Tsilari 5/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Kaisaniemi ja Liisankatu TSILARI TSILARI 5-6/2012 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 17. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 1 5.11.2012 10.19. vuosikerta Hinta 5 € Enson talo 50 v
CHEF WOTKIN’S PALVELUTISKIT JA MYYNTIPISTEET 2 TSILARI 5–6/2012 Taksidata ilmo 18. (09) 774 33 44 lihatukku@chef-wotkins.com | www.chef-wotkins.com TEHTAANMYYMÄLÄ puh. Tasan Stadin parhait. joulukuuta 2011 20:28:23 Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 2 5.11.2012 10.19. LIHATUKKU VEIJO VOTKIN OY RAVINTOLAPALVELUT Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki Puh. (09) 774 33 477 ma-pe 7–18, la 7-15 tehtaanmyymala@chef-wotkins.com Fläsää, tsieguraa, bradarii, metukkaa, broiskujubinoit, tekumekuslarbaa, ryynärii..
Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 3 5.11.2012 10.19. TSILARI 5–6/2012 3 STADILAISIA 12 KAISA WAHLLUND friidu Kaisaniemen takana 18 KALE-BAARIN JENGI Kalevankadulta esittäytyy 26 OLAVI KOSKELA poikansa Kostin muistoissa EKS MINNAA 8 JÄÄKÄRINKATU 8 oli Harry Ifströmin hima 17 DUUNISPEDAN stikkas Harry Piela 28 MUSAA JA RUNOUTTA arkistojen kätköistä 32 LIISANKATU on messun arvoinen JUHLIVA STADI 7 TAKSIKUSKIT 90 V. Raija Tervomaan muistoissa SNAKKAILUA 22 SLANGIPAIKANNIMET KÄYTÖSSÄ valottaa slangitohtori Ainiala 39 ALPO RUUTHIN KÄMPPÄ on slangikirjojen klassikko 45 HESSU ORASMAA kertoo patavahdin kokemuksiaan STADI JA SLANGI 8 BIISISKABA KÄYNNISSÄ – tuomaristoa jututettiin 23 UUSIA KNIIGOJA STADISTA – tuplajulkkari Stadarilla 25 KAUHASEN UUSI PLATTA OlliBullin arvioitavana 42 MALMSTENILLA MENTIIN Raikka raportoi slangitreffeiltä VAKKARIT 4 Snadit 5 Ledari 6 Bamiksen lööppi 24 Sörkän friidun stoorjea 38 Fundeerauksia 40 Stadin slangi blisaa 41 Skabat 46 Sautski 47 Häppikset SISIS Kannen kuva: Jallu K. Stadin kiistellyin talo 36 BÄRTSIN TSYRKKA 100 V. Raija Tervomaa oli paikalla 34 ENSON TALO 50 V. Koski Pollarit slangiproffa selvittää Eltsun ajot skrivaa muistosi! 20 17 He lsi ng in ka up un gi nm us eo . Stadin Kundi Harri Savusen stoori 16 BÄRTSIN BIBLU 100 V
Jos sullon ollu tai on edelleenki bändi ku on treenannu tääl Stadissa ni stikkaa faktat, fotot tai muut muistot jemmaan. 4 TSILARI 5–6/2012 Kniiga Stadin rabareist Helsingin kaupunginmuseo duunas kniigan Stadin gamloist rabareist. On siel joukos joku puolittaine slangitekstiki. Sit ne järkkäs runoskaban ja niit runoi on stikattu messiin. Kasaribändi Thunderstorm luukuttaa Kondekassa. Tuu snakkaa ja pluggaa slangii, diggaa slangibiisei ja lysnaa ku maikka stikkaa läppää slangista. Sä hittaat tän froogiksen netistä osotteesta www.helsinginkaupunginmuseo.fi/ treenikampatennen. Sinne skujas stoge. Slangikurssi Työviksessä Helsingin Työväenopisto järkkää ekaa kertaa slangikurssin tammi–maaliskuussa 2013. Zuge on vieläki ja draisaa joka puolelle Härmää ja Pietariin – ku ei vaa olis niit teknisii ongelmii. . Bändikysely käynnissä Jazz & Pop Arkisto, Teosto ja Kaupunginmuseo on käynnistänyt bulin treenikämppäkyselyn. . Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 4 5.11.2012 10.19. Mut Sörkän hamne alkaa olla finis, ku kipot ja kontit on flytanny Vuokkiin ja ne byggaa sinne uutta Kalasataman kaupunginosaa. SNADIT MIKKO SEPPÄLÄ Porrashuoneet. Stoge ja Sörkän hamne 150 vuotta Vuonna 1862 Stadiin tuli kaks tosi tärkeetä juttuu: stoge Stadista Hämppylinnaan ja uus hamne Sörkkään. Se on muuten aika nasta nimi vääntää kieli solmuun, tyypatkaa vaikka tähän stailiin: ”Kalasatamassa sataa kaatamalla.” . Se on snygi ja buli kattaus, läpikelattuu läppää ja koreeta fotarii riittää. Helsinkiläisten porrashuoneita 1800-luvulta 1940-luvulle. alkaen Työvikseen tai netissä osotteessa ilmonet.fi. Sörkän hamne 100 vuotta sitte. Maikka Mikko Seppälä + mahd. Helsingin kaupunginmuseo. Foto Helsingin kaupunginmuseo. vierailijastarat. Kurssi on perjantai-iltasin, sille mahtuu jotain 15 heeboo, ilmoittautuminen 11.12. . Helsingin kaupunginmuseo 2012
Jokasella on snadisti erilainen tausta ja snadisti erilainen nasta tapa bamlaa ja skrivaa. Mut niit kaikkii yhdistää se et ne on halunnu snakkaa oman stoorinsa ja stikkaa sen Tsilariin ja sitä kautta jeesaa handun hela slangijengille, antaa jotain itsestään ja samalla vahvistaa tätä buliks kasvanutta jengii. Mä koitan selittää tän asian. Jos penna ei pysy handussa, stikkaa idiksii ni kyl me sit skrivataan. 040-506 0954 raija.tervomaa@kolumbus.fi Pirjo Tuohimaa puh. Ne kertoo siitä mikä on ollu stadilaisille tärkeetä, miten Stadi on koettu, mimmosii mestoi Stadissa on ollu ja miten tääl on eletty, braijattu ja bamlattu. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n on tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Mut niiden muistot elää, ne on jemmattu tän lehden vuosikertoihin ja siellä ne säilyy. Nää lesaajajutut on tän lehden suola tai ruuti, Tsilarin stydi ydinmehu. Eikä ne o pelkkii 20tai 30-luvul födanneit Sörkan tsalei ja giboi tai Tölikan swingipjattei ja lättähattui, vaa eri ikästä possee ku on budjannu eri puolilla Stadii ja kuulunu monenlaisiin jengeihin, ne on paljasjalkasii ja osa muualta tänne flytanneita. Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 17. TSILARIN STYDI YDINMEHU V iime aikoina toimituskunnankin korviin on kantautunu sellasta mannaa, et tää Tsilari olis aika stydi ja messevä lehti. Ku te skrivaatte muistojanne Tsilariin, te duunaatte historiaa. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@welho.com Ulkoasu Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab Postiosoite Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Toimiston puh: 09-774 1041 Toimisto avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. 050-550 5706 mustopertti@hotmail.com Toimitussihteeri Mikko Seppälä puh. Mut me tarvitaan siihen teidän jeesiä. Mä en o räknänny montaks avustajaa täl lehdel on ollu, mut varmaan parisataa. Tsilari on ilmestyny 17 vuoden ajan. Nää muistot tuo syvyyttä nykyselle Stadille, nykysille mestoille ja nykyselle slangille, ja ne tuo syvyyttä slangijengin toiminnalle. Tätä tarkotusta hoitelee pääasiassa Tsilari. Ja meidän puolesta Tsilarin on tarkotus petrata ku sika juoksuaan. Nää stoorit on alkujaan voinu olla pelkkää höyryjen päästelyy ja pään aukomista, kliffaa skrivaa ja nastaa pluggaa, mut ajan myötä ne on muuttunu monella tavoin arvokkaaks kulttuurihistoriaks. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 5 5.11.2012 10.19. PS. Tsilari byggaa lesaajien skrivaamille jutuille. MIKKO SEPPÄLÄ KIRJOITTAJA ON TSILARIN TOIMITUSSIHTEERI JA STADIN SLANGIN JÄSEN N:O 1232. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoista ”till säljaren”, joka tarkoitti lehteä tai sähkösanomaa, jonka yhden kappaleen myyntitulon sai myyjä pitää itsellään. Stadin Slangin tarkotus on samlaa ja jemmaa slangii ja siihen liittyvää matskua. Monet tän lehden ekojen vuosikertojen skrivaajista on jo stikannu lusikan nurkkaan. Jos penna tai kamera yhtään pysyy handussa, tuu messiin vääntää Tsilarii. Vaik Stadin Slangi on kasvanu tosi buliks, ni Tsilarilla on tosi snadi toimituskunta ja siihen kaivataan lisää jengii. 040-567 1404 tsilari@stadinslangi.fi Raija Tervomaa puh. LEDARI TSILARI 5–6/2012 5 Päätoimittaja Pertti Mustonen puh
Nyt se tuotetaan talkoobotnella, mutta kuinka kauan. Nää kaikki on saanu jengii liikkeelle tuhatmäärin. 046-810 1433 cata.mansikka-aho@ eduskunta.fi Mikko Seppälä puh. Bisnesmaailmassa on ollu tapana tehdä SWOT-analyysi firman kondiksesta. LASSE LIEMOLA BAMIS LASSE.LIEMOLA@LIEMOLA.COM 050 58 58 985 Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 6 5.11.2012 10.19. 09-774 1041 Toimisto avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. Helppo minnaa ett ku on tiistai nii Milenka ja slangitreffit kutsuu. Nähtäväks jää kuinka kauan me mahdutaa Milenkan tiloihin. SNYGEIMMÄT sjungataa sunnuntaina 9.12. 09-774 1041 toimisto@stadinslangi.fi Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. Tää hallitus on pitäny tärkeenä, että FYFFEHOMMAT on jees. Me ei skruudata enempää ku tseenataa. Ei bungaa mitää. Siinä tsiigataa VAHVUUDET–HEIKKOUDET–MAHDOLLISUUDET–UHKAT. Ens vuodelle on budjetissa tarkoitus stikkaa snadisti fyffee näihin iltoihin. Organisaatiota tarvii kehittää ja samalla varoo liikaa byrokratiaa. Mitä plänejä meill on jatkossa. www.stadinslangi.fi BAMIKSEN LÖÖPPI MINNE SKURU FÖRAA. 040-567 1404 tsilari@stadinslangi.fi Pirjo Tuohimaa puh. Niist on tullu monelle ”must”, on kliffaa ku saa bamlaa tattikset toivottaa stadilaisille Gutaa Jyglyy… Ilmari byroossa venaa ilmoittautumisii. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@welho.com Toimistonhoitaja ja jäsensihteeri Ilmari Jokinen puh. Siitä alkaa oikee joulufiilis… Kliffaa loppuvuotta koko jengille. Joustava päätöksenteko ja uusien idiksien toteutus on voimavara, jonka avulla me pysytää kasvu-uralla. 050-585 8985 lasse@liemola.com Varapuheenjohtaja Hannu Heiskanen puh. Proggista on saatu kliffasti – jopa tungokseen saakka – ja vuosi on buukattu täyteen ”jokaiselle jotakin” -idiksellä. Tänks HOK-Elannolle, joka on ollu sponssaamassa meidän muitaki häppiksii. Seuraavan hallituksen tulis mun mielestä tehdä tuo analyysi. 6 TSILARI 5–6/2012 HALLITUS Puheenjohtaja Lasse Liemola puh. Näyttää silt ett jengi diggaa tätä viikottaist systeemii. Tää syksy me ollaan lisätty slangitreffejä: ennen ne oli kerran kuukaudessa, nyt ne pidetään joka viikko. 0400-428 325 hannu.heiskanen@htppalvelut.com Taloudenhoitaja Kimmo Karvinen puh. Minne skuru föraa. Frelssariarmy kääntyy taas meidän puoleen ja pyytää jeesii joulupatojen vahtimisess. Mikä on meidän tahtotila. Me ollaan jo niin buli lafka, ett tätä on vaikee klaarata vasurihandulla. 050-512 5077 kimmo.karvinen@elisanet.fi Pekka Kurvinen pekka.kurvinen@elmio.fi Cata Mansikka-aho puh. Nyyaa mestaa on hankala hittaa ja yhteistyö raflan kanssa on toiminu. Kliffoi slangitreffei on tiistait, niistä stikataa infoo e-pululla. ”M ieli Sörkkaan ois tsöraa, sinne skuru kyllä föraa” me sjungataa joka tiistai Olutrafla Milenkassa slangitreffien tunnarina. Syysmöötti on marraskuussa ja häppiksii on vielä vuodenvaihteeseen saakka. klo 15 Kaltsin tsyrkassa ja 23.12. Kuus numbaa on parempi ku monen muun yhdistyksen neljä, se nielee resursseja ja tarvii tekijöitä. Meillä on vuosittain neljä bulii tsyrkkatapahtumaa ja kesällä yhteistyössä Stadin kanssa Espan lavalla Stadin Friidun, Kundin ja Junnun valinta. Hae libari ajoissa nii pääset inee ja tsittaa. klo 15 Paavalintsyrkassa. TSILARI on selkeesti jäsenistölle tärkein ja halutuin tuote. Tää froogis merkkaa meidän yhdistystä: Me lähestytää 4000 jäsenen rajaa. HÄPPIKSET duunataa paitsi omalle jäsenistölle myös kaikille stadilaisille
Äijä bamlas et pirtulla. Duunit ei tahtonut luistaa, kartsat oli huonossa kondiksessa (niin ku nykyään ku tulee snögeä), eihän biligatkaan olleet ihan briimakamaa. Ne pirssit joil oli kovakulkunen bilika sai aika stydisti fyrkkaa, kun pirtu-ukot tarjos kunnon diiliä varpusten hakemisesta. Osa pirsseistä joutui sotahommiin mut kuskit sai ajaa omaa fiudea sodan ajan. Sit Stadi (tai Härmä) sai aika isot kisat, Olympialaiset. Jos duunaat noin ku mä bamlasin ja oot muutenkin stärä kundi, niin pirssihomma on ihan liffaa duunia. Mut kundit vaan suhas ja pikkuhiljaa homma rubes toimiin paremmin. Kai ne biligat ja kuski oli aika kesyjä. EKS MINNAA HARRI SAVUNEN Kirjoittaja on Helsingin Taksiautoilijoiden pj Stadin pirsseistä S tadin pirssi täyttää tän vuoden marraskuussa ysikymmentä. Nyt on asiat toisin: on kunnon fiudee – mut ei duunit oo muuttunut ollenkaan. Äijät sai jonkun diilin Jenkkeihin josta hommattiin Nykin gamloja Checkereita eli niiden vanhoja pirssejä mut ne oli ihan skeidaa kamaa. Orraeus tais ekassa hukissa tempasta mällin. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 7 5.11.2012 10.19. Aikoinaan yks gamla vosikka bamlas mulle kun ihmettelin miten se oli aika tukevissa (paljon fyrkkaa), et mist se on ton omaisuuden duunannut. Ne fiudet joissa ei ollut kuskia sodan aikana meni skeidaks. Foto Helsingin Kaupunginmuseo. Dumarit hankki Checkeri-episodilla stydisti fyrkkaa. Sit kun tuli kieltolaki, rupes pirtu-ukot häärään. Kolari tais sattua nykyises Kaisiksen ympyrässä. Edellisessä Tsilarissa Paunosen Heka bamlas niist alkuajoista. Vuonna 1922 pirssikuskit piti 14.11.1922 ravintola Kaisiksessa bamlausmöötin, jos perustettiin Helsingin taksiautoilijat Ry. Ne vosikat kun jäi sodan aikana Stadiin koitti tehdä duunia, mut löpöstä oli pulaa ja niin oli pokastakin. Pokaa pitää jeesaa ja hoitaa duunit kunnolla. Stadi pirssejä yritettiin kohentaa kisojen vuoksi. Orraeus oli eka kundi ku sai luvan kytiltä kuskaa pokaa, vuosi oli 1906. TSILARI 5–6/2012 7 Kumijalat pirssitolpalla Eteläespalla Kauppatorin laidalla. Sit tuli aika kun slopot hyökkäs Härmän kimppuun, ne kulma tartti lisää maat kun niillä oli niin ahdasta. Tota NAG-merkkii ei hittaa enää, se oli Neue Automobil-Gesellschaft (eli ”Uus Autofirma”). Uutta Neukku-fiudee sai, mut ne jotka ei halunnut skujaa niillä koitti pitää vanhaa fiudea timmissä. . Pirssikuskit joutu ajaan feduilla eli häkäpöntöllä. Mut ei se mitään, homma jatku
. Sävellysten on oltava uusia, tekstien aiemmin säveltämättömiä. Koulubailut olivat muualla ”konvia” ja sitä rataa. . Tuomaristo on tietysti jäävänny itsensä. Biisiskaban juryn muodostavat Heikki ”Hector” Harma, Lasse Liemola, Kai Lind, Pemu Mustonen ja Pirjo Tuohimaa. Stadin slangi ry rykäisi käyntiin kisan, johon voi osallistuu kaikki halukkaat. Voittajalle on luvassa 1000 euron palkinto! Kunniapalkintoina jaetaan kaksi 500 euron stipendiä. Se on kyl tehny pääosan lyriikoistaan yleiskielellä, toisinaan slangimaustein: – Mä kirjoitan lauluja suomeksi suomalaisille, eikä urbaanius tai nuorekkuus vaadi välttämättä slangia. Hector odottaa kestäviä slangibiisejä Heikki Harma alias Hector födas Tölikas vuonna 1947. Tuomaristoon kuuluu allekirjoittaneen ja Tsilarin päätoimittaja Pemu Mustosen lisäks meidän oma bamis, Lasse Liemola sekä Hector ja Kai Lind, jotka kaikki kolme on rutkasti ansioitunu suomalaisen kevyen musiikin tähtitaivaalla. Liitä mukaan biisin nimi ja tekijät sekä yhteystiedot. Biisit tuotetaan itse mp3-muotoon ja lähetetään osoitteeseen biisiskaba@stadinslangi.fi. . . SLANGIJENGI PIRJO TUOHIMAA Stadin Slangi ry julkaisee myöhemmin CD-levyn parhaiksi katsotuista kilpailukappaleista. Näil kaikilla huippumuusikoilla on aikaa kisatuomarointiin, mistä me ollaan tosi kiitollisii. Hectorille Stadin slangi on pysyny osana identiteettiä. Hectorin erityisansio on pitkän linjan biisilyyrikon taival, mikä antaa näkemystä arvioida kilpailubiisien sanotuksii. 8 TSILARI 5–6/2012 Biisiskaba starttas – TUOMARISTOSSA MUSIIKIN KOVIA NIMIÄ V uodenvaihteeseen asti on sullaki ny aikaa skrivata mahtava uus slangibiisi. – Faija oli Rööperin kundeja, ja vanha slangi tuli hänen kauttaan tutuksi jo kotona. Lasse keikkailee edelleen etenkin just slangibiiseillä, Kaitsu esmes Four Catsin alkuperäisjäsenenä; Hector esiintyy mm. Otsikoksi BIISISKABA. Beatlesitkin Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 8 5.11.2012 10.19. Slangisanasto oli kuitenkin vain nyanssi ja puheen nuotti, joka poikkesi maalaisserkkujen vastaavasta. Sta din Sla ngi ry juli sta a UUSILLE SLANGISTYGEILLE BIISIS KABA N LISÄINFO kilpailusihteeri, yhdistyksen hallituksen jäsen Pirjo Tuohimaa, pirjo.tuohimaa@welho.com, puh. Kieli tarttuu nopeasti. Kesälomien jälkeen monet pihakaveritkin puhuivat vähän aikaa mie-mie'tä. Turun Hair-musikaalissa vanhana Vietnamin veteraanina. Stikkaa mp3-muodossa oleva demo 31.12.2012 mennessä joko sähköpostilla osoitteeseen biisiskaba@stadinslangi.fi tai CD-levyllä Stadin Slangin toimistoon, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. 040-773 7834
Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 9 5.11.2012 10.19. Sen voitti Erik Lindströmin säveltämä ja Sauvo ”Saukki” Puhtilan sanottama ’Minun stadini on Helsinki ’, jonka itse esitin. Moni ei enää tiedä, mistä sana tulee. – Mulle perinteinen Stadin slangi on ollut nuoresta pitäen enemmänkin Asenne. Hector ei pidä väkisin väännetystä slangista vaan toivoo, et biisilyriikat olis luontevaa nykyslangii. Kai kaveeraa stygestä, jossa kerrottiin vankilakundin ”liituraitaprigistä”: vapautuessa se vaihto laitoskledjut herraskaiseen liituraitapukuun, mut töpeksi uudestaan ja joutu pian taas linnan vaakaraitaan... No sehän oli alkujaan ”lefvande bilder” eli elävät kuvat! Ite en mielelläni käytä mitään sellasta slangi-ilmasuu, jost en tiedä mistä se juontaa juurensa, Kai tähdentää. TSILARI 5–6/2012 9 lauloivat yleiskielellä, mutta puhuivat täysin ”liverpudlianisti”. – Näit kisoja on ollu aiemminkin, Kai muistelee. – 70-luvulla, kun Kappeli-rafla uusittiin, järkättiin myös skaba Stadi-aiheisista biiseistä. Muutenkin rockmusiikin vaikutus nuorison kieleen on ollut voimakas. Esimerkiksi ”digata”-verbin lanseerasi nuori Dave Lindholm 70-luvun alussa, muistuttaa Hector, joka työskenteli sillon YLE:ssä toimittajana. Se on pitkän radiouransa aikana huomannu, kuinka paljon jengin tapa ilmasta asioita on muuttunu ja miten junnut nykyää bamlaa. Four Catsis edellee, vaik heebot on puoliks vaihtunu: alkuperäsistä on enää Kaitsun lisäks jäljellä Lasasen Pena. – Odotan et jengi noudattais hyvää makuu ja käyttäis kekseliäästi slangii hauskois paikois, ei itsetarkotuksena. Hector kertoo. Se esiintyy mm. Hector on Stadin Slangin biisiskaban tuomaristossa. Kaitsu toivoo skabaan lennokkaita tekstejä ja iskevii melodioita. Slangiin tuli enemmän englanti-vaikutusta vasta 60-luvun lopulla, jolloin popparinuoriso oppi kieltä ulkomaisilta levyiltä. Odotan kiinnostuneena, millasii biisei jengi saa aikaseks, toteaa Kaitsu. Four Cats vuonna 1965. Paljasjalkasena stadilaisena Kai bamlas frendien kans slangii: – Ehdottomasti! Me käytii esmes levaris tai ”leffas”, kuten termi nykyää kuuluu. Jos biisi on koukuttava ja svengaa, aina parempi! Aiheisto on laaja kuin stadilaisen elämä itse. Kai Lind toivoo lennokkaita tekstejä ja iskeviä melodioita Myös Kai Lindin musiikkiura senkun jatkuu. – Toivon skabaan uutta suomalaista kestävää musaa, jonka lyriikat edustaa modernia slangia luontevalla tavalla, kiteyttää Hector. Vaikkei mulla ollukkaa muuta ansiota biisiin ku sen shungaaminen, on silti kliffaa tulla taas näihin kuvioihin vähä eri roolissa. ”Diggaa”-verbin lanseerasi nuori Dave Lindholm 70-luvun alussa. Kai Lind vasemmalla (eka oikealta Lasasen Pena).
