Nro 4/2016 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 21. vuosikerta Hinta 6 € Nyyat kniigat Stadista Elon krigustoorin vika osa Tsilari_taitto_4-16_016.indd 1 1.8.2016 11.29
BERGGA I KONDEKA I MALMI I MÄRSKY I BÖLE I SILTIS I TÖLIKKÄ I VUOKKI urheiluhallit.fi urheiluhallit.fi Tsennaat mestat, tu tsimmaa spessuhintaan! Tsennaat mestat, tu tsimmaa spessuhintaan! Tsilari_taitto_4-16_016.indd 2 1.8.2016 11.29. FREESIN KLIFFA
Stadilainen Juha Rahkonen on fotannut duunikseen vuodesta 1982. SISIS STADILAISET FUNTSAA 23 KAIKKI HALUU HÄRMÄÄN – funtsaa Antikainen 24 TSIMMATTIIN – Hageli Humulan hengessä 26 TSIIGAA, LYSNAA – Palminen on döfismies KULTTUURII JA SPORTTII 10 SURUTON STADI – Mikko-Olavin kniiga 18 STADIN FUTIKSESTA – Kibe treffas Hannun 20 NELJÄ ERILAISTA – Kolanen Universumissa 30 KULTTUURIHIMASSA – Kuutar Bulevardilla EKS MINNAA 12 PIKKU KUNDIN KRIGUAIKA – Elo landelta Stadiin 15 RABAN KAUHU – Mäkinen muistelee 32 LADY – Koroma skiglas STADIN MESTAT 8 KOTISEUTUDUUNIA – Marjut skrivaa 9 STADIN SAARET – Jarmo Nieminen 16 ALPPILAN LAVA – Arska joromestalla 28 PURSALLA OLI KAIKKI – Reinholm Rööperistä Funtsailuu landelta , s. Duunit on vieny kundia pressikuvauksista firmojen tilaisuuksiin. 38 Sautski s. s.7 TSILARI 4/2016 3 F o to : V ir ve K u u ta r FREESIN KLIFFA. Foto: Juha Rahkonen. Omaks ilokseen Juha fotaa himapitskuu ja fisukuvia, joskus Stadi-maisemia. BERGGA I KONDEKA I MALMI I MÄRSKY I BÖLE I SILTIS I TÖLIKKÄ I VUOKKI urheiluhallit.fi urheiluhallit.fi Tsennaat mestat, tu tsimmaa spessuhintaan! Tsennaat mestat, tu tsimmaa spessuhintaan! VAKKARIT 4 Snadit 5 Päikkäri 6 Lööppi 32 Skabat 34 Slangi blisaa 35 Slangijengi 36 Pluggaajat 36 Slangi järkkää Kansi: Fluudaajia Helsinki Half Marathonilla kesäkuussa 2016. VK päätoimittajat Tsilari_taitto_4-16_016.indd 3 1.8.2016 11.29. 31 Emma Kannen fotaaja Tän Tsilarin kannen pyysin gamlalta Hykkylä-aikojen skolefrendiltä
Eero oli kolmannen polven kunnallispoliitikko, sillä niin isä Jorma kuin isoisä Einokin olivat aktiiveja Helsingin hyväksi toimivia stadilaisia. . Elokuussa pitäis jengin päästää jo dokailemaan mestan terdelle, myöhemmin myös pulahtelemaan sen mageisiin altaisiin. Skattan kylpylä elättelee henkiin vanhaa 1800-luvun kulttuuria, jolloin herrasväki kävi bamlaamassa ja chillaamassa altaiden reunoilla – ehkä joskus jopa tsimmaamassa. Foto: Pekka Hurme. . Kun Eero ja hänen avovaimonsa, toimittaja Taina Dahlgren olivat viimeksi luonamme kylässä, Erokalta unohtui meille baskeri. . Viimeiset kolme vuotta hän työskenteli erityisasiantuntijana Forum Viriumissa, jossa hän kehitti ja välitti digitaalisia palveluja Helsingin kaupungille. Waroselle tiedonvälitys oli tärkeä asia. Kalevi Aho, Markku Kavonius, Josti Ahonen, Kari ja Kaija Varvikko sekä Jorma Laaksonen Klaus Varvikon muistolaatan alla Vellamonkadun ja Vegankadun kulmassa. Treffasin tämän itseäni toistakymmentä vuotta nuoremman toimittajan vuonna 1984, jolloin molemmat tsittasimme vuosina 1984–88 Stadin opetusviraston Koulu-Helsinki -lehden toimitusneuvostossa. Se baskeri oli viimeinen muistoni yhteisistä kliffoista tarinatuokioista. Eero froogas rapas, ett hokasit sä yhtää järkevää toss populas. Eerolle kähmintä oli vierasta ja hän ei diagnnu julkisuuspeliä, jolla jotkut besserwisserit yrittivät ridata. Klasua muisteltiin hänen himassaan Vellamonkadulla, jossa nykyisin budjaa hänen poikansa Kari. Waronen toimi Stadin viestintäpomona vuosina 2001–2013. KARI VARVIKKO Skattalla tsimmataan S tadin tsimmauskulttuuri saa bränärin uudistuksen, kun Skattalle bygattava Allas Sea Pool alkaa olla pikku hiljaa redi. Kevääl 2017 pitäis koko mestan olla viimein valmis bastuja ja rafloja myöden. Tsennasin Erokan yli 30 v, jo silloin, kun kundi oli toimittajana Kauppalehdessä, sitten viestintäjohtajana Postipankissa ja sen seuraajassa Leonia Pankissa. KIMMO ISOTALO Eero Waronen – tiedottamisen puolustaja SNADIT Vas. Eero Waronen (60) delas yllättäen kesämökillään Asikkalan Kalkkisissa 22.6. Tsilari_taitto_4-16_016.indd 4 1.8.2016 11.29. Kari uudelleen viime talvesta lähtien. Pidimme yhteyttä myös kesäisin, jolloin Eero tuli fisustaa kesämökilleni Joutsaan ja minä puolestani sompailin vuorollani Kalkkisiin. Muuten nastaa tilaisuutta varjosti se, että lähes samoihin aikoihin Klasun puoliso, nimekkään Rokka-baarin pitäjä Esteri menehtyi Haartmanin sairaalassa 94-vuotiaana. Heistä Jorma on asunut talossa alusta asti ja edelleen. Kavonius oli paikalla Hermanni-Vallila Seuran puheenjohtajan ominaisuudessa. Menimme bisselle ja siitä alkoi loppuun asti kestäny kaveruus. 4 TSILARI 4/2016 Kotiseutuneuvos Klaus Varvikon födjaamisesta 100 vuotta S tadin kundi, Hermanni-Vallila Seuran pitkäaikainen dirika, kotiseutuneuvos Klaus Varvikko födjas Stadin Lastenpäästölaitoksella 100 vuotta sitten eli 7.7.1916. Hän ei sietänyt tiedon panttaajia ja pyrki niin tiedottajana kuin toimittajanakin pitämään huolta siitä, että tietoa välittyi niin, että se meni myös perille. Lisäks kylpyläs ois dörtsien tarkotus olla levällään ympäri vuoden. Myöhemmin myös emännät tuli messiin. Eero – kiitos niistä kaikista. Olimme perhetuttujakin ja meillä oli tapana kaksi kertaa vuodessa skruudata kliffassa raflassa. Kun siinä lysnasimme virkailijoiden käsityksiä aviisin teosta, hiffasin ett molempia rupes skriinauttaa. KK F o to : K ar i V ar vi kk o H elsingin entinen viestintädirika, valt.maist. Kalevi, Josti , Jorma ja Kari asuivat talossa jo 1950-luvulla. Näin Kartsasta (72) tuli orpo, mutta ei kuitenkaan piru, siitä kliffa vaiffi Kaija pitää snygisti huolta. Kotsa löytyi myöhemmin ja minulla oli ilo toimittaa se frendini muistotilaisuudessa faijansa näköiselle pojalle Johannekselle. Safkamestan plokkas se, jolla oli huki bungata
PÄIKKÄRI TÄÄ ON IHA BÖNDELTÄ V aikka oonkin Stadin ja nykyisin jälleen Herulinkin kundi, on musta aina osa ollu myös böndellä. 040-767 4212 tsilari@stadinslangi.fi Kimmo Isotalo puh. Vähän aikasemmin skutsin yhteydessä olevan lammen rantsu oli duunattu naturaan. Samaan jengii kuuluu myös ne gamlat starbot, joista aito stadilainen on vain vähintäin kolmannen polven helsinkiläinen. Näin fyrkka rundaa. TOISIN ON käynyt. Luonnon puolesta rupesin skrivaan jo yli 50 vuotta sitte. Niinku se vuonna 2018 voimaan tuleva jätevesiasetuski, joka meni suurelta osin munille. Muutama sata tai tuhat euroa siinä tosin hupenee. Uskoin lujasti siihen, ett kyll jengi vielä viisastuu. Jos sull on koko suku mökil niin muutamassa päivässä molemmat on fullsat. Epäilemättä tää kaikki on ympäristön parhaaksi. Mutta säästyikö energiaa. Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. Niiden sijaan monet luonnonsuojelijat ja viherpiipertelevät, buleist bosseista puhumattakaa, keskittyvät mielellään skituihin. Niinpä on hankkittava tietynlainen luontoystävällinen paskapönttö, jossa on piippu ja josta stritit menee eri pönikkään kun skeidat. Landepaosta huolimatta junttipolvet näköjään periytyvät. . vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. Nyt muuttolintujen kutumestan ja lakkasuon ympäriltä olisi pitänyt kaataa fedut veks! Ihan böndeltä! Metsänhoitoyhdistys levitteli handujaan ja bloggaa edelleen pakolliset hoitomaksut. Olen koko ikäni ollu myös luonnonsuojelija; en mikään kahlekingi, mut sellane joka on halunnu, ett fogeleil on kliffa flygaa, fisuil riittää vodaa ja oravil skuttaa. Kuluttajat spaaras – bulifyrkka painoi edelleen täysillä – ehkä sen pitikin. Oravista tulee dallaajia, sienet ja marjat häippäsee ja ite heinähatutkaa ei pysty luudaa raivioilla. Sen jälkee kun sä oot vuoden pari sulatellu eritteitä, rupeet iteki landebuukiks: Kekkiläsontaa pensaille ja kusta kukille. 040-725 3788 kimmo.isotalo@alumni.helsinki.fi Risto Kolanen puh. Skutsit hakataan aukoiksi ja viimeisetki kannot kasataan fyrkaksi. Budjas ne sitte stadissa tai landella. Biolan on in. Tsennaan kyll sellasiiki stadilaisii, jotka ei stroolaiskaa viheriöille päin. Avohakkuu kylläkin. Kun joitaki vuosii sitte yritin saada Karkkilan kesämökin snadia metsälöä harvennetuksi, metsäteollisuutta ei homma kiinnostanu. Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin. Eiks se ollu niin, ett ensisijaisesti feduteollisuus, soiden ojitukset, peltojen lannoitus, avohakkuut, vesiä liian lähellä stondanneet sikalat, joitakin mainitakseni, pilasivat ja pilaavat yhä eniten Suomen luontoa. Tsilari_taitto_4-16_016.indd 5 1.8.2016 11.29. Urea acta est. 0400-447507 kari.varvikko@eepinen.fi Toimitussihteeri Virve Kuutar puh. 040-715 4042 arno.soisalo@pp.inet.fi Taitto Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab ISSN 1239-9523 Postiosoite Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 21. Muoviskindareiss on meges usein pari kymmenen litran embarii, joita sä sitt vekslailet tarpeen mukaan. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Himoissa pantiin lyysit pimeiks, fönareita teippailtiin, kartsavaloja sammuteltiin. TSILARI 4/2016 5 KARI VARVIKKO Päätoimittaja Kari Varvikko puh. Yks venttaa dörtsin vieress täyttymistä ja toine hautuu kannen alla. 0400-204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi Arno Soisalo puh. Talvivaara on ahterista ja nyt halutaan jo Vantaan Kartanonhaan koski valjastaa. Mulla on vähä samanlainen fiilis, ku sillo joskus 70-luvun energiakriisin aikaan. Niide mielest vain asvaltti on oikee skutsi ja sieltä ei oo veks steppaamist. MULL ON sellane fiilis, ett isot linjat ovat liian vaikeita. SITÄ MÄ oon kyll funtsinu, ett miten toi luonto kasvo niin hiton hyvin siihen aikaan, ku lössi teki köntsät huuseihi, emännät kohis ulkoeteisen laskiämpäriin ja isännät stroolas nurkkiin
com Esko Vepsä esko.vepsa@jippii.fi Toni Vihermäki tonivihermaki@gmail.com Toiminnanjohtaja ja jäsensihteeri Marjut Klinga puh. Heinäkuus ollaa jo täböö lomafiilareis, chillaillaan ja tsittaillaan terdeil vetää hapanta hetuloihin. Lupaan kuitenki, etten bamlaa sillon enää kesiksist, vaa sillon otetaan vaik haltuun Tsilarin 20 vee synttärivuos tai jotain. HALLITUS BYROO Puheenjohtaja Sami Garam sami@samigaram.com Varapuheenjohtaja Kari Varvikko kari.varvikko@eepinen.net Taloudenhoitaja Kimmo Karvinen kimmo.karvinen@pp1.inet.fi Riitta Rannikko riitta.rannikko @kolumbus.fi Emma Jäntti emma.jantti@gmail.com Jaakko Perkiökangas jaakkoperkiokangas@gmail. SLANGIJENGIKI MENEE aina kesäl ottaan vähä elbaa ja siks ei pariin kuukauteen tapahdu nii paljoo ku muuten. VÄÄRIN ON jättää vaa bungaamatta ja kuvitella et täts it. MEITSIKI LÄHTI alkukesäst böndelle, ajatuksena hengaa siel koko suvi. Meil hallitukses on ollu hyvä pössis meitsin ollessa puikois koht pari vuotta. Meil on myös vastuu yhdistyksen fyrkkapolitiikast. Onks ilmastonmuutos sit vaikuttanu vai mikä. Kukaa ei varmaa haluu sitä. Ja tulihan siel böndelki byggailtuu ja duunailtuu kaikkee siistii. Tasan joo. Toivottavasti ryhmä osallistuu edelleenki hyväl prossal ja pitää kliffaa. Ja yhtäkkii sitä vaa hogas, et kesä oli ohi. No arvatkaa, kiinnostiks. Skolet starttaa, duuniin pitäs jaksaa, lomat on lusittu. No, tuleehan sillonki lopult kenkää, mut samal siin katkoo sillat takanaan. Eniten meitsii ja koko hallitust ihmetyttää maksamattomat jäsenmaksut. Sit iskee elokuuta ja arkee. Skulaa voi muinakin aikoina. Sama böhinä jatkuu ja ainaki mä toivon, et saadaan palautetta, miten tätä botskii pitäis luovii eteenpäin. Eli, pliis ne, jotka on jättäny jäsenmaksunsa hoitamatta, ottakaa homma haltuun. Sit tuli puhelu, et jos kiinnostais duunaa aamutelkkarii heinäkuus. 6 TSILARI 4/2016 EI VIELÄ SYYSMASISTA T oukokuus tulee aina kelattuu, et nastaa, miten pitkä kesä on edessä. Vai oliks sittenkää. Nyt kuitenki, ku syyskausi on taas käynnis, ni säpinää piisaa. Stadipäivän jälkeen, kesäkuun alus jengi alkaa painuu böndelle ja kuka minnekki. SAMI GARAM bamis sami@samigaram.com www.stadinslangi.fi BAMIKSEN LÖÖPPI Tsilari_taitto_4-16_016.indd 6 1.8.2016 11.29. Jos teil on jotai spessutoiveit, idiksii tai muuten vaa kommentoitavaa ni eiku rohkeesti mailii byroolle. Me sit hallitukses tsiigaillaan, mikä vaatii toimenpiteit, mikä ei. Tsilarist voi tietty tsiigaa, mitä tapahtuu ja netis on lisäinfoo, nii himasivuil ku febussaki. Skidinä kesä oli kesiksen mittanen, mut nykyään tuntuu et sehän jatkuu ainaki lokakuulle saakka. 045 186 7238 toimisto@stadinslangi.fi Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. Ku bluggaatte täst Tsilarist seuraavaa, ni ehkä sillon vast alkaa syksy. 045 186 7238 Huom! Byroossa voi käydä päivystysaikoina tiistaisin klo 14–18 ja torstaisin klo 12–16. On ihan ok, jos joku lähtee kiitään yhdistyksest, mut sillon pitää ilmottaa asiast. Enisei, ei kandee vaipuu ainakaa viel syysmasikseen. Ei kyl meitsin mielest ainakaa. Täst on hyvä jatkaa, syyskausi on lyöty käyntiin ja energiaa piisaa. Heinäkuus puski myös uuden kniigan kuvaamist ja kaikkee muut snadii. Lisäks byroo laittaa mailii nii, et kukaa ei varmaan jää ilman tapahtumainfoo. Budjettei ja tuloslaskelmii kyylätään joka möötis ja numeroit ihmetellään. Moikkaillaan ku treffaillaan, toivottavasti mont kertaa loppukesän ja syksyn mittaan.
