Tsilari 4/2020 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

vuosikerta Hinta 8 € Herulin Hemingway on poissa. Nro 4/2020 Perinneja kulttuuriyhdistys Stadin Slangi ry:n jäsenlehti 25
Aikuisten ja starbujen 10 x uintitsetit -10% ME TSENNATAAN NÄÄ HUUDIT Soita 0100 0700 tai lataa Taksi Helsinki -sovellus.. BERGGA I KONDEKA I MALMI I MÄRSKY I BÖLE I SILTIS I TÖLIKKÄ I VUOKKI Tsennaat mestat, tu tsimmaa spessuhintaan
Seuraa Stadin Slangin kotisivuja.. 7 Jauri Varvikon muistoskrivaus faijastaan TSILARI 4/2020 3 Seuraavassa Tsilarissa käydää kurkkaa miltä rempattu Stadika näyttää. Anikari Herulin Hemingway on poissa TEEMA JUTUT 16 BULIT MULLISTUKSET MALMILLA – Esko Vepsän juttu Malmin kentsusta 24 KIMMO PÄLIKKÖ – Olli Anikarin teemajuttu Stadin tallentajasta 26 MATAPU ALUEEN KULTTUURI – Risto Kolasen kulttuurijuttu 29 MALMIN GRAVARI JA STOGE – Esko Vepsän hissajuttu STADIS ENNEN 13 HUOLTOA HAKANIEMESSÄ – Markku Jalonen kuorkkikuskina 22 BILIKSESTÄ BOSEEN – Kliffa stoori biliksestä In memoriam Kari Varvikko delas s. SISIS HUOMIO! Kaikissa syksyn tapahtumissa on corona varaus. VAKKARIT KANSI 4 Snadit 5 Pääkkäri 6 Hallitus 15 Sveduslangia 18 Stadin syke 20 Slangi blisaa 28 Rantsun stoori 38 Stadis tapahtuu Kannen piirros: O
S tadin Slangi ry:n jättävä toiminnanjohtaja Marjut Klinga sai hallitukselta täytenä yllärinä jäähyväislahjaksi snygin teatterilahjakortin.. 0400-430996 Tiedustele: toimisto@stadinslangi.fi Ota yhteyttä byrooseen, kun haluut hoitaa jäsenasioita tai Tsilarin tilauksii, ilmoittautuu reduille, slumppaa slangikamaa tai libareit tapahtumiin. Byroo hoituu toistaiseksi vapaaehtoisvoimin. Puh. Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Dörtsit auki tiistaina ja torstaina klo 12–18 sekä sopimuksen mukaan. Byroo 4 TSILARI 4/2020 MARJUT YLLÄTETTIIN IHAN TÄBÖILLÄ
Heti, kun se skrivataan paprulle tai nettiin, se missaa jotain. Näitä funtsiessa ja syksyy venatessa tsiigataan klyyvarin suuntaan, ei dallata takaperin . SYYSKAUSI ALKAA ja tän vuoden puolella tulee vielä yksi Tsilari joskus lokamarraskuun taitteen tienoilla. Ei vaan ole löytynyt jengii talkoisiin. YKSI NÄISTÄ duunaajista tuli kesäkuun lopulla ruutulipulle ja meni maalilinjan yli. Kari toimi monia vuosia Stadin Slangin hallituksessa varabamiksena ja Tsilarin päätoimittajana. Karii minnataan toisaalla täs aviisis omalla jutulla. SKRIVATUN SLANGIN tallentajana tää Tsilari on kuiteski ainutlaatunen. Hesaris skrivattiin siit, et skriinaaks suulis, vai shinnaaks se tai jopa sjiinaa. Malmille duunattiin Stadin flygarikentsu, jota tosin isännöi alkuvuosina suomalaisten (1938–41) lisäksi sakemmannit (1941–44) ja slobot (1944–46) niin, että kun Seutulaa ruvettiin byggaan, oli Malmi ollu melkein yhtä kauan vieraitten kuin omien handussa. Nyt on pelko, ku Marjutii ei enää ole byroos koordinoimas juttui ja dirikoimas duunaajii, et tääkin idis hautautuu haaveiden gravariin. SLANGIN PERUSJUJUHAN on siinä, et se on bamlattuu sprookista. Oodissa on studioita, jois hommaa vois hoitaa. Aero siirty Seutulaan 1952. Sen on ite kukin oppinu tavallaan ja se onki sit se ”ainoo oikee tapa”. KARI VARVIKKO on poissa. Esko. Kari skrivas juttuja ja julkaisi kniiguja, joista viimeisimmät oli Valgan ja Herulin puutaloista kertovat kuvateokset. TÄN AVIISIN teemana on Malmi-Tapanila-Pukinmäki, koska meil on tää sarja Stadin radanvarsimestoista. Ajatus Tsilarien lukemisest bitteiksi on elänyt byroos lähinnä toimarimme Marjutin yllä pitämänä. TSILARI 4/2020 5 PÄÄKKÄRI Päätoimittaja ESKO VEPSÄ PÄÄTOIMITTAJALTA MOI VAAN TAAS TSILARIN BLUGGAAJAT SLANGI ON gliffa tapa bamlata. Sen teemana on sitten radan länsipuoliset alueet. Tää just on slangin messeys ja mausteet, et se on niin moni särmäinen. Sit viestitetään myös, et niitä skrivataan väärin. Siinä skrivataan myös uudemmasta slangista, jota slangiproffamme Heikki Paunonen on koonnut nuorilta skoileissa. Tän Tsilarinkin jokasen pitäs saada lysnata netistä tai jostain, jolloin tänkin slangi eläis oikeesti. Joskus on jutussa liikaa slangisanoi ja joskus taas liian vähän. Toinen on toi kliffa, liffa, gliffa, jonka itse kukin sanoo niin kun sen on oppinu. Sitä on vuosien saatossa duunannut buli jengi slangin ystävii ja taitajii. Siel on 25 vuoden slangii stooreina ja minnauksina. Tsilarista tulee aina välillä näistä palautetta, et siinä skrivataan surkeeta slangii. Myös Mosalla ja Puksulla on monenkirjava menneisyys. Malmi on monel taval merkittävä Stadin kannalt, siel on yks alueen gravareist, joka perustettiin Pitkänsillan pohjoispuolen väestön gravariksi ja jonne vainajat ja jengi suhattiin stogella vuoskymmenii Gräsasta ja Harjusta
6 TSILARI 4/2020 www.stadinslangi.fi HALLITUS BYROO Tsiigaa tiedot s. Nykyään moni bonjaa tsilarin gosariks, eikä enää minnaa gamlaa merkitystä. Se on hävinny, niinku lehtien blisaajat gartsoilta. 4 alalaita. 045 186 7238 Toimituskunta Päätoimittaja Esko Vepsä 0400-430996 tsilari@stadinslangi.fi Toimitussihteeri Olli Anikari 044-0401736 tsilari@stadinslangi.fi Toimituskunnan jäsenet Valtteri Hellgren Leena Rautavaara Risto Kolanen Marjut Klinga Tsilarin tilaukset ja osoitteenmuutokset: toimisto@stadinslangi.fi Taitto Oy Graaf Ab Paino Grano Oy ISSN 1239-9523 Postiosoite Tsilari / Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki Stadin Slangi ry:n perinne– ja kulttuurilehti 25. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoist ”till säljaren”. Varapuheenjohtaja Olli Anikari orttipelavi@gmail.com Leena Rautavaara rautavaara.leena@gmail.com Valtteri Hellgren valtteri.hellgren@gmail.com Markku Jalonen markku.jalonen9@gmail.com Pirkko Haapala pirkko.haapala@jippii.fi Esko Vepsä esko.vepsa@jippii.fi Hämeentie 67 00550 Helsinki puh. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen.. Se meinas ylimääräst lehtee tai sähkösanomaa, jonka dilkkaaja sai pitää tai blisaa omaan piikkiin
Faija oli osallistunu jo pitkään oman faijansa Klasun aktiiviseen asukasyhdistysduuniin Hermanni-Vallila seurassa. Taniksesta tuli KARTSA KOLAS VEK Kari Varvikko 5.3.1944–8.7.2020 Faijani, Kari Varvikko, lähti taivaalliseen laulukuoroon heinäkuun 8. Faija oli ainoo skidi ja Essu ja Klasu teki tosi paljon duunii ja rundas ympäri Suomee, mistä johtuen se joutu olee aika paljon yksin tai sukulaisten luona. Siitä tuli skönarin sijaan sissiskabbari. Se käynnisti muiden friikkujen kaa Journalistiliiton alla toimivan Suomen Freelancer-osaston ja valittii sen bamikseks. Faijalla oli aito brittiaksentti, joten se sai paljon ulkomaankeikkoja ja matkusteli millo missäkin, Jenkeissä, Libyassa, Neukuissa, Kaukasiassa, Pohjois-Koreassa... Se saavutti kunniaa jutuillaan ja reppareillaan, jotka sai kansainvälistäki huomioo. 50-luvun lopulla perhe lyftasi Heruliin. Faija oli duunannu HermanniVallila lehtee Klasulle firaabelina jo vuosikymmenii, joten paikallislehden teko oli tuttuu. oltuaan klesana vuoden päivät. 1990 avautu mahis alkaa toimittaa Tanotorvi-lehtee ja niin faija rupes tämän aviisin kustantajaks. Rukin käyny ressu kohotettiin vuosien mittaan aina ylilutiksi. Sillä jäi yliopistojutut kesken, kuten kaikilla ton ajan toimittajilla. Faijasta tuli senttari, toimittaja. Mun isovanhemmat oli vasemmistolaisii ja sellane tuli faijastaki. Faija tapas ja haastatteli kaiken maailman poliitikkoja, bosseja, skabbareita ja silmää tekeviä. Kun olin snadi ja mutsi ja faija otti vähän brenaa, niin meillä hoilattiin flaidislaului. Kartsa eteni aina Suomen Aikakauslehdentoimittajien liiton SAL:n bamikseks, mut kompastu sit omaa egoonsa, jonka jälkee alko kausi paikallislehtien kustannuksen parissa. Mä synnyin Hertsikas, mut mutsi ja faija muutti heti 70-luvun alus Kantsuun, lähiöön, kuten kaikki tuon ajan stadilaiset nuoret poppoot. Kartsa kävi yläskolensa kuitenki Meikussa. Delaaminen tapahtu kuulisti. Faija ei tsennannu enää mitää, goisas vaa. Sodan jälkeen faijan vanhemmat Essu ja Klasu budjas Manskulla, Tölikassa, Viiden pennin talos sekä Museokadulla. Faija siirsi Munkassa sijainneen byroon Kantsuun. Faija meni Me-lehteen duuniin ja siitä tuli toimituksen tappi. >>. Faijan elämä oli jännää, koska sen mutsi ja faija oli managereita ja pyöritti erilaisii bändija tanssikokoonpanoja ympäri Suomee ja faija pääs tutustuu Suomen johtaviin taiteilijoihin jo snadina. 1980-luvulla faija sai tarpeeks muille tehdyst duunist ja rupes freelanceriks ja perusti oman byroon. Kartsasta tuli samalla monivuotinen Kannelmäkija Kaarela-Seuran hallituksen varabamis. Faija tapas meidän mutsin Liisan Joutsan tanssilavalla 1960-luvul. Ei kipuja, äijä vaan feidas hiljallee veke. Ei ne niit demareina nii tosissaa ottanu, mutta kuului kai ajan henkeen. Faija pääs myös Sveduihin ja Iso-Britteihin aika skloddina kielikursseille, mikä oli tohon aikaa harvinaist. Mudekin oli stadilainen, syntynyt Harjukadulla, mut asunu suurimman osan nuoruudesta Rööperissä. Ehittiin broidini Jessen kaa mestoille lasarettiin puol timmaa ennen kolaamista. Duunii riitti ja kaikki kirjoituskykyiset kaiffarit keskitty siihen mitä osas. Klasu tunnettiin Hermannin keisarina, koska se oli sen verran buli persoona, et hoiti asukasyhdistysasioita yhtä suvereenisti, ku joku Fidel Castro, sigge huules. Mun isofatsini Klasu kertoi aikanaan, että oli dusannu faijan krigun aikaan Hauhontiellä, Valkassa. IN MEMORIAM TSILARI 4/2020 7 JAURI VARVIKKO T oimittaja, kustantaja ja kirjailija Kari Varvikko oli födannu 5.3.1944. Kartsa pääs Kainuun laivastoon inttiin. Vuodesta 1966 se oli ekaks duunissa Demarissa ja sitten Iltasetissä
Eldis oli vahva läpi elämän ja lähijengi tuns flekkiksen, niin hyvässä kuin pahassa. Homma toimi, vaikka faijan kaa ei ollu iisi tehdä duunia. Kartsa ei meinannu päästä aviksen pragaamisest yli ollenkaan. Kartsa oli jo alottanu elämäkertakirjojensa skrivaamisen ja niitä ilmesty pari tsibaletta. Kartsa osas olla lämmin kuten mutsinsa ja faijansa, mutta myös paskamainen, jos sille päälle ryhtyi. Oltiin broidin kaa hyvis fiiliksis, kun faija tapas Kaijan, Munkan friidun, ja elämä rauhottu. Faijan vikat 15 vuotta kulu uuden mimmin kaa. Noin vuosi sitten faija sai tietää olevansa klesa, niin klesa, että delaa siihen. Kari skrivasi freenä yhä reppareita ja juttuja useisiin lehtiin, juonsi ja touhusi eri proggisten parissa. ?. Faija oli messissä niin Hermanni-Vallila seuran kuin Stadin Slangi ry:n halllituksissa ja varabamiksena ja Stadin Slangin Tsilarilehden päätoimittaja aina vuoden 2019 loppuun. Brenkku maistu noina vuosina. Faija ei jättäny ketään galsaks. kaksi lyhytelokuvaa Mätiksestä. Kartsaa jäivät kaipaamaa vaimo Kaija, mä ja mun broidi perheinee. Joka vuosi järkättiin eri juhlia ja tapahtumia: Kannelmäki-päiviä, Mätisfestareita ja Itsenäisyyspäivän juhlia. Ensin faija ja Kaija hommas yhteisen himan Myrtsistä, sittten ne meni avikseen Kantsun tsyrkassa. Faija oli periny oman mutsinsa ja faijansa promotaidot ja niitä sovellettiin myös Kantsun bileisiin. Se myös brennas meidän mutsin, vaikka faija ei sitä koskaa hitannu. Faija vastas toimituksellisesta sisällöstä ja markkinoinnista, mä taitosta, painoyhteyksistä ja hallinnosta. Elämässä oli selvästi liian buli vaihde öögas ja forssii liikaa. Vuonna 2009 Kartsa sai Opetusministeriön myöntämän ylimääräisen lehtimieseläkkeen tunnustuksena ansiokkaasta toiminnasta lehtimiehenä. Se joka ei äijää fanittanu, oli siihen täysin vittuuntunu. Mutsille ja faijalle tuli bänät samoihin aikoihin ja mutsi shingras Myrtsiin budjaa. Asukasyhdistystyön sivussa syntyi mm. Buli jäbä jätti bulin holen rindeen... Samaan aikaan sen firma hoiti useiden eri aviisien markkinointia, kustansi Hermanni-Vallila lehteä. Tuolloin alko Kartsan vika tuotantokausi, jonka aikana se julkas kaksi buukkia: Puutalojen Hermanni ja Puutalojen Vallila. Vuonna 2016 Kartsa muutti Kaijan kaa takas vanhempiensa vanhaan himaan Valkkaan. Pyöritettiin useita lehtiä, kustannusja levy-yhtiötä, julkaistiin kirjoja ja erilaista sälää monilla kielillä. Se ei sitä kuitenkaan hidastanu, vaan Kartsa jatkoi uuden kirjan duunaamista aina tämän vuoden kevääseen. Tein faijan kanssa yhdes duunia 20 vuotta. Mun ja broidin skidiajan hima lähti alta. Välillä jaettiin botlareita Kantsun vanhalla ostarilla, milloin brödee Sitratorilla. Meidät valittiin Kaarelan vuoden yrittäjiksi vuonna 2010. Meil oli Kantsun kahdessa byroossa yli 10 tyyppii duunissa. Faija siirty eläkkeelle 2014, mutta se ei hidastanu äijää pätkääkään, vaan duunit jopa lisäänty. 8 TSILARI 4/2020 faijan rakas pääduuni aina eläkkeelle lähtöön asti. Faija oli kova vääntää erilaisia proggiksia. Otettiin välillä yhteen kunnolla, flaidattiin; faija halus nakittaa ja leikkkii dirikaa. Aloin jeesaa faijaa duuneissa tohon aikaan, muuten ois jutut kaatunu kokonaan. Ideat leisku. Kartsa tunnettiin niin Kantsussa kuin muuallakin kovapäisenä ja persoonallisena stadin kundina, styrkkana jätkänä, joka ei skagannu ja oli tarpeen vaatiessa valmis skragaa kunnollakin. Faija valittiin Stadin Vuoden yrittäjäksi vuonna 1996. Kartsa oli jo tuolloin aloittanut aktiivisen sivuduunin Uudenmaan kirjoittajat ry:n hallituksessa ja toimi sen Elias-lehden päätoimittajana. Tätä Puutalojen Toukola kirjaa faija ei koskaan saanut rediksi