Ikkunamme ilmansuunta oli siis etelään. Huoneemme ikkuna antoi Vuorimiehenkadun puolelle. Kivijalka oli jäljellä. Istuin usein ikkunan ääressä ja katselin, kuinka kuorma-autot toivat laatikoita sekä olutkoreja ja kärräsivät niitä viinakaupan lastaussillalta sisälle. Koko Sepänkatu ja Punavuori olivat siihen aikaan vielä täynnänsä vähäväkisten puutaloja sekä ahtaita hellahuonekoteja. Meillä poikanuijilla oli yhteen aikaan semmoinen villitys, että teimme rautalangasta taivuttamalla tiirikoita. Sinne muutimme kahden vuoden Munkkiniemessä asumisemme jälkeen. Jonkun ajan kuluttua muistan niitä astioita olleen reilun puolenkymmentä siellä täällä lattialla. Hilloa löytyi, koska silloin säilöttiin paljon talven varalle omia säilykkeitä. Sepänkadulla oli ainakin neljä klapikauppaa ja polttopuukauppa kävi talvella kuin siimaa. Klapit pomppi ja keikkui kuorma-autojen lavalla viimeisellä matkallaan kohti kotilietten lämpöä. Tämä ”meidän talomme” nökötti pihan perällä. Halkokuormurit kaasuttelivat pitkin ja poikin katuja. Ensin laitoimme alle yhden ämpärin. Heti ensimmäisenä syksynä saimme huomata kuinka hatara talomme olikaan. EKS MINNAA 10 TSILARI 5–6/2012 Jääkärinkatu 8, 1953–1954 U llanlinnan kaupunginosassa on lyhyenpuoleinen kadunpätkä, joka ulottuu Korkeavuorenkadulta Laivurinkadulle. Vaikka huoneet olivat pieniä ja ahtaita, pihalla, ja erityisesti kaduilla oli tilaa. Sen pihan puoleisessa päädyssä oli tiilestä muurattu ulkorakennus, joka sisälsi talorykelmän ulkovessat ja vanhan hevostallin. Isän kuolemasta oli vajaa neljä vuotta ja isättömyys oli asia, joka oli minulle se suuri taakka. Monissa Ullanlinnan ja Eiran vanhoissa kerrostaloissakin oli pystyuunit ja puuhelloja, siis puulämmitys. Kohta ilmestyi toisaalla uusi vesinoro ja kiikutimme sen alle suuren kattilan. Rinkinen oli jonkinlainen meidän poikanuijien idoli. Semmoisilla senaikaiset komeron lukot helposti aukesivat. Puiset portaat nousivat tiilestä muuratun, matalan, vaaleaksi rapatun kellarikerroksen seinän vierestä eteiseen. Hataran talon hellahuone Jouduimme muuttamaan halpaan ja hataraan vuokraröttelöön. Rinkinen makasi altaan pohjakaakeleita vasten mahallaan kädet levällään kuin Jeesus ristillä ja nousi muutaman minuutin kuluttua altaan Jääkärinkadulla oli GWS:n peltitölkkitehdas, joka arkipäivisin piti aikamoista pärinää ja rätinää. Eteisessä oli vielä muutama porrasaskelma ja porras-aulassa neljän asunnon ovet. Putoilevat pisarat soivat kuin musiikki: Tip, tip… Plop – plomp – plimp… Tai sitten tiptiptiptip… joka astiassa oli omansalainen rytmi ja säveltaso. Tämä oli suuri helpotus ja etu, koska siihen pieneen huoneeseemme paistoi Vuorimiehenkadun puoleisen kivitalon yli sentään kesäisin aurinko. HARRY IFSTRÖM Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 10 5.11.2012 10.19. Muutama kesäsade ei vielä tuottanut ongelmia, mutta kun syksyn jatkuvammat sateet alkoivat, alkoivat myös kattilasulkeiset. Sieltä näkyi tilavan pihan takana vastakkaisen tontin uudehko kerrostalo, jonka katutasossa sijaitsi Vuorimiehenkadun Alko. Veden tippuminen jatkui vielä kauan sateen loputtua. Hellahuone oli muistini mukaan reilusti alle kahdenkymmenen neliön. Vesikatto nimittäin ei pitänyt vettä. Oven takana kullakin perheellä oli pieni, yksi-ikkunainen hellahuone. Aitavierillä ja kivijalkojen juurilla kasvoi hierakkaa, ratamoa ja savikkaa. Katselimme Yrjönkadun uimahallissa altaanreunalla jännittäen kuinka pitkään hän siellä pysyy ja nouseeko hän ylös. Jääkärinkatu 8:ssa oli kaksi puutaloa, kadunvarren puutalo, sekä pihalla se talo jossa me asuimme. Talo oli joskus jo 1800-luvulla rakennettu, eikä sitä ei purkuuhan tähden ollut kunnostettu vuosikausiin laisinkaan. Kadunvarressa oli vielä kyseisen puutalon ja viereisen kerrostalon välissä matala, kaksikerroksinen vanha pieni kivitalo, joka ulottui pihan puolelle. Hänellä oli nimittäin epävirallinen veden alla sukelluksissa pysymisen Suomen ennätys. Pihan puolen nurkalta oli joskus, ehkä sota-aikana, yksi asuinrakennus palanut. Pihalla oli pölyävää hiekkaa. Koko rakennusrykelmä oli nukkavieru. Tänne muuttomme oli varsinkin äidillemme suuri sosiaalisen statuksen pudotus. Hänellä oli pieni asunto vielä pienemmän liiketilan takana. Tämä matala, lähes pihantasainen kivijalka oli täyttynyt kaikenlaisesta maaaineksesta ja toimi kesäisin talon porukoiden lentopallokenttänä. Vesi tietysti valui ensin vintin täytteisiin ja sieltä täytteiden vettyessä alkoi vesi tippua sisäkatosta läpi. Siitä sen päättelen; että kun yöksi levitimme hetekan, päästävedettävän haitarimallisen pukkisängyn ja kun seinän vierellä oli lisäksi vielä yksi pieni kirjahylly ja ruokapöytä ja hella, niin lattia oli tupaten täynnä. Nimenomaan hillokomerot, koska ei meitä poikia perunat kiinnostaneet. Miltei vastapäätä pihamme porttia Jääkärinkadulla, oli Rinkisen kellosepänliike. Jääkärinkadulla oli GWS:n peltitölkkitehdas, joka arkipäivisin piti aikamoista pärinää ja rätinää. En muista koskaan kenenkään meistä jääneen noista tihutöistä kiinni. Klapien ja makean haussa Talon alla kivijalassa oli puukellari ja hillokomerot. Vaikka ”Ullanlinna” kaupunginosana kuulostaa nykyisin korvissamme melko juhlavalta, oli talo, johon muutimme kaikkea muuta
Oikealla olevasta portista kuljettiin pihalle. Yrjönkadun uimahalli olikin parin talven ajan viikoittaisen matkamme kohteena. En enää ikinä toiste tehnyt samaa temppua uudelleen. Seuraavalla klapikeikalla vedin kelkan talomme takana olleelle kellarin ovelle, hain kellarin avaimen kotoa ja lastasin puukellaristamme klapimitan täyteen. Silloinen hiilijalanjälkemme oli lähes huomaamaton. Talo saattoi tällöin olla vielä hiukan ränsistyneempi. Kuva C. Wilkman 1937. Mutta Rinkisestä vielä sen verran, että myös hänellä kuten siihen aikaan niin monella, oli puuklapeilla toimiva uunilämmitys. Pihoilla oli pyykkinarut, joihin kuului oleellisesti ns. Oikealla olevassa puutalossa asuimme kaksi vuotta. Jääkärinkatu 8 sisäpiha. Seipäällä nostettiin pyykkinaru pyykkeineen ylemmäs keikkumaan sen jälkeen, kun naru oli ensin lastattu lakanoilla. Vettä piti lämmittää Talousvesi haettiin sisään ämpärillä pihalla olevasta vesikraanasta. Hän pyysi usein minua hakemaan kelkallani klapisylyksen Sepänkadulta. Sainkin oivallisen tuuman katsoessani kuinka kolikot kilahtivat klapikauppiaan kassaan. Ulospäin oli asunnoista juokseva vesi, kun vain otti lähtiessään nurkasta hellan vierestä laskiämpärin käteensä ja kipaisi likakaivolle. Puhalluslamppu oli sellainen messingin värinen laite, joka toimi ilmeisesti petrolilla. Portin vieressä oikealla oli iso kivitalo, Jääkärinkatu 10, joka on olemassa yhä. Vähitellen olo paheni sitä mukaa kun karamellit hupenivat. Ulkovessat näissä taloissa oli tietenkin, koska taloissa ei ollut viemäriä kuin likakaivossa ja pesutuvassa. Valkopyykkiä keitettiin lipeäsaippuan kanssa, ”oikeat” pesupulverit tulivat kauppoihin vasta joskus myöhemmin. Puut piti tuoda omasta kellarista. Vedin kelkan kelloliikkeen eteen ja kannoin klapit Rinkiselle. Grünberg 1957. TSILARI 5–6/2012 11 Jääkärinkatu 8 kadun puolelta v.1937. Siihen petrolisäiliöön pumpattiin käsipumpulla painetta, päästettiin venttiili auki ja sytytettiin. Helsingin kaupunginmuseo. Kuva W. Pihan perältä menevät rappuset porras-eteiseen. Kirjoitus on katkelma Harry Ifströmin laajasta, toistaiseksi julkaisemattomasta muistelmateoksesta ”Kultarannasta Hermannin helmeen” (2012). Helsingin kaupunginmuseo. Vesiputki oli talvella kovilla pakkasilla usein jäässä. Pesutupaan tuli vesijohto, mutta ainoastaan kylmä. Itse asiassa kukaan ei tiennyt semmoista suuretta olevan edes olemassa. Se oli vielä 50-luvulla ainoa yleinen uimahalli Helsingissä ja koko Suomessa. Putkea piti sitten talkkarin puhalluslampulla lämmittää auki. Veden lämmitykseen oli nurkassa suuri muuripata, johon sytytettiin tuli alle. Näkymä oli parikymmentä vuotta myöhemmin 1954 kun siinä asuimme, aivan saman näköinen. Portaiden vasemmalla puolella olevassa matalassa rakennuksessa oli ulkovessat, sekä vanha ajurin talli. Oikealla alakerrassa näkyy avonainen pesutuvan ikkuna. . Kun olin kipaissut kiireesti Laivurinkadun sekatavaramyymälään ja ostanut namusia koko rahalla, alkoi omatuntoni supista. Pyykkipataa hämmennettiin suurella melantapaisella kepakolla, joka muistutti soutupaatin airoa. reunalle huulet sinisenä haukkomaan henkeään. Polttopuu-, ja perunakellarit olivat rappusten takana talon takapäädyssä. Liekki suihkusi kovalla puhinalla ulos torvesta ja vesiputkessa olevat jäät saivat lämmetessään kyytiä. pyykkikepit. Koska meillä ei kotona ollut minkäänlaista peseytymistilaa, se toimi myös puhdistautumisja samoin tein huvittelupaikkana. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 11 5.11.2012 10.19
Helsingin kaupunginmuseo. PEMU MUSTONEN STADILAINEN 12 TSILARI 5–6/2012 12 TSILARI 5–6/2012 Tän smoglarin tai muun konterfeijarin mukaan Kajsa Wahllund oli suht topakka täti mut se diggas koiria. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 12 5.11.2012 10.19
Vapaaherra Otto Wilhelm Klinckowström skruudas autuaana Kaisan safkoja. Gimmat sai stannaa himaan, hoitaa skloddeja, steedaa ja jeesaa niitten äijiä. Uutta Emilienburgia jengi rupesi aika pian kutsumaan Säästöpankiksi. Joskus se oli itse duunaamassa jonkun näytelmän kulisseja. Necken ja Säästöpankki Vuonna 1828 Kaisa vuokrasi apteekkari Aschanilta Hiirisaaresta eli Siltasaaresta kaksikerroksisen haussin, joka staijas nykyisen Sillankorvan haussin paikalla, heti vasemmalla Pitkänsillan pohjoispuolella. Oli selvää, että koko buffetin menestys perustui brenkkuun. Kaisa olikin kaikissa kenraalikuvernöörin bailuissa ja vastaanotoilla ylin järjestelijä, vastasi safkasta ja juhlamenoista. Kaisa oli jo Turussa oppinut tsennaamaan kaikki Härmän dignitäärit, dirigat ja bambtsikat. Myös Alexander Armfelt, ministerivaltiosihteeri ja Kustaa Mauri Armfeltin poika yöpyi Kaisan hotlassa. Armfelt päätti jopa kieltää kaiken bjyydaamisen buffetissa. 1819 hän öpnas raflan ja hotlan maaherra Hjärnen talossa Sofiankartsalla. teatterisalin katsi oli sininen, jossa tuikkivat bulit hopeiset tähdet. Kukaan ei duunannu niin hyvää safkaa kuin Kaisa Klinckowströmin mielestä. Kaisa oli vanhan kustavilaisen ruokakulttuurin mestari ja se upposi kuin häkä stadilaisiin, ku niiden piti suuriruhtinaskunnan pääkaupunkilaisina snadisti vastoin tahtoaan treenata ryssien kulttuuria. Se oli kans ainoo tapa saada tsarbut gimmojen seuraks teatteriin. Se minnataan edelleenki Stadissa, jos ei muusta nii ainaki Kaisiksesta. Se sijaitsi nykyisen Pitkänsillanranta 17:n kohdalla. Sofiankartsan hotlassa Kaisan vieraina olivat muun muassa kreivi ja tuleva ministerivaltiosihteeri Robert Henrik Rehbinder, Marskin isoisän isä Carl Erik Mannerheim. Se oli vajaat 20 metriä longa ja 17 metriä leveä. Kyseessä oli kyllä puhtaasti sosiaalipoliittinen ratkaisu. Tirra oli snadi ja ihan snyggi. Eka Emilienburg muuttui Neckennimiseksi. Kaisa panikin heti tuulemaan. K aisa Wahllund, Kaisaniemen raflan perustaja syntyi Värmlannissa vuonna 1771. Eikä skoudestakaan ollut niin nokonuukaa, jos teatterin kunniaks snadisti lyftattiin brenkkuglasareita. Ei sekään, että itse Uudenmaan läänin maaherra Gustaf Magnus Armfelt valitti skoudelle teatterin syntisestä elämästä. Kaisa sisusti sen raflaks ja antoi sille nimeksi Emilienburg ottotyttönsä mukaan. Kaisa hoiti tirran buffettia pari vuotta. Siellä landepaukut stadissa käynnin kunniaksi ottivat aina viimeiset ryypyt ennen himareissun alkua. Parin vuoden kuluttua Kaisa vuokrasi Hiirisaaresta vielä toisen talon ja duunas siihenkin raflan, joka sai myös nimekseen Emilienburg. Jengi rupes kutsumaan sitä Viimeiseksi ryypyksi eli Sista supen. Gimmat, rouvayhdistykset ja muut hurskaat valittivat parhaansa mukaan. Pomomestat dilkattiin melkein poikkeuksetta vanhoille starbuille. Ja niin elämä jatkui vanhaa rataa, Arkadian tirrassa dokattiin punssii ja viiniä ja smirgareitten kanssa brenkkua. Natalie Steinheil oli ihan fittiintynyt, kun se piti flyttaa stadiin, koska Turku oli sen mielestä sentään buli ja kliffa mesta, ei mikään tuppukylä niin kuin stadi, jossa sen mielestä ei ollut mitään muuta ku pari skeidasta ja liejuista kartsaa, sikoja niillä luffaamassa. Lisäksi hän oli yks stadin rikkaimmista starbuista. Kaikki arvovieraat kehui Kaisaa ja sen safkoja. Se ei jelpannut. Kieltoa ei kuitenkaan noudatettu. Kenraalikuvernööri Fabian Steinheil ja sen gimmafrendi Natalie flyttas Aleksi 20:een eli Bockin taloon. Esiripun oli disainannut itse Engel, joka diggas muutenkin teatteria. Poikkeuksellinen mimmi Kaisa oli poikkeusihminen. Kaisalla oli oikeus bjyydaa jengille kaksi timmaa ennen teatteriesityksen alkua ja yhden timmen styken päättymisen jälkeen limsaa ja jotain snadia purtavaa, leivarii ja muuta herkkua. Teatterin raflaa tai buffettia tarjottiin Kaisan hoitoon ja Kaisa suostui. 1800-luvun alun Härmässä mimmit eivät juhlineet bisneselämässä. Siis, jos halus tseenaa jotain buffetin hoidolla, oli pakko blisaa brenkkua. Turussa Kaisa pani heti hösseliksi ja avasi Böckelmannin talossa snadin raflan ja vuonna 1813 hän oli jo Turun Seurahuoneen diriga. Ja siitä nousi tietysti kaamee metakka. Kaisa tsennas kaikki Kaisahan tsennattiin jo Turussa maineikkaana traktöörinä, juhlien järkkääjänä ja safkojen valmistajana. Aika moni ryyppäsi niitä monta päivää. Tarjolla oli punssia, bischoff-boolia, viiniä ja smirgareitten kanssa kirkasta brenkkua. Stadin eka tirra Vuonna 1827 valmistui Espan puistoon suunnilleen Mikonkartsan kohdalle Engelin disainaama stadin eka tirra. Vuonna 1810 Kaisa flyttas Härmän pääkaupunkiin Turkuun. Klinckowström oli Viipurin läänin maaherra ja 22 vuotta Härmän senaattoreja. Ennen esitystä ja väliajalla ja esityksen loputtua jengi halus dokaa brenkkua. Kaupunginvanhimmat funtsi, että kantsii antaa köyhille leskille lupa hoitaa pitopalvelua tai raflaa, niin ne saa snadisti fyrkkaa, jotta ne klaarais paremmin eikä tartte kunnan niitä hyysää. >> TSILARI 5–6/2012 13 Stadin Kaisa Kaisa Wahllund järkkäsi stadin parhaat bailut, se bjyydas punssia ja Härmän parasta safkaa. Tästä latingista bulikin starbu tuli snadisti uniseksi. Sinne dallasivat nuoret Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 13 9.11.2012 9.00. Raflabisnes olikin ekoja elinkeinoja, joka tarjosi gimmoille tsanssit näyttää mistä ne on oikein duunattu. Sitten homman sai kellarimestari Salmen, mutta kun 1830 brenkun blisaaminen kiellettiin, niin Salmen otti loparit ja Kaisa tuli takaisin. Siitä tuli heti suosittu mesta. Steinheil oli tietysti paras tuki Kaisan bisneksille stadissakin. 1800-luvun alussa friiduja snadisti vielä holhottiin. Niinpä Natalie-rouva oli glaidu ja helpottunut, kun se saattoi turvautua Kaisa Wahllundin ammattitaitoon. Väliajan jälkeen varmaan puolet miespuolisista katsojista oli stydisti fyllassa, niin et ne rupes aika meluisalla tavalla jeesaa itse näyttelijöitä. Armfeltkaan ei jaksanut rähjätä kovin kauan. Ku stadista tuli 1812 Härmän pääkaupunki ja kaikki Härmän kihot, dirigat, hallituskonselji ja kenraalikuvernööri, yliopisto ja stuidut flyttas stadiin ja tietysti myös Kaisa Wahllund, joka bonjas, että Turku jatkossa on snadisti adjöö
1830-luvun alussa Kaisa tsöbas keskeltä stadia, maaherra Walleenin talosta, Aleksi 8 snyggin hotlan. Sen borsatuotanto stannas nopeesti, kun Pohlman joutui ottamaan hatkat koko Härmästä. Kun Kaisa aloitti Kaisiksen raflan, niin Säästöpankki hamnas toisiin handuihin. 14 TSILARI 5–6/2012 14 TSILARI 5–6/2012 kundit ja stuidut sijoittamaan niitten fyrkat. Kaisalla oli itse asiassa kaksi lisärautaa tulessa. Kylpyvieraat olivat etupäässä kultaruplissa kylpeviä rikkaitta ryssiä, jotka baadasivat kylpylässä ja skruudasivat ja jorasivat Kaivohuoneen raflassa. 1853-54 Säästöpankki oli koleerahospitaalina. Runeberg bamlas jotain viisasta ja jengi sjungas ’Sua lähde kaunis katselen’ ja fiilis oli tosi jees. Sit se hurahti uskoon ja rupes pietistiksi eikä se sen jälkeen diggannut sen omista runoistakaan, kun se funtsi et ne on liian roisia. Tuleva proffa ja kirkkoherra Aron Gustav Borg bamlas. Jotkut donnat syytti sitä, et se oli stritannut niitä öögaan. Sillä oli kolme hienoa mestaa, teatterirafla Espalla, hotellirafla Aleksilla ja Säästöpankki Hiirisaarella. Bamlauksen jälkeen jengi sjungas Lars Stenbäckin skrivaaman biisin. Salakapakoita oli melkein joka höörnassa ja meno niissä aika härskii, brenkkua ja holipompelia dokattiin ja horatsut gungas kulmilla. Helsingin kaupunginmuseo. Bailut alkoivat kello kuusi iltapäivällä toukokuun kahdeksantena 1837. Kun Runeberg flyttas Porvooseen, sen läksiäiset pidettiin Säästöpankissa. Kaisahan oli stadin ehdottomasti paras trahtööri ja raflojen diriga. Jengiä oli kuin pipoa, noin 300 vierasta. Kaisa luopui Sofiankartsan hotlastaan. Lopulta Krimin sodan aikoina siitä duunattiin ryssien armeijan leipomo ja sitten yhtenä tammikuun yönä 1855, kun oli kova frysis, se rupes flekkaa ja se eldis oli Säästöpankin loppu. Alkoi tulla hosis. Siellä myös bailaamisen taito kehitettiin huippuunsa. Jengi följas Runebergia sen himaan. Siellä dokattiin arrakkipunssia, röökattiin savipiippua, stikattiin keilaa keilaradalla ja sjungattiin Bellmanin biisejä hyvässä fölissä. Kaisaniemen rafla on siitä metka et sen katsin läpi puskee puu. Sitten suulperi alkokin skriinaa snadisti jostain Hagiksen takaa ja jengi rupes dallaa kohti stadii, kun Kaisa Wahllund ja sen jengi jäi steedaa mestoja ja samlaamaan kasaan söndrattuja glasareita. Säästöpankin rafla oli yksikerroksinen vihreäks moglattu vedusta bygattu haussi. Paikalla oli fiiniä jengiä. Se oli melkein yhtä hokki ku Runeberg. Ruotsalaisella huijarilla, ”luutnantti” Pohlmanilla oli siinä olkihattutehdas. Kaivohuoneen raflan dirigaksi kutsuttiin tietysti Kaisa. Ku kloku oli yksi yöllä ruvettiin vielä skruudaa pikaillallista. Stenbäck oli hokki kundi skrivaa runoja ja biisejä. Topelius minnas, et Runebergin läksiäiset muuttuivat pikkuhiljaa ryyppäjäisiksi. Ja lisää bisnestä oli tulossa. Kun Kaisa flyttas Turusta stadiin, hän oli jo 50-vuotias, joten Kaisan karriääri oli snadisti niin kuin takapainotteinen. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 14 5.11.2012 10.19. Pitkälläsillalla ne stannas ja rupes kyttää vodaa. Niin mamselli Wahllundista oli tullut tosi fiini trahtööri. Vuonna 1838 avattiin hieno Kaivohuoneen ravintola ja samalla kertaa Ullanlinnan kylpylaitos. Kaisa oli silloin muuten jo 67-vuotias. Kukaan ei enää hinannut täyttää omaa glasaria, vaan jengi rupes dokaa suoraan boolimaljoista