Joku skrivas, ett mut pitäs erottaa. ”Slangi suo sellaisen mahiksen, että sitä on kuin vapaa kirjailija.” Tsilarin 20 v-juhlavuoden numerossa skrivataan päätoimittajista. Kerran bamlasimme Pemun kanssa näistä ”Karin oppivuosista” ja fabu väitti opettaneensa mulle saksaa. Mikko-Olavi Seppälä, va päätoimittaja Tsilari 2–3/2014 TSILARI 20 V Tsilari_taitto_4-16_016.indd 7 1.8.2016 11.29. Päättelivät vain asiayhteydestä. Ei must silti matikkaneroo saanu duunaamallakaa, mut kiitti Pemun, klaarasin räknäämiset aina stuiduksi saakka. Leka Nummelasta Tsilari 2/2016 . Tietokirjailijan roolissa Mustonen on skrivannu myös hurumykky Stadista kertovia tietokirjoja, sporttia ym. Kukaan ei reagoinu. Kun Henkka kuuli ongelmastani, se sano, ett hänellä on sellane fiksu kundi himas, joka vois hoitaa sulle muutaman timmen, ett pääsisit hommaan ineen. Hokasin, ett se rupes tsimmaa kilpaa; ensteks Laaksolahden Virissä ja sitte HTU:ssa. Skrivaaja Pemu skrivaili 1960-luvulla Suomen Urheilulehteen ja siirty myöhemmin urheilutoimittajaksi Ilta-Sanomiin. Tsimmaaja Pikkuskloddina Pemulta saamani opetus johti siihen, että seurasin jonkin verran myös kundin myöhempiä vaiheita. Todellinen syyki sit selvis. Aiemmin on skrivattu: . Ne oli kaikki böndejä tai hesalaisia, jotka ei edes bonjannu mitä bylsiminen tarkoittaa. Ihan snadina Pemu budjas Karjalankadulla, mutta flyttas sitte 12-vuotiaana Munkkaan Huopalahdentielle. Yks ja toine kuikelo misu ja hapankorppu starbu otti porot nokkaansa. Kari Varvikko 4/2014 – Väliaikasesti toimi: . TSILARI 4/2016 7 SLANGIJENGI O lisinko ollu joku 13–14 vee, kun mulla oli opparissa sellane matikanmaikka, yksdaisarine vanha skremma, joka ei digannu pärstääni ja se rupes mättää mulle nelosia yhtälöiden ratkonnasta. Tässä arvostamani oppifaija kuitenki minnasi väärin, sillä blukkasin lyhyen saksan ja tähän en tarvinnu jelppiä. Eki Mattsson, vt päätoimittaja Tsilari 1/2000 . Sillo mä hiffasin, ett mones asiassa skolamenestys on myös opesta kiinni. KARI VARVIKKO Slangi haadee staili höystää puhekieltä Tsilarin pitkäaikaisen päätoimittaja Pertti ”Pemu” Mustosen treffasin ekan kerran joskus 1950-luvulla. Pemun faijapuoli Henry Theel, joka oli kolmenkymmenen vuoden ajan yks Suomen tsennatuimmista sjungaajista, oli faijani ”artistitallissa” lähes koko 50-luvun. Klaude Bremer, va päätoimittaja Tsilari 2/2000 . Sakki tuli silmille. Pemu Mustonen Tsilari 5/2009–1 / 2014 . Lisäks slangilla on helpompi haukkua, koska ihmiset ei brennaa päreitään niin herkästi. Muutamia vuosia sitte jengi hörähteli Pemun Ylen aikaisen pakinoille monella eri tavalla. Eläkkeelle kundi shingras Helsingin viestintäpäällikön virasta, jota postia hoiti ansiokkaasti vuosikausia. Pemu on joskus todennu, ett slangi on haadee tyylikeino höystää tavallista puhekieltä. Oppivuodet Niin Pemu sitt neuvo ja mä rupesin hokaamaan missä kaappi stondaa. Ajattelin ite tehdän saman jipon ja skrivasin Tanotorvi -aviisiini päikkärin vapusta ja bylsimisestä. ”Tsilarin päätoimittajana oli tosi kliffa olla, kun slangilla voi skrivaa lähes mitä huvittaa. Ku skloddet saa pahoja vaikutteita. TUL:n nuorten mestaruuden selkäuinnissa hän finstas 4–5 kertaa ja sijottu SM-skaboissa 100 metrillä viidenneksi. Heka Laurellista Tsilarissa 3/2016 Viimeisimmät päätoimittajat: . Venttasin tosikkojen julkista palautetta. Slangi suo sellaisen mahiksen, että sitä on kuin vapaa kirjailija.” Oppi-isäni ja edeltäjäni Tsilarin päätoimittajana on tässä oikeassa, mutt kantsii muistaa, ett skrivattu slangi saattaa jo aiheuttaa, paitsi joilleki stadilaisille ja hesalaisille, ennenkaikkea jyväjemmareille työllistäviä allergisia näppylöitä. Vode Sulandersta Tsilari 1/2016 . Kerran lysnasin, ku kafru väänsi tosi paksuu tekstii bylsimisestä.
Nieminen on duunannut varmaan lukemattoman määrän työtunteja kaikkien eri seikkojen selvittämisessä. . STADIN MESTAT MARJUT KLINGA Stadi – mun oma himaseutuni Jokainen kundi ja friidu tsennaa mestat, missä tuntuu kotoisalta. Useimmiten valituksi tulee jonkun pitäjän historiikki, mutta me päätimme ehdottaa Jarmo Niemisen kniigaa Aarresaaret, jossa kerrotaan Helsingin edustan sotilassaarista. Jos Aarresaaret-kirjan luontokuvaus oli vertaansa vailla niin Keisarin perintö taas kertoo Stadin historiasta ja sen synnystä niin kattavasti, että kniiga pitäisi sijoittaa jokaisen skolen oppiaineistoon. Tärkeintä on saada jengi diggaamaan omaa kieltä ja kulttuuria. Lähdetietojakin on useamman sivun verran. Neuvottelukuntaan haettiin kotiseutulehtien edustajia ja yhdistys ehdotti messiin Tsilarin päätoimittajaa ja monessa kotiseutujengissäkin messissä ollutta Kari Varvikkoa. Ehdokkaita tähän skabaan jätettiin 65 kpl eli hyvässä joukossa Keisarin perintö ainakin on. Toiminnanjohtajat tsufella Stadin Slangi ry siis kuuluu Suomen kotiseutuliittoon ja on sen suurimpia jäsenyhdistyksiä. Kirjan piti kuitenkin olla tuoreempi, joten ehdotimmekin sitten Keisarin perintö -kniigaa. Välttämättä et enää budjaa siellä, mutta silti tunnet sen omaks himaseuduksesi. Kuninkaansaari, Lonna ja Vallisaari ovat nyt avautuneet kiinnostuneille stadilaisille ja se yhdessä tämän kniigan skrivaamisen kanssa on uskomaton kulttuuriteko. Siten olikin aika loogista, että näiden kahden yhdistyksen johtofriidut treffasivat. 8 TSILARI 4/2016 I tse budjasin parhaat skidivuodet Kantsussa ja edelleen siellä käydessäni mutsia moikkaamassa tunnen tulleeni himaan. Siinä jengissä meidän yhdistys on hieman outolintu, koska suurin duunimme on kehittää omaa kieltämme ja kaikki muu tulee siinä sivussa. Liittoon kuuluu 704 paikallisyhdistystä, joiden valtaosan duunina on kehittää alueellisia kuvioita jotta jengin kotiseutuylpeys ja -rakkaus kasvaisi ja kukoistaisi. Varvikko tuli valittua, joten ei voi kuin kehua että viisasta jengii … Vuoden kotiseututeos ehdokkuus Vuosittain liitto myös nimeää jonkun kirjan kotiseututeokseksi. Riitta Vanhatalo Tsilari_taitto_4-16_016.indd 8 1.8.2016 11.29. Myös Alpo Tuurnalan akvarellit täydentävät kniigaa upeasti ollen ikään kuin valmiiksi vanhoja. Valinta julkistetaan 31.8. Kotiseutuylpeys ja -rakkaus ovat buleja fiiliksii ja sen vuoksi onkin tosi glaiduu, et me kuulumme sellaiseen jengiin kuin Suomen kotiseutuliitto. Suosittelen ehdottomasti näihin saariin redua, mutta sitä ennen kniigan lesaamista, koska sen jälkeen koko luontoelämys avautuu ihan eri tavalla. Kotiseutulehdet Vuoden 2016 alkupuolella Kotiseutuliiton lehdet perustivat neuvottelukunnan, jota lähti johtamaan Raimo Sailas eli ei mikään turha pesti. Liiton toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo bamlas kaikkee kliffaa siitä, mitä liitto duunaa ja meikäfriidu saattoi vain kerrata ”et niin mekin”. Tietty duunaamme samanlaisia asioita, mutta täysin eri mittakaavassa, mutta se on sivuseikka. Kniiga avaa jokaiselle stadilaiselle sellaisen tietoarkun, että sen lesaamista ei malta keskeyttää
kauppa ja kansakoulu. Luonnon ainutlaatuisuutta korostaa vain kolmen kilometrin etäisyys Suomen pääkaupungin keskustasta. Myös retkivenesatama ja kahvila ovat toiminnassa. Kaavoitus on käynnistetty yhdessä Helsingin kaupungin kanssa. Mainintoja saarten ruotsalaisesta sotilashistoriasta on 1700-luvulta. Saarien eläinlajisto on monipuolista. Sen toiminta päättyi vuonna 1937 räjähdykseen. Virkistysalueeksi Tämän vuoden alusta saarten hallinta siirtyi Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalveluille. Saaressa toimi suuri asevarikko 1920ja -30-luvuilla. Vallisaareen kulkee säännöllinen lauttayhteys. Kuninkaansaaren karuus ja jylhät kalliot tuovat mieleen ikiaikaiset kansallisromanttiset maisemat. Työpaikkoja saarien merivoimien ampumatarvikkeiden lataamoissa, varastoissa, sääasemalla, merivartioasemalla ja rannikkotykistön esikunnassa oli kolmisenkymmentä. Vallisaaren-Kuninkaansaaren retkeilykartta. TSILARI 4/2016 9 V uonna 1808 saarille saapuivat venäläiset. Saaret ovat Suomenlinnan, Unescon maailmanperintökohteen, suoja-aluetta. Lisätietoja: http://www.luontoon.fi/vallisaari http://www.aarresaaret.fi Tsilari_taitto_4-16_016.indd 9 1.8.2016 11.29. Linnoitukset ovat muinaismuistoja ja siten Museoviraston suojeluksessa. Tuolloinkin saaren liikkumisrajoitukset olivat tiukat ampumatarvikevarastojen ja lataamojen takia. Metsähallitus on rakentanut mainiot retkeilyreitit, opasteet ja taukopaikat yhdessä puolustusvoimien, oikeusministeriön työsiirtolan ja satojen vapaaehtoisten avulla. Saari autioitui 1990-luvun puolivälissä; saarten merkitys Helsingin puolustukselle oli käynyt vähäiseksi. Saaret ovat mäyrien ja huuhkajien valtakuntaa. STADIN MESTAT JARMO NIEMINEN Neljän kansan saaret – KUNINKAANSAARI JA VALLISAARI Helsingin edustalla Suomenlinnan ja Santahaminan välissä sijaitsevat Vallisaari ja Kuninkaansaari. Tiukat maihinnousukiellot ja liikkumisrajoitukset ovat johtaneet nykymaiseman ihastuttavaan villiintymiseen. Saaren asukkaita Suomalaiset asuttivat Vallisaaren 1920-luvulla. Metsähallitus 2016. Saarella asui tuolloin vakituisesti 250 asukasta. Suurimmillaan asukkaita oli 1960–80-luvuilla, jolloin saaressa oli mm. Kirjoittaja on kolmen vuosikymmenen ajan Helsingin saariston luontoon ja historiaan paneutunut laajasalolainen upseeri, kirjailija, valokuvaaja ja nykyinen Helsingin kaupunginvaltuutettu. Ainutlaatuinen luonto Vallisaari ja Kuninkaansaari omaavat ainutlaatuiset luontoarvot. . Saarista kehitetään virkistysaluetta, joka sisältää laajoja luonnonsuojelualueita. Saaret siirtyivät Suomen armeijalle vuonna 1918. Saaret kätkevät sisäänsä lähes 20 taidokkaasti rakennettua usean tykin linnoitusta. Rannoilla asustelevat saukot. Tykkiasemien alla sijaitsevat maanalaiset miehistötilat ja kallioon louhitut ammusluolat. Saksalaiset vierailivat saarilla ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. Linnoitukset rakennettiin Venäjän vallan aikana. Asukkaat häädettiin, ammusluolat tyhjennettiin ja Vallisaaren kallioon louhitut rannikkotykit deaktivoitiin. Touko-kesäkuun aikana saarilla on vieraillut yli 50 000 matkailijaa. Metsissä elävät valkohäntäpeurat, metsäkauriit, näädät ja metsäjänikset. 1700-luvulla puuttomaksi hakattu ja laidunnettu Viaporin kaupungin tarpeisiin käytetty Vallisaari on kasvilajistoltaan Helsingin ehdottomassa kärjessä, muodostaen merkittävät suojeluarvot. Vallisaaren jalopuulehtojen puusto on järeää ja yli 100-vuotiasta. Kriminsodan linnoituksia Kulttuurihistorialliset arvot ovat kansainvälisesti merkittäviä
Ture Janson skrivas: ”Lahoavan keilaradan nurmikolla ottaa ettonettaan vapaan aamupäivänsä kunniaksi joku murtovaras olutpullo povellaan; hänen vierellään viruu puoliso punaiseen hameeseen ja irvisteleviin kenkiin puettuna.” Sen ajan Ilkka Koivisto oli Stadin kansanpuistojen intendentti Rolf Palmgren ku pyöritti Höbikaa ja Seurista, ja sen johdolla Stadi öpnas 20-luvul nyyat kansanpudekat, niinku Blobikan ja Tuurholman. Möliksest snadisti etelään oli Kivinokka, jota vuokras Sörkan työväenyhdistys. Lammassaari oli vuokrattu jo ammoin Koitolle ja siellä ne järkkäs vähä snadimpii joroja. Palmgren ja muutki kansankynttilät oli snadisti nervinä ettei stadilaiset vaa löhöö leffoissa tai himas dokaamas. Ku duunii ei päässy haneen kesikselläkään, ni onneks oli tota luontoo ihan Stadin lähimestoillaki. Palmgren symffas ”yhteiskunnan pohjakerrosten taipumusta kotona istumiseen ja niiden halua sen mukana seuraaviin ala-arvoisiin ja turmeltuviin huvituksiin”. Foto: Helsingin kaupunginmuseo. Capitol leffateatteri 1931. Mahkui alko olla kliffasti ku Blobika, Kivis ja Tuurholma öpnattiin. Tsilari_taitto_4-16_016.indd 10 1.8.2016 11.29. Kesiksel 1927 botskit draisas Blobaan yli 400 000 stadilaista. Duunareille joroja ja futista Blobika vuokrattiin 1921 työväenyhdistykselle ja siit tuli yks suosituimpii menomestoi. Toivo Kaiponen muisteli: ”Eikä sinne ketään osannu hittaakaan jos ei tiännyt mistä tsökaa. Pudet ja puistovahdit Olihan Stadissaki pudei, mut vaget piti niis kovaa jöötä. Työviksen omat blosarit tuuttas siel humppaa, kunnes jangsterit äänesti klabbeillaan. Möliksessäki ne skulas futista ja simmas ja duunas primareilla safkaa. Jos Herttikasta päin TSILARI SUOSITTELEE MIKKO SEPPÄLÄ Spitta-ajan glaidu Stadi Kakskytluvun Stadista kniigan ”Suruton kaupunki” skrivannut Mikko Seppälä snakkaa, miten stadilaiset siihen aikaan relas kesiksel. Sakilaiset oli vallannu puden eikä monet hirvannu enää hengaa siellä. Röökitehdas sponssas ja ne byggas sinne oitis raflan ja jorolavan. 10 TSILARI 4/2016 Y ks kaikki haadimpii juttui ”Surutonta kaupunkia” värkätessä oli tsiigaa, miten noi nyyat kansanpudekat stikattiin kondikseen kakskytluvun alussa. Se kelas et ”ylös, ulos ja lenkille” olis parempi. Mölylän rantsussa oli Vartsin hamneduunareide oma kesäpalsta mist ne rutsas Lammikseen joroihin. Kersti Bergroth manaili mite ”kohtalo on pannut puistovahdin jokaiseen Helsingin puistoon”. Ne halus sinne kunnon jatsibändin niinku Dallapén tai Amarillon. Kivikses starttas Masa Jäppilän ja Ville Alangon Dallapé-orkka ja Ponnarit treenas siel. Tsuget kärytti nii et Kaisis taas dunkkas iha karseelle
Elettiin vielä puutteen aikaa eikä kaikkea saatu edes tiskin alta, mutta siitä huolimatta tai juuri sen takia jengi osas pitää hauskaa. Ps. Seppälä on kniigassaan onnistunut taltioimaan nämä arjen ja juhlan stoorit niin siististi, ettei voisi uskoa kaiken perustuvan historian tutkimiseen. Jos jotkut yrräs tulla ruddarilla Gammelin suunnasta ni ne jaagattiin vege ennenku pääs rantsuunkaan koska kaikki tsennas kaikki.” Skeglut heilu ja lempi leisku Nois yllämainituis mestoissa ei karseesti dokailtu, kieltolakii noudatettii ja vaget tsiigas et folkka oli siivosti. Kniiga selvittää lesaajalle monien tänäkin päivänä edelleen käytössä olevien mestojen syntyhistoriaa kuten Mustikkamaan ja Kivinokan tai vaikkapa Eltsun kentsun tai Alppilan hyndan. Tuurholman pude oli sit hiukka raffimpi. Fotot ovat onnistuneesti aikakautensa näköisiä. Kesäisen lämpimät onnittelut Kimmolle! . Ja kesiksel näis pudeis lempi leisku ku koko talvi oli varovasti hiplailtu täyteen ahdetuis hellahuoneis ja kylmis rabois. Foto: Museovirasto. Kniigassa on yli 200 sivua surutonta lesattavaa joten suosittelen ehdottomasti tätä kniigaa jokaisen stadilaisen yöpöydälle. Kimmo on ollu messissä jo pitkään sekä hallituksessa että taloudenhoitajana. Kesä 1930 Hietsussa . Tuurholmas ei ollu vagei nii et siel sai heiluu suht väljästi. Välil tuli skegluil rumaa jälkee. Oma pappani eleli jangsterivuosiaan 20-luvun Stadissa ja pikku skidinä oli tosi glaiduu sitata ja lysnata, mitä kaikkee kundit niihin aikoihin duunasivat Stadissa. Muutaman luvun lesattuani en malttanut stopata, vaan jatkoin aamun sarastukseen saakka. Se oli nii huitsis jossai Degerös eli Laajikses asti, ettei sinne ensteks förannu ees mitää botskii. Foto: Virve Kuutar Surutonta Stadia… Seppälä kehottaa lesaamaan kniigansa Suruton kaupunki ja niinhän se oli pakko tehdä. Hei ramsut suti ramsut suti suti kuti kuti ai.” Ja täs oli vaa hätäne suitsaitsiing Itä-Helsingin rantsuilla. Seppälä on merkannut myös hienosti kaikki lähteensä, mistä tietoja on ammennettu. Jos sua hotsittaa tietää, mitä ne duunas Hietsus ja Pihlikses, ni lesaa kniiga! . Käydään läpi sitten kieltolakia tai Stadin eri puistojen kehitystä kaikessa kuultaa läpi elämän ihanuus. VK Tsilari onnittelee Kimmoa Kimmo bilefiiliksissä Slangin juhlakirjan julkkarissa 2007. S langijengin fyrkanvartija Kimmo Karvinen täytti kunnioitettavat 75 v 20.7.2016. Piti rutsaa omal kipol. Pappa oli vielä svedujengii eli touhut olivat olevinaan jotenkin vieläkin stailempia. TSILARI 4/2016 11 dallas ni näki vaan dallaavia ja snobbaavia lehmiä eikä kukaan voinnu arvata et siäl rantsussa oikeen budjattiin. Mikko-Olavi Seppälä on aiheen tiimoilta ravintola Kaisaniemessä 20.9 klo 18 ja jo sitä ennen Antiikkimessuilla 9.9 ja 10.9 klo 17 MARJUT KLINGA Tsilari_taitto_4-16_016.indd 11 1.8.2016 11.29. Jussina 1920 kuulemma skutta rysky ku folkka ryysäs, kurttu skulas, spitta virtas ja notskit brennas. Monet slangijengiläiset tsennaa Kimmon, joka vaimonsa kans on usein myös messissä Slangin tapahtumissa. Telttoje ja pahvikoijie jömmas saatto sit olla enempi sutinaa. Kniigan sivuilta voi hitata myös erinomaisia fotoja näistä kohteista. Tuurholmast shungattii: ”Joka puskassa lempeä nähdä mä sain
