Skloddit duunissa TSILARI 4/2013 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 18. Tsilari_taitto_4_13_15korjattu.indd 1 3.9.2013 10.04. vuosikerta Hinta 6 € TSILARI Onko slangi kieli
joulukuuta 2011 20:28:23 On bulit pokat stailit taas saa niitä vaikka sovittaa vois nyyat rillit slumppaa Karhiksen nallekin funtsaa Stailit glasarit Stailit glasarit Stailit glasarit Stadin Slangin Stadin Slangin Stadin Slangin jengille jengille jengille -20 -20 -20 % % % rabatilla! rabatilla! rabatilla! KARHUPUISTON OPTIIKKA Agricolankatu 11, 00530 HELSINKI Puh. CHEF WOTKIN’S PALVELUTISKIT JA MYYNTIPISTEET Taksidata ilmo 18. (09) 774 33 477 ma-pe 7–18, la 7-15 tehtaanmyymala@chef-wotkins.com Fläsää, tsieguraa, bradarii, metukkaa, broiskujubinoit, tekumekuslarbaa, ryynärii... Tasan Stadin parhait. 09-753 9299. (09) 774 33 44 lihatukku@chef-wotkins.com | www.chef-wotkins.com TEHTAANMYYMÄLÄ puh. LIHATUKKU VEIJO VOTKIN OY RAVINTOLAPALVELUT Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki Puh
SISIS Tsilari_taitto_4_13_15korjattu.indd 3 3.9.2013 10.05. 1912. VAKKARIT 4 Snadit 5 Ledari 6 Bamiksen lööppi 19 Sörkän friidun stooreja 33 Skabat 34 Fundeerauksia 38 Sautski 39 Häppikset Kannen kuva: Kenkäplankkareita Espalla v. Kuva Antti Miikkulainen. TSILARI 4/2013 3 STADILAISIA 28 IITTALAN JUNATURMASTA SELVINNYT RISTO TÄHTINEN 22 STADIN SKUTSARIT – Halim ja Antti 20 YRJÖ QVARNBERG – paino montaa duunii 21 PRESSAN TSUPPARI KOLAS KLANARIN TUOLIIN STADI JA REDUT 24 TEATTERI KULTSA – esittäytyy 35 KESIKSEN REDUT – tsiigaa fotot 37 SLANGIJENGI VIIPURISSA EKS MINNAA 12 ALZU JYNSSÄRINÄ – Allan Eloranta ja Kristika 9 SKRUBUU SKULAS – Vesa Kumpulainen 29 VAGENA ELTSUNAJOISSA – oli Pertti Louhula 30 JYLLA OLI MUN SKOLE – kertoo Marja-Liisa Itkonen STADIN KLIFFAT MESTAT 7 HIETSU – Arzi, simmarit ja kummarit 8 LINTSI – Riitta Berger ja everglazeklensat 23 TEURASTAMO – tvettas bluden veks 26 KIVIS – Seija Suorsa tunnelmoi 10 Slangiproffa: Slangi on murre ja kieli Saarikosken slangioppi kelpasi turkulaisille 16 Miikkulaisen skidit Kalevankatu 51:n pitskulla vuonna 1945. Kuva Helsingin kaupunginmuseo. Terttu ohjaa, Erkki tsittaa, Matti (lätsä päässä) skuffaa tuntemattoman naapurin skloddin kanssa
kesäkuuta lähti 65 henkeä. Yhden jutun mä vielä heitän, me on aina rakastettu juuri tätä stadia, eikä enää niin kovin snadia. Kun mä olin snadi, oli Hesa vielä pieni stadi. lokakuuta Stadin Slangin slangitreffeille. Tääl on stärää jengiä ja mestoissa gutaa svengiä. Foto Marjatta Salminen. Fotossa Pia Landen ja Supa Helsinkipäivänä.. . Kaikki me kuitenkin bamlataan stadia ja otetaan välillä sknubaria snadia. Rusettiskrinnattiin ja vähän silleen friiduja tsiigattiin. ”Sörkän rysäkeisarit” Slangitreffeille Luontovalvoja eero Haapanen tulee bamlaamaan tiistaina 1. oodi Stadille Stadin Slangin jäsen, ministeri Pertti Salolainen skrivas oheisen ”oodin Stadille” ja stikkas sen Tsilariin. Meil oli aina kliffaa kun sai skujata fillarilla ja neliksessä boltsia stikkaa. Malmin gravarin redulle 6. Tsilari onnittelee lämpimästi! 4 Tsilari 4/2013 SnadIt Slangijengin kesistä ”Tää vensteri föraa tsirraan, mut tää höögeri suoraan Malmille”, uhosi pikkukundit. Haapanen on skrivannu kniigan Sörkan rysäkeisarit – kalastajia, ajureita ja salakuljettajia. Soolis skriinaa, fogelit sjungaa ja aalloilla saa jengi gungaa. Juttua piisaa ainakin Maisulista, Gammelista ja Herulista sekä Byijasta ja muista Vanhankaupunginlahden saarista. Nyt alkaa kesis, vois pelata vain yks pesis. Me tultiin sitten buliksi, yhdesta tuli duunari ja toisesta juristi. Oppaana toiminut puutarhuri juha ollila esittelee ”romanikuningas” kalle ja elli Hagertin hautastenua. Talvella oli makeeta skimbaa ja lumikoijia byggaa ja talvea diggaa. Kaverille vois yhden bissen stikkaa, voi hitto kun on kliffaa! Pertti Salolainen Supa Santasen synttärit Stadin Slangi ry:n perustajajäsen Sulo ” Supa” Santanen vietti 85-vuotispäiviään 3.9.2013 ravintola Kaisaniemessä Slangitreffien yhteydessä. Kniiga kertoo karlssonin kalastajaja trokarisuvun elämästä Vanhankaupunginlahdella, jossa ne budjas 1800-luvun lopusta 1960-luvulle
Niin, ota tästä sitten jotain selvää! ?. Siks Pemusta onkin aina ollut vaikeeta bonjaa sitä, ettei jengi bungaa noista paskaduuneista kunnon liksaa. Sitä voi frogaa noilt taloustieteilijöiltä, et miks tää buli idea, et lisää automaatiota, snadimmin duunea ja enemmän onnea ei skulannutkaan. Se on kuiteskin ilman muuta selvää, et jos jengillä ei o mitään duunaamista, se tulee sekoboltsiks ja rupee dokaamaan. Sit on sellastakin jengii, et vaik niil ois minkälaiset duunit ja pelit ja rensselit, niin fyrkkaa ja onnea ja kaikkea muuta kliffaa on kuiteskin aina liian snadisti. Vanhat starbut minnaa vielä, ku 60-luvulla hurrattiin, et automaation seurauksest jengille jää enemmän vapaa-aikaa ja et sit lopuks 90 prossaa jengist ei tartte vaivaantuu duunaa mitään, ku automaattiset masiinat duunaa kaiken. Automaatiolla jengi tseenaa niin paljo ekstra hynää et tää ihana sivistynyt lootraaminen on taloudellisesti mahdollista. Yks idis, jota kans olis kantsinut funtsata kaks kertaa, oli automaatio. Yleensä just noi paskaduunit ovat takuuvarmasti tuottavaa. Mut eihän se skulaa, sellanen et 90 prossaa lootraa ja filosofoi ja automaatio surraa yötä päivää. Kaikki duuni, oli se sit juurgubbarien plokkaamista tai mitä tahansa paskaduunia, on tärkeää, koska duunin avulla jengi levaa eikä nirri lähde veks. 040-567 1404 tsilari@stadinslangi.fi Risto Kolanen risto.kolanen@pp.inet.fi Virve Obolgogiani vo@mimino.fi Raija Tervomaa puh. Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 18. Jengi voi vaan dallaa skutseis ja puistois, lukee runoja niitte gimmafrendeille ja harrastaa kulttuuria ja muuta kliffaa. LedarI Pemu Tsilari 4/2013 5 Päätoimittaja Pertti Mustonen puh. Tai jengi diggaa duunista sillo kun sil ei o duunia ja se ei diggaa duunist sillo ku sil on duunia. Jengi on snadisti liian mutkikasta noudattamaan näitä proffien ja taloustieteilijöitten fiksuja ideoita. Ongelma on siinä, et jengi haluaa sekä goisaa ja spottaa katsiin että tehdä duunii. Lisäksi kaikki kallonkutistajat ja muut legurit on yksimielisiä siitä, että varmin kikka, et jengin knubbi skulaa eikä se tule sekoboltsiks on se, että jengi tekee jotain duunia ja yhteiskunnan kannalta olis suotavaa, että se olis joillain tavalla tuottavaa duunia. Jos niitä ei duunata, niin koko tämä helahoito menee alta aikayksikön kanttuvei. Tällä palstalla ei o tilaa ruveta sitä klaaraamaan, et miks se meni hanuriks. 050-550 5706 mustopertti@hotmail.com Toimitussihteeri Mikko Seppälä Puh. No, niin kuin jengi tietää tää unelma meni ihan hanuriks. Jos glömmataan kaikki bulit juitsut, mitä jengi funtsii, niin pelkistetysti voi sanoa, et jengin tärkein duuni on just duunin teko. Duuni ja duunin olemus muodostaa sen verran bulin ongelmavyyhdin, ettei sitä edes Tsilarin palstoilla kantsi ruveta kääntämään juuriaan myöten ympäri. Jotkut filosofit kai funtsi, et automaatiolla spaaratut fyrkat dilkattas jengille kansalaispalkkana ja sit vaan lootraamaan ja funtsii buleja juttuja. Duunia Vai eiKö Duunia T silarin ansiokas pakinoitsija Sautski fundeeraa tässä numerossa duunin sielua ja arvoa ja erityisesti paskaduunin olemusta. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoista ”till säljaren”, joka tarkoitti lehteä tai sähkösanomaa, jonka yhden kappaleen myyntitulon sai myyjä pitää itsellään. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@gmail.com ulkoasu Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab Postiosoite Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Toimiston puh: 09-774 1041 Toimisto avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n on tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Jengi on muuteskin kautta aikojen aina sotkeentunut omaan näppäryyteensä. 040-506 0954 raija.tervomaa@kolumbus.fi Pirjo Tuohimaa puh
Me olemme valinneet hitaan, redin etenemisen tien. ?. 6 Tsilari 4/2013 HALLITuS Puheenjohtaja Pekka Kurvinen pekka.kurvinen@elmio.fi varapuheenjohtaja Pirjo Tuohimaa puh. Joko vastineen löytäminen on hankalaa tai sitten kansainvälisessä jengissä on muuten helpompaa käyttää alkuperäistä ilmausta. Esimerkkinä käyköön otsikkoni, jossa redi merkkaa mulle reilua ja rehtiä – jangsterille ehkä englannista juontuvaa sanaa valmis. Stadin Slangi ry:n hallitus suhtautuu, Euroopan keskuspankin ammattislangia lainatakseni, haukkamaisesti mahdollisesti jengimme ympärille pesiytyviin, arveluttavia keinoja käyttäviin, yksilökeskeisiin kermankuorijoihin. Kun johonkin suuntaan kumartaa, väkisin toisaalle pyllistää. Tehtävä edellyttää suunnitelmallisuutta ja yhteisöllistä pitkäjänteisyyttä. Se ei taistele mitään eikä ketään vastaan. 0400 204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi; Sanna Lehtinen puh. Kyse on ainakin mielikuvasta, merkkituotteesta ja tuotemerkistä ja laadukkaasta palvelusta. 09-774 1041 Toimisto avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. Yksilöja itsekeskeiset, lyhytjänteiset tavoitteet eivät kunnianhimoisiin pyrkimyksiimme kuulu. Stadin Slangi ry on brändi: rekisteröity yhdistys perustaa toimintansa avoimuuteen, läpinäkyvyyteen ja luottamukseen sekä jäsenten aitoon välittämiseen toinen toisistaan. www.stadinslangi.fi bamIkSen LööppI Pekka kurvinen bamis pekka.kurvinen@elmio.fi Puh. Meille kelpaa vain paras; huippubrändiksi kasvetaan vitkaan ja kompuroiden. Yhdistys haluaa vain tarkoitusperiensä mukaisesti vaalia stadilaisille yhteistä ja rakasta omaisuuttaan, kotiseutuperinnettä ja slangia kaikessa upeassa monimuotoisuudessaan. Slangi kielenä selkeyttää eritaustaisten ihmisten keskinäisviestintää ja alentaa ajatustenvaihdon aloittamiskynnystä, luo yhteisöllisyyttä ja turvallisuudentunnetta poistamalla pelkoja ja arkuutta. Tiedämme, mitä ilmaus tarkoittaa, mutta sen kuvaaminen on työlästä. Brändiaseman tietää saavuttaneensa, kun tuotemerkin tai merkkituotteen liepeille alkaa ilmestyä kopioita. Stadin slangi onkin itse asiassa ollut erikielisten ihmisten viestinnän ladunavaaja ja helpottaja leimallisesti laaja-alaisessa suvaitsevuudessaan. Brändiarvon saaminen edellyttää jatkuvaa, myönteistä ja aktiivista ponnistelua kaikkiin brändin kanssa tavalla tai toisella tekemisissä olevien ihmisryhmien kanssa sekä avointa, luottamusta herättävää ja läpinäkyvää viestintää. Absoluuttista vapautta ei koskaan ole – sitä niittää, mitä kylvää. Matkijat toimivat aina enemmän tai vähemmän kepulikonstein, eikä niiden erottaminen laatutuotteesta aina ole helppoa. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@gmail.com Taloudenhoitaja Kimmo Karvinen puh. 050-512 5077 kimmo.karvinen@elisanet.fi Risto Kolanen puh. Slangi elää siinä kuin muukin kieli. Tiedämme, että feikkaajat putoavat pyramidin huipulta salamana alas. Globaalistumiselle on – erityisesti eri alojen ammattislangissa – ominaista, että vierasperäistä sanaa ei suomenneta. 09-774 1041 toimisto@stadinslangi.fi Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. 0400 359 449 merjette.salminen @gmail.com Mikko Seppälä Puh. Vallan ja vastuun tasapaino on itse kunkin tiedettävä ja tunnettava ja siitä on pidettävä kiinni. 044 383 8749 sanna.lehtinen @eduskunta.fi Marjatta Salminen puh. Yleiskielessä puhummekin merkkituotetta moninaisesti kuvaavasta brändistä tai vireyttä laajalti osoittavasta aktiivisuudesta. 050 555 7315 lars.solman@gmail.com Toimistonhoitaja ja jäsensihteeri ilmari Jokinen puh. 040-567 1404 moseppal@mappi.helsinki.fi Lasse Solman puh. 0500 561 652 STaDin SLangi – redi brändi m erkkitavaraa ja palvelua halutessaan törmäämme päivittäin brändisanaan. Linja on valittava, kaikkien mielistely on henkisesti uuvuttavaa, hyödytöntä ja ajan mittaan tuhoisaa
Seittämään vuoteen en oo Stadissa käynny, mut oon päättäny tehä sinne vielä yhen vadrausrundin fiudella, tutuille mestoille, jos niitä vielä hittaan. arzi jotain minnaan minäki Vodaskimboilla Hietsussa 1952. Harrin ehdotusta noudatten lenkkireittini kulki Munkasta Hietsun kautta Itämerengartsalle ja Brunssan Vulganinmäen päälle, jossa snadi jumppa ja suunta himaan Hernesaarengartsan bastun kautta. Se oli silloin viel ihan snadi kniigahandeli, mut siitä liffa, et sain firman fillarin himaan, tosin loonaks vaa. Simmarit ja kummarit, muita gledjuja ei tarvittu, ku dallattiin Telakkagartsaa Hietsuun ja graviksen läpi Hiekkikselle, siellä sitä braijattii, simmattii, skulattii nii kauan, et suulis alko jo sleppaa mailleen. Siel oli byggattuna snadei koijii ja yks autiotalo. Skribanki mä kävin Hietsun hörneillä, Bulevardilla, ripille pääsin Ruttopuiston starassa tsyrkassa. hIetSun rantSu Tsilari 4/2013 7 H ietsu, joo, kyl mä sen tsennaan ku omat fikkani, vaik oonki kotoisin Munkan ja Ärtan höörneiltä, noin pual kilsaa Hietsusta etelään. Snadina kundina mun eka duunimesta griguaikana oli tsupparina Rautatie Kirjakaupassa, lafka toimi Otavan korttelissa Köydenpunojangartsalla. Bulina kundina Hietsun halli oli mesta, josta duunista tullessa poikkesin slumppaamaan safgat, flesut ja tsiegurat, tieteski knekkaaja Harri Siljanderin budjusta. 2000 se alko olee liian ahdas mulle ja flyttasin landelle. Stadi oli liffa mesta viel 1970-luvulla, mut v. Myöhemmin tuli tutuiks myös Hietsun raflat Salve ja Bulevardia, myös Hietsun tortsin deegut ja bultsarit, jotka iltaisin flyttasivat Munkan rantsuun ja bärtseille. Hietsussa oli snadi brygga, josta lähti modari (ei mikää vodabusa, vaa sellane avonainen moottoribotski) Pihlikseen, jonne mekin hamnasimme usein, samat braijaamiset ku Hiekkiksella. Pihliksessä oli rafla ja kiska, mut skolee mä en sieltä hitannu, niinku joku hiljattain Tsilarissa skrivas. Tulihan sillä skujattuu vilt omii keikkoi tsuppien lisäks, siihe aikaa ei fillarin ringuja saannu ku kansanhuollon luval jokku tärkeet nii, et oma velo sai staijaa klitsus faneriringuinee. . Foto Antti Miikkulainen.. Hietsun halli oli täys kaikenlaist krääsää ja skeidanen, tortsi kirppiksenä, folkkaa ja fiudeja vilt. Ku mä tsittasin Salven terassilla ja funtsasin tapahtunutta kurjistumista ja minnailin, kuinka skloddina kävin mutsin kanssa slumppaamassa altaassa olevasta jaalasta vihanneksii ja fisuu, talvella joulukuusen – oli pakko ottaa terävät. Sillon ku skolesta oli kesis ja joitaki kamuja jäänny Stadiin, ni samlattii snadi jengi kokoon ja singrattii Hietsun Hiekkikselle. Sistat muistot starana kubbena Hietsusta on 1990-luvulta