Raflan disainas Engel. Safka bungas kaameesti ja stuiduilla oli aina nälkä. Vuonna 1837 Kaisa yhdessä teurastaja Salomon Janssonin kanssa sai Yleisen kävelypuiston raflan pito-oikeudet. Sen gravari on Vanhalla graviksella. Kaisa bonjas stuidui ja antoi luottoa ja joskus bjyydas ilmatteeks glasarin punssia. Vuonna 1839 Kaisiksen rafla oli redi. Puistossa oli vanhastaan joutsenlammikko. Silloin oli snadisti niin kuin raittiutta ilmassa, mutta seuraavana vuonna punssi taas kelpasi. Snadisti niin kuin kulman takaa stadin hissaa tsennaavien mieleen nousee myös Kaisa Wahllund silloin kun ne dallaa Vilhonkartsalla. Se että stuidut vieläki vappuna sjungaavat Kaisiksessa johtuu siis Kaisa Wahllundista ja sen hyvästä pumpusta eikä siis germaanien kevätbailuista tai akateemisen jengin kevätkarnevaaleista tai duunareitten bileistä, ei se johtuu Kaisasta ja sen ilmaisesta punssista. Ekaks on Kaisaniemen puisto, sitten on Kaisaniemen rafla, sitten Kaisaniemenkartsa, Kaisaniemenlahti, Kaisaniemenrantsu ja Kaisaniementie ja tietysti myös Säästöpankinrantsu oli Kaisan ansiota. Kaisa Wahllund delas heinäkuun kolmantenatoista 1843. Myöhemmin sen nimeks tuli Kaisaniemi. Siitä tuli tietysti Kaisalle tippa linssiin ja herkkä fiilis, niin että se bjyydas komeat trahteeraukset nälkäisille sjungaajille. Ja Kaisa ja Kaisan seuraajat bjyydas stuiduille vähintään yhdet punssit. Kiitolliset stuidut halus jotenkin niinku minnaa Kaisaa ja toukokuun ekana ne rupes tulee bulilla jengillä Kaisikseen treffaa Kaisaa ja sjungaa sille jotain snyggei biisei. Kaisa kyllä laskutti glasarit täydestä hinnasta ja jengi bungas. TSILARI 5–6/2012 15 Kaisasta Kaisiksen diriga Kaisa otti kuitenkin loparit Brunssalta jo vuoden kuluttua. Gamla tsyrkka staijaa edelleen samoilla mestoilla Ruttiksessa, mut toi kassu on purettu ja siin on nykyään Lasipalatsi. 1834 sinne oli duunattu höyrykaruselli; se oli ympyrää duunaava snadi stoge. Kaikki stadilaiset minnaa Kaisan eikä ne voi sitä glömmatakaan, koska stadi ei ole yhtä viltsisti minnannut ketään muuta stadissa budjannutta mimmiä kuin Kaisaa. Se oli jämät täytetystä Kluuvinlahden poukamasta. Vuodesta toiseen toukokuun ekana stuidut dallas Kaisikseen sjungaamaa Kaisalle ja myöhemmin Kaisan muistolle. Kaikki aikakauden julkkikset oli messissä. Maistraatti päättikin 1835 lisätä virallisten anniskelumestojen määrää salakapakoiden estämiseksi. Kaisa aloitti snadein askelin, ekaks vain kioski, jossa blisattiin tsufea ja limsaa, simaa, tippaleipii ja piparia. Cygnaeus pamisi sen kuuluisan Porthan-bamlauksensa. Sit kun klogu oli kakstoista yöllä alkoi Lutherin synttäribailut. Kaisa vuokraskin koko seurapuiston. Lisäks oli pari snadii byggee ja vapaamuurarien gravarin stebari. Siihen aikaan stadissa bygget disainas Engel ja raflat hoiti Kaisa. Kaisaniemen pude oli näin snygi Kaisan aikoina. Silloin tiukkapipoinen Lauri Stenbäck nousi bamlaamaan ja sanoi, että Lutherin synttäreitä ei bailata brenkkua dokaamalla ja sitten Stenbäck stikkaskin sen täyden brenkkuglasarin lattialle. Tämmönen meno tietysti teki stadin siveellisen kondiksen Härmän pääkaupunkina snadisti kyseenalaiseksi. Kaisa tsennas itsensä jo snadisti fossiiliksi, mittarissa 67 vuotta ja toiseksi Kaisalla oli buli bisnes tekeillä stadin Yleisessä kävelypuistossa. Vilhonkartsa sai nimensä Otto Wilhelm Klinckowströmin mukaan ja Otto Wilhelm oli Kaisan bestis ku jeesas Kaisaa ja jolle Kaisa bjyydas silloin tällöin snadit punssitkin. Siitä sjungaamisesta ja bjyydaamisesta tulikin perinne. Vuonna 1898 Akademiska sångföreningenin stuidut kieltäytyivät punssista. 1830-luku oli stadissa reteetä aikaa. . Brenkku valui lattian rakoihin ja glasari meni tuusannuuskaksi. Maaherra Armfelt kekkas ehdottaa raflan perustamista stadin Yleiseen kävelypuistoon. Ne kutsuikin stadia Svältingforsiksi. Jengi bonjas snadisti väärin Stenbäckin eleen ja niin kaikki dokas glasarinsa tyhjäks ja stikkas sit ne säpäleiks golvikselle. Kaisa pani hösseliks, duunas koko seurustelupuiston kondikseen. Stadi oli kallis mesta 1830-40-luvuilla. Samana vuonna marraskuussa siellä fiirattiin Porthanin synttäribailuja. Kaisan nimi levaa nimittäin stadin nimistössä enemmän kuin kenenkään stadilaisen. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 15 5.11.2012 10.19. Omalla fyrkalla se byggas raflan ja rantsuun meripaviljongin ja keilaradan. Porthanin ja Lutherin synttärit oli melkein peräkkäisinä päivinä. Kaisa bonjas heti kävelypuiston bisnesmahdollisuudet. Siellä dallatiin ja jorattiinkin. Syitä oli kaksi. Helsingin kaupunginmuseo. Stuidut diggas Kaisaa Stuidut diggas Kaisan raflaa ja Kaisaa. Jengi diggas puistoo. Jansson ei pitkään viihtynyt rafladuuneissa ja otti loparit, mutta Kaisa jatkoi. Salakapakoita oli melkein joka höörnassa ja meno niissä aika härskii, brenkkua ja holipompelia dokattiin ja horatsut gungas kulmilla. Siitä tuli helvatisti sirpaleita ja Kaisan glasarivarasto hupeni merkittävästi
Pirjo ”Pirde” Tuohimaa ystävineen Allotriassa, Hämeentie 68 My funny Valentine Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 16 5.11.2012 10.20. Anssi Tirkkonen, rummut . 16 TSILARI 5–6/2012 Jengi vois rupee kokoontuun vaik tiistaisin biblussa muisteleen menneitä, oleen kimpassa ja bamlaan slangii. Aleksis Kiven skolee oli melkeen kaikki käyny ja Brahiksella skrinnannu. Raija Tervomaa bamlas Kaltsin biblussa. Skrinnareist oli pula ja nurmarit oli aina joko liian lyhkäset tai liian pitkät. Se oli meit keljuttanu, mut tulipahan biblu tutuks, ku joka päivä piti hakee uutta plugattavaa. Tää daamikolmikko muuten tapaa säännöllisesti ja yhteinen tekijä on, mikäs muu, ku vanha kunnon Hykkylä. Heti oli jengissä yks gimma, ku oli käyny samaa Pääskylän leikkiskolee ku mä. Russarit oli ollu kova juttu. Roger Freundlich, saksofoni . Monet muutki mestat oli kaikille tuttui, vankilan ja Akruksen kaltsit, Kyliksen rantsu, Marjatan mäki ja Kurvin kulmat. Tultiin siihen tulokseen, et moni meiän entisten maikkojen tekemä temppu jäis nykymaikalt tekemättä ihan jo itsesuojelun vuoks. Tuu säki, ja tuo frendit ja kumppanis megeen! Liparit 20/15 € sisältäen lasillisen skumppaa. Pynn nen ilmo 18. Neljään mennes sinne kerääntyki populaa ihan kivasti, parikymmentä. Mä olin funtsannu, et juteltas vanhoist mestoista ja alotin oman himan kulmilt, vaikkei se ihan Kaltsii okkaa toi Sörkän sillan reuna. Ensio Kuulan muisti monet. Biblun dirika oli kekannu lopuks makeen ehdotuksen. Juttuu ois piisannu, mut aika loppu kesken. Foto Kallion kirjasto. . Oli tarttenu kekkaa erilaisii temppuja, mil sai jaagattuu itelleen mieluisan parin. Pirjo Tuohimaa, voc. Muisteltiin braijaukset ja unohtumattomat tyypit, vanha apteekki ja monet kulmien levarit. Siinä sit muisteltii gamlat, legendaariset maikat ja niitten kujeet. Jengi vois rupee kokoontuun vaik tiistaisin biblussa muisteleen menneitä, oleen kimpassa ja bamlaan slangii. Olipa kliffa tiistai-iltapäivä. Pennut ei saanu aikanaan londaa ku yhen kerrallaan. Heikki ”Häkä” Virtanen, basso (Suomen Jazzlegenda 2012!) . Ku oli viel dallailtu Vasista ja Hesarii, oli aika lopettaa. Ku siirryttiin seuraavaan mestaan, Torkkelinmäelle, sattu taas vänkästi: porukas oli messis yks kundi ja kolmen friidun jengi, ku oli käyny Hykkylää niinku mä. Karhupuisto oli ollu monen braijausmesta ja Kaltsin tsyrkka oli tullu tutuks skoletsyrkkien ja riparien kautta. Henri Mäntylä, piano . joulukuuta 2011 20:48:05 Ystävänpäivänä 14.2.2013 klo 19.00 nostalgisten rakkauslaulujen pauloissa, säveltäjinä Gershwin, Porter, Rodgers…! Stagelle kömpii . RAIJA TERVOMAA STADI FIIRAA Muistojeni Kallio L okakuun toisen päivän tiistaina mut oli kutsuttu Kaltsin bibluun kaveeraan jengin kans aiheesta muistojen Kaltsi. Biblus oli käyty ja kniigat londattu
Skolesta hyppäsin dösään ja skujasin Meritullinkadulle. Siellä duunasin kaikenlaista, kuten spettarista näkyy. Tartu pennaan tai läppäriin ja skrivaa stoori, vaik ihan joku snadi muisto, ja stikkaa se Tsilariin, tsilari@stadinslangi.fi. No, menin yhden rouvan kainalossa sisään, mutta tarjoilua ei kyllä ollu. Duunataan Tsilariin yhessä juttu Eltsun ajoista. Mites 14-vuotias kundi pääsee kapakkaan. Yks kliffaakin kliffempi juttu. Skrivaa Eltsun ajoista! Fo to He lsi ng in ka up un gi nm us eo . Siellä pidettiin pikkujoulut ja oikein kapakassa. HARRY PIELA DUUNISPEDA DUUNISPETTARI M un eka spettari on skoleajalta. Tsilarin lesaaja! Ens vuonna tulee kuluneeks 50 vuotta siitä, ku Eltsun ajot järkättii vikaa kertaa. Lopetin tän duunin kesällä, kun piti saada parempaa liksaa kesäduunissa. . No, funtsin et kai sitä duunia löytyy, niin mä pääsin tsuppariksi (onko kukaan nähny tsuppareita enää?) Raksainssien liittoon. Ja jos sulla sattuu olemaan aiheesta foto, ni stikkaa sekin. TSILARI 5–6/2012 17 . Budjattiin Tölikässä ja mutsilla ei ollu fyrkkaa, et kundit olis saanu märklineitä, niin kuin alakerran naapuri, Jaarvan Vesa (Me Tammelat). Tsilarin lesaajat! Jos teillä on jemmassa gamla duunispeda ja siihen liittyvä stoori, eiku stikatkaa toimitukseen. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 17 5.11.2012 10.20
Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 18 5.11.2012 10.20. Kyllä sitä oli rinta rottigilla ja silmäkulma kosteena kun omaisten lisäksi siellä oli tuttu porukka yrtti kourassa onnittelemassa ja astelemassa ehtoolliselle. Pörrillä oli itsellä meidän ikäisiä nuoria ja Velistä tuli osa porukkaamme, baarissa Pörri piti meitä silmällä ja oli hänellä ruutuvihkokin johon merkattiin velat, jotka maksettiin liksapäivänä. yhteisen Lahden kisojen kisamatkankin vuokraamallamme bussilla, hauskaa oli ja matkaa muistellaan edelleenkin. Atk-alalle sitten jäinkin. Saman talon talkkarin pojalla Hessulla oli kämppä pannuhuoneen takana klitsussa, jossa Hessu soitteli kitaraa ja siellä me istuttiin kuin kanat orrella kuuntelemassa soittoa. Kokoonnuimme yleensä ensin sinne baariin ja sieltä lähdimme ”putkelle” kuuntelemaan Leren transistoriradiosta kaleidoskooppia. Pystyi siellä kerrostalon pihallakin pelaamaan ja leikkimään muiden talon kakrujen kanssa, silloin tunnettiin kaikki talon asukkaat. Meitä tyttöjä pääsi kolme samaan aikaan ripille Helsingin Vanhassa kirkossa. Niinpä meitä oli moneen ammattiin menijöitä. Näin me luokkakaverini Lissun kanssa löydettiin Kale-baari Kalevankadulta, jota piti Pörri alias Aino Leinonen. Siellä oli jopa rautamarkoilla toimiva pajatsokin. Aina oli kavereita ja jotain yhdessä tekemistä. Kesäisin olimme aika paljon merellä. Koulun jälkeen ruvettiin kulkemaan luokkakavereiden tai talon lasten kanssa porukoissa. Aina me pidettiin toisistamme huolta, ei koskaan tullut mieleenkään jättää ketään oman onnensa nojaan. Se viinan kanssa lotraaminenkin oli pitkälti sellaista näyttelemistä, ei me hilluttu kaduilla kaatokännissä eikä pahemmin sammuiltu. Ei tullut kuuloonkaan että nuorella olisi oma huone, se oli jaettava sisarusten kanssa. Lerellä taito on tallella vielä tänäkin päivänä ja hänet on valittu Suomen senioreiden maajoukkueeseen. Parilla kundilla oli oikeus siellä olevaan hesarin kesäpaikkaan, mutta kyllä me teltassa aina asuimme, ja käpyjä saattoi olla selän alla. Koulun jälkeen oli itsestään selvää että töihin piti mennä. Oli automekaanikkoja, metallimiehiä, konttoristeja ja sellaisia ammatteja joita ei enää ole, kuten käsinlatojia, lävistäjiä – ja itse olin reikäkorttioperatööriharjoittelija. Siihen aikaan ei ollut tapana mennä kaverille kylään, vaan kyllä ne vapaa-ajat vietettiin ulkona. Pörri piti Kale-baaria Vanhempamme olivat muuttaneet Helsinkiin maaseudulta, asunnot olivat pieniä. Harvemmin silloin puhuttiin lasten harrastuksista, saatikka että vanhemmat olisivat etsineet tai kuljettaneet niihin. Osalla meidän jengin vanhemmilla oli kesämökki Varsasaaressa joten sielläkin oltiin usein. Vietimme yhdessä synttäreitä ja ripillepääsy oli iso juttu. Kokoonnuimme yleensä ensin sinne baariin ja sieltä lähdimme joko ”putkelle” (näkyy ohessa vuoden 2012 valokuvassa) kuuntelemaan Leren transistoriradiosta kaleidoskooppia tai sitten mentiin Hessun kämpille. Taidettiin olla aika kesyjä ja kilttejä. Viikonloppuisin lähdimme redulle Kaunissaareen Runeberg-laivalla. Bablo ja Lere olivatkin oikeita taitureita siinä. Firmat kouluttivat meitä ja opiskeltiin työn ohella iltaisin. Duunattiin reduja Kaikkea keksimme yhdessä ja teimme mm. Pörristä tuli meille keinoemo, hänellä oli suuri sydän ja iloinen mieli. Samassa korttelissa oli Hesarin työntekijöiden talo pingissaleineen ja siellä me muutkin opittiin pelaamaan pingistä. Itse ne partiot ja hietsun rannat keskenämme keksittiin. Voittivat nelinpelihopean tänä vuonna (2012). Jonkun kotona vanhemmat saattoivat ryypätä rankastikkin, mutta ei hätää – aina kaverilta löytyi yösija. Bussin edessä, Lahden kisat kevät 1963. RAIJA VÄISÄNEN EKS MINNAA 18 TSILARI 5–6/2012 Kale-jengi vielä voimissaan… K alevankadun Kale-jengi muodostu viiskyt vuotta sitte ja treffaa edelleen, vaik Kale-baarii ei enää oo
Vuoden 1963 hiusmuotia Kale-baarin edessä. Meillä on hauskaa yhdessä, juttua riittää ja voi sanoa että ne tapaamiset ovat matka menneeseen. Lissulla oli joitain jengiläisten yhteystietoja ja niinpä saatiin kuin saatiinkin ensimmäinen uusiotapaaminen vuonna 1996. Muisteltiin Manua ja oltiin kiitollisia siitä, että hän toi meidät taas yhteen. Ikinuoret putkella 31.8.2012. . Manu kertoi halustaan tavata Kale-jengiläisiä. TSILARI 5–6/2012 19 Kun ikää kertyi päästiin jo käymään Kantakrouvissa ja Rivolissa, siinä kulmilla kun sijaitsivat. Muutama meistä on vielä ansiotyössä tai tekee tilapäisiä keikkatöitä, me muut olemme hyvin ansaitulla eläkkeellä olevia jälkipolven ”omaishoitajia”. Samoihin aikoihin prätkät ja autot alkoivat kiinnostaa. Ihan pari päivää kulkee hymy kasvoilla aatoksissa. Kyllä ne samat luonteenpiirteet meissä edelleenkin oli olemassa, mitä nyt aika ja elämä oli muokannut kaikkein jyrkimpiä mutkia. Jengi kasattiin uudestaan Hiljalleen suurin osa jengiläisistä lähti omille teilleen, jotkut muuttivat ulkomaille ja useimmat perustivat perheet, joten yhteydenpito ”jengiin” väheni luonnostaan. Oli mahtavaa tavata siellä ruosteisen ja ränsistyneen ”putken” luona. Parit häätkin tanssitiin jengiläisten kesken. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 19 5.11.2012 10.20. Olemme vuodesta 1996 tavattu elokuun viimeisenä perjantaina ja kun Kale-baaria ei enää ole, niin tapaamispaikka vaihtuu, mutta n. Viimeksi vietimme jengin 50 v.-juhlia ensin ”putkella” ja sitten jatkot ravintola Rivolissa. Porukassa on Viipurin laulaja, sarjoissa pingistä pelaava, golfin harrastajia, jokunen kuntouimari, klassisen musiikin ja oopperan harrastaja, usea koiraharrastaja, järjestötoiminnassa mukana olijoita ja itse teen vanhusten parissa vapaaehtoistyötä. Oli hauskaa ja jännittävää tavata kymmenien vuosien jälkeen. Kaikkein surullisinta oli että Manu kuoli juuri ennen tapaamistamme äkillisesti. Vuosittaisiin tapaamisiin tulevat vartavasten Susa Sveitsistä, Leena Kuopiosta ja me muut pääkaupunkiseudulta. paria kilometriä kauemmaksi alkuperäisestä Kale-baarista emme mene. Osa jengiläisistä kalevankadulla 1963. Kohotettiin kuohuvaa juomaa lääkemitoista juhlan kunniaksi ja muistelimme mitä kaikkea siellä silloin nuoruudessa tapahtui. Maailmalle kulkeutuneet ja ulkomailla asuvat Manu ja Susa tapasivat Sveitsissä 90-luvun lopulla. No me teimme siitä ensimmäisestä illasta Manun illan, hänhän oli saanut tämän aikaan. Tyttöjen soputeltta Kaunissaaressa kesällä 1963. Susa ryhtyi toimeen ja ilmoitti Lissulle Manun toiveen. Yllättävän hyvin kaikki tunnisti toisensa ja tapaaminen sujui kuin ei välivuosikymmeniä olisi ollutkaan. Pörrikin tuli Kanarian saarilta yhteen tapaamiseemme, valitettavasti hän ja osa kavereistamme on jo poistunut joukostamme. Seppo ikuisti meidät kamerallansa, harmi että seitsemän jengiläistä puuttuu kuvasta, kun he tulivat suoraan Rivoliin