Mä en siitä paljon muista kuin sen, että kaikki oli suurta ja mä olin pieni ja pommit ujelsivat ja paukkuivat ja mutsi luudas, enkä mä saanut sitä kiinni. Vika osa. Se ei paljon turhia ARSKA ELO SOTALAPSENA SUOMESSA Osa 4 Lopulta takaisin Stadiin Sitten olikin taas aika jatkaa skolenkäyntiä. Mä tsiikasin kuumehoureissani kaiken maailman leffoja ja kuulemma puhuin sekavia. Ne oli vissiin kuullu, että mä olin häippässy välillä Stadiin. Pikku broidi Peeti ja Arska Köllissä. 12 TSILARI 4/2016 K un taas sjungattiin hämäläisten laulua, niin auoin vähän suutani, niin kuin olisin mekkessä, mutta enhän mä oikeesti laulanu. Systeri tuli uneen Kuume kipusi tähtitieteellisiin lukemiin ja kaiken maailman hörhökuvat ilmestyivät näkökenttään. Tsilari_taitto_4-16_016.indd 12 1.8.2016 11.29. Seppä oli jäyhä mies. Sellasia snadeja roskafisuja, joilla ei oikeastaan ollut mitään virkaa, mutta kissat diggas niitä. Lihvaa ja kliffaa Mutta tulinhan mä sitten taas terveeks ja pääsin Hesaria lukemaan sinne pehtoorin himaan. E lo n ar ki st o t. Loskassa dallattiin mennen tullen. Sepän pajalla oli kanssa kiva hengata. Kaikki tsiikas mua pikkuisen longaan. Siitäkö johtui vai mistä, että mä tulin glesaks. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin mä tajusin, kuinka lohduton juttu se oli. Kelit muuttu sen verran, että skimboilla ei enää voinu skoleen hiihtää. F o to t: A . Se oli faijalle ja mutsille kova ja ylipääsemätön paikka. Tsilarin pluggaajille jatkiksena juhlavuoden numeroissa Arska Elon stoori siitä, miten snadi kundi koki kriguajat Stadissa ja landella. Se oli kliffa kundi se pehtoori ja sen himan vieressä oli sellainen snadi lampi tai lätäkkö mistä me käytiin välillä onkimassa ruutanoita. Mikään ei ollut mun poissa ollessani muuttunut. Sit mä näin Salmen, mun systerini, joka oikeasti hukku siihen Sörkan rantsuun silloin heti talvisodan jälkeisenä kesänä
Ja mude oli maailman paras mutsi. Faija takas rindikselle ja mutsi pommien runnomaan Stadiin. Broidia moikkaamaan Kölliin Aamupäivällä sit lähdettiin hevoskyydillä Kölliin, missä mun snadi broidi oli sotaa paossa. ihan niin kuin joskus menneisyydessä Martsussa. Niinpä mä ehdotin, että jospa mä ajasin vaikka tota haravakonetta. Kuulumiset vaihdettiin puolin ja toisin ja mä olin kerrankin hiljaa, mutta hoin ittekseni, että nää on mun mutsi ja faija. Hanko oli sellainen kakspiikkinen talikkomainen vehje, joka istui hyvin jyviksien handuun. Ja juhlaa oli se, kun illalla pääsin koisaamaan mutsin ja faijan kanssa. mutta Peeti, mun broidi, oli pikemminkin tilanhoitajapariskunnan hoteissa. >> Putkinotko. Niin kuin kaikkien omat mutsit ovat, Joten mä olin aika alamaissa, kun he lähtivät landelta veks. Minä sen sijaan menin ulkohuussiin täysistuntoon, joka kestikin koko loppupäivän ja mietiskelin siellä, että kuka helvetin dorka on aikaansaanut sodan, etteivät perheet voi olla yhdessä ja turvassa. Kerran me oltiin siinä pajalla, kun mä näin, että tietä pitkin tuli kaksi ihmistä. Tsilari_taitto_4-16_016.indd 13 1.8.2016 11.29. Sit siinä koneessa oli vielä sellainen poljin, jota piti klappilla painaa, että se kone päästi ne kerätyt heinät kasoihin. Aamulla kartanon, se mun ikänen kundi, tuli kyselemään, että lähdenks mä sen kanssa katiskoita kokeen ja fisustaan. TSILARI 4/2016 13 Jotenkuten päästiin sitten takas Hirvikoskelle, mutta elämä tuntui harvinaisen ankealta. Landelaisduuneja Sitten alkoi heinätöiden aika. 1952. höpissyt, joten mä pidin siitä puolesta huolen. Mä jonkin aikaa yritin, mutta ei siitä oikein mitään tullu. Mä tiesin tai aavistin, että nää kulkijat olivat mulle tärkeitä ihmisiä. Siihen aikaan nostettiin heinät seipäille hangoilla. Se Kölli oli vähän kuin sukulaistalo, sillä jos mä en ihan väärässä ole, niin Hirvikosken nuori emäntä oli sen Köllin isännän systeri. Ja niin mä istuin haravakoneen pukille, otin hevosen ohjat handuun ja sit mentiin. Sellaisen tyypin täytyy olla täys torvi, joka soittelee sotaisaa pasuunaa. Kartanossa vastaanotto oli lämmin ja ystävällinen. Näin mä päättelin ja kapusin sitten ulkohuussista syömään viiliä ja talkkunaa. Ekaks ne tsiidas mua vähän longaan, mutta sit ne kai ajatteli, että kait toi stadilaiskloppi osaa sentäs hevosta tsörata. Se haravakone on sellainen levee vekotin, jolla kaadetut heinät kootaan buleihin kasoihin, josta ne sitten nostetaan seipäille. Totta kai faijan ja mutsin piti käydä pikkubroidiakin tsiikaamassa, vaikka mä luulen, että Peeti tais ainakin aluksi vähän vierastaakin omia vanhempiaan. Stadilaiskundin käsiin se ei niin hyvin tsitannu. Mä tsiikasin sitä kuin halpaa makkaraa ja sanoin, että eks sä nää, että meillä on tässä justiinsa perhekokous. Eikä mullekaan jääny siitä vierailusta just muuta muistikuvaa kun, että faijan loma loppui ja piti lähteä assalle. Se oli intoo täys kun se oppi sanoon kliffaa, tosin aika monen lihvan jälkeen. Siinä sit nyyhkittiin puolin ja toisin, kun ei oikein tiedetty koska nähdään seuraavan kerran. Mä pyörin ja hyörin heidän ympärillään kuin väkkärä ja esittelin heitä kuin ulkomaan eläviä. Mä olinkin sit niin tarkka, että tsittasin melkein koko ajan taakse tsiigaten. Kukaan ei tiennyt heidän tulostaan ja niinpä he olivat dallanneet koko matkan Matkun steissiltä asti. Sitten kun kaikista asiaan liittyvistä kuvioista oli päästy, mä esittelin vanhemmilleni tallin, navetan, ulkohuussin, sikalan ja halkovajan, missä oli jemmassa se bilika. Ja nähdäänkö yleensäkään toisiamme. Frendit Ama Niemi ja Arska. Mutsi ja faija käymässä Mä lähdin pajalta luudaamaan kuin Jesse Owens ja tultuani lähemmäs näin, että rinnakkain siinä astelivat tykkimies Veikko Elo täydessä sotisovassa ja vaimonsa Aune eli mun faija ja mutsi. Frendejä Runebergin lähteellä Ruovedellä 1948: Ritva ja Risto Sinisalo, Arska sekä Ama ja Reijo Niemi. Siinä piti olla tarkkana, ettei kasoista tullut liian skäfiä tai buleja. Arska valkoisessa paidassa kolmas rivi keskellä. Olkoonkin, että faija oli välillä snadisti räyhä ja dokaskin vähän liikaa, se oli kummiskin mun faija. Faijakin sai kunnolla syödäkseen kaikkien armeijan pöperöiden jälkeen. Mä tiesin tai aavistin, että nää kulkijat olivat mulle tärkeitä ihmisiä. Jotenkin sydänalassa tuntui kumma ailahdus. Sitäkin mä inhosin. Kaisiksen puistokuvaaja. Mä opetin sille vähän stadin puhekieltäkin
Mutta desanteista ei enää ollut pelkoa eikä pommituksista. Viipuri oli jo menetetty vihulaiselle, eikä kunnian kukko paljon lauleskellut muillekaan paikkakunnille. Ajella körryyttelin Matkun steissille ja yritin esiintyä niin kuin muutkin hevosmiehet Sidoin hevosen puomiin, vähän niin kuin olin lännen leffoissa nähnyt ja venttasin sitten stokea. Ja talonväki olis joutunut ilmoittamaan mutsille, että sori teidän kloddinne hukkui ridatessaan. Tässä fotoja 60-luvulta, sillon jengi jo tsennas Arskan. Hiljaisessa kesäyössä se, mun mielestäni, kuului koko Hämeen lääniin. Siinä ottaa jo lukua kun sitä funtsaakin. Tsilari_taitto_4-16_016.indd 14 1.8.2016 11.29. Mun klappi aukes kun se iskeytyi siihen nostopolkimeen ja mä mätkähdin turvalleni hevosen takakavioitten väliin. Onneks se oli slungi hepo eikä ruvennu steppaamaan. Sakut, joiden kanssa oli lähdetty Suur-Suomea rakentamaan, olivat ilmiselvästi häviämässä sodan. Slobon pommareita alkoi näkyä jo maalaistaivaallakin, Olivat ilmeisesti menossa pommittamaan Turkua. Vaikkei sitä kukaan oikein ottanut uskoakseen. Sillä nuorella emännällä oli joku herkkä hetki menossa, ehkä se muisteli menneitä. Sillä kertaa hestat piti joko taluttaa tai ridata talliin. En tiedä millä konstilla sinne menin, mutta sen muistan, kun lähdin kävelemään pitkin rautatiekiskoja kohti Matkun asemaa, niin broidi jäi itkemään perääni. 14 TSILARI 4/2016 Enkä mä sitten hogannu suurta steparia, johon sen leveen haravakoneen pyörä tieteskin jysähti. Matti Kuusla, Leena Takala, Arska Elo, Jukka Virtanen. Siihen saattoi tietenkin vaikuttaa myös se, että omat öögani eivät enää siinä vaiheessa hyvin nähneet. Kesäfiiliksiä Kesä teki tuloaan ja suomineito alkoi olla kurkkuaan myöten kusessa. Loco-Motion Tampere. Hiffasin sen tavoittavan nuoren emännän mielentilan ja samalla päästin ilmoille omat tunnelmani. Kyllähän pojat sitkeästi flaidasivat, mutta minkäs sitä ylivoimalle mahtaa. Ja mitä pitemmälle kuljin, sen voimakkaammaksi itku muodostui, samalla kuin itkun lähde tuli snadimmaksi ja snadimmaksi, kunnes se hävisi näkökentsusta kokonaan. Paitsi kerran kun tultiin riiheltä, missä me usein pompittiin viljakasoissa ja oljissa. Klappista tuli blodaa aika paljon ja taas huudettiin ”Herran Jumalaa”. En tiedä mikä osuus siinä sitten oli yläkerran ukolla, mutta siitäkin sentäs selvittiin ilman lekuria. 1966. Sillai kaikui äänimurrokseton nuoren ajomiehen ääni hiljaisessa alkukesän maisemassa, kun ajeltiin hiljakseen pitkin hämeen härkätietä. Hevonenkin höristeli korviaan. No, mähän tietysti halusin ridata, olinhan mä sentään Sörkän Zorro. Muuten mä tulin hevosvoimien kanssa hyvin juttuun. Laulunumeroni oli siellä, Kallion yhteiskoulussa, iän kaiken kymmenen. Media ja viestintä veti Arskaa jo snadina puoleensa. Omaan Stadiini Helsinkiin. Ja mä olisin varmaan muistuttanut Notre Damen kellonsoittajaa. Hyvällä muistelen kartanon isäntäväkeä, pehtooria, seppää ja sikojenhoitaja Salmista. Jukka Virtanen, Matti Kuusla, Arska Elo. Helen Elde ja Arska Elo näyttelevät. Mä sain ihan itekseni hakea hevosella nuoren emännän., joka oli tulossa himaan, ties mistä. Se olikin vähän myöhässä niin kuin kaikki stoket siihen aikaan ja ilta alkoi jo hämärtää. Mutta tulihan se sieltä illan mittaan ja nuori emäntä kanssa. Matku ja Hirvikosken kartano oli hieno paikka viettää sotapakolaisuutta, jengi oli snadisti outoa mutta ystävällistä. Rauha ja takas Stadiin Eronhetken tunnelmia oli muitakin tulossa. Sillä jos se olis niin tehny, niin mun kasvoviipaleet olis saanu ihan uuden muodon. Pyrin ja pääsin Kallion yhteiskouluun, josta sitten hankittiin valmiuksia elämän myöhempiä skrakiksia varten. . Mä olin sille kohtelias vähän kuin stadilaiset vossikkakuskit ja jeesasin sen kantamuksineen rilloihin. Sit lähettiin hissukseen ajelemaan kohti Hirvikoskea. Sekin oli satamakaupunki ja Kotkahan oli jo osansa pommilasteista saanut, vaikka faijan it-patteristo parhaansa tekikin. Syyskuussa 1944 tuli rauha veli venäläisen kanssa. Onneks ei ollu enempää, koska mä en osannu vielä silloin uida. Mutta se sano kuulleensa mun laulavan ittekseni ja, että se kelpaa kyllä. Entiset aseveljet, sakut, piti vielä häätää veks Suomen maaperältä ja siinä yhteydessä ne poltti poroksi koko pohjoisen. Mä yritin sanoo sille, että enhän mä voi laulaa, kun mulla oli Vuollun kansiksen spettarissa vaan seiska laulussa. Media ja viestintäala veti jo pienestä pitäen puoleensa. Ja sit Stadin kundia vietiin. Ensimmäinen palkallinen työpaikka oli lehtien plisauskoju suurkirkon seinänvierustalla. Ja niin sitten siinä illan pimetessä, hevosen hiljaa hölkätessä mä lauloin. Kun raskassarjalainen vetää kääpiösarjalaista tauluun, niin on se aika epätasainen matsi. Ja parin kilsan jälkeen se pyys mua laulamaan jotakin. 1964. Mutta kyllä se aina sotaolot voitti. Mutta hepopas ei tiänny sitä ja se intoutui ravista kiitolaukkaan ja kun mä ridasin ilman satulaa, niin enhän mä sen selässä pysynyt, vaan komeessa kaaressa lensin ojaan, jossa oli puolisen metriä vettä. Mutta toipista tuli peltotöistä ja muistoksi ikuinen arpi klappiin. Mutta nyt oli tullut siis rauha ja pääsin palaamaan Stadiin. Hyvin ovat muistissani säilyneet myös ankeat yksinäiset yöt, ystävälliset rengit ja koko se elämän piiri, johon sota minut ajoi. Kävin moikkaamassa Peetiä, pikkubroidiani Köllissä. Se oli laulu elokuvasta ”Sumujen silta” ja se meni jotakuinkin näin: Hyv´ yötä jää nyt rakkahin, eronhetki tullut on …., mut vielä kerran pyytää saan Sinut valssiin kiehtovaan …. Kauniina alkukesän iltana mulle sitten annettiin luottamustehtävä
Tuleeks niskaan galsa hiki, en mä tiedä. Kesät se tsittas avoimessa fönarissa, tsiigas gartsaa ja kentsua ku merikotka. Siinä jotenkin kelluttiin seiskarapun edustalle. Mä luudasin kolmosen dörtsille ja himaan. Yks vahti meillä kuitenkin oli, oikea Gestapo, seiskaraban Mikkuder. Kun faija sanoo: puhutaas nyt järkeviä, se tarkoittaa: mä bamlaan ja sä lysnaat. Se budjas eka kerroksessa. Smyygaaja rabassa Kun sitten illemmalla shingrattiin kentsulta takasin gartsalle, hiffattiin Mikkuder staijaamassa pimeässä rapussa. Se steppas sadevesikaivon kannella pari jortsuaskelta, veti pumpun fideliasentoon ja tsungas: – Sinun silmiesi tähden, käännän perseeni ja lähden..! Mikkuder melkein flinttas fönarista alas. Bytskattiin mestaa takapidelle. EKS MINNAA HEKA MÄKINEN Mikkuderia skagattiin Viiskytluvun alkupuolella oltiin tollasia kymmenvuotiaita pikkukundeja Tölikassa. Me tiedettiin, ettei partsien ovet ollu lukossa. Nykyisin kun mä dallaan Minna Canthia alas, mä tsiigaan aina sitä seiskaraban fönsteriä. – ARVO POHJOLA Tsilari_taitto_4-16_016.indd 15 1.8.2016 11.29. Jora kletras leidareita pitkin kolmannen kerroksen korkeudelle, kaiteen yli dörtsille ja siitä ineen, sitten femmaan. Kaveria oli jeesattava. – Jorma, mine tietä sinu isä! Mine tietä missä sinä asu! Tottakai se tsennas sen, koska Jora budjas samassa rabassa, femma kerroksessa. ”Menkke bort” Kerran hitattiin fillarin pumppu ja strittailtiin sillä vodaa toistemme päälle. Silloin fönariin dyykkas musta enkeli. – Menkke bort på planen, huliganer! Heinosen Joralla oli just silloin se pumppu handussa. Mun oli kuitenkin ihan pakko smyygaa gartsan puolelle. Silloin, kun se ei ollu siinä kyttäysmestassa, se ponkas esiin jostain kulman takaa ja bankkas meitä sen sontsalla kupoliin. Sieltä se jo vinkkas meille tsögen fönarista. Meidän kortteli oli Minna Canthin kadun ja Manskun välissä, ihan siinä Bolliksen nurkilla. Se oli ruidu kuin hernetseba, luudas aina mustissaan. Ei ollu aikuisia tsiigaamassa perään niin kuin nykyisin. Mikkuder oli gamla eukko, ainakin satavuotias. Joran veege himaan oli tukossa. Me lähdettiin himoihimme. S iihen aikaan skloddit luffas hörneillä omin päin; pidell , gartsoilla ja skönen rantsuissa. . Palotikkaat oli pultattu seinään parvekkeiden viereen. Siellä se stannas vielä pimeässä ja venttas
Tsilari_taitto_4-16_016.indd 16 1.8.2016 11.29. Siinä oli häipymässä yks meidän, Alppiksen kundien brassausmesta. Valikoima parani vuosien myötä. Joraajat venttaa orkan tuloa, jotta pääsis laittaa klappilla koreesti. Lavan itäpuolella olevaa matalaa bärtsiä vasten oli bygattu laudoista matala bufetti, joista sai slumppaa virvokkeita yms. Suosittu mesta Ekat bailut oli torstaina 23.5.1946. Aikanaan sinne ilmesty byggaduunareita, breduja ja muuta rakennuskrääsää. Byggassa oli myös monet kerrat Eltsunajoihin osallistuneen motskariskabaaja Walter Bergströmin talli. Nervander jne. Siellä kävi aikoinaan punssilla tai totilla 1800-luvun kulttuurihenkilöitä, kuten Z. Rafla eldas kuitenki lokakuussa 1951, eikä sitä valitettavasti enää bygattu uudelleen. 1947. Läntisen, korkeamman bärtsin päällä oli aikoinaan Alppilan skvettamäen faarditeline, jäänteitä näkyy vielä kaltsin päällä. Uteliaina frookattii: ”mitä tänne duunataan?” ”Tähän bygataan Pohjoismaiden bulein jortsulava”, svaarattii. K esällä 1945 alko tapahtua, kun Tivolitien korkeimmalla kohdalla olevaa pohjoiseen viettävää rinnettä ja skutsia raivattiin. Jortsut pidettiin keskiviikko-, torstai-, ARSKA SOISALO EKS MINNAA Alppilava Viime keväänä 23.5.2016 tuli kuluneeksi 70 vuotta aikanaan kuuluisan Alppilassa sijainneen stadilaisen jortsumesta Alppilavan avajaisjoroista. 16 TSILARI 4/2016 K u va : K an sa n A rk is to Alppilava v. Kuvan yläreunassa näkyy tredujen välistä valkoisen asuintalon ylimmät kerrokset Loviisankatu 3. Se sijaitsi kahden bärtsin välissä. Bufetin pohjoispäädyssä (kuvassa vasemmalla) oli vaksien ja muun henkilökunnan ”taukotupa”. Niissä ei ollu alkuvuosina paljon muuta blisattavaa kuin ”ei oota”. Rafla ja bufetti Lava valmistu loppukeväästä 1946. Taustalla näkyy matala bufetti, josta blisattiin yleisölle virvokkeita yms. Topelius, E. Valmistuttuaan se oli n. 500–600 m², kahden laajennuksen jälkeen melkein 1.000 m² pinta-alaltaan – mahtu sinne joraajia. Sen toisella puolella oli historiallinen, kuuluisa ja idyllinen rafla Alphyddan / Alppila. Sen viereen vasemmalle bygattiin myöhemmin ampumarata luftareille ja muutakin skaboihin tarvittavia vempeleitä