. Viime sodan aikana sen katolla oli ilmatorjuntatykit. Jos kundi piffas, me mentiin Peacockiin. Alppilan kallioille se rakennettiin ja siellä Linnanmäki on edelleenkin. Lintsi. 8 Tsilari 4/2013 S togematka Saviolta kesti 55 minsaa Pasilaan, jossa me jäätiin pois. Valot syttyi ja maailmanpyörä pyöri. Ilmekään ei värähtäny. Silloin kun Helsinki oli vielä nuori ja pieni siellä huvitteli stadin herrasväki kettujahdissa ja keväisin ylioppilaat. kundit piffas Kundi sytytti Clipperin ja tarjos kimmallekin: – Palaaks siellä. Taakse jäi Lintsin tanssilava ja Täysikuu, sä ihme suurin olet öisen taivahan. Alppilassa oli tanssipaikkaa, ravintolaa, kesäteatteria ja näköalaakin melko pitkälle. Papiljoteilla aikaansaatu paashikampaus suoristu kosteassa yöilmassa. Oikein style kaveri poltti piippua. Kuumat popcornit varisi pusseista kuin ensi lumi. Pisteenä iin päällä, sen hetken muodista riippuen – olit sitten pitkä tai pätkä, laiha tai lihava – korkeakorkoiset kengät tai ballerinatossut ja leveä patellavyö. Siellä esiintyi espanjalainen flamencotanssija. Taftikin oli muotia, ja silkkinen kesätakki pystykauluksella, ja sen kanssa nailonkäsineet. Kansalaissodan aikana Vesilinnanmäellä ja Alppilan kallioilla käytiin kovia taisteluja joihin punaisten vaimotkin osallistui. Musiikki kaikui, vuoristoradan vaunut huristi ja sen matkustajat hihkui. Lisääntyvän kaupunginväestön piti saada puhdasta juomavettä. ekS mInnaa riitta berger Alppilan kallioilla jo helluntaina 1950 oli sanoma kiirinyt yli koko valtakunnan: Linnanmäen huvipuisto on avattu! Seuraavana vuonna sinne rakennettiin vuoristorata, ja ajan mittaan tuli lisää kaikenlaisia häkkyröitä ja vekottimia stadilaisii ja koko Suomen kansaa huvittamaan. Harvat friiduista siihen aikaan poltti. Ajatus huvipuistosta syntyi sodan jälkeen kun mielenkiinto Lasten päivien arpajaisiin väheni. Peacockin jälkeen ulos elokuun iltaan. Alkuaikoina me mentiin useimmiten likkasakissa, myöhemmin ehkä lauantaina Keravan Pavilla isketyn kaverin kanssa, jos se halus piffata kimmalle kivan illan. Piti keksiä uutta lasten hyväksi. 1800-luvun lopulla sinne rakennettiin vesilinnaa, stadin ensimmäistä vesisäiliötä. Norjalaissyntyinen insinööri, endre Lekve, ehdotti vettä otettavaksi Vantaasta ja suunnitteli säiliön. Kuva Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkisto.. Oikotie kulki ison, maalatun asemarakennuksen takaa suoraan Alppilan kallioille. Nyrkit pallean kohdalla, katse vinosti lattiaan ja korkeakorkoiset saappaat tärähteli musiikin tahdissa. Kolkytluvulla vanhan vesilinnan päälle rakennettiin uusi, pyöreä vesitorni. Valonheittimet lakaisi taivasta. Joku heitteli vedenneitoja, toinen teki kummitusjunamatkan, lapset onki onnenkaivosta ja ajeli hattarat käsissä radioautoa. Kimmojen alushameet tärkättiin sokerivedessä niin että ne seisoi itsestään, ja kotona ommellut lensat oli vaikka everglazekangasta. Presidentinrouva Alli Paasikivi innostui huvipuistoideasta ja ryhtyi ajamaan asiaa. vesilinna ja Alli Alppilan kallioilla oli aikaisemmin jostain syystä hiukan paha maine. Ja Linnanmäellä myytiin kuulemma Suomen ensimmäiset hampurilaiset. Me ehdittiin pikkujuoppikseen. Numero toisensa perään: valkoiset villakoirat teki temppujaan, Linnanmäen Lilliputit esiintyi, taikurit taikoi, ja zarah Leander lauloi aina
Näin mä kuiteski aina pääsin skulaan messiin. Skrivaajan omaatuntoa kolkutti.. Sit oli toinenki vaihtoehto tähän skabaan. Mut enhä mä mitää finnanu. Loppu oli sit vaa murusii. Lopulta siel ei ollu ku muutama lantti. . Kaikki halus peippaa ja fyrkkaa oli pakko jostain tähän saada. Mähä kyl tsennasin mikä oli pieles. Remeli rokotti rikoksista Mut sitte yks sunnuntai mun faija huusi mut himaan parvekkeelta, josta näki suoraa meijän skabat. Pikkukundeil, niinku mulla oli aina vaikeuksii finnaa isompii, ku niil oli aina joku jekku mil pienempii narutettii. Aluks mun keino oli se ku mutsi oli jemmannu niit nikkelimarkkoja snadiin handuveskaan sen kledjukaappii. joulukuusist saatii fektat ja peitset, joil sit flaidattiin persiksii, siis suurperheiden talon karjuja vastaa. Niit piti olla kourallinen et ne lens, eikä niil ollu enää vänkä skulaa. eikä ne jätkät ollu mamiksii. Pöllimäl mutsin fyrkat, jotka se oli pannu jemmaan ’pahan päivän varalle’ niinku se ite sit myöhemmin itki, mulle riitti pelinautintoo pitkään. Se, joka sai lähimmäs randee, vei kaikki huget, jotka oli pudonnu skrubuun ja sai viel kilistää kruunaa ja klaavaa skrubun ulkopuolel olevist. Ei oo sen jälkee tarvinnu kenenkään kamoja kääntää. mut nää jutut ei liity mun talousrikokseen eikä mun uhkapelihimoon. Mut käthyn kans mulle oli tullu bänksit vaik se asu samas rapus. Talon seinän viereen piirrettiin snadi suorakaide, johon yritettiin stikkaa sen sisäpuolelle. Se ku lopetti mun talousrikokset kerral. Skrivaajan läheinen suhde Käthyyn laimeni kun tilalle tuli skrubu ja seinä. Kerran mulle kävi tsägä ku mäki sain peilin ja heti snärkkäsin kuinka täs oikein käy. Ulkopuolel olevat sai stikkaa suoraan omaan fikkaan. ekS mInnaa vesa kumPulainen mun eka talousrikos – ja vika! viiskytluvun alkuvuosina käpylän olympiakyläs asu paljo skloddeja niin et kamuja riitti aina joka kujeeseen. Se ku sai lähimmäs seinää sai kilistää sisäpuolell olevat. Mä hiffasin sen mestan ja aloin vippaa sielt muutaman hugen kerrallaan. Dorkaa ois kuiteski ollu tsiigaa vierest ku muil karjuil oli älyttömän kliffaa. Nikkelimarkkaki muuttu ’Kekkosen finniks’, jol oli dorkempi skulaa, ku se oli vaa snadi läikkä handus, pienempi ku nykyinen viiscenttinen. Tietysti mä sit tajusin kuinka mielettömän dorka juttu se mutsin fyrkkien pölliminen oli. Jos sai peilin eli hugen nojaavan seinään, ni sai kaikki ilman kilistystä. Ku mä sit tulin himaan, homma toimi aika suoraviivaisesti. Kiitti vaa mutsille ja faijalle hyväst kasvatuksest vaikken mä ookkaa sitä sillo tajunnu – enkä kaikkee koskaan oppinu. mä vaan halusin osoittaa et mitkää mamisjutut ei meitä kiinnostaneet. Siksi braijikset ja skragikset oli kans kovii, niinku joulun jälkee jengiflaidikset käbiksen kartsoilla. Faija komensi mut meijän makuuhuoneeseen jossa se nappas kaapist nahkaremmin ja veteli sillä pari kertaa paljaalle peffalle. Tsilari 4/2013 9 m e alettiin skulaa uhkapeliä. Jälkeenpäin mä oon kyl ollu kiitollinen siit rangaistuksest. Skaba, jossa muutaman metrin päästä stikattiin hugen kolikkoja snadiin kuoppaan eli skrubuun. Niin mä vähitellen sit pääsin eroon mun pelihimost ku viel kamuistki tuli enempi sbulimpii. Mä skagasin jo mennes ku mä bonjasin sen äänest et joku oli nyt pieles. Fyrkka pyöri ja hugget pomppi Ku kundeja oli aina toistakymmentä ni näis geimeis pyöri fyrkka. Mut sit isommat kundit stikkas sen muutamal hugel nurin. Siit jäi mulle pysyvä rokotus et tää homma jää mun vikaks. Pelit kyl jatku mun kohdal vähä snadimmil, mut rehellisesti saaduil tai ansaituil fyrkil. Sillo oli nikkelimarkka ja sen rautaversio käytös ja nehä lens hyvin. Uhkapelaamine oli huisin vänkää. Kuiteski se, joka sai lähimmäs käytännös sai lähes koko potin. Varsinki viikonloppusin skrubu ja ’seinä’ sai jengii liikkeelle ja geimit oli aika sbulit. Tuleeks must kerralla rikas, vai. Kliffa juttu ettei sillo ollu ihan vapaata kasvatusta, jolloin mullekin ois vaa sanottu ett älä poika enää tee sellast. Vain sisäpuolel olleet kilistettiin. Siihen saumaan tuli uudet fyrkat ja gamlat huget vedettiin veks käytöst. Oisko sellasest bamlaamisest sillo bonjannu et varastaminen on yks vastenmielisimmist jutuist mitä ihminen voi tehä, eikä sitä sallita
10 TSILARI 4/2013 HEIKKI PAUNONEN SLANGIPROFFA Murretutkijat ovat erehtyneet, kirjoittaa Stadin Kundi, professori Heikki Paunonen. Sillä tulee olla ensinnäkin olla oma äännerakenteensa, kielioppinsa ja sanastonsa. Hänen mukaansa ”murteilla on kokonainen kielioppinsa. H elsingin Sanomien kulttuuritoimituksen esimies Jaakko Lyytinen ihmetteli 4.8.2013 kolumnissaan ”Stadin slangi on Suomen ainoa kielletty murre” sitä, miksi Stadin slangi oli jätetty pois viime keväänä ilmestyneestä 666-sivuisesta Suomen murrekirjasta. Slangi on pelkästään sanastollinen ilmiö, joka muuttuu nopeasti.” Jotta jotakin kielimuotoa voitaisiin pitää itsenäisenä kielenä tai murteena, sen tulisi täyttää kolme kriteeriä. Stadin slangi – kieli vai murre. Toiseksi sillä tulee olla selvärajainen, tavallisimmin alueellisesti määriteltävissä oleva käyttäjäkunta, ja kolmanneksi sen käyttäjien on miellettävä käyttämänsä kielimuoto omaksi kielekseen tai murteekseen, Stadin Kundiks nimetty Heka Paunonen bamlas Helsinki-päivänä Espan lavalla. Bamis Pekka Kurvinen taustalla. Tsilari_taitto_4_13_16korjattu.indd 10 3.9.2013 15.18. Kuva Mikko Seppälä. Stadin slangi on kuin onkin oikea murre. Yksi oli joukosta pois Murrekirjan toimitukseen kuulunut kielentutkija Erkki Lyytikäinen perusteli Stadin slangin jättämistä kirjan ulkopuolelle toteamalla, etteivät slangi ja murteet ole samalla viivalla: ”Helsingin slangi noudattaa yleiskielen lauseja muoto-oppia. Vain sanasto määrittää sitä.” Muutama päivä myöhemmin 7.8.2013 Suomen murteiden sanakirjan päätoimittaja Heikki Hurtta yhtyi Aamulehden haastattelussa Lyytikäisen näkemykseen
TSILARI 4/2013 11 joka poikkeaa kaikista muista kielistä tai murteista. Se voi viiltää ku skeggekeglu tai pistää ku fekta, mut se voi kanssa lämmittää ku suulis kesiksellä tai tuntuu pehmeeltä ku friidun daisari. Toiseksi Stadin slangissa tavataan yleisesti sanan alussa kaksi tai kolme konsonanttia, esimerkiksi bragaa, draisaa, skabat, skrinnarit. – Tsiigaa, ketä tulee! – Mä en tajuu, miks sun pitää dokaa joka ilta! – Tiedäks sä se rafla ku on Kaisiksessa. Slangi on omaleimainen kielimuoto Stadin slangin tyypillisimpiä ominaispiirteitä on suomen yleiskielestä ja muista murteista poikkeava äännerakenne. Stadin slangin ydinsanasto on sitä paitsi säilynyt sellaisenaan jo yli sata vuotta. Kuva Erkki Miikkulainen. Suomen yleiskielessä ja muissa murteissa ei tällaisia vokaalikombinaatioita esiinny. Eki Mattsson tiivisti oman suhteensa Stadin slangiin ja sen merkitykseen seuraavaan tapaan: ”Ai, et mitä slangi mulle merkkaa. Siitä ovat osoituksena ensinnäkin suomen kielelle vieraat tai harvinaiset äänteet b, d, g ja f, jotka kuuluvat Stadin slangin äännejärjestelmään, kuten esimerkit klobo, klabbit, snadi, gloddi, skuge, blaggat ja kliffa osoittavat. Sillä on selvärajainen käyttäjäkunta, syntyperäiset stadilaiset. Sillä on oma kielioppinsa, kuten muillakin suomen murteilla. Jokainen syntyperäinen helsinkiläinen ei välttämättä puhu Stadin slangia, mutta ei myöskään jokainen turkulainen tai savolainen puhu Turun tai Savon murretta. Jotta asia tulisi mahdollisimman selvästi sanotuksi, Stadin slangi on äänne-, muotoja lauseopillisesti omaleimainen kielimuoto. Stadin slangilla on myös muuten oma kielioppinsa, kuten jo muutama esimerkki osoittaa: Förakaa toi Väiski bastuun ja tvettakaa sen klabbit! – Budjasiks te Sturarilla. Tsilari_taitto_4_13_16korjattu.indd 11 3.9.2013 15.19. Lyytikäisen ja Hurtan mielestä Stadin slangi ei täytä ensimmäistä ehtoa. Slangi on stydii ku dynu. Tämän toteaa Jaakko Lyytinen kolumnissaan: ”Helsingissä kasvaneille slangi on se paikallinen puhekieli, oma murre, jota uudet sukupolvet jalostavat keksimällä uusia sanoja ja ilmaisuja.” Monilla stadilaisilla slangi on kulkenut omana kielenä mukana koko elämän ajan. ”Stadilaisille slangi on joka tapauksessa Helsingin ainoa oma kieli ja sellaisena olennainen osa Helsingin ja sen asukkaiden identiteettiä, olivatpa suomen kielen gurut mitä mieltä hyvänsä.” Gresan sällejä Lönkan vanhalla sillalla vuonna 1953, kun lättähattu oli muotia. – Tuutsä skulaa mun kans pleikkaa. Sanastollisesti se kuitenkin eroaa selvästi muista suomen murteista – valtaosa Stadin slangin sanastosta on peräisin ruotsista, osa myös venäjästä. Kolmanneksi Stadin slangissa esiintyy runsaasti sellaisia sanoja, joiden ensi tavussa on etuvokaali ja toisessa tavussa takavokaali, esimerkiksi fyrkka, blygu, järkku, bööna ja Sörkka. He ovat kuitenkin erehtyneet – tai he eivät tiedä, mistä Stadin slangissa on kysymys. . Syntyperäisille stadilaisille se on joka tapauksessa Helsingin ainoa oma kieli ja sellaisena olennainen osa Helsingin ja sen asukkaiden identiteettiä, olivatpa suomen kielen gurut mitä mieltä hyvänsä. Vieläki ku joskus tsitataa gamlojen kamujen kanssa ja bamlataa slangii nii tuntuu siltä et on niitattu samaa saumaa, semmosee ku tsiikaa tän Stadin menoo suunnillee samasta vinkkelistä ku mä. Stadin slangia voisikin yhtä hyvin pitää omana kielenä, aivan samoin kuin Pohjois-Ruotsissa puhuttavaa meänkieltä. Ilman slangii mä oisin ihan orpo ja melkone urpo.” Stadin slangia voidaankin näillä perusteilla pitää yhtenä suomen kielen murteena. Stadilainen sen tietää Syntyperäiset stadilaiset myös mieltävät Stadin slangin omaksi kielekseen, johon he ovat lapsuudessaan ja nuoruudessaan kasvaneet. Sitä onki syytä funtsii. Stadin slangi ei ole enää pitkään aikaan ollut ”voittopuolisesti nuorten työväenluokkaisten miesten kieltä”, kuten Hurtta Aamulehden haastattelussa esittää. Mutta Stadin slangi täyttää muutenkin kielen ja murteen kriteerit
Samoin liikkuminen raitiovaunulla kaupungilla asioiden hoitamiseksi tai kaupunkiin tutustumiseksi oli mahdollista vain rahan avulla. ekS mInnaa allan eloranta Alzu jynssärinä Poikien piiristä Alzun tavoitti tieto mahdollisuudesta hankkia kesäansioita kengänkiillottajana eli jynssärinä. motiivia kesätöihin lähtemiseksi 1930-luvun työläisperheiden lapsilla löytyi. Kumivetoisten lennokkien rakennussarjat ja Nuorten kokeilijain ja keksijäin kirjan sähkömoottorien ja muiden mielenkiintoisten kohteiden tekemiset edellyttivät rahaa vieviä hankintoja. Kuva Helsingin Kaupunginmuseo.. Isältä palkkapäivinä irronneet pennoset ja reiluilta kylässä kävijöiltä saadut markat eivät enää oikein riittäneet uusien harrastusten toteuttamiseen. 12 Tsilari 4/2013 v anhempien ahkerasta työskentelystä huolimatta ja talvisten työttömyyskausien vuoksi rahaa jäi vuokra-, vaateja ruokamenojen jälkeen niukasti muihin kohteisiin. Kenkäplankkari hommissa Rautatieasemalla 1930-luvun alussa