Tukholman alamaailman kielestä on saatu myös etsivää poliisia tarkoittanut dekkari. Piirit ja sumppu Järjestyksenpidolla on Helsingissä pitkät perinteet. Tässä yhdistelyssä on kuitenkin yksi suuri mutta: koude, goude, skoude -sanoista koude ja goude -asut ovat selvästi vanhempia kuin skoude. Ei ole mahdollista tuoda läheskään kaikkia tässä esille. Myös dekkari-nimitys on vanha. Poliisin lakki on myös synnyttänyt joukon kutsumanimityksiä. Kutsumanimensä hän oli saanut loukattuaan toisen jalkansa onnettomuudessa. Ratsupoliisia on aikanaan kutsuttu ulaaniksi ja kasakaksi tai ratsujepeksi ja ridisskoudeksi, myöhemmin myös asfalttiskoobariksi. Tällainen kiinniottoväline HEIKKI PAUNONEN SLANGIPROFFA 20 TSILARI 5–6/2012 Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 20 5.11.2012 10.20. Siinä jeppe tarkoitti miestä. Eläkepäivinään Ponkka möi jäätelöä Lauttasaaren kirkon kupeessa. Poliisista on myös käytetty erilaisia haukkumanimityksiä. Jepari-sanan selitystä on kuitenkin etsittävä juuri päinvastaisesta suunnasta. Koude ja goude -asuja on käytetty jo 1900-luvun alkuvuosina, mutta s:llinen skoude on alkanut yleistyä vasta 1920–30-luvuilla. Pitkään luulin, että myös jepari ja jeppe -sanat ovat peräisin samasta Tukholman alamaailman kielestä. Koukulla konnat kuriin Monien poliisista käytettyjen nimitysten selitys on selvä. Puolviis-nimitystä on käytetty 1900-luvun alussa, ja se on johdettu ruotsinkielisestä polis-sanasta. Ei olekaan ihme, että poliisiin ja poliisin toimiin ja tiloihin viittaavia sanoja on sadan vuoden aikana ollut Stadin slangissa pitkälti yli kolmesataa. Varsinkin liikkuvan poliisin miehet on tunnettu Kissalan poikina. Poliisin virkapuku on myös synnyttänyt poliisia tarkoittavia nimityksiä. Koude ja goude -sanojen alkuperä selittyy kuitenkin luontevasti, kun ne johdetaan vielä vanhemmasta poliisia tarkoittaneesta koukku-sanasta. Uusia ovat puolestaan babylon, fobba, pole, popo, setä sininen, skyypeli ja stetsoni sekä 5.0’s. Stadin skoudet H elsingissä on ollut lukuisia legendaarisia poliiseja. Häneltä riitti huomiota jalankulkijoille. Toinen tunnettu poliisi oli Erkki Laine eli Ponkka. Toisella miehellä oli varusteinaan kirves ja ämpäri, toisella räikkä ja ”sakset”, puuvartinen pahantekijöiden pidättämisväline. Hän tuli tunnetuksi kieltolain aikana pirtutrokareiden ja salakauppiaiden kiinniottajana. Joillekuille tulivat tutuiksi myös rikospoliisin tilat Aleksanterinkatu 24:ssa. Vanhempia ihmisiä hän saattoi auttaa kadun yli ja nuoremmille hän pysäytti liikenteen. Hän kurvasi Harrikallaan paikalle silloin kun häntä vähiten osattiin odottaa. Vanhoista nimityksistä nykynuorten slangiin kuuluvat edelleen ainakin jepari, jeppe, koppalakki, kyttä, pollari, miliisi, skoude sekä sinivuokko ja vuokot. Se ei kuitenkaan menoa haitannut. Vanhoja poliisista käytettyjä kutsumanimityksiä ovat olleet muun muassa bamari, pamari, byylari, byylinki, jepari, jeppe, goude, koude, skoude, koukku, kyttä, polde, pollari, puolviis, sheriffi, slurkki ja slurri. Sillä on aikanaan tarkoitettu nimenomaan etsivää poliisia. Monet vanhat stadilaiset muistavat Mikonkadun Matin eli konstaapeli Matti Bergin, joka ohjasi liikennettä Mikonkadun ja Aleksanterinkadun kulmassa. Poliisia tarkoittava koukku-nimitys on puolestaan saatu aiemmin poliisin varusteisiin kuuluneesta pidätyslaitteesta, jota on kutsuttu koukuksi tai saksiksi. Monet joutuivat silti joskus Aleksille apinanäyttelyyn eli rikospoliisin tiloissa järjestettyyn epäiltyjen katselmukseen. Niiden mukaan saatuja nimityksiä ovat olleet glanssinappinen, kiiltävänappinen, nappikalle, nappikauppias, liikkuva nappikauppa, tinanappi ja tinanappikauppias. Niitä ovat muun muassa koppalakki, koppatsuikka, jauholakki, paskalakki ja sinivuokko. Fobba-nimitys tulee nettipoliisi Marko Forssista, mutta fobba-sanaa käytetään nykyisin poliisista yleensä. Mutta monien nimitysten alkuperän selvittely johtaa kauemmas. 1900-luvun alussa käytössä olleet byylari ja byylinki -nimitykset tulivat Tukholman alamaailman slangista. Yli kolmesataa nimeä Stadilaisten keskuudessa poliiseista on puhuttu paljon. Venäjän kielessä on suorasukainen teonsana jebat’, joka tarkoittaa naimista. Tinapää taas viittaa lakissa olevaan kokardiin. Jebari on siitä johdettu tekijännimi, joka tarkoittaa sananmukaisesti ”nussijaa”. Sanat periytyivät alkuaan ruotsalaisten kulkukauppiaiden salakielestä, missä sana byling on tarkoittanut kylävirkailijaa (sanasta by = kylä). Huomio on kiintynyt varsinkin poliisin virkapuvun nappeihin. Esimerkiksi kyttä on saatu kyttäämisestä. Niitä oli kantakaupungissa kuusi: Kruununhaka (I) Eira (II), Hietaniemi (III), Kallio (IV), Vallila (V) ja Töölö (VI). Alan miesten keskuudessa paikka tunnettiin Aleksina tai Joulukatuna. Aluksi järjestyksenvalvonta kuului yhteen palotoimen kanssa. Osa näistä nimityksistä on säilynyt nykypäiviin asti, osa on kuitenkin kadonnut käytöstä. Niitä ovat olleet muun muassa ohrana, lättäjalka, sika, ja homo. Aleksin kanssa samassa korttelissa sijaitsivat poliisivankila ja sumppu eli kiinniotettujen vastaanottoasema. Varsinkin kieltolain aikana tunteet kävivät usein kuumina. Kallion poliisiasema sijaitsi Pengerkadulla, ja siihen viittasi yleinen hokema: ”Poliis, poliis, Pengerkatu viis!” Vallilan piiri puolestaan sijaitsi Eurantiellä. Tavallisille stadilaisille tutuimpia ovat vuosikymmenten mittaan olleet järjestyspoliisin vartiopiirit. Vasta vuonna 1826 Helsinkiin perustettiin itsenäinen poliisilaitos. Kaksimiehiset partiot kiersivät kaupunkia. Kyseisessä vekottimessa oli heinähankoa muistuttava kaksihaarainen metallinen pää, jolla pidätettävä otettiin kiinni tai jolla hänet painettiin esimerkiksi seinää vasten. On ymmärrettävää, että sana on levinnyt Stadin kundien kieleen venäläisiltä rikollisilta tai sotilailta. Laitteen varsi oli puusta. Monet poliisia tarkoittavat nimitykset ovat kuuluneet Stadin slangin vahvaan ytimeen, joka on säilynyt lähes sata vuotta. Venäläinen sana kuvastaa samaa ajattelua kuin lännestä yleistynyt fuck! Tuntuisi myös houkuttelevalta johtaa skoude-sana englannin scout-sanasta, joka tarkoittaa tiedustelijaa tai vakoilijaa. Rikolliset karttoivat Aleksille joutumista kuin ruttoa. Huoltoja siveyspoliisi on vuosikymmeniä ollut vittukyttä tai pillupoliisi
Vastaavaa nimitystä Black Maria on puolestaan käytetty poliisiautosta ainakin Englannissa, Irlannissa, Yhdysvalloissa ja Uudessa-Seelannissa. Vuonna 1910 syntynyt Väinö Salomaa kertoi kokemuksistaan poliisien kanssa: ”Me käytii tuolla Sörkan satamas simmaamas. Stadin kundeille suhde poliisiin on aina ollut vähän kaksipiippuinen juttu. >> Fo to He lsi ng in ka up un gi nm us eo . Suomalaisella mustamaija-nimityksellä on vastine myös Norjassa ja Islannissa (norjaksi svartemaja, islanniksi Svarta Maria). Ei siäl tarvinnu edes simmaa, koudet tuli heti ja anto hatkat. Tätä autoa kutsuttiin nimellä Musta-Mari. Kimmo Keskinen – Oula Silvennoinen: Helsingin poliisilaitoksen historia 1826–2001 . Mustanmaijan syvät synnyt Myös poliisiauton, mustanmaijan, kutsumanimen alkuperä vie mielenkiintoisille poluille. Eiväthän kundit ole yleensä mitään anarkisteja olleet, mutta järjestäytyneen yhteiskunnan tapa rajoittaa kulman kundien vapautta on usein tuntunut turhalta niuhotukselta. on näytteillä Poliisimuseon suojissa Tampereella. Yhtäkkiä vihelsi sitte, ja sillon äkkiä ylös ja nyytti kainaloon vaan ja sitte luffattii sinne Vartsin skutsiin, sinne missä ne kaltsit oli. Helsingin poliisilaitoksen käytössä oli 1920–30-luvuilla suuri umpiauto, jolla kuljetettiin humalaisia, rantajätkiä ja viinatrokareita. No sitte kerran mentii ja ruvettii simmaamaa. Yks kundi jäi vageen sitte, että koska koudet tulee. Black Maria -nimeä voidaan seurata kauemmaksi. Ensimmäinen tieto siitä on vuodelta 1847, jolloin Boston Evening Traveller -nimisessä lehdessä tällä nimellä viitattiin tietyntyyppisiin uusiin vaunuihin. Nimi on yhdistetty Maria Lee -nimiseen mustaihoiseen, isoon ja pelottomaan merimiesten asuntolan pitäjään, joka avusti poliisia hankalien rikollisten kiinniottamisessa. TSILARI 5–6/2012 21 Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 21 5.11.2012 10.20. Lähteet: Panu Rissanen, Poliisimuseo, Tampere. Eihän ne koudet perässä päässy.” . Edita, Helsinki 2004. Wikipedia, ”Police van”. Black Maria -nimeä käytetään yhä vielä Englannissa tietyntyyppisistä vankienkuljetusvaunuista
Yleisimmin mainittu slanginimi oli Ogeli. Hän ei itse sitä käytä, mutta sanoi kuitenkin suhtautuvansa nimeen myönteisesti – toisin kuin suurimpaan osaan slanginimistöä. Myös hänen äitinsä ja isoäitinsä ovat ”Okelin puhujia”. Tuon seuraavassa esiin valikoiman helsinkiläisiä nimiä. Sakilaiset lauloivat slangilauluja. Opiskelijat olivat jo etukäteen valinneet yhden heitä kiinnostavan slanginimen ja selvittäneet nimen historiaa. Kantsu tuntuu ”Kannelmäen kotoisammalta versiolta”. Lisäksi tavataan mm. Eräs opiskelija totesi, että piti nimeä aluksi pelkästään hassuna eikä käyttänyt sitä, mutta nykyään jo käytti. 22 TSILARI 5–6/2012 Tiedekulma toimii entisessä Hellaksen buidussa. Slangipaneelissa 18.9. Mitä nimiä opiskelijat sitten nostivat esiin. Esimerkiksi Munkkiniemeen muuttanut opiskelija kertoi aluksi puhuneensa vain Munkkiniemestä. Sörnäisiin muuttaneelle omasta asuinalueesta oli puolestaan tullut Sörkka. Teemaviikko kantoi nimeä ”Kielten kaupunkimaisema”. Ogeli oli ollut muualta Suomesta muuttaneille nuorille ensin vieras, mutta hekin olivat oppineet nimen helsinkiläisiltä kavereiltaan. Kiistely Sörkan ja Sörkän välillä kuuluukin slangin ikuisiin aiheisiin! Pukinmäkeen asettunut opiskelija hieman vieroksui Puksu-nimeä, koska piti sitä äänteellisesti rumahkona ja junan ”puksutuksen” mieleen tuovana. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 22 5.11.2012 10.20. Ogeli yleisin slangipaikannimi Pääsin itse keskustelemaan yleisön ja opiskelijoiden kanssa slanginimistöstä. Munkka ja Kantsu vakiintuneet Kaupunginosaan kotiutuminen saa usein slanginimenkin tuntumaan omaan suuhun sopivalta. T iedekulma on Helsingin yliopiston mainio ja mukava kohtaamispaikka Fabianinkadun ja Aleksin kulmassa. Vastaavasti oli käynyt Kannelmäkeen muuttaneelle opiskelijalle, jolle Kantsusta tuli nopeasti oman alueen yksinomainen nimimuoto. ”Nimi ei enää edes tunnu slanginimeltä”, huomautti opiskelija. ”Mosa on minun pakopaikkani keskellä kaupunkia”, kirjoitti opiskelija. Toinen opiskelija puolestaan huomautti puhuvansa nimenomaan Okelista, ei Ogelista. Kallion kaupunginosan slanginimi Kaltsi ei yleispuhekielessä tai edes slangissa ole yhtä tavallinen kuin Ogeli, Munkka, Puksu tai moni muu. Tälle opiskelijalle Sörkkäasu särähti pahasti korvaan. Myös slangi sai ansaitsemansa huomion. Oulunkylä on Ogeli, mutta onko Kallio Kaltsi. Ogelin Hammaslääkärit, Ogeli Big Band ja Lady’s Club Ogeli. Nyt Munkka kuitenkin jo oli luonteva ja tavallinen nimi omassa käytössä. Opiskelijat olivat huomanneet, että paikalliset yritykset ja muut toimijatkin käyttävät nimeä. Heikki Paunonen ja kumppanit keskustelivat paneelissa slangin eri kerrostumista ja nykyisten kaupunkilaisnuorten kielestä. He myös kommentoivat omaa suhdettaan näihin nimiin. Jo kauppakeskus on nimeltään Ogeli. Hänkin oli kuitenkin toisinaan alkanut käyttää nimeä. Syyskuussa Tiedekulmassa esittäytyivät yhden viikon ajan suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien tutkijat. olivat vasemmalta lukien suomen kielen tutkijat Liisa Raevaara, Mirja Saari, Heikki Paunonen ja Heini Lehtonen. Tämän oli huomannut se opiskelija, joka kertoi TERHI AINIALA SLANGITOHTORI Slangi pääsi esiin syyskuussa Helsingin yliopiston Tiedekulman kieliviikolla, kertoo slangitutkija, dosentti Terhi Ainiala. Tapanilaan muualta Suomesta muuttanut opiskelija oli oppinut alueen slanginimen Mosa. Yliopisto tekee siellä tutkimustaan näkyväksi kaikille kiinnostuneille
Sitte päästettiin kirjantekijät irti. Hän oli kuullut nimen ensi kertaa silloiselta poikaystävältään (nykyiseltä mieheltään). Hän oli kuulemma jo muutenkin saanut kuulla, miten espoolaisena oli ”landelta”. Kessa ja Kessanmäki tarkoittavat Kontulan kelkkapuistoa. Sama opiskelija jatkoi vielä toteamalla, että monia vuosia Kalliossa asuneena hän ei osaisi kutsua Kalliota Kaltsiksi tai millään muullakaan slanginimellä. Stenvallin kniigaa esiteltiin jo viime Tsilarissa, ja tästä lehdestä sä hittaat selostuksen Tervomaan nyyasta. Opiskelijoiden kokemukset kuvaavat hyvin myös slanginimien asemaa ja merkitystä. Nää Stenvallit on kaikki Aleksis Kiven (oik. Se kiitti Heikki ja Marja Paunosta ku oli toimittanu Stenvallin käsiksen buugiks. Äiti neuvoi Kurvin Kaupunginosien nimien lisäksi nostan esiin vielä Kurvin ja Kessanmäen. . Opiskelija oli kasvanut Kontulassa ja oppinut nimen jo lapsena vanhemmiltaan ja kavereilta. Se Kalle Stenvall kolas jo toistkymmentä vuotta sitte, mut sen skäiverit ja skäiverin skäiverit oli mestoilla fiiraamassa tätä postuumii kniigaa. Stenvall) broidin jälkeläisii, siit ne oli kekannu valkkaa just tän päivän julkkariks. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 23 9.11.2012 9.00. Listan Kaltsi Kallion kaupunginosan slanginimenä särähti opiskelijan korvaan, sillä hän ei ollut koskaan kuullut kenenkään käyttävän sitä. TUPLAJULKKARIT A leksis Kiven päivänä Kaupungintalon aulaan lappo jengii ku aisaa. Slanginimissä on monia kerrostumia. blisaa näit molempii kniigoi. Stadi-harrastajii, poliitikkoi, virkamiehii. Osa niistä on yleisempiä ja liki kaikkien käyttämiä, osa taas harvinaisempia. Se uus dirika Viljanen bamlas viel semmostaki et tää Stenvallin romsku syventää suhdetta Stadiin paremmin ku viralliset hissankirjat. Syy oli se, et Hirvikoskien Edico pullautti pari uutta kniigaa, Kaarlo Stenvallin omaelämäkerrallisen romskun Stenvallit Stadissa ja Raija Tervomaan uuden patsasbögen. Italialaisille suomen opiskelijoille opetettiin puhekieltä ja Helsingin slangia sanalistan avulla. Vaikka nimen aiheen antanutta Kesoilia ei paikalla enää ole, yllättävän moni nykypäivän lapsikin käyttää opiskelijan mukaan tätä nimeä ja jopa tuntee sen alkuperän. Stadin Slangi ry. Kallio on aina vain Kallio. Kun paikasta tulee riittävän tärkeä ja läheinen, se saa myös slanginimen. Lasse Liemola oli mestoilla skeban kanssa ja se pamis slangijengin kuulumisii, snakkas snadisti ässärykmentistä ja shungas pari nastaa slangistygee, ”Sliibaa stadilainen snadimmastakin” ja ”Niin gimis on Stadi”. Tilaisuuden avas Stadin uus kulttuuripuolen dirika Ritva Viljanen. Tyttö ei kehdannut kysyä häneltä, mikä Kurvi on. Sit oliki glasarit tyhjät. Tervomaa ja Paunoset sai bamlaa siitä, mitä oli tullu duunattuu. . Espoosta kotoisin oleva opiskelija kertoi hauskan tarinan siitä, kuinka oli oppinut Kurvi-nimen. Äiti kuitenkin entisenä helsinkiläisenä osasi neuvoa. Edicon Hannu Hirvikoski hehkutti miten glaidu se oli ku Paunoset oli kärränny sille tällasen aarteen. MIKKO SEPPÄLÄ ”Stenvallin romsku syventää suhdetta Stadiin paremmin ku viralliset hissankirjat” harjoittelijakokemuksistaan Italiassa, Napolin yliopistossa. Poikaystävä oli ehdottanut tapaamista Kurvissa. Myöhemmin Kurvi vakiintui osaksi opiskelijankin nimivarastoa. Hannun johdolla jengi nous stondaa ja skoolas jotai seittemän kertaa. TSILARI 5–6/2012 23 Kirjantekijät oli koolla Kaupungintalon aulassa
Jumatsukka! Oli ku Linnan geimit. Mä tykkään, et ei ne bailut useimmiten mikään pikkunen joulu oo – ei oo ollu enää vuoskausiin. Voishan sitä yhtä hyvin sanoo syyskauden päättäjäiseks tai sit keksii ihan jonku muun nimen. Lahjat värkättiin yleensä ite eikä mielikuvituksel ollu rajaa. Oli niin salaperästä. Mä tein yhelle duunikaverille pariki kertaa oikeen kakrun kokosen mollamaijan, ku sen omat kersat oli kundeja. Sillon muunuskonenki, jolle ei joulu passaa, jänäis tulla messiin. Vihdoin dörtsi aukes. Tarttisko semmost ylipäänsä fiiraa ja jos tarttis ni duuniporukanko kans kimpassa, vai oisko enempi järkee ottaa omat muijat ja äijät messiin. Tietysti sitä voi itekki tehä jotain asian hyväks, kutsuu muutaman hyvän frendin messiin, bjuudaa mukillisen glögii ja järkkää snadisti joulusafkaa. Skruudattiin pitkän kaavan mukaan, esitettiin ohjelmaa, oli sketsii ja musaa. Muita äijii ei näkyny mailla halmeil. PIKKUJOULUSTA K u mä skrivaan tätä, alkaa koht olla se aika, ku joka tuutist tulee juttuu pikkujoulust. Sit aukes väliverho. Monena vuonna dilkattiin lahjat. 24 TSILARI 5–6/2012 SÖRKÄN FRIIDUN STOOREJA RAIJA TERVOMAA Vänkin lahja, ku mä ite sain, oli puusta duunattu sparkkari. Kannatti kittaa. Joko juhlat on tullu siistimmiks tai sit aiemmat jutut oli vaan kaupunkilegendaa. Usein niil pakuil mitattiin saajan huumorintajuu. Viel joku vuos sitte kaveerattiin, et pikkujoulut oli varsinaiset irrottelubailut. Mä vedin tuoreeltaan salin ympäri kunniakierroksen ja tietty kurvis rähmälleni, ku se vehje puols vauhdis – vasemmalle! Niis geimeis oli yleensä ohjelmaa niin paljo, et joraamiset jäi useinki haaveeks, vaik joku oli aina duunannu kunnon musakasetin loppuiltaa varten. . Nykysin ei näit enää kuule. Firma oli redi, ku bjuudas safkat ja vinkut. Oli tullu sanottuu suorii sanoja pomolle, sekstattuu duunikaverii tai tehtyy joku muu surkee moka. Ei tulis jälkipuheita. Miten ois kaamosfesti tai kimppageimit – ihan kuin vaan. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 24 5.11.2012 10.20. Akkaväki venttas aikansa oven takana. Joulukrääsää voi levittää pitkin himaa ja pitskulla lyysaa joulun valot. Kenkkuilla ei ollu tarkotus, snadii vinoiluu ei voinu välttää. Se anto toiselle mollalle nimeks Edelweis – kaveri ku oli ja on varmaan vieläki laulumiehii. Juhlafiilis vaan loppu viimeistään aamulla. Joulun aika ku muuten menis liian nopeesti ohi. Oli kankkunen ja usein viel morkkis. Siin luki, et äidinkielen ohjaajalle. Konsepti oli aina sama. Rima oli korkeella ja yllätykset sen mukasii. Etupyörän päällä lerppu kuminen läpyskä, äidin kieli. Mä oon kuullu, et semmosis firmois, ku on duunis paljon muslimeit ja muita, ku ei fiiraa jouluu, tarttee erikseen selittää, et ei se pikkujoulu oikeesti mikään joulu oo. Sujuu kliffasti toi oikeen joulun venttaaminen. Nurkas oli kuusi ja siin eldas yks kynttilä. Yleensä oli arvottu etukäteen, kelle lahja tartti skaffaa ja jengi näki vaivaa, ku funtsas sopivaa. Sil on vaan semmonen nimi, ku se nyt sattuu oleen joulun alla. Muuta ei tartte. Pöydät notku safkaa, musa soi ja kynttilät lyysas. Vänkin lahja, ku mä ite sain, oli puusta duunattu sparkkari. Jumppasalin nurkkaan oli duunattu vanhanmallinen tupa. Ku puurot oli skruudattu, tsitattiin tyhminä ja tsiigattiin toisiamme. Muijat ja äijät järkkäs ne geimit vuorovuosina. Jussin byysat oli sidottu nartsalla kii ja se yski välil karseesti, ku se pluggas lukukirjasta stoorii ”Pienen mustan koiran joulu”. Sit se tarjos lautasellisen puuroo. Et mikä se festi oikeen on. Jengi dokas ilmast brenkkuu niinku ne ei ois ikinä häppää nähny. Melkeen jokaisel tuntuu olevan joku mielipide. Jos hyvä mäsis käy, voi paritki pikkujoulut sattuu kohalle. Mun duunimestan pikkujouluist olis kaveeraamist tuntikausiks. Yks pikkujoulu on varsinki jääny mieleen. Siel ne stondas herrat, frakit päällä. Tässäks tää oli