Lavalla voitiin harrastaa melkein mitä urheilulajeja vaan. Menestys ei ollu kovin hääppönen. Siellä käy kuulema huonomaineista porukkaa ja niiltä voi saada vaikka mitä tauteja. Joskus sieltä hittas jotain arvokkaampaakin, mutta yleensä ne jäi vaksien kahveliin. Varsinkin buidujen edessä olevien rallien alta hittas aina kolikoita. Kulman tsaleille aarteita Meille, kulman tsaleille, Alppilava oli aluksi ihmemesta, jossa käytiin iltasin tsiikaamassa joraajia ja erilaisia skaboja. herraskaisissa piireissä. Siihen aikaan böönien keskenään joraamista ei pidetty mitenkään perverssinä ja outona. Kokonaan en Alppilavaa kuitenkaan hylännyt. Näin saatiin tuntumaa tulevaan urheilukauteen. Fyrkalla slumbattiin sillo karraa, karkkaria tai muuta gutaa, sitte ku niitä alko saada tai käytettiin leffaan. Se oli yllättävän suosittu jortsumesta, vaikka sillon oli vilt muitakin ulkoilmalavoja Stadissa. Muilla tanssilavoilla kuten: Annalan lava, Velon lava, Blobika jne. Lava oli aikamoinen ”Sampo” sitä pyörittävälle puolueelle. Koskaan jorojen jälkeisinä aamuina ei tarvinnut lähteä fikka tyhjänä veks. Tähän knubuun tarttu kolikot helposti, mutta niiden taiteilu rallien raosta ylös vaati kärsivällisyyttä, koska kolikot oli usein leveämpiä kuin raot. Jorojen jälkeen yöllä oli vaksit kiertäneet mestat, mutta ei he hämärässä kaikkea hiffanneet. Lavan ulkopuolelle eteläpäätyyn oli bygattu kahdeksankulmaiseen ympyrään n. metrin korkuinen aita. Mulla ei ollu prätkää ja friidut päästi saatolle helpommin kundin, joka vei prätkällä himaan eikä fillarin stongalla, dallauttanut tai jättänyt lähimmälle sporastatsille. Vaget oli yleensä entisiä ”kukkakaalikorvasia” Helsingin Jyryn brotaajia tai knekkaajia. Niitä blisattiin yhdestä (kahden joron) kerrasta useampaan kertaan. Näihin osallistuminen vaati handun tokkaamista fikkaan, ei kuitenkaan kovin syvälle. Keväällä taas skuffattiin snögeä vege lappareilla ja futattiin. Bingojen mutsi Siellä oli myös erilaisia skulausmestoja, kuten tikkatauluja, bosaflaidista, metskaamista, luftarilla skotaamista, bingo jne. Finnatessa sai jotain snadia krääsää ja fribareita joroihin. Solisteina oli usein sen ajan tähtiä. Joraamaan mentiin ainakin neljästä portista, jotka sijaitsi eri puolilla lavaa. Tsilari_taitto_4-16_016.indd 17 1.8.2016 11.29. Joraaminen bungas, ja sitä varten oli pystytetty lavan ympärille useita kiskoja blisaamaan slabareita. Flyttasimme vielä samana syksynä Pohjois-Haagaan omaan kämppään, niin matkan pituus sekä tsanksailu harvensivat siellä käyntejä. Foton yläreunassa näkyy korkeita Alppilan bärtsejä näkymättömissä olevan neliskulmaisen Vesilinnan edessä Tivolitien eteläpuolella. Näiden kolikoiden poimimista varten kehitimme ”työkalunkin”. Käytyäni Åke Blomqvistin jortsuskolen viiskytluvun puolenvälin tienoilla, uskaltauduin itsekin lavalle. TSILARI 4/2016 17 lauantaija sunnuntai-iltaisin Vapusta syyskuun puoleen väliin. Kielloista huolimatta näki siellä tätäkin jengiä. Yleisömenestys oli alusta alkaen taattu. Tietysti yritettiin houkutella friiduja ”oikotiellä”, joka kulki skutsin kautta. Huhu kertoi, että vaksien kämpässä pamputettiin flänäsiä, jotka eivät poistuneet hyvällä lavan alueelta. Dallapé skulas ainakin alkuvuosina Helge Pahlmanin johdolla. Torstai-, perjantai-, sunnuntaija maanantaiaamuisin mentiin jo kukonlaulun aikaan rundaan lavaa ja sen ympäristöä, jos hittais jotain kliffaa kamaa ja fyrkkaa. kävijämäärät jäi vilt snadimmiksi. Slabareilla joraamaan Lavalle ja sen ympäristöön oli vapaa pääsy. SNS-seura näytti joskus slobojen pateettisia krigufilmejä. Suppilon botnella oli numeroituja lokeroita, joihin mahtui tennisboltsi. Muistaakseni friiduparit sai joraa pommilla. Alppilavan vika toimintakesä oli 1960. Lavalla järjestettiin kesäisin myös bokrausskaboja. Jääboltsia ja bokrausta Lavalla oli sekin hyvä puoli: syksyllä ennen snögeä treenasimme jääboltsia snadeilla porukoilla tavalliset aborkat tai kummarit klabbeissa. Toinen vage huusi numeron, johon bolu oli flygannu. Lava oli toisista kohdista niin korkealla, että yritettiin kurkkia reunan alta gimmojen hameen alle. Skulaajalla oli bingolappu numeroineen, sitten vaksi rundas rinkiä pahvilodjun kanssa, jossa oli boluja. Lavaa pyöritti SKDL / SKP, mikä närästi muita puolueita, joilla oli myös jorolavoja. Näiden familien mutsit ja faijat kielsi jälkikasvuaan käymässä lavalla. Bingo ei kuitenkaan ollu heti ekan kesän huvituksia. Juhannustanssit v. Ympyrän keskellä oli metrin korkuinen neliön muotoinen suppilo, joka yläreunastaan oli neliömetrin suuruinen. Katkaistiin pajusta tai pihlajasta ohut oksa, jonka knubu siveltiin gartsalta otetulla asfalttitervalla. Lavalla oli tunnelmaa lämpiminä, kuutamoisina elokuun iltoina, kun orkka veti jotain suosittua tangoa kuten: la Cumparsitaa, Mustasukkaisuutta, Tulisuudelmaa, Täysikuuta jne. Ympyrän halkaisija oli ehkä 8–10 metriä. Tyhjät brenkkuflindat draijasimme Viipiksellä olevaan divariin, joka bungas niistä snadisti vähemmän kuin brenkkuhandeli, mutta oli vilt lähempänä kuin Kustaangartsan handeli. Sistat jorot pidettiin sunnuntaina 25.9.1960 ja sillon skulas Helge Pahlmanin kvintetti solistinaan Kalevi Mattila. Sijainti keskellä Stadia ja helpot yhteydet varmaan vaikuttivat asiaan. Jokainen skulaaja slingas hugillaan boltsin suppiloon. Vakseja parveili lava-alueella joro-iltoina useita kymmeniä. En muista enää, mitä slabarit bungas. Muina päivinä oli muuta prokkista, kuten yhteissjungausta Kullervokuoron johdolla. Kaikkien Bingojen Mutsi oli siellä myös. Lavan alueelle kundien oli helppo tuoda brenkkua messissä ja käydä välillä snubbilla skutsissa. K u va : K an sa n A rk is to , va lo ku va aj a Y rj ö L in tu n en . Siellä knekkasi sen ajan kuuluisuudet, kuten Piispan Eki, ennen muuttumistaan Erich Petersiksi, Lekkeri (Leo) Lundberg ym. . 1951 Alppilavalla. Peliä skulattii, kunnes joku hihkas ”PINKO”. Alppilavalla oli huono maine ns
Jengi hittas joukkueurheilun Erilaiset skabat ja urheilu olivat olleet jo pitkään suosittaja ja pikkuhiljaa jengi alko löytää myös joukkueurheilun. Tsilari_taitto_4-16_016.indd 18 1.8.2016 11.29. 2) tapahtumien keskipisteessä H an n u K au ti ai se n ar ki st o t. Identiteettiään etsiskelevä futis kisaili tässä joukossa ihmisten suosiosta. Lisäksi Stadissa asui enemmän nuoria aikuisia kuin mihin oli totuttu, ja suurin osa näistä kaipas duunin oheen jotain nastaa puuhaa. Nahkakuulan potkinta oli ollut KIBE SKRIVAA KIMMO ISOTALO Stadin futis: mitä sulle kävi. Helsingin kaupunkikulttuuri toimi esikuvana muulle Suomelle, kun maahamme rakennettiin uutta menoa ja meininkiä. Nokkapokkaa SM-sarjassa: Kautiainen (nr. Suomen kaupungit kasvoi Stadin johdolla 1940-luvun skragisten jälkeen. 18 TSILARI 4/2016 U udessa systeemissä jengillä oli paljon enemmän aikaa lööbailla kuin koskaan aikasemmin. Suomessa fudis oli jo hetkeksi noussut niin ruutukaavaalueiden kuin tehdaspaikkakuntien kingiksi. Fudisjannut katto mallia asioiden duunaamiseen ulkomailta ja tietysti sveduilta, jotka olivat liittäneet futiksen kaupungistumiseen ja vaurastumiseen jo ennen skragiksia
Mestaruuden Kautiainen voitti Klubissa vuonna 1973. Useat vanhat neppailijat ja palloilijat sanoivat myös, että bode och. Seuraavaks Kaitsu ympyröi nää nimet, ja totes vaan meiän kundille, että ”sä oot parempi ku toi”. Ponnauttelijat ja pomputtelijat valitsi tasovertailun ja yleisömäärät, mihin yhdistyi kansainvälisen menestyksen odottaminen, jota vahvisti olympiamenestykselle rakennettu urheiluihanne. Samaan aikaan lätkässä seuraja lajikulttuurien kehittäminen oli alusta alkaen määrätietoisempaa. Tulos oli siinä odotetun tasainen: 52 prossaa vastaajista kannatti futista ja 48% fudista. Futis vai fudis. Toiminta oli puoliammattilaispohjalla, sillä SM-sarjapelien ohella Kautiainen toimi brankkarina. ”Kuvaavaa on se, että esimerkiks 70-luvulla Pahlmanin taktiikka meiän koutsina oli, että se piirs aluks taktiikkataululle avauksen, ja sitten jokasen klubilaisen alle yhden vastustajan nimen. Futis vai fudis. Se oli identiteetistään varma junttipeli. Yleisurheilun lisäksi futiksen tartti skabailla vain pesäpallon kanssa, minkä lisäks pääsarjaa molemmissa lajeissa skulattiin kesällä 1978 vain Stadissa. Suosituin jengi oli tietty Klubi: pääkaupungissa kesä ja fudis löivät kättä päälle ja koutsi Kaitsu Pahlmanin naama pyöri koko ajan telkkarissa. Kun Suomen rakennemuutos tapahtui ja paikallisidentiteetit muuttuivat, futis droppas kärryiltä. Hesari skrivas Englannin liigasta lähinnä tulospörssissä, Liverpoolin Euroopan cupin voitto oli neljän palstan arvoinen häppeninki. Lätkä oli aloittanut nousunsa, mutta vielä vuonna 1978 jalkapallokausi päättyi samana päivänä kuin kendokausi alkoi. Miksi identiteetistään varman isoveljen pitäisi edes olla kiinnostunut böndelle jääneen pikkubroidinsa suosiosta. Kautiainen kuvailee menneiden aikojen taktiikkapalavereita. Futis menetti hetkensä Syksyllä 1978 SM-sarja päättyi murheellisissa tunnelmissa, vaikka viimeisen kierroksen Klubi–Haka-klassikossa mestaruus ratkesi stadilaisen 17-vuotiaan junnutimantti Pasi Rautiaisen tasoitusmaaliin yli 10 000 katsojan edessä. Telkusta esitetyt fudismatsit nähtiin uhkana: futiksen SM-sarja väisti kesän 1978 MM-turnausta, vaikka Yle näytti skaboista vain 21 matsia. Vai kenties fusse tai jaripallo. Keissiin liittyen Klubin vuonna 2014 järjestämää äänestystä voidaan pitää kaikista arvovaltaisimpana. Olisiko identiteetistään varma nuori nousukas käyttänyt 21 tv-ottelua selityksenä omalle epävarmuudelleen. H an n u K au ti ai se n ar ki st o t. Näin jälkeenpäin voi tietenkin sanoa, ettei se stadilaisille tai suomalaisella fudikselle mikään hyvä juttu ollu, vaan sen myötä jengin mielenkiinto alko putoomaan.” Futis droppas kärryiltä Palloliitossa vain venailtiin, että jossain vaiheessa jotain tapahtuu. ”Mites se Hannu on, skulataanko Stadissa futista vai fudista?” ”Hmm… Mulle kyllä käy molemmat, hieno laji joka tapauksessa!” Jalkapalloon liittyy yksi slangin ikuisuuskysymyksistä: mikä on lajin virallinen termi. Jos mukana ei ole mitään muuta, pelkkää futista ei kovin moni mene tsiigaamaan. Kauden ennätysalhainen yleisökeskiarvo 1412 osoitti, että uudet stadilaiset ja muiden kaupunkien kundit sekä gimmat tottuivat kaupungin kirkkaisiin valoihin jossain muualla kuin fudiskatsomoissa. ”Kyllä me Klubissa oltiin sillon 1972 tyytyväisiä, kun HIFK tippu pois SM-sarjasta. TSILARI 4/2016 19 koko 1960-luvun ajan Suomen suosituin joukkuelaji ja esimerkiks pääsarjan yleisökeskiarvo oli 3000 tsiigaajan tuntumassa. Fudiksessa vastaava oli amatöörimäistä puuhastelua 1980-luvulle asti. Viimeinen jonottaja pääs tsittamaan katsomoon vasta 28 minuutin jälkeen. Jalkapalloyhteisö loi kuitenkin tekosyitä harvoista kilpailijoistaan. Jos duunissa oli iltahuki, niin sitten ei menty treeneihin, vaan mä esimerkiksi vedin omat treenit duunissa.” Futiksen 1960-luvulta alkanut lyhyt valtakausi joukkuelajien mielipidejohtajana antoi jalkapallolle oikeuden määritellä identiteettinsä ja ainakin osittain bamlauksensa. Oltiin kuitenkin verivihollisia ja ilosia, kun ne svedut tippu ulos sarjasta. Siksi, että pesäpallo osasi markkinoida itsensä todella hyvin, vaikkei se kaupunkeihin ländännytkään. ”Esimerkiks kun (Aulis) Rytkönen oli valmentajana, niin me treenattiin 3–4 iltana viikossa, viiden – kuuden aikoihin bolliksella. Ei pieneen maahan montaa isoa lajia mahdu, mutta 1970-luvulla nousevan hokin vierellä oli lääniä vapaana. Kiffen putosi SM-sarjasta ja Klubi sai ventata koko lajille tärkeää Stadin paikalliskamppailua seuraavat 15 vuotta. Asiasta on väännetty useassa pubissa ja kahvipöydässä, myös Tsilarin kokouksessa. Samaa kantaa noudatti myös tämän stoorin skrivaaja, joka käy edelleen futailemassa fudispalloja. . Edelleen Kautianen skulaa Bolliksella Tsilari_taitto_4-16_016.indd 19 1.8.2016 11.29. Yle aloitti Englannin liigan näyttämisen jo 1960-luvun puolella, mutta ei se ollut massakulttuuria vielä 1970-luvun lopullakaan. Futis menetti hetkensä, kun kulttuurissa ei ollut jatkuvuutta. Futiksen valtakausi Yksi Stadin futiskulttuurin rakentajista tuohon aikaan oli Hannu Kautiainen, joka skulasi HJK:ssa, Kiffenissä, Finnpassa, Käpassa, Vampassa ja Pallopojissa. ”Meidän matseissa kävi tsiigajia ihan hyvin sillon 1970-luvun alussa – enemmän kuin nykyään”, Kautiainen muistelee. Tölikän ylpeys ei tainnut uskoa viehätysvoimaansa, sillä iso jengi yllätti kotijoukkueen täydellisesti. Samalla varsinanen duuni jäi tekemättä, visioista ei oltu kuultukaan. Isossa kuvassa futaajat eivät kuitenkaan osanneet nähdä itselleen edullisia asioita
Vuodessa on 2–6 omaa esitystä sekä vierailuesityksiä, pääasiassa ruotsiksi, mutta myös suomeksi. 1989 mm. Tuotannot luodaan RISTO KOLANEN STADIN SYKE STADIN PIENTEATTERIT 19 Universum – vaihtoehto vanhassa kirkkosalissa Universum kokoaa neljä helsinkiläistä ammattilaisryhmää yhteiseen teatteritilaan Betania-taloon Punavuoressa Telakkapuiston vierellä. Tuotanto painottuu kantaesityksiin, tutkivaan ja performatiivisen teatteritaiteeseen. Teater Mars syntyi v. Lea Klemolan toimesta. Teatteria esitetään Betania-salissa, joka on Kaupunkilähetyksen talon vanha kirkkosali. Siitä tuli Kahelianaisen ja monen muun myötä avantgardistinen esitystaiteen suunnannäyttäjä, joka pitää taiteellisesta riippumattomuudestaan kiinni. Universum perustettiin v. Tunnusmerkki on tehdä poliittisesti epäkorrektia teatteria, joka käsittelee vaikeita aiheita. Tsilari_taitto_4-16_016.indd 20 1.8.2016 11.29. 1985 ja on nelikosta tuotteliain. Neljä pienryhmää yhteen Aurinkoteatteri perustettiin v. Maa-tuska: Sanna Hietala (vas), Antti LJ Pääkkönen ja Nora Raitamo kokevat Maa-Tuskaa. Kuva: Sakari Kiuru. Monien esityskausi on aika lyhyt. Se on vastavoima johtajaja ohjaajakeskeiselle teatterille. 1998 neljän samanhenkisen pienryhmän tarpeesta luoda yhteisö, jossa rahalliset ja henkiset voimavarat jaetaan. 20 TSILARI 4/2016 U niversum antaa tilaa myös riskeille ja tutkivalle teatterille
Tsilari_taitto_4-16_016.indd 21 1.8.2016 11.29. Maaseudun pieneltä paikkakunnalta muuttaa perinteisiä arvoja noudattava pariskunta isoon, pelottavaan pääkaupunkiin ruusuisilla tulevaisuuden unelmilla. Itsellään heillä ei mene arjen kanssa ihan niin hyvin. Erilainen Lokki lentoon Teater Mars ja tammisaarelainen Ozonteatern esittivät ainutlaatuisena suuryhteistyönä Anton Tshehovin näytelmän Måsen (Lokki). Sujuva tarina kuvaa elämänläheisesti hetkiä, kun asuntoon majoittuvat työtön psykoterapeutti ja aktivistifregaani alkuperäisten huijattujen kera. Pitkään aikaan oli mukava nähdä Max Bremer ja suomenruotsalaisen teatterin tähti Marika Parkkomäki näin hyvässä vireessä nuorten esiintyjien kanssa. Se kuvaa häikäilemättömästi ihmisten illuusioita ja odotuksia. Teatteri Venus on vanhin Universumin ryhmistä, perustettu v. Åsa Salvesenin ohjaama, lavasteiltaan kekseliäs esitys oli teatterikevään 2015 hienoimpia kokemuksia. Venus edistää vapaan kentän ja toimijoiden välistä solidaarisuutta ja taiteen monikielisyyttä. Kuva: Åsa Salvesen. Kukaan ei saa lopulta uutta vuokraasuntoa. Brittiläistä sohvarealismia Teater Marsin kevään 2016 Receptet på lycka etsii pieniä vastauksia isoihin kysymyksiin. Perustajajäsenistä jäljellä on enää Joakim Groth. Pitäisikö oudon joukon yrittää asua yhdessä. Se tunnetaan ryhmäkeskeisestä työtavasta, joissa ”taide ymmärretään prekariaatin tapana tulla hierarkiattomasti yhteen”. Se alkaa roolihahmosta, oikeiden ihmisten ja suhteiden tarkkailusta, kun taas itse tarina ja näytelmän lopullinen tematiikka kehittyvät harjoitusten edetessä. Se kertoo maailmasta, jota jotkut ymmärtävät, mutta joka on jäänyt monelta vieraaksi. Näyttelijät kommentoivat televisiota reaaliajassa edessämme. Wonderland on esitys lapsena ja aikuisena toimimisesta. Maskiteatteria rajoista Venuksen Wonderland oli loppukevään erikoisin näytelmä, joka kertoi vakavia asioita leikin varjolla, ja oli audiovisuaalisesti kiehtova kokemus unenomaisena transsimaskiesityksenä. Sara Soulié on uskomattoman hyvä Lokin pääosassa. Televisio-sohvalla istuu perhe, joka sinnittelee yhteiskunnassa, jossa hyöty ja kannattavuus menevät huolenpidon edelle. Siriuksen perustajajäseniä olivat mm. Aihe on synkän realistinen, mutta tunnelman luomiskeinot myönteisiä. TSILARI 4/2016 21 >> erilaisten työskentelymenetelmien kautta (suzuki, Tjechov, klovneria, prosessityöskentely). Niklas Groundstroem, Paul Holländer ja Paul Olin. Kun luukut eivät riitä Luukku komedia asumisen sietämättömyydestä toi hirtehishuumoria talven 2015 pimeyteen. Kymmenisen vuotta sitten Sirius Teatern esitti suositun komedian Bo, jonka ruotsinkielinen ryhmä oli itse kirjoittanut. Henkilöt ovat sekä surullisia että hauskoja samalla kertaa – ja kukaan ei vältä kohtaloaan. Sirius tekee kokeilevia, vaihtoehtoisia esityksiä, joita on harvoin tai ei koskaan esitetty Suomessa. Alhainen ja pimeä flirttailee korrektiuden kanssa. 1983. He myyvät puhelimessa onnea, tai ainakin pientä helpotusta arkeen. Etupenkissä nauroimme sohvaperunarealismille. Samaan vuokrakämppään änkeää myös boheemi stadinfriidu, jolla on vuokrasopimus samalta asunnonvälittäjältä, joka katoaa hetimiten. Epävarmassa maailmassa myös perhe ja rakkaus ovat uhattuina. Luukku tekee komediaa Helsingin asuntopulasta ja vuokrakämpän välityksestä. Perhe omistaa pienen yrityksen. Samalla tavalla kuin Marsin esityksessä Troja Mutanens hjärtbesvär vuodelta 2013, Resepti onneen toteutetaan Joakim Grothin ohjaamana brittiläisen elokuvaohjaajan Mike Leighin kehittämällä työtavalla. Sen ensimmäiset teokset olivat uudelleen tulkittuja klassikoita ja 2000-luvusta eteenpäin fokus on ollut uusissa, vastakirjoitetuissa näytelmissä tai prosessityöskentelyllä luoduissa teoksissa. Todellisuus ajoi näytelmän viiltävvyydessään kiinni! Ajankohtainen komedia sai käännöksen suomeksi Ville Virtasen toimesta. Sirius Teatern on vapaa ammattilaisteatteriryhmä vuodesta 1992 lähtien. Maskit auttavat ihmistä muuttumaan joksikin toiseksi – peittämällä omat maskimme voi toinen osa meissä nousta esiin, Venus sanoo. Työryhmän ikähaarukka oli todella suuri 23–76 vuotta, ruotsinkielisen teatterin ja tanssin veteraani Fred Negendanckista ja Kati Outisesta kahteen Teatterikorkeakoulun opetustyöharjoittelijaan. Lokki: Sara Soulié laulaa Lokin lavasteissa, Jon Henriksen seuraa. Vapaus ja sen puute on keskeinen aihe. Päämääränä oli työstää erikoinen, mutta samalla ajaton sukupolvikonflikteja, taiteen yhteiskunnallista tehtävää ja vastakaiuttoman rakkauden kärsimyksiä pohtiva tulkinta