Keväisin koottiin poikaryhmä miehittämään eri puolille kaupungin keskustaa sijoitetut keltaiset kengänkiillotustuolit.. Tupakointi ei tietenkään kuulunut jynssäreiden säädettyihin elämäntapoihin ja siksi kait muutamat salaa polttivatkin. Keväällä hyvissä ajoin ja koulun lukukauden vielä jatkuessa alkoi poikajoukon valmennus tulevaan palvelutehtävään. Kussakin paikassa oltiin neljä tuntia päivässä. Normaaliin hyvään käyttäytymiseen kuului työn valmistuttua ojentaa lukittu lipas maksun suorittamista varten asiakkaalle. Fyrkat lukittuun lippaaseen Vuorikadun isossa salissa pidettiin ennen kengänkiillotuskauden alkua muutama opastustilaisuus ehkä satapäiselle poikajoukolle, joka tuli ensimmäiseksi kesäkseen tehtävään. Ensimmäistä kesää työskentelevät pojat toimivat ns. Tsilari 4/2013 13 kristika järkkäsi Keväisin koottiin poikaryhmä miehittämään eri puolille kaupungin keskustaa sijoitetut keltaiset kengänkiillotustuolit. Varsinkin ravintola Kappelin edustalla samoin kuin Ylioppilastalolla saattoi viikonloppuina olla aika vilkasta, mutta ansiot olivat pienet verrattuna seuraavien työskentelykesien Rautatieaseman kiireisiin paikkoihin, vaikka siellä sai työskennellä vain kolme tuntia päivässä. Kengänkiillotuksen työvälineisiin, mustiin, ruskeisiin ja värittömiin harjoihin ja kiillotussametteihin sekä kiillokkeisiin poikien piti investoida itse, mutta kaupungille sijoitettujen asiakastuolien, rahalippaiden ja numerolla varustetun virkalakin käytöstä maksettiin kiinteä korvaus NMKY:lle kunkin pojan omista ansioista. Varmaan pitempään jynssäreinä olleille oli kiusaus ottaa rahaa vastaan ohi lippaan, jotta kotiinkaan ei olisi tarvinnut ilmoittaa kaikkia tienestejään. ”kaupunkipaikoilla”, johon kierrokseen kuului kymmenkunta kohdetta Kappelilta Linja-autoasemalle. Toimituksesta poika sai kuitin vietäväksi tiedoksi kotiin ja kuitti piti palauttaa huoltajan allekirjoittamana seuraavaan lippaan avaamistilaisuuteen. Nykyajan ajatusmaailman mukaan tuntuu aika erikoiselta, että pikkupoikien pääsemiseen kengänkiillottajiksi sisältyi velvoite hoitaa Kumpulassa noin kymmenen neliömetrin Alzu virkapuvussaan. Ehdottomasti kiellettyä oli asiakkaiden houkutteleminen huudellen. Poikien opastukseen sisältyi kenkien puhdistus, esikiillotus ja loppukiillotus. Kengänkiillottajaksi pyrkivän piti ilmoittautua Helsingin NMKY:n pääpaikassa Vuorikadulla. Tämä tapahtui joidenkin poikien näyttämänä ja kokeilemana esiintymislavalla. Tarkkaan lasketut kolikot, joita silloin taisi yksinomaan olla maksuvälineenä jynssäyksessä, laitettiin kangaspussiin vähennettynä välineiden korvausmaksuilla. Luultavasti kotien heikko taloudellinen asema oli merkitsevä tekijä, koska huomattava osa kengänkiillottajista asui Pitkänsillan pohjoispuolella. On itsestään selvää, että kymmenien slummipoikien joukkoon tulee myös epäsosiaalisia henkilöitä, joten poikien työskentelyä oli valvottava ja hoidettava poissaolojen selvittelyt ja mahdolliset sääntöjen rikkomiset. Ilmeisesti rutiinina oli kerran viikossa tulla NMKY:n isoon saliin avauttamaan rahalipas poikien valvojan toimesta. Vanhemmilta luultavasti piti olla lupa 12-vuotiaan pojan ansiotyöhön menoon. NMKY panosti tällaiseen poikatyöhön aatteelliselta pohjalta ilman taloudellista hyötyä ja varmaan osaksi vapaaehtoisvoimin
Tässä Asema-aukion jynssäri. Raitiovaunuliput säästettiin ja matka taittui kävellen.. 14 Tsilari 4/2013 maapalstaa ja osallistua hieman myös yhteisalueiden hoitoon. Humaltumiset olivat ilmeisesti kohtuullisia, koska ei ainakaan päiväaikana sattunut Kristikan eli Helsingin NMKY:n talo Vuorikatu 17 1930-luvulla. Ohjaajana oli siellä jämerä kansakoulunopettaja, joka sai ainakin Alzun innostumaan myöhemmin maatalouskerholaiseksi, sotavuosien elintarviketuotannon vähäiseksi lisääjäksi. Kuva Helsingin Kaupunginmuseo. Vallila kun oli asuinpaikkana, kasvitarhamatkoja varten saadut raitiovaunuliput säästettiin ja matka taittui kävellen. konnaria vedettiin nenästä Alzun kengänkiillottajan ura alkoi vappuna 1939 maineikkaassa paikassa, Uuden ylioppilastalon edustalla. Plankkaripojat kuuluivat katukuvaan myös 1950-luvulla. Kaikki työvaiheet käytiin lävitse maan muokkauksesta ja siementen kylvöstä kastelun, rikkaruohojen kitkennän ja harvennusten kautta sadon korjuuseen. Kuva Helsingin Kaupunginmuseo. Alkukesästä taiteltiin matkan varrelta joskus tuomenoksia, joita oli helppo kaupatakin kotiin vietävien kimppujen ohella. Luultavasti siinä oli kohtuullisesti asiakkaitakin, mutta mieleen on selkeästi jäänyt myös sen ajan ylioppilaiden riemulliset touhut. Oman palstan lisäksi saatiin myös jossain määrin alueen omenapuiden satoa. Talo on edelleen paikallaan
Tosin tähän aikaan sisältyi vapun tienoon vilkkaat tapahtumat ja niiden mukana suuri jalkineiden siistimistarve. Kuitenkin Alzu nyt viidenneltä kansakoululuokalta pääsi helposti oppikouluun. Alzu oli kyllä pyrkimässä oppikouluun, joten kai syvällä mielessä pilkotti mallin ottaminen näistäkin ”sankareista”. Kevätlukukausi päättyi vasta toukokuun lopussa, joten neljän tunnin päivittäinen työ koulupäivän lisäksi saattoi vaikuttaa myös kouluedistymiseen. Niinpä läksyt eivätkä oppitunnit olleet haittaamassa kengänkiilloitusuran jatkamista kesällä 1940. Raitiovaunun rahastajat olivat tarkkasilmäisiä naisia, joten joka matkalle piti olla lippu. Ensimmäisenä ja toisenakin kesänä piti liikkua raitiovaunuilla, koska vielä ei ollut pääomaa kalliin polkupyörän hankkimiseen. Edellisenä keväänä kyvyt tai kypsyys eivät vielä olleet riittäneet siirtymiseksi ”korkeampaan” opiskeluun. Täytyi vain osata lukea kolmen rahastajanpihdeillä tehdyn reiän merkitys, jotta pystyi valitsemaan oikean linjan ja pääsemään lipulla kotikulmille. Alzun kesäkauden avauspaikkana vappuna oli nyt vilkkaan Rautatieaseman edusta oikeanpuoleisen lyhtytornin juurella. Hieman vieläkin painaa tuntoa, kun kiillokeharja saattoi lipsahtaa ja samalla tuli kenkäväriä sukkiinkin. Tarkkaa muistikuvaa ei ole siitä, jatkoiko Alzu kengänkiillotustointaan koulun ohella, mutta tähän viittaa se, että polkupyörän hankintaan varat kertyivät vasta syyskuun 19. Kerran tuli kymmenen markkaa ylimääräistä asiakkaalta lisätoteamuksella: ”Kiiltää kuin juutalaisen munat pääsiäisenä”. Hyväansioinen kengänkiillotusura oli jätettävä äidin painostamana ja piti siirtyä Käsityöläis-Osake-Pankkiin asiapojaksi samaan työpaikkaan äidin kanssa. Niinpä kengänkiillotustyö yhdessä puutarhavelvoitteen kanssa aika lailla rajoitti uimarannalle pääsyä ja tämä kyllä joskus harmitti. Sitävastoin soi korvissa vielä erään kaverinsa kanssa osakuntaovesta sisään menevän ylioppilaan korskea huudahdus: ”kunnia sille, jolle kunnia kuuluu”. Koulut aloittivat toimintansa elokuun alussa 1940, jolloin otettiin kiinni sodan keskeyttämää lukuvuotta. Kerran tuli 10 mk ylimääräistä asiakkaalta lisätoteamuksella: ”Kiiltää kuin juutalaisen munat pääsiäisenä”.. Joskus saattoi saada ”driksaakin” joltain reippaalla tuulella olevalta henkilöltä. Sodanuhan aiheuttaman kaupungin evakuoinnin ja Talvisodan johdosta koulunkäynti keskeytyi melkein alkuunsa ja pääsi jatkumaan vasta seuraavan vuoden elokuussa. Uusi lukuvuosi alkoi lokakuun alussa ja sivuharrastuksista huolimatta reippaat pojat pääsivät luokaltaan. Asiakkaita riitti ja myös arvokkaampien sotilassaappaiden puhdistusta, sillä monet sotapalvelussa olleet taistelijat kotiutettiin vasta myöhemmin keväällä. Tsilari 4/2013 15 ”sammumisia”. Joskus neljänkin tunnin työkohteessa oloaika tuntui pitkältä, kun asiakkaita ei ollut. Ensimmäinen kesä ”jynssärinä” sujui aivan mukavasti ja ansaittuakin tuli ainakin uuden ”golffari”-puvun verran. päivänä. Seuraavan kesän kiillottajaura jäi lyhyeksi ja kesti vain huhtikuun lopulta toukokuun loppuun. Avustajana hengenpelastustehtävässä oli luokkatoveri, tuleva ministeri mikko Laaksonen. Keskustelunhaluisiakin henkilöitä tuli välillä tuolille ja jotkut olivat kiinnostuneita jynssärin tulevaisuuden suunnitelmista, varsinkin kun poika oli menossa oppikouluun. Sodan syttyminen Euroopassa on jäänyt mieleen vain sähkösanomien myyntitapahtumina, mutta ei lainkaan vaaran tuntuna. Käytetyn miesten polkupyörän hinta oli 800 markkaa, jonka ansaitsemiseen vaadittiin varmaan kolme kuukautta kengänkiillotusta. . Ilmeisesti inflaatio oli edennyt aika vauhtia, koska ensimmäisen kuuden päivän jakson laskutustulo nousi yli 500 markan. Kuitenkin risteyspaikoilla, kuten Ylioppilastalolla ja Kauppatorilla, oli hyvät mahdollisuudet löytää pois heitetty lippu, johon oli jäänyt vaihtomahdollisuus. Omalla rahalla oli mahdollisuus tehdä pieniä ostoksia ja vieläkin on miellyttävä muisto ennen sotaa Esplanadin kioskissa myynnissä olleesta herkullisesta, vihreästä soodamehusta, jota annosteltiin erityisestä laitteesta. Puutarhavelvoitteen lisäksi Alzu suoritti uimamaisterin tutkinnon Mustikkamaalla elokuun lopulla. Ensimmäisestä kesästä jynssärinä on jäänyt mieleen vain muutamia tapauksia. Asiakkaat ilmeisesti toimivat korrektisti ja hyväksyivät pikkupojan ratkaisut, esimerkiksi kuluneen mokkapintaisen kengän kiillokkeella silittämisen. jynssäristä tsuppariksi Ensimmäisen lukuvuoden alkaessa Kallion Yhteiskoulussa syyskuun alussa kengänkiillotuksesta piti luopua uuteen puuhaan keskittymiseksi. Jotain epärehellisyyttä tähän saattaa sisältyä, mutta kait ahkerille pojille tämä jo voidaan antaa anteeksi. Joskus saattoi saada ”driksaakin” joltain reippaalla tuulella olevalta henkilöltä. Erityisesti on jäänyt mieleen oikein viileä arkipäivä Mannerheimintien ja Kalevankadun kulmassa, kun Alzu sai ainoan ansaitsemansa markan säälistä kait kenkänsä kiillotuttamaan tulleelta äidiltään. Edellisenä kesänä Mustikkamaan uimalaitos oli vetänyt 11-vuotiaan Alzun voimakkaasti mukaansa uimahyppyihin ja sukeltamisiin uimakandidaatin tasolle saakka. Koulun ohella pojilla oli muutakin puuhaa. Mieleen on jäänyt erään reippaan sotilaan lausahdus: Puhdistapas poika nyt Kannaksen kurat saappaista! Kesä sujui varsin reippaasti kolmen tunnin työvuoroin Rautatieaseman hyvin tuottavien kiillotuspaikkojen ja muutaman huonohkon kohteen kierroksissa. Pitkä työpäivä ja 400 markan kuukausipalkka oli melko harmittava kohtalo, mutta ehkä vastinetta sai mainion työpaikkaruokailun ja hyvää käyttäytymistä sekä ruotsinkielen taitoa tukevan ympäristön välityksellä
Englanninkielisestä teoksesta ronskein kielenkäyttö onkin jo sensuroitu eli jätetty käyttämättä. Pumpussani läikähti bulin lämpimästi, kun esiin tuli vuoden 1964 Aura:n Haarikka nro 3:ssa julkaistu snadi slangisanasto. Slangikäännöksillä selitettiin 133 sanaa ja sanontaa. Ei sanasto sellaisenaan sovellu turkulaisen turistin käyttöön. Nyysijäjengiä turkulaiset kuitenkin olivat, kun eivät antaneet mitään kiitosta Saarikosken slangivalikoimalle. Näin kerronta pysyttäytyy slangin osalta tuon lukijalle kirjan liitteeksi laaditun sanaston raameissa. Olin aivan ihastunut, kun löysin täydennyksiä tietoihini. Kovin kummalliseen keskusteluun tuollaisella sanavarastolla ei turkulainen olisi pystynyt, mutta kaiketi sanasto olisi helpottanut ainakin hesalaisten puhetta pätkittäin bonjaamaan. Näin sanaston hyödyllisyyttä argumentoitiin ”Julkaisemme suomenkielisiä sanoja siltä varalta, että lähdette Helsinkiin ettekä ymmärrä heidän kieltänsä. 16 Tsilari 4/2013 T utkin harrasteenani suomalaisten virvoitusjuomavalmistajien hissaa aikeenani julkaista asian tiimoilta kirja. Saarikoski selitti sanastossaan 146 slangisanaa ja -sanontaa. Näin fundeerasin oman slangiymmärrykseni pohjalta. Miten rohkeaksi tuota Saarikosken käännöstä arvioisi nykyään. Turkulaiset olivat omavaltaisesti kopsanneet sanastoa omaan julkaisuunsa. Miten ihmeessä juuri nuo osin kummajaiset 133 sanaa oli otettu valikoimaan. Käydessäni eräässä antikvariaatissa helmikuussa 2013 kysäisin kirjaa Sieppari ruispellossa. Jollain lounaissuomalaisella logiikalla sanastosta oli karsittu kolmetoista selitystä pois. Saarikosken käännöksessä slangia osaamattomille lukuelämys on tehty iisiksi, kun slangi vain pippuroi ilmaisuillaan tekstiä ja sanastoa ei tarvitse yhtenään vilkuilla. Monia yleisiä sanoja sanastosta oli jätetty pois, kuten bileet (juhlat), bilika (auto), bonjata (ymmärtää), brenkku (viina), budjata (asua), dallata (kävellä), hynä (raha), kultsi (rakas), prätkä (moottoripyörä), sköne (meri), snaijata (ymmärtää), snöge (lumi), spora (raitiovaunu) jne. jysäys Arvoitus kaihersi mieltäni. Omakohtaisena kokemuksena kielenkäyttö käännöksessä on aidon tuntuista 1950-luvun bamlausta, mutta rajusti slangin mahdollisuuksia ja rikkautta on typistetty. Jotain perin outoa tuossa sanastossa oli. Yksittäiset StadIn SLangI arvo kulo Saarikosken slangioppia Turkulaisen panimon 133 sanan slangisanastosta ja Saarikoskesta syntyi sattumalta stärä alkuasetelma ja yritän nivoa asiat södesti yhteen.. Hyvää Helsingin matkaa vain kaikille. Ottakaa sanakirja mukaan.” Turkulaisten sanastossa on joitain omituisuuksia, jokunen väärinymmärrys ja erikoisia kirjoitusasuja. Upeeta! Ja sitten tuo jysäys. Vai oliko tämä jotain turkulaista työpaikkahuumoria. Joulukuussa 2012 luin Kansalliskirjastoon talletettuja turkulaisen Auran Panimo Oy:n henkilöstölehtiä. Sanastossa kliffa on muodossa liffa (hauska), rotsi muodossa drotsi (takki), sori muodossa sorry (anteeksi), ‘dokua’ väitettiin humalaksi vaikka doku tarkoitti juoppoa minun käyttämässäni slangissa. Saarikosken käännöksen sanonta on tarvittaessa paikoin raakaa, mutta yhtään alatyylin rivoutta kertomuksessa ei ole. Olin tuon elämässä ajelehtimista kuvaavan kirjan joskus nuorena jäbänä lukenut ja halusin blukata sen uudestaan ja katsoa millainen Pentti Saarikosken muistikuvani mukaan teoksen loppuun tekemä slangisanasto oli. Sanastohan oli alkuaan Sieppari-kirjan vaikeimpien slangisanojen selittämiseen tehty. Pentti Saarikosken kääntämänä Sieppari ruispellossa ilmestyi alkuteosta kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 1961. Kansikuva oli makee ja sanasto oli irrallinen, mutta tallella. Siepparista siellä ruispellossa Amerikkalainen jerome david Salinger kirjoitti menestyneimmän teoksensa The Catcher in the Rye hallitsemaansa New Yorkin paikallisslangia hyödyntäen
Näin myös turkulainen Helsingissä. Saarikosken slangisanastoa Siepparista . Tsilari 4/2013 17