Stadilainen on kaiketi sellainen, joka kokee ymmärtävänsä tällaisen kaupunkilaisheimouden päälle ja osaa vähän slangia ja sen vivahteita. Minä en ole oikein käyttänyt kumpaakaan, minä olen aina ajatellut, että olen helsinkiläinen ja vieläpä kaksikielinen. Olet maininnut kaupunkikulttuurin, onko se jonkinlaisessa murroksessa tai muutoksessa erityisesti Helsingin näkökulmasta nähtynä. Voiko Helsinki olla kotiseutu. Helsinki on paljon enemmän kuin vaan helsinkiläisten kotiseutu ja siitä tulevat sen monet kiinnostavat kerrostumat. Sama tarve täällä on ankkuroitua ympäristöön, josta juuret löytyvät niin kaupunkilaisella kuin maalaisellakin. TSILARI 4/2020 9 Miten koet ilmaisut stadilainen / hesalainen. Minulle Helsinki on aina ollut sellainen itseään isompi. Tämä koronakevät pani monet asiat aikalailla uusiksi. Kun menet Turkuun tai Tampereelle tai vaikkapa Joensuuhun, niin siellä on heti se maakunta, joka antaa voimaa identiteetille. Kotiseutu. Helsinki on aina ollut eräänlainen STADIN FRIIDU ESKO VEPSÄ Juttutuokio Stadin Friidun Laura Kolben 2020 kanssa Siinä me tsitattiin Mariangartsan ja Virongartsan kulmassa terassilla ja funtsittiin tän Stadin juttuja eri vinkkelistä hissan tutkijan ja Yliopiston proffan syvän tietämyksen pohjalta. Minulle on aina ollut kiinnostavampaa itse suurkaupunkilaisuus ja minulle on tärkeintä ollut se, että Helsinki on pääkaupunki. Siinä ovat Itämeri, Pietari, Tukholma, Berliini, Tallinna jne. Siinä, että yksi sanoo olevansa hesalainen ja toinen stadilainen, on ehkä hieman sitä, että siinä tehdään jonkinlaista identiteettipolitiikkaa. Foto: O. Hesalainen on taas termi, joka näyttäytyy enemmänkin kaupungin ulkopuolella. Kortteli voi olla samanlainen kotiseutu kuin joku järvimaisema tai pellonpiennar. Minä ajattelen niin, että Helsinki ei ole vain meidän, vaan se on koko Suomen pääkaupunki. Helsingissä on paljon ensimmäisen tai toisen polven helsinkiläisiä. Tottakai se voi olla tosin eri tavalla kuin maaseudulla, missä kotiseututunne ankkuroituu maakunnan edustamaan kotiseutumaisemaan. Kolmannen ja neljännen sukupolven helsinkiläisiä on aika vähän. Kaupunkikulttuuri muokkautuu kunkin sukupolven mukaan. Kyllä Helsinki voi olla samanlaisen kotiseuturakkauden kohde kuin maisema landella. Stadin Friidu otti tyytyväisenä vastaan Kimmo Pälikön knigun Stadin vanhoista taloista kiitokseksi juttutuokiosta. Aika harva koki itsensä uusmaalaiseksi. Anikari >>. Onhan se muutoksessa. Ympärillä se Stadi, joka rakentu 1800-luvun lopulla. Me kiinnymme näihin katuihin ja taloihin ja ihmisiin ja elämänmuotoon, tässä se kotiseutumaisema on läsnä. Näen Helsingin enemmänkin eräänlaisena sulatusuunina, kuin että tämä olisi vain ahtaasti ikään kuin meidän aatteeseen vihittyjen kotiseutu. Täällä on läsnä valtiovalta, täällä on läsnä maakunnat mm osakuntatoiminnan kautta. Helsinkiläisyyteen on helppo samaistua, kun niin monella on taustallaan kaupunkiin muutto alkaen 1860-luvulta, niin kun minullakin on sukutaustassani niin monta erilaista tarinaa: Olen maahanmuuttajaperheen lapsia ja sitä kautta Helsinki avautuu laajemmassa kontekstissa. Identiteetti tosin ankkuroituu kaupungissa eri tavalla kuin maaseudulla tai maakunnissa, työn, opiskelun ja yhteisöjen kautta. Keväällä nähtiin kuinka käsite uusimaa oli aika heikoissa kantimissa tällaisessa identiteettikuviossa. Aika harva sanoo Helsingissä olevansa uusmaalainen
. Foto: O. ”Vantaan tahto meni läpi” Vantaa oli omaa sukua Helsingen joki (Helsingeå), mistä Stadikin sitten sai nimensä, ku siinä oli ne kosket (Helsingefors). Näin siis ”vantaalaiset” oli meges, ku Stadii ruvettiin puuhaan. Erityisen hieno osa historiaa on se tavattoman rikas teollisuus, mikä oli Helsingissä vielä 1950-luvulla ja joka nyt on kadonnut. Vantaan kaupunki taas on omaa sukua Helsingin Pitäjä. Tässä on paljon hyvää, vaikka oma historian tuntemus jääkin vastaavasti heikommaksi. Sotien jälkeisen ajan erikoisuus oli ystäväkaupunkitoiminta, joka avasi mahdollisuuksia ja henkilökohtaisia yhteyksiä niin meillä kuin vastapuolellakin. Se on väline kommunikoida ja näin siis kukin sukupolvi rakentaa omansa. He sopivat asioista yhdessä ja näitä vei Kaupunkiliitto eteenpäin. Ei kniiguu ilman snygii bägii. Näitä pengon Kansallisarkiston aineistosta, mitä onkin valtavasti. Tämä kaupunkien keskinäinen järjestys on osin säilynyt meidänkin aikaamme. Anikari Esko nautti kunnon hissakatsauksen ja capuccinon kliffas seurassa. Vanhoissa kaupungeissa on kuitenkin yhä sitä ns hiljaista tietoa, jota näillä uusilla ei ole. Klinga. Foto: O. Ei kukaan enää puhu 1800-luvun suomea tai 1920-luvun ruotsia, vaan tämän päivän kieltä. Käsitys kaupungista on muuttunut. Pian kunkku rupes kyselee Stadin perään ja sitä ruvettiin sit tosissaan duunaan 1550, mikä onkin sit se virallinen perustamisvuosi. Jokainen sukupolvi luo oman kaupunkikielensä. Sit Erik delas ja homma tyssäs. Helsinki oli pääkaupunki, siis kaupunkien äänen ykköskaupunki ja sen jälkeen tulivat Turku, Tampere, Viipuri, Jyväskylä ja niin edelleen. Se muovasi paljolti myös Helsingin kaupunkikulttuuria eikä vähiten kieltä. Ennen oli Kaupunkiliitto, joka oli vaikuttava kaupunkipolitiikan tuottaja. Tällä oli valtava merkitys sekä vastapuolen edustajille, esimerkiksi Neuvostoliiton kaupunkien edustajille, joita saapuikin bussilasteittain että omille edustajillemme, joille tarjoutui hyvät mahdollisuudet luoda henkilökohtaisia yhteyksiä ystäväkaupunkien edustajien kanssa. Perinteeltään Helsinki on ruotsinkielinen, johon alkaa sitten tulla suomenkielisiä, venäjänkielisiä, saksankielisiä ja mitä kaikkea, mistä sitten ammennettiin ilmaisuja slangiinkin. Anikari Stadin Friidu 2020, arvostaa saamaansa huomionosoitusta. Tarve on olla dynaaminen ja muuttuva ja uutta etsivä. On valtion, kuntien ja eri liittymien arkistoja sekä valtavasti asiakirjoja kaupunkien välisistä suhteista. Slangin kehityksen näen samanlaisena kuin kielten kehittymisen yleensä. Minun kiinnostukseni on oikeastaan vieläkin kauempana historiassa, nimittäin porvariaikana, jolloin kaupunkikulttuuria ja -politiikkaa tuottivat kaupunkien porvarit. Porvarisääty oli maamme ensimmäinen kaupunkien puolesta puhunut ja toiminut taho. Tervetuloo siis vantaalaiset Stadin Slangiin megeen. Kunkku Kustaa Vaasa halus kyllä Stadin ihan eri mestaan eli Sandekaan jo vuonna 1548, koska siel oli hyvät vodat skiglata suojaan blosikselta ja rosvoilta. Nyt siihen vaikuttavat sosiaalinen media ja englanninkieli ja se on yhtä legitiimiä kuin sata vuotta sitten kehittynyt slangi, jossa oli ruotsi ja venäjä taustalla. Valtaherra Erik Flemming kuiteski yhdessä Helsingin Pitäjän talonpoikien ja porvareiden kans junaili hommat niin, et kunkun tahto heivattii yli laidan ja kaupunkii ruvettiin byggaan siihen, mis se sit kitui 90 vuotta ennen ku se flytatiin Krunaan. Kiitämme rattoisasta ja vilkkaasta keskustelutuokiosta ja toivotamme antoisia tutkijan vuosia kaupunkikulttuurin parissa. Vaikka on ollutkin kieliriitoja ja konflikteja, niin niistä on selvitty varsin hyvin. 10 TSILARI 4/2020 sulatusuuni, nykyaikaa tavoitteleva suurkaupunki, joka ei niinkään ole ollut kiinni historiassaan tai menneisyydessään. Kaupunkiliitossa vaikuttivat vanhojen kaupunkien kaupunginjohtajat. Nyt ovat nämä uudet kaupungit, joista en oikein tiedä onko se hyvä vai huono juttu. Juuri nyt asion ryhtyä tutkimaan suomalaisen kaupunkipolitiikan historiaa ja vaiheita 1900-luvulla. Kieli siis elää ja muuttuu. Foto: M. Kielihän on ensisijaisesti väline kommunikoida. Onko sinulla tällä hetkellä jonkinlainen projekti käsillä
Sen ohjas Heidi Köngäs ja Lailan lisäksi kässärin toinen skrivaaja oli Eve Hietamies. STADI vs. Foto: M. Buli kundi on saanu aika buleja roolejaki ammattiurallaan. STADIN KUNDI O. Tarkotus on levittää sanaa YK:n lastenapujärjestö Unicefin tavotteista. Klinga Suomen Unicefin hyvän tahdon lähettiläs.. ANIKARI TSILARI 4/2020 11 S iinä isäntinä hääräävät Jaska Saariluoma ja Kalle Lamberg. Aikanaan klabbit kuljetti Jaskan Teatterikorkeakouluun ja näyttelijän duuniin. Stand uppia ja showbisnestä Saariluoma tuli aika pian tutuks jengille monista tv-proggiksista, milloin juontajana ja stand up -koomikkona. Sitä tsiigatessa hälveni stand up -koomikko ja tilalle dallas ihan oikee näyttelijä. LANDE on helmikuussa 2017 startannut MTV3-kanavan eräs viime vuosien suosituimmista suomalaisista visailuproggiksista. . Nakuklabbi stadin kundi Jaskan klabbit tapas ekan kerran ItäHelsingin asfaltin joskus kuuskytluvun lopulla (s. Se on buli luottamusduuni joka dilkataan julkisuuden heebolle, jolle positiivinen moodi on luontaista. Suomessa on lähettiläiksi nimetty ennen Jaskaa jo 12 julkkista. 67). Proggiksessa Kehä I:n inerissä budjaavat skabaa Kehä III:n ulkopuolella budjaavia heinäkenkiä vastaan tietokisassa. Mieleeni on jääny snygi rooli TV-sarjassa ”Tauno Tukevan sota”, joka perustui Laila Hirvisaaren romaanisarjaan ”Lehmusten kaupunki”. Jaska on snygi näyttelijä, stand up -koomikko joka juontaa, skrivaa käsiksiä ja myös ohjaa proggiksia. Buli Stadin kundi nyyan tittelin haldaaja. JAAKKO ”JASKA” SAARILUOMA ”Hyvän tuulen lähettiläs” Jaska on stadilainen ”Hyvän tuulen lähettiläs”, joka tsennataan jopa landella. Jaska juonsi MTV3:n ”Putous” viihdeproggista 2010–2014. Noi jutut ku on niin bulin handun juttuja, että ei voi muuta ku taipuu. Vahva tarina ja roolisuoritus. Harmi vaan että yks kruunupää sotki hommelin niin, ettei päästy Espan lavalle tittelii bilettää. Toivottavasti Jaska ehtii kiireiltään Stadin Slangin tilaisuuksiin ja saadaan nauttii siivu kundin hyvän tuulen moodista. Stadin kundi 2020 Tänä vuonna oli Jaskan vuoro saada tosi snygi stadilainen titteli: Stadin Kundi. Hyvän tuulen lähettiläs Jaakko Saariluoma nimitettiin Suomen UNICEFin hyvän tahdon lähettilääksi 2014. Tunnin kestävä proggis on saanu koko härmän jengin tsittaa telkkarin ääreen jo yli kolmen vuoden ajan. Bulit grattikset Jaska Saariluoma! Buli Stadin Kundi ja bulit pläägät. 25.7. Stärästi natsaava titteli äijälle, joka tuntuu huokuvan hyvää tuulta kaikkialla missä touhuaa. Stadilaisuus ja slangi uppos kundin tajuntaan Kondekan kulmilla, jossa skolekin tuli lusittua. Jaska haldaa niin Enkun, ku Svedunki, joten estraadit on snygisti leveemmällä ku duunii tarjotaan. Näyttelijä kokovartalolla Jaska on aika buli kundi joka muutama vuosi takaperin pokkas SM-pronssmitskun 105-kiloisten, neljävitosten ikäluokan painonnostokisoissa. Eka lähettiläs tais olla nenäkkäästi hupihauska näyttelijä Danny Kaye, joka sai tittelin jo 1954