/ Saatko olla täällä. Kuva: Stefan Bremer. 09-774 33 477, www.votkin.fi chef wotkin’s paLVeLutiskit prisma itäkeskus Vanhanlinnantie 1 00900 Helsinki . Me kyl tsörataan. at. at” H in na t 1, 17 €/ pu h. Kuka näitä lapsia määrää, kasvattaa ja onko kukaan enää aikuinen. Wonderland-kuva: Transsimaskiteatteri on Venuksen bravuuri Suomessa. . 010 766 1047 Si el lä M is sä Si nä ki n www.taksihelsinki.fi Bungaa snadisti, ni ei tarvii dallaa bulisti. + 0, 25 €/ 10 s + pv m . 22 TSILARI 4/2016 Lihatukku Veijo Votkin oy tehtaanmyymäLä ma-pe 7-21, la 7-18, su 11-18 Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki . Kantsis lakkaa spiidaamasta ja kaivaa luuri . Jossain päin Eurooppaa on takapiha, jossa häärii joukko lapsia. kasta. Naapuripihoilta ei ole sinne niin vain asiaa, koska silloin voi tulla lapsilta ”turpapaikka” tai ”arkipiiskan rangaistus”. Tsilari_taitto_4-16_016.indd 22 1.8.2016 11.29. Kuva: Stefan Bremer. / Saatko olla mukana leikissä. Sydäntalvena 1891–92 Pietari on tuhoutunut täysin kaameassa tulipalossa. Sarja on esitelty Kellariteatteri (2/13), Kultsa (4/13), Jurkka (5/13), Viirus (6/13), YT (1/14), Avomet Ovet (2/14, KokoTeatteri (3/14), Ryhmäteatteri (4/14), Klockrike (5/14), Zodiak (6/14), Q-teatteri (1/15), KOM-teatteri (2/15), Takomo (4/15), Hurjaruuth (5/15), Valtimonteatteri (6/15), Kapsäkki (1/16), Ilves (2/16) ja Teatteri Toivo (3/16). Ei ne tonnii paina, mut ne bungaa sen...” Otsikko Tuomari Nurmion kappaleesta ”Tonnin sti. Noita kätkee heidän sielunsa pieneen maatuska-nukkeen, jonka sitten hautaa syvälle ikiaikaisten kuusien juurteisiin: – Raaka, kylmä, jäyhä, ja tunteeton / Syöjättären maailmani on; / Hyvä ja eettinen on vain konkreettinen, / Kaikki utu on tarpeeton, laulu kertoo. Ohranan agentti, hirmuinen noita Baba Yaga, vie uhreiltaan oikeuden ääneen, tahtoon ja ihmisoikeuteen. Ryhmä ylimielisiä ja aristokraattisia mutta nyt myös kodittomia taiteilijoita nousee salonkivaunuun ja lähtee junallaan valloittamaan Siperiaa, vain joutuakseen sivuraiteelle ja raivopäisen syöjättären kynsiin. 010 766 8912 s-market sokos helsinki Postikatu 2 00100 Helsinki . Tampereen Teatterikesässä nähty esitys kysyy, miksi annamme populistien yllyttää ja pelotella meitä samalla, kun yhteiskunnan turvaverkkoa puretaan altamme. Satuwestern ajastamme Maa-Tuska on Aurinkoteatterin melankolisten balalaikkojen säestämä, fantastinen aikuisten satuwestern, räävitön ja nerokas musikaali. – Maailma, maa, piha, reikä, kupla, uni, painajainen. Receptet på lycka: Max Bremer, Julia Korander, Iida Kuningas, Willehard Korander ja Marika Parkkomäki onnen sohvaperunoina. Skulaa 0100 0700. ”Klabbeissa on mulla tonnin sti. Lapset leikkivät leikkejään, määräävät pihallaan ja pitävät sen puhtaana. / Onko lupaa. Tyylilajiltaan esitys on kaukana realismista, mutta teemat ovat suoraan tästä päivästä: hyvinvointivaltion alasajo, vihapuheen retoriikka ja kriisiin joutunut sivistys
Probleeman nykkelii pitää handuissaan se gamla stara ku starttas koko tän systeemi 4,5 miljardii vuotta sitten, yllyttämällä niitä kahta: pitäkää festarii kaike aikaa, bylsikää et saatas boltsi täytee folkkaa. Samaa höögerii handuukii lyftaa päin taivasta. Nummisuutarin faijan stailiin…niin maailma muuttuu Eskoseni. Eipä silti oon mäki käyny Ranskassa kielii opiskelemassa puol vuossataa sitte Reeberbaanilla, on se kumminki melkein Ranskaa. Sitte ku mä tulin Härmää takasi, mä snakkasin joka mestas pelkkää ranskaa. Oli sen Suomi-friidun kynnet kumminkii sen vertaa skarpit et ei Shemeikankaan lärvillä hetkeen aikaan hurmailtu…oli sen vertaa feissi naarmuilla. Se on toi Suomi-neidon staili vetävä kroppa. Tsilari_taitto_4-16_016.indd 23 1.8.2016 11.29. Tai Linkolan Pena, ku sen laskumasiina tai -tikku on jo sata vuotta räknänny, että tällä boltsilla on folkkaa liikaa. Fittii folkkaa Folkka täällä on tylympää ja fittimpää ku missää kolkkaa boltsia. . Melkone rekkaralli, puskuri puskurissa kiinni, jono yltää Hangosta Petsamoon. Ei se suostu enää tulee sieltä veke. Ainakii mikäli on uskominen tota jengii, ku on kerran pari kävässy vähä Tallinnaa ja Stokista pidemmällä. Iltapäivällä ku alat vähä virkoo, hokaat et tänä kesiksenä ei sit kokatakaan oman potlarimaan nyyaa pottuu vaan Prisman tai Cittarin Svärjestä rahtaamaa vetistä pikapotlarimössöö, niinku mulle kävi männä suvena. Suosi suomee -buumi Suosi suomee -buumi on villinny maailman veet ja maat. Ja lossaan jotain diplomaattii, ku sanon: sil vu plee, nii se snygi leidi siellä tiskin toisella halssill, ilmekää ei värähdä. Nyt ois korkee aika rupee panee jäähylle sitä kaikkein kuumimpaa jengii, muuten toteutuu alikersantti Hietasen (Tuntematon sotilas ) toive: ei saatas kusiaisii ja hyttysii fölii gubbeNooan arkkiin. Tankkii, tykkii, flygarii, kledjuu, safkaa 6 miljoonaa tonnii, 270 000 kuormurii. Jos et muistanu stellaa plastiikki syddii, ennen ku kokkoeldikset ym. Potlarin varretkin paleltuu yöttömän yön festareiden aikaan. Kledjut on mustaa tai harmaata. Sille tuli kumminki äkkistoppi yhes handelis. Sen tarttee olla braamis lande, ku se on ihan nykin vapaudenpatsaan formunenki. Nii et knuppi tässä sekoo. TSILARI 4/2016 23 SNAKKAILUU AULIS ANTIKAINEN M eillä on frysis ku slobon h….vetissä, enimmä aikaa regnaa räntää tai oikeeta snögee vaaterii. Ranska tarttukin muhun kun arabi kassiplisari Palmasin basaarissa. Sen tarttee olla braamis lande, ku se on ihan nykin vapaudenpatsaan formunenki. Mä oon petaalaamassa (silloin ei petaalattu viel fyrkalla) mun tsöpinkii ja oon niin niin hövelii. Ja sitten katkasee toisen handunkii. Kyl ne jenkit funtsikii sitte jälkiviisaina, tuliks jeesittyä oikeet jengii. Funtsippas sitä, arkissa kyräilis toisiaa pelkkää homo sapiensii. Ja ku jenkki on pannu rajansa boseen kaikki kansat alle auttavan Suomen, monet turvaan, useammat tsögaamaan kultaa kultasannasta Härmän raitilta, kun amerikan raitin kultasanta on labbaroitu loppuun. Feissi ikuisessa mutrussa, ku oltas mutsia hautaa viemässä. Et sillai. Tää nykyne Härmän vetovoima panee funtsii yhtä sun toista. Ensteks se rupee lyftaan sen mekon helmaa ( Kannasta mä meinaan) ja ku se hiffaa kaike sen kliffan, mitä se siel on, repäsee koko retongin veks. Oiskohan ilman jenkkijeesii pärjännykää. Se hyväkäs. Se vastaa: kiitoksia! Siitä etee päin mä oonki sitte vaan bamlannu niitä kieliä, ku mä hallitsen: savvoo hiljoo ja kovvoo ja stadii. Öögakulmassa on hiffattavissa ihan snadi brassauspilkahdus. Et mikä se on, ku vetää jengii tänne Perä-Pohjolaa. Sillo vielä joskus Suomifriidu oli ku molemmat handut pystyy lyftannu kaikkensa antamaa valmis Ansa Ikonen. Staili kroppa Syyn tähän Härmään tunkuun mä bonjaan. juhannuskeissit on vieny tajun kankaalle. Varpusja tinttiemolla ei ois safkaa millä duunaa skloddeistaan flygaajia. Eihä idän Shemeika tommoselle viettelykselle pysty hanttii panee. Nyt sitte toi jengi (eikä ne takuusti kaikki oo fattajengii) ku tsiikaa karttaboltsii, hiffaa ett jossain lähellä Pohjoisnapaa on mesta. Boltsilla liikaa jengii Ratkasu tähä muuttomysteerii antas kyllä dumari-Fjalle, mut sillä on siellä, minne se on lähteny, nii kliffat oltavat, ainakii kaveeraa ne ku tsennaa sikäläiset olosuhteet. Oikeen sortin safkaakaan täällä ei osata duunaa. Mä oon ykstotine kakskieline
Kahden viikon luotolla ostettiin tarvittavat välineet ja tarvikkeet. Ne gubbet skrabas just smoklattuja dörtsien fönstereitä ja tsiigasivat holeista nakuja friiduja ja niiden draisareita. Vallankumous Venäjällä ja vapaussotamme keskeyttivät hankkeen. Mut sit se selvis. Humulan henki HELSINGIN UIMARIT 100 VUOTTA 19.3.2016 Kerron Humulan merkityksestä omakohtaisesti – liityin Helsingin Uimareihin tammikuussa v.1945 ja aloitin samana kesänä uimakoulun Töffin ohjauksessa. Oli hankittava kahvion kalusto, kylpijöille pyyheliinat, pukukoppeihin peilit ja uimanäytöksiä varten oli tehtävä katsomot. Junnut duunissa Työintoa ei silloiselta nuorisolta puuttunut ja iltaisin maalattiin, vasaroitiin, sahattiin sekä siivottiin. Humulassa syntyi Helsingin Uimarien henki, jossa oli hyvä harjoitella, harrastaa ja viihtyä. Tsilari_taitto_4-16_016.indd 24 1.8.2016 11.29. Humula oli HU:laisten kesähima, minunkin snadista skidistä lähtien. Monta sukupolvea helsinkiläisiä ehti vaeltaa Stenbäcinkatua alas hakeakseen Humulan kallioilta ja vedestä itselleen vilvoitusta sekä aurinkoa kuumina kesäpäivinä. Uimalassa syntyi elinikäisiä ystävyyssuhteita. Rakennettiin katsomo pukukoppien päälle, kassan ja hyppytornin väliin. Kahvilassa pidettiin tansseja ja järjestettiin vierailukäyntejä muiden seurojen jäsenille. Helsinkiin tarvittiin kaupunginvaltuuston mielestä toinen uimalaitos, joka tulisi luovuttaa Helsingin Uimarien käyttöön. 24 TSILARI 4/2016 STADIN MESTAT KAI ”HAGELI” HAGELBERG HELSINGIN UIMARIT RY;N KUNNIABAMIS Ä itini Helga Paanasen HU:lta olympiakesäksi v.1952 vuokraamassa kahvilassa toimin ”kiireapulaisena” (kiirettä ei ollut, koska melkein koko kesän satoi vettä). Vuonna 1946 HU:n jäsenmäärä oli suurimmillaan 1392 jäsentä. Uimalaitos valmistui saman vuoden keväällä, jolloin Helsingin kaupunki luovutti sen seuramme käyttöön. Foto: Helsingin kaupunginmuseo. Seuramme uimarit viettivät siellä iltoja jopa öitä harrastaen kuutamouintia. Uimalaitoksen synty Helsingin Uimarien toiminta alkoi Ursassa, siirtyi Jätkäsaaren kautta Töölöön. HU hallitsi myös Suomen uintia. Uusi Suomi kirjoitti 22.6.1919: ” Nyt on Humallahteen Seurasaarentien varteen rakennettu uusi, komea uimalaitos valmistunut käyttökuntoon, vaikkei se vielä kokonaisuudessa olekaan valmis”. Roos. Snadina aina funtsasin, miks ne HU:n gamlat gubbet tulivat sunnuntaisin sprigeissä Humulaan ja sen ala-aktiivitilaan, jonne meillä junnuilla ei ollut juidee. Seuramme kirjelmä kaupunginvaltuustolle käynnisti uimalaitoksen rakentamisen tammikuussa 1919 Humallahden rantaan lähelle Bjällbon huvilaa. Kesähima Humula ei koonnut ainoastaan HU:laisia suojiinsa
Upeita näytöksiä Elokuun kuutamossa pidetty Läpi tulen ja veden -uimanäytösidea oli Töffin ja Atielin. Humaus kasvoi 1950-luvulla niin suureksi, että se irtautui pääseurastaan. Suurin osa ensimmäiseen näytökseen saapuvasta yleisöstä ei mahtunut Humulaan sisään ja niin oli HU:n uusittava esityksensä seuraavana iltana. . . . Näiden näytösten tuloilla rahoitettiin seuramme hallikauden harjoittelu ja kilpailumatkoja. Humulan populasta on tehty karonkka, josta lainaus: ”On Töffillä respekti suuri, kun Humulan portaita käy. 600 metriä. Näytös alkoi seuramme uimahyppääjien virtahypyllä viiden metrin kerroksesta. Helsingin kaupunki määräsi sen purettavaksi veden saastumisen ja uimalan kohonneiden kunnostuskustannusten takia vuonna 1955. Valtavana leimahteli liekkimeri uhkarohkeiden, palavien miesten loiskahdellessa tulen keskelle. Iltaisin järjestettiin seuran valmentajien ohjauksessa, miesten puolella uintiharjoitukset, joihin osallistuivat myös seuramme naisuimarit. Koko sen ajan Helsingin Uimarit vastasi sen hoidosta. Vilkasta toimintaa Humulassa järjestettiin uimaopetusta lapsille, Helsingin Suojeluskuntapiirien eri joukko-osastoille sekä varusmiehille. HU ja Humaus järjestivät keväisin uimanäytöksen, johon osallistuivat hallija avantouimarit sekä uimahyppääjät. Lisäksi pelattiin vesipallo-otteluita, pidettiin tyttöjen ja poikien viikkokilpailut uinnissa ja uimahypyissä, järjestettiin tuomarikursseja. Monen vuoden ajan Töffi toimi Humulan johtajana ja eräinä kesinä Oskari istui kassassa. Paikkakin oli sille valmiiksi katsottuna aivan Humallahden pohjoispäässä. Tämä idea jäi luonnosasteelle.” Vuosikymmenen lopulla päättyi yksi tärkeä vaihe Helsingin Uimarien historiassa. Seuran ”kesäkodin” Humulan purkaminen tuli ajankohtaiseksi. Töffi ja Oskari Humulaan liittyivät Töffi ja Oskari (= Sylvi) Virtanen. Jälkeenpäin hirvitti: hyvä ettei koko laitos palanut. Pääosa Humauksen jäsenistä muutti Lauttasaareen ja loput liittyivät Seurasaaren avantouimareihin. 1920 luvun alkupuolella sekä miesten että naisten osastoja laajennettiin. Meillä silloisilla junioreilla oli harjoituksena ns. Sadepäivinä pelattiin pingistä yläaktiivitilassa ja ”Ringin matsia” ala-aktiivitilassa potkimalla vesipalloa pingiksen säännöillä penkin ollessa ”väliverkkona”. Ammattinyrkkeilijä Elis Askin voittoisasti päättyneen EM-titteliottelun viimeistelyleiri järjestettiin Humulan kallioilla. Kaiken tuloksena oli HU:n ensimmäinen uimanäytös täydelle katsomolle. Olemuksellaan he pitivät nuorison ”kurissa”. 1920 jäsenemme ja Pariisin olympiahyppääjämme Hugo Koivuniemi. Trollikanlenkki, joka lähti viiden metrin kerroksen reunalta kohti OTK:n hallinnoimaa Päivärantaa. TSILARI 4/2016 25 Seuran juniorit kiersivät kaupunkia kantaen uimanäytöstä mainostavia julisteita. Foto: Helsingin kaupunginmuseo, Yrjö Lumio, 1955. He olivat HU:n isäja äitihahmot. Talvella sitä voisi käyttää kaunoluistelupaikkana tai jääkiekkokaukalona. HU:laiset olivat aina tervetulleita keskustelemaan uinnista ja HU:ta edistävistä asioista sekä pelaamaan marjapussia. Helsingin Uimarit sai oman kodin, jossa seuramme jäsenistö teki työtä uintiurheilun ja hengenpelastuksen hyväksi lähes 40 vuotta. Humulan henkeä nostettiin myös sään salliessa sunnuntaisilla jäsentemme kävelylenkeillä. Yli 700 markan tarvikelasku pystyttiin maksamaan näytöksen tuotosta. Humula Seurasaarentieltä. Tsilari_taitto_4-16_016.indd 25 1.8.2016 11.29. Siellä pidettiin kansallisia ja kansainvälisiä uintikilpailuja, useita Suomen mestaruuskilpailuja sekä Pohjoismaiden mestaruuskilpailut. Aluksi Humulassa oli 25 m radat ja vain muutama pukukoppi sekä vaatenaulakoita. Molemmat toimivat HU;n valmentajina ja hallitsivat Humulaa. Trollikanlenkki oli n. Uusi uimala – suuri unelma Lainaus Töffi Virtasen 50-vuotishaastattelusta: Töffin yhtenä tärkeänä toiveena oli saada uusi maauimala jo vanhentuneen Humulan tilalle. Lähtöpaikkana oli Messukenttä ja lenkkeilijät hyräilivät perimätiedon mukaan Humulan valssia. Uimalassa järjestettiin näytöksiä, joiden ohjelmassa oli uimahyppyjä ja –kilpailuja, taitouintia, kuviokelluntaesityksiä sekä hengenpelastusnäytöksiä. On kassassa silloin kun tuuli, ei ketään siell” enää sitt” näy. Sen oli säveltänyt v. Sieltä jatkettiin Rajasaaren kautta Humulaan. Ilmari Saraheten johdolla perustettiin talviuintikerho Humaus, joka järjesti avantouintinäytökset. Humulan paikalle seura asensi muistolaatan 19.3.1966. Perinteikäs HU:laisten kesäkoti sijaitsi Humallahdessa vuosina 1919–1955. Miesten osaston koko kaksinkertaistui ja uintiharjoitusalue piteni 50-metriseksi. Heidän lämminhenkinen uimarikotinsa Museokadulla huolehti HU:n nuorista kuin omista lapsistaan.