D. Viimeisimmän painoksen tekemiseen saattoi vaikuttaa Saarikosken käännöksen yltäminen viralliseksi kulttikirjaksi, kun se valittiin ”Tuhat vuotta – sata kirjaa”-kampanjan teosten joukkoon. Koko slangitaitoaan Saarikoski ei ole käännökseensä ladannut. Saarikosken sanaston myötä on mahdollista leikkiä turistia Hesassa, onhan sanasto sellaisenaan lyhyt oppimäärä Stadin slangia. Slangin taitajaa tuolla oppimäärällä ei kenestäkään ole tullut, mutta teksti antaa kelle hyvänsä mahdollisuuden pieneen katsahdukseen slangin kielileikittelyyn. Menestys oli kohtalaisen hyvä, sillä kahdeksas painos oli peräti 24 000 suuruinen. Yrittäminen saattaa johtaa vinkeisiin tilanteisiin. J. Siepparin menestyksestä Sieppari on selkeästi suunnattu nuoruuttaan vielä eläville tai nuoruutensa verevästi vielä muistaville häiskille. Kansalliskirjaston Fennica-tiedosto tuntee Saarikosken käännöksestä kaikkiaan 21 painosta, joista viimeisin on vuodelta 2000. Varvi esitetään merkitykseltään kierroksena ja kertana. Pehmeäkantisia painoksia ilmestyi puolestaan Kurki-sarjassa. Salinger: Sieppari ruispellossa, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1969 Kurki-kirja K 48, suomentanut Pentti Saarikoski 4. J. Etiketit, Arvo Kulon kokoelma 18 TSILARI 4/2013 Auran Panimo Oy:n historiaa Vuonna 1882 Auran Panimo Oy:n perustamisesta oli päättämässä 23 perustajajäsentä. Lähteitä 1. D. Oy Hartwall Ab osti Auran Panimo Oy:n tammikuussa 1971 ja 1973 alkaen panimon nimestä käytettiin muotoa Oy Hartwall Ab, Kaarina. Saarikosken käännöstöiden joukossa irlantilaisen James Joycen Odysseus oli mestariduuni ja teoksen suomeksi vääntämisessä häneltä kului parisen vuotta. Käännöstyylistään Saarikoski olisi saattanut saada muhkeat haukut ja esteen uransa etenemiseen, mutta hänelle ei käynyt kuinkaan. ”Oulunkylän yhteiskoulussa luimme 1960-luvulla Siepparista otteita äikäntunnilla ja taisi joku siitä esitelmänkin väsätä.” Tsilari_taitto_4_13_15korjattu.indd 18 3.9.2013 9.46. Huumorille mahdollisuus Miten hyvin vielä nykyään snaijattaisiin tuo Saarikosken slangisanasto. Tyjylle slangitykitysversiolle ei taida enää löytyä riittävästi lukijakuntaa. Yrityksestä kehittyi lounaisen Suomen merkittävin panimo, joka valmisti vuonna 1960 seitsemän miljoonaa litraa olutta ja kaljaa sekä viisitoista miljoonaa pulloa virvoitusjuomia. Itselleni jää kuitenkin vaikutelma, että kääntäjä on joutunut pidättelemään ilmaisuaan ja tasapainoilemaan slangin ja kirjakielen välillä. Aura:n Haarikka nro 3 1964 ja nro 4 1961, Kansalliskirjaston kokoelma 2. Ja ympyrä sulkeutuu; slangisanaston liittäminen kirjaan on hieno veto. Rohkeampaa olisi ollut antaa todellinen kirjan tilanteita oikein kuvaava lisämerkitys ”pano”, ”kertapano”, ”nainti” tai siistimmin ”yhdyntä”. Tuo käännös julkaistiin vuonna 1964. . Saarikoskea sympaten olisi suonut hänen tehneen duuninsa uskaliaammin slangihengessä ”parempi snadi tuimis kuin buli laimis” eli ”parempi pikku väkevä kuin iso laimea”. Salinger: The Catcher in the Rye, Penguin Books, Great Britain 1969 5. Oulunkylän yhteiskoulussa luimme 1960-luvulla Siepparista otteita äikäntunnilla ja taisi joku siitä esitelmänkin väsätä. Noin tuon itse honasin. Aleksis Kivi koki kovia uskaltaessaan käyttää vuonna 1870 rahvaan puhumaa suomea pääteoksessaan Seitsemän veljestä. Yrittäkääpä tulla toimeen päivä Helsingissä tällä Siepparin sanastolla. Sanastossaankin hän antaa osin siistyttyjä merkityksiä. Turkulaisia en enempää käy moittimaan tai kehumaan heidän tempustaan. Ulkomailla moni turisti yritää pärjätä lomamatkallaan selkeimmissä tilanteissa noin sadan sanan paikallisen kielen sanastolla. Ja niin toteutuisi tuo turkulaisten jäynä. Panimolle rakennettiin hulppea tiilirakennus Turkuun Aurajoen rannalle osoitteeseen Linnankatu 48. Aika oli tuolloin 1960-luvulla jo toinen ja Väinö Linnan Tuntematon sotilas voittanut oman kielisotansa muutamaa vuotta aiemmin. Seppo Bonsdorff: Suomen Panimot, Gummerus Kirjapaino Oy 1997 6. Pentti Saarikosken uralla Siepparin käännös oli oivaa harjoittelua paljon vaateliaamman englanninkielisen teoksen tullessa hänen käännettäväkseen. Arto Schroderus käänsi Siepparin uudelleen vuonna 2004 ja tuosta käännöksestä on otettu jo ainakin kolme painosta. Jotenkin slangigubben mieltä jää korventamaan menetetty mahis. Vuonna 1961 panimoyhtiö osti Kaarinasta maa-alueen ja sinne rakennettiin uudet panimotilat. Panimotoiminta loppui Kaarinassa joulukuussa 1995. Kaiketi julkaiseminen on onnistunut vain olemalla riittävästi kallellaan laajemmin ymmärrettävän suomen suuntaan. slangiheitot tekstissä elävöittävät sanottavaa ja outo kohta saa lukijan pohdiskelemaan kohtausta ja sitten sisäistämään tarjolla olevan ajatuksen kokonaisuutta. Vapaasti jokaisen kokeiltavaksi tarjoutuu nyt leikkisä mahdollisuus. Wikipedia, nettisanakirja (hakuna stadin slangi ja sieppari ruispellossa) 3. Kustannusosakeyhtiö Tammi julkaisi ensimmäiset painokset kovakantisena Keltaisessa kirjastossa. Uudemman käännöksen kieli on jotakuinkin normaalia yleiskieltä ja kirjaan ei ole tarvittu mitään erillistä selitesanastoa
Pitkät kesikset on ollu monelle varmaan yks syy hakeutuu maikan hommiin. Tsiigaa slangiristikot: Nettiristikot.fi A viiseist voi kesiksen lopus pluggaa kaikenmoist, ku koskee skoilee. Maikkojen kantsis kyl korostaa enempi omaa ammattitaitoo pentujen vanhemmille, mielellään heti, ku ekan kerran tavataan. Säästyy omaa aikaa, vaivaa ja ehkä hermojaki. Toi oli kai snadi kiusa kiltist päästä, mut totta on se, et ihan oikeit uhkauksii satelee maikoille ilman syytä, onpa moni joutunu rosikseen asti. Ja eniten valittaa kuulemma ne, ku on ite hyväs asemassa. Ainakaan syynä ei oo ollu hyvä liksa. Tulokset vaan tuppaa näkyyn vast vuosien päästä. Väkisin mäki itteni Opekorkeeseen tungin enkä päivääkään valintaani katunu. Tsilari_taitto_4_13_15korjattu.indd 19 3.9.2013 10.05. Kaikki! Stuidul on kuus ällää ja siit vois tulla hyväliksanen lekuri, dumari, inssi tai joku kauppatieteilijä. Stadiki kuulemma palkkaa jengii vaan väliaikasiin virkoihin ja monet kunnat panee maikat kesäks kokonaan lomille. Siks mä ”kyllä niin mieleni pahoitan” aina ku maikkoja symffataan. Sitä rupee funtsaan omaa entist duunii ja vertaa sitä nykysiin juttuihin. Ne vissiin oikeesti rakastaa pentuja! Niin se muuten tais olla munkin laita. Sattu täs viime vuonna tämmönen tapaus: Yks tuttu skulas mulle: ”Sano nyt, ku oot ammattikasvattaja, et kuin mun tarttis suhtautuu, ku meiän kundin Wilmas oli viesti sen äikänmaikalt, et kundi oli piirtäny kirkkoveneen luokan tauluun, mut pyyhkiny sen sitte veks.” Mä neuvoin sitä vastaamaan, et hyvä ku älys pyyhkii. Ja kylhän nyt tyhmempiki bonjaa, et jokaisen oma Liisipekka on ihan kullannuppu, ku ei tekis jäynää ikinä kellekään. Mä oon joskus funtsannu, et ku tulospalkkaus on niin muotii, ni maikoille se ainaki kuuluis. Oon nimittäin sitä mieltä et ennen – ainaki parikytä vuotta sitte – kaikki oli perusskoiles paremmin ku nyt. Nykysin seki duuni pitää ansaita mones kunnassa joka syksy uudestaan. ”Kunnat lomauttavat 2600 opettajaa” (HS 7.8.2013). Luokanopen koulutuslinja tais olla tänäki vuonna yks suosituimpii, ja moni hakee sinne vuos vuoden jälkeen aina uudestaan. Mut haluuks se. TSILARI 4/2013 19 KUKA NYT MAIKAKS HALUIS! SÖRKÄN FRIIDUN STOOREJA RAIJA TERVOMAA ”En mäkään mee sähkömiehelle sanoon kuin sen tarttee piuhat yhdistää tai lekurille, mitä nappei sen kuuluu sairaalle skrivaa.” Tykkäätsä duunata ristikoita. Ja sit hiffaa taas kerran, et on vanha käpy. Maikan homma oli ennen semmonen, et ku sen kerran sai, ni sen yleensä sai pitää. Liksa oli ennen vuosiliksa, ku oli tasattu kahelletoist kuukaudelle. Yks kokenu maikka kaveeras, et ei kaikest snadist viitti valittaa, mut nuoret varmaan on niin tunnollisii, et ne skrivaa Wilmaan ihan kaikki. Kuka nyt kaiken tän jälkeen maikaks haluis. Koulukiusaamiseen saatiin taas uus pointti. Ei. Tartti tehä tosi buli moka, et virast lens vekka. Oiskohan niin, et ennen ei oltu niin herkkänahkasii ku nykysin, vai niin, et trabelit hoidettii skoiles eikä himoihin kaikest snadist ilmotettu. Pennut on aina kiusannu toisiaan, mut nykysin kuulemma sitäki tapahtuu redisti enemmän ku ennen. Vanha juttu on esimerkiks tää: ”Ei kande uskoo kaikkee sitä, ku pentu koulust kaveeraa ni maikkakaa ei usko kaikkii kotiasioit, ku se skoiles kertoo.” Mulla oli lisäks tapana sanoo, et en mäkään mee sähkömiehelle sanoon kuin sen tarttee piuhat yhdistää tai lekurille, mitä nappei sen kuuluu sairaalle skrivaa. Se haluu näyttelijäks, taiteilijaks tai alakoulun maikaks. . Iltikses oli juttuu kuin vanhemmat kiusaa maikkoja. Tämmönen gamla maikkaki meinaa oikeen innostuu, ku niit tsiigailee. Mä kai funtsasin, et nuori maikka vastauksest snaijaa, et ei ihan kaikest kantsi skrivailla. Ne ku kasvattaa kunnon kansalaisii aina uudest ja uudest ikäluokast. Nykysin on maikkojen pakko skrivaa semmoseen Wilmaan heti, ku jotain feeluu skoiles sattuu, ja sit mutsit ja faijat joutuu ottaan kantaa ja vastaan noihi viesteihin. Yllytinks mä vanhempaa kiusaan maikkaa, en tiä
Ekaks vakituiset prikkajätkät otti bestaduunit. Joissakin bileissä oli brenkkua tarjolla bulisti. Lopun kesiksen sain olla vapaana ennen kun skole Stadissa börjas. Kun fyllasin 16 vuotta, faija otti mut messiin jelppimään sitä eteispalveluun portsaiksi. 20 TSILARI 4/2013 Tukkiflotan niputtaja Ekan kerran kesisduunissa, josta sain fyrkkaa, olin tukkiflotan niputtajalla reilun kuukauden. Faija oli Stadin Suusiksella duunissa ja Suusiksen porukka hoiti Lähetystöjen vastaanotoilla safkat ja safkojen tarjoilemiset sekä tambuuripalvelut. Loput jaettiin meille nimikundeille. DUUNISPEDA YRJÖ QVARNBERG CANJONIN JENGILÄINEN Kolme duunispettaria Tsilari_taitto_4_13_15korjattu.indd 20 3.9.2013 10.06. . Aamulla suhattiin hamniksen byrooseen duunihuutoon. Kun uittoduunit slyytattiin ja botski hinasi flotan Tukkilaan, ainoa safka mitä duunasin oli totivodan eldaamista jätkille, jotka blandas brenkkua kuumaan totivodaan. Kun dirikat botskin ruumassa froogas verokortin veroprossaa, stuiduna olin skaffannut stuiduverokortin nollaveroprossalla. Moni jätkä skaffas brenkkuflindan skönäreiltä pimeesti botskissa. Kun huusin ”vapaa”, niin moni moni jätkä luuli, että olin päässyt just vapaksi kakun sittaamisesta. Ja joku veti häppää poskettomasti eikä siitä heitetty herjaa julkisuuteen, vaikka kerran yks proffa spyttas jurrissa kragansa vessanpönttöön veks lähtiessään. Hamnassa stuiduna Stuiduksi tulon jälkeen moni kundi oli kesiksillä duunissa hamnassa Jätkässä tai Skatalla. Suusiksen kautta lähetystöihin Seuraavana on duunispettareita on Lähetystöistä. Duuni käsitti lähinnä köksän hommia, piti duunata safkaa jätkille, suhata fillarilla butiikkeihin köpaamaan safka-aineita, lautalla olevan kämpän stedaamista, puupiisin eldaamiseen tarvittavien puiden skaffaamista ja pilkkomista
Myöhemmin Tauno työskenteli tukkukaupassa. j. Tauno oli korea poika ja se koitui hänelle kohtalokkaaksi. Loppu tuli jo nuorella iällä, kun Tauno erään pitkäksi venyneen ryyppykauden jälkeen päätti kohentautua ja asteli Lapinlahdenkadulla sijainneeseen parturinliikkeeseen. nylundin perheen yhdeksäs ja nuorin lapsi. . Käytännössä duuni oli tsuppaamista ympäri kaupunkia, juoksupojan hommia. v. Hän oli tuurijuoppo, mutta hyvä supliikkimies ja pidetty kaveri. ”Haetko vesilasin, nyt on paha olla”, Tauno sanoi tutulle klanarille ja istahti tuoliin. Tauno pääsi vuonna 1919 vain neljätoistavuotiaana onnekkaasti töihin Presidentinlinnaan, Tasavallan Presidentti k. Tauno kiskaisi verhot pirstaleiden eteen, ei voinut nolostukseltaan paljastaa mitä oli tapahtunut, vaan otti itse asiaa sen kummemmin selittelemättä lopputilin. Kun parturi palasi, tuolissa retkotti kuollut mies. Tsilari 4/2013 21 duunISpeda reiJo nYlund S etäni Tauno nylund (1905– 1949) oli Käenkujalla budjanneen seppä j. Duunispettarissa asiaan ei millään tavoin viitata. Harja lennähti käsistä voimalla päin peiliä, joka meni säpäleiksi. Ståhlbergin kamaripalvelijaksi. Jäätyään kerran yksin linnan peilisaliin hän ei malttanut olla ihailematta itseään peileistä, vaan otti harjan ja alkoi tarmokkaasti kohentaa kampaustaan. Pressan tsuppari. Kaksikielisen perheen äiti ja isä olivat kolanneet, mutta isosisko elin piti huolta nuoremmista sisaruksista. Taunon isoveli oli tunnettu sakilainen, faijani viki. Reijo nylund stikkasi Tsilarin toimitukseen melkein sata vuotta vanhan duunispedan. Sen jätti jälkeensä hänen setänsä Tauno, jonka eka duunimesta oli hohdokas – Pressanlinna
Starbuja joo, montakohan friiduu on skutsarina tai hiffaaks nuoret kundit, ett tää vois olla kliffa jobi. Nyt ei jengi enää ees aina korjauta pläägiänsä, slumpataan vaan nyyat. Parhaimmillaan sil oli useita skutsarimestoi kivijalois ympäri Stadii. Pläägät kondikseen Freda 32:ssa hittaat Fredan suutarin Halim Sadikin, joka on vuodest –68 toiminu skutsarina. Vuonna 1987 Halim Sadik öpnas liikkeen Fredalle. gamlaa ja nyyaa osaamista ku maailma muuttuu, ni muuttuu sekin, mitä osaamista jengi tsögaa eri puolilla Stadii. vierivä stebu ei sammaloidu – eikä muuttuva Stadikaan. Se oli Stadin bulein yksityinen skutsariliike. Antti on ollu samas mestas jo yli 40 vuotta ja sitä ennenki siin byggas oli skutsari. mut jotain gamlaaki on aina kliffa hittaa. Kantikset voi stikkaa pläägät korjattavaks, ja huikkaa sit dörtsiltä, millon ne vois hakee. Sinä aikana se on ehtiny korjaa pläägii pressoista tavallisille gartsan tallaajille. Tulis snadimmin kaatiksen täytettä, ku pitäis gamlat kondiksessa. Onneks viel on starbui, joilta tää homma onnistuu. Bulein osa duuneista on nyyii korkolappui tai pohjii, vetskareiden bytskauksii tai varren kavennuksii ja lyhennyksii. Ei viitti yksin olla himassa sillä aikaa, ku vaimo jeesaa omaa mutsiaan ja hoitelee asioita. Asiakkaist noin kolmannes on niitä, ku budjaa Krunas, toinen kolmannes on siel duunissa. Buli osa asiakkaistakin on jo tuttuja. gamlat mestat voi kans saada ihan nyyii osaajii ja käyttötarkotuksii. Loput taitaa olla niit, StadIn kLIffat meStat Teurastamon pitskulla chillaillee muutkin kuin Etelä-Hermannin hipsterit.. Nyt se on jo virallisesti eläkkeellä, mut jatkaa viel duunii. Skutsarin liike on kans hyvä mesta, mihin broidit ja niiden skidit voi tulla treffaamaan ja bamlaamaan. Jos satut budjaamaan Krunassa tai oot siel duunissa, tsennaat ehkä Antin suutarin (Mariangartsa 17). 22 Tsilari 4/2013 e nnen skutsareit hittas pitkin Stadii