Puhakalla oli paha ääni ja tapa käydä karvelin (laivan ruuman luukku) reunalta huutamassa komentoja ja sättimässä jätkiä, kun hommat ei suju. Siis ottamaan vastaan rantaan tulevat rullat ja tekemään niistä ruumaan lähtevät lastit, hiivit. Koukkupoika Joskus sattui niin, että jouduin tai pääsin koukkupojaksi paperirullien lastauskeikalla. Jossakin pienessä välivaiheessa Puhakka tuli juttelemaan ja kehumaan, että hän on tämmöinen stadin kundi, ettei kaikki oikein tsennaa hänen kieltään. Joutui heittämään säkin mukana äijänkin. OK. Kahvia urakalla Silloin ja tällöin oli heittämisessä jopa jonkun kaverin kanssa pientä skabaakin, työnantajan eduksi tietysti. Joskus sattui pomoksi sataman pelätty mesu, Puhakka, saattaa joku muukin muistaa. Lopetti sitten ne stadilaisuusjutut. Monasti oli helpompi heitellä itse 70–80 kilon kahvisäkkejä pöydälle kuin odottaa, että kaverin kanssa olisi sattunut yhteinen käsitys siitä kuinka ne piti asetella. Hoidin homman, tikapuut ja puiset vääntökanget järjestin paikoilleen. Ilmoitti olevansa syntyperäinen stadilainen Malmilta. MINNAILUU ARTO SALJAS 12 TSILARI 4/2020 Snadi satamastoori ”Välivuosina” Jätkässä tilapäisenä ahtaajana, olisiko ollut -79–81 tai jotakin. Hänellä oli jäänyt veriin sataman aikaisempi urakkapalkan tahti. Trukki toi pöydän, jolta heiteltiin säkit uuteen uskoon Pauligin lavoille. Puhakka komensi ensin, että hae stegat ja spadat valmiiksi laiturille ja katsoi kuinka reagoin, oli kai tottunut ties mihin maalaispoikiin. Muutaman hetken päästä mies tulee ja tarjoaa ryypyn Gambiinaa! Pakkasilma, pikkuisen Gampiviinaa, hyvät jutut ja lauantailisät, what. Oli sellaisia elämäntarinoita, joita ei uskois ellei itse olisi kuullut tai nähnyt. Kaveri kysyy, että pärjäänkö hetken yksin, hänellä meno. Katajanokalla kahvilaivan tavaran vastaanotossa, nykyisen hotellin ovella. Me tehtiin tuntitöitä ja vedätettiin tietysti niin paljon kun pystyimme ja uskalsimme. Suomalaisia menestystarinoita. Hymyilin kai vastaan ja viittasin vasemmalla kädellä Köydenpunojankadun suuntaan, joka näkyi silloisen L3:n kohdalta, tuossa olen pienestä aika pitkään asunut. Usein kaverit, jotka siellä tilapäisinä heilui, olivat melko hiljaisia taustoistaan, mutta siinä usein päivän tai päivien mittaan sitten avautuivat. Pikku pakkanen, säkit lämpimät, ei kiirettä. ?. Silloin kappaletavarat hoidettiin käsipelillä ja olin lopulta melkoinen säkkilinko, vieläkin selässä tuntuu. Joskus taas oli hieman hankalaa, kun säkin toiseen päähän sattui juuri viikonlopun tai viikon putken lopettanut deeku, joita siellä paljonkin oli. Sain vissiin siitä jotakin pisteitä, kun jollakin Puhakan keikalla jatkossa tuli jopa manttelin hommia tarjolle, siis lastausluukulla seisomista ja nosturinkuskille viittomista ruuman asioissa, joita nosturiin ei näy, vastuuta. Hienoja hetkiä Paljon oli hienoja hetkiä erilaisten ihmisten kanssa. Viikko kun oli työtä, pitkiä päiviä ja sitten rankka viikonloppu
Tätä kaadettiin muutama tippa kerrallaan kaasariin. Tää oli pakko duunata, ettei mestat särkyis. Huoltokuski Tolloin ei autolla pelkästään ajettu, vaan niitä piti hoitaa ja siihen meni aika paljon aikaa. Mutt niin se oli. Joskus, jos joutu jättää bilikan talvella ulos, niin eihän se lähteny suosiolla käyntiin. Mun ajokki oli 1960-mallinen Volvo Trygve bensakoneella. Mitään moniasteöljyjä ei vielä ollu. Tää kuulu tuolloin kuorma-autokuskin jokapäiväiseen elämään. Sillo mentiin Ahjon Autoon. Talvellla notkeempaa ja kesällä tiukempaa. Isommat duunit hoidettiin Ahjon Auto nimisessä pajassa joka oli Hakaniemenkatu nelosessa siin nykyisen Näkinsillan kainalossa, mist pääsee Krunikaan. Ne oli aika tyyriitä ja snadina konstina käytettiin niitten putsaamista. Sitt toinen asentaja otti akkuvettä, joka oli puhdasta ja tislattua. Siin lootassa luki aina ”Champion”. Sitä varten oli hiilipata, joka duunattiin öljypohjan alle ja kun se siellä aikansa lämmitti, niin sitte mottori jakso käynnistyä. Tätä tehtiin kanssa viiden tonnin välein. Ens laskettiin vanhat liemet ulos ja mä luulen, että ne lempattiin johonki nurkille. Me jouduttiin viemään jätteitä myös Pitäjänmäen kaatopaikalle, joka oli melko hankala mesta. MINNAILUU MARKKU JALONEN TSILARI 4/2020 13 Volvokuski Tällä lafkalla oli talli Hämeentie 33:ssa, ja siellä duunattiin snadimpia hommia kuten lamppujen tai fillareiden vaihtoa ja muuta tollasta. Huoltoa Hakaniemessä (OSA 2.) Mä oli siis päässy duuniin roskakuskiks Kuljetus oy vaihtolavaan. Hetken kuluttua alko pauke, kun mustia kokkareita sinkos pakopukesta. Bensahan oli noihin aikoihin aika dåålia ja siks myllyyn tuli männän päälle nokea ja karstaa, joka heikensi kulkua ja kulutti menovettä. Sitt käytettiin moottoria snadisti ja laskettiin nääkin öljyt pihalle. Paras Volvo oli V8 myllyllä, joka päihitti valoissa jopa henkilöautotkin. Sitt sinne pysty puhaltamaan paineella hienoa hiekkaa, jolloin karstottunu tulppa puhdistu. Jos ne osu ohjauslaitteisiin, meni kulmat pilalle. Kone kyllä ryki, mutt ei sammunu koska siin oli kierroksia. Taaksejäänyttä elämää, mutt tätä kandee joskus funtsaa, millast joskus oli. Piti rasvata jousentapit, kardaaniakselin nipat ja eniten oli rasvattavaa ohjauksessa – ainakin kakstoista rasvanippaa. Se kulki kovaa, mutta vei karmeesti bensaa. Pantiin masiina käyntiin ja toinen meni hyttiin ja paino kaasua sen verran, ett kone ei sammunu kun tätä tehtiin. Nykyään ei etsimälläkään löydy moderneistä fiudeistä rasvanippaa, mutt sillo piti ruuttaa semmosella käsipumpulla vaseliinia aika moneen mestaan. Tää vesi meni sylintereihin, höyrysty samantein ja teki pikkusii räjähdyksiä sylintereissä. Tän jälkeen vasta lorotettiin oikea määrä öljyä koneeseen. Mutt tää stoori kertoo siitä, mitä nykyajan jengi ei oo koskaan kuullukaan. Se ei ollu mikään iisi duuni. Sillo ties, ett nyt moottori on puhdas. 60-luvulla tää oli toisin. Nykytulpilla suhaillaan 60 000 kilsaa! Kaikista erikoisinta oli motin putsaaminen karstasta. Mun mutsi ei tosin pitäny mun uravalintaani parhaimpana mahdollisena. Nyttenhän ku vie fiuden huoltoon, niin joku asentaja tsiikaa tietsikalta, mitä pitää duunaa tai vekslaa jonkun osan. Ahjon Auton pajalla oli oikaisua varten ohut lanka jossa oli merkit, jolla mitattiin etupyörien ohjauskulmat. Muita outoja duuneja Koska se Volvo oli bensakone, piti siinä vekslaa sytytystulpat säännöllisin väliajoin. Maasta törrötti kaikenlaista kiveä ja muuta kamaa. Se olis toivonu must stuiduu, mutt se ei ollu oikein mun hommia. Vasta myöhemmin tuli automaattiset laitteet korjaamoille. Joka viiden tuhannen kilsan jälkeen piti bytskaa öljyt. Kikka, miten saatiin karstat veks oli seuraava. Me jouduttiin viemään jätteitä myös Pitäjänmäen kaatopaikalle, joka oli melko hankala mesta. Kierrätys ei ollu sillo vielä muotia. Tää on ihan totta ja sen tuns, ku lähti ajamaan. Sitä varten oli pajan seinällä snadi lodju, jossa oli paksu lasikansi. Usein bilika myös samalla rasvattiin. Tätä bilikaa piti hoitaa monella tavalla. . Siihen kierrettiin tulppa kiinni niin, ett sen kärki näky. Sitt laitettiin mottiin pari litraa oikein hienoo öljyä
Sit ku tsiigaa näit jangstereit, joille tietsikat ja älykännyt sekä kaiken maailman bittijutut on ihan tost vaan, selkeetä soosii, ku meikäläinen ei bonjaa just mitään. . Sillo yks stadilainen nous pydeen ja sano, et stop vaan, kyl tää hoidetaan. Se halus näyttää mulle, kuis ne skulaa. 14 TSILARI 4/2020 S eiskaseiska sit taas vekslas tälle raitille, ku menee Malmin flygarikentsun sivu. Mä taidan olla liian vanha näihin. Takana on joka tapaukses reilusti enemmän ku edessä. Liian vanha Oonks mä ihan oikeesti niin starbu, et skideil on kanttii sanoo, et mä oon liian vanha. Elettiin aikaa, ku jengil ei vielä ollu näit älykännyköit ja toukatki rattaissaan mutusteli varpaitaan eikä mutsin kännykkää. Jäbä oli ihan paniikis, mut alko hiljanneen snaijaa kupletin juonen päälle ja niin sitä sit koukattiin motarilta kehälle ja siit sitten gravarin sivuu ylös kuplan kulmalle. No mä sain sit trebata, mut tietty juttu, mä stiplasin ja ku mä yritin uudestaan ja taas stiplasin, ni sillo se sen sano. Ekan kerran mä törmäsin tähän, ku pojanpoika sano, et ”sä oot liian vanha”. Niit oli pari, jolloin se ehdotti, et ne vois joko hypätä täs alas ja dallata sinne sillan alle ja venaa siel jotain busaa, ku suhaa sinne tai pysyy kyydis ja vaihtaa siin kuplan kohdalla keskustaan suhaavaan dösaan, ku niit menee useita. Olin kerran meges, ku näin kävi. Se oli neljän ja sai enoltaan vanhan tietsikan synttärilahjaks. Kundi oli siis saanu tietsikan ja siin oli joitain pelei, ku se oli opetellu. Suharin tuli minnata, et siin Viikin Prisman kohdal pitää förata dösa alas ramppii ja motarin ali Pihlikseen ja gravarin sivuu ”yhä kekkosen” yli. Knubu ei vaan tahtos sitä hyväksyy, et sitä on ihan oikeesti starbu. Tietty, et siin sit sillon tällön kävi niin, et kuski veti vanhaa reittii ja jengi rupes melskaan, et hei väärä reitti. K yl se vissiin sit niin on. Täytyy vaan snaijata, et aika aikaa kutakin ja nyt on aika ottaa iisisti ja vaik lesata tätä tsilarii. Jotenki myös kaikki muuttuu painavammaks. Tais kolahtaa niin kovaa, et minnaan sen vielä, vaik siit onkin jo jotain reilut 25 vuotta. Sit sitä oikeesti alkaa funtsii, et oma aika alkaa olla förbii. Täs Stadin kundit eroo noista stogen tuomista, et ne hiffaa nää juitsut ja hoitaa hommat himaan eikä melskaa turhista. Nuori tumma kundi puikoissa meni paniikkin ja stoppas siihe motarin pysäkille ja funtsi, jos pitäis rupee pakittaan motarii takas päin. Hetki pulistiin ja sit ne päätti olla meges sinne kuplalle ja mä rupesin kaveeraan tätä juttuu kuskille, sen oli tää finska sen verran heikkoo, et se ei bonjannu, et mis mennään. . Se siin sit frogas jengiltä, et onks kui monta ku tahtoo Pihliksen pysäkille. Siitä ne taas ei bonjaa just mitään. Mä jelppasin engelskalla. Busa 77 Se oli taas kerran toi Stadin ja naapurien yhteinen busakomppania sotkenu linjat ja aikataulut. STADIN SYKE BERGAN KUNDI BOITSUN JUTUT. Täst meist oli ohi suhannu 75, joka nyt rupeski suhaa motarii pitkin Jakikseen. Se on toi vanheneminen kova juttu ja sille ku ei voi mitään. Karvat ohenee, kiloja tulee ja askel lyhenee
Min åldersklass tillhörde tredje generationen. Men Lärkan toppar fortfarande den svenska listan med stadins skoler å Brändö e nästsist så traditionerna förpliktar. TSILARI 4/2020 15 RAFU NYBERG SVEDUSLANGIA Vi va smått avundsjuka på sibboborna... Men di som plugga latin lät int lika tuffa. Di andra skolena va int lika lätta att känna igen. J a tror att de där me var du gick i skolen inverkar mycky mera. Alla årskullar hade två parallella klasser A och B. Hadde man gjort någå annat fanstyg fick man antingen kvarssare samma da eller lördare för tre anmärkningar. Nä ja föddes budja vi i Mejlans på Rönnvägen, men dom fem första åren ja präidä i dom knutana ha int rikit satt nån prägel på mej. Ja ha allti upplevt att vi elever behandla varann ganska jämlikt å att mobbande int va nåt som syntes speciellt i vår skole. Lärkan å Norsen toppa vanligtvis den här listan. Vi flytta ti Roihis nä ja va sex å de åre börja ja skolen på Brändö. Men senare fick ja veta att de fanns en tydlig hierarki i själva klassindelningen. Och på B-klassen alla som stannat å dom sämre eleverna. Nu e antale tre, så ja tror att inverkan på språke åtminstone ha minskat. Norsana va tuffa konder å de märktes på snacke, fast man int direkt kunde säga att de va nån speciell slang. Vi andra fick int. Vi va int någon elitskola precis. Norsen ha också gått hädan och sammanslogs med tidigare Lönkan till Tölö Gymnasium. Vi fick i ställe efter tre förseningar komma på fredare på freda morron klockan sju nä skolen annars börja åtta. Enlit stuiduskrivninganas statistik va vi i allmänhet den näst sämsta skolen i stan. Ja gick i samma byggnad från ettan i folkis ti åttan i lärdomsskolan, som de hette på den tiden. Nå, visst fanns de kvar en del av di gamla täta familjena ännu på sextitale, men jag tror nog att Brändö va ett skolexempel på den här finlandssvenska traditionen me tre generationer: förvärva-ärva-fördärva. Revan finns int mera å nufötiden används byggnaden av Sibelius-lukio, som hyser begåvning av många slag. Men nån direkt slang bamla vi int på Brändö, int ens så att vi sku ha kalla holmen för Bräntschika, som våra föräldrar antagligen gjorde. Vi hadde no vissa uttryck som vi låna från sibboborna å märker att ja ännu kan ”tala breit” nä ja träffar vissa typer från den tiden. AVSLÖJANDE SKOLSNACK Ja ha budja här i Stadin sen ja va född, men ändå har ja lite svårt att bestämma mej var ja e hima från. Kondena i Lärkan (åxå den va pojkskola då å brudana släpptes in först 1971) hade ett släpigare sätt att tala och drog ut på vokalerna. Dom avtjäna man på lördan klockan nie ti tie. Skolen på Brändö samla då alla kloddir från hela östra sidan av stan å till å me från Sibbo. På A-klassen placerades alla som budja på Brändö å di bästa eleverna från andra stadsdelar. Min farsa sa nån gång i ten att du ska va tjomis me dom som sitter längst bak i klassen, fö de dom som du senare knegar för. Int e ja från Meicku int från Tölika heller.. I slute av sextitale fanns de åtminstone 14 svenska läroverk i Helsingfors som man kunde gå i ända tills man ble stuidu. Vi va smått avundsjuka på sibboborna fö en sak, fö di som kom me Hangelby-dösän fick fösena sej på morron. Om du stiplade hamna du på B-klassen fast du va brändöbo. . Tidigare kunde man höra på intonationen vem som gick i Norsen å vem som gick i Lärkan. De va bara Revan (Svenska Lyceum eller tidigare Helsingfors reallyceum) som va sämre