Taustalle on kekattu ihan toimiva diremäinen riffi. Tarinat tuttuu Joyhannes-kamaa. ”Lähe vetää vaan” lähtee vetää heti snygisti, eikä ihme, stygen shungaa gamla mestari Saksalan Hara. . Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 25 9.11.2012 9.00. Meikä ei ehtiny revetä messiin, mut sain platan lysnattavaks. Platan perskannessa on teksti: ”Uusia lauluja eilisen ja tämän päivän Stadista”. Tokan biisin slangisanojen jonglööraus ei skuttaa skutsiin, vaikka ekal kerralla tuntu siltä et samaa ”biffa-buffaa-beffaa” ois snadisti överiks asti. Biisit ja arrit on rokkibändi Kenosen duunii. Tenhusen shungaama ”Muija häippäs”, ei oikein stendannu. Harri Saksala, Olski Seppälä ja Ahti Tenhunen. Duunareiden kultsakapakka Oivassa oli maanantaina 1.10. ”Lähe vetää vaan” lähtee vetää heti snygisti, eikä ihme, stygen shungaa gamla mestari Saksalan Hara. Mä kaipaisin solistin äänenkäytös bulimmin kukkasia ja kunnon bluusmunnarii. Idis kyl toimii kliffasti koko levyn osalta. Hinta 20 euroo. Teksti on kyl ihan stydii Johannes-slangii. Hyvä biisi, vaikkakin teksti dallaa aika fiteis döfiksis. levyn julkkari ja samalla bailattii Ekin kuuskymppisii. Kasi-biisin intro lupaa jotain himmeetä ja jännää. Jengii oli ku Eltsus ennen. Stygissä on snadisti paikoin jopa Blood Sweat and Tears -moodii messissä. Seiska-biisiin on skrivattu kaks solistii, mut vaik handut ois kenen vaa, ni ääni kyl döfaa Tenhuselta. Sävellykset rockyhtye Kenonen. Solisteina mm. Taattuu Joyhannes-kamaa Platan perskannessa on teksti: ”Uusia lauluja eilisen ja tämän päivän Stadista”. Vikan biisin teksti on koskettava ja Kivimäen Pate klaaraa homman himaan. Kybän biisissä on Ekin teksteist tuttuu enkunlisää, ”money talks...” Tenhus-Ahtin shungaama ”Pitskul kansiksen” toimii ihan kliffasti tekstin kanssa biisissä 11. Ku tätä skrivaan, mulla ei oo CD:n hinta tiedossa. Vitonen ja kutonen on ihan gutaa tarinaa, vaikka ei sytytä bulimpaa eldistä. Idis kyl toimii kliffasti koko levyn osalta. TSILARI 5–6/2012 25 TSILARI SUOSITTELEE OLLIBULL ANIKARI STYDII SLANGII EKILTÄ K auhasen Ekin nyya CD julkattii lokakuun ekaviikolla. Bungaa sit mitä bungaa – kantsii kyl slumppaa. Ei silti, styge on ihan jees molliveto ja teksti stydii stoorii. Biisin kesto on bluesluokkaa, överit viis minsaa. Takakannen faktateksteis on joitain hämärii kohtii, niinku se et biisii 5 ei shungaa kukaan, vaik ääni muistuttaa stydisti Olskia. Tsilari froogas multa arvosteluu Ekin nyyast CD:stä. Kantsii slumppaa Hippusen Chicago-bluesin fiiliksii mun korva hittaa ”Oivan blues”-biisissä. Eka biisi alkaa Dire Straits -fiiliksissä. ”Faija tarjos tsengaa”-biisin teksti on sitä eilisen saundii ja varmaan Ekin live-kokemuksii. Stadin styget 2. Erkki Johannes Kauhanen: Stadi skulaa. Gimuli joka biisin shungaa, saa slangin oikeesta klangist boseen, mut oisko vähän röhnäsempi skremman ääni sopinu paremmin biisin sanotuksen henkeen. ”Ei huano”, sanois yks kuulapää jortsuproffa ja niin sanon minäki
Mutta mielestäni Suomen paras blosari oli faijani Olavi Koskela, joka nousi nousi torpasta maailman tietoisuuteen. Muistan tuon valkotukkaisen kaverin, joka oli melkein aina narikassa ottamassa kledjuja vastaan. Mutta kävi niin, että kaikissa keskustan leffoissa oli niin bulisti jengiä, että vain ekaja tokariville sai libareita. Mikä oli se bändi, joka soitti Byggalla, kun tanssin tulevan vaimoni kanssa. Jotenkin se vain onnistui ja kävelimme Haapaniemen kentän kohdalle, sovimme seuraavan päivän treffeistä ja sitten tarina jatkui Häät vietettiin 17.1.-55, siis se oli melkein salamasotaa. Sanoin Bäkälle, että toi toi, eksä näe tota vaaleaa, tota mä meen hakeen. KOSTI KOSKELA EKS MINNAA 26 TSILARI 5–6/2012 Orkesterinjohtaja ja trumpetisti Olavi Koskelan syntymästä tuli maaliskuussa 2012 kuluneeksi sata vuotta. Faija ei ollut varsinainen rintamakundi, vaan hän palveli viihdytysjoukoissa. Ennen kuin lähdin ruodikseen Isosaareen, kävin Hämiksellä joraamassa viitenä iltana peräkkäin, ja 3.8.-53 kävi komento. Faija oli silloin 16-vuotias. Koskimaan Arvo oli pianossa ja hän oli todellinen ihmemies, melkein joka kierroksella tuli veikkauksessa joku lantti. Se oli faijani Olavi Koskelan Big Band. Joromestat Hämis ja Bygga Kun ikää tulee, alkaa muistella menneitä, niin kävi minullekin. Suurin osa Viipurissa taisi olla muusikoita, joka tapauksessa faija Olavi Koskela Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 26 5.11.2012 10.20. Kun mietin nuoruuttani 50-luvulla, siihen sisältyi aika monta käyntiä Hämiksellä ja Byggalla joraamassa. Faija meni aikoinaan Vaasaan rykmentin soittokunnan koesoittoon, jonka hän oli vääpelin mukaan läpäissyt loistavasti ja laulukoetta ei tarvittu ollenkaan, kun koulutodistuksessa oli laulussa 10. Jännitin, miten kysyisin, pääsiskö saatille. Vaasa, Suokki, Viipuri Faija oli Seinäjoen kundeja, hän oli aina äänessä, vihellellen tai tehden pajupillejä tahi peräti plötköhuiluja, joka oli jo järeämpi ase. Olin aliupseerikoulun priimus ja alikersantti. Kun faija oli skulannut muutaman vuoden rykmentin leivissä, hän tsingras Nokian Gummitehtaan soittokuntaan ja me perhe perässä (mulla oli jo pikkubroidi). Sanoin Bäkälle, että jos ei viimeiseen mahdollisuuteen saada libareita, minä ainakin tsingraan Byggalle. Hän oli Ossi Jussila, kohtelias aina, kuten herrasmies ainakin, ja ystävällinen. Poika Kosti Koskela kertoo faijastaan. Eräänä lauantaina ruodiksen jälkeen lokakuussa -54 päätimme mennä ” Bäkän” ( Bertel Bernström) kanssa vaihteeksi leffaan. He ovat taitavia jo siinä iässä kun meidän ikäpolvi vasta aloitti. Näin friidun vaalean ja silmissä säkenöi. Näin alkoi hänen vuosikymmeniä kestänyt loistelias muusikonuransa. Hämis oli kiva joromesta ja vaikka bändi ei ollut kovin taitava, siellä oli tutut kaverit ja Stadin snygeimmät friidut. Se oli kliffa mesta, siellä oli kaikenlaista kamaa ja jänniä mestoja ja luolia. Näin kävi ja kun menimme tanssisaliin, minulle kävi köpösti. Sitten faijaa vietiin, kunnes Viipurista tuli tieto, että täällä ollaan. Olin kuulemma aivan vauhkona ja sitten hakuun ja tanssin pyörteisiin. Siellä Vaasassa hän treffasi mutsini ja sain nimeni Kosti. Faijani, blosari Olavi Koskela S uomalaisten soittajien soittotaito on parantunut jättiläisaskelin ja he ovat iältään aivan lapsia. Broidi syntyi -34, systeri -44. Tämän jälkeen tavaramme roudattiin Suomenlinnaan, jossa oli Uudenmaan rykmentin soittokunnan tukikohta
Krigun jälkeen Stadissa Kun krigu loppui, moni muusikko tsingrasi Hesaan ja tänne alkoi syntyä bändejä kuin sieniä sateella. Mies kysyi, pääseekö tällä lipulla sisään, johon faija vastasi tippa silmäkulmassa, että sehän on kullan arvoinen. Olavi Koskelan orkesteri Byggalla 1954. Olavi Koskelan tietämys trumpetin soitosta ja siihen liittyvistä vaikeuksista tuli testatuksi myös USA:ssa. Tämä herra vihasi kevyttä musiikkia ja päätti, että se on loppu nyt. Kun krigu loppui, moni muusikko tsingrasi Hesaan ja tänne alkoi syntyä bändejä kuin sieniä sateella. Uusia, nuoria blosareita, jotka olivat taitavia ja alkoivat saada nimeä. Olavi Koskelan nimi alkoi tulla tutuksi yleisölle, ja hänen orkesterinsa soitti kaunista, melodista swingiä. Siinä käytiin läpi bigbandissa soittamiset, jaot, hengitystekniikka, fraasit ym. Jostain kumman syystä aikakirjat eikä muusikoiden monet muistelmat tunne tätä asiaa. Runne kävi myös soitto-oppilaskoulun ja oli faijani lomatuuraaja, kun soitimme Vanhalla ylioppilastalolla. Iltaisin pidettiin iltamat ja niiden lopuksi sai tanssia tunnin ajan. Ossin kanssa oli kliffa skulata. Vuosina 1952–53 he levyttivät 12 kappaletta savikiekoille, lisäksi Virta oli Koskelan orkan solistina 1958–59 kahden kuukauden ajan Vanhalla ylioppilastalolla. Faijan orkka oli suosittu, joka kerta oli sali loppuunmyyty. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 27 5.11.2012 10.20. Faijani orkesterissa oli enimmäkseen rutinoituneita puhaltajia, koska faijan USA:sta tilaamat nuotit olivat yleensä aika vaikeita, sen minäkin sain kokea. Saksofonisti Joel Lahti sai myös kuulla tärkeitä asioita, kun hän pääsi OK-bigbandiin. Takarivissä vasemmalta Esko Pajamies, Olavi Koskela, Roland Ekman ja Paavo Karpo, eturivissä Onni Hovi, Erkki Eloranta, Joel Lahti, Göran Ödner ja Nils Westerholm. Faija oli kieltämättä Suomen paras blosareitten opettaja. Faija oli trumpetisti, viulisti ja jopa hanuri soi hänen käsissään, Virta lauloi ja soitti kitaraa. Olavi Koskelan orkesterin jäähyväiskonsertti pidettiin 15.5.-88 Tikkurilassa ravintola Calypsossa. kolmisen vuotta Dallapéssa. George de Godzinsky halusi faijani skulaamaan vaikeat stemmat, koska hän halusi että torvesta tulee vain mitä pitääkin eikä muuta. Olavi Koskelan orkka ja Olavi Virta tekivät tiivistä yhteistyötä vuosien ajan, mm. ”Joikka” sai keikkoja vuosiksi ja pääsi myös mukaan jäähyväistanssiaisiin. Faija oli mielestäni myös Suomen paras blosari. Faijalla oli ilmiömäinen muisti, hän osasi jo pikkupoikana katekismuksen ulkoa. Esim. Ossi Runne oli Viipurissa majoitettu samaan taloon kuin faija ja sai häneltä hyviä neuvoja. Oli vaan suuri vahinko, kun herrat päästivät yhden miehen päättämään tuhansien puolesta, onko Radion viihdeorkesteri tarpeellinen vai ei. Kyllä siinä oli upseereilla ihmettelemistä, kuin joku voi muistaa tuollaisen määrän biisejä ulkoa. Kun sitten aikanaan opin soittamaan, pääsin faijan orkkaan skulaamaan. . Näihin juhlatanssiaisiin saapui eräs vanha viipurilainen, joka oli säästänyt sodanaikaisen pääsylippunsa ja tuli tuo vanha lippu kädessään faijani luo. Krigun loputtua faijaa vietiin Rovaniemelle saksalaisten upseerien soittajaksi. Siellä hän tapasi trumpettivirtuoosi Harry Jamesin, joka kyseltyään faijalta kaikenlaista sanoi: ”Tämä mies tietää, mitä torvella tehdään.” Elämänsä viimeiset vuodet faija teki vain opetustyötä, jossa hän oli aivan luokkaansa, varsinainen guru. Hän oli Radion sinfoniaorkesterin I soolotrumpetisti sekä sama homma Radion viihdeorkesterissa. Hän oli niin idealisti, että jos oppilaalla oli aikaa, voimia ja halua, eikä muita oppilaita ollut tulossa, hän piti jopa viisituntisen opetuksen ja oppilas maksoi vain tunnista. TSILARI 5–6/2012 27 perusti ekan orkkansa Viipuriin
. Täydennetään sitä hieman. Oheisen Mika Waltarin runon löysi Stadin Slangin jäsen Arvo Kulo Nuijamies-lehdestä. Merkkipäivän kunniaksi Kansallinen Audiovisuaalinen Arkisto (KAVA) alkoi kerätä ja toimittaa vanhojen elokuvien musiikkia CD-levyille. OLLIBULL ANIKARI 28 TSILARI 5–6/2012 Birgit Kronström ja Tauno Palo elokuvassa Avioliittoyhtiö. Niitä kannattaa kuunnella vieläkin, koska elokuvat ja musiikki oli tarkoitettu ankeiden aikojen ”ikävän torjuntaan” kotirintamalla ja myös rintamilla. . ARSKA SOISALO MIKA WALTARI KUVAS MUUKALAIS LEGIOONAA O len saanut runsaasti myönteistä palautetta taannoisesta jutustani Stadin legioonalaisista. Elokuvat ja musiikki oli tarkoitettu ankeiden aikojen ”ikävän torjuntaan” kotirintamalla ja myös rintamilla. Leif Wager elokuvassa Munkkiniemen kreivi. Silloin ei ollut mitään kriisiryhmiä, niin kuin nyt, vaan jokaisen sodassa uhrin antaneen perhe ja omaiset joutuivat kantamaan itse surun ja toipumaan surustaan ja menetyksistään toisiinsa tukeutuen käytännössä ilman yhteiskunnan apua. EKS MINNAA Suomalainen elokuvamusiikki GRAMOFONILEVYILLÄ VUOSINA 1940–1945 V uonna 2011 tuli kuluneeksi 80 vuotta ensimmäisen pitkän suomalaisen äänielokuvan valmistumisesta. Runo osoittaa, että Mika Waltari tunsi mielenkiintoa Ranskan muukalaislegioonaan jo vuonna 1929. Siihen auttoi varmasti osittain sotaajan elokuvat ja musiikki kääntämään ajatukset hetkeksi pois arkipäivästä. Vuoden 2011 aikana ilmestyivät levyt vuosilta 1931–1936 ja 1937–1939. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 28 5.11.2012 10.20. Nyt ilmestyneet CD-levyt ovat vuosilta 1940–1942 ja 1943 –1945. Arska toimitti oheisen kopion minulle. Ne keskittyvät jatkosodan aikana valmistuneiden elokuvien musiikkiin
Solistina Sanna Sorvo blosas eufoniumia – se on vähä niinku toi baritonitorvi. oman Töölö-päivänsä, missä pääpaikka oli Töölöntori, vaikka tapahtumia oli ympäri kaupunginosaa. Kesiksel siel olikin tavallista enemmän elämää. Nimittäin Töölön kyläyhdistys piti 8.9. Kun nuotit ja miehet pysyivät kuivina ei niin väliä, josko torvet vähän kastuivatkin! Töölö-Seura järjesti 22.9. Töölö Brass on Töölö-Seuran jäsen ja duunaa yhteistyötä Sandelsin musiikkija kulttuuriskolen (MOKS) kanssa, skulaaki Sandelsin Gyllenberg-salissa. Kesikellä orkka stikkas kolme keikkaa Lieksan Vaskiviikoilla, blosareitten omilla festareilla. 32 hengen vaskipuhallinorkka ku gryndattiin 1980. Musiikkivalinta oli kevyttä ja nautittavaa ”ulkoilmamusiikkia”, mistä kovastikin pidettiin. Ja jengi diggas. Käy tsekkaa bändi, www.toolobrass.fi! STADILAINEN TSILARI 5–6/2012 29 Leif Wager elokuvassa Munkkiniemen kreivi. marraskuuta, konsertissa ”Windows of the World” ne skulaa evergreenei ja muutaki musaa. Kapuna on Ville Paakkunainen. Seuraava keikka on muuten nyt 24. Kun pakolliset kuviot eli avajaiset ja klassisen musiikin pläjäys oli saatu pois päiväjärjestyksestä, olikin TB7:n vuoro ja viihdytimme Töölö päivän viettäjiä kahteenkin otteeseen yhteensä lähes tunnin ajan. Töölö Brass on ollut yli 30 vuotta suomalaisen brassmusiikin keulakuva, se on skulannu ympäri Härmää ja on duunannu myös omii plattoi. Orkka skulas ensteks tortsilla ja suulis griinas, mut toisen keikan aikana Korjaamalla stikkas vodaa. . Tölikän bändi Töölö Brassin seitsikko TB7 (välillä Con Brassica) skulaa perinteisesti Helsinkipäivän häppiksissä, yleensä Tölikän suunnalla. ensimmäiset Töölön Kyläjuhlat. Ne skulas muun muas Dave Brubeckin ja Gustav Holstin musaa. Espan lava, kapuna Juuso Wallin Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 29 9.11.2012 9.00. MARKKU KYLMÄNEN Töölö Brass osaa blosaa T öölö Brass on perinteisen brittiläisen brass band -kulttuurin mukainen n. Ihan perusjuttui ja vakikamaa on skulaa kesiksel Espan lavalla. Näin tänäkin vuonna. Töölö Brass heittää muutaman keikan vuodessa, kapuina ovat Ville Paakkunainen, Juuso Wallin ja Heikki Elo. Konsertissa kuultiin monipuolista viihdemusiikkia, jengii oli ku pipoo ja se diggas täböillä. Bändi sai oman kannatusyhdistyksen keväällä 2012
Ohjeetkin vois olla snadisti yksityiskohtasemmat: miten määritellään kuka kysyy. Mut toi opiskelupointti pitää kutinsa myös siinä, et tää peli on täysin kakskielinen, kaikki info ja kyssärit on sveduiks ja suomeks. 30 TSILARI 5–6/2012 TSILARI SUOSITTELEE PELITTÄÄ PELITTÄÄ UUSI STADI-AIHEINEN LAUTAPELI HAASTAA LUUTUNEET KÄSITYKSET Tosi hyvä idis. Se joka aikuisten oikeesti tsennaa Stadin parhaiten, ei välttämättä vinnaa tätä pelii. Miten peli täsmälleen ottaen alkaa ja slyyttaa. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 30 9.11.2012 9.00. Välillä se hävis ku ankka. Testiryhmä koki, että helpoiksi merkatut kyssärit olivat usein sairaan vaikeita, ainakin silloin kun uudempi popmusa ja 2000-luvun kapakat eivät olleet hanskassa. Tää voi olla ihan puhdas sukupolvijuttu – Nähdään kellon alla kuvaa tietyssä mielessä jangstereiden Stadii. perihelsinkiläisille. Jesper von Hertzen on duunannu pelin ”Tavataan kellon alla – Vi ses under klockan” kaikkien stadilaisten iloks. Parhaimmillaan tää haastaa omat luutuneet käsitykset ja saa aikaan kiihkeää debattia. Stadin Slangi blisaa tätä, joten oli paikallaan testaa miten homma käytännössä pelittää. MIKKO SEPPÄLÄ Jesper von Hertzen duunas stadilaisille opettavaisen lautapelin. Esmes testiryhmän käpisläisten paikallispatrioottien oli vaikee hyväksyy sitä, et Stadi on jonkin verran laajentunu krigun jälkeen eikä 54 metrin korkeuteen kurottava Taivari enää ole Stadin korkein vuorenhuippu. Tällasta lautapelii ei oo ollu. Eli tää peli kestää hyvin samalla sakilla skulaamisen. P elilauta on karun viitteellinen, kartsannimiä ei hittaa, sen sijaan lähtöruutuina kahdeksan nimettyä kaupunginosaa. Mut sitte tää hyvä juttu: testiryhmän suurtietäjä, kutsutaan häntä nyt vaikka nimellä Herra X, ei suinkaan surffaillu voitosta voittoon. Tää on tärkee juttu siitä, et eri reitit on vahvasti teemotettu jonkin tietyn alan kyssäreihin. Jotkut yksittäiset froogat on muotoiltu epätarkasti, jolloin jossiteltavaa jää vastauspuolella. Nähdään kellon alla – Vi ses under klockan! Hinta 43 euroa. Teemaväreistä olis ollu jeesiä pelilaudalla, ja eri pakkoihin kuuluvien tsettien symbolit on samannäkösii ja snadei. Seki on budjannu täällä yli kymmenen vuotta. Et opiskelumieles toi ehkä pitää paikkansa jos ei oo herkästi turhautuva tai kilpailuhenkinen luonne, mut kamoon, kyllähän tää on suunnattu ns. . No, sakissa oli yks böndeltä tänne flytannu mimmi ku ei osannu vastata yhteenkään froogaan. Kun peli korkattiin, eka duuni oli järkkää liukkaat kortit – jostain syystä ne ei oo alun pitäen oikeessa järkässä. Kyssäreitä on paljon, kaikkiaan 1200, ja joukkoon on soluttautunut outoja ansaittuun unohdukseen puhjenneita kuplia pintajulkisuuden lähihistoriasta. Sen sijaan vaikeiksi merkattujen kyssäreiden joukosta löytyi iisillä yleistiedolla klaarattavii knoppei. Snadin viilauksen paikkaa hittaa graafiselta puolelta. Pelimerkit oli mageet ja skulas hyvin. Yleiselle tasolle siirrettynä se meinaa, että se joka aikuisten oikeesti tsennaa Stadin parhaiten, ei välttämättä vinnaa tätä pelii. Pelin ohjeissa pluggaa et tätä voi hyvin skulaa myös ulkomaalaiset ja muut janarit, et tän avulla voi oppii tsennaa Stadii. Stadi-aiheinen tietoskaba. Ja osa frooguista (varsinkin tänhetkisii rafloi ja buidui koskevat) vanhenee muutamas vuodessa – nää vaarat vaanii aina froogisten tekijöitä. Siitä propsit Jesperille
Kunpa ensi viikonloppuna olisi kaunis ulkoilusää! . Muutenkin kirjan aukeamien rakenne on kaunis ja lukemaan haastava: ensin kuvataan historiallista aikaa ja tilannetta, sitten mainitaan jokin kiinnostava triviatieto (esimerkiksi: tiesitkö, että ”markasta” olisi voinut tulla myös suomo, omena tai sataikko?) ja kuvan kainalossa saattaa komeilla myös runo tai laulunpätkä. Kiehtovia tarinoita ja metkaa triviaa Aiheisto kattaa näköisja muistopatsaita valtiomiehistä sekä historiallisista käänteistä kuten Yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden muistomerkin sekä vuoden 1918 kansalaissodan uhrien muistomerkin. ” Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 31 5.11.2012 10.20. KUN OIKEIN SILMIN KATSOTAAN – SANKAREITA KAIKKI Raija Tervomaa on julkaissut jatkoa patsaskirjoilleen. Kannen karttaan on merkitty patsaiden sijainti, ja viimeisellä aukeamalla on ehdotuksia kävelyretkien reiteiksi. Suomen itsenäistymisen historia ja poliittiset käänteet tulevat kerratuiksi kuin varkain, patsaiden tarinoihin syventymällä. En tiedä monta niin tunteisiin vetoavaa veistosta; Tervomaa kertoo sen kuvan yhteydessä tositarinan Panulan perheestä, jonka kohtaloksi koitui Titanicin haaksirikko. Hän on valokuvaaja Pirkko Tatarinovin kanssa kierrellyt aamuöistä Stadia ”saalistaen” muistomerkkejä. Tiesitkö, että ”markasta” olisi voinut tulla myös suomo, omena tai sataikko. Patsaista otetut kuvat ovat hiukan erilaisia kuin yleensä tietokirjoissa; näissä on hiukan utuinen tunnelma. Tähtitorninmäellä kohoaa komea ja vaikuttava Haaksirikkoisten patsas. Vaikka Tervomaa suuntaa kirjansa ennen kaikkea lapsille ja nuorille, tyyli on kaikille sopiva – mukavasti etenevää hyvää suomea, kuten äidinkielen lääninkouluttajalta voi odottaakin. Suomen ja eritoten Helsingin merellinen sijainti on voimakkaasti leimannut historiaamme. TSILARI 5–6/2012 31 TSILARI SUOSITTELEE PIRJO TUOHIMAA Raija Tervomaa: Sankareita kaikki, patsaita suurmiehistä ja arjen sankareista, Edico 2012. Tervomaa on nähnyt vaivaa inhimillisen tiedon välittämisessä lukijalle. Hitsaaja on saanut viereensä Serenadin hetekalle! Arjen työ, duunarit, lapsistaan onnelliset äidit ja laitapuolen kulkijat tulevat siis myös vastaan kirjan sivuilla. Moni merkkimies ja -nainen tulee ihmisenä tutummaksi ja profiloituu kiinnostavasti: itselleni esimerkiksi Leo Mechelinin tarina oli suureksi osaksi uusi ja kiehtova. Muistan kävelleeni sen luo monesti Estonian uppoamisen jälkeen. O len koukussa pysteihin”, toteaa Tervomaa. Mesikämmen muurahaispesällä ja Nopeammin, korkeammalle ovat nyt saaneet kaverikseen valtiomiehiä ja arjen sankareita kuvaavan teoksen Sankareita kaikki – patsaita suurmiehistä ja arjen sankareista. Joihinkin olisin kaivannut lisää kontrastia ja valoa, mutta esimerkiksi Marskin upea siluetti aamutaivasta vasten ja Meilahden kirkon seinän lämmin keltatiili laupiaine samarialaisineen sykähdyttävät
