TSILARI 5/2013 Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 18. vuosikerta Hinta 6 € TSILARI Strömarilodjusta Joraamisesta Tsilari_taitto_5_13_15.indd 1 10.10.2013 13.38
Tasan Stadin parhait. (09) 774 33 477 ma-pe 7–18, la 7-15 tehtaanmyymala@chef-wotkins.com Fläsää, tsieguraa, bradarii, metukkaa, broiskujubinoit, tekumekuslarbaa, ryynärii... Åke Blomqvistin tanssikurssi 1960-luvun puolivälissä. 09-753 9299 Tsilari_taitto_5_13_15.indd 2 10.10.2013 13.38. joulukuuta 2011 20:28:23 On bulit pokat stailit taas saa niitä vaikka sovittaa vois nyyat rillit slumppaa Karhiksen nallekin funtsaa Stailit glasarit Stailit glasarit Stailit glasarit Stadin Slangin Stadin Slangin Stadin Slangin jengille jengille jengille -20 -20 -20 % % % rabatilla! rabatilla! rabatilla! KARHUPUISTON OPTIIKKA Agricolankatu 11, 00530 HELSINKI Puh. CHEF WOTKIN’S PALVELUTISKIT JA MYYNTIPISTEET Taksidata ilmo 18. LIHATUKKU VEIJO VOTKIN OY RAVINTOLAPALVELUT Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki Puh. (09) 774 33 44 lihatukku@chef-wotkins.com | www.chef-wotkins.com TEHTAANMYYMÄLÄ puh. Kuva Helsingin kaupunginmuseo. Teinit oppivat seuratanssit ja jiven ja valmentautuivat vanhojentansseihin
VAKKARIT 4 Snadit 5 Ledari 6 Bamiksen lööppi 24 Fundeerauksia 28 Sörkän friidun stooreja 33 Skabat 38 Sautski 39 Häppikset Kannessa ravintola Fennian Kabareen tanssipari John Moreland ja Ulla Petre. Kuva Helsingin kaupunginmuseo. TSILARI 5/2013 3 STADILAISIA 12 SUPA SANTANEN – fyllas 85 v. 14 MARTTA FAGERMAN – viiskyt vuotta samassa duunissa 22 MANU VALKEINEN – ihme kundi SPORTTI JA REDUT 10 HAKANIEMEN PALLOILIJAT 80 VUOTTA 34 SLANGIJENGIN UUDET REDUT 37 SLANGIJENGI VIIPURISSA EKS MINNAA 7 TSUPPARIN KLENSA – Riitta Berger 16 RÖÖPERIN KUNDI – Harry Ifström 19 SOTALAPSI SVEDUISSA – Martti Vuorivirta 30 PENA KERTOO STOORIN – gamla slangiromsku STADIN KLIFFAT MESTAT 20 LEFFOJEN VANHA STADI – Antero Tirronen selvittää 25 KRUNAN RAFLAT – Kai Westmanin biffaa rundin 26 TEATTERI JURKKA – Riston esittelyssä 29 STADI-BRÄNDI KÄYTÖSSÄ – Virve kertoo 23 Skrivaa huoltsikoista! Åke Blomqvist in memoriam Åke Blomqvistin tanssikurssi 1960-luvun puolivälissä. 9 SISIS Tsilari_taitto_5_13_15.indd 3 10.10.2013 13.38. Teinit oppivat seuratanssit ja jiven ja valmentautuivat vanhojentansseihin. Kuva Helsingin kaupunginmuseo
. huom. Pulituuri gartsalta me slumpataan, kundit viedään krabbiksessa sairaalaan. Hyvässä biisissä pitää mun mielestä olla ainakin kolme säkäriä ja olenkin skrivannut pari säkäriä lisää. Hipat siellä, dokut täällä aina vaan. Vodalesti imuroidaan naamaan, sitten äkkii spyttaamaan. 4 TSILARI 5/2013 SNADIT T silarin pluggaajat tsennaavat varmasti slangibiisin ”Kaikki Stadin kundit”, joka ”Whispering’in” (”Kuiskaten”) sävelellä. Vuosi on 1951–52. ESKO ”SIIKIS” SIIKANIEMI * Tekstistä on olemassa versio, jossa feelua ei ole ja viides säe kuuluu: ”Pulituuri siellä tekee kauppansa”. Siinähän on vain yksi säkäri, jonka duunaajaa ei ainakaan meikä ole saanut selville. Sitten karsee morkkis iskee, funtsitaan: pakko alkaa heivaamaan. Eukko flinttaa himassa mua lärviin, sekös ottaa bulisti myös närviin, punkassa kun goisaa bleegu jätkä, eikä maistu vinkku, ei bisse, ei sätkä. Stoori jatkuu samalta botnelta kuin slangioriginaalissa, jossa on kyllä aika buli feelu: ei kai pulituuria nyt sentään kukaan kartsalta slumpannu.* No, sattuuhan sitä paremmissakin famileissa, jopa svenskaa bamlaavissa! PS. Kimpassa mun pämppää monta jannuu, snadisti se ottaa muijaa pannuu. Raflassa kun kittaan kossuu jäällä enkä himaan ehdi koska hihna on päällä. Älkää ampuko pianistia! Kaikki stadin kundit dokaa brenkkuu, muuten olis elämä niin kenkkuu. Sörkka, Skatta, Kaivari ja Rööperi, siinä kulmat, jotka kaikki varmasti tsennaa. Stadin sjungit – Kaikki Stadin kundit (ja friidut) Tsilari_taitto_5_13_15.indd 4 10.10.2013 13.38. Handut studaa, svettaa koko kroppa, pumppu hakkaa, halkee kohta koppa. Luokkakuva Kaltsista Yrjö Aliskari (jäsen n:ro 467) stikkas Tsilariin vanhan luokkakuvansa Kallion kansiksen tokalta luokalta. Toim. Opettajan nimi oli Miettinen. Viikon huikkaputken kondis kestää, fyrkat riittää, darrankin voi estää. Kun ei brenkku loppuiskaan
040-767 4212 vo@mimino.fi Raija Tervomaa puh. Meistä kaikista tulee jortsumestoissa luovia taiteilijoita. Ja tämän luovuuden jengi hittaa sitten kaikessa muussakin laiffissa, himassa ja duunissa ja vaikka futismatsin katsomossa – missä tahansa. Se ei voi johtua pelkästään tamperelaisista. Sun gimmafrendis tai tulevan gimmafrendis kanssa sä voit treenaa poskislovaria ja imee gimman ööraa joko hyvällä tai huonolla menestyksellä, mutta aina kantsii kuiteskin yrittää. Tsilari_taitto_5_13_15.indd 5 10.10.2013 13.38. Jos sä staijaat muusta jengistä kauempana, sä oot snadisti dorka ja jos sä staijaat 20 senttiä lähempänä, niin jengi saa susta ihan väärän käsityksen, ellet sä sitten ole vahvasti likinäköinen. 050-550 5706 mustopertti@hotmail.com Toimitussihteeri Mikko Seppälä Puh. Ja hyvä, kun bamlas ja rundas, sillä joraaminen on tärkee juttu kaikille ja varsinkin sydänsairaiden ja yliflesujen härmäläisten laiffissa. 0400-204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi Virve Kuutar puh. Blunkkahan oli varsinainen joraamisen apostoli, joka koko pitkän ikänsä treenas stadilaisii joraamaan ja bamlas joraamisen terveellisyyden puolesta ja opetti jengii käyttäytymään fiksusti ja kohteliaasti. Tässäkin sä voit kans treenaa joraamista. Se vaikuttaa jengin fiiliksiin ja terveyteen. Mut joraaminen ei ole pelkästään kondislaji. 040-567 1404 tsilari@stadinslangi.fi Risto Kolanen puh. Sä oot snadisti skrai tai muuten skagaat sun lähimmäisiä. Sekä se joka vie että se jota viedään voivat hittaa ihan uusia kuvioita ja liikkeitä ja molemmat bonjaa toisiaan ihan uusilla ulottuvuuksilla. Sun knubbis ei oo ihan kondiksessa. Joraaminen vie depiksen veks ja tuo paremmat fiilikset. Sopiva intiimietäisyys on yleensä 20 sentistä 40 senttiin. Eli kantsii vielä kiittää Blunkka-vainaata, joka tsemppas koko elämänsä ajan joraamisen puolesta. Se on hyvää intiimietäisyystreeniä. Jenkeissä ja Härmässäkin on studeerattu intiimietäisyyden merkitystä eli sitä, kuinka lähellä on liffa olla toista ihmistä. Jengi onkin honannut, että jos sulla on fitti fiilis, kun sä bamlaat aika lähellä toista, siis 20 sentin päässä tai sulla on muuten jonkinlainen kammo olla intiimietäisyydellä, niin silloin sun kantsii mennä treffaa jotain hyvää kallonkutistajaa tai muuta leguria. Stadin Slangi ry:n perinneja kulttuurilehti 18. Joraava jengi levaa longaan, on glaidu ja redi, on sosiaalinen ja diggaa muuta jengiä, ei skragaa eikä rähjää, on iisi ja lunki. Härmäläisille tää skagaaminen on kyllä snadisti yleisenä ongelmana. Ja muuteskin Blunkka rundas ympäri Härmää ja Eurooppaa bamlaamassa joraamisen puolesta. Vuonna 1995 perustetun Stadin Slangi ry:n on tarkoituksena on Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen sekä leikkija kulttuuriperinteen vaaliminen. Jengin nivelet ei brakaa, osteoporoosi ei vaivaa, pultti ja bluden kierto skulaa kunnolla, ja jengi minnaa asiat paremin ja knubbi muuteskin skulaa terävämmin. vuosikerta Lehden nimi Tsilari tulee sanoista ”till säljaren”, joka tarkoitti lehteä tai sähkösanomaa, jonka yhden kappaleen myyntitulon sai myyjä pitää itsellään. Lisäks joraaminen o luovaa duunia. Sen lisäks, et joraavalla jengillä on muskelit kondikses, sil on myös kroppa ja knubbi kondikses. Joraaminen on stydi osa jengin knubbia ja pulttia. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@gmail.com Ulkoasu Oy Graaf Ab Paino Oy Fram Ab ISSN 1239-9523 Postiosoite Stadin Slangi ry Hämeentie 67 A 00550 Helsinki Toimiston puh: 09-774 1041 Toimisto avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. Kundeilla on kuninkaalliset fiilikset ja gimmat o kuningattaria. LEDARI PEMU TSILARI 5/2013 5 Päätoimittaja Pertti Mustonen puh. . JORAAMINEN JA INTIIMIETÄISYYS K u Härmän ja stadin buli jortsumestari Blunkka syyskuussa delas ja flyttas ilmavoimiin, niin kantsii snadisti Tsilarissakin funtsia joraamisen merkitystä. Joraamisessa on kaikki palikat kohdallaan eikä voi muuta kuin ihmetellä, miks Härmän pressa ei järkkää itsenäisyysbailuihin joraamista. 040-506 0954 raija.tervomaa@kolumbus.fi Pirjo Tuohimaa puh
www.stadinslangi.fi BAMIKSEN LÖÖPPI PEKKA KURVINEN BAMIS pekka.kurvinen@elmio.fi PUH. Koirat haukkuu, karavaani kulkee, kuuluu vanha hokema. Stadin Slangi ry:n toiminta kielemme ja yhteenkuuluvuutemme laaja-alaisena vaalijana on saavuttanut kuluvan vuoden aikana viljalti kiitosta. Samalla se kumoaa ajoin vieläkin esiin nousevat slangin yhteiskuntaluokittelupyrkimykset: Molli-Jorin asemaa slangin taitajana ei kukaan asettane kyseenalaiseksi hänen kotitaustastaan ja asemastaan huolimatta. Oman slangiproffamme sanoihin on helppo yhtyä hänen todetessaan, että syntyperäisille stadilaisille slangi on Helsingin ainoa oma kieli. 6 TSILARI 5/2013 HALLITUS Puheenjohtaja Pekka Kurvinen pekka.kurvinen@elmio.fi Varapuheenjohtaja Pirjo Tuohimaa puh. 09-774 1041 toimisto@stadinslangi.fi Hämeentie 67 A 00550 Helsinki puh. 040-567 1404 moseppal@mappi.helsinki.fi Lasse Solman puh. Konkreettisesti arvostus näkyy medianäkyvyydessä. Käytössä termi lyhentyi iskelmäksi. Yhdistyksemme on saanut useaan otteeseen palstatilaa, näkyvyyttä ja kuuluvuutta maamme johtavien suomenja ruotsinkielisten medioiden pääkirjoitussivuilta keskusteluareenoille ja Yleisradion sekä kaupallisten radioja televisiokanavien valtakunnalliseen sekä paikalliseen suomenja ruotsinkieliseen ohjelmatarjontaan. 09-774 1041 Toimisto avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14–18. He alkoivat käyttää kevyestä musiikista ilmausta iskusävel. 0400 359 449 merjette.salminen @gmail.com Mikko Seppälä Puh. Iskelmä-sanan lyhyt syntytarina kertoo hyvin kielen, joka slangikin on, kehityksestä ja myös kaikenpuolisesta monimuotoisuudesta. Perinnöllemme on jakajia. Tsilari_taitto_5_13_15.indd 6 10.10.2013 13.38. 0400 204 844 risto.kolanen@pp.inet.fi Sanna Lehtinen puh. Olen äärimmäisen iloinen, että hallituksemme jäsenen Mikko Seppälän työväenopistossa luotsaamalla slangikurssilla on nytkin parikymmentä kielemme aktiivista oppijaa ja harjaannuttajaa. . Jokseenkin huvittavaa on lukea suomenkielen proffan Martti Rapolan kuvausta rakkaasta kielestämme Turussa Suomen Kielen Seuran 40-vuotisjuhlassa vuonna 1969 pitämässä puheessaan: ”Slangi, joka alkuaiheiltaan on kehittymättömyyden apukieli, ei ota väistyäkseen vielä senkään sukupolven keskuudesta, jolta olisi oikeus vaatia kypsyneen ihmisen kielitottumusta.” Stadin kundi Georg Malmstén pohti yhdessä hovisanoittajansa Yleisradion kamreerin Roine Rikhard Ryynäsen kanssa vastinetta saksalaisen Schlager-sanan suomentamiseksi. Meidän slangin käyttäjäkunnan onkin syytä poistaa ihmisiä erottelevat ja arvostelevat muinaismuistoälyttömyydet saman tien tajunnastamme: slangi selkeyttää eritaustaisen ihmisten välistä viestintää ja alentaa ajatusten vaihdon aloittamiskynnystä, luo yhteisöllisyyttä ja turvallisuudentunnetta poistamalla pelkoja ja arkuutta. 040-773 7834 pirjo.tuohimaa@gmail.com Taloudenhoitaja Kimmo Karvinen puh. Tätä arvokasta perintöä Stadin Slangi ry aikoo vastaisuudessa entisestäänkin painottaa toiminnassaan. 044 383 8749 sanna.lehtinen @eduskunta.fi Marjatta Salminen puh. 0500 561 652 ME KELLARIROTAT K unniajäsenemme, kuluvan vuoden Stadin Kundi, slangiproffa Heikki Paunonen bamlas mulle taannoin, että suomen kielen tutkijat on joskus verrannu slangia alimpien, halveksittavimpien kansanosien käyttäjäkunnan myötä kellarirottaan, joka jäytää hyvän suomen kielen perusteita. 050 555 7315 lars.solman@gmail.com Toimistonhoitaja ja jäsensihteeri Ilmari Jokinen puh. 050-512 5077 kimmo.karvinen@elisanet.fi Risto Kolanen puh
Tutuks tuli myös Vuorikadun lähistö. Kappa-Keskus oli aloittanut vähittäismaksumyynnin. . Sitt sain himassa kuulla ettei takki yhtään istunut, äiti ku oli ompelija. Leena oli enimmäkseen sisällä. Tokassa kerroksessa oli pienet pilttuut joissa asiakkaat henkilökohtaisesti saivat kertoa liksastaan, kuukausituloistaan, ja neuvotella ostoehdoista. Kauson Anjaa rasitti olla tsuppari, sehän oli lukenu ihminen. Sillä oli oma pieni pöytä postituksen nurkassa, pitkä vaalea letti, ja vihreässä tyköistuvassa jakkupuvussa se tarkisteli papereita ja pisteli kuitteja piikkiin. Tsuppari lumisateessa Eihän me Pohjoismaisen Sähkön tsupparit sitä tiedetty että firma oli perustettu jo 1918 ja että sen liikevaihto vuonna 1938 oli 56 miljoonaa. Postituksessa frankkeerattiin kirjeet ja paketit. Tullipostia me muutkin vihattiin. Korven laulu korvissa tsuppari lähti sähköliike Paganukseen Hämeentie 37:ään rahoja perimään. Sitt oli ihan böndeltä, eli Mikkelistä tullu ja kauppaskolen käyny Kauson Anja, joka asui Stadissa jossain boksissa. Tsilari_taitto_5_13_15.indd 7 10.10.2013 13.38. P ohjoismainen Sähkö, tai PSO, sijaitsi Vuorikatu kolmosessa, Hesassa. Mä ostaa täräytin vähittäismaksulla talvitakin. Kutosen raitsikalla mä kolistelin Arabiaan saakka, poikkesin paluumatkalla Kone ja Sillassa Sörkassa, tutustuin OTK:n Pater noster -hisseihin Hämiksellä. Meidän kerroksessa oli työhuoneiden välillä seinät glasaria, ja kun konttoripäälliköllä oli asiaa, se napsautteli klemmareita postituksen lasiseinään. Se sopi hyvin meille nuorille. Siellä meitä riepoteltiin luukulta luukulle ja vaadittiin selvitystä meille tuntemattomien pakettien sisällöstä. Nyt oli vuos 1954 ja meillä oli tarpeeks duunaamista muutenkin. Alko sataa tiheästi lunta. Me muut oltiin enimmäkseen ulkona. Sisälähetin titteli oli hienoin. Ruudullinen klensa jossa oli valkoinen kaulus. Se oli hieno duuni. Pään mä paketoin valkoiseen villahuiviin, meikkinä oli ihan vaaleenpunainen huulipuna. ”Tokassa kerroksessa oli pienet pilttuut joissa asiakkaat henkilökohtaisesti saivat kertoa liksastaan, kuukausituloistaan, ja neuvotella ostoehdoista.” TSILARI 5/2013 7 EKS MINNAA RIITTA BERGER Riitta ja Hevin klensa. Onnistuneempi oli klensan osto Hevistä, siin ihan Kaisaniemenkadun alkupäässä. Alhaalla vahti venäläinen Aleksander ja ylemmissä kerroksissa oli levytysstudiot ja konttorit ja reskontrat ja postitukset. Leena ja Helka Järvenpäästä, mä Saviolta. Hevi Oy:n mainos oli valttia joka piti paikkansa: – Hevin et unohda pukua Hevin. Mä luulen et näihin aikoihin Olavi Virta sai kilpailijan: Kalevi Korpi levytti PSO:n studiossa ja Vuorikadun rappukäytävässä se kajautteli skaalojaan. Missä ikinä Stadiss oli sähköliike, sinne meitä vietiin, jotain viemään, tai sitt laskutus oli lähettäny fyrkkaa perimään. Nyt se joutui jonotteleen tullipostissa ku tavallinen tsuppari. Meitä oli muutama. Siellä Kuuselan rouva hääräs vahojen ja monistuskoneen kanssa, ja sinne me tsupparit kokoonnuttiin ja siellä me eväätkin skruudattiin. Sisälähetillä oli hieno duuni Postitusta johti Kuuselan Sylvia, joka johti meitä tsuppareitakin kun tarve vaati. Kapan ja klensan hankinnassa Tsupparina oppi tunteen Stadia. Sitt me raahattiin pakut Vuorikadulle