Sakut hallitsi Malmii Jatkosodan alussa ja oikeesti jo vähän ennen sitä tuli Luftwaffe Malmille. Talvisodan sytyttyä marraskuun lopulla 1939 otti Suomen Ilmavoimat kentsun sotilaskäyttöön ja Aero häädettiin sielt vek. Se näytti ihan pydeen nostetulta hetekalta. No Stadin dirigat päätti panna sen Malmille ja sit niitä flygareit vedettiin savikost, ku ne lipsahti asfaltilta vek. Ne ei bungannu Suomelle siit mitään. Sit tuli slobot Syyskuun 23. Täs mä keskityn kentsuun. Malmin flygarikentsusta muutama spotti hissasta.. Sakut makso Suomen valtiolle korvauksii kentsun käytöstä 100 000 huggee kuussa. Kentsu valmistu 1936 ja vihittiin käyttöön 1938. Kivikon puolelle oli pantu pydeen yks Raija, aikansa parhaita tutkii, et saatiin ajoissa infoo, ku slobojen pommarit tulee. Välirauhan aikana se pysy Intin hanskassa ja siviilit flygas muilta kentsuilta. Sakut lähti sit vek, ku slobojen kans solmittiin aselepo 5.9.1944. TVH duunas, mitä tarttettiin. Aero flygas Hyvinkäältä, Turusta ja Vaasasta. Ne pudotti kourallisen slobojen koneita, mut väitetään, et slobot olis skagannu niitä ja sen takii jättäny pommitukset vajaiksi. Lindbergh piti Malmia sopimattomana, ku se oli varsin pehmosta botnee ja ehdotti kentsun mestaksi Tuomarinkylän aluetta, jota Ståhlekin kannatti. Malmi oli sakujen huoltokentsu, ku ne huseeras Balttias ja operaatio Barbarossan kimpus pitkin 1940-luvun alkuvuosii. Jos Stadi olisikin pannu kentsun sinne, niin eipä olis nykyistä kinaa Malmin kentsusta, koska luultavasti Seutulaa sittemmin Helsinki-Vantaan kentsuukaan ei olis koskaan byggattu, ku siin Tuomarinkylän pelloilla olis ollu tilaa pidentää kiitoratoi vaik kuinka. Sen oli tänne kutsunut Aero OY.n toimari Gunnar Ståhle ja idiksenä oli saada ”asiantuntijan” kommentti byggattavan lentokentsun mestasta. Kentsu tietty aihe numero yks ja sit tää Malminkeskusta toinen sellanen. Jengii tuli ku Bulit mullistukset Malmilla Ei oo monesta alueesta niin paljo skrivattu ja bamistu, ku Malmilta viime vuosina. päivänä tuli slobot eli Liittoutuneiden Valvontakomissio ja otti kentsun haltuunsa. Sakut vaati kiitotien jatkamista ja vahvistamista, et niiden pommarit pysty nousee sieltä täydessä lastissa. Vuoden 1944 helmikuun suurpommitusten aikana saatiin Malmille sakujen yöhävittäjii vaikkei niist paljon varsinaista apuu ollu. Entä jos. Sakut hallitsi Malmii ja byggas sinne parakkei omin päin aina kesäkuusta 1941 syyskuulle 1944. TEEMAJUTTU ESKO VEPSÄ 16 TSILARI 4/2020 M aailmankuulu lentäjä Charles Lindbergh kävi Stadissa 20–22.9.1933
Sille oli kaveerattu, et koko Stadi on tsigelikasana. Malmin kenttä ilmasta 1937. Ne lähetti partioita tsekkaan satamat pitkin Suomen rantsuu ja kaikki lentokentsut mis niit olikin. Se ei heti edes uskonut, et se oli ihan oikeesti Hesassa. Siihen saakka Aero flygas Hyvinkäältä. Kuvassa tervehditään lentäjää Malmilla. Lento laskeutui Malmille 1.2.1951 klo 14.oo ja arkku kannettiin havukujaa pitkin odotta vaan autoon, joka ajoi arkun Suurkirkkoon. Pakko oli uskoo, ku Hotelli Torni oli siin ihan lähellä. . Kaikki muut olivat sotilaita tai siviilivirkailijoita. Ite pääjehu Zdanov ei flygannu Malmille, vaik virallinen hissa niin esittääki. Kone teki välilaskun Malmössä, missä se yöpyi ja Marskin arkun äärellä olivat saattajat yön yli kunniavartiossa. Aluks tuli ministeri Orlov ja 11 upseerii ja siviilii. Slobothan budjas Tornissa ja ne paniki mestan täyteen remonttiin, ku läksivät 1946 vuoden lopulla. Aikalaisraportti, joka on päivätty 4.10.1944 skrivaa, et silmiinpistävä paljon oli turvallisuusväkee eli konepislarein aseistettui solttui, joita johti eversti Jefimov. TSILARI 4/2020 17 pipoo. Suomalaiset seuraavat lentoaseman yleisö parvelta venäläisen valtuuskunnan saapumista. Stadilla on ihan snygit suunnitelmat mut nokkapokkaa käydään siitä tapahtuuko se ja jos niin koska. Assalta ulos tullessaan se näki, et Stadin vauriot oli varsin vähäset. Marskin arkku lennettiin Aeron DC3 koneella ”LimaCelsiusFarao” Genevestä Helsinkiin. Tattarisuon lähteistä virtaava kirkas puro rakennettais mutkittelevaks väyläks ja siihe tulin lammikoita ja muuta. Slobot tsekkas Malmin systeemit ja laitteet hyvin tarkkaan ja vaati kaikenlaista petrausta olemassa oleviin systeemeihin. Yks varsin minnattava momentti oli, ku Marski tuli vikalla reissullaan Malmille 1951 helmikuun ekana kello 14.oo, ku se oli delannu Sveitsin Lausannes. Malmilta arkku sit förattiin Suurkirkkoon, missä mäkin kävin sitä tsiigaamas mummoni kans. Sen valmistumisen jälkeen Malmi jäi harrastuskentsuksi ja osin sitä käytti bisnesilmailu, vartioston Dornier ja helikopterit sekä sittemmin kasvanut helikopteritoiminta mm Tallinnaan. Vuoden 1946 lopulla poistuivat valvonta komission jäsenet maasta. Matkustajaliikenne 1947 alusta alko taas Malmi skulaa niinku flygarikentsun tulikin ja sinne flygas ulkomaisiikin firmoja. Malmin kentsuu ovat siis hallinneet omat ja vieraat sotavoimat melkeen yhtä kauan, ku se oli Suomen matkustajaliikenteen kentsuna. Havainnekuva Helsingin kaupungin suun nitelmista Malmin entisen lentokentän rakentamiseksi.. Stadi on päättänyt rakentaa sen täyteen kämppiä ja skoilet ja tarhat jengille. 1952 valmistu sit toi nykyinen Stadin flygarikentsu Helsinki-Vantaa. Valtuuskunnassa oli vain kaksi tai kolme poliittista edustajaa. Nykyään se ei enää ole virallisesti lentokenttä, vaan lentopaikka, koska valtio lakkautti kentän 2016 lopulla. Ja kaiken aikaa uusii kuljetuksii. Seuraavana päivänä tuli noin 80 ukkoo lisää. Kerrotaan, et se oli repiny pelibyysat, ku se näki mis kondikses Stadi oli. Alkuun bamlattiin Seutulasta, ku siellä oli se vankityömaa, mihi etupääs pikkurosvot ja rattijuopot joutu duuniin raittiseen ulkoilmaan ja fyysiseen treeniin. Osa näist oli Porkkalaa varten ja osa erilaisii tarkkailijoita ja komission jengii. Se skagas flygaamist ja tuli stogella. Aeron DC3 toi arkun Malmille ja kentsulla oli kadettien kunniakuja, soittokunta, valtion johtoa ja sukulaisia, todella komee vastaanottoseremonia. Kansainvälinen ja varsin sotaisa hissa sillä siis
– Dramaturgia syntyi helposti ja tuntui, että talon seinät, jotka hehkuvat historiaa ”suosittelivat itse” mitä ja missä pitää tapahtua. alkaen. Tila on Tukkutorinkujalla lähellä metroasemaa. Ja monissa kuvissa hymy, jos maski ei peitä, on herkässä. Mustavalkoiset kuvat sopivat juuri mainiosti aiheen vakavuuden ja dokumentaarisuuden takia. Ajan mittaan on tullut joitain muutoksia, mutta ei paljoa. Koronaviruspotilaiden tehohoitokapasiteetin lisäämiseksi HUS:n Meilahden sairaalan sydänkirurginen teho-osasto M2A ja päivystyksen valvontaosasto M2B yhdistettiin huhtikuussa 2020 tilapäisesti koronavirusteho-osastoksi M2. Kreivitär Amalie nähdään livenä taas syksyllä 29.8. Hurmaava ja lahjakas esiintyjä kuljettaa yleisöä käytävillä, parvilla, näyttämöllä ja sen takana. En ole todella kyllästynyt siihen. Kuvien otsikot ovat hyvin sattuvia: ”Eristyksissä”, ”Just testing”, ”Vuoronvaihto I–III”, ”Suojautuminen”, ”Ensimmäinen potilas”, ”Tauolla” jne. Joka draamakierroksen lopussa tulee niin onnellinen tunne, kun yleisön puolesta on tullut lämmintä palautetta, hän sanoo. Anestesialääkäri Mika Jokinen kuvasi työtovereitaan poikkeusjärjestelyn aikana työpaikallaan osastolla M2. esitystä. Kuva: Katja Karjalainen. Se tarjosi ensimmäisen yhteisnäyttelyn omassa galleriassaan kesän ajaksi. – Esitystä on yhä kiinnostavaa tehdä, kun se tapahtuu niin läheisessä kontaktissa yleisöön ja tuntuu kerta toisensa jälkeen erilaiselta ja tavallaan tuoreelta. Avajaisissa vietettiin myös gallerian nimiäisiä. Työntekijäkavereiden etunimet ovat myös käytössä. Käsikirjoituksessa on käytetty materiaaleja Liisa Bycklingin kirjasta Keisarinajan kulisseissa, joka kertoo Aleksanterin teatterin historiasta, ja myös tarinoita kreivitär Amalie Adlerbergin omasta elämästä. Koronakevään tehohoito kuvanäyttelyssä Koronaviruspandemia saapui Suomeen alkuvuodesta 2020. Kantaesitys oli elokuussa 2014, ja sen jälkeen draamakierros on ollut vakituisena osana teatterin repertuaaria, kuukausittain eri kielillä 2–4 kertaa. Hän halusi tuoda kuvillaan esille työyhteisön myönteisen asenteen sekä tarmon ryhtyä toimeen haastavassa ja kaikille uudessa tilanteessa. Näiden alojen 45 vuotta täyttäneet taiteilijat voivat hakea asuntoja 12 yksiöstä, 36 Aleksanterin teatterin varhaishistoriasta on valloittavalla tavalla kertonut perustajan vaimoa, kreivitär Amalieta esittävä Anastasia Trizna. Nimiksi tuli Fönari ikkunagalleriaan ja Longa sisätilaan, joka toimii myös talon pyöräkellarina. Kuva: Raimo Granberg.. Kalasatamaan tuli Taiteilijatalo Kalasatamaan valmistui helmikuussa Taiteilijatalo Ars Longa, jonne asuntoja on jo varattu pitkin kevättä. – Mietin kuinka ihana olisi tehdä lähetyksiä suoraan täältä ja antaa mahdollisuus katsojille vierailla Aleksanterin teatterissa kotoaan poistumatta. Tammikuussa 2020 juhlittiin kierroksen 100. Online-versiosta tuli itsenäinen ja kreivittären elämää uusista näkökulmista avaava konsepti alkuperäiseen live-draamakierrokseen verrattuna. 18 TSILARI 4/2020 RISTO KOLANEN STADIN SYKE RISTO KOLANEN STADIN SYKE Kulttuurikierros syksyyn Kreivitär Amalie jatkaa kierroksiaan Näyttelijä-laulaja Anastasia Trizna on kuusi vuotta pitänyt kierroksiaan 140 vuotta täyttävässä Aleksanterin teatterissa. Kuvat ovat nyt, hyvin tuoreeltaan, ensimmäistä kertaa tässä laajuudessa esillä ainutlaatuisessa näyttelyssä Laterna Magican kellarigalleriassa, Rauhankatu 7. Puhuu murtavalla suomella historiasta ja laulaa tai soittaa pianoa välillä. Tarkoituksena on toteuttaa esitys, joka olisi mahdollista esittää kolmella kielellä: suomeksi, venäjäksi ja englanniksi. Korona-ajan Amalie Goes Online -konsepti syntyi, kun näyttelijä kävi tyhjässä teatterissa ja istui hiljaisessa katsomossa. Lääkäri Mika Jokinen ja valokuva Protokollan mukaan Laterna Magicassa. Aiemmin niitä on voinut nähdä Suomen Kuvalehdessä toukokuulla. Rakennus on Kiinteistöosakeyhtiö Ars Longa Oy, jonka osakkaina ovat Ornamon Senioritaloyhdistys, Suomen Kirjailijaliitto, Suomen Taiteilijaseuran Ateljeesäätiö ja Visuaalisten taiteiden tekijäinoikeusyhdistys Kuvasto ry
Melkoisia ansioita. Taiteilijatalo Ars Longan gallerian ”Kuningas” Jari Järnström nimesi sen Longaksi. Kuvataiteilijoilla on tyyliä. Esiintymistyylikin muistuttaa häntä, kun rokkari muuntautuu tangojen ja valssien laulajaksi. Talo rakentui yhteistyössä NAL:n nuorisoasuntojen ja Setlementtiasuntojen opiskelijaasuntojen kanssa naapurissa. Laulaja sulkee silmänsä, kun eläytyy mollivoittoiseen slaavilaiskaihoon, puristaa yhä tiukemmin kahdella kädellä mikrofonijalkaa eikä juuri tee käsieleitä. Orkesteri julkaisi myös Otsin tunnetuksi tekemistä lauluista tammikuussa 2020 kokopitkän – Georg, tule takaisin – albumin, jota on kiitelty niin musiikkitoimittajien, kriitikoiden kuin yleisönkin taholta yli genrerajojen. 