudottaminen (pruttaminen), on tuttua puuhaa. EERO ÅKERBLOM ?. Minulle, vanhalle stadilaiselle ja snadisti protanneena, protaaminen tarkoitti aivan muuta, kun painon pruttaaminen. Lesaajapalautetta Tsilarista 3/2012 Protaaminen Välillä tuntuu aika dorkalta, tää nyky elämän meno. Oikeaksi vastaukseksi tarjotaan Urkkia ja Marskia, mikä ei pidä paikkaansa. Siis mielestäni yksikään vastausvaihtoehdoista ei ole oikein. LESAAJILTA SLANGIJENGI TSILARI 4/2012 41 Tsilari_taitto_4-12_2.indd 41 7.9.2012 13.49. . Jengii oli Espalla ku pipoo. Jengi lysnas tarkkaan. Protaajat (painijat), ne vasta kovia saunassa pruttaajia olivat. TIMO VARTIAINEN UKONTURA SAVOSSA Stadifroogis Kaksi pressaa sai oman nimikkogartsan Stadissa kesken pressakautensa. Paasikivi sai gartsan kolme vuotta kuolemansa jälkeen 1959, jolloin Espoonkatu muutettiin Paasikivenkaduksi. Laihduttajille on löydetty uusi laihdutusmuoto, protaaminen. . Manulla ei ole nimikkogartsaa, mutta jonkinlainen aukion tapainen jossakin Narinkkatorin nurkalla. Varmaa on, että painimalla, myös kilot karisee. Stadin Slangin hallitusta lauteilla: Lasse Liemola, Hannu Heiskanen, Pirjo Tuohimaa, Pekka Kurvinen. Vuoden 2012 palkitut: vsemmalta Lauri Karo, sitte Joel von Bonsdorffin faija ku se ei ite päässy mestoille, Taru Valjakka, Esko Salminen, Olivia Ainali ja Venni Uotila. Urkki sai nimikkokatunsa 75-vuotispäivänsä kunniaksi vuonna 1975. Mannerheim sai gartsansa myös 75-vuotispäivänsä kunniaksi 1942, mutta silloin hän ei ollut vielä pressa vaan Suomen Marsalkka. . Pressa hänestä tuli vasta 1944
Mä plokkasin yhden niistä botskiin ja panin siltä niksnaks niskat nurin, mut sit mä näin sen allin sammuneen öögan joka niinku froogas multa: ”Sautski hei, oliks sulla oikeesti nälkä vai oliks mun tappaminen sulle muuten vaan vänkä juttu?” Voihan veetu, pitiks multa tommosta kysyä! Siihen paikkaan multa jäi loppuiäkseni bösalla elävään kohteeseen sihtailu. . Tsilarin seuraava numero 5-6/2012 ilmestyy marraskuussa. Ku me rutsattiin hakemaan saalista veke jonkasta ni me hitattiin kymmenkunta allia joista muutama vielä räpisteli hagelit siivessä. niin ei me olla lajina kehitytty pätkääkään 28000 vuotta sitten sukupuuttoon kuolleesta neandertal-ihmisestä. Kamoon, funtsatkaa snadisti, esim. Mitä mä nyt tällasena asfalttisissinä tajuun edes jotakin landebuugien meiningeistä, niin mä kyllä tsennaan susivahingot porotokissa, mut puluvahingoista ruishalmeessa ei kukaan voi saada tukia tai EU-korvauksia. Julkaisemme kirjoituksia Stadista ja Stadin slangista. allista duunataan skruudaksi yleisimmin vain kaks pikkusormen mittaista rintaflesua. SAUTSKI ”Siihen paikkaan multa jäi loppuiäkseni bösalla elävään kohteeseen sihtailu.” Tsilari_taitto_4-12_2.indd 42 7.9.2012 13.49. SKRIVAA TSILARIIN . Meille kundeille skotaaminen oli kummiski pelkkä kliffa juttu ja jonkulainen miehen mitta. Mut oltiin me silleen reiluja, et me skodattiin niitä vain lennosta ku meidän mielestä jo sköneen laskeutuneen fogelin skotaaminen oli pelkkää epäreilua lahtaamista. Sitku ne allit rupes tossa marraskuun alussa flygaan muuttomatkallaan