Kellohalli-rafla on järkänny pitskulle oman suuliskeittiönki, Solar kitchenin. Ne ku bonjaa enkkuu, hiffaa, ett täl raflal on idiksenä duunaa savustettuu safkaa. suutarit.com, jos et viel tsennaa, missä sun lähel olis kunnon skutsari. Illalla voi mennä skruudaamaan tai ottaa vaik drinksut bulissa hallissa. Sen lähempää ei voi lähiruokaa enää skaffaa. Eli safkaa ne voi duunaa, ku suulis skriinaa, se kypsyy aurinkovoimalla. Teurastamon pitskullakin tapahtuu. Siel järkätään eriliaisii tapahtumii. Teurastamon nyya laiffi Stadi byggas kolkytluvulla teurastamon Työpajangartsalle. Raflojen lisäksi Teurastamos blisataan safkaa buiduissakin. Art goes Kapakka -illassa siel oli kuoroja shungaamassa. Makumaku taas on lähija luomusafkan nettikauppa, ja tilatut safkat voi tsökaa Teurastamon noutopisteestä. Siel on kungannu ruho poikineen. vesa virtanen bamlaa, ett raflan on perustanu jengi, jotka ei oo ollut aiemmin alalla, ni siks ne börjailee pikku hiljaa. com. Bulimpi rafla on kellohalli. Sieltä hittaat Pasta Factoryn ja makumaku -buidun. . Tsiigaa vaik netistä www. Sielt hittaat safkaa ja kesällä voit tsittaa pitskullaki vaik bissellä. Snadeja skutsariliikkeitä on Stadis muitaki. Safka-ainekset rafla slumppaa snadeilta tuottajilta pitkin Härmää. teksti Ja kuvat virve kuutar ”Kerran yks mutsi oli himassa funtsannu, ett pitäs hittaa jostain skutsari, ni skidi oli heti kertonu, mis on Antti, ku osaa korjaa pläägii.” Antin suutari Mariankadulla. Se pitää kans paikallisii suhteita yllä tuleviinki asiakkaisiin. Eniten Anttiki bytskaa korkolappui, duunaa puolipohjii, tikkauksii, vetskareita. Alottaa voi vaik niiden nettisivulta www.teurastamo. Yks nyyaki rafla on tulossa: bSmokery. Nyt on bludet pesty veks ja koko mesta on stikattu uusille raiteille. Vielä duuni tuntuu mielekkäältä, vaik sitä on ”enemmän ku lääkäri määrää”. Ja välil käy skidit tutustumassa skutsarin duuniin. Festareilla skulataan musaa, jengi tsittaa nurtsilla ja lysnaa. Teurastamon hittaa Työpajankadulta.. Niinku antaa lähellä olevan päiväkodin arpajaisiin palkintoi. Teurastamon alueelta voi hittaa erilaisii buidui, rafloi ja bastunki. Kesällä on ollu maalaisten tori joinakin iltoina. Kandee käydä tsekkaamassa Teurastamon nyyii mestoi. Buidusta voi slumppaa kans ranskalaisii herkkui ja luomusafkaa. Fredan suutari Halim Sadik. Sellasii niinku kuus tuntii haudutettu porsaan lapa, ribsit, kanan maksa ja sydän. Heti entisest portinvartijan byggasta hittaat Teurastamon Portin, mis on Roslundin lihakauppa. Vasiksen Soi Soi -vegerafla oli Flow-festarien aikaan roudannu mestaan snadin kiskan, mist ne blisas vege-safkaa. Antil ei oo vielä kiirettä eläkkeelle, vaik se jo snadisti ajatusta kehitteleeki. Toistaseks ne on duunannu tilauksii privaattibileisiin. Ja viljellään teurastamon pitskul ihan omiiki yrttei ja salaattei. Nyya toimintaa funtsataan koko ajan lisää. Tsilari 4/2013 23 ku on ennen budjannu Krunas, funtsaa Antti. Sielt voit slumppaa lihaa ja tsieguraa, skruudaa lounasta ja vaik laatuburgereita. Pasta Factory duunaa tuorepastaa ja blisaa italialaisherkkuja. Kerran yks mutsi oli himassa funtsannu, ett pitäs hittaa jostain skutsari, ni skidi oli heti kertonu, mis on Antti, ku osaa korjaa pläägii
Jukka Hurjanen loistaa ”aikuisviihdetyöntekijänä” ja monena muuna, Vesa Salmi kaupunginjohtajana ja monena muuna, Jussi Vehkasalo esittää toisena vakioroolin, tutkija Heimo Vesana, Suvi Lahdenmäki on kolmas vakio, toimittajana. Mies yrittää vielä sisään. Ohjaus vaihtaa nopeasti leikatussa tahdissa STADIN SYKE RISTO KOLANEN Stadin pienteatterit 2 Monipuolinen Kultsa elää ajassa Teatteri Kultsa esittää uudessa, vakiotilassa, Katri Valan puiston uudistetussa väestönsuojassa hyvää huoneteatteria vakavista klassikoista kevyeen satiiriin. Marja-Liisa Lius on suvereeni Rivo-Riitta. Kuvaaja Marko Jalonen. Tsilari_taitto_4_13_16korjattu.indd 24 3.9.2013 15.17. Katsomot olivat kovasti loppuunmyytyjä, välillä Pertti Jarlan suosittuja strippejä saattoi nähdä Espoon kaupunginteatterin esityksenä, joten himokatsojalle ei tullut vieroitusoireita. Rivo-Riitta sanoo, että kahvila suljetaan gynekologille menon takia. Marja-Liisa Lius on loppuun asti suvereeni Rivo-Riitta, kaiken räävittömyyden alapuolella loistava hahmona, jolla on vain yksi ajatus mielessä koko ajan. Hän avaa hameensa etumusta miehelle ja virkahtaa tupakka suupielessä: – Herkkuosastoa laajennetaan. Pasi Kuivalaisen johtamaa kaupunginorkesteria ei sovi unohtaa. Vuodesta 1959 elänyt teatteri on muuttunut ajan mukana Kulttuuritalon kotiteatterista Pitkänsillan pohjoispuolen kirjavan ja runsaan teatterikentän helmeksi. Petri Peltoniemi on sopivasti irtonainen kyläpervo, Teija Kotka-Pulkkinen kireähkö kristillisten valtuutettuna. Fingerpori palasi Nuorehkot naiset Teatteri Kultsan eturivissä nauroivat kesän alussa raivoisasti koko esityksen ajan. Strippiklubi Fingerpori palasi vuoden jälkeen muutamalla uudella stripillä Marko Jalosen ohjauksessa. 24 TSILARI 4/2013 L avalla Rivo-Riitta sulkee Arimo-kahvilaansa
Pessimisti kartoittaa suomalaista mielenmaisemaa. Kirjoittaja seuraa säännöllisesti Stadin pienteattereita ja nykytanssia. Teatteri toimii vapaaehtoisin voimin ilman palkattua henkilökuntaa; jäseniä on yli 70. Näytelmä vie meidät laajemminkin retkelle hyvinvointivaltion pimeälle puolelle, 2010-luvun Suomeen, jossa yritykset tehostavat toimintaansa työntekijöiden kustannuksella. Jälkimmäisen naispääosassa loistaa tunneherkkä ja taitava Virve Laasonen. Ohjelmisto vaihtelee valtavirrasta poikkeavista harvinaisuuksista ja tunnetuista klassikoista kultsalaisten itse kirjoittamiin näytelmiin. Ensimmäinen versio valmistui Taiteiden yöhön 2011 puolen tunnin esityksenä. Pitkän uran eri teattereissa tehnyt näyttelijä hapuilee uutta otetta elämästään, mutta turvaverkko toisensa jälkeen pettää. Teatterin nimi on slangiväännös Kulttuuritalosta. Hän olisi toivonut suurempaa etäännytystä nimiin. Vampyyrin tarinasta oli myös hyytäviä yönäytöksiä. Käenkujan väestösuojassa ja Helsingin Kulosaaressa entisessä nuorisotilassa. Kultsa palasi kesälaitumilta elokuulla Vantaan näyttämön kanssa tehdyn Käärmeen valtakunnan kanssa. ”Teatteri Kultsa on Sörnäisten alueen mainio pienteatteri.” Tsilari_taitto_4_13_16korjattu.indd 25 3.9.2013 15.18. Se oli hienoa, intiimiä kahden näyttelijän huoneteatteria uskonnollisista tunteista, mielipiteistä ja fanaattisuudestakin tavallisen kirkonmiehen ja lahkolaisen välillä. 1983, Kalevi Haikaran ja monen muun tekijän yhteiskuntasatiirin, jossa uskallettiin arvostella tuoretta presidenttiä, Mauno Koivistoa. Lisäksi tehdään lukuteatteria, perinteeksi muodostuneita suosittuja vappukonsertteja ja tilaustapahtumia. Marraskuulla 2012 esillä oli Uutuusraivaajat, joka oli hetken mukana ajassa elävä uutissatiiri, jonka tekstit vaihtuivat viikoittain. Viime talvena oli mahdollisuus nähdä Juha Jokelan Fundamentalisti Kultsan uudessa tilassa. Ei tullut pitkää vieroitusta talven vakavista näytelmistä iloittelevaan kesäteatteriin. Kultsa halusi kokeilla, miten huumorisarjakuva toimii teatterin lavalla sellaisenaan, luottaen sarjan vitseihin ja henkilöhahmoihin. Skp meni konkurssiin, Skdl kuoli, ja vasemmistoliitto syntyi. Työvoimatoimisto, Kela, sosiaalitoimisto, terveydenhuolto ja entinen työantaja eksyttävät ikuista optimistia yhä syvemmälle byrokratian labyrinttiin, josta ei näytä löytyvän ulospääsyä, kuuluu sanoma. Hölmöläiset on isoilla nukeilla tehtävä nukketeatteriesitys. Vesa Salmi, joka tunnetaan myös Kontulan lähiölauluistaan, on näissä erityisen hyvä – kuten Jussi Vehkasalo, siviilissä ammattitoimittaja. Esitystilattomaksi harrastajateatteriksi Kultsa sai silti aikaan peräti kuusi ensi-iltaa vuonna 2011! Kultsa palasi elokuulla 2012 Käenkujalle Katri Valan puiston väestönsuojaan täysin peruskorjattuun tilaan, joka sopii esitystilaksi ja viihtyisäksi väliaikatilaksi erinomaisen hyvin. Näyttelijän kuolema Viime kauden rohkein esitys oli Kaupunginteatterin entisen johtajan Raija-Sinikka Rantalan, osin tositapahtumiin perustuva tarina, näyttelijästä, joka savustetaan ulos omasta teatteristaan. Pitkän version ensi-ilta oli vapun alla 2012 Suvilahden väistötilassa, Puhdistamossa. Runsaasti esiintyvä pitkän linjan näyttelijäjoukko repeää talvikauden ulkopuolella myös pääkaupunkiseudun kesäteattereihin. Teatteri vaihtaa klangia nopeasti Teatteri Kultsa on Sörnäisten alueen mainio pienteatteri. Teatteri oli vuosia diasporassa ympäri Helsinkiä, mm. Kulttuuritalolta Käenkujan väestösuojaan Vuonna 1959 Alvar Aallon suunnittelemalle Kulttuuritalolle, josta tuli nimi, perustettu teatteri aloitti kansandemokraatteja lähellä olevana yhteiskuntakriittisenä teatterina ”kommariliiterissä”, joka oli kyllä myös stadilaisen nuorison suosima tanssipaikka. Oma houseband säestää myös esitykset. Se siirtyi Navethaliasta Käenkujalle ja jatkuu 28.9. Fingerpori oli siihen sopiva siirtymäriitti, johon on hyvä laskea korkeakulttuurinen tasonsa. Ritva Tanhuanpään ohjaama ja ryhmätyönä käsikirjoitetun näytelmän ajatuksena on se, että keski-ikäisellä on ensiksi ja viimeiseksi huomio omassa navassaan ja siksi unohtuu napajää: ”pohjoisnavan sulaminen, muut ympäristöongelmat ja yhteiset asiat ylipäätään.” Toivo silti pilkahtaa, keski-ikäisellä voi olla mahdollisuus kokea yhteyttä – eläviin, kuolleisiin ja toisiinsa. 1992 lähtemään pois. Ensi-iltoja on 3–5 vuodessa. Napa jää on hupailu keski-ikäisistä. Loka-marraskuulla Vampyyrit tekevät taas tilaa komedialle. Esityksiä varten sen oli vuokrattava tila erikseen, usein se oli myös Suvilahdesta. Marraskuulla on luvassa viihdettä lapsille ja lapsenmielisille. Istuin lokakuulla ensi-illassa ja keskustelin Rantalan kanssa. Suvilahden alueelta teatteri vuokrasi harjoitustilaa. Kaudella 2011–2012 se teki myös taiteellisesti kunnianhimoiset esitykset, Jorma Hellströmin ohjaaman historiaklassikon Berliini järjestyksen kourissa ja Terhi Tuomisen ohjaaman Henkien talon keväällä. Näin ensimmäisen kerran Kultsan esityksen v. Kaupungilta tulee toimintatukea. Naurut yhtä hulvattomia. Keväällä näkemäni esitys yleisön hyvin mukaan, nauramaan itsellemme. Teatterin entiset nimet ovat Kulttuuritalon teatterikerho, Kulttuuritalon Teatteriyhdistys (vuodesta 1981), ja myöhemmin Teatteri Kultsa. Näin molemmat esitykset kesäkuun alussa. Kulttuuritalo myytiin pois, ja teatteri joutui v. . Kuluneena kesänä suomalaisen perusäijän vakaa esittäjä Mikko Ravantti oli Orvokki Aution Pesärikon pääroolissa, pohjalaisten vahvojen naisten puristuksessa samalla areenalla. asti. Kari Kuivalainen ja Virve Laasonen esiintyivät päärooleissa Teatteri Tulen Onnenmaassa kesällä 2012 Eläintarhan koulun pihakalliolla. Optimisti on kolmen miesnäyttelijä yhteissuoristus, jossa he vuorollaan esittävät Antti Aroa. TSILARI 4/2013 25 strippivuoroja, kuten lehtisarjakuvaan kuuluu. Se on myös suurin yleisömenestys teatterin historiassa. Esitys tulee niin iholle, että katsoja vaivaantuu. Hienosti Kultsa varioi vakavia esityksiä ja tilannekomediaa, nopeaa slapstickiä. Vuonna 2009 teatteri joutui luopumaan tuosta tilasta, kun rakennus purettiin. Teatterin nimi muuttui nykymuotoonsa
maisema jossa sielu lepää Funtsaan tätä maisemaa. Olin ehkä 12-vuotias, kun uimarantsun jorolavalla mikrofoniin pamlas vanhempi kivis – keskellä Stadia ja kaukana pöndellä meikis on aina kokenut olevansa landella snadista asti, kun on budjannut kaikki kesät kiviksessä.. Siellä suoalue ja satoja vuosia vanha kuusikko kätkee vieläkin suojiinsa mustikkapaikkoja, josta haettiin mustikat piirakkaa tai keittoa varten. Foto Mikko Seppälä. Kivinokka on ollut stadilaisten ulkoiluja virkistyskäytössä yli 80 vuotta. Matkalla on uimaranta, jossa oli Stadin uimakoulu. Vanha skutsi Ponnareiden ja silloisen JHL:n alueen reunustoilla. 26 Tsilari 4/2013 StadIn meStat seiJa suorsa kivinokassa sYntYnYt Ja budJannut n ytkin tsittaan botskini perätuhtossa ja suulis skriinaa ja lämmittää. Meri on aivan plägä, siitä voi tsiigaa taivaan ja vastarantsun fedut. Me sanottiin sitä skutsia synkkikseksi, niin böndeä se on vieläkin. Vähän matkaa kun jaksaa dallata Kivinokan kärkeen päin ja tsiigata pohjoiseen, Natura-2000 alueen suuntaan, niin voi tuntea olevansa kaukana korvessa. Stadi kaavoittaa alueelle 12 000 hengelle asuntoja tai 4 000:lle pientaloja tai, jos ne jotain snaijjaa, niin kaavoittais sen kolmannen vaihtoehdon mukaan ja jättäis Kivinokan ennalleen. Mut hyvin tuli goisattuu botskissa sateen ropinaa kuunnellen, se oli kuin tuutulaulu. Onhan alueella takuulla ollut asukkeja Ruotsin vallan aikanakin. Snadi kuormaauto toi maitohinkassa soppaa ja mölöö vanikan kera, mökeiltä otettiin omat lautaset ja kupit, ja niin vatsat oli täytetty seuraavia leikkejä varten. Faijan kanssa metskattiin tossakin paikassa ja mato-ongella tuli bulia abboraa. Myös monet fogelit ja lepakot sai niistä suojan ja paikan talvehtimiseen – ja saa tänäkin päivänä. Olihan alueella enne yli 800 snadii tönöö, joissa kesät vietettiin ja goisattiin. Yöllä rengnas tosi rajust, vettä tuli ku jääköön nyt sanomatta. Nyt siellä on duunattu alueelle polku, jota bongarit ja tietysti muutkin voi dallata fogelilavalle. Kaltseille on taottu merkintöjä. vanhat lupaukset kunniaan Funtsailin tässä borggaa dokatessa ja smörgarii skruudatessa. kivis liipasimella Nyt sitten kaikki on taas kerran liipasimella. Silloin ei noita vastapäisen rantsun bykkauksia vielä ollut ja tämäkin rantsu oli saari. Kiviksessä stadi on kaukana ja lähellä. Kun sitä tsiigaa, ajatus kiitää vuosisatoja taaksepäin aikaan, kun Ruotsin kuningas ja Aleksanteri I skiklaili näihin maisemiin botskeillaan. Kaislikonreunassa on botski, jossa kalastaja nostelee fisuja, en tie mitä, mutta jos samalla paikalla on iso stenari niinku skidinä, niin isoja abboreita takuulla nousee. Botskin keulapuolella stondaa historiallinen Kulosaaren kartano tervalepikön suojassa. Luonnon monimuotoisuus ja ihminen ovat eläneet sovussa, ja ekat fogelibongarit löysi tänne jo 1800-luvulla. Mä oon bonjannut, että Stadin rakennusbyroo on avokätinen uusien mökkien lisäämiselle, koska tilaa on. Läheisen kartanon palvelusväki ja pohjoisesta ajetut maanviljelijät ovat sitä asuttaneet