2002 siellä. Kuva: Raimo Granberg Kiitelty ja palkittu blueskitaristi Erja Lyytinen konsertissaan 15.7.2020 Storyvillen puistoterassilla. Vain tulkinta puhuu. Vieressä Narri Ritva Harle. Lyytisellä on aika vakiovarusteina rockabilly-tytön ponnari, mustat lasit ja kireät farkut. Jori Otsa & Mah’Orkka tulkitsee legendaarisen virolaisen laulajan Georg Otsin levylaulujen upeimpia ja kauneimpia ikivihreitä venäläisin perinnesoittimin, mutta suomalaiseen sydämeen. Kuva: Raimo Granberg.. Monen Staditapahtuman vakiolaulaja Kiviharju esitti oman Koronatekstinsä Olo Kumma, jonka alku kuuluu: – Olo kumma pimeä levoton / kaikkien summa olo peloton. Rakastan sinua, elämä ja encorena kuultu Kun päättyy työ olivat lopun huippua. Fönari on ikkunassa. Komeimpina soivat Kauniit muistot, Unohtumaton ilta, Syysunelmia ja etenkin Laulu virran rannalla. Toinen setti alkoi I am a Woman – laululla ja eteni Wedding Day –fiilistelyyn sekä On the Road –kappaleeseen omalta levyltä. Hän on lämmitellyt useita maailmantähtiä Robert Plantista Carlos Santanaan. Kaikkien aikojen listalla hän oli toinen eurooppalainen Eric Claptonin jälkeen. Omaelämäkerta Blueskuningatar ilmestyi syksyllä 2019. Musiikkia tarjosivat kitaralla ja lauluna Miko Kivinen ja kaksikko Merikukka Kiviharju ja Kaija Luhtala, jotka esittivät omia uusia laulujaan. Otsan rinnalla soittavat Rolf Storsjö harmonikkaa, Kari Hartikka primabalalaikkaa ja Turkka Wahlbäck kontrabassobalalaikkaa. Orkesteri perustettiin marraskuussa 2018 ajatuksena, että nämä unohtumattomat laulut on tuotava pois pölyttyneistä levyhyllyistä elävinä lauluina sinne, minne ne todellisuudessa kuuluvat ja missä kansa on, eli kansankuppiloihin, pubeihin, pieniin tiloihin – missä ikinä ihmisiä on. Vahva bluesnainen valloittaa maailmaa Suomen slide-kitaran kuningatar Erja Lyytinen valittiin Guitar World -lehden Paras kitaristi -äänestyksessä toiselle sijalle tänä vuonna. Kahden setin aikana kuulimme ravintola Juttutuvassa peräti 23 laulua. Yleisön valtaosa muodostuu bluesmiehistä hatuissaan ja T-merkkipaidoissaan. . / Kuinka se toistuu / ja pääni painan / odotan että se poistuu… Georg Otsin unohtumattomia Jori Otsa & Mah’Orkka tulkitsee legendaarisen virolaisen laulajan Georg Otsin levylaulujen upeimpia ja kauneimpia ikivihreitä venäläisin perinnesoittimin. Tämä on eräänlainen Topi Sorsakosken uran toisinto. Tutut Uudelleen jos luokses tulla voisin, Moskovan valot sekä Mauno Koiviston lempikappale Muuttuvat laulut valloittivat tunteellaan. Solisti Jori Otsa on laulanut, levyttänyt ja keikkaillut 35 vuotta monissa kevyen musiikin orkestereissa rokista bluesiin, marginaali-iskelmästä avantgarde ambienttiin, niin kotimaassa kuin ulkomailla. Talo tarjoaa!näyttelyn avajaisissa Jari Järnström toimi kuninkaana ja Ritva Harle kuninkaan narrina ja Jaakko Rönkkö hovin laulajana. Kuva: Riitta Salasto. Ja vasta nyt, hän iskee kultasuoneen. Performanssin galleriassa esitti Tatu Rönkkö. Istumapaikat olivat rajalliset, verraten tylysti käyttäytyvät tarjoilijat karkottivat ihailevat seisoskelijat, mutta nurmikolla sai vapaasti istua lasi kädessä. / Odotan sen helpottavan / tiedän sen kuitenkin taas tulevan. Keikka Storyvillen terassilla 15.7. Laulaja-lauluntekijä Lyytinen on ensimmäinen Sibelius-Akatemiassa sähkökitaraa pääaineenaan opiskellut nainen, joka valmistui musiikin maisteriksi. Sanoittajista Reino Helismaa, Tuula Valkama ja Pauli Salonen olivat tärkeitä. Hän teki samannimisen kiertueen keväällä 2020. Marginaalista lähtenyt lauluntekijä löytää jo valtavirtayleisöä. veti puistoympäristössä ison alueen täyteen. Vuonna 2017 hänet äänestettiin ensimmäisenä suomalaisena vuoden parhaaksi blues-kitaristiksi European Blues Awards –äänestyksessä. Suomalaisista säveltäjistä Toivo Kärkeä tärkeämpi oli Rauno Lehtinen, jonka On hetki –laulun kuulimme. TSILARI 4/2020 19 kaksiosta ja kuudesta kolmiosta. Orkesterin soittajat ovat tuttuja monista slaavilaisen-, venäläisenja romanimusiikin orkestereista kuten: Helsingin Balalaikka Orkesteri, Shaika Balalaika, Valkolaiset ym. Sieltä ei juuri näkynyt lauteille, joten korvakuulo sai riittää. Paikka on omaleimaiselle laulajalle merkityksellinen, sillä ensi levy julkistettiin v. Myös nuoria naisfaneja löytyy, sekä keski-ikäisiä naisia kesäleningeissään. Yläkerroksessa on kaksi ateljeeasuntoa, joiden toinen huone on työtila
Nieminen Jarmo: Ässät 80v historiikki 30/32 € UUTUUS Mikko-Olavi Seppälä Parempi ihminen parempi maailma 30/35 € Iltanen Jussi: Helsinki 1960 25/28 € Tilauslomakkeen löydät sivulla 39. SLANGI BLISAA MYYNNISSÄ: Kniigat Auvinen Jari: Puu-Pasila 20/25 € Auvinen Jari: Puutalojen Kallio 20/25 € Honkala Timo: 100v Stadin jortsuja 20/22 € Kainulainen Matti: Skloddi, tarinoita Skatalta 5 € Koivuniemi Sinikka: Tarjoilijana Helsingin olympialaisissa 25/28 € Laine Reiska: Jazzin käsityöläinen 30/32 € Lindström Ida: Kohtalona Suomenlinna 20 € MALMIHelsingin lentoasema 30 € Mattson Eki: Kun Eki oli snadi 5 € Mäkelä Timo: Neiti Brander, sarjakuva 20/25 € Nieminen Jarmo: Aarresaaret opas 25 € Nieminen Jarmo: Aarresaaret fotokirja 25 € Nieminen Jarmo: Keisarin perintö 25/28 € Nieminen Jarmo: Viaporin kapina 25/28 € Pakkanen Jukka: Helsingin tuulia, Stadin valoja, lyhytproosaa 15 € Palminen Seppo: Snygii slangii 20/25 € Paunonen Heikki: Sloboa Stadissa 30/32 € Paunonen Heikki: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii 30 € Pohjola Arvo: Himaföneri 10/12 € Pälikkö Kimmo: Art Helsinki 20 € Rauhala Jorma: Pieni raitiotiekirja 15 € Rehn Leif: Gammelin jannu 10 € Rehn Leif: Jassen från Gammel 10 € Seppälä Mikko-Olavi: Suruton kaupunki 25 € Stenvall Kaarlo: Stenvallit Stadissa 40 € Tervomaa Raija: Mesikämmen muurahaispesällä 18 € Tervomaa Raija: Mun Stadi 10/12 € Tervomaa Raija: Mutsi ja mä 10/12 € Tervomaa Raija: Mut sulle sattuu aina 5 € Tervomaa Raija: Nopeammin, korkeammalle 15/18 € Tervomaa Raija: Sankareita kaikki 15/18 € Tervomaa Raija: Skloddit braijaa 15/18 € Varvikko Kari: Kääpiöitä ja jättiläisiä 20 € Varvikko Kari: Puutalojen Hermanni 20/25 € Varvikko Kari: Puutalojen Vallila 20/25 € Varvikko Kari: Älykääpiöitä ja hengenjättiläisiä 25 €. 20 TSILARI 4/2020 Slangi blisaa Slangi blisaa tilaa netissä!! www.stadinslangi.fi tai sähköpostitse toimisto@stadinslangi.fi tai tuu käymään byroossa Hämeentie 67 00550 Hki. Tsekkaa aukiolot
58 €) Kainulainen Matti: Skloddi 5 € (norm. 10 €) Tervomaa Raija: Mut sulle sattuu 5 € (norm. 10 € Platat CD Marino ja Sunrise 10 € CD Lasse Liemola Jäbä kelaa 10 € CD Sakilaiset Jätkät 10 € CD Kauhanen Eki Stadi skulaa 2 10 € CD Eri esittäjiä Slangimusa ei delaa 1. Funkya 25 € Muu sälä Postikortit 0,50–3 € Nähdään kellon alla peli 40 € – lisäkyssärit 23 € – Kids versio 23 € Helsinki taulu, Kimmo Pälikkö 30 € Helsinki taulu, snadi 10 € Helsinki peli 25 € Autotarra 12 € Kuulakärkikynä logolla 3 € Ale laari SUPERTARJOUS! Pälikkö Kimmo: ART Helsinki 20 € Gimiskortit 0,50 € /kpl, 10 kpl 1 € Kaulaliina 10 €, (norm. 20 €) Stadi skulaa 2 CD, 5 € (norm. TSILARI 4/2020 21 Kledjut Marimekon raitapaita, pitkähihainen, brod. eri kokoja 60 € T-paita Spora aihe, lyhythihainen, musta, eri kokoja 20/25 € T-paita Niin gimis on Stadi logolla, musta, eri kokoja 15/20 € T-paita lasten koot, hajakokoja ja -värejä, 10 € Kaulaliina, tummansini-valk., brodeerattu logo, 15 € Lippis logolla, musta 10 € Villasukat, harmaat, 20 € Olkaveska tekstillä Stadin Slangi ry, musta, sin., pun. 15 €) Villasukat 15 €, (norm. 30 €) Lähdössä linnut: runokirja 5 €. 10 €) Paunonen Heikki: Tsennaaks Stadii 20 € (norm. 15 € CD Jussi Raittinen Unioninkatu 45 25 € CD Jussi Raittinen Juurevaa joulua 25 € Vinyyli Jussi Raittinen Juurevaa joulua 25 € Vinyyli Joose K. 10 € Olkaveska tekstillä Niin gimis on Stadi, musta, sin. 10 €) Mattson Eki: Kun Eki oli snadi 5 € (norm. 8 €) Tervomaa Raija: patsaskirjat, kaikki kolme yhteensä 40 € (norm
Raittisen Jussin ja Eeron bändi skulaa siel illemmalla, Pikkis kysyy. Sitku se lukkoseppä tuli, niin se pani harpin kahteen eri kohtaan ton lukkopesän ympärille ja merkkas yhen kohdan aika lähellä avaimenreikää, iski siihen piikillä merkin ja poras ohuella terällä reijän. – Tota ny ei kannata mennä tsiigaan, mut oottekste nähny Kwai-joen sillan Rexissä, se oli kova juttu, Pepe kysyy. Savu on niin paksu, ettei omaa röökii tarttis ees sytyttää, riittäs ku vetäis vaa syvään henkeen. Pepe ja mut kynittäs heti, jos me pelattas Pikkistä tai Kaljuu vastaan. Henkilökunnan tiski on eteisestä oikealla ja kahvio viistosti vasemmalla salin perällä. Hiffaan, et Pikkis ja Kalju on ehtiny tunnis pelaan kaks parttia enemmän ku Pepe ja mä, sen verran paremmin ne skulaa. Pikkis ja Pepe innostuu ja nii me vedetää röökit loppuun ja lähetään ulos. Pepe huokaa, oikasee selkänsä ja vetää henkoset. Mä skulaan Pepen kanssa ykköspöydässä heti eteisestä vasemmalla, Kalju ja Pikkis on päätyseinän vieressä, kasipöydässä meistä oikeelle. Me ollaan nähty ja sit puhutaan sen musasta, mikä on tullu lauantain toivotuis jo parina viikkona. Sit se otti varmaan oman avaimensa ja vähän aikaa ronklas, nii dörtsi aukes. Seuraavaks on mun hugi. Portsarii ei näy ja nii me painutaan ekaks tsiigaan, jos Kippolan pienet bilispöydät ois vapaana, mut ne ei oo ja nii me moikataan Nevis, ku sen byroon dörtsi on auki, ja lähetään meneen kohti röökihuonetta. Mua vähä epäilyttää, ku mä en oo mikään matsin ottaja. 22 TSILARI 4/2020 KUNDIEN KANSSA BILISTÄ MINNAILUU – Punanen vasen kulma, mä sanon, tuuppaan löysän ylälyönnin enkä saa palloo pussiin, omaki rullaa pöydän toiseen päähän ja jää viel valliin kii, mist on hiton huono jatkaa. – Olittekste kundit tääl sillon, ku Nevis unohti ton byroonsa avaimen sisään ja pani dörtsin kii. Siinä me sit lätkitään kaisaa aikamme kuluks, ku aika tulee täyteen ja pitää viedä pallot veks. Me dallataan Pitkänsillan yli, ku Pepe hiffaa, et Unikas menee suomifilmi, Lentävä kalakukko. Fotot: Paasipuisto Eeva Rista & bilissali Harri Ahola. Klyyvi on nii herkkä, et veri valuu heti, ku joku hiukka hipaseeki. Me vilastaan Pepen kans toisiimme ja nyökätään, Kalju sanoo, et sen pitää käydä himassa. Mut kaisa ei mee kulmaan. Funtsin, et bilismatsi alkaa surkeesti, mut onha meil aikaa, ku on lauantai ja ollaa just tultu bastusta ja nyt skulataan kaisaa Byggan bilissalilla, Pepe, Pikkis, Kalju ja mä. Ku se ei päässy sisään, nii se joutu soittaan lukkosepän narikan puhelimesta. Sisään tultaessa edessä on ensin tyhjä narikka, ku sitä ei kukaan käytä: rotsit pannaan hengaan salin seinillä oleviin koukkuihin. – Mä meinaan mennä steissille, lähtekää messiin, sinne kuulemma tulee Krunan ja Kaivarin jengit, ne on menos Kaisiksen puideen ottaan matsii, mennää tsiigaan, Tsirrari ehdottaa. Mut ei se oo sama asia, nii me tungetaa ittemme samaan pöytään Tsirrarin kans ja kerrotaan, et me tultii just Byggalt skulaamast bilistä. Sit se pyys Nevikselt sen oman, oikeen avaimen, työns sen lukkoon johonki asentoon, mitä mä en nähny ja löi reikään messinkitapin ja niittas sen pään piikillä niin, ettei sitä tappii saa enää pihdeillä veks… Hiffaan, et kundit ei enää kuuntele, ku me jo ollaan röökihuoneen ovel. Me dallataan kimpassa Paasipuiston viertä Eltsun tavaratalon nurkalle, Kalju kääntyy apteekkiin päin ja painaa liikennevalon nappii. – Lähetääks Kippolaan. Pepe, Pikkis ja mä moikataan ja jatketaan Pitkänsillan suuntaan, avataan Elannon ruokalan alaovi ja kiivetään pitkiä, suoria rappuja ruokalan yläkertaan, Haka-kerhoon. Byggan, eli työväentalon biljardisaliin tullaan Paasipuiston puolelta isojen pääovien leveiden portaiden oikealla puolella olevan porttarin sivuovesta. Pikkis ja Kalju on sen verran Pepee ja mua parempia, et ne pelaa aina kimpas, ku systeemi on se, et hävinny maksaa ajat, eli 220 huggee tunti. Kundit sano, ettei ne ollu ja mä jatkoin: – Se oli varmaan menny veskis käymään tai jotain ja tönäs oven lukkoon ja nyklat jäi pöydälle. Kippolan röökihuone on snadi ja aina täys jengii. Molempiin pöytiin oli tullu varauksii, joten meidän pitää lopettaa. Sit me bamlataan leffoist, Karamazovin veljeksist, jos Biliksestä boseen (OSA 1) – Kaisa kulmaan, Pepe sanoo rööki huulessa ja lyö kölillä napakan alasivarin, nii et jos pallo olis uponnu pussiin, siinä ois jääny oma hyvin päälle päästä lyömään kaisa seuraavaks keskelle. Siellä on kaikki päivän sanomalehdet telineessä puisiin puikkoihin sidottuina, ettei äijät sotke sivujärjestystä eikä pölli lehtiä mukaansa