Sit ku biisi oli finis, se dallas takas omalle mestalleen ja roikotti Pemua handusta mukanaan ja sit ku se jäi staijaamaan paikoilleen, se sano Pemulle: ”Tänks!” Ei muuta, mut sen öögat sano, et ala vetää. Eki oppi joraa suunnilleen samaan tapaan kuin Lemminkäisen asvalttikone, Kurresta tuli varsinainen parkettien partaveitsi, joka liihotteli stailisti ja gimmat oli ihan lääpällään ja Pemu tsiigas aina mimmejä öögat killissä, niin et ne rupes funtsaa, et mitä toi jannu meinaa. Se bamlas kovalla äänellä ja teki jotenkin fiksun vaikutuksen. Kurre, Eki ja Pemu tsiigas hetken sitä menoo, sit Kurre ekana meni pokkaa yhdelle donnalle ja ne alko joraa, Eki teki samoin ja sit Pemu snadisti snärkkinä dallas yhen kimulin eteen ja pokkas sille komeesti Blunkan oppien mukaan. Blunkka toivotti meidät tervetulleeksi sen gimmafrendin kanssa. Meitä oli kolmen kundin jengi, Kurre, Eki ja Pemu. Meitä oli buli jengi Koiton juhlasalissa. Se oli Pemun eka jortsukokemus ja eka friidu, siis todella FRIIDU. Siellä oli buli sali. Sit se friidu alko nousta pystyyn ja se nous ja nous. Blunkka bamlas kaikkee hienoo joraamisesta ja opetti meille joraamisen etikettiä, kui gentlemannit snyggisti pokkaa ja frogaa, et saisko luvan ja ettei saa astuu mimmien varpaille eikä ottaa mimmejä revasta kiinni vaan just sopivasti keskeltä selkää, niinku revan yläpuolelt. Kaks viimeistä askelta ihan lyhyit steppei, kaks pitkää ja kaks lyhyttä ja se vika lyhyt vasemman klabbin viereen, muttei aina. Logenin haussi staijaa lähellä vanhaa Turunveegeä jossain Viherlaakson ja Karakallion välissä ja aika lähellä kans Dalsaa, jossa meillä oli meidän kesämestat. Me shingrattiin koko jengi, Kurre, Eki ja Pemu, Logenin joromestaan. Blunkka viisas meille sen gimmafrendin kanssa mite gentlemanni joraa ja kohtelee sen partneria, kuin se pokkaa ja saattaa jorastyken loputtua mimmin takaisin sen mestaan ja kui se sit vielä kerran pokkaa ja stailisti hipsii veks. Jos sä alotat oikealle, niin koko juttu menee heti päin helvattia. Bändi skulas yhdessä nurkassa, tai ainakin skraitta, mimmit staijas seinän vieressä ja kundit toisen seinän. Blunkan skole käyty ”Sit Pemu snadisti snärkkinä dallas yhen kimulin eteen ja pokkas sille komeesti Blunkan oppien mukaan.” Tsilari_taitto_5_13_15.indd 8 10.10.2013 13.38. Kaikki me kuiteski opittiin joraa. Me kaikki bonjattiin, et Blunkka oli kyllä kova kundi joraamaan ja ku se liiteli sen gimmafrendin kanssa meille niinku malliks, nii se oli kyllä ältsin snyggin näköstä. Mimmejä se varotti, ettei saa ruveta hinaa kundia toiseen suuntaan ku mihin se on ite funtsinut vendaa ja toisaalta kundinkin pitää bonjaa, et mihin se donna nyt haluis leijuu. Aika pian Pemu kyllä alko hittaa sopivan kokoisia, snyggejä ja mukavia kimuleita ja aina joskus joku sano Pemulle: ”Sä joraat ihan kliffasti!” Pemu vastas aina: ”Jess, Blunkan skole käyty!” . Sit ku orkka alko skulaa, niin kundit luffas nopeesti jorolavan poikki pokkaamaan friiduille. Blunkka oli hirmu kliffa ja hyvä maikka. Me painuttiin rohkeesti sisälle. Plunkka pani meidät reknaamaan tahtia, yksi-kaksi-kol-nel, kaks pitkää ja kaks lyhyttä. Sit lopulta me saatiin se Blunkan skole rediks ja mentiin koklaamaan reaaliajassa ja tosilaiffissa, miltä se joraaminen niinku tuntuu ihan oikeen mimmin kanssa. Sen klyyvari kohos Pemun kohdalle ja siitä se nous vielä lähes puoli metriä eli se oli tosi buli bööna, todellinen joraamisen suojelusenkeli. 8 TSILARI 5/2013 PEMU PEMU P emu kävi Blunkan jortsuskolan joskus 1955 tossa Yrjönkartsan ja Simonkartsan höörnessä. Se tsiigas alas Pemuun ja smailas joteski ovelan näkösesti ja sit nappas Pemusta kiinni ja alko joraa, siis niinku rundaa Pemua ympäri salia, siis se tsöras Pemua, vei sitä. Pitää olla snadisti niinku yhteistyökykyä. Sä voit ottaa kans kaks lyhyttä askelta eteenpäin ja sit sun tarttee minnaa aloittaa joraaminen vasemmalla klabbilla
Blunkka tsennattiin terveistä elämäntavoistaan. Mä vein ja hain oman firmani postia verkkareissa.” ”Niinpä, Mestari lähti! Mä budjasin Ykävinkkelin talos 1949–70 ja opin tsennaamaan Blunkan. joulukuuta 1925. Kuva Helsingin kaupunginmuseo. Ja lukemattomat ovat ne kulloisetkin ajan muotitanssit, jotka Blunkka otti haltuun ja ”tanssi eteen” stadilaisille, cha cha chasta shakeen ja yamasukiin, tiputanssista lambadaan. Mä olin duunis siel kledjunarikas 60-luvun alkupuolel aika mont vuotta. Aika metkaa! Tuli mieleen Blunkan omintakeinen nariseva nasaali ku se ohjas: ”Hyvät Herrat, älkää pitäkö Daamista kiinni kuin aidanseipäästä” tai ”Eteen-taakse-cha-cha-chataakse-eteen-cha-cha-cha, ja Herra siellä, lantiot vapaana! Daameilla ne toimii luonnostaan” Ja sit sil oli makee fiude: valkonen BARRACUDA ja sisältä punasta nahkaa! Tais olla ainoo Finlandiassa! Mut hyvää matkaa GENTLEMANNILLE!” Åke Blomqvistin tanssikurssi 1960-luvun puolivälissä. Tsilari_taitto_5_13_15.indd 9 10.10.2013 13.39. Tosiaankin samalla kun hän opetti tanssia hän kasvatti ja opetti käytöstapoja nuorisolle. Se näytti sulavan gentlemannin esimerkillään stadilaisille, et pelkät kledjut ei duunaa stailii jäbää, vaik nekin on tosi tärkeet. Opin siis herran metkuja tuntemaan Koiton talossa Yrjönkadulla, Santahaminassa ja Kasarmikadulla: ”Sven Tuuva, tangon tanssimisessa ensimmäiset viisi vuotta ovat vaikeimmat, sitten alkaa helpottaa!” ”Rohkeasti vain daamiin kiinni ja jalat haarojen väliin sinne te kuitenkin haluatte!” ”Kunnioituksella muistan hänet sivistyneenä, kohteliaana ja suoraselkäisenä miehenä. Oikeestaan Blunkka ei ollu pelkästään joromaikka, voi reilusti sanoo et se opetti oikean askelluksen ja erilaisten pikkuniksien ohella varsinkin kundeille kokonaisvaltaisesti tapoja ja neuvo, miten pääsee alkuun vastakkaisen sukupuolen kanssa seurustelun saralla. Myöskin hyvänä ja rehtinä työnantajana. TSILARI 5/2013 9 MIKKO SEPPÄLÄ STADIN KUNDI S tadin Kundi, opetusneuvos ja diplomitanssinopettaja Åke Blomqvist delas 87-vuotiaana torstaina 19.9.2013 lakeeritsengat klabbissa Röban gartsoille. . Stadin Kundi steppas himlaparketille Muistoja Blunkasta Blunkan poismeno kirvoitti muistoja myös Stadin Slangi ry:n Facebooksivuilla. Omaa joroskolea se piti Stadissa vuodesta 1952 alkaen ja opetti häävalssit, jivet ja seuratanssit usealle stadilaissukupolvelle. Siit sai fikkafyrkkaa kivast. Tässä otteita: ”Olin Åken oppilaana useaan eri otteeseen ja jopa hänen muutamista kadeteista muodostamassaan erityisryhmässä. Viimeisen päälle stadin kundi!” ”Oltiin myös useasti samaan aikaan Kankurinkadun postissa (00150), kun kumpikin budjattiin ja duunailtiin Pursalla: Åke 1:ssä, minä 12:ssa ja työhuoneeni siinä postia vastapäätä Kankurinkatu 4:ssä. eri bändien lauluteksteissä ja sitten YouTubessa. Jotain Blunkan vitaalisuudesta kertoo sekin, et niin Tsilarin päätoimittaja kuin toimitussihteerikin on käyny Blunkan skolea – ja niillä on sentään ikäeroa melkeen nelkyt vuotta. Teinit oppivat seuratanssit ja jiven ja valmentautuivat vanhojentansseihin. Blunkan jorot jatkuvat himlan parketeilla. Joromestarina Blunkka oli populaarikulttuurin ikoninen hahmo, joka eli omaa elämäänsä mm. Kadettien joromaikkana oli vuosikymmenestä toiseen Blunkka. Krigun jälkeen härmäläiset soltut pantiin treenaamaan tanssia. Ku skoleis oli jouluvapaat nii se vuokras sen ison jortsusalin joka vuos et teinit sais jortsuoppii, ja ennen itsenäisyyspäivää se ”punanen” haussi oli täynnä kadettei uniformuissa. Hän toi jenkkikassilla tanssivideoita postiin borsa päässä, sprigi päällä ja skraga kaulassa. Blunkan oppilaiden lukumäärää ei lasketa sadoissa eikä tuhansissa, vaan sadoissatuhansissa. Se ei kuitenkaan spitannu brenaflindereihin, vaan jemmas ne korkkaamattomina ja samlas niitä. Vuorollaan Blunkan skoilea kävivät äidit ja tyttäret, pojat ja pojanpojat. Lukemattomissa jiftisjoroissa on askellettu Åken opein. Blunkka födjas 14. Koko kansan tietoisuuteen joromestari tuli jo 1950-luvun leffoissa ja uudestaan teeveen Lauantaitansseissa 1970ja 1980-luvulla
Kentän laidalle oli kerääntynyt pitkän linjan HakPa-veteraaneja. Oy Haka Hakaniementorin ja Sörnäisten rantatien kulmassa. SPORTTIJENGI MIKKO SEPPÄLÄ H akaniemen Palloilijat perustettiin syyskuun 23 päivänä 1933 Ahjon rannassa nykyisen Hakaniemenkadun paikalla. Perustajana oli 23 nuorta kundia, jotka olivat skulanneet koko kesiksen yhdessä pesistä. Monen hima oli ”Kantti”, As. Seuralla oli 1930-luvulla oma tiedotuslehti Mains, jonka nimi tuli Hagiksen Kantin kundien sen aikaisesta muotitervehdyksestä: sanottiin todella ”mains”, ei siis ”moi” tai ”morjens”. Uutta verta Brahiksella oli lauantaina 21. Snadit kundit kasvoi buliks Pesis vaihtui pian futikseen. 10 TSILARI 5/2013 Tsilari_taitto_5_13_15.indd 10 10.10.2013 13.39. Ahjon ranta oli pieni kentsu Lemminkäisen konttorin ja Nikolajeffin autoverstaan sekä varastoalueen välissä. Puheenjohtajaksi valkattiin Jaakko Hurmerinta. Mains Hagiksesta! – Hakaniemen Palloilijat 80 vuotta HakPa vuonna 2013. Juhlaottelussa vastassa oli naapuriseura Trikiinit, jonka perustivat aikoinaan Hakaniemen hallin lihatyöntekijät. syyskuuta juhlallinen tunnelma, kun Hakaniemen Palloilijat täytti vuosia
Tästä on hyvä jatkaa kohti ysikymppisiä. Kun dumari vislaa pilliin, lukemat ovat 7–3 HakPalle. ”Vaihtopenkillä keskustelu käy englanniksi ja kokoonpanoon kuuluu muun muassa brassivahvistus.” Tsilari_taitto_5_13_15.indd 11 10.10.2013 13.39. Fyrkkaa kerättiin pitämällä Sörkän Vennulla joroja ja Sillankorvassa 1950ja 1960-luvulla vuotuiset juhlat, joissa porukkaa viihdytti usein ”Eemeli” Toivonen, HakPa:n huvitoimikunnan kunniajäsen. Nykyään kalliolaisia ei juuri ole, mutta toisen polven hakpalaisia on kentällä kapteeni Timo Telakivestä alkaen. Muista lajeista keilailu on pysynyt HakPa:n ohjelmassa. . Sillä ei ole nykyään junnueikä ikämiestoimintaa, ja se on aina skulannut piiritasolla. Joukossa oli kovia soutajia. HakPa:n 82-vuotias nestori, vuonna 1947 jäseneksi tullut Olavi Kautto toteaakin, että joukkue on muuttunut. Alkujaan kyse oli Hakaniemessä ja Kalliossa budjaavien alle parikymppisten nuorten kaverusten urheiluseurasta, ja lajeja oli paljon. Porukkaa HakPa:ssa oli takavuosina niin paljon, että piti jakautua useaan jengiin. Riimitteli Mainsissa: Kasvaneet on snadit kundit jalas kaikil pitkät puntit Antoisa on luojan sato pisin kaikista on ”Lapamato” Kaikki ne nyt miehilt näyttää kun smobikoill’ jo borsaa käyttää vaikka vielä äitee poraa osaavat he steppaa, joraa. ”Vapaa-aikamme eli illat vietimme Hakaniemen hallin ympäristössä ja Haka-kahvilan ikkunan edustalla. Palloliittoon HakPa liittyi vuonna 1940, ja kaikkien aikojen sijoitus futiksessa sillä on neljännen divisioonan toinen sija vuodelta 1974. Talvet skulattiin pilleriä ja kesikset futista, jäsentenvälisissä skaboissa kisattiin pingiksessä, hiihdossa ja yleisurheilussa – kentsuna oli ensi alkuun ”Paratiisi”, maakaistale Sörnäisten rantatiellä Koneen ja Sillan edustalla. Toripoliisi kävi talon asukkaiden pyynnöstä virkansa puolesta katsomassa, että kyllä se seinä pysyy ilman nojaamistammekin pystyssä. Sittemmin jengiin liityttiin duuniporukoista esimerkiksi Valmetin tokalta ja Sanoman painosta. Emme ryypänneet emmekä röökanneet, mutta pidimme melkoista mekkalaa niin kuin nuorison tapana on. Vaihtopenkillä keskustelu käy englanniksi ja kokoonpanoon kuuluu muun muassa brassivahvistus. Nykyään HakPa peippailee kutosdivarissa. Jengi skulaa talvikaudet futsalia. Ja aina se hetken pysyikin.” Sukupolvet vaihtuu, jengi pysyy Vaikka HakPa on rekisteröity jo 1930-luvulla, se on kaveripiirin perustamaksi joukkueeksi hämmästyttävän pitkäikäinen. Seuran junnuihin eli ruohonjuuritason ”Kräsiin” syyskuussa 1939 otettu Nils Virtanen kertoo HakPa:n 60-vuotisalbumissa, miten kundit harjoitteli skoteja tennarilla hallin ovia vasten, ja välillä pienet lasiruudut helkähtivät palasiksi. ”Emme ryypänneet emmekä röökanneet, mutta pidimme melkoista mekkalaa niin kuin nuorison tapana on.” HakPan pitkäaikainen puheenjohtaja Heikki ”Hessu” Telakivi, rahastonhoitaja Reijo Hynönen, sihteeri Esa ”Olli” Olkkonen sekä Tage ”Stidi” Wilén”. Jopa esteskrinnausskaba järkättiin kerran. Kentsun laidan juttutuokion aikana boltsi on kaivettu Trikiinien byyristä useaan kertaan. Joukkueenjohtaja ja seuran pitkäaikainen taloudenhoitaja Reijo Hynönen on jo täyttänyt kuusikymmentä vuotta, mutta pelipassi löytyy vielä fikasta ja tiukan paikan tullen pläägät vedetään klabbiin. O. TSILARI 5/2013 11 jengiin saatiin tasaisesti, ja lokakuussa 1937 nimimerkki T. L. 1960ja 1970-luvun taitteessa nämä miehet nousivat Tossun puiston kikkaringistä HakPa:n kantaviksi voimiksi. Hynösen faija ja kaksi setää skulasivat HakPassa, joten kun Reijo kahden broidinsa ja serkkunsa kanssa liittyi jengiin, pelaavassa kokoonpanossa oli seitsemän Hynöstä. Futis on rankka laji, ja juhlamatsissa Brahen kentsulla kirmaa nuorennäköistä sakkia
– Mehä voidaan tsiidaa tuolla ulkona, TAPPARI LEVÄAHO STADILAINEN Kova kundi mutta oikeudenmukainen – Supa Santanen 85 vuotta Tarttee tunnustaa heti alkuunsa, et tiistain syyskuun kolmannen päivän slangitreffit Kaisun lafkassa oli yks parhaista tilaisuuksista, missä mä oon ollu: vietettiin yhden tän yhdistyksen perustajan 85-vuotissynttäreitä. Supa on järjestyksen mies, ruodiksessa hän ymmärsi kurin merkityksen, eikä turhia niuhottanu, osas hyvin käskeä ja totella. Supa siis kävi Norssin ja pääs stuiduks 1948. Toimittaja Olli Niilonpoika Ihamäki oli kerran jutussaan sanonu, et Supa on just sellane kundi, et siit näkee, ettei se voi olla kotoisin mistään muualta ku Hesasta. Mä tsittasin Kaisiksessa samassa pöydässä ku Supa ja kuuntelin ku Helsingin Ponnistuksen, ”ponnareitten”, Helsingin Kisatovereitten, HKT:n, ja Kirstarin jengin iäkkäät frendit kävivät jatkuvana jonona puristamassa Supan kättä ja rutistamassa päivänsankaria. Slangibamiksen virittelemä puhe jatkui samassa hengessä koko illan. Supa ois voinu kehittyä härmäläisten paraatilajissa keihäässä tosihyväksi, mut luudaaminen ja skrinnaaminen miellytti enemmän.” Näin arvioi Supaa Arvo Metsistö, Vovo, joka myös oli häntä vain kuukautta nuorempana nuoruuden kaverina messissä Supan juhlissa. 12 TSILARI 5/2013 M ä olin keränny Supan haastattelua varten hänen ikätovereiltaan arvioita, kummosena kundina he näkivät ja kokivat aikanaan hänet, Stadin Slangin perustajajäsenen ja esan sihteerin, rahastonhoitajan ja jokapaikan työmyyrän. Vaikka handu näytti nyt vähän studaavanki, nii se oli mun nähdäkseni merkki liikuttuneisuudesta, ihan niinku mä olisin kuullu kaverin kehräävän, ku se kuunteli tunnustuksen sanoja elämänsä toimista. Hän ei bytskannu TULlista SVULliin, vaik houkuttelijoita riitti. Studeeras sitten Polilla sähköinssiks, sleebas välillä dolce vitan, makean elämän, puolelle, mut otti menetetyn ajan kiinni intensiivijaksoilla ja pysyi muitten mukana inssiopiskelussaan. Pallokentillä Supa oli kovaotteisen kundin maineessa, mut ei pelannu rumasti. ”Supa skulas aikanaan lanslaagissa jääboltsia, jalkapalloa ja korista mestaruussarjoissa, stikkas keihästä yli kuuskymppiä juniorina TULlin ja SVULin liitto-otteluissa. vinoili ”työläisurheilusta”. Eikä Supa pannu yhtään hanttiin. Niitä arvioita mä haastattelussani kerroin ja pyysin Supaa niitä kommentoimaan ja muistelemaan menneitä. Kuulin Supan kehräävän Supa on urheillu koko ikänsä. Tsilari_taitto_5_13_15.indd 12 10.10.2013 13.39. Stadilaisuus näkyy pukeutumisestakin ja kuuluu rennosta puheesta, mihin ei liity mitään koppavaa tai toisia aliarvioivaa, mut kyllä varmuutta itsestään. Polilla aika monet tsiidas TULliin kuulunutta Supaa vähä kieroon ja Herra K. Aatteen ja järjestyksen mies ”Supa ei koskaan herkästi muuttanu perusajatteluaan, vaan oli yhden aatteen ja asian mies. Ihminen tarvitsee tunnustusta, silloin ku siihen on aihetta. H. Sali oli lähes täynnä ku bamis Kurvisen Pekka avas tilaisuuden ja puhui Santasen Sulolle, Supalle, niin lämpimästi ja tunnustusta hänen toiminnastaan antaen, et tunnelma virittyi heti tosi hienoksi. Hänen arvostamiaan frendejä oli kyllä paljon, huolimatta heidän erilaisista yhteiskunnallisista mielipiteistään”, sanoi eräs Supan kavereista ja lisäsi että ”Supasta olisi voinu tulla myös sotilas. Niinhä se on. Tässä Marjatta Salminen ja päivänsankari tanssin otteessa. Supan synttäreillä oli 120 henkeä. Ansiot RUKssa olivat hyvät ja lähtökohdat uffarin uralle lupaavat. Semmosta peliä vastustajat kunnioittivat, vaikka Supa hiiltyki aika usein, ku vastustaja skulas väärin