Niil on korvat tötteröl ja monttu auki. Niille tää maallinen redu on nippu fotoja tai filkkaa, jotka ne on pannu jemmaan. Ja mikä döfis! Tsilari_taitto_4-16_016.indd 26 1.8.2016 11.29. Sidu, ku niille sanoo ”Marilyn Monroe”, ni ne kertoo kaikkien Marilynin leffojen juonet ja sellasii snadei detskui, joit esimerkiks mä en oo niis leffois koskaan hiffannu. Ja mäkin oon sentään tsiigannu Piukat paikat jotain parikyt kertaa. 26 TSILARI 4/2016 E mmä sitä tarkota, et sun tarttis böndelle ryysää sen takii et tääl dunkkaa sateen jälkeen niin fantsulta. Lysnaajat Ne on nää saundityypit. Maailma on musaa. SEPPO PALMINEN SEPPO@PALMINEN.COM WWW.PALMINEN.COM PALMISEN PAMINA Luota klyyvariin! Mä skrivailen tätä stoorii landella. Meidät voitais iisisti dilkkaa eri jengeihin esimerkiks sen mukaan, mikä aisti meit liidaa. President”. Just äsken tääl strittas tosi stydisti vodaa ja ukkosti sikana, mut nyt taas skriinaa suulis. Onks figelit ja skebat viirees ja skulaaks stemmasjungaus snygisti vai falskisti. Ku niille sanoo ”Marilyn Monroe”, ni sielt tulee ku jukeboksist: ”Boop-boop-de-boop”, ”Ba-dum-ba-dumba-doodly-dum-boo” ja ”Happy Birthday Mr. Ne vetää vanhat styget ja uudet biisit ihan korvakuulolt. Ei niil kaikil rillei oo, mut ne ottaa maailman haltuun tsiigaamalla, öögat auki. Okei, toi oli vaan mun intro sellaseen metkaan asiaan, et meit hiippareit on joka sporaan ja dösään. Kyylääjät Ne sanoo itteesä visualisteiks. Stadissakin hiffaa saman: sateen jälkeen asfalttigartsan döfis on ihan eri kun sitä ennen
TSILARI 4/2016 27 Smaagaajat Näit mä tsennaan aika paljon. Muiden hengitykses hiffaa iisisti dokun perusodöörin. Tsilari_taitto_4-16_016.indd 27 1.8.2016 11.29. Döfis ei flöittaa Mä tsennaan kohtuullisen paljon sellast jengii, jol on toi takafikka kondikses. Ei sitä montaa mukii tarttenu kumoo, ku se bööna alko vaikuttaa sumeen mageelt. Puolet giftiksist ja viel enemmän avoliitoist bragaa apatiaan tai hirveeseen flaidikseen, ku döfis oliki väärä. Ku kundi oli ekaa kertaa päässy snadisti skrevaan jonkun gimman svendejä, ni se uhos heti, et se lyyli tuntu ihan Marilyn Monroelt. Sen rinnal svettis, jopa skeida snöfää ku blumsteri. Myytin ja mainoksen mukaan Marilyn Monroe koisas nakuna, siis pelkkä döfis päällä. No siihen mun viereen parkkeeras yks sikäläinen misu, blondiks värjätty. Mä muistan döfiksen Mä itte oon snadisti kyylääjä, stubusti lysnaaja, rutkasti smaagaaja ja spädästi hiblaaja, mut mis mä oon ihan mesu, ni mul on tautisen stärä klyyvari. Siis toi kopelointi ja klähmintä jeesaa sokkoja tsennaamaan mestoi ja kaikkee mitä tarttee tuntee. Yks tuhannest tai jotain sinne päin. Hölmöö horinaa. Dunkkishan on sellanen juttu, mitä tulee verranneeks ja arvostelleeks. Kantsii luottaa klyyvariin. Se on se fransmannien anisbrenkku. Se oli vuonna 1966 elokuussa, 28. Silt mä oon oppinu, et jos sä et pysty tsiigaamalla tunnistaan jutskia, sä voit tsekkaa, milt ne saundaa tai sit sä voit käyttää sun handujas ja tsekkaa, milt ne tuntuu. Neljä vuotta Marilynin kuoleman jälkeen, 28. Mä diggaan tsufen, konan ja viskin döfiksii, vaik mä en niist mitään dokaakaan. Omat sprägäritkään ei dunkkaa kovin pahalt, muiden pierut kyllä. No toi just sattu oleen paras döfis ku on leijaillu vastaan, mut mahtuu mun dunkkismuistiin tylympiiki snöfiksii. Me döfistyypit ollaan harvinaisii. Siihen ku blandaa vodaa, siit tulee sellast valkost. Tahdoks sä. Mist se ois voinu tsennaa, milt Marilyn tuntu, ku ei se ollu koskaan päässy skrevaan sen daisareit. Mä sanon, et jos sä haluut hittaa tosi pitkäaikasen äijän tai vaiffin, samaa tai eri sukupuolta, ni ei riitä, milt se näyttää tai kuulostaa, maistuu ja tuntuu. Aina ku niit treffaa, ne suosittelee jotain raflaa tai safkaa tai vinkkuu. Sinne tuli yks gimma, ku käytti sellast parfyymii. Yleensä mä bamlaan niille luovast duunist, mut jos ne vaikuttaa fiksuilt, mä voin stikkaa niille muitaki eväit elämään. ”Sä dunkkasit ällölt jo ekoil treffeil, mut ku sä olit niin staili ja tunnuit hyvält ja sjungasit melkeen ku Elvis ja maistuit salmiakilt.” PS Mun suosikkidöfis on toi Chanel femma. Mut sit mul on helkkarin paljon ihan näkevii kamuja, ku hapuilee kaikkee käsikopelolt. Marskin talon kakkoskerrokses oli Valion Baari. Aika monelt aukee monttu, ku mä tuun tohon döfiskohtaan. Tsittasin siin terdel, emmä osaa lausuu, mut se helkkarin buli gartsa, mis niil on aina se fillariskaba. Ja sit niiden stoorit on esimerkiks tällasii: ”Mä kävin Paraisil, oisko tost kymmenkunta vuotta. elokuuta, mä ekaa kertaa haistoin sen döfiksen. päivä, alkuilta, klogu oli varttii yli kuus, Lönkan ja Manskun kulmas. Meille muille lohduks, mä voin vakuuttaa, et oli millanen kroisos tahansa, ku se dokaa ittesä flänään ja kuinka tyyreil drinkeil tahansa, ni ku se sit rupee spyttaan, sen spuglis dunkkaa yhtä karseelt ku meidän persaukistenki. Vinkuist mä en bonjaa paljonkaan, mut niiden bukeita mä diggaan, ja joskus ne smaagaa niin et tulee melkeen fyllaan. Sun tarttee tsekkaa, aioks sä todella diggaa sen döfistä myötäja vastoinkäymisis. Me on nyt styylattu 50 vuotta. Sitä kutsutaan Marilynin yökkäriks. Mulle tulee aika tiuhaan sellanen deja vu -fiilis, et hei, tän döfiksen mä muistan ku eilisen. Myytin ja mainoksen mukaan Marilyn Monroe koisas nakuna, siis pelkkä döfis päällä. Mut omaa dunkkista ei hiffaa. Mä ku oon haistellu tätä Stadii ja maailmaa jo aika pitkään, ni mul on jemmas komee setti erilaist döfisaineistoo. . Tais olla parast, et vaan myytti jäi henkiin. Marilyn olis nyt 90-vuotias. Siit saakka, aina ku mä smaagaan anista, mulle tulee mieleen toi Marilyn Monroe.” Hiblaajat Mul on yks syntymäsokko frendi. Brekkarilla mä diggaan smörgarin päälle leikatun kurkun döfistä. Aluks mä funtsasin, et aika kulunu ja laiteltu muija, mut silti bjuudasin sille pastikset. Siin döfää brenkku, valkosipuli, mahahapot, tvettaamattomat leegot – ja röökaajil viel spaddu. Siit vuos me oltiin kihlois ja 45 vuotta oltu giftikses. Aina joskus joku jengi skidejä suostuu lysnaan meikäläist muutaman hetken. Ja ittelle kans. Yhen mä muistan vieläkin, vaik täst on jotain kuuskyt vuotta
Kemppari, josta sai skaffata tuolloin hyvän döfiksen ilmoille levittävään linimentin eli Eau de Colognen, tuttavallisimmin Kolinan. Pursan asukkeja olivat mm. Talon kauppiaina toimi spurguillekin mielenkiintoisia lafkoja. Kyllä noi julkimot saivat laitapuolen kundit funtsaamaan dallaamisesta ja unen näkemisestä Ranskan Champs Elyséellä, siis Rööperin Pulivartilla. Tuohon aikaan Alko, tuo monopolin täydellinen haltija, oli saanut tislausrintamalle skabaajan. Ja jos funtsaa asiaa vaikka Stevellä rantsussa duunissa käyvän prikkamiehen näkövinkkelistä, niin kyllä maisemista Pulivartilta löytyi kotimaisia filmistaroja ja muita julkkuja. Viiskulman ympärillä oli kaikki raaka-ainelähteet handujen ulottuvilla: Elanto, josta pystyi skaffaamaan polakkaa ei ranskista, Pursa, Röööperin Boulevard – rööperiläisittäin Pulivartti Tässä on snadi muistelo 1950/1960-lukujen taitteesta Rööperin gartsasta. Kyseisessä lafkassa kauppa kävi hyvin, jopa niin hyvin, että skoudetkin kiinnostuivat siitä. Muuten kartsa sopii Boulevardin stailiin ainakin monen hampuusin mielestä. Leni Katajakoski, Koivistolaiset, Assi Nortia, Martti Kuningas, Olavi Virta, Aatos Tapala, Tamara Lund ja Merkkarilta jengiin liittyivat Flekkiksen Tane, Ortolan Kirsti, Oraviston Masa ja Sopasen Teija. Pursa femman lafkat Aloitan tuosta Rööperin turvallisimmasta talosta eli Pursa femmasta. Sitä tosiaan käytiin kempparista skaffaamassa ja miksei sitä sieltä slumpattu, jos vaan jätkillä oli killaa päällä. Ja stoorin ydin tulee tässä. Ainakin liksapäivänä sitä oli. 28 TSILARI 4/2016 Nykynen Pursa telakalle päin. Tsilari_taitto_4-16_016.indd 28 1.8.2016 11.29. Frisyyreistä piti huolta Monsieur Mosse ja Inkeri Harri. Monenlaista sopivaa lafkaa kartsan talojen stebujaloissa oli. Boulevardiksi Pursaa ei kai voi kutsuu, koska siellä ei kyllä veduja kasva. Mikä oli sipaista Kolinaa leukaperiin ennen kuin lähti yrittämään ineen Polarikseen, gentlemannin döfiksestä se ei ainakaan jäänyt kii. Foto Matti Reinholm STADIN MESTAT MATTI ”ALBIINO” REINHOLM S en saattoi iisisti hiffaa, kun dallas kartsan päästä melkein päähän eli Viiskulmasta vaikka Kankurin kulmaan
Sprigit kundeille Samaan taloon soitettiin aikanaan monet kerrat Musta-Maija, kun epäiltiin S. Väriä käytiin tsiigaamassa päivänvalossa kuitenkin niin, että dirika seisoi ulko-oven edessä niin, että kundi ei päässy livahtamaan lafkasta. Palkaksi sai snadin tilkan vinkkua ja pullakahvit. . Palveluita hittas Nubiksessa budjaavalle oli kaikki palvelut todella handujen ulottuvilla, kuten paremmillakin Boulevardeilla. Joskus spurgut ahneuksissaan jopa skruudasivat vettyneen polakan, vaikka sen olisi pitänyt olla tislausjätettä. Niin, mikä sitten oli Pursan Bermudan triangeli. Kankurinkadun ja Pursan kulma, mistä ennen hittas Polariksen, Ankkurin tai IsoAnkkurin. Joskus kuitenki kävi niin, että kundit täyty päästää naapuritalon porttariin, Kanikonttoriin, jossa useimmiten stiftarista tai sormuksesta sai jonkun huggen, että pysty tsöpaamaan sprigin ja bungaamaan ostoksen. Spurgujen drinkki Kolina ja maito kaadettiin vajaaseen lasiseen mölöflindaan ja sitten alettiin vatkata flindaa niin, että aineet sekoittuivat kunnolla. Sekin oli oma versio maailmalta: Kanikonttori, josta sai fyrkkaa päälle, Nubis, joka oli tukikohtana lähdettäessä ja palatessa Polariksesta. Täytyihän illalla päästä Polarikseen kartsan alapäässä, eikä aikaa ollu hukattavissa – lauantaihan oli duunipäivä puoleen päivään asti. Aika usein rantsun kundi dallas kartsalle uudenkarhea käytetty sprigi päällään, jonka kulmabyysissä olis hyttynenkin golannu. Kafkan kledjudivarissa olevan brekkis menossa tai skeglulla uhkaus päällä. Ei kai se elo ole sen kummempaa tuolla Eiffelin juurella, Boulevard on Boulevard ja Pulivartti on Pulivartti, vain murteessa ja ääntämisessä on eroja?. Sillä selvisi taas seuraavan viikon alkuun ja duuniin, niin rundi pyörähti uudestaan käyntiin. Tähänhän heinähatut ovat jo tottuneet. Ei siitä ollu kysymys, vaan siilitukkainen gamla lafkan dirika vaahto suupielessä ja sylkeä lennättäen koetti vakuuttaa liksapäivänä rantsun kundille sprigin istuvuutta ja sen oikeavärisyyttä. Unohtaa ei pidä myöskään vuorokauden ympäri olevaa lestinheittäjien palvelutarjontaa tai seuraa tarjoavia friiduja. Tsilari_taitto_4-16_016.indd 29 1.8.2016 11.29. Jos taas pääsi ineen Nubikseen, saattoi aamulla kovassa krabbiksessa dallata Frällikseen katuvaisena ilman, että joutui kadotukseen. Foto: Matti Reinholm. Monta kertaa ei päässyt goisaamaan, kun oli muutama skeglun reikä kropassa. Sitä varten oli hyvä, että tsirra ja Kirra olivat lähellä. En jaksa minnaa, kumpi oli maisemissa kulmilla useimmin tsirra vai Musta-Maija, mutta bludea virtasi ihan riittämiin Alban ja Pursan kulmilla. Sitäpaitsi Kirra ja sen läheisyys saattoi pelastaa spurgut jatkobileisiin. TSILARI 4/2016 29 jonka kantissa oli syvä skraadi, ja joka olis vuotanut sekä mölöö. Kun flindaa oli vatkattu riittävästi, liemi kaadettiin polakkaan hissukseen. Takapitsku oli U-kirjaimen mallinen ja sen takakantille ei ollut näköyhteyttä kuin ylhäältä. Usein parityöskentelynä tapahtuneen prosessin toinen kundi valmisteli tislausfiltterin kuntoon eli polakan alapäästä flöidattiin snadi pala veks ja yläosasta lähes puoli polakkaa. Kolinan sai tislaamorakennuksen etupuolelta. Oli kledjudivari, Kanikonttori, Frällis, Alkon handeli, bastu ja jortsumestana sekä raflana Polaris/Ankkuri/Iso-Ankkuri (rakkaalla skidillä oli monta nimeä). Polakan alareunassa olevasta holesta alkoi hetken päästä tippuu toiseen flindaan sitä, mitä oli ventattukin, omaa ”tärpättiä”. Takiksella se sitten duunattiin prosessilla, jonka fönäristä hengaamalla sain riittävästi tsekattua. Aika usein rantsun kundi dallas kartsalle uudenkarhea käytetty sprigi päällään, jonka kulmabyysissä olis hyttynenkin golannu