– Saatanan lättähatut, köh, perkele minä teidät vielä hakkaan, ääh, tulen jumalauta takasin semmosen, ääh, seipään kanssa, että varrastan saatana, ööh, koko porukan, vittu perkele. Kuuluu kilaus, ku säppi pannaan päälle. Just äsken vasta tultiin tost dörtsist sisään, Tsirrari nyökkää päällään meidän tulosuuntaan. TSILARI 4/2020 23 oli yhtenä suomalaisperäinen Albert Laine, Bravadosist, mis oli Gregory Peck ja Joan Collins, ja Arpinaamast mis on Frank Sinatra. Mä jään taaemmas, ku mua ei huvita, jos ne rupee skragaan sen kanssa. Pepe panee röökiks ja sillon Tsirrari tuumaa, et silt on röökit loppu. – Mistäs te tulette. – Olettekos te jo kauan lorvineet täällä. Kaks tsuikkapäist skoudee stondaa rinnakkain kumpiki haaraasennos ja kädet lanteil meitä mulkoilemas. Syyskuun ilta alkaa jo pimetä, mut puistokäytävän harvat valot auttaa ihan tarpeeks, et näkee kävellä. Me kierrellään Steissii ympäri nahkarotsit auki, mustat pipot silmil ja röökit suupieles niinku asiaan kuuluu. Tultiin kattoon junia, sanoo Tsirrari nopeesti ja jemmaa röökin selkäsä taa, ku se on alaikäne eikä sais ostaa röökii. – Hagiksesta. – Eihän me mitään. Ripa menee tsöbaan irtoröökinsä, mä meen peräs ja kundit venaa matkan päässä. Ääni kuuluu takaa ja me käännytään tsiigaan. Pikkis sanoo, et ”osta tuolt kiskalt, ne myy irtoröökii”. Meiät viiään ovista ratapihalle ja vasemmalle, matalampaan sivusiipeen. ?. Oven päällä on sininen kyltti ja valkonen teksti: ”Poliisi”. – Teitä kuulustellaan kohta yksitellen, istukaa nyt siinä sen aikaa. Mut kundit pääsee tuskin nurtsin reunaan, tsiigaa hetken, ku äijä pyrkii pystyyn ja kääntyy saman tien takas. Nonareiden piirretyist kinates me ollaan tultu jo siihen, mis kasvitieteellisen korkee rauta-aita loppuu ja Kaisiksen puiden kiviaita alkaa ja käännytään mutkan kohalt puiston leveelle hiekkabaanalle. Sanoista ei oikein saa selvää, ku ukko yskii ja ähkii koko ajan. – Jaaha, vai niin. – Jaaha! Mitäs poijjaat täällä maleksii. Sisällä meidät työnnetään putkaan saman tien. Ku me päästään Steissille sisään, nii ruvetaan tsiigaileen ympärille, et onks tääl mitää jengejä kokoontumas matsin ottoon, mut nähään vaa aikuist porukkaa matkalaukkujen kans ja kioskeihin jonottavii Iltiksen ostajii. Skoude työmtää dörtsin boseen. – Eikä olla. Sit Tsirrari rupee kysyyn ollaaks me nähty BB:n leffoja, niit menee kaksi erilaist, mut ei me olla ja Pepe alkaa kyseleen, et mis nonaris on eniten piirrettyjä Kit-Catis, Scalassa vai Arinassa. Mä funtsin, et mist Pikkis senki tietää, ku se ei ite polta ja meen Tsirrarin perään ostaan itelleni kolme Bostonii, ku mul on enää yks. – Ei se meille huutanu, se on vissiin jo ottanu matsii jonku kans ja on ihan sekasi, ei ees tsiigannu meitä, toinen ööga on ummessa, silmäkulma auki ja koko naama veres, mut ihan hyvin se on tajuissaan, Pikkis selittää. Siinä me sit tsitataan putkan kahdella penkillä naamat vastakkain; fönäri on maalattu valkoseks, nii et siit ei nää ratapihalle ja siin on kalterit ja dörtsissä tirkistysluukku, selli on ihan niinku leffoissa. Pepe ja Pikkis menee tsiigaan, mist on kyse, ku spurgu ei pääse nurtsilta ylös. Skoudet nappaa käsipuolesta Tsirraria ja mua, me oltiin selvästi skrodemman näkösii ku Pikkis ja Pepe. Lähtekääs ny kumminki mukaan, nii mennään asemalle selvittään asiat tarkemmin. Nii me sit tuumitaan, et äijä selvii omin avuin ja jatketaan kohti Steissii. Ku me sit jatketaan sen kuivan vesialtaan viertä steissille päin, nii kuuluu ku joku densa örisee nurtsilla pensaiden välissä
1400 erilaista näkymää, joista Helsinki-aiheisia on yli 400. Postikortteja on painettu yhteensä yli 86 miljoonaa kappaletta. Nykyisin hän toimii Pukinmäessä, yhdistetyssä studio/ kehystämössä. Linja-autoasema, 1960-luku Malmin asema 1980-luku Malminkatu 1970-luku. Oman tuotantonsa vakavamman myyntityön hän aloitti 1985 muuttamalla galleriansa Aleksille, Senaatintorin varrelle. 1982 hän jätti vakinaisen työnsä Helios Oy:n markkinointipäällikön toimesta. Omistajien vaihdosten ja omituisten vuokraussotkujen seurauksena hän menetti tämän loistavan myyntipaikan. Taiteilija & galleristi Vuonna 1978 Pälikkö perusti oman yrityksen, nimellä KP-art Oy. ANIKARI TEEMAJUTTU Kulttuuriteko Kimmo Pälikkö on merkittävän kulttuurityön tehnyt kuvataiteilija. Yli 80 vuotta elettyä Kimmo Pälikkö, vanhan Stadin tallentaja Helsinkiläinen kuvataiteilija, tietokirjailija Kimmo Pälikkö on tehnyt mittavan kulttuurityön pääkaupungin hyväksi. Hän on myös suunnitellut Helsinki-aiheisia postimerkkejä. Hänen toteuttamiaan postikortteja on julkaistu yli. 24 TSILARI 4/2020 O. ART-Helsinki taidemyymälä toimi aina vuoteen 2010, jolloin kiinteistössä alkoi suuri saneeraus. Tallentamalla vanhaa Helsinkiä maalaamalla ja piirtämällä, hän on tehnyt mittavan kulttuurityön. Kimmo on järjestänyt Helsinki-aiheisia ”Katoavaa kaupunkia” -taidenäyttelyjä 1960-luvulta alkaen, sekä osallistunut lukuisiin yhteisnäyttelyihin. Tallentamalla vanhaa Helsinkiä maalaamalla ja piirtämällä, hän jatkaa valokuvaaja Signe Branderin viitoittamalla polulla historian tallentamista kaupungin asukkaiden iloksi
toistakymmentä tietoteosta, joukossa viisi kuvan tekemisen oppikirjaa ja kaksi Helsinki-kuvateosta. Kuvan tekemisen opettaja Kolmen vuosikymmenen ajan on Pälikkö julkaissut kuvan suunnitteluun ja tekemiseen liittyviä artikkeleita ja pitänyt kursseja ja luentosarjoja mm. Kimmon poika JT Pälikkö on perinyt isältään ja äidiltään taiteellisuuden lahjan ja on kansainvälisesti arvostettu puukkoseppämestari, jonka töitä nähdään useissa miekkaja puukkonäyttelyissä. Suomi-pojat -nimisessä suuressa poikaorkesterissa. PIIRROKSET: KIMMO PÄLIKKÖ Omakuva, 1980-luku Arenan talo, Ekalta linjalta päin Pääpostin bygga, ennen Kiasmaa Raaden hammas, Nesteen talo Espoossa Espoon gamla tsyrkka. Kirja on ajaton kuvaus historiallisesta Helsingistä. Mukana on kuvia myös naapurikuntien merkittävistä rakennuksista, kuten Hvitträskistä, Tuusulasta, Espoosta, Porvoosta jne. Kimmo Pälikkö teki tänä keväänä huomattavan kirjalahjoituksen ART HELSINKI -kuvateoksesta Stadin Slangi ry:lle. . Hiljattain valmistui näyttävä kuvitustyö kaikista Suomessa pesivistä linnuista, jotka ovat esillä verkossa: www.lintutaulut.fi/ julisteet Kimmo Pälikkö on taitava luonto-, lintuja muotokuvamaalari ja myös oivaltava karikatyristi. Kirjan ammatillisen ja seikkaperäisyyden luulisi tavoittavan koko kuvaamataidon statuksen, alan oppilaitoksissa. Kirja on upea monikielinen kuvateos kulttuurirakennuksista, jo kadonneista taloista ja tutuista, vielä jäljellä olevista. Kimmo on myös musikaalisesti lahjakas. Kirjat ovat luettavissa ilmaiseksi sivulla http://www.artschool.fi/ Art helsinki 2000-luvun alkupuolella hän julkaisi katoavaa Stadia kuvaavan kirjansa ART HELSINKI. Luonnollisesti mestarin itsensä kuvittamina. Hän on soittanut viulua ja klarinettia eri yhteyksissä. Luova moniosaaja Kimmo Pälikkö on luovuuden moniosaaja. kuvaamataidon opettajille ja opiskelijoille. posliinimaalauksen ammattitutkinnon kurssikirjaksi. Uusia kuvia syntyy kilvan kirjojen kirjoittamisen ja kustantamisen kanssa, joita on ilmestynyt jo mm. 2002 julkaistu ”Kuvan tekeminen – teoria ja tekniikka” on hyväksytty mm. TSILARI 4/2020 25 elämää ei tunnu hidastavan mestarin vauhtia. Hän soitti aikanaan mm. Kulttuuriteko sekin
Tuula Kleiman tavoittaa Marilynin elämän keveyden ja synkän kohtalon tasapainoilua; hän keikistelee roolinsa mainiosti: – Kuka nyt kieltäytyisi yöstä maailman parhaiten liikkuvan lantion kanssa! Juha Kalliolahti on pulisongeissaan ja olemukseltaan jo enemmän myöhempää päihteiden luomaa Elvistä kuin nuorisotähteä, mutta selviää myös mainiosti. Se sai tosi hyvän vastaanoton ja harmitus oli valtava kun esitykset piti lopettaa kesken kaiken, Vuokko Suitiala kertoo. Kun harrastajateatterissa ollaan, näyttelijät tulevat ja menevät oman elämäntilanteensa mukaan, perheenlisäykset, opiskelemaan lähtö, muutto muualle, tai työstä johtuvat esteet tuovat muutoksia. Kulttuuri voi MaTaPu– alueella hyvin Pukinmäen sirkuskoulun lapset esiintyivät riemastuttavana eläinsirkusryhmänä kartanon pihalla. ”Satuttavan rakkauden täyttämä” ja Elvis Presleyn musiikin rikastuttama teatterielämys, joka avaa katsojille väläyksiä Presleyn ja Marilyn Monroen yksityiseen elämään julkisuuden kääntöpuolella. Malmin työväentalolla, Takaniitynkujalla sairaalan takana. Vaimoni on toista maata -esityksen ensi-ilta oli 23.2.2020. Perimätiedon mukaan sellainen kerran tapahtui. Aivan hersyvän hyviä ovat Petri Rovio ja Arja Wuoti lukuisissa sivurooleissaan Budskon ohjauksessa. Viime vuosiin asti näytelmät olivat enimmäkseen aika perinteisiä, esim. Ku va : Jo ha nn a Sa lo ne n.. Roinilan talossa, Hilman päivät, Viisi naista kappelissa, Suomen Hevonen. 26 TSILARI 4/2020 RISTO KOLANEN TEEMAJUTTU Malmin Työväen Näyttämöllä on pitkä historia vuodesta 1946. Huone 112 oli keväällä 2019 Tiina Brännaren ja Eppu Nuotion fiktiivinen tarina rockin kuninkaan ja valkokankaan kaunottaren salaisesta kohtaamisesta hotellihuoneessa. Michel Budskon aikana ohjelmistossa on ollut paljon ulkomaisten kirjailijoiden näytelmiä. Esitykset jatkuvat 4.–27.9. – Ehdimme esittää kuusi esitystä ennen koronaa
Heitä ovat olleet mm. . Se perustettiin vuonna 1909. Alkuvuosikymmeninä esitystahti oli henkeäsalpaavan kiivasta. Eräänä aamuna tirehtööri saa kokea elämänsä yllätyksen, kun hänet tempaistaan mukaan seikkailuun, jossa tahdin määräävätkin eläimet. Sirkusseurueessa esiintyvät Pukinmäen taidekoulujen nuoret näyttelijät, jotka tuovat näyttämölle itseään puhuttelevan aiheen lisäksi sirkusta, huumoria, musiikkia ja laulua! Mosassa teatteria jo 111 vuotta Tapanilan Työväen Näyttämö on pääkaupunkiseudun vanhin harrastajateatteri ja yksi vanhimmista edelleen toimivista teattereista maassamme. Oke Tuuri, Raili Rusto, Pirkko Saisio, Liisa Isotalo ja Ari Kallio, jonka Pesärikon näin jo 15 vuotta sitten. Varsin pirteässä ja monipuolisessa esityksessä Sirkus Hokkuspokkus saapuu kaupunkiin mukanaan tirehtööri, taikuri X ja maanmainiot sirkuseläimet. Katsojia saliin mahtuu noin 100. Olavi Anttila (vas.), Erno Koskenmäki, Maarit Heininen, Timo Blomfeldt, Mariina Kortesmäki ja Selena Hietikko julistavat orjien vapautusta Amerikassa Tapanilan työväennäyttämön Setä Tuomon tuvassa. Malmin Työväen näyttämön, Elvis (Juha Kalliolahti) & Marilyn (Tuula Kleiman) vauhdissa. Nykyisin esityksiä Tapanilan työväentalon näyttämölle valmistuu keskimäärin yksi kutakin esityskautta kohden. Harvoin näkee, että harrastajanäyttämö tarttuu aiheeltaan kunnianhimoiseen ja useita eri roolihenkilöitä vaativaan esitykseen kuin mitä Setä Tuomon tupa oli juhlavuonna 2019. Maneesissa kaikki näyttää olevan mallillaan, mutta kulisseissa kuhisee. orjasodan puhkeamiseen ja tätä kautta orjuuden lakkauttamiseen koko maailmassa. Ku va : An ni e Aj al in .. Ari Wahlstenin ohjauksessa näyttämöllä oli esillä elämän koko kirjo: julmuudesta riemuun, murheista rohkeuteen, pelkuruudesta toivoon. Toiminta on täysin innokkaiden harrastajien varassa mutta ohjaajina on ammattilaisia. Sirkuseläimiä Pukinmäen Taidekouluissa Georg Orwell kirjoitti ”Eläinten vallankumouksen” kielteiseksi utopiaksi kylmän sodan maailmaan. Sirkuseläimet ovat alkaneet nimittäin valmistella vallankumousta. Teos vaikutti ratkaisevasti sekä USA:n mustien orjien vapauttamiseen että Pohjoisja Etelävaltioiden välisen nk. Se tuskin on ollut mielessä Pukinmäen Sirkuskoulun kesäesitykselle ”Sirkuseläinten vallankumous”, joka sai esityksensä peräti kahdessa paikassa heinäkuulla, Fallkullan kotieläintilalla Malminkaarella ja Pukinmäen kartanolla Rälssintiellä, ihan aseman kupeessa. Harriet Beecher-Stowen klassikkoteos (1852) taipui raikkaan riemukkaaseen satiiriin ja hiuksia nostattaviin käänteisiin
Raflat ja terassit täyttyy ja julkimot näyttäytyy snygeiss purjehdus kledjuissaan. Hiffattiin Kaivohuoneella Paimiolainen veneveistäjä Seppo Valkonen, Merimirrin byggaaja, vaiffinsa kanssa. On kliffa tsittaa botskiss, tai rantsun tavernassa sitä lysnaamassa. Me hitattiin monta tuttuu purkkarii Stadista, joiden kapujen kanss piti nostaa maljat ja heittää läppää. Kailon saaren rantsubastu oli brennannu talvella. Se kyll riepo snadisti. Aamuaktin – siis unikeon sköneen stikkaamisen jälkeen, kansa alkaa riekkuu ympäri rantsuu. ANJA RANTAMÄKI RANTSUN STOORIT Unikeonpäivä on yhtä skönäreiden (ja maakrapujen) juhlaa. Upeit muskeliveneit, joiden täkillä syyttömästi rikkaat divasivat skumppaa ja muit jaloi drinkkei. Naamat loistaa ku Naantalin suulis. Botskeill on toinen toistaan kliffempii nimii. Oli sambakulkueita, puistoteatterii, markkinakojui ja glaiduu porukkaa, ku Rion karnevaaleiss! Botskei laidast laitaan. Se on ollu joskus harras tapahtuma. 28 TSILARI 4/2020 K veltsun hämärtyessä, sen keskiaikaisest Birgittalaisluostarin tornist skulataan trumpetilla iltasoitto kolmeen suuntaan: pressalle, stadille ja skönelle. Ei tietookaan Naantalin suuliksesta. Sköneen stikkaamist tsiigaamaan oli tullu joukko aamu-unisii veneilijöitä. Ihmettelin ku se sai dallaa sellasena Aatun reinkarnaationa, dogiensa kanssa. Nyt porukka meuhkaa kapakoiss, skujaa bilikoill ja modareilla. Tsiigattiin Naantalin nähtävyydet: myyntikojut,taidenäyttelyt. Purkkareit ja snadei peräprutkui ja meggess tietysti fiskari Merimirri. 1987 kesänä me tultiin Noodendaaliin pari päivää ennen festareit. . Bongasin Kreivi Lindgrenin, Arto Noraksen ja uusnatsi, okkultisti, satanisti, Pekka Siitoinin, kahden sbulin sussarinsa kanssa, täydess SS-univormussa, snadine viiksineen kaikkineen. Ei voi olla puoltatoist minsaa hiljaa. Sinä kesänä unikekona oli Pentti-Oskari Kangas. MERIMIRRI MERELLÄ Naantali, Suomen Venetsia, on kliffa kesästadi. Me skujattiin sinne monina kesinä fiilistelemään.. lta meni niiden kanssa joratessa pikkutunneille. Rantauduttiin Kailon saaren kaislikon kupeeseen. Siitoin on muuten skrivannu kniiganki ja julkaissu levyn: Nauravat natsit. Ei oo tullu luetuks, eikä kuunnelluks. Gartsalla meit vastaan dallas kuuluisuuksiiki. Niillä oli kyll kuonokopat, silti teki mieli ohittaa ne kaukaa. Mä meen ainaski ihan kananlihalle, ku tulee: ”Soi kunniaksi Luojan, Suvivirsi, tai Sun haltuus…” Siin on fiilistä. Kansa staijas hiljaa lysnaamassa. Mua sgriinatti erityisesti snadi puinen, tervattu avofiskari, jonka kylkeen oli smoglattu: Kolmas maailmansota. Kundi sai aikanaan kyseenalaista mainetta SMP:läisenä, kirjapaino Kursiivin tuhopolttoon sekaantuneena kylähulluna. Naama peruslukemilla. Unikeonpäivä on yhtä skönäreiden (ja maakrapujen) juhlaa