Ja ei siihen tortsin kupeeseen just muita sillä kertaa mahtunukkaa. Elisabetintorin eli nykysen Liisanpudekan kantit oli Stadin ykkösmesta budjaa. Helsingin kaupunginmuseo. Ja Suomen Kaartin dirika Ramsay. Kruna muuten tarkotti ennen vanhaan vaan Liisiksen lähintä ympäristöö, ku siin oli ollu valtion laidunmaita eli kruunun haka. Se oli aluks ihan teinilempee: Lissu flyttas Pietariin ja meni Leksan kaa jiftikseen ku ne oli jotai 15-vuotiait. Ja sit siihen tuppas viel sellanenki sen ajan Suomen keskeinen valtiomies ku salaneuvos von Haartman eli ”Hänen Hirmuisuutensa”. Ensteks siin oli senaattori Klinkowströmin hima ja buli pitsku – myöhemmin ne byggas siihen mestaan kokonaisen kassun, mis oli muun muas sotakorkeekoulu ja nykysinki vissiin sotamuseo ja intin strategian laitos. Nimittäin se födas Sakuissa ja sai faijaltaan, Badenin markkreiviltä, nimen Louise. Jotkut on pahotellu, miten Elisabetingartsan nimi sinksas ihan 1900-luvun alussa muotoon Liisangartsa. Ei mikään paraatigartsa Ei Liisis ollu mikään paraatigartsa sillon eikä myöhemminkään. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 32 5.11.2012 10.20. Se on sentään nyky-Stadin vanhin kartsannimi ja yleensä eka kartsa minkä Ehrenström ja kumppanit sai valmiiks ennenku keisari Aleksanteri tuli tsiigaa pääkaupunkii. Mut se oli niin nasta nimi et se levis sitte koko kaupunginosalle – vähä niinku joku Eira myöhemmin. Mut eiks yhtä lailla pitäs snakkaa sen ”puolisosta” Liisiksestä. Myöhemmi ne byggas sen puden kanteille enemmänki luukkui kapiaisille ja virkamiehille, mut ne ei ollu nii bulei dirikoit eikä nii bulei luukkui ku nää ekat. Krunas budjas vilt porukkaa: jo 1830-luvulla Liisiksen varret oli bygattu täyteen luukkui, byggat oli kakskerroksisii fedusta ja joku stenustaki. Liisiksel jengi budjaa Liisis on ollu aina tosi kätevä gartsa. Mut Leksa ei huolinu sitä Lissuu mukaan laajoille reduilleen ja sit sil oliki joka mestas aina uus pullahiiri kainalos. Mut ne ei tsennaa sitä, et sen mimmin oikee nimi oli just Lissu. Sit siin puden nurkilla budjas toinenki senaattori, kreivi Armfelt, jonka faija oli antanu nimensä Maurinkartsalle. Se draisas Pohjoissatamasta ja Krunan periltä Unioninkadulle ja Pitkällesillalle, veks Stadista. L iisis sai nimensä Aleksanterin vaimolta, keisarinna Elisabet Aleksejevnalta. Rafael Hertzbergin Stadi-böges vuodelt 1888 se niinku skujaa hissukseen issikalla: ”Nikolainkadun päästä käännymme oikealle Elisabetinkadulle ja ajamme tätä rauhallista, enimmäkseen puutalojen reunustamaa katua eteenpäin Kelaa: jäbä hengaa tselin kaa keskel Liisistä eikä ykskään bilika tööttää. Jonku Ossian Donnerin kämppä staijaa vielä mestoillaan, se vaa tsennataa nykyää nimel Svenska Klubben. Lissu ei koskaan käyny Stadissa, se piti vaa ikävää Pietarin hoveissa ja skrivas preivei mutsilleen Sakuihin. MIKKO SEPPÄLÄ GAMLA STADI 32 TSILARI 5–6/2012 Liisis, pääkaupungin eka gartsa Unioningartsasta on kaikki vaahdonnu tänä vuonna
. Ruma Elsa ja Kiljuset Aulaa vastapäätä Liisis 14:s oli Stadin eka keilahalli ku rymsteerattii sit SF:n leffastudioks. Meidän on kuitenkin kuljettava sitä pitkin päästäksemme johonkin. Klitsussa muuten heilu vahvasti mukana myöhempi Stadin Kundi Esko Salminen. Lähteitä: Ingegerd Lundén Cronström: Helsingin opas (1963) Helsingin opas (1910) Helsinki herra Hertzbergin silmin (1888/2004), suom. Suomen kansallisbiografia (2003) Nils Erik Wickberg: Privathus i Kronohagen i Helsingfors under empiretiden (1935/1978) Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 33 5.11.2012 10.20. J. Liisis 13:n skolebyggassa oli ensteks Ruotsalainen reaalilyseo, sitte Krunan yhteislyseo ja nykysin musapainotteinen Sibelius-lukio eli Sibis. Leveältä Liisankadulta lähtee mäkisiä katuja Kruununhaan enemmän tai vähemmän slummimaisiksi muuttuneisiin sisäosiin.” Tsirrasta tsyrkkaan ja Monoseen Unioningartsan hörnes oli buli tsirra eli Vanha klinikka ja sen kuppatautien osasto. Särkän johdolla ne duunas yli sata filkkaa, esmes semmosen ku Ruma Elsa. Ja viel tää juttu: ku Rumasta Elsasta duunattiin 1960 musikaaliversio, kapujen kapu Jorma Panula sävelsi siihen biisin ”Liisankatu”. Snadii boksii hittaa Liisikseltä vieläki; mihin ne ois kadonnu. Eikä taida valtsikalaisetkaa enää karseesti piippuu blaadaa – valtsika on ollu klinikoilla jo parikyt vuotta. Liisis 19:s budjas venäläisen biblun dirika Smirnoff ku jemmas Lenin-setää. Helsingin kaupunginmuseo. Tähän Liisis ja Kruna slyyttaa. Siin vastapäätä Mariankadun hörnes varmaan just niitten skolekundien röökimestan yläpuolel budjas Jalmari Finne ku skrivas sitte Kiljusten herrasväestä ja niitten suht vilkkaista penskoist. Helsingin kaupunginmuseo. Vaik niiden biisit liittyki enempi Pitkänsillan pohjoispuolelle. Vain lähiseudun lapset siellä hoitajineen käyvät leikkimässä.” Ja viiskyt vuotta sitten Ingegerd Lundén Cronström dumas Stadi-kniigassaan tälleen: ”Liisankatu on pitkä ja sen rakennukset ovat peräisin vuosisadan vaihteesta. Liisanpude ei ollu enää 1910 ykkösmesta: ”Kasarmin edustalla oleva hauska, ympyränmuotoinen, pensasaidan ympäröimä Liisanpuistikko on syrjäisen asemansa vuoksi useimmille kaupunkilaisillekin jotenkin tuntematon. TSILARI 5–6/2012 33 . Musamieles Liisis onki oikee gartsojen gartsa. Sen tsirran pesutuvan piippu staijaa siin muuten vieläki, vaik ei ne sitä enää käytä. Ku Liisis 27:een sitte 1956 gryndattiin nuorten harrastajatirra nimeltä Klitsu eli Kellariteatteri, ne alotti just täl samaisel näytelmäl. Näiden nimikkostygejen lisäks Liisis on antanu nimen kokonaiselle bändille, nimittäin 2000-luvun alun hiphop-bändi Liisanpuistolle. Liisis 17:s ne taas värväs jääkäreitä Sakuihin – ja pitää muuten nykyään jotai ihme salaseuraa gamlan Aula-levarin tiloissa. Stadi slyyttas Siltavuoreen, eli Liisis oli rajaseutuu. Tääl oli hyvä hautoo maanalaisii suunnitelmii. Sen oli skrivannu Valentin ( Ensio Rislakki) ku budjas Liisiksellä. Sen kivijalas on kohta parikyt vuotta pitäny studioo musamies Pekka Ruuska. Tsilarin tuleva päätoimittaja Pemu Mustonen villitsee kansanjoukkoja Mariankadun ja Liisiksen höörnassa. Rolf Martinsen Matti Klinge: ”Aleksanteri I”. Vuosi on 1977, asukasyhdistys on saanu ilmoitustaulun. Pena Saarikoski ja Muksujen Tapu Lipponen duunas 1966 täst byggasta kliffan stygen ”Liisankadulla”. Elisabetintorille kohtaamatta juurikaan ihmisiä.” Ja vuoden 1910 Helsingin oppaassa pluggas niinku snadisti pahotellen: ”Ruunuhaka ei itsessään tarjoa paljo katsottavaa. Uudenmaan pataljoonan kassujen yhteyteen Pohjoisrantsuun nous 20-luvul skappareiden Kiholinna. Tsirraa vastapäätä sai sitte jeesii melkeen hätään ku hätään: Liisis 29 oli venäläis-ortodoksinen pappila ja seurakunta ja sen katutasos toimi pillerinpyörittäjä ja blumsterihandeli; Liisis 27 kristillisten jengien bygga mis ne muun muas duunas Joka Poika -lehtee; Liisis 25 ja Monosen buidu oli sit niitä varten ku oli flytannu suorasääristen seurakuntaan eli sinksannu hiippakuntaa. T. Lähemmäs sata vuotta siinä oli rafla, mut nyt Kolme Liisaa (se oli aluks Kairo ja sitte Sateenkaari) on kuopattu ja muuttunu ruokabuiduks. Mutta jotta tiemme jälleen huomattavammille paikoille muodostuisi mahdollisimman vaihtelevaksi, noudatamme Liisankatua.” Oli siel sentään Karjalaisten talo, skole ja pari gamlaa intin byggaa. Martti Servo ehti duunaa siitä stygen ”Hissun kissun Lissuun”. . Ja ylläri ylläri, myös sen tuotannosta hittaa biisin nimeltä ”Liisankatu”
Virallisesta arvostuksesta kertoo se, että Enso on museoviraston suojelema. ”Mitä modernein mies käyskentelee kadulla pohdiskellen taiteen olemusta. Taustalla vaikuttaa myös tietoisuus paikalta puretun ja ainakin jälkimaailman silmissä suuresti ihaillun Norrménin linnan menetyksestä. Äkkiä hän jähmettyy paikoilleen. Designvuoden päätteeksi Katajanokan kiistelty maamerkki, 50-vuotias Enson talo pääsee arkkitehti Teemu Taskisen läpivalaisuun. Enso on siis ollut ja on edelleen myös suuresti arvostettu ja ihailtu – eikä pelkästään osana Aallon kansainvälisesti tunnustettua tuotantoa, vaan itsessään ja nimenomaiselle paikalleen suunniteltuna rakennuksena. Aikalaispilapiirtäjän esityksessä Looshausiksi myöhemmin ristityn rakennuksen julkisivu vertautuu katuviemärin kanteen. Tosin siinä missä jälkimmäinen on jo kauan lukeutunut osaksi viimevuosisadan alun charmikkaaksi miellettyä wieniläistä kaupunkikuvaa, Enson marmoripalatsi on viisikymmentä vuotta valmistumisestaan edelleen helsinkiläisten kollektiivisen, vain asteittain laimenevan halveksunnan kohde. Arvostelun painokkuutta ei vähennä ristiriita, joka vallitsee Enson hohtavien marmorijulkisivujen ja vierellä kohoavan Uspenskin katedraalin uusbysanttilaisen tiiliarkkitehtuurin välillä. Ensolle onkin langennut lähes ikoninen rooli kaikkien niiden tapausten symbolina, joissa arvostettu ja kauniina pidetty vanha rakennus on tuhottu ja syrjäytetty matalamielisellä uudisrakentamisella. Osalle niistä, jotka eivät ole olleet rakennuspaikan historiasta tietoisia tai ovat suhtautuneet siihen ja Enson mahdollisesti ilmentämiin individualismin tai poliittistaloudellisen vallankäytön merkkeihin neutraalimmin, Aallon arkkitehtuuri on näyttäytynyt myönteisessä valossa. Hän on löytänyt sen mitä on niin kovin pitkään etsinyt.” Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 34 5.11.2012 10.20. TEEMU TASKINEN DESIGN 34 TSILARI 5–6/2012 Enso – muuttuvat arvotukset K un arkkitehti Adolf Loosin suunnittelema Goldman & Salatschin konttoritalo valmistui vuonna 1910 Wienin Michaelerplatzin varrelle, ei rakennusta tervehditty erityisellä riemulla. Henrik Tikkanen kuvaa Huvudstadsbladetissa vastavalmistunutta Ensoa ympäristöönsä upeasti sulautuvana ja ajattoman kauniina. Tuskin mikään muu rakennus Aallon toimiston poikkeuksellisen laajassa tuotannossa on saanut osakseen niin kärkevää kritiikkiä kuin Enso. Aallon suuntaviivat Aallon tavoitteena oli kytkeä Enso arkkitehtonisesti Pohjoisesplanadin vaalean, Eurooppalaista arvoperinnettä edustavan uusklassistisen rakennusrivistön jatkeeksi – ei niinkään pariksi taustalla kohoavalle vanhavenäläiselle punatiiliarkkitehtuurille. Norrménin pitkä varjo Ensisilmäyksellä on ilmeistä, että Arkkitehtitoimisto Alvar Aallon vuosina 1959–62 Helsingin Katajanokalle suunnittelemalla Enso Gutzeitin hallintorakennuksella ja Wienin Looshausilla on yhtymäkohtia. Erityisen pilkanteon kohde Enson marmoripalatsista tuli 1960-luvun kulttuuriradikalismin ja vasemmistolaisuuden nousun myötä. . Tässä asenneilmastossa Norrménin linnan äärimmäistä porvarisloistoa – rakennuksen asunnot olivat kerrostason kokoisia – ei niinkään jääty kaipaamaan, vaan Enso nähtiin karkean ja pöhöttyneen rahavallan sekä kerska-arkkitehtuurin malliesimerkkinä
. Pylväsrivistön rajaama sisäänkäyntiarkadi ja rakennuksen paraatipuolen staattinen olemus ovat liitettävissä antiikin syntaksiin ilman erityisempää mielikuvituksellisuutta. Foto Helsingin Kaupunginmuseo. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 35 5.11.2012 10.20. Vaikka kaupungin toiminnan ja elinkeinorakenteen kannalta keskeiset satamatoiminnot on siirretty pois Eteläsatamasta jo vuosikymmeniä sitten, Helsingin historiallisen ytimen rannat on varattu yksityisille autolautta yhtiöille; suljetuiksi liikennevyöhykkeiksi tai pysäköintialueiksi. Ottaen huomioon, että Helsingin rantamaisemassa on potentiaalisesti maailmanluokan toiminnalliset ja kaupunkikuvalliset ainekset eikä nykyinen järjestely ole liikenteellisesti, rakenteellisesti tai kaupunkikuvallisesti kelvollinen, on korkea aika saada varovaisesti liikkeelle pantuun muutosprosessiin vauhtia. Vaikka huutava ristiriita erityisesti Uspenskin ja Enson välillä on pysyvää, Eteläsataman muutosprosessi tulee vaikuttamaan välillisesti myös Enson kaupunkikuvalliseen rooliin. Aalto, joka mielellään briljeerasi kosmopoliittisuudellaan, rinnasti vieläpä koko Kauppatorin ja Enson muodostaman kokonaisuuden Venet sian Riva degli Schiavonen kaupunkimaisemaan. Ratkaisevista puutteista huolimatta Enso on ainutlaatuinen ja sopivassa valaistuksessa jopa fantastisen hieno rakennus. Oikein suunnatuilla toimenpiteillä rakennus voidaan saattaa esille paremmin ja tavalla, joka lopulta aidosti tukee ja rikastuttaa ympäristöään. Lukuisista, teennäisistä tai juurevista, historiallisista kytköksistään huolimatta Enso on yhtäaikaisesti arkkimodernistinen. Avanti Enso! Avanti Helsinki! Enso on puhuttanut vuosikymmenien aikana poikkeuksellisen paljon ja rakennuksen suunnitteluhistoriasta on muotoutunut yhtä mielikuvituksellisia kuin päättömiä kaupunkilegendoja. Kiinnostava kysymys ei niinkään ole, miten Enso vaikuttaa Katajanokanlaiturin muotoutumiseen, vaan miten Katajanokanlaiturin kauan kaivattu uudeelleenjärjestely tulee vaikuttamaan Ensoon. Sipulilla kuorrutettu sokeripala jäämurskassa. Alkuperäinen julkisivujen Carraran marmori, jonka Aalto kerskaili olleen peräisin samasta italialaisesta louhoksesta kuin Michelangelon veistosten kivilohkareet, oli selkeä viittaus klassismin perinteeseen. Kaupunki kuvallisten tavoitteiden osaltaan motivoima sisäänvedetty kattokerros ja -terassi on yhtälailla corbusierläinen tyylimaneeri. Viidenkymmenen vuoden aikaperspektiivillä voidaan todeta, että useimmille helsinkiläisille Norrménin linnan säilyttäminen olisi ollut Enson rakentamista onnellisempi vaihtoehto. TSILARI 5–6/2012 35 Kaupunkikuvallisena johtoajatuksena oli Ehrenströmin Helsingin merellisen siluetin, Tuomiokirkon ja sen juurella vaakasuuntaisena levittäytyvien kortteleiden muodostaman komposition, eheyttäminen ja jatkaminen Katajanokalle. Modernistinen, ja Aallolle tyypillinen, on myös tarkoituksellisesti viritetty dikotomia Kauppatorin puoleisen muodollisen ryhdikkyyden ja kohti Uspenskin katedraalia suuntautuvan vapaamuotoisen epäortodoksisuuden välillä. Loistavassa valkoisuudessaan ja lasisuudessaan rakennus toteuttaa 1920-luvun funktionalistista unelmaa. Enson julkisivutematiikka muistuttaa renessanssiarkkitehtuurin viistosärmäistä rustikointia, harkkomuurausta jäljittelevä pintaa. Ratkaisevista puutteista huolimatta Enso on silti ainutlaatuinen sekä varsinkin sopivassa valaistuksessa jopa fantastisen hieno rakennus
M ä kuuluin Paavalin seurakuntaan, vaik kaikki mun kaverit kulmilt kuulu Kaltsiin. Mut sielt kansiksen tsyrkast mä muistan Kuulan ekan kerran. Mä olin just täyttäny kymmenen. Ja sit se jatko sitä vihkimistä ihan ku mitään ei ois tapahtunu. Tsyrkkaan tartti sillon mun mielest herää hirveen aikasin. Melkeen kaikki meiän talon pennut kävi pyhistä. Ku mä olin kaks, me flytattii Hämärille. Siel oli maanantaisin kans kertsi, mut se oli Kaupunkilähetyksen. Pennut kävi pyhistä Mut tavalliset Jeesus-jutut kuulu Kaltsin seurakunnan pyhikseen, ku oli Kaupunkilähetykses, toisel puolel kartsaa ku mun hima. Mut sit ku tultii lähemmäks, kuulu kuin klokut skulas ja valot lyysas kauaks. Must tuntuu, et mä rupesin jotenki niinku tsennaan Ensio Kuulaa jo sillon. Ensio Kuulaa tarvittiin Mä kävin Aleksis Kiven kansista ja ekoi muistoi Kaltsin tsyrkast on kansiksen kevätja joulukirkot. Taisin mä siin penkis snadisti torkahtaakki, ku siihen aikaan mun mielest kirkonmenot kesti paljo kauemmin ku nykysin. Juhlakalun nuori mutsi, oli pannu parastaan. Mut jiftiksee tartti päästä. Mut ei ne kommellukset loppunu siihen. Joku snadi rupes huutaan kesken toimituksen. Oli snadimman friidun ristiäiset. Sitte mentii hissun kissun himaan, ja ku sporat rupes kulkeen, lähettii musterin luo skruudaan. Ollenkaa vähättelemät yläkerran faijaa buli syy siihen varmaan oli mutsien ja faijojen. Se oli kuulemma matkan varrel oppinu, et kantsii ottaa palasokruu. Sulho oli ruodiksen aikaan käyny riparin kahestaan Kuulan kans ja kastettu. Oli leiponu bulkkii ja kinuskikakkuu, kuukannu borkat ja duunannu kaikki sil stailil, ku kuuskytluvun alus oli tapana. Kuulan häämarssi soi Kaltsin tsyrkan holveis ja toinen Kuula venttas alttaril näit melkeen kakaroita. Snöge naris klabbien alla, oli ihan pimeetä, kartsoil ei ollu just ketää muuta ja väsytti. Me oltii mutsin ja faijan kans jotenki jääty sinne Paavaliin, ku me aluks budjattii faijan mutsin ja systerin nurkis Hauhongartsalla. Se bamlas saarnastuolis ja hela jengi tsittas ihan hiljaa. Suolaa hienosokruastias! Jengi tsiigas pappii, ku vaan griinaili. Sen mutsi rupes draisaan huutavaa kakruu penkist vekka. Morsian oli snadisti päälle kakskyt eikä sulhanen just vanhempi. Joku siin sit rupes tsiigaan ympärilleen, et mikä täs borkas on vikana, ku se maistuu ihan kummalt. Himat oli snadei eikä yksityisyydest ollu tietookaa. Mun mieleen se on jääny pappina, mil oli buli sydän ja semmoset jutut, ku jokainen voi bonjaa. Siks me mentiin aina vast pääsiäisaamuna eikä sillon ei menty liian aikasin niinku jouluna. Pari snadii stoorii mun elämäst valaskoon asiaa. Siin tsyrkas mä oon lysnanny pääsiäisten ja joulujen stoorit ja shungannu virret. Friidu sai nimen ja ruvettiin skruudaan. Se on yks osa mun lapsuutta ja sen maisemii. Se sano aina, et tsyrkka on ilonen juttu eikä meiän tartte mennä sinne spiidaan. Paavalin tsyrkast mä en minnaa just mitää muuta ku sen, et me tsitattii siel mutsin kans syksyllä nelkytseittemän lysnaamas semmost muistojuttuu, ku faija oli delannu. Oli kevättalvi viiskaheksan. Kuula liitty nimittäin myöhemmin moniin mun vaiheisiin. Pappi totes vaan lungisti kesken vihkimisen, et ei kantsi olla snärkkäri. Mutsin kans dallattii Sörkän sillan kupeest, meiän himasta. Sill oli jotenki semmonen taito, et ku se avas suunsa, sitä vaan lysnas. Kinuskikakun Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 36 5.11.2012 10.20. Monet tykkäs mennä tsyrkkaan pitkäperjantaina, mut mutsin mielest se oli liian surullist. Se on kai oikeen tutkittu juttu, et Valkan, Kaltsin ja Sörkän pennut oli kaikkein ahkerimpii pyhiksen kävijöit. Mä muistan jouluaamut, ku mä olin snadi. 36 TSILARI 5–6/2012 STADIN MESTAT RAIJA TERVOMAA Kaltsin tsyrkka – mun juhlatsyrkka Vaik Kaltsi ei siis ollu mun oma seurakunta, sen tsyrkka on ollu mun juhlatsyrkka – aina. Pyhäaamuna mutsi ja faija sai olla kahestaa, ku pennut oli pyhikses turvallises mestas ja taatusti tunnin verran vekka klabbeist. Se on eläny mun messis riparit ja jiftikset, kastanu ja stikannu gravarii. Lasten äänet kuuluu tsyrkkaan. Messis oli mummut ja kummit. Geimeihin oli kutsuttu koko lähisuku