Ja se on minulle suuri ilo – jopa kunnia. H. ONNEA! mimmosii me ollaan, sano Supa ja sit päätettiin vanhanaikaisesta kaksintaistelusta, mihin otettiin aseiksi nyrkit. Kävimme jututtamassa Vodea, yhdistyksemme ensimmäistä puheenjohtajaa ja jäsennumero ykköstä juhlakirjaa varten. Syntyi jäsenlehti Tsilari, ideoitiin Stadin Kundi ja Friidu, tehtiin kouluvierailuja, pidettiin kirjoituskilpailuja, oli leikkimuisteloita lelumuseossa, reduja, skaboja ja joroja. Hienoista järjestelyistä huolehtivat Marjatta Salminen ja Pia Landén. Näyttely saavutti Jugendsalin yleisöennätyksen 26 500:lla kävijällään. Ehkäpä siksi minut valittiin välittämään sinulle yhdistyksemme lämmin tervehdys ja parhaat onnen toivotukset syntymäpäivänäsi. Kirstarin jengi vaali kauan pihan perinteitä ja oli aktiivisesti mukana mm. Sille perustalle on ollut hyvä rakentaa. Seuraavaksi muistan sinut ahkerana autonkuljettajana, kun tehtiin ”Kirstarin skloddit brassaa”leikkivideota. Viimeisin yhteinen retkemme oli vuonna 2006. Kaikki alkoi siitä, kun minua pyydettiin mukaan bamlausskaboihin. – Ku herra K. Taiteilija Keijo Komppa teki porukan nimissä aloitteen Helsingin kaupungille. Supa on syvällinen ajattelija, joka miettii elämän tarkoitusta, sen jatkuvuutta ja ihmisten kohtaloitten syntyä, lausui vakavoituen eräs hänen läheisistä kavereistaan. Se olikin vauhdikas ja hauska retki! On sitä kyllä senkin jälkeen tapailtu ja soiteltu, mutta fiudella ei ole skujattu. Ystävyytemme on parinkymmenen vuoden ikäinen, saman ikäinen kuin yhdistyksemme. Tanssimusaa skulas Kari Fall kumppaneineen tosi viihdyttävästi ja bileet päätty snadisti ennen yheksää. Supan synttäripäivän viettoon kuului myös Raija Tervomaan tunteikas puhe. Klaude Bremer muun muassa oli siihen kannustanut. Sekundantteineen kundit marssivat Kaisikseen kamppailemaan. lähti haneen ja vei mun borsan mukanaan, eikä oo vieläkään palauttanut sitä, kertoi Supa siitä matsista. Monin tempauksin patsas tuli maksetuksi ja rahaa jäi vielä ylikin lahjoitettavaksi hyvään tarkoitukseen. Supan suoraviivaisuus viehätti mimmejä, kuului arvio tässä asiassa. Lyhyen skragiksen jälkeen K. TSILARI 5/2013 13 Raija Tervomaan onnittelupuhe Supalle Supa hyvä, meitä ”vanhoja” ei enää ole kovin paljon liikenteessä. Olet ollut monessa mukana: Kirstarin jengi hyväksyttiin yhdistysrekisteriin 1993. Kun sinä, Sulo ”Supa” Santanen, Stadin slangi ry:n jäsen numero 4, vietät nyt 85-vuotisjuhlaasi, Stadin slangi ry onnittelee ja kiittää siitä työstä, jonka perustajajäsenenä olet tehnyt yhdistyksemme hyväksi. Slangiyhdistyksen perustamisesta oli ollut puhetta vähän siellä täällä 90-luvun alusta alkaen. Supa Santanen (vas.) sekä Pentti ja Pauli Hartzell kesällä 1994 Kirstarilla lapsuuden himadörtsinsä edustalla. Kokonaiskustannusarvio oli 400 000 mk. Ajelin kyydissäsi Sulandereille päiväkahville. – Hän hankki kokemuksia jo silloin, ku muilla ei vielä ollu rohkeutta. Tässäki suhteessa Supa oli kavereitaan edellä. Supa Santanen oli yhdistyksen ensimmäinen rahakirstun vartija. Siinä hioitui joukkuehenkeen ja oppi ymmärtämään kaverin merkityksen. Työläisäiti-patsaan synnyttämisessä. Sulo Santasen elämän lähtökohta oli Kirstinkatu. . Se on Kirstinkatu 16:ssa vuosina 1909–1960 asuneiden yhteenkuuluvuutta vahvistava side. Kellon tarkkuudella kaksi autoa kuljettajineen, toinen olit sinä, odotti Myllypuron koulun pihalla minua ja oppilaitani viedäkseen meidät Kirstarin museon pitskulle brassaamaan. Nämä skabat olivat järjestyksessä toiset, ja mukaan tarvittiin naisväkeä. Minut oli ilmeisen helppo ylipuhua, ja tässä sitä ollaan. Eipä aikaakaan, kun olitte saneet solmituiksi suhteet moneen suuntaan ja Stadin slangi alkoi näkyä ja kuulua. Siinä ympäristössä Supa kasvoi aikuiseks. Kirstarilaiset ja saunaporukka perustivat patsastoimikunnan – mukana tietysti Supa. Päätitte Sulanderin Voden kanssa ryhtyä tuumasta toimeen vuoden 1995 bamlausskabojen jälkeen. Voinee arvella, et knekkauski ois voinu olla enemmänki mukana lajivalikoimassa. Hän ku on aina ollu viehtyny kauniimmasta sukupuolesta, ja luultavasti myös toisinpäin, totesi eräs hänen frendeistään. Vallilan Hermannissa syntyi 1990 yleisen saunan lauteilla ajatus Työläisäitipatsaan saamiseksi Pitkänsillan pohjoispuolelle. Sopivasti asiantunteva ja innostunut ryhmä oli pian koossa ja 14.8.1995 Stadin slangi ry oli perustettu. Yksi huippuhetkistä oli ensimmäinen näyttely, Niin gimis on Stadi, Jugendsalissa 1997. Se kundi-friidupiiri oli kasvattava ympäristö, missä kukkoilulle ei ollu sijaa. Skabat olivat osa duunarimutsipystin hyväksi tehtyjä rahankeräystempauksia. Kivaa oli. vetäs mua yllättäen matkalla sivusta suoraan päähän, niin mä kuittasin tän sitte tääl puistossa sillä, et mä vetäsin esaks. Eki Mattssonin käsikirjoittama video valmistui parahiksi syksyllä 1997 juuri ennen yhdistyksemme ekaa näyttelyä. Tsilari_taitto_5_13_15.indd 13 10.10.2013 13.39. Sinua ja minua yhdistävä lenkki oli kaverisi Metsistön Vovo, jonka Maija-tytär oli taas minun ystäväni. Ikäihmisten pitää muistella Ku muistellaan – niinku ikäihmisten pitääkin tehdä lääkärienkin neuvon mukaan – nii Supan olennaisuuksista ei saa unohtaa friiduja. Sitte on sellane puoli, jota monet ei tunne. Niissä yhteyksissä Supa toimi ja vei asiat loppuun asti. H
71 t. . Joka sivun loppuun on laskettu yhteen hälytysten määrä ja pommisuojassa istuttu aika. Talvisodan aikana putosi pommeja myös työpaikan lähelle. Tuolta ajalta on tallella mielenkiintoinen muistivihko, johon jompikumpi on lyhyesti kirjannut tapahtumia Helsingin ilmahälytyksistä 1939–1940: ”Otavan kellarissa 30.11. Kun Martta Fagerman siunattiin haudan lepoon 81-vuotiaana, tilaisuuteen saapui yllättäen Otavan edustaja laskemaan komean seppeleen. Martta sai Kauppakamarin ansiomitalin juhlatilaisuudessa itseltään Otavan toimitusjohtajalta Heikki Reenpäältä, samoin työskenneltyään kirjansitomossa 50 vuotta. -39 klo 9.20 5 t, kello 15 1,5 t. Koskettavaa oli, että hän pyysi viimeisinä elinpäivinään sairaalassa paperia, mitä hyvänsä paperia, käsiinsä. Hoitajat ihmettelivät, minä en. Muutaman vuoden kuluttua myös hänen sisarensa Hilma, josta sittemmin tuli Mummoni, otettiin samaan työpaikkaan. poms. Monet kerrat Otavan henkilökunta joutuikin hakeutumaan väestösuojaan. Tytöt seisoivat painokoneen vieressä ottamassa tekstiliuskoja vastaan. Vuosi 1918 oli Isotätini kertoman mukaan jännittävää ja pelottavaa aikaa myös työpaikalla. He hoitivat sivujen ja kansien liimasidontatöitä. 30 m.” Uskollinen työntekijä ja hyvä työnantaja Martta Fagerman sai, kuten varmasti jokainen pitkään Otavassa työskennellyt, huomionosoituksia työuransa aikana. pom.suoj.1.12. –39 kello 12.50 2 t.” Merkintöjä on useita sivuja. Dirika Reenpää onnittelee. Mistä materiaalista oli kysymys, sitä eivät tytöt koskaan saaneet tietää. yht. Vihkosen viimeisellä sivulla on merkintä: ”30.12. Kirjansitoja Martta Fagermanin työtodistus näyttää meidän päivinämme ylittämättömältä: työsuhde saman työnantajan kanssa on kestänyt 50 vuotta, 2 kuukautta, 12 päivää! Työtaito, ahkeruus ja käytös on arvioitu kiitettäviksi. Saattoväkeä oli vähän ja näytti siltä, että yksi arkunkantaja puuttuu. Hänelle tarjottiin vuosikymmenten kuluessa myös esimiestehtäviä, mutta hän tunsi itsensä liian araksi ja kieltäytyi niistä. Omien sanojensa mukaan hän viihtyi hyvin kirjansitojana. Suojk. Nelivärikuvat ovat todella kirjaan liimattuja, jokainen kuva erikseen omalle tyhjälle sivulleen. Tsilari_taitto_5_13_15.indd 14 10.10.2013 13.39. Ylittämätön työtodistus 14 TSILARI 5/2013 DUUNISPEDA MARJA-LEENA TUURNA Kevätkesällä 1968 Tatta Fagermanille tuli täyteen puoli vuosisataa Otavalla. Martta oli 16-vuotias. Presidentinlinnassa ja nauttivat illallista Adlonissa Otavan juhlassa. Sotilaat valvoivat takana, sillä mitään ei saanut lukea. Sitä oli peiton ja tyynyn alla, sitä hän silitteli ja puristi. Marcus Collinin kuvittamaan Seitsemään veljekseen. Valokuvat kertovat, että otavalaiset vierailivat mm. -39 12.3. -40. Kustannusosakeyhtiö muisti uskollisia työntekijöitään myös näiden jäätyä eläkkeelle. Sokeuduttuaan viimeisinä vuosinaan Martta korjasi ja sitoi mielellään vanhoja kirjojani. Niinpä Otavan edustaja tuli empimättä mukaan, mikä osoitti arvostetun kustannusosakeyhtiön suhtautumisen kaikkiin otavalaisiin. ”Hän tunsi itsensä liian araksi ja kieltäytyi esimiestehtävistä.” – 50 vuotta, 2 kuukautta, 12 päivää Marja-Leena Tuurna stikkas Tsilariin isotätinsä Martta Fagermanin gamlan duunispettarin. Työ luisti, kädet osasivat, silmiä ei tarvittu, laulu helisi! Käytetyt joulupaperit hän silitteli huolellisesti ja kääri rullalle seuraavaa käyttöä varten. He myös liittivät kuvia upeisiin lahjateoksiin, esim. Oppilaasta kirjansitojaksi Tytöistä kehittyi taitavia kirjansitojia. ist. Se teki poikkeuksellisen pitkän uran samassa duunimestassa. I sotätini Martta Fagerman pääsi kirjansitojaoppilaaksi Kustannusosakeyhtiö Otavaan Uudenmaankadulle huhtikuussa 1918. Otavan kellarissa 1.12.-39 klo 8.40 1 t; Yrjönk
Tsilari_taitto_5_13_15.indd 15 10.10.2013 13.39. TSILARI 5/2013 15 ”Työ luisti, kädet osasivat, silmiä ei tarvittu, laulu helisi!” Tämä foto kirjansitoja Martta Fagermanista otettiin, kun hän oli ollut Otavalla 40 vuotta
Uunista kuului sytytettäessä hieman pelottava humpsaus kun kaasu syttyi. Tätini miestä en kovin hyvin muista, mutta ihmekös se; hän kun oli päivät ansiotyössä ja illat sekä muun vapaa-ajan vietti Rajakylässä perheen rintamamiestaloa rakentamassa. Istujan yläpuolella seinällä oli valurautainen huuhtelusäiliö, josta tuli suora putki WC-istuimeen ja jonka sivusta roikkui runsaan metrin mittainen ketju. Sitten vaan vesi kielellä odottamaan, ja siinä samalla nälkä kasvoi, jos ei sitä jo ennestään ollut. Punavuorenkadun kundi syksyllä 1955 Kun Jääkärinkatu 8 puutalot oli syksyllä 1955 päätetty purkaa, kaikki asukkaat saivat häädön; me muiden mukana. Siinä oli myös pieni allassyvennys jonka pohjalla olevan siivilän kautta likavedet juoksivat putkea myöten viemäriin. Säiliössä klonksahti hassusti kun vitjan päässä olleesta porsliininupista vetäisi, ja kohta kohisi vesi putkea pitkin alas istuinaltaaseen ja siitä tuotokset iloisesti laskeutuivat Suomenlahteen ravitsemaan kaupunkimme rantavesiä. Isäntäväellä oli hetekat ja pukkisänky, jotka olivat molemmat kovin yleisiä makuulaitteita siihen aikaan. Käytävässä oli vielä neljän asunnon ovet, sekä vessa, joka oli koko kerroksen asukkaiden yhteinen. Kylmä vesi tuli raanasta hökötykseen nimeltä sinkkipöytä. Serkkujen nurkissa Kun kadulta astuttiin neljäntoista porttikonkiin ja käännyttiin vasemmalle, tultiin kapeaan kujaan, joka johti sisäpihalle ja josta nousi vasemmalle raput yläpihalle. Me nukuimme lattialla patjoilla ja saatte arvata, että täyttä oli. ”Taisi äiti myös minua paremmin ymmärtää sen, että ei minusta olisi oppariin pääsijäksi.” Tsilari_taitto_5_13_15.indd 16 10.10.2013 13.39. Lämmintä vettä saatiin kun pantiin kattila kaasuliedelle. Tätini perhe asui kolmekerroksisessa kivitalossa, jossa oli yksi porraskäytävä. Joku kuori ja siivutti sipulit. 16 TSILARI 5/2013 EKS MINNAA HARRY IFSTRÖM K oska ensihätään ei ollut mitään muutakaan paikkaa, saimme majoittua serkkujemme ja tätini luokse Punavuorenkatu 14:ssä sijainneeseen pieneen kuudentoista neliömetrin kerrostalohuoneeseen. Sinkkipöydän vieressä oli uunillinen kaasuhella, jossa syntyivät muistojeni herkullisimmat silakkalaatikot. Nimi johtui siitä, kun pieni ns. Kun saavuimme koulusta, Sinikka kääri hihansa ja jakoi hommat. Kussakin kerroksessa oli porrastasanne, jossa oli kolmen asunnon ovet ja sitten perältä lähti vinosti hämärä käytävä. Juosten tuotiin tarpeet ylös kolmanteen kerrokseen. Vielä leikattiin siansivusta aika hyvät läskiviipaleet ja aseteltiin ne laatikon päälle, ja sen jälkeen hoito uuniin. tiskipöytä oli päällystetty sinkityllä, eli galvanoidulla teräslevyllä. Sitten yksi kuori perunat. Oli siellä kuudentoista neliön huoneessa tunnelmaa, kun heitä oli neljän hengen perhe ja meitä tuli siihen vielä kolme henkeä lisää. Saatte uskoa että aamuisin kävi vessan ovi taajaan. Toinen perkasi silakat. Hän oli saanut osan tavaroistamme Pursimiehenkadulla olleen Panttilainaamon vintille säilytettäväksi, osan pantannut ja osan myynyt. Meille se oli kumminkin luksusta, olihan se oikein vesivessa ja lisäksi sisätiloissa. Talossa oli hienosti sentään keskuslämmitys. Serkut olivat minua pari vuotta vanhempia ja näppäriä valmistamaan itse silakkalaatikkoa. Vielä häätöpäivänä, jolloin talojen piti olla tyhjiä, äidillä ei ollut mitään tietoa uudesta asunnosta. Ensin haettiin kellarista potut ja suolasilakat. Näin olimme valmiita aloittamaan ”huutolaiselämämme” vaiheen. Perunat viipaloitiin ja ladottiin muiden tarpeiden kanssa kerroksittain vuokaan ja suurus kaadettiin sekaan
Palola oli edellistalvena lopulta turhautunut minuun niin, että oli tempaissut tukun hiuksia irti päästäni. Äitini totesi yksikantaan että ei meillä ole varaa semmoiseen. Olimme molemmat luultavasti yhtä huojentuneita opettajani, hra Palolan, kanssa tästä järjestelystä. Kökötin Palolan luokalla ”Tehtiksellä” usein jälki-istunnossa. Vaalearotsinen hahmo on matkalla porttikonkiin ja siitä gartsalle. Niinpä minun onnettomat ehtojensuorittamisyritykseni hylättiin tylysti. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo / Kari Hakli. Sain tässä tappelussa myös itse nenääni ja siitä alkoi vuotaa verta, jolloin otin maahan suistamani tappelukaverin lakin maasta, pyyhin nokkani siihen ja heitin lakin hänelle takaisin. Tämä tekoni aiheutti jälkeenpäin suuren kalabaliikin. Tsilari_taitto_5_13_15.indd 17 10.10.2013 13.39. Taisi äiti myös minua paremmin ymmärtää sen, että ei minusta olisi sinne oppariin pääsijäksi. Muistan kuinka se kaihersi mielessäni ja yritin äidin kanssa puhua, että minäkin tahtoisin oppikouluun. Vaaleansinisessä lakissa veri näkyi erittäin hyvin. Olin kuitenkin siirtolassa kesän ajan paneutunut enemmänkin Pekka Töpöhännän seikkailuihin ja Stevensonin Aarresaareen kuin läksyjen lukuun. Pojat katsilla ja partsikassa En kerta kaikkiaan muista kuka oli se kaverini Punavuoressa, jonka kanssa keksimme että kerrostalojen katoille pääsee kipuamaan palotikkaita myöten. Paikka jossa kokoonnuimme, oli vanha kaksikerroksinen puutalo kahden kivitalon välissä. Siis hyvin kaukana seudulta missä silloin asuimme. Talo purettiin pois kaiketi 70-luvun purkuhuumassa ja tilalle rakennettiin kerrostalo. Snellu eli Snellmanin kansakoulu Punavuorenkadulla. Olin villi ja levoton lapsi, ehkäpä myös hyvin huomionkipeä. Tästäkös äiti kimpaantui ja marssi kouluun tiukkaamaan kurinpitotoimien oikeudenmukaisuutta. sisäpiha. Näin saatoimme kulkea esimerkiksi Punavuorenkadulta Merimiehenkadulle kattojen ja vinttien kautta. Serkut asuivat takana näkyvässä talossa. Joku koulukavereistani sai houkutelluksi minut partioon. Kuva Harry Ifström. Tästä seurasi se, että ”pääsin” uudelleen viidennelle luokalle ja vaihtamaan jopa koulua. Nyt ei kyllä juolahda mieleen mitä hyötyä siitä touhusta saimme, mutta seikkailua se ainakin oli. Vintiltä taas pääsi rappukäytävään ja hissillä tai portaita juoksemalla alas kadulle, tai kyseisen talon sisäpihalle. TSILARI 5/2013 17 Tehtikseltä tuplaten Snelluun Olin edellisenä keväänä surkean sairastelutalven jälkeen saanut ehdot, eli arvosanaksi nelosen laskennosta ja minun olisi pitänyt kesän lopulla käydä ne suorittamassa. Tappelukaverini kotona haluttiin tietysti tietää kuka oli moisen teon takana. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo / Kari Hakli. Minulle tuli tietysti koulun muuton myötä uusia kavereita. Tässä kävi kuitenkin minun kannaltani niin, että kun kaverit saivat tietää tästä kantelupukista, hän joutuikin hieman nyreksityksi ja minä sain sympatiaa tovereiltani. Punavuorenkatu 14:n yläpiha. Tämän jälkeen ei minun tarvinnut tässä koulussa enää tapella. Katoilta löysimme lukitsemattomia kattoluukkuja, joista pystyi laskeutumaan vintteihin. Tälle pitskulle antoi serkkujen luukun ainoa fönsteri. Täällä Snellun koulussakin jouduin melkein ensi päivinä käyttämään nyrkkejäni. Hän oli jostain syystä liittynyt partiolippukuntaan, joka sijaitsi Pääskylänkadulla Sörkän ja Vallilan rajamailla. Hänen äitinsä tuli kouluun ja sitten tulivat opettajat ja sitten minun äitini ja sitten äiti maksoi lakin ja minä sain suuret moitteet. Punavuorenkadulla tulisi olemaan uusi kouluni, nimeltään Snellmanin kansakoulu. Rofa oli kadonnut elämästäni jo edellisenä keväänä pyrittyään ja päästyään oppikouluun. Kyseinen kivitalo pistää silmään ympäristöstään poikkeavan tyylinsä lisäksi myös siksi, ”Katoilta löysimme lukitsemattomia kattoluukkuja, joista pystyi laskeutumaan vintteihin.” Punavuorenkatu 14