Kiviksessä olen maantieteellisesti aivan keskellä Stadia. Nyt kun mietin, niin se voisi olla se niin sanottu hukassa oleva testamentti, joka on sisällytetty kauppakirjaan. ”Kyllä tällainen lande menee pilalle jos sinne bykataan.” Tsilari 4/2013 27 naisihminen. Oon paljon tehnyt skrivauksia kaupunginvaltuustoon ja Stadin suunnitteluvirastoon. Meikikselle tää alue on, niinkuin monelle muullekin, rakas. Niin et pöndelle Kivinokkaan. Ennen vanhaan se ties sadetta ja ukkosta. Kivinokka on luovutettu sillä ehdolla, että se säilytetään työläisten virkistysja ulkoilukäyttöön. Ja kärsiihän siitä noi fogelitkin ja koko tää jääkaudenaikainen maisema hiidenkirnuineen ja kääpäja sienilajistoineen. kaikille avoin redumesta Kylläpäs toi suulis on pistävä. Ainoa paikka missä ihminen on onnellinen, on aito luonto. Se nainen mainitsi viellä, et jos Stadi myy tai vuokraa alueen toisiin tarkoituksiin, niin se on velvollinen korvaamaan elossaoleville kartanon jälkeläisille käyvästä kauppahinnasta jotakin. Siellä on hyvä museoviraston suojelema kioski – sen pitäjä on kuvataiteilija, joka on ideoillaan tehnyt Kivinokkaa tunnetuksi. Mä muistan sen 1970-luvun kaavan, jukuliste siinä oli yhen kauppakeskuksen toimitalo ja paljon kaikkea muuta. Onneks noi kansainväliset sopimukset on tehty. . Onhan tuolla lännessä vähän sen näkösii pilvii, mut nautitaan tästä böndellä olemisesta sään sanelemien ehtojen mukaan ja otetaan rengnaukset vastaan jos ne on tullakseen. Kulosaaren kartano on staijannu täällä yli parisataa vuotta. Kivinokkahan on avoin kaikille, se on Helsingin kaupungin ulkoiluja virkistysalue, niin et sinne redulle. Täytyyhän siellä poliittisilla päättäjillä olla sydän paikallaan ja snajua, että jos sinne bykataan jotain niin se on vastoin kansainvälistä Ramsar-sopimusta, joka on laadittu ja ratifioitu 1970-luvulla. Se oli sukulainen sille kartanonomistajalle, joka oli sanellut ehdot Kivinokan alueen käytölle. Fillarilla ja dallaten näkee ja kokee maisemasta enemmän. Melkein kivenheiton päässä on Helsingin perustamispaikka ja ympärillä Vanhankaupunginlahden lintuvesi, siis suojeluvyöhykkeellä tsittailen. Se on varmaan monen muunkin skidikaverin bollassa muistissa, ei pelkästään meikäläisen. Tässä vois sanoo et tattista vaan, oikea ihminen johdatettiin oikeaan paikkaan. Jatkan tässä tsittaamistani ja dokailen kaffea ja haaveilen taas ensi kesästä, vaikka tätkin kesää on vielä jäljellä, elokuiset juustokuut samettisten öiden kera. Kivinokassa voi purkaa stressinsä ja henkisesti levätä. Täällä olen oppinut arvostamaan luontoa, olen saanut kokea sen böndeläisen maiseman jota ei ollut muualla, eikä haittaa vaik lehmät sielt puuttukin, tulihan sinne Stadin autolla mölötonkassa maitoa. Foto Mikko Seppälä.. Sinne bääsee dösällä ja metrolla, mut metrolta on dallattavaa muutama kilsa, dösä vie lähemmäks. Kyllä tällainen lande menee pilalle jos sinne bykataan. On tää kyllä karmeeta funtsiakkaan jos Kivinokka ja/tai toi lähialue bykattais
Muistomerkin äärellä valokuvaaja Pekka nieminen sanoi minulle: ”Ajattele, Risto, jos äitisi ei olisi ollut mukana, sinun ja veljesi nimet olisivat tuossa.” Silloin tuli kyyneleet silmiin ja rakkaus äitiäni kohtaan syveni arvoon arvaamattomaan. Lähdimme Helsingistä 1940 maaliskuu neljäntenä päivänä ennen puoltayötä kohti Tamperetta, mutta kohtalo päätti puuttua peliin. Polven Ja 4. Kuolleita oli 31 henkeä, joista lapsia ainakin kuusitoista. Turmassa eloonjäänyt Risto Tähtinen on tutustunut tapauksen kuulustelupöytäkirjoihin ja kertoo, miten kaikki tapahtui. Äitini pelasti palavasta vaunusta kaikkiaan kaksitoista lasta. Missään vaiheessa ei rouva Donnerille tai ylikonduktöörille tullut mieleen ottaa selvää, kuka tuo urhea pelastajanainen oli. Meitä on ihmetyttänyt moneen kertaan junan ylikonduktöörin käyttäytyminen tuolla hetkellä. Äitini, taidemaalari Taimi LiljaTähtinen päätti viedä minut ja veljeni Ruotsiin sotalapsiksi karkuun Helsingin pommituksia, jotka olivat aika rajuja ajoittain. risto tähtinen 4. Vaunumme etuosa paloi kauttaaltaan, ja syynä oli se, että junan ensimmäinen vaunu paloi räjähdysmäisesti kymmenessä minuutissa sytyttäen myös meidän vaunumme täyteen roihuun. Matkanjohtajana toimi rouva donner, joka tuli juosten palavan vaunumme luokse ja kertoi kuulusteluissa ottaneensa tuntemattomalta naiselta vastaan kolme lasta. Kymmenen minuutin kuluttua vaunu oli jo palanut poroksi. Leteensuolla lähellä Iittalan asemaa ajoimme yhteen Pohjolan pikajunan kanssa erittäin tuhoisin seurauksin. Kuva Pekka Nieminen.. Hän otti oven yläpuolella olevasta hätäapulaatikosta kirveen ja rikkoi vaunusta yhden ikkunan. Oli hyytävän kylmä, ja varusmiehet riisuivat manttelit yltään ja kietoivat lapset niihin. linJan stadilainen StadILaInen vaiettu tragedia – Iittalan junaonnettomuus 1940 ”Ylikonduktöörille ei tullut mieleen mennä palavaan vaunuun auttamaan äitiäni.” Risto Tähtinen Iittalan junaturmassa kuolleiden lapsien haudalla Malmin hautausmaalla. Iittalan junaturmassa kuolleet lapset haudattiin Malmin hautausmaalle sankarivainajien viereen. Hän tuli juosten paikalle ja kehotti äitiäni tulemaan ulos vaunusta sanoen: ”Ettekö näe, että vaunu palaa?” Johon äitini vastasi: ”Ota lapsia vastaan.” Kuulustelupöytäkirjaan on kirjattu konduktöörin lausunto: ”Sen jälkeen nainen rupesi paiskomaan niitä lapsia useita minulle.” Ylikonduktöörille ei tullut mieleen mennä palavaan vaunuun auttamaan äitiäni. Hän oli äitini, joka verta vuotavana ja miltei savuun tukehtuneena vedettiin ulos vaunusta varusmiesten avulla. 28 Tsilari 4/2013 T alvisodan aikaan maaliskuussa 1940 tapahtunut Iittalan junaturma on edelleen lapsikuolleisuusonnettomuutena Suomen pahin. Olimme veljeni kanssa toiseksi etummaisessa vaunussa. Äitini alkoi toimia. Onnettomuuden tuhot salattiin. . Kun paikalle tuli varusmiehiä, jotka olivat matkalla Helsinkiin lomalle, hän pyysi heitä ottamaan lapset ikkunan kautta vastaan ja turvaan. Vaunun takaosan ovet olivat jumittuneet kolarissa niin, että niitä ei saanut enää auki
Me varusmiehet , jotka olimme järkkäreinä, emme saaneet mitään palkkiota, mutta saimme sentään tsiikata skabat ilmaiseksi. Järjestäjät selostivat siellä meille järjestyksenpitoon liittyviä juttuja. Se pidettiin B-messuhallissa. Paljon myöhemmin kuultiin, että Attenbergin vanhemmat olivat katsomossa lähtöpaikalla. Meillä oli siis hyvät näköalat. komppaniassa Eltsun ajojen aikana 1963. . Luulen, ettei yleensäkään mitään ihmeempiä järjestyshäiriöitä Eltsussa tapahtunut. Meidän jengillämme ei näistäkään ollut huolta, koska olimme radan sisäpuolella. Varmaan kuitenkin joku pikkukundi onnistu joskus livahtamaan pommilla sisään. Olimme paikalla hyvissä ajoin ennen skaboja. Pidimme tietysti peukkuja Lincolnin puolesta. Duuni oli helppo. Lisäksi paikalla oli kaksi aliupseeria, joista toinen oli sotilasmestari ja toinen olin minä alikessu. Silloin saatu järkkärin valkoinen käsivarsinauha on edelleenkin tallella. Myöhemmin asuin Helsingin mlk:n puolella, mutta ei se haitannut Eltsun ajoihin pääsyä. Olin vapun jälkeen saanut siirron Turusta Porin prikaatista Stadiin. Siihen aikaan budjasimme Vaasiksella, joten matka Eltsuun oli lyhyt. Viimeisenä olivat vuorossa formulat. Jengi pysyi kiltisti snaran takana. Toki aivan ensimmäinen huoli oli, miten kurre Lincolnin kävi, pääseekö hän jatkamaan. Näimme myös jonkin hienon ohituksen vauhtisuoran päässä. Yleisönä oli pääasiassa uffareita; kapuja, kapteeniluutnantteja, yliluteja ja luteja. Eltsuun saimme kyydin Nokalta intin kuorma-autolla. Tsilari 4/2013 29 Pertti louhula P alvelin Kaartin pataljoonan 2. Paikaltamme näimme kaikki lähdöt ja tietenkin maaliin tulot. Siihen päättyivät Eltsun ajot. Silloin oli mukana vain motskariluokkia. Toimin ryhmyrinä kakkosessa. Eltsun ajoissa oli aina poliisien lisäksi varusmiehiä järjestysmiehinä kaikista lähellä olevista yksiköistä. Nuori kuljettaja kuoli heti. Kliffa juttu oli tiedotustilaisuus pari päivää ennen skaboja. Tehtävä alueeksi saimme radan sisäpuolelta alueen kahden puolen kaltsia, mikä on heti lähtösuoran päässä. Olin käynyt katsomassa kaikki ajot siitä alkaen, kun ne taas ajettiin sodan jälkeen. Mukaani sain 30 kaartilaista. Jengi pysyi kiltisti snaran takana.. Hyvin meni kuitenkin. eLtSunajot järkkärinä eltsun ajoissa 1963 Järkkärit otti foton ennen skaboja, kun katsomo on vielä tyhjä. Sitähän me emme heti tienneet, mutta tunsimme, että nyt kävi huonosti. Ensimmäinen kerta isän kanssa taisi olla vuosi 1947. Ruotsalaisen örjan Attenbergin auto nousi kolarin seurauksena pystyyn ja kaatui selälleen. Tosin meitä oli vain viisi alikessua ja kaartilaisia oli 188, joten ”ryhmät” olivat suurempia kuin joukkue tavallisesti. Sain työkomennuksen skaboihin. Duuni oli helppo. Heti lähdön tapahduttua alkoi rytistä
Se sijaitsi Lönkan ja manskun kulmassa ortodoksisen seurakunnan talossa. Siinä oli monia aineita, kuten matikkaa, äidinkieltä, uskontoa, maantietoa mm. Vieläkin tuntuu vatsanpohjassa, kun laulutaidottomana yritin laulaa ”Sua lähde kaunis katselen…” Aina sama laulu ja samalla menestyksellä: numeroksi 6. Jyllaa pidettiin Kulmakoulun jälkeen Stadin huonoimpana kouluna, lähinnä kai ihmisten puheissa. Rimpsun lopussa oli vielä Viipuri, Käkisalmi, Sortavala, vaikka ne kuuluivat jo naapurille. Vesistöt oli myös hallittava. Rehtori gyllenbögel sanoi mielestäsi osuvasti: ”Huonoissakin olosuhteissa voidaan tehdä hyvää työtä.” Jo silloin rankattiin kouluja. Kun maikka oli mennyt, niin kauppa oli täynnä sämpylöiden ja ihanien suklaapäällysteisten perunaleivosten ostajia. L ähempänä olisi ollut vain Ressu Kalevankadulla, mutta sinnehän ei friiduja vielä tuolloin huolittu Ressu oli ns. Maantiedosta oli esim. Koulussa oli pieni, pimeä sisäpiha, jonka kautta vain kuljettiin sisään ja ulos. Koulukaverini muisteli ”Homeongelmaa ei tosin ollut kuten nykykouluissa. Vielä tulevat mieleen tavarataloissa vietetyt hyppytunnit sekä Ruttopuistossa tapahtunut pakkoulkoilu.” Tuskinpa mikään koulu tänä päivänä suostuisi toimimaan sellaisissa ulkonaisissa olosuhteissa kuin iso koulu toimi vuosikaudet. Muutenhan rakennus pistettiin maan tasalle 1958. Nimi löytyi hyväksytyistä ja palkkioksi pääsin leffaan Rexiin faijan kanssa. Koulu teki hyvää työtä, kun ottaa huomioon keskiarvot, millä sinne tultiin. Ei siellä voinut välitunteja viettää, vaan kuljettiin kuin karjalauma ruttopuistoon, josta ope haki meidät lehmänkelloa kilkattaen sisään. oppariin jyllaan Sisäänpääsytutkinto oli kaksipäiväinen. olosuhteet eivät olleet häävit Eräs koulukaverini muisteli luokkakokouksessa 1997: ”Muistuu mieleen hämäriä porraskäytäviä, kolhuisia, kuluneita kalkkikiviportaita, harmaita seiniä, ruskealla tai harmaalla lattiamaalilla maalattua puolipanelia ja rikkikulunutta parkettia. oli oppariin pyrkimisen aika. Ei silloin vielä tiennyt, millainen urakka oli edessä. Luokallani oli aloitettaessa 44 oppilasta. Muistuu mieleen Lönnrotinkadun bussiliikenteestä täriseviä lattioita ja heliseviä ikkunoita. Ei se paremmaksi muuttunut, vaikka openakin oli myöhemmin Ilkka kuusisto. valtion koulu; lukukausimaksu 5000 mk, Jyllassa 9500 mk. Kun pääsykoe oli ohi, menimme faijan kanssa tsiigaamaan tuloksia koulun kauniista koristellusta ulko-ovesta, mikä jäi muistoksi nykyiseen kouluun. osattava rannikkokaupungit järjestyksessä. Eikö se ole oikeanlaista rankkausta. Seuraavina vuosina kokeeseen jäi vain matikka ja äidinkieli. Opettajamme jarmo Parviainen kävi aukaisemassa molemmat liukuovet, ensin toiselta, sitten toiselta puolelta, jotta salin läpi pääsi kulkemaan. Musiikin tunteihin liittyy eräs kauhistus: laulukoe luokan edessä. Tikkuja koiton parketista Musiikkitunnit pidettiin juhlasalissa, jonka takana oli yksi luokkahuone, Sinne oli tunnin aikana usein joku tulossa tai menossa. En silloin snadina friiduna vielä aavistanut asuvani myöhemmin Kokemäenjoen partaalla ja millaisia ovat sieltä pyydystettävät inhottavat nahkiaiset (syömättä tosin ovat vieläkin). Oppilaita oli paljon, iltalinja vielä erikseen. Jyllan abit 1964.. Lähin koulu oli jylla eli Helsingin suomalainen yksityislyseo. Odotimme, milloin open pinna palaa, kun hän ravasi ovien väliä. Eihän se niin huono voinut olla, kun minäkin kirjoitin sieltä stuiduksi 1964 ja pääsin jatkamaan opintoja Yliopistoon. Pojilla oli houkutuksena vähän arveluttavan ravintola Mikadon pajazzo. Sen sijaan Raimo Sormunen kajautti hienosti ”Sotilaspojan”. Ei liene tutkittukaan. Usein kulkija tuli vielä takaisin juuri, kun ovet oli saatu juuri lukkoon. Leffa oli Mä oksalla ylimmällä. 30 Tsilari 4/2013 ekS mInnaa marJa-liisa itkonen kalevankadun friidu muistelee jyllaa kevät 1954 käänsi uuden lehden 11-vuotiaan koululaisen elämässä. Kulkureitillä tosin oli iso houkutus: Aurenin pienen pieni pullapuoti, johon ei tietenkään olisi saanut mennä