Viimesimmäks Kuulan palveluksekseks jäi, ku kuuden vuoden pääst oli taas ristiäiset, nyt juniorin. Mä kävin Hykkylää Torkkelinmäel, ja meil oli skoilen oma ripari. Mä tsittasin etupenkis, ku urut rupes skulaan. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 37 5.11.2012 10.20. Kirjoitus on julkaistu Edicon kustantamassa Kallion kirkon satavuotisjuhlakirjassa Tälle kalliolle (2012). Ei siihen aikaan mitään fiudei kellään ollu, tai oli kellään,vaikkei meillä. Kai meiän suurperhe jotenki anto inspiksen kirkkoherralle siihen haastatteluun. Oli tosi snygi elokuun päivä. Mulle ja mun kaverille, Ullalle, oli tilattu fotoaika Tenhovaaralt, Fredalt asti. Mutsi oli duunannu mulle valkosest taftist snygin klensan ja oli tsöbattu valkoset korkotsengat. Myöhemmin mutsi värjäs mekon siniseks. Ku dallaa Kaltsin katuja, on iisi hiffaa, et Pitkänsillan pohjoispuolel budjaa edelleen ihan oma jengi, semmonen ku ei oikeen voi treffaa stadin muil kulmilla. Mut mun armas aviomies sit kyl valisti, et aikanaan meit haastatteli Kondekan vanhas tsyrkassa sillonen kirkkoherra Armas Viita. Siks mun eka kerta oikees tsyrkas oli siis Esan slangitsyrkas vuonna 2005. Mut varmaan rakkain muisto Kaltsin tsyrkast on, ku esikoinen meni jiftikseen. Klensaki oli kastunu, mut sitä ei hiffaa. Se vaan painu lyttyyn koko kakku. . Sen jutun mä olin kokonaan unohtanu. Ei kai ollu mikään kumma, et mun hanat aukes. Se kysy, et oonks mä koskaan aikasemmin bamlannu mitään tsyrkassa. Mä en oo budjannu gamloil himan kulmil yli viiteenkymmeneen vuoteen, mut aina ne tuntuu yhtä kotosilt. Oon tsitannu takarivis ja muistellu menneitä. Pentu meni jiftikseen Kaltsin tsyrkka on mun rippikirkko. Kaltsin tsyrkas oon käyny muutaman kerran lysnaamas hyvää musaa. Ku mä tsiigaan Pitkältsillalta kohti pohjosta, mä nään kuin se stondaa jylhänä kaltsin päällä – graniittinen pyhäkkö – mun oma juhlatsyrkka, ja mä funtsailen mielessäni, et se oli just äsken, ku mä jouluaamuna nousin mutsin kans ylös sen rappusii. Kangas meni ihan lötköks, mut silti sil mentiin viel monet jorot. Permiksen olin ottanu ja paplarit knubbis kärsiny yön. Ja ku dallaa Kaltsin katuja, on iisi hiffaa, et Pitkänsillan pohjoispuolel budjaa edelleen ihan oma jengi, semmonen ku ei oikeen voi treffaa stadin muil kulmilla. Mun pentu, menos jiftikseen! Sana kartsalta veti populaa Monena vuonna järkättii Kaltsin tsyrkas aina A. Ennenku päästiin Fredalle, mun letti oli ihan märkä ja sen kyl näkee niist fotoista. Pappi oli friidun oma rippipappi itäsest lähiöstä. Vastasin, et en muuta ku sanonu ”Tahdon”. Se on snadisti niinku tulis himaansa, ku tulee kulmille. Vävypoika venas alttaril, ku friidu ilmesty dörtsin aukkoon faijansa käsikoukus. Mut ei sitä kai lasketa, ku se Kondekan sillonen tsyrkka ei ollu viel mikää oikee. Mun Stadin kundi-kaveri, Siljamäen Esa, pyys mut kerran messiin kaveeraan jotain. Kiven päivänä Sana kartsalta. Bulil leipäveitsel homman hoiti pappi. Tultiin ihan virallisesti aikuisiks, tai ainaki luultiin, et tultiin. Budjattiin itäses lähiös ja seurakunnast oli sanottu, et ortodoksi ei kelpaa luterilaisen pennun kummiks. TSILARI 5–6/2012 37 päällys oli niin kovaa, et ei siit meinannu saada millään biittii leikattuu. Tartti snadisti spiidaa. Sana kartsalta jatkuki sit muutaman vuoden ja aina tartti olla messis lysnaamas ja ihmettelemäs, ku tsyrkka oli niin täys, et tuskin popula sisään mahtu. Konfirmaatio oli toukokuun lauantaina ja ehtoollinen seuraavan päivänä jumalanpalveluksen aikaan. Koko edellisen kesiksen olin ollu jo duunis, ja duunimesta venttas taas heti kesäkuun alussa. Soitto Kuulalle, ku sano ykskantaan, et samoi kristittyi kaikki ja tuli kastaan. Rippijuhlat oli buli festi, taitaa olla vieläki. Kaikki ois ollu viimesen päälle kondikses, ellei ois ruvennu mättään vodaa
Mun eno on käyny ruotsinkielisen skolen, mut se osaa ihan yhtä hyvin suomee ku sveduaki. . PIRJO TUOHIMAA 38 TSILARI 5–6/2012 Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 38 5.11.2012 10.20. Niiden äikänmaikka oli kuitenkin niin ryssävihanen, et se alko antaan huonompii äikän numbii niille, jotka oli kiinnostuneita itänaapurin kielestä. Sit yks puoliks riikinruottalainen uljas uros tuli samoihin kööriharkkoihin, ja se oli sit menoo – klassinen Liebesgeschichte! Stadis ne asettu asumaan Pursari 9:ään. Sit sitä ryhmää ei ees koskaan perustettu. Mutsi sai aikanaan valita, meneekö suomenvai ruotsinkieliseen kouluun. Tää me usein unohdetaan, ku mollataan itänaapurii. Isoäiti, mamma Elisabet, oli tullu Dresdenistä ekan maailmansodan jälkeen Turkuun ihan nuorena tyttönä, koska sillon oli Saksas tosi huonot ajat. Se oli fotaaja, yks Stadin parhaista. FUNDEERAUKSIA Kaikki kielitaito – myös slangin ja murteiden taitaminen – on pelkkää rikkautta. Musta sellanen on pelkkää huonoo itsetuntoo, tietämättömyyden ja osaamattomuuden kieroutunutta ylistystä. Ja kun mutsi ja faija yritti ennen jouluu puhuu mun lahjoista saksaks, etten mä bonjais, nii turha toivo... Mutsi teki toimistohommii Pikku Roban Sähkölaitoksella (siin talos on ny skoudeja). Muute, meil on ihan äldesti opittavaa venäläisiltä: niiden historiaan on kuulunu poliittisista järjestelmistä riippumaton perheyhteys ja naapuriapu sekä uskomaton taito selviytyä käsittämättömistä arjen haasteista. Se ehdottomasti halus suomalaiseen. Mä elin siis snadina kielikylvyssä, jossa kuulin suomee, saksaa ja ruotsii. Kaikki kielitaito – myös slangin ja murteiden taitaminen – on pelkkää rikkautta, koska sillai me opitaan yhteyden luomista toisiin ehkä vähä erilaisiin ihmisiin. Pappa ja mamma taalas svenskaa keskenää, ja lapsen korva on tosi joustava: opin pian ymmärtään mitä ne bamlaa. Ja katso: slobot veti luut kasaan ja lysnas! Kieli ei oo pelkkää kieltä vaan kulttuurin heijastuma. Mutsi rohkaistu taannoin ajatukseen venäjän opiskelusta, koska sen faija, mun Eero-pappani, ehdotti sitä sanoen, et tulevaisuudessa sitä tarvitaan kauppakielenä ja muutenki. KIELIPOLIITTISTA PÄHKÄILYÄ T aas nähtiin, mikä valtava poveri on hyvällä kielitaidolla. Ja toivottavasti ymmärretään sit niitä litskisti enemmä. Tollanen maikkojen mielivalta oli sillon ihan yleistä, onneks ei enää. Hätiin riensi venäjää sujuvasti bamlaava ministeri, joka coolina ja iisisti väänsi venäläistoimittajille rautalankaa niiden omalla mutsislangilla. Siellä mä vietin tosi nastaa aikaa päivähoidossa, kun mutsi ja faija oli duunis. Me tultii 14:n trollikalla Lutherinkadulta Viiskulmaan, mutsi heitti mut mammalle ja painu duuniin. Tän viisautensa se oli ite imeny kolmikielisestä Stadista: katukyltitki oli suomeks, ruotsiks ja venäjäks tsaariaikaan, ja yleistietoon kuulu ainaki kyrilliset kirjaimet. Veli Venäläinen äity (ehkä puoliks tahallaan?) ymmärtään väärin meidän huostaanottopolitiikkaa. Sit päivällä mamman kanssa me duunattii lounassafkat ja vietiin ne Eero-papalle Erottajan ateljeehen. Se pääs hienoihin perheisiin Fräuleiniks, vahti skidei ja opetti niille saksaa. Jos ny sit veivattais sitä MINÄ-nappulaa kaakosta vähä idemmäs, jooks. Eero Trobergin tuotanto on museoitu Valokuvataiteen museoon. Mun isovanhempien hima oli monikulttuurine. Ruotsia se puhuu lapsenlapselleen, joka osaa lennosta kääntää puheen fafalle ruotsiks! ”Hör du, Fafa...!” Tästä historiasta johtuen mä en oo koskaan voinu käsittää kieliriitoja tai jonkin toisen kielen halveeraamista. Senhän jokanen stadilainen tietää jo munaskuissaan, mut tietoo on joskus vaikee kääntää ulos omasta kokemuspiiristä, toiseen maahan ja niiden tapoihin. Mamma opetti mulle saksalaisia lastenlauluja, joita osaan vielki. Kun mun mutsi kävi lukioo Tehtaanpuiston yhteiskoulussa sodan jälkeen, se ois halunnu studeeraa venäjää
. Ruuth saikin vuoteen 1982 mennessä neljä valtionpalkintoa. – Mitä sitte! Mä en najuu, mikset sä lähe ryssään, jos sulla on siellä parempi olla ku täällä. nimes Alpo Ruuthin vuonna 2001 Stadin Kundiks. Neuvostoliitto on lähettänyt Sputnikin taivaalle: – Ens vuos on avaruusvuos, Pera sanoo. – Vetokade vemiasode, veihatlade vekuttide.” Kämpän skloddit bamlaa tietysti slangii, jokanen snadisti eri tavalla vähän mutsin ja faijan taustasta riippuen. 14-vuotias Pera budjaa Pääskylänkadun suunnalla suutarinverstaan vuotavassa takahuoneessa yhdessä faijan, mutsin, pikkubroidin ja jouluna syntyvän pikkusysterin kanssa. – Haluuksä turpiis, ihan tosissas. Duunarielämää Stadissa oli sitä ennen kuvannu mimmit niinku Elvi Sinervo ja Tyyne-Maija Salminen, mut Ruuth vei todentunnun uudelle tasolle romaanihenkilöiden autenttiselta kalskahtavien slangireplojen avulla. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 39 5.11.2012 10.20. Populaarikulttuuri sekoittuu uutisvirtaan, opettajien puhe isompien jätkien opetuksiin. TSILARI 5–6/2012 39 Alpo Ruuth, Stadin Kundi 2001. – Mitä se olis. Solveigin laulun (1970) skrivannu Lassi Sinkkonen oli Ruuthia luokkatietoisempi duunarien Stadin kuvaaja. Ruuthin tarkka sosiaalinen silmä ja murrekorva nousevat esiin. Kämppä tarjoaa kundeille oman tilan, pakopaikan, jossa voi skulata tsettiä tai pingistä ja jonne voi raahata mimmejä mutta jossa enimmäkseen dokataan. Stadin Slangi ry. – Tiedettä! Se on sun mielestäsi niin kauan politiikkaa, ku Tex Willerit ei saa omaansa ylös. Ille on kiinnostuneempi seksistä kuin Leninistä tai Mikki Hiirestä. Kniigan sankareina on 50-luvun Sörkan keskenkasvuset skloddit, ekaa kertaa niitä kuvattiin tälleen sisältäpäin ymmärtämyksellä. Ruuth tsennas ne ku se kuvas oman lapsuutensa elämänpiiriä. Tarpeen tullen bamlataan vede-kieltä, niin etteivät maalta tulleet tytöt tajua mistä pojat juttelevat: ”– Veitsade veskitläde veeredsäde. Pirkko Saisio ankkuroitui Kallion duunarimaailmaan esikoisteoksellaan Elämänmeno (1975). Ja oli nää aiheet sillon läheisii muillekin kirjailijoille. Ruuth tuli julkisuuteen just ku vensterit ja duunariliike oli nousus ja jengi janos prolekuvauksia. KLASSIKKO MIKKO SEPPÄLÄ ALPO RUUTH: KÄMPPÄ (1969) S kutsarin skloddi Alpo Ruuth (1943–2002) jätti skolet kesken ja kuvas romssuissaan Sörkkaa. Ruuthin esikoisteos Naimisiin (1967) kuvaa viriilin Illen kautta nuorten styylaamistouhuja ja samalla vuoden 1966 Stadia, jossa Beatles soi, Vietnamin sota puhutti ja asuttiin hökkeleissä. Pisimmät redut omilta kulmilta tehdään Kivinokkaan eli Kivikseen ja treffeille Eiraan. On vuosi 1957. Vittu, jätkä on oikee beibi-feis, paskaperse, pa taas reflugakotelot kupeilles ja mee prassaan pummista ratikselle nössien kanssa. Päällys Matti Louhi. Perhetaustat tulee vähin erin esiin ja ne on risasii, duunii ei tahdo saada, maikat ja sosiaalivirasto ei bonjaa. Baarin tarjoilijaa, ”maalaishemppua”, havainnoidaan näin: ”Tyttö vastasi kielellä, johon oli sekoittunut savoa, kruununhakaa ja jotain tuntematonta murretta.” Toinen romssu Kämppä (1969) oli sitte varsinainen hitti ja vissiin Ruuthin paras kirja. – Ei se mitään politiikkaa oo. – Vittuuks sä tunget politiikkaa joka mestaan, mä en najuu miks pitäs bamlata politiikkaa, ku siitä ei synny muuta ku skrakista, Risi sanoo
J: Stadin styget 20 € kpl Kauhanen, E. L . Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 40 5.11.2012 10.21. KLEDJUT Lippikset . army-malli musta 10 € kpl T-paidat koko . M . STADIN SLANGI BLISAA Stadin Slangi ry. Toimisto avoinna ti ja to klo 14–18, puh. Kundi . 09-774 1041. Friidu 5 € kpl KNIIGAT Garam, Sami: Seittemän broidii 15 € kpl Janzon, Eddu: Palsa kanis, litski kalis 10 € kpl Lasse Liemolan juhlakirja Anna pois mun kitarain 30 € kpl Malaste, Pentti: Uusi testamentti Stadin slangilla 20 € kpl Mattsson, Eki: Griinataa kimpassa 8 € kpl Mattsson, Eki: Kun Eki oli snadi 10 € kpl Mäkelä, Juhani: Stadin snadi slangisanakirja 10 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin slangin suursanakirja 55 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin mestat 1–2 95 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin mestat 3 28 € kpl Pohjola, Arvo: Himaföneri 10 € kpl Rehn, Leif: Gammelin jannu 12 € kpl Rehn, Leif: Jassen från Gammeli 10 € kpl Stadin Slangi ry:n juhlajulkaisu Niin gimis on Stadi 10 € kpl Stenvall, Kaarlo: Stenvallit Stadissa 42 € kpl Tervomaa, Raija: Mesikämmen muurahaispesällä 18 € kpl Tervomaa, Raija: Mutsi ja mä 10 € kpl Tervomaa, Raija: Mut sulle sattuu aina 8 € kpl Tervomaa, Raija: Nopeammin korkeammalle 20 € kpl Tervomaa, Raija: Oho kallista kotia 10 € kpl Tervomaa, Raija & Mattsson, Eki: Skloddit braijaa 8 € kpl Tervomaa, Raija: Sankareita kaikki 18 € kpl PLATAT Kauhanen, E. S . XXL 15 € kpl KRÄÄSÄ Havis Amanda pienoisveistos 160 € kpl Isännänviiri 50 € kpl Pöytäviiri 25 € kpl Pinssit 2 € kpl Autotarra 3 € kpl Fritsu 2 € kpl Onnitteluadressit 50, 60, 70, 75, 80, 85, 90 vuotta (ympäröi ikä) . musta . J: Stadi skulaa 20 € kpl Liemola, Lasse: juhla-CD 20 € kpl Sakilaiset: Jätkä ja muita kupletteja 15 € kpl Snadi Pumppu: Slangi on swengiä 10 € kpl Jörde-Juge -cd, 15 € kpl Stadin mestat, lauluja Helsingistä 20 € kpl Stadi Musicard, CD-postikortti 15 slangibiisiä 5 € kpl Lautapeli ”Nähdään kellon alla Vi ses under klockan!” 43 € kpl Tilaajan nimi: Osoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys Tuotteet voi noutaa Stadin Slangi ry:n toimistosta tai tällä lomakkeella postitse, jolloin tilauksesta peritään postituskulut. XL . maksaa postimaksun Hinta Tilaus/kpl TILAA NETISSÄ! www.stadinslangi.fi tai sähköpostitse: toimisto@stadinslangi.fi
Missä stadissa on eniten folkkaa – ku seutua ei lasketa messiin. Missä oli Ulfiksen kaltsit ja mistä se sai nimensä. A) Lönkan B) Lärkan C) Zillen 6. A) Koskelassa B) Kalliossa C) Kumpulassa 7. A) jotai 180 000 B) jotai 240 000 C) jotai 300 000 8. Skujaaks jengi Stadissa enemmän A) Dösällä B) Sporalla C) Metrolla 2. Millä nimellä Tölö Svenska Samskola tunnetaan nykyään. Missä oli Toverien Kerho jossa Dallapé miti majaa. Mistä ne Ulfiksen kaltsit sai nimensä. A) Atskissa B) Höbikassa C) Lintsillä FOTOSKABA Tsennaaks mestan. Missä käy eniten folkkaa. A) Meilahdessa Lastenlinnaa vastapäätä B) Kaivopuiston rannassa C) Munkkivuoressa 9. A) Hämis 5 B) Hallituskatu 5 C) Lönkka 13 3. A) Hesassa B) Oslossa C) Köpiksessa 5. A) Villa Ulfåsasta B) Professori Ulfstjernasta C) Ulvilantiestä 10. Missä Hannu Vuorion romaanihenkilö Friman (1997) budjaa. Dallapé ja Kipparikvartetti stikkas ekan keikkansa Stadin ulkopuolella sattumoisin samal paikkakunnalla, nimittäin A) Karkkilassa B) Hämeenkyrössä C) Riihimäellä 4. Onneksi olkoon! Vastaukset Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki sähköposti: tsilari@stadinslangi.fi Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 41 5.11.2012 10.21. Onnetar suosi seuraavii oikein vastanneita: Onnetar suosi seuraavii oikein vastanneita: Markku Kauppila, Aini Fennander, Harry Eklund Voittajat saivat Stadin Slangi ry:n juhlakirjan. SKABAT STADIFROOGIS Vastaukset sivulla 42 TSILARI 5–6/2012 41 1. Miten paljo stadilaisilla on omii bilikoita. Fotoskaba Tsilarissa 4/2012 Fotoskaban 4/2012 kuva oli Lasipalatsin katsilta
Mikolla ja Ragnilla on myös sama syntymäpäivä, 2. Tämä ”laulava puutarhuri” on jo pikkukundina ihastunut Malmstenien lauluihin ja oli saanut Ragni Malmstenilta ”täydet valtuudet” biisien esittämiseen. Jatkosodan alettua julistettiin tanssikielto kuitenkin uudestaan 28.6.1941 alkaen, ja kielto vahvistettiin myöhemmin vielä kahdesti, jotta se ei pääsisi unohtumaan. Siihen on kuitenkin vielä matkaa, mutta onhan kundilla vielä vuosia aikaa. Joten Häppikselle vain kliffoja idiksiä, niin treffataan taas. STADIFROOGIS Vastaukset 1A) Dösällä 2C) Lönkka 13 3A) Karkkilassa 4B) Oslossa (599 230) 5C) Zillen 6A) Koskelassa 7B) jotai 240 000 8A) Meilahdessa Lastenlinnaa vastapäätä 9A) Villa Ulfåsasta 10 C) Lintsillä SLANGIJENGI RAIKKA Mikko Lagerström, Maarit Niiniluoto, Heikki Orasmaa ja Matti Reittamo Slangitreffeillä. No se meni fiinisti ja moniäänisesti. Vuonna 1940 kielto kumottiin vain osittain, niin että tanssia sai olla muun ohjelman ohella yhden tunnin ajan. Maarit kertoili sodanjälkeisiin iskelmiin kätketyistä kielletyistä asioista. Esimerkiksi häätilaisuuksissa sai hääpari tanssia vain yhden häävalssin. ”Pikku Lasse” Solman aloitti treffit yhdessä sjungatulla stygellä ”Niin gimis on Stadi”. 26.6.1940 tanssi lopulta vapautui kokonaan. Tanssi vapautui pääosin 30.12.1944, mutta ravintoloihin kielto vielä jäi. Näin Ragnin uskottuna ”oppilaana” Mikko ja Ragni viettivät frendiensä kanssa myös yhteisiä synttäribileitä ja välillä myös muita juhlia. Mikäli slangilaisia olisi tullut enemmän, meidän olisi pitänyt siirtyä ulos Haapikselle, sillä Milenkan tilat eivät olisi riittäneet. . Ragnin eläessä heillä oli monia keskusteluja Jorista ja Eugenista sekä heidän esittämistään biiseistä. Suomi oli tiettävästi ainoa maa maailmassa, jossa tanssi kiellettiin toisen maailmansodan aikana. lokakuuta. Jengiä oli tuvan täydeltä, onneksi suurempi osa jäsenjengistä ei hiffannut tulla messiin. Yksi näistä oli: ”Ole tyylikkäästi pukeutunut, ja mitä vähemmän elehdit sen ’suurempi’ esittäjä olet”. Ragni antoi monia hyviä vinkkejä biisien esittämiseen. Hänellä oli messissä Mikko ”Molli” Lagerström, larulainen kundi, joka on ottanut sydämen asiakseen tulkita Malmstenien biisejä. Rajoitukset kumottiin kokonaan vasta 9.9.1948.” Maarit kertoi Jorin uran vaiheista ja Molli-Mikko vakuutti pysyvänsä uskollisena Malmstenien lauluille. Uusi kielto oli totaalisena voimassa yli kolme vuotta. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 42 5.11.2012 10.21. ”Talvisodan puhjettua sisäasiainministeriö julisti maahan tanssikiellon 7.12.1939 alkaen. No, tavoitetta on vuosien saatossa nostettu, ja nyt tavoitteena on 300 biisin hallitseminen. Hän kertoi, että aloittaessaan Malmstenien biisien esittämisen hän asetti ensimmäiseksi tavoitteekseen opetella 30 kipaletta. Illan spiikkerinä oli vuoden 2009 Stadin Friidu Maarit Niiniluoto. Mikko todella eläytyi esittämiinsä kipaleisiin. 42 TSILARI 5–6/2012 SLANGITREFFEILLÄ KUULTIIN MOLLIJORISTA L okakuun ekoilla Slangitreffeillä oli fantastinen fiilinki. Ja sen rajapyykin jälkeenkin tavoitteita on varaa nostaa, sillä Jori Malmsten levytti yli 800 laulua. Maarit piti piuhat handussaan ja bamlasi musiikkialan friiduista joiden oli, saadakseen asiansa (biisin sanat ym.) framille, verhouduttava kundien salanimen taakse. Lokakuussa 1944 sitä lievennettiin vanhaan tapaan sallimalla enintään tunti tanssia muun ohjelman jälkeen. Hänellä oli säestäjänä Pekka Pentikäinen. Niin menivät nämäkin Slangitreffit kuin ”vettä” vaan ja himaan sigrattiin entistä kliffemmissä fiilingeissä. Näin silloin kun vielä jorattiin