Maitokaupan ohitettuaan katu alkaa laskea kohti Hietalahden telakkaa, josta kuului kaiket päivät tauoton niittivasaroiden kipakka nakutus. Kohta oikealle jää Kivenhakkaajankadun risteys ja sen jälkeen oikealla puolella oli, vielä silloin, vanhoja puutaloja sekä korkea Koffin kaljatehtaan lankkuaita. 18 TSILARI 5/2013 että se on kahden talon välissä selvästi matalampi. Russarit Joharilla Olin kahdentoista ikäinen. Tämä tyttö se taisi minut houkutella Johanneksen kirkon kentälle ensimmäisiin rusettiluisteluihini. Enimmäkseen lukuharrastuksemme keskittyi kuitenkin Tex Willereihin ja Viidakkokirjoihin. Sitten oli myös toinen, jossa oli isompia kuvia. Siihen aikaan miltei jokaisessa Helsingin kaupunginosassa oli yksi tai useampi Elanto. Hämeentielle noussut Allotriatalo oli melko uusi ihmetyksen aihe. Enpä olisi nurmareilla edes kehdannut lähteä rusettiluistelukentälle. Äitini oli ostanut sinä vuonna joululahjaksi minulle ”nurmarit”. Sitten katu ohittaa Snellmanin kansakoulun, joka jää vasemmalle ja ylittää Albertinkadun. Kovaäänisistä tuli tauotta musiikkia: Annikki Tähden Muistatko Monrepos’n ja Balladi Olavinlinnasta, Tiikerihai sekä jotain italoiskelmiä. . Olihan tämä 50-luku sodan jälkeisen vaurauden kasvun alkuaikaa. Siellä tehtiin lähes yötä myöten laivoja, joilla maksettiin sotakorvausta ”neukuille” eli Neuvostoliitolle. Ainakin Iso Robalta muistan sellaisen näyteikkunan. Varsinkin kun taloa katseli ratakuilun yli alhaalta Pääskylänkadulta sen vanhan puutalon portinpielestä. Ehkä molempia oli olemassa. Meidän sisäpihamme olivat vastakkain korkean verkkoaidan erottamana. Tunnelma oli kiehtova. Punavuoressa eli ”Rööperissä” oli silloin useita ns. Punavuorenkatu Punavuorenkatu saa alkunsa Fredrikinkadun aukiolta, jonka yhdessä nurkassa sijaitsi aikanaan elokuvateatteri Alice. Hän oli kauneinta mitä koskaan olin nähnyt. Kirkkaasti valaistua kenttää kiersi illan pimeydessä luistimillaan kaiken ikäistä väkeä. Tervapadat paloivat. Tämä söötti pisamaposki taisi olla vuoden pari minua vanhempi, mutta se ei estänyt minua ihastumasta häneen. ”Hämeentielle noussut Allotriatalo oli melko uusi ihmetyksen aihe. Kävelimme sillan yli ja puutalon portista sisään pihalle ja siellä oli sitten ”partsika”. antikvariaatteja, joissa näitä hengentuotteita kaupiteltiin. Oli siihen aikaan sellainen Cocktail, joka oli hieman pienempikokoinen ja joka mahtui helpommin taskuun. En ollenkaan muista kuinka tutustuminen tapahtui, mutta onhan noita konsteja jos kumpikin on kiinnostunut. Kirjoitus on katkelma Harry Ifströmin laajasta, toistaiseksi julkaisemattomasta muistelmateoksesta ”Kultarannasta Hermannin helmeen” (2012). Olin edellisenä talvena oppinut monien muksausten kautta jotenkuten luistelemaan. Yleinen hokema niinä aikoina, ”Leviää kuin Elanto”, sopi myös moneen muuhunkin asiaan. Monoja käytettiin lapsilla myös ihan yleisesti normaaleina talvijalkineina. Torin vastakkaisella kulmalla oli, ja on yhä Suojelupoliisin talo. Sain suoritettua muutamia tasotaitokokeita ja ehkä ansaitsin syksyllä 1955 juuri ja juuri partiohuivin. Ne olivat sellaiset irtoterät, jotka kiinnitettiin monojen rantuihin ruuvaamalla ja vedettiin kannasta nahkahihnalla nilkan ympäri jalkaan kiinni. Sitä sanottiin Helsingin suurimmaksi ja korkeimmaksi taloksi. No, niillähän ei oikein voinut kunnolla luistella, tiedättehän ne sen ajan monot, ei niistä jalka mitään tukea saanut ja sitä paitsi aina monoissa oli kasvunvaraa muutama numero. Minuun se teki suuren vaikutuksen valtavalla koollaan. Kuljimme kutosen ratikalla ja jäimme pois Hämeentiellä Allotriatalon pysäkillä. Vastapäisellä puolella Punavuorenkatu 16:ssa oli Elannon maitokauppa. Sinne miestenlehtien suuntaan. Löysin yllättäen rinnastani oudosti käyttäytyvän jumputtavan osan itseäni. Meille usein riitti se, että seisoskelimme näyteikkunan edessä ja katselimme muka jonkun Mika Waltarin kaunoromaania ikkunassa, mutta silmämme hakeutui alvariinsa jonnekin muualle. Albertinkadun ja Punavuorenkadun kulmassa oli talo, jossa asui pisamaposkinen talonmiehen tyttö. Sitä sanottiin Helsingin suurimmaksi ja korkeimmaksi taloksi.” Tsilari_taitto_5_13_15.indd 18 10.10.2013 13.39. En oikein viihtynyt partiossa, mutta jotenkin kiinnosti se uniformu ja ne prenikat joita oli odotettavissa. Niitä ostettiin ja myytiin sarjakuvalehtien ja muun roinan ohessa. Oliko se nimeltään Jallu vai oliko se Kalle. Taisi olla tämä sama ystäväni, joka oli pöllinyt isoveljeltään muutaman miestenlehden. Niitä kun oli siinä akkunassa aivan näkösällä. Talvi ja tyttö tuoksui. En muista mihin nurmarit hävisivät, mutta jouluna 1955 sain semmoiset ruskeat matalat lastenhokkarit
Sillä aikaa kun hain laukkua Pera pantiin Volvoon ja menoksi. Junamme tuli aikanaan, ja loppumatka sujui ongelmitta. Pommi oli pudonnut läheiselle Leppäsuolle. Meillä oli liput kello 22 lähtevään Helsingborgin stokeen. Minut vietiin ensin Görgenssonin sisaruksille Össjöhön. Haaparannassa minut otettiin aliravitsemuksen vuoksi kahdeksi viikoksi sairaalaan. Sen muistan, että meidät vietiin mustalla Volvolla perheisiin. Poikien seikkailu Smoolantiin Mutsi oli tehnyt lähettämisanomuksen helmikuun puolivälissä, ja lähdimme jo helmikuun loppupuolella stokella Tornion kautta Svenskiin. Niinpä nousimme aikaisempaan stokeen ja olimme tyytyväisiä, kun pääsimme pois assalta. Foto Antti Miikkulainen. Onneksi meitä ei broidin kanssa erotettu, joten Pera joutui olemaan myös Haaparannassa kaksi viikkoa. Sakemannin krigubotskit Hietalahden hamnessa 1937. Assalla lorviessamme Pera välkkynä bonjasi, että Helsingboriin lähtee stoke myös klo 20. . Lopulta saattajamme pyysi minua hakemaan laukkuni perähuoneesta jonne se oli viety. Ainoa pommituksiin liittyvä muistikuvani on kun istuimme Runeberginkatu 19:n porttikonkihuoneessa ja porttarin fönsterin kautta koko huone valaistu kirkkaaksi valtavalla pamauksella. Ilmeisesti paikalliset viranomaiset olivat ihmeissään, kun olivat jo kaksi viikkoa sitten jakaneet sinne tulleet skidit, eikä meille ollut odottamassa sijoituskotia. Meillä oli sen verran kruunuja, että saimme ostettua perunasalaattia assan kiskalta. Olin silloin 9-vuotias ja broidini 12-vuotias. Silloin pääsi parku ja tarrasin Peraan kiinni. Aikanaan kävimme saattamassa sotavanhempamme haudan lepoon. Peran oleskelua helpotti se, että hän osasi ruotsia. Toka redu Svenskiin Enemmän omia muistoja minulla on broidin ja minun toiselta Svenskin matkalta. Muistan että assaa vastapäätä oli rinne, jolle tietenkin kiivettiin. Paluumatka Stadiin sujui enemmittä kommelluksitta. Vuoden 1944 helmikuussa neuvostoliittolaiset aloittivat keskitetyt Stadin pommitukset. Oikealla Ester ja Erkki Miikkulainen. Ehkä sullakin on mielessä muistoja tai stooreja kriguajan Stadista. Eiku skrivaa Tsilariin! Ja jos sulla on aiheeseen liittyviä fotoja, stikkaa ne messiin! N äiden Stadin pommitusten takia ja faijan ollessa sotimassa mutsi teki vaikean ratkaisun lähettää isobroidini Pera, 9 vuotta, ja minut, 5 vuotta, Ruotsiin turvaan. Löytyi kuitenkin kaksi perhettä, jotka ottivat kaksi kundia hoitoonsa. Koulun päätyttyä keväällä 1947 meidät lähetettiin botskilla Stadista Stokikseen. Tulimme ratikalla Arkadiankadulle, ja sieltä ratikkapysäkiltä juoksin yksin himadörtsille. Broidin sotakoti oli noin kuuden kilsan päässä Södra Ljungassa, joten olimme puhelinyhteydessä ja tapasimmekin välillä. Saavuimme aikanaan Ljungbyn kaupunkiin, joka oli alkuperäinen määränpäämme. Näin jäin Görgenssonin sisarusten Teklan ja Adrianin ja heidän mutsinsa Annan huostaan osaamatta keskustella sanaakaan heidän kanssaan. KRIGUMUISTOT MARTTI VUORIVIRTA Sotalapsensa Sveduissa Tsilari_taitto_5_13_15.indd 19 10.10.2013 13.39. Alvestassa odotimme sen kaksi tuntia varsinaisen stokemme tuloa. Satamasta kävelimme rautatieassalle. Molemmat saimme erittäin hyvät sijaiskodit. Vuosikymmenten ajan kävimme useita kertoja sotahimoissamme tapaamassa sijaisvanhempiamme. Toukokuussa 1945 meidät palautettiin Stadiin. Botski oli Stokiksen vanhan kaupungin satamassa aamupäivällä. Konkka laittoi meidät stokesta Alvestassa klo 2 yöllä. Ljungbyssä olivat vastassa sotavanhempamme. Kun konkka tuli katsomaan lippujamme, hän sanoi ettei tämä stoke pysähdy Vislandassa, mikä olisi ollut stokenvaihtoasemamme. Muistan että mutsi ja faija olivat assalla meitä vastassa. TSILARI 5/2013 19 Skrivaa krigumuistoista! Tsilarin lesaaja! Ens vuonna tulee kuluneeks 75 vuotta talvisodan alkamisesta ja 70 vuotta jatkosodan päättymisestä. Onneksi oli valoisa kesäyö. Kahden viikon jälkeen meidät laitettiin stokeen kohti Etelä-Ruotsia Smoolantiin. Päästyämme maalaistalon keittiöön tajusin, että minut erotetaan broidistani
Gamla Stadi näkyy nuorisoleffoissa Mä olen keräilly ja tsiikannu jo pidemmän aikaa noita nuorisoleffoja samalla kun oon skrivannu niistä kniigaa. Kukaan ei kai ole duunannu virallista tilastoa siitä, kuinka monessa kotimaisessa filkassa stadi on esillä. ”Julkisuutta ja mainosta leffa sai tiedosta, että tarkastamo oli pätkiny siitä pois 159 metriä.” Tsilari_taitto_5_13_15.indd 20 10.10.2013 13.39. Tää kaikki näkyy erinomaisesti myös Edvin Laineen ohjaamassa jännässä leffassa Yhden yön hinta (1952), joka antaa vakavalla sisällöllään todenmukaisen kuvauksen tuon ajan stadilaisten skoudejen duunista. Ei oo Sörkkä niin kuin ennen Jo kauan aikaa sitten kadonnut Helsinki on jättänyt jälkensä myös gamloihin nuorisokuvauksiin. Tuulensuu, Kaleva, Alppi ja Allotria. 20 TSILARI 5/2013 STADI JA LEFFAT ANTERO TIRRONEN J uttu on sillai, et noit leffojahan alettiin duunata Jenkeissä 1950-luvulla ihan olan takaa. Silloinen Kallion, Sörkän ja Hermannin arkkitehtuuri on esillä lautaja kiviluomuksineen. Esimerkiksi Aarne Tarkaksen ohjaamassa leffassa Jokin ihmisessä (1956) näkyy staililla tavalla välähdyksiä jo aikaa sitten kadonneesta Sörkästä. Mut moniko niistä tsennaa, ettei se alue ollut alun perin nimeltään Kalasatama. Pärtsärileffa kiellettiin Nois leffoissa nousi esille uusii nimii, joist tuli myös isoja staroja esimerkiksi Vic Morrow, Sidney Poitier, John Cassavetes, Sal Mineo, Brigitte Bardot, Natalie Wood, Diana Dors. Kun tää mesta on bygattu kokonaan valmiiks, niin siel budjaa paljon jengii. Tunnetuimpia niistä ovat edelleenkin Älä käännä heille selkääsi (Blackboard Jungle, 1955), Nuori kapinallinen (Rebel without a Cause, 1955), Kadun kapinalliset (Crime in the Streets, 1956) sekä …ja Jumala loi naisen (…et Le Dieu create la femme, 1955). Yleisesti ottaen näitä leffoja heijastettiin meidänkin teattereiden valkokankaille yllättävän paljon. Muutenkin 50-luvulla leffassa oli kliffa käydä, kun stadissa oli melkein joka kartsankulmassa leffateatteri. Enää mikään ei oo niin ku ennen. Lista on varmasti pitkä ja erittäin mielenkiintoinen. Niin, ja tietenkin James Dean, joka jätti muutakin konkreettista perintöä meidän maan nuorisokulttuuriin, nimittäin Mattisen James Dean -farkut, joita värkätään edelleenkin James-nimellä. Muiden leffojen lisäksi niissä rundas ympäri maailmaa tehtyjä nuorisoleffoja, joita jengi kävi mielellään tsiikaamassa. Mut toi Marlon Brandon prätkäleffa Hurjapäät (The Wild One, 1953) kiellettiin meillä, kun studattiin, et noi pärtsärit ottais mallia niistä. Luulis olevan näilläkin leveysasteilla tuttuja nimiä. Kaikkee noi tarkastajat ei voinu kuitenkaan kieltää. Joku stadin arkkitehti tai inssi tän nimen on tietenkin hiffannu, kun se on tsiigaillu vanhoja karttoja, jost se on hokannu tän Kalasataman nimen. Onhan tää mesta ollu aikoinaan olemassa, mut ei tällä paikalla. Oli tarjolla niin ranskalaisia, italialaisia kuin brittipätkiä. Täs pätkässä rikosten polulle on ajautunut nuori Martti Katajisto. Se on monella tapaa intohimoinen, omalaatuinen ja traaginen elokuva kahdesta nuoresta ( Jussi Jurkka ja Anneli Sauli), joiden elämät kietoutuvat jatkuvasti toisiinsa. Leffaa tsiigatessa mä aloin funtsaa esimerkiksi sellasta mestaa, mitä nykyään kutsutaan Kalasatamaksi. Ja kyllähän niitä Euroopassa ja Pohjoismaissakin duunattiin. Näissä taloissa asukkaat käyttivät samaa vodahanaa ja purkutuomion kokeneet talot hävitettiin 60-luvun alussa tehokkaamman rakentamisen tieltä, kuten tohon aikaan oli tapana sanoa. Nimittäin, nykyisen Kalasataman paikalla oli Sörnäisten höyrysaha ja lautatarhat, joista botskit kävi hakee puuta. Sen nimi on ”Kapinalliset – nuorisoelokuvia 1947–1963”. Esimerkiksi Kallion, Siltasaaren, Vallilan ja Alppilan alueella oli 14 teatteria, joista ensi-iltateattereita olivat mm. Mut duunattiin niitä meidänkin maassa