Kun kesällä aurinko porottaa kuumasti asfalttiin ja siihen yhdistyy ruusupensaiden tuoksu, niin palautuupa elävästi mieleen koulun liikuntatunnit stadionin kentällä. Pommilla hyvin harvoin mentiin. . Lähellä oli Stadion ympäristöineen, oli keskuspuisto hiihtoja suunnistusmahdollisuuksineen, oli Eltsun kenttä yleisurheiluun, oli luistinrata. Jokainen aikalainen muistaa varmaan, millä tavalla joukkueet valittiin peleissä. Kuljin sporalla koulumatkat monen muun lailla. Tsilari 4/2013 31 Liikuntatunnit olivat luku sinänsä, koska koulussa ei ollut kunnollisia liikuntatiloja tai ei oikeastaan minkäänlaisia. Eihän taitavalla ollut mitään pelättävää, mutta jos oli surkea meikäläisen tavoin, sai pelätä, että valitaan vihoviimeisenä. Stadikan kalliot olivat täynnä lähikoulujen oppilaita. Äkkiä huomasimme, ettemme olleet mitään Minna Kauppeja taidoissamme, sillä eksyimme pahemman kerran ja päädyimme jollekin kaatopaikalle. Opettaja kyllä yritti vaatia kaikilta ”housuasua”, mutta turhaan. Säästyipä siinä muutama askel. Suosionosoitukset olivat mahtavat. Luokanvalvoja vippasi taksirahat. Mummini asui Minna Canthin katu 3:ssa, siis aivan uuden kouluni vieressä. Tosin skulaamisesta ei meinannut tulla mitään, kun suurimmalla osalla oli muodin mukaisesti kapea hame, korkkarit ja nailonit, joita piti varoa. Meitä oli 4:n hengen friiduporukka suunnistamassa yhdessä. Siellä istuskeltiin Paavo Nurmen patsaan vieressä olevalla kumpareella, kun koppalakkiset vaksit tulivat ajamaan sieltä pois. Hintsusti kyllä hävetti. Pesistä pelasimme puistossa Finlandiatalon kohdalla. Pesis pelasti minun itsetuntoni. Usein tungimme takasillalle, joka oli monissa vaunuissa avonainen. jylla flyttas Tölikään ja espooseen Kun sitten 1957 muutimme Tölikään upouuteen kouluun Nordenskiöldinkatu 1:een, liikuntamahdollisuudet olivat ihan muuta kuin keskustassa. Koko koulun suunnistusredu järjestettiin Haltialaan. Siellä ripustin mummin kanssa pyykkejä monet kerrat ja laskin kelkkamäestä. Pesäpallo oli minun lajini: osasin heittää takakentältä saakka, lyödä ihan kohtalaisesti, kunhan vain käytettävissä oli 10-maila, jolla osuin. Jyllan I A luokkakuvassa lukuvuonna 1954–1955.. Siellä olleet työmiehet neuvoivat lähitalon, josta saatoimme soittaa taksin ja päästä sillä sitten lähtöpaikkaan. Kohokohta koulumaailmassa olivat Eltsun ajojen harjoitukset, joihin päästiin ihan luvan kanssa, ettei tarvinnut lintsata tunneilta. Vaikka rahastaja oli vaunun peräosassa, temppu yleensä onnistui eikä vahinkoja sattunut. Idea oli seuraava: Kun runkolinja 10 lähti tekemään Ruotsalaisen Teatterin edessä U-käännöstä ja hiljensi ennen sitä vauhtia sopivasti, niin stikkasimme laukut nurtsille ja hyppäsimme perässä. Skoleen hittas, rasteille ei Koulumatkoihin liittyy seuraava muisto. Sisäliikuntaa harrastimme Raittiusseura Koiton tiloissa Yrjönkadulla, jossa koulumme oli aluksi toiminutkin. Lempinimestä pidettiin kilpailu ja voittajaksi tuli Kantti, jota nimeä ei käytetty, vaan Jylla pysyi Jyllana. Kaksoistunnit olivat yleensä päivän viimeisiä ja silloin dallasimme Stadikalle skulaamaan pallopelejä, korista ja lentistä. Täytyisi ihan kokeilla, vieläkö tapahtuisi niin vai saisiko syödä jätskitötterönsä rauhassa loppuun. Siinä sitten seistiin rivissä kuin viimeisellä tuomiolla ja kaksi parasta oppilasta valitsi joukkueet. Sieltä jäi jumppatunnin muistoksi usein tikkuja jalkapohjiin salin kuluneesta parketista. Koulu muutti Espooseen 1974 ja tuntee nimen Espoonlahden koulu ja Espoonlahden lukio sekä lempinimen JYLLA. Perheemme oli muuttanut jo Tölikään 1955, koulu oli vielä vanhalla paikalla keskustassa. Suihkuja ei ollut, oli vain rynnättävä hikisenä seuraavalle oppitunnille. Takaisin koululle tai himaan sai rauhassa dallata, eihän tarvinnut ehtiä seuraavalle tunnille veren maku suussa. Töölössa koulun nimi lyheni Helsingin yksityislyseoksi. Axan monttu, johon koulu tuli, oli jo lapsuudesta varsin tuttu. Olimmehan vielä kaikki partiolaisia
XXL 63 € kpl kRääSä Havis Amanda pienoisveistos 160 € kpl Isännänviiri 50 € kpl Pöytäviiri 25 € kpl Pinssit 2 € kpl Autotarra 3 € kpl Fritsu 2 € kpl Onnitteluadressit 50, 60, 70, 75, 80, 85, 90 vuotta (ympäröi ikä) . L . Friidu 5 € kpl knIIgAT Garam, Sami: Seittemän broidii 15 € kpl Janzon, Eddu: Palsa kanis, litski kalis 10 € kpl Lasse Liemolan juhlakirja Anna pois mun kitarain 30 € kpl Malaste, Pentti: Uusi testamentti Stadin slangilla 20 € kpl Mattsson, Eki: Griinataa kimpassa 8 € kpl Mattsson, Eki: Kun Eki oli snadi 10 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin mestat 1–2 95 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin mestat 3 28 € kpl Pohjola, Arvo: Himaföneri 10 € kpl Rehn, Leif: Gammelin jannu 12 € kpl Rehn, Leif: Jassen från Gammeli 10 € kpl Stadin Slangi ry:n juhlajulkaisu Niin gimis on Stadi 10 € kpl Stenvall, Kaarlo: Stenvallit Stadissa 42 € kpl Tervomaa, Raija: Mesikämmen muurahaispesällä 18 € kpl Tervomaa, Raija: Mutsi ja mä 10 € kpl Tervomaa, Raija: Mut sulle sattuu aina 8 € kpl Tervomaa, Raija: Nopeammin korkeammalle 20 € kpl Tervomaa, Raija: Oho kallista kotia 10 € kpl Tervomaa, Raija & Mattsson, Eki: Skloddit braijaa 8 € kpl Tervomaa, Raija: Sankareita kaikki 18 € kpl PLATAT jA muu SäLä Kauhanen, E. Toimisto avoinna ti ja to klo 14–18, puh. maksaa postimaksun Hinta Tilaus/kpl TILAA NETISSä! www.stadinslangi.fi tai sähköpostitse: toimisto@stadinslangi.fi.. 09-774 1041. Kundi . M . musta . S . J: Stadi skulaa 15 € kpl Mieskuoro Mestari-Laulajat: Mestarit Stadissa 13 € kpl Sakilaiset: Jätkä ja muita kupletteja 15 € kpl Snadi Pumppu: Slangi on swengiä 10 € kpl Stadin kartsat ja mestat – Helsingin slangikartta 10 € kpl Jörde-Juge -cd, 15 € kpl Stadin mestat, lauluja Helsingistä 20 € kpl Stadi Musicard, CD-postikortti 15 slangibiisiä 5 € kpl Lautapeli ”Nähdään kellon alla Vi ses under klockan!” 43 € kpl Tilaajan nimi: Osoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys Tuotteet voi noutaa Stadin Slangi ry:n toimistosta tai tällä lomakkeella postitse, jolloin tilauksesta peritään postituskulut. M . J: Stadin styget 20 € kpl Kauhanen, E. S . XL . kLedjuT Lippikset . XXL 15 € kpl marimekon raitapaita Stadin Slangi -brodeerauksella koko . army-malli musta 10 € kpl T-paidat koko . XL . StadIn SLangI bLISaa Stadin Slangi ry. L
Ennen Vantskulla oli melojia, mut nyt siellä on kaljakellujia. miljoona B) n. He saivat Stadin Slangi ry:n kirjapalkinnon. A) n. A) Rantsu Trollebon huvilan kohdalla Tölikassa B) Johdinautojen varikko Hernesaaressa C) Mathilda von Troilin johtama koulu Kruununhaassa Tsilari_taitto_4_13_15korjattu.indd 33 3.9.2013 10.07. TSILARI 4/2013 33 SKABAT STADIFROOGIS Vastaukset sivulla 36 FOTOSKABA Tsennaaks mestan. Monettako kertaa Kaljakellunta järkättiin kesiksellä 2013. Fotoskaba Tsilarissa 3/2013 Fotoskabassa oli tällä kertaa yksityiskohta Krunassa Kristianinkadun ja Oikokadun kulmasta olevasta byggasta, muistuma Karpin öölibuidusta. A) Stenarit B) Ponnarit C) KiPS 8. Mikä mesta oli Trollika. Mikä on Kiviksen oma futisjengi. A) 7 B) 14 C) 21 10. A) yhdeksättä B) kolmattatoista C) seitsemättätoista 3. Onni suosi seuraavia oikein vastanneita: Christer Berschewsky, Heikki Karjalainen, Iiro Ylismaa. Teurastamo bygattiin Stadiin 1933. Kuinka monta puuta Helsingissä kasvaa. Onneksi olkoon! Vastaukset Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki sähköposti: tsilari@stadinslangi.fi 1. viisi miljoonaa C) n. Teatteri Kultsan nimi tulee A) Kulosaaresta B) Kulttuuritalosta C) Kullervosta 7. Kristikassa eli Namikassa oli jynssäreitä ja sitten ne skulas korista. Tätä ei niin moni tsennannu. Kuka seuraavista ei budjannu Herttoniemen kartanossa. A) Karl Hård af Segerstad B) Hilding Ekelund C) Bertel Liljequist 4 Maunulalla on oma nimikkopuu. Mikä. Kirstari sai nimensä A) Kuningatar Kristiinasta B) Kirsti Flemingistä C) Kalevalan Kirstistä 2. Kuka sen disainas. Monta miesten mestaruutta niillä on. A) niinipuu B) punahonka C) hopeavaahtera 5. kymmenen miljoonaa 9. A) Augustin Ehrensvärd B) amiraali Cronstedt C) kenraalikuvernööri Steinheil 6. Stadissa budjaa jotain puol miljoonaa ihmistä
Rapsuttelin parit dogit siinä ja jutskasin paikallisten kaa; sit vilkasin klokuu ja funtsasin et ei saakeli, monta tuntii viel aikaa. Se kundi oli oikee perusjussi, raamikas jäbä, mut hirvees flänäs (onneks kuitenki kiltti ja kiva). Se tanssitti tät mummelii ja toi sen sit tsittaa, mut istuki ite sen paikalle ja dokas sen bissen! Mä sanoin iha ystävällisesti et onks toi ny herrasmiehen tapa tuoda leidi tanssilattialta; se heti hiffas mokanneensa raskaasti ja pyys anteeks: ”Se oli vaa vahinko!” Mä ehdotin, et se vois bungaa nyyan bissen daamille, minkä se tekiki ja vielä käsisuudelmien kera. Sit goisaa. Tsittasin pöytään, jos istu kiva keski-ikänen pariskunta. Suurin missioni tol redul oli levittää Tsilarin ilosanomaa kaikille jotka vaan vastaanottais sen; aika monta sainki dilkattuu ja bamlauksii vaihdettuu kliffan jengin kaa. Se oli yksin ja alko heti jutskailee. Mä sit jouduin lähtee junalle, hyvästelin sen ja toivoteltiin toisillemme kaikkee hyvää. Stoge nykäs mut Seinäjoelle Suomen Kotiseutuliiton vuosikokoukseen, jossa mun oli määrä edustaa Stadin Slangia. Ainaski Lapualta, Espoosta, Seinäjoelta, Hausjärveltä, Riksusta ja Savonmualta sain kuulumisia. Seinäjoen Sanomien ainoo menovinkki perjantai-illaks oli Siioninvirsiseurat! Mul ei oo kerrassa mitää Siionin virsii vastaa, mut genre ei ehk ollu ihan just mulle passeli perjantaiehtoon viihdykkeeks. Mä sanoin et upeeta ku oot täällä etkä nysväämäs himas, ja sithä me referoitiin laiffimme toisillemme. Eiku pizzalle ja tsekkaa, millon Härmän Häjy aukeis. Tää Seinäjoen Samuliini oli aiva otettu ja onnellinen. Se mimmi oli vastuussa laululistojen toimittamisesta ja shungas itekki tosi pätevästi; juttu alko luistaa, ja ilta oli oikeen nasta. Se oli jo 84 v, mitä ei ikinä olis uskonu; se rakasti joraamista yli kaiken ja sitä kuulemma sanottiin Seinäjoen Aira Samuliniks! Ei tosiaankaa turhaa, sillä ku rytmit alko viedä sitä, nii se pyörähteli sekä yksin et yhden nuoren urhon kaa. Onneks jengi sentää anto möötin mennä läpi ilman äänestyksiä, jotta päästäis skruudaa. Ilmaki oli petraantunu, joten muistin et tääl Seinäjoelhan on Alvar Aallon bygnadei ihan keskustas. Meitsille tuli sellane olo, etten turhaa ollu reissannu pohjoseen – et oli tullu tehdyks päivän hyvä työ. Mähän menin sit möötin jälkeen ekaks safkaamaan gutaa italialaist muonaa ja sit fundeeraan hotskuun, mihin tieni näil sateisen harmail lakeuksil veis. FUNDEERAUKSIA PIRJO TUOHIMAA Tätsyt baanalla ”Mä sanoin iha ystävällisesti et onks toi ny herrasmiehen tapa tuoda leidi tanssilattialta?” Tsilari_taitto_4_13_15korjattu.indd 34 3.9.2013 10.08. Mua huvitti lepsämäläisen vieruskaverini mahan murina. Iltaohjelmaa ei ollu, tai en mä ainakaan sellast hokannu ohjelmalehtisest. No. Kloku oli viel aika vähä, joten tyypit oli viel aika redis kondikses, ja ku laulelot alko, mä olin eturivis shungaamas. Te tsennaatte pappenheimilaisenne (siis meitsin, slang.huom.) jo niin hyvin et snaijaatte mihin mä ryysäsin: karaokeen! Mestan nimi oli Härmän Häjy, ja mua varotettiin siitä etukäteen, mut sehän vaan lietso mun uteliaisuutta. Täl kertaa tsittasin vanhan leidin viereen. . Kävin tsekkaa ne ja dallasin sit torille, jos oli nää kotiseutukarkelot ylimmillää: kansallispukunen tätsy shungas tangoi haitarin säestyksel, paikalliset dokas tsufeeta ja bissee terdeil ku ilmaki oli seljenny. Nasta reissuhan se oli, vaik oisin toivonu hiukka menevämpää biletystä – mut tietäähän noi vuosikokoukset. Kaikki oli haltioissaa Tsilarista: ”Ai teil on tämmönen, wow, täähän on hieno!” Vähä mä vaan ihmettelin sitä, et ohjelmas ei ollu sellasii tilaisuuksii jois olis saanu vapaasti treffailla ja diskuteerata. 34 TSILARI 4/2013 K ävin tos reissus viikonloppuna. Aamiaisen jälkeen oli koko päivä aikaa ku stoge lähtis vast neljältä. Mä säestin stereona. Kahelta! Jee! Tulin just parahiks inee ku laulut börjas. Se kaveeras olevansa tosi yksinäinen ku sen mies joutu hoitokotiin kolme kuukautta sitte. Sen illatsusta oli tullu täyttä juhlaa
Tervetuloa! Toimistonhoitaja kokoaikaiseksi Toimistonhoitaja Ilmari Jokisen työ on muutettu kokoaikaiseksi 1.9.2013 alkaen. Ilmarin vastaanottoajat ovat tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. Slangitsyrkka kalliossa Stadin Slangin kirkkotapahtuma Slangitsyrkka pidetään suomalaisen kirjallisuuden päivänä to 10.10. Erovuorossa ovat varapuheenjohtaja Pirjo Tuohimaa sekä hallituksen jäsenet Risto kolanen, marjatta Salminen ja mikko Seppälä. slangijengi Urkin himamuseossa Tamminiemessä oli nasta tunnelma. Foto Marjatta Salminen. klo 18 Kallion kirkossa. Foto Ulla Saarnio. Tervetuloa Stadin Slangi ry:n sääntömääräiseen syyskokoukseen, joka pidetään ravintola Kaisaniemessä ma 18.11. Lisäksi eroa on pyytänyt hallituksen jäsen Sanna Lehtinen. Foto Marjatta Salminen.. Tilaisuudessa esiintyvät muun muassa Janus Hanski, Maria Hänninen, Mestarilaulajat, Anni Sinnemäki, Pirjo Tuohimaa sekä Ritva Viljanen. klo 18 alkaen. Stadin Juhlaorkesteri skulas. Tsilari 4/2013 35 kutsu syyskokoukseen 18.11. Stadin Slangi ry:n toimisto sijaitsee Hermannissa osoitteessa Hämeentie 67. Boccia-kuulia nakkelemassa Riitta ja Vili. Kokouksessa käsitellään yhdistyksen vuoden 2014 toimintasuunnitelma ja budjetti sekä valitaan yhdistykselle varapuheenjohtaja ja kolme hallituksen jäsentä kaudelle 2014–2015. Kaisiksessa jorattiin nii et kellohameet pyöri. Stadin Slangi vieraili Viipurissa
Myöhemmin yritettiin vielä jääspeedwayta Ogelin kentällä (90-luvulla) ja oikeeta speedwayta Hyvinkään radalla, mutta lienee nyt Suomesta sammunut laji, eikä telkusta saa dunkkista, jolloin taitaa delaa pikkuhiljaa koko juttu. Nämä pari juttua olen joskus snadina kundina kuullut heti krigun jälkeen, kun Mutsi ja Faija meillä himassa vanhojen kavereittensa kanssa juttelivat ja vanhoja hyviä aikoja muistelivat. Myöhemmin bygattiin Velolle oikein laidallinen rata. Tähtiä olivat Raimo ja matti Rein, Rainer Luotonen, Helmer viiala, ”kråkan” Ingman ja olle Helander jne. Kilpakoneet oli kaksvaihteisia JAP-pyöriä ja meno oli hurjaa. Kun lähetät julkaistavaa postia, laita mukaan nimesi ja osoitteesi, vaikka käyttäisitkin nimimerkkiä. Silloin ajettiin jo Ruskeasannalla. lauri luotonen Asuin lapsuuteni (40ja 50-luvun) Käpylässä, Kimmontiellä, ja maan kuuluisin Speedwayjehu ”nappijousanen” naapurissa Marjatantiellä, jossa me pikkupojat saatiin olla avittamassa, kun Japmoottori oli palasina pitkin nurtsia, antamassa työkaluja ja putsailemassa osia ennen uudelleenkasausta. En silloin tätä heti hänelle skrivannut ja kuten odottaa saattaa osoite hävisi. slangijengi 36 Tsilari 4/2013 lesaajapalautetta tsilarista jääspeedwaystä vielä Stadilaisiin pärrämuistoihin muutama lisärivi: Ihan eka näkemäni speedway-kisa ajettiin Vartsikan kentsulla. HTM:llä oli Pääskyt ajajina mm. Fennian Tupakkatehtaasta Muutama numero ja taitaa olla vuosikin sitten eräs jäsen oli skrivannut jutun Fennian Tupakkatehtaasta. Jutun mukana oli hänen sähköpostiosoitteensakin mahdollisia yhteydenottoja varten. Vieläkin on pääkopassa skabojen dunkkis (risiiniiöljy + metanoli), kuuskytvuotta myöhemmin, et sellaisen latingin sai aikaan Speedwayskabat aikoinaan. Monet speedwaytähdet olivat kovia myös täällä. Silloin ajettiin Speedwayt Velodromilla ja maarata-ajot Käpylän raviksella, polleuralla. olle Helander, valle Seliverstov ja Pertti ”Hamppuletti” mikkola. Raviksellakin ajettiin maaratakisoja. Suomessa oli kaksi divisioonaa ja ykkösissä ajoi HMK:n Leijonat, ajajina mm. Kirjoitukset on lähetettävä sähköisessä muodossa osoitteeseen tsilari@stadinslangi.fi. Sieltä Faija sitten lähti slobojen kanssa flaidaamaan ja pitkän redun tekikin. Toinen mieleen jäänyt juttu oli se, että tehtaalla oli muutamia emigrantteja duunissa, jotka olivat ehkä köyhtyneitä mutta edelleen herrasmiehiä, joka tuli ilmi esimerkiksi seuraavasta: puulaakimatseissa (ennen krigua) futista pelatessa sattui tietenkin