Niin alko vainajien ja saattojengin sekä pappien roudaaminen stogella Stadista Malmille jo heti alueen avajaisiin 10.11.1894. Jengi oli usein vanhaa ja raihnaista ja näin meno oli entistäkin hitaampaa. Gräsassa oli ”Paarihuone”, jonne vainajia tuotiin myös Hietsua varten ja näin se oli valmiina. Stadin tsyrkan jodekat frogas ”korkeelta kruunulta”, et voisko valtio ottaa vastatakseen stogeradan byggaamisest, mut se sano nej tack. Tsyrkka londas valtiolta 160 donaa hommaa varten. 1884 tsyrkan korkein johto päätti byggata sen radan, jotta saadaan gravarikin duunattuu. Stadin seurakunnat osti alueen, joka oli ollu solttujen treenimestana ja nuorison treffialueena. Ratahan kustansi sit vain 85 636 huggee, toisin ku nää nykyiset julkiset hankkeet, jotka tuplaa budjettinsa. Rautatiehallitukselt frogattiin, et mite paljo sellanen rata bungais, ku kulkis Stadista Malmin assan kautta gravarille. Hommaa oli funtsittu jo 10 vuotta ja myös stogerataa oli suunniteltu pitkään. 30 TSILARI 4/2020 H elsingin Pohjoinen Hautausmaa, kuten sen nimi alkuun oli, grundattiin 1884, ku jengii oli alkanu tunkee Pitkänsillan pohjoispuolelle ja Hietsu kävi snadiksi. Perusteena hakuun oli se, et Stadis oli populaa landelta, ja ku ne delas, niin ne haudattiin Malmille. Malmin gravarin bygga. Homma jäi venttaan. Matka Malmilta gravariin oli ESKO VEPSÄ TEEMAJUTTU Malmin gravari ja stoge Monella Tsilarin lukijalla on joku frendi tai perheen jäsen, jonka gravis on Malmilla. Moni mummo olis jääny vek miehensä hautauksest, ellei olis keksitty hyvää kulkupeliä, stogee. Hinta oli karseet 135 000 markkaa, jota pidettiin turhan bulina summana. Malmin gravarille oli vaan karseen pitkä matka, fiudee ei ollu vielä keksitty ja hevosilla sekä dallaten homma oli hidasta. Stoge lähti Gräsasta kahtena päivänä viikossa
VR hoiti homman, mutta tsyrkka makso ja keräs slibareiden fyrkat. Busat ajo Malmin gravarin ohi landelle kaks – kolme kertaa tunnis. Kenens puolesta ne Lapin sodassa delanneet sit taisteli. Seuraavaks se stoppas Pasilas ja kolmannen kerran Ogelis, jos Koskelast oli vainajii tulossa. uffarit oli yhä niin sakemanniin päin kallellaan, et ne ei halunnu sitä kriguu mainittavan edes sankaripatsaassa?. Paljon oli vakaumuksellisii vasemmistolaisii, joita ei siunattu, vaan haudal pidettiin puheita ja punaliput liehu. Kun Pakinkylän aluetta ruvettiin asuttaan, niin Käpylän assallakin oli stoppi. Myöhemmin vainajat vietiin erikseen ja saattoväki assalta omalla stogellaan. Malmil on kans Stadin toinen sankarihautojen alue. Tän päivän dallaaja löytää radasta vielä merkkejä. Yksi gliffa yksityiskohta oli sillä suoralla. Näin ei tarvittu hidasta ja hankalaa stogee enää. Musta se on loukkaus Lapin sodan vainajii kohtaan. RUUMISJUNA: KESKIVIIKKOISIN JA SUNNUNTAISIN RUOHOLAHDESTA 12.20 – 12.27 MALMILTA 3.22 IP – 3.54 IP "Talvisodan aikana aikataulu oli sellanen, et stoge liikku pimeen aikaan, ku pelättiin slobon pommareita" Gravarin assa toimi tsufelana pitkään ja nyt siin on gravarin byroo.. Alkuun homma kannatti, mut krigujen jälkeen alko olla jo fiudee. Haudoilla voitiin bamlata vapaasti, sillä saattoväen juttuihin ei tohdittu kajota. Jengi roudas arkun stogesta haudalle ja siin sitte pidettiin se seremonia. Talvisodan aikana aikataulu oli sellanen, et stoge liikku pimeen aikaan, ku pelättiin slobon pommareita. Siel goisaa munkin faijan nuorin broidi, joka kaatu Talvisodan lopulla Kannaksel. Olikohan niin, et krigun jälkeen res. 1920-luvulla valmistu Harjun Ruumishuone Vallilan ratapihan etelälaidalle, jolloin Gräsa jäi vek. Radan linja näkyy Staran varikon kohdalla Tattariharjuntien toisella puolen suorana linjana pellon poikki ja sillä kulkee nyt kevyen liikenteen väylä ”Vanha ratavalli”. Niitäki lepää Malmilla, jotka kaatu 1945 puolella. Näis oli usein paljon jengii megges, ku tapaus oli samalla poliittinen juttu, joiden pitoo valvottiin ja rajotettiin 1900–1910 luvuilla sekä kapinan jälkeisinä vuosina. Se oli jonkun aikaa tsufemestana, mut nyt siel on gravarin byroo. Sen muistomerkissä on vaan yks juttu, joka toistuu pitkin Suomee: ”Pro Patria 1939–1944”. Malmilla goisaa valtava määrä tunnettui tyyppei. Flygarikentsu valmistu 1930-luvun lopulla ja sillon alko HKL:n busa 63 suhaa sinne. Se oli tehny puol millii persnettoo vuodes muutamana vuonna 1940-luvun lopulta lähtien. 1920-luvun alussa byggattiin Malmille siunauskappeli. Ku päärata muutettiin kaksraiteiseks, niin sinne duunattiin uus silta ja tää roudattiin Malmille. . Stogen raiteiden kohdalla on parkkialue ja se portti, josta stoge ajo alueelle on vielä olemassa, joskin hieman snadimpana ku sillon. Gravarin byroosta saa opaslehtisen, joka jelppaa, ku lähtee seikkailee. Gravarin assa on snygis kondikses. Mä oon tätä frogannu eri puolilla Suomee, ku oon reissaillu ja aina oon saanu vastauksen, et ”nää on reservin upseerien pystyttämii”, ja ne kait ajatteli sillon noin. Stoge ylitti Longinojan siltaa pitkin, joka oli ekaks ollu pääradan siltana Linnunlaulusta assalle johtavalla rataosalla. Sitä ennen oli monet vainajat siunattu Malmin assan odotushuoneessa, vaikka useimmat toki siunattiin ulkona haudoilla. Gräsasta stoge ajo ekaks Tölikan tavara-assalle, mistä jengi sai nousta stogeen. Stoges oli kolmenlaisii vaunui; tokaluokka papistoo varten (pehmeet penkit, vastaa nykyistä ekaa luokkaa), kolmas luokka saattoväelle (kovat penkit) ja kaks tavaravaunuu vainajille. Homma loppu joulukuus 1954. TSILARI 4/2020 31 lähes 2 ja puol kilsaa ja stogen kulku oli Malmin assapäällikön vastuulla. Sunnuntaisin ei ruumisvaunui ollu. Sanomalehti Uusi Suometar ilmoittaa 12.4.1916 seuraavasti Ekaks on lähtöaika ja tokaksi saapumisaika perille
Koko stoori alkoi torstaina 12.1.06 kun kaikessa rauhassa divasin aamuborgaa ja bluggasin Stadaria. 32 TSILARI 4/2020 N iin tälläki kertaa. Funtsailin et meniskö ihan paikalle snadisti tsiigaa mikä on homman nimi. Musa oli sitten mitä oli ja pysyttäydyin pois salista. Ja kaikesta päätellen mä olin siellä selvästi gamloin gubbe. Tavastian yleisesti innokkaina tsennattuja järkkäreitäkää ei pahemmin näkynyt. Siel mä froogasin et mahdoitko hiffata kerrotun tapauksen. HANNU NYBERG. Hain rotsin narikasta ja shingrasin himaa. Sillo oli menossa pressavaalikampanjointi ja älysin et täähä liittyy tietenki siihe. Rytäkässä kamera lens lattialle, salamavalo hajos, luukku aukes ja patterit levis ympäriinsä. Sit kloku alko olla 22 ja funtsasin jo häippästä kun kuulutettiin et Tarja on kohta tulossa. Seuraavana päivänä skrivasin Tarjalle breivin (sen kopio löytyi alussa mainitusta kuoresta), jossa kerroin tapauksen ja pyysin mukaan stikkaamaani fotoon nimmaria sekä snadii korvausta kamerasta. Mitäs funtsaatte, äänestinkö Tarjaa kaiken härdelin jälkeen. Lisäks Tarjan foto taittui ja pennakin pyöri jonnekin. Tommosen viikon päästä mulle skulas Tarjan kampanjapomo ja lupas selvitellä asiaa. Ihan kliffoja kundeja ja otettiin yhteisfotokin (ei siis vielä selfietä) mun filkalle kuvaavalla kameralla. Ei kun hyviin asemiin siihen dörtsin tuntumaan. Ei ollu nähny mitää – minkä floorshown kirjaimellisestikin Tarja menettikää! . Tai kyl mä nimeltä noi suomalaiset tsennasin, Tarjan tieteski. Päätin sitte illalla lähtee. Yritykses jäi joku tempas takaapäin mun handut selän taa ja sähähti korvaan ”etsä perkele tajuu ettei täällä mitään nimmareita pyydetä!” Joo, en bonjannu enkä vieläkää. Ekaks 2007 Seuriksen joulupolulla mis Tarja oli Penan kanssa dilkkaamassa pipareita skloddeille, nappasin yhden itellekin. Olin vähä ventannu ett pleisis olis enemmänki folkkaa mut erehdyin. Sieltä sitten tuliki foto kuitattuna takaisin, mitää fyrkkaa ei oo näkyny. Se alko raijaa mua sivuun siihen vessojen eteen. sekä Tarja Halonen. Aina sieltä hittaa jotai, mitä alkaa muistelee ja duuni ei edisty pätkääkää. Sieltä Tarja sitten tuliki 4–5 ihmistä vanavedessä. Päätin yrittää sitä nimmaria saman tien et pääsen himaa. Ainakin se bulimpi partanaama. Siinä sitten plokkasin kamat ja osat lattialta ja pyyhin pahimmat liat kledjuista. Kameran filkka ei ollutkaa valottunu ja olin myöhemmin jemmannu Tavastian kuvan samaan kuoreen arkistossani. Samalla vois vaikka napata nimmarin jostain himaan ilmestyneeseen Tarjan mainoskorttiin. Sillähän vois joskus olla jotain arvoakin. Mapista löyty 31.1.06 leimattu kirjekuori, minnasin kyllä mitä se koski mutten kaikkee mitä se sisälsi. Pari vanhempaa heeboa siellä bongasin pyörimässä, ei mitään vaksitunnisteita mut olin silti varma että olivat. Mä toppuuttelin ja sanoin että hommaa nyt vaan se nimmari ja vähä hintaa että saan nyyan kameran. Tunnistin et hyökkääjä oli se karvanaama. Siinä tarkoituksessa otin askeleen eteenpäin. Kaikki varmaan tsennaa ettei se onnaa. Oikees handus mulla oli kamera, vasemmassa Tarjan foto ja penna. Nimittäin tilaisuus ei ollu mikää Rouva Tasavallan Presidentin valtiovierailu vaan pressaehdokkaan vaalitilaisuus. Siinä se vääns mut väkisten lattialle mahaltee ja runttas polvella selkää tosi stydisti kuin jotain pahempaaki terroristii. MINNAILUU Tarjaa treffailemassa Kun en muuta kekannut koronakarenssissa keväällä niin päätin alkaa järkkää arkistojani edes johonki ruotuun. Tokaks 2016 Stadin Slangin tilaisuudessa. Vaalisalaisuus! Oon sittemmin treffannu Tarjan kahdesti. Sillo ei naurattanu, nyt kylläkin jo. Hittasin siitä Tavastia-klubin ilmoituksen ”Tarjarock 2006”, kaiken lisäksi vapaa pääsy! Esiintyjälista oli mulle osittain lähes hepreaa, mä olin sillo jo 57vee: Valerian, Kastor, Carmen Gray, Jonna, Timo Rautiainen, Olavi Uusivirta ym. Ajan kuluks smyygasin takahuoneesee jututtamaa esiintyjiä, ei mitää tietoa ketä ne oli. Niistä kohta enemmän. Kun karvanaama oli aikansa rytyyttäny mua se laski irti jä säntäs veks, vissiin tsökaamaa uutta uhria. Onneks sillä ei ollut pamppua
Sen on tehnyt tähtitieteellinen seura Ursa. >> Pi irr os : O. Lähellä on kartta, josta selviää, mistä löytyvät kaikki planeetat. An ik ar i. Patterimäellä on juoksuhautoja, tuliasemia sekä muutama vanha tykkialusta. Nimi tulee siitä, että siellä on I maailmansodan alkuaikoina 1914 rakennettu osa puolustuslinjaa, joka alkaa Espoon Westendistä ja menee Länsimäen kautta Vartioharjulle sekä Uutelaan. Maailmankaikkeutemme on niin valtava, että vain tällä mittakaavalla se voidaan hahmottaa nähtäväksemme. Mäelle päästään oikeaa haaraa pitkin. Kartan mittakaava on yhden suhde miljardiin. (140 cm) Koko jopa tässä aurinkokuntamme pienoismallissa se on hätkähdyttävän suuri. Tämä tarkoittaa sitä, että tässä mallissa 1 mm vastaa 1000 km avaruudessa. Kartta löytyy myös Googlettamalla, Sitä kutsutaan Pajamäen aurinkokuntamalliksi. Tien toiselta puolelta lähtee päällystetty tie Patterimäen huipulle. Paikka löytyy, kun menee Takkatie 3 sijaitsevan Teknos-tehtaan jälkeen tien oikealla puolella löytyvälle pysäköintipaikalle. Jutussa löytyy pienoismallien koko milleissä tai senteissä. Aurinko 20 metriä korkean pylvään nokassa on meidän maailmankaikkeutemme keskus. Kun Aurinkokunta ja vähän muutakin Stadissa Saattaa olla niin, että vain harva tietää, että Stadissa ja hieman naapurissakin Espoossa voi tutustua aurinkokuntaamme. Tolpan päässä sijaitseva aurinko on suunnilleen ison lääkintäpallon kokoluokkaa. Meidän pienoisaurinkokuntamme alkaa Patteriharjun huipulta. TSILARI 4/2020 33 MARKKU JALONEN FUNTSAILUU M eidän aurinkokuntamme keskus on Pitäjänmäen Patterimäellä