Entä oliko meillä joitakin Marlon Brandon tai James Deanin kaltaisia kovii näyttelijöitä. Tollasii staileja kundeja, jotka esiintyivät merkittävissä rooleissa ja että heidän antinsa näyttelijöinä oli sitä luokkaa, että he jäivät katselijoiden mieliin. Tarinassa ei tosin mainita Kalliota nimeltä, mutta siitä mestastahan se kertoo. Molemmat saapuvat Stadiin landelta ja kun heiltä kysytään, miksi he lähtevät, vastasivat he, et tääl böndellä on niin mälsää eikä tääl tapahdu mitään. Kundi pystyi muuntumaan ja etsimään itsestään uuden hahmon, jota hän sitten toteutti rooliin vaadittavalla tavalla. Juttu meni niin, et esikuvana hänellä oli muun muassa tunnettu englantilainen näyttelijä Albert Finney. Tosin tässä filkassa Åke antaa hämmentävän turmiollisen kuvan Helsingistä. Tässä tarinassa dokataan, juhlitaan, flaidataan ja tsörataan fiudella pitkin Manskua ja muillakin kartsoilla. Joo, sen kai te minnaatte, et Åke Lindman valittiin stadin kundiksi vuonna 1998 ja Esko Salminen vuonna 2012. Juoni liikkuu rikosten ja rakkauden välillä, Esko Salmisen ja Tarja Nurmen (Miss Suomi 1959–60) ympärille punottu tapahtumaketju on yhtä mielenkiintoinen kuin näyttelijät itse. Expossa twistattiin Jengi (1963) on jo nimensäkin puolesta nuorisoleffa. Mun mielest oli. Nämä elokuvat eivät unohdu koskaan. Pirkko Mannola ja Esko Salminen vuonna 1961 Elokuva-aitan palstoilla. Vasta ensi-iltaa edeltävänä iltana elokuvalautakunta antoi luvan esittää leffan tuottaja maisteri T. Siellä oli erilaisia pikkutehtaita, verstaita ja työpajoja ja Länsi-Pasilassa koko kumpareen täyttivät ns. TSILARI 5/2013 21 Näiden talojen hellahuoneen lumosta lauloi myös stadin oma rokkikundi Jorma Kalenius kappaleella Takaan sen vuonna 1960. Esko nähtiin monissa tuon ajan filkoissa ja vastanäyttelijänään hänellä oli usein vuoden 1958 Miss Suomi Pirkko Mannola. Eli miltei kuusi minuuttia, mikä lienee Suomen ennätys edelleenkin. Tsilari_taitto_5_13_15.indd 21 10.10.2013 13.39. . Tässä jortsumestassa esiintyi myös eri bändejä ja laulajia. Tekstin tähän stygeen laati Kari Tuomisaari ja originaalihittihän on itsensä Elvis Presleyn esittämä. Se kertoo työläisnuorista ja heidän vapaa-ajanviettotouhuistaan. Muistona siellä on tuosta ajasta enää vanha asemarakennus. J. Kuitenkin julkisuutta ja mainosta leffa sai tiedosta, että tarkastamo oli pätkiny siitä pois 159 metriä. villat eli 2–3 kerroksiset puutalot. Särkän ehdottamalla nimellä Jengi. Esimerkiksi Ville-Veikko ja Esko Salminen olivat sellasii nuorii ja salskeit kundei joiden esiintymiset valkokankailla olivat niitä näyttelijäsuorituksia, jotka säilyvät kotimaisen elokuvan aikakirjoissa. Mut leffateattereihin ei ehditty duunaa vanhojen tilalle uusia kaappimainoksia. Erityisen ilahduttava näkymä filkassa oli, kun kundit kävi duunissa raksalla ja ne byggas uutta lähiötä tonne Itä-Pasilaan. Tuon ajan kotimaisessa tuotannossa se on epätavallisen mielenkiintoinen. Molemmat lähtee dallaa omia teitään, mutta Stadissa he törmäävät toisiinsa eräissä kotihipoissa. Siinä käsitellään nuoriso-ongelmia ja maaltamuuttoa uudella ja aika realistisella tavalla. Modernit jutut tuli siis sinnekin ja vanha sai väistyä. Esko Salminen oli jo nuorena päättäväinen ja lujaotteinen näyttelijä, jolla olisi ollut jo tuolloin rahkeita bulimpiinkin duuneihin. Tämäkin mesta on osa kadonnutta kollektiivista muistia. Nuoret villitsi elokuvan Joo, ja sit mä bluggasin Valkan kundin Åke Lindmanin knigasta Åke ja hänen maailmansa (Tammi, 1992) et leffan alkuperäisen nimen piti olla ”Ota minut nuorena”, mut filkkatarkastamo kielsi nimen käyttämisen, koska piti sitä liian provosoivana. Esimerkiksi nuoret käyvät twistaamassa Kasarmitorin Expo-hallissa. Muutoinkin hän oli oikein pirteä ja luonteva näyttelijätär. Noissa leffoissa Pirkko myös sjungas. Kaiken toiminnan taustalla näkyy nastalla tavalla tuon ajan Helsinki. Sen ohjasi Åke Lindman
Pemu treffas Manun kartsalla toimiston ulkopuolella ja sen mielestä Manu oli ihan saman näköinen kuin kansifoton kundi. Manu sanoi, et se on foton oikeassa reunassa tsittaava buli kundi. ”Onks susta toi kuva musta?” Manu frogas heti. Pikkukundeja Espalla, plankkareita joo, mutta onko siinä Valkeisen Manu. 22 TSILARI 5/2013 P emusta oli hieno juttu, että Manu oli hamnannut Tsilarin kanteen ja oli vanha tsengojen blankkaaja ja et siitä Pemu vois skrivata stoorin Tsilariin. Mikko vastas Pemulle ja skrivas, et oli tosi erikoinen toi Valkeisen Manun stoori, et se olis tsittaamassa Tsilarin kansikuvassa, ku se kuva oli otettu vuonna 1912, mikä merkkais sitä, että Manu olis nyt noin 114-vuotias. Kundit olivat tsengojen blankkareita. Pemu shikkas meilin Tsilarin toimitussihteeri Mikko Seppälälle ja kertoi, että se kirjoittais jutun Valkeisen Manusta ja et oli tosi erikoinen juttu, et Manun kuva oli hamnannut Tsilarin kanteen. Pemu oli sopinut, et se treffaa Manun Stadin Slangin toimistossa Hämeenkartsalla. ”Mut ihan sun näkönen se kundi sinä fotossa!” ”Joo, ja lisäks mä tsennasin melkein kaikki ne muutkin kundit siinä kuvassa.” Sit me tsiigattiin kansikuvaa kaikki kolme, minä, Ilmari ja Manu ja STADILAINEN PEMU Ihme kundi toi Manu Valkeisen Manu, Pemun vanha kaiffari tsimmausajoilta, skulas Pemulle ja sanoi, että sen foto oli ollut viimeisen Tsilarin kannessa, et se oli Tsilarin kansikuvapoika. Kuka on kundi fotossa. Sitä vastapäätä tsittas Uki Lahtinen ja keskellä kuvaa takana naama kameraan päin Hytösen Eki ja Manun vieressä oikealla puolella Tähtisen Osku. Tsilari_taitto_5_13_15.indd 22 10.10.2013 13.39. Todellisuudessa Manu on 83-vuotias. Äärimmäisenä vasemmalla tsittaavaa kundia Manu ei enää minnannut. Toimiston pomo, Jokisen Ilmari lupas bjyydaa snadit tsufet ja smirgarit. Fotossa tsittaa neljä kundia jossain svenskien tirran paikkeilla. Kuva Helsingin kaupunginmuseo. Pemu sano, et ei se kai o, koska Seppälän Mikko sano, et se on kaupunginmussan kuva-arkiston fotoja ja se on otettu 1912
Veikkauksen diriga oli sanonut Manulle, että jos Manu joskus finnaa lotossa pääpotin, niin siitä syntyy kansallinen kapina. Manu oli aina kakkonen, eikä koskaan finnannut eikä koskaan alittanut minuutin rajaa, eikä Ikonenkaan alittanut. Ihme kundi toi Manu! . Kuva Helsingin kaupunginmuseo. Skrivaa juttu huoltsikamuistoistasi Tsilariin! Ne voi olla vaikka ihan lyhkäsii anekdoottei, niin duunataan niistä yhdessä kliffa juttu. Auton tai prätkän kanssa tai ilman. Sen jälkeen Manun fatsi otti remmin esille ja bankkas Manua solkipäällä – sen ainoan kerran elämässään. Ne painoi 9,1 grammaa kipale. Manu sano, et sen faija antoi kahdella tavalla remmiä, tavallista remmiä tai sitten remmiä soljen kanssa. Himassa sen faija antoi sille selkään remmillä. Staili rassi Merikadun Essolla 60-luvun alussa. Oli sunnuntaipäivä ja Uki oli menossa kylään sen muden ja faden kanssa ja fyrkka jäi Manulle. Tsilari_taitto_5_13_15.indd 23 10.10.2013 13.39. Missä se oli, mitä siellä duunattiin ja sattuks mitään. Manu meni ja tsöbas vitosella Pectus-pastilleja yhdelle kundille ja sen jälkeen tuhlas loput 15 markkaa karkkiin. Manu lopetti tsimmaamisen ennen Melbournen kisoja 1956, mutta oli ihmekundi. Ne, ku on tsiigannut alkuperäistä fotoa, sano, et siin mutsit dallaa pitkis koltuis ja glensois, kuten donnat 1910-luvulla dallas, joten ei se voinut olla Manu, vaik se oli just niinku Manu. Kundit oli silloin kymmenvuotiaita ja 20 markkaa oli 30-luvulla buli fyrkka 10-vuotiaille. ”Mä olin varmaan olympialaisissa sijalla 60”, Manu muisteli. Manu valitteli, ettei se hinnannut saada itselleen kristikan hienoja bankarin kuteita, sarkapusakkaa, byykia ja kanoottikotsaa, jossa oli Suomen armeijan kokardi. Ikosen Pena voitti 50-luvun alkupuoliskolla kaikki Härmän mestaruudet. Solkiremmiä tuli tosi kovasta rikoksesta. Jorkka kuitenkin pyys Manua HTU:hin tsimmaamaan ja Manu meni. Sillä seurauksella, että Manu kolmen kuukauden treenauksen jälkeen valittiin Härmän olympiajengiin Helsingin vuoden 1952 olympiaskaboihin. TSILARI 5/2013 23 Skrivaa huoltoasemista!!! Tsilarin lesaaja! Kyllä säkin varmaan oot hengannu huoltsikalla eli bensiksellä. Ja fotoi saa stikkaa kans jos löytyy. Kukaan ei myöskään bonjaa, kuinka ihan Manun näköinen kundi tsittaa Tsilarin kansikuvassa ja kuinka Manu tsennas kaikki muut kundit kuvassa, paitsi yhtä, ja että kuva on otettu melken 20 vuotta ennen Manun syntymää. Manu joutui fakkiin ja sai tsengaa omaan revaansa. Se oli tullut tokaks intin mestaruusskaboissa Sandiksen sukellusvenealtaassa sadan metrin vapaassa. Manu sai yhden kerran solkiremmiä. Kledjut oli saatu Englannista vaateapuna. Me funtsittiin, että mussan kuvaarkiston friidut oli erehdykses duunanneet foton syntymäajaksi 1912, et oikea vuosi oli 1943. Manu ei ole kuitenkaan koskaan finnannut. Manun rekka sadan vapaassa oli 1.00,2. Se oli viimeisessä käännöksessä fudannut tyhjään eikä päässyt ponnistamaan käännöksessä ja silloin Pakarisen Jorkka pääsi sen ohi ja finnas. Kundit oli olleet Lauttasaaren sillan kulmalla Alkon tehtaan raksalla romua samlaamassa. Manu ei sitä hinnannut saada ja ne kledjut oli ainut syy, miksi se rupes lankkipojaks. Manusta se oli snadist väärin, ku se oli kuiteskin ite hitannut sen fyrkan. Manun firma sai Veikkaus Oy:ltä tehtäväks duunata lottopallot, tasapainottaa bolut ja hioa ne snyggeiks. Se oli ihme kundi. Ne oli samanlaiset kuin sotilaspoikien asu. Manulla oli kiusaus tullut liian buliks ja se oli stopannut omaan fikkaansa suurimman osan fyrkasta, jota oli bungattu tsengojen blankkaamisesta. Kun Uki tuli himaan, Manu kertoi sille, mitä fyrkalle oli tapahtunut. Manu duunas lottobolut Manu meni kultasepänskoileen ja myöhemmin öpnas oman kultaseppälafkan, Manu-Kullan. verrattiin sitä Manun pärstään ja meistä kaikista se oli sama pärstä Tsilarin kannessa ja elävän Manun hartioiden välissä. Manu tsimmas satasen minsaan Vanhempana Manu oli yks Härmän parhaita tsimmaajia. Uki kertoi sen mutsille ja fatsille ja Ukin fatsi kertoi Manun fatsille. Ei kai kukaan toinen ole kolmen kuukauden treenauksen jälkeen päässyt tsimmaamaan olympiakisohin, eikä sellainen, joka on aloittanut tsimmaamisen vasta 20-vuotiaana. Oli vaan ollut liian rehellinen. Se nimittäin aloitti kilpatsimmaamisen vasta 20-vuotiaana. Manu hittas bulin kolin Manu bamlas, et hänen uransa nuorten miesten kristillisen yhdistyksen tsengojen blankkarina 1943 jäi aika lyhkäseks, sillä viikon duunin jälkeen Manu sai fudut. Sitä tuli silloin, kun se hittas Lahtisen Ukin kanssa 20 markan kiiltävän kolikon kartsalta
Maksumerkinnät niskassa, ehkä kämppäki menny alta ja sillee. Mä tiesin ihan ikiomilla tuntoaistisoluillani, et nyt on kuule hei Pirde ihan viime hetki saada lämmin ulsa niskaan. Siin aarias kuluu meitsiltä varmaan kolme nenskuu, ja loppupaketti menee siinä ku Mimi kolaa kaikest siit välittämisest huolimatta. Puhumattakaa siitä, et starbujen hoito saatais asialliseen kondikseen. Keskustelu pyörii jotenki eritytyneis pesäkkeis: on tää Gugge-jengi ja sit lastensairaalaporukka, mut haloo, missä luuraa priorisointi. ”Mut tänään täs stadis on myös ihmisii, jotka ei myy lyysiään saadakseen pillereitä, vaan jotka myy pillereitä saadakseen lyysin.” Uus rotsi FUNDEERAUKSIA PIRJO TUOHIMAA Tsilari_taitto_5_13_15.indd 24 10.10.2013 13.39. Ny mul on se pomppa himas, vaik se ei viel oo virallisesti mun omaisuutta. Näitä mä funtsin tänään ku mul oli vähä toisensuuntanen proggis: mä nimittäin tsögasin uutta talvirotsia, ku edellinen oli niin puhki etten kehdannu ees ilmaseks kierrättää. Yks niistä antaa myytäväks gamlan palsansa. Se vaan oli turkasen kallis, mut mun oli ”pakko” saada se. Niinistöki sano ku sille ehdotettii valtion omaisuuden myymistä osana talouskriisin selvittämistä: ”Mikä on kerran myyty, se on myyty.” Kaikki on suhteellista, varsinki tää taloudellinen hätä. Nou wei. Erityisesti Puccini saa mut spiidaa. Hittasinki oikeen mageen. Mä tiesin tasan tarkkaan, et mun luottoluokitus on vähintään AA+, joten uskalsin vinguttaa muovia. Varsinki lapset ja vanhukset kuuluu mun mielestä hoitaa verovaroista tän päivän Suomessa. Koska mä tiesin, et kuun lopus mul on taas likviditeettii, mä annoin myyjän korottaa mun kantiskortin luottorajaa. Mut tänään täs stadis on myös ihmisii, jotka ei myy lyysiään saadakseen pillereitä, vaan jotka myy pillereitä saadakseen lyysin – sellasii luottoepätietoisia tai –tiedottomia, joilla ei oo mitään mahista ees saada mitää luottokorttei. 24 TSILARI 5/2013 M ä diggaan oopperaa. Mimil on keuhkis, ja loppupuolel oopperaa se on tosi klesa. Sit on noi skidit, joille ei vaa millää meinata saada uutta lasarettii. Mä EN siis menny Atskiin tsiigaan tauluja, vaan takkikauppaan! Sydämeni pohjasta toivon, että tähän maahan ja kaupunkiin saatais mahdollisimman paljon edustavii kulttuurilaitoksii, mut oikeesti: te päättäjät, jotka funtsaatte, mihin yhteisiä varoja käytetään – tehkää inhimillisiä ja perushyvinvointiin tähtääviä päätöksiä, pliis! . Nää kundit huolestuu ja kerää kaikkee greijaa trokattavaks, jotta Mimille vois tsöbaa troppii. Sen teoksessa La Bohème on köyhä pariisilainen ullakkoasunnossa budjaava taideopiskelijajengi, joka elää ilosesti kädest suuhun. Oishan mulki ollu sen saadakseni vaik pari tauluu trokattavaks, mut harkitsinks mä edes. Sit sen jengin yks kundi, Rodolfo, rakastuu naapurin friiduun, Mimiin
Monet Krunalaiset muistanevat Kirjatyöntekijäingartsan andra vooninkissa vuonna 1935 avatun raflan, Kirjan, jonka terassilla mä oon myös nauttinu suuliksen vikoista säteistä. Nimi on sikäli erikoinen, että se on 1330-luvulta peräisin oleva svedujen heraldinen kansallissymboli. Fönstereiden snygit maalaukset oli R. Monia muitakin kliffoja rafloja on Krunikassa, kandee tulla tsiikaan ja skruudaan. Kolmen Kruunun mestalla oli v. Bailaaminen ylty välillä niin riehakkaaksi, että koko haussi sai vähitellen melko ”levottoman” maineen. Nykyään mestalla on korealainen rafla. Savanna, Haiti ja Kairo Yks legendaarisimmista rafloista oli Mariankadun 19 Savanna. Rantsun raflat Liisankatua rantsuun päin mentäessä tulee vastaan useita rafloja. Saliin mahtui peräti 1 600 bailaajaa eli lähes joka kahdeksas Hesan tuolloisesta 12 000 asukkaasta. Se on nykyisin privaattimesta. Nimi muuttu luovasti Laatu-Haitiksi, kun skoudet oli kytiksellä ja vaati raflalta laatua. L. Ossian Donnerin skotlantilaiselle muijalleen 1901 byggaamassa tiililinnassa on Svenska Klubben v. Idiksenä oli jenkkistailiin duunattu rafla, jossa safkat ja drinkit roudattiin tiskiltä. Harva tietänee, että Krunikassa avattiin myös stadin ensimmäinen pizzeria, kun botskikokki Rolf Sjöberg toi idiksen reissuitaan ja perusti 1970 Rodolfon. Krunan eittämättä bulin rafla oli nykyisessä Kaupungintalossa sijainnut C. Vinosti vastapäätä on saksalaiselle safkalle pyhitetty jo 30 vuotta täyttänyt Zinnkeller. Tosta ajasta on ilmestynyt kyyppari Marco Kososen buksi Ravintola Loppu, varmaan raflaavaa lesattavaa. Saman Elefantin korttelin Pohjois-Espan puolella olevan Kleinehin hotlan snygissä raflassa mm. Saman Villisian bulin korttelin Snellmaninja Vironkadun hörnassa on pitkään toiminut Marian Helmi, nykyään se on öölilafka. TSILARI 5/2013 25 EKS MINNAA KAI WESTMAN KRUNAN KUNDI K antastadin vanhimmassa byggassa Sederholmin haussissa oli 1850-luvulla nimestä päätellen fiini rafla, Prins Gustaf. Vuonna 1946 sen mestalle muutti Sateenkaari ja 1957 siitä tuli Kolme Liisaa. Snellmaninkatu 19 krigun jälkeen ja vielä 1960-luvulla vaikuttanut Haiti oli tsennattu hela stadissa. 1952 asti Liisanbaari. Kuva Helsingin kaupunginmuseo. Snellmaninkatu ja ravintola Haiti vuonna 1964. . Mesta ei ollu niin nuuka kundien valinnassa ja niinpä kakrujakin pääs nauttimaan kapakan liemistä sitaten kuuman kakluunin kyljessä. Monet muutkin tsendikset oli Savannan kanttiksia ja siellä tehtiin myös bailaamisen suomenrekkoja, kun tsendis moolari Leena Luostarinen bileesystereidensä Marika Mäkelän, Marjatta Tapiolan ja Krista Mikkolan kans festas Krunan yössä. Krunikan gamloista rafloista Kruna eli Krunika on tsennattu paitsi historiastaan myös gamloista, osin vielä toimivistakin rafloistaan. Siin on nyt safkahandeli. Routavuo moolannu. Tunnelmallisen raflan snygit fönsterit on moolannu Fritz Hilbert. Engelin ”toscanalaistyyliinen” hotlaja rafla, Seurahuone eli ”Socis.” Sen kulta-aikana 1830-luvulla bulissa juhlasalissa järjestettiin stadin greddan jortsuja. Naapuritontilla oli englantilaiseen varhaisrokokootyyliin duunattu Victoria. Samalla mestalla oli aluks Takalan räkälä, sit Louhi-niminen krouvi, joka 1944 byyttas nimensä Savannaksi. Tsilari_taitto_5_13_15.indd 25 10.10.2013 13.39. Mäkin tsennasin aikoinaan kantistablussa jenginsä kanssa sitanneen Pekka Tiilikaisen, sporttiselostajalegendan. Eino Leino oli usein nähty kundi. Samassa korttelissa Liisankatu 14 sijaitsi 1920-luvulla laajalti tsennattu rafla nimeltä Kairo. 1932 jossa voi myös skruudata