koviakin törmäyksiä, jonka jälkeen he jäivät auttamaan vastustajaa pystyyn, pyysivät anteeksi käytöstään ja kysyivät vastustajan vointia!! Snadisti on futiskin varsinkin puulaakitasolla muuttunnut!! Terveiset Tsilarin pluggaajille lähettää skutsila stadin kundi kaltsista vm –38 Stadifroogis vastaukset 1a) Kuningatar Kristiinasta 2C) seitsemättätoista 3C) Bertel Liljequist 4a) niinipuu 5C) kenraalikuvernööri Steinheil 6B) Kulttuuritalosta 7B) Ponnarit 8B) n. Näin saatiin henkilökohtaista moottorioppia moninkertaiselta Suomenmestarilta. risto sandstedt käPYlän kundi vm. Frank nyman kyllä ajoi ESO:lla. Suosituin pyörä oli kultatähtipässi. Monissa muissakin kaupungeissa oli joukkueet. Jääspeedwaystä puheen ollen muistan olleeni hirveässä pakkasessa Olympiastadionilla katsomassa Suomi-Norja-maaottelua, arvatenkin joskus 50-luvulla. HMMK:n jengi oli Hait. –44. Siihen tarkoitetun aineiston tulee olla toimituksessa 1.10.2013 mennessä.. Sieltä on jäänyt mieleen mm. jorma Teriö, Lasse Rehn ja Antti Syvälahti, jolla oli oikein tehdastekonen Greeves-trialpyörä. Tsilarin seuraava numero 4/2013 ilmestyy syyskuun lopulla. Sitten kehitys kehittyi ja 2Tpyörät valtasi lajin. Erässä oli siis 2 ajajaa kummastakin jengistä ja tämähän mahdollisti taktikoinnin ihan eri tavalla kuin nykyään, kun ajetaan mies miestä vastaan. Matsit ajettiin kahden joukkueen kesken. Siellä ajettiin sarjamatsit. Joten tässä sitten se ajattelemani juttu hänelle ja muillekin Tsilarin pluggaajille. Laaksolla ajettiin motocrossia, jota aluksi kutsuttiin nimellä scramble. Trialia ajettiin Stadin nuorisotoimiston mopokurssiparakin liepeillä Pasilasta Ruskeasuolle menneen tien varrella. Sittemmin lajista kehittyi moto-cross, jonka pääluokka oli 500 ksm. Nää nyt vaan on mun muistoja, ja tietenkin voin jotain muistaa väärinkin ja jotain on jo unohtunut, mutta 60 vuotta sitten aivan varmasti moottoriurheilun monet muodot kuului tärkeänä osana stadilaisen kundin elämään. Ehdoton tähti olo Poju ”scrambley”-johanson piikkisellä Tähti pyörällä. Muut ajeli lähinnä IFA-, CZja Jawa-pohjaisilla itse tehdyillä laitteilla. Lajin erikoisin verso talvella Aarnikan mäellä, nykyisen Pihlajamäen vieressä, paksussa lumessa ajettu lumicrossi. Ja sitten se jutun ydin ja tärkein tieto: Mutsi oli krigun ajan edelleen Fenniassa duunissa ja firma maksoi koko sodan ajan Mutsille myös Faijan liksan!! Meillä ei siis krigun aikana ollut kovaa puutetta fyrkasta, mutta kuten silloin eläneet tietävät, niin budjuissa ei ollut paljon slumpattavaa tarjolla. viisi miljoonaa 9a) 7 10a) rantsu trollebon huvilan kohdalla tölikassa SKrivaa tSiLariin! . Toimituksen postiosoite on: Stadin Slangi ry, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. Pätkät oli nykymittapuun mukaan lähinnä helpon siirtymän tasoa. nappi jousanen ja Paavo mikkola. Mutsi ja Faija oli ennen krigua molemmat Fennian Röökitehtaalla duunissa. Julkaisemme kirjoituksia Stadista ja Stadin slangista
Palasin tyytyväisenä hotelliimme ja aloin valmistautua Pyöreän Tornin tilaisuuteemme. Kävi niin hassusti, kun Antsku nuutinen, joka toimi molempien redujen isäntänä, tiedusteli Tallinnassa, ketä muita minun lisäkseni on lähdössä Viipuriin, niin minä olin ainoa siitä porukasta! Toiset sitten ihmettelivät, miten minä olin ehtinyt saada liparit Viipurin redulle. viipurin redulle, iskin siihen heti kiinni ja ilmoittauduin välittömästi messiin.. Paikalle lie tehty puisto sen jälkeen. Antsku väitti, ettei muka osaa valssia, mutta lähti sitten kuitenkin. Kummallakaan ei ollut valittamista. Halusin päästä sinne fotaamaan niitä taloja, joissa hän oli vuosien 1916–1936 välisenä aikana asunut. Minä vastasin, että pidin kiirettä. Bussikuski oli ylivertainen ja matkaseura mukavan rentoa. Hienosti hän minua pyöritti – ja ilta oli pelastettu! Kun sitten vielä ujona tyttönä hain erästä seurueemme herraa jenkkaan, oli ilta ollut minulle täydellinen. Yhtä osoitetta en löytänyt lainkaan: Rautatienkatu 3, mikä upea talo oli tuhoutunut pommituksessa 1.12.1939. Luudat olivatkin ’kortilla’. Istahdin ekaan vapaaseen paikkaan, mikä löytyi dösän keskivaiheilta erään kaija-nimisen mukavan naisen vierestä. Ei minua turhaan skolessakaan kärpäksi kutsuttu! 28.5. Antsku toivotti minut tervetulleeksi messiin ja esittelin itseni siitä samantien koko porukalle. Minä sain huonekaverikseni kikan ja Kaijalle löytyi kaveri toisesta kategoriasta. Silloin ostin torimummoilta muutaman luudan, jotka ovat tulleet tiensä päähän ja uusille on ollut kysyntää. aamulla saavuin Mikonkadun tilausbussilaiturilla odottavaan dösään melkein viimeisenä, koska jouduin vähän etsiskelemään sitä. Olin saanut tietooni peräti viisi eri osoitetta, joissa hän oli perheineen budjannut, ja ne kaikki sijaitsivat Viipurin ydinkeskustassa, Repolan, Salakkalahden, Pantsarlahden sekä Linnoituksen kaupunginosissa, joten kovin kauas hotellilta niitä ei tarvisisi lähteä etsimään ja kuvaamaan. Viipuriin meitä oli lähdössä koko Ventoniemen dösällinen eli 40 henkeä miellyttävän suharin Tapio ’Tapsa’ kasosen kuskatessa meitä koko redun ajan. SLangIjengI ulla saarnio Anopin ja luutamummojen jäljillä – Stadin Slangin redu viipuriin kevättalvella, kun Stadin Slangin byroosta oli tullut tiedustelu halukkuudesta lähteä 28.–29.5. Menomatkalla poikkesimme ohjelman mukaisesti juomaan sämpyläsufeet Suomen puolella RajaMarketissa Vaalimaalla. Saimaan kanava sulkuineen oli myös näkemisen arvoinen m/s Carelian kannelta. Viipuri oli minulle melko tuntematon paikka, olin siellä joskus Neuvostoliiton aikana piipahtanut, mutta mitään mielikuvaa siitä ei minulla enää ollut. Kun vielä ilmojen haltijat olivat puolellamme, niin saimme nauttia koko matkan ajan upeasta, melkein kesäisestä säästä.” ”Matka ylitti meidän molempien odotukset. Olinkin jo hiukan huolissani, kun meille kerrottiin, että torilla ei enää käydä kauppaa. Kliffaa sitä oli kuunnellakin! Kiitos kaikille miellyttävästä matkasta! . kärppänä redulle Koska en juurikaan tuntenut Stadin Slangijengiä, ilmoittauduin ensin Tallinnan-risteilylle tutustuakseni jengiin. Hänen muistokseen halusin myös siellä vielä kerran käydä. Pirkko hittas luutia Aamiaisen jälkeen tein kamerakierroksen läheisillä kaduilla ja puistossa ennen kuin lähdimme dösällämme viehättävän Larissa-nimisen oppaamme kanssa kaupunkikierrokselle ja Monrepos’n puistoon. Tsilari 4/2013 37 o lin lupautunut tekemään kirjan vuosi aikaisemmin kuolleesta anopistani, jonka lapsuus ja nuoruus kuluivat Viipurissa. Saimme Kikan kanssa tosi tilavan kolmen hengen huoneen neljännestä kerroksesta. Mutta niin ei sitten käynytkään. Sinne olisi se Kaijakin hyvin mahtunut meidän daamien joukkoon. Matkalla kauppahalliin tuli kuitenkin muutama luutamummokin esille ja sain kuin sainkin pari uutta siivousvälinettä hankittua.” ”Äitini oli ollut nuorena piikomassa Viipurissa. Syötyämme maittavan illallisen borsch-keittoineen ja possunselyksineen, uskaltauduin hakemaan Antskua valssiin, kun olin ensin saanut vaimoltaan Tepalta luvan. Koska olimme kaksi yksinäistä naista matkalla, uskoimme olevamme myös huonetovereita. mestat löytyi melkein kaikki Koska yhteiseen illalliseen Pyöreässä Tornissa oli vielä jokunen tunti aikaa, päätin hoitaa heti matkani päätarkoituksen eli anoppini asuintalojen etsimisen pois ohjelmastani. Antskun vitsit virittivät naurunremakan ilmoille ja sokerina pohjalla oli yhteislaulutuokiomme yhdessä Riitan ja Tarjan kanssa paluumatkalla kohti Stadia.” Yhdyn Pirkon viimeisiin kommentteihin, vaikka en surkeana laulajana kornserttiin voinut täysin palkein osallistuakaan. Selvittyämme passintarkastuksesta poikkesimme läheiseen Viipurin Veikkojen taxfree-kauppaan tekemään ostoksia.Viipurin Vyborg-hotelliin saavuimme tismalleen sovittuun aikaan ja pääsimme asettumaan huoneisiimme. Koska minä jäin bussiin torkkumaan toisten lähtiessä kauppahalliin, annan puheenvuoron Pirkko kyttälälle, joka oli lähtenyt Topin kanssa matkalle saadakseen ostettua uusia luutia vanhojen jo aikaa sitten hajonneiden tilalle: ”Olen käynyt Viipurissa parikymmentä vuotta sitten. Rohkeasti lähdin kuitenkin liikkeelle ja yllättävän helposti löysinkin kyseiset kohteet: Kullervonkatu 10, Kullervonkatu 8, missä osoitteessa hän oli perheineen asunut kahteenkin otteeseen, Punaisenlähteenkatu 8 ja Pontuksenkatu 24, mikä oli ehkä kaunein näistä kivitaloista. Ei muuta kuin kamera kaulalle, kartta käteen ja matkaan
joulukuuta 2011 20:48:05 ”Funtsatkaa nyt sellastakin paskaduunia ku toi marjojen plokkaaminen.” Tsilari_taitto_4_13_15korjattu.indd 38 3.9.2013 10.08. Kummassakin hommassa kyykistellään ihan samalla tavalla marjapuskan luona. . Ei sitä täällä tee fyrkasta muut ku noi muualta tänne tulevat sesonkiduunarit. Hahhahaa funtsasin, nyt yhtiön PR-osasto yrittää draisaa gamlaa toimittajaa retkuun; ei paskakuskin duuniympäristö voi olla noin vänkä ja döngaton. Styrkkareista tuli taustaksi snadilla volyymillä Schubertia. Et se siitä paskaduunista. 38 TSILARI 4/2013 SAUTSKI Duuniinpaluustressi ja paskaduunit – onks niitä oikeesti. Siellä siistiin duunikledjuun pukeutunut nuori kundi, tukka kammattuna ja skege muodikkaasti klipattuna, venttas minua bilikassa. Mun mielestä ekan duunipäivän pitäis olla tosiglaidu ku vielä jollakin on duunimesta mihin tulla takas. Hampaissa aina olevat valppaat dosentit ovat siks nostaneet mediassa ihan poskettoman härdellin duuniinpaluustressistä ja kuis siitä voi klaarata. Ne ei paljoa duuniaan nimittele ku ne tseenaa laillisesti verottomana putsina handuun keskimäärin 5 000 egeä kuukaudessa, ahkerimmat koko kybän ja laiskimmatkin 2 000 egeä. erikoissairaanhoitajalla. Pynn nen ilmo 18. Monella ei sellasta oo, mut ei niil kyl oo mitään duuniinpaluustressiikään; ne stressaantuu tasasesti ympäri vuoden paljon bulimmista juitsuista. Aikaa ja fyrkkaa riitti sen jälkeen vielä pluggaamiseen ja vaik bisselle karaokebaariin. Sit on tietysti paskaduuneja joita on dorkaa tehdä niin ennen ku jälkeenkin kesäleedin. K liffa, puolityhjä Kesä-Stadi on taas sinksautumassa takaisin normiuomaansa ku lomalaiset palailevat lomareduiltaan takas duuniin. Mut siis onks trendikäs harrasteplokkaaminen jotenki imagollisesti snygimpää ku tehdä ihan sama duuni ja saada siitä liksaa. Skrivasin joitakin vuosia sitten eräälle kuljetusalan aviisille jutun jätteiden roudauksista Stadissa. Siis liksalla joka on jotain 2-4 kertaa bulimpi ku esim. Aamupäivällä se kippas vakioreitillä roskiksien sisältöjä kyytiin, roudas ne Ämmässuolle ja jo iltapäivällä se oli leedi. Samaan aikaan trendikäs, skumppaa dokaava katumaasturiperhe spräädäilee kui kliffaa on skujata Espoon Nuuksion luontoskutsiin plokkaamaan marjoja ja sieniä. Sil oli bulimpi perusliksa ku taksikuskilla ja sit se sai vielä skeidasen duunin lisää vaikkei sen duuni ollut sen skeidasempaa ku kylppärin kaakelointi. Funtsatkaa nyt sellastakin paskaduunia ku toi marjojen plokkaaminen. Mä luulin saaneeni toimituksen tehtäväjaossa skeidalle döngaavat huonot läsyt handuun kurvatessani aamulla jätebilikoiden tallille. Se oli uusi kuormuri, jonka koppi oli sisustettu niinku Avotakan jutussa kodikkaasta AV-nurkkauksesta. Ei se mun mielestä kuullosta kovinkaan paskaduunilta jos tolla liksalla plokkaa marjoja puhtaista skutseistamme. Snadisti mua siis ottaa boltsiin tollanen möykkä siit et pitää taas ruveta tekeen duunia. Mut mikä oikeesti on paskaduunia josta peruskoulun kymppiluokalla notkuneella jangsterilla on vartsua sanoa: ”Mä en tollasta paskaduunia ainakaan aio tehdä.” Mä snadisti luulen et kyseessä onkin sillon vain sellanen duuni joka ei oikein tsittaa omaan imagoon hörneillä hengatessa. Paskakuski itse oli matikkaa universtaalla pluggaava stadilaisnuori jolla ei ollut edes opintolainaa ku se oli bonjannu ruveta paskakuskiks mieluummin ku taksirengiks. Vaan ei se draisannu. Siis kuka oikeesti on dorka. Sit vielä yks paskaduuni. ”Se on meikuille ku akkujen lataamista talven varalle”, on monen julkkiksenkin motiivi. Mun piti smydjata koko päivän ”paskakuskin” duunia
muutos (muista jäsennumero) Liittymismaksu 15 €. Ilmoittautumiset ja liput 27 € Stadin Slangi ry:n toimistosta. Pluggaa Tsilari netistä! Tsilarin nettiversio löytyy Stadin Slangin kotisivuilta .. marraskuu Pe 1.11. klo 18 Slangitreffit, ravintola Kaisaniemi Ti 29.10. ”Sörkän rysäkeisarit”. klo 18 Slangitsyrkka kallion kirkossa – pluggaa ilmoitus takakannesta! Ti 15.10. uutisvuoto, ilmoittautuminen toimistoon Ti 5.11. klo 18 Slangitreffit, ravintola Kaisaniemi: sekakuoro Helsingin Laulu Ti 24.9. klo 18 Slangitreffit, ravintola Kaisaniemi To 10.10. Koululaiset ja opiskelijat 5 € / vuosi. Lokakuu Ti 1.10. Su 6.10. TäYTä TEKSTAAMALLA JA ILMOITA TäYDELLINEN POSTIOSOITTEESI! Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys skrivatkaa mut jengiin! Stadin Slangi ry. klo 18 Slangitreffit, ravintola Kaisaniemi Ti 22.10. Syyskuu Ti 17.9. Eero Haapanen bamlaa Sörkan ja lähivesien miljööstä kalastajien ja salakuljettajien näkökulmasta. klo 14. klo 18 Slangitreffit, ravintola Kaisaniemi Sukunimi: Etunimet: Jakeluosoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Sähköposti: Syntymäaika: Syntymäpaikka: Sukupuoli: mies nainen Erityisjäsenmaksu: koululainen opiskelija Paikka / Aika / Allekirjoitus Hak.nro / Maksupäivä (toimisto täyttää) Jäsennumero Osoitteen tms. mennessä! Lesaa ilmoitus Tsilarin 3/2013 takakannesta! ILmoITTAuTumISeT / FRoogAT Stadin Slangin toimisto Ilmari Jokinen, Puh. Jäsenmaksu 26 € / vuosi. Stadin Slangi ry:n risteily 18.–19.11.2013 viking gracella Ilmoittaudu 15.10. klo 18 Slangitreffit, ravintola Kaisaniemi . klo 18 Slangitreffit, ravintola Kaisaniemi . Kulttuuritalo su 6.10. 09-774 1041 toimisto@stadinslangi.fi . maksaa postimaksun Stadin Slangi ry:n jäsenhakemus Virran viemää – tuokio Olavi Virran musiikin parissa. klo 14 ”virran viemää”esitys kulttuuritalolla: olavi virran musiikkia, liput 27 € Ti 8.10. Sami Heinonen & Cairo seuranaan Milena Misic, Jussi Raittinen ja Janne Porkka. Tsilari 4/2013 39 SLangIjengI Stadin Slangi ry:n häppikset
Esiintyjinä mm. Fo to h el si ng in ka up un g in m us eo . Anni Sinnemäki, Ritva Viljanen, Janus Hanski, Maria Hänninen, Vesa Nuotio, Mestari-Laulajat, Pirjo Tuohimaa Stadin Slangi ry:n ja Kallion seurakunnan kirkkotapahtuma Slangitsyrkka kallion kirkossa Aleksis kiven päivänä 10.10.2013 klo 18 Tervetuloa!