Ja tietty seinillä on bulisti tauluja. VIRVE KUUTAR STADIN KLIFFAT MESTAT Upee hima Bulevardilla Kesiksellä Sinebrychoffista tulee ekaks mieleen virkistävät bisset ja sidukat. Paulin ja Fannyn hima Paul ja sen vaimo Fanny (1859–1921) budjas Bulevardilla. Kriguaikaan museo pantiin boseen ja vast vuonna 1959 kokoelmat voitiin siirtää sinne takas, ku Oy Sinebrychoff Ab oli restauroinu salit. Peter Sinebrychoff flyttas 1700-luvun lopulla Venäjään liitettyyn Kymenlaaksoon kauppiaaks. Vuonna 1975 valtio slumppas koko byggan:panimolafkalta. Nikolai flyttas Suomenlinnaan 1817 ja budjas siellä, vaikka byggas komeen talon Bulevardille panimonsa viereen. Gamloi eurooppalaisia mestareita Paulin ja Fannyn kokoelman lisäksi Sinebrychoffin museossa on nykysin bulisti muutaki taidetta. Tokan kerroksen himamuseoon ei ees bungaa mitään. Museo peruskorjattiin vuonna 2002 ja sillon tsögattiin himan alkuperästä ilmettä. 30 TSILARI 4/2016 K u bygga rakennettiin, niin eka kerros funtsittiin panimon toimistoks ja palvelijoiden himoiks. Reissatessaan 1890-luvulla Paul ja Fanny kävi aina taidemuseoissa. Nyt jengi pääsee tsiigaan, millanen hima niil oli 1900-luvun alussa. Nuoremmalle Paulille (1859?1917) jäi aikaa reissata ulkomaillaki. Huoneissa on komeet kattokoristelut ja ranskalaiset tapetit, joita restauroinnin yhteydessä tsögattiin Lyonista. Ku ne diggas ite kaunista taidetta, niin ne alko funtsaa, ett kaukasen himamaan jenginki pitäs päästä nauttimaan taiteesta. Molemmat mestoi, mis kandee käydä. Näyttelyihin bungaa 12/10 egee, alle 18-vuotiaat skidit pääsee ilmaseks. Sen tokas kerrokses budjas broidi Paul, joka sit periki koko kukoistavan yrityksen, ku Nikolai delas eikä sil ollu omii skidejä. Niin ne alko slumppaa tauluja ja keräski taidetta yli 30 vuotta. Buli osa duuneista on saatu lahjotuksina. Huonekalut ja taulut stellattiin mestoille Signe Branderin vuonna 1912 ottamien fotojen mukaan. Joka kuukauden eka keskiviikko on ilmanen kaikille klogu 17–20. Mut ku hiffattiin, ettei Nicolas pärjänny niin hyvin firman kans, kundit yhdessä mutsinsa kanssa päätti, ett Paul rupes firman dirikaks. . Suku Sinebrychoffien suku on ollu Härmässä jo kauan. Paul meni jiftikseen nuoren Annan (1830?1904) kanssa. Heti tokan kerroksen alussa empire-salin kultaukset ja divaanit häikäsee loistollaan. Museon kokoelmiin kuuluu nyt Härmän arvokkaimmat ja merkittävimmät eurooppalaiset gamlojen mestareiden duunit. Himamuseon lisäks museossa on vaihtuvia näyttelyitä ekassa kerroksessa ja klitsussa. Se handlaski homman hyvin ja firma jatko faijan alottamaa kasvuu. Vaik panimo on flytannu Stadista veks, ni Bulevardin varrelta hittaa vielä Koffin puiston ja Sinebrychoffin taidemuseon. Jatkossa on kustavilainen sali, safkahuone ja Paulin tummapuinen duunihuone. Vuonna 1921 taidekokoelma lahjotettiin valtiolle. Tokaan kerrokseen duunattiin edustustilat ja hima Sinebrychoffeille. Himamuseo öpnattiin vuonna 1921. Sen skideistä Nikolai (1786?1848) ja Paul (1799?1883) jatko kauppiaina Härmässä. Ku faija delas, ni vanhempi broidi Nicolas (1856?1896) hoiti bisneksii. Ja ku on kiertäny museossa, voi tsittaa suulikseen Koffin puistoon tai mennä skruudaamaan puiston kulmassa olevaan Southpark-raflaan. Sinne siirrettiin vuonna 1980 Atskin gamlan eurooppalaisen taiteen kokoelmat. Sinebrychoffin taidemuseo Bulevardi 40 Avoinna: ti, to, pe 11–18 ke 11–20 la, su 10–17 ma bosessa http://www.sinebrychoffintaidemuseo.fi http://southparkrestaurant.fi F o to : V ir ve K u u ta r Tsilari_taitto_4-16_016.indd 30 1.8.2016 11.29
Vuodest -56 joka Jussi mestoil on myös vihitty hääpari. Jussisalkoja on duunattu koristelemal niit lehdin ja kukin. Jussibastussa on valmistauduttu houkuttavaks kosinnankohteeks lukemal loitsui ja vihtomal. Stadissa gamloihi perinteisii pääsee messii Seurasaaren Jussibileissä, joita on vietetty vuodest 1954 lähtie. Vihtomine on poistanu myöski pahoi henkii ja tuonu terveyt tilalle. Jussi siirrettiin biletettäväks 24. Usein jussit on menny frendien kans rymytes aina jollain vuokramökillä. Tänä vuon otettii kaara alle kundifrendin ja kundifrendin skidien kans, ja suunnattii kohti Vaalaa familifrendien mestoille. Safkattii tietty hyvin ja nostettii vielä myöhemmin yöllä maljat. Norjas, Latvias ja Viros jussi on edellee 24.6. Myös yks jussi tuli tyypattuu Rauman Meren jussi -festarit. Mm. ENS KESÄN meitsiki käy ehkä yytsii Seuriksen meningit – tai sit katoon taas landelle who knows. JUSSIHAN ON aikanaa ollu vuoden valosimman päivän bileet – keskikesän bileet on omistettu hyvälle naimaonnelle ja hyvälle sadolle. Puolisotaikoja ei tarvinnu enää duunaa, mut skideille opetettii pahojen henkien karkottamist vihtomalla ja kokkoo polttamalla. Aikanaa kelattiin, et kännäämäl ja pitämäl möykkää karkotetaa mestoilt kaikki pahat henget vek ja sadost tulee mahollisimman jees! Jonku uskomuksen mukaa mitä kovemmat jurrit, sitä parempi sato. Aikanaa jussii vietettii Ukon bileinä – ennen ku kristinusko tuli ja raivas vanhat uskot pois alta. On kuitenki ollu nasta yytsii frendeilt, jotka on Stadii jussiks jääny, niiden meininkei. Ne on liittyny hedelmällisyysriittii. EMMA JÄNTTI AGENTTI STADIN GARTSALLA JUSSI Meitsin jussit on aina ollu muual ku Stadis. Mestoilla on voinu tsiigaa upeit kansallispukui ja lysnaa mm. Ennen aikaa jussihäitä danssattiin useissakin mestoissa, nykyää harvemmin ku jengi vetäytyy kaikki omille böndeillee. Erilaiset taiat on ollu vuosisatojen osa jussia. Täs kohtaa meitsi fiilaa sitä, et Suomes on neljä mageet erilaist vuoden aikaa – seuraavaks sit lähetää kohti upeeta ruskanaikaa ja pian jo snögeaikaa kohti! Ja mitä frendin jussiheilaan tulee, no se on toinen stoori. TSILARI 4/2016 31 N ii se on taas kesis menny ja Jussit vietelty. Taioil on haluttu saada naimaonnee, nähä tuleva kunditai mimmifrendi tai jopa vaikuttaa ite siihen kuka se vois olla. Meitsin jussit on aina ollu muual ku Stadis. Stadi autioituu, mut toisaalt samaan aikaan se voi meinaa sitä, et kohtalontoveri sattuu kohalle – niinku yhel frendil kävi. Vähä meiningeist riippuen erilaisii taikoiki on koittanu välil duunaa. Keskikesän bileistä tuli Johannes Kastajan synttäribileet ja vuosien varrel nimest tuli juhannus, joka on Johanneksen vanha verse. kesäkuut olevan lauantain, mut esim. Meitsille, niinku monelle muullekki Stadilaiselle, Jussinaika meinaa sitä, et on aika suuntaa johki böndelle! Muistan viimeks olleeni Stadis joskus teinin ja todennu, et kyl se on vaa suunnattava skutsiin. Tsilari_taitto_4-16_016.indd 31 1.8.2016 11.29. Skidit on päässy koristelee Jussisalkoi ja tyyppaa kansan danssaamist. Vuos sit päätettii lähtee systerinkaa metskaa Suomen suurimmat jussifestarit Himoksel. Myöhemmin se on päätetty juhlii 20.–26. Jussi meni tänä vuonna iisisti. NASTA KELAA sitä, mist tää kaikki on lähtösin. päivä kesäkuut, jotta se olis puol vuot jygelist. Etelä-Karjalas jussi on ollu Ukon bileet viel 1800 –luvulle saakka. Myös kokkojen polttaminen on lähtösi pahojen henkien heivaamisest. Jussin nimi ei aina oo ollu jussi. Tänä päivän kovien jurrien veto on ainaki säilyny. pelimannimusaa. Myös satoo, karjaonnee ja säitä on ennustettu jussina. Mestoilt on löytyny myös taikapolkuu ja hevosajeluu.
Ari vaan sit totes, et sori partneri, mut tän kipon vetokyky staijaa jo nyt ihan sen ylälimiitillä. Sieltä ku sit vähitellen treenasin kletraa pystyyn, niin vaan funtsin, et tållä kertaa taitaa olla sitteski meitsin hugi jäädä staijaan rantsuun. Sit yks kesisaamu, ku oltiin duunattu diilii, et heti aamusta ku blosis herää, startataan Possuun, snadi luoto, Seuriksen ja Larunsillan välissä. Sauna Hermanni Vallilan Stoori Ohjelmassa on musiikkia, Stadi-visa, rastirata ja tsyrkan ympärijuoksu. Sit Ari hiffas, et Ladyn tää risa pinna, starttas brakaan. Jos tän kipon oiski kovalla blosiksella tsörannu nurin, se ois häippässy spiidillä voogujen alle, ikiajoiks. Sit, ku meitsi vasta starttas tsögaa kunnon knekkausasentoo, Ari jo latas meitsii lättyyn. klo 18-22 Paavalinpuistossa Sturenkadun ja Hämeentien kulmassa. JASKA KOROMA TÖLIKÄN KUNDI LADYN KANSSA SKÖNELLÄ Tsilari_taitto_4-16_016.indd 32 1.8.2016 11.29. Illan järkkäävät kimpassa: Paavalin srk. M eitsi ja mun paras kafru Ari, slumpattiin snadi skiklari, Lady, kimppaan. Meitsillä ja tällä mun kafrulla tuli sit oleen kimppahistista myöhemminki, ku hommattiin kimppaan, yks Citroen Berlin, musta, se ainoo oikee. Yks tän boltsin södeimmistä bilikoista. Mähän oon kunnolla flaidannu, mun elon aikana, kait vaan jotain viis kuus kertaa ja saman verran on tullu aina köniin. Tää Ariki kärvistelee nykyisin, limiittinsä ylärajoilla, seksiorjana yhen Paulan luukussa, Hangossa. Et tällai sit tää Halleyn komeetta päiväsaikaan ekan kerran tuli mulle tutuks, ku meitsi tsittas hiekalla, polla sekasin. Dallattiin sen aikasen kanoottikopin taakse. No, paha saa aina palkkansa. . tää seilikippo oli duunattu ekaks moottoribotskiks. Meitsi sit vaan uhos, et häippästään Ari treenaan, et kumpi meistä laivanvarustajista skiglaaki tän kipon tänään Possuun. Yks kerta, ku skibattiin Arin kera, Larun vanhan sillan alta, oli fitti blosis ja sköne voogus ihan vaahtona. Minnaan vieläki, miten Larun sillan vieressä staijaavan, Polakin hiilibotskin, hiilen mustaamat skönarit, starttas jo laskee pelastusjollaa sköneen, meille jeesiks. Mut toi kreikkalaisten skönareiden jumala Poseidon, kuiteski armahti parii, dorkan rohkeeta, Tölikän kundii hukkumasta. Sit vaan funtsin, yhen vikan verilöylyn jälkeen, et oisko noi sprinttimatkat, tossa luudauksessa, sitteski mulle, mun terveyden kannalta sopivammat. Oli fitti blosis ja sköne voogus ihan vaahtona. Tän skiglarin botneki oli, ku ton Darwinin Kalabakossaarten riutat, täynnä korallii ja simpukkaa. Meitsi ku sit dallas rantsuun, niin hokasin, et tää jalo mertenkyntäjä Lady, oliki jo täysbuukattu, viis kuus gimmaa ja saman verran kundeja. Pystyttiin sit kummiski, klyyvarit valkosina, skibaan Lady Paskajan Lahden kaijaan. Stadin Slangi ry. Kölii vailla, tää botski tietty regas, eli liikku sit enemmänki sivuttain ja siks nää toivottomat halssit, ei bulimmin tsörannu tätä kippoo eteenpäin. Sit joku Puuha Pete, oli väsänny siihen Ladyyn, maston ja seilit. Ari piti pinnaa, peräsintä, ja meitsi lappas vanhalla kumistiflalla, vodaa takas sköneen. Proggista on myös tsyrkan sisällä. Snadii kauhuu. 32 TSILARI 4/2016 TAITEIDEN YÖ VALKASSA 25.8
Koulun ensimmäisen oman rakennuksen Mechelininkatu 7 suunnitteli arkkitehti, professori Aarne Ervi, se valmistui v. TSILARI 4/2016 33 SLANGIJENGI STADIFROOGIS Kysymyksiä Helsinki-aiheisesta lautapelistä nimeltä Nähdään Kellon alla – Vi ses under Klockan. / Vad är en så kallad Möttönen som man i tiderna kunde köpa på Järnvägsstationen. Missä rakennuksessa voit illastaa Kenraalisalissa, Pilotissa, Marskissa ja Korsussa. 7. / Vilket år ordnades Eurovision Song Contest för första gången i Finland och i Helsingfors. Sen seinää elävöittävät professori Oiva Toikan suunnittelemat hedelmä-, kasvisja juoma-aiheiset kuvat. Var finns stans äldsta koloniträdgård, grundad 1918. Vastaukset sivulla 35 1. Minä Tilkka tunnettiin. Mitä juttuu diggasit eniten, mikä juttu kolahti tässä Tsilarissa. Froogut duunas Jesper von Hertzen FOTOSKABA Tsennaaks mestan. / I vilken byggnad kan du dinera i Generalsalen, Piloten, Marsken och Korsun. Minkä yhtiön lippulaivamyymälä sijaitsee Salomonkadulla niin sanotussa Hankkijantalossa. 5. Minkä kadun kautta on kuljettava päästäkseen maateitse Halkolaiturille. Etsivät Kokki (Leo Jokela) ja Virta (Matti Ranin) saavat hänestä viime hetkellä otteen. / Vilket företags flaggskeppsbutik finns vid Salomogatan i det så kallade Hankkijahuset. Missä Stadissa on Vattuniemi. 9. Tilkka lopetti vuonna 2005 alkuperäisen toimintansa. Missä on stadin vanhin vuonna 1918 perustettu siirtolapuutarha. 4. 1957. 6. Kuka toimi kaupunginjohtajana 1979–1991. Tsilarin 3/2016 parhaaks jutuks eniten ääniä pluggaajilta sai Palmisen Rupea slangipakinoitsijaksi! Skabojen vastaukset Fotoskabaan oikein vastanneiden sekä Paras stoori -skabaan osallistuneiden kesken arvotaan palkinto. Elokuvaohjaaja Matti Kassila käytti elokuvassaan Kaasua komisario Palmu rakennuksen upeaa, avaraa funkkistyylistä kierreportaikkoa, jonka ylimmästä kerroksesta yrittää murhaaja Kurt Kuurna (Pentti Siimes) tehdä itsemurhan hyppäämällä alas. 10. ARNO SOISALO Mistä hittaat tämän kohteen. Tsilarin 3/2016 skaboihin vastanneista onni suosi Wiki Witold Forsténia. Minä vuonna järjestettiin ensi kertaa Euroviisut Suomessa ja Helsingissä. Uudisrakennus Perhon Proffan avajaisia vietettiin 10.9.2015 ja samalla juhlittiin koulun pitkää 80-vuotistaipaletta. Mikä on Möttönen, jota aiemmin saattoi ostaa Rautatieasemalta. 2. / Var i stan finns Hallonnäs. 3. Vad var Tilkka känt som. Paras stoori Tsilarin juhlavuoden kunniaks järkätään nyya skaba ja froogataan joka lehden parasta stoorii. Minkä kapineen mukaan Vuorimiehenkadun ja Muukalaiskadun kulmassa sijaitsevalle rakennukselle on annettu lempinimi. / Vem var stadsdirektör 1979–1991. 8. Onneksi olkoon! SLANGIJENGI SKABAT Tsilari_taitto_4-16_016.indd 33 1.8.2016 11.30. Lisärakennuksen suunnitteli arkkitehti Jan Söderlund. Sendaa vastauksesi 5.9.2016 mennessä: Stadin Slangi ry / Tsilari Hämeentie 67 00550 Helsinki tai sähköpostiin: tsilari@stadinslangi.fi. / Vilken gata måste du gå längs med eller korsa för att landvägen komma till Vedkajen. Hänelle sendattiin Stadin Slangi ry:n kirjapalkinto. / Efter en hurdan pryl har byggnaden i hörnet av Bergmansgatan och Främlingsgatan fått sitt smeknamn. / Tilkka lade upp med sin ursprungliga funktion år 2005. Fotoskaba 3 / 2016 vastaus Skabassa ollut foto on Ravintolakoulu Perhon lisärakennuksen uudesta seinästä Perhonkatu 11