Anni Ojanen, Antti Nylén ja Juhan Ufsak kääntävät teollisuustyöväestön kapinan 2010-luvun muukalaisvihaiseen ravintolaan Suomessa. Jurkan suvun pioneerityön jälkeen teatteri on esittänyt sekä klassikoita että uusia suomalaisia kantaesityksiä. 2010-luvun hienoimpia suorituksia tästä on John Osbornen klassisen työväenluokan nuoren miehen Nuori viha -näytelmä (Look Back in Anger), joka vuonna 1956 heitti uuden sukupolven syyttävät tunnot mukavuudenhaluisten vanhempien silmille. Elokuvassa roolin esitti Richard Burton. Jurkan huone on pieni, mutta muuntautuu todella moneksi, Juha Jokelan modernista toimistosta Peer Gyntin ja Hamletin maailmaksi. Vaikuttava esitys perustuu siis tosikertomukseen. Palkintoa perusteltiin muun muassa sillä, että se on onnistunut sinnittelemään persoonallisena, omalaatuisena itsenäisenä intiiminä teatterina kohta 60-vuotiaaksi. Heini Junkkaalan kirjoittama näytelmä perustuu amerikkalaisen jazzmuusikon Billy Tiptonin (1914–1989) elämään. Suosittu jazzmuusikko saa useita kauniita naisystäviä, joita Minna Haapkylä esittää teatterihuoneessa hurmaavan valloittavasti. Tähän hän tokaisi ”emmillisesti”: – Mitä nyt on yksi näytös sen rinnalla, että minä olin perustamassa teatteria! Teatteri Jurkka palkittiin viime maaliskuulla Seinäjoella valtakunnallisen teatteriväen Thalia-gaalassa vuoden 2013 teatterina. Näyttelijä on teatterissa aina lähikuvassa, katsoja todella aitiopaikalla. 26 TSILARI 5/2013 P idetty, kansanomainen näyttelijä Emmi Jurkka myöhästyi 60 vuotta sitten Intimiteatterin esityksestään ensimmäisen näytöksen verran. Salaisuus antoi ja vei kaiken. ”Kukaan ei sido rintakehäänsä vain musiikin vuoksi”, eräs transumies sanoi käsikirjoittajalle. Kasimir Baltzar esittää loistavasti pääroolia, joka yksipuheluissa repii rikki itsensä ja läheisensä. Näytelmässä Carl-Kristian Rundmanin taitavasti luonnostelema isä kertoo lama-ajan lapselle, että naiset ja mustat eivät saa töitä valkoisten orkestereissa Oklahoma Cityssä. Salainen sukupuoli Huoneteatteri Jurkassa sai elokuun 2012 Stage-festivaalilla uusintaesityksen, edellisenä syksynä usein loppuunmyyty esitys, Soita minulle Billy – Jazzahtava tositarina salatusta sukupuolesta. Suomen ainoa ammattihuoneteatteri on toiminut samassa huoneessa Helsingin Kruununhaassa vuodesta 1954, mikä on ainutlaatuista suurten laitosteattereiden kentällä. Teatterimonologeille tila sopii hyvin. Nuori viha etsii kohdetta Emmi ja tytär Vappu Jurkan johtajakausien jälkeen uudet polvet tulivat huoneteatterissa vastuuseen. Jurkan sukua, uusia tekijöitä Ensimmäinen näytelmä oli vuonna 1953 Neiti Julie. Silloin ei ollut vielä pienryhmäteattereita, jotka yleistyivät 1970-luvun alussa, KOMin ja Ryhmäteatterin myötä. Mutta tämä Earl Hinesia ihaillut jazzpianisti teki näin musiikin vuoksi ja kärsi hengenahdistuksista. Kerjäläinen ja jänis on hienon mielikuvituksellinen yhteiskuntasatiiri suomalaisesta yhteiskunnasta tässä ja nyt. Minulle vaikuttavaa oli lahjakkaan Johannes Korpijaakon yksinpuheluesitys Aleksi Kiven viimeisestä vuorokaudesta veljensä mökissä. Itse Billynä loistaa raikkaasti Joanna Haartti, joka tuo Billyn epävarmuuden aidosti esille. Romanikerjäläinen puoluejohtajaksi Näyttelijät, ohjaaja Laura Jäntti ja kirjailija Tuomas Kyrö saivat muhkeat ylitsevuotavat aplodit Teatteri Jurkan ensi-illassa yli vuosi sitten. – Kaikilla on yksilönvapaus, hoidetut hampaat ja nopea internet-yhteys, mutta nuori mies on edelleen vihainen. Viha sydämessä uustulkinta katsoo myös taakseen ja löytää kohteensa. Nykyisten Lampelan ja Jokelan lisäksi Laura Ruohonen on kirjoittanut nykynäytelmiä lavalle. Miksi?, tekijät kysyvät tämän ajan näkökulmasta. Totuus selviää kaikille vasta ruumiinavauksessa, vaikka Billy saa Bettyn kanssa lapsenkin! Jääkööt se mielikuvituksen varaan. STADIN SYKE RISTO KOLANEN STADIN PIENTEATTERIT 3 Kokeileva huoneteatteri Jurkka Teatteri Jurkka on Kruunuhaan perinteinen huoneteatteri, joka syntyi jo vuonna 1953 ja on uudistunut Jurkan suvun kantateatterista kokeilevaksi uusia kirjoittajia ja esiintyjiä tarjoavaksi tasokkaaksi näytelmien foorumiksi Vironkadulla. Huone muuntautui 1800-luvun mökiksi myös silloin, kun Kivi halusi paeta ja avasi oven Vironkadulle! Juha Kukkosen ohjaama miehekäs komedia Lähes onnellinen mies sai vierailuensi-iltansa Jurkassa ja tänä syksynä isomman foorumin Ryhmäteatterissa. Tsilari_taitto_5_13_15.indd 26 10.10.2013 13.39. – Sen intiimi tila on muodostunut vahvuudeksi, joka nostaa näyttelijän työn intensiiviseen lähikuvaan, Esko Roine totesi. Hän syntyi Dorothyna, joka 19-vuotiaana puki päälleen miesten puvun ja eli siitä asti miehenä. No, ainakin tekopyhyyttä vastaan ollaan ja rakkautta yhä haetaan. Atro Kahiluoto johti Jurkan uuteen nousuun 1990-luvulla
Kuva Jehia Eweis / Teatteri Jurkka. Hän vaeltaa jäniksen kanssa (kuin Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi -romaanissa) pohjoiseen marjanpoimijaksi, Ideapark-puiston työntekijäksi ja kiertäväksi taikuriksi. Romanikerjäläinen, jota Antti Lang hienosti esittää, tuodaan ansaitsemaan Suomeen. Äiti ja tytär vereslihalla Amerikkalaisen Marsha Normanin Hyvää yötä äiti on amerikkalaisen teatterin helmi, moderni klassikko, joka on myös nähty suosittuna elokuvana. Tiina Weckström äitinä 30-vuotisjuhlanäytelmässään on loistava, mutta freenäyttelijä Wanda Dubiel on melkein vielä herkempi Jessien epävarmuudessa. Hän saa suosion ja julkisuuden, ja päätyy ”positiivisen populismin” puolueen johtajaksi. Sarja on esitellyt Kellariteatterin (2/13) ja Kultsan (4/13). Kevään 2013 parasta teatteria Stadissa. Toim. Like 2003. Kuva Jehia Eweis / Teatteri Jurkka. Hän on kuvannut niin narkomaaneja kuin merenrantatalojen menestyjiä. Lisätietoa: Jurkka – teatteri huoneessa. Esitys keskittyy yhteen iltaan, jossa äidin ja tyttären aikuinen suhde on vereslihalla. Kiureli Sammallahti on tehnyt hauskaa musiikkia ja myös näyttelee hyvin. Wanda Dubiel ja Tiina Weckström ovat vereslihalla. Ohjaaja Pasi Lampela on 2000-luvulla esiin nousseen teatteripolven keskeisiä nimiä ja Jurkan hallituksen puheenjohtaja. Lampelan lisäksi Juha Jokela on lyönyt itseään läpi nuoren polven näytelmillään, Mobile Horror ja Fundamentalisti, joille Jurkka on tarjonnut esitystilan. Minna Haapkylä ja Joanna Haartti etsivät toisiaan. ”Emmi Jurkka”. Huikein suoritus lavalla on Tiina Weckströmin nopea muuntautuminen eri miehen ja naisen rooleihin. Ravintolan kaksi yksinäistä työntekijää kurottautu arasti kohti suhdetta tai sen yritystä. Armoa ei tule lopussa, vaan tytär toteuttaa itsemurha-aikeensa. Tsilari_taitto_5_13_15.indd 27 10.10.2013 13.39. Näissä intiimidraamoissa tunnistettavat nykyihmiset kamppailevat inhimillisyytensä ja olemassaolonsa mielekkyyden puolesta, usein mahdottomissa olosuhteissa. Ensi-ilta on 1.12. ja muut esitykset 19.–21.12. Syksyn 2013 illat Jurkka jatkaa tänä syksynä kevään tapaan jo elokuvana tunnetun näytelmän parissa. Erkki Saarela tekee laulun ja naurun avulla eläviksi Emmin kokemukset. Esityksiä on ainakin tammikuulle. Kaikki näyttää lutviutuvan, kunnes Jessie-tytär äidin kynsienhoidon alla kertoo jotain sellaista, mitä kukaan vanhempi ei omalta lapseltaan haluaisi kuulla. Michelle Pfeifferin ja Al Pacinon elokuvassa tunnetuksi tekemän Terrence McNallyn näytelmän sielunkumppanuuden etsijöitä esittävät Elina Hietala ja Tommi Eronen. Kaarina Kytömaa. Ensi-illassa oli intiimi tunnelma, koska ystäviä ja sukulaisia tuntui olevan paljon. Perhesuhteisiin viimeisissä töissään keskittynyt Liisa Mustonen ohjaa. Kirjoittaja seuraa säännöllisesti Stadin pienteattereita ja nykytanssia. Hänet tunnetaan yhteiskunnan eri kerroksissa liikkuvista näytelmistään ja vahvoista ohjauksistaan. htpp://fi.wikipedia.org/wiki/ Emmi_Jurkka TSILARI 5/2013 27 Nuori vihainen Kasimir Baltzar Lotta Lehtikarin ja Laura Birnin lempeässä välissä. Juhlaillan tunnus on Emmin sanoin: – Minä jaksan siitä halusta, että kaikilla olisi oikein, oikein hauskaa! . Lokakuulla ensi-iltansa saanut Frankie ja Johnny on romanttinen tragikomedia rakkauden kaipuusta ja sen pelosta. Tytär muuttaa äidin luokse avioeronsa jälkeen. joko iltapäivällä tai illalla. Kuva Jehia Eweis / Teatteri Jurkka. Teatteri Jurkan 60-vuotisjuhlaesityksenä joulukuulla nähdään Laura Jäntin ohjaama ”Ilta Emmin kanssa”, jolloin Emmi Jurkka astuu ”menneisyyden usvasta” vielä kerran lavalle muistot helmoissaan
Vintin snöfiksist muistan puhtaan pyykin, ku talvisin kuivattiin vintin naruilla. Sielhän oli pappa,ku oli mun faijan eno, sit mamma, kel oli paha reumatismi, Lempi-täti, ku pyöritti sitä huushollii ja mun pikkuserkku Paula. Siit me käytiin Paulan kans joskus pöllimäs snadit biitit, ja jäätiin yleensä kiinni. Parhaat hajumuistot on kuiteski Karjalohjan landelta, mis mä fiirasin mun kesikset snadina aina siihen asti, ku kesäduunit alko. Meiän komeros oli siistis rivissä mutsin duunaamat hillot ja mehut. Meren döfis tuntuu raikkaalt ja, niin mä ainaki luulen, snadisti suolaselt. Seki männyn döfis liittyy mun kesismuistoihin. Vessaahan ei vintin rabas ollu, siitä lemu. Niinku kaikki varmaan tietää, mun hima oli Hämäril, Sörkän sillan kupees. Monel tavalla hyvä klitsu! Vinttikomerois säilytettiin toisenlaist kamaa, talvitai kesäkledjui, mattoi ja muuta ylimääräst, muttei tarpeetonta. Ja tuore ruisleipä, ah! Mä oon joskus kuullu, et navetas on paha haju. Yks muisto himasta viel tulee mieleen. Staijaan rantsuun ja lysnaan metskun ja meren ääniä, lokkei ja peipposii. Sit hiilet lakastiin männynoksist duunatul ”luudalla”. Mun muistois meiän snadiin navettaan liittyy vaan hyvii döfiksii. Joskus aamusin, ku avas oven, klyyvariin tuli aika lemu. Koivuklapin snöfis tuo vieläki joskus mun mieleen sen snadin friidun, ku draisas klapinippuu Hämärii pitkin himaan. Vinttiin, tai oikeestaan vintin rabaan tarttee liittää kyl yks pahempiki döfis. Se oli yks kilteimmist mun tuntemist ihmisistä. Mä pluggasin jostain aviisist, et hajumuisti on ihmisen viimenen. Vähintään kerran viikos sen klesoil klabbeille annettii männynhavukylpy. Meiltäki se levis ainaki meiän kerrokseen joka lauantai, ku mutsi leipo pullaa. Kerroksen verran viel alaspäin, ni tultiin klitsun ovelle. 28 TSILARI 5/2013 K evät! Ekat mökkireissut. Klitsuun ja pesutupaan mentiin pitskun kautta B-rabaan. Ruistaikina döfas snadisti makeelle. Klitsun haju tuo vieläki mieleen safkan spaaraamisen, snadisti niinku Huovisen Hamsterin. Paikallinen spurgurukka oli hitannu mestan, mis yönsä goisaa. Klitsuun sisälty kyl vielä kriguaikasetki muistot, ku tsitattii siel monina öinä pommaris. Niinpä mä päätin rupee funtsaileen, mitä vanhoi döfiksii mun mieles oikeen on. Oon funtsinu, liittyyks se jotenki Karjalohjan mammaan. Me budjattiin ylimmäs kerrokses, meiän päällä oli vaan vintti rautadörtsin takana. Ku se ei enää just muuta muista, tutut döfikset tuo mieleen muistoi, gamloi juttuja. Oli mistä talvella ottaa. Jossaki tehtiin läskisoosii, joku paisto strömareit, mut pullan döfis – se oli kaikist paras. Koko siihen leipomisjuttuun kuulu monta erilaist snöfistä. Syksyllä, vimesil mökkireissuil kerään kesäblumsterit vekka kukkalaatikoist ja paan tilalle männynoksii ja puolukanvarpui. Ehkä parhaat döfikset tuli snadin friidun nesaan lauantaisin – savubastun lämmitys ja tuoreen leivän tuoksu. Lempitädin navettarotsi hais keittiön nurkas mun mielest ihan hyvälle, ei millekkää homeelle, ja entäs sitte porstuan nurkan komeros riippuva, palvattu kinkku. Ainoon lehmän nimi oli Aulikki ja sen antama lämmin maito jokailtast herkkuu. Männyn tuoksu on mun mielest yks luonnon parhaita. Ekana vastaan tuli pesutuvan snöfis, jos joku oli siel pyykillä. Esimerkiks sillon, ku landella dallaan puuvajan ohi tai rontaan klapei bastuun. Ekaks leivinuuni lämmitettiin buleil haloilla. Meri ja metsku snöfaa kosteelle – syksylle. SÖRKÄN FRIIDUN STOOREJA RAIJA TERVOMAA ”Klitsun haju tuo vieläki mieleen safkan spaaraamisen, snadisti niinku Huovisen Hamsterin.” HAJUMUISTI ON VIIMENEN Tsilari_taitto_5_13_15.indd 28 10.10.2013 13.39. Meiän snadi metsku döfaa havupuult – buleilt kuusilta. Pentuna himaan mennes voi jo rabas haistaa, mitä safkaa missäki oli tarjolla. Mä olin se pikkufriidu, ku muutti joukon jatkoks fogelien kans yhtä aikaa. Meil oli puuhella ja lämmitykseen tartti tsöpaa klapihandelist nippu klapeja. . Paksu höyry levis dörtsin raost ja pulverin, saippuan ja vissiin lipeekiven sekotus tunki nesaan
Se duunaa bissei suoraan rafloille ja yrityksille. Borgan kans voi skruudaa bulkkii ja myöhemmin duunataan viel smergareita. Samaan aikaan onki kliffa hiffaa, ett slangii alkaa näkyy muuallaki ku Tsilarissa ja Stadinimee käytetään Helsingin rinnalla. Vähän aikaa sit se flyttas nyyaan mestaan Suvilahteen. Stadilaista tsufee Kaikki snaijaa, ettei Stadis missään kahvipapui viljellä, mut oma paahtimo Stadis on. Se on ollu auki keskiviikost perjantaihin klogu 7.30–17 ja lauantaisin klogu 10–16. Latva (Korkeavuorengartsalla) ja Nokka (Kanavarannassa) blisaa Stadin Pilsiä. Toiseenki mestaan on Stadi jo hitattu. Stara pitää huolta Stadin gartsoista, puistoista ja byggista ”kantakaupungin mestoilta aina Nuuksion ulkoilumetsiin” skrivataan niiden nettisivulla. Marraskuust alkaen sinne voi mennä borgalle kuutena päivänä viikossa, bosessa se on vaan sunnuntaisin. stadinasunnot.fi. TSILARI 5/2013 29 TEKSTI JA FOTOT VIRVE KUUTAR V iralliset tahot on vihdoinki hiffannu, ett Helsinki on oikeesti Stadi. Siks kliffoihin mestoihin on tällä kertaa blokattu muutama nimeään myöten Stadin mesta tai toimija. Niitä luukkui hittaa nettisivulta, jonka osote on www. Stadilaista meininkii siis monessa. Toinen omistajista Ulrika Hannula bamlaaki, ett slanginimet borgalle ne hiffas, ku alko funtsaa, ett jos on rakkaudella Stadista, ni ei borgan nimi voi olla mikään italiaano. Stadilaista tsufee siis – jullessakin lukee ”Rakkaudella Stadista”. Sit ku se on valmis, voi maistella erilaisii bissei ja tsiigaa seinän fönstereistä panimon puolelle. Omaa raflaa Stadin panimol ei viel oo, sitä on kyl ruvettu ja funtsaamaan. Panimo on saanu palkintoi Stadin bissefestareilla ja Suomen paras olut –skaboissa. Se alkaa näkyy erilaisis nimis. ”Niis ei oo siis gamlan slangin mukaset gamlat starbut duunissa, eikä nyyan slangin mukaset tähdet, vaan ihan Stadin omat duunarit.” Stadin lafkat Slangiproffamme Paunosen Heka on saanu bulisti palstatilaa eri aviiseissa sille, ett slangista tulis hovikelposta. Mm. Senhän hiffaa dorkempikin, ett onhan tää paljon iisimpi nimi ku Helsingin kaupungin asunnot. . Buli kiitti Tsilarin pluggaajalle Leenalle, jolta tuli vinkki Tsilarille. Sturarilla on leijunu guta borgan döfis jo vuosikymmenii, mut nyt on nyya snadi paahtimo: koht kaks vuotta toiminu Helsingin kahvipaahtimo. Ne kun bonjaa slangii on digannu nimii ihan vilde. Ja ne taas, ku ei oo bonjannu, on ekaks froogannu, mitä ne oikeen on, mut on sit innostunu, ett hyvä idis. Niis ei oo siis gamlan slangin mukaset gamlat starbut duunissa, eikä nyyan slangin mukaset tähdet, vaan ihan Stadin omat duunarit. Ja bisseeki Stadista Jo 1990-luvun lopulla on perustettu snadi panimo, jonka nimi on komeesti Stadin panimo. Siel voi käydä slumppaamas borgat, joidet nimet on Guta ja Buli. Stadin palvelut Vuonna 2009 rakennuspalveluista duunattiin oma virasto, jonka nimeks laitettiin Stara. Tsilari_taitto_5_13_15.indd 29 10.10.2013 13.39. Eniten ne blisaa Stadin American Pale Ale -merkkistä bissee. STADIN KLIFFAT MESTAT Nyt on tsufe Gutaa. Nyt Stadin panimon bissei voi dokaa monis Stadin raflois. Oot varmaan hiffannu Staran bilikoita duunissa eri puolilla Stadii. Ja on niillä yks sidukkaki – perinteinen, kuiva fibeli. Niille ku tsökaa himaa, on Stadin kämpät usein ollu se toive päästä budjaa snadisti halvemmalla. Jos haluu slumppaa stadilaist bissee himaan, ni kandee dallaa Alkoon tai johonkin buliin Prismaan, ne blisaa Stadin panimon bissejä. Erilaisii bissei ne on ehtiny duunaa jo yli 400 sorttii. Ja kyl slangiki sopii lafkoille ja mainoksiin, ainaki meidän Tsilarin pluggaajien mielestä, eiks je. Paahtimo flyttaa just bulimpiin tiloihin, mut gamlasta mestasta Valkasta (Päijänteentie 29) hittaat edelleen kahvibaarin. Stadin Panimon bissei hittaa kans Villistä Wäinöstä (Kalevangartsalla), Hilpeästä Hauesta (Vasiksella), Bryggeristä (Sofiangartsalla) ja muista Stadin rafloista. Kliffa dokaa Gutaa tsufee