Jäämereltä etelään niin mehän oltiin jo Länsi-Tontussa hollilla ku tiedettiin niiden aina lepäävän sen rantsussa. Toimituksen postiosoite on: Stadin Slangi ry, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. Eiku botski täyteen bösiä, kiekkoja ja bulit stribet niiden stikkaamiseen, ja menoks. Me shingrattiin skönelle tonne Itätai Länsi-Tonttuun aina ku oli mahikset. Me oltiin stikattu houkutuskuviot jonkkaan ja ne allithan meni just siihen halpaan. Kun lähetät julkaistavaa postia, laita mukaan nimesi ja osoitteesi, vaikka käyttäisitkin nimimerkkiä. Sekös viljelijää veetuttaa. K u mä olin flädäri-iässä tossa 50-luvun lopulla ni mä olin snadissa jengissä megessä skotaamassa haulikoilla savikiekkoja. Oltiin niin mahdottoman kovia jätkiä kakspiippuinen handussa. Hyvä soossi meseen, etkä tajuu mitä fogelia sä oikeesti skruudaat. Joteski mä yritän stikkaa strubaa sillai, et nälkäänsä saa kaupasta hyvää ruokaa paljon helpommalla ja halvemmalla ku skotaamalla fogeleita evääks. Kyl me flädäritkin oltiin joskus gentlemanneja. Siihen aikaan niitä sai skodata myytäväksi ja moni ammattifiskari tseenaskin sillon kliffat lisäfyrkat itselleen. Sitä paitsi mehän oltiin koko kesä treenattu skotaamista vain lentäviin savikiekkoihin. Meininkinä meillä oli treenata allien skotaamista. Must tuntuu, et täs juitsus nykyjengillä on paljon luisumpi otsa ku Mr. Kirjoitukset on lähetettävä sähköisessä muodossa osoitteeseen tsilari@stadinslangi.fi. Me smydjattiin rantsussa hyvässä jemmassa ja venattiin hanat vireessä satojen allien laskukierrettä kuvioiden luo. Mut siit ekast kerrast tulikin myös mun vika tappokeikka. Mut metsästys lienee nykymeikäläiselle pelkkä kliffa hobby. Eniten skodataan sepelkyyhkyä, joka ei ole se tuttu stadipulu. Just nyt on menossa kyyhkysmetsästys. Elokuussa se flygaa skutseista landebuugien pelloille skruudaamaan kypsynyttä viljaa ku sen tarvii tankata redullaan etelään. Mikä siinä tappamisessa on niin vänkää. Sit se alko se tuliputkien laulu. Kyl mä sitten Intissä skotasin pystykorvalla 300 metriltä kultamitskun ja sain viikon kundista, mut sielhän skodattiinkin vain pahvisia viholliskuvioita. Neandertalilla. Friidutkin tsiigas meitä ihan erilai ku pelkkiä maitobaarin hörnellä gartsoille spottaajia, meidän huuleen tsittas Bostonkin paremmin ku noille nynnyille. Keväällä sen huhu-huhu -huuto saa stadilaisen luulemaan et pitskun yksinäisessä koivussa tsittaa pöllö. Siihen tarkoitetun aineiston tulee olla toimituksessa 10.10.2012 mennessä. Mä oon tullu siihen, et vaik meil on googlet ja nykyajan muutkin vimpaimet kriisiterapioineen ym. Se kundi tappo vaan todelliseen tarpeeseen. Miks meidän täytyy skodata kliffoja fogeleita. Peräkamarin kundi rassaa oitis hagelinsa piiput kirkkaiks ku se halvatun kyyhkynen muka syö hänet perikatoon. 42 TSILARI 4/2012 SKOTAAKS FOGELEITA