Tilaisuutta kunnioittivat ainakin kolme sekä talviettä jatkosotaan osallistunutta veteraania. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 43 5.11.2012 10.21. päivänä klo 17.30. Tää bungaa 16 egee per nuppi, sitovat ilmoittautumiset Ilmarille toimistoon keskiviikkoon 8.1. Alkufanfaarin puhalsi Kaartin Soittokunnan signalisti. TSILARI 4/2012 43 Eki Kauhaselle Kotiseutuliiton kultainen ansiomerkki Kunniakäynti Ässän muistomerkillä Talvisodan Ässä-rykmentin eli Jalkaväkirykmentti 11:n perustamisen vuosipäivä 13.10. Muut kunniakäyntiin seppelein ja kukkatervehdyksin osallistuneet olivat Ässä-rykmentti, Helsingin kaupunki, Kaartin Jääkärirykmentti, maanpuolustuskillat, veteraanijärjestöt sekä Ässän omaiset ja ystävät. Marskin luukku vetää max jotai 50 heeboo eli toimi sassiin. kokosi jälleen arvokkaan kutsuvierasjoukon kunniakäynnille Ässän muistomerkille Alli Tryggin puistoon. . Stadin Slangi ry:n hallituksen hakemuksesta myönnetyn prenikan kiinnitti juhlakalun rintapieleen bamlausdirika Lasse Liemola. Stadin Slangi laski perinteiseen tapaan kukkalaitteen. tammikuuta Stadin Slangi ry järkkää jässäreilleen spessuredun Marskin himamuseoon Brunssaan (Kalliolinnantie 14) maanantaina tammikuun 14. SLANGIJENGI Slangi.net-sivuston luoneelle Erkki Johannes Kauhaselle stikattiin 60-vuotispäivänään 3.10.2012 Suomen Kotiseutuliiton kultainen ansiomerkki, järjestysnumeroltaan 53. Muistotilaisuuden jälkeen oli perinteinen asevelitapaaminen ravintola Graniittilinnassa Säästöpankinrannassa, jossa tarjottiin Ässä-rykmentin soppaa sekä juomia maun ja kukkaron mukaan. Redu Marskin himamuseoon 14. Muistomerkin ääressä Hessu Orasmaan ottamassa kuvassa ovat vasemmalta Hannu Heiskanen, Arno Soisalo, Lasse Liemola ja Pekka Kurvinen. Sitä seurasi vuoden 2005 Stadin kundin, kirkkoherra emeritus Esa Siljamäen hiljainen hetki, jossa muisteltiin Tuntematon Sotilas -elokuvan pysähdyttäviä kohtauksia. mennessä. Noin timmen kestävän rundin liidaa Pekka Kurvinen
Jokaisella meillä on varmaan omat poliittisetkin näkemyksensä mutta ne tulee jättää narikkaan kun ollaan saunassa, kalassa tai luetaan Tsilaria. Toimituksen postiosoite on: Stadin Slangi ry, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. – Oispa joulu ainainen jos noi on mulle jokainen! Kliffa a jouluu ! Tsilari_taitto2.i ndd 1 14.11.2011 11.22 TSILARI 1/2012 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurile hti 17. Julkaisemme kirjoituksia Stadista ja Stadin slangista. Lesaajapalautetta Tsilarista 4/2012 Tsilari keppihevosena Nyt ei pojat olla oikeilla linjoilla kun aletaan Tsilaria käyttämään ”keppihevosena” kunnallisvaaleissa. Myöskään se tuiman näköinen, tumma täti, joka oli siellä duunissa, ei ollut Ollin äiti, vaan Ollin sisko.” . Tsilari_taitto_4 -12_2.indd 1 7.9.2012 13.46 Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 44 5.11.2012 10.21. T. Tosi hyvä idea! toivottavasti toteutuu! Minullakin on varmaan joitakin arkistoinnin arvoisia kuvia! Kiitos vielä hyvästä lehdestä, «Tsilarista»! Hyvää jatkoa! . vuosikerta Hinta 5 € Bärtsin biblu 100 v. Hän perusti joskus 1950-luvun alussa KoPo:n (= Käpylän Koskenpojat) ja toimi seuran taloudellisena ja henkisenä tukena ainakin koko 1950-luvun. TERVEISIN LEO KAUNISTO ENTINEN KOPO:N JUNIORI. Siinä ei ole stadilaista suvaitsevuutta eikä reiluutta ollenkaan! Minusta oli kurja tätä taustaa vasten lukea bamiksen kirjoitus, jossa kosiskeltiin autoilevia, fillaroivia ja eri kaupunginosissa asuvia äänestäjiä. TSILAR I TSILARI 4/2012 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurile hti 17. Toki lehteä voi ja pitääkin uudistaa ja välillä tuoda «uutta verta kehiin» mutta pidetään silti kirkkaana mielessä mikä Tsilarin funktio on ja miksi sitä luetaan ja tilataan. MIKA HYTÖNEN JÄSEN N:O 2929 Paranee vanhetessaan Flunssapotilaana olen tavaillut bunkan pohjalla uutta tsilaria ja iloinnut sen monista kivoista jutuista! tuntuu että Tsilari vaan paranee vanhetessaan! Kiitos! Itse olen 1945 syntynyt kaveri , ensimmäiset 10 vuotta budjasin Brahenkatu nelosessa, kesät Talin siirtolapuutarhassa, sitten nuoruus meni Hertsikassa, perhettä kasvattelin Kannelmäessä ja Malminkartanossa ja viimeiset vuodet ovat menneet Ulvilantiellä Munkkivuoressa. vuosikerta Hinta 5 € Gl aid uu ke sis tä! Pressa Slangin vieraana Tsilari_taitto_3 -12_4.indd 1 13.6.2012 14.13 44 TSILARI 4/2012 Lasse Liemola 75 v. Hän ei ollut missään tekemisissä KUV:n kanssa. Kun lähetät julkaistavaa postia, laita mukaan nimesi ja osoitteesi, vaikka käyttäisitkin nimimerkkiä. Aluksi seura keskittyi juniorien jalkaja jääpalloiluun. vuosikerta Hinta 5 € TSILAR I Stadin juhlavuos i Pressa flyttaa Hagiksee n Itä-Helsin gin uusi slangi Slangi uutiset radiossa Tsilari_taitto_1 -12_5.indd 1 7.2.2012 13.15 TSILARI 2/2012 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurile hti 17. SLANGIJENGI TSILAR I TSILARI 5–6/2011 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurile hti 16. Leo Kaunisto stikkas tarkentavia tietoja Olli Korvelasta: ”Olli Korvela ei ollut KUV:n dirika. Tai toinen hallituksen jäsen kehuskeli «tuttavuudellaan» pressan kanssa. vuosikerta Hinta 5 € Mutsi ahtaa fatsi rahtaa mitä skidi funtsii mahtaa. Siihen tarkoitetun aineiston tulee olla toimituksessa 10.1.2013 mennessä. Myöhemmin mukaan tuli myös koripallo. Minusta on ikävää että hallituksen omat, ja Tsilarin eteen hyvin hommia tehneet jäsenet, alkavat käyttää lehteä henkilökohtaisiin pyrkimyksiinsä. …Niin ja Bamikselle silti onnittelut merkkipäivän johdosta! . Kiitokset kaikesta huolimatta hyvästä lehdestä ja hyvästä toiminnasta Stadin eteen ja mukavaa syksyn jatkoa. Lasse pääkirjoituksessa mainitsi Tsilarin painosmääräksi 4000 kpl ja lukijoiden määräksi 10000 lukijaa, minulle tulevan tsilarin lukee lisäkseni muutama tässä lähipiirissä ja lopulta se lähtee aina Göteborgiin missä stadilaidssyntyinen kaverini aina ilahtuu tosi paljon Tsilarin saapumisesta! Lassen haastattelussa oli kiintoisa yksityiskohta: ollaan mietitty seuran valokuva-arkiston perustamista. Tsilarin seuraava numero 1/2013 ilmestyy helmikuussa. LESAAJILTA SKRIVAA TSILARIIN! . Tästä ei nyt jää hyvä maku suuhun! Niin kuin pääkirjoituksen alussa todetaan niin Tsilari on perinnelehti ja stadilaisuuden hieno ylistys. RISTO SALO Olli Korvelasta Vesa Kumpulaisen juttu duunispedasta herätteli useammankin käpyläläisen muistoja. Kirjoitukset on lähetettävä sähköisessä muodossa osoitteeseen tsilari@stadinslangi.fi. vuosikerta Hinta 5 € TSILAR I Kliffa a vappu u! Fyrkka ja Tsyrkka Paavo Arhinmä ki, rap ja slangi Tsilari_taitto_2 -12_3.indd 1 13.4.2012 10.43 Stadin Friidu, Kundi ja Junnut TSILAR I TSILARI 3/2012 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurile hti 17
Ekan padan viritti pelastuskapu Joseph McFee 1894 San Franciscon kartsalle. Nyt patoja on yli 30 eri paikkakunnalla. Huomiota herätti nuorten auttava handu. SNAKKAILUA HEIKKI ORASMAA RÄLLÄKKÄ KUTSUU! Tule Stadin Slangin joulupatavahdik si Steissille! Buukkaa paikkasi Ilmarilta. No, kyllä siinäkin pataan fyffeä tuli, myös kledjuja ja skideille leluja. Aika vetoinen mesta, mutta ei siinä jobissa tule kalsa, kun vetää reilusti kledjuja päälle. Saatesanoina oli joskus: ”Rälläkkä on jelpanut mua monesti, nyt on mun hugi auttaa”. Padat tuottaa vuosittain noin 100 000 ekeä, buli fyrkka. Tämän Josephin kehoitus oli: ”Antakaa padan porista!” Yli sata vuotta Suomen ekat padat alkoivat porista 1906. Pitkät kalsarit, jopa tuplat, on tarpeen. Olipa kerran tyylikkäät kledjut päällä oleva rouva, joka bamlasi, että hän muistaa jouluaaton kauan sitten. Siinä sitä fiilistä lisäsi tortsalle jäädytetty skrinnausrata, josta jouluiset skrinnaajia tahdittavat styget kuuluivat padalle. Itse olen jo muutaman vuoden ollut messissä Stadin Slangin hoitoon ottamansa padan vahtina. Kuinka ollakaan mutsi tuli himaan joulusafkaa messissä, jonka hankintaan oli saanut fyrkkaa ja meille skideille oli myös lahjat – broidille puuauto ja mulle staili nukke. Rouva kertoi, että nyt kun hän aina tulee padan luokse hän muistaa tämän joulun ja siksi hän aina pataan laittaa fyrkkaa. Faija tuli himaan kovassa fyllassa ja ilman safkoja sekä lahjoja meille, eipä ollut fyrkkaakaan yhtään messissä, joku oli kännisen faijan fyffet ritsannut jossain. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 45 5.11.2012 10.21. Näin Rälläkkä oli luonut heille silloin ikimuistoisen joulun. Jengiä dallasi paljon, mutta ne meni yleensä ineen Ohlsonin budjuun ennen pataa. Itse olen yleensä ottanut 2–3 kertaa kahden timmen hugia joka vuosi. Myös lämmin rotsi on ehdoton varustus eli pakkaskelin kledjut, vaikka keli olisi kuinka leuto. Safkaahan ei keräykseen oteta terveydellisistä syistä. Se oli aika lungi mesta. Tosin hugeja saa myös yhden timmen mittaisena, kuinka vaan hotsittaa. Olihan siinä Steissi ja Engelin aukion dösäasema lähellä. Siinä tuli paljon fyffeä ja kamaa padalle. Sinne mutsi lähtikin dallaamaan, toivoen, että jotain apua saisi. Eka mesta, jossa olin padan vieressä oli Kaivokadun varrella. Patojen varoilla dilkataan avustuspaketteja ja ostoskortteja tarvitseville eripuolella maatamme. Patakeräys on gamla tapa. Oli kliffa ottaa öögakontakti ja toivottaa tällekin stailille rouvalle, kuin muillekin lahjoittajille aina: ”Hyvää Joulua!” . Sen padan fyrkat käytettiin ilman duunia olevien skönareiden jelppaamiseen. Jos en väärin tsiikannut, niin raha, joka padan reijästä sisään meni oli viisikymppinen. Faijan oli pitänyt tuoda joulusafkaa perheelle ja hänelle sekä broidille joululahjat edellisenä päivänä himaan. Hyvää pataa Steissin kulmilla Viime vuoden mesta Rautatieaseman tortsan puoleisella rappusilla oli paras paikka tähän mennessä. Kalsoin handuin kaivettiin fikkasta tai lomsasta kolikko tai jopa seteli pudotettavaksi padan holesta ineen. Silloin jouluaattoaamuna ei tullut mutsilla mieleen muuta mestaan mistä jelppiä ehkä saisi kuin Pelastusarmeija. TSILARI 5–6/2012 45 PATAVAHTINA J os haluaa aidon joulufiiliksen ennen jygeliä, niin sen saa, kun stondaa Pelastusarmeijan patavaksina. Tämä lämmitti kummasti niin antajan kuin patavahdin mieltä. Toinen mesta oli Manskun päässä Erottajalla Ohlsonin kaupan fönsterin edessä. Moni laitapuolen kulkija, jopa pienessä fyllassa, teki samoin. Lahjoittajajengiä oli laidasta laitaan. Siinä meni jengiä vildesti
Ekaks nuori friidu tuuppas juosten skloddikärryt skideineen suojikselle, just mun fiuden keulan eteen. Tsilarin seuraava numero 1/2013 ilmestyy helmikuussa. Miks. Eikä se mimmi ees honannu koko juttua! Niin se mimmi bonjas dallaajien oikeuksista suojiksella. Julkaisemme kirjoituksia Stadista ja Stadin slangista. Silti mua veetutti bulisti. Ku ne syöksyy sinne mihinkään suuntaan tsiigaamatta, niin ei bilisti aina ole pääsyyllinen ku mässähtää tai kolisee. SAUTSKI Kantsuu minnaa, et ihmisflesu on aina pehmeempää ku autopelti. Mut mä oon entinen ralliskabaaja ja, nyt toki jo snadisti hidastuneet, refleksini sai mut sittenki veivaan siihen suuntaan ettei skloddi mutsineen jääny alle. Mä aavistin jo kaukaa mitä se dorka aikoo tehdä ja jarrutin ajoissa. Muussa tapauksessa sen on aina väistettävä muita ajoneuvoja ku se kuuluu kevyeen liikenteeseen. . 46 TSILARI 5–6/2012 SUOJATIELLE VOI DELATA M ä en tajuu mitä dallaajat ja fillaristit funtsii ku ne on suojatiellä, vai funtsiiks ne yhtään mitään. Paha paikka näin nakuklabbina sanoa se, mut ilman sitä voi delata suojiksellakin. Dallaajalle voi usein olla hintsua hiffata kuis lujaa ja kaukaa fiude lähestyy suojista, onks kuski spöndessä tai hörhöissä, vai onks se ollenkaan hokannu lähestyvänsä suojista ku se just bamlaa kännykkäänsä kaverilleen eilisestä HIFK–Jokerit-matsin kusiboltsisesta dumarista. SKRIVAA TSILARIIN . Suojatielle tai muuten ajoradalle astuvan jalankulkijan ON NOUDATETTAVA SITÄ VAROVAISUUTTA, jota lähestyvän ajoneuvon etäisyys ja nopeus edellyttävät. Ja tää on ihan tosi; seuraavalla suojiksella fillaristi sotki hiki kypärässä taas mun eteen suojiksen viereen pätkäviivoin moglatulla kevyen liikenteen väylän jatkeella. Laki ei kuiteskaa meinaa suojikselle dorkana tsuppaamista tai sillä fillarointia. Aika simppeli juttu, jos ne olis edes kerran plugganneet tielakia. Tiukkapipo dallaaja voi kyllä tsekata onneaan, mut silloin kantsuu minnaa, et ihmisflesu on aina pehmeempää ku autopelti. Ne on kaks ihan eri juitsua. Kolmospykälä on snadisti himmee. Niinpä fiksun dallaajan kandee mieluummin ventata et se dorka kuski häippäsee sinne jonnekin kauas suojiksen jälkeen. Mut ne luulee olevansa suojiksella vaik ne suhaa sen vieressä olevalla ”kevyen liikenteen jatkeella”. Kun lähetät julkaistavaa postia, laita mukaan nimesi ja osoitteesi, vaikka käyttäisitkin nimimerkkiä. Kakkospykälässä kandee minnaa et fillaristi on dallaaja vain jos se taluttaa munamankeliaan suojiksella. Väistämisvelvollisuus on rajoitettu jalankulkijoihin; esimerkiksi pyöräilijä EI OLE JALANKULKIJA. Tekis mieli sanoo, et kaikkien osapuolien kandee trafiikissa aina käyttää sitä kaikkien tsennaamaa landebuugiälliä. Toimituksen postiosoite on: Stadin Slangi ry, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. Mun säännöllisesti suhaamalla leveällä gartsalla on kaks liikenneflyysitöntä suojista. Kirjoitukset on lähetettävä sähköisessä muodossa osoitteeseen tsilari@stadinslangi.fi. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 46 5.11.2012 10.21. Se on fysiikan laki. Ja vaik dallaaja sit voittaiski juttunsa yliajosta rosiksessa, ni se on silti sillon kropaltaan klesampi ku bilisti. Toi eka pykälä on ihan klaari vaik kaikki fiudekuskit ei siitä maindaa. Tos yhtenä päivänä mulla todella palo päreet ku niillä kummalaki syöksyttiin ihan darjuna mun bilikan eteen. No siks, ku tielaissa sanotaan selkokielellä mm: Tieliikennelaki määrää ajoneuvon kuljettajan antamaan esteettömän kulun jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille. Siihen tarkoitetun aineiston tulee olla toimituksessa 10.1.2013 mennessä. Mut sitä se ei bonjannu, et vain mä pelastin tilanteen
Tammikuu Ma 14.1. 09-774 1041 toimisto@stadinslangi.fi JOULUTSYRKAT 9.12. klo 18 Slangitreffit Milenkassa: Purkkiorjat . klo 15 Snygeimmät joulubiisit Paavalintsyrkassa (ks. Pluggaa Tsilari netistä! Tsilarin nettiversio löytyy Stadin Slangin kotisivuilta . Joulukuu Ti 4.12. takakansi) . TÄYTÄ TEKSTAAMALLA JA ILMOITA TÄYDELLINEN POSTIOSOITTEESI! Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys skrivatkaa mut jengiin! Stadin Slangi ry. 43. klo 15 Kallion tsyrkassa 23.12. Koululaiset ja opiskelijat 5 € / vuosi. klo 17.30 Redu Mannerheim-museoon Kaivariin, ilmoittautumiset Ilmarille, tsiigaa ilmoitus s. Pikkujouluristeily Tukholmaan Ti 27.11. maksaa postimaksun Stadin Slangi ry:n jäsenhakemus ILMOITTAUTUMISET / FROOGAT Stadin Slangin toimisto Ilmari Jokinen, Puh. Jäsenmaksu 25 € / vuosi. klo 18 Mannetreffit Milenkassa, Stadin romanit esittäytyvät Su 9.12. Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 47 9.11.2012 9.00. klo 15 Snygeimmät joulubiisit Kallion tsyrkassa (ks. klo 13 Arthurin lounas, Hotelli Arthurin ravintola, Vuorikatu 19 Ma 26.–Ti 27.11. klo 18 Kirjailijatreffit Milenkassa Ti 18.12. klo 15 Paavalintsyrkassa Hommaa ilmaislibarit etukäteen!!! . klo 18 Syyskokous Milenkassa (Haapaniemenkatu 3–5) Ti 20.11. takakansi) Ti 11.12. Ti 15.1. klo 13 Arthurin joululounas, Hotelli Arthurin ravintola, Vuorikatu 19 Su 23.12. klo 18 Rokkitreffit Milenkassa: The Saints esiintyy Stadin Slangi ry:n häppikset SLANGIJENGI Sukunimi: Etunimet: Jakeluosoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Sähköposti: Syntymäaika: Syntymäpaikka: Sukupuoli: mies nainen Erityisjäsenmaksu: koululainen opiskelija Paikka / Aika / Allekirjoitus Hak.nro / Maksupäivä (toimisto täyttää) Jäsennumero Osoitteen tms. Marraskuu Ma 19.11. muutos (muista jäsennumero) Liittymismaksu 15 €. . klo 18 Slangitreffit Milenkassa: Jussi Raittinen Ke 21.11. klo 18 Slangijamit Milenkassa: Pirjo Tuohimaa ystävineen Ke 19.12
klo 15.00 yhteistyössä Kallion seurakunnan kanssa yhteistyössä Paavalin seurakunnan kanssa Tsilari_taitto_5-6-12_8.indd 48 5.11.2012 10.21. klo 15.00 Kaltsin tsyrkassa Su 4.12. Pluggaa lisää ohjelmasta Stadin Slangi ry:n nettisivuilta. Stadin Slangi ry Stadin Slangi ry yhteistyössä Paavalin seurakunnan kanssa Snygeimmat joulubiisit Snygeimmat joulubiisit Paavalintsyrkassa Su 18.12. Tuu lyssnaa ja sjungaa! Tsökaa ilmane libari Stadin Slangin toimistosta ja varmista pääsy ineen