Tässä kyllä hieman döfaa Taukan oma ammu ojassa. 30 TSILARI 5/2013 T uli tässä mieleen kun parissa Tsilarissa (2 & 4/13) on ollut jutskaa kulttibuukista Sieppari ruispellossa, et mä blukkasin sen jo 60-luvulla ja et kun se osu biblussa näppeihin pari vuotta sitten, mä päätin lesaa sen uudelleen muistin virkistämiseksi. Jotenkin tuntu et mä oisin jossain muuallakin törmännyt vastaavan oloseen tekstiin ja grevattuani aikani hyllyjäni hittasinkin sellaisen snadin buukin kuin Pena kertoo stoorin (Otava 1963). Koko kirja on pelkkää slangia, se puoli on aika hyvin hallussa joskin eräiden sanojen skrivausasu poikkee siitä mihin mä olen tottunut, mut onhan tuosta jo aikaakin 50 vuotta. Tarina on varsinaista tuubaa, jossa ei ole uskottavuuden häivääkään. Mä bamlaan nyt nimenomaan siitä alkuperäisestä Saarikosken Penan käännöksestä (1961), sitä toista en oo nähnytkään. Sen verran annetaan periksi, että alkusivuilla Pena vetää röökiä omasta boksista, mutta ei myöhemmin. KLASSIKKO HANNU NYBERG ”Pääjehu, 15-vuotias Pena, on varsinainen ihmekundi Stadista: ketään pelkäämätön bokraus-, jiujitsuja judomestari, simmaa kuin haikala ja on juossut 100 metriä aikaan 11,1!” Tauno Rautapalo: Pena kertoo stoorin (1963) STADILAINEN SIEPPARI Tsilari_taitto_5_13_15.indd 30 10.10.2013 13.39. Niinpä kirjani edellinen omistaja olikin skrivannut sivulle 51 isolla ylälaitaan: ”Kundi iskee legendaa”. Sen on skrivannut Tauno Rautapalo, jota mä aluks pidin tekstin perusteella nuorena heppuna. Nuortenkirjassa pitää tietty olla moraalisia opetuksia mukana, nyt varoitetaan muun muassa brenkusta ja tinneristä sekä bilikoiden föraamista paheksutaan. Skrivaajalle on tullut muutama kliffa fiba: missäköhän on sellainen stadi kuin Istambul ja onks Stadissa tosiaan Bulewardiniminen kartsa. Ajankuvassa Elvis vilahtelee muutaman kerran, ei se kuiteskaan ollut levyttäny Ave Mariaa niin kuin väitetään. Mut ei, netistä selvis et se olikin aika vanha heebo (s. Naurettavin kannanotto on kun Pena arvostelee silloista nuortenkirjallisuutta: ”Tylsyys ja tätimäinen lässyn lässy oli vaan valttia nuorisokirjallisuudessa”. Pääjehu, 15-vuotias Pena (viite Saarikoskeen?), on varsinainen ihmekundi Stadista: ketään pelkäämätön bokraus-, jiujitsuja judomestari, simmaa kuin haikala ja on juossut 100 metriä aikaan 11,1! Ja ne stoorit sitten, ei näitä kukaan täyspäinen voi ottaa todesta. Buuki on selvääkin selvemmin tehty Siepparin imussa ja voi olla, että se aikoinaan hittas himaan ainakin Stadissa tommosten 12–16-vuotiaitten joukossa, mutta kun tämmönen vanha starbu lesas sen niin ei oikein tienny pitäiskö spidaa vai griinaa. Vuonna 1950 Taukka pokkas peräti Topelius-palkinnon. . 1914) ja skrivannu ekan buukinsa jo 1939, kaikkiaan se julkas lähes 20 opusta 1939–63 ja yhen vielä 1975, melkein kaikki oli nuortenkirjoja
Henkilöitä on kymmenittäin ja he putkahtelevat tekstissä esiin siellä täällä arvaamattomasti. Osa perheenjäsenistä suistuu rikolliselle uralle, murtomiehiksi ja sakilaisiksi. Välillä vedetään troolia Ruotsissa tai haetaan Puolasta ”Varsovan laulua”, välillä pudotellaan rysiä ja jemmataan kanistereita lähisaarten ruovikkoon. Elämänpiirinä meri on laaja. Helsinki 2013. Huolellisesti toimitetussa teoksessa on myös karttaliite, josta maakravut voivat tarkistaa, missä päin Karlssonit kulloinkin seikkailevat. Pirtu tuo ja vellamo vie Poliisin ja oikeusistuinten jälkeen jättämästä aineistosta piirtyy kuva 1870-luvulta 1950-luvulle rappeutuvasta kalastajasuvusta, joka hassaa omaisuutensa ja ryhtyy trokaamaan. Välillä haetaan Puolasta ”Varsovan laulua”, välillä pudotellaan rysiä ja jemmataan kanistereita ruovikkoon. Kalastajia, ajureita ja salakuljettajia. Kesäaikaan kalastajien rauhaa häiritsevät kaupunkilaiset, mutta enimmän osan vuotta he saavat puuhailla omissa oloissaan. Ja arvaamaton meri ottaa aina omansa sukupolvesta toiseen. Esitystapa on kuvaileva ja väljän kronologinen. Tässä on kniiga johon soisi uuden uljaan Arabianrannan ja EteläHermannin asujaimiston tutustuvan. Karlssonien tukikohtina säilyvät vuosikymmenestä toiseen Lammassaaren ja Toukolan välissä sijaitsevat Kuusiluoto ja pikkuruinen Kokkoluoto. SKS. Nyt on tarjolla värikästä mutta tosipohjaista juttua alueen kovista elinehdoista ja saarelaisista, jotka horjuivat lavean ja kaidan tien välillä, fiskarin ja trokarin ammateissa. TSILARI 5/2013 31 V anhankaupunginlahtea nelisenkymmentä vuotta kolunnut luontovalvoja Eero Haapanen on tehnyt kulttuurityön kootessaan muistelot ja arkistoaineiston yhteen. Väkivaltainen tai tapaturmainen kuolema niittää miehiä jo varhaisella iällä, kun välejä selvitellään juovuspäissä. Toisinaan jää kaipaamaan suurten linjojen kiteytyksiä ja tarinoiden punontaa. Arkistoista tästä tervaskannosta paljastui uusia piirteitä, jotka Haapanen reippaasti tuo päivänvaloon. Huuberista ja muusta kunnallistekniikasta ei edes haaveilla, juomavesi noudetaan mantereelta. Pätevää työtä Haapanen kirjoittaa huolekasta sosiaalihistoriaa kalastajista ja niistä alueen laitapuolen kulkijoista, joiden nimet päätyivät poliisin kirjoihin 1900-luvun alkupuoliskolla. Päähenkilöä ei oikeastaan ole, ellei sellaiseksi katso koko Karlssonin sukua sekä Vanhankaupunginselkää saarineen ja rantamineen. . TSILARI SUOSITTELEE MIKKO SEPPÄLÄ Sörkan rysäkeisarit – Vanhankaupunginlahden sosiaalihistoriaa Eero Haapanen: Sörkan rysäkeisarit. Anekdootteja piisaa kuin elävässä elämässä konsanaan. Tsilari_taitto_5_13_15.indd 31 10.10.2013 13.39. Hän haastatteli 1990ja 2000-luvulla alueen viimeisiin mohikaaneihin kuulunutta kalastaja Erik Karlssonia. Ja muidenkin, joita Vanhankaupunginlahden vaiheet kiinnostavat
XXL 63 € kpl KRÄÄSÄ Havis Amanda pienoisveistos 160 € kpl Isännänviiri 50 € kpl Pöytäviiri 25 € kpl Pinssit 2 € kpl Autotarra 3 € kpl Fritsu 2 € kpl Onnitteluadressit 50, 60, 70, 75, 80, 85, 90 vuotta (ympäröi ikä) . S . XL . J: Stadi skulaa 15 € kpl Mieskuoro Mestari-Laulajat: Mestarit Stadissa 13 € kpl Sakilaiset: Jätkä ja muita kupletteja 15 € kpl Snadi Pumppu: Slangi on swengiä 10 € kpl Stadin kartsat ja mestat – Helsingin slangikartta 10 € kpl Jörde-Juge -cd, 15 € kpl Stadin mestat, lauluja Helsingistä 20 € kpl Stadi Musicard, CD-postikortti 15 slangibiisiä 5 € kpl Lautapeli ”Nähdään kellon alla Vi ses under klockan!” 43 € kpl Tilaajan nimi: Osoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys Tuotteet voi noutaa Stadin Slangi ry:n toimistosta tai tällä lomakkeella postitse, jolloin tilauksesta peritään postituskulut. Kundi . S . army-malli musta 10 € kpl T-paidat koko . XXL 15 € kpl Marimekon raitapaita Stadin Slangi -brodeerauksella koko . Tsilari_taitto_5_13_15.indd 32 10.10.2013 13.40. STADIN SLANGI BLISAA Stadin Slangi ry. Friidu 5 € kpl KNIIGAT Garam, Sami: Seittemän broidii 15 € kpl Janzon, Eddu: Palsa kanis, litski kalis 10 € kpl Kahla, Martti: Dokasitsä – bylsittekste. 09-774 1041. KLEDJUT Lippikset . XL . musta . Toimisto avoinna ti ja to klo 14–18, puh. L . 17 € kpl Malaste, Pentti: Uusi testamentti Stadin slangilla 20 € kpl Mattsson, Eki: Griinataa kimpassa 8 € kpl Mattsson, Eki: Kun Eki oli snadi 10 € kpl Murtomäki, Pauli: Lähdössä linnut 12 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin mestat 1–2 95 € kpl Paunonen, Heikki: Stadin mestat 3 28 € kpl Pohjola, Arvo: Himaföneri 10 € kpl Rehn, Leif: Gammelin jannu 12 € kpl Rehn, Leif: Jassen från Gammeli 10 € kpl Stenvall, Kaarlo: Stenvallit Stadissa 42 € kpl Tervomaa, Raija: Mesikämmen muurahaispesällä 18 € kpl Tervomaa, Raija: Mutsi ja mä 10 € kpl Tervomaa, Raija: Mut sulle sattuu aina 8 € kpl Tervomaa, Raija: Nopeammin korkeammalle 20 € kpl Tervomaa, Raija: Oho kallista kotia 10 € kpl Tervomaa, Raija & Mattsson, Eki: Skloddit braijaa 8 € kpl Tervomaa, Raija: Sankareita kaikki 18 € kpl PLATAT JA MUU SÄLÄ Kauhanen, E. J: Stadin styget 20 € kpl Kauhanen, E. maksaa postimaksun Hinta Tilaus/kpl TILAA NETISSÄ! www.stadinslangi.fi tai sähköpostitse: toimisto@stadinslangi.fi. M . L . M
Kuka disainas Uimastadikan. A) Tauno Paloa B) Åke Lindmania C) Esko Salmista 3. Teatteri Jurkka on toiminut 1950-luvulta lähtien Vironkadun notkelmassa. Kuinka paljon silakkaa siitä nousi vuonna 2010. Punavuori on kaikille tuttu mesta. Paikka tunnettiin jo 1700-luvun Helsingissä – millä nimellä. A) Jorma Järvi B) Aarne Ervi C) Alvar Aalto 10. Fotoskaba Tsilarissa 4/2013 Fotoskaban 4/2013 kuva oli Annantalon taidekeskuksen pihalta osoitteesta Annankatu 30. Missä oli Axan kentsu. He saivat Stadin Slangi ry:n kirjapalkinnon. A) 700 000 kiloa B) 3,4 miljoonaa kiloa C) 7,2 miljoonaa kiloa 7. Mikä seuraavista ei ole vanha Krunan rafla. A) Paskalampi B) Nuuskamylly C) Rakkarinkallio 5. Mitä mestaa kutsuttiin joskus Sinivuorenmaaksi. A) Eldorado B) Joukola C) Royal 9. A) Töölön yhteiskoulu B) Maunulan yhteiskoulu C) Herttoniemen yhteiskoulu 4. Onni suosi seuraavia oikein vastanneita: Arne Hülphers, Jukka Kilpi, Katarina Uhlenius. A) Laajasaloa B) Roihuvuorta C) Mustikkamaata 2. Myös Viipurin Reaalikoulu. Hakaniemen hallin Trikiinitfutisjoukkueen nimi viittaa A) taiturimaisiin temppuihin B) lihabakteereihin C) paljastaviin trikoisiin 6. Mikä sen nimi on nykyään. Onneksi olkoon! Vastaukset Stadin Slangi ry Hämeentie 67 00550 Helsinki sähköposti: tsilari@stadinslangi.fi 1. KOM-teatteri on toiminut entisessä elokuvateatterissa Kapteeninkadulla 1980-luvulta lähtien. A) Kairo B) Haiti C) Jaava 8. TSILARI 5/2013 33 SKABAT STADIFROOGIS Vastaukset sivulla 36 FOTOSKABA Tsennaaks mestan. Ketä seuraavista ei ole valittu Stadin Kundiksi. Viipurista flyttas krigun jaloista Stadiin moni lafka. A) Alppilassa B) Lauttasaaressa C) Taka-Töölössä Tsilari_taitto_5_13_15.indd 33 10.10.2013 13.40. Foton oli ottanut Arska Soisalo. Suomenlahden silakkakannat ovat romahtaneet. Minkä niminen leffateatteri siinä ennen oli
Huom! Passi mukaan! Tervetuloa unelmien hemmottelulomalle! Toimi nopeasti – vain 30 huonetta varattuna! Sitovat ilmoittautumiset 30.11.2013 mennessä Stadin Slangi ry:n toimistoon. Tsilari_taitto_5_13_15.indd 34 10.10.2013 13.40. Huom! Varaa hoitopaketit edullisesti etukäteen hotellin nettisivuilta tunnussanalla ”Stadin Slangit”, www.meritonhotels.com/spa-varaus. Matkanjohtajana Antsu Nuutinen. 16.15 lähtö Haminasta kohti Helsinkiä • Kotkassa nautitaan sämpyläkahvit • n. MATKAOHJELMA: • 10.30 lähtö Rautatientorilta / Mikonkatu Aleksis Kiven patsaan kohdalla • Pyhtäällä nautitaan sämpyläkahvit • 14.00 Marssishow alkaa, kesto noin kaksi tuntia • n. 19.45 paluu Helsinkiin Ilmoittaudu heti – 50 ekaa mahtuu mukaan! Huom! Redun eka erä 38 € on maksettava jo 27.12.2013 mennessä Stadin Slangi ry:n tilille, Nordea FI56 1011 3000 2066 06, viitenumero 2095. Maksu 12.12. Hintaan sisältyy bussikuljetukset ja sämpyläkahvit mennen tullen. SLANGIJENGI 34 TSILARI 5/2013 Tervetuloa Stadin Slangin redulle! Hamina Tattoon Marssishow La 2.8.2014 Koe sotilasmusiikin pauhu ympyräkaupungin vanhassa bastionissa! Hevosia ja soittokuntia Venäjältä, Norjasta, Saksasta ja Suomesta! Stadin Slangille on varattu 50 paikkaa huippumestoilta! Ainutlaatuinen tilaisuus! Hinta 76 €, maksu kahdessa 38 euron erässä. karaoke • kuljetus hotellilta satamaan • paluumatka Tallinnasta Helsinkiin, hytit matkatavaroille Hotelli sijaitsee vanhankaupungin kyljessä. Matkanjohtajana Antsu Nuutinen. mennessä Stadin Slangi ry:n tilille Nordea FI56 1011 3000 2066 06, viitenumero 2082. Stadin Slangi järkkää redun Tallinnaan 13.–16.1.2014 Meriton Grand Conference & Spa -kylpylähotelliin HINTAAN 250 € MA 13.1.2014 LÄHTÖ HELSINGIN LÄNSISATAMASTA KLO 10.30 SAAPUMINEN TALLINNAAN KLO 14.00 TO 16.1.2014 LÄHTÖ TALLINNASTA KLO 13.00 Saapuminen Helsingin Länsisatamasta klo 16.30 HINTAAN SISÄLTYY: • matka Helsingistä Tallinnaan, hytit matkatavaroille • buffet-aamiainen laivalla • kuljetus satamasta hotellille • kolmen vuorokauden majoitus kahden hengen classic twin -huoneessa • kuntosalin ja kylpylän vapaa käyttö • hotelli lainaa kylpytakit ja tohvelit • aamiaiset sekä buffet-päivälliset hotelli Meritonissa kolmena päivänä • läksiäiskemuissa mm
Tervetuloa Stadin Slangi ry:n sääntömääräiseen syyskokoukseen, joka pidetään ravintola Kaisaniemessä ma 18.11. Slangitreffeillä kuultiin Sörkan rysäkeisareista Tsilari_taitto_5_13_15.indd 35 10.10.2013 13.40. sekä Pauli Murtomäen snygisti kuvitettu runovalikoima Lähdössä linnut. Kutsu syyskokoukseen 18.11. Edicon kirjoja Stadin Slangille Stadin Slangi slumppasi kirjankustantamo Edicon konkkapesästä stydin satsin slangikniigoja ja muuta stadilaista. – Lukekaa tutkimus! (RK) Sanna Lehtinen 6.9. Kuva Antero Alku. Foto Marjatta Salminen. Evankelis-luterilaisen kirkon paikallisseurakunnat ovat osallistuneet Euroopan sosiaalirahaston (ESR)-projektityöhön vuodesta 1995 lähtien. Hän kysyi, mitä Lehtinen kertoo väitöksestään oven ulkopuolella toimittajille. Aihe on kirkon roolin voimistuminen julkisen sektorin apulaisena ja kansalaisyhteiskunnan talkoolaisena. Tsilariin QR-koodi Joskus kuulee väitettävän, et Tsilari ja slangijengi ei riittävästi seuraa aikaansa. Nimittäin Jäsen Seppo Palander stikkas slangille oman QR-koodin. Lisäksi eroa on pyytänyt hallituksen jäsen Sanna Lehtinen. Uusia nimikkeitä slangiyhdistyksen listalla ovat Martti Kahlan slangisanasto valituista aiheista Dokasitsä – bylsittekste. SLANGIJENGI TSILARI 5/2013 35 Jengi lysnas tarkkaan, kun luontovalvoja Eero Haapanen kertoi lokakuun ekoilla Slangitreffeillä Vanhankaupunginlahden kalastajista ja salakuljettajista. Katso tarkemmin krääsäpalstalta sivulta 32. Naisvaltaisen saliyhteisön edessä Lehtistä haastoi väittelyyn Tampereen yliopiston sosiaalityön professori Irene Roivainen. Hallituksen Sanna intti tohtoriksi Stadin Slangin hallituksen jäsen, teologi Sanna Lehtinen puolusti kirkkososiologista väitöskirjaansa syyskuun alussa Helsingin yliopiston vanhan puolen luentosalissa. yliopiston kateederilla. Nyt saatiin kertaheitolla petrausta tähän puoleen. Kokouksessa käsitellään yhdistyksen vuoden 2014 toimintasuunnitelma ja budjetti sekä valitaan yhdistykselle varapuheenjohtaja ja kolme hallituksen jäsentä kaudelle 2014–2015. – Ottakaa kirkko tosissaan! Entä mitä poliitikkojen pitäisi oppia tuloksista. klo 18 alkaen. Erovuorossa ovat varapuheenjohtaja Pirjo Tuohimaa sekä hallituksen jäsenet Risto Kolanen, Marjatta Salminen ja Mikko Seppälä. Jos sulla on tällasen koodin lukijalaite, ni ku sä pluggaat tän koodin ni sä hamnaat Stadin Slangin kotisivuille – ainaski tää on tarkotus