klo 18 Slangitreffit Milenkassa Ke 21.11. klo 19 Slangijamit Milenkassa Ti 13.11. klo 18 Slangitreffit Milenkassa . klo 13 Arthurin lounas, Hotelli Arthurin ravintola, Vuorikatu 19 Ma 26.–Ti 27.11. klo 18 Runotreffit Milenkassa: Tuija Rantalainen Ke 10.10. Koululaiset ja opiskelijat 5 € / vuosi. klo 18 Slangitreffit Milenkassa: Onervalines Ti 30.10. klo 13 Arthurin lounas, Hotelli Arthurin ravintola, Vuorikatu 19 Ti 23.10. muutos (muista jäsennumero) Liittymismaksu 15 €. Pluggaa Tsilari netistä! Tsilarin nettiversio löytyy Stadin Slangin kotisivuilta. Lokakuu Ti 2.10. Marraskuu Ti 6.11. . Tallinnan-risteily, mukaan mahtuu 46 henkeä Ti 25.9. Tsilari_taitto_4-12_2.indd 43 7.9.2012 13.49. klo 18 Slangitsyrkka Kaltsin tsyrkassa Ti 16.10. klo 18 Slangitreffit Milenkassa . klo 18 Rokkitreffit Milenkassa (Haapaniemenkatu 3–5): The Saints Ke 19.9. mennessä. Ohjelma tarkentuu syksyn mittaan. Jäsenmaksu 25 € / vuosi. TÄYTÄ TEKSTAAMALLA JA ILMOITA TÄYDELLINEN POSTIOSOITTEESI! Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys skrivatkaa mut jengiin! Stadin Slangi ry. Pikkujouluristeily Tukholmaan (kaksi yötä laivalla) Ti 27.11. maksaa postimaksun Stadin Slangi ry:n jäsenhakemus ILMOITTAUTUMISET / FROOGAT Stadin Slangin toimisto Ilmari Jokinen, Puh. Syyskuu Ti 18.9. klo 19 Slangijamit Milenkassa Ti 9.10. klo 18 Slangitreffit Milenkassa Ke 17.10. klo 13 Arthurin lounas, Hotelli Arthur, Vuorikatu 19 Ma-ti 24.–25.9. klo 18 Runotreffit Milenkassa Ti 20.11. Ilmoittautumiset 15.10. Stadin Slangin Pikkujouluristely Stokikseen 26.–27.11. Pluggaa lisää takakannesta!!! . klo 18 Slangitreffit Milenkassa Stadin Slangi ry:n häppikset SLANGIJENGI Sukunimi: Etunimet: Jakeluosoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Sähköposti: Syntymäaika: Syntymäpaikka: Sukupuoli: mies nainen Erityisjäsenmaksu: koululainen opiskelija Paikka / Aika / Allekirjoitus Hak.nro / Maksupäivä (toimisto täyttää) Jäsennumero Osoitteen tms. 09-774 1041 toimisto@stadinslangi.fi PIKKUJOULURISTEILY!
klo 10.30 Ohjelma: Maanantai 26.11. klo 17.00 Helsingin Olympiaterminaali Saapuminen Tukholmaan ti 27.11. Kiertoajelu kestää 3 tuntia, lähtö satamasta ja tulo satamaan, pois voi jäädä keskustassa Ja kundit: muistetaanhan pikkurotsi jouluillalliselle! Stadin Slangin pikkujouluristeil y Lähtö ma 26.11. klo 9.30 Värtan-satama Paluu Tukholmasta ti 27.11. klo 17.00 Saapuminen Helsinkiin ke 28.11. mennessä Stadin Slangin toimistoon, puh. 2 yötä kahden hengen A-luokan hytissä fönarit skönelle, 2 aamiaista, 1 illallinen juomineen . Klo 17.15 New York Lounge, jouluglögi ja tutustumista toisiimme Klo 20.00 Buffet, jouluillallinen juomineen Loppuilta joraamisen ja karaoken merkeissä Tiistai 27.11. Klo 7.00–9.30 Aamiainen Klo 10.00–13.00 Kiertoajelu suomenkielisen oppaan johdolla Illalla botskilla taas jorataan Keskiviikko 28.11. Huom! Varattuna myös 2 kpl A2 invahyttiä ja 2 kpl Promenade-allergiahyttiä, sama hinta Kiertoajelun hinta 18–22 € riippuen osallistujien määrästä. Hintaan sisältyy: . Klo 7.00–10.00 Aamiainen Klo 10.30 Tulo Helsinkiin ILMOITTAUTUMISET 15.10. 09-774 1041, toimisto@stadinslangi.fi Ilmoita nimi, syntymäaika ja mahdollinen Club One -numero Hinta 115 €/hlö! (yöpyminen 2 hengen hytissä) Tule mukaan viihtymään! Toivoo matkanjärjestäjä Antsku Helsinki–Tukholma– Helsinki M/S Silja Serenade Tsilari_taitto_4-12_2.indd 44 7.9.2012 13.49