Oikeassa aurinkokunnassa Pluton kiertoaika auringon ympäri on 247 vuotta. Parhaiten sinne pääsee ajamalla Villa Elfvikin pysäköintialueelle, josta matkaa huvimajalle on noin 300 metriä. Siellä seisovan tolpan päässä ei löydykään palloa vaan teräslevy. Sinnekin johtaa kapea polku. Jupiter löytyy Koirapuiston vierestä alkavavalta polulta itärinteestä. Uranus nimittäin löytyy Villa Elfvikin huvimajassa suhteellisen lähellä Gallen-Kallelan museota. Mars on aivan kuusiaidan vieressä ja on helppo löytää. Maata kuvaava reikä on aika suuri (12,8 mm) ja kuu on peräti 38,4 sentin päässä. Neptunus Nyt voidaan palata jälleen Helsinkiin. Tässä kiiltävässä levyssä on maapallo sekä sen kiertolainen kuu esitetty reikien avulla. Sen löytää entisen Pitäjänmäen kaatopaikan päällä Talin Huipulta. Se on todella pieni ja vaikea löytää. Aivan Lehtisaaren eteläkärjessä on pieni pysäköintialue. Tämä täytyy siis kertoa miljardilla, jotta käsittää oikeat suhteet. Neptunus on Uranuksen tapaan ns. Jupiter Aurinkokuntamme suurin pallukka on Jupiter. Sieltä lähtee hiekkapolku kohti pohjoista. Nyt alkaa hahmottua etäisyydet ihmismieleen. Paikalle on opastus. Itse planeetta on niin pieni, että se on hankala sitä löytää. Kun se vielä oli listoilla mukana, se merkittiin aurinkokuntakarttaan. Matka Merkuriukseen ei ole kuin alun kolmatta kymmentä metriä (12,1 mm). Täältä näkyy aurinko Patterimäen huipulla. Helpointa on mennä Karhusaaren liittymään ja juuri ennen kuin tie sukeltaa Länsiväylän alitse, on oikealla kaiteen vieressä taulu, jossa on maininta Plutosta. Mars Järjestyksessä seuraava on punainen planeetta Mars, josta Tuomari Nurmio laulaa ja jonne jotkut ihmiset halajavat muuttaa, kun maapallo muuttuu elinkelvottomaksi. (5,3 mm) Portaat ovat hieman huterot. Meidän pienois aurinko kuntamme alkaa Patteriharjun huipulta.. Ehkä tähän saadaan joskus uusi planeetta (14.3 cm). Vuonna 2020 ei itse Jupiteria ole paikalla, sillä sekin on pöllitty. Ikävää ja typerää ilkivaltaa. Seuraava kohde onkin ainoa, joka ei sijaitse Helsingissä. jääjättiläinen (4,9 cm). Tämä on kuun elliptisen radan keskietäisyys. Matkaa oikeasti on 817 metriä ja sopii pohtia avaruuden mittapuita ja kertoa tuo matka miljardilla. Uranus Nyt on poikettava naapurikunnan Espoon puolelle. Vasemmalle johtavan hiekkatien varrelta noin 25 metrin päästä risteyksestä löytyy matalahkon tolpan päästä sinkkinen pallo, jonka läpimitta on muutama millimetri (5 mm). Merkurius Löytääkseen tämän aurinkoa lähimmän planeetan, on palattava polkujen risteykseen. Siellä seisoo samanlaisen tolpan päässä Venus. Pyöreässä majassa katon alla on Uranus. Pluto Tämän nimi ei ole latinankielistä perua ja ikävä kyllä, se on heivattu planeettojen listalta jo vuosia sitten, koska se oli tähtitieteilijöiden mielestä liian pieni. Venus Kaasupeitteinen Venus löytyy kappaleen matkaa polkua vasemmalle ja alaspäin. Siitä on näköyhteys Patterimäen aurinkoon silloin kun puut eivät ole lehdessä. Mars on maata pienempi (6,8 mm). Paikassa saa kuitenkin oivan käsityksen aurinkokuntamme oikeista mitoista, sillä Pluto on hieman yli kuusi kilometriä (6107 metriä) Patterimäen auringosta. Aika pitkä vuosi… . 34 TSILARI 4/2020 katsoo havainnekuvia, joita nähdään vaikkapa televisiossa tai piirroksissa, vasta tämä hieno keksintö asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Sieltä näkee keinotekoisen niemen, jonka päässä meren rannalla Neptunus on. Tämä johtuu siitä, että aiempi maapallo kuineen on viety paikalta useampaan otteeseen. Se tulee häviämään vuonna 2020 tulevan Jokeri-radan tieltä ja siirretään Ursan varastoon. Kun rata on valmis, se palautetaan mahdollisimman oikeaan paikkaan (12 cm). Maa ja kuu Päästäksemme kotiplaneetallemme tapahtuu se helpoimmin menemällä Helsingin kaupungin bussin numero 14 päätepysäkille Pajamäkeen. Vasemmalla puolella on matalahko kuusiaita ja ennen maapalloa on sen vieressä tolppa, jossa planeetta, mutta jos haluaa mennä oikeassa järjestyksessä, on käveltävä noin 100 metriä pohjoiseen. Saturnus Tämä ainoa planeetta jolla on renkaat, on sijoitettu Pitäjänmäentien varteen suunnilleen Lidlin nurkille. (2,2 mm)
Nyt kirja nimeltä Tapanilan katoilta ja kujilta on kansissa ja vaikka se on pieni niin se sisältää silti suuria tunteita. Minä sain ilokseni toimia oikolukijan apulaisena ja koko talvi ja kevät meni mukavasti tämän hankkeen parissa. . Maalaus: Ensio Aalto. https://www.suomalainen.com/products/tapanilankatoilta-ja-kujilta-1 Mukana kirjahankkeessa Olen tänä vuonna ilolla lukenut Tsilaria kun siinä on kerrottu eri kaupunginosista. Olen ylpeä, että olen saanut olla sitä tekemässä ja toivon että mahdollisimman moni saisi siitä intoa Tapanilan muistelemiseen ja mikä ettei omien muistojen kokoamiseen kirjaksi. Ja koska Ensio myös piirtää niin usein hän on piirtänyt näitä muistojaan. Kirjaa löytyy muutamista kirjastoista tai sen voi hankkia suoraan kustantajan linkistä koska myyntituloilla saadaan katettua kirjan painatus. Mistä kirjaa saa. Moniin niistä liittyykin jo tämän ikäisellä naisella muistoja. Osittain omille lapsille muistoksi mutta myös samaan aikaan niitä katuja tallanneille. Tästä kokonaisuudesta hänelle syntyi idea tehdä omakustanteena kirja, johon koota näitä paikkoja niiltä vuosilta. Ensio teki töitä miettien mitkä paikat ja muistot olisivat eniten kiinnostavia ja kirjoitti niistä muutaman rivin ja piirsi oman muistonsa paperille. Ja tuumasta toimeen. Fallkullantien mutka. RITVA KLINGA TEEMAJUTTU N yt kun nelosnumeroon kerätään stooreja Tapanilasta tuumasinkin, että voisin tässä kertoa snadista kirjahankkeesta missä olen saanut olla mukana Miesystäväni Ensio Aalto on vuosien aikana usein kertonut lapsuudestaan 50–60-lukujen Tapanilassa ja jutut ovat olleet aina kovin kiinnostavia
Aksel R. Eturauhas syöpä potilaiden tuki ry ERSY on potilaiden perustama yhdistys 2001, joka toimii pääasiassa Uudellamaalla ja pääkaupunkiseudulla eturauhasyöpään sairastuneiden miesten yhdyssiteenä ja tukena sairauden aiheuttamissa haittavaikutuksissa. Vertaistukitoimintaa on myös Peijaksen sairaalassa Vantaalla. Vaikkei Klesalta tuntuiskaan, kandee tsekata eturauhanen. Siihen sairastuu noin 5500 miestä vuodessa ja ennusteiden mukaan määrä tulee kasvamaan. toinen oikealta, edessä.. Iisi homma. PSA-tutkimus on ainoa nopea, halpa keino havaita syöpä varhaisvaiheessa. Molemmat kuvat ottanut äitini Maire Rautiainen. ETURAUHASSYÖPÄPOTILAIDEN TUKI ry ERSY Hei gamlat gubbet ja snadisti nuoremmatkin! Tuntuuko alapäässä klesalta . Yleisin syöpäsairaus Eturauhassyöpä on yleisin syöpäsairaus Suomessa. (jäätyään aiemmin meriltä maihin äitini syntymän jälkeen). työterveyshuoltoon tai terveyskeskukseen. Jos arvot ei oo OK, lekuri kertoo, mitä kantsii duunata ja tsekata seuraavaksi. Eturauhassyöpään kuolee vuosittain yli 8000 miestä. T odennäköisesti talon rakentamisvuodesta 1927 lähtien ja koko 30-luvun (tuo talo on myös oma syntymäosoitteeni). 1914 Tukholman satamassa. Vertaistukiryhmiin ovat kaikki tervetulleita riippumatta asuinpaikasta ja niihin on vapaa pääsy. PENTTI MÄNTYNEN TSILARI Lehden nimi osuu lähelle, kun vaari oli aikoinaan talonmiehenä Eerikinkatu 25. Sotien aikana tsilarina Iso Roobertinkatu 41:ssä ja sitten sodan jälkeen Nordenskiöldinkatu 2:ssa. 36 TSILARI 4/2020 REIJO SALOVAARA MINNAILUU Tukipalaverit ERSY järjestää vertaistukipalavereita Helsingissä Kampin ja Kustaankartanon palvelukeskuksissa sekä Espoon Tapiolassa. Verikoe ja PSA-arvot. Saat tarpeellista tietoa tutkimuksista ja hoidoista. Vertaistuki Vertaistukiryhmissä tulet varmasti kuulluksi. On paljon helpompaa sairastaa porukalla kuin yksin. www.psa.fi. Miesten tulisikin hakeutua omatoimisesti 50-ikävuodesta alkaen PSA-tutkimuksiin esim. . Eturauhassyöpä on siinä mielessä salakavala sairaus, että se on paikallisena useimmiten oireeton, eivätkä miehet osaa epäillä sairautta. Takana talon lämmityspuut, aikana ennen koksikasoja. Vertaistukipalavereista tiedotetaan mm ERSY:n sivuilla os. ERSY:n jäsenet saavat alennusta Synlabissa tehdyistä tutkimuksista. . Vaarin kuoltua -51, Impi-mummo jatkoi hommia 50-luvun alkupuolella, josta kuva alla (kuvassa mummon takana lähtee Mechelinkatu ja vasemmalle menee Topeliuksenkatu). toimisto.ersy@kolumbus.fi www.ersy.fi Aksel ja Impi Rautiainen Nordenskiöldinkatu 2:n pihalla sodan jälkeen. Jos PSA askarruttaa., tsekkaa myös ERSY:n tukipuhelin 040828000 ja toimisto 09711050
Kniigapalkinnon finnas tällä kertaa: Fotoskaban voittajaa ei löytynyt.. Froogiskuva 2. Froogiskuva 1. Froogiskuva 3. Sendaa vastauksesi tsilari@stadinslangi.fi Vastaukset viimeistään: 15.10.mennessä. / FOTOSKABA Tsennaaks mestan. Foto 1. Skaban vastaukset Fotoskabaan oikein vastanneiden kesken arvotaan palkinto. Foto 3. TSILARI 4/2020 37 Vastaukset: SKABAT FOTOSKABA Tsennaisiks mestat. / uudet froogisfotot: Olli Anikari. Vuosaaren Meri-Rastilan ulkoilualueen jumppamesta. Foto 2. Kuvassa on Harjun Nuorisotalo, entinen ruumishuone. OLLI ANIKARI MISTÄ NÄMÄ FOTOT ON KNEPATTU. Vuosaaren Kallahdenrannan Talvisodan lentotiedusteluaseman muistomerkki
SKRIVAA TSILARIIN! . Elokuu 27.8. Nyyrikissä mukana mm. Pluggaajat-palstalle saa skrivaa nimimerkil, mut toimituksen pitää tsennaa skrivaajan oikee nimi. Seuraava Tsilari 5/2020 ilmestyy viikolla 47. slangituokio Fokuksessa, Esko Vepsä Lokakuu 10.10. Kirjamessut 25.10. Helsingin laulu 13.10. Hämeentie 65 00550 Helsinki . Jutut julkastaan skrivaajan omal nimel. word) Tsilarin meiliin: tsilari@stadinslangi. Hagiksen halli, trubaduuri Matti Salo & Jaakko perkiökangas 26.11. klo 16.00 Kallio dallaus Torsti Lehtinen, lähtö Kallion kirjasto klo 18.00 Kirjaesittely Kallion kirjasto / Esko Vepsä 15.9. saakka 24.10. Snygeimmät joulubiisit Oodissa 20.12. Syyskokous Kinaporissa Joulukuu 18.12. Toimitus voi lyhentää stoorei. klo 14.00 Tsennaaks Tölikaa, slangituokio Fokuksessa Esko Vepsä Fotonäyttelyn opastus Töölön kirkko, Markku Jalonen Slangikonsertti Töölön kirkko, juontaa Markku Jalonen, mm Slangikuoro Marraskuu 10.11. klo 14.00 Tsennaaks Tölikaa. saakka klo 16.00 Dallauskierros Töölön puistoihin, Esko Vepsä, lähtö Töölön kirjasto 22.10. klo 18.00 Slangitreffit Idän pisteessä 10.9. Heikki Paunonen, Kim Jeongdu ja Laura Kolbe 26.9. klo 16 Käpylä dallaus, lähtö Pohjolanaukion lippakiskalta, oppaana Tintti Karppinen Syyskuu 8.9. Me julkastaan stoorei Stadist ja Stadin slangist. klo 17.00 Snadi slangi-ilta rav. Sendaa sun stoori muokattavana tekstitiedostona (esim. on spettarien jako kevään ryhmälle, klo 17–17.30. Teijo Pynnönen 0400-705 635 www.maalauspynnonen.fi verstas: Limingantie 23-25, Helsinki SYKSYN SLANGIKURSSI STADIN TYÖVIKSELLÄ 1.9. klo 18.00 Slangitreffit Idän pisteessä 21.11. Jos sul on joku syy käyttää nimimerkkii, ni kerro toimitukselle perustelut ja laita oma nimes ja yhteystietos messiin. klo 14.00 Tsennaaks Tölikaa (Meikku ja Pikkuhuopalahti), slangituokio Esko Vepsä klo 17.00 Slangitsyrkka Kallion kirkko, mm. fi tai skrivaa koneella ja sendaa: Stadin Slangi ry / Tsilari, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. 3500 merkkiä) tai kahden sivun stoorit. Tai voit froogaa juttui Stadist ja slangist. klo 12.00 Kallion Biblu, Markku Jalonen bamlaa kupolisalissa, minkä jälkeen dallaus Hagikseen klo 14.00 Kulttuurikeskus Caisa, Esko Vepsä bamlaa, minkä jälkeen dallaus Kurviin klo 16.00 Hämeentien avajaiset. mennessä. Fotonäyttely Töölön kirkolla, 30.10. Sinne voit skrivaa snadei kommenttei Tsilarist, Slangin tapahtumist ja reduist ja vaik terveisii frendeille. Juttu toimitukselle 15.10. klo 18.00 Slangitreffit Idän pisteessä 16.10. klo 16.00 alk. Parhaiten mahtuu messiin yhden (max. klo 16.45–18.15 Vetäjä: Virve Obolgogiani. klo 14 ja 16.30 Snygeimmät joulubiisit Paavalissa Tapahtumien syksy 2020 Täst listast hittaa Stadin Slangi ry:n ite tai muiden kans kimpas järkkäämii tapahtumii ja mestoi, mihin Slangijengilt on pyydetty proggista. Seuraava kurssi alkaa ke 16.9. Lehden teema-aihe on: TÖLIKA Muista laittaa muutama kuva kirjoitukseesi mukaan. – ke 18.11
TSILARI 4/2020 39 TSILARI 4/2020 39 Tilaan seuraavat tuotteet: 1. . Jäsenmaksu 35 € vuonna 2020. Alle 18-vuotiaat 5 €. 2. Vinkkaa frendilleki! Jäsenet saa tän snygin Tsilarin viis kertaa vuodes himaan (eijäsenille Tsilarin vuosikerta bungaa 50 egee) Infoo jäseneduist hittaat Tsilarist, Slangin nettisaitilt tai saat byroosta. . Toimisto, email: toimisto@stadinslangi.fi, puh: 045 186 7238 Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Hki Kandee liittyy Slangijengiin, ni oot messis ylläpitämäs slangiperinteitä. Kannatusjäsen yksityishenkilö 50 €, kannatusjäsen yhteisö 150 €. TÄYTÄTHÄN TEKSTAAMALLA!. 3. 5 Toimitustapa ja tuotteiden laskuttaminen sovitaan erikseen. 4