Kaikilta tuli kielteinen vastaus, ja voi sitä erilaisten pykälien määrää, joihin vedottiin. Stadifroogis vastaukset 1C) Mustikkamaata 2A) Tauno Paloa 3B) Maunulan yhteiskoulu 4A) Paskalampi 5B) lihabakteereihin 6B) 3,4 miljoonaa kiloa 7C) Jaava 8B) Joukola 9A) Jorma Järvi 10C) Taka-Töölössä Minna Canthin kadun, Nordenskiöldinkadun ja Linnankoskenkadun välissä Tsilari_taitto_5_13_15.indd 36 10.10.2013 13.40. ARZI LESAAJAPALAUTETTA TSILARISTA 4/2013 Antti Syvälahti 60-luvun alussa. Antti Syvälahti oli kuitenkin sen ajan paras trial-ajaja. Foto Seppo Palander. Kysely lähiseudun taloissa paljasti, että onnettomuustuhoja oli visusti salailtu. Jos Tsilarin pluggaajissa on Maija-Liisa Herlevin luokkakavereita, ottakaa yhteyttä! Trial-juttua Tsilarin numerossa 4 oli lesaajapalautteessa juttua trialista ja maininta Antti Syvälahdesta. Ehkä kerran viel, mut jos ei Tsilari petraa ni son sit sista kerta. Toimituksen postiosoite on: Stadin Slangi ry, Hämeentie 67, 00550 Helsinki. Itse junaturmassa mukana olleena olen sitä mieltä, että tällaisia suuronnettomuuksia ei ollut kuin yksi, jossa siviilihenkilönä mukana matkustanut nainen pelasti ainakin kaksitoista lasta. Joo, on se, son gartsakundien salakieli, ettei mutsit, faijat, maikat ja mommit bonjais mitä skiiataa ja siihe o blogattu vilt b, d, g, f kirtsuja ettei gresagotsat osais bamlaa niiku aito gartsakundi. skraftilla ja hörnin kundit, snadista bulimpaan, korvat höröllään lysnaamassa ja studeeraamassa ja soli vaa nii liffaa. Eiköhän se oo folkkaa (kansaa, ihmisiä), folkkaa voi dilkata snadimpiin lösseihin, keileihin, jengeihin. Julkaisemme kirjoituksia Stadista ja Stadin slangista. SEPPO PALANDER Slangii Tsilariin Tsilari – Stadin slangilehti! Skeidat skrivaukset on enimmäkseen selkokieltä ja samoja ku aikoinaan skolessa: elämäkertoi, mantsaa, hissaa jne. RISTO TÄHTINEN NELIKSEN KUNDI Oikaisu Tsilari oli kirjoittanut väärin Jyllan käyneen Maija-Liisa Itkosen (o.s. mennessä. Tämä nainen oli äitini. Kuvat olen ottanut jossain trial-kisoissa 60-luvun alussa, en enää muista missä. Kirjoitukset on lähetettävä sähköisessä muodossa osoitteeseen tsilari@ stadinslangi.fi. Mitalia ei muka voi hakea edesmenneelle ihmisille eikä sukulaiselle – vaikka valtiovalta oli aikanaan salannut asian täysin. Siihen tarkoitetun aineiston tulee olla toimituksessa 10.11. Silti useissa taloissa tiedettiin, että nainen oli heittänyt palavan vaunun ikkunasta lapsia pelastukseen varusmiehille, joita oli tullut paikalle Helsinkiin matkalla olleesta lomajunasta. Kun lähetät julkaistavaa postia, laita mukaan nimesi ja osoitteesi, vaikka käyttäisitkin nimimerkkiä. Onks slangi kieli. Tsilari seuraava numero 6/2013 ilmestyy joulukuun puolivälissä. Varusmiehet kietoivat lapsia mantteleihinsa hyytävän kylmässä yössä. Teinkin näin: lähetin anomuksen tasavallan presidentille, korkeimman hallintooikeuden presidentille, liikenneministerille sekä puolustusvoimille. Eipä vielkää oo ”slangiproffa”Heka, kehoituksestani huolimatta, stigannut vodafogelia sillä bulilla siansaksa-kniigalla. Stara slangi kolaa kohta veks, siitä antaa osviittaa jo Tsilarin kleini sisältö, sellaset jengit ku Sörkan kibat, Skatan kaverit, Munkan ja Ärtan keilit ym., ne on kaikki hajonneet, vain muutama stara kubbe skiiaa keskenään sillon ku treffataan. Staraa (vanhaa) slangia bamlattiin Munkan rantsussa viikonloppuina 1800-luvulla födanneiden satamajätkien, telakkaduunareiden, spurgujen ym. Suuri määrä sukulaisiamme ja tuttaviamme toivoi, että anoisin äidilleni urhoollisuusmitalia. Joku skrivaaja jakso ihmetellä, että sanassa liffa ei ollu koota edessä, no, eihän se siihe kuulukkaa. Mä oon ventannu, et kyseinen proffa skrivais edes joskus slangilla juttujaan, mut ei, en oo hitannu enkä bluggannu ainootakaa. Skloddit vendaa nyyaa siansaksaa englannista, mulle se ei oo slangia, mut kelpaa kyl Heka-proffalle. Herlevi) nimen. Lisäys juttuun Iittalan junasurmista 4.3.1940 Iittalan onnettomuusalueelle teki myöhemmin tutkintamatkan YLE:n toimittaja Mikko Määttänen. Siihen liittyen laitan oheen kuvan Antista trial-pyörineen ja kuvan erikseen hänen trial-pyörästä. Muutamat skrivaajat on blogannu slangisanoja jostai alan kniigoist ja ympänny niitä selkokielisiin juttuihinsa, surkeeta, ei slangia kniigoista studeerata. Tuntuu, että äitini urhoollisuudesta ei saa puhua lainkaan. Sit on nää muutamat sekoilun aiheet niiku ”jengi”, Pemu, budjaaks Härmässä yli viismillii jengii. VR:n rataverkoston johtaja kertoi puhelimessa, että äitini haudalle voisi panna messinkilaatan, jossa Iittalan onnettomuus mainittaisiin lyhyesti, mutta isolta pomolta tuli pian kirje, jonka mukaan VR:n rahat eivät tähän riitä – on kuulemma niin paljon samankaltaisia tapauksia. SLANGIJENGI 36 TSILARI 5/2013 SKRIVAA TSILARIIN! . Duunaa funtsii, et kantsiiks viel skuffaa handu fikkaan draisatakseen sielt lämiskän, josta bungais ensvuoden jäsenmaksun
Tulkaa itse tänne, matkailu on avartavaa! Baabuskoilta vielä snadit tuliaiset ostin (viistoist egee), valkosibbet ja varpuluuta lähti himaan megee. Palvelukin hoitui. Risto ja joku muu meni eremitaasiin, minä menin ekstaasiin, se johtui nääs siitä kun sen museon näin silmieni edessä yllättäin kauniisti piirtyvän edessäin. Ei hymyä irronnu Olgankaan naamasta, friidu oli varmaan lakannu saamasta. Öögat kyllä hittas vaikka mitä tsiigattavaa. Vielä oli pitkä matka himaan saakka. Pena ja minä oltiin dösassa ensimmäisinä. Voimattomaks Ludden haamu itsesä tsennas. Tää stoori kertoo siitä mitä mä näin ja mitä mä redulta mukaani toin. Skruudaamaan sitte taas kimpassa lähdettiin, pyöreän tornin uumeniin. Laulettiin suomeks, slangiks,venäjäks ja enkuksikin. Sjungaamaan alko koko poppoo kohta. Hyvin raikui kitara ja laulu, hymys joka naamataulu. Saatiin nyklat Viipuri-hotelliin, kuudennen kerroksen huoneisiin. Pena tykkäs frogiksista, kun Sea Horsen ties. Meni baariin toiset. Safkassa ei ollu moittimista, oli maukasta borssii ja mureeta possuu, kylmää kaljaa ja huurteista kossuu. Nyt mä snaijjaan miks niin monet tahtoo koko Karjalan takas. Jatkettiin reduu, Viipuriin vei Tapsa meitä, skrubusia, rupisia asfalttiteitä. Suomalaiset arkkitehdit osaa kyllä piirtää. Tullistarbujen feissit oli kuin marmoristenua, jos niitä moikkas ne nosti vain nenua. Tääll oli ennen ollu monen suomalaisen koti. Finskeille rakas. Keskiaika, renessanssi, klassismi ja funktionalismikin meni boltsissani sekaisin. TSILARI 5/2013 37 Läks Ventoniemen dösa skujaa Haminaa päin. Skruudattiin taas hyvät safkat: salaattia, lohta. Aallon kirjasto on vielä restauroinnin alla. Rappusten määrää vain kalkkikset noitui. Monrepos on upee mesta. Ikärasismii ei näillä reduilla hiffaa, kaikilla on aina kliffaa. Kiitos Tapsalle ja Antsulle ja kliffalle jengille. Pian ollaan perillä, Tapsa huusi. Siellä on finskien fyrkalla smoglattu sillat, korjattu linnan ja steedattu kirjaston rapistuneet pinnat. Ripa läks stifloja ostamaan, minä menin bunkkaan jalat ylös nostamaan. Silloin sinäkin jo saatat hiffaa Stadin Slangin jengissä on kliffaa. (Jos klabbeja särkee, on hissi tärkee.) Yömyssyt juotiin hotlan baarin jakkaralla, sai pelata Jessen muistipeliä ”Kellon alla”. Jotain ehkä opin kuitenkin, kaikkee snygii kun mä katselin. Ei Guggenheimin tarttis silloin Stadiin tulla. Kun oli skujattu Vaalimaalle asti, tsöbattiin eka tuliaislasti. Siellä se ikiunta goisaa, säällä kun säällä. Joku dorka Neptunuksen temppelin brennas. Aika kului puoli kahteen asti, silloin poistui vika lasti. Taakse jäi Viipurin vanha linna ja steissi uusi. Saimaalle oli seitsemän sulkua, ei se haitannu botskin kulkua. Luddella on siellä oma hautasaari, hima kiven päällä. Klappas handujansa kaikki, turistikin. Kotiin tuli sitten lähtö, ilma oli hieno. Kun botski lähti Sloboista Suomea kohti, Antsu taas kerran meidät safkapöytään johti. On se vaan sellainen tietomies. Matka antoi tietoa ja huvia, tsiigaa tarkkaan näitä kuvia. Täällä mun faijakin aikanaan soti. Sen nimi on ”Mitä Stadin Slangi Viipurissa tekee?” SLANGIJENGI ANJA Tsilari_taitto_5_13_15.indd 37 10.10.2013 13.40. Sightseeingistä vielä mä skrivaan ihan vähän. Suulis sgriinas, blosis oli pehmee, vieno. Opas osas historiat ja vuosiluvut, omistussuhteet ja omistajasuvut. Runokronikka Viipurin redusta Anja stikkas Tsilariin runokronikan slangijengin kliffasta redusta. Kunpa sen byggan vois Stadiin siirtää. Seisoo Mäntysen Hirvi-patsas jalustalla. Tapsalla oli raskain taakka. Ei Monrepoosta enempää, tää loppua saa tähän. Tällainen snadi toive ois mulla. Seuraavana päivänä tutustuttiin Monrepoon puistoon, sen historiaan ja vanhaan loistoon
Ne piti sillon stadilaisia hengissä. Vaspuukki on sekin ihan jees, siitä saakin duunattua parhaan ryytifisun, mut suolaströmari on kuiteski ikiaikaista stadilaisen perusskruudaa jo 1700-luvulta saakka jolloin silakkamarkkinat aloitettiin Stadissa. Vielä nelkuks. Muikkuja skruudataan landella, mut ei Stadissa muut ku stogella tänne tulleet. Parhaimmat paistetut strömarit mä oon skruudannu ku yks mun frendi omisti Suomenlinnan panimokabakin. Mä oon ite niin vanha jäbä, et ku mä olin snadi skidi ni slobot pommitti Stadia. Se gubbe oli niin gamla, et se heräs kusihätäänsä joka aamu helkutin aikasin ja sen jälkeen se lähti kokemaan strömariverkkojaan snadisti Kustaanmiekan ulkopuolella. Tuoreena voissa steekattu strömari, pottumuusi, bisse ja snabari – siit ei gurmeeskruuda parane. Sil oli diili yhden vanhan viaporilaisen fisustajan kanssa. joulukuuta 2011 20:48:05 SAUTSKI Tsilari_taitto_5_13_15.indd 38 10.10.2013 13.40. Sanokoot toi Berlusconi mitä tahansa stadilaisesta menyystä. Mun skidisysteri duunaa valkosipuliströmareita à la Brodsky ku sen ryssätaustainen anoppi opetti sille aikoinaan niiden reseptin. Broilereist tai altais kasvatetuist kirjolohist ei silloin ollu vielä tietookaan. Kolkiks, paistettujen muikkujen skruudaaminen jossakin Stadin silakkamarkkoiden teltassa on tosipaha etikettimoka. En mä ainakaan. Ei siit strömarista aina tartte vaan duunaa lodjua tai paistaa sitä. Mä muistan et ku yökaupalla oli tsitattu pommisuojassa ja ku sit lopulta päästiin aamuyöllä himaan ni mutsi lämmitti vielä strömarilodjua pahimpaan nälkään. Tokaks, muistakaa et strömäri on oikeesti sillin alalaji, enkuks se on Baltic herring ja toi herring on taas sama ku silli. Ja kuka nyt noin vanhaa delannutta fisua haluis muka tuoreena skruudata. Tee se! Jos taas pluggaat tän jutun myöhemmin, niin täs ois sulle snadia oppia ens vuodelle. Ihan ekaks, strömari on se ainoo oikee stadilaisen perinnefisu. Ruvetaan siis kimpassa brändäämään strömaria samaan herkkujengiin ku kaviaari. Mä diggaan muikkuja ku mä oon kesisredulla Savossa, siel saa tosituoretta muikkuu, mut vaik Stadissa saa marketeista jotain Puruveden muikkuu joka päivä, ni se on ollu kuollu fisu jo ainakin yhden vuorokauden ku sitä on kuskattu Stadiin jossaki kylmärekassa. Siihen ois kaikki mahikset. 38 TSILARI 5/2013 J os Itella on hoitannu Tsilarin jakelun jees, niin sulla on vielä yks päivä ehtii slumppaan strömareita Stadin silakkamarkkinoilta. Strömarilla on niin kova maine maailmalla, et mä näin kerran yhden tv:n luonto-ohjelman Alaskan fisuista mis ne sano et joku valas skruudaa mieluiten siellä kutevia strömareita. Strömari on stadilaisen fisu ”Tuoreena voissa steekattu strömari, pottumuusi, bisse ja snabari – siit ei gurmeeskruuda parane.” Pynn nen ilmo 18. Hyvä kuiteski et strömari tsennataan jo Tyynellä valtamerelläkin vaik sitä ei siellä oikeesti ookkaan. Sitku krigu sluuttas ni kaikki stadilaiset skruudas edelleen strömareita ku mustan pörssin ulkopuolelta ei ollu mitään flesua tyrkyllä. Strömari elää pintaan nostettuna enintään yhden minsan, mut se fiskari toi silti mun kokkikaverille joka aamu Suomen ja myös koko maailman tuoreinta delannutta strömaria. Sillon ei ollu mitään mahista haluta mieluummin pizzaa tai hampparia. Mut vaik ruodot pisteli kurkkua ni se oli silti buliin nälkään sittenki todellista munnarin herkkua. Sen maine on silti bulisti laajempi ku sen oikee elinpiiri. . Oikeesti ne valaat skruudas siellä Alaskan voduissa jotain sardelleja. Ei se maistu samalta ku meidän suolaströmari mut siin on sellanen kliffa sivumaku, joka tekee siitä todellista kansainvälistä herkkukamaa. Jumankauta, mä nostan mun presaa senaikaisille fisustajille. Fakta on kuiteski se, et strömareita ei oo missään muualla ku Itämeren vähäsuolaisessa murtovedessä
TÄYTÄ TEKSTAAMALLA JA ILMOITA TÄYDELLINEN POSTIOSOITTEESI! Stadin Slangi ry TUNNUS 5010492 00003 Vastauslähetys skrivatkaa mut jengiin! Stadin Slangi ry. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä: joulukorttien askartelua (materiaalimaksu) Pe 5.12. Koululaiset ja opiskelijat 5 € / vuosi. Marraskuu Pe 1.11. Snygeimmät joulubiisit 7.12. La 30.11. klo 14 Paavalintsyrkka ILMOITTAUTUMISET / FROOGAT Stadin Slangin toimisto Ilmari Jokinen, Puh. klo 11 Seurasaaren Joulupolku, tapaaminen Seurasaaren portilla, dallataan Seurasaaren ravintolaan kahville/glögille. klo 17 Pikkujoulut ravintola Kaisaniemessä, The Saints skulaa . muutos (muista jäsennumero) Liittymismaksu 15 €. La 7.12. Ti 17.12. Ti 5.11. klo 11.30–13.00 Uutisvuodon nauhoitus, huom! Paikalla jo klo 11.00. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä, Matti Rönkä Ti 29.10. Su 22.12. pääsy 10 € Pe 29.11. Libarit à 56 euroa, ilmoittautumiset byrooseen, puh. klo 11.30–13.00 Uutisvuodon nauhoitus, paikalla Studiotalon aulassa oltava jo klo 11.00. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä Ti 12.11. maksaa postimaksun Stadin Slangi ry:n jäsenhakemus Tsilari_taitto_5_13_15.indd 39 10.10.2013 13.40. Joulukuu Su 1.12. ei slangitreffejä!!! Pe 13.12. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä: joululauluja Pe 20.12. Jäsenmaksu 26 € / vuosi. TSILARI 5/2013 39 SLANGIJENGI Stadin Slangi ry:n häppikset . klo 13 Teatteriredu ”Tohtori Zivago” / Helsingin kaupunginteatteri Teatteriredu Tohtori Zivagoon Tervetuloa slangijengin teatteriredulle la 28.12. Vahtimestari opastaa sitten slangijengin Uutisvuodon tarjoamille kahveille kahvilaan. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä, tutkija Helena Oikarinen-Jabai esittelee somalitaustaisten nuorten Stadia . Su 15.12. klo 11.30–13.00 Uutisvuodon nauhoitus, Ilmalanportti, Uutiskatu 5, Ylen Studiotalo. klo 11.30–13.00 Uutisvuodon nauhoitus, paikalla Studiotalon aulassa oltava jo klo 11.00. Stadin Slangin risteily (ilmoittautumisaika päättynyt) Ti 19.11. Lokakuu Ti 22.10. klo 18 Syyskokous ravintola Kaisaniemessä Ma–ti 18.–19.11. klo 13 Helsingin kaupunginteatteriin katsomaan esitystä Tohtori Zivago. klo 15 Snygeimmät joulubiisit Agricolan tsyrkassa Su 8.12. klo 14 Snygeimmät joulubiisit Paavalintsyrkassa La 28.12. 09-774 1041 toimisto@stadinslangi.fi Sukunimi: Etunimet: Jakeluosoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelin: Sähköposti: Syntymäaika: Syntymäpaikka: Sukupuoli: mies nainen Erityisjäsenmaksu: koululainen opiskelija Paikka / Aika / Allekirjoitus Hak.nro / Maksupäivä (toimisto täyttää) Jäsennumero Osoitteen tms. Joulumarkkinat Hakaniemen torilla Ti 10.12. 09 774 1041 tai toimisto@stadinslangi.fi + maksut Stadin Slangi ry:n Nordean tilille FI56 1011 3000 2066 06 viimeistään 21.11. klo 15 Agricolantsyrkka 22.12. klo 18 Slangitreffit ravintola Kaisaniemessä Ti 26.11. Huom! Paikalla Studiotalon aulassa oltava jo klo 11.00. klo 11.30–13.00 Uutisvuodon nauhoitus, paikalla Studiotalon aulassa oltava jo klo 11.00. Viitenumero: 2053. klo 18 Runotreffit ravintola Kaisaniemessä, Aale Tynnin elämäkerta Ma 18.11. Joulumarkkinat Hakaniemen torilla Ti 3.12. klo 18 Marskin Ryyppytreffit ravintola Kaisaniemessä, sis
klo 15 Stadin Slangi yhteistyössä Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kanssa Paavalintsyrkassa Su 22.12. klo 14 Stadin Slangi yhteistyössä Paavalin seurakunnan kanssa Tsilari_taitto_5_13_15.indd 40 10.10.2013 13.40. Snygeimmät joulubiisit Tuu lysnaa ja sjungaa! Pluggaa lisää ohjelmasta Stadin Slangi ry:n nettisivuilta. Mikael Agricolan tsyrkassa La 7.12