Totta kai nälkä on paras mauste, mutta kyllä oli maukasta tarjottavaa ja, kun vielä baarikin oli auki, oli kaikki matkan harmit unohdettu. Jussia edeltävällä viikolla olimme varanneet tuttuun tapaan Royal Cat aluksen ja suuntasimme sinne yli 50 hengen voimin. . Jos sinulla aiheesta mielipidettä kerrothan sen meillekin. Safkan jälkeen poikkesimme vielä Lonnan saarella, joka on todella snadi mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Stikkas vodaa niin hirmuisesti, että osaa hieman hirvitti lähteä skönelle, mutta eihän stadilainen ole sokrusta duunattu, joten sinnehän me suunnattiin kohti Kunkun saarta. . Suuntaamme Vermoon, Vartiosaareen, Käpylän liikuntapuistoon ja Hakasalmen huvilaan. Ei ostorajoituksia. Syyskuu sitten fiilistelläänkin enemmän sisätiloissa kniigatreffeillä ja lakineuvonnassa. Kerrankin toimintaa mikä sopii koko perheelle pienemmistä taaperoista vanhimpaankin vaariin. Sillä saa esimerkiksi 10 kerran uintisarjakortin 10 prossan alehintaan, Bulevardin klinikalta laajan terveystarkastuksen edulliseen jäsenhintaan, Hytösen puodin normihintaisista kuteista 15 prossaa ja Ruohonjuuri-ketjun tuotteista 5 prossaa. Kierroksen jälkeen kostealle botskille skruudaamaan ja safka todella ylitti odotukset. Niemisen Jarmokin oli messissä jo tässä vaiheessa ja se lisättynä mahtavan palvelualttiilla henkilökunnalla ennusti hyvää. Varaukset byroosta toimisto@stadinslangi.fi, 045–186 7238. TSILARI 4/2016 35 SLANGIJENGI Viime numeron jälkeen ollaan lähinnä lomailtu, mutta Kuninkaansaaren redusta ei ehditty aikanaan skrivaamaan mitään. Saarelta löytyy nyt lähinnä vohvelibaari, mutta jatkossa tulossa on myös oma bastu. . Ja jos joku niin se redu ansaitsee kiitoksensa. . . Slangiradio Radio on ollut kesätauolla ja uusintoja kuullaan normilähetysaikaan maanantaisin klo 18.30–19.30. Jäsenetuja Olethan huomioinut kolmosnumeron takakannessa olleen jässärin?. . Elokuussa hallitus päättää, jatketaanko syksyllä vai ei. Lähdetään kimpassa Lintsin Valokarnevaaleille 12.10 klo 17–20. Harmiksemme yksi pariskunta ei löytänyt alustamme ja lähti himaan ennen kuin ehdimme alkaa kaipaamaan. Normihinta 39 EUR. Olisi voinut kuvitella, että jengi rupee kinuu botskille sateelta suojaan, mutta ei todellakaan. . Lokakuisessa pimeydessä Lintsin valot tuovat omaa taikaansa ja erityisohjelma lisää illan tenhoa. Kuninkaansaari ”Kunkku” dallattiin ympäri kaatosateessa kuunnellen hartaasti Niemisen bamlauksia liittyen eri rakenteiden historiaan. . Tilaa rannekkeesi hintaan 32 EUR jäseniltä, muuten 35 EUR. MARJUT KLINGA Slangijengi duunaa Syksyn redut Heinolan teatteriredusta ja Hamina Tattoosta saamme lukea vitos-Tsilarista mutta nyt muistuttaisin vielä runsaasta tarjonnasta elokuun aikana. Tsilari_taitto_4-16_016.indd 35 1.8.2016 11.30. Illan aikana esiintyy myös Slangikuoro. Kaikki dallas innolla messissä ja stoppas tsiikaa kaikkee kliffaa, mitä Nieminen keksi osoitella. . Matkan aikana Reittamo sjungas muutamia skönebiisejä ja muuten jengi bamlas omiaan
Vitosnumero on Tsilarin 20 vjuhlanumero, tavoitteena on, että mahdollisimman monet stoorit liittys lehden 20-vuotiseen taipaleeseen. Stadin kundilla ei ole mitään kumpaakaan sorttimenttia vastaan. Voit skrivaa snadei kommenttei Tsilarista, Slangin tapahtumista ja reduista ja vaik terveisii sun frendeille. Tsilari_taitto_4-16_016.indd 36 1.8.2016 11.30. 36 TSILARI 4/2016 Herulissa riittää skeidaa ja dogeja Herulin kasvatille tuli mittari täyteen, kun se hiffas, ett alueella on dogeja lähes yhtä paljo ku kliffoja friidujaki. Pluggaajat-palstalle saa skrivaa nimimerkillä, mut sillonki toimituksen pitää tsennaa skrivaajan oikee nimi. Jos sä haluut sun jutun siihen, sendaa se toimitukseen 5.9.2016 mennessä. Fotossa rakennetaan ihmistornia, jossa yritetään saada mahdollisimman monta ukkoa toisen olkapäiltä vietyä ylöspäin ja ja onnistuimme niin, että viisi ukkoa Foto: Kari Varvikko. Terveisin MATTI SIRÉN. Gimmat ja jäpikät dallaavat dogien kans niin pitskuil kuin kartsoillaki ja monelta unohtuu bloggaa nurtsilt skeidat veks. Tai voit froogaa juttui Stadista ja slangista. SKRIVAA TSILARIIN! . Seuraava Tsilari 5/2016 ilmestyy 5.10. Jutut julkastaan skrivaajan omalla nimellä. Me julkastaan stoorei Stadista ja Stadin slangista. Olen yli 81 v gamla gubbe. Lähin pudeka taitaa olla Arabias. Sendaa sun stoori Tsilarin toimitukseen meilillä: tsilari@stadinslangi.fi tai skrivaa se koneella ja sendaa toimituksen postiosoitteeseen Stadin Slangi ry / Tsilari, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. Toinen peli oli, kun fyrkat heitettiin srubuun tai stidiin. Kundit byggaa tornia, alimpana Risto Tähtinen. Hannu oli lesannut skrivaukseni Tsilarista 4/2015 Neljättä linjaa takaisin buli haussi ja kertoi, että hän oli hitannut harvinaisen ja gamlan foton Neljäs linja 12:sta, jossa oli vielä kauppa näkyvissä. Nykynuoriso ei tiedä näistä mitään, pelaavat tietsikoilla, mutta en mäkää niitä osaa, muuta kuin pasianssin. Voiko teidän porukasta joku tietää paremmin. Heti alussa kiinnitin huomioni erääseen kuljettajaan, joka vaikutti erittäin tutulta ja pian kun alettiin jutella, niin selvisi otsakkeen arvoitus, sillä Hannu (Hannu Schihin) oli syntyjään Neljäs linja 12:sta, minä Neljäs linja 14:sta ja kun olin budjannut Prinskalla monia vuosia, Hannukin muutti Prinskalle perheineen. Jos sul on joku syy käyttää nimimerkkii, ni kerro toimitukselle perustelut ja laita oma nimes ja yhteystietos messiin. Tilanteen parantamiseksi Herulin kundi duunas omasta dogistaan snadin taavlan, jonka viestin toivoo herättävän myös puudelien böönat. Parhaiten mahtuu messiin yhden (max. Mut sadoista koirista huolimatta, niille ei ole lainkaan omia pudeja. Toimitus voi muokkaa stoorei, jos tarttee. Päinvastoin. Maailma on sitten snadi mesta! Kulunut fraasi, mutta pitää joskus ihmeellisesti paikkansa. En ole teidän yhdistyksen jäsen, mutta saan aviisin frendiltä ja luen sen tarkkaa jopa mainokset. Joitakin vuosia sitten aloitti toimintansa Stadin pienbussiliikenne, joka sai nimekseen Jouko. Kuka minnaa gamlat fyrkkapelit. Varsin harva minnaa kyseistä kauppaa, ja mikä on hienoa, niin skrivauksessani mainittu buli haussi näkyy Hannun asuintalon taustalla. Kolmannen polven stadilainen. Jatkokriigun aikana ja sen jälkeen kloddit skulas fyrkoilla kuten lyömällä seinää, mulla oli siihen Aleksanteri II kolmen kopeekan kolikko, se oli hyvä. Onnellinen sattuma oli, että Prinskalle Roihikseen, jossa budjaan, tuli Joukon pysäkki, josta oli helppo lähteä milloin minnekin. Nyt olen täysin unohtanut niitten säännöt. 3500 merkkiä) tai kahden sivun stoorit
2007. to klo 16.00. Teijo Pynnönen 0400-705 635 www.maalauspynnonen.fi verstas: Limingantie 23-25, Helsinki oli loppujen lopuksi toistensa olkapäillä. klo 17–22 Stadi-visa, Valkka-suunnistus, musaa, mukana Perinneleikit ry. Siinä alkoi jalat täristä ja homma piti purkaa. Valmiit tervehdykset voi sendaa Tsilarin sähköpostiin: tsilari@stadinslangi.fi. rivi-ilmoitus, missä voi olla yks tai kaks rivii (max. pe klo 11 Uutisvuodon kuvaukset Ilmoittaudu byrooseen 26.9. Tsekkaa byroosta 045-186 7238. Hintoihin lisätään 24 % alv. Vallataan puisto musiikilla ja slangilla. 1/16 (90x30 mm)ilmoitus 75 eur . ti klo 18 Kniigatreffit Kaisiksessa 14.11. to Kuorojen kierrokselle messiin illalla. to 18.00 Laulelmailta Idän Pisteessä. Lauluryhmä. Tsilari_taitto_4-16_016.indd 37 1.8.2016 11.30. 20.9. 12.10 Ke Redu Lintsille klo 17–19 Libarit 32 EUR, kuoro messissä. ke klo 17.00. Harmittaa, että se foto, missä on viisi miestä toistensa hartioilla, on noin 55 vuoden aikana hävinnyt. Stadin Slangi ry järkkää . Ruskeasuolla / Brunakärr. 10. to Taiteiden ilta Valkassa. 7. Marraskuu 1.11. . Pohjoisrannan / Norra kajen. 12.9. 8.9. Tämä torni oli niin korkea, että kun aloimme purkaa sitä, niin piti olla varovainen, ettei tullut loukkaantumisia, kun ylimpänä ollut tuli huipulta alas. 1/32 (43x30 mm) ilmoitus 50 eur, . 4. Syyskuu 4.9. ti Klo 18 Kniigatreffit Mikko-Olavi Seppälä Kaisiksessa 23.9. to klo 18.00 Suuri slangi-ilta Kaisiksessa. Lokakuu 6.10. 5. Ilmottaudu byrooseen 25.8. Katajanokan Kasinolla / Skatuddens kasino. ma klo 18 Syyskokous +konsertti 22.11. 20.10. 18.8. Pluggaa Tsilari netistä! Tsilarin nettiversio löytyy Stadin Slangin kotisivuilta . Elokuu 17.8. Lauttasaaressa / Drumsö. Stadifroogis vastaukset / svaren: 1. Tervehdykset juhlanumbaan Tsilarin ilmestymisen 20-vuotisbileitä juhlitaan tänä vuonna. 6. 8.Raimo Ilaskivi. Vitosnumerosta tehdään juhlanumba. Stagella Stadin kadonneet styget. 60 merkkii) 35 eur. su klo 10–15 Markkinat Hakiksessa, pöytäpaikka 163 4.9. to 18.00 Kniigatreffit Janne Virkkunen Kaisiksessa. Redu Etno-Espaan. Ma 18.00 Kallion slangitsyrkka. Koskisesta, joka piirtää mielestäni erittäin hienosti myös kansikuvia RISTO TÄHTINEN . su klo 11 Slangimessu Meilahti. ti klo 18 Kniigatreffit Kaisiksessa Muutokset ohjelmassa mahdollisia. 3. . 2. ma klo 17–19 Slangi-ilta Jätkäsaaren kirjastossa . Se olisi ollut hieno lisä tämän toisen foton kanssa. Hämeentie 65 00550 Helsinki . to klo 18 Slangitreffit Lakineuvontaa/ Seppo Vaittinen sekä kirjaesittely: Kohtalona Suomenlinna, Ida Lindström. Lihapiirakka / Köttpirog. Luomis budjasi Viides linja 16:ssa Kalliossa. Redu Musiikkianäyttelyyn Hakasalmen huvilaan. Silitysraudan / Strykjärn. ke klo 13.30 Slangituokio Kontulan palvelukeskuksessa. Sotilassairaalana / Militärsjukhus. Siihen voi jokainen slangilainen ja slangilaisen frendi ja stadilainen lafka skrivaa oman tervehdyksensä. Samankaltaisuutta löytyy meidän jäsenestä Jallu K. Minun ja kuten fotosta näkyy, niin minun olkapäilläni oli jo kaksi miestä, ja kaksi oli koivua myöten menossa ylöspäin seuraavien olkapäille. Muutta mikä on tärkeintä, niin toisena olkapäälläni oli Luomis eli Luoma-Ahon Raikka, joka oli erittäin hyvä piirtämään ja maalaamaan tauluja, ja jonka töitä oli varsin monen himassa. Jos on bulimpia tervehdyksiä, ni niiden hinnat voi tsiigaa Slangin saitilta Mediakortista. 18.8. 9. Alkon / Alkos. 13.10. 5.9 Ma klo 13.30 Slangi-akatemia Esko Vepsä, ilmoittaudu byrooseen. 10.10. Tervehdykset bungaa . . Se, että olin alimmaisena, ei tuntunut yhtään kivalta, sillä yhteenlaskettu paino oli noin 320 kiloa
Hän skulaa Stadista savolaiselle naapurikaiffarilleen, ilmoittaa toiveensa bastuajasta ja homma skulaa ku smörjattu. Jätkä on Stadissa budjaava eläkeläinen rovasti, mut sillä on magee kesämesta Savossa. Kun otat sen siitä veks, ei jäljelle jää kuin vodan hetken snadisti värisevä tasainen pinta. Näillä säännöillä vain mölöjä kyykytetään. Hiffasin heti, ettei kännykkäni tinge-linge-ling ole kliffaa kamaa landella ja stengasin sen tvärt veke. Ketä se jelppaa, jos Pihliksen sinkkuna dilkkaan bio-, sekaja muun skeidan eri lodjuihin. Ja jos ei, niin skruudaan trokaamattomat kukot itse. Juttu on tasan niin, et mä en ikidelaa kunnes jotkut skrivaamani jutut vedetään veks tiedostoista, skloddinskloddini hukkavaat perhealbumin ja glömmaavat, et Pappa oli kliffa partainen kaljupää. 38 TSILARI 4/2016 SAUTSKI FISHU LOMPSASSA K yllä stadilainen voi polkasta landellekin, jos sieltä pääsee kovalla spiidillä takas himaan. Vois olla helkutin hyvää ainakin jos panis sekaan snadisti suolaa, pippuria ja rasvasta fleshua. Se on snygeintä suomalaista järvikamaa keskellä skutsia, Savonlinnasta noin 30 kilsaa pohjoiseen. Kukko on siinä johdannainen sanasta kukkaro. Frendilläni on siellä maailman ainoa kännykällä lämmitettävä savubastu. Pikemminkin pitäis duunaa globaali kerskakulutusteollisuus päästöineen kuriin; ja skruudat pelkälle luomulle eikä skeidaamaan fosforikamalla Suomenlahden fishujen himavodaa. Siis fishua lompsassa. Aina joku vois stadikukonkin slumppaa. Trokataan sitä maailman turuilla dorkempiakin skruudia, niinku lörtsyjä, porilaisia ja hampurilaisia. Tsilari_taitto_4-16_016.indd 38 1.8.2016 11.30. Ja pakko on stadilaisenakin myöntää: Muikku on yhtä gutaa voissa paistettuna kuin strömari. Oli fantsua lysnata hyvässä seurassa Ylä-Enonveden savubastun kuistilla muikkujen paistotirinää smöressä ja kuikan huutoa järvellä. Miltähän smaagais Stadin jossakin snadissa leipomossa härmäläisestä rukiista duunattu strömarikukko. Tulikin idis mieleeni. Mulla on näet yks vänkä savolainen frendi. . Rovastiisäntäni oli savubastun lauteilla kuitenkin eri mieltä mun funtsauksista ikuisesta laiffista. Mitähän mieltä skruudausguru bamiksemme on idiksestäni. Yhden stadilaisen merkitys maailman about seitsemän miljardin jengissä on zero. Meillä on vain yksi laiffi, josta kandee repii kaikki irti. Ai niin, kalakukko ei tarkoita fishua uroskanassa. Mä tein yks vuos niin, ja musta tuli strax Savo-diggari. Voi kun osaisin baakata, niin duunaisin siitä bisneksen. Olemme bösabroidit Savon Prikaatista yli 50 vuoden takaa ja olemme skulanneet toisillemme näiden vuosikymmenten aikana säännöllisen epäsäännöllisesti. SAVUBASTUN LEPPEILLÄ lauteilla aloin rovastikaiffarini kanssa funtsata yksilöä ja hänelle uskossaan annettua toivoa ikuisesta laiffista. Eli yritän sprogata: Ei yhden jätkän snadi egoismi ole bulisti väärin. Ja ikielämä. Sit kaikki on vain glömmauksen silopintaa. Se on sama ku tokatessa sormi vesilasiin. Miltähän smaagais Stadin jossakin snadissa leipomossa härmäläisestä rukiista duunattu strömarikukko. Mut kumpikin on sillon skruudattava nyyana niillä rantsuilla, missä ne on fiskattu. Mut senkin kohdalla skulaa gamla sääntö: “Sen biisejä sjungaat jonka kamaa skruudaat”. Mun mielestä skeidapuhetta koko delaamattomuusjuttu. STEBUISINE PELTOTILKKUINEEN ja lempeänkaruine luontoineen Savo on mun mielestä guta pienoiskuva ehdasta Suomesta; takaskutsien sitkeen jengin himasta. Glömmaa se. Samaan mestaan ne silti skujataan Ämmässuon kaatiksella. Ihmeekseni hiffasin, ettei muun maailman laiffi ollu Stadiin takaisin skujattuani brakannut pätkääkään, vaikka mulla oli ollu kännnykkä koko ajan veke päältä. Savolaiset sprogaakin, et Savossa paistaa aina, jos ei suulis ni aina joku kummiski steekaa muikkuja. SKUJASIN SIIS hänen himahörneille Enonkoskelle. Mikä olis enää kliffempaa kuin staijata Hagiksen tortsalla trokaamassa Sautskin stadikukkoa. Entä delaamattomuus
TSILARI 4/2016 39 Sukunimi: Etunimet: Jakeluosoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Sähköposti: Syntymäaika: Syntymäpaikka: Sukupuoli: mies nainen Erityisjäsenmaksu: alle 18 v. Paikka / Aika / Allekirjoitus Hak.nro / Maksupäivä (toimisto täyttää) Jäsennumero Osoitteen tms. Alle 18-vuotiaat 5 €, ei liittymismaksua. TÄYTÄ TEKSTAAMALLA JA ILMOITA TÄYDELLINEN POSTIOSOITTEESI! Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys skrivatkaa mut jengiin! Stadin Slangi ry. muutos (muista jäsennumero) Liittymismaksu 15 €. maksaa postimaksun Stadin Slangi ry:n jäsenhakemus Tsilari_taitto_4-16_016.indd 39 1.8.2016 11.30. Jäsenmaksu 32 € vuonna 2016
*1239952342016* Tsilari_taitto_4-16_016.indd 40 1.8.2016 11.30. ALEPA ON KAUPUNKILAINEN RUOKAKAUPPA JA FILLAROINTI ON STADILAINEN TAPA LIIKKUA